Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Lue lisää www.teboil.fi Mailimuskel i Bastard G reen. AMERICAN CAR SHOW BILSPORT ELMIA • DETROIT AUTORAMA PLYMOUTH CUDA TURBO ’73 CHEVROLET APACHE ’59 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford F-350 Super Duty ’06 • Ford Mustang SVT Cobra ’93 Chevrolet Coupe Hot Rod ’32 • Chevrolet Biscayne Kustom ’60 Cadillac Sedanette ’48 • Plymouth Belvedere 4D ’58 • H-D Sportster ’98 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 3 70 02 45 -1 80 3 PAL VKO 2018-22 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 18 NR O 43 ”K U N SII TÄ VIH RE Ä ST Ä VÄ RIS TÄ A LE TT IIN PU H U M A A N , SE AU TO N N IM IK IN KÄ Ä N TY I PIA N PA SK IA IS EK SI JA GR EE N BA ST A RD IK SI.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä
Suuri paraatiajo kello 18.30 alkaen. Lauantaina 12.5.2018 kello 10-18. Facebook.com/nostalgiacarshow Liput ennakkoon Tiketti.fi 19,50, ovelta 20€, lapset (7-15) 5€.
N ykypäivä on ohimenevä, mutta nostalgia ei kuole koskaan. Silloin 80-luvun alussa, kun aloin lukea alan lehtiä ja kävin ensimmäistä kertaa näyttelyissä, hienoimmat autot edustivat rakentelutyyliltään jotain amerikkalaisen lowrider-kulttuurin ja kiihdytysautojen välimaastosta. Toukokuun lopulla järjestetään myös toista kertaa Vesivehmaalla Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä, jossa kuka vaan pääsee testaamaan autonsa suorituskykyä varttimaililla. Klassisia kustomeja ei tainnut rakennella kukaan muu kuin Hyyppä. Saman huomaa autojen kohdalla. Siitä on jo riittävän kauan, vaikkei sitä välillä oikein ymmärräkään. Se voi olla joku tietty kappale, jota kuunneltiin matkalla, se voi olla säätila tai sitten se on joku tietty auto näyttelystä. Sen huomasi selvästi pääsiäisenä American Car Show’ssa, ja sitä myötenhän Suomeenkin on muodostunut ihan omia tapahtumia omille genreilleen, kuten ennen vuotta 1962 valmistetuille autoille tarkoitettu D-Day, joka on yksipäiväinen versio aiemmasta Do-Dads Reunionista. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Nostalgia ei kuole koskaan 3 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Pääkirjoitus. On ollut vuosien saatossa hauskaa huomata, miten se kutkuttavasti nostalginen mielikuva muuttuu. Usein lohkeilleet tai pilalle kuplineet maalipinnatkin olivat hankalia paikkamaalattavia mirraefekteineen ja kuvioineen. 25 vuotta sitten sitä edusti minulle 50-luvun Amerikka ja aika, jollaista ei täällä oikeasti eletty, nyt samanlaisia fiiliksiä saa jo 90-luvun jutuista. Sitä menneen fiilistelyähän tästä harrastuksesta iso osa on. Tämänkeväisenä uutuutena näyttelykentässä on Helsingin Nostalgia Car Show, joka täyttää Lahden Classic Motor Show’n ja perinteisten amerikanautonäyttelyiden välisen aukon. Täällä pohjolassa useat eri tyylit muokkautuivat yhdeksi ihan omaksi jutukseen, Suomi Hot Roddingiksi, jota voisi oikeastaan kuvailla termillä kaikki kertaa kaikki. Lehden lukijoille sisäänpääsy on viimevuotiseen tapaan maksuton, vain vedoista joutuu maksamaan. Asento oli kuin stripiltä, mutta jujumaalaukset ja muhkeat plyyshisisustukset muistuttivat lähinnä länsirannikon lowridereita. Tai ne Wunder-Baumin tuoksut ja se kierrosten mukaan muuttunut boosterin sirinä, ja se punaisella halkaistulla plyyshillä ympäriinsä verhoiltu matkustamo. Joka vuosi näyttelykauden alkaessa muistuu mieleen välähdyksiä takavuosien näyttelyreissuilta. Sikäli on mukava huomata, että nykyään maahan mahtuu jo monta tyyliä kerrallaan. Parhaimmillaan trendit muuttuivat niin nopeasti, että auton vasta uusittu sisusta ehti käydä vanhanaikaiseksi ennen kuin pintaan oli saatu uusi väri. Ei olekaan mikään ihme, ettei noista 70ja 80-luvun showautoista kovin montaa näihin päiviin ole säilynyt. Ne aiemmin niin upeat näyttelyautot korotettuine perineen ja ties millä levitettyine pyöränkaarineen olivat pikkuhiljaa saaneet riittävästi kosteutta ja tupakansavua plyysheihinsä, ja alkaneet ihan oikeasti haista pahalta. Ja kun toisaalta kädentaitoa löytyi, ympättiin samaan kokonaisuuteen myös lowridereissa ja vaneissa nähdyt jutut. Joka tapauksessa monet 70-80-lukujen taitteen Suomi-rakennelmat näyttävät omaan silmään taas yhtä hauskoilta kuin silloin ennen. Pian tuostakin supisuomalaisesta hot rod -rakentelutrendistä tuli lähinnä nolo muisto lähimenneisyydestä. Ei ollut juuri uusia muskeliautoja, joten niissä nähdyt jipot jouduttiin monesti toteuttamaan toistakymmenvuotiaisiin ja kutoskoneella ainakin alkuaan varustettuihin neliovitolppiin. On mielenkiintoista nähdä, kuinka suuri yleisö sen löytää. Enkä minäkään rehellisyyden nimissä olisi voinut kuvitellakaan ajavani sellaisella 90-luvun lopulla – autossa piti olla yksinkertainen väritys ja Centerlinet tai leveät peltivanteet
Tilaajapalvelu Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Toimitus. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Mikkonen, Markku Pahkajärvi, Veli Vartiala, Mikael Forsman Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Jukka Toivakka Robert McCarter, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä
• 3,0 hp/2,2 kW • Kaksi sylinteriä • Maksimipaine 10 bar/145 Psi • Kierrosluku 1250 rpm • Imutuotto 320 l/min • jännite 230 V/50 Hz • Paino 53,5 kg • Mitat 770 x 340 x 670 mm 70-01165 | 399,00. BLACK+DECKER 320/50-3M PAINEILMAKOMPRESSORI 3,0 Hp 50 l Kompressori 50 litran säiliöllä
60 Harley-Davidson Sportster ’98 Tämän vuoden Petrol Circuksessa ensiesiintynyt bumblebeemäinen Sportster oli aivan eri maata muiden esillä olleiden pyörien kanssa. Nykyään tuo Suomen hienoimpiin kuuluva kustom löytyykin hänen tallistaan Onttolasta. 48 Ford Mustang SVT Cobra ’93 Mika Kosola päätti palata uutta talviautoa hakiessaan juurilleen ja etsiä itselleen Foxkoppaisen Mustangin, jollaisella hän on alun alkaen poniautojen pariin päätynyt. 2000-luvulla mies palasi yhteen valittunsa kanssa. Rivakasta liikkumisesta vastaa yli 500-heppainen Powerstroke-turbodiesel. 54 Chevrolet Coupe ’32 Lahtelainen Jari Matikainen ei rakentanut ensimmäistä rodiaan kirjaoppien mukaan, vaan tekemällä itse ja soveltamalla niitä osia, joita oli helposti ja halvalla saatavilla. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Apache ’59 Ojakkalalaisen Tona Räsäsen tonttia raapiva Apache on nimetty Green Bastardiksi Trailer Park Boys -sarjassa esiintyneen tv-hahmon mukaan. 24 Plymouth Belvedere 4D ’58 Toijalalainen Markku Kauranen luopui aidosta suomiautostaan 80-luvun lopussa elämän tuotua eteen tärkeämpiä asioita. 3/2018 54 Chevrolet Coupe ’32 18 Plymouth Cuda Turbo ’73 12 6 AMERIKAN RAUTA 3/2018. 18 Plymouth Cuda Turbo ’73 Jyväskyläläisen Jani Immosen turboahdettu mailimuskeli pitää sisällään monta mielenkiintoista modernia yksityiskohtaa. 36 Cadillac Sedanette ’48 Kun Pasi Pouta näki Petri Terhon juuri valmistuneen Cadillacin, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Kannessa: Chevrolet Apache ’59 Nro 43. 42 Chevrolet Biscayne Kustom ’60 Tomi Minkkisen chopattu ja sektioitu Biscayne on lähes 30 vuoden takainen Suomi-legenda, joka on omassa genressään yksi rankimmin kidutetuista kulkupeleistä kautta aikain. 30 Ford F-350 Super Duty ’06 Juhani Härkösen paripyöräpikkis on varustettu aitoon Amerikan tyyliin 24-tuumaisilla rekkavanteilla
Vakiot 8 Rauta-annos Maailman legendaarisimpiin kustomeihin kuuluva The Golden Sahara on palannut piiloteltuaan yleisöltä puoli vuosisataa. 64 American Car Show 7 AMERIKAN RAUTA 3/2018. 76 Ratin kunnostus Näin herätät henkiin muovipuristeesta valmistetun takavuosien elähtäneen ohjauspyörän. 78 Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköpingin Elmiassa järjestetty näyttelyjätti oli tällä kertaa suomalaisille jymymenestys! Artikkelit 29 Tarinan takana: Plymouth Belvedere 4D ’58 Markun Plymouth osoittautui Christinen vastakohdaksi, eikä meinannut välillä korjautua kovallakaan yrittämisellä. 92 Muumio muistelee Mano kertaa 27-vuotiseksi venähtänyttä, varsin tapahtumarikasta taivaltaan Mercurynsä kanssa. 94 Puuhanurkka Tomin viimeisin C10-pikkis alkaa olla valmis kesän rientoihin. 88 Jalasjärven V8-talli 72 Detroit Autorama 36 Cadillac Sedanette ’48 Tapahtumat 64 American Car Show Kylmä ja luminen sää aiheutti perinteikkäälle pääsiäisnäyttelylle oman jännitysmomenttinsa, mutta pelot osoittautuivat aiheettomiksi. 72 Detroit Autorama Amerikan vanhimpiin näyttelyihin kuuluva Autorama puolustaa paikkaansa yhtenä mantereen parhaista näyttelyistä. 10 Pelit ja vehkeet Kevät tulee ja varaosakauppiaiden hyllyt suorastaan pursuavat hyvää tavaraa. 96 Kutjan kuva Chevroletin Task Force -aikakautta edustava ’55 Stepside-pikkis on saanut kirvestä niin katon pilareihin kuin kylkiinsäkin. 88 Toisenlainen talli: Jalasjärven V8-talli Vappuna 1999 Jalasjärvelle perustettiin V8-talli korjaamaan paikallisten jenkkiautoilijoiden yhteistä harrastetilanpuutetta
Street siirtyi ajasta ikuisuuteen viime vuoden lopulla, minkä jälkeen hänen omaisensa alkoivat myydä miehen omaisuutta. Hiljattain löytynyt auto on esitelty nimellä ”The Golden Sahara II”, mikä on saanut jotkut ihmettelemään, rakennettiinko autoja kaksi kappaletta. Tämä asetti epäilyjä, oliko autoa enää olemassa lainkaan. Monet muistavat Suomessakin vierailleen VooDoo Larryn hiljattain rakentaman ”VooDoo Sahara” -kustomin, joka on eräänlainen uudelleen luotu tulkinta legendaarisesta kustomista miehen omilla vivahteilla. Gnarly vaikuttaa tehokkaasti sosiaalisessa mediassa, varsinkin Instagramissa, josta Pasikin alun alkaen bongasi koko kisan ja päätti lopulta osallistua siihen. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 85 artistia ympäri maailman ja se käytiin yleisöäänestykseen perustuvana pudotuspelinä, jossa aakkosjärjestyksen mukaisista pareista aina toinen putosi pois. Auton taru sai alkunsa George Barrisin omasta, liki uudesta ’53 Lincoln Capri Hardtopista, jonka katto oli vaurioitunut. Ohjausjärjestelmiä oli useampia, ja niihin kuului myös molemmilta puolilta käytettävissä oleva nappiohjaus, joka ei vaatinut lainkaan ohjauspyörää. Auto sai arvatenkin myös huikean suosion ja sitä mainostettiin bannereissa sloganilla “Car of the Future Being Displayed Here”. Kyseessä on sama auto, joka rakennettiin uudelleen, jotta sen mielenkiinto näyttelyesineenä säilyi. Käyttäjilleen palvelu tarjoaa vastaavasti helpon tavan löytää vuokrattavaksi sellaisia autoja, joita perinteiset autonvuokrausyritykset eivät tarjoa. www.excluride.com. 8 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Uutispalsta The Golden Sahara on palannut Kustom-maailman kovin puheenaihe on ollut viime aikoina Jim Streetin jäämistöstä löytynyt ”The Golden Sahara”, yksi 50-luvun legendaarisimpia kustomeita, joka pysytteli aktiivisen show-uransa jälkeen yleisöltä piilossa 50 vuotta. Viidestä parhaasta finaaliin valittiin Pasi sekä yhdysvaltalainen Gene Chambers, jonka suomalainen lopulta päihitti. Autoon asennettiin myös automaattinen jarrutusjärjestelmä, joka tunnusteli eri puolille asennettujen sensoriantennien avulla auton ympärillä mahdollisesti sijaitsevia esteitä. Vanteisiin upotettiin lasiosat, jotka toimivat auton suuntavilkkuina, ja Goodyear toimitti projektiin erikoisesta kumiseoksesta valmistetut renkaat, jotka hohtivat pimeässä. Auton rakentaminen tuli maksamaan ennenkuulumattomat 25 000 taalaa ja se esiteltiin vuoden 1954 Petersen Motoramassa, joka pidettiin Pan Pacific Auditoriumissa Los Angelesissa. Barris sai idean kalan suomuista ja kehitteli itse keinon vastaavan pinnan jäljittelemiseen. Kun autoa oli kierrätetty ympäri maata ja vuokrattu erilaisiin tapahtumiin kulujen kattamiseksi kahden vuoden ajan, antoi Street sen uudelleen rakennettavaksi Ohion Daytonissa sijainneelle Delphos Machine and Tool Shopille, jonka oli määrä saattaa auto aivan uudelle tasolle. Mies onkin kertonut julkisesti halukkuudestaan saada oman kustominsa esikuvan entisöitäväkseen, mikä olisi Larrylle suurin mahdollinen kunnia. Vastaus kuuluu ei. Lopputulos oli kuin tieteiselokuvasta ja nielaisi huikean 75 000 taalan budjetin. Amerikan Rauta onnittelee! Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuva: Mecum Auctions Ku va : Pa si Tu om in en Excluride Excluride on uusi kotimainen ainutlaatuisiin juhlakyytielämyksiin erikoistunut palvelu, jonka kautta kulkuneuvoja voi vuokrata ja tarjota vuokralle joko kuskilla tai ilman. televisio, radio, nauhuri sekä viilennetty cocktail-baari. Projektiin pestattiin mukaan myös Jim Rote, joka varusti auton ennennäkemättömällä sähköisellä hallintajärjestelmällä, johon kuului muun muassa äänihallintalaite sekä kauko-ohjain, jolla pystyi paitsi avaamaan ovet, myös käynnistämään ja sammuttamaan moottorin. Lincoln rakennettiin käytännössä tunnistamattomaksi kuplakattoineen, kullattuine ja kullanvärisiksi anodisoituine osineen sekä helmiäisväreineen, joita ei muuten ollut tuohon aikaan edes keksitty. Barris päätti rakentaa muilta osin hyvänä säilyneestä autosta kustomin oman tiiminsä voimin. 60-luvun lopulla se kuitenkin katosi, eikä kukaan tuntunut tietävän, mitä sille tapahtui. Kaikkien yllätykseksi tallista löytyi The Golden Sahara II, joka päätyi lopulta huutokaupattavaksi. Päävastuun työstä sai Bill De Carr ja rahoittajaksi projektille löytyi James Skonzakes, joka tunnetaan paremmin nimellä Jim Street. Tällä kertaa päävastuun työstä sai Bob Metz, joka muokkasi uusiksi niin konepellin, tuulilasin, katon kuin siivetkin, jotka saivat autolle tunnusomaiset tuplaevät vasta tässä vaiheessa. Kyseinen huutokauppa järjestetään Mecumilla toukokuussa 2018. Tunnettu kustomrakentaja Rick Dore kertoi puhuneensa Jim Streetin kanssa aiheesta jo 20 vuotta sitten, mutta Street ei suostunut näyttämään autoa hänelle. Palvelun avulla eksklusiivisten autojen omistajat voivat tarjota autojaan vuokrattavaksi esimerkiksi häihin, eläkkeelle lähtöön, kaupallisiin kuvauksiin, yritystapahtumiin tai muuhun käyttöön korvausta vastaan. Pasi Tuomiselle kansainvälistä menestystä Suomalainen kustomkulttuuri elää ja voi hyvin! Kotimaamme kustomkulttuuriskenen kärkikaartiin kuuluva Pasi Tuominen voitti Gnarly Magazinen järjestämän kansainvälisen Rat Fink Art Contestin. Ensimmäiseltä kierrokselta pääsi jatkoon 40, joista sitten 20, 10 ja 5. Sisustan verhoili Glen Hauser’s Carson Top Shop ja ohjaamoon istutettiin mm
alkanut Vintage Valtakunta on ollut yksi kevään odotetuimpia kotimaisia sarjauutuuksia. Sarja tarjoaa tapahtumarikkaan ja yllättävän matkan maailmaan, jossa visuaalisuus kiilaa käytännöllisyyden edelle. Tapahtuma on yksipäiväinen ja se järjestetään Helsingin Jäähallilla 12.5. www.nostalgiacarshow.com Triangle Motorin huutokauppa Klassikkoajoneuvoihin erikoistunut Triangle Motor järjestää jo perinteeksi muodostuneen huutokaupan uudessa Alastaron toimipisteessään 12.5. Salon Maisemacruising Salon tori 19.-20.5. Hakijoiden määrä yllätti järjestäjät siinä määrin, että ilmoittautumisaikaa jouduttiin lyhentämään. Nostalgia Car Show Helsingin Jäähalli 12.-13.5. www.trianglemotor.com Ku va : Tr ia ng le M ot or. 21.4. Kyseessä on pop-antiikkikauppa Weird Antiquesia luotsaavien Mike Kaireniuksen ja Tomppa Kekäläisen tähdittämä 10-osainen sarja siitä, kuinka heidän harrastuksestaan tuli työ ja unelmistaan totta. Iso Länsi-Uusimaa Cruising Länsi-Uusimaa T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Vintage Valtakunta Yle TV1:llä 29.3. Kevään mittaan sarjassa saattaa vilahtaa myös muuan toimittaja kameroineen. Wappu Cruising Jyväskylä 1.5. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 12.5. Suuri rompetori ja harrasteparkki Zoolandian parkkialue, Lieto 1.5. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 5.5. Etukäteen tapahtuma on herättänyt kohua muun muassa sillä, että näyttelyssä vihitään yksi harrastehenkinen pariskunta avioliittoon live-yleisön edessä Las Vegas -meiningillä. Kyseinen tempaus poiki myös skaban, jossa valittiin Suomen hienointa hääautoa. Tapahtumassa palataan 1970ja 1980-luvuille sekä 1990-luvun alkuvuosille. Nostalgia Car Show Kevään näyttelyputki tiivistyy entisestään, kun Jenkkiautonäyttelyn ja X-treme Car Show’n takaa löytyvä parivaljakko Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi toivat tapahtumakalenteriin uuden tulokkaan nimeltään Nostalgia Car Show. Päijät-Hämeen Mobilistien Rompemarkkinat Jokimaan Ravirata, Lahti 26.5. Amerikan Rauta pääsi keskelle ohjelman tuotantorumbaa kuvatessamme lehtiesittelyä varten niin ikään ohjelmassa esiintyvää parivaljakon kuljetusautoa, ’46 Hudson Pick-upia. American Car Show, Oulu Ouluhalli 13.5. Cruising Pre-Party Malmin lentoasema, Helsinki 4.5. Äitienpäivän rompetori Espoon Automuseo 18.5. Kyseessä on jo heidän kahdeksas vuotuinen harrasteja klassikkoajoneuvojen huutokauppansa ja tälläkin kertaa mukana on eksoottisia erikoisautoja, arvokkaita keräilykohteita, harrasteautoja ilman pohjahintaa ja paljon muuta. Vantaan Cruising Tiedekeskus Heureka 19.5. Vapun silliaamiainen ja ajoneuvoshow Järvenpään Rantapuisto 4.5. Rock’n’Roll Meet Kahvila-ravintola Aallonmurtaja, Pori 5.-6.5. Esille valitut ajoneuvot ovat pääosin näiltä ajoilta, mutta lisäksi myös tuon ajan muodin ja pukeutumisen kerrotaan olevan suuressa roolissa. Auto esiteltiin numerossa 8/2017 yhdessä Ulrika Bachérin kanssa, joka on pestattu ohjelmaan putiikinpitäjäksi tuoden ohjelmaan samalla kaivattua naiskauneutta. Turku AutoSaloon Turun Messuja Kongressikeskus 1.5
Linssit vaihtaa minuutissa ja vieläpä ilman työkaluja. Hyvän iskunvaimennuksen ansiosta auton ohjaus on tarkempi ja korin kallistelut vähenevät. www.tradeparts.info Mopar-maniaa Jari Mäeltä on kyselty kovasti Mopar-aiheista tavaraa ja nyt pyyntöihin on vastattu. Hinta 17,50 €. www.tradeparts.info Jarrupaineensäätimelle Janne’s Garagen omavalmisteisten osien valikoimaan on lisätty kiinnike, jolla on helppo asentaa jarrupaineensäädin kiinni joko runkoon tai koriin. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Ikkunaharjasarjat PUI:lta PUI Interiorsin valmistamat sisustan osat sekä ikkunaharjasarjat ovat saapuneet Trade Partsin varastoon. Linssit ovat 3 mm paksua laminoitua lasia, joka on 99,9 % UV-suojattu ja naarmuuntumisenestokäsitelty. Uusina tuotteina ovat neliovisten autojen ikkunaharjasarjat, joiden hinnat alkavat 109,00 eurosta sisältäen tiivisteet sisäja ulkopuolelle. Koskenkorvan myymälään on saapunut moparisteille muun muassa penkinja ratinpäällisiä, lattiamattoja sekä baarituoleja. Hinnat alkaen 1500,00 €. US-Partsin valikoimasta löytyvät esimerkiksi 2010-2015 Chevrolet Camaron KONI Sport-iskunvaimentimet suoraan hyllystä hintaan 938,00 €/ sarja. KONI Sport-sarjan iskarit tarjoavat urheilullisen ajotuntuman ja hyvän pidon, mutta mukavuudesta ei tarvitse silti tinkiä. Taka-akselipaketit sisältävät kaikki tarvittavat pultit sekä laakerit vetoakseleille. www.tonupstore.com KONI Sport -iskunvaimentimet KONIn iskunvaimentimilla voit päivittää autosi ajo-ominaisuudet uudelle tasolle. 2. www.jarimaki.fi Lentäjä-ässiltä mallia Ton-up Storelta saa legendaarisia Halcyon-ajolaseja, jotka sopivat mainiosti prätkäja miksei roadster-miehillekin. Maailmansodan RAF-lentäjien käytössä. Kevään kunniaksi laseihin on tullut saataville myös keltaisia vaihtolinssejä. Halcyon-ajolasit valmistetaan edelleen Englannissa ja ovat tulleet tunnetuksi mm. www.jannesgarage.com Currien taka-akselit Trade Partsin varastosta löytyy Currie Enterprisesin valmistamia taka-akselin osia laajalla skaalalla, esimerkkeinä taka-akselipaketit Fordin ysituumaisiin ja GM:n ’68-72 A-bodyihin eri levyisinä. Materiaalina sinkitty teräs. Vaihtolinssien hinta 36,50 €. www.uspartsperformance.fi 10 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Tsekkaa hinnat ja koko tarjonta netistä
www.martelius.com/weldkit. Näin voit laulella sinäkin, kun puet päällesi Rumble59:n uuden ”Johnny’s Junkyard” -kauluspaidan. Aktiivinen vaahto sekä pakkaukseen kuuluva harja tekevät puhdistuksesta nopeaa ja helppoa. Kyseinen tekstiilipintojen puhdistaja on ideaalinen kaikkien verhoilujen, tekstiilien, nahan ja Alcantara-pintojen puhdistamiseen kuivana. www.presco-shop.fi Uutta Rumblelta ”One day I devised myself a plan that should be the envy of most any man”. Tuotteen hinta on vielä toistaiseksi vahvistamatta. www.stuntman.fi Hyvästit hajuille Meguiar’sin kevään uutuuksiin kuuluva Whole Car Air Re-Fresher on koko autoon tarkoitettu hajunpoistaja, joka tunkeutuu joka paikkaan puhdistaen koko matkustamon sekä ilmastoinnin kennon ja ilmatiet. Sen jälkeen laitetaan sisäilmankierto päälle ja puhallin suurelle nopeudelle. Valikoima kattaa heti seitsemän suosituinta moottorityyppiä: Chevy-pikkulohko tavallisilla sekä D-port-kanavilla, Chevy-isolohko, Chevy LS, Mopar-pikkulohko ja -isolohko sekä Ford-pikkulohko. Lemmikkien sotkuihin Eläimellisille autoharrastajille on saapunut uutuustuote Ma-Fran autopuolen lemmikkisarjaan. Auto puhdistetaan ensin karkeasti mahdollisista pahan hajun lähteistä. Hinta 65,00 €. Hinta 13,00 €. Mikrokuitukintaan synteettiset hapsut hellivät maalipintaa lähes lampaankarvoista valmistetun pesukintaan tavoin, mutta mikrokuidun merkittävimpinä etuina on sen kestävyys niin kulutusta kuin liuottimiakin kohtaan. www.autodude.fi Martelius Weld Kits Martelius Exhaust lanseeraa peltisarjojen rakenteluun uudet Weld-kit-paketit. Innovatiivinen koostumus mahdollistaa vaikeimpienkin tahrojen puhdistamisen matoilta ja auton istuimilta. Hajustin asetetaan oikeaan jalkatilaan, painetaan suulake pohjaan ja suljetaan ovi. Hinta sarjalle on aina 199,00 € merkistä ja kuutiotuumista riippumatta. Etupuolella on raidat, jotka sopivat yhteen selkäpuolelle kirjaillun kuvion kanssa. Paketista löytyy 10,5 metriä 1-3/4” putkiaihiota, prässätyt 3” kollektoriaihiot sekä tukevat 10 mm laipat kullekin moottoriperheelle. Odor Stop -ominaisuus eliminoi hajut pysyvästi jättäen raikkaan tuoksun puhdistuksen jälkeen. Weld-kitin kaveriksi löytyvät myös kollektorilaipat tai V-pantaliitokset, lambda-anturitarvikkeet sekä pakosarjapinnoitteet plus kymmeniä tuhansia taivutuskaavoja klassikkojenkkien pakoputkistoihin 1940-luvulta alkaen. www.meguiars.fi 11 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Tuotteen annetaan vaikuttaa noin 15 minuuttia, minkä jälkeen autoa tuuletetaan kymmenisen minuuttia. Hinta 19,95 €. Pesukintaiden parhaimmistoa King Carthur Premium Microfiber Wash Mitt on hellävarainen, kestävä ja monikäyttöinen mikrokuituinen pesukinnas, joka suoriutuu vaivatta niin hellävaraisesta ylläpitopesusta kuin liuottimilla suoritettavasta perusteellisesta pesustakin
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Malli: Sofia Sallah Bastard Green 12 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Ojakkalalaisen Tona Räsäsen tonttia raapiva tila-auto kuuluu niihin laitteisiin, joiden hienoja yksityiskohtia on vaikeaa ymmärtää, ellei omistaja itse selitä muutoksia yksi kerrallaan. CHEVROLET APACHE ’59. Nimensä auto on saanut eräältä tv-hahmolta, jolle me löysimme viehättävän naispuolisen vastineen
13 AMERIKAN RAUTA 3/2018
”Sen jälkeen se seisoi tuossa Otalammella yhdellä Mopar-tallilla varmaan 10 vuotta, ja näinkin sen siellä muutamaan kertaan. Tämä yksilö oli alkuaan varustettu sohvalla, mutta Tona onnistui hankkimaan kaverinsa Apachesta siihen erilliset etupenkit. Suoristelin sen sitten paremmaksi, ja sen puolen ovipellin tein myös pokkauksesta alaspäin uudelleen. Sanoin, että soita heti serkulle, otan sen auton. Silloin muutama vuosi takaperin mulle tuli hirveä Suburban-kuume, ja olin jo katsellut niitä Jenkeistä, kun huhtikuussa 2014 kaveri soitti yllättäen ja kertoi, että hänen serkkupojallaan olisi kaupan 50-lukuinen Apache. Niin mulle aika usein käy”, Tona naurahtaa. ”Etupuskuri oli mulla kolmessa osassa, kun Kaikki näyttää olevan juuri oikeilla paikoillaan, vaikka kojetaulu on kotoisin ’59 Impalasta samoin kuin tuoreempaan tilttirattiputkeen kiinnitetty rattikin. Takavaloja Tona päätyi laskemaan noin 30 cm alaspäin, ja niidenkään kohdalla lopputulosta ei edes muokatuksi huomaa. Muutokset kuin tehtaan jäljiltä. Tona esimerkiksi upotti konepeltiin ’57 Chevyn bulletit, jotka näyttävät siltä, että ne olisivat olleet siinä aina. No niinhän siinä kävi, että projekti vei mukanaan. Auto oli jäänyt aikoinaan seisomaan sen takia, että sen 305-kone oli alkanut kolista. Lokasuojan alareunoihin oli tehty lovet kylkiputkille, joten jouduin tekemään ne kohdat myös uusiksi.” Korille tehtiin samalla monta pienehköä, mutta hienosti toteutettua muutosta. Siitähän se ajatus lähti, ja pian Apachen kori oli nostettu rungolta peltitöitä varten. 14 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Chevrolet Apache ’59. Myös etukaaria levitettiin tuuman verran kaaren päältä, ja bensatankin luukku poistettiin ja sen täyttöaukko siirrettiin pickup-tyyliselle paikalle kylkeen. Samasta syystä vanteiden offset oli muutettava, jotta pyörät sai uppoamaan lokasuojien sisään. ”Kun olin sitten yhteydessä muutamaan kaveriin ja kerroin, mitä suunnittelin, tuli nopeasti puheeksi, että sieltä löytyisi ratkaisut, joilla auton saisi ihan tonttin. Sen on täytynyt olla 1998”, Tonanimellä tuttavien paremmin tuntema Toni kaivelee muistiaan. ”O lin nähnyt tuon auton kerran ajossa Teboililla istuessa. Ne menevät keskiöiden siirron jälkeen suunnilleen tuuman verran alkuperäistä sisemmälle”, Tona selittää. Luulen nimittäin tietäväni, mikä yksilö on kyseessä.” Kun kaverin serkkupoikaan saatiin vihdoin yhteys, varmistui, että kyseessä oli juuri tuo samainen kirkkaankeltainen, kylkiputkilla ja mustilla raidoilla varustettu yksilö. ”Etuosa lattiasta on vanhalla korkeudellaan, mutta takalattiaa nostettiin peräti parinkymmenen sentin verran, ja pyöränkotelot jouduin pilkkomaan ja tekemään kokonaan uusiksi, jotta auto saatiin tippumaan noin alas. ”Pelkääjän puoli oli vanha linttakylki, se oli vedetty johonkin ja siinä oli semmoinen 2,5 senttiä kittiä. ”Ajattelin alkuun, että heitän nokalle yhden tuossa lojuneen 305-limapallon, laittelen auton nopeasti kuntoon, ja myyn eteen päin pikku voitolla muiden projektien rahoittamiseksi”, Tona jatkaa samalla hallissa viimeisiä projektejaan esitellessään
Maskikin tuli pilkottua, kun se oli niin kiero, ja sheivasin samalla siitä Chevrolettekstin. Takapuskuriin tein kilvensyvennyksen, jollaista siinä ei alun perin ollut. Tona esimerkiksi upotti konepeltiin ’57 Chevyn bulletit, jotka näyttävät siltä, että ne olisivat olleet siinä aina. Tuoreemman mallin 350-koneelle riitti hoonaus ja perusremontti, jonka toteutti Björkmanin Janne, Vennun poika, ja samalla kannet vaihdettiin Tonalla hyllyssä olleisiin mikkikansiin. Ei siinä lopulta niin hirveän kauaa ehtinyt nokka tuhista, kun Tona pääsi jo laskemaan koria takaisin puhalletulle ja maalatulle rungolle, joka oli varustettu ilmajousin ja taka-akselin nelipistetuennoin. Parkkivalot upotin syvemmälle aukkoon maskin tasaan.” Ei sittenkään limapalloa. 15 AMERIKAN RAUTA 3/2018. sitä oli sen verran lintattu, ja samalla sitä otettiin lähemmäs koria. Värisävyt sopivat toisiinsa täydellisesti. Takapäästä korotetun lattian päältä löytyy nykyisin neljä kappaletta Fiat 600:n istuimia. Nelivaihteinen TH700R4-laatikko remontoitiin myös, ja sen jatkona on ’89-mallin pickiksen 10-pulttinen lukkoperä
Orange Countyn Truck And Car Shopista tilasin uudet tiivisteet, ovenkahvat, peilit ja aurinkolipan.” Kesällä 2016 Apache alkoi näyttää jo melko valmiilta kokonaisuudelta, muttei Tona pitänyt sen suhteen sen suurempaa kiirettä, kun muitakin ajopelejä ja rahareikiä riitti. Toiseksi väriksi valikoitui Mazdan Spirited Green, toiseksi VW:n Bright Green -sävy – se nimeltään kirkkaanvihreä on siis väreistä tummempi. Molemmat puskurit on tuotu lähemmäs koria ja etupyöränkaaria on levitetty tuuman verran. Pariskunnan kanssa keskustellessa kiteytyykin selvästi se, kuinka Apache on kahden toisiaan täydentävän näkemyksen kohtaamisen tulos – monta kertaa käy niin, että Tiina jatkaa Tonan aloittaman lauseen loppuun, tai toisin päin. ”Selänteen veljekset leikkasivat autoon vihertävät lasit ja Jari auttoi myös niiden asentamisessa. Kun siitä vihreästä väristä alettiin puhumaan, se auton nimikin kääntyi pian paskiaiseksi ja Green Bastardiksi. ”Sähköissähän mä olen ihan puupää, joten ne annoin Jannen ja Terhon vastuulle”, mies naurahtaa. Kyllä siitä kaksivärivihreästä oli jo alkuun joku visio. ”Sittenhän siinä tuli kiire, kun Petrellin Tarja meni buukkaamaan tuon sinne viime vuoden Kustom Kulture Show’hun. ”Istumisen kannalta kankainen keskiosa on mukavampi, ja aika kauan pyöriteltiin eri vaihtoehtoja”, verhoilijan hommia työkseenkin tekevä Tiina kertoo. ”Kolarikorjaamon omistaja Ville Söderholm sai kiinni ajatuksestani auton värimaailmasta ja Karri hoiti varsinaisen maalaustyön. Ehkä mietin isompaa hilettä, mutta se unohtui sitten lopulta. Kaksi olin hankkinut joskus jostain romusedältä, ja päätin hankkia niille parin kaveriksi. Niitä oli kyllä kauhean vaikeaa löytää enää, mutta yhdestä Fiatin purkuosajemmasta ne lopulta löytyivät.” Mielenkiintoista kyllä, takalattian noston jälkeen myös nuo pompannapin jakkarat sopivat Apacheen aivan kuin ne olisivat olleet Kun siitä vihreästä väristä alettiin puhumaan, se auton nimikin kääntyi pian paskiaiseksi ja Green Bastardiksi. Tuovisen Pete kävi tekemässä nuo straipit täällä kotona tammikuun alussa, kun auto oli välissä täällä, ja sen jälkeen se lakattiin vielä uudelleen maalaamolla.” Pinstraippien erikoinen detalji ovat viinirypäleet, jotka kuuluvat Tonan ja Tiinan omiin yhteisiin juttuihin. ”Olin silloin vuodenvaihteessa seitsemän viikkoa töistä poissa, jotta auto saatiin valmistumaan ajoissa helmikuun näyttelyyn. Peltitöiden tapaan myös tekniikan asennukset Tona hoiti itse omassa tallissaan, vaikka ymmärtääkin antaa muiden tehtäväksi ne asiat, joita ei itse koe osaavansa. Tarja mainitsi siitä kyllä jotain jo loppukesällä, mutta se, että auto oli tosiaan ilmoitettu näyttelyyn, realisoitui vasta 2016 syksyllä, kun auto oli pohjavärissä”, Tona jatkaa. Kojelaudan Tona vaihtoi samanikäisen Impalan näyttävämpään versioon – ja jälleen niin siististi, että se näyttää olleen paikallaan aina. Tuossa vaiheessa oltiin jo niin pitkällä metsässä alkuperäisen suunnitelman suhteen, että ajatukset pikaisesta myynnistä saatiin unohtaa lopullisesti. ”Etupenkit ovat lähtöisin kaverin Apachesta, tässähän oli alkuun sohvat. Taakse sovittelin neljä Fiat 600:n penkkiä. Nimi tv-sarjasta. Yhdessä pariskunta toteutti myös Apachen todella upean sisustan. Kings & Queens eat winerybeleitä”, Toni sanoo. ”Toi on tuota Tonin omaa kieltä”, Tiina täydentää nauraen. Sehän on meidän molempien suosikkisarja Trailer Park Boysin Bubbles-hahmon alter ego”, Tona selittää puolisonsa Tiinan virnistäessä vieressä. Takavaloja on siirretty reilusti alaspäin, ja takapuskuriin on tehty upotus ovesta poistetulle rekisterikilvelle. Tuo nahkahan on oikeastaan käsilaukkunahkaa, mikä teki verhoilusta työlästä. ”Amerikasta tilattiin jo yksi keinonahka-kangaspari, mutta sitten löytyivät nuo materiaalit. ”Se on vaan semmoinen juttu, että me tuolla reissussakin syödään aina viinirypäleitä, ja meidän molempien haaveena oli saada oma kasvihuone, jossa niitä nyt kasvaa. Tonilla oli vihreästä nahasta tarkka visio, ja sille Tiina lähti hakemaan sopivaa paria. 16 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Chevrolet Apache ’59. Tona teki pohjatyöt loppuun asti itse, maalauksesta vastasi Nummelassa toimivan Uudenmaan Kolarikorjaamon Karri Kivikoski. Peräpäässä muutoksia alkuperäiseen on yllättävän paljon, vaikkei niitä heti huomaa. ’59 Impalasta on myös ratti, joka yhdistettiin 80-lukuisen Capricen rattiputkeen. Oman maun mukaan harkiten
siinä jo tehtaan jäljiltä. Alusta: ’89 C1500:n etuakselisto, taka-akselin tuenta muutettu 4-linkiksi, ilmajouset, Slam Specialtiesin palkeet joka kulmassa, Viair 444c -kompressori, magneettiventtiilit, Rancho Suspensionsin jäykkyyssäädettävät iskarit. Faktat Chevrolet Apache ’59 • Omistaja: Toni Räsänen • Paikka: Vihti. Jarrut: ’89 C1500:n levyt edessä, rummut takana. ”Niihin keskittyy täysillä yhteen kerrallaan, ja ne prosessoituvat sen hetkisen fiiliksen mukaan. Lopputuloksessa ei ole mitään liikaa, eikä liian vähän. Kori: ’57 Chevyn bulletit upotettu konepeltiin, parkkivaloja upotettu syvemmälle maskin tasaan, etukaaria levitetty tuuma, bensatankin luukku poistettu ja täyttöaukko siirretty pickup-tyyliselle paikalle kylkeen, takavaloja laskettu noin 30 cm alaspäin, puskureita viety lähemmäs koria, takapuskuriin tehty kilvensyvennys, Truck And Car Shopin aurinkolippa ja pyöreät sivupeilit. ”Dodge-rodista en ole häiriintynyt jostain syystä mitenkään, mutta muuten muiden rakentamat autot eivät vain tunnu omilta jutuilta. 17 AMERIKAN RAUTA 3/2018. ”Jokainen auto on omanlaisensa yksilö”, Tona selittää rakentelufilosofiaansa. Vanteet: 15” peltivanteet, offset muutettu noin tuuman verran sisäänpäin, Chevellen kapselit. Tällä hetkellä näiden parissa itsensä toteuttamiseen tuntuu olevan hyvin aikaa, kun nainen ei rajoita sitä, ja tytärkin ymmärtää.” Mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen Tonalla riittääkin, sillä parasta aikaa vuoroaan odottaa Tiinalle valmistuva ’40 Packard – ”pahkapylly”, kuten Tiina sitä itse kutsuu. Sisusta: ’59 Impalan ratti, Capricen tilttirattiputki, josta on poistettu virtalukko, ’59 Impalan kojetaulu, erillispenkit vaihdettu eteen, takana Fiat 600:n penkit, Tiinan ompelemat verhoilut, uusi itse tehty lattiamatto nahkakanttauksin. Moottori: 350 cid V8, mikkikannet, jyrkempi nokka, Carter AFB 600 cfm kaasari, Weiand Stealth -imusarja, valupakosarjat, 2,5” tuplaputkisto. Juuri muutosten huolellinen ja selvästi loppuun saakka harkittu toteutus onkin Tonan Apachen ”se juttu”, ja kaksisävyvihreä Green Bastard -teema kantaa läpi auton saumattomasti. Autoista pitää tehdä omannäköisiä”, Tona kuittaa. Renkaat: Good Year Super Cushion 225/75 R15. Voimansiirto: TH700R4, 2200 stall speedin turbiini, ’89 C1500 Pickupin 10-bolt lukkoperä. Konehuoneessakin kaikki on siistiä ja huolella tehdyn näköistä, vaikkei Tona olisi halunnut peltiä edes kuvauksissa avata, kun ei siellä ollut mitään erikoista. Tonalla on kuitenkin ennen sitä jonossa tavarankuljetukseen valmistuva ’71 Dodge D100 -pickis, joka makaa ilmajousineen aivan maan pinnassa. Kiitos: Maalari-, tekniikkaja sähköporukka sekä muut auttaneet ja olkapäätä tarjonneet. Tallista löytyy jo ennestään pitkään Tonalla olleet ’61 Impala ja 4,3-litraisella V6:lla sekä nelivaihteisella automaatilla varustettu ’54 Chevy-farmari sekä Tonan viime syksynä Jämsenin Timolta ostama ’30 Dodge Brothers -rodi
18 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Suvi Puura 19 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Jyväskyläläisen Jani Immosen turboahdettu Cuda pitää sisällään monta mielenkiintoista modernia yksityiskohtaa. Ja auto myös kulkee, seisovalle mailille tutkaan on kertynyt parhaimmillaan 290 km/h lukemat. Mailimuskel i PLYMOUTH ’CUDA TURBO ’73. Paitsi, että sen pikkulohkon moottorinohjaus on ohjelmoitavissa tietokoneella, myös sen mittaristona toimii tabletti, jonka kosketusnäytöltä ohjataan esimerkiksi auton valojen kytkentää
Silloin siihen tuli tuo Megasquirt-moottorinohjauskin, mutta sisäisesti se ’76-mallinen kone oli ihan vakiokunnossa.” Yhden talven askartelun tuloksena konehuoneesta löysivät paikkansa niin Janin itse tekemät turbopakosarjat, ahtoputkistot kuin välijäähdytinkin. ”Olin siinä vaiheessa rakentamassa ’68 avoCoronetia, johon tilasin ison kasan osia Cudan mukana. Konttorilla kävi kuitenkin ilmi, että teho/painosuhteen mukaan raja oli 325 hevosvoimaa. En minä nyt sanoisi, että olisin mitenkään erityisen 20 AMERIKAN RAUTA 3/2017 Plymouth ’Cuda Turbo ’73. Kyllä siitä selvisi sitten hyviäkin puolia, se oli sittenkin aito Cuda, ja ollut tummanvihreä ja varustettu tehtaalta 340-koneella ja nelivaihteisella manuaalilla sekä Pistol Gripillä. Alkuperäinen vaihteistokin siinä oli paikallaan, koneena oli kylläkin tuoreempi 360.” Huvikseen ahdettu. Se oli tavallaan aika rentouttavaakin, koska auto oli valmiiksi rähjäinen, eikä kovin kalliskaan. ”Vuonna 2008 se liikkui ensimmäistä kertaa ahtimen kanssa. Se Coronettikin oli eBaystä löytynyt parin tonnin raato, joka oli seissyt jo 15 vuotta leikkimökkinä.” Eipä se Cudakaan mikään helmi tullessa ollut, vaan ei Jani sellaista uskaltanut odottaakaan. ”Buy it now -klikkasin sen syksyllä 2006, Poikosen Aki sen sieltä Michiganista haki ja pisti laivaan. merkkifanaattinen, mutta ensimmäinen auto sattui olemaan 16-vuotiaana hankittu ’65 Dart, ja pikku hiljaa nurkat ovat kertyneet täyteen Mopareiden varaosia, niin niitä on sitten helppo harrastella. ”E bay-ostoshan se oli”, Jani Immonen selittää sitä, kuinka ylipäätään tuli hankkineeksi Cudan, josta sittemmin tuli melkoisen kiukkuinen turbomuskeli. ”Mullahan ei ollut hirveitä odotuksia koko laitteelle, koska se oli nykymittapuun mukaan hirveän halpa. ”Aika kauheahan se oli. ”Kun se aihio oli niin raaka, niin se oli myös hyvä kohde kokeilla kaikkia hulluja juttuja. Vaikka ilmoituksessa mainittiin, että se olisi aito Cuda, en laskenut sille mitään arvoa”, Jani jatkaa. Kyllä siitä näki, että se oli ollut jonain peltoautona. Lattiat oli korjattu popniiteillä ja säilykepurkin paloilla, mutta ajokuntoinen se oli ja suhteellisen toimiva tekniikaltaan. En ole itse Akia koskaan edes tavannut, mutta Laukaan Mopar-keisarit kertoivat, että Aki noita autoja on paljon Suomeen tuonut.” Kuvien mukaan kyseessä oli kulahtanut, mutta kokonainen lakritsinmusta E-body, jonka väitettiin olevan ’Cuda, vaikka hinnan perusteella sitä olisi voinut arvella paremminkin tavalliseksi Barracudaksi. Siitä tuli kai sekin idea, että siihen pitää turbo laittaa”, Jani naurahtaa. Alkuun ideana olikin vain tökätä ahdin matalapuristeisen koneen kylkeen, mutta sitten järki rupesi koputtelemaan sen verran, että laitetaan nyt 8-pisteruisku, että sen saisi jotenkin säätöihinkin. Käytännössä kaikkia auton sähköjä saa ohjattua tabletilta, joka toimii myös täydellisenä mittaristona. Pakollisten katsastushitsausten ja puslien uusimisjumpan jälkeen ajelinkin sillä jonkun aikaa. Siinä vaiheessa siihen tuli ihan kuorma-auton Holset HX50. Sitten pienien säätöjen jälkeen saatiin aikaan 324 hevosvoiman lappu samalla 0,3 barin ahtopaineella, joka kirjattiin otteeseenkin.” Piti niitä pieniä kosmeettisia ehostuksiakin tehdä, vaikkeivät ne ole koskaan Janin arvoasteikolla kovin korkealla olleet. ”Jo silloin ensimmäiselle kesälle sheivailin vähän puskureita, upotin niitä lähemmäs koria ja paikkamaalailin pintaa paukkupullolla. Sisälle ostin ensi hätään jostain Motonetistä jotkut yleismallin kuppipenkit, jotka olivat kyllä mukavammat, kuin ne tullessa olleet Kaksiväriset nahkapintaiset etupenkit ovat lähtöisin Corvette C4:stä, 5-vaihteista Tremeciä käskevä Pistol Grip -shifteri sen sijaan on auton alkuperäinen. Onhan noita Mopareita ollut jo toista kymmentä kaiken kaikkiaan. ”Tämähän on minun ensimmäinen turbolaite, hyökkäsin sen suhteen ihan tuntemattomaan. Sitten piti hakea muutoskatsastusta varten dynolappu, ja kävinkin polkaisemassa 415 hevosvoiman lukemat paperille, kun vertailumalliksi piti käydä 426 Hemi -version
”Saatuani auton takaisin se rakkaus syttyi uudelleen, ja ajattelin sitten talvella investoida siihen vähäsen. Vanha laatikkokin alkoi pitää jo vähän jollotusta, joten päädyin hankkimaan sen tilalle uuden Tremecin 5-vaihteisen TKO600:n, joka tuli valmissarjana kiinnikkeineen ja kardaaneineen. Löysin tilalle sitten jossain vaiheessa C4-Corvetten jakkarat, jotka sain sovitettua alkuperäisiin kiskoihin. Kun se aihio oli niin raaka, niin se oli myös hyvä kohde kokeilla kaikkia juttuja. Kampiakseli tuli Eaglelta, H-profiiliveivit Scatiltä ja takomännät Probelta. Minua kuitenkin rupesi ärsyttämään, kun se ankka näytti koko ajan persettä, joten siirsin sen hattuhyllylle. ”Kuulin jonkun ajan päästä vähän kiertotietä, että auto ei oikein toiminut uudella omistajalla kunnolla, ja minua alkoi häiritä ajatus, ettei se kaveri pääse oikein ajelemaan sillä. Sarjaan kuului myös pääsylinteri sekä jakotukit. Ajatuksena Janilla oli vannevalinnassa se, ettei samanlaisia tulisi ihan joka päivä vastaan. Isompien jarrujen myötä vanteet vaihtuivat isompiin, grafiitinharmailla keskiosilla varustettuihin 17-tuumaisiin Bozeihin. ”Niinhän siinä sitten kävi, että jossain vaiheessa kesällä 2012 kokeiltiin nostaa ahtopainetta, ja männät halkesivat. Ei se väliomistajakaan siitä ollut pahoillaan, totesi vain, että ehkä sen on parempi olla minulla, kun se kerran on niin eksoottinen laite.” Ollessaan väliomistajalla Cuda oli vedetty kokonaan yli mattamustalla ilman aiemmin auton yli aiemmin kulkenutta hopeanväristä raitaa, ja sitä oli myös koristeltu Death Proof -leffan hengessä. Ei se silti koskaan sillä tavalla räjähtänyt, että se olisi jättänyt tien päälle, vaan se alkoi vain pitää kummia ääniä”, Jani kertoo nauraen. 21 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Hankin uudet QA1:n säädettävät iskarit, Ridetechin tukivarret ja Borgesonin nopeamman ohjauksen AAR Cudan kääntövarsin. ”Takaikkunan kromiankka liittyy siihen väliomistajaan, hän kun tykkäsi kovasti kyseisestä leffasta, ja oli pultannut sen malliin konepellistä läpi samantyyppisen kromiankan kuin leffan Novassa. Niitä löytyi sen verran sylintereistäkin, että Jani hankki kokonaan toisen ’78-mallisen lohkon ja tilasi sen sisälle uudet palikat. Syksyn tullen olikin aika nostaa vanha motti nokalta ja tarkistaa vauriot. ”Kotona selvisi, että ahtopaineen moottorinohjaukselle kertonut alipaineletku vain oli poikki, ja se oli aiheuttanut käyntihäiriöt. Puristussuhteeksi tuli nyt 9,3:1. Lohkon kansitasot mitattiin tarkasti, koska tähän tulivat metalliset kansitiivisteet, ja samalla tarkistettiin myös jenkkikupit, mutta niitä ei saanut millään riittävän alas. Minähän en tuota koskaan maalannut kokonaan mustaksi uudelleen, vaan itse asiassa myin auton kesäkuussa 2010 pois”, Immonen kertoo. Näitä perävaloja saavat useimmat haastajat jäädä katselemaan. Sinne tehtiin kaikki, mitä moottorin rakentamisessa pitää tehdä – linjahoonaukset ja tasapainotukset, koko satsi. Kun soitin miehelle, hän myönsi sitten, ettei oikein onnellinen ole Cudan kanssa ollut, vaan se oli jäänyt useamman kyläsepän tutkimisen jäljiltä seisomaan. ”En halunnut stroukata konetta tuon ahtamisen vuoksi. Pikkulohkossa kun stroukkaamalla tahtoo mäntä mennä sen verran matalaksi ja kampikulma suureksi, ettei se toimi erityisen hyvin yli kilon paineiden kanssa. Siitä kai tuli sekin idea, että siihen pitää laittaa turbo. Se oli sellainen Amerikan bolt-on-sarja, joka kohtuumuutoksin meni paikalleen.” Samana talvena myös jarrut päivitettiin ’04 Mustang Cobran levyihin, jota löytyivät amerikkalaiselta Doctor Diffiltä kiinnikkeineen päivineen oikeasti melko lailla valmissarjana. Alustassa kuitenkin säilytetiin vääntösauvat edessä ja lehtijouset takana. Muuten se toimi ihan hyvin. Lopulta tultiinkin siihen tulokseen, että jospa ostan sen takaisin itselleni”, katumapäälle tullut rakentaja jatkaa. Kansiksi tulivat ihan tehdaskuntoiset uudet Edelbrockin Performerit 63 kuutiosentin palotiloilla. Hetkeksi toisiin käsiin. Männät halki ja mailille. Onpahan muisto tuosta omistajanvaihdoksesta, ja näyttää nyt viestiä niille, jotka jäävät taakse. Siinä aika pian aloin hahmotella autoon myös uusia raitoja, kun kokomustana se näytti jotenkin pökäleeltä.” Muuten tällä kertaa ero teki hyvää Janin ja Cudan suhteelle. Ulkonäkö ei ole ollut Janille koskaan ’Cudassaan keskeisessä roolissa, mutta spoilereilla on tässä autossa jo ihan käytännön merkitystä
Seuraavana kesänä menin sitä sitten Lappeenrantaan kokeilemaan, ja silloin se kulki 260 km/h. 22 AMERIKAN RAUTA 3/2017 Plymouth ’Cuda Turbo ’73. Olikohan se 2014, kun kävin katsomassa Himos-reissulla yhtä mailin ajoa ihan sattumalta Hallin lentokentällä ja aloin miettiä, että kyllä Cudankin pitäisi jotain kulkea tuolla 5-vaihteisella laatikolla. Se ei lähtenyt hiomalla eikä millään liuottimella, vaan lähinnä peukalolla työntelemällä.” Koska Jani oli viemässä 2016 Lahden Jenkkiautonäyttelyyn Cudaa promoamaan yrityksensä valmistamia digitaalisia mittaristoja, hän päätti vetää auton kokonaan yli ihan oikealla maalilla, joka on nyt SEM:n Hot Rod -sarjan mattavalkoinen. ”Maalauksessa auttoi paikallinen jenkkiautoharrastajalegenda Marko ”Patsuli” Närhi”, Jani kiittelee. dekkitasojen suoruus mäntälinjaan nähden.” Talven jälkeen Janilla olikin Cudan nokalla viimein moottori, jolle uskalsi oikeasti antaa reilummin sitä ahtopainetta. ”Mun motivaatio tehdä noita virtuaalimittaristoja oli alkuaan saada Megasquirtin dataa näyttävä mittaristo, joka näyttäisi Cudan Konehuone ei ole erityisen siisti, mutta voimaa ahdettu 360 tuottaa kyllä ihan tarpeeksi. Autoa jouduttiinkin maalaamaan moneen kertaan, eikä viimeinen ollut enää kunnolla matta, ja keräsi kaikkea likaa tiukasti pintaansa. No, sen poisto olikin sitten kolmen kuukauden homma. Senhän piti lähteä vetämällä isoina paloina helposti. Pikkulohkon sisältä löytyy järeää osaa, kuten HD-takokampura, Scatin H-profiiliveivit ja Proben takomännät. ”Maali oli siinä vaiheessa vasta prototyyppiasteella, joten sitä päiviteltiin moneenkin kertaan kesken Cudan maalausprojektin. Se oli silloisilla välityksillä ihan rohkaisevaa, kun auto kiihtyi 240:een 600:lla metrillä, ja loppukilometrillä enää kaksikymppiä.” Mattamustasta mattavalkoiseksi. Kannet ovat Edelbrockin alumiiniset Performerit. ”Mailinajohommahan tuli vähän niin kuin vahingossa. ”Valkoiseksi maalaus lähti siitä, että sain sponsoroituna autoon lehtikuvauksia varten kumimaalipinnan, josta valmistaja otti kuvia myös omaan käyttöönsä”, Jani kertoo. Syksyllä 2015 rupesinkin sitä pintaa sitten irroittelemaan, kun ei se näyttänyt enää kovin hyvältä
Moottori: 78 360 cid V8, porattu 0.030” ylikokoon, puristussuhde 9,31:1, Eagle 436035806123 HD-takokampiakseli, Scatin H-profiiliveivit, Probe 12351 SRS -takomännät, Mahle 3150036-035 -männänrenkaat, Crower 31979 Turbomaster -nokka, Crowerin 66031 -nostimet, Edelbrock 60779 Performer RPM -alukannet 63cc palotiloilla, Cometic MLS C5565-051 -teräskansitiivisteet, Edelbrock 28155 Super Victor -imusarja, 8-pisteruisku, Professional Products 80012 -damperi, MegaSquirt II 3.57 PCB -moottorinohjaus, MSExtra firmware, Ford EDIS8 -hukkakipinäsytytys, Accel EDIS -puolat, DIY 36-1 kampiakselin triggeripyörä Fordin VR -tunnistimella, Innovate 3844 MX-L -laajakaistalambda, Mallory 5110FI -polttoainepumppu, 840cc/min suuttimet, Edelbrock 3878 1000cfm -läppärunko, Edebrockin bensakiskot, 8AN pa-linjat, Holset HX52 Pro -ahdin, TurboXS RBV-H34 blow-offventtiili, Erikoishitsaus Raatikaisen custom intercooler, 3,5” downpipe, 2,5” tuplaputkisto. Kiitos: Vesa Leinonen, Juhani ”Fabrikaattori” Härkönen, Marko ”Patsuli” Närhi, Jukka ”Moparkeisari” Moisio, Eero ”Jättihemi” Makkonen, Ari Nousiainen, Mikko Virta, Mikko Jaatinen, ja tietty kaikki muutkin, jotka ovat vuosien varrella auttaneet ja kannustaneet. Siihen pitäisi nykyisillä välityksillä ja takapyörillä riittää 6300 kierrosta. Kun kerran koko ikäni olen tehnyt näitä nörttihommia, niin päätin tehdä sellaisen itse, ja pian joku kaveri kysyi, miksen laittaisi niitä myyntiin.” Seuraavana vuonna siitä tulikin myyntituote, ja sen erityispiirteenä on sen ilmeen vaihdettavuus ja muokattavuus jopa valokuvantarkasti. Liian hienoa ei ole haluttukaan tehdä. ”Veto ei vaan 5000 kierroksen päälle enää tahtonut riittää. Turbovoima on erivoimaa, ja kyllä se vaan on niin, että ilo alkaa kilosta.” Vanteet vaihtuivat isompiin 17-tuumaisiin ’04 Mustang Cobran levyjarrujen asennuksen myötä. Kori: Puskureista poistettu kävyt ja pultinkannat, ja viety 5 cm lähemmäs koria sekä maalattu korinväriin, Spoilers by Randyn etuspoileri, sivuvilkut poistettu, alkuperäiset Rally-scoopit muutettu toimiviksi, Go Wing -takaspoileri, maalattu SEM:n Hot Rod -mattavalkoisella. 23 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Siinä on SP Leinonen -nimisen firman kehittämä korimoduulijärjestelmä, jota pystyy meidän ohjelmalla hallitsemaan tabletilta. Viimeisimmät mitatut huipputehot olivat 1,2 barin ahtopaineella 717 hevosvoimaa ja 1026 newtonmetriä, ja toivon mukaan ensi kesänä on enemmän. Minä kun en varsinaisesti ole mikään fabrikaattori, vaan semmoinen nippusidejeesusteippimeininki on ollut mukana aika pitkälle. Alusta: RideTechin StrongArm -ylätukivarret, .96” HD-vääntösauvat edessä, takana jäykemmät lehtijouset, QA1:n säädettävät iskarit, US Car Toolin apurungon yhdistäjät, Firm Feel Incin kääntövarret, Firm Feel Incin Heavy Duty 11/16” -raidetangonpäät, Borgesonin nopea ohjaus. ”RealDash-niminen mittaristo-ohjelma löytyy Android-, iOSja Windows 10 -laitteille ja sitä voi kokeilla ilmaiseksi. Nykyisellä setupilla tavoiteltu 300 kmh pitäisi mennä rikki, kun maalissa on 5650 kierrosta, aiemmin kun vääntö rupesi tippumaan jo reilusti ennen sitä. Huippunopeusajoja silmällä pitäen löytyy keulalta nykyisin Spoilers by Randyn tekemä etusplitteri, jonka Jani kertoo rauhoittaneen keulan käytöstä kovemmissa nopeuksissa todella paljon. ”Alkuun se toimi vain Megasquirtin kanssa, mutta sittemmin se on ohjelmoitu tukemaan 13 eri Ecua, ja dataa sille saadaan myös autojen alkuperäistä OBD-väylää pitkin. Neljä korimoduulia. Viime kesänä oli tarkoitus jo yrittää sitä kolmeasataa suuremmilla 1,2 barin ahtopaineilla ja isommilla suuttimilla, kun vanhat loppuivat etanolilla selvästi kesken. ”Cudassa käytännössä ihan kaikki sähköt pystytään hallitsemaan tabletilta. Eka veto toi lukemaksi 284, mutta sitten ahtoputki rupesi irtoilemaan niillä kovemmilla paineilla, ja ajot jäivät silloin siihen. Teho: 717 hv, vääntö 1026 Nm @ 1,2 bar. Vastaavia Bozen takovanteita ei Suomessa liian usein tule vastaan. Tuota ohjelmaa myydään nyt maailmanlaajuisesti, ja sillä on tähän mennessä 120 000 latausta. Tuo järjestelmä johtoineen päivineen painaa vain kolme kiloa, ja kaikki siihen liittyvä saadaan hallittua tuon meidän ohjelmiston avulla”, rakentaja selittää. Voimansiirto: Tremec TKO600 5-vaihteinen manuaali, McLeod RST -kaksilevykytkin, 8 3/4” perä 3,55:1 välityksellä ja kartiolukolla. Lisäsin Cudaan esimerkiksi välijäähdyttimen päälle vettä suihkuttavan vesiruiskun, jonka asennus hoitui yhdellä johdolla ja ohjaimen naputtelulla.” Mailin ajot mielessään Jani vaihtoi perävälityksen pidempään 3,55:een, ja sen sekä moottorinohjauksen säätelyn jäljiltä Lappeenrannassa mailille kertyi kesällä 2016 jo 287 km/h. Autosta on poistettu kaikki alkuperäiset kuparijohdot, signaali varsinaiselta ohjainlaitteelta kojelaudan alla kulkee takakontille tietoliikennekaapelia myöten. Itse asiassa näinä viikkoina on tulossa ulos Lada 1200L 3D-mittaristo”, Immonen naurahtaa. Sisusta: C4-Corveten etupenkit, nelipistevyöt, SP Leinonen PDSX-1 tietokoneohjattu korielektroniikkajärjestelmä (prototyyppi), 11,7” Android tabletilla toimiva RealDash-sovellus. Meidän itse tarjoamia mittaristoja on kolmisenkymmentä, mutta niitä voi tehdä periaatteessa itsekin alusta loppuun. Kun 2015 aloin sitä suunnittelemaan, en löytänyt yhtään sovellusta, jonka ulkonäköä olisi saanut muokattua. ”Viime syksynä Härkösen Juhani teki tähän uudet custom-rosteripakosarjat, joista tuli liian hienot, vanhathan olivat mun itse ties mistä jämäpaloista mustasta tavarasta tekemiä. Renkaat: 255/45 R17. alkuperäiseltä mittaristolta. Löytyy myös äänikomennot, ja meillä on myös sellaisia ihan hauskanpitoon kehitettyjä gizmoja, kuten päätä heiluttava koira, joka lukee esimerkiksi saapuvat Whatsapp-viestit ääneen. ”Nyt, jos halutaan lisätä järjestelmään joku sähkölaite, niin sen lisääminen onnistuu hyvin helposti, ja sen avulla voidaan tehdä ehdollistettuja kytkentöjä liittyen vaikkapa moottorinlämpöön ja kierroslukuun. Faktat Plymouth ’Cuda ’73 • Omistaja: Jani Immonen, 43 • Paikka: Jyväskylä. Nyt se putki on kiinni semmoisella lattaraudalla ja K-Raudan naulauslevyllä, että maailmaloppu kun tulee, niin se putki on ehkä viimeinen, joka jää kiinni”, mies kertoo nauraen. Tämän talven mittaan olen vaihtanut nokan aggressiivisempaan custom-versioon ja rakentanut venttiilikoneiston uusiksi. Jarrut: Doctor Diffin 2004 Mustang Cobra 13” rei’itetyt ja uritetut levyt edessä, Doctor Diffin Mustang 11,7” levyt takana. Vanteet: Boze Forged Hi-Octane 17x8” offset offset (4.5” backspacing). Cudassa on neljä erillistä pientä korimoduulia, joiden välissä ei kulje kuin tietoliikennepiuha. Niille eväin yritän päästä maililla nyt sinne 300:aan
Toinen mahdollisuus 24 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Nyt hänen vaivannäkönsä on lopulta palkittu. PLYMOUTH BELVEDERE 4D ’58. Toijalalainen Markku Kauranen hankki jutussamme esiintyvän aidon suomiauton itselleen jo vuonna 1988, mutta päätti luopua siitä, kun elämä toi eteen tärkeämpiä asioita. Belvedere jäi kuitenkin kalvamaan mieltä, ja mies yritti hankkia sitä useaan otteeseen takaisin joutuen pettymään kerta toisensa jälkeen. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Tuukka Erkkilä 25 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Sain Trafilta selville sen omistajan ja hänen osoitteensa, mutta en puhelinnumeroa. Menestys oli kuitenkin heikkoa, eikä kaupoille päästy. Käytännössä ehdin ajella sillä vain sen yhden kesän, kunnes perheen kasvamisen ja tilavamman asunnon hankinnan pakkoraossa myin sen pois”, Markku kertaa lähes 30 vuoden takaisia tapahtumia. Olihan Markku. Ei sitä tarvinnut kovin kauaa kaupitella”, muistelee mies vaivattomasti käynyttä myyntitapahtumaa. Välillä hän otti yhteyttä sen silloisiin omistajiin, jotka muuten paria poikkeusta lukuun ottamatta olivat aina naisia, ja yritti ostella autoa takaisin. Tiedusteltuani, löytyykö heiltä kyseistä autoa, kaveri katseli minua hetken aikaa hiljaa, mutta totesi lopulta, että tuolla se on alakerrassa autotallissa. Kunto oli rapistunut vuosien varrella ihan silmin nähden ja vaimoni kysyikin, meinaanko tuollaisen romuläjän ostaa. Auto purettiin aluksi kokonaan kartoittaen samalla, 26 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Plymouth Belvedere 4D ’58. On inhimillistä, että asiat laitetaan tuossa tilanteessa oikeaan arvojärjestykseen. ”Ostin Belvederen tässä meidän kylällä asuneelta kaverilta tammi-helmikuussa 1988, mutta se pidettiin säilössä hänen tallissaan aina ajokauden alkuun saakka. Sisulla tehty. M arkun tarina on varsin tavallinen. Se puolestaan taisi tulla yllätyksenä miehelle itselleenkin, kuinka suuren tyhjiön juuri tuo kyseinen auto hänen elämäänsä jättäisi. Puoli vuotta myöhemmin Markun puhelin soi ja linjan toisessa päässä oli tuttu ääni, joka kysyi, olisiko hän vielä kiinnostunut autosta. Menimme katsomaan sitä ja siellä se autoni tosiaan oli. Markku metsästeli Belvedereä aika ajoin ja seuraili, missä päin Suomea se liikkuu. Ajoimme sitten Lohjalle kyseiseen osoitteeseen, jossa soitin ovikelloa ja esittelin itseni oven avanneelle mieshenkilölle. Yhtenä iltana tuumimme vaimoni kanssa, että mitä jos lähtisimme ajelemaan ja katsomaan, sillä kyllähän se paikka navigaattorilla löytyy. Nuorena aloitettu ja hyvään vauhtiin saatu autoharrastaminen jää taka-alalle, kun rinnalle löytyy puoliso, saadaan perheenlisäystä ja hankitaan yhteinen koti. Chevy palveli perheen harrasteajokkina vuoteen 2004 saakka. ”Varsin pian tuon alkuperäisen suomiauton myynti alkoi kuitenkin kaduttaa. Niitä kun ei ole liiemmälti tuotu uutena tänne peräpohjolaan saakka puhumattakaan siitä, millainen murto-osa tuoduista autoista on säilynyt. Into oli Markulla arvatenkin piukeana ja tekeminen alkoi heti. Lopulta Markku antoi periksi ja hankki itselleen ’65 Chevroletin paikkaamaan Belvederen jättämää aukkoa. Omistaja ei kuitenkaan ollut halukas luopumaan autosta. Vastasin, että jos minä sen vielä itselleni saan, niin se ei tontiltani enää lähde ennen perinnönjakoa”, Markku kertoo innostuneena jälleennäkemisestä. Vastasin, että jos hinnasta sovitaan, niin minulta sellainen löytyy. Markku jätti hänelle yhteystietonsa ja kertoi olevansa halukas ostamaan auton takaisin, mikäli se joskus tulee myyntiin, eikä maksa tähtitieteellisiä summia. ”Olin kertausharjoituksissa Lohtajalla ja samassa teltassa eräs kaveri alkoi puhella, että hänen tekisi mieli jenkkiautoa. Kaupat lyötiin lukkoon pian tämän jälkeen. Hän tuli katsomaan autoa vaimonsa kanssa ja lopulta vaimo osti sen itselleen. Olisi pitänyt ennen vaikka mennä vuokralle ja pitää se auto.” Iloinen jälleennäkeminen. ”Sen myytyäni aloin taas selvitellä Belvederen liikkeitä
millaiseen kuntoon se oli vuosien varrella päässyt. Jouduin siis avaamaan vielä ne toisen tekemät saumat ja muotoilemaan ne uudelleen. Kuvaushetkellä autossa oli vielä vanhat, todennäköisesti 1970-80-lukujen taitteessa tikkaillut verhoilut, mutta tätä tekstiä kirjoitettaessa matkustamoon on tekeillä uusi kaksivärivihreä ilme. Korin väri muuttui sen verran, että Markku päätti teettää uusiksi myös sisustan verhoilut. Hämeenlinnassa toimiva Hämeen Diesel koneisti palaset sopimaan yhteen keskenään ja lopulta kahdesta puutteellisesta moottorista saatiin tehtyä yksi toimiva. Hän tuli katsomaan autoa vaimonsa kanssa ja lopulta vaimo osti auton itselleen. Mies puhdisti koko korin peltikirkkaalle pinnalle sinnikkäästi pienillä hiomalaikoilla, mitä seurasi kuukausien mittaiseksi venähtänyt hitsaussavotta. Peltija pohjatöistä Markku päätti suoriutua omin neuvoin. Joku ammattilainen olisi voinut tehdä työn nopeastikin, mutta sille olisi tullut melkoisesti hintaa, eikä se sitten olisi itse tehty. Kun ei ole ammattilainen, mutta haluaa silti saada mahdollisimman hyvän jäljen, niin tulee tehtyä paljon turhaakin työtä. Ei sitä tarvinnut kovin kauaa kaupitella. Peltitöitä seurasi melkein yhtä tuskallinen pohjatyövaihe. Belvederen pitkät linjat ja moneen suuntaan pyöristyvät muodot eivät olleet helpoin kohde harjoitella. Korin uusi vihreä värisävy on hiukan vaaleampi kuin alkuperäinen, mutta kuitenkin peräisin Plymouthin värikartasta. Autoon valikoitui Plymouthin värikartasta aavistuksen vaaleampi vihreä sävy, kuin siinä oli alkujaan ollut. Belvederessä kun on TorqueFlite-nappiautomaatti ja kampiakselin pää osoittautui erilaiseksi. Suomessa uutena myyty auto sointuu upeasti kansallismaisemaamme. Siinä kohtaa tympäännyin lopulta niin pahasti, että rakentelussa seurasi kahden vuoden tauko. Mukana tuli paria vuotta uudempi varaosakone, mutta se ei kuitenkaan ollut aivan yksi yhteen alkuperäisen moottorin kanssa. Siinä oli yllättävän kova tekeminen, jotta ne sai tuon näköiseksi kuin ne nyt ovat”, Markku palauttaa mieleensä tuskastuttavia löydöksiä. 27 AMERIKAN RAUTA 3/2018. ”Etulokasuojat oli hitsautettu edellisen omistajan aikana kuntoon jollain helsinkiläisellä peltisepällä, mutta homma oli tehty sikäli väärin, ettei sepälle ollut annettu mukaan esimerkiksi lampunkehyksiä, jotta hän olisi voinut mallata niitä paikoilleen. Vaikka kuinka hinkkasi, niin aina se oli samannäköinen. Lopulta Markku löysi tarvittavan inspiraation ja sai pohjatyöt sille mallille, että saattoi ryhtyä valitsemaan pintaväriä, jonka hän myös ruiskutti itse. Paikoitellen tuli vastaan ikäviäkin yllätyksiä, esimerkiksi 318-kuutiotuumaisen ryppyreunakoneen lohko oli jäätynyt halki. Hiontapölyn määrä vaan lattialla lisääntyi. Vaikka siinä jokunen klohmu onkin, niin arvostan lopputulosta enemmän kun se on omatekemä.” Lopussa seisoo kiitos. Työ oli tehty periaatteessa ihan hyvin ja jälki oli siistiä, mutta niistä oli tullut sen verran vääränmuotoiset, etteivät kehykset istuneet enää paikoilleen. ”Se oli semmoista hommaa, että päivän sai tehdä töitä, muttei saanut oikein mitään aikaiseksi. Peltitöitä ei loppujen lopuksi ollut valtavan paljon, mutta esimerkiksi takasiipien päälliset olivat hapantuneet ja ne piti tehdä kokonaan uusiksi
”Joidenkin yksittäisten pisteosien löytäminen on soittautunut Belvederen kohdalla todella vaikeaksi. Jarrut: Vakiot rumpujarrut. ”Kyllä sillä oli kiva päästellä viime kesänä, kun sain sen ajoon, vaikka jarrut siinä olivat vielä silloin aivan toivottoman huonot. Chevroletin kanssa ehdin tottua siihen, että osia sai tilaamalla parhaimmillaan muutamissa päivissä, mutta siinä suhteessa tämä on aivan erilainen harrastekohde. Korjaussarja on jo tilauksessa.” Vaikka Markun vaimoa arvelutti koko projekti, kun hän näki auton ensimmäisen kerran, on Belvedereen ihastunut sen valmistumisen jälkeen koko perhe. ”Vaikka auto on tehty omaksi iloksi, niin kyllä se lämmittää mieltä, että siitä pitävät muutkin”, mies päättää silmin nähden tyytyväisenä. Meinaan tehdä autolle jarruremontin ennen tulevan kesän ajoja. Esimerkiksi yhtä listaa metsästin lokarin päälle vuosikausia vaikka mistä, kunnes sellainen tuli sattumalta vastaan Tampereen Swapissa, ja vieläpä ihan virheettömänä”, Markku iloitsee. En osannut odottaa sitä yhtään. Rekisterikilpivaihtoehtoja olisi ollut useampia ja aluksi meinasin luonnollisesti valita tunnuksen, joka autossa oli ensimmäisenä omistusaikanani. Voimansiirto: 3-vaihteinen TorqueFlite-automaattivaihteisto. Sisusta: Alkuperäistyylisesti uudelleenverhoiltu. Alusta: Vakio, edessä vääntösauvajousitus, takana pitkittäiset lehtijouset. Renkaat: 205/75 R14. ”Rekisterikilpivaihtoehtoja olisi ollut useampia ja aluksi meinasin luonnollisesti valita tunnuksen, joka autossa oli ensimmäisenä omistusaikanani. Moottori: 318 cid V8. 28 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Plymouth Belvedere 4D ’58. Markku Kauranen on tyytyväinen hiljattain valmistuneeseen Belvedereensä, ja niin sietää ollakin. Viime vuonna mies pääsi vihdoin autonsa kanssa leimalle. Myöhemmin sain autolla myös kultaisen ratin Valkeakosken RoadTrip-tapahtumassa”, Markku kiittelee. Useamman vuoden mittaiseksi venähtänyt kunnostus on suurelta osin hänen omaa käsialaansa ja lopputulosta kehtaa näyttää muillekin. Faktat Plymouth Belvedere 4D ’58 Omistaja: Markku Kauranen, 53 Paikka: Valkeakoski. Niinpä päädyin lopulta tunnukseen, joka autossa on ollut uutena, kun se on rekisteröity Suomeen vuonna 1958”, mies tarinoi. Kun pitkäksi venyneen remontin jälkeen pääsi vihdoin ratin taakse, oli tunnelma arvatenkin käsinkosketeltavan hieno. Konttorin henkilökunta kuitenkin huomautti, että mikäli ottaisin sen, joutuisin katsastamaan auton jo parin kuukauden päästä uudestaan. Kiitos: Vaimolleni kärsivällisyydestä, veljelleni Kari Kauraselle avusta, HT-Autopajan Harri Tuominiemelle uunin vuokrasta ja Markku Huhtalalle verhoiluista. Vanteet: 15” peltivanteet alkuperäiskapseleilla. Teho: 225 hv. Ja tuntuu siitä pitävän moni muukin. ”Oli mukava yllätys, kun sain auton katsastettua ja menimme sillä Valkeakosken kupeessa pidettävään V-Cruisingiin, niin yleisö äänesti sen heti mielestään hienoimmaksi autoksi
Mätävikaa ei ollut toivottoman paljoa. Christinen vastakohta Vuoden 1958 Plymoutheista varmasti kaikkein tunnetuin on punainen Fury, joka esiintyi Stephen Kingin elokuvassa Christine. Markku hinkkasi auton puhtaalle pellille sinnikkäästi hiomalaikoilla, mitä seurasivat työläät pohjatyöt. Auton kunto oli päässyt vuosien varrella rapistumaan melkoisesti. Yhdet tervettä peltiä vaatineista kohteista olivat takasiipien päälliset, jotka olivat syystä tai toisesta hapantuneet piloille. Auton mukana tuli paria vuotta uudempi varaosakone, jonka lohko ei kuitenkaan soveltunut korvaavaksi tuotteeksi ihan sellaisenaan. Tässä rakenteluinspiraatio on taas löytynyt ja pohjatöiden kanssa on päästy maaliin saakka. Kyseessähän oli auto, joka korjaantui itsestään. Se saatiin kuitenkin koneistettua passeliksi ja kahdesta vaillinaisesta moottorista tuli yksi toimiva. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Juha Torkkel 1. 4. Saatuaan kauan haaveilemansa Belvederen talliinsa, aloitti Markku työt heti ja suurella innolla. 1 2 3 4 5 29 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Plymouth Belvedere 4D ’58. 2. Markun Plymouth osoittautui sille täydelliseksi vastakohdaksi, sillä auto ei meinannut välillä edistyä kovallakaan yrittämisellä. Luukkujen välit on jo maalattu uuteen pintaväriin. Homma ei tuntunut edistyvän, vaikka mies ahersi kuinka, mikä johti lopulta siihen, että koko auton kanssa täytyi pitää parin vuoden tuumaustauko. 3. Alkuperäisen 318-kuutiotuumaisen ryppyreunakoneen lohko oli jäätynyt halki. 5
30 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Aitoon Amerikan tyyliin rakennetun matalan jättiavolavan alla ovat 24-tuumaiset rekkavanteet ja rivakasta liikkumisesta vastaa vahvistettu ja yli 500-heppaiseksi piristetty 6-litrainen Powerstroke-turbodiesel. Custom Creations -firman pyörittäjänä monille tutuksi tullut joutsenolainen Juhani Härkönen faceliftasi F350-paripyöräpickiksensä vastaamaan 2015-mallista F550:tä. FORD F-350 SUPER DUTY ’06 LARIAT. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 31 AMERIKAN RAUTA 3/2017
Haussa oli 7,3-litrainen tai vahvistettu 6-litrainen turbodiesel, 4-ovinen ja paripyörämalli eli läskiperä”, Juntti selittää. Moottorin rakentaneen miamilaisen Gearhead Garagen säätämänä isosta turbodieselistä on saatu kutiteltua 550 hevosvoiman huipputehot ja peräti 1550 newtonmetrin vääntö. Alkuaan 330-hevosvoimaista konetta oli myös viritetty 2003-mallin uudella turbolla ja tehokkaammalla polttoainepumpulla sekä Blue Spring Kitillä, jolla varmistetaan riittävä polttoaineenpaine. ”Alkuunhan minulla oli euro-Fordeja, vanhakoppa-Escosta se boost-elämä alkoi. Ylipaineen pauloissa. 32 AMERIKAN RAUTA 3/2017 Ford F-350 Super Duty Lariat ’06. Oli muutama Opelkin, ja jossain vaiheessa 90-luvulla iski se pickup-virus. Niiden järeintä päätä ovat edustaneet mallivuodesta 1999 lähtien Chevroletin C-sarjan ja Dodge Ramin kanssa kilpailleet Super Duty -mallit, joita on tehty F-250-, F-350-, F-450ja F-550-versioina. Siihen henkilöautokokoluokan – siis tietysti amerikkalaisittain – F-150-malliin Super Duty -nimeä ei ymmärrettävästi ole koskaan liitetty. Löytynyt 2006-mallinen F-350 Super Duty olikin varustettu tuolla jälkimmäisellä, eli uudemmalla 32-venttiilisellä Powerstrokedieselmoottorilla, joka kyllä vakiokuntoisena tuottaa selkeästi suuremman tehon kuin vanhempi 7.3, mutta on myös tunnettu tehtaan jäljiltä selvästi heikompana moottorina. Sen seurauksena minulle tuli ’85 F-250 351 Windsorilla.” Lariat-varustetason sisustus on tavara-autoksi melkoisen ylellinen nahkaverhoiluineen ja puukoristeineen. Custom Creations -firman pyörittäjänä tunnettu joutsenolainen Juhani ”Juntti” Härkönen on ajanut pitkäohjaamoisilla paripyöräpickupeilla arkiajojaan kohta 15 vuoden ajan, ja myytyään edellisen ’01-mallisen nelivetoisen F-350:nsa reilu vuosi takaperin hän alkoi katsella sen tilalle astetta tuoreempaa vastaavaa. Niin ovat myös paikallisten suosikkiautot, joihin Fordin F-sarjan täysikokoiset pickupit ovat kuuluneet vuosikymmeniä. Niitä oli 2-litrainen turbo, 2.8i ja 2.8 4x4 tuplaturbo. Mutta palataan asiassa 30 vuotta taakse päin”, Juntti aloittaa tarinan siitä, mistä se kipinä aikoinaan kai tuli. ”Tämän ostin maaliskuussa 2017 Miamista. Sen tietäen valkoinen, ulkoisesti vakiokuntoinen pickup ei vaikuttanutkaan lainkaan hassummalta ostokselta, ja oli tavallaan luonnollinen jatkumo Juntin avolavojen sarjaan. Sitä oli korotettu 6+3”, ja alla oli 38,5x14,5” Monster Mudderit. A merikassa kaikki on suurempaa. Sen seurauksena minulle tuli ’85 F-250 351 Windsorilla. Suunnitelmiin sopi hyvin se, että kyseinen auto oli moottoriltaan jo valmiiksi varustettu vahvemmilla ARP-kansipulteilla ja kestävämmillä kansitiivisteillä sekä öljynjäähdyttimellä. ”Vanhempani olivat töissä paikallisella sellutehtaalla, paikallahan on keitetty sellua jo Jossain vaiheessa 90-luvulla iski se pickup-virus. Juntti on parannellut mukavuutta paremmilla stereoilla vahvistimineen ja eturivin keskipaikalle sijoitettuine subbareineen. Sitten siirryin Sierrojen pariin
Nopea ostopäätös: Onko tää Amin vanha. Samassa tehtaassa työskenteli muuan Liikan Ami, jolla siihen aikaan oli yksi maan nopeimpia katuautoja. Adaptereiksi onnistuin löytämään alkuperäiset valurautaiset, eikä tarvinnut käyttää sorvattuja teräksisiä aftermarket-versioita. Yhtenä päivänä, ollessani noin yhdeksänvuotias, Ami poistui portilta jättäen 200 metriä mustaa tuplaviivaa. Uudemman mallin lokarit ovat kuusi senttiä korkeammat, maski 10 senttiä ulompana ja 15 senttiä korkeampi, joten myös puskuri on 15 senttiä alempana”, hän selittää. Ai on. 2015-mallista tuli myös portaalla varustettu lavan luukku sekä sivupeilit ja takapuskuri. yli 100 vuotta. ”Rakensin sen kokonaan uusiksi ja myin kiinnostuksen loputtua 2007 Röllille Porvooseen. Muutama vuosi myöhemmin sellainen löytyi Etelä-Carolinasta, mutta siitä enemmän tuonnempana”. Ne ovat alun perin Freightlinerin 24,5-tuumaiset, ja ne on sorvattu halkaisijaltaan tasan 24-tuumaisiksi. Ei mikään bolt-on facelift. No mie otan tän.” Juhani omistikin lopulta tuon lapsuuden haaveauton peräti 14 vuotta. ”Keulan muutos ei todellakaan onnistu millään bolt on bracketeillä, se on koesovitettu sen 50 kertaa ja purettu. Siksi asuinpaikan nimikin on Pulp, joka tarkoittaa sellumassaa. Kun Swinger oli myyty, rakensin itselle uudet harrastetilat ja aloin etsiä sopivaa Super Bee -projektia. Kysyin isältä, että ostetaanko tollanen. 33 AMERIKAN RAUTA 3/2017. Ei isä ostanut, mutta minä ostin heti, kun auton myynti-ilmoituksen näin kesällä 1993. Muistan vain, että oli pelottavan äkäinen ilmestys ja jäi pysyvästi mieleen. Läskiperän 24-tuumaiset paripyörät tulevat melkoisen leveälle. Nuorennusleikkaukseen kuului toki myös ajovalojen vaihto uudempiin korkeisiin. Kun Juhani sitten kävi koti-Suomessa keulanvaihtohommiin, selvisi hyvin nopeasti, ettei kyse ollut mistään nopeasta bolt-on faceliftistä, vaikka niin olisi äkkiä voinut kuvitella samankaltaisen peruskorin pohjalta. 2015-mallisen F550:n keulan löysin puolivahingossa West Palm Beachiltä firmasta, joka muuttaa pickupeja rahankuljetusautoiksi. Juntti levittikin takalokasuojia itse alumiinista väännellen. ”Takalokareiden levikkeet tein itse alumiinista, vanteet ostin Jenkeistä niitä muuttavasta liikkeestä. Kaksi pulttia pyörän jälkeen käy suoraan paikalleen, kaikki muut on muutettu. Toinen auto, jonka muistan hyvin lapsuudestani, oli Lappeenrannassa pyörinyt BIX-65, tuo legendaarinen sininen ’70 Super Bee. Jutun F-350 saapui Suomeen viime kesäkuun alussa, ja pikkuhiljaa Juntti alkoi muokkailla sitä mieleisemmäkseen. Keltainen ’70 blower-Swinger, BDD-32. Uudella autolla oli ajettu viisi mailia paikalliselta Ford-dealeriltä firmalle, missä keula oli purettu pois”. Mainittakoon tuosta Plan Bee -nimellä kulkevasta, vielä keskeneräisestä projektista sen verran, että sen keulalla on Viperista kotoisin oleva V10, ahdettuna tietysti. Leimaaminen helpottui huomattavasti”. Madallettunakin suhteellisen korkealle jäävälle lavalle kiipeämistä helpottaa 2015-mallista poimittu apuporras. Näin autosta tuli kertaheitolla kymmenkunta vuotta tuoreemman, ja monta astetta korskeamman näköinen. ”Muutoksia tehtiin iltaisin ja viikonloppuisin, muiden hommien ohessa
”Sen asennuksen yhteydessä piti porata alkuperäisten jousikorvakkeiden niitit irti, mikä ei ollut ihan nopea homma”, Juntti jatkaa. Heikoksi tunnetuilta kohdiltaan vahvistettu 6-litrainen Powerstroke-turbodiesel tuottaa kutittelujen jäljiltä 550 hevosvoimaa ja hurjan 1550 newtonmetrin väännön. Jarrut: Vakiot, teräspunosletkut. Sen hoidettiin Turusen Tomin Jukka & Hytti Automaalaamossa Lappeenrannassa. Lava pitäisi myös pinnoittaa Raptorilla”, mies listaa suunnitelmiaan ja ynnää sitten: ”Seuraava läskiperä on sit se kuusiovinen ja ehkä vielä matalampi.” Alun perin tarkoitus oli tehdä autosta kuusiovinen. Sellaisen teen vielä, tarvittavat laskelmat ja suunnitelmat ovat jo valmiina. Sisusta: Penkit vakiot Lariatnahka, subikotelo edessä keskellä. Vanteet: 24x8.25” Alcoan takoalumiiniset (6 kpl). Maalari se ehdotti väreiksi tuota Audin oranssinruskeaa ja Mazdan valkoista, itse muistin maalausta miettiessä Chip Foosen neuvon, että aina tummempi väri ylös. Renkaat: 305/25 R24. Alusta: edessä vakio, takana DJM 2-4” madallussarja. Varsinaisen viritysohjelmoinnin on tehnyt miamilainen Gearhead Garage. Sen jälkeen Juntille kertyikin päivitetyn paripyöräpickiksensä mittariin viime kesänä lähes 10 000 kilometriä. Sinne hankittiinkin DJM:n 2-4 tuumaa madaltava sarja, jonka asennus ei sekään ollut ihan niin helppo, kuin kuvittelisi. Suunnitelmissa on myös päivittää 2DIN-soitin Android-tabletiksi ja toteuttaa subiboksin ja vahvistimen muutos, hyllyllä kun odottaa kaksikin Impactin Reference Six 6-kanavapäätettä, sekä FICM-komponenttien vaihto, jotta saadaan suuttimien ohjausjännitettä nostettua ja tehoa lisää. ”Alun perin tarkoitus oli tehdä autosta kuusiovinen. Moottori: Powerstroke 6.0 32V V8, ARP-kannentapit, upgradekansipahvit ja oil cooler, EGR poistettu, 2003 mallin uusi turbo, uudet suuttimet, uusi pa-pumppu, Blue Spring kit, Diablo Sport Tuner, Gearhead Garagen custom tune, huipputeho 550 hv/ 1550 Nm. Sillä saadaan kyllä paripyörätkin irtoamaan kestopäällysteestä! Diablo Sport Tunerilla saadaan seurattua ja muokattua lukuisia moottorinohjauksen parametrejä. Sellaisen teen vielä, tarvittavat laskelmat ja suunnitelmat ovat jo valmiina. ”Muutamassa Suomen tapahtumassa tuli käytyä, sen lisäksi käytiin kesälomareissulla Virossa ja syksyllä Pietarin Original Meetissä.” Eikä tapahtumista tarvinnut aivan tyhjin käsin lähteä, vaan mukaan tarttui joku pokaalikin, mikä ei ole huonosti käyttöautolle. 34 AMERIKAN RAUTA 3/2017 Ford F-350 Super Duty Lariat ’06. ”Kaikki muu on tehty itse, paitsi tietty maalaus. Kori: 2006 hytti ja lava, keula 2015 F550, Muita ’15 Ford osia: portaallinen takaluukku peruutuskameralla, kiillotetut alumiiniset astinlaudat, sivupeilit ja takapuskuri parkkitutkilla. Voimansiirto: 5R110 5-vaihteinen automaatti, takaveto, 10.25” Stearling-perä lukolla. Kiitos: Jusu, Tomi ja maalarit hyvästä ja nopeasta palvelusta. Kilvet sain heinäkuun lopussa sopivasti Pieksämäen Big Wheels -tapahtumaa edeltäneenä päivänä.” Faktat Ford F-350 Super Duty ’06 • Omistaja: Juhani Härkönen, 42 Paikka: Joutseno. Näissä malleissa peräpää on alkuaan reilusti keulaa korkeammalla, joten sille oli tehtävä jotain. Käsin tehty alumiininen ”LowBoy”-keulamerkki, joka on Von Hot Rodin pinstraippaama. Lavalla bed rug -matto. Erityskiitokset Miralle. Maalattu Mazdan Artic White -kolmikerroshelmiäisellä ja Audin Ipanema Brown -kolmikerroshelmiäisellä
36 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Auto ei ollut kuitenkaan kaupan. Voodoo Bitch CADILLAC SEDANETTE ’48. Kun Pasi Pouta näki Petri Terhon juuri valmistuneen Cadillacin tapahtumassa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 37 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Pasi kuitenkin odotteli kärsivällisesti sen myyntiin tuloa, ja nyt tuo Suomen ehdottomasti hienoimpiin kuuluva kustom löytyy Pasin tallista Onttolasta
Siinä sitten katseltiin auto läpikotaisin, pohjakin vilkuiltiin nosturilla. ”N äin tämän silloin heti sen valmistuttua Pieksämäen Big Wheelsissä, ja ihastuin ensi silmäyksellä. Tai ei niitä kyllä ole koskaan tarkoitus Letukkaan palauttaa. Sitten ehkä vuotta myöhemmin näin Heikuran Ollin luona käydessä autosta pienen jutun Old Kool -lehdessä, ja otin rekisterinumeron ylös. Soitin sitten Petrille ja kysyin, olisiko auto myytävänä, ja hän sanoi, että ei vielä, mutta sitten, kun uusi auto on valmis.” Kului kuitenkin vuosi ja kului toinenkin, muttei Pasin puhelin soinut odotetun Cadillacin myynnin merkeissä. Ovenkahvat muutettiin toimimaan ylösalaisin, ja lukitus hoituu solenoideilla kaukosäätimestä. 2000-luvun puolella Terho tuntuukin löytäneen tiensä tehdasmaisesti viimeisteltyjen klassisten kustomien parista. Tuosta yhdeltä paikalliselta Mosse-harrastajalta sellaisen sain ostettua”, Petri jatkaa. Takalokasuojien päitä jatkettiin ja niiden siiventyngät parturoitiin pois cadzzillamaiseen tyyliin. Nelisen vuotta aiemmin oli Petri Terho jälleen etsimässä itselleen uutta projektia. Petri taisi vähän yllättyä, kun pienen tinkimisen jälkeen sanoin, että voisin ottaa auton saman tien mukaan.” Terhomaiseen tyyliin. Olimme syksyllä perheen kanssa Helsingissä minun silloisella ’65 avo-Mustangilla käymässä, joten sovimme, että käyn katsomassa Caddyä kotimatkalla Lahdessa. Kulahtanut, mutta hyväpeltinen Teksasista maahantuotu aihio oli juuri sitä, mitä Petri etsikin, joten Sedanette sai muuttaa Lahteen uuteen talliin, jossa sen kohtalona oli väistämättä silpominen. ”Jormalaisellahan tämä oli Hyvinkäällä myynnissä”. Niin etuapurunko ohjauslaitteineen ja levyjarruineen kuin Herkullisen verenpunainen sisustus toimii hyvin yhteen hillitynharmaan ulkokuoren kanssa. Kun lähdin koeajolle, Petri kertoi, että tällä autolla ei sitten ole ennen sinua kukaan minun lisäkseni ajanut. Etupuskuri tuotiin alkuperäistä lähemmäs koria, ja myös maskin alkuaan suorakaiteenmuotoisen aukon yläreuna muutettiin linjakkaammaksi, jolloin konepellin etureunan muotokin meni uusiksi. Mersun harmaata ja herkullisen punaista. Tekniikan kohdalla Terho luotti tuoreempaan GM-tavaraan. ”Olin minä tähän malliin tykästynyt jo joskus aikoinaan, mutta lähinnä etsin jotain sopivaa rakenteluaihiota merkistä välittämättä”, Petri kertoo. Takapuskuria kavennettiin ja se soviteltiin tiukemmin korin linjoihin. Pettämättömine tyylitajuineen Terho kävikin oitis laikkahommiin. Takavalojen laseja yritin ensin muotoilla yksistä Audin valoista, mutta lopulta löysin sopivaa suoraa pleksiä, josta nuo lopulliset tehtiin”, mies selittää. ”Soitin sitten 2016 syksyllä kyselläkseni väliaikatietoja, ja Petri kertoi olleensa juuri aikeissa laittaa auton Ruotsiin myyntiin. Sopivat valot Terho teki kokonaan itse. B-pilareita kallistettiin eteenpäin ja Petri muotoili myös koko peräpään luiskemmaksi siten, että takaluukuun kansi on nyt selkeästi alkuperäistä syvemmällä lokasuojien välissä. Kattoa chopattiin pari tuumaa – juuri sopivasti, että alkuperäisestä kuplakatosta päästiin eroon, ja ettei kokonaisuuteen tullut häivähdystäkään pannukakkumaisuudesta. ”Takavalojen kehykset on tehty pellistä, ja ne muovikromattiin Turussa. 38 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Cadillac Sedanette ’48. Muuten Terho käytti autoon vieraiden mallien osia oikeastaan varsin vähän, vain sirommat etuparkit lainattiin Chevy ’55:sta. ”Maskin huulen bongasin Moskvitsh 407:sta, jossa se on koko keulan levyinen ja jatkuu valojen alle saakka. Klassiseen kustomtyyliin alkuaan mulkosilmäiset ajovalot frenchattiin ja samalla lokasuojan pokkaus jatkettiin niiden kupeessa keulaan asti. Pasi vaihtoi ensi töikseen mustat lattiamatot punaisiin, mikä oli kieltämättä onnistunut ratkaisu. Pidempään alaa seuranneet muistavat jo Petrin upean munakoisonvioletin ’35 Tudorin 90-luvun alusta, ja ennen tätä projektia miehen käsistä oli valmistunut komea ’52 Buick Super, joka majailee nykyisin Ruotsin puolella Hokkasen Keijon tallissa
taka-akselistokin on kotoisin 70-lukuisesta Letukasta, 350-kone ja nelivaihteinen automaatti sen sijaan ovat tuoreempaa tavaraa. Loota oli remontoitu, eikä moottorilla ollut ajettu paljoa”, Terho kertoo. Oli siis sopiva aika luopua Caddystä, ja Pasi sai sen vihdoin kotitalliinsa, jossa aloitti sen muokkailun itselleen vieläkin mieleisemmäksi. ”Siinä oli mustat lattiamatot, jotka vaihdoin ensimmäiseksi punaisiin. Auringonpaiste tuo siitä esille upean kullanhohteen. Sedanetteen asennettiin myös ilmajousitus, jotta sillä oikeasti voisi ajaakin, vaikka sen haluttiinkin näyttävän maata hipovalta. Ei myytävänä. ”Kone ja laatikko tulivat molemmat Ojalan Jukalta yhdestä Jenkeistä tulleesta ’47 Chevystä. Ilmajousituksen komponentit löytyvät tavaratilan etuseinän takaa piilosta. Poudan perheessä Sedanette on saanut ”Voodoo Bitch” -nimen ja asiaankuuluvaa rekvisiittaa. Uutta ulkoväriä Petri oli jo jonkin aikaa katsellut uusien autojen pinnoista autoliikkeiden pihoilla, ja päätyi lopulta tuoreesta Mersun kartasta löytyvään Indium Greyhin, joka on hämärässä hyvin klassisen näköinen, mutta sisältää juuri sopivasti helmiäistä, jotta luiskaperän muodot tulevat hyvin esille. Verhoilupaja tilasi 39 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Maalauksesta vastasi Petrin luottomaalari AMK-Automaalauksen Ari Pietilä. Toissa syksynä Pasin soittaessa Petrille, oli Petrillä seuraava projekti, ’47 Buick jo valmistumassa, ja juuri siinä vaiheessa, jossa sitä rahaa pitää käyttää ulkopuolisiin töihin eniten. Sopivat valot Terho teki kokonaan itse. Cadillacin alkuperäiset penkit verhoili tummanpunaisella keinonahalla Autoverhoomo Customin Mika Volanen, muut sisustan osat Petri verhoili vaimonsa Tarjan kanssa itse. ”Minä kaavoitin ja vaimo ompeli”, mies naurahtaa. Auton ikkunat vaihdettiin uusiin sävylaseihin, ja uusilla korvattiin myös kaikki tiivisteet. Takalokasuojien päitä jatkettiin ja niiden siiventyngät parturoitiin pois cadzzillamaiseen tyyliin
”Vaihdoin myös alla olleet rättirenkaat, jotka olivat edessä isommat kuin takana, 7.60-kokoisiin vyörenkaisiin joka kulmassa. Silti kaveri oli niin kiinnostunut, että käski soittaa useamman vuoden päästäkin, jos auto tulisi joskus myyntiin”, Pasi kertoo nauraen. ”Viime keväänä olimme Caddyllä Oulun näyttelyssä, minkä jälkeen Ruotsista soitti kaveri, joka kertoi, että haluaisi ostaa sen. Kuitenkin koko peräpään linjaa on muokattu luiskemmaksi, ja yksi hienoista yksityiskohdista on etulokasuojien pokkausten jatkaminen aivan niiden kärkiin saakka frenchattujen ajovalojen kupeelle. Laitoin myös QA1:n säädettävät iskarit joka nurkkaan, ja jatkossa on tarkoituksena vaihtaa tuohon säädettävät ylätukivarret. Hyvin hiljainenkin se on, ihan kuin uudemmalla autolla ajelisi.” Näyttääkin siltä, että Sedanette on tullut Poudan talliin jäädäkseen, vaikka kyllä sille ottajia tuntuisi olevan. Ilman niitä ei saa oikein säädettyä casteria suuremmaksi, jotta saataisiin lisää vakautta ohjaukseen”, Pasi jatkaa. Hintaakaan mies ei kysellyt, mutta totesin, että ei se ole myytävänä. kankaat Saksasta, leikkasin ne itse malliin ja käytin toisella paikallisella verhoilijalla ne kantattavana. Linjat ovat niin onnistuneet, että on vaikeaa edes huomata, mitä on muutettu. Joka paikka on tehty siististi ja suojattu kunnolla, ja ihan kaikista johtojen läpivienneistä löytyvät kumit. Tekniikkana on perusvarma GM Performancen 350 cid nelivaihteisen automaatin kera. Myös ajettavuudeltaan kustom vastaa lähinnä 2Gen Camaroa. Petri oli käyttänyt niin matalia teollisuusilmapusseja, että pyörät raapivat kääntäessä välillä kaariin, joten vaihdoin ne suuremman liikevaran mahdollistaviin 6,5-tuumaisiin Airliftin palkeisiin. ”Tuo nimi me sille annettiin, kun se oli jotenkin sen oloinen auto, että sen nimi voisi olla ”Voodoo Bitch”. Veisteilin sitten doussista parina iltana taltalla tuommoisen nimikyltin ikkunalle”, Pasi selittää. Jotain kertoo sekin, että pakoputki on tehty lyhyistä pätkistä, mutta kaikki saumat on hiottu pois näkyvistä. ”Alustaa parantelin myös, se oli tullessa vähän semmoinen pompottava varsinkin peräpäästä. Olihan Petri ehtinyt ajaa autolla jo 20-30 000 kilometriä sen valmistumisen jälkeen.” Vaikka ajettavuuden kohdalla olikin vielä pientä hienosäätöä tehtävissä, paistaa kaikesta, miten hienosti auto on tehty. Konehuonetta meinasin koristella myös, tilasin juuri moottoriin Oldsmobile Rocket -kopat ja alumiinisen ilmanputsarin.” Poudan perheessä Sedanette sai myös vihdoin nimen – onhan kustomilla oltava sellainen. Hyvin auto onkin pelannut, mitä viime kesänä ajeltiin eri tapahtumissa. ”Vetokoukku siihen pitää vielä laittaa, olen Saksasta katsellut nyt muutamaa asuntovaunua, joten saattaa olla, että noita koukkuja joutuu laittamaan useampiinkin autoihin. Rosteriset listat, kuten ikkunalistat, kiillottelin paikallaan, kun niihin oli tullut jo käytön jälkeä. ”Sähköistä huomaa kyllä, että Petri on varsinaiselta ammatiltaan sähkömies. 40 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Cadillac Sedanette ’48. Eteen pitikin kairata niille aika paljon lisätilaa. Ja mikä ettei, kyllähän Caddy on ehdottomasti yksi hienoimmista Suomessa koskaan rakennetuista kustomeista – niin hieno, että kyllä sen taustalla jotain mystiikkaa täytyy olla. Laitoin samalla penkin alle vähän tunnelmaledivaloja”, Pouta kertoo
Kiitos: Kiitokset Petrille hienosta autosta ja Brian Setzerin CD:stä, joka tuli kaupan päälle, se onkin soinut aika paljon autossa. Jarrut: 70-lukuisen Chevyn levyt edessä ja rummut takana, tehostin. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, uudempi GM 10-bolt perä 3,23:1 -välityksellä. Sisusta: Verhoiltu kauttaaltaan uudelleen tummanpunaisella keinonahalla, kaksiväriseksi maalattu ’62 Impalan ratti ja Chevyn ohjauspylväs, latausmittari ja öljynpainemittari korvattu merkkivaloilla. Vanteet: 15” peltivanteet, ´54 Hudsonin kapselit. Pasi on tehnyt Cadillacin ajettavuudelle useita parannuksia, ja tuoreimpiin suunnitelmiin kuuluu vetokoukun asennus, jotta perään saadaan asianmukainen klassikkomatkailuvaunu perheen reissuja varten. Renkaat: Coker American Classic 7.60-15 miljonäärivalkosivut. Faktat Cadillac Sedanette ’48 • Omistaja: Pasi Pouta • Paikka: Onttola. Näyttääkin siltä, että Sedanette on tullut Poudan talliin jäädäkseen, vaikka kyllä sille ottajia tuntuisi olevan. Kori: Ajovalot frenchattu ja lokasuojan pokkaus jatkettu keulaan asti, maskin huuli Moskvitsh 407:sta ja konepellin etureuna muokattu istumaan siihen, ’55 Chevyn parkit, kattoa chopattu noin 2 tuumaa, B-pilareita kallistettu, ovenkahvat muutettu toimimaan väärin päin, lukitus solenoideilla ja kaukosäätimellä, peräpäätä loivennettu, takalokasuojia jatkettu, puskuria kavennettu ja se on moldattu kiinteämmin koriin, valosiivet poistettu ja takavalot tehty itse, maalattu Mersun helmiäisharmaalla, tarvikepeilit. 41 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Moottori: GM Performance 350 CID V8, Edelbrock Performer -imusarja, Holley 600 cfm kaasari, peltipakosarjat, 2” tuplaputkisto. Alusta: 70-lukuisen GM:n etuapurunko ja tehostettu ohjaus, 70-lukuisen GM:n monipistetuenta takana, Airlift Dominator D2600 -makkarapalkeet joka nurkassa, QA1:n säädettävät iskarit, 4 x magneettiventtiilit, vanhasta kompressorista tehty painesäiliö, teollisuuskäyttöön tarkoitettu kompressori
Matalaa matalampi 42 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Yksi noista pian 30 vuoden takaisista Suomi-legendoista on Tomi Minkkisellä nykyään oleva chopattu ja sektioitu ’60 Biscayne, joka on varmasti yksi rankimmin kotimaassa kidutetuista kulkupeleistä kautta aikain. Takavuosina Suomessa rakennettiin täysiverisiä kustomeja loppujen lopuksi hyvin vähän, ja monet niistä paloivatkin ikiajoiksi aikalaisten verkkokalvoille. CHEVROLET BISCAYNE KUSTOM ’60. Teksti ja kuvat: Jukka Toivakka 43 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Ulkoisesti se sai koristeekseen hulvattoman mattolaiturin varapyörätelineineen, riittävän pitkät cruiser skirtsit ja konepeltiin reilut 400 Tomi on osallistunut muutaman kerran autollaan limbokisoihin ja kovakattoisten autojen joukossa menestys on ollut huikeaa. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Chevrolet Biscayne ’60. T omi on omistanut tämän taideteoksen vuodesta 2015. Cossun silpoma. Maalipinta oli alkuun kiiltävä, mutta vaihtui pian liekitettyyn mattapintaan. Operaatiossa auton kylkilinjasta poistettiin kahdeksan sentin siivu ympäriinsä! Lattiaan muotoiltiin syvennykset istuimille ja jalkatiloille edes siedettävän istumakorkeuden saavuttamiseksi. Tämän auton kohdalla varmastikin näkyvin ja härskein muutos on korin sektiointi. No, reilut 30 jenkkiautoa ja 11 vuotta myöhemmin tuli hyvältä kaverilta Saarijärveltä viesti, että nyt se olisi myynnissä, ostatko. Sisustan erikoisuuksiin kuului koko ohjaamoa halkova keskikonsoli, jonka etuosaan mittaristo oli piilotettu. Tullessaan Suomeen 1989 Chevy oli ruosteinen neliovinen tolppa, ja muokkautui Cossun käsittelyssä sektioiduksi ja chopatuksi hooteeksi. ”Vuonna 2004 julistetta tallin seinään nitoessani mietin, että tuo Letukka pitäis joskus saaha itelle. Korimalli muutettiin neliovitolpasta kaksioviseksi hard topiksi, samalla kattoa chopattiin kymmenen senttiä. Muutosten myötä auto rekisteröitiin vain neljälle henkilölle. No, olihan se kaupat tehtävä, keinolla millä hyvänsä”, Tomi selittää. Alkuperäinen kojelauta oli saanut väistyä mittarittoman version tieltä. Vuonna 1990 auton hankkinut Ilpo Suni vei sen Cossu’s Kustom -pajalle, jossa auton mittavat korimuutokset toteutettiin. Auton tarina Suomen kamaralla juontaa juurensa kuitenkin paljon kauemmas. Auto ei ollut miehelle mikään heräteostos, vaan kiinnostus kyseistä Chevyä kohtaan heräsi jo muinaisesta kalenterikuvasta, jossa se esiintyi. Biscayne saapui Suomeen vuonna 1989 ja oli maahan tullessaan kohtuuhyvin ruosteen runtelema neliovinen sedan. Tällä hetkellä paras rimanalituskorkeus on 113 cm
Sisätilojen mataluutta on vaikeaa kuvista aistia, mutta lattioihin on jouduttu muotoilemaan syvennykset istuimia varten. louveria. Takavaloina toimivat siinä vaiheessa Ford LTD:stä poimitut kantikkaat versiot. Samalla sisemmät ajovaloumpiot poistettiin. Riittävän matala olemus varmistettiin vielä asentamalla alustaan hydraulit korkeuden säätöä varten. Ehtipä auto olla puna-valkoinenkin ennen mustaksi muuttumistaan. Konepeltiä ja etulokasuojia jatkettiin, ja uudelleen muotoiltu keula sai koristeekseen putkimaskin. 45 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Valko-punainen värityskin oli pinnassa ennen muuttumista mustaksi. Kokonaisuus kruunattiin ensin kiiltävän violetilla värillä, joka kuitenkin pian ensiesiintymisen jälkeen vaihtui vastaavaan mattaväriin Cossun taiteilemin liekein koristeltuna. Jossain vaiheessa auto liikkui viininpunaisena, hiukan race-henkisempänä luomuksena, ja ehti se olla myös sinisävyinen, levein valkosivuin ja ’59 Dodgen kapseleilla varustettuna. Ensimmäisenä kustomversiona Ilpo Sunilla ollessaan Biscayne oli nelipaikkainen ja varustettu pitkällä konsolilla. Nykyisin sisällä on mustalla nahalla verhoiltu sohva, ja rattikin on katon kanssa sävy sävyyn
Sisusta: Musta nahkainen Tuck & Roll -verhoilu, viinipunainen Grant-ratti, riittävästi pääntilaa. Tuomisen Pasi taiteili myös muutamia straippeja auton pintaan ja viime talvena penkit saivat uuden nahkaverhoilun. Korimuutokset: Muutettu 4d sedanista 2d HT:ksi, kattoa chopattu 10 cm, koria sektioitu 8 cm. Ovenkahvat poistettu, konepellissä yli 400 louversia. Vanteet: Chrome Reverse 15”. 46 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Chevrolet Biscayne ’60. Konepellissä on näyttävät rivistöt louvereita. Moottori: 350 cid V8. Tomille tullessaan auto oli hyvin pitkälle kuvien ulkoasussa, mutta toki pikku muutoksiakin on matkalla tapahtunut. Alusta: Ilmajousitus. Vanhat kustomit eivät koskaan kuole, ne vain muuttavat muotoaan – vai miten se meni. Alustan hydraulit ovat myös vaihtuneet ilmajousitukseen. Tomin Chevyn kohdalla voidaan käyttää termiä ”käyttökustom”. Faktat Chevrolet Biscayne ’60 • Omistaja: Tomi Minkkinen • Paikka: Konginkangas. Konepeltiä ja etulokasuojia jatkettu, rosteriputkimaski, riittävän pitkät cruiser skirtsit. Voimansiirto: TH350automaatti, alkuperäinen perä. Värivariaatioita on ollut useampia ja mattolaituri on vaihtunut hillitympään takapuskurikokonaisuuteen. Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet sisustassa, josta pitkä keskikonsoli on saanut väistyä sohvapenkkien tieltä, ja auto on jälleen kuusipaikkainen. Takavaloiksi ja etuparkeiksi ovat ilmestyneet ’59 Caddyn rakettiversiot ja niin edelleen. Viime kesänäkin auto näki mukavasti maanteitä, aina Ruotsin Power Meetiä myöten. Synkempään asuun. Alkuperäismallinen kojelauta on palannut paikoilleen, ’59-60 Chevyn kojelautaa tosin onkin vaikea laittaa paremmaksi. Renkaat: Vitour Galaxy. Vuosien saatossa Biscayne on kokenut monia muutoksia. Kylkipokkauksen madalluttua reilusti on lentokonekoriste löytänyt paikkansa cruiser skirtsien etuosasta. Välivaiheessa auto tosin sai neliovisen mallin etusohvan, jolloin se kiinteän selkänojan johdosta rekisteröitiin vain kolmelle henkilölle. Vanteet ovat vaihtuneet valkosivuin puettuihin chrome reverseihin, ratti katon väriin sointuvaan Grantiin ja putkimaski rosteriseen versioon
PUI Interiors on alan johtava sisustan osia ja ikkunaharjoja valmistava yritys jo yli 40 vuoden ajan. USA:n myydyin autonhoitobrändi HL GROUP Amerikan Rauta mainos-0418.indd 1 4.4.2018 14.20. We turn back the clock. KAIKKI TIIVISTEET Metrolta kaikki korin, ovien ja ikkunoiden tiivisteet 90 vuoden kokemuksella laadukkaasta kumista valmistetut tuotteet joita löytyy yli 10 000. Liity mukaan: www.facebook.com/MeguiarsSuomi www.meguiars.fi Meguiar´s . Omavalmistus takaa värit, materiaalin-tyylin aivan kuten ne ovat alkuperäisinä, sekä halvemman hinnan. M o u l d e d P a r t s I n c . Uusimmalla tekniikalla valmitettut kumiosat eri autoihin, avoautoja unohtamatta. PUI I nteriors MEILTÄ LÖYTYY KORIN TIIVISTEET JA SISUSTAN OSAT O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R For Car Crazy People. Puhelin (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 Polishes Waxes Cleaners R SISUSTUKSISTA IKKUNAHARJASARJOIHIN M o u l d e d P a r t s I n c . TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00
Paluu juurille 48 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Aktiivisesti ratin takana viihtyvän miehen seikkailuista on saatu lukea aina Gumball-maantieajoista lähtien ja hänen kalustonsa useine Shelbytuotteineen hakee vertaistaan. Teiskolainen Mika Kosola on tuttu hahmo ainakin useimmille suomalaisille Mustang-harrastajille. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 49 AMERIKAN RAUTA 3/2018. FORD MUSTANG SVT COBRA ’93. Uutta talviautoa hakiessaan Mika päätti palata juurilleen ja etsiä itselleen Fox-koppaisen Mustangin, jollaisella hän on alun alkaen poniautojen pariin päätynyt
Pakosarjat ja niitä seuraava H-putki säilytettiin samanlaisena kuin GT-mallissa, mutta putkien loppupäät toteutettiin samoin kuin LX 5.0 -sporttimallissa. Yhtenä vuonna valmistettu. Fordin oma speed shop, eli SVT, valmisti vuonna 1993 yhteensä 4993 kappaletta Fox-pohjalevylle rakennettuja Cobra Mustangeja. Nastarenkaat kertovat siitä, että tätä harvinaisuutta todellakin käytetään talviajoon. Tältä pohjalta Mika alkoi katsella vaihtoehtoja, kunnes Virroilta löytyi Mustangin kolmatta sukupolvea edustava ’89 Ford Mustang GT. Suomesta tai Euroopasta niitä oli kuitenkin turhaa hakea, joten käänsin katseeni Amerikan mantereelle”, Mika pohjustaa. Tällä hetkellä kokoelmasta löytyy takavuosien kilparadoilta tuttu ’66 Shelby Cobra S/C 427, klassinen poniautojen kuningas ’67 Shelby GT500, ’96 Mustang Cobra SVT -ratakilpuri sekä moderneja keräilymuskeleja edustava ’12 Shelby GT350. Parempi hengittävyys ja polttoaineenkulutus vaativat päivityksiä myös polttoaineensyöttöön, jonne vaihdettiin muun muassa isommat suuttimet. Ajatus Fox-koppaisen Mustangin hankkimisesta juolahti Mikalle mieleen hänen ryhdyttyä miettimään itselleen uutta talviautoa. Käytyään katsomassa ja koeajamassa paria myynnissä ollutta yksilöä hän joutui kuitenkin toteamaan, että kylläpä aika oli tehnyt pahaa jälkeä. Tästä kiinni pitäen hän joutui unohtamaan kotimaiset vaihtoehdot kokonaan. Ympyrä sulkeutuu. Siitä tuli Mustangien top-of-the-linemalli ja se sijoittui mallistossa niin GT:n kuin Mach 1:nkin yläpuolelle. Kyseinen auto on sittemmin vaihtanut omistajaa, mutta nykyään Mikalla on tallissaan kourallinen muita kiinnostavia, lähes kulttimaineen omaavia laitteita. Kyseinen, vuodesta 1981 saakka toiminut vauhtipalikoihin erikoistunut osasto tunnettiin aiemmin nimellä SVO (Special Vehicle Operations), mutta päivitti juuri kyseiseksi vuodeksi nimensä SVT:ksi. Ensimmäinen SVT-nimellä tuotettu malli oli juuri tämä kyseinen Cobra, joka esiteltiin vuoden 1992 Chicago Auto Show’ssa. Tuolloin Mika sai tarpeekseen vaimonsa veljen painostuksesta vaihtaa Nissan Sunnynsa hiukan miehekkäämpään ajokkiin. Peltisen takalasiritilän Mika on hankkinut jälkikäteen. Jotta voimansiirto suoriutui kasvaneista tehoista, vahvistettiin Borg-Warnerin T-5-askia ja kytkintä samassa suhteessa. Rullanokka on lähtökohdiltaan samanlainen kuin GT-mallin, mutta valmistettu jyrkemmin speksein. Alkuperäiset vanteet on säästetty kesäpyörille. Lopulta hän päätti palata siihen, mistä kaikki aikoinaan alkoi vuonna 1993 – 25 vuotta sitten. Loppukesästä 2016 Mika aloitti Foxien tämänhetkisen tarjonnan kartoittamisen tutustumalla ensin kotimaan myyntipalstoihin. Ulkoisesti se ei eronnut merkittävästi GT-mallista, mutta muutokset piilivätkin pinnan alla. Käytännössä moottori oli vastaava kuin GT-mallissa, mutta varustettu muun muassa paremmin virtaavilla GT40-rautakansilla, kyseiseen kokoonpanoon spesifioiduilla venttiileillä sekä Crane Camsin valmistamilla alumiinisilla rullakeinuvivuilla. Ja lisää on luvassa. Ritilä oli runnottu rahdissa vääräksi, mutta saatiin oikaistua lähes ennalleen. Fordin oma speed shop, eli SVT (Special Vehicle Team) tosiaankin valmisti vuonna 1993 yhteensä 4993 kappaletta Fox-pohjalevylle rakennettuja Cobra Mustangeja. Voimanlähteenä autossa oli 302-kuutiotuumainen, eli 5,0-litrainen V8, joka tuotti parhaimmillaan 235 hevosvoiman tehon ja 380 newtonmetrin väännön. Arvatenkin tästä maasta löytyy hyviäkin yksilöitä, mutta niitä ei sattunut olemaan myytävänä ainuttakaan. M ikan suorituskykyisiin ja keräilyarvoa omaaviin Fordeihin vahvasti nojaavan autoharrastuksen voidaan katsoa alkaneen vuonna 2007, jolloin hän hankki Suomen ensimmäisen uutta sukupolvea edustaneen Shelby Cobra GT500:n. ”Olin tietoinen, että vuonna 1993 oli tehty Fox-koppaisesta Mustangista myös Cobraversiota, ja siinä vaiheessa ryhdyin selvittämään asiaa tarkemmin. 50 AMERIKAN RAUTA 3/2018. ’81 Impalalla siihen aikaan ajellut velimies opasti Mikaa jenkkiautojen maailmaan ja painotti, ettei mitään kuutoskoneellista sitten hankita. Mika kun etsi lähtökohtaisesti hyväpeltistä autoa, joka ei kaipaisi hitsipillin kosketusta
Sopeutus uuteen ilmastoon. Syksyllä 1993 esiteltiin Mustangin neljäs sukupolvi, jonka myötä Fox-koppaisen Cobran taru jäi vain vuoden mittaiseksi. Myyjänä oli auton ensimmäinen omistaja, ja se oli ollut hänellä hyvin varovaisella käytöllä. Road & Track -lehti kirjoitti SVT Cobran suoriutuneen varttimailista 14,5 sekunnissa loppunopeuden noustua 158 kilometriin tunnissa. Liki koskematon kunto kertoo auton olleen keräilijän silmäterä, jonka käyttö on ollut hyvin varovaista. Mika ei ehtinyt katsella kovinkaan kauaa, kunnes hän törmäsi Arizonassa myynnissä olleeseen yksilöön, joka vaikutti lupaavalta. ”SVT Cobra on arvatenkin huomattavasti arvokkaampi kuin perus-Foxit ja tuossa vaiheessa vaimoni alkoikin pelätä, että auto tulisi vain seisomaan tallissa, enkä raaskisi ottaa sitä lainkaan talviseen arkikäyttöön. Näin kävi tälläkin kertaa. Harmaat nahkaverhoilut ovat kuin tehtaan jäljiltä samoin kuin matotkin. Kyseessä kun oli kuitenkin keräilyauto. Ulkokuoresta tuttu 90-luvun alun kantikas muotokieli jatkuu sisustassakin. Takapenkki vaikuttaa kuntonsa puolesta siltä, ettei siellä ole ollut koskaan matkustajia. Vakuutin hänelle, ettei näin tulisi käymään”, Mika muistelee. 51 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Auto on kokonaisuutena kuin aikakone, jolla voi hypätä 25 vuotta taaksepäin. Kyseessä oli auto numero 442, joka oli lähtenyt Dearbornin tuotantolinjalta 16.2.1993. Kiihdytys nollasta sataseen puolestaan vei 5,9 sekuntia. Huoltohistoria oli täysin taltioitu ja mukana tuli myös SVT:n sertifikaatti auton aitoudesta. Matkamittariin oli kertynyt vain 27 000 mailia. Isänmaallinen myyjä olisi halunnut pitää kansallisaarteeksi katsomansa auton oman maan rajojen sisäpuolella. Joskus autojen ostaminen USA:sta voi osoittautua hankalaksi siitä syystä, etteivät sikäläiset halua myydä autojaan ulkomaille, vaikka tietäisivätkin niiden päätyvän hyviin koteihin. Iskunvaimentimien valmistaminen ulkoistettiin jälkimarkkinaosavalmistajana tunnetulle Tokicolle ja ne suunniteltiin varta vasten Cobraan. Myyntiilmoituksessa oli VIN-koodi, joka oli purettu numero numerolta
Ruostesuojaaja totesi Mikalle, ettei ollut koskaan nähnyt yhtä hyväkuntoista pohjaa missään viittä vuotta vanhemmassa autossa, mikä sai Mikan entistä vakuuttuneemmaksi Cobran erinomaisesta yleiskunnosta. Otin neuvosta vaarin, maksoin muutaman satasen peruutusmaksun ja seisotin Mustangia vajaan vuoden. Vuoden vaihduttua hän laittoi veropäätöshakemuksen uudelleen vireille. Kumarruttuaan katsomaan tarkemmin Mika huomasi, että runkopalkin reikään oli kiinnitetty jemmaan auton vara-avaimet. Alkuperäiset, vahvasti 90-lukua henkivät vanteet Mika jätti kesärenkaille ja hankki nastarenkaille uudet kiekot Hakala Performancelta. Maalipintaan vedettiin keraaminen kestopinnoite, jonka myötä lika ei tartu siihen läheskään normaaliin tapaan ja puhtaanapito helpottui merkittävästi. Nyt se pidetään rekisterissä kesät, talvet eikä sitä laiteta seisontaan enää lainkaan”, Mika kompensoi ja vinkkaa muitakin harrastajia kyseisestä verotusseikasta, mikäli suunnitteilla on hankkia 90-lukuisia autoja Amerikan mantereelta. Teho ja vääntö: 235 hv, 380 Nm. Moottori: 302 cid V8. Minun ei edes tarvitsisi odottaa siihen päivään saakka, jona auto täytti 25 vuotta, vaan riitti, että malttaisin kyseisen vuoden alkuun. Mutka matkaan. ”Kannatti seisottaa autoa vuosi, vaikka harmittihan se siinä kohtaa laittaa seisomaan, kun se oli talviautoksi hankittu ja polte päästä ajamaan oli kova. ”Soittelin ja tiedustelin, voiko laskelma olla oikein, kun kyseessä on kuitenkin vuoden 1993 auto. Tehoa se tuottaa 235 hv ja vääntöä 380 Nm. Hän kysyi, oliko minulla kiire saada auto juuri sille talvelle ajoon, vai voisinko odottaa vuoden 2018 alkuun. Autoveroa oli näet määrätty liki seitsemäntuhatta euroa. Auto saatiin kuitenkin ostettua vuosien varrella luotujen suhteiden avulla, eikä myyjän mieltä suotta pahoitettu kertomalla, että auto laivataan kontissa Pohjolan perukoille. Lopuksi Mika hankki autoon talvirenkaat ja niille vanteet. Jarrut: Vakiot levyjarrut, edessä 10,84", takana 10,07". Pieniä myönnytyksiä uusimman tulokkaan kanssa on kuitenkin tehty puhtaasti ajettavuuden ja käytettävyyden nimissä. Auton asentoa on korjattu pikkuisen matalammaksi camber/ caster-levyjen avulla ja putkisto on vaihdettu virtaavammksi katilta taaksepäin, minkä myötä soundit muuttuivat syvemmiksi. Faktat Ford Mustang SVT Cobra ’93 • Omistaja: Mika Kosola, 48 • Paikka: Teisko. Jäähdytin on korvattu SVO:n tehokkaammalla alumiinisella versiolla ja konehuoneen hapertuneet kumiletkut on päivitetty silikoniletkuiksi. Yhdessä kohtaa pesukinnas tarrasi kuitenkin rautalankaan. Tänä talvena mies on vihdoin päässyt käyttämään autoa siihen tarkoitukseen, johon se ostettiin. Alusta: Tokicon iskunvaimentimet, kallistuksenvakaajat edessä ja takana, Hotchkisin camber/caster-levyt. Tulokas pestiin puhtaaksi matkan pölyistä aina alustaa myöten, sillä se oli tarkoitus ruostesuojata osana uuteen ilmastoon sopeuttamista. Laskelmat tarkistettiin ja niissä käytettyjen verrokkien sekä vuosittaisten vähennysten todettiin pitävän kutinsa. Korimuutokset: Peltinen takalasiritilä. 5,0-litrainen, eli 302-kuutiotuumainen Cobra-moottori on jalostettu GT-mallin moottorista muun muassa paremmin virtaavilla GT-40-rautakansilla, kyseiseen kokoonpanoon spesifioiduilla venttiileillä sekä Crane Camsin rullakeinuvivuilla ja rullanokalla. Voimansiirto: Borg-Warnerin T5-vaihteisto. Käytettyään Cobran rekisteröintikatsastuksessa ja haettuaan sille verotuspäätöstä Mika sai postin, jonka avaaminen loksautti suun auki. Sisusta: Alkuperäinen harmaa nahkasisusta. 52 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Laskuperusteet kun kuulemma muuttuvat siinä kohtaa, kun auto tulee 25 vuoden ikään, ja summa putoaisi merkittävästi. Siinä kohtaa se vaimoni pelko sitten toteutui ja auto jäi kuin jäikin seisomaan talliin”, Mika nauraa. Tämän jälkeen SVT Cobra oli valmis palvelukseen Mikan uutena talviautona. ”Sitä kun alkaa vanhemmiten itseltä kuulo heikentyä, niin pitää tulla ääntä, jotta kuulee, käykö se auto vai ei”, Mika kuittaa. Ja on se alkuperäinenkin putkisto edelleen ehjänä, tallessa ja säilöttynä pahvilaatikkoon tulevaisuuden entistäjien varalle. Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, tuli tässäkin matkaan mutka juuri, kun kaiken piti olla valmista. Tällä kertaa sen lopputulemana määrätty vero oli alle tuhat euroa. Pahimmilla suolakeleillä Cobraa on kuitenkin säälitty ja se on saanut jäädä talliin. Kiitos: Benzboy/ Seija Iivanainen, Hakala Performance/ Harri Hakala, Ilefix, Auton Takuusuojaus Oy. Renkaat: 225/50 R17. Vanteet: Kesärenkailla alkuperäiset 17" vanteet, talvivanteilla ZR Wheelsin 17" mustiksi pulverimaalatut viisipuolavanteet. ”On se ollut aika nostalgista ajella pitkästä aikaa sellaisella autolla, jolla koko jenkkiautoharrastukseni alkoi.” ’93 SVT Cobra on tarkoitus pitää alkuperäisessä kunnossa, onhan Mikalla jo valmiiksi tallissaan ’96-vuosimallinen SVT Cobra, joka on jalostettu kauttaaltaan rataraketiksi. Kun auto saapui Suomeen tammikuussa 2017, Mika totesi sen kunnon vastaavan tarkalleen myynti-ilmoitusta. Lopulta sain kuitenkin virkailijana toimineelta ystävälliseltä mieshenkilöltä rahanarvoisen vinkin
BANG & GANG LEPPÄVIRTA | p. MAJ.PAKETIT PELKKÄ ILTA 32 € 77 € motonet C M Y CM MY CY CMY K cms_ilmoitus_amerikanrauta3_101x297mm.pdf 1 23/03/2018 15.58. VESILEPPI KSEN PIHA-ALU E JA RAVINTO LA KLO 16-04 CRUISING SHOW KLO 16-20 • FRANCINE •MELROSE • KNUCKLE BONE OSCARPREACH & HOLY ROCK VOICES • MR . 029 170 0170 | sales@vesileppis.fi www.vesileppis.fi 20 18 /hlö/2hh, sis. aamupalan ja ohjelman. LA 2.6
Juuria kunnioittaen 54 AMERIKAN RAUTA 3/2018
CHEVROLET COUPE ’32. Lahtelainen Jari Matikainen ei rakentanut ensimmäistä rodiaan minkään kirjaoppien mukaan, vaan tekemällä itse ja soveltamalla niitä osia, joita oli helposti ja halvalla saatavilla. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 55 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Hioin korin kirkkaaksi, ja kertaalleen channeloidut lattiat tein uusiksi, koska ne oli tehty niin huonosti, että ne notkuivat ja pitivät kauheeta pauketta. Pikkulohkosta lättäpäähän. ”Coupe oli koriltaan hyvässä kunnossa, mutta siinä ei ollut ikkunoita tai sisustaa. Eihän siinä auttanut perääntyäkään enää, kun Pasi lupasi vielä tuoda auton tullessaan, ajellessaan hakemaan Tuusulasta Huhtamäen Janilta A-mallia itselleen”, mies jatkaa. Se oli ihan Nettiautossa myynnissä”, Jari Matikainen selittää. Erikoista kyllä, se choppaus oli tehty tosi hyvin”, Jari selittää. Se asetelma on kyllä vähän turhan kevyt noille väännöille”, Jari selittää. ”Silloin siinä oli paikallaan vielä alkuperäinen etuakseli ja Fordin 8-tuumainen taka-akseli. Myin sen perän sitten Kuntun Mikalle. Silloin huollettiin niitä tuoreita Chevy Vaneja.” Elettiin syksyä 2014. Tuo etuakseli on ihan swappilöytö, kai jostain pickupista ja siihen on sovitettu tämän Letukan omat olka-akselit. Rungon etupäätä on lyhennetty 10 senttiä ja sitä on nostettu 8 astetta ylöspäin. Mukaan oli laitettu uudet vetaritkin, jotka tosin olivat väärän kokoiset. ”T ämä tuli tuolta Poudan Pasilta, Joensuusta. Chevyn kori ja Fordin moottori on harvemmin nähty yhdistelmä, joka pistää ensin miettimään, että näinkö varmasti oikein. ”Tilasin siihen tuollaiset Posiesin Quarter Elliptical jouset, jotka toimivat takana alatukivarsina, ja sitten ylhäällä on normaalit tukivarret. ”Mullahan ei ollut kokemusta jenkkiautoista oikeastaan ollenkaan. Oli mulla sellainen Astro Van joskus ollut, ja huoltohommista oli kokemusta 90-luvun alusta Auto-Starckilta, missä olin töissä. Siellä ei tarvita Panhardia, koska ne ylätukivarret ovat 45 asteen kulmassa. ”Rungossa oli tullessa paikallaan ’56 Nomadin 265 cid pikkulohko, jonka laitan jossain vaiheessa tuohon ’37:aan, joka odottaa minulla valmistumistaan. Siellä on nyt myös hydraulikytkin Volvon levyllä ja asetelmalla. Tein itse asiassa alun perin Letukan kardaanitunnelin sen pikkulohkon ja TH700-automaatin mukaan, että sinne kyllä mahtuu vähän isompikin laatikko, jos sen haluaa joskus vaihtaa. ”Soitin minuuttia yli yhdeksän aamulla, kun ilmoituksessa luki, että sopii soitella 9-20, mutta kun sain Pasin kiinni, auto olikin jo varattu. Sanoin kuitenkin, että soita mulle, jos se ei menekään, ja Pasi soittikin iltapäivällä, että otatko sen. ”Runko nyt oli alkuperäinen niitattu runko, joka vääntyili ihan miten sattuu”, Jari toteaa. Jari päätyi asentamaan keulalle lättäpää pitkälti sen omaperäisten soundien vuoksi. En ole sinällään mikään niin vakaumuksellinen jenkkimies, vaan oon käyttänyt niitä osia, joita on sattunut saamaan.” Niinpä uusi taka-akselikin tuli Volvo 740:stä, ja myös nelivaihteinen manuaaliaski on göteborgilaistavaraa. ”Volvon laatikkokin on asennettu lättiksen perään omatekoisella sovitteella. 56 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Chevrolet Coupe ’32. Runko on tietysti myös boksattu ja sinne on laitettu ne x-tuet”, Matikainen listaa. Siinähän kävi niin, Putkitehtaassa töissä olevana Jari päätti tehdä Letukkaansa sellaiset pakoputket, ettei ihan jokaisella ole samanlaisia. ”Ohjausvaihde on kotoisin junakeulasta. Amerikan Joe oli sen chopannut ja se oli mattamustassa pohjamaalissa. Rodiaihio oli tullut saman vuoden keväällä Suomeen ja Poudalla oli ollut aikeissa rakentaa se itselleen, mutta muut kiireet haittasivat harrastustoimintaa sen verran, että Pasi oli päätynyt laittamaan Letukan myyntiin ja hankkimaan itselleen valmiin auton. Neliskulmaisia tosiaan näkee vähemmän. Siinä olikin hommaa, kun niissä oli eri paksuiset kuningaspultit, mutta kun metallihommia teen työkseni, niin ei se ollut ylittämätön ongelma.” Riittävän lyhyet kaasuiskarit joka nurkkaan löytyivät Motonetista, ja ovat tarkoitettu peräkärryihin
että kaveri laittoi T-Fordiinsa lättiksen, ja kun se höräytti sen ensimmäistä kertaa käyntiin ja kuulin sen äänet, niin sanoin heti, että tommonen tulee mullekin. Männät, laakerit ja tiivisteet totta kai tulivat uutta, kampiakseli hiottiin ja öljypumpun mä tsekkasin, se oli kunnossa. Levyjarrut ovat yhdistelmä Mersua ja Volvo Amazonia – niiden osia kun sai sopivasti. Tein itse koneeseen myös uudet 12-milliset 12.9-pinnapultit, kun en nuukana miehenä raaskinut valmiita Speedwayltä ostaa, olivat ne niin kalliita”, Jari nauraa. Alunperinhän tässä on rivikutonen, joten tähän ei olisi edes saanut isompaa moottoria poikkeuslupia hakematta.” Neliskulmaiset putket. 57 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Tuo Chevyn koppa on kuitenkin niin leveä suhteessa Volvon akseliin, että jouduin laittamaan taakse 50-milliset spacerit. En löytänyt siihen hätään isokoppaisen Moparin perää, joka olisi siihen saattanut leveydeltään riittää.” 15 merkin osista. Hioin korin kirkkaaksi, ja kertaalleen channeloidut lattiat tein uusiksi. Pääsylinteri on Mitsun, 7-tuumainen pieni tehostin taas Mazdasta. Takana on jotkut Chryslerin tila-auton vanteet, jotka on käännetty. Keulalta löytyy Posiesin Quarter Elliptical -jousin varustettu pickupin akseli, johon on sovitettu Coupen alkuperäiset olka-akselit. ”Eteen kävivät Mazda 6:n varapyörät, ne olivat sopivan kapeat ja kevyetkin. ”Mä oon putkitehtaassa töissä, niin ajattelin, että tehdään nyt sellaiset vinoneliöpakoputket, ettei ole samanlaisia kellään.” Luovia ratkaisuja Jari teki myös jarrujen kohdalla. Takanahan on sen 740:n akselin mukana tulleet levyt.” Muuttuneiden raideleveyksien vuoksi Jari päätyi myös vanteiden suhteen melko erikoiseen ratkaisuun. Kaiketi Argentiinasta tullut lohko oli kahdeksasta kohtaa halki, ja tossa Lahden Kansityössä ne hitsaili sen sitten kasaan. ”Tämä konehan tuli minulle Kuntulta, ja siihen piti tehdä täydellinen remontti. Nuo 60-lukuiset Amazonin etusatulat sain hankittua edullisesti yhdeltä Volvo-harrastajalta, joka tilailee noita Ruotsista. Siihen joutui tekemään semmoisen oman karan ja tekemään seetit käsituurnilla. ”Itse olen tehnyt tuohon korin ulkopuolelle muutoksia sen verran, että levitin aiemmin toispuoleista tulipellin Amerikan Joe oli sen chopannut ja se oli mattamustassa pohjamaalissa. ”Kaikki jarrut on uusittu satuloita myöten. Itse mies päätyi tekemään myös pakosarjat, jotka ovatkin melkoisen uniikin näköiset. Venttiilityöt tein myös itse
Penkit Jari teki myös itse, ja ne verhoili Volasen Mika. Sisäkahvat ovat ’29 Hudson Essexista, Rahkosen laanin löytöjä nekin. Ratti on tuntemattoman merkkinen ikivanha tarvike. Sieltä löytyi myös keskeltä kojelautaa löytyvä ’36 Plymouthin mittaristo, joka on varsin maukkaan näköinen. Niin vaihdekeppi kuin visakoivuiset nupitkin ovat Jarin omaa tekoa samoin kuin poljinasetelmakin. Paljon osia Jari kertoo haalineensa Rahkosen laanilta. 58 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Chevrolet Coupe ’32
Faktat Chevrolet Coupe ’32 • Omistaja: Jari Matikainen, 45 • Paikka: Lahti. No, kun sitä saatiin lisää, niin sitten kompura sylkäisi öljyt. 59 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Otin siihen silloin siirtokilvet, ja se leimattiin varsinaisesti sitten heinäkuussa. Voimansiirto: Volvon 4-vaihteinen M40manuaali, 740-Volvon perä 3,5:1 välityksellä. Eikö hot roddingiin kuulukin juuri se, että haetaan niitä lisähevosia sieltä, mistä niitä halvalla saadaan, eikä rakenneta vehkeitä pelkästään ”how to build a traditional hot rod” -kirjojen pohjalta. Penkit tein kokonaan itse alumiinista Hemanin Tatun avustuksella, Tatu on laserleikannut mulle aika paljon kaikkia osia.” Kultaa kullan päälle. Kiitos: Mika Kaukolle maalauksesta, Tatu Hemanille osien leikkaamisesta, Kaukasen Kallelle, Työkalumakasiinin kundeille ja Kansityön väelle. Siihen tuli Fiatin twin-camtekniikka, kun ajattelin, ettei ole ainakaan kellään muulla.” Turhan puritanistiseksi Jaria on ainakin turha käydä syyttämään, vaikka Letukan yleisilme onkin varsin klassinen. Takavalot ovat aidot vanhat ’37 Fordin versiot. Alusta: GM pickupin akseli, johon on sovitettu Letukan alkuperäiset olka-akselit, runko boksattu, rungon etupäätä nitkautettu 8 astetta, runkoa kiksattu 20 cm, Posiesin Quarter Elliptical -jouset joka nurkassa, edessä Speedway Motorsin hairpinit ja Panhard-tangot, peräkärryn kaasuiskarit. Amerikanmies oli tehnyt putkesta kehikon katon aukon ympärille, ja se oli kiero, joten jouduin sen tekemään uusiksi. Kori: Koria channeloitu 5”, kattoa chopattu 2”, maskia chopattu 7 cm, omatekoinen valorauta ja iskarikiinnikkeet, alkuperäiset lamput edessä, ’37 Fordin valot omatekoisin jaloin takana, Peep Mirror -peili. Ihan hyvä se on ajaa, ja pitää sadettakin yllättävän hyvin. Se T-Ford pitäisi saada ensi kesäksi ajoon. ”Nehän olivat halvat kuin saippua. Siinäkin kävi niin, että ensin loppui se pohjakulta, ja kun Työkalumakasiinin kaveri toi sitä ohi ajellessaan lisää, seuraavaksi loppui flake. Legendaarinen Ämmälän Kake, Kaukon Mika, sitten maalasi sen mun kanssa tossa omassa tallissa. Se piti laittaa paikalleen ihan sen takia, että sai ikään kuin vähän alemmas tuota perää.” Autosta puuttuivat tullessa kaikki lasit, jotka toimitti paikallinen Lasipalvelu Jarin tekemien mallien mukaan. Kun ottaa kaksi siipiruuvia edestä, pujottaa tangot välistä ja ottaa koukut irti takapäästä, se menee ihan pieneen nippuun.” Lattiamatto tehtiin metritavarasta, oviverhoilut alumiinipellistä. Sisusta: Tuntematon tarvikeratti, junakeula-Volkkarin rattiakseli, omatekoiset penkit, ’36 Plymouthin mittaristo, rosteriharjateräksestä tehty vaihdekeppi, omatekoinen poljinasetelma, visakoivuiset nupit. Bensakorkki on lähtöisin Scanian paisuntasäiliöstä, itse tankki taas on tehty kuorma-auton painesäiliöstä. Mulla on kaksi Fordia tuossa työn alla, ’37 ja ’26. Seitsemän litraahan siinä on lakkaa päällä, ja tallimaalauksena olen siihen ihan tyytyväinen”, rakentaja puntaroi. ”Pohjaväri on Toyotan värikartasta, ja sen päällä on kullanväristä flakea. Mika kun oli maalannut oman T-Fordinsa vastaavalla hopeanvärisellä flakella vähän aiemmin”, Jari kertoo. ”Tuon tuulilasin lipan tein näet myös itse alumiinista, kun sain Kuntulta lainaksi sellaisen työkalun, jolla sain tehtyä nuo reikien viisteet. Tuo Verhoomo Customin kaveri, joka verhoili penkitkin, teki kattoverhoiluun sellaiset katon halki menevät kujat metallitangoille, joiden ansiosta katto pysyy kireällä. Siinä oli onneksi ollut vain liikaa öljyä, eikä maalaus mennyt sen takia pieleen. Sieltä on myös tuo mittaristo, joka on ’36 Plymouthista lähtöisin. ”Tossa mun tallissa tein kaikki pohjatyöt itse, ja itse olisin sen maalannutkin, mutta en sitten uskaltanut tuota flakea lähteä ruiskuttamaan. ”Tuo ratti on joku vanha tarvike, joka tuli auton mukana. ”Se maalattiin pääsiäisen aikoihin 2016. Moottori: Fordin 239 cid Flathead V8, omatekoiset rosteripakosarjat, Ford-traktorin alkuperäisen maskin sisälle sopivaksi muokattu kolmirivinen jäähdytin, 12 voltin sähköt. Sellanenhan se on vähän oma viritys, että siinä ei mitään kalliita erikoisosia ole, vaan kaikki on yritetty tehdä mahdollisimman pitkälle itse. Ovien sisäkahvat ovat ’29 Hudson Essexistä, ja on siinä varmaan 15 eri automerkkiä edustettuna. Mutta tällä lailla tällä kertaa”, mies naurahtaa ja jatkaa sitten: ”Nythän näihin rodeihin on jäänyt jo ihan koukkuun. Jarrut: Mersun levyjarrut Amazonin 3-mäntäisin satuloin edessä, Volvon levyt takana, 2-piirijarrut, Mitsun pääsylinteri, Mazdan 7” tehostin. Takapuskurin tein itse ovaaliputkesta, jota työpaikalla tehdään johonkin ruokateollisuuden energiansiirtoketjuihin. Renkaat: Firestone 5.20-15 edessä ja 8.20-15 takana. Vanteet: Mazda 6:n 15” varapyörät edessä, takana Chrysler-tila-auton käännetyt 15” vanteet. monttua nelisen senttiä apukuskin puolelle päin ja siivosin tulipellistä kolmisenkymmentä reikää”, Jari muistelee. Tuo luukku on nyt pikakiinnitettävä, että sen saa irti ja halutessaan takakonttiin. ”Rahkosen laani on tuossa kilometrin päässä, niin sieltä on hyvä käydä ostelemassa kaikenlaista pistekamaa. Esimerkiksi ikkunannostimet ovat Opel Astra F:stä ja uusi virtalukko on Ladan osa, jonka sain työkaverilta”, Jari kertoo nauraen
60 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Siiri Anttila Modernia 61 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Oli siis pakko perehtyä siihen tarkemmin. otetta HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’98. Alkukevään Petrol Circuksessa huomion kiinnitti poikkeuksellisella tavalla bumblebeemäinen Sportster, joka ei näyttänyt Sportsterilta – eikä muutenkaan ollut samaa maata muiden esillä olleiden pyörien kanssa
Buellin osia tulee käytettyä, koska ne ovat ulkonäöltään hyviä ja toimivia.” Vaikka Buell Sportsterille läheistä sukua onkin, kesti ainakin kirjoittajalla kirkkaankeltaiseksi maalattuja aluvanteita näyttelyssä katsellessa hetki miettiä, mistä ne ovat lähtöisin. Marek kertoo rakentaneensa kaikkiaan yli 50 pyörää, suurimmaksi osaksi Harrikoita, mutta on tehnyt myös scramblerja cafe racer -tyylisiä Bemareita, Hondia, Suzukeja, Uraleita ja Ducateja. Myös V-rod-tyylinen tankki on miehen itse tekemä, ja moottorin etupuolelta löytyy samaa muotokieltä jatkava alakate. 62 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Harley-Davidson Sportster ’98. N äyttelykyltistä kävi ilmi, että pyörän omisti Hyrylässä toimiva STC Car Center, jonka omistaja Raikku on vanha tuttuni, joten laitoin näyttelyn jälkeen hänelle viestin. ”Väritysidea lähti siitä, kun Harley-Davidsonilla oli V-rod Muscle -malli, joka oli mustakeltainen”, Raikku selittää. Myös Raikun omassa Spideriksi nimetyssä V-Rodissa väreinä ovat musta ja keltainen, joskin siinä keltainen on vain tehosteväri. ”Runko on alusta loppuun itse tehty ja sen materiaali on seinävahvuudeltaan 5-millistä venytettyä erikoistilausteräsputkea, joka taivuteltiin haluttuihin muotoihin laivatehtaalla.” Erittäin matalasta ja linjakkaasta rungosta lähteekin koko pyörän erottuva tyyli. Villinnäköinen runko on kokonaan Marek Kosen omaa käsialaa samoin kuin v-rodmainen tankkikin. Ikään kuin ylösalaisin kaareutuvaa takaswingiä ja hertanmuotoista teräsrunkoista satulaa myöten kaikki on Marekin omaa käsialaa. ”Moottorissa on muutettu vain nokka-akselin kansi, kaikki muu on alkuperäistä”, Marek kertoo. Jyhkeät peilinvarret pienine peileineen korostavat modernia ja jollain tavalla lelumaista kokonaisuutta. Aihio oli siis täysin vakiokuntoinen ’98-mallinen tuonti-Sportster, joka annettiin lähes 16 vuotta moottoripyöriä rakennelleen Marek Kosen muokattavaksi. Keltainen väri on muutenkin Raikun mieleen, joten oli selvää, että sellainen Sporasta piti tulla. ”Pakoputki on Roland Sands Designilta”, hän jatkaa. ”Vanteet ja etuhaarukka ovat Buellista. Runko on alusta loppuun itse tehty ja sen putket taivuteltiin haluttuihin muotoihin laivatehtaalla. Raikku kertoi, että Sportsterin oli rakentanut sama virolainen kaveri, joka on rakentanut hänen oman jyhkeän V-rodinsakin. Tanko on sekin Marekin omaa designia, ja on hyvin leveä ja melko suora. Vanteet ja etuhaarukka ovat lähtöisin sisarmerkki Buellista. Vuodessa isompia projekteja valmistuu kolmesta neljään, suurin osa tilaustyönä. Marek purki pajassaan Sporan täysin osiin, vakio-osista kelpuutettiin jatkoon vain 1200-kuutioinen tekniikka
Se tuli Roland Sands Designilta. ”Suurin osa osista on itse tehtyjä, ja kaiken suunnittelun ja työn teen yleensä kokonaan itse.” Eikä Sportsterin omaperäisyyttä tosiaankaan käy kieltäminen. Kun tietää, miten pieni Sportster on muutenkin, ymmärtää, kuinka matalalla sen selässä istutaan. Sähköt on tehty uusiksi Motogadgetin kamoilla, ja samalta firmalta tuli myös mittaristo. ”Penkin olen päällystänyt itse”, Marek jatkaa. Pinstraipien väliin muotoillut Harley-Davidson -tekstit tehtiin myös vanteisiin, mikä tuo kokonaisuuteen viimeistelyn tuntua. Pakoputki oli yksi harvoja pyörässä käytettyjä valmisosia. Mutta eikö siinä olekin tavallaan koko homman hienous. Marekin itse verhoilema ja tekemä satula on muotoiltu osaksi runkoa. Mitään monimutkaisen näköistä digimittaristoa tähän pyörään ei kuitenkaan haluttu, vaan olennainen selviää yhdestä pyöreästä pikkumittarista. Pääväriksi valikoitui Lamborghinin värikartasta poimittu hyvin kirkas keltainen mustin tehostein. 63 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Varmaa on myös se, että se herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Tämäntyylisiä V-rodeja on kyllä nähty, mutta ikään kuin pienoiskoossa toteutettuna se poikkeaa rajusti massasta – osansa on ehdottomasti myös räväkällä värillä. Kirkastakin kirkkaamman keltainen väri löytyi Lamborghinin värikartasta. Sähköt ovat Motogadgetin tavaraa
Ola on takuulla ainoa ihminen, joka on palkittu ’55 Nomadeineen American Car Show’ssa moneen kertaan. HELSINKI, 30.3.-1.4.2018. Virve Salosen ’39 Mercury ”Purple Haze” on todella upea näky. Nomadin veturi on tyyliin sopiva, ja väritystään myöten yhtenevä. Näyttelyn kovimpiin uutuuksiin kuului ehdottomasti Olli Salmen ’55 Nomad, jonka mies oli rakentanut huikean nostalgiseen kuosiin auton toimittua vuosikaudet kiihdytyskäytössä. Monet muistavat varmasti Olan toisen, viininpunaisen ’55 Nomadin 90-luvun taitteesta, ja mies pokkasi tällä samaisella viisvitosella Wehnyn muistopalkinnon 90-luvun lopussa auton ollessa vielä kilpurikuosissa. Pelot osoittautuivat kuitenkin aiheettomiksi, sillä uusi parkkijärjestely selvästi toimi, ja yleisöäkin näyttelyssä oli kymmenisen prosenttia edellisvuotta enemmän. Perinteikkäälle American Car Show’lle asetti oman jännitysmomenttinsa erittäin kylmä sää – peruisivatko kauempaa tulossa olevat sen takia osallistumisensa, ja loistaisiko harrasteparkki tyhjyyttään siitä huolimatta, että se oli ensimmäistä kertaa harrasteautoille ilmainen. Auto saikin ansaitusti Top 10 -palkinnon. Upeasti viimeistellyn Nomadin keulalta löytyy hyvin tyyliin sopiva 396-isolohko. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen American Car Show 64 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Kim Hakasalon ’55 DeSoto oli saanut uudet straippiliekit kylkiinsä, ja ne kieltämättä sopivat autoon mainiosti. Top 10 -autoja tämäkin. Autonhan kustomoi alun perin jo vuosia sitten porilainen Tuuha. Lyytikäisen Tompan Chrysler Windsor Saratoga ’59 on päällisin puolin rottakuosissa, mutta sen pellin alta löytyy läpikotaisin rakennettu yli 500-hevosvoimainen 489 cid stroker-isolohko. Kylmäniemen Karin viime numeron kannesta tuttu ’59 Invicta ei jättänyt kylmäksi, ja valittiinkin näyttelyn Top 10:een. 65 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Jussi Rautojan vanhan liiton ’28 Ford Roadster Pick-up on rakennettu USA:ssa The Race of The Gentlemen -kisoihin. American Car Show Autovahinkokeskuksen osastolla oli esillä useampikin surullinen näky. Amerikan Raudan palkitulla bensisosastolla olivat näytillä samanikäiset ja -kokoiset, mutta muuten kovin eri muotista olevat autot. Varmasti eniten keskustelua herätti tämä Suomessa hienoksi LS3-tekniikkaiseksi kilpurireplikaksi rakennettu Vette, joka lipesi viime kesänä kanttarin yli aitoja päin sillä seurauksella, että auto meni lunastuskuntoon. BAD-59-rekisteritunnus jatkaa Tompan 90-luvulla rakentaman ’58 Chrysler -farmarin perinnettä, sen kilpihän on BAD-58. Joonas Jalon komea ’59 Dodge Royal Sierra Wagon on tuotu vastikään maahan länsinaapurista. Näitä ei liikaa Suomessa näe
sijalla. Lähes alkuperäinen ulkokuori kätkee alleen 528-kuutioituumaisen isolohkotekniikan. Auto on ollut markkinoimassa elokuvaa sen ensi-illassa jo Amerikan mantereella, ja sai tämänkertaisen Wehnyn muistopalkinnon. Daniel Tikanderin Dodge D150 Adventurer ’78 ei ole pelkästään härskin näköinen. Pellin alta löytyy nimittäin kahdella Garrettin GT3582R -turboahtimella ylipaineistettu E85:llä toimiva 440, josta löytyvät Eaglen kampura, H-profiiliveivit ja TrickFlow -alukannet. Nykyisin superharvinaisia Checker A2:ia tuotiin 50-luvulla käytettynä Suomeen taksikäyttöön, taka-alalla näkyvä Marathon taas oli yleinen näky New Yorkin kaduilla vielä 80-luvulla. Kari Valon Marathon valittiin myös tämänkertaisen näyttelyn Top 10:een. Janne Mäki-Petäjän ’69 Mustang GT edustaa Gran Turismo -autoja parhaimmillaan. Riihimäkeläisen Arto Jauhiaisen ’59 Chrysler Saratoga edustaa 50-luvun siipikaramelleja puhtaimmillaan väritystään myöten. Reima Vesalan Hudson Hornet oli näytillä Cars-teemaosastolla. 5-vaihteisella TKO600-manuaalilla varustetun ja alustaltaan parannellun auton nokalta löytyy alukantinen ja takoalakertainen 408 cid stroker-pata, ja auton joka kulmassa on isot levyjarrut. 66 AMERIKAN RAUTA 3/2018 American Car Show. Upea auto valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Myös alustaa on paranneltu Dakotan droppispindeleillä , QA1:n coilovereilla, takapään nelipistetuennalla ja uretaanipuslilla. Pertti Lopperin ’70 Chargerin on uutena hankkinut rallilegenda Markku Alén, ja se on ollut nykyisellä omistajallaan jo 40 vuotta. Dart pitää hallussaan listan 3-sijaa, Pontiac on tällä hetkellä 8. Blacklist-osastolla olivat vierekkäin viivalla Marco Käyhkön 700-hevosvoimainen ’68 Dart GTS ja Patun Amerikan Raudan sivuiltakin tuttu, vieläkin tehokkaampi ’64 Le Mans
67 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Pete Ignatiuksen täysin läpikäydyn ja 390 cid strokertekniikalla varustetun ’70 Dusterin alla oli kenties koko hallin erikoisin rengastus, nastalliset 17” talvipyörät! SEMA Show’ssakin jokunen vuosi takaperin nähty ulkomaanvetonaula ’65 Suburban sai Best In Show -palkinnon. Petri Plosilan ja Rainer Mäkipään Fahr edustaa puimureiden aatelia. 22” KMC District -vanteet ovat ne juuri samaiset, jotka olivat aiemmin kirjoittajan vaaleansinisessä 300C:ssä. Tontti sai yksityisosastojen Somistus I -palkinnon. Helena oli näyttelyssä markkinoimassa Mustangeja, jotka tosin olivat tässä tapauksessa grillejä! Oli osastolla yksi autokin. Eipä heti uskoisi, että Veli-Matti ja Irene Backmanin Top 10 -palkittu ’38 GMC on se sama auto, joka nähtiin Amerikan Raudan sivuilla muutama vuosi takaperin vihreänä ja rottakuosissa Yrpä & Illu -tekstit kyljissään. Toni ”Terror” Himmelroosin ilmajousitettu 300C -farkku oli näytillä Tuning Car Show -hallissa. Sittemmin se sai ensin uuden kuosin Hank Jacobin pajalla, missä se sai myös ison turboahtimen suoran kuutosensa kylkeen, ja nyt keulalta löytyy pikkulohkokasi Backmanin rakennettua auton kokonaan uusiksi. Tuomo Rikkosen ’70 Challen pellin alta löytyy 512 cid isolohko. ”Toby” Halicki. Tässä Ismo Moilasen maakaasukäyttöisellä 5.0 HO -koneella varustettu ’60. Ford Freakien teemana olivat tällä kertaa eri-ikäiset pickupit. Friikkien tontti palkittiin kerho-osastojen parhaana. Peter Mustosen ’74 Bricklin SV-1 on leffatähti, jonka konepeitto kuuluu vaurioituneen Deadline Auto Theft -elokuvan kuvauksissa vuonna 1983, kun auton päältä kiivettiin helikopteriin. AMC-tekniikalla varustetun auton omisti aikoinaan Puhallettu 60 sekunnissa -leffan alkuperäisversion ohjannut H.B
Lowtoys-ilmajousifirmaa pyörittävä Tomi Olli on läpikäynyt ’64 Impalansa täysin hankittuaan sen elämää nähneessä kunnossa pari vuotta takaperin. Lehdessähän se esiteltiin sinisenä ja flake-sisustalla varustettuna. Hannu Harjantin ’51 Chevy oli maahan tullessaan vuosien patinoima työkalu, joka on muuttunut Suomessa pikku hiljaa näyttelykelpoiseksi karamelliksi. Jo neljännesvuosisata sitten rakennetun auton keulalta löytyi aikoinaan ’32 Fordin maski ja Moparin 440-isolohko, eikä nykyään oikealla maskillaan remmiahdettu tekniikka jätä edelleenkään kylmäksi. Vaasalaisen Sunrise Cruisersin osastolla esillä ollut Lövmarkin ’34 Ford edustaa suomalaisen rodirakentelun varhaisempaa päätä. Heidtsin Mustang II -tyyppisellä etuakselistolla varustetun auton maata raapiva stance on ilmajousituksen ansiota. Jussi Keltaniemen ’93 Cherokee Limited on 33-tuumaisine pyörineen ja yli 4” korotuksineen melkoisen härski näky. Himmeäpintainen metallinhohtohopea väri on mielenkiintoinen ratkaisu lowriderissa. Tässä Sanna Poudan ”Race Girl” H-D. 68 AMERIKAN RAUTA 3/2018 American Car Show. Sekin on muuten jo 25 vuotta vanha auto. Rakentaja on jo itse siirtynyt ajasta iäisyyteen, mutta hänen poikansa pitävät lippua korkealla. Poudan perhe toi tällä kertaa näytille pyöriä kaksin kappalein. Seppälän veljesten vanha Hudrod oli vaihtanut kokonaan väritystään sitten viime näkemän
Mikkosen Esa hankki vähän aikaa takaperin samanlaisen ’60 Nomadin, kuin hänellä oli 80-luvulla. Myös tämä lowrider-Regal oli tarjolla huutokaupassa. Isä Ari Remahl ajaa itse astetta härskimpää Grand Nationalin näköiseksi rakennettua Turbo T:tä, 17-vuotias tytär nähdään varttimaililla tämän täysin katukelpoisen GN:n puikoissa – ja varmaan myös kadulla, kunhan 18 vuotta tulee täyteen. Gee M Racingin kiihdytyskalusto perustuu kokonaan turboahdettuihin G-body Buickeihin. Tällä kertaa tarjoukset pysähtyivät kuitenkin vajaaseen neljään tonniin, mikä ei riittänyt vaihtamaan omistajaa. Vesa Parviaisen hienon ’68 Camaron konehuoneesta löytyy monipisteruiskulla ruokittu 454-pikkulohko. Huippusiistinä säilynyt ja vastikään museorekisteröity ’63 Olds -farmari myytiin 12 500 eurolla. Risto Krögerin ’88 Fleetside on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Tämänvuotisen harrasteajoneuvohuutokaupan meklarina toimi Paimelan Paroni. 69 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Auto sai näyttelyviikolla pintaansa uudet Peksun taiteilemat kuviot, jotka Wizzz straippaili näyttelyn kuluessa. Retrohenkinen mattaväri ja peltivanteet yhdessä tuoreemman Escalade-keulan kanssa ovat vähintäänkin persoonallinen ratkaisu. Kyllä, luit koon oikein! Harvemmin nähdyt vanteet ovat Weldin mallistosta
70 AMERIKAN RAUTA 3/2018 American Car Show. American Car Show’n tehokkaimpiin katuautoihin kuului ehdottomasti Masi Isohannin hurja ’70 Chevelle, jonka tuplaturbotekniikk a tuottaa parhaimmillaan 1480 hevosvoiman tehot ja 1712 newtonmetrin väännön. Harrasteparkin komeimpia laitteita oli varmasti tämä 20-tuumaisilla peltivanteilla varustettu Caddy. Blacklistilläkin se kävi viime kesänä nappaamassa 1-sijan vain jättääkseen homman kesken huipulla, mutta on kuulemma palaamassa ottamaan kärkisijan takaisin tänä suvena. FHRA:n järjestämä ilmainen pysäköinti harrasteautoille siis toimi. Mikko Wihisen Chevy ”Pikkis” on varmasti Suomen nopein avolava, ja näinköhän haastajaa löytyy koko Euroopasta. Janne Anttilan herkullisen värinen ’79 Shovel on yhtä aikaa erittäin siro ja pitkä. Erittäin kylmästä säästä huolimatta harrasteparkkia koristi tänä vuonna ilahduttava määrä autoja. Miss Hot Rod -kilpailun voitti tällä kertaa helsinkiläinen Anna Netrebine
SaraLee 19.5. 21.4. Tervetuloa!. Mary Ann Hawkins 21.7. Kierros ajetaan Asikkalan kauniissa maisemissa ja sen kesto on noin 1,5 h. www.paimelanranch.fi Cruising illoissa asemalla hyviä tarjouksia ja loppuiltojen viihdytyksestä vastaavat pubin lavalle nousevat bändit. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Jani Wickholm bändeineen Tervetuloa mukaan! Routen cruising on tarkoitettu kaikille harrasteautoille, merkkiin, malliin, väriin, ikään tai kuntoon katsomatta. E75 Rock’n Roll Highway 15.9. The Moments 18.8. Kokoontuminen klo 18 ja lenkki klo 19. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Drivin’ Wheels 16.6. Bändit aloittavat noin klo 21.30. Iltojen mieleenpainuvimmat autot palkitaan! Lisätietoja: Reijo 0400 867 120 / paimelanparoni@gmail.com Janika 040 525 6569 / paimelanranch@gmail.com Route 24, Joenkulmantie 2, 17130 Vesivehmaa WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta
Parhaimmillaan sen ansiosta saadaan paremmin auton henki esille, kun autoon valittu teema jatkuu myös somistuksessa. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman Detroit Autorama Tony Nezelin Plymouth Belvedere ’61 on saanut alkunsa autoromuttamosta Pohjois-Dakotasta 1994. DETROIT, 2.-4.3.2018. Sen jälkeen romusta on kehittynyt täysverinen Pro Street -monsteri, joka rullaa Art Morrisonin rungolla. Jenkkilässä autoa ei juuri koskaan tuoda valmiiseen pöytään, vaan omistajat näkevät autojen rakentelun lisäksi ison vaivan itse somistuksen ja esillepanon kanssa. Kiivaampana viikonloppuna saatetaan järjestää samanaikaisesti kaksi tai jopa kolme näyttelyä eri puolilla Amerikkaa. Show’n yhtenä erikoisuutena on Riddler Award -kilpailu. Ilokaasujärjestelmän funktio on lähinnä viilentää koneen käyntilämpötilaa. Somistus on kuin kehykset arvokkaalle taiteelle, ja yhtä henkilökohtainen kuin auto itse. Autorama-näyttelyitä järjestetään marras-huhtikuun aikana yhteensä 16 kappaletta eri osavaltioissa. Detroitin Autorama lunasti jälleen paikkansa yhtenä Amerikan parhaista näyttelyistä. 496-kuutiotuumaisesta Wedge-koneesta löytyy kaksi 64-millistä Borg Wargner -turboa sekä pari Holleyn 450-kaasuttimia. Camaron 468 cid isolohkossa oli yksi iso Littlefield 1471 -ahdin ja kaksi 68 mm turboa. 72 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Ashley Grayn autojen toimivuudesta voi keskustella, mutta showmielessä ne kutittavat mielikuvituksen äärirajoja. Sisältö ja vetonaulat vaihtelevat näyttelyistä toiseen, mutta yksi yhteinen näkyvä piirre kaikissa on se, että näyttelyiden vaihteleviin kilpailusarjoihin osallistutaan hulppeilla autorama-osastoilla. A utorama World on Wheels -näyttelyt lukeutuvat Amerikan vanhimpiin autonäyttelyihin. Detroitin autonäyttely on itärannikon suurin ja näyttelyistä se, joka saa eniten mediahuomiota johtuen Ridler Awards -kilpailusta. Autoraman kävijöitä hemmoteltiin heti sisääntulossa vaikuttavilla showautoilla, jotka saivat silmämunat pomppaamaan ulos päästä. Väriyhdistelmä on Viperin käärmeennahan vihreä yhdistettynä PT Cruiserin pastellikeltaiseen kattoon
Robbins Racecraft inc on rakentanut sen 427-kuutiotuumaisen LSX-tuplaturbokoneen. Etuja taka-akselistot ovat Heidtsin Super G-mallia ja alla pyöri koko komeuden kruunaavat Budnikin G10-vanteet. Tehot tuottaa Jon Kaasen Boss 429 -moottori, apunaan Tremecin kuusivaihteinen laatikko. Fast & Furious -elokuva-autojen teemaalueella oli näytillä myös Vin Dieselin alla nähty Dodge Charger. Alan suuret nimet, kuten Trepanier, Roadster Shop, Detroit Speed sekä Ringbrothers olivat kaikki näyttävästi edustettuna. Kuvassa Ringbrothersin uusin 1100 hv ’72 AMC Javelin. Auton on rakentanut U.S. Kojelauta on peräisin ’49 Buickista. Letukkaan on asennettu Jeffcon 4-vaihteinen laatikko, mikä kielii siitä, että maantiemailit voivat jäädä vähäisiksi, mutta meno maistuu stripillä sitäkin enemmän. 12 Speed & Custom Buffalosta, Michiganista. Tämän ”project leftover” ’68 Camaron lähtökohta on ollut tyhjä hylsy, johon on kerätty vaiheittain kalliimpia komponentteja, kuten Fatmanin runko, DMC:n nelilinkkituenta, 4L60E-laatikko ja kahdella 61 mm turbolla varustettu Chevyn pikkulohko. Pajan isäntä, Bruce Harvey on vähitellen kerännyt ympärilleen oikeita rahamiehiä, jotka arvostavat Brucen uskallusta tehdä asioita eri tavalla kuin ennen ja toimittaa asiakkailleen puolen miljoonan näyttelyvoittajia. Pro Comp Custom on tunnettu pitkään kovan luokan autonrakentajapajana itärannikolla. Robert Freemanin ”Berlin Buick” on mieletön kombinaatio 56 mallin Kuplaa ja 50-luvun Buickin henkeä. Peter Newellin Camarolla on ajettu tuhansia maileja, mutta sen työnjälki kestää myös korkeatasoisen näyttelyn. Avot! Steele Rubber jakaa Autoramassa joka vuosi erikoispalkinnon parhaalle entisöidylle autolle ja vuonna 2018 palkinto meni Keni Bighamille, joka oli entisöinyt ’66 Chevelle Funny Carin nimeltä Chevoom. Brian Mosbeckin ’67 Fastback Mustang oli yksi viileimmistä pro touring -edustajista. Keskimoottori on kevyt 215-kuutiotuumainen Buickin V8 Hillbornin ruiskulla. Detroitissa esiteltiin kolme pajan asiakasautoa. 73 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Don Hoover esitteli tämän uskomattoman hienon ’55 Chevyn, jota hän kutsuu ”Savageksi”
74 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Detroit Autorama. 3” pakoputkisto, Aeromotive/Arrington Hellcat Swap -polttoainejärjestelmä ja joka kulmaan asennetut levyjarrut täydentävät tämän B-korisen Moparin. Custom-alueella törmättiin myös Barrisin ”The Norm Wesp” ’59 Chevroletiin. ”Disturban” keräsi ahneesti huomiota osakseen, kun traileriyritys esitteli uutta tuotettaan, jossa auto sidotaan kiinni vaunun ulkopuolella ja sitten liu’utetaan sisään ja ulos umpikaapista kaukosäätimen avulla. Ridlerehdokkaita arvosteltaessa auton ympärillä parveilee noin 10-henkinen tuomaristo, joka tekee työtään osittain päiväsaikaan, osittain yöaikaan. Pari vuotta myöhemmin Whetstone myi auton ja luopui rakentelusta, mutta 1980-luvulla hänen poikansa innosti hänet jälleen rakentelun pariin. Cavalcade of Customs -alueen esimakua, ’49 Ford ”Shubop” ja ’41 Ford ”Treasure Doll”. Vuonna 1961, 21-vuotiaana, Bill Whetstone osti uuden ’60 mallin Ford Starlinerin. Autojen arvostelu on tarkkaa puuhaa, mutta tässä on kuitenkin kyseessä vielä normaali autoluokka. Auto menestyikin hyvin näyttelyissä. Hän vei sen saman tien kustomoitavaksi Alexander Brothersille, joka loihti siitä ”The Adoniksen”. ”Hellvedere” on yhteistyö Diversified Creationsin ja Arrington Performancen välillä. Amerikkalaiset arvostavat mukavuutta yli kaiken. Autoramassa voi törmätä melkein mihin vain, kuten tähän ’53 Cadillac Elegante -konseptiautoon. 2018 Detroit Autoramassa, 79-vuotias Bill oli jälleen kustomväen keskipisteenä. ’67 Belvedere on varusteltu 6,2 litraisella, 707-hevosvoimaisella Mopar Hellcrate koneella, 6-vaihteisella Tremec T56 Magnum -manuaalilaatikolla ja Moserin rakentamalla Dana 60 -taka-akselilla. Huhtikuussa 2017 hän osti Adoniksen kopion, jonka eräs mies oli rakentanut Minnesotassa
Ridler Awards – Pirelli Top 8 Vuosien saatossa Ridler-palkinnosta on kehittynyt melkein maaginen sana autonrakentelupiireissä. Auton etuja takapää ovat kokeneet suuria muutoksia ja koria on kevennetty turhista osista ennen maalausta, joka suoritettiin Sandstone-kultasävyllä. 75 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Valmiit autot kokevat todellisen ensiesiintymisensä Detroit Autoraman yhteydessä. Amerikan autonäyttelyissä on useita järjestäjiä, käytäntöjä ja sarjoja, joissa ei ole outoa, että auton omistaja maksaa osallistumisesta sievoisen summan, jolloin vastavuoroisesti saa autonsa tuomareiden arvosteltavaksi ja mahdollisesti palkinnon. Alkuperäisen koneen tilalle on vaihdettu uusi Fordin 5-litrainen Coyote DOHCmoottori. Erikoisehtona on se, että autoista ei ole saanut näkyä mitään ennakkoon, ei edes sosiaalisessa mediassa. Autossa on ilmajousitus, jonka säiliö on piilotettu kekseliäästi vahvistimen sisään, joka tukee Stratocasterin sijoitusta takakonttiin. Ridler-auto on useimmiten työllistänyt vuosia, ja niihin on monesti uponnut satoja tuhansia, joskus miljoonankin verran, joten palkintosumma ei ole sen valossa suuri, mutta varmasti tervetullut. Lisäksi kori on sekä channeloitu että sektioitu. Se on yksi alan tavoitelluimmista titteleistä ja palkinnoista Amerikassa. Autossa on todella vähän osia, jotka eivät olisi kokeneet muutosta. Valtavan hienoa työtä! GREAT 8 -FINALISTI 1967 Chevrolet Camaro SS “Nickelback” Omistajat: Chris & Greg Allen, Selbyville, DE Rakentaja: Superior Autoworks Osuva nimi on isolle rakennelmalle tärkeä apu menestykseen. Ridler Award -nimi tekee kunniaa promoottori Don Ridlerille, joka työskenteli Autoramatapahtumille vuosien 1956-63 välisenä aikana. Tätä lähdettiin parantamaan entisestään luomalla muutoksia, joilla auto näyttää entistäkin pidemmältä ja suuremmalta. GREAT 8 -FINALISTI 1956 Continental Mark II “The Scarlet Lady” Omistajat: Chris Ryan Rakentaja: Ryan’s Rods and Kustom Chris Ryanin lähtökohdalla oli entuudestaan ison luksusauton leima. Auton koneena on 515-kuutiotuumainen isolohko, jota avittavat tuplaturbot. Vähitellen alkoi perhekalleuden kunnostus, jossa intohimo vei yhä syvemmille vesille ja rahaa kului paljon., mutta ei vastineetta. Osallistujille kisan voitto on tietysti aina mieluisa, mutta olennainen tunnustus kaikille on päästä valituksi Top 8 -joukkoon. Summa voi hetken tuntua todella isolta, mutta oikeassa valossa se on enemmänkin symbolinen tunnustus siihen kaikkeen nähden, mitä omistajat ovat autoihinsa uhranneet. Ridler-voittaja saa rahapalkintona 10 000 dollaria. Camaro oli ollut perheessä ahkerassa käytössä, uudesta asti. Chevyn LT1-konetta ahtaa Magnusson 2300 -ahdin Fast XFI -polttoaineenruiskujärjestelmällä. Palkinnon eteen tehdään salassa useita vuosia töitä sekä valtavia investointeja. Sekä takalokasuojat että puskurit on muokattu uusiksi. Kattoa on madallettu 2“ ja kori on silloitettu aina takakontin varapyöräkoteloa myöden. 2018 DON RIDLER MEMORIAL AWARD VOITTAJA 1957 Chevrolet 150 hardtop ”Imagine” Omistajat: Greg & Judy Hrehovcsik Rakentaja: Johnny’s Auto Trim & Rod Shop Tämän vuoden Ridler-voittaja-autossa oli asetettu rima todella korkealle. Auto on täynnä muutoksia ja innovatiivisia yksityiskohtia. Chris ja Greg Allenin tapauksessa se syntyi autoa rakentaessa. Näyttely-yleisö Detroit Autoramassa on runsaslukuinen, mutta sitä ei voi verrata siihen julkisuuteen, mitä Ridler-autot saavat maailmanlaajuisesti. Tehoja koneesta oli mitattu 1043 hv, jotka välitetään kromatulle taka-akselille perinteisen 3-vaihteisen automaattilaatikon välityksellä. Lähtökohdaksi oli valittu 150-mallinen ’57 Chevy, josta on muokattu hardtop-versio. Tieto valituksi tulemisesta julkaistaan Detroitin näyttelyn perjantaina
Mielikuvituksellinen somistus oli luotu eläinten taljoilla ja tiiliskiviaiheella, mikä loi tehokkaan kontrastin täysin valkoiselle autolle.. Rakentaja Dan Wicket oli kuitenkin onnistunut jalostamaan autosta kokonaisuuden, joka sai osakseen suurta arvostusta. Voimanlähteenä on 347-kuutiotuumainen Fordin pikkulohko ja vaihteistona 5-vaihteinen manuaalilaatikko, joka välittää voiman Quick Change -taka-akselille. GREAT 8 -FINALISTI 1934 Ford Pickup Omistajat: Danielle Lutz Rakentaja: Jason Graham Hot Rods Jason Grahamin ’34 Ford Pickupin kori on channeloitu ja katto chopattu. GREAT 8 -FINALISTI 1969 Chevrolet Camaro “Tux” Omistajat: Stuart Adams Rakentaja: Detroit Speed Inc Tämä toinen Camaro Top-kasissa on rakennettu 13 vuoden aikana. Konehuoneeseen on päivitetty ruiskutekniikalla varustettu isolohko-Chevy, joka on peräisin ykkössukupolven ZL1-Camarosta. Jokainen metalliosa on kokenut muutoksia. 76 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Detroit Autorama GREAT 8 -FINALISTI 1936 Pontiac Sedan Omistajat: Robert Anderson Rakentaja: Legens Hot Rod Shop Tämä rakennelma todella erottui joukosta, eikä vähiten valitun automallin vuoksi. Listoitus oli toteutettu 50-luvun henkeen jatkuen yli konepellin, jopa yli koko korin. Myös etuakselisto edustaa omaa suunnittelua. Lisäksi koria on pidennetty 1,5” ja A-pilaria muokattu siten, että se antaa korille kevyemmän ja pidemmän ulkonäön. Maukkaan ja viimeistellyn auton kruunasi hulppea esillepano. Pellin alta löytyy ahdettu Chevyn LS2kone, jonka on rakentanut Keith Urban. Custom-vanteet syntyivät yhteistyössä omistajan ja rahoittajan kanssa, joka suureksi yllätykseksi on nainen. GREAT 8 -FINALISTI 1939 Ford Sedan Delivery Omistajat: Rhea & Harold Schrader Rakentaja: Hot Rod Construction Paneeli-Ford vuodelta 1939 on kaunis malli, muttei ehkä otollisin radikaaleille muutoksille. Sen alkuperäiset etulamput on vaihdettu uusiin led-valoihin, joiden V8-logo on näkyvä osa modernimpaa ulkoasua. GREAT 8 -FINALISTI 1940 Ford Coupe Omistajat: K. Istuimissa on nähty erityistä vaivaa tikkauksissa, jotka tukevat auton nimeä, “Tux”, viitaten miesten tummaan tuxedoon, eli smokkipukuun. Viimeistely niin sisustassa kuin auton alustassakin oli toteutettu yhtä huolellisesti kuin hulppea Autorama-esittelyständikin. Auton ovet on muutettu kaapparimallisiksi, ja puusta valmistettu kojelauta sopii hienosti puulla ja nahalla viimeisteltyyn kabiiniin. Voimanlähteenä oli käytetty ahdettua LT4-moottoria, joita löytyy tämän päivän uusista Corvetteista. Reid Hotaling Rakentaja: Farrell Creations and Restorations ’40-mallin Ford Coupessa on paljon hienoja ykityiskohtia. Näkyvin yksityiskohta oli Pontiacin etumaski, joka muistuttaa vesiputousta. Itse kori on säilytetty pitkälti alkuperäisissä muodoissaan. Auton sisustan on tehnyt M&M Hot Rod Interiors, ja se sointuu yhteen konehuoneen yksityiskohtien kanssa. Rakentelussa oli vaikutteita vuoden 2016 Ridler-voittajasta, jossa yhdistyi Art Deco -stailaus sekä tämän päivän tekniikka
nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Ajoneuvojen ostot, kuljetukset ja rekisteröinnit! www.falcont.com info@falcont.com 050 523 9955 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan Kestotilaus 66,90 8 numeroa
Jo vuodesta 1971 järjestetyssä näyttelyssä vieraili tänä vuonna huikeat 83 812 kävijää. Elmia 2018 BILSPORT PERFORMANCE & CUSTOM MOTOR SHOW, JÖNKÖPING. Sen lisäksi, että automalli on harvinainen, se edusti ruotsalaisille jotain mukavan uutta, nimittäin rakennettua Stepvania, ja kaiken lisäksi uudella tekniikalla ja Detroit Steel Wheel -peltivanteilla. 78 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Elmiassa kaikki puhuivat siitä ja Marko ansaitsi autollaan Custom-hallin Custom Motor Show Crew Awardin. Elmiassa oli esillä tänä vuonna ainakin 18 suomalaista autoa tai moottoripyörää, joista suurin osa sai käydä pokkaamassa pystin maanantain palkintojenjaossa. Skandinavian suurin autonäyttely, Bilsport Performance & Custom Motor Show, oli suomalaisten autonrakentelijoiden suurta juhlaa. Elmiassa oli esillä jälleen koko autoharrastuksen kirjo, aina hyvin säilyneistä autoja mopoklassikoista entisöityihin tai äärimmäisen pitkälle rakenneltuihin showautoihin sekä moottoripyöriin. Kaappi, joka ei jättänyt ketään kylmäksi Elmiassakaan oli Marko Stjerbakofin Divco ’42. Vetonaulana nähtiin useiden tunnettujen autonrakentelijoiden autojen lisäksi TV:stä tuttu, yhdysvaltalainen Kindig-it Designin omistaja Dave Kindig mekaanikkonsa Will Lockwoodin kanssa. Lisäksi paikalla nähtiin John D’Agostino sekä automaalari Bernt Karlsson. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi T änä vuonna yksi näyttelyteemoista oli elokuva-autot, mikä näkyi joka hallissa. Jani Huhtamäen rakentama kustom-Mercury sai paraatipaikan Custom-hallista ja talvella valmistunut sulavalinjainen Coupe esiteltiin juhlavasti Elmian yleisölle asiankuuluvalla suolasomistuksella. Näyttelytilojen ulkopuolella olevalla action-arenalla oli muun muassa moottoripyörästuntteja, kuminpolttokisa sekä Ruotsin drifting-mestaruussarjan näytöskilpailu. Patinoitunut harvinaisuus on aikoinaan palvellut Oregonin ensimmäisenä ensiapuautona
Aikainen pääsiäinen yhdessä myöhästyneen kevään kanssa aiheutti sen, että sääennusteita seurattiin tiheään, mutta loppujen lopuksi matkat olivat hyvin aurinkoiset ja tiet kuivat. Sen jälkeen autoa on rakennettu lisää ja nyt odotetaan päästyä Test & Tune -ajoihin kiihdytysradalle. Lowrider-rekkansa näyttelyyn tuoneen Auvisen lisäksi Petri Terho oli yksi harvoista, jotka ajoivat perille asti ja takaisin kotiin. John D’Agostino palkitsi lahtelaisen Petri Terhon Custom Buickin Crystal Awardillaan. Palkintoa jaettiin vain yksi Elmiassa, sekin tuli Suomeen. Isoin rakentelurupeama oli takana, kun Mercury Comet ensiesiteltiin viime syksynä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Arne Nilssonin entisöimät siipi-Moparit olivat edustamassa vuotta 1958. Karkkilalaisen Jaska Velinin Ford A Cabriolet ”Eldorod” kahmi peräti viisi pystiä: Jury´s Choice 2018 Hall B, Best Paint 2018 Hall B sija 1, Best Interior Hall B sija 3, Best Engine Hall B sija 1 ja Lasse Theander Special Award 2018. Hieno tunnustus. Rodikerho Flying Grinders täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi oli tehty iso osasto, jossa olivat esillä erityyliset rodit ja hienoine somistuksineen. 79 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Auto herätti valtaisaa kiinnostusta ruotsalaisyleisössä ja käsityötä hämmästeltiin pitkiäkin aikoja. ”Suicide Comet” sai paljon huomiota Elmiassa jo ennakkoon ollen mukana näkyvästi tapahtuman mainonnassa sekä itse näyttelyn virallisessa t-paidassa. Perillä Elmiassa, pääsiäinen alkakoon. Heath Garagen Tomi ja Anna-Stina löysivät jokunen vuosi takaperin historiallisen auton, joka on vaikuttanut vuosia sitten Ruotsin kilparadoilla. Se on hieno saavutus, joka voi olla mahdollista vain vuosien laadukkaalla tekemisellä ja osaamisella
Yksi näyttelyn huikeista uutuksista oli Måns Hellströmin ’91 Chevy Pickup, joka on varustettu Alfa Romeon moottorilla. Yksi näyttelyn suosikeista ja hyvin palkituista autoista oli Thomas Karlssonin entisöimä Oldsmobile ’58 Convertible kaikkine alkuperäisrekvisiittoineen. Miehen ’61 Biscaynen voimanlähteenä on Audi RS6:n turboahdettu veekasi jatkonaan C6-Corvetten voimansiirto! 80 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Bilsport Performance & Custom Motor Show. Pohjoismaista yhteistyötä yli rajojen. Pääsiäisen väreihin erinomaisesti sopivaa autoa oli ilo esitellä ruotsalaisyleisölle. Pro Touring Novansa Suomeen taannoin myynyt David Gunnars yllätti, ei vain uudella rakennelmalla, vaan uudella ajattelutavalla. Patric Backholm ja Leif Kjellver olivat yhdessä kehittäneet hienon Street Rodin, mutta myös osaston, josta ei puuttunut mustaa huumoria. Autoon voi tutustua paremmin syksyllä Lahdessa. Riviera sai näyttelypaikan parhaimmalta paikalta yhdessä ”Suicide Cometin” ja kahden muun ruotsalaisen auton kanssa. Hersti AutoShopin Timo Hersti hankki itselleen Marko Plantingin aikoinaan aloittaman projektin ja rakensi lopulta Rivieran ajovalmiiksi. John D’Agostino palkitsi auton TOP 5 Custom Finalists -tunnustusplakaatilla
Johan Erikssonin Dodge Charger RT/R ’68 oli esillä viime lokakuun SEMA Show’ssa, tammikuussa Grand Natinal Roadster Show’ssa ja helmikuussa Darryl Starbird Show’ssa. Niin hienoa! 81 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Tämän vuoden Elmiassa oli iso määrä kisaan osallistuneita kilpureita, kuvassa Gustav Abramssonin ’34 Ford Coupe. Hämäläisille irtosi osallistumisesta Custom Motor Show’n Crew Award ja Superior Media valitsi auton kokoamallaan TOP 10 -auton listalla numeroksi 1. Upea Charger nähdään syksyllä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Kuvassa ’69 Pontiac GTO, jolla John Travolta ajeli elokuvassa The Punisher sekä Amphicar 770, jolla ajeltiin elokuvassa Göta kanal 3. Marco ja Mira Hämäläinen osallistuivat näyttelyyn Steam Punk Hot Rodillaan ja vaunullaan. Jonot kiersivät pitkin Custom-hallia sekä lauantaina että pääsiäissunnuntaina, kun yleisö odotteli lähitapaamista TV-tähden kanssa. Viime kesänä ensimmäistä kerta järjestetty Gasolinen Street Week oli heti syntyessään iso menestys. Yksi pääsiäisen suurimmista mielenkiinnon kohteista yleisölle oli TV-sarjasta Bitchin’ Rides tunnettu Dave Kindig Salt Lake Citystä. Elokuvateema näkyi kaikissa tyylisuunnissa ja näyttelyhalleissa. Auto palautui Amerikan kiertueelta vain yhdeksän päivää ennen Elmiaa. Ruotsalaiset arvostivat paitsi harvemmin nähtyä teemaa, myös sitä, että omistajat olivat auton luona läsnä tyylinmukaisesti pukeutuneina. Yksi pääsiäisnäyttelyn hulppeimmista yhdistelmistä oli ’48 Ford Woody, joka veti perässään Chris Craftin -puuvenettä
Laatikoksi on valittu 6-vaihteinen versio ’15-vuosimallisesta Shelby Super Snakesta. Autossa on 6,8-litrainen Fordin V10-kone kahdella turbolla ja välijäähdyttimellä. Wagner Tuningin patinakuosinen ja uudemmalla Ecoboost-tekniikalla varustettu demo-pickis on edelläkävijä. 82 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Bilsport Performance & Custom Motor Show. Thomas Bengtsonin ’36 Ford Coupessa puhuu ahdettu isolohko. Auto on esitelty 2016 Semassa, 2017 Essen Motor Show’ssa ja nyt oli vuorossa Elmia. Norjalainen ’65 Mustang Coupe, “Drift my way”, on rakennettu siten, että se olisi nopea sekä radalla että stripillä, ja että sillä voi myös driftata. Viperin vihreäksi maalattu auto on rakennettu Gatebil-ajoja varten 107 päivässä. Ruotsalaisessa rakentelussa yleistyy niin autoissa kuin pyörissäkin uudempi ja käyttöystävällisempi tekniikka, josta on näyttelyissä esillä hyvin laaja skaala erityyppisiä ratkaisuja. Raggarikulttuuri on iät ja ajat ollut suuressa suosiossa Ruotsissa, niin myös autohifikulttuuri, ja uuden sukupolven linttoihin on löytämässä tiensä yhä järeämpiä äänentoistolaitteita, joilla voi huudattaa “ooa hela natten”. Järuddsin osastolla oli kaupan tämä juuri Texasista tuotu ’32 Ford Pheaton
Avoinna ark. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.?. 040-552 9032 Ameriikan herkkuja Pink Cadillac Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Lauantai-ilta 19.5 Liput 20€ Show alkaa klo 19 SUMM ER FEST IVAL HAIK AN LAVA , PIRK KALA 50's The Miss 50's-k isa Kunto Ojansivu Jeena & Vauhtikallot Aron & Cool Company Info: www.aron.fi, p
internetissä, niitä voi kysyä myös Amerikan autoihin erikoistuneista liikkeistä. Korjauksen voi tehdä myös itse käyttämällä tuotteita, joita on saatavilla paikallisesta automaalaamosta tai automaalitarvikkeita myyvästä liikkeestä. Lisäksi tarvitaan kuminen pieni kittilasta, tukevaa aaltopahvia, rasvanpoistoainetta (varmista soveltuvuus muoveille), muovinpohjustusaine sekä suojakäsineet, kuulosuojaimet ja hengityssuojain. Varsinaiseksi täyteaineeksi soveltuu luja muovin korjausliima, kuten käyttämämme Replast Snap 90sec, joka löytyi Würthin valikoimasta, sekä viimeistelyyn niin sanottu ”pussikitti” eli U-POL:n valmistama Dolphin Glaze –viimeistelykitti. Kunnostustarve arvioidaan silmämääräisesti, ja tarvittaessa vauriot merkitään. Teräsrunko puolestaan on päällystetty muovivalulla. Keskiöön on hitsaamalla liitetty tangosta valmistettu ratin kehä ja puolat. Sen ominaisuuksiin kuuluu helppo muovattavuus kylmänä, ja se kovettuu muotoonsa lämmitettäessä samalla lujittuen. Bakeliitti on myös erittäin hyvä sähköeriste. Kunnostukseen on olemassa erilaisia tuotteita ja tuotesarjoja, joita myydään mm. Ohjauspyörän runko on tehty metallista, ja perusta on koneistettu keskiö, josta ratti kiinnittyy ohjausakseliin. Materiaalille tyypillistä on halkeilu ajan saatossa varsinkin sen altistuessa runsaalle lämmönvaihtelulle. Kunnostukseen tarvittavat aineet ja välineet: karahiomakone eli paineilmavinku, myös sähköinen Dremel käy (jos kumpaakaan ei ole saatavilla, voidaan käyttää ohutta rautasahanterää ja kolmioviilaa), siihen muutama erilainen hiomaterä, hiomapaperia (karkeudet P120 – P600), hiomakone tai käsihiomatuki, sekä täyteaineet, jotka meillä olivat Würthin Replast Snap 90sec ja U-Polin Dolphin Glaze -viimeistelykitti. Lyhyt historia ratissa käytettyyn muoviin lienee paikallaan. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen K ova muovi eli bakeliitti on yleinen materiaali ohjauspyörissä. Muovinkorjaukseen tarkoitetulla kaksikomponenttiliimamassa on kätevä täyttää isommat halkeamat, se on helppoa hioa muotoon ja kovetuttuaan se vastaa ominaisuuksiltaan ratin bakeliittia. Ratin irrotukseen ajoneuvosta tulee käyttää asian mukaista ulosvedintä. Omakohtaisten kokemusten pohjalta korjattu ratti kestää harrastekäytössä vuosia, yleensä maalin kuluessa puhki ensimmäisenä. Ratin rakenne on varsin yksinkertainen ja kaikissa saman tyylisuunnan ruoreissa hyvin pitkälti sama. Halkeamia syntyy eri kokoisia aina hiushalkeamista suurempiin avonaisiin railoihin. Bakeliitti oli ensimmäisiä täysin synteettisesti valmistettuja muoveja, ja aikanaan varsin suosittu erilaisten esineiden, kuten radioiden, veitsenkahvojen ja auton ohjauspyörien valmistuksessa. Korjausaineet ovat tavallisesti kaksikomponenttisia epoksipohjaisia, muovailtavia massoja, kuten PC-7 Epoxi Paste ja KBS NuMetal Putty. Säihkettä rattiin Persoonallinen ratti on tärkeä osa sisustaa ja auton asennetta, ja toisinaan virheetön alkuperäisruori sopii kokonaisuuteen parhaiten. Ratin kunnostuksia tekevät yksityisten harrastajien ohella myös jotkin automaalaamot, joissa hinta liikkuu 250 eurosta ylöspäin riippuen työmäärästä. 84 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Tallilla – säihkettä rattiin. Tällä kertaa jippojuttumme kiteyttää perusteet elähtäneen hallintalaitteen henkiin herättämiseen, kun kysymyksessä on muovipuristeesta valmistettu versio. Vuosien saatossa muovipinnoite haprakoituu ja lämmönvaihtelun aiheuttama eläminen metallirungossa saa muovin halkeilemaan. Lyöminen ja muu voiman käyttö aiheuttaa bakeliittiin lisää vaurioita. Ikävintä ratin kunnostuksen kannalta on, että kaikki silmin nähtävät halkeamat on myös korjattava hyvän lopputuloksen aikaan saamiseksi. Vikoja voi olla monenlaisia, kuten hiushalkeamia, avohalkeamia tai muita mekaanisia kolhuja
Ennen täyteaineen levitystä hiotaan avattujen railojen ulkoreunat hieman viistoiksi käyttäen hiomapaperia P120. Sekoita pieniä määriä kerrallaan, koska pussikitin työskentelyaika on suhteellisen lyhyt. Tarvittaessa pinnat puhdistetaan rasvanpoistoaineella ennen muovinpohjustusaineen suihkuttamista. Pienissä halkeamissa on hyvä käyttää mahdollisimman ohutkärkistä terää, ettei turhaan poisteta liikaa materiaalia. Sekoita täyteaineena käytettävä kitti ja kovettaja hyvin kumilastalla valmistajan ohjeen mukaan. Seuraavaksi aloitetaan viimeistelykittaus ja hiushalkeamien täyttö pussikitillä. Hyvä sekoitusalusta on tukeva pahvinpala tai vastaava muu rasvaton alusta. Aineen kovetuttua karkean hionnan voi tehdä koneella, mutta myös viila ja hiomapaperi ovat oivat työkalut hommaan. Työ aloitetaan avaamalla suuremmat halkeamat koko bakeliitin syvyydeltä metallirunkoon saakka. Levitä kitti kumilastalla hieman vauriokohtien yli siten, että kitin pinta on reilusti ratin pinnan yläpuolella. Ratin kunnostuksia tekevät yksityisten harrastajien ohella myös jotkin automaalaamot, joissa hinta liikkuu 250 eurosta ylöspäin riippuen työmäärästä. Tärkeintä on avata kaikki halkeamat, jolloin niihin päässyt lika ja rasva saadaan pois. Lopuksi puhalletaan ratti ja railot puhtaaksi paineilmalla kaikesta hiomapölystä. Korjaus kannattaa aloittaa täyttämällä isot halkeamat muovinkorjausaineella reilusti, jolloin jää hiontavaraa. Tarkoitus on saada aikaan V:n muotoinen, pohjaa kohti kaventuva railo. Näin saadaan riittävästi hiottavaa materiaalia pintoihin. Ohuita hiushalkeamia ei tarvitse avata metallirunkoon saakka, vaan riittää, kun ne hiotaan noin 3–4 mm syvyyteen. 85 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Ratin käsittelyä paljain käsin tulee välttää, samoin öljyn sekä rasvan joutumista sen pinnalle. Samalla karhennetaan ratin pinta railojen ympäriltä, jotta täyteaine tarttuu siihen kunnolla. Tarvittaessa levitä kitti useammassa vaiheessa
Hionta aloitetaan karkeudesta P120. Kuten kuvista näkee, meidän rattimme jouduttiin hiomaan puhki joistakin kohdin, jotta kaikki pinnan epätasaisuudet saatiin pois. Näin kaikki huokoset ja muut pienet virheet saadaan peittoon. Nurkkien ja kulmien hionnassa paras hiomatuki on oma sormenpää. Tarkoitus on saada esille karkea muoto, ei hioa kittiä lopulliseen paksuuteen, eivätkä kitatut kohdat saa mennä puhki ratin pintaan saakka. Noihin kohtiin suihkutettiin uudelleen ohut kerros pohjamaalia ennen pintamaalausta. –kun käsi ei erota pinnassa virheitä, on lopputulos haluttu. Pinnanmuodon tarkasteluun paras konsti on sivellä pintaa kädellä. Hiomatueksi soveltuu mikä tahansa tukeva ja puhdas, mutta taipuisa alusta, kuten fiberikoneen hiomakiekko. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Tallilla – säihkettä rattiin. Tarvittaessa kittiä levitetään välillä uusi kerros, kunnes haluttu lopputulos on saavutettu. Kuvat eivät täysin pysty toistamaan rattiin saatua syvyysvaikutelmaa, jota helmiäisefekti mukavasti elävöittää. Kitin kuivuttua pinta hiotaan käsin tuen kanssa kevyesti P180-karkeudella, sen jälkeen P240ja lopuksi P320-karkeudella. Alkuperäisen luunvalkean sijaan rattiin haluttiin persoonallista ilmettä, joka toteutettiin hopean perusvärin päälle suihkutetulla flake-hileellä, candysinisellä sekä lakkaan sekoitetulla sinisellä helmiäismassalla. Tärkeää hiontavärin hionnassa on välttää maalipinnan puhki menemistä. Karkeahionta voidaan tehdä joko koneella tai käsin tuen kanssa. Ratin muut pinnat karhennetaan karhunkielellä ja samalla kaikki maalin alle jäävät poterot puhdistetaan liasta. Pohjamaalin päälle suihkutettiin tässä tapauksessa kolme kerrosta hiontaväriä, jonka annettiin kuivua muutama päivä ennen hiontaa. Lopullinen hionta suoritettiin käsin, kuivana, karkeudesta P320 aina P800:aan saakka hopean perussävyn vuoksi. Kun karkea muoto on saatu esille, vaihdetaan hienompaan P180-hiomapaperiin. Lopuksi tehdään viimeistelykittaus, jolloin levitetään ohut kittikerros kauttaaltaan vauriokohtien yli. Pölyjen puhdistuksen jälkeen tehdään viimeinen tarkastus pinnan virheettömyydestä – jos pinnassa ei vikoja tunnu tai näy, on ratti valmis maalattavaksi. Ratin alkuperäiset valureiät haluttiin tässä tapauksessa säilyttää, ja ne avattiin poranterän avulla. Ensimmäisenä pintaan suihkutetaan muovintartuntaaine, jota seuraa varsinainen pohjamaali
Kestotilaus 66,90 8 numeroa. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI 15” 99,95 € Alkaen: 17” 129,95 € 18” 149,95 € 20” KESÄN 2018 UUTUUS! 20” 199,95 € America Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Rakkaudesta Rautaan TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.
Ulko-oven lipan päälle hankittiin tallin maamerkiksi toimettomaksi jäänyt kiihdytysauton lasikuitukori, joka maalattiin ja kiinnitettiin runkoon. Jalasjärven V8-talli Vappuna 1999 Jalasjärvelle perustettiin V8-talli korjaamaan paikallisten jenkkiautoilijoiden yhteistä harrastetilan puutetta. Aiempaa harrastetallitoimintaa Jalasjärvellä ei vielä tuolloin ollut, eikä uudenkaan tallin toiminnasta haluttu mitään turhan virallista. Joidenkin naapureiden kohdalla meni kymmenisen vuotta ennen kuin alkoivat taas nostaa kättä”, tallin jäsenet naurahtavat. Tilaa on muokattu asentamalla halliin kaksipilarinosturi ja rakentamalla oleskelutiloiksi baari biljardipöytineen sun muine perustarpeineen. 88 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Toisenlainen talli. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä ”K aikki sai alkunsa siitä, kun aloimme miettiä porukalla, olisiko yhteisen tallitilan hankkiminen hyvä idea. Pian talli viettää 20-vuotisjuhliaan. Perustamishetkellä hallista tosin otettiin käyttöön vain puolet, reilut 200 neliötä, mutta toiminta osoittautui niin nousujohteiseksi, että jo vuoden päästä vuokralla oli koko rakennus. Rakennus on ollut alkuaan renkaita maahantuoneen liikkeen varasto ja kaikkiaan siinä on tilaa reilut 500 neliötä. ”5-vuotissynttäreillä meillä oli soittamassa Peer Günt ja hehän eivät tunnetusti soita hiljaa, vaan niin lujaa kuin vehkeistä lähtee. Kaikki kun tuntuivat olevan vailla omaa ruuvaustilaa”, aloittaa Sami Ritaluopa, yksi tallin perustajajäsenistä. Vaikka uusia jäseniä ei viime aikoina olekaan enää löytynyt mukaan samaan tapaan kuin parhaina vuosina, on toiminta ollut vilkasta. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana parikymmentä henkeä ja hallissa paikat 16 autolle sekä muutamalle moottoripyörälle. Kun kylältä ryhdyttiin etsimään toiminnalle sopivia tiloja, löytyi silloisesta tarjonnasta käytännössä yksi toimiva vaihtoehto. Asiaa ryhdyttiin hoitamaan kuuden aktiivisen harrastajan voimin ja homma on hoidettu aina näihin päiviin saakka hyvän yhteishengen nimissä, eikä esimerkiksi rekisteröidyn yhdistyksen perustamista ole katsottu tarpeelliseksi missään vaiheessa. Jos asiaa kysytään naapureilta, on se ollut välillä jopa turhankin vilkasta, vaikka V8-kerholaiset toivottavatkin heidät mukaan tapahtumiinsa. Ensi vuoden vapun tienoilla on luvassa Jalasjärven V8-kerhon 20-vuotisjuhlat
Muuttoautona Ruotsista tuotu laite on ollut hänellä 80-luvun alusta saakka. Samin 429-koneella ja C6-vaihteistolla varustettu auto on tuotu Kaliforniasta vuonna 1996. Tonin Mustangin ajettavuutta on parannettu Total Controlin jousituksen muutossarjalla ja Wilwoodin levyjarrruilla. Joni Ristimäen tuore hankinta on Illinoisista ostettu ’70 Ford Mustang Sportsroof Paxtonin ahtimella varustetulla 351:llä ja C4-laatikolla. Seppo Korkiamäen ’77 Camaro on sinisine maalipintoineen ja plyyshiverhoiluineen kuin aikakone suoraan 90-luvulle. Hannu Yli-Peltolan harrasteautona toimii kliini klassikko, ’67 Mustang. Kerhon perustajajäseniin kuuluvan Sami Ritaluovan ’70 Mach 1 ja Toni Karvosen ’66 HT näyttävät esimerkkiä oikeaoppiseen burnis show’hun. Peltija maalaushommat eivät tallilla onnistu, mutta niitä tehdään muun muassa Sami Ritaluovan kotitallilla. Juhani Kivikon ’69 Firebird -projekti alkaa olla voiton puolella. Kuvaushetkellä työn alla oli Samin oma ’67 Fastback Mustang, josta on tulossa Shelby G.T.500 -replica miehen omalla twistillä ja varsin rajuilla muutoksilla. Sen seurana oli niin ikään peltipuhdas Jallu Männikön ’69 Sportsroof. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Auto on käynyt hiljattain läpi laajat peltityöt ja parhaillaan se on menossa kasaan päin 540-koneen ja Heidtsin etupään asennusten myötä
Myös tämä ’64 Chevrolet Bel Air -laikka-avo kuuluu hänen kalustoonsa. Pellin alta löytyy massiivinen Boss 600 -järkäle. Sami Ritaluovalla on tallissa useampia autoja. Sami Ritaluovan patinapintainen Torino on kuin susi lampaan vaatteissa. Alun perin varastohallina toiminutta kerhotilaa on päivitetty oleskelutiloilla, joissa voi hengähtää rassaamisen lomassa. 90 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Toisenlainen talli. Seppo Mäkisen ’72 SS Chevelle on varustettu 396:lla ja manuaalilla. Raimo Yli-Peltola kuuluu tallin nuorimpiin tulokkaisiin ja rakentaa parhaillaan todella lupaavan näköistä ’67 Mercury Cougaria 521-koneella, Heidtsin etupäällä, TCP:n kolmilinkeillä ja kromimoly-turvakaarilla
Pellin alla on pikkulohko ja sen jatkeena automaattilaatikko manuaalikoneistolla. Sivuputkilla varustettu Trans Am on Rami Myllyniemen ja Alina Riestolan harrasteajokki. Kyseessä on Aro-Yhtymän maahantuoma aito suomiauto, jonka menneisyys on tarkasti tiedossa uudesta saakka. Lincoln-limusiini on neljän kerholaisen: Samin, Jallun, Juhan ja Jonin yhteinen kimppa-auto, joka toimii tallin reissuautona kiihdytyskisoissa, näyttelyissä ja vähän muissakin riennoissa. ’71 Torino 429 Cobra Jetillä kuuluu Joni Mäkelän kalustoon samoin kuin sisätiloissa kuvaushetkellä lepäillyt 351 Cobra Jetillä varustettu punainen ’72 Mustang Mach 1. Autolla on ajettu kahdeksassa vuodessa jo 50 000 kilometriä. 91 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Kaija ja Juha Hautalan ’64 Ford Galaxie on varsin ahkerassa käytössä. Myös tämä 440-koneinen ’70 Dodge Challenger on Joni Mäkelän autoja
Uuden omistajan intoa ei vaivannut ylitiuha perä eikä lepattavat sivulasit, jotka olivat osin pleksiä, Matka taittui huimassa 80 nopeudessa kohti kylmää kotitallia. Auton voi ostaa asiantuntijan kanssa ja myyntipalstoja selaillen, tai sitten sen voi ostaa valokuvan, tai vaikka puhelimessa kuullun oven paukahduksen perusteella. Rajaviranomaisen mielestä Tässä kuvassa ollaan menossa Säkylän Eenokkiin auton ollessa vielä Anssilla. Eipä tainut virkailija tietää, mihin kekoon laina meni. Ei sentään senssipalstan takia, vaan lehteemme tehdyn kansikuvajutun myötä. Minun autonrakentelutaitoni on samaa luokka kuin Christinen omistajan Arnie Cunninghamin. Erään kostean Walkka MC:n rompetori-illan jäljiltä alkoi minun ja Mercuryn yhteinen taival. Pankissa käytiin sopimassa autolaina ja kustomi haettiin ajamalla Lahden yläpuolelta syyssateessa vuonna 1991. Muutama kommelluskin on tullut koettua eri reissuilla. Halki Euroopan. Suunnitelmallisuus ja ammattitaito puuttuvat minulta täysin. Tässäpä teille muutama kommellus, ottakaa niistä opiksi, tai tehkää sitten sama perässä. Ei sitä niin vaan läpsytelty pitkin muita maita vieraita. Ensimmäinen tupakan polttama reikä tuli vasta kahden viikon jälkeen. Meidän tiemme kohtasivat silloisen Primer-lehden kautta. Edessä menee mun entinen Letukka, Oskawahka ja minä olen kuskina tulevassa autossani sitä vielä tietämättä. Uhkasivat viedä Anssilta ajokortin parempaan talteen, jos vielä kuu paistaa. Minä olen kokeillut noita kaikkia vaihtoehtoja. 90-luvun alun Euroopan reissulla Mercury sai myös uuden kilven. Kosteasti alkanut taival. 92 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Muumio muistelee Patinoitunut kustom. On kahdenlaisia autonrakentajia – niin kuin Kartsa, tuo vanhempi entistäjä, ja sitten on sellaisia äijiä niin kuin minä, vanhempi patinoitsija. Autohan oli minulle entuudestaan tuttu jo vuodesta 1988 saakka, kun Merkkurin rakentanut Anssi Purujärvi valui työn perässä pääkaupunkiseudulle. Tai keksikää vaikka ihan omia. Vuonna 1992 rokkiretkemme jatkui taas rytmiryhmällämme keskiseen Eurooppaan. Nämä ovat alkoholittomia tapauksia, ne muut ovat sitten iltanuotiojuttuja. Lämppärin puhallin hoiti pelkääjän puolen lämmityksen hyvin, kuski kun oli muuten vaan innoissaan. Siitä heti innostuneena vein penkit ja ovipahvit Kaasisen Ukille verhoiltaviksi, ja hienothan niistä tulivat. Se olikin liikennevaloissa kääntynyt oikealle ja paikan takanamme oli korvannut poliisi-Volvo. Siihen aikaan olivat vielä vanhan ajan rajatarkastukset voimassa. Sitten voi käydä niin, että hauskan kerhoillan päätteeksi huomaat aamulla ostaneesi uuden harrasteauton. Itävallasta Saksaan yrittäessämme tuli stoppi. Matkaa yhdessä on nyt jatkunut 27 vuotta, alkuaikoina enemmän tien päällä, mutta iso osa viime aikoina on sitä tallitiimaa. Teksti: Mano Pahkajärvi • Kuvat: Manon albumi ja Olli Lehtinen A uton ostokuumeen hoitoon on monta tapaa. Onnellinen 50-vuotisyllätyksen uhri. Syntymäpäivien kunniaksi kaverit laittoivat Mercuryn kuntoon, kun itse olen näissä asioissa välillä vähän saamaton. Kerran Power Meetissä Anssin ollessa kuskina tuli niin silloin kovasti muodissa ollutta täysikuuta näytettyä takana tulevalle Vintage Thunderbirdille. Pojat on poikia, mutta silloin ei poliisia naurattanut
Jossain Stadin Cruisingissa, liikenne ja tukka takkuaa. Eräs mieleen jäänyt sivullisen kadunkulkijan heitto; ”Pojat kohta alkaa satamaan.” Siihen takapenkki vastasi kuuluvasti; ”No, mene sinä sitten sisälle…” Kerran vein nuorimmaisen pojan ja sen kaverit partioviikonloppuun Porvoon eteläpuolelle. Monet harrastajat ovat kiinnittäneet huomion melko moneen tarraan joita on Merkkurin puskureissa. Irti heiluessaan se oli pitänyt sen kolinan. Auton kulkuasento on aina ollut aika matala ja helmat ottivat huolettomalla ajotyylillä aika usein kiinni kanttikiveen. Iloisten matkakumppanieni nauraessa jatkoimme pysähtymättä retkeä. Rajaviranomaisen hyväksyttyä väliaikaisen kilven saimme luvan jatkaa matkaa. Auto kesti Rovaniemen reissun mainiosti ja kotipihallekin päästiin takaisin. Eri johtojen, letkujen ja hihnojen tempomisen jälkeen auto käynnistettiin uudestaan. Osa niistä on aika kantaa ottavia ja herättää yleistä pahennusta, hyvä niin. Ehkä parempi kohtelu olisi ollut paikallaan, mutta on tuo Möhkö monet kirosanat irrottanut huulilta ja monta kertaa useammat hyvät hetket tarjonnut. Sitten he ajoivat pois kommentoimatta sanaakaan. Parastahan olisi se, että nuoremmat harrastajat kyselisivät, että mitä se setä selittää. Mahtavan sprojong äänen saattelemana ne jäivät matkan varrelle. Kymmenen vuotta sitten täytin 50 ja tallikaverit, Bordercastle Doorslammers, laittoivat auton salaa kuntoon ja katsastivat sen. Laitoin Merkkurin pukeille ja ryömin alle tarkistelemaan, että mihin kohtaan sopisi tuo mystinen pultti. Reissun aikana pysähtyessämme Rastplatzeilla saattoi poliisiauto ajaa meidän taakse ja sitten etupuolelle tarkistaen jotain, ilmeisesti ne kilvet. Dampperin päässä oleva laturin hihnan pyörä oli vain yhdellä pultilla kolmesta kiinni ja kiilautunut vähän vinoon. Totta kai rätti alhaalla lesoilu ärsyttää monia ja on saanut kuulla kaikenlaista tyhmää huutelua. Passeista hän kirjasi tiedot johonkin tietojärjestelmään. Onneksi se ei ollut sinkoutunut pitkin konehuonetta. Kolme poikaa asetettiin kyytiin takapenkille ja vaimo kartanlukijaksi. Kyllä sitä vielä eläkeiässäkin ehtii pahennusta aiheuttamaan. Siihen minä, että antaapa olla, sehän on aika rock siinä. Ei siinä etupenkillä tule kylmä. Oli kuulemma vaikea tie ohjastaa, piti oikein ottaa neliveto päälle. 93 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Tuntiessasi auton ja sen ominaisuudet tiedät, mihin voit ajaa ja mihin et. uutama viime kesä on onneksi ollut aika surkeata sään suhteen, niin ei ole harmittanut niin paljoa tuo oma laiskuus. Konepelti ylös ja alkoi kova tohina, että mitä nyt. Toisella kertaa olimme perheen kanssa lähdössä Lappiin Motoparkin Ford Nationalsin kautta. Tallissa on sentään tullut istuttua ja nautittua tuumailujuomaa asiaankuuluvan musiikin kera. Kevään ekat kruisailut. Pienen keskustelun tuloksena hän otti meidän passit ja pyysi minut mukaan tarkastuspisteeseen. Perheen vanhempi lapsi löysi pihalta yhden isohkon pultin. Pysyihän ne siinä paikoillaan, jopa yhden päivän. Ei se minua haittaa, sen kun möykkäävät. Lopulta loppui asfaltti ja siirryttiin soratielle. Lapset ovat kieltäneet myymästä autoa ja kaverit ovat onneksi sanoneet, että he eivät sitä osta. Se oli ennenkuulumaton ääni, mutta mitään ei ollut löysällä, eikä mistään kurkkinut kylmä rauta. Etelävaltiolippurekisterikilpi ei vastannut suomalaisen tieliikennelain määräyksiä. Oli syvät urat ja isot kivet ja välillä mentiin kallioiden yli pohjan lievästi kolistessa kiviin. Olin tehnyt normaalit auton huollot, ja pakannut varaosat ja työkalut sekä perheen kolmen viikon lomavehkeet kyytiin. Aina, kun on ollut mahdollista, olen ajanut katto alhaalla, ihan mihin vuodenaikaan tahansa. Palelu alkaa vasta, kun nousee autosta pois. Siitä edelleen suuri kiitos heille. Ostin joltain rompetorilta sellaiset Curb Feelersit ja laitoin ne pelkääjän puolen helmaan kiinni. ”Rockabilly rebel, from head to toe”. Sitten alkoi vähän metsäautotietyyppinen osuus. Salaa kunnostettu. Suomalais-ugrilaista piharemonttia tekemässä, kun talli oli pahimoilleen 20 cm liian lyhyt. Eikä ollut kylmä... Tie oli mutkikas ja kapeni kapenemistaan. Auton starttaus ja vaihteen siirto D-asentoon ja sitten ei kun menoksi. Virkailija antoi minulle pahvin, sakset ja tussin, käskien askarrella uusi etukilpi. Kummallinen kolina katosi hiljalleen, joten päätimme ajaa niin kauan, kuin tekniikka haluaa kestää. Valtava kolina täytti konehuoneen ja samantein kone sammuksiin. Perillä Partiopoukamassa muut kaupunkimaasturikuskit ihmettelivät sitä, kuinka olin päässyt perille. Nykyään Merkkuri kerää pölyä kotitallissani. On tuo Merkkurin myynti joskus kummitellut mielessä. Taas katto alhaalla ajellen, tietysti. Pojat olivat sitä mieltä, että pois tuo pahvikyltti
Ehkäpä C10:llä käydään jo vappuna cruisailemassa! To mi Alkuaan aivan matta, varmastikin kilikalipulloilla suihkittu maalipinta lähti kiiltämään hämmästyttävän hyvin vesihionnalla ja myllytyksellä. Väriksi niille tuli sama vaaleankeltainen kuin kattoonkin pehmentämään aiemmin niin mustanpuhuvaa kokonaisuutta. Puuhanurkka Chevrolet C10 ’65 Pickupin alla olivat tullessa jotkut mattamustiksi maalatut 80-lukuiset American Racingin reikävanteet, jotka näyttivät niiltä kotimaassa aikoinaan niin suosituilta Mangelseilta. Viime numerossa kerroinkin vesihioneeni auton ympäriinsä, ja vielä oli edessä myllytys. Vanteiksi tulivat Wheel Vintiquesin Smoothiet, jotka ostettiin pohjamaalissa ja maalattiin katon vaaleankeltaisella sävyllä. Selvää oli siis, että ne eivät auton alle jäisi. Alle tulivatkin 15-tuumaiset Smoothie Baret, jotka otin taakse tuumaa leveämpinä kuin etuakselilla. Kuttilalta tilatun tuulilasin vaihto jätettiin Hersti Autoshopin hoidettavaksi. Jarruja emme päässeet etukäteen mitenkään testaamaan, käsijarrukin jouduttiin säätämään pelkästään näppituntumalta tallissa, kun tiet olivat vielä aivan jäisiä, joten oli positiivinen yllätys, että jarrut ottivat myös dynamometrillä hyvin tasaisesti. Karkeahkolla Schollin vaahtomuovilaikalla ja Jeepin koneellisessa kiillotuksessakin käytetyllä Meguiairsin Ultimate Compound -hiomaaineella mattapinta lähti kiiltämään suorastaan hämmästyttävän hyvin. Pienenä haasteena uusien vanteiden hankinnassa oli se, että autossa oli edessä 6-pulttijako, takana taas 5-pulttinen. Soitto Haglelle US-Partsille toi kuitenkin varmuuden arvelulleni, että Wheel Vintiquesin maalaamatonta Smoothieta saattaisi löytyä ihan hyllystä sopivana sarjana. Nyt auto on jo Suomen kilvissä, vielä odotellaan niitä mustapohjaisia laattoja, eikä valkoisia edes lähdetty tilapäisesti ruuvailemaan paikalleen. Uudet 225/75 R15 -kokoiset valkoraitarenkaat oli hankkinut valmiiksi jo edellinen omistaja, joten niiden todettiin kelpaavan alle. Tunnukseksi tuli auton vuosimallin paljastava CTC-65, jota paraikaa odotellaan mustapohjaisena. Tällä kertaa vanha tiivistekin oli ihan käyttökelpoinen. Veropäätös oli myös positiivinen yllätys, se nimittäin tuli reilussa viikossa, ja parinkympin laskun maksettuani pääsin hakemaan konttorilta C10:n ensimmäisiä kotimaisia kilpiä. Vielä pientä valojen tarkistelua, ja auto olikin valmis rekisteröintikatsastukseen. Pahasti halkeilleen tuulilasin vaihto ahtaassa tallissa alkoi jännittää, joten sen hoiti tallilta 20 minuutin matkan päässä sijaitseva Hersti Autoshop. 94 AMERIKAN RAUTA 3/2018. Moottori huollettiin ja peräpäähän kiinnitettiin irrallaan auton mukana tullut aivan uusi perälauta
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Suuri Valmettraktorikirja 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 00 Vanhat Koneet -pelikortit 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!
Chop Truck Shop truck sai kirvestä katon pilareiden lisäksi myös kylkeen, nimittäin niistäkin poistettiin siivu materiaalia. Teksti ja kuva: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 3/2018 Kutjan kuva
Vanteina ovat kromatut peltivanteet ilman kapseleita. Mallipolvi oli tuotannossa 1959 vuoteen asti, suurimpina muutoksina kahdessa viimeisessä vuosikerrassa oli tuplavalot ja erilainen maski. Muuten koriin tehtiin perus siistiminen merkeistä ja kahvoista. 1955-57 vuosimalleihin saa käytännössä kaikkia osia uutena nimenomaan tähän stepside-malliin, joten kyseessä on mitä mainioin rakentelukohde. 97 AMERIKAN RAUTA 3/2018. S hop truck -aihioksi valittiin Chevroletin Task Force -nimellä kutsutun uuden truck-mallin ensimmäisen vuoden versio eli vuosimalli 1955. Huomiotavaa on se, että etupuskuria on käytetty myös takapuskurin aihiona. Tässä yhteydessä myös valkosivurenkaat sopisivat hyvin, mutta nyt alle tulivat kokomustat versiot. Tällä kertaa alustan suhteen päädyttiin reiluun etunojaan, jota korostaa big’n’little -rengasyhdistelmä. Takavaloiksi, joita ei tässä näy, tuli 1942-48 Ford-henkilöauton lamput, jotka asennettiin lokasuojiin. Lopuksi koko auton yli vedettiin metallihohtovaaleansininen sävy. Kyljestä poistetettiin arviolta parin tuuman siivu sivuikkunalinjan alapuolelta, ja samalla myös konepelti madaltui vastaavan määrän. Puskureita on leikattu hieman pienemmiksi, jotta ne istuvat paremmin korin lähelle ja ne on käännetty ylösalaisin. Maski päätettiin säilyttää alkuperäisenä, mutta halutessaan ilmettä saa muokattua paljonkin pelkää maskia vaihtamalla niin, ettei pelteihin ja maalaukseen tarvitse puuttua. Kattoa madallettiin hieman enemmän, arviolta kaksi ja puoli tuumaa, ja myös tuuletusikkunat jätettiin ovista pois
Pontiac Catalina 2D HT ’60. Mitä Tampereella oli tällä kertaa näytillä, selviää seuraavan numeron raportista. Uusikaupunkilaisen Miki Helmisen Galaxie näyttää auringon haalistamalta reliikiltä, mutta patinakuosin alta paljastuu puhallettu ja läpikäyty runko, johon on asennettu nykyaikainen 32-venttiilinen ja nelinokkainen Modular-tekniikka. CHEVROLET DIVCO ’42. Ilmajousineen, 20-tuumaisine Mobsteel-peltivanteineen ja moderneine Vortec-tekniikoineen se on herättänyt mielenkiintoa kautta maailman, eikä ihme – se ei takuulla jätä ketään kylmäksi! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 31.05.2018 Tampereen näyttelyä on vuosikaudet kehuttu maan parhaaksi, ja varmasti se kärkikolmikossa onkin. Savolaisten Markkinoilta sattuman kautta löytynyt Catalina on miehellä jo toista kertaa ja sai loppukesästä 2016 kilvet 20 vuoden seisonnan jälkeen. Kuopiolainen Iiro Laukkanen tunnetaan siitä, että hän näkee ulkoisesti karujen autojen sisäisen kauneuden. Hot Rod & Rock Show 32 Valve Ford Galaxie 2D HT ’64. Marko Stjerbakoffin ”maitoauto” ei oikeastaan ollut alkuaan maitoauto, vaan oregonilaisen sairaalan ensihoitoauto. Rujo Sisäistä kauneutta 98 AMERIKAN RAUTA 3/2018
Facebook.com/nostalgiacarshow Liput ennakkoon Tiketti.fi 19,50, ovelta 20€, lapset (7-15) 5€.. Suuri paraatiajo kello 18.30 alkaen. Lauantaina 12.5.2018 kello 10-18
Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. AMERICAN CAR SHOW BILSPORT ELMIA • DETROIT AUTORAMA PLYMOUTH CUDA TURBO ’73 CHEVROLET APACHE ’59 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford F-350 Super Duty ’06 • Ford Mustang SVT Cobra ’93 Chevrolet Coupe Hot Rod ’32 • Chevrolet Biscayne Kustom ’60 Cadillac Sedanette ’48 • Plymouth Belvedere 4D ’58 • H-D Sportster ’98 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 3 70 02 45 -1 80 3 PAL VKO 2018-22 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 18 NR O 43 ”K U N SII TÄ VIH RE Ä ST Ä VÄ RIS TÄ A LE TT IIN PU H U M A A N , SE AU TO N N IM IK IN KÄ Ä N TY I PIA N PA SK IA IS EK SI JA GR EE N BA ST A RD IK SI.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Lue lisää www.teboil.fi Mailimuskel i Bastard G reen. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa