Amerikan Rauta 03/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond KEVÄÄN TALLIKIERROS KUSTOM KULTURE SHOW CHEVROLET C1500 FLEETSIDE TWIN TURBO ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Bel Air STW ’65 • Chrysler Windsor Kustom ’49 Dodge Charger ’69 • Ford F-100 Pickup ’53 • Ford Maverick ’70 GMC High Sierra ’83 • Oldsmobile Super 88 Holiday Sedan ’57 Harley-Davidson Sportster ’01 FORD CABRIOLET ’34 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 3 70 02 45 -1 90 3 PAL VKO 2019-20 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 19 NR O 51 ”H ET I EK AN VU O D EN JÄ LK EE N SIT Ä PIT I RU VE TA VIR IT TE LE M Ä Ä N , EIH Ä N SE 35 H EP PA A RII TT Ä N YT M IH KÄ Ä N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA SPORT TRUCKIEN KULTAAIKA Eltsukilpuri Pickupspesiaali. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet
”H asta la vista, baby”, on lausahdus, jonka muistavat kaikki 90-luvun alussa elokuvia katselleet. Ikonisten 50-luvun loppupuolen pickupien rinnalle ovat vähitellen kivunneet yhä uudemmat avolavat, ja tällä hetkellä 1973–1987 valmistettu Squarebody alkaa olla jo halutuimmasta päästä. Nostalgisten hot rod vanien uusi tuleminen on ollut nähtävissä jo useita vuosia, joko pian on ysäripickisnostalgian aika billet-vanteineen ja shockwave-raitoineen. Kuten Jim Maxwell tämän numeron pickup-teemaartikkelissaan mainitsee, avaintekijänä uudelle aallolle oli GM:n uusi, loppuvuodesta 1987 markkinoille tullut pickup-sukupolvi, jota myös tämän numeron kansikuvan todella nopea katu-Pikkis edustaa. Samanlainen on autonrakentelutrendien kiertokulku. Jotain erityisen vetoavaa noissa avolavoissa on, ja siitä kielii myös useiden lavaautomallien hintataso, joka ylittää jopa monien siipiklassikoiden ja muskelimallien hinnat. Hot Roditkin muuttuivat nopeasti 50-luvun hyvin pelkistetyistä ja suorituskykyorientoituneista nuorisoautoista 60-luvun showrodeiksi, jotka eivät enää muistuttaneet lähtökohtaansa juurikaan, vain palatakseen taas hillitymmiksi 70-luvulla, ja kaikki tietävät, mikä tyyli on muodissa nykyään. Arnold Schwarzeneggerin väkevällä tyylillään tähdittämä Terminator 2 ”Tuomion päivä” muodostui yhdeksi ikonisimmista leffoista ajalta, jota leimasivat niin kotimainen lama kuin Los Angelesin mellakatkin. Kaukana on aika, jolloin hyvän Scottsdalen sai ostettua Suomesta alle 10 000 markalla. Yksi ensimmäisistä uuden trendin mukaisista maalauksista taisi olla Mike Kaireniuksen tuoreessa Work Truckissa, ja hienoja näyttely-Sportsideja oli Suomessakin useita. Ei ole kauaa, kun neonväreille naurettiin, ja äkkiä ne palasivatkin katukuvaan uuden sukupolven yllä. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Uutta nostalgiaa 3 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Pääkirjoitus. Kyllä, se oli aivan äsken, ja silti siitä on jo yli 30 vuotta. Olin silloin kirjoittanut viereen, että ”kiva käyttöauto”, mutta kieltämättä nämä näyttävät jo jotenkin nostalgisilta. Vaatemuoti on osoittanut, että trendit tulevat ja menevät, ja se aikanaan ensin niin muodikas ja vähän myöhemmin niin kamalana pidetty tyyli tulee kyllä vielä joskus takaisin. Missähän nuokin ovat nyt. PS. Kotimarkkinoilla Amerikassa on nähtävissä jo selvää nousua myös tuon pyöreämuotoisen ja aikanaan niin modernin näköisen mallivuodelle 1988 lanseeratun pickup-polven hinnoissa. Uudenlaiset erikoismaalaukset revittyine tai roiskitun näköisine kuvioineen ja räikeine väreineen kuuluivat asiaan, ja maalattiin yksi tuore Letukan Sportside Suomessa Terminator 2 -teemaiseksikin takalautaan kirjoitettua Iso-Arskan lausahdusta myöten. Kotialbumi ei kerro, miltä vuodelta oheinen kuva on, mutta yli 20 vuoden takaa joka tapauksessa. Lama-ajan Suomessa modernit Sport Truckit eivät muodostuneet samanlaiseksi muoti-ilmiöksi kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa, mutta kyllä trendi levisi omalla tavallaan Suomeenkin, vaikkakin hieman perässä, kuten on ollut tapana. Eivätkä muuten ole tosiaan enää halpoja. Monesti kovimpia viboja tuovat juuri ne esihistoriallisilta tuntuvat tai omasta lapsuudesta tutun oloiset laitteet, ja luulen, että 2000-luvulla syntyneelle Squarebody edustaa sitä samaa, mitä minulle oli aikoinaan vuosina 1960–66 valmistettu ensimmäinen C/K-sukupolvi
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Toimitus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Jim Maxwell, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
30 Chrysler Windsor Club Coupe ’49 Jyväskyläläisen Mika Savolaisen miedosti kustomoidun Club Coupen ulkoasu kunnioittaa mallin alkuperäisiä linjoja. 80 H-D Sportster XL1200 C ’01 STC Car Centerin rakentama Spora edustaa suosittua cafe racer -rakentelutyyliä, jonka lähtökohdat ovat yleisesti joko euroja tai japseja. Kannessa: Chevrolet C1500 Sport Fleetside ’90 Nro 51. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet C1500 Sport Fleetside ’90 Mikko Wihisen Pikkiksenä tunnettu tuplaturbopickup on jalostunut 15 vuoden omistusaikana yli 1500-hevosvoimaiseksi katukilleriksi, joka on napannut kotimaisen Blacklistin ykkössijan jo pariin otteeseen. 68 Dodge Charger ’69 Savonlinnalaisen Vesa Laukkasen Charger on stroukattuine isolohkoineen perinteitä kunnioittava paketti vailla modernia elektroniikkaa. 74 Chevrolet Bel Air STW ’65 Lieksalainen Jarkko Kilpeläinen rakensi loppuun itäisessä Los Angelesissa kesken jääneen lowriderin, joka jatkaa oivallisesti miehen oranssien Letukoiden sarjaa. 52 Ford F-100 ’53 Lappeenrantalainen Lassi Kuorttinen päätti yllättää isänsä perinpohjaisesti tämän 60-vuotisjuhlilla ja rakensi tälle samanikäisen pickupin. 3/2019 80 H-D Sportster ’01 20 Ford Cabriolet ’34 12 6 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Yksi Suomen hienoimmista yksilöistä löytyy Kuusankoskelta Hannu Lemmetiltä. 20 Ford Cabriolet ’34 Kouvolalaisen Esa Reinmanin vanhan Eltsukilpurin rakentelu alkoi entisöintinä, mutta kääntyi matkan varrella roddaukseksi. 38 Ford Maverick ’70 Juho Yijälä-Rädyn Maverick on luonteeltaan poikkeuksellisen kiivas ja pistää tiukasti kampoihin isommilleenkin pellin alta löytyvän 32-venttiilisen kojoottimoottorin turvin. 58 GMC High Sierra ’83 GM:n Squarebody pickupit ovat nousseet rapakon takana todella halutuiksi. 46 Oldsmobile Super 88 Holiday Sedan ’57 Harri Herstin miedosti kustomoitu Olds muistuttaa, että muutkin kuin Chevrolet tekivät vuonna 1957 linjakkaita malleja
94 Muumio muistelee Jussi Löppönen kertaa, kuinka hyviin ideoihin on joskus vaadittu ripaus ylimääräistä rohkeutta pullosta. Katsastimme tilanteen Oulun seudulla, Uuraisilla ja Tuusulassa. Pääosassa olivat lowbrow-artistit laidasta laitaan. 84 Talleissa tapahtuu Tallitouhut ovat kiivaimmillaan kesän lähestyessä kovaa vauhtia. 96 Kutjan kuva Jannen kynäkustom havainnollistaa, miltä 1940–50-luvun taitteen Mopar voisi näyttää, jos kustomointi olisi viety lehdessä esiteltyä Windsoria pidemmälle. Artikkelit 26 Tarinan takaa: Ford Cabriolet ’34 Esan Cabriolet oli kokenut kovia takavuosien kilparadoilla, mutta oli autoon siunaantunut paljon korjattavaa sen jälkeenkin. 64 Ilmiö nimeltä Sport Truck 80-luvun puolivälissä alkanut sport truck -villitys kesti vahvana aina viime vuosikymmenen lopulle saakka. 44 Tarinan takaa: Ford Maverick ’70 Juho on omistanut Maverickin koko aikuisikänsä ja se on toiminut hänen testimuulinaan oman teknisen tietotaidon kehittämisessä. 92 7 AMERIKAN RAUTA 3/2019. 10 Pelit ja vehkeet Tämän hetken tykeimmät tuoteuutuudet Moparin tasauspyörästöstä Toxicon flanelliin. 92 Näyttelykiillotus Kiillotamme maalipinnaltaan hyväkuntoisen auton viimeisen päälle näyttelykelpoiseen kuosiin. 88 Kustom Kulture Show 64 Ilmiö nimeltä Sport Truck 68 Dodge Charger ’69 Tapahtumat 88 Kustom Kulture Show Helsingin Kaapelitehtaan tapahtuma avasi vuoden jo totuttuun tapaan. VAKIOT 08 Rauta-annos Vantaalainen 22-vuotias Jutta Haverinen driftaa Jenkkilässä Pontiac GTO:lla. 36 Tarinan takaa: Chrysler Windsor Club Coupe ’49 Mikan Chrysler tuotiin Suomeen 1980–90-lukujen taitteessa, mutta jäi seisomaan jo muutaman vuoden liikennöinnin jälkeen
Lähiaikoina siihen on kuitenkin tarkoitus asentaa jo valmiiksi hankittu 6-litrainen LS2 sekä sen päälle remmiahdin. Tällä hetkellä Jutta työskentelee useamman autoihin liittyvän projektin kanssa, joiden lisäksi hän suunnittelee kilpailevansa tulevana kautena Suomen sivuluisuradoilla. Showajo on mun juttu, nautin siitä itse yhtä lailla kuin yleisönikin. ”Rakastuin siihen alhaalta heräävään tehomörköön. ”Ajaminen tulee minulta takaraivosta. Kun Jutta aloitteli driftingkilpailemista, toimi hänen ajokkinaan aluksi remmiahdetulla Cadillacin 6-litraisella V8:lla varustettu Nissan Skyline. Mainittakoon niille, joiden mielestä siivet näyttävät pikemminkin ’60-vuosimallisilta, että vain 99 kappaletta valmistetun Eldorado Broughamin siivet tosiaan poikkesivat muista ’59-malleista näyttäen vuotta tuoreemmilta. ”Olen ollut autoon todella tyytyväinen. Paria vuotta myöhemmin löysin ’04 Pontiac GTO:n, joka näytti hyvältä omaan silmääni. Vuonna 1979 perustettu American Car Club Oulu ry järjestää kesällä juhlavuoden nimissä kaikille avoimen rock’n’roll-henkisen juhlacruisingin ja syksyllä vuosi huipentuu 40-vuotisgaalailtaan. Lähivuosina hän on luonut uraa autoilun parissa paitsi USA:ssa myös Saksassa. Varta vasten sekoitetulle korin värille on annettu nimeksi ”Fawntana Rose.” Upeasti detaljoidun sisustan on taiteillut Ron Marqus Hot Rod. Näistä sadasta kuljettajasta naisia on vain kolme. Auton rakentamisen kerrotaan maksaneen yli 2 miljoonaa taalaa. Kyselyyn oli vastannut heti 20 paikallista taidokasta naiskuskia, mutta nähtyään Jutan ajovideot Matt halusi videolle tämän suomalaisen hurjapään. Oulun American Car Show 40-vuotisjuhlanäyttely Ouluhallissa äitienpäiväviikonloppuna järjestettävä Oulun American Car Show viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlia. Sillä on todella hyvä ajaa joko suoraan tai sivuttain, radalla tai liikenteessä”, Jutta päättää. Auton ulkonäköä on päivitetty mm. Se sijaitsi vajaan kahden tunnin ajomatkan päästä jenkkikodistani ja hain sen pois saman tien. Toistaiseksi tämä 5,7-litraisella LS1:llä varustettu GTO on pidetty teknisesti suht vakiona, sillä se on toiminut Kaliforniassa Jutan käyttöautona. Alustaa on kohennettu BC Racingin alustasarjalla ja sisältä löytyy 6-pisteinen turvakaaristo sekä Corbeaun säädettävät kuppipenkit 5-pistevöin. Nimestään huolimatta sen katto ei ole peräisin Chevrolet Nomadista, vaan Pontiac Safarista. 2019 Ridler-voittaja – Cadmad Detroit Autoramassa jaettavan arvostetun Ridler-palkinnon voitti sunnuntai-iltana kahdeksan finalistin joukosta Las Vegasissa asuvan Steve Bartonin omistama ja Kalifornian Esconditossa vaikuttavan Super Rides by Jordanin rakentama ’59 farmari-Cadillac, joka on saanut Nomad-tyyppisen katon sovituksen jälkeen nimekseen ”Cadmad”. 8 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Uutispalsta Jutta driftaa Jenkkilässä Vantaalainen 22-vuotias Jutta Haverinen on nuoresta iästään huolimatta kansainvälisesti tunnettu stunttidriftaaja, joka on päässyt esittelemään ajotaitojaan muun muassa Jenkkilän Power Rangers -televisiosarjassa. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuva: Michelle Kick Kuvat: Autorama – World of Wheels. Auton rakentamisessa on ollut apuna jo edellä mainittu Matt Field, joka itse driftaa Corvette Z06:lla. Moottori on Tom Nelson Racingin rakentama 632-kuutiotuumainen tuplaturbotettu Chevyn isolohko, joka tuottaa tehoa vaatimattomat 1025 hevosvoimaa. Lähtökohta oli neliovinen Eldorado Brougham ja auto on ollut työn alla kaikkiaan 16 vuotta. Power Rangers -yhteistyöhön hän päätyi, kun kuuluisa yhdysvaltalainen Formula Drift -kuljettaja Matt Field kyseli Facebookin välityksellä, tuntisiko kukaan ammattilaisnaiskuljettajaa kyseiseen pestiin. ’06-mallin etupuskurilla ja hiilikuituisella ’06 Style -konepeitolla. Naisen ajotaitoja saatetaan aluksi epäillä, mutta loppujen lopuksi naiseudesta on kuitenkin ollut hyötyä siinä mielessä, että huomion saaminen on paljon helpompaa”, aurinkoinen Jutta naurahtaa. Suomessa on tällä hetkellä kaikkiaan noin sata driftingkuljettajaa, joista noin puolet kilpailee aktiivisesti
Musiikkiakin enemmän meitä kiinnostavat kuitenkin autot, joita yhtyeen jäsenet harrastavat varsin ahkerasti. American Car Show Helsingin Messukeskus 19.–22.4. Levyllä vierailevat normikokoonpanon lisäksi myös muun muassa Esa Pulliainen, Jo’ Buddy sekä Heidi Kaarto. Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköping, Ruotsi 27.4. Laulaja Thomas Pareigis (toinen vasemmalta) vannoo poniautojen nimeen ja vaalii tallissaan ’66 avo-Mustangia samoin kuin pedal steel -kitaristi Jan ”Janne” Lissnils (toinen oikealta), jolta löytyy miehen itsensä entisöimä ’68 HT-malli. Mikolla ei ollut aiempaa taksinkuljettajan kokemusta, joten ensimmäiseksi hänen piti kouluttautua tehtävään. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 3.5. ”Tämä kaikki sai minun kohdalla alkunsa jo lapsena, kun äidilläni oli ’64 ½ Mustang. huhtikuuta ja retkue jatkaa matkaansa seuraavina päivinä Tampereelle, Järvenpäähän sekä Jyväskylään. Avajaisbileet pidettiin jo 29.3, minkä jälkeen teemaillat jatkuvat toukokuusta eteenpäin. 5.4. Fifties Bash Stadin Cruisingit ovat saamassa uuden päätepisteen, kun Manalan Kellarissa järjestetään Fifties Bash -teemailtoja cruisailuiden päätteeksi joka kuukauden ensimmäinen perjantai koko kevään ja kesän ajan. Bändi rantautuu Helsingin Tavastialle 9. Koska asiakas on aina oikeassa, päivitti Mikko kalustoa toistamiseen. Stadin Cruising Helsingin Kauppatori 13.–14.4. Kuva: Mikko Summanen Kuvat: Göran Hallberg, Fatboy. Jo lastentarhaikäisenä tunnistin sen äänestä ja tiesin, milloin hän on tulossa minua hakemaan. Se ei kuitenkaan tuntunut oikein sytyttävän asiakaskuntaa, joten mies päivitti sen prameampaan ’91 Buick Park Avenueen. Vantaan Cruising Tiedekeskus Heurekan parkkipaikka 19.–21.4. Harrasteautohuutokauppa ja avoimet ovet Triangle Motor, Alastaro 11.–12.5. Kun alustavat mielipidetiedustelut osoittivat, että kysyntää olisi, ryhtyi hän tuumasta toimeen. Monipuolisin kattaus löytyy kuitenkin basisti Thomas Schuldtilta (vasemmalla), jonka rivistöstä löytyy tällä hetkellä hotroddattu A-Ford, ’49 Baby Lincoln sekä äreällä isolohkolla varustettu pintapuolin patinakuosinen Plymouth Satellite. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 11.5. Helmikuun puolivälistä matkaa on taitettu ’87 Chevrolet Capricella. VMPK Rompepäivä Teivon ravirata 27.–28.4. Stadin Cruising Helsingin Kauppatori 4.–5.5. Mikkelin Mobilistien rompetori Ammattikorkeakoulun pysäköintialue 27.4. Amerikan Rauta kiihdytystapahtuma Vesivehmaan lentokenttä T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Diggin’ The Scene Suomessakin tutuksi tullut ruotsalainen rautalankarockabilly-yhtye Fatboy julkaisi helmikuussa kuudennen levynsä nimeltään Diggin’ The Scene ja saapuu sen tiimoilta kiertueelle myös Suomeen. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 3.5. American Car Show, Kokkola Kokkolan Urheilutalo 19.4. Tällä hetkellä tallissa on IROC-Z Camaro sekä pari farmari-Capricea”, Mikko taustoittaa. American Car Show, Oulu Ouluhalli 26.5. Buickilla Mikko saavutti vakiintuneen asiakaskunnan, mutta edelleen monelta kyydittävältä sai kuulla, että autossa pitäisi olla paitsi takaveto, myös kasikone, sekä Malibu että Park Avenue kun olivat kuutoskoneisia. Nostalgia Taxi Kun taksilaki uudistui viime vuonna, alkoi lappeenrantalainen Mikko Summanen pohtia, voisiko asiakkaita kuljettamaan valjastaa vanhemman jenkkiauton. Paitsi, että Manalaan pääsee pistämään jalalla koreasti fifties-musiikin tahtiin, saavat nälkäiset ravintolasta ruokaa jopa kolmeen asti yöllä. Luvan saatuaan hän perusti yrityksen ja hankki ensimmäiseksi pirssiksi ’78 Chevrolet Malibun. Äidillä on sama auto edelleen ja itselläni on ollut harrastejenkkejä koko ikäni
Aine sopii sekä polymeeriettä keraamiselle pinnoitteelle. www.uspartsperformance.fi Toxicon flanellia Klassista , vuorellista Toxicon flanellipaitaa on jälleen saatavilla. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Pick-upin akkuteline Vanhoissa avolavoissa akku on monesti sijoitettu moottoritilaan, varsin korkealle tuliseinään, mikä ei ole kliiniä ulkoasua haettaessa kovin optimaalinen paikka. Janne’s Garage valmistaa itse suunnittelemaansa akkutelinettä, jonka voi asentaa lavan tai lattian alle. Saatavana 3,23:1 ja 3,55:1 välityksillä. Tuote sopii kaikille pinnoille, myös lasille, ja kestää huomattavasti sprayvahoja pidempään. Kaikki Anvil Customsin tuotteet ovat käsityötä ja tehty kestämään jopa pidempään kuin itse avaimet. Telineen pohjan mitat ovat 260x190 mm. Sisäpuolella on ohut tikkivuori. Hinta 12,90 €. Akun vaihto onnistuu viiteen eri suuntaan; normaalisti ylös, kolmelle sivulle ja alaspäin. Koot M–3XL. Se hylkii vettä erittäin hyvin sekä tummentaa ja syventää kiiltoa. Hinta 79,00 €. www.tonupstore.com Tasauspyörästö Mopariin US-Partsilta löytyy Yukon Gearin täydelliset ”hard to find” -tasauspyörästöt Moparin 8,75" periin suoraan hyllystä sisältäen 489 casen, välityksen, levylukon, Timken-laakerit ja 7290 yoken. Teline kiinnitetään takalevystä rungon kylkeen. Ruudullisen paidan rinnassa on brodeerattu logo ja kummallakin puolella napilliset taskut. Hinta 87,00 € sisältäen tarvittavat pultit ja mutterit. Hinta 17,50 €/710 ml. Hinta 1499,00 €. www.meguiars.fi 10 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Useita värija kuviovaihtoehtoja. www.jannesgarage.com Avaimet nippuun Nahkainen avaimenperä antaa viimeisen silauksen niin harrastekuin käyttöautonkin avainnippuun. www.stuntman.fi Hoitoaine vahatuille ja pinnoitetuille autolle Meguiar’s NXT Water Bead Booster on vahatulle tai kestopinnoitetulle maalipinnoille tarkoitettu hoitoaine, jossa on erittäin hyvä hydrofobisuus
Mooneyes-osia pienois malleihin Eero Kumannon pienoismalleihin keskittyvä tuotemerkki Highlight Model Studio on tuonut markkinoille joukon hänen itsensä suunnittelemia, virallisesti lisensioituja Mooneyes-osia, joilla mallien detaljoinnin voi viedä uudelle tasolle. Sama öljy käy myös ensiövetoon ja vaihteistoon. Settiin kuuluu neljä 946 ml Amsoil 20W-50 Synthetic V-Twin Motorcycle Oil -öljypurkkia, kromattu Amsoil Ea -öljynsuodatin sekä o-rengas öljyproppuun. Dickiesin kevätmalliston kesäisimmät tuotteet ovat ehdottomasti silkinkevyet ”Wevertown” -kauluspaidat. Rekisterikilvet ja -kehykset 8,00 €/setti, polkimet sekä puskurija kerhokilvet 7,00 €/setti. www.roadmachine.fi 11 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Leveys 61 cm. Hinta 6,00 €/metri. Paperissa on toisella puolella liimapinta. Väreinä Ocean, Custard ja Flamingo. Hinta 111,60 €. www.jukkatukku.fi Kipinäsuojapaperi Janne’s Garage on ryhtynyt jälleenmyymään hyväksi toteamaansa 3M:n suojapaperia, jolla on helppo suojata hitsauskipinöiltä lasit, sisustan materiaalit ja maalipinnat. Hinta 64,00 €. www.jannesgarage.com V-Twin Oil Change Kit Road Machine on lisännyt valikoimaansa setin, joka sisältää käytännössä kaiken, mitä 1999–2016 Harley-Davidsonien öljynvaihtoon tarvitaan. Kyseiset osat ovat fotoetsattuja, eli messingistä syövytettyjä ja valmistettu skaalassa 1:24–25. www.highlightmodelstudio.com Kesä tulee, oletko valmis. Lyhythihaisten, sekä edestä että takaa kirjailtujen paitojen materiaali on viskoosia
Pikkiksenä tunnettu tuplaturbo-pickup on ollut Mikko Wihisellä jo viitisentoista vuotta. CHEVROLET C1500 SPORT FLEETSIDE ’90. Sinä aikana se on jalostunut yli 1500-hevosvoimaiseksi katukilleriksi, joka on napannut kotimaisen Blacklistin ykkössijan jo pariinkin otteeseen, ja sen lisäksi, että se kulkee kaseja varttimaililla, se on myös kelannut seisovalle mailille yli 310 km/h huippunopeuden! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Janina Kumlander 12 AMERIKAN RAUTA 3/2019
13 AMERIKAN RAUTA 3/2019
No, se kone rakennettiin uusiksi, ja ajelin sillä noin 400-heppaisena 383-vaparina pari vuotta.” Seuraavaksi Mikko keksi hakea lisää voimaa kahdella hieman muokattujen Kiina-pakosarjojen perään sovitetulla Holsetin HX50 -turboahtimella, ja niiden kera avolava liikkui ensimmäistä kertaa kesällä 2008. ”Siinä oli vielä kyljissä vanhat Sport-tarrat ja tehtaalta erillispenkit keskikonsolin kanssa. Etupyöränkoteloista pääsee helposti käsiksi niin suorasytytyspuoliin kuin turboahtimiinkin. Ensimmäisessä koeajossa se sitten hajosi ja meni heti hermot, joten TH700 vaihtoon ja TH400 tilalle. Sehän on jo kolmas pikappi mulle, mulla on ollut näitä melkein aina”, Mikko Wihinen avaa vähän itsekin hämmästyneenä tarinaa erittäin nopean avolavansa taustalla. Sehän oli pikkulohkoremmikoneella silloin, ja siinä oli ahdin papereissa ja runkoakin oli jo muutettu.” Mikko kertoo auton olevan alkuperäinen Sport-versio, jota sai tiettävästi 454 SS pickupin tapaan vain muutamassa värissä – tarjolla olivat punainen, valkoinen ja musta. ” Kaksin turboin kaunihimpi. ”Mulla on ollut 23 vuotta ajokortti ja 19 vuotta olen omistanut pickiksen, joten vois kuvitella, että ne on mun mieleen. Siitä alkoikin matka, jolle ei loppua näy. ”Pari vuotta myöhemmin löytyi sitten tämä Fleetside. Ei meinaan ole linjapainetta tarpeeksi, kun vedättää. ”Heti ekan vuoden jälkeen sitä piti ruveta virittelemään, eihän se 350 heppaa riittänyt mihinkään”, Mikko toteaa. Tämä oli Mäntsälässä yksityisellä kaupan, ja kävin sitä jo vuotta aiemmin katsomassa. Tuossa vaiheessa auto oli vielä voimansiirroltaan vakio, eikä alustassakaan ollut rungon takapään notchausta ja madallussarjaa ihmeempiä muutoksia. Silloin mulla ei kuitenkaan ollut siihen rahaa, mutta vuoden päästä lankesin. Se madallettiin ja laiteltiin, ja sitten se tuli myytyä eteen päin”, Mikko jatkaa. Sitten siinä oli välissä Mustangia ja Sierraa, ja nelisen vuotta myöhemmin hankin taas pickiksen, sillä kertaa lyhytlavaisen ja kutoskoneisen.” Tuolloin elettiin vuosituhannen vaihdetta, ja hyviä pyöreäkorisia oli vielä reilusti tarjolla, mutta ne taisivat olla tähän saakka kalleimmillaan suhteessa siihen, mitä ne uutena maksoivat. ”S e oli joku 15 vuotta sitten, kun tämä tuli minulle. Lisääntyneen tehon myötä oli syytä tehdä muutoksia myös taka-akseliin, joka vaihtui nelilinkein tuettuun Fordin ysituumaiseen perämurikkaan Ford Motorsportin Detroit Locker -lukolla ja Moserin 31 spline -vetareilla”, Mikko selittää. Kertokoon ne, jotka tietää, mistä puhutaan, ja oli kyllä kivaa, mutta ai, ai, drag race -kärpänen puraisi, ja sehän tuli sitten kalliiksi.” Kuin vaivihkaa edenneisiin parannuksiin Jäähdyttimet on sijoitettu lavalle, ja flektit ovat alkuperäisen takalaudan paikalla. Sillä mä ajelin vuoden tai kaksi. Puskurit olivat 454 SS:n tapaan korinväriset, ja moottorina aina 350 TBI. ”Tietty jos oisin tiennyt, minkälaiset seuraukset tuolla tehonälällä on, niin olis varmaan pitänyt miettiä kaksi kertaa. 14 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chevrolet C1500 Sport Fleetside ’90. ”Sillä kombinaatiolla tuli käytyä useita kertoja ”sienestämässä”. ”Silloin tehoa oli varmaan 600–700 hevosvoiman hujakoilla, ja eihän TH700-aski tuommoisia kestä – varsinkaan, jos unohtaa laittaa kick down -vaijerin kiinni. Tuossa ei ole koskaan ollut ruostetta. Ensimmäinen autokin oli pikappi, Sportside-lavainen GMC Sierra. Siinä oli nuo helmalevikkeetkin paikallaan jo tullessa, mä olen vaan sovittanut ne kiinteästi koriin. ”Siihen toiseen mä laitoin itse 5,7:n
Oli kyllä aika jännät paikat, kun ekan kerran kokeilin sitä vaihtoa niin.” Siinä kunnossa Pikkiksellä ajettiin kesällä 2015 Lappeenrannassa seisovalle mailille 311 km/h:n loppunopeus. Konepeittokin näytti siltä, että se lähtee ihan just menee”, Mikko kertoo nauraen. En mä sitä alkanut purkamaan, vaan yritin tapella valmistajan kanssa, että mitä hittoa, saatte kyllä antaa takuuseen uuden. Eihän siinä auttanut kuin ostaa uusi itse. Auto maalattiin Alsa Corpin Ghost Chrome -värillä, joka harhaanjohtavasta nimestään huolimatta on hyvin tumma harmaa. Alastaron moottoriradalla ajettiin uusi ennätys vartimailillakin, ja luvut kirjattiin nyt 10,1 sekuntia ja noin 225 km/h, eli karvan yli maagisen kympin. Yli 310 km/h mailille. ”Olis se mennyt kovempaakin, mutta vähän himmailin, kun aloin jännittää, että pysähtyykö tää ja missä hitossa se maali on. Saa riittää toi öljylämmittimella ajaminen, kun ei taaskaan mennyt mihkään, joten ei muuta kuin Tremec T56 Magnum tilaukseen ja sitä sovittamaan sinne. Siinä vaiheessa ei todellakaan ollut rahaa ostaa uutta, vaan päätin korjata ne molemmat hajonneet, ja niistähän selvittiinkin kympin laakerilla.” Viitisen vuotta takaperin oli aika tehdä myös ulkokuorelle suurempi ehostus. Hermansson siihen sitten tekikin uudet rattaat ja akselit, joten pääsi vetämään vaihteita sisään ilman kytkintä. ”Tuohon tuli myös sähköinen EMP Stewartin vesipumppu, ja sen järjestelmän ilmaamisen oppiminen olikin oma juttunsa, usko meinasi jo loppua.” Vähitellen ohjaamokin alkoi jalostua race-henkisemmäksi, kun alkuperäiset penkit vaihdettiin nykyisiin Sparcon sporttijakkaroihin samaan aikaan, kun Chevyyn tuli ensimmäinen turvakaari. No voitte arvata, että ei ollut ihan niin helppoa”, Mikko harmittelee. ”Se puhalsi jostain syystä takastefan pihalle ja sitä kautta askiöljyt ulos, jonka seurauksena kytkinakselin laakeri hajosi. Kytkimeksi tuli Mc Leodin Street Twin ja on muuten tosi hyvä kytkin…” Uusi kuusivaihteinen manuaali toimi sinällään muuten hienosti, mutta siinä oli eräs mystinen vika. ”Sitten alkoi vuorostaan kyllästyttää kytkimen käyttö ja halusin vaihteiston Dog Box -tyyppiseksi, eli suomeksi suorakytkentäversioksi. Siinä vaiheessa kyse oli pelkästä hytin takalaitaan asennetusta pääkaaresta. kuului jäähdytyksen siirto lavan takaosaan moottorin etupuolella olleiden turbojen ahtoputkien lämmön sulatettua alkuperäispaikalla olleen flektin muutamaankin kertaan. Heti ekan vuoden jälkeen sitä piti ruveta virittelemään, eihän se 350 heppaa riittänyt mihkään.” 15 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Tuolla kokoonpanolla Pikkis kulki varttimailin 10,9 sekuntiin loppunopeudella 210 km/h. Ajattelin, että haluan vielä pitää kaasunkin pohjassa, joten laitoin napin vaihdekeppiin, josta sitten painoin, kun halusin vaihtaa vaihdetta ja ECU kytki sytkän x ajaksi pois, joten pystyin vaihtamaan nostamatta kaasua. ”Nuo kuitupuskurit oli aiemmin asennettu alkuperäisten puskurien päälle, ja poistin samalla ne rautapuskurit alta painonsäästön nimissä.” Maalauksen yhteydessä myös helmalevikkeet asennettiin saumattomasti koriin. ”Ja jumakauta sama juttu! Ajoin ensin 100 kilsaa, eikä ollut mitään merkkejä, että lähtee stefa irti, vaan niin vaan sekin hajosi muutamaa kilsaa myöhemmin. ”Sitten tuli kuningasajatus, että mä haluan manuaalin
Takaisin automaattiin. Chevrolet C1500 Sport Fleetside ’90 16 AMERIKAN RAUTA 3/2019. ”Painojakaumaa saatiin todella paljon paremmaksi ja auto on nyt aika rajusti takapainoinen, vaikka pickup onkin. ”Jos kovaa haluaa mennä, niin se vaan on se vaihtoehto siinä tapauksessa. Katuvanteiksi tulivat Boydin Espadat eteen 18ja taakse 20-tuumaisina, kisarenkaat ovat kokoa 33x22,5x15". ”2016 kauden kehitysaskel oli sitten sen manuaalin heivaaminen huitsin kuuseen, kun se ei vaan pysynyt kasassa, vaan hajosi milloin mistäkin. Samalla meni uusiksi auton kaikki sähköt, tehtiin oikeat turvakaaret, ja konekin meni aika lailla uusiin puihin, kun tuli kuivasumppua, uutta kantta ynnä muuta. Vanha kuulamutteriohjauskin korvattiin tarkemmalla hammastangolla. Ylipainetta imupuolelle tuottamaan asennettiin alas, lähelle pyörännapoja sijoitetut Holsetin HX55-turboahtimet, ja myös AEM:n suorasytytyspuolat ruuvattiin pyöränkoteloihin niiden pitämän voimakkaan inisevän äänen vuoksi. Häivyttäminen reunoilta mustaan ratkaisi ongelman maalipinnan ja teipin liittämisessä yhteen. Komeat Transformers-teemaiset teippigrafiikat suunnitteli Team Soundparkin Arto ”Örri” Karjalainen. ”2016 joulukuussa aloitin keulan tekemisen kokonaan uusiksi. Sille kaudelle halusin vielä kärryn Pikkiksen perään, joten sekin piti vielä tehdä. Milloin halkesi kuoret ja milloin meni mikäkin ratas, mutta sitten, kun pääakseli napsahti poikki yksien cruisingien jälkeen, napsahti myös hermot poikki”, mies jatkaa. Moottori asennettiin myös kiinteästi paikalleen, jotta se ei heiluisi kuin heikkopää siellä konehuoneessa.” Moottorinohjaukseksi tuli Megasquirtin MS3 Pro, ja uusi moottori rakennettiin Dartin SHP-lohkoon. 2016 joulukuussa aloitin auton keulan tekemisen kokonaan uusiksi. Pikkis ja kärry tulivat valmiiksi lauantaina aamulla 06.00 ja 10.00 piti olla viimeistään Malmilla, ei tehnyt ees tiukkaa”, Mikko kertoo naureskellen. Samalla meni uusiksi kaikki auton sähköt, tehtiin oikeat turvakaaret ja konekin meni aika lailla uusiin puihin. ”Auto saatiin valmiiksi päivää ennen ja sitä päästiin testaamaan Malmilla GM Cruisersien ratapäivillä. Samalla halusin siirtyä isoihin renkaisiin, ja sen takia pitikin sitten tehdä auton takapää kokonaan uusiksi. Seuraava kausi alkoi Ruotsissa, jossa järjestettiin heinäkuussa ensimmäistä kertaa Street Week. Tällä kertaa vaihteistoksi tuli uusi Transmission Specialtiesin tekemä Powerglideen perustuva manuaalikoneistoinen Proline 5000 -automaatti. Turvakaarissa kiinni olevia ilokaasupulloja ei ole vielä päästy kokeilemaan tositoimissa, ne kun eivät ole vielä lähteneet päälle! Transmission Specialtiesin Powerglideä käsketään Hurstin shifterillä, jonka juuresta löytyvät ilmajousien, ilokaasujen ja luistoneston kytkimet. Samassa yhteydessä sisustaakin riisuttiin, ja kaikkiaan auto keventyi 200 kiloa kaarista huolimatta. Kansiksi Mikko hankki AFR 235 cc Competition -versiot rosteriventtiilein ja titaaniretainerein. Siinä vaiheessa rahat oli sen verran tiukilla, että mentiin lainaturbiinilla, kiitos Jyrki Aukiolle.” Kesällä Alastarossa tuli sitten vihdoin se 10 sekunnin alitus, paras aika 9,19 sekuntia ja loppunopeutta 227 km/h. Laskeskelin, että työtunteja tuli helposti yli 600, oli siinä tekemistä!” Street Weekin voitto ja Blacklistin kärkipaikka. Ja kysehän oli kuitenkin silloin ja on edelleen ihan täysiverisestä katuautosta, jolla Mikko kävi myös kuvausten jälkeen viemässä mallin bussille 30 kilometrin päähän ruuhka-aikana. Katuvanteet ovat Boydin Espadat
Olin aivan varma hiekkatieosuuden jälkeen, että ei ole yhtään pulttia enää kiinni autossa, mutta onneksi oli ainakin tärkeimmät. Nokka ja nostimet menivät uusiksi, kun olivat vähän neulalaakerilliset nostimet hajonneet ja syöneet nokkaan pahat jäljet. Lähemmäs 2000 hevosvoimaa tuottava 388 cid pikkulohko pohjautuu Dartin Little M -lohkoon. Siirtymäajokilometrejä kertyi 1500, joista 50 ihan kauheeta hiekkatietä. Kärryyn tehtiin myös whale tail -spoileri. 15 senttiä alkuperäistä taaemmas siirretyn moottorin sisältä löytyy K1-kampiakseli, Oliverin veivit sekä JE:n erikoispinnoitetut takomännät HellFire-renkain. ”Elokuussa Ruotsissa oli legendaarinen Tennisturnaus, jossa sijoituttiin kahdeksannelle sijalle. 17 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Siihen päälle vielä viisi rataa, joissa jokaisessa ajettiin vähintään kolme vetoa, ja se kaikki viidessä päivässä, kova reissu siis!” Tuolla reissulla ajettiin myös uusi 201 metrin ennätys, 5,78 sekuntia. ”Street weekiltä pokattiin voitto, ja osallistujia oli kuitenkin noin 160. Sielläkin oli oma show’nsa, mutta siitä voi lukea lisää PikkiS-facebook-sivuilta.” Viime talvena kehitystä jatkettiin, mielessä jälleen osallistuminen Ruotsin Street Weekille, jossa tekniikan on oltava luotettava korkeasta viritysasteesta huolimatta. Keulalla jouduttiin säilyttämään ilmajousitus ihan jo siitä syystä, ettei keulaa tarvitse ruuvailla kisapaikalla kiireessä edestaas. ”Rakentelupuolelta ei oikeastaan tullut muuta uutta kuin ilokaasut, joita ei olla vieläkään päästy testaamaan. Kivaa onnistua välillä”, Mikko toteaa. Lohko betonoitiin ja tein siihen korsetin, ja peruskoneremontti tehtiin tietysti samalla.” Etupään tuennat on tehty kokonaan uusiksi. ”Sitten oli Malmilla Blacklist-kisat, joissa kivuttiin aina piikkipaikalle saakka, vaikka aloitettiin listan ulkopuolelta
Silti kyseessä on edelleen täysiverinen katuauto, jolla mallina toiminut Janinakin sai kyydin bussille kuvausten jälkeen. Jos sillä pääsisi sinne seiskan puolelle. Jarrut: Wilwoodin levyt ja nelimäntäiset satulat edessä ja takana. Kori: Kuitupuskurit, levikkeet asennettu kiinteästi koriin, etulokareissa jäljellä vain ulkopellit, takapyöränkoteloita levitetty, takalasi vaihdettu pleksiin. Mä haluan pitää ton katuautona kuitenkin, että tolla päästään kadulla lujaa. Vaihdoin myös tönärit 5/16:sta 3/8-kokoisiin, niin nekin rupesi kestämään. Tähän saakka on ajettu vielä ilman ilokaasuja, kun ne eivät vaan jostain syystä mene päälle, saamarin ECU”, Mikko toteaa naurahtaen. Ainahan sen pitäisi mennä, mutta jos siihen lauseeseen mahtuu mutta, niin silloinhan se ei mennyt. Moottori: 388 cid SB V8, Dart Little M -lohko, moottoria siirretty 15 cm taaksepäin, Oliverin 6" veivit, JE Pistonsin takomännät erikoispinnoitteilla ja HellFire-renkailla, K1-kampiakseli, ATI:n Super Damper, custom-rullanokka (n. Vanteet: Vision 5x15" edessä, Boyd Espada 15x20" takana. Niitä kun meni kauden aikana varmaan 10 kappaletta”, mies selittää. Vanhalla kokoonpanolla tehoa oli laskennallisesti 1550 heppaa, nyt 2,5 barin ahtopaineella laskennallinen maksimi on se 2000 heppaa, jos kaikki kestää. Seiskan aika tähtäimessä. Syyksi paljastui sitten loppujen lopuksi kombo, joka oli betonoitu lohko ja Total Seal gapless -männänrenkaat. ”Kyllä se sen 4000 kierrosta vaatii ennen kuin tuo kone herää. Ja sinnekin mentiin ajamalla pääkaupunkiseudulta. Voimansiirto: Transmission Specialtiesin Proline 5000 Powerglide -automaatti, Pro Torquen purettava turbiini, Komet Oy:n tekemä cro-mo-kardaani, Strangen 9" perä 4,57:1 välityksellä ja Yukonin Detroit Locker -lukolla, Moserin 35 spline -vetarit. En halua mitenkään mollata tuota ratatouhua, mutta kyllä kadulla ajo on minuille se tärkeämpi juttu. 18 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chevrolet C1500 Sport Fleetside ’90. Sisusta: billet-ratti, Sparco R100 -penkit, Schrothin vyöt, Hurstin shifteri, Autometerin mittarit. Nyt varsinkin, kun siihen tuli loppukesästä sellaiset Lensu Power Shopin muokkaamat custom-ahtimet, jotka tuottavat yli 2000 hevosvoimaa.” Paras aika varttimailille Pikkiksellä on tähän mennessä viime kesänä Kauhavan uudella radalla ajettu 8,06 sekuntia loppunopeudella 279 km/h. Alusta: Aerosport-ilmajouset custom-tolpissa edessä, 4-link-tuenta taka-akselilla, Varishockin comp ja rebound -säädettävät iskarit takana, paksu custom CroMo-vakaaja, runko boksattu ja notchattu takapäästä. Kaikkien kymmenien ja kymmenien uurastustuntien jälkeenkään ei saatu konetta kuntoon ennen Street Week -reissua, vaan jouduttiin jäämään rannalle ruikuttamaan.” Korjauksena ongelmiin Mikko hankki lopulta uuden Dart Little M -lohkon, jossa kaikki pukit ovat nelipulttisia billet-versioita. Kyllähän se on niin, että voittoa lähdetään aina hakemaan.” Ja on Mikko Pikkiksineen sen jo monen otteeseen osoittanut, että potentiaalia siihen löytyy. Öljynkierto on myös erilainen kuin muissa lohkoissa. 260 astetta @ 0,050"), BAE-rullanostimet, Trendin 3/8 cro-mo-työntötangot, AFR 235 cc Competition Series -alumiinikannet rosteriventtiilein ja titaaniretainerein, T&D -rullakeinut, Cometicin kannentiivisteet, Barnesin kuivasumppuvoitelu, Jeselin hihnajakopää, EMP Stewart -vesipumppu, Megasquirt MS3 Pro Ultimate -moottorinohjaus kahdella lisäboksilla, suorasytytys, AEM-puolat, FuelAbin PWM-ohjattu Prodigy-bensapumppu sekä FuelAbin bensapaineen säädin PWM-ohjauksella, Lensu Motorsportin muokkaamat billet-siipiset ahtimet, Tialin 60 mm hukkaportit, DIYpeltisarjat ja -rosteriputkisto. Viime kesänä Kauhavalla jouduinkin lainaamaan Suojasen Timolta yhden väärällä vipusuhteella olevan, jolla ajoin koko loppukesän. Faktat Chevrolet C1500 Fleetside ’90 • Omistaja: Mikko Wihinen, 41 • Paikka: Tuusula. Kausi 2018 alkoi taas Ruotsista. Ainahan sen pitäisi mennä, mutta jos siihen lauseeseen mahtuu mutta, niin silloinhan se ei mennyt. ”Tavoitteena on pitää Malmin ennätys hallussa, ja ensi kauden päätavoite on voittaa Stockholm Open. Renkaat: Nankang 175 R15 edessä, kadulla takana Mickey Thompson 29x18x20", kisoissa Hoosier 33x22,5x15". Kiitos: PikkiS Crew’n Jouni ja Mikko Viherväs, Risto Kröger, Markus Valo, Juha Limblom, Jani Hytönen, Mikko Karjalainen, Petri Vuorna, Senja Jaakola, Tomi Valorinta, somevastaavat Lea Kiviranta ja Paula Kananen, sekä tietty oma firma, joka on mahdollistanut tämän vekottimen olemassaolon, eli Automax Tuusula. Seetipaineessa tosin ehkä liioiteltiin vähän, kun nyt alumiiniset T&D -keinuvivut eivät tunnu kestävän. Öljyä meni noin litra sataselle ja sitä oli jostain syystä imusarjassa, mikä antoi ymmärtää, että imusarjan tiiviste vuotaa. ”Siltä reissulta tuotiin kotiin hopeapytty, vaikka koneeseen oli tullut iso öljynsyöntiongelma. Muutenkin tavoitteet tulevalle kesälle ovat Mikolla jo selvillä. Se on aina kompromissi, että haluaako tehoa, vai moottorin heräämään alhaalta. Kojelaudan pintana on nykyisin hiilikuitupaneeli ja ohjaamosta on riisuttu kaikki tarpeeton. Tälle kaudelle laitettiin sitten vähän lisää venttiilinjousipainetta, että voidaan kierrättää 8500 rundiin saakka ja tuli uusi, kireämpi nokka myös. ”Lohkon seinämätkin ovat porauksen jälkeen yli 10 mm, joten ei tarvitse betonia, on järeä lohko. ”Sen jälkeen olen vaihtanut ahtimet näihin uusiin billet-siipisiin ja isommilla kompuroilla varustettuihin, jos sillä pääsisi sinne seiskan puolelle
Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. 2. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Sumuta märkään pintaan ja saat autoosi useita kuukausia kestävän keraamisen suojan käden käänteessä. 4. Keraaminen hybridipinnoite autoosi helposti Hybrid Ceramic Wax on SiO 2 -pohjainen keraaminen wash coathybridisuoja. 1. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. Voiko sika säkissä olla rikki. www.meguiars.fi Maahantuoja: HL GROUP Ceramic Hybrid Wax -0319.indd 1 12.3.2019 14.11. 5. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. 3
K uo l em a nkurv a sta Kouvolaan 20 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Teksti ja kuvat: Veli Vartiala K uo l em a nkurv a sta Kouvolaan 21 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Kouvolalainen Esa Reinman tiesi tasan tarkkaan mihin ryhtyi yli kaksi vuosikymmentä sitten. Entisöintinä alkanut pahvilaatikkoprojekti kääntyi lopulta fiiniksi rodiksi, jota helposti luulee orkkisautoksi. FORD CABRIOLET ´34
Allekirjoittaneen kanssa Kaliforniasta tuodut ´57 Chrysler New Yorker ja ´62 Chrysler 300 sammuttivat tätä harrastusnälkää aikansa, kunnes vuonna 1994 talliin kannettiin osiin purettu ´34 Ford Cabriolet. Voiko edustavammin tuoreella ajokortilla enää oikeastaan aloittaa. Eläintarhanajoihin. Vuoden 1929 suuresta pörssiromahduksesta huolimatta Ford-kauppa pärjäsi useamman vuoden kestäneen laman aikana Suomessakin ihan kohtuullisesti. Uusi talo valmistui vuonna 1991 ja siihen tuli harrastustilaa aiempaa taloa enemmän, mikä herätteli rakenteluintoa uudestaan henkiin. Ensin mainittua valmistettiin yli 14 000 kappaletta ja jälkimmäistä puolta vähemmän. Vai mitä sanotte, kun kaksikymppinen Retu osti tänä päivänä yhden automaailman arvostetuimmista autoista, ´57 Chrysler 300 C:n. Nuo kaksi mallia muistuttavat hyvin erehdyttävästi toisiaan, joten tarkkana pitää olla, kun alan kirjallisuutta lukee. Muu oli siihen aikaan toissijaista. Sotaajalta 1939–45 ei ole tietoja, mutta auto kuitenkin poistettiin rekisteristä vuonna 1947. Vuonna 1978 myytyä Chrysleriä seurasi ´67 Chevrolet Camaro pikkulohkolla ja 4-vaihteisella, jota Retu kävi testaamassa Räyskälän stripillä vuonna 1979. Ford esitteli vuoden 1934 alussa edellisen vuoden malliin nähden hyvin pienin muutoksin uudet vaununsa, joita liikutti kaksi vuotta aiemmin esitelty se kuuluisa lättäpää, sivuventtiili-V8. Pontiac myyntiin keskeneräisenä, järjestyksessään toisen omakotitalon rakentamisen takia. 22 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Cabriolet ’34. Ilman kattoa Ford näyttää laikalla tehdyltä avoautolta. Ensimmäiset omistajat olivat suomenruotsalaisia ja osoitteet Helsingin kantakaupungissa hienosti Petersgatan 1 ja Bulevarden 22. Jaguarin pulttijako on sama Chevyn kanssa, mikä tietysti helpotti vannevalinnassa. Camaron jälkeen talliin ilmestyi ´52 Pontiac Chieftain 2-ovinen hardtop, jonka tekeminen alkoi 1980-luvun puolivälissä. Mattila (1923– 79), kilpa-autoilija, kauppias ja kansanedustaja, osallistui Fordillaan ensimmäisiin Eläintarhanajoihinsa. Dunlopin pinnavanteet olivat alun perin menossa jo 80-luvulla Retun ´52 Pontiaciin. Hopan vaiheet ovat selvinneet vanhojen katsastuskorttien avulla varsin hyvin. On myös ollut mielenkiintoista tehdä sellainen havainto, että Roadster oli hintaltaan halvimpia Fordeja, kun taas Cabriolet keikkui hinnaston kärkipaikoilla. M ikä siinä on, kun nykyään alkaa tuntua, että kaikki harrastajat ovat pitkänlinjan sellaisia. Ford Motor Company of Finland toi Cabrioletin Suomeen heti valmistusvuoden alussa ja se oli liikenteessä jo vuoden 1934 huhtikuussa. Detroitissa tehtiin kaiken kaikkiaan reilut puoli miljoonaa Ford-henkilöautoa, joista aikojen saatossa ainakin Cabrioletja Roadster-mallit ovat saavuttaneet suosionsa rakentelukohteina. Pikkulampuissa on etuvilkut ja -parkit. Leo I. Neljän pojankoltiaisen ryhmä hankki silloin kimppa-autoksi ´60 Plymouth Furyn, vain 13 vuotta vanhan siivellisen edustusauton, johon vähistä vuosista huolimatta oli ruostevikojen takia vaikea saada katsastusleima. Silloin se oli hieno peli, kun siinä oli isot siivet ja iso V8. Tosin 4-koneellakin varustettiin vielä vajaat 2 000 autoa, nyt tosin viimeistä vuotta. Tuolloin helsinkiläinen Leo I. ”Kyllä siellä takana anopinistuimella istuttiin ja kerran Lohjalle mennessä oikea ovi tippui yhdellä ylikäytävällä”. Ennen muinoin sitä saattoi löytää lehtiilmoituksista vaikka mitä harvinaisuuksia. Lehtihän oli Helsingin Sanomat ja sunnuntaipainos. Ehkä helpoiten eron pysty y havaitsemaan tuulilasista. Nelikosta Retun lisäksi vain yhdellä oli ajokortti, joten ratin takana sai istua ihan mukavan määrän ensimmäisen vuoden aikana ja kurvailla Kouvolan kaduilla. Samana vuonna Mattila ilmoittautui Tukholman omaan Grand Prixiin, mutta joutui paikan päällä pettyneenä ajamaan vain näytösajon, koska Fordia oli järjestäjien mukaan liikaa viritetty. Seuraavana vuonna Mattila jo voitti luokkansa. Roadsterissa se on saranoitu päädyistään ja siten avattavaa mallia, kun taas Cabrioletissä tuulilasi on kiinteä ja tolpat ovat kiinteästi osa koria. Esa, kaveripiireissä paremmin Retu, hankkiutui amerikkalaisten vietäväksi jo vuonna 1973
Montessa hän joka tapauksessa keskeytti. Kapiini on ahdas eikä jalkatilaa ole kovin paljoa. Vuonna 1963 viimeisen lähdön kuolonkolari, joka tapahtui jo ennen kuuluisaa Kuolemankurvaa, lopetti huimia, yli 70 000 katsojan määriä keräävän kansantapahtuman vaarallisena. ”Kaupat sovittiin puhelimessa ja vaikka myyjä sanoi auton olevan ajokunnossa, matkaan lähdettiin peräkärrin kanssa”, kertaa Juhani yli 50 vuoden takaisia hetkiä. Kaksi kertaa Kouvolaan. Kyllä sitä vähän korjattiin, mitä ehti, mutta parin vuoden kuluttua siitä piti luopua. 23 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Tilalla oli takapaksi ja luukku oli silloin saranoitu etureunastaan. Muusikkoja Olavi Virrasta alkaen kuskannut taksiyrittäjä oli nähnyt jollakin kyytireissulla pienen ilmoituksen maakuntalehdessä. Hullu ja hurja Eltsu järjestettiin vuodesta 1932 lähtien yhteensä 25 kertaa. Muistelen vaihtaneeni sen kauppias Taneli Backmanin kanssa väritelevisioon ja rahaan täällä Kouvolassa”, tarinoi Juhani, jonka poika Kari on monille tuttu harrastajapiireistä. Harmi, kun ei löytynyt yhtään valokuvaa noilta ajoilta”, kertoo Markku. ”Se oli vähän semmoinen hetken päähänpisto, mutta erikoinen auto kiinnosti. Voi olla, että ilman kouvolalaista Juhani Sydänmaanlakkaa Ford ei olisi koskaan päätynyt nykyiselle omistajalleen. Vanhat penkit ovat saaneet uudet nahat päälleen. Pasi Kaunosen kojelautaan ootraamia pintoja on moni luullut teipeillä tehdyiksi. Alkuperäiseen kojelautaan suunniteltu mittaristo on Retun näkemys toimivasta kokonaisuudesta, joka toteutettiin Amerikassa. Jos anopinistuinta ei ollut, paikkaluku pieneni kahdella. Janakkalassa oli myynnissä ´34 Ford avoauto. Elettiin vuotta 1967 ja selvisi, että Ford oli poistettu rekisteristä kaksi vuotta aiemmin. ”Isä oli kova moottorimies, joka osallistui myös Eltsun ajoihin Austin Cooperilla ja Fordilla ajettiin ainakin jäärata-ajoja. ”Kyllä siellä takana anopinistuimella istuttiin, ja kerran Lohjalle mennessä oikea ovi tippui yhdellä ylikäytävällä”, muistelee Markku Alén 50-luvun ajeluita. Retun Ford on rekisteröity neljälle hengelle. Ford pysyi pääkaupunkiseudulla 1950-luvun alkupuolelle asti, kunnes se päätyi Mikkelin kautta Karkkilaan rallimaailmasta tunnetun Markku Alénin nyt jo edesmenneelle isälle, Eerolle (1926–2005). Mattila osallistui myös Monte Carlon ralliin vuonna 1950 jollakin Fordilla, mutta arvoitukseksi on jäänyt se, että oliko kyseessä juuri tämä Cabriolet
”Hoppa haisi pahalle. Parviainen soitti Haminaan ja teki kaupat vuonna 1982, ja Ford palasi takaisin Kouvolaan. Viimeisin varma tieto on se, että Kouvolasta Hopan osti 1970-luvun alussa haminalainen kellokauppias Tapani Pakkanen, joka säilöi auton Inkeroisiin, parikymmentä kilometriä Kouvolasta Haminan suuntaan. Resepti oli yksinkertainen, auton piti näyttää ulkoisesti orkkikselta, mutta kaikki muu saikin sitten olla muuta. Ei siihen aikaan mitään lupia saanut mihinkään muutokseen. Ilpolta löytyneen XJS:n perän sovittaminen ei sitten enää ollutkaan ihan simppeli juttu. Lisätilaa piti saada melkein 10 senttiä Jaguarin veistoksellinen, mutta ahdas akselistorakenne ei antanut kuin yhden reitin, mitä kautta 2,5" rosteriputket sai vietyä läpi. Takakontin lattia meni uusiksi, kun Jagge ei mahtunut alkuperäisen mukaan tehdyn lattian alle. Korin kasaaminen jatkui hiljalleen, kunnes vuosituhannen vaihteessa talli hiljeni 10 vuodeksi isomman mökkiprojektin takia. Retu tilasi Heidtsin täydellisen etupääsarjan, johon sisältyivät niin hammastanko-ohjaus, 11 tuuman jäähdytetyt levyjarrut kuin tukivarretkin säädettävillä iskareilla. Takaisin talliin. Uuden motivaation löytäminen takaisin talliin vei kuitenkin aikansa, mutta ratkaisevat taikasanat lausui oma Bettina-tytär: ”Iskä, sinä et ikinä saa tuota valmiiksi!” Tallin seinällä kauan roikkuneet rodijulisteet heräsivät myös eloon, kun alkoi näyttää siltä, että lupakäytäntö oli helpottumassa. Allekirjoittanut on saanut seurata projektia alusta lähtien. Oli melkoinen sovittaminen joka tapauksessa, että mahtuivat. Apuun tuli espoolainen rodimies Vennu Björkman, joka lainasi oman lattian malliksi ja Retu teki siitä kopion hyödyntäen peltisepän taitojaan tekemällä ensin jigit ja muotit vekeille, ja prässäsi, hitsasi ja taivutteli alkuperäiset muodot. Tuossa vaiheessa kaikki suunnitelmat tehtiin mobiiliautoa ajatellen, eikä Retulla ollut minkäänlaista käsitystä, millainen lattian piti olla. Alkuperäinen runko hyödynnettiin, mutta uudet lelut vaativat muutostöitä, lähinnä boksausta ja tietysti tukien tekoa koneelle, laatikolle ja perälle sekä sen tuennalle. Retu aloitti projektin kunnostamalla väsyneen ja pois mitoistaan olleen rungon. Pieni piiri pyöri pienessä Kouvolassa ja moni tunsi harvinaisen autovieraan kaupungissa. 24 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Cabriolet ’34. Tuota siirtomatkaa oli Hopan puikossa silloin ajamassa mobiilipiireissä pitkään vaikuttanut Samuli Tamminen, jonka ansioksi voinee laittaa sen, että seuraava omistaja Petri Parviainen sai myöhemmin tiedon, että auto on Pakkasella. Jaguarin jarrut ovat erikoisessa paikassa perämurikan vieressä. Rodimies Ilpo Rajala Sipoosta sai houkuteltua Retun laittamaan alle eksoottisen Jaguarin perän. Useammasta palasta taiottu lattia on kuin tehtaalta tullut. Chevyn pikkulohkon sai tehtäväkseen Hema ja TurboHydramatic 350 -automaatin Retu huolsi itse. ”Hot rodihan siitä piti tulla alkuperäisellä tekniikalla. Nestejarrujenkin laittaminen mekaanisten tilalle tuntui silloin mahdottomalta”, projektin aloittanut Petri Parviainen kertaa. Ford piti myydä vuonna 1994 uuden taloprojektin takia ja koska Retu oli kysellyt keskeneräistä autoa jo useampana vuonna, vanha kaveri sai lopulta haluamansa. Valmistajan ohjeiden mukaan poikkipalkki ja tarvittavat kiinnikkeet hitsattiin paikoilleen vanhaan runkoon. Luomisvire uudella tekniikalla rakennettavasta kolmenelosesta oli nyt korkealla. Yksi omistaja lienee ollut mattokauppias Martti Julin ja huhuja autokauppiaanakin toimineesta Kyösti Liiristä liikkui. Kosteus oli varmaan saanut sen aikaan”, muistelee tuolloin 25-vuotias Petri. Kun peltien sovittelua varten tarvittiin astinlaudat, niin toin Retulle sellaiset matkatavarana sopivasti sattuneelta Kalifornian reissulta vuonna 1996
Omistaja: Esa ”Retu” Reinman . Faktat Ford Cabriolet ´34 . Jarrut: Heidtsin etuakselistosarjan mukana tulleet 11" jäähdytetyt levyjarrut Wilwoodin 4-mäntäisillä jarrusatuloilla edessä, Jaguarin 10,5" levyjarrut 2-mäntäisillä jarrusatuloilla takana. Voimansiirto: Chevroletin TH350-automaatti shift kitillä, vakio turbiini, Chevroletin kardaani sovitettu Jaguarin perään, Jaguar XJS:n IRS-perä 3,07:1 välityksellä. Rekisteritunnus on sama kuin 50-luvun lopulla. Sekä omistaja että maalari ovat Toyota Hiacen vihreään metallinhohtopintaan tyytyväisiä. Kiitos: Markku Alén, Vennu Björkman, Hema, Pasi Kaunonen/Judge Brush, Kimmo Koistinen, Veijo Laurila, Jussi Manninen, Petri Manninen, Anni Meriläinen, Petri Parviainen, Ilpo Rajala, Juhani Sydänmaanlakka, Kari Sydänmaanlakka, Kaj Tarvainen, Veli Vartiala, Verhoomo A. Korimuutokset: Ei korimuutoksia, kangaskatto alkuperäistä vastaava. Uotila ja kaikki muut projektissa auttaneet. Juttutuokion lopuksi Retu toteaa: ”Autohan on vielä vähän kesken, muun muassa sivuikkunat puuttuvat. Sisältä avattavalle anopinistuimelle käynti tapahtuu pientä akrobatiaa vaatien auton oikealta puolelta. ”Iskä, sinä et ikinä saa tuota valmiiksi!” 25 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Moottori: Chevrolet 305 cid SB V8. Parin vuoden mittaiseksi venähtänyt vaativa korin maalausreissu on lopputulokseltaan kaikin puolin onnistunut, vaikka vanhat pellit loivatkin oman haasteensa urakkaan. Sisusta: Alkuperäinen penkki ja ”anopinistuin”. On se vaan jännää, miten hienotkin autot tahtovat jäädä monesti vaille huomiota, kuten meinasi käydä syksyn Lahden näyttelyssä. Pitkittäisja sivuttaistuet tilattiin määrämittaisena ja valmiiksi kromattuina Englannista sen jälkeen, kun niiden kiinnityspisteet olivat selvillä. Kalenterit kääntyivät vuoden 2017 loppupuolelle ennen kuin Ford liikkui tallista omin voimin. Grubisha oli katsonut kaikki autot läpi ja palkitsi Retun Embassy Choice Awardilla. Onneksi Yhdysvaltojen suurlähetystön oma rodimies T.J. Vanteet: Dunlopin pinnavanteet 6x15". Runkomuutokset tehty niin, että se on palautettavissa takaisin alkuperäiseksi. Kaksi sähkötuuletinta sijoitettiin uuden jäähdyttimen etupuolelle, koska sen taakse ne eivät mahtuneet. Erillisjousitetussa nostalgisessa perässä on 10,5 tuuman levyjarrut ja säädettävät tuplaiskarit. Chevyn pikkulohko oli varsin luonnollinen valinta rodin voimanlähteeksi. Mutta ainakin Kuolemankurvan kilpuri heräsi henkiin, vaikka aika kauan se otti.” Fordin ulkokuoreen ei ole tehty muutoksia, minkä takia moni on erehtynyt luulemaan sitä entisöidyksi. Paikka: Kouvola. ja Jaguarin omat tuennat piti myös unohtaa. Alusta: Heidtsin Superide II IFS-etuakselisto, hammastanko-ohjaus, osittain boksattu runko, Jaguarin erillisjousitus tuplacoilovereilla takana. Mittaristo on toteutettu Retun suunnitelmien mukaan. Viime vuoden keväällä oli jo ensimmäinen näyttelyreissu Tampereelle, josta tuomisina oli luokkansa 3. Ensin oli vuorossa runko ja muut alustan osat sekä vaihdelaatikko, jotka Pasi Kaunonen/ Judge Brush maalasi vihreällä teollisuusvärillä. Ennen maalarille vientiä kaikki palikat oli sovitettu huolellisesti niin rungon kuin korinkin osalta. Renkaat: BFGoodrich 195/65 R15 edessä, 235/70 R15 takana. Amerikkalaisen antama tunnustus lämmitti pitkään Fordin kimpussa häärinyttä tekijää. palkinto
4. 26 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Cabriolet ´34 1 2 3 4 5 6. Cabrioletin autorekisterikortti eli kantakortti, josta on selvinnyt ensimmäiset omistajat ensimmäisten vuosien ajalta. Kovimmat ajat Cabriolet lienee kokenut kilpurikausina, mutta paljon oli korjattavaa siunaantunut senkin jälkeen. 6. 2. Tältä näytti tallin lattialla vuonna 1996. Retu touhusi lopulta yli 20 vuotta mobiilista hot rodiksi -palapelinsä kanssa. Retu teki Fordiin kokonaan uuden lattian Vennu Björkmanilta lainatun alkuperäisen mallin mukaan. Molemmat takakyljet uusittiin. Vuonna 1993 ilmestynyt kirja Kuolemankurvasta Moukaripörssiin on ollut Retulle Fordin osalta mielenkiintoista historiaa. Teksti: Veli Vartiala • Kuvat: Veli Vartiala, Esa Reinmanin albumi, Petri Parviainen 1. Oikeat muodot tehtiin muun muassa englanninpyörää hyödyntäen. 3. Rungon palauttaminen oikeisiin mittoihin oli se, millä aloitettiin. 5. Petrillä oli entuudestaan ´69 Ford Torino. Petri Parviainen osti vuonna 1982 Cabrioletin takaisin Kouvolaan. Kahden vuosi kymmenen pinnistys Vuonna 1994 Esa ”Retu” Reinmanin talliin Kouvolassa, kirjaimellisesti kannettiin ´34 Fordin rakennussarja
Tämä alkuperäisen mukaisesti tehty takalattia piti uusia ja korottaa sen verran, että Jaggen perä mahtui alle. HEI-jakajalle piti tehdä syvennys tulipeltiin. Eturunko on boksattu. Lattia paikoillaan. 12. 9. Etuakseliston poikkipalkki runkoon sovitettuna ja ohjauksen hammastanko myös jo omalla paikallaan. 7. 11. 10. 8. Jaguarin perä ei mahtunut alkuperäisten mittojen mukaan tehdyn lattian alle. Ollaan vuodessa 2013. Uutta lattiaa TH350-automaatille. Etuakseliston kiinnike tukivarsille hepattuna runkoon. 13. 27 AMERIKAN RAUTA 3/2019 7 8 9 10 12 11 13 14. 14. Molemmat ovet kunnostettiin niin sisäkuin ulkopuolelta
Valmis runko odottamassa korin nostamista paikoilleen. Rosteriputket Retu taiteili itse. 18. 19. Maalaamomatkalta juuri kotitalliin tuodut kori ja muut peltiosat joulukuussa 2015. Simonsin rosterivaimentimet tulivat Marteliukselta. Keväällä 2017 oltiin jo aika pitkällä. Vuosi sitten, pari päivää ennen Tampereen näyttelyä, ensimmäistä kertaa ulkona ”valmiina” kangaskatto asennettuna. Heidtsin etuakselistosarjaan kuuluivat 11" jäähdytetyt levyjarrut Wilwoodin 4-mäntäisin jarrusatuloin. Rungon keskelle tehtiin tukeva poikkituki. 20. 22. 28 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Cabriolet ´34 15 16 17 18 19 20 21 22. Pasi Kaunonen teki ison työn hoitaessaan Fordin maalausurakan. 16. Taka-akselin kromatut pitkittäistuet kiinnittyvät rungon keskelle. 21. 15. 17
20 19 • ILE KALLIO & BLACK DEVILS PLAYS HURRIGAN ES • JOHNNY & THE DODGERS • THE TOREADO RS • BRANDY ROCKERS VESILEPPI KSEN PIHA-ALU E JA RAVINTO LA KLO 16-04 /1hh/vrk /hlö/vrk jaetussa 2hh:ssa MAJOITUSPAKETIT alk. valojen osat valojen lasit, umpiot, kehykset... 1pr 110,1pr sis painik/tiiv. 62,74,PZ00015 KUMI KÄSIJARRUPOLKIMEN GM 64-72 .......................................9,CH20016 LISTA TAKAULMAN CHEVELLE 1964 ”C-LISTA” 1pr ..............99,ED00299 TARRA PISSAPOJAN PULLON 63-68 RIVIERA,CADILLAC, .......4,39470 JOHTOSARJA SÄHKÖIKKUNAN CHEVELLE/EL CAMINO 19 ....264,S240939 VASTEKUMI REKISTERIKILVEN RIVIERA 1963-65/ SKYLAR ....13,BR00021 ERISTE KONEPELLIN BUICK RIVIERA 1966-67 5 osaa ..............30,CH2854 KIINNIKE SARJA KYLKILISTAN MALIBU 64 10kpl ......................11,G240976 NUPPI KOJELAUDAN PONTIAC GTO/LEMANS/TEMPEST 19 15,C210198 PerUUtUsvalon lasi CHevelle 1964 CTL9059 loKasUojan teKsti CUtlass 1968-69 I95598 KiinniKe sarja tUUlilasi listan Gto/a Kori 1968-72 15,2099FL KorjaUs Pelti lattia etU GM a-BoDY 1968-72 vasen 150,KaiKKi Peltiosat ovet, lokasuojat, konepellit lattiapellit, konehuoneen korjaus pellit jne... 97 € 77 € sisältää liput sekä majoituksen ja aamiaisen VARAUSKOODI: ALLCRUISE010619 LEPPÄVIRTA | p. tappi kiinnnitys TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 INCORPORATED R LA 1.6. 97CH001 KiinniKe Moottorin rUnKoon CHevelle 1968-72 sB/BB 75,sale mm... INCORP ORATED R osat varastosta tai tilaten Cadillac... KiinniKe sarjat asennus,-korjaussarjat listoihin, konehuoneeseen ja sisustaan... Phone. ovien osat ovipahvit, oven kahvat käsinojat, sisusverhoilut... 029 170 0170 | sales@vesileppis.fi www.vesileppis.fi CRUISIN G SHOW KLO 16-20 PELKKÄ ILTA 25 €. GM a-body, Grand Prix, Bonneville, Catalina ja riviera PZ56262 ovenKaHva UlKo CHevelle 68-69 tarrat ja MerKit korin ulkopuoliset tarrat ja merkit jne..
Kuninkaallinen kustom o 30 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Jyväskyläläisen Mika Savolaisen miedosti kustomoidun Club Coupen ulkoasu kunnioittaa mallin alkuperäisiä linjoja. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 31 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Kuninkaallinen kustom CHRYSLER WINDSOR CLUB COUPE ’49. Windsor-nimessä on kuninkaallinen kaiku, mutta taipuu se myös kustomiksi
Uusista voimavaroista innostuneena Pete oli käynyt autolla jopa stripillä, mutta siitä ei jäänyt liiemmin jälkipolville kerrottavaa. Se on minulla samassa asussa tallessa edelleen”, Mika paljastaa. 20 vuotta telakalla. ”Se ensimmäinen projektiauto oli ’61 Morris Minor, jota kierrätimme aikanaan näyttelyissäkin. Pian löysin itseni taas katselemasta myytäviä projekteja netistä, tällä kertaa amerikkalaisia ja vanhimmasta päästä”, Mika jatkaa. Saavuttuaan Suomeen auto oli kulkeutunut parin välikäden kautta, osin ehosteltuna ja katsastettuna Pete Häkkiselle vuonna 1992. Hänen kanssaan yhdessä läpivietyihin projekteihin kuuluu muun muassa ’64 A-mallin Opel Kadett Coupe, joka myytiin pian entisöinnin jälkeen Saksaan. 32 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chrysler Windsor Club Coupe ’49. Myyntiilmoituksen kuvissa se oli työnnetty keulapellit purettuina tallista pihalle, mutta Mikan mielessä se visioitui nopeasti maukkaaksi mild kustomiksi. Auto, joka Mikan huomion varasti, oli 1980–90-lukujen taitteessa Suomeen rantautunut ’49 Chrysler Windsor Club Coupe, joka oli ehtinyt seisoa keskeneräisenä lähes 20 vuotta. C hrysler on Mikan ensimmäinen jenkkiautoprojekti, mutta ilmassa on vahvoja merkkejä siitä, ettei se jää viimeiseksi. ”Se oli eräänlainen väliprojekti, jonka jälkeen ajattelimme yhdessä, ettei vähään aikaan hankita mitään, mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Ihan uutta autojen rakentelu ei hänelle kuitenkaan ole, sillä ensimmäisen projektiauton hän teki yhdessä veljensä kanssa jo 80-luvun puolivälin paikkeilla ollessaan vielä itse alaikäinen. Ensimmäisen kesän Pete oli ajellut sillä alkuperäisen lättäpääkuutosen ja Fluid Drive -puoliautomaatin turvin, mutta seuraavaksi kesäksi vanha ja väsynyt tekniikka oli vaihdettu Chevyn 350-pikkulohkoon ja TH350-automaattiin. Mies on siinä onnellisessa asemassa, että hänen vaimonsa Sanna on myös kiinnostunut autoista, eikä aristele liata käsiään niiden parissa. Vuodesta 1995 saakka Mikan ammatti on ollut autopeltiseppä ja -maalari, minkä tiimoilta hän perusti vuonna 2001 oman firmansa, Uuraisten autopelti ja maalaus Ky:n. Myyjä oli yllättäen tuttu mies, Ari Makkonen, joka osasi selvittää auton historian varsin tarkkaan siltä ajalta, minkä se oli Suomessa viettänyt
Tekniikkapuolella häntä neuvottiin ottamaan yhteyttä Muuramessa toimivaan Temeciin, jossa Teemu Hänninen ottikin projektin avosylin vastaan. 33 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Kaupat autosta käteltiin marraskuussa 2016. Jarrutkin oli uusittu. Itse asiassa sen puhdisti paljaalle pellille Sanna, jolla oli kokemusta vastaavasta toimenpiteestä jo Kadettin ajoilta. Ari toivoi näkevänsä auton vielä toimivana liikenteessä, mitä silmällä pitäen hän piti enemmän Mikan hillitymmistä ja maanläheisemmistä suunnitelmista. Teemu asensi sen jatkeeksi sähköisellä ylivaihteella varustetun TH200-4R-vaihdelaatikon sekä veti autoon sähköt, jotka siitä puuttuivat ostohetkellä kokonaan. Itse asiassa Teemu haki auton suoraan kaupanteon jälkeen Muurameen ja itse noudin vain myyjälle jääneet irto-osat. Sillä välin, kun auto oli Temecillä, kävi Mika itse läpi korin irto-osat puhdistamalla ne pellille ja ruiskuttamalla niihin epoksin. Kyseessä oli kuitenkin meidän ensimmäinen amerikanauto ja aihio oli melko atomeina, osittain pahvilaatikkoihin purettuna”, Mika muistelee. Niinpä hän katsoi parhaaksi laittaa sen myyntiin. Näin ollen se sai jäädä kokoonpanoon ainakin toistaiseksi läpikäynnin ja siistimisen jälkeen. Alkuperäiset lokasuojien päällä sijainneet takavalot olivat pelastamattomissa. Arille auto oli päätynyt vuonna 1997 keskeneräisenä projektina ilman moottoria. Kevyellä kädellä kustomoitu. ”Kun menimme katsomaan Chrysleriä paikan päälle, niin ensimmäinen fiilis oli, että onkohan tämä liian iso projekti. Ajattelin, että mun on turha yrittää haukata itse liian isoja paloja.” Autossa oli edelleen paikallaan edellä mainittu Chevy Vanista adoptoitu pikkulohko, joka osoittautui aivan toimivaksi. ”Siitä se lähti pala kerrallaan etenemään. Kun kori aikanaan kotiutui, tehtiin sille sama juttu. Ne päätettiin korvata '51 Chevroletin takavaloilla, jotka saatiin istumaan paikoilleen niiden alle muotoilluilla adapteripaloilla. Mika lähti projektissa liikkeelle viisaan varovaisesti kysellen ensin vinkkejä tutuiltaan. Vuosien varrella Ari oli hoitanut myös mätähommat kuntoon; runko oli käyty läpi ja pohja maalattu. Vuonna 2016 hän kuitenkin totesi auton edistyvän niin verkkaiseen tahtiin, ettei auto valmistuisi häneltä liikennöitävään kuntoon koskaan. Autolle oli ilmaantunut pari muutakin ostajaehdokasta varsin lennokkaine rakenteluvisioineen, jotka olisivat saattaneet ajaa aihion yhä syvemmälle ikuisesti keskeneräisten projektien suohon. Autolle oli ilmaantunut pari muutakin ostaja ehdokasta varsin lennokkaine rakenteluvisioineen, jotka olisivat saattaneet ajaa aihion yhä syvemmälle ikuisesti keskeneräisten projektien suohon. Voimanlähteen puutteen hän oli korjannut pikkulohkolla, joka oli jäänyt tarpeettomaksi erään Chevy Vanin dieselöinnin yhteydessä
34 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chrysler Windsor Club Coupe ’49 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Päälle ruiskutin mattalakan ja kattoon tehosteväriksi hopean flaken. ”Värinvalintakin oli sikäli helppo, että meillä oli vaimon kanssa molemmilla samanlainen visio sähkönsinisestä autosta. Hopeansävyisen sisustan teki Muuramessa toimiva Verhoomo Autotikki. Ne korvattiin ’51 Chevroletin LED-takatuikuilla, joiden alle Temec valmisti pienet adapterit, jotta ne saatiin istumaan lokasuojan muotoihin. Kaikista kromiosista ei kuitenkaan haluttu luopua. Ikkunalaseista osa puuttui ja osa oli tehty jossain vaiheessa uudelleen todella paksusta lasista. Maalauksen Mika hoiti luonnollisesti itse, olihan se tuttu laji. Platu kävi viimeistelemässä kokonaisuuden pinstraipeilla. Ajovalot jätettiin alkuperäisiksi, mutta asennettuaan autoon kookkaan aurinkolipan, lisäsi Mika pienet lipat yhtenäisyyden nimissä myös niiden päälle. Homman hoiti Jyväskylän Palokassa toimivan Kustom Cars Finlandin peltivelho Harri Puranen. Mattaa ja flakea. Osat kävivät Loimaan Kromauksen käsittelyssä, jossa kaikista tuli ensiluokkaisia aina pakkelilla korjattua maskisa myöten. Etulokasuojista oviin jatkuvat listat päätettiin säilyttää, samoin puskurit ja kahvat. Sävyn löysi Sanna Chryslerin värikartasta, joskin vähän uudemmasta. Listat ja muut kromiosat olivat aika huonoja, osa suorastaan kelvottomia. Lopulta Mika päätti teettää kaikki lasit uusiksi Jyväskylän Lasi-Kallessa takalasia lukuun ottamatta, kun ne olivat suorat ja näin ollen helpot tehdä. Alkuperäiset lokasuojien päällä sijainneet sinkkipainevalurunkoiset takavalot olivat niin ikään menneet aikojen saatossa hirveän näköisiksi. Varsinaisia ruostekorjauksia Windsoriin ei tarvinnut tehdä, kun edellinen omistaja oli ne jo kertaalleen tehnyt, mutta esimerkiksi kuskin ovi oli kolaroitu jossain vaiheessa sen verran pahasti, että sen pintapelti päätettiin uusia kokonaan. Alkuperäiset penkit näyttivät lähtökohtaisesti suhteellisen ehjiltä ja hyviltä, mutta purettaessa niistä löytyi kuitenkin hiirenpesiä sun muita yllätyksiä. Alkuperäiset penkkien rungot hiekkapuhallettiin, pulverimaalattiin ja varustettiin uusilla pehmusteilla. Se kannusti luomaan autoon kliinimpää ilmettä jättämällä suurimman osan niistä kokonaan pois ja hitsaamalla reiät umpeen. Lopulta penkkien Harmaan ja hopean sävyistä koostuva sisusta on muuramelaisen Verhoomo Autotikin tekemä aina auton kuvalla varustettua koristetyynyä myöten. Etuvilkkujen halkeilleiden linssien tilalle tehtiin uudet itse sävytetystä pleksistä
Mikan mielestä kokonaisuuteen jäi kuitenkin vielä parannettavaa, minkä seurauksena hän teki esimerkiksi takapään notchauksen kokonaan uudelleen kuluneen talven aikana saadakseen rungon laskeutumaan maahan saakka. Konepellin alta löytyy Chevroletin pikkulohko, joka on palvellut aiemmin Vanissa. Faktat Chrysler Windsor Club Coupe ’49 • Omistaja: Mika Savolainen, 46 • Paikka: Jyväskylä. Alusta: Edessä Mustang II -tyyppinen eturunko, tehostettu hammastanko-ohjaus, takana nelilinkit, ilmajousitus. Pakoputket ja lattiapellit täytyy ainakin leipoa uusiksi”, Mika päivitti tilannetta jutunkirjoitushetkellä. Vahvin näistä merkeistä on Sannan tällä hetkellä työn alla oleva ’30 Ford Tudor, joka saattaa hyvässä lykyssä olla peltivalmis jo syksyllä, kuitenkin viimeistään ensi kesänä. Se kannusti luomaan autoon kliinimpää ilmettä jättämällä suurimman osan niistä pois. Renkaat: Edessä 215/70 R15, takana 235/70 R15. Voimansiirto: TH200-4R-automaatti sähköisellä ylivaihteella, Dodge Aspenin lukkoperä 3,73:1-välityksellä. Korimuutokset: Osa listoista ja kromikoristeista poistettu, ’51 Chevroletin takavalot, aurinkolippa, mattasininen väri flakehopealla katolla. Sisusta: Hopeansävyinen nahka/keinonahkaverhoilu. Sen jälkeen on tosin kieltämättä ruvennut houkuttelemaan myös katon choppaaminen. Kiitos: T:mi Temec: Teemu Hänninen, Kustom Cars Finland: Harri Puranen, Loimaan Kromaus Oy. Moottori: Chevroletin pikkulohko-V8. ”Jouduin hieman korottamaan kardaanitunnelia, niin pitää katsoa, millaisia muutoksia sisusta vielä vaatii. Verhoomo Autotikki: Jorma Salmi, Lasi-Kalle, Ari Makkonen, Väri-Polar Oy Oulu, Platu. Eteen vaihdettiin Mustang II -etuakselisto hammastankoineen, taakse nelilinkit ja joka nurkkaan ilmapussit. rungot päätettiin hiekkapuhalluttaa ja pulverimaalauttaa, minkä jälkeen kaikki pehmusteet uusittiin kokonaan ennen varsinaista verhoilutyötä. Kun auto alkoi olla muilta osin valmis, ja kesän ajelut ajettu, toimitti Mika sen vielä syksyllä alustan päivitykseen Tuusulaan Hersti Autoshopille. Listat ja muut kromiosat olivat aika huonoja, osa suorastaan kelvottomia. 35 AMERIKAN RAUTA 3/2019. ”Nyt, kun perä menee kokonaan maahan, niin auto on minun silmääni huomattavasti paremman näköinen. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Jatkeena sillä on sähköisellä ylivaihteella varustettu TH200-4R-automaatti sekä Dodge Aspenin lukkoperä. Kauppojen syntymisen ehtona Arin kanssa tosin oli, ettei kattoa ei madalleta, mutta sittemmin häneltä on saatu lupa sillekin, mikäli choppaus hoidetaan yhtä hyvällä maulla kuin auto on muutenkin toteutettu.” Tekstin alussa tuli mainittua, että ilmassa on merkkejä siitä, ettei Chrysler jäisi pariskunnan viimeiseksi jenkkiprojektiksi. Vanteet: 15" GM Rally Wheels
Paluu elävien kirjoihin Mikan Chrysler on tuotu Suomeen 1980–90-lukujen taitteessa, mutta muutaman vuoden liikennöinnin jälkeen se jäi seisomaan keskeneräisenä. Saavuttuaan Suomeen Windsor kulkeutui parin välikäden kautta Pete Häkkiselle vuonna 1992. Peteltä auto jatkoi matkaansa vuonna 1997 ilman moottoria Ari Makkoselle, joka korvasi puutteen Chevy Vanin pikkulohkolla. Viime talvena hän on kuvien oton jälkeen tehnyt rungon takapään notchauksen uudelleen entistä syvemmäksi. Ensimmäinen kesä mentiin alkuperäisen lättäpääkuutosen ja Fluid Drive -puoliautomaatin turvin, mutta seuraavaksi kesäksi autoon päivitettiin Chevyn 350+350-tekniikka. 8. Uuden maalipinnan Mika ruiskutti itse, onhan hän toiminut automaalarina ja peltiseppänä 90-luvun puolivälistä saakka. 7. Pari vuotta sitten se palasi vihdoin tien päälle uudelleen syntyneenä. 6. Vuosien varrella hän hoiti myös rungon ja korin lahoviat kuntoon. Vuonna 2016 Ari totesi projektin edistyvän niin hitaasti, että on parempi myydä se eteenpäin jonkun toisen jatkettavaksi. Siirtyessään Mikalle auto oli tässä kunnossa. Tällä hetkellä auton stance näyttää tältä. Kun auto saatiin Temeciltä takaisin, putsattiin myös loput korista paljaalle pellille. 2. 4. 36 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chrysler Windsor Club Coupe ’49 1 2 3 4 5 6 7 8. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Mikan arkistot 1. Irtonaiset peltiosat Mika otti itselleen puhdistettavaksi ja epoksoitavaksi. 5. Alaasennossa runko on kiinni maassa. Arin tallilta auto vietiin suoraan Muuramessa toimivalle Temecille, jossa Teemu Hänninen hoiti tekniikan ja sähköt kuntoon. Sanna näyttää hyväksyvän. 3. Tässä kyseistä operaatiota suorittaa Mikan puoliso Sanna, joka on myös innokas autoihminen. Autoon asennettiin toissa talvena ilmajousitus, mutta perä jäi Mikan mielestä vielä häiritsevän ylös
Tervetuloa! C M Y CM MY CY CMY K OuluShow-veekasi copy.pdf 1 18.3.2019 22:39:11. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta
Kojootti mainen vasikka 38 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Uho-Juhonakin tunnetun Juho Yijälä-Rädyn Maverick on luonteeltaan poikkeuksellisen kiivas ja pistää tiukasti kampoihin isommilleenkin pellin alta löytyvän 32-venttiilisen kojoottimoottorin turvin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 39 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Maverick tarkoittaa merkitsemätöntä vasikkaa, joka vaeltaa itsenäisesti omia polkujaan yksinäisen suden lailla. Kojootti mainen FORD MAVERICK ’70
Kun autosta rupesi menemään kytkimiä kerta toisensa jälkeen, päätettiin vaihdelaatikko päivittää manuaalikoneistoiseen C4automaattiin. Kun naiset eivät olleet kiinnostuneita, niin saatoin napata aseman R-Kioskilta Hot Rod -lehden ja lähteä sen kanssa tyytyväisenä kotiin”, Juho naurahtaa. Kotona hyllyt notkuivat alan lehtiä, joiden mainoksista ruksailtiin tuotteita luoden erilaisia kokoonpanoja omaan tulevaisuuden unelma-autoon. ”Tämän jälkeen kävin ajamassa ensimmäistä kertaa kilpaa Kiikalan Burnout Partyssa. Nuori mies kiertää tapahtumia mielellään apukuskin paikalla ja muistuttaa isäänsä aina tarpeen tullen, mikäli tämä tulee kutsuneeksi Maverickia omakseen. Niiltä ajoilta jäi kuitenkin hyvät muistot ja fiilikset”, Juho tunnelmoi. ”Silloin auton oston aikaan oli jo pakkasta ja lumet maassa, kun ajoimme sen Kellokoskelta kotiin Vantaalle. Olin ottanut juuri opintolainan ja mulla oli käytössäni jotakuinkin 23 000 markkaa”, Juho muistelee. ”Yhdet Dart-kaupat jäivät kiinni parista tonnista, mutta kun rahaa ei kerta kaikkiaan ollut enempää, niin minkäs teit. ”Muistan sellaisiakin iltoja, kun aloimme käydä Stadissa diskoilemassa ja illanvietto ei ottanutkaan oikein tuulta alleen. Ennen kuin omasta jenkkiautosta tuli todellisuutta, olivat amerikkalaiset autot saaneet 40 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Maverick ’70. Maverick on ollut siitä saakka, kun se hankittiin perheeseen uudelleen Juhon pojan, Oliverin, nimissä. Täysi-ikäisyys ei kuitenkaan ollut kaukana, sillä se maaginen 18 vuoden ikä ja samalla ajokortin saaminen häämöttivät jo seuraavan vuoden helmikuussa. Normaaleilla katurenkailla varttimailiajaksi kirjautui 14,1 sekuntia 165 km/h loppunopeudella”, Juho kertaa ensimmäistä kisakokemustaan. Parin kesän ajeluiden jälkeen ryhdyttiin päivittämään voimapuolta ja kokoonpanoon vaihdettiin Edelbrockin RPM-nokkaa, imusarjaa ja muuta vauhtipalikkaa. Autosta nimittäin käteltiin kaupat jo marraskuussa 1996 miehen ollessa vielä 17-vuotias. Kisakärpänen puree. Aiempaa korkeapuristeisemmalla koneella piti arvatenkin suunnata seuraavana kesänä Pojasta polvi paranee. nuoren miehen otteeseensa jo varsin kokonaisvaltaisesti. Muistelen, että Maverickeja oli siihen aikaan myynnissä parikin. Auto odotteli pressun alla pihassa Juhon kortin saantia, ja heti sen jälkeen sillä ryhdyttiinkin ajelemaan ahkerasti rinkiä Tikkurilan pimenevissä illoissa. Se toinen oli väriltään aavistuksen sinisempi, mutta me menimme kuitenkin katsomaan tätä yksilöä.” Auto oli hyvässä maalissa ja Shelby-raitoineen kaiken kaikkiaan siistin oloinen. Armeija-aikoihin autoon laitettiin muun muassa Victor Jr. ”Lukkoperää ei ollut ja siitä tulikin kuittailua melkoisesti, kun valoista tuli lähdettyä kerta toisensa jälkeen iloisesti vain yksi rengas sutien. Jo seuraavana talvena Maverickin 8-tuumaiseen perään asennettiin lukko ja vähän tiuhempi välitys. Välillä Juhon piti käydä hoitamassa velvollisuutensa puolustusvoimissa, mutta tuolloinkin vapaat käytettiin tiiviisti auton parissa. Nuori mies oli ympyröinyt lehti-ilmoituksista 60-luvun alun Impalaa, Dodge Dartia ja Camaroa, mikä kielii siitä, että hän oli tuohon aikaan vielä täysin kaikkiruokainen amerikkalaisten autojen suhteen. Kiinnostusta oli ruokittu muun muassa cruisingeissa Jäähallin parkkiksella, jonne Juhon isä, Arto, oli kuskannut poikaa kavereineen katselemaan kuminpolttoa. J uhon ja Maverickin yhteinen matka on kestänyt koko miehen aikuisiän. Tekniikkana oli pirteäksi kehuttu 302 nelivaihteisella Toploader-manuaalilla ja alla oli perinteiset Cragarin viisipuolavanteet. -alumiinikannet sekä äreämpi nokka
41 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Pohja puhallettiin puhtaaksi ja siitä korjattiin pienet ruostevauriot, minkä jälkeen sen pintaan ruiskutettiin turkoosi väri. Alustaa päivitettiin Mustang II -tyyppisellä eturungolla hammastankoineen ja putkitukivarsineen. Jeesattuaan kaveriaan Bronco-projektissa Juho sai palkkioksi 351-moottorin, Kun naiset eivät olleet kiinnostuneita, niin saatoin napata aseman R-Kioskilta Hot Rod -lehden ja lähteä sen kanssa tyytyväisenä kotiin. ”Tässä vaiheessa alkoi tulla sitä ongelmaa, että kun laitoin kaikki rahat auton rakentamiseen, niin mulla ei ollut enää oikein varaa ajella sillä. Noin vuotta aiemmin meille oli syntynyt poikamme Oliver ja ajattelimme, että tulkoon Maverickista sitten vaikka hänen autonsa”, Juho muistelee auton kotiinpaluuta parin vuoden harharetken päätteeksi. ”Kerroin siitä muutamille kavereilleni ja vaimoni taisi kuulla joitakin näistä kaihoisista keskusteluista. Porissa autolle kirjattiinkin uusiksi lukemiksi 12,1 sekuntia ja 186 km/h. Ajatuksissa oli noin 750-heppainen vaparimoottori ja tavoitteena noin 9,5 sekunnin varttimailiaika. uudelleen varttimailiradalle. Tekniikkaa autoon ei kuitenkaan ehditty asentaa siihen mennessä, kun kiinnostus sitä kohtaan lopahti parin vuoden jälkeen. ”Muiden touhuja rapakon takana seuranneena keksin, että Fox-koppainen Mustangihan olisi hyvä aihio siihen hommaan. Tuolloin Manne tarjosi Maverickia takaisin Juholle, jolla ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ollut mahdollisuutta lunastaa autoa takaisin, olihan hänellä pääasiallisena harrastekohteenaan oma Fox-kilpuri. Pudasjärvellä asuneella kaverillani Markku ”Manne” Aintiolla sattui olemaan tarkoitukseen juuri sopiva, ruostekorjattu ja hyväkuntoinen aihio, jonka sitten lopulta vaihdoimme rullaavaan Maverickiin.” Manne alkoi päivittää Maverickiä omien visioidensa mukaisesti eteenpäin. Maverick tuli takaisin rullaavana, eikä sen varalle ollut hetkeen minkäänlaisia suunnitelmia. Vuoden 2008 paikkeilla isän ja pojan tiimi oli valinnan edessä. Toki satunnaisissa cruisingeissa käytiin, mutta jokailtainen pörrääminen jäi pois. Kovempaa haluttiin mennä, mutta Maverickin kohdalla se olisi vaatinut auton muuttamista täysveriseksi kilpuriksi. Parin vuoden harharetki. Tietysti vehkeetkin muuttuivat pikkuhiljaa siihen suuntaan, etteivät ne olleet enää ihan omimmillaan päivittäisessä ajossa.” 2000-luvulla Juho ajoi Maverickilla FHRA:n kisoja neljä kokonaista kautta. Parhaimmillaan auto kulki 530-heppaisen, 343-kuutiotuumaisen Fordin pikkulohkon turvin 10,5 sekunnin aikoja. Pian hän nimittäin ehdotti, että ostaisimme Maverickin yhdessä takaisin kotiin
Koneesta dynotettiin Racers Placella hieman yli 460 hv tehoa ja yli 600 Nm vääntöä. Lisäksi autoon on hankittuna Coyoten kolmannen sukupolven imusarja sekä alumiininen Aeromotiven turvatankki isommalla, tankin sisäisellä 340-pumpulla. Vakiona se oli säädetty 7000 kierrokseen ja lopulta saimme nostettua sen 8000:een, minkä jälkeen moottori alkoi toimia huomattavasti raikkaammin. Joka tapauksessa vanhan koneen myyntihinnalla sai juuri sopivasti tehdasuuden Ford Racingin 5,0-litraisen Coyoten kaikkine tiedonkeruubokseineen ja sähköisine kaasupolkimineen. Moottorinohjaus on HP Tunersilta. ”Aloitimme koneen istuttamisen omin voimin tehden kannakkeita ja leikellen öljypohjaa uuteen muotoon. ”Konetta säädetään läppärin kautta HP Tunersin ohjelmalla. Silloin me laitamme kaaret takaisin ja varustamme sen kilpuriksi”, Juho puntaroi tulevaisuuden vaihtoehtoja. Se ei ole kilpa-auto, mutta halutessaan sillä voi käydä silloin tällöin kiihdyttelemässä. ”Autohan on tällä hetkellä 7-vuotiaan poikamme nimissä ja tavallaan rakennan sitä hänelle. Vartilla kyseinen kokoonpano kiidätti Maverickin maaliviivan yli 11,5 sekunnissa. Yhä pidemmälle viety kolmannen sukupolven Coyote-moottori esiteltiin viime vuonna. Tällä hetkellä lähtökohta on se, että auto saa olla nopea, mutta sillä pitää pystyä ajelemaan myös perheen kanssa vappuajeluita tai lähteä vaikka ulkomaille tapahtumiin, jos siltä tuntuu. josta hän lopulta rakensi Maverickin uuden voimanlähteen. Lopulta eräs Juhon kaveri halusi kuitenkin välttämättä ostaa tämän hyväksi osoittautuneen moottorin omaan autoonsa. Ensimmäinen 32-venttiilinen ja 5,0-litrainen moottori tuli markkinoille vuonna 2011 ja vuonna 2015 siitä esiteltiin jalostetumpi versio. Maverickiin toteutetussa kokoonpanossa on tehdasasennuksesta poiketen hyvin virtaavat peltisarjat sekä avarat kolmetuumaiset pakoputket ilman katalysaattoreita, joiden ansiosta heppoja saattaa olla reservissä hiukan enemmänkin. Moottori sai peräänsä valmiina hankitun PA Performancen manuaalitoimisen C4:n, joka on mitoitettu tehonkestoltaan 750 hevosvoimaan. Välillä, kun tulen puhuneeksi omasta Maverickistani, niin Oliver kyllä huomauttaa, että auto on hänen. Tehdas ilmoittaa Coyote-moottorin tehoksi 435 hevosvoimaa. 42 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Maverick ’70. Maverickin tämänhetkinen voimanlähde on Ford Racingin 2015-vuosimallinen, 5,0-litrainen Coyote, joka on varustettu peltipakosarjoilla, kolmituumaisilla putkilla ja alumiinijäähdyttimellä. Aika näyttää, millaisena auto häntä kiinnostaa, vai kiinnostaako ylipäätään. Heidän matkustusmukavuuteensa on tarkoitus paneutua vielä äänieristysten ja verhoilujen uusimisen merkeissä. Juho ei muista itsekään, oliko hän haaveillut Modularmoottorista jo aiemmin, vai alkoiko hän kaavailla sellaisen hankkimista vasta saatuaan rahat Maverickin entisestä moottorista. Nykyinen paketti on sikäli hyvä, että sitä saa säätämällä miedommaksi, jolloin se on parempi aloittelevalle kuskille. Pakosarjat teetettiin Janne’s Garagella, jossa sitten loppujen lopuksi tehtiin myös uudet kannakkeet ja viimeisteltiin öljypohjakin. Coyote on Fordin toistaiseksi edistynein Modular-moottori, joka kehitettiin alun alkaen GT Mustangiin eräänlaiseksi vastaiskuksi GM:n LS-moottoreille ja Chryslerin moderneille Hemi-koneille. Lisäksi myös ilmanputsaria on hiukan muokattu. Se rupesi laukkaamaan ihan eri tavalla! Viime kesän lopulla ajoin sillä Seinäjoen lentokentällä 11,1 sekunnin ajan loppunopeuden ollessa melkein 201 km/h”, Juho innostuu. Kabiinissa on tällä hetkellä turvakaarien sijaan auton alkuperäinen takapenkki ja turvavyöt kaikille matkustajille. Vaihteistona on PA-Performancen valmistama Fordin C4-automaatti manuaalikoneistolla. Toisaalta voihan se olla, että hän haluaa ajaa kilpaa. Kojootti konehuoneeseen. Ehdin ajella autolla jonkin aikaa ennen kuin keksimme nostaa kierrostenrajoitinta ja säätää samalla kaikkia muita sen vaatimia raja-arvoja optimaalisemmiksi. Sähköjen kanssa jeesasi kaverini Sulis”, Juho listaa talkoisiin osallistuneita
Lisäksi suuret kiitokset perheelleni, MH-Autocleanille, Tikkurilan Autotarvikkeelle, Varaosat Oy:lle ja Powermaticille, Janne’s Garagelle sekä kaikille minua vuosien varrella auttaneille. Sisusta: Sparcon R100-kuppipenkit. Moottori: 2015-mallinen Ford Racingin 5,0 32V Coyote V8, Janne’s Garagen peltipakosarjat, 3" pakoputkisto, alumiinijäähdytin, HP Tunersin moottorinohjaus, peräkonttiin sijoitettu muovinen turvatankki, Walbron 255 bensapumppu, Aeromotiven regulaattori. Renkaat: Edessä 195/65 R15 Falken Ziex ZE-612, takana 275/50 R15 Mickey Thompson ET Street R -katuslicksit. Alusta: Mustang II -tyyppinen eturunko, putkitukivarret, coiloverit, hammastanko-ohjaus, takana Calvert Racingin yksilehtiset lehtijouset ja CalTracksit. Vanteet: Billet Specialtiesin Street Lite -takovanteet, edessä 6x15", takana 10x15". Takakaaret oli aikoinaan avarrettu isommille slickseille, mutta hillitympään nykykokoonpanoon ne palautettiin alkuperäisiksi. Faktat Ford Maverick ’70 • Omistaja: Oliver Räty, 7 • Paikka: Vantaa. Vanhan koneen myyntihinnalla sai sopivasti tehda suuden Coyoten kaikkine tiedonkeruubokseineen ja sähköisine kaasupolkimineen. Valmiita korjauspaloja ei saanut, mutta erikoisella vekillä varustetut kaaret syntyivät suorasta pellistä Janne’s Garagella. 43 AMERIKAN RAUTA 3/2019. 275/50 R15 -kokoiset katuslicksit täyttävät ne varsin optimaalisesti. Jarrut: Edessä Wilwoodin levyjarrut, takana SSBC:n levyjarrut. Voimansiirto: PA-Performancen valmistama Fordin C4-automaattivaihteisto manuaalikoneistolla (tehonkesto 750 hv), turbiinin stall speed 2500, alumiinikardaani, Fordin 9" taka-akseli Strangen 31-rihlaisilla vetoakseleilla, Eatonin True Track -levylukko, perävälitys 3,7:1. Kiitos: Erityiskiitokset faijalleni Arto Yijälälle, ilman häntä en olisi tässä tilassa
Tämä kuva on keväältä 1997, kun taskussa oli tuore kortti ja autolla kokeiltiin Sotungissa ensimmäisiä burniksia. 9. Sen kanssa on koettu ensimmäiset cruisingit ja kuminpoltot, minkä lisäksi se on toiminut testimuulina oman teknisen tietotaidon kehittämisessä. Parhaimmillaan auto kulki 10,5 sekunnin aikoja. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Juhon arkistot 1. 2. Valmiita korjauspaloja ei ollut saatavilla, mutta Janne’s Garagella lokarit syntyivät suorasta pellistä. 5. 7. Elämänkumppani Juho on omistanut Maverickin koko aikuisikänsä. Nosti se tassujakin! 2000-luvun puolivälissä Juho ajoi Maverickilla FHRA:n kisoja neljä kokonaista kautta. X-putkella ja DynoMax Ultra Flo -kisavaimentimilla varustetut 3” putket on asennettu myöhemmin. 4. Kaaria oli jo kisa-aikoina murjottu isommille slickseille, minkä lisäksi Manne leikkasi ne omana omistusaikanaan auki ja varusti ne levikkeillä. Parin vuoden harharetken jälkeen auto palasi takaisin Juholle. Ensimmäisen kesän jälkeen Maverickiin asennettiin lukkoperä, ja siinä sitä ihmeteltävää vasta riittikin, kun auto suti kahdella renkaalla. Takapäästä löytyvät Calvert Racingin yksilehtiset lehtijouset ja CalTracksit. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford Maverick ’70 1 2 3 4 5 6 7 8 9. Hänen aikanaan auton pohja puhallettiin puhtaaksi ja siitä korjattiin pienet ruostevauriot, minkä jälkeen sen pintaan ruiskutettiin turkoosi väri. Auton palattua kotiin takapään jarrutusteho päivitettiin samalle tasolle SSBC:n tuotteilla. 8. Muutamaa vuotta myöhemmin kisakärpänen puraisi ja autoon ryhdyttiin hankkimaan vauhtipalikkaa, minkä kliimaksina pellin alla nähtiin 530 hevosvoimaa tuottanut 343-kuutiotuumainen Fordin pikkulohko. 6. Kun radalla piti päästä kovempaa, vaihtoi Juho Maverickin Fox Mustangiin kaverinsa Mannen kanssa. Juho hankki Maverickin marraskuussa 1996 ollessaan vielä alaikäinen. Mannen parivuotisena omistusaikana autoon asennettiin myös Mustang II -tyyppinen eturunko hammastankoineen, putkitukivarsineen ja coilovereineen. Juho päätti kuitenkin palauttaa kaaret entiselleen. 3. Etupäähän oli päivitetty Wilwoodin levyjarrut jo ennen auton menoa Mannelle
13. Modular-moottorin perään asennettiin PAPerformancen valmistama, manuaalikoneistolla varustettu Fordin C4-automaattivaihteisto, joka oli käytössä jo edellisen moottorin aikana. 45 AMERIKAN RAUTA 3/2019 12 14 15 16 17 18 19 20 21 13 10 11. 11. Isän ja pojan yhteistä laatuaikaa! Juhon isä Arto on ollut harrastuksessa tiiviisti mukana aina auton ostosta saakka, mistä Juho kertoo olevansa äärimmäisen kiitollinen. Lopulta eräs Juhon kaveri halusi ostaa hyväksi osoittautuneen moottorin välttämättä omaan autoonsa, minkä seurauksena Maverick oli jälleen ilman voimanlähdettä. 18. 21. Kylänmiehet ihmettelemässä! Myytyään edellisen moottorin pois Juho hankki tilalle tehdasuuden viisilitraisen ja 32-venttiilisen Coyote-moottorin. 16. Tässä tehdään operaation vaatimia muutoksia turbiinikoppaan, vetolevyyn ja turbiiniin. 15. Viime kesänä vaihdettiin perävälitys kesken kesän, jotta Coyote saatiin räyhäämään korkeammalle. 12. 20. Maverick tuli Mannelta takaisin rullaavana. Myös jarrusylinteriä jouduttiin siirtämään kahdeksan senttiä lähemmäksi lokasuojaa Coyoten leveyden takia. Konehuoneen puolella swappi vaati tulipellin siirtämisen tuumaa taaemmaksi sekä iskaritornien muokkaamisen. 10. Juho rakensi siihen itse 351-kuutiotuumaisen Windsor V8:n, josta dynotettiin 464 hevosvoimaa. Se kutkuttava hetki, kun pääsee levittämään Ford Racingilta saapuneen Control Pack -setin ensimmäistä kertaa olohuoneen lattialle. 14. Vauhtipyörä vaihtumassa vetolevyyn. Vanteiksi autoon hankittiin Billet Specialtiesin 15-tuumaiset Street Lite -takokiekot, jotka ovat edessä kuusi ja takana kymmenen tuumaa leveät. Coyoten alkuperäinen ilmanputsari päivitettiin vapaammin virtaavaan malliin. 17. Coyoten istuttaminen Maverickiin vaati öljypohjan muotoilemisen uusiksi. 19
Harri Herstin miedosti kustomoitu Olds muistuttaa, kuinka linjakkaita malleja muutkin merkit tekivät. Harvemmin nähty viisseis ka OLDSMOBILE SUPER 88 HOLIDAY SEDAN ’57. Siinä, missä Chevyn ’57 kuuluu automaailman suurimpiin ikoneihin, ovat muut samanikäiset GM-tuotteet jääneet aivan liian vähälle huomiolle. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 46 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Harvemmin nähty viisseis ka 47 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Samalla auto maalattiin uudelleen yli mustaksi”, Mikko kertoo. Sitten olikin useampi vuosi taukoa, kunnes ostin ’65 neliovitolppa Bel Airin, johon laitoin sen Chevy II:ssa olleen pirteän 327-tekniikan. Sen jälkeen on ollut kaksi ’65 Bonnevilleä, niiden välissä meni taas useampi vuosi prätkien kanssa”, Harri jatkaa. Siinä sitten muutaman päivän pähkäilin, kunnes totesin, että mikäs siinä”, Harri Hersti muistelee. Oldsmobile tuli tiettävästi Jenkeistä Säkylään Varjokuva-yhtyeen basisti Juho Kulmalalle, ja Uudessakaupungissa asuva Mikko Vikman osti auton häneltä keväällä 2014. Se oli silloin muutaman vuoden, ja sen myynti on kyllä jälkikäteen harmittanut. ”Seuraavana talvena pellitettiin lattia ja kyljet etupenkeistä taakse. ”Ei sitä Chevyä ikinä tullut katsastettua, myin sen ilman konetta pois. ”Mikko ajeli sitten Uudestakaupungista tänne ja vaihdoimme autot päikseen.” Ennen jutun Oldsia Harri ehti tosiaan rakennella parin vuoden ajan stepparia, johon rakenteli taka-akselin nelipistetuennan ja vaihtoi Heidts-keulan hammastanko-ohjauksineen. 48 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Oldsmobile Super 88 Holiday Sedan ’57. Muuten Olds säilyi edelleen amerikanaikojen kuosissa 17-tuumaisia kiiltäviä Torq Thrust -vanteita myöten. Ensimmäisenä otin ne 17" vanteet alta pois ja vedin etujouset poikki.” ”M ulla oli myynnissä se ’55 Chevy pickis, ja kesällä 2015 Malmilla cruisingissa Vikmanin Mikko tuli juttelemaan, että olisi kiinnostunut vaihtamaan sen tähän. Hattuhyllyn 6x9-tuumaiset kaiutinritilät ovat Mooneyes-tavaraa. ”Vuonna ’85 armeija-aikoina ostin 327:lla ja Muncie 21 -manuaalilla varustetun Chevy II:n, jonka Timppa muutti kaksioviseksi.” Timpalla Harri tarkoittaa veljeään, nykyisin Hersti AutoShopin pyörittäjänä tunnettua Herstin Timoa. Eroon aluvanteista. Oldseja miehellä ei ollut vielä koskaan ollutkaan, vaikka muuten harrastekalusto oli ollut monenkirjavaa. Ei minulla ollut muuten mitään sen kummemmin kiikarissa silloin, kun laitoin pickiksen myyntiin”, Harri selittää. ”Pickis oli kolmelle vähän ahdas. ’57-mallin kojelauta on soikeine mittaristoineen aika hauskan näköinen. Sitten ostin neliovisen HT ’59 Caddyn, jossa oli vielä muovit takapenkissä
Viiniä ja samppanjaa. Sisustan uusiksi väreiksi Harri ja Virva valitsivat samppanjan ja punaisen. Virva ompeli verhoilut itse Herstin Timpan Saksasta tilaamista materiaaleista, ja myös ovipahvit tehtiin pohjavanereita myöten uusiksi. Tuo 371 Rocketin J2-versiohan kuului vuonna 1957 tehokkaimpiin amerikkalaisiin tuotantomoottoreihin, ja sen luvattiin tuottavan tuolloin todella rajut 300 hevosvoimaa. ”Kapseleina oli vielä kuvissa lainakapselit, nyt siihen on ostettu sellaiset Nomadit”, hän jatkaa. ”Penkeissä oli jotkut vanhat kangasverhoilut, ne oli ihan järkyttävässä kunnossa”, Harri kertoo. Timppa tilasi ne kankaat Saksasta sieltä, mistä on tilannut niitä paljonkin. ”Puolitoista kierrosta lähti sieltä ja taakse tuli kolmen tuuman madalluspalat. 49 AMERIKAN RAUTA 3/2019. ”Virva teki seuraavana talvena sitten nuo nykyiset viininpunaisen ja samppanjan väriset verhoilut siellä Timpan hallin yläkerrassa, kun siellä oli vielä se Helenin verhoomo. Niinhän sitä toisaalta sanotaan, että ammattilaiset tekivät Titanicin, amatöörit Arkin. ”Tässä ei kuitenkaan olleet ne kaasarit sellaiset alkuperäisen tyyppiset, niistä puuttui se alkuperäinen alipainesysteemi kokonaan, eikä niitä oikein saanut toimimaan yhteen kunnolla.” Harri vaihtoikin harvinaisen monikaasutinpaketin yhteen nelikurkkuiseen. Se tippuikin niillä vähän liian alas, joten otin niistä paloista myöhemmin tuuman pois.” Sopivat teräsvanteet löytyivät käytettyinä kotipaikkakunnalta, uudet leveävalkosivuiset rättirenkaat Harri tilasi Vammalan Rengaspalvelusta. Tekniikkana oli Oldsmobilen Rocketit maineikkaiksi tehneen J2-option tyyppisellä Tri-Power-imusarjalla varustettu 371, jonka perässä oli alkuperäinen Jetaway Hydramatic. ”Ensimmäisenä otin ne 17" vanteet alta pois ja vedin etujouset poikki”, Harri selittää. Ovipahvit tehtiin kokonaan uusiksi, vanerit niihin löytyivät Nykypuulta.” Tyylikkäissä makkaratopatuissa verhoiluissa ei näy häivähdystäkään ”omatekoisuudesta”
Voimansiirto: TH350-automaatti, alkuperäinen perä. Faktat Oldsmobile Super 88 Holiday Sedan ’57 Omistaja: Harri Hersti, 54 • Paikka: Tuusula. Moottorissa ei ollut mitään isompaa vikaa, mutta se pölläytteli käynnistäessä, joten vaihdoin ne alkuperäiset venttiilivarren o-renkaat normaaleihin ohjurikumeihin”, Harri selittää. Viime kesänä tein siihen vielä semmoisen nopean viikonloppuremontin, uusin jakopään ja laitoin vähän jyrkemmän nokan. Lattiamatto oli joskus vaihdettu ja hyvässä kunnossa, samoin kattoverhoilu kelpasi sellaisenaan. Vanteet: 15" peltivanteet, ’55–56 Oldsin kapselit. Samalla kardaani tasapainotettiin ja kaikki nivelet uusittiin. Renkaat: BF Goodrich 7.00-15 leveillä valkosivuilla. Olin kaks viikkoa varannut siihen koneenvaihtohommaan, mutta meni vähän se aikataulu uusiksi, kun ne pakosarjatkin joutui itse tekemään. ”Mulla oli siihen valmiit ram hornit, mutta siinä oli niin iso tuo ohjaussimpukka, että ei siihen saanut mitään valmissarjoja paikalleen, vaan jouduin tekemään itse peltisarjat. Työläintä moottorinvaihdossa oli kuitenkin yllätyksenä vastaan tullut pakosarjajumppa. Ei ihan heittämällä. ”Laatikko tuli Mayerin Lasselta, jolla oli silloin auto samassa tallissa. 2016 kesällä laatikon oikuttelu alkoi häiritä, se vähän ravisteli, joten Harri päätti vanhan ja varaosien suhteen melko vaikean tekniikan remontoimisen sijaan vaihtaa tilalle tuoreemman Chevyn pikkulohkon. Sopiva moottori jäi vieläpä sopivasti ylimääräiseksi Recyclers-kerhokaveri Stjerbakoffin Markon ruskeasta ’46 pickupista, johon tuli tehdasuusi crate-moottori. ”Alumiiniset rivoitetut venakopat tilasin jostain, ja tuon Cadillac-tyyppisen putsarin, lepakoksiko tuota nyt kutsutaan. Onneksi Timpalta löytyi putkentaivutusvehkeet, laipat ostin valmiina Mäkisen Jannelta. Purin sitten tuon alkuperäisen perän ja laakeroin sen kokonaan, se kun piti vähän ääntäkin. Jarrut: Rummut edessä ja takana, tehostin. Imusarjaksi Harri hankki Edelbrockin alumiinisen nelireikäisen kaasarin ker a , ja kaikki apulaitteet moottoriin oli myös hankittava, koska vanhat jäivät Markon pickikseen. Konepellin louversit ovat tiettävästi jo amerikanaikojen perua. Putket oli teetätetty jo aiemmin Marteliuksella, joten ne saivat jäädä paikalleen”, Harri selittää ylimääräistä työtä vieläkin vähän huokaillen. 2016 kesällä laatikon oikuttelu alkoi häiritä, joten Harri päätti vaihtaa vanhan ja varaosien suhteen melko vaikean tekniikan tilalle Chevyn pikkulohkon. ”Saattaa pysyä nyt jako vähän paremmin kohdallaan.” Harrilla on pyörinyt mielessä radikaalimpiakin muutoksia nättilinjaisen neliovisen ht:nsä varalle, mutta niistä mies haluaa julkisesti vaieta toistaiseksi. Moottori: 350 CID SBC V8, Edelbrockin Performer Air-Gap -imusarja, Edelbrock Performer -nokka, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, omatekoiset peltisarjat, Marteliuksen putket. Alusta: Edessä lyhennetty jousia 1,5 kierrosta, takana kolmen tuuman madalluspalat. 50 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Oldsmobile Super 88 Holiday Sedan ’57. Oli muuten ihan helvetin venynyt se vanha ketju”, Harri ihmettelee. ”Putkimaskin mä meinaan kyllä tehdä siihen ja fender skirtsejä olen etsinyt, mutta kai nekin joutuu tekemään itse.” Näyttää siis siltä, että 50ja 60-luvun taitteen tyyliä henkivä mieto kustom saattaa hyvinkin muuttua jonain päivänä astetta tai paria rankemmaksi – museoinnilta se lienee pysyvästi pelastettu. Sisusta: Verhoiltu samppanjanvärisellä ja viininpunaisella keinonahalla. Kiitos: Hersti AutoShop, Nykypuu. Sain sen kuitenkin säädettyä äänettömäksi. Kerhokaveri Platun taiteilemat pinstripet tuovat aistikkaasti kustomtatsia korilinjoiltaan alkuperäiskunnossa olevaan autoon. Korimuutokset: Louversit konepellissä
Rakkaudesta Rautaan www.facebook.com/amerikanrauta K r i s t i a n L a a k s o Sheikki AUTO ÄIJÄ EDUSKUNTAAN Bensaa suonissa 121 Kaakkois-Suomesta www.sheikki.com Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Kymenlaakso MAKSETTU MAINOS EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta
{ Syy ja seuraus [ { Syy ja seuraus [ 52 AMERIKAN RAUTA 3/2019
FORD F-100 ’53. Lappeenrantalainen Lassi Kuorttinen päätti yllättää isänsä perinpohjaisesti tämän 60-vuotisjuhlilla ja rakensi tälle samanikäisen pickupin. Rapakon takaa hankitun aihion seurauksena päätyi tosin jotain omaankin talliin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 53 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Lassi arvelee, että se voi olla vaikka alkuperäinen. Isän vuosikertaa. Hänen näkemyksensä oli, ettei asialla ollut vielä mitään kiirettä, kun synttäreihin oli aikaa vielä kolmisen vuotta, mutta minun mielestäni meillä ei ollut hetkeäkään aikaa hukattavaksi. Ruudulle pompsahti ensimmäisenä tämä kuutoskoneella ja manuaalilla varustettu, täydellisesti patinoitunut F-100. Lopulta jutussamme esiintyvä F-100 löytyi melkein vahingossa Lassin ollessa moikkaamassa kaveriaan tämän kimppatallilla. Pian keskustelu kääntyi lahjaan ja äiti heitti ajatuksen vanhan lava-auton hankinnasta. ”Tuumasin hänelle saman tien, että idea oli loistava. Auton lisäksi oli löydettävä myös sopiva rakentelupaikka. E lettiin loppukesää 2010, kun Lassi jutteli äitinsä kanssa isän lähestyvistä 60-vuotissyntymäpäivistä. Suomen ja Ruotsin myynti-ilmoituksista ei löytynyt oikein mitään kiinnostavaa, tai jos löytyi, niin niiden hinnat lähtivät totaalisesti lapasesta. Isällä kun oli tapana ihastella sellaisia lehdistä ja myyntipalstoilta. Sohvapenkin mustaan verhoiluun ei rakentamisen aikana koskettu. Hytin kulmissa muhi ruostetta ja myyjän mukaan renkaat olivat sen verran huonot, ettei niillä kannattanut lähteä Projekti oli vietävä läpi salassa, joten sitä ei voinut rakentaa kotitallissa. Ajattelin, että aihio hankittaisiin lähtökohtaisesti rapakon takaa ja sen löytäminen sekä rahtaaminen Suomeen tulisi viemään oman aikansa. Tulostin auton myyntiilmoituksen saman tien ja kävin näyttämässä sen äidilleni heti seuraavana päivänä. Niin sisustaan kuin lavan takalaitaankin lisättiin valkoista punaisin straipein raikastamaan kokonaisuutta. Projekti oli myös vietävä läpi salassa, joten sitä ei voinut rakentaa kotitallissa. Niinpä päätin toimia nopeasti. Auton lisäksi oli löydettävä myös sopiva rakentelupaikka”, Lassi aloittaa hauskan ja olosuhteiltaan haasteellisen projektitarinansa. Hän totesi vain, että sinähän sen valmiiksi teet, että jos tuo on se oikea, niin sovi vaan kaupat.” Lassi soitti kaverilleen ottavansa auton, mikäli Yhdysvalloissa oleva luottomies vielä toteaa sen paikan päällä yhtä hyväksi kuin myynti-ilmoitus antoi ymmärtää. Toisekseen halusin ehtiä käymään auton läpi kaikessa rauhassa, sillä en halunnut päivänsankarin saavan mitään projektia, vaan ajovalmiin auton. Pari päivää myöhemmin hän sai autosta juuri otettuja tuoreita kuvia. Auton piti luonnollisesti olla vuodelta 1953, kuten isäkin. 54 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford F-100 ’53. ”Samalla selvisi, että samalta suunnalta olisi tulossa Suomeen muitakin autoja, ja mikäli kaikki menisi niiden osalta nappiin, niin kontti voisi olla täällä jo joulukuussa 2010. Lassi otti puheeksi isäukon synttärit, minkä seurauksena netistä ryhdyttiin selailemaan Jenkkilän myynti-ilmoituksia porukalla
moottoritielle. Kokonsa ja muotonsa puolesta se istuu astinlaudalle täydellisesti sävy sävyyn maalattuna. Noh, eihän se sitten yhteen autoon jäänyt, kun itsellekin iski se kuuluisa autokuume. Fordin logolla varustettu polttoainekanisteri on Lassin kaverin swappilöytö. Muuten tapaus vaikutti kuitenkin lupaavalta, joten Lassi jätti siitä tarjouksen. ”Ostamiseen ei lopulta mennyt kuin pari viikkoa siitä, kun ensimmäisen kerran katselimme auton kuvia netin myynti-ilmoituksesta. Näyttelin vain DeSoton kuvia ja asia oli sillä selvä”, Lassi perustelee. Jälkikäteen ajateltuna se helpotti hanketta aika paljon, kun ei tarvinnut valehdella niin paljoa isän kysellessä, miksi ollaan menossa konttia purkamaan ja mitä sieltä on tulossa. F-100 sai konttiin kaveriksi ’38 DeSoton. Kun myyjä hyväksyi sen, siirtyi F-100 odottamaan kontitusta ja matkaa kohti uutta kotimaataan. 55 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Taisin olla ensimmäinen, kenellä oli konttiin oikeasti jotain laitettavaa
Lähitulevaisuudessa luomme katsauksen myös siihen seuraukseen, eli Lassin itselleen hankkimaan DeSotoon. Oli helpompaa purkaa koko laite ja tehdä asiat alusta alkaen oikein, kuin lähteä korjaamaan epäkohtia yksitellen. Niitä ehdittiinkin hankkia valmiiksi varsin reilusti ennen syksyä 2011, jolloin auton kimppuun vasta toden teolla käytiin. Ulkokuoren patinaan Lassi ei puuttunut, koska tiesi isänsä pitävän siitä, että ajan hampaan jättämä jälki näkyy. Pellin alta löytyvä pannu lainattiin hänen omasta kokoelmastaan. 56 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ford F-100 ’53. ”Lopuksi taiteellisesti lahjakas ystäväni taiteili oviin isän nimikirjaimet, jotka kestävät aikaa paremmin kuin joku 60-vuotisteksti.” Oli helpompaa purkaa koko auto ja tehdä asiat alusta alkaen oikein, kuin lähteä korjaamaan epäkohtia yksitellen. ”Oli muuten isä kerrankin hetken hiljaa, kun lahja paljastettiin”, Lassi naurahtaa lähettäen samalla isot kiitokset kaikille projektiin osallistuneille. Kontin purku koitti 18.12.2010 ja F-100 oli ainoa sieltä paljastunut auto, joka lähti suoraan käyntiin. Oli kuulemma muuten täydellinen ja hyvä, mutta jarrut vain puuttuivat. Alusta: Alkuperäinen. Nätisti kulunut pintahan oli ollut merkittävä syy sille, miksi Lassi alkujaankin iski silmänsä juuri tähän yksilöön. Renkaat: Ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla. Perästä tuli öljyn mukana pihalle pultinpätkiä ja hampaanpaloja. Minkäslainen pannu siellä pellin alla on. ”Eräs kaverini soitti, että et sattuisi tarvitsemaan Ford F-100:n taka-akselia. Kiire siinä meinasi kuitenkin hiukan tulla, kun oma auto piti saada omaan talliin ja F-100 käyttää kaverin tallilla, jossa siihen vaihdettiin kunnon jäähdytysnesteet ja öljyt, ettei pakkanen tee temppujaan talvisäilytyksen aikana.” Saman tien Lassi ryhtyi tekemään listaa, mitä osia autoon tarvitsi tilata. Kun kannen nupin kiertää auki, saa pannun nostettua pois putsarin päältä. Kaikki piiloon jäävät osat lähtivät kuitenkin hiekkapuhallukseen ja maalaukseen. Hintaa sillä oli kokonaiset 50 euroa. Tätä teemaa täydentämään myös renkaat vaihdettiin valkosivuisiin. Auto valmistui viikkoa ennen luovutusta. Jo alkutaipaleella hänelle kävi selväksi, ettei auton purkamiselta kokonaan voinut välttyä, jos lopputuloksesta halusi hyvän. Faktat Ford F-100 ’53 Omistaja: Juha Kuorttinen, 65 Paikka: Lappeenranta. ”Se paikka oli vanha puuverstas, eli hitsaushommia siellä ei tehty eikä laikkaa laulatettu, mutta muuten se oli loistava”, Lassi kiittelee. Hytin pohjassa oli ruostevikaa, minkä lisäksi kaikki korikannakkeet olivat pettäneet. Myös kaikki sähköt tehtiin uusiksi, sillä vaikka ne vaikuttivat ihan toimivilta, olivat piuhat silminnähden vaihtokunnossa. Ei sitä tarvinnut miettiä, ostin sen heti.” Lassilla oli paljon ideoita, mitä hän olisi tehnyt autolle, mikäli se olisi ollut tulossa hänelle itselleen, mutta tällä kertaa piti malttaa mielensä ja tehdä se isäukon maun mukaan. Sisusta: Alkuperäisen kaltainen. Se olisi vaatinut täyden remontin, mutta onni puuttui peliin ennen kuin siihen ehdittiin ryhtyä. Ei ollut myyjä kusettanut. Moottori: 215 cid R6. Aikaa katsastamiselle ja koeajoille jäi vielä juuri sopivasti. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut. Kun kaikki tuntui toimivan, luovutettiin auto isälle 12.7.2013 hänen merkkipäivänään. Vanteet: Alkuperäiset 16" peltivanteet koristekapselein. ”Siitä tuli hyvä fiilis. Palasiksi ja kasaan. Rakentaminen tapahtui salassa kaverin tallilla, jonne Lassi karkasi alkuun joka torstai edistämään projektia jollain tavalla. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali. No tällainen! Ajatus kahvipannuilmanputsarista lähti siitä, että Lassin isä keräilee kahvipannuja. Edellisen omistajan jäljiltä auto oli kokonaan vihreä ja sitä päätettiin raikastaa maalaamalla maskiin, kojelautaan ja takalaitaan valkoista
Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Olemme American Car Show osastolla 6k49 , tervetuloa tutustumaan tuotteisiin! 1. Valitse soitin 2. Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. Valitse nupit Avoinna ark. Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. www.americanpower.fi American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. Yksinkertaista ja kätevää. 9–17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Valitse etupaneli 3. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. • Tarvittaessa lähetykset tarkastetaan kontituspaikalla. 0400 563 522 Marko Pohjalainen YLI 30 -VU OD EN KO KE MU KSE LLA NO PE AT LE NT OR AH DI T Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. • Voit etsiä itse varaosat mitä tarvitset ja ilmoittaa meille. • Hoidamme tilauksen kontituspaikalle ja rahtaamme ja huolitsemme ne Suomeen. 040 0813 297 Puh. 03 652 3380 Puh. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Vakioputkistot Virtaavat viritysputkistot Peltisarjat Taivutukset mallin mukaan Mainitse tilatessa Amerikan Rauta ja saat 10 % alennuksen putkistosta! WWW. • Tai voimme etsiä osat puolestasi, kun ilmoitat mitä tarvitset. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. KAUHARACING .FI HALUATKO TILATA VARAOSIA USA:STA. • Tilauksen voit noutaa meiltä tai halutessasi lähetämme sen sinulle. • Luotettavasti ja edullisesti. • Saat yhden kiinteän hinnan mitä tilaus maksaa kokonaisuudessaan. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto
NELIÖKOPAN LUMO 58 AMERIKAN RAUTA 3/2019
GMC HIGH SIERRA ’83. Yksi Suomen hienoimmista kuuluu kuusankoskelaiselle Hannu Lemmetille. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 59 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Squarebody-nimellä tunnetut 1973–1987 valmistetut GM:n pickupit ovat nopeasti nousseet eräiksi halutuimmista avolavoista rapakon takana
Ehjä vaihteisto siinä kyllä oli ostettaessa paikallaan, mutta moottorin kytkennöissä oli vielä tekemistä, joten auto ei ollut ajokunnossa. 60 AMERIKAN RAUTA 3/2019 GMC High Sierra ’83. Iskareiksi tulivat Belltechin lyhyet Nitro Drop 2 -kaasut, jotka tekevät squarebodyn vaimennuksesta jämäkän mutta mukavan. Varustukseltaan auto oli vähän erikoinen, siinä oli nimittäin toisaalta keinonahkapenkki ja kuminen kokolattiamatto, mutta toisaalta ilmastointi, sähköikkunat ja keskuslukitus. Alle 10-tuumaisia takavanteita ei kokemuksen mukaan oikein kannata squarebodyyn edes laittaa, jäävät sen verran ujon näköisiksi negatiivisellakin offsetilla. remppapakuna.” Elettiin jotain touko-kesäkuun vaihdetta, kun hinnasta päästiin sopuun, ja sovimme Hannun kanssa vielä, että hankin siihen alle sopivat vanteet ja renkaat. Eteen vaihdettiin Belltechin kolme tuumaa madaltavat droppiolka-akselit ja lisäksi etujousia lyhennettiin kierroksen verran. ”Tuon auton ostohan taisi tapahtua niin, että laitoit kuvan, kun se oli vasta ostettu ja trailerilla. Minähän mietin jo sen mustan ’81:n ostoa, mutta se ei niin sanotusti tuntunut omalta. Vanteiksi tulivat klassisen magnesiuminharmailla keskiosilla varustetut American Racingin Torq Thrustit takana kaksi tuumaa etuvanteita leveämpinä. Ovien alareunoissa oli pientä hitsattavaa, mutta muuten auto vaikutti todella kovapeltiseltä lähes uutta vastaavassa kunnossa ollutta lavan pohjaa myöten, eikä missään ollut edes isompia lommoja. No, se oli vasta saatu työn alle, kun löytyi kolmaskin sopiva aihio, ja olihan sekin ostettava. Se olikin noista pickupeista selvästi paras. Varsinaisia teknisiä vikoja ei siinä vaiheessa huomattu kadoksissa ollutta ohjaustehostimen pumppua ja vähän epämääräisesti toiminutta kaasaria lukuun ottamatta. Olihan minulla ollut jo aiemmin serkkupojan kanssa kimppa-autona ’78 Scottsdale, jonka stance oli saatu ilman runkomuutoksia tai ilmajousituksia varsin mieleiseksi. GMC madallettiin vanhalla tutulla ja hyväksi havaitulla reseptillä. Hannulla on tätä nykyä jemmassa myös se pienemmän mallin puskuri, mutta steppiversion jyhkeys on alkanut miellyttää silmää niin paljon, että se saa jäädä paikoilleen. Matalaksi ja 20" vanteet alle. Ajattelin, että tuo toimisi myös kesäaikaan ns. Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että ilman noita lyhyempiä etujousia on olemassa riski, että taka-akseli alkaa hakata runkoon, ellei sitä ole notchattu. Koko homma sai alkunsa oikeastaan hetken mielijohteesta ostetusta ’81 Cheyenne Pickupista. Siitä kun tuli jotenkin hyvä sisäpiirivitsi. S iihen, että jutun GMC ylipäätään päätyi Hannulle, on syynsä vahvasti kirjoittajassa. Kuinka ollakaan, valmistuttuaan keväällä 2016 se auto vietiin käsistä, joten siitä hämmästyneenä tuli hankittua toinen, joka päätettiin tehdä ihan samalla reseptillä kylkitekstejä myöten. Steppipuskurista löytyvät kaikki arkiliikenteessä tarpeelliset tarrat. Käytännössä kun mä sen kuvan näin, niin ostopäätös oli valmis”, Hannu itse muistaa ja jatkaa: ”Olin katsellut noita squareja jonkun aikaa ja sellainen oli ajatuksissa hankkia toisaalta perhettäkin ajatellen, että silloin 4-vuotias poika kulkisi tapahtumissa mukana, kun pyörän selkään ei niin pientä viitsi ottaa. Sulle oli tullut etiäinen, että tämä on Hannun näköinen auto. Lokakuun lopussa 2015 tuntui siltä, että voisi rakentaa jonkun auton huvikseen, kun ei mitään projekteja ollut sillä hetkellä kesken, ja squarebody-aikakauden Chevyihin resepti oli jo vanhastaan selvillä. Näin saatiin keula tippumaan sopivalle korkeudelle ilman, että 20-tuumaisilla vanteilla esiintyisi liikaa raapimista. Hämmästyttävää kyllä, hyvin kovapeltiseltä vaikuttanut GMC oli seissyt mitä ilmeisimmin sisätiloissa kymmenkunta vuotta, oletettavasti laatikkovian seurauksena. Takana madallus toteutettiin flippaamalla akseli ja myös taka-akselille asennettiin Belltechin Nitro Dropit
”Oikeastaan autosta oli kaikki muu irti, paitsi tekniikka ja hytti ilman ovia ja sisustaa”, Hannu kertoo. Remontoitu ja kevyesti piristelty 305 on siistin, mutta huomiotaherättämättömän näköinen uusine mustine venttiilikoppineen ja ilmanputsareineen. 61 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Itse matoksi tuli tällä kertaa astetta siistimmän näköinen kankainen, ja myös melko hyväkuntoisen, mutta hiostavan vaalean penkin päälle Hannu tilasi Ebaystä perinteisen amerikkalaisen serape-henkisen päällisen. Sisälokariin hitsattiin yksi paikka, kaikki jo aiemmin tehdyt paikkaukset tinattiin ja pintaruosteet hinkattiin puhtaalle pellille. Hannu kunnosti myös ilmastoinnin täydellisesti uutta kompressoria ja kuivainta myöten. Hannukin kun on ollut rakentamassa lukuisia näyttelyvehkeitä, ja touhunnut harrastepelien kanssa koko ikänsä. Sittenkin näyttelykelpoiseksi. Seuraavana talvena Hannulla oli Judge Brush -nimelläkin tunnetun kaverinsa Kaunosen Pasin kanssa oikeastaan alun perin tarkoituksena vain maalata Gemsun alaosat uudelleen ja fiksata joskus hieman väärällä sävyllä yli vedetty etulokasuoja, mutta niinhän siinä kävi, että pian pickis oli purettu hylsyksi. Ensimmäisen kesän Hannu ajelikin GMC:llä kilvet siihen haettuaan pitkälle sellaisenaan, vaikka oli kai se kaikilla heti kättelyssä tiedossa, että ei se kauaa patinakuosissa säilyisi. Pelleiltään auto oli juuri niin hyvä, miltä oli aiemminkin vaikuttanut, eikä uutta peltiä tarvinnut vaihtaa siinä vaiheessa oikeastaan lainkaan. Hannulla oli oikeastaan tarkoituksena vain maalata alaosat uudelleen, mutta niinhän siinä kävi, että pian pickis oli purettu hylsyksi. GMC edusti kuitenkin paluuta autoharrastuksen pariin miehen touhuttua vuosikaudet Harrikoiden ja Buellien parissa. Ensimmäisenä konkreettisena parannuksena rautaimusarja sai väistyä alumiinisen Edelbrockin Performer -imukannen tieltä ja samalla polttoainetta syöttämään tuli uusi Edelbrockin viissatanen kaasutin. Haalistuneet ovipahvit maalattiin hieman alkuperäistä lämpimämmän kellanruskealla sävyllä uudelleen. Ennen uuden lattiamaton asennusta Hannu vaimensi ohjaamon ovia myöten STP:n Black Gold -vaimennusmatolla
Vikmanin Mikko oli onneksi tilannut omaan pickupiinsa ihan uuden takapuskurin, ja hänellä jäi vanha kromipintainen Step-malli ylimääräiseksi, joten Hannu kävi hakemassa sen Uudestakaupungista omaansa. 62 AMERIKAN RAUTA 3/2019 GMC High Sierra ’83. Oma haasteensa oli myös maalin sävytyksessä, 80-lukuisia amerikkalaisia metallinhohtosävyjä kun ei usein ihan suoraan eurooppalaisten maalitoimittajien vesivärikaavoista löydy. vuosimalleissa, vanhemmissa Squarebodyissä on vähän pyöreämpi, ja niissä on erilaiset kiinnitysraudat, eikä Hannulla tietenkään ollut niitä minkäänlaisia. Sävynsäätöä. Vanha sävy kuvattiin kameralla, ja sen pohjalta saatiin sekoitettua hieman alkuperäistä syvänhohtoisempi samankaltainen sävy. Alaosan vaaleanbeige syntyi valmiilla kaavalla ja osui heti kohdalleen. Autosta puuttui ostettaessa takapuskuri kokonaan, ja Hannu suunnitteli asentavansa siihen usein GMC:issä nähdyn Step Bumperin sijaan sen pienemmän ja pyöreämpimuotoisen peruspuskurin, mutta eipä sellaista siistiä tullutkaan ihan helpolla vastaan. Vaan siinäpä kävikin niin, että Euroopassa on käytetty täsmälleen samaa koodia tuon alkuperäisen ruskean kanssa ihan toiselle Chevroletin värille, nimittäin vähän uudemmassa Corvettessa käytetylle vaalealle kullanruskealle. Pasin ammattitaidolla ruiskuttama maalipinta onkin varmasti parempi, kuin tehtaalta lähtiessä, ja Pasi viimeisteli sen vielä pienillä tikihenkisillä straippikuvioilla ja lehtikullatuilla logoilla. Hannu vaihtoi kuitenkin kuluneen lattiamaton vaaleaan kankaiseen. Moottori tuntui kuitenkin vähän hengettömältä ja oli alkanut myös pölläytellä, joten talvella 2017–2018 oli aika nostaa se keulalta ja tarkistaa, mitä se oli syönyt. Kannet koneistettiin ja kanavat portattiin kevyesti, ja venttiileiden aukioloa lisättiin harvemmin nähdyllä General Kinetics C1H -nokalla, joka löytyi Heman hyllystä. Moottorin avaaminen paljasti, että se oli ilmeisen vähän ajettu, mutta savutuksen aiheuttanut vika oli männänrenkaassa. ”Hema on niin pitkän linjan moottorirakentaja, että kerroin vain, millaisen luonteen koneelle haluan ja hän teki sen mukaisen. Työohjeena minulta oli, että tee, kuten tekisit itsellesi”, Hannu selittää. ”Jenkeistä löytyi oikeat koodit, joiden perusteella saatiin tilattua Axaltalta maalit. ”Hema putsaili myös lohkon valupurseista ja terävistä kulmista, jotta öljynkierto pelaisi paremmin”, Hannu kertoo. Ongelmaksi kuin muodostui siistin pinnan lisäksi se, että puskureita on erilaisia myös eri GMC oli alun perin varustettu kumimatolla, vaikka siinä toisaalta oli sähköikkunat, keskuslukitus ja ilmastointi. Haastavinta varsinaisen maalauksen pohjatöissä oli saada siisteiksi maalin alta löytyneet pistesyöpymät, joita löytyi pintaa hierottaessa ympäri autoa. Sylinteriin se ei ollut kuitenkaan tehnyt pahoja naarmuja, joten siltä osin riitti hoonaus. Seuraavana kesänä GMC näytti hyvältä – koko lailla sellaiselta, miltä Hannu oli halunnutkin sen näyttävän. Hema on niin pitkän linjan moottorirakentaja, että kerroin vain, millaisen luonteen haluan ja hän teki sen mukaisen. Vastuun moottoriremontista Hannu antoi tuttavalleen Hemalle, jonka kanssa he laskeskelivat, että vanhan 305:n kunnostus olisi kuitenkin kelpo vaihtoehto uuden crate-koneen hankkimiselle. Toisella kertaa oranssinruskean pääsävyn sekoitukseen käytiin uudesta lähestymiskulmasta. Täysin läpikäyty tekniikka. No, nyt on sitten jemmassa purkki sitäkin väriä”, Hannu selittää nauraen. Öljynkierron varmistamiseksi moottoriin asennettiin myös uusi Mellingin M55-öljypumppu. Korin maalauksen yhteydessä haalistuneet ovipahvit maalattiin uudelleen alkuperäisen tyyppisellä sävyllä
63 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Faktat GMC High Sierra ’83 • Omistaja: Hannu Lemmetti, 41 • Paikka: Kuusankoski. Kori: Maalattu alkuperäistyyppisillä sävyillä, lehtikullattu GMC-merkki, Judge Brushin pinstripe-kuvat. Moottori purettiin kokonaan, puhdistettiin ja hiekkapuhallettiin sekä maalattiin. Alkuperäisellä 2,73-välityksellä kun siellä oli mittarissa toista sataa ennen kuin aski löi täyskaasulla kolmosen sisään.” Nelivaihteisen automaatin kanssa 3,42-perävälitys antaakin normaaliajossa paljon fiksummat kierrosalueet käyttöön. Kun moottori oli remontissa, kävi Hannun naapuri ja vannoutunut Mopar-mies Määttälän Tuomas TH700-askin läpi. Ajattelin, että tuo hopea on hyvä väri kontrastimustan kanssa, tuleepahan pidettyä moottori siistinä jatkossakin.” Kolmenollavitosen hengitystä parannettiin myös Flowtechin pitkillä peltisarjoilla. Hannun GMC:tä katsellessa ja varsinkin sillä ajaessa ymmärtää hyvin sen, miksi Squarebodyt ovat yhtäkkiä nousseet GM:n täysikokoisista avolavoista halutuimpien joukkoon. Moottori: 305 cid SBC V8, alakerta käyty läpi uusilla vakio-osilla ja koottu kunnolla, puristussuhde 9.00:1, kannet vakiot, koneistettu ja kevyesti portattu, nokka General Kinetics C1H (270/276 astetta), Edelbrock Performer EPS #2701 -imusarja, Edelbrock 1404 500cfm kaasutin, Melling M55 -öljypumppu, GM HEI-jakaja, poistettu elektroninen ennakon säätö, Flowtech 11 500 pitkät peltisarjat, 2,5" tuplaputkisto Dynomax 17553 X-äänenvaimentimella. Alaosan vaalea väri on sekoitettu suoraan alkuperäisellä kaavalla, yläosan oranssinruskea on nykyväreillä tehty, aavistuksen syvempi mukaelma alkuperäisestä. Sisusta: Vaimennettu STP Black Goldilla kauttaaltaan, uusi kankainen kokolattiamatto, meksikohenkinen penkinpäällinen. Renkaat: Federal 255/45 R20 ja Zeemax 275/40 R20. Vaihteistoon asennettiin Alton Master kit -peruskorjaussarja ja Transcon Stage 1 shift kit. ”Kävin katsomassa konetta, kun siinä oli hopea maali päällä ja Hema kysyi, mikä on se lopullinen väri. Tuomaksen tallissa asennettiin myös tekniikka paikalleen. Vanteet: American Racing VN215 Classic Torq Thrust II Mag Gray 8x20" ja 10x20". Sillä voi kuskata kaikkea tarpeellista roskista moottoripyöriin, siihen mahtuu hyvin kolme aikuista, ja sopivasti alustalta paranneltuna sillä voi ajaa reippaasti mutkiinkin. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Harvemmin näkee näin virheettömän suorakylkistä squarebody-pickistä. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, B&M 70418 2400 Stall Speedin turbiini, Transcon Stage 1 shift kit, 8,5" 10-bolt perä Yukonin 3,42:1 välityksellä. Turbiiniksi tuli B&M:n 2400 kierroksen stall speedin versio, koska oli tiedossa, ettei 305:n alavääntö jyrkemmällä nokalla mikään maatajärisyttävä olisi, ja auto on painava. Vuodesta 1973 vuoteen 1987 tuotannossa ollut malli näyttää jo oikeasti vanhalta autolta, mutta on ajettavuudeltaan ihan moderni laite, joka ei häpeä maantiellä henkilöautoille yhtään. Kiitos: Pasi Kaunonen, Hema, Tuomas Määttälä. Alusta: Edessä Belltechin 3" droppispindlet, jousia lyhennetty kierroksen verran, Belltech Nitro Drop 2 -kaasuiskarit, takana flipattu akseli ja Belltech Nitro Drop 2 -kaasuiskarit. Pakoputkisto loppui aiemmin kuskinpuoleisen takapyörän eteen, mutta Hannu halusi äänistä hiljaisemmat matka-ajoa silmällä pitäen, joten päätyi tekemään putket uusiksi 2,5-tuumaisesta tavarasta yhdellä Dynomaxin X-vaimentimella varustettuna. ”Tälle talvelle jäi hommaksi vaihtaa välitys tiheämpään. Ja näyttäähän se pirun hyvältä
Joitakin vuosia myöhemmin auto tehtiin uudelleen Chicagossa, ja sai uuden helmiäisvalkoisen värin sinisin candy-liekein. SEMA-organisaation OEM ja tuotekehittelypuolen silloinen vice president Mike Spagnola totesikin kerran, että ennen uuden C/K-sukupolven tuloa markkinoille täysikokoisten pickupien rakentelu oli ollut vuosikaudet tekniikan virittelyyn keskittyvää. Samalla nimeksi tuli ”Nasty Habits”. Sport Truck -skenen nousu oli omalla tavallaan näkyvillä jo tässä Chevroletin Motor Trendissä vuonna 1974 julkaisemassa mainoksessa, jossa puhuttiin Stepside-pickupien rakentelusta. Tuskin on kovin suuri vääryys sanoa, että vuonna 1987 lanseeratut uuden polven GM:n C/Ksarjan pickupit muuttivat genreä enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Sport Truck Ilmiö nimeltä 64 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Ilmiö nimeltä Sport Truck. Teksti: Jim Maxwell K aikki trendit tulevat Kaliforniasta, ja siellä syntyi myös sport truck -skene. Eddie Van Halenillakin oli oma pickiksensä, Corvetten erillisjousitetulla taka-akselistolla ja LT1-koneella varustettuna. Arizonalaisen Rinny Dyarin ”The Gold Digger” ’77 Stepside oli varmasti palkituin näyttelypickis kaudella 1987 chopattuine kattoineen ja huikeine maalauksineen. Boyd Coddington oli hommassa mukana alusta asti, ja Hot Rods by Boyd oli etulinjassa rakentamassa rodiensa rinnalla matalia takavetoisia pickupeja, jotka oli tietysti varustettu Boydin omilla billet-vanteilla. Tuolloin Boydin pajalla työskennellyt, sittemmin erityisesti moottoripyörärakentajana tunnetuksi tullut Jesse James osti myös yhden noista autoista itselleen, ja entisöi sen vuosia myöhemmin TV-ohjelmassaan. Autorakentelutyylit tulevat ja menevät, mutta yksi suurimmista trendeistä koskaan oli 80-luvun puolivälissä alkanut sport truck -villitys, joka kesti yhtä vahvana aina viime vuosikymmenen lopulle saakka. Billettiä Boydilta. Vuoden 1988 malliuudistuksen myötä uusiin, pyöreälinjaisempiin avolavoihin tuli nopeasti tarjolle erilaisia madallussarjoja, erikoismaskeja, korisarjoja ja puskureita, roll paneja unohtamatta. Matalia pickupeja oli tietysti rakennettu lowriderväen keskuudessa jo vuosia aiemmin, mutta lowrider-piireissä rakentelukohteina olivat enemmänkin mini truckit, kuten Datsunit, Mazdat, Toyotat ja pienet Chevyn S10:t. Kuvassa oli Cheyenne Super Option Packagella varustettu avolava, ja mainoksessa suositeltiin puhumaan oman Chevy-diilerin kanssa mallin customoinnista
Samaan aikaan CNC-koneet alkoivat yleistyä, ja sitä kautta isä alkoi kehitellä uusia billet-vannemalleja.” Tämä C1500 näytti kuin se olisi ajettu magentanvärisen maaliseinän läpi sataaviittäkymppiä. ”80-luvun alussa oli vielä erikoismaalattuja ja madallettuja Chevyn pickupeja, joihin isä teki vanteet ihan oikeasti itse omalla pajallaan, mutta kun uusi korimalli tuli markkinoille vuonna 1988, koko homma muuttui. Bell Tech aloitti toimintansa vuonna 1983 pääfokuksenaan madallussarjojen valmistaminen Chevyn ja GMC:n pickupeihin. Hän teki meille konseptipiirustuksiaan, joiden pohjalta me rakensimme autoja, joita veimme SEMA Show’hun.” Boyd Coddingtonin poika Chris oli noihin aikoihin vieläkin paljon nuorempi, mutta muistaa ajan hyvin. Useimmat perustuivat keulan madaltamiseen droppiolka-akseleilla, joilla jousituksesta saatiin toimivampi kuin pelkillä lyhyemmillä kierrejousilla. The California Truck Jamboree oli suurtapahtuma, jonka palkinnot olivat korkealle noteerattuja. Bell Techin promopickis kohautti yleisöä vuoden 1990 SEMA Show’ssa ja koristi kyseisen vuoden marraskuun Sport Truck Magazinen kantta. Siihen aikaan tehtiin avolavaa avolavan perään GMC Truck Centerille, ja pian kaikki viralliset diilerit olivat mukana hommassa.” Mayer kertoo Chip Foosellakin olleen osuutensa pickup-villityksessä: ”Chip oli siihen aikaan vasta 20 ja taidekoulussa. Truck Jamboreehen kuului olennaisesti hauskanpito ja bikinikisailu. Vuonna 2005 yritys myytiin KW Automotivelle, ja toimii edelleen laadukkaiden madallussarjojen ja lyhennettyjen iskunvaimentien valmistajana. Korkean profiilin rakenneltujen pickupien kauppa kävi, ja osapuolella kysyntään vastasi Super Bell Axle Companyn omistanut vanha roddari Jim Ewing, joka nimesi uuden, sport truck -osiin keskittyneen bisneksensä Bell Techiksi. ”Boydin look oli ihan erilainen kuin muiden, hänen mottonsa oli vähemmän on enemmän”, muistelee Duane Mayer, joka työskenteli Boydilla sport truck -rakentelun nousun aikoihin. 65 AMERIKAN RAUTA 3/2019. ”Vuonna 1988 perustimme Muscle Car Shopin, missä vanteet tehtiin. Valmisosia alkoi tulla markkinoille joka puolelta, ja billet-vanteista tuli kova juttu
Tuon vuoden SEMA Show’ssa näytillä ollut turkoosilla ja magentalla maalattu Bell Techin ”Splash” -pickis herättikin näyttelyssä niin paljon huomiota, että sitä piti erikseen vartioida, etteivät näyttelyvieraat vaurioittaisi erikoista maalipintaa! Kesällä 1987 ensimmäistä kertaa järjestetty California Truck Jamboree oli välittömästi hitti, ja se keräsi paikalle enemmän autoja kuin saman järjestäjän toteuttama Volkswagen Jamboree. Kirkkaanpunaista maalausta koristivat myös ”Frankenstein” -kitaragrafiikat. Joko on aika kutsua niitä 90-luvun billet-vanteilla varustettuja ja aaltomaalattuja autoja tyyliltään klassisiksi. Aluksi alla olivat 16-tuumaiset Boydin vanteet, jotka sittemmin korvattiin edessä 18ja takana 20-tuumaisilla vanteilla, jotka edustivat Chris Coddingtonin näkemystä aiheesta. Seuraava vuosi oli vielä suurempi menestys, paikalla nähtiin 400 pickupia ja noin 15 000 kävijää. ”Vain 20 prosenttia osallistuneista oli off road -kalustoa”, kertoo järjestäjiin kuulunut Al Martinez. Nykyisin uusia malleja on saatavilla jo tehtaalta monenlaisilla erikoisvarustelupaketeilla, ja toisaalta yhä uusiin vanhempiin malleihin on saatavilla valmiita mallikohtaisia ilmajousituksia, nelipyörälevyjarrusarjoja ja hammastanko-ohjauksia. Viime vuosina sport truck -rakentelun voi sanoa kokeneen uuden tulemisen, tosin ei ihan samanlaisena kuin silloin reilut 30 vuotta takaperin. Nuoret, jotka olivat vain hetkeä aiemmin hankkineet Volkkareita, ostivatkin nyt pickupeja. Vuonna 1990 Kodachromefilmille tarttunut chopattu Silverado ei ollut pelkästään bolt on -osilla varusteltu. Monikerroksinen erikoismaalaus oli ajan hengen mukainen. Tyyli mataline alustoineen sekä isoine ja näyttävine vanteineen on kuitenkin se vanha tuttu. Eddie Van Halen teetti Boyd Coddingtonilla itselleen uniikin pickupin, joka oli varustettu Corvetten LT-1:llä ja erillisjousitetulla perällä. Vaihteeksi Ford, jälleen Bell Techin pajalta. Se, että tapahtuma jätti varjoonsa aiemmin suositut VWkokoontumiset, oli merkki siitä, että ajat olivat muuttumassa. ”Villit maalausteemat ovat in”, sanoi Truckin’ Magazinen Alan Paradise loppuvuodesta 1988, ja tosiaan, noihin aikoihin kehittyi uudenlainen erikoismaalaustyyli splashkuvioineen ja pulssiviivoineen. 66 Ilmiö nimeltä Sport Truck AMERIKAN RAUTA 3/2019. Suosio kasvoi pikkuhiljaa niin kovaksi, että sama järjestäjä päätti vuonna 1993 lisätä ohjelmaansa myös toisen pickup-kokoontumisen nimeltään Spring California Truck Jamboree, jossa oli mukana äänentoistokilpailua ja rahapalkinnoilla osallistujia houkutellutta bikinikisaa. Yksiä voimakkaimmista innoittajista uuteen tyyliin olivat Thom Taylorin ja Steve Santininin tietokoneella suunnittelemat maalaukset revittyine ja palapelimäisine grafiikoineen. Uudenlaisia maalausteemoja. Niin ysäriä – kolme puolaa ja kaikki kuolaa. Näyttävä oli tämäkin Bell Techin rakentama ’91 Chevy, jonka maalaus oli Thom Taylorin suunnittelema
Tämän The Hack Shackin rakentaman ilmajousitetun yksilön lavalta löytyi järeä hifiarsenaali. Ei Dodgejakaan unohdettu. 18-tuumaiset Colorado Customin vanteet olivat tuohon aikaan todella isot. Takaikkunagrafiikat kuuluivat myös suosittuihin juttuihin. 67 AMERIKAN RAUTA 3/2019 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Kuvassa esitellään Hot Rods by Boydin 20-tuumaisia Centennial-vanteita, jotka auton sävyyn maalattuna sopivat ”less is more” -ideologiaan täydellisesti. Valitettavasti pöhkö sanfranciscolainen poliitikko keksi, että jengit, kuten Bloods ja Crips, voisivat käyttää värejä tunnuksinaan, ja sen seurauksena renkaat vedettiin markkinoilta. 6061 T-6 -alumiinista valmistetut billetratit olivat yksi ”jutuista”, ja niitä tulikin nopeasti saataville runsaasti erilaisia. Ennen pitkää Crew Cabienkin rakentelu räjähti käsiin, ja niissä olivat erityisen suosittuja Escalade-keulakonversiot. Sal Morchesen ”Total Chaos” ’95 Chevy koristi joulukuun 1995 Truckin’ Magazinen kantta. Loppuvuodesta 1999 BFGoodrich toi markkinoille uuden Schorcher T/A -renkaan, jota oli saatavilla lukuisissa eri raitaväreissä. Vuoden 2013 renderöinti ”Project Genesis” oli moderni throwback niihin ensimmäisiin uusikorisiin C/Kpickupeihin, joita Boyd Coddington rakensi vuonna 1988. Kuvan pitkässä ’02 Ramissa oli Airliftin ilmajouset, 24-tuumaiset vanteet ja PPG:n Butterscotch Pearl -väri, ja SEMA Show’ssa sekä CES-näyttelyssä esillä olleesta autosta tehtiin myös Jada Toysin 1/18-kokoinen pienoismalli
HEMIN HA ASTAJA 68 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 69 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Ikonisempaa muskeli-Moparia on vaikea löytää, kuin kiiltävän musta, jyhkeällä isolohkolla varustettu ja pieteetillä rakennettu Charger. Savonlinnalaisen Vesa Laukkasen auto on perinteitä kunnioittava paketti ilman modernia elektroniikkaa, Chargerin stroukatun isolohkon ruokinnasta vastaa klassinen pari nelireikäkaasuttimia, eikä peräkontista löydy mitään turvatankkia. HEMIN HA ASTAJA DODGE CHARGER ’69
Keulalla ollut 383 cid ja 727 -yhdistelmä ei sytyttänyt, joten Vesa hankki tilalle samaa aikakautta olleen 426 cid Hemin. Jopa lämmityslaite on saanut uuden kennon pitäen lasit kirkkaina myös syksyisinä kruisailuiltoina. Mistään tusinatuotteista ei voida puhua, sillä joukkoon on mahtunut myös Hemi-tekniikalla liikkunut Road Runner. Moottoria piristeltiin Edelbrockin alukansilla ja muilla pienemmillä muutoksilla. Muutamaa vuotta myöhemmin Satellite vaihtui ’68 Chargeriin, jota niin ikään liikutti piristetty 440 cid ja 727 -paketti. Puleeratun auton ylläpito sai jäädä uuden projektin tieltä ja Charger laitettiin kiertoon. Tipunkeltaisen muskelin kauppaan liittyi hauska yksityiskohta, myyntivalokuvien sijaan Iisalmen pojat nimittäin tekivät autosta 30 minuutin mittaisen VHS-filmin, joka postitettiin Veskulle, johtaen suoraan kauppoihin. Haastajan Vesa viimeisteli pikkutarkasti, joka poiki autolle myös näyttelymenestystä. Sulavalinjaisemman Chargerin muodot kaivelivat kuitenkin savonlinnalaisen mieltä, ja Road Runner päätyi uudelle omistajalle. Vesan tekemät ratkaisut juttumme Chargerin kohdalla perustuvat vankkaan tietämykseen, jota on hankittu kaikkiaan viiden Mopar-muskelin kokemuksella. Pikkutarkasti kunnostetussa kabiinissa kaikki alkuperäiset nappulat ja vivut hoitavat niille kuuluvia tehtäviä. Hyväkulkuisia isolohko-Mopareita perheessä on ollut vuodesta ’99 lähtien. Hetken mielijohteesta karautettiin kylmiltään US-Partsin pihaan, missä projektissa apuna olleen Auvisen Mikan tuttu oli töissä. Sisusta on kuin aikamatka menneeseen ilman modernia elektroniikkaa. 70 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Dodge Charger ’69. Varttimaili Hemi-voiman turvin taittui 14 sekunnin aikaan. V oimailua harrastavan Vesa Laukkasen jenkkiautot ovat aina olleet miestä myöten. Siistikuntoiseen autoon tehtiin pieniä parannuksia kytkinremontin ohella. Savonlinnalaisen ensimmäinen harrasteauto oli Iisalmesta hankittu Dodge Coronet 2D ’66, jota liikutti 440 cid isolohko 4-vaihteisen manuaalin välityksellä. Rizzla-paketin värinen Coronet käänsi päitä Savonlinnassa parisen vuotta, kunnes tilalle tuli ’67 Satellite 440 cid koneella ja 727-automaatilla. Iltanäpertelyyn sopiva aihio löytyi Jenkeistä – talliin saapui ’70 Road Runner. Varttimaililla usein nähty auto oli metallinhohtopunainen valkealla vinyylikatolla
Auto oli tuotu Ylämyllylle Jenkeistä ja sen pintaan oli jo ruiskutettu kiiltävän musta väri. Myyjä meni kuitenkin puihin ja hetken mielijohteesta karautettiin kylmiltään US-Partsin pihaan, missä projektissa apuna olleen Auvisen Mikan tuttu oli töissä. Muilta osin varsin projektikuntoinen ’69 isolohko-Charger liikkui omin voimin vailla sisustaa ja irtokanisterista ruokitun bensiinin turvin. Turvallisuutta lisättiin vaihtamalla eteen levyjarrut ja kaikki jarruputket, -letkut sekä tehostin päivitettiin uusiin. Alusta sai kaikki uudet puslat ja takajousia jäykistettiin ylimääräisillä jousenlehdillä. Talven aikaan autoon tehtiin mittavat peltityöt lattiapeltien, takasisälokasuojien ja peräkontin pohjan vaihtuessa ehjiin uusien korjauspalojen avulla. Kovasta etsinnästä huolimatta minkäänlaista Hemiä ei vaan löytynyt. Paluu Haastajaan. Pellin alla ollut 383 cid pata sekä 727-laatikko huollettiin ja autoon tehtiin tarvittavat toimenpiteet katsastusta varten. Kauhtunut maski sai uutta ilmettä perusteellisen kunnostuksen ja uusien merkkien avulla. Vanhasta 383:sta oli kauppa sovittu, ja samalla reissulla piti tilalle noutaa 440 cid moottori. ”Joku loppuun ajettu, kertaalleen räjäytetty kisamotti oli, mutta ei siitä mitään luotettavaa katumoottoria olisi saanut. Samalla kunnostettiin alkuperäinen mittaristo ja muut kojelaudan nippelit. Voimalinja kuntoon. Nokka-akseliksi pujotettiin laahaava 292-asteinen keppi ja imusarjaksi tuli Edelbrockin tuplakaasarimalli, jonka päälle istutettiin pari saman firman 600 cfm vakuumikaasareita. Jotain eksoottista piti tylsän 383:n tilalle saada. Hemi keulalle. Korin syvän mustaa asua korostavat kromit on kunnostettu tai vaihdettu uusiin. Tarkan suunnittelun pohjalta hyllystä mukaan poimittiin tulenuusi 440-lohko, joka oli valmiiksi porattu 0,030" ylikokoon, sekä kaikki liikkuvat osat aina laturiin ja starttiin saakka. Kaikki pinnat puhallettiin ja hiottiin peltipuhtaiksi, viat korjattiin ja maalattiin sekä sähköt päivitettiin täydellisellä sähkösarjalla. 71 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Moottori koottiin 11:1-puristeiset männät sisältäneellä Eaglen stroukkisarjalla ja kansiksi laitettiin Edelbrockin RPM:t tuplajousin ja säädettävin rautakeinuin. Jotain, joka toimii kadulla hyvin ja vetoja piisaa”, Vesa kiteyttää silloista tilannetta. Chargerin ulkoasuun on tulossa lisää nostalgista race -henkeä perän yli kulkevan vauhtiraidan muodossa ennen seuraavaa ajokautta. Monen muskeli Moparin jälkeen omistaja vakuuttaa ’69 Chargerin olevan se mieluisin. Lopulta päädyin miettimään muita vaihtoehtoja. ”Hämmästys liikkeessä oli melkoinen, kun alettiin luetella, mitä tultiin hakemaan, ja puheiden katteeksi vilautettiin vielä lompakkoa”, Vesa tuumaa. Talven aikaan koko sisusta kunnostettiin uusimalla istuinten verhoilut, ovipaneelit, lattiamatto ja kojelaudan päällinen sekä kromiosia. Iskareiksi Vesa valitsi taakse QA1:n säädettävät putkimalliset, edessä virkaa hoitamaan pääsivät Konin vastaavat tuotteet. Alkuperäiseen 8 3/4" perään asennettiin Moparin alkuperäinen lukko uusien tiivisteiden ja laakerien ohella. Moottorin Vesa kokosi itse Mika Auvisen valvovan silmän alla. Syksyllä 2014 sopiva rakenteluaihio ilmestyi myyntiin Karvisen Mikalla. Chargerin jatkotoimenpiteisiin kuului tekniikan päivitys Hemiin. Sydämensiirron yhteydessä konehuone saatettiin asiaankuuluvalle tasolle. Sytkävehkeissä luotettiin MSD:n tuotteisiin ja peltisarjoiksi valikoitiin Hookerin pitkät mallit. Moottorin kannakkeet vahvistettiin ja vaihdettiin niin sanottuihin särkymättömiin malleihin. Koko voimalinja käytiin läpi vaihtamalla turbiini uuteen B&M:n tuotteeseen, vaihteisto peruskorjattiin läpeensä uusilla sisuskaluilla ja varustettiin shift kitillä. Nykyiseen 512 cid stroukkikoneeseen päädyttiin sattuman kautta. Samalla koko pohja ja pyöräkotelot hiekkapuhallettiin ja maalattiin ulkoa sekä sisältä
Faktat Dodge Charger ’69 • Omistaja: Vesa Laukkanen, 45 • Paikka: Savonlinna. Lämpöongelmia ei ole ilmennyt oopperajuhlaruuhkista huolimatta. Kahden ajokauden kokemuksella Vesa sanoo olevansa Chargerin uuteen tekniikkaan enemmän kuin tyytyväinen. Dynamometrissä Chargeria ei vielä ole käytetty, mutta tehoja siellä on Vesan mukaan ainakin se 200 heppaa… ”No, jos alle 500:n jää, olen pettynyt. Voimansiirto: TF727-automaatti shift kitillä, B&M 2400 rpm stall speedin turbiini, Mopar 8 3/4" perä lukolla. Lisätyn äänieristyksen sekä uusittujen korintiivisteiden myötä sisämelukin on alhainen. Renkaat: Edessä BF Goodrich 235/60R15 ja takana 275/60R15. Radiota voi kuunnella ja silti keskustella myös maantienopeuksissa”, Vesa tuumaa. Alusta: Edessä säädettävät Konin iskunvaimentimet, takana lisäjousilehdet ja QA1:n säädettävät iskarit. Kiitokset: Mika Auvinen, US-Parts. Ulkonäkösyistä Vesa halusi säilyttää Chargerin alkuperäisen polttoainetankin. 72 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Dodge Charger ’69. Vanteet: American Racing Outlaw 15". 13 sekunnin aika on tarkoitus ajaa ensi kesänä”, mies kuittaa hymyillen. Hyvä bensansaanti varmistettiin vaihtamalla tankinlähdöt suurtehomalliin, ja polttoainetta siirtämään tuli Holleyn musta pumppu. ”Toimii kuin junan vessa päivittäisenä kauppakassina ja ajomukavuus on hyvä. Itse polttoainelinjat on tehty 0,5" rosteriputkesta ja AN-liittimillä varustetuista letkuista. Viime silauksena pakoputkistoksi tuli 3" rosterinen Edelbrockin saman kokoisin läpivirtausvaimentimin. Auton klassista tyyliä noudattaen jäähdytyksestä huolehtii mekaaninen tuuletin nesteiden virratessa alumiinisen Griffinin syylärin läpi. Moottori: 512 cid BB V8, Eaglen stroukkisarja 11:1-puristeisin männin, Edelbrock RPM -alukannet säädettävin teräskeinuin, laahaava 292-asteinen nokka, Edelbrockin alumiiniimusarja ja 2 x 600 cfm Edelbrock-kaasarit, MSD:n kärjetön jakaja ja säädettävä boksi, Hookerin pitkät peltisarjat, Griffinin alusyyläri ja mekaaninen jatkuvasti pyörivä flekti. Ajoon tehty. Tatem dolestis dolor simintion que prem consed ea sam, que pos rerum el mos sit eum et lab ipsa consed quunt, sedi que dolupis rempos dipsae consed que Muhkea 512 cid stroukkeri on koottu lohkoa myöten uusista osista. Jarrut: Edessä levyjarrut ja takana vakiorummut, Moparin vakio tehostin ja pääsylinteri
02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 0400 591 428 WWW.SEPPONIEMENSIVU.FI AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.fi AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. OJANTIE 24, 28130 PORI PUH. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala ALKUPERÄISJA TARVIKEOSAT AMERIKKALAISIIN AUTOMERKKEIHIN • PELTIOSAT • KUMITIIVISTEET • ALUSTA • TEKNIIKKA • SISUSTA • LATTIAMATOT • PUSKURIT • RACE-OSAT • KENDALL-ÖLJYT MM. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym
CHEVROLET BEL AIR STW ’65. Lieksalainen Jarkko Kilpeläinen rakensi loppuun itäisessä Los Angelesissa kesken jääneen lowriderin, joka jatkaa oivallisesti miehen oranssien Letukoiden sarjaa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 74 AMERIKAN RAUTA 3/2019
75 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Tosi hyvä tuosta tuli ajaa, kun laitoin kaikki iskarit, nivelet ja puslat uutta. ”Hydrauleille oli tehty reiät poralla runkopalkkeihin ja taakse oli kylmän viileästi polttoleikattu aukot. Kävi ilmi, että tuo moottori on vaihdettu joskus takuuseen, se on nimittäin numeroiden perusteella niin sanottu oman aikansa crate-kone”, Jarkko kertoo. Bel Air oli keskeneräinen, mutta sen pinnassa oli upea candymaalaus lehtikultauksineen ja straippeineen, ja alla olleet 13-tuumaiset pinnavanteet kielivät myös kaavaillusta rakentelutyylistä. Edelleen niitä tulee silloin tällöin katseltua, ja Nettiautoa selaillessa tuli ensimmäistä kertaa vastaan myös jutun Bel Air – tietysti silloin, kun olin juuri ottanut työn alle toisen lowrider-aihion, sen minulla edelleen olevan ’81 Cutlass Supremen. ”Kone kävi tosi huonosti ostettaessa ja savutti ihan järkyttävästi, mutta tuoreilla öljyillä ja tulpilla sekä putsailulla se käynti tasoittui pikku hiljaa ja savuttaminenkin loppui. Muuten tämä oli ruosteeton ja sähkötkin olivat ihan neitseelliset, ei ole ikinä ollut minun autoissa sähköt niin hyvässä kunnossa. ”Ostin Muurin Jusulta yhden ’55:n Chevyn silloin vuosia sitten, ja näin samalla tämän farmarin Hyvinkäällä tallissa. ”Penkeistä oli tullessa jäljellä vain rungot, kattoverhoilun löysin Teksasista talvialesta 100 dollarilla, ja Smuran Mika sitten taiteili sen varmaan tunnissa tosi hienosti paikalleen, 76 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chevrolet Bel Air STW ’65. ”Jusuhan oli ostanut sen East LA:stä jostain latinoalueelta”, Jarkko selittää. Siinä on heavy duty -alusta, samantyyppinen kuin yleensä takseissa ja poliisimalleissa.” Rakentelua helpotti sinällään se, että auton mukana tuli paljon paitsi Muurin jo sitä varten hankkimia osia, myös läjä sen sisälle jo Amerikan raitilla lastattua tavaraa. ”Sisustahan tässä oli ihan pommin jäljiltä. Latinoalueen löytö. Oli varmaan Sanchezin koko suvun autojen uudet nivelet siellä”, Jarkko selittää nauraen. Ensimmäinen oli vuonna 1986 konevikaisena Polvijärveltä 17-vuotiaana ostettu, sitten oli korinvaihto 2d HT SS, johon laitoin 396-isolohkon, ja sitten oli Vaasaan uutena ostettu Bel Air -farmari, jonka erehdyin myymään Lahteen vain 286 000 ajettuna. Se on 327, nelireikänen ja 250-heppainen Mikki-kantinen versio. K uten pidempiaikaiset lukijat tietävät, kirjoittajalla on jo kymmenien vuosien takainen puolittain traumaattinen suhde kuusvitosiin Letukoihin, niistä kun se yksi tietty jäi aikoinaan ostamatta. ”Tämä on minulle jo neljäs kuusvitonen. Likviditeettikapeikko sai kuitenkin unohtamaan kiinnostavan auton, jonka myöhempi kohtalo jäi vaivaamaan mieltä vuosiksi ennen kuin farmari tuli vastaan Nurmeksen Drive-In & Rock -tapahtumassa valmiina. Olihan se, ja pienen neuvottelun jälkeen Jarkko päätyi ostamaan aihion, joka kärrättiin pian kotitalliin Lieksaan. Edestä vetäisin vaan rälläkällä kierroksen uusista vakiojousista pois. Pieniä ongelmia moottorin kanssa oli tässäkin kuusvitosessa ostettaessa, mutta niistä selvittiin lopulta yllättävän helpolla. ”Meksikolainen oli vaihtanut tähän levyt eteen, mutta siinä oli ollut yksipiirisylinteri, joten Jusu oli hankkinut tilalle kaksipiirisen tehostetun pääsylinterin.” 14 metriä flake-vinyyliä ja kilometri saumaa. ”Se oli täynnä kaikenlaista romua. Minä hitsailin ne umpeen ja laitoin tilalle rautajouset. Ei tarvinnut kuin maadoitukset puhdistella”, Jarkko kiittelee. Myin sen ’55:n sitten projektina eteen päin 3–4 vuotta sitten, ja aloin miettiä, että onkohan tämä vielä Jusulla nurkissa”, Bel Airin takaisin tien päälle palauttanut Jarkko Kilpeläinen muistelee. Hydrauleille oli tehty reiät poralla runkopalkkeihin ja taakse oli kylmän viileästi polttoleikattu aukot. ”Laatikkokin oli kunnossa, käytin vain öljypohjan poissa ja laitoin uudet liemet sisään.” Bel Airia oli tosiaan jo Kaliforniassa alettu rakentaa lowrideriksi, mutta homma oli jäänyt kesken. Taakse hankin avo/coupe-mallin jouset, joilla se tippui sopivan alas, kun tuo farmari on sen verran painavampi. Se ensimmäinen kutoskoneinen oli aikansa hybridi, se vei matkalla ammattikouluun Joensuuhun neljä litraa öljyä”, hän jatkaa nauraa höristen. Neljä litraa on tietysti neljä litraa, mutta oikean suhteen määrä saa, kun tietää, että Lieksan ja Joensuun väli on alle 100 kilometriä
Penkit verhoiltiin Nurmeksessa kullanvärisellä flake-vinyylillä, jota Jarkko tilasi itse suoraan Los Angelesista. Uskomatonta, että näin maalattu auto oli jäänyt kokoamatta Jenkeissä. Ritva halusi vielä tehdä tuck’n rollit niin, että leikkasi vinyylit kaistaleiksi ja ompeli sitten yhteen. Lattiamatto tuli Jenkeistä uutena, oviverhoilut olivat auton mukana, tein vaan niiden alaosat itse samanlaisesta tavarasta kuin lattiat. Piirsin itse verhoilukaavat ja -kuviot, ja Nurmeksen Kaluste-entisöinti Ritva Kuittinen ompeli verhoilut minun ohjeideni mukaisesti. siitä pitää häntä kiittää erikseen. Takaluukun sisäpuolella oleva meksikolaishenkinen taideteos on Erkko Vainikaisen käsialaa. 77 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Ratin paklasin kuntoon ja maalasin sen ja kojelaudan kahden eri miniflaken kanssa.” Jarkko testasi sisustaan myös flakepulverimaalia, mutta isompiin osiin käsittelyä sillä ei saatu onnistumaan, vaan lopputuloksesta tuli laikukas. Todella hyvät niistä sitten tuli, mutta saumaa tuli varmaan kilometrin verran. ”Pikkuosissa se on aika jees, muun muassa tuhkakupin sisus on vedetty sillä”, Jarkko selittää. Bel Air oli alkuaan kaksipenkkirivinen, mutta Jarkko onnistui lopulta ostamaan Suomesta siihen kolmannen penkin. Todella upeat lehtikultakoristelut sekä pinstraipit ovat tunnetun amerikkalaisen alan taiturin Mike Lambersonin käsialaa. Flakepinnan, tosin maalilla, saivat myös pilaripellit. Minähän löysin Suomesta siihen kolmannen penkin rungon, tämä oli alkuaan 6-paikkainen. ”Los Angelesissa on sellainen firma, joka myy yökerhokäyttöön kankaita, ja tilasin sieltä semmoista tosi vahvaa flake-vinyyliä 14 metriä kerralla. Se penkin osto olikin melkoinen väsytystaistelu, mutta lopulta sain myyjän suostumaan kauppoihin.” Latinotyyppisen runsasta koristelua jatkettiin myös takaluukkuun, jonka sisäpuolelle Erkko Vainikainen teki auton hengen mukaisen kuvituksen. House of Kolorin Tangerine Orange -candyväri säteilee komeasti auringonpaisteessa
Myös kojelauta on saanut osansa koristelusta. Faktat Chevrolet Bel Air STW ’65 Omistaja: Jarkko Kilpeläinen, 50 Paikka: Lieksa. ”Takapuskurin keskiosa oli tosi huono, joten tilasin Pekkasen Jarin kautta Jenkeistä uuden. Kiitos: Jusu Muuri/ US-Trading, Nurmeksen Kaluste-entisöinti Ritva Kuittinen, Harri Karvonen/ US-Parts Finn-Am, Jouni Vartiainen Oy, Hesus, Indy Tikkanen, Porno-Antti, Mika Smura, Pikku-Tomppa, TiNi, EV-Graphics Erkko Vainikainen, perheelle Reetta, Ukko ja Oili, Nurmeksen flake-päälliköt Tirkkonen ja kumppanit, sekä myös työkavereille jaksamisesta ja kuuntelemisesta. Siinä olikin ilmeisesti rahat loppunut edellisellä omistajalla kesken”, Jarkko toteaa. Moottori: 327 CID 4BBL V8, teho 250 hv. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, alkuperäinen 12-pulttinen perä. Alusta: Edessä lyhennetyt vakiojouset, takana avo/coupe-mallin jouset. Korimuutokset: Maalattu House of Kolorin Kandy Tangerine -värillä, Mike Lambersonin lehtikultaukset ja pinstripet, TiNin taiteilema nimi takaluukussa. ”Toissa syksynä minä tämän kilvitin. Sisustan straippaus jäi vielä kesken, sitä jatketaan, kun aikataulut osuvat taas yksiin.” Mikäs kiire noiden pikku detaljointien kanssa olisikaan, kun ei autoa ole mihinkään näyttelyyn rakennettu, eikä Jarkolla ole mieleistä laitetta tarkoituksena heti myydäkään. ”Tuommoisessa ei kai voi olla koskaan niitä liikaa, mutta ehkä siinä olisi vähän vähempikin riittänyt”, Jarkko naurahtaa ja jatkaa: ”Siinähän on muuten lasissa vielä meksikolaisen vakuutusyhtiön tarra, liekö Oscari lähtenyt tuolla ajamalla Jenkkeihin kultaa vuolemaan.” Kiiltoa Varsovasta. Eikä se keskiosan kromaus maksanut kuin 500 euroa, vaikka siinä oli oikomista ja paljon pohjatöitä.” Suomeen tullessa alla olleet pinnavanteet olivat jääneet jonnekin matkalle, ja alla olivat jo auton tullessa Jarkolle nykyiset 15-tuumaiset alut, joilla olleiden mustakylkisten renkaiden tilalle Jarkko hankki paremmin tyyliin sopivat valkosivut. Pihasta löytyykin ennestään yksi oranssi Letukka, joka on ollut hänellä jo pian 30 vuotta. ”’91 vuodesta asti mulla on ollut tuo sama isolohko ’67 avo-Impala. Renkaat: Vitour Galaxy R1 205/70 R15 ohuilla valkosivuilla. Uniikkina detaljina tässä autossa on flakepulverilla maalattu tuhkakupin sisus! Takaluukun Loverider-nimen on maalannut ihan koti-Suomessa TiNi. Sisusta: Verhoiltu flake-vinyylillä, peltiosat maalattu candyllä ja flakella. Suburban, ja sitten meillä on tietysti tuo ’99 Letukan pikkari, jonka kaveri toi Jäämeren rannalta Norjasta. Onneksi Pekkanen oli niin tarkka, että ymmärsi, ettei farmarissa ole sama puskuri kuin muissa malleissa, vaikka amerikanmies yritti väittää, että se on sama kaikissa. ”Se on maalattu House of Kolorin Tangerine Orange Kandyllä, ja sitä straippia ja lehtikultaa on ihan helvetisti. Tai lyöntimetallillahan siitäkin on osa tehty. Vanteet: American Racing TTO 15". Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Laitoin vanhan sitten postipakettina Galvanofirmaan Varsovaan. Ja onhan mulla koko ikäni ollut Harrikoita, nytkin on kolme kappaletta, joista yhden hain juuri helposti jalostettavana chopper-aihiona Ruotsista.” 78 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Chevrolet Bel Air STW ’65. TiNi teki siihen sitten täällä päin käydessään tuon Loverider-tekstin taakse lyöntimetallilla ja straippaili kojelautaa. Työn jälkeä ei voi kyllä kuin kehua, mutta yhteydenpito asiakkaaseen on vähän mitä on. Puolen vuoden odottelun jälkeen tuli viimein selfie-kuva miehestä ja uudelleenkromatusta puskurista. Lisäksi mulla on nyt talviautona madallettu 454 cid C10 ’78 Suomeen tullessa alla olleet pinnavanteet olivat jääneet jonnekin matkalle, ja alla olivat jo auton tullessa Jarkolle nykyiset 15-tuumaiset alut
klo 9-17 su 5.5. Klo 14.00 Klo 16.00 Klo 12.00 SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMAOSASTOT URHEILUAUTOT SPORTTIPYÖRÄT AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHJEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! alle 12 v. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 19 € Avoinna la 4.5. klo 10-17 motonet
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kalle Veesaar/ Korter 6 Ei mikä tahansa kah vilapyörä 80 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Tuusulalainen STC Car Center toi jo toista vuotta peräjälkeen kevään Petrol Circukseen näytille pyörän, joka erottui raikkaasti massasta. Tällä kertaa kyseessä oli klassiseksi cafe raceriksi rakennettu Sportster, jonka takaa löytyy sama nimi kuin viimeksi, Marek Kose. HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER XL1200 C ’01
Ei mikä tahansa kah vilapyörä 81 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Sportster XL1200 on tarpeeksi vahva, kompakti ja Harleyksi tarpeeksi kevyt”, Marek avaa projektin taustoja. Akuksi valitsin Aliant YLP-14-litium-version. Katselin paljon muualla maailmassa tehtyjen cafe racer Sportsterien kuvia, mutten löytänyt yhtäkään, joka olisi minua miellyttänyt. ”Koska halusin, että tulos olisi sporttinen, oli ainoa mahdollisuus käyttää aihiona Sportsteria. Pyörän käynnistys hoituu hipaisunapilla ilman perinteistä virtalukkoa. ”Rungon takaosa on muuutettu, halusin rungolle klassisen cafe racerin suoran linjan. ”A jatus rakentaa joskus cafe racer Harley-Davidsonista tuli kauan sitten”, STC Car Centerin custom-pyörien taustalta löytyvä Marek Kose kertoo. Etuhaarukkaan on vaihdettu Marzocchin iskarit, takaiskari on Burlyn tuote”, Marek jatkaa. Se oli siis minulle ensimmäinen Sportsterista tehty cafe racer. ”Katselin paljon muualla maailmassa tehtyjen cafe racer Sportsterien kuvia, mutta en löytänyt yhtäkään, joka olisi minua miellyttänyt. Niinpä teinkin itse aivan oman näköisen pyörän. ”Siinä on tarvittavat releet ja sulakkeet, ja samalla se on pienempi kuin röökiaski. Se on pienempi ja kevyempi kuin alkuperäinen akku ja samalla myös tehokkaampi.” Sähköt Marek rakensi uudelleen Motogadgetin pienen ohjausmoduulin ympärille. Katkaisimet ovat myös Motogadgetin tuotteita, jotka ovat kaikki vasemman käden puolella, jotta ohjaustanko olisi siisti ja kaikki tarvittava käden ulottuvilla.” Moottori on sisäisesti vakiokuntoinen, mutta sen pakosarja on Marekin omaa tekoa ja väritys Audin RSmallien innoittama. Istuimen alta hävitin öljysäliön ja akkulaatikon. ”Etuhaarukka ja pyörät ovat Ducati SP1000:sta, samoin Brembon jarrut. Öljysäiliön tein itse istuimen taakse tailin sisälle ja akun laitoin swingin alle. Kaikki tarpeellinen informaatio selviää yhdestä Velonan mittarista. En tiennyt, miten se miellyttää muita, mutta minulle se oli todella positiivinen yllätys.” Marek hankki projektia varten ehjän ja peruskuntoisen ’01-mallisen Sportsterin, jonka purki osiin ja alkoi sitten pähkäillä, mitä kaikkea sille pitäisi tehdä. 82 AMERIKAN RAUTA 3/2019 H-D Sportster XL1200 C ’01
Sportster otettiin työn alle tammikuussa 2018 ja valmistui puolen vuoden päästä, heinäkuussa. Kokonaisuus on hyvin klassinen, mutta siinä on myös annos moderneja vivahteita. Etuhaarukka on Ducatista samoin kuin Pirellin P Zero Rosso -kumeilla varustetut Excelpinnavanteet. ”Käynnistämiseksi tarvitsee aktivoida sytytys ja toisesta napista käynnistys. Istuimen tein myös itse. Tankki edustaa STC Car Centerin hovirakentaja Marekin omaa käsialaa. 83 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Valge Daami Bike Show’ssa 2018 saavutin sillä Cafe Racer -luokan ykkössijan, tämän vuoden Helsingin Petrol Circuksessa Classicluokan kolmossijan ja nyt maaliskuun alussa Tallinn Motor Show’ssa se sai luokkansa toisen palkinnon.” Eikä tehdasmaisen tyylipuhdasta kokonaisuutta katsellessa voi kuin todeta, että se on palkintonsa ansainnut. ”Tankki on itse tehty, siinä käytin mallina venäläisen Voshod 175:n tankkia. Olen osallistunut sillä jo kolmeen Custom Show -kilpailuun. ”Se on mukava ja rento ajaa. Etuvalo on H-D:n oma, missä on ledivaloelementti yhdessä päiväajovalon kanssa.” Äänenvaimentimeksi Marek valitsi italialaisen SC Projectin mallin, pakosarja on itse tehty. Virtalukko pyörästä puuttuu kokonaan, ja se käynnistetään hipaisunäppäimestä. Jälkikäteen voin todeta, että siinä tavoite on toteutunut, sillä monet, jotka eivät ole muuten H-D:n faneja ovat kiitelleet toteutusta. ”Moottori on 1200 Sportsterin oma. Tein sen pidemmäksi, ja muotoilin siihen erilaisen alaosan ja runkotunnelin. Värisävy on Nardo Grey, jonka koodi on LY7C. Pienien punaisten yksityiskohtien lisääminen tuo sporttista ilmettä”, Marek selittää. Riittää, kun taskussa on mukana pieni ja ohut käynnistyksenestolaite, mitään muuta ei tarvitse kantaa mukana ajaessa.” Nopeusmittarina Marek päätyi käyttämään sellaista Velonan mallia, jossa on samassa myös kaikki merkkivalot. Ilman avainta. Väritys on poimittu Audin RSsporttimallistosta. Muutettu on nokka-akselin kansi ja siihen on asennettu pieni ja kompakti sytytysyksikkö kannen sisälle
Impalan moottoriremontin olisi tarkoitus valmistua kevään aikana, jotta Petri pääsisi aloittamaan ajokauden perinteisesti vappuna. Katon pilareista poistettiin nelisen tuumaa ylimääräistä jo ensimmäisen viikon aikana, ja auto tulee kokemaan täydellisen värinvaihdon vielä ennen kesää. Tallikierros Talleissa tapahtuu toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, mutta yleensä touhu on kiivaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta, kun kesä lähestyy kovaa vauhtia. Lincoln Premiere ’56 Marko Stjerbakoff, Pornainen Hersti Autoshopin tiloissa Tuusulassa on käynnissä parikin isän ja pojan projektia. 84 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Tämän talven aikana stanukoossa olevan moottorin sylinterit hoonataan ja kampiakselin kaulat kiillotetaan sekä samalla siihen vaihdetaan uusi jakopää sekä öljypumppu. Kustom-verhoilut taiteilee vahvalla ammattitaidollaan Verhoomo Prima, ja auton pitäisi olla ensimmäisessä versiossaan valmiina näytillä Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa. Kävimme katsomassa tilannetta Oulun seudulla, Uuraisilla ja Tuusulassa. Tuo toteamus muuttui ihan sananmukaisesti todeksi vuonna 2011, jolloin Petri sai ostettua juurikin samaisen Mikalla 18 vuotta olleen Impalan itselleen. Alustaa on laskettu uusilla lyhemmillä jousilla niin edestä kuin takaa ja alkuperäisillä kapseleilla varustetut peltivanteet on korvattu 15 tuuman Supreme-vanteilla. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen, Tomi Eronen CHEVROLET IMPALA ’63 Petri Karjalainen, Oulu ”Tällaisen minäkin haluan joskus itselleni”, tuumasi 12-vuotias pojanviikari Petri vuonna ’93, kun hän oli päässyt Mika Riekin Chevrolet Impalan kyytiin. Konehuoneen puolella Petri teki toissa talvena ”pientä pintaremonttia” -tyylisen fiksauksen, johon kuului lähinnä paikkojen siistiminen maalaamalla. Viime kesänä Impalan matching numbers 327-moottori alkoi osoittaa lieviä väsymisen merkkejä, mikä ilmeni vähäisenä savutteluna. Yläkerran puolella selvitään pelkästään venttiileiden hiomisella ja venttiilinvarren kumien vaihdolla. Varsin hyvässä alkuperäiskunnossa säilyneelle ja vähän ajetulle autolle ei Petrin ole tarvinnut isompia remontteja tehdä. Marko Stjerbakoff, jonka autoja on esitelty lehtemme sivuilla jo useampia, hankki helmikuussa aihiokseen Mika Karilta varsin asiallisessa käyttökunnossa olleen Premieren, joka jalostuu kovaa vauhtia täysiveriseksi kustomiksi
Oulun läänin alueella suurimman osan iästään viettäneelle autolle oli tehty jonkin sortin kunnostusta 90-luvun alussa, mutta nyt se pääsi Jukan käsittelyssä tarkempaan syyniin. Tyhjyyttään ammottavaan konehuoneeseen löytyi täytettä Kalajoelta, josta Seppo osti remontoidun ’62 Impalasta lähtöisin olleen 327:n. Ford A Tudor ’30 Sanna Balbatsu, Uurainen Jyväskylän kupeessa on Mika Savolaisella työn alla hänen vaimolleen Sannalle valmistuva Tudor. Plymouth Valiant ’64 , Jukka Sorvisto, Oulu Sorviston Jukka osti kaksiovisen Valiantin muutama vuosi sitten velipojaltaan Ylivieskasta. Buick Special Riviera ’52 Niko Stjerbakoff, Pornainen Markon pojalle Nikolle on jo syksystä asti ollut työn alla Buick, joka kertaalleen entisöitiin lähes valmiiksi museoautoksi Herstin pajalla. Herkullisen puna-valkoinen Vänttisen Lassen käsialaa edustava sisusta on jo valmiina odottelemassa korin saamista uuteen karamelliväriin. Autoon on hankittu vuosien varrella hiljalleen puuttuvia osia ja sen valmistumista ovat hidastaneet Sepon väliprojektit, joista voi mainita ainakin kaksiovisen ’66 hardtop-Fairlanen sekä vanhan Suomessa taksina toimineen Bel Airin entisöinnit. Korjattavaa korista löytyi hämmästyttävän vähän, mutta tekniikka tehdään kokonaan uusiksi. Lattiapellit oli korjattu tuossa 90-luvulla tehdyssä kunnostuksessa, mutta kyllä alustastakin hitsattavaa löytyi. Hitsauksista selvittiin muutamalla pienellä paikalla, jotka laitettiin lattiapelteihin. Konehuoneeseen tulee nyt kasi, etupäähän levyjarrut ja taka-akseliksi Fordin 9-tuumainen coilovereiden kera. 85 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Impalan saavuttua Suomeen Seppo alkoi kartoittaa projektin tarkempaa tilaa ja saikin heti huomata, että kyseessä on varsin hyvä ja kovapeltinen yksilö. Sieltä oli erilaisia kiinnikkeitä pahasti ruostunut, joista esimerkiksi lehtijousien etukiinnityspisteet jouduttiin tekemään kokonaan uudelleen. Silloiselta omistajalta projekti jäi kuitenkin kalkkiviivoilla kesken, ja Stjerbakoffit pelastivat sen lopulta museoinnilta. Hallin perälle muiden projektien tieltä ajautunut Valtteri oli ehtinyt odottaa kunnostukseen pääsyä viisi vuotta. Tällä hetkellä Seppo odottelee Amerikasta uusia verhoilunosia penkkeihin sekä ovipahveihin. Kevään kuluessa Jukalla onkin hyvin aikaa fiksailla Valtteri lopulliseen iskuun ennen kesän cruisailuja. Reissu sujui hyvin lämpimällä autolla ajellessa ja ainoa, mikä nyt pikkuisen välillä oikutteli, oli väljä kaasutin. Valiantin konehuoneesta löytyvä 101-hevosvoimainen pikkukuutonen ei tarvinnut muuta kuin perusteellisen huollon. Viimeisen vuoden aikana Impala-projekti onkin mennyt eteenpäin ihan kiitettävästi, kun pohjatyöt saatiin tehtyä loppuun ja auto maalattua. Impala olisi tarkoitus saada takaisin liikenteeseen vuoden sisällä. Värisävyiksi koriin tuli tietenkin alkuperäinen Horizon Blue sekä kattoon ja kylkilistan väliin Ermine White. Auto valmistui talvella, joten Jukka hankki siihen nastarenkaat ja päätti lähteä käymään koeajolenkillä Saarijärvellä Mobilistien Talwiajoissa. Herstin Timpan käsissä auton katto on jo chopattu ja tekniikan modernisointi pitkällä. Osittaisen hiekkapuhalluksen jälkeen hitsattavaa löytyi helmoista, konehuoneesta, ovista sekä etuja takahiekkapelleistä. Viimeksi vuonna 1955 liikenteessä ollut Suomi-auto oli työn alle päätyessään varsin siistissä alkuperäiskunnossa, ja on nyt purettu alkutekijöihinsä muutoksia varten. Koko ikänsä Teksasissa samassa perheessä viettänyttä autoa kauppasi Ebayssä alkuperäisen omistajan poika. Chevrolet Impala ’60 , Seppo Pehkonen, Oulu Kuvan oleva Impala tuli Seppo Pehkoselle vuonna 2006. Pohjatöitä tehdessä vastaan tuli useita eri värisävyjä, mutta lopulta löytyi myös alkuperäistä tumman hopeaa sävyä, jolla Valiant ylimaalattiin aina konehuonetta ja ovenvälejä myöten
Super Bee tulee palaamaan Oulun kaduille vuoden päästä entistä ehompana. Mika on saanut jo ostettua korvaavat osat Amerikasta ja tuleepa siinä kaupassa mukana myös yksi kokonainen ’73 Charger. Chevrolet Camaro ’68 ja Ford Mustang Pro Street ’65 Mikko Mansikka, Kempele Oulun naapurikunnassa Kempeleessä majailevan Magnum Racing -tiimin tallista löytyy tälläkin hetkellä muutama työn alla oleva projekti. Fordin ulkoasu jää tällaiseksi sopivan patinoituneeksi, mutta sisusta tullaan laittamaan kokonaan uuteen uskoon ja siihen tarvittavat materiaalit onkin jo hankittu. Mika kertoo, että käytännössä kaikki osat, jotka autoon laitetaan, ovat uusia pois lukien ostohetkellä paikoillaan ollut uutta vastaava rättikatto. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että henkilövahingoilta säilyttiin, eikä Charger osunut muihin pihassa olleisiin harrasteautoihin. Koeajolenkin jälkeen tallin pihalla oli tarkoitus ottaa vain pieni burnis, mutta se muuttuikin ”täyskaasulähdöksi” kohti kuusimetsää, syy tähän oli auki-asentoon jumiutunut kaasuvivusto. Se tauko on vaan vierähtänyt miehen mukaan turhan pitkäksi, mutta toivottavasti auto nähdään lähiaikoina taas liikenteessä ja kilparadalla entistä ehompana. Mansikan Mikon ’68 Camaro vakiolla 327-pikkulohkolla toimi miehen kesäisenä käyttöautona reilun kymmenen vuotta. Aikoinaan pro street -tyyliseksi katukilpuriksi rakennetussa autossa on rekisteriotteessa isot, 18 tuumaa leveät takarenkaat, nelilinkit, turvakaaret, putkikeula ja mikä mukavinta 8/71-remmiahtimella ruuditettu 351 Cleveland -moottori. Nyt projekti alkaa olla loppusuoralla ja se saadaankin todennäköisesti valmiiksi Oulun American Car Show’hun tälle keväälle. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Tallikierros. Mika päätti vuonna 2013 ostaa kerrankin valmiiksi rakennetun harrasteauton, ettei koko projektia tarvitsisi aina rakentaa alusta asti uudelleen, mutta toisin kävi. Sympaattinen maata viistävä ilmapusseilla varustettu ’66 Ford Econoline -paku tuli Suomeen Pohjois-Carolinasta tammikuun loppupuolella. Ainoat viat, jotka autosta löytyivät, olivat murtumat jarruletkuissa ja rikkoutunut käsijarrun vaijeri. Isolohko olisi tarkoitus asentaa Camaron siistittyyn konehuoneeseen lähiaikoina. Rungon ja tekniikan Mika kunnosti itse, mutta korin mittavat peltityöt hoiti Eyeball Products Orivedeltä. Mikan aito Super Bee Charger vuodelta 1971 koki kovia viime kesänä, kun se teki lähempää tuttavuutta kerhotallin pihan perällä olevan metsikön kanssa. Auton saavuttua Suomeen Mikalle paljastui sen karu kunto, nimittäin korin soodapuhalluksen jälkeen ainoat ehyet osat olivat konepelti ja tuulilasinkehys sekä tulipelti. Myös rengasja vannepuolelle on tulossa muutoksia, kunhan oikeanlainen kombo ensin vain löytyy. Toinen tallin autoista on hyvän Suomihistorian omaava ’65 Mustang. Loppusuora alkaa häämöttää varsinkin ’64 SS Impalan kanssa, jonka tarina on enemmän kuin mielenkiintoinen. Moottoria purkaessa Mikko huomasi muutaman muunkin parantelua vaativan kohdan, joten auto jäikin seisomaan osien hankkimisen ajaksi. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun Toikkasen Ilu päätti laittaa myyntiin tallin nurkassa jouten olleen 509-isolohkomoottorin. Kiihdytyspiireistä tutulta ”Nixxon” Sundblomilta lähtöisin olevasta moottorista on penkitetty 666 hevosvoimaa ja karvan verran yli 900 newtonmetriä vääntöä. Tapahtumaketju sai alkunsa, kun Mika oli asentanut Chargeriin paikoilleen juuri korjatun 727-vaihteiston ja pikkuisen korkeammalla stall speedillä varustetun turbiinin. Tehottomuuteen kyllästyneellä Mikolla oli jo suunnitelmat yhdellä turboahtimella piristetystä pikkulohkosta pitkällä. Mustang jäi seisomaan useampi vuosi sitten sattuneen moottorivaurion takia, kun Pudasjärven testipäivillä yksi rullanostin sanoi työsopimuksensa irti. Suomalaisen autoja välittävän firman ”agentti” kävi tutkimassa Kanadassa myynnissä olleen Impalan ja totesi auton olevan loistokunnossa. Chevrolet Impala SS ’64, Dodge Charger Super Bee ’71, Ford Econoline ’66 , Mika Tapio, Oulu Mika Tapion ja Piritta Mertalan Old Motors Shopin pajalla on tuttuun tapaan monta projektia työn alla yhtä aikaa. Autossa paikoillaan oleva remontoitu kuutosmoottori toimii moitteetta, mutta sen perässä oleva manuaalivaihteisto olisi tarkoitus korvata automaattiaskilla ajomukavuuden takia
Pontiac LeMans ’66 Voitto Seikkula, Pornainen Voitto Seikkula hankki joitakin vuosia takaperin Jenkeistä LeMans-projektin tarkoituksenaan saada se valmiiksi 50-vuotissyntymäpäiviinsä mennessä. Tänä talvena Nino on uusinut feenikslinnun 390:n päälle kaasarin ja korjaillut tulipalon jälkiä, viime kesänä kun oli lähellä, ettei auto muuttunut legendalinnun lailla tuhkaksi. Cadillac maalattiin kaikki luukut irrallaan ja väriksi tuli tietenkin alkuperäinen Cotillion White. Lehtosella, jossa Juha oli itse apuna tekemässä pohjatöitä. 87 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Tällä kertaa pintaan ei tullut kuitenkaan sitä, vaan raikkaampi metallinhohtoinen turkoosi, joka sopii täydellisesti yhteen Anssin auton hankkimien punaraitarenkaiden kanssa. Tuossa vaiheessa auto oli Stjerbakoffin Markolla, jolla oli aikeissa tehdä siitä modernin tyylinen isoine vanteineen. Samana talvena 58 vuotta palvellut nelivaihteinen Hydra-Matic-automaattivaihteisto käytettiin kunnostuksessa TA-Motorsilla Luulajassa. 90-luvun alussa tehty punainen nahka-plyyshiverhoilu sai väistyä toissa talvena alkuperäisen kaltaisen mustavalkean nahkaverhoilun tieltä. Vaikka Cadillacilla oli ajettu vain 74 000 mailia, niin auton tekniikka päätettiin kuitenkin käydä läpi. Tulipellissä ja pohjassa näkyy jo tuleva väri, joka on eräästä tunnetusta Mustangista kopioitu Highland Green, koska Voten omin sanoin ”pitihän siihen vähän Bullittia saada”. No, ne taisivat jo mennä, mutta onneksi Nino-pojan viiskymppisiin on vielä matkaa. Tätä kirjoittaessa alkavat kaikki isoimmat asiat olla tehty, mutta edessä on vielä paljon työtä kasaamisen merkeissä, joten jos tuohon kuuteen kuukauteen Juha meinaa saada Cadillacin valmiiksi, niin saa Lilli’s Caragen ikkunoissa palaa valo yömyöhään asti. Sillä aikaa, kun uuden katon kangas roikkuu auton vieressä oikenemassa, on Mano paneutunut auton koristeosien ja rosterilistojen oikaisuun sekä kiillotukseen. Anssin ostaessa GTO:n se oli jonkinlainen punainen, mutta alkuperäinen väri on ollut tummanvihreä. Maalaustyöt hoituivat Automaalaamo J.J. Stanukoossa olevalle alakerralle riitti pelkkä sylinterien hoonaus sekä kampiakselin kaulojen kiillotus. Totta puhuen jonkin aikaa tauolla ollut projekti on edennyt tänä talvena niin hyvin, että kuka ties auto nähdään tien päällä vielä tulevana kesänä. Pontiac GTO Convertible ’69 Anssi Seppä, Helsinki Anssi Seppä on rakennellut pikku hiljaa Hersti AutoShopin tiloissa Hyrylässä Kaliforniasta kauhtuneena mutta kovapeltisenä hankkimaansa GTO-projektia uudenveroiseen kuntoon. Auton Mano on ehtinyt kunnostaa tuossa ajassa jo pariinkin kertaan ja samalla sitä on aina viety enemmän kohti asua, jollaisena se rullasi ulos tehtaalta vuonna 1959. Ford Thunderbird ’66 , Nino Seikkula, Pornainen Seikkulan nuorempaa polvea edustava Nino hankki ensimmäiseksi harrastejenkikseen avo-Birdin, joka ehti ennen Ninolle tuloaan saada metallinhohtovihreän mattasävyn pintaansa saavuttuaan Suomeen Kaliforniasta mustana. Kannet tehtiin uudenveroisiksi asentamalla niihin K-Line-venttiilinohjainholkit ja samalla tehtiin myös venttiilien seetityöt uusiksi. Tämän talven aikana Mano vaihtaa Ruotsissa 36 vuotta sitten metritavarasta tehdyn valkoisen rättikaton mustaan, jollainen Cadillacissa on ollut myös uutena. Pidetään peukkuja, että auto valmistuu kevään näyttelyihin. Cadillac Convertible ’59 Alpo ”Mano” Martikainen, Oulu Loppuvuodesta tulee täyteen kunnioitettavat 40 vuotta siitä, kun Mano osti Ruotsissa asuessaan kuvan avo-Cadillacin. Syksyllä alkanut projekti on tarkoitus toteuttaa kuudessa kuukaudessa, jonka aikana koko auto tullaan läpikäymään. Punainen sisusta lattiamattoa lukuun ottamatta uusitaan metritavarasta oululaisessa Verhoomo Antonissa, jonka pitäjä Anton Mustonen on myös itsekin jenkkiautoharrastaja. Eldorado Indy Pace Car Edition ’73 Juha ”Lilli” Liljamo, Oulu Yleensä isokoristen 60-luvun Impaloiden kanssa puuhastelevalla Liljamon Juhalla on tällä hetkellä työn alla Lilli’s Caragessa (kyllä C:llä niin kuin Chevrolet tai Cadillac) aito Indy Pace Car Edition Eldorado, joita on valmistettu vain reilut 500 kappaletta. Purkamisen ja osakartoituksen jälkeen ensin korjattiin vähäiset ruostevauriot jalkatiloista. Sen jälkeen Juha paneutui alustan kunnostamiseen ja maalaamiseen. Vaihteiston kunnosti kokonaisuudessaan Takalon Mika Piippolasta, joka vaihtoi siihen kaikki kuluneet osat ja Cadillacin 500-kuutiotuumainen moottori puolestaan purettiin osiksi Juhan tallissa
Suomalaisten näyttelyiden vakiovieraisiin kuuluvan ”Zacke” Zackrikssonin ”Golden Arrow” ’57 Fairlane sai tällä kertaa Tomahawk Townin valinta -palkinnon. Kustom Kulture Show 88 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Kustom Kulture Show avasi vuoden jo totuttuun tapaan Kaapelilla, ja edustettuina olivat jälleen lowbrow-artistit laidasta laitaan. KAAPELITEHDAS, HELSINKI, 9.–10.2. Maalaus oli niitteineen ja Etelävaltioiden lippuineen komea. Lauantai-illan bileet burleskiesityksineen olivatkin tänäkin vuonna tapahtuman se juttu. Sisäpiirille tapahtuma tarjosikin jälleen viihtyisän viikonlopun, mutta varsinaisia ulkomaantähtiä ei tänä vuonna paikalla nähty. Ei tainnut liikunnanopettaja Leonard Skinner aikoinaan arvata, että hänen nimensä mukaelma koristaisi kerran lahtelaisen Erkki Kaurasen Harrikkaa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen, Kimmo Janhunen Håkan Södermanin ’28 A Tudor nähtiin Suomessa jo toiseen kertaan, ja kyllähän tätä kelpaakin esitellä
Italiasta paikalle saapuneella Luigi Morgesella oli kaupan myös komean candy skull -kuvituksen saanut skeittilauta. Tällaiset niistä tuli. Hydraulipumppu ohjaa sekä korkeudensäätöä, että kytkintä ja shifteriä. Rosterista tehty runko toimii itsessään hydrauliikkaöljysäiliönä. Vaikka detaljeja riittää, on kaikki ”ylimääräinen” tekniikka piilotettu, ja kaasu ja jarru on rakennettu suoraan kahvoihin. Jos polkupyörät olisi katsastettava, veisi katsuri tästä todennäköisesti kilvet noiden jalankulkijoille vaarallisten piikkien takia… Sironpitkä kokonaisuus tuo mieleen Flying Choppersin pyörät ja kyllä, tämä on Andyn ja rakentajakollega Veikko Sikiön käsialaa. Näyttävä vanhan liiton flakemaalaus on Nestorin käsialaa. Saksalaisomistuksessa oleva chopperi kantaa nimeä ”Flaky Leech”. Göteborgilaisen Martin Flinkin ”Knuckle Duster” on klassisen maukas rakennelma. Kustom Kulture Show Viime numeron Petrol Circus -jutussa oli puhetta siitä, että Mannemaan Peksu maalasi Goblin-kopterin tankkiin logot näyttelyn yhteydessä. Latinoestetiikka kuuluu olennaisena osana kustomkulttuuriin ja meksikolaisvaikutteisuus oli myös belgialaisen Mystic Alin pöydässä vahva. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Muuten suhteellisen hillityn pyörän hoijakkaan kiinnitetty pakoputkiratkaisu on hurja! Andyn Bitch Switch -päävirtakatkaisijasta on tullut jo jonkinlainen hittituote ja mies on tuotteistanut muutenkin firmansa custom-osat hienosti komeita puulaatikkoja myöten. Kun pakkaus näyttää tuolta, syntyy messusosaston somistuskin helposti. Hintaa sillä olisi ollut 180 euroa. Ari Sinkkosen Best Bicycle Awardin saaneen Plan 9 -pyörän runko on melkoisen villi. Peku Eskelisen matala ”Hydro Chopper” Early Shovel on yhtä aikaa todella korea ja pelkistetty kokonaisuus
Tälle keväälle Teemu oli pinnoittanut ensimmäisenä kesänä maalatulla pinnalla olleet pakosarjat keraamisesti, jolloin ne pysyvät siistin näköisinä pidempään. Tämä ’09 FLSTSB Cross Bones oli esillä puolalaisen Lucky-satulasepän tontilla. Vähäeleisen tyylikkään pyörän satula ja laukut edustivat tietysti Luckyn käsialaa. Auto henkii tämän päivän tekeleeksi harvinaisen vahvasti American Graffitia mustakylkisine renkaineen ja chrome reverse -vanteineen. Kari Nenosen BSA 500 on edelleen todella raikkaan näköinen kokonaisuus. Heti näyttelyn ovella kävijöitä tervehti Tuomas Pasurin tyylikäs ’54 Chevy Kustom. Ei ihan heti uskoisi, että tämä on rakennettu ihan tavallisesta muovikuorrutetusta nykyskootterista! Pistons-kerhoa edusti Teemu Forsbergin upea ’30 Pickup. 90 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Kustom Kulture Show 2019. Niitä Tatulla onkin tallissa useampi, mutta niistä lisää sitten myöhemmin. Ari Koski-Harjan hippikopterissa on jotain kovasti mieltä lämmittävää. Tässä Indian-tyylisessä pyörässä oli lihasvoimaa avittamassa Boschin sähkömoottori. Myös Kouvon Tatu oli ilmoittanut Tudorinsa myyntiin uusien projektien tieltä. Saatan olla pelkuri, mutta kirjoittajaa ainakin jännittäisi, että mekano-henkinen runko menee nippuun kovemmassa vauhdissa jossain kuopassa
91 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Autohan valmistui viime kesänä suurten kevätnäyttelyiden jo mentyä. Ossi kertoi, että firmassa onnistuvat tavallisten isompienkin osien kromausten lisäksi myös hankalina tunnetut sinkkipainevaluosien korjaukset ja kromaukset. Tommi Lukkarilan ja Veijo Pääkkösen ’32 Roadster taisi olla ensimmäistä kertaa Helsingissä näytillä. Palveluitaan oli esittelemässä myös narvalainen Magnum Chrome, jota edustaa Suomessa Ossi Lehtonen. Jos itse seinät näyttävät tutuilta, niin kyllä, ne ovat niitä juuri samoja peltejä, joita käytettiin Amerikan Raudan messusosastolla pari vuotta takaperin. Kaapelitehtaan sisäpihalla näytti lauantai-iltana siltä, että siellä olisi ollut käynnissä piilofarmareiden tai ex-hautureiden kokoontumisajot. Sunnuntaina paikalla järjestettiin jälleen myös swap, jonka tarjonta ei onneksi rajoittunut vain vaatteisiin ja koriste-esineisiin. Herstin Timppa osti viime kesänä takaisin Mikkosen Esalta keltapunaisena aikoinaan hänelle tulleen ja vuosituhannen alussa violetinsävyiseksi maalatun ’53 Buickin. Kerho-osaston seinää koristava iso Recyclers-kyltti on Alasalmen Jussin käsityötä. Timppa kertoi maalaavansa auton uudelleen vielä ennen kevään isoja näyttelyitä ja arveli sen olleen aikoinaan ihan ensimmäinen neljän nurkan ilmajousituksella varustettu kotimainen kustomi. Kattolinjakin lienee Amazonchoppauksista tähän mennessä parhaiten onnistunut. Autossa on paljon niin tyylikkäästi toteutettuja muutoksia, ettei niitä helposti huomaa. Paikalla oli myös Suomi-linttojen legendoihin kuuluva ”Judge”, joka on aina kulkenut paljon rivakammin kuin ensi näkemältä uskoisi. Jyväskyläläisen Esa Hytösen ”AmaZZon” herätti ihastusta useimmissa Kaapelillakin. Kuka kaipasikaan alkuperäisen tyyppistä dual snorkel -putsaria Moparin isolohkoon
Tällä kertaa tavallaan jatkamme siitä eteen päin, ja kiillotamme maaliltaan hyväkuntoisen auton näyttelykelpoiseen kuosiin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen K äyttöautolle riittää varsin hyvin se, että se näyttää viiden metrin päästä siistiltä, mutta näyttelyautolta edellytetään hieman tarkempaa viimeistelyä myös pinnan kiiltävyyden suhteen. Näyttelykiiltoa hakemassa Viime keväänä kerroimme, kuinka vanha ja pahastikin haalistunut maalipinta saadaan elvytettyä vielä kiiltäväksi. Parkkipaikalla jutun Cutlassinkin kuusi vuotta vanha maalipinta olisi näyttänyt sellaisenaan varmasti hienolta, mutta kohdevalo paljasti käytön jälkiä siellä täällä, ja pienetkin pyörrenaarmut loistavat toisinaan ikävästi näyttelyvalaistuksessa. Jutussa kerromme, kuinka homma tehdään huippuammattilaisten tapaan, mutta käytännössä samaan lopputulokseen pääsee vähemmilläkin välineillä. Laikkoina oli käytössä kahden eri kovuuden Rupesit sekä Megun DMC5 ja DFF5-laikat. Mitään kovemman luokan louhintaa kiillotuskoneella ei tällä kertaa tarvinnut tehdä, ja hyvänä puolena kohdeauton maalipinnassa oli myös se, että siinä oli melkoisen paljon lakkaa, eli samalla varaa kiillottaa. Maalipinnan hiontaan käytettiin Meguiar’sin karkeampaa M101 Foam-Cut Compoundia sekä hieman vähemmän hiovaa M105 Ultra Cut Compoundia. Näiden jälkeen auto kinnaspestiin Megun shampoolla ja sille tehtiin rasvanpoistokäsittely, minkä jälkeen pinta savestettiin ja kiillotettavan alueen reunat peiteltiin teipillä. Ja kyllä muuten taas kiiltää! Avaimenreiän ympärillä tuota hinkkaumaa oli erityisen runsaasti. 92 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Tallilla – Näyttelykiillotus. Savestuksella saadaan pois pintaan tiukasti tarttuneet pikija metallijäämät sekä jarrupöly. Ensin auto pestiin ja kuivattiin huolellisesti. Kuvassa käytetyt tarvikkeet, joita kunnollisessa näyttelykiillotuksessa tarvitaan verrattain runsaasti. Aikansa se kyllä ottaa, Cutlassin kiillotuksen parissa touhusi kaksi ammattimiestä noin 10 tunnin ajan. Vaikka kuusi vuotta vanha maalipinta oli periaatteessa oikein hyvässä kunnossa, paljasti keinovalo siinä joka puolella naarmuja. Kun kerran viimeistelyn tielle oli lähdetty, päätettiin samalla lakasta poistaa myös pari maalauksessa aikoinaan jäänyttä roskaa. Vaikka niiden hiovuus kerrotaan purkin kyljessä samaksi, kertoo Meguiar’s Suomen Patrik Eriksson, että M101:llä se on todellisuudessa lähinnä 14, jos M105 on 12, vaikka asteikko päättyykin kahteentoista. Pintaan levitettiin vaahdottimella GO4 Snow Foam Cherry -pesuaine, vanteisiin Meguiar’sin Ultimate All Wheel Cleaner, jonka annettiin vaikuttaa viitisen minuuttia
Vanteiden suojaksi levitettiin Megun 365 Paint Protect. Hiovuuteen vaikuttaa käytännössä eniten laikan kovuus, ja joissain tapauksissa koko projektin voi hoitaa yhdellä ja samalla aineella laikan kovuutta pikkuhiljaa pehmentäen. Vinyylikaton suojaksi levitettiin Ultimate Fast Finish -spray. Kiinteästi pyörivä on tehokkaampi, mutta epäkeskolla kiillottaminen on juuri siksi turvallisempaa, kun ei ole yhtä suurta riskiä pahojen hologrammien tekemisestä tai maalipinnan hiomisesta puhki nurkista. Kun sitä on laitettu kiillotuslaikkaan, on hyvä töpötellä sillä muutamaan kohtaan maalipinnalle, jotta se ei pärski ympäriinsä ja sitä riittää kerralla riittävän ison alan kiillottamiseen. Käytännössä tämäntapaisissa projekteissa tarvitaan vähintään kaksi eri kovempaa laikkaa, ja mahdollisesti kolmas hyvin pehmeä pintavahan levitykseen. Puskureillekin tehtiin ensin rasvanja pienpoisto. Tässä levitetään suojavahaa, joksi valittiin epäkeskokoneella levitetty M26 HiTech Yellow Wax. Viimeinen kiillotus tehtiin Megun M205 Ultra Finishing Polishilla, joka ei enää poista syvempiä naarmuja, mutta toimii hologrammien poistossa. Vahaa ei saa olla liikaa. Lopullinen pintavahaus tehdään käsin. Kyllä, luit oikein. Pikkulaikalla sai kiillotettua kätevästi myös peilinkuoret sekä pienemmät kantit. Samalla päätettiin poistaa pari lakkaan aikoinaan jäänyttä roskaa. Valkosivut puhdistettiin ensin yleispuhdistusaine All Purpose Cleanerilla. Myllytykseen sopii yhtä lailla epäkesko kuin kiinteäliikkeinen konekin, ja molemmissa on hyvät puolensa. Suojaksi tuli sama 365 Paint Protect kuin vanteisiinkin. Messinkisten knock offien kiillotus kävi kätevästi pienellä Rupes iBrid -kiillotuskoneella ja Meguiar’sin NXT All Metal Polishilla. Koneellisella kiillotuksella niistäkin päästiin onneksi eroon. Etulokasuojassa oli jo ensimmäisenä kesänä maalauksen jälkeen huomattu nämä sormenjäljiltä vaikuttaneet himmeät kohdat, jotka eivät normaalilla vahalla lähteneet pois. Niiden kiillottamiseen käytettiin pienempää Rupes LFR75-konetta sekä M105-kiillotusainetta. Viimeinen puhdistus ennen vahausta tehdään isopropanoliakkuvesiseoksella, jotta suoja-aine tulee varmasti puhtaan pinnan päälle. Tässä tapauksessa lakkaa oli pinnassa varsin paksulti, joten kiillotusvaraa oli tavallista enemmän. Pr oj ek tis sa m uk an a: M eg ui ar ’s Su om i, w w w .m eg ui ar s. fi Sinne ne hävisivät täysin. Markkinoiden paras aine siihen on oman kokemuksen perusteella Meguiar’sin Endurance Tire Gel. Pistemäisen hionnan jälkeen oli vuorossa täysin mataksi hiottujen roskanpoistojälkien kiillotus. Kiillotuksen jälkeen on hyvä pyyhkiä kiillotusainepöly ja pinnasta irronnut maali/lakka Glass Cleanerilla. Näiden jälkien alkuperä jäi mysteeriksi. 93 AMERIKAN RAUTA 3/2019. Koska kyseessä oli lowrider, haluttiin renkaisiin rasvainen kiilto
Näin jälkikäteen ajatellen alkoholista ja kiireestä huolimatta tuloksena oli hieno ja hyvin onnistunut liekkimaalaus, johon voi useiden vuosienkin jälkeen olla tyytyväinen. Rosteripakoputkien valmistus vaihtui maalaushommiin. Aikaa liekkien tekoon oli vajaat pari päivää, joten homma päätettiin aloittaa konepellistä. Näistä seikkailuista olisi aineksia vaikka kokonaiseen kirjaan, mutta tässä yksi niistä. Turhalle velttoilulle ei siis ollut sijaa. Joskus hyviin ideoihin vaaditaan ripaus ylimääräistä rohkeutta ja sopivasti luovaa hulluutta. Rekkahommiin tottuneina yö oli tehokasta työaikaa siinä missä päiväkin. Tämä tarina kertoo juuri tällaisesta tilanteesta ja siitä, mitä siitä syntyi. Koskematon sininen pinta suorastaan huutaa koristejuovia. Ennen hallin valojen sammutusta pintaan suihkittiin lievän hiprakan turvin liekkikuvion ulkorajauksen sävy. Jokainen liekkikuvioita joskus maalannut tietää, kuinka suuri työ kuvion laatimisessa on puhumattakaan, kun työstettävää pinta-alaa pelkässä konepeitossa on keskivertomuskeliauton verran. 94 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Muumio muistelee Luovuutta viskistä. Meneillään oli pientä sipistelyä ja customointia valojen ja rosteriosien ympärillä. Rattoisan työskentelyn taustalla säestivät country-starat puskien tuutin täydeltä hyvää fiilistä, ja janojuomana siemailtiin kylmää olutta viskin lämmittäessä kurkkua. Oiva työkalu edellä mainittujen ominaisuuksien esille kaivamiseen on tilkka alkoholia hyvässä seurassa nautittuna. Lopulta useita tunteja myöhemmin kaikki tarvittavat suojaukset maalausta varten oli tehty aamuyön ollessa jo pitkällä. Hetken mielijohteesta maalattu liekkikuviointi pukee Kenworthin pitkää konepeittoa hyvin. Eräällä tuumailutauolla silmäilimme nupin tasaisen sinistä pintaa Juuson miettiessä liekkikuvion sopivan linjoihin mukavasti. Saumattomasti toimineen yhteistyön ansiosta väri toisensa jälkeen löysi paikkansa kuviosta kummankin urakoidessa ruiskun varressa samaan aikaan. Eräänä päivänä reippaat 12 vuotta sitten puuhastelimme Juuson Kenworthin ympärillä Kouvolassa. Päivä vaihtui iltaan, kunnes liekkien muodot olivat oikeilla paikoillaan, ja rajausteippiäkin oli vedelty muutaman rullan verran. Pitkä päivä, viski ja rankka duuni alkaa näkyä tekijöiden naamoista aamuyöstä. Myöhemmin samainen auto laivattiin työjuhdaksi Kanadaan, missä se osallistui myös kuuluisaan rekkojen mäkivetokisaan Rodeo du Camioniin. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen H yvä ystäväni ja hengenheimolaiseni Juuso the Rebel Lehtinen on niitä miehiä, joille esteet ovat haasteita, tuntematon on tilaisuus hauskaan seikkailuun ja mahdoton on uusi projekti. Muutamien ajatusleikkien jälkeen yhteinen näkemys liekkien sijainnista ja määrästä löytyi, mutta toteutus suunniteltiin toiseen ajankohtaan kireän aikataulun takia. Tiukan ahkeroinnin tuloksena liekitys saatiin valmiiksi aikataulussa, mutta vision bonusosuudesta jouduttiin luopumaan tulen nuollessa vain pelkkää konepeittoa. Luovuus huipussaan. Tai ehkä se olikin juuri niiden nautintoaineiden ansiota, että kuviosta tuli niin linjakas. Saunan kautta muutama tunti unta kuulaan ja aamulla reippaana jatkamaan liekitysprosessia. Kuten arvata saattaa, into vei voiton älystä muutaman lisänaukun jälkeen, ja rosterihommat vaihtuivat maalipinnan hiontaan
212 sivua.. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. Uutuuskirjat tilaat kätevästi osoitteesta: www.supermarke t.. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. Unelmia ja visioita! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia. Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. • Puhelimitse: 03 2251 948 Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. Runsas kuvitus
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 3/2019 Kutjan kuva. 2 ”Sarjan” toisessa osassa otettiin työn alle 40–50-luvun taitteen Mopar, joka on rakenteluja kustomointikohteena harvoin nähty korimalli. Näitä ei silloin aikoinaankaan tehty kovin paljon, kun Fordit, Mercuryt ja lukuisat GM-tuotteet päätyivät työn alle esimerkiksi Barrisin veljesten tuotteliaalla pajalla 50-luvun alussa. Mild to Wild, vol
Pölykapseleissakin pitäydyttiin sama konsernin tuotteissa, mallia on käytetty ainakin ’51– 52 Imperialeissa. Muuten korissa haluttiin säilyttää paljon autolle ominaisia piirteitä, jotta kattomuutos tulee selkeästi esiin. Suurin muutos tehtiin tällä(kin) kertaa kattoon, jonka aihio on lainattu kokonaan a-pilareineen 1949–52 Shoebox-Fordista. Tälläinen ajatus siis taustalla, ehkäpä auton omakin katto saattaa tulla kysymykseen, joka tapauksessa erittäin mittava tuo työmaa on. Moni pitää tämän ikäluokan Mopareita haastellisina kustomointikohteina osaltaan katon mallin vuoksi, joten tässä saattaisi olla yksi ratkaisu nostamaan näiden korimallien kurssia kustomointikohteina. Renkaina ovat 7.10–15-kokoiset leveällä valkosivulla varustetut Firestonet. Fordin kattoa halusin kokeilla sen pyöreämpien muotojen johdosta. 97 AMERIKAN RAUTA 3/2019. A ihioksi valikoitui 1950 vuoden DeSoto, joka on hyvin samankaltainen koriltaan toisaalla lehdessä esitellyn Chryslerin kanssa. Pieniä muotojen ja detaljien korostustoimenpiteitä kuitenkin tehtiin. Takaa katsottaessa eroina ovat erilaiset puskurit ja takavalot. Madalluksen ja ht-malliseksi muuttamisen lisäksi myös takalasia on hieman madallettu ja kavennettu. Fender skitsit ovat tyyliltään hyvin lähellä 1951 Mercuryn vastaavia, helpoin tapa lienee kuitenkin tehdä itse autoon sopivat. Etuoven listaa on pidennetty jatkumaan lähes oven takareunaan asti, samoin takalokasuojia on jatkettu reilusti, arviolta noin kuusi tuumaa alkuperäisten takavalojen säilyessä
Nurmijärveläistyneen Teemu Forsbergin vuosien ajan Kotkassa Devilsien tallilla rakentama pickis on miehen ensimmäinen oma rodi, mutta komeassa lopputuloksessa ei ole tippaakaan ensikertalaisen otetta. 6 l uvun henkeä 6 l uvun henkeä Bomba FORD A PICKUP ’30. Päinvastoin, kaikki näyttää loppuun saakka harkitulta viimeistä piirtoa myöten. Viime kesänä tuon tyhjiön täytti 440-isolohkolla varustettu, vanhan koulukunnan henkeen rakennettu Coronet. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 16.5.2019 Jättiraportti Helsingin kevään suurnäyttelystä! American Car Show Mopar Madness Nurmeksen Dodge Coronet ’65. Ei, nyt ei puhuta siitä karjalaistyyppisestä hirsirakennuskompleksista, vaan toivakkalaisen Hannu Mannisen nykyisin omistamasta perinteisestä lowrider bombista, jonka ilme edustaa pääosin nurmekselaisen Sami Tirkkosen käsialaa. Esittelimme numerossa 3/2016 helsinkiläisen Kimmo Mattisen 604-kuutiotuumaisella monsteri-Hemillä varustetun ’69 Dodge Charger ”Daytonan”, joka olisi useimmalle Moparharrastajalle unelmien täyttymys. Chevrolet Master Sedan ’39. Oli se sitä toki Kimmollekin, mutta kun auto monivuotisen rupeaman päätteeksi valmistui, piti saada jotain uutta tekemistä. 98 AMERIKAN RAUTA 3/2019
Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond KEVÄÄN TALLIKIERROS KUSTOM KULTURE SHOW CHEVROLET C1500 FLEETSIDE TWIN TURBO ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Bel Air STW ’65 • Chrysler Windsor Kustom ’49 Dodge Charger ’69 • Ford F-100 Pickup ’53 • Ford Maverick ’70 GMC High Sierra ’83 • Oldsmobile Super 88 Holiday Sedan ’57 Harley-Davidson Sportster ’01 FORD CABRIOLET ’34 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 3 70 02 45 -1 90 3 PAL VKO 2019-20 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 19 NR O 51 ”H ET I EK AN VU O D EN JÄ LK EE N SIT Ä PIT I RU VE TA VIR IT TE LE M Ä Ä N , EIH Ä N SE 35 H EP PA A RII TT Ä N YT M IH KÄ Ä N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA SPORT TRUCKIEN KULTAAIKA Eltsukilpuri Pickupspesiaali. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille