Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Lue lisää www.teboil.fi KUSTOM KULTURE SHOW 2020 TALLIKIERROS JATKUU! NYKYTEKNIIKALLA VARUSTETTU CHEVROLET 3100 PICKUP ’56 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Buick Invicta ’59 • Chevrolet Chevelle SS ’65 • Ford A Pickup ’30 Dodge Charger 440 Blower ’71 • Chevrolet Corvette ZR-1 ’91 Ford Mustang ’65 • Harley-Davidson Road King ’02 R akk aud e st a Ra ut aa n • 3 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 3 70 02 45 -2 00 3 PAL VKO 2020-20 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 20 NR O 59 ”S IR KU SA AK KO SIA M EN I EV Ä Ä N Ä VII M EIS EN KA SA U SK U U KA U D EN A IK A N A VA RM A A N 17 KIL O A.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA Captain PONTIAC FIREBIRD 455 SPORT COUPE ’68. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille
Kontio WhitePaw Classic huokuu arvokkuutta ja luksusta. Myynti: hyvin varustellut rengasja autoliikkeet kautta maan sekä vannetukku.fi. Menneiden vuosikymmenten ajatonta lumoa ja kauneutta. Korkealaatuinen ja elegantti. Nostalgisen leveä valkosivu on unohtumaton klassikko. 205/75R14 98R 2 ½" (64 mm) valkosivu 149,95 € 225/75R14 102R 2 ¾" (70 mm) valkosivu 169,95 € 165/80R15 87R 2 ½" (64 mm) valkosivu 139,95 € 205/75R15 97R 2 ½” (64 mm) valkosivu 159,95 € 225/75R15 102R 3" (76 mm) valkosivu 179,95 € 235/75R15 108R 3 ¼" (83 mm) valkosivu 199,95 € + jälleenmyyjäkohtaiset toimituskulut. Aito premium-valkosivurengas klassista tyylikkyyttä ja ylellisyyttä. kontiorenkaat.fi K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c Toimitukset alkavat toukokuussa 2020, 165/80R15 koon osalta kesällä 2020. Kontio Renkaat Oy on nokialainen yritys, joka suunnittelee ja valmistuttaa premium-luokan renkaita. Kontio Renkaat mullistaa valkosivurenkaiden markkinan puolittamalla nykyisen hintatason
77 € /hlö /vrk /jaettu 2 hh sisältää liput (K-18) sekä majoituks en ja aamiaise n VARAUSK OODI: ALLCRUIS E050620 www.vesil eppis.fi p. Phone. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 R PERÄVÄLITYKSET PERÄVÄLITYS 9” 4,71:1 LIGHT PRO 499,PERÄVÄLITYS CHRYSLER 8,75” 3.73:1 489,8 9” PERÄN OSAT CUT TO FIT VETOAKSELIT (sis laakeri-laippa-pultit, stefa) ALK 285, ENTERPRISES R KARDAANIT RAKENNUSSARJAT ITRO SILMUKAT, HD RISTIKOT, YOKET YOKE TH-400-TKO-JERICO 32spl 27mm kuppi 107,YOKE PERÄN MOPAR 8 3/4” 10spl 742 CASE 7260 137,KARDAANI AIHIO 27/92 RISTIKOLLE 3” SIS SILMUKAT 335,INLAND EMPIRE DRIVELINE R MADE IN USA MALLIKOHTAISET JÄÄHDYTTÄJÄT MYÖS ALUMIINISENA MUUN MUASSA ESIM... VESILEPPI KSEN PIHA-ALU E JA RAVINTOL A KLO 14-04 LIPUT: ilta 25€ NÄYTTELY KLO 14–18 Vapaa pääsy LETKA-AJ O KLO 16.30 MAJOITUS PAKETIT alk. JÄÄHDYTIN ALU MOPAR-CHARGER 66-69 22” 360,JÄÄHDYTIN FORD 32 lättäpää 365,THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING KUULUISA CCC PÖLYHARHA PÖLYHARJA POISTAA PÖLYT/LIEVÄN ROISKEET 21,50,SPE CIA L BILLET METAL POLISH 10€ MAC ALUMINIUM POLISH 6€ PARASTA KIILLOTUKSEEN Polishes Waxes Cleaners R 20 20 LA 6.6. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 029 170 0170 MATCHBO X UK The BopCats Katarina & her Poor Fellas
On tässä sekin hyvä puoli, että kerrankin ei luulisi tulevan kiire autojen näyttelyihin valmistumisen kanssa. Tätä kirjoitettaessa Tampereen näyttelylle etsitään vielä sopivaa uutta ajankohtaa, mutta kyllä se kesä sieltä tulee – ja tapahtumatkin – parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aina löytyy vielä jotain pientä näpertämistä, ja äkkiä tapahtuma onkin jo ovella. Mutta tulee se. 1980-luvulla meitä uhkasivat musta aukko ja AIDS, sittemmin lintuinfluenssa, ebola ja ilmastonmuutos, mutta tänne saakka on selvitty. päivään saakka on kielletty kaikki yli 10 henkilön kokoontumisetkin. Kieltämättä tilanne on monella tavalla kestämätön, jos paikkoja joudutaan pitämään pitkään kiinni pandemian vuoksi. Enpä tiennyt tuolloin muutama viikko takaperin, kuinka sekavissa tunnelmissa maailmassa oltaisiin lehden painoon laittamisen aikaan. Kun sitten New Yorkin autonäyttelykin siirrettiin ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen, oli selvää, ettei näyttelykautta avattaisi Suomessakaan normaaliin tapaan huhtikuussa. Huhtikuun 13. Suomessa liikkuminen on tätä kirjoitettaessa vielä vapaata, mutta Espanjassa on voimassa ulkonaliikkumiskielto ja Yhdysvaltoja myöten on suljettu esiintymisareenoiden ohella kuntosalit ja ravintolatkin. Tammikuun lopun Grand National Roadster Show -reissun aikaan coronaa pidettiin yleisesti lähinnä meeminä. Siinä vaiheessa mietitytti, että ehtiikö pahin kohu laantua ennen huhtikuuta, kun pitäisi olla suomalaisen kesäkauden tärkeimmät näyttelyt Helsingin American Car Show ja Tampereen Hot Rod & Rock Show. Ei mennytkään enää kuin päivä, kun viranomaistaho ilmoitti, että yli 500 kävijän tapahtumien järjestämistä ei suositella Suomessakaan, ja pian se muuttui totaalikielloksi, joka kestää tällä tietoa toukokuun loppuun. Kuitenkin FHRA toimi nopeasti, ja onnistui sopimaan Messukeskuksen kanssa uuden ajankohdan American Car Show’lle, joka on 5.–7.6. C orvette ZR-1 -juttua kirjoitettaessa mieleen palasi vahvasti 1990-luku, lamaan syöksyminen ja siitä nousu. Suomea koetteli oma ongelmansa, markan devalvoimista seurannut valuuttalainojen kasvu ja siitä aiheutuneet valtavat maksuvaikeudet. En oikein pitänyt monista aiheeseen liittyvistä vitseistä, minusta tuntui, että asia pitäisi ottaa vakavasti. Näyttelykauden siirryttyä jatkamme tallikierrossarjaamme vielä seuraavassakin numeroissa, talleissa nimittäin näyttäisi tapahtuvan ilahduttavan paljon kaiken aikaa! Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kevät peruttu, mutta kesä tulee 5 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Pääkirjoitus. Hetken näytti kyllä kotimaisten tapahtumien suhteen todella pahalta. Monella tavallahan tuo kesäkuun alku on säiden suhteen parempi aika harrastetapahtumille kuin huhtikuu, jolloin saattaa hyvin sataa vielä lunta. Pian Saksojen yhdistyttyä ensin hajosi Neuvostoliitto, sitten pian perässä Jugoslavia ja Tsekkoslovakia. Toivotaan siis, että piikki menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Ensimmäinen huolestuttava merkki oli Geneven kansainvälisen autonäyttelyn peruminen aivan viime hetkellä, kun näyttely oli jo käytännössä rakennettu. Yhtäkkiä maailma ei ollutkaan entisensä, eikä siihen aikaan koulun penkillä istuessa voinut millään muistaa eri Euroopan maita. Noita aikoja muistellessa päässä alkoivat soida Nirvanan jotenkin vihamielisen alavireiset biisit. Sitä ei tehdä enää ihan pikaistuksissa ja ajattelematta. Viimeinen pisara oli Ruotsin Bilsport Custom Show’n peruminen pääsiäiseltä, tai siirtämiseksihän uutinen sittemmin muuttui. Ei mennyt kauaakaan, kun tapahtumia alettiin perua virusepidemian takia. Siinä, missä vielä vuonna 1990 Suomessa oli tehty euroopanlaajuisia ennätyksiä USA-autojen myynnissä, sai vuotta myöhemmin maahantullut ZR-1 odottaa ensirekisteröintiään vuoteen 1993, ja sai ensimmäisen varsinaisen omistajan vasta 1994. Ja toisaalta sieltä 90-luvun lamavuosilta muistetaan monta hienoa tapahtumaa, jostain syystä harrastustoiminta tuntui vain piristyvän, vaikka talouskehitys ei sitä tukenut
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen Robert McCarter, Kari B. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, J-E Laine Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 6 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Toimitus. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä
34 Ford A Pick-up ’30 Lemillä sijaitsevan Juvolan pajan uusin luomus on Veccu Pekkasen viime kesänä valmistunut rodipikkis, joka noudattaa totutun tasokasta linjaa. 58 Chevrolet Corvette ZR-1 ’91 Nurmijärveläisen Risto Pasasen Vette omaa poikkeuksellisen mielenkiintoisen Suomihistorian. 26 Dodge Charger ’71 Juspe Lehtovirran Chargerin huomioarvon takaavat vanhan koulukunnan peränkorotus ja yli 700-heppainen ahdettu isolohko. 46 Buick Invicta 2D HT ’59 Oululaisen Jone Pirkosen Ruotsista hankkimasta, karusti kasatusta Buickista muokkautui yhdessä talvessa tyylikäs mild kustom. 70 Harley-Davidson Road King ’02 Kun matkapyörästä rakennetaan kustom, joudutaan asioita miettimään laatikon ulkopuolelta. 3/2020 46 Buick Invicta 2D HT ’59 40 Pontiac Firebird ’68 16 8 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Esittelyssä 16 Chevrolet 3100 Pickup ’56 Liperiläinen Tero Niemeläinen rakensi vaimolleen Sannalle unelma-auton, jonka pintaa koristavat Wizzzardin erikois maalaukset ja konehuoneesta löytyy vanhan näköiseksi naamioitu Vortec-tekniikka. 52 Ford Mustang HT ’65 Lohjan Muijalassa asuvan Harri Kuntun stroker-koneinen poni on rakennettu rata-ajoa silmällä pitäen. Kannessa: Chevrolet 3100 Pickup ’56 Nro 59. 64 Chevrolet Chevelle Malibu SS Coupe ’65 Espoolaisen Tami Leinon miedosti muokattu Chevelle on raikas bulevardisportti. 40 Pontiac Firebird 455 ’68 Joskus voi käydä niin, että tulee ajattelemattaan ostaneeksi auton, jollaisen toteaa myöhemmin halunneensa aina
32 Tarinan takana: Dodge Charger ’71 Juspen Chargerin nykyasu on syntynyt useamman eri omistajan visioiden sulauduttua yhdeksi. VAKIOT 10 Rauta-annos Matkailuautot ovat vihdoin saavuttaneet ansaitsemansa huomion. Tämän auton kohdalla siihen meni seitsemän vuotta. 14 Pelit ja vehkeet Mielenkiintoisia osauutisia olka-akseleista ohjaustukiin. 12 Tapahtumakalenteri Koronavirus yrittää perua kevään tulon kokonaan, mutta periksi ei anneta. ARTIKKELIT 24 Tarinan takana: Chevrolet 3100 Pickup ’56 Joskus unelmat toteutuvat. 96 Kutjan kuva Jannen piirustuspöydällä syntyi pro-touring-henkinen näkemys ’71 Dodge Chargerista. 76 Talleissa tapahtuu Tämänkertaisella tallikierroksella katsastimme projekteja niin lännestä kuin idästäkin. 90 Harrastuksesta työksi 9 AMERIKAN RAUTA 3/2020. 90 Harrastuksesta työksi: Riemu Design Uudessa juttusarjassa esittelemme monien kotimaisten tapahtumajulisteiden takaa tutun Riemu Designin. 92 Muumio muistelee Tämän kertainen muumiomuistelu sijoittuu Floridaan 90-luvulla tehtyyn motskarien ostosreissuun. 86 Kalifornian unelmia 82 Kustom Kulture Show 26 Dodge Charger ’71 TAPAHTUMAT 82 Kustom Kulture Show Helsingin Kaapelitehtaan kustomkarkelot näyttävät paranevan vanhetessaan. 86 Kalifornian unelmia Alkuvuoden GNRS-reissuun yhdistettiin pari päivää myös muita autoalan aktiviteetteja. 74 Koeajo: Ford Mustang Bullitt ’20 Uudet autot ylittävät harvoin uutiskynnyksemme, mutta nyt siihen oli aihetta
Munavaunuja ja Airstreameja on osattu arvostaa jo kauemmin, mutta pick-upien lavoille asennettavat camperit ja matkailuautot, kuten Winnebago, ovat yhtäkkiä nousseet todella suosituiksi, Vanien uudesta tulemisesta puhumattakaan. Autoluokkia on kolme daily drivereista street racereihin. heinäkuuta viisipäiväinen, yli 1000 kilometrin reissu Turusta Motoparkiin Virtasalmelle. Finaalina toimii Radalle.com Festival, jossa ajetaan sekä kiihdytystä että mutkarataa. Editoinnista ja teknisestä tuotannosta puolestaan vastaa Petri Juola/JEEMU Photography. Tuotantotiimissä on pitkän linjan harrastajia ja lajin parissa toimineita henkilöitä. Lisäksi on moottoripyöräluokka. Luonnollisesti paikalle voi saapua myös omalla matkailuautolla tai -vaunulla, ja jäädä vaikka hieman pidemmäksikin aikaa. Pääasiallinen näyttelytila on The RV Founders Hall, jonka lisäksi kokonaisuuteen kuuluu muun muassa mittava kirjasto sekä Event Center, jossa järjestetään tapahtumia swapeista oheisnäyttelyihin. J. Yksi hänen luomuksistaan on virtaviivainen Hunt Housecar vuodelta 1937. Elkhartissa, Indianassa sijaitseva RV/MH (Recreational Vehicle/Manufactured Housing) Hall of Fame on lähes hehtaarin kokoinen museokokonaisuus, joka nostaa vanhat matkailuajoneuvot yhä korkeammalle jalustalle. Kuvat: RV/MH Hall of Fame. Tilat simuloivat aitoa retkielämää puineen ja pensaineen, ja ne on jaoteltu aikakausittain. Museon kokoelma sisältää huikean kattauksen mitä erikoisimpia matkustusvälineitä aina vuoden 1913 Earl Travel Trailerista 80-lukuisiin retrovaunuihin. Jo vuonna 1972 perustettu säätiö avasi museon vuonna 1991 ja nykyiselle paikalleen se muutti vuonna 2007. Roy Huntia pidetään eräänä nykyaikaisten matkailuautojen esi-isänä. Yksi museon erikoisimpia laitteita on Star Streak Motorhome, jossa on hyödynnetty vuoden 1976 Cadillacin koria. Juontajan roolissa nähdään FHRA:n rataryhmän Anssi Pinola. Voimanlähteenä on samanvuotisen Oldsmobile Toronadon 455-kuutiotuumainen moottori. Vuoden 1969 Pace Arrow on ensimmäinen Fleetwoodin valmistama motorhome ja muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan melkoisesti Winnebagoa. Matka kattaa kolme 1/8 mailin kiihdytystapahtumaa sekä kolme rata-ajotapahtumaa. Toimittanut: Kimmo Janhunen Matkailuautot nosteessa En tiedä elävätkö matkailuautot tällä hetkellä jonkinlaista kulta-aikaa, vai ovatko ne vain vihdoinkin saavuttaneet ansaitsemansa huomion. www.trackweek.fi FHRA Power & Speed FHRA Power & Speed -sarja on palannut FHRA:n Youtube-kanavalle. Ja mitäpä olisi karavaanarimuseo ilman omaa leirintäaluetta. Ideana on ajaa 22.–26. Ohessa seurataan myös matkailua helpottavien keksintöjen, kuten mikroaaltouunin, mukana kulkevan vessan sekä muiden mukavuuksien rantautumista leirielämään. Kaikkiin ajotapahtumiin ei ole pakko osallistua – halutessaan voi valita joko kiihdytystai rata-ajot – mutta koko road trip -reitti on kuitenkin kierrettävä kokonaisuudessaan check pointeineen. Ajoneuvojen on oltava tieliikennekelpoisia. Kotimainen tapahtuma on nimeltään Track Week Finland ja sen järjestävä taho on Radalle.com. FHRA haluaa parantaa kiihdytysajon tunnettavuutta ja FHRA Power & Speed -ohjelmasarjalla on tarkoitus tehdä lajia entistä tunnetummaksi. Promoottorina toimivan Aki Salmelan mukaan toteutukseen on poimittu parhaat palat ulkomaisista tuotannoista. 10 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Uutispalsta Track Week Finland Suomi on saamassa uudenlaisen ajotapahtuman, jonka ajatus mukailee Yhdysvaltojen Hot Rod Drag Weekiä ja Ruotsin Gasoline Street Weekiä. Sarjassa esitellään henkilöitä ja ilmiöitä drag racingiin liittyen, sekä tutustutaan eri kilpailuryhmien sääntöihin ja kalustoon
Suunnittelijat käyttivät valkoista väriä kehitystyön loppuvaiheessa erottaakseen pintaan mahdollisesti jääneet epätäydellisyydet. Oletettavasti auto tulee siis myyntiin vuoden 2021 loppupuoliskolla. Mainonnassa on menty speksit edellä hehkuttaen 1000 hv ja jopa 1900 Nm suorituskykylukemia. Mukana on 18 erilaista monsteriautoa. Hummerin paluu General Motors tuo Hummer-mallinimen takaisin, mutta juuri muuta vanhasta Hummerista ei tiettävästi olekaan jäljellä. Ku va : Pa nV isio n Ku va : Di sc ov er y Kuva: General Motors. Peli mallintaa uskollisesti tehokkaiden monsteriautojen voimansiirron, jousituksen ja renkaiden reagoinnin vauhdikkaissa kisoissa. Peli sisältää 25 erilaista ajorataa ympäri Yhdysvaltoja. Toistaiseksi auton ulkoasu on vielä varsin tarkoin varjeltu salaisuus, eikä siitä ole tihkunut paljastavia kuvia siitäkään huolimatta, että uutuutta mainostettiin Yhdysvaltain suurimpiin kuuluvan mediasirkuksen, Super Bowlin yhteydessä. Kyseessä on Mattelin vuonna 1967 valmistama Hot Wheels Custom Camaro, joka sinällään näyttää varsin arkiselta hiukan leikittyine valkoisin maalipintoineen ja mustine kattoineen. Monster Truck Championship julkaistaan sekä PlayStation 4-, Xbox Oneja Nintendo Switch -pelikonsoleille että pc-tietokoneille syksyllä 2020. Sadantonnin pikkuauto Yhdysvaltojen keräilymarkkinoilta kuului helmikuussa kummia, kun ”America’s Toy Scout” -nimelläkin tunnettu arvostettu leikkikalukeräilijä Joel Magee uutisoi löytäneensä pikkuautojen graalin maljan. Tällä hetkellä Camaro kuuluu kaikkien aikojen kolmen harvinaisimman Hot Wheels -auton joukkoon. Ohjelman tuottaa Discoverylle Moskito Television Oy. Rakentajien tavoitteena on saada oma menopelinsä täydelliseen kuntoon pääsiäisenä järjestettävää American Car Show’ta varten. Kisatunnelmaa pelissä rakentavat aidot ajoympäristöt, mukana hurraava yleisö ja autojen tarkka vahingonmallinnus peltien kolistessa yhteen. Kyseessä on näet GMC Hummer EV Pickup, eli GMCmerkin alla valmistettava sähköinen avolava, jonka mallinimeksi on annettu Hummer. Pelaaja pääsee ottamaan mittaa muista kuljettajista erilaisissa pelitiloissa freestyle-kisoista ralliin ja tuhoajoista aika-ajoihin. 59 sentillä aikoinaan myydyn pikkuauton nykyarvoksi on määritelty jopa 100 000 taalaa. Aikojen saatossa tällaisia tapauksia on tullut tietoon ainoastaan kourallinen. 11 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Monsteriautot pelikoneille PAN Visionin jakelema ja NACONin (ex-Bigben Games) julkaisema Monster Truck Championship -ajopeli tuo monsteriautot pelikoneille syksyllä 2020. Uusista autoprojekteista innostuva Joni Hytti, kustom-autoja ammatikseen rakentava Timo Hersti sekä persoonallisista moottoripyöristään tunnettu Samuel Heikkinen tiimeineen avaavat talliensa ovet vain muutamia kuukausia ennen kuin ajoneuvojen pitää olla valmiina. Syy auton harvinaisuuteen on nimenomaan sen valkoinen väri. Muita vastaavia ei tiettävästi ole säilynyt. toukokuuta 2020 ja sen vuosimalliksi on ilmoitettu 2022. Lisäksi pelissä on jopa kahdeksan pelaajan verkkopelitila. Kyseessä on näet ainoastaan prototyyppeihin käytetty ”Enamel White” -sävy, jonka ei olisi koskaan pitänyt päätyä tuotantomalleihin. Näistä jokaista voi muokata ja räätälöidä erilaisin ominaisuuksin aina kiihtyvyydestä jousituksiin ja huippunopeudesta erilaisiin rengasvalintoihin. Magee löysi auton päästyään tutkimaan isompaa kokoelmaa, josta tämä yksisarvinen nousi esille muiden Hot Wheels -eksperttien antaman konsultointiavun tuloksena. Nollasta sataseen autolla ehtii kuulemma kolmessa sekunnissa. Joskus kävi kuitenkin niin, että tällainen prototyyppi päätyi vahingossa pakkauslinjalle ja lopulta myyntiin. Uusi kotimainen tv-sarja – Garage Kings Suomi! Kevään aikana esitettävä Garage Kings Suomi seuraa kolmen projektin valmistumista. GMC Hummerin virallinen julkistus tapahtuu 20. Sarjassa on kaikkiaan 12 jaksoa
Savonlinnan Retkeilyajot Olavinkatu, Savonlinna 6.6. Radalle.com Alastaro Alastaro Circuit HUOM! Suomen hallitus on linjannut, että korona virustilanteen vuoksi kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet tulee perua toukokuun loppuun saakka ja yli 10 hengen kokoontumiset huhtikuun puoliväliin. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti 22.–23.5. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend Nevada, USA 10.4. Iisalmen rompepäivät Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi 23.5. American Car Show, Oulu Ouluhalli 2.–3.5. Kyläpuodin perinteiset vappuajelut Mommilan kyläpuoti, Hietoinen 1.5. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 23.5. Suviajot Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi 23.5. 24 Helsinki-Malmin lentokenttä 1.5. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.6. 12 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Tapahtumat Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. American Car Show, Kokkola Urheilutalo, Kokkola 18.–19.4. Mama’s Classics Vaihmalan Hovi, Lempäälä 23.–24.5. Vanhis Cruising Festival Vanhankylänniemi, Järvenpää 23.–24.5. Radalle.com Pesämäki Pesämäki 5.6. Radalle.com Ahvenisto Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna 15.–16.5. Rompetori Pilvenmäen ravirata 16.–17.5. American Car Show 2019 Messukeskus, Helsinki 6.6. Bilsport Performance & Custom Motor Show Jönköping, Ruotsi 11.4. Veteranmarknad Charlottenberg, Ruotsi 18.4. 4.–5.4. NNC Street Slide, katuautojen ¼ mailin kiihdytyskilpailu Hyvinkään lentokenttä 13.6. Susirajan Rompepäivät Ylämylly 23.–24.5. Vintage-Jamboree romutori Weird Antiques, Hämeentie 18, Hyrylä 6.6. Hot Rod & Rock Show 2020 Tampere, Pirkkahalli 26.4. Kurvaa Kangasalle, ajoneuvoharrastajien kesäkokoontuminen Mobilia, Kangasala 12.6. SpeedHooked Season Opening Porvoo 18.–19.4. Syökerin Sauhut ja Nummituvan Romppeet Nummitupa ja Syökerin tupa, Lopentie 1616 ja Karkkilantie 8 25.–26.4. Rock & Motor Weekend SawoHouse Boutique Hotel, Kuopio 22.–24.5. Äijälän rautalankalauantai Äijäläntie 1105, Laukaa 25.4. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 23.–24.5. Rompetori ja harraste parkki Zoolandian pysäköintialue, Lieto 1.–2.5. Kuopion MP-näyttely Kuopio-halli 25.4. Kevätsawutus Parolan Panssarimuseo 1.5. Classic Motorshow Messukeskus, Lahti 3.5. Mobilian vappu 2020 Mobilia, Kangasala 1.5. FHRA Cruising Pre-Party vol. Tarkista ajantasainen tieto tapahtuman järjestäjiltä, Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista. Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Kaasutintie 17, Tattarisuo, Helsinki 18.4.VMPK Kevätrompepäivä Teivon Ravikeskus, Tampere 18.4. 25 Helsinki-Malmin lentokenttä 5.–7.6. Veteranmarknad Sundsvall, Ruotsi 10.–13.4. Harrasteja klassikkoajoneuvojen huutokauppa ja avoimet ovet Triangle Motor, Alastaro 9.5. Salon MaisemaCruising #13 Salo 16.5. Vappucruising Moottoripyörämuseo, Lahti 1.5. Iso Länsi-Uusimaa Cruise Somero – Lohja 9.5. Kauhajoki CarShow Suupohjan Ammattioppilaitos 9.5. Bensaa Suonissa 2020 Kemi 16.5. Kangasala Classic Cars Vehoniemen Automuseo 16.5. Keski-Suomen MP-näyttely Hipposhalli, Jyväskylä 9.–12.4. Amerikan Rauta kiihdytystapahtuma Vesivehmaan lentokenttä 23.5. Näin ollen tapahtumia joudutaan perumaan tai niiden järjestämisaikoja muuttamaan, ja tilanne on sama monissa muissa maissa. The 50’s Summer Festival Haikan lava, Pirkkala 16.5. Test N´Tune Motopark, Pieksämäki 12.–14.6 Suuret Ylä-Savon MegaRomppeet Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi 13.6. Nostalgia Car Show & Festival Suvilahti, Helsinki 6.6. Mäntynummen harrasteajoneuvopäivä + äijäkirppis Janin ostoja myyntiliike, Lohja 13.4. VW & Vintage Rompetori Espoon Automuseo 9.5. Äijänsuon markkinat, Swap Meet Harjoitushallin piha, Rauma 30.4. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 16.5. FHRA Cruising Pre-Party vol
Drive-In & Rock Sokos Hotel Bomba, Nurmes 13 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Radalle.com Gaala 2020 Tampere 13.–14.6. Kiihdytysajon SMosakilpailu 3 & Nitro Nationals LSK Business Park, Kauhava 26.6. V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 4.9. Bug In Finn 2020 Sappee, Pälkäne 25.7. Pistohiekka Rock’n’Roll Cruising Puumala 2.8. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Grilli-Cruising Vanha Unkka, Tuusula 15.8. Västerås Summer Meet Västerås, Ruotsi 2.–4.7. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 5, SM-finaali Motopark, Pieksämäki 19.–20.9. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata, Oulu 8.8. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.–9.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Rock Lake Picnic 2020 Salpahotelli, Luumäki 27.6. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Hormisto 7.11. Power Truck Show Powerpark, Kauhava 15.8. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 5.–6.9. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4, FHRA Night Race LSK Business Park, Kauhava 22.8. Big Wheels Poleenin rantapuisto, Pieksämäki 18.7. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata 7.8.2020 FHRA Cruising Pre-Party vol. FHRA Cruising Pre-Party vol. perjantai Kajaani, Kajaanin ABC Kuun 1. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 25.7. Hornets Hop Up Run Riihimäki 25.7. Tampereen seudun Mobilistien varaosapäivä Mobilia, Kangasala 29.8. Power Big Meet Lidköping, Ruotsi 3.7. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark, Pieksämäki 25.–28.6. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.8. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. FHRA Cruising Pre-Party vol. Pistons Rumble Minkiö 23.–26.7. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 14.–15.8. perjantai Cruisingit Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. Tahko Cruising Party Break Sokos Hotel, Tahko 3.7. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Radalle.com Festival Motopark Motopark Raceway 24.–26.7. Cone Valley Cruising Sulkavan Soutustadion 29.8. Malmi Street Drags #2 Helsinki-Malmin lentokenttä 10.–12.7. lauantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. 26 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.7. Radalle.com Grand Arena Drifting NEZ Artukainen 21.–22.8. Test N´ Tune Motopark, Pieksämäki 5.9. perjantai Klaukkala, tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. 14.–15.8. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. LinnaCruising Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 8.8. Turku Kustom Show Kauppakeskus Skanssi 15.8. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 18.7. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Radalle.com Finals Botniaring 10.10. Vintage Race Äimäraution ravirata, Oulu 27.6. Rautalankaa ja jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 29.8. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 2.–4.7. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi.
Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Olka-akseleita Mustangeihin Scott Drakelta on jälleen saatavilla olkaakselit Mustangin vuosimalleihin ’64½–67 (kaikki jarruvaihtoehdot) ja ’68–69 (rumpujarrulliset). Hintaesimerkkeinä polttoainetankin pumppu 255 lh (max 600 hv) 115,00 €, 14-osainen liitinsarja 99,00 € sekä LS kit, joka sisältää 7,7 m polttoainelinjan ja 15 liitintä 127,00 €. Ne on kokonaisuudessaan lämpökäsitelty ja niiden laakeripinnat on induktiokarkaistu. www.vintagemotors.fi Pick-upin ohjaustuki Janne’s Garage on kehittänyt pick-up-projektiensa ohessa ohjausakselin tuen, joka on tarpeellinen IFS-erillisjousitetun etuakselin yhteydessä, kun kolmannelle ohjausnivelelle tarvitaan tuki. Saatavilla ruskeana ja mustana. Lisäksi ne on viimeistelty mustalla suojavärillä. Tämä antaa paremman lämpötilan ja kemikaalien keston kuin 400-sarjan Pushlock-letkuissa. www.jannesgarage.com Klassiset ajohanskat Goldtop Englandin ajohanskat ovat klassisen lyhyet ja pehmeää 100 % peurannahkaa. www.roadmachine.fi LS-swappia helpottamaan Trade Partsilta on saatavilla CPP:n valmistamat polttoainelinjat, -letkut, -liittimet, -pumput ja -suodattimet joko irto-osina tai sarjana helpottamaan LS-moottorin swappia. Saatavissa koot -6AN, -8AN ja -10AN. Vuorettomat hanskat ovat hengittävyyden parantamiseksi rei’itetty ja rystysten kohdalla on aukot. www.tradeparts.info 14 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Takoteräksiset olka-akselit on koneistettu täysin alkuperäisiä Ford-osia jäljitellen. Voidaan käyttää myös ohjaustehostimen paluulinjassa, automaattivaihteiston öljynjäähdyttimen linjoissa, sekä kytkin-/jarrunesteen ja sylinterin välisenä paineettomana letkuna. Uniballille on useampia asennusreikävaihtoehtoja, sillä paikka voi vaihdella pakosarjojen mukaan. www.tuumacid.fi Kokoonpanoöljy Markkinoiden parhaimmiksi mainostettu Permatex Ultra Slick -moottorinkasausöljy on runsaasti sitkostettua ja soveltuu näin ollen myös nokka-akselien asennusja sisäänajoöljyksi. Soveltuu bensiinille, dieselille, E85:lle, metanolille, moottorija vaihteistoöljyille ja jäähdytysnesteille. Hinnat 250,00 €/kpl tai 490,00 €/pari). Tuki soveltuu sellaisenaan ainakin ’55–59 Chevroletin pick-upeihin. Hinta 50,00 €. Osa kiinnitetään alkuperäisen simpukan reikiin. Ulkoja sisäpinnoissa on kloorattua polyeteeniä (CPE) vahvistettuna Nylon-kudoksella. Hinta 12 €/118 ml. www.tonupstore.com Pushlockletkua Aeroflow 500-sarjan Pushlock-letku sopii yhteen Aeroflow 510-sarjan Pushlock-liittimien kanssa, mutta sen saa kiinni myös klemmarilla tavalliseen letkukaraan. Hinta alkaen 9,70 €/metri. Hinta 69,90 €
www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. KERAAMISELLA VAHALLA KIILTOA JA KESTOA AUTOSI PINTAAN Meguiar’s Hybrid Ceramic Liquid Waxin huippuluokan Si0 2 -hybriditekniikalla saat ajoneuvosi maalipintaan hybridikeraamisen suojan ja sitä on yhtä helppo käyttää kuin tavallista nestevahaa. Katso jälleenmyyjät: meguiars.fi Maahantuoja: HUIPPU-UUTUUS 2020 HL GROUP Meguiarsmainos-0202.indd 1 10.3.2020 15.15 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan
16 AMERIKAN RAUTA 3/2020
CHEVROLET 3100 PICKUP ’56. Liperiläisen Tero Niemeläisen tuotokset ovat tulleet tutuiksi Amerikan Raudan sivuilla jo ensimmäisen numeron kannesta lähtien. Tällä kertaa esittelyssä on Teron vaimolleen Sannalle rakentama ”Unelma”, jonka pintaa koristavat Mannermaan Peksun taiteilemat erikoismaalaukset ja konehuoneesta löytyy vanhannäköiseksi naamioitu moderni Vortec-tekniikka. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 17 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Tuolla oli ajettu joskus kolari, minkä seurauksena kuskin oviaukko ei ollut oikein muodossaan, ja a-pilari oli mennyt taakse sekä sisälle päin. Pickupista haluttiin tosiaan toimiva ja ajettavuudeltaan hyvä, joten siihen asennettiin C4-Vette-tyyppiset akselistot Corvetten omin levyjarruin niin eteen kuin taaksekin. Vei seitsemän päivää saada ovi ja kori istumaan toisiinsa. Värimalleja ruiskutettiin kymmenkunta, kunnes oikeanlainen sävy löytyi sattumalta tuttavan Harrikasta. ”Kun pois tullessa meni tuommoinen pikappi ohi, ja siitä kuului mukava muraus, niin tyttö tuumas, että tee meille tuommoinen, toimiva. Se toimiva-lisäys jäi siinä mieleen”, Tero Niemeläinen muistelee sitä, kuinka 50-lukuinen pickup tuli alun perin ostettua. Oli siinä konekin, 400-pikkulohko, joka olikin sitten halki, joten se hylättiin.” Jo kättelyssä oli siis selvää, että auto rakennettaisiin nimenomaan Sannalle, mutta ihan heti se ei työn alle päässyt. Apukuskin puolen ovi meni paikalleen vartissa.” Se toimiva-lisäys jäi siinä mieleen”, Tero Niemeläinen muistelee sitä, kuinka 50-lukuinen pickup tuli alun perin ostettua. Lämpimän violetti väri on upea, eikä ihan helpolla löytynytkään. ”Hyttiä oiottiin ja korjattiin sen ruostevauriot, joita ei ollut kuin etunurkissa. ”Silloin tehtiin runko, eli akselistot sovitettiin ja tulipeltiä siirrettiin 70 milliä taakse päin.” Ajettavuudeltaan Vette. Niitä olikin aika paljon. Impalalla Tero tarkoittaa sitä samaista valkoista ’66-avoa, joka nähtiin pian kahdeksan vuotta takaperin ensimmäisen Amerikan Raudan kannessa. ”Vasen etulokari tilattiin uutena, eikä se tietenkään istunut oikein paikoilleen, mutta siitä saatiin kuitenkin tehtyä. 18 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet 3100 Pickup ’56. ”Siitä meni varmaan pari kuukautta, kun tämä aihio löytyi. Myös hammastanko-ohjaus on Corvetten tehostettu. ”Sittenhän se lähti vähän käsistä, Sanna jatkaa. Haussa oli nimenomaan projekti, ei ”valmista” autoa, niin kuin Impala, jonka joutui kuitenkin tekemään uusiksi”, Tero selittää naurahtaen. ”Sehän seisoi vuoteen 2016, kunnes myin Agrihuolto-firman pois, ja sitä ruvettiin rakentamaan”, Tero jatkaa. ”O lisko tästä kahdeksan vuotta aikaa, kun oltiin Impalalla Västeråsissa koko perheen voimin, ja erehdyin sanomaan, että jos mulla on oma jenkki, niin sen pitää olla tuon tyylinen”, Sanna Niemeläinen muistelee. Se oli juuri tuotu maahan ja oli Pyykön Karilla myynnissä. Tai loppujen lopuksi otin kyllä siitä ruttuisesta ovesta etusisänurkan korjauspalan”, Tero selittää. Takakulmiinkin oli jo ostettu korjauspalat, mutta siellä olikin lopulta kittiä vain lommojen takia. Toinen ovi oli niin ruttuinen ja hapan, että se jouduttiin vaihtamaan kokonaan. ”Pickup oli jo aloitettu projekti, siinä oli akselit puukiiloilla ja rautalangalla kiinni, ja kori oli hiekkapuhallettu
Paneelien päässä näkyy myös neulomisharrastus, vaikka kuvion saattaa yhdistää myös avaruusaikaan. Siinä kesällä oiottiin lokasuojia ja takakylkiä, ja talvella vedettiin koppi pohjaväriin. Viimeinen sysäys oli auton ilmoittaminen Haapsalun näyttelyyn kesälle 2019. Imusarja on Holleyn kaasarityyppinen, mutta 8-pisteruiskun suuttimenrei’illä varustettu. Niin ei kuitenkaan tällä kertaa ollut. Puolat siirrettiin vaihteiston kylkiin pois näkyvistä. ”Moottorinohjaus on täysin alkuperäinen, ja moottorin johtosarja on kokonaan sen oma, muuteltuna koriin sopivaksi. Kolmannen sukupolven pikkulohko. Vaihteistona on Trailblazerin tietokoneohjattu 4L60E-automaatti. ”Tuo uusi alumiinijäähdytin tuli auton mukana, mutta siihen jouduttiin vaihtamaan letkunipat, jotka ovat LS-koneessa erikokoiset kuin peruspikkulohkossa”, Tero selittää. Pakosarjat ovat LS:n lyhyet rosterisarjat, mitä lie kiinalaisia, ja pakoputkisto tehtiin kokonaan itse 2,25" putkesta. Runko maalattiin myös silloin talvella Mersun kuorma-autojen rungoissa käytetyllä harmaalla Delfleet-teollisuusakryylilla. 50-lukuiset venttiilikopat saatiin sovitettua Vortec-koneen hiukan rumien suorasytytyspuolien päälle omatekoisin adapterein. Alkuperäinen kaasuläppä on käännetty sen päälle pystyyn. Jos joku ihmettelee hidasta tahtia, niin pickup-projektin ohessa kyllä rakennettiin Niemeläisten pihalle uusi halli, tehtiin se Terolla ensimmäisen kerran jo 90-luvun alussa ollut ’65 Malibu uusiksi ja ehdittiin siinä tehdä myös asiakastöitä uuden Tero’s Garage -firman nimiin. Sitähän ei haluttu maalata ennen kuin kaikki oli sovitettu varmasti paikoilleen”, Tero täsmentää. Kun tietää, että Tero on asentanut LS-tekniikan jo ’66 Impalaansa ja ’65 Malibuunsa, ja vaihtoi monipisteruiskumoottorin uudempaan Malibuunsa jo 25 vuotta sitten, olisi voinut ajatella, että modernin tekniikan käyttäminen myös pickupissa olisi ollut itsestäänselvyys. ”2018 kesällä tuota alettiin sitten taas tosissaan rakentamaan. Sen nelisatasen lohkovian toteamisen jälkeen oli nokalle suunnitteilla ensin kaasutinkoneinen 305, sitten Camaron TPIversio, ja lopulta tekniikka-arvonnassa päädyttiin 2000-lukuiseen 250-heppaiseen kolmannen polven Vortec-pikkulohkoon, joita yleisesti LS:iksi kutsutaan, vaikka rautalohkoisten truck-moottorien koodit eivät sillä kirjainyhdistelmällä alakaan. ”Moottori maalattiin Citroenin kullansävyllä, väri-idea oli Mannermaan Pekan.” 19 AMERIKAN RAUTA 3/2020. ”Veten automaattimallin perässä on 3.2– 3.4 väliin välitys, joka on matkassa hyvä, mutta kiihtyvyyttä se rajoittaa. Itse korissa on American Autowiren uusi mallikohtainen johtosarja sulakebokseineen. Se on nyt kaksilla Red Hots -pöntöillä, kun se pörisi niin pahasti yksillä maantienopeudella.” Tero halusi moottorista vanhan näköisen, joten pystyyn käännetyn kaasuläpän päälle rakennettiin vanhasta öljykylpyilmansuodattimesta modernin paperisuodattimen sisältävä pönttö, jossa on myös nykytekniikan vaatima imuilman lämpöanturi. ”Siihen oli kaikkiaan neljä konetta, jotka aina vaan vaihtuivat”, Tero kertoo nauraen. Sitten rakenteluun tulikin jälleen vuoden tauko. Auton värimaailman suunnittelussa alusta asti mukana ollut Mannermaan Pekka taiteili violetin perusvärin päälle pinkit pitsipaneelit sekä auennutta lankakerää muistuttavat straipit. Toisaalta tuo on kevytperäinen auto, niin eipähän jää niin hirveästi paikalleen sutimaan”, Tero pohtii
Peksun piirustusten pohjalta. ”Hytti on vuorattu Dynamatilla, ja sinne on penkin alle piilotettu vahvistin ja subbari. Korin väritystä mukailevat tyylikkäät verhoilut ompeli verhoomo Liituraidan Leena Hovattala. ”Väriksi himoitsin sitä yhdessä violetissa Mercuryssa nähtyä sävyä, jota ei sitten löytynyt mistään.” Sitä mieleistä sävyä haettiin maalaamalla 10 eri värimalliakin, mutta ei vain löytynyt mieleistä lämmintä sävyä. 6,5-tuumaisille kaiuttimille tehtiin paikat kickpaneeleihin.” Chevy kulkee matalalla, muttei siinä ole ilmajousia tai edes coilovereita, kuten äkkiä voisi kuvitella. ”Viime pääsiäisenä se mieleinen sävy sitten löytyi kaverin moottoripyörästä.” Violetti kolmikerrosmetalliväri vedettiin mustalle pohjalle. Tuohon meni välihiontoineen kaikkiaan 20 litraa lakkaa”, Tero valaisee. Mannermaa oli tosiaan ollut mukana projektissa jo vuodesta 2016, jolloin hän piirsi Sannan toiveiden pohjalta kuvat ulkokuoresta ja verhoilusta, sekä sävyistä, joita niissä käytettäisiin. Alustaratkaisut ovat kokonaan C4-Corvettesta lainattuja Corvetten keskijäykkine lehtijousineen. ”Siinä piti näkyä tuo neuloosi, pitsiä ja kissantassun jäljet”, Sanna selittää. Mittareiksi tulivat uudet Classic Chevy Partsilta, mistä Tero on tilannut muutkin uudet pikkuosat. ”Penkki tuli ’89 Silveradosta, rattiputki on joku kiinanosa, joka tuli auton mukana. 20 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet 3100 Pickup ’56. Perusvärin maalauksen ja pohjatyöt Tero teki Joensuun Korivärikeskuksen Atso Ahosen kanssa, sitten oli Mannermaan Peksun vuoro taiteilla pintaan pitsikuviot. ”Sitten taas lakattiin ja vedettiin straipit, ja viimeisimmän lakkakerroksen ensimmäiseen reissuun vedettiin House of Kolorin jäähile-efekti. Ratti on ’57 Chevy -tyyppinen, mutta pienempi ja paksumpi, ja Classic-tekstillä
LS-sukupolven pikkulohko on vanhennettu ulkoisesti näyttämään 50-lukuiselta. Kaiuttimille on tehty kotelot kickpaneeleihin ja penkin alta löytyy myös subbari. Lokero kätkee nykyisin Vintage Airin ilmastointilaitteen. 21 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Unelma kestää lähemmän tarkastelun myös alta ihasteltuna. Viimeinen sysäys oli auton ilmoittaminen Haapsalun näyttelyyn kesälle 2019. Vanhat venttiilikopat on asennettu paikalleen omatekoisin adapterein, ja vanhan öljykylpyilmanputsarin sisällä on nykyaikainen paperisuodatin. Mannermaan piirroksia vastaavan valko-pinkin verhoilun toteutti verhoomo Liituraidan Leena Hovattala. Lattiamattokin on sävy sävyyn violetti. Auton nimi löytyy Peksun käsialalla myös hansikaslokeron kannesta
Ja niin vain Sannan Unelma kulki ongelmitta koko reissun Liperistä Haapsaluun ja takaisin. lähdettiin Haapsaluun”, Tero muistelee. Kiitos! Näyttely/matka-auto. Voimansiirto: 4L60E-automaatti, lukkoperä 3,2:1 välityksellä. 22 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet 3100 Pickup ’56. Niin, onni piti kuulemma kätkeä, jos sen löytää, mutta kukaan ei käskenyt jemmata unelmaansa vitriiniin. Faktat Chevrolet 3100 Pickup ’56 • Omistaja: Sanna Niemeläinen, 42 • Paikka: Liperi. heinäkuuta, kun 11.7. Tarkkasilmäiset huomaavat, että keula on muutettu vastaamaan vuotta uudempaa, vaikka auton vuosimalli on tosiaan 1956. ”Minä niitä kannoin ja Corona-olutta. Vanteet: US Wheel Model 51 7x16", pillerikapselit. Alusta: Corvette C4 -tyyppiset akselistot, Corvetten keskijäykät hiilikuitulehtijouset ja Delco-iskarit, Corvetten tehostettu hammastanko-ohjaus, runko notchattu. Puskurit ovat uudet molemmissa päissä. Ja satunnaisesti ruokaakin”, Sanna jatkaa hymyssä suin. ”Kävin sillä viime kesänä töissäkin useampaan kertaan”, Sanna kuittaa. Nimittäin ajettu. ”Toukokuun lopussa auto päästiin siirtämään kotiin maalaamosta takaisin, ja ensimmäisen kerran sillä ajettiin 7. Renkaat: Champiro GT Radial 215/60 R16 edessä ja takana, irtovalkosivut. Kori: Uudet kromipuskurit, keula muutettu ’57-malliseksi, Pekka Mannermaan erikoismaalaus, lavan pohja ja reunat tehty irokosta, lavalla tammiviiluinen tavaralaatikko. Tuosta piti tehdä varmatoiminen ja bensapihi, ja se kulkeekin kympillä satkun”, Tero kiittelee. Moottori: Gen 3 Vortec V8, Holleyn alumiini-imusarja, pystyyn käännetty alkuperäinen kaasuläppä, lavan alle sijoitettu tankki Suburbanin pumpulla, Aeromotiven pa-paineensäädin, rosteripakosarjat, 2,25" tuplaputkisto Red Hots -vaimentimin. Vaikka Unelma on niittänyt palkintoja, missä ikinä sillä on käytykin – viimeisimpänä helmikuinen Helsingin Kustom Kulture Show – on sillä tehty myös sitä, mitä varten autot ovat olemassa. Jarrut: C4-Corvetten levyjarrut joka nurkassa, Camaron tehostin hytin lattian alla. Sisusta: Chevy ’57 -tyyppinen tarvikeratti, yleismallin uusi rattipylväs, ’89 Silveradon penkki, Verhoomo Liituraidan valko-pinkit verhoilut, uudet mittarit, Vintage Airin ilmastointilaite hansikaslokerossa, Retrosoundin MP3-soitin, Audisonin 6,5" koaksiaalit kickpaneeleissa, Autostudion vahvistin ja Audisonin subbari penkin alla. ”Viime kesänä kierrettiin Pieksämäet ja Nurmekset, kilometrejä kertyi ehkä 2500. Viimeisenä iltana ennen Viroon lähtöä jouduttiin vielä purkamaan rattiputki, kun virtalukko meni jumiin”, hän jatkaa. Eikä Chevyllä ole arkiajoakaan vältelty, vaikka se näyttelyissä onkin nähty usein rampeille ajettuna, jotta siististi viimeistelty alustakin näkyy. Kiitos: Tero, teit Unelmasta totta – ja koko perhe – kiitos. Sirkusaakkosia meni eväänä viimeisen kasauskuukauden aikana varmaan 17 kiloa”, Tero kertoo nauraen. Siellä oli pari kaveria säännöllisesti apuna, Sanna auttoi hiomisja sisustahommissa, kuten, äänieristyksen ja violettien nahkaverhoilujen teossa. Lisäksi kiitos lukuisille Unelma-projektin kimpussa hääränneille kavereille – Pasi Kastinen, Juha Sepponen, Teemu Koistinen, Ville-Veikko Räty ja kaikki muut... ”Neljä päivää sitä ehdittiin testailla, ja joka päivä koeajoilla ilmeni jotain vikaa. Sirkusaakkosia meni eväänä viimeisen kasauskuukauden aikana varmaan 17 kiloa. ”Minähän rakensin sitä niin viimeisen kuukauden, että aamukahdeksalta menin hallille, ja 12 aikaan yöllä tulin sieltä pois
WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere www.neonkauppa.fi. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH
Sinällään runko oli erinomaisessa kunnossa. Kesällä 2018 Sannan unelma otettiin jälleen työn alle. Onko tässä kellallaan kuva vai maailma. Varsinainen rakentelu alkoi muiden kiireiden takia vasta 2016. 7. Seuraavaksi kori nostettiin taas rungolta, jotta päästiin viimeistelemään kumpaakin paremmin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tero Niemeläinen 1. 3. Siltä se unelma sitten näytti omaan kotipihaan saatuna loppukesällä 2012. Rungon takapäähän tehtiin c-notchaus ja kunnolliset kiinnikkeet Corvette C4 -taka-akselistolle komposiittilehtijousineen. Sen jälkeen muut kiireet veivät kaiken mahdollisen vapaa-ajan ja projekti jäi taas pariksi vuodeksi odottamaan vuoroaan. Muutostyössä käytettiin Corvetten alkuperäisiä alumiinitukivarsia. Tällä kertaa takakulmat olivat yllättäen ehjät, vaikka Tero hankki jo niihinkin valmiiksi korjauspalat. 4. Unelma todeksi Joskus unelmat toteutuvat, mutta harvemmin se käy hetkessä. Apukuskin ovi saatiinkin istumaan paikalleen vartissa, kuskin puolella kävi ilmi, ettei koko oviaukko ollut muodossaan vanhan kolarin jäljiltä, ja vastaavassa hommassa vierähti viikko. Tässä etupää valmiina Corvette C4 -akselistoa varten. Hyttiäkin alettiin oikomaan ja sen etukulmien ruostevauriot korjattiin. 24 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet 3100 Pickup ’56 1 2 3 4 5 6 7 8. Projektia oli jo aloiteltu joskus Amerikan raitilla, mutta auto oli pahasti vaiheessa ja paikallaan ollut 400-moottorikin todettiin lopulta lohkoltaan haljenneeksi. 6. 5. Tämänkin valmistumiseen meni seitsemän vuotta. Ihan ensimmäiseksi kori nostettiin rungolta, jotta päästiin tekemään siihen tarvittavat muutokset. 8. Tulipellistä hitsattiin kaikki reiät umpeen ja sitä siirrettiin alkuperäiseen nähden 70 milliä taakse päin. Työ alkoi ovien sovittelusta paikalleen. 2
15. 11. 9. Sen jälkeen oli Mannermaan Peksun vuoro alkaa muuttaa suunnitelmiaan todeksi. Niin ulkovärityksestä kuin verhoilustakin teki Sannan toiveiden pohjalta tarkat piirustukset Mannermaan Pekka, jonka tehtäväksi sovittiin myös erikoismaalausten toteuttaminen sitten, kun on niiden aika. Kun kaikki kiinnikkeet olivat varmasti oikeilla paikoillaan ja tekniikka koesovitettu runkoon, oli aika maalata se. 12. 25 AMERIKAN RAUTA 3/2020 9 12 13 16 17 15 18 19 10 11 14. Straipeilla haettiin mielikuvaa auenneesta lankakerästä, neulominen kun on lähellä Sannan sydäntä. 10. Kuvassa ei ole vielä paikallaan vanhan mallin venttiilikoppia. Pitkällisen etsinnän jälkeen oikeanlainen violetti sävy löytyi näyttelyssä Poudan Pasin viimeisimmästä Harrikasta, ja Tero maalasi ensin auton perusvärin yhdessä Atso Ahosen kanssa. Lokasuojat kävivät myös irrallisina maalaamon uunissa. Pohjatöiden jälkeen hytti maalattiin irrallaan ensin vaalealla pohjavärillä. Ensimmäisenä maalattiin pitsiliinakuviot. Tässä vaiheessa Haapsalun reissuun ei ollut enää montaa päivää aikaa. 17. Modernin moottorin asennuksessa oma roolinsa on sähkötöillä, jotka Terolta hoituivat jo rutiinilla useamman LS-swapin tehneenä. 19. 13. Tuubitina on tässä huomattavasti vanhanaikaista tinapalaa kätevämpää. Runko maalattiin tummanharmaalla PPG:n Delfleetillä. 14. Väärät vanteet vielä alla, mutta auto on vihdoin valmiina koeajolle. Pohjatyöt viimeisteltiin mahdollisimman pitkälti tinaamalla kestävän lopputuloksen aikaansaamiseksi. 16. Sitten oli Pekan aika ottaa pensseli käteen. 18
Ahtimen tahdittama 26 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: Tiia Korjus 27 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Juspe Lehtovirta tunnetaan muun muassa legendaarisen Uholan limoksi kutsutun ’52 De Soton nykyomistajana ja lehdessämme on esitelty myös hänen ’32 Ford Fordor Rebel Rodinsa. DODGE CHARGER ’71. Miehen uusimpiin hankintoihin kuuluu vanhan koulukunnan stuukin omaava, remmiahdetulla 440-isolohkolla varustettu ’71 Dodge Charger
J uspen Chargerin Suomi-historia alkoi kevättalvella 1995, jolloin jyväskyläläinen Sami Lehmusvuori oli myynyt pois Dodge Monaconsa ja alkoi haikailla sen tilalle jotain uutta. Ruostehommia oli lähinnä katossa vinyylin alla, takaikkunan alareunassa sekä etulokasuojien takareunoissa. Ari laittoi korvikkeeksi kuvat kahdesta Chargerista, joista toinen oli Samin mielestä hänen tarkoitukseensa liian hyväkuntoinen ja näin ollen myös turhan hintava. Korin isoimmat lommot ja reiät kävi kesän aikana korjaamassa Ismo Koittola, joka on sittemmin tullut tutuksi Mobilian museoajoneuvoentisöijänä. Kesäkuussa 1995 Sami sai hakea Kaliforniasta Suomeen matkanneen auton itselleen Helsingistä tullin varastolta. Kori maalattiin nykyisenkaltaiseksi vihreäksi, ja koska autossa oli jo tullessaan 28 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Dodge Charger ’71. ”Soitin hänelle ja Ari kertoi, että rapakon tuolta puolen löytyisi kyllä valinnanvaraa. Kasarihenkinen peränkorotus on toteutettu takomalla jouset uuteen uskoon. Ajoin muutaman testikierroksen hallia ympäri, minkä jälkeen se otettiin sisälle ja aloitettiin purkaminen. Loppupeleissä korjattavaa oli varsin vähän, sillä esimerkiksi lattioihin ei tarvinnut koskea lainkaan. Uusi voimanlähde oli kuutiotuumiltaan vastaava kuin vanhakin, mutta pakettiin kuului myös remmiahdin. Hän alkoi katsella sopivia autoja ja raportoi minulle löydöksistään käsin kirjoitettujen kirjeiden välityksellä”, Sami muistelee. Samaan aikaan, kun koria hiekkapuhallettiin, rupesin jo tekemään siihen uutta sisustaa”, Sami kertaa alkuinnostusta. Mainittakoon, että Chargerista vuonna 1995 maksettu hinta oli 3 500 taalaa, jonka päälle tuli 1 350 taalan rahtikulut sekä Suomen päässä maksetut tullit. Mies löysi eräästä kotimaisesta harrasteautolehdestä raisiolaisen Ari Palosen Go-4-It-nimisen firman ilmoituksen, jossa tämä kertoi kotiuttavansa autoja Yhdysvalloista Suomeen asiakkaiden toiveiden mukaan. Alustan Sami hioi ja hinkkasi seuraavan talven aikana puhtaaksi, minkä jälkeen siihen ruiskutettiin kaksikomponenttinen alustamaali. ”Tuotuani auton trailerilla kotiin Jyväskylään, se piti tietysti saada heti käyntiin. Auto oli ruostunut pikemminkin yläosiltaan kuin pohjasta. ”Se oli sitä aikaa, kun emäntäkin oli juuri paksuna, niin piti saada projektiauto, jotta oli jokin syy päästä häntä karkuun”, mies hekottaa uuden harrastelaitteensa hankinnan ajoitukselle. Sami on taltioinut tarkkaan kaikki autoon liittyvät dokumentit mukaan lukien lappusen, jolla hän on virallisesti tilannut auton Paloselta maaliskuussa 1995. Toisessa puolestaan oli juuri sopivasti laittamista, minkä lisäksi sen pellin alta löytyi 440-isolohko, joka sinetöi päätöksen. Punaisesta vihreäksi. Ihan ensisijaisesti Sami haaveili Cudasta, mutta sellaisia ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä sopivasti kaupan niiden kotimantereellakaan. Charger ei ole aito R/T-malli, mutta koska siinä oli Yhdysvalloista tullessaan R/T-mallin konepelti, päätettiin siihen toteuttaa myös R/T-teippaukset. Auto oli tullessaan punainen ja siinä oli puolivinyylikatto
Voimaa haettiin muun muassa Venolian takomännillä ja Competition Camsin 292-asteisella nokka-akselilla. Seuraavan talven aikana oli 440-moottorin täydellisen läpikäynnin vuoro. Niinpä myin auton pois vuonna 2000”, Sami päättää tarinan omalta osaltaan. Alkuinnostuksen jälkeen Samilla ei enää tuntunut jäävän Chargerille aikaa samalla tavalla kuin aiemmin. Hänellä Charger oli aina vuoteen 2008 sakka, jolloin Jari Niemestä tuli sen uusi omistaja. Aikakorttiin kirjattiin lukemat 14,858 sekuntia ja 151,6 kilometriä tunnissa. Kaupanteossa oli mukana jo edellä mainittu Ismo Koittola, jolle auto oli tuttu Samin omistusajalta. Auto meni niin ikään jyväskyläläiselle Pekka Heikkilälle, joka siisti sitä entisestään, muttei tehnyt sille sen suurempia muutostöitä koko omistusaikanaan. Vuonna 1998 perheeseen syntyi toinen tenava ja perhe-elämä vei töiden ohella voiton harrastamisesta. ”Sen verran siinä piti tietysti elvistellä, että venakopat vaihdettiin Mopar-teksteillä varustetuiksi”, Sami naurahtaa. Lunastin entisen moottorin tuolloin itselleni”, Ismo kuvailee, kuinka on tullut luoneeksi autoon läheiset suhteet, vaikkei ole sitä koskaan itse omistanutkaan. Kesä 1996 ajeltiin sellaisenaan ja käytiinpä autolla 12.5. R/T-konepelti, päätettiin se koristella mustilla R/T-raidoilla. Myös 727-automaatti peruskorjattiin ja vahvistettiin, ja 3,55:1-välityksellä varustettuun 8¾ perään tehtiin täydellinen laakeriremontti. Vaparista ahdetuksi. Imusarjaksi valittiin Edelbrockin Torker II, kaasariksi Holleyn 850 cfm tuplapumppu ja pakosarjoiksi Flowtechin peltisarjat. UCC Race Day -tapahtumassa Motoparkissa kokeilemassa varttimailiakin. Tekniikalle ei tehty siinä vaiheessa mitään perustarkistuksia lukuun ottamatta. Uusi voimanlähde oli kuutiotuumiltaan vastaava kuin vanhakin, mutta pakettiin kuului myös remmiahdin. Kaikki sähköt uusittiin ja alkuperäistyylisesti mustaksi verhoiltu sisusta asennettiin paikoilleen. Kaveri oli kyllä ihan ammattimaalari, mutta hänellä oli silloin selkä niin kipeänä, ettei mies oikein taipunut ja helmat jäivät sen vuoksi hiukan huonommalle pinnalle”, Sami harmittelee. Lohko koneistettiin ja kokoonpanoon vaihdettiin 906-kannet. ”Auto maalattiin joskus helmikuun aikoihin, mutta siitä pinnasta ei tullut kaikilta osin ihan niin siisti, kuin olisin toivonut. ”Sen jälkeen, kun Jari hankki auton itselleen, se tuli ensimmäisen kerran huollettavaksi Mobiliaan. Samalla autoon hankittiin myös uudet American Racingin vanteet. Huhtikuussa 2010 vaihdoin siihen uuden moottorin, jonka Jari oli hankkinut siihen Yhdysvalloista. ”Se vain seisoi pihassa ja välillä kaverit ajoivat sillä enemmän kuin minä. Uusi moottori oli tullut Connecticutissa majaansa pitävältä Big Al’s Toybox -nimiseltä, 29 AMERIKAN RAUTA 3/2020
vuodesta 1989 saakka toimineelta pajalta, joka on erikoistunut nimenomaan remmiahdettuihin moottoreihin. ”Olin lähtökohtaisesti kiinnostunut pelkästä moottorista. Lisäksi esimerkiksi mittariston valot eivät toimineet ja nopeusmittarin vaijeri puuttui. Lopuksi hänellekin kävi kuitenkin hieman samoin kuin Samillekin, eli alkuinnostuksen jälkeen tahti hiipui melkoisesti. Jari huomasi ison Alin lelulaatikon nettisivuilla alennettuun hintaan myynnissä olleen Pro/Street 440-isolohkon, joka oli valmiiksi rakennettu tyyliin pulttaa kiinni, käännä avaimesta ja aja pois. Vanteiksi hankittiin Billet Specialtiesin Street Litet. Paikat olivat päässeet hapettumaan aina virranjakajan kannesta lähtien. Lohko oli porattu 0,030 ylikokoon ja varustettu takokampuralla. 30 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Dodge Charger ’71. Vaihdelaatikkokin antautui melkein heti, vaikkei autolla ollut remontin jäljiltä ehditty ajaa paljoakaan. Korjautin sen ja Aaltosen Hemmo maalasi kyseisen kohdan uudelleen”, Juspe kertaa autolle tehtyjä hienosäätöjä. Laatikko kävi uudelleen vahvistettavana ja läpikäytävänä kasvaneita tehoja silmällä pitäen. Juspe Lehtovirta kuuli muutamia vuosia sitten kaveriltaan Jarilla tallissa seisovasta Chargerista ja siinä kiinni olevasta tekniikasta. ”Minähän en ole jättänyt tämän auton elinkaareen kovinkaan suurta jälkeä, mutta sain kuitenkin pelastettua sen takaisin liikenteeseen pitkän seisotuksen jälkeen. Kuinka ollakaan, minultahan löytyi sellaiset ja tarjouduin vaihtamaan sekä koneen että nokkapellin osasuorituksena ahdinkoneesta, mutta siinäkään emme päässeet maaliin saakka. Alakerta oli tasapainotettu, jotta liikkuvien osien valiojoukko sai työskennellä sisäisessä balanssissa. Ulkonäköä oli haettu kiillotetuilla kansilla, vesipumpulla ja imusarjalla, joiden lisäksi myös 8–71-remmiahdin oli kiillotettu säihkyväksi samoin kuin kahden Holleyn 750 cfm kaasarin päällä keikkunut scooppikin. Kun tekniikka saatiin herkisteltyä seisonnan jälkeen ajokuntoon, teetettiin pakoputkisto kokonaan uusiksi JS Customsilla. Esimerkiksi koeajolle autolla oli ollut niin kiire, että konehuoneesta takakonttiin siirretty akku oli unohtunut kiinnittää. Dynotetusta moottorista Al oli mitannut 722 hevosvoimaa. ”Tässä on ollut paljon tällaisia muutaman euron vikoja, joita olen laitellut kuntoon. Paketti koottiin Edelbrockin alumiinikansilla, H-profiilisilla kiertokangilla, takomännillä, billet-rullanokalla, rullanostajilla ja rullakeinuvivuilla. Eteen alkuperäisten rumpujarrujen tilalle vaihdettiin E-kopan levyjarrut. Niinpä se oli päässyt heilumaan hakaten vasta maalatun takaposken lommoille. Autolla ei ajettu montaakaan sataa kilometriä, kun se unohtui talliin muiden harrastelaitteiden sekaan. Sitten meni pari vuotta, kun Jari soitti takaisin, että ei hän sitä tekniikkaa myy vieläkään, mutta osta koko auto”, Juspe kertaa tiukkaa kaupankäyntiä. Ja niin hän tekikin. Pisteeksi i:n päälle Jari maalautti korin uudelleen vihreäksi ja nosti perän hottentottimaisesti ylös jousipajalla työskennelleen kaverinsa takomien jousien avustuksella. Pitää koittaa pitää näitä laitteita liikenteessä”, hän toteaa. Pitkän seisottamisen jäljiltä kaikki oli käytävä läpi ennen kuin konetta pääsi käynnistelemään. Juspe on putsaillut paikkoja siistiksi parhaansa mukaan. Uusi maalaus oli ruiskutettu sellaisella innolla, että suojaukset olivat jääneet hieman puolitiehen ja vihreää maalia oli päässyt vähän sisätiloihinkin. Emme kuitenkaan päässeet Jarin kanssa yhteisymmärrykseen sen hinnasta. Big Alin listahinta koneelle oli lähes 20 000 taalaa, mutta silloisella alennuksella Jari säästi hinnassa noin rahtikulujen verran. Kaverini mukaan sillä ei ollut kymmeneen vuoteen juurikaan ajettu, ja ajattelin, että tuollainen kone pitäisi saada jollain tavalla liikenteeseen ja käyttöön. Chargerin konehuoneesta löytyy Big Al’s Toyboxin rakentama, 8-71-remmiahtimella varustettu 440-isolohko. Yhdessä vaiheessa Jarilla oli visio vaihtaa remmikoneen tilalle vapaastihengittävä 440 ja normaali R/T-konepelti. Juspen harrastekalustossa virimoottorit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Laitteet liikenteeseen. Viime kesänä Juspe pääsi vihdoin ottamaan iloa irti freesatusta muskeli-Moparistaan, ja mies ulkoiluttikin sitä ahkerasti aina Haapsalun American Beauty Car Show’ta myöten. Kokonaisuus oli paitsi tehokas, myös varsin komea
Alusta: Alkuperäinen, perä korotettu jousia takomalla. Moottori: Big Al’s Toyboxin rakentama 440 BB V8, porattu 0,030 ylikokoon, takokampiakseli, Edelbrockin alumiinikannet, H-profiiliset kiertokanget, takomännät, billet-rullanokka, rullanostajat, rullakeinuvivut, 8–71-remmiahdin, kaksi Holleyn 750 cfm kaasutinta. Voimansiirto: Vahvistettu 727-automaatti, 8¾ perä 3,55:1-välityksellä. Sisusta: Alkuperäistyylinen musta verhoilu. Kiitos: Korjausmaalaus: Histec Oy/Hemmo Aaltonen, maalipinnan kiillotus ja käsittely: JM Detailing/Juhani Maalehto, laatikon korjaus: Eero Karttunen, uudet pakoputket: JS Customs, tarvikkeet: Southwest Trade, Hämeenlinna. Korimuutokset: Alkuperäinen vinyylikatto poistettu. Vanteet: 15" Billet Specialties Street Lite. 31 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Renkaat: Mickey Thompson Sportsman S/T, edessä 245/60 R15, takana 295/50 R15. Jarrut: Edessä E-bodyn levyjarrut, takana alkuperäiset rumpujarrut. Faktat Dodge Charger ’71 • Omistaja: Juspe Lehtovirta, 48 • Paikka: Turenki
Juspen Chargerilla on takanaan 25 vuoden Suomi-historia, jonka aikana sillä on ehtinyt olla neljä omistajaa. 4. Puolivinyylin poiston jälkeen korjattavaa löytyi myös katosta ja hiekkapuhalluksen myötä myös etulokasuojien takareunoista. Auto purettiin lähes välittömästi kotiuttamisen jälkeen, kunhan pakolliset koeajot hallin ympäri oli suoritettu. Välittäjänä toiminut raisiolainen Ari Palonen lähetti Sami Lehmusvuorelle käsinkirjoitettuja kirjeitä ja paperikuvia tarjolla olleista vaihtoehdoista. 2. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: omistajien arkistot Neljännesvuosisata Suomessa 1. Päälle päin näkyvimmät ruostevauriot olivat takalasin alareunan pelleissä. Mukana tullut title kertoo auton viimeiseksi jääneen yhdysvaltalaisomistajan olleen Cypressin kaupungissa Etelä-Kaliforniassa asunut Martin Sean Rushia. Kuvassa myös Arin Go-4-It-nimisen firman sekä auton myyneen Peter Jenslundin käyntikortit. Korin lommot ja reiät kävi korjaamassa Ismo Koittola. Kalifornian kuivassa ilmanalassa vietetty aika näkyi positiivisesti pohjapelleissä, jotka olivat täysin virheettömät. Tässä Peteriltä ostettu auto on lähdössä maaliskuussa 1995 tekemään matkaa myyjän luota Chatsworthista, Los Angelesista, kohti Long Beachia, jossa auto lastattiin konttiin. Chargerin 440-isolohkon ulkoasu ei ollut erityisen houkutteleva, mutta kone oli kuitenkin käyntikuntoinen. 32 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Dodge Charger ’71 1 2 4 5 6 7 3. 3. 7. Nykyasuunsa auto on muovautunut useamman eri henkilön visioiden sulauduttua vuosien varrella yhdeksi kokonaisuudeksi. Charger oli ollut uudesta saakka Kalifornian maaperällä. Sami nouti auton Helsingistä tullin varastolta 10.6.1995. 6. Tulokas kuljetettiin trailerilla uuteen kotitalliinsa Jyväskylään. Näin sitä kauppaa rapakon takaa tehtiin vielä 90-luvulla. 5
10. Moottorin vaihtotyön kapellimestarina toimi Ismo Koittola, jolle auto oli tuttu jo peltikorjausten ajoilta. 33 AMERIKAN RAUTA 3/2020 8 9 10 11 12 13 14. 12. 2000-luvulla Charger esiintyi sivuroolissa McDonaldsin mainoksessa, jossa tarjoilijana toimi CatCat-duosta tutuksi tullut Virpi Kätkä. Vuonna 2008 auton osti Jari Niemi, joka tilasi siihen uuden, 722-hevosvoimaiseksi mainostetun remmiahdetun 440-isolohkon Connecticutissa majaansa pitävältä Big Al’s Toyboxilta. Sisusta loistaa kuitenkin vielä poissaolollaan. Hänen aikanaan auto koki myös sille nykyään tunnusomaisen peränkorotuksen. 8. Sami hioi ja puhdisti alustan, minkä jälkeen siihen ruiskutettiin musta kaksikomponenttinen alustamaali. Remmiahdinmoottorin myötä konepelti meni vaihtoon, mutta R/Tmallin pelti on tallessa ja koristaa auton tämänhetkisen omistajan, Juspe Lehtovirran, tallin seinää. Imusarjaksi valittiin Edelbrockin Torker II, kaasariksi Holleyn 850 cfm tuplapumppu ja pakosarjoiksi Flowtechin peltisarjat. American Racingin Torq Thrustit olivat tuolloin kuuminta hottia, eikä muita vannevaihtoehtoja edes harkittu. 11. Sami päätti vaihtaa alkuperäisen punaisen värin paremman huomioarvon omaavaan vihreään. Lohko koneistettiin ja kokoonpanoon vaihdettiin 906-kannet. 9. 13. Tekniikalla Sami ajoi kesän 1996 sellaisena kuin se oli tullessaan, mutta seuraavan talven aikana 440 koki täydellisen läpikäynnin. 14. Voimaa haettiin muun muassa takomännillä ja rajummalla nokalla. Kuva joulukuulta 1995, jolloin kaikki pellit oli oiottu ja ruostevauriot korjattu. Kori on tullut maalarilta ja auton kasaaminen on hyvällä alulla. Tässä kuosissa Sami myi auton eteenpäin sen toiselle suomalaisomistajalle, Pekka Heikkilälle. Koska autossa oli jo tullessa R/T-konepelti, päätettiin siihen lisätä myös R/T-teippaukset. Tässä eletään maaliskuuta 1996
FORD A PICK-UP ’30. Viimeisin uutuus on Veccu Pekkasen viime kesänä valmistunut rodipikkis, jonka saattaminen nykyasuunsa vei viitisen vuotta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen UUSIN Juvolan Pajan 34 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Lemillä sijaitsevalta Juvolan pajalta tuntuu putkahtelevan tasaisin väliajoin ilmoille totuttua linjaa jatkavia näyttelytasoisia rodeja
35 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Oman konsernin moottori. Ensimmäiseen viiteen vuoteen projektille ei tapahtunut juuri osapuutteiden paikkailua kummempaa. Fordin pikkulohko tuli hankittua hiukan myöhemmin kaverin rapakon takaa uittamasta ’67 Fairlanesta, joka sai peltinsä alle 390-isolohkon. ”Ensimmäinen autoni oli vuonna 1989 ostamani ’63 Pontiac Grand Prix. Tekniikan asentaminen jäi uudelle omistajalle. Samaan talliin kuuluvalla Kouvon Tatulla oli ennalta kokemusta Aakkosten runkomuutoksista muun muassa oman, numeromme 6/2018 kannessakin esiintyneen Tudorinsa rakentamisen tiimoilta, ja hän toimikin projektin alkumetreillä suurena apuna. ”Käyttökelpoista siinä oli käytännössä tuo koppa, paperit ja jonkin verran irto-osia. A-mallin pick-up-projektin Veccu hankki kymmenisen vuotta sitten lehtemme tekijäkaartiin kuuluvalta Olli Lehtiseltä. Kun myin sen pois, hankin tilalle avomallisen ’65 Parisiennen, joka löytyy tallistani edelleen museoleimattuna”, mies aloittaa. Riittävän matalan olemuksen aikaansaamiseksi runkoa kiksattiin etupäästä kolme tuumaa ja takapäästä kokonaiset yksitoista tuumaa. M useoautoa, kustomia, rodia ja pick-upia – Veccu Pekkanen ei ole yhden tyylilajin mies, päinvastoin, hänen jenkkiautoharrastustaan voisi kuvailla jopa harvinaisen laaja-alaiseksi. Tarjouduin jo tuolloin ostamaan moottorin, mikäli hän siitä joskus luopuisi, mutta silloin hän ei vielä tiennyt tulevista suunnitelmistaan, eikä ollut luopumassa siitä.” Vaihdelaatikoksi valikoitui Amerikasta sopivasti rantautunut ’93 Chevrolet S10 Pick-upin T-5-manuaali, jonka hankinnassa jeesasi jälleen kerran Lähteen Pekka. Toisin päin taitaa olla aika paljon yleisempää”, mies nauraa. ”Kun menin hakemaan Trade Partsista kytkimen osia, niin niitäpä ei ollutkaan ihan noin vain saatavilla niin päin, että Fordin koneen perään tulee Letukan laatikko. ”Kun auto tuli Suomeen, olin hänen mukanaan hakemassa sitä tullista. Ajoin sen Hämeenlinnasta tänne Etelä-Karjalaan, eli kyseessä oli tuttu moottori, jonka olin jo valmiiksi koeajanutkin. Lopulta lavaa lyhennettiin kaikkiaan kahdeksan tuumaa. Esimerkiksi lava loisti kokonaan poissaolollaan, mutta korvaava tuote onnistuttiin hankkimaan Lähteen Pekan välityksellä Amerikasta. Tällä hetkellä tallista löytyy myös vuonna 2006 hankittu ’50 Chevy 3100 Pick-up, joka on kokenut muun muassa ilmajousittamisen ja tekniikkaswapin, mutta se on tapaus, joka ansaitsee ihan oman artikkelinsa. 36 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Ford A Pick-Up ’30. Loppu etupään madalluksesta hoitui So-Cal Speed Shopilta tilatulla droppiakselilla. Kustomkirvestä tuli heiluteltua neliovisen ’53 Chevroletin parissa, mutta auto myytiin eteenpäin keskeneräisenä pian katon choppaamisen ja muiden koritöiden jälkeen. ”Olin päättänyt jo silloin, että Fordiin pitää laittaa Fordin kone, joten teimme sovituslohkoa apuna käyttäen sopivat kiinnityskorvakkeet”, Veccu viitoittaa. Menimme katsomaan sitä kaukaa viisaasti peräkärryn kanssa, ja siinähän se tuli lopulta kotiin samalla reissulla.” Veccu ei hätäillyt projektin kanssa, vaan antoi ideoidensa hautua kaikessa rauhassa. Autossa ei ollut hankintahetkellä lainkaan lavaa, mutta puute paikattiin tuottamalla sellainen Amerikasta
Myös polttoainetankki ja akku sijaitsevat pohjan alla katseilta piilossa. Runkoa on kiksattu takaa kokonaiset yksitoista tuumaa. Kun menin hakemaan Tradepartsista kytkimen osia, niin niitäpä ei ollutkaan ihan noin vain saatavilla niin päin, että Fordin koneen perään tulee Letukan laatikko. Veccu on sitä mieltä, että Fordissa pitää olla Fordin kone. Pakosarjat ovat omavalmisteiset. Korotettu lavanpohja aukeaa paljastaen takarunkomuutokset. 37 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Pikkulohko on peräisin ’67 Fairlanesta. Kuvaushetkellä siinä ollut perinteinen imusarjan ja kaasarin yhdistelmä on korvattu kuluneen talven aikana harvinaisella Man-A-Fre-imusarjalla sekä neljällä 97 Strombergillä
Maalausta Veccu suunnitteli aluksi mattapintaiseksi, mutta maalari ei suostunut sellaista ruiskuttamaan. ”Hitsailin sen itse sopivaksi, jotta sain sen mahtumaan tuohon maskin sisään. Kattoa on chopattu neljä tuumaa. Kysyin, myisikö hän pelkän taka-akselin, mutta kaveri valitteli auton olevan ex-vaimonsa pihalla, eikä ollut kovin innostunut myymään sitä osina. ”Se oli yhden joulun ja uudenvuoden välipäiviä, kun aloitin tekemän pohjia Juvolassa, Ilmastointi toimii alkuperäisen kattoikkunan välityksellä. Tein sitten tarjouksen koko autosta ja yllättäen hän hyväksyikin sen. Budjettiratkaisuja. Ripustuksiksi hän rakenteli itse nelilinkit, mihin osoittautui mainioksi avuksi tallilta löytyvä runkojigi, jossa palikat oli helppo asetella paikoilleen. ”Jostain syystä sopivia peräpään voimansiirtopalikoita ei tuntunut löytyvän silloin järkevästi mistään. Nykyinen sävy on Fordin 1934–35 käyttämä Dearborn Blue. Kopassa oli mätävikaa siinä määrin, että uusiksi piti tehdä koko lattia, ovien alareunat, kulmat ja puoli takaseinää. Melkein kaikki on pitänyt tehdä itse tai ainakin muokata sopivaksi. Speedway Motorsilta olisi saanut valmista kuusi tuumaa chopattua syylaria, joka on tarkoitettu ’32:n maskille. Pakosarjatkin tein itse ProLaserin leikkaamia laippoja hyödyntäen.” Kokonaisuuteen täydellisesti sopivat renkaat ovat edessä kooltaan 5.60 ja takana 8.20. Melkein kaikki on pitänyt tehdä itse, tai ainakin muokata sopivaksi. Hot rod -herkkua. Kattoa chopattiin neljä tuumaa ja lavaa lyhennettiin kahdeksan tuumaa. Tuo jäi maksamaan 150 euroa, kun vähän itse hitsailin ja muokkailin. Niinpä kävin hakemassa Fairlanen pois, purin perän irti ja lopulta myin pihaan könöttämään jääneen raakileen eteenpäin, eikä taka-akseli näin jäänyt maksamaan minulle paljoakaan”, Veccu tarinoi budjettirakentelun käänteistä. Ne ovat niin ikään Juvolan Pajan asukkeihin kuuluvan Kuntun Mikan vanhasta Roadsterista. Alumiinisyylari on peräisin Mustangista, tosin sen yläkaukaloa on muokattu melkoisesti. Äkkiseltään se muistuttaa erehdyttävästi ’32-vuosimallisen henkilöauton maskia, mutta on todellisuudessa vähän leveämpi. Aika harva osa tähän on lopulta sopinut sellaisenaan. Maalausta Veccu suunnitteli aluksi mattapintaiseksi, mutta maalari ei suostunut ruiskuttamaan sellaista. Katselin lehti-ilmoituksia, kun silmääni sattui tuossa Taavetissa yhdellä äijällä myynnissä ollut ’66 Fairlanen raato, jossa oli passeli taka-akseli. Veccu osti ne valmiiksi pulverimaalattuine vanteineen ja Deluxe-kapseleineen Salosen Mikolta, jolle Kunttu myi autonsa. Aika harva osa tähän on lopulta sopinut sellaisenaan. Tai saisihan niitä, mutta rahaa palaisi ihan sikana. Se olisi käynyt tuohon hyvin, mutta sillä olisi ollut rahteineen hintaa reilut 600 taalaa. Ollilta hankitun osakasan mukana tuli ’34-vuosimallisen pick-upin maski, joka sopi kokonaisuuteen sellaisenaan. 38 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Ford A Pick-Up ’30. 8-tuumaisella perällä varustetun taka-akselin saadakseen Veccu joutui ostamaan kokonaisen auton
Penkit on tehty itse traktorin penkeistä, joiden selkänojia on jatkettu parillakymmenellä sentillä. Lopulta pohjatyöt onnistuivat niin hyvin, että auto vaati maalarin mielestä siistiä kiiltävää pintaa. eikä siitä meinannut aluksi tulla oikein mitään. Sellaiseksi valittiin Fordin 1934–35 käyttämä Dearborn Blue -tummansininen. Niinpä pistin pinnat poikki, tein happoputkesta vähän pienemmän kehän ja hitsailin takaisin kasaan. Sellaisenaan se ei tosin sopinut käyttöön, vaan vaati leikkelyä ja sovittelua, jotta sen sai istumaan yläreunastaan Aakkosen alkuperäisen kojelaudan paikalle. Moottori: Fordin pikkulohko-V8. Voimansiirto: 5-vaihteinen Borg-Warner T-5 –manuaalivaihteisto, 8" perä. Ratti on ’37 Fordista, mutta se oli alkujaan aivan liian iso. Vanteet: 15" peltivanteet Deluxe-pillerikapselein. Kehä verhoiltiin lopuksi ruskeaksi kuten penkitkin”, Veccu listaa. 39 AMERIKAN RAUTA 3/2020. ”Penkit tein itse traktorin kuppimallisista istuimista. Nuo olivat juuri sopivasti siitä väliltä, ja antaahan tuo koristejuttu niihin oman lisänsä. Kokonaisuudesta puuttuu vielä hansikaslokeron kansi, jota Veccu on yrittänyt metsästää eBaysta. Kojelauta on peräisin ’38 Fordista ja istutettu saumattomasti Aakkosen alkuperäisen paikalle. Niinpä soitin kaverilleni, että tulehan vähän katsomaan tätä. Viime kesänä mies sai autonsa vihdoin ajoon viisivuotiseksi venähtäneen puuhastelun päätteeksi. Sisusta: ’38 Fordin kojelauta, ’37 Fordin ratti pienennetyllä kehällä, muokatut traktorin penkit. Ratti on ’37 Fordista, mutta todettuaan sen liian suureksi Veccu lyhensi pinnoja ja teki itse uuden pienemmän kehän, joka lopuksi verhoiltiin. Taakse ostin Nippeli-Tepolta ’37 Fordin takavalot.” Kojelauta on peräisin ’38 Fordista ja tuli alkuperäisen osakasan romujen mukana. Art deco -tyylisin päälliskoristein varustetut Autolamp C-430-ajovalot hän osti eräältä rodimieheltä ollessaan käymässä Helsingin cruisingeissa. Loppusilauksen niille antavat Kuntun Mikan puoliso Kirsin tekemät ruskeat ruututikatut pehmusteet. Kuluneen talven aikana mies on asentanut sen Fordin pikkulohkon kruunuksi, ja ensi kesänä auton ulkoasu huokuu entistä autenttisempaa tunnelmaa. Auto maalattiin tuossa kylällä Pikku-Jussin maalaamossa siten, että koppa, ovet ja lava olivat irrallaan”, Veccu muistelee. Kyseisenlainen konstruktio oli käytössä esimerkiksi American Graffiti -elokuvan Milnerin Coupessa, tosin Rochesterin kaasareilla varustettuna. Veccu hankki kuitenkin valmiiksi myös harvinaisen Man-A-Fre-imusarjan neljällä 97 Stromberg -kaasarilla. Jarrut: 2-piiriset rumpujarrut. Koneeseen laitettiin aluksi perinteinen Weiandin nelireikäinen imusarja, jonka tarkoitus oli vain saada auto liikenteeseen, jotta pääsi ajelemaan lastentauteja pois. Rälläköin sivut auki, jatkoin selkänojia 20 senttiä ja lisäsin reunoihin kahdeksan millin rassit. Korimuutokset: Kattoa chopattu 4", lavaa lyhennetty 8". Samanlaiset löytyvät muun muassa Eddie Dyen tunnetusta ’29 Ford Roadsterista, joka esiintyi niin Hot Rod Magazinessa kuin Hop Upissakin jo alkuvuodesta 1952. Renkaat: Firestonen ristikudosrenkaat, edessä 5.60–15, takana 8.20–15. Alusta: Runkoa kiksattu edestä 3" ja takaa 11", edessä So-Calin droppiakseli, takana nelilinkkituenta. Hot rod -ilmeen viimeistelivät salmiakkiruututikkauksin varustetut ruskeat verhoilut. Faktat Ford A Pick-Up ’30 • Omistaja: Veccu Pekkanen, 53 • Paikka: Lemi. ”Minun mielestäni niiden koko osui kohdalleen ihan täydellisesti, kun kolmekakkosen valot ovat aika isot ja löytämäni tarvikelamput taas liian pieniä
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Anna Kiviharju CAPTAIN AMERICA 40 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Sitten voi käydä niin, että tulet kummemmin asiaa ajattelematta ostaneeksi auton, jollaisen toteat sittemmin aina halunneesi. On niitä autoja, joita olet aina halunnut, ja niitä omistushalua herättäviä laitteita tulee aina vain uusia. PONTIAC FIREBIRD SPORT COUPE ’68
41 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Se alkoi kiinnostaa ihan eri tavalla, eikä kiinnostusta yhtään vähentänyt se, että myyjä kertoi moottorina olevan alkuperäisen 400:n, jonka tiesin kivaksi koneeksi poniauton keulalle. Kaikki tämä oli kuitenkin unohtunut takaalalle, kun minulle tarjottiin toissa kesänä ostettavaksi ’60 DeSotoa. Ei sittenkään mätä. E n enää edes muista, mistä se erityinen rakkaus muskeliaikojen Pontiaceihin sai alkunsa, mutta kouluaikoina vihkon nurkkaan ilmestyi aika usein teksti Pontiac Firebird. Edelleen oli löydettävä jostain se oma. Alkuun F-bodyn takapenkkejä oli, joskin aika kovalla hinnalla ja huonokuntoisina, tarjolla 42 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Pontiac Firebird Sport Coupe ’68. Puskurit tilattiin USPartsin kautta, samoin matto ja maskit. Penkit sen sijaan piti mielellään löytää jostain käytettynä. Joka tapauksessa Lahdessa kaupan ollutta projektia oli lähdettävä katsomaan, jotta tietäisi, millaisesta laitteesta oli oikein kyse. Lähtemättömän jäljen mieleen jätti myös teini-iässä televisiossa pyörinyt Eagles-bändistä tutun Glenn Freyn tähdittämä South of Sunset, jossa Freyn esittämä Cody McMahon ajoi oranssinkeltaisella avo-GTO:lla. Sisältä puuttui lattiamatto, paikallaan oli vain kuskin penkki, joka oli ilmeisesti jostain 80-luvun japsiautosta ja yleisvaikutelma oli aika lailla kamala. Kuitenkin esimerkiksi ovien alalaidat olivat hitsaamattomat ja käytännössä virheettömät, ovet istuivat poikkeuksellisen hyvin paikalleen ja magneetti tarttui joka puolelle auton kylkiä, joten hetken empimisen ja kahvikuppipalaverin jälkeen autosta tehtiin kaupat. Etupenkeiksi löysin Tarasoffin Tapsalta Camarossa olleet Scatin Procarit kiskoineen, mutta takapenkkiä ei tuntunut löytyvän mistään. Kun Pontiac oli saatu pääkaupunkiseudulle tarkemman tutkiskelun alle varmistui, että se oli itse asiassa poikkeuksellisen ruosteeton yksilö – varmasti alkuperäinen Kalifornia-auto. Ensimmäisenä tehtiin lista puutteista – vaihtoon menisivät ainakin huonokuntoiset puskurit ja ruosteiset vanteet renkaineen, ja hankintalistalle lisättiin myös penkit, lattiamatto, hukassa olleet maskit, peilit, muutama lista sekä etuparkkien lasit. Leimaa varten saatiin sentään Porvoosta lainaan takapenkki, mutta sepä ei pitkäaikaista iloa tuonut. Vaan sepä ei ollutkaan niin helppo juttu. Sitä mainostettua ruostetta näkyi sen sijaan oikeastaan vain kuskin lattiakaukalon pohjalla ja takahelmoissa, ja molempiin kohtiin oli jo hankittuna uudet korjauspalat. Vaihtelevalla (lue huonolla) menestyksellä alun perinkin osittain listojen yli suihkittu metallinhohtopunainen maalipinta oli kuitenkin erittäin himmeä, ja epäilyttävän näköistä kuplintaa ilmeni joka puolella. Paikan päällä selvisi, että kyseessä oli edellisvuonna Kaliforniasta uitettu ja periaatteessa ajokuntoinen auto, joka vaikutti kuitenkin kauan seisseeltä. Huono puoli oli se, että autossa oli hitsattavaa, joka kuulosti myyjän puheissa lähes ylivoimaiselta urakalta. Ne maalipinnan kuplat ja hilseilyt eivät isolta osin olleet ruosteisuutta, vaan maali irtoili sieltä sun täältä aiempien pohjatöiden puutteiden takia, ja tekniikkakin tuntui toimivan ihan hyvin – moottori ei edes savutellut yhtään. En ollut siitä kiinnostunut, sillä perheessä oli jo yksi 60-luvun alun neliovinen siipiauto, mutta sitten Sotoa kaupitellut kaveri kertoi, että olisi hänellä myös tuollainen Firebird, vuosimallia 1968
Valunumerot paljastivatkin kaikkien hämmästykseksi, että kyseessä oli autoa tuoreempi 455 cid. 43 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Ruosteisten Cragarien tilalle hankin magnesiuminharmailla keskiosilla varustetut American Racingin klassiset Torq Thrust D:t, jotka ylileveinä näyttävät hyvin autenttisen 70-lukuisilta. Värin suhteen kävi mielessä myös tietynlainen vihreä sekä beige, mutta sitten ajatus auton pitämisestä 70-lukulaisen näköisenä street machinenä vei voiton ja päätin hankkia väriksi Pontiacin GTO:ssa käyttämää hyvin kellertävänoranssia Orbit Orangea. Halusin auton näyttävän siltä, kuin se olisi rakennettu nykyiseen kuosiinsa 70–80-lukujen taitteessa. Sitten, noin puolen vuoden etsinnän jälkeen, kun toivo oli jo melkein menetetty, löytyi Mikkosen Karilta musta istuinosa ja valkoinen selkänoja, jotka Karilla oli kaiketi kymmenen vuotta takaperin unohtunut noutamatta Malisen Mikalta. eBayssä useita, mutta sitten ne yhtäkkiä katosivat jonnekin. Valunumerot paljastivatkin kaikkien hämmästykseksi, että kyseessä oli autoa tuoreempi 455 cid. Camaroja Firebird-harrastajien kanssa jutellessa kävi pian ilmi, että aika monista 1Gennereistä olivat takapenkit kadonneet, joten kysyntä oli tarjontaa suurempi. Sekä istuinosa että selkänoja maalattiin SEM:n vinyylimaalilla sävyerojen välttämiseksi uudelleen aavistuksen kiiltävällä mustalla. Ei sittenkään 400... Ajatukset olivat silti vähän kaksijakoiset, koska moottorin ikä viittasi matalapuristeiseen saasteajan myllyyn. Päällisin puolin oli havaittavissa, että moottoria oli piristetty ainakin Edelbrockin alumiini-imusarjalla ja peltipakosarjoilla, mutta oli arvoitus, olisiko moottori muuten vakiokunnossa. Valmistenumeron perusteella kyseessä oli joka tapauksessa alkuperäinen kasiauto, ja TH400-aski toisaalta viittasi siihen, että moottori olisi kuitenkin isompi. Takarengaskooksi valitsin saman 265/50 R15 kuin aiemminkin, eteen tulivat nyt tuumaa isommat, kun Amerikasta tullessa edessä oli ollut 14 tuuman vanteet. Senhän piti olla alkuperäinen 400, mutta olin varautunut siihen, että se oli todellisuudessa 350, tai pahimmassa tapauksessa jopa 326. Mikalle penkit olivat jääneet lojumaan joutilaina hänen myytyään avo-Firebirdinsä eteenpäin. Moottorin kohdalla tulikin sitten vastaan se yllätys, kun valunumeroita päästiin tutkimaan. Alustaa oli jo aikoinaan Kaliforniassa maalattu punaisella, joten se sai sellaiseksi jäädäkin. Niinpä etukeno asento, ylileveät takapyörät ja räikeä väritys kuuluivat asiaan
Lattiamatto on uusi. Sekin tuli vastaan sattumalta, kun katselin avaimiin sopivaa perää naulakosta: Captain America. Seuraavaksi oli edessä kuitenkin auton maalaus, kunhan ne ruosteiset kohdat sekä pahasti rutattu kuskin puolen helma oli saatu vaihdettua uusiin ja lukuisat ovenavauskolhut saatu kyljistä oiottua. Maalauksesta vastasi hyvä ystäväni Petteri, jonka kanssa yhdessä sitten vesihioimme ja kiillotimme maalipinnan koneellisesti kauttaaltaan. Tiesin kuitenkin, että siellä oli 70-lukuinen GM Truck -värikartta ja muistelin, että sieltä löytyisi hyvin samankaltainen keltainen sävy. Eikä sittenkään Orbit Orangeksi. Sen verran raikkaasti auto tuntuu kulkevan, varmasti pirteämmin kuin alkuperäisellä 350-heppaisella 400:lla. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Pontiac Firebird Sport Coupe ’68. Belltechin tuuman (lue kaksi) madaltavat etujouset löytyivätkin US-Partsilta hyllystä, ja niillä saatiin vihdoin aikaan tyyliin sopiva 70-luvun lopulle tyypillinen etukeno. Se 455 ei voinut olla vakiokuntoinen saasteajan moottori, vaan ainakin nokan täytyy olla vaihdettu. Siinä vaiheessa tulikin vastaan seuraava yllätys – himoitsemalleni oranssin sävylle ei löytynyt kaavaa käyttämästäni maalikaupasta. Alkuun uskoin, että takapäässä jo valmiina olleiden ilmaiskareiden laittaminen ihan täyteen riittäisi tekemään stancesta oikeaoppisen, mutta kyllä etupyörien vaihto tuumaa suurempiin sai aikaan sen, että keulaa oli laskettava. Enää puuttui nimi, pitäähän Street Freakilla oma nimi olla. Ensimmäistä kertaa ilta-auringossa valmiin auton nähdessäni ymmärsinkin, että juuri tällaisenhan minä olen aina halunnut. Ja kyllä, sitä ajaessa takatukkaa kutittaa. Niin löytyikin, ja silmämääräisesti tuo Chevyn pickupeissa käytetty Wheatland Yellow näytti päivänvalossa hämmästyttävän samankaltaiselta kuin Orbit Orange, joten sillä Firebird sitten vedettiin. Formuling-ratti, lisämittarit, puukoristeiset tarvikeveivit ja salmiakkitikattu hattuhylly ovat autossa jo vuosikymmeniä olleita juttuja ihan niin kuin kojelaudan kompassikin. Se on juuri samalla tavalla överi, toksisen maskuliininen ja mauttoman tyylikäs kuin itse autokin. Keltaisen, isokoneisen Pontiacin, joka on kaikin puolin siisti, muttei liian hieno, ettei sillä voisi ajella päivittäisiä ajojakin. Kun sitten viimein keväällä 2019 päästiin testaamaan oikeasti, miten Firebird kulkee, tuli sitten se kolmas yllätys. Istuimet olivat kadonneet matkan varrella, joten eupenkeiksi hankin Scatin kaatuvaselkäiset sporttiversiot, takapenkki löytyi pitkän etsinnän jälkeen käytettynä Suomesta tuttavalta. Vaikka olisi kalju
Moottori: 455 cid V8, Edelbrock Performer RPM -imusarja, 750 cfm Edelbrock -kaasutin, peltipakosarjat, tuplaputket, iso alumiinisyyläri. 45 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Kiitos: Petteri, Mika, Tapio Tarasoff, Juuso, US-Parts Finn-Am/ Harri Karvonen ja Jouni Parkkinen, Stirwell/ Jake. Voimansiirto: TH400-automaatti, 10-bolt perä. Vanteet: American Racing Torq Thrust D Mag Grey 8x15" ja 10x15." Renkaat: Vitour Galaxy R1 Radial G/T 225/60 R15 ja 265/50 R15. Ajan hengen mukaisen Edelbrockin kärpässilmäputsarin toin Jenkeistä käsimatkatavaroissa. Sisusta: Formulingnahkaratti, Scat Procar -sporttipenkit edessä, Nascar-taustapeili, Bluetooth-retrosoitin, Pioneerin 5,25" koaksiaalit edessä, 6x9" kaiuttimet salmiakkitikatussa hattuhyllyssä. Asennon piti olla tietysti perä ylhäällä. Konepellin alta paljastui mukava yllätys, kun se 326:ksi pelätty moottori olikin lopulta pirteän tuntuinen 455. Uudet puskurit tilattiin US-Partsin kautta, samoin matto ja maskit. Alusta: Edessä Belltechin madallusjouset, takana vakiokierrejouset ja Gabriel Hi-Jacker -ilmaiskarit. Faktat Pontiac Firebird ’68 • Omistaja: Tomi Eronen, 41 • Paikka: Nurmijärvi. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin
BUICK INVICTA 2D HT ’59. Oulussa asuva Jouni ”Jone ” Pirkonen oli jo nuoresta pojasta asti haaveillut vuoden 1959 Buickista ja sellaisen mies onnistuikin ostamaan itselleen Ruotsista syksyllä 2018. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Palapeli Palapeli 46 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Tuolloin varsin karusti kasatusta Buickista muokkautui Jounin käsittelyssä yhden talven aikana tyylikäs, auton alkuperäisiä muotoja kunnioittava mild kustom
47 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Tallista löytyy myös vuoden 1966 isolohkoinen Chevrolet Chevelle SS sekä vuotta tuoreempi rättikattoinen Chevrolet Camaro. Siinä pihalla ehti käydä jo muutama ostajaehdokas Chevroletia tutkimassa, kunnes 13-vuotias Jouni päätti tehdä isälleen ehdotuksen, josta hän ei voisi kieltäytyä. Aikaa vievin yksittäinen korjauskohde projekstissa oli todella huonoon kuntoon päässeiden rosterilistojen oikaiseminen. Vierailuiden tarkoituksena Reijolla oli päästä kauppoihin kyseisestä autosta, mutta hintaneuvotteluissa ei koskaan loppujen lopuksi päästy yhteisymmärrykseen. Tallissa oli vielä sopivasti tilaa vuosia mielessä pyörineelle ’59 Buickille, jollainen ilmestyikin sopivasti kesällä 2018 myyntiin Nettiautoon. ”Soitin myyjälle ja siinä kun kyselin Buickista, niin koko ajan tuli esille uusia vikoja, joten pyyntihinta ei omasta mielestäni ollut kohdillaan. Tämän aikoinaan Suomessa poliisiautona toimineen kuutosmoottorisen Chevroletin Jounin isä oli ostanut Taivalkosken suunnalta vuonna 1975. Voisi sanoa, että Buickissa oli kaikki niin sanotut paskahommat jo tehty”, muistelee mies ensikohtaamista Buickin kanssa. Kaupat syntyivät ja Jounista tuli Chevroletin onnellinen omistaja. Ensi silmäyksellä Buick näytti varsin ryhdikkäältä, mutta mitkään luukut tai listat eivät olleet oikeassa linjassa. Netti-ilmoituksessa ruskeavalkoinen Buick Invicta oli Suomen rekisterikilvissä, mutta se oli kuitenkin myynnissä Pohjois-Ruotsissa. Kyllähän sitä piti lähteä paikan päälle tarkemmin tutkimaan, kun ei tuo niin kaukana Oulusta ollut”, Jouni kertoo. Ylemmässä kuvassa näkyvä ulkoinen varapyöränkotelo saadaan käännettyä sen alapuolella olevalla vivulla hieman taaksepäin, jotta takaluukun aukaisu on mahdollista. ”Sitä tarjousta en uskaltanut nostaa, kun se ravistuksen syy ei ollut selvillä. Ilmoitus katosi Nettiautosta, niin arvelin auton menneen kaupaksi, mutta sepä ilmestyikin jonkin ajan kuluttua uudelleen myyntiin. Continental kitin Jouni valmisti kokonaisuudessaan itse. Olisko tuo ravistus ollut se syy, että auto ei ollut mennyt kaupaksi aikaisemmin. Ei niitä muita ostajia tainnut jonoksi asti olla, kun tuosta pari viikkoa eteenpäin tuli soitto, että tuu hakeen auto pois”, Jouni muistelee lopullista kaupantekohetkeä. Buickin kunnon huomioon ottaen tein siitä tarjouksen, jota myyjä ei kuitenkaan siltä seisomalta hyväksynyt.” Jouni ehtikin jo miltei unohtaa Buickin, mutta kuukauden päästä puhelin soi ja myyjä yritti saada häntä nostamaan autosta annettua tarjousta. Tarjouduin tekemään kaikki lumityöt sekä leikkaamaan nurmikot kahden vuoden ajan, eli käytännössä myin itseni maaorjaksi”, nauraa Jouni näin jälkikäteen. ”Olin ihastunut Chevroletiin samoin tein, kun se tuli tuohon pihalle ja sanoinkin ukolle, että älä nyt perhana myy sitä. Melkeinpä saman tien Reijo ilmoitti laittavansa auton myyntiin, koska miehellä oli tallissa muita projekteja työn alla. Todennäköisesti kori on ollut pois rungolta ja se sekä alusta oli hiekkapuhallettu ennen niiden uudelleenmaalausta. ”Kun sillä lähti ajamaan ja painoi vähän kaasua, niin se alkoi ravistaa oudosti. Koeajolenkillä Jounille selvisi todennäköisesti syy siihen, miksi Buick oli tullut uudelleen myyntiin. Tärinää koko rahalla. Yksi noista autoista oli musta vuoden 1959 neliovinen Buick, jota Jouni kävi nuorena poikana 70-luvun alkupuolella isänsä Reijon kanssa katsomassa useita kertoja. Tarjouduin ostamaan sen ja ukko nauroi, että millä rahalla meinasit sen ostaa. O ulun lähellä Haukiputaalla oli aikoinaan valokuvausliike Vaskivuo, jonka omistajalla oli siihen aikaan useampia erikoisia autoja kokoelmassaan. Alustassa ei näkynyt ruostetta missään ja siellä näytti olevan myös uudet jarruputket ja -letkut sekä bensalinja. Vuosien varrella on Jounin tallissa vaihtunut sekä valmistunut lukematon määrä erilaisia harrasteautoja, mutta kyseinen '59 Chevrolet löytyy sieltä tänä päivänäkin. Buick jäi tuolloin ostamatta Pirkosten perheeseen, mutta sen keulan leveä dollarinhymy jäi kuitenkin lähtemättömästi nuoren Jounin mieleen. ”Siinä oli joku tehnyt kovasti hommia, mutta oliko sitten tullut kiire niputusvaiheessa, kun kaikki oli vähän sinne päin kasattu. Sen verran vielä mainittakoon, että Reijo isä piti sopimuksesta kiinni enemmän kuin tarkasti, joten ruohonleikkuri ja lumikola tulivat Jounille varsin tutuiksi kahden vuoden aikana. Sitten, kun vauhti nousi viidenkympin huitteille, se ravistus oli niin kovaa, että oli pakko löysätä kaasua. 48 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Buick Invicta 2D HT ’59. Jounin ensimmäinen oma jenkkiauto oli samaiselta vuodelta, mutta merkiltään Chevrolet ja totteli mallimerkintää Biscayne
Listoissa olevat ruuvinreiät hitsasi tigillä umpeen Martikaisen Mano. Myöskään venttiilikoneistosta ei löytynyt huoltamattomille jenkkimoottoreille tyypillistä pikeä ja likaa, kun käytin venttiilikopat auki. Kun käänsi vetolevyn oikeaan asentoon, niin ravistaminen loppui siihen”, Jouni kertaa. Jonkin aikaa autoa tallissa katseltuaan Jouni tuli kuitenkin toisiin aatoksiin. Tarkoituksena oli laittaa Buick vain tuolta osin kuntoon, mutta autoa tarkemmin tutkiessa Jouni tuli siihen tulokseen, että nyt tarvitaan kuitenkin vähän isompia ”huoltotoimenpiteitä”. Ensimmäisenä Jouni alkoi etsiä syytä ravistukselle Buickin 401 Nailhead -moottorista. ”Buickin luukkujen raot olivat mitä sattuu ja auto näytti huonosti kasatulta palapeliltä, jonka palaset eivät oikein tahtoneet sopia paikoilleen. ”Ennen askin paikoilleen laittoa aloin lampun kanssa tarkastamaan, ovatko lohkon takana olevat vesitilan plommit missä kunnossa, niin samalla huomasin vetolevyn olevan väärässä asennossa. Sen oli joku kyläseppä saanut asennettua niin, että kampuran ja vetolevyn puntit olivat samalla puolella. ”Buickiin on todennäköisesti tehty koneremontti jossain vaiheessa, koska siinä oli hyvät puristukset ja öljynpaineet, kun ne mittasin. 49 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Listojen oikomiseen piti koneistaa avuksi erilaisia vastinkappaleita, että ne sai naputeltua suoriksi. Kustom-ilmettä Buick sai Jounin itsensä suunnittelemasta ja valmistamasta continental kit -varapyöräntelineestä, jota suomeksi kutsutaan myös nimellä ”mattolaituri”. Buickissa jo ostettaessa olleen täysin ehjän ruskeavalkoisen verhoilun Jouni maalasi verhoilumaalilla mustaksi. Jouni ei omasta mielestään ollut löytänyt automaattivaihteistosta sopivaa syytä Buickia vaivanneelle ravistukselle, mutta sen paikoilleen asennusvaiheessa siihenkin tuli selvyys. Purettavan turbiinin kaikki osat käytin sorvissa mittausta varten, eikä niistä löytynyt mitään erikoista. Alun perin Jounin oli tarkoitus laittaa Buick kuntoon vain teknisesti ja cruisailla sillä seuraavana kesänä tuossa ruskeavalkoisessa ulkoasussaan. Ainoa vika, joka turbiinista löytyi, oli liian iso päittäisvälys ja sen sain korjattua paksummalla laakerilla. Takarenkaiden aukkoja peittäviä lasikuituisia Kun sillä lähti ajamaan ja painoi vähän kaasua, niin se alkoi ravistaa oudosti. Kyllähän se moottorin käyntiin vaikuttaa, mutta ei sillä selity tuo noin kova ravistaminen”, Jouni selittää ja jatkaa: ”Nämä ’59 Buickit eivät ole olleet tunnettuja maailman kestävimmistä turbiineista, niin epäilinkin vian löytyvän sieltä. Eihän ne täysin virheettömät vieläkään ole, mutta nyt ne on edes suurin piirtein oikeassa muodossa”, Jouni naurahtaa. Ainoa vika konehuoneen puolella oli pari väärään järjestykseen laitettua tulpanjohtoa. Samoin rosterilistat olivat todella huonossa kunnossa, kun ne olivat vuosien varrella saaneet osumaa eri puolilla autoa, ja olipa osa niistä laitettu ruuvaamalla kiinni. Kun Jouni oli saanut kauan haaveissa olleen ’59 Buickin omaan talliinsa, niin hän pääsi perehtymään autoa vaivanneeseen ravistusongelmaan tarkemmin. Shimmailua ja naputtelua. Samalla, kun vaihteisto oli irti, niin asensin siihen täydellisen korjaussarjan”. Kun vauhti nousi viidenkympin huitteille, se ravistus oli niin kovaa, että oli pakko löysätä kaasua
Takapyöränaukkoja peittävät lasikuituiset fender skirtsit Jouni jatkoi pidemmiksi, jotta ne ulottuvat taakse päin siirrettyyn takahiekkapeltiin asti. Nyt, kun kaikki listat ja pisteosat olivat oikomista sekä kiillotusta varten irti autosta, päätti Jouni, että nyt Buick olisi hyvä maalauttaa uudelleen itseä enemmän miellyttävällä väriyhdistelmällä. ”Hyvin on auto toiminut ja mielessä on jo ehtinyt kypsymään muutamia ideoita, mitä Buickiin voisi tulevaisuudessa toteuttaa. Lisäksi verhoilija käski maalauksen jälkeen poistamaan spraypullon etiketin ja katsomaan, mitä sen alta paljastuu. Perussiistissä käyttökunnossa olevasta konehuoneesta löytyy Buickin alkuperäinen 325-hevosvoimainen 401 Nailhead -moottori. Yksi niistä on ilma-alusta, jonka komponentit löytyvätkin jo valmiiksi tallista, mutta katsotaan, mitä sitä keksii”, hän raottaa tulevaisuuden suunnitelmiaan Buickin suhteen. Vanteet: Keskiökiinnitteiset 15-tuumaiset pinnavanteet. Korimuutokset: Maalaus musta/ kiiltävä lakka ja kuparinpunainen/ satiinilakka sekä punainen ja kulta flake, continental kit, lasikuituiset fender skirtsit. Sisusta: Keinonahkaverhoilu, joka on maalattu mustaksi. Alusta: Madallettu. Meinas kyllä vähän naurattaa, kun siellä luki, että peltikattomaali. Kaveri sanoi, että tämä maali ei jätä kuivuttuaan pintaa tahmeaksi ja pysyy varmasti keinonahassa kiinni kuin tauti. Loppuosa autosta ruiskutettiin Hondan värikartasta löytyneellä kuparinoranssilla värillä, jota Steniuksen Jani Oulun Automaalaamosta sävytti hieman punaisemmaksi ennen sen laskemista Buickin pintaan. ”Sain tutulta verhoilijalta hyvän vinkin, että käy ostamassa Puuilon tavaratalosta tietynmerkkistä mustaa vinyylimaalia, joka on spraypullossa. Voimansiirto: 2-vaihteinen Twin Turbine Dynaflow -automaattivaihteisto, alkuperäinen taka-akseli. fender skirtsejä Jouni jatkoi niin, että ne ulottuvat taakse päin siirrettyyn takahiekkapeltiin asti. Tämä osuus autosta viimeisteltiin satiinilakalla, jonka seassa on pieniä hienojakoisia punaisia sekä kultaisia flake-kiteitä. Takaluukku sekä siipien yläosat, katto, fenderit ja mattolaituri maalattiin perusmustalla, jonka päälle ruiskutettiin kirkaslakkaa. Moottori: 401 cid Nailhead V8. Vielä, kun mies sai muokattua ajokorkeuden sopivaksi jousimuutoksilla, niin Buick oli valmis tulevan kesän cruisailuihin. 50 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Buick Invicta 2D HT ’59. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut (edessä alumiiniset rummut). Kiitos: Manolle rosterilistojen hitsauksesta, Metsäntauksen Jukalle kiillotuskoneen lainasta, Ramille osientilausavusta ja Henrikssonin Rapelle rakenteluavusta. Ihan sama, kunhan maali vaan pysyy hyvin kiinni verhoiluissa”, Jouni toteaa hymyssä suin. Faktat Buick Invicta 2D HT ’59 • Omistaja: Jouni Pirkonen, 57 • Paikka: Oulu. Buickin täysin ehyen keinonahkaverhoilun ruskeavalkoinen värimaailma ei myöskään ollut Jounin mieleen. Teho: 325 hv. Renkaat: 235/75 R15 teräsvyörenkaat leveillä valkosivuilla. Kun kaikki listat ja pisteosat olivat oikomista ja kiillotusta varten irti autosta, päätti Jouni, että nyt Buick olisi hyvä maalauttaa uudelleen
. ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. ??. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 ??. . ??. Tervetuloa! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. ??. ??. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. . 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. ??. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. ??
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 52 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Pelastettu museoinnilta FORD MUSTANG 2D HT ’65. Kun Lohjan Muijalassa asuva Harri Kunttu hankki Mustangin ensimmäiseksi omaksi autokseen vuonna 1991, oli se käytännössä täysin alkuperäisessä kunnossa. Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, auto on yli 400-heppainen, manuaalivaihteinen ja niin pitkälle joka puolelta rata-ajoa silmällä pitäen paranneltu, että voi sanoa sen olevan lopullisesti pelastettu museoinnilta
53 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Uusi suunta Botniaringiltä. Joku sitä ehdottikin, että eikö auto pitäisi myydä pois, mutta en sitten siihen lähtenyt. Ei sinne väisteltäväksi keilaksi kehdannut jäädä. ”Niihin aikoihin hankin myös nuo nykyiset Corbeaun jakkarat ja paremmat Sabeltin Kun ajoi minkä pystyi ja toiset suhautteli radalla kummaltakin puolin ohi, tuli tunne, että piti tehdä jotain. ”Se oli ensimmäinen kerhon ratapäivä Botniaringillä joskus 2000-luvun puolella, kun auto alkoi muuttua tähän nykyiseen suuntaan”, Harri jatkaa pitkää yhteistä tarinaa. Takalokasuojia on levitetty, jotta ne on saatu vastaamaan 2" alkuperäistä leveämpiä etulokasuojia. ”Siinä oli lukoton aavikkoperä, eikä sillä päässyt yli kahdeksaakymppiä, kun oli joku bensansaantiongelma. Olin sen ostoon saakka lainannut mutsin autoa aina tarvittaessa.” Ensimmäisenä rata-ajokärpäsen puraistua uusittiin ne Mustangin ongelmakohtiin kuuluvat takajouset ja asennettiin perään lukko sekä tiheämpi välitys. Moottori oli melko vakio, kannet oli portattu ja sen perässä oli edelleen se alkuperäinen C4-automaatti ja 8-tuumainen perä. Se on sentään mun ensimmäinen oma auto. ”Silloin 2005 tienoilla rupesi olemaan vissiin asuntolainat maksettu ja mahdollisuus rakennella, kun jonkun vuoden auto seisoikin talon rakentamisen jälkeen sen takia, kun ei ollut varaa maksaa vakuutuksia. ”Ei sille oikeastaan muuten ollut muuta tehtykään kuin taottu takajouset uuteen uskoon, ettei se perä ollut niin alhaalla. Kaliforniasta vuosikymmenen taitteessa uitettu auto oli maalattu Oulussa alkuperäistä lähellä olevalla metallinhohtovihreällä, alkuperäissävy oli ollut Twilight Turquoise. Oli siinä siinä vaiheessa vähän tiukempi nokka ja kannet tehty, mutta ei se mikään dragsteri ollut”, Harri kuittaa. Ei ollut kuin yksi asia, joka olisi voinut aiheuttaa harmaita hiuksia museomiehille, nimittäin sähköinen pissapoika”, Homerina harrastepiireissä tunnettu Harri jatkaa. Kyllähän siinä koneremppaa ruvettiinkin tekemään aika pian, ja sehän sitten räjähti tuonne Ämmässuon kohdalle matkalla Stadin cruisingiin se ensimmäinen kone. Alkuperäisiltä näyttävät takavalot ovat Vintage Ledsin mallistosta. Niin etuhiekkapelti kuin takapuskurikin ovat lasikuitua. Kun ajoi minkä pystyi ja toiset suhautteli radalla kummaltakin puolin ohi, tuli tunne, että piti tehdä jotain, ei sinne väisteltäväksi keilaksi kehdannut jäädä”, mies kertoo nauraen. ”Niin, varmuuden vuoksi niin päin”, Harri Kunttu letkauttaa. Siinä vaiheessa Mustangin keulalla oli sen räjähtäneen 289:n tilalle vaihdettu Kylmäsen Arton Mustangin keulalta joutavaksi jäänyt tuolloin juuri remontoitu 302. Se oli hyväkuntoinen, käytännössä leimaa vaille museoauto. 54 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Ford Mustang 2D HT ’65. Tekniikkana ilmeisesti vasta muutamalla omistajalla olleessa Mustangissa oli 289-pikkulohko ja C4-automaatti. ’91 Harri hankki Mustangin ja ’92 me alettiin seurustelemaan”, Tuija Kunttu naurahtaa vierestä, kun kysyn hänen mieheltään Harrilta, kuinka kauan Mustang on hänellä ollut. ”Olisi myöhemmin voinut olla vaikeampaa hankkia sitä
Pari vuotta Mustang ehti olla kaksivärinen, kun keulan kuituosat olivat mustat, kunnes keväällä 2017 auto maalattiin uudelleen, tällä kertaa VW-konsernin Offroad Grey -grafiitinharmaalla. Ohjearvona Tepolla oli, että 400 hevosvoimaa siitä pitäisi tulla, ja Sämpyn moottoridynossa siitä tuli 407 heppaa.” Koska Harrin mielestä ajettavuus tulee ennen lisätehoa, ja vauhti piti saada myös hillittyä tehokkaasti rata-ajossa, hankittiin samoihin aikoihin myös taka-akselille SSBC:n levyjarrut. Vanhan simpukkaohjauksen Harri korvasi Unisteerin tehostetulla hammastangolla. Se kävi nimittäin niin kuumana, että se sylki öljytikusta litkut pihalle.” Ei Letukan konetta. Etulevyjarrujen hankinnassa olikin rajoituksena se, että piti saada niin isot levyt kuin niihin 16-tuumaisiin vanteisiin vain mahtuu.” Ensin edessä olikin astetta pienemmät Granadan levyt, joiden tilalle hankittiin sittemmin nykyinen SSBC:n sarja, joka tuli Tuumacidin kautta. ”Eteen piti saada sitten vähän leveämmät renkaat, joten joskus 2013– 2014 tienoilla hankin eteen kaksi tuumaa levittävät lasikuituiset lokasuojat. Muilla ne olivat menneet näyttelyautoihin.” Sittemmin tuontyyppiset takajousitusratkaisut on todettu erittäin hyvin toimiviksi muun muassa USA:n autocross-kisoissa. ”Mike Maier halusikin tavata minut, kun olin Las Vegasissa käymässä vuonna 2014, kun olin hänen tietääkseen kolmas, joka todella ajoi tuolla taka-akselilla. AFR:n alukansilla varustettuun moottoriin tuli Scatin 331 stroker kit, joka vakioporauksella tuottaa itse asiassa kuutiotuumiksi 327, eikä 331 kuten yleensä vanhaan lohkoon rakennettaessa. Levyjarrut ovat SSBC:n tavaraa joka nurkassa. vyöt. Alla olleet 14-tuumaiset erikoisvanteet näyttivät myös niin kottikärrynpyöriltä, että vaihdoin ne 16-tuumaisiin. Siihen rakennettiin 2008 tuo 327-pikkustroker, joka siinä on edelleen paikallaan ihan samoilla palikoillaan. Se on vahvempi kuin tavallinen T-5, niiden kestosta kun on viritettyjen koneiden kanssa vähän huonoja kokemuksia.” Tosiaan pelastettu museoinnilta. ”Siinä oli semmoista pientä savutusongelmaa, jonka luultiin tulevan koneesta, mutta sehän tulikin lopulta laatikosta. ”Kun ne epäilykset kuitenkin johtivat ensin siihen koneeseen, niin Teppo tilasi tuon uuden moottorin perustaksi Jenkeistä tehdasuuden 302-lohkon. Vain keinut on vaihdettu viime talvena, kun ne rupesi jo pitämään niin paljon ääntä kuluneisuuttaan”, Harri selittää. Sen jälkeen Tuumacidin Teppo onkin ollut Harrin hovihankkija, jonka vastuulle tuli myös uuden, pirteämmän tekniikan rakentaminen. Vanha 70-luvun scoopilla varustettu kuitupelti alkoi myös hinkata kiinni noihin uusiin TCP:n coilovereiden yläpäihin, joten hankin sen tilalle Maierin isolla scoopilla varustetun kuituversion.” Lasikuituisiin vaihtui myös hiekkapelti sekä takapuskuri, ja eteen tuli iso ratahenkinen spoileri. ”Vaihteistona oli kaksikin eri C4-versiota, ensin ihan automaattina ja TCI:n Saturday Night Special -turbiinilla, sitten manuaalikoneistolla, mutta ei ne automaatit oikein tykänneet tuosta rata-ajosta, niin lopulta hankin tilalle Astron T-5-pohjaisen manuaalin, joka on siis tyyppimerkinnältään A-5. Etujousitusta parannettiin TCP:n sarjalla, jonka mukana tulivat paitsi tukivarret, myös uudet coilover-tolpat. Lasikuituisten etulokareiden tarroissa ei lue Baer, vaan Beer, kuten Homeriksi kutsutun Harrin tyyliin sopii. Mustangissa ei siis ole Chevyn tekniikkaa, vaikka sitä on moni erehtynyt kysymään konepeiton 327-merkintöjen perusteella. Noihin aikoihin kokonaisuus muuttui racehenkisemmäksi myös turvakaarien teettämisen myötä. 55 AMERIKAN RAUTA 3/2020. ”Ohjenuorana on ollut aina tehdä asiat omalla tavalla, eikä niin kuin kaikki muut, ja siksi tuohon tulikin esimerkiksi tuo harvemmin käytetty Crowerin rullanokka. Moottorin koko saattaa myös hämätä, mutta kyseessä on kyllä stroukattu Fordin oma 302. Taka-akselistoksi oli jo vuotta aiemmin vaihdettu Maier Racingin 9-tuumainen X-treme-versio, joka on jousitukseltaan pushrod-tyyppinen, ja taka-akseli on todella järeästi tuettu. Pyrkimys oli tehdä katumoottori, joka vääntää niin hyvin alhaalta, että sillä pystyy oikeasti ajamaan kadulla. Korirakennetta on jäykistetty HHP:n apurunkojen yhdistäjillä ja Maier Racingin etupoikkituella. Maalauksen hoiti pohjatöineen Värikaksikko melkein naapurissa Muijalassa
Takapenkkiä autossa ei enää ole. Siitä meinasi itse asiassa tulla hopeanharmaa, kun maalaamossa oli ensin luettu värikoodi väärin, ja oli mennyt Uja Vkirjaimet sekaisin.” Ruosteiden takia autoa ei ole tarvinnut 55 vuoteen hitsata kuin pari nuppineulanpään kokoista reikää takakynnyksistä, joita oli joskus tunkattu väärästä kohtaa ja jotka olivat sen seurauksena ruostuneet hiukan. Pientä hitsattavaakin maalaamolle jäi silti, kori oli nimittäin revennyt jossain vaiheessa vähän C-pilareiden etukulmasta. Etupenkit Harri vaihtoi tukeviin Corbeaun kuppeihin, jotka varusti Sabeltin monipistevöillä. Muuten aika moni asia on muuttunut. Klassisen Shelby Cobra -tyyliset vanteet sopivatkin radalla viihtyvän Mustangin olemukseen mainiosti, eikä suurempi halkaisijakaan haittaa, kun entisöintisuunnitelmat taitavat olla tämän yksilön kohdalla lopullisesti hylätty. Se tuli pari kertaa vastaan ja toisella kerralla ehdin ottaa rekisterinumeron muistiin. 17-tuumaisten Hopsterien tilalle”, Harri kertoo. ”Pari-kolme vuotta takaperin US-Partsilla oli tarjouksessa 17-tuumaisia American Racingin VN527-vanteita, ja hankin sellaiset sitten aiemmin alla olleiden kapeampien Ohjaamo on rataautomaisen riisuttu lujine turvakehikkoineen ja omatekoisine verhoiluineen. Sen takia mulla on tuo Pelastettu museoinnilta -tarra nyt autossa, kun se oli museokuntoinen minulle tullessa”, mies kuittaa röhähtäen nauruun. ”Yhden Transporterin pinnasta minä tuon värin bongasin. Harrin omaa kädenjälkeä edustaa myös keskikonsoli, josta löytyvät nykyisin niin tarpeelliset varoitusvalot kuin niin lasinpyyhkimen, -pesurin ja puhaltimen katkaisijatkin. 56 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Ford Mustang 2D HT ’65. ”Auton alkuperäinen omistaja oli Harry G Christenson, eli omistajan nimi on pysynyt samana. Siitä meinasi itse asiassa tulla hopeanharmaa, kun maalaamossa oli ensin luettu värikoodi väärin, ja oli mennyt U ja V sekaisin
Jarrut: Edessä ja takana SSBC:n levyt, edessä Subarun Ferodo-palat, takana Hawkin palat, teräspunosletkut, Wilwoodin tasapainosäädin. Moottori: 327 cid SB V8, Scatin stroker-kampiakseli, ARP:n pultit, Keith Blackin takomännät, Clevite77-laakerit, AFR 185 -alukannet, Trick Flow 6.350" työntötangot, Brian Crowerin #15512 rullanokka, Ford Racingin 1.7:1 vipusuhteen rullakeinut, Ford Racingin rullajakopää, Weiand #8124 alumiini-imusarja, FiTech Easy Street -ruisku, Crane HI-6 -sytytysboksi, Scatin dampperi, Summitin 100A laturi, Marchin hihnapyörät, Edelbrockin vesipumppu, Cantonin isompi öljypohja loiskelevyllä, TCP-moottorinkorvakkeet, keraamisesti pinnoitetut pitkät Hedmanin pakosarjat, omavalmisteinen x-putkisto, alumiinisyylari, 90 litran turvatankki välisäiliöllä. Faktat Ford Mustang 2D HT ’65 • Omistaja: Harri Kunttu, 60 • Paikka: Lohja. Voimansiirto: 5-vaihteinen Astron A5-manuaali, McLeodin RXT-tuplalevykytkin, alumiinikardaani, alumiinicase, 3,7:1 välitteinen Fordin 9" perä Torsen-tyyppisellä lukolla. Alusta: TCP Front Coil-Over Conversion System edessä, Maier Racingin etupoikkituki, Arningmuutos, Unisteerin tehostettu hammastankoohjaus, 1” etuvakaaja, HHP:n apurunkojen yhdistäjät, Maier Racingin X-treme-takajousitus. Kiitos: Tuija – vaimon osa ei ole helppo, Teppo ja Jyri, Jyri R, Markku T, Markku M, Markku V, Värikaksikon kaverit ja kaikki muut, jotka ei nyt tulleet mieleen. Konehuoneessa näkyy vielä auton aiempi turkoosi metalliväri. 57 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Takajousitus on Maier Racingin pushrod-tyyppinen, joka on todettu toimivaksi ratkaisuksi Mustangeissa myös Amerikan Autocross-ympyröissä. Renkaat: Nankang 255/40 R17 tai Toyo 225/50 R16. Takakontin pohjalta löytyy myös välisäiliöllä varustettu 90 litran turvatankki. Sisusta: Mokkaratti, Corbeau Boss -kuppipenkit, Sabeltin monipistevyöt, penkinaluskotelot korvattu putkilla, Luuppalan tekemät turvakaaret, Stewart Warnerin mittaristo, verhoilut pääosin tehty itse, itse tehty konsoli. Huippupalikoista koottu rullanokkainen 327 cid stroker on varustettu AFR:n alukansilla. Kori: Maier Racingin lasikuituiset 2" levittävät etulokasuojat ja cowl-konepeitto, Shelby-tyyppinen lasikuituinen hiekkapelti sekä spoileri, kidukset ja merkit poistettu, takakaaret levitetty vastaamaan etupäätä, Maier Racingin lasikuituinen takapuskuri, Vintage Ledsin takavalot, peruutusvalot ja daylight/ etuparkit. Vanteet: American Racing VN527 17x9" tai AR Track Star 16x7". Hihnapyörät ovat Marchin serpentiinityyppiset
KUKKULAN KUNINGAS 58 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 59 AMERIKAN RAUTA 3/2020. 1990-luvun taitteessa amerikkalaiset olivat kotimarkkinoillaan ahtaammalla kuin koskaan aiemmin ja toimiva tapa reagoida alakynteen jäämiseen on pullistella muskeleita tekemällä uusi supermalli, joka herättää ihastusta suorituskyvyllään. CHEVROLET CORVETTE ZR-1 ’91. Chevroletin tapauksessa se oli Lotuksen avulla kehitetty ZR-1, jota kutsuttiin jo tehtaalla kukkulan kuninkaaksi
Vielä rekisteröimätön ZR-1 ajautui keväällä 1993 konkurssipesästä Espooseen MetroCar Olari -nimellä 60 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet Corvette ZR-1 ’91. Liike sai myytyä maahan kuitenkin myös niin monta GM-urheilumallia, että siitä kiinnostui myös General Motorsin viennistä vastannut Vice President Dale Hermiller. Hermiller kuitenkin otti pian Pakariin yhteyttä ja vakuutti, ettei kyse ollut virheestä, vaan hän oli tilannut Pakarille ZR-1:n, jonka väritys pitäisi vielä valita. Competition Yellow -väri pukee C4-Vetteä hienosti. Laman syvetessä autokauppa hiljeni aina vain ja pakujen veropykälien muuttuminen olisi ollut varmasti jo sinälläänkin riittävä kuolinisku Chevroletmaahantuojalle, joten myös valuuttalainojen yllättävästä kasvusta kärsineen VM-Koneen kohtalona oli kuitenkin konkurssiin päätyminen elokuussa 1992. valikoi värikartasta Competition Yellow -sävyn, jota ei ollut ollenkaan Euroopan markkinoille saatavilla. On sanomattakin selvää, ettei ZR1:siä edes kuviteltu Suomessa kovin montaa myytävän, mutta kaksi niitä uutena kuitenkin maahan tuli. Oma episodinsa oli sitten saada auto tullista ilman ostokuittia, mutta aikanaan sekin saatiin junailtua ja listahinnaltaan 880 000 markan hintainen supermalli saatiin kotiin Seinäjoelle. Kolme viikkoa myöhemmin, Hermillerin palattua jo aikaa sitten kotimaahansa, Pakari sitten huomasi, että VM-Auton tilauslistalle oli ilmestynyt myös yksi ZR-1, jonka hän arveli olevan virhe. 120 jenkkisportin vuosimyynti oli tasoa, johon ei yksikään muu jakelija koko Euroopassa tuohon aikaan pystynyt. Niinpä Hermiller tulikin vuonna 1990 itse vierailemaan Seinäjoella, ja VM-Koneen sittemmin AKK:n puheenjohtajanakin toiminut ja ilmailun parissa uran tehnyt Juhani Pakari meni häntä hakemaan vanhemmalla Corvettella. Uutena museoon. S uomessa elettiin 90-luvun alussa syvintä lama-aikaa, eikä valoa tunnelin päässä ollut juuri näkyvissä. 42:sta keltaisesta vuonna 1991 valmistuneesta autosta tämä on tiettävästi ainoa uutena Eurooppaan tilattu. Koska tilanne oli muutenkin erikoinen, myös se järjestyi, ja kyseessä lieneekin ainoa uutena Eurooppaan tuotu ’91-mallinen ZR-1. Ymmärrettyään, ettei lahjahevosen suuhun ollut katsomista, vaan Vette olisi otettava vastaan kalliista autoverosta huolimatta, Pakari Hermiller kuitenkin otti pian Pakariin yhteyttä ja vakuutti, ettei kyse ollut virheestä, vaan hän oli tilannut Pakarille ZR-1:n. Keulailmeeltään kevyesti uudistettua 1991-mallia edustaneen auton toi Suomeen seinäjokelainen VM-Kone, jonka pääbisnes oli Chevroletin vanien sekä farmarien tuonti. Hermiller ihmetteli ääneen, että miksei Euroopan suurimmalla jälleenmyyjällä ollut omassa käytössään ZR1:tä, ja Pakari selitti, että Suomen autoverotus on niin kova, ettei sellaista pystynyt tänne hankkimaan. Toinen, punainen Metro-Auton yksilö jäi omistajaperheen omaan käyttöön ja sai ZR-1-rekisteritunnukset, kirkkaankeltainen yksilö sen sijaan koki erikoisemman kohtalon
61 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Olihan se mieletön juttu, kun sillä nuorena kundina pääsi ajelemaan. 1995 jäi C4-mallipolven ZR-1:n viimeiseksi vuosimalliksi, ja ajan mittaan sille kävi kuten niin monille muillekin kalliille ja eksoottisille autoille – siitä tuli arkiajokiksi vaikea, bulevardipullistelukapineeksi vanha ja harrasteautoksi liian uusi – kunnes sen eksotiikka on taas selvästi alkanut kiehtoa keräilijöitä laajemmin. Huippunopeudeksi ilmoitettiin 290 km/h. ”Kun meillä oli automuseo tuolla Paimiossa, niin ostin sen sinne”, Nurmijärvellä edelleen autoliikettä pitävä Sormunen kertoo. Malli sai jo tehtaalta lempinimen ”King of the Hill”, mikä kuvastaa sitä, mihin mallilla pyrittiin – tekemään USA:n nopein tuotantoauto ja nopein Corvette kautta aikojen. tunnettuun liikkeeseen, jota pyöritti siihen aikaan Eki Aimonen. Kukkulan valtiaaksi suunniteltu. ZR-1 oli tärkeä malli myös Chevroletille, joka pelkäsi jäävänsä Corvetteineen ahtaalle japanilaisten urheiluautojen kanssa. Kojelaudan suuri ZR-1 -logo ei ole näyttö, vaan pelkkä koristedetalji. Keskikonsolissa on paikka ”tehoavaimelle”, jolla sai rajoitettua tehot noin puoleen, mikäli auton lainasi jollekin tai vei sen vaikkapa Valet Parkiin. Se jäi myös mieleen, että siinä tuli kesällä kuuma, kun se kardaanitunneli lämpeni niin paljon. ”Se oli niin erikoinen peli, että missä vaan sillä liikkui, niin se herätti aina huomiota. Tovin Vette joutui sielläkin odottelemaan riittävän varakasta ja amerikkalaisista urheiluautoista innostunutta omistajaa. Se tie tuli muutamaa vuotta etuajassa, kun yleensä ne tuppaavat myöhästymään.” Sormunen ehti pitää tuoretta ZR-1:tä kuitenkin myös näytillä automuseossa, ja sillä taisi ajella Sormusta enemmän hänen tuttavansa Matti Widing, joka nuorena miehenä ulkoilutti näyttävää urheiluautoa Helsingissä mielellään. ”LT5-moottorin suunnitteli Lotus ja sen valmisti Mercury Marine, koska Chevrolet ei pystynyt työstämään tuolloin riittävän tarkasti moottorin alumiiniosia”, jutun ZR-1:n nykyisin omistava Risto Pasanen kertoo lukeneensa. Ensimmäisten vuosien nelinokkainen ja 32-venttiilinen LT5 tuotti tehtaan ilmoituksen mukaan 375 hevosvoimaan, mikä riitti kiidättämään aina 6-vaihteisella ZF-manuaalilla varustetun mallin nollasta sataan 4,5 sekunnissa. ZR-1:n sisustus edusti mustine sähkösäätöisine nahkapenkkeineen kutakuinkin parasta, mitä rahalla sai vuonna 1991. Ratkaisu ongelmaan löytyi Lotus Engineeringiltä, jonka General Motors osti vuonna 1986, ja jonka rakentaman neliventtiiliveekasin inspiroimana lähdettiin suunnittelemaan uutta, kokonaan alumiinista valmistettua voimanlähdettä huippumallin nokalle. Viimein autokaupan parissa itsekin uran tehnyt Seppo Sormunen osti keltaisen ZR-1:n itselleen tammikuussa 1994. Ja vaikka ZR-1 oli kallis auto, se maksoi kotimarkkinoillaan 40 prosenttia vähemmän kuin uusi Porsche 911 Turbo ja alle kuudenneksen Ferrari F40:n hinnasta. Sanomattakin on selvää, että tuotanto oli kallista, vaikkei toki halpa ollut lopputuotekaan. ”Museo jäi sitten vähän huonolle sijainnille, kun uusi Turun moottoritie tuli kauemmas siitä, ja koko museon toiminta loppui joskus 1995. Kyytiläisiä sen kulku tuppasi lähinnä hihityttämään, niin rivakka se oli liikkumaan”, Widing muistelee
ZR-1 oli tuolloin mukana Joensuussa kaiketi vain kerran järjestetyn näyttelyn yhteydessä pidetyssä kuminpolttokisassa tai -näytöksessä, ja jäi mieleen erikoisena näkynä vanhempien muskelimallien joukossa. Hän vaihtoi alustaan madaltavat lehtijouset ja korvasi alkuperäiset etujarrut tuoreemmasta C5-mallista lainatuilla sekä siirsi eturekisterikilven nykyiselle paikalleen alemmas. Corvetten sieltä ostanut Santtu Pitkänen oli ensimmäinen omistaja, joka rakenteli autoa jotenkin. Risto Pasanen osti Corvetten Klaukkalasta Janne Reinikaiselta, joka oli omistanut sen kahdeksan vuotta. ”Katsoin netistä, missä oli lähin kaupan ollut C4, ja se oli Klaukkalassa, saman kylän alueella. Parin vuoden kuluttua auto päätyi Sipilän autoliikkeen kautta seuraavalle yksityisomistajalle, jolla se oli peräti 10 vuotta, varsin vähällä ajolla kylläkin, ennen päätymistään lohjalaisen Carvistan vaihtoautohalliin. ”Olin myynyt veneen veke, ja halusin ostaa tilalle Corvetten”, Pasanen muistelee. Lottovoittajaluokan käytetty. Ohjekirjassa oli mielenkiintoisesti mainittu erikseen, miten kytkin toimii voimansiirron sulakkeena! 62 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet Corvette ZR-1 ’91. 32-venttiilinen ja nelinokkainen LT5moottori edusti aikakautensa hienointa moottoriteknologiaa. Sitä seuraava omistaja oli ZR-1:n keväällä 1996 hankkinut forssalainen, tiettävästi lotossa voittanut nuori mies, jonka omistuksessa ollessa kirjoittaja muistaa nähneensä auton ensimmäistä kertaa. Lopulta, vain vuoden omistuksen jälkeen Corvette vaihtoi omistajaa, ja muutti tällä kertaa Sormusen hoteista Kirkkonummelle. Ristolta löytyy varmasti kutakuinkin kaikki mahdollinen aikakauden ZR-1:iin liittyvä kirjallisuus. Vuodelle 1991 myös perusmalli sai tämän pyöreämmän perän. Minähän etsin oikeastaan C3:sta, mutta niitä kyseltyäni rupesin sitten kiinnostumaan uudemmista, kun kukaan ei kehunut oikein niiden C3:sten ajettavuutta”, hän jatkaa. Vakiona huipputehoksi kerrottiin 375 hevosvoimaa, nykyvireessään Riston auton moottori tuottanee karvan yli 400 heppaa. ZR-1:n tunnusmerkkinä oli alkuun sen muista Corvetteista poikkeava peräpää neliskulmaisine valoineen. Sen suunnittelussa olikin suuressa roolissa kilpa-autojen parissa mainetta niittänyt Lotus
”Autosta tuli ihan oikea, kohtuuröyheä ostotarjous Arabiemiraateista, josta tosin kieltäydyin, mutta se on kuulemma edelleen voimassa, koska kyseinen arabi haluaisi itselleen nimenomaan keltaisen ZR-1:n keltaisen Callaway-Corvettensa kaveriksi”, Risto hämmästelee ääneen. 63 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Kaikkiaan keltaisia valmistui 42, mutta yhdessä niistä oli ruskea sisustus. Voimansiirto: 6-vaihteinen ZF ML9 -manuaali, lukkoperä ASR-luistonestolla. ”Käteisellä rahalla oli kova voima, ja kauppoihin päästiinkin aika sopivalla hinnalla. Sisusta: Nahkaratti, nahkaverhoillut sähkösäätöiset sporttipenkit, keltareunaiset kangasmatot, Delco Bose Gold Series Audio System. Teho: Reilut 400 hv. Niin, sellainen on superauton elämän kaari. ”Reinikainen laittoi siihen tuon Marc Heibeckin lastun ja avomallin x-tuen pohjaan sekä vapaammin virtaavan custom-putkiston autoon teetätti Euro Stainlessilla Santtu Pitkänen, joiden myötä tehoa pitäisi olla nyt reilut 400 hevosvoimaa. Kerhossa ilmestyy tiheään noin 60-sivuinen nettilehti, ja kerhon kautta olen saanut paljon mielenkiintoista tietoa, tukea ja käytännön apua ZR-1:iin liittyen.” Autosta tuli ihan oikea, kohtuuröyheä ostotarjous Arabiemiraateista, josta tosin kieltäydyin”, Risto hämmästelee ääneen. Alusta: Bilstein FX3-alusta, 10–15 mm madallussarja edessä, takana säädettävät jousen välitangot, madallus 20– 30 mm, avomallin x-lisätuenta. Kahdeksanvuotisena omistusaikanaan klaukkalalainen Reinikainen oli hänkin parannellut ZR-1:tä hiukan, vaikkei sille mitään suurempia remontteja tai virityksiä ole koskaan tehtykään. Jarrut: 13" levyt (C5 upgrade kit) edessä ja 12" vakiolevyt takana, ABS. Enhän minä siinä vaiheessa edes oikein ymmärtänyt, kuinka erikoisesta mallista oli kyse. Kuulun myös amerikkalaiseen ZR-1 NET Registryyn, joka on aivan erinomainen tietolähde ja aktiivinen kerho verkkolehtineen ja omine appeineen. Renkaat: Michelin Pilot Sport 275/40 ZR17 ja 335/35 ZR17. Kun menin sitten katsomaan tätä, niin se oli aika lailla rakkautta ensi silmäyksellä.” Maailmallakin harvinainen. Kori: Irrotettava keltainen korinvärinen ja lisävarustelasikatto. Kiitokset: Kaikille aikaisemmille omistajille auton historian selvityksestä ja ZR-1 Net Registrylle teknisistä tiedoista. Riston ZR-1:kin on muuttunut tehtaan unelmasta lottovoittajan unelmaostokseksi, sitten perusharrastajan sivuuttamaksi eilisen unelmaksi ja vuosikymmenien jälkeen sitä himoitsee taas äveriäs arabikeräilijä. Erityiskiitos Juhani Pakarille, jonka ansiosta tällainen auto tuli Suomeen. Kaikki vuosimallit yhteen laskettunakin ZR-1:tä valmistui keltaisena alle 200 kappaletta. Tossahan on nyt myös alla uudemmat, Reinikaisen tähän hankkimat ’94 ZR-1:n vanteet, mulla on ne alkuperäiset ’91:n vanteet vintillä jemmassa”, Pasanen jatkaa. ZR-1:siä valmistui vuonna 1991 2044 kappaletta, joista tällaisia Competition Yellow -keltaisia ZR-1:siä mustalla sisustuksella oli vain 41 autoa. Lähinnä sen piti olla kaksipaikkainen urheiluauto, jolla pääsisin vaimon kanssa ajelemaan. Riston keltainen ZR-1 onkin herättänyt nettikuvien perusteella spontaania kiinnostusta kaukomaita myöten, vaikkei se olekaan myynnissä. Vanteet: ’94 ZR-1:n 9x17" ja 11x17" aluvanteet. Moottori: 350 cid LT5 32V 4 Cam alumiini-V8, Marc Haibeck Performancen teholastu ja Euro Stainlessin avarampi custom-putkisto. Faktat Chevrolet Corvette ZR-1 ’91 • Omistaja: Risto Pasanen, 54 • Paikka: Nurmijärvi. ”Se oli kevättä 2018 kun tuo komeus – pala kotimaista Corvette-historiaa – tuli minulle. Auto on mun aikana käynyt perushuollossa Finnvettessä ja tarkoituksena on ylläpitää se tuollaisenaan. Silloin sillä oli ajettu kaikkiaan vasta noin 110 000, nyt mittarissa on 117 000 kilometriä
64 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Espoolainen Tami Leino on aina haaveillut ’66 Chevelle SS 396 Coupesta ja löysikin sellaisen Mississippistä. Ongelma ratkesi Saksasta löytyneellä vuotta vanhemmalla yksilöllä, jonka sai nopeasti korvikkeeksi. Auton saaminen Suomeen kesti kuitenkin niin kauan, ettei se olisi ehtinyt kotiin ajokauden puitteissa. CHEVROLET CHEVELLE MALIBU SS COUPE ’65. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Komea korvike 65 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Löysin Coronan kaupungista Kaliforniasta aidon ’68 Dodge Super Been, joka oli seissyt samoilla sijoillaan uima-altaan äärellä 20 vuotta. Sekin oli aito SSauto, minkä varmistin ihan ensi töikseni valmistenumerosta. Autossa oli myös alkuperäinen matching numbers 327-pikkulohko, mikä edesauttoi Ikkunoiden ulkopuoliset listat olivat niin huonot, että Tami vaihtoi ne kokonaan uusiin, mutta muilta osin matkustamon viihtyvyydessä ei ollut juurikaan moitteen sijaa. Orastavaan tehosotaan varautuen Chevellestä jalostettiin varsin nopeasti myös Super Sport -versio, jonka tunnisti päällisin puolin kylkien Malibu SS -kromiteksteistä. Vuodeksi 1966 Chevellen ulkokuori koki totaalisen uudelleenmuotoilun, mutta paljon oli tapahtunut myös sisäisesti. Päästyään eroon epäonnisesta Super Beestään hän aloittikin kyseisten mallien kartoittamisen saman tien. Seuraavana perjantaina auto häippäisikin pihastamme viimeisen kerran”, mies pohjustaa, kuinka hän palasi takaisin GM-tuotteiden pariin, todennäköisesti pysyvästi. Autoa näet lupailtiin kotimaan kamaralle vasta marraskuussa, jolloin maa olisi Etelä-Suomessakin mitä todennäköisimmin vahvan sohjokerroksen peitossa. Rahtaaminen Suomeen viivästyi alkuperäisistä aikeista, mutta olin kuitenkin ehtinyt suunnitella valmiiksi, että autolla mennään kesällä Västeråsin Summer Meetiin. Standardimallin 396-isolohko tuotti 325 hevosvoimaa, väliin mahtui 360-hevosvoimainen versio ja tehokkaimmasta mallista oli puristettu 375 hevosvoimaa. Lopulta sain sen kotiin vain 2,5 viikkoa ennen reissuun lähtemistä. Matka meni suht' hyvin, mitä nyt pari pientä tulipaloa, mutta siitä lähtien sen auton kanssa ei ollut reissua, etteikö se olisi hajonnut. ”Huomasin Mobile.de-sivustolla oranssin ’65 Chevelle Malibu SS Coupen, joka oli myynnissä aivan Etelä-Saksassa. Jätkät naureskelivat ilkikurisina vieressä, mutta sanoin heille, että nyt ei kannata nauraa, sillä ette tule näkemään tätä autoa enää ikinä. Se ei käynyt. Voimien mittelössä oli otettu seuraava askel. Jäljempänä kuvailtu vuoden 1966 Chevelle SS 396 oli siis se unelma-auto, jonka Tami oli aina halunnut. Näitä kun on liikkeellä niin paljon SS-logoilla varustettuina, vaikkeivät oikeita Super Sporteja olekaan. 66 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet Chevelle Malibu SS Coupe ’65. Alusta oli perusmallia jämäkämpi ja ulkokuoreen sai ensimmäistä kertaa optiona auton yli kulkevat SS-raidat. Viimeinen niitti oli kesän 2018 LinnaCruising, jonne auto taas kerran hajosi. Auton saaminen Suomeen maaja merirahtijärjestelyineen näytti kuitenkin sikäli huonolta, että toiveet loppukesän ja alkusyksyn cruisailuista saattoi unohtaa. N umerossa 5/2016 esittelimme Tamin hillitysti modernisoidun ’69 El Caminon, jonka hän myi lopulta eteenpäin American Car Show’n yhteydessä järjestetyssä ajoneuvohuutokaupassa. Mikäli valmistenumero alkaa numeroilla 138, on kyseessä aito Super Sport. Seuraavat kaksi merkkiä meinaavat korimallia”, Tami ohjeistaa. Oikeastaan se ei ollut kuin koppa laseilla. Bunkie Knudsenin vuonna 1963 esittelemästä ja vuodeksi 1964 markkinoille tuomasta Chevellestä tuli yksi Chevroletin menestyksekkäimpiä malleja kautta aikojen. Autossa on alkuperäinen ilmastointi, joka toimii niin ikään moitteitta. Kansainvälistä kauppaa. Vaihtoehdot rajautuivat pikkuhiljaa Mississippissä kaupan olleeseen yksilöön, josta tehtiinkin lopulta kaupat. Vuosina 1964–65 Super Sportia sai eri viritysasteiden 327-pikkulohkoilla, tosin vuoden 1965 loppupuolella markkinoille tuotiin myös erä isolohkolla varustettuja SS 396-malleja. Korimallikattauksessa se täytti tyhjiön pienen Chevy II:n ja isojen full-sizemallien välissä. Menin hankkimaan Moparin”, Tami aloittaa. Keräsin kokoon joukon kavereita ja saimme kuin saimmekin auton kasaan ja ajokuntoon ennen reissua. Jollain piti ehtiä nauttimaan vielä syksyn kauniista ajokeleistä. ”Sitten tein elämäni suurimman virheen, ja kerron sen nyt silläkin uhalla, että osa lukijoista varmasti suuttuu
päätöksen tekemistä. Alkuperäinen kaksivaihteinen Powerglideautomaatti oli vaihtunut jossain vaiheessa kolmivaihteiseen TH350automaattiin, mutta se ei ollut Tamin mielestä ratkaiseva seikka. Fiksasin ne, jotta sain kokonaisuudesta viimeisen päälle siistin. Nykyinen väri ei kuitenkaan ole auton alkuperäissävy, vaan Hugger Orange on mitä ilmeisimmin ruiskutettu auton vielä ollessa kotimantereellaan. Oranssi värisävy on Hugger Orange. Tekninen puoli jäi vähemmälle tiedolle, mutta korin kunnosta sain hyvin tarkan selonteon. Konepellissä oli vähän sävyongelmaa, ja kun sitä maalarin kanssa ihmeteltiin, niin selvisi, että oranssi sävy oli maalattu väärälle pohjamaalille. Itse pidinkin sitä tärkeämpänä, sillä tekniikkaa saa laitettua helpommin, jos tarvetta ilmenee”, Tami tarinoi. ”Myyjä oli luotettavan oloinen kaveri ja laittoi paljon kuvia sekä lisätietoja pyydettäessä. Sitten tein elämäni virheen, ja kerron sen nyt silläkin uhalla, että osa lukijoista varmasti suuttuu. Hyvillä varusteilla. Niinpä konepellin oranssit kohdat maalattiin uudelleen”, Tami kuvailee. Tullessa autossa oli alla 14-tuumaiset peltivanteet, mutta Tami pyöritteli alle talliinsa ylimääräisiksi jääneet, uusilla 225/45-kokoisilla kumeilla varustetut 17-tuumaiset Cragarin viisipuolaiset S/S-vanteet. Kaikki toimi hienosti ja koneessa oli muun muassa alumiinikannet, joista myyjä ei ollut osannut mainita. Menin hankkimaan Moparin. Niin hyvältä raikkaan valkoiset raidat näyttävät oranssilla pinnalla. 67 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Hänkään ei kuitenkaan ollut ihan perillä auton taustoista ja rakentelusta. Samalla siihen oli tehty valkoiset SS-raidat, joita ei siis kyseiseen vuosimalliin vielä tehtaalta saanut, mutta olisi hyvin voinut saada. Valkoinen sisäverhoilu yhdessä korin valkoisten raitojen kanssa tekee kokonaisuudesta raikkaan. Kun auto tuli Suomeen, se oli teknisesti paljon parempi, kuin Tami oli uskaltanut odottaa. Muutamia pikkujuttuja siinä oli, jotka piti laittaa kuntoon, maalissa valumaa ja sen semmoista. ”Korikin oli hyvässä kunnossa, kuten lupailtu
Ikkunoiden ulkopuoliset listat olivat suorastaan kauhean näköiset. Alusta: Madallusjouset. Korimuutokset: Hugger Orange -värisävy valkoisin SS-raidoin. Maalipinta oli lohkeillut sieltä täältä ja esimerkiksi ratti oli aika huonokuntoinen. Renkaat: 225/45 R17. Ensimmäisestäkin tuli jo niin hyvä, että saa nähdä, raaskiiko toista versiota ryhtyä koskaan tekemään”, mies ynnäilee. Myös ohjaus on tehostettu ja ratti varustettu hieman harvinaisemmalla tilttioptiolla. Matkustusmukavuutta lisää toimiva alkuperäinen ilmastointi ja lukkoperä takaa, että tiukemmissa lähdöissä asfalttiin piirtyy kaksi raitaa. Konepellin alla on alkuperäinen "matching numbers" 327-pikkulohko. Jarrut ovat edelleen rummut joka kulmassa, mutta tehostetut. Jossain vaiheessa sille olisi tarkoitus suorittaa kokonaisvaltaisempi läpikäynti, jonka suunnitelmat ovat rajuhkot, mutta katsotaan nyt. 68 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Chevrolet Chevelle Malibu SS Coupe ’65. Alkuperäinen kaksivaihteinen Powerglide-automaatti sen sijaan on vaihtunut jossain vaiheessa kolmivaihteiseen TH350-automaattiin. Vanteet: 17" Cragar S/S. Moottori: Matching numbers 327 cid V8, alumiinikannet. Matkustusmukavuutta lisää toimiva alkuperäinen ilmastointi ja lukkoperä takaa, että tiukemmissa lähdöissä asfalttiin piirtyy kaksi raitaa. Jarrut: Tehostetut rumpujarrut. Faktat Chevrolet Chevelle Malibu SS Coupe ’65 • Omistaja: Tami Leino, 39 • Paikka: Espoo. ”Sisusta oli tuollainen valkoinen jo tullessaan, eikä sekään ole kaivannut kuin pieniä ehostuksia. Voimansiirto: TH350automaatti, lukkoperä. Alustasta löytyy madallusjouset, joilla ajokorkeutta on säädetty maanläheisemmäksi. Sisusta: Valkoiseksi verhoiltu alkuperäistyyppinen sisusta, ilmastointi, tehostettu ohjaus, tilttiratti. Ne hankin kokonaan uudet.” Vaikka kahden aidon Super Sport Chevellen talli kuulostikin varsin houkuttelevalta, päätti Tami myydä ’65:n eteenpäin, sillä saihan hän lopulta talliinsa sen kauan kaipaamansa ’66 SS 396:n, joka on lunastanut odotukset. ”Tuoreempi on nyt saatu ajoon ja ehditty rakentaakin jo niin sanottuun Stage 1 -asuun
KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 MYÖS MUITA JENKKEJÄ SIVUILLAMME WWW. LENINGRADAUTOMOBILE .COM DODGE DART 225 ’67 KILVISSÄ JA TOIMII HYVIN, TEE TARJOUS! Amerikan Rauta T-paita Koot S-3XL 29 90 Kevään kunniaksi Amerikan Rauta T-paidat –30% 30.4.2020 saakka Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen 8 90 Supermarket.?. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. Sell, Trade and Buy Old Stuff www.oldstuff.fi AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Laatikon ulkopuolelta 70 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Laatikon ulkopuolelta HARLEY-DAVIDSON ROAD KING ’02. Raiza Raitio tunnetaan omintakeisesta out-of-the-box-rakenteluideologiastaan, joka pyllistää perinteille ja ylistää epätavallista sekä hyljeksittyä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 71 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Hänen viimeisin Road Kingiin pohjautuva rakennelmansa edustaa tätä raizismia puhtaimmillaan
Ihan ensimmäiseksi myin Timolle vanteet ja vasta sitten ryhdyimme etsimään niihin sopivaa pyörää”, Raiza kuvailee projektin nytkähtämistä käyntiin. Merkittävimmin pyörän ulkoasu muuttui riisumalla, olihan lähtökohdassa lepakkokatteista alkaen kaikki matkapyörälle ominaiset varusteet. Niinpä swingi jäi makaamaan vaihdelaatikkoon kiinni, eikä pyörä noussutkaan ylös. Itse asiassa aihiokin valikoitui Timon kysyttyä, mistä Raiza haluaisi rakentaa seuraavan pyöränsä. Rohkeasti riisuttu. ”Kompressorillekin oli valmiiksi mietittynä oma paikkansa rungossa, niin sain sen hienosti piiloon samoin kuin muutkin komponentit”, Raiza kiittelee. ”En ollut eläissäni rakentanut yhtään Twin Camia, niin en tiennyt, kuinka paljon swingin oikealla puolella oleva vaihdelaatikko tulee ulos. Ilmajousien asennuksen yhteydessä tuli tosin vastaan ainoa projektin aikana ilmennyt vastoinkäyminen. Pidempi jatko osoittautui kuitenkin aivan oikeaksi päätökseksi. Paikka avasi ovensa elokuussa 2019 ja sen puitteissa syntynyt ensimmäinen asiakaspyörä näki päivänvalon tammi-helmikuun vaihteessa järjestetyssä Petrol Circuksessa. Opa levitti swingin samalla sopivaksi leveämmälle takarenkaalle.” Takaiskarit olivat alun perin pystymmässä asennossa ja niiden alakiinnityskohdat akselin takana. Evil King sai alkunsa Duellin kolmipuolaisista vanteista, joille iso matkamallinen pyörä tarjosi sopivan omituisen kodin. 72 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Harley-Davidson Road King ’02. Maahantuoja on tuonut kyseistä mallia maahan joskus kymmenen vuotta sitten ja nuo olivat jääneet seisomaan riesaksi heidän varastoonsa. V uosi sitten Raiza päätti lähteä kokeilemaan uusia uria, jotka johtivat lopulta vanhan kaverin kanssa perustetun JChopper-nimisen pyöräfirman perustamiseen. Esimerkiksi runkoa ei ole varsinaisesti muutettu yhtään. Mies vastasi visioineensa jo pidemmän aikaa, kuinka härskiä olisi tehdä matkamallin pyörästä jotain ihan muuta. Lähtökohdassa oli lepakkokatteista alkaen kaikki matkapyörälle ominaiset varusteet. Pidemmän swingin myötä alakiinnityskohtaa siirrettiin viitisen senttiä, mikä madalsi stuukkia hiukan. Evil Kingiksi nimetyn pyörän rakentaminen sai oikeastaan alkunsa noista Duellin kolmipuolaisista vanteista, jotka sain hankittua todella edulliseen hintaan. Timon ajatusmaailma pyörien rakentelun suhteen on hyvin samankaltainen kuin Raizan, joten hän antoi rakentajalle lähes täysin vapaat kädet. Niinpä soitin hänelle, että tee sittenkin 15 senttiä pidempi. Hän vastasi pitkäpinnaisesti, että täytyy sitten pistää tuo poikki ja jatkaa sitä. Hän oli näet juuri kerennyt saada sen valmiiksi. Lopullinen mataluus saatiin kuitenkin aikaan valmiilla, kyseiseen malliin tarkoitetulla ilmajousisarjalla. Se kuvastaa aika hyvin tätä projektia, onhan pyörästä onnistuttu poistamaan melko täydellisesti kaikki Road Kingiin tunnusomaisesti viittaavat asiat”, Raiza maalailee. Ainoastaan takaswingin pituutta on kasvatettu. ”Olin jo tätä ennen luvannut maalata tämän asiakkaani, Timo Ilolan, toisen pyörän. ”Tilasin luottometallimieheltäni Opalta aluksi 10 senttiä normaalia pidemmän takaswingin, mutta tajusin kesken kaiken, ettei se riitä. ”Mun lempibändini 90-luvun alussa oli Jellyfish ja heidän ensimmäisestä isosta hitistään ”The King is Half-Undressed” tuli eräänlainen punainen lanka koko projektiin. Swingi oli siinä vaiheessa jo maalattukin valmiiksi, mutta ei siinä auttanut kuin muokata sitä sen verran, että ilmajousitukselle tuli riittävä käyttövara.” Mun lempibändini 90-luvun alussa oli Jellyfish ja heidän ensimmäisestä isosta hitistään ”The King is Half-Undressed” tuli eräänlainen punainen lanka koko projektiin
Ne olivat kromatut ja niihin oli prässätty tekstia ja kuviota, mutta Raiza paklasi ja hioi ne sileiksi. Kiinnityskohdat jäivät alkuperäisille paikoilleen, joissa ne olivat Jawassakin. Kun pyörän takapää on sävyltään tumma, piti takavanne jättää Raizan mielestä ehdottomasti kiiltäväksi, vaikka etuvanne on maalattu. Nykyinen ohjaustanko oli pyörässä paikallaan jo sen tullessa. Vaikka yrittäisin mitä, niin tuollaista siitä aina tulee”, mies nauraa. Tankin irralliset poskiosat ovat Jawasta ja tekstit Raizan omasta siveltimestä. Takavalot ovat Kellermannin uudet tuotteet, joiden valaisinpinta-ala on vain neljäsosa yhden sentin kolikon pinta-alasta. Peltisten peitteiden kookkaat tasaiset pinnat olivat omiaan teksteille ja kuvioille, jotka Raiza taiteili itse samoin kuin tankinkin. Runsaiden sähkövarusteiden vuoksi matkapyörien akut ovat normaalisti varsin kookkaita, mutta nyt pärjäsimme pienemmällä akulla, jolle tein itse uuden akkukotelon. ”Se loi jännää kontrastia, kun posket eivät olekaan samanmalliset kuin tankki. Timo halusi pyörään sissy barin, jonka Raiza valmisti itse. Se myös täyttää sopivasti kohtaa, jossa ei tapahtunut mitään”, Raiza perustelee. Raiza puolestaan ei takuulla jää lepäämään laakereilleen, vaan visioi jo uusia keinoja shokeerata pyöräkansaa. Jouni poisti pyörästä kaikkiaan varmaan 300 metriä johtoa. Sissybar on omavalmiste ja sen juureen on sijoitettu Kellermannin takavalot, joissa on pikkuruisesta koostaan huolimatta iso valoteho. Softailin tarakka tarjoaa kuljetuskapasiteettia ja täyttää sopivasti kohdan, jossa ei tapahtunut visuaalisesti mitään. Pakoputket ovat samat, jotka olivat Raizan Evillusion-nimisen Fatboyn senhetkisessä versiossa, jossa pyörä esiteltiin Amerikan Raudan numerossa 8/2017. Siitä poistettiin vanhat hallintalaitteet, mutta tarpeelliset johdot jätettiin edelleen kulkemaan sen sisällä. Satula on kopio Harrikan valmisteesta vuodelta 1936. Värin suhteen Raizalla oli omien sanojensa mukaan aivan hirveä hinku maalata pyörä siniseksi, mihin Timo suhtautui onneksi myötämielisesti. Myös edessä on vilkut, mutta ne on niin ikään minikokoisina piilotettu ohjaustankoon kahvojen juuriin. Tarakka sai alkunsa siitä ajatuksesta, että mikäli sissy bariin sitoo kiinni jotain kuljetettavaa, niin se hankaa lopulta maalin pilalle. ”Mulle oli jäänyt käsiini tuollainen Softailin tarakka ja mallailtuani sitä kohdalleen totesin, että siitähän tulee yllättävän namu. Moottorille ei tarvinnut tehdä mitään, sillä Raizan kanssa aiemminkin työskennellyt Jouni Hörkkö totesi patin avattuaan, että siihen on tehty täydellisesti kaikki huollot, ja kaikki toimi, kuten pitikin. 73 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Siitä on tullut itselleni luonteva ja omannäköiseni tunnistettava tyyli. ”Taas kerran se syntyi siten, ettei minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia, kun ryhdyin sitä tekemään”, Raiza myöntää. Samalla huomasimme, että saamme kaikki niin hienosti piiloon, että voimme mennä kyljissä yksinkertaisilla sileillä peitteillä”, Raiza selvittää. Samaan pieneen pakettiin on leivottu takavalot, vilkut ja jarruvalot. Takaswingin pituutta on kasvatettu 15 sentillä. Myöskään kosmeettisia muutoksia ei katsottu tarpeellisiksi. ”Mehän kevennettiin tätä aika rajusti myös sähköjen osalta. Aika näyttää, millaisia reissuja tällä ”matkapyörällä” jatkossa heitetään, mutta Timo oli lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Maalaus tehtiin liukuvärityyppisesti kolmella eri sävyllä lähtien takaa tummasta ja vaalentuen kohti keulaa. ”Kuvailisin sitä arts & crafts -tyyliksi, jossa on jotain hyvin sarjakuvamaista. Tummemman värin ne saivat keraamisella pinnoituksella. Silti ne tarjoavat suorastaan uskomattoman valotehon. Sinisen hinku. Tämä on sitä mun hulluuttani!” Kylkien peitelevyt on leikattu millisestä pellistä. Takaiskarit olivat alkujaan pystymmässä asennossa ja niiden alakiinnityskohdat akselin takana. Alkuperäiset olivat muoviset ja tulivat huomattavan paljon ulospäin. Norsunkorvasatula oli asiakkaan toive, joka sopi hienosti myös Raizan visioon. Tankin irralliset poskiosat ovat alun perin Jawasta. Jalkatappeja siirrettiin vähän edemmäksi, jotta ajoasennosta tuli kookkaalle kaverille optimaalisempi
Tuoreiden Fordien keulassa keulassa on jotain kovin astonmartinmaista, ja klassisen tummanvihreä väri tuo esiin myös sivuikkunalinjan samankaltaisuudet. Olin ajanut uutta Mustangia vain 2,3-litraisena ja turboahdettuna EcoBoost-versiona, joka meni autona sarjaan ”ihan kiva”. No, millainen auto se sitten on. Uusi Bullitt-erikoismalli saavuttikin sen verran suuren menestyksen, että sen yksivuotiseksi kaavailtua valmistuskautta jatkettiin vuodesta 2019 vuoteen 2020. Sama hillityntyylikäs linja jatkuu sisällä, jossa mustan nahkaverhoilun Bullittdetaljina ovat tummanvihreät tikkaukset. Äänimaailma onkin vakioautoksi todella makea, kaukana nykyautojen mitäänsanomattomuudesta. Painan starttinappia ja kasi hörähtää käyntiin odottamattoman kuuluvalla äänellä. Myönnän, minulle ei juuri koskaan tule uusiin autoihin mitään omistamisenhalua. Merkittävimmät erot perus-GT:hen ovat isommassa läppärungossa sekä imusarjassa, joka on Bullittiin lainattu Shelby GT350 -mallista. Perinteitä kunnoittaen. Tarkempi tutkiskelu paljastaa, että läppäohjattua putkistoa saa säädettyä mielihalujensa mukaan hyvin vaimeaksi tai rata-asetuksessa melkoisen äänekkääksi. Bullitt-version erikoisuuksiin kuuluu myös kuusivaihteisen manuaalin biljardipalloa muistuttava valkoinen vaihdekepinnuppi. Kotimarkkinoilla tehoksi tosin luvataankin 20 hevosvoimaa enemmän kuin Euroopassa. Frankin jalanjäljissä FORD MUSTANG BULLITT ’20. Minusta uudet autot ovat – kyllä – käyttöesineenä hyviä. Kääntöpuolena ne ovat yllättävän äänekkäitä, menettävät äkkiä arvonsa ja ennen kaikkea ovat kovin samankaltaisia keskenään. Millainen sitten on uuden Mustangin legendaarisen elokuvan kunniaksi tehty erikoispainos. 74 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Ford Mustang Bullitt ’20. Siinä, missä Twister Orange tai Grabber Lime tekee Mustangista muskeliautomaisen räväkän, tuo Highland Green sen ilmeeseen aristokraattista arvokkuutta. Ensinnäkin, sen väri oli tietysti se aito ja oikea Highland Green, ja se oli varustettu perusmallista piristetyllä 5-litran Coyotemoottorilla sekä kuusivaihteisella manuaalivaihteistolla. Paperilla Bullitt vaikutti mielenkiintoiselta. Toisaalta siitä ensimmäisestä retro-Mustangista minulla oli se kokemus, että se 4-litrainen kutoskoneinen perusmalli ja kasikoneinen GT-versio olivat ajossa aivan eri autoja, vaikka ulkokuori erehdyttävän samanlaiselta näyttikin. Ne ovat usein aika hyviä ajaa, turvallisia, luotettavia ja monesti kokoisekseen tilavia. Tylsiä, siis. Amerikkalaiset mittasivat Bullittin tehoksi 426 hevosvoimaa takapyöriltä mitattuna, mikä viittaa siihen, että tehoa on moottorilta mitattuna jopa hieman luvattua enemmän. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen O dotukset uutta Mustangin Bullitt-versiota kohtaan olivat suoraan sanoen melko ristiriitaiset
Amerikanmiehenäkin sanon tämän ääneen, että mistään ei huomaa, ettei istuta laadukkaassa saksalaisautossa. Ratin keskeltä ja kojelaudan oikeasta laidasta samoin kuin kynnyksistäkin löytyy Bullitt-logo. Kojootti vetää nykymoottoreille tyypilliseen tapaan nöyrästi ja notkeasti, vaikka voimantunne jääkin tietyllä tavalla puuttumaan. No lähinnä se, että se ei ole minun. Miellyttävä onkin termi, joka kuvaa Bullittia hyvin – siinä on kaikki luonnollisilla paikoillaan, ja se toimii kuin ihmisen jatke. Siitä jopa tulee sellainen kuva, että sillä uskaltaisi hypätä San Franciscon mäkisillä kaduilla. Ohjaus on verrattain jäykkä, mutta tarkka ja looginen, eikä suuntavakavuudesta löydy huomautettavaa. Nyt on kuitenkin mielessä uusi auto, jolle löytyy paikka pihasta, jos se Eurojackpot sattuu kohdalle. Ylipäätään laatuvaikutelma sisustuksen osissa on hämmentävän hyvä, kun vertaa vaikka niihin 2006-mallisiin ”uusiin” Mustangeihin. 6-vaihteisen manuaalin biljardipallonuppi on tyylikäs ratkaisu. Varsinkin brittihenkisen tummanvihreänä siinä saattaa nähdä aika paljonkin Aston Martinia tai Jaguaria, jenkkimuskelilla höystettynä. Huippunopeus 262 km/h, kiihtyvyys 0–100 km/h 4,6 s. Vaihteiston upeaa toimintaa kuvastaa hyvin kyytiin hypänneen kaverin kommentti: ”Kato, jenkeilläkin on nykyään synkronoitu ykkönen!” 460 hepan kojootti. Brembon isot ja kirkkaanpunaiset jarrusatulat kirkuvat huomiota muuten tummanpuhuvassa ulkokuoressa. Varustelussakaan ei tule mieleen puutteita, lämmitettävät ja tuuletetut istuimet säätyvät sähköllä, ja autossa on myös Bluetooth-striimauksen mahdollistava B&O-audiopaketti subbareineen ja vahvistimineen. Bullitissa nollasta sataan kiihdytettäessä ei tarvita kuin yksi vaihto, ja sen ansiosta ajaksi paikaltaan sataseen luvataan 4,6 sekuntia, minkä paikkansapitävyys jäi kosteiden ja viileiden tienpintojen vuoksi vahvistamatta, vaikka autosta löytyy myös kiihtyvyysmittari. Brembon kuusimäntäiset jarrut purevat erinomaisesti, ja tuntumakin on miellyttävä. Mittaristolta käyvät ilmi myös kiihtyvyydet G-asteikolla mitattuna niin sivuttaissuuntaan kuin jarrutettaessakin. Hinta: 90 575 €. Kuusivaihteinen manuaali toimii täydellisesti, vaihdevälit ovat lyhyet, vaihteensiirto erittäin napakka ja kytkimen liikeratakin mukavan lyhyt – ei ollenkaan sellainen, mitä itse muistan manuaalivaihteisista muskeleista. Luonteeltaan moottori on sellainen, että voima tulee vasta yläkierroksilla, ja yhdessä pitkien välitysten kanssa se on omiaan hämäämään suorituskyvyn suhteen. Jousitus on enemmän mukava kuin urheilullisen kova, mutta tuntuu toimivan mainiosti kaikissa olosuhteissa. Uuden Mustangin kylkilinja on oikeastaan poikkeuksellisen kaunis. Faktat Ford Mustang Bullitt ’20 Moottori: 5.0 32V DOHC Coyote V8. Voimansiirto: 6-vaihteinen manuaali, takaveto. 75 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Moottorin murina vaimenee vauhdin kasvaessa, eikä muitakaan häiritseviä jurinoita tai suhinoita esiinny, nitinöistä puhumattakaan. Mitä vikaa siinä sitten on. Teho: 460 hv/ 529 Nm
Hakusessa oli Cadillacin jälkeen sellainen ”helpompi” väliprojekti, joka löytyikin pienen etsinnän jälkeen Hollannista. Chevrolet Caprice Classic Coupe ’74, Juha ”Lilli” Liljamo Viime syksynä ”Lilli” Liljamo myi Ruotsiin edellisenä talvena entisöimänsä Cadillac Eldorado Convertiblen, joten Lilli’s Caragen tallissa oli sopivasti tilaa uudelle projektille. Vähän ajetussa Chevrolet Caprice Classicssa kunnostusta eniten kaipaa auton sisusta, johon vaihdetaan kojetaulun päällinen ja lattiamatto sekä uusitaan kaikki kojetaulun polttimot. New Yorkerin 413-kuutiotuumainen moottori oli remontoitu jo Ameriikassa, mutta vaihteisto pitää korjata puuttuvan peruutusvaihteen vuoksi. Capricen alkuperäiseen maalipintaan tehdään pieniä korjausmaalauksia ennen kuin se kiillotetaan huolellisesti. Pitkään seisoneen auton jarrut Jukka kävi läpi vaihtaen rumpujen sisään kaikki tarvittavat osat sekä tietenkin uusimalla jarruletkut ja –putket. Kuskin penkin selkänojassa oleva repeämä korjataan ja keinonahkaverhoilu puhdistetaan kauttaaltaan perusteellisesti. Oulu 76 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Nestekaasulaitteilla (ei käytössä Suomessa) varustetulle 400:lle moottorille ja TH400 automaattivaihteistolle riittää perusteellinen huolto öljynvaihtoineen. Tällä kertaa luomme silmäyksen Oulun ja Kemin seudun sekä itäSuomen talleihin, ja mukana on pari tallia Uudeltamaaltakin. Teksti: Pasi Kekarainen, Kimmo Janhunen • Kuvat: Pasi Kekarainen, Petri Ruokamo, Kimmo Janhunen osa 2 Tallikierros Chrysler New Yorker ’61, Jukka Sorvisto Sorviston Jukka on omistanut tämän Chrysler New Yorkerin jo pari vuotta, mutta se pääsi työn alle vasta viime kesänä, kun edellinen projekti, Plymouth Valiant, valmistui. Peltihommia ei Kaliforniasta tuodussa New Yorkerissa ollut juuri nimeksikkään, ainoastaan muutaman pienen paikan Jukka joutui laittamaan takakontin pohjaan
Ford Fordor Sedan ’34, Alpo ”Mano” Martikainen Manon pitkäaikainen rodiprojekti on ollut miehellä ajossa jo muutaman vuoden ja siitä on talvisin karsittu pois kesällä ilmenneitä pieniä ”lastentauteja”. Chevrolet Camaro ’72, Janne Kallio Janne Kallio aloitti jenkkiautoharrastuksen viime syksynä ostamalla Ruotsin puolelta Kiirunasta vuoden 1972 Chevrolet Camaron, jonka tekniikkana on 2001 Corvetesta peräisin olveva LS-moottori sekä kuusivaihteinen manuaalivaihteisto. Oulun Old Motors Shop hoiti kaupankäynnin sekä huolehti auton rahdista suoraan Ouluun. Ford-vanhus osoittautui tarkemmassa tutkinnassa hyväkuntoiseksi niin koriltaan kuin tekniikaltaankin. Pontiac LeMans’67, Henri Liuttu Henri Liutun ’67 Pontiac LeMansin 455-moottori on parhaillaan kunnostuksen alla. Parempia ajo-ominaisuuksia Henri hakee eteen ja taakse asennettavilla QA1:n coilover-iskunvaimentimilla. Edellisenä talvena 100-heppaisen lättäpään jatkona ollut kolmevaihteinen manuaalivaihteisto vaihtui TH200R4-automaattiaskiin. Alustan puolella alkuperäiseen 12-pulttiseen taka-akseliin tulee lukko ja 3.73:1 välitys. Aakkosen alkuperäinen runko oli kyllä boksattu, mutta Harri päätti kuitenkin vahvistaa sitä vaihdelaatikon kohdalle tulevalla X-palkilla, mikä miehellä onkin tällä hetkellä työn alla. Myös Strombergin tuplakaasuttimet ovat saaneet huomiota osakseen pienempien suuttimien muodossa. Oulu Ford Tudor Model A ’29, Harri Honkala Harri Honkala bongasi viime syksynä Georgian osavaltiosta itselleen sopivan kauan etsinnässä olleen Hot Rodin. Tänä talvena parantelun kohteena on ollut autossa alla oleva Jaguarin taka-akselin jousitus, jota on nyt jäykistetty korokepaloilla. Puusepän hommia harrasteleva Janne aikoo piristää sisustusta myös uusilla puupaneeleilla. Samalla kojetaulun alta paljastuneista sähköjohdoista on siistimisen aikana poistettu metritolkulla ylimääräistä piuhaa. Tarkoitus olisi myös hieman parantaa sen hengitystä kansien porttauksella sekä Holleyn Sniper-ruiskulla, joka tullaan asentamaan alkuperäisen kaasuttimen tilalle. Runkoaisojen välistä löytyville Chevyn pikkulohkolle ja TH350-automaattiaskille riitti pelkkä perushuolto. Janne on rakentanut uusiksi kardaanitunnelin vaihteiston kohdalta sekä parannellut auton äänieristystä Kicx Kill All Noise -matolla. kemi 77 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Uusilla peltiosilla Aleksi saa auton muutettua ulkoisesti vastaamaan vuoden 1970 mallia. Muistona noilta ajoilta ovat sisäänpäin levennetyt takapyörän kotelot, joita Tuomo ei ainakaan vielä peltitöiden yhteydessä ole palauttanut alkuperäisiksi. Autoon on vaihdettu etusisäsuojat, tulipelti, lattia, takakyljet sekä takavalopaneeli. Auton alkuperäinen 383-moottori ei ollut enää ostettaessa tallessa, joten Challengerin konehuone tullaan täyttämään kuvassa näkyvällä 426 Hemillä. Moottoriksi tulee lievästi piristetty Moparin 440 isolohko alumiinikansilla. Dodge Challenger ’70 ja Dodge Dart ’65, Timo Luoma Timo Luoman vaidon Western Sport Special Challengerin alusta ja konehuone on hiekkapuhallettu ennen niiden maalaamista alkuperäisellä Go Mango -värillä. Tällä hetkellä auton kunnostettu 440-isolohko sekä TF727-automaattivaihteisto odottelee tallissa valmiina asennusta maalauksen jälkeen paikoilleen. Nyt alkavat alustan ja korin peltityöt olemaan valmiina, joten Japella olisi tarkoitus alkaa päättämään, millaisen tekniikan Chevyyn hankkii. Keminmaa 78 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Tallikierros 2020. Auton piti ehdottomasti olla kaksiovinen tolppamalli ja se tultaisiin rakentamaan nostalgiahenkiseen race-tyyliin. Timon toinen projekti on vuoden 1965 kaksiovinen tolppamalli Dodge Dart, josta valmistuu jollain aikavälillä katukisatyyliin rakennettu rankempi laite. Tai onhan Japella ollutkin siihen jo kolme eri moottoria, mutta ne on myyty eteenpäin, koska suunnitelma niiden suhteen kuulemma elää edelleen. Tämä on se sama candypunainen mustilla peltivanteilla varustettu Challenger, jolla Markku Teikari ajoi remmiahdetun 426 Hemin voimalla 11 sekunnin ajan varttimailille vuonna 1985. Kemi Chevrolet Bel Air ’55, Jarno ”Jape” Huttunen Huttusen Jape toteutti pitkäaikaisen unelmansa vuonna 2017, jolloin mies osti projektikuntoisen vuoden ’55 Bel Airin. Challengeriin Tuomo on joutunut vaihtamaan tulipellin, etusisälokasuojat, lattian, takaluukunpohjan, takakyljet ja etulokasuojat. Auton väriksi valikoitui plum crazy -violetti, jolla Aleksi on jo maalannut alustan sekä konehuoneen. Dartin edessä on Timolla työnalla Erkkilän Jarmon 500 cid Moparin isolohko, johon on tilattu Edelbrock Victor Max Wedge -alumiinikannet sekä tietenkin niille sopiva saman valmistajan imusarja. Dodge Challenger ’70, Tuomo Salmi Tuomo Salmella on tallissa työn alla hänellä jo reilut 30 vuotta ollut Challenger. Dodge Challenger ’73, Aleksi Valtokari Aleksi Valtokari on tehnyt parin vuoden aikana massiiviset peltityöt Challengeriinsa
Alkuperäinen 305-pikkulohko sai kunnostuksen yhteydessä hiukan lisää voimaa World S/R -sylinterikansista sekä vähän jyrkemmästä Lunatin Voodoo-nokka-akselista. Se jonkin verran paisuikin sitten vähän isommaksi, kun Timo joutui pellittämään koko korikehikon uusiksi. Vaihteistoksi Petri kunnosti tallista valmiiksi löytyneen TH350:sen ja vaihtoi sen autossa olleen TH200C:n tilalle. Dusteriin valittu värisävy on Curacao Gold, jota tullaan piristämään tyyliin sopivasti hileillä, raidoituksilla sekä teksteillä. Plymouth Duster ’71, Pertti ”Pepe” Pitko Pertti ”Pepe” Pitkolla on työn alla Kaliforniasta laivattu Plymouth Duster, josta on valmistumassa 70ja 80-luvun taitteen tyyliin rakennettu katuraaseri. Plymouth Fury III ’72, Heikki Kähkönen Kähkösen Heikin Fury on toiminut Suomessa uutena diplomaattiautona. Tallilta löytyy jo Camaroon tuleva uusi tekniikka, joka koostuu tuplaturbo-LS-moottorista sekä Tremecin kuusivaihteisesta manuaaliaskista. Keminmaa 79 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Peltitöitä Heikillä piisaa pidemmäksikin aikaa ja samalla mies aikoo myös kunnostaa täysin loppuun ajetun alkuperäisen 400-moottorin, josta ei voi hyödyntää muuta kuin tyhjät sylinterikannet sekä lohkon. Samalla, kun moottori oli pois paikoiltaan, niin Petri maalasi konehuoneen uusiksi sekä kävi sähköt läpi mahdollisten ongelmien välttämiseksi. Chevrolet Camaro Convertible ’68, Timo Halttu Haltun Timolla oli kyllä ostohetkellä tiedossa, että Camaroon pitää tehdä jonkin verran peltihommia. Alustasta on tarkoitus tehdä jämäkkä ja hyvä ajaa, ja siihen lopputulokseen pyritään pääsemään joka nurkkaan tulevilla coilovereilla sekä 12-pulttisen taka-akselin nelilinkkituennalla. Huonoon kuntoon vuosien saatossa päässyt auto on varmaankin nyt ensimmäistä kertaa kunnollisen kunnostuksen kohteena sen historian aikana. Chevrolet Caprice Sedan ’85, Petri Ruokamo Petri Ruokamolla on tällä hetkellä työn alla alkuperäinen Suomia-uto Chevrolet Caprice vuodelta 1985, joka on aikoinaan toiminut Oulujoki Oy:n edustusautona. Pepe on hankkinut autoon paljon autenttista osaa etenkin Suomessa aikoinaan rakennetuista samanhenkisistä autoista. Moottoriksi tulee Moparin isolohko, jonka päälle tulee tietenkin tunnel ram -imusarja asiaankuuluvine ilmanottosuppiloineen ja TF727automaattiaskia käskytetään useampikeppisellä Lencon shifterillä
Ford Tudor ’30, Mika Savolainen Kun esittelimme numerossa 3/2019 Mika Savolaisen kustomoidun Chrysler Windsorin, mainitsi hän jo seuraavasta projektistaan, puolisolleen Sannalle tekeillä olevasta ’30 Ford Tudorista. Miehen viimeisin projekti on Kouvolasta viime vuoden loppupuolella löytynyt ’50 Chevy, josta on tarkoitus tehdä 16 kuukauden aikana tytölle mopoauton korvike. Runko osoittautui kuitenkin jopa odotettua paremmaksi, ja sen Jori on jo ehtinyt purkaa, puhaltaa ja korjata. Tyylillisesti autosta tulee suhteellisen klassinen toteutus lokasuojineen ja haitarikattoluukkuineen. Pikkulohkokasi saa jatkeekseen TH200R4-laatikon ja Fordin 9" lukkoperän. kulho Chevrolet Sedan ’50, Jori Rantalainen Jori on tottunut rakentamaan luonteikkaita laitteita varsin huonoistakin lähtökohdista. Jyväskylä Hudson Hornet ’53, Vesa Kuivalainen Vesan tallissa odottelee valmistumisvuoroaan kustomiksi jalostuva Hudson, jonka hän osti Varkaudesta keskeneräisenä vuonna 2015. Numerossa 1/2019 esittelimme hänen rakentamansa ’36 Studebaker Dictatorin, jonka jälkeen hän on ehtinyt saattaa valmiiksi ’37 Hudson Terraplanen. Syksyksi se on näillä näkymin tarkoitus saada peltivalmiiksi ja rungolle. Auton edistyminen on ollut suhteellisen verkkaista, kun työlistalle on ilmaantunut milloin mitäkin tärkeämpää. Projekti on niin hyvällä mallilla, että Mika arvelee saavansa sen liikenteeseen jo alkukesästä. Sen jälkeen auto on sisustaa ja loppukasausta vaille valmis. Runkokin on jo työn alla ja tekniikka aika pitkälle hankittu. Seuraavaksi ovat vuorossa peltityöt, joiden kanssa vierähtäneekin muutama tovi. Fordin pikkulohko-V8 on saanut peräänsä AOD-laatikon ja ison Atlaksen lukkoperän. Joutseno 80 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Tallikierros 2020. Parhaillaan projektissa on meneillään sähköjen asennus ja lähiaikoina on tarkoitus päästä ottamaan ensisavut konehuoneeseen kotiutuneesta LS-moottorista. Kiireettömän tahdin myötä suunnitelmatkin ovatkin ehtineet muuttua ja jalostua useampaan otteeseen matkan varrella. Myös Mustang II -tyyppistä eturunkoa ja takapään nelilinkkejä on jo päästy mallailemaan paikoilleen. Pisteosiltaan auto oli varsin täydellinen, mutta olemukseltaan melko lohduton. Rodiprojekti on edennyt maltillisesti ja parhaillaan puuhastellaan peltitöiden parissa. Ford Taunus Coupe ’73, Mika Savolainen Mikan tallissa on tekeillä toinenkin mielenkiintoinen projekti – V8koneella varustettu ’73 Coupe Taunus. Projekti oli jo yhden rakentajan aloittama, mutta hankittuaan auton itselleen Mika on käynyt kaiken läpi uudelleen
S10:n pellin alle asennetaankin Volvon ahdettu alumiinikuutonen, josta on tarkoitus puristaa ilokaasutettuna reilusti yli 800 hevosvoimaa. Niinpä auto, tai mitä siitä oli jäljellä, vaihtoi omistajaa ja rakentuu parhaillaan matalaksi lavarodiksi. Painon kanssa ollaan tarkkana, joten koko lava valmistettiin lasikuidusta. Hänen kaverinsa oli raahannut sen itselleen aikoinaan Sipoon takametsistä, mutta hänelläkin se oli ehtinyt maatua kuusen alla jo neljännesvuosisadan ajan. Reilulla hän tarkoittaa tässä yhteydessä lähes kolmea baria. Tankki ja etuvalot ovat tuntemattomiksi jääneitä 20-lukulaisia osia. Toista samanlaista tuskin tulee vastaan. Spesiaalin runko ja cowl ovat T-mallin Fordista, maski, pyörät ja etuakseli A-mallista ja lättäpääV8, laatikko ja perä 30-lukuisesta Fordista. Graham-Paige ’27, John Andersson Jaska Vuorenmaa pelasti taannoin kaverinsa metsästä vanhan kanttiauton raadon, joka paljastui Graham-Paigeksi. Jaska suunnitteli raatoa pihansa koristeeksi, mutta teki sen virheen, että julkaisi siitä kuvan Facebookissa. Korin takaosa on tehty 20-luvun takaseinästä ja loput korista itse. Sinne riittää, kun heittää H-profiiliveivit ja kunnon männät sekä tekee kanteen pikku puuhastelut. Savonlinna Espoo Hyvinkää Lappeenranta Chevrolet Fleetline ’51, Tuomas Pasuri Jotkut saattavat muistaa Tuomaksen tummanvihreästä ’54 Chevy kustomistaan, joka voitti mm. Vanteiksi on hankittuna alkuperäismalliset peltivanteet, mutta halkaisijaltaan 17-tuumaisina. Tällä hetkellä auton peltityöt alkavat olla siinä vaiheessa, että pian Mika saa ryhtyä miettimään, minkä väriseksi hän autonsa haluaa. Auto vaihtoi omistajaa viime kesäkuussa, mutta varsin pian tallityhjiön täytti kolme vuotta vanhempi Fleetline, jonka Tuomas löysi Vaasasta. Niin ikään ’89-vuosimallinen Chevyn S10 on parhaillaan rakentumassa katukiihdytysautoksi Blacklist-karkeloita silmällä pitäen. Koko etukelkka tukivarsineen, hammastankoineen ja levyjarruineen on swapattu ’91 Corvettesta, jonka raideleveys ja geometria täsmäsivät niin hyvin, ettei Mika katsonut järkeväksi ryhtyä kasaamaan pakettia irto-osia hankkimalla. Perä on erillisjousitettu ja varustettu coilovereilla. Konepelti on Essexistä, kojetaulu Durantista, takavalo Hupmobilesta, penkin istuinosa AA-Fordista ja selkänoja Mersusta. Tekniikaksi autoon tulee 355-pikkulohko Borg Warnerin T-5-manuaalilaatikolla. Chevrolet S10 ’89, Antti ”Luisu” Hanninen Luisu rakensi taannoin ennakkoluulottoman ’89 Chevrolet Sportsiden, jonka voimanlähteenä toimi Toyotan 2JZ-tuplaturbokone. Runkomuutokset olivat jo aika pitkälle valmiina, mutta kori teettää vielä töitä ennen kuin aihiosta kuoriutuu hänen visioidensa mukainen kustom. Kuskia suojaamaan tehdään 8,5 sekunnin kaaritus. Auton kokonaispaino on tarkoitus pitää noin 1000 kilossa. Big Wheelsin People’s Choice -palkinnon vuonna 2018. Tommy Times Special 2, Tommi Äikää Tommi kävi viime syksynä omavalmisteisella, Tommy Times Specialiksi nimeämällään Willyksellä Tanskan Rømø Motor Festivalilla, muttei tullut valituksi varsinaisten rantahietikolle kisaamaan päässeiden kilpailijoiden joukkoon. Viime vuosina Luisu on perehtynyt Volvon moottoreihin ja swapannut niitä useampiin eri kohteisiin hyvällä menestyksellä. Chevrolet Camaro ’69, Mika Sistonen Mika on rakentanut Camaroaan kiireettä tarkoituksenaan aikaansaada hyvät ajo-ominaisuudet omaava klassikkomuskeli maltillisella ulkoasulla. Sit vaan reilusti boostia”, Luisu kiteyttää. Mies ei kuitenkaan anna hevillä periksi, vaan rakentaa parhaillaan Tommy Times Special 2:ta yrittääkseen uudelleen. Sen näki John Andersson, joka tunsi välittömästi pakottavaa tarvetta kyseisen laitteen omistamiseen. Myös keula ja ovet on tarkoitus tehdä kuidusta. Auto oli alkuaan pitkälavainen, mutta se on lyhennetty mallisarjan lyhytlavaista vastaavaksi. Uusimmassa projektissa hän jatkaa hiukan samoilla linjoilla. Varkaus 81 AMERIKAN RAUTA 3/2020. ”Se on hyvä ja edullinen mylly
Anne-Mari Granvikin ’55 Windsor on jo 90-luvulla nykykuosiinsa rakennettu ja edelleen erittäin maukas kustom. KAAPELITEHDAS, HELSINKI, 8.–9.2. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen The Kustom Kulture Show 2020 Sanna Niemeläisen ’56 Chevy Stepside ”Unelma” tuntui olevan muidenkin mieleen. Auto sai nimittäin Yleisön valinta -palkinnon. Moottoripyöräosasto on ollut Kustom Kulturessa vuodesta toiseen kovatasoinen. 82 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Järjestäjä Platu mainosti tämänvuotista Kustom Kulture Show’ta etukäteen kaikkien aikojen parhaaksi, ja täytyy myöntää, että taisi olla oikeassa! Muuttuneen illan musiikkitarjonnan suhteen olen kuullut myös eriäviä mielipiteitä, mutta itse näyttelyn tarjonta oli kyllä parhaasta päästä. Tomahawk Townin tontilla oli näytillä Kartsan Tudor, jonka sävyä keinovalaistus muuttaa mielenkiintoisesti. Tämä vahvasti 70-lukuinen arkkutankkikopteri kuuluu ruotsalaiselle Søren Teilille
Kustom Kulture Show’ssahan tuomareina toimivat ulkomaisista vastaavista tapahtumista tuttuun tapaan näytteilleasettajakerhot. Herstin Timpalla yli 10 vuotta työn alla ollut ’38 Buick Kustom nähtiin ensimmäistä kertaa valmiina Kaapelitehtaalla, ja onhan se upea! Auto sai Dan Collins Pick -palkinnon. G-korisen GM:n rungolle rakennetun auton raa’oissa pinnoissa erottuivat muutokset selvästi. Recyclers-kerhon osasto saikin Tomahawk Town Choice -palkinnon. Iso askel kohti nykyistä, klassista kustomlookia olivat Lepolan Jannen taiteilemat liekit, ja siitä homma on jatkunut tuoreemman mallin puskureilla. Tenniskentän kokoisessa konepellissä on louverseja riittävästi! Auto sai ansaitusti Attitude Awardin. 83 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Linjat ovat kyllä kohdillaan! Haaparannasta tuli näytille Harri Laurin juuri valmistunut pumppukoneinen ’32 Ford. Lepolan Jannen ’49 Ford ”Patricia” on klassiseen tapaan chopattu, channeloitu, sektioitu ja parturoitu sekä jatkettu ja levennetty. John Löfbacka toi näytille rajusti pilkkomansa ’58 Lincolnin, josta oli heti tunnistettavissa Jukalle jo leimalliseksi muodostunut pitkänmatala tyyli. Marko Stjerbakoffin candypunainen ’52 Buick Kustom oli yksi kovista Kaapelitehtaalla ensiesitellyistä kotimaisista uutuuksista. Peter Strömsholmin ’49 Dodge muuttuu koko ajan parempaan suuntaan. Linjakas choppaus on John Löfbackan käsialaa
Raven MC:n Jartsan H-D Trike taisi olla näyttelyn ainoa lajissaan. Veltto Kannoston tuplamoottorinen drag bike on upea laite, vaikka tällä kertaa palkinnoitta jäikin. Niin ikään ansaitusti meni Best Paint -palkinto Rane Hautamäen ”Heatwave” ’47 H-D Chopperille. 84 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Kustom Kulture Show. Laura Saksan reliikkichopper on kerran ollut ’74 Sportster, jollaiseksi pyörää ei nykyisellään ihan heti miellä. Upean maalauksen on toteuttanut Nestori. Upi’s Garagen kalustoa edustaa myös Papan ”Brainshaker II”. En tiedä, oliko se tuo antiikkinen kullanväri vai siihen yhdistetyt raa’an mustat yksityiskohdat, mutta jotain erityisen hienoa tässä Søren Teilin rakennelmassa on. Upin pyörissä on nähty kaiverruksia ennenkin, ja ”My Dream Panheadissa” ne olivat erityisen hienosti esillä. Tämä kantaa nimeä ”Coolerator”. Upi’s Garage toi Vaasasta näytille useamman komean pyörän
Suomen kylttiseppien kuningas taitaa olla tällä hetkellä Alasalmen Jussi. MOW-nimellä tunnetun Russell Murchien vanner-henkiset tarrat henkivät vahvasti 70ja 80-lukujen taitetta. Nämä kaikki olivat Radek Nowakowskin valaisimia. Masa Martikaisen ”Hateful Eight” T-Bird edusti Southern Gassersia. Pyörä palkittiin Dare to be different -pystillä. Pyörä käyttää kuulemma polttoaineenaan kompressoitua ilmaa... One Eyed Morse Kustomsin Jarmo Nuutre tuli paikalle Virosta uusine Diskustom Magazine -lehtineen. Oven Ariel Garage -logo viittaa Ari Talukseen, ja kokonaisuus on korkeine kattoineen varsin maukas! Huomaa, kuinka kiinni tulipellissä moottori on… Craftmanship Awardin sai ruotsalaisen Peter Forsbergin lasipyttyisellä (kyllä, luit oikein) V-Twinillä varustettu ”Aerium”. Kustom Kulture Show’n vakiokävijöihin kuuluva Zacke Zackrisson toi tällä kertaa näytille häijyn mustanpuhuvan ’32 Roadsterin. Tuomisen Pasin ”Marquis De Sade” on villi rakennelma, jolla Pasin arvion mukaan pitäisi pystyä tosiaan ajamaankin, vaikka se oli vielä testaamatta kelin liukkauden takia. Käsityöläisten joukossa oli edustettuna myös Katar Kustom Kuitars. 85 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Harmi kun jäi tällä kertaa ostamatta, kun muistelin, ettei minulla ole vania
Päätimme Simisamin (Sami Alasimi) kanssa, että tammikuussa uudelleen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen P äätös lähteä tämänvuotiseen Pomonan Grand National Roadster Show’hun kypsyi oikeastaan sillä hetkellä, kun astuimme ulos koneesta Helsinki-Vantaalla viime marraskuun alussa Sema-reissulta palatessa. Ranskalaisia perunoita tuli jo muutamaan päivään syötyä niin paljon, että kahtena viimeisenä iltana laitoimme itse ruokaa majoituspaikassa. Porukkaan liittyi myös Oulun American Car Clubin puheenjohtajanakin toiminut aktiivinen harrastaja Juha-Matti Rantapää. Tres Hombres: Juhis, Sami ja Tomi. Siellä ei omia parkkiapaikkoja ollut, joten jouduimme jättämään Ramin parin korttelin päähän yleiselle parkkipaikalle, jossa meitä tervehti tämä nätti avo-Thunderbird. Ylipäätään Los Angelesin seudulla kannattaa muistaa, että kaupunkialue on valtava, ja välimatkat ovat pitkiä. Ruuhkat eivät oikeastaan ole niin pahoja, kuin väitetään varsinkaan, jos välttää nousemasta ”nopeammille” highwayille ruuhka-aikana. Teimme tällä kertaa useampana iltana itse ruokaa, tai oikeastaan Juhis vastasi siitä taitavimpana kokkina aika pitkälti. Tälläkin kertaa hienoja muistoja kertyi paljon, ja mieleen jäi monta lausahdusta, jotka muistetaan varmasti vuosien päästäkin. Ensimmäinen majapaikkamme oli Venicessä sijaitseva yli 100-vuotias Ellison Suites. Kalifornia onkin niin kaukana, ettei sinne oikein viikonloppureissulle viitsi lähteä, joten tälläkin kertaa matkaan yhdistettiin pelkän näyttelyn lisäksi pari päivää muuta aktiviteettia – ja automiehiä kun oli liikenteessä, niin se oli tietysti pitkälti aihepiiriin liittyvää. Kalifornian unelmia Kuten hyvin tiedetään, kauas on pitkä matka. Miinuspuolelle jäi lähinnä se jonnekin matkalle pudonnut ajokortti, jolle ei toivottavasti ollut löytäjälläkään Hollywoodissa käyttöä. Isommissa ja laadukkaammissa ruokakaupoissa ei voi kuin hämmästellä tarjonnan määrää, laatua ja sotilaallista järjestystä. Tarinaa reissussa olisi moneenkin juttuun, mutta jätämme tällä kertaa muut seikkailut raportoimatta ja keskitymme pajoihin, joilla kävimme. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2020
Etualan ’57 avoon on jouduttu tekemään melkoisen mittavat peltityöt. Ehkä alun toistasataaneliöisen pajan ”metallintyöstöverstas” oli suorakaiteenmuotoisen tilan toisessa päässä, eikä todellakaan kovin suuri, mutta kaikki tarpeellinen sieltä näytti löytyvän. Takapihan aitauksessa odotteli vuoroaan myös tämä ’32 Ford Coupe, joka on ilmeisesti rakennettu tähän kuosiin jo vuosikymmeniä sitten. Aamiaisnäkymissä hotellin katolla ei ollut juuri valittamista. Maailman huippua työnjäljeltään edustava paja oli oikeastaan yllättävän pieni, ja suorastaan vaatimaton. 87 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Kalifornian unelmia Vuokra-auton suhteen meillä kävi tällä kertaa tuuri. Upeaa työtä! Koska ollaan Kaliforniassa, on tallitilan jatkaminen takapihalle pitämällä takaovia auki mahdollista. Ensimmäinen kohteemme oli North Hollywoodissa sijaitseva Hollywood Hot Rods. Vaikka peruslinjat ovat alkuperäisen oloiset, on myös takalokasuojia kasvatettu 115-prosenttisiksi ja takapyöriä siirretty samalla kaksi tuumaa taaksepäin. Saavuimme Los Angelesiin jo keskiviikkona, kun Grand National Roadster Show alkoi perjantaina, joten meillä oli ennen näyttelyn avautumista yleisölle aikaa tehdä pajakierros. Ehdottomasti mielenkiintoisin työn alla ollut projekti oli tämä ’36 Ford Roadster, jonka keulaa oli muun muassa jatkettu kahdeksan tuumaa. Olin varannut nimittäin erityisen edullisesta nettitarjouksesta Ram 1500 tai vastaavan, ja saimmekin 6,4-litraisella Hemillä varustetun Ram 2500 HD Big Ramin
88 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Kalifornian unelmia. Se, millainen kori tähän rungolle oli tulossa, jäi meille epäselväksi. Waldenin pihalle kertyi illalla paljon komeaa vierailijoiden kalustoa, mukana myös tämä todella hieno ’56 Nomad. Auto entisöitiin 2000-luvun lopulla vastaavaksi, kuin se oli vuonna 1961, ja se ensiesiteltiin tässä kuosissa Grand National Roadster Show’ssa 2010. GNRS:n jälkeen suuntasimme kohti pohjoisempaa Kaliforniaa. Takapihalla oli myös tämä asiakasprojektiluiskaperä, jonka patinapinta kätki alleen kokonaan uusiksi rakennetun alustan ja modernin LS-tekniikan. Huomattavasti Hollywood Hot Rodsia tehdasmaisemmissa olosuhteissa syntyy rodeja ja niiden runkoja sarjatuotantona. Perjantaiaamuna ennen näyttelyä suuntasimme Pomonassa sijaitsevalle Walden’s Speed Shopille. Tämä ’35 Ford pickis on Winfieldin pajan toinen shop truck, joka nähtiin näyttelyissä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1960. Seuraava etappimme oli Galpinin automuseo, jossa oli myös jotain uutta nähtävää muutaman vuoden tauon jälkeen. Siellä olikin väkeä melkoisesti, ja tarjolla oli niin syötävää kuin juotavaakin. Pajan omistaja Bob Walden kutsui meidät myös saman illan bileisiin pajalleen. Vuoria ylittäessämme osuimme tämän hienon pickiskaksikon perään. Tämä Roadster Pick-Up oli jo pitkällä. Samoin tämä linjakkaasti chopattu ’34 3w Coupe. Vaikka pölähdimme paikalle aivan ilmoittamatta kiireisenä aamuna, oli vastaanotto suorastaan hämmästyttävän ystävällinen
Moottorina on tietysti LS. Paitsi, että kaikki oli suurempaa. 81 000 mailia ajettua autoa ei ole edes koskaan maalattu uudelleen! Kaupan oli myös tämä ’64 Petty-klooni, joka oli turvakaaria ja jopa vanhan ajan tyylisiä puikkohitsisaumoja myöten täydellinen. Kyseessä ei ollut mikään omavalmiste, vaan ’35 Auburn, joita on valmistettu alle 100 kappaletta. Useimmat autoista olivat hyvin Super Stock -henkisiä ja varustettu Street Wedge -moottoreilla. Ennen kotiinpaluuta ajelimme vielä Orange Countyyn käväisemään Early Ford -spesialisti CW Mossilla. Sen rakensi vuosien 1919 ja 1947 välillä lehtimoguli William Randolph Hearst, ja mailitolkulla rantaviivaa kattavalla tilalla oli aikoinaan jopa oma eläintarha. Nosturipaikalta löytyi tämä ’48 Cadillac, joka on rakennettu Art Morrisonin uudelle rungolle. Intiaanireservaatin seudulla maisema näytti melkoisesti Pohjanmaalta. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Pienempi käytetty tavara oli koottu esille vitriineihin. Moottorina on 426 Hemi 4-vaihteisen A-833-manuaalin kera. Komea survivor oli alkuperäinen isolohkolla ja 4-vaihteisella manuaalilla varustettu auto, joskin alkuperäinen moottori oli ihan perus-361. Siinä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki, vaan auto oli jo 60-luvulla varustettu Cadillacin moottorilla, jonka kanssa sillä oli kiihdytelty kilpaa! Nyt keulalla oli Westside Garagen juuri remontoima tuoreempi Cadillacin 500 cid, ja chrome reverse -vanteet mustakylkirenkaineen veivät ajatukset vahvasti 60-luvun katukisoihin. Kilpi vihjaa, että tämän ’64 Furyn keulalta löytyy 572 cid Hemi. CW Mossilla käydessämme huomasimme vieressä toisen kiinnostavan liikkeen, Westside Garagen, jonka näyttelytila ei ollut varsinaisesti auki, mutta saimme luvan käydä kiertelemässä ja katselemassa autoja. Varsinainen kummajainen oli kuitenkin tämä meille tunnistamaton coupe. Tämä 426 Street Wedge -koneella varustettu ’65 Belvedere olisi ollut myytävänä. Liikkeen osavalikoima on vaikuttava, ja esillä on myös useampi aikakauden auto. San Simeonissa sijaitseva Hearstin linna on melkoinen kokonaisuus. Paja oli erikoistunut ’62–65 B-korisiin Mopareihin, joita hallissa olikin monta todella upeaa yksilöä. Henkilökohtaisesti mielenkiintoisinta päätä liikkeen valikoimassa edustivat käytetyn tavaran pöydät ja hyllyt
Graafinen suunnittelu pyöri Eeron ajatuksissa ensimmäisen kerran jo yläasteiässä. Jälleenmyyjiä niille löytyy jo 12 eri maasta. Ja tämä Pekka otti erittäin lämpimästi vastaan. ”Silloin oli haave, että jos joskus saisi suunnitella ihan oikean logon. Ekat siveltimet tein jääräpäisesti itse äidin turkiksesta ja dippasin Miranoliin. Ovilogoja Eero on toteuttanut lukuisia. Neuvoi, vaikken edes kysynyt.” Irti oravanpyörästä. Niissä yhdistyy logosuunnittelu ja käsin maalaaminen. Straippaus lähti liikkeelle lehtikuvia katselemalla. ”Kun mentiin kavereiden kanssa Hot Rod Rock Show'hun, multa jäi autot katselematta, kun jäin tapittamaan Stripe-O-Rama-osaston viereen, miten ne voi olla noin taitavia. Viime numerossa aloitimme uuden juttusarjamme Lumo Automotivella. Jos oikein muistan, niin ensimmäinen ihan oikeasti käyttöön otettu graafisen suunnittelun työtehtävä oli Kokemäen Hifi-Konexin logo. Kokeilu päättyi epäonnistuneena. Sitten uskaltauduin ottamaan yhteyttä tähän Mannermaahan ja tilasin ihan oikean Mackin straippisiveltimen sekä purkin vihreää 1-Shotia. Riemu Design Tästä alkoi loputon harjoittelu, joka vei mukanaan. Nyt jatkamme firmalla, joka on luonut Lumon graafisen ilmeen. Eero työn touhussa Custom Parts & Wear Open House -tapahtumassa Sveitsissä. Kyseessä on monien kotimaisten tapahtumajulisteidenkin takaa tuttu, Eero Kumannon luotsaama Riemu Design. Siinä meni muutama vuosi, ennen kuin päädyin itse sinne karsinan sisään. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Riemu Design E ero Kumanto on varsinainen monitaituri, sillä hänen osaamisrepertuaariinsa kuuluvat paitsi graafinen suunnittelu myös äärimmäisen tarkkojen pienoismallien rakentaminen sekä käsinmaalattujen kylttien, tekstien ja straippien taiteilu. Nykyään Eeron graafinen käsiala on varsin tunnistettava ja tullut monille autoharrastajille tutuksi esimerkiksi Hot Rod & Rock Show’n näyttelyjulisteista, jotka hän on tuottanut jo kymmenen vuoden ajan. Nykyään hänen mallejaan arvostetaan ympäri maapalloa ja miestä työllistää oma pienoismalleihin suunnattu tuotemerkki, Highlight Model Studio, jonka alla hän suunnittelee ja tuottaa autopienoismallien lisäosia. Elettiin vuotta 1999”, Eero kertaa. Jestas se oli hieno nähdä hifiautojen ikkunoissa ja lehtimainoksissa”, Eero muistelee. ”Ekat harrasteautoiluun liittyvät graafisen alan hommat olivat kaveriporukassa järjestettyjen cruisingien materiaaleja. ”Aloin kiinnittämään huomioita outoihin koristekoukeroihin, joissa oli jotain todella lumoavaa. ”Pienoismallit ja piirtäminen ovat olleet kuvioissa niin kauan kuin muistan. Joku Mannermaan Pekka niistä näytti tietävän. Silloin syntyi logo Kiimajärvi Cruisersille ja tietty 90 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Harrastuksesta työksi. Ensimmäisen pienoismallin sain muistaakseni joululahjaksi ehkä 5–6-vuotiaana”, Eero taustoittaa
”Tein muotoiluhommia reilun kymmenen vuotta. Pienoismallien osalta projektit tahtovat olla niin suuria, ettei niitä ole tarjolla ihan joka nurkan takana. Yksi tällaisista oli Spok Motorin pyörä, johon Eero toteutti raidat. Tässä vuoden 2017 tyylinäyte. Tässä yritystunnus edellisnumerossa esitellylle Lumo Automotivelle. Mulla on aina ollut tekemi ses säni sellainen kokeilemisen ja löytämisen riemu. Suunnittelu-uran varrelle mahtuu myös paljon tpaitakuvien suunnittelua. Olen myös hyvin tyytyväinen tämänhetkiseen töiden sisältöön. Oman yrityksen perustin kuitenkin rinnalle jo hyvin varhaisessa vaiheessa, koska halusin pitää graafisen suunnittelun siinä vierellä vähän harrastepohjalta. Tähän päivään mennessä hän on tehnyt graafisen alan töitä pitkälti yli sadalle eri toimeksiantajalle. Itse en millään tavalla pyri siihen, sillä kaikki tulee selkärangasta. Verstas Moottorikahvila on tyypillinen esimerkki yrityksistä, joille Riemu Design on suunnitellut koko yrityskuvan. cruisingien infolaput piti suunnitella oikein viimeisen päälle.” Jatkokoulutustaan miettiessään Eero päätyi kuitenkin muotoilupuolelle, koska esineiden ja tietysti autojen suunnittelu tuntui vielä kiinnostavammalta. ”Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen, että uskalsin vuosien harkinnan jälkeen lähteä täysillä yrittäjäksi. Tulevaisuudelta tietysti kaipaan lisää erityisesti suunnittelutöitä, joissa kaivataan juuri minun kädenjälkeäni. Näin saadaan aikaan ehjän näköinen paketti. Tyylini on kehittynyt ajan mittaan, enkä ole pyrkinyt siihen mitenkään tietoisesti. Tällöin tietää jo alkuvaiheessa, että tästä tulee hyvä projekti”, Eero myhäilee. Mulla on aina ollut tekemisessäni sellainen kokeilemisen ja löytämisen riemu”, mies kuvailee. Logon lisäksi Eero on suunnitellut materiaalit aina käyntikorteista kahvikuppeihin. Tässä KM Racingin kiihdytysaiheinen tiimipaita jokusen vuoden takaa. Teollisen muotoilun koulutus sisälsi omat graafisen suunnittelun kurssit ja toki koulutuskokonaisuudessa oli muutenkin paljon yhtäläisyyksiä. Se oli ratkaisu, joka antoi vähän aikaa miettiä, mitä tulevaisuudessa tekisi. Otin lopulta muotoiluhommista pienen happihypyn opintovapaan muodossa ja lähdin suorittamaan pienoismallialan koulutusta. Hot Rod & Rock Show’n mainosmateriaalit ovat olleet Riemu Designin kädenjälkeä jo kymmenen vuoden ajan. ”Tuo oma tunnistettava tyyli on jotenkin hassu termi. Vuosien mittaan omia asiakkaita alkoi tulla lisää ja sitä myötä työtkin lisääntyivät. 91 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Parhaat toimeksiannot alkavat aina niin, että ”haluaisimme SINUN tyylisen logon, julisteen, t-paitakuvan, maalauksen tai pienoismallin. Samalla halusin laajentaa pienoismallipuolta ja katsoa, mitä se voisi tarjota.” Tällä hetkellä graafinen suunnittelu on selkeästi Eeron päätyö ja sen jälkeen tulevat maalaustyöt. Parhaat projektit ovat Eeron mukaan niitä, joissa asiakas luottaa täysin hänen näkemykseensä. Tyylini on kehittynyt ajan mittaan, enkä ole pyrkinyt siihen mitenkään tietoisesti. Logojen suunnittelussa Eero ei pyri kaikkein yksinkertaisimpaan lopputulokseen, mutta toisaalta logon pitää olla ehdottoman selkeä
Kaikenlaisista autoista ja prätkistä pitävän kaverini veressä virtasi kaupanteko ja kauppa myös kävi läheltä ja kaukaa ja ihan ilman kännyköitä tai nettiä. Oli kuulemma tapana isossa maailmassa, eikä tullissa tai turvatarkastuksissa saappaita riisuttu ennen WTC-iskuja. Tili tyhjäksi, markat dollareiksi ja niput bootsien varren sisäpuolelle. Ei ole muistikuvaa siitä, mitä olisivat lennot Suomesta tuolloin maksaneet, mutta eroa Arlandan eduksi oli sen verran, että ajoimme minun pienellä Suzuki-avolavallani Turkuun, Paljoa enempää ei herra Spoonin matkafillariin olisi valoja sopinut. Itse olin nähnyt Amerikkaa vain televisiossa, mutta Pete vanhempana oli ehtinyt uustuonnin ensimmäiseen aaltoon jo kymmenillä Amerikan ostosmatkoillaan ja prätkiä ja autoja oli tullut monta. Tapaamispaikaksi muodostui amerikanautohenkinen lähibaari, jossa Keltainen Pörssi tuli luettua aina tarkoin. Tämän kertainen muumiomuistelu sijoittuu Floridaan 90-luvulla tehtyyn motskarien ostosreissuun. Paljoa ei houkutella tarvinnut, niin johan päätettiin lähteä yhdessä Floridaan. Lupaus oli, että ostettavaa kyllä löytyy, mutta ilman rahaa siinä maassa olisi aika vähän tekemistä. Rahaa opiskelijalla oli rajallisesti, Cadillac oli vienyt melkein kaiken ja lopulla oli kertynyt kokoelma 50–60-lukujen peltiautoja, enimmäkseen samaa merkkiä. 92 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Muumio muistelee Itsari-Intruder, joulukuusi ja pari Ameriikan mopoa. Meidät ohjasivat yhteen oikeastaan vanhat Cadillacit, minulla oli tuolloin ’60 Coupe de Ville ja puolen kilometrin päässä tallistani Pete puuhaili ’57 Cadillacin entisöinnin parissa. Rahaa ei opiskelijana juuri ollut, mutta eipä matkaan tarttuneet romut paljoa maksaneetkaan. Teksti ja kuvat: J-E Laine M uutettuani Lahteen opiskelemaan 90-luvulla tuli aika pian tutustuttua touhukkaaseen kaveriin nimeltä Pete. No, lelut saivat lähteä, soitto tutulle peltilelukeräilijälle, joka ostikin kerralla kaikki. Kaverini Pete tunsi seudut ja kuviot ja houkutteli lähtemään apupojaksi. Kun painoi jarrua, syttyi niitä vielä muutama lisää
Ja valoja, niitä oli ripustettu kuin joulukuuseen. Ajattelin, että ehkäpä vähiten järkeä olisi raahata Suomeen rikkinäinen crossimopo, mutta kerrankos sitä nyt kääpiö-Inkkari pitää hankkia.” Ihan oikea Indian-kurapyörä 70-luvun alusta. Keltaisen Pörssin tapaan myynti-ilmoituslehtiä ilmestyi osavaltion laajuudella, ja pieniä paikallisia lehtiä löytyi huotsikoilta ja kioskeista. Tämän pienempää Harrikkaa on jo vaikea löytää. Petellä oli tilaus paristakin laukku-Harrikasta Suomeen ja tuolloin 70-lukuisten CB-Hondien kysyntä Suomessa oli korkealla, joten niissä ei voinut hävitä. Suomessa kaikki Gold Wingit olivat tuolloin arvopyöriä, mutta käsitys Hondan lippulaivan todellisesta arvosta muuttui, kun Ruotsiin lähtevään konttiin paiskottiin Wingejä kylki kylkeä vasten. Sitten ostoksille. Pyörä oli ehjä ja halpa, joten siirryimme sisälle tekemään paperit. Järkälemäinen, Tom of Finland-tyyliä aina nahkaista koppalakkia myöten pukeutumisessaan suosiva Mr. Pikkurassauksella Inkkari pärähti käymään. Enpä ollut koskaan nähnyt, että jollain voi olla olohuoneessaan televisio, joka yltää lattiasta kattoon. Suomeen matkannut yksilö päätyi Lahden Moottoripyörämuseoon. Lautalta päästyämme keksimme poiketa Tukholmassa Peten tuntemien H-D-harrastajien tallilla, ja voi sitä naurunremakkaa, minkä pikkuinen pick-up partanaamoissa aiheutti. Prätkäja autokauppojen ja purkaamojen määrä teki vaikutuksen ja niin teki myös kaverini tuntemus paikoista ja toimintatavoista. Ehkä mörököllit toimivat turva-alalla. Jostain syrjemmältä löytyi siisti Suzuki Intruder ja kun pyörästä oli kaupat jo tehty, myyjä kysyi vielä, kiinnostaako kaveruksia itsemurhapyörä. Ensimmäinen Harrikoista löytyi herralta nimeltä Spoon. Ei ollut Ruotsissa kuulemma niin kolariturvatonta autoa koskaan liikenteeseen hyväksytty. Niistä ympyröimään vähänkin järkevät eli halvat motskarit ja kaupan kulmilta löytyneistä puhelinkioskeista soittelemaan myyjille. Carista tingimme sopivasti pakun kauppakassiksi. Harrikat olivat tuolloinkin kalliita, mutta vanha Honda, joka ei startannut, oli Floridassa lähinnä metallijätettä, jota kyllä rahdattiin innolla Eurooppaan. Oli omistaja kuulemma tappanut itsensä tarkoituksella ajamalla päin autoa, siksi osissa ei ollut keulaa lainkaan. Osa pyöristä räikättiin kuormaliinoilla kontin katosta roikkumaan kuin teuraseläimet. Lake Worthista, South Dixie Highwaylta, suomalaisvetoisesta K.K. Ikkunakoristeena oli 2-tahtinen HarleyDavidson 125 Hummer, joka perustuu pitkälti DKW RT125 -malliin. Numerollinen runko jätettiin kyllä myyjälle, tiedä vaikka olisi ollut varastettu. Paikkaa en muista, mutta kaverini tokaisi että fillari on sitten alueella, jossa valkoihoisen ei ole terveellistä pysäyttää autoaan. Spoon oli maalauttanut kynäruiskulla nimensä Harrikan sivulaukkuihin. Itsari-Intruder. ja siitä Viikkarilla yli länteen. 93 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Ihmemaa, ajattelin. SE-74-mallia myytiin Amerikassa myös liikenteeseen valoilla ja vilkuilla. Tampassa, East Busch Bulevardilla edelleen toimiva Anderson Automotive on keskittynyt toisen sukupolven 442 Oldsmobilen varaosiin. Hyvältähän se kuulosti, joten myyjä ohjasi meidät varastolleen, josta löytyi toinen lähes ajamaton Intruder palasina. Kännyköitä ei ollut, ei liioin navigaattoreita ja romukauppakin oli vasta matkalla nettiin. Arvelimme, että myyjän puheet saattoivat tulla suoraan Stetsonista, mutta ostimme itsaripyörän romut puoliksi
Jostain Sarasotan seuduilta löytyi toinen tilatuista laukku-Harrikoista, ’86 Statue of Liberty -erikoismalli, jonka myyjäkin oli sopivasti kassakriisissä. Jonkin pikkukaupungin prätkäkaupan ikkunaan oli pultattu erikoinen 125-kuutioinen Harrikka. Ajattelin, että ehkäpä vähiten järkeä olisi raahata Suomeen rikkinäinen crossimopo, mutta kerrankos sitä nyt kääpiö-Inkkari pitää hankkia. Vapaudenpatsas-tarrasarja oli tehtaan jäljiltä. Iltahämärässä bongattu ’55 Eldorado Biarritz, joita ei Suomeen tainnut olla vielä ensimmäistäkään rantautunut. Itse purkaen kaikki Hondien osat maksoivat 10 dollaria sellaiselta kasalta, jonka jaksoi kerralla nostaa maasta. Putiikin takapihalta, sotkuisesta pressukatoksesta työnnettiin eteeni nuhruinen crossimopo ja myyjä sitä kehumaan, että on sitten pienin koskaan valmistettu Indian. Kaupantekoa seurannut hiljaisempi mekaanikko kysyi minulta, kiinnostaisiko pieni amerikanpyörä ja sanoin, että totta kai. Pete ihastui kuitenkin saman kaupan 50-kuutioiseen Harrikan mopoon, josta väännettiin kaupat. Harley & Indian. Tampassa toimivan Sparrow British Automotiven pihalta olisi lähtenyt lasikuitukorinen, hiukan kolaroitu Lotus Europa varsin huokealla. Ajatus oli pakata Harrikoiden laukut aivan täyteen CB-Hondien osia, kuten mittareita, sivuposkia, merkkejä ja kaikkea, mikä Suomessa kelpaisi myytäväksi. Maskotti oli hinnoiteltu niin, että ei sitä meidän takia tarvinnut lähteä ikkunasta irrottamaan. 94 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Muumio muistelee. Ehkä vastaus oli vähän epäselvä, mutta myyjän hinnoittelu ei. Autojen rahtaamiseen ei pelimerkkini olisi kuitenkaan riittäneet. ’86 Statue of Liberty -erikoismalli matkasi Suomeen. Peteltä löytyi Sarasotastakin kavereita, jonka luona sopi majoittua ja juhlistaa onnistuneita kauppoja. Yhden pikkukylän prätkäpurkaamon omistaja kysyi, mitä me olimme vailla ja vastasimme, että Hondan osia, pieniä. Tampan yläpuolella sijainneessa brittiautokaupassa ihastuin etukulmastaan pussattuun Lotus Europaan, lähinnä hullun halvan hinnan vuoksi
Opintomatkana reissu oli mitä mainioin, mutta oliko siinä paljonkin järkeä, riippuu pitkälti valitusta laskukaavasta. Uinuminen keskeytyi, kun poliisipartiot piirittivät vania – äijät ylös ja autoa vasten kuin rikolliset ikään. Ruumiintarkastuksessa ei kauaa tuhraantunut, päällämme kun oli pelkät kalsarit ja toimenpidettä seurasi laskujeni mukaan kuusi poliisipartiota vilkut päällä. Olivat soittaneet poliisille, että rekanryöstäjät voi tulla hakemaan pihalta. Ne vanhat peltiautot olisi toki voinut ostaa takaisin pyöristä saaduilla rahoilla, mutta aika kivasti on tilalle muutakin metalliromua myöhemmin löytynyt. Intruderin matkaan lähti vielä toinen palasina. Majoitukset ostosreissulla improvisoitiin lennosta ja kerran keksittiin nukkua syrjäisen huoltsikan pihassa. Aavistuksen elokuvamaisen tilanteen draaman kaari lässähti, kun passien tarkastuksen jälkeen poliisit totesivat, että kiikissä olivat väärät jätkät. 70-luvun alkupuolen CB-Hondille, vaikkakin vähän nuhruisille, oli Suomessa kysyntää. Sulkevalta huoltsikalta hiukan iltapalaa ja viltin päälle pitkälleen pakettiauton perälle. 95 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Britit olivat puoli-ilmaisia, mutta nelipyttyinen Indian 30-luvulta ja saman ikäkauden Harrikka ylittivät opiskelijabudjetin. Kyseiseltä huoltsikalta oli ryöstetty öisin rekkoja ja sulkevan aseman henkilökunta oli huomannut vanin ja kaksi keskenään outoa kieltä puhuvaa tyyppiä, jotka eivät häipyneet pihasta. Parin viikon aikana tuli kierrettyä ahkerasti pyöränmyyjiä ja ostokset kuskattiin pakun kyydissä tai ajamalla Lake Worthiin, jossa romut pakattiin merikontteihin. Rekan ryöstäjät. Reissun saldona oli yhteensä 13 kak sipyöräistä sekä itsari-Intruder ja kaikille löytyi ottajansa Suomesta
SE! Kolmannen sukupolven Chargeria muokattiin virtaviivaisemmaksi Pro Touring -hengessä. Teksti: Tomi Eronen • Kuva: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 3/2020 Kutjan kuva
V uonna 1972 Charger Special Edition (SE) -mallin takasivuikkuna muuttui kulmikkaaksi, lähes suorakaiteen muotoiseksi. Erimallisesta katosta tehtiin nyt vielä spesiaalimpi madaltamalla sitä noin puolitoista tuumaa, mikä on harvinainen muutos muskeliautomalleissa. Kyseinen ratkaisu löytyi vain tästä mallista. Modernisoituun ulkokuoreen soveltuisi hyvin uusi crate-Hemi, joka mahdollistaisi taloudellisen matkaamisen koko perheen voimalla vaikka vähän pidemmällekin – markkinoitiinhan ’72 Chargeria vahvasti myös perheominaisuuksilla, ulkonäköä ja urheilullisuutta unohtamatta: ”A man can’t ignore his family”. Isommat pyöränaukot kätkevät helpomin sisäänsä isommat pyörät. Etupyöränkaaret pysyivät alkuperäisinä. Madalluksen yhteydessä myös takasivuikkunan muoto muuttui ollen nyt yläreunastaan kapeampi. Vanteet ovat edessä reilulla huulella varustetut 18ja takana 19-tuumaiset Workin Brombacherit. Kahvat tosin voisivat olla melko huomaamattomasti rakennettu sivuikkunan alalistan yhteyteen. 97 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Tämän korimallin Chargerissa on kokispullomuotoilun ansiosta varsin korkea kylkilinja etenkin takapyöränaukon kohdalla. Tämä tarjosikin hyvän mahdollisuuden kasvattaa takapyöränaukkoja suuremmiksi muodon pysyessä hyvin samanlaisena. Choppauksen ohella muut korimuutokset jäivät vähäisiksi, joitain merkkejä ja ovenkahvat poistettiin. Varusteisiin kuului myös vinyylikatto sekä luukkulampullinen maski. Alustaan on tehty reilu madallus ja päivitys isojen jarrujen osalta, ehkäpä enemmänkin
Savonlinnalaisen Tero Hagmanin aivopesivät jenkkiautojen maailmaan vanhan liiton gangsta rap, Ride With Funkmaster Flex ja Pimp My Ride. Lappeenrannan Asentamotallin porukkaan kuuluvan Oskari Nuppolan vanhan koulukunnan T Roadsterissa on peittelemättömän askeettista alkuvoimaa, jota ei ole piilotettu kiiltävän maalipinnan ja virheettömien kromiosien alle. Lampaan vaatteissa Alkuvoimaa 98 AMERIKAN RAUTA 3/2020. Swapit & Cruisingit GANGSTA RAP MADE ME DO IT! Chevrolet Impala 2D HT ’63. Ford Model T Roadster ’27. DODGE CORONET 500 2D HT ’67. Tamperelaisen Zoran Kanti-Paulin upea Coronet näyttää täysin alkuperäiskuntoiselta, mutta sen entisöity kuori kätkee alleen kiukkuiseksi kutitellun, mutta alkuperäiseltä näyttävän alukantisen rullanokkaisolohkon. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 14.5.2020 Raportit kevään cruisingeista ja romutoreilta. Mies haaveili jo nuorena ’63 Impalasta, jollaista Eazy-E, Snoop Dogg, King-Tee ja Ice Cube ajoivat, ja päätti, että niin ajaa jonain päivänä vielä hänkin
Nostalgisen leveä valkosivu on unohtumaton klassikko. Aito premium-valkosivurengas klassista tyylikkyyttä ja ylellisyyttä. Menneiden vuosikymmenten ajatonta lumoa ja kauneutta. Korkealaatuinen ja elegantti. Kontio Renkaat mullistaa valkosivurenkaiden markkinan puolittamalla nykyisen hintatason. kontiorenkaat.fi K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c Toimitukset alkavat toukokuussa 2020, 165/80R15 koon osalta kesällä 2020. Kontio Renkaat Oy on nokialainen yritys, joka suunnittelee ja valmistuttaa premium-luokan renkaita. Kontio WhitePaw Classic huokuu arvokkuutta ja luksusta. 205/75R14 98R 2 ½" (64 mm) valkosivu 149,95 € 225/75R14 102R 2 ¾" (70 mm) valkosivu 169,95 € 165/80R15 87R 2 ½" (64 mm) valkosivu 139,95 € 205/75R15 97R 2 ½” (64 mm) valkosivu 159,95 € 225/75R15 102R 3" (76 mm) valkosivu 179,95 € 235/75R15 108R 3 ¼" (83 mm) valkosivu 199,95 € + jälleenmyyjäkohtaiset toimituskulut. Myynti: hyvin varustellut rengasja autoliikkeet kautta maan sekä vannetukku.fi
Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lue lisää www.teboil.fi KUSTOM KULTURE SHOW 2020 TALLIKIERROS JATKUU! NYKYTEKNIIKALLA VARUSTETTU CHEVROLET 3100 PICKUP ’56 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Buick Invicta ’59 • Chevrolet Chevelle SS ’65 • Ford A Pickup ’30 Dodge Charger 440 Blower ’71 • Chevrolet Corvette ZR-1 ’91 Ford Mustang ’65 • Harley-Davidson Road King ’02 R akk aud e st a Ra ut aa n • 3 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 3 70 02 45 -2 00 3 PAL VKO 2020-20 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 20 NR O 59 ”S IR KU SA AK KO SIA M EN I EV Ä Ä N Ä VII M EIS EN KA SA U SK U U KA U D EN A IK A N A VA RM A A N 17 KIL O A.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA Captain PONTIAC FIREBIRD 455 SPORT COUPE ’68. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet