Amerikan Rauta 03/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lue lisää www.teboil.fi katukustom Neljän oven Motion performance Niksit hiomis een. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. SUURI TALLIKIERROS 10 SIVUA KOTIMAISIA PROJEKTEJA! MERCURY MONTEREY SPORT SEDAN ’50 CHEVROLET CORVETTE STINGRAY CONVERTIBLE ’69 Dodge Swinger ’69 • Ford F-100 Unibody ’63 Ford Torino ’71 • Edsel Pacer ’58 • Willys STW ’57 Ford A Coupe ’32 & Ford A Roadster ’29 • H-D Chopper ’69 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 3 70 02 45 -1 70 3 PAL VKO 2017-20 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 03 /2 02 17 NR O 35 ”U U D EN , KL AS SIS EM M A N LO O KIN M YÖ TÄ M YÖ S SM O OT H IE T SA IV AT JÄ Ä D Ä U N H O LA A N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille
ennakkoIlmoittautumiset ja maksu kuskeille www.dragracing.eu 30€/päivä. ilmaiseksi aikuisen seurassa Ennakkoliput yleisölle myy tiketti. kuskien määrä rajattu. Liput: Aikuiset: 10€ NuoreT: 13-17 v. 5€ lapset alle 12 v
Amerikan Raudan tilaajakanta kasvoi myös viime vuonna, joten ilmeisesti ollaan oikealla tiellä. Eikä lopulta kyse ole siitä, millaisella budjetilla hommaa tehdään, tai onko kyse teeveestä, printistä tai nettiin tuotetusta sisällöstä. Väitän O tsikko saattaa tuoda mieleen erään pidemmän päälle rasittavan kuuloisen radiohitin, jota ei ole voinut välttyä kuulemasta jossain vaiheessa kevättä, jos sattuu radion omistamaan. Viihdeuutisoinnin hektisyys ja somen nopeus ovat epäilemättä syitä, jotka ovat johtaneet siihen. Kysymys on erikoislehden tekijän korvaan vähän vastaava kuin, että onko chattien yleistyminen vaikuttanut puhelujen määRakkaudest lajiin vai rahan takii. Kautta aikain karavaanit ovat kulkeneet, rakkikoirat haukkuneet, eikä kylän kaikkien vääräleukojen letkautuksia ole tullut mieleenkään painaa lehteen tai kirjaan – ellei sitten ole ollut kyse nimenomaan huumoripitoisesta opuksesta. Pääkirjoitus silti, että niin sanottuja ”sokea taluttaa sokeaa” -tilanteita esiintyy enemmän nettimaailmassa kuin painetuissa lehdissä, vaikka varmasti tästäkin numerosta joku virhe löytyy, jos riittävän kauan etsii. Nykyään yhä useammin näin ei tunnu olevan, vaan tarkoituksena on suoltaa silppua mahdollisimman paljon ja nopeasti. Olennainen kysymys on se, tehdäänkö asiaa rakkaudesta lajiin vai pelkästään rahan takia. Kysymys taustalla on kuitenkin ihan aiheellinen monessakin kohtaa. On eri asia saada korvaus työstä, jota tekisi ilmaiseksikin, kuin tehdä jotain vain saadakseen siitä palkkion. rään tai lukeeko kukaan enää kirjoja, kun netissä on ilmaisblogeja. Vastaukset kuuluvat: vaihtelevasti ja on ja ei. Ensin Fast N’ Loud -sarjasta tutun Gas Monkey Garagen tekniikkamestari ja yksi kahdesosa Aaron Kaufman jätti tuotannon, ja viikko takaperin Wheeler Dealers -sarjan monien mielestä kaikkein keskeisimmässä roolissa ollut Edd China ilmoitti päättäneensä vetäytyä koko hommasta. Tuohon lankaan on mennyt moni, myös lehtialalla, ja ehkä siinä piilee myös yksi olennaisista syistä printtimedian alamäkeen. Kaufman on ollut melko hiljaa sarjasta poistuttuaan, mutta China on avautunut kohtaamistaan ongelmista julkisesti. Usein kuulee kysyttävän, että miten aikakauslehdillä menee ja että netti on varmaan vaikuttanut paljon niiden kysyntään. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi PS. Ettei vaan olisi käynyt niin, että monen muun tuotannon menestys on päättynyt tuohon samaan ongelmaan, joka on tuttu monilta muidenkin alojen työpaikoilta – jossain vaiheessa ahneus menee yli, ja laatu kärsii hetkellisen maksimituoton tavoittelun vuoksi. Näyttää siltä, että materiaalia olisi vaadittu aina vaan nopeammin ja halvemmalla, eikä China halunnut toteuttaa ohjelmassa esitettyjä projekteja hutaisemalla. Toisaalta monilla pienehköillä, hyvinkin erikoistuneilla julkaisuilla menee hyvin. Ja taitaa olla niin, että sen eron huomaa helposti. Perinteisesti painettu sana on sisältänyt jonkinasteisen lupauksen totuudenmukaisuudesta, ja usein julkaistu sisältö on ollut tunnustettujen alan ammattilaisten tuottamaa ja huolellisesti tarkastettua. 3 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Viime aikoina kohua ovat herättäneet keskeisten hahmojen poistumiset suosituista autoaiheisista tosi-tv-sarjoista. Onhan niillä jotain yhteistä, ja kaikki joka tapauksessa jakavat sitä samaa kuluttajien aikaa. Yksi asia on toki sekin, onko printtimedian enää mielekästäkään pyrkiä kilpailemaan päivän juorujen kanssa
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Pasi Kekarainen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2017. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Jukka Toivakka, Robert McCarter, Kari B
58 Ford F-100 Custom Cab Unibody ’63 Helsinkiläinen Kake Latva ehosti hyvin säilyneen lavamallin luksusversion ryhdikkääseen käyttökuntoon. ESITTELYSSÄ 12 Mercury Monterey Sport Sedan ’50 Neliovisen choppaaminen onnistuneesti on vaikeaa, mutta tervakoskelainen Sami Taskinen on onnistunut siinä klassikko-Mercurynsa kohdalla täydellisesti. 52 Edsel Pacer ’58 Eki Hautamaan entisen Edselin raggariperinteitä jatkaa kokkolalainen Jani Nikula, joka on lisännyt auton perään tyyliin sopivan vaunun. 40 Ford Torino ’71 Oululaisen Tanja Vaheran nuoruusvuosien unelma-auto on vihdoin kunnostettu niin auton kuin omistajansakin arvolle sopivaan asuun. Kannessa: Mercury Monterey Sport Sedan ’50 Nro 35. HT-korinen Swinger edustaa isolohkoineen toista ääripäätä. 46 Dodge Dart Swinger ’69 Kuutosella ja manuaalilla varustetut neliovitolppa-Dartit ovat olleet monien ensijenkkejä. 64 H-D Sportster ’69 Timo Maijalan Sporan rakentelufilosofia pohjautuu Bay Area choppereiden vanavedessä syntyneeseen digger-alalajiin. Esittelyssä isän ja pojan rodit. 26 Ford A Coupe ’32 & Ford A Roadster ’29 Joensuulaisessa Karvisten perheessä jälkikasvu on varttunut ikänsä harrasteajoneuvojen vaikutuksessa ja tulokset alkavat näkyä. 34 Willys Station Wagon ’57 Janne Lassila teki patinavahnuksesta ilmeikkään käyttöauton swappaamalla siihen 90-luvun Cherokeen alustan, moottorin, voimansiirron ja sisustan. 20 Chevrolet Corvette Stingray Convertible ’69 Tomi Karin kolmannen sukupolven Vette kestää edelleen kriittisen tarkastelun, vaikka valmistuikin jo melkein kymmenen vuotta sitten. 3/2017 20 Chevrolet Corvette Stingray ’69 40 Ford Torino ’71 12 6 AMERIKAN RAUTA 3/2017
ARTIKKELIT 18 Tarinan takana: Mercury Monterey Sport Sedan ’50 Näin chopattiin Taskisen Samin neliovinen kustomsämpylä. VAKIOT 8 Rauta-annos Alkuperäinen Bullitt-Mustang löytyi ja uraa uurtaneet kustomkulttuurin edustajat saivat tunnustusta. 10 Pelit ja vehkeet Kevään tullen myös kauppiaiden osavalikoimat täydentyvät. 90 Niksejä hiomiseen Ahtaat nurkat ovat työläitä puhdistettavia ilman puhallusta. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Jannen mielikuvitusta kutkutti ilmajousitettu ’63 avo-Cadillac Miamin trooppisessa yössä. Tsekkaa mielenkiintoisimmat uutuudet. 82 Kerhoesittely: ACC Oulu Jo vuodesta 1979 toimineen Oulun American Car Clubin nostalgiset kuvat vievät aikamatkalle kotimaisen amerikanautoharrastuksen juurille. 68 Tallikierros Kokosimme 10-sivuisen jättikatsauksen eri puolilla Suomea työn alla olevista jenkkiprojekteista. Testasimme muutaman näppärän hiontavälineen toimivuutta näissä tilanteissa. 90 Niksejä hiomiseen 82 Kerhoesittelyssä ACC Oulu 58 Ford F-100 Custom Cab Unibody ‘63 46 Dodge Dart 2D HT ’69 7 AMERIKAN RAUTA 3/2017. TAPAHTUMAT 92 Talvi-Heikki Turun mobilistien perinteinen romutori järjestettiin tuttuun tapaan Turun Messukeskuksessa. 78 Wheels Through Time Dale Walkslerin johtama pyörämuseo on pyhiinvaelluskohde vanhoista amerikkalaisista pyöristä kiinnostuneille. 94 Puuhanurkka Tomin ’56 Mercury Monterey alkaa olla viimeistelyjä vaille valmis kesän rientoihin
Yksi kandidaatti tällaiseksi leffalegendaksi saattaisi olla alkuperäinen Bullitt-Mustang, niin monta Bullitt-henkistä Mussea kulttielokuvan valmistumisen jälkeen on rakennettu. huhtikuuta. Vapaat nopeudet päättyivät Suomessa ja 80-lätkäkin esiteltiin. Nyt autoyksilö on Kaliforniassa, jossa se on tarkoitus kunnostaa Ford-yhtymän asiantuntemuksella. Steve McQueen ja Mustang silloin joskus. Voimanlähteenä on ”Anniversary Edition” 427 Chevy V8. Tämänvuotisen, 6-7.5. Classic Motorshow pidetään Lahden Messukeskuksessa. Aikaisemmissa osissa nähtyä mäiskettä on varmasti tiedossa, ja pikavilkaisulla jenkkirautaosastoa elokuvassa edustavat tutun ’70 Chargerin lisäksi C2-Corvette, ’49 Chevy Fleetline ja ’56 Ford Customline. 70-luvun teemalla Perinteinen Classic Motorshow on pian taas ajankohtainen. Kertoman mukaan stunttiauto hävitettiin aikoinaan kuvauksien jälkeen, mutta Meksikosta on vastikään löytynyt valmistenumeroltaan vastaava, aidoksi legendaksi uskottu Mustang. Surkeassa kunnossa ollut ja yhä restaurointia kaipaava fastback oli jo päätymässä väärän elokuvan innoittamaksi, sillä siitä oltiin laatimassa Puhallettu 60 sekunnissa -leffan Eleanoria vastaava replika. Ridler-voitto Renaissance Roadsterille Detroit Autorama show’ssa jaettava vuosittainen Ridler Award -palkinto meni tänä vuonna Steve Frisbien rakentamalle ’33 Renaissance Roadsterille. Kadonnut Bullitt-Mustang Mikä yksittäinen auto lienee elokuvafanille se mielenkiintoisin. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Hurjapääsiäinen Pääsiäisen aikaan pääsee ihailemaan uusinta Fast and the Furious -elokuvasarjan osaa, sillä sarjan kahdeksas virstanpylväs, The Fate of the Furious iskeytyy teattereihin 14. 8 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Fordia muistuttava autoteos on pitkälti ”tyhjästä” tehty, 20 000 työtunnin ja 42 kuukauden aikana. Mustang-asiantuntija Kevin Marti kävi Meksikossa vahvistamassa auton alkuperän, ja vaikka romu-Mustangiin oli vuosien varrella vaihdettu reilusti korin osia kattoa myöten, siitä löytyi tarpeeksi tehtaan leimoja Martin vakuuttamiseksi; myös elokuvan kuvauksia varten tehdyt muutokset ja vahvistukset olivat vielä autossa. ”Teemaosastollamme on esillä yhteensä 45 ajoneuvoa; 35 autoa ja kymmenkunta kaksipyöräistä. Elokuvassa käytettiin lähikuva-auton lisäksi jämäköitettyä stunttiautoa, jonka oli tarkoitus kestää San Franciscon kaduilla rytyyttäminen. järjestettävän show’n teema on 1970-luku, muutosten vuosikymmen; ajanjakso, jolle mahtui niin energiakriisiä kuin suurimpia valmistettuja jenkkirautoja. Näiden avulla saa hyvän käsityksen siitä, millä kansalaiset ovat 70-luvulla kulkeneet ja kuljettaneet”, kertoo näyttelyn tuottaja Petri Niemenmaa
Pääsylipun ostamiselta vältyt vilauttamalla portilla Amerikan Raudan uusinta numeroa. Kadunmiehen kiihdytyspäivänäkin tunnettu tapahtuma pidetään perinteiseen tapaan toimivaksi osoittautuneella Vesivehmaan lentokentällä, joka varustetaan virallisin ajanottolaittein. Rakennetuille autoille tunnustusta Yhdysvaltalainen National Historic Vehicle Register pitää kirjaa kansallisesti merkittävistä autoyksilöistä. Kuvanneiden kesken arvotaan viikkopalkintoja, ja loppukesästä kaikkien lehtien yhteisestä kuvapotista arvotaan yksi voittaja. Hot Rod & Rock Show Tampere, Pirkkahalli 6-7.5. Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Helsinki, Tapanila, Viertolantie 28.4. Niin kuskin kuin autonkin kunto tarkistetaan luonnollisesti ennen radalle pääsyä. Kokopäivän ajolupa maksaa 30 €. Tarrakisa tulee! Vuorossa on tarraja valokuvakilpailu! Lehtiperheemme neljän julkaisun, Amerikan Raudan, Klassikoiden, Tuning.fi:n ja Vanhojen Koneiden tilaajat saavat kevään numeroiden mukana arkilllisen harrasteaiheisia tarroja. Mylly Motor Show Raisio 29-30.4. Cruising of Pääsiäinen Riihimäki, Launonen, Jurvantie 14-16.4. Katsojat pääsevät sisään 10 €:lla, nuoriso (13-17 v.) 5 €:lla ja alle 12-vuotiaat aikuisen seurassa ilmaiseksi. Amerikan Rauta – Tuning.fi -kiihdytyspäivä Vesivehmaa T apah tuma t Amerikanraudat viivalle! 20.5.2017 järjestetään kaikkien aikojen ensimmäinen Amerikan Raudan kiihdytyspäivä yhteistyössä FHRA:n kanssa. Gasoline Motor Show Seinäjoki, Seinäjoki Areena 23.4. 14.4. Classic Motorshow Lahti, Messukeskus 13-14.5. Paikalle ovat tervetulleita kaikki katukäyttöön rekisteröidyt autot. Kun otat valokuvan hyvään paikkaan liimatusta tarrasta ja jaat sen Instagramissa aihetunnisteella #tarrakisa2017, osallistut kilpailuun. 40th American Car Show Helsinki, Messukeskus 22-23.4. American Car Show Oulu Oulu, Ouluhalli 20.5. Kaikenlaista mielenkiintoista swap-tavaraa on siis luvassa, ja järjestäjien mukaan tämä huhtikuun 23. Nyt, ensimmäistä kertaa sen historiassa, rekisteriin merkitään kolme kuuluisaa rakenneltua autoa: vuoden 1964 Chevrolet Impala ”Gypsy Rose”, ’51-mallinen, Barris-veljesten rakentama ”Hirohata Mercury” ja Bob McGeen punainen ’32 Ford Roadster. päivänä pidettävä tapahtuma saattaa myös olla kohtalaisen ruuhkainen. Nyt siis liimailemaan ja kuvailemaan! Tomahawk Townin muuttoswap Tomahawk Townin perinteinen Rod & Kustom Swap Tapanilan Viertolantiellä on tänä vuonna muuttomyyntihenkinen tapahtuma, sillä paikan vuokrasopimus päättyy ja talo puretaan. Toisin sanoen, it’s now or never! 9 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Jokainen näistä yksittäisistä, näihin päiviin säilyneistä autoista on toiminut jonkinlaisena roddailuja kustomointikulttuurin uranuurtajana, ja hatunnostona niiden merkitykselle autot lähtevät esille Historic Vehicle Associationin tiloihin Washington D.C:hen
Saatavilla olevat koot 40-47. www.usparts.fi 10 AMERIKAN RAUTA 3/2017. CPLS-EHR-pakosarja toimitetaan maalaamattomana ja pinnoittamattomana. Paketti sisältää tiivisteet. www.tradeparts.info ARP:n pultteja irtotavarana Mallikohtaisten moottorin pulttisarjojen lisäksi US-Parts on ottanut valikoimiinsa yleiskäyttöön sopivat ARP:n irtopultit ja mutterit. Hinta 139,00 €. www.tuumacid.fi Tuoteuutuudet Valusarjat LS-moottoriin Trade Parts tarjoaa Classic Performance Productsin valmistamaa laadukasta valupakosarjaa LS-moottoreihin. ARP:n pultteja on saatavana useita kokoja millija tuumakierteellä, eri kannoilla ja nousuilla. Kyseinen valmistaja keskittyy pelkästään mattotuotteisiin ja heidän laadukkaat lattia-, kuraja takakontin matot ovatkin tunnettuja autoharrastajien keskuudessa. Tight-to-the-blockmuotoilunsa ansiosta ne sopivat useimpiin LS-moottoreihin (poislukien LS7 ja LS9) ja ovat oiva valinta moottoreihin, joissa haetaan maksimissaan 500 hevosvoiman tehoja. Valikoimasta löytyvät useimmat alkuperäistyyppiset materiaalit sekä värit useimpiin automerkkeihin ja -malleihin. Pulttien valmistusmateriaalina on joko lämpökäsitelty 8740 Chrome Moly tai 12.9-kovuusluokan ylittävä haponkestävä teräs, joka soveltuu näyttävyytensä puolesta erinomaisesti hot rodeihin, moottoripyöriin ja muihin kohteisiin joissa pulttien ulkonäöllä on erityistä merkitystä. www.jukkatukku.fi Auto Custom Carpets Tuumacid Oy:n valikoimaa n on nyt liitetty ACC:n tuotteet. Hinta 299,00 €. Toimittanut: Kimmo Janhunen Dickies Oak Brook Legendaariselta yhdysvaltalaiselta työvaatevalmistaja Dickiesiltä on tullut uusi chukka boot -tyylinen varsikenkä. Mustan kengän päällispuoli on aitoa nahkaa ja pohja pitävää raakakumia. Kuramattoja voi personoida merkkikohtaisilla brodeeratuilla logoilla ja lattiamatotkin ovat jossain määrin kustomoitavissa
Ma-Fra Pet Line Drool Removerin koostumus on täysin ammoniakiton eikä se jätä haitallisia jäämiä, joista olisi haittaa lemmikin terveydelle. Lisäanturointimahdollisuutta on lisätty, minkä lisäksi laitteessa on Bluetooth-yhteys esimerkiksi lisämittaristoa varten. Aine suihkutetaan käsiteltävälle pinnalle, annetaan vaikuttaa hetki ja pyyhitään kostealla mikrokuituliinalla. 1 650,00 €). Auton rakentelussa tulee usein eteen tilanne, että jarrupääsylinterille ei ole konehuoneessa riittävästi tilaa. Monet pääsylinterit ovat vähän liian pitkiä, ja myös säiliö saattaa tulla hankalasti tielle. www.hakalaperformance.fi Shelbyscooppeja Trade Parts myy Shelby Mustangien aitoja scooppeja sekä peltisinä että alkuperäisinä lasikuituisina. Ohjain on päivitetty ja ryyditetty uusilla ominaisuuksilla, kuten 2-kanavaisella nakutustunnistuksella ja sähköisellä kaasuläpän ohjauksella. www.autotune.fi Kuolaaville kyytiläisille Lemmikkieläimet tapaavat usein nuolla ja nuuskia auton sisäpintoja, jolloin ne altistuvat autonhoitotuotteiden sisältämille rasvoille ja silikonille. www.bridgestone.eu MaxxEcu Race Viime numeron tuotepalstalla esittelimme MaxxEcu Street -moottorinohjaussarjan. www.tradeparts.info Coyoteswappiin Janne’s Garagen uutuustuotteisiin kuuluu Coyote-moottoriswappeihin kehitetty moottorinkiinnike, joka sopii kojoottimoottorin kylkiin molemmin puolin. Hinta 12,00 €/500 ml sumupullo. www.jannesgarage.com Firestone Roadhawk Firestone ravistelee Euroopan keskihintaisten renkaiden segmenttiä uudella Roadhawk-renkaallaan, joka on suunniteltu kestämään pidempään ja tarjoamaan parhaan märkäpidon sekä parhaat jarrutusominaisuudet kuivalla. Toimitukset alkavat toukokuun lopulla. Tämä ei välttämättä ole niille hyväksi, minkä lisäksi myös niiden herkkä hajuaisti voi kärsiä tuotteiden tuoksuista ja hajuista. Rengasta myydään laajalla 15-19” kokovalikoimalla. ’64-66 laminoitavat lasikuituscoopit 85,00 €, ’64-66 pultattavat scoopit 135,00 € ja ’64-67 peltiscoopit 144,00 €. Hinta 60,00 €. Sitä voi käyttää suoraan pääsylinteriin kiinnitetyillä tai ”remote” -letkun päähän tulevilla erillissäiliöillä. www.presco.fi 11 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Pääsylinteri ahtaaseen paikkaan Hakala Performancen valikoimaan on lisätty pienikokoinen jarrupääsylinteriuutuus Wilwoodilta. Vastaavasti 12-sylinteristä moottoria voidaan ohjata hukkakipinällä. 120 MHz 3-ydinprosessorin sisältävässä ohjaimessa on kahdeksan sytytys ja -ruiskutuslähtöä, joten 8-sylinteristä moottoria voidaan ohjata täyssekventiaalisesti, jokaista sylinteriä erikseen. Roadhawk on suunnattu vaihtelevaan päivittäiseen käyttöön – kaupunkija maantieajoon, työmatka-ajoon sekä kauppareissuihin. Jarruputkien lähdöt on molemmin puolin ja halkaisijoita on useita. Hinnat alkaen 279,00 €. Sarja sisältää ohjaimen lisäksi puolivalmiin johtosarjan sekä laajakaistalambdan ohjauksineen. Nyt on ennakkotilattavissa sen kisahenkisempi isoveli MaxxEcu Race. Kiinnitys tapahtuu 12 mm pultilla vaakatasoiseen kumityynyyn. Peruspaketin hinta ennakkotilaajille 1 545,00 € (svh. Wilwoodin uuden Remote Tandem Master -sylinterin pituus kiinnityslaipan tasolta mitattuna on vain 166,2 mm. Tuotetta myydään hyvinvarustelluissa lemmikkieläinkaupoissa sekä autotarvikeliikkeissä
KATUKUSTOM Neljän oven 12 AMERIKAN RAUTA 3/2016
KATUKUSTOM Neljän oven 13 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Cemile Kiukas MERCURY MONTEREY SPORT SEDAN ’50. Mies itse korostaa, että upea auto on rakennettu ajettavaksi, ei näyttelyesineeksi. Neliovisen choppaaminen onnistuneesti on vaikeaa, mutta tervakoskelainen Sami Taskinen on onnistunut siinä klassikko-Mercurynsa kohdalla täydellisesti
Ensimmäinen hajosi kokonaan, toinen rupesi pitämään hirveää ääntä isommilla vaihteilla juuri ennen sen kesän Power Meet -reissua. ”Seuraavana talvena se sitten chopattiin. ”A iemminhan minä rakentelin ralliautoja”, Kuopiosta alkuaan kotoisin oleva, mutta sittemmin eteläsuomalaistunut Sami Taskinen kertaa pitkää taustaansa autojen ropaamisen parissa. ”Siihen tuli Chevyn lankkukyljestä kotoisin oleva pikkulohko ja seitensatanen aski. Seitsemältä lähti laiva, ja kohti satamaa päästiin lähtemään uudella askilla pajalta Keravalta viiden aikaan”, Sami muistelee kiirettä nyt jo nauraen. Se oli tarkalleen ottaen 13. Bo Huffilla oli onnistuneen näköinen valkoinen neliovinen samanikäinen, jonka kuvista pystyi katselemaan vähän mallia.” Käytännön työtä teettää aina katon leventely ja jatkaminen oikeista kohdista, mutta kenties kaikkein vaikeinta hahmottaa on sopiva takalasin asento. ”Se oli tullut maahan Ruotsista 2005 ja seissyt joutilaana viimeiset viisi vuotta. ”Minähän olen autopeltihommia tehnyt aina. Ne olivat semmoisia ”suoraan ajosta” -vaihdelaatikoita, eivätkä oikein kestäneet. ”Katselin netistä kaupan olleita 50-lukuisia ja huomasin tämän Sport Sedanin. Jarrutkin jäivät vakioiksi, enkä meinaa niitä muuttaakaan.” Lootajumppaa ja rautasahaa. Auto oli jollain lailla entisöity Ruotsissa ja tehtaan jäljltä ilmeisesti valkoinen laite oli hiottu pellille ja maalattu helmiäisvioletilla.” Tekniikkana oli vielä silloin alkuperäinen lättäpää ja manuaali, joiden kera Sami ajeli tuoreella hankinnallaan vain kuukauden päivät. Alla olivat Smoothiet Baby Moon -kapselein ja mustakylkisin renkain, jotka Sami korvasi oitis valkosivuilla. ”Laatikko vaihdettiin vissiin kahteen kertaan sen ensimmäisen kesän aikana. ”Kyllähän tuokin tehtiin pariin kertaan. Vaikka kokemusta hommasta ei hirveästi ollut, ei Samia kokeneena peltitöiden tekijänä juuri jännittänyt käydä hommiin. ”Aina minulla on harrasteautoja ollut, mutta ei ollut vielä silloin jenkkejä, ralli kun on vienyt jo kauan ison osan vapaa-ajasta.” Jutun Mercury päätyi Samille huhtikuussa 2012, kun miehellä oli vielä työn alla sittemmin kesken jäänyt ’70 Camaron läpikäynti. Siitä otettiin asteittain vähän tolpista pois, mutta ensin takalasi jäi liian kallelleen, joten sitä päädyttiin jälkikäteen nostamaan pystympään. Camaron kori oli jo kaikin puolin valmis ja maalattu candyoranssiksi, mutta tekniikkaa siihen Sami ei ehtinyt asentaa paikalleen ennen kuin päätyi myymään koko auton. Laitoin koneeseen uuden kaasuttimen ja pukinsarvipakosarjat, mutta muuten sitä ei viritetty mitenkään. Ammattikoulussa opiskelin aikoinaan autopeltisepäksi, mutten varsinaisesti sitä ole työkseni tehnyt, vaan enemmän olen muuten autoja korjaillut. ”Olin minä joskus kavereitten kanssa 90-luvulla jonkun auton chopannut, mutta tämä oli ensimmäinen oma.” On hyvin tiedossa, että linjakkuuden säilyttäminen choppauksessa on yllättävän vaikeaa, ja erityisen vaikeaa se on hyvin luiskaperäisten mallien kohdalla. Se kuitenkin poistui melkein heti myynnistä, joten ajattelin sen vaihtaneen omistajaa. Myöhemmin keväällä se tuli kuitenkin uudelleen myyntiin ja menin sitä heti katsomaan.” Matkakaan ei ollut pitkä, Mercury oli kaupan ihan Tervakosken naapurissa Riihimäellä. Ulkoisesti auto oli varsin siisti, vaikkei se aika räikeän violetti väri ehkä ollutkaan aivan mieleisin. Tiistaina, eli samana päivänä, kun piti lähteä reissuun, löytyi sitten Tuusulan Ristikiveltä täysin uusiksi tehty, ilmeisesti vähän tehokkaamman moottorin jatkoksi prepattu TH700R4, johon hankin US-Partsilta uuden turbiinin. Ahtaassa tallissa sitä takalasin asentoa ei niin huomannut, se virhe tuli esille vasta, kun kevään tullen pääsi ottamaan auton ulos tallista Mercury Monterey Sport Sedan ’50 14 AMERIKAN RAUTA 3/2016. ”Kutjan Jannen kanssahan niitä linjoja haettiin. Vielä sitäkin harvemmin onnistuvat neliovisten choppaukset ilman, että autosta tulisi päälle poljetun näköinen pannukakku. marraskuuta 2012, kun katto leikattiin pois”, mies jatkaa. Rallin kautta se taito on jotenkin silti säilynyt hallussa”, Sami naurahtaa
Siitä otettiin ensin asteittain vähän tolpista pois, mutta ensin takalasi jäi vähän liian kallelleen, joten sitä päädyttiin nostamaan vähän pystympään. Kojelaudan ja ovien sisäpintojen kullankeltainen flake-sävy toimii raikkaana kontrastina ulkokuoden punaiselle. Verhoiluina ovat toistaiseksi meksikoviltit. 15 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Sami on onnistunut neliovisen korin choppauksessa harvinaisen hyvin, eikä autoa liikenteessä heti edes nelioviseksi tajua. Tumma punainen väri korostaa klassista kustom-ilmettä
En minä kyllä sillä kovin paljoa ajellutkaan, joten se jatkaminen vaan jäi. Mietin sitten vetäväni kesäksi pintaan jonkun säänkestävän primerin, jotta saisi tallin tyhjäksi ja voisi seisottaa autoa kesällä ulkona. Banjoratin ostin Powerista, itse asiassa Aulikselta, mutta pyysin lähettämään sen perässä, kun en jaksanut sitä raahata mukana.” Uuden, klassisemman lookin myötä myös Smoothiet saivat jäädä unholaan. Ei minulla ollut aikeissa maalata sitä vielä kiiltäväksi, mutten halunnut siihen myöskään mitään väliaikaista väriä. 16 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Samihan on maalannut mun autot melkein aina.” Loistavasti auton tyyliin sopiva, jotenkin Sam Barrisin Sedanetten mieleen tuova peruspunainen väri löytyi RAL-kartasta. En minä oikein siinä vaiheessa edes tiennyt, minkä väriseksi se maalattaisiin, joten annoin sen olla peltipuhtaana, kun se ei kerran näyttänyt ruostuvankaan”, hän selittää. Niiden tilalle tulivat tavalliset teräsvanteet, joille hankittiin 50-luvun tavan mukaisesti kalliimman aikalaisen kapselit. ”En tehnyt sille pariin-kolmeen vuoteen mitään. ”Kaireniuksen Mikeltä tilasin Caddyn Sombrerot, mutta Mike löysikin tilalle nuo ’57-58:n kapselit, jotka olivat lopulta mielestäni paremmat.” Pikaistuksissa päätetyn maalauksen ja sitä seuranneiden viimeistelyjen jäljiltä Samilla on varmasti yksi maan komeimmista kustomeista – kovalla koolla. Mies itse haluaa korostaa, että sitä ei ole rakennettu näyttelyihin, vaan tien päälle. ”Vuosi sitten laitoin siihen myös Fatmanin olka-akselit. Peräpäässä on madalluspalat ja keulan pudotus oli pitkään hoidettu lyhennetyillä jousilla. Kun kustomoinnin tielle oli kerran lähdetty, poistettiin autosta myös ovenkahvat, jotka korvattiin Lincoln Zephyr -tyyppisillä kotimaassa valmistetuilla painonappivetimillä. Auton maalannut Laaksosen Sami sitten ehdotti, että eikö se olisi sama vetää kerralla kiiltävällä, ja väri tuli päätettyä siinä viidessä minuutissa. Uuden, klassisemman lookin myötä myös Smoothiet saivat jäädä unholaan. ’50 Mercuryn alkuperäiset takavalot eivät sopineet Samin silmään ollenkaan, joten hän korvasi ne Baby Lincin pyöreillä versioilla. Peltipuhtaalla katolla. Tuollaisia pohjamaaleja ei kuitenkaan ollut saatavana kuin mustaa ja tiilenpunaista. ”Sisältä alkuaan harmaa auto maalattiin semmoisella kellertävällä, verhoiluina ovat toistaiseksi meksikoviltit. Lopulta Sami ajelikin autolla katto peltipuhtaana parikin kesää. Näyttelyautoksi sitä ei ole missään vaiheessa rakennettu, vaan se on haluttu tehdä sellaiseksi, että sillä uskaltaa oikeasti ajella ja sen uskaltaa viedä minne vaan, kauppojen ahtaita parkkipaikkoja myöten.” Eikä taida heti tässä maassa tulla eteen sellaista näyttelyäkään, johon Samin Mercury ei kelpaisi. Vaikka auton mataluudesta voisi kuvitella siinä olevan ilmapussit, on alustan madallus toteutettu ihan perinteisin menetelmin. ”Auto oli aikoinaan ennen maalausta ruiskukitattu, joten hioin sen viime kesänä kokonaan pellille. Alkuaan helmalinjan yläpuolelle päättyneet fender skirtit jatkettiin samalla innolla alas asti. ”Sehän tuossa Mercuryssä on, että se on haluttu pitää koko ajan liikenteessä. Perävalot vaihdettiin Baby Lincin sirompiin versioihin ja takaluukusta parturoitiin kaikki ylimääräinen. Mercury Monterey Sport Sedan ’50 ja katselemaan sitä kauempaa.” Kun saumat oli vihdoin saatu mieleisiin kohtiin, ne kaikki tinattiin. Ensi kesäksi aion laittaa siihen kyllä myös ilmajouset.” Viime kesänä kipinä rakentelun jatkamiseen tuli, ja Sami kävi taas Mercuryn kimppuun
Kapselit ovat kotoisin ’58 Cadillacistä. Sisusta: Banjoratti, kojelauta ja ovet maalattu sisäpuolelta flake-kullalla, alkuperäiset penkit meksikoviltein, Lokarin shifteri pitkällä kepillä. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4-automaatti, Mustangin 8” perä 3.5:1 välityksellä. Kiitos: Colornet ja Sami Laaksonen. 17 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Vanteet: 15” teräsvanteet ’58 Cadillacin kapselein. Faktat Mercury Monterey Sport Sedan ’50 Omistajat: Sami ja Minna-Maria Taskinen Paikka: Tervakoski. Alusta: Fatman Fabricationsin droppiolka-akselit, vähän lyhennetyt etujouset, takana madalluspalat. Moottori: 305 cid Chevy SB V8, nelikurkkuinen Holleyn kaasutin, pukinsarvipakosarjat ja tuplaputkisto, 12V sähköt. Ovenkahvojen tilalle sovitetut painonapit ovat Lincoln Zephyr -tyyppiset. Kori: chopattu, puskureiden kävyt poistettu, ovenkahvat poistettu, Zephyr-tyyppiset painonapit, peep mirror -peilit, takaluukku sheivattu, Baby Lincin takavalot, fender skirtit jatkettu alas asti. Renkaat: Cokerin 6.70-15 4 tuuman valkosivuilla
6: Tästä hahmottuu selvästi, millainen pala uutta peltiä takakulmaan väänneltiin. Pitkästä Lokarin vaihdekepistä näkyy, että tekniikka on jo vaihtunut lättäpäästä Letukan pikkulohkoon. Eihän se tässäkään tapauksessa ensimmäisellä kerralla löytynyt, vaan homma tehtiin toiseen kertaan, kun autoa oli päästy katselemaan kauempaa hallin ulkopuolella. Teksti: Tomi Eronen • kuvat: Sami Taskinen Choppaus kuulostaa aina paljon helpommalta hommalta kuin oikeasti on, ja neliovisen kohdalla linjojen säilyttäminen onnistuneina on erityisen vaikeaa. 2: Autopeltisepäksi aikoinaan kouluttautunut Sami oli osallistunut takavuosina muutamien kavereiden autojen choppauksiin, joten siistikuntoisen auton tolppien katkaisu ei suuremmin jännittänyt. 4: Ihan mikään naps vaan -homma choppaus ei ollut, vaikka se saadaan helposti sellaiselta kuulostamaan. 3: Kattoa madallettiin takapäästä hieman enemmän kuin edestä, jotta lopputuloksesta saatiin linjakas. Tässä on työn alla takaovenkarmin uuden muodon hakeminen. Tarinan takana 1 2 3 4 5 6 Melkoista taiteilua 18 AMERIKAN RAUTA 3/2017 www.meguiars.fi For Car Grazy People. 1: Ostettaessa Mercury oli hienon näköinen, mutta sen ruiskukitillä tehdyt pohjatyöt alkoivat näkyä lähemmin tarkasteltaessa aika pahasti. Meguiar´s on USA:n myydyin autonhoitobrändi Liity mukaan: www.facebook.com/MeguiarsSuomi HL GROUP Meguiars Amerikan rauta ja Tuning mainokset-0317.indd 1 20.3.2017 13.50. Saminkin piti säätää takalasin asentoa kahteen kertaan ennen kuin lopputulos miellytti silmää. Kuvassa Sami on jo vaihtanut mustakylkiset renkaat leveillä valkosivuilla varustettuihin. 5: C-pilareista leikattiin melkoinen siivu, jotta takaikkunan uutta asentoa päästiin hakemaan käytännössä
7 8 9 10 19 AMERIKAN RAUTA 3/2017 www.meguiars.fi For Car Grazy People. Nykyinen hyvin tyyliin sopiva tummanpunainen sävy löytyi RAL-kartasta. 9: Vanhat ruiskukitit hiottiin kokonaan pois ja samalla korille tehtiin muutamia uusia kustomointeja, kuten ovenkahvojen vaihto Zephyrtyyppisiin nappeihin ja alkuperäisten takavalojen korvaaminen pienemmillä Baby Lincin versioilla. Tässä uusi pilaripelti on jo hitsattu paikalleen. 7: Takaikkunaa kallistettiin aika voimakkaasti, mutta Sami onnistui säilyttämään linjat yhtenäisinä kautta linjan. 8: Pari kesää Mercury ehti liikkua tässä kuosissa peltipuhtaine kattoineen, kunnes Sami aloitti taloremontin ja totesi, että autoa pitää pystyä säilyttämään kesällä ulkona. 10: Oikeastaan Samilla oli tarkoituksena vetää pintaan vain joku tilapäinen mattaväri, mutta säänkestävien primereiden kapean sävyvalikoiman takia auto päädyttiinkin vetämään hetken mielijohteesta kiiltävällä värillä. Meguiar´s on USA:n myydyin autonhoitobrändi Liity mukaan: www.facebook.com/MeguiarsSuomi HL GROUP Meguiars Amerikan rauta ja Tuning mainokset-0317.indd 1 20.3.2017 13.50
Tomi Karin kolmannen sukupolven Vetteä rakennettiin kiireittä kahdeksan vuotta, ja se kestää edelleen kriittisen tarkastelun, vaikka valmistuikin jo melkein kymmenen vuotta sitten. Omaksi iloksi Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tapio Laaninen 20 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Kun autojen kanssa työtään tekevä ihminen rakentaa itselleen harrasteauton sillä periaatteella, että siitä eroon pääseminen tulee olemaan perikunnan ongelma, voi olla varma, ettei mutkia ole vedetty suoriksi. CHEVROLET CORVETTE STINGRAY CONVERTIBLE ’69
21 AMERIKAN RAUTA 3/2017
American Racingin Torq Thrust M:t ovat klassinen valinta, tosin mustat puolat lisäävät kokonaisuuteen kaivattua särmää. Ainoa kohta, jossa ei ollut mitään sanomista, oli tuulilasin karmi. Tomilla oli jo ostohetkellä tiedossa, että Vette oli projektikuntoinen ja vaati laittoa. Lintuhäkin korjaaminen edellytti, että sen peittävät kuituosat riisuttiin ensin pois päältä. ”Moottori meni uusiksi siinä vaiheessa, kun tuttavani Jukka Kuustie päätti vaihtaa omaan C3-avoonsa LS-tekniikan. Auto oli tullessa varustettu 350-kuutiotuumaisella pikkulohkolla, joka ei kuitenkaan ollut auton alkuperäinen. 22 AMERIKAN RAUTA 3/2017. ”Eka vuosi meni käytännössä kartoitellessa Chevrolet Corvette Stingray Convertible ’69 remontin laajuutta. Häneltä jäi tarpeettomaksi vain pari kesää ajettu kone, joka oli spekseiltään varsin houkutteleva. Tätä seurasi tiukka rahojen laskeskelu ja kaupan vääntäminen kahteen suuntaan. Innostus cokispullomaista korimuotoilua edustaviin C3-malleihin säilyi aina aikuistumisen kynnykselle saakka, ja sellainen piti hankkia heti, kun se oli mahdollista. J utussamme esiintyvä avo-Vette on ollut Tomilla jo 17 vuotta, mutta se ei suinkaan ollut hänen ensimmäinen kosketuksensa näihin amerikkalaista unelmaa huokuviin ”Plastic Fantastic” -urheiluautoihin. Auto oli toiminut edellisessä elämässään kilpurina Ruotsissa, ja sitä oli modattu monilta osin kiihdytysajoa silmällä pitäen. Rätin kuomu mahtui juuri ja juuri taittumaan paikalleen vahvistimien ja midbassojen väliin”, Tomi kertaa ison äänentoiston mahduttamista pieneen ohjaamoon. Runkopalkit olivat ruostuneet pahimmillaan U:n mallisiksi, eli niistä oli hävinnyt yksi seinämä jo kokonaan”, mies päivittelee kunnostusurakan mittavuutta. Mielenkiintoisena detaljina autoon oli tilattu tehtaalta transistorisytytys, joka kuului oletuksena vain isolohkoautoihin. Sisusta oli myös ok, mutta kauniin kuoren alla piili paljon työnsarkaa. Kesä kruisailtiin varovasti sellaisenaan ja avolla vierailtiin muun muassa Vette Clubin miitissä Messilässä. Kaikki muu korista olikin irti. Tomi oli hyvän matkaa edellä, kun Veten perän etukiinnike repesi irti rungosta. Ohjausja jarrutehostinta tähän marraskuussa 1968 valmistuneeseen autoon ei ollut valittu, eikä siinä ole sellaisia nykyäänkään. Tässä vaiheessa Finnvetten Jake oli korvaamaton apu. Kun koko häkki oli saatu korjattua, vaihdettiin koriin uudet kynnyskotelot. Se tuli kuitenkin yllätyksenä, kuinka laajaksi projekti lopulta kasvoi. Muncien 4-vaihteisen, lyhyellä ykkösellä varustetun M20-manuaalilaatikon koodi sen sijaan täsmää runkonumeroon, ja tiettävästi myös 3,36-välitteinen lukkoperä on auton alkuperäinen. Purettaessa löytyi selkeä vesirajan jälki, jonka perusteella kuskin puoli oli uinut hiukan syvemmällä. Siihen aikaan kolmannen sukupolven edustajat olivat uusia autoja ja ne iskostuivat lähtemättömästi mieleen”, Tomi aloittaa. Mies näet osti ensimmäisen Corvettensa jo parikymppisenä, vuonna 1997. ”Itse haikailin puolestaan avon perään ja paikallistin kiinnostavan yksilön, joka oli myynnissä Järvenpään Sakella. Tapahtuneen jälkeen auto rullailtiin talliin ja otettiin työn alle. Kun Tomi totesi saavuttaneensa kaudelle asettamansa tavoitteet, hän uskaltautui ottamaan kiihdytyskisan erään Bemarin kanssa. Ensiksi kauppoihin päästiin Saken kanssa ja vajaan vuorokauden ajan omistin sekä coupen että avon, kunnes uusi omistaja kävi hakemassa coupen omaan talliinsa.” Kosteusvauriot kuntoon. Kick-paneeleihin asennettiin pari erillissarjaa kummallekin puolelle ja penkkien selkänojien takana oleva tavaratila käytettiin tarkkaan. ”Muistan, kuinka ihastelin uusia Corvetteja jo vaahtosammuttimen kokoisena. Niiden sijaan autoon oli tilattu irrotettava kova katto sekä pinnavanteita imitoivat P02-kapselit. Sopivasti ränttätänttää. Sisusta oli kuitenkin paikallaan, eikä autoa ollut muutettu niin paljoa, etteikö sitä olisi saanut Suomessa kilpiin. Siihen aikaan piti olla paljon kaiuttimia, koska se näytti hienolta. Selviteltyäni auton historiaa minulle selvisi, että se oli seissyt kymmenkunta vuotta Amerikassa ennen Suomeen tuontia, ja ilmeisesti varsin kosteissa olosuhteissa. Sekä runko että ohjaamoa ympäröivä lintuhäkiksi kutsuttu metallinen tukirakenne vaativat täyden korjauksen. Tomin ensimmäinen Vette oli vuotta vanhempi coupe isolohkolla ja manuaalilla. Takapyöriltä on mitattu BB Motorsin dynossa 424 hevosvoimaa. Ilmastointi samoin kuin muutkin luksusvarusteet oli katsottu niin ikään tarpeettomiksi. Harrastin silloin enemmän autohifiä ja Vetteen ladattiin toista kilowattia vahvistinta ja kaikkiaan 12 kaiutinta. Se osoittautui täysin virheettömäksi, joten edes lasia ei irrotettu karmista. Autoa siistittiin ja rakenneltiin parin vuoden ajan, kunnes Corvette-foorumilta alkoi kantautua huhuja, että isolohko-manuaaliautolle saattaisi löytyä ostaja. Se on rakennettu sillä periaatteella, että jos joku osa olisi ollut periaatteessa kokoonpanoon sopiva, 355-kuutiotuumaiseksi poratussa pikkulohkossa on sopivasti räyhähenkeä. Tämä antoi hiukan osviittaa siitä, kuinka rapeaksi auton runko oli päässyt. Autossa oli Amerikassa tehty myyntimaalaus, joka näytti viiden metrin päästä ihan kivalta. ”Keväällä 2000 auto oli American Car Show’ssa Autostudion osastolla. Laatikolle oli tehty enemmän tilaa keskikonsoliin ja perälle oli lisätty huoltoluukku. Levyjarruissa on luotettu AC Delcon satuloihin
Tomi oli hyvän matkaa edellä, kun Veten perän etukiinnike repesi irti rungosta. 23 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Tämä antoi hiukan osviittaa siitä, kuinka rapeaksi auton runko oli päässyt
Takana on saman valmistajan 3/4-tuumainen vakaaja, minkä lisäksi peräpään poikittainen lehtijousi on korvattu 5-lehtisellä Daytona-jousipakalla, joka on tehty ovaaliradoille. Alkuperäiset punaiset nahkapenkitkin ovat edelleen varastossa kunnostettuina, mikäli ne haluaa joskus vaihtaa takaisin. Olin ehtinyt hankkia autoon ennen moottoriswappia 2-tuumaiset pukinsarvet ja 2-tuumaiset alkuperäiset kylkiputket, jotka varmasti ahdistavat ihan jonkin verran yläpäässä. Penkit mahtuivat paikoilleen ilman muokkauksia ja ne kiinnitettiin adapterien avulla alkuperäisille paikoille. ”Vaikutuin itse siitä, kuinka hyvin hän osasi autoa käsitellä, mutta ilmeisesti hän oli itse vieläkin vaikuttuneempi kyydeistä. Alhaalla ei ole hirveästi voimaa, mutta 3000 kierroksessa se alkaa räyhätä nätisti. Tomille tullessaan ulkokuori oli kuitenkin musta. Ojalan Jukka sääti sen mulle BB Motorsilla Lahdessa vuonna 2013 ja tuolloin takapyöriltä mitattiin 424 hevosvoimaa 6000 kierroksella. Moottorin puristussuhde on 11,3:1, mutta lämpöongelmia ei silti ole ilmennyt, kiitos BeCoolin alumiinisyylarin, jossa on kaksi 11-tuumaista sähköflektiä sekä erillinen öljynjäähdytin. Hyvin virtaavilla peltisarjoilla saattaisi hyvinkin tulla 50 hevosvoimaa lisää”, Tomi pohtii. ”Se toimii aika hauskasti. Vein auton hänelle pääsiäisen 2007 jälkeen ja sain sen takaisin toukokuussa. Väriltään auto on ollut tehtaalta lähtiessään ”Monza Red” punaisella nahkasisustuksella. Maalauksen pohjatöineen hoiti Car Painting Servicen Krisse. Moottorissa on nelipulttinen lohko porattuna ensimmäiseen ylikokoon, eli iskutilavuudeltaan se on noin 355 kuutiotuumaa. Tytöt tykkää. ”Yksi hauska muisto jäi myös auton esiintymisestä Ajoneuvos-ohjelmassa. Alhaalla ei ole hirveästi voimaa, mutta noin 3000 kierroksessa se alkaa räyhätä nätisti. Sytkäpuoli on kokonaisuudessaan MSD:ltä. Vetellä ajaminen oli hänen mukaansa kuulemma parempaa kuin… moni muu asia”, Tomi päättää.” Se toimii aika hauskasti. Tomi halusi autoonsa paremmat penkit ja C4-Corvetten istuimet osoittautuivat tarpeeksi kapeiksi ahtaaseen ohjaamoon. Kun Vette valmistui elokuussa 2007, ehti Tomi ajaa sillä vain reilun kuukauden ennen talviseisontaan jättämistä. Siellä auto valittiin tuoreeltaan kymmenen parhaimman joukkoon, minkä lisäksi Tomi pokkasi Ladies’ Choice -pokaalin. Talven aikana ajohaluja kertyikin melkoisesti ja seuraavana keväänä sillä lähdettiin ensimmäiselle pidemmälle reissulle, joka suuntautui Ruotsin Corvette Clubin miittiin Sundsvalliin. Näin koneeseen on saatu sopivasti ränttätänttää”, Tomi kuvailee. Jarko Design toppasi ne uusilla foameilla ja verhoili ne punaisiksi. Jarrut ovat alkuperäiset, mutta täysin kunnostetut. ”Tykkäsin mustasta värimaailmasta punaisella sisustalla, mutta päätin poimia auton omasta historiasta punaisen värin Motion-raidoitukseen. Kaksi ja puoli kuukautta tehtiin kokoonpanon parissa pitkää päivää, mutta juhlissa auto loisti kilpaa auringon kanssa.” Sisusta on vakio lukuun ottamatta penkkejä ja äänentoistolaitteita. Koneella oli ajettu vain muutama tuhat kilometriä ja se oli täysin toimiva, joten se vain tarkistettiin ja siirrettiin autosta toiseen. Elina Knihtilän toiveena oli päästä Corvetten rattiin. Tuolloin kotimaan osuuksien juontajana toimi Mari Perankoski, joka toteutti kussakin jaksossa jonkin julkisuuden henkilön autoilutoiveen. Alustaa on päivitetty edessä 550 lbs kierrejousilla ja Vette Brakesin 1,5-tuumaisella vakaajalla. 24 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Chevrolet Corvette Stingray Convertible ’69 niin on valittu kuitenkin se pykälää isompi tai räyhempi. Iskunvaimentimina ovat Bilsteinit ympäri auton. ja koneen pitää kylläisenä 825 cc Mighty Demon -kaasari. Alakerrassa on takokamat, kannet ovat World Productsin 220 cc Motownit ja venttiilejä tahdittaa Comp Camsin Magnum 304HR -hydraulirullanokka. Stereolaitteisto on käytännössä sama, joka autossa oli jo vuonna 2000 sen esiintyessä pääsiäisnäyttelyssä, mutta osa elementeistä on ajanmukaistettu. Imusarja on Edelbrockin Victory Jr. Meillä oli juhlat tulossa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja auto piti saada valmiiksi siihen mennessä. Vanteiksi Tomi valitsi American Racingin Torq Thrust M:t 17-tuumaisina ja mustilla puolilla
Paremman tuen tarjoavat penkit ovat C4-sukupolven Vettestä. -imusarja, 825 cc Mighty Demon -kaasutin, MSD:n 6AL sytkäboksi ja billet-jakaja, BeCoolin alumiinisyylari kahdella 11” SPAL-sähköflektillä ja erillisellä öljynjäähdyttimellä. Renkaat: BF Goodrich g-Force Sport 255/45 R17 Sisusta: C4-Corvetten punaiseksi verhoillut penkit, äänentoistolaitteisto, jossa yli kilowatti vahvistintehoa ja 12 kaiutinta. Jarrut: Kunnostetut alkuperäiset levyjarrut nelimäntäisillä satuloilla ympäriinsä. Alusta: Bilsteinin Sport-iskunvaimentimet, edessä 550 lbs kierrejouset ja Vette Brakesin 1,5” kallistuksenvakaaja, takana 5-lehtinen poikittainen Daytona-lehtijousipakka ja Vette Brakesin 3/4” kallistuksenvakaaja. 25 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Hifipuolelta löytyy yli 1000 wattia vahvistintehoa ja 12 kaiutinta. Voimansiirto: Muncien 4-vaihteinen M20-manuaalilaatikko lyhyellä ykkösellä, 3,36-välitteinen lukkoperä. Vanteet: 17” American Racing Torq Thrust M mustilla puolilla. Kiitos: Jussi Kari, Mika Kurkipää, Simo Kurkipää, Jake Rannelma ja Mikko Stenfors. Moottori: 350 cid V8, 4-pulttinen lohko, takokampiakseli, -kiertokanget ja -männät, World Productsin 220 cc Motown-kannet, Comp Camsin 304-asteinen Magnum hydraulirullanokka, Edelbrockin Victor Jr. Teho: 424 hv @ 6000 takapyöriltä mitattuna. Faktat Chevrolet Corvette Stingray Convertible ’69 • Omistaja: Tomi Kari, 39 • Paikka: Helsinki. Punainen nahkasisusta on vakio penkkejä ja äänentoistoa lukuunottamatta
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD A COUPE ’32 & FORD A ROADSTER ’29. Jälkimmäisen rakentamisessa sovellettiin ruotsalaista EPA-traktoriajatusta suomalaiseen lainsäädäntöön, koska nuoren miehen ikä ei vielä riittänyt oikean auton rattiin. Jälkikasvu on varttunut ikänsä harrasteajoneuvojen vaikutuksessa ja tulokset alkavat näkyä. Joensuulaisessa Karvisten perheessä autoja rakennellaan jo kolmannessa polvessa. Tällä kertaa esittelemme Mikan ’32 Coupen sekä hänen poikansa Rikun ’29 Roadsterin. 26
Like father, like son 27
Niistä tuli hieman alkuperäisiä pidemmät, jotta iso möykky mahtui mukavasti peltien sisäpuolelle. Auton koria ei ollut hitsattu mistään, eikä siinä ollut edes pintaruostetta, mikä on melko harvinaista 80-vuotiaalle autolle. 28 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Toisin sanoen se oli mitä mainioin lähtökohta toteuttaa omia visioitaan aivan vapaasti. Eteen Mika asensi Mustang II -etuakseliston, jossa on hammastanko-ohjaus ja levyjarrut sekä neljän tuuman droppispindlet. Hän oli katsellut jo pidemmän aikaa hyväkuntoista A Coupea, kunnes tämä yksilö tuli suotuisalla tuurilla vastaan miltei puolivahingossa. Sitä jatkettiin tuuman verran oviaukkojen kohdalta ja race-tunnelmissa Mika taivutteli koppaan verhoilun sisään sopivan turvakehikon. Ja hyvinhän se nyt siellä sopiikin pörisemään.” Runko boksattiin koko matkalta ja keskelle lisättiin X-tuki tuomaan lisäjäykkyyttä. ”Ensi töikseni etsin siihen Chevyn isolohkon ja sen jatkoksi 5-vaihteisen manuaalin ylivaihteella ja nestekytkimellä, sillä olin saanut kyllikseni lättäpäistä, eikä mielessä ollut tällä kertaa mikään perinnerodi”, Mika aloittaa. Samalla käänsin alkuperäisen tulipellin takaperin, jotta koneen takapuolellekin saatiin järjestettyä hiukan lisätilaa. ”Konepellin ja sivupellit nakuttelin suorasta pellistä. Isolohko ja manuaali. Samaan syssyyn piti tietysti puuhastella myös vastaavanlevyiset astinlaudat. Toisin sanoen se oli mitä mainioin lähtökohta toteuttaa omia visioitaan aivan vapaasti. Kyseessä oli tyhjä hylsy ilman tekniikkaa ja sisustusta. Ford A Coupe ’32 & Ford A Roadster ’29 O man ’32 Coupensa Mika löysi suorastaan neitseellisen hienossa kunnossa Kalifornian matkalta kesällä 2014. Takaloksut tuli levitettyä siltä varalta, jos joskus alkaa tehdä mieli leveitä takanakkeja. Takana on neMika oli saanut tarpeekseen lättäpäistä ja perinnerodeista, joten tekniikaksi etsittiin Chevyn isolohko, joka sai peräänsä 5-lovisen ylivaihdemanuaalin. Mikään täydellinen yksilö se ei kuitenkaan ollut, sillä kyseessä oli tyhjä hylsy ilman tekniikkaa ja sisustusta. Korista chopattiin 2,5 tuuman siivu joka tolpasta
Kojelauta on omaa valmistetta ja sen hanskalokero on nimitetty leikkisästi hampaidenkeräilykulhoksi. Verhoilut tehtiin alusta saakka uusiksi, sillä aihion mukana ei tullut mitään käyttökelpoista. Vihreät sävylasit luovat kabiiniin suorastaan menninkäismäisen tunnelman. 29 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Penkki on toiminut alkujaan tila-auton kolmannen rivin penkkinä
Käytännössä kauppaan sisältyi runko, ruosteiset keulapellit, alkuperäistekniikka ja pyörät. Päivitysoptio. Verhoilu tehtiin alusta saakka uusiksi, sillä auton mukana ei tullut mitään, mistä edes aloittaa. Fordejahan oli aikoinaan käytetty maataloustöissä traktorin tehtävissä”, Riku selittää. EPAja A-traktorit mahdollistava lainsäädäntö pohjautuu 1930-luvulla suosittuihin ”autotraktoreihin”, joita myös Suomessa käytettiin aikana, jolloin oikeiden traktoreiden saatavuus oli huono. Katon ja muut verhoilut Mika teki itse. Tehontuotantoa rajoitettiin ilmaruuvia kiristämällä ja vauhtia rajoittamalla Datsunin nelivaihteinen loota kaksivaihteiseksi. ”Traktorirodi” rakennettiin siten, että se on tulevaisuudessa päivitettävissä tuhdimmalle tekniikalle, kun taskussa Rattiin 15-vuotiaana Suomessa traktoreiden, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, kuljettaminen edellyttää hyväksytyn T-luokan tutkinnon suorittamista, mikä on mahdollista 15-vuotiaana. Kun Mikan poika Riku oli yläasteiässä, hänellä todettiin keskivahva amerikanautokuume. ”Traktorin enimmäistehoahan ei ole rajoitettu, joten tekniikkamahdollisuudet olivat periaatteessa rajattomat. Käytännössä ne tunnetaan länsinaapurissamme nuorisoajokkeina, joita saa ajaa 15-vuotiaasta eteenpäin. Värin osalta Mika näki valon vieraillessaan LA Roadsters -kerhon 50-vuotisbileissä. ”Kojelaudan tein kolme milliä paksusta peltilevystä. Sohvan virkaa hoitaa Pomonan swapista parillakympillä löytynyt tila-auton kolmannen rivin penkki, joka verhoiltiin hienoksi Joensuussa Old Fix -verhoomossa. Tarkemmin sanottuna nuorelle miehelle tuli pakottava tarve saada oma kustomhenkinen menopeli. Hintansa ja yksinkertaisuutensa vuoksi ne saivat nimensä EPA-halpatavarataloketjun mukaan. Vihreiden lehmien nahkoja. Apukuskin eteen tein Pösön puskurin päädyistä hampaidenkeräilykulhon siltä varalta, että tulee äkkipysäys”, Mika sanailee. Fordiin olisi voinut asentaa vaikka ahdetun isolohkon. Jousien virkaa hoitavat säädettävät coiloverit niin edessä kuin takanakin. Aihio oli ostohetkellä alkuperäiskunnossa, mutta melkoisen heikossa sellaisessa. Pitkien etsintöjen jälkeen High Desertiltä, Los Angelesin yläpuolelta onnistuttiin paikallistamaan ’29 A Ford harvinaisilla amerikkalaisilla työkoneen papereilla. Tämän huomioiden koimme, ettei V8 ollut tarpeellinen ”harjoituskäyttööni”, joten tekniikaksi valikoitui Datsunin varmatoiminen 2-litrainen dieselmoottori. Ford A Coupe ’32 & Ford A Roadster ’29 lilinkki. Mikan amerikansuomalainen ystävä kävi ostamassa auton pois ja sen rekisteröimistä suomalaiseksi traktoriksi alettiin selvittää. ”Siellä oli yksi niin häiriintyneen värinen vaaleanvihreä amme isoilla flake-hiutaleilla, että sen myötä minunkin autoni väriksi valikoitui vihreä. Maataloustraktorin suurin sallittu rakenteellinen nopeus on kuitenkin vain 40 km/h. Autosta traktoriksi muuttaminen ei onnistunut, mutta mitä jos ”auto” olisikin valmiiksi työkoneen papereissa. Kaikki muu oli tehtävä tyhjästä. Myös A-traktoria kutsutaan puhekielessä EPA-traktoriksi, vaikka tarkalleen ottaen kyse on kahdesta eri ajoneuvoluokasta, uudemmasta ja vanhemmasta. Sävyksi tosin valitsin huomattavasti tummemman. Siihen oli kätevä laittaa mittarit ja muut rojut kiinni. 30 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Ruotsalaiset EPA-traktorit, joihin tekstissä viitataan, ovat autoista rakennettuja liikennetraktoreita, joiden suurin sallittu nopeus on 30 km/h. ”Halusin tummanvihreää sävyä sisällekin ja olipa tuuria, että kaverillani oli hyllyssä vihreiden Etelä-Kalifornian lehmien nahkoja riittävän monta vuotaa.” Pojasta polvi paranee. Ongelmana oli vain riittämätön ikä halutunlaisen laitteen kuljettamiseen. ”Ruotsissa Power Meetissä kohtaamani kustomoidut EPA-traktorit herättivät suurta kateutta ja niistä lähti ajatus, josko jokin vastaava vehje voitaisiin toteuttaa suomalaisen lainsäädännön puitteissa
31 AMERIKAN RAUTA 3/2017. "Ensiauton" tekniikkana palvelee Datsunin kaksilitrainen dieselmoottori. Penkki verhoilutettiin aidolla punaisella nahalla ja muu sisusta verhoiltiin itse samanvärisellä keinonahalla. Jarruttelut hoituvat 10-tuumaisilla levyillä. Tarkemmin sanottuna nuorelle miehelle tuli pakottava tarve saada oma kustomhenkinen menopeli. Kun Riku oli yläasteiässä, hänellä todettiin keskivahva amerikanautokuume. Värimaailmaksi valittiin ajaton punamusta. Turvallisuuden nimissä autoon rakennettiin kaari sekä sivutörmäyssuojat, jotka ulottuvat ovien takareunasta takaluukkuun saakka. Edessä sopiva ajokorkeus saatiin aikaiseksi neljä tuumaa droppaavalla akselilla
Konstaapeli totesi vain, että selvä ja toivotti hyvää päivänjatkoa”, Riku kiittelee virkavallan asiallista suhtautumista. Kuitenkin ainoa kerta, kun poliisi minut kruisaillessa pysäytti, oli standardipuhallutusta varten. 32. Faktat Ford A Roadster ”traktori” ’29 • Omistaja (entinen): Riku Karvinen, 20 • Paikka: Joensuu. Edessä sopiva korkeus saavutettiin Speedwayn neljä tuumaa droppaavalla etuakselilla, johon otettiin saman firman kääntövarsi ja levyjarrupaketti 10-tuumaisilla levyillä. Voimansiirto: 5-vaihteinen ylivaihdelaatikko, nestekytkin, Fordin 9” perä 3.00-välityksellä ja lukolla. Sisusta: Omavalmisteinen kojelauta, uudelleenverhoiltu tilaauton 3. Ongelmitta liikenteessä. Oviin ja takaluukkuun tehtiin rungot itse ja niihin ostettiin pintapellit uutena. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Totesin, ettei rekisterikilpi ollut koeajokilpi, vaan traktorin kilpi. Ohjaus rakennettiin käyttämällä 80-luvun tölkkimallin Volkkari-pakettiauton simpukkaa ja tekemällä siihen tanko pitkittäisohjaukselle. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. penkkirivin sohva. Kiitos: Kiitokset isälleni ja ukilleni, joiden kanssa ähelsimme pajalla lukemattomia tunteja Fordin kimpussa projekti oli mahdollinen vain ja ainoastaan heidän uskomattoman tietotaitonsa ansiosta. Voimansiirto: Datsunin 4-vaihteinen laatikko, joka rajoitettu 2-vaihteiseksi, Chevyn 10-pulttinen perä. Renkaat: Edessä 215/70 R15 ja takana 235/70 R15. Lopuksi autoon tehtiin vielä omavalmisteinen rättikatto mustalla vinyylillä. Moottori: Chevrolet BB V8. on oikean auton ajamiseen oikeuttava kortti. Sisusta verhoiltiin itse punaisella keinonahalla ja sohvapenkki teetettiin samanvärisestä aidosta nahasta Old Fixissä. ”Ajaton punamusta väritys oli selkeä valinta lähes alusta alkaen. Runko boksattiin kokonaan, jotta se kestäisi mahdollisen pikkutai jopa isolohkon painon. Ovista takaluukkuun saakka tehtiin luja kehikko suojaamaan matkustajia mahdollisessa törmäyksessä, minkä lisäksi asennettiin myös turvavyöt. Vanteet: Wheel Vintiques, edessä 5x15”, takana 8x15”. Alusta: Runko boksattu ja varustettu X-tuella, edessä Speedway Motorsin 4” droppiakseli, takana nelilinkit, peräkärryn iskunvaimentimet. Moottori: Datsunin 2,0 l diesel R4. Karviset eivät koskaan päivittäneet autoon veekasitekniikkaa, vaan päätyivät myymään ajokin eteenpäin. Taakse asennettiin nelilinkit ja peräksi Chevyn 10-pulttinen. Kyytiä tasoittamaan asennettiin yleismallin peräkärryiskarit, joilla saatiin tähän kokoonpanoon sopivan jämäkkä vaimennus. hot rod -henkiset vyörenkaat ja eteen hankittiin uudet Cokerit. Sisusta: Punaisella nahalla verhoiltu sohvapenkki, muuten verhoiltu punaisella keinonahalla. Kirsikaksi kakun päälle Ford straipattiin punavalkoisin sävyin ja keulapellin kylkeen maalattiin pataässä ja herttakymppi sekä sanaleikkimielinen nimi ”Black Jack”. 20-luvun traktorissahan ei vaadittu hitaan ajoneuvon varoituskolmiota. Vanteet: ’35 Fordin 16” pinnavanteet. Niinpä juniorinkin ajokkiin rakennettiin turvakaari sekä siihen liittyvät kylkipeltien ja verhoilun sisään jäävät sivutörmäyssuojat. Kiitos: Hovimaalarilleni Samille ja isälleni kiitokset taas kerran. ’35 Fordin 16-tuumaiset pinnavanteet maalattiin räiskyvän punaisiksi ja tyyliä täydennettiin kromatuilla pölykapseleilla sekä trimmirenkailla. Virkamies huomasi keltaisen kilven, ja kysyi minulta, onko ajoneuvo koeajossa. Aihion mukana ei tullut käytännössä lainkaan koria lukuun ottamatta keulapeltejä ja huonoja quarter paneleja, jotka saatiin kuitenkin vielä paikattua ehjiksi. Rikun äiti oli hiukan epäileväinen laitteen turvallisuuden suhteen. Keulapellit hapotettiin puhtaaksi ja niitä jatkettiin ’32:n maskiin sovittamiseksi. Kaikkiaan hän sai ajella Fordilla yli 4 000 mailia ilman sen kummempia ongelmia. Kiitos myös Simo Veharannalle, joka mahdollisti aihion hankkimisen USA:sta sekä virkavallalle positiivisesta suhtautumisesta erikoiseen ajopeliin. Lopulliseksi väriksi valikoitui puolimatta ”Hot Rod Black”, sillä täysmatta olisi ollut minun mielestä liian rottahenkinen ja kiiltävä taas turhan hienosteleva”, Riku perustelee. Korimuutokset: Keulapeltejä jatkettu ’32-mallin maskiin sovittamiseksi. Mekanismi tehtiin putkesta ja lattaraudasta, ja nivelet napattiin 60-luvun MG:n katosta. Karvisten ukin, isän ja pojan voimatriolla on kuitenkin uusi projekti jo täydessä vauhdissa työn alla. Uusi onnellinen omistaja on 15-vuotias roddarityttö. Alusta: Runko boksattu ja varustettu X-tuella, edessä Mustang II -etuakselisto, hammastanko-ohjaus, 4” droppispindlet, takana nelilinkki, joka kulmalla säädettävät coiloverit. Takavanteille jätettiin aihion mukana tulleet Ford A Coupe ’32 & Ford A Roadster ’29 Faktat Ford A Coupe ’32 • Omistaja: Mika Karvinen, 49 • Paikka: Joensuu. Korimuutokset: Chopattu 2,5”, koria jatkettu oviaukkojen kohdalta 1”, verhoilun alle piilotettu turvakaarikehikko, takalokasuojat ja astinlaudat levitetty. Renkaat: Edessä 4.75–16”, takana 7.50–16”. Dieseliä viilentämään asennettiin Championin alumiinisyyläri, jonka pitäisi olla riittävä pitämään myös kasikoneen lämmöt kurissa. ”Odotin virkavallan suunnalta suurta mielenkiintoa rodia kohtaan, sillä onhan se melkoisen erikoinen menopeli lainsäädännöllisestäkin näkökulmasta
34 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Useimmat hänen autoistaan ovat aktiivisessa käytössä, minkä vuoksi ne on päivitetty E85:lle ihan puhtaasti taloudellisista syistä. erikoinen Maanviljelijän 35 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Patinavanhuksen kohdalla aloitettiin swappaamalla pellin alle ensin moderni ruiskutekniikka. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä WILLYS STATION WAGON ’57. Varsinais-Suomessa maata viljelevä Janne Lassila on tuttu näky Jeepin ja Willyksen ratin takana, sillä mies on harrastanut kyseisiä merkkejä 90-luvun lopulta lähtien
”Meillä on kaikissa ruisku-Jeepeissä sama systeemi. Noh, tarjous oli ilmeisesti sopiva, kun kaupat syntyivät. ”Niin, noita Jeeppejä meillä on kaiken kaikkiaan tällä hetkellä yhdeksän kappaletta rekisterissä ja lisäksi muutama muu, jotka eivät ole kilvissä”, mies jatkaa. ”Olimme lähdössä lomareissulle vaimoni ja vaunuikäisen poikamme kanssa. Varttia aikaisemmin hän oli vielä poikansa kanssa konehallilla viimeistelemässä viimeisintä Flexifuel-asennusta. ”Se kyseinen auto ei ole enää minulla, mutta tiedän, kenellä se on ja se sattuu olemaan vielä myytävänäkin. Tuli ostettua sellainen öljynpainevikaisena, mutta nyt se on korjattu. Perhe päätyi Somerolle mökkeilemään, mutta kun sadepäivänä ei päässyt uimaan, ehdotti vaimo lähtöä kaupungille. Hiukan ennen lähtöä näin erään Jeepin myynnissä Turun Sanomissa Jokamiehen markkinoilla ja kiinnostuin sen verran, että päätin soittaa myyjälle. Mulla on itselläni tällä hetkellä käytössä 2000-mallinen Cherokee. Hän kertoi heti alkuun unohtaneensa mainita ilmoituksessa, että autosta on perä rikki, johon minä puolestani vastasin, ettei auto siinä tapauksessa kiinnosta. 36 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Siihen laitan vastaavan muutossarjan seuraavaksi. Auto löytää miehen. Jannen harrastus sai alkunsa kesälomareissulla vuonna 1999. Nuorempi poikani on vasta 16-vuotias, mutta hänellekin on jo Grand Cherokee odottamassa Flexifueleineen”, Janne luettelee. Hiukan houkuttelisi”, Janne huokaa. Lomaliiton käyttöjuhta. Kierre oli alkanut.” Janne korjasi perän käytetyillä osilla ja laittoi sytytysvehkeet kuntoon, minkä jälkeen paluuta ei enää ollut. Vanhempi poikani ajaa nelilitraisella Jeepillä ja käy koulua sen verran kaukana, että on huomattavasti taloudellisempaa ajaa viinalla. ”N yt näkee Bluetoothin kautta kännykästä lämpötilan, suutinten käyttöasteen sekä sen, paljonko siellä on viinaa polttoaineessa”, hihkaisee Janne heti haastattelun kärkeen. Unohdetaan koko juttu”, Janne tarinoi. ”Kun pääsin paikalle ja testaamaan autoa, niin eihän se käynyt kuin neljällä, vaikka piti käydä kuudella ja lisäksi se peräkin oli rikki. Siinä kohtaa tuumasin jo toistamiseen, että unohdetaan koko juttu. Viikon päästä olimme jo kotona, kun puhelin soi ja myyjä tiedusteli, että ottaisitko sä kuitenkin sen Jeepin, kun olet ainoa, joka sitä kävi edes katsomassa. Ensimmäisen tapauksen jälkeen Jeepejä on ollut useita ja Willys Station Wagon ’57 Penkit ovat samasta luovuttaja-autosta kuin tekniikkakin, eli ’90 Jeep Cherokee Limitedistä. Sähkösäätöisten etupenkkien kiskoja on madallettu hiukan alkuperäisestä. Siinä kohtaa Janne tuumasi, että hänhän voisi samalla käydä sittenkin katsomassa Jeepiä paikan päällä, sillä sen verran se oli rikkinäisestä perästä huolimatta jäänyt kaivelemaan. Soitto myyjälle ja mies toivotettiin tervetulleeksi
Dealereiden tekemistä versioista saattaa puuttua esimerkiksi toisen penkkirivin liukuikkunat, vaikka barn door -pariovet ovatkin takana yhtenevät”, Janne selittää. Hän osti yhdeltä kaverilta Willyksessä palvelleen dieselmoottorin ja laittoi auton ensi hätään sillä toimintakuntoon. Uusi ja vanha risteytyvät. Willyksen kunto oli kieltämättä vähän lohduttoman näköinen. ”Parkway Conversion on malli, jota käytettiin USA:ssa sellaisilla katuosuuksilla, joilla ei saanut ajaa kuormatai pakettiautoilla. Jutun yksilön hän osti valokuvien perusteella Vaasan korkeudelta sen ilmestyttyä myyntiin AMC Club Finlandin foorumille. ”Kun naapurin autoilijaisäntä oli lähdössä viemään viljakuormaa Vaasaan, niin sanoin siinä kohtaa hep. Sitten on ’57 mallin CJ-5 alkuperäisellä tekniikalla. Willys sen sijaan poistettiin liikenteestä rankkojen olosuhteiden ja kovan käytön myötä jo vuonna 1968, vain yhdentoista vuoden palveluksen jälkeen. No hänhän toi ja pudotti sen tuohon pihalle sanoen, että tuo ei muuten liiku ikinä omin voimin”, Janne muistelee auton ensinäkemistä. Hänen kaverinsa vaarivainaan jäämistössä oli aikanaan kaksi samanlaista raatoa ja nekin kiinnostivat kovasti, muttei niistä päästy koskaan kaupoille. Janne ei aikaillut, vaan soitti myyjälle heti kuvat nähtyään ja sopi kaupat, sillä hän oli kytännyt kyseistä mallia kauan. Uutena Maaseudun lomaliitolle tuotu ”Parkway Conversion” -malli oli otettu käyttöön 20.9.1957 Helsingissä ja katsastettu henkilöautoksi seitsemällä istumapaikalla. Niitä katsellessaan Janne sai kuningasajatuksen. Eräänä päivänä Willyksen viereen oli jäänyt seisomaan Jannen silloinen käyttöauto, ’90 Cherokee, joka alkoi olla aika laho. Lopputulos ei kuitenkaan ollut ihan halutunlainen. Niitä katsellessaan Janne sai kuningasajatuksen. Sitten otin oikein mitan käteen ja Eräänä päivänä Willyksen viereen oli jäänyt seisomaan Jannen silloinen käyttöauto, ’90 Cherokee. CJ-3B-malleja on kaksi, toinen tuoreella ruiskutekniikalla ja toinen alkuperäisellä. ”Mittailin hetken silmällä, että mitäs jos nuo yhdistäisi. 37 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Yleensä ne olivat dealerien henkilöautoista muokkaamia, henkilöautomaisia pakettiautoja, joita käytettiin esimerkiksi jakelutehtäviin. Siihen on peltityöt ja maalaus tehty, ja se on käytännössä kokoamista vaille valmis. Lisäksi yksi Sedan Delivery on vielä hakematta kotiin ja sitten on tämä jutussa esiteltävä ’57 STW”, Janne listaa. Jutussa oleva Willys on kuitenkin tehty sellaiseksi jo tehtaalla. Kysyin, viitsisikö hän tehdä pienen koukkauksen ja tuoda minulle samalla reissulla auton. Auto seisoi pitkään Jannen hallin takana miehen miettiessä, mitä sille pitäisi tehdä. Marraskuussa 1957 auto siirtyi Kemijärvelle omistajanaan edelleen Maaseudun lomaliitto, ja vuodesta 1963 eteenpäin se palveli Iisalmen maalaiskunnassa lomakoti Runnissa, joka on muuten toiminnassa edelleen. ”Willyksiä on tällä hetkellä viisi 50-lukuista. ne ovat vaihtuneetkin varsin tiuhaan tahtiin
38 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Willys Station Wagon ’57 Etupään johtosarja sulakerasioineen on myös Cherokeesta. Kyseessä on näet Jannen käyttöauto, jolla ajettiin viime vuonnakin noin 18 000 kilometriä. Taakse tein uudet sähköt, eikä sinne niin kauheasti menekään, kun siellä on vain yksi valo. Cherokeen 4-litrainen rivikuutonen ei ehkä ole visuaalisesti kaunein mahdollinen ratkaisu, mutta kokoonpanossa onkin ajateltu enemmän käytettävyyttä ja taloudellisuutta
Edellä mainitun lisäksi autoon piti tehdä myös melkoisesti peltihommia, sillä siitä puuttui käytännössä koko lattia. Faktat Willys Station Wagon ’57 • Omistaja: Janne Lassila, 48 • Paikka: Lounaiskolkka. ”Joitakin paikkoja oli pakko maalata ruostevaurioiden korjauksen jälkeen, mutta nekin oli tarkoitus patinoida vanhan näköisiksi. Nähtyäni, että Cherokeen etuakselin alatukivarret olivat samalla kohtaa kuin Willyksen alkuperäisen lehtijousen taaemmat korvakkeet totesin, että perhana, senhän pitäisi mahtua siihen!” Vaihdettuaan Cherokeen akseliston Willyksen alle Janne alkoi miettiä, että mitenköhän tuo kone sitten. Tänä talvena Willys on ollut ensimmäistä kertaa seisonnassa, kun on ollut niin paljon muita autoja, joilla ajella. Renkaat: 33” BF Goodrich Mud Terrain. Kaikkiaan swappiin meni siis vain nelisen kuukautta. Janne päätti madaltaa sähkösäätöisten penkkien kiskoja hiukan, jotta ne sai asettumaan inhimillisemmälle korkeudelle. Jarrut: ’90 Jeep Cherokeen levyjarrut. Vanteet: ’90 Jeep Cherokeen alkuperäisvanteet. Kun vanhalla autolla ajaa paljon, niin yleensä myös tapahtuu paljon kaikenlaista. Se on nyt kuitenkin jäänyt tekemättä, kun auto on ollut minulla melkein koko ajan käytössä. Tekniikan jälkeen hän alkoi miettiä penkkejä, ja nekin sopivat paikoilleen melkein muutoksitta. Ja niin se lopulta olikin. ”Etupään johtosarja sulakerasioineen on myös Cherokeesta. Kori: ’57 Willys STW:n patinoitunut alkuperäiskori. Jannelle oli kuitenkin alusta alkaen selvää, että ulkokuoren komeasti patinoituneeseen pintaan ei kosketa enempää, kuin on pakko. Sisusta: Willyksen alkuperäiseen sisustaan vaihdettu ’90 Jeep Cherokee Limitedin penkit madalletuilla kiskoilla. Niin, että kiitti kaikille!” totesin, että taka-akseli sopisi paikalleen heittämällä. Moottori: ’90 Jeep Cherokeen 4,0 l (242 cid) R6. ”Kerran poika oli sillä liikkeellä ja soitti kesken illan, että simpukasta oli korkannut kierteet ja se oli irronnut. Cherokeen 4-litrainen rivikuutonen meni vaihdelaatikkoineen paikalleen ihan heittämällä. ”Mittasin, että koneen korvat ovat samalla etäisyydellä tulipellistä kummassakin autossa, helppo homma. Kiitos: “Ei tähän mitään listaa voi laittaa, joku kumminkin unhottuu, ja se on paha juttu se. Auto oli hajonnut Turun toriparkkiin. Taakse tein uudet sähköt, eikä sinne niin kauheasti menekään, kun siellä on vain yksi valo.” Patina arvossaan. Janne aloitti projektin marraskuussa ja maaliskuussa auto oli katsastettu uudella tekniikalla ja alustalla. Aika paljon siellä oli perjantai-iltana kulkijoita ja kyselijöitä”, Janne selittää nauraen. Voimansiirto: ’90 Jeep Cherokeen 4-vaihteinen automaatti. A lusta: ’90 Jeep Cherokeen alusta ja akselistot, edessä kierrejouset, takana lehtijouset. Niinpä menin sinne selälleen nupukiville auton alle vikaa korjaamaan. Kohta se on tarkoitus ottaa taas ajoon, on se niin hauska laite tien päällä”, Janne vakuuttaa. Jännä juttu muuten, että esimerkiksi shifterin kaapelin paikka oli Willysissä ja Cherokeessa aivan samalla kohtaa tulipellissä ja reikäkin oli aivan saman kokoinen, vaikka Willys ei ole ikinä ollut edes saatavilla automaattilaatikolla”, Janne päivittelee. 39 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Elämänku mppani 40 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Kun elämä välillä heittelee, on tärkeää pitää kiinni jostain pysyvästä. Oulussa asuvan Tanja Vaheran kohdalla näitä pysyviä arvoja edustaa hänen ’71 Torinonsa – nuoruusvuosien unelma-auto, joka on vihdoin kunnostettu niin auton kuin omistajansakin arvolle sopivaan asuun. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD TORINO ’71. Elämänku mppani 41 AMERIKAN RAUTA 3/2017
”Kun asui suuren osan iästään amerikanraudoista tykkäävän ihmisen kanssa, niin eihän niiltä voinut välttyä itsekään. Välillä jopa ympäri vuoden. T anja ja Torino ovat kulkeneet yhteistä matkaa vuodesta 2009 lähtien. Ford Torino ’71 Sisustan värimaailma on ollut alkujaan vihreä, mutta se on värjätty mustaksi vinyylimaalilla. 302-koneinen auto oli ajokuntoinen ja sellaisena se pidettiinkin. Tuolloin hänen ex-puolisonsa tiedusteli, mitä hän haluaisi lahjaksi 35-vuotissyntymäpäivänään ja Tanja vastasi haluavansa ’71 Torinon – samanlaisen, joka hänellä oli ollut viisitoista vuotta aiemmin. Tanjalla oli siis kokemusta amerikanraudoista pidemmältä aikaa. ”Niinpä kävelimme yhdessä pankkiin ja haimme lainan auton ostoa varten.” Ostohetkellä auto oli alkuperäiskuntoinen, pelleiltään verrattain hyvä, mutta Tanjan silmään aivan hirveän värinen vaaleanvihreä. Torino jäi Tanjalle ja uusi suunta elämälle löytyi Oulusta. Puolisoni oli lähdössä töihin Helsinkiin, mutta mikään pihassa ollut auto ei suostunut starttaamaan. Mikä parasta, se lähti lopulta myös käyntiin ja ukko pääsi töihinsä”, Tanja ylistää nelipyöräisen kumppaninsa uskollisuutta. Autoja pyöri pihassa vuosien mittaan älytön määrä, enimmäkseen Fordeja aina Mustangeista Galaxieen”, Tanja kertoo taustoistaan. Molemmille lapiot käteen ja siinä tohinassa lähti listakin irti kyljestä, mutta auto saatiin esiin hangesta. 42 AMERIKAN RAUTA 3/2017. ”Minulle on jäänyt erityisesti mieleen eräs talvipäivä, kun asuimme vielä Hyvinkäällä ja ulkona oli lähes 30 astetta pakkasta. Niinpä Tanja ja hänen puolisonsa lähtivät eri suuntiin. Erityisesti Tanja tykästyi kuitenkin Torinon korimalliin. Torinoa ylläpidettiin aktiivisesti, ja jos jotain meni rikki, se korjattiin. Tässä vaiheessa tarinaan astuu Jari, Tanjan nykyinen puoliso, jonka ansiota Ostohetkellä auto oli alkuperäiskuntoinen, pelleiltään verrattain hyvä, mutta Tanjan silmään aivan hirveän värinen vaaleanvihreä. Viimeinen oljenkorsi oli Torino, joka oli saanut päälleen noin metrin kerroksen lunta omakotitalon katolta. Silloinen puoliso arveli, ettei sellaista löytyisi siihen hätään mistään, mutta kuinka ollakaan, Juvalla sattui olemaan myynnissä Tanjalle sopinut yksilö. Se oli talven kylmimpiä päiviä. Parisuhde eteni kuitenkin lopulta siihen pisteeseen, ettei se ollut enää korjattavissa. Valkoiset penkit on tarkoitus verhoiluttaa uudelleen mustalla nahalla. Uusi alku
Lisäksi vinyylikattoa oli yritetty elvyttää ruiskuttamalla sen pintaan jotain röpelömäistä, alustamassan tapaista”, Jari listaa auton pahimpia epäkohtia. Ruostevikaa löytyi takahelmasta puskurin alta sekä taka43 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Aiemmin Tanja ei ollut suuremmin päässyt touhuamaan itse autojen kanssa, mutta Jari otti hänet avosylin kaveriksi laittamaan autoa. Kori oli maalattu kertaalleen tummemmaksi, mutta keulassa oli kolarivaurio ja yleiskunto oli apea. auton komea nykyasu on. Kojelaudan päällinen oli riekaleina ja jouset kuoleutuneet. Projekti aloitettiin peltitöistä, joita oli kaikesta ulkona seisottamisesta huolimatta suorastaan hämmästyttävän vähän. ”Se oli päässyt aika lohduttomaan kuntoon. Jarilla on itsellään ollut harrasteautoja laidasta laitaan, ja jenkkejäkin kaikkiaan seitsemän kappaletta. Mies on koulutukseltaan moottoriasentaja ja ammatiltaan autokorjaamoyrittäjä, joten Tanja saattoi uskoa Torinonsa hänen käsiinsä luottavaisin mielin
Hitsatessaan sen reikää umpeen Jari päätti jatkaa samalla linjalla myös kylkien ja vinyylikattoa reunustaneiden listojen kohdalla. ”Alustaan tilasin Monroen ilmasäädettävät iskarit, jotka löytyivät suoraan Torinon kiinnityksillä ja olivat näin ollen helpot vain pultata paikoilleen. Voimansiirto: 3-vaihteinen C4-automaatti. Kiitos: Jukka Keräselle hengessä mukana olemisesta sekä avusta pohjien hiomisessa. Ympyrä sulkeutui viime kesänä, kun Tanja ja Jari menivät naimisiin ja karauttivat kirkonpihasta Torinollaan kohti auringonlaskua. ”Näyttelyn kanssa meinasi tulla hiukan kiire, joten päädyin maalaamaan myös vinyylipenkit vinyylimaalilla valkoisiksi. Peräkontin lukko puuttui ja päätettiin korvata piilolukolla. Takapuskuri oli maalattu jo kertaalleen hopeamaalilla, joten Jari päätti maalata molemmat puskimet korinvärisiksi. Menetelmää kehuttiin monilla foorumeilla ja tein sen täysin ohjeiden mukaan aina huolellisesta pesusta joustoaineen, pohjavärin ja pintavärin ruiskuttamiseen, mutta siitä huolimatta ne eivät ole oikein kestäneet käyttöä. Vanteet: Barzetta America, edessä 8x18”, takana 9x18”. Lopuksi kori maalattiin mustaksi. Näyttelyn jälkeen pariskunta on kerännyt Torinon matkamittariin lisämaileja aivan uudella innolla. 3-vaihteinen C4-automaattikin on vaihdettu kertaalleen Tanjan omistusaikana. Vielä kerran. Toivomme onnea ja pitkää ikää koko kolmikolle. Sisusta: Grantin kumiratti, penkit ja ovipahvit värjätty uudelleen. Renkaat: Edessä 245/45 R18, takana 285/40 R18. Jari heitti nyt lopullisesti hyvästit vinyylikatolle ja hinkkasi katon pinnan sileäksi. Jarrut: Läpikäydyt alkuperäisjarrut, edessä levyt, takana rummut. Tekniikkapuoli autossa on toiminut luotettavasti, eikä se ole vaatinut osakseen isompia päivityksiä. Vihreä värimaailma vaihdettiin maalaamalla oviverhoilut vinyylimaalilla mustiksi. Moottori: 302 cid V8, Weiandin imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, Hookerin peltisarjat, tuplaputkisto. Ford Torino ’71 luukusta, mutta esimerkiksi matkustamon pohja ei tarvinnut paikan paikkaa. ”Visio lähti siitä, kun hankimme Tanjan kanssa käyttöautoksi mustilla raidoilla varustetun, hopeanvärisen ’06 Shelby Mustangin. Väri hilseilee paikoitellen irti pinnasta. Sisälle vaihdettiin lattiamatto ja halkeilleen kojelaudan Jari verhoili itse uusiksi korjattuaan sen ensin. Nyt perän korkeutta ja jäykkyyttä pystyy säätämään kätevästi paineilmalla.” Vanteiksi Jari hankki tyyliin sopivat, klassiset viisipuolavanteet 18-tuumaisina. Korimuutokset: Vinyylikatto poistettu, peräkontin lukko ja listat poistettu, puskurit maalattu korinvärisiksi. Yksi listoista puuttui, eikä uusien metsästäminen tuntunut siinä kohtaa mielekkäältä. Vaalan Cruisingeissa yleisö äänesti auton tapahtuman hienoimmaksi, mikä lämmitti erityisesti Jarin mieltä hänen huomatessaan oman kädenjälkensä miellyttävän muitakin. Niinpä hankimme niihin nahat ja ne tullaan verhoilemaan pian mustiksi”, Jari kertoo. Muutoksessa ei kuitenkaan menty helpoimman kautta. Kun järjestäjätaho toivotti tervetulleeksi, päätti Jari tehdä auton vielä kertaalleen uusiksi. Kun alkuperäiset jarrut korjattiin ja läpikäytiin, alkoi niidenkin jarrutusteho tuntua aivan riittävältä moottorin tehoon nähden. Päätimme, että maalataan Torino käänteisillä sävyillä, jotta siitä tulee samalla Mustangille kaveri”, Jari perustelee. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2017. 302-pikkulohko poikkeaa alkuperäiskuntoisesta Hookerin peltisarjoilla, Weiandin imusarjalla sekä Edelbrockin 600 cfm kaasarilla. Autolla ajettiin sellaisenaan yksi kesä, kunnes Jari sai idean ilmoittaa auton Oulun American Car Show’hun. Faktat Ford Torino ’71 • Omistaja: Tanja ja Jari Vahera • Paikka: Oulu. Alusta: Monroen ilmaiskunvaimentimet. Katto jätettiin vinyylimäiselle pinnalle, mutta se värjättiin mattapintaiseksi. Sen jälkeen koko auto maalattiin uudelleen metallihohtomustaksi, minkä jälkeen pintaan maalattiin hopeanväriset Shelby-raidat
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN ONLINESHOP OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN 24/7 KONEISTETUT LOHKOT + KAMPIAKSELIT KIERTOKANGET SYLINTERIN KANNET MOOTTORIN OSATMÄNNÄT LAAKERIT, JAKOPÄÄT OSAT... Phone. 320,PCE305.1002 MÄNTÄ SARJA CHEVY SB 383 5.7” ROD 4.030” 1.425” ........................................ 199,I N C . 11,PCE281.1783 SYL KANSI CHEVY SB 350 195CC/64CC 2,02” 1,60” VINO .............................. 84,25700P KIERTO KANKI CHE P STOCK 350 5,7 press ................................................................ 144,FP-302-157 VETOLEVY FORD 289-302 157 hammasta ford 28,8 oz ........................... 205,MIL18375 SIHTI ÖLJYPUMPUN FORD SB 289-302 LOW PROFILE ................................................. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 250,KAMPIAKSELI CHEVY pc 350 hiottu ................................................................ 310,KÄYTETTYNÄ/KUNNOSTETTUNA Crankshafts Crankshafts R. HUOKEAT MOOTTORIN OSAT KADULLE LAADUKKAT OSAT KADULLE JA KISAAN MIL30760 ÖLJYPOHJA MOPAR BB STOCK 4QUART ...... DEMAND THE BEST WHEN YOUR HANDS 910442 KAMPIAKSELI CHEVY 350-305 3.48-5,7” 2,1” 2pc SEAL ................................. 55,MIL84530 PULTTI DAMPPERIN CHEVY SB 7/16”-20 IN GRADE 8 ..................................................
isolohkovoimaa Hillittyä 46 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä DODGE DART SWINGER 2 D HT ’69. isolohkovoimaa Hillittyä 47 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Moparin A-body-mallit Dart ja Valiant on totuttu tuntemaan harrastuksen aloitusjenkkeinä. Sen aikoinaan meillä niin tyypillisen kutosella ja manuaalilla varustetun neliovitolpan kanssa toista ääripäätä edusti ht-korinen Swinger, josta keulalta löytyvä isolohko tekee erityisen houkuttelevan
Dartin tapauksessa alumiini-imusarjasta on aidosti hyötyä keulapainoisuuden vähentämisenkin kannalta, A-bodyssakin kun isolohko vie aika suuren osan kokonaismassasta nokalle. 383-kone oli vakiokunnossa lukuun ottamatta Edelbrockin alumiinista imusarjaa ja 750 cfm kaasaria sekä yläkautta kiertäviä Fenderwell-peltisarjoja. Samalla GTja GTS-malleja edullisemmat kaksioviset hardtopit nimettin Swingereiksi. Samaa diskreettiä linjaa jatkaa ulkokuori. 48 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Suomi-Dartit olivat useimmiten neliovisia ja varustettu kutosella, jollaisen jutun autokin sai tehtaalla keulalleen. ”Siihen tehtiin jotain pikkuhuoltoja heti kärkeen, putsailtiin syyläriä ja vaihdeltiin nesteitä, ja lupasin vähän autoa tutkittuani ostaa sen pois, jos kaveri päätyisi myymään sen. Vaikkei auton historiasta suurempia tietoja ollutkaan, näki kaikkialta, että se oli hyvin tehty. S en jälkeen, kun neljäs Dart-sukupolvi tuli markkinoille vuonna 1967, uudistettiin mallia ensimmäistä kertaa huomattavammin kahta vuotta myöhemmin. ”Se toi sen tähän sitten tutkittavaksi, kun ei ollut itse sitä edes koeajanut ennen hankkimista.” Diskreettiä linjaa. Alkuperäisestä poikkeaa vain lasikuituinen six pack -scoopilla varustettu konepeitto sekä perän ympäri kiertävä raita. Istuimet on verhoiltu uudelleen alkuperäiseen tyyliin. 383-kuutioinen isolohko oli vuonna 1967 GTS-mallin ainoa moottorivaihtoehto, jonka rinnalle vuonna 1968 tuli 340-pikkulohko ja vuonna 1969 vielä M-koodilla merkitty 440-isolohko. Ei oikeastaan olekaan mikään ihme, että lukuisia erikoisia Mopareita omistanut Tommi Lyytikäinen ihastui hillityn beigeen yksilöön, kun hänen tuttavansa toi tuoreen hankintansa hänelle tutkittavaksi. Moottorin jatkoksi pultattua TF727-automaattia käsketään edelleen alkuperäisen rattikarahkan kautta, eikä edes alkuperäistä sohvaa ole vaihdettu erillispenkkeihin, vaan se on verhoiltu uudelleen alkuperäiseen tyyliin. ”Kaveri kävi sen tähän Riksuun Tammisaaresta, missä se oli ollut toistakymmentä vuotta”, Tomppa selittää. Alkuperäisestä poikkeaa vain lasikuituinen six pack -scoopilla varustettu konepeitto sekä perän ympäri kiertävä raita, joka lienee jonkun edeltävän omistajan omaa designia. Kyllä mäkin ymmärsin semmoisen isolohko-Dartin päälle, siinähän oli 6,27-litrainen kone merkitty otteeseenkin”, Tomppa jatkaa. Räikeänväristen muskelimallien massasta erottuvan kokonaisuuden kruunaavat mustat, NascarDodge Dart Swinger 2 d HT ’69 Dart on väkevästä tekniikastaan huolimatta varustettu edelleen alkuperäisellä sohvalla ja rattivaihdekepillä. Mallivuodelle 1970:hän Dart sai kokonaan uuden keulan ja perän, ja muotoilusta tuli taas astetta pyöreämmän näköinen. 225-kuutiotuumaisella Slant Sixillä varustettu kaksiovinen hardtop kulki ennen nykyisiä rekisteritunnuksiaan Mikkelin läänin kilvissä MXV-12-laatoilla. Teknisesti auto oli kuitenkin aika raaka, siinä oli keulalle vaihdetusta 383-isolohkosta huolimatta edelleen rumpujarrut joka kulmassa, eikä siinä ollut edes tehostettua ohjausta. Isolohkossa A-bodyn keulalla ei siis varsinaisesti ole mitään mystiikkaa, mutta Suomeen noita pirteitä kompakteja ei ole montaa päätynyt, tai edes syntynyt. Valistuneen arvion mukaan isolohko-Darteja saattaisi olla maassa kaikkiaan kymmenkunta, joista ulkomuistista lueteltavat jäävät yhden käden sormille
Korin muotoilullisia erityispiirteitä ovat kovera maski ja peräpeili, yleensä kun varsinkin keulasta on pyritty tekemään nuolimainen. 49 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Hillitty beige väri korostaa Dartin puhtaan suoraviivaisia linjoja. Saa nähdä, millaisia merkkejä tälle vuodelle tehdään, kun legendaarinen kokoontuminen ei kanna enää Power-nimeä. Power Meet -rintanapit ovat suosittu matkamuisto Västeråsin reissuilta
”Se toimi ihan kuin käyttöauto, eikä se pelkästään sutinut, vaan kiihtyikin kivasti.” Vaan ei Tomppa autolla sudittelematta malttanut olla, ja löytyihän se tekniikan heikko kohtakin sen seurauksena kesän mittaan. Ja hyvä niin, ei näin komea yksilö kiertopalkinnoksi päätyä ansaitsekaan. Isolohkon tarjoaman muhkean väännön seurauksena myös takarenkaat kuluivat rivakkaan tahtiin, jopa sikäli, että niistä meinasi muodostua kaupanteon viimeinen kulmakivi, kun Tomppa päätyi lopulta laittamaan auton myyntiin. Sellaiseksi osoittautui ehkä hieman yllättäen kavennetun kasikolmevarttisen taka-akselin välitys, jonka Tomppa vaihtoi ehjään. 50 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen verhoilu, lisämittarit kojetaulun alla. Ennalta arvaamatta antautuneen perän takia kuvaustakin jouduttiin siirtämään, kun se kaverin hyllyssä jouten ollut murikka ei sittenkään ollut tarkoitettu kasikolmevarttiseen. ”Mulla oli nurkassa pari uusia kumeja, jotka heitin sitten mukaan, kun tuntui ensin, että se jää siitä kiinni”, Tomppa naurahtaa. Ei pelkästään sutimiseen. Kori: Lasikuituinen konepeitto Six Pack -mallin scoopilla. Heikoksi kohdaksi osoittautui ehkä hieman yllättäen kavennetun kasikolmevarttisen taka-akselin välitys, jonka Tomppa vaihtoi ehjään. Faktat Dodge Dart Swinger 2 d HT ’69 • Omistaja: Eija Porkka • Paikka: Imatra. ”Kaikki iskarit ja nivelet siinä oli uutta, ja se oli pirun hyvä ajaa”, Tomppa kehuu. Takana peräti 10 tuuman levyiset Cragar Black Daytonat sopivat kokonaisuuteen hienosti. Pakosarjoille ei isolohkon kanssa A-bodyn konehuoneessa paljoa tilaa jää, ja tässäkin tapauksessa ongelma on ratkaistu lokasuojien läpi kulkevilla Fenderwell-peltisarjoilla. Riihimäeltä aiemmin pitkään samoilla omistajilla viihtynyt Dart muutti Palokkaan, mutta päätyi kuitenkin pian uudelleen kiertoon elämäntilanteen muuttumisen tuloksena. Vanteet: Cragar Black Daytona 8x15” ja takana 10x15” Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 235/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Voimansiirto: TF727-automaatti, kavennettu 8 3/4” -perä 3.55:1 välityksellä. Alusta: V8-mallin vääntösauvat, jämäkämmät iskarit. Dodge Dart Swinger 2 d HT ’69 henkiset Cragar Black Daytona -vanteet, jotka ovat takana 10 tuuman levyiset. Peräpään isolla Dart-logolla varustetut Bumble Bee -raidat lienevät jonkun aiemman omistajan omaa designia. Nykyisin se majailee Imatralla, Eija Porkan hallussa, eikä kuulemma ole tulossa lähiaikoina myyntiin. Jarrut: Rummut joka nurkassa, jarrutehostin. Moottori: 383 cid BB V8, Edelbrockin alumiini-imusarja, Holleyn 750 cfm nelikurkkuinen DP-kaasutin, Fenderwellpakosarjat, tuplaputkisto
AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 37 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. motonet Pääyhteistyökumppanit Yhteistyökumppanit C M Y CM MY CY CMY K 2_klassikot.pdf 1 06/02/17 16:40 WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä EDSEL PACER ’58. Nykyään auton raggariperinteitä jatkaa kokkolalainen Jani Nikula, joka on lisännyt sen perään tyyliin sopivan vaunun. Oulun American Car Clubin perustajiin kuuluvan Eki Hautamaan Edsel tuli vuosikymmenien mittaan tutuksi koko maassa niin hyvin, että minäkin osasin viime kesänä auton Forssan Pick-Nickissä nähdessäni kysyä, onko tämä ”se” Edsel. Elsa – kohtalon lapsi 52 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Elsa – kohtalon lapsi 53 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Nykyinen Mercuryn ratti jouduttiin vaihtamaan viimekesäisen onnettomuuden seurauksena. 54 AMERIKAN RAUTA 3/2017. ”O lin Kokkorallissa kavereiden kanssa moottoripyörillä käymässä, ja menimme sitten Kokkolaan kaupungille syömään. Seuraavana vuonna auto oli myös ensimmäistä kertaa esillä näyttelyissä, Oulussa ja Kokkolassa. Ensimmäiset 5 000 ajettiin kaupungilla kiimankierrosta ennen kuin uskallettiin lähteä 30 kilometrin päähän Kempeleelle asti kahville. ”Se oli jo ostettaessa osittain matattu maalausta varten, joten se hiottiin kokonaan mataksi, Edsel Pacer ’58 Näillä plyysipäällysillä olisi varmasti tarina jos toinenkin kerrottavanaan. Loppumatkan Ouluun auto tuli kaverin Rambler Americanin perässä, vaikka kaverit yrittivätkin jo ehdottaa, että jätetään se johonkin huoltoasemalle odottamaan. Se Edsel oli tosin kaksiovinen, vaalea ja sinisellä katolla. Muistan, kun sitten näin oululaisen sähkötarvikeliikkeen omistaja Vilho Vilmin uutena hankkiman mustan neliovisen Edselin, ja mietin, miten saisin itselleni samanlaisen. ”Se oli minun käyttöauto silloin 13 vuotta, ajoin sillä yli 100 000 kilometriä. ”Kaupat sovittiin saman tien puhelimessa, ja kuukauden päästä siitä, heinäkuussa 1976 lähdin sitten autoa Jokioisilta hakemaan. Eihän meitä ollut silloin 80-luvulla Oulussa kuin pari amerikanautoa, joilla ajettiin läpi talven. Edseliksi. Niinhän se sitten löytyi, ja oli minulla 40 vuotta.” Edsel tuntui olevan ostettessa ajokunnossa, mutta jo 30 kilometrin päässä Jokioisilta se hyytyi. ”Minä näin ensimmäistä kertaa ’58 Edselin uutena ruotsalaisen Circus Zoon johtajalla, kun sirkus oli käymässä Oulussa. Siinä ravintolassa huomasin Hesarin ja ajattelin vilkaista, olisiko siellä jotain mielenkiintoista myytävänä. ”Siinä oli omatekoinen öljypumpun tiiviste, joka jumitti koko pumpun ja väänsi virranjakajan akselin. Minä totesin, että mulle ei tarvitse sitä selittää, olinhan samanlaisesta haaveillut jo 18 vuotta.” Hautamaa jatkaa. Ajettiin aina Kansallisosakepankin pihaan parkkiin vierekkäin ja siinä autot pyörivät vaikka kuinka tyhjäkäyntiä, kun se ei ollut vielä kiellettyä”, Eki selittää nauraen. Teetin paikallisella koruompelijalla myös Edsel-merkin farkkutakin rintaan, ja tuon Edselin keulan ympärillehän se American Car Clubin merkkikin aikoinaan suunniteltiin.” Noihin aikoihin Edsel oli pelkästään merkkinä niin tuntematon, että se olisi ollut varmasti näyttelyyn viemisen arvoinen sinänsä, mutta Ekin Edsel oli myös hyvin siistissä kunnossa tuoreine maalipintoineen. Minä totesin, että tätä autoa ei nyt jätetä.” Käyttöauto 80-luvun lopulle. ”Siitä kiimankierrosta alkoi saada sitten jossain vaiheessa sakkoja, niin lopulta en enää itse lähtenyt ajamaan, vaan sanoin, että voin istua takapenkillä, jos joku muu ajaa.” Edsel-miehenä Ekistä tulikin pian tunnettu paitsi Oulussa, myös koko Suomen laajuudelta Edselin lehtiesittelyn myötä 1979. Myyjäkin oli tyytyväinen, kun vihdoin soitti sellainen ostajaehdokas, joka tiesi, millaisesta autosta oli kyse. ”Nehän kutsuivat minua Mr. Viimeinen myytävä auto koko rivi-ilmoitussivuilla oli ’58 Edsel, ja siitä tulikin kiire kotiin Ouluun ja soittamaan myyjälle”, Ekinä yleisesti tunnettu oululaisen amerikanautokulttuurin kivijalkoihin kuuluva Erkki Hautamaa muistelee yli 40 vuoden takaisia tapahtumia
Mullahan on ollut näitä amerikanrautoja monia muitakin, 40 vuoden aikana kaikkiaan 38. ”Alkutahdit oli lyöty. Naapurustossa asui seitsemän vuotta vanhempi kaveri, jolla oli useita jenkkejä jo silloin, nuoresta iästään huolimatta. En ollut aikaisemmin kyseistä merkkiä nähnytkään, mutta kun mies kerran maskin näkee, niin se jää unohtumattomasti mieleen. ”Vaihtoehtoja oli vähän ja Kaleva-lehden riveistä löytyi ’64 mallin Letukka, johon lähdettiin kahden kortillisen kanssa tutustumaan. Samalla sain 3-vaihteisen automaatin sen vanhan 2-vaihteisen tilalle. Moottoripyöriäkin mulla oli neljä, joilla ajoin yhteensä 100 000 kilometriä. Toimiva ja katsastettu peli, joten kaupat tehtiin, ja ei kun sininen Wunderbaum peiliin ja aurinkoisessa alkukevään säässä hyvällä fiiliksellä kohti kotia 3 700 markan Siinähän oli aikoinaan ensimmäisiä Suomeen tulleita Jensenin stereoita vahvistimineen. Ne maksoi silloin 10 500 markkaa. ”Ajelin minä joka kesä sillä puuhakilvillä. 55 AMERIKAN RAUTA 3/2017. ”Veljenikin hankkivat ensimmäiset jenkkinsä niihin aikoihin ja kioskeihin alkoi ilmestyä kotimainen harrastelehti. Finn-Amin kautta hankin kaikki osat, ja mulla oli silloin kultainen asiakaskorttikin sinne. Elokuvateatteri Sirius Parkanossa esitti 1976 edellisvuonna ensi-iltansa saaneen Svengijengi ’62:n, joka tunnetaan nykyisin paremmin alkuperäisnimellään American Graffiti. Kun mulla oli 3-4 autoa samaan aikaan, niin poistin sen kilvistä silloin vuosituhannen alussa. Polte oli kova. ”Siinähän oli aikoinaan ensimmäisiä Suomeen tulleita Jensenin stereoita vahvistimineen. ”Tuo nykyinen 352-kone tuli joskus 90-luvun alussa, se oli Turun lähellä myytävänä yhdellä kaverilla. ja maalattiin uudestaan mustaksi. No niinhän siinä kävi, vaikka en pitänytkään Edselin mallista.” Jani oli ollut Karesuvannossa kesätöissä ja sieltä hankituilla seteleillä nuori mies pääsi hankkimaan ensimmäistä omaa autoaan 15-vuotiaan ennakkoluulottomalla asenteella. Ostin siihen myös semmoiset erikoisvanteilta näyttävät kromikapselit, ja kaveri teki siihen siniset plyysipenkinpäälliset”, Eki kertoo. Olisko ollut kevättä ’80, kun Kokkolan Kuplahallissa järjestettiin ensimmäinen alan näyttely, jossa muiden ohessa rivistössä paistatteli tuoreessa maalissa ollut musta, kiiltävä Edsel. Mullahan oli semmoinen ’59 mallin limo-Cadillacikin, jonka toin Saksasta ja jolla kuskasin näyttelyvieraita hotelliin Oulun näyttelystä.” Samaan aikaan toisaalla. Viime kesänä eräällä tapahtumareissulla oli hengenlähtö lähellä, kun Jani ajoi epähuomiossa auton suoraan päin avoinna ollutta puomia. Nopeat refleksit pelastivat kuskin tällä kertaa, lasi ja ratti sen sijaan ottivat osumaa. Saloisten Esson pihalle isäntä kurvasi renkaat soikeana mustalla AKG-51-kilpisellä Impalalla, jossa oli kutonen ja risu. Asuinympäristömme oli autoharrastukselle suotuisa, yleinen mielipide ei – ainakaan jenkkiautojen osalta. Ne maksoi silloin 10 500 markkaa. Filmi oli mieleenpainuva nuorelle hiihtolomalaiselle, joka oli matkustanut lättähatulla Pohjanmaalta serkkunsa luokse. Sieltä hankin myös siihen vanhaan 292:een alumiiniset Offenhauserin venttiilikopat, ne oli komeat”, hän jatkaa. Harrikkaan lopetin sen moottoripyöräilyn.” Vaikka Edsel ei enää 80-luvun lopun jälkeen ollutkaan ympärivuotisessa käytössä, ei se silti kokonaan seisomaan jäänyt missään vaiheessa. Ajolisenssiä ei, eikä hän pyhäkoulussakaan istunut aivan etupenkissä”, kokkolalainen Jani Nikula tarinoi. Ne stereotkin tulivat Finn-Amilta Raistilan Pertin kautta silloin ennen sitä ensimmäistä vuoden 1980 näyttelyä
”Edsel on ulkoa keskikoinen, mutta sisätilat ovat yllättävän pienet. Eräästä näyttelystä lähtö ei mennyt aivan putkeen – tai tavallaan meni. Näin myös tapahtui ja menin laivaa vastaan Vaasan satamaan”, Nikula jatkaa. ”Jenkkejä on sittemmin vuosikymmenien varrella ollut useampia, ja paikallisen American Car Driversin perustamiskokouksessa olin myös mukana 1987. Edsel Pacer ’58 sijoitus alla. Sisätiloiltaan se on melko vaatimaton, joten ajatuksissa on kyllä myydä se ja ostaa tilavampi Eräästä näyttelystä lähtö ei mennyt aivan putkeen – tai tavallaan meni. Rekisteröintikatsastus hoidettiin pitkän seisonnan jälkeen viime vuoden tammikuussa ja kilvet kytkettiin nippusiteellä kiinni. Tätä ennen uudet IB-3-laatat olivat jääneet lattialle, ja muutama ulkonäöltä tuntemani henkilö ehti epähuomiossa tanssia niiden päällä kansantanhuja. Päältähän se vaikuttaa epäsiistiltä, mutta sisällä on huipputunnelma! En ole kertaakaan pessyt sitä ja pahasti näyttää siltä, että en tule pesemäänkään – saattaa pian maalipinta naarmuuntua”, hän letkauttaa. Korissa on jonkin verran havaittavissa – ammattikoululaisille niin tyypillistä – aknea. Sellaiseen tunnetilaan on nykyisin yhä vaikeampi päästä”, Nikula jatkaa. Kaupanteossa kätilönä toimi Oulun Seudun Mobilistit ry:n puheenjohtaja Erkki Knuutila, ja eri vaiheiden jälkeen ostin marraskuussa 2015 tämän ’58 Pacerin sekä samassa kaupassa vuosikymmeniä sitten romulasta noudetun varaosa-auton. ”Sain tiedon, jonka mukaan auto olisi edelleen samalla omistajalla, ja kenties hän luopuisi siitä. Liekö johtuu vanhasta päästä, mutta kommelluksiltakaan ei ole tapahtumissa käydessä vältytty. Kyseessä on IMV Opatija ’67, joka oli hänelläkin ollut harrastekäytössä. Uskoo ken tahtoo, parempaa faktaa tarinan taustalle ei ole, mutta niiden tarkistaminenhan yleensäkin vain vesittää hyvän legendan. ”Tunnen paljonkin itseäni parempia autojen kunnostajia, joten käsien taidoilla ei kannata paljon patsastella. Eikä kauppa ollut mikään pihtisynnytys, paperihommat ja pari Oulun reissua traileri Sprinterin perässä, niin molemmat olivat kotitallilla Kokkolassa.” Edsel oli siinä vaiheessa ollut useita vuosia katsastamatta, mutta oli edelleen täysin ajokuntoinen. Nyt luonto on senkin asian hoitanut kuntoon ja hiusmallit ovat yhdenmukaistuneet, halusi tai ei. ”Rekisteröintikatsastin sen melko pian maahantulon jälkeen ja keveytensä ansioista pieni persoonallinen matkamökki on ”ikikatsastettu”. Haku suunnattiin suoraan nuuskahuulten maahan, ja siellä Skellefteåssa Rasmus-niminen mies kauppasi vanhaa ruutukuvioiseksi maalattua munavaunua. 56 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Tehot riittävät maantiellä ja laatikko vaihtaa hienosti. Uusi lasi on hankittu, ja nykyinen ratti on Mercurystä, mutta pää on edelleen vanha.” Reissukäytössä. Kaupanteon yhteydessä sovimme Ekin kanssa, ettei tämä Edsel vaihda omistajaa ennen kuin meistä jompi kumpi on autuaammilla teillä cruisailemassa.” Auton aiemmasta historiasta Jani kertoo kuulleensa sellaisen tarinan, että se olisi tilattu uutena Norjan kuningas Olaville, mutta hänen saatuaan tietää, että tehostajat puuttuvat ja ikkunat ovat veivimallia, olivat Norskit laiturilla viittilöineet laivalle merkiksi, että matka saa sitten jatkua köyhempää Suomea kohti. Maksoin sen näkemättä, sekä pienen lisäkorvauksen, jos hän vetää vaunun Uumajaan laivaan ja jättää paperit sohvalle. Joka tapauksessa Edsel rekisteröitiin suomalaisiin kilpiin uutena vasta 1960, ja joka puolella sen kerrotaan tulleen silloin Norjasta. Talven aikana siihen uusittiin jarrut ja pakoputket, sähköjä herkisteltiin ja moottori huollettiin. Ajoin nimittäin alueelta lähtiessäni suoraan kuusimetriseen portinpuomiin. Kokkolan seudulla käytettyjen osien hankintaa helpotti merkittävästi kaksi alan purkamoa, joissa kummassakin kulunvalvonta oli haukkuvaa mallia.” Vanha tuttu auto. ”Kun usein ollaan porukalla liikkeellä, niin ajatuksiin hiipi vanhan vaunun hankinta majoitusja illanistujaistiloiksi varsinkin, kun Edselissä oli jo koukku valmiina. 70-luvun lopussa ruiskutettu kiiltävänmusta maalipinta on jo parhaan kiiltonsa nähnyt, mutta teknisesti auto on täydessä iskussa ja valmiina pidemmillekin reissuille. ”Ennen muinoin, kun viikonloppuisin oltiin liikkeellä farkkuliivit päällä, niin autossa oli kaikenlaista hiusmallia – pitkää, kuulapäätä ja jotain siltä väliltä. Ehdin juuri heittäytyä penkille, kun putki tuli tuulilasista sisään rikkoen ratin ja osan kojetaulua. Vuodet kuluivat, mutta Janilla oli yhä mielessä se musta Kokkolan näyttelyssä nähty Edsel ja sen omistajan nimi. ”Olihan auto myös Soppamiehen ruokaohjelmassa joitakin vuosia takaperin”, Jani naurahtaa
Perillä on kuitenkin hienoa jatkaa viikonlopun viettoa, kun on petipaikat ja eväät valmiina vaunussa. Tärkeintähän ei ole päämäärä, vaan matka.” Tuntemuksia sohvapenkiltä Railakkaassa seurassa, kasin jytinöitä kuunnellessa ei ratin takanakaan olla hermot pinnassa – päinvastoin. vanha vaunu matkoille”, hän myöntää. Moottori: 352 cid Ford FE V8. Kori: Käytön jäljiltä. Faktat Edsel Pacer ’58 • Omistaja: Jani Nikula, 50 • Paikka: Kokkola. Kevyt munavaunu tulee perässä täysin huomaamatta, mutta taajamien kadunkulmissa pieni koukkaus on paikallaan. Voimansiirto: Cruise-O-Matic-automaatti, alkuperäinen perä. Vaikka Edsel on mielestäni vieläkin yhtä ruma auto kuin 37 vuotta sitten, on sillä reissaamisessa jokin aivan erityinen tunnelma, jota ei voi selittää. Tehostajia ei ole, joten mihinkään umpikujaan en ole halunnut tietoisesti ajaa – ainakaan vaunu perässä. Useammalla viime kesän reissuilla kuskina oleminen oli hermolepoa, vaikka tämän ryhmän nähdessään voisi muuta luulla. Hurriganes soi, aurinko paistoi ja fiilis oli katossa, kunnes tunnin matkanteon jälkeen räjähti rengas. Maantiellä tämän kulku on vakaata, mutta teiden syvät urat tekevät ajamisesta haastavaa. Ajolasit päähän, korkkarit jaloista ja lappu lattiaan! – Jonna 57 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Sisusta: Mercuryn ratti, siniset plyyshipenkinpäälliset alkuperäispenkeissä. Tuula laittoi kättä syvälle taskuun, ja ryhmä siirtyi bootsinkärjet taivasta kohti osoittaen keksimään seteleille käyttöä. Näin finanssikriisi oli taitettu – ainakin hetkeksi. Opatija on persoonallinen vanha vaunu, joka vetää vastaantulijoiden suut vehnäselle. Renkaat: Mustat ja pyöreähköt. Sisältä varustetaso on ajan hengen mukaan vaatimaton, eikä verhojen tai muiden pintojen värimaailman päivittäminen olisi pahitteeksi. ”Tietenkin juteltiin vanhoista autoista ja siinä yhteydessä varaosaEdselin olemassaolo tuli heille tiedoksi. Vaunu kiinni Edselin perään, kastiketta tankkiin, eväät kyytiin ja ryhmä tien päälle. Sohvapenkin ristiseläntuki on riittämätön, joten yleensä maanantaina olen suunnistanut heti aamusta hierojalle. Sisällä riittää ääntä tuplaputkista, hifilaitteista sekä matkustajista. Edsel on toiminut tien päällä hienosti, mutta yli 20-vuotiaat talvipintaiset renkaat olisi aika päivittää tuoreempiin. Lopun varmaan arvaattekin: Kättelimme. Mitäpä sitä varapyörällä, sehän olisi vienyt turhaa tilaa elintarvikkeilta, mutta rokki soi entistä kovemmalla, kun yksi lähti kumikaupoille. Aikanaan matka jatkui perille, missä aamulla siirsimme karavaanimme alueelle sateen piiskatessa autojen peltejä. Matkaa Saariselälle tulee 680 km sivu – eihän se ole mikhään. Olen myynyt porukalle ajatusta Rautaa Rajalle -tapahtumaan lähdöstä elokuun lopussa. Alkuperäinen 292 Y-Block korvattiin 90-luvun alussa 352-kuutiotuumaisella FE-koneella, jonka mukana tuli myös tuoreempi, koko ajan kolmea pykälää käyttävä automaatti. Vanteet: 14” teräsvanteet. Koska pitkälle matkalle sattuu yllättäviä menoeriä, niin pian totesimme iltauutisista kovin tutun sanan koskettavan myös meitä ihan konkreettisesti – budjettivaje!” Ongelmaan löytyi kuitenkin kuin taivaan lahjana ratkaisu, kun paikalle tulivat kuopiolaiset Jari ja Tuula. ”Eräs mieleenpainunut reissu viime kesältä suuntautui Pieksämäen Big Wheels -tapahtumaan
Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen FORD F-100 CUSTOM CAB UNIBODY ’63. LUKSUSVERSIO Lavapakun 58 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Harrasteautojen sekakäyttäjäksi ehkä parhaiten määriteltävä helsinkiläinen Kake Latva ehosti hyvin säilyneen, mutta moottorivaurioisen lavamallin luksusversion rompetorikuljettimekseen
LUKSUSVERSIO 59 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Unibody oli tarjolla vain vuoteen 1963 saakka, ja jäi pois tuotannosta, kun asiakkaat lastasivat autonsa kuten ennenkin, mitä kyseinen konstruktio ei kestänyt ilman, että ovet alkoivat takkuilla. Pariin viimeiseen vuosimalliin tehtiin iso alustan päivitys ja silloin tuli markkinoille Twin I-beam -tyyppinen etuakselisto, joka oli tuotannossa 90-luvulle asti. Kake itse on tuttu näky myös romutoreilla, ja niitä varten hän tuli hankkineeksi jutun pick-upin. Tämän mallipolven Fordin pickup esiteltiin vuonna 1961 ja sitä valmistettiin suunnilleen samannäköisenä vuoteen 1966. Sieltä löytyi niin kansi, venttiilit kuin uusi nokka-akseli, sekä paljon muuta pienempää tarpeellista. L atvan Kauko on monista harrasteautoyhteyksistä tuttu hahmo, joka on ollut mukana puuhassa jo nelisenkymmentä vuotta. Vanhan tarvikeilmastoinnin boxi pilkistelee kojelaudan alla. Tämä pakotti poraamaan muuten hyväkuntoisen koneen. Vähintäänkin erikoista alkuperäistä kangasta oli vielä saatvilla SMS Fabrics -nimisestä firmasta ja Fiskis auttoi sen hankkimisessa. Kuosi on melko näyttävä verrattuna muihin tuonaikaisiin pickupeihin, joissa pääosassa oli käytannöllisyys. Jarrut olivat myös pitkän seisomisen jäljiltä täysrempan tarpeessa ja kaikki, missä oli kumia, vaihdettiin. Hänen harrastuksensa on sen jälkeen mennyt sekakäytön puolelle, mutta Moparit eivät ole kuitenkaan jääneet pois kuvasta, vaan niiden rinnalle vain ovat tulleet FoMoCon tuotteet. Uusiksi menivät niin sylinterit, letkut, pääsylinteri kuin tietysti kengätkin. Se oli joskus purettu venttiilin palamisen takia ja jäänyt sen jälkeen seisomaan. GM-rintamalla on ollut hiljaisempaa. Nopeusmittarin molemmin puolin on lisämittarit, joita ei halvemmissa malleissa ollut. Kaken Unibodyn alkuperä on Kaliforniassa, mistä Bremerin Ykä sen osti kymmenkunta vuotta sitten Pleasantonin Goodguys Swapista. Auto oli seissyt kauan kone purettuna, toinen kansi lavalla, mutta alkuperäiskunto ja sopiva hinta kuitenkin puhuttelivat. Y-lohko kuntoon. Moista ei normaalihyttiseen autoon edes saanut, ja myös kiiltävä maski ja etupuskuri kuuluvat samaan pakettiin. Unibody. Alkuaikoina hänet tunnettiin lempinimellä Kaappi-Kake johtuen miehen DeSoto Panel Vanista, joka oli entinen poliisin mustamaija. Ovessa olevan vetoketjullisen säilytyslokeron Kake lisäili myös, niitä kun on saatavilla uustutotantona. Flareside (Fordin nimitys stepparille) oli tietenkin myös tarjolla, ja nelivetoisiin sai vain erillisiä lavoja. Pitkän kaupan hieronnan jälkeen auto siirtyi Kaken talliin ja pääsi työn alle. Alkuperäinen 3-vaihteinen ylivaihteellinen laatikko oli aikojen saatossa kadonnut ja tilalla oli tavallinen 3-lovinen. Sisällä Custom Cab -optioon kuuluivat pehmustettu kojelaudan päällinen ja listat sekä prameampi kangasverhoilu. Suurin työ olikin moottorin saattaminen taas käyntikuntoon. Unibody oli tarjolla ainoastaan pitkänä, jos halusi lyhyen akselivälin auton, niin lavana oli edellisen ’57-60-korimallin suorakylkinen. Kake avasi laatikon ja tarkisti sen, juuri muuta ei tarvinnut tehdä, mutta ysituumaisen perän välitys vaihdettiin samalla taloudellisempaan 3.00:aan. Kaikki muu, paitsi tilaukseen menneet männät, löytyikin naapurin varastosta. Kaken talli sijaitsee samoissa tiloissa AutoHarraste-nimisen vanhoihin Amerikan-Fordeihin erikoistuneen firman kanssa. Kori oli Kalifornian auringon hellimänä täysin ruosteeton ja maalipintakin tehtaan jäljiltä ehjä, joten pesu ja myllytys riittivät. Heti ensimmäisenä vuonna 1961 oli tarjolla Unibody-optio, jossa lava oli yhtä puuta hytin kanssa. Öljynvaihtotarroista selvisi, että auto oli viimeksi ollut liikenteessä mitä ilmeisimmin vuonna 1989. Sisätiloihin piti uusia matto sekä penkin verhous. Sähköjohdot käytiin myös läpi ja elvytettiin tarvittavin osin. Pelkkä venttiiliremontti ei riittänyt, sillä lavalla ollut kansi oli syöpynyt melkoisesti ja kannetta olleisiin sylintereihin oli mennyt vettä. Kake sai kuitenkin hankittua uutta alkuperäismateriaalia. Vuonna 1954 Fordin markkinoille tuomaa Y-lohkoahan käytettiin hyötyautoissa aina vuoteen 1964 asti, vaikka henkilöautoissa se sai väistyä jo 1962. Kaken auto on Unibodyn viimeistä vuosimallia ja varustettu Custom Cab -optiolla, jonka näkyvimpänä varusteena on valtava takalasi leveine listoineen. Vuonna 1964 mallisarjaan suunniteltiin kokonaan uusi lava, joka sopikin pokkauksiltaan paremmin hyttiin. Henryn hienoimpia on Kaken tallissa ollut 30-luvulta 70-luvulle, tälläkin hetkellä on hänellä ’32-mallin rungolla oleva musta A Roadster, joka on jo 2000-luvun alusta lähtien ollut tuttu näky alan tapahtumissa. Ainoat korjaukset maalipintoihin olivat valkoisten sisäosien uudelleenmaalaus ja lavan sisäpuolen maalaus. 60 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Kojelaudassa nopeusmittarin molemmin puolin oli tehtaan alkuperäisenä alipaineja kierroslukumittarit, joista sai vain lasit vaihtaFord F-100 Custom Cab Unibody ’63 Istuinverhoilun kangas on aikakauden pick-upiin epätyypillistä raitakuosia, joka oli Kalifornian auringossa haurastunut käyttökelvottomaksi. Auto on alun perin tullut tehtaalta 292 cid Y-lohkolla ja loikkarilaatikolla, ja sen perävälitys on ollut 3.90
61 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Auto oli seissy t kauan kone purett una, toinen kansi lavall a, mutta alkup eräisk unto ja sopiv a hinta kuiten kin puhut teliva t
62 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Tämän ylellisempää lava-autoa ei Fordilla ollut tarjolla vuonna 1963. Ford F-100 Custom Cab Unibody ’63 Jo ensimmäisen kesän jälkeen kävi selväksi, että iso takaikkuna aiheutti jopa meidän oloissamme melkoista sisätilojen lämpenemis tä. Unibody on ainoa malli, jossa oli iso kaareva takaikkuna leveallä listalla, muissa versioissa käytettiin suoraa lasia ilman ylimääräisiä koristeita
Moottori: 292 cid Y-block V8. Jutun kirjoittajalta Kake osti oikeanlaiset pölykapselit, jotka käytettiin ennen paikalleen asentamista puhalluksessa ja pulverimaalissa. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, takaveto. Fordin vanhat pick-upit ovat kautta linjan korkealla harrastajien toivelistoilla ja lähes kaikki ovat todella hyvännäköisiä (lukuunottamatta vuosimalleja ’57-60, kirjoittajan subjektiivinen mielipide). Teho: 160 hv. Siksi autoon lisättiinkin 60-luvun mallinen ilmastointilaite – vastaava, joka olisi aikanaan ollut dealer-optio. Jos joskus näet tämän auton swapin parkkipaikalla, voit olla varma, että omistaja on jossakin alueella myymässä vanhempia Fordja Mopar-aarteitaan. Kake on onnistunut saamaan haltuunsa erään 60-luvun potentiaalisimmista keräily-pick-upeista, eikä tule varmasti luopumaan siitä pitkiin aikoihin. Faktat Ford F-100 Custom Cab Unibody ’63 • Omistaja: Kauko Latva • Paikka: Helsinki. Nekin toimivat, kuten kaikki muutkin mittarit. malla aivan priimat. Kakella on ollut Unibody liikenteessä nyt viitisen vuotta, ja jo ensimmäisen kesän jälkeen kävi selväksi, että iso takaikkuna aiheutti jopa meidän oloissamme melkoista sisätilojen lämpenemistä. 63 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Yleensä näitä lisämittareita ei köyhemmänmallisissa autoissa ole, kuorma-autoissa samoissa rei’issä voi olla esimerkiksi koneen tuntimittari. Kone on 292-kuutiotuumainen Y-lohko, johon Kake joutui tekemään täyden koneremontin, koska kone oli seissyt pitkään ilman kansia venttiilin palamisen takia ja vettä oli päässyt sylintereihin. Liikkuva terraario
64 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Jasmine’s Special 65 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Täysin ohjekirjan mukaan pyörää ei kuitenkaan rakennettu, sillä pitihän siihen sisällyttää jotain omaa ja autenttista – jotain, mitä spiritiksikin kutsutaan. Timo Maijalan menestystäkin niittäneen Sporan rakentelufilosofia pohjautuu Bay Area choppereiden vanavedessä syntyneeseen digger-alalajiin, joka oli voimissaan 70-luvulla. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jan-Erik Laine HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’69
Stuukin lisäksi pyörässä pitää olla spirittiä, joka ohjailee ainakin omaa harrastustani. Kaikkea aikansa, totesi mies lopulta, ja palasi Suomeen viitisentoista vuotta sitten pitämään omaa verstastaan samoissa merkeissä. ”Siellä ne olivat liikemiesten suosiossa. Toivottavasti pyörästäni näkyy, että se on pitkien pohdiskelujen tulos. Rungon mukana tuli myös satula, mutta se ei ollut samasta pyörästä. Nykyinen keula tuli minulle chopper-Kaitsulta, joka puolestaan oli ostanut sen chopper-Jonelta, eli se on kiertänyt monella hipillä”, Timo naurahtaa. Kotiutumisen jälkeen Harrikat ovatkin olleet tapetilla kaikkein vahvimmin. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes kolmas natsasi. Harrikoidenkin päälle toki ymmärrettiin, mutta ei sellaisen selkään oikein puku päällä taivu”, Timo perustelee kansantajuisesti. Se jäi osakasaksi, kunnes myin sen pois ja seuraava omistaja teki sen valmiiksi. ”Puhdasoppista digger-filosofiaa ajatellen kyseinen springeri on pikkuisen ylipitkä – kun katsotaan runkolinjaa, niin se keulii pikkuisen, mutta minun silmääni se on vain menevämmän näköinen niin”, Timo jatkaa. Timo painottaa löytäneensä kaikki pyörässä olevat osat Suomesta pitkäjänteisellä swappien ja tallien tonkimisella. Prätkä saattoi maksaa enemmän kuin yksiö Stadissa. Sveitsissä hän sai kuitenkin kasaan sen verran varallisuutta, että haaviin tarttui ensimmäinen oma H-D. Niinpä ostin Vespan ja jäin sille tielle 25 vuodeksi”, mies taustoittaa. 66 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Rengastukseksi valittiin klassisesti taakse 16-tuumainen ja eteen 21-tuumainen Chopper Stopper -etujarrulla. Timohan on rakentanut pyöriä jo 30 vuoden ajan. Juttumme pyörä sai alkunsa pelkästä rungosta, jonka mukana tuli 70-luvun prismatankki. Kyseinen konserni on nykyään valtava, mutta siihen aikaan toiminta oli hyvin pientä. Sen vuoksi ne olivat minun kohdallani täysin poissuljettuja. E nnen varsinaista pyörän tarinaa pari sanaa sen rakentajasta. Pyörän runko on Arlen Nessin varhaista tuotantoa 60-luvun lopulta. Jos pyörään ympätään kaikki aikakauden tuotteet mitä eBaysta löytyy, niin siitä tulee vain eräänlainen reliikki tai pikemminkin pastissi”, Timo haarukoi. ”Rungon mukana ei tullut keulaa, joten päätin mennä siinä kohtaa perinteisemmän chopper-tyylin mukaan. Se on linjakas ja kaiken kaikkiaan superlaadukkaasti tehty. Kyseessä oli kuitenkin oikean aikakauden tarvikesatula, josta saatiin sopiva kevyellä muokkaamisella. Sen Harley-Davidson Sportster ’69 Omintakeinen ajovalo on vanha Hellan peruutusvalo. Henkilökohtaisesti en tykkää Nessin tuoreemmasta mörkömäisestä tuotannosta, mutta tämä runko on hyvin hillitty ja hallittu.” Timon visio valmiista pyörästä oli matala ja nuolimainen, mikä oli ominaista Kalifornian alueella kehittyneelle digger-tyylille. Käytännössä se oli yhden miehen paja, joten runko saattaa hyvinkin olla miehen omin käsin hitsaama. 80-luvulla Harrikat olivat niin tähtitieteellisissä hinnoissa, ettei sellaiseen ollut tavallisella ihmisellä varaa. ”Jätin pyörästä pois perinteisiä digger-jippoja, jotka eivät miellyttäneet itseäni, kuten takalamppulokarin, jollaista minulle kerran tarjottiin. ”Se on Arlen Nessin 60-luvun lopussa tuottama runko ja näin siinä vision. ”Nöösipoikana mulla oli brittipyöräprojekti, kansiventtiilimallinen ’29 Raleigh, jota en saanut koskaan nippuun. Lopulta Timosta tuli skoottereiden parissa vähintään puoliammattilainen, ja hän päätyi Zürichiin, Sveitsiin, paikallisen firman palvelukseen rakentamaan vuoden ajaksi pelkästään vanhoja Vespoja. Koneeksi löytyi sopiva tonninen pata, joka oli oman aikakautensa kovimpia tykkejä. Runko 60-luvun Kaliforniasta. Sen sijaan halusin hyvin simppelin flat fenderin
kunnosti Lahdessa toimiva Mr. Kun pyörä oli hahmoteltu pääpiirteiltään valmiiksi ja lähes kaikki osat olivat löytäneet paikkansa, iski Timolle pieni taisteluväsymys. Timo sai paikalliselta H-D-diileriltä 70-luvulta saakka säilynyttä "Cadet Blue" -sävyistä maalia, jolla ruiskutettiin pyörän runko. Kun taiteilija alkoi suunnitella kaikenlaisia kuvioita, niin minun piti lähinnä toppuutella, että vain suoraa perinteistä viivaa ja vain kahdella minun valitsemallani värillä. Maalarikaan ei ollut nähnyt moista ennen.” Jude toteutti tankkeihin impulsiivisen ”Cold Landscape” -maalauksen, jonka vuoristoiset maisemat sopivat hienosti pyörän teräviin piirteisiin ja viittaavat aiheeltaan Timon Sveitsissä viettämiin vuosiin. Eteen tuli muita projekteja ja viimeinen silaus jäi tekemättä parin vuoden ajaksi. Vanhan maalin kanssa otettiin riski, sillä eihän kukaan voinut tietää, kuinka vuosikymmeniä vanha maali reagoisi. ”Kuvien ottamisen jälkeen eräs straippari kävi viimeistelemässä kokonaisuuden muutamilla hillityillä viivoilla. Puuttuneen öljytankin sekä kourallisen muita metalliosia Timo valmisti itse, erilaiset metallityöt kun ovat kelloseppänä työskentelevälle käsityöläiselle varsin tuttuja. Sitten tapahtui pari asiaa, jotka loksauttivat palaset kohdilleen. ”Stuukin lisäksi pyörässä pitää olla spirittiä, joka ohjailee ainakin omaa harrastustani. Toivottavasti pyörästäni näkyy, että se on pitkien pohdiskelujen tulos.” Alkuperäistä 70-luvun maalia. Olimme menneet hiljattain naimisiin, kesäpäivä oli hieno ja tunnelma aivan mahtava”, Timo fiilistelee. ”Mulla ei ollut tarkoitus rakentaa mitään show-pyörää, joka jollain tavalla hämmästyttäisi. Cee Cee. Tein vain mieleistäni, kaunista pyörää. Palkintopallilla käytin tilaisuuden hyväkseni ja lahjoitin pyörän vaimolleni Jasminelle, jonka mukaan se on nimetty. Jännää maalin käyttäytymisessä oli se, että se kuivui viidessä minuutissa. Prätkällä pitää kuulemma voida ajaa taloon sisälle. Mies säilyttää kaksipyöräisiään kotonaan, 100 vuotta vanhassa työväentalon juhlasalissa. Näin ollen oli todellinen yllätys, että pyörä oli sekä tuomariston että yleisön suosikki. Kyseessä oli aikoja sitten käytöstä poistettu uretaaniselluloosamaali, eikä tavallinen maalari olisi varmasti suostunut moista myrkkyä edes ruiskuttamaan. Cee Ceeltä lahjoituksena purkin 70-luvulta saakka säilynyttä alkuperäistä Harrikan ”Cadet Blue” -maalia. ”Ensinnäkin sain edellä mainitulta Mr. Tankkien vuoristomaisemat ovat Jude Packalenin käsialaa ja kuvastavat aiheeltaan Timon Sveitsin kauniissa maisemissa viettämiä vuosia. Hevoskärrylinjalla mentiin, eikä vedetty mitään villejä japanikuvioita”, Timo linjaa. Maalaus onnistui kuitenkin hyvin. ”Siitä ei tullut mikään tappokiiltävä, vaan vähän semmoinen, että joku saattaisi mennä halpaan, että onpa hyvin säilynyt pyörä 70-luvulta. En halunnut, että siinäkään lähdetään rönsyilemään. Toisekseen näin Jude Pakalénin maalaamaa tankkitaidetta, joka sopi tyyliltään erinomaisesti omaan visiooni. Silloin päätin, että pyörä tehdään valmiiksi kahden viikon päästä järjestettävään Joutsa Chopper Show’hun.”, Timo muistelee. Ennen Joutsa Chopper Show’ta mies sai viettää kokoonpanotyön kanssa pitkiä iltoja, mutta lopulta hänelle jäi vielä yksi päivä luppoaikaa. 67 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Autoon on jo hankittu kauttaaltaan uudet sisustusmateriaalit, jotka odottavat vielä asennustaan. Pietarilla on tarkoitus osallistua autolla heinäkuussa urheiluja GT-autojen Kumipallo 4000 roadtripille. Moottoria ei vielä kuvaushetkellä ollut käynnistetty, mutta mahtaa olla imuäänet! Antero Saarella on Laukaassa rakenteilla mukavalla Kalifornia-patinalla varustettu ’57 4D Sedan. Lamborghinin värikartasta löytyneen mattavioletin kuoren sisältä löytyy stroukattu 351 pikkulohko, 5-vaihteinen manuaalilaatikko sekä alustasta modernisoidut pyöränripustukset ilmajousineen. Tällä hetkellä konepellin alla lepää Buickin V6-moottori, mutta kylläpä tuonne pikkulohkokasikin sopisi. Päivien pidentyessä harrastajaporukka viihtyy yhä tiiviimmin talliensa uumenissa, jotta raudat valmistuisivat asfalttien sulamiseen mennessä. Konehuoneen näkymää hallitsevat varsin näyttävät Unik Racingin ruiskun imutorvet. Myös aidosti vanhat Cragar-alumiinivanteet ovat sopivassa kuosissa muun ulkokuoren kanssa. Tallikierros Pietari Markkolla on rakenteilla Muuramessa hiukan erikoisempi Mustang Fastback. Muurame Laukaa 68 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Teksti ja kuvat: Jukka Toivakka, Tomi Eronen, Kimmo Janhunen ja Jussi Löppönen Kevättalven aurinko saa normaalikansalaiset kaivautumaan talvipesistään ulkoilmaan, toisin on autoharrastajien laita. Mustang erottuu varmasti edukseen Ferrarien ja muiden lätysköiden joukossa. Anterolta löytyy myös harvinainen brasilialaisvalmisteinen Chevrolet Opala. Osa näistä projekteista näkee sulan tienpinnan tänä keväänä, osa jonain seuraavana. Vierailimme eri puolilla Suomea talleissa katselemassa, millaisia laitteita siellä on rakenteilla
Entistä vanhempi rauta on alkanut miellyttää Jukkaa ja työn alla onkin vuosimallin 1930 VL 1200 Suomi-Harrikka. Tämä yksilö on jo saanut tuoreemman tekniikan, mutta peltitöitä on vielä reilusti tiedossa. Muurame Laukaa 69 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Auto saapui syksyllä Kaliforniasta Suomeen, ja koska Ameriikan Joe oli suoriutunut maalauksesta poikkeuksellisen hyvin, auton kokoaminen voitiin aloittaa samantien uusien listojen avulla. Mopar, Jukka Moisio työstää omien sanojensa mukaan ”revittelyautoa” 440-isolohkolla varustetusta 4D Valiantista. Sen verran harvinainen korimalli Suomen teillä, että toivottavasti pääsee pian työn alle. Taustalla näkyvä aito Suomi-Swinger 340 taas on rakentumassa enemmän ”pussihoususuuntaan”. ’56 Sedan Delivery kuuluu enemmän ”Talleissa tomuttuu” -osastoon. Viisseiskafarmareita ei liian usein näe. Laukaan Mr. Alukantinen 440 on saanut koemielessä päälleen V-671 blowerin ja E85:lle sopivan Holley-kaasuttimen. Keski-Suomessa on työn alla yllättävän paljon Classic Chevyjä. Aluksi auto tulee liikenteeseen todennäköisesti vaparina, mutta ainahan jatkosuunnitelmia pitää olla… Onpa Mopar-mies päästänyt talliinsa myös Henry-sedän tuotteen, ’29 Moonshine Expressin. Tämä ’57 Bel Air on maalattu jo vuonna 1988 ja jäänyt kokoonpanoltaan keskeneräiseksi. Talliin kotiutunut osakasa pitää sisällään myös sivuvaunun, mutta aluksi pyörä tulee liikkumaan kevyemmin varusteltuna. Kesään mennessä alkuperäinen neloskone olisi tarkoitus korvata lättäpääkasilla. Lisäksi uudet lasit ja sisusta vaaditaan vielä ennen cruisailuja
Tulevasta tekniikasta kysyttäessä vastaus oli: ”Pitäisi yli 500 olla”. Kuohu Jyväskylä Sipoo 70 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Hiukan on vielä töitä jäljellä ennen kuin päästään baanalle. Voimanlähteeksi on hankittu uusi 350-kuutiotuumainen crate-moottori, joka saa peräänsä TH700-automaatin. Jyväskyläläiseltä Mopar-tallilta löytyy ’68 Charger ja ’71 Roadrunner. Auton kilvet oli palautettu Hollolan nimismiehelle jo vuonna 1967 ja siitä asti auto on viettänyt hiljaiseloa. Talven aikana Pontiac on saanut suoran kasin ja Hydra-Maticin tilalle vuodelta ’68 peräisin olevan mikkikantisen Chevyn 327:n ja th200R4 -vaihteiston. Huhujen mukaan myös tuo toinen Coupe-Pontiac löytyisi Keski-Suomesta suosta maatumasta, eikä yllättäen ole myytävänä. Onko kyse hevosvoimista vai kuutiotuumista, jää arvoitukseksi. Vanteiksi tulevat 18-tuumaiset Mobsteelit. Veikkaan molempia. Auton runko on boksattu koko matkalta ja notchattu takaa. Aihio oli kohtalaisen hyvä, mutta ruostehommia löytyi perinteisistä paikoista, kuten hytin takakulmista, jotka molemmat korvattiin uusilla korjauspaloilla. Eteen on asennettu TCI:n Mustang II -tyyppinen eturunko putkitukivarsineen ja hammastanko-ohjauksineen. Konepelti muutettiin avautumaan etureunastaan No Limit Engineeringin -muutossarjan avulla. Samalla myös alkuperäinen polttoaineen täyttöluukku on pellitetty umpeen. Pari rakentajaa oli ehtinyt aloittaa projektia ja Lampisten toimesta auto saatiin viimein liikenteeseen alkuperäisellä rekisteritunnuksella pari vuotta sitten. Dodge on saanut uudet lattiapellitykset ja takakyljet. Maavaran minimoimiseksi autoon valittiin RideTechin RidePro Digital -ilmajousituskitti. Suuri tallikierros A-hoppa on saanut osakseen laajat peltityöt sekä alustan ja tekniikan päivityksen. Saako auto vielä uuden värin ja levyjarrut ennen kesää, jää nähtäväksi. Kalle ja Jenkki-Veke Lampisen 1952 Pontiac omaa komean mallinimen: Chieftain Super DeLuxe Catalina Coupe. Lampisten työtahdin tietäen se on täysin mahdollista. Bensatankki on siirretty ohjaamosta sohvapenkin selkänojan takaa auton perään, runkoaisojen väliin, jonne sijoittuu myös ilmajousituksen säiliö. Auto on toinen kahdesta Suomeen uutena tulleesta ’52 2D HT Pontiacista ja oli tuoreeltaan näytteillä Helsingin Maailmannäyttelyssä olympiavuonna. Marco Humbergin ja Katja Kuusiston Chevrolet 3200 Pick-up ’57 on ollut työn alla Janne’s Garagella syksystä saakka ja pikkuhiljaa sen mittavat muutostyöt alkavat löytää muotonsa
Jyväskylä Kouvola Lappeenranta Mika Santala hankki ’67 Fastback Mustangin ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja haaveili jo tuolloin sen rakentamista ”Gone in 60 Seconds” -elokuvan legendaarisen Eleanorin klooniksi. Värimaailmaa emme vielä paljasta, mutta ei siinäkään ujoimman kautta mennä. Autosta tulee esikuvansa tarkka kopio aina moottorin ilokaasusysteemejä myöten. Myöhemmin auto tulee jalostumaan tyylipuhtaaksi kustomiksi. Osapuutteita oli paljon ja monista parillisista osista puuttui se toinen. 71 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Muun muassa korisarjan osat olivat jo valmiina paikoillaan. Totuus osoittautui kuitenkin valitettavasti toiseksi. Klaukkalan lähettyviltä löytynyt auto on täysin ruosteeton, mutta patinakuosinen. Pakoputket vedettiin ronskisti ylös ja penkiksi valmistettiin itse tehty teemaan sopiva king & queen -satula. Auto rakennettiin kauttaaltaan siistiin kuntoon, mutta Eleanoria siitä ei koskaan tehty kyseisten osien suolaisen hinnan vuoksi. Piilofarmarirengastuksen tilalle on hankittu leveillä valkosivuilla varustetut rättirenkaat ja peltivanteille kokopeittävät kapselit. Renkaanvaihdon jälkeen takapää pudotetaan palikoilla ja eteen sovitellaan tarvittaessa kaksi tuumaa pudottava droppisetti. Renko Lappeenrantalainen Ilkka Lehikoinen on rakentanut pannupäänsä seuraksi vahvasti hippivaikutteista HD-rautapäätä. Aluksi autolla on tarkoitus ajella sellaisenaan ja kuulostella, kuinka se toimii alkuperäisellä 346 cid lättiksellä ja 3-vaihteisella manuaalilla. Tulevaisuudessa laite tontitetaan todennäköisesti ilmajousilla. Ulkoasua on kohennettu uustuotanto-fenderskirteillä, joihin Kaunosen Pasi loihti auton nykyolemuksen mukaisen kuluneen pinnan, sekä Kasi-Pasin itsensä maalaamilla, kulutetuilla straipeilla. Vaikka auto oli keskeneräinen, niin paketti sisälsi paljon hyviä irto-osia esimerkiksi alustaan ja näytti kuvissa erittäin houkuttelevalta. Nyt tavoite on askelta lähempänä, sillä Oldsin jatkettua matkaansa Pasi hankki vain 1900 kappaletta valmistetun ’41 Cadillac Coupen, ja nimenomaan kustomaihioksi. Tämän lehden ilmestymiseen mennessä Mika on kuitenkin voittanut vaikeudet, eikä enää ole tekemättä kuin pieniä viimeistelyjä. 302:sta 321:ksi stroukattu moottori oli koottu hyvistä osista, mutta mitään ei ollut tasapainotettu ja kansistakin oli portattu vain toinen. Reseptin tärkeimmät ainekset ovat jäykkä runko, eBaysta löytynyt twisted springer -keula sekä 70-luvun coffin-mallinen tarviketankki. Jotain Pasi on kuitenkin touhunnut tehdäkseen autosta itselleen mieleisemmän. Mika luopui sittemmin autosta, mutta asia alkoi vaivata vuosien varrella niin kovasti, että miehen piti hankkia uusi Eleanor-aihio. Mika osti Jenkeistä projektin, jota oli aloitettu rakentamaan kyseiseen suuntaan. Alkuperäisen radion nappuloita on tarkoitus valjastaa uusiin käyttötarkoituksiin, kuten Oldsissakin. Lisäksi hän on tehnyt uuden akkutelineen, siistinyt johtoliitoksia ja tökeröitä asennuksia sekä rakentanut äänentoistojärjestelmän ja samalla korotetun hattuhyllyn, jonka alle jemmattiin kaiuttimet. Kun Kasi-Pasin ”Golden Touch” Oldsmobile esiteltiin Amerikan Raudan numerossa 7/2015, totesi mies loppuun, ettei hänellä ole ollut vielä koskaan oikeaa kustomia
Sen osalta meneillään ovat maalaushommat ja pinta viimeistellään runsaalla määrällä liekkikuvioita. Yhdeksänpaikkainen ’65 Chrysler Newport Town & Country on Sampsa Muhosen pitkäaikainen kesäauto. ”Ulkoasuun lisätään mietoa aikuismaista customilmettä”, kuten Mikko itse asian muotoilee. 72 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Ulkoasu päivittyy Cuda-tyyppisillä takakylkiteippauksilla. Eturunko on purettu osiin ja kunnostuksen alla. Samalla ohjaus ja koko jarrujärjestelmä päivitettiin. Limenvihreä farkku on saanut uudet takakyljet sekä uutta peltiä myös takaoviin ja peräluukkuun. Alustaa on madallettu 2 tuumaa samalla, kun kaikki puslat uusittiin. Värivalinta on kuulemma pirteä kiiltävä musta. Syksyllä aloitettu projekti on saanut jo uudet matkustamon pohjapellit, ja toinen uusista takaneljänneksistä on sovitettu paikalleen. Savonlinnalaisen Mika Sistosen ’69 Camaro toimi muutaman ajokauden aktiivisena kesäkäyttiksenä ennen täydellisen läpikäynnin aloittamista. Huonosti istuva kuitukonepeitto vaihtuu alkuperäiseen peltiversioon, johon Silvarello Customsilla on työn alla pellistä valmistettu Hemi-scooppi. Joutohetkinä työstetään syksyllä Amerikasta saapunutta ’50 Mercurya. Kahden harrasteauton loukusta nauttivan Åke Kainulaisen käsissä Willys Pick Up mallia ’20 on saanut ajoasennon päivityksen, johon kuului etuakselin vaihtuminen 2” matalampaan ja tukivarsien tuominen rungon sivuille. Lohkolämmittimen asennus on myös työlistalla mukavamman talvitoiminnan takaamiseksi. Savonlinna Suuri tallikierros Silvarello Customs -pajaa pyörittävän Mikko Silvennoisen Edsel Corsair ’59 toimii talviharrasteautona, jolla ajetaan ja sitä rakennetaan säästä riippumatta. Auto valmistuu vapulle, omistaja lupaa, mutta ei kerro vuotta. Alkuperäiseen 361 ”Super Express” FEisolohkoon on tarkoitus saada ränttätänttää uudella imusarjalla ja nokalla. Vahvasti innovatiivisesti ruostekorjailtu Edsel sai peltivelhona tunnetun Mikon käsissä uudet helmat, takalokasuojankaaret ja takakontinpohjan, jotka valmistui suorasta pellistä. Sisustaan on tulossa uutta verhoilua ja muuta pientä askartelua. Moottoriksi on tulossa kiivas stroukkeripikkulohko
Lisäksi paketissa on mukana kaikki tarvittavat releet, rasiat, ECU ja jopa sähköinen kaasupoljin. Setin mukana tulee myös Ford Racing Control Pack, joka on tarkoitettu swappeihin, joissa uusi moottori asennetaan vanhaan autoon. Juho hakee tekniikkapäivitykseltä sitä, että autosta saataisiin kesäksi varmatoiminen ja jopa taloudellinen käyttöpeli tinkimättä kuitenkaan suorituskyvystä. 5,0-litraisessa, 32-venttiilisessä koneessa on viitisensataa hevosvoimaa ja sillä pitäisi päästä varttimaililla kymmenen sekunnin puolelle. Esimerkiksi johtosarjoista on karsittu valmiiksi pois kaikki ylimääräinen, kuten ajonesto. Maverickin konehuoneeseen passelit pakosarjat valmisti ja pinnoitti Janne’s Garage. Kiihdytysradoilta tutun Uho-Juhon katuautona toimiva ’70 Maverick läpikäy parhaillaan tekniikkaswappia. 13 sekunnin varttimaileja aiemmalla tekniikallaan kulkenut farkku tuli Ollille rullaavana. Olli Heikura hankki taannoin Länsi-Suomesta kauan himoitsemansa ’57-farmarin. Ulkonäköä Olli aikoo jalostaa Bellflower-hengessä, ja tallilla käydessä sovituksessa olivatkin Supreme-vanteet. Saapa nähdä, mikä motti sen nokalle päätyy. Kontiolahti Vantaa 73 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Näin ollen edellinen 351-pohjainen kaasarikone vaihtuu Ford Racingin 2015-16 vuosimallin Mustangiin tarkoitettuun täysalumiiniseen Coyotemoottoriin
Alkuperäinen kutosesta ja manuaalista muodostunut aataminaikuinen voimalinja korvataan uudella LS-tyyppisellä Vortec-monipisteruiskumoottorilla ja nelivaihteisella automaatilla. Tuusula Brutus III on Herstin ja tuttavaporukan altered wheelbase -kimppaprojekti, jonka on tarkoitus valmistua vielä loppukesän karkeloihin pumppukone nokallaan. Auton ulkoasu tulee jäljittelemään alkuperäistä 60-luvun Brutus-nimistä samankorista kilpuria. Myös ajettavuus on täysin modernisoitu hammastankoohjauksella ja putkitukivarsin toteutetulla erillisjousituksella. Suuri tallikierros Marko Stjerbakoffin maitoauto saa paraikaa uutta tekniikkaa Hersti Autoshopilla Tuusulassa. Myös sitä liikuttamaan tulee tehdasuusi LStekniikka, joka löytyy jo Timpalta hallilta. 74 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Timo Herstin oma ’57 Bel Air -avo on saanut melkoisen kasan uutta peltiä mukaan lukien lattiat ja koko takalokasuojat
Kori on jo korkeapainevesipesty ja runko hiekkapuhallettu, pulverimaalattu ja pitkälti kunnostettu. Ällön lila ja monin paikoin nuhjaantunut 80-luvun lopun tyyliin rakenneltu ht jalostui talven mittaan Kartsan käsissä 50ja 60-lukujen taitteen tyyliseksi mild customiksi bullet-maskeineen ja kuusine Caddy ’59 -takavaloineen. Helsinki FMA:n puuhapari Olli ja Erja hankkivat taannoin USA:n itärannikolta Ruotsin kautta Suomeen kulkeutuneen Imperial ’59 -avoaihion, joita on valmistettu vain 555 kpl. Auto on jalostunut parissa vuodessa huomattavasti tyylikkäämpään suuntaan alkuperäistyyliä mukailevine kaksivärimaalauksineen. Harvemmin nähty, mutta ehdottomasti suositeltava työvaihe oli rungon käsittely korroosiolta suojaavalla sinkkipulverilla, joka vedetään pintaan kuten muutkin jauhemaalit. Auto oli varsin täydellinen ja oikeastaan itärannikon autoksi kovapeltinen, vaikka kyllä siinäkin hitsattavaa riittää. Salmiakkitikatut sporttipenkit kuuluvat kuluneen talven uudistuksiin. Viimeisiä kuukausiaan vanhalla paikallaan majailevalla Tomahawk Townin tallilla Saarelan Kartsa on rakennellut viime loppukesästä hankkimansa ’57 Fairlanen uuteen uskoon. Tomahawk Townin nuorta polvea edustaa kunniakkaasti Ode Vinhava Dustereineen. 75 AMERIKAN RAUTA 3/2016
Roadrunner on nykypäivän latolöytö Suomesta. Auto oli jäänyt edelliseltä omistajalta useaksi vuodeksi latoon pölyttymään kaasuttimen tulvimisen johdosta. Ulkokuori tulee säilyttämään arvokkaan patinansa. Suuri tallikierros Kiki Jaybirdin ’59 ”Mad Face” Buick on saamassa täysin uusitun sisustan, joka ei tule olemaan suoraan tehtaan kuvastosta. ’49 Chrysler edustaa 80-luvun uustuontia. Jyväskylä 76 AMERIKAN RAUTA 3/2016. Parikymmentä vuotta projektiasteella ollut auto on viimein kokoonpanovaiheessa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta. Chevyn ruiskupikkulohkosta on jo otettu savut ja homma jatkuu. Kevään mittaan auton toimintakuntoa on tarkoitus testailla tulevia kehitystoimenpiteitä varten. Uustuotu versio tullaan entisöimään museoautokuntoon kunnioittamaan edesmennyttä Suomi-autoa. Tämän ’37 Studebaker Dictatorin omistajasuvulla oli aikoinaan vastaavanlainen auto, joka tuhoutui 60-luvulla. Juha Leinosella on Pursiseura CC:n tallilla Jyväskylässä valmistumassa ’84 Buickiin perustuva Sedan Delivery -tyyppinen siipikustom
Rungon päälle on rakennettu ramppi, jonka kylkiin tulee vielä vedettävät laatikostot sekä lokero telttaputkille. Sopivan mehujarrullisen akselin metsästäminen vei aikaa melkoisesti, mutta sisukas tonkiminen tuotti tulosta. Aki Hairetdinin talvi on kulunut gassereiden kuljetukseen valjastettavan, kuusilitraisella suoralla bensakuutosella varustetun ’55 GMC 3500 COEkuormurin rakentelussa. Runkoa on lyhennetty noin 1,2 metriä ja turhan tiheävälitteinen alkuperäinen taka-akseli on vaihdettu ’85 MAN-kuormaauton akseliin. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Akihan on ilmoittautunut ensi kesäksi mukaan SVDA:n (Scandinavian Vintage Drag Race Association) gasser-sarjaan ‘55 “Brutal Bastard” Chevyllään. Näin matkassa kulkee kaikki tarvittava. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Vantaa 77 AMERIKAN RAUTA 3/2016 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
Viimeksi se oli vuoden ’48 pannupää. Jos matkustaa USA:n itärannikolle, kannattaa ehdottomasti poiketa, vaikka matkaa kertyisikin, tai vaikka lentää sinne vain tätä varten. Hän osallistuu säännöllisesti niillä esimerkiksi mantereen läpiajoon, hiljattain vuoden 1917 H-D:llä. Tässä 2 kpl WLA:ta alkuperäisessä kunnossa. Tehdaspyörien lisäksi esillä on myös pyörryttävä määrä vanhoja kilpureita, joista ison osan hän on hankkinut rekvisiittoineen alkuperäisiltä omistajiltaan. Tämän lisäksi Knuckleja oli useita, myös muutama ensimmäisen vuoden 1936 malleja. Dale elää ja hengittää vanhoja motskareita ja valtaosa museon pyöristä on käyntija ajokuntoisia. Lähes kaikki pyörät museossa ovat museon omia, vain joitain harvoja on lainassa omistajiltaan. Se on todellinen pyhiinvaelluskohde kaikille vanhoista amerikkalaisista pyöristä kiinnostuneille. Military-kalustoa oli esillä runsaasti. Onpa hänellä oma TV-ohjelmakin “Whats in the barn”, joka kertoo tarinoita vanhojen pyörien kohtaloista (Youtubessa on maistiaisia), ja myös muissa romurealityohjelmissa häntä on näkynyt. Dale ei entisöi pyöriä, vaan yrittää saattaa ne käyttökuntoisiksi puuttumatta alkuperäiskuosiin. D ale on elämän mittaisella matkalla moottoripyörien parissa ja hän on tällä hetkella johtava auktoriteetti maailmassa alallaan. Wheels Through Time Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Olli ja Alf Lehtinen Pohjois-Carolinan vuorilla, Maggie Valley -nimisellä paikkakunnalla sijaitsee Dale Walkslerin johtama moottoripyörämuseo. Entisöity WLA, 750-kuutioinen sotapyörä kaikilla mahdollisilla varusteilla. 78 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Museon pyörät painottuvat ajallisesti aikaan ennen toista maailmansotaa ja merkkinä Harley on tietenkin isosti esillä, hallitsihan se aikanaan markkinoita jopa maailmanlaajuisesti. Joka vuosi Dale rakentaa myös arvontapyörän, jonka joku museossa arvan ostanut voittaa. Meidän iloksemme hän polki käymään Thor boardtrackerin. Sodanjälkeinen ’45-47 Knuckle alkuperäiskunnossa. http://www.wheelsthroughtime.com Indian 841 oli military-prototyyppi, jossa hyödynnettiin saksalaisista pyöristä tuttuja ratkaisuja. Dale on usein paikalla museossaan ja antaa välillä käynnistysnäytöksiä eri laitteilla
Excelsior oli kolmas iso amerikkalainen moottoripyörämerkki ennen vuotta 1930, jolloin sen valmistus lopetettiin. Harvoja uusia racereita museossa. Siksi jatkettu takarunko ja takapyörän ketjut. Tässä muutama 20-luvun taitteesta. Henderson alkoi valmistaa näitä 4-sylinterisiä malleja jo 1911 ja jatkoi aina siihen asti, kunnes yhtyi Excelsioriin. 30-luvun hillclimber rekvisiittoineen. Se kuitenkin jatkaa hillclimber-perinteitä. 79 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Dalen pajaa pääsi myös ihailemaan lähietäisyydeltä. Museon vanhimman pään Harleyt, yksisylinteriset Silent Gray Fellowit, aivan tehtaan alkuvuosilta. 1913 Harley-kilpuri ajovarusteineen laatikossa, jossa sitä kuljetettiin kuormaauton lavalla kisasta toiseen. Wheels Through Time Choppereitakaan ei ollut unohdettu, vaan esillä oli 60-lukuinen chopper graveyard-rekvisiittoineen. 20-luvun hillclimber, joilla kilpailtiin ylämäkiajossa. Dale ei usko museotavaran varastointiin takahuoneessa, vaan kaikki on yleisön nähtävillä. Tässä hän oikeasti rakentaa pyöriään, ovathan varaosatkin helposti saatavilla
Tämä 50-luvun K-mallikin oli päässyt esille. Samaan aikaan Knucklen kanssa H-D valmisti myös sivuventtilimallia UL. Indian -sivuvaunu-boardtrack-kilpuri. 80 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Kaikki kisapyörät eivät olleet sotaa edeltäviä. Esillä oli myös joitakin autoja. Indian-kilpuri 30-luvulta. 2016 arvontapyörä ’47 Knuckle, jota emme valitettavasti voittaneet. Vierailijat ympäri maailman saivat merkata oman kotipaikkansa. Museossa on myös monta muuta yksin kappalein tehtyä pyörää. Nekään eivät ole tavallisimmasta päästä, kuten tämäkin yksin kappalein tehty kilpuri. Wheels Through Time Yleiskuva useamman tuhannen neliön hallista, joka on osin kahdessa kerroksessa. Voi vain kuvitella, millaisia tarinoita näihin liittyy. Harvinainen 1914 Flescher Flyer. Sportsterit juontavat juurensa tähän 1953 esiteltyyn kokonaan uuteen sporttiseen malliin. 1910-luvulla ajettiin kilpaa puisilla radoilla, jotka olivat sukua velodromeille. Näitä ei valmistettu montaa kappaletta. Kartta vaihtuu vuosittain, tässä 2016 versio. Homma loppui vaarallisuutensa vuoksi, kaatuessa meni tikkuja ikäviin paikkoihin
34,00 Palvelemme Ma 7.30 16.00 Ti, Ke, To 7.30 17.00 Pe 7.30 16.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Surffaa accmats.com ja tilaa meiltä! M A A L I S K U U N t a r j o u s käynt ikorti t 100 kpl alk. KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI Meidät ja amerikkalaisten autojen osat ja palvelut löydät nyt uudesta osoitteestamme Riihimäellä: PAJAKATU 2 A 1. 010 396 2990 myynti@tpesonen.fi Sulantie 11 04300 Tuusula. 29,00 (hinta ei sisällä arvonlis äveroa) DIGIPAINO & SUURKUVATULOSTUS . KYLTIT . FLIERIT . Käyntikortit norm. ESITTEET . Tervetuloa tutustumaan! Uusin edustuksemme: ACC -matot. TEIPPAUKSET
Oisko ollut ’84, kun oltiin siellä kattomassa kiihdytyskisoja!” ”Hei kenen tämä Valiant oli?” ”Se oli mun ensimmäinen jenkki. ”Oli hieno käydä kattoon Tikkurilan näyttelyä ja tulomatkalla tunne vaan vahvistui, että Ouluun tarvitaan oma jenkkiautokerho” muistelee Junes. Äärimmäisenä oikealla Camaroonsa nojaileva Alpo ”Mano” Martikainen ja punavalkoisessa takissa rintakarvojaan esittelevä Reino ”Relle” Kauppinen ovat edelleen aktiivisesti mukana kerhon toiminnassa. Tällainen puheensorina oli eräänä keskiviikkoiltana ACC:n kerhohallilla, kun olin pyytänyt jäseniä tuomaan vanhoja kuvia näytille. Silloisen Oulun Moottorikerhon jäseniä lähti linja-autolla tutustumaan näyttelyyn ja osa sen aikaisista oululaisista jenkkiautoilijoista meni myös paikan päälle asiaan kuuluvalla kalustolla. Tässä jutussa luodaan katsaus vaiheisiin kerhon perustamisesta aina tähän päivään asti. ”M istä nämä kuvat on?” ”Piteåsta. Kuvissa esillä olevien autojen omistajat ovat suurimmaksi osaksi olleet kuuluneet kerhoon ainakin jossain vaiheessa sen 38-vuotisen historian aikana. Jo kerhon alkuajoista mukana olleiden kuvat kiinnostivat kovasti myös nuorempia harrastajia, jotka selailivat kuvia varsin mielellään. (kuva Alpo Martikainen) ACC 82 AMERIKAN RAUTA 3/2017. No, vielä kun muistetaan, niin oli hyvä aika istua alas ja alkaa muistella, mistä kerho sai alkunsa ja mitä on matkan varrella tapahtunut. Tarinoita siitä, miten Oulun kerho sai alkunsa on yhtä monta, kuin on kertojaakin. Kysyipä siinä joku nuoremman polven harrastaja, että miten te voitte muistaa kaikki nuo jutut noin tarkasti ja vastaukseksi tuli naurun saattelemana, että ”Eipä me paljon muuta muistetakaan”. Yhteinen tekijä näissä kaikissa tuntuu olevan ’79 vuonna FHRA:n järjestämä American Car Show Tikkurilan Jäähallissa. Näin tekivät esimerkiksi Honkalan veljekset Risto ja Seppo, joiden neliovisen ’60 Bel Airin kyydissä näyttelyyn pääsi myös Rainer Junes. Kuva on otettu Kuusrockin aikaan vuonna 1977. Tuolloin tukat olivat tötteröllä ja lahkeet niin leveitä, että jalka liikahti kaksi kertaa ennen kuin lahje heilahti. Ostin sen vuonna ’73.” ”Kato, onko tässä Ramin Pontiac keltaisena?” ”On ja siinä oli takapilarissa aito dollarinseteli lakan alla.” ”Niin ja punaiset liekit kyljessä”... Lopullinen kipinä kerhoon näyttelystä. Samanlaiseen tulokseen oli tultu moottorikerhon linja-autossa, jonka kyydissä oli myös useita jenkkiautoharrastajia. Kesän aikana asiasta keskusteltiin huoltoasemien baareissa ja viidakkorumpu teki tehtävänsä, jotta asia saataisiin kaikkien tietoisuuteen. Teksti: Pasi Kekarainen, kuvat: Pasi Kekarainen ja kerholaisten arkistot Oulun American Car Clubin toiminnassa on yhä mukana kourallinen harrastajia, jotka ovat olleet mukana kerhon perustamisesta alkaen, vaikka osalla mielenkiinnon kohteet ovat vuosien saatossa muuttuneet tai he ovat jättäytyneet muista syistä kerhotoiminnasta pois. Sieltä saatiin viimeinen kipinä harrastuksen eteenpäin viemiselle Oulussa. Perustamiskokouksen paikaksi valikoitui Hietasaaressa olevan venesataman kahvio Seelari, joka muuOulun amerikanautoharrastuksen kivijalka Kerhoesittely Amerikanautoharrastus oli Oulussa aktiivista jo ennen kerhon perustamista
Vuosi on 1984 ja tien laidassa parkissa Panuman Dodge Swinger ja Juneksen Ford Edsel. Eki ajeli vuosikymmenet mustalla ’58-mallisellaan ympäri vuoden ja myi punaisen Rainer Junekselle, jolla auto on vieläkin. Kuvassa Perälän Tane valmistautuu lähtöön suhteellisen kaarevalle stripille. Oulun kaupungilta vuokralla ollut rakennus joutui tuhopolton kohteeksi 90-luvulla. ACC oli saanut 80-luvulla kutsun Ranuan hillamarkkinoille, ideana oli antaa burnisja kiihdytysnäytöksiä. Kun katsoo leiripaikan lankkuistuimen muotoa, niin ei tarvitse paljoa arvailla, että tekijöinä ovat olleet kerhon Mopar -miehet. Kuvassa vasemmalta Kukkosen Kile, Mano ja Relle. Flakemaalattu Dart oli muuten valmistettu Brasiliassa! (kuva Alpo Martikainen) Hautamaan Ekin Edselit, ’58 ja ’60. Sippolan Jarin Plymouth Satellite. (kuva Eki Hautamaa) ACC OULUN PUHEENJOHTAJAT 1979-2017 Eki Hautamaa Heino Jurmu Risto Honkala Rami Rasimus Jouni Pirkonen Tapio Saven Kimmo Savela Rainer Junes Juha-Matti Rantapää 83 AMERIKAN RAUTA 3/2017. (kuva Alpo Martikainen) Rengasrikko tien päällä. Musta Edsel komisti myös kerhon ensimmäistä logoa, johon oli päässyt pieni kirjoitusvirhekin. Oulusta käytiin useasti katsomassa kiihdytyskisoja Piteåssa. ACC luopui paikasta jouuden hallin valmistuttua ’88. (Kuva Rainer Junes) Kerholaiset raivaushommissa Maikkulan uudella kerhotalolla. Chevyn omistaja Jouni Pirkonen näyttää kansainvälistä käsimerkkiä viisastelevalle kuvaajalle. Amerikanautot herättivät paikallisissa suurta kiinnostusta ja katsojia oli kertynyt paikalle runsaasti
Paikaksi oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto – jäähalli, jossa tapahtumalle olisi oikeat puitteet. On siinä saanut teippailla... Maikkulan kerhotalon pihalle mahtui kyllä kalustoa, mutta yhteisiä rakentelutiloja ei ollut. ”Autoja rakennettiin jo täyttä päätä, vaikka nykyisen kahvihuoneen paikalla oli hiekkakasa, jonka päällä oli kahvinkeitin” muistelee Mika Tapio. Esillä oli vain muutama kauempaa tullut auto, joten kulukustannukset pysyivät varsin kohtuullisina. Risto Honkalan (R.I.P.) ’60 Chevrolet Bel Airissa oli takaluukun sisäpuolelle maalattu jenkkilippu. Siinä menikin neljä vuotta, että rakennus oli sellaisella mallilla, että sisään voitiin ajaa ensimmäiset autot. Oma kerhohalli. Kaupungilta vuonna ’85 saatu vuokratontti sijaitsi Liusketiellä Ruskon kaupunginosassa, jossa tuolloin ei ollut muuta, kuin puita ja risukkoa sekä kaatopaikka. ”Kyllä se sunnuntaiaamuna jäähallia kohti ajellessa jännitti, että tuleeko ACC:n leiri Ranualla. Heti kerhon perustamisen jälkeen alettiin miettiä, että olisiko Oulussa mahdollista järjestää näyttelyä jo keväällä 1980. Kun tilaisuus oli ohi, niin voitiin todeta Oulun American Car Clubin perustetun kyseisellä päivämäärällä, 17.9.1979. Jos 70ja 80-luvuilla hamusi erikoisempaa jenkkirautaa alle, niin paras tapa oli lähteä Ruotsiin töihin ja samalla ostaa itselle auto, koska tarjonta rajan takana oli huomattavasti laajempi kuin Suomessa. No yleisöä tuli, ja se näkyikin sitten seuraavan vuoden vuokrassa. Osalla näistä jo takaisin kotimaahan palanneista kavereista on tuolloin ostettu harrasteauto vieläkin tallissa. Pikku hiljaa hallia alettiin rakentaa sisältäpäin valmiiksi. ”Ehkäpä kaupungin päättäjät ajattelivat siihen aikaan, että laitetaan nuo raggarit mahdollisimman kauas keskustasta” Martikainen tuumaa ainakin puoliksi leikillään. Paikka olikin varsin hyvä, nimittäin matkaa sieltä keskustaan oli vain noin kuusi kilometriä. ”Kerran siinä alkuvaiheessa petti saunasta ylälaude takaosasta ja ukot valahti sinne lauteen ja seinän väliin kuin linkkuveitset. Välillä tuntui, että kerhotalon pihalla oli enemmän jenkkejä Ruotsin kuin Suomen kilvissä” kertoo Alpo Martikainen. Ensimmäinen kerhotila. ”Meitä oli aika monta ukkoa, jotka asuivat ja työskentelivät Ruotsissa. Vuokraksi saatiin neuvoteltua hallin isännöitsijän kanssa nimellinen 500 markkaa. Suunnitelma oli selvä: 400 neliön halliprojektiin ei oteta velkaa, vaan se toteutetaan näyttelyistä kertyvillä tuloilla. Kerhotoiminta käynnistyi ilman mitään virallista kokoontumispaikkaa tai kerhotilaa. Saatto olla hieman ylikuormaa lauteilla sillä kertaa”, muistaa Kiutun Arska, joka oli yksi saunojista. Ensimmäisen näyttelyn kalusto koostui enimmäkseen oululaisista autoista. Niiden virkaa hoitivat monesti Saarisen Kesoil ja Alppilan Union, minne kokoonnuttiin rupattelemaan kahvikupposen äärelle. Kaupungilta kerhotiloja kysellessä nousi esille mahdollisuus saada käyttöön nimellistä vuokraa vastaan Maikkulan kaupunginosasta vanha huvilarakennus, joka ei ollut kelvannut kenellekään muulle. Pieni summa johtui siitä, että isännöitsijä piti ideaa täysin järjettömänä, eikä uskonut yleisöä tulevan paikalle. Kerholaisten projekteja oli erillisissä talleissa pitkin Oulun kaupunkia, joten tarvetta yhteiselle hallille oli. Kerhoesittely ten on toiminnassa vielä tänäkin päivänä. Kauniilla paikalla Oulujoen varrella sijaitsevalla tontilla oli päärakennuksen lisäksi rantasauna, joka olikin kovassa käytössä varsinkin kesäisin järjestettyjen juhlien aikana. 84 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Tärkeimmät, kuten vuosikokoukset, hoidettiin yleensä Oulun VPK:n tiloissa. Näyttely – vuoden tärkein tapahtuma. Kaikkea muutakin varmaan tapahtui matkan varrella, mutta yksi asia oli varma, kerholla oli nyt oma halli ja vielä hyvä sellainen. Siitä hiljalleen valmistui kahvihuone sekä yläkerran taukotila suihkuineen ja saunoineen. Tällä hetkellähän Rusko on yksi Oulun arvostetuimmista teollisuusalueista. Paikalle saapunut väkimäärä jopa hieman yllätti puuhamiehet, sillä kokoukseen osallistui liki 40 asiasta kiinnostunutta alan harrastajaa. Tiedossa oli myös se, että tällä tavalla toteutettu rakentaminen tulisi venyttämään hallin valmistumista
Keulilla Koskelan Pekan ’65 Pontiac GTO. muutti auton kaksioviseksi ja choppasi kattoa kaksi tuumaa. 85 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Ensimmäiset autot kerhohallissa olivat Lopakan Tapin ’55 Chevy ja Pirkosen Jonen ’65 Malibu. Cruisingletka lähdössä Saarisen Kesoililta vuonna 1985. Viereisessä kuvassa näkyvät tekstissä mainitut Pontiacin liekit ja dollari takapilarissa. Tästä samasta autosta salolaiset Kivimäen veljekset rakensivat vuonna 1991 sen vuoden Suomen nopeimman katuauton, jolla ajettiin street finaaleissa aika 9,70 loppunopeuden ollessa 225 km/h. Huhu yksistä kisoista kertoo, että tulipa Ramilla joskus ”väsy” kesken kuvauksen ja kamera kuvasi pari tuntia maata... Reissussa oltiin yleensä 5-10 auton porukalla. Koko Oulun kööri ahtautui kyytiin Forssan Pick-Nick -reissun ilta-ajelulle. Ei ole Savelan Kimmon Pontiac Venturassa ilmaalusta, vaan ylipainosisusta. Jone mm. Näiden kuvien ottamisen välillä on kulunut aikaa 35 vuotta. ACC hankki myös oman videokameran, jolla Rami Rasimus kuvaili ahkerasti eri tapahtumia. Kukkosen Kile kaikkensa antaneena läpi yön kestäneiden valutalkoiden jälkeen hallityömaalla. (kuva Johanna Tapio) Ikosen Keken ’67 Camaro ennen ja nyt. Hallityömaalla käynnissä kattotuolien asennus. (kuva Juha Liljamo) Talkoilla tehtiin. Auto on Kekellä edelleen. (kuva Kimmo Savela) Jouni Pirkosen remmiahdettu Chevy II ACC:n hallityömaan edessä
Ajanottolaitteisto sekä niiden käyttäjät oli lainattu Kalajoen kerholta. Kaikki oli valmista, mutta aamulla alkanut ja koko päivän kestänyt tihkusade esti koko kisan ajamisen. Suurin uudistus tehtiin yläkerran taukotilalle, jota päätettiin laajentaa reilusti. Perinteiset cruisingit ovat kuuluneet ohjelmistoon läpi kerhon historian. Uuden vuosituhannen alkupuolella alkoivat lähestyä American Car Clubin 25-vuotisjuhlat. Ouluun ei vuosien saatossa kuitenkaan ollut iskostunut mitään vakituista kaavaa, että kuukauden määrättynä päivänä kokoonnuttaisiin johonkin tiettyyn paikkaan, vaan vasta viime vuosina on otettu keskiviikot sellaisiksi päiviksi, jolloin hallilla on ympäri vuoden ”keskiviikkokahvittelut” ja kesäisin autoilla käydään cruisailemassa vaikkapa merenrannalla sijaitsevalla Nallikarin alueella. Näyttelyä pidetään tänäkin päivänä lauantaina auki klo 24 asti ja se onkin ollut kovasti yleisön sekä näytteilleasettajien mieleen. Lippu maksoi 10 markkaa ja vain neljä ihmistä pyysi rahat takaisin”, muistelee Junes. Vuonna 1986 valmistunut Ouluhalli tarjosi entistä paremmat tilat näyttelyn järjestämiseen, nimittäin tilaa oli käytössä hulppeat 12 000 m2. Vuodesta ’87 lähtien näyttely onkin pidetty siellä, poislukien vuosi ’89, jolloin siellä olleiden EM-painien vuoksi jouduttiin palaamaan jäähalliin. Näyttelyä varten oli kyllä kaiken varalta otettu vekseli tutulta pankinjohtajalta, mutta loppujen lopuksi sille ei ollut tarvetta. Näyttelystä muodostui nopeasti Oulun American Car Clubin vuoden tärkein tapahtuma. 90-luvun alkupuolella tehtiin myös yhteistyötä paikallisten mobilistien kanssa ja pidettiin muutamana vuotena rastiajot, joissa oli reitin varrella erilaisia tehtäviä autokuntien suoritettavaksi. 2000-luvulla neljännesvuosisata täyteen. Toppilan Möljällä oli toki joskus aiemminkin ratkottu Oulun nopeimman auton titteliä, mutta nyt kaupunki oli myöntänyt oikeat luvat kisalle. Ensimmäinen oli vuoden ’63 Scania, joka sittemmin vaihtui samanmerkkiseen, mutta hieman uudempaan Ruotsin lennoston entiseen bussiin. Isoin cruising Oulussa on ollut 90-luvun alussa, jolloin paikalla oli laskujen mukaan yli 300 autoa. Tie kyllä jatkui pidempään, mutta muuttui lopussa sorapintaiseksi. Elokuussa järjestetty tapahtuma veti kalustoa ympäri Pohjois-Suomea ja olipa paikalla muutama auto Ruotsistakin. Muistaakseni kävijöitä oli reilut 6 000”, Tane jatkaa. Juuri tuo lauantain pitkä aukiolo on harrastajien mieleen, kun voi viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia muiden harrastajien kanssa”, täsmentää Mika Tapio. Rakennusoikeutta oli vielä tarpeeksi jäljellä, jotta 200 neliön lisäosa voitiin toteuttaa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että hallin tilat alkoivat käydä pieniksi, joten 2011 päätettiin laajennusosan rakentamisesta. Se oli hieno näky, ja loppubileet pidettiin kerhohallilla, jossa tarjolla oli ruokaa, juomaa ja tietenkin live-musiikkia. Muutamana vuonna ACC piti kokoontumisajot Hailuodossa, mutta se ei ottanut tuulta alle johtuen varmaan puolen tunnin lauttayhteydestä mantereelta saarelle. Autoja alettiin saada näytille Ruotsista ja niistä onkin vuosien saatossa tullut tärkeä osa näyttelyä niin yleisön kuin järjestäjienkin kannalta. Joulukuusen virkaa hoitaa Rami. Kerhohallia päätettiin vähän remontoida, mutta ei kuitenkaan mitään isompaa, vaan lähinnä ylläpitävää huoltoa hyvin palvelleelle tilalle. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Uudet tilat valmistuivat juuri juhlien kynnyksellä ja saivat useilta paikkakunnilta tulleiden vieraiden joukossa hyvän vastaanoton. Vihdoin saatiin käyttöön pesuhalli ja tulityötila, jonka toisessa päässä on autonosturi. Matkana oli 1/8 mile eli 200 metriä johtuen jarrutusalueen asfaltoinnin lyhyydestä. Monen 80-luvun erikoismaalauksen takana oli automaalari Pentti Ollikainen, jonka maalaama myös tämä Chevrolet Monte Carlo oli. ACC osti sen ruotsalaiselta Nitro H-D -tiimiltä Alastaron varikolla. Muutamana viime vuonna autoja on saatu näytille myös Norjasta. Yksi maininnan arvoinen tapahtuma oli vuonna ’96 järjestetty luvallinen Toppila Open -kiihdytyskisa. Vaikka näyttely on se isoin tapahtuma, jonka ACC järjestää Oulussa, niin on kerholla muitakin tapahtumia ollut vuosien varrella. Itsekin lähdin tuolloin illalla töistä ajelemaan Cadillacilla kohti kaupunkia ja mietin, että missähän päin jengi pyörii ja onkohan siellä edes ketään enää liikenteessä. ”Hallista maksetaan vuokraa koko viikonloppu, niin samahan tuo näyttely olisi aukaista jo lauantai-illaksi”, tuumi Rami Rasimus. ”Tapahtumassa on varsin rento tunnelma, mutta siitä huolimatta asiat hoidetaan vuosien tuomalla ammattitaidolla. ”Tilat ovatkin olleet valmistumisesta asti kovassa käytössä”, toteaa nuoremman polven harrastajia kerhossa edustava Petri Karjalainen. Viimeisimpänä uudistuksena hallin vanha öljylämmitysjärjestelmä laitettiin uusikToppila Openin finaalilähdössä vastakkain Suojanen Caminolla ja Panuma Swingerillä. Oulussa on aina pyritty panostamaan näyttelyvieraiden sekä näytteilleasettajien viihtyvyyteen ja siitä onkin saatu vuosien varrella hyvää palautetta. Kerholla oli puhuttu paljon oman linjaauton ostamisesta ja 2000-luvun alussa sellainen vihdoin hankittiin. Muita tapahtumia. ”Se oli silloin uusi juttu, jollaista ei ollut Oulussa ennen nähty. Linja-autoa onkin käytetty esimerkiksi jokavuotisella reissuilla Tampereen Hot Rod Rock Show’hun. Ainoana radalla kävi luikastelemassa allekirjoittanut Chevy II:lla, että pystyttiin näyttämään runsaslukuiselle yleisölle, miksi ajaminen ei ollut turvallista sateella. Eipä tarvinut paljoa miettiä, kun pääsin keskustaan, sillä siellähän oli jenkkiautoja joka paikka täynnä. Kaksipäiväiseksi tapahtuma muuttui vuonna 1994. Kerhoesittely näyttelyyn yhtään yleisöä”, Perälän Tane muistelee. Pelko osoittautui turhaksi, kun jo tuntia ennen näyttelyn avautumista ovella oli pitkät jonot, joten ovet päätettiin avata tuntia aiottua aikaisemmin. ”Yleisöä tuli tapahtumaan aivan älyttömästi, vaikka portilla sanottiin, että todennäköisesti sateen takia ei voida ajaa lähdön lähtöä
Pitääköhän huhu paikkaansa. 87 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Betonin päällä oli vihreä matto, koska jäähalli oli silloin kesäisin tennispelaajien käytössä. Kun LeMans myytiin pois Oulusta, konehuoneessa oli viritetty 455-isolohko ja huhu kertoo seuraavan omistajan kolaroineen auton aika pahasti. ACC:n ensimmäinen näyttely vuonna 1980. Neljän vuoden rakentelun jälkeen auto oli taas liikenteessä. Seppo Veijola on omistanut tämän ’70 Mustang 428 Cobra Jetin vuodesta 1977 alkaen. Ei tullut, ja isolta laskulta säästyttiin. Kun auto oli ajettu halliin, niin katsurin ensimmäinen kommentti oli, että ”Missä tämän auton oikeat takarenkaat on?” Siihen Seppo vastasi: ”Siinähän ne näyttäisivät alla olevan”. Ristolta Pontiac siirtyi Pöyskön Saulille, joka maalautti auton ensin flakeja jonkun ajan päästä candypunaiseksi. 80-luvun alussa auto maalattiin mustaksi ja siihen laitettiin Appliancen 5-puolavanteet leveillä renkailla. Onko kenelläkään tietoa. Tällä Chevy II:lla allekirjoittanut liukasteli sen ainoan näytöslähdön Oulussa virallisesti järjestetyissä Toppila Open kisoissa. Kuvassa kuitenkin katsastuksen helpottamiseksi takana leimavanteet ja -renkaat, koska normaalisti alla ollut, lähelle pyöränkaarta tullut setti oli senaikaisille katsastusmiehille liikaa. Aika nihkeä oli sekin katsastus loppua kohden... Juha Välimäki tiesi tämän ’57 Buick Roadmasterin jo 70-luvulla, mutta sai sen ostettua itselleen vasta vuonna 1981. Vaikka autojen etuosan alle oli laitettu suojat, niin silti jännitti, että tuleeko mattoon jälkiä. Paikallisilla harrastajilla ei ollut mitään havaintoa, että tällainen ”herkku” majaili Oulussa. Auto on Juhalla edelleen. Tämä ei ole se V8-Magazinessa 1990 esitelty auto, vaan tämän Jone rakensi itse alusta asti. (kuva Maarit Karjalainen) Kyllä se sunnuntaiaamuna kohti jäähallia ajellessa jännitti, että tuleeko näyttelyyn yhtään yleisöä. Samana kesänä Kalajoen WCSC -kisassa paras aika oli 11,99 s. 90-luvun alkupuolella Pirkosen Jone ajoi SG-luokassa tällä Buick Skylarkilla. Buick myytiin Turun seudulle ja Jone on yrittänyt jäljittää viime aikoina autoa, mutta se tuntuu kadonneen jäljettömiin. Tämän ’65 Pontiac LeMansin osti Risto Karjalainen ilman konetta 70-luvulla Oulusta Tuiran kaupunginosasta, nähtyään eräänä sunnuntaiaamuna sen myynti-ilmoituksen sanomalehti Kalevassa
Kerhoesittely 88 AMERIKAN RAUTA 3/2017 Vuoden ’86 näyttelyyn yleisöä houkuteltiin autojen lisäksi Irwin Goodmanilla ja kävijöiden kesken arvotulla Plymouth Valiantilla. Ensimmäinen oikea showauto oli Kromi Fritten esillä ollut Old Bonanza. Homma toimikin hyvin, nimittäin tuona vuonna oli kävijöitä todellisuudessa yli 10 000 henkilöä.. Hieno se oli silloin ja on sitä nykyäänkin. Pekka ”Peki” Hiltunen voitti tällä Chevrolet Novalla SG-luokan suomenmestaruuden vuonna 1994. Kerholaiset olivat Luleån näyttelyssä käydessään saaneet Fritten yhteystiedot. (kuva Johanna Tapio) Jari Panuman vuoden 1970 Dodge Swinger ’92 Ylivieskan katuautokilpailussa, jossa Jari voitti D-ryhmän ajalla 11,4 s. Vuonna 1991 oli lauantaina vielä aikaa ottaa rennosti, koska silloin näyttely oli auki vain sunnuntaina. Oulun näyttely ’84. Tämä Charger esiteltiin edellisessä Amerikan Raudassa. (kuva Johanna Tapio) Ensimmäinen näyttely uudessa Ouluhallissa ’87. Vetonaulaksi oli Ruotsista saatu Kenneth Friskin Pontiac Trans Am Lowrider. Soitto miehelle tuotti tulosta ja Old Bonanza saatiin näytille Ouluun ’84
”Näyttelytouhut alkavat noin puoli vuotta ennen varsinaista tapahtumaa ja siinä kyllä riittää hommia kaikille ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että ensimmäinen näyttelyvieras voi astua halliin sisään. Parhaalla hotelli reissulla autossa on ollut 20 kyytiläistä. Cadillac Coupe Deville 1959, omistaja Johanna Tapio. Klassikko-osaston lippua kantaa kerhon puheenjohtaja Juha-Matti Rantapään Buick ’51. ”Ehdottomasti järkevin vaihtoehto, kun pähkäiltiin uutta lämmitystapaa”, toteaa Alpo Martikainen. Puitteet eivät ainakaan ole esteenä projektien eteenpäin viemiselle ja tälläkin hetkellä hallissa on 10 autoa työn alla. Vasta valmistuneisiin autoihin lukeutuu Jari Väätäjän Ford Victoria ’54. Muskelipuolta edustaa Christer Hastin ’71 Dodge Charger 408 cid. Ouluhallissa ja Oulun American Car Club toivottaa yleisön ja näytteilleasettajat tervetulleiksi Pohjois-Suomen suurimpaan autoja moottoripyöränäyttelyyn! Oulun näyttelyvieraita on kuskattu monen näköisellä kyydillä, mutta yksi yleellisimmistä on ollut Hautamaan Ekin -59 Cadillac Fleetwood 75 Imperial Limo. ”Jäsenmäärä on viime vuosina vähän noussut ja ilahduttavinta on ennen kaikkea se, että nuoret harrastajat ovat suuntautuneet amerikanautoharrastuksen pariin” toteaa Rantapää. Kerhon puheenjohtajana toimii nyt jo kuudetta vuotta Juha-Matti Rantapää, joka on itse varsin tyytyväinen kerhon tämän hetkisen tilaan. (kuva Eki Hautamaa) Herstin Timon lowriderina Suomeen tuoma Chevrolet Impala Nomad ’59 kuuluu nykyisin oululaiselle Heidi Romppaiselle. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Poliisit olivat pysäyttäneen maata raapien edenneen Limon, mutta tilanteesta oli selvitty varoituksella. ”Kyllä täällä on aloittelevan roddarin hyvä harrastaa ja tarpeen tullen voi kysyä apua noilta vanhemmilta herroilta” sanoo hymyssä suin Petteri Fröjdholm, joka otti talvella työn alle viime kesänä hankkimansa Camaron. Nyt työtilojen lämmitys hoituu maalämmön avulla. Tänä vuonna näyttely järjestetään perinteisesti äitienpäiväviikonloppuna 13.–14.5. Tällä hetkellä kerholaiset puurtavat kevään näyttelyjärjestelyiden parissa ja kaikki työtehtävät hoidetaan kerholaisten tekemänä pois lukien järjestysmiestehtävät, jotka on nykyisin ulkoistettu. Onkin ollut muka huomata, että yleisömäärä on ollut viime vuosina kasvussa” Juha-Matti kertoo tyytyväisenä. Kohti tulevaa. si. Kerhon nykyistä kalustoa
P uhdistuskohteena oli alumiininen kuorma-auton ohjaamo, joka haluttiin puhdistaa peltipinnalle maalausta varten. Teräsharjakone on parhaimmillaan ahtaissa peltien saumoissa ja kolosissa, minne sen kynsimäisesti muotoillut teräsharhan päät yltävät vaivatta. Laitteen hinta on selvästi Rolock-konetta kalliimpi, hintahaitarin ollessa noin 200 – 500 euroa. 90. Testasimme käytännössä muutaman näppärän hiontavälineen toimivuutta näissä tilanteissa. Kuten kaikissa hiontahommissa, kannattaa oma terveys varmistaa asianmukaisilla suojavarusteilla. Toinen erittäin hyväksi todettu laite oli teräsharjakone tai raspikone, jolle myös kauppanimiä on useampia valmistajasta riippuen. Ennen maalausta kohdat hiottiin kevyesti P180-hiomapaperilla, jotta pyöröjäljet saatiin pois. Meillä käytössä ollut laite sijoittuu sinne hintahaitarin halvempaan päähän. Kaikista tärkeimpänä kuitenkin asianmukaiset silmäsuojaimet erityisesti teräsharjakoneen kanssa, sillä laikasta saattaa irrota piikkimäisiä langanpätkiä, jotka lentävät kovalla voimalla. Hieman kuluneella sudilla voi lasketella huolettomammin. Työhansikkaiden käyttö on suositeltavaa, samoin pitkähihaisen työasun. Niksejä hiomiseen Tallilla Alumiinisten lentokoneniittien ympäryksen puhdistus on tehtävä hellävaroen, ettei peltiin synny ikäviä monttuja. Pehmeiden metallien, kuten alumiinin työstämisessä koneen käsittelyssä on käytettävä malttia, silla uusi harjaspää tahtoo kaivaa ikäviä naarmuja pintaan, jos sitä painetaan liikaa. Toisaalta auton siirtäminen tallin pihaa edemmäs ei ollut mahdollista, joten käytettäväksi vaihtoehdoksi valikoitui mekaaninen hiominen. Hionnan ja hankaamisen aikana kokeiltiin muutamia eri konsteja, joista ehdottomasti parhaimmiksi havaittiin kahden paineilmakoneen yhdistelmäkäyttö. Laikkojen tarkempi erittely ja soveltuvuus eri tilanteisiin selviää kuvista. Perinteisistä teräsharjasudeista poiketen tämän koneen harjas pyörii hitaammin ja on harvempi, ulottuen näin paremmin kolojen syvimpiin sopukoihin. Niittien ympärykset saatiin vaivatta puhtaaksi kantojen juuria myöten. Laitetta löytyy myös sähkökäyttöisenä. Monipuolisin näistä oli niin sanottu Rolock-kone tai kulmavinku, millä nimellä sitä sitten kukakin kutsuu. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Maalauksen pohjatöitä tehdessä tai muuten poteroita putsatessa vaikka ruosteesta, ovat sormen päät usein kovilla, eikä manikyyriä tarvita. Rolock-koneeseen kiinnitetty, valkea Bristlemuoviharjaslaikka toimi hommassa hienosti. Pölyn takia hengityssuojaimeksi on hyvä valita riittävän tehokas, ja pään suojaksi hattu, ettei epäpuhtauksia tai raskasmetalleja imeydy hiusten tyvestä elimistöön. Loppuun vielä muutama sana turvallisuudesta. Kuulosuojaimet kuuluivat myös omaan työasuun. Erilaisten paneelien saumojen ja ovenkarmien sekä kolojen puhdistukseen hiekkapuhallus olisi ollut liian järeä menetelmä. Kiusallisen ahtaat nurkat terävine pellin särmineen ovat työläitä puhdistettavia ilman hiekka-, soodatai lasikuulapuhallusta. Rolock-koneita on markkinoilla monen hintaisia aina ykköskympeistä lähelle paria sataa euroa. Laitteen monipuolisuus muodostuu pienestä koosta ja valtavasta valikoimasta erilaisia hiontalaikkoja, jotka on nopea vaihtaa työn lomassa
91 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Esille jäävät kohteet hiottiin käsin P120ja P180 -karkeuksilla ennen maalaamista. Rolock-laikkojen hinnat vaihtelevat reippaasta eurosta aina lähelle kymmentä euroa kappaleelta. Sokkeloisten ovenkarmien valmistelu maalaukseen nopeutui huomattavasti. Keltainen on keskikarkea P80. Teräsharjakone pyörii perinteistä porakonetta tai rälläkkää hitaammin ja harjakset ovat harvemmassa ja pidemmät. Hionnalla haluttiin varmistua, ettei maalin alta jää paistamaan laikan jättämä pyöreä hiontajälki. Vieressä on ruskeanpunainen hiomapaperilaikka, joita myös on eri karkeuksia. Oikealla teräsharjakone ja vaihtoharjas, jotka maksavat leveydestä riippuen noin 10 euroa kappaleelta. Ylhäällä oleva valkea on karkeudeltaan P120. Ulkopinnoilla käytettiin pohjamaalin ohella myös hiontaväriä. Oven karmeihin ja muihin pehmeämpimuotoisiin kohteisiin toimii mainiosti Rolock-kone ja sininen viimeistelylaikka, joka on keskikarkea. Näin päästään hyvin koloihin ja poteroihin sekä koneen hallinta on helpompaa. Sininen ”karvalaikka” on viimeistelylaikka, joita on useita eri karkeuksia, sininen on keskikarkea. Uuden harjaksen kanssa pitää varoa syntyviä naarmuja. Vasemmalla Rolock-kone ja laikkoja. Pehmeiden metallien, kuten alumiinin työstämisessä koneen käsittelyssä on käytettävä malttia. Alla vasemmalla hiomalamellilaikka P120 ja sen vieressä keltainen muoviharjas eli Bristle-laikka. Koneen jäljiltä ei vaadita hiontaa piiloon jäävissä kohteissa. Tämän jälkeen kohteet hiottiin tasopinnan koosta riippuen joko käsin tai koneella, ensin karkeudella P120 ja sen jälkeen karkeudella P180. Teräsharjakoneella pulttien kannat ja peltien saumat puhdistuu kerralla
Nippeli-Teppona tunnettu herra on aina paikalla, kun romutoria viritellään. Joka kerta ei tällaista tuuria kohdalle osu. Mukava valopilkku muuten melko pappamopopainotteisessa 2-pyöräisten osien tarjonnassa. M aaliskuun alussa kevätkauden aloittava tapahtuma valtaa kaksi suurta hallia myyjille ja pari muuta oheistoiminnalle, näyttelyautoille ynnä muulle. Hänen pöydiltään löytyy kaikkea maan ja taivaan välillä, peltikylttejäkään unohtamatta. Myyjiä olikin paikalla totutun runsaasti, kahvikuppiosastoa ehkä hieman liikaakin. Te ks ti ja ku va t: Ol li Le ht in en Turun mobilistien perinteinen romutori järjestettiin taas Turun Messukeskuksessa. Kun amerikkalaisilla oli sodan jälkeen Jeepit, niin Bundeshwehrin miehet kurvailivat Kubelwageneilla. Pohjanmaalainen vanhoihin radioihin erikoistunut myyjä huoltaa kaikki myymänsä laitteet toimintakuntoiseksi. Tämä toisaalta sai naisväenkin viihtymään. Eräällä pöydällä oli tarjolla osia 30-luvun H-D:hen. Valomainos autotestauslaitteiden valmistajalta. Vajaakokoisiakin autoja oli tarjolla sekä projektikuntoisina että käyttövalmiina. Näyttelyautopuoli oli tällä kertaa europainotteinen, vain pari kanttiautoa edusti uuden mantereen tuotantoa. Jos Spotifyt, USB ynnä muut vastaavat ovat hepreaa, niin täältä saa vehkeitä, joiden päälle vanhan liiton herratkin tajuavat. Talvi-Heikki Seurueemme jäsen ihailee harvinaista löytöään. Huoltoasemarekvisiitta on ollut suosittua jo pitkään, nyt tarjolla oli muovisia irtokirjaimia. Sosiaalisena tapahtumana Heikki on pistämätön ja tällä kertaa sattui osienkin suhteen seurueeseemme kuuluneelle herrasmiehelle joulu keskellä kevättalvea, sillä mukaan lähti 20-lukuisen prätkän harvinaisia osia. Ison veden tuolta puolen oli esillä pari kantti-Fordia sekä 70-luvun alun Caddy-limo. Shell taitaakin olla ainoa vanhoista ylikansallisista yhtiöistä, joka vielä harjoittaa polttoaineitten vähittäiskauppaa, jos ei Teboilia sellaiseksi lasketa. Molemmat ovat nykyään haluttuja keräilykohteita. 92 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Katso lisää ja pyydä tarjous: www.sk-autosound.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI 15” 99,95 € Alkaen: 17” 129,95 € 18” 149,95 € America Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Valitse etupaneli 3. 1. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. Valitse nupit Avoinna ark. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Valitse soitin 2. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh
Moonin ratteihin sopivat Grantin asennussarjat, mutta tällä kertaa mallikohtaisuus oli adapterista kaukana. Pikkuhiljaa nälkä kasvoi syödessä, ja autoon tuli lopulta straippikuvioita vähän useampaankin paikkaan. Valtavan kokoinen ja kulahtanut alkuperäisratti vaihdettiin Moonin 15-tuumaiseen kullanväriseen flake-rattiin. Jospa nimi ikään kuin toimisi käänteisesti tämän auton kohdalla. Kullanvärisen straipin saivat myös katon keskelle maalatun valkoisen alueen reunat. Varauksessa oli jo sarja 6x15-tuumaisia Supremeita, mutta sitten klassisempi tyyli voitti, ja kävin hakemassa US-Partsilta Wheel Vintiquesin samankokoiset Chrome Smoothiet Shannon Cone -tyyppisin bullet-kapselein. Koska autossa oli kahdenlaisia kapseleita – kaksi ’55-mallista ja kaksi ’56-mallista – siihen päätettiin hankkia uudet erikoisvanteet. Puuhanurkka To mi TiNi straippasi scallopien reunat ratin kanssa yhteen sopivalla kullanvärillä. Jopa sen rattiputken asennuskaulus oli niin suuri, että se olisi peittänyt koko vaihteen näytön, joten uusi kaulus tehtiin itse. Vanteiksi hankittiin Shannon Cone -tyyppisillä kapseleilla varustetut Smoothiet. Jo alkuun oli selvää, että värialueiden rajat pitäisi straipata, ja niiden väriksi tulisi samantapainen kulta kuin uudessa Moonin flake-ratissa. Takaluukun kanteen, rekisterikilven telineen oikealle puolelle maalattiin auton nimi, Rainmaker. Tingeltangelin kerääminen tuntui vähitellen villiintyvän, ja ei siinä kauan mennyt, kun rekisterikilvetkin olivat kiinni bullet-pulteilla ja lukkonupeista löytyi arpakuutiot. Sopivat järvipillit löytyivätkin sattumalta uusina Kari B. Lopulta se pidempään mielessä ollut ”Rainmaker” voitti. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kyllähän tyyliin sopisivat lake pipetkin. Aavistuksen kultaa saivat myös etulokasuojien kärjet. Mercury Monterey ’56 Mercuryn ulkoasun kohdalla päästiin siihen kiitollisimpaan, eli viimeistelyvaiheeseen. Penkkien verhoilut olivat kutakuinkin ehjät, mutta nuhjaantuneet ja hapristuneet, joten niiden päälle viriteltiin Meksiko-viltit, joista yhden toin itse matkalaukussa, kaksi tuli Kaireniuksen Miken kautta kontissa. Katon takanurkkiin TiNi taiteili kullanväriset kuviot. 94 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Mikkosen varastosta, hän kun oli hankkinut ne erääseen Oldsmobile-farmariin, jonka tyyliin ne eivät lopulta sopineetkaan. Kustomilla, miedollakin, täytyy minun mielestäni olla nimi, ja sen suhteen oli kaksi eri vaihtoehtoa. Niille asennettiin auton alla tulleet renkaat. Termihän viittaa eräänlaiseen intiaanien poppamieheen, joka pystyi tekemään sateen, mutta liittyy tässä tapauksessa myös siihen, että jotenkin kumman usein vettä tuntuu alkavan ripottelemaan juuri, kun olet saanut harrasteauton pestyä ja olet lähdössä jonnekin
• Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. 24 %). (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.?. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. ce 1 803 796 5183 Email: benzboy@benzboy.com WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. 010 401 3310 vianor.fi Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. www.americanpower. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 03 652 3380 GSM 0400 813 297 americanpower.oy@gmail.com Tapani Iivanainen +1561 632-5154 Seija Iivanainen +1561 632-5153 Of. Puh. + 0,06 e/min (alv. Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi Vianor Jyväskylä Kuormaajantie 3 Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Osta suoraan ilman välikäsiä! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna www.jenkkiautohuolto. 24 %). Amerikkalaisten käyttöja harrasteautojen huollot, renkaat ja varaosamyynti S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. + 0,1717 e/min (alv. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. ILMAN VÄLIKÄSIÄ SUORAAN USA:STA Amerikan autot, 4x4 Pick-upit, Moottoripyörät, Varaosat, Tuning, Erikoisvanteet, Ebay
In the Air Tonight Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Teksti ja piirros: Janne Kutja Tällä kertaa Jannen mielikuvitusta kutkutti ilmajousitettu ’63 avo-Cadillac Miamin trooppisessa yössä
Värinä on Miami Vicesta tuttu vaalea metallinhohtoinen sinivihreä, ja autoa on customoitu miedosti parturoimalla merkit ja kahvat sekä etulokasuojien päällä olevien listojen etureunassa olevat tähtäimet. Choppaus olisi maksimissaan 2 tuumaa samalla kallistaen tuulilasia taaksepäin, mutta tällä kertaa karmi jätettiin sahaamatta. Tarkkasilmäinen lukija huomaa myös, että Tubbsin avo on vuotta uudempi, mutta muotoilu näissä on varsin samankaltainen. E dellisessä numerossa esitellyn RumbleCadillacin innoittamana päätin ryhtyä tekemään muutamaa vuotta tuoreempaa avomallia Miami Vice -hengessä. 97 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Saattaa tietysti olla, että jos Tubbs olisi kurvaillut kuvan kaltaisella ikään kuin liian hienolla avolla olisi se herättänyt liikaa huomiota, tosin olihan sarjan parivaljakolla käytössään takavarikosta peräisin oleva valkoinen Ferrari Testarossakin. Harkitsin myös katon madallusta, sillä näinkin paljon alustaa madallettaessa alkuperäiskorkuinen katto ikään kuin muuttuu korkeammaksi. Lookin pääosan muodostavat reilu alustan madallus ilmajousitusta hyödyntäen sekä Chrome Reverse -vanteet kapeilla valkosivurenkailla
Chevrolet 3100 Pick-Up ’49. Marko Kaarion Chevy-pikkis on vastakohta nykyään valloilla olevalle patinavillitykselle. Bad Hombre 98 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Viimeistä yksityiskohtaa myöten detaljoidun työjuhdan matalassa olemuksessa ja meksikaanohenkisissä kynäruiskumaalauksissa on piirteitä lowridereista, mutta toisaalta sen lehmäntaljasta ja alligaattorinnahasta tehty sisusta vie ajatuksia myös perinteisempään punaniskameininkiin. Kartsan uusin rakennelma tekee kuitenkin poikkeuksen, pitkään Suomessa ollut ht-Faikku nimittäin jalostui kuluneen talven aikana nykyiseen 50-luvun lopun Bellflower-rakennelmiille kunniaa tekevään mild kustom -kuosiin. Niin vain olivat Mustangit nuoren miehen ulottumattomissa ajokortin saatuakin, mutta parikymmentä vuotta siitä tuli mahdollisuus hankkia juuri se sama, pikkupoikana nähty yksilö, jonka Pasi läpikävi näyttelykelpoiseen kuntoon. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 18.05.2017 Kevään isot kotimaiset: AMERICAN CAR SHOW JA HOT ROD & ROCK SHOW Talven muodonmuutos Pikkupojan unelma Ford Fairlane 500 2d HT ’57. Ford Mustang HT ’72 Pöytyäläinen Pasi Kiuru näki 80-luvulla kotikylillään pyörivän Mustangin ja ihastui heti näkemäänsä. Kartsa Saarela on kenties koko maan tunnetuin choppaajamestari, jonka käsistä on harvemmin vakiokorkuisella katolla varustettuja autoja syntynyt
5€ lapset alle 12 v. ilmaiseksi aikuisen seurassa Ennakkoliput yleisölle myy tiketti. kuskien määrä rajattu. Liput: Aikuiset: 10€ NuoreT: 13-17 v. ennakkoIlmoittautumiset ja maksu kuskeille www.dragracing.eu 30€/päivä
Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lue lisää www.teboil.fi katukustom Neljän oven Motion performance Niksit hiomis een. SUURI TALLIKIERROS 10 SIVUA KOTIMAISIA PROJEKTEJA! MERCURY MONTEREY SPORT SEDAN ’50 CHEVROLET CORVETTE STINGRAY CONVERTIBLE ’69 Dodge Swinger ’69 • Ford F-100 Unibody ’63 Ford Torino ’71 • Edsel Pacer ’58 • Willys STW ’57 Ford A Coupe ’32 & Ford A Roadster ’29 • H-D Chopper ’69 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 3 70 02 45 -1 70 3 PAL VKO 2017-20 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 03 /2 02 17 NR O 35 ”U U D EN , KL AS SIS EM M A N LO O KIN M YÖ TÄ M YÖ S SM O OT H IE T SA IV AT JÄ Ä D Ä U N H O LA A N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille