Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin LARAMIE, LIMITED 3.0 ECODIESEL alkaen 98.900,Sis. SE N TA KIA SII TÄ OT ET TII N LIS TA T PO IS JO SIL LO IN .”. alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 74.900,Sis. alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chervolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. alv TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. alv Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla. Moottori vaihtoehdot Hemi ja Hemi eTorque VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW TALLEISSA TAPAHTUU CHEVROLET IMPALA SPORT SEDAN ’59 GMC SIERRA GRANDE TURBO ’74 FORD MUSTANG GT FASTBACK ’66 FORD TUDOR SLANTBACK ’37 PLYMOUTH BELVEDERE CONVERTIBLE ’58 PLYMOUTH ROAD RUNNER ’71 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 2 PAL VKO 2023-13 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 2/ 2 02 3 • 10 ,9 € PIENOISMALLISTA 1:1 MITTAKAAVAAN Revell Revell Chopper Chopper Enemmän muskelia muskelia DODGE LIL’ RED TRUCK 8.0 V10 ’79 FORD GALAXIE 500 2D HT ’63 ½ Musta WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 67.900,Sis. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 23 NR O 82 ”L IS TO JA SII TÄ PU U TT U I PA LJ O N , EIK Ä N IIT Ä SII H EN A IK A A N LÖ YT N YT
Auto oli todella ollut samassa perheessä jo vuosituhannen alusta, mutta siitä oli ensin hajonnut vaihteisto, minkä johdosta se oli ilmeisesti ollut silloin ensimmäisellä kerralla vuosia katsastamatta. Viestin lopussa olivat kuitenkin ne yllättävimmät taikasanat: ”Olemme päättäneet etsiä autolle uuden kodin, joten laita viestiä, jos olet kiinnostunut”. Ei, en todellakaan ollut vakavissa aikeissa ostaa tuota autoa takaisin, mutta nyt, kun se olikin tarjolla ja hintapyyntökin realistinen, alkoi tuntua siltä, että kyse oli johdatuksesta – sen pitäisi tulla takaisin minulle. Vaan eipä ollutkaan, vaan mies oli ottanut vahingossa lähtiessään mukaan samannäköisen repun, jossa oli jotain ihan muuta sisällä. Kuten kyseisen palvelun käyttäjät hyvin tietävät, nykyään tuntemattomilta tulevat viestit eivät kuitenkaan tule välttämättä näkyviin normaalisti, vaan päätyvät viestipyyntöihin. Katsoin, olisiko minulla lainata sellaista, ja kas kummaa – minunkin levyni oli hukassa. Ratkaisu pulmaan löytyikin yllättävän helposti, kun kuvauskohteen omistaja Olli tekijämiehenä otti mitat, ja sorvaili ja askarteli nopeasti tarkoitukseen sopivan palikan. Päätin kokeilla ottaa Messengerillä yhteyttä, ja tiedustelin varovasti, olisiko kyseessä sama henkilö. Haltijan nimellä tärppäsi Facebookissa, josta löytyi yksi samanniminen naishenkilö. No, hetken mietittyään Tuukka soitti avustajallemme Kekaraisen Pasille, jolta löytyi tarkoitukseen sopiva järjestelmäkamera objektiiveineen lainaan, ja kuvaus hoitui kiertämättä lähtöruudun kautta. Matkalla kuvauspaikalle Tuukka soitti, että hänellä oli jäänyt kotiin kameran jalustan kiinnityslevy. J oskus sitä vaan unohtaa asioita. Eikä sitä seuraavana. No ainakin se, virheistään ei ehkä opi, eikä muistikaan parane toistojen myötä, mutta luovuttaa ei kannata ennen kuin kaikki kortit on katsottu ja lihava leidi laulanut. Olin jo melkein unohtanut koko asian, kun viikon päästä kännykkään ilmestyi viesti. Sen jälkeen se oli vaihtanut perheen sisällä omistajaa, mutta kuitenkin päätynyt hieman keskeneräisenä talliin odottamaan aikaa parempaa jo 15 vuotta takaperin. Olli Erkkilän Revell Chopperia tähän numeroon kuvattaessa kävi taas se vanhanaikainen. Joka kerta näytti vahvasti siltä, että auto on syystä tai toisesta tuhoutunut jo vuosia sitten, ja roikkuu vielä rekistereissä, vaikkei se ollut ollut enää vuosikausiin liikenteessä. Tuukan ei siis auttanut kuin ajella paikalle ja toivoa, että keksii siellä jonkin ratkaisun. Olin itse vuosien varrella miettinyt moneen kertaan yhtä entistä autoani, joka minulla oli lukioaikana yli 25 vuotta sitten. Perillä 500 kilometrin päässä, kun Tuukka alkoi kaivella tavaroitaan kuvatakseen erästä Impalaa, löytyikin autosta salamoiden ja jalustojen lisäksi reppu, jossa piti olla itse kameran runko ja objektiivit. Muutama viikko sitten, vanhan kuvan nähdessäni aloin taas miettiä asiaa. Omistajan nimellä en onnistunut löytämään puhelinnumeroa, eikä edes googlaaminen tuottanut mitään tolkullista hakutulosta. Edellinen katsastus oli kuitenkin suoritettu jo 2007, mutta joka tapauksessa sen jälkeen, kun olin edellisen kerran uskonut auton tuhoutuneen. Eilen se oli suola, jonain toisena päivänä leipä. Tällä kertaa kirjauduin Traficomin palveluun, josta selviävät auton julkiset verotiedot, ja yhä vaan rekistereissä näytti roikkuvan kyseinen auto. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kadonneita ja löytyneitä 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 2/2023. Saapa nähdä, kuinka käy, kun keväämmällä pääsen sitä katsomaan. Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kauppareissulla unohtuu ostamatta jotain, mitä nimenomaan lähti hakemaan. Valokuvaajallamme Tuukalla unohtui kerran kotiin kamera, kun oli lähtö kuvausreissulle toiselle puolen Suomea, Ouluun. Olin jokuseen otteeseen yrittänyt sitä rekisterinumerolla etsiäkin, mutta aina sen jäljet tuntuivat päättyvän lyhyeen, ja olin sitten unohtanut koko asian. Liekö niin käynyt tälläkin kertaa, sillä vastausta ei kuulunut samana päivänä, eikä seuraavanakaan. Mikäkö on tarinan opetus
Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Tekijät Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 4 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Toimitus
2/2023 66 H-D Revell Custom Chopper 34 Chevrolet Impala Sport Sedan ’59 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Karvisen Mikan Belvedere-avon kohdalla se pitää kuitenkin kirjaimellisesti paikkansa. 34 Chevrolet Impala Sport Sedan ’59 Jone Kaasinen joutui X-runkoisten pauloihin jo varhain 80-luvulla. 20 Dodge Lil’ Red Express Truck ’79 Tony Vermilän aikakautensa nopeimpiin katuautoihin kuulunutta pickismallia on terästetty entisestään 8-litraisella V10-moottorilla. Viime talven mittaan valmistui nykyiseen Bellflower lookiinsa Jukalla jo kolmisenkymmentä vuotta ollut Galaxie. ESITTELYSSÄ 14 Ford Galaxie 500 Fastback ’63 ½ Niittylahtelainen Jukka Miinalainen muistetaan useammastakin Amerikan Raudan sivuilla nähdystä autosta. 46 Plymouth Road Runner ’71 Kun edellisellä autollaan kaikki mahdolliset ykköspokaalit kerännyt perhe hankkii hetken mielijohteesta aihiokseen vähemmän himoitun B-Bodyn, on selvää, että lopputulos on maailmanluokkaa. Nyt omasta tallista löytyy siipivuosien flättäri. 26 Ford Tudor Slantback ’37 Tamperelainen Risto Vuorela rakensi järkyttävän huonosta aihiosta hienosti viimeistellyn näyttelyauton. 66 H-D Revell Custom Chopper Olli Erkkilän lapsuuden pienoismallihankinta johti täysikokoiseen samanlaiseen lähes 30 vuotta myöhemmin. 54 Ford Mustang GT Fastback ’66 Kerimäkeläisen Vili Behmin käsissä jo kerran aikaisemmin huippukuntoon entisöity poni koki ansaitsemansa uudelleensyntymisen. 40 GMC Sierra Grande Turbo ’74 Orivesiläisen Anssi Lastusen käsissä GMC:n crate-pikkulohkosta kutiteltiin hurjat 940 hevosvoimaa, mikä saattaa olla sarjassaan maailmanennätys. 60 Plymouth Belvedere Convertible ’58 Jos Chevy-miehelle mainitsee autossa olevan sen harvinaisen 350-moottorin, kommentin saattaa kuitata joutavana päänaukomisena. kannessa: Ford Galaxie 500 Fastback ’63 ½ Nro 82
10 Tapahtumakalenteri Pikkuhiljaa alkaa hahmottua, mitä, missä ja milloin tänä keväänä ja kesänä. 15 vuotta Ristollakin projektissa vierähti. 72 Grand National Roadster Show 2023 80 Talleissa Tapahtuu 20 Dodge Lil’ Red Express Truck ’79 TAPAHTUMAT 72 Grand National Roadster Show 2023 Jo 73. 88 Kutjan kuva Tällä kertaa Jannen käsittelyyn päätyi 70-luvun puolivälin Dodge D-100 -pickis. kerran järjestetty Pomonan meganäyttely kokosi jälleen yhteen paikkaan amerikkalaisen autorakentelun kerman. VAKIOT 8 Rauta-annos Sähköisen tulevaisuuden vastapainoksi Detroit tuo tarjolle ennennäkemättömän tehokkaita polttomoottorinorsuja. 7 AMERIKAN RAUTA 2/2023. 80 Talleissa Tapahtuu Vierailimme harrastajien talleissa Järvenpäässä, Keminmaassa, Rovaniemellä, Vantaalla ja Ylämyllyllä. 12 Pelit ja vehkeet Tarjolla muun muassa helpotusta LS-remonttiin sekä lämpöä talvipäiviin. 52 Tarinan Takana: Plymouth Road Runner ’71 Itä-Suomesta sattumalta löytynyt B-Body koki täydellisen läpikäynnin, eikä sitä enää samaksi uskoisi. ARTIKKELIT 32 Tarinan takana: Ford Tudor ’37 Risto Vuorelan Tudor oli aihiona niin huono, että harva olisi käynyt sitä enää harsimaan. 86 Muumio muistelee Olli muistelee erästä reissua Outer Banksiin vuosituhannen vaihteessa
Tämänvuotisen Helsingin American Car Show’n erikoisteemoihin kuuluu Suomi Kustom, jolla tällä kertaa ei tarkoiteta omintakeista kansanperinnettä edustavia mattamustia neliovitolpista muokattuja laitteita, vaan ylipäätään kotimaassa rakennettuja kustomeita. Kuitenkin nyt saataville tuleva 1004-heppainen ZZ632-isolohko on tiettävästi tehokkain vapaastihengittävä moottori kolmelta suurelta koskaan, ja sen kerrotaan olevan myös kuutiotilavuudeltaan suurin voimanlähde, jota on koskaan tarjottu henkilöautoon. Valtaosan summasta kerrotaan menevän kokoonpanosta vastaavaan Flintin tehtaaseen Michiganiin, mutta myös Bay Cityssä tullaan valmistamaan kuudennen polven pikkulohkojen nokkia ja kiertokankia, Ohion Defiancessa valamaan lohkoja sekä New Yorkin Rochesterissa valmistamaan imusarjoja sekä polttoainekiskoja. Suomi Kustom -teema-alueelle on tulossa näytille muun muassa Esa Salon entinen ’60 Dodge Phoenix -avo sekä monien hyvin muistama, Petri Hälvän konseptiautomaisesti kustomoima ’58 Chrysler, joka kohautti näyttelyissä valmistuessaan 1990-luvulla. 6. polven pikkulohko Vaikka sähköinen tulevaisuus on kaikkien huulilla, ovat huhut polttomoottoriautojen kuolemasta vahvasti liioiteltuja. Vuoden 2022 näyttely oli koronatauon jälkeen melkoinen menestys, ja aiempia vuosia suuremman yleisömäärän näki selvästi jo Messukeskuksen pääsisäänkäynnin eteen kertyneistä jonoista, joita ei ennen koronaakaan ollut vuosiin nähty. COPO, eli Central Office Production Order tarkoittaa sitä, että auto toimitetaan erikoistilauksena, eikä niihin saa rekisteröintiin oikeuttavaa titleä, eikä yksilöillä ole edes VIN-numeroita. Sittemmin auto myytiin Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan, mutta on nyt jälleen Ruotsissa ja edelleen upeassa kunnossa. COPO-malleihin on vuodelle 2023 saatavilla myös kahta muuta eri moottoria, ahdettua LSX-pohjaista 350:iä sekä niin ikään LSX:ään pohjautuvaa vapaastihengittävää 427:aa. Vaihteistona kaikissa on perinteinen TH400-automaatti. Huomattavaa kävijäkunnassa oli se, että nuorisolippujen määrä oli huomattavan suuri. Sen lisäksi, että Porsche on kehittänyt bensiinin korvaavan hiilineutraalin synteettisen eFuel-polttoaineen, on GM panostamassa uuteen kuudennen polven pikkulohkon tuotantolinjaan peräti 918 miljoonaa dollaria, joten ihan kepein suunnitelmin ja odotuksin ei olla sen kanssa liikkeelle lähdössä. American Car Show 2023 Viime keväänä vahvan paluun koronasulkujen jälkeen tehnyt FHRA:n American Car Show panostaa nuorisoon. Kaikkien aikojen kovin Vuoden 2023 Camaroita saatiin odottaa markkinoille pitkään, mutta odotus kannatti, ainakin niillä kilpailemaan aikoville. Myös ensikertalaisia näyttelyssä oli FHRA:n kävijatutkimuksen mukaan huomattavan paljon, peräti 62 prosenttia kävijöistä! Mistä tämä kielii, ovatko puheet harrastuksen ukkoutumisesta sittenkin vain ukkoutuneen väen harhaa. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Lienee selvää, että 2023 ZZ632 COPO Camarosta on tulossa myös keräilykohde. Normaalien COPO-värien mustan, Summit Whiten, Red Hotin ja Satin Steel Grayn lisäksi tarjolle tulee Vivid Orange, joka on vain erikoisgrafiikoilla varustetun COPO 632:en eksklusiivinen sävy
Corvette 70th Anniversary Special Edition Se ei-niin-eksoottinen Exotic Car, eli Corvette, täyttää vuonna 2023 mallina jo 70 vuotta, ja on muuten pisimpään markkinoilla säilynyt automallinimi. Juhlavuosi X-Treme Car Show’lle ja Jenkkiautonäyttelylle Vuonna 2023 juhlistetaan sekä X-Treme Car Show’n 20-vuotista taivalta että kymmenettä kertaa järjestettävää Jenkkiautonäyttelyä. Ajankohta onkin varmasti parempi kaikille, kun säät paranevat kevättä kohti, ja autoillakin on kriittiset pari viikkoa enemmän aikaa valmistua. Alkuaan Helsingin vanhassa jäähallissa eli Nordiksella järjestetty X-Treme Car Show juhlistaa tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja samaan aikaan niin ikään Mikael Forsmanin ja Kirsi Ojaniemen järjestämä Jenkkiautonäyttely 10-vuotista taivaltaan. Sisällä on niin ikään punaisin tikkauksin koristellut kaksisävyiset penkit, ja moottorin koppa on Edge Red -värinen. Luvut ovat toki toistaiseksi arvioita, lopulliset arvot saattavat hieman muuttua. HurriCrate on 3-litrainen Hurricanetuplaturborivikutonen, jota on saatavana sekä 420-hevosvoimaisena Cat 1 -versiona että 550-hevosvoimaisena Cat 3 -versiona, jonka huippuväännöksi kerrotaan peräti 720 newtonmetriä. Lisäksi mahdollisuus saada näyttelyyn uutuuskalustoa länsinaapurista kasvaa melkoisesti, kun näyttely järjestetään paria viikkoa sikäläistä kauden päätapahtumaa Elmian Bilsport Performance & Custom Motor Show’ta myöhemmin. Hauskana detaljina juhlamallin varusteluun kuuluu 70th Anniversary Edition -logoilla ja punaisilla tikkauksilla varustettu matkatavarasetti. Hellephant sen sijaan on nimensä mukaisesti todellinen nykynorsu, joka tuottaa versiosta riippuen 900 hevosvoimasta jopa yli 1 100 hevosvoimaan. 9 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Ensimmäiset HurriCratet toimitetaan näillä näkymin asiakkaille kuluvan vuoden toisen vuosineljänneksen kuluessa. Erot C7-perusmalliin ovat kosmeettisia, ulkoisesti juhlamallin erottaa värin ja 70th Anniversary -merkkien lisäksi lähinnä Edge Red -punaisista jarrusatuloista sekä samansävyisillä punaisilla raidoilla koristetuista vanteistaan. Hot Rod & Rock Show uuteen ajankohtaan Tampereen perinteikäs Hot Rod & Rock Show järjestetäänkin Pirkkahallissa 22.–23.4. Sen kunniaksi on tuotu markkinoille 70-vuotisjuhlapainos, joka on saatavilla White Pearl ja Carbon Flash -väreissä, eli käytännössä valkoisena ja mustana. Tänä vuonna järjestetään myös jälleen kertaalleen Nordiksella järjestetty Nostalgia Car Show, jonka tämänkertaista paikkaa ei ole vielä vahvistettu. X-Treme Car Show’han kokosi alkuun esille autot valmistusmaahan ja tyyliin katsomatta, ja vuonna 2012, kun tapahtuma siirtyi Helsingin Messukeskukselle, järjestettiin samassa yhteydessä myös omaksi näyttelykseen erotettu Jenkkiautonäyttely, jossa oli muuten ensimmäistä kertaa omalla osastollaan missään esillä myös Amerikan Rauta -lehti. eikä 1.–2.4., kuten alun perin oli ilmoitettu. Kaikki versiot on varustettu 3-litraisella IHI:n mekaanisella ahtimella. Ensimmäisenä saataville on luvassa 2023 toisella vuosineljänneksellä 1 000-heppaiseksi kerrottu 426-kuutiotuumaiseen alumiinilohkoon perustuva pumppubensalla toimiva Hellephant A30 ja seuraavaksi yli 1 000-hevosvoimainen E85-etanolia nauttiva valurautalohkoinen ja 376-kuutiotuumainen Hellephant C170. HurriCrate ja Hellephant Mopar on julkaissut kaksi hurjaa moottoriuutuutta, HurriCraten sekä Hellephantin, jotka ovat saatavilla crate-moottoreina Direct Connectionilta. Myöhemmin ovat tarjolle tulossa myös rautalohkoinen ja noin 900-hevosvoimainen 376 cid Hellephant C30 sekä se sarjan tehokkain alumiini-426 Hellephant A170
Taivalkosken Moottorikerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 26.8. 5.3. Taivalkosken Moottorikerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 6.8. Taivalkosken Moottorikerho ry:n huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 14.–16.7. perjantai Cruisingit Tapahtumat 10 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Tomi Eronen. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Taivalkosken Moottorikerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 3.6. Jenkkiautot maatila puodilla Kirkkonummi 29.7. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Nostalgia Car Show Helsinki 29.7. Freedom Cruise Hanko 8.7. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Burnout Party Kiikala 12.8. Taivalkosken Moottorikerho ry:n huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 4.6. Taivalkosken Moottorikerho ry:n huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Classic Car Cruise Parade Helsinki 17.6. Classic Motorshow 2023 Lahden Messukeskus 14.5. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Äitienpäivän rompetori Espoon Automuseo 20.5. Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. American Car Show Helsingin Messukeskus 22.–23.4. Vanhis Cruising Vanhakylänniemi, Järvenpää 20.5. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. Taivalkosken Moottorikerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 2.7. Iso Länsi-Uusimaa Cruising Palotalo, Virkkala 20.5. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Harrasteauto Pick-Nick Forssa 12.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 22.7. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja urheilukeskus 6.5. Talviheikki Turun Messukeskus 18.3. Winter Swap Meet Teivo 7.–9.4. Rod & Kustom Swap Tomahawk Town, Helsinki 6.–7.5
Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. 14.–16.07.2023 HAAPSALU • ESTONIA Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä
Wheeltrade.fi. Astinlaudat Rangeriin Janne’s Garage, joka on viime aikoina panostanut entistä enemmän Overlanding-puoleen, valmistaa myös PX2-mallin Ford Ranger Double Cabiin sopivia merialumiinisia astinlautoja, jotka asennetaan auton alkuperäisiin kiinnityspaikkoihin. Mustalla pulverimaalilla pinnoitetut materiaalivahvuudeltaan 3-milliset astinlaudat lisäävät maastokäytössä tarpeellista maavaraa helman alla huomattavasti. Paksusta buffalo-flanellipuuvillasta valmistetussa Montie Ranch Jacket -takissa on berberivuori, joka jatkuu myös kauluksessa. ElringKlinger on yksi Euroopan suurimmista tiivistevalmistajista, joka toimittaa OE-tiivisteet useille autonvalmistajille. 5ja 6-pulttisena valmistettavaa vannetta on saatavana vain kokomustana, kokovaihtoehdot ovat 17x9" ja 20x9". US-Parts.fi. Jarimaki.fi. Tiivisteitä LS:ään Koivunen Oy tuo maahan nyt myös Elring-tiivistesarjoja LS-moottoreihin. 12 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Tuoteuutuudet. Toimittanut: Tomi Eronen Lämpöä talvipäiviin Piristystä talven harmauteen ja helpotusta hytinään tarjoaa Jari Mäki Oy Outbackin Montie Ranch -flanellitakilla. Jannesgarage.com. LS-moottoreiden tiivisteitä on saatavilla alkuvaiheessa toimitusmyyntinä hyvin varustetuista Fixus-autonvaraosaliikkeistä. Hintaa takilla on 185,00 €. Vanne tuoreempiin pickupeihin Wheel Trade Finland on tuonut kotimaan markkinoille Fuel-vannemerkin D832 Cycle -vanneuutuuden, joka soveltuu erityisesti Rameihin sekä Fordin F-150:een. Fixus.fi. Tilauksesta valmistettavien astinlautojen toimitusaika on noin neljä viikkoa ja hinta 1 450 € parilta. Helpotusta LS-remonttiin Tarjoaa US-Parts, jonka valikoimista löytyvät nyt Mr Gasketin valmistamat Chevroletin LS–moottoreiden kampiakselin etuja takastefan sekä kopan kohdistustyökalut helpottamaan asennusta ja estämään ei-toivotut öljyvuodot. Kysy tarjousta hinnasta Wheel Trade Finlandilta. Koristeellisilla solmunapeilla varustetusta flanellitakista löytyy sivutaskut sekä povitasku. Hinnat 82,90 € ja 60,90 €. Valmistettu USA:ssa
klo 9-17 Su 7.5. Olympiavuoden klassikot – Tarinoita 1952 automalleista Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. klo 10-17 Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7-15 vuotiaat 10 € motonet SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1992 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet HARLEY DAVIDSON SUOMESSA 37 90 37 90 8 90 Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille automiehenverkkokauppaan! www.supermarket.fi Amerikan Rauta parkkikiekko Candy skull time. Rasvanäppien olohuoneet – Unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! 212 sivua. veloituksetta aikuisen seurassa Avoinna La 6.5. Amerikan Rauta avaimenperä 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Supermarket.fi 4 90 14 90 Amerikan Rauta tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. Alk.. Kaupan päälle avaimenperä. AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS Alle 7 v
Viimeksi sivuilla on nähty Jukan patinakuosinen ’58 Olds, ja viime talven mittaan valmistui nykyiseen Bellflower lookiinsa Jukalla jo kolmisenkymmentä vuotta ollut Galaxie. Niittylahtelainen Jukka Miinalainen muistetaan useammastakin Amerikan Raudan sivuilla nähdystä autosta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä HELMI Musta 14 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Ford Galaxie 500 2d HT ’63 1/2
15 AMERIKAN RAUTA 2/2023
”S ehän oli noita Hemin tuomia autoja Rajaseudun Koneaitasta”, Jukka Miinalainen valottaa yli 30 vuotta omistamansa Galaxien historiaa. Autoon ei ollut avaimiakaan, joten jouduin ryömimään konttiin takapenkin kautta, ja siellä tulikin vastaan yllätys, kun sehän oli täynnä kuivuneita rottia se takakontin pohja.” Kalifornia-auto oli kuitenkin kovapeltinen, vaikkakin haalistunut, ja puutteitakin oli. Tein autoa silloin yhden talven, se valmistui aika nopeasti.” Kesäksi 1991 Galaxien voimanlähteeksi tuli Jukalla varaosa-autona olleen toisen ’63 Galaxien 390, jolle ei siinä vaiheessa tehty mitään sen ihmeempää. Nyt kun tästä tehtiin musta, niin asensin vain tuon Sniperin kaasarin tilalle ja tein vähän ulkoisia fiksauksia”, Jukka jatkaa. ”Yksi kesä sillä ajettiin, mutta se kone huohotti ja nesteetkin menivät sekaisin, joten seuraavana talvena tehtiin kone uusiksi. 16 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Galaxie 500 2d HT ’63 1/2. Tullaustodistus on päivätty 27.7.1990, San Bernandinosta se silloin tuli”, Miinalainen jatkaa. Isoin homma korille taisi olla toistasadan listanreiän hitsaaminen umpeen. ”Vaihteistoa ei ole koskaan remontoitu, pannat on kiristetty ja öljyjä vaihdettu vaan. Siinä oli lommoa siellä täällä, takaikkuna rikki ja kyljissä renkaanjälkiä. Takalasikin leikattiin jonkun pakettiauton tuulilasista, kun siinä oli sama kaarevuus. Ovet aukeavat siis sähkösolenoideilla. Eikä sille sen jälkeenkään ole tehty muuta, kuin kerran laitettu osiksi ja hoonattu pytyt ja vaihdettu uudet männänrenkaat, kun entiset olivat jumissa pidemmän seisonnan seurauksena. ”23.8.1990 on näköjään papereiden mukaan tehty kaupat, ja Hemihän sen toi sitten jo varmaan seuraavana päivänä pihaan. Otin siitä silloin maalauksen yhteydessä alkuperäiset vinyylin riekaleet pois ja maalasin katon mustalla. Perämurikan jouduin vaihtamaan, kun sillä vanhalla tuli ajettua joskus vahingossa ilman öljyjä.” Shaved door kitin lähetin ja vastaanotin on alkuperäisen kaiutinritilän alla kojelaudan keskellä. Kaikki pellit oiottiin ja hitsattiin ne vähät, mitä siinä oli hitsattavaa. Eihän siinä paljoa ruostetta ollutkaan, konttiin taisi tulla yksi paikka. Se porattiin ja siihen laitettiin suunnilleen kaikki liikkuvat osat uutta. Mustan ja helmenharmaiden yhdistelmä on aistikas. Sisusta oli ihan rotansyömä, ja 390-moottori oli halki. ”Se oli punainen ja vaalealla vinyylikatolla – josta ei kyllä ollut kuin riekaleet jäljellä. Listoja siitä puuttui paljon, eikä niitä siihen aikaan löytynyt. Kori kävi myös poissa rungolta silloin ekana talvena, ja silloin tehtiin myös punamusta sisusta keinonahasta. Nokaksi siihen tuli joku Cranen jyrkempi, joka on siinä vieläkin, mutta ei sille mitään sen ihmeempiä virityksiä tehty. Myös kaksisävyinen metallinhohtoisesta keinonahasta ommeltu verhoilu on Jukan omaa käsialaa. Sen takia siitä otettiin ne listat pois jo silloin. ”Sehän oli aika rupuinen, sillä oli varmaan kilpaa ajettu jossain
Listoja siitä puuttui paljon, eikä niitä siihen aikaan löytnyt. Katon koristeellisuus tuo hyvän kontrastin pelkistetyn mustalle listattomalle alaosalle. Vahvasti 60-luvun alun Bellflowertyyliä henkivä flake-maalattu katto on Jukan itse taiteilema. Keskialueen raidoitus kuuluu maalariguru Larry Watsoninkin aikoinaan käytämiin kikkoihin. Sen takia siitä otettiin listat pois jo silloin. Lehtikultaornamentit sekä pinstraippaukset ovat joensuulaistuneen Petri Tuovisen käsialaa. 17 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Nyt toisella kerralla autoon joutui tekemään jo hitsaushommiakin. Maalit siitä rupesi sitten kauhtumaan, kun se oli välillä vähän huonollakin pidolla, ja seisoi jonkun talven ulkonakin”, Miinalainen selittää. ”Kyllä se oli heti alusta selvää, että tämän tyylinen Galaxiesta tulee. Pohjaan piti pari pientä paikkaa laittaa, ja takapyöränaukkojen takaa helmat vaihdettiin molemmille puolille. Runkoakin tuli kiksattua, mutta se meni vähän hukkaan, kun renkaat ottavat aikaisemmin sisälokareihin kiinni alas laskettaessa”, Jukka toteaa. Myös ilmasäiliötä on koristeltu straipein. Ilmajousia olen laittanut nykyisin laittanut joka vehkeeseen, joten se oli selvä ratkaisu. Muutamilla kromiosilla koristeltua moottoria on piristetty Cranen nokalla ja Holleyn Sniper-ruiskulla, ja täysin remontoitu pata liikuttaakin cruiseria mukavasti. ”Eteen vaihdoin levyjarrut nelimäntäisin satuloin. Oli minulla tarkoitus tuohon puoliväliin kylkeä laittaa jotkut listat, mutta se jäi, kun ei oikein sopivan pituista ja mallista löytynyt etsinnöistä huolimatta.” Galaxie on ollut Jukalla jo pian 33 vuotta, ja sinä aikana se on ehtitty läpikäymäänkin jo kahteen kertaan. ”Kyllä siinä saattoi loppujen lopuksi kymmenenkin vuotta vierähtää, etten ajanut sillä oikeastaan kuin yhtenä kesänä. 18 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Galaxie 500 2d HT ’63 1/2. Tein tässä välissä sitten vielä sen ’58 Oldsin, joka oli Amerikan Raudassakin ja sitten olen tässä sellaista ’50 Oldsia kustomia pikkuhiljaa rakennellut”, hän myöntää. Sehän oli yksipiirisillä jarruilla ja tehostamattomalla pääsylinterillä, joten laitoin kaksipiirisen yleismallin pääsylinterin tehostimella. ”Oliskohan siitä jo viitisen vuotta, kun tätä Galaxieta aloittelin sitten pikkuhiljaa rakentelemaan uudelleen. .060 ylikokoon porattu 390 on oikeastaan nykyisellään 401-kuutiotuumainen. Takana ne tulevat hieman liian paljon ulospäin, kun ei juuri silloin 0-offsetilla olevia ollut saatavilla. Kuskin puolelle piti vaihtaa pieni pätkä helmaakin takapyöränaukon etupuolelle.” Viimeisimmässä korin läpikäynnissä 90-luvun alussa aloitettua parturointia jatkettiin poistamalla ovenkahvat ja muuttamalla ovet avautumaan sähkösolenoidien avulla kauko-ohjaimesta. ”Ajoin minä sillä varmaan vähän toistakymmentä vuotta aina kesäisin, koko ajan se on periaatteessa ollut ajokunnossa. Välillä rakentelin noita puuveneitä, niin jäivät autot vähän taka-alalle.” Totuuden nimissä on muistutettava, että kyllähän mies ehti kuitenkin sinä aikana rakentaa myös sen Amerikan Raudassa esitellyn puukylkisen, vihreän ’65 Country Sedanin, joka valmistui 2018. ”Nythän toki niitä listojakin olisi saanut. Supremet päätin myös laittaa siihen heti, ja tuo musta väri oli jo hyvissä ajoin mielessä. Toinen tuli vaihdettua senkin takia, että sitä oli oiottu aikoinaan. Toinen kerta. Nämä Supremet tulivatkin Trade Partsin kautta jo varmaan silloin viisi vuotta sitten
Renkaat: Nankang 225/70 R15 edessä, 235/75 R15 takana, tuuman valkosivu. Musta matto tilattiin Rockautosta. Aikakaudelle oikeaoppisesti renkaat on varustettu ohuilla tuuman valkoraidoilla. Kori: Ovenkahvat ja listat poistettu, korin väri vaihdettu mustaan, katto flakemaalattu, Petri Tuovisen lehtikultaukset ja pinstripet. Alkuperäiset alumiinilistat on kiillotettu ja Retrosoundin soitin tuli SK-Autosoundilta.” Värin vaihtumisen yhteydessä Jukka hankki autoon myös kaikki uudet lasit, puskurit, lampunkehykset ja takavalot nyt, kun niitä oli taas uutena saatavilla toisin, kuin silloin reilut 30 vuotta takaperin. Muuten maalasin auton itse Flake Busterilla ruiskutettua kattoa myöten, mutta Tuovisen Petri sitten straippaili sen ja teki nuo lehtikultaukset. ”Verhoilu tehtiin myös uusiksi pari talvea sitten. Vanteet: AWC Supreme 7x15". Se ’50 Olds kun on edelleen kesken, ja perheessä riittää muutenkin näperrettävää, kun Jukan poika Vertti, jonka upea El Camino esiteltiin Amerikan Raudassa viime keväänä, rakentaa paraikaa lowrideria ’65 Oldsista... Alusta: Dunlopin makkarapalkeet joka nurkassa, Kybin kaasuiskarit, runko kiksattu takapäästä, 4-link-tuenta, Viair 444C -kompurat, 8 mm linjat, venttiiliblokki, Viairin mittarit, Feston harjattu rosteritankki. ”Taakse otin aikanaan isot renkaat, että polttoaineen kulutus vähän laskisi, ja näyttää nuo isot renkaat minusta paremmalta muutenkin, mutta kyllä se näköjään kulutti vieläkin Hayride Jamboree -reissulla 21 litraa satasella. Lomalla ollessani teinkin sitä aika ahkerasti muutaman viikon, ja siellä Pieksämäellä se oli ensimmäisen kerran esillä.” Heti ensimmäisestä näyttelystä Galaxiella tuli kotiin viemisiksi Top 5 -palkinto, ja ehti Jukka sillä vierailemaan myös Pistohiekan Hayride Jamboreessa. Kiitos: Vertille kaikesta jeesistä tallilla, Petrille kultauksista ja straipeista, Tero Eroselle työstetyistä osista sekä Nipelle kestämisestä ja ihan muuten vaan. Ovenkahvojen ja listojen poisto sopii hyvin kliiniin early lowrider/ mild kustom -tyyliin. Jarrut: Levyt edessä, alkuperäiset rummut takana, kaksipiirinen pääsylinteri ja tehostin. ”Tuommoista mild custom -tyyliä siihen hain. Aina kun tuntuu, että tallihommat alkaa kyllästyttää, niin sitten alan tekemään verhoiluhommia. Musta helmi. ”Viime kesänä tämä vihdoin valmistui, päivää ennen Pieksämäen Big Wheelsiä kävin katsastamassa auton. Voimansiirto: Cruise-O-Maticautomaatti, 9" perä. Muuten maalasin auton itse Flake Busterilla ruiskutettua kattoa myöten, mutta Tuovisen Petri sitten straippaili sen ja teki nuo lehtikultaukset. Moottori: 390 cid FE V8, porattu .060 ylikokoon, Crane Camsin jyrkempi nokka, Holley Sniper -ruisku, alumiini-imusarja, omatekoinen tuplaputkisto Marteliuksen alkupäillä. 19 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Tein sen itse niin kuin tein sen punamustankin aikoinaan. Jossain vaiheessa mietin, että vedän kattoon keltaisen candyn häivytyksineen pintaan, mutta sitten jätin ton kuitenkin tämmöiseen 60–70luvun tyyliseen lopputulokseen”, Jukka selittää. Sisäkatto on tehty siitä samasta. Ei mulla riitä aika tehdä muille”, mies toteaa ja jatkaa: ”Henry Borgilta ostin kaikki verhoilukamat, tämä hopeahan on vähän niin kuin harjattua terästä pinnaltaan. Ihan itseoppinut verhoiljia olen, ja vain omiin veneisiin ja autoihin olen noita tehnyt. Ja niin tein tähänkin. Talvella kovien pakkasten aikaan minä noita sisustoja yleensä teen. Sisusta: Jukan itse uudelleen verhoilema, Retrosoundin soitin, 8" pyöreät kaiuttimet upotettu takapenkin alapuolelle neulehuovan alle. Vanteiksi Jukka halusi oitis perinteiset Supremet, jotka ovat tässä tapauksessa AWC-merkkiset ja 15-tuumaiset. Ensimmäinen versio oli punamusta ja maalatuilla puskureilla, eikä vanhaa kuvaa katsoessa ihan äkkiä tulisi edes mieleen, että kyseessä on sama auto. Teho: 300 hv. Faktat Ford Galaxie 500 2d HT ’63 1/2 • Omistaja: Jukka Miinalainen, 53 • Paikka: Niittylahti. Ilmeisesti tuo vanha virinokka ei ole tuohon kokoonpanoon ihan järkevin mahdollinen.” Saattaa siis olla, että ainakin sen suhteen on vielä kehitystä muuten upeaan kokonaisuuteen odotettavissa, jahka Jukka muilta touhuiltaan ennättää. Kojelautaan tuli kaikki mahdollinen kiiltävä uustuontiosana, samoin ovenkahvat ja veivit
Enemmän Enemmän MUSKELIA MUSKELIA 20 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Tony Vermilän ulkoisesti nätissä alkuperäiskunnossa olevassa pickupissa vääntöä löytyy kuitenkin vielä reippaasti enemmän, sen voimanlähteeksi kun on vaihdettu tuoreempi 8-litrainen V10! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Mirka Veentaus 21 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Lil’ Red Truck oli aikakautensa nopein amerikkalainen tuotantoauto, joten sen muskeleiden luulisi riittävän useimmille sellaisenaan. Dodge Lil’ Red Express Truck ’79
Vaihteistona oli aina A727-automaatti ja peränä varusteluun kuului 3,55-välitteinen 9 ¼ -tuumainen lukollinen. Lyhyellä stepside-lavalla varustetut autot olivat kaikki nimensä mukaisesti Canyon Red -kirkkaanpunaisia, varustettu Westernin kromivanteilla, rekkatyyppisillä pystyputkilla ja lavan kylkien laudoituksella. Mallin tärkein erikoisuus löytyi kuitenkin konehuoneesta, minne oli asennettu 360-kuutiotuumainen E58 Police Special -moottori, joka tunnettiin pickupin keulalla nimellä EH1 High Performance 360 cid. ”O nhan mulla varmaan ollut tuo seitsemän tai kahdeksan vuotta. Myös ajettavuutta oli parannettu jäykemmillä jousilla sekä poliisimallin nopeammalla ohjauksella, joka oli tietysti tehostettu. Tehoa Police Special -moottorin kerrottiin tuottavan 225 nettohevosvoimaa ja varttimaili sujui 15,71 sekunnissa loppunopeudella 88 mph. Liekö kuitenkin sen Chargerin ansiota, että Tonyllä itselläänkin on ollut jo kauan isolohkolla varustettu ’70 Charger, kullanruskeana kylläkin, ja jo 70-luvun lopulla mies hankki ensimmäiset Mopar-tuotteensa. Ratkaisua kutsuttiin optiolistalla Bucket Seateiksi, Lil’ Red Expressin perusvarusteluun kuului perinteinen yhtenäinen sohva ilman kyynärnojaa. Aika oli muuten 19,9 sekuntia. ”Mä asioin jotain laatikkoremppoja tai sellaisia Simon kanssa, ja se sanoi, että tonkin vois myydä tosta.” Vaikka Tony tunnetaankin parhaiten liukkaasti liikkuvasta ’34 Ford -rodistaan ja viime keväänä Amerikan Raudan kantta koristaneesta ’36 Ford Kustomistaan, on miehellä ollut heikko kohta Mopareihin jo 70-luvulta lähtien. Kaikkiaan mallia ehdittiin valmistaa kahdessa vuodessa reilut 7 000 kappaletta, joista mallivuonna 1979 tiettävästi 5 118 autoa. Tony muistelee jo vähän toistakymmenen ikäisenä nähneensä naapurustossa valkoisen ’70 Charger 440 SixPackin sekä punavalkoisen ’73 Chargerin, jotka olivat tuolloin Hurriganesin fan clubia pyörittäneillä kavereilla. Tekniikka pysyi muuten ennallaan, mutta vakiovarustukseen tulivat katalysaattorit. Tummanharmaalla kankaalla verhoillut penkit on varustettu taittuvalla keskikyynärnojalla, joka toimii myös istuinpaikkana. Jorosen Simo oli tehnyt sen valmiiksi, ja mä ostin sen siltä”, Tony Vermilä kaivelee muistiaan. Dodgen D150 Adventurer -avolavaan perustunut Lil’ Red Express Truck oli yksi lukuisista 70-luvun tehtaan hot rod -konsepteista, ja taisi olla niistä pisimmälle vietyjä. Kyllä, Suomessa tosiaan oli valkoinen aito Six-Pack-auto, jonka kerrotaan sittemmin tuhoutuneen fataalissa liikenneonnettomuudessa. 22 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Dodge Lil’ Red Express Truck ’79. Aikansa nopein. Mallivuodelle 1979 Lil’ Red Truck sai suorakaiteenmuotoiset päällekkäiset ajovalot, ensimmäisenä valmistusvuonnahan umpiot olivat yksittäiset pyöreät. Kylkiä koristamaan suunniteltiin kullanväriset logot, jotka kertoivat asiaan vihkiytymättömillekin, mistä on kyse. Väri vaihtui myös edellisvuoden Bright Canyon Redistä hieman tummempaan Medium Canyon Rediin. Tullessaan markkinoille 1978 Lil’ Red Truck oli Car & Driverin testeissä nopein amerikkalainen tuotantoauto kiihdytyksessä 0–100 mph
23 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Jutun Lil’ Red Truck ei kuitenkaan tullut uutena Pohjolaan, vaan tuotiin maahan Floridasta projektina 00-luvun lopulla. Poika tuon myös maalasi ihan kotitallissa. Kun tämä oli alun perin sillä tehokkaammalla 360:llä, niin tuo 8-litrainen meni lopulta justiinsa rajoihin”, hän selittää. ”Se oli tullut Floridasta mun kaverille, jolta ostin sen”, auton poikansa kanssa nykyiseen kuosiin kunnostanut pitkän linjan Mopar-mies Simo Joronen kertoo. Lyhyet kilvet jouduttiin hakemaan Varkaudesta, kun ei niitä lähempää siihen hätään löytynyt.” Se oli aika huonokuntoinen, auto oli seissyt siellä, ja Floridan tapaan konepeltiin oli ruostunut reikä. Kullanväriset Lil’ Red Express Truck -teippaukset kuuluivat erikoismallin tunnusomaisiin piirteisiin samoin kuin stepside-lavan kylkien puukoristeet. Niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin, 70-luvun lopun Kekkoslovakiaankin tuotiin Lil’ Red Expressiä jo uutena, ja tiettävästi kaikki tuolloin maahan tulleet yksilöt ovat edelleen ehjinä ja täydessä iskussa. Florida-auton kori oli maahantullessa varsin huonokuntoinen, ja Simo Joronen kävi poikansa kanssa sen kokonaan läpi. Se Ram oli kyllä neliveto, mutta minä muutin sen vaihteiston takavetoiseksi. Koneeseenkin oli mennyt vettä, joten se oli jumissa. ”Se oli aika huonokuntoinen, auto oli seissyt siellä kauan, ja Floridan tapaan konepeltiin oli ruostunut reikä. Koneeseenkin oli mennyt vettä, joten se oli jumissa. ”Minä verotin tämän Suomeen sitten. Ylös, ihan ratin viereen nostettu shifteri on Tonylle tunnusomainen varuste. Tämähän rekisteröitiin henkilöautoksi, että sillä saa ajaa normaalia moottoritienopeutta. Alun perin Lil’ Red Truckeissa oli rattina joko LF4 Tuff Wheel tai melkoisen erikoisen näköinen LF6 Four Spoke. Maalauskin toteutettiin Jorosten kotitallissa. Bensapumput ja sähköt tulivat suoraan siitä varaosa-Ramista, ja ajonestokin saatiin kierrettyä sillä, että poika teippasi vaan virta-avaimen sinne moottorinohjauslaatikon lähelle, ja kyllä se ihan siitä sen avaimen sirun tunnisti. Siinä ei loppujen lopuksi ollut paljoakaan tekemistä sen sovittamisen kanssa, mutta katsastuksessa meinasi mennäkin vaikeammaksi. ”Ei siitä tarvinnut tulipeltiäkään muuttaa. Ei siinä loppujen lopuksi hirveästi ollut peltitöitä muuten, mutta ostin autoon kokonaan toisen hytin, kun sen alkuperäisen katolle oli pudonnut jotain”, Joronen jatkaa. Lavan kylkien huonokuntoisia puita tuli auton mukana, ja teetin aikuiskoulutuskeskuksella Herttoniemen lähellä uudet, samoin lavan pohjalaudat tehtiin siellä uusiksi.” Joronen laittoi Dodgen alle myös siinä nykyisinkin olevat Centerlinet, jollaiset kertoo melkein kaikissa autoissaan olleen. Tonyn autoon on vaihtunut Tuff Wheeliä muistuttava Grantin Challenger. Mies kun tykkää ihan oikeasti ajaa autoillaan, ja kepittäminen on helpompaa, kun pistoolikahva on heti käden ulottuvilla. ”Laitoin tähän sitten semmoisen lyhytkoppisen ’95 Ramin V10-tekniikan. Huonosta aihiosta
Ei paljoa tarvii painaa kaasua, kun takapyörä lähtee sutimaan.” Renkaita Tony onkin saanut autoon ostaa, mutta muuten se on kulkenut nykytekniikkoineen jo yli puolen tusinaa vuotta varsin helpolla ylläpidolla. 24 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Dodge Lil’ Red Express Truck ’79. ”Mun oli tarkoitus ajaa tällä alkuun työmatkat Espoosta tänne tallille Pihlajamäkeen ja takaisin, mutta ei se näillä polttoaineenkulutuksilla ollut enää niin kivaa”, Vermilä myöntää nauraa röhöttäen. Naisten suosikki. Sitten Tonyn kanssa tuli puheeksi, että auto voisi olla myytävänä, ja loppu on historiaa. Se olis pitänyt kyllä ostaa myös, oli niin järkevän hintainen”, mies jatkaa ja toteaa sitten: ”Se tossa on kyllä erikoista, että oonkohan kolme tai neljä kertaa käynyt Kauniaisten marketissa tolla, niin joka kerta joku nainen on tullut kehumaan, miten makee pickuppi toi on. Chargerilla kun menee samaan paikkaan, niin sitä kehuu korkeintaan miehet. Olisko siinä 320 heppaa, mut siinä on hirveä vääntö. ”Mä vaihdoin tohon paremmat Konin iskarit, kun se vähän heilui niillä vanhoilla”, Tony muistaa. Lil’ Red Truckin erikoisuuksiin kuuluivat myös rekkatyyliset 2,5" pystyputket jo tehtaalta. Joronen ehti ajella valmiilla autolla oikeastaan vain yhden kesän, minkä aikana ehti käyttää sitä näytillä Haapsalun American Beauty Car Show’ssa. ”Just kun olin hankkinut tämän, niin bongasin Saksasta myynnistä sellaisen mustan Midnight Expressin punaisella sisustalla. ”Kyllä mä sillä Mersuja oon kiusannut, nakki palaa aika herkästi. Alkuperäinen moottori ja vaihteisto tulivat Tonylle kaupassa mukana, jos joskus tulisikin toisiin ajatuksiin. Oma tyttö tosin joskus 10-vuotiaana totesi, että hän ei sitten kyllä tuohon maajussiautoon tule.” Aikakautensa pirteimpiin pikkulohkoihin kuulunut 360 Police Special on saanut väistyä rajusti vääntävän tuoreemman 8-litraisen Magnum-V10:n tieltä
Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 235/60 R15 ja 275/60 R15. Moottori: 8.0 Magnum V10, valupakosarjat, 2,5" pystyputket, Chevy Vanin iso jäähdytin. Vanteet: Centerline Auto Drag 8x15" ja 10x15". Faktat Dodge Lil’ Red Express Truck ’79 Omistaja: Tony Vermilä Paikka: Espoo. Oonkohan kolme tai neljä kertaa käynyt Kauniaisten marketissa tolla, niin joka kerta joku nainen on tullut kehumaan, miten makee pickuppi toi on.” 25 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Alusta: Jäykemmät etujouset, Konin iskarit, nopea Firm Feel -ohjaus. Sisusta: Grant Challenger -ratti, Hurstin Pistol Grip -shifteri. Voimansiirto: Torqueflite 47RH 4-vaihteinen automaatti turbiinilukolla, 9 ¼" Sure Grip -lukkoperä 3,55:1 välityksellä. Kori: Alkuperäinen Lil’ Red Truck. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana
15 VUODEN URAKKA 26 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 27 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Ford Tudor Slantback ’37. Kun tamperelainen Risto Vuorela hankki Tudor-projektinsa, oli se kahden kuormalavan päälle kannettu ruosteinen kasa, jonka paras puoli olivat Suomi-paperit. Riston käsittelyssä kasasta jalostui kenties komein viime vuonna Suomessa valmistunut rodiuutuus
Mulla oli joku projekti hakusessa, kun tein semmosta Dusteria aiemmin ja myinkin sen pois. Hennot vanteiden sävyiset stripet ovat TiNin käsialaa. ”Sehän oli siinä mielessä paska se koppa, että ovista oli leikattu pillillä pintapellit pois, joten nekin piti pellittää kokonaan. Siellä se syksyn sateissa lepäsi kuormalavojen päällä, ja ihan hirvee rytö se oli, mutta kyllähän se siitä omaan talliin kannettiin. Etujarruiksi tulivat Fordin napoihin käyvät Speedwayn levyt. Sitä teki kulma kerrallaan ilman sen kummempia tavoitteita.” Ensi alkuun Ristolla olikin edessä myös englanninpyörän rakentaminen, jotta hän pääsi korin pintapeltejä tekemään. Aika pian hankin siihen tuon droppiakselin, että pääsi sitä runkoa jatkamaan. Tämä tuli jostain Ulvilan suunnalta kai muiden projektien mukana kaverille, joka sanoi, että tule katsomaan. Punaruskean värisävyn Risto bongasi näyttelystä Luntamon Jussin rakentaman ’32 Roadsterin pinnasta, ja se löytyy Volvon värikartasta. Kyllä siinä aika äkkiä tajusi, ettei siitä ihan yhtäkkiä autoa tehdä. ”O lihan se ihan paska, mutta kyllähän se niinku tiedossa oli”, Risto Vuorela aloittaa tarinan naurahtaen. ”Se oli ’05 tai ’06, kun sen kasan hain. 28 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Tudor Slantback ’37. Se on ’73–74 Valiantista lähtöisin, joten siinä on jo 10" rummut. Sitä peltityötä riitti, ja se muuttuikin vähän semmoiseksi terapiaksi jo hyvissä ajoin. ”Se poikkeuslupahomma olikin työläin juttu koko projektissa, kun ei ole noita paperihommia tullut niin hirveästi tehtyä.” Riston itse syvemmäksi ja pienikehäisemmäksi muokkaaman banjoratin verhoili Rockarolina Siurossa. Taka-akseliksi päädyin laittamaan Dusterin rakentelusta itselle jääneen Moparin 8 ¼:n, kun se näytti mitoiltaankin sopivan paikalleen hyvin. Takakyljistä oli myös hakattu kirveellä jotain peltiaihiota johonkin. ”Runko oli jonkunlainen, se oli vielä tehtävissä. Minähän alkuun sovittelin takaakselin pitkittäisten lehtijousien kanssa, mutta kun se rakentelu venyi, ehtivät Trafin säännöt muuttua, eikä poikkeuslupaa enää saanutkaan lehtijousille, vaan jouduin vaihtamaan taakse nelilinkin ja coiloverit”, Vuorela jatkaa. Ei siinä oikeastaan mitään muuta hyvää ollut kuin alkuperäiset Suomi-paperit luovareineen”, Vuorela muistelee. Runkohommastahan se alkoi, että aloin sitä sitten hitsailemaan ja vääntelemään muotoihin ja mittoihin. Kaveriporukassa oli sitten noita rodiukkoja, jotka alkoi maasuttaa, että rodiprojekti pitäisi hankkia. Etuakseli siinä oli, mutta se oli ihan vääntynyt
Piti kuitenkin se saada paikalleen, että pääsi lokasuojia sovittelemaan ja rakentelemaan. Mun mielestä nuo tippalistat tekee kuitenkin semmoisen rajan tuohon kattoon, tulee vähän semmoinen kananmunan näköinen, jos ei sitä ole.” 29 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Takaluukusta poistin myös alkuperäiset lehtimallin saranat ja tein sisäpuolelle itse sen piilosysteemin. Muutenhan se olikin kyllä päältä kävelty, hirveän lommoinen se oli. Tippalistat jouduin tekemään kokonaan uudet ja irrottamaan niiden kohtaan jäävät katon saumat sekä hitsaamaan koko paketin uudelleen nippuun. Katselin sitten Jenkeistä vaihtoehtoja, joista toinen oli pyöristää oven alakulmaa reilusti tai sitten tehdä lovi lokasuojaan. Rungon boksasin ja vahvistelin, ja koria on tiputettu rungolle semmoisen parin tuuman verran.” Maskin Risto joutui myös nöyrtymään hankkimaan uustuotanto-osana. Takakyljistä oli myös hakattu kirveellä jotain peltiaihiota johonkin. Kun sen kopan sai rungon päälle pönkättyä, niin siitä se sitten rupesi hahmottumaan. Ovipellit tein sitten itse, takahiekkapellin ostin valmiina, kun sitä ei ollut siinä oikeastaan jäljellä. ”Lattiaahan ei ollut käytännössä ollenkaan, vähän semmoisia jämiä, joista sai mallia, miten se on mennyt. Jouduin sen seurauksena tekemään kaarenkin uudelleen”, hän selittää. Kylmiksen kanssa kun käytiin Jenkkilän reissulla, niin ostin sieltä samalla tuon uustuotantomaskin. Siinä olisi päässyt paljon helpommalla, kun olisi tyytynyt niihin alkuperäisiin. Sen ostin eBaystä, sai vähän kiintopistettä siitä tuohon perään”, Risto avaa. Ovista oli leikattu pillillä pintapellit pois, joten nekin piti pellittää kokonaan. Lämmityslaitteen kotelon Risto teki itse alumiinista, ja huoliteltu viimeistely jatkuu aina takakonttia myöten. Melkoiset peltityöt. ”Se teetti aika paljon työtä. Jonkunlaiset konepelti ja takaluukun kansi tulivat myös auton mukana. Takalokarit olivat semmoisen pattiperse-Fordin versiot, mutta kyllä niistäkin sai muokattua. Kumpikin näytti niin kamalalta, että leikkelin niitä lokarin resuja sen verran, että sain taivutettu lokaria laskemaan jyrkemmin alaspäin, jotta ovi mahtuu aukeamaan. Istuimet on verhoiltu herkullisen ruskealla aidolla nahalla. Kattoa en lähtenyt choppaamaan, kun katsoin, että siitä tulisi päälle astutun näköinen. Sovittelin tuohon Volvo PV:n piilosaranat, mikä taas johti siihen ongelmaan, että ovi otti auetessaan lokasuojaan, kun saranan geometria on niin erilainen. ”Etulokarit olivat huonot, mutta niistä sai tehtyä. Kyllähän sitäkin joutui vääntelemään ja säätelemään, että sai sen istumaan konepellin kanssa yhteen. ”Siinä tuli parikin semmoista läpiammuttua maskia mukana, mutta niistä ei oikein ollut mihinkään
”Jälkikäteen ajatellen olisi alun perinkin pitänyt tehdä tuo sillä erillisjousitetulla Mustangin etupäällä, niin olisi saanut samalla sinne hammastanko-ohjauksenkin. ”Värin valinnassahan kävi niin, että mulle tuli vastaan semmoinen Taffelin grillisipsipussi, jossa oli sellaista sopivan ruskeaa, ja katselin, että tuo värimaailma sopisi Tudoriin. ”Tuon sisäverhoilun teki tuttavani Jouni. Se oli 2021 keväällä, kun sain maalatun kopan omaan talliini, niin sitten pääsi alkamaan sitä kasailemaan. Fordin moottori Fordiin. Silloisessa kimppatallissa oli yksi semmoinen Mersumies, ja siinä rupesin katselemaan niitä Mersun ohjauksen osia, ja kun tuon simpukan sai melkein ilmatteeksi, niin mä ymppäsin sen sitten siihen”, Risto selittää budjettiratkaisuitaan. Kansiin laitettiin uudet ohjurit myös ja ne käytiin läpi, mutta ihan semmoinen peruskone tuo on sisuskaluiltaan.” Ajomukavuuden nimissä vaihteistoksi tuli nelipykäläinen AOD-ylivaihdeautomaatti. Takapenkin istuinosa taitaa olla Ramblerista, selkänojan alkuperää en edes tiedä. Kun takapyöräkotelotkin olen tehnyt itse, niin leikkelin penkitkin istumaan niihin. Sain sitten edullisesti tuosta naapuripitäjästä kiinnileikanneen 302:n, jonka avulla sain mallattua kaikki paikalleen. Ne ’39:n pisarat on kuitenkin niin nähdyt.” ”Kun vannehomma tuli eteen, mietin ensin jotain kiiltäviä, mutta sitten ajattelin, että kun tästä oli tulossa kuitenkin semmoinen restorod, niin totesin, että peltivanteet on aina muodissa, kun noita muoteja muuten tulee ja menee.” Hylkyosia hyödyntäen. ”Swan Neck -peilit tulivat muistaakseni Speedwayltä. ”Kyllä se tekniikkapuolikin valkeni aika hyvissä ajoin. Istuinosat ovat aitoa nahkaa, taustat ja ovipahvit keinonahkaa. 30 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Tudor Slantback ’37. Jostain Volvosta kai se on”, mies jatkaa. ”Etupenkin runko on jostain pikkujenkistä lähtöisin, se löytyi Rahkosen laanilta aikoinaan. Lättäpää jäi pois vaihto ehdoista aika aikaisessa vaiheessa, kun ei sellaista mukana tullut, enkä mitään Letukan konetta tähän halunnut. ”Kaverini Mikko Finsk teki tuon maalauksen pohjineen yhdessä Hurskaisen Janin kanssa vähän niin kuin firaabelihommina. Laseja ei ollut, joten Kuttilan Autolasi leikkasi sellaiset Riston itse tekemien sapluunoiden mukaan. Takavaloja mietin myös pitkään, että mitkä tuohon laitan, ja kun ne alkuperäiset sammakonjalat olivat niin tyhmän näköiset, sopivan häröt, niin päädyin laittamaan ne. Tasaisen tappavaan tahtiin tuota on tehty. ”Kun peltityöt oli karkeasti tehty, se koko koppa hiekkapuhallettiin ja vedettiin epoksiin, ja sen jälkeen alkoi semmoinen nysvääminen noiden peltihommien kanssa. Se oli kaksi vuotta sitten joulun kieppeissä, kun se vedettiin väriin. 15 vuoden urakka. Katselin sitten Luntamon Jussin rakentamaa ’32 Roadsteria näyttelyssä ja totesin, että siinä on mieleinen väri, ja Kylmäniemen Kari sitä kysyi Luntamolta. Lättäpää jäi pois vaihtoehdoista aika aikaisessa vaiheessa, kun ei sellaista mukana tullut, enkä mitään Letukan konetta tähän halunnut. ”Kun tuota projektia aloin tekemään, niin sitä ei aloitettu mitenkään lompsa levällään, vaan pikkuhiljaa tuli niitä osia keräiltyä rompetoreilta. Ruotsista löytyi kromattu Deluxe-mallin tuulilasin karmi, jonka Loimaalla kromautin uudestaan, ja semmoista kaikkea pientä”, rakentaja jatkaa. Matot leikkelin itse, ja se Jone kanttasi sitten reunat niistä”, Risto avaa sisustahommia. Yhdessä Tampereen cruisingissa kävinkin sillä koekilvillä joskus 2019 kesällä pohjavärissä pienellä koeajolenkillä”, Risto kaivelee muistiaan pohtien ääneen, että oliko se vuosi nyt 2019 vai 2020. Vaikka se hidasta on ollutkin, niin missään vaiheessa ei ole käynyt mielessä, että myisin tuon keskeneräisenä.” Korin kasailuvaiheessa Risto totesi helpoimmaksi tilata ovenkahvat uutena Maciltä. Tuollaisessa, missä on lokarit paikallaan, ei se mitään olisi haitannut.” Siitä sovitus-302:sta ei lopulta kuitenkaan Tudorin moottoria, vaan Risto hankki aihioksi paremman samanlaisen. ”Tein koneeseen sellaisen kevyen rempan, se laakeroitiin ja rengastettiin, kampiakseli meni kiillottamalla. Periaatteessa kaikista hylkyosista tuohon on hyödynnetty, mutta sitähän se hot roddinki on.” ”Viime kesänähän mä sen vasta sain kilpiin, enkä sillä hirveästi päässyt vielä ajelemaankaan, että pitää ensi kesänä katsella sitten paremmin, kuinka se pelaa käytännössä”, rakentaja toteaa vaatimattomaan tyyliinsä kiistatta hienosti onnistuneesta 15-vuotisesta projektistaan
Mittarit ovat alkuperäisiä, ne on myös rompetorilta keräilty. Jarrut: Speedway Motorsin levyt edessä, Moparin 10" rummut takana, Moparin 2-piirinen pääsylinteri, tehostin. Saranoiden vaihto Volvo PV:n piilosaranoihin ei ollut ihan yksinkertainen operaatio, sillä niiden geometria oli ihan erilainen kuin alkuperäisten. Kojetaulun nupit sorvailin itse alumiinista. Auton mukana ei tullut myöskään kojelautaa ollenkaan, mutta jostain rompetorilta Risto onnistui löytämään alkuperäisenlaisen. Kiitos: Maalareille Finskille ja Hurskaiselle isot kiitokset hienosta työstä, projektin kummisetä Jari Niemiselle, Jounille, Kari Leponiemelle, Kari Kylmäniemelle ja Laitalan Petelle sekä Timo Valmiolle hiekkapuhalluksista. ”Niitä oli minulla kyllä useampia, tämä oli paras, jonka siihen laitoin. 31 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Sisusta: Omatekoinen banjoratti, Valiantin rattiputki, Lokarin shifteri, tuntemattomasta pikkujenkistä lähtöisin oleva kääntyväselkänojainen sohvapenkki, omatekoinen takapenkki, hansikaslokeroon piilotetut vedenlämpöja öljynpainemittarit. Laitoin kojetaulun alle Datsunin lämmityslaitteen, joten tein siihen pellityksen päälle itse alumiinista. Voimansiirto: AOD-automaatti, Moparin 8 ¼ taka-akseli. Risto halusi säilyttää katoltaan alkuperäiskorkuisessa autossa myös tippalistat, joten joutui nikkaroimaan ne kokonaan uusiksi itse. Vääntelin sitten rattiin hydrauliikkaputkesta uuden kehän, ja painoin siitä niitä banjonkieliä vähän, jotta sain keskiötä syvemmälle. Ja nyt kun sitä katselee, niin se vähän niin kuin piristää tuota ruskeaa hyttiä tuo vanteiden sävy”, Risto pohtii ääneen ja ynnää: ”Omavalmistusaste tuossa vehkeessä on kaikin puolin aika korkea, kaikkea siihen on tullut ajankulukseen rassailtua. Rattitolppahan on Valiantista, lyhentelin sen tuohon sopivaksi”, hän selittää. Moottori: 302 cid SBF V8, Edelbrock Performer -nokka, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasari, kärjetön jakaja, omatekoiset peltipakosarjat. Vanteet: Wheel Vintiques Gennie 6x15" peltivanteet edessä, 8x15" takana, Fordin pillerikapselit ja kromirenkaat. Renkaat: 205/60 R15 edessä, 235/70 R15 takana. Kiitos kaikille muillekin osallisille ja auttajille. Kaveri sitä nauroikin, että kotimaisuusaste on niin suuri, että melkein voisi laittaa avainlipputarran tuohon.” Konehuone on yhtä siisti kuin auto muutenkin. ”Löysin sieltä Rahkosen laanilta vanhan banjoratin, jonka leikkelin, ja rakentelin siihen keskiön vanhasta Valiantin keskiöstä. Tilasin sitten eBaystä kattoverhoilun, jonka väriä ajattelin vetää vanteisiin, että se sitä vähän tasoittelisi. Alusta: Runko boksattu, 4" droppiakseli, 4-link-tuenta ja kaasuiskarit edessä, 4-link ja coiloverit takana, W115-Mersun tehostettu ohjaussimpukka. Ilmanputsarin ja venttiilikoppien rivoitus sopii yhteen keulan sivuritilöiden kanssa. Sitten vain hitsasin sen kehän niihin kiinni, ja Rockarolina Siurosta ompeli tuon pinnan. Faktat Ford Tudor Slantback ’37 Omistaja: Risto Vuorela, 51 Paikka: Tampere. Kori: Channeloitu noin 50 mm, saranat vaihdettu Volvo PV:n piilosaranoihin ja etulokasuojia muokattu, takaluukun saranat muutettu piilosaranoiksi, Speedway Motorsin Swan Neck -peilit, TiNin straippaukset
Lattiat Risto joutui tekemään ihan kokonaan uusiksi. 5. Kauan urakassa vierähti, mutta Risto Vuorela teki sen. 1. 2. Ristolle tullessa Tudor oli todella lohduttomassa kunnossa ollut harso. Ovetkin Risto pääsi rakentamaan melko lailla kokonaan itse. Cowlin luukun korjauspala kertoo omaa kieltään siitä, mihin sitä aikaa koria pellitettäessä kului. 7. 6. Korista oli jäljellä niin vähän, että se piti tukea huolella joka suuntaan, että sitä pystyi edes aloittamaan hitsailemaan. 4. 3. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Risto Vuorela Autoa muistuttavasta 32 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Tudor ’37 1 2 3 5 6 7 4. Runko oli sentään suhteellisen tukeva. Harva olisi edes lähtenyt rakentamaan yhtä huonosta aihiosta, ja vielä harvempi olisi saanut siitä enää koskaan autoa, saati näyttelykuntoista kaunotarta. Sama oli tilanne tulipellin kohdalla. Se oli toki helppo muotoilla samalla sopimaan yhteen pikkulohkotekniikan kanssa
Ohjaamo vaimennettiin ympäriinsä STP:n matolla. 13. 8. Keskikonsolin Risto rakensi kokonaan itse. Omaa käsityötä edustaa myös ratti, jonka Risto askarteli vanhasta banjoratin raadosta, johon vaihtoi pienemmän uuden kehän. Aluksi Ristolla oli tarkoituksena käyttää takana lehtijousia, mutta sitten säännökset muuttuivat, ja ne vaihdettiin coilovereihin ja nelipistetuentaan. 302-pikkulohko remontoitiin ennen Tudorin nokalle päätymistä. Sitten oli aika tehdä lopulliset pohjatyöt ja vetää väri pintaan. Runko boksattiin ja vahvisteltiin, ja siihen asennettiin nelilinkein tuettu Moparin 8 ¼ akseli. Maalattua koria rungolle laskettaessa alla olivat vielä mustat peltivanteet. 11. 14. 9. Kun pyöränkoteloita ei ollut, ne pystyi saman tien rakentamaan mieleisikseen. 15. 16. Ensimmäisiin hankintoihin projektissa kuului oma englanninpyörä, ja Risto kehittyikin projektin parissa pellintyöstössä melkoisen hyväksi. 10. 33 AMERIKAN RAUTA 2/2023 8 9 10 11 12 13 14 15 16. Tuolloin kori oli vielä viimeistelemätön, mutta pitkän rakentelun jälkeen auto oli vihdoin ajokuntoinen. Kesällä 2019 Risto pääsi Tudorilla ensimmäisille koeajolenkeille. 12
X-runkoisten pauloissa 34 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Janina Kumlander 35 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Lähes 40 vuotta myöhemmin Jonella on komea Sport Sedan, jota on kustomoitu juuri sopivasti korostamaan mallin linjakkuutta. Jone Kaasinen tykästyi Xrunkoisiin ja erityisesti ’59 vuosimalliin jo 80-luvun alkupuolella, kun hänen enonsa hankki Ontariosta tuodun Impala-avon. X-runkoisten pauloissa Chevrolet Impala Sport Sedan ’59
36 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Chevrolet Impala Sport Sedan ’59. Olin jo lopettamassa puhelua, niin mies jatkoi, että älä lopeta vielä, hänellä olisi kyllä toinen, ’59 flättäri, joka saattaisi olla myynnissä”, Jone jatkaa. Siitä jäi sitten haave ’59 avo-Letukasta”, Jone Kaasinen muistelee. Kojelaudassa roikkuva kromipintainen kapula on ilmajousituksen ohjain. One oli parantumasti sairas, eikä hän enää kauaa autoa tarvitsisi, mutta hänen piti jutella vaimonsa kanssa, myytäisiinkö se. Musta-valkoinen verhoilu on uusittu Impalan Suomessa ollessa. Alkuun vaimo olisi halunnut pitää Impalan, mutta lopulta he tulivat siihen tulokseen, että auto joutaa myydä. Huomasin sitten 2018 keväällä Facebookissa vanhan kuvan ’60 flattäristä, ja sain ongittua sen omistajan puhelinnumeron. ”Se kyseinen autohan on ollut sittemmin jo yli 35 vuotta Jam Rock Bandin laulaja Jouko Nykterillä Lappeenrannassa, ja se on hänellä ollessa entisöity jo kahteen kertaan. ”M un enolla oli vuonna 1984 yksi ensimmäisiä uustuontiautoja, vaaleansininen ’59 Impala -avo, jolla ajettiin Ontarion kilvissä ympäri Stadia, kun olin 16. ”Kotiin tultuani tein siitä tarjouksen, mutta se ei ihan riittänyt, vaan jouduin maksamaan siitä lopulta sen, mitä One pyysi”. One, kuuskympin omistanut kaveri vastasikin puhelimeen, ja kertoi nauraen, että ei sitä ole ollut hänellä enää 25 vuoteen. Samaan aikaanhan mulla oli työn alla ’60 El Camino, joka oli kylläkin tarkoitus jo siinä vaiheessa myydä pois. Vaikka noita jenkkejä on itsellä ollut monenlaisia, niin viisysejä ei ole ollut kuin yksi, kaksiovitolppa-Biscayne.” Seuraavana viikonloppuna Jone ajelikin Jyväskylään vaaleansinistä flatroofia katsomaan. Täällä myös ulkoväri on vaihtunut alkuperäisestä kermanvaaleasta vaaleansiniseen. ”Tarina kuulosti vähän uskomattomalta, mutta sille löytyi selitys
Muistan vielä sen, kun Katja ajoi meille kotipihaan ja kysyi ovelle menneeltä mutsilta, että pääseekö Jone leikkimään”, mies jatkaa nauraen. ”X-runko-Letukoitahan mulla ja vaimollani Katjalla on ollut useita, ne ovat aina olleet jotenkin oma homma. Hattuhyllyyn upotetut kaiuttimet eivät ole ainoat autosta löytyvät, vaan myös edestä löytyy erillissarja ja konttiin on piilotettu vahvistin, joten rokki raikaa tarvittaessa isoista ht-ikkuna-aukoista kadulle saakka. ”Katja taisi ostaa vuonna ’89 ’62 Bel Airin ensimmäiseksi omaksi autokseen. ’90, kun alettiin seurustelemaan, Katjalla oli myös ’62 Sunliner. Olin jo lopettamassa puhelua, niin mies jatkoi, että älä lopeta vielä, hänellä olisi kyllä toinen, ’59 Flättäri, joka saattaisi olla myynnissä.” X-runkoisten pauloissa. Kun täytin 18 vuonna 1986, niin ostin ensimmäiseksi autokseni ’62 neliovitolppa Bel Airin”, Jone selittää. 37 AMERIKAN RAUTA 2/2023
”One menehtyi kuitenkin sitten syöpään vielä samana keväänä, kun autosta tehtiin kaupat.” Kauaa ei rakentaja siis olisi enää ehtinyt nauttia Impalasta, vaikka olisi auton pitänytkin itsellään. Kun Uki sitten 1987 alkoi rakentaa taloa, ostin sen Dodgen muuten sitten projektina häneltä itselleni.” Jutun Impala tuli Keski-Suomeen uustuontina Jenkeistä jo samoihin aikoihin 80-luvulla, ja sen väri on vaihtunut Suomessa ollessa nykyiseen vaaleansiniseen. Hän on tähän näperrellyt myös keskuslukot ja sähköantennit, ja verhoilu on teetetty uusiksi hänen aikanaan. Mun harrastushan tavallaan lähtee jo viisivuotiaasta, vuodesta 1973, kun enoni Uki Kaasinen hankki ’61 Dodge Senecan, ja aloin pyöriä hänen kanssaan näissä jenkkiautotouhuissa. Talvet kun asumme nykyisin pitkälti Espanjassa. Jos tässä ei olisi ollut valmiina noita skirttejä, olisin heti laittanut sellaiset, olen ehdottomasti skirttimies.” TBI-ruiskukone näyttää päällisin puolin vanhemmalta kaasutin-283:lta ilmanputsariaan myöten. ”Jos ei tässä olisi ollut valmiina noita skirttejä, olisin heti laittanut sellaiset, olen ehdottomasti skirttimies. Pienillä siistimisillä. Mähän verhoilin sen itse silloin toisella kierroksella 90-luvun loppupuolella. Orkkishakuvaloa saa myös tarjota, jos jollain on sellainen ylimääräisenä”, hän jatkaa. Pientä kustom-henkeä tuovat myös takahelmojen alle asennetut Bellflower-putket. Haaveena mulla on kauan ollut se ’59 avo-Letukka, mutten tiedä, saako sellaista enää koskaan hankittua. Alun perin auto on ollut kermanvaalea puhtaanvalkoisella katolla. ”One oli asentanut autoon ilmajouset ja tämän ruiskutekniikan. Ensimmäisen kerran se oli mulla 90-luvun puolivälissä, sitten se kävi Iisalmessa muutaman vuoden ja tuli mulle takaisin. Ruiskun ja nelivaihteisen automaatin ansiosta Impala on pieniruokainen matka-auto. Noihin alkuperäiskapseleihin aion hankkia spinnerit, ja 12x60 cruiser skirtsit minua kiinnostaisi, sellaiset perinteiset. Lasit mulla on tarkoituksena vaihtaa kaikki sävylaseihin, uusi tuulilasi ja alkuperäinen sävylasi taakse on odottamassa jo valmiina asennusta. ”Renkaat aion siihen lähiaikoina uusia, ja alkuperäislisävarusteita kerään, jos niitä tulee vastaan. ”Onella oli oma jenkkiautokorjaamo Jyväskylässä, se oli tekijämies”, Jone kertoo. 38 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Chevrolet Impala Sport Sedan ’59. ”Hakkaraisen Leksan alun perin rakentama Betty Boop Bomber ’62 -avo on ollut mulla kahteen kertaan, ja se on semmoinen auto, jota e i olisi pitänyt myydä ikinä pois. Sitten tuo voisi tulla myyntiin, jos sellainen löytyy, muuten tämä on tarkoituksena pitää itsellä.” Reilu madallus ja fender skirtit korostavat flatroof-korimallin linjakkuutta entisestään. Aluksi minuilla oli tarkoituksena hioa koko auto pellille ja käydä jo aikaa sitten maalattu kori läpi kokonaan, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että pidetään se vaan nykyisenlaisessa hyvässä käyttökunnossa, missä sillä on kiva ajella kesäisin Suomessa ollessa. Kaaria piti vähän hitsailla, ja takakyljet sekä takaluukku maalattiin uudelleen, mutta muuten se oli ihan siisti sellaisenaan”, Jone pohtii
Jone oli mukana tuomassa American Graffiti -leffastakin tuttua Pharoahs CC:tä Suomeen muutamia vuosia sitten. Nykyisin Jone ja Katja asuvat talvet Espanjassa, mistä viestii myös tuuletusikkunan Pharoahs CC Spain -tarra. Kori: Fender skirtit, rosteriset Bellflower-putket, sähköantennit. Alusta: FBSS-ilmajousitus, makkarapalkeet joka nurkassa, magneettiventtiilit ja Viairin kompressori takakontissa, ilmasäiliöt lokareiden sisällä. Vanteet: 14" alkuperäiset peltivanteet, alkuperäiset kokopeittävät kapselit. Faktat Chevrolet Impala Sport Sedan ’59 Omistaja: Jone ja Katarina Kaasinen • Paikka: Tuusula. Kiitos: Uki Kaasiselle innoituksesta koko harrastukseen ja Pharoahs CC -kerholle. Moottori: 350 cid TBI V8. Renkaat: Armstrong 215/75 R14. 39 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Sisusta: Verhoiltu uudelleen alkuperäistyyliin, CD-soitin, koaksiaalit edessä ja takana, vahvistin ja subbari takakontissa piilossa. Vaihteisto: TH700R4 -automaatti, alkuperäinen perä
Todistet tavasti toimiva GMC Sierra Grande ’74. Orivesiläisen Anssi Lastusen rakentama GMC on hyvä todiste siitä, että turboahdetun veekasimoottorin saa toimivaksi ihan old school -meiningillä ilman mitään ihmeellisiä HiPo– osia. Edelbrockin 600 cfm kaasuttimella varustetusta 350-pikkulohkosta on nimittäin dynotettu 1,7 barin ahtopaineilla 940 hevosvoimaa! Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tomi Eronen 40 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Todistet tavasti toimiva 41 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Tällainen altavastaaja-asetelma sopi mulle hyvin, ja siitä sai sopivasti motivaatiota rakenteluun”, mies toteaa naurahtaen. Konetta kasatessa pyöräytin lohkoon ARP:n pinnapultit kansille ja laiton kannentiivisteiksi Fel-Pro 1003:t, joiden paksuus on puristettuna 0,41 tuumaa”, mies kertaa kansiin tehtyjä muutoksia. Jotenkin tuntui projektin aikana, että välillä enemmän aikaa meni turbokirjallisuutta lukiessa ja asioiden opiskeluun netissä, kuin tallissa itse auton rassailuun”. Sehän on tiedossa, että tällaiset perusmoottorit eivät kierroksia kestä, kun se menee nopeuden neliössä se voima sinne. Garrettia keulalle. Oon aina pitänyt tätä sellaisena budjettivirityksenä, mikä johtuu varmaan siitä, että ei ole koskaan ollut tarpeeksi paksua lompakkoa osia varten. ”Mulla oli päässä sellainen visio, että ahdetaan pikkulohko kaasariversiona ja ilman mitään erikoisia sytkävehkeitä. Pari kesää Anssilla menikin GMC:llä sellaisenaan ajellessa ja siihen pikku parannuksia tehdessä. ”Kyllähän se on niin, että voimaa ei voi koskaan olla liikaa, ja parhaiten sitä saa tällaiseen pikkulohkoon ahtamalla. Kyllähän se on niin, että voimaa ei voi koskaan olla liikaa, ja parhaiten sitä saa tällaiseen pikkulohkoon ahtamalla. ”Mulla oli tuolloin sellainen BMW 2002 -turboprojekti kesken ja ei silloin ollut oikein kunnon tallipaikkaa, missä sitä pystyi rakentelemaan, joten päädyin vaihtamaan sen tähän valmiiksi ajokuntoiseen GMC:n pickupiin”, aloittaa Anssi ja jatkaa: ”Onhan tämä vähän karu päältä päin, mutta kuten kuvista näkyy, niin mua ei ole koskaan kiinnostanut noissa autoissa tuo ulkonäkö, vaan enemmän se luonne. No, jos asiaa ajattelee näin auton valmistuttua, niin kyllä siihen kuitenkin rahaa on mennyt aika reilusti”, Anssi naurahtaa ja jatkaa: ”Tuo pieni budjetti alussa vaati melkoisesti perehtymistä ahdettujen veekasikoneiden maailmaan. Nelipulttisen pikkulohkon alakerran ainoat muutokset ovat Cleviten laadukkaammat kiertokankien laakerit sekä männänrenkaiden isommat päittäisvälykset. J utun GMC Sierra Grande tuli Anssi Lastuselle vaihtokaupassa vuonna 2008. ”Vakiorautakansista porttasin kanavat sekä palotilat. Imuventtiilit jäivät vakioiksi, mutta pakopuolelle tuli 1,60-tuumaiset venttiilit ja samalla laitettiin ohjureihin K-line-helat isommilla välyksillä ahtamisesta johtuen. Lähtökohtana turbomoottorille toimi GMC:ssä paikoillaan ollut Chevyn 350 crate-pikkulohko. No, kaverin mielestä tietenkään tämä mun rohjo ei tulisi koskaan olemaan kyseistä moottoripyörää nopeampi. ”Tuumasin siinä kaverille, että kun saan tämän 1 800-kiloisen auton valmiiksi ja säätöihin, niin se tulee olemaan varttimaililla nopeampi, kuin tuo sun tonninen GSX-R Suzuki. ”Oikeastaan isoin muutos tuolloin moottoriin oli uusi nokka-akseli. Motivaatioapuna toimi eräs Anssin kaveri, joka vieraili moottoripyörällä miehen tallilla. Kun moottorin pyörintänopeus tuplaantuu, niin samalla rasitus nelinkertaistuu”, Anssi selventää. Aika aikaisessa vaiheessa mulla oli jo mielessä tuon koneen ahtaminen, joten tuli valittua Lunatin VooDoo-mallistosta sellainen nokka, joka sopii niin vapariin kuin ahdettuunkin moottoriin. Anssi kyllä tiesi, että kaasuttimella varustetun kasikoneen ahtaminen ei onnistuisi ihan pelkästään sormia napsauttamalla, vaan edessä olisi pitkä ja ongelmien täyttämä tie. Alkuperäinen mittaripaneeli on korvattu alumiinisella, johon on sijoitettu osa lisämittareista sekä merkkivaloista. Mulla oli tallissa valmiina Scanian 16-litraisesta kuorma-auton moottorista oleva Garrettin GTA47-turboahdin, josta voisi sopivilla muokkauksilla saada passelin tuohon pikkulohkoon”, kertaa mies virittelyn alkuvaiheita. 42 AMERIKAN RAUTA 2/2023 GMC Sierra Grande Turbo ’74. Tässä pickupissa oli valmiiksi paikoillaan Meksikon poikien kasaama Chevyn 350 crate-pikkulohkomoottori, jossa oli potentiaalia vaikka mihin”
Rakensin myös eräänlaiset power jet -suuttimet, joista tulee tavaraa, kun virtausnopeus kasvaa tarpeeksi. GMC:n keulalta löytyy myös kaksin kappalein välijäähdyttimiä, jotka viilentävät ahtimen kuumentaman imuilman lämpötilaa. ”Näistä kaasuttimeen tehdyistä muutoksista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, sillä sen verran paljon se vaati työtä, että sen sai toimimaan”, mies naurahtaa. ”Näitä Edelbrockin kaasuttimia harvemmin käytetään ahdetuissa moottoreissa, joten tietoa oli saatavilla melko niukasti. Imusarjaksi valikoitui Edelbrockin Victor Jr, jonka päältä löytyy saman valmistajan 600:nen kaasutin, joka muutettiin toimimaan E85-polttoaineella. Sytytyspuolesta vastaa GM:n oma HEI-jakaja, johon on vaihdettu MSD:n moduuli sekä tehopuola. Läppäakseleille tuli myös sorvattua urat Viton o-renkaille”, kertaa Anssi osaa kaasuttimeen tehtyjä muutoksia. Lisäpiirin kautta pystytään hallitsemaan polttoaineen painetta progressiivisesti kolmen eri bensapumpun kautta ahtopaineen noustessa ja näistä kolmas pumppu syöttää bensaa suoraan kohokammioon ohi neulaventtiilien. Huomasin, että kaasuttimen pitot-putkien koolla ja suunnalla oli iso merkitys seossuhteeseen. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Niille koneistin kierrelähdöt kaasuttimen kanteen, josta menee letkut ahtoputkeen ahtoilmaa vastaan, näin kohokammioon tulee sekä staattinen että dynaaminen paine. Siihen tuli tehtyä kaikenlaisia muutoksia, että sen sai toimimaan. Vielä varmuuden varalle Anssi rakensi vakioalakertaiselle moottorille vesiruiskutuksen, jonka seoksessa käytetään 10 prosenttia etanolia. Tässä kaasutinmallissa kiihdytyspumppu antaa lisärikastusta vain ensiöpuolelle, mutta rakensin sen toimimaan siten, että rikastusta tulee myös toisiopuolelle. Anssi hitsasi ohjaamoon viralliset 8,50 sekunnin turvakehikon sekä asensi kuskin paikalle 5-pisteturvavyöt. Pakosarjat Anssi valmisti itse 1¾-tuumaisesta putkesta ja pakokaasut poistuvat 4,5 tuuman putkea pitkin, joka päättyy oikean etupyörän aukon taakse. Kun moottorista löytyy tarvittaessa tehoa yli 900 hevosvoimaa, niin silloin turvavarusteiden tulee olla kunnossa. Varttimailin lähdössä tarpeelliset ilokaasun sekä transbraken katkaisimet on sijoitettu shifterin viereen. Kiihdytyspumppu vaihtui Marine-malliin, sillä se ei vuoda ahtopainetta kohokammiosta
Niin, kaikkiahan tietysti kiinnostaa, miten kävi sille ”vedolle” moottoripyöräilijän kanssa. Pitkän kehitystyön tulosta piti tietenkin päästä testaamaan tehopenkissä ja se toteutettiin keväällä 2019 Santala Racingilla Otalammella. Seuraavan kesän aikana radalle päästiin kaksi kertaa ja aika parani 11,1 sekuntiin, mutta B&M Nitrous Holeshot -turbiini luisti liikaa. Ne toimikin siinä ihan hyvin, mutta 44 AMERIKAN RAUTA 2/2023 GMC Sierra Grande Turbo ’74. Oli suunnitelmissa laittaa taakse Caltrackstuennat, mutta kustannussyistä päädyin itse tehtyihin slapper barseihin”, selventää Anssi GMC:n voimalinjaa. ”Itse olin alussa vähän kauhuissani, mutta Sämpyhän oli heti innoissaan, kun tällaisen old school -viritelmän kanssa ilmaannuin paikalle. Olihan tuo positiivista, kun olin alun perin miettinyt, että olisin tyytyväinen plus 700 hevosvoimaan”, Anssi toteaa tyytyväisenä ja jatkaa: ”Paras kommentti tuli Kivinummen Antilta, kun näytin sille kuvat dynolapuista. ”Olin ajatellut, että jos tuon 1 800 kiloa ilman kuskia painavan tiiliskivenmallisen laiteen saa menemään kymmenen sekunnin puolelle, niin se on mun osalta sitten siinä. ”Olin käyttänyt turbiinin kaksi kertaa TH-Maticilla, missä sitä oltiin kiristetty, mutta vieläkin se luisti kierroksilla. Tähän lähtöä haittaavaan ongelmaan Anssi haki ratkaisua seuraavalle kesälle talven aikana asennetulla 40 hevosvoiman ilokaasusatsilla. No, niitä voi mahdollisesti auton uusi omistaja kokeilla, sillä myin GMC:n samalla paikkakunalla asuvalle Joose Juholalle”, Anssi toteaa. Tulipahan todistettua ainakin itselleen, että kyllä tuollaisen ahdetun kasikoneen saa toimimaan ihan kaasutinversionakin ilman mitään HiPo-osia”, Anssi kuittaa lopuksi hymyssä suin. Se vain tuumasi, että kyllä kai tämä on jonkin sortin maailmaennätys noin huonosta moottorista. Päätettiin lopettaa vedot siihen, kun kerran suht’ vakio moottori oli vielä ehyenä. Päivän paras aika 10,9 saatiin 1,2 barin ahtopaineella ja kun yritettiin parempaa aika nostamalla ahtopaine 1,6 bariin, niin turbiinin luisto kasvoi sen verran kovaksi, että puolestavälistä mentiin rajoitinta vasten aina maaliin asti, mikä ei ole tietenkään kovin fiksua”, mies tuumii. ”Ilokaasuja käytin vain saadakseni lähtökierroksia ylös. Pikkuisen sain apua siitä, kun vaihdoin askiin paksummat John Deeren Hy-Gard-öljyt.” Vaikka turbiini luisti ylhäältä, oli se tiukka pienillä kierroksilla, koska nokka-akselin ajoitusta oli myöhäistetty kahdeksan astetta ja puristussuhde varsin maltillinen 7.6:1. Keulalta löytyy välijäähdyttimiä kaksin kappalein. Kaksi asiaa, jotka jäivät mieltä kaivertamaan, oli puuttunut oikein toimiva turbiini sekä se, että olisi ollut mukava kokeilla autoa ihan liimaradalla. Penkkivedoissa oli ongelmia ahtopaineen hallinnassa, kun 60 millin hukkaportti ei enää isoilla ahdoilla ja tehoilla tahtonut riittää. Tuumasikin, että hyvä, kun joku hullu näitäkin vielä tekee”, mies naurahtaa. Tämä negatiiviselta kuulostava kommentti oli kuitenkin ihan positiivinen, sillä olinhan saavuttanut juuri sen, mitä lähdin pienellä budjetilla havittelemaankin.” Kiihdyttelemään Anssi pääsi GMC:llä ensimmäisen kerran Vesivehmaalla vuonna 2019, joka sujui mieheltä harjoittelun merkeissä parhaan ajan ollessa tasan 12 sekuntia, mutta loppunopeus oli lupauksia antava 196 km/h. Tämän ongelman Anssi eliminoi myöhemmin lisäämällä järjestelmään vielä kaksi hukkaporttia, joita ohjataan sähköisesti. Viimeisellä vedolla saatiin lukemat 940 hevosvoimaa 5 500 kierroksella ja vääntöhuippu 1 400 newtonmetriä saavutettiin kierroslukumittarin näyttäessä 4 700. ”Voimansiirrosta vastaa Kivinummen Antilta ostettu PG:hen pohjautuva Simuna Glide -vaihteisto transbrakella ja kardaanin puolestaan hankin mittatilauksena Holmin Jaffulta. Penkkihommia ja kiihdyttelyä. Taka-akselina on GM:n trukkimallin 12-pulttinen lehtijousilla. Anssi oli autoa rakennellessaan laittanut tavoitteeksi tuon kymmenen sekunnin ajan, jonka mies ajoi 2021 Vesivehmaalla järjestetyillä kiihdytyspäivillä. Tuossa vedossa oli ahtopainetta 1,7 baria ja kun kierrosrajoitin tuli vastaan, niin tehokäyrä oli vielä nouseva. GMC:n lavalta löytyy reilunkokoinen flektillä varustettu jäähdytin vaihteistonöljylle ja rekan jarrupainesäiliöstä tehty polttoainetankki sekä ilokaasupullo. kun autolla pääsi vauhtiin, niin turbiini alkoi luistamaan, joka tietenkin verotti loppuaikaa sekä nopeutta. ”Aluksi haettiin ennakoita kohdilleen ja päädyttiin 33 asteen maksimiennakkoon. ”No ikinä ei päästy koettamaan, mutta viimeiseksi jääneissä 2021 Vesivehmaan kisoissa kolme samanlaista tonnista Suzuki GSX-R:ää jäi tuloslistalla mun GMC:n taakse
Faktat GMC Sierra Grande ’74 • Omistaja: Anssi Lastunen, 41 • Paikka: Orivesi. Kadulla ajettaessa noudatetaan katsastuksessa hyväksyttyä tämän auton tehorajaa, joka on 240 hevosvoimaa. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut, line lock. Moottori: 350 cid 4-bolt Crate, puristussuhde 7,6:1, Clevite-laakerit, portatut rautakannet, ARP-pinnapultit, Fel-Pro 1003 -tiivisteet, Lunati Voodoo 60102 -nokka, Lunatin venttiilinjouset, Edelbrock Victor Jr -imusarja, kaasutin paineistettu ja E85:lle muutettu Edelbrock 1406 600 cfm, HEI-jakaja, MSD:n tehopuola sekä moduuli, Garrett GTA47 80 mm turboahdin, pakosarjat 1 ¾" omavalmiste, pakoputki 4,5" omavalmiste, välijäähdyttimet 450 x 300 x 76 mm 2 kpl, Snow Performance -vesiruisku, NOS cheater -ilokaasusarja 40 hp suuttimella (käytetty vain turbiinin herättelyyn brakea vasten). Sisusta: Grantin kumiratti, uudemman pickupin penkki, B&M Pro Stick -shifteri, turvakaaret, Sabeltin 5-pistevyöt kuskille, Auto Meterin mittarit, Innovate AFR. Renkaat: Edessä 205/65 R15, takana Hoosier Quick Time Pro 28x13.5-15LT. Teho: 940 hv @ 1,7 bar, vääntö 1400 Nm. Korimuutokset: Scoopillinen kuitukonepeitto, puskurit poistettu, lasikuituinen perälauta. Alusta: 3" madaltavat olka-akselit, Moog 81114 -etujouset, Moroso 90/10 -etuiskarit, takana vakiolehtijouset sekä omavalmisteiset slapper barsit. 45 AMERIKAN RAUTA 2/2023. 350 Crate -pikkulohkosta penkitetty 940 hevosvoimaa on käytössä ainoastaan rataolosuhteissa. Voimansiirto: Simuna Glide -vaihteisto (John Deere Hy-Gard -öljyllä), transbrake, turbiini 10” B&M Nitrous Holeshot (TH-maticin kiristämä), kardaani Jaffu Holmin tekemä kromimolybdeeninen, 1350-ristinivelet, GM 12-bolt Truck-perä 3,42:1 välityksellä ja levylukolla. Vanteet: Edessä Cragar Modular, takana Centerline Auto Drag. Kiitos: Kivinummi Racing, Santala Racing, Hanaplus Oy, kaikki auttaneet ja vaimolle ymmärtämisestä
Kuin suoraan kaupasta Kuin suoraan kaupasta 46 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Monet muistanevat Amerikan Raudan kantta koristaneen tinkimättömän upean ’57 Dodge D500 -avon, joka keräsi valmistuttuaan säännönmukaisesti näyttelyiden ykköspokaalit. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 47 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Kuin suoraan kaupasta Kuin suoraan kaupasta Plymouth Road Runner ’71. Kun sama perhe hankkii hetken mielijohteesta projektikseen vähemmän himoitun B-Bodyn, on selvää, että lopputulos on maailmanluokkaa
Mikään varsinainen helmi aihio ei siis ollut. Kuukauden pohjatöiden jälkeen auto sai alkuperäisen Green Go -värin ja kaksi lakkakerrosta välihionnalla. ”Osakokonaisuudet purettiin ja lähetin kaikki sinkitykseen, paitsi alustan osat pulverimaalattavaksi Eleko Oy:lle”, Olli kertaa. Irto-osat kulkivat lavojen päällä. ”South Carolinasta Suomeen tullutta Road Runner -projektia varten oli jo hankittu kaksi Ram Pickupillista tavaraa. Elettiin vuotta 2016 ja Ollilla oli tarkoituksena käydä hankkimassa Lappeenrannan Mopar Meet -reissulla niin ikään pitkän linjan Mopar-mieheltä, Heikki Ruottiselta, Sulkavalta E-Bodyn Rally-mittaristoja Challenger-projektiaan varten, kun tuli puheeksi, että Heikillä oli yhdessä talleistaan vuoroaan odottamassa myös ’71 Road Runner, josta hän halusi luopua, koska oli tullut siihen tulokseen, että oli kuitenkin itse enemmän E-Body-mies. 48 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Plymouth Road Runner ’71. Vastuun peltitöistä sai Ollin Suomen ykköspeltiseppänä pitämä Tapsa Ikävalko, joka uusi muun muassa runkopalkit kokonaisuudessaan. Katon ja konepellin Tapsa joutui oikaisemaan, Riku Järvinen Saukkolasta korjasi pellin saranoiden niittaukset”, Olli avaa peltitöiden mittavuutta. Tyhjä kori kiinnitettiin vartaaseen, missä se hiekkapuhallettiin. Lokakuun alussa 2016 Olli toi Plymouthin Helsinkiin tallilleen ja purki korin kokonaan tyhjäksi. Vaihteisto oli alkuperäinen TF727-automaatti, ja kotimatkalla Olli miettikin vaimonsa Erjan kanssa, että kuuluivatko kaikki näytetyt tavarat tosiaan samaan hintaan. Keväällä 2017 Road Runner oli sitten valmis vietäväksi Maijun käsittelyyn Herttoniemeen hänen pitämäänsä Air-Maal-maalaamoon. ”K aikki alkoi ihan sattumalta Itä-Suomessa”, Finnish Mopar Associationin pitkäaikaisena puheenjohtajanakin tunnettu pesunkestävä Mopar-friikki Olli Manninen selittää. Melkoiset peltityöt. Minä en halunnut, että pinta kiillotetaan, koska minusta ruiskujälki sopii paremmin muskeliautoon, ja voihan sen hioa ja kiillottaa myöhemmin, jos siltä tuntuu.” Pakoputkisto on kokonaan uusi Marteliuksen tekemä, mutta ’71 Road Runnerissa oli tosiaan tällaiset pakoputkenpäät jo tehtaalta. ”Korjauspaloja Tapsalla oli käytettävissä vain muutamia, joten hänen täytyi tehdä pellit itse. Maantiekiitäjälogoja löytyy joka puolelta autoa. Moottori oli jossain vaiheessa vaihtunut ’69-malliseen, mutta oli muuten alkuperäistä vastaava 383-isolohko. Tästä kaikki ilo alkoi.” Kokovalkoinen sisusta ja Green Go -ulkoväri on harvemmin nähty yhdistelmä. ”Pohjatöissä oli paljon hiottavaa, mutta tinkimättömällä työllä lopputulos on kiitettävä. ”Yön yli nukuttua päätin soittaa Sulkavalle ja varmistaa asian, ja kävin hakemassa auton Mikkeliin mökilleni, mihin sain lainata Heikin traileria. Hän tekikin esimerkiksi ovien alaosat puolivälistä, lokasuojien tukirakenteet, A-pilarien sekä kaikkien ikkunoiden pokkaukset, takaluukun reunat ja vesikourut takaluukkuun kokonaan itse, mutta onnistui saamaan ovet, takaluukun ja konepellin istumaan lähes täydellisesti koriin niin, että saumat ovat tasalevyisiä, mikä minulle oli todella tärkeää. Siihen tuli mukaan esimerkiksi valkoinen sisusta kuppi-istuimin sekä entisöity mittaristo, ja Heikki kertoi haluavansa koko kasasta viisi tonnia ja toivoi, että löytäisin niille ostajan”, Olli jatkaa
Tyhjä kori kiinnitettiin vartaaseen, missä se hiekka puhallettiin. Täydellinen läpikäynti. ”Kanada-malleja on valmistettu 9 tämänkaltaisella takalasinritilällä, tiettävästi tämä on ainoa jäljellä oleva. Lisäksi USA:n puolella näitä on valmistettu noin 70, jäljellä on muutamia. ”Paljon työtä projektissa aiheutti myös ruuvien ja mutterien lajittelu, ne kun menivät sinkityksessä kaikki keskenään sekaisin ja niitä oli paljon.” Johtosarjoja Olli korjaili itse, kojetaulun, moottorin ja takavalojen osalta johdot uusittiin kokonaan. Esimerkiksi lukkomekanismit kahvoineen molempiin oviin maksoivat tähän 100 dollaria, kun E-Bodyyn maksaa yksi lukko sen verran.” Uutena tulivat myös etuvalot sekä takapuskuri, joka maksoi tuolloin US-Partsin kautta 459 euroa. Vastuun peltitöistä sai Tapsa Ikävalko, joka uusi muun muassa runkopalkit kokonaisuudessaan. 49 AMERIKAN RAUTA 2/2023. ”Tulivat huomattavasti paremmiksi. Samaan aikaan kaikki irrallaan olleet osat, mukaan lukien etuja taka-akselistot olivat Ollilla jo tallissa kunnostettuina odottamassa asentamista paikalleen. ”Kaikki menivät kuin heittämällä paitsi, että kasattaessa rupesi löytymään runsaasti osapuutteita, joita aloin sitten paikkailla eBayn kautta. ”Grilli löytyi eBaystä, myyjä sanoi sen olevan uudenveroinen, ja se todella oli, ja hintaa oli vain 250 taalaa.” Tuulilasin Olli tilasi uutena Kuttilasta, naarmuuntuneet takaja sivuikkunat hän sen sijaan päätyi hiomaan ensin 3000-, sitten 4000-karkeuden hiomapaperilla ja lopuksi Autosol-kiillotustahnalla. Kaliforniasta sain hankittua uuden alkuperäistä vastaavan ritilän kappaleina olleen tilalle”, Olli kertoo. ’71 B-Bodyn osat ovat hyvin edullisia verrattuna E-Bodyn osiin, minulle se antoi paljon motivaatiota rakentaa. Työ on verrattain pieni, ja sillä saa kuluneenkin ikkunan siistiksi”, mies toteaa
Sisälle tuli niiden lisäksi uutta kattoverhoilu ja matto. Ekoauto. Niissäkin kyllä näköjään on sellaisia vuosimallieroja, että lukitusrengas on erilainen.” Paljon oli tekemistä ohjaamossakin. Toisen kojelaudan ostin käytettynä, ja ovipaneelit jouduin kasailemaan useammasta käytetystä”, Olli kertoo ja jatkaa: ”Täähän on ekoauto. Pakosarjoiksi hankin uudet, alkuperäisiä vastaavat valusarjat”, Olli selittää. Mulla oli rahat ihan loppu, kun mä rakensin tätä, joten ostin kaiken mahdollisen käytettynä. ”Ensimmäinen reissu valmiilla autolla tehtiin 2018 heinäkuussa Rättvikiin. ”Tuo on paremman näköinen, ja siinä on paremmat letkulähdöt”, hän toteaa. Aika harvinaisia ovat myös nuo 14" vanteet, yhdet Challengerin mukana tulleet Road Wheelit hain Seinäjoelta, toiset sain niillä Rallyillä vaihdettua Sikeltä Somerolta, jolla oli vanteisiin virheettömät Trim Ringsit. 50 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Plymouth Road Runner ’71. Paljastui, että siellä oli oikealla puolella pitkä ruostumishalkeama, jota ei ollut huomattu. Se ei kuitenkaan varsinaisesti vuotanut ulospäin, joten autolla ajettiin seuraava kesä, kunnes 2019 syksyllä moottori otettiin uudelleen työn alle.” Olli totesi jo etupäästään jäätymisvaurion takia hitsatun lohkon korjailun toivottomaksi, ja päätyi ostamaan tilalle kaveriltaan ehjän Myös konehuone on kuin uudesta autosta. Penkkien rungot olivat käytännössä ruostuneet pois, joten ne kunnostettiin täysin. Tehoa 383:sta on mitattu huolellisen läpikäynnin jäljiltä 311 nykyhevosvoimaa, eli selvästi enemmän kuin tehtaan jäljiltä. ”Jarrut uusittiin myös kokonaan tehostettua pääsylinteriä myöten. Forssan Pick-Nickistä viikkoa myöhemmin tuli 70-lukuisten ykköspalkinto. Snorkkeliputsari on oikeastaan vuotta vanhemmasta, mutta on Ollilla alkuperäinenkin tallessa. Auton mukana tullut ’69-mallinen 383 remontoitiin läpikotaisin, ja vaihteiston remontoi vakiotavaralla Jaska Husso. Road Runnerin kummallisuuksiin kuuluu omanlaisen honk-honk-äänensä päästävä äänitorvi, joka tosiaan on jo tehtaalta tuollainen lilanvärinen. Siinäkin sarjakuvamainen logo muistuttaa, mistä autosta on kyse. ”Tilasin niihin sitten BG Classicilta uudet alkuperäisten kaltlaiset vinyytlit, jotka olivat kuitenkin niin huonosti tehdyt, että porvoolaisen Verhoomo Pron Stefan leikkeli ja ompeli ne uusiksi istumaan niin kuin pitää. Tuota perävälitystä oli tosi vaikea löytää, sain sen lopulta Amerikasta yhdestä Station Wagonista purettuna. Sen vuoden syksyllä huomasin kuitenkin sen lohkon hikoilevan nestettä. ”Kun vaihdoin ne alla olleet 15-tuumaiset Rally Wheelsit noihin alkuperäisen kaltaisiin 14-tuumaisiin Road Wheeleihin, muuttui renkaiden halkaisija niin paljon, että vaihdoin perävälityksen alkuperäisestä 3,23:sta 2,76:een. Monet osat olivat rikkinäisiä, ja ne oli vaan itse kunnostettava.” Lähes virheetön. Siellä saatiin toinen palkinto, hävittiin yhdelle Amazonille. Putkiston teki Martelius, ja se myös soviteltiin istumaan Laitilassa Marteliuksen pajalla
Ja kyllä sen huomasivat muutkin. ”Kaasariksi laitettiin ensin 650 cfm Edelbrock, jonka tilalle löysin sitten eBaystä alkuperäisen NOS-kaasuttimen, millä yhdessä nokan vaihdon kanssa auto muuttui ihan täysin. Alusta: Alkuperäinen, kaikki uusittu. Se ei tärise, ei pidä meteliä, eikä haise, vaan on tosi mukava ajaa ja kulutuskin laski tehdyillä muutoksilla 20 litrasta jonnekin 13:een maantieajossa”, Manninen listaa muutosten vaikutuksia. Faktat Plymouth Road Runner ’71 Omistaja: Olli Manninen • Paikka: Helsinki. Eikä palkintojen määrää kyllä yhtään autoa katsellessa ihmettele, se on kuin uusi. Sillä ensimmäisellä nokalla se ei käynyt alle 950 kierroksen tyhjäkäyntiä ja haisi aika paljon bensalta, niin vaihdoin tilalle Cranen miedoimman nykynokan, joka löytyi, jolloin tyhjäkäynti saatiin laskemaan 600 kierrokseen, ja kone pelaa kuin kello. 51 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Kori: Täysin entisöity, väri alkuperäinen Green Go, alkuperäinen takalasinritilä. Kiitos: US-Parts ja muut FMA-kerhon yhteistyöyritykset, sekä Vihreä puolue, joka sai projektiin vauhtia irtisanomalla Hernesaaren tallin! Takaspoileri tuli uutena Mega Partsilta, siitä ei ollut kuin reiät jäljellä. Vanha kiersi 1 000 enemmän. Voimansiirto: TF727-automaatti, 8 ¾" -perä 2,76:1 välityksellä ja levylukolla. Pääsiäisen American Car Show’sta Helsingistä tuli kotiin vietäväksi Top 10 -pokaali, ja kesän huipensi Västeråsin Power Meetistä saatu 70-lukuisten ykköspalkinto. Mutta on siinä yksi selvä virhekin, tietoisesti tehty. ”Samat tehot siitä tuli kuin alun perinkin, mutta kierrokset loppuu kesken, nyt se kiertää sen 5 000. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 225/70 R14. ’71-mallisen 383-lohkon, johon asennettiin vanhaan moottoriin uutena hankitut sisuskalut sekä siihen valmiiksi kunnostetut kannet. Pyöränmutterien kuuluisi olla metallinharmaat, mutta Olli päätyi laittamaan autoon mustat, kun ne sopivat vanteiden sävyyn hänen mielestään paremmin. Jarrut: Alkuperäiset levyt edessä, rummut takana, jarrutehostin. Vanteet: 6x14" Road Wheel. Moottori: 383 cid BB V8, Marteliuksen tuplaputkisto. Moottorista mitattiin kuitenkin nyt 311 nykyhevosvoimaa, kun siitä alun perin on luvattu 300 vanhaa hevosvoimaa, eli kyllä tämä alkuperäistä tehokkaampi on.” Kesän 2021 ajoihin Road Runner valmistuikin ehjempänä ja viimeistellympänä kuin koskaan, varmasti ainakin viimeistelyn suhteen mukaan lukien se hetki, kun auto valmistui tehtaalta. Olli totesi jo etupäästään jäätymisvaurion takia hitsatun lohkon korjailun toivottomaksi, ja päätyi ostamaan kaveriltaan ehjän ’71mallisen 383lohkon. Sisusta: Muutettu erillispenkeille, uusittu alkuperäisen kaltainen valkoinen keinonahkaverhoilu
Ensimmäisenä Olli purki kopasta pois kaiken irtoavan ja aloitti osakokonaisuuksien kunnostuksen erillään. 4. Lattiat tehtiin uusiksi käytännössä kokonaan. Haperoa oli joka puolella. 2. Tässä kohtaa ei enää oikein uskoisi, että peltipuhdas ja ruosteeton koppa on edes se sama auto. Road Runner läpikäytiin selvästi perheen muita projekteja tiukemmalla budjetilla, mutta yhtä tinkimättömällä asenteella. 5. 6. Kun ongelmakohdat oli laikkailtu pois, näytti kori aika surulliselta. Kuvassa koppa nostettuna rahtikontin päälle odottelemaan vuoroaan Ollin Helsingin Hernesaaressa sijainneessa hallipaikassa. Tältä auto näytti noudettaessa. 3. Osiltaan se oli täydellinen, mutta melko ruosteinen. 1. 7. Vartaaseen kiinnitetty kori hiekkapuhallettiin kauttaaltaan, minkä jälkeen Tapsa Ikävalko pääsi varsinaisiin korjaushommiin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Olli Manninen Tinkimättä, mutta budjetilla 52 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Plymouth Road Runner ’71 1 2 3 4 5 6 7
Tässä kori jo uudessa alkuperäisen sävyisessä Green Go -maalissaan Ollin omassa kahdesta merikontista koostuneessa tallissa. Lopputulos on pohjaa myöten vähintään uutta vastaava. Viimein päästiin kuitenkin tekemään pohjatöitä, joista vastasi Air-Maal-automaalaamo. 53 AMERIKAN RAUTA 2/2023 8 9 10 11 12 13 14 15. Muuten osat pyrittiin kunnostamaan vanhoista. 9. Valtava projekti valmistui oikeastaan melko nopeasti, ja Road Runner oli ajossa jo loppukesällä 2018. Tallihan oli rakennettu ison telakkahallin sisään. 14. Korissa ei juuri sellaisia kohtia ollut, jotka eivät olisi vaatineet jonkinlaista korjausta. Etuakselistokin on jo paikallaan. Kuvassa korin kasailu on jo pitkällä. Oma urakkansa oli uudelleensinkityksessä käyneiden pulttien ja muttereiden lajittelussa, ne kun menivät kaikki sekaisin reissulla. 15. 12. 8. 10. Nykyinen moottori rakennettiin oikeanikäiseen ’71 mallin lohkoon, ja sen kanssa auto saatiin takaisin ajoon viime kesäksi. 11. Moottorin suhteen jouduttiin kuitenkin lähtemään toiselle kierrokselle, kun autossa olleen ’69 vuosimallin 383:n lohko osoittautui pahasti haljenneeksi. 13. Sillä aikaa, kun kori oli työn alla toisaalla, sai Olli kunnostettua valmiiksi siihen kiinniteltävät osakokonaisuudet. Sisälle Olli tilasi uutena kattoverhoilun ja lattiamaton sekä penkkien verhoilut, jotka osoittautuivat aihioiksi
Huurteen hopea 54 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Kerimäeltä, Savon sydämestä, löytyy aito ja oikea GT-Mustang, jonka pintaa koristaa harvinainen optioväri Silver Frost. Kerimäkeläisen Vili Behmin käsissä jo kerran aikaisemmin huippukuntoon entisöity poni koki ansaitsemansa uudelleensyntymisen. Huurteen hopea Ford Mustang GT Fastback ’66. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 55 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Tällä kertaa omistaja kuunteli hintatarjouksen jääden miettimään asiaa. 56 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Mustang GT Fastback ’66. Juttumme kuvauksen jälkeen auton detailjit ovat saaneet ehostusta Amerikasta saapuneilla uusilla takavaloilla ja peräkontin sisustuksella. Puskurit olivat säilyneet erittäin hyvin ja niille tarvittiin vain kiillotus. Tuolloin vastaus oli jyrkkä ei, joten Mustang-kuumetta hillitsemään hankittiin ’65 HT, joka tuli Porvoosta. Moottori vaikutti terveeltä ja heräsi henkiin huikkabensalla, vaikka pakkasta oli myöhäisessä syksyssä parikymmentä raatia. V ili Behm on tunnetusti tarkka ja detaljit hallitseva kaveri, jonka käsien kautta on kulkenut monenlaista harrastinta niiden jalostuessa miehen omistuksessa huippuyksilöiksi. Uutta kromia ulkoa löytyy kaikki merkit, peruutusvalot ja etuparkit. Juttumme Mustangin päätyminen Vilin haltuun ei ollut sattumaa, vaan suorastaan harkittua jahtaamista. Vili oli laittanut merkille, ettei ponia ollut järin paljoa ulkoilutettu Savoon saapumisensa jälkeen, ja lähestyi omistajaa ostotarjouksen merkeissä jo vuonna 2012. Tuolloin auto oli upeassa kunnossa. Pakollisten manööverien jälkeen nimet löysivät tiensä papereihin, ja Mustang siirtyi ajamalla Vilin pihaan Kerimäelle. Ensimmäiset näköhavainnot Mustangista olivat vuodelta ’94 Motoparkista, hetki Mustangin Suomeen saapumisen jälkeen. Aikanaan upeakuntoinen Mustang löytyi ihan oikeasta ladosta hiirten tehtyä töitään kerran virheettömäksi entisöidyssä sisustassa. Muutamien mutkien kautta auto kulkeutui siis Louhelle, Savonlinnan kupeeseen. Auto oli majaillut naapurikylässä, Louhella, jo usemman vuoden, saatujen tietojen mukaan kyseessä oli aito GT, jonka olisi 90-luvulla kunnostanut julkkiksillekin autoja tehnyt Simo Veharanta. Päivää myöhemmin innokkuus toi tulosta ja kaupanteosta päästiin keskustelemaan vakavammin. Kauniin hopea GT ei kuitenkaan jättänyt mielenrauhaa, ja kun uuden projektin hankinta oli jälleen tapetilla 2020, Vili päätti kokeilla onneaan uudelleen
Silver Frost. Syksyn kohmeessa Vili ulkoilutti Mustangia kaivellen esille kunnostuksen tarpeita. Oikean värikaavan löytyminenkään ei ollut aivan helppoa, missä korvaamaton apu saatiin Ylämyllyllä toimivalta Autoväri Keijo Hirvonen Oy:ltä. ”Sääoloja pelkäämättä poni kiikutettiin maalarille ajamalla ilman ikkunoita rapsakassa syyssäässä”, Vili nauraa. Ennen maalaukseen vientiä Vili purki auton jättäen sen liikuteltavaan kuntoon. Samalla irtopellit ja luukut sekä puskurit sovitettiin koriin. Kattoverhoilua lukuun ottamatta koko sisusta piti uusia. Kauniin hopeanvärinen GT ei kuitenkaan jättänyt mielenrauhaa, ja kun uuden projektin hankinta oli jälleen tapetilla 2020, Vili päätti kokeilla onneaan uudelleen. Yrittäjän hyvä ystävä oli työskennellyt Simo Veharannan palveluksessa Mustangin edellisen kunnostuksen aikaan, mikä sai maalarin suostumaan hommaan. ”Ylämyllyn automaalaamo Jaro Åke saa kehut, työnjälki on hyvä ja hommaan meni vain parisen viikkoa”, hän jatkaa. Sieltä tuli vinkki myös sopivasta automaalaamosta. Hitsaushommat, kuten liki kaiken muunkin, kerimäkeläinen teki itse hyödyntäen korjauspalaa ja viimeistelyssä tinaa. Sisustan metallihohtopunainen väri on ’66 mallin alkuperäinen varuste. Maalauksen jälkeen kori kasattiin, ja kaikki kromit kunnostettiin, joitakin uusittiin, kuten ikkunoiden listoitukset, jotka Vili samalla sovitti pikkutarkasti ikkunanaukkoihin. Auton tietoja tutkittaessa kävi ilmi, että alkuperäinen väri oli melko harvinainen optio, ja vallitsevan tiedon mukaan GT-mallia tällä värillä olisi valmistettu vain 42 kpl vuonna ’66. Hieman poikkeava varuste on sumuvalot ja kojelaudasta löytyvä katkaisija. Vuoden mittaisen kunnostuksen jälkeen Mustangissa kaikki toimii jälleen kuten uutena. 57 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Ainoat ruostekorjausta vaatineet paikat löytyivät repsikan takapyöräkotelosta, jonne peltiä meni tulitikkuaskin verran. Tosin alkuun maalari tyrmäsi koko homman, mutta kuultuaan, mistä autosta oli kyse, mieli muuttui
Imusarja vaihtui Weiandiin ja nokka tuli himpun vakiota kireämpi. Jokaista nippeliä myöten. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 205/60 R15. Huippunopeutta GT kerää 192 km/h. Myös ikkunoiden listoitukset on sovitettu tarkasti aukkoihin. Vuoden mittaisen projektin työnlaatua on arvioitu myös Classic Datan toimesta, joka vahvisti kyseessä olevan aito Silver Frost GT. Numbers matching 289 cid pikkulohko tarkastettiin ja yläkerta rempattiin, alakerran todettiin olevan moitteettomassa kunnossa. Moottori: Ford 289cid (220 hv) mitattu 231 heppaa. Sen harvinaisuus ei ole tarkoittanut tallissa seisomista, vaan poni toimi päivittäisenä kulkupelinä viime kesän. Autoon Vili on enemmän kuin tyytyväinen. Vilin tarkkuus näkyy peltien ja puskurien istuvuudessa, johon käytettiin aikaa ja vaivaa. Kunnostuksen jälkeen dynamometrissä säädetty vakiotekniikka toimii hyvin. Paikka: Kerimäki. Kunnostuksen viime silauksena tekniikan toimivuus hienosäädettiin dynamometrissä, joka kirjasi teholukemiksi 231 hevosvoimaa, mikä on 11 hummaa tehtaan ilmoittamaa enemmän. Kiitokset: Seppo Niemensivu, Tomi Riihelä, Mikko Vähänikkilä, Ylämyllyn automaalaamo Jaro Åke. Faktat Ford Mustang GT Fastback ’66 Omistaja: Vili Behm . Myös kesän akana tehdyt kulutusmittaukset kertovat paketin toimivuudesta, matka-ajossa poni hörppii kympin luokkaa. Alkuperäinen 4-vaihteinen T10-manuaali jouduttiin korjausyrityksistä huolimatta korvaamaan vahvemmalla, kunnostetulla Top Loaderilla. Kuvauksen aikaan odoteltiin vielä uusia lokasuojan pultteja. Jarrut: Levyt edessä ja rumpujarrut takana. Sisusta vaati puolestaan sitäkin enemmän huomiota, ja kaikki verhoilut tilattiin uutta Amerikasta muutaman kromipisteosan kanssa. Kunnostuksen viime silauksena tekniikan toimivuus hienosäädettiin dynamometrissä, joka kirjasi teholukemiksi 231 hevosvoimaa, ollen 11 hummaa tehtaan ilmoittamaa enemmän, vaikka konetta ei varsinaisesti olekaan viritetty. Kaasutin alkuperäistä vastaava Edelbrock 500 cfm. 58 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Ford Mustang GT Fastback ’66. Vanteet: 15" Eagle Alloys Magh/Grph. Mustangin koko tekniikka sai osakseen ansaitsemansa huomion, jokainen nippeli on vähintäänkin puhdistettu. Taka-akseli Ford 8" lukolla ja vahvemmilla vääntiöillä. Kasituuman perään oli puolestaan hiljattain tehty iso remontti ja siihen oli lisätty samalla lukko, joten sille riitti huolto ja maalaus. ”Sisustan väri on alkuperäinen ’66 malliin kuuluva metallinhohtopunainen”, Vili sanoo. Vili on pysäyttänyt kellon aikaan 13,7s ¼ -mailille. Voimansiirto: 4-vaihteinen manuaali Ford Top Loader. Konehuoneen viimeistely vastaa auton muuta ilmettä
??. 27 800 € • Chevrolet Pickup Silverrado 1982, 210t km. ??. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 www .back falt.fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • Dodge Challenger RT 2009 Tax Free, moottorivikainen 17 900 € • Chevrolet Camaro RS 1991 5.0 tbi+th700 14 800 € • Buick Lesabre Cab 1966, 26 600 € • Pontiac Lemans Cab 1966 tulossa. ??. ??. . . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . 24 300 € • Chrysler Saratoga 1951 mus.rek. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. . Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. ??. Tax free 29 800 € • Oldsmobile Delta 88 Super Rocket 1965, 28 800 € • Oldsmobile Cutlass F85 1965, 19 200 € • Chevrolet Camaro SS Cab 2013 Tax free 146 tkm. 23 200 € • Pontiac Grand-Prix 1965,15 900 € • Chevrolet Camaro SS Cab 2013 6.2L 298HK Aut. USA-CARS .fi Puh. 6 300 €. ??. ??. ??. ??. • Buick Electra Cab 1968, mus.rek. ??. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 9-17. 28 200 € • Cadillac Eldorade Touring Coupe 1996, 264 tkm. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark
COMMA NDO Golden 60 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Jos Chevy-miehelle mainitsee autossa olevan sen harvinaisen 350-koneen, kommentin saattaa kuitata joutavana päänaukomisena. Plymouth Belvedere Convertible ’58. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä COMMA NDO 61 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Karvisen Mikan Belvedere-avon kohdalla se pitää kuitenkin kirjaimellisesti paikkansa
Voihan toki olla, että Stephen Kingin samanniminen kirja on tullut luettua jo joitakin vuosia aiemmin, ja siitä ovat nimenomaan 1957–58 Plymouthit jääneet kutkuttamaan. Puskurit kävivät Ruotsissa kromattavana viimeisen läpikäynnin yhteydessä. Liekö juuri elokuvateattereihin tullut Christine-elokuva toiminut projektin innoittajana. Elokuvassahan malli oli kyllä Sport Fury, alkuperäiskirja taas puhuu neliovisesta Furystä, jollaista ei todellisuudessa noina vuosina valmistettu lainkaan. Se oli melkoinen puheenaihe Forward Look -foorumilla, kun moni oli yrittänyt ostaa sitä, mutta autoa myynyt sen rakentaneen herran leski oli aina mennyt kaupoissa puihin syystä tai toisesta. Se on ollut aikaansa edellä se mies, kun ei noita siipi-Mopareita silloin arvostettu. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Plymouth Belvedere Convertible ’58. ”J os ihan alusta aloitetaan, niin sehän on mulla toista kertaa, Mika Karvinen aloittaa viime keväänä nykyiseen asuunsa valmistuneen avoharvinaisuuden tarinan. Turusen Jari kertoikin, kun vuonna 1989 oli ostanut ’59 Custom Royalin ja vienyt osia Jenkeissä kromattavaksi, niin olivat nauraneet päin naamaa, että miksi sinä tämmöisen ostit, etkä ’57 Chevyä”, Mika kertoo nauraen. ”Silloin vuonna 1983 se äijä oli maksanut tästä 1 500 dollaria, ja maalaus oli maksanut 800, että siitä saa jotain suhdetta hintatasosta. ”Ei autoa käyty edes katsomassa, laitoin rahat ja haetin sen pois rekalla.” Belvederen oli sittemmin ajasta ikuisuuteen siirtynyt oregonilaisherra entisöinyt jo 1983–85. ”Ensimmäisen kerran löysin sen toistakymmentä vuotta sitten Craigslistiltä Oregonista. Oli se kai sitten ollut aika vaikea myyjä, mutta ei mulla sen kanssa suurempia ongelmia ollut”, Mika muistelee hämmästellen
Mutta tarina ei päättynyt siihen. Se oli melkoinen puheenaihe Forward Look -foorumilla, kun moni oli yrittänyt ostaa sitä, mutta autoa myynyt sen rakentaneen herran leski oli aina mennyt kaupoissa puihin syytä tai toisesta. ”Ihan se oli suht koht jees ajoauto. Ruotsin kautta Ahvenanmaalle – ja takaisin Ylämyllylle. Siellä Ahvenanmaalla tämä oli ollut parisen vuotta lähinnä raggareiden käytössä, sillä oli vain ajeltu.” Lopputulos oli kuitenkin se, että Mika päätyi ostamaan Belvederen itselleen takaisin. Niin päättyikin Mikan ja Belvederen yhteinen taival ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa. Sacramenton suunnalla se on myös ollut tuoreeltaan ajossa. Belvedere Convertibleä valmistettiin vuonna 1958 oikeastaan Forward Look Mopariksi yllättävän paljon, peräti 9941 auton verran. Niinpä harvoin nähdyt avoversiot ovat aina siipi-Mopareita harrastavien keskuudessa tapaus sinänsä, kun niitä sattuu jossain myyntiin tulemaan. Väli on sitten tuntematon, mutta vuonna 1983 tämä tosiaan putkahtaa esiin siellä Oregonissa.” Mikalla olikin käsissään melkoisen asiallinen yksilö, aikakauden Plymoutheille kun oli valitettavan yleistä nopea ruostuminen, mikä vähensi melkoisella vauhdilla autokantaa ennen kuin Christinen vaikutuksen seurauksena niistä tuli suosittuja harrastuskohteita. ”Uutena auto on myyty Sacramentossa John Drew Motorsilla. Alun perin tämä on ollut väriltään Canyon Gold -värinen ja valkoisella katolla, mutta oli maalattu mustaksi silloin entisöinnin yhteydessä”, Mika jatkaa. 63 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Mustana Mikalle tullut auto on alkuaan ollut väriltään kellertävän kullansävyinen Canyon Gold, nykyinen väri on Mikan oma mukaelma niin ikään vuoden 1958 värikartasta löytyneestä Copper Bronze -sävystä. ”Olikohan se 2017, kun silloinen omistaja Ahvenanmaalta soitteli minulle kysyäkseen, että liekö hänellä se sama auto, joka on ollut minulla ja totesin, että kyllähän tämä se on. ”Erehdyinköhän minä siellä samalla foorumilla mainitsemaan, että sain sen ostettua, niin yksi ruotsalainen halusi ostaa sen saman tien jo ennen kuin auto tuli edes Suomeen”, Mika kaivelee muistiaan. Vaikka vuosia entisöinnistä oli ehtinyt vierähtää jo melkoisesti, oli Belvedere edelleen melko siistissä kunnossa ja teknisesti toimiva
383-kuutiotuumaisenahan on valmistettu myös RB-sarjan raised block -isolohkoa, johon taas perustuivat 413-, 426ja 440-moottorit. Laitisen Samihan sen ruiski. On minulla myös ’34 Ford -rodiprojekti, joka valmistunee tänä keväänä”, mies listaa. Ja onhan minulla noita muitakin edelleen. Todennäköisesti imusarja on joskus vaihdettu, kun alkuperäinen kahden nelikurkkuisen paketti on ollut liian ongelmallinen. Ei niitä vanhoja sävytyskaavoja pysty käyttämään ainakaan täällä päin. On minulla toistakymmentä vuotta ollut ’59 Cadillac -avoprojektikin. 64 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Plymouth Belvedere Convertible ’58. Tälläkin hetkellä tallissa on asiakkaalle tehtävä Bandit-koppainen Trans Am remmiahdetulla uuden ZL1-Camaron koneella ja 10-vaihteisella automaatilla ja itselle työn alla ’57 DeSoto Viperin tekniikalla ja akseleilla. ”Tekniikalle ei ole ollut tarvetta tehdä mitään, se on ollut hyvässä iskussa koko ajan. Molemmat puskurit kävivät Ruotsissa kromattavana, ja hankin tähän uuden mustan canvas-katon”, mies jatkaa. Se väri oli semmoinen minun oma customiviritys, tuossa Hirvosella se sotkettiin vähän sinne alkuperäiseen päin. Tämähän on sillä harvinaisella 350 Golden Commandolla, mutta yhdellä kaasuttimella. ”Sen Ahvenanmaan keikan jälkeen minun piti vähän peltiä laittaa. Siinähän on normaali TorqueFlite-painonappiautomaatti.” Tuo mallisarjan tehokkain, 305-hevosvoimaiseksi kahdella nelikurkkuisella kerrottu B-350-moottori oli tarjolla vain mallivuonna 1958, ja oli ensimmäinen Chrysler-konsernin yhteistyömoottori, johon pohjautuvat myöhäisemmät B-sarjan 361-, 383ja 400-isolohkot. Ruotsalaiset tekivät onneksi sen laatikon siinä välissä, kun auto oli siellä. Käsittääkseni konetta ei ole avattu sen 1983 entisöinnin jälkeen, mutta silloin se on tehty. ”Auto oli verhoiltu ja maalattu silloin 80-luvun alkupuolella, ja nyt se sitten täällä verhoiltiin ja maalattiin uudestaan. ”Kyllähän nuo siipiautot ovat aina olleet haaveena, mutta niihin vaan ei ole ehtinyt vielä suuremmin paneutua. Jäi sen verran ikävä sitä aiempaa DeSotoa sen myytyä, että piti hankkia uusi. Itse miehen jo 90-luvun alusta tunteneena en voikaan olla ihmettelemättä ääneen, että missä vaiheessa pro street -henkeen rakennetun chopatun ’65 Chevellen rakentajana tuntemaan opittu kaveri jäi siipi-Moparien pauloihin. Siellä Ruotsissa tai Ahvenanmaalla ollessa oli lattiapeltejä vaihdettu, mutta minun piti vielä tehdä niitä saumoja uusiksi paremmin”, Mika selittää. Monet lukijat muistavat varmasti, että puolentusinaa vuotta takaperin Amerikan Raudassa esiteltiin Mikan ’57 DeSoto-avo. Myös uudelleen verhoiltu sisusta on muutettu kokonaan ulkokuoren nykyisiin sävyihin sopivaksi. Minullahan oli se avo-DeSoto työn alla silloin, kun kuulin, että tämä olisi tarjolla uudestaan. Sillä harvinaisella 350:llä. Takakonttiin tuli semmoinen neliön verran uutta. Verhoilut oli tehty kertaalleen uusiksi siellä Ruotsissa, mutta ne oli tehty jotenkin päin persettä, joten teetin uudet Maijalla Ilomantsissa
Vanteet: 15" teräsvanteet, kokopeittävät kapselit. Teho: 305 hv (kahdella 4-kurkkuisella kaasuttimella). 65 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Faktat Plymouth Belvedere Convertible ’58 • Omistaja: Mika Karvinen, 55 • Paikka: Ylämylly. Voimansiirto: 3-vaihteinen TorqueFlite-nappiautomaatti, alkuperäinen perä. Alusta: Vääntösauvat edessä, lehtijouset takana. Ensimmäinen Moparin B-sarjan isolohko, 350 Golden Commando on harvinainen näky, eikä moni ole edes koskaan kuullut Moparin 350:stä. Sisusta: Uusi alkuperäistyylinen verhoilu. Alkuaan moottori on ollut aina varustettu kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella, Mikan auton imusarja on jossain vaiheessa vaihdettu yhden kaasuttimen versioon. Jarrut: Rummut joka nurkassa, jarrutehostin. Renkaat: 215/75 R15 valkosivut. Moottori: 350 cid Golden Commando V8, 4-kurkkuinen kaasutin. Tämähän on sillä harvinaisella 350 Golden Commandolla, mutta yhdellä kaasuttimella. Kori: Maalattu alkuperäisen tyylisellä metallinhohtokuparinvärillä, musta canvaskatto
Täysikoko inen pienoisma lli 66 AMERIKAN RAUTA 2/2023
Olin aiemmin rakentanut jo useita jenkkiautomalleja, mutta nyt katalogista oli katseltu suuremman 1:8 -mittakaavan prätkiä. Olin kaksitoista ja aloin olla iässä, jossa joululahjat oli parempi hankkia itse, että varmasti sai, mitä halusi. Havaittuani hyllyssä Revellin Custom Chopperin olin mykistynyt, ja silloin ostettu pienoismalli teki vaikutuksen, joka johti neljännesvuosisata myöhemmin täysikokoiseen samanlaiseen. Teksti: Olli Erkkilä • Kuvat: Tuukka Erkkilä 67 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Täysikoko inen pienoisma lli Harley-Davidson Revell Custom Chopper. Olimme kaverini Janin kanssa matkalla Helsinkiin ja Tietonikkari-pienoismallikauppaan. Oli joulukuu 1993
Pyörä oli Jenkeissä esillä muutamassa näyttelyssä, kunnes rakentaja ilmoitti sen Instagramissa arpajaispalkinnoksi ns. Näyttely pidettiin kesäkuussa 2017 ja pyörä valmistui sinne juuri ja juuri. Pian mahdollisuus muokata omia laitteita alkoi tulla ajankohtaiseksi ja polkupyörät joutuivat ensimmäisenä sahan alle. Ei kulunut aikaakaan, kunnes löysin kaikki hauskat puolet, mitä omakotitalo toi tullessaan – autotalli työkaluineen! Kädentaitojen kartuttaminen alkoi rakentelemalla autoja puupalikoista. 65-senttinen seisontatuki yltää maahan asti. Perheessäni oli jo ennen syntymääni harrastettu rättisitikoita, joten kiinnostus vanhaan kalustoon oli jo valmiiksi pedattu. Revell Custom Chopper ei kuitenkaan koskaan jättänyt mieltäni rauhaan, vaan jossain vaiheessa aikuisikää paikkasin tuhoutunutta alkuperäismalliani hankkimalla eBaystä kaksi kokoamatonta tilalle. Eihän tuo kauaa riittänyt, mutta alku on alku. Pian kuitenkin havaitsin hyllyssä Revellin Custom Chopperin ja olin mykistynyt. Lehtiä täytyi saada lisää, 90-luvulla vallinnut kirpputorikulttuuri oli loistava tilaisuus kartuttaa lukemistoa. Rungon muodot, osaksi sitä moldattu tankki ja takalokasuoja, kiiltävänmusta väri kotkadekaalin kera, ja nuo yhdessä pitkän keulan sekä aivan kipeän ohjaustangon kanssa – tajuton kokonaisuus oli täydellinen! Chopper-kuumeen viemä. Revellin Custom Chopper oli täydellinen. Se oli monin osin kesken, mutta näytti suurin piirtein esikuvaltaan ja oli riittävän kokonainen, että se kelpasi näytille. Instagram-bongaus. En edes harkinnut tämän jälkeen mitään muuta, joulun paras lahja oli käsissäni. Kirkkaat värit, lokasuojattomuus, suuret ahtimet, valtavat takapyörät… Tuo kaikki oli jotain aivan muuta, kuin mitä olin tottunut näkemään. Olin ollut kiinnostunut piirtämisestä ja muusta askartelusta jo aivan pienestä pitäen. Lähes kaikki rakentamani autot olin kustomoinut mieleisikseni, mutta nyt en kokenut siihen tarvetta. Pyörän tajuton stuugi on seurausta 28 tuumaa pidennetystä keulasta ja negatiivisesti reikatusta keulakulmasta, joka on vain 18 astetta! Rengastus on klassinen 16 ja 21 tuumaa. Se versio ei miellyttänyt kovin kauaa ja aloin rakentaa mallia uudestaan. L iike oli tuolloin nuorelle moottoripäälle kuin paratiisi, kaikki nuo ajoneuvounelmat pienissä laatikoissaan herättivät niin paljon ideoita, etteivät jalat tahtoneet pysyä maassa. Aihiot tuntuivat olevan kiven alla, joten ideoin tarpeettomaksi jääneestä JAP-maanmuokkauskoneesta trike chopperin. Kahlasin lehdet kannesta kanteen, aina uudestaan ja uudestaan. Custom Chopper -pienoismalli tuli rakennettua nopeasti valmiiksi heti joulun välipäivinä. Pepper -mainoksen shovelhead trikesta. Kalustossa huomasin kiinnittäväni eniten huomiota mahdollisimman hurjiin laitteisiin. Keväällä 2017 havaitsin Instagramissa, että joku on rakentamassa Custom Chopperia täydessä koossa Kaliforniassa pidettävää Born Free -näyttelyä varten. Olin muutosta täysin käärmeissäni, täällä metsässä ei näy edes Cartoon Channel, ajattelin. Olimme muutama vuosi aiemmin muuttaneet vanhempieni kanssa kerrostalosta vanhaan omakotitaloon Vantaalle. Tällä kertaa erittäin pitkällä springerillä, mutta kunnianhimoinen hanke jäi lopulta laatikon pohjalle. Sain 12-vuotiaana vanhan Honda Monkeyn, jonka kunnostuksessa riitti puuhaa, mutta chopper-kuumetta lyhytkeulaisen mopon laittelu ei laskenut. Hinku duunata oli suunnaton, pyörächoppereita valmistui useampia, hurjimpana ehkä roskalavalta dyykatusta invapyörästä rakennettu C-Cab-henkinen trike. rafflessa, jotka tuntuvat olevan suosittuja tapoja päästä eroon 68 AMERIKAN RAUTA 2/2023 H-D Revell Custom Chopper. Ensimmäinen Chopperiksi luokiteltava oli lasten pyörä, johon isä auttoi vaihtamaan keulan aikuisten pyörästä. Kun sain jostain käsiini ensimmäisiä jenkkiautolehtiä, iski niissä heti tajuntaan mahdollisuus käyttää luovuutta ajoneuvojen muokkaamiseen. Aikaa kului ja pienoismallihyllyni jalokivi alkoi kerätä pölyä, ja myöhemmin teinkin siitä lyhytkeulaisemman version äärikorkealla apehangerillä. Tuo kirkkaanpunainen laite oli selkeästi inspiroitunut legendaarisesta Dr
Äkkiseltään ja varsinkin ilman vertailukohtaa kaikki vaikutti hyvältä, mutta tarkemmin katsoen kaikki oli vähän sinne päin. Moottori ja vaihteisto ovat alkuperäisiä Harleyosia. Ehkä pari tuumaa voisi olla vielä lisää, mutta näin se oli jo paljon lähempänä totuutta kuin pohjassa maaten. Ajattelin, että tämä on niin kreisi homma, että arvontaan on pakko osallistua, ainakin siitä tulisi hauska tarina kerrottavaksi. Mietin pääni puhki, kuinka paljon runkoa pitäisi pilkkoa, että laite tyydyttäisi itseäni, ja päätin lykätä päätöksen siihen, kunnes näkisin sen livenä. Maalaus oli lasikuitumoldauksiin jääneiden huokosten takia aivan kraatereilla ja muodot olivat juuri niin pielessä kuin vain voi. Taka-akselikin oli väärän kokoinen putki ja kaikki holkit väärän mittaisia. Pyörän arvonta tapahtui joulukuussa 2018 David Mann Chopper Festissä Venturassa. Pyörän ainoa jarru on takana, ja on Harleyn hydraulitoiminen rumpu. Lisättyäni puuttuneet osat keula piteni liki kolme tuumaa! Sen pituus on noin +28", joka on pienoismalliin suhteutettuna lähes oikean mittainen. Aamulla jouduin hieraisemaan silmiä kahteen kertaan, kun Instagraminin inboxissa oli ilmoitus: ”Dude you won!”. Pitkän odottelun aikana tutkin tarkoin pyörästä netissä olleita kuvia, ja mitä pidempään niitä tuijotin, aloin olla yhä varmempi, että pyörän muotoilua olisi korjattava jotenkin. Alkuun odotukset olivat korkealla ja toivoin saavani pyörän Suomeen jo seuraavaksi kesäksi. American Made. choppereista. Oman onnennumeron sai valita 1 ja 200 väliltä ja yritin miettiä, mikä voisi olla omani. Pyörä saapui lopulta kevättalvella Suomeen ja kävimme kaverini Turusen Tompan kanssa noutamassa sen kotiin. Olin unohtanut koko homman, kun arvontapäivä koitti. Ilmoitin sen arvontaan ja laitoin 100 taalaa likoon. Roudausja selvittelytyössä avusti ansiokkaasti Vintage Motorsin Timo Jämsen. Laite näytti juuri niin hullulta kuin kuvissa, kokonaan kiillotettu tekniikka kromattuine sylintereineen oli häikäisevä, ja myös muut pisteosat vaikutti asiallisesti tehdyiltä. Tyypin sivuilla oli 15-minuuttinen livetallennus arvonnasta, jossa todellakin lasipurkista nostettiin numero 122! Uskomatonta. Keulasta oli jäänyt jousien jatkopalat kokonaan pois ja se makasi pohjassa. Fiilis oli korkealla, kun laite tuntui toimivan niin kuin kuuluu! 69 AMERIKAN RAUTA 2/2023. 122 oli siis numeroni. Vaikka tarkkaa tietoa, mitä sille oli tehty ei ole, uskallettiin konetta kuitenkin kokeilla käyntiin. Kuitenkin, kuten olin epäillyt, oli rungon viimeistely todella huono. Yhtä kaikki, päätös oli nyt helppo – kokonaan osiksi. Tekniikka oli käyty läpi jo Jenkeissä, mutta sitä ei ollut käytetty kertaakaan. Sen muotoilu oli täydellinen. Malli on vain häthätää samanlainen kuin esikuvansa. Huomasin pian, kuinka kesken pyörä oli Ameriikassa jäänyt. Nyt asia oli toisin päin, upeasta mallista oli saatu aikaiseksi kädenlämpöinen oikea pyörä. Esikoistyttären syntymäpäivä tuntui hienolta ajatukselta, toinen joulukuuta ei kuitenkaan sopinut skaalaan, kunnes tajusin, että Jenkeissähän kuukausi ilmoitetaan ensimmäisenä. Tarjolla oli 200 arpaa, 100 dollaria kappale. Tankkiin liimatussa kotkatarrassakin oli nähtävissä neliväritulostuksen pikselit. Vuosikymmenien kuluessa myyttinen pienoismalli oli muuttunut itselleni lähes pyhäksi. Pienoismallin etuvalot ovat Cibie 90 -mallia, ja ovat niin luonnottoman kookkaat, että päätin pitää pyörässä sen mukana tulleet Boschit. Rungon kolhot muodot on korjattu vastaamaan pienoismallin sulavia linjoja. Pyörästä puuttui pieniä juttuja sieltä täältä, kuten kaasuvaijeri, sähköt, sekä suurimpana takaiskuna ensiöveto kokonaisuudessaan. Siinä oli käynyt sama ilmiö, mitä käy usein, kun rakennetaan pienoismalli olemassa olevasta ajoneuvosta. Yhteydenpito rakentajaan muuttui hiljalleen haastavaksi ja lopulta pyörä saatiin Suomeen vasta keväällä 2021
Koneelle, vaihdelaatikolle, pyörille ja monille muille pisteosille riitti pelkkä puhdistus. Keulan asentaminen paikoilleen oli melkoinen operaatio. Olin lopputulokseen täydellisen tyytyväinen, lakan alla oleva maalattu dekaali nostaa muuten mustan rungon viimeistelyn seuraavalle tasolle. Aikaa tuli runsaasti lisää, mutta nyt pyörä oli saatava ajokuntoiseksi. Rauhallisesti kevään mittaan sujunut kasaaminen tiivistyi tietysti loppua kohden, ja sain pyörän ensimmäistä kertaa käyntiin noin viikkoa ennen näyttelyä. Muutoinhan kyseessä ei olisi moottoripyörä, vaan pelkkä taide-esine. Vielä oli saatava muut osat istumaan ulkonäköön. Sama puupukki on osoittautunut käteväksi pyörän roudauksessa ja käynnistämisessä. Taakse tilasin uuden, kromatun jarrurummun ja akselin, ja sille pyöräytin vielä hapokkaasta sopivat holkit, että sain kaiken istumaan kohdalleen. Takalokasuojan päässä oleva koristepiikki oli noin kaksi kertaa suhteutettua esikuvaansa suurempi, valmistin uuden hapokkaasta. Kyseessä on tietysti puhdas näyttelylaite, mutta pidän tärkeänä, että se on ajokuntoinen. Aloitin projektin purkamalla rungosta kaiken irti lähtevän pois. Pyörässä oli tullessa yksi halvimman mahdollisen Kiina-mallin bullet-takavalo. Voiko sillä ajaa. Pyörän perä oli liian korkealla, joten taivutimme Tompan kanssa satulan alle nk. Ensiövedoksi tuli BDL:n 1,5" hihna. Päädyin lyhentämään sitä neljällä sentillä. 70 AMERIKAN RAUTA 2/2023 H-D Revell Custom Chopper. Kytkimestä jätin esikuvan mukaisesti pyörässä olleen rotanloukkutehostimen pois. Pienoismallin tankki on ikäänkuin Mustang Sportster-tyyppisellä etuosalla. Näyttely kuitenkin peruuntui ja päätin, että pyörän ensiesiintyminen tapahtuisi Custom Bike Show’ssa Norrtäljessä. Muutoinkin runko on hauska muotoilututkielma, monesti näin kokonaisvaltaisesti moldatut rungot saavat päälleen monenkirjavan erikoismaalauksen, nyt muodot pääsevät paljaana oikeuksiinsa. Runko saapui maalarilta juuri sopivasti kevään 2022 Kustom Kulture Show’ta varten, kasaamisen näyttelykuntoon ei pitänyt olla iso homma. Takalokasuoja ja istuin olivat liian pitkät, varsinkin pyörän pystyn asennon takia takalokasuojan liiallinen pituus pisti pahasti silmään. Kittaushommissa kului noin viikon työtunnit, kesäaikaan hommaa oli mukava tehdä ulkona. Naputtelin pyörän mukana tulleeseen tankkiin uuden etupään ja istutin sen runkoon 2" taaemmas, kuin missä se oli ollut. Toisen pohjamaalikerroksen hioin sileäksi ja toimitin rungon Hemmon automaalaamoon pintaväriä varten. Tein puusta pukin, joka piti takapyörää paikoillaan ja tunkkasin sitten rungon koneen alta ilmaan niin, että keula mahtui väliin. Vaikka olin tehnyt muodot metallista jo melko lähelle oikeaa, kului kittiäkin vielä muutama purkki. Mustan rungon toimitin Robinille kotkadekaalin maalausta varten. Keulan pidentymisen ja perän madaltamisen jäljiltä pyörän stance oli jo todella lähellä pienoismallia. Irrotin kiinni hitsatun Mustang-tyyppisen tankin, takalokasuojan, takarungon muotopalat sekä kaikki metalliset moldaukset. Taka-akselin paikka nousi 3,5 cm ja perä lyheni samalla aavistuksen, mikä paransi ulkonäköä entisestään. Usein kysyttyyn kysymykseen ”voiko sillä ajaa” olen todennut sen olevan parempi ajaa kuin työntää! Rungon kanssa en tuntenut sääliä, vaan hakkasin siitä alkuun kaikki lasikuidut ja kitit pois sekä irrotin kiinni hitsatun tankin ja takalokasuojan. No Mercy. Denver-nitkautuksen. Pyörä on niin korkea, että lähes kaikki massa on akselilinjan yläpuolella, mikä tekee laitteesta vähintäänkin erikoisen käsiteltävän. Ennen laivaan töytäisyä ehdin vielä harjoitella ajamista kotikadulla muutaman kerran. Pyörän oma seisontatuki kun on niin pitkä, ettei sitä vasten uskalla polkea konetta käyntiin. Verhoilun sain vielä pingotettua takaisin muokattuun penkin runkoon. Tein uusiksi kaikki rungon peltiset moldaukset ja muotoilin taka-akselin kiinnityspalat järkevän näköisiksi. Pyörä on lähes 170 cm korkea! Vuoden uurastamisen jälkeen se on vihdoin toimiva ja vastaa esikuvaansa. Rungon kanssa en tuntenut sääliä, vaan hakkasin siitä alkuun kaikki lasikuidut ja kitit pois. Hemmo veti pintaan mustan akryylin ja päälle vielä kiiltävän lakan, joten maaliin tuli ikäänkuin kaksi kiiltävää pintaa päällekkäin antaen syvänmustan kiillon. Satula vaati takapään lyhennyksen lisäksi voimakkaasti muokkausta etuosaansa, että sen sai istumaan muuttuneeseen tankin sijaintiin. Ehdin paneutua kasaamiseen onneksi huolella. Pienoismallien rakentelu on tilaystävällinen harrastus, kunnes homma lähtee lapasesta ja koottavat eivät mahdu enää vitriiniin. Robin maalasi sen rajaamalla ja ruiskulla ja tämän jälkeen tankki lakattiin vielä uudestaan. Pyörässä oli kulmikas emäputki irtonaisilla rosterisilla kupeilla, jotka hitsasin osaksi runkoa ja moldasin kokonaisuuden mallia vastaavaksi. Pyörässä ollut muovinen chopper-ristipeili oli jäänyt matkalle, joten sovitin ohjaustankoon kiinteästi hitsattuun jalkaan kromatun vastaavan. Muistan jo pienenä mallia rakentaessani miettineeni, voisiko pyörällä ajaa, jos se olisi oikea. Kun kaikki metallityöt rungossa oli saatu päätökseen, oli moldauksen vuoro. Valmistin Linkert-kaasuttimeen kaasuvivuston, sorvasin vaijereille siistit päätyholkit ja uusin kaikki vaijerit. Ruiskutin runkoon pohjamaalin takapihalla ja kittasin vielä paljastuneet virheet. Kiillotin kaikki pyörän rosteripultit, ja osa vaihtui kromattuihin. Tilasin sen tilalle parhaat mahdolliset H-D Guide-valoreprot, vaihdoin niihin vielä toisenmalliset lasiset linssit ja sorvasin uudet jalat. Jarrukilpeä piti paikallaan kahden millin alumiiniviivottimesta leikattu pätkä, tein tilalle ajokelpoisen osan. Pienoismallin emäputki on linjakas tiimalasin mallinen integroidun oloisilla ohjainlaakereilla
0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com Jämptisti tehty OPEL ASCONA 1.9 ’73 TULEVA KLASSIKKO: Audi A3 3.2 Quattro PARAATIKUNNOSSA: Alfa Romeo Alfasud ti ’74 VIROLAINEN PORSCHE-PAJA: Urbans Garage KESKI-SUOMEN MARKKINOILLA JYVÄSKYLÄN MP-ROMPETORI BRASILIAN SPORTTI VW KARMANN GHIA TC ’72 NELIVETOINEN TILAIHME CHRYSLER VOYAGER 4X4 SE ’91 2/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi Auto ja Moottoripyörä Harrastajan AARREAITTA AVATTU NOKIALLA Olemme ostaneet useita loppu varastoja eri puolilta Suomea joten tavaraa on todella paljon ja löytyy todellisia A AA AR RTTE EIITTA AK KIIN N Meiltä löytyy uusia alkuperäisiä varaosia moottoripyöriin ja mopoihin sekä tarvike osia kuten jarrupaloja, jarrukenkiä, suodattimia, rattaita, vaijereita, peilejä ja sytytystulppia ! Jos sinulla on alkuperäinen varaosanumero tiedossa, niin homma helpottuu huomattavasti ! Nyt kannattaa tulla ostoksille ja tekemään todellisia löytöjä, sillä vaikka tavaraa on paljon niin kyseessä on kuitenkin katoava luonnonvara ja nopeat syö hitaat ! Laatutuotteiden oikea ostopaikka jo vuodesta 1951 Nekalan Varaosatukku, Neklaparts Oy Rapinkorventie 19, 37150 NOKIA, Kankaantaan teollisuusalue Puhelin 03 2144 555, neklaparts@hotmail.com Palvelemme maanantaista torstaihin klo 9-16, perjantaisin eläkepäivä Meiltä löytyy varaosat useisiin eri automalleihin 1960 luvulta aina 2000 luvulle saakka ja kaikki osat ovat uusia ja hinnat todella edullisia ! Lyhdyt ja varalasit, jarrupalat, jarrukengät, suodattimet, laakerit, tiivisteet, vaijerit, virranjakajan osia, kytkimen osia, vesipumppuja, bensapumppuja, pakoputkia, iskareita, kierrejousia, vetoniveliä, pesulaitepumppuja, pyyhkimen sulkia ym. Tilaa Klassikot kotiisi: tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. New old Stuff is coming! Call 040 5610 703 www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustukseen ja keräilyyn! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ym. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. 2/ 20 23 Alf a Ro m eo Alf asu d ti ’74 • Ch rys ler Vo ya ge r 4X 4 ’92 • Fia t 12 6 ’76 • Op el As co na 1.9 ’73 • VW Ka rm an n Gh ia TC ’72 • Vo lvo 78 ’87 36 84 80 -2 30 2 • PA L VK O 20 23 -1 2 Uusin numero nyt lehtipisteissä! Jokaisella autolla on tarina
Jo 73. kerran järjestetty Roadster Show kokosi jälleen Fairplex-messukeskuksen halleihin puolentuhatta autoa amerikkalaisen autorakentelun huipulta ja piha-alueilleen ”Grand Daddy” Drive-In-näyttelyyn varmasti saman verran lisää. Myös etupyöränaukkoja on siirretty 1,5 tuumaa eteenpäin ja puskuritkin ovat käsityönä tehdyt. Perinteisiin kuuluu, että näyttelystä yhden hallin vie vuotuinen erikoisteema, joka oli tällä kertaa Keep on Truckin’. CAL Auto Creationsin luomuksen vanteet ovat 19-tuumaiset, eli valkosivut ovat oikeasti osa vanteita eikä renkaita, jotka ovat edessä kokoa 255/40 ja takana 265/50! Roadster Show Grand National Grand National 72 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Pomona, 3.–5.2. Täydellisesti uudelleen pintapellitettyä autoa on sektioitu kiilamaisesti edestä kaksi tuumaa samalla, kun peräpää on vakiokorkuinen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Arvostettu Al Slonaker Award meni tällä kertaa George ja Angela Eliacostasin ”X-60” ’60 Invictalle
Mark ja Lisa DiLullon ’69 Camaro on aito alumiinisella ZL1 427:lla varustettu COPO-yksilö. Täysalumiinisella Cossu-tuplanokkanelosella varustettua versiota tehtiin kuitenkin vuosina 1975–1976 peräti 3508 kappaletta. Auton korimuutokset ovat Rick Websterin käsialaa. Vastaavia COPO-versioita uskotaan valmistuneen tehtaalta vain 50 kappaletta, ja mallille on mitattu 0–60 mph kiihtyvyydeksi 3,8 sekuntia! Arvo pyörii nykyään yli miljoonan euron lukemissa… ”Double Play” -nimeä kantaa Aime ja Jerry Gauthierin ruisku-454:lla varustettu ’51 Chevy 3100 5-window Pickup, jonka herkullisen vihreän Matrix Khaki Green -sävyn on ruiskuttanut JF Kustoms. Vaikka autoon tehtiin samantyyppinen maalaus, jollaisen Larry Watson oli taiteillut Rothin autoon, ei siitä pyrittykään tekemään Rothin Outlaw’n tarkkaa kopiota. Niitä kuitenkin myytiin hänen oman kertomansa mukaan vain kaksi kappaletta, joista toinen päätyi Neil Siddersille Altered-kilpurin päällä. 73 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Robert Guthrien ’56 Buick Century sektioitiin ja kustomoitiin tähän kuosiin ensimmäisen kerran Kanehoessa Havaijilla jo 50-luvun lopulla. Nyt Robert Guthrie oli saanut 90-luvulta saakka perheessään olleen Buickin entisöinnin valmiiksi, ja toi sen tuoreeltaan näytille Pomonaan. Vuosia myöhemmin auton löysi Brandon Elrod, joka entisöi sen Joel Mageelle, jonka kokoelmista auto löytyy. Auton alun perin rakentanut, kiihdytystouhuihin vihkiytyneessä perheessä kasvanut Ivan Peroff ei tyytynyt Buickissaan pelkkään ulkonäköön, vaan myös kulkupuoli oli kunnossa remmiahdetun Nailheadin ansiosta. Kylkiä koristivat jo tehtaalta samantyyliset kullanväriset Twin Cam -raidat, mutta ihan näin hyvännäköinen kuin Jerry Loganin ’76 malli ei vakiokunnossa kromattuine turvapuskureineen ollut. Kun legendaarinen Ed ”Big Daddy” Roth rakensi 50-luvulla tunnetun Outlaw-rodinsa, säilytti hän muotit, ja yritti myydä samanlaista lasikuitukoria myös eteenpäin lehtien kautta. Sidders halusi rakentaa siitä kuitenkin katuauton, jonka ensimmäinen versio valmistui 1973. Tiesitkö, että Chevy Vegaa tehtiin myös Cosworthin moottorilla. Tämänvuotinen erikoisteema olivat Keep on Truckin’, ja paikalla oli tietysti myös Squarebody Syndicaten 6-litraisella LSkoneella varustettu paljon kohua herättänyt ’72 Chevy Van
Dan Hansenin ’52 Cadillac Series 62 Coupe on saanut ”The Golden Life Series” -nimityksen. Cody Wellsin vaimolleen rakentama ’49 Buick Sedanette ”E-Job” saattaa näyttää keulastaan kummajaiselta, mutta se lienee saanut inspiraationsa tehtaan vuonna 1938 esittelemästä Y-Job-konseptista, jossa oli sähkökäyttöiset piiloon kääntyvät ajovalot ja siten samaan tapaan ”umpinainen” keula. Ulkoalueiden ”Grand Daddy” DriveIn-näyttelyyn osallistui myös Mario Gonzalez ’40 Mercury kustomeineen. Lifestyle-kerhoa edustavan Jose Zendejasin ’76 Glasshouse Capricen ”Golden Hour” -nimelle on todella katetta. Auton satiininhimmeä purppuranväri oli aivan täydellinen. Carson Top -katolla varustetun avon ajovalot ovat ’53 Buickista ja puskurit rakennettu ’55 Cadillacin puskurista. Choppauksen yhteydessä auton takaikkuna on vaihdettu ’50 Mercuryn malliin ja takalokasuojiin on sovitettu ’56 Packardin valot. Kokonaisuuden viimeisteli purppuranpunainen candyväri. 74 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Grand National Roadster Show. Auton huikean maalauksen on taiteillut jo vuodesta 1987 erikoismaalauksia tehnyt Louie Carillo. Äkkiseltään huomaamattomia muutoksia ovat jatketut etulokasuojat ja takakyljet! Perinneteemaisessa Suede Palace -hallissa oli näytillä myös William Guttierresin ’56 Bel Air Sport Coupe, jonka massasta poikkeavaa silkinhimmeää ruskeaa pintaa oli koristettu samansävyisillä stripe-liekeillä! Les Shank ja Janice Shank-Sutherland hankkivat ’66 Satellite 426 Hemin heinäkuussa 1966 uutena nimenomaan katukiihdyttelyä varten! Auto on edelleen perheessä, ja uskomattoman upeassa kunnossa. 2,5 tuumaa chopatun ja aivan maassa makaavan auton House of Kolorin candyvihreä maalipinta on Cadillaciin sopivasti rahan värinen. Rodija kustommaailman aina yhtä sympaattinen teräsherra Gene Winfieldkin oli paikalla jakamassa nimikirjoituksiaan. Tällaisia 426 Hemillä ja automaatilla varustettuja yksilöitä on valmistettu kaikkiaan 283 kappaletta. Jäi epäselväksi, oliko Sam Schoenbergin ”George Barris” ’40 Mercury Kustomilla todella jotain tekemistä Barrisin pajan kanssa, mutta ainakin tyyli oli ihan sitä aitoa Barrista. Yksi koko näyttelyn komeimpia kustomuutuuksia oli Salinasissa asuvan Jesse Orozcon aurinkoisen värinen ’56 Chevy ”Memory ’56”
”Green with Envy” ’73 Caprice on erikoismaalattu alustaa myöten. 75 AMERIKAN RAUTA 2/2023. John Foxleyn 3,5" verran linjakkaasti chopattu ”Short Dog Chevy” ’52 on kuin karamelli omistajan itse ruiskuttamassa kullankeltaisessa värissään. Herkullisen näköinen on myös Audie Munozin ”She Devil” -nimeä kantava ’65 Riviera. Pienintä yksityiskohtaa myöten täydellisen viimeisteltyä kokonaisuutta ihastellessa ei tarvitse juuri miettiä, miksi. Ron Jonesin ’56 Bel Air on melkoisen radikaalisti kustomoitu ’60 Chryslerin takavaloineen, 2,5 tuuman choppauksineen ja ’65 Rivieran Clamshell-ajovaloineen. Auto on maalaustaan myöten omistajan itse rakentama, vain verhoilut on teetetty ulkopuolisilla. ’55 Nomadin suuret, korinväriset alkuperäistyyliset peltivanteet punaraitarenkain olivat erikoinen, mutta toimiva ratkaisu. Mike Youngin helmiäisvalkoinen ”Exotica” ’60 Impala on tyyliltään hyvin klassinen Watson-henkistä maalaustaan myöten. Ron Spessardin ’54 Ford Customline ”Ground Level” on hyvin miedosti kustomoitu, mutta erittäin aistikas kultaa ja candyruskeaa yhdistelevine värityksineen. Yksi säväyttävimmistä kustomeista oli Brian Omatsun mielenkiintoisesti paneelimaalattu, Hirohata-tyylisillä sivuikkunoilla varustettu ’51 Mercury ”Purple Reign”. Palkittu ”Krypto 9” ’59 Impala lowrider oli asetettu suurimman hallin paraatipaikalle samoille kohdille, missä Hirohata Merc oli vuosi sitten. Takakonttiin ulottuva napitettu Cabin style -plyyshiverhoilu noudattaa perinteistä 70-luvun lowrider-tyyliä
Todella maukas laite. JF Launierin ’29 Roadster oli tämänvuotisista America’s Most Beautiful Roadster -kisaajista se klassisin, mutta väritykseltään jotain ennennäkemätöntä. Kugel Komponentsin Joe Kugel osallistui myös AMBR-mittelöön ’32 Roadsterillaan. No se on Pontiacin 409 – kyllä, Kanadassa oli sellainen tarjolla! Star Kustom Shopin ’34 Woodie olisi melkoisen maukas reissupeli moderneine sisustoineen ja LS3-tekniikkoineen. Tällä kertaa moottorina ei ollutkaan se tavallinen LS, vaan Ray Zellerin rakentama Fordin 369 Tremecin 5-vaihteisen manuaalin kera. ”The Carl Akins Coupe” ’32 3W on maukas kokonaisuus, jossa yhdistyy nykypäivä, nostalgia ja luksus. Jos jotakuta mietityttää, paljonko tämäntasoisen auton teettäminen maksaa, niin Sandy kertoi projektin kustantaneen itse auton lisäksi reilut 200 000 taalaa! Yksi paljon keskustelua herättäneistä autoista oli Coby Gewertzin Hemi-koneinen ’34 Ford 5W Coupe, jonka maalaus oli vähintäänkin omaperäinen. 76 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Grand National Roadster Show. Moottorina on 427 Ford ”Clevor”, eli Clevelandin kansilla varustettu Windsor. Ai mikäkö moottori on. Scott Williamsin AMBR-tittelistä kisannut ’32 Roadster vei tyylillään vahvasti ajatukset jonnekin 70-luvulle. Harmaa kokonaisuus Cerakote-pinnoitettuine Curtis Speed -vanteineen on hillityn tyylikäs, ja sisustassa on pieni annos Porschea 356-repropenkkien myötä. Sandy Chadd tuli Illinoisista kisaamaan AMBR-palkinnosta Rad Rides by Troyn rakentamine ’32 Roadstereineen. Jokainen sävyistä olisi yksistäänkin sopinut autoon upeasti, mutta kenties Cobylle tuli valinnanvaikeus, ja hän päätti ottaa ne kaikki, ja pisteenä i:n päälle rajata alueet lehtikultaraidoin. Allekirjoittaneen veikkaus AMBRvoittajaksi oli Danny Hyden upea ’36 Ford Roadster, joka oli monista muista kisaajista poiketen omistajan itsensä rakentama. Kummallisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi täysi 10. Autohan ei siis ole Real Henry Steel, vaan Hercules Motor Carin tekemä uustuotantokori, joiden hinnat alkavat 28 500 dollarista
Michael Shieldsin raju ’69 pro touring Camaro ”Fenix” on Driven Speed Shopin luomus. TV:stä tuttu -osastoa edusti Kevin Hartin hiilikuitukorinen ’70 Charger ”Hellraiser”, jonka etuakselisto on C6-Corvettesta ja taka-akseli Fordia. Custom-väri on nimetty osuvasti Liquid Silveriksi. 77 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Vanteet ovat EVOD-merkin custom-versiot. Niin ikään pro touring genreä edustava Danny Shafferin rakentama DS500R Mustang on varustettu 5,4-litraisella ahdetulla GT500 -moottorilla, Holleyn ruiskulla sekä Bowlerin Stage 2 T56manuaalilla. RMG Garagen rakentama ”Freebird ’56” on erittäin tyylikkäästi modernisoitu early bird, jonka tekniikkana on Vortech-ahtimella ruuditettu 5-litrainen Coyote. Galpin Speed Shopin osastolla oli firman kokoelmiinsa vain viikkoa aiemmin hankkima ”Skyship” ’59 El Camino, joka on kustomoitu jo 60-luvulla. Galpinin rakentajamestari Dave Shuten kertoi, että tämäkin on tarkoituksena entisöidä loistoonsa Galpinin uuteen museoon, joka avautuu ”ehkä vuoden päästä”. Myös ulkoisesti vanhennettu LS3-moottori on viimeistelty samalla sävyllä imusarjaa myöten. Roadster Shopin Fast Track -alustalle rakennettua autoa liikuttaa rivakasti Wegner Motorsportsin ahdettu LS7, joka tuottaa 1180 hv. Lori Maben ’34 Plymouth on ’41 Cadillacin Berkeley Grey -värissään todella kliini kokonaisuus. Auton sisustus on suunniteltu uusiksi CAD:illä ja monet osat ovat 3D-tulostettuja. Vaikka joka kohtaa on hiukan muokattu, näyttää auto edelleen klassiselta Thunderbirdiltä. Moottorina on 1000-heppainen Moparin uusi Hellephant crate 8-vaihteisen automaatin kera. Eipä olisi uskonut, että tällä GT-Dartilla on ajettu jo 436 000 mailia eli yli 700 000 kilsaa! Erikoinen auto oli myös sikäli, että se on varustettu Suomi-tyyliin kutoskoneella
Auton lavalta löytyy, mitäpä muutakaan, kuin ostoskärryn kehikoita! Tämä rottakustom on kerran ollut ’56 Chevy Nomad. Auto on juuri niin ajattoman tyylikäs, kuin kaiken nähneelle herralle sopii odottaakin. Tämä ’56 Ford F-100 kuului viime vuonna nostagiakilpurinsa ratissa menehtyneelle hot rod -toimittajalegenda Pat Ganahlille. Ne kuuluvat nimittäin samalle pariskunnalle, Ross ja Beth Myersille. ZZ Topin Billy Gibbonsin ”Grocery Getter” ’84 El Camino rakennettiin Jimmy Shinen pajalla Rockin’ Roadsters tv-sarjassa. Yksi tunnetuimmista oli vuosina ’78 ja ’79 lukemattomissa näyttelyissä palkittu ja useissa alan lehdissä esitelty ”Lil’ Hawaiin” ’73 Ford Courier Sub Compact, jonka omistaa nykyisin Frank Perez. 70-luvun lopun koviin juttuihin kuuluivat boogie vanien ohella minitruckit. Kokonaisuutta voi hyvin kuvailla smoothiksi. Jos tuntuu siltä, että nämä lava-Fordit ovat kuin kaksi marjaa, niin ei mikään ihme. Auton puskurit on viety kiinni koriin, oviin on sovitettu BMW:n kahvat, lasit on vaihdettu liimalaseiksi ja niin edespäin. Niin, kyllähän se vähän hiljaiseksi vetää. Kanadan British Columbiasta tuli näyttelyyn Terry ja Carolanne Smylin ’85 C10 ”Lo10sion”. 78 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Grand National Roadster Show. John Saltsmanin kustom-pikkiksen aihiota ei välttämättä ihan heti tunnistakaan. Auto on rajusti kustomoitu ’49 Studebaker. Takapuskurin päätyyn viety pakoputken ulostulo on tyylikäs ratkaisu samoin kuin sivulle(!) päin aukeavan takaluukun ylälaidan pieni spoilerikin
Robert Rojasin ’59 Apachessa se juttu oli juuri oikeansävyisen keltainen maalipinta. Tämä ei ole kuitenkaan se sama yksilö, vaan Mark Ojan rakentama klooni. Jim ”Bones” Noteboomin showtyyliin customoitu ’63 Econoline arvotaan 22.4. Tämä Boyd Coddingtonin rakentama GMC oli varmaankin kaikkein ensimmäinen chopattu OBS-pickis, kun Boyd tiimeineen rakensi sen vuonna 1989. Tekniikkana alustaltaan täysin uusiksi rakennetussa autossa on 5,3-litrainen L83, 6L80 ja Fordin 9-tuumainen. Lisää tietoa aiheesta löytyy Instagramista @hippykillergarage. Onnistuneeseen kokonaisuuteen ei useinkaan kaivata mitään kovin ihmeellistä. ’94-mallinen auto koristikin toukokuun 1998 Sport Truck -lehden kantta. Alan Budnikin Chevyn kohdalla alkoi kuulua välittömästi Säkkijärven polkka, ikään kuin 90-luku olisi soittanut ja pyytänyt auton takaisin. Tony Lealin ’68 International Harvester ”Slammedelette” on yksinkertaisesti ihana. Miss Mooneyes -kisan voitti Doll Face Jaques. Ron Cambran ’71 Dodge B-200 toi elävästi mieleen vanhat hyvät ajat, kun kuolattiin plyyshiunelmia Customizing Vans -kirjasta. 79 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Belltechin ”Splash” Truck oli yksi 90-luvun alun kuuluisimpia Sport Truckeja. Vanhemman pään vaneja edusti ”Van Evel”, eli Evel Knievel -teemainen ’65 Chevy Van
Moottorin jälkeen uusittavaa riittää vielä mm. Moottorin jatkeena on kolmevaihteinen rattimanuaali. Chevrolet Impala Sport Sedan ’60 Petri Ruokamo Petrin talliaika on kulunut ’60 lippakatto-Impalan ääressä. Jarrut Petri sai jo tarvittavilta osin uusittua. Kävi ilmi, ettei moottorissa ole kovinkaan montaa ehjää tai edes kunnostuskelpoista osaa, joten nyt ollaan tekemässä yhtä täysremontoitua 235 cid Stovebolt-kuutosta yhdistelemällä paras lohko, kansi ja kampiakseli kolmesta eri moottoriaihiosta. Vedet menivät saman tien öljytilaan ja öljypohja tuntui muutenkin olevan liejua täynnä, joten Petri nosti koneen pois ja asetteli männät riviin pöydälle. Ulkoisesti tarkoitus on jättää auto pientä siistimistä lukuun ottamatta pitkälti patinakuosiin. auton sähköissä sekä alustan kuluvissa osissa. Runko on yllättävän hyvä ja lattiat jo aikoinaan hitsattu, mutta voi olla, että koria joutuu silti paikoitellen vähän pellittämään leimalle. Petri sai viime kesänä hankittua tämän pitkään havittelemansa 70-luvulta saakka kemijärveläisessä ladossa olleen Suomi-auton. Alkuperäinen 235 cid kuutoskone on joskus vaihtunut toiseen samanlaiseen, jonka Petri sai heräteltyä käyntiin juhannuksen tienoilla uudella bensapumpulla sekä sytkäosien ehostuksella. Uutena oululaista kauppaneuvosta kuljettanut Chevy on pelastettu rovaniemeläiseltä purkaamolta 1973, mistä se jatkoi elämäänsä Itä-Lapissa raggariautona poistuen kilvistä 1979. Teksti: Tomi Eronen, Petri Ruokamo • Kuvat: Petri Ruokamo ja omistajat Tallikierros Keminmaa 2023 80 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Tällä kertaa kurkistimme talleihin Järvenpäässä, Keminmaassa, Rovaniemellä, Vantaalla ja Ylämyllyllä. Kesä lähestyy vääjäämättä, ja on perinteisen tallikierroksen aika
Biscaynessä on ollut maahan saapuessaan hydraulijousitus, joka on tuolloin kuitenkin muutettu takaisin perinteiseksi. Cadillac Coupe DeVille ’62 Sami Puumalainen Rekolassa Puumalaisen Samin kotitallissa valmistuu pikkuhiljaa miehellä vuosikaudet ollut ’62 Cadillac, jonka Sami on jo kertaalleen rakentanut näyttelykuntoon. Sami on asentanut Caddyyn myös VintageAirin ilmastoinnin, joka toimii alkuperäisistä vivuista ja napeista! Vantaa Chevrolet Biscayne ’58 Boogie Riskilä Boogien yhteiselo ’58 Biscaynen kanssa alkoi viime keväänä vastoinkäymisten merkeissä. Nyt lowriderin hydraulit palautetaan joka nurkkaan. Samoin kojelauta on sekoitus ’61 ja ’62 malleja. Nyt jo kymmenkunta vuotta työn alla ollut auto alkaa näyttää varsin valmiilta, ja on saanut tällä kertaa Airlift 3P -ohjatun ilmajousituksen, Fordin 9-tuumaisen taka-akselin ja voimalinja on vaihtunut 2005-malliseen LS2:een nelivaihteisen 4L65E-automaatin kera. Koneen jatkeena on TH200-R4-ylivaihdeautomaatti. Sitten hän päätti läpikäydä koko auton uudelleen, ja samalla tekniikankin piti vaihtua modernimpaan Cadillacin Northstariin. Auton kori on muuten alkuperäiskuntoinen, mutta siitä on poistettu ovenkahvat, ja keula on vaihtunut ’61-malliseen. 81 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Auto on tarkoitus saada takaisin nippuun ja ajoon helmikuusta 2023 alkaen. Rovaniemi Sami Puumalaisen kertaalleen näyttelykuntoon tehty Caddy alkaa olla jo lähellä uutta tulemistaan. Mies oli tuoreella hankinnallaan matkalla Oulun näyttelyyn, kun moottoritiellä meni 261 cid kuutosesta kiertokanki poikki ja löi reiän lohkon kylkeen. Uudet takavanteet ovat melko miehekkään kokoiset. Tilanne johti V8-swappiin, ja nyt keulille on nostettu ’66 Chevy 2:sta peräisin oleva 283 cid SBC Edelbrockin yläkerralla ja Comp Camsin 268H -nokalla
De Soto Adventurer ’57, Chrysler Newport ’69, Chevrolet Impala ’63, Ford F100 ’55 & Ford ’34 Mika Karvinen Karvisen Mikan tallilla valmistuu hyvää vauhtia Mikan omien projektien ohessa useampi asiakasauto. Ylämylly Mikan oman ’57 DeSoton runko on jo valmiina Viper-tekniikan asennusta varten. Runkomuutokset onkin jo tehty, ja runko odottaa rullaavana uutta tekniikkaa asennettavaksi. Mikan oma ’34 Ford on jo viimeistelyjä vailla, ’57 DeSoto sen sijaan vaatii vielä enemmän työtä. Viperista projektiin on otettu myös akselistot. Mikan pojalle Rikulle on ollut jo pidempään rakenteilla avomallinen ’63 Impala lowrider, joka on jo saanut Karvisten käsissä candypunaisen värin, 13" pinnavanteet ja hydraulialustan, takana on peräti 18-tuumaiset sylinterit ja edessä 10-tuumaiset, joten on ihme, jos ei auto opi pomppimaan! Asiakkaan Bandit-mallinen Trans Am oli jo aiemmin päivitetty LS-tekniikalle, mutta Mikan tallissa se on siirtymässä GM-aakkosissa eteenpäin. Asennusta odottaa nimittäin tehdasuusi GM Performancen LT4 crate-moottori 10-vaihteisen automaatin kera. ’69 Newportia taas on customoitu ’69 Chargerin takavaloilla ja auto on saamassa täydellisen nykyaikaisen LX-korisen MoParin Hemi-tekniikan McPherson-etupäineen, hammastanko-ohjauksineen ja erillisjousitettuine taka-akselistoineen. 82 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Tallikierros 2023. Mikan ’34 on viime silausta vailla, ja kenties se nähdään jo kevään näyttelyissä. ’55 Ford F620 -kuorkin hytin neljän tuuman choppauksessa on edetty jo tuulilasin leikkaamiseen ja tiivisteen sovitukseen. Auto on saamassa Viperin V10-moottorin sekä akselistot, vaihteistoksi tulee 6-vaihteinen Tremecin T56-manuaali
83 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Takavalot ovat ’69 Chargerista. Korissa on hommaa vielä etusisälokasuojien, maskin ympäryspeltien, lasien ja listoituksien kanssa, sekä tietysti pohjatyöt ja maalaus. Mercury ’52 Pasi Lohvansuu Tämä olympiavuoden Mercury on kulkenut pitkän tien Tohmajärven tiilitehtaan edustustehtävistä rovaniemeläiseen kustompajaan. Maski itsessään koostuu ’53 Cadillacin keskiosasta ja ’50 Pontiacin rekkarikehyksestä. 70-luvulla Mercury on poistunut liikenteestä, jonka jälkeen se on saanut vältettyä kaksikin paalaustuomiota. Aikoinaan Heikuran Olli pelasti Mercuryn ja keräili sen osat talteen, sitten Helge Nygren osti auton Ollilta ja teki runkoja tekniikkamuutokset. Pasi osti auton Helgeltä 2015 ja sovitti korin rungolle, suoritti muutoksen 2-oviseksi HT:ksi ja choppasi sen. Rovaniemi Melkoisen modernisoinnin on kokemassa myös Mikan ’69 Newport, johon mies on asentamassa nyky-Hemiä hammastanko-ohjauksineen ja erillisjousitettuine taka-akselistoineen. Muita korimuutoksia ovat takapyöränaukkojen kevyt uudelleenmuotoilu, kylkien pokkausten jatkaminen alaspäin takapyörien edessä sekä itse tehdyt fender skirtsit. Takavaloiksi on upotettu ’54 Mercuryn valot. Auto on joskus kokenut pahan peräkolarin, jolloin koko korin takaosa on vaihdettu. Etupuskuri on ’57 Chevystä ja siitä on poistettu parkkivalojen paikat ja kulmapalat on muotoiltu sisäkulmista maskin aukkoon sopiviksi. Mikan asiakastyönä rakentama Trans Am on saamassa LS-tekniikkansa tilalle tuoreemman LT4:n. Sekä etuettä takarunko akseleineen on ’78 Chevrolet El Caminosta, tekniikkana on kuitenkin Fordin 302 cid sekä AOD
Näiden vaurioiden korjaamisen lisäksi on tarkoitus hoitaa konehuoneesta kuntoon kenties jo klassikoksi muodostuneet runsaat punaiset sähköjohdot sinisine abikoja rosvoliittimineen. Plymouthin moottoriksi on nyt tulossa alle 44 000 mailia ajetusta ’15-mallisesta Scat Pack Challengerista purettu 6.4 Hemi kuusivaihteisen Tremec TR6060 -manuaalin kera. Koneen jatkeena on TH700 sekä lukkoperä. Järvenpää Chevrolet Bel Air ’63 Jyrki Kosola Loppuvuodesta Jyrkin talliin kulkeutui ilkivallan uhriksi joutunut Bel Air. Swäppi on jo pitkällä, vielä puuttuu moottorinohjaus, joksi Pete kertoo miettineensä Holleyn Terminator X Maxia tai Moparin omaa crate kitiä. Samalla korvataan epämääräinen sähköflektiviritys sekä Chevyyn kuulumaton, ties mistä japsiautosta lainattu syylari perinteisellä flektillä ja oikean mallisella alusyylarilla. Saapuessaan auto oli maalausta ja pieniä lattian huonosti tehtyjä ruostekorjauksia lukuun ottamatta täysin alkuperäinen ja räpeltämätön yksilö. Lattia tehdään nyt uusiksi ja auto lähtee Pasilta sisustaa vaille valmiina, maalattuna ja koottuna. Pontiac tuli Suomeen loppukesästä 2022. Rovaniemi 84 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Tallikierros 2023. 350 cid SBC tuntuu olevan iskussa eikä liene aivan vakiokaan. Saatavuus ainakin ensin mainitulla tuntuu vain olevan melkoisen heikkoa tällä hetkellä, mutta Pete toivoo saavansa auton vielä tulevaksi kesäksi tien päälle. Auton laseja oli rikottu ja maalipintaan kaiverrettu muun muassa kirkkovene. Plymouth Road Runner ’68 Petri Leppälä Järvenpään Mudlake Garagella on työn alla Amerikan Raudan kannesta tuttu Pete Leppälän Road Runner, joka on saamassa pirteän ruiskuisolohkonsa tilalle modernin Gen3 Hemi -tekniikan. Auto on suhteellisen harvinainen, sillä Safari oli vuonna 1955 Pontiacin vähiten valmistettu malli ja valmistusmäärä on dramaattisesti pienempi, kuin vaikkapa vastaavalla Chevy Nomadilla. Rovaniemi Pontiac Safari ’55 Arctic Circle Kustoms Lohvansuun Pasin Arctic Circle Kustoms -pajalla on asiakastyönä käynnissä myös Pontiac Safari ’55:n entisöinti. Tekniikkana on 287 cid Strato Streak ja Hydra-Matic
Kierrosnopeuden vaihto kiilahihnalla. Työsyvyys: 1066 mm. 3490€ tuotenro 305714 Metallisorvi 250GX550 400V Korjausja huoltotöihin soveltuva metallisorvi. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Osienpesuallas 150 litraa Soveltuu esim moottorin ja koneen osien puhdistukseen. Yläpyörän halkaisija: 197 mm. Teho 500W. Toimitetaan muovisessa säilytyskotelossa. Suuri imuteho 3 x 1000 W moottorin ansiosta. 299€ tuotenro 64906 85€ tuotenro 493647. Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: ilman nostotyynyä 440mm Korkeus alas laskettuna: ilman nostotyynyä 80mm Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440 Paino: 105kg U U TU U S! U U TU U S! 109€ tuotenro 533311 Peltisepän setti / oikaisusarja Peltisepänsetti / oikaisusarja, joka sisältää oikaisuraudan, kaksi vasaraa ja kolme vastetta peltivaurioiden oikaisuun. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. HUOM: uusi parannettu versio pystymallisella hydraulipumpulla. vedenpinnan korkeus. Varustettu kellukkeella, joka sammuttaa pölynimurin max. Kärkiväli: 550 mm. Kärkikorkeus: 125 mm. 3250€ tuotenro 519789 U U TU U S! U U TU U S! 1349€ tuotenro 513949 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Suurin kuorma: 82,5 kg. Suuri 80 litran säiliö ruostumattomasta teräksestä. Maks. Teollisuusimuri 80 litraa Teollisuusimuri sekä märkäettä kuivaimurointiin. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Helppo veden tyhjennys tyhjennysletkun kautta. Vaihdettava neliskanttinen terä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Moottorin teho: 750 W. Mukana 3ja 4-leukainen istukka 125 mm, vaihteisto kierteittämistä varten, erilaisia avaimia, roiskesuoja ja jalusta. ennen hitsausta. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Varustettu hyllyllä ja pumpulla puhdistusnesteen kierrätystä varten. Koneen rungon syvyys: 1300 mm. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Mukana 7 erilaista karkaistua alemman profiilin pyörää muotoilusäteillä 50.8, 76.2, 101.6, 152.4, 254, 762 mm ja litteä. Pesualtaan mitat: L= 114cm S= 55cm K= 33cm Englanninpyörä Heavy Duty Erittäin vahva valurautarakenne paino 420 kg! Jalustassa on reiät lattiaan kiinnitystä varten. Vaihdettavat kierrosnopeudet: 6 kpl Jännite: 400 V. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Max. Vääntöjäykkä, V-prismalla varustettu vahvistettu peti antaa tarkan ohjauksen kelkalle ja kärkipylkälle. Pituus: 175mm. Kaikki hinnat sis. levyn paksuus: 2 mm. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Kokonaiskorkeus: 1790 mm. 2,5mm teräspelti. Paino: 660g. 299€ tuotenro 533204 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön
Majakkaan sai ostaa lippuja ja kiivetä 200 askelta 60 metrin korkeuteen. Kuva on otettu itselaukaisimella. Ensin suuntasimme auton keulan suoraan kohti itää ja Outer Banks -nimistä aluetta Atlantin rannassa. Vuosituhannen vaihteessa, kun perheemme asui tovin Yhdysvalloissa, päätimme toteuttaa käyttöfarmarillamme road tripin kohti Outer Banksiä ja maan pääkaupunkia. Olimme hiukan huolissamme, kuinka nuorimmainen selviäisi haasteesta varsinkin, kun lapsen kantaminen portaissa oli kielletty. Impala motellin pihalla, miehistö valmiina ottamaan huonetta haltuun. Majakka ei sisältä ollut kovinkaan leveä ja portaat melko kapeat, liikenne kun oli vielä kaksisuuntaista. Päivä vietettin tietenkin myös tuolla tuulisella hiekkarannalla, vaikkei vesi alkukesästä ollut ehtinyt lämmetä. Kitty Hawk on kuuluisa siitä, että siellä lennettiin 1903 ensimmäinen moottoroitu lento Wrightin veljesten toimesta. Se muodostuu pitkästä hiekkasärkästä, joka on erillään mantereesta. Huolemme osoittautui kuitenkin turhaksi, pikkuheppu painui hihkuen portaisiin ja oli ylhäällä meistä ensimmäisenä. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Muumio muistelee Outer Banks ennen tv-sarjaa. Pohjois-Carolina on melko kokonaisvaltaisesti ominut kunnian tapahtumasta, vaikka veljekset olivat kotoisin Ohiosta, ja paikka kokeelle valikoitui pitkien tasaisten hiekkadyynien ansiosta. Kaikkialla näkyi kuitenkin viitteitä aiheesta, matkamuistoja ynnä muuta. Kultaista noutajaa ei perheeseen kuulunut. Emme kuitenkaan jääneet niihin tutustumaan, vaan jatkoimme rantaan asti. Rannikon lähetessä tulimme alueelle, jota kutsutaan lowlandiksi. Suuntasimme kuitenkin etelämmäksi Cape Hatterasiin, joka on särkkien uloin kärki ja jossa sijaitsee kuuluisa majakka, jota hinattiin 1990-luvulla muutama sata metriä pois eroosion syömältä rantaviivalta. Onneksi vastaan ei tullut yhtään ylileveää yksilöä, portaiden määrä varmaan vaikutti asiaan. Matkaseurue jossain tien päällä evästauolla. Kotona Concordessa pakattiin ’77 Impala-farmariin vaimo, tytär 6 vuotta ja poika 3 vuotta sekä tietenkin epälukuinen määrä tavaraa coolerista lähtien. Outer Banksiä kutsutaan Atlantin hautausmaaksi, sen verran vaarallisia vedet olivat laivoille purjekaudella ja vielä myöhemminkin. Se on soista suistomaata, joka oli pitkälle 1900-luvulle eristyksissä omine ruokineen, murteineen ja elämäntapoineen. Outer Banks. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen K eväällä 2000 asuessamme Pohjois-Carolinassa päätimme tehdä automatkan Washington DC:hen ja samaan retkeen sisällytettiin rengasmatka lähiosavaltioiden ihmeitä katsomaan
Kuten nimestäkin voi päätellä, se mahdollistaa kulun Chesapeake-lahden suun yli. Seikkailimme ympäriinsä muun muassa National Mallilla, jonka toisessa päässä on Washington Monument -obeliski ja toisessa suuri allas, jossa Forrest Gumpkin kahlasi elokuvassa, sekä tietysti istuva Linconin patsas pylvässalissa. American History Museum oli myös kohteena – todella käymisen arvoinen paikka, jos matka sattuu suuntautumaan Washingtoniin. Kuten kuvasta näkyy, valurautaiset kierreportaat olivat hieman ahtaat kaksisuuntaiselle liikenteelle. Sitä seurasi matkan varsinainen kohde: pääkaupunki, josta otimme hotellin hieman laidemmasta ja ajelimme metrolla ytimeen. 87 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Evästauko Washingtonin keskustassa. Nuoren herrasmiehen asuun kuuluivat tietysti bootsit, jotka ovat vieläkin tallessa. Takana näkyy Washington Monument. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin mukana, kunnes museon military-puoli oli remontin takia kiinni ja nuorempi heittäytyi levyksi lattialle kieltäytyen kaikesta yhteistyöstä. Pääkaupunkiin. Seuraavana päivänä tutustuimme Georgetowniin, joka on vanha ja kallis kaupunginosa, ehkä lähimpänä vanhoja eurooppalaisia kaupunkeja, mitä uudelta mantereelta löytyy. Kuva Cape Hatterasin majakan sisältä. Ollessamme paikalla sattui aukosta menemään pintakulussa oleva ydinsukellusvene, matkalla arvatenkin Norfolkiin, jossa on USA:n Atlantin laivaston pääsatama. Matka jatkui rannikkoa myötäillen pohjoiseen kohti seuraavaa etappia, joka oli Norfolkissa, Virginiassa, sijaitseva Chesapeake Bay Bridge Tunnel. Matka jatkui edelleen pohjoiseen pistäytymisellä osavaltioon, jossa en ollut aikaisemmin käynyt, nimittäin Delawareen, ja siitä länteen kohti Washinton DC:tä. Juuri ennen kuin tunneli sukeltaa pinnan alle on näköalatasanne, josta voi seurata laivaliikennettä. Pönötystä National Mallilla. Lapset tarkkailemassa ydinsukellusveneitä pintakulussa Norfolkin laivastotukikohtaan. Tarkoitus oli vielä kotimatkalla pysähtyä jossakin kohteessa, mutta matkaväsymys alkoi näkyä takpenkillä jatkuvana tappeluna, joten ajoimmekin yhdeltä istumalta kotiin Concordeen. Autosta ei ole matkalta paljon kerrottavaa, se toimi ilman pienintäkään nikottelua koko reissun ja tuli aikoinaan muuttokontissa Suomeen, missä oli vielä monta vuotta käyttiksenä. Sen tarkoitus on toimia kulkuaukkona laivoille. Ollessamme paikalla sattui aukosta menemään pintakulussa oleva ydinsukellusvene, matkalla arvatenkin Norfolkiin. Kyseessä on melko massiivinen rakennelma, joka on avattu vuonna 1964. Matkalla poikettiin vielä Annapolikseen, joka on tunnelmallinen rantakaupunki hieman Hangon tai Naantalin malliin. Siltaosuus on noin 20 kilometria pitkä ja tunneli mailin mittainen
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 2/2023 Kutjan kuva. D-100-vitamiinia Dodgen 70-luvun D-100 steppari pickup piristettiin nykyaikaisesti performance-henkeen menneisyyden vaikutteita unohtamatta
Puskureita on otettu lähemmäs koria ja ne on maalattu korinvärisiksi. Isojen pyörien kanssa tämä vaikutti tarpeelliselta muutokselta. Tuuletusikkunat etuovista on poistettu ja tilalle on laitettu kevyesti grafiitinharmaan sävyiset lasit. Malli tuli tuotantoon alun perin 1969 ja oli tuotannossa vain muutaman vuoden. Väriksi valikoitui hillitty Ivy Green -vihreä metalliväri Plymouthin värikartasta. Tarkempi tutkailu näyttää kuitenkin erot selvästi. Etupyöränaukkoja on suurennettu pokkauksen sisäpuolelta noin tuuman verran säteen suuntaisesti. Korimuutokset pysyivät varsin pieninä. D odgelle tuli kokonaan uutta muotoilua oleva pickup truck -korimalli vuonna 1972, ja oli tuotannossa aina 90-luvun alkuun asti. Jutun autoon valittiin 17-tuumaiset, jotta kumia mahtuu ympärille riittävästi niin, että pyöränaukot täyttyvät hyvin. Vanteet ovat American Racingin T70-mallia, joka äkkiseltään muistuttaa paljon legendaarista Torq-Thrustia. Varsinaiseen tekniseen puoleen ei tässä nyt sen tarkemmin puututa, mutta nykyään tuoreempien Hemi-moottoreiden vaihtamisen yleistyttyä sellainen saattaisi löytyä myös jutun autosta. Alustaa on madallettu reilusti ja vannesekä rengaskokoa on kasvatettu tuntuvasti, vaikkei tarkoituksena ollutkaan valita mitään äärikokoja. Myös koot olivat tuolloin luonnollisesti huomattavasti pienempiä nykyisiin saatavilla oleviin verrattuna. Kuvaan valikoitui vuosien 1974–76 versio, jonka erottaa muista saman polven malleista lähinnä maskin perusteella. Muiden erojen lisäksi T70-mallin niin sanottu pieni lippa puolan reunassa toimii hyvänä tunnusmerkkinä. Tästä voi syntyä hyvin löyhä mielikuva Suomeen aikoinaan tulleista NATO-pickupeista, vaikka varsinkin näin rakenneltuna varsin kaukana ollaan. 89 AMERIKAN RAUTA 2/2023. Pakoputken ulostulo on Trans Am -sarjan autojen ja AAR Cudan tyyliin ennen takapyöränaukkoja
Jani ei kuitenkaan lannistunut, vaan rakensi auton entistä ehommaksi moderneine 6,4-litraisine Hemi-tekniikkoineen, mutta peltipinnat muistuttavat auton karmeasta kohtalosta. Kari Kylmäniemen käsissä on viimeisten 10 vuoden mittaan valmistunut toinen toistaan komeampia laitteita, kuten ”Stardust” -nimen saanut bellflower-henkinen ’58 Ford Fairlane sekä upea ’59 Buick Invicta Kustom. Kylmiksen tuorein, yhdestä automaailman himoituimpiin kuuluvista aihioista rakennettu kool kustom jatkaa samaa linjaa tutun tyylipuhtaalla otteella. Sen, jälkeen, kun mattavalkoinen Cuda oli esitelty Amerikan Raudassa, jyväskyläläiselle Jani Immoselle kävi juuri se, mitä autoharrastajat aina pelkäävät. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 30.3.2023 Chevrolet Chevy Van G10 ’76. Kytemään jääneestä hitsikipinästä syttynyt palo poltti auton tallin mukana, eikä esimerkiksi sisustasta jäänyt mitään jäljelle. Espoolaisen Pasi Saarimaan pätkä-Vanin kylkiä koristavat Stuntvan-tekstit eivät ole pelkkiä tekstejä, vaan Pasi on oikeastkin stunttimies, joka on ollut mukana muun muassa Rumble-elokuvan autokohtauksissa. 90 AMERIKAN RAUTA 2/2023. To Hell and Back se u raa va ss a nume ro s s a Kylmiksen Viilee STUNTVAN STUNTVAN Cadillac Coupe DeVille ’59. Kustom Kulture Show Plymouth Cuda 6.4 Hemi Turbo ’73. Kustumkulttuuritaiturit kokoontuivat jälleen kahden vuoden tauon jälkeen Helsingin Kaapelitehtaalle, ja mukana oli tietysti tuttuun tapaan myös pienehkö, mutta komea valikoima autoja prätkäkalustoa
SE N TA KIA SII TÄ OT ET TII N LIS TA T PO IS JO SIL LO IN .”. GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW TALLEISSA TAPAHTUU CHEVROLET IMPALA SPORT SEDAN ’59 GMC SIERRA GRANDE TURBO ’74 FORD MUSTANG GT FASTBACK ’66 FORD TUDOR SLANTBACK ’37 PLYMOUTH BELVEDERE CONVERTIBLE ’58 PLYMOUTH ROAD RUNNER ’71 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 2 PAL VKO 2023-13 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 2/ 2 02 3 • 10 ,9 € PIENOISMALLISTA 1:1 MITTAKAAVAAN Revell Revell Chopper Chopper Enemmän muskelia muskelia DODGE LIL’ RED TRUCK 8.0 V10 ’79 FORD GALAXIE 500 2D HT ’63 ½ Musta WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 67.900,Sis. alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chervolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. Moottori vaihtoehdot Hemi ja Hemi eTorque VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. alv TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. alv Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 23 NR O 82 ”L IS TO JA SII TÄ PU U TT U I PA LJ O N , EIK Ä N IIT Ä SII H EN A IK A A N LÖ YT N YT . alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 74.900,Sis. Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin LARAMIE, LIMITED 3.0 ECODIESEL alkaen 98.900,Sis