Jos haluat ensi kesänä myös ajaa etkä pelkästään ruuvata, tämä on sinun öljysi. Se jolla on katuautossa kisamotti. joka sai hankittua uudennihkeän Camaron, Mustangin, Vetten, Challengerin. Jos haluat olla ASKELEEN EDELLÄ ja OTTAA IRTI KAIKKI HYÖDYT valitse löylynkestävä AMSOIL-öljy! GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 2019 • PETROL CIRCUS BUICK LESABRE CONVERTIBLE ’75 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 • Chevrolet Monte Carlo ’85 Ford Club Convertible ’37 • Ford Crestline Victoria ’54 Dodge Crew Cab ’68 • Plymouth GTX ’68 • H-D Panhead Chopper ’48 LISÄKSI ESITTELYSSÄ LÄHES 600 HEPAN STROUKATTU CHRYSLER WINDSOR RAGTOP ’59 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 2 70 02 45 -1 90 2 PAL VKO 2019-14 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 19 NR O 50 ”K O N EE KS I PIT I TU LL A ST RO U KK I TU N N EL RA M ILL A VA RU ST ET TU N A IH A N N IIN KU IN SII N Ä ’58 :S SA KIN , SE N SE U RA A JA H A N TÄ ST Ä TE H TII N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Nykypäiv än henkeä BAD. Rakastatko vanhan liiton veekasin putkistosta tulvivaa ränttä-tänttä-shuf. • Puh. DOMINATOR® Racing Oil ei tunne kompromisseja kuten et sinäkään. Tämä löylynkestävä öljy sopii erinomaisesti myös ahdettuihin ja E85:lle. MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.. 40 000 km, siinä on oltava jotain erityistä. Vaihtoväli max. 4000 km, kunhan et kerro kenellekään. Kuuluvatko sinun sanastoosi turbodiesel, voima savut, Cummins, Powerstroke tai Duramax. 040 5678 924 Oletko sinä se Lucky S.O.B. Z-ROD® on tehty sinulle, jonka laahurinokka huutaa armoa nykyöljyillä. Signature Series on äärimmäisen hienostunut öljy tämän vuosituhannen moottoreille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat tai ovat muuten vain kranttuja. Se on puhtaasti kisaöljy, mutta sillä voi ajaa kadulla max. Z-ROD on löylynja iskun kestävä öljy, jossa on niin paljon sinkkifosfaatttia (ZDP) ettei katalysaattoria saa löytyä edes samasta korttelista! Vaihtoväli vaparina 8000 km, ahdoilla ja ilokaasuilla 5000 km. Valitsetko aina halvimman, keskiverron tai ennestään tutun. Verkkokaupassa saat 15 % alennuksen AMSOIL-tuotteista koodilla ”LÖYLY” Voimassa kerran/asiakas www.roadmachine.. e-komppia. On ahdinta, viinaa ja ilokaasua, ja kun tehoa on vähintään 2 hp/cid, aletaan vasta virittää. Öljyssä oleva erityinen korroosionestopaketti takaa huolettoman talviseisonnan. Max-Duty Diesel täyttää kaikki luokitukset ja vaatimukset, myös ne joita ei ole vielä edes älytty vaatia! Jos öljyvalmistaja lupaa vaihtoväliksi 2 x autovalmistajan suositus tai max. Oletko sinä se hörhö jolle mikään ei riitä. Minimoi ohivuodot ja ”kylmälimat” E85:lla. 25 000 km. Selvitä itsellesi, mitä. Täyttää myös uusien LT-sarjan suoraruisku-moottorien dexos1 Gen2 -vaatimuksen
P ohjoisemmassa Suomessa on mainio sanonta, ”mikkään ei taas mee kohtuuella”. Katsastajat uudistus tuntuu säikäyttäneen laajalti, mutta ei kai sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa leivän kaventumista, vaan kenties vain palvelukonseptin uudistusta. Ei yksi turakainen tietenkään kerro koko alasta mitään, mutta niillä on tapana syödä koko alan toimijoiden uskottavuutta, vaikka useimmat hoitavat hommansa moitteetta. Oliko syy lopulta viallisissa osissa vai asennuksessa, jäi minulle epäselväksi, mutta ei mennyt kohtuudella se, vaikkei asiakkaalle aiheutunutkaan kuin ylimääräinen vaiva. Siispä mailia firmaan, josta vastattiinkin tällä kertaa pikaisesti, ja luvattiin lähettää Paypal-lasku. Asiaa koskevassa arviomuistiossa esitettiin vuonna 2017 vapautusta määräaikaiskatsastuksista museoajoneuvojen osalta, mutta sitä ehdotettiin sittemmin laajennettavaksi koskemaan kaikkia yli 40-vuotiaita ajoneuvoja. Ei meistä kukaan halua, että liikenteeseen tulisi hengenvaarallista vanhempaa kalustoa pilaamaan kaikkien maineen, kun valtaosa harrasteautoista on joka tapauksessa teknisesti hyväkuntoisia, katsastettiin niitä sitten tai ei. Se on kieltämättä tullut mieleen tänäkin talvena monta kertaa, kun on yrittänyt teettää tai tilata jotakin autoihin liittyvää – itse tehdessähän on jo tottunut saamaan sitä, mitä sattuu tulemaan. Tullessaan voimaan muutos toisi autoharrastajille merkittävän kustannussäästön ja helpotuksen vuotuisiin rutiineihin, mutta varmasti myös kiusaus ylilyönteihin on olemassa. Kuinka ollakaan, muutaman viikon päästä postilaatikkoon – kyllä, siihen oikeaan postilaatikkoon – tupsahti kirjekuori, jossa oli pieni mallipala kangasta ja viesti siitä, että tavaraa löytyisi hyllystä. No, ei kuulunut työpäivässä eikä -viikossa, joten kuvittelin jo, ettei sitä kuulukaan. Ei mennytkään kuin hetki siitä, kun ne uudet levyt alkoivat ravistaa, joten loppujen lopuksi auto kävi saman yksinkertaisen huollon takia korjattavana kolmen kuukauden sisään kolmeen kertaan, ja uusia levyjäkin on mennyt tähän mennessä jo kahdeksan kappaletta. Ensimmäisellä kerralla palat asennettiin väärin, joten homma tehtiin uusiksi kuukauden kuluttua. Maksoin sen suoraansanottuna tavaran hintaan nähden sikahintaisine arvioituine lähetyskuluineen, koska vaihtoehtoja kankaan saamiselle ei ollut. Ja sitten odottelemaan. Mutta niin vain UPS toi paketin kolmisen viikkoa myöhemmin ovelle. Mitään lähetystunnusta en pyynnöstä huolimatta paketille saanut, vaan koko viesteihin vastailu loppui laskun maksuun, joten aloin jo suuresti epäillä, ettei tavaraa ensi kesälle saataisi. Hyvä esimerkki touhusta oli käyttöauton jarrulevyjen vaihto uusiin. Poliisia näytti nimittäin todella kiinnostavan lowrider-väen kokoontuminen, oli paikka sitten mikä tahansa. Kun amerikkalaisen kangastoimittajan verkkokauppa ei tuntenut edes auton vuosimallia, lähetin ohjeen mukaisesti kyselyn sivuilta löytyvällä lomakkeella. Seuraamme asiaa mielenkiinnolla. Miksei katsastuksenomaista palvelua voisi tarjota harrastajillekin vapaaehtoisena vuositarkastuksena, jossa ulkopuolinen ammattilainen tarkastaa jarrut dynamometrillä ja käy läpi liikenneturvallisuuteen vaikuttavat seikat, vaikkei uhkaa ajokiellosta enää olisikaan. Noista erikoisista tilausyrityksistä viimeisimpänä mielessä on Oldsmobilen alkuperäisen verhoilukankaan tilaaminen. On hyvä pitää mielessä, että niillä aiheutetaan helposti hallaa kaikille muille, joilla homma on pysynyt hanskassa vähäisemmästä valvonnasta huolimatta. Nyt en vain enää tiedä, uskallanko avata sitä… Joitakin vuosia sitten, kun olimme cruisailemassa Los Angelesissa Crenshaw Boulevardilla, sain muistutuksen siitä, millaista on olla virkavallan silmätikkuna. Tämän lehden ilmestyessä ehdotus katsastusvapaudesta on vielä lausuntokierroksella, jonka jälkeen asetuksen valmistelu jatkuu virkamiestyönä, mutta tällä hetkellä muutos näyttäisi todella olevan tulossa voimaan. Asia tuli mieleen, kun Liikenneja viestintäministeriö ehdotti tammikuun lopulla katsastusvapautta yli 40 vuotta vanhoille ajoneuvoille mukaan lukien myös alle 3,5 tonnia painavat O2-luokan perävaunut. Mikähän siinä onkin, että niin usein ulkopuolisella ammattilaisella teetetty työ menee jollain käsittämättömällä tavalla pieleen, tai tuotetta tai palvelua koskeviin kyselyihin ei viitsitä edes vastata. Niinpä kokoontumispaikkaa vaihdettiinkin illan mittaan ainakin kolmeen otteeseen – ja ainakin kahdesti virkavallan sai varpailleen sama 90-luvun puolivälin Camaroilla ajanut porukka, joka pilasi holtittomalla ringinpyörityksellään koko muun väen kokoontumisen. Sainkin heti sähköpostiin automaattivastauksen, jossa kerrottiin oikean vastauksen tulevan yhden työpäivän kuluessa. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kohtuus ja järki 3 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Pääkirjoitus
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Mikkonen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
klo 9-17 su 5.5. klo 10-17. motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMAOSASTOT URHEILUAUTOT SPORTTIPYÖRÄT AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 19 € Avoinna la 4.5
52 Dodge Coronet 2d HT ’66 Loviisassa on paikkakunnan kokoon nähden huomattavan hieno määrä Mopar-kalustoa. 64 Dodge D200 Crew Cab ’68 Jatkohytillinen ja pitkälavainen pick-up on vaikuttava ja harvinainen näky. Oulusta löytyikin Crestline, jota oli rakenneltu siellä 20 vuoden ajan. 32 Chevrolet Monte Carlo ’85 Savonlinnalaisen Timo Vähäkuopuksen Monte on varustettu ilmajousilla, mutta kiikkuu ripeästi kuin hydraulipelit ikään. ESITTELYSSÄ 12 Chrysler Windsor ’59 Riihimäkeläinen Tommi Lyytikäinen, joka rakensi aikoinaan viime numerossa esitellyn BAD-58 Chrysler-farmarin, jatkaa perinnettä viime keväänä valmistuneella BAD-59kilpisellä ’59-avolla. 26 Ford Crestline Victoria ’54 Klaukkalalainen Marco Väätäinen etsi itselleen harrasteautoa, jota ei heti tarvitsisi olla korjailemassa. 44 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 Kari Pyykön Sport Coupe on niin uuden oloinen, että sitä katsellessa voi luulla joutuneensa aikakoneella takaisin 50-luvulle. 70 Harley-Davidson Panhead ’48 Lappeenrantalaisen Sami Stridin pitkäkeulainen Pannu päätyi elämänmakuiseen nykyasuunsa vietettyään vuosia heitteillä lihalaatikkoihin pakattuna. Sen seurauksena B-body on saanut ahdetun LStekniikan ja Corvetten eturungon. 20 Plymouth GTX ’68 Jarno Siitari on yhdistänyt kahden maailman parhaat puolet yhteen ja samaan autoon. 58 Buick LeSabre Custom Convertible ’75 Kai ja Rolf Rehtosen ilmajousiavossa on roima annos modernia henkeä, vaikkei pellin alta löydykään hi-tech-monipisteruiskumoottoria. 2/2019 70 H-D Panhead ’48 58 Buick LeSabre ’75 12 6 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Kannessa: Chrysler Windsor ’59 Nro 50. Lahtelainen Toni Rikström löysi omansa Kaliforniasta, Pomonan Swapista. Yksi noista Loviisan voimaloista on Esa Piipon ripeä isolohko-Coronet. 38 Ford Club Cabriolet ’37 Juha Saukkosen klassisen näköisen klubiavon tekniikka on adoptoitu voimalinjoineen kaikkineen 80-lukuisesta Thunderbirdistä
88 Kutjan kuva Janne otti käsittelyynsä vuoden 1954 Hardtop-korisen Fordin, jolle tehtiin perinteiset ja mittavat kustomoinnit. VAKIOT 8 Rauta-annos Ihmeteltävänä Suomeen saatu uusi Dodge Challenger SRT Demon. 50 Tarinan takana: Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 Kiiltäviä pintoja ihaillessa jää helposti huomiotta se, kuinka paljon työtä hyvänkin aihion kunnostaminen uudenveroiseksi vaatii. 80 Petrol Circus 74 Grand National Roadster Show 20 Plymouth GTX ’68 Tapahtumat 74 Grand National Roadster Show ”The Grand Daddy of them All” -sloganilla mainostettu jenkkitapahtuma näytti kustomja hot rod -maailmalle mallia jo 70. kerran. Artikkelit 18 Tarinan takana: Chrysler Windsor ’59 Muutamaa vuotta aiemmin Amerikasta tuodusta aihiosta tuli vuoden työllä yksi Suomen härskeimmistä siipiautoista. Tomin ’68 Firebird sai peltitöiden päätteeksi uuden kiiltävän maalipinnan. 80 Petrol Circus Custom Bike Custom Show Raportti Helsingin Messukeskuksen MP19-tapahtuman rakenneltuja pyöriä esitelleestä Petrol Circuksesta. 84 Puuhanurkka Maalipintojen ehostusta parilta eri kantilta. Kimmon ’59 Apachen pinnat puolestaan patinoitiin peltikorjausten päätteeksi takaisin vanhannäköisiksi. 82 Muumio muistelee Jussi Löppönen muistelee saamaansa sähköpostia, joka sai hieromaan silmiä ja epäilemään tilanteen todellisuutta. 84 Puuhanurkka 7 AMERIKAN RAUTA 2/2019. 10 Pelit ja vehkeet Uusimmat tuotevinkit sekä opas Elviksen jäljille. Ja vähän muutakin
Kirjan tuottamisesta vastaa mm. Toimittanut: Kimmo Janhunen. Carvistalla myynnissä oleva auto on Kanadan malli, jota on tehty vain 300 yksilöä. Maailmalla monet Demoneista ovat päätyneet keräilijöiden talleihin ja pyyntihinnat ovat karanneet tehtaan listahintojakin korkeammiksi. Materiaalia FHRA:n juhlakirjaan. Käytännössä ongelma oli siinä, että 10 sekunnin ajan alittaviin tai 135 mph loppunopeuden ylittäviin autoihin vaadittiin turvakaaret. Vaikka FHRA perustettiin Helsingissä, oli Suomessa paljon toimintaa muuallakin. Siksi kaikki esihistoriallinen hot rod -toiminta kiinnostaa myös. Demonin tarkoitusperistä kertoo se, että autoon voi ruksata tehtaan varustelistalta niin Nitto NT05R Drag Radialit kuin kiihdytysajoon tarkoitetut kapeat eturenkaatkin. Kirja julkaistaan American Car Show´ssa vuonna 2022. pinstraipparina kunnostautunut Pekka ”Wizzzard” Mannermaa, joka aloittaa opuksen työstämisen tiedonhankinnalla, eli haastatteluilla ja arkistoihin paneutumisella. Verotonta hintaa Carvistan yksilöllä on noin 170 000 euroa, mutta muutamia tosissaan kiinnostuneita ostajaehdokkaita auton ympärillä on myyjänä toimivan Janne Noukkalan mukaan siitä huolimatta pyörinyt. Mairittelevien teknisten speksien lisäksi autosta löytyvät lähes kaikki modernit mukavuudet, mitä keksiä saattaa – aina lämmitettävästä ohjauspyörästä kauko-ohjattavaan käynnistykseen. Kirjassa tullaan käsittelemään myös hot roddingin alkuaikoja, eli siinä sijoitetaan FHRA pohjoismaiseen hot rod -kulttuuriin ja tarkastellaan, mitkä tapahtumat ja ihmiset lopulta johtivat kerhon syntyyn. Maailman nopeimmaksi tuotantoautoksikin hehkutettu Dodge Challenger SRT Demon niitti julkistuksensa jälkeen mainetta, kun sen kirjoitettiin olevan liian nopea kiihdytysajoihin. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Uutispalsta Dodge Challenger SRT Demon Lohjalla toimiva autoliike Carvista lisäsi viime vuoden lopulla uusien autojen myyntilistalleen todellista modernia amerikanherkkua. Mikäli sinulta löytyy kirjaan sopivaa materiaalia, toimita se osoitteeseen pekka.mannermaa@fhra.fi. Ahdetulla 6,2-litraisella, 840 hv ja 1044 Nm tuottavalla SRT8-moottorilla varustettua ’18 Dodge Challenger SRT Demon -tehdasmuskelia on valmistettu 3 300 kappaletta. FHRA täyttää vuonna 2022 kunniakkaat 50 vuotta ja sen värikkäästä historiasta tehdään kirja
Lista typistyy lopulta yhteen, kun jokaisessa maassa kruunataan oma kansallinen voittajansa. Tämän jälkeen avataan toinen yleisöäänestyskierros, jonka tuloksena valikoituvat parhaimmista parhaat. Classic Motorshow Lahden Urheiluja messukeskus 11.5. Salakari ajoi kiihdytysajon Top Fuel Twin -luokan maailmanennätysajan 5,837 sekuntia 332,6 km/h loppunopeudella Ruotsissa Tierp Arenalla viime heinäkuussa. ”Tämä oli toinen kerta, kun minun rakentamani auto valittiin tähän korttisarjaan. Amerikan Rauta onnittelee!. Kuvat: Harley-Davidson 10.3. Olin ensimmäinen ulkomaalainen, joka hyväksyttiin kyseessä oleviin kortteihin USA:n ja Kanadan ulkopuolelta, eikä muita ulkomaalaisia ole tietääkseni päässyt mukaan vieläkään”, Jussi kiittelee. Kisa käynnistyy äänestyksellä, jonka perusteella jokaisessa maassa muodostuu lista parhaista pyöristä. Tämän vuoden kisa löytyy osoitteesta customkings.harley-davidson.com Jaska Salakarista vuoden moottori pyöräurheilija Historian ensimmäinen vuoden moottoripyöräurheilija kruunattiin tammikuun alussa Suomen Moottoriliiton palkintogaalassa Helsingin Scandic Grand Marinassa. Uusin korttisarja on numero 18 ja sitä jaetaan syksystä 2018 syksyyn 2019. Yli 200 jälleenmyyjää yli 30 maasta rakentavat pyörät siten, että niiden budjetti saa olla enintään puolet alkuperäisen mallin hinnasta. Kunkkujen kamppailu Battle of the Kings on Harley-Davidsonin custom-kisa, johon osallistuu pyörien rakentajia kautta maailman. Mies saavutti yleisöäänestyksessä annetuista äänistä 40,4 prosenttia. American Car Show Helsingin Messukeskus 27.–28.4. Haasteena on tehdä HarleyDavidsonin vakiomallista jotain ainutlaatuista ja ennennäkemätöntä. Matka ei kuitenkaan lopu siihen, sillä kansalliset voittajat kilvoittelevat seuraavaksi keskenään ratkaistakseen sen, kuka etenee finaaliin. Vuoden 2018 Battle of the Kings -mittelön voitti Harley-Davidson Bangkokin rakentama ”The Prince”, joka on chopperin kaunis ja solakka uudelleenilmentymä. Kortteja jaetaan rekkojen CAT Scale vaaka-asemilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa, kun kuljettaja vaakaa yhdistelmän. Kyseessä on baseball-korttien tapainen rekkojen keräilykorttisarja, joka julkaistaan vuosittain, loppusyksystä. Jussin ”El Proscrito” -nimellä tunnettu ’79 White Road Commander 2 esiintyy kortissa numero 33. Klassinen, mutta nykyaikainen pyörä perustuu 2018 Street Bobiin. Vaaka-asemia on yhteensä 1875 kappaletta. Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Kaasutintie 17, Helsinki 4.–5.5. Maalissaalis, MP-rompetori Hämeenlinna, Kauppakeskus Tuulonen 19.–21.4. Kunkin kortin etupuolella on kuva autosta ja takana lyhyt infopaketti autosta ja sen kuljettajasta, omistajasta tai rakentajasta. Jokaisessa korttisarjassa on 60 erilaista korttia. Triangle Motor Co:n harrasteautohuutokauppa Alastaron Teollisuustie 13, Alastaro T apah tuma t Kuva: Jussi Löppönen 9 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Silicone Express niittää mainetta Amerikan Raudan avustajiin kuuluvan Jussi Löppösen ja hänen Silicone Expressinsä rakentama rekka on valittu jo toistamiseen yhdysvaltalaiseen CAT Scale Super Trucks Limited Edition -keräilykorttisarjaan. Finaali pidetään EICMAssa, jossa asiantuntijoista koostuva paneeli valitsee lopullisen voittajan, eli tämän vuoden Battle of the Kings -mestarin. Tittelin vei nimiinsä kiihdytysajon maailmanennätyksen viime kesänä tehnyt Jaska Salakari. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 4.5. Aikaisemmin pääsin sarjaan numero 15 mattamustalla Silicone Express Kenworth 2:lla, joka esiintyi tuolloin kortissa numero 35
Työkalu asennetaan tukevaan ruuvipenkkiin tai erilliselle jalustalle. Prickfritt on puolestaan hidas pienpoistoaine, jonka voi antaa vaikuttaa pinnassa jopa tunteja toisin kuin perinteisen liuottimen, joka kuivuisi pintaan kiinni aiheuttaen ongelmia. www.mve-online.com Matkaopas Elviksen jalanjäljille The Official Elvis Presley Fan Club of Finland on julkaissut kattavan oppaan jokaiselle, joka suunnittelee matkaa Elviksen kotikonnuille Memphisiin sekä Tupeloon. Saatavilla on myös asennuspalvelu. Oppaasta löytyvät mm. Prickbort on niin sanottu nopea pienpoistoaine, joka poistaa tehokkaasti asfalttiroiskeet, tektyylin ja öljyt sekä muut vaikeat mineraalipohjaiset liat. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Kosteuden läpi tunkeutuvat liuotinaineet HL Group on tuonut kuluttajien saataville Mac Serienin raskaan sarjan liuotinaineet, joiden erikoisuutena on se, että ne tunkeutuvat läpi kosteuden. Runko kiinnitetään tukevaan työpöytään tai erilliselle jalustalle, joka muuttaa työkalun poljinkäyttöiseksi vapauttaen molemmat kädet. Työkalulla voi muokata 1,5 mm autopeltiä ja alumiinilevyä. Kuluttajapakkauksina aineet myydään litran suihkepulloissa. 27" sikkikoneessa on reilu runkosyvyys. Toimitukseen kuuluu 3/8" ’U’-rullapari jäykisteurien sikkaukseen sekä offset-rullapari taivutukseen ja upotuksiin. kodit, koulut, studiot, esiintymispaikat ja ravintolat osoitteineen sekä taustatietoineen pienten matkavinkkien kera. Opas on saatavilla sekä suomenettä englanninkielisenä versiona. Elite 8" sikkikoneen maksimiainevahvuudet ovat 1,2 mm peltilevyyn, 1,5 mm alumiinilevyyn sekä 0,9 mm ruostumattomaan teräkseen. Normaali liuotinpesuaine ei tähän pysty. Kutistaja-venyttäjäpakettiin kuuluu yksi runko, käyttökahva, yksi venytysasetelma sekä yksi kutistusasetelma. Pienin kutistustai venytyssäde noin 75 mm. Hinta 15,00 € (sis. Se soveltuu esimerkiksi asfaltin, tervan, vahan, noen, öljyn ja rasvan poistamiseen ollen erinomainen erilaisten laitteiden, moottoreiden, maalipintojen ja runkojen puhdistukseen. Se on erinomainen myös moottoriosille ja moottorin pesuun. Laitteen jäykkä runko mahdollistaa leveän sikkauksen jopa 1,2 mm peltilevyyn tai 1,5 mm alumiinilevyyn. Setti sisältää tehostetun hammastangon sekä levyjarrut. Kirjaan on koottu useimmat kohteet, jotka olivat merkittäviä Elviksen yksityiselämässä sekä uralla. Coilovereilla paketin hinta on 1950,00 € ja ilmapalkeilla 2430,00 €. www.vintagemotors.fi Eastwood Elite -peltityökalut Eastwood Elite -sarjan peltityökaluihin kuuluvat teräsrunkoinen kutistaja-venyttäjä 17 cm runkosyvyydellä sekä 8" ja 27" sikkikoneet. Toimitukseen kuuluu monikäyttöinen offset-rullapari. postikulut). www.elvisfinland.fi 10 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Hinnat alkaen 179,00 €, lisärullat ja tarvikkeet alkaen 26,00 €. www.hlgroup.fi Edullinen Mustang II -keulapäivitys Vintage Motors on ryhtynyt valmistuttamaan omaa Mustang II -keulapäivityspakettia, jossa kehutaan olevan markkinoiden paras hintalaatusuhde. Hinta 10,90 €/litra. Koneen laaja runko mahdollistaa työskentelyn jopa 120 cm leveyteen
www.tradeparts.info Radio Flyer -vaunut Radio Flyerin valmistamat peltiset kärryt ovat kenties yksi klassisimpia amerikkalaisia leikkikaluja, ja tuttuja lukemattomista elokuvista ja tv-sarjoista. Hakala Performance on ottanut valikoimaansa Baumann Electronic Controlsin US Shift Quick Stand-Alone Transmission Control Systemsin ohjausyksiköt, jotka ovat hyvin helppokäyttöisiä ja antavat täyden säädettävyyden vaihteiston toiminnoille. Ongelmana on ollut nykyvaihteistojen sähköohjattu toiminta, kun ne asennetaan kohteisiin, joissa kyseistä ohjausta ei ole alun perin ollut, kuten kaasutinmoottoreihin. Värivalikoimassa on useita muitakin vaihtoehtoja kuin mustaa. Käytännössä sovitus tarvitsee itsenäisesti toimivan sähköisen ”StandAlone” -ohjauksen, jolla kaikki vaihteiston toiminnat saadaan toimimaan, ei vain tehtaan perustoimintoina, vaan jokaiselta toiminnoltaan erikseen halutunlaisiksi säädettyinä. Hintaesimerkkeinä 1964–73 Ford Mustangin musta tai punainen lannevyö kromatuilla lukoilla 45,00 €/kpl ja 3-pistevyöt vastaavaan malliin 260,00 €/pari. Ei enää sotkemista käsipumppujen kanssa. 1000,00 €. Hinta 409,90 €. www.uspartsperformance.fi Nykyautomaatti klassikkoautoon Nykyaikaiset 4-, 5ja 6-vaihteiset automaattivaihteistot ylivaihteineen antavat oleellisesti paremmat ja laajemmat käyttöominaisuudet verrattuna manuaaleihin tai 3-vaihteisiin automaatteihin. Samaa fiilistä uusista Pathfinder Wagoneista on turha hakea kuin takavuosien peltisistä, mutta käytännöllisyydessä ne ajavat varmasti vanhojen ohi. Saatavana myös yhden sensorin malli #3918 hintaan 209,90 €. Easy-pack on valittavissa Severe Gear 75W-90 ja 75W-140 -peräöljyille, ja on saman hintainen kuin perinteinen quart-pullo. Myös perinteinen purkki säilyy valikoimassa. Hinnat johtosarjoineen alkaen n. Uudessa kärryssä on tilaa kahdelle taaperolle selkänojineen ja jalkatiloineen. Mukana on valkoinen ja musta mittaritausta, sekä hopea ja musta kehys, joilla 52-millisen mittarin ulkonäköä saa muokattua. EasyPack on pussi, jonka nokka mahtuu öljytulpan reijästä sisään ja pussin voi rutistaa tyhjäksi. www.jarimäki.fi Innovatemittarit uusilla hinnoilla Innovate #3891 -seosmittari on suunniteltu erityisesti V-moottoreille. Turvavyöt vanhoihin jenkkeihin Trade Partsin varastosta löytyy laaja valikoima erilaisia turvavöitä vanhempiin harrasteautoihin sekä lanneettä rullamalleina. Tämä täydellinen säädettävyys on erinomaista esimerkiksi performance-käytössä. Peltiset kärryt ovat osoittautuneet suosituiksi lasten kuljettamisen lisäksi myös swapeissä ja rompetoreilla, joissa niiden kyydissä kulkevat kätevästi vähän raskaammatkin ostokset. Kyseisiä yksiköitä on saatavilla Fordin ja GM:n L60E, 4L65E, 4L70E, 4L80E, 4L85E, 4R70W, 4R75E, E4OD, 4R100 ja 6R80 -vaihteistoihin. www.facebook.com/Hakala-Performance Amsoil Easy-Pack Amsoil on kehittänyt peräöljyille uuden Easy-Pack-pakkauksen, jolle myönnettiin 2018 SEMA Show Global Media Award -innovatiivisuuspalkinto. Firma on perustettu Chicagossa jo vuonna 1917 ja kärryjen lisäksi se on valmistanut mm. polkupyöriä ja potkulautoja. Mittari sisältää kaksi Boschin LSU 4.9 -happisensoria, jolloin yhdellä mittarilla saa tarkkailtua molempien pakosarjojen arvoja. Hinta 195,00 €. www.roadmachine.fi 11 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Kärryjä valmistetaan edelleen vanhallakin mallilla, mutta myös ajan hengen mukaisesti muovisina ja ergonomisempina. Useimmat sarjat sisältävät kiinnityspultit
BAD 12 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 2/2019. CHRYSLER WINDSOR ’59. Riihimäkeläinen Tommi Lyytikäinen, joka rakensi aikoinaan viime numerossa esitellyn BAD-58 Chrysler-farmarin, jatkaa perinnettä viime keväänä valmistuneella ’59-avolla, jonka keulalta löytyy tietysti tunnel ramilla varustettu stroker-isolohko – entistä tehokkaampana versiona
Vaikka merkkejä ja malleja on miehellä vaihtunut laidasta laitaan, ja niistä iso osa on tatuoitu miehen nahkaankin, ovat hänen juurensa nimenomaan Mopareissa, liekö siitä syystä, että ensimmäinen jenkki oli armeijasta vapautumisen jälkeen hankittu ’67 Coronet. Tälle vuosituhannelle tultaessa Tomppa vihkiytyikin muskelimalleihin melko lailla täysin, ja niitä jalostui miehen käsissä monia aina siitä ensimmäisestä korinvaihto-Challengerista isolohko-Roadrunneriin ja stroker-koneiseen Sportroof-Mustangiin. Ja sen piti tietysti olla siipiavo, niitä kun ei rottakuosissa näe. ”Muistin, että Lapinjärvellä Gujulla oli tuo ’59 Windsor -aihio ja myös ’64 300 -avo, jonka voisi hyödyntää varaosiksi projektiin”, Tomppa muistelee. P aitsi viime numerossa esitellystä BAD-58 -farmarista, Lyytikäisen Tomppa muistetaan hyvin myös joitakin vuosia sitten Amerikan Raudassakin esitellystä, ympärivuotisessa aktiivikäytössä olleesta ’58 Edsel -avostaan. Sitä seurasivat siipimallit ’58 Edsel, ’57 Belvedere, ’58 New Yorker ja ’59 El Camino, joista kahdessa jälkimmäisessä oli jo kireä isolohkotekniikka. ”Silloin Chargerin myydessäni totesin, että seuraavaksi rakennan ysärityylisen auton, rottakuosissa. ”Katsoin, että siitä ’64:sta voisi saada rättikaton kehikon, sen katto näytti kovasti samanmalliselta kuin ’59:ssä. Sain sitten otettua ikkuna-aukon ristimitat Bäckin ’61 avosta, ja niiden perusteella varmistuin siitä, että ne katot tosiaan olivat samanmalliset aivan erilaisesta korista huolimatta.” Tomppa ostikin molemmat Lapinjärven aihiot, joista lähti kokoamaan kauan havittelemaansa siipiavoa. Tompalle on tullut jo tavaramerkiksi Greasehead Raggars -tekstin raapustaminen auton pintaan, joten pitihän ne tehdä tähänkin. Ysärityylinen rotta-avo. 14 Chrysler Windsor ’59 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Käytännössä kaikki Chargeriin olikin valmiina kokonaan Suomessa rakennettua 800-heppaista Hemiä myöten, mutta lopulta auto seisoi viimeistä silausta vailla vuosia, ja Tomppa päätyi myymään jo melkoiset määrät rahaa syöneen projektin eteen päin juuri, kun se olisi uusine tekniikkoineen ollut lähestulkoon ajovalmis. Koneeksi piti tulla stroukki tunnel ramilla varustettuna ihan niin kuin siinä ’58:ssakin oli, sen seuraajahan tästä tehtiin”, Tomppa selittää. Sitten Tomppa alkoi rakentaa päällisin puolin alkuperäiskuntoista tummanvihreää ’69 Charger R/T:tä tarkoituksenaan asentaa sen keulalle 572-kuutiotuumainen Hemi 6-vaihteisen manuaaliaskin kera. Koneeksi piti tulla stroukki tunnel ramilla varustettuna ihan niin kuin siinä ’58:ssakin, sen seuraajahan tästä tehtiin
Ei moottori kiertänyt silloin kuin 4900 kierrosta, mutta saatiin siitä silti tehoa 523 hevosvoimaa Penkit ja ovipahvit Tomppa verhoili tyttöystävineen itse nostalgisen tiikerijuovaisella kankaalla. Compin jäykemmät venttiilijouset siihen tuli sitten dynokeikan jälkeen, kun ne vanhat jouset antoivat periksi. Siellähän on monissa rakenteissa ihan selviä suunnitteluvirheitä, joiden takia sinne jää vesi muhimaan. Alukannet ovat 440Sourcen tavaraa, ja ne on portannut Jouni Pirkonen. Eihän noihin saa valmiina kuin niitä shorty-sarjoja, ja niissä loppuu virtaus 450 heppaan, joten ei niitä voinut laittaa. Runko ei ollut kuitenkaan mätä mistään, niin kuin ei yleensäkään siipi-Mopareissa ole”, Tomppa kertoo. Sain moottorin valmiina omakustannehintaan, kun se oli seissyt hänellä yhden projektin keulalla seitsemän vuotta ajamattomana”, Tomppa jatkaa. Lopuksi mä uitin sinne helmakoteloihin ja alustaan 6–7 purkkia massaa, koska oli tiedossa, että tuolla ajettaisiin myös talvella.” Lähes 600-heppainen stroker. 15 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Kaikki etulokarin alapäät ja helman päät lokarien takaa oli myös tehtävä uusiksi, samoin konepellin reunat. ”Tuo Windsor oli tullut maahan kolmisen vuotta aiemmin Jenkeistä, eikä sitä ollut rekisteröity Suomeen vielä ollenkaan. Uusi lattiamatto on ihan tehdastekoinen, sama versiohan käy useampaan siipi-Mopariin. ”Quick Fuel -kaasuttimet ostin uutena, imusarjan jouduin hankkimaan käytettynä, koska niitä ei valmistettukaan enää. Noita peltisarjoja tein itse kolme viikkoa. ”Korin pohjakupit tein rosterisista lavuaarin pohjakupeista, joita hain putkiliikkeestä. Kiillotin ne, jotta ne ruostuisivat, mutta eihän ne ruostu, kun ne käy niin kuumana”, Tomppa selittää nauraen. Nuo sarjat tein nyt purettaviksi, ja ne kiertävät vääntösauvat. Ostin kaverilta sitten tuon 489:n ’41:n Buickin nokalta. Kansikin halkesi dynossa. ”Halusin 383-pohjaisen koneen, koska sen piti kiertää iloisesti. Ei siinä pitänyt olla kuin lattioissa muutama paikka hitsattavaa, ei se Gujukaan ollut niitä pahimpia huomannut, mutta uusiksi meni kokonaan lattiat ja helmat tukikoteloineen. ”Koneeseen piti vain vaihtaa nokka, joka oli ostettaessa liian mieto. Moottori koostuu .030-ylikokoon poratusta 383-lohkosta, johon on sovitettu stroker-sarja pitkäiskuisempine kampuroineen ja veiveineen. Tuosta tulikin varmaan Suomen kallein Tunnel Ram, se maksoi kotiin tuotuna melkein 900
Se oli kolmea päivää vaille vuosi siitä, kun projektin aloitin. tammikuuta 2017, nuo kilvet olivat odottamassa konttorilla katsastuspäätöstä. Kolme kuukautta meni pelkästään korin hitsaamiseen”, mies laskeskelee. Siinä oli tosi paljon tuommoista muuteltavaa. Jo alkuun Tompalle oli selvää, ettei kauhtunutta mustaa väriä uusittaisi, vaan Chrysler saisi pitää himmentyneen pintansa. ”Olisin mä helpommalla päässyt, jos olisin tilannut valmiita korjauspaloja, mutta mä nyt tein kaikki metritavarasta, kun aloitin niin. Kaikki, mitä tuohon autoon on tehty, on tehty tän katon alla”, Tomppa ynnää vilkaisten ympärilleen hallissa, jossa on asunut jo useamman vuoden. Tilasin siihen sitten Hughesin mittatilausturbiinin 2500 kierroksen stall speedillä.” Kasikolmevarttinen taka-akseli löytyi Lahdesta projektina, ja on lähtöisin Challengerista. Vanhan sanonnan mukaan ei kahta ilman kolmatta. ”Simpukka, rattiputki ja ratti tulivat siitä samasta ’64:sta, josta tähän otettiin myös katon kaaret, takapenkki ja takaposket. Siihen asennettiin Truetrac-lukko samalla, kun perä käytiin muutenkin täysin läpi. Se jättääkin ilmaan kysymyksen, että millainen olisi BAD-60. Ja kyllä, BAD-59:llä on myös ajettu. Alla ei ole TNT 440, vaan alukantinen 489. Aski on jostain ’64-mallin truckista, vahvempi alumiinikuorinen 727-nappiautomaatti”, Tomppa selittää ja jatkaa: ”Kaasupoljin on ’64:stä ja mekaaninen vivusto kickdowneineen ’59:stä, jonka vipu on vaihdettu ’64:n laatikkoon. Tuo laatikkohan oli alun perin TCI:n Breikkari-turbiinilla, joka ratkesi saumoistaan ekoilla poljennoilla, joten se remontoitiin viime keväänä uudelleen. Piiloon jääneet hitsaillut kohdat maalattiin, jotta ruoste ei pääsisi pelteihin käsiksi, mutta useampaan kohtaan jätettiin näkyviin ruostetta. ”Tossahan oli alun perin kardaanikäsijarru, joten jouduin rakentelemaan tuohon perään sille vaijerit, kun halusin tuohon edelleen nappiautomaatin sen helppouden takia. Sen lisäksi, että raskaan kaasujalan alla ovat sulaneet useammat takarenkaat ja se yksi turbiini, ehti auto nähdä kotimaisia maanteitä viime kesänä useamman tuhannen kilometrin verran. Vanhojen venakoppien teksti johtaa harhaan. Matalalla imusarjalla siitä saisi 50 newtonmetriä lisää, mutta halusin tunnel ramin ulkonäkösyistä sen ’58:n jäljissä. Samasta syystä myös vanteiden piti näyttää vanhoilta. Ensin Tompalla oli avon alla tummanharmaiksi maalatut slot magit, jotka hän vaihtoi tuttavalta löytyneisiin vanhoihin ja jo vähän rispaantuneisiin Cragarin S/S:iin. Lisämittareita tuli lämpö, öljynpaine ja kierroslukumittari vaihtovalolla, sen ryöväsin Chargeriin vaihdossa tulleesta Challengerista.” Kun Windsor-projekti alkoi näyttää siltä, miltä Tomppa oli sen halunnutkin näyttävän, oli selvää, ettei siihen voisi tulla mitä tahansa konttorin hyllystä löytynyttä KOX-rekisteritunnusta, vaan sen oli pakko jatkaa BAD-58:n perinnettä. ”Kun katsastin sen 3. Siinä vaiheessa, kun tein perärempan, tein myös nuo pakoputkien loppupäät uusiksi. Putket päättyvät nyt tankin vierelle, sieltä ne huilut ei näy niin rumasti, eivätkä ne siellä kumise ikävästi.” Perinnettä kunnioittaen. Niin ja kone on ketjutettu kuskin puolelta runkoon ja laatikon häntä on ketjutettu palkkiin, se kun ei ole läpipultattu, ja saattaisi näillä väännöillä lähteä muuten liikkeelle niin kuin näillä isolohkoillakin on tapana. Penkit verhoiltiin itse muijan kanssa tiikerikuvioisiksi”, Tomppa selittää. Testatuksi tuli kotiin päin motaria huristellessa myös se, että auto on 200 kilometrin tuntinopeudessa vielä hyvä ajaa ja polkimen allekin jää vielä varaa, vaikka perävälitys ei olekaan erityisen pitkä. ”Katon piti olla tietysti punainen niin kuin Edselissä ja Lincolnissa, joka mulla oli tätä ennen, joten tilasin uuden rätin Jenkeistä. Todellinen teho on nykyään jossain 570 hevosvoiman tienoilla, koska tuo kiertää selvästi enemmän kuin siinä dynotuksessa.” Ajettavuuden suhteen merkittävin parannus oli ’64:n nopeamman ohjaussimpukan vaihto. ja 750 newtonmetriä, ja käyrä oli hyvässä nousussa vielä venajousien kyykkäämisen kohdalla. Konepellin ja tuulilasin välistä, cowl-pellin kulmasta löytyy jopa pari pientä ruostereikää, jotka Tomppa jätti tahallaan hitsaamatta. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chrysler Windsor ’59. ”Kaikki sähköt kunnostettiin myös
Weiandin Tunnel Ram -imusarjan päältä löytyy pari 600 kuutiojalan Quick Fuel -kaasuttimia, jotka säädettiin Ojalan dynossa. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Vanteet: Cragar S/S 7x15" ja 8x15". Ikääntyneen näköisine Cragareineen koko Chryslerin olemus on sellainen, että se olisi voinut näyttää samalta jo 70-luvun lopulta lähtien. Voimansiirto: Alumiinikuorinen ’64 truck-mallin TF727-nappiautomaatti, vaihteistolle oma öljynjäähdytin, Hughesin 2500 HD street/strip -turbiini, TCI:n SFI-hyväksytty vetolevy, ’64:n 300:n kardaani, Challengerin 8 3/4 perä 3,55:1 välityksellä ja Truetrac-lukolla. Punainen rättikatto kuului myös Tompan must-juttuihin. Renkaat: 225/70 R15 ja 235/75 R15. Teho: Yli 500 hv. Alusta: Etupäätä madallettu, takajouset taottu uusiksi, iskarit. Sisusta: ’64 300:n ratti, penkit verhoiltu tiikerikuvioisiksi, Auto Meterin mekaaniset lisämittarit. Kiitos: Gujulle osista ja askin osalta, emännälle sisustan verhoiluista ja katon asennusavusta sekä pitkästä pinnasta. 17 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Olisin mä helpommalla päässyt, jos olisin tilannut valmiita korjauspaloja, mutta mä nyt tein kaikki metritavarasta, kun aloitin niin. Konehuoneessa on erikoinen kontrasti siististi tehtyjen johdotusten ja uudennäköisen moottorin sekä pintaruosteisten lokasuojien välillä. Moottori: 489 cid BB V8, 383-lohko .030 ylikoossa, 440Sourcen stroker-kitti 4,52-iskulla, Jouni Pirkosen porttaamat 440Sourcen alukannet, Lunati Voodoo 284/292-asteinen hydraulinen laahurinokka, Comp Camsin venttiilijouset, rullakeinut 1,6:1 vipusuhteella, Weiandin Tunnel Ram -imusarja, Quick Fuelin 600 cfm kaasuttimet, Holleyn sininen sähköpumppu, Pertronixin kärjetön jakaja säädettävällä kierroksenrajoittimella, omatekoiset peltipakosarjat 4" kollektoreilla ja 1 7/8" primääreillä, 3" pakoputket Raptor-vaimentimilla, Griffinin alumiinisyyläri 18" tuulettajan siivellä, Powermasterin mini-tehostartti. Faktat Chrysler Windsor ’59 • Omistaja: Tommi Lyytikäinen • Paikka: Riihimäki. Kiitos myös kaikille frendeille ”kahviseurasta” ja kossuilloista
Tomppa kiillotti ne sillä ajatuksella, että ne ruostuisivat käytössä pinnaltaan, mutta nepä käyvätkin niin kuumina, etteivät ole päässeet ruostumaan. Windsor osoittautui tarkemmin tutkittaessa yllättävänkin ruostuneeksi, vaikka esimerkiksi helmat lukeutuvatkin siipi-Moparien tavallisiin ongelmakohtiin. 2. Myös lattioihin piti vaihtaa melkoisen suuret palat peltiä. Koska Tompan alkuperäisiin suunnitelmiin kuului Tunnel Ram -imusarja, oli sellainen myös hankittava, vaikka se tulikin melkoisen kalliiksi, kun ei halutunlaista ollut enää uutena tuotannossa. Tomppa muotoili kaikki korjauspalat itse, kun kerran oli homman niin aloittanut, vaikka jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut tehokkaampaa käyttää valmiita korjauspaloja. Takakontin pohja meni kokonaan uusiksi. Pakosarjojen vääntelyssä oli melkoinen työmaa. Rättikaton kehikko poimittiin varaosa-autona toimineesta ’64 Chryslerista, ja Tomppa tilasi Amerikasta siihen uuden kirkkaanpunaisen rätin. 8. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tommi Lyytikäinen 1. Ei niin erityisen hyvä ’59 Muutamaa vuotta aiemmin Amerikasta tuotu aihio vaikutti ehjältä, mutta ei lopulta ollut mikään maailman kovapeltisin. 5. 489-kuutiotuumaiseksi stroukattu alukantinen 383-isolohko löytyi valmiiksi rakennettuna Tompan kaverilta, jolla se oli odottanut Buickin keulalla useamman vuoden muun projektin edistymistä. 9. 7. 3. Pelteihin tehtiin myös alkuperäisen tyyppiset jäykistepokkaukset. Lohko maalattiin katon kanssa yhteen sointuvalla kirkkaanpunaisella. 8¾" taka-akseli kunnostettiin täysin ja varustettiin Truetrac-lukolla. Tässä moottori valmiina pukissa odottamassa asennusta autoon. Varaosakuusnelosesta poimittiin sopiva takapenkki sekä sivupahvit. 18 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chrysler Windsor ’59 1 2 3 4 5 6 7 8 9. 4. 6. Vuoden työllä siitä tuli kuitenkin yksi Suomen härskeimmistä siipiautoista
1. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. 2. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. 3. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. 4. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. • Puhelimitse: 03 2251 948 Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. Voiko sika säkissä olla rikki. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. 5. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Uutuuskirjat tilaat kätevästi osoitteesta: www.supermarke t.?. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne
Hellfire Hellfire 20 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Jarno Siitari on yhdistänyt kahden maailman parhaat puolet oman visionsa mukaisesti yhteen ja samaan autoon. Mopar-puristien on syytä siirtyä suoraan seuraavaan artikkeliin, sillä tämä ei sovellu herkimmille. Sen seurauksena B-body on saanut ahdetun LS-tekniikan ja Corvetten eturungon. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 21 AMERIKAN RAUTA 2/2019. PLYMOUTH GTX ’68
Se sytytti kipinän, joka ei ole vieläkään sammunut. Pian kävi niin, ettei ajaminen enää ollutkaan autoissa se juttu, vaan etusijalle astui rakentaminen ja sitä kautta uusien asioiden oppiminen. K un Jarno aloitti jenkkiautojen harrastamisen 90-luvun puolivälissä, ei hän tiennyt niistä paljoakaan. ”Muistan, kun olimme vaimoni kanssa Jenkkilän reissulla ja toimme siihen matkatavaroina kokonaan uuden moottorin yläkerran. Nuorena oli tullut rassattua kaksipyöräisiä, mutta siihen se oikeastaan oli jäänyt. Rahoja ei arvatenkaan viety takaisin pankkiin, vaan niillä hankittiin korvaavaksi tuotteeksi ’69 Firebird. ”Muistan ekan auton kohdalla, kun en hirveästi itse vielä tekniikasta ymmärtänyt, niin tuli hirveä paniikki, jos auto ei vaikka lähtenyt käyntiin. Muutamaa vuotta myöhemmin Firebird vaihtui pikkulohkolla ja manuaalilla varustettuun ’64 avo-Corvetteen, jonka myötä mies alkoi pikkuhiljaa ropailla itsekin. Kun se on valmis, niin sen piti olla siinä, mutta lopulta tuli kuitenkin kokeiltua myyntiä sellaisella hinnalla, jolla autosta saattoi hyvillä mielin luopua. 22 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Plymouth GTX ’68. ”Jokainen auto oli aina viimeinen auto. Minulle on jäänyt mieleen, että matkatavaroidemme kokonaispaino oli 123 kiloa”, Jarno naurahtaa. ”Silloin elettiin lama-aikaa, mutta ei siinä auttanut muu, kuin lähteä hakemaan pankista rahoitusta. Mulla oli yksi luottokaveri, Mikko, jolle aina soitin”, Jarno myöntää, kuinka autoharrastuksen alkutaipaleella matkaan mahtui monta ihmeellistä asiaa. Sehän ei siihen aikaan käynyt ihan päivässä, mutta pankinjohtaja näytti kuitenkin vihreää valoa, olisikohan summa ollut 50 000 markkaa. Kuinka ollakaan, ne menivät aina kaupaksi.” Corvetteja seurasi ’72 korinvaihto-Cuda 440 Six Packilla. Amerikkalaisten autojen muotokieli kuitenkin viehätti siinä määrin, että Helsingissä asuessaan hän kävi lopulta katsomassa ja koeajamassa yhtä ’68 Mustangia. Sitten, kun menin hyvillä mielin autokauppaan, niin se pahuksen auto olikin jo myyty”, Jarno muistelee. Tuolloin elettiin jotain 2000-luvun alkua ja silloin matkatavaroita sai olla ihan eri tavalla kuin nykyään. Autoja piti jalostaa omaa visiota kuvastavaan suuntaan. Parin vuoden päästä avo vaihtui coupe-malliseen ’68 Vetteen
Yksi tuttuni sattui olemaan Kaliforniassa hakemassa autoja, terveiset vaan Saarisen Terolle, ja kysyin, mahtuisiko konttiin tuliaisia. Ratkaisussa ei ollut mitään muuta huonoa, kuin että se oli vähän työläs. Asiassa oli kuitenkin muutama perustavanlaatuinen ongelma. Tämä kuva osoittaa hyvin, kuinka taakse kone asettui C4-Corvetten eturungon kanssa asemoituna. Jenkeistä hakemalla haettu ’68 Camaro piti säilyttää alkuperäiskuntoisena survivorina, mutta kuinka ollakaan, siinä vaiheessa, kun auto myytiin pois, oli 327 korvattu LS-moottorilla ja Powerglide 6-vaihteisella manuaalilla. ”Se meni 2015 keväällä kaupaksi hiukan yllättäen. Tässä on matkan varrella oppinut sen, ettei kaikkea tarvitse osata tehdä itse.” Sovitteluvaiheessa moottorin asettuminen oikealle kohdalleen varmistettiin tyhjän LSmoottorin lohkon avulla. Seuraavaksi ajohaluja tyydytettiin C5-Corvettella, joka kuitenkin osoittautui perheelliselle epäkäytännölliseksi. Matalapuristeinen rautalohkoinen LS2 on palvellut alkujaan '03 Silveradossa. ”Minulle oli kertynyt hyviä kokemuksia C4Corvetten etukelkasta, jossa sattui olemaan muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi optimaalinen raidevälikin. Jotta moottorin sai siihen kohtaan, niin se vaati tulipellin ottamista sisäänpäin 20 sentillä”, Jarno selventää. Tulipeltiä on otettu sisäänpäin 20 senttiä. Yläkerta on LS3:sta ja kruununa on Eatonin mekaaninen LSA-ahdin. Moottori puolestaan sijoittuu konehuoneeseen sen mukaan, missä on hammastanko. Sitten löytyi pelleiltään hyvässä kunnossa ollut rullaava ’68 GTX, jonka hillityn olemuksen rikkoi popniiteillä mustaan konepeltiin kiinni vedetty A12-tyypin scooppi.” Chevroletin sielu. Sehän siirsi koko auton painopistettä keskemmälle, mikä oli lopputuloksen kannalta pelkästään hyvä asia. Sehän siirsi koko auton painopistettä keskemmälle. Etukelkkahan sijoittuu autoon sen mukaan, missä pyöränaukot sijaitsevat. Haaste ei kuitenkaan ollut niin suuri, että hankkeesta olisi sen vuoksi luovuttu. Kesä oli tulossa, mutta minulla ei ollut autoa, eikä oikein edes selkeää mielikuvaa, mitä haluaisin seuraavaksi. Hän vastasi myöntävästi ja pyysi katsomaan Craigslistin tarjonnan noin 200 kilometrin säteellä siltä alueelta, jossa he majailivat. Voimanlähteeksi Jarno halusi 6,0-litraisella alakerralla varustetun LS2-pohjaisen moottorin. Kun auto oli lopulta omassa kotitallissa, piti Jarnon tehdä päätös, lähteäkö viemään sitä alkuperäiseen suuntaan, vai johonkin muuhun. 23 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Sovituksesta haluttiin optimaalinen, eikä alkuperäistä koria toisaalta haluttu repiä liikaakaan. ”Lopulta löysin koneen Blocketin kautta Ruotsista ja se tuli huomattavasti halvemmaksi kuin vastaavan laivaaminen Jenkeistä”, Jarno vinkkaa. Sen jälkeen harrasteauton virkaa ajoi hetken aikaa XK8 Jaguar, jonka jälkeen Jarno päätyi taas amerikkalaisiin. Lopulta tuo yläkerta tuli asennettua vasta seuraavaan autoon, joka oli niin ikään Cuda. Noh, C4-Corvettessahan dampperi on hammastangon takana. Rautatöistä ja muusta avusta isot kiitokset Juntille. Ratkaisussa ei ollut mitään muuta huonoa, kuin että se oli vähän työläs. ”Peltija raakarautatöitä en osaa tehdä itse, joten annoin koko eturunkoprojektin Joutsenossa toimineen Custom Creationsin tehtäväksi. Tutuilla ei ollut moisia ylimääräisinä, eikä dollarin kurssi oikein houkutellut hankkimaan sellaista rapakon takaakaan. Lopulta hän päätyi johonkin muuhun
”En halunnut Danaa enkä ysituumaista, koska ne ovat niin painavia. Henkilöautopuolen koneissa nokkatieto luetaan ketjun puolelta keulasta, kun taas trukkikoneissa se luetaan nokan päästä tulipellin puolelta. Lisäksi paketin mukana tuli LSA-moottorin, eli 6,2-litraisen version kannet, joissa on sama palotila kuin LS3:n kansissa. Vaihdelaatikko on vakio trukkiturbiinilla. Moottori oli alkuperäinen lukuun ottamatta vaihdettua nokkaa. Polttoainetankki on peräisin ’05 Pontiac GTO:sta ja varustettu sisäisellä DW300bensapumpulla. Sitä odotellessa Jarno päätti kuitenkin vaihtaa myös nokan. Explorerista peräisin oleva 3,73-välitteinen perä purettiin, putsattiin ja siihen laitettiin uusi lukko. Edessä on Corvetten etukelk an muk ana tulleet 12-tuumaiset levyt. Käytännössä voidaan siis puhua LS2-moottorista LS3:n yläkerralla. Alustassa hyödynnettiin myös Vetten kallistuksenvakaaja sekä hiilikuituinen poikittainen etujousi, joka sai rinnalleen Bilsteinin iskarit. Se tuntui kuitenkin hiukan laiskalta, lähti välillä huonosti käyntiin ja tuntui vievän paljon bensaakin. Aluksi Jarno rakensi auton liikenteeseen vaparina. Moottorille polttoaine tarjoillaan LS9:n suutinkiskojen ja suuttimien välityksellä. ”Ajattelin, että mieluummin hiukan kovempi alusta, mutta kompensoidaan sitä vakiokokoisilla peltivanteilla ja korkeaprofiilisilla renkailla. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Plymouth GTX ’68. Takana on vakiojousitus QA1:n säädettävillä iskareilla. Menohaluja päätettiin kohentaa Eatonin LSA-ahtimella. Kyseinen kone on tyypiltään LQ4, eli matalapuristeinen rautalohkoinen LS2, joka on palvellut alkujaan 2003 Silveradossa. Siinä samassa, kun hän otti vanhan nokan ulos koneesta, hän tajusi, mikä koko hommassa mätti. Peränä on Fordin 8,8-tuumainen. Korin vääntöjäykkyyttä lisättiin apurunkojen yhdistäjillä. Explorerin taka-akselin myötä tulivat myös 10-tuumaiset levyjarrut”, Jarno listaa. Mies oli haaveillut mekaanisesta ahtimesta ja tuumi, että nyt voisi olla sen aika. Niiden sijaan autossa on tällä hetkellä old school -henkiset omavalmisteiset slapper barit hillitsemässä taka-akselin kiertymistä.” Vahingoista viisastuu. ”Henkilöautoja trukkipuolen LS2moottoreissa on sellainen ero, että nokan asentotunnistin on niissä eri paikassa. Sitten keksin jostain 8,8:n, joka on pikkuisen kevyempi rakenteeltaan, mutta akselipaksuudeltaan lähes ysituumaisen veroinen. Mittaristo on kuitenkin vaihdettu Dakota Digitalin moderniin malliin. Caltracksit minulla on tallissa odottamassa asennusta. Koneen minulle myynyt kaveri oli vaihtanut koneeseen henkilöpuolen LS2:n nokan, joka on ihan hyvä Musta sisusta on säilytetty alkuperäisen eleettömänä. Sen jatkeeksi tilattiin paksuseinämäinen isokehäinen alumiinikardaani Shaft Mastersilta Jenkeistä
Maatsi teki kokoonpanoon myös rosterisen pakoputkiston, jossa on C6-Corvetten vakiokatalysaattorit ja 50 senttiä pitkät no Max Hemi Turbo -vaimentimet. Kiitokset Röyskö Oy:n Samille auton maaleista ja maalaustarvikkeista, JJ-AutoFixin Juhikselle avusta aina hädän hetkellä, Naapurin Jussille tuesta sähkötöissä ja Laarin Villelle kaikesta avusta. Sisusta: Alkuperäinen, Dakota Digitalin mittaristo. Ahdinta ei siis välttämättä olisi tarvinnut lainkaan, mutta kun se oli ehditty tilata, niin toki sekin pultattiin koneeseen kiinni. 25 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Voimansiirto: 4L80E-vaihdelaatikko trukkiturbiinilla, Shaft Mastersin paksuseinämäinen isokehäinen alumiinikardaani, Ford Explorerin 8,8" lukkoperä 3,73:1 -välityksellä. Vanteet: 15" peltivanteet. Faktat Plymouth GTX ’68 • Omistaja: Jarno Siitari, 48 Paikka: Lappeenranta. Mies vaihtoi koneeseen kokeeksi maltillisilla nostoilla varustetun, trukkikoneeseen soveltuvan LS1-nokan, jonka sattui löytämään, ja se tuntui heti paljon raikkaammalta. Se on koko ajan vähän limp modessa. Hellfire-nimi ei viittaa niinkään auton voimavaroihin, vaan siihen, kuinka helvetintulet syttyvät pussihousu-Moparistien kurkatessa auton pellin alle. Jarrut: Edessä C4-Corvetten 12" levyjarrut, takana Ford Explorerin 10" levyjarrut. Käytännössä ajoin siis koko ekan kesän siten, ettei moottorinohjauksella ollut mitään tietoa nokan asennosta ja ihmettelin, kun se ei tuntunut toimivan kunnolla”, Jarno päivittelee. Koneen säädöistä vastasi Pekka Berkeles yhdessä AMW Dyno Servicen Juha ”Maatsi” Martikaisen kanssa. Alusta: C4-Corvetten eturunko, hammastanko-ohjaus, kallistuksenvakaaja ja hiilikuituinen poikittainen etujousi, Bilsteinin etuiskunvaimentimet, takana vakiojousitus QA1:n säädettävillä iskunvaimentimilla, apurungot yhdistetty, taka-akselilla omavalmisteiset slapper barit. Korimuutokset: Konepeltiin popniitattu A12-scooppi. Kaiken eniten kuitenkin kiitän vaimoani Tanjaa harrastuksen alusta asti mukana jaksamisesta ja tämänkin projektin läpiviennin kestämisestä. Moottori: Chevroletin rautalohkoinen LS2-moottori LS3:n yläkerralla, Eatonin LSA-ahdin, rosteriputkisto C6-Corvetten vakiokatalysaattoreilla ja 50 cm Dyno Max Hemi Turbo -vaimentimilla. Renkaat: Edessä 225/70 R15, takana 275/60 R15. vakionokka nostoiltaan, mutta se ei vaan toimittanut tietoa moottorinohjausyksikölle. Hellfire-nimen Jarno keksi autolleen uuden Dodge Challenger Hellcatin vanavedessä. ”Se ei viittaa niinkään auton voimavaroihin, vaan siihen, kuinka helvetintulet syttyvät pussihousu-Moparistien kurkatessa auton pellin alle”, mies virnistää. Kiitos: Tälläiset projektit eivät etene ja valmistu ilman auttavia ystäviä ja turvaverkkoa. LS-moottorihan toimii kyllä ilman sitä ja käy kaikilla pytyillä, mutta ei kuitenkaan pyöri optimaalisesti. Äänimaailma ei ole millään kierrosalueella kovin ränttätänttä, vaan pikemminkin salakavala. Ja muuttuihan se kyyti sillä taas vähän toisenlaiseksi
Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tomi Eronen • Malli: Hanna Heinonen 26 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Monissa liemi ssä uinut FORD CRESTLINE VICTORIA ’54. Ensimmäinen ostos joutui kuitenkin tarkempien tutkailuiden jälkeen isomman remontin kohteeksi, mutta onneksi toukokuussa Oulusta löytyi 20 vuotta työn alla ollut Crestline Victoria, jolla viime kesän cruisailut hoituivat huoletta. Klaukkalalainen Marco Väätäinen etsi viime keväänä itselleen harrasteautoa, jota ei heti ensimmäisenä tarvitsisi olla korjailemassa
Monissa liemi ssä uinut 27 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Hyvin meni kotimatka ilman ongelmia, mitä nyt noilla rättirenkailla ajo uraisilla teillä toi aina välillä vähän haasteita”. Lähdimme siitä ajelemaan huoltoasemalle kahville, niin ei ehditty varmaan edes kilometriä ajella, kun sanoin Vekille, että ostan tämän”, muistelee Marco ostohetkeä ja jatkaa: ”Kyllä varmaan Vekkikin oli hämillään niin nopeista kaupoista. Tehdään Mercury sitten rauhassa kerralla kuntoon, koska se olisi tarkoitus chopata ja muutenkin kustomoida oman maun mukaan”, Marco valottaa. Jutun Ford Crestline Victoria koottiin vuonna 1954 Kanadan puolella, minkä takia sen konehuoneesta löytyikin Mercuryn 255 cid lättäpää-V8, jonka jatkeena oli kolmelovinen rattimanuaalivaihteisto. Siitä 28 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Ford Crestline Victoria ’54. Autourheilu oli varmaankin lähellä miehen sydäntä, koska hän osallistui Fordilla ensimmäiseen Oulussa järjestettyyn Pohjola-Ralliin vuonna 1961. Liljeberg hankki auton vuokrakäyttöön Tuiran kaupungin osassa sijaitsevalle TB-huoltamolle. Siellä varmaan on ollut ohjaamo täynnä käsiä, kun lättäpäätä on kiusattu oikein kunnolla ja sopivaa pykälää etsitty rattivaihteista. Vekki oli rakentanut autoa todella kauan, eikä ollut ehtinyt ajaa sillä valmistumisen jälkeen kuin noin 1 000 kilometriä, joten tiedossa olisi saattanut olla joitain pieniä ongelmia, mutta Marcon ja Fordin kesäajelut sujuivat kuitenkin ilman suurempia ongelmia. Tarkempien tutkimusten jälkeen autosta löytyi niin paljon kunnostettavaa, että päätin alkaa etsimään toista harrasteautoa kesän ajoihin. No, se hauskanpito päättyi kuitenkin kolmospätkällä metsikköön. ”Sen verran vielä haluan sanoa, että annetaan Vekin kertoa Fordin tarina, niin menee kunnia rakentelusta oikeaan paikkaan”, tuumaa Marco. Ostin lipun viikonlopulle yöjunaan ja kyllähän homma oli heti selvä, kun Oulun juna-aseman edessä näin auringon kanssa kilpaa loistavan flakekattoisen Fordin. ”V iime keväänä tuli ostettua ensin neliovinen vuoden ’51 Mercury, joka oli tarkoitus saada liikenteeseen kuukauden aktiivisella rakentelulla. ”Soitin Vekille ja heti siinä puhelimessa jutellessa huomasin, että tätä autoa kannattaa lähteä katsomaan paikan päälle, vaikka välimatkaa olikin reilut 600 kilometriä. Fordia Oulussa kauppasi sen rakentaja Jari ”Vekki” Väätäjä, joka aloitti sen rakentamisen jo 90-luvulla. Laihon luovuttua autosta muutaman vuoden kuluttua, se kulkeutui Helsingin kautta Ouluun vuonna 1959. Onneksi tuli sanottua, sillä itse en jutun Fordia bongannut Nettiautosta, vaan yksi mun frendi siitä ohimennen mainitsi”. Tästä syystä mies joutui etsimään uutta harrasteautoa, millä voisi kierrellä kesän tapahtumissa. ”Halusin kunnioittaa Vekin aloittamaa tyylisuuntausta, joten en ole tehnyt autoon mitään isompia muutoksia. Mild kustom -tyyliin rakennettu Ford vaikutti ilmotuiksessa mielenkiintoiselta, ja soitto myyjälle vain vahvisti sen olevan juuri sopiva auto Marcon kriteereihin. ”Siinä tuli kavereille sanottua puolileikillään, että tarvii varmaan ostaa parempikuntoinen auto heti perään, ettei jää kesän cruisailut välistä. Samana vuonna Yhdysvaltojen puolella valmistuneet vastaavat autot varustettiin nimittäin ensimmäisen kerran 239 Y-block V8 -moottoreilla. Kokopeittävät kapselit vaihdoin koirankuppimallisiin ja perää laskin vielä pari senttiä lisää. Fordin osti uutena Kanadassa silloin asunut Lasse Laiho, jonka mukana se kulkeutui muuttoautona Suomeen ja tarkemmin Hollolaan. Hienokorimallinen Mercury ei kuitenkaan ollut pieleen mennyt hankinta, vaan yksinkertaisesti aika ei riittänyt sen ehostamiseen seuraavaksi kesäksi Marcoa tyydyttävään kuntoon. Pikataipaleella puuhun ja uintireissulle. Toinen erikoinen tapahtuma sattui vuonna 1963, kun Fordin vuokranneet miehet ajoivat sen Oulujokeen. Se alkoi kyselemään, milloin sulla lähtee juna takaisin, johon tuumasin, että kyllä minä tällä Fordilla ajattelin kotiin ajella. ”Olen selvitellyt mahdollisimman paljon Victorian historiaa Oulun alueelta. Fordin uusi omistaja oli oululainen huoltamoyrittäjä Pekka Liljeberg, joka vaihtoi auton 50-luvun alun neliovisen Buickilla. Ajokauden jälkeen Tuovisen Petri kävi myös maalaamassa Fordin pintaan pinstripet”, kertaa Marco
Noista hommista sain tuon lempinimenikin, joka on seurannut mukana siitä asti”, nauraa Vekki ja jatkaa: ”Ulkopellit joutui uusimaan karkeasti sanottuna 40 sentin korkeudelta ympäri autoa. Varmaan ainoa, joka projektiin alussa uskoi, oli Vekki itse. Heti ei uutta projektia otettu työn alle, vaan se vietiin kahdeksi vuodeksi säilytykseen latoon Simonniemeen. Varsinkin hitsauksen opettelussa oli paljon apua Hiltusen Pekistä ja Martikaisen Alposta”, kertoo Vekki kiitollisena. 29 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Kun projekti polkaistiin kunnolla käyntiin, niin edessä oli ensimmäisenä ruostevaurioiden korjaus. Neliovisen laseja olisi ollut tarjolla, mutta ne eivät kaksioviseen hardtop-malliin passanneet, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tuulilasin tekeminen kirkkaasta muovista. Vuosien ulkosäilytys oli tehnyt tehtävänsä Fordille, joten metallitöistä ei selvitty helpolla. Lattiapelteihin tein alkuperäistyyliset vekit ja pokkaukset filmivaneriin kaiverretuilla muoteilla. Monien mielessä varmaan kävi, että näinköhän melkein 30 vuotta heitteillä ollut Ford jatkaa maatumistaan nyt vain uudessa paikassa. tapauksesta olen kuullut kaksi eri versiota, joista ensimmäisessä jääradalla ajaessa olisi jää pettänyt auton alta ja toisessa Fordi olisi ajautunut vanhalta Vaalantieltä Oulujokeen. Isoimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui rikkoutunut tuulilasi, ehjää kun ei tuntunut löytyvän mistään. Tässä vaiheessa pitääkin antaa kiitokset kerholaisille, joilta olen saanut apua projektin aikana. Lattiasta alkuperäistä osaa jäi jäljelle ainoastaan kardaanintunneli sekä takapenkin alunen, kaikki muu jouduttiin uusimaan. ”Tuohon aikaan ainoat korjauspellit, mitä löysin, olivat sivuja takahelmat. ”Olin etsinyt kaksiovista projektia ja vinkin saatuani lähdin heti autoa katsomaan. Tuosta vuodesta lähtien auto kierteli Oulun seudulla eri omistajilla, kunnes Vekki sai vuonna 1992 työkaverin kautta vinkkiä todella huonoon kuntoon päässeestä erikoisuudesta. Paikan päällä edessäni oli todella lohduton näky. 15 tuuman peltivanteita peittivät Vekin jäljiltä kokopeittävät kapselit, jotka auton nykyisin omistava Marco korvasi pillerityyppisillä. Eniten päänvaivaa aiheuttivat takapyörän kaaret, kun niistä ei ollut jäljellä oikeastaan mitään. No, päätin kuitenkin saman tien ostaa auton, koska olin sellaisesta haaveillut jo pitkään”, muistelee Vekki hänen ja Victorian ensikohtaamista. Jopa takapyöränkotelot ja tulipelti jouduttiin tekemään uudelleen melkein puoleenväliin asti. Nyt vain tarvittiin hyvät tallitilat rakentelulle ja sellaisethan löytyivätkin miehen liityttyä Oulun American Car Clubiin vuonna 1994. Väriksi oli jo sisustaa tilattaessa päätetty vihreä, jonka lopullinen sävy löytyi Volvon värikartasta. Runko hiekkapuhallettiin, minkä jälkeen se korjattiin ja boxattiin. ”Se oli muuten hyvä, mutta en ollut oikein koskaan ennen tätä projektia hitsannut. Siitä se alkoi pikku hiljaa sujumaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Katto sai pintaansa reilusti vanhan liiton flakea. Melkein pari vuotta sillä saikin ajella, mutta vuonna 1965 katsastusmies totesi sen liian vaaralliseksi sameuden vuoksi ja poisti Fordin rekisteristä. Vähän siinä mietitytti, kun aikaisemmat autoremontit rajoittuivat renkaanvaihtoon ja öljyjen tarkistuksiin. Siinä sitä miggi kourassa ihmettelin, mitä pitäisi tehdä. Mene ja tiedä, kumpi sitten noista on oikea tarina, mutta uimassa se kuitenkin on käynyt”, kertaa Vekki auton historiaa hymyssä suin. Kun Ford saatiin ongittua joesta ylös, niin sitä jouduttiin kuivattelemaan pitkään sisätiloissa. Vaneri-Vekki. Ei ehditty varmaan edes kilometriä ajella, kun sanoin Vekille, että ostan tämän. Vuosien varrella Ford oli purettu osiin ja nyt siitä oli jäljellä enää runko, jonka päällä oli ruosteinen kori ikkunat säpäleinä. Ne tuli tehtyä kolmeen kertaan ennen kuin ne miellyttivät omaa silmää”
90-luvun alkupuolella rakenneltiin varsin paljon pro street -tyylisiä katuautoja ja myös siihen suuntaan oli Vekkikin alun perin kallistumassa Fordinsa kanssa, mutta kaksi asiaa muutti miehen mielen. Seuraavana edessä oli lopullinen auton ylimaalaus, jonka Vekki päätti teettää alan ammattilaisilla Ruskon automaalaamossa. Ruiskun käyttökin oli projektin aikana tullut sen verran tutuksi, että maalasin itse valmiiksi konehuoneen, takaluukun ja ovien välit ennen varsinaista ylimaalausta. Tein vielä lopulliset pohjatyöt korjaamalla virheet, jotka näkyivät hyvin väliaikaisessa mustassa värissä. ”Päätin antaa sen kuivua vuoden päivät ennen varsinaista maalausta, että kittaukset saivat vetäytyä ihan rauhassa. Tekniikan Vekki hankki Niemensivun Sepolta Porista, jolta löytyi juuri kunnostettu Mustangista peräisin oleva 289-kuutiotuumainen moottori, jatkona C4-automaattivaihteisto. Kustomoinnin nimissä luovuttiin kylkilistoista ja puskurinkävyistä, ja Vekki teki keulalle uudenlaisen maskin sekä muokkasi hieman sen yläpuolelle jäävä huulta. Hilettä kattoon. Vähäisten punaisilla kilvillä suoritettujen koeajojen jälkeen Vekki uskaltautui viemään auton katsastuskonttorille 49 vuoden tauon jälkeen. Uuden tekniikan paikoilleen sovittamisen jälkeen olikin Vekillä taas vuorossa uuden asian opetteleminen, nimittäin pohjatöiden teko. Sitten olisi pitänyt takarunko pilkkoa isoja renkaita ja nelilinkkejä varten. Kaikki muut odottivat auton lähtevän maalaamoon, niin Vekki pukkasikin sen kerhohallin pihalle ja ruiskutti pintaan kiiltävän mustan maalin. Lopuksi katto vielä välihiottiin ja viimeisteltiin kolmella lakkakerroksella. Päätin sen jälkeen tehdä Fordista mild kustomin, koska ne olivat aina miellyttäneet omaa silmää. 30 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Ford Crestline Victoria ’54. Sen jälkeen olikin edessä projektin mukavin vaihe, kun Fordiin sai alkaa kiinnittää uudelleen kromattuja ja kiillotettuja pisteosia. Pikku hiljaa Fordin pohjatyöt alkoivat olla siinä kunnossa, että sen pinta oli valmis pintavärille. Maalari sanoi, että tuohon katoon meni kolmen auton lakat”, mies kertaa maalausprosessia. Vein auton kerhohallille pariksi viikoksi, että runsas lakka määrä olisi varmasti kuivunut ennen katon lopullista lakkausta. Bensatankin muokkasin Opel Asconan tankista ja nykyisin polttoaineen lisääminen tapahtuu tavaratilan puolelta, eikä rekkarin takaa niin kuin alunperin. Koko projektin aikana Vekki ei ollut pitänyt mitään kiirettä auton valmistumisen suhteen ja niin kävi myös maalauksessa. Sepolta löytyi myös cruisailukäyttöön sopiva harvalla 2,73:1-välityksellä oleva 8-tuumainen taka-akseli, joka oli lähtöisin jenkkimallin Granadasta. ”Siinä värimalleja selatessa ihastuin Volvon Scarab Green -väriin. Vekki ei halunnut tehdä korille mitään sellaisia muutoksia, jotka eivät olisi suhteellisen helposti palautettavissa alkuperäisiksi taas. Penkkien rungot hiekkapuhalsin ja maalasin samalla Inertan teollisuusmaalilla kuin alustan osatkin. Isoimmat muutokset ulospäin ovat kylkilistojen poisto sekä konepellin ja maskin välisen huulen muokkaaminen. Centech Wireltä tilasin valmiin johtosarjan, joka oli suunniteltu juuri tätä mallia varten. Väriksi oli jo sisustaa tilattaessa valikoitunut vihreä, mutta tarkemmasta sävystä ei vielä ollut tietoa. ”Ensinnäkin raha, koska tarpeeksi tehokkaaseen tekniikkaan sitä olisi uponnut aika kiitettävä määrä. Toiseksi sain selville, että tämä oli ainakin silloin ainoa Suomessa oleva Ford Crestline Victoria 2d ht vuodelta 1954, joten päätin pitää auton korin alkuperäisessä muodossa. Ensin koko auto maalattiin vihreäksi ja sen jälkeen kattoon ruiskutettiin lakan seassa vihreitä flakekiteitä reilusti. Samalla alkuperäinen kuuden voltin runkoplusjärjestelma muuttui 12-volttiseksi. Tuossa välissä laitoin auton käyntija ajokuntoon muilta osin. Se oli kyllä helppo asentaa, kun kaikissa johdoissa luki, minne ne oli tarkoitettu ja mukana tuli kunnon ohjeet. Muutosten tuli olla sellaisia, että ne voitaisiin tarvittaessa palauttaa alkuperäisiksi”. Tulipa tuossa vähän tutuksi verhoiluhommatkin, kun toppasin penkit ja asensin niihin Automotive Interiorsilta tulleet kustom-verhoilut paikoilleen”
Tässä vaiheessa monelle olisi saattanut tulla kiire saada auto ajoon, mutta ei Vekille, vaan hän jatkoi tutulla rauhallisella tyylillä Fordin niputtamista. ”Hyvinhän se meni ja uudet kilvet sai ruuvata Fordiin paikoilleen 20 vuoden rakentelun jälkeen. Se piti saada helposti ajoon, mutta täysin muttereiksi sekin piti laittaa. Kori: Kustom-maski, kylkilistat poistettu, Väri Volvon Scarab Green, katto maalattu vihreällä flakella. Suorat sivulasit teetin Oulussa Lasilipposella. Me oltiin Lassen kanssa jo sovittu, että käyn näyttämässä autoa hänelle sen valmistuttua Heinolassa, mutta valitettavasti hän ehti nukkua pois ennen sitä”. ”Juteltiin pitkään puhelimessa autosta ja Lasse lähetti vielä muutamia osiakin, mitä hänellä oli Fordista jäljellä. Niin kuin jo jutun alkupuolella kerrottiin, Vekin ajelut Fordilla jäivät varsin vähäisiksi. Moottori: Ford Mustangin 289 cid V8, Edelbrock Performer -imusarja, 4-kurkkuinen kaasutin. Vielä kun Vekki osti leveillä valkosivuilla varustetut rättirenkaat ja asensi ne Vintage Wheelsin vanteille, alkoi Ford pikku hiljaa olla valmis. ”Etulasi löytyi uutena, mutta takalasi oli vähän ongelmallisempi, sitä sai metsästää pidemmän aikaa. Viimein purin edestä uusilla osilla kootut rumpujarrut palasiksi ja siinä pöydällä osia vertaillessa huomasin toisen työsylinterin olevan paksumman näköinen. Sisusta: Automotive Interiorin kustom-verhoilut, Lokar Performancen shifteri 8-pallonupilla, Centech Wire -sähköjärjestelmä. Nyt se on menossa hyvää vauhtia nippuun, joten siinä ei varmaankaan 20 vuotta pitäisi mennä”, päättää hymyilevä Vekki tarinatuokion. Oulun American Car Show’ssa Ford oli esillä samana vuonna, kun se valmistui, ja Vekki sai sieltä kustom-luokan Top 3 -palkinnon kotiinviemisiksi. Alusta: Etukierrejousia lyhennetty kaksi kierrosta, takana 50 mm laskupalat. Jarrut: Alkuperäiset 11" rumpujarrut joka nurkassa. Renkaat: Universal 6.70-15 leveillä valkosivuilla. Voimansiirto: C4-automaattivaihteisto, 8" taka-akseli 2,73:1-välityksellä. 20 vuotta eikä suotta. Yksi tavaroista oli Kanadan aikainen rekisterikilpi, jonka luovutin sitten tietenkin eteenpäin Marcolle. 31 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Maskinaukon laitoihin hankin ’56 Chevyn etuparkit ja vilkut sekä tein 10 mm rosteritangosta maskin keskiosan”. Konehuoneesta löytyy nykyisin alkuperäisen lättäpään sijaan Mustangin 289-pikkulohko. Puskurit kävivät kromauksella ja niistä jätettiin pois pystykoristeet kliinimmän muodon saavuttamiseksi. ”Minä taidan viihtyä paremmin tallissa kuin tien päällä ja siitä pitää huolen ’64 Ford Thunderbird, jonka hankin projektikuntoisena jo hyvissä ajoin, vaikka Victoria oli vielä keskeneräinen. Valko-vihreät klassisen näköiset kustom-verhoilut tilattiin valmiina, ja Vekki asenteli ne itse paikalleen. Pisin reissu taisi suuntautua Ruotsin puolelle Haaparannassa järjestettyyn Classic Motor Meet -tapahtumaan. Lasse oli internetissä nähnyt juttua Ford Freak Club Of Finlandin sivuilla vuoden 1954 Ford Crestline Victoria -projektista ja päätti ottaa yhteytä Vekkiin, josko kyseessä olisi hänen entinen autonsa. Niitä ihmeteltiin välillä hallilla oikein porukallakin, mutta syytä ei tuntunut löytyvän. Projektin loppupuolella Vekkiin otti yhteyttä auton aikoinaan maahan tuonut Lasse Laiho, joka oli jo pitkään yrittänyt selvittää entisen autonsa kohtaloa. Onneksi lopulta löysin Arizonasta hyväkuntoisen käytetyn lasin, joka sitten tuli Suomeen monen mutkan kautta, mutta onneksi ehyenä. Vanteet: Vintage Wheels -vanteet Baby Moon -kapseleilla. Ainoa, mikä alussa häiritsi ajoja, oli puoltavat etujarrut. Kiitokset: Lasselle hyvästä vinkistä, Petrille pinstraippauksista ja tietenkin Vekille hyvin rakennetusta autosta. Laseihin ja tietenkin kaikkialle muuallekin laitoin uudet tiivisteet. Vähäisten punaisilla kilvillä suoritettujen koeajojen jälkeen Vekki uskaltautui viemään auton katsastuskonttorille 49 vuoden tauon jälkeen. Vaihdekeppinä on kasipallonupilla varustettu Lokar. Se ero oli viisi milliä ja kun kasasin jarrut uusilla samankokoisilla sylintereillä, niin puoltaminen loppui siihen”, muistelee Vekki. Faktat Ford Crestline Victoria ’54 • Omistaja: Marco Väätäinen, 40 • Paikka: Klaukkala
Linnakaupungin Lowr i d er Lowr i d er 32 AMERIKAN RAUTA 2/2019
CHEVROLET MONTE CARLO ’85. Savonlinnalaisen Timo Vähäkuopuksen Monte on varustettu ilmajousilla, mutta kiikkuu ripeästi kuin hydraulipelit ikään, ja kulkee todistettavasti myös kolmella pyörällä! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Lowr i d er Lowr i d er 33 AMERIKAN RAUTA 2/2019
On meillä perheessä ollut jenkkejä, mutta itse en aiemmin niin paljon ollut niistä innostunut", Pudasjärveltä Savonlinnaan opiskelujen perässä alkuaan muuttanut Timo kertoo. Etsin kauan autoa semmoisella skaalalla, että vaihtoehtoja oli 1920-luvulta 2010-luvulle. Se oli viime kevättä, sitä aikaa kun lumet sulivat, kun kävin tämän hakemassa pois. Kun kortin sain, niin heti seuraavana viikonloppuna Silvennoinen soitti, että lähetkö kuskiksi Edselillä, ja lopullisen niitin arkkuun löi se, kun näin Juha Silvennoisen lähtevän Synkäksi nimetyllä shoe boxillaan torilta takapuskuri maata rajusti raapien liikkeelle. Parisen viikkoa siinä mietin vielä kuitenkin asiaa, mutta kun tuo auto lämmitti mieltä vielä sen jälkeenkin, niin soitin myyjälle. Lopulta se taisikin vähän harmittaa myyjää, että kaupat tuli tehtyä.” 13-tuumaisten pyörien ansiosta G-bodyn rungon saa pudotettua hyvin lähelle asfaltin pintaa. ”S e oli pitkä prosessi löytää silloin minulle sopiva auto. No, se konehan laukesi kahteen kertaan, ja lopulta päädyin myymään koko auton eteen päin”, Timo jatkaa. ”Semmoisella pääasiassa jäärata-autona olleella Sierralla päräytettiin sitten Iisalmeen tätä katsomaan, kun silloinen omistaja oli jo ottamassa autoja jo pois myynnistä. Kokonaiskorkeuden suhteen silmää reilusti todellista helmalinjaa ylempänä kulkeva leveä helmalista. ”Minullahan oli aiemmin Kupla-Volkkari ilmajousilla. Siihen rakentelin ne itse, ja siinä tuli haukattua vähän liian iso pala, kun piti saada vielä reilusti tehoakin. Astetta vanhempi, mutta muotokieleltään samankaltainen musta Monte Carlo nousi suuren yleisön lowriderikoniksi Denzel Washingtonin näyttelemän pahan poliisin ajokkina elokuvasta "Training Day". Katsoin mieleisiä vaihtoehtoja niin Jenkeistä kuin Japanistakin, ja lopulta kirjoitin Googleen, että ilma-alusta, josko sieltä tulisi tarjolle mieleisiä vaihtoehtoja”, Timo Vähäkuopus selittää. Monte Carlo kuuluu suosituimpiin lowrideraihioihin, kuten myös sen G-body-sukulaiset Cutlass, El Camino ja Regal. Jenkkejä minulla ei ollut itsellä aiemmin ollutkaan, mutta olin pyörinyt paljon Silvennoisen Mikon ja paikallisen jenkkiautokerho ACDC:n porukan kanssa. ”Googlaamalla sitten tuli tämä Monte Carlo vastaan, ja oli vielä myynnissäkin. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chevrolet Monte Carlo ’85
Silloin oli talvi ja auton sai väliaikaisesti talliin, jossa Tomin neuvojen avulla sain rakennettua toimivan ilma-alustan. ”Voi että sitä riemua! Alustakin oli helppo katsastaa, koska jo Suomeen tuotaessa siihen oli merkitty pussukat otteeseen, mutta ne oli otettu jostain syystä pois. Auton rakennus oli hidasta johtuen armeijasta ja siitä, että sitä rakennettiin rivitalon parkkipaikalla”, Timi selittää. ”Olin aina halunnut G-Bodyn ja tämä Floridasta aiemmin uitettu Monte tuli sitten myyntiin autoliikkeeseen tähän lähelle”, Monte Carlon kenties pisimpään Suomessa omistanut Timi Haajanen kertoo. Vanteet tulivat Saksasta, totta kai 13" pinnat. ”Intti loppui ja työt alkoi, joten oli aika tilata vanteet, koska silloiset 18" pinnavanteet olivat liian isot ja kärsineet. Monte Carlo oli tullut maahan vuonna 2006 ilmeisesti Leather Heavenille, ja pyörinyt sen jälkeen Etelä-Suomessa ennen päätymistään Iisalmeen. No, koetin kerätä rahaa ja lupasin itselleni, että toi auto on joku päivä mun. Googlaamalla tuli sitten tämä Monte Carlo vastaan, ja oli vielä myynnissäkin. 35 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Tästä syystä en alkanut hydrauliikka-alustaa väkertämään. Koko prosessi meni yllättävän kivuttomasti, vaikka ensikertalainen noissa olinkin.” Kesän tultua Timi pääsikin cruisailemaan keikkuvalla Montellaan latinoräpin pauhatessa soittimessa. No, niillä mentiin muutama vuosi, kunnes oli aika tehdä alustalle jotain. Auto sitten hävisi myynnistä ja oli pari kuukautta pimennossa, kunnes tuli Turkuun myyntiin.” Saman tien Timi laittoi myyjälle viestiä, ja sillä kertaa auto vaihtuikin Caminoon päittäin. Nahkataivaan kautta Floridasta. Papereissa luki kuitenkin, että jousitus muutettu ilmoille. ”Auton sisusta lähti oikeastaan saman tien irti ja verhoilin katon, ovet ja hattuhyllyn sekä teetin uudet vyöt. Olin alkamassa rakentaa siihen hydrauliikkaa, mutta kuten kaikki tietävät, kun autokuume tulee, niin sille ei mahda mitään, joten auto meni myyntiin ja tilalle tuli ’75 avo-Buick, pitäähän kesällä katto saada pois”, Timi päättää virnistäen Monten tarinan hänen hallussaan. Myös halkeillut kojelauta sai kittiä ja lasikuitua plus nukan pintaan. Soitin Lowtoysin Tomille ja tilasin ilmapussisetin. ”Mulla oli silloin lowrider-henkinen El Camino ja kävin vaihdattelemassa sitä Monteen, mutta liike ei olisi hyvittänyt Caminosta kuin 1000 euroa ja rahaakaan ei 18-vuotiaalla sällillä liikaa ollut. No, auto herätti ihmisissä mielenkiintoa, mutta itselle se alkoi tuntua tylsältä. Tuolloin elettiin kesää 2013
On niitä nyt jo pari settiä mennyt. Kolmelle pyörälle. ”Siinä aloin sitten komponentti kerrallaan mittailla, ja melkein joka kohdassa oli jotain hämärää. 36 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chevrolet Monte Carlo ’85. Ihan 200 psi:n järjestelmäpaineella, ilman ihmejippoja. ”Pitäisi ottaa selvää, mitä nuo painelinjat kestävät, kun on käynyt mielessä, että laittaisi kesällä typpisäiliön tuonne konttiin. Teho: 160 hv. Jarrut: vakiot. Renkaat: Vitour 185/65 R13 ohuella valkosivulla. ”Olisihan siinä yhtenä vaihtoehtona laittaa ne hydrauliikat. Alusta: ilmajousitus, Airlift Dominator D2500 -makkarapalkeet edessä, Firestone 9000 -rullapalkeet takana, 8 SMC-magneettiventtiiliä, 1/2" linjat, 5 gallonan painesäiliö, 2 x Viair 444C -kompressori. ”Vaihdoin painekytkimen 200 psi paineen sallivaan, tässähän oli paikallaan 160 psi:n kytkin. 4,3-litraisen veekutosen sähköinen TBI-ruiskutus nimittäin temppuili jatkuvasti, ja milloin auto ei lähtenyt käyntiin pihasta ollenkaan, milloin se yllättäen sai niin paljon bensaa, että sammui johonkin risteykseen. Timon yhteinen taival Monte Carlon kanssa Savonlinnassa ei alkanut ihan ongelmitta. Se kuume alkoi siitä, kun sai kesällä ensimmäistä kertaa renkaat pari senttiä ilmaan.” Ja sai Timo aikansa harjoittelemalla Monten nousemaan kolmelle pyörällekin, kun oppi kääntämään jousituksen vipuja juuri oikealla hetkellä samalla, kun kaarsi rivakasti siihen suuntaan, jonka etupyörän halusi ilmaan nousevan. Perinteisen ketjuratin ohella latinotyyliä henkivät sisustan lukuisat kullanhohtoiset detaljit. Bensapumppukin siihen piti sittemmin uusia, kun se aina yllättäen jumittui, ja auto piti käynnistää läimäyttämällä ensin tankkia kädellä ja starttaamalla hyvin nopeasti sen jälkeen.” Erityisesti Timo on tykästynyt Montessaan sen ilmajousituksella leikkimiseen, se kun puolituumaisine linjoineen on oikeasti yllättävän nopea. Tuollahan ajetaan toisaalta joka päivä, ja joka päivä paljon. Noiden 13" renkaiden rungot ovat osoittautuneet kyllä ongelmaksi, ne eivät vaan kestä. Lopulta löysin kuitenkin kaivatut varaosat paikalliselta MVA-huollolta sekä Motonetista minä lie Opelin osina, ja sain auton takaisin ajoon vielä samana viikonloppuna. Voimansiirto: 3-vaihteinen TH200C-automaatti, alkuperäinen 10-bolt perä. Pakoputkistokin pitää tehdä ensi kesälle uusiksi, kun olen hangannut sen ihan hajalle. Kyllä sillä on surutta raavittu menemään”, Timo kertoo nauraen ja paljastaa koko tarinan uskomattomimman asian: ”Sehän on minulla nyt talvellakin ajossa, kun käyttö-Porsche hajosi ja oli kuitenkin päästävä seuraavana päivänä töihin.” Faktat Chevrolet Monte Carlo ’85 Omistaja: Timo Vähäkuopus, 23 Paikka: Savonlinna. Vanteet: 13x7" 100 spoke -pinnavanteet, reverse offset. Nyt niihin iskareihinkin on kyllä sorvattu riittävän kestävät polyeteenipuslat”, Timo selittää. Lopulta eräänä perjantaina Timo päätti ajaa auton talliin, eikä ottaa sitä sieltä ulos ennen kuin sähköongelmat olisi selätetty. Moottori: 4.3 TBI V6. Pakoputkistokin pitää tehdä ensi kesälle uusiksi, kun olen hangannut sen ihan hajalle. Ilmajousitusta käsketään hydraulien tapaan neljällä vivulla, yhdellä kutakin kulmaa erikseen. Sisusta: Ketjuratti, Intellitronixin digitaalinen mittaristo, Pioneerin Bluetooth-soitin, Ground Zeron kaiuttimet kojelaudalla, SPL Dynamicsin midbassot hattuhyllyllä. Saman tien, kun sillä vähänkin innostui leikkimään, se hyppyytys repi ne etuiskareiden alapään puslat ihan riekaleiksi, ja totesin sitten, etten taida laittaa iskareita sinne enää ollenkaan. Kiitos: Silvarello Customsille neuvoista monessa asiassa
Tervetuloa! EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Rakkaudesta Rautaan www.facebook.com/amerikanrauta WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt
SYDAN 38 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Juha Saukkosen klassisen näköinen klubiavo on uniikimpi luomus, kuin ulkoasun perusteella voisi kuvitella. FORD CLUB CABRIOLET ’37. Auton ruiskutekniikka on adoptoitu voimalinjoineen kaikkineen 80-lukuisesta Thunderbirdistä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen SYDAN Tulilinnun Tulilinnun 39 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Opera Coupea myydessäni minulle sanottiin useampaan otteeseen, että jos tämä olisi Ford, niin saisit tästä niin ja niin paljon. Ja lisäksi Auto oli ostohetkellä täysin alkuperäinen ja korjailematon. Nyt on sen esittelyn aika. 40 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Ford Club Cabriolet ’37. Se, kuinka hän lopulta päätyi toisen Dodgen sijaan Fordiin, oli seuraavanlaisen pohdinnan tulosta: ”Ensinnäkin tämä Ford oli mallina huomattavasti harvinaisempi ja sikäli minusta mielenkiintoisempi. Dodgea ei selvästikään pidetty yhtä haluttavana merkkinä. Siitäkin huolimatta Fordiin saa tilattua katalogista osia ihan eri tavalla, kuin vaikka Dodgeen. ”Kun sain Dodgen valmiiksi, niin rupesin etsimään uutta projektia saman tien. Metalliluumun värinen klassinen kaunotar on sittemmin vaihtanut omistajaa, mutta toimettomaksi mies ei ole autoharrastuksensa suhteen jäänyt. Toisaalta en voinut olla miettimättä myös auton mahdollista myyntiä joskus tulevaisuudessa. E sittelimme Juhan edellisen projektin, 2 000 työtuntia nielaisseen ’39 Dodge Opera Coupen numerossa 7/2016. Aika oli syönyt lattiat, helmat ja osan taka luukun kannesta. Toinen oli 40-lukuinen hiukan roddattu Dodgen pick-up ja toinen oli tämä täysin koskematon Ford, joka oli ehtinyt olla Helsingissä myynnissä jo jonkin aikaa”, Juha kertoo uuden työmaan löytymisestä. Selailin Nettiautoa, jonka tarjonnasta haarukoin itselleni kaksi vaihtoehtoa. Mainitsimme jo Dodgen esittelyn lopuksi, että Juhalla oli tallissaan valmiina odottelemassa seuraava projekti, ’37 Ford Club Cabriolet
Pääntilaa on varsinkin takapenkeillä ollut turhankin korostetusti. Penkit verhoiltiin herkullisen näköisellä konjakinsävyisellä nahalla. Projektin mukana tuli etupenkin runko, mutta takapenkki tehtiin kokonaan itse hyödyntäen Fiat 850:n istuinosaa. Taka-akseli otettiin sellaisenaan luovuttaja-autosta rumpujarruineen, jotka Juha läpikävi valmiina hankittujen korjaussarjojen avulla. Rätti oli myös tehtävänä ammattilaisella, mutta senkin jouduin viimeistelemään ihan omin avuin”, Juha kertaa. Konehuoneeseen piti tehdä hieman lisätilaa muokkaamalla tulipeltiä sisäänpäin. Alustan osalta etupäätä päivitettiin Heidtsin apurungolla, joka toi mukanaan levyjarrut ja hammastanko-ohjauksen. 1930–40-luvun autoissa katoilla, varsinkaan rättikatoilla, ei tunnu olleen monestikaan suurta visuaalista merkitystä. Pienentynyttä pääntilaa kompensoitiin pudottamalla takapenkin istuinosaa normaalia alemmaksi. Aluksi minulla oli apuna puuseppä, joka kävi paikalla mittailemassa ja tuli seuraavan kerran tekemänsä osan kanssa, joka ei kuitenkaan sopinut paikalleen. Ennen paikalleen asentamista kone läpikäytiin, kannet koneistettiin ja suuri osa apulaitteista uusittiin. Taakse Juha hankki uudet lehtijouset, joista poistettiin lehtiä sitä mukaa, että perä asettui sopivalle korkeudelle. Simppeliin kojelautaan luotiin arvokkuutta kromiritilällä ja kellolla. Keulan korkeus passattiin sopivaksi uusilla kierrejousilla ja putkimallisilla iskareilla. Istuinosa on vanhasta 850-Fiatista ja selkänoja muotoiltu vanerista. Kaikkien suureksi yllätykseksi Thunderbirdin kardaanin pituus osoittautui aivan sentilleen sopivaksi, eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Rättikaton linja suunniteltiin uudelleen alkuperäistä linjakkaammaksi, mutta ei kuitenkaan matkustusmukavuuden kustannuksella, vaan sen verran, kuin se oli järkevästi tehtävissä. Ei tarvitse jättää ketään kotiin”, Juha järkeilee. Hänelle oli alusta lähtien selvää, että alkuperäinen tekniikka joutaisi hyllylle ja tilalle tulisi jotain modernimpaa. Auto oli ostohetkellä täysin alkuperäinen ja korjailematon. ”Meinasin ensin, että selkänoja ja ovipahvi olisivat olleet saumattomasti yhtä ja samaa kappaletta, mutta lopulta totesin, ettei siitä olisi tullut hyvä istuttava ja päädyin tekemään erilliset ovipahvit. Konehuoneessa majaillut lättäpää ei ollut käyntikuntoinen, mutta sitä Juha ei murehtinut. Aikani tätä sivusta seurattuani ostin itse käsikäyttöisen sähköhöylän ja tein osat itse. Materiaaliksi valitsin herkullisen konjakinsävyisen nahan.” 41 AMERIKAN RAUTA 2/2019. ”Alkuperäiskorkuisia rättikattojen korjaussettejä olisi saanut valmiina, mutta niitä olisi joutunut muokkaamaan niin paljon, etten tiedä, olisiko puuosissa riittänyt materiaalivahvuus. takapenkillinen avo toimii perheen kanssa paremmin kuin kaksipaikkainen lavamalli. Auton mukana tuli etupenkin runko, mutta takapenkki oli tehtävä kokonaan itse. Muhkeat ja mukavat verhoilut teki sama kaveri, joka verhoili Dodgenkin penkit, Laitamäen Kari. Tämä oli seikka, johon Juha päätti omassa avossaan kiinnittää aivan erityistä huomiota. Aika oli syönyt lattiat, helmat ja osan takaluukun kannesta, joten peltitöiden parissa vierähti tovi jos toinenkin. Tekniikan nuorennus. Chopattu rättikatto. Tärkeintä on ollut tarjota matkustajille käytännöllinen säänsuoja. Niinpä päätin tehdä ne kokonaan itse. Niinpä sen kaksipisteruiskulla varustettu pikkulohkotekniikka AOD-ylivaihdelaatikkoineen löysi uuden kodin lähes 50 vuotta vanhemmasta saman konsernin tuotteesta. ”Minulla oli jo lähtökohtaisesti ajatus, että ostan jonkin ajokuntoisen auton, jonka tekniikan siirrän siihen voimalinjoineen kaikkineen.” Elintenluovuttajaksi löytyi 85 000 kilometriä ajettu 80-luvun Thunderbird, joka pelasi koeajon perusteella hienosti
Se oli 1,5-millistä alumiinilevyä, jonka naputtelin peltisepän vasaralla puskurin ympärille. Juha korvasi konehuoneessa majailleen alkuperäisen lättäpään 80-lukuisesta Thunderbirdistä adoptoidulla, kaksipisteruiskulla varustetulla pikkulohkolla. Aina ei ole pakko mennä siitä, mistä kaikki muutkin ovat jo menneet”, Juha päättää viisaasti filosofoiden. Hakkasin sen joka paikasta ihan kiinni puskuriin ja lopuksi hioin vasaranjäljet pois. Tämä vei noin kahdeksan tuntia per puskuri.” Ford oli penkkejä vaille valmis jo loppukesästä 2017 ja esiintyi ensi kertaa yleisölle kyseisen syksyn Jenkkiautonäyttelyssä Lahdessa. ”Joidenkin viisaiden mielestä se on kaikkein rumin Challenger, mitä löytyy, eli vuosimalliltaan ’74. Yksi mielenkiintoinen seikka, johon monikaan ei osaa kiinnittää huomiota, ovat puskurit, joihin Juha on naputellut pinnat alumiinista. ”Ihan aluksi etsin kromaamoa, mutta kun sellaista ei löytynyt, päätin teetättää puskureihin kiiltosinkityksen, joka olisi onnistunut eräässä lahtelaisessa sinkkaamossa. Sen jälkeen Juha viimeisteli auton valmiiksi ja ajeli pois siinä esiintyneet lastentaudit. Viimeistä hienointa jälkeä hän ei kuitenkaan saanut pois millään. Pienentynyttä pääntilaa kompensoitiin istuttamalla takapenkki normaalia alemmaksi. Prameampaa ilmettä luo myös hansikaslokeron kanteen kiinnitetty kromikoristeinen kello, joka on niin ikään löytö rompparilta. Tällä hetkellä tallissa on näet työn alla ensi kesäksi valmistuva Dodge Challenger, jonka tekniikaksi on tulossa SRT-8 Hemi. Sitten päätin, että kokeillaanpa naputella alumiini siihen pintaan. Siihen oli helppo naputella, kun kova puskuri oli takana valmiiksi vasteena. Puskurit ovat materiaaliltaan jousiterästä ja ne olivat syöpyneet aikojen saatossa aika pahasti. Juha aloitti niiden silottelun fiber-laikan kanssa ja hienonsi laikkaa sitä mukaa, kun pinta sileni. Alumiinikuoret puskureihin. Mulla on sellainen ajatusmaailma, että rumastakin autosta voi saada hyvännäköisen, kun sitä aikansa makustelee ja visioi. ”Tein varmaan viikon töitä sen eteen, että ne olisi saanut kiiltosinkattua, mutta lopulta heitin pyyhkeen kehään. 42 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Ford Club Cabriolet ’37. Vanhan kansanauton kojelauta oli sekin Juhan silmään turhan simppeli. Kyseinen menetelmä vaatii pohjatöiltä yhtä paljon kuin kromauskin. Viime kesän sai keskittyä jo lähes yksinomaan silkkaan huolettomaan kruisailuun. Yksi mielenkiintoinen seikka, johon monikaan ei osaa kiinnittää huomiota, ovat puskurit, joihin Juha on naputellut pinnat alumiinista. Rättikaton linja suunniteltiin alkuperäistä matalammaksi ja linjakkaammaksi. Samasta autosta otettiin myös AOD-ylivaihdelaatikko sekä koko voimansiirto kardaaneineen ja taka-akseleineen. Lopputulos on aavistuksen erivärinen, mutta olisi kelvannut minulle hyvin”, Juha avartaa poikkeuksellisen menetelmän taustoja. Sitä hän elävöitti rompetorilta löytämällään kromiritilällä, joka on palvellut jonkin korskeamman auton takapenkin keskikoristeena. Juhan seuraava projekti on jotain aivan muuta, mitä mieheltä on totuttu näkemään
Moottori: 80-luvun Ford Thunderbirdin kaksipisteruiskulla varustettu pikkulohko. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Vanteet: 15" Cragar Chrome Smoothie. Alusta: Heidtsin eturunko, hammastanko-ohjaus, edessä coiloverit, takana lehtijouset. Kiitos: Vaimolle kestämisestä ja hoviverhoilijalle penkkien hienosta työstä. Voimansiirto: 80-luvun Ford Thunderbirdin AOD-ylivaihdelaatikko, kardaani ja taka-akseli. Faktat Ford Club Cabriolet ’37 • Omistaja: Juha Saukkonen, 49 • Paikka: Nastola. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Renkaat: Edessä 205/60 R15, takana 235/55 R15. Sisusta: Alkuperäinen etupenkki, takapenkki tehty itse hyödyntäen Fiat 850:n istuinosaa, omavalmisteiset ovipahvit, konjakinsävyinen nahkaverhoilu, kojelautaan upotettu keskiritilä ja kello, uudelleenmuotoiltu rättikatto
Aikakone Aikakone 44 AMERIKAN RAUTA 2/2019
CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’56. Kari Pyykön Sport Coupe onkin nykyisellään niin uuden oloinen, että sitä katsellessa voi luulla joutuneensa aikakoneella takaisin 50-luvulle. Kun miehellä on ollut klassikko-Chevyjä toistakymmentä, saattaa jo arvata, että se 10 vuoden mittaan hissukseen itselle rakenneltu ei ole sieltä niiden huonoimmasta päästä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 45 AMERIKAN RAUTA 2/2019
”Uusi alkuperäistyyppinen pakoputkisto tilattiin Jenkeistä.” 46 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56. Tuohan on ihan alkuperäinen ’56:n 265 cid Power Pack -moottori.” Power Pack -versio, joka tunnettiin myyntiesitteissä korskealla nimellä Super Turbo Fire sisälsi peruspikkulohkoa jyrkemmän nokan, erilaisen imusarjan, nelikurkkuisen kaasuttimen ja tuplaputket. Hevosvoimia tuon tehoversion luvattiin tuottavan 205 siinä, missä pikkulohkon ensimmäisen valmistusvuoden tehokkaimman version maksimilukema jäi 180 hevosvoimaan. Mieshän jäi klassikko-Chevyjen pauloihin ilmeisen lopullisesti. ”Aluksi tuo jäi seisomaan vuodeksi tai kahdeksi, minkä jälkeen laitoin siihen alkuperäisen tyyppisen tekniikan paikalleen. ”Siinä oli vähän ajatuksena ensin, että siitä tulisi ajopeli sellaisenaan, mutta sitten se kääntyi vähän laajemmaksi projektiksi”, Pyykkö muistelee naurahtaen. Laatikolle riitti tiivisteiden vaihto ja huolto. Se oli mustavalkoinen neliovinen, ja itse asiassa se tuli alun perin tuohon lähelle Niskasen Petelle, mutta mä ostin sen siltä . ”Moottori rengastettiin, siihen vaihdettiin laakerit, pumput, nokat sun muut, mutta se on edelleen standardikoossa. Itse asiassa Chevy olikin tuolla Super Turbo Fire -moottorillaan aikalaisekseen hyvin ripeä, ja kiihtyi 0-60 mph 8,9 sekunnissa. Perään vaihdettiin uudet välitykset ja laakerit, Kari selittää. Hänelle tullessa Bel Air oli rullaava, mutta ilmeisesti keulalla oli ollut viimeksi tuoreempi 350-pikkulohko. Ei siis mikään ihme, että Chevyn pikkulohkosta tuli autorakentajien ikisuosikki. ”Jäiköhän toi tekniikka siitä Ruotsista tuodusta Bel Airista, niitä koneita oli mulla muutamakin silloin. Sitä mä aloin tekemään, mutta se jäi kesken, kun tämä Bel Air löytyi. ”Sitten myin sen neliovisen pois ja toin Ruotsista yhden kaksiovisen ’56 HT:n. ”E nsimmäinen ’56 tuli joskus 2002 Belgiasta. ”Tämä oli muistaakseni tuotu Suomeen Teksasista 1987, ja oli seissyt 90-luvun alusta. Mehän tuotiin niitä silloin kaksi, joista mulle tuli ensin ’55, ja lopulta mulla oli hetken aikaa ne molemmat”, Kari Pyykkö muistelee Tri-Five-villityksen alkua. Ajoin sillä kuitenkin varmaan vain 50 metriä, kunnes auto purettiin.” Super Turbo Fire. ”Sitä ennenhän mulla ei muita jenkkejä ollut ollutkaan kuin tuo ’70 Pontiac, joka on meillä edelleen”, hän jatkaa. Se taisi olla vuotta 2005, kun se tuli minulle”, Kari kaivelee muistiaan. Se Ruotsista tullut kun oli niin paljon huonompi aihio, vaikka kuvissa näytti ihan hyvältä.” Jutun pääosanesittäjä, metallinhohtosininen ja perinteisen street machine -henkinen Bel Air oli ollut maassa jo kauan, mutta kuului niihin vuosikaudet jonkun tallissa lojuneisiin uustuonnin alkuaikoina maahantulleisiin hyviin aihioihin
Mihin katosivat autoista tällaiset ratkaisut, kuten kolmionmuotoiset leikkaukset ja kimaltavat terenauhat. Ciadellalta tilatut alkuperäisen kaltaiset uudet verhoilut asenteli paikalleen Karin omaa verhoomoaan pitävä tuttava Timo Salo. 47 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Ratti on vanha, mutta sekin näyttää nykyisin ajamattomalta. Ajoin sillä kuitenkin varmaan vain 50 metriä, kunnes auto purettiin. Aluksi tuo jäi seisomaan vuodeksi tai kahdeksi, minkä jälkeen laitoin siihen alkuperäisen tyyppisen tekniikan paikalleen. Karin auton erikoisempiin varusteisiin kuuluvat sähköikkunat, joita ei varmasti tehtaalla koviin moneen prosenttiin viiskutosista asennettu. Sisällä aivan kaikki on uusittu tai kunnostettu uudenveroiseksi
Tässä tapauksessa sitä apukuskin puolta oli vielä joskus oiottu vähän huolimattomasti, tinaa oli kyljessä melkoinen kerros, eikä muotokaan ollut kohdallaan.” Tinkimättömyydestä Bel Airin rakentelun suhteen kertoo sekin, että monesti laadultaan hieman kyseenalaisia uustuotanto-osia autosta ei juuri löydy. Etupenkki tässä oli itse asiassa väärä tullessa, joten hankin Jenkeistä kokonaan toiset penkit. On mulla nyt ollut noita ’55–57 Chevyjä jo toistakymmentä, avoja ei ole ollut yhtään, mutta Nomadejakin on ollut Muurin Jukan kanssa pari.” Aikakonetta ei ole kai vielä keksitty, mutta Karin ’56:n etupenkillä Hyvinkään vanhan villatehtaan nurkilla pääsee koko lailla niin lähelle vuotta 1956 kuin se ilman Marty McFlyn apua on mahdollista. Etuja takapuskureihin löysin nuo NOS-lisäkoristeet, jotka kromautin Ruotsissa uudelleen. Mulla oli joku koottava ’56, mutten muista enää sen korimallia. Puskurit hankin uudelleenkromattuina, joitain kiiltäviä löysin myös NOS-osina. Koriltaan Bel Air oli säilynyt varsin hyvänä, mutta Kari halusi silti nostaa korin rungolta ja tehdä kaiken uusiksi tinkimättömään tyyliin. Sitä on tykästynyt näihin Classic Chevyihin jotenkin erityisesti. ”Siitä Ruotsintuontiautosta, joka oli oikeastaan alun perin Chilestä, jäi joitain hyviä osia tähän, osan hommailin sitten Amerikanmaalta. ”Runko puhallettiin, maalattiin epoksilla ja kaikki kuluva uusittiin”, mies valottaa. Yläosasta tuli edelleen valkoinen aivan kuin tehtaallakin 60 vuotta aiemmin. Tinkimättömyydestä Bel Airin rakentelun suhteen kertoo sekin, että monesti laadultaan hieman kyseenalaisia uustuotanto-osia Karin autosta ei juuri löydy, vaan suurin osa kiiltävästä on aitoa vanhaa GM-osaa. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56. Marty McFlyn matkassa. Sisusta tuli myös uutena Ciadellalta. Vaihtoon menivät etujalkatilat, takahelma ja takapyöränaukkojen etupuoliset palat, jotka ovat mallille tyypillinen pehmeä kohta. Vanhimmalta osaltaan jo 1895–96 rakennettu villakehräämökompleksi työllisti 50-luvulla yli 1700 ihmistä, ja voi hyvin kuvitella, että uuden, kirkkaanturkoosin ja kromin kyllästämän Bel Airin hopeaterein koristellulla sohvalla matkustavaa tehtaanjohtajaa ei olisi turhaan kadehdittu. Hyvästä aihiostahan syntyy hyvä lopputulos helpoimmin ja usein lopulta halvimmalla. ”Korin pohja ja helmat puhallettiin, loppu auto hiottiin peltipuhtaaksi. ”Kaikki auton listatkin ovat alkuperäisiä, jotka on vain oiottu ja kiillotettu. Salon Timppahan ne verhoilut sitten asenteli paikoilleen.” Timo Salohan on mies, joka muistetaan Amerikan Raudan lukijoiden keskuudessa myös Verhoomo Salo -logoin varustetusta ’58 Deliverystä, joka on muuten nykyisin Karilla. ”Jotenkin niistä nuoruuden pienoismalleistahan tämä touhu kai lähti. Kaikki lasit tuli uudet, ja sivulaseista tehtiin sähkötoimiset.” Auton alkuperäinen värisävy oli ollut Tropical Turquoise, jolla Pate Perkiömäki maalasi Bel Airin uudelleen Karin hallissa. Osan hitsauksista Kari teki itse, osan teki tuttava omassa tallissaan. Tässä tapauksessa uusimisella tarkoitetaan tosiaan kaiken mahdollisen uusimista, auto näyttää nimittäin tätä nykyä uudelta, katsoi sitä mistä päin hyvänsä
Sisusta: Täysin uusittu alkuperäistyyppinen verhoilu. Vanteet: Alkuperäiset 15" teräsvanteet. Kiitos: Janille, Patelle, Salon Timpalle ja kotiväelle. Vaikka Tri-Five-Chevyt kuuluvat kokonaisuutena osasaatavuudeltaan helpoimpiin malleihin, on ’56-mallin osia tarjolla niistä selvästi heikoimmin. Jarrut: Tehostetut rummut. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, alkuperäinen perä 3,55:1 välityksellä. ’56 Bel Aireissa melko usein nähdyt etulokasuojien päällä olevat lentokonemaiset koristeet olivat alkuperäislisävaruste samoin kuin etupuskurin päälle tulevat lisäkromiputket ja takapuskurin korkeammat päät. Moottori: Super Turbo Fire 265 CID Power Pack V8. Renkaat: Firestone 6.70-15. 49 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Faktat Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 Omistaja: Kari Pyykkö, 45 • Paikka: Hyvinkää. 205-hevosvoimaiselle 265 cid Power Pack -moottorille tehtiin peruskunnostus laakereineen ja tiivisteineen, mutta ylikokoon sitä ei vielä tarvinnut porata. Chevyn pikkulohkon perinnevärinä pidetään oranssia, mutta se tuli käyttöön vasta kolmantena tuotantovuonna, 1957
Auto oli ostettaessa rullaava, mutta Kari laittoi siihen hetkeksi 265:n nokalle, kun aikeissa oli alkuun säilyttää auto sellaisena. 5. Pääpiirteissään selvittiin pienillä paikoilla, mutta apukuskin kyljestä löytyi aikoinaan huonosti korjattu kohta, jonka Kari päätyi vaihtamaan kokonaan uuteen peltiin. Tarkemmin tutkittaessa kyllähän sieltä pelleistä korjattavaa löytyi. Koko kori hiottiin peltipuhtaaksi mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. 3. Kun peltivauriot oli saatu korjattua ja kori laskettua takaisin puhalletulle ja maalatulle rungolle, oli aika vetää pintaan hiomaväri. 4. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kari Pyykön arkisto 1. 2. 50 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 1 2 3 4 5 6. 6. Karille tullessa Bel Air oli metallinhohtosininen ja jopa suhteellisen siisti. Listojen purku ja ikkunoiden poistaminen paljasti korin kuitenkin ruskettuneen sieltä täältä. Uudeksi jälleen Uudenveroisiksi kunnostettuja kiiltäviä pintoja ihaillessa jää helposti huomiotta se, kuinka paljon työtä hyvänkin aihion kunnostaminen sellaiseksi, miltä se näytti uutena myyntihallissa vaatii
10. 9. Istuimiin asensi uudet alkuperäisten kaltaiset verhoilut Kari hyvä tuttu Timo Salo, jonka Verhoomo Salo -tekstein koristeltu ’58 Chevy esiteltiin joitakin vuosia sitten lehdessä. 51 AMERIKAN RAUTA 2/2019 7 8 9 10 13 14 15 11 12. 12. Myös jarrut uusittiin täysin, jotta Bel Airilla voisi ajella huolettomasti. 8. 11. Kun kori oli valmis, oli aika tarkistaa, mitä moottori oli syönyt. 265 oli onneksi niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvinnut vieläkään porata, vaan sille riitti laakerien, männänrenkaiden ja tiivisteiden uusiminen. Sisäpuoliset lokasuojat saivat alkuperäisen kaltaisen puolikiiltävän mustan pinnan. Moottori maalattiin alkuperäisellä kirkkaanpunaisella värillä, vuonna 1956:han pikkulohkon sävy oli tosiaan vielä kirkkaanpunainen. Vielä lamput ja muutama lista paikalleen, ja Bel Air on valmis tien päälle monen vuoden rakentelun jälkeen. Karin tuttava Pate maalasi Bel Airin sen alkuperäisillä sävyillä Karin omalla hallilla. Tällaista pohjaa on ilo katsella. 13. 7. 14. 15. Tässä vaiheessa kokoonpanotyö alkoi muistuttaa jo tehtaan aikoinaan tekemää työtä, kun kiinniteltiin uusia tai kunnostettuja osia uudenveroisiin pintoihin
Ko tiin pa lannut 52 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Autoväen silmiin on pistänyt myös paikkakunnan kokoon nähden huomattava hienon Mopar-kaluston määrä. Loviisa on itäisellä Uudellamaalla sijaitseva 15 000 asukkaan kunta, joka on suurelle yleisölle tunnettu lähinnä ydinvoimalastaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Essi Ikäläinen 53 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Yksi noista Loviisan voimaloista on Esa Piipon Coronet. Ko tiin pa lannut DODGE CORONET 2D HT ’66
Mulla on tämän historia 80-luvulta asti tarkasti tiedossa. Tai oikeastaan tämä on tuotu Ahvenanmaalle silloin 1966, ja 70-luvulla mantereelle. Silloin se on ollut vähän huonossa hapessa, niin kuin monet tämänikäiset jenkit. Kansiksi tulivat uudet 440Sourcen versiot ja venttiileiden avautumista säätelemään rajumpi nokka. ”Silloin siihen on tehty nuo alustamuutokset, vaihdettu konepelti ja koneeksi on asennettu tuo sama 400, tai lähinnä siitä nyt on jäljellä lohko”, Esa kertoo. Auton vaihdettua omistajaa siitä nostettiinkin suoraan kone pois, ja se purettiin aivan alkutekijöihinsä Danielin talliin, jossa Esa ja Daniel yhdessä pääsivät tutkimaan, mitä moottorille kuului. ”Nuo umpinaiset American Racingit hankin heti silloin, kun ne jotenkin kuuluivat tähän autoon. Siitä tulivat silloin jäykemmät jouset, paksummat kallistuksenvakaajat ja tuo nykyinen konepelti”, Esa Piippo kertaa Coronetinsa historiaa. ”Myin sen kaverilleni Danielille silloin sillä ehdolla, että hän tarjoaa autoa ensimmäisenä takaisin minulle, mikäli on siitä luopumassa. Tuollaisethan noissa muskeleissa aina oli, kun niitä pentuna täällä kylillä näki. Coronetin stuukki edustaa vanteita myöten sitä, millaisia Loviisan seudulla liikkuvat muskeliautot olivat, kun Esa niitä juniorina ihaili kauempaa. ”T ämäkin auto oli tästä meidän kyliltä lähtenyt aikoinaan. 54 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Dodge Coronet 2d HT ’66. ”Se olikin ihan aiheellista, sillä koneelle ei ollut sitten sen asennuksen 2000-luvun alussa tehty selvästi yhtään mitään, ei edes kunnollisia huoltoja”, Esa ihmettelee. Silloisella omistajalla se lähinnä seisoi työpöytänä, eikä edistynyt juurikaan”, hän jatkaa tarinaa. ”Sieltä Lapinjärveltä Coronet kulkeutui 2000-luvun alussa Riihimäen kautta Lahteen, mistä minä tämän kävin hakemassa 2010”, Esa jatkaa. ”Autot ovat olleet silti aina lähimpänä sydäntä. Ensimmäisen kesän jälkeen tehtiin sitten isommat perushuollot, jotta sillä päästiin ajamaan huoletta.” Sillä erää Esa ei kurvaillutkaan Coronetilla kahta kesää kauempaa, kun perheenlisäys ja uuden asunnon hankkiminen pakottivat luopumaan autosta. Moottorin kaverukset rakensivat muuten kokonaan itse, mutta koneistukset tehtiin R-Ko neis tuksessa. ”Siinä saikin vähän aikaa teutaroida ennen kuin sen katon sai siihen kuntoon, että siihen kehtasi vetää kiiltävän maalin.” Ensimmäisenä Esa halusi kuitenkin ehostaa tuoreen hankinnan ulkonäköä vähän helpommalla tavalla. Coronetin piti silloin kuulemma olla osien luovuttaja toiseen ’67 R/T:hen, mutta lopulta kävikin ilmi, että tämä oli koriltaan sen verran paremmassa kunnossa, että sen R/T:n parhaat osat siirrettiin tähän. Itse tarvisin rahaa taloremonttiin ja Daniel kaipasi harrasteautoa, joten kaupat syntyivät kivuttomasti.” Uudet voimat pellin alle. Vanhoja kuvia 90-luvun alusta kun katseltiin taannoin, niin siellä nuori siilitukkaPiippo on ollut jo cruisinkeja kuolaamassa”, mies toteaa. ”Tämähän oli tehty aika järkevästi, kun vinyylikattoautosta oli poistettu vinyyli, joka oli korvattu rypylämassalla”, hän selittää nauraen. ”Kävi siinä stroukkaaminenkin mielessä, mutta se jäi siinä vaiheessa”, Esa selittää. ”Tämähän on alkuperäinen Suomi-auto, ja alkuaan 361-isolohkolla varustettu. Tuo Daniel on samainen kaveri, jonka Amerikan Raudan lukijat muistavat todella nopean tuplaturbo Dodge pickupin omistajana, autohan esiteltiin lehdessä viime kesänä. Esalle tullessa Dodgen valkoinen väri oli jo vaihtunut valkoisesta tummanvihreään, ja sen katto oli musta. ”Sisältä se oli siinä kunnossa, että oli ihme, että se oli edes kulkenut, siellä oli nesteet sekaisin joka paikassa. Lopulta ensimmäiseen ylikokoon poraaminen kuitenkin riitti.” Alakertaan tulivat uudet Keith Blackin männät, öljypumppu vaihdettiin Hi-Volume-malliin ja voitelun varmistamiseksi moottoriin asennettiin puolen tuuman oil pickup ja hemi-mallin sumppu. Kyykkypyöristä Coronetiin. Esalla itsellään ei ollut ennen tätä Coronetia amerikanautoja ollutkaan, vaan hän oli harrastellut kaksipyöräisiä, enemmän ja vähemmän rakenneltuina. Vuosituhannen vaihteessa auto kulkeutui Loviisan kupeessa sijaitsevalle Lapinjärvelle, missä kori käytiin läpi ja maalattiin valkoisella. Hänellä ollessa Coronetiin tehtiin nykyinen moottori ja perä
Keväällä 2015 tuli sitten Danielille vuoro luopua Coronetista, kun hän tarvitsi kaiken käytettävissä olevan WD Steelworks -metallipajansa perustamiseen. Takaisin kotiin. Vetareiksi tulivat Yukonin 30-uraiset. ”Siinä vaiheessa kansista höylättiin 1,6 mm pois ja niiden kanavat kohdistettiin Torker II -imusarjan kanssa.” A-bodystä lähtöisin oleva 8 3/4" perä remontoitiin myös täysin, ja varustettiin uudella 3,23:1 välityksellä ja Sure Grip -lukolla. Sitten tilattiin netistä korjauskäsikirja ja alettiin purkaa laatikkoa pikkuhiljaa samalla valokuvia ottaen, ja yhden viikonlopun jälkeen se oli taas nipussa. ”Askille tehtiin perushuolto shift kitin kera, tai oikeastaan kaikki liikkuvat osat siellä päivittyivät. Ohjaamoa on koristeltu perinteiseen muskelityyliin Grantin puurattia ja T-kahvaista lattiashifteriä myöten. Erilliset etupenkit sopivat hyvin kokonaisuuteen, vaikka ovatkin ilmeisesti lähtöisin vieraan konsernin tuotteesta. Kyllähän siinä on se tämän homman suola ainakin itselle, että pääsee kokeilemaan omia ratkaisuja ja rakentelemaan ylipäätään näitä itse.” Pari vuotta takaperin moottoristakin haettiin lisää tehoa nappaamalla kannet irti ja kuskaamalla ne koneistamoon. Lopulta pakki putosi pelistä pariin kertaan, mutta se syksy saatiin kuitenkin ajettua”, Esa selittää. Myin sen kaverilleni Danielille sillä ehdolla, että hän tarjoaa autoa ensimmäisenä takaisin minulle, mikäli on siitä luopumassa. Kun autolle antoi vähän reilummin happea, se alkoi luistaa. Uusi omistaja löytyi – ihan niin kuin oli kolme vuotta aiemmin sovittu – entisestä omistajasta. Alkuun mietitytti, että mitähän sille pitää tehdä, mutta sitten totesimme Danielin kanssa, että ihminen tuonkin laatikon on suunnitellut, eikä sen remontointi mitään rakettitiedettä voi olla. 55 AMERIKAN RAUTA 2/2019. ”Silloin kesällä tuo laatikko sitten rupesi oireilemaan. Uusittuine tekniikkoineen Daniel vei auton dynoonkin, tuloksena 280 kilowatin lukemat takapyöriltä mitattuna BB-Motorsin jarrussa, mikä tarkoittaa tehona suoraan moottorilta reilusti yli 400 hevosvoimaa
Nykyisiä tehoja Esa ei halua lähteä arvailemaan, kun niitä ei ole mitattu, mutta selvää on, että tehoa on reilusti yli 400 hevosvoiman. Tuo nykyinen on kyllä kestänyt yllättävän hyvin, vaikka se onkin jo race-luokiteltu. ”Tuohan maalattiin tähän väriin 2017 kevättalvella. Toissa kesänä mies totesi, että oli viimein pakko käydä Coronetin korin kimppuun, se kun alkoi näyttää uhkaavan paljon rapistumisen merkkejä siellä ja täällä. Melkoisen korkeapuristeinen 400-isolohko käy häijyn kuuloisesti, ja myös käristää kumeja iloisesti. ”Lokasuojista rupesi maali kuplimaan ja säikähdin sitä, että paljonkohan siellä on ruostetta, mutta siellä olikin huonon maalipinnan alla ehjä pelti joka puolella. ”Se on nyt kaksi kertaa ostettu ja kerran myyty, ja enää mä en myy tuota eteenpäin”, hän lupaa. Ruttuahan tulikin nyt reilusti lisää, mäntä tulee itse asiassa laskuvirheen takia kympin yli dekkitason, mutta ei siitä ole mitään ongelmia tullut. Kanavat siistittiin, ei niitä varsinaisesti portattu. Tätä koria ei ole ainakaan toistaiseksi osunut omaan silmään harmaana kertaakaan muualla.” Ja mikäli miehen sanaan on luottamista, ei tätäkään autoa tulla harmaana muiden käsissä näkemään. Sisustus: Grantin puuratti, B&M:n shifteri, korkeaselkänojaiset etupenkit, alkuperäinen takapenkki. Kori: ’67 R/T:n konepeitto, maski maalattu mustalla. Mä diggaan kaikista värikkäistäkin laitteista, mutta halusin tästä jotenkin omaperäisen näköisen, joten siitä tuo värivalinta tuli. Kyllä siinä useampi ilta piti amerikanpoikien sivuja lueskella, että mitenhän tässä tulee käymään, mutta toistaiseksi se on pysynyt läjässä”, Esa kertoo nauraen. ”Lahden Kansityössä tiputettiin dekkitaso nollaan ja laskettiin kansia vielä noin millin verran. Vanteet: American Racing Outlaw, 7x15 ja 8x15" (takavanteita sorvattu 5 mm). Renkaat: Cooper Cobra Radial G/T 225/60 R15 ja 295/50 R15. Jarrut: ’67 R/T Coronetin 11" levyt ja isommat rummut takana. ”Nokkiakin on vaihdettu useampaan kertaan. 56 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Dodge Coronet 2d HT ’66. En minä etukäteen kertonut sävyä kellekään muille kuin maalarille. Alusta: kokonaan ’67 R/T:n jouset (lisäjouset perässä uudelleen Vallilassa taottuna), paksummat vakaajat, Konin iskarit. Faktat Dodge Coronet 2d HT ’66 Omistaja: Esa Piippo, 35 · Paikka: Loviisa. Moottori: 400 cid BB V8, porattu .030 ylikokoon, Keith Blackin hypereuteettiset männät (0 deck), 440Sourcen läpikäydyt kannet, puristussuhde 11,39:1, Mopar Performancen 296° mekaaninen laahurinokka .557 nostolla (254° @ .050), rullakeinut 1,6:1 vipusuhteella, Comp Camsin beehive-venttiilijouset, MSD Pro Billet -jakaja + Street Fire, Edelbrock Torker II -imusarja, Holley 750dp -kaasutin, Holley blue fuel pump, 1/2" oil pickup + hemi-sumppu, HiVolume-öljypumppu, Hookerin peltisarjat, 3" putket. Voimansiirto: vahvistettu TF727, shift kit, B&M Holeshot 3000 Stall Speedillä, vahvempi kardaani, A-bodyn 8 3/4" perä 741 casella, 3,23:1 välityksellä ja Sure Grip -lukolla, Yukonin 30 spline -vetarit. Kiitos: Daniel Tikander. Maali oli halkeillut monesta paikkaa, vaan onneksi ne ongelmat olivat vain siinä vihreässä maalipinnassa, sitä valkoista vedettäessä pohjatyöt oli tehty aikoinaan hyvin”, Esa selittää helpotuksen tunnetta. Oli se ollut jo useamman kesän paikallaan ilman mitään ongelmia.” Tehoakin lienee puristussuhteen noston ja nokan vaihdon myötä selvästi entistä enemmän, vaikkei Esa haluakaan lähteä asialla spekuloimaan, kun mitattua faktaa ei kerran toistaiseksi ole. Puristussuhteeksi piti tulla 10,7, mutta vahingon seurauksena tulikin 11,39
Puh. • Saat yhden kiinteän hinnan mitä tilaus maksaa kokonaisuudessaan. Yksinkertaista ja kätevää. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Valitse etupaneli 3. 102 PUH. • Tai voimme etsiä osat puolestasi, kun ilmoitat mitä tarvitset. 1. 134 LATURIT ALK. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo MAKSETTU MAINOS Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. Valitse nupit Avoinna ark. 03 652 3380 Puh. 0400 563 522 Marko Pohjalainen YLI 30 -VU OD EN KO KE MU KSE LLA WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET MEILTÄ ALKUPERÄISET REMY LATURIT JA STARTIT AMERIKKALAISIIN! STARTIT ALK. KAUHARACING .FI HALUATKO TILATA VARAOSIA USA:STA. Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! WWW. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. • Voit etsiä itse varaosat mitä tarvitset ja ilmoittaa meille. • Hoidamme tilauksen kontituspaikalle ja rahtaamme ja huolitsemme ne Suomeen. • Tilauksen voit noutaa meiltä tai halutessasi lähetämme sen sinulle. • Luotettavasti ja edullisesti. Valitse soitin 2. 040 0813 297 Puh. Kysy lisää: usaosat@kauharacing.. (03) 318 5426, (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 33720 Tampere. Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. • Tarvittaessa lähetykset tarkastetaan kontituspaikalla. www.americanpower.
matkailuauto Suuri 58 AMERIKAN RAUTA 2/2019
matkailuauto BUICK LESABRE CUSTOM CONVERTIBLE ’75. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sanna-Maarit Helenius 59 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Vaikka pellin alta ei löydykään hi-tech-monipisteruiskumoottoria, on autossa vahva tämän päivän henki. 70-luvun puolivälin GM-avot on totuttu näkemään joko donkeina tai lowridereina, mutta Kai ja Rolf Rehtonen valitsivat Buickiinsa toisenlaisen lähestymistavan
Niitähän on itse asiassa tuotu nyt kahteen otteeseen lähemmäs, ensimmäisen kerran pian oston jälkeen ja toisen kerran maalauksen yhteydessä”, hän selittää. Tähän tehtiin tuo alusta tarkoituksella kuuden millin linjoilla, jotta korkeuden tarkka säätö on helppoa. ”S amana kesänä, kun se Thunderbird myytiin pois, aloin katsella Nettiautoa, vaikka sinä kesänä ei oikeastaan pitänyt enää ostaakaan mitään”, Rofana tunnettu Rolf selittää. ”Meille tullessa siinä oli vain yksi putki, mutta tein siihen uuden 2,5" tuplaputkiston x-putkella”, Rofa täydentää. Jo ensimmäisen talven muutoksiin lukeutui myös ilma-alustan rakentaminen. ”Sen takia oli myös vaihdelaatikon palkki rakennettava uusiksi.” Virtaviivaisempaa ilmettä. ”Siihen laitettiin uusi Edelbrockin alumiininen imusarja ja Holleyn kaasari sekä Sandersonin lyhyet peltisarjat. Kojelaudan alta löytyvät jousituksen paineen, latausjännitteen, vedenlämmön ja öljynpaineen kertovat lisämittarit. ”Meillä oli tässä alkuun alla American Racingin Torq Thrustit paksummilla pyörillä. ”Se on toteutettu ihan manuaaliventtiileillä, ja vain etuja takapään korkeus on säädettävissä erikseen. 60 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Buick LeSabre Custom Convertible ’75. Ulkonäön virtaviivaistaminen alkoi varsin nopeasti sillä, että sinällään varsin linjakkaan LeSabren möhkälemäisiä turvapuskureita otettiin lähemmäs koria, minkä Rofa oli amerikkalaisia auto-ohjelmia katsellessaan todennut toimivaksi muutokseksi. MIelessä oli heti alkuun sen varustaminen isoilla, modernin näköisillä vanteilla ja ilmajousilla, joiden osat hankittiinkin heti Buickin ostoa seuranneella viikolla. Saituuksissani ostin siihen myös uuden kiinalaisen MSD-kopiojakajan, mikä osoittautui aika pian huonoksi ratkaisuksi”, Kaitsu naurahtaa. Matkailuauton varustukseen kuuluvat – tietysti – myös mukitelineet. Moottori avattiin ja siitä otettiin pari laakeripukkia auki tarkastusta varten, ja se on ilmeisesti jossain vaiheessa tehty siellä Jenkkien päässä, sillä laakerit ja nokkakaan eivät olleet vielä kunnolla kiillottuneet.” Sisuskaluille ei tarvinnutkaan siis tehdä mitään, joten moottorille sai osakseen vain joitakin helppoja parannuksia. Kiiltäväpintainen puuratti tuo yhdessä kojelaudan hiilikuituteippauksen kanssa kokonaisuuteen ripauksen sporttisuutta. Kauhtuneen metallinhohtoruskea avo taisi olla siinä vaiheessa oikeasti houkutteleva rättikattonsa ohella pääasiassa hinnaltaan, mutta Rofa ja Kaitsu näkivät siinä potentiaalia. Hän tarkoittaa ilmajousitettua ja 18" vanteilla rullannutta ’62:ta, joka heillä ehti olla vuosia. Piti saada jotkut erikoisvanteet alle, niin hankittiin ensi alkuun 17-tuumaiset”, Rofa kertoo. ”Puskureita on tuotu edessä kaikkiaan 7–8 senttiä ja takana 5–6 senttiä sisäänpäin poraamalla pumput tyhjiksi ja hitsaamalla ne pohja-asentoon. ”Silloin ensimmäisenä talvena uusin kaikki alustan kuluvat osat ja moottori nostettiin pois keulalta”, Kaitsu-isä jatkaa. Buickin sohvilla mahtuu matkustamaan mukavasti isompikin ryhmä. ”Forssasta tämä käytiin hakemassa”, Rofa jatkaa. ”Tämä on ollut alun perin Buickin 350-koneella, joka on vaihdettu Jenkeissä Oldsin 403:een
Aloitin hiomisen 40-karkeudella, että pääsin edes läpi siitä maalista. Oon tykännyt pidempään noista Bossin 308:eista mallina, niissä on semmoista jyhkeyttä, ja ulkonäkö kohdallaan”, Kaitsu selittää ja jatkaa: ”Nuo renkaathan on tasapainotettu kuorma-autotyyliin niin, että siellä on nyt hiekat pyörien sisällä.” Toisena kesänä Neste-rallista tullessa vaihteistosta hävisi kolmonen, ja seuraavana talvena Husson Jaska uusi laatikon alusta loppuun. Ruskean kokolattiamaton päältä löytyvät Buickin logoilla varustetut sävy sävyyn sopivat irtomatot. Takana yläkiinnike on pultattava. ”Siihen oli tehty semmoinen amerikanmaalaus, ja lakka oli keittänyt vanhan thermoplastisen päällä. Ilmajousituksen katkaisijat saatiin sovitettua kojelautaan nätisti tupakansytyttimen paikalle.” 20 tuuman pyörät. ”Tyttäreni Suvi teki silloin tietokoneella kuvan oranssista Buickista, tosin se oli huomattavasti tätä enemmän kullanhohtoinen. ”Mä olin silloin sitä mieltä, että se maalataan vaaleaksi metallinhohtoruskeaksi, lähemmäs alkuperäistä”, Rofa toteaa. ”Niin, sen jälkeen, kun Rantsu oli sen hitsannut”, Rofa toteaa väliin. Taakse hankittiin säädettävät vahvistetut tukivarret, kun vanhojen puslat antautuivat, ja säädön avulla saatiin myös madalluksen myötä muokattua kardaanin kulma paremmaksi. 61 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Ne olivat huonossa kromissa, joten ne olisi pitänyt maalata joka tapauksessa”, Kaitsu valaisee. Puskureiden ruskea väri oli kaikki nämä meidän autot maalanneen Mikkosen Karin idea. Vuoden 2017 hiihtoloma Kaitsulla vierähtikin hioessa Buickia peltipuhtaaksi. ”Korin väriksi tuli RS-Focuksen oranssi, puskureiden metallinhohtosävy valikoitiin ihan RAL-kartasta. Thunderbirdissä oli puolen tuuman linjat, niin se liikkui yläasennon ja ala-asennon väliä liian nopeasti.” Etupäähän asennettiin Airliftin makkarapalkeet, taakse Firestonen rullaversiot, joilla tunnetusti saadaan aikaan pehmeämpi jousto kevyemmässä takapäässä. Sekin paperi meni tukkoon viidessä-kuudessa minuutissa, mutta onneksi oli paineilmavehkeet käytössä, käsin siinä olisi mennyt ikuisuus.” Korin väriksi tuli RSFocuksen oranssi, puskureiden metallinhohtosävy valikoitiin ihan RAL-kartasta. ”Samalla se vahvistettiin 400 heppaan asti kestäväksi, olikohan se Stage 2 nimeltään”, Kaitsu muistelee. Etupään midbassoille löytyi sopiva paikka kojelaudan päädyistä. Kuitenkin kun näin sen, niin totesin, että tämä se sitten on”, Kaitsu selittää. Parin kesän jälkeen Buickin kulahtanut ruskea väri alkoi näyttää siinä määrin ankealta, että Rehtoset alkoivat suunnitella sen maalaamista uudelleen. Ne otin Trade Partsin kautta, Johanssonin Jukalta. Ensin piti vain päättää uusi väri. ”Siinä oli aika paljon niitä Amerikan-Joen korjauksia”, Kaitsu selittää. ”Ilmajousien kiinnikkeet tehtiin itse, ja edessä siirrettiin iskarit eri kohtaan. ”Nuo 20-tuumaiset vanteet tilasin Rofalle yllätyksenä silloin keväällä
Huonoon kuntoon olivat päässeet myös etulokasuojat, joiden kohdalla uusien hankkiminen vaikutti hyvältä ratkaisulta. ”Kylkilistat poistettiin ja merkkien reiät tinattiin umpeen. Rekisterikilven polttoaineentäyttöluukkua Rantsi Voimanlähteenä on tehtaan jäljiltä ollut Buickin oma 350, joka on kuitenkin jo Amerikan mantereella vaihtunut tuoreempaan Oldsin 403:een. ”Ne kävivät suoraan paikalleen, joskin vastakkaisille puolille. Vääntävä moottori sopiikin reissuauton luonteeseen hyvin. Maalarin varastoista löytyi 90-luvun alun Le Baronin tavarateline, joka istuu hienosti myös Buickin takaluukun päälle. ”Toinen takakylki taisi olla tehty kolmesta palasta”, Rofa kertoo. Takalokasuojien päitä jouduttiin puskurin sisäänpäinviemisen takia vähän muotoilemaan ja takapuskurin yläpuolelta jätettiin samalla lista pois. Viimein se onnistui niin, että maksoin rekkakuskille 100 dollaria ylimääräistä, ja hän kävi hakemassa ne paikan päältä. Niiden tarina oli se, että myyjän isä oli ollut tekemässä kolarikorjausta tuollaiseen 80-luvulla, mutta homma oli jostain syystä peruuntunut, ja lokarit olivat jääneet vintille vuosikymmeniksi lojumaan.” Eivät ne vanhat etulokasuojatkaan hukkaan menneet, niistä sai nimittäin yllätyksenä kaikille ehjät kaaret taakse. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Buick LeSabre Custom Convertible ’75. Takalokareiden päitä jouduttiin puskurin sisäänpäinviemisen takia vähän muotoilemaan ja takapuskurin yläpuolelta jätettiin samasta syystä muovipala pois. Helppoa se ei ollut, kun niitä kaupitellut kaveri suostui myymään ne vain niin, että rahat tuodaan hänelle käteen. Siitä Rantasen Artolle kyllä iso kiitos, kun hän väänsi sitten ne takalokareiden alalaidat kokonaan suorasta pellistä. Ei siihen mennytkään kuin yhden kuukauden viikonloput”, Kaitsu kiittelee. Varaosia vaikeimman kautta. ”Ja kittiä oli varmaan parikolme senttiä”, Kaitsu jatkaa korin ongelmien luetteloa. ”Löysin sitten käyttämättömät lokasuojat Jenkeistä, ja Cambria Enterprisesin Panu Virtanen sai ne lopulta järjestettyä Suomeen
”Sillä kertaa oli myös puola pimeä, ja lopulta päädyin hankkimaan sen oikean MSD:n Ready-to-Run-jakajan. Vanteet: Boss 308 20x8", keskiosat maalattu puskureiden värillä. Kiitos: Arto Rantaselle hitsaustöistä, sorvauksista ja kaikesta avusta projektissa, Kari B. ”Se oli lauantai, ja kaikki paikalliset puljutkin olivat ehtineet mennä kiinni. Moderniin tyyliin tummemmalla metallinhohtosävyllä maalatut puskurit tekevät avosta jotenkin vaarallisen näköisen. ”Vinyylirätin vaihtoi canvas-versioon Korhonen Tapiolan Autoverhoomossa. 63 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Se käytiin välillä asentamassa Tukholmassa Buickiin, ja ei kun 300 kilometriä Mersulla takaisin Rättvikiin”, Rofa naureskelee hässäkälle jälkikäteen. Alusta: ilmajousitus, Airlift Dominator D2500 -palkeet edessä, Firestone 9000 -rullapalkeet takana, manuaaliventtiilit, Viair 444c -kompressori, 6 mm linjat ja 7 gallonan alumiinisäiliö, vedenerotin, Spohn Performancen vahvistetut säädettävät ylätukivarret ja boksatut alatukivarret. Tuossahan on se saksityyppinen katto, joka on kuulemma vaikeampi asentaa. Samalla rättiinkin vaihdettiin uudet osat, kuten vaijerit.” Pitihän reissuautossa stereotkin olla, joten Buickiin hankittiin uusi Clarionin soitin vahvistimen, erillissarjan ja 6x9-tuumaisten takakaiuttimien kera. ”Ja siihen voi myös laittaa sen 200 lasiin tuolla moottoritiellä”, Kaitsu lisää. ”Sisälle uusittiin ratti, lattiamatto ja irtomatot. Renkaat: 255/35 R20. ”Siellä oli jonkun aikaa kaksi 10-tuumaista subbariakin, mutta ne otettiin pois”, Rofa kertoo. Moottori: Olds 403 cid V8, Edelbrock Performer RPM 7111 alumiini-imusarja, Holley 650 cfm kaasutin, Sandersonin lyhyet peltisarjat, 2,5" tuplaputkisto x-putkella, MSD:n Ready-to-Run-virranjakaja, HD-öljypumppu. Meillä oli onneksi mukana Veholla töissä oleva kaveri, joka sai järjestettyä meille paikalliselta liikkeeltä GLE-Mersun ajoon. 6-way sähköpenkki siihen asennettiin myös, sen automaattikiskot, moottori ja ohjausyksikkö sekä jopa kaapelit löytyivät eBaystä samanikäisen Cadillacin osina”, Kaitsu selittää. ”Mä sanoin ensimmäisen Västeråsin reissun jälkeen, että mähän en lämmintä kaljaa sitten enää juo, kun ei jääkaappi mahtunut takakonttiin”, Kaitsu naurahtaa. joutui myös muokkaamaan, kun se ei enää voinut olla alkuperäisellä paikallaan. Faktat Buick LeSabre Custom Convertible ’75 • Omistaja: Kai ja Rolf Rehtonen • Paikka: Vantaa. Tästä on tullut nyt meidän yhteinen suosikki, kun se on avo ja sinne mahtuu kuusi ukkoa hyvin kyytiin”, hän jatkaa. ”Sen subbariasennuksen jäljiltä tuossa on myös tupla-akut kunnon kaapeleilla.” Sitä kiinalaista kopiojakajaa Buickista ei muuten myöskään enää löydy, sen ansiosta kun auto jäi eräällä Rättvikin reissulla Tukholman satamaan. Siinä asennuksessa menikin aikaa, siinä oli varmaan 25–30 piuhaa, jotka piti vetää paikalleen.” Yhteinen suosikki. Odottelen aina siellä tallilla käydessä sitä isoa valkoista lokkia, se saa nimittäin sen kopiojakajan otsaansa”, Kaitsu toteaa röhähtäen nauruun. Periltä sain uuden hall-anturin, ja purin siellä tapahtuman piknik-pöydällä sen jakajan. Sillä päästiin Rättvikiin asti. ”Se on oikeasti tosi hyvä ajaa matkassa”, Rofa ylistää puolestaan. Kori: Puskurit tuotu lähemmäs koria ja maalattu metallinhohtoruskealla, kylkilistat ja merkit poistettu, väri vaihdettu RS-Focuksen helmiäisoranssiin, takaluukun päällä Chrysler LeBaronin tavarateline. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti, alkuperäinen 8,5" 10-pulttinen perä. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Ei se ensimmäisellä kerralla toiminut ollenkaan, ja sieltä löytyi sitten potentiometrit sisällä, joilla pystyi säätämään sen vaellusnopeuden. Sen inspiroimana kuvauksiinkin valikoitui Thelma & Louise -henkinen teema kauniimpaa sukupuolta edustavine desperadoineen. Kotiin Ruotsista päästiinkin kunnialla, mutta viikon päästä auto ei taaskaan lähtenyt käyntiin. ”Joka kesä tämä on ollut ajossa, ja monta reissua sillä on tehty. Eikö se ole sitä oikeaa Gran Turismo -meininkiä, se. Sisusta: Grantin puuratti, ruskea alkuperäinen nahkasisustus, Clarion CZ702Esoitin, Clarion APA2180-vahvistin, 6,5" DLSerillissarja edessä, 6x9" takapenkin takana. Mikkoselle maalauksesta ja pohjatöistä, Jaska Husso, Tapiolan Autoverhoomo, Simo Nevanpää ja Tikkurilan Autotarvikkeen Ted Lökströmille vuosia kestäneestä yhteistyöstä. Takavilkkuihinhan muuten asennettiin Mercury Cougarin relejärjestelmä, joka teki vilkuista vaeltavat
Mäyräkoira 64 AMERIKAN RAUTA 2/2019
DODGE D200 CREW CAB ’68. Sen lisäksi se on myös varsin harvinainen. Lahtelainen Toni Rikström löysi tehdasvalmisteisen jatkohyttipikkiksensä Kaliforniasta, Pomonan Swapista. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 65 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Jatkohytillinen ja pitkälavainen pick-up on vaikuttava näky
Myyjä hyväksyi sen ja lupasi palata asiaan, kun suoritus näkyy hänen tilillään. ”Loman kolmas ja viimeinen viikko oli tiistain kohdalla, kun pysähdyin katselemaan Dodgen kuvia puhelimestani. Tonilla oli jo ennestään tallissaan ’50 Natikka, mutta 70-lukuinen neliveto herätti aivan uudenlaisia tunteita, eikä aikaakaan, kun mies löysi itsensä selailemasta Craigslistin Natikka-tarjontaa. Hyötyajoneuvot tukevat aktiivista keräilyharrastusta ja niiden lavalla kulkee kätevästi isompikin tavara kodin ja rompetorien väliä. Natikan osalta peli oli pelattu, mutta ensimmäisen viikon aikana haaviin jäi kuitenkin ’63 1/2 Ford Galaxie, joka lievitti pahinta autokuumetta, vaikka ostohousuja jalkaan vedettäessä mielessä olikin ollut pikkis. Kiertelin auton ympä rillä viisi minuuttia ja otin siitä kaksi valokuvaa. Suomestakin on toki löytynyt esimerkiksi paloautoina toimineita Dodgen jatkohyttimalleja, mutta ne ovat kotimaisilla koritehtailla jatkettuja. Sen jälkeen piti odotella pari kuukautta, jotta autoon pääsi tutustumaan tarkemmin. Tuulilasissa näkyi myyjän numero ja yhtäkkiä mieleeni juolahti laittaa hänelle viesti. Sillä hetkellä harmitti todella paljon, sillä hinta oli niin huokea, että ajattelin jonkun ostavan sen heti”, Toni muistelee. Rompetoripäivän aikana hän ei edes yrittänyt mennä katsomaan autoa uudelleen. Eron huomaa siitä, että niissä on peräkkäin kaksi etuovea. En jäänyt tutkimaan sitä tarkemmin, koska käteistä ei enää ollut jäljellä hintapyynnin vertaa. Vaikka toiminta oli ripeää, oli Natikka kuitenkin ehditty myydä Tonin päästyä itse Kaliforniaan saakka. Toni ajeli Galaxiella Pomonaan rompetoria edeltävänä iltana katsomaan, olisiko siellä jo myyjiä paikalla. Näky oli todella säväyttävä, sillä mies ei ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa livenä. Toni piti kuitenkin toiveikkaasti edelleen silmänsä auki, jos eteen olisi sattunut jokin tervepeltinen ja alkuperäiskuntoinen pikkis, mutta turhaan. Yllättävä käänne. Toni ehti pyörähtää auton luona juuri sen verran, että hänen kaverinsa otti miehestä kuvan uuden hankintansa vierellä. Hetkisen mietittyäni esitin kysymyksen, voisiko myyjä mahdollisesti tuoda auton pakkaamolle. E lettiin syksyä 2017, kun Toni näki somessa kaverinsa seinällä vanhan mainoksen International pick-upista. 66 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Dodge D200 Crew Cab ’68. Lavalla näkyvä laatikko on lisäpolttoainetankki, joita on lavan molemmin reunoin. Varsinaisen rompetorin tarjonta sen sijaan tuli kierreltyä pariinkin kertaan ja Galaxien kontti täyttyi nopeasti. Hän ilmoitti asuvansa Fresnossa ja lupasi tarvittaessa toimittaa auton Paramountiin”, Toni kertaa odottamatonta käännettä. Toni vaihtoi myyjän kanssa muutamat sähköpostit, minkä jälkeen hän riensikin jo varaamaan lentolippuja. En jäänyt tutkimaan sitä sen tarkemmin, koska käteistä ei enää ollut jäljellä hintapyynnin vertaa. Tästä ilahtuneena hän teki autosta tarjouksen ehdottaen maksua suoraan tilille. Kysyin, menikö auto kaupaksi ja yllätyin melkoisesti myyjän vastattua saman tien, että auto on yhä kaupan. Tehdasvalmisteiset jatkohytti-Dodget ovat varsin harvinaisia. Kun reissusta oli takana kaksi viikkoa, alkoi Pomonan swappi lähestyä. Paluulento koti-Suomeen oli perjantaina ja saman päivän aamuna pikkis saapui pakkaamolle. Pimeässä autoja katsellessa silmiin osui jatkohytillinen vanha Dodge. Toni on vannoutunut pick-upien ystävä, jonka tallista löytyy tällä hetkellä Dodgen lisäksi ’34-vuosimallinen Fordin lava-auto. ”Kiertelin auton ympärillä viisi minuuttia ja otin siitä kaksi valokuvaa. Ensimmäisenä asiallisena laitteena eteen osui pitkälavainen neliveto, joka sijaitsi Kalifornian Ojaissa
Auton saavuttua Suomeen se otettiin heti talliin ja tutkinnan alle. Lavalla tuli mukana 19,5-tuumaiset peltivanteet, jotka autossa oli ollut alkujaan. Niiden koko arvelutti hieman aluksi, mutta esitteitä selatessa ne paljastuivat kuitenkin alkuperäisiksi optiovanteiksi. Konehuoneen sähköt piti tehdä uusiksi ja vesipumppu vaihtaa, mutta sen suurempaa sanottavaa voimanlähteestä ei löytynyt. Takalaidan metsästys alkoi saman tien ja edullinen luukku löytyi lopulta Montanasta. Tekniikan elvytys alkoi öljynvaihdoilla ja huoltamisella. Se oli nipin napin ajokuntoinen, mutta tärkeintä olikin, että se oli hitsailematon ja terve pelleiltään. Camper Special. Autossa ei ollut ostohetkellä lainkaan takalaitaa eikä takapuskuria, sillä se oli ollut camperilla varustettu. Etuvanteet olivat väärät ja raidetangonpäät olivat syöneet kumeihin syvät urat. Ostohetkellä Tonilla oli käytännössä tiedossaan vain sen verran, että auto oli seissyt pidempään, ja että sitä oli sen jälkeen hieman kunnosteltu. 67 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Camper Special -paketin lisäksi autoon on ruksattu vielä Custom-paketti, josta kielii pieni Custom-logo tuuletusikkunan alla. ”Ystävälläni Hassella oli Suomessa ’67 vuosimallin Crew Cab, mutta hän vei sen Ruotsiin mennessään muutamia vuosia takaperin. Kyseinen auto on nelivetoinen ja kuutoskoneinen. Tutkittuaan mallin taustoja tarkemmin, Tonille selvisi, että esitteissä esiintyvät Crew Cabit ovat olleet 146 tuuman akselivälillä olleita lyhytlavaisia. Toni laittoi auton alle kuitenkin 16-tuumaiset peltivanteet Kaliforniasta ostettuine 70-luvun Dodgen pillerikapseleineen. Auton ostaja tuntuu laittaneen ostohetkellä kättä taskuun oikein syvälle, onhan optioina valittu myös heavy duty -alusta, ohjaustehostin, isolohkotekniikka sekä triplatankit. Tätä 160 tuuman akselivälillä olevaa pitkälavaista Crew Cabia on saanut vain camperilla varustettuna Camper Specialina, joten autoja on varmasti valmistettu todella vähän. Jarruremontin yhteydessä tuli uusittua jarruputket, letkut, pääsylinteri sekä kaikki kengät. Kyseinen paketti on tuonut autoon lisäksi kromatun etupuskurin, tuplatorvet ynnä muuta pientä herkkua. Suomeen on tiettävästi tullut uutena vain yksi Crew Cab Dodge Aro-yhtymän hinuriksi. Camper Specialissa on ollut muun muassa isompi laturi, 70-ampeerinen akku, isompi jäähdytin, tehostetut jarrut, öljynpainemittari sekä isot West Coast -peilit. Moni varmaan miettii, että olihan näitä Dodgeja ja Fargoja jatkohyteillä varustettuna paloautoina. Suomeen se tuli kaverin pikkiksen kyydissä. Ensimmäisenä Toni nosti etupään ilmaan ja ryhtyi tutkimaan välyksiä. Puskurin kanssa kävi hyvä tuuri, sillä se löytyi kaverilta Tuusulasta. Jarrut piti käydä täydellisesti läpi. Oli kyllä joo, mutta ne olivat Suomessa koritehtailla jatkettuja ja useimmissa eron huomasi siitä, että hytissä oli peräkkäin kahdet etuovet”, Toni evästää. Raidepäät menivät uusiksi ja samalla Toni vaihtoi olkatapit heloineen molemmille puolille
Jatkohytissä on tilaa kuin neliovisessa sedanissa. Tonin autoon on tilattu uutena kaksi lavalla olevaa lisätankkia, joiden käytön voi valita kuljettan kohdalla lattiassa olevasta vivusta. Voimansiirto: TF727-automaatti, Dana 60-perä, 3,54:1 -perävälitys. Kiitos: Tämän auton kohdalla en keksi kiittää muuta, kuin hyvää tuuria, ettei kukaan muu ehtinyt ostaa sitä ennen minua. Moottori: 400 cid V8. Ihmisen paras ystävä. Normaalisti Dodgen pickupeissa polttoainetankki on sijoitettu sohvapenkin taakse. ”Vauhtiin päästessään isolohko jaksaa viedä raskastakin taakkaa kiitettävästi, mutta lisähevosista ei olisi haittaa ja polttoaineenkulutuskin voisi olla hieman maltillisempi”, mies kuvailee. Sen verran kokonaisuutta jo koeponnistettiin, että Toni veti sillä trailerin kanssa kotiinsa yhden latolöytötraktorin. Kevättä kohden Tonista alkoi tuntua siltä, että autoa uskalsi tarjota konttorille. Akseli on full floater -tyyppinen Dana 60. Miellyttävänä yllätyksenä tuli se, että autoon oli ruksattu uutena 3,54-perävälitys. Loppujen lopuksi Tonia ei ole harmittanut lainkaan, että International meni ohi suun, sillä tälläistä erikoisuutta hän ei osannut edes odottaa löytävänsä. Kori: Alkuperäinen jatkohytillinen ja pitkälavainen malli (Camper Special). Renkaat: 235/85 R16. Jarrut: Rumpujarrut. Alusta: Alkuperäinen. Viime kesä meni Dodgen kanssa kivasti kaikin puolin. Pitkää ja matalaa Crew Cabia mies on alkanut kutsua mäyräkoirakseen. Välillä autossa ilmeni joitain pieniä vikoja, mutta niitä parsittiin pois samaan tahtiin. Dodge on rullannut tehtaalta 383-isolohkolla ja TF727automaatilla, ja jossain kohtaa siihen on vaihdettu 70-luvun 400-isolohko. Sisusta: Alkuperäinen. Vanteet: 16" peltivanteet 70-luvun Dodgen pillerikapseleilla. CC-68-kilvet olivat sopivasti vapaana, joten Toni hankki ne itselleen. 68 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Dodge D200 Crew Cab ’68. Faktat Dodge D200 Crew Cab ’68 • Omistaja: Toni Rikström, 36 • Paikka: Lahti. Kesän aikana Toni rakensi autoon järeän vetokoukun, sillä jatkossa sen kanssa on tarkoitus vetää kuusimetristä traileria. Rekisteröintikatsastus oli sovittu vapulle ja kilvet autoon heltyivät ongelmitta. Harvempi perä on oikein mukava matka-ajossa, kun vanhoissa hyötyajoneuvoissa on yleensä todella tiheät perät.” Viimeisen seitsemän vuoden ajan Toni on rahdannut keräilyharrastuksensa hedelmiä tontilleen 80-lukuisella CumminsDodgella, mutta nyt jatkohytillinen ja pitkälavainen pikkis on syrjäyttänyt nuoremman tieltään. ”Saasteaikakakauden 400:ssa ei liikoja potkuja ole, joten tulevaisuudessa on tarkoitus asentaa autoon remontoitu ’69 vuosimallin 440-moottori, joka jäi tarpeettomaksi toisesta projektista. Kesän tapahtumissa lyhyet C-alkuiset kilvet herättivätkin aika ajoin ihmettelijöiden kesken arvailuja siitä, voisiko kyseessä olla alkuperäinen Suomi-auto
Supermarket.. ILMAN VÄLIKÄSIÄ SUORAAN USA:STA Amerikan autot, 4x4 Pick-upit, Moottoripyörät, Varaosat, Tuning, Erikoisvanteet, Ebay. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! USA-autoja tulossa lähiviikkoina! Seija ja Tapani Iivanainen Of. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! 37 90. AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Osta suoraan ilman välikäsiä! Tilaustyönä etsimme juuri sinulle sopivan yksilön. ce 1 803 796-5183, Cell +1 561 632-5153 Email benzboy@benzboy.com WWW.BENZBOY.COM KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna
Etelä-Karjal asta kajahtaa Etelä-Karjal asta kajahtaa Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 70 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Elämänmakuisempaan nykyasuunsa se päätyi vietettyään ensin vuosia heitteillä lihalaatikkoihin pakattuna. HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’48. Lappeenrantalaisen Sami Stridin pitkäkeulainen Pannu on rakennettu ensimmäisen kerran jo reilut 15 vuotta sitten
Etelä-Karjal asta kajahtaa Etelä-Karjal asta kajahtaa 71 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Niinpä osa osista oli jäänyt matkan varrelle. ”Olimme juuri naputtelemassa tietokoneelta lentolippuja, kun enoni Rampo soitti, että nyt olisi Pannu-osakasa kaupan. Alkoi ahdistaa se kattopelti, kun sinne ei oikein meinannut mahtua sisään, niin leikkasin sen pois. 72 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Harley-Davidson Panhead ’48. Tämä oli aivan tyhjä halli, kun me tähän muutettiin. ”Runkokin osoittautui lopulta hiukan ylläriksi, kun sitä alkoi tarkemmin katsella ja hiekkapuhallella. Kaasari löytyi tallikaveri Nuppolan hyllystä, kuten muutama muukin pikkuosa. Seuraava liike olikin Shovelin pikainen myynti, jotta rahaa riitti paitsi juuri varatulle matkalle, myös Pannun lunastamiseen. vaistomaisesti etsiä turvavyötä, kun kuvittelin istuvani autossa. Stongan Sami väänteli itse samoin kuin penkin, jonka istuinosa syntyi lasikuidusta ja selkänoja rosteripellistä. Intin jälkeen Sami osti Sportsterin, jota hän jaksoi ruuvailla parin vuoden ajan. Etuvaloina toimivat Ursuksen työvalot löytyivät Juuan rompetorilta ja takavalot puolestaan Pajarilan Purkaamolle tulleesta vanhasta Scanian linja-autosta. Oli tunti aikaa päättää, otanko vai en”, Sami muistelee. Tänä keväänä tallilla vietetään viisivuotisbileitä. Sinne oli nimittäin laitettu joku rallinokka, joka oli ajan myötä hakannut toisesta kannesta pako-ohjurin irti. Kyseessä oli Nasse Kauppisen 2000-luvun alussa rakentama pitkäkeula, tai mitä siitä nyt oli jäljellä. Motarilla sille voisi vaikka nukahtaa”, Sami ylistää. L appeenrannassa sijaitseva Asentamo on hyvä osoitus siitä, ettei jenkkiautoja pyöräharrastus ole ukkoutumassa, kuten toisinaan pelotellaan. ”Kun Tommi alkoi yhtenä juhannuksena jutella nuotion äärellä, että Hupmobile olisi kaupan, niin piti laittaa Cougar lihoiksi. ”Tankin keskellä olevat louversit leikkasin Hupmobilen katosta. Jutussamme esiintyvä Panhead löytyi yllättäen, kun Sami oli varaamassa Pekkasen Jallun kanssa edellä mainittua vuoden 2015 Floridan matkaa. Sillä saralla kaikki alkoi luontevasti leppäjeepistä, kunnes vuonna 2015 tehdyltä Floridan reissulta tarttui matkaan ’69 avo-Cougar. Pyörä oli ehtinyt olla osakasan muodossa jo jonkin aikaa, ja sitä oli muutettu paikasta toiseen muutamaan kertaan. Uusi ostos toimitettiin Samille kätevästi lihalaatikkoihin pakattuna. Härskiksi homma meni puuman väistyttyä Tommi Äikään rakentaman, puupuolavanteilla ja Hemi-moottorilla varustetun Hupmobile-rodipikkiksen päädyttyä Samin hellään huomaan. Tilalle laitettiin Upi’s Garagelta hankittu Andrews A2 -nenä ja HD-koneistus Veli Välimäki laittoi kannet kuntoon. Mies sai kipinän kaksipyöräisiin jo pikkupoikana enonsa, Panheads MC:n Rampon, ja tämän kauan omistaman ’52 Panhead chopperin kautta. Ensimmäisen kesän Sami ajeli ilman verhoiluja, jotta selkänoja sai muotoutua käyttäjälleen hyväksi. Hoijakan päät käännettiin samaan tapaan kuin stongan. Minulla on jigi tuossa, niin sillä sen sai kuitenkin korjailtua.” Sami teki uudelleen muun muassa perän levityksen ja suoristi keulakulmaa, joka oli edellisen tekijän jäljiltä vinossa. ”Kone tuntui olevan ostohetkellä ihan hyvässä iskussa, mutta onneksi tuli kurkattua jakopäähän. ”Siitä tein ensin jäykkäperäisen bobberin ja seuraavana talvena se muovautui chopperiksi”, mies kuvailee pyörän kehityskaarta. Asentamon riveissä on kahdeksan paikallista harrastajaa, kaikki alle kolmekymppisiä. Kierrätystä. Omana omistusaikanani olen tehnyt siihen muun muassa uuden moottorin pakoputkineen ja vaihtanut laatikoksi Chevyn manuaalin.” Vanha Suomi-Chopperi. Autopuolellakin Sami on ehtinyt kunnostautua. Vasta seuraavana talvena penkki verhoilutettiin nahalla. ”Siinä on niin hyvä istua, että ekan kerran, kun tuli poliisit vastaan, niin aloin Tankin keskellä olevat louversit leikkasin Hupmobilen katosta. Pakoputkien alkukäyrät ostin Daytonan Turkey Runin swapista keväällä 2016 ja hainevävaimentimet pelastin roskalavalta”, Sami listaa. Kannet olivat irti koneesta ja runko oli ihan munasillaan, kuten mies itse asian osuvasti esittää. ”Me ollaan oltu tällä nykyisellä paikalla kolme vuotta. Selkänojaan mies muotoili pienen hansikaslokeron, joka aukeaa sivusta. Itse olemme porukalla rakentaneet parven ja muokanneet tämän tilan meille sopivaksi”, Sami kertoo. Kun lippujen varaus oli saatu tehtyä loppuun, soitti Sami enolleen pidempiä empimättä, että hän ottaa pyörän. Sportsterin tankki löytyi jo edellä mainitun Nuppolan hyllyltä ja sen maalasi Koskisen Kossu. Alkoi ahdistaa se kattopelti, kun sinne ei oikein meinannut mahtua sisään, niin leikkasin sen pois”, Sami avartaa kierrätysideologiaansa. Sitten alle piti saada Shovel. Astekulma sai pysyä kuitenkin samana
Pyörällä tuli käytyä aina Norrtäljen Custom Bike Show’ssa ja Enköpingin Hang Em Hi’ssa asti. Eihän siitä poloisesta jäänyt tuon 225-levyisen autonkumin jäljiltä muuta ehjää kuin häntä, niin nappasin sen sivulaukkuun talteen ja ripustelin myöhemmin tuohon roikkumaan.” Viime kesän aikana Sami laskee pärräilleensä reilut 3 000 kilometriä vailla mitään suurempia murheita. Laukku palveli Samilla jo Shovelissa, mutta sitä hän ei raaskinut antaa pyörän mukana seuraavalle omistajalle. ”Häntä löytyi, kun ajelin yhtenä aamuna Pannulla töihin mennessä supin littanaksi. Etuvaloina toimivat Ursuksen työvalot antavat pyörälle omintakeisen ilmeen. Takajarruna on hyvin lootaöljyllä rasvattu Tollen ratasjarru. ”Olin sattumalta paikalla, niin ruuvasin ne äkkiä irti. Etujarruja ei oo eikä tuu, eikä muitakaan turhia lirputtimia stongaan. Pari kuukautta ne olivat minulla hyllyssä, kunnes keksin laittaa ne tuohon hoijakkaan. ”Pitkä etujättö ja pitkät välitykset tekevät siitä pirun hyvän ajaa matkaa”, mies kuvailee. ”Loota pitänee kuitenkin tehdä vielä ennen ensi ajokautta uusiksi, sillä sen toiminnassa alkaa olla lopun elkeitä. Ja ehkä laittaa pari valoa lisää”, Sami päättää lähetellen samalla terveiset ja kiitokset Rampo-enolleen, Emmi-vaimolleen ja tallikamuilleen, jotka ovat olleet projektissa suurena apuna. Sami on kytkenyt niihin värejä vaihtavan ja vilkuttavan järjestelmän, jolla saa aikaan varsinaisen valoshow’n. Takapyörässä on Continentalin kitkarengas, niin pääsee syksyllä vähän pitempään”, Sami sanailee hymyileväiseen tyyliinsä. Sami kehuu omavalmisteista ”homosohvaansa” niin mukavaksi, että sille voisi moottoritiellä vaikka nukahtaa. Satulan sivussa on aukeavan luukun takaa löytyvä hansikaslokero. Viimeiset silaukset pyörälle antavat patinoitunut sivulaukku sekä hoijakan päässä korkeuksissa keikkuva supikoiran häntä. 73 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Jos sieltä ei löydy jotain innostavaa, et ole autoihminen ollenkaan. Grand National Roadster Show’n hienous on siinä, että vaikkei olisikaan roadster-ihminen, siellä on kyllä jokaiselle jotakin customeista kilpa-autoihin ja aina muskelivehkeisiin saakka. Parasta A-luokkaa Parasta A-luokkaa 74 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Teemamallista olikin esillä jokainen korityyppi ja aikakausi, siis rakentelutyylien suhteen, ja useampi kilpaili jopa tämän vuoden arvostetusta AMBR-tittelistä. Hillitty voittaja. Tämän vuoden America’s Most Beautiful Roadster -voittaja sen sijaan herätti varmasti monissa kysymyksen, että mikä teki sen sitten niin erikoiseksi, että se ansaitsi ykköstilan. Auto palautettiin vanhaan loistoonsa sen maattua hylättynä melkein 50 vuoden ajan. Pinkee tietää, koska on tehty juuri tarpeeksi, eikä sorru muutoksissa ylilyönteihin. Kyllä, siinä on täydellinen stance ja teema on massasta erottuva, mutta Pinkee’sin George Poteetille rakentaman ”3 Penny Roadster” ’36 Fordin hienous on kätketty pieniin detaljeihin, jotka näyttävät kuuluneen autoon aina, vaikka totuus on toinen. Aiemmin Oakland Roadster Show’na tunnettu, nykyisin Pomonan Fairplex-messukeskuksessa järjestettävä Grand National Roadster Show oli järjestyksessään jo 70:s. Lauantaina ja sunnuntaina paikalla järjestetyn drive in show’n kalusto on yhtä värikästä kuin päänäyttelyssäkin. Liekö A-mallin suosion salaisuus sitten ollut sen saatavuus, koko tai yksinkertaisuus, on se pysynyt rakentajille relevanttina aina vuodesta 1928 saakka. Show nimittäin avaa ovensa vasta kello 11 ja on avoinna myöhään iltaan, mikä mahdollistaa hienojen kuvien ottamisen ulkona. Teksti ja kuvat: Robert McCarter T ämä oli A:n vuosi, siis Fordin Model A:n. Tällä kertaa se malli oli pikkuinen Model A, joka onkin täydellinen lähtökohta perinteiselle hot rodille. Grand National Roadster Show’ssahan paitsi valitaan vuosittain uusi America’s Most Beautiful Roadster, on siellä joka vuosi jonkun tietyn mallin ympärille koottu vaihtuva teema. Yksi mielenkiintoisimmista laitteista oli Steve Moalin ja Jackie Howertonin kisateemainen ’32 Roadsterin oloinen laite, joka ei kuitenkaan ollut sitä, miltä näytti, vaan oli rakennettu 7:8 mittakaavaan! Jos se on lähellekään yhtä näppärä ajaa, kuin miltä näyttää, on vanhalla Indy-autorakentajalla edessä hauskoja ajoreissuja. Näyttelyvuoden avaava show on aina yhtä odotettu, ja siellä valitaan aina myös juuri alkaneelle vuodelle America’s Most Beautiful Roadster. POMONA, 25.–27.1. Hallien ulkopuolella avautuu kokonaan oma näyttelynsä. Jos tykkäät herätä myöhään aamulla ja valvoa pitkään, GNRS on juuri oikea tapahtuma sinulle. Kaiken kaikkiaan titteliä oli tavoittelemassa tällä kertaa 14 autoa Tim Kerriganin kokonaan käsintehdystä ’33 Ford Roadsterista ”Tweety Birdiin”, joka on 50-luvun alussa channeloitu ’32 Roadster. Eikä näyttely rajoitu pelkästään hallien sisällä aitojen keskellä komeileviin autoihin, vaan rakennusten ulkopuolella jatkuu toinen näyttely, joten halleista toiseen siirtyessäkään ei takuulla pääse kyllästymään
No, lapsena Georgelle annettiin viikonloppuisin 3 senttiä, jolla hän sai käydä hakemassa maitokaakaota kaupasta. Howerton & Moal Specialissa on niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, ettei oikein tiedä, mistä aloittaisi. Siitä tuli sekä nimi että väritys Pinkee’sillä rakennutettuun Roadsteriin. Efren Alvaradolla on varmaan iso perhe. 75 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Monia varmasti mietityttää, mistä George Poteetin America’s Most Beautiful Roadsteriksi valittu ’36 Ford on saanut ”3 Penny” -nimensä. Jos ei ole, niin jättimäiseen ’34 Dodge Bombiin jää kyllä reilusti joutavaa tilaa. Kuinka moni auto on nykyisin rakennettu aivan kokonaan käsin kaikkia peltipintoja ja mekaanista kytkinvivustoa myöten. Entä miltä kuulostaa koko pohjan mittainen belly pan ja billetvaihteistotunneli
Joe Rogan valitsi Pure Visionin toteuttamaan itselleen ’69 Novan omaperäisellä twistillä. -ahtimella ruuditetun 296 cid -lättäpään turvin. Pure Vision tunnetaan siitä, että se tekee asioita eri tavalla, ja tällä kertaa se tarkoitti ’69 Camarosta tuttujen juttujen yhdistämistä samanikäiseen Novaan. Kovin suomalaisjuuriselta kuulostava Scott Laitinen on nimi Rodney Pallan omistaman ’51 Oldsmobilen takana. Moderni polttoaineenruiskutuskin on saatu näyttämään vanhoilta 48-kaasareilta. Amie ja Teri Drummondin 3-ikkunainen ’36 Ford liikkuu täysalumiinisen S.Co.T. Oldsmobilen Rocketilta näyttävä moottori on todellisuudessa 600-heppainen Chevyn LS. 76 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Grand National Roadster Show 2019. Tim Kerriganin käsintehty ’33 Roadster osoittaa, kuinka paljon 30-lukuisia muotoja voi muokata modernimpaan suuntaan ilman, että malli kadottaa identiteettinsä
Rich ja Karen Mehasilla saattaa olla koko planeetan häijyin ’66 Coronet. Onneksi niin ei käynyt, vaan se kunnostettiin puoli vuosisataa myöhemmin takaisin alkuperäiseen asuunsa ja loistoonsa. Olisitko uskonut, että sanat Edsel ja upea voi liittää samaan lauseeseen. No, Alloway onnistui siinä, eikä vähiten hienosti viimeistellyn ahdetun Coyote-koneen ansiosta. Tämä raikkaasti erilainen ’69 Chevelle on Hot Rods and Custom Stuffin käsialaa. Autosta löytyy kokonaan uusi moderni runko erillisjousitettuine taka-akselistoineen, ja keulalla on mitäpä muuta kuin LS. Jim Govron ”Tweety Bird” -nimellä tunnettu channeloitu ’32 Roadster pysyi melko lailla maan alla sen jälkeen, kun se esiteltiin Hot Rod Magazinen kannessa vuonna 1958, ja se melkein jo yhdessä vaiheessa palautettiin channeloidusta vakiokorkuiseksi. Ross Meyers toi näytille yhden Tony Nancyn varhaisista kiihdytyskilpureista. 77 AMERIKAN RAUTA 2/2019
78 Grand National Roadster Show 2019 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Yhdistävänä tekijänä on vanhan liiton perinnehenki, oli kyseessä sitten rodi tai kustomi. Sikäli sopikin kokonaisuuteen, että esillä oli useampia taideteoksia rakentajan matkan varrelta. Chip Foose sai tämän vuoden näyttelyssä Builder of the Century -palkinnon. Suede Palace -osaston autoissa on aina ihan oma henkensä. Autossa on vahva funny car -henki sen zoomie-pakosarjojen ja reippaasti taakse päin viedyn moottorin ansiosta. Hot Rods by Dean toi näytille tämän huikean ’55 Chevy Gasserin, jonka keulalta löytyy Hilborn-ruiskulla varustettu pikkulohko. Kolmen tuuman choppaus pukee tätä ’57 Rancheroa täydellisesti. Coby Gewertzin rankka ’33 Coupe edustaa South City Rod & Customin käsialaa
Hollywood Hot Rods toi esille parin Art Deco -henkeen rakennettuja roadstereita sekä todella hienon ’32 3-window survivorin. Tässäkin klassisen näköisessä ’58 Cadillac Sedan DeVillessä on pellin alla moderni LS3-tekniikka. Frank Zaldivarilla täytyy olla ’78 Lincoln lowriderilleen melkoisen pitkä talli. Vai miltä kuulostaa Buickin Nailhead ruiskulla ja kampuravetoisella mekaanisella ahtimella. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Kuulinkin erään rouvan kysyvän mieheltään auton nähdessään, että kuinka paljon sitä on jatkettu. Rouva oli melkoisen hämmästynyt kuullessaan, että se on suunnilleen ainoa asia, joka autossa on ihan tehtaan jäljiltä… On vaikeaa uskoa, että tämä Caddy aloitti matkansa 4-ovisena sedanina. Grand National Roadster Show’sta löytää aina uudenlaisia mielenkiintoisia voimanlähteitä
Street Bobin mielenkiintoinen mattaväri kantaa yhtä mielenkiintoista nimeä Rugger Gold Denim. MP-Messujen yhteydessä vuosittain järjestettävä Petrol Circus Custom Bike Show avasi helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna kotimaisen custom-näyttelykauden, vaikka pääkaupunkiseudun erittäin lumiset maisemat viestivät, että ajokauden alkuun on vielä matkaa. Tämä 23-tuumaisella eturenkaalla varustettu kuuluu Jyrinä MC:n Nikke Hyytiäiselle. Custom-luokan kakkonen. Sauli Luostarisen Greyhoundiksi nimetty Shovel oli ehdottomasti yksi näyttelyn komeimmista uutuuksista ja saikin Tuomariston valinta -palkinnon. Kuten tankin AMF-henkisestä logosta ilmenee, pyörän on rakentanut Paavo Parviaisen ja Toni Impolan pyörittämä Cycle House Kuopio. Anssi Airikan V-Rod edustaa V-Rod-rakennelmien karkkimaisempaa päätä oransseine väreineen. Satulan kaksoisruututikkaus on tyylikäs ratkaisu. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Screamin’ Eagle -titaaniputkisto on lisävaruste. HELSINKI, 1.–3.2. Baggereitä ei ollut tänä vuonna näytillä montaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Petrol Circus Harrikan FXDR 114 Softail -uutuusmalli on nimensä mukaisesti varustettu 114-kuutiotuumaisella eli eurooppalaisittain 1,9 litran Milwaukee-Eightmoottorilla
Aiemminhan vanteetkin olivat rungon sävyiset punaiset. Yönmustaa kokonaisuutta voi luonnehtia murhatuksi, kiiltäviä osia ei juuri löydy. Tämä STC Car Centerin Sportsteriin pohjautuva raaseri olikin kyllä klassisen näköinen, ja palkittiin Classic-luokan 3-pytyllä. Niin oli tänäkin vuonna, yksi niistä ”Evillusion Gen V”, joka tarkoittaa sitä, että pyörä oli esillä jo viidennessä evoluutioversiossaan. Villin näköinen putkisto on SuperTrappin Paul Yaffe Phantom. Raiza Raition rakentamia pyöriä on jo perinteisesti ollut Petrol Circuksessa näytillä useita. 300-millisellä takarenkaalla varustetussa pyörässä on Wright Wheelsin paksupinnaiset Fat Daddy -vanteet. Eemeli Karjalaisen ’93 Spora on mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa. 81 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Henri Huovisen pitkäkeulainen Dyna sai Mannermaan Peksun pensselistä Goblin-nimen tankkiinsa näyttelyssä. Classic-luokan voitti toimittajamme Kimmon ei-niin-alkuperäiskuntoinen Raleigh ’27 boardtracker ”Evileigh”, jonka toteutuksesta on vastannut Raiza Raitio. Jussi Lahtisen ’86 Evo chopper kantaa nimeä #kopteriprojekti86. Cafe Racerit oli jostain syystä sijoitettu näyttelyssä Classic-luokkaan. Myös Raizan ”Evillogic” ’94 Softail oli saanut uutta ilmettä peltisen katteen, uudenlaisen ducktail-takalokarin sekä pyörien myötä sitten viime näkemän. Näyttäviin nahkavarusteisiin kuului myös kiväärikotelo. Itärajan takaa Messukeskukseen oli tuotu tämä vaikuttavannäköinen streamliner-henkinen ’09 Yamaha XV1900 ”Grand Canyon”. Custom-luokan ykköspalkinnon vei tällä kertaa Artmotorin rakentama jyhkeän näköinen Night Train
Mutta itse tarinaan…. Nimi oli tuttu mainitulta keskustelufoorumilta, Elämässä on niitä hetkiä, kun jokin tapahtuma saa hieromaan silmiä ja epäilemään tilanteen todellisuutta. Jenkkilässä rekkojen rakentamisen vastaava supertähti ja tiennäyttäjä oli jo tuolloin ETC eli Elizabeth Truck Center New Jerseystä. Sekaan mahtui monenkirjavaa sakkia, osa jo tuolloin taitavia rakentajia. Eräs sellainen kokemus oli, kun maailman tunnetuimpiin lukeutuva rekka-custompaja lähestyi erikoisella sähköpostilla, josta kehkeytyi varsin mieleenpainuvia muistoja. Myöhemmin joistakin on muodostunut vakionimiä lehtien sivuilla. Kuuluisimpia projekteja 2000-luvulla olivat ”The Beast”, ”G-Unit” ja ”Hillwick ’66” sekä ”Bride of the Beast”. ETC toi vahvasti henkilöautomaista rakentamistyyliä raskaaseen kalustoon. Samaan aikaan suurinta kulta-aikaansa elivät ensimmäiset harrasteajoneuvojen rakentamiseen keskittyneet TV-ohjelmat, kuten Pimp My Ride ja American Chopper. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Elizabeth Truck Center on arvostettu rekka-custompaja, joka nosti kuorma-autojen rakentamisen kokonaan uudelle tasolle hot rod -pajojen tapaan. 82 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Muumio muistelee Se erikoinen sähköposti. Jenkkimainokseen. Yksi sellaisista on Rollin Transportia luotsaava Vinnie Diorio. Rekkapiireissä ylivoimaisesti suosituin oli Largecarmag-foorumi, jossa kohtasivat uuden mantereen innokkaimmat harrastajat, ulkomaalaisia joukossa oli muutama harva. Eräänä päivänä sähköpostiini oli saapunut viesti lähettäjältä nimeltä Andrew Feltenstein. T arina sijoittuu sinne vuosituhannen taitteen jälkeiseen aikaan, vuoteen 2007, jolloin ensimmäinen rekkaprojektini oli saatu valmiiksi ja sen kanssa kierrettiin ahkerasti tapahtumia aina Ruotsia myöten. ETC:n tekemät nupit tyhjensivät palkintopöydät kaikissa näyttelyissä, minne osallistuivat. Noihin aikoihin verkostoituminen ulkomaille hoidettiin keskustelufoorumien kautta, jonne harrastajat laittelivat kuvia omista projekteistaan, ja näin tein itsekin. Näistä palkintohaaveista tunnetuimmat lienevät ”The Beast” ja ”G-Unit” -nimet saaneet Peterbiltit sekä ”The Bride of the Beast” Kenworth. Yritys loi valtavaa mainetta olemalla ensimmäinen kaupallinen paja, joka rakensi huippurodien ja customien tapaisia rekkaprojekteja suurella rahalla
asiallisine kommentteineen. Asiat etenivät hyvää vauhtia, ja kävinkin paikan päällä tutustumassa yritykseen, kunnes hanke kaatui työlupaprosessiin. Vieraillessani ETC:n pajalla 2008 työn alla oli tämä Peterbilt 379, joka muutettiin näyttämään 60-luvun butterfly hood -tyyliseltä. Pyydetyt kuvat toimitin Andrew’lle sähköpostilla ja viikkoa myöhemmin paluupostissa saapui mainosluonnos minun hyväksyntääni varten. Viestiä lukiessani sen sanoma ei tahtonut mennä tajuntaan ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan lukemisella. ETC:n väki halusi mainokseen myös auton teeman innoittamana naiskauneutta, ja tehtävään sopiva henkilö löytyikin lähipiiristä. Kieltämättä moisen muotoseikan torpedoidessa upean tilaisuuden, harmitus oli suuri. Sähköpostista selvisi, että Andrew työskenteli ETC:llä markkinointijohtajana. Tuskinpa. Sanomattakin oli selvää, ettei pohjolan perukoilta ponnistava yksinäinen rekanrakentaja voinut moisesta kunniasta kieltäytyä. Valmistuttuaan auto esiteltiin useissa lehdissä ja kalentereissa. 83 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Onnistunutta mainosyhteistyötä seurasi vieläkin suurempi kunnia, nimittäin työtarjous Elizabeth Truck Centerilta, joka pyysi mukaan osaavaan porukkaansa rakentamaan customoituja rekkoja. Olisiko joku muu kieltäytynyt, jos vaikka Orange County Choppers olisi pyytänyt prätkää mainokseensa. Kuvassa vasemmalta yrityksen yksi omistajista Anthony Pesce, allekirjoittanut, Andrew Feltenstein ja heppu, jonka nimeä en muista. Viestiä lukiessani sen sanoma ei tahtonut mennä tajuntaan ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan lukemisella. Lyhyesti kerrottuna Andrew pyysi viestissä lupaa saada käyttää minun rekkaani heidän lehtimainoksissaan Yhdysvalloissa. Tässä kohtaa on nyt asioiden selvyydeksi mainittava, että hämmästystä esitettyä pyyntöä kohtaan lisäsi se fakta, etten ollut koskaan asioinut kyseisen yrityksen kanssa millään muotoa. Suomi-poika sai lämpimän vastaanoton ETC:n väeltä. Monien selvittelyjen jälkeen yrityksen lakimies totesi WTC -iskujen jälkimaininkien tekevän asian lähes mahdottomaksi, kun kyseessä ei ollut suuryritys. Elizabeth Truck Centerin mainos julkaistiin sivun kokoisena muutamissa lehdissä toistoina, kuten Large Car Magazinessa maaliskuussa 2008. Lopulta mainosta käytettiin muutamassa eri lehdessä, joitakin toistoja vuoden 2008 aikana. Lohdutuksena syntyi kuitenkin toinen seikkailu, joka suuntasi matkan kohti Kanadaa, mutta jätettäköön se tarina toiseen kertaan
Tarkemmin tutkittaessa kävi ilmi, että aihio oikeastaan olikin 99-prosenttisen ruosteeton, eikä suurin osa maalin hilseilystä edes johtunut ruosteesta. 400:ksi kerrottu moottori kuitenkin kävi hyvin, ja tarkempi tutkiskelu paljasti alustan käytännössä ruosteettomaksi. Pontiac Firebird ’68 Viime kesänä alkoi hetkellisesti tuntua siltä, että kaikki projektit ovat valmiita, joten eihän siinä auttanut kuin alkaa katsella jotain uutta kohdetta mielikuvituksensa toteuttamiseksi. Kun vielä magneettikin tarttui epämääräisen näköisestä maalipinnasta huolimatta joka kohtaan, tehtiin kaupat. Kerrankin totuus oli huomattavasti ensivaikutelmaa parempi, eikä lattiaan tarvinnut vaihtaa uutta peltiä kuin kuskin kaukalon pohjalle. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Puuhanurkka. Ajattelin alkuun, että se olisi väistämättä liian kallis, mutta sitten kävi ilmi, että kyseessä olisi projektikuntoinen auto, joka yhden viestillä saamani kuvan perusteella vaikutti kuitenkin juuri tarkoitukseen sopivalta. Numerot osoittivat sen 455:ksi, mikä ei ollut pettymys, koska epäilin ostohetkellä sen olevan oikeasti 350. Lopulta autoon jouduttiin vaihtamaan mukana tulleista lattian korjauspelleistä vain kuskin lattiakaukalon pohja sekä palat takapyöränaukkojen taakse. Kuskin helma vaihdettiin myös uuteen siksi, että se oli kolhaistu niin pahasti jonnekin. Eikä se moottorikaan lopulta ollut 400, vaikka oletettavasti auto onkin sellaisella varustettu tosiaan ollut. To mi Ostohetkellä jo hieman purettu Firebird ei varsinaisesti ollut haalistuneine ja hilseilevine maalipintoineen ja kolhuineen mikään mieltä ylentävä näky. Myyjäkin vaikutti autoon kovin pettyneeltä, kun se oli kuulemma myyty hänelle 99-prosenttisen ruosteettomana Kaliforniaautona. Penkkien etsimisessä olikin paljon suurempi työ, vaikka ne suureksi yllätykseksi löytyivätkin ihan läheltä useamman kuukauden eBayn selailun jälkeen. Myös ovien alareunat olivat moitteettomat ja ovet istuivat paikalleen poikkeuksellisen hyvin. Alkuperäiset penkit olivat kaikki kadonneet jonnekin ja lattiamaton puuttuminen paljasti kuskin lattiapellin ylimääräiset tuuletusreiät ikävästi. Eihän se auttanut kuin lähteä parin päivän päästä katsomaan. Oikeastaan mielessä oli enimmäkseen 60-luvun alkupuolen täysikokoinen kaksiovinen, mutta sitten minulle tarjottiin ostettavaksi ’68 Firebirdiä. Autoa oli jo purettu, siitä olivat kadonneet penkkien ohella esimerkiksi maskit jonnekin eikä kupliva ja hilseilevä sekä kauttaaltaan auringon haalistama maalipintakaan herättänyt luottamusta. Perillä myyjän tallissa näky oli kuitenkin toisenlainen
Maalipinta käsiteltiin vesihionnan jälkeen kolmen eri karkeuden Meguiarsin laikoilla, aineena käytin kaikissa vaiheissa samaa one step -kiillotukseen soveltuvaa Meguiarsin Ultimate Compoundia. 85 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Takapenkkejä jäljitin kuukausitolkulla ympärin maailman, ja lopulta sain ostettua ne Kari B. En halunnut autosta samanlaista viininpunaista enkä ainakaan tummempaa, vaan mielessä olivat vaihtoehtoina beige, oliivinvihreä ja keltaoranssi. Melkein pari päivää siihen meni, mutta lopputulos on huomattavasti tasaisempi, eikä lokasuojien päällä näy enää roskia. Koska maalaus tehtiin autotalliolosuhteissa, päädyttiin koko auto hiomaan pinnan kuivuttua muutaman viikon mataksi ja kiillottamaan uudelleen, jolloin päästiin eroon pinnan roskista. Muiden kiireiden ja osien odottelun takia projekti eteni loppukesän ja syksyn aikana varsin verkkaisesti, ja hiomaväri päästiin vetämään pintaan vasta marraskuun alussa. Kuskin puolen helma oli saanut joskus ikävän kolhun, joten se päädyttiin vaihtamaan kokonaan uuteen. Mikkoselta, joka oli kerran saanut ne Malisen Mikalta – taas löytyi kauan haettu tavara tuttavapiiristä.. Sopivat Scatin Procar -etupenkit löytyivät F-bodyn kiskoineen Tarasoffin Tapsalta. Lopulta kävin hakemassa Stirwellistä Chevyn 70-luvun Truck-värikartan Wheatland Yellow -keltaista, joka taittuu hämärässä oranssinruskeaan. Paikka on arka roskille siksi, että siihen puhaltuvat helposti maalatessa konepellin väliin jääneet hiomapölyt
Työvälineitä varatessa kannattaa huomioida, että rosoinen pinta syö laikkoja paljon nopeammin kuin normaali sileä maalipinta. Niinpä ryhdyin vain kokeilemaan. K imm o Ennen toimeen ryhtymistä valitsin käsittelyyn erikarkeuksisia hiomapapereita ja -sieniä sekä hienoa teräsvillaa. Vanhasta pinnasta löytyi ihan uusia sävyjä, kun pinnan sai puhtaaksi. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Puuhanurkka. Kolhujakin saa olla, mutta siinä vaiheessa, kun kengänkärki menee potkaistessa helmasta läpi, ollaan liian pitkällä. Kuten kuvasta näkyy, tämä kokoonpano louhi pintaa varsin tehokkaasti. Hienovaraisempaan työstöön varasin epäkeskomyllytyskoneen erilaisilla laikoilla ja useammalla kiillotusaineella, jotka tosin kaikki olivat tässä tapauksessa varsin leikkaavia. Patinapinnan kiillottaminen on siinä määrin marginaalista hommaa, ettei saatavilla ole juurikaan ohjeita. Chevrolet Apache 3200 ’59 Tämänkertaisen puuhanurkkani aiheena on patina – sen freesaaminen ja toisaalta myös paikkamaalaaminen niissä tapauksissa, että patina on kehittynyt ruostevaurioksi, joka on pitänyt korjata terveellä pellillä. Itse pidän siitä, kun vuosikymmenet ovat kuluttaneet pinnat kauniisti aina pintaruosteisiksi asti. Hienommilla laikoilla tai aineilla en pintaa enää läpikäynyt, sillä en halunnut siitä yhtään kiiltävämpää. Vanha, elämää nähnyt pinta voi olla puhdas, eikä siinä tarvitse liata vaatteitaan. Pinta oli niin hapettunut ja rosoinen, että aloitin karkealla vaahtomuovilaikalla sekä Meguiar’s M205 Mirror Glaze Ultra Finishing Polish -kiillotusaineella, joka niin sanotussa normaalissa maalipinnan myllytyksessä poistaa tehokkaasti P2000 hiomapaperin jäljet, pienet pyörrenaarmut, sekä hologrammit. Joidenkin mielestä patina on sitä, että auto lähes kasvaa sammalta, kun taas toinen ääripää on ruostuneen pinnan myllyttäminen ja lakkaaminen huippukiiltäväksi. Aloitin kuitenkin varovaisesti vähiten näkyvästä peltiosasta, eli katosta. Minulle patina ei myöskään tarkoita sitä, että auto olisi likainen. Olen huomannut, että patina voi tarkoittaa ihmisille hyvin montaa eri asiaa. Toisaalta pinta ei saa olla liian kiiltäväkään, enkä itse menisi koskaan ruiskuttamaan patinapinnan päälle kiiltävää lakkaa. Ennen myllytystä puhdistin pinnan kaikesta irtoavasta liasta. Ero myllyttämättömän ja myllytetyn pinnan välillä on melkoinen. Lisäksi näytän esimerkin, kuinka paikkamaalasin hytin takakulman uudelleen patinoituneen näköiseksi sen jälkeen, kun siihen oli vaihdettu uusi pelti. Omassa autossani maalipinta oli päässyt hapettumaan ja himmentymään melkoisesti, joten näytän aluksi, kuinka sain kiillotettua sen pintaan hiukan eloa
Spreijasin pintaan ohuita kerroksia häivyttäen liian kiiltäviä kohtia harmaammiksi ja vastaavasti himmeitä kohtia kirkkaammiksi. Tasaisen yhtenäisen pinnan aikaansaaminen edellytti ohuiden maalikerrosten suihkuttamista myös koko alueelle. sisustan verhoilujen tai sisälokasuojien alta paikoista, jotka eivät ole altistuneet valolle eikä kulutukselle. Hytin takakulmat olivat vaihtokunnossa, joten niihin hankittiin valmiiksi prässätyt korjauspellit. Häivytysmaalaamiseen varasin maaliliikkeessä sekoitettuja spray-maaleja, joiden sävyt haettiin eri puolilta auton kirjaviksi kuluneita pintapeltejä. Seuraavaksi läpikävin kulman hiomasienellä. Hyvin säilyneitä kohtia värisävyn suhteen voi löytyä esim. Konstit on monet. Paitsi että se poistaa uudesta maalista liian kiillon, se luo myös hyvän tarttumapinnan häivytysmaalikerroksille. Otin maalihyllyltä kokeeksi myös Mastonin Rustsprayn, joka jäljittelee ruostetta. Naarmuja ja kolhuja voi jäljitellä vaikka viilalla. Peltitöiden jälkeen pinta piti saada häivytettyä muun korin kanssa samanväriseksi. Kun olin pintaan tyytyväinen, myllytin sen lopuksi kevyesti saadakseni siihen yhtenäisen kiillon muun korin kanssa. Harmaan primerin totesin hyväksi sellaisiin kohtiin, joissa väri näytti liian kirkkaalta. Harsoittain sumutettuna sillä sai himmennettyä pintaa asteittain. Pohjatoiden ja pohjamaalin ruiskutuksen jälkeen kulmaan sumutettiin auton alkuperäinen vihreä väri, joka sekoitettiin maaliliikkeessä mallikappaleen mukaan. Niitä sumutin sekä korinväreillä että primerilla. Välillä hioin ylimääräisiä pois teräsvillalla tai hiomasienellä. Mitä ronskimpi ja ruosteisempi, sen parempi. Tässä kuvassa yläpuoli on jo freesattu myllyttämällä, mutta ero uuteen maalipintaan on silti edelleen melkoinen. Sumutin sillä hytin kulman ja kulutin maalia pois teräsvillalla niin kauan, että se alkoi muistuttaa aitoa ruostetta, jota yläreunasta löytyi valmiiksi. Suosittu tapa on myös pinnan kolhiminen järeällä metalliketjulla. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2019
Mild to Wild Tällä kertaa käsittelyyn otettiin vuoden 1954 Hardtopkorinen Ford, jolle tehtiin perinteiset ja mittavat kustomoinnit. Vertailupohjaa lähempänä alkuperäistä olevaan voi tutkia toisaalta tästä lehdestä. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 2/2019 Kutjan kuva
Auton värinä on grafiitinharmaan suuntaan taitettu metallihohtosininen, liian räiskyvää vaikutelmaa haluttiin välttää ja pysyä 50-luvun alkupuolen tunnelmissa. Takapuskurissa, kuten etupuskurissakin pitäydyttiin silti Fordin omissa versioissa, vaikka Mercuryn puskuri toimisi myös hyvin tässä yhteydessä. K atoa on madallettu noin neljä tuumaa, ja mikä merkittävintä, se on lähes kokonaan muokattu muutenkin uusiksi. Se on tehty flush mount -tyyppiseksi eli se on samassa linjassa korin kanssa. Takaikkunaa ja sen kehystä listoineen on hyödynnetty 1955–56 Fordin siitä matalakattoisemmasta ht-mallista ja sivuikkunalinja on tehty kokonaan uusiksi kutistaja/venyttäjä -laitteella. 89 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Samalla niihin on tullut myös useampi tuuma lisäpituutta. Kyljen pahka on jatkettu pystysuunnassa helmaan asti ja uusi fender skirt on tehty siihen sopivaksi. Etuvalot on frenchattu ja maskina toimii auton oma maskipuola, jota on kavennettu ja siinä olleet koristeet on poistettu. Koko työ on varmasti erittäin mittava ja vaativa, sillä vain katon ihan etummainen osa on säilytetty vanhasta. Pölykapselit ovat ’53 Cadillacin, ja niitä reunustavat Firestonen 6.70–15-kokoiset valkosivurenkaat. Takavalot ovat 1954 vuoden Mercurystä ja myös takalokasuojien päädyt on muokattu muodoltaan hyvin lähelle kyseistä mallia vastaaviksi
Malmin kunkku Kuninkaallinen k ustom Kilpuri Herää Henkiin 90 AMERIKAN RAUTA 2/2019. Kustom Kulture Show Chrysler Windsor Club Coupe ’49. Ford Cabriolet ’34. Kouvolassa Esa Reinman alkaa olla jo käsite. Windsor-nimessä on kuninkaallinen kaiku, mutta taipuu se myös kustomiksi. Jyväskyläläinen Mika Savolainen rakensi Club Coupestaan mild customin, jonka ulkoasu kunnioittaa mallin alkuperäisiä linjoja ja perinteitä. CHEVROLET C1500 FLEETSIDE TWIN TURBO ’90. Mikko Wihisen tuplaturbo-pickup on paitsi ehdottomasti Suomen nopein avolava, varmasti yksi maailman nopeimmista katupeleistä lajissaan. Suomi-historia Eläintarhan ajoja myöten tuo oman mielenkiintonsa tähän nykytekniikalla varustettuun hillittyyn rodiin. Kotimaisen Blacklistin ykkössijan se on napannut jo pariinkin otteeseen, ja sen lisäksi, että se kulkee kaseja varttimaililla, se on myös kelannut seisovalle mailille yli 310 km/h nopeuden! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 4.4.2019 Kustomtaiteilijoiden kerma kokoontui jälleen kerran Helsingin Kaapelitehtaalle
Signature Series on äärimmäisen hienostunut öljy tämän vuosituhannen moottoreille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat tai ovat muuten vain kranttuja. Kuuluvatko sinun sanastoosi turbodiesel, voima savut, Cummins, Powerstroke tai Duramax. joka sai hankittua uudennihkeän Camaron, Mustangin, Vetten, Challengerin. Tämä löylynkestävä öljy sopii erinomaisesti myös ahdettuihin ja E85:lle. Z-ROD on löylynja iskun kestävä öljy, jossa on niin paljon sinkkifosfaatttia (ZDP) ettei katalysaattoria saa löytyä edes samasta korttelista! Vaihtoväli vaparina 8000 km, ahdoilla ja ilokaasuilla 5000 km. MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.. Valitsetko aina halvimman, keskiverron tai ennestään tutun. Se jolla on katuautossa kisamotti. 25 000 km. Verkkokaupassa saat 15 % alennuksen AMSOIL-tuotteista koodilla ”LÖYLY” Voimassa kerran/asiakas www.roadmachine.. Täyttää myös uusien LT-sarjan suoraruisku-moottorien dexos1 Gen2 -vaatimuksen. • Puh. Z-ROD® on tehty sinulle, jonka laahurinokka huutaa armoa nykyöljyillä. 4000 km, kunhan et kerro kenellekään. Se on puhtaasti kisaöljy, mutta sillä voi ajaa kadulla max. Minimoi ohivuodot ja ”kylmälimat” E85:lla. Jos haluat ensi kesänä myös ajaa etkä pelkästään ruuvata, tämä on sinun öljysi. Jos haluat olla ASKELEEN EDELLÄ ja OTTAA IRTI KAIKKI HYÖDYT valitse löylynkestävä AMSOIL-öljy! GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 2019 • PETROL CIRCUS BUICK LESABRE CONVERTIBLE ’75 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 • Chevrolet Monte Carlo ’85 Ford Club Convertible ’37 • Ford Crestline Victoria ’54 Dodge Crew Cab ’68 • Plymouth GTX ’68 • H-D Panhead Chopper ’48 LISÄKSI ESITTELYSSÄ LÄHES 600 HEPAN STROUKATTU CHRYSLER WINDSOR RAGTOP ’59 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 2 70 02 45 -1 90 2 PAL VKO 2019-14 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 19 NR O 50 ”K O N EE KS I PIT I TU LL A ST RO U KK I TU N N EL RA M ILL A VA RU ST ET TU N A IH A N N IIN KU IN SII N Ä ’58 :S SA KIN , SE N SE U RA A JA H A N TÄ ST Ä TE H TII N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Nykypäiv än henkeä BAD. Selvitä itsellesi, mitä. Vaihtoväli max. Max-Duty Diesel täyttää kaikki luokitukset ja vaatimukset, myös ne joita ei ole vielä edes älytty vaatia! Jos öljyvalmistaja lupaa vaihtoväliksi 2 x autovalmistajan suositus tai max. Öljyssä oleva erityinen korroosionestopaketti takaa huolettoman talviseisonnan. e-komppia. DOMINATOR® Racing Oil ei tunne kompromisseja kuten et sinäkään. Rakastatko vanhan liiton veekasin putkistosta tulvivaa ränttä-tänttä-shuf. On ahdinta, viinaa ja ilokaasua, ja kun tehoa on vähintään 2 hp/cid, aletaan vasta virittää. Oletko sinä se hörhö jolle mikään ei riitä. 040 5678 924 Oletko sinä se Lucky S.O.B. 40 000 km, siinä on oltava jotain erityistä