CADILLAC DEVILLE COUPE ’72 CHEVROLET IMPALA SS 409 ’63 DODGE BUSINESS COUPE ’41 • DODGE CHARGER ’68 FORD F-150 HEMI ’75 • PETERBILT 359 EXHD ’71 SABERTOOTH WILDCAT V8 ’08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 75 th 70 02 45 -2 50 2 PAL VKO 2025-16 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 2/ 2 02 5 • 11 ,9 € TURBONOVA +750 HV CHEVROLET NOVA LQ4 TURBO ’72 FORD 5W COUPE ’35 Huoliteltu Huoliteltu AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 25 NR O 98 ”S EM M O IN EN H YB RID IS EK A SIK IÖ ,A LU N PE RIN 16 -L IT RA IS ES TA SC A N IA N KO N EE ST A, M U TT A TU O M M O IS EE N KO N EE SE EN M U O KA TT U .”. KUSTOM KULTURE SHOW TALLIKIERROS: OULU, RIIHIMÄKI..
Osoit a kame rall a ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanha tkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän ! VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioine n voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharras taja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatk oneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AU TOT • MAANRAKEN NUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve era • Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11 VAIVALLA ENTISÖITY ŠKODA 440 ’57 TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Mazda RX-8 UUTUUSTAPAHTUMA: Kaakonkulman talviajot MAINOKSEN IMUSSA: Varustellut kampanjamallit PIKKUPOJAN HAAVEAUTO FORD CAPRI 1600 GTL ’69 LOISTAVA MAASTURI CHEVROLET BLAZER ’80 2/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi SUNBEAM AVENGER 1600 GT ’74 KOSTAJA KOSTAJA 2/ 20 25 Ch ev ro let Bla ze r K5 ’80 • Cit ro ën Tra ctio n Av an t 11 B Fa m ilia le ’38 • Fo rd Ca pri 16 00 GT L ’69 • Š ko da 44 ’57 • Su nb ea m Av en ge r 16 00 GT ’74 • Va ux ha ll Vic to r Es tat e ’63 36 84 80 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot
Kotimaassa näyttelykauden starttasi tuttuun tapaan Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show, ja paikalla nähtiin tälläkin kertaa kauden ensimmäiset uutuusrakennelmat. Hurjalta tuntuu, että vakiokävijöihin kuuluva, lukuisia kertoja Suomessakin vieraillut Gene Winfield on ollut mukana näissä kuvioissa aivan alusta saakka – onhan 97-vuotiaan legendan oma pajakin perustettu jo vuonna 1946. Esimerkiksi juhlapaidat myytiin loppuun jo ensimmäisenä näyttelypäivänä. Kesäkuussa 1927 Missourin Springfieldissä syntynyt, mutta jo varhain kalifornialaistunut Winfield ei jättänyt Grand National Roadster Show’ta väliin tälläkään kertaa. 3 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Pääkirjoitus P omonan Grand National Roadster Show’ssa vietettiin tänä vuonna näyttelyn 75-vuotisjuhlia. Osa autoista on ollut työn alla jo vuosia, osalle ollaan tekemässä pienempiä päivityksiä seuraavaa kesää varten. Juhlan kunniaksi yksi kokonainen halli oli omistettu historialle. Yhä vieläkin kaiken nähnyt mies nimittäin toteaa, että jokainen päivä on koulupäivä. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Tuhkaa ja timantteja. Onkin mielenkiintoista odottaa, mitä kaikkea huhtikuun suuret näyttelyt tuovat esille tänä vuonna. Vaikka vielä paria viikkoa aiemmin lähistöllä riehuivat ennennäkemättömän tuhoisat maastopalot, ei niistä ollut näyttelyssä merkkiäkään, vaan väkeä oli saapunut paikalle, kuten juhlavuonna sopii odottaakin. Itse en edes koskaan pitänyt billetistä, mutta nyt aika alkaa näköjään kullata vahvasti muistoja ja muuttaa sitä, miten tuon ajan jutut verkkokalvoille piirtyvät. Tähän väliin mahtuu kuitenkin melkoinen kehityskaari pelkistetyistä kilpurihenkisistä rodeista 50–60-lukujen taitteen villeihin showrodeihin, niistä hippiajan psykedeelisiin luomuksiin ja pikkuhiljaa pumppukoneisten ja leveäpyöräisten street rodien kautta billetiin ja kliinin moderneihin tuotoksiin. Tässä numerossa on niin ikään jo perinteiseen malliin mukana tallikierros, jossa on mukana kalustoa niin Meri-Lapista, Itä-Suomesta kuin Päijät-Hämeestäkin. Vaikka välillä tuntuu, ettei historia meitä opeta, niin Windyn asenteesta kelpaa kyllä meistä jokaisen ottaa oppia. GNRS kuuluu niihin tapahtumiin, joissa saattaa tavata sattumalta hallin käytävällä kenet vaan Chip Foosesta Rick Doreen ilman saattueita ja nimikirjoitusten jonottajia. Niitä vieretysten katsellessa oli ainutlaatuinen tilaisuus pohtia harrastuksen kehitystä vuosien ja vuosikymmenien mittaan sekä sitä, miten trendit ovat eläneet matkan varrella. Meitä hämmensi suuresti esimerkiksi se, että eräs leimallisen 90-lukuinen Phaeton olikin voittanut himoitun AMBR-tittelin jo vuonna 1985! Mielenkiintoista oli myös havaita, miten nostalgiselta 90-lukuinen Chevyn OBS-pickup näytti liekkimaalauksineen ja billet-vanteineen. Tuolloin, 75 vuotta takaperin rakennettiin pelkistettyjä laitteita, jollaisia tehdään taas tänäkin päivänä, joskin voittaja-autoihin valmistettujen uniikkiosien valmistustekniikat ja samalla niiden laatutaso ovat kehittyneet huimasti. On mukava nähdä, että tinkimätöntä työtä talleissa tehdään ja luvassa on kovan tason laitteita kadulle ja näyttelyihin – vai miltä kuulostaa porrasperäisestä käsityönä tehty Buick-farmari tai tuplaturbo-LS:n voimin liikkuva Pontiac Grand Prix. Siellä oli paitsi 100 vuotta Barrista -teemaosasto, myös huikea kattaus menneiden vuosien America’s Most Beautiful Roadster -voittajia aina vuodesta 1950 lähtien
36 Dodge Business Coupe ’41 Hannu Harjantin ensimmäinen täysprojekti esiteltiin Amerikan Raudassa seitsemän vuotta sitten. 62 Sabertooth Wildcat ’08 Tarina siitä, miten Euroopan ainoa Fordtekniikkainen mörkö tuli Suomeen, paloi ja palautettiin takaisin loistoonsa. 2/2025 62 Sabertooth Wildcat ’08 18 Ford 5-Window Coupe ’35 10 Täs s ä num e ro ss a 4 AMERIKAN RAUTA 2/2025. 56 Peterbilt 359 EXHD ’71 Löppösen Jussin keskeneräisenä hankkima ikoninen jenkkirekkaprojekti valmistui parin vuoden uurastuksen tuloksena. Miedosti kustomoitu Dodge on jo kolmas kokonaan omassa tallissa valmistunut, ja jatkoa on luvassa. 18 Ford 5-Window Coupe ’35 Aina ei tarvitse alkaa itse rakentamaan autoa pelkän ruosteisen tulipellin ympärille. Valkokankaalta tuttua linjaa edustaa myös Jarmon mustanpuhuva Charger. 24 Chevrolet Impala SS 409 ’63 Hausjärveläisen Seppo Siukosen jo 80-luvulla hankkima Impala on ehdottomasti laulunsa ansainnut. kannessa: Chevrolet Nova 6.0 Turbo ’72 Nro 98. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii oululaisen Mika Tapion Ford. ESITTELYSSÄ 10 Chevrolet Nova 6.0 Turbo ’72 Mikko Wirtasen yli 750-heppaisessa turboahdetussa ja nykytekniikalla varustetussa Novassa on aimo annos Fast & Furious -henkeä. 30 Ford F-150 Hemi ’75 Marko Nevalaisen sitruunankeltainen F-150 on nätti ja matala moderniin tyyliin jalostettu pickup, jonka kuoret kätkevät alleen melkoisen yllätyksen. 50 Dodge Charger ’68 Vuosi sitten Amerikan Raudassa esiteltiin Jarmo Taipaleen ”Thomas Crown” Mustang. 44 Cadillac DeVille Coupe ’72 Teemu Peittolan jätticoupe on jalostunut miehen omissa käsissä 15 vuoden aikana pimp daddy -laivasta oikeaksi hydraulilowrideriksi
84 Muumio muistelee Ville Sievers muistelee sitä, miten melkein 30 vuoden takainen haavekuva muuttui todeksi, ja miten muskeliautojen ominaisuuksista opittiin uutta Ruotsinmaalla kurvaillessa. VAKIOT 8 Rauta-annos Enemmän Americanaa ja lisää ohjelmaa choppereista. 76 Kustom Kulture Show 66 Grand National Roadster Show 24 Chevrolet Impala SS 409 ’63 TAPAHTUMAT 66 Grand National Roadster Show Tällä kertaa vietettiin jo vuonna 1950 ensimmäistä kertaa järjestetyn Roadster Show’n 75-vuotisjuhlia. 76 Kustom Kulture Show Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show’n suosiossa ei näy laantumisen merkkejä. 80 Tallikierros 5 AMERIKAN RAUTA 2/2025. 80 Tallikierros Tällä kertaa vierailimme talleissa Alavetelissä, Liperissä, Oulussa, Rovaniemellä ja Keminmaalla. ARTIKKELIT 42 Tarinan takana: Dodge Business Coupe ’41 Hannu Harjanti on aivan ensimmäisestä läpikäyntiprojektistaan alkaen tehnyt valtavan määrän työtä itse, eikä mielikuvitusta toteutustapojen suhteen ole puuttunut. 88 Kutjan kuva Jannen käsittelyyn päätyi tällä kertaa Nova, josta jalostui pro touring -tyylinen street machine Allowayn hengessä
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tilaajapalvelu Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 6 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Toimitus. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Marco Planting, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Eero Kumanto, Marko Salmi, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
Luvassa on jälleen sekä vintage-muotinäytöstä että huutokauppaa, ja hallissa nähdään viimevuotiseen tapaan joku amerikanautokin. Enemmän Americanaa Helsingin American Car Show’ssa tarjolla on tänä vuonna entistäkin enemmän Americanaa, sillä jo perinteiseksi muodostuneen Miss Hot Rod -kilpailun korvaa Miss Americana -kisa. Vintageland tulee taas Järvenpään Aino Areenalla järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna maaliskuun puolivälissä Vintage-harrastuksen eri osa-alueet yhteen nivonut kaksipäiväinen Vintageland-tapahtuma, joka kokosi paikalle yli 2 200 vanhan maailman ystävää. maaliskuuta. Kilpailun voittaja nähdään tämän vuoden mittaan myös Amerikan Rauta -lehden mallina. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Weird Antiques -puodin pitäjinä tunnetut teeveestä tutut Mike Kairenius ja Tomppa Kekäläinen yhdessä Diili-ohjelmasta suurelle yleisölle tutuksi tulleen Petri Materon kanssa. Lauantaina paikalla rokkaa Masa Salorannan luotsaama Vintageland All Stars -orkesteri vierailevina solisteinaan Melrosesta tuttu Tokela, Niko Ahvonen sekä Marjo Leinonen. 8 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Tänä keväänä tapahtuma saa jatkoa, kun vintagen maailma valtaa taas Aino Areenan 29.–30. Luvassa näyttelyssä on myös ennen näkemätön oma osastonsa lowridereille, joiden suosio Suomessakin on kasvanut viime vuosina selvästi. Sen myötä paitsi osallistujilta haetaan aiempaa enemmän urheilullisuutta wellness fitness -hengessä, niin kisoihin palaa perinteinen bikinikierros. Luoso kertoo myös Tuning Car Show’n puolelle ilmoittautuneen aiempaa enemmän tuoreempaa amerikkalaista kalustoa, kuten Challengereja, Corvetteja ja Mustangeja. Näyttelypäällikkö Martti Luoso kertoo, että muutenkin näyttelyssä panostetaan aiempaa enemmän jaotteluun tyylisuunnittain, jolloin omilta tonteiltaan löytyvät niin kustomit kuin menneiden aikojen hyötyajoneuvotkin
FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 1.8 Street Drags & Test’n Tune Kalajoki 2.–3.8. Yksi niistä oli Amerikan Raudassa valmiina esitelty Joni Pannulan bagger. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 17.–18.5. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. perjantai Espoo Kuun 2. MAN Truck Internationals + EDRS Pro NMC Drag Race LSK Business Park, Kauhava 4.7. SEMA Show Las Vegas Convention Center T apah tuma t Alajärvi, ABC/S-Market Kuun 1. FHRA No Prep Challenge Kiikala (Järjestäjä Riverside Cruisers) 16.8. Classic Car Parade Senaatintori, Helsinki 24.–25.5. Yli kahden vuosikymmenen mittaisella urallaan LuckyAki on opittu tuntemaan innovatiivisena Harley-Davidson-kustomoijana. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 5.9 Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 6.–7.9. SPTR Drag Racing SM Finals Motopark, Pieksämäki 11.10. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen Euroopassa tuotettu Harley-Davidsonien kustomointiin keskittyvä sarja, joka saavutti suuren suosion Suomessa keräten yli 700 000 TV-katsojaa ensimmäisellä kaudellaan Eveo-kanavalla. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Ensimmäisen tuotantokauden jaksoissa katsojat pääsivät seuraamaan, kuinka neljä Harley-Davidson-moottoripyörää rakennettiin huippuunsa. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 2.5. Odotettavissa on lisää vauhtia ja mielenkiintoisia tarinoita suoraan arktisen luonnon keskeltä. Ensimmäisen kauden jaksot ovat nähtävillä LuckyAkiTV YouTube-kanavalla ja toista kautta Arctic Choppers -sarjaa kuvataan paraikaa. Arctic Choppers -sarjan taustalla on LuckyAkina tunnettu Aki Häkkinen, joka on kansainvälisesti arvostettu moottoripyörien kustomoija. Lake Cruising & Meet Pyhäjärvi 1.8. Stockholm Hot Rod Custom Show Nacka Strand, Tukholma 29.3. FHRA Street Drags & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 5.9. perjantai Cruisingit Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. FHRA No Prep Challenge Pori (Järjestäjä Bear City Cruisers) 6.6. PL-Power Spring Nationals Motopark, Pieksämäki 31.5. Hot American Cars & Vehicle ry:n Rompetori Ideapark, Lempäälä 27.–29.6. American Beauty Summer Meet Haapsalu, Viro 19.7. Arctic Choppers Harrikat Minttiin -nimellä ensimmäisellä tuotantokaudellaan tunnettu ohjelma saa jatkoa, nyt myös englanninkieliselle kohderyhmälle suunnattuna. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 4.–7.11. perjantai Porvoo, Kokonniemi (Kokonniementie 1) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Luvassa on viisi uutta kustomoitua HarleyDavidsonia. FHRA Street Drags & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 14.6. II St. Big Wheels Summer Meet Poleeni, Pieksämäki 26.7. Vauhdikas televisiosarja on kuvattu keskellä Pohjois-Suomen jylhiä ja talvisia maisemia. Uusi kausi saa ensi-iltansa Eveotelevisiokanavalla 17.3.2025. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai klo 16 Lahti, Ace Corner Kuun 2. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. Winter Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 12.4. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 7.6. Tarvikemotti Summer Nationals & Vintage Drags Kalajoki 3.8. perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. American Car & Motor Show Kallentori, Kokkola 23.5 Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 24.5. FHRA American Car Show Helsingin Messukeskus 26.–27.4. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi 9 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 9.8. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 12.–13.7. Rod & Kustom Swap Tomahawk Town, Kaasutintie 17, Helsinki 18.–20.4. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. 28.–30.3
Mikko Wirtasen yli 750-heppaisessa turboahdetussa ja nykytekniikalla varustetussa Novassa on aimo annos Fast & Furious -henkeä. F ast & F urious Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Mirka Veentaus Chevrolet Nova 6.0 Turbo ’72. 10 AMERIKAN RAUTA 2/2025
11 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Siinä häntä parturista odotellessa heinäkuussa 2019 menin katselemaan Nettiautoa ja sinnehän oli ilmestynyt tämmöinen Nova. Auto oli myynnissä Elimäellä, ja kun kaveri pääsi parturista, siitä oli intopinkeenä soitettava, että saako sitä tulla huomenna katsomaan.” Saihan sitä, ja loppu on historiaa. Ehdin käydä katsomassa jotain Chevelleäkin, mutta ei tärpännyt. ”T uon auton tarinahan on sellainen, että se oli jo kertaalleen valmiiksi rakennettu ahdetulle LS:lle, mutta edellinen omistaja päätti jättää leikin kesken ja myi auton minulle rullaavana”, kirkkonummelainen Mikko Wirtanen kertoo. ”Se rakentaja ei kuitenkaan halunnut myydä keulalla ollutta stroukattua moottoria ohjauksineen minulle, mutta tuon valmiiksi LS-moottoria varten muokatun hybridiahtimen sain ostettua häneltä kuitenkin, koska minulla oli suunnitteilla rakentaa siihen samantyyppinen tekniikka. ”Kävi sitten semmoinen accidentti, että kaverilla meni moottoripyörällä ajellessa käsi poikki, ja toimin hänelle hovikuskina koko kesän. Taka-akselille oli asennettu Caltracsit, eli alustaltaan auto olikin oikeastaan käyty läpi valmiiksi. ”Mähän olin etsinyt autoa hiljaa jo vuoden, puolitoista. ”Se, keneltä Novan ostin, oli tuonut sen itse Kaliforniasta ilmeisesti alle vuosi aiemmin ja se oli siinä vaiheessa periaatteessa valmis auto, mutta ensimmäisellä koeajolla se oli kuulemma sammunut täydestä laukasta ja hinattu talliin rikkonaisena”, Mikko selittää hieman erikoista tarinaa. Rullaava turbo-Nova. Mulla on semmoinen historia, että faijalla on aina ollut jenkkejä ja mutsikin on touhuillut niiden kanssa. Eteen oli myös vaihdettu nykyiset madallusjouset ja Bilsteinin iskarit. Nova sai lähteä.” Ostettaessa kyseessä oli siis ruosteeton, mutta patinakuosinen moottoria ja vaihteistoa vailla ollut aihio, jossa oli jo valmiiksi paljon hyvää. Harrastus on minun kohdallani alkanut kuitenkin käytännössä BMW:n E30-korimallilla, ja olin tehnyt hiljaisen päätöksen, että ennen kuin täytän 30, mulla täytyy olla jenkki.” Elettiin vuotta 2019 ja ikää oli kertynyt 29 vuotta, mutta Mikko oli edelleen ilman sitä omaa harrastejenkkiään. Heti, kun auto saatiin Mikon omaan talliin, hän alkoi tehdä siihen sähköjä uusiksi sekä rakennella sisustaa. Olin tehnyt hiljaisen päätöksen, että ennen kuin täytän 30, mulla täytyy olla jenkki. Siinä kävi minun kannalta onnellinen sattuma, että sillä kaverilla oli käynyt kotona vesivahinko ja oli tullut pakko päättää, mistä luovutaan. 12 Chevrolet Nova ’72 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Tietysti piti tarkistella, että kaikki paikat ovat varmasti kunnolla kiinni ja näin edespäin.” Tilaa kuskille. ”Siinä oli jo tuo Strangen taka-akseli paikallaan, ja etuapurunko sekä tukivarret oli puhallettu ja maalattu. Lasikuituinen isolla scoopilla varustettu konepeitto on kotimaista käsityötä ja valmistettu Kokkolassa. Olin itsekin joskus omistanut faijan kanssa puoliksi Valiantin ja joskus armeija-aikana 2009–2010 mulla oli C1500 Sportside
13 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Vanteet olivat jo tullessa nuo nykyiset, mutta väriltään valkoiset, joten maalasin ne mustalla. Laakeroin ja rengastin sen, ja samalla männänrenkaiden välyksiä viilattiin suuremmiksi. ”Ostin ensin tähän semmoiset klassikkokuppipenkit, jotka hylkäsin sitten kuitenkin, kun näillä nykyaikaisemmilla oli helpompi toteuttaa takapenkille kulkeminen. Kun moottori sitten puolitoista kuukautta auton ostoa myöhemmin saapui Suomeen, Mikko alkoi oitis rakentaa sitä uusiksi. ”Siinähän oli tullessa alkuperäinen sohva, jolla minun kokoinen ihminen ei mahtunut penkin ja katon väliin”, mies naurahtaa. Lattiamatto oli myös vaihdettu jo valmiiksi uuteen mustaan.” Kori olikin lopulta niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvinnut oikoa tai hitsata ruosteiden takia lainkaan. Etupuskurin hankin ihan uutena, kun Tradepartsilta löytyi semmoinen suoraan hyllystä. ”Siinä odotellessa ja autoa tutkiessa kävi myös ilmi, että jarruja ei ollut koskaan ilmattu, joten minusta kuulostaa siltä, ettei autolla ollut kuitenkaan koskaan sillä aiemmalla LS-tekniikalla edes ajettu. Hitsipilliä tarvittiin vain erillispenkkien kiinnityksien sekä lattiashifterin telineen rakentamiseen. Etupuskurin reikien takaa pilkistävät lisäöljynjäähdyttimien kennot. Auto on ollut alun perin vihreä sisältä, mutta siihen oli jo valmiiksi uusittu ovipahvit ja kojelaudan päällinen. Luulen, että se on hiottu siinä yhteydessä pellille, koska maalikerros on niin ohut”, automaalarin hommia työkseen tekevä Mikko kertoo ja jatkaa: ”Konepeitto on kotimaista käsityötä, jostain Kokkolan suunnalta se on tullut. Kun sain uuden koneen talliin, otin kaikki siitä irti, mitä irti lähtee. Vaikka kauppaan ei sisältynytkään autossa paikallaan ollut moottori, kävi kauppoja hieroessa ilmi, että myyjällä saattaisi olla Mikon suunnitelmiin sopiva aihio, joka oli tosin vasta tulossa ison veden takaa kontissa. Kun moottori oli vuosimallia ´04, niin siinä on vahvemmat veivit ja uivat männäntapit vakiona”, hän valaisee. Se oli 6-litrainen rautalohkoinen LQ4 – hyvä aihio ahtamiseen siis. ”Pintavärihän on auton alkuperäinen, mutta on se joskus uudelleen maalattu. En voinut vastustaa kiusausta, vaan se meni aika nopeasti tilaten.” LQ4 työn alle. Olikohan Tobbe Ekström, joka sen on tehnyt. Takapenkkiin asennettiin siinä yhteydessä Tapiolan Autoverhoomossa uusi päällinen, kun siinä oli tullessa joku vihreä nahantapainen pinnassa
Alun perin vihreän sisustan väritys on vaihdettu kokonaisuudessaan mustaan. Ground Zeron etupään erillissarjan diskantit on kätketty A-pilareihin, joiden pintapaneeleihin on vain tehty rei’itys. FK:n sporttipenkeissä on tyyliin hyvin sopiva nostalginen salmiakkitikkaus. Ohjelmalähteeksi Mikko valitsi vanhan näköisen RetroSoundin Bluetooth-soittimen. Takapenkkiin Mikko tilasi uuden mustan alkuperäistyyppisen verhoilun, jonka asensi paikalleen Tapiolan Autoverhoomo. Kaikki tarpeellinen tekniikkaa koskeva informaatio saadaan näkyviin rattipylvään juureen kiinnitetyltä 8" tabletilta. Koska kyseessä on nimenomaan cruisailupeli, löytyy tavaratilasta myös Ground Zeron 10-tuumainen subbari vahvistimineen. 14 Chevrolet Nova ’72 AMERIKAN RAUTA 2/2025
Tekniikan suhteen ei olekaan sen jälkeen tarvinnut tehdä enää mitään, vaikka auto on ollut joka kesä aktiivisesti ajossa”, mies toteaa tyytyväisenä. ”Ahdin on semmoinen hybridisekasikiö, alun perin 16-litraisesta Scanian koneesta, mutta tuommoiseen koneeseen muokattuna sen oli Novan edellinen omistaja ProTurbolta tilannut”, Wirtanen jatkaa. ”Vesipumpuksi tuli uusi LS3-tyyppinen, samoin kansitiivisteet uusittiin. Laturin ja startin ostin uutena, ei siinä ollut niitä tullessa edes paikallaan. Ahdin on semmoinen hybridisekasikiö, alun perin 16-litraisesta Scanian koneesta, mutta tuommoiseen koneeseen muokattu. Konehuoneessa on kaikki siististi paikallaan. 15 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Imusarja tuli 102-millisen kaasuläpän kanssa silloin Gen 3 Performancelta samoin kuin aika lailla muutkin osat moottorinohjausta lukuun ottamatta.” Kuorma-auton ahdin. Ahtopaine on saatu MaxxEcun ohjaaman Mac-venttiilin avulla nousemaan varsin tasaisesti aina rajoittimeen asti, mikä tekee osaltaan ajamisesta helppoa. ”Tehostimena toimii driftingpiireissä yleinen Opelin sähköhydraulinen pumppu”, Mikko kertoo. Kansipultit on vaihdettu ARP:n tavaraan ja kansitiivisteinä on nyt GM Performancen LS9-tyyppiset. Vaikka kaikki aina sanoo, että se ei ole hyvä ratkaisu, niin on se nyt ainakin toistaiseksi toiminut.” Vaikka moottori edustaa 2000-lukua, päätyi Mikko vaihteiston kohdalla perinteisempään ratkaisuun. ”2020 autoa jo säädettiin ja koeajeltiin uudella tekniikallaan, mutta 2021 puolella se vasta rekisteröitiin Suomeen. Rautalohkoinen 6-litrainen LQ4 on alakerraltaan vakio, vain männänrenkaiden päittäisvälystä on lisätty, ja kestää sellaisenaan nykyiset tehot. Se ei myöskään tällä pohjalla roiku apurungon alapuolella.” Nokka vaihdettiin uuteen melko suurinostoiseen Elginiin ja kannet kävivät työstettävänä Kirkkonummella firmassa nimeltä Virtauskansi. Kardaani on alun perin Jaffun hitsaama, ja käytin sen Ko-Metilla tasapainotettavana. Sen jälkeen siitä on käynyt kerran kannet irti, kun pölläytin siitä pahvit. ”Pakosarjoina on vakio valusarjat, jotka on vain käännetty puolelta toiselle. Askina on FTI:n rakentama TH400, joka on kestoiltaan mitoitettu 1 000 hevosvoiman nurkille. Ensimmäisessä versiossa oli vakiokansitiivisteet eikä vielä ARP:n pultteja, kuten nykyään. Ahtimena on Pro-Turbon kuorma-auton turbosta LS-moottoriin sopivaksi muokkaama hybridi-Garrett. Pakosarjat on käännetty puolelta toiselle, jotta pakettiin on saatu liitettyä turbo hukkaportteineen. Kesy ja leppoinen ajettava. Niiden päihin on hitsattu v-bandit, joiden väliin on tehty ahtimelle yhdysputkisysteemi, jossa on kiinni hukkaportti. ”Se löytyi käytettynä. Strangen ristikot siellä on. ”Moottorissa käytettiin LS1-mallin öljypohjaa, jolla se sopi paikalleen ja ohjauksen osatkin liikkumaan muokkaamatta. Niihin tehtiin perussiivoilut sekä R-seetit”, Mikko selittää. ”Siellä tuttu ukko katseli ne läpi. Banjo ja vetarit ovat Strangea, perämurikka taas Speedmasterin alumiininen harvinaisemmalla Torqueworm-lukolla varustettu.” Nykyaikaa tekniikassa edustaa ohjaustehostin, joka on amerikanautopiireissä harvemmin käytetty versio. Se on siis toteutettu yhdellä 60 mm hukkaportilla
Faktat Chevrolet Nova ’72 • Omistaja: Mikko Wirtanen, 34 • Paikka: Kantvik Moottori: ’04 6.0 LQ4 Gen 3 V8, männänrengasvälejä viilattu isommiksi, GM Performancen LS9-mallin kansitiivisteet, ARP:n kansipultit, kansiin tehty perussiivous ja R-seetit, Elginin nokka (228 ja 230 astetta .585" nosto LSA 112), LS7-mallin nostimet, BTR:n Cro-Mo-työntötangot, PAC:in venttiilinjouset, keinuihin vaihdettu Turnion kit (neulalaakerit korvattu pronssiheloilla), Gen 3 Performancen imusarja, 102 mm kaasuläppä, MaxxEcu Race -moottorinohjaus, D585-suorasytytyspuolat, 1100cc EV14-suuttimet (polttoaineena E85), ProTurbon rakentama Garrett -hybridiahdin (76 mm imu, 82 mm pako), ahtopaineen ohjaus Mac-venttiilillä, vakiotankin pohjaan tehty sumppu, josta lähdöt AN8-linjoille, Aeromotiven A1000 pa-pumppu, Holleyn pa-paineensäädin, puolilta toiselle käännetyt valupakosarjat, 60 mm hukkaportti, 4" downpipe, 2 x 3" putkisto kahdella lyhyellä Simonsin vaimentimella, LS1-mallin öljypohja, Corveten LS3-mallin vesipumppu sekä damper, Comp Camsin mekaaninen hihnankiristin, alumiinisyyläri Mishimoton 16" Raceline-flektillä, 600x300 mm välijäähdytin, moottorille lisäöljynjäähdytin. Se on vielä tosi kesy ja leppoinen ajettava, jos vertaa vaikka siihen mun turbo-E30:een, vaikka tehoa on 100 heppaa sitä enemmän”, hän vertaa. Renkaat: 195/65 R15 ja Nitto 275/50 R15 -katusliksit takana. Minun ajatusmaailmassani tässä on saavutettu stage 1, eli luotettava ja toimiva kokoonpano, jolla on kiva cruisailla”, Wirtanen pohtii ääneen. Jarrut: Edessä 1Gen Camaron levyt, takana Rightstuffin levyjarrusarja, Wilwoodin tandem-pääsylinteri. Sitä ajetaan etanolilla, kuten tätä Novaakin. Vanteet: Mustat 15x6" peltivanteet edessä, 15x8" takana. 16 Chevrolet Nova ’72 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Tää on kuitenkin lajina kyllä vienyt mut niin täysin mukanaan tää jenkkiautohomma, että koko ajan on visioita ja joka suuntaan.” Minun ajatusmaailmassani tässä on saavutettu stage 1, eli luotettava ja toimiva kokoonpano, jolla on kiva cruisailla. Taakse haluaisin myös leveämmät renkaat, ja ehkä vanteita erityylisiin vaihtamalla voisi välillä kokeilla jotain pro-touring lookiakin. Korimuutokset: Lasikuituinen scoopillinen konepeitto, muokattu OBS C1500:n etuspoileri, H4-umpiot keltaisin polttimoin edessä. Alusta: Edessä BMR:n lyhennetyt madallus jouset ja Bilstein B6 -iskarit, tukivarsissa ja apurungossa uretaanipuslat, Caltracsit, monoleaf-jouset ja KYBiskarit takana. Sisusta: Grantin ratti, B&M:n Stealth Pro Ratchet -shifteri omatekoisessa keskikonsolissa, FK:n sporttipenkit, lisämittaristona toimii 8" tabletti, Retrosoundin soitin Bluetoothilla, Ground Zeron erillissarjat edessä ja hattuhyllyllä, Ground Zeron 10" valmissubbari AI-Sonicvahvistimella. ”Seuraavaksi haluaisin panostaa ajo-ominaisuuksiin, vaikka Nova on hyvä ajettava nytkin. Etuhelma on tarkoitettu alun perin OBS-koriseen Chevyn pickupiin. ”Tälläkin hetkellä minulla on jemmassa se M50B28-koneinen turbo-E30. Teho: +750 hv. ”0,6 barilla dynossa koneesta mitattiin 600 heppaa, mutta barin paineille se on nyt säädetty, että semmoinen 750–800 heppaa sieltä pitäisi nyt irrota. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin teho. Ensimmäisen cruisingkesän jälkeen rupesi tympimään, kun ei ollut mitään mukitelineitä, niin piti sitten saada se konsoli. Voimansiirto: FTI:n TH400-automaatti manuaalikoneistolla ja lisäöljynjäähdyttimellä, Jaffu Holmin tekemä 3" kardaani Strangen 1350-ristikoilla, FTI:n turbiini 3200 kierroksen stall speedillä, Strangen 9" perä Speedmasterin 3,25:1 välityksellä, Torsen-tyylisellä Torqueworm-lukolla ja Strangen teräsvetareilla. Auto osoittautui niin mukavaksi cruisingvehkeeksi, että piti saada vähän rokkivehkeitäkin siihen matka-ajoa varten. Mikko on muokannut sen istumaan Novan keulalle, ja se sopiikin kokonaisuuteen erinomaisesti. ”Stereot tulivat pari talvea sitten, kun tein tuon keskikonsolin. Jarruille on ainakin tulossa jotain parannusta, mutta ei ole vielä tarkemmin selvillä, miten.” Eikä Mikko kokonaan ole eurolaitteitakaan hylännyt, vaikka veri vetääkin nykyään enemmän amerikkalaisten pariin. Kiitos: Yleisesti kaikesta avusta Faijalle, Jokelle ja Karrille, säädöstä ja penkityksestä Antti Valolle, kansityöt Peter Lönnberg / Virtauskansi Ky, moottorinohjaustuki Tobias Holmkvist / The Dynolab
/tapahtumat Muista joka torstaiset Moottorikahvila illat 1.5.-25.9. Halloween Party Nakkilan Verstas, Pyssykankaantie 170, Hormisto Katso lisää: nakkilanverstas. Standup 4.4. Steve n Seagulls 13.6. Korpikabaree 1.11. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Myymälä/Asentamo, Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo/Juvanmalmi Ark. motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 26€/20€/10€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1994 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm. Klamydia 12.4. Löytöretki Vintagen maailmaan 30.4. Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Psychobillynight 18.10. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Vappucruising ja Vappubileet 23.5. Nikki Hill The Tailgaters 22.3. Nostalgia päivät / Rompetori Villilässä, Pääesiintyjät iltabileissä 16.8 Fatboy 13.9. 9–17, p. Verstas Goes Kustom Kulture, Honey B & T–Bones ja CM Wolf & The Backbones 27.9. 010 29 22 800, info@sk-autosound.fi Verstaalla tapahtuu 21.3. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Erja Lyytinen 9.8. klo 17-20
HUOLIT ELTU Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford 5-Window Coupe ’35. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii oululaisen Mika Tapion tyylikäs Ford, jonka mies osti valmiiksi rakennettuna ja näin ollen pääsi heti nauttimaan kyydeistä. 18 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Aina ei tarvitse alkaa itse rakentamaan autoa pelkän ruosteisen tulipellin ympärille
HUOLIT ELTU 19 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Ettei mies kuitenkaan pääsisi liian helpolla, osansa vapaa-ajasta haukkaa myös Oulun American Car Clubin puheenjohtajan pesti sekä saneerausfirman ohessa pyöritettävä harrasteautoiluun liittyvä Old Motor Shop -yritys. Tämä kolmevitonen osui kyllä heti omaan silmään nurmialueelta ja sitä piti käydä oikein tarkemminkin tutkimassa. AvoCadillac vuodelta 1960 alkaa olemaan muuten läpikäyty, joten seuraavana olisi vuorossa pohjatöiden teko pintaväriä varten. Saulilla alkoi olla omassa hallissa täyttä ja hän olikin miettinyt, että periaatteessa pitäisi kalustoa vähentää, kun oli taas uusi projekti työn alla. Chargeriin on nyt tulossa kaikki tarvittavat peltiosat, niin saadaan sekin homma etenemään” taustoittaa Mika käynnissä olevaa projektitilannetta. Mainitun tilanteen vuoksi mies ei varsinaisesti ollut edes etsimässä uutta harrasteautoa, mutta tuolloin kohtalo oli päättänyt toisin. Niin kuin yleensäkin kahden harrastajan välillä, miehillä juttu luisti heti ensi tapaamisella. ”Kun on yksityisyrittäjä, niin tuppaa välillä olemaan tuo aika niin sanotusti vähän kortilla näiden harrastushommien kanssa”, naurahtaa Mika alkuun ja jatkaa: ”Loppupeleissä aika hyvin olen kuitenkin pystynyt sovittamaan nämä kaksi asiaa yhteen vuosien tai oikeastaan vuosikymmenten ajan”. Kyllähän Fordista kaupat lopulta tehtiin syksyllä 2022”, Mika kertoo tyytyväisenä. Jäljitystä ja kaupankäyntiä. ”Siinä kun Saulin kanssa juteltiin, niin vähän varovasti tiedustelin, että mitä suunnitelmia miehellä oli Fordin suhteen. 20 Ford 5W Coupe ’35 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Oli nimittäin Amerikan pojat korjanneet takakyljet laittamalla vanhojen päälle uudet täyskokoiset korjauspalat. Fordilla raviradalla vieraillut kaveri oli Sauli Annala Haapajärveltä. ”Mulla on noita projekteja tällä hetkellä ihan tarpeeksi, joista voisi ainakin pari mainita. ”Rodit ovat aina kiinnostaneet ja muutama sellainen mulla on ollutkin projektina, mutta ne on tullut myytyä keskeneräisenä pois. Auto jäi talveksi Saulin huostaan, koska hän halusi tehdä siihen vielä muutamia parannuksia ennen sen luovutusta uudelle omistajalle. Ennen kuin rakentaja päästetään tarinoimaan, kerrotaan muutamalla lauseella hänen harrasteautohistoriastaan. Nousipa siinä jutustelun lomassa myös esille se, että Ford voisi mahdollisesti olla myynnissä. Tuolloin Fordin 5-Window-kori on aina lokasuojia myöten ehtaa Amerikan terästä! Mika kuuluu myös Pharoahs Car Club Finlandin jäseniin. Hemmetin hienohan se oli”, mies toteaa. Tapahtuman Facebook-sivujen kautta omistaja Fordille löytyi ja pokaali saatiin toimitettua perille. Rodi kun ei todellakaan ollut miehen ensimmäinen harrasteauto, vaan Sauli aloitti autojen rakentelun Ruotsissa jo 80-luvun alkupuolella. Palkinnoillekin auto tapahtumassa ylsi. Sisusta kuntoon. Rodi omistajineen oli kuitenkin ehtinyt poistua paikalta ennen niiden jakoa, joten tuossa vaiheessa sen omistaja jäi Mikalle vielä mysteeriksi. Mika oli juttua tehdessä ehdottomasti sitä mielestä, että Saulin pitää kertoa Fordin rakenteluvaiheista. Tuo toinen on ’71 Dodge Charger Super Bee isolohkolla, jonka kunnostus laajeni aika rajusti tarkempien tutkimusten jälkeen. Muutama vuosi takaperin Mika näki ensi kertaa jutun ’35 Ford 5-Window Coupen Äimäraution raviradalla järjestetyssä Ride In Oulu Motor Meetissä, jonka järjestäjiin hän myös kuuluu. No, näitä tulee aina välillä vastaan, kun vanhojen autojen kanssa värkkäilee. P itkän linjan jenkkiautoharrastajana tunnetulla Mika Tapiolla on yleensä tai oikeastaan aina monta rautaa yhtä aikaa tulessa
21 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Toimintavarmuutta. Maalasin myös kojetaulun sekä ikkunakarmien listat ootrausmenetelmällä puun näköiseksi. Nokkaa sisäänajettaessa leikkasi nostaja kiinni. Moottorin ja automaattivaihteiston kiinnikkeiden teon jälkeen moottorinosat lähtivät koneistukseen. Sovitusoperaation yhteydessä selvisi se, että tulipeltiin piti tehdä syvennys, jotta 302 mahtui paikoilleen. Tässä kunnossa, tuolloin vielä lättäpääkasilla varustettuna Ford kävi näytillä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä syksyllä 2015. Kun niitä tarkemmin tutki, niin nostimien koneistetuissa pinnoissa näkyi huokosia. Kaikki uusia osia, mutta onneksi kuitenkaan noista ei seurannut mitään isompaa tuhoa” mies huokailee. Penkeissä ja oviverhoiluissa käytettiin Italiasta tilattua aitoa antiikkinahkaa”, kertaa Sauli sisustan kunnostamista. Ne kun saatiin kuntoon, niin rullakeinun päässä oleva rulla meni jumiin ja katkaisi studipultin kannesta. ”Sisältä auto oli kyllä melko tunkio, joten matkustamo meni kokonaan uusiksi. ”Auto oli tuolloin päältä ihan perussiisti, mutta kauhea ajettava väljällä alkuperäisellä eturipustuksella ja takertelevalla ohjauksella, joka johtui liian tiukalle kiristetystä simpukasta. Lohko porattiin ensimmäiseen ylikokoon, kampiakselin kauloille riitti pelkkä kiillotus. Itse verhoilun lattiasta kattoon uusine ovipahveineen hoiti ammattitaidolla MG-Verhoilu Ylivieskasta. Tämän jutun aiheena olevan ’35 Ford Coupen mies osti pääkaupunkiseudulta vuonna 2015. Auton senaikainen omistaja, nyt jo edesmennyt Nande oli maalauttanut sen muutamaa vuotta aikaisemmin nykyisellä vihreään päin taittavalla sinisellä. Samalla meni uusiksi vaihteiston takia koko kardaanitunneli. Ford Falconista lähtöisin olevista penkeistä käytettiin rungot, mutta oikeastaan kaikki muu meni vaihtoon. ”Kyllä näiden osien laatu on kyllä mennyt huonoksi. Auton senaikainen omistaja, nyt jo edesmennyt Nande oli maalauttanut sen muutamaa vuotta aikaisemmin nykyisellä vihreään päin taittavalla sinisellä sävyllä. Tuossa oli sopivasti kaverilla ylimääräisenä trukkilohkoinen 302, jonka perässä oli ylivaihteella varustettu AOD-automaattiaski. Vaikka tuo Fordin pikkulohko on tiedettävästi tähän koriin vähän turhan pitkä, niin päätin sovittaa sen kuitenkin konehuoneeseen”. Lahden reissulla ilmenneiden ongelmien takia Sauli otti auton talvella uudelleen työn alle. nuoruuden rakenteluvimmaa kohdistettiin vuoden ’72 isolohko-Camaroon, johon vaihdettiin automaatin tilalle Muncie-manuaali ja pintaan loihdittiin upea kaksivärinen flakemaalaus ajan hengen mukaisesti. Yläkertaan tuli kokonainen RPM-setti Edelbrockilta aina kansia ja nokka-akselia myöten. Hankin uuden ohjauspylvään sekä mittariston ja tein metallista pienen aukaistavan takapenkinrungon, minne saisi sitten akun piiloon. Vaikka Ford oli jo päältä laitettu siistiksi, niin sisustus oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Kyseinen Camaro kulkeutui vuonna 1986 Saulin mukana muuttoautona Suomeen rikastuttamaan kotimaamme silloin vielä suhteellisen vähäistä jenkkiautokantaa. Ohjauksen sain paremmaksi, kun vaihdoin pikku muokkauksilla alkuperäisen simpukan tilalle jostain vanhasta GM:stä lähtöisin olevan simpukan”, kertoo Sauli alkajaisiksi. ”Mulla on tuo ’31 Ford Pickup lättäpäällä, joten tähän Coupeen päätin laittaa tuoreempaa tekniikkaa niin konehuoneeseen kuin alustaankin
Vielä kun Sauli uusi konehuoneen sähköt ja hankki uudet 15-tuumaiset peltivanteet pillerikapseleilla, 5 Window alkoi olla silmää miellyttävässä kunnossa. Vanhoista Ford Falconin penkeistä tuli hyvät istua, kun ne topattiin uudelleen. Niin kuin jutusta jo tiedetään, Fordille löytyi uusi käskijä Oulusta. Kasituumaisen lukolla varustetun taka-akselin Sauli tilasi sopivilla mitoilla Sieversin Villeltä. Flakeratti on oikeasti lähtöisin 60-luvulta, eikä uustuotantoa. Verhoiluiden alla ovat piilossa ilmajousituksen komponentit. Tyylikkäästä antiikkinahkaverhoilusta vastasi MG-verhoilu Ylivieskasta. Samalla tuli päivitettyä jarrut paremmiksi. Takakontin Sauli verhoili itse samalla materiaalilla, josta on tehty ohjaamonkin matto. 22 Ford 5W Coupe ’35 AMERIKAN RAUTA 2/2025. ”Alun perin laitoin eteen coiloverit ja taka-akselin tuennan tein nelilinkeillä, mutta jätin sinne alkuperäisen poikittaisen lehtijousen paikoilleen. Edessä on nyt 11-tuumaiset levyt ja takana Mustangista rumpujarrut. Alkuperäinen etupää korvattiin Mustang II -tyyppisellä etuakselilla, jossa on tehostettu hammastanko ohjausta helpottamaan. Alun perin laitoin eteen coiloverit ja takaakselin tuennan tein nelilinkeillä, mutta jätin sinne alkuperäisen poikittaisen lehtijousen. Seuraavana talvena vaihdoin kuitenkin Air Liftin ilmajousituksen korkeusasentoantureilla joka nurkkaan. Tehostetuilla jarruilla Ford pysähtyy nykyisin ihan hyvin”. Saulillakaan ei kuitenkaan harrastaminen mihinkään ole loppumassa, vaan tallissa on jo valmistumassa seuraava harrasteauto
Sisusta: 60-luvun flakeratti, Ford Falconin etupenkit, jotka verhoiltu kaksivärisellä italian antiikkinahalla samoin kuin takapenkki ja ovipahvit, koko sisustus työn teki ylivieskalainen verhoiluliike MG verhoilu (Markku Vähäkangas), Auto Meter vintage-mittaristo. Ahdasta on! Tilaa Fordin pikkulohkon siimapyörän ja mittojen mukaan tilatun alumiinijäähdytimen väliin jäi reilu sentti. Kaksipiirinen tehostettu pääsylinteri. Kun jututin Mikaa ja Saulia Fordin tiimoilta, niin kumpikin mies toi esille auton hyvän ajettavuuden. ”Tällä pysyy hyvin nykyliikenteen mukana ja vaikka perässä on 3:55-välitys, niin ylivaihdeaski pitää kierrokset maantienopeudessa maltillisina. Kiitos: Rocket Burger Diner / Lennart Helakorpi kuvauspaikasta! Mukavaa nautiskelua. Mitään isompia muutoksia ei Fordiin ole tulossa, mutta jotain pientä on Mikalla kuitenkin mielen päällä. Faktat Ford 5W Coupe ’35 • Omistaja: Mika Tapio • Paikka: Oulu Moottori: Ford 302 cid V8 truck-lohko, Edelbrock Performer RPM -alukannet, Edelbrockin imusarja, kaasari ja nokka, rullakeinut, rosteripakosarjat, kärjetön sytytys. Kori: Alkuperäinen 5W Coupe -peltikori. Renkaat: 205x15 edessä, 225x15 takana. Muutama vuosi sitten Mika teki parin viikon Keskija Etelä-Euroopan reissun entisöimällään ’64 Impala SS Convertiblellä, ja jatkoa euroopankiertueelle on luvassa. Verhoilija Markku Vähäkangas sai topattua nuo 60-luvun Falconin penkit niin muhkeiksi, että takapuoli ei puudu pidemmilläkään matkoilla”, Mika kehuu hankintaansa. ”Jos kaikki natsaa, niin voi olla, että Fordikin pääsee tänä vuonna näkemään Etelä-Euroopan katuja”, heittää Mika vähän mystisesti loppuun. Myös jenkiksi pieni kulutus tien päällä on ollut plussaa. Jäähdytystä tehostaa maskin takana oleva puhaltava sähköflekti. Muuta en ole suunnitellut”. 23 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Voimansiirto: Ford AOD-ylivaihdeautomaatti lukkoturbiinilla, perä Fordin 8" lukolla, välitys 3:55:1. Jarrut: Edessä 11" jäähdytetyt levyt ja takana rummut. Toinen, mitä olen miettinyt, on tuon maskin muuttaminen kromatuksi. ”Autossa on muutamia pinstripejä, joten niitä voisi jatkojalostaa. Rosteriset short tube -peltisarjat olivat hyvä nettilöytö, koska ne sopivat paikoilleen ilman muokkausta. Vanteet: Uustuotantopeltivanteet pillerikapseleilla, edessä 15x6" ja takana 15x8". Alusta: Etuakselisto Mustang II -tyyppinen tehostetulla hammastanko-ohjauksella, takana 4-link, Air Lift -ilmajousitus korkeusantureilla
SS he’s he’s so fine so fine 24 AMERIKAN RAUTA 2/2025
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Chevrolet Impala SS ’63. Hausjärveläisen Seppo Siukosen jo 80-luvulla hankkima Impala sai kutitellun legendamoottorin nokalleen vasta jälkikäteen, mutta on ehdottomasti laulunsa ansainnut. Harvasta moottorista on tehty omaa lauluaan, kuten 409:stä. 25 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Olisiko kuukausipalkka bensapojalla ollut silloin karvan alle 500 markkaa”, pian 60 vuotta Letukoita harrastanut Seppo Siukonen pohtii. Ostin sen itsenäisyyspäivän aattona ja keväällä myin sen, kun menin mainospiirtäjäkouluun Bulevardille ja oli pakko alkaa kulkea junalla. Ne kun ovat erilaiset peräkkäisten vuosimallien Impaloissa. ”Ajattelin, että siinähän olisi hieno, kun yleensä ne olivat Biscayneja ja halvempia malleja. ”Se Bel Air oli minulla sitten vain puoli vuotta. SS-malleissä yleensä käytetyt kokopeittävätkin ovat kyllä hänellä tallessa. Takapyörien takaa helmat olivat alhaalta ruosteessa ja takakaarissa oli ruostetta, mutta ei siinä sitten muuta vikaa ollutkaan. Firman pitäjällä oli ilmeisesti sille ostaja tiedossa.” Ja olisihan se ollut ihme, jos Impalan matka olisi päättynyt siihen, sillä se oli paitsi malliltaan Suomessa harvinainen Sport Coupe, myös vasta maalattu uudelleen. Se olikin sitten tosiaan hieno peli, hienompi kuin olisi osannut haaveillakaan. Se oli 348-koneella, ja sillä ajelin kuutisen vuotta, kunnes myin sen Kalkkirannan Autoon 1974. 26 Chevrolet Impala SS 409 ’63 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Ovipahvit ja kattoverhoilu sen sijaan ovat auton alkuperäiset. En saanut sitä katsastettua, kun en saanut siihen ehjää tuulilasia silloin mistään. Uudet, SMS Auto Fabricsilta tulleet alkuperäistyyppiset istuinverhoilut asennettiin paikalleen kymmenkunta vuotta takaperin. ”300 markkaa maksoi maalaus alkuperäisellä Cay Coral -värillä. Se oli kuitenkin päältä päin aika ehjä, mutta pohjaa joutui hitsaamaan aika paljon, nimenomaan runkoa.” Viisseiskalla kesän ajeltuaan Seppo päätti vaihtaa sen, kun näki Helsingin Sanomissa ilmoituksen coupe-mallisesta ’58 Impalasta, jälleen Nikolajeffillä. Seppo onnistui hankkimaan jo 1990-luvulla autoonsa oikeanlaisen kojelaudan alle asennettavan nenäliinakotelon. Se maksoi 4 500 markkaa, mikä oli kai aika paljon siihen aikaan. Impala meni sieltä Kalkkirannan Autosta sitten Fiskis ja Riitta Ekmanille, joilla se on edelleen.” Seppo onnistui joitakin vuosia takaperin löytämään eBaystä oikeanlaiset halutut Dog Dish -kapselit. Isä näki vissiin, että poika on sairas noihin autoihin, niin hän oli vähän apuna. Vielä samana vuonna hankin ’57 150:n, joka käytiin isän kanssa Pakilasta. Se ’57 oli aika ruosteinen, siitä lähti rungostakin viipaleita malmia, kun vähän rapsutteli. ”V uonna ’66, kun minulla oli vuoden ollut ajokortti, niin hankin ensimmäisen jenkin, mustan ’61 Chevrolet Bel Airin Liisankadulta Nikolajeffin vaihtoautohallista
Tämän saman työkaverin kanssa olimme vuonna 1976 Jenkeissä kuukauden reissulla, kun oli USA:n 200-vuotisjuhlat. ”Seuraavana kesänä kävimme sillä Rotin Pertin kanssa Haldenin Late Great Chevysin Norjan Chevy Big Weekendissäkin. Näissähän on joka vuosimallissa erilainen tuo nenäliinakotelo.” Ennen maalaukseen vientiä nostettiin myös alkuperäinen moottori keulalta pois. ”Se oli ollut uudesta asti yhdellä omistajalla Beaver Creekissä, Oregonissa. ”Olin suunnitellut maalaavani sen huonossa maalissa olleen valkoisen Roman Red -punaisella, kunnes 1988 kesällä Dickinson ilmoitti, että siellä olisi myynnissä Ember Red -punainen ’63 SS. ”Niihin aikoihin alkoi ilmestyä uusi kotimainen jenkkiautolehti, ja syttyi taas kaipuu saada oma jenkkirauta. Mukana tuli kyllä siihen uudet verhoilut myös. ”Kilveksi vaihdoin siinä nykyäänkin olevan USA-962, joka oli minulle pidempään varattuna, kun sen piti tulla alun perin siihen toiseen projektiin. ”Se oli ihan päivittäisessä ajossa, kunnes se museorekisteröitiin ’95. Kuljettiin Greyhoundilla ristiin rastiin, siinä tuli tutuksi kaikki bussipysäkit, kun käytiin Floridassa, San Franciscossa, Mexicalissa ja Kanadan puolellakin.” Dickinsonin Sepolle löytämä ’63 Impala oli päältä ja sisältä siisti auto, joka oli alkuperäinen 250-hevosvoimaisella 327-pikkulohkolla ja Powerglidellä varustettu Super Sport. Ei siinä ollut ruostetta eikä mitään sen ihmeempää. Ja tekikin hyvin, siinä oli toleranssit kohdallaan. Hupparin rinnan logo kertoo, mistä on kyse. Siinä oli erikoisina varusteina jo silloin tuo valonvaihtaja ja takalasin tuuletin ja siinä oli myös jarruja ohjaustehostimet.” 1989 helmikuussa Seppo pääsi vihdoin hakemaan auton kontin purkupaikalta Länsisatamasta kotiin, ja se päätyikin oitis ahkeraan käyttöön. ”Sen valkoisen ’62:n myin siinä odotteluaikana Arvo Suomelle Itä-Suomeen.” Lokakuussa 1988 Seppo lähtikin työkaverinsa kanssa käymään Dickinsonin luona Oregonissa, missä näki punaisen kuuskolmosensa ensi kerran. Edellinen omistaja osti auton takaisin, eikä siitä kuulemma mitään koskaan tullut enää.” Sitten Helsingin Sanomien rivi-ilmoituspalstalle ilmestyi tamperelaisen Korvenojan ’62 Impala 2d HT, jonka Seppo osti itselleen. ”Kun tämä ’63 oli maalarilla, Dickinson lähetti minulle toisenkin ’63 Impalan, valkoisen 2d HT:n, mutta se ei ollut minulla kuin yhden talven. ”Dickinson lähettikin minulle sitten sieltä kaksiovisen ’62 Impalan, joka oli sisustaltaan räjähtänyt, mutta ruosteeton. ”Tupla-antennit asennettiin myös ensimmäisen maalauksen jälkeen. ”Sitten minulla tuli kymmenkunta vuotta taukoa harrastusjenkeistä, mutta olin sikäli onnekas, että pääsin työssäni taksinkuljettajana ajamaan vuonna 1978 uutta Oldsmobile Delta 88 Dieseliä, vaikkei se oma ollutkaan. Kierroslukumittarista erottaa, ettei kyseessä ole alkuperäinen 430-hevosvoimainen Z11 lighweight -versio. Mulla oli siis kaksi kuuskakkosta yhtä aikaa”, hän muistelee. ”Seuraavana keväänä, eli 1990 auto meni sitten maalaukseen Lehtosen Einolle hänen Bluegrass-maalaamoonsa Palojoelle. Kuuskakkosten aika. Siihen tuli erilainen nokka ja imusarja sekä 2,5" pukinsarvipakosarjat”, Siukonen kertaa eri tehoversioiden eroja. Se oli vuotta 1985, ja tunnuksen sai silloin vielä puhumalla, kun taksinkuljettajana oli hyvät välit nimismieheen ja muihin virkailijoihin. Ostin semmoisen ’62 Bel Air -projektin, johon tein peltityöt ja se pohjamaalattiinkin, mutta sitten kun vuonna 1984 alettiin rakentaa tätä nykyistä taloa, päätin myydä sen pois keskeneräisenä. Sillä ajettiin kyllä silloinkin.” Maalauksen jälkeen punainen SS palveli sellaisenaan vuosikaudet, ja keräsi palkintojakin, missä näytillä ikinä olikin. Korityynyt siihen silloin uusittiin ja eteen vaihdettiin jo 327:n aikaan 409-mallin jouset”, Seppo kertoo. Oikeanlaisen ’63-mallisen nenäliinakotelon ja Bumper Guardsit hankin nekin joskus niihin aikoihin. Melkein heti, kun auton sain, niin Dickinson lähetti minulle tilttirattiputken, joka oli rattikarahkallisesta autosta, ja muokkasin sen istumaan tähän.” Näyttelykuntoon. 220 000 kilometriä ajettu se auto lopulta oli, kolme kertaa siihen laatikkoremonttia tehtiin kyllä jo siihen mennessä”, Siukonen kertoo. ”Westerholmin Raikku teki siitä sen 300-hevosvoimaisen version. Automaattinen Autronic Eye -valonvaihtaja kuuluu yksilön harvinaisiin alku peräis varusteisiin. Olin suunnitellut maalaavani sen huonossa maalissa olleen valkoisen Roman Red -punaisella, kunnes 1988 kesällä Dickinson ilmoitti, että siellä olisi myynnissä punainen '63 SS. Punainen sen piti olla. 27 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Kyl se 100 000 meni ihan hyvin, vaikka se moottori surullisenkuuluisa onkin. Niissä mittarin näyttö ulottui nimittäin 7 000 kierrokseen. Ostin sitten sen kuvien perusteella, mutta sitä piti odottaa puoli vuotta, jotta sen 1989 puolella saisi 25-vuotissäännön mukaan Suomeen”, Seppo selittää jo taakse jäänyttä, mutta 80-luvulla suomalaisen jenkkiautokentän mullistanutta verosääntöä. Vuonna 1993 minulle tuli myös tuo ’67 Eldorado, joka entisöitiin siinä välissä.” Ja kyllä, tuosta Cadillacistäkin tuli yhtä hieno kuin Sepon Impalastakin, ja se on sitä edelleen. ”Työkaverilla oli tytär silloin vaihto-oppilaana Idahossa, ja kävimme häntä katsomassa sitten Impalalla siellä. Sille autolle mä en muuten tehnyt mitään, paitsi poistin keskeltä nokkaa siihen asennetun 70-lukuisen Chryslerin lehvämerkin.” X-runkoisia harrastellessaan Seppo oli liittynyt amerikkalaiseen Late Great Chevys -kerhoon, ja sen kautta sittemmin hyvin tutuksi tullut Chuck Dickinson otti yhteyttä, että jos on tarvetta apuun osien tai kokonaisten autojen hankinnassa, niin hän voisi auttaa. Seppo hankki ensimmäisen X-runkoisen Letukkansa lähes 60 vuotta sitten, ja jutun Impalakin on ollut hänellä jo yli 35 vuoden ajan
”Tuohon tuli kiinalaiset 425-hevosvoimaisen 409:n mallia vastaavat valupakosarjat, joiden pitäisi vastata virtaavuudeltaan peltisarjoja. ”Angel Hair -lattiamatto oli uusittu jo silloin 1988. Oikean vuosimallinen 409-moottori on rakennettu nykyosia hyödyntämällä vastaamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä 425 hevosvoiman versiota. Niiden ja nykyaikaisen hydraulisen rullanokan ansiosta tehoa irronnee jonkin verran vakio-409:iä enemmän. Downpipet tulivat 409-moottoreihin erikoistuneesta firmasta Minnesotasta, ja niiden jatkoksi kävivät vanhat, 327:n perässä olleet Tiittasen tekemät tuplaputket, joihin vaihdettiin vain 409-tyyppiset vaimentimet. ”Jo 90-luvun lopulla tilasin Impalaan Harri Virran Floridassa asuvan tutun kautta uudet kylkilistat, jotka jäivät odottamaan asennusta tallin perälle. Ne asensi paikalleen riihimäkeläisverhoilija”, Seppo jatkaa tarinaa. Kaikki näyttää alkuperäiseltä, vaikka kannet ovat itse asiassa Edelbrockin Performerit. My 409. Dickinson sen silloin laittoi paikalleen. 28 Chevrolet Impala SS 409 ’63 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Istuimiin uusittiin verhoilut joskus kymmenkunta vuotta sitten, kun ne alkuperäiset alkoivat ratkeilla saumoista. No, ei siinä kauaakaan mennyt, kun Tapsa näki Racers’ Placessa Antti Vaittisen, jolla oli myynnissä ’63-mallinen 409:n lohko, kampiakseli ja veivit, Wintersin alkuperäinen imusarja sekä vesipumppu.” Sanomattakin on selvää, ettei Seppo antanut niiden livetä muualle, vaan osti osat itselleen ja alkoi suunnitella Impalaansa sitä kauan himoittua legendaarista moottoria, josta on tehty laulukin. Perälle ei ole tehty muuta kuin vaihdettu öljyjä.” Myös tavaratila on kuin uudesta autosta. Peltinen kylmälaukku on GM:n virallisella lisenssillä varustettu uustuotantomalli. Kuusimäki laski, että moottori toimisi tuolla nokalla ja kokoonpanolla hyvin 2 500–5 500 kierrosalueella ja tuottaisi noin 440 hevosvoimaa. ”Moottorin rakensi Tapsa. Vuosikymmenien haave. ”Poikani Jannen kaverin Tapio Kuusimäen kanssa tuli joskus 2016 puheeksi, että olisin jo vuosikymmeniä halunnut tähän omaani 409:iä, mutta ei niitä mistään löydy järkevästi. Poikani Jannen kaverin Tapio Kuusimäen kanssa tuli joskus 2016 puheeksi, että olisin jo vuosikymmeniä halunnut tähän omaani 409:iä, mutta ei niitä mistään löydy. Ne tulivat Dickinsonilta, kun hän oli osapäivätöissä SMS Auto Fabricsilla. Kävin kyllä Ojalalla säädättämässä moottorin, mutta silloin ei mitattu tehoa, vaan lähinnä pistettiin kaasarit säätöihin.” Alkuperäisen Powergliden Seppo vahvisti yhdessä Tapsan kanssa omassa tallissaan. Ovipahvit sen sijaan ovat kaikki alkuperäiset samoin kuin kattoverhoilu.” Se kertoo omaa kieltää siitä, että mitä ilmeisimmin kyseessä on siis kaikkiaan hyvin vähän ajettu ja uudesta saakka hyvin pidetty auto. Melko hyväkuntoiseksi todettu lohko porattiin .020" ylikokoon ja siihen tuli uudet Rossin takomännät sekä Edelbrockin Performer -alukannet, joista kitattiin logot umpeen ja kannet maalattiin Chevroletin omalla oranssilla”, Siukonen selittää, miten kokoonpanosta saatiin mahdollisimman paljon alkuperäistä 409:n tehoversiota vastaava. ”Sinne tuli valurautaisen sprocketin tilalle uusi vahvempi messinkinen ja sinne lisättiin myös levyjä. Turbiiniksi tuli 2 500 stall speedin Hughes
Näidenkin haluttuus kasvaa koko ajan. Sisusta: Uusitut alkuperäistyyppiset verhoilut, tilttiratti, automaattinen valonvaihtaja, optionenäliinateline, turvavyöt. ”Viimeiset 10–15 vuotta se oli jo aika huono. Impalan valmistuttua ensimmäisen kerran Seppo hankki etualalla näkyvän ’67 Eldoradon, joka sekin entisöitiin uutta vastaavaan kuntoon, jossa se on edelleen. Kirkkaanpunainen sävy kantaa nimeä Ember Red, eli kekäleen tai hiilloksen punainen. American Car Show’ssakin sain vuonna 1991 4 000 markan rakentelustipendin, mutta siitä meni 60 prosenttia veroa, joten minä en ollut lopulta voittaja, vaan verottaja”, Seppo kuittaa lopuksi nauraen. Kiitos: Kaikille vuosien varrella apuna olleille ja pojilleni Jannelle ja Juhalle. ”Pari tuomaria muisti auton olleen siellä arvostelussa myös silloin 1992, kun tuomaristo vielä kiersi kentällä arvioimassa autoja. ”Tai huhtikuun lopussa se oli jo valmis, mutta se oli ensimmäinen julkinen ajelu”, Seppo tarkentaa. Silloinkin se voitti 60-lukuisten luokan. Sittemmin Eldo-kokoelma sai lisäystä yhtä lailla upeaksi kunnostetun ’78-mallisen Custom Biarritz Classicin muodossa. Sitä pojat aina myllytteli, mutta kyllä se pikku hiljaa koko ajan vaan paheni.” Viime talvena auto otettiin sitten jälleen työn alle, ja pintaan vedettiin Hikiällä JTT-Motorsportissa uusi, kiiltävä Ember Red -pinta. Kori: Bumper Guardsit edessä ja takana. Sepon viimeisin hankinta on Jenkeistä löytynyt ’96 vuosimallin Impala SS, jolla ajetaan myös talvisin. Vanteet: Alkuperäiset 14x5" peltivanteet, Dog Dish -pillerikapselit. ”Sen veti Jesse Kalliokoski. Nykyisen maalipintansa auto sai viime talvena. Special thanks to Derek Sherwood (USA) for purchasing parts and providing support! Vuonna 1990 ruiskutettu maalipinta sen sijaan ehti mennä reilussa 30 vuodessa sen verran haalistuneeksi, että siitä paistoi monin paikoin pohjamaali läpi. Vanha etupuskuri oli hiukan vääntynyt oikeasta päästään, joten hankin Jenkeistä uudelleen kromatun puskurin ennen tätä toista maalausta. Voimansiirto: Vahvistettu Powerglide-automaatti, Hughesin 2500 rpm stall speedin turbiini, 3,08:1 perävälitys. Faktat Chevrolet Impala SS ’63 • Omistaja: Seppo Siukonen • Paikka: Hyvinkää Moottori: 409 cid V8, Rossin männät, alkuperäiset kiertokanget, puristussuhde 10,5:1, kevyesti siistityt Edelbrock Performer -alukannet, Crane Camsin HR-224 -nokka (imu 319 astetta, pako 328 astetta, nosto .558 ja .574), Wintersin 2x4 BBL imusarja, Edelbrock 500 cfm kaasuttimet sähköryypyllä, 409-tyyppiset valupakosarjat, 2,5" downpipella varustettu 2" tuplaputkisto 409-tyyppisin vaimentimin. Renkaat: Vitour 205/75 R14 valkosivut. Kun minulla oli uudet lampunkehykset ja maski, niin halusin koko keulan samantasoiseksi. Alusta: 409-mallin jouset edessä, vakiojouset takana, Monroe-kaasuiskarit. Tuomareiden eteen Impala ajettiin jälleen Forssan Pick-Nickissä, missä se palkittiin ansaitusti 60-lukuisten ykkösenä. 29 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Vaimolleni maalauksen osarahoituksesta ja kaikenlaisesta kärsivällisyydestä. Sepon Letukkajuuret ulottuvat jo ihan lapsuuteen. SS-merkit maalasin itse uudelleen, ja kaikki oventiivisteet sekä katon reunan tiivisteet uusittiin maalauksen yhteydessä samoin kuin sivulasien ulkopuoliset tiivisteetkin.” Uutuuttaan kiiltävänä auto valmistui 2024 Riihimäen vappuajoon
NykyHemi Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Johanna Aarniva Ford F-150 ’75. Marko Nevalaisen sitruunankeltainen F-150 on nätti ja matala moderniin tyyliin jalostettu pickup, jonka kuoret kätkevät alleen melkoisen yllätyksen – auton tekniikkana on nimittäin Moparin 5,7-litrainen Gen3 Hemi! 30 AMERIKAN RAUTA 2/2025
31 2/2025 AMERIKAN RAUTA
150 000 kilsaa ajetulla 2005 mallin autolla oli ajettu hirvikolari, ja siinä oli 5,7-litrainen Hemi ja 5-vaihteinen Mersun automaatti, joten päätin huutaa sitä.” Konttia odotellessa. Isolohkosta Hemiin. 20-tuumaisilla US Magsin Rambler vanteilla on takana leveyttä muhkeat 10 tuumaa. Sit mä ajattelin, etten osta mitään autoa hetkeen. Fordi piti ottaa siksi aikaa pihalle, enkä sitä halunnut siellä säilyttää. 32 Ford F-150 Hemi ’75 AMERIKAN RAUTA 2/2025. ”Sitten tämä Ford tuli vastaan Rinta-Joupilla.” Kyseessä oli ’75-mallinen museorekisteröity yleissiisti pickup, joka olisi kuitenkin sellaisenaan sopinut paremmin perinteiselle lännenmiehelle kuin kaupunkicowboylle. Siinä oli raidetanko vääntynyt ja olka-akseli oli rikki. Se oli lokakuuta 2023”, Marko jatkaa. ”Siihen hätään löytyi Hollannista tilalle toinen akseli, joka oli kuitenkin kolariautosta. Löysin sitten sopivan setin eBaystä ja mukana tuli myös Crown Vicin taka-akselisto, kun pitihän taaksekin 4,5 tuuman jako saada”, mies jatkaa. ”Varmaan viikon verran se Magnum oli siinä pihalla, kunnes porukalla päätettiin, että lauantaina puretaan se vauhdilla. Siinä oli 390 FE ja kolmivaihteinen C6-automaatti, ja kaasarina oli joku saakelin iso Holley, niin se vei hirveästi soppaa eikä mennyt mihinkään. Tekniikkana oli 390-isolohko ja C6-automaatti, eikä autossa äkkiseltään suurempaa tekemistä vaikuttanut olevan. Istuttiin sitten töissä kahvilla, ja laitoin vitsillä Copartin hakuun vain V8, ja sieltä tuli Dodge Magnum V8 Hemi. Kun vihdoin Vantaan Rompetorin Veijo soitti, että kontti oli saapunut, tuli myös huono uutinen: sitä etuakselistoa siellä ei ollut.” Kävi ilmi, että jotain oli mennyt papereiden teossa Kaliforniassa pieleen ja akselisto oli jäänyt sinne satamaan, mutta tulisi sitten aikanaan seuraavassa kontissa. Otettiin siitä Dodgesta talteen etuakselisto, moottori, vaihteisto ja johtosarja – kaikki, mitä ajateltiin, että saatetaan tarvita moottorinvaihdossa.” Fordissa oli vielä siinä vaiheessa vanha tekniikka ostajaehdokkaiden testattavissa paikallaan, ja se menikin kaupaksi nopeasti, joten Marko pääsi purkamaan sen pois. Mulla oli semmoinen 242 turboVolvo, jonka mä myin 2022 keväällä pois. Aloin projektin äänieristämällä hytin ja asentamalla sinne uuden American Autowiren johtosarjan. Etuakseliston ehdin purkaa myös pois ennen kuin odotettu akselistokontti tuli maahan. ”Voitin sitten huudon, ja hain Juvikselta hinurilla Tuusulaan hallille sen romun, kiitokset Jaakolle siitä. ”Tilasin siinä samassa kontissa myös nelilinkin hiluja ja jäin odottamaan konttia. ”Tarjosin prätkää siihen vaihdossa ja kaupat syntyivätkin. ”Tekniikan päätin pistää kokonaan uusiksi samalla. ”Sitten auto jäikin odottelemaan osia. Katsoin sitten sitä ilmoitusta tarkemmin ja totesin, että ei paha. Aina olin kuitenkin kuolannut noita jenkkipickupeja, että sellainen pitäisi joskus saada”, Marko Nevalainen kertoo. Tarkoitushan oli vain vaihtaa autoon vanteet ja madaltaa sitä, ja cruisailla sellaisena. Hieman vihertävänkeltainen värisävy muistuttaa sekin kovasti Moparin 70-luvun Lemon Twistiä, mikä sopii hyvin yhteen Hemi-tekniikan kanssa. ”Tiesin, että näihin on vaihdettu paljon Crown Victorian etuakselistoja ja aloinkin metsästää sellaista. Se otti lopulta täyden vuoden ennen kuin se alkuperäinen saapui, ja myin sen sitten eteenpäin.” Siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei vanha isolohkokaan jäisi enää keulalle. Kun sen saapumisaika vain siirtyi ja siirtyi, niin nostin lavankin pois, ja tein siinä odotellessa rungon Kun kerran tekniikka päivittyi moderniin, päätti Marko vaihtaa myös ajovaloumpiot enkelinsilmillä varustettuihin ledivaloihin. Kun sillä vähän aikaa ajelin, niin totesin kuitenkin, että se oli aika hirveä ajaa, ja aloin miettiä ratkaisua siihen”, Marko toteaa. ”A utojahan on harrastettu kyllä siitä lähtien, kun olen kortin saanut. Vanteet tuovat pickupille mukavasti modernimpaa ilmettä
”Kaasupoljin tuli myös siitä Dodgesta. ”Alkuperäisestä johtosarjasta lähti varmaan jätesäkillinen tavaraa roskiin, ja lopulta marraskuussa moottori saatiin päräytettyä käyntiin trukkilavan päällä, kun kaverini Hannu oli sitä aikansa HP Tunerilla säädellyt. Laitoin vitsillä Copartin hakuun vain V8, ja sieltä tuli Dodge Magnum V8 Hemi. Siitä käytettiin myös syyläri ja flektit. Johtosarjan perkaamisesta ja muista moottoriin liittyvistä kytkennöistä suurkiitos Artulle”, hän muistaa kehaista erikseen ja jatkaa: ”Laturin kanssa meinasi tulla ongelma. notchauksen ja poistin lehtijousien kiinnikkeet.” Kun odotettu kontti viimein saapui, Marko pääsi asentamaan 2000 vuosimallin Crown Victorian 8,8-tuumaisen perän paikalleen Outcast Autoworksin nelilinkeillä tuettuna. Ei ihan plug and play. Ulkoinen jännitteensäädinkään ei auttanut. Siitähän piti poistaa ajonestot sun muut”, Marko selittää. Sisältä Ford on edelleen varsin alkuperäisen näköinen. Ratin Marko vaihtoi perinteseen Grantiin, täällä eivät nykypäivän muutokset näy. Tuossa moottorissa ECU ohjaa alun perin latausta, mutta kun tästä poistettiin Power Control Module, niin joko se ei ladannut mitään tai ulkoisella suoralla herätteellä latasi niin paljon, kuin se laturi ikinä työntää. Katsoin sitten sitä ilmoitusta tarkemmin ja totesin, että ei paha. 33 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Menin sitten Aditalle kysymään asiaa, muttei siihen löytynyt ratkaisua, vaikka laturi oli siellä tutkittavana viikon verran.” Ratkaisu löytyi viimein Hämeenlinnasta, Hämeen Autosähköstä, missä asia otettiin vakavasti
Sisustan osalle riitti ratin vaihto, vaihteensiirron sai toteuttua alkuperäisellä kepillä, koska 722.6-vaihteiston shifterikin on mekaaninen. Koko autoa ei siis maalattu, vain ovet ja se lokasuoja. ”Siinä välissä tehtiin korihommia, kun sitä etuakselia ei ollut vieläkään. Niitä osapaketteja tuli eri puolilta aika paljon, ja aina oli 34 Ford F-150 Hemi ’75 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Kiitos Jonille niiden oikaisusta. Kaikki hytin kumitiivisteet uusittiin myös. Netistä löytyi niin paljon vaihtelevaa tietoa. ”Pakosarjoina käytin Hemin omia, joille piti tehdä pikkuisen tilaa runkopalkkiin. Annoin viisikymppiä ja totesin, että siellä asioin jatkossakin.” Tankkina säilyi Fordin alkuperäinen, polttoainetta tankilta moottorille kuljettamaan tuli Finjectorilta Facetin siirtopumppu sekä AEM:n 044-tyylinen sähköpumppu. Vanteiksi tulivat lopulta US Magsin Ramblerit Rimfixin kautta, niillä oli Euroopassa varasto. ”Siinä oli sitten vielä se ongelma, etten osannut tilata vanteita, kun ei ollut mitään tietoa siitä, mikä sen etuakselin leveys lopulta on. Sikäli se joutoaika oli ihan hyvä, että muuten sellaiset olisivat ehkä jääneet tekemättä.” Tuulilasi vaihdettiin samassa yhteydessä uuteen. Setrabin lisäöljynjäähdyttimelle löytyi paikka heti maskin takaa. Ostin vielä toisen samanlaisen varallekin. Moottorin kopan Ford-teksti on omiaan herättämään hämmennystä yhdessä Hemi-venttiilikoppien kanssa... Silti Marko on saanut jo soviteltua moottorin rinnalle kaksi Holsetin ahdinta, joiden kera auto liikkunee jo tulevana kesänä. ”Kun koko keulapala oli irti, niin se kävi Uudenmaan Puhallus ja Maalauksella Mäntsälässä käsiteltävänä. Se löytyi Kuttilasta. päivä kone oli keulilla. ”Huoltomies lupasi siellä puhelimessa, että pistää varaston miehet selvittämään asiaa, ja puolessa tunnissa ratkaisu löytyi. Moottorin korvakothan siihen joutui tietysti tekemään itse”, Marko kertaa. Lahtinen. Lopuksi myyjä kysyi, että haluatko maksaa selvitystyöstä jotakin, kun meni vielä ylitöiksi. Maalauksen hoiti Autohuolto T. Dodgen 5,7-litrainen Hemi on varsin suurikokoinen, eikä tilaa valtavasti jää, vaikka konehuoneessa on alun perin majaillut isolohko. Moottorin jäähdytys on hoidettu Dodge Magnumin alkuperäissyylärillä. Pakosarjoista taaksepäin tein itse putket rosterista.” Peltien siistimistä. Ripeitä liikkeitä. Molemmat ovet piti maalata siksi, kun vaihdoin trukkipeilit vähän sirompiin.” Muuten keltainen maalipinta oli vielä siistissä kunnossa, sillä auto oli maalattu Kuopiossa, minne se oli tuotu Jenkeistä. Samaan aikaan tuli vähän entisöityä pienempiä osia. päivä, kun se korvaava etuakseli viimein tuli, ja 9. Siellä oli Isuzu D-Maxin perinteinen yhden johdon jännitteensäädin odottamassa, ja niinhän se saatiin sillä toimimaan. Apparin ovi oli rutussa samoin kuin etulokari, vaikka museokuntoinen auto olikin muuten. ”Se oli maaliskuun 8
Pitkään jenkkipikapista haaveiltuaan Marko intoutui hankkimaan museokuntoisen F-150, vaan eihän se siihen kuntoon jäänyt. Viime kesänä sillä käytiin myös lähellä Jäämerta Sevettijärvellä. Se tehtiin lähinnä vertailuna, että tiedetään sitten, miten lukemat muuttuvat, kun jatketaan virittämistä.” Ja tosiaan, se virittäminen jatkuu parasta aikaa. Marko rakensi pickupinsa ajettavaksi, ja ajettu sillä onkin. Renkaat: 245/45 R20 edessä, 275/40 R20 takana. 35 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Kuopion kohdalla ajellessa putkien humina rupesi ärsyttämään niin paljon, että päädyimme hakemaan Biltemasta 90 asteen mutkat päihin. ”Talvessa kun rakentaa tossa mittakaavassa auton, niin sen tietää, että lompakko on kovilla. Faktat Ford F-150 ’75 • Omistaja: Marko Nevalainen, 29 • Paikka: Tuusula Moottori: ’05 Dodge Magnumin 5.7 Gen 3 Hemi V8, HP Tunerilla säädetty moottorinohjaus, AEM:n 044-mallinen bensapumppu, Facetin siirtopumppu, Hemin omat valupakosarjat, 2,5" rosterinen customtuplaputkisto, Dodgen syyläri flekteineen. Dynossakin tuli käytyä, ja koneessa on tehtaan ilmoittamat 345 heppaa. Joten jos nyky-Hemillä varustettu F-150 kuulosti erikoiselta, niin ei auto vähemmän erikoiseksi ole muuttumassa. Jarrut: Ford Crown Victorian evyt edessä ja takana. Tolla käytiin viime kesänä Sevettijärvelläkin. sama Fedexin kuski, niin se alkoi jo laittaa vaan viestin, että jätetäänkö ovelle”, mies muistelee nauraen. Nokka vaihtuu jyrkempään, mutta alakerta jää toistaiseksi vakioksi. Kori: Lediajovalot, peilit vaihdettu LMC Truckin yleismallisiin. Kiitokset: Arttu, Hannu, Jaakko ja Joni. Otin Fordin ajoon 27. ”Alkuperäisen ECU:n ja johtosarjan myin juuri pois, ja nyt siihen tulee kaksi KKD:n modaamaa HX40-turboahdinta. Laatikko vaihtuu samalla täysin sähköisesti ohjattuun 8HP:hen”, Marko listaa jo pitkällä olevia muutoksia. huhtikuuta viime keväänä, ja kymppitonni sillä ajettiin kesän aikana ilman sen suurempia ongelmia. Alusta: Ford Crown Victorian etuja taka-akselistot sekä tehostettu hammastanko-ohjaus, taka-akselilla Outcast Autoworksin nelipistetuenta ja Vikingin coiloverit. Voimansiirto: 5-vaihteinen NAG1-automaatti, kardaani, Fordin 8.8" perä 2,7:1 välityksellä. Vanteet: US Mags Rambler, edessä 8,5x20" ja takana 10x20". huhtikuuta viime keväänä, ja kymppitonni sillä ajettiin kesän aikana . Jos ei mitään yllättävää tapahdu, niin myöhemmin keväällä Ford on jo reippaasti viimekesäistä ripeämpiliikkeinen. Sisusta: Grantin kumiratti, alkuperäinen sohvapenkki. Se auttoi kyllä huminaan, mutta teki niin oudon soundin, että ne lähtivät pois heti kotona. Pakosarjat ehdin heftailla valmiiksi jo ennen kuin nostin koneen pois. Otin Fordin ajoon 27
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Pia Hopeavirta Dodge Business Coupe ’41. Kirkkonummelaisen Hannu Harjantin ensimmäinen täysprojekti, ’51 Chevy Stepside esiteltiin Amerikan Raudassa seitsemän vuotta sitten. Itse tehty 36 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Jutun miedosti kustomoitu Dodge on jo kolmas kokonaan omassa tallissa valmistunut, ja jatkoa on luvassa
37 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Mä otin kaikki Dodgen korista irti ja nostin sitä rungolta traktorilla sen verran, että pääsin ensin painepesemään sen ja puhaltelemaan sitä alapuolelta. ”Se aiempi Chevyhän meni niin ikään Tampereen kulmille sittemmin, mutta kerkesi nämä olla yli vuoden päällekkäin minulla”, Hannu kertoo tarkoittaen rakentamaansa numerossa 4/22 esiteltyä pitkää ’55-mallista umpipakua. lokakuuta 2022. ”Ainoat korjaukset, mitä pohjaan tein, olivat apukuskin puolen kynnyskotelossa ja lattiapellin reunassa. Takahelman Hannu muotoili itse, koska se puuttui tullessa kokonaan. Työn jälki on siistiä verhoiltua tavaratilaa myöten. Mielikuvitus käyttöön. 38 Dodge Business Coupe ’41 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Takahiekkapelti siitä puuttui kokonaan ja takaluukun reunassa oli myös vähän mätää. ”Ei Janikaan ollut sitä itse Jenkeistä tuonut, vaan sen oli tuonut joku huonomaineinen firma, olisiko ollut Falcont.” ’41-mallinen Business Coupe oli oikeasta etukulmastaan kolhaistu ja pinnoiltaan kirjava, ja siihen oli jo Amerikan mantereella vaihdettu Chevyn tekniikka, jolla se ei kylläkään ollut kai koskaan ollut ajokelpoinen. ”Korin korjaamisesta se alkoi. Se oli ihan lehtiä täynnä”, Hannu jatkaa. Sitten tietysti hitsailin kaikki listojen reiät umpeen, kun en halunnut sinne jäävän paikkaa, josta pääsee valumaan vettä ovien sisään.” Dodgeen oli jo Amerikassa sovitettu Chevyn pikkulohko, ’73-mallisen Chevellen etuakselisto sekä 10-pulttinen perä, mutta ei se ajossa ollut sillä tekniikalla ollut. Korin värillä maalattu ratti on lähtöisin 90-lukuisesta Dodge Dakotasta, muttei pomppaa silmille mitenkään häiritsevän modernina. ”M ä ostin sen Siurosta 10. Sehän oli viitisen vuotta ollut edellisellä omistajalla, Jani Hongistolla odottamassa”, Hannu Harjanti kertaa Dodge-projektinsa hankintaa kuvia puhelimestaan selaillen. Fender Skirtit sen sijaan ovat tehdastekoiset ja ne oli tarkoitettu samanikäiseen Plymouthiin, eivätkä suureksi yllätykseksi sopineetkaan paikalleen sellaisenaan. ”Siitä pihalta puun alta se Dodge otettiin. Samoin runkoa pyörittelin siinä pihalla, kun ei ollut grilliä, mutta sain siinä sen puhalleltua”, Hannu selittää ja jatkaa: ”Pitää mielikuvitusta käyttää, kun ei ole semmoisia vehkeitä.” Ei Dodge oikeastaan ollut erityisen ruosteinen, vaikka kaukana valmiista autosta olikin. Sisäverhoilut on toteuttanut Uki Kaasinen, puuosat Hannu on tehnyt itse. Jos Jani Hongisto kuulostaa nimenä tutulta, ei se ole ihme, sillä Janin – muuten niin ikään vihreä – Hemi-koneinen ’32 Ford-rodi esiteltiin Amerikan Raudassa reilut 10 vuotta takaperin
Niihin tavarat tulivat JM-Tuonnilta. Puhalluksen jälkeen runko maalattiin epoksilla samoin kuin korin pohjakin. Ei mun tarvinnut kuin hitsata muutama auki unohtunut sauma loppuun. Olin purkanut ne joskus pickupista alukansien tieltä ja tein niihin vain seetiremontin.” 39 2/2025 AMERIKAN RAUTA. ”Yllättävän hyvin se oli kyllä Jenkeissä tehty. ”Taka-akseli oli tuettu Chevellen tukivarsilla ja jousilla, joita oli madallettu pillillä. ”Moottorin tein itse. Siihen tuli Airliftin pussit joka nurkkaan ja valmis venttiiliryhmä”, Hannu selittää. ”Peräkin oli paskana, ja sitten se sattui olemaan semmoinen GM:n perä, johon ei saanut US-Partsilta osia, joten jouduin hankkimaan toisen kymppipulttisen. Ostin siihen uuden Yukonin perämurikan samalla välityksellä ja lukolla”, hän jatkaa. Se Chevellen eturunko sopi ihan suoraan Dodgen rungon kanssa yhteen leveydeltään, se oli ollut hyvä oivallus käyttää sitä”, Hannu kehuu tekniikkapäivityksen toteuttajaa. Kampiakseli kävi hiottavana ja tasapainotettavana GTMotorsissa. Tähän oli aika helppo laittaa ilmapussitkin. Kojelaudan nuppeja oli matkan varrella kadonnut, joten Hannu 3D-tulostutti koko sarjan uusia. Kansiahan ei ollut, mutta sopivat löytyivät multa hyllystä. Taakse vaihdoin uudet.” Kokonaan GM-tekniikalla. Eteen jätin paikallaan olleet Konin iskarit, koska ne olivat jämäkämmät kuin uudet tilalle hankkimani. Sen paikallaan olleen 350-lohkon mä sain pelastettua, vaikka öljypohjakin oli ihan täynnä kuraa, mutta siitä TH350laatikosta ei saanut edes kuoria. Hoonasin sylinterit ja rengastin ja laakeroin sen. Uusin etupäähän samalla kaikki puslat ja nivelet. ”Ostiin eteen levyjarrut, jotka sai siihen Chevellen keulaan helposti valmissarjana US-Partsilta. Se olikin jo valmiiksi viimeisessä ylikoossa. Kun avasi sen, niin huomasi, että siinähän oli rattaat ihan skraadilla. Nopeusmittari on nykyisin GPS-toiminen versio. Senkin piti olla niin hyvä, ettei sille tarvitsisi tehdä mitään, mutta kaikkihan siihen piti laittaa uutta. Sehän se oli se houkutteleva juttu projektia ostaessa, että siinä oli valmiiksi tekniikka, johon saa helposti osia
Korin värillä maalattu torvimallin ilmanputsari sopii hyvin kokonaisuuteen. Toisella kerralla apukuskin oveen listaa liimatessa laitoin kaiken maailman rojua puristamaan sitä paikalleen, ja unohdin sen sitten toista puolta tehdessäni. ”Ostin Latvan Kakelta ’41 Plymouthin skirtit, joiden piti sopia tähän suoraan paikalleen. Myös kylkilistoista puuttui ovien etupuolelta 10 sentin pätkät, jotka hän teki”, Harjanti kertoo. Ihmeen pirteältä se kone tuntuu, vaikka mitään ihmeellistä sen suhteen ei ole tehty”, Hannu toteaa tyytyväisenä ja jatkaa sitten: ”Laatikon kanssa menin siihen vipuun, että menin teettämään siihen edelleen TH350:n, kun olis ollut kivempi, kun siinä olisi ollut se neljäs pykälä.” Omassa tallissa tehty. Kun yksi projekti on valmis, Hannun kädet syyhyävät jo kohti uutta. ”Ongelmana oli sitten se, kun en löytänyt mieleisiä Moparin kapseleita, kun tässähän on GM:n 15-tuumaiset vanteet. ”Ajattelin, että eipähän tarvitse käydä pitkäksi aikaa etsimään niitä alkuperäisiä, vaan saa auton nopeammin ajoon.” Korille ei tehty ajovalojen vaihtoa suurempia muutoksia, mutta hiukan kustomilmettä saatiin fender skirtseillä. ”Ensimmäisellä kerralla se valahti kuskin puolelta katosta, joten hioin ne valumat pois ja paikkamaalasin sen. ”Ei ne ihan heittämällä paikalleen menneet. ”Apukuskin etukulmahan autossa oli kolaroitu, ja sain kyllä ehjän lokkarin mukaan, mutta lampunkehyksiä ei löytynyt mistään. ”Väri on oliivinvihreä, jonka sävyn löysin tästä autosta takalokkarin kromatun kiveniskusuojan alla olleen tervapaperin alta. Eivät ne ihan oikeaa aikakautta ole, mutta oikeaa merkkiä ainakin.” Auton sähköt Hannu teki kokonaan uusiksi valmissarjaa hyödyntäen. Joutui niitä vähän muokkaamaan, että sain ne sinne mahtumaan. Siinä alkuperäisessä on sivulle päin semmoinen patti, jossa on parkkivalo. Löysin sitten nuo Dodgen 14" kapselit, jotka yhdistin liimaamalla GM:n 15-tuumaisten rosterikapseleiden reunaosiin. Reilussa 10 vuodessa täysin läpikäytyjä autoja on valmistunut jo kolme, ja hyvin pitkälti omassa tallissa ja pihalla. ”Tässä Tattarisuolla on semmoinen rosteriäijä, joka on tehnyt mulle jotain listoja, esimerkiksi astinlautojen kohtaan ja sekä keulan alemman keskilistan. Niin sain tehtyä tähän 15-tuumaiset Moparin kapselit. Niinhän ne kaatuivat tehden lommon apukuskin lokasuojaan ja naarmut oveen. Siltä illalta jäivät kyllä hommat siihen, vitutti niin paljon. Ei siinä auttanut kuin taas paikkailla”, mies harmittelee. 40 Dodge Business Coupe ’41 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Lopulta muoto oli kuitenkin erilainen, ja ylälaitaan jäi kolmen sentin rako, joten jouduin jatkamaan skirtejä sen verran. Hannu ei lähtenyt virittelemään moottoria sen kummemmin, mutta siihen ruuvattiin uusi Edelbrockin imusarja ja kaasutin sekä hyllystä löytyneet peltipakosarjat, jotka olivat tulleet Hannulle aikoinaan varaosa-Vanin mukana. Kaappasin lokkarin kainaloon ja kannoin sen Karin Autotarvikkeeseen, jossa väri kuvattiin kameralla ja sen jälkeen valkattiin mahdollisimman lähellä sitä ollut kartoista.” 3D-tulostusta ja perinteistä käsityötä. ”Maalauksen tein moneenkin kertaan”, hän myöntää nauraen. Äkkiseltään huomaamaton muutos on ajovalojen vaihtaminen yleisiin 7-tuumaisiin ja Dodgen vilkullisten kehysten korvaaminen pyöreillä GM:n kehyksillä. Vähän ajan päästä kävi ilmi, että ne skirtien alkuperäiset kiinnikkeetkin ottivat kiinni renkaisiin, joten rakensin ne uusiksi.” Maalauksen Hannu teki alusta loppuun itse omassa tallissaan, kuten lähes kaiken muunkin autoissaan. Hitsasin sitten sen parkin kolon umpeen ja tein lokareihin noin kolmen sentin korotukset, jotta sain niihin paikat GM:n kromikehyksille ja 7-tuumaisille umpioille”, Harjanti valottaa. Oikeastaan keula onkin paremman näköinen näin. Chevyn pikkulohko istuu Dodgen nokalle siististi
Erikoiskilpihakemuksen olin tehnyt jo etukäteen, kun katsastusäijä herätteli mut siihen, että voithan sä tähän erikoiskilvet ottaa, kun ei kai se nyt tässä kokonaisuudessa hirveästi tunnu. Nyt siellä on jännitteenmuunnin. Vanteet: Chevroletin 15" peltivanteet, 15-tuumaisiksi muokatut Dodgen kapselit. Hain ’91 C1500:en Keskisen kyläkaupan läheltä ja mietin, että siihen vaihtaisi jonkun vanhemman hytin…” Katsastusäijä herätteli mut siihen, että voithan sä tähän erikoiskilvet ottaa, kun ei kai se nyt tässä kokonaisuudessa hirveästi tunnu. ”Mä oon ostanu jo uuden projektin. Kiitokset: Uki, Kari Saarela, GT-Motors, US Parts, Karin Autotarvike, Levykaksikko ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on Päivi, joka on jaksanut mun kanssa. Ratti tuli jostain tuoreemmasta Dodge Dakotasta, ja maalasin sen auton värillä”, Hannu paljastaa. Ajoin sillä viime kesänä 7 300 kilometriä, mikä taitaa olla näille aika paljon, mutta mä tykkään ajella, ja sitten löytyy viatkin, jos niitä on jäänyt.” Ja jos yksi laite alkaakin tuntua valmiilta, syyhyävät Hannulla kädet jo uusien kohteiden kimppuun. Faktat Dodge Business Coupe ’41 • Omistaja: Hannu Harjanti,66 • Paikka: Kirkkonummi Moottori: ’73 Chevellen 350 cid V8, Edelbrock Performer alumiini-imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, HEI-jakaja, peltipakosarjat, omatekoinen tuplaputkisto. Ei mies vailla projektia ole tänä talvenakaan. ”Tää valmistui viime talvena niin, että kävin sen heti maaliskuun alussa katsastamassa. Nopeusmittariksi tuli GPSpohjainen, kun ne vaijerinäytöt tuppaavat näyttämään mitä sattuu. Bensatankkihan on ehjäksi kuidutettu jostain farmarista lähtöisin oleva, joka on asennettu runkoaisojen väliin taakse.” Alkuperäinen sohvapenkki tuli auton mukana, mutta ei sillä sellaisenaan mitään tehnyt. 41 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Voimansiirto: TH350-automaatti, 10-bolt perä 2,73:1 välityksellä ja Yukonin lukolla. Alusta: Ilmajousitus, Airlift Dominator -makkarapalkeet, nurkassa, JM-Tuonnin venttiiliryhmä, Viair 444c -kompressori, 5 gallonan alumiinisäiliö. Kori: Keulalle sovitettu 7" GM:n ajovalot, maalattu alkuperäisen kaltaisella oliivinvihreällä, ’41 Plymouthin muokatut fender skirtit. Kapselit Hannu rakensi yhdistämällä Dodgen 14-tuumaisen kapselin GM:n 15-tuumaisen rosterikapselin kehään. ”Halusin kuitenkin sen kunnostuttaa, kun se oli niin erikoinen. ”Edellisen auton RetroSoundin soitinta ostaessa SK-Autosoundin Samu huomasi, että mulla oli sekalainen sarja nuppeja kojetaulussa, joten tällä kertaa 3D-tulostutin Nikita Nykäsellä uudet napit, jotka hän myös maalasi valmiiksi oikealla värillä, niin nyt ei pääse kukaan niistä kommentoimaan”, mies selittää nauraen. Kaasisen Uki sen korjasi, ja teki myös kattoverhoilun sekä ovipahvit. Jarrut: Edessä Chevellen levyt ja takana rummut, 8" jarrutehostin. Tuo DGE-41 oli sitten vapaana, joten tilasin sen. Lattiamaton löysin Petikosta mattofirmasta, ikkunankehyslistat ja ovenkahvat jouduin tekemään itse puusta. Sisusta: Dodge Dakotan korin värillä maalattu ratti, Lokarin shifteri, Uki Kaasisen verhoilema penkki, katto sekä ovipahvit, GPS-nopeusmittari. Bensamittari oli hankalin saada toimimaan, kun se on kuuden voltin mittari ja autoon tuli nyt 12 voltin sähköt. Renkaat: 195/65 R15 edessä, 215/75 R15 takana. ”Sisältäkin puuttui mittarit, ja kaikki pinnat olivat ruosteessa
Aihio ei ollut tällä kertaa varsinaisesti erityisen huono, vaikka muutamia merkittäviä puutteita olikin. Tässä se ja korjatut lokasuojat pohjamaalissa. 4. 2. Tekemistä riitti silti. 6. Kun ei ollut grilliä eikä isoja tiloja, missä rakentaa, täytyy käyttää luovuutta. 5. Alkuperäinen sohva oli sentään säilynyt mukana. Hannu nosti korin traktorilla rungolta ilmaan, jotta pääsi pesemään ja puhaltamaan korin pohjan kuin grillissä. Korissa ei lopulta valtavasti hitsattavaa ollut, mutta takahelman Hannu joutui leipomaan tyhjästä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Hannu Harjanti 1. A-korisen GM:n akselistot oli asennettu runkoon jo Amerikan raitilla, ja tällä kertaa varsin hyvin. Rungon hän käänsi akseleineen kyljelleen pihalla, jotta pääsi tekemään sille vastaavan käsittelyn. Ohjaamo oli tullessa kunnoltaan melkoisen karu. Tavaratilan pohjan Hannu askarteli kokonaan uusiksi. 3. Mielikuvitusta riittää 42 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Tarinan takana 1 2 3 4 5 6. Hannu Harjanti on aivan ensimmäisestä läpikäyntiprojektistaan alkaen tehnyt valtavan määrän työtä itse, eikä mielikuvitusta toteutustapojen suhteen ole puuttunut
Tekniikka paikallaan. 7. Sen uusimisen Hannu antoikin suosiolla Kaasisen Ukin tehtäväksi. 10. 11. 9. Kattoverhoilusta oli jäljellä vain rangat. Seuraavaksi oli keulan kokoamisen ja maalauksen vuoro. 12. Pohjan hannu maalasi puolikiiltävällä mustalla. 8. Alkuperäistä vastaava suorakiiltoinen pintavärisävy poimittiin RAL-kartoista vertaamalla. Ruosteen ruskettamassa kojelaudassa nopeusmittarin paikalla ammotti reikä. Kunnostettu Letukan pikkulohko maalattiin tummanvihreällä, vaihteistoon Hannu valitsi hopeanharmaan sävyn. 43 AMERIKAN RAUTA 2/2025 7 8 9 10 11 12
Teemu Peittolan jätticoupe on jalostunut miehen omissa käsissä 15 vuoden aikana pimp daddy -laivasta oikeaksi hydraulilowrideriksi. 44 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Mustaa magiaa Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Cadillac DeVille Coupe ’72
Mustaa magiaa 45 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Olihan se aika härskin näköinen. Se oli mun eka jenkki”, hän kertoo. Siinä oli vielä rautalohkot, kun nykyäänhän noissa käytetään alumiinisia”, Teemu valaisee. Koko projekti meni hyllylle pariksi vuodeksi.” Kolhiintuneen lokasuojan Teemu oikoi itse, rikkoontuneen lampun rungon etsiminen sen sijaan osoittautui hankalaksi. ”Siinä ihmetellessä Tampereella tuli myyntiin 650 eurolla käytetty hydraulisarja, joka iski heti silmään. Kullattu ketjuratti on yksi niitä harvoja asioita, jotka ovat ennallaan Teemun lähes 15 vuotta kestäneen rakentelun jäljiltä. Myös kullattu ja kaiverruksin koristeltu taustapeili on Krazy Kuttingilta. Siitä tulisi lowrider, eikä siihen jäisi niitä ostettaessa alla olleita 20-tuumaisia kromivanteita. ”S e tuli ihan vaan vahingossa. Se tosiaan maalautettiin – mä en maalannut sitä itse, vaikka se vähän siltä näyttääkin”, mies naurahtaa. Myyjällä oli myös Avalanche, jossa luki El Presidente lasissa, kuten tässäkin, se oli joku hänen juttunsa”, Teemu selittää. ”Siinä oli joku todella alkeellinen Holleyn ruisku, kullattu ketjuratti ja punaiset valot sisällä, ja sisälle oli vedetty valkoista karvaa. Cadillacin osalle Teemun suunnitelmat olivat heti alkuun selvät. Kojelaudassa on alkuperäisellä paikalla moderni RetroSoundin soitin. Mä bongasin sen silloin 2010 Espoosta Nettiautosta ja se oli aika sopivan hintainen”, Teemu Peittola kertaa sitä, miten päätyi jutun Cadillacin omistajaksi pian 15 vuotta sitten. Sitten Caddy jäi taas jostain syystä seisomaan pariksi vuodeksi, kunnes 2018 se maalautettiin mustaksi. Kaiken lisäksi mä hukkasin auton avaimet ja sitten meni motivaatio kaikkeen. 46 Cadillac DeVille Coupe ’72 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Se on ollut mulla vuodesta 2008, ja sitä ennen oli Oldsmobile Delta 88 vuosimallia ’80. ”Lueskelin paljon Layitlow-sivustoa ja Hoppo’s Hydraulicsin sivuja, ja niiden oppien perusteella puhkaisin autoon reiät sylintereille ja tein paikat pumpuille konttiin. ”Sitten siinä alkoi tulla kaikenlaisia vastoinkäymisiä. 2012 loppuvuodesta aloin sitä purkaa. Totesin, että ostan sen ja rakennan tästä nyt sen lowriderin.” Hydikat alle. Eroon pimp daddy lookista. ”Jo ennen tätä minulla oli tuo ’80 C10, joka on edelleen pihassa. ”Jotkut poppikoneet mä siihen silloin rakensin ja kaksi kesää muistaakseni sillä sellaisena ajelin. Se ruisku tilttasi ja kolhaisin toisen etukulman yhden kuorma-auton kylkeen talvella hallin pihalla suditellessa. Silloin tuli pellitettyä uusiksi se lasinreunus oikeastaan joka puolelta”, mies kertoo. ”Se Tampereelta löytynyt sarja oli kahdella pumpulla, todennäköisesti joku 90-luvun Red’s Hydraulicsin setti dumpeista päätellen. Ensimmäinen jenkki DeVille ei Teemulle ollut, ja lowriderit olivat kiehtoneet jo pidempään, vaikka niitä olikin tullut ihailtua lähinnä amerikkalaisista lehdistä ja netistä. Siitä tuli jostain takaikkunan kulmasta vettä sisään, ja kun vinyylin otti pois, niin näki, että kuskin puolen alakulmasta puuttui peltiä jonkin verran. Hydrauliikkaa ohjaavien vipujen kullattu ja kaiverrettu switch panel on Krazy Kuttingin valmistama. Päältä se oli viininpunainen ja siinä oli kullatut sarvet keulalla
Silloin kuitenkin hankin sen ehjän lampunkehyksen rikkoutuneen tilalle.” Mustaa magiaa. Tämä siksi, että pinionin kulman muutos pysyy hallinnassa. ”Ne vanteet tulivat ilman renkaita, ja hankin siihen jotkut Vitourit todetakseni, että ne renkaat olivat vähän turhan leveät tuohon taakse. ”Silloin muutin hydraulisysteemin kolmepumppuiseksi ja vaihdoin ne kaikki Hoppo’sin pumppuihin. ”Mulle tuli siihen aikaan Lowrider Magazine, jonka kannessa oli Monte Carlo, jossa oli kromattu twisted bar -maski. Nythän siinä on jo kolmas hydrauliikkasetti. Ylätukivarret ovat myös alkuperäistä pidemmät, mutta niistä mulla ei ole tarkempaa mittaa. 2019 autolla ei kuitenkaan vieläkään ajettu, ja seuraavana kevättalvena hankittiin tämä talo, niin Caddy ei edistynyt juurikaan. Lowrider-rakentelussa hämärtyvät välillä rajat. Niitä oli nimittäin yksi krominen ja kolme keskiosaltaan kullattua.” Myös Cadillacin maski meni uusiksi. Takakaaret rungosta on myös vahvistettu ulkopuolelta viiden millin levyllä. Lattiaa on myös muokattu, jotta tukivarret mahtuvat olemaan siellä.” Perinteinen twisted bar -maski teetettiin Espoon Omnialla. ”Maalasin täällä kotitallissa sitten sisälokasuojat, konepellin sisäpuolen, lampunkehykset ja keulapalan. Takapään tukivarret on tehty Competition Engineeringin nelilinkkisetistä, ja alatukivarsiin on tehty uudet kiinnikkeet sylintereille. ”Taka-akseliin on hitsattu alatukivarsien kiinnikkeiden väliin 10 millin vahvikelevy, jotta se ei väänny kolmelle pyörälle nostettaessa. ”Se on ollut itse asiassa 2022 keväällä, kun laitatin Ko-Metilla slip yoken, ja sen jälkeen auto saatiin menemään kolmella pyörällä.” Auto pakotetaan kolmelle renkaalle ketjujen avulla, eli takarungon väliin jousien kohdalle on hitsattu 2x4" neliöpalkki, jonka keskelle kiinnittyvät ylätukivarsien kiinnikkeistä lähtevät ketjut. Samalla vaihdoin 8-tuumaiset sylinterit 18-tuumaisiin. 2018 otettiin sitten Mörkön ja yhden Samin kanssa kimppatalli Långvikista, ja hankin kirkkonummelaiselta harrastajalta tuon samanikäisestä Camarosta lähtöisin olevan 350-moottorin, jonka yhdistin sovitelevyllä siihen Cadillacin omaan nelisataseen askiin”, mies selittää. Bellflower-putket kuuluvat niihin klassisiin kustomjuttuihin. 47 2/2025 AMERIKAN RAUTA. ”Silloin olin ollut pari vuotta ilman omaa tallia. Siitä tulisi lowrider, eikä siihen jäisi niitä alla olleita 20-tuumaisia kromivanteita. Eteen tuli Hoppo’sin kromatut sylinterit, taakse Black Magicin 22-tuumaiset teleskoopit, koska niissä oli sivuliitos, ja ne sai asennettua hattuhyllyn alle eikä läpi”, hän selittää. Vein sen Caddyn alkuperäisen maskin sitten Espoon Keskuksen Omniaan, jossa tehtiin uusi kehys lattaraudasta ja siihen kierretystä neliötangosta säleet.” Lisää pumppuja ja Chevyn sydän. Cadillacin osalle Teemun suunnitelmat olivat selvät. ”Nykyiset, paksummasta putkesta tehdyt tukivarret ovat 28 senttiä pidemmät kuin auton alkuperäiset, ja ne ovat kiinni rungossa alkuperäisten tukivarsien kiinnityskohdissa. Totesin, että mun täytyy saada tollanen. 2021 kesällä mä sain auton kasaan. ”Jossain välissä ennen sitä maalausta minulle tuli kaverini Mörkön kautta Kurjen Hannulta joku epämääräinen vanha 13 tuuman pinnavannesetti. Silloin vaihdoin myös renkaat 5.20-kokoisiin Premium Sporteihin ja muutin skirtsien kiinnitykset, jotta ne sai mahtumaan paikalleen”, Teemu jatkaa. Teemu halusi teettää sen perinteiseen custom-tyyliin. Auto ei puolen tusinan tallivuoden jälkeenkään tullut siis vieläkään ajoon, vaan mieleen tuli pian taas uusia parannuksia, joita sille voisi tehdä. Jouduin muokkaamaan myös takaylätukivarret säädettäviksi, koska siinähän muuttui geometriat aika tavalla. Ei mahtuneet skirtsit paikalleen”, Teemu muistelee seuraavaa ongelmaa
Ebaystä löysin sitten sen kehyksen ja hankin siihen SK-Autosoundilta Retrosoundin soittimen. Nykyiset, juustopalloiksikin kutsutut kokonaan kullatut 13 tuuman pinnavanteet tulivat kesäksi 2023, ja niillä Caddy saikin mukavasti kimallusta mustanpuhuvan korinsa rinnalle. ”Viime talvena rakensin autoa oikeastaan kaikkein eniten. Mittariston kehyksen jouduin hankkimaan myös uuden, kun siihen vanhaan oli tehty reikä nykyaikaiselle radiolle ja siihenkin oli liimattu karvaa. Vaihdoin ne takatukivarret näihin nykyisiin ja vahvistin myös eturunkoa. Takapäälle menee virtaa 48 volttia ja eteen 72–120 volttia. ”Kaikki muu tässä autossa on tehty itse paitsi maalaus”, Teemu toteaa, ja jos historia on jotain osoittanut, niin on varmaa, ettei Caddyn rakentelu ihan heti lopu. Uuden hattuhyllyn hankin myös kullanvärisenä Caddy Daddyltä.” Krazy Kuttingilta Teemu tilasi kaiverruksin koristellun ja kullatun peilin, switch platen sekä myöhemmin rekisterikilven kehykset. Ajomukavuutta lisäävät takapään akkumulaattorit eli paineakut. Kullattu ketjuratti on tosiaan yksi niitä harvoja asioita, jotka ovat säilyneet autossa sellaisenaan kaikki kuluneet 15 vuotta. Luxorin 13-tuumaiset pinnavanteet ovat kokonaan kullatut. Hydrauliikan takapumput ovat #9 gearilla ja 3/8" painepuolella, edessä on #11 gear ja 1/2 tuuman painelähtö. Siitähän puuttui myös ne katon paikallaan pitävät listat kokonaan, siihen oli liimattu vain karvaa”, Teemu kertoo. Askinkin vaihdoin nelivaihteiseen TH700:een, jota varten tein G-Forcen sarjasta muokkaamalla vaihteistopalkin, jotta sai myös tuplaputket menemään järkevästi.” 2024 kaudella Teemu pyrkikin käymään autoineen aktiivisesti tapahtumissa, ja kausi huipentui Hämeenlinnan Jenkkiautonäyttelyyn, josta tuli kotiin viemisiksi Lowriderluokan kakkospysti kuin palkintona lähes 15-vuotisesta rakentelu-urakasta. Keskelle akselia kiinnitetty ketju auttaa auton pakottamisessa kolmelle pyörälle. 48 Cadillac DeVille Coupe ’72 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Teemu on lowrider-mies henkeen ja vereen. Vahvemmat alatukivarret ovat 28 senttiä alkuperäisiä pidemmät ja takapään pumppuina ovat Black Magic Hydraulicsin teleskooppimalliset. ”Sisustalle ei ole tehty muuta kuin sinne liimatut karvat on revitty pois suuremmilta osin, ja penkeille heitin viltit. ”En pystynyt myöskään ohittamaan nyt joulun seutuun 35 prosentin alennuksia, joten lisää on tulossa”, hän naurahtaa. Juustopallot ja kultapeili. Etutukivarret hypytin jo solmuun kertaalleen, joten ne prässättiin suoriksi ja vahvistettiin 10 millin levyllä sisäpuolelta. Etutukivarret hypytin jo solmuun kertaalleen, joten ne prässättiin suoriksi ja vahvistettiin 10 millin levyllä sisäpuolelta. ”Sail panelit hävitin, ne mä jouduin tilaamaan Caddy Daddyltä. Käärmeselkäiset Premium Sport -renkaat ovat autenttinen valinta lowrideriin
49 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Faktat Cadillac DeVille Coupe ’72 Omistaja: Teemu Peittola, 37 • Paikka: Kirkkonummi Moottori: ’72 Camaron 350 cid SBC V8, alumiini-imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, Summitin keraamisesti pinnoitetut pukinsarvipakosarjat, Weiandin alumiininen kiillotettu vesipumppu, 2" tuplaputkisto glasspack-vaimentimilla ja Bellflower tipseillä. Siistissä konehuoneessa majaileva 350-kuutiotuumainen pikkulohko on lähtöisin ’72 Camarosta. Renkaat: Premium Sport 5.20-13. Alusta: Hydraulit Hoppo’sin neljällä pumpulla ja 10 akulla, 8" Hoppo’sin kromatut sylinterit ja kierroksella lyhennetyt 3500 lbs pre-cut-jouset edessä, Hoppo’sin 2000 lbs pre-cut-jouset takana Black Magicin 22" teleskooppisylinterit ja puolen litran paineakut takana, runko vahvistettu, jatketut etuylätukivarret ja Hoppo’sin yläpallonivelet sekä vahvistetut alatukivarret edessä. Sisusta: Kullattu ketjuratti, penkeissä meksikoviltit, Krazy Kuttingin kullattu taustapeili ja switch plate, RetroSoundin soitin, Pioneerin 5,25" koaksiaalit ovissa, Pioneerin litteä aktiivisubbari apukuskin jalkatilassa. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, alkuperäinen perä. Jarrut: Alkuperäiset levyt edessä ja rummut takana. Kori: Twisted Bar -maski, valoluomet, maalattu kiiltävän mustalla, alustavalot. Kiitos: Mörkö ja Affe. Vanteet: Luxor 7x13" kullatut pinnavanteet
Bullitin hengessä 50 AMERIKAN RAUTA 2/2025
Vuosi sitten Amerikan Raudassa esiteltiin Jarmo Taipaleen ”Thomas Crown” Mustang. 51 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Valkokankaalta tuttua linjaa edustaa myös Jarmon mustanpuhuva Charger, tosin tekniikaltaan päivitettynä. Bullitin hengessä Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Dodge Charger ’68
Kun oli perhettä ja pieniä lapsia, niin se oli kuitenkin niin avonainen ja kylmä ajella, että päätin laittaa sen myyntiin.” Jeeppi kävikin kaupaksi, ja Jarmo alkoi heti haeskella itselleen uutta harrasteajokkia aktiivisesti. ”Sehän tuli mulle Pitkon Pepeltä Kemistä kesällä 2011”, Jarmo muistelee. Bullitista se Charger-kuume lähti itämään Jarmo Taipaleenkin kohdalla, ja toistakymmentä vuotta takaperin tilanne oli se, että yksi unelma oli mahdollista muuttaa todeksi. Sisusta on lattiamattoa myöten entisöimätön. Jarmon auto oli alun perinkin varustettu vinyylikatolla. ”Laitoin OD:lle ostoilmoituksen, ja Pitko tarjosi minulle ’68 Chargeria, jonka oli tuonut itselleen Amerikasta.” Kaupat syntyivät, ja Charger muutti Kemistä Helsinkiin Jarmon kotitalliin. ”Mulla oli sitä ennen sellainen Portugalista tuotu ’77 mallin sota-Jeep, Ford Mutt M151A2, jonka entisöitin Virossa kokonaan. Vain etuistuimien pienet halkeamat korjattiin viime syksynä Virossa ennen kuin auto myytiin Puolaan. 52 Dodge Charger ’68 AMERIKAN RAUTA 2/2025. S e, että jokin automalli esiintyy näkyvässä roolissa jossain elokuvassa tai jopa musiikkivideolla nostaa usein mallin haluttavuutta ja hintaa saman tien. Sellaisia ovat esimerkiksi American Graffitin John Milnerin ’32 Ford ja Bob Falfan ’55 Chevy sekä Bullitin ’68 Mustang ja samanikäinen Charger. Uusi vinyyli asennettiin paikalleen vasta useampi vuosi maalauksen jälkeen, koska auto näytti Jarmon mielestä niin hyvältä kokonaan kiiltävän mustanakin. On kuitenkin joitakin autoja, jotka ovat tulleet valkokankaalta erityisen ikonisiksi
Chargerin ajettavuutta parannettiin Virossa asennetulla Hotchkisin täydellisellä TVS -sarjalla, joka sisälsi putkimalliset etupään ylätukivarret, jämäkämmät iskarit, rungonyhdistäjät, jäykemmät takajouset sekä kallistuksenvakaajat eteen ja taakse. 53 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Sisustakin oli alkuperäinen”, Taipale kertoo. Siinä oli rummut edessä, ja se ei vaan pysähtynyt”, mies selittää. Ohjaussimpukka vaihdettiin nopeampivälitteiseen Firm Feelin Stage 3:een ja kaikki kuluva uusittiin toki samalla. Siinä oli aluksi Flowmasterin vaimentimet, mutta ne olivat niin äänekkäät, että vaihdoin ne toisiin. Siinä 383:ssa oli myös lämpöongelmaa, ja lopulta osoittautui, että siinä oli kansien vesikanavat tukossa”, Jarmo muistelee. Eikä noille tehoille tarvittu mitään 1 000 kuutiojalan hipokaasuttimia, vaan ihan tavallinen 770 kuutiojalan Street Avenger. Säilymä Frankfurtista. Kaikki uusittiin jarruihinkin. ”Siihen jäi oikeastaan vain lohko vanhaa.” 383-isolohko stroukattiin 440 Sourcen sarjalla 496-kuutiotuumaiseksi ja samalla kannet vaihdettiin Edelbrockin alumiinisiin. ”Maalauksen jälkeen ajelin sillä kesän, pari, mutten ollut vielä koneeseen oikein tyytyväinen. Turbiini kunnostettiin alkuperäistä vastaavaksi.” Jarmolla on Haapsalussa kesäasunto, joten teettäminen etelänaapurissa sujuu kätevästi, ja käsityö on siellä edelleen selvästi edullisempaa kuin meillä. Auto oli tullessa alkuperäisen punainen ja mustalla vinyylikatolla, mutta mä halusin sen mustaksi. Yli 500-heppainen stroker. Jarruputket ja bensalinjat tehtiin uusiksi ja vaihteisto remontoitiin siellä Virossa. ”Mä en edes tajunnut alussa, kuinka hyvä ja ehjä se oli. ”Eteen tuli Doctor Diffin levyjarrut ja Hydratechiltä tuli hydroboosteri. Jykä teki moottorista suunnitelman, mitä osia siihen pitäisi hankkia, ja sovimme, että hän vastaa sen tekemisestä kokonaan. ”Se oli maalauksen jälkeen niin hieno sellaisena kiiltävän mustana, että mulla meni monta vuotta ennen kuin laitoin siihen sen vinyylin paikalleen, kun siinä piti vähän hioa sitä uutta pintaa ennen liimausta. Auto valmistuikin nopeasti, ja Jarmo otti sen sellaisenaan ajoon. ”Pakosarjat tulivat TTI:ltä, samoin putkisto. Musta on ollut muutenkin auton värinä sellainen mieleinen, ja kyllä se varmaan sieltä Bullitista tuli, että siitä piti tulla musta. Voitelua parannettiin Hi-Volume-öljypumpulla ja öljypohja vaihdettiin isompaan Hemi-versioon. Auto oli ihan ajokuntoinen, mutta jarrut olivat ihan järkyttävän huonot. Auto maalattiin silloin 2012 Virossa Art-Colorissa, se maksoi siihen aikaan 6 000 euroa.” Indianan Frankfurtista (kyllä, luit oikein) Suomeen tuotu Charger oli pelleiltään hyvä, eikä tällä kertaa tarvinnut koota tilkkutäkkiä hitsiliimalla. Tehoa siitä saatiin pyöreästi 517 hevosvoimaa ja maksimivääntö oli sitäkin muhkeampi, peräti 837 newtonmetriä, joten enää ei tarvinnut jäädä jalkoihin liikennevaloissa. Tapiolan Autoverhoomo sen vinyylin sitten viimein asensi. Joitakin osia hankki Jykä, valtaosan etsin itse.” Syksyllä 2014 moottori otettiinkin työn alle. ”Auto oli tullessa alkuperäisen punainen ja mustalla vinyylikatolla, mutta mä halusin sen mustaksi. Siihen tuli myös QTP:n sähköinen cut-out, jolla sai sitten ääntä tarvittaessa”, Taipale toteaa. Siihen asennettiin Alton Master kit sekä uudet tiivisteet. Nokaksi tuli Comp Camsin perinteinen laahurityyppinen ja imusarjaksi Edelbrockin Performer RPM – ei mitään mystistä siis. Valmis moottori käytettiin irrallaan Santalan dynossa maaliskuussa 2015. 383-isolohkolla varustettu halutuimman vuosikerran Charger oli kuluneessa alkuperäiskunnossa, mutta ehjä ja kokonainen, ihan ajokuntoinen auto. ”Pitkon Pepe kertoi teettäneensä Aukion Jykällä yhden koneen, ja sitä kautta tiesin sitten ottaa häneen yhteyttä
Ja pitihän jotain Chargerin tilallekin heti hankkia. Se on kuin Jeeppi, mutta tehty miehille”, hän kuittaa hymyssä suin. Museomaisempaa lookia varten Jarmolla oli autoon toiset Magnum 500 -vanteet. ”Suomestakin tarjottiin vaihdossa kaikennäköistä, mutta ulkomailta olisi löytynyt useampiakin ostajia, kun mulla oli se Mobilessa myynnissä. Siitä tulikin kyllä hyvä ajaa”, Taipale kehuu. Mulla on ollut niitä jo kolme, ’00 mallin metallinhohtoruskea H1, ’97 mallin vihreä H1, jonka maalasin mattamustaksi ja tämä alkuperäinen sota-Humvee, jonka onnistuin hankkimaan nyt Tammisaaresta. Sai valmiin auton.” Jarmolle jäi vielä talliin sen Amerikan Raudassa esitellyn GM-tekniikkaisen ’68 avo-Mustangin lisäksi niin ikään modernilla tekniikalla varustettu ’67 avo-Pontiac ja ’79 Bronco. Tehoa siitä saatiin pyöreästi 517 hevosvoimaa ja maksimivääntö oli sitäkin muhkeampi. Kuumalla, kun liikennevaloissa mateli, niin se lämpö meinasi mennä siellä rajoilla, joten päätin parantaa sitä noilla.” Vaihtelu virkistää. Se on vaan niin rajun näköinen laite, se siinä kiehtoo. Pillerittömät mustat peltivanteet tekevät muuten flyygelinmustasta autosta melkoisen häijyn ja voimakkaan näköisen. Perän lukon ostin Hussolta, ja sen asensi paikalleen Jykä, joka tarkisti perän samalla. Se moottori pelasi tosi hyvin ja sillä oli tosi helppo ajaa, vaikka voimaakin oli tarpeeksi. ”Kokeilin siinä aluksi semmoista Atomic-ruiskua, mutta mä en saanut koskaan sitä pelaamaan kunnolla. Oli nuo kuvissa olevat mustat peltivanteet ja Magnum 500:t, jos halusi enemmän kiiltoa. Valmis moottori käytettiin irrallaan Santalan dynossa maaliskuussa 2015. Peltivanteet oli jo Pepe uusinut, samoin renkaat. 54 Dodge Charger ’68 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Vilkkujen indikaattorit on sijoitettu mielenkiintoiseen paikkaan konepellin syvennyksiin. Autoon tuli myös uusi Griffinin syyläri ja rakennutin siihen sähköflektin sekä alumiinisen tuulitunnelin. Auto toimi tosi hyvin kaikki nämä vuodet, mutta jäi vaan jotenkin niin vähälle käytölle, että päätin laittaa sen lopulta myyntiin”, mies kertoo. Järkkäsin auton itse myöhemmin puolalaisen kuljetusfirman kyytiin. Niin siististi mä sillä kuitenkin ajoin, että yhdet takarenkaat vaihdoin tässä koko aikana. Puolasta yksi kaveri lensi sitten ostamaan sen pois. ”Vaikka tekniikka ja alusta tehtiin uusiksi, jotta sillä pystyi ajamaankin, niin halusin Chargerin olevan alkuperäisen näköinen. ”Vanteita mulla oli siihen kahdet, joita vaihtelin. Hyvä oli, että se ostaja arvosti autossa samoja asioita kuin minäkin, eli sitä uutta tekniikkaa ja väritystä ynnä muuta. ”Mä ostin Humveen
Kori: Entisöity, väri vaihdettu mustaan. Vanteet: Mustat peltivanteet, 7x15" edessä, 8x15" takana. Edelbrockin alukansilla ja 440 Sourcen alakerralla varustettu RB tuotti dynossa pyöreät 517 hevosvoimaa ja 837 newtonmetrin väännön. Faktat Dodge Charger ’68 Omistaja: Jarmo Taipale Paikka: Helsinki Moottori: 496-kuutiotuumaiseksi stroukattu 383 cid BB V8, 440 Sourcen stroker-sarja, ARP:n pultit, Edelbrock EStreet -alukannet, Comp Cams XE275 HL -nokka, Comp Camsin rullajakopää, keinuvivut, vipusuhde 1,5:1, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Holley 770 cfm Street Avenger -kaasutin, MSD Ready to Run -jakaja, TTI:n peltipakosarjat, TTI:n 2,5" tuplaputkisto, Hi-Vol-öljypumppu ja 440 Sourcen Hemi-mallin öljypohja, Moparin mekaaninen bensapumppu, Griffinin alumiininen jäähdytin sähköflektillä. Bullitista tutut neljä pyöreää perävaloa ovat se juttu, joka erottaa selkeimmin halutuimman ’68-vuosikerran tuoreemmista. Jarrut: Doctor Diffin levyt edessä, rummut takana, Hydrotechin hydrobooster-tehostin. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 235/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Teho: 517 hv @ 5100 rpm, 837 Nm @ 3900 rpm. Alusta: Hotchkis TVS -alusta, Hotchkisin ylätukivarret ja alkuperäiset vääntösauvat edessä, Firm Feel Stage 3 -ohjaussimpukka, Hotchkisin kallistuksenvakaajat, Hotchkisin lehtijouset takana, Hotchkisin rungon yhdistäjät, Hotchkisin iskarit. Sisusta: Alkuperäinen. 55 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Voimansiirto: TF727-automaatti, Transgon Shift Kit, 8 ¾" perä lukolla ja 3,23:1 välityksellä. 496-kuutiotuumaisen stroker-isolohkon rakentamisesta vastasi Mopar-velho Jyrki Aukio
Born Born Free Free 56 AMERIKAN RAUTA 2/2025
Keskeneräisenä hankittu projekti valmistui parin vuoden uurastuksen tuloksena. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Peterbilt 359 EXHD ’71. Tavallista pidempi konepeitto ja twin stick -vaihteisto tekevät siitä vakiomalleja halutumman klassikon. Peterbilt 359 127" BBC on yksi ikonisimpia jenkkinuppeja. 57 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Naapurimaan rekisterissä ollut nuppi oli ollut tarkoitus kunnostaa läpikotaisin, mutta homma oli tyssännyt ohjaamon ulkopintojen maalauksen jälkeen. Kahden samanlaisen auton peräkkäin tekemisen etuja on kohteen hyvä tuntemus ja nurkkiin jääneet ylimääräiset osat, jotka voidaan hyödyntää. Tuolloin homma ei kuitenkaan edennyt, mutta vuotta myöhemmin Lars lähestyi asiassa uudelleen tarjoten autoa minulle. Etujarrut olivat uutta vastaavat, mutta takajarrut vaativat huomiota uusien jarrukenkien ja jarrukellon Projektin aikana koko sisusta kojetaulua lukuun ottamatta purettiin pois ja kunnostettiin. Kotimatka sujui ongelmitta, vaikka pitkä lista laittamista matkan aikana kertyikin. Vuosikymmenten aikana niitä oli sepittäneet monenlaiset sepät. Toki nopean määritelmä vaihtelee rakentajan mukaan, mutta oma käsitykseni on, ettei se ole liki kolmea vuotta kuitenkaan. Lämmityslaitteen symbolitaulua ei ole enää saatavana, joten uusi päädyttiin valmistamaan mallin mukaan. Tähän autoon lisättiin hieman personoitu versio, joka samalla juhlistaa 20-vuotista jenkkirekkojen rakentamisuraa. Niinpä aloitin kunnostuksen teknisistä seikoista, kuten sekaisin olleista sähköistä. Peterbilt on aina ollut tunnettu asiakkaan tarpeisiin räätälöidyistä kuorma-autoista. Uutta kromia autoon oli jonkin verran ehditty kiinnittää ja sisustustyöt aloittaa. Aloitettu projekti. Rosteri paneeleissa toistuu auringonlaskukuvio eri puolilla autoa, kuten lämmityslaitteen kotelossa. Klassinen kysymys onkin, kuinka tähän päädyttiin jälleen. Kaupan ehtona, oli, että Lars saattaa nupin ajokuntoon kotiin siirtoa varten. Se toteutettiin vappuaattona kahden poikani, Eetun ja Valtterin avustuksella. N opeat väliprojektit ovat helppo tie itsepetokseen ja pitkiin talli-iltoihin. Tuore hankinta päätyi hetkeksi pihan laitaan odottamaan aikaisemmin mainitun edellisen Peterbilt 359 127" BBC -projektin viimeistelyä. 58 Peterbilt 359 EXHD ’71 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Sisustan rosteriosat ovat omaa tuotantoa. Kovaa intoa lisäkaluston hankintaan ei itsellä ollut edellisen projektin ollessa vielä kesken. Yli 20 vuotta kestäneen jenkkinuppien rakentamisen aikana on suhteita kertynyt useaan maahan, myös Ruotsiin. Peterbilt oli tullut Amerikasta Ruotsiin yli 15 vuotta aiemmin. Valoviat ratkesivat, kun kytkennät palautettiin tehtaan asetuksiin ja vialliset johdot sekä katkaisijat uusittiin. Hyvä kaverini Mika Sistonen sattui kuitenkin olemaan naapurimaassa työreissulla ja poikkesi katsomassa Peterbiltiä paikan päällä. Ajovalot muutin samalla releohjatuiksi kestämään paremmin nykyaikaisia poltintehoja. Mittareita jenkkinupeissa on kuin lentokoneissa, katkenneiden piuhojen ja viallisten antureiden vaihdon jälkeen nekin saatiin toimimaan jälleen. Erikoisvarusteltuihin autoihin asennettiin siitä kertova kilpi hanskalokeron kanteen. Kavereiden takia tietenkin. Tekniikan osalta korjattavaa löytyi ohjauksen nivelissä, jousituksen puslissa ja voimalinjan ristikoissa sekä kardaanin kannatinlaakerissa. Ohjaamoa ja makuutilaa koristaa tunnelmavalaistus, jota voidaan säätää tilanteen mukaan. Hyvät kaaviot ja sähkökirjat sekä kokemus helpottavat työtä paljon. Elettiin talviaikaa, ja kun mies lupautui säilyttämään autoa tallissaan kevääseen saakka, eihän siinä muuta voinut, kuin lunastaa sanansa ja siirtää sovittu kauppasumma hänelle. Muutama vuosi sitten kyselin erään tuttavani pyynnöstä kaupan olevia jenkkirekkoja ja jutussa esiteltyä yksilöä tarjotteli harrastajakollega Lars Karlsson. Varomattomuuttani tein perinteisen virheen ja viskasin autosta melko napakan tarjouksen, johon Lars yllätyksekseni tarttui. Raskaissa kuorma-autoissa toimintoja ja johtoja on valtava määrä pitkin ohjaamoa ja alustaa
59 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Caterpillarin 14,6-litrainen kuutonen on saanut aikaisemmassa elämässään huolenpitoa uuden sylinterikannen, turbon ja syylärin osalta, joten sille riitti huolto ja muutaman letkun uusiminen. Tyyliin kuuluvaa custom-ilmettä lisättiin itse rosterista valmistetuilla osilla, kuten vaihdekepeillä, lämmityslaitteen suojakuorilla ja oven lukkojen koristelevyillä. Vanhat rummut olivat liki uudenveroiset. Osaan paneeleista tein auringonlaskukuvion , joka oli 70-luvulla muotia jenkkirekoissa. Ennen niiden takaisin paikalleen sovittamista tein lisäjohdotuksia sisustan tunnelmavalaistusta varten ja LA-antennin paikka siirtyi keskelle takaseinää, mikä vaati melkoisen kaapelin pujottelun. Korjauspalat valmistettiin kolmen millin alumiinipellistä mankeloimalla ja hitsattiin paikoilleen ennen maalausta. Ensin ruiskutin runkoon kauttaaltaan paksun teollisuusepoksin, jonka annoin kuivua pari viikkoa. Peterbiltin katkaisijoiden merkkivalot on toteutettu valokuituoptiikalla, joka on varsin usein rikki. Vuosien saatossa halkeillutta lämmityslaitteen naamataulua ei enää saanut uutena, joten se päädyttiin tekemään pleksistä. Osaan paneeleista tein auringonlaskukuvion, joka oli 70-luvulla muotia jenkkirekoissa. Repsikan ikkuna toimii paineilmalla ja se saatiin kuntoon sylinteri huoltamalla. Siihen tuli myös auringonlaskukuviointi. Makuuohjaamon kulkuaukon vuotava kumi korvattiin ehjällä, joka oli jäänyt edellisestä projektista. Rungosta irrotetut 150-gallonaiset polttoainesäiliöt olivat kolhuiset ja päädyin maalaamaan ne mustalla, johon lisäsin lilaa helmiäistä ja kidettä takalokasuojien tapaan. Osa tiivisteistä tuli uutta ja ohjaamon sivulasit vaihtuivat tummennetusta lasista valmistettuihin. Ulkopinnat ja konehuone. Aiemmin käytetyt värinumerot olivat hukkuneet, mutta sävyt löytyivät Miia Hirvosen hyvän värituntemuksen avulla. Takavanteita koristavat pinnakapselit olivat suosittu custom-kikka jenkkivetureissa 70–80-luvuilla. Sisustan kunnostaminen alkoi purkamalla kaikki verhoilut pois. Ennen alustan maalaamista turhat reiät hitsattiin umpeen ja vääntynyt takarunko oikaistiin. osalta. Kontrastiksi kiiltävälle mustalle tein alustan perään lisävalopaneelin rosterista. Makuuhytin takana oleva teksti juontaa juurensa isän nuoruuteen. Ohjaamon ulkopinnat olivat hyvässä maalissa ja niille riitti puhdistus ja vahaus. Kuorma-autossa kaikki on suurta ja erilaisia nippeleitä on valtava määrä, joten kaiken korjatun ja muutetun listaamiseen tila ei lehdessä edes riitä. Taakse rakensin uuden valopalkin sekä takimmaisen poikittaisen runkopalkin, joka puuttui. Ruotsissa tehdyt verhoilut vaativat ehostusta ja pientä viimeistelyä. Ylikiristyksen seurauksena pilalle menneet välijäähdyttimen putket sitä vastoin piti tehdä uusiksi. Sitä vastoin konehuone ja runko vaativat paljon työtä. Matkustusmukavuus parani ohjaamon äänieristystä lisäämällä ja lattiaverhoilu syntyi harmaasta laminaatista. Mittareiden kehykset kiillotettiin ja muut nippelit, joita ei uusittu tai maalattu, puhdistettiin huolella. Moottorin päädyin maalaamaan alkuperäiseen tapaan Caterpillarin valkealla, joka oli tunnusomaista Paccarin valmistamissa Kenworthja Peterbilt-kuorma-autoissa aikanaan. Aitojen ehjien löytäminen on liki mahdotonta, koska ne olivat kromattuja. Rispaantuneet polkimien kumit vaihdoin ehjiin huolitellun ilmeen aikaansaamiseksi. Rungon hiekkapuhallusta varten alusta purettiin tarvittavilta osin ja konepeitto irrotettiin helpottamaan työtä. Sekin hiottiin ja maalattiin uudelleen sisäpuolelta. Tähän ongelmaan ratkaisuksi hyödynsin LED-tekniikkaa. Irto-osat saivat ulkoasua mukaillen mustaa ja lilaa väriä, joissa on helmiäistä ja lilaa kidettä. Lasikuidusta valmistetuille takalokareille tein rosteriset kiinnikkeet ja sovitin kaikki osat alustaan, millä halusin välttää maalatun alustan poraamista jälkikäteen. Alumiinisen ohjaamon ovenkarmit hiottiin satiinipinnalle samalla kun ovet säädettiin ja lukot korjattiin. Moottoritilan siistin johtojen ja letkutusten osalta, vaihdoin rikkinäiset puslat sekä kiillotin rosteriset klemmarit ja kiristimet. Varastosta löytyi onneksi hyvä käytetty. Samalla teetin sen suojaksi alkuperäisen kaltaisen verhoilun mustasta keinonahasta. Lopulta ne päätettiin valmistaa rosterista kaverin avustuksella Jenkeistä saatuihin mittoihin perustuen. Toinen tyypillinen ongelma on pilalle palanut valokuidun valonlähde, joka sulaa perinteisten polttimoiden lämmöstä. Olin vuosia etsinyt sellaisia, mutta ehjien löytyminen tuntui mahdottomuudelta. Samoin ohjaamon askelmalaatikot, hytin alla olevat valolistat, aurinkolippa ja polttoainetankkien pannat ovat omaa työtä. Takavanteita koristavat pinnakapselit on tehty rosterista 70-luvun lopun mallien mukaan. Rungon päälle valmistui kiiltävää rosteria oleva runkotaso. Lokasuojien sisäpintoihin ruiskutettiin kestävä teollisuusuretaani ja päälle kiveniskumassa. Ovien ja ohjaamon sisäpinnat maalasin uudelleen mustalla. Nyt slogan kuvastaa myös entisaikojen rekkakuskien vapautta. 60-luvulla veljeskatras tunnettiin Savonlinnassa Born Free Löppösinä heidän auton perässä olleen tekstin vuoksi. Päälle tein tarvittavat viimeistelykittaukset ennen välihiontaa. Sisusta kuntoon. Peilinvarret ja muut kiiltävät osat kiillotin ja ohjaamon katto sai päälleen sieltä puuttuneet torpedoparkit. Pintaväriksi ruiskutin kiiltävän mustan, jonka viimeistelin parilla kerroksella lakkaa hyvän kiillon ja syvän mustan efektin aikaansaamiseksi
Muuten mikään pykälä ei enää kytkeydy ilman pysähtymistä. Jos kaikki pykälät käydään läpi, on joka neljäs vaihto tehtävä kahdesta kepistä yhtä aikaa, eikä kumpikin vaihteisto saa olla vapaalla samaan aikaan. Valkea väri Caterpillarin keltaisen sijaan oli tunnusomaista Peterbiltja Kenworth-kuorma-autoissa aikoinaan. Renkaat: 285/75R24.5. Kiitos kaikille apuna olleille, mutta erityisesti puolisolle Miia Hirvoselle sekä pojille Eetulle ja Valtterille. Kytkintä tarvitaan lähinnä liikkeelle lähdössä. Läpivetävä Eaton DS -teliakselisto paineilmatoimisella ristilukolla. Pientä näpräämistä toki jäi, ja auto nähdään entistä ehompana kaudella 2025. Paljon vaivaa ja työtunteja jälleen vaadittiin ennen kuin tämä ”nopea sivuprojekti” oli näyttelyyn vietävässä kunnossa. Tuulilasin pyyhkijät ovat paineilmatoimiset. Mallisarjan pisin konepeitto (EXHD) BBC 127" (bumper to back of cab). Voimalinja jatkuu kardaanilla, jonka perässä on toinen vaihteisto, auxiliary transmission makuuhytin alla, ja siinä pykäliä on neljä eteen. Molemmat synkronoimattomia ja ylivaihteellisia. Voimansiirto: Spicerin 5 + 4 Twin Stick tuplakeppivaihteistot. Kiitokset: Puoliso Miia Hirvonen, pojat Valtteri ja Eetu Löppönen, Don Ridzon Jr., Larry Olsen, Mika Sistonen, Ari Lyytinen, Autoväri Hirvonen Oy, Kilpi Ykköset / Marko Asikainen, Jani Kaskinen, Vili Behm, Marko Kaijansinkko, Juha Silvennoinen, Lars ja Cattis Karlsson, Topias Parkkinen, Martti Lintunen, Kari Punnonen, Vili Pilvesmaa ja kaikki muut tukena olleet. Tekniikasta sen verran, että Peterbiltin voimalinja sisältää totutusta hieman poikkeavan vaihteistoversion. Periaatteessa siis jokainen päävaihteiston vaihde voidaan jakaa neljällä jakolaatikon vaihteella. Konepeiton päällä oleva bug delfector on omaa työtä. Niin kutsuttu tuplakeppi eli twin stick -vaihteisto oli aikoinaan hyvinkin yleinen, mutta paineilmatoimiset aluevaihtajat syrjäyttivät sen 70-luvulla. Jarrut: Alkuperäiset paineilmarumpujarrut. Tuplakepeillä hämmennystä. 60 Peterbilt 359 EXHD ’71 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Sisusta: 63" makuuohjaamo, jossa metrin levyinen vuode, lämmitys ja ilmastointi sekä säilytystilaa. Faktat Peterbilt 359 127" BBC 1971 • Omistaja: Jussi Löppönen, 47 • Paikka: Savonlinna Moottori: Caterpillar 3406B 6-sylinterinen turboahdettu ja välijäähdytetty suoraruiskutusdiesel + Jake Brake -moottorijarru. Teho: 425 hv. Alusta: Edessä teräksiset parabelijousipakat, takana Peterbilt Air Leaf -ilmajousitus. Molemmat laatikot ovat synkronoimattomia, ylivaihteellisia ja niitä operoidaan omista vaihdekepeistään. Paketti koostuu todellakin kahdesta erillisestä vaihteistosta, joista päävaihteisto on moottorin perässä. Projekti valmistui sopivasti kesälle 2024 juhlistamaan omaa 20-vuotista jenkkinuppien rakentamistaivalta, jonka ovat kruunanneet kuluneella kaudella saadut palkinnot eri tapahtumista. Vanteet: Alcoa 8,25x24.5" takoalumiinivanteet. Sen pykälien määrä voi vaihdella, mutta tässä on viisi vaihdetta eteen ja pakki. Kuulostaa haastavalta, mutta kyllä sen oppii hetken harjoittelulla. Etulokasuojan takana jatkuva konepeitto erottaa extended hood -mallin vakiosta, jossa nokkapelti päättyy heti lokariin. Tummennetut ohjaamon sivulasit, ilmajousitetut nahkaistuimet, Ground Zero -erillissarja, Cobra LTD29 kromattu LA-puhelin. Kori: Niittaamalla tehty alumiininen korirakenne. Pleksin tehtävänä on estää sateen ja ötököiden päätyminen tuulilasiin. Rungon maalauksen yhteydessä myös moottori ja konepeiton sisäpuolet ehostettiin. Auton rosteriosista suurin osa on itse valmistettu, kuten aurinkolippa, askelmien pellitykset ja ohjaamon alla kiertävät valolistat sekä polttoainesäiliöiden pannat
Tarina siitä, miten Euroopan ainoa Ford-tekniikkainen mörkö tuli Suomeen, paloi ja palautettiin takaisin loistoonsa. 62 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Sapelih ammas Teksti ja kuvat: Marko Salmi Sabertooth Wildcat ’08
Sapelih ammas 63 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Iloa ja ajoa Ollilla kesti reilut kuukauden päivät, kun takaiskun suunnitelmiin toi eräs ihan normaali käynnistäminen. Kotimatkaa Rovaniemelle Baltian läpi oli noin 2 700 kilometriä. Mittaripaneeli tehtiin uudelleen teräksestä, kun alumiininen katosi osittain palossa. Tuhkasen kanssa kaupoilla. Tankkauspausseja tuli aika monta. Rovaniemeltä Haaparantaan saapunut uudelleenrakennuskohde oli varsin synkkää katseltavaa. Tuota lausetta enempää asiaa ei tuolloin avattu, mutta arvasin, että päivän valjettua tulee mielenkiintoinen puhelu. Performance Machinelta ovat myös vanteet, kuten hallintalaitteetkin. Aiemmin päivällä hankittu Road Glide jäi lopulta Hampuriin odottamaan rahtia kotimaahan, ja Sabertoothilla lähdettiin saman tien ajamaan kohti Rovaniemeä. Vauhtiraitaan kätkettiin kohotekstillä tieto motskarin merkistä. Mittaristo on Auto Meteriltä, nopeusmittari taas Motogadget. Kaverukset Olli Aho ja Pertti Jääskö olivat Saksassa hankkimassa Ollille uutta ajokkia. Muuten siroa ulkomuotoa rikkoo alumiininen jäähdytin, johon integroitu myös sähköinen vesipumppu. Edessä mennään 21" 120/70-renkaalla, takana on 18" 300/35-nakki. Onnen kantamoinen oli kuitenkin, ettei koko talo palanut ja tallissa säilössä Palaneesta rusinasta kokoon harsittu tankki sai tapahtuneesta muistokseen tietysti liekit. Heti kotiuduttua pyörä ajettiin paikallisen konttorin pihaan hämmästeltäväksi. Ollin sanoin olisi homma ollut tekemätön, mikäli pyörä ei olisi ollut jo aiemmin Saksan rekisterissä. Keväällä pyörää tuli ajettua jonkin verran sekä käytettyä lähialueiden näyttelyissä, joissa se aiheutti ansaittua huomiota. Olli ajeli kesän pyörällä samalla suunnitellen tulevaa. Euroopan Ainoa. Ennen joulua prätkä olikin jo koottuna xirallic-vihreän ja mustan väriyhdistelmällä. Sikäli helppo homma, osat vain ovat normaali moottoripyörään verratessa valtavan kokoisia ja painavia. 64 Sabertooth Wildcat ’08 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Nyt kohoavat liekit saivat lisäpontta levittyään pyörän vieressä olleeseen hyllyyn, jossa muun muassa varastoitiin kaikki ne tärkeät suihkepullot, joita tallissa tarvitaan. Gulf-väritys ei miellyttänyt häntä, ja syksyn tullen härveli raahattiin rajan pintaan allekirjoittaneen hoiviin. Pyörä purettiin maalausta varten kokonaisuudessaan. Pertti muistelee retkeä, että noin sata kilsaa kesti tankillinen matkanopeuden ollessa maltillinen satasen hujakoilla. Ihmetys lienee ollut melkoinen asiakkaan kysellessä kilvityksen perään. Nyt viranomaisvelvoitteet hoituivat uskomattoman helposti. Matalan painopisteen ansiosta pyörä on ajoltaan varsin helppo ja rauhallinen, kuten Boss Hossitkin, vaikka pyörän fyysinen koko tuokin omat juttunsa. Olli tarttui välittömästi aiheeseen ja selvisi, että pyörä ei ollut myynnissä, mutta näytti olevan ostettavissa. Niiden olemassaolo olisi mitä todennäköisimmin hillinnyt tuhot varsin pieniksi. Selvää ei koskaan tullut, oliko bensahana unohtunut auki vai ei, mutta konetta startatessa yskäisy kaasariin sytytti putsarin kynsitulille ja se kasvoi huomattavan nopeasti raivoisaksi tulipaloksi. Pyörä katsastettiin ja verotettiin suomalaisiin kilpiin ilman ongelmia. ”V8 Chopper Ostin Perkele!” puhelin piippasi yöllä viestin merkiksi. Efektiväri dampattiin vielä rauhallisemmaksi vetelemällä Sikkensin mattalakat pintaan. Kuvana kortissa oli hänellä tuolloin ollut Sabertooth. Ensisammutus välineet tietysti kotitallista puuttuivat, kun eihän siellä edes mitään remontteja tehdä. Sopiva RG löytyikin ja kauppojen synnyttyä myyjä antoi ostajalle kohteliaasti käyntikorttinsa
Uusi alku. Suunnitelma B. Tuhoutuneet lasikuituiset sivupaneelit ja takalokari tehtiin helpoimman (?) kautta pellistä. Harmaata hiuksiinkin. Kun puutteet saatiin suurin piirtein kartoitettua, otettiin yhteyttä Sabertoothin tehtaaseen. Se, mitä loppukädessä saatiin, oli käyntikortin lisäksi t-paita, hyvät jutut lounaalla sekä shop manual sähköpostiin. Rovaniemeltä onneksi löytyi apu paikalliselta moottorikelkkaosaajalta. Osat puhallettiin osin soodalla osin lasimurskalla ja jälleen pestiin. Tilanteen rauhoittuessa pyörä vedettiin palokunnan toimesta ulos tallista, ja Olli suojasi surkean näyn pressulla. Tässä savotassa kiitokset kuuluvat erityisesti Trade Partsille, jonka halukkuus auttaa tällaisessa oudossa projektissa lämmittää edelleen. Kaikki jarruosat uusittiin siitä huolimatta, olivatko vanhat käyttökelpoisia vai ei, ovathan jarrut kuitenkin ehkäpä kriittisin osa, mikäli alkaa sattua ja tapahtua. Osia alettiin keräämään uudella innolla. Se silputtiin osiksi ja puoliskot puhalleltiin ja oiottiin. Tässä vaiheessa tieto tapahtuneesta oli jo tavoittanut allekirjoittaneenkin. Kuvat valmiista pyörästä tietysti postattiin myös Dr. muistot elävät. Luvassa oli kaikki, mitä tarvitaan, ja jopa enemmän. Bengt totesi, ettei nyt motskarin piuhoitus voi olla kummoinen homma, kun oli useamman auton piuhoitukset touhuillut. Osat suojailtiin pesun jäljiltä seuraavaa etappia silmäillen. Kytkinkopan alla on normi auton kytkin, käsitoimisena tosin. Pyörä on kuitenkin helppo ajaa sekä hallita. Sähköt rakennettiin metritavarasta, Bengt Tolonen Haaparannalta suostui johtotehtäviin. Palaveria pidettiin ja osatarpeet kirjattiin. Savotan valmistuttua mies totesi, että tämä muuten oli viimeinen moottoripyörä, johon piuhoja tekee. Takapakkia. 65 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Mitään varmaa tietoa koko yrityksen kohtalosta ei ole kuulunut myöhemminkään. Nyt kuitenkin tunnelmaa saatiin kevennettyä, kun palamisen jäljet saatiin hävitettyä. Kun aikataulumme ei antanut myöten vierailla heidän luonaan, kyseli Dr. Pellitys meinasi aiheuttaa harmaata sävyä hiuksiin. Sitä mukaan, kun osat saatiin irrotettua, ne pestiin ja samalla kartoitettiin, mitä on tuhoutunut käyttökelvottomaksi tai kadonnut liekkien mukana kokonaan. Ollin soittaessa keskusteltiin, mihin pyörän suhteen aletaan. Moottorin loppuviilaukset hoiteli myös Rovaniemellä Ate Ojakangas. Tuolloin tuli tuumattua Ollille, että taitaa tulla ameriikanreissu, mistäpä tällaiseen Koti-Suomesta osia löytyy. Kolmesatanen rengas tällä massalla vaatii tietoista toimintaa tiukemmissa käännöksissä. Aiempi vihreä vaihtui grafiitinharmaan ja mustan yhdistelmään. Bensatankiksi kun ei löytynyt mitään edes sinne päin osuvaa, niin otettiin palossa rusinaksi muuttunut tankki tarkasteluun. Ollin jo ostaman Scat 347 -strokersetin lisäksi Pertti investoi loput moottorin osat tilaukseen ja päästiin kokoamaan raami ja tekniikka kasaan. Näky oli kaikkineen karmea. Projekti jatkui hiljalleen, osia etsittiin, ja onneksi suurin osa kriittisistä osista säilyi käyttökelpoisina tietysti melkoisen savotan kautta. Muutamat kuvat projektista ennen ja jälkeen liitettiin selventämään tilannetta. Ongelmaksi kasaillessa muuttui takajousitus. Tohtori Ben Danielsin ohella sähköposteja sinkosi varsin voimallisesti myös Michelle Saipelle hänen etsiessään ratkaisuja ongelmiin. Autoissa kun nämä eivät juurikaan jää näkösälle, prätkässä taas kaikki, ja lähes sama määrä tekniikkaa on tungettu huomattavasti pienempään tilaan. Lähestyvä Biketoberfest-tapahtuma sai miehet liikahtamaan länteen ja tästä myös viestiteltiin tehtaalle. Uuden mallin nelivaihteinen vaihteisto toimitettaisiin Pohjolaan, kunhan sen valmistus saataisiin alkamaan. Ehkäpä ajatuksien kokoamiseen oli hyvä saada palanut raato pois silmistä. Tehtaalta luvattiinkin ottaa asiaksi, että Euroopan ainoa rekisterissä oleva Sabertooth pyritään saattamaan takaisin liikenteeseen. Olli Aho 1967–2020 . Daniels, missä asumme ja ilmoitti tulevansa Daytona Beachille tapaamaan meitä. Peräkärry täyteen ja Kemiin Tikkalan Mikalle Lapin Soodapuhallukseen kivalle kokopäivän sessiolle raikkaaseen ulkoilmaan. Viimein vuosien rakentelun jälkeen Sabertoothia voidaan pitää valmistuneena. Purkutöihin ryhdyttyä nopeasti tuli huomattua suojavaatetuksen tärkeys – noki sotkee todella tehokkaasti. Päätöksenä keskustelulle päätettiin tuoda pyörä verstaalle ja ihmetellä, mitä on tuhoutunut ja kuinka pahoin. Danielsille, ja vuosien hiljaisuus poiki yksisuuntaiseen viestittelyyn vuolaan ja varsin tunteikkaan purkauksen, jonka jälkeen hiljaisuus laskeutui jälleen linjoille. Solmulle vääntynyt penkin runko oiottiin ja Satula Ilkka hoiteli loput. Oli otettava olematon varasuunnitelma käyttöön. Lapin Kelkkaosan Kai Granroth valmisti oikeanlaiset riittävällä kantavuudella olevat pumput pyörään. Uutta pontta savotta kuitenkin sai, kun Olli liputti itsensä syrjään ja Pertti lunasti projektin itselleen. olleet autotkin saivat vain hieman alakuloisempaa ilmettä muovipuskureiden muuttaessa muotoaan. Yllättäen yhteydenpito lakkasi ja koko puulaaki katosi kuin maton alle lakaistuna. HD touringiin tarkoitetut ilmaiskarit eivät olleet kantavuudeltaan riittävät ja korkkasivat saman tien. Kesä lomailtiin ja syksyn tullessa pyörän kanssa suunta oli jälleen rajan pintaan, nyt kuitenkin trailerilla. Niistä saatiin ihmeen pienellä vaivalla hyvä tankki. Joo ei ole jäykkä, olisit sitä kuitenkin kysynyt?Vaihteet menevät ykkönen alas, kakkonen ylös, ja välitykset riittävät komeasti kortin lähtöön. Teollisuudessa käytetty puolikiiltävä musta jauhemaali kävi projektiin hyvin. Palaneita osia kiikutettiin melkoinen kasa Keminmaahan Polar Metallille pintakäsiteltäväksi
Richard Petersin ”Ala Kart” ’29 RPU voitti arvostetun AMBR-tittelin vuosina 1958 ja 1959. Juhlavuosi Juhlavuosi 66 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Siellä oli myös Immortalskerhoon kuuluvan Tom Branchin ’32 Ford Roadster ”El Dorado, josta saa kyllä raakaa viimeistelyä etsiä. Allekirjoittaneen makuun aivan täydellinen. Aiemmin ’55 Studebakerin 304 cid tekniikalla varustettu rodi on nähty konepellin kanssa ja leveillä valkosivuilla, nykyinen kuosin on astetta raaserimaisempi. Lähimpänä sisääntuloa olevaan Suede Palace -halliin oli jälleen koottu astetta raaempia rakennelmia ja puhdasverisiä katuautoja. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Pomona, 31.1.–2.2. 75-vuotisjuhlan kunniaksi melkein yksi kokonainen halli on täytetty menneiden vuosien America’s Most Beautiful Roadster -voittajilla, joita olikin saatu kerättyä paikalle uskomattoman paljon. Tuolloinhan Roadster Show järjestettiin vielä pohjoisempana Oaklandissä. Kaikkien aikojen ensimmäinen AMBR-voittaja oli vuonna 1950 Bill Neikampin ’29 Ford Roadster. Tällä kertaa vietettiin jo vuonna 1950 ensimmäistä kertaa järjestetyn Roadster Show’n 75-vuotisjuhlia. Juhlan kunniaksi näytillä oli America’s Most Beautiful Roadster -voittajia vuosikymmenten varrelta, ja näyttelyssä juhlistettiin näyttävällä autokattauksella myös sataa vuotta George Barrisin syntymästä
Kerhoon kuuluu myös tämän tyylikkään ’56 Ford F-100:n omistava Matt Hayes. Klassisten kustomien ohella Barris tunnettiin konseptiautoistaan, joita Barris Kustom 67-X-nimen saanut ’67 Toronado edustaa ehkä komeimmillaan. Auton tuplavalot ovat ’58 Fordista, maskin ripa ’54 Chevystä ja kylkilistat taas ’57 Fordista. Kyllä, vuonna 1956. Tyylitaitureina tunnetut violettipaitaiset Beatniksit, joita myös maailmankuulu Rick Dore edustaa, olivat vahvasti näkyvillä näyttelyssä. Puskurin bulletit ovat ’52 Lincolnin. ”Kandy Wagon” Olds Super 88 ’53 Convertible on todellinen säilymäihme. Mitä olisi Barris-kokoelma ilman Golden Saharaa. Kolaroidusta ’53 Lincolnista rakennettu auto edusti maestron luovaa ajattelua valaistuja Goodyear-renkaitaan myöten täydellisesti, ja sen kerrottiin olevan jopa autonominen. 84,7 84,7 67 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Barrisin luomuksiin kuuluu myös Tim MacMannin nykyään omistama villi ”El Capitola, joka on joskus ollut ’55 Bel Air. Näyttelyssä juhlistettiin myös George Barrisin 100-vuotissyntymäpäivää, jota herra itse ei enää päässyt valitettavasti viettämään. Erittäin maukas on myös oregonilaisen Kimberly Meeksin peltipuhtaaksi jätetty ’32 3-Window. George Barrisin Kustoms of Los Angelesin aikaan vuonna 1958 John ja Bill Glazierille kustomoiman auton candypunainen maalipintakin on säilynyt alkuperäisenä. Koko lailla uusiksi muotoillun auton sisustus on Lsohvineen ja pöytineen aivan uskomaton. Aidoilla vanhoilla magnesium-vanteilla varustetun auton kullanhohtoinen moottori on 4-71 blowerilla ruuditettu Oldsmobilen 371 Rocket, ja sen jatkona on 4-lovinen Muncie-manuaali
Eddie ja Alisa Potestion Sapphire-nimen saanut ’96 Mark VIII on muutettu hardtopiksi ja muun muassa sen kattoa on chopattu 5 3/4". Tämä Lincoln jakoi varmasti mielipiteitä, mutta ainakin se herätti ajatuksia. Osaisitko sanoa, minkä vuoden AMBR-voittaja tämä on. Dick Williamsin ’27 Ford Roadster valittiin America’s Most Beautiful Roadsteriksi vuonna 1953. Tekniikka edustaa nostalgiaosastoa aina ’56 Cadillacin 365:sta ’58 Fordin perään. Todd Bowdonin nykysin omistama ’33 Ford Phaeton ”Hot Rod Connection” voitti nimittäin tittelin jo vuonna 1985, ja oli siis tyyliltään 10 vuotta aikaansa edellä. Ensimmäinen Gablehan oli samaan henkeen rakennettu saman vuosimallin Packard. Konseptimaisen auton tekniikka oli suunniteltu myös kaatamaan Moparin elefantit, nimittäin moottorina on Kaasen 529 cid Boss 5-pykäläisen Tremec TKX -manuaalin kera. 68 Grand National Roadster Show 2025 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Kevin Mindelin ’68 Cougar Fastback GT-P oli erittäin onnistunut yhdistelmä Mustangin kattoa ja perämuotoilua ja Cougarin koria. Vaaleansininen värisävy on House of Kolorin Lightened Iceberg Blue Pearl. John D’Agostino toi näytille ”Gable II” -nimeä kantavan ’41 Cadillacinsä. AMBR-tittelin vei silloin Art Himslin Fordtekniikkainen customrakennelma ”Alien”. Helmiäisvihreä värisävy pukee hienosti Danny Chavezin ”The Chavez Coupea”, joka on ’32:n rungolle rakennettu ’30 aakkonen. Vuonna 1969 olivat roadsteritkin villimpiä. Ja kyllä, oikeastaan se oli lopulta aika maukas osoitus siitä, että 90-lukuisestakin voi tehdä kustomin
Tyyli ei petä, vaan Marv ja Jill Landonin ”Sliced Tangerine” ’50 Ford on aito 50-luvun kustom. Somistuskin henki 60-lukua pumpulilla täytettyine pyöränkoteloineen. Patinapikkiksien määrä näyttelyissä on ehkä vähenemään päin, mutta kyllä niitäkin vielä näkee. Hollywood Hot Rodsin ’36 Packardista Bruce Wantalle rakentama ”Mulholland Speedster” voitti AMBR-tittelin vuonna 2017. Koritöiden ja maalauksen takaa löytyy Sylvester’s Customsin Travis Sylvester. Varsin tyylikäs kokonaisuus oli myös ”The Morales Riviera” ’65 Gran Sport. Mike Cuellarin ’58 Impala ”Heart Breaker” edusti luokkaa 238 Lowrider Custom, mikä kertoo jo nimellään siitä, että lowriderin ja perinteisen customin raja on toisinaan aika veteen piirretty. Travel Team CC:tä edustaa Jacques Productionsin lilan eri sävyjä toisteleva ’64 Impala ”Indigenous Angel”. 69 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Läpikotaisin freesattu auto rakennettiin ensimmäisen kerran jo 50-luvulla, jolloin sitä sektioitiin 5 tuuman verran. Kuvissa ei oikein erotu kullanruskean sävyn höysteeksi lisätty hile. Tekniikkana on nykyisin Chevyn ZZ4-pikkulohko sekä ’67 Pontiacin kolmilovinen rattimanuaali! Palkintoluokkia GNRS:ssä taitaa olla kaikkiaan yli sata. Nick Diasin erittäin maukkaasti toteutettu ’47 Cadillac Kustom kantaa nimeä ”El Capitan”
”Gotham City” ’58 Impala kuuluu maailman tunnetuimpiin tatuointitaiteilijoihin lukeutuvalle ja LA Originals -dokumentistä suurelle yleisölle tutulle Mr. Tämä ’50 Chevy 3100 oli rankka yhdistelmä eri tyylilajeja. Kiiltävä patinakuosi yhdessä crosslace-pinnavanteiden ja kaiverrettujen kromiosien kanssa on jo sinällään epätavallista, mutta kun siihen yhdistetään 650-heppainen 418 cid stroker-pata, on kokonaisuus melkoisen härski! AMBR-tittelistä kilpaili myös Tony Jurado ’32 Ford Roadstereineen. Cartoonille. P Mac Grantin oliivinvihreä ’31 A Roadster ”Mirage” oli yksi AMBR-kilpailijoista. Justin Bruinsin ’54 Chevy 210:n liekkimaalaus oli yksi koko näyttelyn komeimmin leiskuvista. Yksi villeimmistä maalauksista löytyi Shawn Phelpsin ’59 Electran pinnasta. Albert ja Suzanne Pilpilin ’36 Chevy ”Dulce 36” on yksinkertaisesti kaunis. Kirpeänoranssin ja kermanvaalean yhdistelmä toimii. Upeaa kokonaisuutta tekisi mieli kutsua jo suorastaan Genocide CC:lle tyypilliseksi. 70 Grand National Roadster Show 2025 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Kokonaissävyn häivytys vaaleasta tummempaan helmoja kohti oli erittäin onnistunut ratkaisu. Vihreän eri sävyt olivat tänä vuonna selvästi muodissa. Senkin kohdalla voi miettiä, onko kyse klassisesta Hollywood-kustomista vai lowrider bombista, mutta kokonaisuus on upea aistikasta väriyhdistelmäänsä myöten. Perinteistä Watsontyyliä edusti Krollin perheen erittäin kliinin ’55 Mercury Montereyn scallop-maalaus
Sen moottori ei yllätys, yllätys, ollutkaan mikään moderni, vaan McCulloughin remmiahtimella varustettu ’57 Fordin 312 Y-Block! Vaihteisto on kuitenkin Bowlerin 4R70W. Vieraan näköinen moottori on vanhennettu Moparin Gen 3 Hemi. Ja kyllä, myös sen väri oli vihreä, hiukan muokattu Porschen Aventurine Green Metallic. 8-pulttiset vanteet ovat 17-tuumaiset. Bob Johnston Tweedy Pie on hyvin tunnettu aikainen hot rod. Quarter panelit taas ovat ’59 Catalinan. Yksi allekirjoittaneen suosikeista tänä vuonna oli Ken Yanezin ’59 Pontiac Bonneville Pickup. Myös tekniikka on tietysti Pontiacia, Butlerin 461-kuutiotuumaiseksi kasvatettu 421 tuottaa raikkaat 493 heppaa. Auto oli nyt esillä peltipuhtaana, ja tarkoituksena on tuoda se ensi vuonna näytille maalattuna. Divcoa olivat ihailemassa myös Bad Chad ja Jolene. Tämä yksilö oli Piero De Lucan erehdyttävästi aidolta näyttävä replica. Koko potin, eli AMBR-voiton vei tänä vuonna odotetusti Troy Trepanierin käsialaa oleva ”Myers Fenderless ’36”, jonka viimeistely on omaa luokkaansa. Auto on rakennettu Pontiac Safari -farmarista hyödyntämällä ’60 Chevy El Caminon lavaa ja kattoa sekä ’59 Caminon ovia. Floridalaisen SaltWorksin ”Divco” ei ollut oikeastaan Divco ensinkään, vaan divcomaisella keulalla varustettu käsintehty luomus, jonka rakentamiseen oli käytetty jo yli 6 000 tuntia. 71 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Pomonassa oli näytillä Roy Brizio Street Rodsin Claptonille rakentama karamellinpunainen ’57 Buick Special, jota liikuttaa moderni LS3-tekniikka. Dave Kroonan pumppukoneinen ’33 Willys 77 Coupe erottui joukosta jäänsinisine liekkeineen. Roadster Shopin rungolle rakennettu auto on virheettömän hieno, katsoi sitä alta, päältä tai konehuoneesta. Herkullisen vihreä oli myös Taylor Yeagerin ’37 Lincoln Zephyr ”Slymer”. Näyttelyn komein squarebody oli ehdottomasti Frank ja Kara Walshin ”Lucille10”. Vaihteistona on Tremecin TKX-manuaali. Kitaristilegenda Eric Clapton on automiehiä. Vaikka tapahtuman nimi on Roadster Show, on näytillä myös komea kattaus muskelikalustoa aina pro touring -autoja myöten. Moottorina on nimen mukaisesti jotain erilaista, nimittäin Thunfield Rod & Customin rakentama superharvinaisella Waynen 12 port -kannella varustettu Chevyn 272 cid suora kutonen! Tässä ’32:ssa erikoista oli se, että se identifioitui kuulemma GMC:ksi. Jälkimmäistä osastoa edusti Ron Michelsin ”Sinister” ’68 Charger. Sellaisesta olikin ainakin vanteet kapseleineen sekä Howardin 12 port -kannella ja Hilborn-ruiskulla varustettu 302 cid moottori. 72 Grand National Roadster Show 2025 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Voimaakin löytyy, keulalla on nimittäin C&G Performancen rakentama Whipple-ahdettu 427 LSX. Roadster Shopin rungolle rakennetun auton moottorina on moderni 6,4-litrainen Hemi. ”The Ardun Killer” -nimeä kantaa tämä 50-lukuisten show rodien hengessä rakennettu ’32 Coupe. Ei sen aina tarvitse olla Ford. Smurffinsininen väri kantaa rakentajapaja Lakeside Speed & Shinen mukaista Lakeside Blue -nimeä
Taisi olla, että kaikki 75-vuotisjuhlarekvisiitta myytiin loppuun. 8-stackillä varustettu Y-Block vaikutti olevan oikeasti vanhennettu LS. Lukkarinrakkautta tai ei, yksi kirjoittajan suosikeista oli Oscar Munozin ’38 Chevrolet Canopy Express. Vauhdikkaan näköinen ulkokuori ei johda harhaan, vaan pellin alta löytyy 417-tuumainen LS-pohjainen kasi jatkonaan Bowlerin T-56 Carbon Edition -aski sekä Fordin 9-tuumainen. Uutta ja vanhaa onnistuneesti yhdistelevän auton takalokareita on nostettu kolme tuumaa ja maskia kallistettu taaksepäin vaudikkaamman ilmeen aikaansaamiseksi. 2010 Rod & Custom -lehden kantta koristaneen auton maalauksen onkin taiteillut Winfield itse. Moottorina on Edelbrockin alukansilla ja BDS:n 8-71 blowerilla sekä läppärunkoruiskulla ruuditettu Pontiacin 400. Waynen 12 port -kannella ja kahdella Winfield D -kaasuttimella varustetun 216-kutosen voimin liikkuvassa autossa on myös perinteiset lentokonehydraulit. Suosittuja olivat myös nämä peltikyltit, joihin saattoi kerätä merkkihenkilöiden nimikirjoituksia. Kyseessä ei siis värityksestä huolimatta ole vanha hautausauto, vaan ikään kuin katoksellinen avolava, jollaisia käytettiin 20-luvulta aina 50-luvun puoliväliin saakka esimerkiksi hedelmien kuljettamiseen. Kaikki tuntevat Gene Winfieldin aikoinaan rakentaman Jade Idolin. Aika maukas laite oli myös tämä ’63 Fairlane Sport Coupe. 73 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Tyylikäs oli myös Ryan Kalilin vihreä ’31 A Coupe. Parhaalle ei-roadsterille vuodesta 1974 saakka annetun, vuotta myöhemmin kuolleen koko näyttelyn perustajan mukaan nimetyn Al Slonaker Awardin voitti ”AuraBella”, joka on Cal Auto Creationsin Bill ja Angela Barbatolle rakentama ’33 Pontiac Model 601 Sedan. Vanteet ovat edessä 15ja takana 16-tuumaiset uniikkikappaleet. Samantyyppinen kolmen ruiskun fade-maalaus koristaa myös peräti kuuden tuuman verran sektioitua sekä chopattua ”The Jade Rival” ’52 Chevy Coupea
74 Grand National Roadster Show 2025 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Muutenkin auto oli pelkkää asiaa Chevroletin W-isolohkoaan myöten. Lähtökohta lienee ollut ’60 Plymouth. Tuplaturbokoneella varustetun auton rakentelu juontaa juurensa jo 70-luvun puoliväliin. Grand Daddy Drive-In -ulkonäyttelyn kaunottariin kuului myös Dan Goghin dollarinvihreä ’52 Cadillac Series 62 Kustom. Myös ulkoalueella riitti nähtävää. Al Angulon ’36 Chevrolet Master Coupen ajovalot jäivät allekirjoittaneelta tunnistamatta, mutta stuukki on melkoisen viileä! Suede Palacen kupeessa oli esillä tämä peltipuhdas kustom, jonka kerrottiin olevan rakenteilla SEMA Show’hun. Varsin kohtuullisella budjetilla rakennetun auton kallein investointi on ollut 6 000 taalaa pohjatöineen maksanut maalaus. DWS Classicsin ’73 Dodge Van on yksinkertaisen tyylikäs yhdistelmä muskelia ja vanhan liiton vanimeininkiä. Tämä OBS Fleetside näytti niin autenttiselta kokonaisuudelta maukkaine liekkeineen, että on riskinä, että 90-luku soittaa ja pyytää sen takaisin. Miten nämäkin näyttävät jo nostalgisilta. Tämä yksilö oli itsensä George Barrisin kustomoima ”The Barris Del Cavallero”, joka rakennettiin uutena vuonna 1970 koripalloilija Charlie Scottille hänen saatuaan 500 000 dollarin bonuksen. Joku voi sanoa tätä rumaksikin, mutta Super Fly -tyyli ei jätä ainakaan ketään kylmäksi. Harrikanvihreän A Coupen maski jäi allekirjoittaneelta tunnistamatta, mutta kokonaisuus oli hienosti massasta erottuva. Widebody-Corveten ulkonäkö ei johda harhaan
Auringon laskiessa tunnelma palmujen katveessa on sanoinkuvailematon. Oikeastaan ei se sittenkään ollut hullumpi. 75 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Sopiva madallus ja pinnavanteet istuivat Dylan Mingirullin ’65 Imperialiin hienosti. Perinteisen kustomin voi tehdä ’67 Eldoradostakin! Lisandro Plancarten ’64 Rivieran putkikeula on melko rajun näköinen, jos kohta hillitty ei ole maalauskaan… Metallinhohtoinen mattakulta on aistikas valinta kustomiin, kuten Frank Correan ’36 Chevy osoittaa. Uutta hienomman oloinen Rambler American 330 ’65 olisi ollut kaupan 13 500 dollarilla. No, kuva kertoo enemmän. Kutosella ja automaatilla varustettu kaksiovitolppa oli yhtä hieno myös sisältä. Tämän ’50 Letukan ajovaloratkaisu oli ainakin erilainen
Suosio Suosio jatkuu jatkuu ’50 Chevyä ei ajattelisi ihan ensimmäiseksi Speedsterinä mataline tuulilaseineen, mutta on todettava, että Jarmo ”Dido” Klemetin toteutus on todella maukas! Tate Salon pojan Hiskin rautapää-Chopperissa on jotain, mikä vie ajatukset vahvasti juurille, ja kyseessä onkin Hiskin ensimmäinen oma chopper. Erittäin aito kokonaisuus. Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show’n suosio ei näytä laantumisen merkkejä. Kustomalan käsityöläisiä esille nostavasta tapahtumasta on muodostunut kansainvälisellä tasolla se paikka, jossa alan ammattilaiset sekä harrastajat tapaavat toisiaan sydäntalven keskellä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Helsinki, 8.–9.2. Australialainen lettering-guru Jeff Marshall, turistina paikalla ollut englannin kovimpiin kylttimaakareihin kuuluva Peter Anthony ja hyvin tunnettu amerikkalainen Todd Hanson ryhtyivät taiteilemaan takana olleelle tyhjälle seinälle banneria Platun letkautuksen seurauksena. Skissipaperille syntyi teksti Free Hugs in Helsinki. 76 AMERIKAN RAUTA 2/2025
Kotimaisia uutuuksia edusti myös Pekka Huovinlahden hieno ’51 Cadillac. 77 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Auto esitellään tarkemmin seuraavassa Amerikan Raudassa. Tatuoija Timo Nykäsen Shovel on varsin tyylipuhdas kokonaisuus. Kuparinhohtoinen maalausteema tuo jotenkin mieleen taulun kehyksineen. Rickard Rydbergin chopattu Shoebox tuli näyttelyyn Ruotsista. Nyt taisi päästä käymään niin, että myytävä pääsi loppumaan jo lauantaina, ja Pasi sai patsastella sunnuntain lähinnä turistin roolissa. Aryk Old Paint Italiasta sen sijaan oli ensimmäistä kertaa tapahtumassa. Erittäin maukas on myös rovaniemeläisen Juppe Ollilan ’59 H-D FLH Chopper klassisine king & queen -penkkeineen. Juuri sopivasti chopatun auton ’54 Mercuryn takavalot ovat ratkaisu, joka ei tule ihan heti Cadillacia kustomoidessa mieleen! Judge Brush -nimellä tunnettu Kaunosen Pasi toi jälleen myytäväksi monenmonta lowriderhenkistä taulua. Show on kustomkulttuuritaiteilijoille tärkeä paikka päästä tuomaan töitään esille. Jasper Andries ja Miranda Ensink Amsterdamista ovat olleet jo monesti mukana tapahtumassa. Kotimaisiin rodiuutuuksiin kuuluva Miki Helmisen komea ’31 A Roadster voitti näyttelyn People’s Choicen
Tomahawk Townia oli edustamassa tällä kertaa Saarelan Kartsan ”Lucky Shot” Mercury. Pasi Tuomisen panos tämänkertaiseen taidehaastekilpailuun oli uskomaton Hooverboard! Mistä ihmeestä tuo mies noita keksii... KKS 2025 -kuvia oli tehty käsityönä 70 kappaleen rajoitettu erä. Pohjoisempaa Suomea edusti rovaniemeläinen Heikki Ylihoikka ’53 Chryslerin 331 Hemillä varustettuine ’32 Ford Roadstereineen. Hyökin Pasilla oli tarjolla kaiken autosälän ohessa tämä mielenkiintoinen lamppu. Photo Harvestissa olivat esillä myös nämä Jussi Pietarisen kuvat. Tekniikkakin on autoon sopiva Navarro-kantinen lättis kolmella Stromberg 97:lla ja Scintilla-magneettosytytyksellä varustetuna, mutta ajoystävällisen T5-manuaalin kera! Ranskalaisen Etienne Butterlinin tapahtumajulisteita olisi pitänyt aitoina vanhoina kappaleina, ellei vieressä olisi ollut myös tämänvuotisen Kustom Kulture Show’n vastaavaa ja yhtä lailla vanhan näköistä. Stefan Immiken ’32 Ford kantaa nimeä ”Jade Roadster”. Oikeastaan vähän harmittaa, että jäi ostamatta. Näyttelyn perinteisiin kuuluu, että eri kerhot jakavat itse tekemänsä palkinnot omille suosikeilleen. Vintage Swapin puolella oli sliipparirekvisiittaa myymässä myös itse Sakke Järvenpää. Liperiläisen Ville-Veikko Rädyn erittäin autenttisen oloinen ’31 A Coupe saikin niitä useamman, mukaan lähti sekä Maik’s Hot Rod Garagen valinta että Pistonsien Kova luu -palkinto. Seb Gaidin Sveitsistä oli toista kertaa mukana Kustom Kulture Show’ssa. Nostalgia Ranchilla rakennetun auton tekniikka edustaa perinneosastoa kaikilla herkuilla varustettua lättäpäätä, ’39 Fordin kolmelovista manuaalia ja Halibrandin perää myöten. Ja onhan auto pirun hieno. 78 Kustom Kulture Show 2025 AMERIKAN RAUTA 2/2025
Viereisessä hallissa oli koko viikonlopun käynnissä Vintage Swap. 79 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Tässä revittelee latvialainen Swamp Shakers. BDS 6-71 Blowerin ruudittama Chevyn 350-pikkulohko tuottaa 600 hevosvoimaa ja 800 newtonmetrin väännön. Kerman osastolla oli esillä myös Nissisen Sepon upea ’32 Roadster. Myös FHRA oli edustettuna näyttelyssä ”Looney Express” -etumoottoridragsterin kera. Ohjaamon verhoilutyö oli vielä kesken, mutta muuramelaisen Car-Artin Jari Vuorisen käsialaa ei voi kuin ihailla. Keltainen ’62 Impala Sport Sedan näytti peltiautona vieraalta, ja kävi ilmi, että se onkin tehty tyypillisemmästä poliisitai paloautosta. Juuso Haapasalon ’31 Ford A Pickup olisi ollut myynnissäkin. Tässä vanitarjontaa Weird Antiquesin pöydästä. Mukana oli muun muassa More American Graffti -leffan Milnerin ’32 Fordin ja etumoottoridragsterin pienoismallit, joita ei ihan joka päivä tule eteen. Kerma CC:n osaston taustakankaaseen oli kuvattu kaikkea vuosikymmenten harrastuksen matkalla kertynyttä ryöjää ja romanttista rekvisiittaa. Big Wheelsin osastolla katseita keräsi Juha Tuulaniemen peltipuhdas ’32 Ford RPU, jonka toinen puoli oli lokarillinen, toinen lokariton. Myös musiikkia oli tuttuun tapaan tarjolla yöhön saakka
Tehdastekoisissa Buickin farmareissa oli varsin pysty takaluukku, mutta Juhan kustomissa takaosaa on kallistettu voimakkaasti eteenpäin. Kattoa on laskettu sen verran (n. OSA 1 80 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Alkuperäistä farmarimallia mukaillen Juhan kustomiin tulee puukyljet, joissa käytetään saarnipuuta sekä tummaa mahonkia. Talleissa Talleissa tapahtuu tapahtuu Buick Super STW ’50 Juha Välimäki Välimäen Juha rakentaa huonokuntoisesta ’50 Buick Super Coupesta kustomoitua farmaria. Alkuperäisen tekniikan korvaa LM7, jonka jatkeeksi tulee 4L60-automaattivaihteisto. 3"), että eteen sopii ensimmäisen vuosikerran Buick Skylarkin valmiiksi huomattavasti matalampi tuulilasi alkuperäisissä mitoissaan. Auton alustaa on modernisoitu C4-Corveten etuakselistolla ja tuoreemman Camaron linkkituetulla taka-akselilla. OULU OULu Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen, Petri Ruokamo, Tomi Eronen ja omistajat Tällä kertaa vierailimme talleissa Oulussa, Rovaniemellä, Keminmaalla, Alavetelissä ja Liperissä. Juha on myös sovittanut taakse vuoden ’53 Buick Roadmasterin takalokasuojat, joihin tulee aikanaan upotetut ’59 Cadillacin takavalot. Auton takapäätä on muokattu runsaasti. Oldsmobile ’48 Christian Hast Christer Hast on tänä talvena ottanut American Car Club Oulun tallissa työn alle pari vuotta sitten Ruotsista keskeneräisenä ostetun Oldsmobilen vuodelta 1948. Joka kulmasta löytyvät isot levyjarrut sekä ilmapussit. Tällä hetkellä Christer viimeistelee peltitöitä, minkä jälkeen alkaa korinosien paikoilleen sovittelu
Peltityöt ovat nyt hyvällä mallilla ja seuraavana vuorossa ovat pakolliset korin vahvistukset, joiden jälkeen pohja ja sisusta maalataan. Niinpä tuo 283 cid pikkulohko valurautaisen Powergliden kanssa myytiin pois ja tilalle nostettiin 454 cid isolohko. Chevrolet Impala ’62 Toni Luiro Toni Luiro osti Impalan muutaman kuvan perusteella Ruotsista. Moottori saatiin heräteltyä käyntiin ja samalla selvisi, että sekin on täyden läpikäynnin tarpeessa. Joitain voimansiirron osia on vielä selvittelyn alla, mutta nekin alkavat jo pikkuhiljaa hahmottua. Tarkoitus on pitää auto liikenteessä joka kesä ja jatkaa talvisin auton parantelua kohde kerrallaan. Chevrolet Impala Convertible ’67 Maiju Kosola Rovaniemeläinen Jyrki Kosola on pitkän linjan GM-avojen harrastaja ja hänen tyttärensä Maiju jatkaa samoilla linjoilla. Vaihteistoksi tulee TH400. Plymouth Roadrunner ’68 Aleksi Valtokari Aleksi Valtokari sai ’73 Challenger-projektinsa valmiiksi viime kesänä ja seuraava projekti on jo hyvän matkaa käynnissä. Myyjän kertomuksen mukaan helmoissa oli laitettavaa ja jarruja tulisi käydä läpi. Se tosin voi vielä vaihtua 502 cid isolohkoon. Tekniikkana on luotettava Chevyn 350 cid pikkulohko hivenen kireämmällä nokalla sekä TH350-automaatti. Talleissa Talleissa tapahtuu tapahtuu Dodge Charger Super Bee ’71 Mika Tapio Mika Tapion aito Super Bee päätyi työn alle pienen keulavaurion jälkeen. Maiju osti viime talvena Helsingistä ensijenkikseen ’67 avo-Impalan, jossa oli leima päässyt vähän kuivaksi. Kolauksen seurauksena vaurioituneen luukkulamppumaskin sekä Super Bee -konepellin tilalle Mika löysi uudet osat Amerikasta. Sisusta olikin tähän keskeneräisenä projektina ostettuun autoon tehty jo valmiiksi ja se odottaa vain asennusta. Keulavaurion lomassa Super Bee’stä paljastui ruostevaurioita suhteellisen runsaasti. Samalla takapäähän uusitaan tukivarren puslia sekä iskarit. Kyseessä on vuosimallin 1968 Plymouth Roadrunner, josta on tarkoitus tehdä sleeper-tyylinen katuauto. Siinä joutui kuitenkin ostamaan kokonaisen varaosaauton, että Mika sai nuo kyseiset pisteosat itselleen. OULu ROVANIEMI KEMINMAA ROVANIEMI 81 2/2025 AMERIKAN RAUTA. Tänä talvena vuorossa on takakaarien korjaus ja takahelmojen fiksailu. Uusiksi menee muun muassa takakyljet, helmat ja osa konehuoneen pelleistä. Sisusta on tarkoitus myös uusia verhoilun osalta. Tästä huolimatta kauppoihin päästiin pitkän vääntämisen tuloksena ja auto muutti Rovaniemelle. Näillä eväillä kruisailtiin huolettomasti kesä 2024 ja pisin keikka tehtiin Ruotsin Jällivaaraan heti katsastuksen jälkeen. Varsinainen juju löytyy auton tekniikasta ja siihen virkaan on hankittu tehdasuusi Hellcad Redeye -moottori sekä iso ZF:n 6-vaihteinen manuaali. 440-isolohko ja 727 automaattivaihteisto on jo kunnostettu Mikan aikana aiemmin. Tällä hetkellä ollaan peltitöiden kimpussa ja uusiksi ovat menossa helmojen lisäksi lattia sekä lattian tuet. Ennen ajokauden alkua Impalaan tehtiin moottorihuoltoa, uusittiin jarruputkia ja alustan suojakumeja sekä vaihdettiin rättikatto uuteen. Pintaväriksi tulee JJ-1 Ember Gold, joka on kyseisen Roadrunnerin alkuperäissävy. Myytävän kohteen lähempi tarkastelu Tonin kaverin toimesta kuitenkin paljasti peltihommaa olevan luvassa aika paljon enemmänkin
Chevrolet Camaro RS ’72 Jari Ikkelä Tero’s Garagella Liperissä taas on ollut jo lähes viisi vuotta työn alla Jari Ikkelän ”CryptoRS”-nimen saanut 2Gen-Camaro. Ruisku ja läppärungot ovat pitkälti omaa käsialaa, mutta ruiskua ohjataan MaxxEculla. Tavoitteena on saada auto vielä kesäksi päivitettynä tien päälle. Vaihteistoksi tuli 4L80E 10-tuumaisella turbiinilla ja taka-akseli vaihtui Detroit Lockerilla ja teräsvetareilla varustettuun ysituumaiseen. Kori maalataan kertaalleen kiiltävänmustaksi, jotta nähdään vielä mahdolliset viimeiset pohjatyövirheet. Koska melkoisen ripeäksi muuttuvalla autolla on tarkoitus myös ajaa, vaihdettiin samalla ohjaussimpukka nopeampaan ja jarrut 6-mäntäisillä puristimilla varustettuihin Wilwoodin levyihin niin edessä kuin takanakin. Nyt tähtäimessä on auton saaminen valmiiksi ensiesittelyyn vielä tänä keväänä. Varsin mittavat korimuutokset kokenut Camaro on Hämeenlinnan Jenkkiautonäyttelyn jälkeen käytetty vielä kertaalleen osina, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että konehuone on maalattu ja auto on enää pintaväriä vailla. Ville nosti Pontiacin keulalta vanhan nelisatasen pikkulohkon pois, ja Masi kokosi sen tilalle kahdella symmetrisellä 64 mm VSRacingin turbolla ylipaineistetun LS1-moottori takosisuskaluilla. Pontiac Grand Prix ’65 Ville Hammarberg Masi Isohannin tallissa Alavetelissä valmistuu Ville Hammarbergille Pontiacin moottoriswappi, tai oikeastaan Masi on rakentanut Villelle autoon hänen toiveidensa mukaisen tekniikan. Istuimet ovat tätä kirjoitettaessa verhoiltavana, ja Mannermaan Pekka suunnittelee ovipahveihin kuvioita, mutta tavoiteaikataulu on toistaiseksi pitänyt. Camaro on saanut Tero’s Garagella 5,3-litraisen alumiinilohkoisen L33-moottorin sekä Weiandin 6-71 blowerin. ORIMATTiLa KOLARI 82 Tallikierros AMERIKAN RAUTA 2/2025. Myös sen ripustukset menivät uusiksi, akseli on nyt tuettu nelilinkein ja jousina ovat säädettävät coiloverit. Sen jälkeen edessä on enää sisustan niputtaminen ja pienempien yksityiskohtien kasaaminen. Vaihteistona on kuusivaihteinen Tremec T56 -manuaali ja taka-akselisto on vaihdettu C4-Corvetten versioon
Chrysler 300 4d HT ’62 Tommi Lyytikäinen Lyytikäisen Tompan ”Hattara” ottaa nyt lopullisen sysäyksensä kohti BAD62-statusta, kun tekniikkapuoli muuttuu monta astetta häijymmäksi. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. RIIHIMÄKI TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. Tomppa hankki isolohkon tilalle ’09-mallisen Chevy Vanin 6-litraisen LY6-trukkikoneen 823-kansilla ja vaihteistoksi tuli samasta autosta 4L80Eautomaatti. Vaikka homma etenee muiden projektien ohessa pikkuhiljaa, Tompallakin on tarkoituksena päästä maistelemaan turbohattaran kyytiä jo tulevana kesänä. Aiempi pirteä 440-isolohko sai väistyä vanhan alumiinikuorisen TF727-nappiautomaatin mentyä poikki 190 km/h vauhdissa, suljetuissa olosuhteissa tietysti. 040 5650543 www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela www.paimelanranch.fi Kulkupeliä joka lähtöön! Puh. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. 0400 867 120 paimelanparoni@gmail.com. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Sen Tomppa hoiti kahdella Holsetin HX 40 Super -turbolla, joiden tuotto riittää nelinumeroisiin lukemiin. Ensimmäisessä versiossa tehoja rajoittava kohta onkin FiTechin ruisku, jonka tuoton luvataan riittävän 750 hevosvoimaan saakka. KUUSJOKI • Puh. Koska tehoa piti nyt tulla riittävästi, teetettiin askiin Haaksilla 2000 stallin turbiini ja moottori päätettiin ahtaa
Hinnatkin tuntuivat olevan korkeat. Aito ja hitsaamaton. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Torinoa voi hyvällä syyllä kutsua latolöydöksi. Se oli silloin, ja on edelleen mielestäni eräs kaikkien aikojen hienoimmista autoista eräässä kaikkien aikojen hienoimmista autovalokuvista. Teivon Swapissa oli yllättäen myytävänä juuri samanlaisen Cobran 30-senttinen pienoismalli kuin alkuperäisessä Tekniikan Maailman kuvassakin. Auton piti olla aito isolohko ja vieläpä SCJ-malli Drag Packilla. V uonna ’77 leikkasin vuoden 1970 Tekniikan Maailmasta Fordin PRosaston mainoskuvan, jossa oli Wimbledon White -värinen Torino Cobra kuvattuna ylhäältä takaviistosta. Minkäänlaista hankintapäätöstä en vielä ollut tehnyt. Viikko soiton jälkeen eräs Ruotsissa asuva tutun tuttuni kävi vielä konttaamassa auton alla, ja kun kaikki omistajan antamat tiedot pitivät paikkansa, aloin valmistella hakureissua. Tällöin alkoi kiinnostamaan vielä enemmän. Olin kuitenkin sen verran täpinöissäni, että pyysin toista kaveriani soittamaan ja kyselemään autosta. Magnum 500 -vanteet ja takaikkunassa säleikkö. Kyseessä oli teoriatietojen perusteella todellinen löytö, vain 241 kpl GT-malleja valmistettiin 429 Super Cobra Jet -moottorilla ja Drag Packillä. Kotona Suomessa oli talvinen keli, kun auto saatiin oman tallin pihaan. Vinkin pamahtaessa sähköpostiini olin juuri lähdössä hiihtolomalle ulkomaille, ja sieltä soittaminen olisi ollut hankalaa. Ja joka kerta ajattelin, että on se vaan jumaliste komea laite. Teksti ja kuvat: Ville Sievers Lähtökuopissa Ruotsissa. Pikakelataan seuraavaan ruutuun eli vuoteen 2004. Siitä lähtien on tuo Cobran pienoismalli ollut olohuoneessa hyllyn päällä, mistä se joka kerta TV:tä katsellessa osui silmään. Soiton jälkeen auto kiinnosti edelleen, ja kun palasin kotimaahan, soitin itse ensi töikseni Uppsalaan. No, jotain negatiivistakin täytyy olla, ettei olisi Ford Torino GT Sportsroof 429 SCJ Drag Pack ’70. Auto alkoi kiinnostaa ja olinkin jo noin vuoden katsellut Amerikan päästä vastaavia laitteita, ihan kyllä vaan katsellut. Pienoismallista vettä myllyyn. Palvonta sai edelleen vettä myllyynsä V8-Magazinen numerosta 3/1980, jossa Pata Ekman esitteli muskeliautosarjassa juuri kyseisen mallin Torinon. No, kavereitten ja tuttujen kesken oli muutaman kerran Torinoista juttua, ja eräänä päivänä, taisi olla 2005, olikin sähköpostiini tullut vinkki Jari Pentinmäeltä Ruotsissa myytävänä olevasta ’70 GT -mallista. Ja hintakin oli kohtuullinen. 84 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Muumio muistelee Tähtipölyä tölkistä. Intoa ei myöskään laimentanut seikka, että auto oli hitsaamaton ja suhteellisen suorakylkinen yksilö. Kuva syöpyi mieleen lähtemättömästi. Kun vielä omistaja faxasi auton alkuperäistodistuksen (Marti report), alkoi tuntua siltä, että tää tarvii nyt hakea pois. Tällä kertaa muistellaan sitä, miten melkein 30 vuoden takainen haavekuva muuttui todeksi, ja miten muskeliautojen ominaisuuksista opittiin uutta Ruotsinmaalla kurvaillessa
Ajelin autolla sellaisena ekan kesän ja hain siihen tuntumaa. Sisusta oli musta erillisillä bucketeilla ja myös lattiashifteri konsolilla ja 8 000 rpm kierroslukumittari kuuluivat varustukseen. Jakoketjussa oli senttikaupalla väljää. Tuore Ruotsin-tuonti esillä Hot Rod & Rock Show’ssa 2007. Sitten Torino kyytiin ja Hervantaan FHRA:n kerhotallille. ’71 vuoden 429 oli melko väsynyt, mikä konkretisoitui bensapumpun vaihdon yhteydessä. Torino on sivistynyt paketti, eikä siinä oikein vauhti tunnu. Täysleveä hunajakenno takavalopaneeli. liian hyvää ollakseen totta: auton originaali moottori oli vaihdettu vakio-429:ään. Magnum 500 -vanteet. Autoa lähdettiin hakemaan 2006 Upsalasta kaverin maasturilla ja peräkärryllä. Myös moottoriöljyn lauhdutin kuului pakettiin. Tehtiin kavereiden kanssa eka testilenkki Hervannan takamettissä ja jotenkin tuntui, että kyllä sitä vauhtia oli aika reippaasti, vaikka nopeusmittarin mukaan mentiin vain 120:iä… Siinä hässäkässä unohtui nopeusmittarin virhe, nimittäin mittarissa oli edelleen se 3,89-välityksen kalibrointi. Eikä näytä siltä, että reikä olisi sahattu itse jälkikäteen. Ei muuten hypännyt, vaikka kengitettiin kuinka. Olihan se huima löytö ruotsalaisesta ladosta! Ei muuta kuin käteismaksu salkullisella kruunuja ja kaupantekijäisiksi totta kai kossupullo. Ei haitannut siinä vaiheessa. 3,91-perävälityksen kanssa akseli oli varustettu Traction Lok -kitkalukolla ja 4,11:n kanssa Detroit Lockerilla. Alun perin autossa oli normaali maski, mutta löysin Suomesta siihen sokkomaskin. 85 2/2025 AMERIKAN RAUTA Kyseessä oli teoriatietojen perusteella todellinen löytö, vain 241 kpl GT-malleja valmistettiin 429 Super Cobra Jet -moottorilla ja Drag Packillä. Lieneekö alkuperäinen moottori, 370 hevosvoiman 429 cid Super Cobra Jet otettu aikoinaan kiihdytyskäyttöön tai hajonnut, ei ole tiedossa. Perävälityksen vaihdoin maantieystävälliseen 2,75:een. Myös tuulilasin tarrat muistuttivat auton Ruotsi-historiasta.. Normaalisti GT:n scooppi on feikki, eli siitä ei mene ilmaa konehuoneeseen, mutta tästä menee. Uppsalasta Hervantaan. 429 SCJ -moottorin kanssa tuli samassa paketissa aina Drag Pack, eli 9" perä 31-rihlaisilla vetoakseleilla. Vaihdoin Torinon alle 17-tuumaiset Cragarin vanteet, jotka olivat itse asiassa Weldin valmistamat. Ajattelin, että jos ketju hyppää, niin saapahan sitten hyvän syyn ottaa auto työn alle. Kyllä se sillä väsyneellä 429:kin kelasi huippuja noin 215 km/h. Tuo lauhdutin oli hävinnyt auton originaalin moottorin kanssa, sen sijaan 9" lukkoperä, N-murikka 3,91, oli autossa edelleen samoin kuin alkuperäinen C6-vaihteistokin. Heh, siitä onkin hauska muisto. Erikoisuutena on raitista ilmaa moottorille ventiloiva scooppi joka ei kuitenkaan ole shaker. Molemmat tehostimet, levyt edessä ja competition suspension – melko maukkaan kuuloinen paketti, siis
Asiaan noilla reissuilla kuului Grand Touring -tyyppinen nopeavauhtinen matka-ajo Ruotsin hiljaisilla maanteillä kauniina kesäöinä. Mutta eipä hätää, ylin tarra vain repäistään irti ja alta paljastuu uusi samanlainen. Tässä ollaan piknikillä Power Meetissä. Ja sitten ei enää ihan kaikki ruotsalaiset turbo-Volvot pääsekään ohi… Grand Touringia... Niinpä Torino siirtyi kaverilleni Mäki-Petäjän Jannelle 2011. Seuraavan kesän Ford Nationalseissa yritin Burn Out -kisassa kaikkeni, jotta väsynyt 429 olisi lauennut ja olisin päässyt tekemään autoon uutta moottoria, mutta kun ei. Auto toimi todella hienosti, eikä siinä muistaakseni ollut käytännössä mitään vikoja normaalien kulumahommien lisäksi. Seuraavalle kierrokselle. Kovassa vauhdissa saattaa suorituskykyisten autojen takamatkustajien keskuudessa esiintyä matkapahoinvointia, jolloin ikkunasta vatsalaukun tyhjennyksen jälkeen lihapullat ja mellanöl tahraavat takasiiven. Siinä parinsadan nopeudessa ja ikkunat auki Pentinmäen Jari avasi takapenkillä keskellä oluttölkin. Burniskisaankin tuli osallistuttua. Näillä kuvan toimenpiteillä irtosi 2008 Ford Natikoissa burniskisan voitto sekä pääsy USA:n Fordmuscle.com -kalenteriin Ford Of The Month-autoksi. Allekirjoittanut ylivalottuneena, kyydissä Torinon sittemmin minulta ostanut Mäki-Petäjän Janne sekä Pentinmäen Jari. 2006 lähdimme sitten Torinolla Ruotsiin Power Meetiin. 86 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Botniaringillä käytiin kokeilemassa, kuinka alkuperäiskuntoinen Competition Suspension toimii radalla – ja toimihan se suurimman osan aikaa.. Tunnelma oli kohdallaan – 200 mittarissa, kaikki ikkunat auki ja isolohko karjuu. Pari mukavaa juttua on jäänyt näistä reissuista erityisesti mieleen. 2007 Torino esiintyi Tampereella Hot Rod & Rock Show’ssa. Alipaine imaisi oluet sumuna tölkistä ja se tähtipöly jäi kiertämään auton sisällä ympyrää kuin kaukainen galaksi. Alla oli siinä vaiheessa ultraharvinaiset 17" Weldin valmistamat Cragar SS -vanteet. Powerin reissulla sai muuten myös selityksensä muskeli-Mopareissa koko takasiiven peittävän tarran tarkoitus. Tähtipölyä tölkistä. Powerin reissulla sai muuten myös selityksensä muskeli-Mopareissa koko takasiiven peittävän tarran tarkoitus. Samaan tyyliin kuin Formula ykkösissä tehdään visiirin suojamuoveille. Se on ollut Jannella jo vuosia ensin odottamassa vuoroaan ja sittemmin työn alla, ja uskon, että auto on kohta taas liikenteessä. Jurvassa käytiin myös ajamassa rataa jossakin tapahtumassa ja yllättävän hienosti Torino radallakin käyttäytyi. Taisimme käydä itse asiassa Torinolla siellä parikin kertaa. Kaiken kaikkiaan upea laite, mutta kaikkeen ei vaan resurssit riitä
??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . . 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. . nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. ??. ??. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. ??. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. ??. ??. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 ??. ??. ??. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. USA-CARS .fi Puh. . 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??
Aqua Nova! Teksti ja piirros: Janne Kutja Kolmannen sukupolven 1972 Chevy Novasta syntyi varsin perinteikäs Pro Street 80–90-lukujen taitteen hengessä. 88 AMERIKAN RAUTA 2/2025 Kutjan kuva
Takavanteet sen sijaan ovat pari tuumaa isommat, eli 17" ja leveyttäkin löytyy pro street -mitat täyttävä määrä. Ainoa muutos ulkokuoressa on konepellin Cowl Induction -scooppi. Isompi vannekoko tietysti erottaa tämän vuosikymmenten takaisista rakennelmista, sillä kuvan kaltainen tukeva takarengastus 17-tuumaisena ei olisi ollut mahdollinen 35 vuotta sitten ilmiön kultakaudella. Vanteiksi valittiin rodeista tutummaksi tulleet Halibrandt-merkkiset Sprint-mallinimeä kantavat versiot. Aika usein muinaiset pro streetit oli maalattu kokonaan monokromaattisiksi listoja ja kromeja myöten. Tunnusmerkkeinä olivat renkaiden ja vanteiden osalta pienet edessä ja mahdollisimman isot takana värityksen ollessa yleensä joku kirkas tai pastellisävy. P ro Street -ilmiö jylläsi 80ja 90-luvuilla. Tämänkaltainen vanneja rengasyhdistelmä vaatii luonnollisesti takarungon kaventamisen ja samalla kaikki takakylkien sisäpuolelle jäävät peltiosat sisälokasuojineen menevät uusiksi. Kori jätettiin täysin alkuperäiseksi, kuten asiaan kuuluu ja muutokset keskittyvät tekniikan ja alustan puolelle. Suomessa Pro Street -laitteet olivat harvassa ja niitä kuolattiin lähinnä Amerikan lehdistä. Monet muistavatkin esimerkiksi Scott Sullivanin ja tuolloin hyvin nuoren Troy Trepanierin rakennelmat, joita näkyi kotimaisessakin lehdistössä. Siihen ei kuitenkaan nyt ryhdytty, vaan kromit ja listat saivat jäädä ja maalaus toteutettiin 2-sävyisenä katon rajautuessa listalla kiiltävän mustaksi. Sisusta oli usein verhoiltu harmaalla tweedkankaalla. Edessä kokoa on 15 tuumaa vanteen ollessa varsin kapea. Tärkeimpänä ulkonäköseikkana Novalle tehtiin todella reilu madallus kuitenkin niin, että keula tulee reilusti perää alemmas, jotta kunnon etunoja saadaan aikaiseksi. 89 2/2025 AMERIKAN RAUTA
Kuka se sanoikaan, etteivät nuoria vanhat jenkit enää kiinnosta. Dartin juju löytyy konehuoneesta, voimanlähteenä on nimittäin yli 700-hevosvoimainen Hellcat, eli 6,2-litrainen nyky-Hemi! Sick 90 AMERIKAN RAUTA 2/2025. Week Ford A Roadster ’31. Patinapinnan alta löytyy siisti sisusta flakemaalattuine kojelautoineen. Vierailimme huiman suosion saavuttaneella Sick Weekillä, joka ajettiin jälleen tammi-helmikuun vaihteessa Floridan maanteillä ja kiihdytysradoilla. Kangasalla asuva Vilho Ahlqvist osallistui viime keväänä nuori rakentaja -kilpailuun patinakuosisine hydraulialustaisine Electroineen. Uusikaupunkilainen Miki Helminen rakensi yhdessä talvessa Ruotsista löytämästään aihiosta näyttelykelpoisen syvänpunaisen Lo-Boyn, jonka tyylipuhdas kokonaisuus on kuin oppikirjoista. Marco Käyhkö muistetaan hyvin varttimaileilta Panox Dartistaan, ja äkkinäinen saattaakin erehtyä luulemaan tätä Swingeriä samaksi autoksi. Dodge Dart Swinger ’69. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 17.4.2025 KUIN OPPIKIRJOISTA se u raa va ss a nume ro s s a Hilettä ja patinaa Hellcat Buick Electra 225 4d HT ’60. Näin ei kuitenkaan ole, eikä Marco ole edes valinnut erehdyttävän samankaltaista väriä itse
Osoit a kame rall a ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanha tkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän ! VEERALLA VESILLÄ Mikko Niskasen entinen yhteysalus SOLO REX 125-kuutioine n voimasaha Saksasta PETRI HARJULA Seppä, perinneharras taja ja konemies 74 50 00 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatk oneet.fi • 2/2025 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AU TOT • MAANRAKEN NUSKONEET • TAPAHTUMAT 11 6 2 / 20 25 • M -B L-3 21 • Pa tu M 10 • Sis u SA -11 0• So lo R ex • Ve era • Vit se bs kin ka rti op yö rä ko ne • Vo lvo T 60 & T 81 0• Ze to r 55 11 VAIVALLA ENTISÖITY ŠKODA 440 ’57 TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Mazda RX-8 UUTUUSTAPAHTUMA: Kaakonkulman talviajot MAINOKSEN IMUSSA: Varustellut kampanjamallit PIKKUPOJAN HAAVEAUTO FORD CAPRI 1600 GTL ’69 LOISTAVA MAASTURI CHEVROLET BLAZER ’80 2/2025 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi SUNBEAM AVENGER 1600 GT ’74 KOSTAJA KOSTAJA 2/ 20 25 Ch ev ro let Bla ze r K5 ’80 • Cit ro ën Tra ctio n Av an t 11 B Fa m ilia le ’38 • Fo rd Ca pri 16 00 GT L ’69 • Š ko da 44 ’57 • Su nb ea m Av en ge r 16 00 GT ’74 • Va ux ha ll Vic to r Es tat e ’63 36 84 80 -2 50 2 • PA L VK O 20 25 -1 6 UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot
KUSTOM KULTURE SHOW TALLIKIERROS: OULU, RIIHIMÄKI... CADILLAC DEVILLE COUPE ’72 CHEVROLET IMPALA SS 409 ’63 DODGE BUSINESS COUPE ’41 • DODGE CHARGER ’68 FORD F-150 HEMI ’75 • PETERBILT 359 EXHD ’71 SABERTOOTH WILDCAT V8 ’08 LISÄKSI ESITTELYSSÄ GRAND NATIONAL ROADSTER SHOW 75 th 70 02 45 -2 50 2 PAL VKO 2025-16 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 2/ 2 02 5 • 11 ,9 € TURBONOVA +750 HV CHEVROLET NOVA LQ4 TURBO ’72 FORD 5W COUPE ’35 Huoliteltu Huoliteltu AM ER IK AN RA UT A 2/ 20 25 NR O 98 ”S EM M O IN EN H YB RID IS EK A SIK IÖ , A LU N PE RIN 16 -L IT RA IS ES TA SC A N IA N KO N EE ST A, M U TT A TU O M M O IS EE N KO N EE SE EN M U O KA TT U .”