TEE ITSE TESTASI UUDEN SKIL 3070 AKKURUUVINVÄÄNTIMEN! 9,5/10 Tee Itse 4/20 * 5 vuoden takuu ostopäivästä koskee kaikkia uusia hiiliharjattomia SKIL-työkaluja. Akkujen takuu on 3 vuotta. Tutustu SKILakkukoneisiin lähimmässä Motonet-myymälässä! RUOHONLEIKKURISTA RUUVINVÄÄNTIMEEN – SAMAT AKUT SOPIVAT JOPA 25 % PIDEMPI KÄYTTÖAIKA ACTIVCELL TM -VIRRANHALLINTA 3 VUODEN AKKUTAKUU “Erinomainen kone tähän hintaan.” – Tee Itse 4/20 “Hintaluokkansa voimakkain ja vakuuttavin porakone-ruuvinväännin.” – Tee Itse 4/20 5 VUODEN TAKUULLA. Kestävät akkukoneet soveltuvat erityisesti vaativalle harrastajalle tai ammattikäyttöön. TEKNIIKKA TUTUKSI: PERÄ TALLEISSA TAPAHTUU – 7 SIVUA PROJEKTEJA! CHEVROLET IMPALA 6.0 2D HT ’65 FORD ’33 3W COUPE CHEVROLET 6400 ’56 & ’68 CAMARO CADILLAC FLEETWOOD 4D HT ’60 FORD MUSTANG GT 5.0 32V ’88 PACKARD SUPER EIGHT HEMI ’49 PLYMOUTH DUSTER ’71 PONTIAC LEMANS CONVERTIBLE ’65 H-D HERITAGE SOFTAIL ’94 ”EVILOADED” SKIL ENERGY PLATFORM www.skil.fi SKIL-AKKUKONEET KOVAAN KÄYTTÖÖN HIILIHARJATONTA KESTOVOIMAA Hiiliharjattomat SKIL-akkutyökalut on suunniteltu tehokäyttäjälle, joka vaatii päivittäin työkaluiltaan huippuluokan suoritus kykyä ja luotettavuutta. VAIN MOTONETISTA 6 414887 002455 2 1 2 70 02 45 -2 10 2 PAL VKO 2021-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 21 NR O 66 ”K YL LÄ H ÄN TÄ M Ä PR OJ EK TI O SO IT TI, ET TÄ KU N IT SE EI O SA A TE H DÄ KA IK KE A, N IIN O IK EID EN KA VE RE ID EN LÖ YT YM IN EN O N TO D EL LA TÄ RK EÄ Ä.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ COLORKIT Harrastuksesta työksi Badass R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 2 1 • 9,9 € RODI VUODEN. Myönnämme hiiliharjattomille SKIL-akkutyökaluille 5 vuoden takuun*. Ammattikäytössä työkalujen ja akkujen takuu on 1 vuosi. Hiiliharjattomat koneet tunnistat laitteessa ja myynti pakkauksessa olevasta ”Brushless”-tekstistä
Rengaskone APO-3266 Laadukas rengaskone joka on varustettu taakse kääntyvällä puomilla sekä kolmella apuvarrella matalaprofiilisten renkaiden asentamisen helpottamiseksi. 2599€ tuotenro 497766 169€ tuotenro 89343 Tasapainotuskone U-823 Ammattitason tasapainotuskone henkilöautojen, moottoripyörien ja kevyiden hyötyajoneuvojen renkaiden tasapainotukseen. 499€ tuotenro 512776 79€ tuotenro 506541 Baarijakkara Pehmustettu istuin joka kääntyy 360° ja kromatut teräsjalat. Työkaluvaunu 145-os. Kaikki hinnat sis. Leukojen syvyys: 140mm. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. 499€ tuotenro 494628 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Koko: 480x100x200mm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S!. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Levys pilarien välillä: 2400mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 2650€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Vaatii lisäksi kompressorin. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Paino: 14,5kg. Käyttöjännite 230V. Ramppien mitat: 590x340mm. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Nostokyky: 1350kg/pari. Pneumaattisesti ohjattu puomi ja apuvarret. Säädettävä korkeus: 650-770mm Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Koneessa on mm. U U TU U S! 199€ tuotenro 511068 Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Paino: 88kg. Moottorin teho: 350W. Nostokyky: 4000kg. Maks. Nostokorkeus: 1880mm. automaattinen vanteen halkaisijan tunnistus, painon kohdistin sekä useita erilaisia painotustiloja. Paino: 775kg. 1799€ tuotenro 511961 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A
Sitten sattuma puuttui peliin. Se oli kutoskoneinen ja vaihteistovikainen, eikä sen varalle ollut heti sen suurempia suunnitelmia. Ennen ajoneuvon rakenteen muuttamisesta määräsi yksiselitteisesti tieliikennelaki, sittemmin Traficomin määräys, jota uudistetaan aina silloin tällöin. Liikenneturvallisuuden kannalta merkittävästi loogisempi sääntö olisi se Yhdysvalloissa käytetyn kaltainen ”mikään auton osa ei saa olla alempana kuin on vanteen alin osa”. Pidemmän aikataulun ajatuksena oli etsiä siihen keulalle joku 302. T iedättehän, kun yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen, ja äkkiä oletkin siinä tilanteessa, että pitää miettiä, miten tähän päädyttiin. Kahdeksan senttiä ei sitä varmista, ei myöskään sitä, että autolla pystyisi selviytymään ehjänä kaikista teille viritetyistä suojatiekorokeansoista. Nopealla selvittelyllä kun kävi ilmi, ettei jarrujen elektroniikkapuolelle enää edes saa uusia osia. Ensimmäisenä eteen tuli kuitenkin käytännössä tilan ahtaus. Swappiä oli kyllä tiedusteltu myös katsastusmieheltä, joka oli näyttänyt sille alustavasti vihreää valoa. Jotta hommasta tulisi mahdollisimman sekava, olisi Modular voinut tuottaa sepän itse valamilla tai jonkun tunnetun viriosafirman kansilla vaikka 100 hevosvoimaa alkuperäistä vähemmän, koska niillehän ei ole välttämättä virallista tehoa missään ilmoitettu. Niin, joka tapauksessa se liian tehokas moottori on nyt nostettu pois Thunderbirdin keulalta ja sen konehuoneeseen pääsyä odottaa nyt 302. Sitten tulikin eteen se iso mutta. Turbo Coupen levyjarrullinen takaakseli olisi ollut tiedossa ja ostettavissa ihan Suomesta, mutta sellaisiin tehtaalla asennetun, 1980-luvun jo tuoreeltaan ongelmallisen ABS-järjestelmän ostaminen ehjänä, saati asentaminen alkuaan lukkiutuvilla jarruilla varustettuun autoon oli ylivoimainen este. Sehän tarkoittaa toisin sanoen, että auton pitää pystyä rullaamaan ilman pohjakosketuksia, jos rengas räjähtää. Eräs tuttava sai Traficomin suunnalta puhelimessa ripityksen soittaessaan ja varmistellessaan, että katsotaanko harness bar, eli kisavöiden kiinnitysrauta katsastuksessa turvakaareksi. Epäloogisista ja oudoista kotimaisista rajoista tulee konkreettisesti mieleen 8 senttimetrin maavarasääntö. Herstin Timpalla oli juuri jäämässä ylimääräiseksi kokonainen uudempi Thunderbird, josta hän tarvitsi asiakkaan autoon vain takaakseliston. Rohkealle kun riittää se, että ”oli se paikallaan vielä kotoa lähtiessä”, kun taas aralle ei riitä mikään varmistamaan, etteikö jotain voisi sattua. Saati sen kaltaisia jälkipelejä, kuin tuore romutuspalkkiofarssi. Se ei kai liity mihinkään muuhun kuin siihen, että takavuosina konttoreilla käytettyjen nosturien keventimet olivat sen korkuisia, että ne mahtuivat juuri ja juuri ali, jos maavaraa oli se kahdeksan senttiä. Viimein kenkälusikalla ja muun muassa muuttamalla pakosarjan kulmaa tiivistepintaa koneistamalla 4.6 istui Fox-Birdin konehuoneeseen. Joka tapauksessa jo aikaa sitten tuli hankittua hetken mielijohteesta projektiksi Foxkorinen Thunderbird. Jälleen kerran asiaa selvitellessä vahvistui kuitenkin se vanha muistikuva, että pykäläviidakko on sekava, vuosi vuodelta sekavampi. Modular on valtavan kokoinen kone paitsi siihen Essex-veekutoseen, myös perinteiseen Windsor-pikkulohkoon verrattuna, eikä tilaa ollut millään puolella liikaa – ei oikein edes riittävästi. Uudemman linnun alkuperäinen polttoainepumppu saatiin siirrettyä alkuperäiseen tankkiin, ja homma oli oikeastaan enää riittävän pienen jarrutehostimen löytämistä vailla, kun aloin vähän varmistella tilannetta. Kansalaisen ei pitänyt kuulemma soitella Traficomin asiantuntijoille, vaan kysyä ongelmaan vastausta katsastuskonttorin virkamieheltä, joka taas käski kansalaisen soittaa Traficomille, kun ei itse osannut vastata kysymykseen. Erityistä hankaluutta asiassa kansalaiselle tuottaa se, että tulkintoja selkeytetään, ja joskus jopa kokonaan uusia täsmentäviä sääntöjä luodaan katsastajan ohjeissa, jotka eivät ainakaan kirjoittajan tämänhetkisen tiedon mukaan ole mitenkään kätevästi julkisesti vaikkapa netistä luettavissa. Oltiin siis siinä tilanteessa, että meillä oli Thunderbirdin keulalle asennettuna 4 hevosvoimaa liian tehokas moottori. Sen hetkisen käsityksen mukaan Modularin laittamiselle ei pitänyt olla mitään esteitä, ei sen suuremmin teknisellä kuin teoreettisellakaan puolella. Oli tietysti teoreettinen mahdollisuus muuttaa moottoria niin, että se tuottaisi vähemmän, mutta säännötpä eivät sitä salli. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että sääntö on huonosti laadittu, jos sen tulkinta vaatii lisäohjeen. Silti muutossäännöksetkin vuodesta toiseen pitävät sisällään ”riittävän hyvin” tehtyjä asioita. Tekniikkana tuossa autossa oli tuoreempaa moottorisukupolvea edustava 4.6 Modular, joten sen ihmeempiä miettimättä ostin loppuauton tekniikanluovuttajaksi. Modularillekin on jo uusi asennuskohde hankittuna, mutta siitä lisää myöhemmin… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Vain muutaman hevosen tähden 3 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Pääkirjoitus. Pienitehoisin valmistettu Modular oli 190-hevosvoimainen, ja pikainen laskutoimitus tuotti moneenkin kertaan toistettuna suurimmaksi sallituksi tehoksi 5-litraisella vertailumallilla 186 hevosvoimaa. Tehopainosuhdehan ei ollut lähelläkään mitään sallittuja rajoja, ja Thunderbirdistä oli olemassa 190-hevosvoimainen neloskoneinen Turbo Coupe -versio, vaikkei tuonikäistä vastoin alkuperäistä muistikuvaa ollut tehtykään koskaan yli 155-hevosvoimaisella kasikoneella. Tai toki moottoria saa muuttaa, ja se voi hyvinkin tuottaa alkuperäistä pienemmän huipputehon, mutta sen on katsottava tuottavan edelleen vähintään sen verran kuin alkuperäinen samalla kannella tai tässä tapauksessa kansilla varustettu moottori. Vaikka tavallaan on tietysti loogista, että on näin, en syytä katsastajaakaan, sillä esimerkiksi maaliskuussa voimaan astuvan uuden määräyksen tehopainosuhderajat ovat sen verran epäloogiset ja niitä on niin monta, että menee varmasti seuraavaan määräykseen asti ennen kuin kaikki ne oppivat ulkoa
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Toimitus. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Tilaajapalvelu Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Mikkonen, Fredrik Robertsson, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Petri Ruokamo, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B
Kokonaisuus on todella komea. 52 ChevroletCamaro’68& Chevrolet6400’56 Hämeenlinnalaisen Jaakko Raitasen rataleluna toimii Nascar-moottorilla varustettu Camaro, joka kulkee mutkaradoille Chevy-kuormurin kyydissä. Matkan varrelle on mahtunut niin Kiiruna-hydraulit kuin kattoon maalattu etelävaltioiden lippukin. kannessa: Ford3WCoupe’33 Nro 66. 58 PackardSuperEight’49 Nastolalaisen Juha Saukkosen Packardissa yhdistyy vanha ja uusi maailma, sillä sen tekniikka on kokonaisuudessaan Chrysler 300C:stä. 30 CadillacFleetwood’60 Kotkalainen Jari Kilkki osti Cadillacinsa jo vuonna 1990. 18 ChevroletImpala’65 Voikkaalaisen Saku Vallasvuon käyttöharrasteautona toimivan Impalan konepellin alta löytyy 6-litrainen LQ4-nykytekniikka. 46 FordMustangGT5.032V’88 Asseri Mikkonen tunnetaan kiihdytyspiireissä punaisesta GT-Mustangistaan, mutta mieheltä löytyy myös hillitympi Fox-malli, joka sekin liikahtaa rivakasti. 64 Harley-Davidson HeritageSoftail’94 Raiza Raitio rakensi vanhan näyttelypyöränsä uuteen uskoon, eikä sitä tunnista enää lainkaan samaksi. Esittelyssä 12 Ford3WCoupe’33 Siurolaisen Pasi Savian ensimmäinen oma rodi valittiin 2020 vuoden rodiksi Suomessa, eikä syyttä. 38 PlymouthDuster’71 Lemiläisen Visa Vainikan Duster jalostui hänen käsissään 10 vuoden aikana kokonaan uudeksi autoksi, vaikkei sen pitänyt mikään projekti olla. 24 PontiacLeMansConvertible’65 Ylläksellä asuva Jari Ikkelä ei ole tehnyt LeMans-avostaan sitä tyypillistä GTO-kloonia, vaan auto on rakennettu oman maun mukaan vanhaa ja uutta yhdistellen. 2/2021 64 H-D Heritage Softail ’94 30 Cadillac Fleetwood ’60 12 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 2/2021
76 Tekniikkatutuksi:Perästäkuuluu Tämänkertaisessa tekniikka-artikkelissa tutustumme voimansiirtolinjan viimeiseen peluriin, perään. 84 Buick-projekti,osa3 Siivekkään palapelin osat alkavat olla kasassa, ja pian on kokoamisen aika. 7 AMERIKAN RAUTA 2/2021. 86 Muumiomuistelee Mano tarinoi Rovaniemen cruisingeista, jotka tunnettiin myös Koskikadun Uittona. 44 Tarinantakana: PlymouthDuster’71 Visa heitti hyvästit Dusterinsa vanhalle Suomi-lookille. 88 Kutjankuva ’47 Packard sai Jannen piirustuspöydällä osakseen täydellisen perinteisen tyylin kustomoinnin. 68 Tallikierros,osa1 Jo perinteeksi muodostunut Amerikan Raudan tallikierros aloitetaan tutustumalla eteläisemmän Suomen projekteihin. Vakiot 8 Rauta-annos Kattaus harrastekentän ajankohtaisia uutisia meiltä ja muualta. 82 Harrastuksestatyöksi:Colorkit Tämän numeron kantta koristavan Fordin on maalannut Ylöjärvellä toimivan Colorkitin taustala löytyvä itsekin autopiireissä kasvanut 24-vuotias Kia Laakso. 10 Pelitjavehkeet Kevään lähestyminen näkyy myös osaja tarviketarjonnassa. 82 Harrastuksesta työksi: Colorkit 68 Tallikierros, osa 1 38 Plymouth Duster ’71 ARTIKKELIT 36 Tarinantakana: CadillacFleetwood’60 Jari Kilkin Cadillac oli miehen omien sanojen mukaan ensimmäiset vuodet liikkuva projekti, joka jalostui pikkuhiljaa
Uudistunut korjaamo palvelee kaikkina arkipäivinä klo 7.30–19.30. Ensimmäinen kunnostus autolle tehtiin jo vuonna 1972, jolloin Carroll Shelbyn ystävä, tunnettu Cobra-spesialisti Mike McCluskey maalasi korin Guardsman Blue -sävyllä. Vuonna 2016 se siirtyi kuolinpesältä keräilijälle, joka teetätti autolle concours-tasoisen entisöinnin. Vuonna 2019 valmistuneen entisöinnin suoritti erityisesti Cobrien parissa kunnostautunut Legendary Motorcar Company. Juhlavuotta vietettiin uudistamalla toimintaa ja keskittämällä palvelut Helsingin Pitäjänmäkeen, jossa toimitilat saivat täysin uuden ilmeen. Kissimmeessä, Floridassa tammikuussa pidetyssä kymmenpäiväisessä Mecumin huutokaupassa myytiin yli 3500 autoa. Lisäksi laajennettiin aukioloaikoja ja lisättiin korjaamon autopaikkoja. Carroll Shelbyn Cobra myytiin Mecum Auctionsin alkuvuoden autohuutokaupan kohutuin kohde oli itsensä Carroll Shelbyn henkilökohtaisessa käytössä toiminut ’65 Shelby 427 Cobra Roadster. Kontrastiksi keulan suuaukon ympärys maalattiin tuolloin kullanväriseksi. Vuonna 2002 Las Vegasissa toiminut Shelby American puolestaan maalasi auton punaiseksi. Auton arvostusta nostaa se, että kyseessä on ainoa 427 Cobra, jonka Carroll Shelby omisti uudesta aina kuolemaansa asti. Viime vuonna tämä perinteikäs yritys täytti kunnioitettavat 75 vuotta. Jossain vaiheessa elinkaartaan herra Shelby vaihtoi alkuperäisen manuaalivaihteiston automaatiksi, mutta viimeisimmän entisöinnin yhteydessä alumiinikansilla varustettu 427 Side-Oiler sai taas jatkeekseen autoon alun perin kuuluneen nelivaihteisen Toploader-manuaalin. Vallilan Takomo 75 vuotta Vallilan Takomosta on löytynyt apu monien harrastajien jousihaasteisiin. Valmistenumeron CSX3178 omaava Roadster oli Carroll Shelbyn omistuksessa siitä saakka kun se valmistui maaliskuussa 1966 aina hänen kuolemaansa asti toukokuuhun 2012. Samalla kori maalattiin uudelleen alkuperäisellä Charcoal Gray -värisävyllä. Ku va t: M ec um Au ct io ns Kuva: Vallilan Takomo 8 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Kenties kaikkein odotetuin kohde oli juuri tämä Carroll Shelbyn Cobra, joka vaihtoi lopulta omistajaa 5,94 miljoonan taalan summalla sisältäen huutokauppakulut
huhtikuuta. Kuva: Naughty BRGR Kuvat: Petri Ruokamo Ku va : Ga s M on ke y Ga ra ge Kuvat: Jarno Laitinen 9 AMERIKAN RAUTA 2/2021. ”Maailman pohjoisin jenkkiautokorjaamo” USA & Euro Car Service on huoltanut ja korjannut kaiken ikäisiä, pääasiassa amerikkalaisvalmisteisia autoja vuosituhannen vaihteesta saakka. Yrityksen palveluihin kuuluvat myös automaattivaihteistojen korjaustyöt sekä jenkkiautojen maahantuonti. Rakennuksen omaleimainen moottorihistoria tulee välittymään myös ravintolan sisustuksesta ja tunnelmasta. Firman nimen takaa löytyy vuosien mittaan mm. Lappeenrannassa Laitisen perheessä rakennellaan lumitilanteen salliessa linnojen sijaan autoklassikoita. Gas Monkey Garagen touhuja on saatu seurata sarjan välityksellä vuodesta 2012 saakka. Jenkkipajoja napapiirillä Rovaniemellä Teollisuuskylässä Marttiinintiellä toimii nykyään kaksikin jenkkiautoihin erikoistunutta yritystä. Herstin pajalta oppia ammentanut Pasi Lohvansuu. Naughty BRGR:lle drive-in Lahteen Akseli Herlevin luotsaama Naughty BRGR avaa uuden ravintolan Vesijärvenkadun funkkisrakennuksen historiallisesti merkittäviin tiloihin Lahteen 22. Nyt asia on vahvistettu, ja samalla Rawlings on vakuutellut faneilleen, että uusia kuvioita on viritteillä. Lumesta pyöriteltyjä Cobria heidän pihamaallaan on nähty jo useampana vuonna. Seinänaapurina starttasi kuluvan vuoden alussa myös Arctic Circle Kustoms. Ravintolan suunnittelussa otetaan huomioon autoilevat asiakkaat, joille aukeaa mahdollisuus täysin uudenlaiseen virtuaaliseen drive-in-palveluun. ”Paikan historiassa on jo aikaisemmin esiintynyt drive-in, mutta meidän konseptissamme se toteutetaan ikään kuin virtuaalisesti. Tilavan parkkipaikan ansiosta asiakas voi tilata ruokansa applikaation kautta ja noutaa sen suoraan numeroidusta parkkiruudusta. Fast N’ Loud tuli tiensä päähän Richard Rawlings on vahvistanut huhun, että Discoveryn realitysarja Fast N’Loud on päätetty lopettaa. Rawlings paljasti asian ensimmäisen kerran The Joe Rogan Experience podcastissa Spotifyssa viime joulukuun puolivälissä. Uusimpiin amerikkalaisiin vaadittavat testerit sekä 2000-luvun jenkkipickupien huolto-osat löytyvät suoraan hyllystä, kertoo yrittäjä Jarmo Mänty. Lahden Naughty BRGR on ensimmäinen ravintolamme, joka sijoittuu omaan rakennukseen parkkipaikkoineen ja terasseineen”, Herlevi valaisee uutta konseptia. Arctic Circle Kustomsin leipälajia ovat ajoneuvojen entisöintija muutostyöt. Viileä Cobra Läheskään kaikilla ei ole varaa oikeaan AC Cobraan, mutta luminen talvi luo uusia mahdollisuuksia, kun vaan mielikuvitusta riittää. Esimakua niistä on saatu jo Youtubessa Gas Monkey Garagen kanavalla aloitetun Wheels & Deals -sarjan myötä
Jäykistetyökaluja käytetään ohutlevyjen vahvistamiseen & keventämiseen esimerkiksi ajoneuvon kotelorakenteissa. www.koivunen.fi 10 AMERIKAN RAUTA 2/2021. www.torafors.com Kollektoriaihio Martelius on lisännyt valikoimaansa 4–1-kollektoriaihion pakosarjojen rakenteluun. Hinta 60,00 €/kpl. Kaikki eivät löydy verkkokaupasta, mutta tiedusteluihin vastataan mielellään sähköpostitse tai puhelimitse. Vanteet voi tilata jälleenmyyjiltä kautta maan tai ostaa suoraan kuluttajille suunnatusta verkkokaupasta. www.rengasrealisointi.fi Mayhem Wheels Uutuusvanteiden ilmaantuminen markkinoille on varma kevään merkki. Hinta 249,00 €/sarja. Lävistimillä saa tehtyä reikiä mm. Materiaalina on ruostumaton teräs. Hinta 199,00 €/sarja. Hintaesimerkkeinä etulokasuojan Impala-teksti 52,00 €, konepellin Valiant-merkki 93,00 € sekä Ford Ranch Wagonin kylkimerkki 74,00 €. Joukkoon mahtuu myös harvinaisuuksia. teräkseen, alumiiniin ja ruostumattomaan teräkseen ilman prässiä. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Pellin jäykistämiseen ja lävistämiseen Toraforsilta löytyvät nyt myös jäykistetyökalusarjat (flare dies & dimple dies) sekä lävistintyökalut (knock out punc hes). www.martelius.com Käytetyt kromimerkit ja -tekstit Jari Mäellä on tuhansien kappaleiden varasto käytettyjä alkuperäisiä kromitekstejä ja -merkkejä eri ikäisistä ja merkkisistä USA-autoista. Tuurnilla ja tukiholkeilla saa tehtyä reikiin kaarevat jäykisteet. www.jarimaki.fi Pois tieltä! Wheeltrade.fi on aloittanut Fuel Offroad -vanteiden maahantuonnin. Mayhem-vanteilla on elinikäinen rakennetakuu. Reunat on muotoiltu neljälle maksimissaan 45 mm putkelle ja ulostulo on halkaisijaltaan kolme tuumaa. Suomen varastosta löytyy useita vaihtoehtoja 1–3 päivän toimitusajalla ja erikoisempia malleja saadaan tilattua reilussa viikossa Fuelin UK:n varastolta. Uutuusmallit ovat Cogent (240,00–370,00 €/kpl), Flywheel (320,00 €/kpl) sekä Scout (290,00 €/kpl). Koivunen Oy on laajentanut vannevalikoimaa kolmella Mayhem-mallilla, joissa on kattavat sopivuudet yleisimpiin 5-, 6ja 8-pulttisiin lava-autoihin, kevytkuorma-autoihin ja maastureihin
Valoa voidaan kääntää 360 astetta ja tarvittaessa valoa voi käyttää myös matkapuhelimen tai muiden sähkölaitteiden lataamiseen. Hinta 250,00 €. Monet tuotteista ovat monikäyttöisiä; esimerkiksi pieni sivulaukku kulkee mukana olkalaukkuna ja isompi sivulaukku selkäreppuna. Valo on vesitiivis ja sen valoteho on jopa 700 lm. Jalustassa olevien magneettien ansiosta kädet pysyvät vapaana tehtävään työhön. Vaijerin mitta on 12,8 metriä. Valikoimasta löytyvät myös reisija tankkilaukut. www.tonupstore.com Pesukausi lähestyy Kränzle HD 10/122 TS on vaativaan käyttöön suunniteltu painepesuri erinomaisilla ominaisuuksilla. Hinta 599,00 €. www.jarimaki.fi Kaiuttimet kick-paneeleihin Trade Parts on ottanut valikoimaansa Custom Autosoundin kick-paneelit, joissa on valmiit paikat kaiuttimille. Hinta 19,90 €. Vuoden 2021 päivitetyssä mallissa on uusi Total Stop -järjestelmä, joka sammuttaa pesurin, kun liipaisin vapautetaan, mikä pidentää laitteen käyttöikää ja vähentää meteliä. www.koivunen.fi 11 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Asennus onnistuu pyörämerkistä riippumatta. Vintage-tyylin MP-tarvikkeita Trip Machine tekee käsityönä vintage-henkisiä nahkatuotteita, joilla kulkevat niin pienet kuin isommatkin tavarat prätkän kyydissä. Esimerkkinä ’73–87 GM pick-upin sekä ’67–76 Mopar A Bodyn paneelit 149,50 €/pari. www.tradeparts.info Ladattava LED-työvalo Kevyt ja pienikokoinen ladattava LEDtyövalo on kätevä apuväline autotallissa. Rock RP 3500 (12 V ja 1589 kg) on pienemmän mittakaavan sähkövinssi, joka on mitoiltaan vain 363 x 117 x 120 mm. Ominaisuuksista mainittakoon messinkinen pumpun pääty, ruostumattomasta teräksestä valmistetut keraamipinnoitteiset männät sekä induktiomoottori. www.autodude.fi Sähkövinssi Koskenkorvalta l öytyy pick-upeihin ja maastureihin vinssejä useammassa mittakaavassa. Hinta 750,00 €. Torin Big Red (8000 lbs/3629 kg) on järeämpään käyttöön tarkoitettu sähkövinssi, jossa on 15 metrin vaijeri ja johdollinen kauko-ohjaus. Hinnat alkaen 79,90 €. Näillä paneeleilla kaiuttimet saadaan paikoilleen tehdasasenteisen näköisesti, siististi ja tyylikkäästi. Kompakti koko varmistaa helpon liikuteltavuuden ja säilytettävyyden
12 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä RODI VUODEN 13 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Kokonaisuus on todella komea. Siurolaisen Pasi Savian ensimmäinen oma rodi valittiin 2020 vuoden rodiksi Suomessa, eikä syyttä. Ford 3w Coupe ’33
Sisältä auto oli ostettaessa suhteellisen siistissä kunnossa, mutta tyyliltään jotenkin kovin 90-lukulainen, joten myös ohjaamossa meni kaikki uusiksi. Matkaan lähti myös järjen ääni, vaimoni Mari.” Perillä punainen Coupe osoittautui 80-luvulla Jenkeissä rakennetuksi aihioksi, joka oli ajokuntoinen, mutta jo melkoisen kärsinyt. ”Mutta se eka lenkki oikealla rodilla, oli se jotain”, Pasi huokaa. Sopiva ajankohta löytyi syyskuun alkuun ja Kaitsu lupautui lähtemään mukaan tulkiksi. ”Kysyin Kaitsulta, voisiko hän selvitellä auton kohtaloa. ”No, asiat etenivät siihen malliin, että Coupea oli lähdettävä katsomaan Västeråsiin ja ajattelimme, että kun matka oli kuitenkin noin pitkä, niin mennään sitten sillä mielellä ja varustuksella, että voidaan tuoda auto tullessa kotiin, jos kaikki natsaa. pakattiin trailerille.” Rahoituskuviot oli valmiiksi sovittu, joten Pasi ilmoitti saman tien pankkiin, että rahat voi siirtää myyjän tilille. Katselin ilmoitusta pitkin kesää ja jossain kohtaa tuli mieleen ottaa kuva siitä. Ei mennyt kauaa, kun auto poistui myynnistä ja ajattelin, että se siitä ja katsellaan seuraavia”, Pasi Savia muistelee muutaman vuoden takaisia tapahtumia. 14 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Ford 3w Coupe ’33. Kaitsu kun oli ollut aikoinaan pidempään Ruotsissa töissä ja puhui paikallista murretta, kuten Pasi asian ilmaisee. Kori hiottiin kokonaan peltipuhtaaksi ennen uuden värin ruiskuttamista. Hankin trailerin ja Kaitsu maasturin, ja nokka kohti Ruotsia. Katto oli chopattu 80-luvulla tosi tökerösti, ja se jouduttiin myös korjaamaan. Vaan nepä eivät siirtynytkään heti, vaan suomalaiset joutuivat odottelemaan koko päivän, kunnes lopulta saivat pankilta varmenteen, minkä jälkeen pääsivät lähtemään ja ehtivät jopa laivaankin. Mieleistä ei kuitenkaan löytynyt, joten loppukesästä hän löysi itsensä etsimässä puhelimestaan tuon kyseisen auton kuvaa, jonka päätti lähettää kaverilleen Kaitsulle. Ovet pellitettiin sekä tehtiin kynnyskotelot uusiksi. Selvisi, että se oli edelleen samalla omistajalla ja hän ihmettelikin, mistä olemme tiedon autosta saaneet, kun hän oli poistanut sen jo aikaa sitten myynnistä”, Pasi jatkaa. ”Sen näki, että työmaata korissa olisi paljon, mutta tekniikka oli ehjä ja siitä löytyi myös tiedot auton papereista. Sehän tiedettiin, että tämmösiä 3w Coupeja ei ole joka oksalla tarjolla, joten siitä sitten alkoivat hintaneuvottelut ja lopulta auto pitkän väännön jälkeen Peltityöthän alkoivat B-pilarien tekemisestä, nehän ovat noissa puuta. ”K aikki alkoi 2018, kun näin Ruotsissa myytävänä kyseisen ’33 Coupen
Peltityöt oli sovittu erään peltisepän kanssa, jolle auton sitten talvella veinkin. Tämä punainen sävy raakattiin värilätkistä ja se osoittautui Hyundain sävyksi, joka on tosiaan oikeesti punainen!” Pasi tähdentää. Peltityöt alkoivat B-pilarien tekemisestä, nehän noissa ovat puuta, joka korvattiin raudalla ja ovet pellitettiin sekä tehtiin kynnyskotelot uusiksi. Kaitsulla oli tiedossa toinen peltimies, Aunion Toni Hämeenkyröstä, hyvin kiireinen kyllä, mutta soitimme kuitenkin ja hän lupautui tulla katsomaan ”potilasta” ja meidän onneksemme otti tämän työkseen. Seuraavaksi alkoi sisustan suunnittelu. Parin päivän päästä maalari soitti, että sun tarttis kyllä tulla käymään…” Paikan päällä Pasi ja maalari-Kia totesivat yhdessä, että niille pohjille ei kannattanut ruveta tekemään mitään. Ostettaessa auton alla olivat 90-luvun tyyliset billet-vanteet, joiden tilalle Pasi hankki American Racingin kokonaan kiiltäväpintaiset 15 tuuman VN502:t. Maalarilta uudelle peltisepälle. Katto oli chopattu 80-luvulla tosi tökerösti, ja se jouduttiin myös korjaamaan.” Auton mukana tulivat peltilokasuojat ja takapellit, jotka oli puhe sovitella samalla paikalleen. Stewart Warnerin mittaristo oli jo ostettaessa paikoillaan ja oli siisti, ainoastaan ampeerimittari vaihdettiin, se löytyi eBaystä. Punainen helmiäisväri näyttää ilta-auringossa erehtyttävän ruskehtavalta. Meidän onneksi Fordia ei ollut Ruotsissa rekisteröity, vaan se oli USA:n titlellä”, Pasi selittää. Ford oli heti syksyllä 2018 ensimmäisen kerran näytillä Suomessa, Lahden Jenkkiautonäyttelyssä FSRA:n osastolla projektina, minkä jälkeen sillä ajettiin vielä yksi cruising, kunnes alkoi auton purku. ”Suomessa autoon haettiin ensimmäisenä vikalista. Tämän jälkeen päätimme antaa viimeistelyn suosiolla jonkun muun vastuulle. ”Ikkunankarmit roikkuivat ja ovet eivät istuneet aukkoonsa ynnä muuta sellaista. Ja kas, ovet rupes istuun ja kaikki muutkin ja auto saatiin maalarille.” Oli aika miettiä värisävyjä. ”No, tuli aika, että auto valmistui, tai niin ainakin luulimme, kun haimme sen maalarille. Auto vietiin takaisin pajalle, mutta reissun jälkeen ovissa oli edelleen sanomista. Vanhasta billet-ratistakin tuli siisti kiillottamalla.” 15 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Autohan näyttää kuitenkin silmään kovin ruskealta. ”Kävimme Marin kanssa valkkaamassa mieleisemme materiaalit, ja verhoilut ompeli tuttumme Jouni Nokialta. Ne sitten korjattiin, että saatiin kilvet. ”Purkaessa löytyi kaikkea ylläriä hiiren pesästä alkaen. ”Selvää oli, että väri tulee olemaan tumma
Showstopper. Pikkulohkon osalta tehtiin siistimistä ja normihuollot, eli öljyt, tulpat ja tiivisteitä, ja TH350laatikko sai myös uudet tiivisteet ja öljyt sekä suodattimen. ”Sähkötyöt korjasin Amerikan Joen jäljiltä. Tapahtumia peruttiin, niin myös Lahden Jenkkiautonäyttely, johon piti osallistua. Verhoilut ompeli Pasin ja Marin tuttava Jouni Nokialta. Ei tämä uusikaan heittämällä paikalle mennyt, mutta kun leikkaa, lisää, sovittaa, vääntää ja kääntää, niin sopihan se”, Pasi selittää nauraen ja jatkaa: ”Kesähän oli aika suppea covidin takia. ”Seuraavaksi valittiin vanteet, joiden haluttiin olevan mahdollisimman umpinaiset, ja nämä American Racingin 502:t miellyttivät eniten. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Ford 3w Coupe ’33. 9" perä ja jarrut tsekattiin ja vaihdettiin uudet jarrupalat. Tämähän on minulle ensimmäinen rodi. pokaalilla ja tässä kohtaa autossa oli jo paikallaan uusi konepelti ilman louverseja. Halusin nimenomaan 3w Coupen, vuosimalli ’33 tuli ihan vahingossa ja sen harvinaisuus selvisi vasta tässä matkan varrella”, Savia myöntää lopuksi. Kun koitti hetki, että auton sai viimein hakea kotiin maalarilta, tuli eteen sellainen ongelma, ettei Pasi voinut ruveta kokoamaan sitä kotona, koska tarvitsee talviaikaan hallin työkoneille. ”Minulla oli kaverin halli tiedossa Nokialla, ja vuokrasin sen toukokuun loppuun asti. Etupyörän laakeri rupesi hirttämään kiinni. Sain vauhdin onneksi pudotettua nolliin ennen kuin etupyörä retkahti, eikä mitään muuta hajonnut! Spindlestä oli mennyt napa poikki, sillä Amerikan Joe oli tehnyt ne hitsaamalla…” Ei auttanut kuin tilata uudet olka-akselit ja laakerit molemmille puolille, ne tulivat Vintage Motorsin kautta. Sen jälkeen niihin liimattiin uudet Mac’s Autolta tilatut kumit. Ensi keväälle on mielessä muutama pikku korjaus, mutta ei mitään isoa. Kyllähän tämä projekti osoitti, että kun itse ei osaa tehdä kaikkea, niin oikeiden kavereiden löytyminen on todella tärkeää. Levyjarrut olikin laitettu tähän jo USA:ssa. Jos joskus tulee uusi projekti, niin silloin on paljon viisaampi. Vapaa-ajat tulikin sitten vietettyä hallilla autoa kasatessa. Vanha nokkapelti ei vaan istunut, joten uusi meni tilaukseen, ja sen saaminen oli odotettua vaikeampaa. ”Seuraava etappi oli Hot American Car Show Ideaparkissa, jossa auto palkittiin 1. Täytyy kyllä sanoa, että jokaisen osan ja nippelin kanssa menee aina vaan se oma aikansa”, Pasi naurahtaa. ”Lopulta saatiin auto lämpöiseen talliin talveksi. Toimitus kesti ja kesti.” Ensimmäinen reissu valmiilla autolla suuntautui Mustanlahden keskiviikkotapahtumaan, ja elokuussa Seinäjoen rodinatikoissa Pasin Coupe valittiin FSRA:n Vuoden Rodiksi 2020. Muutama lenkki ajeltiin ja eräänä päivänä sitten lähdettiin viemään autoa talvisäilöön. Vanhasta lookista muistuttamaan jäi GM:n tuoreempaan tilttiputkeen asennettu billet-ratti, josta tuli siisti kiillottamalla. Uusimme myös jarruletkut ja samalla vaihdettiin jarrunesteet, ne olikin aikas mustaa kuraa…” Astinlaudoista poltettiin vanhat kumit pois, minkä jälkeen osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Ohjaamon väriksi tuli arvokkaan punaruskea
Vanteet: American Racing VN502 15". Kiitos: Kai Laakso, Kia Laakso (Colorkit Oy), Toni Aunio, Jouni, Pekka Savia, FSRA, Siuro Cruisers ja kaikki muut mukana olleet. Tekniikan osalle riitti huolellinen siistiminen, muuten se kelpasi sellaisena kuin se oli auton Ruotsista tullessa. Voimansiirto: TH350automaatti, Fordin 9 tuuman perä. Sisusta: Billet-ratti GM-tuotteen tilttirattiputkessa, Stewart Warnerin mittaristo, ovet ja penkit verhoiltu ruskealla nahalla, katto vaaleanruskealla kankaalla, vaaleanruskea matto. Kori: Chopattu 2,5 tuumaa USA:ssa 80-luvulla, maalattu Hyundain punaisella. 17 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Jarrut: Mustangin levyjarrut joka kulmassa. Alusta: Edessä putkiakseli ja poikittainen lehti, 4-pistetuenta, simpukkaohjaus, takana lehtijouset. Kyllähän tämä projekti osoitti, että kun itse ei osaa tehdä kaikkea, niin oikeiden kavereiden löytyminen on todella tärkeää.” Pasilla oli entuudestaan ’50 Plymouth Business Coupe sekä Ford Mustang Roush Stage 3, mutta ’33:sta tuli miehen ensimmäinen oma rodi. Moottori: SBC V8, 2,5" putket Flowmasterin vaimentimin. Faktat Ford 3w Coupe ’33 Omistaja: Pasi Savia, 48 • Paikka: Siuro. Pakosarjojen väri viestii, että autolla on ihan oikeasti ajettu. Renkaat: Edessä Vitour Formula 195/55 R15, takana Vitour Galaxy 255/60 R15
Jo hieman kulahtaneine kuoseineen autossa toden totta on valkokankaan viileimpien pahisten karismaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Mirka Veentaus 18 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Saku Vallasvuon käyttöharrasteautona on jo useamman vuoden toiminut yhtä kaikkein komeimmista vuosikerroista edustava Impala, jonka pellin alta löytyy 6-litrainen LQ4-nykytekniikka. Chevrolet Impala 2d HT ’65
19 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Pelkistetty musta leveitä peltivanteita myöten tuo muskeli-ilmettä ja tekee korista puhuttelevan häijyn näköisen. ”Ensimmäisenä kesänä piti heti hankkia uudet pakosarjat, kun ne paikallaan olleet pitkät peltisarjat olivat ihan paskana, ottivat maahan joka paikassa, kun tuo keula on niin alhaalla. Ei jutun kuusvitonen ensimmäinen Impala Sakulle ollut, yksi aiemmista on koristanut Amerikan Raudan kanttakin, joskin jo uudella omistajalla ollessaan. 20 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Chevrolet Impala 2d HT ’65. Mercuryn kone keulalle. ”Muija sen sieltä huomasi ja ehdotti, että käydäänkö hakemassa tuo pois. Se kuului niihin nuoruuden suosikkimalleihin, jollaisesta haaveiltiin, mutta joka jäi kerran ostamatta, kun sitä halvalla tarjottiin. Tehtaalta 283-pikkulohkolla ja Powerglidellä lähtenyt Impala on aina ollut musta päältä ja sisältä, ja Sakulle tullessa sen moottoriksi oli jo vaihtunut tuoreempi 350. Ja olihan minulla näet myös neliovinen ’69 reissureki aikoinaan. ’65 oli Chevroletilla mallina eräänlainen vedenjakaja klassisten X-runkoisten ja uudempien mallien välillä, ja näyttää rengastuksesta ja stancesta riippuen aivan erilaiselta. ’65-vuosimalli on kuitenkin ensimmäinen ei-X-runkoinen isokorinen Chevrolet, ja siinä, missä vuotta vanhempi on parhaimmillaan lowriderina tai alkuperäiskunnossa, toimii ’65 yhtä lailla muskelina kuin lowlownakin. 2008 myin sen valkoisen pois ja ostin niillä rahoilla seuraavassa vuodenvaihteessa ’49 Mercuryn Ruotsista projektiksi”, Saku selittää. ”Tää on tuotu 90-luvun lopulla jo maahan”, Saku jatkaa. Tuon Mercuryn rakentelussa onkin vierähtänyt jo toistakymmentä vuotta, varmasti osittain siksikin, että parin vuoden päästä tuli hankittua Impala, jolla on päässyt tyydyttämään ajohalut tähän saakka. Nyt tulee yhdeksäs vuosi tuon kanssa, muistan sen siitä, että koira tuli samana kesänä, ja se täyttää nyt yhdeksän”, mies jatkaa muistinsa kaivelemista. ”Nettiautossahan se taisi silloin olla myynnissä, Tampereelta käytiin vappuaattona hakemassa se”, Saku muistelee kuusvitosensa hankintaa. Sen kokispullomainen kylkilinja henkii vahvasti muskelia, mutta vakiokunnossa malli on hiukan pappamainen takakenoine asentoineen ja kokopeittävine kapseleineen – ja jostain syystä mustat peltivanteet leveillä mustakylkisillä renkailla pukevat sitä erityisen hyvin, aivan kuten Saku Vallasvuon häijyn mustanpuhuva yksilö osoittaa. ”Rädyn Ville-Veikon ’62 on minulta ostettu aikoinaan, ja sitten minulla oli puolenkymmentä vuotta valkoinen ’63 ilmajousilla ja 18" vanteilla. H arvaan automalliin sisältyy kirjoittajalla yhtä paljon ristiriitaisia tunteita kuin ’65 Impalaan
”Nuo nykyiset vanteet olivat alla jo tullessa, mutta hiekkapuhalsin ne ja vedin pulverin läpi, kun ne olivat niin kärsineet”, Saku selittää. Kaikki laakerit, tiivisteet ja öljypumpun siihen uusin ennen asennusta. ”Tuo 6-litrainen LQ4 tuli tuttavalta, jolta aikoinaan ostin sen ’63 Impalan, ja se on ’02-vuosimallinen. ”Sisällekään ei ole tehty muuta kuin hattuhylly ja ovipahvien alareunat uudestaan.” Muutama vuosi takaperin Saku alkoi kuitenkin miettiä tuoreemman tekniikan asentamista Impalan nokalle, kun sopiva moottorikin löytyi omasta tallista. Vaikka maalipinta oli jo elämää nähnyt, oli kori muuten kovassa kunnossa, eikä kaivannut hitsailuja. ”Toi moottorihan tuli alun perin minulle siihen Mercuryyn, olin sen maalannutkin sen väreillä, mutta sitten noita LS-tekniikoita alkoi pyöriä joka puolella, ja päädyinkin asentamaan sen koneen Impalaan. Seuraavana talvena tein siihen 350:een täyden koneremontin, ja sitten sillä ajettiinkin monta vuotta.” Vaikka maalipinta oli jo elämää nähnyt, oli kori muuten kovassa kunnossa, eikä kaivannut hitsailuja, ja jossain vaiheessa uusiksi tehty sisäverhoilukin oli siisti, joten auto kaipasi lähinnä kovaa ajoa. Pakosarjat jouduin tekemään kokonaan itse Verhoilu on uusittu jo joskus ennen Impalan tuloa Sakulle, ja on saanut yleissiistinä kelvata edelleen. Hankin kyllä sitten Mercuryynkin toisen ihan vastaavan”, hän kertoo. 21 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Rattikepin päätä koristi tullessa raskas ja ruma pääkallo, jonka tilalle Saku sovitti moottorivaurion kärsineen skootterin vanhan männän
Ekoilla koeajoillahan karahti öljynsuodatin hajalle ihan muutaman sadan metrin päässä, joten joutui palaamaan hinurilla takaisin tallille”, mies kertaa epäonneaan. Mikael Hanskin kanssa sitä on enimmäkseen säädelty”, Saku selventää ja jatkaa: ”Tää Haminan mies Paja, joka tekee jenkkiveneiden moottoreita ja korjailee vaihdelaatikoita, otti sen Powergliden vaihdossa tähän nykyiseen TH350:een, jonka piti olla remontoitu ja kai jotenkin vahvistettukin. ”Tähän tuli Microsquirtin moottorinohjaus, jota pystyy säätelemään läppärillä. Kokomusta konehuone on todella tyylikkään näköinen, eikä silmiä häiritseviä ylimääräisiä johtoja näy. 22 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Chevrolet Impala 2d HT ’65. Siinä 2200 kierroksen nurkilla sen stall speed on.” Vähän ränttätänttää. Ostin sitä varten tuttavalta yhdet paremmat nostajat, ja useammasta meni heti kättelyssä linkku poikki, ja koko nostajat purkaantuivat, mikä sorvasi nokat pilalle. 6-litrainen Vortec tuottaa nykykunnossaan varmasti enemmän tehoa kuin mikään uutena Impalaan tarjolla ollut moottori. Alkuun oli myös bensanpaineongelmia, yksi uusi Aeroflow’n pumppu hajosi niin, että bensanpaineet tippuivat aina lämpimänä”, Saku jatkaa epäonnisten tapahtumien sarjaa. Turbiini tuli Hemalta, ja sen piti olla hyvä tähän pakettiin. Hillityn satiininmusta pinta jatkuu myös omatekoisissa paisuntasäiliössä ja imuilmaputkessa. ”Eteen hankin levyjarrusarjan, jonka mukana tuli myös uusi tehostettu pääsylinteri”, Saku selittää moottorinvaihdon mukanaan tuomia muutoksia. ”Siihenhän tuli vähän jyrkempi nokka, jolla en lopulta päässyt ajamaan kuin lämmittelykäytöt tallissa. ”Ensimmäisenä laitoin Mercurystä tuon ison alumiinisyylärin, mutta niin ne lämmöt nousivat taas kiehumisrajalle. Se ratkesi sitten ihan sillä, että tein tuon paisuntasäiliön. Marteliuksen J-käyristä, ja myös öljypohjan tein itse, samoin laturin ja pumpun kiinnikkeet sekä koneenkorvakkeet. Ainakin tosi napakasti se vaihtaa. Jäähdytyksestä huolehtii nykyisin 16-tuumainen sähköflekti. Seuraavaksi siihen tuli GM:n oma LS Hot Cam. Alkuperäisillä truck-mallin kiinnikkeillä tuo moottori ei olisi millään mahtunut konehuoneeseen.” Sen suuremmin moottoria ei viritelty, mutta Finjector toimitti siihen myös karvan verran vakiota isommat polttoainesuuttimet
Kun laitoin tuon Walbron pumpun, niin johan rupesi pelittämään. ”Korille ei ole toistaiseksi tehty oikeastaan yhtään mitään, ei ole edes vielä hitsailtu. Ei tuntunut enää todelliselta, mutta niin se vain oli samalla tavalla rikki. Sisusta: Verhoiltu uudelleen, öljynpaineja vedenlämpölisämittarit. Renkaat: 225/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Perä on myös toistaiseksi vakio, mutta vähän veikkaan, ettei ole kauaa”, Saku tuumii ja toteaa virnistäen: ”Kyllä se varmaan purkaantuu nyt, kun kaikki muut on saatu toimimaan.” Runko on kuitenkin hyvässä kunnossa edelleen. Voimansiirto: TH350-automaatti, 2200 stall speedin turbiini, alkuperäinen 10-bolt perä. Tarkoituksena on ollut jossain vaiheessa maalata tämä, mutta kun ei ole omaa riittävän suurta tallia, eikä uudella pinnalla raaskisi sitten enää säilyttää kimppatallissa, jossa rälläköidään ja maalaillaan vieressä. ”Laitoin sitten tilalle kopiopumpun, ja taas sama vika. Kiitos: Mikael Hanski. Tuo uusi nokka tuli Gen3 Performancen Mussalon Tuomaksen kautta, ja sieltä hankin myös nostajat. Perä on myös toistaiseksi vakio, mutta vähän veikkaan, ettei ole kauaa", Saku tuumii. Alusta: Etujousia madallettu, kaasuiskarit, uretaanipuslat. Vanteet: Rally Wheels -peltivanteet, 15x8" edessä ja 15x10,5" takana, pillerikapselit. 23 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Faktat Chevrolet Impala 2d HT ’65 • Omistaja: Saku Vallasvuo, 42 • Paikka: Voikkaa. Kesä 2019 meni kuitenkin aika lailla kokonaan munilleen niiden lämpöongelmien takia, viime kesä oli ensimmäinen kokonainen kesä tuolla tekniikalla ajettaessa.” Viimeisimpänä päivityksenä Saku päätyi vaihtamaan nokan astetta rajumpaan, ja samalla vaihtoon menivät myös nostajat, venttiilinjouset ja retainerit. ”Koko nokkahommahan tuli siitä, että kaupan pihassa sellanen vanha patu tuli sanomaan, että käypäs se nätisti, niin ajattelin, että pitää vähän ränttätänttää saada. Uudet takalattiat autoon on kyllä jo hankittu, ne pitäisi vaihtaa, runko on kuitenkin hyvässä kunnossa edelleen. Mussaloa voi vähän mainostaakin, hänestä on ollut aika iso apu tässä mentorina”, Saku kiittelee. Jarrut: Getdiscbrakesin levyjarrusarja edessä, rummut takana, Getdiscbrakesin tehostin ja pääsylinteri. Teho: Yli 350 hv. Moottori: LQ4 Vortec 6000 6.0 V8, K&N:n kartiosuodatin, Gen3 Performancen Stage 3 -nokka ja nostimet, tuplaventtiilinjouset ja titaaniretainerit, Microsquirt V2.2 -moottorinohjaus, Bosch EV 14 -polttoainesuuttimet, itse tehdyt puolipitkät peltipakosarjat, rosterinen 2,5" x-tuplaputkisto, Walbron sähköpumppu, 16" sähköflekti, iso alumiinisyyläri
MAINIO YHDISTELMÄ Pontiac LeMans Convertible ’65. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 24 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Jari Ikkelän LeMansavosta ei ole tehty sitä tyypillistä GTO-kloonia, vaan auto on rakennettu oman maun mukaan vanhaa ja uutta yhdistellen – ja on muuten tosi kiva ajaa
25 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Camaron olin tuonut omin neuvoin Jenkeistä jokunen vuosi takaperin ja katseet siirtyivät taas rapakon taakse. ”Se ajettiin käytännössä suoraan museotarkastukseen vielä samana kesänä ja palveli jonkin aikaa mukavana harrasteena. Sijainti oli Minnesotassa, jonne pitkän kirjeenvaihdon jälkeen lähti Minkkisen Modernin Vortec-moottorin jatkona on auton alkuperäinen nelilovinen Muncie M21 -manuaali. Sepäs ei ollutkaan sitten helpoin ja halvin rasti, ja etsintä tuohon noin 15– 25 000 dollarin hintaluokkaan oli todella vaikeaa. Mutta miten ihmeessä Ylläksellä asuvan Jarin vasta hankkima auto oikein oli Liperiin, Itä-Suomeen, päätynyt. Monen mutkan ja harhaaskeleen jälkeen tämä avo ’65 löytyi puolivahingossa Craigslistiltä auton osien puolelta heinäkuussa. Olin viime kesänä, juhannuksen aikoihin käymässä Joensuun seudulla ja olin muissa asioissa käymässä Tero’s Garagella, joka sijaitsee itse asiassa naapurikunta Liperin puolella, kun auton rakentelusta vastannut vanha tuttavani Tero Niemeläinen heitti minulle Pontiacin avaimet kouraan. ”Nyt katseet kiinnittyivät A-bodyisiin GMtuotteisiin”, Jari kertoo. Syy autosta luopumiseen oli aika yksinkertainen. ”Haussa oli Chevelle ja erityisesti vuosimalli 1966. Olin todennut, että elämässä pitää asioita oikeasti toteuttaa ja tehdä vielä, kun elossa ollaan! Ja haaveilla on tapana toteutua, kun niiden eteen tekee töitä.” Kun kerran autojen suhteen haaveita vielä riitti, eikä lompakko antanut periksi ostaa kaikkia leluja kerralla, oli romua laitettava kiertoon. Niinpä skaalaa vähän laajennettiin myös muihin A-bodyihin ja Ponun LeMans, varsinkin ’65-mallinen oli sekin ollut jo pitkään mielessä. Kiitos vain Camaron hienon koneen taikomisesta Petteri Vatanen ja Vato’s Race Engine. Myös avon löytäminen toteuttaisi taas yhden haaveen.” Toinen oli mieleinen. Sen ollessa korvikkeena matkalla Suomeen etsintä kuitenkin edelleen jatkui. Auto oli tehty aika pitkälti semmoiseksi kuin halusin, eli noin 600 heppaa, vajaat 800 newtonmetriä ja mukava 11,2 varttimailiaika. Ennen sitä oikeaa löytyi kuitenkin Kaliforniasta Jarmo Palosen tsekkaamana siisti ja täysin läpikäyty ’67 LeMans, joka lähti laivalla kohti Suomea alkukesästä 2019. Näin kävi kuitenkin Jari Ikkelän LeMansin kohdalla. 26 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Pontiac LeMans Convertible ’65. Nykytekniikan edellyttämä moottorinhäiriön merkkivalo on sijoitettu vanhan latausvalon paikalle. H arvemmin autoesittelyn teko alkaa niin, että minulle lykätään auton avain kouraan ja käsketään käymään koeajolla juuri valmistuneella autolla, jota omistaja itsekään ei ole vielä ehtinyt testaamaan kertaakaan. ”Kaikki alkoi oikeastaan kevättalvella 2019, kun päätin pistää pitkään tavoitellun haaveautoni, eli mustanpuhuvan ’68 isolohko-Camaron, myyntiin. Ja kaikki tämä maltillisella alle 15 litraa sataselle kulutuksella”, Ikkelä selittää ja jatkaa: ”Camaro tuli ikään kuin tiensä päähän rakentelujen suhteen
17-tuumaisille alkuperäisvanteita muistuttaville aluille asennetut renkaat ovat takana hieman korkeampiprofiiliset, mikä korostaa muskelimaista etukenoa. Niinpä parin Terolle soiton jälkeen yhteistyö alkoi hahmottua ja jatkuu edelleen.” Pontiac toimitettiinkin suoraan maahantultuaan lokakuussa 2019 Teron talliin Liperiin, missä työ sen parissa alkoi saman tien. Sami autoa katsastamaan. Samalla vaihteistoksi ajateltiin tuoreempaa 6-vaihteista automaattia. Pakosarjoiksi tulivat Hookerin LS Swap -versiot. Kyllä se ’66 Chevellekin löytyi jossain välissä ja semmoinenkin tuossa harrasteena kävi, muutaman muun laitteen ohella.” Pontiacin hankinnan yhteydessä Jarille tuli Sami Minkkisen kanssa puheeksi hänen haaveensa tehdä autosta hieno, toimiva ja ajettava LS-swap-laite. Alustaa on parannettu muun muassa coilovereilla ja putkitukivarsilla. Tullessa avon tekniikkana oli alkuperäinen 326 cid V8 jatkonaan 4-vaihteinen manuaali, joita Jarilla ei ollut kuitenkaan siinä tarkoitus hyödyntää lainkaan. Lopulta Teron kanssa mietintöjen jälkeen ja kustannuksia laskien päädyttiin LM7:ään, eli vähän varhaisempaa sukupolvea olevaan niin sanottuun LS-koneeseen.” Sopiva vuosituhannen alun Silveradosta kotoisin oleva 5,3-litrainen moottori löytyikin Teron kautta, ja sen asennus sujui rutiinilla. Ecu piilotettiin lokarin väliin akun taakse piiloon, ettei se näy”, hän selittää. ”Meillä on semmoisia valmiskorvakoita, jotka käyvät GM:n alkuperäisiin kumityynyihin. Polttoainelinjat ja paluulinjat tehtiin 10 mm kupariputkesta helmiliitoksin.” Autoon oli uusittu Jenkeissä putkisto, joten vain sen alkupää päädyttiin tekemään uusiksi ja vaimentimet vaihdettiin Raptoreihin, jotta saatiin vähän ääntäkin, LS-koneet kun ovat melkoisen hiljaisia vanhan liiton pikkulohkoihin verrattuna. Avo oli nopealla tsekkauksella jopa parempi kuin kuviteltiin, joten ei kun rohkeasti toisesta autosta kaupat ja ’67 Suomessa myyntiin, ja kaupat siitä tulikin saman tien”, Ikkelä selittää. ”’65 on aina miellyttänyt LeManseista ja GTO:ista eniten jo ihan nuoruudusta lähtien, joten yksi haave taas ruksitettiin. 27 AMERIKAN RAUTA 2/2021. ”Aluksi konttiin ostettiin mukaan noin 400-heppainen alulohkoinen 5,3 litran 4Gen L83kone vuodelta 2014. ”Tankki on uusi alkuperäisen mallinen, ja siihen asennettiin ruiskulle soveltuva sähköpumppu. ”Tässä vaiheessa Sami kertoi asiakkaastaan Niemeläisen Terosta ja hänen firmastaan, jolla voisi olla hyvää tietotaitoa LS-muutoksiin. Uudet alkuperäistyyppiset istuinverhoilut asensi paikalleen Verhoomo Liituraita Joensuussa. Koriin tuli American Autowireltä ihan uusi johtosarja, kuten moottoriinkin, ja ne soviteltiin sitten yhteen. Lisää rähinää haettiin Summitin 261/269-asteisella ja korkeanostoisella nokalla. Vanhaa ja uutta. Teron kanssa mietintöjen jälkeen ja kustannuksia laskien päädyttiin LM7:ään, eli vähän varhaisempaa sukupolvea olevaan niin sanottuun LS-koneeseen
Hetken asiaa pohdittuaan Jari ja Tero tulivat siihen tulokseen, että nostetaan kori rungolta ja tehdään homma kerralla kunnolla. ”Kytkin väliin löytyi Silver Sport Transmissionin kautta Jenkkilästä ”mittatilaustyö nä” ja oli onnistunut, eikä niinkään kallis ratkaisu. Perä toimitettiin läpikäytäväksi Muskeliauto.fin Tynkkysen Veskulle, joka asensi siihen uuden Yukonin levylukon ja nelipykäläisen askin kanssa hyvin normaalikäyttöön sopivan 3,36:1 välityksen. Koriin tehtiin vielä etujalkatilan pohjat kokonaan itse alkuperäisen näköisiksi, koska hiekkapuhalluksen jälkeen nekin olivat reikäjuustoa eikä aikataulu antanut enää myöten tilata niitä. Imusarjaksi haluttiin vähän härskimpää ja venakopat vanhaan tyyliin, eli LS-koneen puolat piiloon. Aluksi taakse hankittiin hieman leveämmät renkaat kuin edessä, mutta ensimmäisillä koeajoilla niiden huomattiin ottavan kiinni kaariin, joten takakumit vaihdettiin samanlevyisiin, mutta astetta Oranssia väriä saivat myös vanteet kehäraitojen sekä keskikuppien maalauksen muodossa. Myös tankin pannat olivat ihan ruostuneet”, Niemeläinen selittää. ”Laatikoksi haluttiin erikoisempi ratkaisu, kun autossa oleva 4-vaihteinen manuaali vaikutti hyvältä. Alustan suhteen oli tarkoituksena vain päivittää tukivarret putkimallisiin ja asentaa paikalleen QA1:n säädettävät coiloverit sekä paksummat kallistuksenvakaajat, mutta kun auto otettiin ensimmäistä kertaa nosturille, paljastui ikävä totuus. Sopii hyvin yhteen tuon korin turkoosin kanssa. Koria ei maalattu päältä, vaikka se olikin poissa rungolta ja käytiin pohjastaan täysin läpi. Laatikko ja kytkinkoppa ovat samaa moottorin väriä, jota löytyy tehosteena myös vanteista”. ”Koomisinta hommassa oli se, että uudet lattian korjauspalat olivat 10 senttiä liian lyhyet, joten ei auttanut kuin jatkaa niitä niiden liitoskohdasta. Tulipelti siloteltiin myös ja kaikki ylimääräiset johdot piilotettiin”, hän jatkaa. Vaihtoon menivät myös tankin päällä olevat palkit, toiseksi viimeiset korinkiinnikkeet, kynnyksien etupäät, ja paikattavaa oli myös pyöränkoteloissa. Hetken asiaa pohdittuaan Jari ja Tero tulivat siihen tulokseen, että nostetaan kori rungolta. Runko, konehuone ja alusta maalattiin uudelleen, ulkokuoreen ei koskettu. Kokonaan vaihdettiin takajalkatilat sekä ohjaamon alla olevat poikkipalkit. Ja tuli kerralla käypäiset. Peräpään rumpujarrut oli jo edellinen omistaja kunnostanut hieman ennen myyntiä. Toki samalla kaikki alustan kuluva uusittiin. Ohjaus säilytettiin alkuperäisenä, ja onkin sellaisenaan hyvä, mutta jarrut vaihdettiin edessä CPP:n levyihin. Tuo vanhan ja uuden yhdistely jatkuu siis myös konehuoneessa. Vanteethan tosiaan menivät tekniikkapäivityksen yhteydessä vaihtoon myös, ja niiden kohdalla Jari päätyi lopulta 17-tuumaisiin Pontiacin Rally Wheel II:ta muistuttaviin Barzetta SuperSporteihin. Imusarjaksi halusin juuri tuon, tuo sopivasti röyhkeyttä konehuoneeseen. Kun auto otettiin ensimmäistä kertaa nosturille, paljastui ikävä totuus. Koko idea kun on ollut yhdistää uutta ja vanhaa, joten myös tekniikassa päädyttiin samaan”, Jari valaisee. ”Tuo tekniikan kuparinoranssi väri oli mun ehdoton valinta ja se on ollut mukana myös muissa laitteissa – ja tulee muuten näkymään seuraavassakin projektissa. ”Kahteen mieheen sitä kaikkiaan viikko hitsailtiin. Rivoitetut ja maalatut venakopat olivat lähes halvimmat Summitin katalogista, Petri Tuovisen taiteilemat pinstraipit taas tuovat sopivaa old school -ilmettä konehuoneeseen”, hän jatkaa. 28 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Pontiac LeMans Convertible ’65. Sitä omaa väriä
Katseet ovatkin tiukasti ensi keväässä ja kesässä – näyttelyt, tapahtumat ja ennen kaikkea AJELUT autolla odottavat, kun viime kesä meni kyttäillessä… Kolmannen polven pikkulohko kaunistui kummasti oransseiksi maalatuilla venttiilikopilla ja Custom Performancen imusarjalla. Vanteet: Barzetta SuperSport 8x17" aluvanteet. LeMans on todella siisti ja toimiva paketti niin ulkonäöltään kuin ajoominaisuuksiltaan. Sisusta: OPGI:n 15" Classic Nostalgia -ratti, Verhoomo Liituraidan uusimat alkuperäistyyppiset verhoilut. Renkaat: 225/45 R17 edessä, 225/50 R17 takana. Vähän kulunut mittaristo ja kojelauta päätettiin jättää sellaisenaan paikalleen”, Ikkelä selittää. Verhoomo Liituraidan Leena Hovattala asensi paikalleen uudet alkuperäistyyppiset verhoilut, ja vaihtuihan siellä myös ratti, radio, poljinkumit, lattiamatot, monet lamput, kumilistat ja niin edelleen. Faktat Pontiac LeMans Convertible ’65 • Omistaja: Jari Ikkelä, 53 • Paikka: Ylläs. Jarrut: CPP:n levyjarrut edessä, alkuperäiset rummut takana, Hydrobooster-tehostin. Inkkarinpäästraippaus on Petri Tuovisen käsialaa. Väri on erikoinen turkoosi ja varsinkin luonnonvalossa elää hienosti jossain sinisen ja vihreän välillä. 29 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Budjetti ja työmäärä varmaan kaksinkertaistuivat, mutta kukas näitä laskee. korkeampiprofiilisiin kuin edessä. ”No, seuraavaan projektiin sitten lähdetään taas voima edellä... Alusta: QA1:n coiloverit, putkitukivarret, takana 4-link ja QA1:n coiloverit, paksummat kallistuksenvakaajat. Kiitos: Jenkkipään asiat: Sami Minkkinen www.minkkinens.com, Renkaat ja vanteet: Sami Seppänen, SaTe-Line Oy, Petri Tuovinen/ stripet, Atso Ahonen/ hiekkapuhallus sekä Takomo Ikonen/ pulverimaalaus. Vanhemman mallin venttiilikopat on kiinnitetty Tero’s Garagen itse tekemin adapterein. ”Verhoilu piti uusia vain etupenkkien osalta, mutta lopulta kaikki meni uusiksi. Teho: Yli 300 hv. Toki peltien istuvuutta paranneltiin ja kunnon myllytys tehtiin. Moottori: Vortec 5300 LM7 5.3 V8, Sharp Custom Performancen 92 mm alumiini-imusarja, Summitin Stage 1 High-lift -nokka (261/269 astetta, nosto .550"), Hookerin pakosarjat, tuplaputkisto Flowtechin Raptorvaimentimin. ”Auton väri oli ostaessa mielestäni hieno ja maalipinta onneksi sen kuntoinen, että päätettin jättää ulkokuori sellaisekseen. Voimansiirto: Muncie M21 4-vaihteinen manuaali, Silver Sport Transmissionin kytkinpaketti, alkuperäinen 10-pulttinen perä Yukonin Duragrip -levylukolla ja 3.36:1 -välityksellä. Autosta tuli juuri mitä haluttiin, toki voimaahan aina voisi olla myös enemmän”, mies jatkaa naurahtaen
KOLKYT VUOTTA kimpassa 30 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Matkan varrelle on mahtunut niin Kiiruna-hydraulit kuin kattoon maalattu etelävaltioiden lippukin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: Tuija Heino 31 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Nykyään auto on kuin perheenjäsen, josta luopumista ei voi enää edes harkita. Cadillac Fleetwood ’60. Kotkalainen Jari Kilkki osti vuonna 1990 itselleen ’60 Cadillacin ollessaan 20-vuotias nuorukainen
Vähitellen autoon piti alkaa toteuttaa omia visioita, joista ensimmäisiä oli ajokorkeuden pudottaminen maanläheisemmäksi. Takaluukun kantta on jatkettu siten, että se ulottuu keskeltä alkuperäistä pidemmälle. Nuoren miehen silmään auto näytti todella hyvältä, vaikka osoittautuikin myöhemmin työläämmäksi tapaukseksi kuin kuviteltu. Toimenpide aiheutti yllättävän ongelman – avain ei sopinut enää lukkoon ennen kuin sitäkin choppasi hiukan. Cadillac löytyi Kaijalaisen Penan liikkeestä Nummelasta”, Jari aloittaa. Ostohetkellä auto oli alkuperäiskuntoinen, väriltään musta ja varustettu vinyylikatolla. Minun käsitykseni mukaan se ei ollut edes Penan oma auto, vaan jonkun hänen asiakkaansa. Ajokuntoinenkin se oli, mutta katsastamaton. Ensimmäiset yhteiset vuodet Cadillac oli Jarin mukaan liikkuva projekti. Putket eivät ole toimivat, vaan pelkkä kustomkikka. 32 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Cadillac Fleetwood ’60. Lake pipes -sivuputket ovat olleet autossa niiltä ajoilta saakka, kun siihen asennettiin Kiiruna-hydraulit, ja se kulki nykyistä matalammalla. ”A loitin 16-vuotiaana kuplavolkkareiden kanssa puljaamisen, mutta parikymppisenä koitti ensimmäisen jenkkiauton aika. En tiedä tarkemmin millainen kuvio siinä oli taustalla, mutta lopulta se päätyi kuitenkin myyntiin ja minä ostin sen pois. ”Lattioita siihen oli joskus jo kertaalleen hitsattu, mutta muuta sille ei ollut ainakaan päällisin puolin tehty. Tämä toteutettiin talven 1993–94 aikana niin sanotuilla Kiiruna-hydrauleilla. Auto käytiin hakemassa kevättalvella, kun oli vielä lumi maassa, ja otettiin käyttöön saman tien”, Jari jatkaa. Talvet rakennettiin ja kesät ajettiin. Liikkuva projekti
Pian sen jälkeen auto purettiin peltitöitä ja rungon kunnostusta varten. Muutokseen liittyi sellainenkin hauska juttu, että kontin lukkopesä meni sen myötä niin ahtaaksi, että jouduin choppaamaan avainta hiukan yläpuolelta”, Jari naurahtaa. Uusi tuulilasi ja takalasi teetettiin Kuttilassa. Siinä asussa auto oli yhden kesän, minkä jälkeen Jari maalautti sen kunnolla mustaksi Cossulla Elimäellä. Rosterilistat saatiin vaadittujen muokkausten jälkeen hyviksi kiillottamalla, mutta sinkkipainevalusta valmistetut tuuletusikkunat osoittautuivat haasteellisiksi. En muista tarkkaan, paljonko katosta lähti korkeutta. Ne otti hoitaakseen Jarin kaveri, Henri Nurmikumpu, joka osallistui Kouvolassa järjestetylle vuoden kestäneelle ajoneuvojen entisöintikurssille. Matalampaa olemusta juhlistettiin maalaamalla kattoon etelävaltioiden lippu. Lopputulos on kestänyt ongelmitta näihin päiviin saakka. Peltitöissä ei mennyt kuin pari päivää, mutta listojen, karmien, ikkunannostimien, tuuletusikkunoiden sun muiden yksityiskohtien viimeistelyssä vierähti kolmisen kuukautta. Henrin urakoinnin jälkeen tehtävää jäi vielä Jarillekin, joka pellitti kaikkien ovien pinnat uusiksi noin 30 senttiä alareunasta. Matalampaa olemusta juhlistettiin maalaamalla kattoon etelävaltioiden lippu. Mustavalkoisen sisustan verhoilun tikkaili saman talven aikana Maukka Riihiluoma niin ikään Elimäellä. Pari viikkoa myöhemmin sain hakea auton takaisin”. Etupuskuri maalattiin samalla mustaksi, sillä sitäkin oli saanut hitsata ihan urakalla, eikä uudelleenkromaus mahtunut budjettiin. Siinä asussa auto oli yhden kesän. Matkan ajaksi lykkäsimme vanhan tuulilasin paikalleen mustekaloilla ja ilmastointiteipillä. Madalluksen myötä kattopeltiä joutui pidentämään samalla 24 senttiä. 33 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Cadillacista tuli hänen työnäytteensä, mutta mies taisi yllättyä lopulta itsekin tekemisen määrästä. ”Katto chopattiin tässä Kotkassa yhden kaverin kanssa. Lopetimme siinä kohtaa, kun se alkoi näyttää hyvältä”, mies muistelee. ”Siihenkin sai vierähtämään melkoisesti aikaa, eikä koko muutosta tahdo edes huomata, ellei sitä erikseen mainitse. Kustomointioperaatioiden jälkeen Cadillaciin vedettiin nopea spray-maalaus, jotta päästiin taas liikenteeseen. Korissa tervettä peltiä kaipasivat lattia, helmat ja takakyljet. Uusi löytyi Ruotsista swapista. Takaluukku osoittautui myös niin lahoksi, että Jari päätti pellittää sen kokonaan uusiksi. Runko oli päässyt takaakselin takapuolelta niin huonoksi, että se piti tehdä uusiksi lähes metrin matkalta. ”En halunnut tehdä itse muotteja, vaan päätin viedä auton sinne paikan päälle, ja luonnollisesti ajamalla. Samalla hän jatkoi luukkua takareunan keskeltä hieman ulommaksi aikaansaaden aavistuksen batmobiilimaista muotoilua. Seuraavaksi oli aika keskittyä kattoon, joka näytti neliovisessa mallissa Jarin silmään alun perin todella korkealta. Kun yksi Cadillacin alkuperäisistä kapseleista irtosi ja kieri jokeen erään cruisingin yhteydessä, sai Jari huomata, kuinka haluttuja ja hankalasti löydettäviä ne ovat. Ne päätettiin liittää pätkimisen jälkeen takaisin yhteen tappiliitoksilla, kun ei niitä oikein pystynyt hitsaamaankaan. Lopulta hän teki vielä helmatkin uusiksi mittaheittojen ja istuvuusongelmien takia. Ennen tätä autoon hankittiin rapakon takaa vielä paremmat etulokasuojat
Seuraavan aamun kohmeloisissa olotiloissa ruuvasimme kardaanin irti ja toinen kotkalaisharrastaja, Moppe, otti Cadillacin hinaukseen ’53 Packardillaan. Kannet on kunnostettu vuonna 1994, minkä lisäksi moottoriin on vaihdettu kärjetön sytytys. ”Olimme Valkealassa cruisingeissa ja ajamassa juuri sillan yli, kun yksi kapseli irtosi ja kieri jokeen. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Cadillac Fleetwood ’60. Aikani metsästettyäni löysin sen tilalle käytetyn kapselin Ruotsista, Västeråsin swapista. Koneena Cadillacissa on vakio 390 ja Jarilla on sellainen kutina, että se olisi rempattu Jenkeissä ennen auton Suomeen tuontia, sillä alakerralle ei ole tarvinnut tehdä mitään koko hänen omistusaikanaan. Tällä hetkellä hänellä on hyllyssään valmiina merkkikohtainen ilma-alustasarja odottamassa paikalleen asennusta. Se on ainoa kerta, kun Cadillacilla on jääty tien päälle. Lienee sanomattakin selvää, että Cadillacistä on tullut pitopeli, jonka hävittämistä Jari ei voi enää edes harkita. Cadillacin oma nelivaihteinen Hydramatic-vaihteisto kävi isojen koritöiden aikaan kunnostettavana Husson Jaskan Helsinki Automatic Centerissä Vantaalla. Kerran Cadillacista petti kardaanin tukilaakeri ja hinasimme sen lopulta johonkin paikalliselle tallille. Takakyljet tehtiin pari vuotta sitten uusiksi, sillä ovikolhujen seurauksina oli syntynyt kittihalkeamia ja alkavia ruostevaurioita. Enhän minä voi siitä luopua, kun se on ollut talossa kauemmin kuin vaimo. Sen oikoi ja ehosti rosterivelhona tunnettu Turan Lasse Kotkasta samoin kuin muut kapselit ja pitkät helmalistatkin.” Ikimuistoisia Västeråsin reissuja Cadillacilla on heitetty kolme kertaa. Fleetwoodilla harrastetaan edelleen ahkerasti, vaikka harrastepelejä on kertynyt perheeseen enemmänkin. Työstä tuolloin maksettu 8000 markkaa tuntui Jarista hurjalta summalta, mutta laatikko toimii edelleen hienosti oltuaan käytössä pian kolmekymmentä vuotta. Cadillacin alkuperäiset pölykapselit ovat varsin haluttuja, ja näin ollen vaikeita sekä kalliitakin löytää. Edellä mainitut Kiiruna-hydraulit Jari vaihtoi alkuinnostuksen jälkeen takaisin vakioalustaan kyllästyttyään kengurumaisiin ajoominaisuuksiin ja kunnollisen vaimennuksen puutteeseen. ”Nuorina miehinä siellä tuli oltua enemmän viihdepuolella”, kuten Jari asian ilmaisee. Tyylikäs kokonaisuus on kestänyt hyvin niin aikaa kuin autolla heitettyjä reissujakin. Tämän Jari koki kerran ihan omakohtaisesti. ”Perikunta saa sitten aikanaan päättää, mitä sille tehdään. Mustavalkoisen sisustan verhoilun on tehnyt Maukka Riihiluoma Elimäellä. Tuolloin Jarin kaverina oli hänen serkkupoikansa, ja lopuksi Haminassa toimiva Peten Automaalaamo ruiskutti kyljet uusiksi. Jatkajiakin harrastukselle löytyy ihan perhepiiristä”, hän päättää. Se pettänyt tukilaakerikin vulkanoitiin Lappeenrannassa uudelleen kasaan ja se on paikallaan edelleen. Vuonna 1996 ostin Jenkkilän reissulla Pomonan swapista uuden jemmaan, mutta se on vieläkin hyllyllä odottamassa, kun ei sitä ole tarvinnut vaihtaa”, mies tarinoi. ”Silloin reissuja heitettiin aika rajusti, eikä kommelluksiltakaan aina vältytty. Perheenjäsen. Muuten on menty normihuolloilla ja kokoonpano on toiminut kuin kello
35 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Faktat Cadillac Fleetwood ’60 • Omistaja: Jari Kilkki, 51 • Paikka: Kotka. Kiiruna-hydraulit Jari vaihtoi alkuinnostuksen jälkeen takaisin vakioalustaan kyllästyttyään kengurumaisiin ajo-ominaisuuksiin. Vanteet: Alkuperäiset peltivanteet alkuperäisin kapselein. Jarrut: Alkuperäiset. Moottori: 390 cid V8. Kiitos: Henri Nurmikumpu, Juice, Lasse Tura, Tomi Kokkonen, Pete Marttinen ja kaikki muut projektissa auttaneet. Korimuutokset: Chopattu katto, jatkettu takaluukku. Voimansiirto: 4-vaihteinen Hydramatic-automaatti. Sisusta: Maukka Riihiluoman mustavalkoinen verhoilu. Renkaat: Coker L78-15 -ristikudosrenkaat levein valkosivuin. Alusta: Alkuperäinen
INC. 2. Ennen katon madaltamista oli kuitenkin tehtävä ruostehommia. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jari Kilkki Remonttia cruisailujen ohessa 1. Tällä kertaa se tarkoitti sitä, että työtä oli edessä paljon. Auton lattioita oli hitsattu jo joskus aiemmin, mutta muilta osin se oli koskematon. Jari osti Cadillacinsa Kaijalaisen Penan liikkeestä Nummelasta. 3. Uutta peltiä hitsattiin paikalleen 24 sentin levyinen soiro. M o u l d e d P a r t s I n c . Autolla kuitenkin ajettiin liki aina kun mahdollista, oli se valmis tai ei. custom utosound R RAR15609 PUSLA TAKATUKIV CAD 61-64 YLÄ 99,RAR25355 RAIDETANGONPÄÄ FOR ISOK 61-62 ULK O W/PS 109,RAR10156 PALLONIVEL 1963-1970 BUICK ISOKORI YLÄ -RIVIERA 145,HELMI-HUHTIKUUN AJAN TARJOAMME ASIAKKAILLEMME JUHLAN KUNNIAKSI PALJON TUOTTEITA ALENNUKSELLA* JUHLA ALENNUKSELLA -50% RADIOT, KAIUTTIMET + KICK PANELELIT VAIKEASTI SAATAVAT ALUSTAN RAIDE-PALLO NIVELET SEKÄ PUSLAT PEHMEÄT TIIVISTEET OVI-PAKSI KONEPELTI, TUULETUSIKKUNA LM 12-T TIIVISTE ETUOVEN GM A-BODY 1968-72 4D SEDAN-WAG 49,LM 19-D TIIVISTE ETUOVEN CORVETTE 1978-82 1pr 59,LM 20-N/K442 TIIVISTE ETUOVEN CHEVROLET NOVA 2D HT 1962-67 1pr 45,60,RR 1610 TIIVISTE RÄTTIKATONKATON GM A-BODY 1968-72 AVO 149,RR 4002-S TIIVISTE KATONREUNA MOPAR 73-74 CHARGER SE 1pr 55,TK 64-16 TIIVISTE PAKSIN MOPAR-CHRYSLER 55-56 45,70,-50% 1 9 9 6 2 2 1 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. KMOP-67/76 KAIUTIN KICK PANELI MOPAR A BODY 67-76 MUSTA 149,50.CAM-TOR68-69-USA-230 RADIO/SOITIN TORINO 68-69 USA230 245,POISTAMME VARASTOA *Niin kauan kuin tavaraa varastosta löytyy. Jari itse nuorena miehenä Cadillacin apilareiden kimpussa rautasahan kanssa. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info M o u l d e d P a r t s I n c . Madallusurakka saatiin pääpiirteissään tehtyä parissa päivässä, mutta yksityiskohtien, kuten listojen ja karmien kanssa vierähti useampi kuukausi. Runsas madallus aiheutti sen, että kattopeltiä jouduttiin jatkamaan. Musta vinyylikattoinen auto vaikutti nuoren miehen silmään todella ryhdikkäältä. Työläimmiksi kohdiksi osoittautuivat sinkkipainevalusta tehdyt osat, kuten tuuletusikkunat. Katto näytti kuitenkin kavereihin verrattuna vielä suhteettoman korkealta. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 5. custom utosound M A N U F A C T U R I N G . 36 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Cadillac Fleetwood ’60 1 2 3 4 5 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Ensimmäinen kosmeettinen korjaustoimenpide oli maavaran pienentäminen niin sanottujen Kiiruna-hydraulien avulla. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.?. Vinyylikaton alta löytyi, kuten odottaa saattoi, varsin ruosteiseksi muhinut madallustyömaa. 4. Phone. I N C . Jarin mukaan hänen Caddynsa oli ensimmäisten vuosien ajan liikkuva projekti, mikä käy hyvin ilmi hänen arkistoistaan löytyneistä kuvista. Ruostehommat aloitettiin korjaamalla runko, joka oli päässyt niin huonoksi, että se piti tehdä taka-akselin takapuolelta lähes kokonaan uusiksi
11. M o u l d e d P a r t s I n c . 10. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info M o u l d e d P a r t s I n c . 37 6 8 9 10 11 7 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Valmistuttuaan autolla heitettiin useita ikimuistoisia reissuja. Autoon piti teettää Kuttilassa uusi tuulilasi ja takalasi, mutta sen sijaan, että niistä olisi toimitettu pajalle muotit, vei Jari sinne koko auton, ja tietenkin ajamalla. Phone. Muilta osin pintaan suihkutettiin aluksi vain nopea spraymaalaus, jotta päästiin takaisin liikenteeseen. 8. I N C . Uusi matalampi olemus tekijöidensä ihasteltavana hallin ulkopuolella työn suorittamisen päätteeksi. 6. custom utosound R RAR15609 PUSLA TAKATUKIV CAD 61-64 YLÄ 99,RAR25355 RAIDETANGONPÄÄ FOR ISOK 61-62 ULK O W/PS 109,RAR10156 PALLONIVEL 1963-1970 BUICK ISOKORI YLÄ -RIVIERA 145,HELMI-HUHTIKUUN AJAN TARJOAMME ASIAKKAILLEMME JUHLAN KUNNIAKSI PALJON TUOTTEITA ALENNUKSELLA* JUHLA ALENNUKSELLA -50% RADIOT, KAIUTTIMET + KICK PANELELIT VAIKEASTI SAATAVAT ALUSTAN RAIDE-PALLO NIVELET SEKÄ PUSLAT PEHMEÄT TIIVISTEET OVI-PAKSI KONEPELTI, TUULETUSIKKUNA LM 12-T TIIVISTE ETUOVEN GM A-BODY 1968-72 4D SEDAN-WAG 49,LM 19-D TIIVISTE ETUOVEN CORVETTE 1978-82 1pr 59,LM 20-N/K442 TIIVISTE ETUOVEN CHEVROLET NOVA 2D HT 1962-67 1pr 45,60,RR 1610 TIIVISTE RÄTTIKATONKATON GM A-BODY 1968-72 AVO 149,RR 4002-S TIIVISTE KATONREUNA MOPAR 73-74 CHARGER SE 1pr 55,TK 64-16 TIIVISTE PAKSIN MOPAR-CHRYSLER 55-56 45,70,-50% 1 9 9 6 2 2 1. custom utosound M A N U F A C T U R I N G . 9. KMOP-67/76 KAIUTIN KICK PANELI MOPAR A BODY 67-76 MUSTA 149,50.CAM-TOR68-69-USA-230 RADIO/SOITIN TORINO 68-69 USA230 245,POISTAMME VARASTOA *Niin kauan kuin tavaraa varastosta löytyy. Auton maalasi Cossu Elimäellä. Matkan ajaksi vanha ylikorkea tuulilasi lykättiin paikalleen mustekaloilla ja ilmastointiteipillä. Kerran sillä jouduttiin palaamaan Västeråsista kotiin hinausköyden jatkona, mutta se onkin toistaiseksi ainoa kerta, kun Cadillac on jättänyt Jarin tien päälle. Choppauksen jälkeen kattopeltiin taiteiltiin Etelävaltioiden lippu. Tässä etulokasuojat ovat jo paikoilleen asennettuina ja kori alkaa olla valmis uuden mustan pinnan ruiskuttamista varten. 7. INC. Ennen kuin auto sai pintaansa kunnollisen maalipinnan, hankki Jari siihen rapakon takaa vielä paremmat etulokasuojat
318 Magnum 38 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Sami Tynkkynen 39 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Plymouth Duster ’71. Lemiläisen Visa Vainikan mielestään helppona ja teknisesti valmiina aikoinaan ostama Duster jalostui miehen käsissä yli 10 vuoden aikana kokonaan toisenväriseksi ja -tyyliseksi, ja vanhan liiton 340-konekin sai tilalleen rullanokkaisen 318-pikkulohkon, jota ruokkii tietokoneohjattu ruisku
Kun noita uusia AMD:n kromipuskureita rupesi sitten saamaan, niin hankin sellaiset saman tien, kun ne maksoivat vain jonkun 300 kappaleelta.” B&M:n Promatic-shifteri on istutettu siististi GT-Dartin konsoliin. ”Perä oli niin tiheä, että kahdeksankympin vauhdissa vesikelissä lähti luisuun kaasulla. ”2010 heinäkuussa auto viimein maalattiin nykyisellä 90-lukuisen Jaguarin värikartasta löytyneellä Saturn Orange -metallinhohtosävyllä. Tehtaalta punaruskeana kallistetulla kutosella ja manuaalilla tullut Duster oli Visalle tullessaan miranolinmusta ja jo kulahtaneen näköinen, konepellissä oli iso scooppi ja alla perinteiset slot-vanteet. Ei tehon puoleen, vaan sen takia, että välitys oli niin tiheä. Kyllä se teki parikymppiseen jätkään silloin vaikutuksen.” Tuolloin elettiin heinäkuuta 2008. Siinä oli semmoinen hauska juttu, että tuosta auton aiemmasta historiasta selvisi jälkikäteen vaikka mitä mukavaa, vaikka se olikin täällä Lappeenrannan kulmilla kiertänyt jo vuosia.” Samaisella Fransilla on nykyisin hopeanharmaa ’68 Dart GTS, ja häneltä veljelleen Nikelle kulkeutunut remmiahdettu ja stroukattu keltainen ’70 Charger esiteltiin joitakin vuosia takaperin Amerikan Raudassa. ”Perus-Suomi-viritykset tuossa Dusterissa oli, peltisarjat ja joku tuntematon nokka”, Visa jatkaa tarinaa. ”I han Nettiautostahan tuo löytyi, kun oli autokuume päällä ja Swingeriä olin etsimässä, mutta ei sitten sopivaa löytynyt, ja tuo oli olevinaan teknisesti valmis auto”, Visa Vainikka selittää sitä niin monen tekemää optimistista oletusta. Suorasta pellistä korjauspalat vääntelin.” Jaguarin väriin. Puolitoista vuotta kun sitä oli hitsaillut, niin kori oli siinä kunnossa, että siihen saattoi alkaa suunnitella väriä. 40 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Plymouth Duster ’71. ”Se lähti sitten silleen, että Duster oli kuukauden tarrakilvillä liikenteessä, kun ei siinä ollut leimaa ja oli tiedossa, että siinä on kaikenlaista tekemistä. Kaksi vuotta sen korin parissa meni, perus lattiahommat siihen piti tehdä takakonttia myöten. Alkuperäisen mittariston edessä näkyvältä tabletilta selviää tietokoneohjatusta ruiskutekniikasta kaikki oleellinen. Ihan hyvin se on säilynytkin, ei se mistään ole ruvennut kummemmin kuplimaan vieläkään. Autohan hiottiin kuitenkin silloin peltipuhtaaksi, mikä olikin lähinnä se minun oma osuus maalauksesta, mutta onneksi sain hyvin talkooapua”, Visa kiittelee. ”Ensin taakse tuli lasikuituinen puskuri ja edessä ei ollut puskuria ollenkaan, kun ne olivat niin huonossa kunnossa. ”Siinä oli 340 ja 727 ja kasivarttiperä, ne oli vuonna 1991 laittanut siihen Wasströmin Frans. Talven aikana se piti sitten laitella kuntoon, mutta yllättäen se lähti vähän lapasesta, eikä auto keväällä ollut valmis
Käytin siinä sen 340:n takoakselin, ja kaikki rojut kävivät tasapainotuksessa. Jos sytytys on muutamankin asteen pielessä, niin moottori ei toimi kunnolla.” Perä oli niin tiheä, että kahdeksankympin vauhdissa vesikelissä lähti luisuun kaasulla. Tuollaisessa moottorissa, jossa ei ole nokka-akselin asentotunnistinta, niin se kaikki lähtee siitä, että jakaja on alun perin asetettu juuri oikeaan kohtaan. Vähän reilut 270 heppaa se tyrkkäsi pyörille, laskennallinen koneteho oli noin 330 heppaa. Männät hierottiin nolladekkiin kaikki, kolmesta joutuikin ottamaan hieman pois laesta.” Alkuaankin polttoaineen ruiskutuksella varustettuun tuoreempaan moottoriin hankittiin polttoainetta annostelemaan Edelbrockin Pro-Flo IV -ruiskusetti, joka sisälsi myös Torker-imusarjan sekä uuden kärjettömän jakajan. Kattoverhoilu autossa oli myös ihme kyllä täysin ehjä alkuperäinen, lattiamaton tein silloin uusiksi metritavarasta.” Ulkoisesti läpikäydyn Dusterin ilme viimeisteltiin American Racingin 15-tuumaisilla Outlaweilla, jota Visa vaihtoi ensin saman kokoluokan REV1:iin ja myöhemmin kaksi tuumaa isompiin American Racingin Mach 5:iin. Pikkuisen enemmän se olisi kaivannut ehkä puristuksia, kun niillä Keith Blackin männillä ei päässyt kuin vajaan kympin puristuksiin. Tehokäyrä nousi koko ajan aina 6000 kierrokseen asti, mihin lopetettiin veto. Se on tietysti hyvä ja huono asia”, mies pohtii ääneen. Ei tehon puoleen, vaan sen takia, että välitys oli niin tiheä." 41 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Askartelin uuden pumpun jo vuonna 2010 tuohon hankkimaani veneeseen tarkoitettuun rosteritankkiin. ”Pari vuotta takaperin rakensin sitten uuden koneen Grand Cherokeen rullanokkaisesta 318 Magnumista, kun se vanha 340 alkoi olla jo aika väsynyt. Etupenkkeinä ovat nykyään hinta-laatusuhteeltaan erinomaiset Sparcon R100:t. Lahden Kansityöhän ne koneistukset teki”, hän valaisee. Lopulta alle päätyivät kuitenkin mustat poliisimallin peltivanteet, jotka sopivatkin kokonaisuuteen hyvin. Siistikuntoinen alkuperäistakapenkki löytyi onnen kantamoisena Porvoosta. Alkuun sisälle asennettiin tuntemattoman merkkiset Jyväskylästä käytettyinä löytyneet sporttipenkit, jotka Visa vaihtoi melko pian nykysiin Sparcoihin. ”Tilasin Jenkeistä sitten australialaisen EngineQuestin uudet Magnum-rautakannet, jotka ovat virtaukseltaan paremmat kuin Moparin parhaat rautakannet. Tässähän oli tullessa paikallaan jonkun neliovisen A-Bodyn takapenkki, ja tuo penkki löytyi tuurilla Porvoosta. Vanteita Visalla kävi Dusterin alla useita eri sarjoja 15-tuumaisista 17-tuumaisiin. ”Ruiskusetti sisälsi muuten kaiken tarpeellisen, vain bensapumppu piti hankkia ja polttoainelinjat rakentaa uusiksi. ”Siitä tuli semmoinen kuin haaveilinkin, että se toimi vaikka kahden viikon seisomisen jälkeen suoraan tosi jouhevasti ja lähti nätisti käyntiin. Aika hyvin ne pelasivatkin, siitä tuli suht’ onnistunut kombo. Magnumiin tehtiin perusremontti, uudet männät, laakerit ja poraus. Kun löysi ne ensimmäiset itse tehdyt säätömokat, niin se rupesi toimimaan todella hyvin. ”B&M:n shifterin sain upotettua aika siististi keskikonsoliin, jolloin sai säilytettyä alkuperäistä lookia sisustassa, vaikka pieniä muutoksia olikin tehty
Alkuun autossa oli nimittäin lämpöongelmia, jotka eivät kuitenkaan kadonneet jäähdytintä vaihtamalla, vaan vasta moottorin vaihdon yhteydessä. Peränä oli koko ajan sama 8 1/4", mutta viime keväänä siihen laitettiin uudet laakerit, uusi alkuperäistä vastaava välitys ja lukkoa koneistettiin. Velihän sen laitteli, kun on niitä itselleen tehnyt jo reilut 20 vuotta. ”TTi:n keraamisesti pinnoitetut peltisarjat olin hankkinut jo ensimmäisen rakentelun aikaan, ja ne ovat hintavat, mutta kyllä joka euron arvoiset. Se jäikin vähän pettymykseksi. ”Vaihteistoksi jäi lopulta 904, joka tuli paikalleen joskus 2016 tai 2017. ”Se vanha tekniikkahan oli lähtöisin ’69 GTDartista jarruja myöten. Se välitys oli vähän semmoinen kompromissi, kun halusin, ettei se matka-ajo kärsisi. Ensin laitoin siihen jotkut perussähköflektit, mutta paras versio oli se viimeinen, eli yksi vinosiipinen Spalin 16-tuumainen sähköflekti. Tullessa siinä oli kaksi puhaltavaa flektiä edessä ja yksi kova muovinen takana. Se on nähty nyt, että oikeanlaisella flektillä on iso merkitys. Sekin oli vähän semmoinen rakentelun ilosta tehty juttu. Mulla oli ensin tässä 0-offsetin vanteet, joilla se ei kulkenut kyllä Borgesonin simpukankaan kanssa ihan täydellisesti, mutta kun heitin old school -ilmettä tavoitellessani nuo Moparin poliisimallin vanteet alle, niin auto rupesi kulkemaan kuin juna.” Viime keväänä Visa muokkasi Dusterin ulkonäköä myös hankkimalla siihen uuden 340-mallin optioihin kuuluneen sharktoothmaskin sekä sporttipeilit. Putkiston tein itse 2,5-tuumaisesta X:llä ja yksillä vaimentimilla”, Visa jatkaa. ”US-Partsilta löytyi sopiva alumiinijäähdytin, johon hitsautin ylimääräiset kulmaraudat kiinnikkeiksi. Sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia lämpöongelmia, vaikka se toimi termostaattiohjauksella”, hän selittää. Täytyy sanoa, että parhaimmat muutokset tuohon autoon 12 vuoden aikana olivat se Borgesonin simpukka ja AMD:n uudet kromipuskurit. TCI:n turbiinille mainostettiin stalliksi jotain 2600, mutta se tuntui tuon moottorin yhteydessä kovin vakiolta. Jarruiksi laitoin samalla ne isoimmat Moparin omat, eli 11,75" levyt eteen ja Jeepin 11,2" levyt taakse. Kyllä se muuttaa yhdessä noiden putkitukivarsien kanssa niin paljon tuollaista autoa, kun saa myös lisää pitkittäiskallistumaa, ja auto kulkee sinne minne pitääkin. Täältä Lemiltä jos meinaa lähteä mihinkään tapahtumaan, niin se on aina yli 100 kilometriä ja jos auto huutaa maantieajossa koko ajan jotain 3500 kierrosta, niin se ei oikein houkuttele. Täytyy sanoa, että parhaimmat muutokset 12 vuoden aikana olivat se Borgesonin simpukka ja AMD:n uudet kromipuskurit." 42 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Plymouth Duster ’71. Ohjaukseen vaihdoin Borgesonin nopeamman simpukan, joka ei halunnut toimia sen alkuperäisen Saginawin pumpun kanssa, vaan siinä kuumui öljyt, joten vaihdoin sen Magnumin asennuksen yhteydessä Rockautosta hankkimaani kunnostettuun Jeepin pumppuun. Ilmeisestikin sen alkuperäinen tehostin päätti sitten hajota armon vuonna 2015, joten tilasin eBaystä tuon uuden tehostin-pääsylinteripaketin. Kulkee kuin juna. Kun oli aluvanteet, niin oli ne levyt nätimmän näköiset”, Visa toteaa nauraen
Vanteet: Mustat Police-peltivanteet, edessä 7x15" ja takana 8x15". Moottori: ’92 Jeep Grand Cherokeen 318 cid Magnum V8, .030-ylikokoon porattu lohko, 340:n takokampiakseli, 318-koneen veivit, ARP:n kiertokangen pultit, alakerta täysin tasapainotettu, Keith Blackin Hypereuteticmännät, 9,8:1 puristussuhde, EngineQuestin Magnum -rautakannet, Hughes Enginesin hydraulirullanokka (220/226 astetta @ .50, nosto 1,5 vipusuhteella 0,515" imuja 0,521" pakopuolella), Magnumin alkuperäiset keinuvivut ja työntötangot, Milodonin suurtehoöljypumppu, Edelbrockin Torker -alumiini-imusarja, Edelbrock Pro-Flo IV -ruisku, Edebrockin kärjetön jakaja, veneen tankista tehty rosteritankki, Walbron sähköinen tankin sisäinen pa-pumppu, TTi:n peltipakosarjat, omatekoinen 2,5" putkisto x-putkella ja yksillä vaimentimilla, uusi alumiinijäähdytin, Spalin 16" sähköflekti. Sisusta: Grant Challenger -ratti, Sparcon R100 -sporttipenkit, B&M Promatic -räikkäshifteri upotettu GT-Dartin konsoliin, Auto Meterin vedenlämpö-, öljynpaineja jännitemittarit kojelaudan alla. Renkaat: Linglong Greenmax 205/60 R15 edessä, Vitour Galaxy 265/50 R15 takana. Nykyinen maskihan on myös 340-malliin saatavilla ollut sharktooth-optiomalli. Faktat Plymouth Duster ’71 Omistaja: Visa Vainikka, 35 • Paikka: Lemi. ”Pitkään oli pyörinyt mielessä ajatus Dusterin rakentamisesta uudelleen, muttei se tuntunut mielekkäältä, ja auto jäi sitten aika vähälle käytölle, kun kesällä nämä työt vievät niin ison osan ajasta. Kiitos: Lemin harrastajille, joilta sai apua eri työvaiheissa, erityiskiitos veljelle, joka auttoi, neuvoi ja potki välillä eteen päin. Kori: Maalattu Jaguarin Saturn Orange -metallinhohtosävyllä, 340-mallin Sharktooth-optiomaski, sporttipeilit. Alusta: Edessä alkuperäiset vääntösauvat, putkiylätukivarret, KYB-kaasuiskunvaimentimet, Hotchkisin paksu vakaaja, takana alkuperäiset lehtijouset, KYB-kaasuiskunvaimentimet, polyuretaanipuslat, omatekoiset rungon yhdistäjät, Borgesonin nopeampi ohjaussimpukka Jeepin tehostinpumpulla. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Visa hankki kansiksi paremmin virtaavat EngineQuestin mallit. Perää koristavat vielä Duster 340 -tarrat, jotka muistuttavat aiemmasta moottorista. Sekä vaimolle, joka projektia aloittaessa oli tuore tyttöystävä – kiitos, että on kestänyt pitkälle venyneet talli-illat. Ei siinä mitään, kaveri tuli katsomaan, ja seuraavalla viikolla ajoin auton Lohjalle uudelle omistajalle”, Visa toteaa ikään kuin edelleen vähän hämmästyneenä ja kuittaa: ”E-bodystä on kyllä tullut haaveiltua jo monta vuotta, että senkin puoleen raivasin tuon alta pois.” 90-lukuisissa Jeepeissä käytetty 318-pikkulohkon rullanokkaversio kantaa todella nimeä Magnum aivan kuten muskelivuosien tehoversiot. Sitten eräs herra kyseli netissä hiljaisessa myynnissä olevia autoja, ja tarjosin viestillä tätä. Voimansiirto: peruskorjattu TF904-automaatti, TCI:n 2600 rpm turbiini, shift kit, 8 1/4" -lukkoperä, 3.21:1 välitys. Jarrut: 11,75" levyt edessä, 11,2" Jeepin levyt takana, tehostin
6. Alkuun auto oli tarkoitus vain siistiä, mutta täydellinen läpikäyntihän siitä lopulta tuli. Kumi palaa. 2. Loppusyksyn puuhakilpiajeluiden jälkeen Duster otettiin työn alle. Ensi alkuun oli tarkoituksena tehdä vain nopea ylimaalaus ja peruskunnostus ja saada auto seuraavaksi kesäksi ajoon. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Visa Vainikan albumi 1. 4. Vuonna 2013 Visa hankki autoon ihan uudet kromipintaiset puskurit, jollaisia ei ollut saatavilla vielä maalauksen aikaan. Tuolloin vanha 340 tiivisteltiin ja siistittiin päällisin puolin, mutta suurempia muutoksia tekniikalle ei tehty. Tältä Duster näytti Visalle tullessa. Hitsattavaa oli oikeastaan vain lattioissa, ja kori hiottiin peltipuhtaaksi mahdollisten vanhoihin kerroksiin jääneiden yllätysten välttämiseksi. Lopulta vanha 340 alkoi vaikuttaa niin suuria väsymyksen merkkejä, että Visa päätyi rakentamaan sen tilalle kokonaan uuden rullanokkaisen 318 Magnumin, joka varustettiin EngineQuestin paremmin virtaavilla rautakansilla. Tässä auto on juuri tulossa maalaamolta heinäkuussa 2010. Eroon Suomi-lookista Visa Vainikalle tullessa Duster oli tyypillisessä 80–90-lukujen Suomi-asussa mustine väreineen, maalattuine puskureineen ja slot mag -vanteineen. 5. 44 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Plymouth Duster ’71 1 2 3 4 6 7 8 5. 8. 3. Meni lopulta melkein pari vuotta ennen kuin Duster sai pintaansa nykyisen Jaguarin oranssin värin. Ensimmäisessä versiossa ei ollut etupuskuria ollenkaan ja takana oli korin oranssilla maalattu puskuri. Kori purettiin lopulta täysin tyhjäksi, jotta se saatiin käytyä läpi kunnolla. 7. Auto oli puskureita myöten kulahtaneessa mustassa maalissa, konepellillä iso scooppi ja konehuoneessa silloin ihan virkeässä vireessä ollut 340
• Myös automaattivaihteistojen korjaukset. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere. Tervetuloa! NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUN SEUDULLA PALVELEVA JENKKIPAJA • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT
SUKUA PETOJEN 46 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Heidi Kangasniemi 47 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Ford Mustang GT 5.0 32V ’88. Nykyään Asserilta löytyy myös toinen Mustang, hillityn näköinen katupeli, joka sekin liikahtaa rivakasti. Asseri Mikkola on tullut suomalaisissa katukiihdytyspiireissä hyvin tunnetuksi punaisesta GT-Mustangistaan, joka esiteltiin Amerikan Raudan ensimmäisissä numeroissa ja jolla sittemmin on ajettu 7 sekunnin varttimailiaikoja
”Tullessa autosta oli purettu kokonaan tekniikka akseleita myöten. Kilometrejä oli mittariin kertynyt reilut 200 000, mikä varmasti onkin kaikki, mitä sillä on ajettu. Akselit laitettiin vaan väliaikaisesti alle, jotta saatiin rullattua tuo kori kärryyn ja siitä sitten minulle talliin”, Asseri kertaa. ”Mukana oli jo tämä nykyinen moottori ja Petri oli ehtinyt hankkia autoon muutenkin lähes kaiken tarpeellisen jarruputkien kiinnikkeitä myöten. ”Niin siinä kävi, että molemmat autot ostettiin ja se ’01 Mustang päätyi sille Petrille, jolla tämä oli. Kyllähän tuo Mustang minullakin kerkesi sitten yhden kesän seistä osina kilpurin rakenteluiden takia.” Mustangin koria ei koskaan ollut ruostevaurioiden takia tarvinnut hitsailla, eikä sitä ilmeisesti ollut koskaan edes korjausmaalailtu. ”S iinähän oli tämmöinen tilanne vastassa, että olin lähdössä ostamaan 2001-vuosimallin Bullitt Mustangia, joka oli 2018 kesäkuussa myytävänä Turun lähistöllä, ja soitin Uho-Juholle, että mennääs ostamaan auto siitä. Tämähän on ollut tuttavapiirissä jo vuodesta 2009 ja tiesin, että tämä oli alkuperäisessä maalissa ja siistissä kunnossa, joten tulin siihen tulokseen, että ostan sen ja teen siitä harrastelaitteen”, Asseri selittää. Hänelläkin muut kiireet painoivat päälle, joten se jäi vähän pitkään puuhun se loppuun rakentaminen. Petrillekin tämä oli tullut rullaavana, hän ei ollut sillä koskaan ajanut ollenkaan. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Ford Mustang GT 5.0 32V ’88. Juho sitten ehdotti, että meillähän olisi toinenkin vaihtoehto – tämä musta auto, joka oli jäänyt yhdellä tuttavalla vaiheeseen”, Asseri Mikkola selittää toisen Fox-Mustanginsa ostoon johtanutta tilannetta. Koritöitäkin oli jo ostettaessa sen verran aloitettu, että konehuoneeseen oli asennettu jo uudenlaiset siistimmät posket. Maaliskuussa 1993 maahan tullut alkuaan 5-litrainen ja T-5-manuaalilla varustettu musta ’88 GT oli tosiaan koriltaan hyvin siisti, ja ollut vuodesta 1993 vuoteen 2009 yhdellä omistajalla. Kori onkin säilytetty täysin alkuperäisilmeessä. Siitä oli jo vuosia, kun se Amerikan Raudan sivuilla vielä täysiverisenä 800 hepan katuautona esitelty ’91 GT muokkaantui vähitellen niin rajuksi laitteeksi, ettei katuajo ollut sillä enää mielekästä. Niistä jäi pienemmät hilut mukaan lukien varmasti 200–300 käyttämätöntä varaosaa, mitä oli valmiiksi hankittu. Sopiva alustan madallus ja OE-henkeen sopivat 19-tuumaiset mittatilausvanteet kruunaavat kliinin kokonaisuuden. Foxin siroissa linjoissa on oikeastaan yllättävän paljon muskelia, ainakin GT-mallin helmoin ja spoilerein varustettuna. Yli 1600-hevosvoimaisella tuplaturbopikkulohkotekniikallaan auto on kulkenut varttimailin parhaimmillaan 7,8 sekunnissa 289 km/h loppunopeudella, joten Asseri oli päättänyt hankkia sen rinnalle miedomman katuharrasteajokin. Mulla jäi paljon osia ylikin, kun Petri oli hankkinut erilaisia variaatioita tekniikkaswappiä varten. Rullaava projekti
Laatikko on Libertyn uutena muokkaama, ja siinä on 2-, 3ja 4-vaihteissa pakko-ohjaus, vitosessa ja kutosessa on edelleen synkrot. Myin sen jo välissä pois, kun kilpuriin tuli automaatti, mutta sain sen sitten ostettua tähän takaisin”, hän selittää. Perään tuli Eatonin Torsen-lukko ja kunnolliset laakerit, c-clipit poistettiin, jotta kestää sitten kovempaakin käyttöä. Taakse asennettiin myös Konin säädettävät iskarit ja Maxximum Motorsportin säädettävät tukivarret ylös ja alas. Muuten kävin koko kopan maalinpaksuusmittarilla ympäriinsä läpi, ei sitä ole todennäköisesti mistään maalattu koskaan.” Tehdasilmettä vaalien. Pellin keskiosan kohouma oli myös hiottu mattapintaiseksi, ja halusin siitä yksivärisen. ”Mitenkään pehmeästi tuota ei pysty vaihtamaan, se on vaihdettava nopeasti. Ne pykälät menee kyllä päälle, vaihdemissejä tuolla ei oikein voi tehdä.” 49 AMERIKAN RAUTA 2/2021. ”Mähän vaihdoin vetoakselit sitten vielä vahvempiin 31-rihlaisiin. Sisältäkin se oli säilynyt aika siistinä”, Asseri selittää. Tuohonhan tuli kilpurin vanha T56-aski ja siinä ollut Ford Racingin alumiinikardaani, joka kesti kilpurissakin lähemmäs 1000 hevosvoiman tehon, että niitä voi tässäkin käyttää kyllä ilman minkäännäköisiä ongelmia. Petrillekin tämä oli tullut rullaavana, hän ei ollut sillä koskaan ajanut ollenkaan. Ulkopuolen osista ei ole maalattu muuta kuin konepelti sisäja ulkopuolelta, koska jotain oli historiassa jäänyt moottorin ja pellin väliin, minkä takia siinä oli joku patti. Jarruiksi tuli ’94–04 Cobran valmissarja, levyt joka nurkkaan ja samalla pulttijakokin muuttui 5-pulttiseksi.” Kyllä, myös ’88 GT-mallissa on tosiaan tehtaalta EuroFordeista paremmin tuttu 4x108-pulttijako, joka nyt vaihtui jenkki-Fordien 4,5 tuuman jakoon. Apukuskin puoleinen putki johtaa raitista ilmaa vapaasti konehuoneeseen. ”Moottorin vetoalue on kuitenkin 1000 kierroksesta lähemmäs 8000:een, niin välitykset osuvat väkisinkin paikalleen. ”Moottoritilahan nyt maalattiin, kun ne sivuposket pellitettiin uudelleen. ”Etupäähän vaihdettiin kokonaan uusi putkikehikkoapurunko sekä putkitukivarret ja coiloverit Konin säädettävin iskarein. Ruosteasiaa taikka kolaroinnin jälkiä ei ole mitään muuta kuin muutama kupla kattopellissä”, Asseri kertoo. ”Korille ei ole tehty koskaan muuta kuin silloin 2018 alkuinnolla vahvistehitsailin vähän saumoja ja laitoin sinne apurungon yhdistäjät. Tuosta 8,8" akselin kestosta oli kuitenkin jo tietoa kilpurista, sellainen kesti matalan 9 sekunnin varttimailiajat ja rajut lähdöt liimallakin ihan ongelmitta.” Perävälitykseksi tuli tiuha 4,56:1, jonka Asseri laski osuvan 6-vaihteisen askin kanssa kohdalleen vielä moottoritienopeuksillakin. Tullessa autosta oli purettu kokonaan tekniikka akseleita myöten. Kuskin puolelta etuhelmasta lähtevässä ilmakanavassa on puhallin, jonka avulla moottorin riittävä imuilmansaanti varmistetaan. ”Oma ajatus toisaalta olikin se, että pidetään auto ulkoisesti ja sisustaltaankin alkuperäisessä tehdaslookissa
Millainen moderni tekniikka sitten on käytännössä kulupuolta ajatellen. Eikä tätä tämän nopeammin kyllä saanut tehtyä, siihen olisi tarvittu kai sitten paremmat tekijät”, hän naurahtaa. Silti ihan käytännön ajossakin se menee puolet pienemmällä, kuin yhtä ripeällä vanhan liiton koneella.” Se täytyy sanoa, että valtava projekti tämmöinenkin on, vaikka on olevinaan valmiit palikat olemassa”, Asseri naurahtaa. Sovitettavaa on paljon, ja montaa kohtaa piti koneistuttaa ulkopuolisilla noiden perushitsailujen ja rälläköintien lisäksi. ”Vanteet tilasin mittatilauksena, sai haluamallaan offsetilla ja sai vielä valita, ottaako ihan perusharmaana vain koneistetulla pinnalla”, Asseri valaisee ja jatkaa perään: ”Se täytyy sanoa, että valtava projekti tämmöinenkin on, vaikka on olevinaan valmiit palikat olemassa. Ilmanoton Asseri toi alkuperäisille lisävalopaikoille puskurin kulmiin, apukuskin puolelta ilma virtaa konehuoneeseen vapaasti, kuskin puolella on ilmaa suoraan moottorille vievä kanavapuhallin. 50 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Ford Mustang GT 5.0 32V ’88. Muuten se on aivan asiallinen, sieltä pääsee katsomaan lämpötilat ja sytytyksen ajoitukset, mutta se prosessori on sen verran hidas, että laitoin rinnalle Auto Meterin kunnollisen kierroslukumittarin. Paljon menee töitä ja paljon muutoksia vaaditaan tämmöiseen tekniikkapäivitykseen. Se tarvitsisi ehdottomasti x-putken ja pitäisi saada se kokonaan 3-tuumaiseksi, että saataisiin virtaus paremmaksi, mutta se on ehkä ensi kesän juttuja sitten”, Asseri miettii. Ratin vaihdoin tuohon Autoracingiltä löytyneeseen mokkarattiin.” Alkuperäistyyliä jatkavat myös Japan Racingin 19-tuumaiset vanteet, jotka muistuttavat erästä Fordin alkuperäisvannemallia, mutta ovat isommat. ”Suoraan CAN-väylätietoa lukevan LCD Dashin löysin Aliexpressiltä ja se tuli Australiasta. Modernin tekniikan myötä oli syytä päivittää myös mittaristoa, vaikka Asseri muuten halusikin pitää siistin punaisen sisustan mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Konehuoneen sivuposket on vaihdettu kliinimmän ilmeen tavoittelemiseksi. ”Kyllä samat tehot saa tästä paljon halvemmalla kuin vanhanaikaisesta tekniikasta, ja kyllä Mustangilla maltillista maantieajoa pystyy nyt ajamaan jopa seiskalla alkaviin lukemiin, vaikka tietysti aina sitä bensaa menee, kun käsketään. ”Imusarjana on paremmin vir taava 2018–20-mallinen ja kaasuläppä on Shelby GT350:n 82-millinen. Pakopuolella siellä on Kooksin täyspitkät sarjat, metallikatalysaattorit ja kolmetuumaisesta kahteen 2,5-tuumaiseen supistuva putkisto, joka laajenee taas loppupäähän 3-tuumaiseksi. 5-litrainen, 32-venttiilinen ja nelinokkainen nykymoottori istuu Foxin konehuoneeseen siististi mutta ahtaasti. ”Moottori on käytännössä kokonaisuudessaan tehdasuusi, ja siinä on Ford Racingin täysin säädettävä moottorinohjaus, josta on valmiiksi poistettu kaikki nykymoottorin tässä tapauksessa tarpeettomat ominaisuudet. Tuo Ford Racingin oma Control Pack -paketti sisältää uuden kaasupolkimenkin, ja moottorinohjausta pystyy säätämään HP Tunersilla. Tuollaisessa autovalmistajan omassa moottorinohjauksessa on uskomaton määrä dataa ja parametrejä, joita voi muokata”, Asseri toteaa. Eihän tätä nyt täysiä päiviä ole tehty, mutta iltaisin ja viikonloppuisin sen verran kuin ehti. Vuoden päivät tämä kaikkiaan oli työn alla, Sami Nikkanen oli kaveri, joka tätä kasaili paljon, kun itse olin viime keväänä sairaslistalla. Hyötysuhde kohdallaan
Moottori: 5.0 32V V8, imusarja vaihdettu paremmin virtaavaan 2018-2020-malliseen, GT350-mallin 82 mm kaasuläppä, vapaavirtausilmansuodatin, Ford Racingin täysin säädettävä Control Pack -moottorinohjaus, Kooksin täyspitkät peltisarjat, metallikatalysaattorit, 3/2,5" tuplaputkisto kaksilla vaimentimilla, 255 lph papumppu alkuperäisessä tankissa, Aeromotiven mekaaninen pa-paineensäädin, tehokkaampi 75 mm paksuinen täysalumiinijäähdytin, alkuperäiseen tuulitunneliin sovitettu pykälän alkuperäistä suurempi sähköflekti. Kiitos: Sami Nikkanen, Jallu Jalava, UHO-Juho, Petri Seppälä, moottorin säätötyöstä Juhan Sulangolle sekä kaikille muille projektissa mukana olleille. Ratiksi Asseri hankki kisahenkisen mokkaratin, ja alkuperäisilmeestä poikkeaa myös 6-lovisen Tremecin keppi. Voimansiirto: 6-vaihteinen Libertyn muokkaama Tremec T56 -suorakytkentävaihteisto (1-vaihde 2,66:1, 2 1,78:1, 3 1,3:1, 4 1,0:1, 5 0,8:1 ja 6 0,63:1), SFI-hyväksytty teräskytkinkoppa, McLeodin 2-levyinen massakytkin, Ford Racingin alumiinikardaani, 8,8" perä Ford Racingin 4,56:1 välityksellä ja Eatonin Torsen-tyyppisellä lukolla, 31-rihlaiset vetoakselit, c-clip eliminator. Syntisenpunainen sisustus on säilynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa ollakseen yli 30 vuoden ikäinen. Sisusta: ARX-mokkaratti, alkuperäiset punaiset GT-mallin sporttipenkit, LCD Dash, Auto Meterin kierroslukumittari. 51 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Faktat Ford Mustang GT ’88 • Omistaja: Asseri Mikkola, 50 • Paikka: Hämeenlinna. GT-mallin varusteluun kuuluivat jo tehtaalta monipuolisesti säädettävät sporttipenkit. Kori: Konehuoneen sivuposket vaihdettu, ilmanotto tuotu etupuskurin aukkoihin, kuskinpuolen kanavassa puhallin, tummennetut lasit. Renkaat: 225/35 ja 255/35 R19. Vanteet: Japan Racingin JR20 -mittatilausvanteet, 8,5 ja 9,5x19". Alusta: UPR:n putkikehto edessä, putkitukivarret, apurungon yhdistäjät, Konin korkeusja jäykkyyssäädettävät iskarit ja UPR:n coiloverit joka nurkassa, Maxximum Motorsportin säädettävät tukivarret takana ylhäällä ja alhaalla, alkuperäiset GT-mallin vakaajat edessä ja takana, etupään kiinnityspisteet vahvistettu ja uretaanilaakeroitu. Alkuperäisen mittariston edessä oleva LCD Dash viestii moottorin sielunelämästä muuten kaiken olennaisen, mutta vaihtohetki tarkistetaan isosta Auto Meterin rundarista. Jarrut: ’94–04 Cobran levyjarrut edessä ja takana, GM:n Hydrobooster-tehostin
Hämeenlinnalaisen Jaakko Raitasen rataleluna toimii rankasti modattu, Nascar-moottorilla varustettu ’68 Camaro, joka kulkee mutkaradoille ’56 Chevy-kuormurin kyydissä. Tällä yhdistelmällä huomio on taattu niin driftingkuin jenkkiautokuvioissakin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 52 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Chevrolet Camaro ’68 & Chevrolet 6400 ’56
53 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Rataautoilukipinä oli jäänyt kuitenkin kytemään, joten mies päätti rakentaa toisen Camaron ratalelukseen. Takana on kookkaat levyt Fordin satuloilla. Viimeisinä vuosina siinä oli LS2-moottori ja Tremecin viisivaihteinen TKO600-manuaalilaatikko. Käytännössä tuo kehikko toimii nyt itsekantavan korin vahvistuksena. Tällä pyrittiin saamaan käytös driftingissä nopeammaksi. Taakse tehtiin perinteinen nelilinkkituenta, ja joka kulmalle asennettiin Toyota Supraan suunnitellut BC Racingin coiloverit. Lähtökohta oli rakentaa todella matala ja leveä laite alustageometriasta ja painopisteistä tinkimättä hyllyssä valmiina olleiden akseleiden ja tekniikan ympärille. Homma lähti liikkeelle siitä, että hän teki pöydällä runkoa muistuttavan kehikon, johon Supran etupalkki kiinnitettiin. Toisin sanoen kyvykäs laite, jolla voisi pienin muutoksin ajaa driftingin lisäksi myös rataa tai jopa kiihdyttää – eräänlainen joka paikan lelu. Akseliväliä lyhennettiin hiukan ja raideleveyttä levennettiin reilusti. Tuumasin, että kuulostaa hyvältä”, Jaakko kertaa. Koko auto rakennettiin niin, että etupalkki oli kahdeksan senttiä maan pinnan yläpuolella, jolloin alatukivarret ovat nykyisellä rengaskoolla suorassa. Käsijarru on hydraulinen, kuten drifterissä kuuluu olla. Ackermann-kulmat ovat nollissa ja renkaat kääntyvät reilusti. Käyttökelpoiselta näytti vain kattopelti pilareineen. Halusin harrastella muutakin, joten lopetin.” Matala ja leveä. Kaikki muut osat piti saada etupalkkia ylemmäksi tai samaan tasoon, ja tässä onnistuttiinkin varsin hyvin. Supran etuakselin Jaakko oli saanut tutultaan ja hän tiesi, että siihen saa hyvin driftingiin soveltuvaa ohjausosaa, joten se oli helppo valinta. Ratti on OMP:ltä, kuppipenkit Sparcolta ja vyöt Sabeltilta. Sittemmin Trans Amia jalostettiin paremmin lajiin sopivaksi. Tämäkin paketti oli löytänyt tiensä tallille jossain vaihtokaupassa. Kaikki mahdollinen pyrittiin kuitenkin tekemään itse ja pienellä budjetilla. Jaakko rakensi driftingtouhuista eläköityneen Trans Amin tekniikan ympärille ’67 Camaron, josta tuli puhtaasti katuauto. Saatuaan auton kotipihaansa hän totesi sen olevan melkein poikki. Ohjaamo varustettiin sääntöjen mukaisilla turvakaarilla. ”Päätin etsiä Jenkeistä halvimman ensimmäisen sukupolven Camaron mitä löytyy, ja rakentaa sen ihan alusta asti kokonaan uusiksi. ”Tapahtuman järjestäjä tuli kyselemään mukaan kilpailuun, kun huomasi, että ajotapani oli jotain driftingin tapaista. Kyseessä oli King of Europe -nimisen sarjan osakilpailu, ja siitähän tuli vahingossa voitto. Tukivarret ja navat ovat erään paikallisen potkurihatun valmistamat, ja jalostettu driftingkäyttöön. Ohjausta ja alustaa muokattiin lajin vaatimin tavoin, ja autoa kevennettiin reilusti. Kaikki muutkin kulmat ovat luonnollisesti tarkkaan pohditut, ja sopivat kiinnitykset on tehty rungon valmistusvaiheessa. Se ei kuitenkaan pelottanut, sillä lähes kaikki oli joka tapauksessa menossa uusiksi. En ollut oikein halukas, mutta kun kaverini ilmoittivat minut mukaan, niin olihan se mentävä. Päätin etsiä Jenkeistä halvimman ensimmäisen sukupolven Camaron, mitä löytyy, ja rakentaa sen ihan alusta asti kokonaan uusiksi. Ajoin silloin ’89 Pontiac Trans Amilla, joka soveltui lajiin hädin tuskin. Etujarruina autossa on Jaakon kaveriltansa saamat WRC Peugeotin levyt Wilwoodin satuloilla. Ohjaamosta löytyy vain kaikki tarpeellinen, mutta varsin siististä järjestyksestä. J aakon innostus driftingiin alkoi aikoinaan siitä, kun hän lähti kavereidensa kanssa porukalla katsomaan kisoja Alastaroon, jossa oli samalla mahdollisuus kokeilla lajia myös omilla harrasteautoilla. Supran alkuperäinen hammastanko-ohjaus saatiin sopimaan paikalleen pienillä muutoksilla. ”Vuodesta 2006 vuoteen 2010 ajelin suhteellisen aktiivisesti, mutta lopulta touhu alkoi käydä kalliiksi ja liian aikaavieväksi. 54 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Chevrolet Camaro ’68 & Chevrolet 6400 ’56. Siitä ei tullut varsinainen runko, mutta siihen sai mitoitettua jousitukset ja akselit. Renkaat kääntyivät tosi vähän ja autossa oli muun muassa automaattivaihteisto”, Jaakko alustaa. Tuttu kaveri kävi katsomassa aihion paikan päällä ja antoi synkän tuomion; hyvä kun pysyy kasassa, mutta halpa se on. Hydraulinen käsijarru kuuluu drifterin vakiovarusteisiin
55 AMERIKAN RAUTA 2/2021. ”Pintoja ei viimeistelty kittaamalla, joten hieno ruiskumaalaus olisi näyttänyt hölmöltä. Startilla pyöritys aloitetaan jo ennen sytytysvirran päälle laittamista. ”Käytännössä siis ensimmäiseen ylikokoon porattu pumppubensalle jalostettu SB2.2 moottori. Bryant Racingin kampiakselin, Carrillon kiertokanget, JE Pistonsin männät ja Comp Camsin mittatilausnokan. Maalaus suoritettiin korigrillissä, mutta ensimmäiseksi värivaihtoehdoksi valittu Ivory-sävy näytti Jaakon silmään niin kamalalta, että hän muutti suunnitelmia. Fordin ysituumainen perä on varustettu suuritilavuuksisella kuorella. Moroson öljynpaineakku antaa moottorille öljynpaineen jo ennen käynnistystä. Strangen vetoakselit ovat 35-rihlaiset. Ovaalikilpurin voimanlähde. Näin niitä on helppoa vaihtaa tarvittaessa. Aiempi käyttötarkoitus on jäänyt epäselväksi, mutta se oli jalostettu valmiiksi suomalaisella pumppubensalla toimivaksi. Sopivan karu pinnan laatu saatiin levittämällä maali pensselillä ja vetelemällä hetken nahkoittumisen jälkeen yli isolla telalla. Nascar-moottori oli tullut Jaakolle vaihtokauppojen myötä. Keula on flippimallia ja varustettu pikakiinnityksillä. Pintaväriksi tulikin Gunship Gray -harmaa, jota oli jäänyt yli haulerin sisäpintojen maalauksesta. Kun tekniikkakomponentit olivat löytäneet paikkansa, pudotettiin runkokehikon päälle Camaron pilkottu koppa, käytännössä kattopelti, pilarit ja helmat, jossa oli muutama turvakaariputki paikallaan. Kokoonpanossa on Bowtie-lohko, Bryant Racingin kampiakseli, SB 2.2 -kannet, Carrillon kiertokanget, JE Pistonsin männät, Comp Camsin mittatilausnokka sekä Jeselin hihnajakopää ja keinuvivut. Tähän yhdisteltiin iskareiden yläpäät, moottorin ja vaihteiston kannakkeet sekä muu tarvittava. Vaihteistona on Jericon nelivaihteinen Toploader Dogbox ja kytkimenä kolmilevyinen Tilton. Kaasutin tuli Pro-Systemsiltä ja sytytys on melko perinteistä MSD:tä. Autoon voimanlähde on asennettu noin 35 senttiä normaalia taaemmas optimaalisemman painonjakauman vuoksi. Moroson öljynpaineakku asennetaan tavallisesti tasaamaan öljynpaineen heittoja, mutta Jaakon kokoonpanossa sen pääasiallinen tarkoitus on antaa moottorille öljynpaine jo ennen käynnistystä. Hyvin toimiva, herkkä moottori laajalla vetoalueella”, Jaakko kiteyttää, mutta vaikenee numeroista. Kun sähköinen magneettiventtiili avataan, tekee paineakku öljynpaineen nopeasti koko moottoriin. 370-kuutiotuumainen Nascar-moottori pitää sisällään mm. Kori tekniikan ympärille. Paneelien kiinnitys toteutettiin tekemällä runkoon paikkoja niittikiinnityksille. 9" perä on varustettu suuritilavuuksisella kuorella. Näin se on myös helppo korjata”, Jaakko perustelee. Boxatut helmat hitsattiin runkokehikkoon kiinni, minkä jälkeen huolella suunniteltu turvakaarihäkki jatkettiin loppuun. Lasikuituiset koripaneelit Jaakko keräili useammasta paikasta ja muokkaili niitä vielä tarpeen mukaan itse
Faktat Chevrolet 6400 ’56 Moottori: ’91 Dodge Ramin 5,9 Cummins turbodiesel rivi-6. 56 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Chevrolet Camaro ’68 & Chevrolet 6400 ’56. Alusta: Alkuperäiset eturipustukset, takana ’91 Dodge Ramin paripyörällinen takaakseli. ”Se oli erittäin hyvin säilynyt, lähes ruosteeton ja täysin hitsaamaton yksilö flat bed -puulavalla, Haulerin voimanlähteenä on ’91 Dodge Ramin 5,9-litrainen Cumminsin turbodiesel. ’56 Chevy 6400 jäi sopivasti käteen vaihtokaupassa vanhaan Harley-Davidsoniin. Voimansiirto: Getrag 360 -manuaalivaihteisto. Tällä hetkellä se on ihan täysin driftingasetuksissa, ja tuntuu toimivan siinä todella hyvin. Väittäisin, että se voisi olla jopa kilpailukykyinen.” Kuljetin Cumminsilla. Mies yrittää pysyä erossa kilpaa ajamisesta, mutta on käynyt ajelemassa huvikseen erinäisissä harrastetapahtumissa. Heti, kun Jaakko alkoi rakentaa erikoista rataleluaan, oli hänellä haaveissa myös erikoisempi vanha kuljetuskalusto. Suora kuutonen vaati mahtuakseen tulipellin hienoista muokkaamista. Jarrut: Edessä kunnostetut alkuperäiset rumpujarrut, takana ’91 Dodge Ramin rumpujarrut. Korimuutokset: uusittu flat bed -lava teräsputkesta valmistetulla rengastelineellä. Sisusta: Rustic Rebelin verhoilema Ramblerin sohvapenkki, RetroSoundin stereot. Renkaat: Goodride CR960A 225/70 R19,5. ”Jatkossa saatan jalostaa autoa rata-autoilun suuntaan, tai mitä ikinä mieleen tuleekin. Vanteet: 19,5" peltivanteet. Myös Getrag 360 -manuaalilaatikko on samasta luovuttajasta
Yksi työkalulaatikko ostettiin valmiina, mutta toisen laatikon ja akkukotelon Jaakko valmisti itse rosterista. Heti kun Jaakko alkoi rakentaa erikoista rataleluaan, oli hänellä haaveissa myös erikoisempi vanha kuljetuskalusto. Alkuperäinen lava nostettiin pois, minkä jälkeen runko ja korin pohja hiottiin, putsattiin sekä maalattiin lopuksi mustiksi. Yksi taitekin siihen tehtiin. Jarrut: Edessä WRC Peugeotin levyjarrut Wilwoodin satuloilla, takana kookkaat levyjarrut Fordin satuloilla, hydraulinen käsijarru. Hytti äänieristettiin bitumilla ja matkustusmukavuus viimeisteltiin RetroSoundin stereoilla. Vanteet: Japan Racing JR3, edessä 8,5x18", takana 9,5x18". Yhdistelmä veti ympärilleen väkeä kuin hunaja muurahaisia. 57 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Renkaat: Semisliksit, edessä 225/45 R18, takana 265/35 R18. Hillityn huomaamattomasti sillä liikkuminen ei kuitenkaan onnistu. Hattulassa toimiva Rustic Rebel toppasi ja verhoili Ramblerista poimitun sohvapenkin rungon tyyliin sopivalla ruostetta muistuttavalla kankaalla. Etujarrut ovat kunnostetut alkuperäiset ja takana on Ramin paripyörällisessä akselissa valmiiksi kiinni olleet jarrut. Renkaat ovat Goodridelta ja kokoa 225/70. Jarruja ei ollut lainkaan, eikä sisustaa”, Jaakko alustaa. Vinssi saatiin lavan alle piiloon ja vetosuunta sellaiseksi, ettei vaijeri ota lavaan kiinni. ”Eteen tehtiin pulttijaon muutos ja napoja jouduttiin vähän sorvaamaan, jotta uudet vanteet sopivat paikoilleen. Alkuperäisiin irtoulkokehällisiin widow maker -vanteisiin Jaakko ei uskaltanut koskea, eikä niihin taida saada oikein renkaitakaan. Moottorin ja vaihteiston kannakkeet piti tehdä uusiksi, ja pieni muokkaus tulipeltiin”, Jaakko selvittää. ”Cumminsin ja manuaalin siirtäminen Chevyyn oli yllättävän helppo homma. Sen sijaan elimenluovuttajaksi hankittiin eBaysta keulakolaroitu ’91 Dodge Ram Cumminsin turbodieselillä ja manuaalilaatikolla. Voimansiirto: Jericon 4-vaihteinen Toploader Dogbox, 3-levyinen Tiltonin kytkin, Fordin 9" perä suuritilavuuksisella kuorella, Strangen 35-rihlaiset vetoakselit. Puut kiinnitettiin ruosteisilla kupukantapulteilla. Tästä juontaa juurensa myös haulerin toiseen oveen maalattu Carbage Hauler -teksti. Flat bedin teräsrunko putsattiin, laskettiin alaspäin ja kallistettiin. Korimuutokset: kaikki koripaneelit kattoa lukuun ottamatta lasikuitua. Alusta: Toyota Supran etuakseli ja hammastanko-ohjaus, takana nelilinkit, BC Racing coiloverit. Alkuperäinen yksipiirinen pääsylinteri vaihtui samalla Ramin kaksipiiriseen sylinteriin suuren alipainetehostimen kera.” Viime kesän aikana Jaakko ehti harjoitella Camaron kuskailua sen verran, että hän totesi kuljetusauton ajavan hienosti asiansa. Sisusta: Sparcon penkit, Sabeltin vyöt, OMP:n ratti. Lavan etureunaan tehtiin teräsputkesta rengasteline, joka toimii samalla vinssin kääntöpyörän telineenä. bensakuutosella ja kolmivaihteisella manuaalilla. Faktat Chevrolet Camaro ’68 Omistaja: J aakko Raitanen, ikä 37 Paikka: Hämeenlinna Moottori: 370 cid V8, Bryant Racingin kampiakseli, SB 2.2 -kannet, Carrillon kiertokanget, JE Pistonsin männät, Comp Camsin mittatilausnokka, Jeselin hihnajakopää ja keinuvivut, Pro-Systemsin kaasutin, MSD:n sytytys, Moroson öljynpaineakku. Alkuperäistekniikka ei sopinut kuvioihin tässäkään kohtaa. Lavan uusitut puuosat Jaakko käsitteli Sioo:x-puunsuoja-aineella, jonka harmaantumisprosessi oli vielä kuvaushetkellä kesken. Sen saimme todeta saapuessamme Ahveniston radalle artikkelin kuvauksia varten. Jaakko kutsuu Camaroaan leikkisästi roskapöntön harmaaksi. Nykyiset 19,5-tuumaiset peltivanteet ovat peräisin jostain amerikkalaisesta jakeluautosta, jossa on sama pulttijako kuin Ramissa
KAKSI MAAILMAA KOHTAA 58 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Miltä kuulostaa 40-luvun auto ruisku-Hemillä, sähköisellä automaattivaihteistolla, modernilla alustalla, luistonestolla, ajonvakautuksella, ABS-jarruilla sekä automaatti-ilmastoinnilla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 59 AMERIKAN RAUTA 2/2021. KAKSI MAAILMAA KOHTAA Packard Super Eight ’49. Aika utopistiselta, mutta sellainen on Juha Saukkosen Packard, jonka tekniikan on luovuttanut kokonaisuudessaan ’07 Chrysler 300C
Väylätekniikan ja keskenään kommunikoivien järjestelmien kanssa eteen tuli haasteita, joihin vanhojen autojen harrastaja ei yleensä törmää. Aika kunnianhimoinen hanke! Väylätekniikan ja keskenään kommunikoivien järjestelmien kanssa eteen tuli haasteita, joihin vanhojen autojen harrastaja ei yleensä törmää. Kolhuja ei ryhdytty oikomaan, mutta kori puhdistettiin paljaalle peltipinnalle, jonka päälle ruiskutettiin kerros lakkaa. Jopa ilmastointi on säädettävissä erikseen kuljettajalle ja kartanlukijalle. Moottorinohjauksen ja vastaavien välttämättömien toimintojen lisäksi päätä sai raapia esimerkiksi siinä, kuinka Chryslerin turvavyöjärjestelmä saatiin eliminoitua pois käytöstä, ettei se piippaisi jatkuvasti olettaessaan, että vyö on kytkemättä. N äiden kahden hyvin erityyppisen auton matka yhdeksi kokonaisuudeksi sai alkunsa kymmenisen vuotta sitten Kanadassa. 60 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Packard Super Eight ’49. Kontrastiksi kaikelle edellä mainitulle Packardin latolöytömäinen ulkokuori päätettiin säilyttää. Kiteytettynä ajatus oli se, että Chryslerin moderni tekniikka laitettaisiin Packardiin. Kaikki tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että autosta purettiin 5,7-litraisen Hemi-moottorin ja 5-vaihteisen sähköisen automaattilaatikon lisäksi swapattavaksi myös eturunko, takaakselisto, pyöränripustukset ja jarrut samoin kuin johtosarjat, ohjainlaitteet, käyttökytkimet ja mittaristokin. Chrysler 300C:n toiminnot on saatu istutettua Packardin kojelautaan suhteellisen hyvin. Tässä kohtaa moni saattaa ajatella, että lopputulos olisi toteutettu korinvaihtona, eli irrottamalla Packardin kori ja asettelemalla se Chryslerin alustan päälle, mutta tämä perheenpää päätti toteuttaa hankkeensa perinpohjaisemmalla tavalla. Rosoinen lopputulos viimeisteltiin etusivuikkunaan asennetulla swamp cooler -puhaltimella sekä käärmeennahalla päällystetyllä aurinkolipalla. Juha teki itse niiden kanssa yhteensopivat ovipahvit ootrattuine ikkunankarmeineen. Lopulta pienimmätkin toiminnalliset detaljit saatiin kuitenkin ratkaistua ja autosta tuli juuri sellainen, kuin sen rakentaja siitä visioikin – kaikilla moderneilla mukavuuksilla varustettu vanhannäköinen auto, jonka ajo-ominaisuudet täyttävät nykyautolle asetettavat vaatimukset. Sikäläisellä perheellä oli käyttöautonaan uudehko, ’07-vuosimallinen Chrysler 300C, mutta kun sukulaisten jäämistöä tyhjennettäessä ladosta paljastui ’49 Packard, syttyi perheen isän päässä idealamppu, joka ei suostunut himmentymään ennen kuin suunnitelma pantiin käytäntöön. Käärmeennahkaverhoillut penkit olivat autossa jo ostohetkellä. Käytännössä hän siis halusi siirtää Packardiin Chryslerin koko elektroniikan aina luistonestoa, ajonvakautusta, ABSjarruja, sähköistä käsijarrua ja automaattiilmastointia myöten. Hän näet aloitti purkamalla kaikki komponentit irti Chryslerista ja ryhtyi sen jälkeen istuttamaan niitä lähes 60 vuotta vanhempaan Packardiin. Packardissahan vöitä ei luonnollisesti ollut alun perin lainkaan
Takana vedin pakoputkien ulostulot helmojen läpi hyödyntäen takapuskurin alkuperäisten kiinnikkeiden reikiä”, Juha käy läpi tekemiään koritöitä. Patina ja rosoisuus eivät ole hänen juttunsa, joten miehelle oli itsestään selvää, että auto tuli saattaa myös ulkoasultaan yhtä hienostuneeseen ja viimeisteltyyn asuun, mitä se edusti teknisesti. Uuden siromman takapuskurin hän teki ’39 Dodgen puskurista, jota piti jatkaa hieman keskeltä. Heti alkuun Juha riisui autosta alkuperäiset puskurit, jotka olivat hänen silmäänsä liian hallitsevat: ”Otin molemmat puskurit pois ja jatkoin helmoja alaspäin, millä sain autoa matalamman näköiseksi. Prosessi oli arvatenkin erikoislaatuinen ja työläskin, mutta lopulta auto saatiin asianmukaisesti kotimaisten kilpien väliin. Hyvästit latolöytökuosille. ”Tein aika paljon hommia myös korin osien istuvuuksien kanssa, jotta sain ovet, luukut ja paneelit istumaan nätisti. Lopuksi hän naputteli sen pintaan 1,5-millisen alumiinilevyn siten, että sen reunat taittuvat puskurin takapuolelle, ja silotteli sekä kiillotti sen ulkopinnan. Packard oli Raimon omistuksessa aikansa, kunnes se siirtyi vaihtokauppojen myötä nykyomistajalleen Juha Saukkoselle. Samalla kylkilinjaakin piti säätää hiukan uusiksi. Kyseinen firma suoritti myös auton rekisteröintikatsastuksen sekä sen vaatimat muutostyöt. Samalla hän muotoili puskuria kaarevammaksi, jotta se mukailee tarkemmin perän muotoja. Kanadalaismies nautiskeli tuotoksestaan aikansa, mutta pian oli uusien visioiden toteuttamisen vuoro. Tuolloin auto oli edelleen kolhuisessa asussaan, mikä ei kuitenkaan sopinut Juhan silmään lainkaan. 61 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Kuinka ollakaan, autoon iski silmänsä suomalainen Raimo Tuominen, jolle sen uitti rapakon takaa Ilmo Saarelan luotsaama IS Automotive. Niiden tieltä piti kuitenkin saada ensin myytyä tämä ansaittua huomiota paikallisesti herättänyt resto mod. Sovittelin luukut uudelleen aukkoihinsa siten, että niiden välit ovat tasaiset, kuten uusissa autoissa ja varmistin, etteivät ne ota avatessa kiinni karmeihin”, Juha kertoo. Tätä varsin aikaa vievää menetelmää mies on käyttänyt aiemmissakin projekteissaan uudelleenkromauttamisen sijaan
”Kojelaudan viimeistelin myös, sillä johdot repsottivat hiukan samoin kuin osa kytkimistäkin. Ovipahvit verhoiluineen Juha teki kuitenkin uusiksi. Tyylillä detaljoitu. Ovien väliin on lisätty rosterilista katkaisemaan ja jaksottamaan auton möhkälemäistä olemusta. Helmoja on jatkettu maata kohti ympäri auton, ja pakoputkien päät on tuotu ulos takahelmojen läpi. Myös maskin alaritilän leveät poikkipienat saivat pintaansa uuden alumiinipinnan samaan tapaan kuin takapuskuri. ”Aluksi meinasin yksiväristä maalausta, mutta lopulta päädyin kahteen sävyyn, kuitenkin siten, ettei niiden väriero ole kovin radikaali. Pidemmälläkin tähtäimellä näyttää vahvasti siltä, ettei miehellä pääse tekeminen loppumaan Packardin jälkeenkään, sillä tallissa odottaa vuoroaan Plymouth Valiant Signet, Kanadan malli sekin. Käärmeennahkaa muistuttavalla materiaalilla verhoillut penkit olivat Packardissa jo Kanadan ajoilta ja sopivat hyvin yhteen uuden maalipinnan sekä viimeistellymmän olemuksen kanssa. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Packard Super Eight ’49. Ennen varsinaisia maalauksen pohjatöitä korista piti oikoa kuhmut ja lommot. Tein pellistä uuden kojelaudan ja ymppäsin siihen alkuperäistyyppisen mittariston. Matkanteko on eleetöntä ja hienostunutta. Kaikki alkuperäiset listat oiottiin ja kiillotettiin. Alkuperäinen ratti oli hieno, mutta kehältään niin iso, että Juha päätyi vaihtamaan sen pienempään. Kytkimille tein pellistä uudet pohjat.” Nykyisellään Packard on kuudelle henkilölle rekisteröity, 2000 kiloa painava auto, joka kiihtyy nollasta sataan viidessä sekunnissa ja kuluttaa nätisti ajellessa keskimäärin noin 8,5 litraa polttoainetta satasella. Uusi puukehäinen ratti sopii upeasti yhteen ootrattujen ikkunankarmien ja kojelaudan kanssa. Samalla saa myös rattivaihtimet, joilla läpsytellä vaihteita”, Juha kertoo jatkosuunnitelmista. Ovien välisiin tolppiin hän teki rosteripaneelit, jotka katkaisevat ja jaksottavat massiivista sämpylämäistä möhkälekoria. Maaliraja tekee konepellin takareunassa pykälän, mikä voisi näyttää sivuprofiilissa häiritsevältä, elleivät sävyt olisi suhteellisen lähellä toisiaan”, Juha perustelee. Auton värinvaihdos peltipuhtaalta pinnalta kaksiväriseksi kesti Juhalta viikon sisältäen luukkujen molempien puolien, ovien välien ja konehuoneen maalaamisen sekä koko komeuden päälle ruiskutetun lakkakerroksen. Siro takapuskuri on tehty ’39 Dodgen puskuria hyödyntäen. ”Olen hankkinut siihen vielä vaihdelaatikon ohjausyksikön, jolla vaihtokohdat saa säädettyä tarkemmiksi
Ostohetkellä se oli päällystetty käärmeennahalla, joka oli kuitenkin Juhan mielestä hiukan liikaa. Alusta: ’07 Chrysler 300C:n eturunko, taka-akselisto ja pyörienripustukset. Moottori: ’07 Chrysler 300C:n 5,7 Hemi V8. Kyseessä ei siis ole perinteinen korinvaihtoprojekti. Korimuutokset: Helmoja jatkettu alaspäin, pakoputkien ulostulot takahelmoissa, Fultonin aurinkolippa, kaksivärimaalaus. Sisusta: Käärmeennahkamainen verhoilu, puukehäinen ratti, ootratut ikkunankehykset ja kojelauta. Tilavuudeltaan se on 5,7-litrainen, eikä 6,4 -litrainen, kuten suojamuovit antavat ymmärtää. Nykyisellään Packard kiihtyy nollasta sataan viidessä sekunnissa ja kuluttaa nätisti ajellessa keskimäärin noin 8,5 litraa polttoainetta satasella. Vanteet: ’07 Chrysler 300C:n alkuperäiset vanteet kiiltävillä huulilla ja korinvärisillä puolilla, halkaisija edessä 20" ja takana 22". Fultonin aurinkolippa istuu Packardiin hyvin. Jarrut: Levyjarrut. Ne ovat syystä tai toisesta peräisin eri moottorista. Konehuoneessa majaileva Hemi-moottori on peräisin ’07 Chrysler 300C:stä. Kanadan ajoilta olevassa kuvassa auto on vielä ensimmäisessä asussaan massiivisine puskureineen. 392 Hemi -moottorihan tuli markkinoille vasta vuonna 2011. Faktat Packard Super Eight ’49 • Omistaja: Juha Saukkonen, 51 • Paikka: Nastola. Kiitos: Hoviverhoilijalle, vaimolle harrastuksen ymmärtämisestä, Kiitokori Oy:lle maalaushallin lainasta, Saksalle alumiinihitsauksista sekä Rami Tuomiselle, kun luopui uskomattoman hienosta autosta. Projektikuvissa nähdään, kuinka 300C:stä irrotetut akselistot ja pyöränripustukset on ympätty Packardin alkuperäiseen runkoon. 63 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Renkaat: Edessä 235/35 R20, takana 275/30 R22. Maalattuaan auton nykyiseen väritykseen hän teippasi lipan hiilikuitukuvioiseksi. Voimansiirto: 5-vaihteinen sähköinen automaattilaatikko
Hyvästit alumiinille 64 AMERIKAN RAUTA 2/2021
Nyt alumiiniosat ovat enää muisto, kun mies rakensi pyöränsä täysin uuteen uskoon. Toisessa versiossa alumiinin määrä pyörässä lisääntyi entisestään katteiden muodossa. Harley-Davidson Heritage Softail ’94. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Hyvästit alumiinille 65 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Raiza Raition kookkailla alumiinitankeilla varustettu Evillogic-pyörä herätti taannoin kovasti huomiota – niin ihastusta kuin kauhisteluakin
Jännää oli se, että ihmiset, jotka haukkuivat sen pystyyn ensimmäisessä vaiheessa, alkoivat kysellä siinä vaiheessa, kun ryhdyin rakentamaan siihen katetta, että miksi aion pilata hienon pyörän. Raiza poisti kuitenkin Knuckle-kopista kaiverrukset ja kiillotti ne uudelleen. Ankanpyrstömäinen lokasuoja oli pyörän uusimman ulkoasun johtavia ajatuksia. Seuraavana päivänä hän oli jo sovitellut ’81 Shovelheadin tankit kiinnikkeineen paikoilleen. ”Katselin sitä sisällä koko talven ja vähitellen päässäni alkoi pyöriä uusia visioita. ”N iin, tämän lähtökohtahan oli tosiaan se suurta ärsytystä aiheuttanut Evillogic-alumiinipyörä. Uuden pyörän härskiys syntyisi juuri siitä.” Uusi identiteetti. Mies on tunnettu tyylistään, joka ei kumartele mainstream-rakentelun suuntaan, mutta yhtä lailla hänet tunnetaan siitä, ettei hän välitä, mitä muut hänen tuotoksistaan ajattelevat. Evillogicissa öljytankki oli bensatankin toisessa puolikkaassa. Se oli siis jossain vaiheessa muuttunut heidän silmissään hienoksi”, Raiza nauraa. Tankki ja ilmanputsarikotelo on koristeltu pensselöimällä niihin Raizan omaa ”arts & crafts” -tyyliä noudattelevia tekstauksia. Kun pakettiauto oli saatu tapahtuman jälkeen tyhjennettyä, purki Raiza saman tien kaikki alumiiniosat pois. Sain Haapalan Jukalta hänelle ylimääräiseksi jääneen rosteriöljytankin, jonka hän on itse tehnyt”, Raiza selvittää. Näin ollen todettakoon, että se ei suinkaan ollut yleisöltä saatu palaute, mikä sai Raizan rakentamaan pyöränsä uusiksi taas kerran. Käsintehty rosteriöljytankki on Jukka Haapalan käsialaa. Toki olin jotain tekemistäkin vailla. Eviloaded-teksti on toteutettu hautakivikirjaimilla. Kone sai jäädä lähes sellaisekseen. Ne päähän tulleet ideat kun täytyy vain toteuttaa, olivat ne kuinka erikoisia ja omintakeisia tahansa. Pyörän rakentamisessa oli kaksi vaihetta; ensimmäinen, jossa se esiteltiin Amerikan Raudassa (nro 4/2016) ja toinen, jossa rakensin siihen vielä alumiiniset katteet. Pakoputketkin saivat lopulta jäädä ennalleen, vaikka uusiakin ideoita oli viritteillä. Uusi takalokasuoja löytyi omista varastoista ja kävi paikoilleen lähes suoraan. ”Ankanpyrstöä muistuttava loksu oli selviö jo ennen tuota öljytankkia. ”Kaikki pyöränrakentajakaverini olivat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että se pitää muuttaa, mutta itse olin taas sitä mieltä, että ehdottomasti ei. Mittari on upotettu vanhaan polkupyörän lamppuun. Kilpitelineen kiinnitys piti muuttaa ihan siitä syystä, että se oli aiemmin kiinni alumiinisessa takakatteessa, josta siis luovuttiin. 66 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Harley-Davidson Heritage Softail ’94. Ilmanputsari vaihtui ja se sai jo perinteeksi muodostuneen käsinmaalatun ”F.U.”-tekstin sijaan tällä kertaa tekstin ”SUCK”. Mietin, kuinka härski siitä tulisi, kun laittaisi tavallisen tankin, eikä muuttaisi runkoa edellisen asun jäljiltä lainkaan”, Raiza aloittaa viitaten edellisen asun myötä muokattuun ylärunkoputkeen, joka nousee todella ylös. Lopulta kaikki tapahtui todella nopeasti vuoden 2019 Kustom Kulture Show’n jälkeen. Pyörässä on runsaasti rakentajalleen ominaisia yksityiskohtia
Kuvien oton jälkeenkin pyörä on ehtinyt vaihtaa väriä jo kertaalleen. ”Mitään muuta en joutunut tähän projektiin varta vasten hankkimaan, kuin renkaat”, mies vahvistaa. Kun pakettiauto oli saatu tapahtuman jälkeen tyhjennettyä, purki Raiza saman tien kaikki alumiiniosat pois. Raiza on nopea liikkeissään. Raizan tapauksessa mikään muu ei kuitenkaan ole pysyvää kuin muutos. Kuten pikkuhiljaa alkaa jo käydä selväksi, on mies hyödyntänyt pyörään lähinnä aiemmista projekteistaan ylijääneitä osia, mutta saanut aikaan hämmästyttävän ehjän kokonaisuuden. Sain sen kuitenkin mahtumaan, vaikka jouduinkin tappelemaan sen kanssa paljon.” Ohjaustanko palveli aiemmin Raizan Evillusionnimen saaneessa ’93 Fatboyssa. Ylärunkoputken muokkaaminen poikkeuksellisen korkeaksi tehtiin näitä nimenomaisia alumiinitankkeja varten. Toisessa versiossa alumiini-ideaa vietiin vielä pidemmälle, kun pyörä sai alumiiniset katteet. 67 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Evillogicille heitettiin hyvästit, ja pyörä sai nimen Eviloaded. Tältä pyörä näytti ensimmäisessä asussaan, johon Raiza sen rakensi. Uuden ulkoasun myötä pyörä sai myös uuden identiteetin. ”Takavanteessa oli sovittamista, koska Evillogicia varten tehdyn runkomuutoksen myötä takarunkoa kavennettiin ihan jumalattomasti, kun halusin siihen silloin todella kapean takavanteen. Jotta hänen tuotoksissaan pysyisi ajan tasalla, pitäisi ne esitellä reaaliajassa. Vanteet ovat peräisin ’02 Road Kingistä, ja niiden myötä Shinkon klassikkorenkaista tuli itsestäänselvyys. Sen jälkeen, kun nämä kuvat otettiin viime kesän lopulla, on hän ehtinyt vaihtaa jo kertaalleen Eviloaded-pyöränsä väritystä. Innoittajana ja esikuvana toimivat vanhat nopeusennätyspyörät
Lavan pohjaa on korotettu erillisen rungon avulla parillakymmenellä sentillä ja ilmajousituksen komponentit on asennettu piiloon sen alle hytin taakse. Tämänvuotinen jo perinteeksi muodostunut Amerikan Raudan tallikierros aloitetaan tutustumalla eteläisemmän Suomen talleihin ja siihen, mitä niissä lumisesongin aikana on tapahtunut. Pintapellit ovatkin ainoa asia, jotka autossa ovat ennallaan, kun se ensi kesänä palaa liikenteeseen. Autoon on swapattu uusi LS-tekniikka, joka hankittiin Tuomas Mussalon luotsaamalta Gen3 Performancelta Kotkasta. Polttoainetankki on poistettu alkuperäiseltä paikaltaan hytin sohvapenkin takaa ja asennettu niin ikään piiloon lavan alle, runkoaisojen väliin taka-akselin takapuolelle. Uusi eturunko tukivarsineen, levyjarruineen ja hammastanko-ohjauksineen tilattiin suoraan niiden valmistajalta, GSI Machine & Fabricationilta Arizonasta. Teksti: Kimmo Janhunen, Tomi Eronen, Jussi Löppönen, Sami Hartikainen ja Pasi Kekarainen Tallikierros Chevrolet C10 ’65, Lauri Lammi Lauri uitatti vuonna 2016 Jenkeistä itselleen alkuperäiskuntoisen C10:n, joka on pintapelleiltään kauniissa auringonpolttamassa patinaasussa. osa 1 vantaa 68 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Vanteiksi Lauri tilasi Detroit Steel Wheelin 20-tuumaiset Delrayt. Myös takarunkoa muokattiin, jotta ilmajousituksen asentamisen myötä saavutetaan mahdollisimman optimaalinen maanläheisyys
Tätä kirjoitettaessa runko ja kori ovat työn alla eri osoitteissa. Voimansiirtopuolelle on valmiina huollettu 727-automaatti sekä 8,75" perä 3,23:1-välityksellä. Myös eteen vaihdetaan coilovereiden tilalle pussit. Ongelmana on ollut se, ettei sopivaa ehdokasta ole osunut kohdalle, kun suurin osa tarjolle tulleista autoista on ollut Fordeja, ja hänelle taas ei käy muu kuin Mopar-tuote. Tämä antoi sysäyksen laittaa suunnitelmat käytäntöön. Koritöiden viimeistelyn jälkeen auto sai maalauslinjalla pintaansa syvän mustan värin. Viime kesän ajokausi päättyi hieman yllättäen Malmin Show & Go -tapahtuman jälkeen, kun auto sammui kesken ajon virtalukosta irronneen johdon vuoksi. Koneeseen on valmiina portatut L98alukannet ja kiillotetut rosteriventtiilit, jotka on myös tarkoitus vaihtaa vielä ennen kesää. Lopulta hän löysi tämän kevättalvella 2019 Los Angelesin seudulta Suomeen tuodun Plymouthin, joka oli varsin ryhdikkään oloinen ja kauniisti ruosteen peittämä. Korille ei tehdä ulkoisesti mitään, mutta sisusta ja ikkunalasit uusitaan. Chevrolet Camaro ’67, Mika Saroma Mikan vuonna 2015 rapakon takaa hankkiman Camaron piti olla lähtökohtaisesti valmis auto, mutta monien epäonnisten käänteiden jälkeen hänellä oli käsissään projekti, joka vaati läpikäymistä niin korin kuin tekniikankin osalta. Meneillään olevan rakentelukauden aikana auton takajousitus vaihtuu lehdistä 2-linkiksi ilmajousin, ja samalla asennetaan 4x4 Blazerin 10-pulttinen perä. boksaamalla. Tänä talvena asiassa pistettiin tuumasta toimeen ja kaasarikone sai väistyä ’05-vuosimallisen LS-moottorin tieltä. Runko ja kaikki alustan osat maalataan. Chevrolet Fleetline Deluxe ’49, Vesa-Matti Luoma Vesa-Matin Fleetline esiteltiin numerossa 7/2020, jolloin hän valottikin jo autoon suunnitteilla olleita jatkotoimenpiteitä. Ostohetkellä auto oli ilman moottoria ja tällä hetkellä tulevaksi voimanlähteeksi on ehdolla parikin eri vaihtoehtoa. Kerava helsinki vantaa 69 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Keulan poikki maalattiin helmiäispunainen raita, joka toistaa sisustan verhoilun sävyjä. Runko on hiekkapuhallettu ja sitä on vahvistettu mm. 2-linkkien rakentelun yhteydessä runkoa vahvistetaan X-tuennalla, johon tulee samalla uuden TH2004Rvaihdelaatikon tuki. Plymouth 4D Sedan ’33, Thony Nyman Thony on tuttu näky pääkaupunkiseudun harrastetapahtumissa Darlaksi nimetyllä ’62 patina-Dartillaan, mutta mies on ehtinyt haaveilla jo vuosien ajan myös rottarodista. Korin osalta rakentelu jää pohjan hiekkapuhallukseen sekä aiempaa matalamman alustan vaatimien muokkausten tekoon. Myös autossa ostohetkellä ollut 327-pikkulohko läpikäytiin ammattikoululla, mutta pari kesää sillä ajeltuaan Mika alkoi haikailla modernimman tekniikan perään. Mika on töissä Haagan ammattikoululla, jonka oppilaat saivatkin eteensä poikkeuksellisen mielenkiintoisen projektin, kun Camaro päätettiin laittaa kuntoon opiskelijoiden voimin
Tekniikka pysyy hyvin alkuperäistyylisenä. Alkuperäistä autosta ei kuitenkaan ole tulossa. nakkila karkkila Espoo Lincoln Zephyr 5w Coupe ’41, Samuli Petro Moppena tunnetulla Samuli Petrolla on ollut vuoroaan odottamassa jo kymmenkunta vuotta Jani Vuojolahdelta keskeneräisenä ostettu Lincoln Zephyr ’41, johon Moppe asentaa paraikaa tuorempaa tekniikkaa hammastanko-ohjauksineen. Jaskalla on pyörinyt päässään erilaisia ideoita toteutuksesta, ja osa niistä hautuu edelleen odottaen lopullista visiota. ’59 Cadillacin mies osti jo muutama vuosi sitten, mutta omakotitalon hankkiminen ja remontointi lykkäsi hieman töiden aloittamista. Chevrolet C10 ’65, Harri Höglund Harri Höglund hankki pari vuotta sitten ’65 pickiksen, jonka vakiokuntoisen 350-tekniikan muutti oitis alukantiseksi ja Sniper-ruiskulla varustetuksi. Kun korityöt valmistuvat, saa auto ylleen uuden oranssin maalipinnan mustine raitoineen. Modernia tyyliä tältä lopputulokselta on turhaa odottaa. Plymouth Satellite ’71, Karim Sekkouri Viime kesänä pääkaupunkiseudun tapahtumissa ahkerasti liikkunut nelioviSatellite on saanut talven aikana uudet takakaaret, ja kun sen 440-moottori nostettiin keulalta, tarjoutui hyvä tilaisuus myös konehuoneen siistimiselle. 440-moottori ei palaa enää tehtäväänsä, vaan korvataan stroukatulla 500-kuutiotuumaisella moottorilla, jolla haetaan lisää alavääntöä sekä herkkää kaasuun vastaamista, jotta takapyörien joutopyörittely sujuu entistä sutjakammin. kotka 70 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tallikierros Tallikierros. Nyt käynnissä on jo oikeastaan rakentelun kolmas vaihe, jossa auto sai Scott’s Hot Rodsin alustan nelilinkein ja ilmajousin. Viime kesänä projekti otti kuitenkin ensiaskeleensa, jotka näyttävät varsin lupaavilta. Runko ja alusta on jo hiekkapuhallettu ja maalattu, kulutusosat alustaan vaihdettu sekä ilmajouset asennettu. Tekniikaksi on tällä kertaa tulossa LS, kenties jopa ahdettuna… Cadillac Series 62 Coupe, Jaska Velin Jaska muistetaan nelisen vuotta sitten valmistuneesta ”Eldorod” Ford A Cabrioletista, jonka viimeistely oli huippuluokkaa, joten odotukset ovat ansaitusti korkealla myös hänen seuraavan projektinsa kohdalla. Toinen toisensa viereen aikojen saatossa porailtuja läpivientireikiä onkin paikkailtu ihan urakalla. Myös 727-laatikko vahvistetaan ja perä käydään läpi samalla
Marko osti sen rullaavana vuonna 2007 ja laittoi siihen edellisestä projetistaan yli jääneen, miedosti kutitellun isolohkotekniikan. Autosta on nyt korjattu kaikki sähköt, sillä vuosien varrella niitä oli kynsinyt yksi jos toinenkin ”suomisähkäri”, kuten Marko asian ilmaisee. Vielä on luvassa sisustan rakentamista, korin siistimistä, pakoputkien vääntämistä sekä alustan parantelua. Lava, takalokasuojat, puskurit sekä muu visuaalinen puoli tulee muuttumaan ajan saatossa “Coffin Shaker” -teemaiseksi. Hiljattain auto on saanut myös uudet ohjainlaitteet sekä Painlessin sähkösarjan. Utility-lavalla varustettu ’51 Chevy-pikkis on saanut kuvan ottamisen jälkeen perinteisen stepside-mallisen lavan. Sen paikalleen asentaminen jäänee kuitenkin ensi talveen ja tuleva kesä ajetaan niin sanotulla ”show, not go” -tekniikalla. Kojelautaan hän on istuttanut ’50 Pontiac Silver Streakin mittariston, johon on integroitu uudet apulaitemittarit. Toden teolla projekti on edennyt viimeiset kaksi vuotta. Viimeisen vuoden aikana Polaraa on rakennettu ahkerammin ja keväällä sillä on tarkoitus kurvata konttorille. Auton tämänhetkinen tekniikka on Mikan mukaan todella mieto, eikä edes kestä suuria voimia. Tällä kertaa ei kuitenkaan yritetä mennä matalalle, vaan pyritään pikemminkin jalostamaan autolle mieleenpainuva käyttörotta-hillbilly-look. Rakenteilla on kuitenkin uusi moottori, jonka myötä vahvistetaan myös voimansiirtoa. Nyt se on saamassa pintaansa uuden kerroksen alkuperäistä värisävyä, ja tarkoitus olisi saada se ensi kesäksi takaisin Porin kaduille. Jutuntekohetkellä Sami oli saanut juuri heppailtua kasaan uudet, varsin raikkaat pakosarjat. Tuplaturboprojekti alkoi jo noin seitsemän vuotta sitten, ja siinäkin suunnitelmat ovat ehtineet muuttua moneen kertaan. Auton pintaosien patina on tarkoitus säilyttää, mutta tekniikkaa ja alustaa päivitetään hieman nykyaikaisemmiksi. ’66 Buick Electra on Ahlströmin entinen edustuskiesi, joka on levännyt tallissa jo pitkään. Ennen kevättä työlistalla on vielä tankin valmistus sekä maskin, putkiston ja ilma-alustan loppuunsaattaminen. Ennen kesää ja leimausta autoon on tarkoitus sovittaa paikalleen ’75 Buick Skylarkin takapuskuri, tehdä kuitupelti ja säätää moottoria rullilla. Mies ehti myydäkin auton kertaalleen vuonna 2011, mutta hankki sen takaisin paria vuotta myöhemmin. Sami on jatkojalostanut autoa tekniikan läpikäymisellä sekä hakemalla koriin uutta ryhtiä. 71 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Autolla on tarkoitus ajaa tulevaisuudessa myös kilpaa, mutta toistaiseksi Mika etenee sen kanssa rauhallisesti asettamatta tiukkoja deadlineja. pori Pontiac Grand Prix ’78, Mika Nieminen Pontiac on ollut Mikan omistuksessa jo kymmenisen vuotta ja kokenut sinä aikana monenlaisia muutoksia. Ajokuntoon asti auto ei silloin kuitenkaan päässyt, vaan jäi keräämään pölyä muiden projektien ja muuttuneiden elämäntilanteiden takia. Chevrolet Pick-Up ’51 ja Buick Electra ’66, Mikko Nummela Mikolla ei käy aika pitkäksi, sillä projekteja on parhaillaan työn alla kaksin kappalein. Dodge Polara ’70, Marko Savolainen Markon ikuisuusprojektina oleva Polara on Suomi-auto, joka on palvellut uutena Hämeenlinnan kaupungin edustusautona. Ford Pick-Up ’37, Sami Hartikainen Samilla on työn alla hänen muutama vuosi sitten hankkimansa avolavapikkis, joka on rakennettu nykyasuunsa metsässä levänneestä Suomi-kuormurista
tamperE Dodge Challenger ’70, Tero’s Garage Liperissä Tero’s Garagella asennetaan paraikaa tuoretta 6,4-litraista Hemiä Challengerin konehuoneeseen. Myös Chevy C10:n Kari osti nopeaksi väliprojektiksi, mutta eipä se sitä ollut. liperi 72 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tallikierros. Ford on jo chopattu ja peltivalmis, joten ehkä näemme sen valmiina kesällä 2022. rusko pornainen Chevrolet C10 Stepside ’64, Kari Kylmäniemi Kylmäniemen Karin pääprojektina on ollut jo pari vuotta ’59 Caddy, jonka valmistumissa odotellessa Kari on ehtinyt tehdä jo muun muassa yhden ’55 Chevy Deliveryn. Etutolpista lähti kolme tuumaa, mutta takatolppia ei lyhennetty lainkaan, vaan niitä kallistettiin yhdessä takalasin kanssa. Cadillac Coupe de Ville ’60, Ville Pörsti Chopperi-miehenä paremmin tunnettu Ville vei Cadillacinsä Lepolan Jannelle kattoremonttiin jouluviikolla. Näin kattoon tuli yksi siisti sauma lasin päälle ja hattuhylly piteni hiukan. Konehuone myös pellitetään sopimaan modernin moottorin kliiniin ulkonäköön. Ford Coupe ’35 & Lincoln ’59, Marko Stjerbakoff Jo useammista Amerikan Raudan kantta koristaneesta autoista tutulla Marko Stjerbakoffilla on työn alla useampi projekti, joiden etenemistä covid-pandemia on hidastanut. Auto on leimassa ja tullaan näkemään katukuvassa heti kun uusi tuulilasi saadaan teetettyä. Kesäksi valmistumassa on hienokuntoinen ’59 Lincoln -avo, johon Marko on asentamassa ilma-alustaa, ja pikkuhiljaa on edistynyt myös vaihtokaupoissa Markolle tullut ’35 Ford, josta on tulossa perinteinen kustom – ei siis rodia. Tekniikkana stepparissa on 400 cid manuaalin kera. Samalla vaihteistoksi tulee ZF:n 8-vaihteinen automaatti. Jo ennen kuin pukki kerkesi tulla, oli Janne ottanut Joonas Mäkinen apunaan katon alas. Nyt auto on jo pitkällä, eikä varmasti enää hapan. Hiekkapuhalluksen jälkeen ilmeni nimittäin, että aihio oli todella mätä, ja työtä olikin huomattavasti odotettua enemmän
Chrysler New Yorker ’62, Arttu Kinnunen Amerikan Raudan kannestakin tuttu Arttu Kinnusen Suomi-Chrysler saa uutta custom-ilmettä Savonlinnassa toimivan Silvarello Customsin tiloissa. Alustan tukivarret uusittiin, nivelet päivitettiin HD-versioiksi ja puslat polyuretaanisiksi. Kun rajoittimet poistetaan maavaraa jää huimat 20 milliä. Maatanuolevan asennon saavuttaminen vaati kardaanitunnelin nostamista takapäästä 200 mm. Tuona aikana ohjaamo on hiottu peltipuhtaaksi ja iso osa pintapelleistä on uusittu. Nyt Peterbilt on saanut pintaansa tuoreen värin ja juovitukseen on loihdittu piristystä pitsimaalauksella ajan henkeen sopivan pisaraikkunan alapuolelle. Alkuperäinen 383-moottori vaihtui piristettyyn 440-isolohkoon ja A833-manuaalivaihteisto koki täysremontin. Tervettä peltiä vaihdettiin mm. Vuonna 2019 alkaneen remontin myötä se on kokenut täydellisen uudelleensyntymisen niin korinsa kuin tekniikkansakin osalta. Auton kasaus on hyvässä vauhdissa ja reippaan pari vuotta kestänyt projekti valmistuu tulevalle ajokaudelle. Dodge Charger ’69, Jari Pitkänen Jarin Charger esiteltiin numerossa 5/2016, jolloin auto oli vielä vaaleankeltainen. Korjauspalat valmistui alumiinista omassa pajassa, samalla ohjaamon ja makuuhytin ovipellit muutettiin niitittömiksi kiinnittämällä uudet liimalla. Koriin on tehty lukuisia muutoksia, kuten vesikourujen ja ovenkahvojen poisto. Peltivauriokorjausten yhteydessä takavalot vaihtuvat paremmin Kansanautosta tunnettuihin Type 2:n malleihin ja väri vaihtuu kattoa lukuun ottamatta Volvon värikartasta löytyvään Saffron Pearl Metallic -kultasävyyn. Sisustan ilmettä kohentaa lasikuituinen kojelauta ja kattoverhous, johon Atte on valokuidulla taiteillut Plymouthin logon. Kulkupuolesta vastaa piristetty 360 cid, josta löytyy alukannet, kireämpi nokka ja korkeapuristeiset männät. Ohjausta kohennettiin Borgesonin simpukalla ja pumpulla. Alkuperäisin suomiedustusauton liikuttamisesta vastaa 440 cid + 727 -paketti. kerimäki savonlinna Peterbilt 359 EXHD ’84, Jussi Löppönen Savonlinnalaisen avustajamme Jussi Löppösen tallissa on puuhattu kuluneet 10 kuukautta tiiviisti pohjatöiden parissa. Sisustan osat ovat tätä kirjoitettaessa vielä verhoomossa, mutta tulevaksi kesäksi Jari aikoo saada autonsa ajoon, sillä ajohalut uudella tekniikalla ovat jo melkoiset. Kytkimeksi valikoitui McLeod Twin Disc, perä laakeroitiin ja kartiolukko rempattiin. Puskurit on myös sulautettu korin linjoihin ja pakoputkien ulostulot istuvat kauniisti takahelmoihin. Lopulta lähes koko kori puhdistettiin kirkkaalle pellille, ja huolellisten pohjatöiden päätteeksi pintaan ruiskutettiin Blackberry Pearl -sävyinen musta pintaväri. Plymouth Fury Custom ’76, Atte Silventoinen Kolme vuotta kestäneen projektin aikana Fury on muuttanut muotoaan radikaalisti Atte Silventoisen käsissä. helmoihin ja kynnyskoteloihin, minkä lisäksi kuskinpuoleisesta etukulmasta löytyi pieni kolarivaurio, joka oli korjattu varsin runsaalla määrällä kittiä. Kiiltävää osaa löytyy ympäri autoa konehuonetta myöten. Kori otettiin työn alle muutamien tiedossa olleiden ruostevaurioiden vuoksi, mutta töiden edetessä niitä löytyi lisää. Siilinjärvi 73 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Erittäin matala ilme on saatu aikaan alustamuutoksilla ja ilmajousituksella
Korityöt alkavat olla takana päin ja vasta maalattuun alustaan on asennettu paikoilleen akselit jarruineen uusilla tai kunnostetuilla osilla. Alun perin oli Markolla tarkoitus tehdä siitä nopeasti itselleen käyttöauto, mutta se osoittautui tyypilliseksi ”hyvin pidetyksi” Suomi-autoksi. Seuraavana on vuorossa konehuoneen maalaus ja sen jälkeen sinne asennetaan kunnostettu vakio 318-pikkulohko, jonka perään pultataan TF904-automaattivaihteisto. Projektin alettua Jari rälläköi ensi töikseen auton sisältä kaikki ”Amerikan Joen” hitsailemat turvakaariputket pois ja toimitti Dartin Hellman Racingille, jossa siihen rakennettiin uusi aina 8,5 sekunnin aikoihin riittävä turvakehikko Docolputkesta. Purkamisen jälkeen siihen on tehty mittavat peltitytöt, Marko on hitsannut uusiksi lattiat, kyljet sekä pyöränkotelot ja oikeastaan voitaisiin sanoa, että ainoastaan kattoa ja kahta ovea ei ole jouduttu hitsaamaan. Chrysler Royal ’38, Keijo Pullinen Keijo Pullinen työstää pikkuhiljaa ’38 Chrysleriä resto rod -meiningillä. Peltitöiden jälkeen ruiskutettiin auto melkein kauttaaltaan ennestään tutulla punaisella sävyllä aina alustaa myöten. Muutamissa North Blacklist -kisassa vierailleen Swingerin paras aika varttimailille on 10,4 sekuntia, jonka alle Marko tulee todennäköisesti pääsemään uudella moottorikombinaatiolla. Alakerran aihioksi on tilattu Southeast Performancelta 4,5 tuuman porauksella oleva Wedge-alumiinilohko ja 4,5 tuuman iskulla varustetun kampiakselin sekä 7,100" pitkät kiertokanget Marko tilasi Molnarilta. Lattiapeltien uusimisen ohella hitsattavaa löytyi jonkin verran myös auton takaosasta lamppujen ympäriltä ja takalasin ja takaluukun välinen pelti meni myös vaihtolistalle. Sähköhommien sekä muutaman muun ”pikkujutun” jälkeen Dartin pitäisi alkaa olla käynnistyskunnossa ja Jarilla onkin tavoitteena päästä kokeilemaan sitä tulevana kesänä jälleen varttimaililla. Vielä kun tuohon lisätään Diamondin männät, niin siinä alkaakin olla hankittuna uudet osat alakerran kasausta varten. sySmä Dodge Dart ’68, Jari Tikkanen Kiuruvedellä asustelevalla Jari Tikkasella on päivityksen alla Dart-katukilpuri, jonka mies toi kuutisen vuotta sitten Amerikasta. Kevään aikana neliovisen rakenteluun tulee pieni tauko, jotta Swingerin moottori saadaan valmiiksi tulevalle kesälle, mutta heti moottoriprojektin jälkeen työt sen parissa jatkuvat. Tallin nurkassa odotteli valmiina vasta läpikäyty Moparin 499-kuutiotuumainen isolohkomoottori Indyn yläkerralla sekä ATI:n Powerglide-racevaihteisto, jotka Jari asensi paikoilleen. Viininpunainen Swinger on ollut Markolla jo 22 vuotta ja on nyt työn alla viime vappuna sattuneen konerikon vuoksi. VierEmä kiuruvesi 74 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tallikierros. Dodge Dart Swinger ’71 ja Dodge Dart 4D ’67, Marko Tiikkainen Vieremäläisellä Marko Tiikkaisella ei ainakaan tule ongelmia vapaa-ajan käytön suhteen, nimittäin mieheltä löytyy tallista Mopar-projekteja oikein kaksin kappalein. Tekniikkana on jo paikallaan Letukan 350TBI Corvetten TH700R4-automaatin kera. Auton choppauksen linjat Miikka suunnitteli yhdessä Custom Car Chroniclesta tutun Rik Hovingin kanssa, ja kokonaan Miikan omassa tallissaan rakentaman auton on määrä olla valmis jo tulevana kesänä. Perä on ’05 pickupin 10-pulttinen 3,73-välityksellä ja kavennettu sopivaksi vanin modatuilla vetareilla. tuulos Buick Kustom ’40, Miikka Salminen Salmisen Miikka, joka muistetaan Amerikan Raudan kantta koristaneesta upeasta ’36 Dodge Kustomistaan, on paraikaa rakentamassa niin ikään perinteitä kunnioittavaa kustomia ’40 Buickista. Cruisailun yhteydessä nelospytystä meni imuventtiili poikki sillä seurauksella, että se teki mäntään reiän sekä halkeaman myös sylinterilohkoon. Moottorinosia Amerikasta odotellessa ei mies ole ollut tallilla toimettomana, vaan hän otti työn alle muutama vuosi sitten rullaavana ostetun neliovisen Dartin. Kori on tarkoitus säilyttää pitkälti alkuperäisissä mitoissaan, tosin sitä lasketaan viitisen senttiä runkoon nähden ja lokasuojia on levitettävä isojen pyörien takia. Etuakselisto on 2010 Ford Crown Victorian, ja autoon on tulossa myös ilma-alusta
10–18 www.southwesttrade.fi. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. (03) 266 2818, avoinna: ark. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.fi EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. (03) 61 50 50, avoinna: ark
Lautaspyörän mukana pyörii tasauspyörästö, joka vuorostaan vetoakseleitten välityksellä pyörittää vetopyöriä, melko pienellä määrällä osia saavutetaan nerokkaasti monta päämäärää. Saman mallisarjan autoissa on hyvinkin voinut olla optiolistalta valittavissa vaikka 100–400 hv moottoreita, jolloin on katsottu aiheelliseksi varustaa eri versiot eri vahvuuksisilla akseleilla. Vaikka perä on jonon viimeisenä, niin se voi olla kokonaisuuden kannalta melkoisen arvokas pelaaja. Astetta syvemmälle mentäessä akseleista löytyy useimmiten valusta numeroita sekä tehtaan numerostansseja, joista selviää muun muassa alkuperäinen välityssuhde ja valmistenumero. Pinionia, eli perän pientä ratasta pyöritetään kardaaniakselin avulla, joka vuorostaan saa lautaspyörän eli ison rattaan pyörimään. Carrier-tyyppiset akselit koostuvat tyypillisesti valetusta keskiosasta ja siihen hitsatuista teräksisistä akseliputkista. Kun puhutaan erituumaisista peristä, niin mitä isompi, sen kestävämpi, ja varsinkin GM:n perät tunnistetaan eri pulttimäärästä, jolla yksinkertaisesti tarkoitetaan perän luukun kiinnityspulttien lukumäärää. 9-, 10-, 12ja 14-pulttiset, kuten Fordin 7,25", 8,8" ja Moparin 7,25", 8,25" ja 9,25" sekä Dana 60. Moottorin ollessa pitkittäin asennettu perä toimittaa myös kulmavaihteen virkaa. Banjo-tyyppinen perä on eteenpäin purkautuva akseli, jossa tasauspyörästön carrieri on erillinen kiinnipultattava komponentti. Tämäntyyppisessä perässä tasauspyörästö on koottu omaan kokonaisuuteensa, johon akseliputket pultataan erikseen kiinni. Teksti ja kuvat: Fredrik Robertsson P eräksi kutsutaan yleensä tasauspyörästöllä varustettua vetävää akselia, jonka tehtävänä on muuntaa kampiakselin pyörintäliike vetopyöriä pyörittäväksi liikkeeksi. Yleisiä tämäntyyppisiä periä ovat GM:n 55P&T, Fordin 8" ja 9", Moparin 8,75" ja Toyotan 8". Melkein jokaisella automerkillä on ollut useita eri periä käytössä riippuen eri automallien varustetasoista. Lautaspyörän mittaaminen purkamatta perää on melko vaikeaa, joten tunnistettaessa eri periä mennään yleensä ulkonäön perusteella. Carrier-type perä on niin sanotusti luukulla varustettu taaksepäin purettava akseli, jossa tasauspyörästö kootaan akselin sisälle ilman erillistä carrieria, eli akselikokonaisuus itsessään toimii nimensä mukaisesti carrierina. Split-type Banjo-type Carrier-type Eri perätyypit rakenteen mukaan. TEKNIIKKA TUTUKSI Perästä kuuluu Tässä jutussa tutustutaan voimansiirtolinjan viimeiseen peluriin, eli perään. Amerikkalaisissa autoissa on käytetty pääasiassa kolmea eri perätyyppiä, englanniksi split-, carrierja banjo-type. Isojen poikien puheet ”ysituumaisesta” ja ”lukkoperästä” eivät välttämättä asiaan perehtymättömälle kuulosta hirveän yksiselitteiseltä terminologialta, mutta avataan aihetta vähän. Kaartaessa kun sisämutkan puoleinen pyörä kulkee lyhyemmän matkan kuin ulkokaarteen puoleinen pyörä, ja kiinteällä vedolla jomman kumman renkaan olisi luistettava, mikä tuottaisi haasteelliset ajo-ominaisuudet muille kuin driftingin ystäville. Kustannustehokkuuden nimissä käytännössä pikkukoneisessa versiossa on ollut pienin ja heikoin perä, kun taas isolohkomallissa kestävin, jopa mahdollisesti tasauspyörästön luiston rajoittimella, eli kansan suussa ”lukolla” varustettuna. Kirjallisuudesta ja netistä löytyy oppaita, joiden avulla perän tyyppi selviää pienellä vaivalla. 76 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tekniikka tutuksi – Perä. Tunnistus ja ominaisuudet. Pääpaino on perinteisessä jäykässä akselissa, joka löytyy melkein jokaisen takavetoisen jenkkiauton alta, mutta suuri osaa aiheesta pätee toki myös nelivetoisten etuperiin ja erillisjousitettuihin ratkaisuihin. Toki puolen vuosisadan käytön jälkeen numeroista ei välttämättä hirveästi jäljellä ole, ja perän sisältökin on voinut vaihtua moneen kertaan, mutta entisöintiprojekteissa voi olla ihan mukava tietää, onko perä se tehtaalla asennettu vai joku muu. Yleisiä tämän tyyppisiä periä ovat niin GM:n 7,5" ja 8,5" sekä ns. Akselin kuoret ovat tyypillisesti peltiä ja muodostavat akseliputkien kera yhteenhitsatun kokonaisuuden. Tasauspyörästö mahdollistaa vetävien pyörien eri pyörintänopeudet, joka on melko välttämätön ominaisuus muutoin kuin suoraan eteenpäin ajettaessa. Split-type on melko antiikkinen rakenne, mutta käytössä esimerkiksi rodi-ikäisissä härveleissä. Ja taas, mitä enempi, sen isompi ja kestävämpi, niin yksinkertaiselta kuin periaate kuulostaakin. Perät on useimmiten harrastepiireissä nimetty lautaspyörän halkaisijan tai jonkun muun erityisen ominaisuuden mukaan
Perän ääntely on usein ensimmäinen oire, johon huomio kiinnittyy ajotilanteessa. Käsin kevennettyä perää pyöristä tai kardaanista pyöriteltäessä voi arvioida välysten suuruuksia kokemuksen perusteella, mutta tuoreella harrastajalla voi olla vaikeata ottaa selvää, ovatko liikkeet normaaleja vai ei. Öljyvuodot on helppo todeta silmämääräisesti, mahdollisia vuotokohtia ovat luonnollisesti pinionin ja vetoakseleitten stefat, mutta ei ole myöskään poissuljettua, että akselin kuoret ovat ruostuneet puhki. Peräöljyn täyttöproppu löytyy melko varmasti perästä, mutta tyhjennysproppua ei välttämättä. Perässä ei hirveästi liikkuvia osia ole, mutta osien sovitus ja säätö ovat sitäkin kriittisempiä. 77 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Mistään rakettitieteestä ei sinänsä ole kyse, mutta protokollaa on seurattava aika orjallisesti ja ohjeet sisäistettävä kunnolla, jotta korjaus onnistuu. Huolto. Ero konkretisoituu stefan sijoituksella, eli onko se pyöränlaakerin sisäpuolella akseliputkessa, jolloin laakeri on erikseen rasvalla voideltu vai laakerin ulkopuolella, jolloin peräöljy hoitaa voitelun. Öljyjen laatuja on useita erilaisia ja kannattaa perehtyä tai kysyä neuvoa, mitä lajia omaan akseliin kuuluu laittaa. Tasauspyörästön laakerin säätölevy eli shimmi on laakerin ulkokehän ja carrierin välissä. Shimmit voivat olla myös tasauspyörästön kuoren ja laakerin välissä, jolloin joka säätöä varten laakeri on varovasti irrotettava. Kun sopiva esijännitys laakereille on saavutettu, krymppiholkki pitää laakereiden etäisyyden vakiona. Koska perä on suljettu öljytila, niin siinä pitää olla myös huohotin, muuten peräöljyjen lämmetessä ja laajentuessa perän sisälle syntyy paine, joka voi pakottaa huonolla tuurilla öljyt ulos tiivisteitten kautta. Eli jos jarruletkun pidikepultissa on pieni helisevä peltikuppi tai akselista lähtee kummallinen letku, jossa päässä on pieni muovihattu, niin varmista, että ilma pääsee siitä läpi eikä kura ja lika ole sitä vuosien saatossa tukkinut. Pinionissa on myös yleensä laakerin ja rattaan välissä säätöshimmi, jolla pinionin syvyys säädetään. Eri tapoja säätää perän laakereitten välyksiä ja esijännityksiä: 1. Muuten seuraa vääjäämättä spontaani peräöljyjen poistuminen jossain vaiheessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ilman tietotaitoa ja peräkohtaisia erikoistyökaluja on melkoisen haastavaa vaihtaa perään osia kotikonstein siten, että kaikki on oikein säädetty ja toimii optimaalisesti. 3. Peräöljy ei mustu kuten moottoriöljy, koska siinä ei luonnollisesti ole palamisjätteitä seassa, vaan öljyn sekaan päätyy lähinnä mekaanisesta kulumisesta johtuvaa metallihippua tai mahdollisesta lukosta irtoavaa kitkamateriaalia. Toki tästäkin on poikkeuksia, kuten vanhemmat Moparin 8,75" perät, joissa stefat on sekä sisäettä ulkopuolella, mutta aina jos laakerin sisäpuolella on akselitiiviste, niin laakeri on erikseen voideltu omalla rasvallaan tai toteutettu suljettuna kestovoideltuna laakerina. Stefat ovat yleensä vaihdettavissa kohtuullisella vaivalla. Usein huohotin on yhdistetty jarruletkua akselissa kiinnipitävään pulttiin tai viety letkulla akselista alustan koteloon tai kannakkeeseen. Akselitiivisteen ohi vuotava peräöljy pesee laakerirasvat pyöränlaakerista, jolloin laakeri vaurioituu ja lyhyt oppimäärä aiheesta lienee, että ennen vetarin stefan vaihtoa kannattaa laakerirakennetta miettiä ja tarvittaessa vaihtaa myös laakeri, koska muuten stefan vaihdon jälkeen saa piakkoin vaihtaa laakerin joka tapauksessa. Kunnossa olevasta perästä tulee kohtuukirkasta öljyä, mutta jos öljy on enemmänkin harmaata ja varsin ”metallinhohtoista” niin tilanne ei ole kovin mairitteleva. Varsinkin lukollinen perä voi olla ronkeli öljyistään, koska lukon toiminta saattaa kärsiä väärästä öljylaadusta. Riippuen perän rakenteesta, vetoakseleitten ulommat laakerit, eli käytännössä pyöränlaakerit ovat joko peräöljyllä voidellut tai omalla rasvallaan voideltu. Perien viat ovat yleensä kulumisesta johtuvia ääniä tai öljyvuotoja. Metallinpalat ja paksu muju ovat merkki aika terminaalivaiheessa olevasta perästä. Tyhjennetyn öljyn ulkonäöstä voi jonkun verran päätellä perän kunto. Maastureissa huohotus on yleensä vedetty ylemmäs alustaan, jottei akseli täyttyisi vedellä suossa mönkiessä. Perinteistä onkin, että katsastuksessa tulleen jarruhylyn aihettajaksi selviää peräöljyssä uiva jarru. Jos Banjotyyppisestä perästä puuttuu tyhjennysproppu, niin vaihtoehdot ovat joko imeä täyttöreiästä öljyt pois, purkaa akseli tai tehdä tyhjennysproppu sopivaan kohtaan. Pinionin ja tasauspyörästön laakerit kootaan esijännityksellä ja vieläpä siten säädettynä, että hammasrattaiden kosketuskuvio on oikeanlainen. 2. Koska asennusvälys on negatiivinen eli laakerissa on esijännitys, voi koko perän kuorta joutua ”venyttämään” erikoistyökalulla, jotta tasauspyörästö saadaan asennettua laakeripukkien väliin. Joskus autonvalmistajat ovat senkin luokitelleet turhaksi, mutta hyvät öljyt ovat tasauspyörästölle elinehto. Banjo-tyyppisissä perissä on usein laakeripukkiin koneistettu kierteet ja laakerivälykset säädetään kiertämällä säätölevyä haluttuun kohtaan ja lukitaan pultattavalla kielekkeellä. Jos on epäilys, että vettä on päässyt akseliin, niin öljyt kannattaa pikimmiten vaihtaa. Jos vetoakselin juuresta vuotaa, menevät öljyt usein jarruihin pilaten samalla kitkapinnat niistäkin. Kuvassa näkyy myös crush sleeve eli ”krymppiholkki”, pala muotoiltua putkea, joka jää pinionin ulomman laakerin väliin ja pinionin mutteria kiristäessä puristuu kasaan. Pitkittynyt vuoto johtaa ennenaikaseen kulumiseen, jos öljy pääsee perästä loppumaan. Perän huolto ei yleensä sisällä hirveästi muuta kuin öljyjen vaihtamisen. Jyrinä tai ulvonta tietyllä nopeudella tai kolahdukset liikkeellelähdettäessä ovat tavanomaisia oireita ja kielivät kuluneista komponenteista. Carrier-tyyppisessä rakenteessa perän luukun irroittaminen tyhjentää luonnollisesti öljyt ja perään kerääntyneet mujut on helppo kaapia samalla pois. Perän korjaaminen onkin sellainen osa-alue, joka kannattaa jättää osaavaan tahon hoidettavaksi, jos vähänkään epäilyttää omien rahkeitten riittävyys
Toisaalta, jos halutaan pidättäytyä alkuperäistyylisessä asennuksessa tai muun perän asennus on sen verran hankalaa, ettei kannata, niin auton omaa perää voi monin keinoin parantaa. Carrier-tyypin perän erityispiirteisiin kuuluu usein vetoakseleiden kiinnitys niin sanotuilla C-clipeillä. Pito on perän keston kannalta huono juttu, mutta nopean poistumisen kannalta ehdoton. Lääke vajaavetoiseen perään on asentaa tasauspyörästön lukko, jolloin saadaan veto kohdistettua molempiin pyöriin, ja jos tehot vielä riittävät, niin katukuvaan rupeaa ilmestymään kahta mustaa viivaa entisen yhden sijaan. Mitä suurempi nopeusero takapyörillä on, sen kovemmin tasauspyörästön rattaat pyörivät keskenään ja koska tasauspyörästöä ei ole sellaiseen toimintaan suunniteltu, niin osien laakerointi keskenään ei kestä ja rattaat leikkaavat melko äkkiä kiinni, minkä seurauksena tasauspyörästö saattaa hajota melko näyttävästikin. 78 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tekniikka tutuksi – Perä. Tämä saattaa olla ihan kivakin ominaisuus, kun kaasua painaessa BFG:t häviävät savuna ilmaan, mutta noloahan se on, jos pelkästään toinen pyörä lyö tyhjää eikä tasauspyörästön elinkaaren kannalta ole myöskään kovin suotuisaa, jos näin käy. Lautaspyörä Vetoakseli Pinioni Ristitappi Kardaani Kartiohammastus Vetoakseli Tasauspyörästön kuori Tasauspyörästön sivuratas Tasauspyörästön pieni ratas Tasauspyörästön osat. Tehojen kasvaessa tulee usein se tilanne eteen, että pito renkaissa ei enää riitä. Perän kestoa voi vahvistaa eri tavoilla tai sitten yksinkertaisesti vaihtaa koko perä kestävämmän malliseksi. Levylukko, ”clutch locker”. Viritys ja rakentelu. Voi olla kyse siitä, että perä ei yksinkertaisesti kestä enää tai välitykset eivät ole enää optimaaliset. ”Torsen/Truetrac locker”. Kartiolukko, ”Auburn locker”. Perän päivittäminen tulee yleensä ajankohtaiseksi, kun moottorista aletaan ottaa enemmän tehoja ulos tai vaihteisto päivitetään erilaiseen. Riippuen taka-akselin tuennoista koko akselin vaihto voi olla helpoin ratkaisu, periä vaihdetaan usein ristiin jopa eri merkeistä, ja lehtijousitetun perän sovitus ei kovin ihmeellinen temppu ole. Tämä tarkoittaa sitä, että vetoakseleitten paikallaan pysyminen varmistetaan c-kirjaimen muotoisilla lukkosokilla tasauspyörästön sisältä. Samalla saattaa saada kaupan päälle paremmat jarrut tai pyörien pulttijaonkin. Perehdytään molempiin skenaarioihin hieman. Banjo-tyyppisenä siihen on helppoa hitsata tarvittavat kiinnikkeet akselikuoreen ja valmiita bolt-on-kuoriakin myydään eri sovelluksiin. Banjo perissä vetoakselit ovatkin yleensä pyöränlaakereitten kautta kiinnipultattu akseliputken päästä. Kun veto saadaan molemmille renkaille ja rengasleveys sellaiseksi, että pitoa alkaa löytyä, niin perän komponentit joutuvat entistä kovemmalle rasitukselle. Potentiaalinen ongelma C-clip-lukituksessa onkin se, että kun vetoakseli on lukittu aivan sisäpäästään kiinni tasauspyörästöön, niin vetoakselin katketessa mikään ei enää pidä sitä paikallaan akseliputkessa ja vetoakselin poistuminen pyörän kera auton alta on mahdollista. Tietyt perät, kuten Fordin 9" ovat vuosikymmeniä olleet pomminvarman maineessa, ja sitäkin on sovellettu ties mihin autoihin. Heikkoja kohtia voivat olla vetoakselit, jotka vääntömomenttia välittäessään kiertyvät ja katkeavat tai välityksen hammasrattaat, jotka voivat murtua varsinkin äkillisen rasituksen johdosta. Useimpiin periin on saatavissa kestävämpiä vetoakseleita ja välityksiä, joilla saadaan koottua tarpeet täyttävä kokonaisuus tai sitten on siirryttävä astetta isompaan perään, jolleivät muut konstit auta. Banjo-tyyppisessä perässä rakenne ei ole luonnostaan mahdollinen, koska tasauspyörästöön ei pääse ulkoa käsiksi ennen kuin vetoakselit on irroitettu ja tasauspyörästö carriereineen irrotettu. Hyväksi havaittuihin periin syntyy luonnostaan vahva jälkimarkkinatuki ja osien saatavuus on aivan eri luokkaa kuin heikoiksi havaituille perille. Varsinkin kiihdyttelykäyttöä silmällä pitäen moniin akseleihin on saatavana niin sanottuja C-clip eliminator kittejä, joilla muutetaan vetoakselin kiinnitys laakerin kohdalle
Renkaitten kohdalla halkaisija vaikuttaa paljon kokonaisvälitykseen, joten merkittävä kokomuutos muuttaa välitystä aika lailla. Mikään ei myöskään latista tunnelmaa niin tehokkaasti, kuin vasta viritetyn moottorin potentiaalin hukkuminen liian pitkään välitykseen. Auton käyttötarkoitus sanelee aika pitkälti, millainen välityksen tulisi olla – ollaanko tekemässä leppoisaa cruiseria, jolla ajetaan paljon maantietä tai jopa motaria, vai haetaanko sitä, että kierrokset ovat tapissa tarkalleen varttimailin päässä. Otetaan havainnollistava esimerkki: Vaihteistona TH350 ja vakiostallinen turbiini 1600 rpm, rengaskoko 235/60–15 Esimerkki 1, optimoidaan välitys ja miedosti viritetty moottori, vetoalue 1500– 4000 rpm, välitys 3,42:1 1-vaihteella nopeutta on 23 km/h @ 1600 rpm, kun turbiini ei enää luista. Vaihteiden määrä ja kokonaisvälitys sekä käyttöön tuleva rengaskoko pitää tietää ensimmäisenä. Toisin päin ajateltuna, jos tuntuu siltä, että välitys on muuten hyvä, mutta matka-ajo on yhtä tuskaa, niin kenties ylivaihteen lisääminen olisi järkevämpää kuin perävälityksen pidentäminen. Perän kuoriakin voi tietyssä määrin vahvistaa, banjo-tyyppistä akselia voi vahvistaa hitsaamalla kuoren takapuolelle teräsprofiilin, joka ehkäisee akselin vääntyilyä äärimmäisen kuormituksen alla. Jos stall speed on 3000 rpm ja vaikka 80 km/h nopeudella kierroksia vasta 2000, niin turbiini luistaa jatkuvasti ja vaihteistoöljyjen ylilämpeneminen on vaarana. 4000 kierroksella vetoalueen lopussa nopeutta on 58 km/h ja vaihtaessa 2-vaihteelle kierrokset laskevat 2400:aan ja taas tultaessa 4000 kierrokseen nopeutta on 96 km/h. Välityssuhteen vaikutus ja valinta. 3-vaihteella kierrokset: 60 km/h 1230 rpm 80 km/h 1640 rpm 100 km/h 2050 rpm Käytännössä 3-vaihde on melko lailla käyttökelvoton alle moottoritienopeuksien. Perävälitys on kuitenkin niin autoja käyttötarkoituskohtainen suure, että mitään optimaalista välitysuhdetta on vaikea määritellä tietämättä tekniikkayhdistelmästä mitään muuta. Välityssuhde riippuu suoraan pinionin ja lautaspyörän välisestä hammaslukujen suhteesta. Kun soppaan lisätään vielä moottorin luonne, niin paletti alkaa olla jo melko sekava. Välitykset. 3000 kierroksella, kun veto alkaa, on nopeutta jo 58 km/h. Muistisääntönä voi pitää, että auto liikkuu eteenpäin joko pitkän tai lyhyen matkan samalla määrällä kardaanin kierroksia. 3-vaihteella 6000 kierroksella nopeutta olisi peräti 293 km/h. Käytännössä siis 30– 60 km/h menee hukkaan ja kun lyhyemmällä välityksellä jo vaihdettaisiin isommalle, niin nyt veto vasta alkaa. Käytännössä lautaspyörän hammasluku jaetaan pinionin hammasluvulla ja saadaan välitys selville, eli jos lautaspyörässä on 35 hammasta ja pinionissa 10, niin perävälitys on 35:10=3,5. Jotta 3-vaihteelle mentäessä oltaisiin vielä vetoalueella, niin 2-vaihteella vaihto pitäisi tapahtua kierroksilla 4600 rpm, jolloin nopeutta on 148 km/h. Mitä merkitystä välityssuhteella on. Kansan suussa puhutaan useimmiten pitkästä tai lyhestä välityksestä, aavikkoperästä tai tiheästä perästä. Carrier-tyyppisiin periin taas on usein saatavana alkuperäisten peltisten tilalle valettuja kansia, joissa on esijännitysruuvit tasauspyörästön laakeripukkien elämisen ehkäisemiseksi. Jotta ei tiputtaisi vetoalueelta pois seuraavalla vaihteella, pitää kierrokset nostaa vähintään 5000 rpm saakka, jolloin nopeutta on 97 km/h. Kapealla tehoalueella varustettu moottori vaatii myös enemmän välitykseltä saavuttaakseen täyden potentiaalin kuin lavealla vääntökäyrällä oleva moottori, joka ei ole niin ronkeli kierrosalueesta toimiakseen hyvin. Yleisesti vaihteistojen suurin välitys on perinteisesti suora 1:1, jolloin moottorin kierrosluku on sama kuin pinionin kierrosluku, mutta jos tekniikkaa modernisoidaan, niin kyseessä voi olla myös ylivaihde, jolloin pinioni kiertää nopeammin kuin moottori. Hyvinkin paljon, sillä se voi olla tekijä, joka tekee tai pilaa ajokokemuksen. Oikean välityksen valitseminen voi olla haastavaa kuin nuoralla tanssiminen, mutta onnistuminen palkitsee myös nähdyn vaivan. Taka-akselin kenties ratkaisevin tekijä on perävälitys, eli montako kardaanin kierrosta vaaditaan, jotta takapyörät pyörähtävät yhden kierroksen. Kolmetuumaisten tuplahormien sulosoinnut voivat olla parasta ikinä kaupungilla cruisailessa tai nakkikiskalla kumia polttaessa, mutta lyhytkin maantiesiirtymä koneen huutaessa hoosiannaa saa äkkiä mielen muuttumaan. Pitkästä tai aavikkovälityksestä puhuttaessa tarkoitetaan numerisesti matalaa välitystä, karkeasti voisi sanoa alle 3:1 oleva välityssuhde. Auton käyttötarkoitus sanelee aika pitkälti, millainen välityksen tulisi olla. 3-vaihteella kierrokset: 60 km/h 1630 rpm 80 km/h 2180 rpm 100 km/h 2740 rpm Käytännössä pysytään moottorin vetoalueella koko ajan ja isointa vaihdetta voidaan käyttää järkevästi noin 60 km/h lähtien. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Myöskään ei haluta sitä, että mennään viimeiset 100 metriä kierrosrajoitinta vasten, jos välitys onkin liian lyhyt. Esimerkit ovat luonnollisesti hieman kärjistettyjä, mutta ei ollenkaan kaukaa haettuja, jos on saasteaikakauden peli rakentelun kohteena. Tämä metodi sopii hyvin, jos vaihteiston muuttaminen ei ole ajankohtaista ja matka-ajo on tärkeämpi kuin kiihtyvyys. Yleishyvä kaava on valita tietty nopeus, jolla halutaan tietty kierrosluku, esimerkiksi jos optimi olisi, että moottori kiertää 2000 rpm 100 km/h nopeudella, niin voidaan rengaskoon ja vaihteiston välityksen avulla laskea, mikä perävälityksen tulisi olla. Ollaan käytännössä heti vetoalueella turbiinin luiston loppuessa. Välityksen vaihto vaikuttaa huomattavasti enemmän takapuolidynon lukemiin kuin kireä moottori, josta ei saada hyötyä irti. Mitä pidempi välitys, niin sen suurempi huippunopeus ja mitä lyhyempi, niin sen parempi kiihtyvyys. 3-vaihteelle tultaessa kierroksia on 2600 rpm ja vetoalueen lopulla 4000 kierroksella nopeutta on 146 km/h. Vähän äkäisempää tekniikkakomboa rakentaessa pitää myös huomioida se seikka, että jos vaikkapa jyrkän nokan takia tarvitaan korkeastallinen turbiini vaihteistoon, niin välitykset olisi hyvä optimoida niin, että maantieajossa mennään sellaisilla kierroksilla, ettei turbiini luista, tai jos varusteena on lukkoturbiini, niin se on kytkettynä. Pitkää vai lyhyttä. Yleisesti esiintyvät välitysuhteet ovat suurinpiirtein 2:1–5:1 hehtaarilla. Esimerkki 2, ei välitetä välityksistä, vaan rakennetaan kireä moottori, jossa vetoalue 3000–6000 rpm ja välityksenä vakio 2,56:1 1-vaihteella nopeutta 31 km/h @ 1600 rpm, kun turbiini ei enää luista, mutta ei olla lähelläkään moottorin vetoaluetta. Kiihdytyspeliä kun rakennetaan, niin fokus on ehkä enemmänkin siinä, että maalilinjalla olisi kierrokset juuri tapissa, että saadaan kaikki irti tekniikasta. Lyhyt tai tiheä välitys taas tarkoittaa numeerisesti korkeaa välitystä, taas voisi karkeasti sanoa yli 3:1 olevaa välitystä
Spooli on kiihdytyskäyttöön tarkoitettu tasauspyörästön korvaaja, joka kytkee lautaspyörän ja vetoakselit kiinteästi yhteen, jolloin perä toimii lähinnä enää kulmavaihteena, kun tarkoituksena on ajaa suoraan molemmat pyörät 100 % vetäen. Autonvalmistajat luonnollisesti aikanaan laskelmoivat välitykset omasta mielestään mahdollisimman hyviksi siihen aikaan vallinneisiin olosuhteisiin nähden. Molemmat vetoakselit ovat mekaanisesti kytketty yhteen ja molemmat pyörät vetävät toisistaan riippumatta. Kartiolukko ei yleensä ole huollettavissa, vaan toiminta perustuu tarkkaan koneistettuihin kartiopintoihin, kun taas levylukon kitkalevyt ovat vaihdettavissa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että perävälitykset olivat todella pitkiä. Lukot voidaan jakaa kahteen kategoriaan: Varsinaiset ”100 % lukot” ja ”luiston rajoittimet”. Käsitteitä Axle housing = Perän kuoret Axle shaft = Vetoakseli Cross pin = Tasauspyörästön keskitappi Crush sleeve = ”Krymppiholkki” Differential = Tasauspyörästö Differential case = Tasasuspyörästön kuori Differential cover = Carrier-perän kansi Differential side gear = Tasasuspyörästön sivuratas Gear ratio = Välityssuhde Pinion gear = Pieni vetopyörä Ring gear = Iso vetopyörä, lautaspyörä Äärirajoille kuormitettu vetoakseli. Oma lukunsa on perän ns. Toteuttamistapoja on useita erilaisia, mutta yleisiä ovat kartiolukot, levylukot ja torsen-tyyppinen tasauspyörästö. Tasauspyörästön lukko lienee se yleisin parannus, jota perään toivotaan ja se on kieltämättä varsin käyttökelpoinen varuste. 100 % lukot ovat mallia on/off, eli silloin kun tasauspyörästön lukko aktivoidaan, niin tasauspyörästön toiminta lakkaa täysin. Muskeliaikakaudella saattoi ostaa todella lyhyellä välityksellä varttimailille optimoituja malleja suoraan diileriltä tai pitkällä välityksellä varustetun cruiserin, jolla pystyi vaivatta ja leppoisasti vetelemään halki aavikon pari markkaa lasissa. Perä lukkoon. Miten lukko sitten toimii ja miten tasauspyörästön funktio säilyy, jos se lukitaan. Suurin osa voimasta välittyy paremmin pitävälle pyörälle luistotilanteessa, kunnes luistotilanne lakkaa. Tasauspyörästön sivurattaitten ja kuorien väliin on koneistettu joko toisiinsa pureutuvat kartiopinnat tai kitkalevyt, jotka kytkevät vetoakselin tasauspyörästön runkoon sivuuttaen tasauspyörästön toiminnan. 50-luvun puolivälistä 60-luvulle alkoi tehoja löytyä, ja muotoilun sanelemana rengaskootkin pienenivät, joten välitykset harvenivat hieman. 80-luvun jälkipuolella taas ylivaihdelaatikot alkoivat yleistyä, jolloin perävälitystä voitiin lyhentää merkittävästi kokonaisvälityksen pysyessä taloudellisena, mutta ajettavuus parani huomattavasti, kun aneemisista tehoista saatiin useammalla vaihteella enemmän iloa irti. spooli tai ”kemppiperä”. Karkeasti noin 50-luvulle saakka välitykset olivat melko lyhyitä, teholukemat olivat vielä aika maltillisia ja renkaat halkaisijaltaan isoja. Vetoakseleitten nopeusero luistotilanteessa saa tasauspyörästön rattaat pyörimään, ja koska hammastus on kartiomallinen, niin rattaat pyrkivät erkanemaan pois toisistaan, mikä vuorostaan painaa sivurattaitten kartiopinnat tai kitkalevyt kiinni jarruttaen vetoakseleitten nopeuserot minimiin. Tasauspyörästön funktio on varsin hyödyllinen normaaleissa ajo-olosuhteissa, mutta yksi perustavanlaatuinen puute siinä on, nimittäin jos toisen pyörän pito menetetään, niin lukoton tasauspyörästö ei pysty välittämään voimaa pitävälle pyörälle, vaan luistava pyörää jauhaa tyhjää ja eteneminen loppuu. Kemppiperä on kotikutoinen versio spoolista, jossa tasauspyörästön rattaat yksinkertaisesti hitsataan yhteen, jotta se toimii spoolin lailla ja toivotaan, että paketti pysyy läjässä. Toimintaperiaatteet aukeavat helpoiten etsimällä videot aiheesta, mutta lyhykäisyydessään kartioja levylukko toimii suunnilleen samalla tavalla ja sisältää periaatteessa normaalin tasauspyörästön komponentit pienin lisäyksin. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tekniikka tutuksi – Perä. Valettu laakeripukkien tukiruuveilla varustettu carrier-perän kansi. Tämän tyyppiset lukot ovat lähinnä maasto-olosuhteisiin ja hitaaseen ajoon soveltuvia, ja kytkettynä auton kääntyvyys on rajallinen. Äärimmilleen lyhennetty ja vahvistettu banjo. Lukon kytkentä voi tapahtua automattisesti pidon mukaan tai kuljettajan toimesta mekaanisesti vaijerilla, sähköllä tai ilmanpaineella ohjaamosta käsin. Torsen-tyyppinen tasauspyörästö eroaa melkoisesti perinteisestä tasauspyörästöstä ja perustuu asetelmaan lieriömäisiä hammaspyöriä sekä niiden keskenäisiin pyörintänopeuseroihin. 70-luvulla tuli öljykriisin seurauksena 80-luvun lopulle asti voimassa ollut Yhdysvaltojen maan kattava 55 mph nopeusrajoitus ja tiukat kulutusnormit, jonka seurauksena suuri osa autoista on suunniteltu kulkemaan sen aikaista kattonopeutta mahdollisimman taloudellisesti. Torsenissa ei periaatteessa ole kytkeytyviä osia, ja näin ollen se ei periaatteessa kulu samalla tavalla kuin perinteiset lukot, ja toiminta on saumattomampaa. Välitykset ovat aikakausittain vaihdelleet tekniikan kehityksen, muotoilun sekä jopa politiikan mukaan. Luiston rajoittimet mahdollistavat tasauspyörästön normaalin toiminnan kaarteissa, mutta mahdollistavat vedon jatkumisen molemmille vetopyörille kummankin pyörän pidosta riippumatta
02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Autoja ja autojen osia suoraan USA:sta. ??. ??. ??. ??. USA-CARS .fi Puh. ??. . ??. ??. ??. . Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustuseen ja keräilyyn!. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. . Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. . Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??
Tämän numeron kantta koristavan Pasi Savian ’33 Fordin on maalannut Ylöjärvellä toimiva tuore vanhojen autojen ja moottoripyörien maalaamiseen keskittynyt yritys, jonka taustalta löytyy itsekin autopiireissä kasvanut vasta 24-vuotias Kia Laakso. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä ”A utonäyttelyissä näin junnuna paljon hienoja autoja ja maalaus oli se, jota ihailin aina eniten. Ja tietysti ajatus, että jonain päivänä näyttelyssä näkisi auton, jonka on itse maalannut”, maaliskuussa 25 vuotta täyttävä Kia Laakso selittää. Samainen Corvette koki myös lievää kaltoin kohtelua, kun veljen innoittamana laskimme pyllymäkeä katolta tuulilasin ja nokkapellin kautta. Ymmärrystä kun ei ollut tekniikan päälle, niin eipä siinä paljon muuta jää, maalaukset ovat hyvin tehtyinä todella näyttäviä. Sieltä se lähti, iskä sitä mulle jo pienenä sanoi, liekö vitsillä, mutta kuitenkin, että ”ala Kia automaalariks, siihen ei kaikki pysty, vaikka haluaisivat” ja se jotenkin pinttyi mun päähän. Asiakas oli tullut noutamaan autoaan etupuskurin maalauksesta ja hieman kiihtyneenä kyseli, pysyyhän lakka nyt varmasti paikallaan, eikä hilseile niin kuin punaisella pigmentillä on joskus tapana. Parhaimpia muistoja on juurikin autojen parissa. Pikkulikan silmissä auto oli mainio ja maalaus supermakee.” HARRASTUKSESTA TYÖKSI ”Kolarimaalaamossa työskennellessäni saavuin paikalle samaan aikaan erään asiakkaan kanssa. Autoharrastuksen hän kertookin perineensä isältään Kaitsulta. Colorkit 82 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Se oli mun suosikkiauto ja siinä oli hieno maalaus. Kiitin hymyssä suin ja kysyin, kuinka voin palvella. Ojensin kuitin ja katselin herran hämmentynyttä ilmettä, kun hän kysyi lähtiessään, että ”jaa vai että nykyään tytötkin maalaa?” Kia kertoo nuorena naisena kohtaamistaan ennakkoluuloista. ”Muistan myös, kun ajelimme iskän kanssa kaatosateessa mökiltä kotiin. ”Iskä on aina harrastanut autoja. Matkaa oli karvan alle kolme sataa kilsaa ja autosta puuttui vain katto. Herra piti ystävällisesti ovea auki ja huikkasi ystävälleen, että päästetään tästä konttoristi samalla ovenavauksella. Tribaaliliekit kyljissä ja samaan tyyliin kotka konepellillä, Ruutikaisen Jarkko oli sen suunnitellut ja Kolarimaalaus Ollinen Pirkkalasta toteutti. Pakko iskän autoja on ihailla, ja häntä myös. Välistä sen villitykset ja ideat on sellaisia, ettei minulla huumori kestä. Alla oli Pontiac Firebird Trans Am ’89, eikä sade haitannut yhtään. Niittasin kuitin maksusta ja totesin, että voin luvata, että pysyy, kun olen sen maalannutkin. Kyljissä taitaa olla edelleen naarmut, kun vaahtosammuttimen kokoisena taiteilijana toteutin itseäni kivien kera”, Kia muistelee. Koulussa pärjäsin ehkä liiankin hyvin liiankin helpolla, niin alan vaikeus viehätti. Yksi varhaisimpia on, kun iskä irrotti ’69 Corvette Stingrayn takalasin ja isoveljen kanssa keikuttiin puoliksi autosta ulkona matkalla lähikauppaan
Maalaustöihin sisältyvät esivalmistelu-, pohjustus-, maalausja viimeistelytyöt. Viikkotunteja kertyi ammattikoululla vähemmän kuin kolarimaalaamossa, joten aikaa yritystoiminnalle jäi enemmän, vaikka yrityksen perustamista tukikin päivätöistä saatu varma palkka. Tosin suutari sai myös ihan oman verstaansa. Kolarimaalaus on mielekästä työtä, kun vaihtuvuus töiden osalta on ripeää. Koria raavittiin pellille, helmat ja pohja puhallettiin. Ei mikään tyypillinen kolarikorjaamo. ”Olin ammattikoululla 4–5 lyhyttä päivää viikossa, illat ja viikonloput rakennettiin omia tiloja maalauskäyttöön sopivammiksi. Työn määrä ja rahanmeno tuntui mahdottomalta ja prioriteetit muuttuivat. Ylimaalattuja autoja on takana vasta muutama, tässä lehdessä esitellyn Pasin rodin lisäksi on maalattu ’62 Cadillac ja viimeisimpänä ’57 Bel Air. ”Siihen se pysähtyikin. ”Yrityksen perustaminen on ollut haaveissa aina, sillä ajatuksella koulussakin opiskelin. Asennetaan kori rungolle ja kasataan ajokuntoiseksi, niin sitten voikin tehdä sitä välitöinä, kun saadaan liikuteltua.” Niin se vain tarina suutarin lapsesta vailla kenkiä toteutui tässäkin tapauksessa. Joskus tulevaisuudessa olisi kiva ostaa iskän vanha Trans Am takaisin ja maalata se samaan tyyliin, mitä mun lapsuudessa, ellei maalaus ole säilynyt. Hommahan levisi ihan käsiin, kun joulun alla temuttiinkin iskän kanssa koria rungolta. Isommissa projekteissa työt dokumentoidaan ja asiakkaalle tehdään tarvittaessa muutamia värimalleja, mikäli sävyvalintaa ei ole täysin päätetty. Koulut oli käyty, sain työpaikan ja sitten olikin kiire muuttamaan parhaan kaverin kanssa kämppiksinä vuokralle. Kori kuskattiin vielä pari viikkoa sitten lasimurskapuhallukseen, jotta saadaan vuosien saatossa tullut pintaruoste pois. ”Suosin ensisijaisesti ylimaalaustöitä, mutta osaja paikkamaalauksetkin onnistuvat. Keväällä 2019 jäinkin opettajan työstä pois ja omasta yrityksestä tuli päivätyö.” Kian maalaamo on keskittynyt poikkeuksellisesti tyypillisten vakuutusyhtiöiden maksamien perusautojen kolhukorjausten sijaan tekemään maalaustöitä nimenomaan harrasteautoihin ja -moottoripyöriin. Colorkityrityksen perustin lokakuussa 2018. Pohjan isä hitsasi ja seuraavana talvena maalasin pohjan joulun pyhinä. Toissa kesänä Aunion Toni hitsasi pintapellitkin valmiiksi ja nyt se tosiaan odottaa enää sitä maalausta. Lokakuu oli irtisanoutumiskuukauden lisäksi kesälomakuukauteni. Saarisen Markoa, eli tutummin ”Säkää”, ei tarvinnut kahdesti kysyä, häneltä löytyy vahva ammattitaito automaalauksessa ja opettajan koulutus. Samaan aikaan entinen peltipuolen opettajani Kettusen Tommi otti minuun yhteyttä Facebookissa kysyen, olisinko kiinnostunut automaalauspuolen opettajan paikasta. Keväällä kuulin huhua sopivien tilojen vapautumisesta ja siitä se ajatus sitten lähti. Työ palkitsee tekijänsäkin, kun asiakas on tyytyväinen”, hän toteaa ja kuittaa loppuun: ”Viime kesänä avopuolisoni Iiro osti ’76 Chevrolet Chevelle Lagunan ja se olisi myös tarkoitus laittaa kuntoon, toivottavasti vähän ripeämmällä aikataululla kuin Camino. Toki myös seitsemänkymmentäluvun muskeliauto olisi hieno omistaa ja rakentaa, ’74 Plymouth Barracuda on esimerkiksi todella hieno auto.” 83 AMERIKAN RAUTA 2/2021. ”Mun ensimmäinen auto oli ’80 Chevrolet El Camino. Ruiskuttanut olen omassa maalaamossa myös yhden ’40 Fordiin, yhden vanhemman Minin sekä Latelan rakentaman Transitin.” Kyseinen Transithan pääsi esiintymään merkittävässä roolissa myös Scooter-bändin FCK2020-videolla. Hetkessä olikin jo selvää, ettei opettajan työ ollut minua varten. Sieltä kun Camino saadaan, niin se täytyy maalata epoksilla ja suorakiiltovärillä, niin saadaan pelti suojattua. Vanteita ja muita irto-osia maalataan myös”, Kia luettelee. Raidoitusja kuviomaalaus kiinnostaa myös kovasti. Sillä päästelin yhden kesän, jonka jälkeen auto oli tarkoitus maalata. Seuraavalla viikolla olinkin jo Tredulla töissä tuntiopettajana”, Kia kertoo. ”Yritystoiminta alkoi kuukausi perustamisen jälkeen, sivutoimisena tosin. Sitä, mitä alun alkaen piti tehdä. Joulun alla löysin ammattikoululle pätevämmän opettajan maalitoimittajan pikkujouluissa. Niistä ei paljon jäänytkään. Camino jäi vähemmälle huomiolle iskän vinoilevasta tsemppauksesta huolimatta. Kolarimaalaamossa työskentely vahvisti ajatusta kaiken aikaa. ”Paikkamaalauksia on tehty sitten enemmänkin jenkkeihin, ja lisäksi muutama moottoripyörä ja polkupyörän runko. ”Olisi mahtavaa olla se, kenen puoleen käännytään, kun tarvitaan harrasteautolle laadukasta ja läpinäkyvää maalaustyötä. Vaurioita korjausmaalatessa pääajatus on se, ettei maalausta erota alkuperäisestä. Maalaan mitä tahansa mielelläni, jos maalaustyö on asiakkaalle merkityksellinen. Seuraavaksi istutettiin tekniikkaa rungolle ja kasattiin alustaa”, Kia selittää projektin riistäytymistä niin tutulta kuulostavaan tapaan. Hetken päästä ostettiinkin läpikäyty 350-kone Kivinummen Antilta ja Malmisen Jannelle kiikutettiin vaihdelaatikko. Halusin tehdä maalauksia, joista voi sanoa maalanneensa. Runko oli niin mätä, ettei sitä kannattanut enää edes tehdä. Maalaustyöt aloitettiin marraskuussa. Hetken päästä tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Automaalauksen opettaminen voisi olla mielekästä, kun omia töitä ei alkuun välttämättä tulisi riittävästi ja asuntolaina täytyi maksaa. Omaa osaamista haluaisin kehittää erikoismaalauksessa, candyja flake-maalauksille ei ole hirveää kysyntää. Kuitenkaan se ei palkitse samalla tavalla kuin harrasteautojen maalaus. Vastasin heti, että ”kiitos, mutta ei kiitos” sillä olinhan juuri irtisanoutunut päivätöistä keskittyäkseni omaan yritykseen. Ostettiin uusi käytetty runko ja se hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Kyllähän se jännitti, mutta järjellä ajateltuna parempaa hetkeä ei tulevaisuudessakaan tulisi”, Kia avaa pohdintojaan. Irtisanouduin kolarimaalaamosta elokuun lopussa 2018. Oma maalaamo
Tekniikka ei ole vielä kiinni rungossa, mutta korin lattia on viimein peltitöiden osalta valmis ja autoon löytyivät myös penkit. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Tallilla – Buick-projekti. Öljypohja meni vaihtoon ja tulipeltiin kiinnitettävien osien kanssa meinasi sitten kuitenkin tulla ahdasta, joten moottorin paikkaa piti hakea vielä vähän lisää. Välihommana tuli eteen sopivien penkkiaihioiden etsiminen verhoiltaviksi, kun verhoilijalla tuli sopiva väli, ja auton omat penkit olivat kadonneet jo aikoinaan Amerikassa. BUICK-PROJEKTI, OSA 3 Jättimäinen palapeli Palapelin palat hahmottuvat yksi kerrallaan. Koska auton oma nopeusmittari haluttiin toimimaan, tilattiin Dakota Digitalilta muunnin, jolla moottorin ohjainlaitteen nopeuskoodi muutetaan analogisen mittarin hyväksymäksi pyöriväksi liikkeeksi. Kunhan kori saadaan takaisin rungolle, niin päästään vihdoin mittaamaan ja tilailemaan oikeankokoisia pyöriä… Moottorin öljypohja meni vaihtoon ja hiukan jouduttiin hakemaan paikkaa, jotta kaikki tulipeltiin kiinni tulevat osat sopivat paikalleen. Lattiapellit olivat lopulta odotettua huonommassa kunnossa ja etulattioitakin jouduttiin paikkaamaan, vaikka aluksi niistä luultiin selvittävän kunnollisella puhdistuksella. Etusohvaksi löytyi käypäinen ’87 piilofarmarista, takapenkin runko on jostain tuntemattomaksi jääneestä 50-luvun jenkistä. Sinne se kuitenkin menee, mistä oltiin iloisiakin, kuten kuvasta saattaa aistia. Ilma-alustan komponentit on jo hankittu, ja niiden sovittelu paikalleen on paraikaa käynnissä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juha-Matti Rantapää L eSabre ei ole edennyt aivan siihen tahtiin kuin viimeksi kaavailtiin, eikä moottori ole vielä tätä kirjoitettaessa nokalla
Kuvassa sormi osoittaa tarkkaa oikeaa paikkaa. FAHRWairKin kompressorit sekä painesäiliön toimitti Sastamalassa toimiva Rimfix. Sähkötkin saapuivat, vaan odottavat vielä siistissä nipussa. Alkuperäiselle mittaristolle digitaalisen nopeussignaalin analogiseksi muokkaava palikka löytyi valmiina Dakota Digitalilta. Lattian hitsausten edetessä korjattavaa paljastui myös etulattioista, joihin tehtiin itse englanninpyörällä ja sikkikoneella alkuperäisen malliset korjauspalat vahvikepokkauksineen. Projektissa mukana: Old Motor Shop Oulu Planet Garage 85 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Ilmajousituksen komponenttejakin päästiin jo mallailemaan omille paikoilleen. Taka-akselin paikkakin alkaa löytymään
Rovaniemellä se reitti oli Koskikatu – Valtakatu – Pekankatu – Rovakatu. Rovaniemellä kortteliralli tunnettiin Koskikadun Uittona. Nuorison autot olivat pääasiassa tavallisia käyttöautoja Kekkosen ajan Suomessa. Ajolinjalehden Kenworth näytillä. Amerikkalainen auto se olla pitää, mahtuuhan siihen enemmän kavereita kyytiin ja olihan se näyttävämpää, kuin jollain Mossella ajelu. Rovakadun kesäillan parkkeerausta. Kertoilin varmaankin huonoja vitsejä liian kovalla äänellä. Aina on nykynuoriso saanut kärsiä. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Muumio muistelee Koskikadun Uitto. Olivathan viikonloppuiltojen ajelut lieveilmiöineen jatkuva yleisöpalstojen aihe paikallislehdissä ympäri Suomen. Valkokangaselokuvat ja myöhemmin televisio näyttivät pienen kylän pojille suuren maailman meininkiä tyttöjen saalistamiseen autojen kyytiin. Ennen kaikki oli paremmin, kuulemma. Siellä oli jääkaappipakastimen kokoinen portsari pitämässä jantterit kurissa. Teksti: Mano Pahkajärvi • Kuvat: Mano Pahkajärvi, Pekka Salmi ja Eero Salmela S amanlaista se on ollut ympäri maailmaa, niin idässä kuin lännessä. Itse koin vuonna 1985 Beirutissa, Libanonissa, kun paikalliset kundit ajelivat 70-luvun muskelikalustolla rantakatua pitkin cruisaten ja kisaillen. Nuoriso on aina tavannut toisensa kylän raiteilla ennen kuin ikä riitti ravintoloihin, joita oli vähän tarjolla. Amerikan rekan ihmettelyä Rovaniemellä. Allekirjoittaneenkin takia on koko pöytä lentänyt pihalle, vaikka olin vain kuskina. Poliisit olivat tietenkin jossain sivussa laskemassa kierroksia ja jakamassa sakkolappuja turhasta korttelirallista. Rehvasteltiin hevosilla ja vankkureilla, ja kun moottoripyörät ja autot yleistyivät, niin siirryttiin uudelle tasolle naisten houkuttelussa kyytiin. Välillä cruisingreitti vei kapakoiden sulkemisajan jälkeen Napapiirin Shellille, koska se oli pohjoisin 24/7 auki oleva paikka
Nykyään Koskikatu on maailman pohjoisin kävelykatu ja keskusta aivan kuollut. Itse liityin amerikanjenkkicruisailijoihin vanhalla Ivalon ruumisautolla vuonna 1984. Varmaan sillä olisi ollut paljon tarinoita kerrottavana. Sitten, kun puhutaan raggarihommista, oli Murisojan Timpalla ensin ’62 Galaxie, jolla hän haki Korkalovaaran koululta sen kauneimman blondin. Oltaisiin me haluttu joku joulupukkiväännös kerhon nimeksi, mutta tavaramerkkisuojat ja niin edelleen… Kesä ja 4D HT Impala. Rovaniemen ensimmäiset slottivanteet oli ’67 Dart GT:ssä, joka oli myös vahvempien virvoitusjuomakauppiaiden autona. Kaikkia autoja ja ihmisiä ei voi muistaa eikä mainita, sillä nämä ovat vain yhden muumion muistikuvia. Kaveripiirissäni Pöly oli hankkinut ensin 4-ovisen ’65 Chevellen, joka vaihtui siihen ’65 Bel Air -ruumariin, josta olikin juttua pari numeroa sitten. Välillä vierailevat artistit toivat väriä katukuvaan. Suomen painavin scooppi, umpirautaa. Katukuvaan kuului myös entinen viinatrokarien Chevy, joka tunnettiin myöhemmin Lässyn ’59 Impalana. Tuli siinä itsekin takapenkillä transaktioita tehtyä ja Ämeriikan meininkiä maistettua. Murisojan Timpan Galaxie toimi loppuelämänsä elintenluovuttajana. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Auto on edelleen hienossa kunnossa keskisessä Suomessa. Samaan aikaan 80-luvun alussa ilmestyi Cruisers-loppuisia kerhoja ympäri Suomen. Heidän porukoissaan oli monia muita hienoja autoja, mainittakoon Salmelan Eeron ’70 Cadillac tai samanlainen ’72 Impala, jollainen oli myös kaupunginjohtajalla virka-autona. Sillä, josta tuli hetken perästä Oskawahka County Coroner. Koskikadun Uitto tai kortteliralli, nykyisin kai sanottaisiin cruising, sai välillä väriä, kun katukuvaan ilmestyi punainen ’65 Impala SS -avo, aito Suomi-auto. Sitten Timppa ajoi myöhemmin isolla ’72, jos muistan oikein, Dodge Monacolla ja paljon. Rantavitikan pojat pyörivät sillä 70-luvulla kylillä yhden kesän. Muita kylillä liikkuneita autoja oli Boogie Jeans Jaskan ’70 Challenger, joka oli muuten kuutoskoneella, eli kohden harvinainen. Tässä mainittuna vain muutama paljon katukuvassa näkynyt auto. Minä taas ajelin keltaisella Vespalla Terry Tiikerin tyyliin takapenkki tyhjänä. Muistaakseni kutvonen ja PG. Nämä autot ovat jättäneet muistiin lähtemättömän jäljen. Välillä tuli kesälomien aikaan Ruotsin kilvissä olevia jenkkejä, joista erityisesti mainittakoon ’58 Fairlane 2D HT ’58 Edselin keulalla ja irroitettavalla katto-osalla. Rovaniemen p…ralli. Niin, ja olihan meillä jopa kerho nimeltään Polar Street Cruisers. Tässä Eckler Vette, musikantin auto hotelli Pohjanhovin edessä. Ja voi pojat, näillä autoilla ajeltiin ympäri vuoden, oli lunta ja pakkasta tai mitä keliä tahansa olikaan Esterillä tarjolla. Eikä voi olla mainitsematta Mömmön Mattia, jolla oli todella hieno amerikantuliainen, Pontiac Trans Am ihan Smokey & Bandit -tyyliin. Taisivat pojat vähän kiusata kaupungin viskaaleja. Sitten, kun puhutaan raggarihommista, oli Murisojan Timpalla ensin ’62 Galaxie, jolla hän haki Korkalovaaran koululta sen kauneimman blondin kainaloonsa
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 2/2021 Kutjan kuva. All Packard ’47 Packardissa pitäydyttiin ainakin ulkoiseti oman merkin osissa, vaikka auto saikin osakseen täydellisen perinteisen tyylin kustomoinnin
89 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Sama peruskori oli tuotannossa aina vuoteen 1950 asti, mutta vuodesta 1948 alkaen aiemmin erillään olleet etu-ja takalokasuojat oli muotoiltu yhtenäisiksi. Takalokareiden fender skirtsit ovat omaa valmistetta, mutta aika lähellä esimerkiksi valmiina myytävää teardroptarvikemallia, jota on ollut sekä peltisenä että lasikuituisena markkinoilla. M alliksi valikoitui 1947-vuosimalli, joka oli viimeinen vuosi, kun ulkonevat lokasuojat olivat havaittavissa muotoilussa. Takavalot ovat alkuperäiset ja niistä ehkä helpoimmin tunnistaa auton Packardiksi takaviistosta katsottaessa. Korimalli oli esitelty juuri ennen sotia 1942-mallisena. Kahvat ja joitain merkkejä on poistettu, mutta kaikki alkuperäiset listat ovat paikoillaan. Tämä lähinnä pohjustukseksi, että periaatteessa näitä tässä näkyviä muutoksia voi soveltaa myös 1948–50-vuosimallleihin ja puskuritkin voi tarvittaessa vaihtaa vanhemman mallisiksi. Kattoa on madallettu noin neljä tuumaa edestä ja hieman vaikeammin mitattava määrä takaa, sillä tämänmallinen kori vaatii paljon työtä, jotta linjat toimivat kautta linjan. Puskurit ovat alkuperäiset, mutta puskurinkäpyjä on madallettu tuntuvasti. Rekisterikilpi on siirretty takaluukun alapuolelta puskuriin. Sivuikkunoiden yläreunaa kiertävä rosterilista säilytettin, sillä tällä kertaa se istui hyvin muotoihin ja pikaisella vilkaisulla antaa vaikutelman sivutolpattomasta ht-mallista. Tumma väri sopii aina hyvin tämän aikakauden kustom-Packardiin, joita ei edes silloin kustomrakentelun kulta-aikana nähty kovinkaan paljoa. Myös pölykapseleissa pitäydyttiin Packardin tuotteissa ja alle valittiin vuodesta 1951 tuotannosssa olleet kokopeittävät hieman sombrero-tyyppiset kapselit
Tällä kertaa käymme läpi pohjoisemman Suomen talleja. se u raa va ss a nume ro s s a Setämalli steroideilla Läheltä kaunis Tudor Mopen 90 AMERIKAN RAUTA 2/2021. Moppena kaikkien tunteman kotkalaisen Samuli Petron Hemi-koneinen Tudor ei kuulu niihin laitteisiin, joita olisi rakennettu amerikanbudjetilla, mutta tyylirikkoja raa’an aistikkaasta old skool rodista on turhaa etsiä. Tallikierros jatkuu! Ford A Tudor ’31. Huittisissa asuvan Jarno Punkan kaksiovinen farmari-Mercury on niitä harrasteautoja, jotka näyttävät sitä hienommilta, mitä lähempää niitä tarkastelee. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 22.4.2021 Oldsmobile F-85 ’67. Valkoista neliovista tolppaa ei ehkä ensimmäisenä yhdistäisi niihin nopeisiin autoihin, mutta Hannu Kohvakan lähes 500-heppaisella 400-pikkulohkolla varustettu F-85 kyllä liikahtaa oikeasti rivakasti. Mercury Comet STW ’62. Niin maalaus kuin kaikki lukuisat detaljitkin on tehty äärimmäisen tarkasti ja hyvällä maulla
Sähköliitäntä: 230V / 16A. Koko: 480x100x200mm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Maks. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Säädettävä korkeus: 650-770mm Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Levys pilarien välillä: 2400mm. Työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla. Nostokyky: 1350kg/pari. Nostokorkeus: 1880mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Rengaskone APO-3266 Laadukas rengaskone joka on varustettu taakse kääntyvällä puomilla sekä kolmella apuvarrella matalaprofiilisten renkaiden asentamisen helpottamiseksi. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 2650€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. 499€ tuotenro 512776 79€ tuotenro 506541 Baarijakkara Pehmustettu istuin joka kääntyy 360° ja kromatut teräsjalat. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Paino: 775kg. Paino: 88kg. U U TU U S! 199€ tuotenro 511068 Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. automaattinen vanteen halkaisijan tunnistus, painon kohdistin sekä useita erilaisia painotustiloja. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S!. Käyttöjännite 230V. Paino: 14,5kg. Leukojen syvyys: 140mm. Koneessa on mm. 499€ tuotenro 494628 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. 2599€ tuotenro 497766 169€ tuotenro 89343 Tasapainotuskone U-823 Ammattitason tasapainotuskone henkilöautojen, moottoripyörien ja kevyiden hyötyajoneuvojen renkaiden tasapainotukseen. Nostokyky: 4000kg. Kaikki hinnat sis. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Ramppien mitat: 590x340mm. Pneumaattisesti ohjattu puomi ja apuvarret. Moottorin teho: 350W. Työkaluvaunu 145-os. 1799€ tuotenro 511961 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm
Tutustu SKILakkukoneisiin lähimmässä Motonet-myymälässä! RUOHONLEIKKURISTA RUUVINVÄÄNTIMEEN – SAMAT AKUT SOPIVAT JOPA 25 % PIDEMPI KÄYTTÖAIKA ACTIVCELL TM -VIRRANHALLINTA 3 VUODEN AKKUTAKUU “Erinomainen kone tähän hintaan.” – Tee Itse 4/20 “Hintaluokkansa voimakkain ja vakuuttavin porakone-ruuvinväännin.” – Tee Itse 4/20 5 VUODEN TAKUULLA. TEE ITSE TESTASI UUDEN SKIL 3070 AKKURUUVINVÄÄNTIMEN! 9,5/10 Tee Itse 4/20 * 5 vuoden takuu ostopäivästä koskee kaikkia uusia hiiliharjattomia SKIL-työkaluja. TEKNIIKKA TUTUKSI: PERÄ TALLEISSA TAPAHTUU – 7 SIVUA PROJEKTEJA! CHEVROLET IMPALA 6.0 2D HT ’65 FORD ’33 3W COUPE CHEVROLET 6400 ’56 & ’68 CAMARO CADILLAC FLEETWOOD 4D HT ’60 FORD MUSTANG GT 5.0 32V ’88 PACKARD SUPER EIGHT HEMI ’49 PLYMOUTH DUSTER ’71 PONTIAC LEMANS CONVERTIBLE ’65 H-D HERITAGE SOFTAIL ’94 ”EVILOADED” SKIL ENERGY PLATFORM www.skil.fi SKIL-AKKUKONEET KOVAAN KÄYTTÖÖN HIILIHARJATONTA KESTOVOIMAA Hiiliharjattomat SKIL-akkutyökalut on suunniteltu tehokäyttäjälle, joka vaatii päivittäin työkaluiltaan huippuluokan suoritus kykyä ja luotettavuutta. Akkujen takuu on 3 vuotta. Hiiliharjattomat koneet tunnistat laitteessa ja myynti pakkauksessa olevasta ”Brushless”-tekstistä. Myönnämme hiiliharjattomille SKIL-akkutyökaluille 5 vuoden takuun*. Kestävät akkukoneet soveltuvat erityisesti vaativalle harrastajalle tai ammattikäyttöön. VAIN MOTONETISTA 6 414887 002455 2 1 2 70 02 45 -2 10 2 PAL VKO 2021-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 21 NR O 66 ”K YL LÄ H ÄN TÄ M Ä PR OJ EK TI O SO IT TI, ET TÄ KU N IT SE EI O SA A TE H DÄ KA IK KE A, N IIN O IK EID EN KA VE RE ID EN LÖ YT YM IN EN O N TO D EL LA TÄ RK EÄ Ä.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ COLORKIT Harrastuksesta työksi Badass R ak kaud e st a Ra ut aa n • 2/ 20 2 1 • 9,9 € RODI VUODEN. Ammattikäytössä työkalujen ja akkujen takuu on 1 vuosi