A JO IN EN SIM M Ä IS ET KO EA JO T. PÄ IV Ä, A LO IN TU OT A RA KE N TA A JA 26 .7. SIT Ä TE H TII N KIN IH A N TO SIS SA A N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA muskelia Modernia Rodi Vuoden FORD A TUDOR ’29 TALLEISSA TAPAHTUU. GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 2020 • PETROL CIRCUS CHEVROLET CAMARO LS SUPERCHARGER ’69 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford F-100 Pickup ’56 • Ford Mustang Convertible ’73 Chevrolet Impala ’63 LS6 • Chevrolet S10 V8 Pickup ’89 Dodge Challenger Hemi ’74 • Willys Gasser ’41 Saleen S281 S/C HH Edition ’03 • H-D Sportster Cafe Racer ’99 R akk aud e s ta R au t aan • 2 / 2 02 • 9, 90 € 6 414887 002455 2 2 70 02 45 -2 00 2 PAL VKO 2020-14 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 20 NR O 58 ”2 01 8 TO U KO KU U SS A, 10
korkeus: 1400mm. Tarjoaa täydellisen työskentelykorkeuden korjauksiin, renkaanvaihtoon, peltitöihin, pesuun/kiillotukseen ym. Ajoneuvon akseliväli: max. Mukana säilytysteline. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 1990€ tuotenro 498003 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Nostimen rullien etäisyys: 320-720mm. Työkorkeus: 1150mm. Nostokyky: 2800kg. pellin paksuus 1,5mm Kitasyvyys: 700mm. Uusi parannettu malli ilman hydrauliikkaa, mekaanisilla lukoilla ei vuotavia osia! Maksimipaino yhtä nostinta kohden: 680kg. Paino: 480kg 1399€ tuotenro 496769 Autotallin sisustus (hopea/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea 3kpl yläkaapit ( 2 x kaasujousitetut luukut, 1 x rulo) 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskis/paperiteline) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm Huom! ei sisällä kuvissa näkyviä työkaluja ja tarvikkeita 1199€ tuotenro 511050 Kaikki hinnat sis. Sisältää jalustan. 2400mm. teräspelti: 1,2mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Renkaan enimmäisleveys: 325mm. 189€ tuotenro 509658 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Putken halkaisija: 19-63,5mm Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. 549€ tuotenro 512788 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst& alumiiniputkien loveamiseen hitsausta varten. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Englanninpyörä Mukana 5kpl karkaistuja alarullia. 1990€ tuotenro 506545 Kutistus/ venytyskone Maks. Mitat: 2630x1787x110 mm. Maksiminostokorkeus: 1330mm. Nostimien alumiinirullat sijoitetaan auton pyörien eteen ja taakse jonka jälkeen polkimen avulla pyörät nostetaan yksi kerrallaan ilmaan. Kok. Paino: 40kg. 730€ tuotenro 511047 Siirrettävä saksinostin 2800kg Siirrettävä saksinostin erillisellä hydrauliyksiköllä ja kahdella voimakkaalla sylinterillä. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Ajoneuvon leveys: max. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Paino: 126kg Auton siirtonostimet (mekaaniset dollyt) Sarja sisältää neljä mekaanista auton siirtovaunua/-nostinta autojen helppoon liikutteluun. Nosto-/laskuaika: <35sek. 3000mm. Maks
Musiikinteossa ja kustomointikulttuurissa on paljon yhteistä. Ensimmäinen kappale, jonka opin soittamaan, oli Peggy Sue. Sama pätee autojen rakenteluun. Ja tietyt sointukulut vain kuulostavat aina hyvältä, ei niitä väkisin auta käydä rikkomaan. Kotimainen näyttelykausi lähestyy kovaa vauhtia, ja tämän numeron tallikierroksessa annetaan esimakua siitä, millaisia projekteja on kesäksi valmistumassa. Vuosia myöhemmin esikoistyttäreni sai nimensä Buddy Hollyn vaimon mukaan. Koska materiaalia kertyi niin paljon, jatkamme aiheesta myös seuraavassa, juuri ennen pääsiäistä ilmestyvässä numerossa ja ensimmäiset kovat tälle keväälle valmistuvat kustomuutuudet nähdään jo helmikuussa Kaapelitehtaalla, missä järjestetään jo perinteeksi muodostunut Kustom Kulture Show. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Niille, jotka ovat jo poissa 3 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Pääkirjoitus. Sitkeänä elää muuten vahvistamaton huhu, että se siellä lento-onnettomuuspaikan kuvissa näkyvä Cadillac Hearse -ambulanssi olisi se juuri sama ’46-mallinen yksilö, jonka näkee chopattuna kaikissa tärkeimmissä kotimaisissa autotapahtumissa, ja joka esiteltiin Amerikan Raudan sivuilla muutama vuosi takaperin. Eilen tuli kuluneeksi 61 vuotta päivästä, jolloin musiikki kuoli. S unnuntaina aamupäivällä, kun olimme ajamassa 101-tietä Los Angelesista länteen, jossain Calabasasin kohdilla aamun harmaus alkoi selvitä sumuksi, joka vain paheni, kun nousimme kauemmas merenpinnasta. Country-ikoni Waylon Jennings jäi kuin ihmeen kaupalla pois kohtalokkaalta lennolta, joka johti paitsi vain 1,5 vuotta suosionsa huipulla olleen Hollyn, myös La Bamba -hitistään parhaiten tunnetun Ritchie Valensin ja Big Bopperina tunnetun J.P. Paitsi, että se muistutti elämän rajallisuudesta ja siitä, ettei raha tee kuolemattomaksi, se toi mieleen Buddy Hollyn kohtalon. Koripallon supertähti Kobe Bryant oli, ilmeisesti 13-vuotiaine tyttärineen, kuollut helikopterionnettomuudessa Calabasissa aika lailla samoihin aikoihin kuin ajoimme siitä ohi. Kun laskeuduimme vuoret ylittävältä oikoreitiltä takaisin 101-tielle ja pysähdyimme Santa Mariaan, huomasin kännykästä uutisen, joka veti hiljaiseksi. Mitään täysin uutta keksitään vain todella harvoin, enemmän kyse on jo vanhojen tuttujen juttujen uudenlaisesta yhdistelmästä. kertaa järjestetyssä huikeassa Grand National Roadster Show’ssa kiinnitti väkisin huomion siihen, kuinka moni legendaarinen rakentaja on jo poistunut keskuudestamme, kun esillä oli paitsi jo näiden edesmenneiden kustomgurujen tunnettuja rakennelmia, myös heidän muistolleen omistettuja tribuutteja. Niissä kummassakin pyritään saamaan aikaan jotain uniikkia, josta jäisi jälkipolvillekin kerrottavaa. Kiire päättyi jäätyneeseen maissipeltoon Iowassa, vain kuuden mailin päässä lähtö kentältä. Richardsonin kuolemaan. Pomonan jo 71. Lähellä Cachuma Lakea sumu olikin jo sietämätöntä, hyvä kun edellä ajavan auton valot näki – sen edellä ajavasta ei ollut enää mitään merkkejä. On hämmästyttävää, millaisen musiikillisen perinnön vain 22-vuotiaana kuollut Holly jätti jälkeensä. Taisin olla kymmenen vanha, kun sain ensimmäisen kitaran, eikä mennyt montaakaan vuotta, kunnes opin sen virittämäänkin
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Toimitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
138,IKKUNAHARJA SARJA CORONET 1966-67 ....................................................................................... 169,IKKUNAHARJA SARJA RANCHERO 1966-67 4kpl ............................................................................ 112,IKKUNAHARJA SARJA OLDSMOBILE DELTA 88 1971-75 A ............................................................ (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 IKKUNAHARJA SARJA CHARGER 1973-74 ”SE” SS REUN ........................................................ Phone. 161,IKKUNAHARJA SARJA GALAXIE 1965-66 4DR SEDAN .......................................................... 119,IKKUNAHARJA SARJA GALAXIE 500 1964 CPE ........................................................................... 115,IKKUNAHARJA SARJA BONNEVILLE 1965-66 4DR HT .................................................................... 123,IKKUNAHARJASARJA CADILLAC 1969-70 AVO 8kpl ................................................................. 152,IKKUNAHARJA SARJA DODGE DART 1973-76 4 DR SEDA ............................................................. 120,IKKUNAHARJA SARJA FAIRLANE 1968-69 AVO ........................................................................... 152,SISÄVERHOUKSET IKKUNAHARJAT TIIVISTEET CADILLAC COUPE DE VILLE 1965-66 2DHT 149,MUSTANG 1967-68 CPE 8kpl 114,CADILLAC 1963-64 2DR HT 8 osaa 142,We turn back the clock. PUI I nteriors IKKUNHARJAA SAATAVISSA MYÖS METRI TAVARANA. 114,IKKUNAHARJA SARJA POLARA-MONACO-FURY 1967-68 FB ............... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 139,IKKUNAHARJA SARJA MUSTANG 1971-73 FB ...............................................................................
34 Ford F-100 Pick-Up ’56 Outokumpulaisen Juha Juntusen paksu kuonopikkis valmistui reilun puolen vuoden intensiivisen rakentamisen tuloksena. 28 Dodge Challenger ’74 Juha Saukkonen teki ympäristöteon ja varusti alkuperäistekniikkaisen Challengerinsa 6,1litraisella nykyHemillä. Auto valittiinkin FSRA:n vuoden rodiksi 2019. Mistä on kyse. Voimaa tuottaa ahdettu LSpata, jonka jatkona on 6vaihteinen Tremecmanuaali. Esittelyssä 14 Ford Tudor ’29 Kari ”Kartsa” Saarelan isänmaallisen sini valkoinen Tudor on yhtä aikaa perinteisen näköinen, mutta joka puolelta omaperäinen. 46 Ford Mustang Convertible ’73 Kun Harrikalla cruisailu alkoi kaivata rinnalleen vaihtelua, hankki Mika Saarinen itselleen muskelihenkisen nelipyöräisen. 2/2020 72 HarleyDavidson Sportster ’99 40 Chevrolet S10 ’89 14 6 AMERIKAN RAUTA 2/2020. 22 Chevrolet Camaro ’69 Tapio Tarasoffin Camaron pinnan alta löytyy rutkasti modernia muskelia. 72 Harley-Davidson Sportster ’99 Oululaisen Jenny Honkalan cafe racer on rakennettu pienellä budjetilla, mutta hyvällä maulla. 58 Saleen S281 S/C HH Edition ’03 Sami Viitanen löysi harvinaisen Saleenin Hollywood Horsepower erikoismallin, jollaisia on valmistettu vain 18 kappaletta. 40 Chevrolet S10 ’89 Vantaalaisen Ville Virtasen S10 on kulkenut pitkän matkan MetroAuton esittelyautosta kasikoneiseksi kuminkäryttäjäksi. 64 Chevrolet Impala SS ’63 Raaseporissa asuvan Tom Holmin Impalan huomioarvon takaavat paitsi LS6isolohkon äänimaailma myös modernisoitu ulkoasu. 52 Willys Gasser ’41 Kun törmää hausjärveläisessä maalais maisemassa flakemaalattuun gasseriin, on tunnelma epätodellinen. Kannessa: Ford Tudor ’29 Nro 58
Oletko valmis. 92 Toisenlainen talli Janne Lindholmin talli on vanha viljamakasiini, jonka hän valjasti kalustonsa kodiksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. 94 Muumio muistelee Tällä kertaa muistellaan erään Pontiacin maahantuontikatsastusta vuonna 1982. 10 Tapahtumakalenteri Kevään tapahtumat lähestyvät. 88 Petrol Circus 80 Grand National Roadster Show 28 Dodge Challenger ’74 TAPAHTUMAT 80 Grand National Roadster Show 2020 ”The Grand Daddy of them All” järjestettiin Pomonassa, Kaliforniassa jo 71. 7 AMERIKAN RAUTA 2/2020. 12 Pelit ja vehkeet Kevään tuoreimmat tuoteuutuudet autoille, talleille ja harrastajille. 96 Kutjan kuva Janne muokkasi Amallin ’28–29 Ford Tudoria vanhojen suolajärvikilpureiden henkeen. 76 Tallikierros Pistäydyimme katsomassa projektien edistymistä Nurmijärvellä, Hollolassa ja Tampereen kulmilla. Sarjan avaa Lumo Automotive. 88 Petrol Circus Näyttelyvuosi starttasi kaksipyöräisillä MP20tapahtuman yhteydessä järjestetyssä rakenneltujen pyörien osiossa. 90 Yritysesittely: Lumo Automotive Esittelemme uudessa juttusarjassa alan yrittäjiä, joille harrastuksesta on tullut työ. kerran. Vakiot 8 Rauta-annos Bullittelokuvan tähdestä tuli maailman kallein Mustang. ARTIKKELIT 70 Tarinan takaa: Chevrolet Impala SS ’63 Isän ja jälkikasvun yhteinen projekti vietiin läpi niin tiukalla aikataululla, ettei siihen ehditty kyllästyä
Kun Robert menehtyi vuonna 2014, aloitti Sean pikku hiljaa auton elvyttämisen sen siirryttyä hänelle. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Uutispalsta Bullitt-Mustangin matka maailman kalleimmaksi poniksi Alkuperäisen Bullitt-Mustangin hinta nousi tammikuussa järjestetyssä Mecumin huutokaupassa 3,4 miljoonaan taalaan. Mustangien edellinen hintaennätys oli tehty niin ikään Mecumilla viime vuonna. Vuonna 2001 Robert otti auton työn alle yhdessä poikansa Seanin kanssa. Värinä oli Highland Green ja pellin alla 390-isolohko nelivaihteisella manuaalilla. Fordilla saatiin lyömätön idea julkistaa kauan kateissa ollut elokuva-auto vuonna 2018 yhdessä uuden Bullitt Edition Mustangin kanssa. Hänellä on vahva kokemus myös tapahtumamarkkinoinnin johtotehtävistä, joissa hän on vaikuttanut yli 30 vuotta. FHRA Marketing Oy:n tapahtumapäälliköksi on palkattu 7.1.2020 alkaen Toni Erälähde, joka on ollut FHRA:n johtoryhmässä useamman vuoden ajan ja toiminut FHRA:n kilpailujohtajana ja toimitsijana jo 20 vuoden ajan. Elokuva sai leikkauksesta Oscarin ja sittemmin kulttimaineen autoharrastajien keskuudessa erityisesti legendaarisen 11-minuuttisen takaa-ajokohtauksensa ansiosta. Ulkoisesti hän halusi maalipintaan kevyttä kulumaa, kaikki merkit piti poistaa ja alla piti olla viisipuolavanteet yksivärisillä mustilla renkailla. Kun hintaan lisättiin meklarin palkkio ja muut kulut, kertyi uudelle omistajalle maksettavaa 3,74 miljoonaa taalaa. Kyseessä oli stunttiauto, joka oli kuvauksissa kokemiensa kärsimysten jälkeen tuomittu romutettavaksi. Toimittanut: Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen Kuvat: Warner Bros. Toimitusjohtajan tehtävään hän siirtyi autoliiketoimintojen parista. alkaen kyseisen pestin otti haltuun Eero Kiiskinen (kuvassa). National Historic Vehicle Registeriin lisätty ajoneuvo. Viimeksi Kiiskinen on työskennellyt Rinta-Joupin autoliikkeen ja Laakkonenkonsernin yritysautomyynnin päällikköja johtotehtävissä. San Franciscon katuja kiitäneitä autoja kuvattiin hyvin läheltä sekä myös niiden sisältä. Auto unohdettiin talliin, ja kun perhe muutti New Jerseystä Kentuckyyn, Mustang muutti heidän mukanaan. Musiikkia kohtauksessa ei käytetty lainkaan. Samalla tuosta legendaarisesta elokuva-autosta tuli kaikkien aikojen kalleimmalla myyty Mustang. Nimityksiä Finnish Hot Rod Associationissa FHRA Marketing Oy:n henkilöstössä tapahtui muutoksia vuoden vaihteen jälkeen. Detroit Auto Show’ssa tapahtuneen ensiesittelyn jälkeen Kiernan kierrätti autoa lukemattomissa eri tapahtumissa ja siitä tuli 21. Kaupat autosta tehtiin vuonna 1974 hintaan 3500 taalaa. Tuolloin kaupattiin ainoa tiedettävästi jäljellä oleva ’67 Shelby GT500 Super Snake hintaan 2,2 miljoonaa taalaa. Auto varusteltiin tekniikaltaan ja alustaltaan automiehenä tunnetun McQueenin listaamien speksien mukaisesti. Kun kuvaukset oli saatu purkkiin, se myytiin Warner Brothersin työntekijälle Robert Rossille, joka puolestaan myi auton eteenpäin New Jerseyssä toimineelle rikosetsivä Frank Marrancalle vuonna 1970. Sitä pidetään yleisesti ensimmäisenä ”modernina” takaa-ajokohtauksena, jonka tehokkuus perustuu siihen, että katsoja on otettu kyytiin mukaan. Se oli tarkoitus saattaa takaisin ajokuntoon, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun Robertilla todettiin Parkinsonin tauti. Kiiskinen on toiminut vuodesta 2018 alkaen FHRA:n johtoryhmän jäsenenä. Bullitt-Mustangin mystistä mainetta korostaa se, että alkuperäistä elokuva-autoa pidettiin kadonneena vuosikymmenten ajan. Mustangista tuli Robert Kiernanin perheen arkiauto, eikä mies malttanut luopua siitä, vaikka itse Steve McQueen jäljitti hänet yrittäen useamman kerran ostaa auton itselleen. Kellerin, ajokiksi uusi Ford Mustang GT. Lopulta hän päätti, että heidän teidensä on aika erota, ja hänen palata viettämään rauhaiseloa Kentuckyssa sijaitsevalle hevostilalleen. Kuva: FHRA. Robert tykkäsi Mustangin tehokkuudesta ja hyvistä ajo-ominaisuuksista, mutta vuonna 1980 se jäi lopulta seisomaan kytkimen annettua periksi. Marranca ei ilmeisesti ollut leffamiehiä, sillä hän kirjoitti elokuvan nimen ilmoitukseensa väärin muotoon ”Bullett”, mutta muisti kuitenkin mainostaa autolla ajaneen itse Steve McQueenin. Auto unohtui toistamiseen. Muutaman vuoden ajeltuaan Marranca myi autoa lehti-ilmoituksella, ja siihen tarttui Robert Kiernan Madisonista, New Jerseystä. Edellinen toimitusjohtaja, Leo Laurell, siirtyi uusiin haasteisiin ja 15.1. Vuonna 2016 Sean Kiernan otti yhteyttä Fordiin, ja auto todennettiin aidoksi Bullitt-elokuvaautoksi. Tätä massiivista julkistamista valmisteltaessa meksikolaiselta romupihalta paikallistettiin myös toinen elokuvassa käytetty Mustang. Äänimaailma koostuu ainoastaan Mustangin sekä takaa-ajon toisen osapuolen, Dodge Charger R/T:n, moottoreiden murinasta ja renkaiden ulvonnasta. Kunto oli huomattavasti heikompi, kuin Kiernanin auton. Kun vuonna 1968 ensi-iltansa saaneen Bullittin, Peter Yatesin ohjaaman toiminnallisen rikoselokuvan kuvauksia valmisteltiin, hankittiin päähenkilön, Steve McQueenin esittämän Frank P. Kiernan antoi auton Mecumin huutokaupattavaksi ja 10.1.2020 se myytiin ennätykselliseen 3,4 miljoonan taalan hintaan nimettömäksi jääneelle huutajalle
Lisäksi yksityiskäytössä oleville museoajoneuvoille, riippumatta niiden iästä, otetaan käyttöön yhtenäinen neljän vuoden niin sanottu rullaava katsastusaikaväli. Toisin kuin lausuntokierroksilla olleessa asetusluonnoksessa ehdotettiin, museoajoneuvojen ja yli 40-vuotiaiden yksityiskäytössä olevien ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksesta ei luovuta kokonaan liikenneturvallisuussyistä. Kaikki luvanvaraisessa henkilötai tavaraliikenteessä olevat museoajoneuvot on jatkossa katsastettava kerran vuodessa kuten muutkin luvanvaraisessa käytössä olevat ajoneuvot. -liikettä, josta sai ostaa koneita, laatikoita, koreja ynnä muuta purkuosaa, jota Peter toi Floridasta Ft. Muistan Peterin miehenä, joka ei katsonut meitä nuorempia harrastajia nenänvarttaan pitkin, vaan oli valmis auttamaan ja osallistumaan puuhiimme, kuten lähtemään kanssamme Halloween partyyn, jossa esiintyi Wolfman Jack. O2-luokan perävaunut on edelleen katsastettava kahden vuoden välein. Olli Lehtinen American Graffiti -museo Mikäli suunnitelmat uudesta, Kalifornian Modestoon sijoittuvasta museosta toteutuvat, on jenkkiautojen harrastajilla pian uusi pyhiinvaelluskohde. Peterin kautta tutustuimme myös paikallisiin bikereihin ja heidän edesottamuksiinsa. 9 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Peter Nordström 1946–2020 Harrastuksemme pioneerejä on jo poistunut joukostamme, ja nyt oli vuorossa Peter, joka on ollut mukana jenkkiautoympyröissä sekä Suomessa että Ruotsissa jo 60-luvulta alkaen. Myöskään O2-luokan perävaunujen määräaikaiskatsastuksesta ei luovuta, vaikka tämä vaihtoehto oli esillä ensimmäisellä lausuntokierroksella olleessa ehdotuksessa. Nuoruuden merimiesaikojen jälkeen hän asettui Tukholman lähistölle ja aloitti autojen rakentelun. Aiemmin museotaksien katsastusaikaväli oli kaksi tai neljä vuotta riippuen auton käyttöönottovuodesta. Hän oli muutenkin aina valmis auttamaan muita ja jakamaan kokemuksiaan uusille sukupolville. Hän toimi samalla myös maittemme välillä edistäen harrastajapiirien kanssakäymistä yli lahden ikään kuin suomalaisen drag racingin ja jenkkiautoilun kummisetänä ollen mukana esimerkiksi perustamassa vanhan kotikaupunkinsa Hangon autokerhoa. Tuohon aikaan hän myös pyöritti Nummelassa C.A.R.S. Lauderdalen seudun romuttamoilta. Peterin elämä oli kuin elokuvakäsikirjoitus, josta vauhtia ja värikkäitä käänteitä ei puuttunut. Toinen lehteen päätynyt tapaus oli avioituminen Fian kanssa Mantorpin radalla ja sen jälkeinen lähtö ”his and hers” Corvetteilla, jossa panoksena jaettiin tiskivuorot. Paikaksi on suunniteltu entistä liiketilaa, joka sijaitsee North Ninth Streetin ja Coldwell Avenuen kulmassa 1920-luvulla valmistuneissa rakennuksissa. Noissa hommissa kehittyi kokemusta sen verran, että muutkin toivat hänelle moottoreita rakennettavaksi, ja kuten monella muullakin, katukisailu vaihtui oikeisiin drag stripeihin. ”Idea on se, että kun kävelet museon ovista sisään, siirryt kuin aikakoneella tunnelmalliseen vuoden 1962 kesäyöhön”, kertoo museon puuhamies Chris Murphy. Valmistelut ovat jo varsin pitkällä, ja mikäli kaikki menee nappiin, saattaa museo avata ovensa jo tämän vuoden kesäkuussa, juuri ennen vuosittaista Graffiti Summer -tapahtumaa. Pakkailimme kontteja Peterin yhteistyöromiksilla, ja työajan ulkopuolella seikkailimme Peterin kanssa pitkin niemimaata, josta riittäisi kirjoitettavaa ainakin romaanin verran. Ku va : Gr affi ti US A Cla ssi c Ca r M us eu m. Kyseessä on näet itsekin Modestosta kotoisin olevan George Lucasin legendaariseen elokuvaan pohjautuva American Graffiti -museo. Peter asui Floridassa vuosituhannen vaihteen yli ja muutti sen jälkeen takaisin Ruotsiin, jossa asuvat hänen tyttärensä lapsineen. Vuosittaiseksi kävijämääräksi on arvioitu varovaiset 20 000 kävijää. Peter muutti 80-luvulla USA:han, josta hän lähetti autoja ja osia Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Nimeksi museolle on suunnitteilla Graffiti USA Classic Car Museum. Näiltä ajoilta muistavat monet suomalaisetkin hänet Quick Silver Corvettestaan, jolla hän saapui Suomeen kisaamaan ja tuomaan tuulahduksen ”suuresta maailmasta” vielä lastenkengissä olleeseen maamme drag racingiin. Noihin aikoihin vietin elämäni ikimuistoisimman talven Floridassa ystäväni Mala Malkin kanssa. Noina aikoina hänellä oli kaupungin nopein 3-pyöräinen ’59 Impala 409:llä, tehokkailla X-runko-Letukoilla kun on taipumus nostaa toista etupyörää, kun tehot puhuvat. Yli 40-vuotiaiden ajoneuvojen katsastusväli harvenee Liikenneja viestintäministeriön 19.12.2019 antaman tiedotteen mukaan yksityiskäytössä olevien yli 40-vuotiaiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen määräaikaiskatsastukset harvenevat siten, että katsastusaikaväli on jatkossa kaksi vuotta. Alunperin hankolainen poika muutti jo nuorena Ruotsiin, mutta siteet kotimaahan pysyivät silti. Tila on kooltaan noin 3700 neliömetriä ja sinne on suunnitteilla autojen lisäksi katunäkymiä, drive-in-ravintola sekä pieni elokuvateatteri
Vintage Race Äimäraution ravirata, Oulu 27.6. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 5.6. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 23.5. Hot Rod & Rock Show 2020 Tampere, Pirkkahalli 1.5. Kiihdytysajon SMosakilpailu 2 Motopark, Pieksämäki 25.–28.6. American Car Show 2020 Messukeskus, Helsinki 10.–13.4. Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Kaasutintie 17, Tattarisuo, Helsinki 18.4. FHRA Cruising Pre-Party vol. Kiihdytysajon SMosakilpailu 3 & Nitro Nationals LSK Business Park, Kauhava 26.6. Nostalgia Car Show & Festival Suvilahti, Helsinki 6.6. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend Nevada, USA 10.–12.4. Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköping, Ruotsi 18.4. Kauhajoki CarShow Suupohjan Ammattioppilaitos 15.–16.5. Maalissaalis MP-rompetori Kauppakeskus Tuulonen, Hämeenlinna 28.3. Power Big Meet Lidköping, Ruotsi 10 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Tapahtumakalenteri Tapahtumat Toimittanut: Kimmo Janhunen. Äijälän rautalankalauantai Äijäläntie 1105, Laukaa 25.4. SpeedHooked Season Opening Porvoo 18.–19.4. Suuret Ylä-Savon MegaRomppeet Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi 13.–14.6. Kurvaa Kangasalle, ajo neuvo harrastajien kesä kokoontuminen Mobilia, Kangasala 12.6. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 2.–4.7. American Car Show, Oulu Ouluhalli 2.–3.5. Savonlinnan Retkeilyajot Olavinkatu, Savonlinna 6.6. Moon Bike Show Avesta, Ruotsi 7.–8.3. Syökerin Sauhut ja Nummituvan Romppeet Nummitupa ja Syökerin tupa, Lopentie 1616 ja Karkkilantie 8 25.–26.4. VW & Vintage Rompetori Espoon Automuseo 9.5. 24 Helsinki-Malmin lentokenttä 1.5. Gasoline Mega Swap Meet and Car Show Duveholmshallen, Katrineholm, Ruotsi 7.3. Rock & Motor Weekend SawoHouse Boutique Hotel, Kuopio 23.5. Amerikan Rauta kiihdytystapahtuma Vesivehmaan lentokenttä 23.5. Mobilian vappu 2020 Mobilia, Kangasala 1.–2.5. Salon MaisemaCruising #13 Salo 16.–17.5. Harrasteja klassikkoajoneuvojen huutokauppa ja avoimet ovet Triangle Motor, Alastaro 9.5. Classic Motorshow Messukeskus, Lahti 3.5. Kuopion MP-näyttely Kuopio-halli 25.4. Västerås Summer Meet Västerås, Ruotsi 2.-4.7. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 9.–12.4. Motor Show Pori Karhuhalli, Pori 7.3. Rock Lake Picnic 2020 Salpahotelli, Luumäki 27.6. H-DCF Talviralli Hotelli Isovalkeinen, Kuopio 8.3. Test N´Tune Motopark, Pieksämäki 12.–14.6. FHRA Cruising Pre-Party vol. Kiihdyty sajon SM-osakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 16.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti 22.–23.5. 25 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.6. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.6. 29.2.–1.3
Power Truck Show Powerpark, Kauhava 15.8. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Tampereen seudun Mobilistien varaosapäivä Mobilia, Kangasala 29.8. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Rautalankaa ja jenkki rautoja Mobilia, Kangasala 29.8. Tahko Cruising Party Break Sokos Hotel, Tahko 3.7. Kiihdytysajon SMosakilpailu 5, SM-finaali Motopark, Pieksämäki 11 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Pistons Rumble Minkiö 24.–26.7. Grilli-Cruising Vanha Unkka, Tuusula 21.–22.8. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi.. lauantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. 26 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.7. FHRA Cruising Pre-Party vol. Hornets Hop Up Run Riihimäki 25.7. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 5.–6.9. Cone Valley Cruising Sulkavan Soutustadion 29.8. 3.7. Malmi Street Drags #2 Helsinki-Malmin lentokenttä 10.–12.7. Drive-In & Rock Sokos Hotel Bomba, Nurmes 14.–15.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. perjantai Kajaani, Kajaanin ABC Kuun 1. perjantai Klaukkala, tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 2.8. LinnaCruising Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 8.8. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4, FHRA Night Race LSK Business Park, Kauhava 22.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. Test N´ Tune Motopark, Pieksämäki 5.9. Bug In Finn 2020 Sappee, Pälkäne 25.7. Big Wheels Poleenin rantapuisto, Pieksämäki 18.7. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 18.7. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata 7.8.2020 FHRA Cruising Pre-Party vol. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.–9.8. perjantai Cruisingit Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 14.–15.8. V8-Magazine & GTiMagazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 4.9. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.8. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata, Oulu 8.8
www.styleride.fi Lämmitetty lisävalopaneeli Avolavat ja maasturit tarjoavat harrastehenkistä liikkumista ympäri vuoden. Entinen maahantuoja Pinstriping Finland jatkaa StyleRiden jälleenmyyjänä Seinäjoella. www.uspartsperformance.fi Koristemaalaustuotteet Turkulainen StyleRide Oy on toiminut vuoden 2020 alusta 1Shot, Alpha6, Mack sekä Handover -tuotteiden virallisena Suomen maahantuojana. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Kinmont-levyjarrut Vintage Motors on tuonut saataville legendaariset Kinmont-levyjarrut parempana kuin koskaan ennen. Kultaukseen löytyvät messinkipohjaiset lyöntimetallit, aito lehtikulta ja -hopea, sekä kaikki tarvittavat kiinnitysaineet ja työkalut. Hinta 179,00 €. Siksi on hienoa, että Trade Parts on ottanut varastoonsa laajan valikoiman erilaisia Classic Industriesin valmistamia kiinnikkeitä mm. korin listoihin, kattoja oviverhouksiin, maskeihin, tuulilaseihin, takalaseihin sekä korin listoihin. Lumisilla ja jäätävillä keleillä parhaan avun tarjoaa lämmitetyllä linssillä varustettu paneeli, joka sulattaa lumen ja kuuran pois. Hinta 6 490,00 €. www.tradeparts.info 12 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Tämän mainion ominaisuuden lisäksi siinä on varsin hyvä valoteho (7400 lm), laaja valokeila ja pitkä kantama. Molemmat ovat emalimaaleja ja kestävät hyvin myös ulkokäytössä. Kappaleittain hinnat alkaen 1,00 € ja sarjat alkaen 9,00 €. Saatavana eteen ja taakse. Walden Speed Shopin levyjarrut on valmistettu kokonaan USA:ssa ja ne ovat viimeistelyltään erittäin tarkat sarjanumeroita myöden. Kyseinen moottori voi olla erinomainen valinta, kun kaivataan kompaktin kokoista ja kevyttä, mutta tehokasta moottoria. Sisällä jarrussa on Waldenin 6061-T6-alumiinista valmistama napa ja Wilwood Engineeringin nelimäntäinen jarrusatula. Tiedustele hintaa Vintage Motorsilta. StyleRiden valikoimissa on myös laaja valikoima Mackja Handover-siveltimiä niin straippaukseen kuin tekstaukseenkin. www.vintagemotors.fi Ford Performance EcoBoost Tähän on tultu – V8 ei ole enää jenkkirakentelijan ainoa vaihtoehto. www.valostore.fi Kiinnikkeitä yksittäin ja sarjoina Nämä ovat juuri niitä nippeleitä, joita ei saa yleensä mistään silloin, kun hätä on suurin. Ford Mustangista tuttu, tehokas 2,3-litrainen EcoBoostmoottori kuuluu Ford Performancen valikoimaan ja on saatavana US-Partsista. Nelisylinterinen, suorasuihkutuksella, turbolla, ja kahdella nokka-akselilla (Ti-VCT) varustettu moottori tuottaa tehoa 310 hv ja vääntöä 475 Nm. Kenties tunnetuin pinstripingja kylttimaalien valmistaja on kauan ollut 1Shot, mutta se on saanut varteenotettavan kilpailijan Alpha6-yhtiön Alphanamel-maaleista. Pimeinä vuodenaikoina ajovalojen oma valoteho saattaa jäädä niukaksi, jolloin apu löytyy lisävalopaneeleista
Pakkaukseen on integroitu puhdistusharja, jota voi käyttää vaikeimpien tahrojen poistoon. The Jerry Can Bar tarjoaa aidoista kanistereista tehtyjä baarikaappeja kolmena hieman eri tavoin varusteltuna versiona. Kiitos Blaupunkt Codem FM RDS -virittimen ja digitaalisen DAB + -virittimen, vastaanotto on edelleen ensiluokkaista. Hinta 499,99 €. Kuivuu nopeasti, eikä jätä tahmeaa pintaa. Hinta 12,80 €. Vaunun mitat ovat 76,5x 46,3x 97,5 cm. Uutta ovat lukuisat sarjaliitännät, mukaan lukien kaksi USB-porttia, Aux-portti, SDHC-paikka sekä äänen suoratoisto Bluetoothin kautta. www.torafors.com Kulttiauto radion paluu Vuosien mittaan jotkin esineet saavuttavat kulttimaineen. Vanerilla sisäpuolelta verhoiltu kannu sisältää paikat tarpeellisille oheistuotteille, kuten pullolle, laseille, sikareille, taskumatille, sytyttimelle, pullonavaajalle ja niin edelleen. Hinnat alkaen 146,00 €. Ne eivät kuitenkaan tule kannun mukana. Hinta 599,00 €. Hankkimalla kerralla kunnon työkaluvaunun 143-osaisella työkalulajitelmalla välttyy sormen menemiseltä suuhun useimmissa tilanteissa. www.meguiars.fi Kukkarot Fordleideille Jari Mäelle on saapunut erä pieniä Fordja Mustang-aiheisia laukkuja, jotka toimivat joko pieninä iltalaukkuina tai vaikkapa kukkaroina. Mustan laukun sisältä löytyy kolme eri taskua, yksi korteille, yksi isompi vaikkapa seteleille sekä yksi pienempi tasku. Yksi sellainen on legendaarinen Blaupunkt ”Bremen SQR 46” vuodelta 1986. Hinta 24,00 €. Mukana tulee myös aktiivinen DAB+ -lasiantenni. Kyseisestä autoradiosta on nyt esitelty uudelleentulkinta, jossa yhdistyvät 80-luvun mallin yksinkertainen muotoilu sekä uudet teknologiat ja toiminnot. www.thejerrycanbar.com Matoille ja verhoiluille Meguiars’in Carpet & Upholstery Cleaner on aktiivinen puhdistusvaahto, joka tunkeutuu syvälle ja irrottaa likaa alhaalta ylöspäin. Jerry-kannu baari kaappi No nyt on keksitty ryhtyä tuottamaan näitäkin ihan sarjatuotantona, nimittäin Jerry-kannuista tehtyjä baarikaappeja. Blaupunkt ”Bremen SQR 46 DAB” -malli on ulkoisesti kuin esikuvansa, mutta painikkeille ja näytölle on lisätty moderni Variocolour-valaistus. Koko: 20x13 cm. Tehokas yhdistelmä puhdistavia aineita sekä verhoilunhoitoaineita varmistavat, että lika lähtee ja verhoilusta tulee jälleen upean näköinen. www.jarimaki.fi Vaunu tuumaisilla työkaluilla Amerikanautoharrastaja ei tule toimeen ilman tuumamitoitettuja työkaluja. Ensimmäisestä laatikosta löytyy hylsyt, vääntimet ja jatkot, toisesta kiintolenkit, kolmannesta pihdit ja leikkurit, neljännestä meisselit ja viidennestä mitat, vasarat sekä viilat. www.sk-autosound.fi 13 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Soittimessa on lyhyt asennussyvyys, mikä tekee siitä ihanteellisen klassikkoautoille, joissa on ahtaat asennuspaikat
VUODEN RODI SUOMESSA 14 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 15 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Auto valittiinkin viime syksynä FSRA:n vuoden rodiksi. Kari Saarelan isänmaallisen sinivalkoinen Tudor on ollut piristävä poikkeus kotimaisten rodien joukossa, rivakasti liikkuva laite kun on yhtä aikaa perinteisen näköinen, mutta joka puolelta omaperäinen. FORD A TUDOR ’29
Jo 90-luvulta saakka aktiivisesti autoja pilkkonut Kartsa lienee chopannut autoja enemmän kuin kukaan muu Suomessa, ja vieläpä pettämättömällä silmällä. Suomen päässä alkoivat sitten ongelmat, tai muuten rahti sujui ihan hyvin, mutta kontin purku lisäkuluineen oli melkein yhtä kallis kuin itse rahti Suomeen.” Aihio oli melkoinen raato, hyvin ruosteinen, eikä mukana tullut minkäänlaista tekniikkaa. ”Runko tehtiin uusiksi ’32:n aisoja käyttäen, ja siihen hitsattiin K-palkki ja putkesta tehdyt 16-tuumaiset vanteet ovat yhdistelmä ’36 Plymouthin vanteista ja Fordin keskiosista Cragar-kapselein. S aarelan Kartsa kuuluu niihin kotimaisiin rakentajiin, jotka eivät juuri esittelyä kaipaa. ”En halunnut tuohon ’32:n maskia, joten kavensin alkuperäistä 60 mm ylhäältä ja 80 mm alhaalta, mikä tuotti sitten ongelmia syylarin kanssa. Siinä oli kauheesti mätähommia, 20 senttiä alahelmoista piti tehdä uusiksi. Se oli Teksasissa myynnissä hyvällä sijainnilla, vain 40 mailia Houstonin kontituspaikalta. Maski syntyi alkuperäistä Amallin maskia kaventamalla, mikä tuottikin haasteita sopivan jäähdyttimen etsinnässä. ”Kun sen ’57:n sain myytyä, niin aloin pikkuhiljaa ostella tavaraa tähän projektiin”, Kartsa selittää. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford A Tudor ’29. Miehen edellinen Amerikan Raudan sivuilla esitelty auto poikkesi kuitenkin useimmista Kartsan projekteista sikäli, että sitä mies ei chopannut, eikä sille tehty muitakaan peltitöitä edellyttäneitä korimuutoksia, vaan ’57 Fairlane kustomoitiin miedosti vanhassa Bellflowerin hengessä. Ovipellitkin uusin lopulta kokonaan, ja takapyöränaukkoja vietiin ylhäältä sisään päin kolmisen tuumaa.” Erikoisena ja Kartsan pituiselle kuskille käytännöllisenä ratkaisuna tuulilasia nostettiin 1,5 tuumaa ylöspäin. Ei aikaakaan, kun rodikuume kasvoi liian suureksi, ja sinänsä hyvin cruisailukäytössä toiminut ja tyylikäs Fairlane oli laitettava myyntiin. ”Itse auto löytyi H.A.M.B.:stä alkuvuodesta 2018. Renkaiden tekstien maalaaminen keltaisella oli hyvä idea, joka täydentää osaltaan sinivalkoista kokonaisuutta luoden sille kontrastia. Lopulta ebaystä löytyi sopiva, ja sen pienuuden takia laitoin tuohon Craig Daviesin tehokkaan sähköisen vesipumpun.” Parissa kuukaudessa ajokuntoon. Se osto sujuikin kuin unelma, kiitokset Halmarin Ilkalle siitä. ”Se oli joltain kesken jäänyt projekti, jota piti olla chopattu 4 tuumaa, mutta mittasin sitä chopatuksi tuuman enemmän. ”Tuulilasin karmiksi tuli alumiininen uustuotantoversio, joka piti chopata sopivaksi. Nyt tuo lippa on kiinni katon tasossa, eikä kattopellin reunan alapuolella, kuten näissä normaalisti.” Ovien lukkomekanismit Kartsa muutti myös samanlaisiksi kuin uusissa autoissa, ja ovet menevät kiinni todella hienosti – hienommin kuin olen nähnyt menevän yhdessäkään Aakkosessa
ajoin ensimmäiset koeajot. Välitystä vaihtamassa Kartsan poika Eetu. Koneen ja laatikonhan olin alun perin Quick Change -perän välitysten rattaiden vaihtaminen on niin helppoa, että lapsikin sen osaa. Itse tein putkiston 2-tuumaisesta Simonsin hyvin läpinäkyvin vaimentimin.” Moottoria on piristetty Edelbrockin alukansilla ja imusarjalla, Comp Camsin nokalla ja rullakeinuilla, ja kevyt koppa liikahtaakin sen voimin melko raikkaasti. ”2018 toukokuussa, 10. Taakse hankkimiini coilovereihin jouduin myöhemmin vaihtamaan jäykemmät QA1:n jouset, kun tuossa osui renkaat kylkiin, ja meinaa osua kyllä vieläkin.” Projekti eteni poikkeuksellisen nopeasti, kun Kartsa oli talven ja kevään mittaan hankkinut koko lailla kaikki tarvittavat osat valmiiksi. coiloverien kiinnikkeet. ”Ohjaushan siellä on se Unisteerin puolikas hammastanko, joka on helvetin hyvä. Niin, viime kesäksi perä vaihtui uuteen Wintersin Quick Changeen, jossa välityksen muuttaminen onnistuu tosiaan parhaimmillaan minuuteissa. Sitä tehtiinkin ihan tosissaan, ja mä oon toisaalta tehnyt näitä jo niin paljon, ettei siinä matkalla tarvitse hirveästi miettiä.” 8" Fordin perä tuli Vermilän Tonyn ’36 Coupesta, jota Kartsa on myös rakennellut, muu tekniikka oli hänellä valmiina jemmassa. Eteen tuli kerhon omasta swapistä löytynein SoCalin hairpinein tuettu 4" droppitakoakseli ja saman firman putki-iskarit. Lisäksi runko on tietysti step-boksattu”, Kartsa jatkaa. hankkinut tuohon ’41 Ford -projektiini, mutta otin ne sitten tähän. Silloin välitys oli 3,2, nyt ajossa yleensä 3,4, mutta Quick Change -perään on nyt rattaita 2,19:sta kutosen nurkille”, Kartsa selittää. päivä, aloin tuota rakentaa ja 26.7. ”Paras aika varttimaililla on 13,6 sekuntia ja 161 km/h reilusti sutien. 2018 toukokuussa, 10. päivä, aloin tuota rakentaa ja 26.7. ”Pääsylinteri on Mustangin tehostamaton.” 17 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Sitä tehtiinkin ihan tosissaan. ”Alukansilla varustettu Chevyn pikkulohko tuli aikoinaan Pönnin Jannelta valmiiksi rakennettuna. Taka-akselilta löytyvät 11" rummut, edessä on valmissarjana hankitut levyjarrut. ajoin ensimmäiset koeajot
”Heitin korista kaikki alkuperäiset puuosat menemään ja korvasin ne metallilla ennen korin maalausta viime talvena. ”Tilasin nyt tuohon 15" OE-kromipeltivanteet radiaaleilla kakkosrengastukseksi, vaikka hyvä tuo on ajaa noilla rättirenkaillakin.” Kesän Kartsa ajeli autolla peltipuhtaana, ja viime keväänä Tudor meni Nevalaisen Jampalle jatkokäsittelyyn. Toisen hansikaslokeron pohjalla on vesipumpun näyttö, se ohjaa pumppua ja flektiä, ja siitä saa valita, kuinka kuumana auto käy. ”Siitähän piti tulla viininpunainen, mutta kun kaikki maalasivat sillä, niin halusin jotain ihan omaa siihen.” Liekö osuutensa siniseen päätymiseen ollut silläkin, että kerroin viime talvena Kartsalle nähneeni unta, että Tudorista tuli nimenomaan vaaleansininen. Vanha kiinanjakaja temppuili välillä, joten laitoin sen lopulta prässiin. Vanteet samoin kuin runkokin pulverimaalattiin puhtaanvalkoisella RAL-kartasta löytyneellä sävyllä. ”On tuolla jo useampia tuhansia tullut ajettua, varmaan pari tuhatta ekana syksynä ja viime kesänä lähemmäs viitisen. Ei sittenkään viininpunaista. Erikoisen näköiset artillery-vanteet syntyivät yhdistämällä ’36 Plymouthin 16" vanne omatekoiseen napaan, ja Kartsa hankki niihin Cragar-logoilla varustetut Fordin vanteisiin tarkoitetut kapselit. Autoonhan tuli ihan tehokas lämmityslaitekin, joka on tarkoitettu johonkin traktoriin. 18 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford A Tudor ’29. Kori vaimennettiin myös Dynamatilla kauttaltaan, ja kattoon asensin tuon Cobra Long Grain -vinyylin itse Kaasisen Jonen avustuksella. Renkaiksi tuli eteen 5.00–16 -kokoiset ja taakse 7.50–16 -kokoiset Firestonet, joiden tekstit Kartsa maalasi keltaisiksi. Ebaystä minä sen löysin”, Kartsa kertoo. ”Sehän tässä on hassua, että mulla on kaksi Fordia, jotka on chopannut joku muu, vaikka olen tehnyt noita aika paljon muille”, hän toteaa naurahtaen ja myöntää, että uusikin projekti pyörii jo mielessä. ”Penkit ovat 60-luvun alun Taunus Transitista, ja ne verhoili Kirkka Nieminen. ”Sellanen ’50 Mercury polttelis, kun sellasta ei oo vielä ollut.” Kojelauta on lähtöisin Brittimallin ’32:sta, ja sitä on jouduttu muokkaamaan melkoisen paljon, jotta Haneline Hollywood -mittaripaneeli on saatu istumaan paikalleen nätisti. ”Tein konepellin sivuihin ensin sellaiset luukut, mutta en ehtinyt keksiä niihin saranasysteemiä, joten siihen tuli nuo verkot, jotka sitten jäikin paikalleen”, Kartsa kertoo nauraen. Kartsa sai myös FHRA:n vuoden Hot Rod -harrastaja -palkinnon, eikä varmasti ansiotta. Ulkokuoren viimeistelyksi veti straipit Mannermaan Pekka kesällä Kartsan lomien aikaan, ja upea lopputulos palkittiin FSRA:n Vuoden Rodi -tunnustuksella. Ovipahvit, lattiamaton ja kattoverhoilun teki nyt syksyllä Lasse”, Kartsa valaisee, ja tarkoittaa tietysti Lassella verhoilijataituri Vänttistä. Pedanttina maalarina tunnettu Jamppa teki koriin lopulliset pohjatyöt ja maalasi auton vaaleansinisellä akryylivärillä. Tilalle hankin Pertronixin Flamethrower 3:n, joka on toiminut hyvin”, Kartsa kehuu. Kojelauta on Jukaraisen Harrilta löytynyt Englannin ’32:n versio, jota Kartsa joutui korottamaan tuuman, jotta Haneline Hollywood -mittaripaneeli saatiin mahtumaan paikalleen
Lopulta väliaikaisverkot näyttivät kuitenkin niin hyvältä, että saivat jäädä paikalleen. Heitin korista kaikki alkuperäiset puuosat menemään ja korvasin ne metallilla ennen korin maalausta viime talvena.” Konepellin sivujen verkot olilvat väliaikaisratkaisu, sillä Kartsa oli asentamassa niiden paikalle tekemiään luukkuja. Ovien lukkomekanismit on muutettu nykyaikaisemmiksi, ja samalla ovetkin on saatu istumaan irvistelemättä, kuten A-malleissa alun perin. Tuulilasia on nostettu paikallaan 1,5 tuumaa ylöspäin, jolloin reilusta choppauksesta huolimatta autosta näkee hyvin ulos pidempikin kuski. 19 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Kori: 5" chopattu katto, tuulilasia nostettu 1,5", korin puuosat korvattu metallisilla, kavennettu alkuperäismaski, omatekoiset lampunjalat, omatekoinen konepelti, ovien mekanismit muutettu, takapyöränsyvennyksiä kasvatettu, muokatut ’36 pickupin rosteriset takavalojen jalat. Pukinsarvipakosarjat tulevat aivan kiinni konepellin sivuihin, mutta mahtuvat olemaan juuri ja juuri paikallaan. Jarrut: Levyjarrut edessä, 11" rummut takana, Mustangin tehostamaton pääsylinteri. Renkaat: Firestone 5.00–16 edessä ja 7.50–16 takana. Faktat Ford A Tudor ’29 • Omistaja: Kari Saarela, 56 • Paikka: Espoo. Sisusta: Ford Taunus Transitin penkit, verhoiltu mustalla nahalla, Grantin ratti omatekoisessa rosteriputkessa, muokattu Englannin ’32:n kojetaulu, jossa Haneline Hollywood -mittaripaneeli, Gennie-shifteri. 20 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford A Tudor ’29. Voimansiirto: Tehdaskorjattu TH350-automaatti, Winters Quick Change -perä. Vanteet: ’36 Plymouthin 16" vanteet, joihin sovitettu Fordin keskiöt ja Cragar-pillerikapselit. Alusta: 4" droppiakseli, So-Calin spindlet ja hairpinit, Unisteerin hammastanko-ohjaus, runko step-boksattu ja varustettu K-palkilla, So-Calin putki-iskarit edessä, takana 4-link ja coiloverit QA1:n jousin. Vanha kiinanjakaja temppuili välillä, joten laitoin sen lopulta prässiin”, Kartsa kertoo. Moottori: Chevy SB V8, Edelbrock Performer -alukannet, Edelbrockin alumiini-imusarja, 625 cfm Street Demon -kaasutin, Comp Cams Xtreme Energy 262/270H -nokka, rullakeinut, kärjetön Pertronix Flamethrower 3 -jakaja, pukinsarvipakosarjat, 2" tuplaputkisto Simonsin vaimentimin, 12 voltin sähköt, Craig Daviesin sähköinen vesipumppu, alumiininen syyläri
AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. Tervetuloa! WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. www.neonkauppa.fi WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT
Modernia muskelia 22 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Modernia muskelia CHEVROLET CAMARO ’69. Tapio Tarasoffin Camaron hillitynvihreä kuosi pettää, pinnan alta löytyy nimittäin rutkasti modernia muskelia. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Meri Suonpää 23 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Voimaa tuottaa ahdettu LS-pata, jonka jatkona on 6-vaihteinen Tremec-manuaali, ja myös alusta on kauttaaltaan modernisoitu pro touring -hengessä
”Auto ehti olla Suhosella aika kauan myynnissä, kun ilmeisesti tämä väritys ei kaikkia miellyttänyt. Etuvanteet ovat 18ja takavanteet 19-tuumaiset. ”Mulla oli sellainen ylimääräinen 400-moottori, josta minulle soitti naapurikunnassa asuva kaveri. ”Mullahan olis ollut myös tehdasuusi 502 Ram Jet -moottori, jonka sain siinä samassa kaupassa, mutta olin jo sen verran kuunnellut Jannen höpinöitä noista LS:istä, että päädyin hankkimaan sellaisen. Ei se mikään hyvä tuo pinta ole, mutta ei se miksikään ole muuttunut siinä 10 vuodessa, minkä olen tämän auton tiennyt. Alla oli ostettaessa perus 15" Rallye Wheelsit, ja nuo etuja takaspoilerit siinä oli jo silloin.” Ei isolohkoa. En silloin halunnut ottaa työn alle toista yhtä isoa projektia kuin tuo ’67, joten myin sen aihion eteenpäin Espooseen yhdelle tutulle, ja jätin nuo arvokkaat osat itselle”, Tapsa jatkaa. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet Camaro ’69. Sieltä tämä kulkeutui ensin Kouvolaan ja sieltä tälle Makelle, joka taas laittoi auton nettiin myyntiin. Tämä Camarohan osoittautui olevan alun perin ollut kutoskoneella varustettu, joten ei sikälikään tullut mitään omantunnon tuskia, kun se oli jo kertaalleen rakennettu auto.” Vielä puuttui kuitenkin se LS-kone, jonka kohdalla astui onnellinen sattuma peliin. ”Tää tuli Hyvinkäältä, Suhosen Makelta, jolla on ollut monenlaista jenkkiä Dustereista Camaroihin. K aksi vuotta sitten lehdessämme esiteltiin Tapio Tarasoffin perinteisellä isolohkolla varustettu ’67 Sunoco-Camaro, jonka Tapsa rakensi kadulle FIA Historic G -ikäkausiluokituksen mukaisesti sen aikakauden osilla. Intro Vista billet-vanteiden takaa pilkistävät SSBC:n 14-tuumaiset levyt niin edessä kuin takanakin. Sieltä Kouvolasta ostinkin ison kasan uutta tavaraa, mitkä oli tilattu tähän autoon, keskikonsolin sun muuta. ”Siinä osakasassa minulle tuli aikoinaan tuo uusi T56 Magnum -vaihteisto, McLeodin kaksilevykytkimen ostin US-Partsilta. Hänen kanssaan tuli sitten puheeksi, että hänellä olisi ylimääräinen jo valmiiksi ahdettu LS, jota meninkin heti katsomaan ja tein siitä kaupat. Auto ehti olla Suhosella aika kauan myynnissä, kun ilmeisesti tämä väritys ei kaikkia miellyttänyt”, Tapsa valaisee. Jo samaan aikaan Tapsalla oli kuitenkin työn alla myös aivan toista ääripäätä edustava 1GenCamaro, jota ei ulkoisesti viimeistelty samalla tavalla näyttelykuntoon, mutta jonka tekniikan kohdalla ei voi vanhan liiton osista puhua. Alkuperäisen Frost Green -metallinhohtovihreän ’69:n oli tuonut maahan Oivanpoikaniminen autoliike, jolle se olikin lopulta viimeinen myyntiauto ennen liikkeen muuttoa Tikkurilasta Iisalmeen. ”Mähän ensin mietin, että tekeekö tälle mitään, vai pitäisikö sen vaan sellaisena, mikä se oli. Ostin ne siis jo kauan ennen tämän Camaron ostoa ihan sillä ajatuksella, että hyödynnän ne johonkin tulevaan projektiin, mutta sitten vuotta myöhemmin tulinkin lopulta ostaneeksi tämän.” Liekö pappamaisen metallinhohtovihreän ulkovärin ja siihen täydellisesti sointuvan vihreän sisustan yhdistelmä ollut se, mikä karsi ostajaehdokkaita, mutta kenties sen ansiosta Tapsa sai riittävästi aikaa harkita auton ostoa tehdäkseen siitä päätöksen. ”Näin tämän jo siellä, ja sen olisi silloin saanut halvalla, mutta minulla oli liian monta projektia siinä vaiheessa. ”Se on joskus ilmeisesti kolaroitu toiseen takakylkeen, joka on vaihdettu, ja silloin se lienee kertaalleen ylimaalattu. Tässä oli ihan perus-327 ja TH700 -tekniikka, ja auto oli tullut maahan viime vuosikymmenen lopulla”, Tapsa selittää. Mullahan oli kyllä jo nuo akselit ja muita alustanosia valmiiksi jemmassa, kun ne olivat tulleet minulle vaihtokaupassa yhden työlään ’69-projektin mukana. Etupäähän tuli Art Morrisonin kokonainen Max G -apurunko, eli käytännössä siellä on ihan GM:n omat Corvette C5/C6:n tukivarret ja olka-akselit. Mulle tässä oli taas se juttu, että tää oli erilainen kuin nämä yleensä”, hän valaisee. Koneesta oli laskettu puristusta ja siihen oli asennettu Lingenfelterin ahdinnokka, ahtimena oli Vortechin V-3, jonka tuotto riittää kyllä, mutta tuossa on vakioalakerta mäntiä lukuun ottamatta, että ei tällaisesta paljoa yli 750 hevosvoimaa kannata ottaa, tai veivit saattavat vääntyä”, Tapsa selittää
”Olikohan se elokuussa 2012, kun ostin tämän ja syyskuussa otin sen talliin seisomaan. Tein sen ensimmäisenä talvena siihen kuntoon, että siinä oli kone ja akselit paikallaan, ja se jäi odottamaan sähköistystä. Intro Vista billet-vanteiden takaa pilkistävät SSBC:n 14-tuumaiset levyt niin edessä kuin takanakin. Takapäässä on Detroit Speed Suspensionin Quadra Link, akseli on Moserin 12-pulttinen neljä tuumaa kavennettu TrueTrac-lukolla ja 3,73:1 välityksellä.” Sitä oikeaa Pro Touringia. Etuvanteet ovat 18ja takavanteet 19-tuumaiset. Jarruiksi tuli joka nurkkaan nelimäntäsatuloin varustetut 14" SSBC:n levyt, rumpujarruthan tässä oli joka nurkassa silloin tullessa. ”Talvella 2016–2017 vein auton sitten Hämeenlinnaan Hellmannin Hannulle, joka rakenteli nuo ahtoputket ja muokkasi takapyöränkotelot isommiksi DSE:n mini tube -sisälokareilla. Art Morrison on ainoa, joka käyttää noissa paketeissa tehdastukivarsia, eikä aftermarket-putkiversioita. Eturenkaiden leveyshän on nyt sellainen, mikä näissä Camaroissa on yleensä takana, tuo kapeampi apurunko sallii sen”, Tapsa virnistää ja jatkaa: ”Jos itse olisin tilannut tähän vanteet, niin olisin tilannut kyllä saman kokoluokan Rallye Wheelsit.” Penkeissä pysyminen on varmistettu Sparcon nelipistevöillä. Michelinin Pilot Sport -renkaatkin oli jo valmiiksi hankittu niille. Intron 18ja 19-tuumaiset billet-vanteet tulivat myös niiden toisen Camaron osien mukana, edessä leveyttä on 10 tuumaa ja takana 12. Kauttaaltaan vihreäsävyinen alkuperäissisustus kuului niihin juttuihin, jotka olivat epäilemättä monelle Camaron ostoa harkinneille melkoinen turn off, mutta Tapsalle se vain lisäsi yksilön houkuttelevuutta. Sitten minulla oli kuitenkin tuo ’67 myös kesken, niin se vei kaiken oman ajan ja rahat, joten tämä jäi useaksi vuodeksi odottamaan vuoroaan”, Tapsa selittää. 25 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Tuossa on myös Detroit Speedin lattian läpi hitsattavat apurungon yhdistäjät
Pakosarjat teki Mäkisen Janne Marteliuksen osista ja ne on keraamisesti pinnoitettu.” Janne’s Garagen toimittamana tulivat myös Speedhutin alkuperäispaikoille sopivat nykytekniikan kanssa yhteen toimivat mittarit. Ensimmäistä kertaa Tapsan ’69 nähtiin moderneine muskeleineen näytillä pääsiäisen 2019 American Car Show’ssa, muttei se ollut vielä kunnollisissa ajosäädöissä. Kuuma kesä meni lopulta äkkiä, ja niinhän siinä kävi, että ’69:n kyydeistä nauttiminen jäi ensi kesälle. 26 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet Camaro ’69. Tämän talven vapaa-ajanviettoongelmatkin Tapsalla taitavat olla jo ratkaistuna. ”Säätöhommahan siitä jäi alkutekijöihinsä, kun siinä oli sellaista lastentautia, ettei se oikein halunnut lähteä kuumana käyntiin”, Tapsa harmittelee. Makuasioita, mutta komealta näyttävät kyllä nykyisetkin, ja takavanteiden leveys hämää silmää sen verran, ettei eroa etuja takapyörien halkaisijassa edes huomaa. Sisältä auto on muuten puurattia ja Tapsan lisäämiä Sparcon vöitä lukuun ottamatta alkuperäiskuntoinen, ja erikoisine väreineen todella komea. Nosturilla kun tallissa on työn alla jo seuraava projekti, jälleen puolivahingossa isolohkoa kaupatessa käsiin päätynyt early 2Gen-Camaro, jonka lopullisen tyylisuunnan näyttää aika. Tässähän on Marteliuksen rosterinen custom-putkisto myös. ”Kaljapäissäni tilasin kerran myös nuo Ring Brothersien alumiiniset saranat, kun niillä oli 50 % alennukset niistä. Konehuoneessa kaikki on siististi paikallaan. Konepellin saranat ovat Ring Brothersin alumiiniset. Huomio kiinnittyy ensimmäisenä Fastin punaisiin polttoainekiskoihin sekä kiiltävään Vortech-ahtimeen
Renkaat: Michelin Pilot Sport 275/35 ZR18 edessä, 345/30 ZR19 takana. Voimansiirto: 6-vaihteinen Tremec T56 Magnum -manuaali, McLeodin kaksilevykytkin nestesylinterillä, KoMetissa teetetty kardaani vahvemmin ristikoin, Moserin 4 tuumaa kavennettu 12-bolt perä Eatonin TrueTrac-lukolla ja 3,73:1 välityksellä. Moottori: Chevrolet LS V8, matalampipuristeiset männät, Lingenfelterin GT9-nokka, Vortech V-3 -remmiahdin, Vortechin välijäähdytin, Fastin bensakiskot, 1000cc pa-suuttimet, Aeromotiven Camaroon tarkoitettu valmistankki pumppuineen, AN8kokoiset teräspunoslinjat, Janne’s Garagen tekemät keraamisesti pinnoitetut pakosarjat, Marteliuksen tekemä rosterinen custom-putkisto. Alusta: Art Morrisonin Max G -apurunko C5/C6-Corvetten tukivarsin, Art Morrisonin Mustang II -tyyppinen hammastanko-ohjaus, Strangen coiloverit, Detroit Speed Suspensionin rungonyhdistäjät, Detroit Speedin Quadra Link ja QA1:n coiloverit takana. Kiitos: Kaikille projektiin osallistuneille ja Makelle hyvästä aihiosta! Takavanteiden leveys hämää silmää sen verran, ettei eroa etuja takapyörien halkaisijassa edes huomaa. Kori: D80-optiospoilerit edessä ja takana, Z28-mallin pystykävyt puskureissa, DX1-raidat keulassa, Ring Brothersin konepellin saranat. Faktat Chevrolet Camaro ’69 Omistaja: Tapio Tarasoff, 47 • Paikka: Pornainen. Vanteet: Intro Vista 10x18" edessä, ja 12x19" takana. Keraamisesti pinnoitetut pakosarjat valmistettiin Janne’s Garagella. Sisusta: Alkuperäisverhoilut penkit, Sparcon vyöt, Grantin puuratti, Speedhutin mittaristo. Jarrut: SSBC 14" Big Brake Kit nelimäntäisin satuloin edessä ja takana, Wilwoodin pääsylinteri. 27 AMERIKAN RAUTA 2/2020
28 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Ympäristöteko 29 AMERIKAN RAUTA 2/2020. DODGE CHALLENGER ’74. Matching numbers -tekniikkainen Moparmuskeli sai hänen käsittelyssään 6,1-litraisen nyky-Hemin. Juha Saukkosen rakentamia rodeja on esitelty lehtemme sivuilla parikin kappaletta, mutta viimeisimmän projektinsa kohdalla mies käänsi uuden lehden
6.1 Hemi löytyi samalta kaverilta, jolta Juha osti aikoinaan ’39 Dodge Business Coupen raadon. Muuta ei tarvittu. Juhan talvella 2017 Teksasista hankkima 318-tekniikkainen ’74 Challenger oli ajokuntoinen matching numbers -yksilö. 15" peltivanteetkin sopivat hänen visioonsa, kun ne varusti poliisimallin pillerikapseleillä ja freesasi niiden ulkoasua poraamalla reiät ”kehäpulteille”. Vaikka tekniikka oli säilynyt alkuperäisenä, ei Juha pitänyt sitä kovin kiinnostavana. Ne ovat kuitenkin fyysisiltä mitoiltaan niin suuria, että toimenpide olisi vaatinut kardaanitunnelin muokkaamisen kokonaan uusiksi. Halusin säilyttää auton sellaisena, että se on joskus tulevaisuudessa helpohkosti palautettavissa alkuperäiseksi, mikäli joku niin haluaa. Mukana tuli korjauspellit takapyöränkaarien molemmille puolille, joiden lisäksi Juha tilasi kontin pohjaan korjauspellin. ”Moottorin mukana ei tullut laatikkoa ja mietin hetken, että tulisihan kokoonpanosta aika hieno saman mallisarjan automaattivaihteistolla. Myös eturunko sai säilyä alkuperäisenä ihan samasta syystä. Halusin säilyttää auton sellaisena, että se on joskus tulevaisuudessa helpohkosti palautettavissa alkuperäiseksi, mikäli joku niin haluaa, joten unohdin modernin laatikon ja päädyin A904-automaattiin. Alusta on käyty läpi ja sinne on vaihdettu kaikki puslat, mutta niiltä osin Juha ei halunnut lähteä muokkaamaan autoa modernimmaksi. Aihio Teksasista. ”Eihän 318 ei ole erityisen kysytty tai haluttu, vaikka hyvä moottori onkin. Miehellä oli myynnissä kaksiovinen tolppamallin projekti-Coronet, jota hän myi koneen kanssa. Kuivan maan autona se oli koriltaan suhteellisen hyvä, eikä sitä ollut hitsattu koskaan. 30 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Dodge Challenger ’74. Jos autossa olisi ollut 383 tai 440, niin olisin voinut päätyä erilaiseen ratkaisuun, mutta nyt päätin kuitenkin vaihtaa sen modernimpaan”, mies perustelee. Voimalinja jäi siis täysin omalle paikalleen”, Juha muistelee, kuinka pieni pussihousu hänessä nosti yllättäen päätään. ”A inahan mä olen tuollaista muskelia katsellut sillä silmällä, että joskus voisi sellaisen rakentaa”, vastaa Juha kysymykseen siitä, kuinka rodien jatkumoksi tulikin yllättäen Mopar-muskeli. Perehdyttyään Jenkkilän osatarjontaan Juha huomasi, että saatavilla oli jos jonkinlaisia valmiita, räätälöitävissä olleita kittejä modernin moottorin sovittamiseksi vanhan auton konehuoneeseen. Lähtökohtaisesti mies ei halunnut myydä konetta erikseen, mutta Juha pommitti niin kauan, että hän lopulta suostui. Miehen aiemmat rakennelmat ovat olleet mittavia rodiprojekteja, joissa yhdistävänä tekijänä voidaan nähdä paitsi korkea viimeistelyn taso, myös pelkäämätön asenne tekniikkaswappeja kohtaan. ”Tilasin paketin, joka sisälsi öljypohjan, öljypumpun, öljynsuodattimen muutossarjan, vetolevyn, adapterin laatikon ja koneen väliin, koneenkorvakkeet sekä öljytikkusysteemit”, mies listaa. Hänen itse Amerikasta tuottamansa kone oli peräisin ’08 Challengerista, eikä sillä ollut luotettavien tietolähteiden mukaan ajettu kuin 35 000 mailia. 2000 työtuntia vaatineen ’39 Dodge Opera Coupen esittelimme numerossa 7/2016 ja 80-lukuisen Thunderbirdin tekniikalla varustetun ’37 Ford Club Cabrioletin numerossa 2/2019
Kone ei kuitenkaan tuntunut käyvän oikein. Jouduin tekemään siihen itse softan, jolla sain moottorin käymään”, Juha muistelee vastoinkäymisten alkua. Moottori sopi paikalleen suht kivuttomasti, mutta sen käyttöönotossa kaikki ei mennyt ihan niin kuin siellä eräässä Vaasan Västervikissä sijaitsevassa 165-vuotiaassa rantahuvilassa, josta tehdään muuatta televisio-ohjelmaakin. Sen piti toimia ihan plug’n’play-meiningillä tyyliin muistitikku koneeseen ja kaikki rokkaa. Eikä se lähtenyt sillä softalla edes käyntiin. Juha kyseli neuvoja kaikilta, joiden tiesi Megan kanssa pelanneen, mutta kukaan ei tuntunut keksivän ratkaisua. Se paljasti, että neljässä pytyssä ilmeni hajakipinää. ”Säätöjutuille tuntui olevan enemmän kysyntää kuin tarjontaa, joten päätin opiskella ne asiat itse. Olen touhunnut useammanlaisten moottorinohjauksien kanssa, mutta kyllä tuossa joutui opiskelemaan paljon täysin uutta asiaa”, Juha muistelee. Kerran, koskettuani siihen sormin, se löikin kynsille. Vika alkoi pikkuhiljaa paikallistua. ”Sain jumpata moottorinohjauksen kanssa vuoden päivät ennen kuin sain sen toimimaan kuten pitää. Ostin laadukkaan laajakaistalambdamittarin, mutta sekään ei pelannut autossani kuin viikon päivät, kunnes rupesi näyttämään ihan omiaan. Yksi syy Megasquirtiin päätymiseen oli se, että hän tiesi harrastajien pelanneen Suomessa sen kanssa verrattain paljon, jolloin tietotaitoa ja apujakin löytyisi tarvittaessa läheltä ja omalla kielellä. Siinä kulki siis virta, vaikkei pitänyt. ”Vaihtelin kaikki 8 puolaa ja 16 tulppaa – ei vaikutusta. Toisinaan se toimi ihan hyvin, mutta välillä se tuntui käyneen jotenkin vajaasti ja vähän räkäisesti. Puolille tuli ohjainyksikön mukana jännitteenvahvistimet, joiden jäähdytyslevyn piti olla eristetty. Ei ihan plug’n’play. Vika löytyikin lopulta maadoituksesta.” Myös ohjelmoinnin ja säätöjen kanssa oli omat juttunsa. Lopulta päätimme mitata oskilloskoopilla kaikille puolille tulevat virrat ja sytkäkäyrät, ikään kuin moottorin sydänfilmin. No ei rokannut”, Juha kertaa. Olen ajanut rallia 15 vuotta, ja erityisesti loppuvaiheessa jouduin osallistumaan paljon säätöihinkin. 31 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Googlettelin aluksi lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja ja tilasin lopulta Amerikasta räätälöidyn Megasquirtin MS3-moottorinohjainyksikön valmiine softineen ja johtosarjoineen. Kun setti lopulta tuli, niin kaikki pistokkeet olivat kuitenkin väärät. Pahoittelujen jälkeen palvelu oli ihan asiallista ja asiakaspalvelija tiedusteli hyvin tarkkaan esimerkiksi koneen vuosimallin, koska eri vuosina käytettiin erikokoisia antureita ja erilaisia pistokkeita. 6.1 Hemi on tiettävästi tarkka puolien latausaikojen ja sytytysennakoiden kanssa, mutta niitäkään hienosäätämällä ei saanut kuin ajoittaista parannusta. ”Ensinnäkin tilauksestani ei kuulunut mitään ennen kuin 3–4 kuukautta odoteltuani tiedustelin sitä hiukan kovemmin äänenpainoin
Sen pitää näet olla juuri sopivan tahmea ja siinä pitää olla pitkä aukioloaika, ettei se kuiva liian nopeasti. Lopuksi pintaan ruiskutettiin kirkas lakka, jonka alle raidat jäivät. Penkeistä oli jäljellä rungot, muttei paljoakaan muuta. Penkkeihin oli rungot, mutta verhoiluista tai pehmusteista ei ollut jäljellä paljoakaan. Mietin myös Hemi-oranssia, mutta päädyin vihreään, joka on lähellä Dodge Viperissa käytettyä metallisävyä. Juah ei pitänyt alkuperäistä 318-moottoria erityisen kiinnostavana, joten hän päätyi modernimpaan voimanlähteeseen. Niiden kunnostamisessa ja maalaamisessa olisi ollut aika urakka. Kattoverhoilun ja uuden vinyylikaton miehet asensivat kahdestaan. ”Uusien ovipahvien totesin olevan aika kalliita. Modernia twistiä. Siinä voi vähän säästää kustannuksissa ja lopputuloksen suhteen voi katsella peiliin, jos on jotain sanomista”, monitaituri toteaa. ”Olen aina maalannut omat autoni itse. Sillä sai taas vähän modernimpaa twistiä. Rallimaailmassa olen törmännyt nukattuihin kojelautoihin ja päädyin lopulta kyseiseen menetelmään ovipahvien kanssa. Liima täytyy myös sävyttää nukan värin mukaan. ”Mietin myös Hemi-oranssia, mutta päädyin vihreään, joka on lähellä Dodge Viperissa käytettyä metallisävyä. Sisustasta puuttui hankintahetkellä kokonaan lattiamatot ja kattoverhoilut. Ne kunnostettiin ja topattiin uudelleen, minkä jälkeen ne verhoiltiin Amerikasta tilatuilla materiaaleilla. Auto oli tullessaan punainen, mutta se ei kuulunut Juhan henkilökohtaisiin suosikkeihin. 32 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Dodge Challenger ’74. Sillä sai taas vähän modernimpaa twistiä.” Raitojen väriksi valikoitui tummempi vihreä ja ne toteutettiin maalaamalla. Suomessa on aika monta firmaa, jotka tekevät niitä, mutta katseltuani nukkausvideoita netissä päätin opetella tämänkin homman itse.” Juha tilasi tarvikkeet Englannista ja kokeili etukäteen monenlaisia liimoja. Moottorinohjaus on toteutettu Megasquirtilla. Juha tilasi Amerikasta uudet verhoilumateriaalit, jotka laittoi paikoilleen Kari Laitamäki, sama mies, joka on verhoillut kaikki Juhan rakentamat autot. Rungot osoittautuivat vielä käyttökelpoisiksi, kunhan ne toppasi ja verhoili uudestaan. Sisustasta puuttui kokonaan kattoverhoilu ja lattiamatot. 6,1-litrainen Hemi-moottori on peräisin ’08 Challengerista, jolla oli ajettu vain 35 000 mailia
Vanteet: 15" peltivanteet poliisimallin NOS-pillerikapseleilla. Sisusta: Alkuperäistyyppinen musta nahkaverhoilu, nukatut ovipahvit. Nukkasin tällä kertaa vain ovipahvit, mutta valmistaja mainosti, että sillä pitäisi pystyä vetämään vaikka konehuone. Juha tilasi tarvikkeet Englannista ja opetteli menetelmän salat itse yrityksen ja erehdyksen kautta. 33 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Viimeistely kestää katseet lähempääkin. Niinpä hän maalasi ne silkinhimmeällä mustalla, varusti ne poliisimallin pilleripölykapseleilla ja porasi reiät 20 ”kehäpultille”. Renkaat: Edessä 205/70 R15, takana 255/60 R15. Faktat Dodge Challenger ’74 Omistaja: Juha Saukkonen, 50 Paikka: Nastola. Viime kesänä Juha ajoi modernisoidulla Challengerillaan käytännössä kaikki ajonsa ja moottorinohjauksen ongelmat tuntuvat nyt olevan pysyvästi selätetty. Ovipahvit on kunnostettu siisteiksi nukkaamalla. Siinä mielessä sitä voi verrata hiukan pulverimaalaukseen. Nukka saadaan kiinnittymään pystyasentoon sähkövarauksen avulla. ”Pintojen pitää olla siistit ja puhtaat. Alusta: Läpikäyty alkuperäinen. Koneeseenhan voi laittaa vaikka E85-kartan ja ajella etanolilla.” Kuivan maan autona Challenger oli säästynyt koriltaan varsin ruosteettomana, mutta kontin pohjan Juha kuitenkin uusi valmista korjauspeltiä apunakäyttäen. Autossa olleet 15-tuumaiset peltivanteet näyttivät Juhan silmään sopivilta niin halkaisijaltaan kuin muiltakin spekseiltään, mutta niihinkin piti saada uutta ilmettä. Voimansiirto: TF A904-automaatti, 8 ¾" perä Yukonin levylukolla. Koko rakentelurupeaman hän kiteyttää omin sanoin seuraavasti: ”Tää oli tällainen ympäristöteko. Kestää kuulemma öljyjä, painepesua ja mekaanista rasitustakin”, Juha opastaa. Aluksi ruiskutetaan epoksiliima ja nukan levittämiseen käytetään eräänlaista puhallinta, jolla se pöllytetään pintaan. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Kiitos: Laitsille verhoiluista, Pate Racingille 6.1 Hemin sielunmaailman valaisemisesta ja testiosista, Ari Rantaselle maalaamon lainasta. Moottori: ’08 Challengerin 6,1 HemiV8
HELMI Kuparikylän 34 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Kuparikylän 35 AMERIKAN RAUTA 2/2020. FORD F-100 PICK-UP ’56. Outokumpulaisen Juha Juntusen tuorein luomus, paksukuonopikkis, valmistui osaavissa käsissä vain reilun puolen vuoden intensiivisen rakentamisen tuloksena
Vikalistaajojen jälkeen F-100 odotteli syksyn saapumista tallissa ennen projektin alkua. Pick-upeista luopuminen kaihersi kuitenkin outokumpulaisen mieltä siinä määrin, että 2018 alkoi aktiivinen haku sopivan paksukuonon löytymiseksi. Erityisesti '56 Fordissa silmää miellytti vuosimallin erikoisuus, panoraamatuulilasi. Erityisesti ’56 Fordissa silmää miellytti vuosimallin erikoisuus, panoraamatuulilasi. Ensimmäinen autoprojekti oli Opel Ascona ennen ajokortti-ikää. Autossa oli voimassa oleva katsastus ja tekniikka hyvässä kunnossa, vaikka ulkoasu olikin hieman räjähtänyt, kuten auton nykyinen omistaja itse asiaa kuvailee. Jenkkirautoihin Juha tutustui 90-luvun alussa ’64 Ramblerin myötä. Sitä seurasi muutama klassikko pick-up, jotka väistyivät edelleen tallista löytyvän ’59 Chevrolet Bel Air 4D Sedanin tieltä. Hetken aikaa Juha profiloitui enempi euroautorakentajaksi, kun talliin alkoi saapua harvinaisempia Volvoja sekä 96-Saab. ”Koko harrastuksen ajan isä Keijo on ollut vahvasti projekteissa mukana”, Juha tarkentaa. K uljetusyrittäjänä toimiva Juntusen Juha on pitkän linjan autoharrastaja, jonka käsien kautta on kulkenut lukuisia automerkkejä ja malleja, valmistusmannerta kaihtamatta. Ajomukavuutta on lisätty kromatulla tilttirattipylväällä ja erikoisratilla, jotka välittävät kuljettajan käskyt hammastankoohjaukseen. 36 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford F-100 Pick-up ’56. Käyttöentisöity Letukka kulkee 283 cid pikkulohkon ja Powergliden turvin. Paksukuono Ford. Sopiva aihio löytyi samana kesänä kuin onnen kantamoisena Oulusta. Listalle kelpuutettiin vain ’56–57 Chevyt tai ’56 F-100 Ford, joiden muotokieli puhutteli Juhaa eniten. Tekipä mies siinä sivussa täysikokoisen kuorma-autonkin ja entisöi Volvo N7:n vaihtolavalaitteilla varustettuna. Alkuperäinen mittaristo sekä kojelaudan nippelit ja lämmityslaite kunnostettiin toimimaan alkuperäiseen tapaan
Läskilokarin koripellit olivat hyvässä kunnossa ja paikkaamisen tarvetta oli vain etulokasuojien alalaidoissa ja hytin takanurkissa. Samalla eturunko boksattiin noin metrin matkalta ja siihen tehtiin akselistomuutoksen vaatimat moottorin kannakemuutokset. Samaan tilaukseen ruksitettiin vielä hammastankoohjaus pumppuineen ja kannakkeineen. Fordiin haluttiin mukava stance ja vakiota parempi cruisailukäytös. Uutta ilmettä tuli venttiilikopilla ja kromidetaljeilla. Takavaloissa päädyttiin alkuperäiseen tyyliin. Paksukuonon lavaan saatiin viimeistelty ilme valmistamalla uudet pohjapuut apassilaudasta. Samalla tulipellin runsaasti reikäjuustoa muistuttanut olemus siistittiin turhat aukot umpeen hitsaamalla. Runko ja peltiosat toimitettiin hiekkapuhallukseen samalla, kun Juha listasi tilattavia osia. Kummun kupari. Muilta osin alusta jätettiin alkuperäiseksi ja sen pintaan tuli musta epoksi. Kasausvaiheessa kaikki nippelit ja nappelit sekä putket ja letkut uusittiin tai kunnostettiin takapään saadessa vielä uudet jarruosat. Tämän seurauksena alkuperäinen etujousitus sai lähtökäskyn ja tilalle hankittiin Heidtsin Mustang 2 -etuakselipaketti, johon kuului kaikki tarvittava jarruja ja iskareita myöten. Pintaväriksi oli jo heti alkuun päätetty kupari. 37 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Parempaa hidastumista ajatellen jarrujärjestelmää täydennettiin tehostetulla pääsylinterillä, jolle asennettiin runkoon kannake. Lopullinen sävy on poimittu Cagivan moottoripyörävärikartasta ja on helmiäismetallisävy. 289-pikkulohkomoottorille ja C4-automaattilaatikolle riitti perushuolto, jonka jälkeen ne maalattiin uudelleen ennen runkoon asennusta. Korjauspalat syntyivät omassa verstaassa. Peltivalmis ohjaamo toimitettiin maalaamoon, jossa Juha ja Keijo kävivät hiontahommissa maalarin apuna. Lämpökäsitelty puu sai ylleen paksun kerroksen venelakkaa ja uudet kiinnityslistat. Jäähdytyksestä huolehtii uusi alumiinisyyläri sekä orkkistuulettajan avuksi asennettu sähköflekti. Lisäajomukavuutta saatiin uudella tilttirattipylväällä, 289 cid pikkulohko oli hyvässä kunnossa ja sille riitti perusteellinen huolto sekä kosmeettisen asun ehostaminen. Auton sohvapenkin ja katon verhoilut oli uusittu jo entisen omistajan toimesta, joten uutta kangasta tarvittiin vain aurinkolippoihin ja ovipahveihin. Kuten arvata saattaa, projekti alkoi purkamalla auto yksiin muttereihin. Peltipuhtaaseen runkoon osat istutettiin paikalleen oman tallin uumenissa sarjan mukana tulleita mittakuvia ja omaa osaamista hyödyntäen. Ohjaamon kaikki tiivisteet uusittiin, samoin tuulilasi. ”Värivalinta juontuu Outokummun kuparikaivoksesta”, Juha tarkentaa
Vanteet: Pudis a idis iduciet ressed etum fugia porrorum nullabo. Sisusta: Uudelleen verhoiltu alkuperäinen, Lokarin lattiashifteri ja käsijarrukahva. Hytin ilmanvaihdosta huolehtii kunnostettu alkuperäinen huurteenpoisto. Renkaat: Hankook 235/75 R15. Ihan toimettomana ei miehemme tule silti olemaan jatkossakaan, sillä talliin on saapunut jo Pyhimys-Volvo sekä vuoden ’66 Dodge Charger odottamaan vuoroaan. Värivalinta juontuu Outokummun kuparikaivoksesta", Juha tarkentaa. Voimansiirto: C4-automaatti, 9" perä. Sähkötyöt Juha teki itse kunnostaen alkuperäiset johtosarjat ja päällystäen ne uudella johtosukalla. Yhtenäisen ilmeen aikaansaamiseksi seisontajarrukahva asennussarjoineen ja vaijereineen tilattiin Lokarilta. Helmiäiskuparinhohtoinen Ford kimaltelee auringossa kuparikummun laella uusien kiiltoosien säihkyessä. Faktat Ford F-100 ’56 Omistaja: Juha Juntunen, 48 • Paikka: Outokumpu. 38 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford F-100 Pick-up ’56. Projekti valmistui sopivasti vapulle 2019, ja toimi moitteetta ensimmäisen ajokauden. Iso osa auton kromeista onkin uutta, kuten merkit, etupuskuri ja kapselit. Korimuutokset: Maalattu Cagivan helmiäiskuparinoranssilla. Viime silaus tehtiin asentamalla moottoriin uudet venttiilikopat ja muita pisteosia. jonka seurauksena rattikarahka vaihtui Lokarin lattiashifteriin. Alusta: Heidtsin valmistama Mustang 2 -etupää kierrejousilla ja tehostetulla hammastanko-ohjauksella, takana alkuperäiset lehtijouset. Enemmänkin taajamacruisailuun tehty pikkis kulkee mukavasti myös maantiellä. Viime silaus. Moottori: 289 cid SB V8, 4-kurkkuinen Holley-kaasutin, peltisarjat. Peltisarjat vaihdettiin uusiin etuakselistomuutoksen takia ja tehokas jäähtyminen varmistettiin uudella alumiinisyylärillä sekä lisäämällä sähköflekti vakion kiinteän tuulettajan kaveriksi. Alkuperäiselle mittaristolle riitti puhdistus, samoin kuin muillekin kojelaudan nippeleille. ”Suurin työ oli purkaa kaikki vuosien varrella tehdyt kötöstykset pois”, rakentaja sanoo. Jarrut: Tehostetut levyjarrut 2-mäntäisin satuloin edessä, vakiorummut takana
Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme COMING SOON myynti@planetgarage.fi O ul un se ut u
PIPPURINEN Pieni ja 40 AMERIKAN RAUTA 2/2020
CHEVROLET S10 PICK-UP ’89. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Carita Mikkonen 41 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Vantaalaisen Ville Virtasen pikkupickis on kulkenut pitkän matkan Metro-Auton esittelyautosta matalaksi ja kasikoneiseksi kuminkäryttäjäksi, mitä se on nykyään
42 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet S10 Pick-Up ’89. Sehän oli kesäkuuta 2018, kun tuon S10:n ostin”, viimeiset vuodet enimmäkseen street fighter -pyöriä harrastellut Ville Virtanen selittää. Lopputulos onkin varsin maanläheinen. ”J oskus junnuna mulla oli jotain ”harrasteautoja”, kuten S13-Nissan ja E28 535-Bemari, mutta sitten se muuttui noihin prätkiin, joiden kanssa olen touhunnut siitä lähtien. ”Se porilainen omistaja oli viritellyt sen alkuperäisen kutosen kulkemaan E85-etanolilla, ja kävi kiihdyttelemässäkin sillä kadunmiehen kiihdytyspäivillä”, Puti kertoo. 1990-luvun alussa auto oli myös välillä teipattu ajan hengen mukaisesti Zippon mainosväreihin. Eroon ysärilookista. ”Nettiautossa tuli tämä vastaan, mutta jäin ensin miettimään. Lohjalainen Puti osti auton jo 90-luvun alussa Metro-Autosta, jonka esittelyautona se oli toiminut ensimmäiset kymmenet tuhannet kilometrinsä. S10:iä on madallettu edestä kaikkiaan neljä ja takaa kolme tuumaa. 4,3-litraisella ruiskukutosella varustetun S10:n alkuperäinen väri oli sama metallinhohtoinen tummanharmaa kuin nykyinenkin. Omistettuaan pickiksen toistakymmentä vuotta, viime vuosikymmenen puolivälissä Puti myi auton kuitenkin pois, ja jossain vaiheessa sen värikin vaihtui kirkkaankeltaiseen. Sinä kesänä autolle ei tehty mitään muuta kuin poltettiin yksi sarja renkaita.” Toisin kuin isompia tuon aikakauden GM-pickupeja, S10:iä ei tosiaan tehtaalta V8-moottorilla saanut, vaan tarjolla oli vain 2,5 litran Iron Duke -nelonen sekä 2,8 ja 4,3 litran V6koneet. Kun törmäsin samaan ilmoitukseen jonkun ajan päästä uudelleen, niin päätin mennä katsomaan autoa. Kuitenkin, kun 4,3-litraisen jatkona on ollut kasikoneisissakin käytetty TH700R4-aski ja 4,3-litrainen kutonen on tunnetusti käytännössä lyhennetty pikkulohko, on kasin asentaminen pikkupickiksen keulalle helppoa, eikä peruspikkulohkojen kanssa tule tehorajatkaan vastaan. ”Siinä oli jotain ruostehommaa, hytin takakulmat piti vaihtaa molemmat, ja kun kerran ne ovenvälit ja konehuone olivat vielä alkuperäisen harmaat, päätin maalauttaa auton uudelleen alkuperäisellä harmaalla värillä. Sitähän oli mukamas tulossa samana päivänä joku toinenkin katsomaan, eikä myyjä olisi halunnut siksi tehdä siitä saman tien kauppoja, mutta sitten sain sen kuitenkin ostettua sen toisen ehdokkaan nenän edestä”, hän jatkaa. ”Mähän kävin ostamassa sen Lohjalta Lauri Kalliovaaralta. Sopiva 350-pikkulohko löytyi kaverin ’68 Impalan keulalta, tosin ei se senkään alkuperäinen moottori ollut. Se toimi kyllä sellaisenaan hyvin, ei huohotellut tai oireillut mitenkään”, Puti jatkaa. Kun auto tuli minulle uudelleen 2014, ei se viinakone oikein tuntunut toimivan, joten päätin hakea luvat ihan kunnon moottorille. Autolla ajettiin Helsingin keskustassa varsin uutuuttaan, vuonna 1992, paha nokkakolari, minkä seurauksena se olisi lunastettu, mutta Puti ei antanut autoa yhtiölle, vaan tilasi US-Partsin kautta uudet lokasuojat, maskin, konepellin ja puskurin ja oikaisutti Lundqvistillä sen vääntyneen runkoaisan. Sitten siinä kävi sikäli epätavallisesti, että asunnon remontti jäi vähän ylijäämäiseksi, ja piti keksiä, mitä niillä rahoilla tekisi. Välissä meni kymmenkunta vuotta, kunnes vanha suola alkoi janottaa niin paljon, että Puti hankki vanhan tutun pikkulavapelin takaisin
Sinä kesänä autolle ei tehty muuta kuin poltettiin yksi sarja renkaita”, Ville toteaa. Ville vaihtoi alkuperäisen maskin netistä löytämäänsä merkittömään ja ajovaloumpiot yleismallisiin 5x7" ledeihin. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Avattavaan takaikkunaan teipattiin tyylitelty Chevyn bowtie-logo. Vilkut ja takavalot hän tilasi kirkkaina ja tummensi itse savunharmaiksi
Pakopuolelle en tehnyt muuten mitään, mutta ostettaessa siinä oli takana yksi iso poikittainen äänenvaimennin, joka ihan oikeasti tippui katsastusreissulla, ja äänet muuttuivat sen verran paremmiksi, että jätin putken lyhemmäksi. Nyt auto on Kurikassa Panu Plosilalla, jolla on suunnitelmissa jatkojalostaa sitä.” Nähtäväksi jää, mitä kaikkea Plosila päätyy S10:lle tekemään, mutta sen verran mies jo suunnitelmista paljastaa, että pellin alle on tulossa remmiahdin. Se ehti kuitenkin olla myynnissä ehkä viikon, kun ostaja löytyi. Meillä kävi joskus moottoripyöräkerhon bussi siellä teipattavana, ja sitä kautta olin tutustunut häneen”, Ville selostaa. ”Ostettaessa siinä oli paikallaan Edelbrockin kuussatanen kaasutin ja peltisarjat. Vaihteistona oli nelivaihteinen TH700R4automaatti ja myös perä oli S10:n alkuperäinen lukollinen. Asento jäi uusilla pyörillä vähän oudoksi, joten ostin eteen uudet Belltechin droppiolka-akselit ja madallusjouset. Ville halusi raikastaa S10:n jotenkin 90-lukuisen perisuomalaista ilmettä muutenkin, ja päätyi vaihtamaan kaikki valot uusiin. Takapäästä puskuri on karsittu kokonaan, ja sen tilalla on perinteinen rolled pan. Mini truck -rakentelulle tuttuun tapaan autoa oli madallettu, ja sen etupuskuri oli maalattu korin harmaalla värillä. Tuulilasin yläreunaan ja avattavaan takalasiin teetin Teippinetissä nuo mattamustat teippaukset. Sitä kyllä naureskeltiin sitten jälkikäteen, että se tuli ihan turhaan, koska eihän se tuossa autossa mihinkään näy.” Camarosta kotoisin oleva 350-pikkulohko istuu siististi 4,3-litraiselle veekutoselle tarkoitettuun tilaan. On 700-heppainen pitkälavainen kiihdytysauto, 11,3 sekuntiin varttimailin kulkenut mattamusta stroker-pikkulohkolla varustettu lyhyt malli ja sitten on 2000-mallinen uudempikorinen.” Todellinen S10-mies siis. Sitä kyllä naureskeltiin sitten jälkikäteen, että se tuli ihan turhaan, koska eihän se tuossa autossa mihinkään näy. Ville tilasi moottorin muiden kiiltävien osien kaveriksi myös kromatun jakopään kopan, joka ei kyllä S10:n keulalla juuri apulaitteiden alta näy. Ne olivat ostettaessa kokohopeat, mutta maalasin keskiosat vähän autoa tummemmalla grafiitinharmaalla.” Piristystä pellin alle. 44 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet S10 Pick-Up ’89. Parkit, vilkut ja takavalot tilasin kirkkaina ja ne vedin tummennussprayllä sellaisiksi savunharmaiksi, taisin ruiskuttaa ne neljään kertaan, kunnes tuli sopiva. ”Viime keväällä tohon tuli sitten tuo Edelbrockin nokka ja alumiini-imusarja, uusi jakopää, keinut ja tönärit, ja uuden kiiltävän jakopään kopankin hankin. Kun sitten Chevyn vain muutaman kuukauden omistaneelta Kalliovaaralta ostanut Ville sai auton käsiinsä ja alkoi suunnitella tekniikalle pientä piristystä, hänelle selvisi, että moottori olikin alkuaan lähtöisin jostain 70-luvun lopun Camarosta. ”Tässä oli tullessa 15" American Racingin Outlaw-vanteet, joilla oli takana 70-sarjan leveät renkaat, edessä 50-sarjalaiset. Muuten se oli ilmeisesti ihan vakiokunnossa”, Ville kertoo. ”Sitten piti taas keksiä vähän käteistä yrityksen perustamiseen, joten päädyin laittamaan auton myyntiin vähän niin kuin kokeiluna, vaikka oli jo talvi. ”Perään asensin lukon jo silloin 90-luvulla, ja se porilainen omistaja oli vaihtanut siihen tiheämmän ruuvin. Pasi ne siellä teki. Taakse tuli Belltechin 3" madallussarja. ”Lediajovalot tulivat Kiinasta, merkittömän maskin tilasin Jenkeistä. Eiköhän vain jonkin verran toista tonnia painava pickis ala sen turvin kipittelemään melkoisen rivakasti, sillä sen 280-hevosvoimaiseksi kerrottu ja nelivetoinen, mutta myös painavampi samankorinen Syclone-serkku kiihtyi tehtaan jäljiltä nollasta sataan alle viiden sekunnin… Uuden kiiltävän jakopään kopankin hankin. Minä myin auton pois lopulta keväällä 2018, minullahan on kolme muutakin S10:iä vielä. Nuo 18-tuumaiset vanteet kävin hakemassa Tuusulasta, ne olivat olleet Bemarin alla. Sisälle en tehnyt muita muutoksia kuin asensin ison kierroslukumittarin”, mies ynnäilee
Renkaat: 225/40 ZR18 edessä ja takana. Sisätiloissa alkuperäisestä poikkeaa vain iso kierroslukumittari. Kiitos: Avustus ja vittuilu/ Samu ja Teemu, spacerien teko/ Jussi, vanteiden maalaus/ Jones, teipit/ Teippinet/ Pasi. Vanteet: 8,5x18" aluvanteet. Moottori: 70-luvun lopun Camaron 350 cid V8, Edelbrock Performer -nokka, jäykemmät venttiilijouset, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, peltisarjat, 2,5" putkisto. Sisusta: Alkuperäinen sininen sisusta, Autogagen iso rundari. Faktat Chevrolet S10 Pick-Up ’89 • Omistaja: Ville Virtanen, 32 • Paikka: Vantaa. Alusta: Belltechin 2" madaltavat olka-akselit ja 2" madallusjouset sekä Konin iskarit edessä, Belltechin 3" madalluspalat takana. Jarrut: Vakiolevyt edessä, rummut takana. Kori: Merkitön maski, ledivalot edessä, harmaiksi värjätyt vilkut ja takavalot, muovilevikkeet lokarinkaarissa, rolled pan takapuskurin tilalla. 45 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Voimansiirto: TH700R4automaatti, lukkoperä 3,73:1 välityksellä
KAHDELTA PYÖRÄLTÄ NELJÄLLE 46 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Auton oli kuitenkin ehdottomasti oltava avo, jotta pään tuulettaminen onnistuu edelleen, vaikka ohjaustanko vaihtui ratiksi. FORD MUSTANG CONVERTIBLE ’73. Kun Harrikalla cruisailu alkoi kaivata rinnalleen jotain muuta, ryhtyi Mika Saarinen etsimään itselleen muskelihenkistä nelipyöräistä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen KAHDELTA PYÖRÄLTÄ NELJÄLLE 47 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Ulkokuoren sävymaailman kanssa yhteensopiva sisusta oli jo ostohetkellä niin siisti, että Mika on saanut antaa suurimman huomionsa tekniikalle, joka onkin hänen isoin kiinnostuksenkohteensa. Penkit hän kuitenkin freesasi Amerikasta tilaamillaan uusilla päällisillä. ”Nämä ’71–73 Mustangit vaikuttavat vielä ainakin toistaiseksi olevan suhteellisen järkevän hintaisia. Kori oli kuitenkin niin hyvä ja sisustakin varsin siisti, että tuumasimme velipojan kanssa, että tekniikanhan pystyy aina laittamaan. Se oli tuotu Suomeen muutamaa vuotta aiemmin, ja sitä ennen se oli majaillut Kaliforniassa aina valmistumisestaan saakka. Autojen kanssa koitti pieni tauko vuonna 2013 hankitun Harrikan myötä. Siitä lähtien niitä on sitten ollut; ’66 avo-Pontiac, Broncoja, Blazereita ja farmareita laidasta laitaan”, Mika listaa. Ensivaikutelma oli hyvä, sillä auto näytti livenä päällisin puolin ihan yhtä siistiltä kuin kuvissakin. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford Mustang Convertible ’73. Aivan erityisesti ihastuin tuohon jo Jenkkilän aikoina ruiskutettuun grafiitinharmaaseen värimaailmaan. Niitä oli tullut harrastettua aina 80-luvun puolivälistä saakka, jolloin hän osti kaveriltaan ’70 Plymouth Dusterin. Mika on laittanut autoon joka talvi jotain sillä periaatteella, että kesäisin sen on pitänyt olla aina ajossa. Konetta hän ei pystynyt tekemään yhdellä kertaa mieleisekseen, koska vuodenaikojen lisäksi myös lompakko saneli välillä rakentelemisen tahtia. Kaikkihan ne vanhat amerikkalaiset on hienoja”, Mika kiteyttää. Kun Mika rupesi etsimään pyörän rinnalle taas autoa, piti sen olla ehdottomasti avo. ”Ensin sillä autolla tuli kierreltyä hänen kanssaan, mutta sitten kun kaveri päätti laittaa auton myyntiin, ostin sen itselleni. N elipyöräiset amerikkalaiset eivät sinällään olleet Mikalle mikään uusi juttu. Välillä on kyllä pitänyt kilauttaa kaverille, ja miettiä asioita kahden pään voimin”, Mika kuvailee. ”Siitä on ollut kone ylhäällä kaikkiaan kolme kertaa. Useimmiten ne ovat naiset, jotka hankkivat asioita värin perusteella, mutta täytyy myöntää, että minulle kävi tässä juuri niin”, Mika virnistää. Auto oli ruosteeton, hyväpeltinen ja hyvässä maalissa. Se oli todella vetelä moottori. 351 Clevelandin saasteversio ei alun alkaenkaan aiheuttanut suuria riemunkiljahduksia, mutta tästä oli vielä öljynpaineetkin hukassa. ”Velipoika harrastaa kiihdytysautoilua, niin senkin puolesta tässä touhussa on tullut oltua mukana monella tavalla. Ruotsissa olisi ollut myös yksi kiinnostava ’67 Firebird, mutta sitä ei lopulta tullut lähdettyä katsomaan, kun tämä tuli tarjolle huomattavasti lähempänä Kuopiossa.” Mika hyppäsi veljensä kanssa autoon ja he ajoivat katsomaan Mustangia paikan päälle. Se tarjosi aikansa oikeanlaista vaihtelua, kunnes alkoi tuntua siltä, että kaksipyöräinen kaipasi rinnalleen toisenlaista laitetta. Muskeliautot ovat aina olleet lähellä miehen sydäntä, mutta budjetti rajasi pois osan mielenkiintoisista malleista. Cleveland 2.0. Minkäänlaista merkkifanaattisuutta minulla ei ole ilmennyt koskaan, tämä on ensimmäinen Mustangini. Värin perusteella. ”Pintapuolisesti asiat olivat kunnossa, mutta tekniikka olikin sitten jotain aivan muuta. Purkuja kokoonpanotyöt olen tehnyt ihan omin voimin, mutta koneistukset olen teettänyt muualla
Useimmiten ne ovat naiset, jotka hankkivat asioita värin perusteella, mutta täytyy myöntää, että minulle kävi tässä juuri niin. 49 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Voimansiirto: 3-vaihteinen FMXautomaattivaihteisto shift kitillä, Boss Hogin vahvistettu turbiini, stall speed 2500, alkuperäisessä perässä 3,25:1-välitys ja Eatonin True Trac -lukko. Nyt Clevelandissa alkaa olla lopullinen viritysaste, tai kuten Mika asian ilmaisee – versio 2.0. Vanteet: 15" American Racing Torq Thrust II. Tehoa pitäisi olla hieman yli 400 hevosvoiman. Voisi suorempaankin lähteä. Nyt Clevelandissa alkaa olla lopullinen viritysaste, tai kuten Mika asian ilmaisee – versio 2.0. Nyt se alkaa olla sitä vaille, että pitäisi käydä säädättämässä se dynossa viimeisen päälle kohdilleen.” Vanhan koulukunnan malliin. ”Käytin jo aiemmin hankkimani Boss Hogin turbiinin Naantalissa TH-Maticilla, jossa se vahvistettiin ja nostettiin stall speed 2500:aan. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A, edessä 215/60 R15, takana 225/60 R15. Vanteet hän aikoo pitää jatkossakin 15-tuumaisina, eikä jarrutustehoa ole tarkoitusta kohentaa isommilla levyillä ja satuloilla. ”Silti se pyrkii edelleen menemään vähän minne sattuu. Faktat Ford Mustang Convertible ’73 Omistaja: Mika Saarinen, 54 Paikka: Taipalsaari Moottori: 351 Cleveland V8, lohko porattu 0,030 ylikokoon, alkuperäinen kampiakseli ja kiertokanget, Edelbrockin Performer RPM -alumiinikannet (60 cc), Howards Camsin hydraulinen rullanokka (278/282 astetta), Scorpionin rullakeinuvivut, Howards Camsin siamilaiset nostajat, Sealed Powerin takomännät, Air Gap -imusarja, Holley 750 Ultra DP -tuplapumppukaasutin, Comp Camsin jakopää, MSD:n 6AL-sytkäboksi, peltipakosarjat, Powermaster-startti, ARP:n pultit. Moottorin jatkeena on shift kitillä varustettu FMX-automaatti. ”Nyt se tuntuu pelaavan aika hyvin. Lohko on edelleen alkuperäinen, mutta porattu 0,030 ylikokoon. Tällä hetkellä autossa on alkuperäiset pysäyttimet, edessä levyt ja takana rummut, jotka ovat Mikan mukaan riittäneet tappamaan vauhdin mainiosti. Muiltakin osin hän aikoo pitää auton ulkoisesti vanhan koulukunnan mukaisena. Toisaalta, se on juuri se osaalue, joka minua autonlaitossa kiinnostaakin”, Mika lopettaa. Kiitos: Koiralle, että on jaksanut maata autotallissa kaverina. Viime talven aikana hän teki perään laakeriremontin, vaihtoi välitykset ja varusti sen samalla Eatonin True Trac -lukolla. Sisusta: Musta/harmaa keinonahkasisusta. Yläkerrasta löytyy Air Gap -imusarja sekä Holleyn 750 Ultra DP -tuplapumppukaasari. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Takomännät ovat Sealed Powerin valikoimasta. 351-kuutiotuumaisen Clevelandin saasteversio ei ole tehdaskuntoisena erityisen houkutteleva, mutta Mika on päivittänyt omaansa tuntuvasti lisäpuhtia. Kolmivaihteisen FMX-automaattivaihteiston Mika vei eräälle paikalliselle laatikkomiehelle läpikäytäväksi ja samalla siihen asennettiin shift kit. Alusta: Alkuperäinen, kaikki jouset ja tukivarret vaihdettu uusiin alkuperäistä vastaaviin, taka-akselilla omavalmisteiset traction barit. Seuraavaksi on tarkoitus panostaa alustaan, joka ei Mikan mukaan ole ihan riittävän tätä päivää, vaikka sinne onkin vaihdettu kaikki jouset ja tukivarret uusiin alkuperäistä vastaaviin. Myös kampiakseli on edelleen alkuperäinen, samoin veivit. Kannet ovat pienipalotilaiset Edelbrockin Performer RPM:t, rullavipat on poimittu Scorpionilta ja hydraulinen rullanokka Howards Camsilta samoin kuin siamilaiset nostajatkin. 50 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Ford Mustang Convertible ’73. ”Itse asiassa samaan syssyyn tehtiin vielä toinen samanlainen varalaatikko hyllyyn valmiiksi”, Mika tokaisee. Suunnitelmat ovat kuitenkin vielä ihan auki”, Mika tuumii. ”Tilasinhan minä autoon uudet penkinpäällisetkin, mutta käytännössä olen saanut antaa kaiken huomioni tekniikalle, joka sitä kyllä eniten kaipasikin. Perävälitys on nyt 3,25:1, eli enää se ei ole mikään varsinainen matka-auto. Omavalmisteiset traction baritkin Mika on lisännyt taka-akselia tukemaan. Satasen vauhdissa kierrokset ovat noin 2800 paikkeilla”, Mika kuvailee. Jakopää on Comp Camsilta ja starttimoottorina palvelee Powermasterin tuote. Viimeisimpiin Mikan tekemiin päivityksiin kuuluvat MSD:n 6AL-sytkävehkeet
USA-CARS .fi Puh. ??. ??. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 040 506 9008, 99533 1 561 4800 130 , vain 4c/Min. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Amerikan Rauta T-paita Koot S-3XL Supermarket.fi Edelliset numerot Vuodesta 2012. . Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??. ??. . ??. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Seija ja Tapani Iivanainen • Puh. ??. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. +1 561 632-5153 • Email benzboy@benzboy.com WWW.BENZBOY.COM KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. ILMAN VÄLIKÄSIÄ SUORAAN USA:STA Amerikan autot, 4x4 Pick-upit, Moottoripyörät, Varaosat, Tuning, Erikoisvanteet, Ebay. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! 37 90 29 90 8 90. . ??. arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. ??. Osta suoraan ilman välikäsiä! Tilaustyönä etsimme juuri sinulle sopivan yksilön. ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. ??. . Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh
P ir t eä pelikone 52 AMERIKAN RAUTA 2/2020
WILLYS GASSER ’41. Kun törmää hausjärveläisessä maalaismaisemassa flake-maalattuun gasseriin, on tunnelma sanalla sanoen epätodellinen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 53 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Auton takaa paljastuu mies nimeltä Juha Savolainen sekä mystinen Road Z:ksi nimetty kilvanajotiimi, johon kuuluvat hänen lisäkseen etumoottori-dragsterin puikoissa viihtyvä Timo Heiskanen sekä Juha Vasankari
Auto valmistui vuonna 2010. Hetken aikaa oli hiljaista ja sitten langan toisesta päästä kuului, että rakennetaan sulle sellainen”, Timo jatkaa. Se oli ollut myynnissä milloin missäkin sillä seurauksella, että joka kierroksella siitä oli hävinnyt joitakin osia. Kiertolainen kotiin. Kävimme siellä turistina vuonna 2015 ja totesimme kekkereiden olleen niin hyvät, että paikan päälle pitää päästä auton kanssa”, Juha kertoo tulevan kesän suunnitelmista. ”Willyksen tarina alkoi, kun istuimme Timon kanssa Korsossa jossain huoltoasemalla ja totesin saaneeni vihiä, että tällainen kilpurin raakile olisi kaupan. Ajoimme kahdesti runkorajan alle, mistä tietysti rangaistiin”, Timo muistelee. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Silver Dollariksi nimetty putki on taas tarkoitus herätellä kilparadoille. Juhalla oli ensimmäisellä kaudella muita kiireitä, mutta vuonna 2011 hän hyppäsi kisakuvioihin mukaan. ”Aiomme osallistua sen kanssa tämän vuoden heinäkuussa Santa Podissa järjestettävään Dragstalgiaan. Kuitukoppainen auto oli tuotu Suomeen aikoinaan Ruotsista, minkä jälkeen sille oli ehtinyt kertyä vähän kiertolaisen mainetta. ”A loitin kiihdyttelytouhut aikoinaan Litjan Mikan kanssa Super Gas -luokassa. Paremmin tutustuttiin, kun sain houkuteltua hänet tekemään minulle nostalgiadragsteria”, komppaa saman pöydän ääressä istuva Timo. Kerran sitten törmäsin varikolla Heiskasen Timoon, juttu rupesi luistamaan ja kaikki tämä hulluus on seurausta siitä, eli Timon syytä”, Juha röhähtää nauramaan. Ovipahvien, vaihteistotunnelin ja takasisälokasuojien ruututikkaillut verhoilut luovat aavistuksen kustom-henkistä tunnelmaa. Näin telkkarista Jesse Jamesin Monster Garage -ohjelmassa rakennetun Hot Dogster -etumoottorikilpurin ja soitin Juhalle, että tuollainen olisi hieno. Huomiota on kiinnitetty aina pienimpiinkin yksityiskohtiin, kuten ovenkahvoihin. ”Se sai alkunsa yhtenä juhannuksena saamastani päähänpistosta. Seuraavalla kerralla menimmekin kuitenkin paikalle trailerin kanssa ja toimme sen kotiin.” 54 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Willys Gasser ’41. ”Ensin siinä oli vaparipikkulohko ja seuraavaksi duunasimme siihen ahdetun metanolipikkulohkon, joka sitten räjähti Alastarossa. ”Se oli vähän liian raju, kun autossa on 7,5 sekunnin runko. Kaikki painoi ihan perkeleesti. Auto on hänellä edelleen, tosin rullaavana, sillä moottori on jatkanut matkaansa eteenpäin. Timo vastasi siihen enempiä empimättä, että eiköhän me oteta se talteen”, Juha muistelee. Kausi päättyi oman luokan, eli Super Pro ET:n mestaruuteen. ”Kun kävimme katsomassa sitä, niin eihän se näyttänyt oikein miltään. Sitten meillä ei ollut kauheasti vaihtoehtoja, joten tartuimme Paavolan Sepolla tarjolla olleeseen ahdettuun 540-kuutiotuumaiseen metanoli-isolohkoon”, Juha kertaa. Vaikka kyseessä on kilpuri, ei detaljoinnista ole tingitty. Siinä oli esimerkiksi sinkitystä pellistä tehdyt sisälokarit ja kuitukittiä leivottuna joka paikkaan
Ostohetkellä flippi oli kolmessa osassa, eli lokasuojat ja keskiosa olivat irrallaan, mutta ne leivottiin yhdeksi palaksi. Perinteinenkin konepeitto päätettiin kuitenkin jättää sillä idealla, ettei jokaista pientä remonttia varten tarvitse välttämättä nostaa koko keulapalaa pois. Ovista oli leikelty vähän kummallisesti paloja pois, ja niitä joutui korjailemaan aika lailla, jotta sai ylipäätään saranat kiinni. Kilpureiksi tarkoitettuihin autoihin koreja on valmistettu myös huomattavasti ohuempina ja kevyempinä. Pyörittyämme Timpan kanssa hetken sen ympärillä tuumasimme, että eiköhän me riipaista tuo koppa pois ja hylätä runko kokonaan”, Juha avartaa projektin alkumetrejä. ”Kori ei ollut mikään priima, ja siinä näkyi monenlaisen sepän kädenjälkeä. Kuvaushetkellä kone ei ollut vielä käyntikuntoinen, mutta kyllä tästä aika hyvän käsityksen saa, mitä tuleman pitää. Luokitukseltaan se on käytännössä katurunko, mutta kaaret ovat Chromolya ja ne ovat ihan kisamitoissa. ”Olin tilannut Amerikasta valmiiksi kuvat ja piirustukset. Voimansiirto tapahtuu Powergliden, Fordin 9" perän ja Strangen vetareiden välityksellä. Uuden rungon valmistaminen alkoi visiitillä rautakauppaan, josta hankittiin materiaaliksi 50x100millistä RHS-putkea. Kuitukoppa oli paksumpaa saatavilla olevaa mallia, eli niin sanottu katukoppa. Penkinrunko kiinnitettiin pääkaariin, jolloin lattiapellit pystyy purkamaan pois penkkiä irrottamatta, jotta pääsee vaihteistoon käsiksi”, Juha kuvailee. Myös konepelti oli alanurkistaan hieman vajaa, mutta tein siihen alumiinipellistä jatkon”, Juha listaa. ”Me ei suoraan sanottuna vielä siinä vaiheessa tiedetty ihan tarkkaan itsekään, mikä tästä tulee. Autossa oli putkirunko, mutta se joutui hylkyyn heti alkumetreillä. Korissa on sekä normaali konepeitto että flippiosa. Takasisälokasuojat muotoiltiin uusiksi pellistä samoin kuin tulipelti, johon Juha ajeli sikkikoneella Willyksen logon jäykisteeksi. Kuitukittiä oli käytetty varsin huolettomasti ja esimerkiksi takaluukun rangan sisälle oli lyöty täytteeksi tavaraa aina lyijykynistä lähtien. ”Se painoi ihan valtavasti. Lisäksi konehuoneessa olleet eturunkoputket olivat niin kapealla, ettei sinne olisi saanut kunnolla moottoria väliin. Ei sillä ole tarkoitus mitään liimaratahommia vetää.” Palkkirunkoon tehtiin kavennettu takaosa, jotta alle mahtuvat tarvittaessa isommatkin pallot. Kyseessä on metanolikäyttöinen Chevyn 396-isolohko 6–71-ahtimella. Me ei suoraan sanottuna vielä siinä vaiheessa tiedetty ihan tarkkaan itsekään, mikä tästä tulee. 55 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Mulla oli ollut toisessa vastaavassa autossa Chromoly-runko, jota pystyin liikuttelemaan itsekseni, mutta tuota nostellessa piti olla neljä ukkoa, eikä siinä ollut edes akselit kiinni. Nyt voidaan todeta, että lentokenttäkilpuri siitä lähinnä tuli. Nyt voidaan todeta, että lentokenttäkilpuri siitä lähinnä tuli. Rautakaupasta uusi runko. Uuden tulipellin myötä sai myös kaivattua lisätilaa virranjakajalle
Make laskeskeli asevelihinnan ja ostin sen pois pienellä riskillä tietämättä tarkalleen, mitä edes ostin. Kiitos: Petri Tuoviselle pinstriping-yhteistyöstä. 6–71-remmiahdin lainattiin Timon dragsterista. Kun auto oli nipussa, niin hioin pinnat suoriksi ja kiillotin ne”, mies kuvailee uskomattoman hyvin onnistunutta budjettimaalaustaan. Jos paukut vielä riittävät, niin vaihdamme reissun jälkeen moottorin takaisin Willykseen ja koetamme ehtiä ajamaan vielä tälläkin jossain.” Mihinkäs tuo Willyksen nimi ”Slot Machine” muuten oikein viittaa. Alusta: Flake-maalattu omavalmisteinen palkkirunko, Chromoly-turvakaaret, takana ladder bar -tuenta, edessä Ford F-1:n etuakseli pitkittäisin lehtijousin, etuakseli flipattu jousipakkojen alapuolelle, Speedway Motorsin coiloverit. Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana. Valmiiksi kromatun Vegan ohjaussimpukan Juha löysi eBaysta. Käyntikuntoon saakka autoa ei ole vielä ehditty saattamaan, mutta sekin on suunnitteilla tulevalle kesälle. ”Tuo moottori menee nyt ensiksi Timon dragsteriin, jolla lähdemme heittämään sen Santa Podin Dragstalgia-keikan. Renkaat: Edessä Vredestein Sprint Classic 155 R15 82S, takana Hoosier Drag 32.0/12.0-15. ”Se oli lämmin kesä ja maalailin melkein kuukauden päivät osia aina yhdet kerrallaan. Vanteet: Edessä 15" Halibrandit, takana 15" Slot Magit. ”Tekniikka alkoi löytyä, kun kyselin Laakkosen Makelta Racers Placelta, olisiko hänelle jäänyt nurkkiin mitään hauskaa. Iskareiksi Timo tilasi Speedwaylta coiloverit. Faktat Willys Gasser ’41 • Omistajat: Juha Savolainen ja Timo Heiskanen, 53 vuotta molemmat • Paikka: Hausjärvi. Voimansiirto: Powerglide brake-koneistolla, Fordin 9" perä, Strangen vetoakselit. ”Noh, kun sitä oltiin hakemassa, niin myyjä vitsaili, että siihen saa hakata rahaa kuin pelikoneeseen, ja sikäli se on kyllä osoittautunut ihan nimensä veroiseksi”, Juha valaisee. Kone oli tullut Makelle vasta hiljattain, eikä hän ollut ehtinyt syventyä sen sielunelämään tarkemmin. Etujousiin jäi vanhoista F1:n jousista norrat ja niihin löytyi Motonetistä juuri hyvänmittaiset peräkärryn jouset. ”Taka-akselin kuori oli minulla valmiina, samoin välitykset, spooli ja klumppi. Hän oli aikeissa dynottaa sen, mutta sanoin, että älä tee vielä mitään, vaan kerro sille hinta sellaisenaan. Rattiputki ja ohjausvarret tilattiin niin ikään valmiiksi kromattuina Speedwayltä. ”Etuakselin sain yhdeltä kaverilta, joka asuu tässä samalla kylällä. Sen suurempaa nostalgialuokissa ei sallita. Jarruiksi laitettiin Chevroletin levyt Volvon nelimäntäisin satuloin. Fleikit ja lakat on kaikki vedetty siellä. ”Vihreää flakehilettä tuli tilattua vähän reilusti. Kilon pussista ei mennyt lopulta kuin kolmisensataa grammaa. Aluksi voimanlähteestä oli tarkoitus tehdä vaparimetanolikone, mutta lopulta ahdin määräsi tahdin tässäkin projektissa. Moottori: Metanolikäyttöinen Chevy 396 cid BB V8, 6-71-ahdin, rullanokka, rullakeinut, ARP:n pultit. Tekniikaksi sika säkissä. Laatikoksi pultattiin tiimin varalaatikkona toiminut breikkikoneistolla varustettu Powerglide, jota hämmennetään TCI:n kahvamallisella kisashifterillä. Etuakseli flipattiin lehtijousipakan alapuolelle”, alustaratkaisujen listaus jatkuu. Sisusta: Kuppipenkit, mustat ruututikatut keinonahkaverhoilut ovipahveissa, kardaanitunnelissa sekä takasisälokasuojissa. 56 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Willys Gasser ’41. Takana on myös levyt ja käsijarrukin me laitettiin vähän vitsillä, kun kyseessä on kuitenkin katuauto”, Juha naureskelee. Kun katselee Willyksen todella komeaa maalipintaa, ei meinaa millään uskoa, että Juha on maalannut sen itse omassa puutarhateltassaan. Oli riittoisaa tavaraa”, Juha opastaa. Hän vastasi, että varastossa olisi yksi Camarosta lähtöisin oleva rautalohkoinen 396-isolohko, ja sehän oli juuri passeli näihin nostalgiahommiin. Kori: Lasikuituinen ’41 Willyksen uustuotantokori, sekä perinteinen konepelti että flippikeula, levennetyt takapyöränkotelot. Puutarhateltassa maalattu. Kun rupesin purkamaan sitä, niin sieltähän paljastui hyvää palikkaa; rullakeinua ja rullanokkaa ja kaikki pultitkin olivat ARP:n kamaa”, Juha kiittelee onneaan. Se on Ford F-1-avolavasta ja siihen tuli spindelit Speedwaylta
klo 9-17 su 3.5. motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMANA RALLIAUTOT RAUTAESIRIPUN TAKAA JAPSIPYÖRÄT 60 VUOTTA SUOMESSA “MUSEOIÄSSÄ” Tänä vuonna museoiän täyttävät ajoneuvomallit AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. klo 10-17. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 20 € Avoinna la 2.5
2Fast 2F urious SALEEN S281 S/C HH SPECIAL EDITION ’03. Sami Viitanen löysi vahingossa netistä tuoreen, mutta harvinaisen Saleenin Hollywood Horsepower -erikoismallin, jollaisia valmistettiin vain 18 kappaletta firman autojen runsaan valkokangasnäkyvyyden kunniaksi. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 58 AMERIKAN RAUTA 2/2020
2Fast 2F urious 59 AMERIKAN RAUTA 2/2020
”Mullehan tuli ihan sattumalta vastaan se uudempi hopeanvärinen S281 3V ’07, kun katselin ihan muita Mustangeja, Rousheja ja sellaisia.” Loppu on siltä osin historiaa, ja sanomattakin lienee selvää, että Samista tuli tuon uudempaa S-197-mallipolvea edustavan Saleenin omistaja. Takaluukun musta teippi on Samin lisäämä juttu. Vahinkolöytö. Sen jälkeen Sami ajautui useammaksi vuodeksi Lexuksien pariin, mikä kuulosti siinä vaiheessa aika erikoiselta vedolta miehelle, joka oli aiemmin harrastellut ’65 Thunderbirdiä ja ’69 Cougaria. M onet lukijat muistanevat Samin ’88-mallisen stroker-koneisen ”Police Interceptor” Mustangin Amerikan Raudan sivuilta vuosien takaa. Sehän oli harrastaja, keneltä tämä tuli, miehellä oli kaikkiaan kolme tämänkorista Mustangia”, Sami selittää. 60 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Saleen S281 S/C HH Special Edition ’03. Ihmettelin, miksi tässä oli ihan erilainen takapuskuri kuin muissa Saleeneissa, ja putkisto päättyi keskelle. Selvisi, että tämä oli tosiaan yksi 16:sta valmistuneesta Redfire-punaisesta HH:sta, loput kaksi olivat Lizstick Red -sävyisiä. Päädyin sitten Saleen-sivustolle, josta kävi ilmi, että auto olikin harvinainen Hollywood Horsepower Limited Edition”, Sami selittää päätymistään punaisen New Edge Saleenin omistajaksi. Takavalot Samin autossa on vaihdettu ’01 Cobran amber-värisiin ja peilit sirompiin Terminator Cobran versioihin. Saleenin erottaa tavallisista GT-Mustangeista selkeimmin omasta korisarjastaan, johon kuului myös komposiittikonepeitto. ”Aloin sitten varmistella asiaa eri puolilta, kun sillä autoa kaupanneella ei ollut mitään tietoa siitä, ettei tämä ole perusvarusteinen Saleen. Saleenin rakentelemat Mustangit yksilöidään numeroimalla aivan kuten tehdasvalmisteisetkin versiot. ”Auto oli myynnissä Oxnardissa, jossa aiemmin minulle sekä sen Cougarin että FoxMustangin Suomeen tuottanut Jarmo Palonen kävi sitä kahteen kertaan katsomassa ennen kuin autosta saatiin tehtyä kaupat. Kauppojen tekoa hidasti se tosiasia, että myyjällä oli autosta velkaa, ja hänen piti ensin saada maksettua loppuvelka pois, jotta sen myyminen Suomeen onnistui. ”Vuotta myöhemmin rupesin sitten katselemaan sen uudemman rinnalle ’03–04 Terminator Cobria, joissa on se uudempi 4V-tekniikka, kun tuli tämä jutun yksilö vastaan. Pari vuotta takaperin Lexukset oli kuitenkin myyty, ja alkoi paluu sinisen ovaalin tuotteiden pariin, eikä kyse ollut ihan siitä niiden tavallisemmasta päästä. Kalifornian Irvinessä toimiva Saleenhan on Formula-kuljettaja Steve Saleenin vuonna 1983 perustama, nimenomaan Mustangien rakenteluun erikoistunut yritys, joka on tunnettu omien Mustangiin pohjautuvien erikoispainostensa tekemisestä, mutta on valmistanut myös kokonaan omaa Saleen S7 -superautoaan sekä toiminut Fordin tehtaan alihankkijana Ford GT -mallin valmistuksessa. Sittemmin olen saanut selville, että ainakin pari niistä on jo ajettu romuksi.” Vuonna 2003 Yhdysvalloissa elettiin Import Tämännäköinen takapuskuri keskelle johdettuine pakoputkineen oli vain Hollywood Horsepower -erikoismallissa
”Tilasin Saleenilta window stickerin jo ennen kuin olin sopinut autosta edes kauppoja. Hollywood Horsepower Limited Edition -pakettiin kuuluivat uutena samankokoiset ja muutenkin samanmalliset vanteet kuin Samin autossa on nyt, mutta kromattuina. Ihan oikea muskeliauto siis. ”Tähän on vaihdettu jossain vaiheessa SLP:n putkisto, HH:n Saleenin nimellä myyty loppuosahan on alun perinkin Magnaflow’n tekemä. Ainoa optio, joka tähän autoon oli otettu Holly wood Horsepower -paketin lisäksi, olivat 13-tuumaiset etulevyjarrut. ”Maximum Motorsportin osat oli myös laitettu jo Jenkeissä. Rungonyhdistäjät ovatkin ihan ehdoton modi näihin, kun näissä on niin löysä tämä kori. Onneksi oli tehty jo”, Sami kiittelee. Peilien kehykset ja takasiiven jouduin maalauttamaan uudelleen, samoin toisen C-pilarin, josta oli lakka kuoriutunut pois”, hän jatkaa. Vuonna 2003 teattereihin tulleeseen 2Fast 2Furiousiin ujutettiinkin mukaan rutkasti jenkkimuskelia, ja nyt jo edesmennyt Paul Walkerkin ohjasti siinä myös ’69 sYc Camaroa. Ulkoisesti Saleen S281 erosi tavallisesta GT-Mustangista kuitukonepellin, erilaisen etupuskurin, helmat, takapuskurin ja C-pilarin peitteet sekä lisäilmanottoaukot ja takaspoilerin sisältäneen korisarjansa osalta. Vanteina alla olivat alkuperäisen tyyppiset, mutta mustat 18-tuumaiset, ja kaupassa mukana tulivat myös ne samannäköiset kromatut. Erikoismalli. Toki Saleenkin halusi osansa fastandfurioushypestä, ja lanseerasi S281-mallistaan erityisen Hollywood Horsepower Editionin. ”Walker oli tiettävästi kova Saleen-mies, jolla oli omassa isossa autokokoelmassaan useampi Fox-Saleen”, Sami kertoo. Alustaa oli paranneltu jäykemmät jouset ja iskarit sisältävällä Saleenin alustasarjalla ja paksummilla kallistuksenvakaajilla. Sisältä löytyivät Saleenin omat sporttipenkit, lisämittarit sekä Saleenin matot, mittarinpohjat, vaihdekepin nuppi ja poljinpinnat. Sitä ei oikeastaan kerrottu julkaistun pelkästään 2Fast 2Furiousin takia, vaan sen kunniaksi, että uudet Saleenit esiintyivät samana vuonna kolmessakin eri isossa elokuvassa. ”Sen jälkeen, kun auto tuli Suomeen viime huhtikuussa, siihen vaihdettiin kaikki nesteet ja tehtiin täydellinen perushuolto. Ajovalot vaihdoin myös alkuperäistyylisiin, jotka sopivat kokonaisuuteen paikallaan tullessa olleita tarvikeksenoneita paremmin.” Pieniä parannuksia. Tavallinen Saleen S281, jonka numerokoodi muuten juontuu yksinkertaisesti moottorin tilavuudesta kuutiotuumissa, oli varustettu vapaastihengittävällä 4,6-litraisella Modular-kasilla. 61 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Mähän laitoin siihen myös tuon MoSaleenin ylimääräisen ahdinhihnapyörän, joka estää remmin luistoa, ja tehokkaammat MSD:n puolat sekä muokkasin ilmanputsaria katkaisemalla sen air silencerin pois. Mielenkiintoisena detaljina muuten, se 2Fast 2Furiousissa ruttaantunut punainen SaleenMustang oli ilmeisesti oikeasti ’99-mallinen, alkuaan keltainen S281 Extreme, joka päivitettiin elokuvaan ulkoisesti uudeksi, Lizstick Red -väriseksi Saleeniksi. Ilman lisähintaa nopeimmille halukkaille tarjottu paketti sisälsi leveämmät 10-tuumaiset takavanteet ja leveämmät renkaat sekä erilaisen takasiiven, ja omanlaisensa takahelman sen keskelle päättyvällä putkistolla. Toki Saleenkin halusi osansa fastandfurioushypestä, ja lanseerasi uuteen Mustangiin pohjautuvasta S281-mallistaan erityisen Hollywood Horsepower Editionin. Edessä olleen tarvikelipan heitin menemään ja katossa olleen mustan teipin revin pois. Sitä toiselta puolelta roikkunutta putkistoahan passailtiinkin kahdeksan tuntia auton tultua Suomeen, kun ei vaan sopinut silmään, että se oli vinossa. Sen jälkeen tuohon hieroi uuden ohjelman Lisäätehoa.fin Juha-Pekka Viitanen.” Paranteluiden jäljiltä tehoa pitäisi tulla nykyisellään noin 415 hevosvoimaa, joten Saleen liikahtaa varsin mukavasti. S281 S/C, kuten Samin yksilö, sisälsi – kuten arvata saattaa – myös Lysholmtyyppisen ruuviahtimen, ja Saleenin tekemien muiden piristysten myötä mallin huipputehoksi luvattiin 375 hevosvoimaa. Tuning -buumin kuuminta aikaa, ja pikkubudjetilla tuotettu The Fast and The Furious oli räjäyttänyt potin samaan tapaan kuin American Graffiti 30 vuotta aiemmin. Ulkoisesti tätä kyseistä yksilöä, valmistusnumeroltaan 270, joka siis sisältää kaikki vuonna 2003 valmistuneet Saleen Mustangit, oli muokattu vaihtamalla peilit sirompiin Terminator Cobran versioihin ja takavalot ’01 Cobran amber-värisiin. Täytyy kyllä myöntää, että musta sopii kokonaisuuteen paljon leikkiautomaista kromivannetta paremmin. Ykkösosan tähdistä oli hyvää vauhtia tulossa superstaroja, ja yhtäkkiä kaikki, mukaanlukien amerikkalaiset viripajat ja osavalmistajat olivat kiinnostuneita aiheesta, olihan muuten niin kovin japsiautopainotteisen elokuvan yksi tähtiautoista Vin Dieselin ohjastama musta ’70 Charger. Suorituskyky olikin melkoisen hyvä, nollasta sataan Saleenin kerrottiin kiihtyvän 4,5 sekunnissa ja varttimailin sujuvan 12,9 sekuntiin. ”Mullahan on mennyt kaikenlaiseen putsailuun, kiillotteluun ja viimeistelyyn 300 tuntia. Niitä olivat Hurjapäätkakkososan ohella Morgan Freemanin ja Jennifer Anistonin tähdittämä Bruce Almighty sekä Harrison Fordin ja Josh Hartnettin tähdittämä Hollywood Homicide. Hauskaa kyllä, tuo HH-erikoismalli ei maksanut aikoinaan mitään extraa, oli vaan tiedettävä homma ja oltava nopea, kun sitä tilaili”, Sami selittää. Takaluukun alaosan sen sijaan teippasin mustaksi, ja vaihdoin maskin Mach 1 -tyyliseen merkittömään
Hinnat ovat tosiaan jo nousussa, eikä lisää tule, sillä kyseessä ei ole mikään aftermarket-korisarjarakennelma, vaan ihan omalla valmistenumerollaan virallisten jälleenmyyjien kautta myyty erikoismalli, jonka hinta uutenakin oli jotain ihan muuta kuin perus-Mustangin. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Saleen S281 S/C HH Special Edition ’03. Nämä 1999– 2004 New Edge Saleenit ovat USA:ssa kaikkein suosituimpia malleja harrastajien ja keräilijöiden keskuudessa, joten arvo tuskin on ainakaan laskemaan päin. Saleen-tunnuslaattojen lisäksi Samin autosta löytyy kojelaudasta myös itsensä Steve Saleenin nimikirjoitus. Tämä punainen, joka on yksi 18 valmistuneesta samanlaisesta, on ollut siellä esittelyautona. Vuonna 2003 Saleen Mustangeja valmistui kaikkiaan 400 kappaletta, joista tällä ahdetulla tekniikalla 128, joten kyse on jo ilman Hollywood Horsepower -varustelua melkoisen harvinaisesta laitteesta, ja mitään valtavia muutoksia autolle tuskin kannattaa tehdä tulevaisuudessakaan. Suomessa tiettävästi on tämän lisäksi vain yksi tuon aikakauden Saleen”, Sami kertoo. ”Kevään mittaan tarkoituksena on vaihtaa taakse isommat 13,25” Baerin levyt, kun nuo nykyiset näyttävät avonaisten vanteiden takana niin pieniltä”, Sami kertoo nauraen. Samin autoon on lisäksi erikoistilattu eteen kaksiväriset nahka-alcantarapenkit. ”Hauska juttu, joka kävi jälkikäteen ilmi, oli se, että nämä molemmat mun Saleenit on ostettu uutena Galpin Fordilta Kaliforniasta. Lisämittareiden ohella Saleen poikkeaa sisältä perusMustangeista omien mittarinpohjiensa, mattojen, erilaisten polkimien sekä vaihdekepinnupin ja useiden korin värillä maalattujen osien osalta
Voimansiirto: 5-vaihteinen Tremec TR3650 -manuaali, Saleenin vaihdevälinlyhennin, 8,8" lukkoperä 3,27:1 välityksellä. Teho: Noin 415 hv. Vanteet: Saleen Five Spoke 9x18" ja 10x18", mustat. Kiitos: Esa Kurikka, Antti Salminen ja Juha-Pekka Viitanen, kiitokset myös Mariavaimolle siitä, että on jaksanut kuunnella jatkuvaa höpöttelyä Saleeneista. Tämä punainen, joka on yksi 18 valmistuneesta samanlaisesta, on ollut Galpin Fordilla esittelyautona”, Sami kertoo. 63 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Faktat Saleen S281 S/C ’03 • Omistaja: Sami Viitanen, 45 • Paikka: Teisko. Kori: Saleenin etuja takapalat, Saleenin komposiittikonepeitto, Mach 1 -tyyppinen merkitön maski, Saleenin sivuhelmat, Saleenin louverseilla varustetut sivuscoopit, Saleenin C-pilarimuutos, Terminator Cobran sivupeilit, ’01 Cobran amber-takavalot, Saleen S281 -takasiipi. Alusta: Saleenin Racecraft -alusta progressiivisin madallusjousin, Saleenin N2-iskarein, uretaanipuslat, Maximum Motorsportin täyspitkät rungonyhdistäjät, Saleenin paksummat kallistuksenvakaajat, Maximum Motorsportin camber/caster-levyt. Samin autoa on piristetty Saleen-varustelujen lisäksi SLP-putkistolla, MSD-puolilla ja uudella viriohjelmalla sekä MoSaleenin lisähihnapyörällä, joka ehkäisee ahtoremmin luistoa. Renkaat: Continental Extreme Contact DWS 265/35 ZR18 edessä, 295/35 ZR18 takana. Jarrut: 13" Saleenin levyt edessä, vakiolevyt takana (tulossa kesäksi 13,25"). 4,6-litraisen Modularin päällä lepää se merkittävin lisätehoa tuova Saleen-varuste, Series IV -ruuviahdin. Sisusta: Saleenin nahka-alcantaraverhoillut sport-penkit, Saleenin vaihdekepinnuppi, Saleenin 200 mph nopeusmittari ja valkoiset mittarinpohjat, Saleenin ahtopaineja imuilmanlämpömittarit, Kenwoodin uudempi 2DIN-kokoinen soitin, paremmat kaiuttimet ja subbari, Saleen-lattiamatot, Saleenin polkimet. Moottori: 4.6 2V SOHC Modular V8, K&N:n Saleen-vapaavirtaussuodatin, Saleen Series IV -ruuviahdin välijäähdyttimellä, MoSaleenin ylimääräinen kiristinhihnapyörä, customohjelma, MSD-puolat, SLP-putkisto x-putkella, 3-rivinen alumiinijäähdytin
UJOILLE Ei 64 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Raaseporissa asuvan Tom Holmin SS Impala ei ole ujon miehen auto. CHEVROLET IMPALA SS ’63. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 65 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Huomioarvon takaavat paitsi LS6-isolohkon anteeksipyytelemätön äänimaailma myös ferrarinharmaan maalipinnan rinnalla hehkuva kirkkaanpunainen sisusta sekä pronssinsävyiset modernit vanteet
Hän yritti myydä sitä, muttei se mennyt kaupaksikaan. Latolöydön matka nykyasuunsa kesti noin vuoden. 66 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet Impala SS ’63. Enää Holmen’s Garagen toiminta ei mahdu omakotitalon kellariin, vaan toiminta on siirtynyt isompiin hallitiloihin. Impala oli latolöytö, jonka eräs Tomin tuttu toi aikoinaan Jenkeistä. Oli minulla ollut pyöriä 70-luvullakin, mutta silloin ne olivat japanilaisia. Klassinen olemus lähentyi nykypäivää Ferrarin värikartasta löydetyllä harmaalla värisävyllä sekä Concept One -vanteilla, jotka saivat ylleen Corvettesta tutun pronssin sävyn. Pian sain töitä myös Sisu-autolta, mutta pidin omaa pajaani siinä sivussa. R aaseporilainen Holmen’s Garage on hieno esimerkki siitä, millaisiin lopputuloksiin koko perheen yhteinen harrastustoiminta voi johtaa. Kyseessä on aito SS-malli, joka oli ostohetkellä varsin patinoitunut, muttei kuitenkaan huono. Aina niitä on kuitenkin ollut joko enemmän tai vähemmän. Kerran piti ostaa Harrikka vuonna 1974, mutta diileri oli silloin Turussa, emmekä löytäneet sinne koskaan”, mies nauraa. Projektin sai läpivietyä helposti yksinkin. Kun kuvioihin tulivat uudemmat mallit, niin pikkuhiljaa se ei ollutkaan enää niin hauskaa. Vaimonikin ajaa ’01-mallisella Chevrolet Tahoella, joka on ollut hänellä jo 12 vuotta.” Ladosta löytynyt. Talon kellarissa oli hitsauspaja, jonka päätin valjastaa pieneksi autokorjaamoksi. ”Hänen tarkoituksenaan oli kunnostaa se itse, muttei hänellä ollut siihen koskaan aikaa. ”Moottoripyörät veivät tuolloin voiton, koska ne olivat niin paljon nopeampia rakentaa. Vaimoni ompeli ensimmäisen auton sisustan vuonna 1987”, Tom taustoittaa. Kun yhdessä vaiheessa tein hänelle hommia, niin hän ehdotti, että Ajoimme auton toiseen halliin purkamista varten, ja kun menin sinne seuraavan kerran, niin poikani oli jo ehtinyt purkaa sen paljon pidemmälle kuin olin itse kaavaillut. Siinä vaiheessa mielenkiinto alkoi kohdistua enemmän kaksipyöräisiin ja nimenomaan Harley-Davidsoneihin. Tom Holmin isännöimän yrityksen tiloissa harrastavat myös perheen pojat, ja kun vaimo vielä pyörittää omaa verhoilualan yritystään, ei autoprojekteihin tarvita ulkopuolista apua edes näyttelytasoisten sisustojen loihtimisessa. ”E28 ja E30 olivat ne mallit, joita rakensin eniten. ”Täytyy jäädä aikaa myös harrastamiselle”, Tom huomauttaa viisaasti. Myös amerikkalaiset autot ovat olleet kuvioissa aina 70-luvulta saakka, vaikkakin välillä hieman taka-alalla. Paja on varsin omavarainen – jos jotain teetetään muilla, johtuu se lähinnä siitä, ettei oma aika riitä kaikkeen. ”Itselläni on aina ollut jonkunlainen jenkki ja pojista on tullut vähän samanlaisia. ”Asuimme 80-luvun alussa Ruotsissa, mutta päätimme palata kotiin vuonna 1985, kun huomasimme vielä nykyäänkin kotinamme toimivan talon tulleen myyntiin. Harrastepuolella hän oli 90-luvun alussa aktiivisesti BMW-mies, jollaisena monet muistavat Tomin edelleenkin
Projekti aloitettiin purkamisella elokuussa 2016. Kyseinen 454-isolohko on malliltaan LS6, joka oli alun alkaen Corvetten isänäkin tunnetun Zora Duntovin kisakäyttöön vuonna 1971 suunnittelema voimanlähde. Eikä korissakaan paljoa korjattavaa ollut, jalkatilaan laitettiin muutama paikka, samoin kontin pohjaan ja takaluukun reunaan. Eteen vaihdettiin uudet putkitukivarret ja taka-akselin tuenta päivitettiin nelilinkkiseksi. enkö voisi ottaa korvauksena Impalan. Niissä Tom palasi sikäli juurilleen, että kyseinen vannemalli on käytännössä suunniteltu 3-sarjalaiseen Bemariin. Ajoimme auton toiseen halliin purkamista varten, ja kun menin sinne seuraavan kerran, niin poikani oli jo ehtinyt purkaa sen paljon pidemmälle kuin olin itse kaavaillut. Näin ollen Holmien 4L80E-valintaakaan ei ole syytä pitää millään muotoa pyhäinhäväistyksenä. Tuo tuttavani menehtyi sittemmin onnettomuudessa, joten ajattelimme senkin puolesta kunnioittaa hänen suunnitelmaansa toteuttamalla sen”, Tom perustelee tekniikkavalintaa. Autohan on siis suurimmilta osin nuorimman poikani Micaelin käsialaa”, Tom huomauttaa. Alustaa madallettiin kaksi tuumaa alkuperäistä lyhyemmillä jousilla. Saatoin vain todeta, että tästä tuli sitten tämän mittakaavan projekti. Kokoa vanteilla on edessä 10 x 19 ja takana 11,5 x 19 tuumaa. Vanhan koulukunnan LS6. Eikä se huono valinta olekaan. Impalan kori irrotettiin rungolta, mutta lopulta runkoa ei edes hiekkapuhallettu, koska se osoittautui niin hyväkuntoiseksi. Chevroletin lippulogoilla varustetuin keskiöin niitä voi äkkiseltään erehtyä luulemaan Corvetten vanteiksi, varsinkin kun niihin valittu pronssinen värisävy on poimittu Corvetten värikartasta. Jarruiksi asennettiin joka kulmaan Wilwoodin 12,19-tuumaiset Dynalite-levyjarrut nelimäntäisillä satuloilla. Erikoista kyllä, sen perään sai tehtaalta myös automaattivaihteistoa. Olen nähnyt maailmalla rakennettuja kokoonpanoja, joissa sitä on käytetty, mutta Suomessa en muista törmänneeni siihen aiemmin”, Tom tuumii. 67 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Tom ja hänen toinen poikansa Niclas suunnittelivat pitkään kaksiväristä toteutusta. ”Purku tapahtui itse asiassa niin nopeasti, etten oikein ehtinyt siihen itse edes mukaan. Auton edellinen omistaja oli tuonut sen maahan yhdessä auton kanssa ja hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan oli istuttaa se pellin alle. Korin väriksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja. Minä olin ajatellut, ettei sitä purettaisi lainkaan kokonaan, vaan siistittäisiin vain pinnoiltaan ja sisustaltaan. Nelikurkkuisella Holleyn kaasuttimella varustettu rautalohkoinen kone tuotti vakiona 425 hevosvoimaa ollen näin tehokkain kyseisenä vuonna saatavilla ollut moottori. Sitten päätimme pistää sen kuntoon”, Tom muistelee Impalan alkuvaiheita. Otin sen ja se makasi täällä hallin nurkassa varmasti viisi vuotta, kunnes pojat tulivat siihen ikään, että he alkoivat innostua siitä. ”Itse visioin autoon jotain C5-Corvetten kaltaista tekniikkaa, mutta Micael kiinnostui Impala-kaupan mukana tulleesta isolohkomoottorista. Sitä edeltäneen kesän Tom ajeli autolla sellaisenaan, sillä autossa kiinni ollut alkuperäinen 327 ja sen perässä ollut Powerglide osoittautuivat toimintakuntoisiksi. Nopeita värejä. ”Lopulta päädyimme kuitenkin tähän Ferrarin tummanharmaaseen värisävyyn, jolla ruiskutimme koko auton. Modernia henkeä luovat vanteet ovat Concept One -nimiseltä firmalta. Alkuperäistä ohjausta tehostettiin sähköisellä pumpulla, joka adoptoitiin toisen sukupolven Opel Astrasta
Elokuussa 2017 Impala oli jälleen ajokuntoinen. Tässä tapauksessa vanhat penkkien rungot saatiin vielä kunnostettua”, Tom kiittelee paremman puoliskonsa Henritan työpanosta. Kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä vaatinut yksityiskohta on myös alkuperäinen radio, jonka asemapainikkeiden välityksellä valitaan sähköisen vaihdelaatikon kulloinkin käyttämä ohjelma. ”Puskurit olivat sen verran hyväkuntoiset, että niiden annettiin aluksi olla, mutta kun rinnalle tuli uusi virheetön maalipinta, niin ne alkoivat pistää silmään ja korvattiin lopulta uusilla. ”Tunteja me ei laskettu, mutta kyllä niitä älyttömästi kului, tuhansia. Voimanlähteen kanssa ei ole vielä uskallettu käydä dynossa, sillä perä on vielä toistaiseksi alkuperäinen. Sitten autoa voi vasta alkaa käyttää täysipainoisesti”, Tom toteaa. Micaelin näkemys on kuitenkin se, että ellei siitä saada 500 hevosvoimaa ja 700 newtonmetriä, on homma mennyt pieleen. Vaikka olen touhunnut autojen kanssa vuosikymmeniä, oli tämä minullekin ensimmäinen näin kokonaisvaltainen projekti”, Tom myöntää. Nostajat hajosivat ja pääsivät tekemään tuhojaan”, Tom huokaa. Tunteja me ei laskettu, mutta kyllä niitä älyttömästi kului. Kun moottori oli kokoonpantu uusilla osilla, näytti kaikki hetken aikaa hyvältä. 68 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet Impala SS ’63. Ikkunoiden listat ja maski ovat kuitenkin edelleen alkuperäiset”, Tom selvittää. Tämmöistähän tämä on”, mies naurahtaa. Alkuperäiset koristenapitukset päätettiin sisällyttää myös uuteen sisustaan. Me pyrimme tekemään tämän kerralla niin rivakkaan tahtiin, ettemme ehtineet kyllästyä siihen”, mies jatkaa. ”Ymmärrän hyvin, jos joku kyllästyy välillä projekteihinsa ja ne saattavat venyä vuosien mittaisiksi. Alakerta päivitettiin Lunatin, Comp Camsin ja Crane Camsin tuotteilla, imusarjaksi valittiin Edelbrockin Performer RPM ja kaasariksi Quick Fuelin HRsarjan 780 cfm malli. Jos sitä ei tehdä kunnolla, ei verhoilu istu kauniisti. ”Vaimoni työskentelyä sivusta seuranneena sanoisin, että vanhojen penkkien kunnostuksessa ei suinkaan ole tärkeintä ompelu, vaan runkojen ja etenkin pehmusteiden huolellinen kunnostaminen. Sisusta on tehty alkuperäiskaavojen mukaan siten, että kokonaisuudessa on nahkaa ja kahta eri kangasta. Vuoden rutistus. Laatikon ohjausyksikkönä toimii TCI:n EZ-TCU. Modernimpaa osaamista edustaa omavalmisteinen keskikonsoli, johon sijoitetun seitsemän tuuman Infotainment-näytön kautta voi seurata muun muassa moottorin lämpöjä ja paineita 14Point7 iDash Dataloggerin välityksellä. Onneksi me ollaan kaikki jo tottuneita tällaiseen. ”Noh, me vaihdoimme sen, mutta kun pistimme koneen taas käyntiin, kuului noks noks noks. Kiertokanget ottivat kiinni uuteen öljypohjaan, vaikka sen piti olla juuri oikeanlainen. Autolla on ajettu sen valmistumisen jälkeen noin 7 600 kilometriä, mutta ihan muitta mutkitta käyttöönotto ei kuitenkaan sujunut. ”Taka-akselin päivittäminen on meillä työlistalla seuraavana. Siinä vaiheessa kone päätettiin tehdä kokonaan uusiksi, eikä vanhasta kelpuutettu enää kuin lohko ja kannet. Sitten alkoi vuotaa öljypohja. ”Meillä oli hieman huonoa tuuria sen kanssa. Vaikka olen touhunnut autojen kanssa vuosikymmeniä, oli tämä minullekin ensimmäinen näin kokonaisvaltainen projekti. Ensimmäisen kesän ajot menivät pieleen, kun kone piti avata ja tehdä uudestaan
69 AMERIKAN RAUTA 2/2020. 103 ja Mammas kök. Renkaat: Edessä 255/35 R19, takana 285/40 R19. Alusta: 2" madallusjouset, edessä putkitukivarret, taka-akselilla 4-linkkituenta, sähköisesti tehostettu ohjaus. Sisusta: Alkuperäistyyppisesti nahalla ja kahdella eri kankaalla verhoiltu sisusta, omavalmisteinen keskikonsoli 7" Infotainment-näytöllä, automaattivaihteiston ohjelmien valinta radion kanavanäppäimissä. Siistitystä konehuoneesta löytyy 454-kuutiotuumainen LS6 V8, joka on tehty kokonaan uusiksi. Vanteet: Concept One CSL 5.5, edessä 10x19", takana 11,5x19". Sisustan verhoilut ovat kauttaaltaan Tomin vaimon Henritan käsialaa ja toteutettu alkuperäiseen tapaan nahalla ja kahdella eri kankaalla. Vielä kekseliäämpi yksityiskohta löytyy sen yläpuolelta, sillä alkuperäisen radion asempainikkeilla valitaan sähköisen vaihdelaatikon kulloinkin käyttämä ohjelma. Voimansiirto: 4L80E-vaihteisto, Transmission Specialtiesin 10" billet-turbiini (3200 stall), TCI:n EZ-TCU-ohjausyksikkö. Faktat Chevrolet Impala SS ’63 • Omistaja: Tom Holm, 62 • Paikka: Raasepori. Kiitos: Power Ranger: Red, Stormtrooper no. Moottori: 454 cid LS6 V8, portatut rautakannet, alkuperäinen takokampiakseli, Lunatin hydraulinen Voodoo Flat Tappet -nokka-akseli (233/241 astetta), Comp Camsin 858-16-nostajat, 3/8" chromoly-työntötangot, alkuperäismalliset venttiilit, Lunatin tuplaventtiilijouset, Speed Pron takomännät, Crane Camsin kiertokanget, Stef’s Fabrication Specialtiesin B&B-öljypohja, Edelbrockin Performer RPM -imusarja, Quick Fuel HR-780-VS -kaasutin, Hedman Heddersin 1 ¾" pakosarjat, 3" pakoputket X-yhdysputkella, MSD 8361 Pro Billet -virranjakaja ja E-corepuola, PerTronix 510 -sytkäboksi, Championin 3-rivinen alumiinijäähdytin. Omavalmisteiseen keskikonsoliin on sijoitettu 7" Infotainment-näyttö, josta voi seurata mm. Korimuutokset: Maalattu Ferrarin harmaalla. Vanhasta moottorista kelpuutettiin ainoastaan lohko sekä rautakannet, jotka portattiin. moottorin lämpötiloja ja paineita. Jarrut: Wilwoodin 12,19" Dynalite-levyjarrut 4-mäntäisillä satuloilla. Jäähdytyksestä vastaa Championin kolmirivinen alumiinisyylari
Kori ei ollut lainkaan niin huono, kuin kauan seisseeltä autolta olisi voinut odottaa. Kunto oli kuitenkin päässyt rapistumaan joka puolelta. Lopuksi pintaan ruiskutettiin Ferrarin värikartasta poimittu hillityn tyylikäs harmaan sävy. 5. Tässä kunnossa Impala tuli Tomille. Kyseessä oli aito latolöytö, jonka hänen tuttavansa oli tuonut Jenkeistä. Ruostevauriot rajoittuivat matkustamon jalkatiloihin sekä kontin pohjaan ja reunoihin. Latolöydöstä sukeutuikin vuodessa täysin läpikäyty, näyttelykelpoinen yksilö. Korin sisäosat ruiskutettiin kiiltävällä mustalla. Kori putsattiin puhtaalle pellille. 70 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Chevrolet Impala SS ’63 1 2 3 4 5 6 7 8 9. Auto oli osiltaan varsin täydellinen ja kauttaaltaan alkuperäinen. 7. Runko todettiin kauttaaltaan niin hyväkuntoiseksi, ettei sitä katsottu lopulta tarpeelliseksi edes hiekkapuhaltaa. Kojelauta ruiskutettiin punaiseksi ennen kuin sisustaa ryhdyttiin kasaamaan. 9. Täydellinen muodonmuutos vuodessa Impala oli isän ja jälkikasvun yhteinen projekti, joka vietiin tarkoituksella läpi niin tiukalla aikataululla, ettei siihen ehditty kyllästyä. 8. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Holmen’s Garage 1. Tässä aletaan olla pohjatöiden kanssa loppusuoralla. 6. Pintapellit maalattiin aluksi pohjavärillä, joka toi esiin pohjiin mahdollisesti jääneet virheet. 2. Kontrastiksi harmaalle sisustasta päätettiin tehdä kirkkaanpunainen. Konepellin alla majaillut alkuperäinen 327 ei herättänyt suuria tunteita, mutta oli kuitenkin toimintakuntoinen. 3. 4
Uudelleen kokoonpantu moottori koesovituksessa. Alakerta päivitettiin Lunatin, Comp Camsin ja Crane Camsin tuotteilla. 17. Moottorin ruokkimisesta vastaa Quick Fuelin HR-780-VS -kaasutin. Penkkien verhoiluun käytettiin alkuperäiseen tyyliin nahkaa ja kahta eri kangasta. Amerikan sydämenlyönnit ovat lähes valmiina sykkimään jälleen. Ennen varsinaista verhoilua rungot kunnostettiin ja varustettiin uusilla pehmusteilla. Vanhat verhoilut purettiin varovasti, jotta niistä saatiin kaavat uusien tekoon. 21. 12. Myös matkustamon sivut kyynärnojineen ja ovipahveineen tehtiin omalla pajalla samoin kuin kattoverhoilutkin. Koko sisusta on Tomin autoja veneverhoilijana työskentelevän vaimon käsialaa. 16. LS6-moottorista hyödynnettiin lopulta käytännössä vain sen rautalohko ja alumiinikannet. Pellin alla ostohetkellä ollut 327 päätettiin korvata auton mukana tulleella LS6-isolohkolla, joka näytti alkumetreillä tältä. Muuten alkuperäistyylistä ohjaamoa päivitettiin omavalmisteisella keskikonsolilla, johon sijoitettiin luukun taakse 7” näyttö. 14. Jarrupääsylinteri on Wilwoodilta, kuten jarrutkin. 15. Wilwoodin 13” Dynalite-levyjarrut asennettiin joka kulmalle. Paitsi, että se toimii viihdekeskuksena, siitä seurataan myös moottorin lämpöjä, paineita ja muita kriittisiä tietoja. 11. 18. Imusarjaksi valittiin Edelbrockin Performer RPM. 19. 71 AMERIKAN RAUTA 2/2020 10 11 12 13 16 18 19 20 21 15 17 14. Riittävä jäähdytys varmistettiin Championin 3-kiertoisella alumiinijäähdyttimellä. 10. Etupään ajettavuutta kohennettiin putkitukivarsilla. 13. 20. Ohjaus tehostettiin toisen sukupolven Opel Astrasta adoptoidulla sähköisellä pumpulla
Mittojen mukaan 72 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Näin kävi myös oululaisen Jenny Honkalan Harley-Davidson Sportsterin kohdalla, kun hänen aviomies Harri loihti siitä tyylikkään ja vauhdikkaannäköisen Cafe Racerin muutamassa kuukaudessa. Hyvällä maulla ja pienellä budjetilla saavat osaavat henkilöt ihmeitä aikaan. HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER XLH CAFE RACER ’99. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 73 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Sportsteri vietiin Haapavedelle Harrin vanhempien talliin, jossa sitä olisi hyvä rakennella tulevan talven aikana. ”Kun ei sitä kokemusta moottoripyörällä ajosta vielä paljoa ollut, niin aluksi oli hyvä tutustua uuteen ostokseen jossakin rauhallisessa paikassa. Harri oli tuohon aikaan töissä merillä, joten eräällä kerralla ennen kuuden viikon reissuun lähtöä, hän näytti Jennylle useamman Facebookja Instagram-sivun, mistä voisi katsella kuvia erilaisilla tyyleillä rakennetuista Harley-Davidsoneista. Jennyn moottoripyöräprojektin toteuttamiseen tarvittava yksilö löytyi talvella 2013 Turusta. Totuttelua toisiinsa. Naantalissa ainoa iso asfaltoitu alue oli Muumimaailman parkkipaikka, joten sinne tuli suunnattua iltamyöhällä, kun paikka oli jo mennyt kiinni. Ei voi muuta sanoa kuin että Sportsteri on hyvä moottoripyörä aloittelijoille.” Ajokauden päätyttyä syksyllä Harri päätti ottaa pyörän työn alle ja alkaa muokkaamaan sitä Jennyä miellyttävään cafe racer lookiin. Eihän tuo Turussa myynnissä ollut Sportsteri kaukana ollut, kun silloin vielä asuttiin Naantalissa, joten kävin itse paikan päällä ihmettelemässä, millaisesta kamppeesta oli kyse. Eihän se päälle päin kauhean hyvältä ensisilmäyksellä näyttänyt, mutta teknisesti se kyllä tuntui olevan hyvässä kunnossa”, muistelee Jenny ensikohtaamista Harleyn kanssa. ”Harrilla oli jo tuolloin Harley-Davidson Night Rod Special ja sen kyydissä tuli ensimmäistä kertaa tutustuttua moottoripyöräilyn maailmaan. ”Budjettiin sopivan 883-moottorilla varustetun Sportsterin Harri bongasi Nettimotosta, mutta tietenkin juuri silloin hän oli useamman viikon reissussa laivalla. H onkalan Jennyllä ei ollut sen kummempaa mielipidettä moottoripyöristä ennen kuin hän tapasi vuonna 2009 nykyisen aviomiehensä. Turun SGN Bikesilla talvisäilytyksessä ollut pyörä ei silloisella mattavihreällä Armymaalauksella sekä jälkikäteen asennetulla liekkisatulalla miellyttänyt Jennyä, mutta Harrin mielestä siinä oli potentiaalia vaikka mihin. Rakentelupaikan puutteen vuoksi Jenny joutui aloittamaan ajokauden keväällä 2014 ”Army Sportsterilla” siinä kunnossa, kuin se oli ostohetkellä. Ei siinä mennyt kauaa, kun Harrille alkoi putkahdella laivalle viestejä, joissa oli kuvia cafe racer -tyyliin rakennetuista Sportstereista. Siinä sitä sitten tuli ajeltua tyhjää parkkipaikkaa ympäri koko ilta Harrin valvovan silmän alla”, naurahtaa Jenny ja jatkaa: ”Sportsteri tuntui heti alusta asti aika hyvin käteen sopivalta. Harrin ollessa merillä kävi hänen kaverinsa, jolla oli tietämystä kyseisistä laitteista, tutkimassa Sportsterin tarkemmin ennen kauppojen lyömistä lukkoon. Siinä on painopiste alhaalla ja jalat ylsivät huomattavasti paremmin maahan verrattuna siihen pyörään, millä ajoin autokoulussa. Sen verran kovasti oli tuo moottoripyöräkärpänen puraissut, että päätin ajaa itselleni moottoripyöräkortin”, kertaa Jenny kahdeksan vuoden takaisia asioita. Nyt kummallakin oli selkeä kuva siitä, millaista pyörää Jennylle alettaisiin etsimään. Ohjaustanko vaihtui yläkolmion alle asennettuihin clip-on-sarviin, joissa hyödynnettiin Sportsterin alkuperäisiä käsihallintalaitteita. Sportsteri onkin ollut Jennyllä ahkerasti ajossa kesäisin ja kilometrejä mittariin on kertynyt ihan kiitettävästi. Ihastuin heti moottoripyörän tarjoamaan vapauden tunteeseen, jollaista en ollut kokenut ennen autolla ajaessa. Nyt, kun Jennyllä oli tuore kortti taskussa, oli aika alkaa etsiä ensimmäistä omaa moottoripyörää. Merkki tulisi olemaan ehdottomasti Harley-Davidson, mutta mikä olisi malli ja rakentelutyyli, se oli vielä arvoitus. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2020 H-D Sportster XLH Cafe Racer ’99. Siinä tuli istuttua kyydissä pari vuotta, kunnes Harri rakensi uuden pyörän, johon tuli singlepenkki. Raizan maalaaman polttoainetankin alaosassa on hieman kullanväristä helmiäistä ja puolestaan ylhäällä on käytetty vaaleansinistä helmiäistä, joka näkyy myös jonkin verran kuvassa. Jennylle mittojen mukaan tehdystä Cafe Racerista tuli juuri sellainen, kun hän oli toivonutkin
Multa kysyttiin ainoastaan, minkä värisen pyörästä haluan. Koko talven ajaksi suunniteltuun rakenteluun tuli kuitenkin muutos, kun Harri päätti saada vietyä projektin läpi ennen vuodenvaihdetta. Cafe racer valmistui sopivasti jouluviikolla, joten Jenny sai itselleen varmasti unohtumattoman joululahjan. Ohjaustanko vaihtui yläkolmion alle tuleviin clip-on-sarviin, joihin laitettiin pyörän omat hallintalaitteet sekä vasemmalle puolelle tangonpääpeili. Edessä miehillä oli enää lopullinen kasaus ja se sujuikin ilman suurempia ongelmia. Ideana oli saada Sportsteri sopivasti valmiiksi jouluksi, jolloin sen voisi antaa Jennylle joululahjaksi. Sen verran kuitenkin sanoin, ettei se saa olla liian hienostuneen näköinen, vaan enemmänkin raffimpi. Kyllä Harri isänsä kanssa sitä ahkerasti syksyn aikana rakensikin, miten kerkesi laivalla töissä olemisen lomassa. Toisesta Sportster-mallista otetun etuvalon sekä mittariston paikkoja vähän muutettiin ja samoin kävi alkuperäisenä säilyneelle polttoainetankille. Itse tehty penkinrunko pehmusteineen käytettiin verhoilijalla Ylivieskassa, missä se päällystettiin mustalla nahalla. Harri muokkasi cafe racereille tyypillisen takapatin Sportsterin alkuperäisestä takalokasuojasta. Niin, ja kun itse tuli käytyä anoppilassa, piti Sportsteria käydä kurkkimassa tallin ovelta, vaikka tiesin se olevan tulossa lahjaksi”, kertoo Jenny näin jälkikäteen hymyssä suin. 75 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Siitä tuli juuri sen näköinen, kuin olin toivonutkin. Uusi lyhyt penkin jatkeena oleva takapatti rakennettiin paikallaan olleesta lokasuojasta ja samalla strutsit muokattiin uuteen uskoon. Nyt kun moottori oli taas paikoillaan rungossa Harri ja Jorkke rakensivat uudet pakoputket, jotka päätyivät brittityyliin eri puolille Sportsteria. Projektissa oli tarkoitus pitää budjetti varsin kohtuullisena, joten Harri hommasi paljon osia käytettynä netistä sekä hyödynsi edellisistä pyöristä ylijääneitä osia. Rungon Harri maalasi itse mustaksi, polttoainetankin ja lokasuojat ruiskutti hopealla mustine vauhtirantuineen Juha ”Raiza” Raitio Turussa. Kaikki hallintalaitteet ovat juuri oikeissa paikoissa, koska tämä Sportsteri on minulle mittojen mukaan tehty”, päättää Jenny silminnähden tyytyväisenä. Tekniikkapuolella moottori kävi tarkastuksella SGN Bikes:llä, jossa sen kokoa samalla kasvatettiin 1200-kuutioiseksi. Nopealla aikataululla toteutetussa projektissa oli Harrilla korvaamattomana apuna hän isänsä Jorkke, jolla oli entuudestaan paljon kokemusta harrastekaluston kunnostamisesta. Sportsterin ulkonäön kruunaa tyyliin sopivat Shinkon korkeaprofiiliset old school -renkaat. Ostohetkellä Sportsterissa oli jalkahallintalaitteet tappeineen edessä, mutta nyt ne vaihdettiin keskijalkatappeihin, jotka mitoitettiin juuri sopiviksi Jennylle. ”Täytyy kyllä antaa iso kiitos omalle aviomiehelle ja appiukolle, kun tuolla aikataululla Sportsterin uusiksi rakensivat. Sen verran kuitenkin sanoin, ettei se saa olla liian hienostuneen näköinen, vaan enemmänkin raffimpi. Lisää cafe racer -luukkia saatiin Shinkon korkeaprofiilisilla old school -renkailla, jotka asennettiin alkuperäisille pinnavanteille. Sillä on ollut hyvä ajella pidempää matkaa tien päällä ja se on näppärä myös kaupunkiajossa. Ensimmäisenä asiana rakentelussa Jannenkujan pajalla Harrilla ja Jorkella oli saada Sportsterille Cafe Racereille tunnusomainen hieman nenällään oleva asento, joka toteutettiin keulaputkia madaltamalla sekä tekemällä korokepalat takaiskunvaimentimille. ”Multa kysyttiin ainoastaan se, minkä värisen pyörästä haluan. Lahjapajalla tapahtuu
Dodge 440 STW ’64, Kari Sauru ’64 Dodge-farkku päätyi Karille sattuman kauppana seistyään maahantulonsa jälkeen vuosia edellisen omistajan tallissa odottamassa inspiraatiota. Uusi väritys näkyy jo ovien pinnassa. Ensimmäisessä osassa on mukana talleja Nurmijärveltä, Hollolasta ja Tampereen kulmilta. Karin piti alun perin vain kunnostaa se leimakuntoon, mutta lopulta miehet vaihtoivat autoja ja nyt farmarista on syntymässä saurumainen isolohkosleeper. Kuluvan kevään American Car Show’hun on valmistumassa tämä ’62 Dart, joka on rakennettu Super Stock -tehdaskilpuria vastaavaksi. Vuonna 1962:han ”Ramcharger” Darteissa käytettiin vielä 413-kuutiotuumaisia isolohkoja. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja omistajat Dodge Dart 330 ’62, Kari Sauru Hemi-mörköistään tunnetulla Kari Saurulla on työn alla useampikin hyvin mielenkiintoinen laite. osa 1 Nurmijärv i 76 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Tallikierros Tämänkeväinen tallikierroksemme tuotti niin paljon materiaalia, että päädyimme jakamaan sen kahteen osaan. Köyhintä mahdollista varustelutasoa edustavan kaksiovitolpan keulalle on tulossa Cross Ram -imusarjalla varustettu, hieman piristetty Max Wedge -moottori, tosin 426-kuutiotuumaisena
Ford Roadster ’32, Tony Raita Tatuoijamestarina tunnetun Tony Raidan tallissa valmistuu hyvää vauhtia miehen tuorein rodiprojekti, ’32 Ford Roadster, joka on saanut odottaa vuoroaan vuosia työkiireiden ja muiden projektien viedessä kaiken ajan. Tuttuun tapaan tämäkin auto käydään täysin läpi, ja tuleva pintaväri näkyy jo kojelaudassa. Kuten kuvasta näkyy, työn alla on auton täydellinen läpikäynti. Se mukana tullut TH350 löytyy nykyisin kirjoittajan Cutlassista. Moottori on se sama, joka tuli auton mukana, mutta vaihteistoksi Timppa vaihtoi nelivaihteisen TH700R4:n. Plymouth Barracuda ’65, Ville Korpisalo Vartaassa roikkuva ’65 Barracuda on Karin vävypoika Villen projekti, joka tuskin vielä tulevana kesänä liikkuu. Runko alkaa olla jo valmis, ja siihen on jo kiinnitetty Fordin pikkulohko sekä 5-vaihteinen T5-manuaali, joten teoriassa auto saatettaisiin nähdä tien päällä vielä kuluvan vuoden puolella. Plymouth Valiant ’62, Kari Sauru Tästä Valiantista Kari kertoo rakentavansa itselleen uutta käyttöautoa, kun kerran dieselillä ajamisesta on tullut syntiä. Hollola 77 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Tämän keulalle ei ole tulossa Hemiä eikä muutakaan isolohkoa, vaan käyttöystävällinen Slant Six. Auto tuli maahan vaaleansinisenä ja tiettävästi ajamattomalla tekniikalla, mutta Timppa purki sen aivan muttereiksi. Chevrolet Bel Air ’56, Timo Salo Timo Salon tallissa odottaa loppukasausta erittäin työlään ’56 Nomad -projektin välissä valmistunut ’56 Bel Air STW
Tekniikkapuoli on vielä suunnitteilla, mutta yksi asia on varma, ja se on, että tulee kytkinpoljin! 78 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Tallikierros 2020. Täysin soiva peli on pakko muuttaa mieleisekseen, mihin kuuluu yleistä visuaalista siistimistä, ylimaalaus ja manuaaliaski! Maskiksi on hankittu jo vuotta uudempi. Ensirekisteröinti on suoritettu jo viime talvena, mutta auto on ollut siitä asti siistittävänä. Suunnitelmissa on rakentaa auto lowrider-tyyliin hennoilla korimuutoksilla. Kyllä, se on tosiaan ’61, mutta uudemmalla keulalla. rusko Lincoln Continental ’61, Mikael Villamo Mikke hankki ensijenkikseen heti autopelin loppupäästä olevan avon, joka oli ollut John Löfbackalla varaosa-autona. Kaliforniasta kotoisin oleva auto löytyi Suomesta. Ja tähän jätetään kahvat! Chevrolet Camaro ’69, Teppo Lehtonen Teppo toteutti ikuisen haaveensa ja hankki itselleen ’69 Camaron. Dodge ”widebody” Dart ’73, Eemeli Stenström Auto tullaan rakentamaan isojen vanteiden ympärille koria pullistaen ja vanhaa ratatyyliä mukaillen. Ford A-Model ’31, Eemeli Stenström Eemelin 7/2019 Amerikan Raudasta tuttu Cadillac vaihtui pitkään haluttuun rodiin. Puolen vuosisadan käyttö on jättänyt jälkensä, eikä tekniikkakaan jää vakioksi, vaan autoon on hankittu jo T56-manuaali ja isompi konekin on tulossa
Vuodenvaihteessa auto sai pintaansa uuden sinivioletin värin old school -liekein, jotka rajaili Lepolan Janne. Kotiin saatua projekti kuitenkin hieman kasvoi, ja Jaska hankki autoon myös tuoreemman 630 hevosvoimaa ja 1700 newtonmetriä tuottavan Duramax-tekniikan. Vantaa Chevrolet Caprice Classic ’86, Janne Hatanpää Janne Hatanpään sedan-Capricea rakennellaan perinteiseen tyyliin, eli stanceksi tulee perä ylempänä, joka kulmaan tulee tekstirenkaat ja taakse 10 tuumaa leveät vanteet. Hämeenkyrö 79 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Chevrolet Grumman Stepvan ’84 Vuorenmaan Jaska osti takakulmavaurioisen Stepvanin kaveriltaan lokakuun alussa 2018 ja ajatus oli kunnostaa se pikaisesti ajon. Jo ajokuntoinen kustomi tullaan näkemään varmasti kesällä tien päällä. Ilmajousitettuna ensimmäisenä versiona bilebussi olisi tarkoitus saada ajoon vielä kesällä 2020. Ford Custom ’49, Janne Lepola ja Patricia Järviö Janne Lepolan ja Patricia Järviön kimppa-autoprojekti ”Patricia” etenee vaiheittain aina, kun sitä keretään muiden projektien lomassa tekemään
Sieltä löytyi myös Trevor DeWittin A-Fordin rungolle rakennettu ’17 Dodge Bros ”Dutch Door Stop 101”. kerran. Los Angelesin kupeessa, Pomonan Fairplex-messukeskuksessa järjestettävä Grand National Roadster Show on hyvin perinteikäs, järjestettiinhän näyttely jo kaikkiaan 71. Tästä ei näyttelykattaus paljoa parane. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Keulalta löytyy 360-kuutiotuumaiseksi porattu ’54 354 Hemi Comp Camsin rullanokalla ja Hilbornin ruiskulla. Normaaleiden näyttelypalkintojen lisäksi show’ssa valitaan myös melkein kolme metriä korkean patsaan sekä 12 500 dollarin rahapalkinnon saava America’s Most Beautiful Roadster. Nimestä huolimatta kalustoa on kaikkiaan kuudessa hallissa ja niiden pihoilla esillä laidasta laitaan, kuitenkin muskelimallit vähemmistönä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Heti portin suussa yleisöä tervehti Chrysler Model CB Six Convertible Sedan ’34, joka on yksi viidestä tiedossa olevasta yksilöstä. Takalokasuojien levitystä ja uudenlaisia astinlautoja lukuun ottamatta auto on päällisin puolin alkuperäisen oloinen, mutta tekniikka on vaihdettu kokonaan. POMONA 24.–26.1. Grand National Roadster S how 2020 Jeremy Jackin ’31 A Pick Upin värivalinta on takuulla massasta erottuva! Suede Palace -niminen halli pitää sisällään hieman muita halleja raaempaa ja usein mattapintaisempaa kalustoa
Cozmic Metal Lab oli tuonut esille useita mielenkiintoisia metalliveistoksiaan. Riversidestä kotoisin olevan Rich Lomanton ’49 Dodge Coronet on onnistunut toteutus epätyypillisemmästä kustomaihiosta vieläpä varsin vähäisin muokkauksin. ”The Pismo Beach Roadster” on rakennettu tähän kuosiin alun perin jo vuonna 1958. Kyllä keltainen sopii kustomiinkin, kuten Ryan Husseyn ’51 Fleetline osoittaa! Northridgeläisen Howard Groffin ’62 Impala on lukuisine aistikkaine modernintyylisine customointeineen kuin Kutjan kuvasta. Beatniks-kerhon kalustoon kuuluvan Buick-kustomin metallinturkoosi mattapinta henki Suede Palace -hallin nimeä. 6 tuumaa channeloidussa ’32:ssa on Bosion kaareva tuulilasi ja keulalta löytyy kolmella 97:lla ruokittu Dodgen 241 ”Baby Hemi”. Kirjoittajalla on vahva epäilys, että nuo ylikokoiset Cragarin S/S:t ovat tulleet autoon kyllä paljon myöhemmin… Ron Keilwitzin ’32 Roadsterin lättäpään Ardun-kannet ovat aitoa vanhaa tavaraa ihan kuten koko autokin. Walter & Thenia Sigsbeyn ”Leg Show” T Fordissa on Jagge-perineen ja formulamaisine takarenkaineen aitoa nostalgiaa. Bob & Bev Benterin maukkaan ’57 Fairlane 500:n 312 Thunderbird Specialilla, Edebrockin kahdella nelikurkkuisella ja McCullochin remmiahtimella kerrottiin valmistuneen nykyiseen kuosiinsa 8-vuotisen entisöinnin jälkeen vuonna 1994. 81 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Lättäpään päällä lepää nostalgiseen kokonaisuuteen sopiva S.C.O.T -remmiahdin. Vanhan rakennelman nykyinen maalaus on Dan Goghin käsialaa
AMBR-pytystä kilpaili myös hyvin persoonallisen lentokonehenkisen värityksen saanut Gary & Deborah DeVinen ”Warpaint” ’32 Ford Roadster Pickup. Modernimmalle rengastukselle on käyttöä, kun keulalta löytyy 385-heppainen Ford Racingin 347-pikkulohko 5-vaihteisen Tremec-manuaalin kera. ’55 Thunderbird ”Moon Rocket” on Jerry Anolikin vanha kansikuvakustom, joka oli tämännäköisenä esillä National Roadster Show’ssa Oaklandissa vuonna 1959. Komea vihertävänharmaa sävy on ’57 Porsche 356:n Stone Grey. Hilton Hot Rodsin ’32 5w Coupe oli Olds Rocket -pumppukoneineen ja kokomustine pinnapyörineen todella maukas. Näyttelykauden 1961 jälkeen auto jäi varastoon seisomaan, kunnes ilmestyi myyntiin Craigslistillä vuonna 2009, ja ensiesiteltiin nyt Pomonassa tuohon viimeisimpään näyttelykuosiinsa entisöitynä. Brandie Lairdin H&H Flatheadsin rakentamalla Lincolnin V12-lättiksellä varustettu ”Lady Laird Lincoln” oli allekirjoittaneen suosikki tämän vuoden America’s Most Beautiful Roadster -voittajaksi. Tekniikkana varsin klassisen näköisessä laitteessa on moderni LS3 Tremec-manuaalin kera. Roy Brizio Hot Rodsin rakentama ’33 henki suorastaan edustusautomaista ylellisyyttä. Vahva ehdokas AMBR-palkinnon saajaksi olisi allekirjoittaneen silmissä ollut myös John Ivyn tracknose-keulainen ’27 Roadster, jonka tyyliinsopiva tekniikka koostuu Tattersfield-Baronin kansilla ja Edmundsin imusarjalla kutitellusta ’51 Fordin lohkoon rakennetusta 276-kuutiotuumaisesta lättäpäästä, ’39 Fordin manuaalista ja Wintersin Quickchangeperästä. Yksi auton upeista detaljeista olivat ”Lady Lincoln” -teksteillä varustetut pillerikapselit. Toissa vuoden AMBR-voittaja ”Mulholland Speedsterin” rakentaneen Hollywood Hot Rodsin osastolla katseet vangitsi rodirunko, joka oli kuin karamelli pienintä yksityiskohtaa myöten. 82 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Grand National Roadster Show. Double Z Hot Rodsin osastolla oli näytillä pajan omistajan vielä keskeneräinen ’34 Tudor, jonka nokalta löytyy nostalginen remmiahdettu Chryslerin 392 Firepower Hemi. Mike Dwightin mustanpuhuva ”Lil Evil” ’32 Roadster on nimensä mukaisesti häijyn oloinen
Pro Touring -osastoa edustavassa Chris & Candy Peichin ’66 Novassa on todella tyylikäs punainen nahkaverhoilu timanttitikattuine yksityiskohtineen. Ainakin meidän seurueemme yllätykseksi arvostettu America’s Most Beautiful Roadster -palkinto meni tällä kertaa Monty Belshamin ’32 Ford Muroc Roadsterille. Näytillä oli myös Roy Brizio Hot Rodsin entisöimä maailman ensimmäisenä T-Bucket hot rodina pidetty Norm Grabowskin alkuperäinen ”Kookie Kar”, ’22 Ford T RPU, jonka omistavat nykyisin Philadelphiassa asuvat Ross ja Beth Myers. Vaikka tapahtuma on painottunut perinteisiin hot rodeihin ja kustomeihin, löytyy näytiltä myös hyvin moderniin tyyliin rakennettua kalustoa, kuten tämä ’70 Challenger. F56-nimeä kantava ’56 Nomad -projekti on nimensä mukaisesti varustettu Ferrarin tekniikalla. 83 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Steve Stropen Pure Vision -pajan osastolla oli esillä peltipuhdas pro touring -henkinen Valiant Scamp -projekti, josta on lupa odottaa todella maukasta lopputulosta. Emme varsinaisesti ihmettele, jos 90-luku soittaa ja pyytää tyyliään takaisin. A-mallin rungolle rakennetun rodin voimanlähde on kotoisin ’52 Cadillacistä. Tämä ’56 Nomad oli yksinkertaisesti ihana. Nomadeja näkyi halleissa tänä vuonna kymmenittäin, ja tällaisenkin siitä voi tehdä, kun on riittävästi aikaa ja rahaa. Tässä on nyt sitä oikeaa patinaa, ja yhdistettynä sopivasti patinoituihin race-vanteisiin ja tuoreen Corvetten 755-heppaiseen LT5-tekniikkaan ei pakettiin juuri toivomisen varaa jää. Steering Wheel Restorationsilla oli esillä todella huikean näköiseksi kunnostettuja ratteja
Erikoisiin ja seuraavan vuosikymmenen show kustomien tuloa tavallaan enteilleisiin ratkaisuihin kuuluvat sähköllä avautuvat ovet ja takaluukku. Joe & Jenevi Schenkin ’57 Continental Mark II kantaa nimeä ”Cashmere”, mikä sopiikin aistikkaaseen kokonaisuuteen hyvin. Niin, entisöity ’55 Ford, entäs sitten. Aihiona on ollut ’54 Kaiser Manhattan eikä Lincoln Capri kuten Barrisilla aikoinaan. Vuonna 2016 edesmenneen Richard Zocchin rakentama ’57 Fairlane 500 ”Aquaman” on huikea näky. Auburn ei ole koskaan ujon pojan auto, eikä John D’Agostinon ”Phantom” ole sitä varsinkaan. Kylkilistat on rakennettu kaksista ’55 Dodgen listoista. Tom Cunninghamin ”Lova” ’50 Ford on tribuutti Bill ja Lova Hinesille, ja sen kustomoinnissa ehti Bill itse olla vahvasti mukana. Tehdasmainen lopputulos on saatu aikaan hyödyntämällä porrasperäisen Victorian kattolistoja sekä ’59 Villagerin takasivulaseja ja takaluukkua. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Grand National Roadster Show. Arnold Rodriguezin ’66 Impala on saanut nimekseen ”Soul On Fire”. Aaron Longin ’63 Impalamino on kuin tehtaan konsepti, josta ei heti uskoisi, ettei tämänmuotoista autoa koskaan GM:n linjalta rullannut. Tämä ’55 Bel Air kustomoitiin Barrisin pajalla jo 1957–1958. Hienosti uutta ja perinteistä yhdistelevän auton tekniikka on tätä päivää 2014-mallin 5-litraisine Coyotemoottoreineen ja nelivaihteisine AOD-E-automaatteineen. Rockets Hot Rod Garagen Bob ja Pam Cummingsille rakentama farmari on kaikessa kliiniydessään jäätävän upea. Muiden muutosten ohessa kattoa on chopattu 3,5 tuumaa, valot on frenchattu ja korisaumat täytetty. Voodoo Larry teki Golden Saharasta oman versionsa, joka kantaa nimeä ”Voodoo Sahara”. ’55 Chevyn tuulilasi kadottaa tehokkaasti Kaiserin tunnusomaisimman piirteen. Paitsi, ettei tällaista Chevyn Nomadin kaltaista Premier Wagonia tehtaalta koskaan tullut
Abraham Ochoan ”Strangehold” ’79 Monte Carlon maalaus oli kirjoittajan silmään ehkäpä se kaikkein hienoin. Lowridereita oli tänä vuonna näyttelyssä ilahduttavan paljon. Joe ja Angela Wallemin ’60 Cadillac ”Malachiten” Watson-henkinen maalaus on varsin onnistunut ja osoittaa, kuinka maalauksella voi kustomoida auton ilman sen suurempia korimuutoksia. Nykyinen on se tähänastisista villein, eikä huikea kokonaisuus jätä varmasti kylmäksi. Huikean maalauksen on toteuttanut Tyler Pullen. ”Don’t Touch My Stuff”, julistaa Betty, ja nätti tavara onkin kyseessä Angelica Rodriguezin ’54 Bel Airin kohdalla. Kaikki lowriderit ovat kustomeita, mutta kaikki kustomit eivät ole lowridereita, vaan missä se ero sitten kulkee. Yksinkertainen perusväri lehtikultausten ja pinstraippausten kera toimii! Tuomari työssään. Carl Gioiosan C10 edustaa harvemmin nähtyä lowrider-aihiota. Yksi komeimmista lowridereista oli Sin Nombre -kerhon Gary Villeggianten ”VanSlam”, ’67 Ford Econoline Falcon Club Wagon. Näyttelyn upeimmat lowriderit löytyivät odotetusti Lifestylekerhon hallusta. Herkullinen on myös Gabriel Silvan ’67 Caprice ”Heart Breakerin” maalaus lukemattomine detaljeineen. 85 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Onko ne vihdoin hyväksytty oikeaksi customeiden genreksi. Sal Sierran ”Trokita Loca” ’36 Ford Bomb on nähty vuosikymmenien varrella useammassa eri lowrider-asussa
Tällaiselle olisi helppoa saada järjestymään tila omastakin pihasta. Tämän yksilön Ralph Ascencion käsialaa edustanut maalaus oli yksi koko näyttelyn hienoimmista. Komea laite! Herkullinen lienee lyhyt määritelmä Bo Swanin ’60 Pontiac Catalina Wagonille. ’68 Chryslereita näkyy harvemmin lowridereina. Tämä Plymouth Woody osoitti, mikä on kalifornialainen vastine kotimaiselle pärekatolle. Rekisterikilpi kiteytti meiningin. Greg ja Shelly Chandlerin ’40 Ford Woody on vieläpä teknisesti modernisoitu LS1-koneineen, Mustang II -keuloineen ja nelivaihteisine automaatteineen. Puuosista 90 prosenttia on kuulemma vielä alkuperäistä! 86 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Grand National Roadster Show. Hienoin vanhan liiton vaneista oli ehdottomasti Gary Villeggianten – siis saman omistajan, jolla oli hallissa ’67 Econoline – ’72 Chevy G20
Gerardo Cardenas ajoi 7 tuntia San Franciscosta lauantaipäivän ulkonäyttelyyn ’36 Oldsmobile bombeineen. Philip ja Helene Albrightin ’50 Chrysler Town & Country näytti kauniisti entisöidyltä, mutta konehuone kätki yllätyksen – sieltä löytyi Chevyn LS-kone, ja muutenkin auto oli rakennettu ajettavaksi vaikka Amerikan mantereen rannikolta rannikolle! Tässä työkalujen arvonnassa ei taitaisi häviäjiä jäädä. Kummallista kyllä, vaihteistona oli kolmilovinen manuaali rattikarahkalla! 87 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Hintapyyntö oli 37 900 taalaa tai paras tarjous, mikä lienee ihan linjassa. Ulkoalueella on tunnelmaa myös ilta-aikaan. Aihio on ollut ’61 Fordin pickis, josta Insane Kustoms on leiponut nimensä mukaisen. Härski laite joka tapauksessa. En ole aivan varma, olivatko keulan mittasuhteen ihan kohdallaan, mutta jotain herkkää tässä ’53 Lincoln Caprissa oli. Kyseessä oli aito Z-koodin 390-auto 401-hevosvoimaisella Tri-Power-koneella, ja koko autolla kerrottiin ajetun vain 100 000 mailia. Tämän lähtökohtaa ei ole ihan helppo tunnistaa. Jim Waitheresonin ’21 C-Cab ”Bread Truck” olisi ollut myytävänäkin, mutta taitaa olla toivotonta yrittää moista Suomen kilpiin pikkulohkoineen ja kuusine Strombergeineen. Kuvan ’61 Starliner olisi ollut myytävänä, ja kieltämättä vähän alkoi jo miettiä, että missä ne ostohousut olivatkaan. Mies oli vastikään hankkinut auton täysin alkuperäiskunnossa, ja oli asentanut siihen ilmaalustan sekä sopivasti bombita-henkisiä aikakauden lisävarusteita. Sieltä löytyi myös tämä kustomoitu ’58 Eldorado Seville
88 AMERIKAN RAUTA 2/2020. HELSINKI, 31.1.–2.2. Prätkäpajan osastolla oli näytillä komeasti maalattu ”Viipurin Posti” H-D Softail. Indian Larry oli maineikas amerikkalainen stunt-kuski ja chopper-rakentaja, joka menehtyi temppuonnettomuudessa saamiinsa vammoihin 55-vuotiaana vuonna 2004. Petrol Circus kokosi jälleen MP-Messujen yhteyteen Helsingin Messukeskukseen edustavan kattauksen kotimaista custom-pyöräkalustoa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Bomb Boss on jättimäinen veekasikoneinen street fighter, jonka takaa löytyy – kukapa muukaan – kuin Bomber Magazinen Janne Uskali. Petrol C ircus Petrol C ircus ”Raiza” Raition omaperäisiä toteutuksia on nähty Petrol Circuksessa vuodesta toiseen, ja miehen uusin rakennelma on muhkea Evilking. Oku Janssonin ”Indian Larry Tribute” Panshovel vastaa hyvin pitkälti Indian Larryn Ed ”Big Daddy” Rothin kunniaksi rakentamaa ”Daddy-O” -pyörää, vaikka esimerkiksi putket ja liekkien väri ovat erilaiset
Keltaisen ja vihreän sävyt vaihtoivat paikkaa pyörän eri kyljillä. Speedway-henkisen pyörän runko on muokattu Sportsterin versio, moottori taas Buellin XB1200. Varkautelaisen Pekka Sikasen ”Finndian” board track racer on erittäin linjakkaan näköinen laite, jota katsellessa ei edes ihan heti ajattele, että se on rakennettu kahta eri polkupyörän runkoa ja kiinalaista polkupyörän apumoottoria hyödyntämällä. Pekalla oli suunnitelmissa rakentaa seuraavaksi vastaava sähkömoottorilla. 89 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Peräti 28-tuumaiset pyörät tuovat omaperäistä ilmettä. Peku Eskelisen ”Hydro Chopper” on edelleen villin näköinen rakennelma. Artmotor vastasi tänäkin vuonna vanhimman Harrikan tuomisesta näyttelyyn. Mara Mäki-Jouppilan komea H-D/Buell -yhdistelmä kantaa nimeä Aarre Soivuori Tribute Racer. Hyvin perinteistä linjaa edusti Nasse Kauppisen ”Harvester”-kopteri, jonka merkiksi kerrottiin HarleyFerguson. sukupolvi. Rodi saikin ansaitusti Street-luokan ykköspytyn. Hydro nimessä viittaa siihen, että pyörän korkeuden lisäksi hydrauliikalla säädellään kytkintä ja shifteriä, öljytankkina toimii rosterinen runko. Jörö Lindqvistin ’58 H-D ”Burning Rock” -arkkutankkikopterin musta risukeula tuo kokonaisuuteen hitusen bobbermaista raakuutta. Kaikki mahdollinen ”ylimääräinen” on parturoitu pois näkyviltä. Linjakas perä on Redmax Speed Shopin tuotantoa. Jälleen kerran uudistunut pyörä palkittiinkin Custom-luokan kolmospytyllä. Baggereitä ei tänä vuonna ollut esillä kovin montaa. Nicky Hoddyn Kyy-nimisen laukkupyörän juju oli maalauksessa, pyörän toinen kylki oli mattamusta, toinen mattavalkoinen. Tällä kertaa se oli 1936-mallinen VD1200. Vaikka täytyy myöntää, että allekirjoittaneen silmää hivelevät useimmiten eniten vanhan liiton rakennelmat, oli raumalaisen Santtu Niemen voimaa uhkuva turboahdettu ”T-Rod” yksi tämänvuotisen näyttelyn koskettavimmista laitteista. Raizan Evillusionista olikin tällä kertaa näytillä jo 7
En toki yritäkään hoitaa kaikkea itse, mutta minulla on käytettävissä parhaimmat tekijät, joihin olen oppinut luottamaan vuosien varrella”, Luntamo kehuu. Uudessa juttusarjassa esittelemme kotimaisia alan yrittäjiä, joille harrastuksesta on tullut työ. Minähän olin silloin 34-vuotiaana Helsingin nuorin vastaava piiripuutarhuri, ja totesin, että siitä hommasta ei edetä enää mitenkään kaupungin palveluksessa”, Luntamo selittää ja jatkaa: ”Olen oikeastaan suunnitelmallisesti edennyt tätä kohti, ja muutama vuosi sitten päätin, etten aio kuusikymppisenä voivotella, että olisipa tullut tehtyä jotain silloin nuorempana. Täysiä työvuosia kaupungin palveluksessa kertyi kaikkiaan 14.” Ei pelkkä kustompaja. Sarjan avaa viime syksynä toimintansa aloittanut Lumo Automotive. Koska Jussi oli myös ollut rakentamassa useita autoja tuttavilleen, oli siirtyminen alan yrittäjäksi sikäli luonnollinen jatkumo. Lehdessämme esiteltyjen Ford ’34 5w Coupen, Timo Jämsenin kanssa yhdessä rakennetun ’28 Dodge Brothersin ja chopatun ’46 Cadillac Hearse -kimppaprojektin lisäksi miehen käsistä on valmistunut myös yksi mittavat peltityöt läpikäynyt mutta koriltaan alkuperäiseksi rakennettu ’55 Chevy Handyman. Myös niin Salosen Virven kuin Huhtamäen Janin Mercuryiden choppauksissa näkyy Jussin kädenjälki, ja viimeisimpänä valmistunut hänen oma projektinsa oli tummanpunainen Ford ’32 Roadster, joka nähtiin viime kauden näyttelyissä. Harrastuksesta työksi: Lumo Automotive Y rityksen taustalta löytyvä Jussi Luntamo on nimenä varmasti useimmille lukijoille tuttu, ja miehen kädenjälkeä on nähty moneen otteeseen Amerikan Raudankin sivuilla. ”Meidän kautta onnistuu laajalla skaalalla kaikki eri projekteihin liittyvät työt, mutta kaikkea ei ole jatkossakaan tarkoitus tehdä itse. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 90 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Yritysesittely. ”Oikeastaan erityisesti tällä hetkellä kiinnostavat entisöintityyppiset projektit. Tavoitteena on tulevaisuudessa työllistää useampikin ammattilainen”, Jussi toteaa. ”Tavoitteena on päästä eroon ns. ”Olenhan minä yrittäjänä toiminut jo vuodesta 2007, mutta enemmänkin sen vanhan työn ohessa. Vaikka Luntamo tiimeineen onkin tullut erityisesti tutuksi taitavina peltiseppinä ja kustomoijina, on yrityksellä halua toteuttaa myös entisöintiprojekteja muihinkin kuin amerikkalaisiin autoihin. Yrityksen tavoitteena on pyrkiä aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen, jonka saavuttaminen vaatii hyviä yhteistyökumppaneita.” Kuluvan kevään osalta kalenteri kuuluu olevankin jo työntäyteinen, joten ainakin tässä vaiheessa näyttää hyvältä. Hallissa on tilaa varmasti riittävästi tulevienkin vuosien tarpeisiin. Syyskuussa 2019 vuosien mittainen haave omasta autopajasta vihdoin toteutui, kun Lumo Automotive pääsi muuttamaan Pistonskerhokaveri Pekka Tommisen kautta järjestyneeseen uuteen toimitilaan Nurmijärven Karhukorpeen. Meiltä hoituu kaikki, vaikka alusta loppuun avaimet käteen -periaatteella, ja erittelen kustannukset tarkasti osa-alueittain mieluummin kuin puhun vain yhdestä kokonaissummasta. autotallileimasta, ja tehdä yrityksestä sen näköinen, että asiakas uskaltaa jättää autonsa sinne tehtäväksi huoletta
Varsin ehjän näköisenä Ruotsista ostettu auto osoittautui lopulta aivan muuksi, ja siihen on vaihdettu Lumo Automotivella muun muassa koko takakyljet. Jussin oma seuraava projekti on Ruotsista projektina löytynyt Mercury Convertible. Jussille on tärkeää, että toimitilat ovat sellaisessa kunnossa, että asiakas uskaltaa jättää sinne autonsa huoletta kunnostettavaksi. Myös pohjapelti on tehty täysin uusiksi. Sami Seppälän Fleetlinen Jussi choppasi jo vuosi takaperin, ja kuvaushetkellä työn alla oli kuhmuisten ovipeltien uusiminen, joka oli jo viimeistelyvaiheessa. Tunnelmallisessa tilassa on hyvä laskea rauhassa tarjouksia yhdessä asiakkaan kanssa tai vaikka katsella televisiota ja hörppiä virvokkeita tauolla. Lumo Automotiven toimisto on enemmänkin olohuone. Kuvien ottoaikaan hallissa oli työn alla Jarmo Jätyrin ’58 Fury, josta rakennetaan tinkimätöntä Christine-kloonia aina oikeanlaista harvinaista Golden Commando -moottoria myöten. Kun työkalut ovat siistissä järjestyksessä ja helposti löydettävissä, sujuu työntekokin. Jarkko Lähdeniemelle tuli vastikään Kaliforniasta tämä Roadster, jonka kunnostus pajalla on vasta alkamassa. 91 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Suurin osa harrastukseen liittyvästä oheisrekvisiitasta on kertynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rekisterikilpien ja kapseleiden lisäksi merkillepantavaa on melkoinen määrä Hot Wheels -autoja avaamattomina alkuperäispaketeissaan. Jannen makasiinissa käytössä olevat työkalut ja keräilytavarat ovat sulassa sovussa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Makasiinin kätköissä 92 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Toisenlainen talli. Janne Lindholmin talli on vanha viljamakasiini, jonka hän on valjastanut harrastekalustonsa kodiksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten
Oikeastaan hän olisi halunnut ’62-vuosimallisen, mutta sellaiset olivat tuolloin noin 5000 markkaa kalliimpia, mikä oli silloisella budjetilla ratkaiseva ero. Mies harrastuksensa äärellä. Yhden ulkorakennuksen päätyyn Janne on tehnyt pienen erillisen pyörätallin ’68 Triumphilleen, joka on Amerikanvientimalli lukuisine kromiosineen. Kun ei ole lämmitystä, ei ole myöskään lämmityskuluja. 70-luvulle saakka paikalla oli harjoitettu maanviljelyä ja sittemmin se oli toiminut Jannen perheen kesäpaikkana. 93 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Lisäksi miehellä on ’64 Plymouth Valiant, joka oli kuvaushetkellä lainassa Hovilan kartanon näyttelyssä. Mitä muutakaan tämän tallin levylautasella voisi pyöriä. Illan tullen hän mietti, että kai siellä pystyisi yöpymäänkin ja siitä lähtien mies on käytännössä asuttanut paikkaa. Neliovinen ’60 Impala tuli pari vuotta sitten Ruotsista. Impala muutti pihapiirissä seisoneeseen viljamakasiiniin, jonka uloskäynnin Janne päivitti heti alkuunsa tuplasti leveämmäksi ja liukuovelliseksi. Sininen kilpi puolestaan on loimaalaisen Late Great Chevy -kerhon klubikilpi 90-luvun alusta. Vanhassa pihapiirissä on vieläkin iäkkäämpiä rakennuksia, joista vanhimmat hirsirunkoiset on siirretty paikalle muualta. Pari vuotta sitten se sai seurakseen neliovisen ’60 Impalan, jonka Janne osti Ruotsista. Niiden historiaa ja taustoja perimätieto ei kuitenkaan kerro. Suurin osa tavaroista, kuten pihapiirin ja tallin lukuisat bensapumput on kaikki kerätty suhteellisen läheltä. Tavaroiden paikallisuus luo oman autenttisen fiiliksensä. Seinän vierustalle hän rakensi kapean parven tavaroiden säilytystä varten. Vanhoista ajoista muistuttaa vielä jokunen entisajan maatalouskone sekä David Brown -traktori, jolla Janne alkuaikoina teki pihapiirin lumityöt, mutta totesi vanhuksen siihen lopulta hiukan epäkäytännölliseksi. Tila on kuitenkin kuiva, eikä tuo ’61 Impala ole mennyt siellä miksikään 30 vuodessa”, Janne perustelee. K un Janne oli 17-vuotias forssalaisnuorukainen, hän osti ensimmäiseksi autokseen kaksiovisen vaaleansinisen ’61 Impalan. 90-luvun alussa parikymppinen Janne turhautui jouten oloon kaupungissa. ”Asioissa on aina kaksi puolta. ”Jälkikäteen ajateltuna, onneksi niin, vaikka aluksi auto olikin kaveripiirissä hiukan outo laite”, Janne muistelee ensijenkkiään, joka löytyy häneltä edelleen. Rekisterikilpien keräily lähti liikkeelle Yhdysvaltojen kaikkien eri osavaltioiden kilpien keräämisellä. Kun Janne tuona kesäpäivänä lähti mokille hommiin, jäi hän sille tielle. Se on kylmä, mutta Janne ei ole katsonut tarpeelliseksi eristää ja lämmittää sitä. Eräänä päivänä hän muisti, että mökin pihalla oli kaatuneita puita sun muuta työnsarkaa. Muita muutoksia tilalle ei käytännössä ole tehty. Alkuun mökillä ei ollut edes juoksevaa vettä, mutta Janne sai luvan käydä sitä alumiinitonkalla ja vesikelkalla naapurin kaivosta. Tuo kyseinen mökki oli noin 30 kilometrin päässä Ypäjällä sijaitseva Jannen isän entinen kotitalo, jonka päärakennus on vuodelta 1928. Janne on kunnostautunut myös kotimaisten kilpien askartelussa
Aina ei näin kuitenkaan ole ollut. Kun Rami nousi ulos autosta, niin katsuri sanoi sanat, joika hän ei kyllä unohda koskaan: ”Tiiätkö nää, että tällaisilla ei sitten Suomen teillä ajella ollenkaan”. Konttorin pihalla vuoroaan Taunusten ja Kadettien seassa odotellessa Ramilla hiipi mieleen tämä ulkoisesti helposti tunnistettavissa oleva henkilö, josta tässä jutussa käytetään nimeä ”katsuri”. Reilun kymmenen vuotta kestäneen Ruotsissa asustelun aikana Rami oli omistanut useammankin jenkkiauton, joissa kaikissa oli tähdellä varustettu nuolenkärkilogo, jota siis käytettiin Pontiacmerkkisissä autoissa. Tuolloin ajanvaraus katsastukseen piti hoitaa hyvissä ajoin, nimittäin hyvällä tuurilla sen sai 2–3 viikon päähän, mutta monesti se venyi vielä pidemmälle, kuten kävi Ramillakin. Siinä olikin miehellä hyvää aikaa tutkiskella Pontiacia, että kaikki olisi kunnossa kuukauden päästä edessä olevaan maahantuontikatsastukseen. Sitten olikin aika kaivaa taskusta mittanauha ja tarkistaa Ramin tekemien roiskeläppien pituus. No, Rami teki roiskeläpät ja ne tuntuivat hänen mielestään jo liiankin pitkiltä, mutta kun kerran laki vaati, niin siinäpä ne nyt paikoillaan roikkuivat. Vielä hurjempaa oli luvassa. Katsurin mukaan 275/60 R15 -kokoiset takarenkaat olivat liian leveät paikallaan olleille kahdeksan tuuman vanteille ja hän tiesikin sanoa, että ne tulevat kovassa vauhdissa mutkaan ajettaessa irtoamaan vanteilta. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt koskaan neljän vuoden aikana, kun Rami oli Pontiacin omistanut, mutta katsuri vaati mustaa valkoisella, että kyseinen rengas-vannekombo oli laillinen. Tänä päivänä auton katsastus hoituu helposti muiden arjen askareiden joukossa, eikä itse toimenpidettä tarvitse sen kummemmin jännittää. Tämähän ei herralle sopinut, vaan hän vaati, että sille pitää tehdä teline. Auton äänet testattiin ulkona peruuttamalla se katsastuskonttorin tiiliseinää vasten, jossa katsuri huudatti 400-konetta niin, että oikein pahaa teki, lopuksi todeten veekasin sävelten olevan liian kovat. Mukana olleista ruotsalaisista papereista ei ollut mitään hyötyä, vaan Ramin piti alkaa hankkia samanlaisia todistuksia Suomesta. Niitä tehdessä Ramilla mielessä pyörivät Eino isän sanat: ”tee sitten poika niistä roiskeläpistä tarpeeksi pitkät, kun täällä niiden pituuksia kytätään mittanauhat kourassa”. Tässä jutussa kerrotaan, miten helppoa oli rekisteröidä Oulussa Suomen kilpiin Ruotsista muuttoautona tuotu jenkkiauto melkein 40 vuotta sitten. Vielä tänäkin päivänä Pontiacin nimeen vannova Rami oli päättänyt tuoda muuttoautona Suomeen omistamansa ’70 LeMansin, joka tietenkin piti saada ensi töikseen rekisteröityä Suomen kilpiin. Vielä kun kerättiin yhteen nippuun kaikki auton paperit sekä vuosien varrella kertyneet dokumentit kyseisestä automallista, oli Rami valmiina suuntaamaan Pontiacinsa katsastuskonttorille. Välillä tuntui, että eräiden katsastusmiesten päätökset olivat täysin mielivaltaisia, eivätkä lähellekään annettujen ohjeiden mukaisia. Autoa halliin sisään ajaessaan Rami huomasi katsurin puistelevan päätä puolelta toiselle merkiksi siitä, että nyt on tainnut tulla tehtyä väärä valinta autoa ostettaessa. Eikä tämä käytäntö rajoittunut pelkästään jenkkiautoihin, vaan osansa saivat muutkin autoharrastajat. Tuohon aikaan Ruotsissa ei autoissa tarvinnut olla roiskeläppiä, joten sellaiset piti Pontiaciin asentaa. Tässä vaiheessa tuli sitten lopullinen stoppi maahantuontikatsastukselle, kun asiasta suorastaan innostunut katsuri vaati todistuksia moottorin vaihdosta. Ei kait tässä mitään ongelmia pitäisi olla, tuumaili mies, mutta sitä ei vaan aina ennakkoon tiedä, kuinka väärässä ihminen voi olla… Suikkapäinen painajainen Oulun American Car Clubin jäsenillä oli kyllä tiedossa, että tuolla kyseisellä konttorilla työskentelee eräs herra, jota pidettiin oikeana jenkkiautojen vihaajana. ”Katsurilla oikein ilme kirkastui, kun se huomasi pihalla Ruotsin kilvillä varustetun perä pystyssä olevan mustan Pontiacin, jonka kylkeä koristivat tyylikkäät kullanväriset liekit”, Rami muistelee. Katsastushallista Pontiacia ulos ajaessaan Rami näki taustapeilissä suikkapäisen painajaisen hymyilemässä tyytyväisenä 94 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Muumio muistelee Korkeajännitystä katsastuksessa. No perseelleenhän sekin meni – ne olivat katsurin mielestä sentin liian lyhyet. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen O ulun Ruskon kaupunginosaan vuonna 1977 valmistunut valtion katsastuskonttori oli paikka, jonka pihassa saivat varsinkin jenkkiautoharrastajat hikoilla odottaessa vuoroaan katsastukseen. Rami ajatteli, että tämähän lähti hyvin käyntiin, mutta tuo oli vasta alkusoittoa koko katsastukselle, jossa alkoi löytyä vikoja Pontiacista vähän joka puolelta. Jospa se ukko olis vaikka lomalla, mietiskeli Rami, mutta kun Pontiacin vuoro tuli ja isot metalliset taitto-ovet avautuivat, niin siellähän se suikkapäinen painajainen oven suussa seisoi. Ensimmäisenä katsuri kiinnitti huomion Ruotsin neliön malliseen rekisterikilpeen, joka oli pultattu suoraan kiinni maskin alapuolella olevan hiekkapeltiin. Toimivasta lasinpesurista puuttui neste, eikä sitä saanut katsastuksen aikana lisätä, vaan pesuri merkattiin papereihin rikkinäiseksi. Ruskon Konetien konttorille ajellessa Rami kertaili mielessään, että kaiken pitäisi olla kunnossa maahantuontikatsastusta varten. Elettiin 80-luvun alkua ja tarkemmin vuotta 1982, jolloin Rami ”Ragge” Rasimus päätti perheineen muuttaa Ruotsista takaisin kotikonnuilleen Ouluun. Näiden ja lukuisten muiden katsurin löytämien ”vikojen” lisäksi Rami meni hermostuksissaan möläyttämään Pontiacin moottorin olevan vaihdettu. Rami lupasi tehdä telineen Suomen rekisterikilvelle, mutta se ei käynyt, vaan teline piti tehdä autossa jo paikoillaan olleelle ruotsalaiselle kilvelle
Tuon katsuri mahtoi ottaa vittuiluna ja alkoi etsiä Pontiacista lisää vikoja, minkä ei säädöksien mukaan varmaan pitäisi olla edes mahdollista. Pontiac on tässä vielä Ruotsin kilvissä odottelemassa katsastusta Suomeen. 02-7347 673. Päällikkö oli ihmetellyt hallista kuuluvaa kovaäänistä keskustelua sekä sitä, miten tämä sama auto on ollut niin kauan tutkinnan kohteena. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Samalla hallin puolelle tuli asiaa kummastelemaan myös katsastuskonttorin päällikkö, joka tunnettiin asiallisena ja suoraselkäisenä miehenä. Siinä lupalappuja tutkiessa ja edellisellä kerralla merkittyjä vikoja tarkastaessa katsuri huomasi Ramin jatketut roiskeläpät. Konehuoneesta löytyi alkuperäinen jarrupaineensäädin, johon menee jarruputkien lisäksi myös yksi sähköjohto, joka ilmaisee pudonneen jarrupaineen sytyttämällä merkkivalon kojetauluun. Rami pyysi päällikköä istumaan Pontiacin kuskin paikalle ja kysyi, häiritsevätkö nuo scoopit näkyvyyttä, johon sai vastauksen: ”Enemmän kai tuo konepellin nouseva takareuna on edessä kuin nuo scoopit”. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. Ramin käynnistellessä Pontiacia, katsuri tuli ilmoittamaan, että kun ensi vuonna tulet katsastukseen, niin ota sellainen paperi mukaan, mistä näkyy, että tällaisia autoja on yleensä olemassa! Siinä vaiheessa Rami sai ne viimeiset ja parhaat naurut, ja poistui paikalta reippaalla kaasun painalluksella maata viistävien roiskeläppien aiheuttaman pölypilven saattelemana… Vaikka tämä juttu hurjalta kuulostaakin, niin se on täyttä totta ja näitä vastaavanlaisia tapauksia löytyy noilta ajoilta useampiakin. Rami ja katsastuskonttorin päällikkö keskustelivat asiallisesti jonkin aikaa Pontiacista sekä siinä olevista ”ongelmista”, minkä jälkeen päällikkö kehotti katsuria lyömään leiman lappuun ja tekemään paperit valmiiksi. Siellä suhtautuminen asiaan oli varsin positiivista ja Rami saikin mukaansa todistuksen siitä, että 400 cid moottoria on saanut myös tehtaalta kyseiseen automalliin. Ei tuntunut auttavan taaskaan Ramin selitys, että kyseinen säädin on ollut autossa paikoillaan tehtaalta lähtien. Tiedä häntä, oli katsuri nähnyt joskus Ramin burnaavan Pontiacilla paikoillaan, koska hän epäili kyseisen laitteen olevan laiton line lock, millä saadaan jarrupaine ohjattua vain eturenkaille. Vielä kun Rami korjaili loput katsurin kirjaamat viat, niin Pontiac oli valmiina vietäväksi uudelleen konttorille, jossa sen tarkastusta jatkoi sama ”positiivisesti” jenkkiautoihin suhtautunut suikkapää. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Pontiac tullaan esittelemään nykykuosissaan Amerikan Raudassa kevään mittaan. Konttorin pihasta luu ulkona pois kaasuttaessa Ramille tuli mieleen se vanha sanonta, jossa viimeinen saa ne parhaat naurut… Etsitäänpä lisää vikoja Erinäisiä katsurin vaatimia lupapapereita metsästäessään Ramilla oli suurena apuna Kehusmaan Putte, joka myös tiesi, mistä saataisiin vaadittavat paperit Pontiacin moottorinvaihtoa koskien. KUUSJOKI • Puh. Seuraavaksi tämä suhteellisen lyhyt katsastusmies vääntäytyi Pontiacin kuskin paikalle ja hetken mietittyään totesi konepellissä olevien matalien scooppien estävän näkyvyyden auton oikeaan etukulmaan. AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. sulkiessaan hallin metallisia taitto-ovia. Kuvassa näkyvät sivuputket eivät olleet toimivat, mutta siitä huolimatta Rami poisti ne ennen katsastukseen menoa. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Taas oli kyse sentistä, mutta tällä kertaa läpät olivat niin pitkät, että niiden ja maan väliin jäi vain sentti. Suikkapäisellä painajaisella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin totella konttorin päällikön sanaa ja hoitaa asia kiltisti loppuun. Tässä vaiheessa Ramilla alkoi keittää sen verran yli, että äänenvoimakkuus alkoi kasvaa keskustelussa suhteellisen kovaksi. Jutun LeMans löytyy tänäkin päivänä Rasimuksien perheestä ja sen viimeisimmän läpikäynnin on tehnyt Ramin nuorempi poika Toni. Olisi voinut luulla, että katsuri oli keksinyt jo kaikki mahdolliset asiat mistä valittaa, mutta vielä se kaveri veti yhden ässän hihasta. Rengasasiassa auttoi Kestorenkaan omistaja Seppo Sankari, joka mittausten jälkeen todistusta kirjoittaessa ihmetteli päätään puistellen, minkä takia moista edes vaadittiin. Putte neuvoi Ramia käymään Auto Åströmilla, joka toimi paikkakunnalla GM-jälleenmyyjänä
Sopivan suolaista Tällä kertaa A-mallin ’28–29 Ford Tudoria muokattiin vahvasti vanhojen suolajärvikilpureiden henkeen. Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 2/2020 Kutjan kuva
Etureunasta on otettu hieman enemmän, kuten tähän niin sanottuun Bonneville-tyyliin kuuluu. Maski on paljon käytetty ’32-mallinen ja konepelteinä alumiinista valmistetut itse tehdyt, joista myös louversit jätettiin pois. Osia saa uustuotantona, joten saatavuus sinänsä ei ole ongelma. Muiden mallien mukaan ottaminen toi mukanaan paljon mielenkiintoista kalustoa ja vanhoja kuvia tutkiessa voi huomata, että useat kilpurit olivat tuohon aikaan varsin karkeasti toteutettuja varsinkin nykyisestä ajasta katsottuna, tosin on aikaakin kulunut jo 70 vuotta! Nyt haluttiin kuitenkin jotain pidemmälle vietyä. V uonna 1948 perustettu Rusetta Timing Association mahdollisti nopeuskilpailuihin osallistumisen myös coupeja sedan-malleilla, aikaisemmin kun Southern California Timing Association (SCTA) kelpuutti mukaan vain roadsterit ja streamlinerit. Alunperin pystyjä a-pilareita on kallistettu reilusti taaksepäin. Renkaat ovat perinteinen hot rod -yhdistelmä 16-tuumaisilla Fordin vanteilla: isot takana ja pienet edessä. Näillä muutoksilla syntyy varsin huoliteltu kokonaisuus, jolla olisi voinut ajella kadullakin pienin muutoksin. Tässä tapauksessa käytetty pidempiakselivälinen ’32 vuosimallin runko (muutoksineen) vaatii myös pidemmät konepellit. Kapseleina ovat ruuvikiinnitteiset Moonin valmistamat kokopeittävät alumiinikapselit, jotka todistetusti vähentävät ilmanvastusta. Madallettu tuulilasi ja a-pilarit sekä katon etureuna ovat 1932 vuosimallin Ford 5w Coupesta. Tämä kuitenkin tasapainottaa kokonaisuutta kallistetun tuulilasin ja alunperin pitkien takasivulasien suhteen. 97 AMERIKAN RAUTA 2/2020. Juttumme auton kattoa on madallettu todella radikaalisti, ehkä jopa kuusi tuumaa. Kiinnitys tapahtuu pikakiinnikkeillä. Etuovia on jatkettu pidemmiksi, mikä on varsin työläs muutos, enkä muista juuri koskaan nähneeni sitä tehdyn
Miehen uusimpiin hankintoihin kuuluu vanhan koulukunnan stuukin omaava, remmiahdetulla isolohkolla varustettu ’71 Dodge Charger. CHEVROLET 3100 STEPSIDE ’56. Liperiläisen Tero Niemeläisen tuotokset ovat tulleet tutuiksi Amerikan Raudan sivuilla jo ensimmäisen numeron kannesta lähtien. Viimeisin uutuus on Veccu Pekkasen viime kesänä valmistunut rodipikkis, jonka aihion hän hankki lehtemme tekijänäkin toimivalta Olli Lehtiseltä. Kustom Kulture Show Ahtimen Dodge Charger ’71 R/T. Tällä kertaa esittelyssä on Teron vaimolleen Sannalle rakentama ”Unelma”, jonka pintaa koristavat Mannermaan Peksun taiteilemat erikoismaalaukset ja konehuoneesta löytyy vanhannäköiseksi naamioitu moderni Vortec-tekniikka. Juspe Lehtovirta on harrastekalustonsa puolesta monipuolinen kaveri. Seuraavasta numerosta selviää, lunastettiinko lupaukset. Ihan läpihuutojuttu kyseinen projekti ei ollut, sillä auton saattaminen nykyasuun vei reilut viitisen vuotta. Hänet tunnetaan myös legendaarisen Uholan limoksi kutsutun ’52 DeSoton nykyomistajana, minkä lisäksi lehdessämme on esitelty hänen ’32 Ford Fordor Rebel Rodinsa. Lemillä sijaitsevalta Juvolan pajalta tuntuu putkahtelevan tasaisin väliajoin ilmoille totuttua linjaa jatkavia näyttelytasoisia rodeja. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 2.4.2020 Tämänvuotista Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show’ta on etukäteen mainostettu parhaaksi koskaan. Ford A Pick-up ’30. tahdittama J uvo l an pajan uusin 98 AMERIKAN RAUTA 2/2020
Kok. Ajoneuvon akseliväli: max. Mukana säilytysteline. Nostimien alumiinirullat sijoitetaan auton pyörien eteen ja taakse jonka jälkeen polkimen avulla pyörät nostetaan yksi kerrallaan ilmaan. Nosto-/laskuaika: <35sek. Nostimen rullien etäisyys: 320-720mm. Maksiminostokorkeus: 1330mm. 730€ tuotenro 511047 Siirrettävä saksinostin 2800kg Siirrettävä saksinostin erillisellä hydrauliyksiköllä ja kahdella voimakkaalla sylinterillä. 3000mm. Nostokyky: 2800kg. korkeus: 1400mm. teräspelti: 1,2mm. Maks. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. 549€ tuotenro 512788 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst& alumiiniputkien loveamiseen hitsausta varten. Putken halkaisija: 19-63,5mm Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 1990€ tuotenro 498003 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Renkaan enimmäisleveys: 325mm. Mitat: 2630x1787x110 mm. pellin paksuus 1,5mm Kitasyvyys: 700mm. Ajoneuvon leveys: max. Tarjoaa täydellisen työskentelykorkeuden korjauksiin, renkaanvaihtoon, peltitöihin, pesuun/kiillotukseen ym. Paino: 126kg Auton siirtonostimet (mekaaniset dollyt) Sarja sisältää neljä mekaanista auton siirtovaunua/-nostinta autojen helppoon liikutteluun. Työkorkeus: 1150mm. Paino: 40kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Englanninpyörä Mukana 5kpl karkaistuja alarullia. 2400mm. Uusi parannettu malli ilman hydrauliikkaa, mekaanisilla lukoilla ei vuotavia osia! Maksimipaino yhtä nostinta kohden: 680kg. Sisältää jalustan. 1990€ tuotenro 506545 Kutistus/ venytyskone Maks. Paino: 480kg 1399€ tuotenro 496769 Autotallin sisustus (hopea/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea 3kpl yläkaapit ( 2 x kaasujousitetut luukut, 1 x rulo) 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskis/paperiteline) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm Huom! ei sisällä kuvissa näkyviä työkaluja ja tarvikkeita 1199€ tuotenro 511050 Kaikki hinnat sis. 189€ tuotenro 509658 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen
SIT Ä TE H TII N KIN IH A N TO SIS SA A N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA muskelia Modernia Rodi Vuoden FORD A TUDOR ’29 TALLEISSA TAPAHTUU. GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 2020 • PETROL CIRCUS CHEVROLET CAMARO LS SUPERCHARGER ’69 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford F-100 Pickup ’56 • Ford Mustang Convertible ’73 Chevrolet Impala ’63 LS6 • Chevrolet S10 V8 Pickup ’89 Dodge Challenger Hemi ’74 • Willys Gasser ’41 Saleen S281 S/C HH Edition ’03 • H-D Sportster Cafe Racer ’99 R akk aud e s ta R au t aan • 2 / 2 02 • 9, 90 € 6 414887 002455 2 2 70 02 45 -2 00 2 PAL VKO 2020-14 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 20 NR O 58 ”2 01 8 TO U KO KU U SS A, 10 . PÄ IV Ä, A LO IN TU OT A RA KE N TA A JA 26 .7. A JO IN EN SIM M Ä IS ET KO EA JO T