GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW TALLEISSA TAPAHTUU – 6 SIVUA PROJEKTEJA LISÄKSI ESITTELYSSÄ SIMO RIIKONEN CADILLAC SERIES 62 COUPE LQ4 ’59 CHEVROLET 3200 APACHE ’59 • CHEVROLET CAMARO 502 ’69 HUDSON COMMODORE ’49 • PLYMOUTH 5 W COUPE ’34 DODGE CHARGER 489 SUPERCHARGER ’71 PONTIAC TEMPEST CONVERTIBLE ’67 HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’78 Harrastu ksesta työksi 6 414887 002455 2 2 2 70 02 45 -2 20 2 PAL VKO 2022-14 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaude s t a R a utaan • 2 /2 2 2 • 1 0,90 € 20-LUVULLE ULKONÄKÖ PETTÄÄ GMC SIERRA FLEETSIDE 383 ’89 +550 HV FORD MUSTANG HT ’66 10 VU OT TA 10 VU OT TA P äivitetty P äivitetty AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 22 NR O 74 ”8 0LU VU N TA IT TE ES SA AU TO M A A LA TT IIN LÄ PIK OT A IS IN M U ST A KS I, JO TA RII KO N EN H Ö YS TI VIO LE TIL LA M U RA N O N H EL M IÄ IS EL LÄ .”
5 25 75 95 100
Siitä mystisestä isosta koosta, joka tunnetaan myös nimellä COVID-19, meitä muistuttivat vain lentokentällä Suomeen palatessa vastaan tulleiden kiinalaisten käyttämät maskit. Ehkä sikäli, että enhän ole todellakaan kaikissa käynyt, ja voihan vaikutuksensa olla silläkin, ettei ole kahteen vuoteen nähnyt yhtään suurempaa näyttelyä. K aksi vuotta sitten tähän aikaan, kun palasimme Suomeen Pomonan Grand National Roadster Show -reissulta, oli päällimmäisenä mielessä koripallolegenda Kobe Bryantin ja hänen tyttärensä järkyttävä menehtyminen helikopterionnettomuudessa sumuisessa Calabasasissa juuri, kun ajoimme paikan ohi autuaan tietämättöminä tapahtumasta. Joku meistä sanoikin ääneen, että hyvä kun käyttävät noita, niin ei tartu meihin. Myös jo 71 kertaa järjestetty Grand National Roadster Show siirrettiin ensin tammikuulta toukokuulle, mutta peruttiin lopulta kokonaan vuodelta 2021. Joka tapauksessa väkeä oli liikkeellä paljon – sisäänajoporttien jonossa seistessä tuntui, että liikaakin – ja autokattaus oli järisyttävä. Sanomattakin on selvää, että tuon kevään suuret yleisötapahtumat peruttiin, yllätyksenä tuli se, ettei niitä voitu järjestää vielä seuraavanakaan keväänä. Hirohata jäi onneksi lopulta Galpinin kokoelmiin Kaliforniaan, firman omistavalle Beau Boeckmannille, ja vähän näyttää siltä, että Galpinin tiloihin olisi päätymässä myös vastikään myydyn Barrisin pajan tiloista tyhjennetty rekvisiitta autoineen ja kyltteineen. Omikronin leviämisen takia jouduttiin vielä perumaan tämänvuotinen Kustom Kulture Show, mutta tällä hetkellä on vahva usko, että FHRA:n 50-vuotisjuhlanäyttely järjestettäisiin suunnitellusti pääsiäisenä, ja jo sitä ennen kotimaisen näyttelykauden pääsisi starttaamaan vanha kunnon Tampereen Hot Rod & Rock Show – ihan niin kuin silloin ennen, muutama vuosi sitten. Kaksi vuotta odotetusta näyttelystä tuli lopulta ehkä kaikkien aikojen hienoin. Tätä kirjoitettaessa vielä odotetaan, kuinka nopeasti rajoitukset Suomessa puretaan, mutta toivon mukaan lehden ilmestyessä olemme taas lähempänä sitä todellisuutta, missä elimme vuoden 2020 alussa. Pari kuukautta myöhemmin kirjoiteltiinkin jo tarinoita Uudenmaan sulun sisältä, ja Puolustusvoimat valvoi, ettei Uudenmaan ja muun Suomen välillä liikuttaisi ilman erityistä tarvetta. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Ihan niin kuin silloin ennen 3 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Pääkirjoitus. Sikäli, kun olen tapahtumajärjestäjien kanssa puhunut, ainakaan hienosta kalustosta ei pitäisi nyt olla puutetta. Lentoliput näyttelyreissulle oli varattu jo marraskuussa, ja pikkuhiljaa alkoi kuitenkin näyttää siltä, että tapahtuma järjestetään. Oman mausteensa soppaan toivat somekirjoittelut, joissa uhattiin tapahtumasta tulevan hiljainen, jos portilla vaaditaan rokotustodistusta tai tuoretta negatiivista testitulosta, kuten oli kerrottu – oliko kyse vain pienestä ja äänekkäästä vähemmistöstä, vai olisivatko Pomonassa odottamassa tyhjät hallit. Vähänpä tiesin myöskään siitä, mitä tulevat viikot ja kuukaudet, jotka muuttuisivat lopulta vuosiksi, toisivat tullessaan. Meillä toimittajilla oli tosin siihen poikkeuslupa, jota en onneksi ehtinyt tarvita kertaakaan ennen kuin sulku avattiin. Sen huomioiden tämänvuotista näyttelyä jännitettiinkin loppuun asti, varsinkin kun jo hyvältä näyttäneen syksyn päätteeksi alkoi valtaviin tartuntamääriin johtanut omikroniaalto, joka johti Suomessa taas uusiin vuoden takaista muistuttaviin rajoituksiin. Ja olihan siellä tietysti myös se Hirohata Mercury, historian kalleimmaksi juuri ennen näyttelyä huutokaupassa kohonnut kustom. Mitään virallista asiasta ei ole kerrottu, mutta Galpin Speed Shopin rakentajaguru Dave Shutenin synttärijuhlia varten oli seinille ripustettu kovin aidon näköiset Barrisin pajan kyltit, ja näkyi juhlien koristeena olleen Batmobilekin. Toisaalta, mitä muuta voi olettaa, kun halleihin kerätään parhaat kahden vuoden sisällä valmistuneista uutuuksista höystettynä historiallisilla AMBR-voittajilla. Eihän kukaan osannut aavistellakaan, että maskin käytöstä tulisi pian arkipäivää länsimaissakin – kyseessä oli meille yhtä kaukainen juttu kuin ebola tai dengue – vaarallisia kuulemma, mutta jossain Afrikassa
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Pasi Kekarainen, Pekka Lähde, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Kari B. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Toimitus. Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
/ 3.9. / 2.7. / 4.6. ROUTEN KESÄN CRUISAILUT 2022 LAUANTAISIN 2.4. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INFO FORD 9 ” PRO RIC79-0078-1 9” 5.00:1 28spl ..........................................399,STR07-990514 9” 5,14:1 28spl ..........................................399,F890486 9” 28spl 4,86;1 LIGHT ........................................462,DANA 660071 DANA 60 4,1:1 .........................................................229,RMG69-0057-1 DANA 60 5,13:1 ...........................................199,SHD-72148-5X DANA 70 4,88:1 gm-ford-ram ..................229,ALY-D30456R DANA 30 4,56:1 REVERSE .............................199,RMG-D44409R Dana 44, 4.10:1 Ratio, 26spl rverse ......199,EKSOOTTISIA EKSOOTTISIA SOPIVALLA SALE:LLA SALE:LLA SALE:LLA PERÄVÄLITYKSIÄ POB-CHEVROLET G888538 GM 12 BOLT 5,38:1 01-888538 .............................109,RMG-690306 GM 4.56:1 12-Bolt Car, 3 Series ...............229,RMG-490023 Corvette 8.20 3,7:1 ,63-79, 3 Series, Set 239,RMG-690026-1 GM 55-64 5,57:1 . Tapahtumista, tarjouksista ja oheisohjelmista lisää web ja face sivuillamme.. 375,RMG-4901-1 FORD 9” 2,94:1 ...............................................359,F890567 FORD 9” 5,67:1 MOTIVE GEAR 28spl ...................199,MSR-09F430 FORD 9” 4,3:1 ...............................................249,TASAUSPYÖRÄSTÖN LUKKO ETN-19605-010 FORD 8,8 LUKKO EATON Limited Slip .....599,PCE204.1002 FORD 9” 31spl .............................................440,AUB5420115 FORD 8”-31SPLINES HUOM! ..........................350,AUB542030 TOYOTA LAND CRUI 68-89 3 ..........................299,AUB542074 DAKOTA-RAM1500 8 1/4 *29 ...........................299,MOTIVE GEAR, ZOOM, RICHMOND, STRANGE.... Phone. Kaikki harrasteautot ovat tervetulleita tapahtumiin! Liikenneasemalla tarjolla talon savustamon BBQ-Buffa klo 18 asti. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. .......................................99,26026787 GM 7,5-7,652 3,07:1 ............................................190,GM15530276 GM 3,73:1 9.25 ETU OE GM ............................150,RMG-6903021 GM 5,38:1 12-Bolt Truck, 4 Series ..........190,ZOO-180009 CHEVY 8,2 4,56:1 10BOLT 65-71 .......................99,MOPAR 03-892323 9,25” 3,23:1 ....................................................229,C825-321 8.25” 3.21/1 ........................................................325,C887373L 8 3/4” 3.73:1 489 CASE 29spl ...........................315,C887325 8 3/4” 3,25:1 742 CASE 10spl ”nos” ..................339,FORD street RMG-4900921 FORD 9” 3.07:1 ........................................... / 7.5. KYSY Lisää muita vaihtoehtoja... Route 24, Joenkulmantie 2, 17130 Vesivehmaa www.route24.fi / www.paimelanranch.fi Reijo 0400 867 120 / Janika 040 525 6569 / info@paimelanranch.fi Kokoontuminen klo 17 ja maisemalenkille lähtö klo 18
38 ChevroletCamaroRS502’69 Miika Liljedahlin Camaro rakennettiin pinnan alta uusiksi sillä ajatuksella, että liikennevaloissa rinnalle eksyvä Ferrari-kuskikin saattaisi yllättyä. 26 ChevroletApache3200’59 No onkos tullut kesä nyt talven keskelle. 44 Plymouth5WindowCoupe’34 Miami Vice Racingin riveistä tuttu vantaalainen Toni Nyström hankki Kaliforniasta raa’an oloisen rodin, joka rakennettiin tiimin voimin nostalgiahenkiseksi katukilpuriksi. 32 HudsonCommodore’49 Kookas Commodore on ruosteiseksi patinoituneenakin ylväs kuin kauppalaivaston kapteeni konsanaan, kuten Nurmeksessa asuvan Mikko Saarelaisen ilmajousitettu mild custom osoittaa. kannessa: FordMustangHT’66 Nro 74. 72 Harley-DavidsonShovelhead’78 Pornaisissa asuva Atte Matinmäki on ajanut jäykkäperäiseksi muutetulla pitkäkeulallaan kymmenen vuoden aikana kunnioitettavat 70 000 kilometriä. 62 CadillacSeries62Coupe’59 Imatralaisen Vesa Hellmanin viisysin läpikäynnissä vierähti yli 15 vuotta, mutta nyt Caddy rokkaa nykyaikaisine LQ4-tekniikoineen kovemmin kuin koskaan. 56 DodgeCharger’71 Klaukkalalaisen Jari Nissisen ensijenkikseen hankkiman Chargerin voimaa uhkuva kuori kätkee alleen TorqStorm-ahdetun 489-ruiskuisolohkon. No onhan se! Kimmo Janhusen surffihenkisesti varustellun shop truckin patinapinta kätkee sisäänsä täysin läpikäydyn ja modernisoidun tekniikan. 67 PontiacTempestConvertible’67 Noormarkkulainen Jari Toikander joutui perheen perustamisen myötä myymään sinisen Tempestinsä, mutta hankki tilalle uuden liki 30 vuotta myöhemmin. 2/2022 50 GMC Sierra SL C-1500 ’89 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 2/2022. ESITTELYSSÄ 14 FordMustangHT’66 Vihtiläisen Pekka Havantolan Mustangin erikoismaalauksen taiteili maalarilegenda Simo Riikonen jo yli 40 vuotta sitten. 50 GMCSierraSLC-1500’89 Jyväskyläläisen Tatu Pilkkakankaan nykyään omistama työjuhta on kulkenut useamman harrastajan kautta jalostuen pikkuhiljaa rottailmeisestä cruiserista nykyiseen matalaan asuunsa. Nykyomistajansa käsissä auto on päivitetty 2020-luvulle Workvanteineen ja 408 cid stroker-koneineen
Lucky’s Hot Rodsilla Burbankissa sekä Barry’s Speed Shopilla Coronassa. 88 Tallikierros, osa 1 76 Grand National Roadster Show 26 Chevrolet Apache 3200 ’59 TAPAHTUMAT 76 GrandNationalRoadsterShow Parin vuoden tauon jälkeen järjestettyä GNRS:ää oli todella odotettu, ja sen huomasi myös autokattauksesta. 87 Konteissakelluvat Maamme siivekkäiden Mopareiden rintama on saamassa pian vahvistusta. 7 AMERIKAN RAUTA 2/2022. ARTIKKELIT 22 SimoRiikonen Yli 1000 autoa erikoismaalanneen mestarin pitkä ura on vertaansa vailla. 88 Tallikierros,osa1 Perinteisellä tallikierroksellamme tuli tällä kertaa vastaan projekteja niin pääkaupunkiseudulta, Porista, Itä-Suomesta kuin pohjoisempaakin. Riikosen kynäruiskutaide vetää edelleen tuvan täyteen yleisöä, missä ikinä sitä esillä onkin. 12 Pelitjavehkeet Ajankohtaisimmat tuoteuutuudet pikkuStrombergista AC Delcon ahdinöljyyn. 10 Tapahtumakalenteri Nähtävää ja koettavaa kalenterin täydeltä. VAKIOT 8 Rauta-annos Salossa sijaitseva Jenkkiosat.com muutti uuteen liiketilaan ja stailautti sen jenkkihenkeen. 96 Kutjankuva Janne kynäkustomoi ensimmäisen korimallin Mustangin 60-luvun tyyliin. 84 RoadtoGNRS Matkalla Grand National Roadster Show’hun pistäydyttiin mm. 94 Muumiomuistelee Lähteen Pekka kertaa vuodelle 1993 ajoittunutta Amerikan reissua, jolta kotiutui erä autenttisia avolavoja
Neonin konepelti sai osakseen Gulf Racing -teemaisen käsittelyn, ja viimeisen silauksen antoi patinointi, jonka myötä ovi näytti kilparadalla rähjääntyneeltä. Jenkkiosat.comin muuttomatka vanhasta liiketilasta uuteen ei ollut pitkä, sillä paikka löytyy edelleen vanhasta tutusta osoitteesta Örninkatu 8. Tämän jälkeen Masa pääsi suunnittelemaan ja toteuttamaan putiikkiin nostalgista tallija huoltamorekvisiittaa. Jari Kedonperä ansaitsee erikoismaininnan kaikista käsinmaalaamistaan ja patinoimistaan huoltiskylteistä. ”Vuodesta 2012 olemme toimineet rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta nyt vuoden alussa siirsimme toimintamme ensimmäiseen kerrokseen, samaan tilaan Salon Autotarvikkeen kanssa”, firmaa luotsaava Petri Paarmo (kuvassa vasemmalla) täsmentää, ja jatkaa: ”Olisi ollut äärettömän tylsää siirtää vain kaikki tavarat ja vanha myyntitiski alakertaan, joten annoimme mopon vähän keulia ja pyysimme musiikkihommista ja muun muassa TV1:n suositusta Vintage Valtakunta -ohjelmasta tutun Masa Salorannan (kuvassa oikealla) suunnittelemaan ja toteuttamaan hieman erilaista liiketilaa.” Ja Masahan kävi tuumasta toimeen! Lattiaan tuli ruutulippukuviota, väliseinän pintamateriaaliksi valikoitui reilusti elämää nähnyttä kattopeltiä ja aikoinaan valkoiseksi maalattu taustan tiiliseinä palautettiin punaisen tiiliseinän näköiseksi. Sitten värit niskaan ja ovi viimeisteltäväksi Jari Kedonperälle, joka taiteili siihen numerot sekä kuskin nimen. Oviaukkoon valmistettiin amerikkalaisista neonvaloista tuttu opastenuoli vilkkuvine valkoineen, öljyille industrial-tyylinen esittelyteline ja jopa vessan ovi viimeisteltiin ralliraitoineen Gulf-henkiseksi. Seuraavana oli vuorossa Capricen keulapala, jota lähdettiin toteuttamaan poliisiteemalla. Ei, ne eivät ole niitä halpoja peltisiä uustuotantokylttejä, vaan uniikkeja varta vasten maalattuja taideteoksia. Lopuksi umpioihin led-polttimot, ja Highway Patrol -meininkiä uhkuva keulapala oli valmis ripustettavaksi liikkeen sisäänkäynnin yläpuolelle. Karmittomaan oveen lainattiin karmit Taunuksesta, sillä ikkuna-aukkoon oli saatava ripustettua Nascar-autoista tuttu turvaverkko. Kun sisäpuolelle lisättiin valonauha, oli hieman toisenlainen plafondi valmis. Firma ei pelkästään siirtynyt uusiin, toimivampiin liiketiloihin, vaan päätti myös stailauttaa ne varsin näyttävästi jenkkihenkeen. Ensimmäiseksi pääsi käsittelyyn Chrysler Neonin ovi, jonka kohdalla valittiin Richard Pettyn kilpuriteema. Itse valmistamaansa pyöreälinjaiseen myyntitiskiin Masa poimi vaikutteita amerikkalaisista dinereista ja viimeisteli lopputuloksen Gulf-väriteemalla. Uusi liike onkin paitsi entistä toimivampi varaosien myyntitila, myös pieni nähtävyys kaikille amerikkalaisesta elämäntyylistä nauttiville. Kannattaa käydä! 8 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Kokonaisuus täydennettiin Waynen 1964-vuosimallisella bensapumpulla, joka sekin kunnostettiin Gulf-teemaiseksi Hi-Octane-teksteineen ja kiillotettuine kromijalkoineen. Mikäpä sopisikaan paremmin varaosaliikkeen sisustamiseksi, kuin autojen osat, tosin hieman jalostettuina. Jenkkiosat.com uusiin upeisiin toimitiloihin Salossa sijaitseva amerikkalaisten autojen varaosiin ja tarvikkeisiin erikoistunut Jenkkiosat.com aloitti uuden vuoden uusilla kujeilla. Masa ruiskutti valkoisen osan päädyt mustiksi ja valmisti puuttuneen maskin tilalle aavistuksen kustomhenkeä antavan putkimaskin
Itse tutustuin Petriin 90-luvun loppupuolella, hänen puuhatessaan veljensä Jarin kanssa juuri maahantuodun Peterbilt 359:n parissa. Hirohata Mercurysta on muodostunut ikoni, jonka voitaneen sanoa vaikuttaneen klassisten kustomeiden rakentelutyyleihin enemmän kuin minkään muun yksittäisen auton. Hän käytti sitä muutaman vuoden, mutta laittoi auton säilöön vuonna 1964 mentyään naimisiin. Legendaarisen kustomin uusi omistaja on Van Nuysissa, Kaliforniassa vaikuttava Galpin Auto Sports, jonka hallusta löytyi jo ennestään mittava määrä kustomien kulta-ajan showautoja ja hot rodeja. Maailman arvokkain kustom Maailmasta tuskin löytyy kustomkulttuurista kiinnostunutta ihmistä, joka ei tuntisi käsitettä Hirohata Mercury. Viime vuosina Petri kunnosti harvinaista aitoa, Dodge Coronet 500 ’66 426 Hemiä. FVDA:n oma kisakalenteri kaudelle 2022 on julkaistu ja se kattaa kaikkiaan viisi kisaa. Teknisesti lahjakas Manninen tullaan muistamaan aina iloisena ja asiantuntevana nippelitiedon taitajana. Huutokauppakamarin provisioineen uudelle omistajalle tuli maksettavaa 2 145 000 taalaa. Kiikalassa ajetaan 13.8. Kanssakäymistä tiivistetään, jotta meidän radoillamme voidaan nähdä jatkossa kalustoa myös Suomen ulkopuolelta, ja vastaavasti täältä voidaan lähteä helpommin kisaamaan ulkomaille, esimerkiksi Ruotsiin. Näin ollen Mecumin tammikuisen huutokaupan suurimmasta tähdestä ei ollut epäselvyyttä, ja lopulta nuijaa kopautettiin hinnan noustua ennätysmäiseen 1 950 000 taalaan. Tuolloin Rod & Custom Magazinen Pat Ganahl sai vakuutettua McNielin siitä, että auto kannattaa entisöidä vuoden 1952 asuun. Nupista muodostui myöhemmin koko Pohjoismaisen jenkkirekkarakentamisen rimanasettaja, joka voitti lukuisia palkintoja pitkin Eurooppaa. yksipäiväinen kisa. Nuppi perävaunuineen esiteltiin Amerikan Raudan numerossa 1/2020. Työ dokumentoitiin Rod & Custom Magazinen sivuilla. Projektiin osallistui kaksi auton alkuperäisistä rakentajista, maalari Herschel ”Junior” Conway ja peltivelho Frank Sonzogni. Coronet vaihtoi kuitenkin omistajaa miehen suurimman haaveen tieltä, kun Amerikasta tuli mahdollisuus hankkia raskaiden kuorma-autojen harvinaisuus, Dodge CNT-950 Big Horn ’75. Kouvolasta lähtöisin ollut Manninen teki pitkän uran tinkimättömänä harrastajana amerikanautojen ja -rekkojen parissa. ajettava kisa on vielä alustava. Petri oli myös mukana Suomen ensimmäisessä jenkkirekkojen välisessä kiihdytyskisassa Motoparkissa heinäkuussa 2005, vieden päänahan allekirjoittaneelta. ja finaalit Kauhavalla 9.–11.9. Useammat tahot ehtivät etsiä autoa vuosien varrella, kunnes se lopulta paljastui McNielin varastosta reilut parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1988. Catch ya on the flip-flop, good buddy! 10-4! Jussi ”Silicone” Löppönen Kuvat: Mecum Auctions Ku va : Ve li Va rti ala Vintage Drags -toiminta voimistuu Finnish Vintage Drag Racing Association (FVDA) on liittynyt eurooppalaiseen vintage-sarjojen ryhmään, jota ylläpitää pohjoismainen Scandinavian Vintage Drag Racing Association (SVDA). Bob Hirohata murhattiin kotipihaansa vuonna 1981, mutta Jim McNiel eli vuoteen 2018 saakka ehtien nähdä Mercurynsa voittavan luokkansa ykköspystin Pebble Beach Concours d’Elegancessa vuonna 2015 sekä auton kirjaamisen USA:n historiallisten ajoneuvojen rekisteriin vuonna 2017. Upeista reissuista ja muistoista kiittäen, Keep on Truckin’ on the Heavenly Highways, ”Snowman”. Kausi startataan Motoparkissa 10.–12.6. Pian tämän jälkeen se kuitenkin katosi julkisuudesta. Doug Kinney on kertonut maksaneensa autosta 200 taalaa. Petrin mielenkiinto harvinaisempia jenkkiautoja kohtaan kantoi koko harrasteuran, alkaen 80-luvulla lehden sivuillekin päätyneen, Ford F100 -ambulanssin muuttamisesta lava-autoksi. Kun mies kuoli vuotta myöhemmin, myi perikunta Mercuryn julkisuudesta poissa pysytelleelle henkilölle, joka puolestaan päätti tarjota auton nyt myyntiin Mecumin huutokaupan välityksellä. Hän kuitenkin myi sen myöhemmin käytettyjen autojen liikkeeseen, josta vasta 16-vuotias Jim McNiel hankki sen itselleen 500 taalalla vuonna 1959. Niille, jotka eivät tunne kyseisen Mercuryn tarinaa, on paikallaan lyhyt historian oppitunti. Ennakkoarvioksi oli asetettu 1,25 miljoonaa, joka ylitettiin siis varsin railakkaasti. Seuraava kalenterimerkintä, Haapsalussa, Virossa 8.–10.7. Kyseisen ’51-vuosimallisen auton omisti Bob Hirohata, joka antoi lähes uuden autonsa Sam ja George Barrisin kustomoitavaksi vuonna 1952 nähtyään Samin oman chopatun Mercuryn. Ku va : FV DA 9 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Bob Hirohata myi kuluttavassa arkikäytössä kovia kokeneen autonsa vuonna 1955. Ride In Peace Petri ”Snowman” Manninen Yksi suomalaisen amerikanrekkagenren ikoneista, Petri ”Snowman” Manninen menehtyi tammikuun lopulla äkillisen sairauden aiheuttamiin komplikaatioihin 60 vuoden iässä. Neljäs kisa on Motoparkissa 19.–21.8. Valmis auto debytoi vuoden 1952 Petersen Motoramassa ja esiintyi vuonna 1953 niin Hot Rod Magazinessa, Hop Up Magazinessa kuin Rod & Customissakin
Grilli-Cruising Vanha Unkka, Tuusula 13.8. Old Toy Swap Turun Messukeskus 18.6. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 20.–21.8. Kustomrama Invitational Grängesberg, Ruotsi 30.7. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark Raceway, Pieksämäki 13.–14.6. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 27.5. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 10.–11.9. Taivalkosken Moottori kerhon No Speed Limit -huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 22.–24.7. MP 22 Moottoripyörämessut Messukeskus, Helsinki 2.4. Freedom Cruise Hankoon Helsinki – Hangon Casino 16.7. perjantai Vesivehmaa, Route 24 2.4., 7.5., 4.6., 2.7. American Car Show Helsinki, Messukeskus 30.4.–1.5. FHRA Street Race & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 27.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. American Car Show Oulu Ouluhalli, Oulu 14.–15.5. Waltikka Cruising Hotelli Waltikka, Valkeakoski 28.5. ja 3.9. FHRA kiihdytysajon SM-finaali LSK Business Park, Kauhava 24.9. Nitro Nationals & Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3 LSK Business Park, Kauhava 1.7. 32 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 13.8. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. FHRA Street Race & No Prep Challenge LSK Business Park, Kauhava 21.5. Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 13.–14.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Street Race & No Prep Challenge LSK Business Park, Kauhava 5.8. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. Eurajoki Cruising Eurajoen jäähalli 28.–29.5. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Amerikan Rauta Street Mayhem & Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 11.6. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 8.10.2022 October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. 33 Helsinki-Malmin lentokenttä 1.–3.7. 5.3. FHRA Tampere, Pienoismallipäivä Tredu, Tampereen Kauppaoppilaitos 19.3. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 3.6. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 9.4. Hayride Jamboree #2 Pistohiekka 19.8. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 28.5. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party vol. Bug in Finn Ruovesi Camping & Adventures 23.7. Taivalkosken Moottori kerhon No Speed Limit -huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 2.9. X-treme Super Summer Meet Helsinki, Malmin lentokenttä 23.7. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. 35 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.9. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti 21.5. 31 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.–8.5. 34 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.8. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 28.5. Karjalohja Drive-In & Rock’n Roll Show Lohja Spa & Resort 29.6.–3.7. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Lapua Motor Show Patruuna-Areena 15.–17.4. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. FHRA Cruising Pre-Party vol. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Do-Dads Rewind Villilän kartano, Nakkila 2.7. FHRA Cruising Pre-Party vol. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Malmi Street Drags #2 & No Prep Challenge Helsinki-Malmin lentokenttä 3.7. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 6.5. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 10.6. Malmi Street Drags #4 Helsinki-Malmin lentokenttä 9.9. Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 11.–12.6. C ruis ingi t Tapahtumat 10 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 2.–3.4. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 25.–27.3. FHRA Street Race & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 18.6
NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUN SEUDULLA PALVELEVA JENKKIPAJA • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. 10–18 www.southwesttrade.fi Amerikan Raudan verkkokauppa Klikkaa ostoksille supermarket.fi Vuoden 2021 lehdet nyt saatavilla! 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. (03) 266 2818, avoinna: ark. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. (03) 61 50 50, avoinna: ark. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh
Hinta: 98,00 €. Valmiiksi öljyttyinä toimitettavien ITG Maxogen Cotton mallien hinnat ovat 93,90–127,90 € ja erikseen myytävien suodatinsukkien 19,90–21,90 €. Toimittanut: Kimmo Janhunen Vetokoukun sähköliitin adapteri USAautoon Eikö peräkärrysi sähköliitin ole yhteensopiva jenkkiautosi kanssa. Lisäksi kaikkiin malleihin on saatavilla irrotettava ja helposti puhdistettava ITGvaahtosuodinsukka. jarimaki.fi Jenkkirakentelijoiden suosima kitti Suomessakin suosituksi osoittautunutta, amerikkalaisten autonrakenteluohjelmien siivellä mainetta niittänyttä Evercoat Rage Ultra -kittiä myy vantaalainen Minitron. Kolmen kilon kittipurkki ja kovetin yhteensä 65,00 €. Hinta 25,00 €/0,118 l. minitron.fi Pieni kurkkuinen Stromberg Vintage Motorsilta on nyt saatavilla Stromberg 97:n lisäksi myös pienempikurkkuiset Stromberg 81 -kaasuttimet hintaan 450,00 €/kpl. ITG:n käyttämään perinteiseen avosoluvaahtomuoviin verrattuna puuvillaverkon etuna on pienempi virtausvastus neliösenttiä kohti, mutta haittapuolena paljon huonompi liankantokyky ja vaikeampi puhdistus. Uusia ITG Maxogen Cotton suodattimia on saatavana alumiinikaulaisina kokoina 67–99 mm ja kumikaulaisena kokoina 70–114 mm. kaasutinexpertti.fi 12 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Tuoteuutuudet. jenkkiosat.com Päivittyneet putsarit ITG Maxogen -ilmanpuhdistimien valikoima on täydentynyt poimutetulla puuvillaverkomateriaalilla varustetuilla malleilla. Sähköisellä ohjainlaitteen sisältävällä konvertointipistokkeella saa USA-auton liittimen yhdistettyä eurooppalaiseen 7-napaiseen kärryyn. Ohjainlaite erittelee myös jarruvalosignaalin Yhdysvalloissa käytetystä 2-johtojärjestelmästä eurooppalaiseen järjestelmään. vintagemotors.fi Ahdinöljy Uudistuneen Jenkkiosat.comin valikoimissa on myös harvemmin varaosaliikkeiden tarjonnasta löytyvä, erityisesti mekaanisille ahtimille tarkoitettu synteettinen öljy
tradeparts.info Oi niitä autoja Legendaarinen musiikkitoimittaja Jake Nyman on tehnyt radio-ohjelmia vuodesta 1972 alkaen. gummerus.fi Puhdistussetti vanteille Tuliko vanteiden putsaamisesta ja käsittelystä syksyllä vähän tingittyä. Hinta 299,00 €. Oi niitä autoja -kirjassa Nyman vie lukijansa musiikin siivittämälle matkalle, jossa autot käyvät tasatahtia kotimaisen iskelmän ja popin kanssa. presco-shop.fi Liian vanha kuolemaan nuorena Kun vanhempi kuvittaja ja motoristi päätti tehdä itselleen tyylikkään paitaprintin, syntyi sivutuotteena Mummyduck Customs, jonka nettikaupan tuotteet kunnioittavat muinaista mäntäteknologiaa ja asiallisia polttoaineita. Suomeksi sanottuna kyseessä on maalipinnalle sumutettava syvän kiillon antava kvartsipohjainen synteettinen pikapinnoite, jonka valmistaja mainostaa kestävän pinnassa jopa 12 kuukautta tai 12 000 kilometriä. Yhdistelmä on turvallinen myös metalliseoksille ja kromipinnoille. Sumutettava suoja maali pinnalle Autonhoitotarvikkeet tuntuvat kehittyvän käytöltään helpommiksi vuosi vuodelta, mutta samalla niiden nimet muuttuvat yhä hankalammiksi lausua. autodude.fi Matot Chevelleen Trade Partsilta löytyvät nyt Original Partsin ja Auto Custom Carpetin mustat lattiamatot ’64–72 Chevrolet Chevelleen suoraan varastosta. Tunnetuimpia niistä ovat Kovan päivän ilta, Onnenpäivä, Nuorten sävellahja ja Rockradio. Helppoutta lisää sekin, että tuote soveltuu maalipinnan lisäksi käytännössä kaikille auton ulkopinnoille: muovilistoille, paljaille metallipinnoille, hiilikuidulle, vanteille ja jopa teippitai PPF-pinnoille. Hän on kirjoittanut myös useita populaarimusiikin tietoja hakuteoksia, mutta moniko tiesi hänen rakkaudestaan nelipyöräisiin. Hinta: 22,00 €. Yksi osoitus tästä on Gyeon Q² CanCoat EVO. Omalla meiningillä uniikkia designia kunnioituksesta tyylikkäisiin pyöriin ja kuivaan asfattiin. Jos näin kävi, niin kevään koitettua Cerchi Kit -vannepesusetti voisi olla paikallaan. Vanteisiin kertynyt lika ei tahdo irrota tavallisessa pesussa, mutta tähän settiin kuuluu pesuaineen lisäksi myös jämäkkä harja, jolla on hyvä käydä niin rautalian kuin jarrupölynkin kimppuun. Kuvan t-paidan hinta 25,00 €. Hinta 41,31 €/200 ml. Kirja sisältää runsaasti kuvia ja laululyriikoita. mummyduck.com 13 AMERIKAN RAUTA 2/2022
P äivitetty 20-LUVULLE 14 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Nykyomistajansa käsissä auto on päivitetty 2020 -luvulle 18 -tuumaisine Work -vanteineen ja yli 550hevosvoimaisine 408 cid strokerkoneineen. Pekka Havantolan Mustangin upean erikoismaalauksen taiteili maalari legenda Simo Riikonen jo yli 40 vuotta sitten. P äivitetty 20-LUVULLE Ford Mustang HT ’66. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Kati Salo 15 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Simo Riikosen jo yli 40 vuotta sitten taiteilema erikoismaalaus on toteutettu eri sävyisillä Muranon helmiäisillä, jotka saavat raidat vaihtamaan väriä sekä katoamaan varjossa lähes kokonaan. Se on ollut varmaankin luokkaa 1987, kun se on siellä pyörinyt”, hän jatkaa. Tuolloin, vuonna 1976 ei vielä kovin monesta autosta sittemmin trendiksi tullutta erikoismaalausta löytynyt. Keystonen Klassic-vanteilla varustetun Mustangin kylkiin taiteili kaksiväriset nauhamaiset raidat paikallinen maalarimestari Simo Riikonen, joka kuuluu paitsi maan ehdottomasti maineikkaimpiin erikoismaalareihin, myös alan pioneereihin oman Polaransa jo 70-luvun puolivälissä komeasti maalanneen Pekka Leinon ohella. ”Erityisen vaikutuksen olivat tehneet ’65–66 mallit, kun täällä omalla kylällä yhdellä vanhemmalla kaverilla oli viritetty punainen HT, joka sai näyttelyissä palkintoja ja oli American Car Show’ssakin esillä aikoinaan. ”Tämä tuli minulle siltä Nykäseltä pääsiäisen aikaan 2019”, Havantola kertaa. Minullahan ei aiemmin ollut ollut jenkkiä ollenkaan, mutta olin haaveillut sellaisesta pitkään”, ODA-1-rekisteritunnuksensa ansiosta helposti mieleen painuvan ’66 HT:n nykyisin omistava Pekka Havantola selittää. Niiden asennuksen myötä autoa oli maalattava, joten 80-luvun taitteessa auto maalattiin läpikotaisin mustaksi, jota Riikonen höysti violetilla Muranon helmiäisellä. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Ford Mustang HT ’66. Roddattu jo 70-luvulla. Muutamassa vuodessa suomalainen jenkkiautoharrastus kasvoi kuitenkin hurjasti, ja samalla osien saatavuus parani, mikä taas omalta osaltaan helpotti autojen rakentelua isommassa mittakaavassa. Se olikin haastavaa, että joka paikkaan tuli yhtä paksu kerros sitä. ”M ä kattelin lehti-ilmoituksia ja nettiä, ja kävin katsomassakin muutamaa autoa, muttei tullut miellyttävää vastaan, kunnes löysin Torista tämän Mustangin ilmoituksen. Mulla oli kyllä siihen sellainen standardi siltä varalta, jos joskus pitää jotain paikkamaalata”, Riikonen muistelee. Suomi-Jenkeille poikkeuksellisesti jo tehtaalta kasikoneella varustetun ODA-1:n oli onnistunut hankkimaan itselleen Jari ”Jallu” Ahola, joka alkoi rakentelemaan autoa ajan hengen mukaisesti. Aholakin onnistui hankkimaan Mustangiinsa Shelby-levikkeet takakaariin sekä scoopin konepeltiin. ”Aika usein tein niin, että vedin lakan sekaan myös hiukan sitä Muranoa. Erikoismaalattu, 351 Windsor -pikkulohkolla ja C4-automaatilla varustettu ODA-1 oli kaupan Pieksämäellä, ja koska auto vaikutti lupaavalta, sitä lähdettiin saman tien trailerin kanssa katsomaan, ja loppu on historiaa. 80-luvulla näitä kutsuttiin jujumaalauksiksi. Palataan ajassa lähes 50 vuotta taakse päin, 1970-luvulle ja Poriin, jota ei suotta tunnettu Suomen Mustang-kaupunkina. Se oli tosi makeessa kunnossa silloin. Tuolloin Mustang oli vielä alkuperäisessä vaaleankeltaisessa sävyssään, eikä koriakaan ollut mitenkään muuteltu
Ensimmäisen talven ehostuksiin kuului myös etupään nivelien sekä korin tiivisteiden uusimista. 12 tuumaa leveät Workin japsivanteet täyttävät levitetyt takakaaret nätisti, ja tuovat muutenkin kokonaisuuteen modernin tuulahduksen. 17 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Raidat tehtiin violetin ja sinisen sävyillä, lokarinkaaria, valonupotuksia ja muita sopivia kohtia tehostettiin kullanvärisellä Muranolla. ”Siihen tuli uudet palikat kokonaan. ”Ensimmäiset varsinaiset ajelut tuli tehtyä silloin vappuna, ja sen kesän ajoin autolla ihan siinä kunnossa. Kevään ajojen jälkeen hankinkin autoon sitten Perthronixin uudemman mallin kärjettömän sytkän, ja se alkoi toimia lähes tyydyttävästi. Sehän oli Höylän Artsin tekemä se kone, manuaalikoneistoinen laatikko taas Väisäsen Pekan käsialaa”. Ihan ajokuntoinen ja toimiva se pääpiirteissään oli. Otin koko banjon alas, hiekkapuhalsin ja maalasin sen, ja laitoin samalla sinne uudet sakkelit ja u-pultit sekä uudet iskarit. Syksyllä Mustang vietiin talliin, ja talven mittaan siihen alettiin tekemään ensimmäisiä muutoksia. Sellaisena sillä käytiin penkissä, tehoa irtosi 367 heppaa ja vääntöä 570 newtonmetriä. Luisu teki autoon uuden rosteriputkiston, ja vanha Edelbrockin kaasari vaihtui 650 Holleyhin. Perikunta halusi tuolloin, ettei auto jää lähiseudulle pyörimään, ja niin se päätyikin Savoon, mistä Pekka sen aikanaan haki itselleen. ”Siinä oli pieniä semmoisia epämääräisyyksiä, muttei sitä osannut siinä vaiheessa kyseenalaistaa. Pekalle tullessa ODA oli 15-tuumaisia American Racingin Torq Thrusteja myöten ulkoisesti siinä kuosissa, jossa Aholan perhe myi auton kymmenkunta vuotta sitten eteen päin rakentajan siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Tuossa oli Perthronixin sytkä, ja se jakaja shimmattiin siinä talven aikana, muttei se oikein tullut sillä kuntoon kuitenkaan. Sillä tekniikalla tehtiin toisella kertaa myös Mustangin raidat, joiden peruslinjat säilyivät samanlaisina kuin jo keltaisena ollessa. Nuo vanhan liiton helmiäiset erosivat tosiaan näistä nykyisistä monikerrosväreistä siinä, ettei niitä sekoitettu itse perusväriin, vaan ne ruiskutettiin sen päälle lakan seassa, ja ne muuttivat voimakkaasti myös mustaa pohjaa. ”Lämmityslaitteen vuotaneen kennon vaihdoin myös uuteen ja hanskalokeron pohjan jouduin uusimaan, kun se oli mennyt siinä samalla pilalle. Muranon helmiäiset mahdollistivat myös erilaisten vain sopivassa valossa erottuvien haamukuvioiden tekemisen. 80-luvun taitteessa auto maalattiin läpikotaisin mustaksi, jota Riikonen höysti violetilla Muranon helmiäisellä. Pieksämäen kautta Vihtiin. Ihan ensimmäisenä siihen piti saada lukkoperä.” Perä vaihtuikin vahvistettuun ’67-malliseen ja samalla vanha 2,8-välitys muuttui hiukan tiuhemmaksi 3,25-välitykseksi. Perän rakensi Ville Sievers, jonka numeron sain Jaatisen Matilta, ja tämä oli ensimmäinen kontakti Villeen, josta tulikin sitten pidemmän päälle tutumpi kaveri”, Pekka virnistää. Pikku hiljaa niitä matkan varrella tehtyjä äkkivirityksiä alkoi sieltä sitten löytymään, kun sillä hetken ajeli”, Havantola kertoo
Windsorin Herttuan käsittelyyn. Scatiltä tulivat myös H-profiiliset kiertokanget, ja .30 ylikokoon porattuihin sylintereihin hankittiin ohuilla molyrenkailla varustetut takomännät. Tukea niissä on aivan eri tavalla kuin vakiopenkeissä. ”Itse asiassa se meni sitten aika pitkälle, jotain toukokuuta se oli, kun saimme ne viimeiset palikat siihen. Kansiksi hankittiin 185 kuutiosentin imukanavilla varustetut CNC-portatut AFR:n alumiiniset, ja korkeanostoinen rullanokka tuli Comp Camsiltä. 18 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Ford Mustang HT ’66. Ville toimi siinä projektin mestarina. Ei sillä askillakaan saanut kunnolla pykälää päälle, mutta suurin syy aikaan oli se pidon puute”, Pekka selostaa. ”Siinä kypsyikin päätös, että aletaan rakentaa uutta konetta, johon aloimme pikkuhiljaa hankkia osia. SCS:n Super Cheetah -shifteri viestii, että menohaluja saattaa löytyä tavallista enemmän. Puuratin Pekka aikoo vaihtaa lähiaikoina mustaan nahkaiseen, vaikka puinenkin sopii kyllä yhteen kojelaudan koristeiden kanssa. Vaihteiston kävin silloin talvella jo hakemassa Suojasen Timpalta, turbiiniksi tuli se vanha kunnostettuna. Kometilla lyhennettiin kardaani sopivaksi, ja samalla se Scatin sporttipenkit sopivat muuten alkuperäiseen sisustaan hienosti. Kun siellä tuli sitten Mersuilta turpaan, niin totesimme, ettei siitä tule mitään, että auto on muuten tyylikäs, mutta sieltä puuttuu voima. ”Kun kävin Kiikalassa elokuussa 2020 ottamassa varttimailiajan, meillä oli jo ollut puhetta Villen kanssa, että otettaisiin siitä vähän lisää tehoa irti, mutta päätimme kuitenkin kokeilla ensin sitä vanhalla koneella varttimaililla. Ei siinä mennyt kahta viikkoa, kun se oli myyty.” Uuden moottorin aihioksi tuli ’69-mallinen samantyyppinen Windsor kuin aiemmin, mutta tällä kertaa kampuraksi tuli neljän tuuman iskuinen Scatin takomalli. Se oli joulukuuta, kun vanha moottori lähti irti, ja fiksailin sen päällisin puolin ja myin sen sitten sellaisenaan pois. Ajaksi tuli 14,75 ja loppunopeudeksi 155 km/h vanhoilla kumeilla sutien
Retroradio asennettiin alkuperäiselle paikalle. Siitä se sitten vähän niin kuin vitsillä lähti, että pitäiskö tehdä tuosta Mustangista, ja ehdotin sitä sitten säveltäjä Kai Kalteiselle ja sanoittaja Tapani Juutiselle, että mitä jos tekisi siitä sellaisen. Akuksi tuli Optiman Red Top.” Sisustaa Pekka päivitti vaihtamalla penkit Scatin sporttisempiin. Edessä 10 ja takana peräti 12 tuumaa leveillä vanteilla saatiin pyöränkaaret nätisti täyteen, ja kasvattamalla halkaisijaa kolmella tuumalla saatiin koko auton ilme uudistumaan. tasapainotettiin ja maalattiin siellä uudelleen, se oli ihan vimpan päälle. Niin mairea hymy on miehellä ajaessa, että kärpäsiä olisi suu täynnä, jos ei olisi tuulilasia”, Pekka kuittaa virnistäen. Alkuperäisen radion paikalla on erehdyttävästi samannäköinen nykyaikainen Retrosoundin soitin. ”Kun rakensimme tuota autoa, niin Jaatisen Matti tuumasi, että sun pitäisi tehdä joskus joku autoaiheinen biisi. Jaatisen Matti oli isona apuna tekemässä tuohon noita pohjan hitsaustöitä. Mähän maalasin konehuoneen uudelleen tietysti samalla. ”Sain nuo Toyotan alla olleet Workin hankittua Thusbergin Junnulta. Taka-akselille jouduin hankkimaan myös spacerit, jotka olivat hämmästyksekseni tarkoitettu Teslaan, siinä on sama jako, eli annos nykypäivää tuli siinäkin! Ulkoasua ei olekaan vanteiden lisäksi muutettu muuten kuin vaihtamalla bensatankinkorkki GT-malliseen ja uuden moottorin myötä scooppi jouduttiin vaihtamaan isompaan Boss-tyyppiseen.” Windsorin Herttuan käsissä syntyneen 408padan myötä myös voimaa riittää, 552 hevosvoimaa ja muhkea 750 newtonmetrin vääntö on herkullinen yhdistelmä kepeään pikkuponiin. Pakosarjat ovat handmade by Luisu. Akku siirrettiin taakse, ja sieltä vedettiin johdotukset kunnon päävirtakaapelilla pääkytkimelle, joka pysäyttää myös laturin virrat. Luisu teki ne itse, kun tuon koronan takia ei saatu oikein järkevällä aikataululla niitä hankittua mistään. ”Talven aikana autoon tehtiin uudet sähköt, Mika Sahramo modernisoi ne eurotyyppiseksi kokonaisuudeksi ja vanhat jännitteensäätimet ovat nyt koristeena hyllyssä. Musiikkimiehenä Pekka on asentanut autoon tietysti myös stereot. Edessä oli liian pienet keskireiät, joten ne jouduttiin porauttamaan Autotekillä suuremmiksi. ”Mähän putsasin koko lattian yltä päältä, ja tilasin Niemensivulta korjauspellit, jotka menivät vähän tulipellin puolellekin. diskantit ja keskiäänet, mutta siihen on tulossa vielä pientä päivitystä auton henkeen sopivaksi”, mies selittää. Siihen tuli myös rungonyhdistäjäpalkit, jotka tilasin Jenkeistä ja hitsailin itse paikalleen. Kaiuttimet oli jo joskus 2000-luvulla päivitetty, siellä on erilliset 19 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Kun otettiin vanha moottori pois, ja piti tehdä tilaa uusille pakosarjoille, tolppien kohta leveni varmaan 70 milliä. Luisuhan teki jo aiemmin tuohon tuon rosteriputkiston, jonka läpät saa ohjaamosta auki.” Ulkoisesti nykyaikaan. ”Liimarenkaat löytyvät jo hallista, että kunhan ne saa vanteille, niin pääsee kokeilemaan, miten se kulkee. Moottori vääntää tuimasti jo keskialueella, eikä sitä tarvitse kierrättää yli 6500:n. Juuri ennen kuvauksia oli Mustangin ulkoasun päivittämisen vuoro, ja tietenkin auton historiaa kunnioittaen. Viime keväänä se sitten äänitettiinkin.” Kappaleen nimeksi tuli, mitäpä muutakaan, kuin ”Mustang 66”. Konsoliin tuli öljynpainevesija seossuhdemittarit, ja SCS Super Cheetah -shifteri, jolla käsketään manuaalitoimista C4:sta. ”Kun ne saatiin paikalleen, niin tehtiin niiden väliin sopiva keskikonsoli. Hattuhyllyä koristaa vaihtuva levykokoelma. Kun sitten otin ensimmäistä kertaa pois lattiamaton, niin huomasin, että ei helvetti, siitähän paistaa apukuskin kaukalosta maa läpi”, Pekka huokailee. Nyt rungon jäykistysten ja muiden pikku parannusten myötä se on tosi hyvä ajaa, ja uuden tekniikan myötä tietää niskatukienkin merkityksen. Pinnapultit olivat myös Toyotassa olleet ohuemmat, joten jouduin poraamaan niiden reiät isommiksi. Taka-akselille hankin Caltracksit ja samalla akku siirrettiin taakse, samoin bensapumppu siirrettiin konttiin ja bensalinja tehtiin uusiksi. Ei siinä sitten mennyt kuin pari viikkoa, kun tuli sellainen biisi, että alahan Pekka laulaa. Sinne tuli happopohjamaalit ja kiveniskumassat, ja lopuksi lattia vaimennettiin STP:n Gold-matolla
Voimansiirto: Timo Suojasen tekemä C4-automaatti, manuaalikoneisto käännetyllä kaaviolla ja transbrakella, B&M Holeshot 3200 Stall Speedin turbiini, Ko-Metin tekemä kardaani, ’67-up 8" perä Yukon DuraGrip -lukolla ja 3,25:1 välityksellä. Pakosarjat ovat Luisun käsialaa. Tehokkaiden Windsorien rakentajana hyvin tunnettu Ville Sievers teki Pekan Mustangiin nöyrästi vääntävän 408 strokerin, josta mitattiin vapaastihengittävänä yli 550 hevosvoimaa. Moottori: 408 cid Windsor SB V8 (’69 Mustangin 351W), lohko lipeäpesty ja sylinteriseinät mitattu ultraäänellä, porattu .030 ylikokoon ja stressihoonattu molyrenkaille, dekattu nollaan, Scatin stroker-kitti 4.00-iskuisella takokampiakselilla, H-profiilikiertokangilla ja ohuilla molyrenkailla varustetuilla takomännillä, AFR 185 cc CNC-portatut alukannet rullakeinuilla, Comp Camsin hydraulinen rullanokka (232/240 astetta, nosto hiukan alle .600"), Edelbrock Performer RPM AirGap -imusarja, K&N:n ilmansuodatin, Holley Street Avenger 870 cfm kaasutin, Edelbrockin pa-pumppu, MSD:n billet-jakaja, MSD 6 AL -sytytysboksi, ATI Super Damper, Milodonin öljypohja, Luisun rosteripakosarjat, Luisun tekemä 2,5" rosteriputkisto alipainetoimisilla cut-outeilla, iso alumiinisyylari. Faktat Ford Mustang HT ’66 Omistaja: Pekka Havantola, 45 Paikka: Vihti. Sisusta: Puuratti, Scat ProCar XL -penkit, SCS Super Cheetah -shifteri, Auto Meterin Sport Comp -sarjan lisämittarit. Teho: 552 hv, vääntö 750 Nm. Alusta: Jäykemmät etujouset, rungonyhdistäjät, Cal-Tracksit takaakselilla. Liimarenkaat löytyvät jo hallista, että kunhan ne saa vanteille, niin pääsee kokeilemaan, miten se kulkee.” Laulumiehenä tunnettu Pekka on niin tykästynyt korskeaan ratsuunsa, että levytti siitä kertovan kappaleenkin. Vanteet: Work VSXX 18x10" ja 18x12". Renkaat: Pirelli PZero 235/40 R18 ja 295/35 R18. Kiitos: Ville Sievers, Mika Sahramo, Matti Jaatinen. Jarrut: Levyjarrut edessä, 10" rummut takana, tehostin. Kori: Boss-tyyppinen scooppi konepellissä, Shelby-levikkeet takapyöränkaarissa, Simo Riikosen vuonna 1981 tekemä Murano-helmiäismaalaus, GT-mallin bensatankinkorkki. 20 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Ford Mustang HT ’66. AFR-alukansilla varustetun moottorin alakerrasta löytyy Scatiä ja venttiileiden nousua säätelee Comp Camsin korkeanostoinen hydraulinen rullanokka
Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. ??. . ??. ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. . ??. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. ??. USA-CARS .fi Puh. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 New old Stuff is coming! Call 040 5610 703 www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustukseen ja keräilyyn! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. ??. ??. 9-17. ??. ??. .
Se raita oli sellainen vaihtuvavärinen, ja se herätti sokeritehtaalla niin paljon huomiota, että monet kyselivät, että koska se auto tulee taas käymään.” Simo Riikonen Simo Riikonen 22 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Harrastuksesta työksi. Auto oli ensimmäinen sana, äiti ei ollut vielä toinenkaan. Maalasin sen kokonaan yli, ja kysyin, että saanko kokeilla siihen raitaa. Yli 1000 autoa erikoismaalanneen hitsipillin varresta maaliruiskun kahvaan kulkeutuneen miehen pitkä ura onkin ehdottomasti vertaansa vailla, ja vaikkei mestari Parkinsonin taudiltaan enää maalaamaan kykenekään, vetää Riikosen kynäruiskutaide tuvan täyteen yleisöä, missä ikinä sitä esillä onkin. ”Vanhemmat sanoi, että olen ensin oppinut piirtämään, sitten puhumaan ja sitten kävelemään. Sen muistan, että asuimme aika pienessä mökissä, jossa olin piirtänyt autonkuvia pitkin seinän tapettia. No, joskus 50-luvun lopulla sain joltain sukulaiselta amerikkalaisia autolehtiä, joissa näin liekkimaalattuja autoja, ja ne liekit paloi mun sydämeen. Sitten mopoikäisenä maalasin vuoden vanhan moponi uudelleen, ja aloin maalata niitä kavereillekin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Simo Riikosen albumit ”E n tiedä”, Simo Riikonen naurahtaa kysyttäessä, mistä tämä maalaustouhu oikein sai alkunsa. Ne oli sellaisia vähän Kuplan näköisiä, piirsin niihin aina ihmisen naamankuvan kylkeen, ja mulle sanottiin, että Simo, autoihin ei saa piirrellä”, hän jatkaa naurahtaen. Siitä tuli yksivärinen, mutta se oli ensimmäinen auto, jonka maalasin.” Siitä se lähti, ja seuraavaksi Simo alkoi maalailla tuttaviensa autoihin ralliraitoja. ”Kaikki kiellettyhän on aina kivaa. Jos 1980-luvulla Suomessa kysyi, kuka on Suomen paras automaalari, tuli vastaukseksi poikkeuksetta Simo Riikonen. ”Ensimmäisen kuorma-auton maalasin vuonna 1969. 16-vuotiaana maalasin ensimmäisen auton, isäni Opel piti maalata uudelleen, kun etulokasuoja oli vaihdettu. Siihen tulikin sellainen raita, joka alkoi alhaalta ja nousi ylös kiertäen hytin ympäri
Selivaaran Antti lakkasi valtaosan maalaamistani autoista vuosikaudet.” ”Oli minulla omiakin harrasteautoja, 16 kappaletta parhaimmillaan, ja niillä ajeltiin kavereiden kanssa. ”Minulla oli metallipaja, ja alkuun tein itse autoihin peltisepäntöitäkin. Toisella kertaa auto sai pintaansa komean E.T. ”70-luvun alussa aloitin kynäruiskumaalauksen, ja alkuun kun tehtiin keinohartsimaalilla, niin niitä piti kuivattaa useammasta päivästä viikkoon. Tämä Scania oli vaihtuvavärisine raitoineen ensimmäinen Simon erikoismaalaama auto. Hitsipillistä kynäruiskuun. ”Eräänkin kerran Vauhdin Maailmasta soitettiin, että haluaisivat tehdä minusta jutun, ja minä vastasin, ettei minulla ole nyt täällä mitään esiteltävää. Auto joutui kuitenkin kolariin pian maalauksen jälkeen, joten koko homma meni uusiksi. Yksi Bedfordeista räjäytettiinkin eräässä porilaisen Visa Mäkisen elokuvista, joissa kaikissa Simo oli jotenkin mukana. Esittelin ne tehtaallekin, jossa minut tyrmättiin, mutta muutaman kuukauden päästä Standox esitteli maailmanlaajuisen sensaation, jonka avulla pystyi maalaamaan kahdeksankin raitaa yhden vuorokauden sisällä”, Riikonen kertoo. Akryyleillä pystyi sitten maalaamaan jo seuraavana päivänä päälle, kaksikerrosvärejä taas useampia raitoja jo samana päivänä. ”Alkuun tein pohjat ja maalasin koko autot itse, sitten kun sitä volyymiä tuli, niin mulla oli useita paikkoja, joissa tehtiin ne pohjamaalaukset, ja minä tein vain kuvia. 23 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Työautoina mulla oli yhdeksän eri Bedfordia, kun ne olivat jenkkiauton näköisiä ja halpoja ostaa. Mustangina tunnetun Antti Salon Mustangin Simo maalasi alun perin villin lännen teemaan. Pettereitä Simolla oli työautoina kaikkiaan yhdeksän, ja ne kaikki maalattiin useampaan kertaan. Sittemmin Hannikaisen Sepe teki minulle niitä paljon.” Simon varhaisia erikoismaalauksia edustaa myös porilaisen Jukka Kasken Challenger, joka on kuin ihmeen kaupalla säilynyt samassa kuosissa näihin päiviin saakka. E.T. -aiheisen maalauksen, jonka ansiosta tulikin hyvin tunnetuksi. Kaikki ne maalasin kolmeen-neljään kertaan”, Simo muistelee. Nehän tulivat alkuun vain metalliväreihin, mutta kehitin sitten perusväreistäkin sellaiset versiot. Kun välttämättä halusivat tehdä sen jutun, niin lopulta edellispäivänä hioin yhden Petterin toisen kyljen puhtaaksi ja maalailin siihen jotain kuvauksia varten.” Vielä 1970-luvulla Simo teki päivätöikseen hitsaushommia öljynporauslautoilla, maalaukset olivat sivuhommaa
Sama auto maalattiin uudelleen Markku Rusasella ollessaan. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Harrastuksesta työksi. Raskaasta kalustosta Riikosen erikoismaalausura alkoi, ja sitä mukaa kun hänen taitonsa tulivat laajemmalti tunnetuksi, veivät kuorma-autot ajan yhä tiukemmin. Mustangin uudemmasta maalauksesta lähtien en käyttänyt maalauksissa enää sapluunoita juurikaan. Tämän lehden kantta koristavaan Mustangiin Simo maalasi raidat ensimmäistä kertaa jo vuonna 1976 auton ollessa vielä vaaleankeltainen. ”MAN valittiin Vuoden kuorma-autoksi Euroopassa ja ne halusivat, että siitä tulee Golden Truck. Mustang, Warrick-Camaro ja Cobra Jet Mustang. E.T. Se oli ihan, että haloo, haloo, onko sulla muita hyviä ideoita. Motiiveja ja jujumaalauksia. Jostain ne oli kuulleet, että Suomessa on sellainen kaveri, joka osaisi sen tehdä. 1980-1981 siihen tuli sitten ne Shelbyn levikkeet, ja se maalattiin uudelleen. Se ensimmäinen lännenaiheinen maalaus ei ehtinyt olla montaa päivää valmiina, kun auto lähti vesiliirtoon menomatkalla FHRA:n näyttelyyn, ja päätyi katolleen. Kai ne meinasi, että laittaisi lehtikultaa, mutta totesin, etten minä sellaisia ala tekemään. Sieltä soitettiin sitten ja kysyttiin, että saisiko siihen pintaan oikeaa kultaa jollain tavalla. Mustangin omisti silloin Salon Antti, jolle olin jo aiemmin maalannut helmiäisvalkoisen RS2000 Escortin. Tarkemmin katsoessa kävi ilmi, että sillä samalla sapluunalla tehtyjä virheellisiä tekstejä oli ympäri auton, joten koko homma meni uusiksi”, Simo kertoo kertaantuneelle virheelleen nauraen. Maalatessa minulla oli aina vasen käsi ruiskutelineenä, mulla oli parhaimmillaan neljä pikku ruiskua vasemmassa kädessä. Simo maalasikin palkittuja rekkoja valtaisan määrän, aina 2000-luvulle saakka. ”Mustangia maalattiin sitten sitä mukaa, kun Antti teki töitä ja sai rahaa. ”E.T. Tällä kertaa vihreä sai kaverikseen kullankeltaisen, ja tässä kuosissaan Cobra Jet muistetaan parhaiten. Esittelin itseni, ja kysyin, että saisiko 24 karaatin kultaa jauhettua sellaiseksi pölyksi, että sen voi ruiskuttaa auton pintaan. Raidat tehtiin ihan samanlaiset, mutta Muranon helmiäisillä, kun ne alkuperäiset oli maalattu ihan tavallisilla maaleilla”, Simo muistelee tämän numeron kantta koristavan Mustangin maalausta. Cobra Jet oli muuten sekin päin pylvästä ajettu ja juuri korjattu, kun se tuli meille. Mä sekoitin candyä ja helmiäistä ja kullanväriä, ja kyllä siitä aika kullanvärinen sitten tulikin. Vastasin, että ei se ole ongelma, mutta jos sen saa jauhettua sellaiseksi pölyksi, niin annan tehtaanjohtajalle tämän numeron.” Saihan sen, ja pian Simolla oli käsissään purkillinen jauhettua jalometallia. Soitin sitten yhtenä päivänä Outokumpuun, että myydäänkö teillä kultaa. ”Muuten henkilöautoista on jäänyt erityisesti mieleen E.T. Siihen aikaan leikattiin sapluunat vielä käsin, ja konepellin scoopin kylkien RS2000-tekstejä väänsin varmaan kaksi viikkoa. Ihmettelin, että mitä, ja tyttö sitten totesi, että tuossa mallinumerossa on neljä nollaa. Maisemien ohella Simon sydäntä olivat aina lähellä ihmisfiguurit sekä eläimet, joiden maalaamisessa miehestä tulikin virtuoosi. ”ODA maalattiin ensimmäisen kerran kai 1976, silloin se oli väriltään keltainen. Siitä piti tulla sitten mahdollisimman kullanvärinen. Auto on nykyisin alkuperäiskuntoon entisöitynä Kouvolassa Kari Sydänmaanlakalla. Seuraavaksi kaveri kysyi, että onko sulla mitään tietoa, paljonko kulta maksaa, se on 97 000 markkaa kilolta. Ensimmäisen kerran se maalattiin Jari Jukaraiselle, sitten myöhemmin maalasin sen uudestaan Rusasen Markulle.” Kultainen kuorma-auto. Jari Jukaraisen Mustang Grandeen Simo taiteili vihreän Cobra Jet -aiheisen flake-maalauksen punaisin raidoin. Siinä auton ollessa sitten trailerilla joku raumalainen tyttö tuli kysymään, että onko siinä konepellissä kaikki oikein. Yksi erikoisimmista hänelle tulleista projekteista oli kuitenkin autotehtaalle maalattu kultainen kuorma-auto. Teemoja oli monenlaisia, ja yleensä Simo oli itse mukana niitä suunnittelemassa. Yhteen autoon maalasin aaltokuvioita kahdella kädellä niin, että toisessa kädessä oli tummansininen ja toisessa valkoinen ruisku”, Riikonen selittää
Ristimaan Zorro edustaa Simon tuoreemman pään rekkamaalauksia, ja sen maalaukset hän taiteili yhdessä nuoremman kynäruiskumestarin, Perttu Papusen kanssa. Yksi erikoisimmista rekkamaalausprojekteista oli uuden MAN:in maalaaminen mahdollisimman kullanväriseksi. ”Erikoinen episodi siinä oli se, että sieltä pyydettiin minua kuvaamaan auto sellaisella taustalla, jossa olisi jääkarhuja. ”Helikopteria en ole koskaan maalannut. No, autohan ajettiin sitten Norjaan kuvattavaksi, ja niin kultainen kuorma-auto saatiin kuin saatiinkin kuvattua lumisissa maisemissa. ”Siitä on nyt 10 vuotta, kun lopetin maalaamiset. Parin vuoden päästä sain sitten tuttavaltani puhelun, että auto oli kolaroitu, ja sitä pitäisi paikkamaalata. ”Olen jo moneen kertaan sanonut, että kyllä ne mun näyttelyt on pidetty, ei niissä ole mitään uutta nähtävää, mutta niin ne vain näyttävät väkeä kiinnostavan”, mies toteaa vaatimattomasti ja summaa sitten perään: ”Ei mulla mitään suunnitelmaa ole näihin hommiin ollut, eikä mulla vieläkään ole tiedossa, mikä musta isona tulee.” Automaalausten lomassa Simo maalasi myös melkoisen sarjan autourheilun mestareita esittäviä tauluja, joista liian varhain kilpurinsa ratin takana menehtynyttä Ayrton Sennaa esittävä kuva päätyi Sennan vanhemmille Brasiliaan, ja koristaa tätä nykyä Ayrton Senna -museota. Maalaukseen käytettiin kilon verran aitoa kultaa jauhettuna. Se oli sellaista tummaa, vähän kahvin näköistä jauhoa. Simon taidetta on ollut esillä myös useammassa näyttelyssä, viimeksi marraskuussa Nakkilan Verstaalla, ja noiden näyttelyiden suosio on hämmästyttänyt suuresti myös mestaria itseään. 25 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Katsoin ikkunasta ulos, että ei täällä ole yhtään jääkarhua paikalla, eihän täällä silloin toukokuussa ollut luntakaan”, Simo kertoo nauraen. Nukalan ”Royal King” oli varmasti yksi 1980-luvun palkituimpia kotimaisia rekkoja. Mulla oli käytössä yläsäiliöruiskuja, jotka menivät heti tukkoon. Sehän oli sitten paljon halvempi kuin se Volvo. Ahkerana maalarina Simo ei malttanut koskaan keskittyä vain autojen maalaamiseen, vaan on maalannut kaikenlaista iltapuvusta seinämaalauksiin. Käytännössähän siitä pölisi 60 prosenttia lattialle. Kahden maalauksesta kyllä sovittiin, mutta kumpikaan ei koskaan toteutunut”, hän miettii ääneen. Simolla oli myös tapana kuvata itse valmiit autot, ja niinpä häntä pyydettiin kuvaamaan myös Golden Truck tehtaalle. Ristimaalle Simo maalasi myös Discovery-yhdistelmän Lapin Kulta -mainoksineen. Sillä kertaa vaimoni totesi, että hän siivoaa mielellään tämän lattian”, Riikonen selittää nauraen. Kyllä se oli kuin olisi viety elämä pois. ”Sitä kultaahan tuli kilosta alle desilitran verran, kulta on 19 kertaa painavampaa kuin vesi. No, se sairaus lopetti sen sitten samoihin aikoihin joka tapauksessa. Parkinsonin tauti tuli, ja vasta viime kesänä opin kirjoittamaan taas nimeni oikealla kädellä”, nyt 73-vuotias Riikonen kertoo. ”Se kiersi sittemmin kaksi vuotta Eurooppaa hiekkakuorman kanssa ihan täyteen kuormattuna. Aiheena olivat balettitanssijat. Siinä olikin sitten erikoinen puhelu saksalaiselle vakuutusyhtiölle, että pitäisi saada aitoa kultaa paikkamaalausta varten…” Toista tuhatta erikoismaalausta takana. Alahärmäläiselle Mikko Nukalalle Simo maalasi myös ”Lila Madonna” -nimen saaneen Scanian vuonna 1983. Olisi pitänyt olla semmoinen sekoittava ruisku, mutta kun ei ollut, niin jouduin vetämään sen vanhanaikaisella alasäiliöruiskulla kättä koko ajan ravistaen. Autolla voitettiin kahteen kertaan arvostettu Nordic Trophy Ruotsissa. Yli 1 000 autoa on tullut maalattua, ja 2000-luvun puolella maalailimme nuoremman maalaritaiturin, Papusen Pertun kanssa useampia autoja yhdessäkin.” Viimeinen Simon erikoismaalaama auto oli Nissan Navara, johon hän maalasi sudenkuvat kylkiin. ”Sanoin, että sitten kun vesivärit tulee, niin minä lopetan. Komean candy-helmiäismaalauksen ornamentit paljastuivat kunnolla vasta auringonpaisteessa, jossa ne saivat kultaisen värin. Aikanaan se päätyi myyntiin Saksassa, ja sen osti kaveri, joka alkuaan meni sinne nokkamallin Volvoa ostamaan, ja näki sattumalta tämän Golden Truckin
26 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Surffihenkisesti varustellun shop truckin paahtunut pinta kätkee sisäänsä täydellisesti läpikäydyn tekniikan. PatinaApachen luontainen elinympäristö olisi aurinkoinen Baja California, mutta nykyään se etsii täydellistä aaltoa villistä Pohjolasta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 27 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Chevrolet Apache 3200 ’59
Kiistatonta faktaa on kuitenkin se, että kesäkuussa 2008 suomalainen Yrjö Bremer osti Apachen itselleen San Carlosissa, Kaliforniassa asuneelta Ray Adamsilta ja toi sen Suomeen. Onnistuneita kauppoja juhlittiin myöhemmin Venice Beachillä, jossa autolle annettiin nimeksi Hobo Mojo – olihan siinä sellaista kulkurin karismaa. Uusi mittaristo poimittiin kehyksineen kaikkineen Auto Meterin valikoimasta. Rattiin kiinnitetty vanha urakkanuppi on eBay-löytö, joka helpottaa huomattavasti nurkissa pyörittelyä. Elämänsä tunnossa parikymppiset nuoret miehet alkoivat haaveilla oman surffikaupan perustamisesta ja vähitellen ideat kiteytyivät suunnitelmaksi. Rayn yhteys edellä mainittuihin Ramiroon ja Arturoon on kuitenkin vielä hämärän peitossa. Kun vedin kojelaudan nupeista auki ohjaamon ilmanvaihdon avaavat räppänät, en nähnyt hetkeen eteeni. Edellä kirjoitettu historia saattaa olla osittain allekirjoittaneen mielikuvitusta, mutta toisaalta kukaan ei ole onnistunut todistamaan sen paikkansapitämättömyyttäkään. Ohjaamon täytti ilmavirran liikkeelle laittama pöly ja kuivuneiden puunlehtien silppu, joka linjoihin oli vuosikymmenten aikana kertynyt. Pian myös toinen asia johti kolmanteen, sillä veljekset totesivat tarvitsevansa lautojen ja pyörien kuljetukseen riittävän kapasiteetin omaavan ajokin. Kahdeksaa vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2016, hain auton itselleni Vaasasta isän ja pojan yhteisestä harrastetallista. E lettiin 1960-luvun puoliväliä Baja Californiassa, Meksikon pohjoisimmassa osavaltiossa, tarkemmin sanottuna sen pääkaupungissa Mexicalissa, kun veljekset Ramiro ja Arturo Rubio palasivat kotikulmilleen yhdeltä monista road tripeistään Playas de Tijuanaan. Yksi asia johti toiseen ja pian kaupungin länsilaitamille avautui Rubioiden oma Mexicali Surf Shop, jossa myytiin ja vuokrattiin lautoja sekä beach cruiser -polkupyöriä Baja Malibun sekä Rosarito Beachin aaltojen houkuttelemille rantaturisteille. Omistajanvaihdoksen myötä vanhus pääsi välittömästi reissaamisen makuun, sillä toin auton kotiini Klaukkalaan ajamalla. Matkaa kertyi reilut 450 kilometriä, sillä luottamukseni autoon oli niin kova, että olin varannut samalle reissulle työkeikan, joka muodosti matkaan ylimääräisen mutkan. Säästöt riittivät nipin napin, ja kaupoista heitettiin asiallisesti kauluspaitaan ja kravattiin pukeutuneen myyjän sekä surffipummeja muistuttavien nuorukaisten välillä huolettomat ylävitoset. Vaikka putiikki oli pieni, nielaisi sen alullepano molempien veljesten vähäiset säästöt, joten uudesta shop truckista ei tarvinnut unelmoidakaan. Päävirtakatkaisimena toimii Flying Choppersin valmistama Bitch Switch. Koska polttoainemittari ei toiminut ja olin täydellisen tietämätön auton kulutustottumuksista, pidin matkan varrella useita tankkaustaukoja saaden samalla säälinsekaisia katseita ihmisiltä, jotka ajavat tämän vuosituhannen autoilla ja pysähtyvät täyden palvelun liikenneasemille yhden pysähdyksen taktiikalla. 28 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Chevrolet Apache 3200 ’59. Veljeksiä ei pysäyttänyt mikään. Noilla reissuillaan miehet olivat hoksanneet käytettyjen hyötyautojen kaupan vaikuttavan Yhdysvaltain puolella huomattavasti houkuttelevammalta, kuin kotona Meksikossa. Lunastettu luottamus. El Segundossa vedettiin vesiperä, mutta Comptonin länsilaidalla tärppäsi. Interstate 110:n varrella, Pacific Coast Highwayn ja Harbor Freewayn kulmalla sijainneella Chevydiilerillä, Gledhill Chevroletilla, oli vaihtoautojen myyntirivistössään vaaleanvihreä pitkälavainen ’59 Apache, johon molemmat veljekset ihastuivat ensisilmäyksellä. Los Angeles sijaitsi vain noin neljän tunnin automatkan päässä Ramiron ja Arturon kotoa, joten myös sikäläiset rannat, erityisesti Redondo ja Venice olivat tulleet heille tutuiksi. Sen aktiivivuodet Redwood Cityssä sijainneella Alan Steel and Supply Companylla olivat olleet kuluttavia, mikä näkyi sen pinnassa, mutta vastaavasti myös hinnassa. Reissu taittui paahtavassa helteessä ilman minkään sortin tehostimia, mikä takasi lämpimän tunnelman. Seuraavalle matkalle pakattiinkin lautojen lisäksi kaikki liikenevä käteinen ja lähdettiin kiertelemään rantojen lisäksi myös autokauppoja. Yöt olivat olleet pitkiä ja aallot täydellisiä. Alkuperäinen matkalaukkukuutonen oli vaihtunut jossain vaiheessa urheilullisempaan 327:aan, mutta vaihteisto oli edelleen alkuperäinen nelivaihteinen manuaali, joka vaihtoi kyllä työvuodet huomioiden ihan kohtuullisesti, kunhan ei välittänyt ylimääräisistä rutinoista
Ennen sen asennusta lattia ja takaseinä vuorattiin Ground Zeron vaimennusmatolla. Takarungon notchaus ja bensatankin sijoittaminen lavan alle näet vaativat hiukan lisätilaa. Uusi kardaani teetettiin mittojen mukaan ja taka-akseli adoptoitiin ’89 Camarosta rumpujarruineen kaikkineen. Maavaraa oli enemmän kuin sopivasti, tarkemmin sanottuna noin 20 senttiä liikaa. 29 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Tässä tapauksessa sitä oli omaan makuuni juuri sopivasti. Viimeisimpiä Jannen suorittamia operaatioita oli lavan pohjan korottamista varten rakennettu uusi apurunko, joka nosti lavalaudoituksen kymmenisen senttiä alkuperäistä ylemmäksi. Autolle oli selvästikin tehtävä yhtä sun toista ennen kuin siitä tuli unelmieni avolava, mutta heti kärkeen päätin, ettei kauniisti patinoituneeseen maalipintaan kosketa. Ylimääräisiä reikiä kun oli kaiken kaikkiaan yli viisikymmentä. Perä jätettiin kuitenkin hieman keulaa ylemmäksi, jotta saavutettiin sopiva nostalginen etunoja, niin sanottu California Rake. Janne korjasi myös korin ruostevauriot, joita oli lähinnä etulokasuojien takareunoissa, ovien alareunoissa sekä hytin takakulmissa. Saatuaan eturungon modernisoitua, Janne notchasi runkopalkkeja taka-akselin kohdalta viitisentoista senttiä, jotta myös perä saatiin laskemaan halutulle tasolle. Onnistuneita kauppoja juhlittiin myöhemmin Venice Beachillä, jossa autolle annettiin nimeksi Hobo Mojo – olihan siinä sellaista kulkurin karismaa. Niin pellin alla ollut 327 kuin nelivaihteinen manuaalikin oli ajettu hyvin lähelle elinkaarensa päätä, joten ne korvattiin tehdasuudella Chevroletin pikkulohkolla sekä läpikäydyllä TH700R4-laatikolla. Alkuperäinen tankinkorkin paikka kuskin puolen oven takaa hitsattiin umpeen ja tankki siirrettiin penkin selkänojan takaa runkoaisojen väliin mahdollisimman taakse. Vuosien tuoma luonne. Peten käsialaa ovat myös kylkien logot sekä hansikaslokeron kanteen maalattu nimi. Tässä kohtaa kuvioihin astui Sipoossa toimivan Janne’s Garagen Janne Mäkinen, joka otti Apachen muutostyöt tehtäväkseen. Sisusta verhoiltiin ruosteensävyisellä keinonahalla ja meksikovilteillä, jotka pohjustettiin ensin tukikankaalla. Joillekin ruostunut patinapinta on kauhistus, mutta minulle se merkkaa vuosien aikana kertynyttä luonnetta. Siitä päästiin eroon korvaamalla alkuperäinen etuakselisto Heidtsin valmistamalla Mustang II -eturungolla, joka toi sopivan matalan ajokorkeuden lisäksi mukanaan myös tehostetun hammastankoohjauksen sekä levyjarrut. Uuden laudoituksen ja lavan korotusreunat nikkaroin liki sata vuotta palvelleista lattialankuista, joissa oli kolhuineen ja kulumineen samaa karismaa kuin auton ulkokuoressa. Konehuone päätettiin siistiä kaikesta ylimääräisestä ja silotella samalla tulipelti, mikä osoittautuikin yllättävän isoksi projektiksi. Moottoritila maalattiin valkoiseksi samoin kuin auton pohjakin, minkä jälkeen taiteilija Pete Pihlajamaa koristeli tulipellin maalaamalla siihen siveltimellä auton nimen. Kojelaudan samoin kuin konehuoneen ja swamp coolerinkin tekstit sekä ovien logot ovat Pete Pihlajamaan käsialaa. Tällä saatiin oikaistua hiukan keulapainotteista painojakaumaa ja poistettua polttoaineen käry kabiinista. Kaikki vanhat sähköt purettiin pois ja uudet vedettiin Vintage Motorsilta hankitulla E-Z Wiringin johtosarjalla. Verhoilutyöt teki klaukkalalainen Verhoomo Salo, joka valmisti myös uuden lattiamaton metritavarasta. Kaikki paikkaukset tehtiin alkuperäistä patinapintaa kunnioittaen ja uudet peltipaikat häivytin omassa tallissani näkymättömiin maalaamalla ja patinoimalla ne vanhan ja kuluneen näköisiksi. Alta pilkistää uusi lämmityslaite, jonka edessä on Janne's Garagen valmistama, louversein varustettu ja tyyliin sopivasti vanhennettu peitelevy
Koristelut suoritti Pete maalattuani coolerin ensin auton väreihin. Surffilaudan kuljetukseen sopivan kattotelineen aihion löysin Tori.fi-sivustolta kahdellakympillä. Pieni, mutta tärkeä yksityiskohta ovat nahasta valmistetut kiinnitysremmit niin surffilaudalle, kylmälaukulle kuin fillarillekin. Kyseisen laitteen viilentämisteho perustuu siihen, että se täytetään kylmällä vedellä, joka imeytyy säiliön sisällä olevaan lastuvillaiseen lieriöön, jonka läpi ilma puolestaan ohjautuu sisälle. Rekvisiitaksi he halusivat paikalle Apacheni! Lavan työkalulaatikko on Oy Alkoholiliike Ab:n pullojenkuljetuslaatikko, joka löytyi sattumalta juuri oikeanvärisenä. Lopuksi maalasin pyöränkin auton sävyihin. Auton näkyvin varuste lienee lavalla kulkeva Schwinn-polkupyörä, joka on juuri sitä perinteistä mallia, mitä amerikkalaisilla uimarannoilla on kautta aikain nähty. Pari sermiä matkaan ja sirkkeli laulamaan! Autossa piti luonnollisesti olla myös ilmastointilaite, mutta Vintage Airit sun muut vastaavat olivat minulle liian hitekkiä. Miehet kertoivat toisiaan kompaten suurlähetystössä myöhemmin syksyllä järjestettävästä juhlasta, johon oli tulossa esiintymään Beach Boys. Korjasin tilanteen levittämällä telinettä pidemmillä keskiputkilla, mikä synnytti samalla juuri sopivan välitilan surffilaudalle. Sen haalistuneet tekstit maalasi uudelleen sivellintaituri Eero Kumanto. Ensinnäkin autossa oli oltava auringon säteiltä suojaava lippa, joka löytyikin uustuotantona Classic Industriesin valikoimasta. Telineen puurimoja varten etsin sopivaa eksoottista kovapuuta aluksi puusepänliikkeistä, mutta totesin saatavuuden haasteelliseksi ja hinnat varsin koviksi. Ne valmisti mittojeni mukaan Nahka ja Naskalin Katri Peltonen, joka suhtautui myönteisen innokkaasti jopa ideaani valmistaa nahasta kuormaliinat polkupyörän tukevaa kiinnitystä varten. Sen läpi kulkiessaan ilma viilenee ennen ohjautumistaan sisälle. Kun olin lähdössä pois, tuli yksi seurueen jäsenistä esittelemään itsensä Yhdysvaltain suurlähettilään avustajaksi. Oma valintani oli swamp cooler, eli ikkunanpieleen kiinnitettävä säiliö, joka ohjaa ajoviiman ikkunan yläreunasta sisälle. Se maalattiin maskin ja valojen kehysten kanssa sävy sävyyn valkoiseksi ja vanhennettiin asiaankuuluvasti. Huomasin kauempaa ulkomaalaisen seurueen pyörivän innostuneena autoni ympärillä. Muokkasin pyörää melkoisesti mieleisekseni vaihtamalla siihen muun muassa springerikeulan sekä ylärunkoputken alle sijoitetun virtaviivaisen polttoainetankin. Tankkaaminen tapahtuu lavan takareunaan sijoitetusta "Gashole"-korkista, jonka on valmistanut Crafty B. Helteellä säiliön voi täyttää kylmällä vedellä, joka imeytyy säiliön sisällä olevaan lastuvillaiseen lieriöön. Lopulta keksin, että halvimmalla kyseistä materiaalia löytyi Ikeasta terassikalusteiden muodossa. Firestonen valmistama laite löytyi eBayn kautta Saksasta. Varustelukierre. Se oli leveydeltään säädettävä, mutta ilmeisesti tarkoitettu alkujaan euroautoon, sillä se jäi maksimileveydessäänkin auttamatta liian kapeaksi. Lavan astinlaudalle sijoitin vanhan Coca-Cola-kylmälaukun, joka on matkannut rapakon takaa Suomeen Oldstuffverkkokauppaa luotsaavan Janne Pönnin matkassa. Minulla oli mielessä muutamia aivan ehdottomia lisävarusteita, jotka tekivät Apachesta autenttisen oloisen surffikaupan shop truckin. Muovailin tankin mallin uretaanista, minkä pohjalta Janne’s Garage valmisti varsinaisen tankin pellistä. 30 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Chevrolet Apache 3200 ’59. Ilmastointilaitteena toimii Firestonen swamp cooler, joka ohjaa ajoviiman ikkunan yläreunasta sisälle ohjaamoon. Autenttisen ulkoasun ilmeisestä onnistumisesta kertoo tapaus, jota todistin eräänä kauniin kesäisenä perjantai-iltana Stadin cruisingeissa Helsingin Kauppatorilla. Pian hänen imussaan tuli esittäytymään myös itse suurlähettiläs. Niskan punoitusta hillitsemään hankin mallikohtaiset sälekaihtimet Auto Venetian Blindsilta. Sen kansi on tehty samoista vanhoista lattialankuista kuin lavan pohja ja korotuslaidatkin. Tässä Hayride Jamboree -tapahtumaakin järjestävän Jallu Pekkasen maahantuomassa pyörässä on jujuna siihen jo Jenkkilässä asennettu kaksitahtinen apumoottori. Lavan etureunaan pulttasin Oy Alkoholiliike Ab:n vanhasta pullojenkuljetuslaatikosta valmistamani työkalulaatikon sekä Pingel Wheel Chock -pyöränkuljetustelineen
Nahkaiset kuormaliinat ja kiinnitysremmit valmisti Nahka ja Naskali. Jarrut: Edessä 10" levyjarrut, takana ’89 Camaro IROC-Z:n rumpujarrut, jarrupääsylinteri siirretty lattian alle. Sisusta: Ground Zeron vaimennusmatto, meksikovilteistä tehdyt verhoilut, Auto Meterin mittaristo, Lokarin shifteri, Auto Venetian Blindsin sälekaihtimet. Tehdasuusi 350-pikkulohko on varustettu Edelbrockin Performer EPS -imusarjalla ja 650 cfm -kaasuttimella. Lavalla matkaava Schwinn-polkupyörä on perinteinen amerikkalainen rantacruiseri, johon on lisätty bensiinikäyttöinen apumoottori. Vanteet: Wheel Vintiques Smoothies, edessä 15x6", takana 15x7", kromatut Baby Moon -kapselit ja Trim Ringit. Renkaat: Coker Tiren ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla, edessä 215/75 R15, takana 235/75 R15. Korimuutokset: Aurinkolippa, polttoaineen täyttökorkki siirretty lavalle. Moottori: 350 cid V8 crate-moottori, Edelbrock Performer EPS -imusarja, Edelbrock 650 cfm -kaasutin, keraamisesti pinnoitetut pukinsarvipakosarjat, rivoitetut alumiiniventtiilikopat ja ilmanputsarikotelo, EZWiring-sähkösarja. 31 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Faktat Chevrolet Apache 3200 ’59 • Omistaja: Kimmo Janhunen, 45 • Paikka: Klaukkala. Kiitos: Jonna, Jerry & Oliver, Janne’s Garage, Verhoomo Salo, Pete Pihlajamaa Design, Vintage Motors, Nahka ja Naskali, Oldstuff.fi, Rajamäen Metallipinnoite, Roopen Automeikki, US-Parts, Stirwell. Nostalgista ulkonäköä antavat rivoitetut alumiiniventtiilikopat ja ilmanputsarikotelo. Pukinsarvipakosarjat ovat keraamisesti pinnoitetut. Alusta: Heidtsin Mustang II -eturunko, putkitukivarret, hammastanko-ohjaus, C-notchattu takarunko, taka-akseli nostettu lehtijousipakkojen yläpuolelle. Meksikohenkeä löytyy paitsi tulipellin maalauksesta, myös pissapojan säiliöstä. Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto, ’89 Camaro IROC-Z:n taka-akseli lukkoperineen
KUSTOMkommodori 32 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Hudson Commodore ’49. Ruosteiseksi patinoituneenakin se on ylväs kuin kauppalaivaston kapteeni konsanaan, kuten Nurmeksessa asuvan Mikko Saarelaisen karismaattinen, ilmajousin varustettu mild custom osoittaa. Kookas Commodore edustaa Hudsonin malliston prameinta päätä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 33 AMERIKAN RAUTA 2/2022
H udsoneista puhuttaessa kaikille tulee yleensä ensimmäisenä mieleen ”Fabulous Hudson Hornet” – stock car -kisoja 50-luvun alussa dominoinut kilpuri, joka tuli nuoremmillekin harrastajille tutuksi Pixarin Autot-animaatioelokuvien Doc Hudsonina. Mallissa oli mielenkiintoisen epätavallisia tyyliseikkoja, kuten konepelti, joka liukui auetessaan eteenpäin maskin päälle. Muut Hudson Motor Car Companyn mallit ovat jääneet julkisuudessa Hornetin varjoon, vaikka vuodesta 1909 vuoteen 1957 kestäneen tuotannon varrelta löytyy monia massasta erottuvia laitteita. Sen itsekantava step-down-korimalli on sama kuin Hudson Hornetissa, ja yksi kilpailumenestyksen syistä oli juuri auton matala painopiste. Vuonna 1946 markkinoille tuotiin Commodoren toinen sukupolvi, jonka kosmeettisiin muutoksiin kuului muun muassa keskeltä sisäänpäin kääntyvä maski. Tiensä päähän Commodore tuli mallina vuonna 1952. Vuonna 1949 Commodore-mallistoa kasvatettiin entistä kookkaampaan ja luksusmaisempaan suuntaan. Commodore sai alkunsa vuonna 1941 Hudsonin kookkaimpana mallina, ja sitä sai niin neliovisena sedanina kuin kaksiovisena coupena ja convertiblenakin. Suuremmat ulkoasumuutokset koettiin vuonna 1948 esitellyn kolmannen sukupolven myötä. 34 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Hudson Commodore ’49. Muotoilullisesti nämä mallit tunnistaa suhteellisen kulmikkaasta maskista. Näitä erityispiirteitä oli suunnittelemassa Betty Thatcher – maailman ensimmäinen autovalmistajan palkkaama naissuunnittelija
Myös alkuperäinen syylari oli tarvittu johonkin muuhun käyttöön. Fordeista Hudsoniin. Käännekohta Mikon jenkkiautoharrastuksen elinkaarella tapahtui loppukesällä 2019. Kaupat käteltiin syyskuun alussa ja Commodore muutti hänen tallilleen Nurmekseen. Pikku hiljaa kiinnostuksen kohteet muuttuivat myös entistä vanhemmiksi. Mikko Saarelainen muistelee olleensa kiinnostunut vanhoista ajoneuvoista suunnilleen syntymästään saakka. Sen vanavedessä harrastustoiminta jatkui Ford Motor Companyn tuotteilla kaluston päivittyessä ensin ’73 Rancheroon ja sittemmin ’72 Gran Torino Sportiin. Itsekantavan step-down-korirakenteen ansiosta Hudson oli alkuperäisenäkin painopisteeltään huomattavasti aikalaisiaan matalampi. Tuolloin Suonenjoella tuli myyntiin ’49 Hudson Commodore. Aluksi auto oli päätynyt Mäntsälään, mutta kulkeutunut sittemmin mansikkapitäjään. Korin pinta onkin kulunut harvinaisen karismaattisesti, eikä sen hohtoa heikennä edes se, että kuskinpuoleiset ovet samoin kuin pala takakylkeä on vaihdettu jossain vaiheessa erivärisestä autosta. Näkyvin puute autossa oli sen etupuskuri, mutta muilta kromiosiltaan se oli täydellinen. Mielenkiinto muitakin merkkejä kohtaan kuitenkin nosti aika ajoin päätään. Patinan taso on niissä kuitenkin yhtäläinen ja tilkkutäkkimäisyys suorastaan korostaa viehättävää viimeistelemättömyyttä. ”Se oli täysin alkuperäinen, koriltaan todella hyvä ja mikä parasta, todella komeasti patinoitunut”, Mikko kiteyttää auton ostokunnon. Tämä ei kuitenkaan Mikon vauhtia hiljentänyt, sillä hänen visiossaan auto kaipasi joka tapauksessa kokonaan uutta tekniikkaa. Jenkkiautoharrastaminen alkoi hänen kohdallaan parikymmentä vuotta sitten, kun mies hankki ’68 Ford Falconin. Muuten puuttuvat palikat rajoittuivat lähinnä alkuperäiseen 202-kuutiotuumaiseen, eli 3,3-litraiseen suoraan kuutoseen, josta oli kateissa muun muassa laturi ja startti. 35 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Käännekohta Mikon jenkkiautoharrastuksen elinkaarella tapahtui loppukesällä 2019. Fultonin valmistama massiivinen gangsterilippa luo illuusion alkuperäistä matalammasta katosta, vaikka katto onkin ihan originaaleissa mitoissaan. Tuolloin Suonenjoella tuli myyntiin ’49 Hudson Commodore, joka oli uitettu Idahosta Suomeen huhtikuussa 2007
Tekniikkapäivityksen lisäksi Mikon suunnitelmissa oli pudottaa auto entistä lähemmäksi maan kamaraa ja päivittää sen ajo-ominaisuudet samalla lähemmäksi nykypäivää. Akselimuutosten ja ilma-alustan takia jouduin kuitenkin tekemään uusiksi etulattian, takakontin pohjan sekä sisälokasuojat”, Mikko kertoo maavaran minimoimisen edellyttämistä uhrauksista. ”Ovipahvit ovat alkuperäiset”, kehaisi Mikko kuvaushetkellä. Sen ohjausjärjestelmäksi Mikko valitsi Air Lift Performance 3P -setin, jota saa säädettyä kätevästi joko kauko-ohjaimella tai älypuhelimella. Oldsia ja Chevyä. Puuttunut etupuskuri löytyi tamperelaiselta Hudson-harrastajalta, jolla oli ’49 Hudsoneita kaksin kappalein – toinen museorekisteröitynä ja toinen varaosa-autona. 36 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Hudson Commodore ’49. Sisältä auto on jätetty toistaiseksi karun kuluneeseen kuntoon, ja penkit on suojattu niiden päälle viskatuilla meksikovilteillä. Taakse rakennettiin nelilinkkituenta ja ilmajousituksen kokoonpanoa varten löytyi valmis G-koriseen GM-tuotteeseen tarkoitettu sarja. Akselimuutoksen myötä autoon päivittyivät myös G-korisen jarrut, eteen levyt ja taakse rummut. ”Kori oli tarkempienkin tutkailujen jälkeen suorastaan hämmästyttävän hyväkuntoinen ja ruosteeton. Tässä kohtaa kuvioihin astui tekniikanluovuttajaksi hankittu ’80 Oldsmobile Cutlass, josta adoptoitiin molemmat akselistot
Renkaat: Firestonen 6.70–15 ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla. Sisusta: Alkuperäinen, penkkien suojaksi laitettu meksikoviltit. Moottori: Chevroletin 350 cid V8. Vanteiksi hankittiin uustuotantopeltivanteet, jotka ovat joka nurkalla kooltaan 15x5 tuumaa, ja niille Firestonen 6.70–15 rättirenkaat leveillä valkosivuilla. 37 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Yksi Hudsonin sisustuksen erikoispiirteitä on se, että myös kuljettajan puolella on avautuva hansikaslokero mittareiden sijaitessa keskellä. Voimansiirto: TH350-automaattivaihteisto, Oldsin 10-bolt-perä. Alkuperäinen kuutoskone manuaalisine vaihdelaatikkoineen sai väistyä varmatoimisen ja huomattavasti helpommin huollettavan Chevroletin 350-kuutiotuumaisen pikkulohkomoottorin ja TH350-automaattivaihteiston tieltä. Kuluneelle sisustalle Mikko ei ainakaan toistaiseksi tehnyt mitään penkkien päälle heitettyjen meksikovilttien lisäksi. Kustomlinjalla jatkettiin lisäämällä keulalle keltalinssinen sumuvalo ja kuskinpuoleisen A-pilarin juureen hakuvalo. Akselimuutosten ja ilmaalustan takia jouduin kuitenkin tekemään uusiksi etulattian, takakontin pohjan sekä sisälokasuojat. Tämän auton kohdalla tosin voitaneen puhua kilometrien sijaan ilometreistä – niin hauska laite se on. Tilava reissureki on kuljettanut iloisia kyydittäviään jo reilut 9 000 kilometriä ja lisää on luvassa heti, kun kevätaurinko kuivattaa tiet. Vanteet: 15x5" peltivanteet. Fultonin valmistamaa lippaa ei edes yritetty värjätä korin kanssa samaan sävyyn, sillä se sopi sellaisenaan erivärisin koripaneelein korjailtuun kokonaisuuteen. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Uutta, matalampaa olemusta korostaakseen Mikko laittoi hakuun gangsterilipan, jollainen löytyikin lopulta helsinkiläiseltä kanssaharrastajalta. Mikko sai Commodoren ajoon kesäksi 2020, minkä jälkeen sillä on kierretty ahkerasti lähiseudun tapahtumia. Sen jatkeena on TH350automaattivaihteisto. Alusta: ’80 Oldsmobile Cutlassin akselistot, takana nelilinkkituenta, ilmajousitus Air Lift Performance 3P -ohjauksella. Korimuutokset: Etulattia, takakontin pohja ja sisälokasuojat tehty uusiksi akselistomuutosten ja ilmajousituksen vuoksi, Fultonin aurinkolippa. Faktat Hudson Commodore ’49 Mikko Saarelainen, 43 • Paikka: Nurmes. Kori oli hämmästyttävän hyväkuntoinen ja ruosteeton. Alkuperäinen 202-kuutiotuumainen suora kuutoskone on vaihdettu luotettavampaan perustekniikkaan, eli Chevroletin 350-pikkulohkoon
FERRARIN TAPPAJA 38 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Jo ennen sitä Miikalla oli oranssi ykköskorinen, joka tehtiin pinnan alta uusiksi sillä ajatuksella, että saattaa liikennevaloissa rinnalle eksyvä Ferrari-kuski yllättyä – vaikka tie olisi mutkaisempikin. Viime numerossa esiteltiin Miika Liljedahlin LT1-tekniikkainen 2Gen-Camaro. FERRARIN TAPPAJA Chevrolet Camaro RS ’69. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 39 AMERIKAN RAUTA 2/2022
”Kun se saatiin kotiin, aloimme sitä broidini Samin kanssa tutkimaan ja kävi ilmi, että se auto oli Jenkeissä kolaroitu ja huonosti korjattu. Tyyli muuttui melkoisesti vanteiden vaihdolla ja madalluksella. Se jäi mieleen, ja yhtenä lauantaina punaviinipäissäni huusin sen sitten”, hän selittää nauraen. Se paikallaan ollut kaasari ei myöskään toiminut hyvin, joten autoon hankittiin silloin tuo Sniper Kertaalleen museorekisteröidyn auton ulkopintoihin ei tarvinnut koskea lainkaan, kori oli kauttaaltaan siistissä kunnossa. Monessa korjaamossa ennen sitä huomasin, että kun tulin Camarolla pikkutakki päällä paikalle, en ollut jotenkin uskottava asiakas. Trianglella minut otettiin kuitenkin asiallisesti vastaan.” Liljedahl sopikin vievänsä auton syksyllä Alastarolle, missä viat laitettaisiin kuntoon. ”En halunnut tähän manuaalia, joten silloin ensimmäisenä talvena se epäkunnossa ollu manuaali vaihdettiin uuteen TH400:een ja ne nestevuodot tilkittiin. Auto saatiin siis suht’ koht pienellä remontilla ajokelpoiseen kuntoon. comissa kaupan. Auto vuosi myös nesteitä sieltä sun täältä, ja tallissa näytti olevan jotenkin vähän kenollaan koko auto”, Miika selittää pikkuoireita, jotka alkoivat pian ärsyttää liikaa. Minulla oli kuitenkin aiemmin harrasteautoina italialaisia klassikoita, kuten Alfa Romeoita, useampia 105-sarjalaisia ja edelleen on yksi Spider”, Miika Liljedahl avaa taustaansa autoharrastuksen parissa. Mies sanoi, että mene takaisin sinne Huutokaupat.comiin, siellä on myynnissä yksi ’69 Camaro, sellanen sun pitää hankkia.” Kyllähän se on selvää, että uteliaisuus voitti, ja pian Miika oli katselemassa ilmoitusta viranomaisella myynnissä olleesta ’69 Rally Sportista. ”Sitä ei kuitenkaan päässyt koeajamaan eikä katsomaan, joten se oli se tilanne, jossa tunne meni järjen ohitse, vaikka tajusin itsekin, ettei se ole kovin järkevää. ”Sitten nelikymppisenä tilanne rupesi muuttumaan. ”O len autoharrastaja ollut pienestä pitäen, ja perheessä on ollut aina autourheiluhenkisiä ihmisiä. Forssan Pick-Nickissä bongasin sitten sellaisen Bumblebee-korimallin ’05 Camaron, joka oli Huutokaupat. Voitin sen huutokaupan kuitenkin.” ”Onks toi aito 427?” ”Ensimmäinen eteen tullut vika oli se, ettei kolmonen mennyt päälle oikein millään. Auton minulle myynyt jobbari kuitenkin totesi siinä ääneen, että mitä sä tällaisia muovikippoja katselet, osta oikea jenkki. Lähdin sitten purkamaan sitä kauppaa, mikä kävikin aika helposti. Hondan kyykkypyörä vaihtui Harrikkaan, ja jotenkin nämä jenkit alkoivat kiinnostaa muutenkin. 40 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Chevrolet Camaro RS ’69. Isä tän innostuksen on kasvattanut, ja pikkuveli ajaa edelleen Roadsportia. ”Kun olin neitseellinen tässä hommassa, rupesin katselemaan netistä, mitä tälle voisi tehdä, ja löysin sitä kautta Triangle Motorin. Erityisesti ’69 vuosimallin Camaroiden rakentajana hyvin tunnetun kurikkalaisen Taisto Hollin 2010-luvun alussa läpikäymä museokilpinen auto oli varustettu 396-isolohkolla ja nelivaihteisella Muncie-manuaalilla, ja vaikutti kuvissa siistiltä Hugger Orange -väreineen ja isompine Torq-Thrust-vanteineen
Ferrarintappaja. Aiemmin etulokasuojissa oli harhaanjohtavat 427-merkit, jotka vaihdettiin nykyisestä moottorista kertoviin 502-numeroihin. Kesällä 2019 ajelinkin sillä aika paljon, ja menetin sydämeni noille isoille veekaseille. Siinä ei näy jarruja, koska Heidtsin IRS-perässä ne ovat Jaguarien tapaan keskellä. Kun se alusta parani, niin alkoi tuntua, että ehkä sitä voimaakin voisi olla enemmän. ”Joskus siellä Trianglella käydessä katselin tarkemmin siellä rakenteilla ollutta valkoista ’70:iä, ja sen seurauksena aloin googlailemaan noita pro touring -osia”, Miika kertoo tarkoittaen sitä viime numerossa esiteltyä, sittemmin hänelle myös päätynyttä LT1-tekniikkaista Camaroa. Soitin sitten Antti Kivinummelle ja kerroin, että haluaisin tästä semmoisen Ferrarintappajan, joka hämmästyttää urheiluautokuskit liikennevaloissa. Siellä joku minulle tuntematon harrastaja tuli kyselemään autosta erilaisia juttuja. Vanteet ovat Forgelinen taotut, ja peräpäässä kokoa 12x19". Olisi ollut tietysti vaihtoehtona ahtaa LS, mutta se vanhan liiton vääntö vei mennessään.” Miika sopikin Kivinummen kanssa, että Camaroon rakennetaan isolohko, jolla auto liikahtaa tuolla tavalla, mutta jonka uskaltaa kuitenkin antaa vielä vaimon ajettavaksi. Oli niitä kai neljä eri vaihtoehtoa, joista kysyttiin tarjoukset, mutta päädyimme tähän, josta oli jo kokemusta”, Miika selittää. EFI. Se olikin se vaihe, jossa voi sanoa, että projekti riistäytyi, kuvasi sitä nyt sitten mopon karkaamisella tai millä tahansa muulla kliseellä. 41 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Ensin ihmettelin, että mitä mies mahtoi tarkoittaa, kunnes tajusin, että ei, se on 396, ja kaveri kääntyi saman tien kannoillaan ja häipyi”. Camarossa tosiaan oli tullessa lokasuojissa harhaanjohtavat 427-merkit, vaikka se oli museorekisterissä, eikä siinä tiettävästi ole sellaista missään vaiheessa keulalla ollut. Oli kuitenkin auki, että tehdäänkö perusnelilinkkipäivitys vai mitä, mutta sitten todettiin, että tehdään saman tien viimeisen päälle, ja päädyimme Rekikosken Teemun kanssa keskustelun tuloksena siihen samanlaiseen Heidtsin Pro-G IRS:ään kuin siinä valkoisessa ’70:ssä. Hän kysyi, että ”onks toi aito 427”. ”Kun pakettiin kuului 13-tuu mai set taka pään levyt, niin selvää oli, että samalla otettiin eteen myös kunnolliset jarrut, ja päädyin Wilwoodeihin. ”Syksyllä 2019 oli jo aika selkeä plan, että alustalle pitää tehdä jotain. Menin silloin Camarolla myös Linnacruisingiin, ensimmäiseen jenkkiautotapahtumaan. Vaihtoehtonahan olisi ollut Baerit. Mies sanoi, että mene takaisin sinne Huutokaupat.comiin, siellä on myynnissä yksi ’69 Camaro, sellainen sun pitää hankkia.” Mitä kuvasta puuttuu. Camaroon asennettiinkin täydellinen uusi alusta hammastanko-ohjauksineen, coilovereineen ja erillisjousitettuine ysituumaisine perineen
No, sitten piti katsoa sitä vaihteistopuolta, ja vaihtoehtona oli TH400:n vahvistaminen, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin puolisähköiseen nelivaihteiseen 4L65E:hen, joka säädettiin Nokialla JM Garagella. ”Merkittävin ero näissä autoissa on moottorivaihteistopaketti. Peräkkäisten vuosimallien autoissa on paljon samaa, mutta ajofiilis on kuitenkin erilainen. Samalla hankittiin myös ilmastointi Vintage Airilta, tässä kun ei ollut ilmastointia ollenkaan alun perin”, Miika kertoo. Siinä, missä se uudempi on nykytekniikkoineen jopa vähän pliisu, niin on tässä vanhemmassa enemmän fiilistä, vaikka molemmat onkin samaan tapaan ajettavuudeltaan modernisoitu”, mies myöntää. Uusi ruiskuisolohko. Eikä mikään Miikan Camaro-kaksikossa tosiaankaan kerro siitä, että jostain olisi haluttu tinkiä. ”Sisustankin piti pysyä alkuperäisenä, mutta sitten koronan takia kontit eivät liikkuneetkaan, joten koko kesän 2020 auto oli telakalla odottamassa osia. Simuna Power Shopilla koottiin täysin uusi 502 Chevrolet Performancen short blockia ja Edelbrockin alukansia hyödyntäen. Comp Camsin rullanokalla varustettua pakettia ruokkimaan tuli se jo edellisen moottorin päälle hankittu Sniper-ruisku omine jakajineen ja sytytyksineen. Minitubbauksen jälkeen takapyöränkoteloihin mahtuvat hyvin nykyiset, peräti 325-milliset renkaat. Sitten löytyi Hyvinkäältä Luisu’s Garage, joka rakensi pakosarjat ja putkiston kokonaan itse.” Korin ulkopinnoille ei tehty mitään, maalipinta ja kaikki muukin oli niin hyvässä kunnossa, että ne päätettiin säästää sellaisenaan, ja tehdä kaikki pinnan alla uusiksi. ”Moottori dynotettiinkin sitten valmiina siellä pajalla. Tehoa mitattiin 552 hevosvoimaa ja 865 newtonmetrin vääntö tuli jo 3200 kierroksella. Olen aina sanonut, että haluan laatua, eikä mistään pikkujutuista tarvitse kokonaisuudessa tinkiä, vaan että mieluummin uusitaan kaikki vierestä kerralla”, hän selittää. Siinä odotellessa päätettiin tehdä sisustallekin jotain, ja päädyin tilaamaan TMI:ltä penkit, ovipahvit, keskikonsolin ja kojelaudan päällisen, jotka sain suunnitella itse mieleisiksi. Sen jälkeenhän piti tietysti ihmetellä pakosarjaja putkistopuolta, muttei sinne valmista soveltuvaa löytynyt. Tähänkin tuli Dakota Digitalin mittaristo, ovenkahvoja ja muita koristeosia tuli Ringbrothersilta. ”Tämänkin projektin kanssa meitä auttoi Holohan’s Hot Rod Shopin Dan Holohan, jonka kanssa olin melkein päivittäin kontakteissa. Taka-akselisto on erillisjousitettu, ja sen kanssa paikalleen sopivat pakoputket valmisti rosterista hyvinkääläinen Luisu’s Garage. Tää on ollut minulle todella opettavainen matka näiden autojen parissa ja näiden alan toimijoiden kanssa. 42 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Chevrolet Camaro RS ’69. Tehoa mitattiin 552 hevosvoimaa ja 865 newtonmetrin vääntö tuli jo 3200 kierroksella
Renkaat: Michelin Pilot Sport 245/40 R18 ja 325/30 R19. Jarrut: Wilwoodin 13" isot levyjarrut joka kulmassa. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Sisusta päivitettiin kauttaaltaan TMI:n tavaralla. Bowtie-venttiilikopat ovat Proformin mallistosta. Simuna Power Shopin rakentama 502-isolohko on koottu kokonaan uusista osista lohkoa myöten. Teho: 552 hv @ 5400 rpm, vääntö 865 Nm @ 3200 rpm. Kori: Entisöity, takapyöränkotelot minitubattu (levitys 3"). Vanteet: Forgeline GA3C 8,5x18" ja 12x19". Alusta: Heidtsin hammastanko-ohjaus, Heidtsin Pro-G -alustasarja coiloverein, putkitukivarsin ja paksuin vakaajin, Heidtsin rungon yhdistäjät. Moottori: Kivinummi Racing/ Simuna Speed Shopin rakentama 502 cid BB V8, Chevrolet Performancen BB502 short block, Edelbrock Performer TBI 100cc -alukannet, Comp Camsin Thumper-rullanokka, Edelbrock Performer RPM Air-Gap -imusarja, Holley Sniper EFI -ruisku, Holley Sniper -jakaja, Holley HyperSpark -sytytys, Moroson öljypohja, Luisu’s Garagen tekemät rosteripakosarjat ja 3" mittatilausrosteriputkisto ohitusläpillä, March Performancen serpentiinihihnapyöräsarja, nelirivinen Holley Frostbite FB 146 -jäähdytin. Faktat Chevrolet Camaro RS ’69 Omistaja: Miika Liljedahl, 44 • Paikka: Harviala. Kiitos: Triangle Motor Oy/ Auton rakentanut Ville Tanhuanpää, osavastaava Teemu Rekikoski, yleisjohtaja Risto Paunonen, Dan Holohan (Holohans Hot Rod Shop), ja erityiskiitos vaimo Marille. Voimansiirto: Kivinummi Racingin vahvistama 4-vaihteinen 4L65E-automaatti, Armachinella teetetty kardaani, Heidtsin Pro-G IRS -perä lukolla ja 3,08:1 välityksellä. Mittarit ovat Dakota Digitalia, ratti Billet Specialtiesilta ja ikkunaveivit sekä ovenkahvat Ringbrothersilta. Sisusta: Billet Specialtiesin ratti, TMI:n penkit, ovipahvit, keskikonsoli ja kojelaudan verhoilu, Ringbrothersin ikkunaveivit ja ovenkahvat, Dakota Digitalin mittaristo, B&M:n shifteri, Vintage Airin ilmastointi. Sieltä tulivat Miikan suunnittelemalla kuosilla myös ovipahvit sekä kojelaudan päällinen. Marchin serpenttiinipyörästöä lukuun ottamatta hyvin perinteiseltä näyttävää pakettia ruokkii Holleyn Sniper-ruisku
Raaka , mut tei raakile 44 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Raaka , mut tei raakile Plymouth 5 Window Coupe ’34. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 45 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Miami Vice Racingin riveistä tuttu vantaalainen Toni Nyström hankki hiljattain Kaliforniasta ’34 Plymouth Coupen, joka rakennettiin tiimin voimin nostalgiahenkiseksi katukilpuriksi. Pinnoiltaan auto on suorastaan raaka, mutta sen kovia kokeneet pellit kätkevät alleen täysin läpikäydyn ja suorituskykyisen Mopar-tekniikan
Viime talvena minulla oli enimmillään 14 tuontiautoa, ja niille löytyi ostajia ihan hyvin. ”Siitä lähti se Mopar-innostukseni, joka on valloillaan vielä tänäkin päivänä”, Toni toteaa. 727-laatikkoa hämmennetään Cheetah SCS -shifterillä. Sääntöjen vaatima turvakaarikehikko on MJ Chassisworksin valmistama samoin kuin kaikki pellitykset, kardaanilenkit ja perän tuennatkin. Mittarit ovat Auto Meteriltä. ”Näin auton myynnissä losangelesilaisella myyntisivustolla. ”Lähinnä olen ostanut niitä ihan omaksi ilokseni ja myynyt laittamisen jälkeen eteenpäin, mutta tarkoituksena olisi ryhtyä tuomaan autoja ihan tilauksestakin. Karu ohjaamo ei sisällä mitään ylimääräistä. Muilta osin sisäpaneelit on tehty alumiinista kardaanin ja vaihteiston tunneleineen, ohjaamon erottavine väliseinineen, ovipahveineen ja takakontteineen. Olen ostanut suhteellisen halpoja autoja ihan siitä syystä, kun en ole päässyt katsomaan niitä itse paikan päälle. Kiinnitin ensimmäisenä huomioni sen väriin, ja vasta sen jälkeen siihen, että se on myytävänä.” Monet olivat auton nähtyään sitä mieltä, että se oli ihan hirveä, mutta he eivät ymmärtäneet, että sen karkea ulkokuori oli juuri sitä, mitä halusin. ”V ietin nuoruuteni Tikkurilan kulmilla Vantaalla ja siellä pyöri aika paljon jenkkiautoharrastajia. Ei uskalla hirveitä riskejä ottaa”, Toni selvittää. Tuontiharrastuksen myötä löytyi myös Plymouth. Siellä se kipinä syttyi, kun ne olivat niin erilaisia muihin autoihin verrattuna. He saattoivat joskus polttaa vähän kumia siinä työpaikan pihalla ja minä katselin kateellisena, kun ei oman Caprini V6 oikein jaksanut pyörittää tyhjää”, Toni aloittaa muistellen nuoruutensa vaikuttimia. Kilpailusäännöt vaativat, että kuskin alustan on oltava ohjaamossa peltiä. 46 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Plymouth 5 Window Coupe ’34. Pian alla oli kuitenkin oma V8-koneinen jenkki, 273:lla ja manuaalilla varustettu ’64 Plymouth Valiant, jolla mies kävi ensimmäisen kerran varttimaililla 80-luvun puolivälissä Hangon katuautokisoissa. Viime aikoina hän on tuonut Jenkeistä autoja kiihtyvään tahtiin, ehkä voisi sanoa jo puoliammattimaisesti, ja pääsääntöisesti ne ovat olleet Mopareita. Olin kesätöissä rekkahuollossa Polar Expressillä, eli nykyisellä Schenkerillä, ja siellä oli pari kaveria, jotka olivat tuoneet Ruotsista tuontiautoina Chargeria, GT-Dartia ja vastaavaa. Kirkeyn alumiinipenkki on varustettu Sabeltin turvavöin
Se laitettiin talveksi talliin seisomaan ja jätettiin visiot lopputuloksesta hautumaan. Kalifornian kaikuja. Kattoa on chopattu neljä tuumaa ja tuulilasia on kallistettu kolme tuumaa. ”Monet olivat auton nähtyään sitä mieltä, että se oli ihan hirveä, mutta he eivät ymmärtäneet, että sen karkea ulkokuori oli juuri sitä, mitä halusin”, Toni muistelee ja jatkaa: ”Kun Hairetdinin Aki näki kuvat siitä, niin hän totesi, että tuohan on aivan selvä Vintage Drags -aihio, johon totesin, että niinpä taitaa muuten ollakin. Hän kertoo auton rakentelun alkuvaiheista seuraavasti: ”Löysin aihion Craigslistiltä ja se oli todella rajussa kunnossa. 47 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Runko ja alustaratkaisut eivät näet olleet ehkä ihan tekniikan vaatimalla tasolla, vaikka Echo kävikin rungon läpi ja rakensi itse muun muassa taka-akselia tukevat ladder barit. Myös ladder barsit tehtiin uusiksi, sillä aiemmat oli tehty neliöprofiilisesta huonekaluputkesta ja toinen niistä oli jo valmiiksi poikki. Lattian, sisälokasuojat ja tulipellin tein itse.” Moottoriksi Echo hankki 318-kuutiotuumaisen Chryslerin pikkulohkon ja käytti sen paikallisella koneistamolla, jossa höylättiin dekkitasot nollaan ja tasapainotettiin kampiakseli. Ajatuksena oli leipoa se kasaan nopeasti, mutta lopulta tehtävää oli niin paljon, että se vei aikansa. Apukuskin puoleinen takapilari oli pahasti läjässä, ja se osoittautui aika hankalaksi oikaista, mutta kun käänsin korin ylösalaisin, sain nuijittua sen suoremmaksi. Edessä oleva droppiakseli on toistaiseksi varustettu tavallisin putki-iskarein, mutta suunnitelmissa on päivittää coiloverit siihenkin. Kisakuntoon. Toni jatkoi etsintää ja ehti löytää jo toisen mielenkiintoisen rodin Floridan puolelta, kunnes pari viikkoa harkittuaan Echo päätti kuitenkin tarttua suomalaisen tarjoukseen, ja kaupat päästiin lyömään lukkoon. Choppauksen arpia ei lähdetty suotta silottelemaan, sillä auton ulkoasu oli jo valmiiksi varsin rouhea. Auton myyjä oli Echo Tescier, vanhan liiton hot roddari ja elämäntapaintiaani, joka pitää yhden miehen vauhtiputkaa Atwater Villagessa ja on mieltynyt nimenomaan rottarodeihin. Auto oli ajettu katon kautta ympäri, ovien saranat olivat poikki ja ruostetta oli kaikkialla. Suomeen Plymouth saapui myöhään syksyllä 2020. Nokaksi tuli Comp Camsin hot rod -versio. Lukollinen Fordin 9" perä on tehty kisakäyttöön ja varustettu alumiini-casella sekä 4,11:1-välityksellä. Alustasta löytyy nelilinkit, wishbone, ladder barit ja QA1:n coiloverit. Tekniikka oli käytännössä ainoa asia, josta ei läpikäynnin yhteydessä löytynyt suurempia yllätyksiä.” Runko oli kitattu ja maalattu, ja sen todellinen kunto paljastui vasta, kun autoa ryhdyttiin rakentamaan. Kun Toni iski Plymouthiin silmänsä, hän pyysi Floridassa asuvaa, Cambria Motors -rahtifirmaa pitävää kaveriaan kyselemään autosta tarkemmin. Taakse tehtiin nelilinkit sekä wishbone-keskituki, ja hankittiin uudet QA1:n coiloverit, jotka ovat sekä pituusettä jäykkyyssäädettävät. Alumiininen bensatankki on sijoitettu peräkonttiin. Sen kaikki saumat jouduttiin avaamaan ja hitsaamaan uudestaan. Toni teki tarjouksen, mutta Echo ei aluksi hyväksynyt sitä. Pakettiin pultattiin 340:n kannet isoilla teräsventtiileillä ja sisuskalut uusittiin Scatin männin ja kiertokangin. Lopputuloksesta mitattiin 360 hevosvoimaa, jotka liikuttivat 900-kiloista autoa varmasti kovempaa, kuin sillä uskalsi sellaisenaan ajaa. Kun katto oli oiottu, choppasin sitä neljä tuumaa ja kallistin tuulilasin karmeja kolme tuumaa. Sain oiottua katon suunnilleen oikeisiin mittoihin kotikonstein hydraulisella tunkilla. Tarkoitus oli ajaa jo viime kaudella, mutta auton rakentamisen kanssa venähti sen verran pitkälle, ettei oikein ehditty
”Purimme ensi töiksemme sen järjettömän painavan lattiapellin pois. Alusta: Edessä droppiakseli putki-iskunvaimentimin, takana nelilinkkituenta, QA1:n coiloverit, wishbonekeskituki ja ladder barsit. Moottori: Chryslerin 318 cid V8, dekkitasot koneistettu nollaan, tasapainotettu kampiakseli, 340:n kannet, teräsventtiilit, Scatin männät ja kiertokanget, Comp Camsin nokka-akseli. Sisällä autossa ei ollut minkäänlaisia ovipahveja ja lattiapelti oli hitsattu yli kahden millin paksuisesta plootusta. Hän osui arvauksessaan ihan oikeaan. ”Välityksenä on kadullekin soveltuva 4,11, mutta jos vaihdamme rengastuksen hiukan matalammaksi, niin voi olla, että päivitämme välityksen samalla 4,56:een tai jopa 4,86:een, kun tähtäimessä on 1/8 mailin suoritus.” Kun perä tehtiin uusiksi, asennettiin taakse samalla uudet levyjarrut. Tositoimiin ei päästy kunnolla vielä senkään jälkeen: ”Lauantaina pääsin yrittämään kunnon aikaa, mutta otin vahingossa punavalon. Sen jälkeen alkoi sataa, niin emme päässeet lajittelemaan.” Seuraavaksi kaudeksi Tonilla on autoon valmiina uusi tekniikka, 360:n pohjalta tehty moottori ja kevyempi 904-laatikko käännetyllä kaaviolla ja trans brakella. Korimuutokset: Katto chopattu 4", tuulilasin karmeja kallistettu 3", MJ Chassisworksin valmistama turvakaarikehikko, alumiinista valmistettu kardaanin ja vaihteiston tunneli, peräkontti, ohjaamon erottava väliseinä, ovipahvit ja tulipelti. Odotukset ovat korkealla! 318-kuutiotuumaiseen Chryslerin pikkulohkoon on pultattu 340:n kannet isoilla teräsventtiileillä. Kardaanin ja vaihteiston tunneli, peräkontti, ohjaamon erottava väliseinä sekä ovipahvit tehtiin alumiinista. Edessä oli levyt jo valmiina. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Plymouth 5 Window Coupe ’34. Alku aina hankalaa. En siis saanut virallista aikaa, mutta katsoimme videolta, että varttimailin ajaksi tuli melko tasan 13 sekuntia. ”Kokeilimme sytytyksen säätöä, vaihdoimme suuttimia ja mietimme kaikkea mahdollista. Läpiajon jälkeen ongelmaan perehdyttiin porukalla. Tuolla kun tuntuu olevan vähän taipumusta nostaa keulaa ylös lähdöissä”, Toni punnitsee vaihtoehtoja. Piti vain nostattaa vähän kierroksia, mutta autohan pääsikin ryömimään eteenpäin. Lopputuloksesta on mitattu 360 hevosvoimaa, jotka liikuttavat 900-kiloista autoa ihan railakkaasti. Lopulta Aukion Jykä tuli ja sanoi, että eiköhän pistetä poika osiksi ja tarkisteta nokan ajoitus. ”Tai sitten mennään tuollaisenaan ja laitetaan wheelie barsit taakse. Kiitos: Miamivice Racing Crew, DHL, Viinikkalan katsastus, Cambriamotors.com, Lasimasi, Suomen Jäähdytinpalvelu, BTR, Autotek, Valvoline, Transclean. Kiireessä ja väsyneenä konetta kokoonpantaessa oli käynyt virhe nokan kanssa”, Toni kertaa. Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana. Uusi tehtiin niin ikään pellistä, sillä säännöt vaativat, että kuskin alustan on oltava peltiä. Lämmityskäytön yhteydessä kone tuntui kuitenkin käyvän rikkaalla, eikä testipäivän ensimmäisellä vedolla saanut tehtyä edes kunnollista renkaiden lämmitystä, kun kone ei ottanut kierroksia. Ohjaamo oli avoin konttiin saakka. Sisusta: Kirkeyn alumiinipenkki, Sabeltin turvavyöt, Cheetah SCS -shifteri, Autometerin mittarit. Vanteet: 15" peltivanteet, leveys edessä 5,5" ja takana 10". Voimansiirto: TF727-automaattivaihteisto, kisakäyttöön tehty lukollinen Fordin 9" perä alumiini-casella ja 4,11:1-välityksellä, teräsvetoakselit. Sisuskalut on uusittu Scatin mäntineen ja kiertokankineen sekä Comp Camsin nokkineen. Renkaat: Edessä 195/60 R15, takana Hoosier Quick Time Pro 29 x 12,5–15. Vaihteistona on tällä hetkellä autossa jo tullessa ollut TF727 ja peränä kisakäyttöön tehty Fordin lukollinen 9-tuumainen alumiinicasella ja teräsvetareilla. Faktat Plymouth 5 Window Coupe ’34 • Omistaja: Toni Nyström • Paikka: Vantaa. Kaikki pellitykset samoin kuin sääntöjen mukaisen turvakaarikehikon, kardaanilenkit ja perän tuennat hitsasi MJ Chassisworks, eli Jokisen Marko, toki muiden tiimiläisten avustamana”, Toni kiittelee. Ensimmäisen kerran autoa päästiin kokeilemaan viime kesänä Motoparkissa
03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko 37 90 Olympiavuoden Klassikot 37 90 Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. www.b ackfa lt.fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT Uusia autoja tulossa! TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus
Ulkonäkö p ettää 50 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Monikaan asia ei ole silti sitä, miltä näyttää – Chevyn keulalla varustettu auto on GMC ja sen orkkisvanteilta näyttävät kiekot ovat 18-tuumaiset ja kolmiosaiset uniikkiluomukset. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen • Malli: Kati H. Nykyään Jyväskylästä löytyvä pitkälava on kulkenut useamman harrastajan kautta, jalostuen pikkuhiljaa rottailmeisestä cruiserista, nykyiseen orgishenkiseen, maata raapivaan asuunsa. 51 AMERIKAN RAUTA 2/2022. GMC Sierra SL C-1500 ’89
GMC:n perusolemus kuitenkin miellytti Nikiä ja auton suhteen mielessä oli selkeä visio sen muutoksista. Itä-Suomeen siirtynyt GMC oli saanut enemmän asennetta ja nyt alla oli tyylikkäät, alkuperäistä muistuttavat erikoisvanteet. Mallisarjan neljäs sukupolvi, jota jutun lavapaku edustaa, oli tuotannossa vuosina 1988–1998. RH:n ZD-vanteista lähtöisin olleet kehät näytti herkullisilta, ja sopivien soviterenkaiden avulla orkkispeltivanteet muuntuivat uniikeiksi erikoisvanteiksi. Pulttaamalla kootuilla, 3-osaisilla kiekoilla on edessä leveyttä 9,5 tuumaa, takavanteiden ollessa muhkeat 11,5 tuumaa leveät. Sierra oli kulkenut varkautelaisen autoliikkeen kautta savonlinnalaiselle Niki Sairaselle. 52 AMERIKAN RAUTA 2/2022 GMC Sierra SL C-1500 ’89. Vakiota kireämmällä nokalla varustettuna se kuljettaa Sierraa ihan mukavasti. Ulkonäöllisesti suurin muutos olivat kuitenkin näyttävät erikoisvanteet, jotka syntyivät ihan omissa käsissä. Asennetta peliin. Juttumme GMC tarttui toimituksen tutkaan ensikerran koronaviruksen jo runnellessa Suomea, loppukesästä 2020. Pannuhuoneen kaikki yksityiskohdat eivät ole tarkasti tiedossa, mutta jossakin kohtaa moottorin kerrotaan päivittyneen 383 cid strokeriksi. Nyt esiteltävä GMC Sierra edustaa lyhytohjaamoista pitkälavamallia. Ensi töikseen Niki poisti lavakatteen ja hankki Sierran yksivaloisen Work Truck -perusmaskin tilalle Chevyn nelivalokeulan. Tuolloin lavaa peitti edelleen tyyliin sopimaton korkea, ikkunoin varustettu lavakate ja alla olivat varsin tylsän näköiset, mustaksi maalatut 15" vanteet. A lkujaan 1960 esitelty GMC Sierra on sisarmalli Chevroletin lava-autoille, molemmat tunnetaan myös C/Ksarjalaisina. Ohjaamoja neljännen polven Sierraan oli tarjolla kaksi, lyhyt ja lisäpenkeillä varustettu jatkettu malli. Idea limppuihin tuli hieman vahingossa Nikin sovitellessa tallin nurkassa lojuneita 18" ulkokehiä vakioihin GM:n peltivanteisiin. Lisäksi saatavana oli tuotannon alkupäässä 6,2-litraista dieselkasia, joka vaihtui myöhemmin ahdettuun 6,5-litraiseen. Tyylikkäät kiekot ovat kirjaimellisesti erikoisvanteet. Varsinaista miehistöohjaamoa tarjottiin vain raskaimpaan paripyöräversioon. Päätoimittajamme Tomi Eronen bongasi auton Malmin kentällä cruisingin aikaan, kuvan päätyessä lehden sivuille saakka. Kopan liikuttamiseen tarjolla oli useita bensiinimoottoriversioita, 4,3-litraisesta V6:sta aina 454 cid isolohkoon, ruiskutekniikalla ruokittujen koneiden tehoalueen vaihdellessa 160:sta 255-hevosvoimaan. Lopputulos on uniikki kolmeosainen paketti, jonka leveyttä ja offsetiä voidaan muuttaa halutun rengastuksen mukaan. Ulkonäöllisesti nämä old body stylenäkin tunnettua GMT400-mallipolvea edustavat GMC ja Chevrolet eroavat lähinnä merkkien osalta. Nykyisen omistajan suunnitelmiin kuuluu perehtyä moottorin sisältöön tarkemmin. Lavavalikoimassa löytyi kolmea vaihtoehtoa, jotka olivat Sportside, josta GMC käytti nimeä Fenderside, sekä sileäkylkiset 6,5 jalan lyhytlava sekä 8,5 jalan pitkälavaversiot. Punainen lavaauto nosti uudelleen päätään vuotta myöhemmin, netin harrastefoorumilla julkaistun kuvan myötä. Sairasen Nikin ideoimana niissä on yhdistetty GM:n alkuperäinen peltikeskiö RH:n ZD-vanteen 18-tuumaisiin alumiinikehiin
Muutosten yhteydessä alusta on hiekkapuhallettu ja maalattu sekä kaikki nivelet uusittu. Tatulle kyseessä on ensimmäinen jenkkiauto, aikaisemmin hän on puuhastellut muun muassa turbo-Volvojen parissa. Jokainen nurkka saadaan haluttaessa nousemaan tai laskemaan itsenäisesti. ”Voi olla, että moottoripuolellekin tulee vielä muutoksia”, jyväskyläläinen tuumaa. Tuolloin autoon on asennettu ilmajousitus, joka rakentuu Airbagit.comin sarjan ympärille. Noihin aikoihin Sierra oli saanut pintaansa mustan Raptor-pinnoitteen. Menohaluja motissa kuulemma on mukavasti auton isosta koosta huolimatta. Porista auto päätyi Hyvinkäälle, missä sitä jatkojalostettiin kylkiteippauksin ja takailmapussien kiinnityksiä vahvistaen, ennen siirtymistään jälleen eteenpäin. TBI-ruiskulla varustetun padan nykyinen iskutilavuus on kyljessäkin komeileva 383 cid. Vaikka Sairasen Niki hankkikin Sierran pitoautoksi, muuttuivat suunnitelmat yllättäen, kun pöytään iskettiin liian herkullinen ostotarjous. Uudet tuulet. Maalauksen yhteydessä auton ruostevauriot korjattiin hitsaamalla hytin nurkat sekä vaihtamalla takakaaret ja etulokasuojat uusiin. Repaleinen historia. Niinpä lava-GMC vaihtoi jälleen omistajaa päätyen Jyväskylään Tatu Pilkkakankaalle syksyllä 2021. Airbagitin valmistamaa nelikanavaista ilma-alustaa ohjataan kompaktin kapulan avulla. GMC:n koko historia ei ole tarkalleen tiedossa, mutta auto on rakentanut alustaltaan nykyisenlaiseksi Etelä-Suomessa joitakin vuosia sitten. Ilmajousituksen ansiosta työjuhdan meno on pehmeän mukavaa. Polttoaineen varastointiin asennettiin Jazin turvatankki. Alustan riittävän maataviistävä asento on saatu aikaan notchaamalla takarunko akselin yläpuolelta. 53 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Etupään tuentaa on parannettu MMW:n custom-tukivarsilla ja taakse on asennettu nelilinkkituennat. Sisustan osalta auto on vielä kesken, uutta on vasta meksikaanivilttiteemainen kattoverhous, jonka Niki sai valmiiksi hieman ennen kuvausta. Jossakin kohtaa matkan varrella auton alkuperäinen 305-pikkulohko on päivitetty stroukkisisuskaluilla, virinokalla ja kansilla nykyiseen asuunsa. Se hiottiin pois ja pintaan suihkutettiin nykyinen punainen sävy pickupin ollessa Peten Vanhat Autot -liikkeessä Porissa, sinne kun GMC oli päätynyt lievästi keskeneräisenä. Lähitulevaisuudessa Gemsun maalipintaa tullaan ehostamaan ja alustan toimintaa on tarkoitus parannella. Jousitusjärjestelmä sisältää kaksi kompuraa, 4-piirisen ohjauksen ja säiliön
Alusta: Airbagit Suspension -ilmajousisarja, kahdella kompuralla ja 4 -piiriohjauksella, MMW:n tukivarret edessä ja 4-linkki takana. 54 AMERIKAN RAUTA 2/2022 GMC Sierra SL C-1500 ’89. Sisusta: Grantin kumiratti, meksikoviltistä tehty kattoverhous. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut levyjarrut edessä ja rummut takana. Renkaat: Edessä Nexen 245/45R18 ja takana Kumho 275/40R18. Faktat GMC Sierra SL C-1500 ’89 • Omistaja: Tatu Pilkkakangas, 28 • Paikka: Jyväskylä. Vanteet: Erikoisvalmisteiset, 3-osaiset vanteet teräksisin GM:n alkuperäiskeskiöin ja RH ZD -vanteiden alumiinikehin, koko edessä 9,5x18" ja takana 11,5x18". Korimuutokset: Keula vaihdettu Chevroletin Silveradomalliseen. Alustan riittävän maataviistävä asento on saatu aikaan notchaamalla takarunko akselin yläpuolelta. Moottori: 383 cid SBC, stroukattu, Comp Camsin nokka, TBI-ruisku
klo 9-17 su 1.5. klo 10-17. SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMANA OMISTAJIEN HELMET “MUSEOIÄSSÄ” Tänä vuonna museoiän täyttävät ajoneuvomallit AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! motonet LAHDEN MESSUKESKUS Avoinna la 30.4
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 56 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Klaukkalalaisen Jari Nissisen ensimmäiseksi jenkikseen hankkiman Chargerin voimaa uhkuva kuori kätkee alleen TorqStorm -ahdetun 489-ruiskuisolohkon, joten auto ei ole vain häijyn näköinen. SuperCha rger Dodge Charger ’71
SuperCha rger 57 AMERIKAN RAUTA 2/2022
2009 ostin tämän sitten itselleni. Esimerkiksi kattoverhoilu ja takasivupahvit oli kuitenkin uusittu jo Jenkeissä. Lopullinen kipinä tuli sitten, kun tulin tähän firmaan töihin, ja Arilla oli se sininen isolohko-Skylark, ja olin mukana sitten kadunmiehen kiihdytyspäivilläkin.” Kyseinen, Remahlin sittemmin eteenpäin myymä ’77 Skylark on maassamme hyvin tunnettu katuauto, joka oli 12 sekunnin varttimaileja kulkevana todellinen sleeper. Sillä toisella 383:lla päästiin sitten ajelemaan yksi kesä.” 58 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Dodge Charger ’71. ”Ensimmäinen jenkkikokemus oli siskon häissä, kun olin kuskina ’59 Caddyllä, ja ihastuin siihen ajamisen helppouteen. Hintakin oli murto-osa Suomen hinnoista, joten maalaus sopi kuin sopikin budjettiin.” Jo ennen maalaamoon vientiä Jari teki olevinaan kaikki hitsaukset valmiiksi, ja lasitkin käytettiin irti jo Suomessa. ”Itse asiassa se moottoritarina on hauska, kun sitä Chargerin nokalla ollutta 383:sta yritettiin pari viikkoa saada käymään, ja sitten jossain cruisingissa ollessa Ari kertoi nähneensä netissä myynnissä sopivan koneen. Ne olivat näyttävän näköiset, mutta kun ne ei ole tieliikennekäyttöön tarkoitettuja, vaan tehty suoraan ajettaviksi, ne olivat ihan kierot. ”Itse korjasimme ovien alareunat, ja itsenäisyyspäivänä 2012 veimme sitten Arin kanssa valmiiksi listoista riisutun auton Viroon. Nuo American Racingin vanteet saatiin häälahjaksi, minä sain takavanteet ja rouva etuvanteet. ”Minua oikeastaan himotti Camaro, mutta tämä oli vähän halvempi, joten sopi paremmin kuvioihin. Hyvä puoli oli kuitenkin se, että se vanha lohko oli siinä vaiheessa jo rakenteilla, joten ei kun GT-Moottoriin koneistettavaksi, ja siitä rakennettiin sitten uusi moottori seuraavaksi. Talven mittaan hankin uuden lattiamaton ja uusin kaikki mahdolliset alustan kuluvat osat, kuten nivelet ja jarrut. Perillä pohjatöitä tehdessä kävi ilmi kuitenkin, että etulokareissa pyöränaukkojen takana ja takapyöränaukkojen edessä oli vielä hitsattavaa, joka oli tyylikkäästi pakkeloitu piiloon siellä Jenkeissä.” Se ensimmäinen moottori oli yksinkertaisesti niin loppu, ettei siitä enää ajoon ollut. ”Se ensimmäinen moottori oli yksinkertaisesti niin loppu, ettei siitä enää ajoon ollut. Anssi on todellinen Mopar-hörhö, jolla on näitä erilaisia ympäriinsä”, Kajaanin seudulta Klaukkalan kulmille kotiutunut Jari Nissinen selittää. ”Se oli jollain lailla käyntikuntoinen, mutta pätki ja poksi, eikä sillä ajamaan oikein pystynyt. Toisella 383:lla päästiin sitten ajelemaan yksi kesä, kunnes se tuossa Ruusun suoralla leikkasi kiinni. Melkoinen sleeper sanan eri merkityksessä oli myös Charger tullessaan Jarille. Alakerta tehtiin vakio-osilla, mutta oli siinä vähän jyrkempi nokka, nelireikäinen imusarja ja Holleyn 750 vacuumikaasari. Ennen tätä minulla ei ollut jenkkejä ollut kuin haaveissa. Taisi olla sitten perjantaipäivä, kun lähdin sitä Joensuusta hakemaan, ja seuraavana päivänä auto oli jo käyntikunnossa”, Jari kertoo nauraen. Kuskin puolen lattia oli myös jenkkityyliin päälle hitsattu, sen korjasin sitten seuraavana talvena.” Loppuun ajettu 383. Kori oli valkoisessa hiontavärissä ja sisusta oli tosi surkeassa kunnossa, lattiamattokin puuttui. Escorttejahan niitä tuli nuorena rassattua, niihin on mennyt varmaan yhtä paljon rahaa kuin tähän Chargeriin”, Jari jatkaa. Kävi ilmi, että työkaverin sedällä olisi Viljandissa automaalaamo, jonka työtilannetta kyselin, ja siellähän olikin kalenterissa ihan tyhjää. ”M inähän ostin tämän auton tallikaverini Remahlin Arin vaimon veljeltä Anssilta, jolle tämä oli tullut Wisconsinista joskus 2007. Sitten taas kesän ajeluiden jälkeen oli aika miettiä, mitä sille korille tekisi. Tullessa tuo oli rattikepillä, jonka korvasin B&M:n Hammerilla”, hän selittää. ”Tässä oli semmoiset pallo-Weldit alla tullessa. Takavanteet vaihdoin kuitenkin myöhemmin näihin tuuman leveämpiin 8-tuumaisiin
Puskureissa oli niin huonot kromit, että ne päätettiin maalata korin värillä samalla, kun koko auto maalattiin yli Virossa. Noiden ruostekohtien korjaaminen ei enää onneksi budjettia romahduttanut, joten homma pääsi jatkumaan lähes suunniteltuun tahtiin. 489 stroker. Tuota kyljen haamuraitaa tulee moni tänäkin päivänä kysymään, että koska se on siihen tehty, mutta kyllä se siinä koko ajan on maalauksen jälkeen ollut”, Jari toteaa. Runkonumeron mukaan Charger on tullut tehtaalta kutoskoneella, että sikäli se on harvinaisuus. Öljypohja tehtiin syvästä muokkaamalla semmoiseksi semisyväksi ja öljypumpuksi tuli hi-volume-malli.” Musta-hopeat verhoilut ompeli Kajaanissa Jarin vanha tuttava. ”Se korjattiin vakuutusyhtiön laskuun Tuusulassa, ja se tuli maksamaan kaksi kertaa sen verran kuin koko auton maalaus pohjineen”, Jari avaa hintatasojen eroa lahden eri puolilla. ”Samana talvena, kun auto maalattiin, tuttavani Kajaanissa verhoili penkit uudelleen. Seuraavana talvena harjoittelinkin perän rakentamista ja laitoin sinne Moparin oman kartiolukon. 59 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Laakkosen Make tasapainotti pyörivät meidän toleransseihin. Kun auto sitten tuli maalaamosta, olin kyllä aivan ällistynyt lopputuloksesta. Apukuskin potkupahvissa näkyy Megasquirtin ohjainyksikkö. Muuten ei tehty mitään ihmeellistä, mitä nyt piti hieroa noita sylinterinhelmoja, että saatiin kamat pyörimään. Yksi retaineri meinasi jo karatakin, muttei onneksi päässyt menemään ihan kannen päälle”, mies kertoo vieläkin helpotuksesta huokaisten. Kun Jari sitten lähti kiiltävänmustalla Chargerillaan neitsytmatkalle American Car Show’hun, niin kyllähän joku kaupassa pyörähdettäessä peruutti takakyljen ruttuun. ”Kesähän meni muuten sitten hyvin, mutta takarenkaan pyörimistä kokeillessa alkoi harmittaa, kun tyhjää löi vain toinen pyörä. Ostinhan minä näet jossain vaiheessa moottorin ollessa vielä vakiokokoinen Anssilta nuo uudet Sourcen alukannet, joihin piti suoraan vaihtaa retainerit parempiin sekä läpätä venttiilit, vaikka kannet tosiaan olivat ihan uudet. ”Kesällä 2015 tallin painostuksesta sitten stroukattiin tämä moottori
”Nostin koneen pöydälle tarkistaakseni, miltä laakerit näyttävät, ja nehän näyttävät oikein hyvältä. Viime kesänä sitten viimein Lehtisen Matti Naantalissa asensi 727:aan Cheetahin manuaalikoneiston ja Hemi-pakat, ja nyt kesti hyvin viime kesän rääkkäykset. ”2018 talvella moottoriin asennettiin tuo TorqStorm-ahdin, sehän oli aluksi kaasariversiona. Jostain netistä löysin ohjeet, ja Ari hankki sitten tallille sorvin, niin muokkasin sen itse tuohon sopivaksi. Ahtimen moottorin pään hihnapyörän kokeilin vaihtaa isompaan, mutta ei sillä juuri vaikutusta ole. Turbiinina on B&M:n 2800 Stall Speedin Holeshot, jota Haaksi pikkuisen entrasi pienentämällä välyksiä sieltä.” Vapaastihengittävänä stroker-koneesta dynotettiin 512 hevosvoiman ja 850 newtonmetrin lukemat, mutta ahdettuna Megasquirtin kera sitä ei ehditty koskaan dynottaa. Kuluvan talven aikana Charger on nimittäin kokemassa tekniikkapäivityksen, jolla haetaan – mitäpä muutakaan – kuin lisää tehoa. Kun sitten mentiin hakemaan leimalle lappua, oli siellä toisella puolen moottoria ihan erilaiset seokset kuin toisella, mutta sattumalta saatiin sentään sellaiset dynolukemat, joilla auto saatiin katsastettua. Boksihan oli edelleen käyttämätön minulle tullessaan. Bensapuolelle tuli semmoinen itse tehty sumppu, ja AN10-kokoisilla linjoilla bensa tulee pumpulle ja AN8:lla eteenpäin. 60 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Dodge Charger ’71. Samoihin aikoihin Chargerin kanssa perheeseen tullut koira nauttii myös Chargerin kyydistä. Lensun Pete mietti sitä, että ilmeisesti se ahtimen koko vaan ei yksikertaisesti riitä, joten kokeillaan nyt sitä turboa, kun tallilla kerran siihen painostetaan.” Niin, Gee M Racinghän on tunnettu turbiiniahtimella ylipaineistetuista Buickeistaan, joten vaikka konserni onkin eri, tuntuu seura tekevän kaltaisekseen. Arin kanssa itse viriteltiin sille johdot, ei tuota ilman Aria ja Kimmoa olisi saanut varmaan edes käyntikuntoiseksi”, Jari kiittelee. Runkolaakerit olivat ihan kuin uudet, etupäässä oli havaittavissa pientä välystä tuon remmiahtimen jäljiltä. Mulla oli aiemmin tässä semmoiset 044-pumpun kopiot, mutta ne ei oikein kestäneet, kun ilmeisesti ne pääsivät hörimään ilmaa”, hän selittää ja jatkaa: ”Katsastusmies aina ihmetteli niitä rumpujarruja, niin lopulta ahtimen katsastuksen yhteydessä vaihdoin eteen levyt, jotka lienevät jostain Aspenista kotoisin. Siellä on Holleyn kaksitoiminen pumppu, jonka toinen puoli lähtee kaasun puolivälissä päälle. Kun sitä toista puolta moottorista ei kaasarina saatu millään erikseen säädettyä, päätettiin rakentaa koneeseen ruisku. ”Tästähän on jakaja heivattu pois, ja siihen on tehty Jeepin nokka-akselin asentotunnistimesta tunnistin. Ne on olleet kyllä hyvät, kieltämättä. Sisuskaluihin ei tule muutoksia, mutta ahtimeksi on tarkoituksena laittaa seuraavaksi turbo, kun tuo 383:een sopivana tilattu ahdin ei tunnu oikein riittävän tälle kuutiotilavuudelle. Ahdin ja ruisku pellin alle. Kaikki laakerit tulee kuitenkin kesäksi uutta, samoin männänrenkaat, kun se kone kerran on tuossa pöydällä. Torq Thrust -vanteet Jari ja hänen vaimonsa saivat häälahjaksi, tosin takavanteet ovat vaihtuneet sittemmin tuumaa leveämpiin. Saarelan Kimmo, jolta tämä Mega oli lähtenyt kiihdytyspuolen hepuille, halusi tulla myös mielenkiinnosta jeesaamaan sen kanssa. Samaan Torker-imusarjaan porattiin nuo suutinbungit, Lensun Petri ne hitsaili, ja häneltä tuli apuja tuon Megasquirtin kanssa muutenkin. Sen jälkeen, kun se kone oli stroukattu, tapeltiin askin kanssa pari kertaa kesässä
Torqstorm-ahtimen kanssa moottorin tehoa ei ole mitattu, mutta vapaastihengittävänä se tuotti 512 hevosvoimaa. Sisusta: Grantin puuratti, uudelleen verhoillut penkit, Turbo Actionin Cheetah SCS -shifteri, Monster-rundari vaihtovalolla, Auto Meterin lisämittarit, tuplalambda. Kori: Väri vaihdettu kiiltävänmustaan metallinhohtomustin raidoin, korinväriset puskurit. Voimansiirto: Lehtisen Matin vahvistama TF727-automaatti manuaalikoneistolla ja Hemi-pakoilla, Haaksin parantelema B&M Holeshot 2800 rpm turbiini, 8 1/4" perä kartiolukolla ja 3,21:1 välityksellä. Jostain netistä löysin ohjeet, ja Ari hankki sitten tallille sorvin, niin muokkasin sen itse tuohon sopivaksi.” 61 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Faktat Dodge Charger ’71 Omistaja: Jari Nissinen, 58 • Paikka: Klaukkala. Vanteet: American Racing Torq-Thrust II 7x15" ja 8x15". Renkaat: Vitour Galaxy G/T Radial 245/60 ja 275/60 R15. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut, tehostin, line lock. Kiitos: Ari Remahlille neuvoista ja rakenteluavusta, Matti Lehtiselle laatikon tekemisestä, Kimmo Saarelalle Megan käyttöönotosta, Petri Lensulle koneen säädöstä ja alumiinihitsauksista sekä vaimolle pitkästä pinnasta. Alusta: Vakiovääntösauvat, Konin Classic-iskarit, takana HD-lehtijouset ja ilmaiskarit. Moottori: 489 cid BB V8, Sourcen Stroker-sarja Icon-männillä (lohko porattu .030 ylikokoon), tasapainoitettu Suomessa, semisyvä öljypohja, öljykanavia paranneltu, Hi-Vol-öljypumppu, Sourcen alukannet, Comp Cams Xtreme Energy Hi-lift 285 -nokka, TorqStorm-ahdin, Holleyn plenumi, Edelbrock Torker II -imusarja, Megasquirt Mega 3 -ruisku, suorasytytys, sekventiaalinen sytytyksenohjaus omatekoisella nokan asentotunnistimella, Hookerin pitkät peltisarjat, 2,5" x-tuplaputkisto cut-outein ja Dynaflow’n vaimentimin, Griffinin iso 65x48 cm alumiinijäähdytin Megasquirtin ohjaamalla sähköflektillä, Haydenin öljynjäähdytin, B&M:n flektillä varustettu vaihteistoöljyn lisäjäähdytin. Tästähän on jakaja heivattu pois, ja siihen on tehty Jeepin nokka-akselin asentotunnistimesta tunnistin. Teho: Ei mitattu. Jäähdytintä piti siirtää reilusti eteenpäin lukkopellin toiselle puolen, että ahtimen hihnapyörät saatiin mahtumaan. Ahtimelle tehtiin itse vesipumpun päähän ylimääräinen tuki
Siipiä ja Siipiä ja Rock ´n´ Ro llia Rock ´n´ Ro llia 62 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Siipiä ja Siipiä ja Rock ´n´ Ro llia Rock ´n´ Ro llia Cadillac Series 62 2d HT ’59. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 63 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Kolmen kesän ajeluiden jälkeen auto purettiin läpikäyntiä varten, ja siinä vierähtikin yli 15 vuotta, mutta nyt Caddy rokkaa nykyaikaisine LQ4-tekniikoineen kovemmin kuin koskaan. Imatralaiselle Vesa Hellmanille oma viisysi ei alun perin ollut mikään toteutunut unelma, mutta sellaisen hän tuli hankkineeksi
Ostin auton jo 2001, eli tämä on ollut yli 20 vuotta talossa. Tykkään kuitenkin, että pyörissä on kumiakin, ettei tarvitse pelätä mitään reikiä tiessä, kun näillä kaikilla harrasterasseilla on tullut vedettyä semmoinen kymmenen tonnia kesässä”, Vesa kertoo. ”Tämä ’59 oli minulle ensimmäinen Cadillac. Ei ole kuitenkaan mieleisiä vielä tähänkään päivään mennessä oikein löytynyt”, hän selittää naurahtaen. Tuo on itärannikon autoja, ja lattia siitä oli jo joskus hitsattu, mutta kylkiin meni sitten aika paljon peltiä, kun sitä oli joskus kolaroitukin”, Hellman selittää. Vaihteistossakin takerteli joku, joten siitä se sitten alkoi. ”2020 syksyllä rupesi tuntumaan siltä, että jotain tälle pitää tehdä, kun ei ollut enää mitään muita harrasteautojakaan. Delta 88:lla mie olen aloittanut tämän jenkkiautohölmöilyn, niitä olikin kaikkiaan kolme, joista yksi oli vielä käyttöautona silloin kun tämän ostin. ”Silloin 2000-luvun alussa, kun sillä parikymppisenä ajeltiin, niin alla oli niitä renkaita, mitä sattui halvalla saamaan. Se kuusnelonen, mikä mulla siihen aikaan myös oli, toimi liekkeihin harjoituskappaleena, ja kun maalari siinä sisäisti sen tekniikan, niin ne pyöräytettiin tohonkin. On muuten melkoinen homma ajaa tuota Pietarin tyyppisessä miljoonakaupungissa ilman peilejä. ”Olikos se nyt kesä ’18, kun innostuin asiasta, ja päätin lopultakin laittaa ne tallissa odottaneet osat nippuun. Kolme kesää sillä ajettiin aika pienillä jutuilla, mutta kolmannen kesän lopulla moottori alkoi sitten huohottaa niin paljon, että oli pakko ottaa se ylös. Tuo Neuvostoliiton sininen reunaraita tuli sitten myöhemmin. M onille ’59 Cadillac siipiautojen kuninkaana on se kaukainen unelma, joka jossain vaiheessa pitää saada itselle. Ovat myös nyt semmoiset siistiääniset, eivät pidä mitään säksätystä. Tuomaksen Gen3 Performancelta tuli myös johtosarja valmiina.” Talvi vierähti kuitenkin äkkiä, ja kesäkin ehti kulua pitkälle, kunnes Vesa kesälomillaan alkoi vihdoin askarrella tuoreempaa tekniikkaa paikalleen. Ovetkin on ilmeisesti jostain eri autosta, eivät ne istu ihan niin tarkkaan paikalleen kuin näissä on tapana.” Pietarista vauhtia. ”Ensin vedettiin korkeapainepesurilla auto puhtaaksi, ja menihän siihen peltiäkin joku neliö pitkin kylkiä. Kyllä siihen jotain Camaron pakosarjoja sovittelin, mutta ei ne sopineet millään tuohon paikalleen. Perä huollettiin ja shimmailtiin myös siinä yhteydessä. Sittemminhän noita Cadillacejä on ollut useampia, ’64, ’66, ’69 ja ’79, ja Escalade on nykyään käyttöautona”, Vesa jatkaa ja avaa paremmin päätymistään viisysin omistajaksi. Kaikki peltihommat turasin itse, maalauksen teki Jaatisen Tino, joka sanoi kyllä, että olisi ollut helpompi, kun en olisi itse tehnyt pohjia ollenkaan, niin ei olisi tarvinnut minun jälkiä korjailla.” Väreiksi Vesa valitsi RAL-kartasta löytyneet violetin ja puhtaanvalkoisen. Siitä toki kielivät ne karisevat kititkin. Korissa on ollut koko ajan kiinni ohjausakseli ja kaasupoljin, kaikki muu on enemmän tai vähemmän ollut irti. ”Tulihan siitä sitten nostettua kori rungolta, joka maalattiin myös. Vartiaisen Jenni, oman kylän maalareita hänkin, pyöräytti ne tuohon. ”Ehkä ääriesimerkki niistä vanhoista korjauksista oli helmaan ajettu kymmensenttinen reikä, joka oli tukittu puolella kilolla kittiä. Nuo alkuperäiset vanteet kun ovat jonkun verran kierot. Se kesä menikin sitä kasaillessa, sisustankin hain 15 vuoden huilin jälkeen enon navetasta tuolta parinkymmenen kilsan päästä”, Vesa tarinoi. ”Tarkoitus oli, että sitä on helppo paikata, jos siihen tulee jotain vaikkapa kaupan pihalla. Ei sitä sisustaakaan jaksanut koko talvea ihmetellä, vaikka se onkin ollut mielessä uusia pitkään. Maalauksen teki Jaatisen Tino, joka sanoi kyllä, että olisi ollut helpompi, kun en olisi itse tehnyt pohjia ollenkaan." 64 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Cadillac Series 62 2d HT ’59. Hankin sitten Mussalon Tuomakselta tuon 6-litraisen LQ4:n ja 4L80E-askin, jostain nelikosta kai nuo alun perin ovat lähtöisin. Putket rakensin siihen hätään vanhojen putkien palasia uudelleen liittämällä”, hän tunnustaa. Simpukka määritteli, millaiset pakosarjat tähän pystyi laittamaan, joten tähän tuli US-Partsilta nuo Hookerin blockhuggerit. Käyttöauton tekniikalla. Nyt sitten läpikäynnin yhteydessä hankin tuohon uudet Kontion valkosivut. Nuo penkit oli verhoiltu myös jo silloin.” Monesta paikkaa kuitenkin huomasi, että edellinen korin korjailu oli toteutettu varsin hätäisesti. ”Olin minä sitä etupalkkia muokkaillut valmiiksi ja vähän mallaillut sitä konetta. ”Viime talvena hankin eteen levyjarrut, kun niiden alkuperäisten eturumpujen päälle oli vaikeaa löytää vanteita. En minä edes tiennyt, että hänellä oli sellainen auto, mutta se oli paikallisessa näyttelyssä esillä, ja siitä sitten yksi asia johti toiseen. Autohan oli jo maalattu, ja otin takarajaksi elokuun 2019 Pietarin näyttelyn. ”Ei tämä mikään lapsuuden unelma minulle ollut, enemmänkin haaveilin ’57 Chevystä, mutta jotenkin tämän yksilön näkeminen teki vaikutuksen”, hän kertoo. Auto oli musta, perussiisti, siinä oli helmiäisliekit ja kitti vähän jo tippui kyljistä. R-koneistus teki koneistukset siihen 390:een, jonka niputin itse, paikallinen osaaja kunnosti sen vanhan Hydramaticin. Samalla ajattelin vaihtaa niitä kittejäkin, ja siinä meni sitten lopulta 15–16 vuotta.” Pitkä huili. Ensimmäinen testiajo autolla oli sinne Pietariin. Kardaania olin varautunut myös muokkaamaan, muttei siihen tarvinnutkaan vaihtaa muuta kuin yoke. ”Tää on ihan tästä Imatralta ostettu, Salosen Mikalta, jolla se seisoi navetan vintillä vähän niin kuin ylimääräisenä. Vesa Hellmanille ei ollut, vaan hänestä tuli sellaisen omistaja pitkälti sattumalta. Listathan tästä oli poistettu jo aiemmin, kun tämä oli semmoinen mild kustomi
Ehtihän se lojua välissä 15 vuotta osina pitkin tallia. 65 AMERIKAN RAUTA 2/2022. ”Kiitos kuuluu vanhemmille, että lähtivät tätä aikoinaan takaamaan”, Vesa toteaa hymyssä suin varmasti vanhempien korviin alkuun oudolta kuulostaneesta sijoituksestaan. Tähänkin on tarkoitus tehdä vielä pieniä säätöjä, kun on vähän päässyt testaamaan käytännössä. ”Ei ollut sekään Amerikan bolt on -jarrusetti ihan bolt on. ”Sitä olen aina halunnut, että autot voivat näyttää vaikka miltä, mutta niiden pitää käydä ja toimia kunnolla. Bensaakin tämä kuluttaa vähän vähemmän, se vanha kulki kunnolla säädöissä ollessaan 13 litraan 80–90:n vauhtia, tämä kulkee kympin tuntumaan reilua satasta. Kyllä se lyö joutavaa tuolla vakiotekniikallakin märällä asfaltilla jo semmoisista vauhdeista, että vähän alkaa hirvittää, nuo 50-luvun alustaratkaisut ovat kuitenkin mitä ovat. Samalla uusitaan myös viime kerralla paloista askarreltu lattiamatto. Sitten kun laittoi ne oikeanlaiset koolit, menivät levyt liian sisälle, ja Härkösen Juntti sitten sorvaili minulle sinne soviteholkkeja, joilla saatiin satulat kohdalleen.” Vesan tapaan harrastaa kuuluu se, että autot rakennetaan käytettävyys edellä, ei niinkään näyttelyitä varten. Mielessä on ollut jossain vaiheessa laittaa tuohon joku remmiahdin. Laakerit ei sattuneet kooleihin ja tämmöistä. Vaikka vaihdelaatikkona tykkään siitä vanhasta Hydramaticista, kun siinä ei tunne vaihtoja ollenkaan, niin onhan tämä ohittaessa aivan toisenlainen, kun tämä on koko ajan oikealla kierrosalueella. Viisysin osalle suunnitelmissa on seuraavaksi verhoilujen uusiminen auton nykyistä väritystä mukailevaksi, ja tietysti käyttää autoa siihen, mihin se on tehty – eli ajamiseen. Se on myös helpottanut huoltamista, kun voi pitää jemmassa samoja huolto-osia käyttöautoon ja tähän, ei tarvitse pitää ylimääräistä varastoa siellä.” Niin, Vesan Escaladessa tosiaan on ihan vastaava 6-litrainen kolmannen polven pikkulohko kuin viisysissäkin. ”Onhan se nyt jo kutakuinkin maksettu, ja on se ollut hintansa väärtti.” Verhoilut ovat vielä edellisen rakentelukierroksen jäljiltä, ja ensi kesäksi ne tehdään uusiksi
Sisusta: Grantin puuratti, penkit verhoiltu uudelleen keinonahalla, Realdashin mittaristo tabletilla, mekaaninen öljynpainemittari. Moottori: 6.0 Chevrolet LQ4 Vortec V8, Hookerin blockhugger-pakosarjat, Holleyn imupumppu, välisäiliö, Bosch 044 -kopiobensapumppu, säädettävä pa-paineensäädin, omatekoiset tuplaputket, Classic Chevyn jäähdytin, Nissanin sähköflekti. Teho: 325 hv. Alusta: Kuluvat osat uusittu, osa puslista korvattu uretaanisilla. Kori: Kylkilistat ja merkit poistettu, alkuperäinen sivupeili poistettu. Vanteet: 15" peltivanteet. Se helpottaa huolto-osien varastoinnin suhteen. Renkaat: Kontio Tyres 225/70 R15 valkosivurenkaat. Jarrut: Performance Onlinen levyjarrusetti edessä, rummut takana, Performance Onlinen tehostettu kaksipiirinen pääsylinteri. 66 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Cadillac Series 62 2d HT ’59. Vesan Caddyssä on menty käytettävyys edellä, eikä viimeistelystä ole pyrittykään tekemään näyttelykelpoista. Voimansiirto: 4L80E-automaatti, alkuperäinen perä. Bensapumput on sijoitettu jäähdyttimen etupuolelle, jolloin niihin pääsee helposti käsiksi tarvittaessa Mites sitä sanottiinkaan, että "form follows function". Kiitos: Ex-Sienimäen tallin jäsenille, jotka ovat olleet monessa apuna! Kylähän se vähän hymyilyttää, kun yli 15 vuotta osina seissyt auto on jälleen tien päällä! 6-litrainen LQ4 Vortec on käytännössä sama moottori kuin Vesalla käyttöautona olevassa Escaladessa. Faktat Cadillac Series 62 2d HT ’59 • Omistaja: Vesa Hellman, 40 • Paikka: Imatra
Noormarkkulainen Jari Toikander joutui kerran perheen perustamisen myötä myymään sinisen Tempestinsä, ja melkein 30 vuotta myöhemmin hän hankki tilalle toisen sinisen Tempestin, tällä kertaa avomallisena. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ponchojen pauloissa Ponchojen pauloissa 67 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Pontiac Tempest Convertible ’67
Siitä oli pitkälti kyse myös Jari Toikanderin kohdalla, kun hän iski silmänsä tuttavalleen vaihtokaupassa tulleeseen avo-Pontiaciin muutama vuosi takaperin. Se oli aika saman sininen kuin tämäkin, ja viilatulla nelisatasella ja nelilovisella manuaalilla”, mies muistelee. Alkuperäismittaristo on korvattu sarjalla Autogagen valkopohjaisia. ”Jouduin siitä sitten perheenlisäyksen myötä luopumaan, ja kun sitten tämä tuli vaihdossa vanhalle työkaverilleni Viitalan Mikolle, se alkoi heti kiinnostaa. Grantin kumiratti ja B&M:n lattiashifteri kuuluvat perinteisiin hottentottivarusteisiin, ja sitä tyyliä auto edusti pystyine perineen muutenkin ennen edellisen omistajan Viitalan Mikon käsittelyä. ”Mul on ollut ’65 vuosimallin Pontiac Tempest joskus 90-luvun alussa. Semmoinen neliovinen tolppa, joka on Porin katukuvassa pyörinyt iät ja ajat. Mikkohan kokosi mustan Chargerinsa kahden auton parhaista paloista, ja jäljelle jäi oranssi korinvaihtoCharger, jonka hän vaihtoi tähän Pontiaciin. K aikkihan me tiedämme, että suola janottaa, ja kaikkein eniten janottaa usein se vanha suola. Ei se Mikko sitä sillä myynyt, kun hänellä oli itsellään auton varalle suunnitelmia.” Alustaa on madallettu UMI:n jousilla, ja jämäkkyyttä ajettavuuteen on haettu myös Z28-Camaron kallistuksenvakaajalla ja Energyn uretaanipuslilla. Mikko on Amerikan Raudan lukijoille tuttu paristakin autostaan, SRT-moottorisesta ’70 Chargeristaan ja drifteriksi rakentamastaan 2Gen-Camarosta. Oltiin aikoinaan Mikon kanssa Auto-Palinilla samaan aikaan töissä”, hän jatkaa. 68 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Pontiac Tempest Convertible ’67. ”Silloin, kun Mikko laittoi tästä ensimmäisen kuvan, sanoin heti, että jos päädyt myymään, niin tämän verran maksan heti. Kun sitten tämä tuli vaihdossa vanhalle työkaverilleni Viitalan Mikolle, se alkoi heti kiinnostaa
69 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Mies onkin pystynyt lähinnä nautiskelemaan ehjällä autolla ajelemisesta. Kori oli maalattu nykyisellä kirkkaalla metallinhohtosinisellä, mutta auto oli jäänyt kokoamatta. Se ei modernimpaan lookiin mieltyneelle Mikolle käynyt, vaan hän hankki autoon ensi töikseen UMI:n madallusjouset ja alle viisipuolaiset aluvanteet, jotka ovat edessä 17ja takana 18-tuumaiset. Osina ollut ja joiltain osin puutteellinenkin auto kulkeutuikin lahden toiselle puolelle Vaasan seudulle, missä se koottiin ja rekisteröitiin kotimaisiin kilpiin kesällä 2015. Alkuaan valkoisen avon 326-koneen tilalle oli vaihdettu .030 ylikokoon porattu ja tasapäämännin varustettu uudempi 400, jota oli piristetty hiukan rajummalla nokalla, alumiini-imusarjalla ja peltisarjoilla, ja sen jatkona oli TH350-automaatti. Tempest oli kulkeutunut Ruotsista Suomeen keskeneräisenä sen aiemman omistajan menehdyttyä ennen auton saamista valmiiksi. Vaimo sanoikin jo, ettet sinä sitä sinne vain katsomaan mene”, Jari muistelee pian neljän vuoden takaisia keskusteluita nauraen. Läpikäynnin yhteydessä Pontiaciin uusittiin kaikki verhoilut sekä lattiamatto, ja myös rätti sekä kojelaudan päällinen korvattiin uusilla. ”Varmaan kuukauden käbin sitä sitten sieltä Nettiautosta vahtaamassa, kunnes lopulta lähdin sitä ”katsomaan”. Hänellä oli suunnitelmissa myös piristellä tekniikkaa entisestään, mutta sitten tuli tarjolle eräs, jo valmiiksi mieleisellä LS3-tekniikalla varustettu 2Gen-Camaro, ja Mikko päätyi laittamaan Pontiacin sittenkin myyntiin sillä pari kesää ajeltuaan. Keskeneräisenä Suomeen. Kun auto tuli Mikolle Kiikoisiin, oli sen alla perinteiset pyöreäreikäiset Cragarin Modular-kromivanteet ja perä oli pystyssä kuin 70-luvun lopulla ikään. SIsustan verhoilut oli uusittu jo ennen Pontiacin tuloa Jarille
Pakoputket kyllä rakensin taakse asti melkein heti, kun kumisivat liikaa matka-ajossa”, hän selittää. Mää tatuoittin jo tän auton käsivarteenkin, ja vanhin tyttö ilmoitti, että hän perii tämän sitten, että sitä ei varmasti myydä eteenpäin.” Pontiacin nokalla on korkeampipuristeisilla tasapäämännillä ja tuntemattomaksi jääneellä virinokalla piristetty Pontiacin oma nelisatanen. Oli torstaipäivä, kun auton hain Mikolta, enkä ollut edes puhunut kellekään mitään, että olin autoa menossa vaihtamaan”, jo 80-luvulta saakka jenkkejä harrastanut Jari selittää hymy suupielessään. Siskon mies harrasti jo aiemmin kovastikin amerikanautoja, ja hänellä oli muun muassa se Hakkaraisen Joken Roadrunner, joka maalattiin silloin oranssiksi. Haaveissa olisi saada myös lukkoperä ja vähän lisää ruutia pellin alle. Tässähän oli alun perin yksiosaiset takavalot, joita ei löytynyt ehjinä mistään. Mikko oli todennut myynti-ilmoitukseen, että koneessa on yli 300 heppaa, mutta sen verran olen näiden amerikanautojen kanssa touhunnut, että mennään varmasti yli 350 hevosvoiman nytkin”, Toikander miettii. ”Ensimmäinen oma jenkkini oli ’64 mallin Valiant, kutosella ja automaatilla. ”Vaimo on tosin sanonut, että ei pidä tätä laittaa palasiksi ennen kuin mulla on toinen, jolla ajaa sillä aikaa, kun tämä on pajalla. Nyt mulla on itse asiassa projekti kesken, että pitäisi vaihtaa kaikkien takavalojen pohjat, kun sinne oli aiemmin päässyt vettä sisään halkinaisten lasien takia”, mies jatkaa. Oliko mulla kortin saatua viikon 3-litraisella kutosella oleva Taunus ennen kuin hankin sen. ”Ensimmäisenä kesänä kertyi yli kymppi, toisena 14 000 ja viime kesänä varmaan joku 18 000. Jarilla on suunnitelmissa piristellä sitä hiukan lisää, vaikka takakumit kuluvat nykyiselläänkin huomattavasti eturenkaita nopeammin. ”Nuo takavalot myös ostin siitä lehdessäkin esitellystä Ritvasen Timon kullanvärisestä Le Mansista, joka muutettiin GTO:n näköiseksi. 70 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Pontiac Tempest Convertible ’67. ”Olen nyt kahden vaiheilla, että jalostuuko tuo alkuperäiseksi vai GTO:n suuntaan. Ajoin sillä lähestulkoon joka päivä, töihin en ole tosin sitä rikkihappopiippujen alle Harjavaltaan vienyt. ”Se oli 2018 kesäkuun alkua, kun se sitten minulle tuli. Itse en olekaan tälle tehnyt muuta kuin nauttinut ajelusta. Ennen tätä Tempestiä harrastin melkein 15 vuotta Chevy Vaneja, ja sellaisen tuoreemman Expressin minä annoin tähän vaihdossa.” Jari kertoo kilometrejä kertyneen Tempestiin hänen omistusaikanaan jo ainakin 30 000. Vani vaihtoon. Olen etsinyt autoon Tempestin merkkejä noiden aiemman omistajan laittamien tilalle, mutta toinen vaihtoehto on, että vaihdan siihen GTO:n mittariston ja keskikonsolin
Olen etsinyt autoon Tempestin merkkejä noiden aiemman omistajan laittamien tilalle. Kiitos: Mikko Viitala, Nakkila Storage. Alusta: UMI Performancen 40 mm madaltavat jouset, Gabrielin kaasuiskarit edessä ja ilmaiskarit takana, Z28-Camaron kallistuksenvakaaja edessä, Energy Suspensionin uretaanipuslat. Teho: yli 300 hv. Olen nyt kahden vaiheilla, että jalostuuko tuo alkuperäiseksi vai GTO:n suuntaan. Vanteet: Barzetta America 7x17" edessä ja 8x18" takana. Kori: GTO-mallin scoopillinen konepelti, Le Mansin takavalot, GTO-merkit. Faktat Pontiac Tempest Convertible ´67 • Omistaja: Jari Toikander, 51 • Paikka: Noormarkku. 71 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Renkaat: 225/50 R17 edessä, 235/55 R18 takana. Tempest on tatuoitu Jarin ihollekin, joten luopumisaikeita autosta ei ole. Sisusta: Grantin ratti, B&M:n shifteri, musta keinonahkaverhoilu, Autogagen valkopohjaiset mittarit. Voimansiirto: TH350-automaatti, alkuperäinen perä. Moottori: 400 cid V8, porattu .030 ylikokoon, flat top -männät, jyrkempi nokka, Edelbrockin alumiini-imusarja, Holleyn 750 cfm kaasutin, HEI-jakaja, peltisarjat, 2,5" tuplaputkisto Red Hots -vaimentimin. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin. Toisaalta hänen vanhin tyttärensäkin on ilmoittanut jo perivänsä auton aikanaan
Mies on ajanut jäykkäperäiseksi muutetulla pitkäkeulallaan kymmenen vuoden aikana 70 000 kilometriä. Atte Matinmäen lapiopää on ollut tehtaalta lähtiessään matkamalli. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pirullinen reissupyörä 72 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Harley-Davidson Shovelhead ’78. Alkuperäistä siinä ei ole enää paljoakaan jäljellä, mutta matkapyöränä Atte käyttää sitä edelleen
73 AMERIKAN RAUTA 2/2022
”T ämä on malliltaan FLH, ja ollut aikanaan ihan lippulaivamalli”, Atte aloittaa tarinoinnin vuonna 2011 hankkimastaan pyörästä, joka on nähnyt elinkaarensa aikana varsin runsaasti niin maantietä kuin pajoitustakin. Rengaskoko on edessä 21 ja takana 16 tuumaa, mikä on minulle ainoa oikea kombinaatio”, Atte kuvailee suuria linjoja. Hirtehistä teemaa ja messinkiä. En oikein osaa mennä sääntöjen, trendien tai virtausten mukaan. Rengaskoko on edessä 21 ja takana 16 tuumaa. Kun kilometrit ovat alkaneet näkyä, on pyörä maalattu uusiksi. JepJepin käytettynä Suomeen uittaman Shovelin edellinen omistaja oli muokannut pyörän tyylillisesti lähinnä rottachopperiksi ja ajanut sillä paljon. Jotkut saattavat muistaa numerossa 5/21 esittelemämme kauttaaltaan ruostepintaisen ’29 Essex-rodin, joka on niin ikään Aten tallin kalustoa. Reilun kymmenen vuoden omistusaikana Aten Shovelin ulkoasu on ehtinyt muuttua kolmesti, mikä on ollut suoraa seurausta runsaasta käytöstä. ”Niin choppereissa kuin rodeissakin minua on aina kiehtonut sellainen tietynlainen freestyle-juttu. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Harley-Davidson Shovelhead ’78. Paljonhan tähän pyörään on haettu old schoolia, mutta pikkuisen pitää olla myös omaa twistiä seassa”, mies kuvailee suhtautumistaan rakenteluun. Samanlaista rouheutta ja omintakeisuutta löytyy hänen Shovelistaankin. Shovelin runko on muokattu perästään jäykäksi ja sitä on stretchattu ylöspäin viitisen tuumaa. ”Perä oli muutettu jäykäksi ja runkoa oli stretchattu ylöspäin viitisen tuumaa jo siinä vaiheessa, kun tämä tuli minulle. Tällä hetkellä tässä on käytännössä alkuperäistä enää keulapalat, kun kaikki muu on tullut tehtyä uusiksi. Nykyistä versiota ennen se oli Ferrexin punainen mattamustilla scallopeilla ja straippauksilla
Ihan aluksihan hän teki minulle korkin, joka oli ikään kuin taikasieni, mutta se ei perhana käynytkään tankin kierteille. Paljonhan tähän pyörään on haettu old schoolia, mutta pikkuisen pitää olla myös omaa twistiä seassa. Ajattelin, että ei siinä mitään, vaihdan sen, kun niitä on aina työkalurullan ensiapupaketissa mukana. Oudoin tapaus oli, kun aivan uusi bensaletku halkesi ajettuani vasta 20 kilometriä Tukholmasta. Tuumin, että pitää seuraavana talvena tehdä paremmalla ajalla ja rahalla kunnon koneremontti, mutta nyt sillä on menty 10 vuotta”, Atte tuumii 70 000 ajokilometriä myöhemmin. Oma souvinsa oli myös pyörien pinnojen nipat, jotka on valmistettu 10-millisestä messinkitangosta. Sillä kertaa ne olivat kuitenkin unohtuneet kotiin ja myöhästyin laivasta. Katsoin tankkiin, niin se oli ihan tyhjä, ja letku oli puoliväliin saakka halki.” Atte on pitänyt koneen täysin vakiona. Kun meinasin torpata itteni rekan kylkeen, niin päätin, että nyt lähtee Weberit, ja siihen jäi virittelyt”, Atte kertoo, ja päättää tarinansa kiteytykseen pyörän ajo-ominaisuuksista: ”Tämä on suorastaan yllättävän leppoisa ajella, kunhan ei lähde ahnehtimaan liian suurta matkanopeutta. 75 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Remmejä katkeilee silloin tällöin, kärkijakajaa saa säädellä ja imukaulan kumit poksahtelevat aika ajoin”, mies listaa. Viimeiset messinkisilaukset löytyvät pakoputkien päistä. Atte on käynyt pyörällä Ruotsissa neljästi, ja ongelmitta on selvitty vain kerran. Länsinaapuriin suuntautuvissa reissuissa tuntuu olevan erityisen paha karma. Maalaukset ovat Marco "Platu" Plantingin tekemät. Satasen vauhdissa oikein mukava. ”Tämä nykyinen pirullinen teema lähti kaverini messingistä tekemistä sytkäkopasta ja tankin korkista, joiden myötä ajattelin, että viedään tämä nyt sitten loppuun saakka. Pidemmille reissuille Atte köyttää mukaan vielä merimiessäkin. Laukuksi asennettu jerrykannu kätkee sisäänsä akun, jonka lisäksi sen sisälle mahtuu selviytymispakkaus varaosineen sun muine tykötarpeineen. Liitin siihen pisteeksi i:n päälle yhden vanhan tinder matchin korvakoruristin, joka löytyi sohvan alta. Heitin hänelle sitten, että tee uuteen vaikka pentagrammia tai jotain, ja sellaisen hän sitten messingistä sorvasi ja jyrsi. Se meni uusiokäyttöön”, Atte nauraa. Messinkiritilöin varustetut valot löytyivät nettikirppikseltä, ja sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. ”Mulla oli kerran siinä hetken aikaa tupla-Weberit. Tässä tarvitaan kuitenkin sekä etuettä takajarruja, jotta tämä pysähtyy. Sitä parsittiin tien poskessa kasaan aina sitä myöten kun se hajosi, ja hajosihan se aina välillä. ”Kaikkina, paitsi yhtenä kertana sain sen kyllä korjattua tien päällä. Tankki on niin sanottu pikku-Sportsterin tankki, jonka sarvipäinen hahmo, samoin kuin pyörän muutkin straippaukset, ovat Platun tekemät. Pikku-Sportsterin tankkiin taiteiltu sarvipäinen hahmo vie ajatukset manalan majoille samoin kuin pyörän muutkin koristelut. ”Kun ostin tämän, niin laitoin ekana talvena koneeseen uudet männänrenkaat ja seetit. Tämä on kyllä ihan yllättävän luotettava tällaiseksi, mutta tiettyihin perusjuttuihin saa aina varautua. Poikkeuksen vahvistava sääntö on kaasarikokeilu, joka puoltaa sitä, että hänen pyöränsä voimanlähde on käytettävimmillään alkuperäiskokoonpanossaan. ”Minulla oli tuossa yhdessä vaiheessa ihan jäykkä penkkikin, mutta se ei vaan yksinkertaisesti sovi kenenkään selälle yhdessä jäykän rungon kanssa”, mies toteaa virheestään oppineena. Kerran meni ensiövetoremmi poikki ja toisella kerralla hajosi imukaulan kumi. Yksistään takarenkaassa niitä on 80 kappaletta. Tosi hienot kaasarit, mutta teki jarruttamisen ihan mahdottomaksi, kun se kaasaripaketti tuli tuohon jarrupolkimen päälle. Kaverilta ylimääräisiksi jääneet messinkiset käsikontrollit näyttivät hieman orvoilta yksin, joten Atte pyöritteli sorvilla niiden kaveriksi messinkiset tupit. Myös jalkatapit sekä jarruja vaihdepolkimet valmistuivat omin voimin. ”Tämä oli pitkään ainoa pyöräni ja toimi ihan ajopyöränä. Mitä sitä ehjää korjaamaan
Saattaa hyvin olla, että kyseessä oli paras tähän asti järjestetty näyttely. Joka tapauksessa sekä autoja että yleisöä oli valtavasti, halleihin kerätyn noin 500 näyttelykomeuden lisäksi ulkoalueille kertyi Grand Daddy Drive-In -näyttelyyn jopa 800 autoa, joista tietenkin tapahtuman tämänvuotisen teeman mukaisesti melkoinen osa ’32 Fordeja. Pomona, 28.–30.1. Ikinä. Parin vuoden tauon jälkeen järjestettyä GNRS:ää oli todella odotettu, ja sen huomasi myös autokattauksesta. Yksi näyttelyn kohu-uutuuksista oli Chip Foosen suunnittelema AMBR-kisaaja ’33 Ford Special Deluxe Roadster ”Sapphire”. Team Brizion toteuttamiin korimuutoksiin lukeutuu ovien jatkaminen kuudella tuumalla sekä korin leventäminen ja cowlin jatkaminen kahdella tuumalla. Konepeltiä on pidennetty peräti 13 tuuman verran. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Grand National Roadster Show 2022 – Paluu vanhaan maailmaan – Paluu vanhaan maailmaan Ehkä Pohjoismaiden hienoin lowrider koskaan, sittemmin Boydin pajallakin työskennelleen Bernt Karlssonin 80-luvun puolivälissä vielä Ruotsissa asuessaan rakentama ”Pink Lady” ’55 Kupla kimalteli näyttelyn valaistuksessa yhtä upeasti kuin valmistuessaan lähes 40 vuotta sitten. Hollywoodin glamouria henkivän luksusrodin tekniikka jatkaa muun auton korskeaa linjaa, nimittäin moottori on 2003-mallisen Aston Martinin V12 viisipykäläisen Tremec-manuaalin kera. Maailmassa. Auton omistaa nykyisin Kalifornian Widomarissa asuva Stephen Tebo. Roger Castillon Argentiinasta uitettu ’38 Ford Convertible on todella harvoin vastaan tuleva oikeanpuoleisella ohjauksella varustettu yksilö! 76 AMERIKAN RAUTA 2/2022
Teksasissa asuva Steve kertoi olevansa Grand National Roadster Show’ssa autoineen nyt toista kertaa. Ensimmäinen oli silloin, kun näyttely järjestettiin vielä Oaklandissa, nimittäin vuonna 1960! Tuolloin Steve vei näytille ensimmäisen autonsa, ’29-mallisen Ford Roadsterin. Viinipullojen etiketteihin kirjoitettu esittelytaulu oli loistava idea. Steve Steersin Ardun-kantisella 284 cid lättäpäällä varustetun ”Yellowjacket” ’34 Ford Roadsterin verhoilut on oikeasti värjätty hänen vaimonsa keltaisen takin mukaan. Curt Rardinin entisöimä ja omistama Cobra on kokonaan käsintehty auto, jonka rakensivat veljekset Wally ja Harry Hansen 1952–1954. Los Boulevardos CC:n Frank Ibarran ’65 Ford F100 on huikean hieno laite Edog Kustomsin toteuttamine kustomointeineen ja maalauksineen. 1915-mallinen ”Tipsy T” on alun perin jo vuonna 1961 Fresnossa rakennettu aito vanha hot rod, jonka on entisöinyt komeaan kuntoon Santa Cruzissa toimiva Clayton’s Hot Rods. Paras aika Kuplalle oli 12,62. 77 AMERIKAN RAUTA 2/2022. ’53 Oldsin tekniikalla varustettu auto esiteltiin ensimmäistä kertaa Petersen Motoramassa 1954 ja nähtiin myös Motor Trend -lehdessä vuotta myöhemmin. Heinäkuun 1978 Rod Action -lehden kannessa auto oli renkaita ja vanteita lukuun ottamatta tässä kuosissa. David Bethardsin ’40 Ford rakennettiin alun perin jo 50-luvulla, ja sitä päivitettiin 60–70-lukujen taitteessa. Schley Brothersin vuonna 1964 rakennettu ”Lightning Bug” kisaili NHRA:n ja AHRA:n kiihdytysmittelöissä vuoteen 1969 saakka nöyryyttäen monia isompiaan 12 sekunnin varttimailiaikoineen
Nostalgisen moottorin jatkona on käytettävyyttä huomattavasti parantava 5-vaihteinen manuaali. Vic ja Wanda Cunnynghamin liekitetty ’32 Roadster koristi takavuosina myös Ol’ Skool Rodzin kantta. Nykyisin Petersenin automuseon kokoelmissa oleva auto ehti olla useammassa eri värissä ennen kuin sen pintaan palautettiin alkuperäinen Plymouthin sininen vuonna 1971. Nokalta löytyy 8 BA -lättis Rossin männillä, Isky-nokalla ja Edmundsin kansilla. Jos allekirjoittaneen olisi pitänyt valita näyttelystä oma kolmekakkossuosikki, se olisi ehdottomasti ollut 2018 GNRS:ssä Brizio Family Awardin voittanut Tom Branchin Studebaker-tekniikkainen ja reilusti channeloitu yksilö. 78 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Grand National Roadster Show 2022. Bill Niekampin vuonna 1949 rakentama ’29 Ford Roadster oli kaikkien aikojen ensimmäinen AMBR-voittaja vuonna 1950. Auto oli myös ennätysmäisen nopea varttimaililla saavuttaen renkaat sauhuten 116 mph loppunopeuden. Vic vaihtoi Fordin alkuperäisen Tudor-korin Brookvillen kanssa, ja muutti auton Roadsteriksi. Autoon oli käytetty niin Essexin, Mercuryn kuin Plymouthinkin osia, ja sen keulapala sekä konepellit olivat itse tehtyjä. Sopii se lowrider-tyylinen maalaus lavarodiinkin. Näyttelyn toinen erikoisteema oli Deuce 90 vuotta. Jo 94-vuotiaan kustomlegendan Gene Winfieldin tuoretta kädenjälkeä edustaa ”Aftershock” ’39 Lincoln Zephyrin keväällä 2020 ruiskutettu fadeaway-maalaus. Carly Brogrenin omistama auto oli aiemmin oranssi-valkoinen ja tunnettiin nimellä ”Amelia”. Frank Cannonin ’55 T-Bird nähtiin tammikuun 1958 Hot Rod Magazinen kannessa ’57-mallisine Hillborn-ruiskutettuine 454 cid Chrysler Hemeineen. 23-vuotiaana, vuonna 2013, moottoripyöräonnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen Courtneyn ’69 Camaro SS ”No Legr” osoittaa, ettei edes jalkojen menettäminen estä harrastamista. Moottori päätyi sittemmin dragsteriin, mutta oli hauska nähdä autosta rakennettu tribuutti. Todella upea oli myös tämä W-koneinen ’32 Roadster. Käsihallintalaittein varustettu avo liikahtaa melkoisen rivakasti RHS-alukansilla, Comp Camsin rullanokalla ja Holleyn Dominator-ruiskulla varustettuine ’71-mallisine 454 LS7-isolohkoineen
Todella herkullinen oli myös Elite-kerhon Rey Martinezin ’60 Impala aina sisustan monivärisiä nahkaverhoiluja myöten. Mario’s Auto Worksin ja Cal Blastin maalaaman auton motiivit olivat maineikkaan tatuointitaiturin Mr. ”The Gonzo” ’60 Impalan koristelussa ei ollut kaiverruksissa säästelty. Hauska oli myös auton somistus, maton reunan salmiakkikuvioihin oli nimittäin maalattu auton rakenteluun osallistuneiden nimet. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Dominic Carollon ’65 Rivieran maalaus on todella maukas, ja koko auto muistuttaa kullanhohtoisine Keystonen Klassic-vanteineen siitä, kuinka veteen piirretty on viiva lowridereiden ja Bellflower kustomien välillä. Albiinotakavalot tuovat perään persoonallista ilmettä. Sitä ilmentää myös Mario Camacho Juniorin ”Sun Drop” ’78 Monte Carlo. Lowridereissa värien rohkea käyttö on sallittua ja jopa suotavaa. Marcos Benavidesin ’79 Lincoln Mark V oli hulppea laite jo tehtaalta, ja komea candymaalaus yhdistettynä kimalteleviin pinnavanteisiin on omiaan lisäämään mallin korskeutta. Auton keula on päivitetty ’80-malliseksi ja varustettu 80-luvun lopun yksiosaisin komposiittiumpioin. Elite-kerhoa edusti tämäkin vihreä karamelli, Alberto De Alba Juniorin ”Dead Presidents” ’58 Impala. Cartoonin käsialaa. Lorraine De Alban ”Purple Rain” ’64 Impalan purppuransävyt sointuivat yhteen täydellisesti
’66 on Chevyn vuosimallina jäänyt aika paljon vähemmän halutuksi kuin paljolti saman näköinen ’65, mutta kyllä tämä vähäeleisen beige yksilö sai miettimään, että miksi. Kaksioviset tolppamallin Tri-Five Chevyt on totuttu mieltämään falfamaisiksi katuraasereiksi, mutta hienosti tällainen bombmainen mataluus leveine valkosivuineenkin korimallia pukee. Kuvassa teeveestäkin tuttu, muun muassa Metallican James Hetfieldille auton rakentanut Rick Dore. Grand National Roadster Show’ssa voi törmätä missä vain kehen tahansa alan nimimieheen. Anaheimissa asuvan Fred Defalcon ’54 Buick Century kantaa nimeä ”Jaded”. Se tarkoittaa kyllästynyttä, mutta ei tällaiseen kokonaisuuteen nyt luulisi helpolla kyllästyvän. Inglesen ruiskun imutorvipatteristo on näyttävä, ja niin ovat myös auton alla olevat Evo-R-vanteet, jotka ovat edessä 19ja takana 20-tuumaiset. Moottorina on GM:n 350 crate-koneista tehokkain, 405-hevosvoimaiseksi ilmoitettu ZZ6, joka on naamioitu näyttämään naulapäältä. Himoitun America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon sai tällä kertaa Devlin Rod and Customsin Jeff Breaultille rakentama ’34 Chevrolet Roadster ”Lucille”. Mark Fisherin kliinin tyylikäs ’54 Bel Air ei oikeastaan uppoa mihinkään kategoriaan, ja siksi se onkin erityisen hieno. James Bobowskin omistaman auton täydellisestä entisöinnistä vastasi philadelphialainen Schuchart Customs. Ilmajousitetun auton tekniikkana on 5300 Vortec. 80 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Grand National Roadster Show 2022. Pitkään kadoksissa ollut Jimmy Summersin fadeaway-lokasuojilla varustettu ’36 Ford Coupe Kustom nähtiin Pomonassa ensimmäistä kertaa alkuperäiseen kuosiinsa entisöitynä. Roadster Shopin rungolle rakentamaa rodia liikuttaa LS-tekniikka. Auton kaksivärimaalauksen jakava listoitus on muokattu ’56 Nomadin listoista, tällaista versiota ei vuonna 1959 tehtaalta tullut. Joe ja Quisha Stuporin ’59 Brookwoodin LS3-moottori on saatu näyttämään erehdyttävästi vanhan liiton voimanlähteeltä
Hollywood Hot Rodsin Pat Gaunttille rakentama klassisen omaperäinen ’32 Ford vei tällä kertaa Al Slonaker -palkinnon, joka annetaan näyttelyn parhaalle ei-roadsterille. 81 AMERIKAN RAUTA 2/2022 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Roadster Shopin ilmajousitetulla alustalla ja E-T Magsin 18-tuumaisilla vanteilla varustettu auto on koriltaan entisöity, mutta viimeistelty tinkimättömään näyttelykuosiin takakontin verhoiluja myöten. Kun Bill itsekin siirtyi paremmille maalausmaille, Sid ja Marcus Sullivan ostivat auton ja viimeistelivät sen nykyiseen kuntoon. Nyt auto tekeekin kunniaa sekä Watsonille että Carterille. Bill Carter halusi rakentaa tämän T-Birdin kunnianosoituksena entiselle pomolleen, maalarilegenda Larry Watsonille. Kauttaaltaan äärettömän hienosti detaljoidun auton nokalla ei olekaan sitä tyypillistä LS:ää, vaan 390-koneen kansilla ja korkeapuristeisilla männillä varustettu Cadillacin vanha 331 cid. Holman Moodyn FE-isolohkolla varustetun viistoperän harmaakeskiöiset vanteet ovat Schottin Fuelit. Chevyn pikkulohkolla ja nelivaihteisella Munciemanuaalilla varustetun pikkupuukyljen sisältä löytyvät turvakaarit ja sporttipenkit. Pure Visionin Steve Stropen ’72 Plymouth Scamp on kerrassaan ihana pääsiäisenkeltaisine värityksineen ja korinvärisine ylikokopeltivanteineen. Bob Matrangan ’64 Galaxie 500 on huikean upea laite, jonka keulalta löytyy alkuperäinen 427 SOHC ”Cammer” -isolohko jatkonaan 6-vaihteinen manuaali. Jättikokoinen Bomba on livenä varsin vaikuttava näky. ”Devil n´ Disguise” -nimen oli saanut Ron ja Jinsong Rilesin ’74 Pinto sleeperfarkku. Conrad ja Yolanda Chavezin todella upea ’36 Cadillac 7519 Series Fleet Wood on yksi 80:stä tiedossa olevasta samankorisesta. ”The Crow” eli suomeksi Korppi on nimeltään Richard Forsin perheineen omistama ’63 1/2 Galaxie 500 XL Fastback. Löydettäessä aihio oli erinomaisen hienosti säilynyt survivor, jonka Slant Six korvattiin ruiskulla ruokitulla 418 stroker-pikkulohkolla
Bakersfieldiläisen Stacey Gannin ’29 Ford A ”Preciosa Corazon” edusti komeasti 60-luvun alun show rod -rakentelutyyliä. Ahdetulla ’56 Oldsin 324 cid Rocketilla varustetun auton kattoa on chopattu viisi tuumaa, ja koria on channeloitu kuuden tuuman verran. Valkoiset rengastekstit vaikuttavat kokonaisuuteen uskomattoman paljon. Jäi epäselväksi, oliko kyseessä aito vanha rakennelma vai 2000-luvulla rakennettu auto, mutta kokonaisuus on täydellisen aito. Luckugluckyn ’32 ”Little Eve” on myös Hollywood Hot Rodsin rakentama. Kirkkaanvihreä paksunukkainen karvalankamatto on suorastaan irstaan 70-lukuinen – siis pelkästään positiivisessa merkityksessä. Mike Garcian erikoisen pinkinpunaisen Furyn konehuoneesta löytyi tietysti Cross Ram -imusarjalla varustettu 426 Wedge. Kyllä, 400-kuutiotuumainen moottori on tosiaan Chevroletin LS, ja Hemi-kansilla! 82 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Grand National Roadster Show 2022. ”Motor City Shaker” Nova Gasser kuului Grand Daddy DriveInin palkittuihin. Kun T-Hotin nokalta löytyy reippaasti kutiteltu LS-pata, on menohaluja luvassa enemmän kuin tarpeeksi. Outo saksalainen rekisterikilpi paljastaa auton erikoisuuden – se on tosiaan oikean puolen ohjauksella varustettu C10! Lavalle kiinnitetty patina-Midget sopi kokonaisuuteen hienosti. Tässä G10 Vanissa oli jotakuinkin kaikki asiaankuuluva Boogie Van -rekvisiitta. Arias-Hemi LS-koneella varustettu ’66 El Camino kuuluu Nick Ariasin lapsenlapselle Justin Ariasille. Bill Maropulosin ’23-mallinen yksilö oli erittäin aistikkaasti viimeistelty jaguarmaista nahkaverhoiluaan myöten
Lopulta Matranga myi Mercurynsä, kun ei uskonut palaavansa Koreasta kotiin, mutta yritti takaisin USA:han päästyään ostaa sen takaisin. Sen rakensi aikoinaan Bill Shelleylle Bob McNulty ja auton straippasi Tommy the Greek. Maailman kuuluisin kustom on varmasti ainakin tätä nykyä George ja Sam Barrisin Bob Hirohatalle vuonna 1952 rakentama ’51 Mercury, joka myytiin vasta uskomattomalla parilla miljoonalla dollarilla Galpin-autoliikkeen Beau Boeckmannille. 83 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Kyllä Mercurya katsellessa täytyy aina vaan todeta, että tyyli on ikuista. Dave Shutenin käsialaa on myös ’57 Astro Sled Bubbletop, joka ei oikeastaan ole mikään kovin vanha rakennelma, vaikka tekeekin kunniaa Ed ”Big Daddy” Rothille sekä 60-luvun alun show rodeille. Art Morrisonin erillisjousitetulle rungolle rakennetun auton maski ja konepeitto on alumiinia, etulokasuojat on tehty käsityönä pellistä ja kattoa on chopattu 3/4 tuumaa. Galpin Speed Shopin ulkotontilla oli esillä myös toinen Vette, vuosimallia 1957. Tuon legendaarisen kustominhan rakensi Nick Matrangalle Barris Kustoms, ja sitä käytti näyttelyissä George Barris sillä aikaa, kun Nick itse oli Korean sodassa. Eddie ja Tresa Tovarin ’40 Mercury ”Stray Cat” tekee kunniaa Matranga Mercille. Ahdetulla ’57-mallisella Chryslerin 354 cid Hemillä varustettu auto esiteltiin valmistuttuaan Rod and Custom -lehdessä vuonna 2007. Myös kaikki auton koristelistat on tehty käsin messingistä. Myös tämä auto entisöidään alkuperäiseen loistoonsa. Vuosien varrella ränsistymään päässyt aihio on kadottanut matkan varrella kuplakattonsakin, mutta on nyt päässyt arvoisiinsa käsiin Galpinin mestarirakentaja Dave Shutenin hoteisiin. Tovarien auto jäljittelee alkuperäistä Matrangan autoa tarkasti sisustan yksityiskohtia myöten. George kertoi hänen pettymyksekseen auton tuhoutuneen kolarissa, ja mitä sille sitten tapahtui, on mysteeri. Ron Aguirren tuoreeltaan rakentelema X-Sonic ’56 Vette kuuluu tunnetuimpiin kustomeihin kautta aikain, ja oli tiettävästi se ensimmäinen hydrauleilla varustettu auto. Bob Matrangan 800-heppaisella tuplaturbo-Merlinillä varustettu ’55 Chevy ”Brute Force” on täydellisen tinkimätön kokonaisuus, jolla voitettiin viimevuotisen SEMA Show’n Battle of the Builders
Road to GNRS 84 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Maahan päästiin melko lailla muitta mutkitta, tullijonokin oli poikkeuksellisen lyhyt. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen K oronavälivuoden jälkeen reissua odotettiin kovasti, ja liput ostettiin jo heti eurooppalaisilta peruuntuneen 2021 SEMA Show’n jälkeen. Takkuilua autovuokraamossa. Valmiiksi maksettua vuokra-autoa hakiessa oli sitten edessä perus sählinki. Lopulta saimme ”Suburban tai vastaava” -luokan autona kerrankin nimenomaan sen Suburbanin erikseen vääntämättä, ja onnistuin jopa luovimaan Kirkwood Drivellä sijainneeseen majoitukseen ilman navigaattoria tai karttaa, mikä ihmetytti Jannea kovasti. Lisäkulujen määrä olisi ollut 320 taalaa, eli ei ihan mitättömästä heitosta ollut kyse. Laurel Canyon on Sunset Boulevardin yläpuolella Hollywood Hillseillä sijaitseva idyllinen ja rauhallinen alue, jossa ovat viihtyneet monet muusikot ja taiteilijat. Joulukuussa Suomessa alkaneen omikroniaallon takia saatiin kuitenkin jännittää ihan viimeiseen asti, onnistuuko matka, vai tuleeko eteen joku uusi rajoitus. Matkan toteutuminen tuntui ihan kalkkiviivoille asti niin epävarmalta, ettei siitä uskaltanut suuremmin kenellekään huudella. Meiltä otettiin ajokortit ja henkilötiedot kolmeen kertaan, ja yrittipä vuokraamon työntekijä myydä meille kysymättä taas useampia lisäpalveluita tarjoten vain paperia allekirjoitettavaksi. Loppujen lopuksi testauksen suhteen tilanne oli helppo. Virkailijaa kiinnostivat kyllä ihmeelliset asiat, kuten onko liput viikonlopun näyttelyyn jo ostettu, mutta lopulta kaveri kuitenkin toivotti hyvää päivänjatkoa ja kysyi, että tuletko ensi vuonna uudestaan. Lopulta sinne kuitenkin päästiin. Muutenkin vaatimukset olivat varsin epäselviä – montako rokotusta lopulta tammikuussa USA:han matkustamiseen vaaditaan ja missä kaikkialla pitää ottaa testejä, ja mitä niiltä sitten vaaditaan – pitääkö olla antigeeni vai PCR, ja kenen tekemä testi hyväksytään. Matkalle lähdettiin maanantaina, koska tarkoituksena oli käydä katselemassa pajoilla. Koskaan aiemmin ei ole reissu Amerikkaan jännittänyt etukäteen niin paljon kuin tänä vuonna. Haaveena oli myös päästä käymään vielä viimeisen kerran Barrisin pajalla ennen kuin se suljetaan lopullisesti. Arkiviikon majapaikkanamme oli Laurel Canyonissa sijaitseva omakotitalo. Seurue koostui tällä kertaa minun lisäkseni Mikasta, jonka kanssa on tullut käytyä Jenkeissä jo useampaan otteeseen, sekä Jannesta, jonka kanssa asia tuli puheeksi, kun teimme juttua hänen T-Hotistaan viime vuoden viimeiseen numeroon. Ihan tavallinen pikatesti riitti, kunhan sen tulos tulee Kantaan näkyviin. Saimme tällä kertaa vuokra-autoksi nimenomaan sen Suburbanin, kun luokka oli ”Suburban tai vastaava”. Varasimme alkuviikon majoitukseksi omakotitalon Laurel Canyonista, paikasta, josta nousi 60-luvulla koko Kalifornian folkrockmusiikki. Siellä majailivat niin Beach Boys, Eagles, The Mamas & The Papas, Joni Mitchell, Neil Young kuin Beatles ja Eric Claptonkin, joten missään ei soine California Dreamin’ tai Hotel California sitä aidommin
Ensimmäisenä päivänä matkalla Laurel Canyonista kohti etelää ajaessamme ohitimme tämän mustan Porsche 356 Speedsterin, joka toi mieleen nuoruudesta tutun Beverly Hills 90210 -tv-sarjan. Uusikorisia Broncojakin näkyi liikenteessä varsin runsaasti. Jäi epäselväksi, oliko nätti Shelby Mustang aito vai klooni. Burbankissa sijaitsevalla Lucky’s Hot Rodsilla olivat paikat vielä hiukan epäjärjestyksessä vuoden takaisen muuton jäljiltä. Mies itse jaksoi kuitenkin hymyillä, vaikka olikin kaiken kiireen keskellä pakkaamassa Bonneville-rodiaan kärryyn viikonlopun näyttelyyn vietäväksi. Venice Beachin rantaparkkiksella komeili tämä patinoitunut Falcon Club Wagon. ’62 Rambler Cross Country -farmareitakaan ei liian usein näe. 85 AMERIKAN RAUTA 2/2022 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Granada Hillsin paikalliskokoontuminen oli varsin pieni, mutta Trans Ameja saapui paikalle useampia
Eipä siis saatu niitä. Erikoista kokoontumisessa oli Trans Amien suuri suhteellinen osuus. Illalla suuntasimme Granada Hillsin paikalliseen Cruise-Iniin, joka osoittautui kyllä suomalaisellakin mittakaavalla pieneksi – ei se aina ole Amerikassa suurempaa. Raptorin valoja etsimässä. Pajalla oli myös todella nätti LS-koneinen ’69 Chevelle sekä monta mielenkiintoista asiakasprojektia työn alla. Edellisviikolla oli käynyt joku Sveitsistä. Kingin vanhat kitarat. Torstaiaamuna, kun katselimme televisiosta – mitäpä muutakaan – kuin auto-ohjelmia, Mika huomasi, että yhtä niistä tehtiin suhteellisen lähellä. Siellä tuli sitten lauantaina alkuillasta puheeksi, että tänään olisi Van Nuysilla cruisingilta, joten meille tulikin äkkilähtö sinne, hyvä kun ehdimme hörpätä mango-vehnäoluet loppuun. Simon omaksi leluksi on valmistumassa kevään mittaan Porschen Slate Grey -harmaalla maalattu ’32 Roadster, jota liikuttaa huippuosilla rakennettu ahdettu lättäpää. Siitä lisää seuraavassa numerossa! Barris Kustom City oli ehditty sulkea viimeistä kertaa ja tyhjentää kaikista tavaroista juuri ennen matkaamme. Simon tallissa vieraillessammekin työn alla oli kolme tinkimättömästi rakennettua 911:aa, jotka on kaikki vanhennettu näyttämään ’73-mallisilta. Matkaa kun oli joku 35 mailia, eikä Los Angelesin ruuhkissa eteneminen ole aina järin nopeaa. Minulla kun ei ole kengän koko tasan 10 tai 11, vaan 10.5, jota on vaikeampaa saada Suomesta, ja olen kaiketi jo viimeiset seitsemän vuotta käynyt hakemassa uusia Air Force 1:siä aina siitä samasta Nike-kaupasta – tosin viime vuonna uusia kenkiä ei saatu, kun periaatteena oli, etten osta niitä muualta. Barry’s Speed Shopilla Coronassa omistaja Barry White esitteli meille ’68 Autocross-rata-Camaroaan. Perjantaina ajelimme kohti Pomonaa, missä majoituimme hotelliin, ja meitä kutsui vihdoin itse Grand National Roadster Show, joka täytti kaikki odotukset. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Road To GNRS. Iltapäivällä jatkoimme siitä Veharannan Simon luokse, ja kävimme matkalla katsomassa myös Simon uutta osabisnestä sekä vielä hiukan keskeneräistä ’32 Roadsteria, josta tulee kyllä todella komea laite. Pajan pitäjä Barry White on suurelle yleisölle tuttu jo vuosien takaa Discovery Channelin ”Wrecks to Riches” -ohjelmasta, ja otti meidät iloisesti vastaan, olimme kuulemma suunnilleen toiset vieraat pajalla puoleentoista vuoteen. Lucky osoittautuikin rennoksi kaveriksi, joka esitteli meille pajaansa vähän häpeillen sotkua, kun oli vuosi sitten muuttanut nykyiseen tilaan, eikä ollut oikein saanut vieläkään paikkoja järjestykseen. Simo esitteli meille myös uutta varaosabisnestään, hän nimittäin hankkii suurerinä vanhoja varaosia, joita myy eBayn kautta. Keskiviikkona pyörimme Venicen suunnalla, ja kävimme Hollywoodissa Amoeba Recordsilla sekä valtavan kokoisessa kitarakaupassa, josta löytyi muun muassa Elviksen bändissä soittaneen Scotty Mooren sekä B.B. TV:stä tuttu. En tiedä, jännittikö miestä vähän ulkomaalaisten saapuminen yllättäen paikalle, kun hän kyseli, eikö meidän tarvinnut olla karanteenissa lainkaan… Seuraavaksi kävimme North Hollywoodissa Galpin Fordilla kysymässä Jannen Raptorin etupuskuriin valoja, jotka osoittautuivat kuitenkin tarviketyyppisiksi, joten niitä olisi pitänyt odottaa seuraavan viikon torstaihin. Valikoima kasvaa koko ajan, ja varastosta löytyy myös hyvin harvinaista NOSosaa amerikkalaisiin. Tiistaina päätimme lähteä pyörähtämään Losin Farmers’ Marketilla, jossa voitaisiin syödä ja saisin samalla hankittua uudet kengät. Olin aamulla nettiä selaillessa huomannut, että Lucky’s Speed Shop sijaitsi Burbankissa aika lähellä, joten päätimme käväistä siinä. George Barrisin nimi ja kengänjäljet betonissa muistuttavat paikan pitkästä historiasta. Mielenkiintoinen on myös Simon Amazon-projekti, johon on tulossa nykyaikainen turbotekniikka. La Vernessä asuva lappeenrantalaisjuurinen Simo Veharanta, joka tunnetaan myös Teemu Selänteen autojen hovihankkijana, on viime aikoina kerännyt mainetta Porsche-rakentajana. Otimme siis suunnan kohti Coronaa ja Barry’s Speed Shopia
Näitä ei voi koskaan olla liikaa... Aikaahan siihen hukkaantui, eikä matkan tekoa nopeuta tällä hetkellä päällä oleva globaali logistiikkahärdelli. Uutena Fresnossa myyty yksilö vaikuttaa kohtuullisen räpeltämättömältä ja ruosteettomalta. Teksti ja kuvat: Pekka Lähde H aussa oli lisäystä kokoelmiin ja vuosimallina nimenomaan 1960. Autona kyseinen Chrysler on melko hyvin säilynyt. Option oikea nimi on Flight-sweep deck lid. Osittain läpikuultava ratti ja juustokupumittaristo sekä koko sisusta näyttävät täysin orkkiksilta. Pellin alla lymyää 383 Golden Lion, ja varusteina on ainakin jarrusekä ohjaustehostin. Varasto sisältöineen on sitten huutokaupattu. Hyvin näkyvä kosmeettinen lisävaruste on ns. Auto oli ilman titleä, joten se piti vielä anoa DMV:ltä, eli paikalliselta autorekisterikeskukselta. Odottavan aika on pitkä... Mitä luultavimmin Chrysler on ollut vuosia vuokravarastossa Fresnossa ja jossain vaiheessa vuokrat ovat omistajalta jääneet pystyyn. Päätöksenteon hetki oli lyhyt, kun Jussin tietoisuuteen osui tarjolla ollut ’60 Windsor 4D HT Kaliforniasta. Historiaa ilmentää alkuperäinen rekkarikehys, joka kertoo auton ostetun uutena Kalifornian keskisen laakson MoPar-diileriltä nimeltä Leach Motors. Big fins – isot siivet olla pitää! Näin ajattelee selkeästi lappeenrantalainen Jussi Mäkinen, joka tunnetaan siivekkäiten MoParien harrastajana. ”valevarapyöräkansi” takaluukussa. Voisi ajatella, että Chryslerista saisi ajoauton pienellä elvytyksellä, niin eheältä se näyttää. Kokoelmissa on jo ’61 Chrysler Windsor 2D HT ja ’59 Chrysler Windsor 4D sedan. Koko kuvio on hauska esimerkki Suomessakin pyörivistä huutokaupan metsästäjät -tyyppisistä ohjelmista. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Konteissa kelluvat Konteissa kelluvat: Chrysler Windsor 4D HT ’60. Kommelluksitta ei vältytty, vaan DMV hukkasi ensimmäisen anomuksen ja kaikki piti aloittaa alusta. Karmaiseva pölyn määrä antaa uskottavuutta sille, että se on tosiaan ollut ajamatta vuodesta 1981. Lisää kalustoa Suomeen, hienoa! Aika harvoin löytää käytettyjen autojen myyntipihalta ’60 Chrysler Windsorin
Mercuryn tekniikka on massasta erottuva 401 Nailhead jatkonaan niin ikään Buickista kotoisin oleva ja ST400automaattti. Tekniikkana Buickissa on virkeä 515-kuutiotuumainen Chevyn isolohko TH400-askin kera, peränä taas on nelilinkein tuettu Moparin kavennettu 9 ¼" lukkoperä. Teksti: Tomi Eronen, Kimmo Janhunen ja Petri Ruokamo • Kuvat: Petri Ruokamo, Jarmo Vilen ja omistajat Buick ’59 & Mercury ’50, Hicone Acres Hicone Acresin tallilla työn alla jo pidempään olleen ’50 Mercuryn kattoa on chopattu reilut 5" edestä ja hiukan enemmän takaa. Tallikierros Tallikierros Perinteisellä tallikierroksellamme tuli tällä kertaa vastaan projekteja niin pääkaupunkiseudulta, Porista, Itä-Suomesta kuin pohjoisempaakin. osa 1 Riihimäki 88 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Näistä Buick nähdään kenties jo tulevana kesänä ensimmäisenä versionaan ajossa, Mercuryn valmistumisessa vierähtänee vielä hiukan kauemmin. ’59 Buick-avon karmista on otettu 3 tuumaa, ja paikallaan on Kuttilassa teetetty matalampi panoraamalasi
Nyt autoa rakennetaankin vastaamaan Janne Kutjan joidenkin vuosien takaista suunnitelmaa, ja väriksi tulee sininen. Auton rouhean ruosteinen ulkokuori säilytetään sellaisenaan, mutta olemus tulee olemaan huomattavasti alkuperäistä matalampi. Ford Mustang Turbo ’66 Veijo Uotila Pori on tunnettu kautta aikojen Mustangkaupunkina, joten sellainen löytyy tietysti myös Veijo Uotilan tallista. Veijon ’66 Mustangin konehuoneesta löytyy tätä nykyä 364-kuutiotuumainen strokerpata, joka saa ensi kesäksi piristyksekseen todella järeän kokoisen Holset HX60 -turboahtimen. Auton nimeksi tulee Belvederestä ja Hellcatista osuvasti johdettu ”Belcat”. Konepeitto vaihtuu vielä uuteen, sillä nykyiseen pääsee tuuli alle nostaen peltiä ylös. Talven aikana on avattu koneen alakerta ja myös jarrut on uusittu. Kenties jo tulevalle kesälle on valmistumassa Mannermaan Pekan kertaalleen tyylikkäästi scallop-maalaama streamliner-Pontiac, jonka kustomointia on jatkettu jo parillakin edellisellä omistajalla ollessa. Ford Fairlane Town Sedan ’56 & Ford Mustang ’81, Jari Vesterbacka Jarin tallilla tapahtuu tasaisen varmaan tahtiin. Auton eturunko on vaihdettu modernimpaan ’79 Cutlassin versioon levyjarruineen ja droppiolkaakseleineen, ja tekniikaksi on tulossa Letukan pikkulohko. Ennen kevättä päivitetään vielä vanteet ja jouset sekä piristetään tummanpuhuvaa koria candypunaisin teippauksin. Vantaa pori Pontiac Chieftain Strato Chief ’49 Marko Stjerbakoff Vanha tuttumme Marko Stjerbakoff rakentaa jälleen useampaa autoa yhtä aikaa. Taka-akselin tueksi rakennetaan nelilinkit. Talven mittaan Veijolla on tarkoituksena myös jäykistellä Mussen kori läpikotaisin. Edellisessä asussaan auto oli metallinhohto-oranssi. Maski tulee ’51 Fordista. Perä on tarkoitus vielä kaventaa, jotta alle mahtuvat leveämmät renkaat. Plymouth Belvedere STW ’62 Toni Nyström Tonin toisaalla tässä lehdessä esiteltävä Vintage Drags -kahinoihin rakennettu Plymouth-rodi saa vetoauton ’62 farmari-Belvederestä. Katon on chopannut Hersti AutoShop ja keulaan Saarelan Kartsa sovitteli jo Peksun aikaan Jaguar XJ6:n valot. Varttimailikahinoihin Jarilta löytyy tänä talvena läpikäyty ja uudelleen maalattu ’81 Mustang, jolla tullaan kilpailemaan ahdettujen katuautojen luokassa. Voimanlähteenä autossa on Chevyn etanolimoottori BDS:n mekaanisella ahtimella sekä Fastin ruiskulla. Neliovisesta Fairlanesta oli aluksi tulossa vintage drags -kilpuri viritettyine 347-stroukkikoneineen, mutta kilpailusuunnitelmat kyseisellä autolla ovat sittemmin laantuneet. Tekniikan ja rakenteellisten ratkaisujen puolesta tällä vetoautolla kehtaa näyttäytyä vaikka stripin puolellakin. Kontista löytyy kuitenkin turvatankki ja autoon on tulossa myös turvakaarikehikko huolimatta siitä, että siihen tulee myös täysi sisusta takapenkkeineen kaikkineen. Lopputuloksen tulee koristelemaan Pekka Mannermaa saman tyylisin nostalgisin käsinmaalatuin tekstein kuin rodinkin. Siihen sopiviksi Marko teeti myös luottoverhoilijallaan Lasse Vänttisellä upeat penkit. Penkit odottavat uudelleenverhoiltuina asennusta ja seuraavaksi auto lähtee maalarille, joka ruiskuttaa siihen uuden kaksivärimaalauksen. Pornainen tuusula 89 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Tekniikaksi on valittu SRT-Challengerin Hellcat-moottori 8-vaihteisella automaatilla ja kapealla 8 ¾ perällä. Takakaaret tulevat olemaan sivuista irrotettavat, jotta matkustajat pääsevät kyytiin. Takapenkki on tarkoitus säilyttää, mutta sisään sovitetaan 8,5 sekunnin kaaret
nastola asikkala Liperi 90 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Tallikierros. Perinteisten ruostekorjausten lisäksi korin luukut istutetaan paikoilleen huomattavasti paremmin kuin tehtaalla. Alusta tuodaan nykypäivään Heidtsin Mustang II -tyyppisellä eturungolla ja takapään nelilinkeillä. Toinen Juhalla työn alla olevista projekteista on ’56 Chevy Pickup, joka onkin hiukan erikoisempi tapaus. Teron tallissa on mittavien peltitöiden kohteena ollut Jari Ikkelän 2Gen-Camaro, joka ei taida vielä kesäksi valmistua. Mielenkiintoinen tulee olemaan myös auton tekniikka, joka koostuu LS-kasista ja perinteisestä päälle asennettavasta 6-71 blowerista! Plymouth Valiant Signet ’65 & Chevrolet 3100 Pickup ’56 Juha Saukkonen Juha on tunnettu omaperäisistä ja kekseliäistä ratkaisuistaan, eikä mies petä tälläkään kertaa. Kardaanitunnelia on myös kasvatettu, jotta paikalleen saadaan mahtumaan Tremecin manuaali. Niistä valmiimpi on Plymouth Valiant, joka sai peltitöiden jälkeen pintaansa vuoden 1965 värikartasta valitun alkuperäisen vaaleankeltaisen sävyn ja uudelleenkromatut puskurit. Pellin alle on tulossa turbodieseltekniikka 4L80-E-monsterilaatikolla ja billet-turbiinilla. Teron alkuaan pitkälavainen C10 lyhenee vastaamaan lyhytlavaista suorakylkeä, ja sen lokasuojiin tulee samantyyppiset peltilevitykset kuin oli esimerkiksi X-Packillä varustetuissa Ford Capreissa aikoinaan. Alkuperäinen slanttikuutonen varustettiin uudella kaksireikäisellä Holleylla. Ostohetkellä autoon oli asennettu Fordin lättäpää, mutta se on toistaiseksi saanut väistyä Roverin 3,5-litraisen pikku-V8:n tieltä. Kojelautaa on muokattu siten, että siihen tulee kromikehyksellä varustettu pahka myös apukuskin puolelle, samaan tapaan kuin kyseisen vuoden Bel Airissa. Auton takakylkiä on levitetty 30 milliä, ja siihen on tulossa C4Corvetten taka-akselisto. Tuoreella SRT-Hemillä varustettu Challenger alkaa olla konehuoneen pellityksiä myöten valmis, ja nähdään todennäköisesti ensimmäistä kertaa esillä Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa. ’70 Challenger, ’80 Scottsdale ja ’72 Camaro Tero’s Garage Niemeläisen Teron pajalla on paraikaa työn alla jo viime kevään tallikierroksella nähdyn ’70 Challengerin lisäksi Teron oma ’80 Scottsdale sekä Ikkelän Jarille rakennettava ’72 Camaro. Talveksi riittää tallissa puuhasteltavaa, kun työn alla on samanaikaisesti kaksi autoa. Kallistetulla perälaudalla varustetun Cameo-tyyppisen lavan Juha tekee kokonaan itse suorasta pellistä ja koristelee sen Bel Airin kylkilistoilla. Adam Opel ’32 Timo Paavola Kolmekakkosen rodin ei ole pakko olla Ford ollakseen mielenkiintoinen. Timppa osti Opelinsa keskeneräisenä ja kuvitteli sen olevan nopea muutaman viikon projekti, mutta tällä hetkellä autosta on tehty uusiksi lähes kaikki mahdollinen runkoa, tekniikkaa ja koria myöten. Sitä omaa tatsia löytyy pinnavanteiden ja hopeanvärisen krokotiilinnahkakuvioidun vinyylikaton muodossa. Artillery-tyyppiset vanteet palvelivat aiemmin Saarelan Kartsan A Tudorissa. Keula muuttuu vanhemmaksi pyöreälamppuiseksi ja konehuoneeseen tulee – mitäpä muutakaan – kuin LS-tekniikka
Chevrolet Caprice Classic STW ’92 Vesa Nasse Kauppinen Nasse aloitti vuodenvaihteessa rakentamaan itselleen kesäkäyttistä tulevaksi suveksi. Chevrolet ’55 2D Sedan x 2 Janne Hyvärinen Joulukuun numerossa esiteltiin Hyvärisen Janne T-Hot, mutta miehen erityinen intohimo ovat ’55 Chevyt, joita tallista löytyy nytkin useampi – ja yhden mustan farmarin Janne myi vasta eteenpäin. Uutta peltiä hitsattiin mittavasti niin jalkatiloihin kuin kontin pohjaankin, mutta pintapuoliset peltikorjaukset tehdään hienovaraisemmin, sillä upea patinapinta on tarkoitus säilyttää. Buick Century Wagon ’54 Jussi Suurinkeroinen Jussilla työn alla oleva farmari-Buick on tuotu Suomeen vuonna 2016, mutta se oli osoittautunut luultua suuremmaksi projektiksi. Kori käytettiin irti rungolta ja runko hiekkapuhallettiin sekä maalattiin. Ford A Coupe ’31, Ville-Veikko Räty Ville-Veikko Räty, jonka ’62 Impala koristi Amerikan Raudan kantta yhdeksän vuotta sitten, on sittemmin rakennellut pitkään A-Coupea. Vuodesta 1957 Fresnon suunnalla seissyt auto on varustettu kokonaisuuteen sopivalla ajan hengen mukaisesti piristellyllä alukantisella lättäpäällä, 40-luvun mehujarruilla ja banjoperällä. Ville-Veikon käsialaa on myös auton choppaus, hänelle tullessaan katto oli ihan vakiokorkuinen. Joukkoon heitettiin sopivasti helmiäistä ja väliin tehtiin kuuden millin raja hopealla. Akselistot luovutti niin eteen kuin taaksekin ’80 Oldsmobile. Mustan ’55 tolppamallin Janne hankki syksyllä melkein valmiina, eikä se ole kaivannut kuin pikkufiksejä, oranssi-valkoinen sen sijaan on täysin läpikäyty ja odottelee kesäksi keulalleen modernia LSA-tekniikkaa. Rengaskooksi tulee edessä 255/55 ja takana 235/55. Liperi Mikkeli Kouvola Lappeenranta 91 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Tekniikaksi autoon hankittiin Gen3 Performancelta LS-tekniikka rempattuine 4L60E-laatikoineen. 305-kuutiotuumaisella TBI-moottorilla varustetun farmariCapricen korin yläosa maalattiin mustaksi ja alaosa siniseksi. Autoon on tarkoitus tehdä vielä pakoputkisto, vetokoukku sekä ilmapussit taakse. Myös auton ulkoasu henkii tätä päivää 18-tuumaisine Ridler-vanteineen. Vaihdettuaan omistajaa muutamaan kertaan auto päätyi Jussin talliin. Vanteiksi valikoituivat American Racingin klassiset viispuolaiset Torq Thrustit koossa 8x18". Jussin aiemmissa projekteissa on ollut kompurat huutamassa takakontissa, mutta tällä kertaa hän päätti luottaa ilmajousien sijaan perinteisiin rautajousiin
Voimalinjaksi tulee asianmukaisesti vahvistettu C6 sekä auton alkuperäinen lukollinen 9" perä. Edellä mainitun tekniikan siivittämänä auto rullaili ympäri Etelä-Suomea omistajalta toiselle ennen päätymistään Kemiin. Ford Mustang HT ’68 Sami Björkberg Tämä Hakala Performancen Kaliforniasta vuonna 2007 maahantuoma Mustang on ehtinyt olla Samilla pitkään. Auto laivattiin Suomeen 2010-luvun taitteessa ja ilmeisesti jo Amerikassa se oli saanut keulalleen ’71 vuoden 429cid isolohkon. Nyt vuosien ja eletyn elämän patinoiman Fordin kohdalla puhaltavat jälleen uudet tuulet, kun tallin lattialla odottaa kokoonpanoa 460 cid isolohko. Musseen on tehty Shelby-madallus ja alusta on laitettu muutenkin uusiksi. Ford 3 Window Coupe ’34 Harri Lauri/ Custom Bros Garage Haaparannassa, länsinaapurin puolella Harri Lauri rakentaa ’34 Ford 3 Window Coupea. Tällä hetkellä korista on kesken enää toinen kylki. Alustan osat tulevat QA1:ltä ja jarrut Wilwoodilta. Plymouth Satellite ’68 Mikko Poutiainen Mikon tallissa rakennellaan ’68 Satellitea. Nyt on menossa peltityöt, eikä aivan hirveitä pommipaikkoja ole vielä tullut onneksi vastaan. Aihio oli huonokuntoinen pikkukasilla ja automaatilla varustettu amerikantuliainen, johon ovat laajat peltityöt ja korin muutokset tulevaa teknikkaa varten nyt jo aika lailla loppusuoralla menossa. Myös sisusta on uusittu penkkejä lukuun ottamatta kokonaan. Autosta tulee valmistuessaan Bahama Yellow -värinen Roadrunner look-a-like, jonka tekniikaksi tulee alumiinilohkoinen etanolikäyttöinen BB sixpackillä ja sen jatkona ZF:n 6-lovinen manuaali sekä Dana ja RMS-nelilinkit. Päälle pultataan Edelbrockin RPM-imusarja ja Holleyn tuplapumppukaasutin. Runkona ovat American Stampingin ’34 Ford reprorunkoaisat ja pellin alle tulee V8. Ford Galaxie ’63, Antti Vilmi Alun perin 390 cid FE-isolohkolla ja C6-automaatilla tehtaalta lähtenyt 1963 1/2 Galaxie Fastback majailee nykyisin kemiläisen Antti Vilmin tallissa. Käytännössä kaikki kulunut uusitaan sähköjä myöten. Korin Harri on tehnyt pellistä metritavarasta, käyttäen mallina lasikuituista 3 tuumaa chopattua Fordin koria. Kemi Kemi Kemi Keminmaa Haparanda 92 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Tallikierros. Tavoitteena on rakentaa maukas, patina-lookin omaava kesäcruiseri, jolla takarenkaille saa tarvittaessa voimaa aina pidon menetykseen asti. Chevrolet Chevelle ’72, Jarkko Pulkkinen Pulkkisen Jarkon Chevelle on valmistunut peltitöiden osalta ja autoa kasaillaan nyt pikku hiljaa. Ruotsissa autonrakentelun lainsäädäntö on aika paljon notkeampi kuin meillä, kyseessä on siis omavalmisteajoneuvo. Tekniikkana on 302 cid, joka on jo Amerikassa kunnostettu. Uusi moottori rakentuu .030" ylikokoon poratun lohkon ja vakiokampiakselin ympärille Eaglen veivien, Iconin takomäntien, Schneiderin rullanokan sekä Trickflow’n alukansien kutittelemana. Tekniikkapuolelle on tulossa Chevyn isolohko 8/71-remmiahtimella, TH400 sekä Moserin 12-pulttinen taka-akseli
Jaakolle 2014 saapuneen avo-Firebirdin täyskunnostus alkaa olla jo hyvällä mallilla. Peltihommia autossa ei juurikaan ole, mutta puuhommia senkin edestä, koska pitkälti puurakenteinen kori oli päässyt ulkosäilytyksessä pehmenemään. Tornio Rovaniemi Rovaniemi Simo 93 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Pontiac Firebird ’74 & Pontiac Firebird Convertible ’69 Jaakko Mäkiniemi Vuosi takaperin Hollannista Suomeen kulkeutuneessa ’74 Firebirdissä on ohjelmassa lattian pellitys. Tekniikka on niin ikään täysin läpikäyty Pontiacin 350 cid + TH350 sekä 3,36:1-välitteinen 10-pulttinen perä lukolla. Jarrupäivityksen jatkona on tällä hetkellä meneillään keulan uudelleenrakennus, jossa työlistalla on puslien, raidetankojen ja simpukan uusinta. Muita muutoksia ovat konepellin sixpack-skooppi ja ’68 Dartia vastaaviksi muutetut äärivalot. 80-luvulla Suomeen rantautunut Impala on ollut Veskulla jo reilun 10 vuotta. Autoon on tehty mittavat ja haastavat peltityöt – osin laajojen ruostevikojen, mutta myös Amerikassa tehtyjen huonojen korjausten vuoksi. Maalaus on tehty eri candysävyillä hopean flaken päälle. Dodge Aspen ’78 Arvi Eskelinen 19-vuotias Arvi Eskelinen rakentelee Torniossa jo 13-vuotiaana omilla säästöillään ostamaansa Dodge Aspenia. Kyseessä on kimppaprojekti, jonka on valmistuttuaan tarkoitus palvella ”Psykopaattisten” reissuautona alan tapahtumissa. Katon paneelimaalaukset ovat raskaammasta musiikista pitävän omistajansa omaa suunnittelua ja niitä ovat inspiroineet lempibändit kuten Motörhead ja Tool. Alun perin Aspenin tuli pysyä 225-koneisena, mutta hommassa kävi perinteisesti ja kohta oltiin jo rakentamassa V8-konetta isä-Arin avustuksella. Korin alaosa maalataan mustaksi. Kyseinen moottori on 318 cid LA, joka on tehty erään Hot Rod -lehden artikkelin mukaisesti ja pitäisi tuottaa noin 400 hv. Aspen on tavoitteena saada liikenteeseen ensi kesäksi. Ford kulkeutui Rovaniemelle Tervolasta erään mobilistin jäämistöstä muutama vuosi takaperin. Laatikkona on vahvistettu TF904 ja perä on 8 3/4" lukolla. Auton yllättävin puoli löytyy konepellin alta – alkuperäistekniikka Chevyn 250 cid kuutonen ja 3-vaihteinen Saginaw. Teknisesti ottaen auto on vuosimallia 1952, mutta se on uutena koritettu Suomessa ja vuosimalliksi on muotoutunut papereihin sen myötä 1953. Chevrolet Impala ’61 Vesku Puikko Veskun ’61 kuplakatto-Impalassa tekniikkana on 461 cid BBC + TH400. Valmistuessaan auto tulee olemaan pitkälti alkuperäinen, mutta vähän 80-lukulaisilla hottentottimausteilla höystetty. Rullaavana saapuneeseen autoon on hankittu Ford Y-Block, jonka jatkoksi sovitetaan TH700R4 ja näin saadaan kokonaisvälitystä matka-ajoon soveltuvammaksi. Pintamaaliksi on vedetty Pontiacin Antique Gold ja seuraavaksi suihkaistaan lakka päälle. Ford ’53 Psykopaattiset Tämä persoonallinen Ford-kuormuri on alkujaan muinaisen Paattisen kunnan palolaitoksen kalustoa, josta tulee myös auton nimi ”Psykopaattinen”
Mennäänpä ajassa taaksepäin vuoteen 1993. Etualalla näkyvä Chevykuorma-autokin siirtyi aikanaan uudelle omistajalle. Ei sinne tosiaan maisemien takia mennä ja merikin on vuorien takana aika kaukana, mutta harrastajalle siellä on kultaa ja aiemmin oli vieläkin enemmän upeiden romisten muodossa. Vasemmalla Turner’s Auto Wreckingin työntekijä irrottaa simpukkaa Tapsa Syvänperän ”Rock Hudsoniin” eli ’46 Hudson kustomiin. Fresnon alueen romikset ovat tarjonneet paljon hyödynnettäviä osia. Kun hintakaan ei hirvitä, niitä tulee tasaisena virtana Suomeen. Valtaväylien autojonot näyttäytyvät pitkinä kiemurtelevina valokäärmeinä – suorastaan hypnoottinen näky. Alla yksi ehdokkaista, ’59 Apache lyhyellä lavalla. Amerikan pickupit ovat ilahduttavan monikäyttöisiä, yksinkertaisia ja moneksi muovattavia. Järkyttävän kokoisen suurkaupungin vilinään tuskin maalaispoika koskaan tottuu, valtava muurahaispesä ja todella vaikuttava näky varsinkin, jos lento saapuu illalla. Muistini mukaan lensimme Helsingistä Tukholmaan ja siitä suoralla lennolla Los Angelesiin. Valinnan varaa oli. 94 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Muumio muistelee Fresno, CA – pickupien kultamaa!. Maisemallisesti alue on täynnä erilaisia hedelmäviljelmiä ja karjalaitumia niin kauas, kuin silmä kantaa. Oikealla Fresnon romisten aihiotarjontaa 90-luvun alussa. Tältä Fresnolaiselta takapihalta jutun ’58 Apache löytyi. Onhan se pitkä matka ja pitkä lento, varsinkin jos ei pidä lentämisestä. Niillä on aina sijansa suomalaisessa harrasteautokentässä. Siellä vuokraauto alle ja kaupungin sykkeeseen. Nämä kävimme hakemassa Kaliforniasta vuonna 1993. Teksti ja kuvat: Pekka Lähde F resno, Kalifornian kultalaakso… Ainakin, mitä tulee maataloustuotteisiin ja vanhoihin hyötyajoneuvoihin
En, enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Matkaa oli kuitenkin noin 360 kilometriä ja tämä kaikki keskellä yötä. Ja lähtihän se 235 kuutiotuuman kuutonen käymään. Meillä oli yksinkertainen missio: löytää kaksi kappaletta 50-luvun lopun GM-pickupeja mahdollisimman orkkiksina ja stepside-malleina. Parhaimpina aikoina siellä on ollut 10 000 autoa. GMC sai myöhemmin vielä US Army -tähdet ja kirjaimet sekä ID-numeron konepeltiin. Minne lie vienyt GMC:n matka. Huom. Paikallinen ystävämme otti meidät vastaan ja ei kun etsimään. Lievä takakeno antoi pickupille aggressiivisen ilmeen. Takana hillittömän leveät vanteet ja matalaprofiiliset renkaat. Kuljettajan ovi siitä tosin puuttui. Kytkimestä kuului muutaman sekunnin verran hieman kahisevaa ääntä, sitten sekin alkoi tarrata. Sillä tehtiin hauskoja Power-reissuja ja kuljetettiin ’36 Arielia yli 20 asteen pakkasessa MP-messuilta. Kaukaa viisaasti aloitimme Turner’s Auto Wrecking -romikselta. Seuraavaksi löysimme ’59 Chevy Apachen, joka oli lyhytlavainen stepside. Tiesimme, että Fresnon alueella trukkeja riittää ja hinnat ovat kohdillaan, joten emme tuhlanneet enempää aikaa uimaaltaalla drinkkien kera, vaan suuntasimme yötä myöten kukkuloiden yli pohjoiseen. Bonk Art oli 90-luvun alussa paljon otsikoissa, hyvin olisi kylmettynyt GMC:kin istunut Bonkin portfolioon! 95 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Pitkälavainen pikkis pärähti pienellä työllä käyntiin useiden vuosien seisomisen jälkeen, hämmästyttävää! Suppilolla painovoimaisesti bensaa kuutoseen, ykkönen sisään ja pölyt pois kytkimestä – Apache ratsastaa auringonlaskuun! Netti oli siloin vielä perustallaajan työkaluvalikoimasta ulkona, puhumattakaan älypuhelimista, jotka lienevät tuohon aikaan olleet vain sci-fielokuvien mielikuvituslaitteita. Uudet renkaat alle ja siitä suoraan romikselle ostamaan kuljettajan ovea. Chevrolet viettää hiljaiseloa edelleen Lappeenrannan suunnalla. Vuosikymmenen pölyt saivat kyytiä. Tekisinkö saman uudestaan nyt, tänä päivänä. Siis yli 10 vuotta seisseen, irtokanisterin varassa käyvän vanhan pickupin, johon olimme ostaneet vain uudet renkaat ja oven paikalliselta romikselta… Ja tämä kaikki ilman vakuutuksia, puhumattakaan kännyköistä ja muista turvavälineistä. Suositun 1980-luvun poliisisarjan sanoin: ”Let’s be careful out there!” Chevy ja GMC valmistuivat molemmat kevääksi 1994. Tutkimme auton ja se todettiin todella alkuperäiseksi ja ilmeisen vähän ajetuksi, vaikka olikin pensselillä maalattu käyttäen Amerikan versiota punamullasta (joka tosin on vaaleansinistä). Kunto oli aika hyvä, mutta meidän budjetillemme hintapyyntö oli liikaa. Ja olihan siellä, Richardin takapihalla makasi ’58 Apache, erityisen pitkällä stepside-lavalla, kutosella ja 3-lovisella rattimanuaalilla. Renkaat olivat halkeilleet eli entiset, joten jos Chevyä meinasi liikutella pidemmän matkaa, tarvittiin uudet renkaat. Sinne siis, kohti Fresnolaista maatilaa. Ei jatkoon. GMC tulisi joka tapauksessa rahtikyydillä Losiin, mutta ’58 Apache vaikutti sen verran hyvältä peliltä, että päätimme ajaa sen etelään. Sitten paikallisella oppaallamme välähti – hänen hyvän ystävänsä takapihallahan oli ’58 Apache… Kutosella tosin, mutta se oli pitkällä lavalla. Heti alkoi tapahtua. Keltainen Pörssi) ja LA Timesin classifieds-osastolta. Ei siis kuin kokeilemaan, josko auto lähtisi käyntiin. Saimme vanhoihin gummeihin sen verran ilmaa, että ajoimme irtokannun avulla ja ilman kuljettajan ovea paikalliseen rengasfirmaan. Missä lie tätä nykyä, saapahan ainakin nykyinen omistaja tietää senkin tarinan. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olihan se helppoa. Turnersilta löysimme hieman kauhtuneen, mutta osiltaan täydellisen ’56 GMC 100 Stepsiden. GMC hyrräsi, mutta lavalla ollut Ariel oli kuin yhtä puuta, täysin jäässä. ”Kylillä” oli kuulemma nähty tumma Chevy Pickup, jossa oli vaaleansininen ovi, joten joku oli siis tuon oven tarvinnut. Netti oli silloin vielä perustallaajan työkaluvalikoimasta ulkona, puhumattakaan älypuhelimista, jotka lienevät tuohon aikaan olleet vain scifi-elokuvien mielikuvituslaitteita – lankapuhelin ja rallienglanti rules! Losissa oli toki tarjontaa, mutta hinnat olivat kovia. Käytiin Powerit ja monet muutkin lystikkäät retket. Ovi romikselta ja pulttaa kiinni. Chevrolet entisöitiin ja Juha Lintunen muokkasi GMC:n US Army -kuosiin, jostain löytyi jopa aitoa armeijan maalia. Olimme flow-tilassa. Akkua kehiin ja bensaa painovoimaisesti irtokannusta. Teknologista kehitystä kuvaa hyvin se, että kaikki tämän jutun kuvat on skannattu paperikuvista… US Army-henkisellä ’56 GMC:llä todella ajettiin, kesät ja talvet. Gemsu lähti sittemmin kiertoon. GMC lähti matkaamme. Katsoimme Losin tarjonnan Recyclereista (vrt. GMC:llä todella ajettiin ympäri vuoden
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 2/2022 Kutjan kuva. Mild Mustang Usein performancetai alkuperäishengessä rakennetusta ensimmäisen korimallin Mustangista syntyi mieto custom 60-luvun tyyliin
Takavaloina voisivat toimia hyvin jotkut muutkin saman kokoluokan pyöreät valot, kuten ’65 fullsizeChevroletin versiot. Pientä siistimistä, ehkä jotain valomuutoksia, runsas madallus ja kromivanteet kapeilla valkosivuilla, sekä näyttävä metallihohtomaalaus kuvioilla tai ilman – ja kokonaisuus oli valmis. Vanteilla on kapeilla valkosivuilla varustetut kapeahkot ja pienet rättirenkaat. Alustaa on madallettu radikaalisti ja alle on laitettu 14-tuumaiset chrome reverse -vanteet. Valojen väliin, keskelle paneelia on myös lisätty ohuet kromilistat. A ihioksi valikoitui 1965 vuoden Fastback-malli, jonka muutoksissa pitäydyttiin hyvin maltillisissa, kuten aikaan, kun malli oli uusi, useasti oli tapana. Tätä ennen takapaneeli on suoristettu ja uusille valoille on tehty paikat. 97 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Korista on siivottu kaikki merkit sekä takakontin lukko, mutta ovenkahvat saivat tällä kertaa jäädä. Yhtenäisen ilmeen saanut kori on maalattu vaalealla metallinhohtovihreällä, ehkäpä jopa candyllä, se ainakin toisi esiin auton customteeman vieläkin paremmin. Edessä (vaikka se ei tässä näykään) on putkimaski tai samantyyppinen ritilä kuin Shelby Mustangissa, ilman merkkejä ja mahdollisia lisävaloja. Mustangille ominaiset takavalot, jotka muodostuvat kolmesta pystystä suorakaiteesta, on korvattu ’68 Dodge Chargerin valoilla, joista on käytetty vain toisen puolen pyöreät valo-osat, koska kyseessä ovat tuplavalot
TV-sarjasta 70’s Show harrastajien tietoisuuteen ponnahtanut Vista Cruiser oli aikakautensa tehtaan sleeper ryhdikkäällä 455-isolohkolla varustettuna, tarjoten kuljetuskapasiteettiä suuremmankin perheen muonatarpeille. Talleissa tapahtuu Lincoln Sedan ’49. Porvoolaisen Petri Myllysen Baby Linc on chopattu nelioviseksi harvinaisen linjakkaasti, ja sen korimuotoja on muutenkin leikelty niin hieno varaisesti, että kirurgiset toimen piteet täytyy mallia vähemmän tunteville kertoa erikseen. Olive Green Olive Green Sled Sled Olive Green Olive Green Sled Sled se u raa va ss a nume ro s s a Nuoren miehen TAIDONNÄYTE Taivas kattona Taivas kattona Oldsmobile Vista Cruiser ’70. Lopputulos on maailmanluokkaa niin tyyliltään kuin viimeistelyltäänkin. Mikkeliläisen Marko Aspegrenin tyylikkäästi rakentama muhkeamuotoinen muskelifarkku on varustettu erikoisin katto ikkunoin. 98 AMERIKAN RAUTA 2/2022. Vertti Miinalainen näki uusimman korimallin El Caminon rakentelupotentiaalin ja rakensi sellaisen oman visionsa mukaan lohduttomaan kuntoon päässeestä rullaavasta hylsystä. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 7.4.2022 Chevrolet El Camino ’79. Tässä numerossa aloittamamme tallikierros jatkuu
5 25 75 95 100
GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW TALLEISSA TAPAHTUU – 6 SIVUA PROJEKTEJA LISÄKSI ESITTELYSSÄ SIMO RIIKONEN CADILLAC SERIES 62 COUPE LQ4 ’59 CHEVROLET 3200 APACHE ’59 • CHEVROLET CAMARO 502 ’69 HUDSON COMMODORE ’49 • PLYMOUTH 5 W COUPE ’34 DODGE CHARGER 489 SUPERCHARGER ’71 PONTIAC TEMPEST CONVERTIBLE ’67 HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’78 Harrastu ksesta työksi 6 414887 002455 2 2 2 70 02 45 -2 20 2 PAL VKO 2022-14 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaude s t a R a utaan • 2 /2 2 2 • 1 0,90 € 20-LUVULLE ULKONÄKÖ PETTÄÄ GMC SIERRA FLEETSIDE 383 ’89 +550 HV FORD MUSTANG HT ’66 10 VU OT TA 10 VU OT TA P äivitetty P äivitetty AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 22 NR O 74 ”8 0LU VU N TA IT TE ES SA AU TO M A A LA TT IIN LÄ PIK OT A IS IN M U ST A KS I, JO TA RII KO N EN H Ö YS TI VIO LE TIL LA M U RA N O N H EL M IÄ IS EL LÄ .”