TALLIKIERROS JATKUU POHJOISEN TALLIT! TEKNIIKKA TUTUKSI: AUTON KEVÄTHUOLTO DODGE DART GTS 507 ’68 MERCURY COMET STW ’62 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 3 70 02 45 -2 10 3 PAL VKO 2021-21 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 21 NR O 67 ”R YH DY TT YÄ ÄN H IO M AA N KO RIA JA RN OA JÄ N N ITT I, KU IN KA M O N TA M AA LIK ER RO ST A PIN N AS TA LÖ YT YY , M UT TA SA I PIA N H UO KA IS TA H EL PO TU KS ES TA .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI BUICK SUPER 2D HT ’58 CADILLAC FLEETWOOD 60 SPECIAL ’56 CHEVROLET HANDYMAN STW ’54 CHEVROLET CHEVY VAN ’85 FORD A TUDOR HEMI ’31 OLDSMOBILE F-85 4D ’67 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi VERHOOMO PRIMA LÄHELTÄ KAUNIS KATUAUTO Kova
Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Paino: 88kg. Pellin paksuus enintään 3 mm. 3799€ tuotenro 509665 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Paino: 4,3 kg. Kaikki hinnat sis. ilman prässiä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Leukojen syvyys: 140mm. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. pellin paksuus 2mm. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Työtason korkeus: 939mm. Korin maks.pituus: 5,5m. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Käyttöjännite 230V. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. kotimekaanikolle. Koko: 480x100x200mm. Maks. Nostokorkeus: 400-1210mm. Ramppien mitat: 590x340mm. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste PRO (musta) Toimitussisältö: 2kpl työkalukaappi / korkea (915x573x2000mm), 4kpl yläkaapit (kaasujousitetut luukut, 720x330x450mm) 4kpl alakaapit (2 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskakori/paperiteline) (720x573x900mm) 2kpl ruostamaton pöytätaso (1440x600x39mm), 4kpl työkalutaulut 685x448mm 2kpl sähköpisteitä (3 x 230V pistoke & 2,5V USB-liitäntä). Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Nostokyky: 1350kg/pari. Paino: 14,5kg. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. ennen hitsausta. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Korin maks.paino: 1800kg. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Kokonaismitat: 4710x573x2000mm. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Kok. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Kitasyvyys: 700mm. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Työkorkeus: 1200mm. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Maks
Pitkäksi venyneestä pandemiasta johtuen tähän numeroon ei saatu mukaan American Car Show’ta, jonka mukaan numeron ilmestymisaikataulu alun perin päätettiin. Niin kuin ennen vanhaan. S e on jo toinen kevät, kun perinteikkäät Helsingin American Car Show ja Tampereen Hot Rod & Rock Show eivät kirittäneet rakentajia saamaan autonsa valmiiksi hyvissä ajoin ennen vappua. Yksi asia, joka on käynyt pandemian myötä selväksi on se, että näyttelytunnelmaa ei saavuteta virtuaalisena. Ehkä meilläkin päästään pian taas cruisailemaan kunnolla. Toivottavasti kesäkuun alkuun kaavailtu Nostalgia Car Show on mahdollista järjestää, ja tapahtumakausi saadaan taas käyntiin. Sisällöstä meillä ei silti ole ollut puutetta, koska viime kesänä saatiin kuvattua varastoon niin paljon hyvää materiaalia. Nyt siellä on monin paikoin alettu jo järjestää suurempia sisänäyttelyitäkin, joten se ennuste saattaa vaikka toteutua. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että vielä toukokuussa ilmestyvään lehteenkään mennessä isompia tapahtumia ei Suomessa järjestetä. Pahimmillaan tämä tapahtumien peruminen ja siirtäminen voi johtaa siihen, että jäädään odottelemaan ”aikaa parempaa”, vaikka ajamista ei olla sentään kielletty, eikä virkavalta ole toistaiseksi järjestäjättömiä parkkipaikkatapaamisia pyrkinyt estämään. Valitettavasti ainoa tapa saada aikaan kunnollinen verkkotapahtuma taitaisi olla tapahtuman näytteleminen ja tallentaminen suljetuissa oloissa, eikä moista ole toistaiseksi pitänyt mielekkäänä tiettävästi kukaan missään päin maailmaa. Vaikka paljon kohuttiin erilaisten tapahtumien siirtymisestä verkkoon, ei ainakaan allekirjoittaneelle ole tullut vielä yhtään edes kohtuullisesti tehtävänsä täyttänyttä verkkotapahtumaa vastaan sen paremmin kotimaassa kuin ulkomaillakaan. Tuo muodostaa haasteen myös lehdentekijälle, kun ensimmäisiä kauden uutuuksia ei päästäkään kuvaamaan huhti-toukokuussa vaan ehkä kesäkuussa, ja yhä useamman valmistuminen venyy loppukesään. Seuraavaan numeroon on luvassa Suomen lehdissä ennennäkemätöntä materiaalia Arizonan Lowrider Super Show’n reportaasin muodossa, ja Pohjois-Carolinan avustajamme Robert McCarter on luvannut vierailla Goodguysin suuressa ulkotapahtumassa huhtikuun lopulla. Vaikka tarkoitus rajoituksilla on hyvä, on päättäjien kansalaisen silmään monesti epäreilultakin näyttänyt toiminta saanut aikaan myös voimakasta vastarintaa. On hyvä kuitenkin muistaa, että tauti on todellinen, ja siihen kuolee ihan oikeita ihmisiä, joten vastuuton käyttäytyminen kostautuu kaikille. Sitä ei välitä edes OLED-näyttö ja 5G. Sanoin jossain vaiheessa viime syksynä puolileikilläni, että USA lopettaa pandemian kuluvan vuoden toukokuuhun mennessä. Vaikkei kyse olisi meidän läheisistämme, edistämällä viruksen leviämistä pandemia pitkittyy, ja ihan oikeasti – sitä on kestänyt jo riittävän kauan. Toukokuun alkuun oli kaavailtu toista Malmin Show & Go Festivalia, mutta pahentunut tautitilanne Helsingin liikkumisrajoitusuhkineen taisi syödä sen haaveen. Vaikka erilaisia näyttelyn tapaisia verkkoäänestyksiäkin on kokeiltu, ei se nettikisan voittaminen ole sittenkään sama asia kuin oikea tapahtuma valmistautumiseen liittyvine epävarmuuksineen ja kiireineen, piti niitä pokaaleita sitten merkittävänä tai ei. Me tarvitsemme ihmisten kohtaamista oikeasti, ja se odotuksen ja täyttymyksen fiilis on aistittava paikan päällä. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kohti vanhaa normaalia 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 3/2021. Toivoa kuitenkin on ilmassa. Monenlaista on yritetty, mutta tämän vuoden MP-messutkin siirrettiin ensin verkkoon, sitten verkkotapahtumaakin siirrettiin, ja loppujen lopuksi koko tapahtuma peruttiin kuitenkin – mikä on ihan ymmärrettävää
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tilaajapalvelu Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Toimitus. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Veli Vartiala, Petteri Hautamaa, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
ESITTELYSSÄ 14 MercuryCometSTW’62 Huittisissa asuvan Jarno Punkan kaksiovinen farmari-Mercury on niitä harrasteautoja, jotka näyttävät sitä hienommalta, mitä lähempää niitä tarkastelee. 28 BuickSuper’58 Forssalainen Marko Korpi on koukussa vuoden 1958 GM-tuotteisiin. Tyylistä kun ei voi tinkiä. Hänen viimeisin hankintansa on matalalla lipuva miedosti kustomoitu kaksiovinen siipi-Buick. 52 CadillacFleetwood SixtySpecial’56 Rantasalmelaisen Martti Huopalaisen Cadillac edustaa oman aikansa luksusautojen kärkeä. 64 Harley-DavidsonSportster’90 Jukka Anttonen hankki elämänsä ensimmäiseksi moottoripyöräksi juuri sellaisen Harrikan, josta on aina haaveillut. Kokonaisuus on tehty äärimmäisen pedantisti ja hyvällä maulla. 3/2021 64 HarleyDavidson Sportster ’90 20 Ford A Tudor ’31 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 3/2021. 58 ChevroletChevyVan Bonaventure’85 Tarina siitä, miten huutokauppaan päätyneestä vanhasta diplomaattiautosta tuli 70–80-luvun taitteen tyylinen, liekkimaalattu Hot Rod Van. 40 DodgeDartGTS’68 Blacklist-varttimailimittelöiden Panox-Dart on palautunut polvijärveläisen Juha Sorsan käsissä kaarettomaksi katuajokiksi, mutta kulkee edelleen raikkaasti. kannessa: MercuryCometSTW’62 Nro 67. 34 OldsmobileF-85’67 Neliovista tolppamallia ei yhdistä ensimmäisenä nopeisiin autoihin, mutta Hannu Kohvakan lähes 500-heppaisella 400-pikkulohkolla varustettu F-85 liikahtaa oikeasti rivakasti. 20 FordATudor’31 Kotkalaisen Samuli Petron Tudoria ei ole rakennettu amerikanbudjetilla, mutta tyylirikkoja raa’an aistikkaasta old skool rodista on turhaa etsiä. Siitä kielii myös konehuoneesta löytyvä moderni Vortec-V6. 46 ChevroletHandymanSTW’54 Handyman on ollut vihtiläiselle Toni Räsäselle kohde, johon on voinut toteuttaa itseään ennakkoluulottomasti
82 Harrastuksesta työksi: Verhoomo Prima 68 Tallikierros, osa 2 40 Dodge Dart GTS ’68 ARTIKKELIT 26 Tarinantakana: FordATudor’31 Moppe keräsi sopivia osia toistakymmentä vuotta, ennen kuin alkoi toden teolla rakentaa rodiaan. 88 Kutjankuva Janne haki massasta erottuvaan Chevy Vaniin vaikutteita 60-luvun kustomrakentelusta. 82 Harrastuksestatyöksi: VerhoomoPrima Helsinkiläisen Lasse Vänttisen luotsaama Verhoomo Prima on käsite kotimaisessa harrasteautomaailmassa. 80 Ruostettaruiskusta Uudella kaksikomponenttisella polyuretaanipinnoitteella saa ruostutettua pinnan kuin pinnan. 86 Muumiomuistelee Muumio pohtii, mihin niillä vuosikymmenten takaisilla kouluaikojen opetuksilla oikein tähdättiin. 10 Pelitjavehkeet Uuden teknologian akkulaturi sekä muut pätevimmät tuoteuutuudet. VAKIOT 8 Rauta-annos Harrasteajoneuvoystävällinen hotelli, uusi Alteredmaailmanennätys ja muut alan ajankohtaisimmat uutiset. 7 AMERIKAN RAUTA 3/2021. 68 Tallikierros,osa2 Pohjoisemman Suomen kierrokselle osui autoja niin Oulusta, Kemistä, Rovaniemeltä kuin Torniostakin. 74 Autonkeväthuolto Aurinko alkaa paistaa ja tiet kuivua, joten käymme seikkaperäisesti läpi harrasteauton keväisen käyttöönoton. 84 Buick-projekti,osa4 Runko on nyt valmis, ja seuraavaksi päästään kokoamaan irto-osista taas autoa. 12 Tapahtumakalenteri Kalenteri alkaa täyttyä. Toivottavasti kohta päästään taas liikkumaan
Käyttöä vaikeutti turbiinin viive, joka kesti noin sekunnin, kunnes kierrokset olivat riittävän korkeat liikkeelle lähtöä varten. Tehottomanakin tuota 130-hevosvoimaista moottoria pidettiin tarjolla olleisiin yli 300 hevosvoiman mäntämoottoreihin verrattuna. Uudessa pelissä voi rakentaa oman monsterinsa ja nautiskella sen menosta ultraterävällä 4K-grafiikalla jopa 60 ruudun päivitysnopeudella. Hänen avukseen projektiin ryhtyi GE Engine Services, joka valmisti tarvittavat osat ja saattoi voimanlähteen jälleen käyntikuntoon. listasi myyntiin yhden yhdeksästä olemassa olevasta Chrysler Turbine Carista. Sen verran hän kuitenkin kertoi, ettei kyseessä ollut Jay Leno. Monstereita konsoleihin PAN Visionin jakelema ja NACONin julkaisema Monster Truck Championship -ajopeli julkaistiin maaliskuussa PlayStation 5ja Xbox Series X/S -pelikonsoleille. Vuodesta 1962 vuoteen 1964 valmistettu Chrysler Turbine Car oli oman aikansa tutkielma vaihtoehtoisista energialähteistä. Kleptz asetti vuosituhannen vaihteessa tavoitteekseen saattaa auto jälleen ajokuntoiseksi. Nyt myyty auto vaihtoi edellisen kerran omistajaa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Etuna oli myös se, että sitä pystyi käyttämään hyvin laajalla polttoainekirjolla. Chrysler Turbine Car vaihtoi omistajaa Maaliskuun 7. Ku va t: Hy m an Ltd . Se, miksi asia nousi autopiireissä niin suureksi uutiseksi johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Turbine Careja on yksityisomistuksessa vain kaksi kappaletta – yksi Jay Lenolla ja tämä toinen myyty yksilö, joka kuului Kleptz Collectionille. päivänä julkaistiin harvinainen autonmyynti-ilmoitus, kun Hyman Ltd. Näin erikoisen auton hinnoittelu on varmasti vaikea tehtävä, mutta ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut ylihintainen, kun uusi omistaja löytyi vuorokaudessa. Toinen huomiota herättänyt seikka oli se, että myyntiin ilmaantunut auto, valmistenumeroltaan 991231, on eksoottisesta tekniikastaan huolimatta täysin toimintakuntoinen. Kaasuturbiini oli kehitetty sodan aikana lentokonekäyttöön ja sen hyödyntämistä ajoneuvoissa pidettiin tutkimisen arvoisena. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin suuri polttoaineen kulutus sekä typen oksidien suuri määrä pakokaasuissa. Niinpä se lopetettiin ja suurin osa autoista romutettiin. Muut ovat museoituina ympäri Yhdysvaltoja. Vain 24 tuntia myöhemmin auto oli jo myyty. Tuolloin Frank Kleptz osti sen tunnetulta autokeräilijältä Tom Monaghanilta. 8 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Hyman Ltd:n omistaja Mark Hyman ei suostunut paljastamaan myyntihintaa eikä uuden omistajan nimeä julkisuuteen. Pintapuolisesti auto on hienosti konservoidussa alkuperäisessä kunnossa aina maalipintaa myöten. Turbine Careja valmistettiin 55 kpl, joista 5 oli prototyyppejä. Turbiinimoottorissa ei ole hankaavia pintoja, joten se on kestävämpi kuin mäntätyyppinen polttomoottori. Valmistuneet autot perustuivat Ghian suunnittelemiin ja valmistamiin koreihin. Turbiinimoottorien valmistaminen suurissa määrin olisi vaatinut suuria investointeja ja lopulta Chrysler joutui toteamaan, ettei kehitysprojektista tulisi koskaan kannattavaa
Porin keskustaan on matkaa 20 km, Harjavaltaan 10, Tampereelle 113, Turkuun 123 ja Helsinkiin 226 kilometrin verran. Koska verkkohuutokaupoilla on jo osaajansa, emme ryhtyneet opiskelemaan asiaa, vaan teimme yhteistyösopimuksen Hagelstam & Co:n kanssa tästä erityisestä, 10:nnestä huutokaupastamme”, Triangle Motorilta kommentoidaan. Heti ennätyksestä toivuttuaan parivaljakko asetti seuraavaksi tavoitteekseen 300 mph nopeuden ylittämisen. Kyseessä oli maailmanennätys ja ensimmäinen kerta, kun Altered-luokassa alitettiin viiden sekunnin haamuraja. Neljän sekunnin Altered-aika Yhdysvalloissa tehtiin 27.3. kiihdytyshistoriaa, kun kahden NHRA:n nitrokonkarin, Richard Hartmanin ja Tim Wilkersonin Altered-kilpuri (AA/FA) pysäytti kellon Texas Motorplexin maaliviivalla aikaan 4,92 sekuntia loppunopeudella 296 mph, eli 476 km/h. Hagelstam huutokauppaa harrasteautot Triangle Motor järjestää jo perinteeksi muodostuneen harrasteja klassikkoajoneuvojen huutokaupan jälleen toukokuussa 2021, tällä kertaa yhteistyössä Hagelstamin huutokauppakamarin kanssa. Huutokauppa järjestetään keskiviikkona 19.5.2021 ja siihen voi osallistua neljällä eri tavalla: fyysisesti Hagelstamin toimitiloissa Helsingissä (Tehtaankatu 36), jos koronarajoitukset tämän sallivat, Hagelstamin nettisivujen Live-linkin kautta reaaliajassa, puhelimitse tai jättämällä ennakkotarjouksen. www.hotelliverstas.fi Kuvat: Living Nitro Kuvat: Jan-Erik Laine 9 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Paikka sijaitsee aivan Nakkilan keskustan kupeessa, valtatie 2:n varrella. ”Emme anna erityisolosuhteille periksi, vaan toteutamme tapahtuman uudella tavalla. Huutokauppakohteisiin ja korjaamon toimintaan pääsee tutustumaan opastetusti pienryhmissä tai yksityisesti turvallisuusasiat huomioon ottaen lauantaina 15.5.2021 avoimien ovien päivässä. Kannattaa käydä: Hotelli Verstas Nakkilassa sijaitseva Verstas Moottorikahvila on tullut monelle autoharrastajalle tutuksi kesätapahtumistaan. Autoharrastajia on ajateltu erityisesti Korjaamo-nimisessä loungessa, jossa voi rentoutua ja korjailla oloa kustomkulttuuritaiteen, korjaamorekvisiitan ja 75-tuumaisen television äärellä. Hotelli Verstas sijaitsee Villilän kartanon mailla vuonna 1935 valmistuneessa punatiilisessä rakennuksessa ja siinä on 16 huonetta. Nyt se on saanut rinnalleen Hotelli Verstaan, jossa voi yöpyä samoissa rennon rouheissa tunnelmissa
Helposti mukana kulkeva laturi ei tarvitse verkkovirtaa, ja siksi 12 voltin lyijyhappoja litiumakut voi ladata missä tahansa. shop.spreadshirt.fi/ NeatTee 10 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tuoteuutuudet. Paketin saa joko valmiiksi koottuna tai rakennussarjana. Esimerkkeinä ’66–67 B-bodyn sarja 77,00 € ja ’70 Challengerin sarja 114,95 €. Täyteen ladattuna laite pitää latauksensa jopa vuoden ajan, minkä ansiosta se on lähes aina käyttövalmiina, kun sitä tarvitsee. Hinta 23,00 €/kg. Hinnat alkaen 2610,00 €. Sen ansiosta tyhjentynyt akku saa tarvitsemansa latauksen jopa 15 minuutissa. www.ctek.com Ghost Killer vahat Prescon Ghost Killer -sarjan tuotteista löytyy useita vaihtoehtoja keväisiin vahaussessioihin. www.tradeparts.info Ilmajousituksen ohjaus kosketus näytöltä Ridetechiltä on tullut uusi ilmajousituksen ohjausjärjestelmä, RidePro E5. Jousitusta ohjataan joko 3,5" kosketusnäytöllä tai älypuhelimeen asennettavalla sovelluksella. Pro Hybrid BestWax on niin sanottu tuplasinettivaha, joka on nopea levittää käsin tai koneella sekä helppo pyyhkiä pois. Malleja on useita niin lyhytkuin pitkähihaisiakin ja tarjolla miehille, naisille ja lapsille. USB-Cja USB-A-porttien kautta sitä voi käyttää lisäksi kannettavien tietokoneiden ja älypuhelimien lataamiseen. Sarja sisältää oikeankokoiset ja -tyyliset kumija muovitulpat matkustamon ja tavaratilan lattiaan sekä muihin korin osiin. Hinta 290,00 €. www.presco-shop.fi Say NO to fashion! Näin julistaa Neat-Tee, kahden kotimaisen moottoripään paitakauppa, jossa aiheet pyörivät pitkälti harrastelaitteiden maailmassa. Hinta 49,00 €/1 kg. Suomen Muskeliautolta on saatavana valmis setti, johon kuuluu RidePro E5 -ohjausjärjestelmä, 3 tai 5 gallonan säiliö, yksi tai kaksi kompressoria sekä 1/4" tai 3/8" venttiilit ja ilmalinjat. CS FREE -laitteessa on sisäinen akku, jonka lataaminen täyteen kestää USB-C-tulon kautta alle tunnin. www.muskeliauto.fi Uuden teknologian akkulaturi CTEK on kehittänyt kannettavan CS FREE -akkulaturin, jossa hyödynnetään uutta Adaptive Boost -teknologiaa. Lataukseen voi hyödyntää myös aurinkopaneeleja tai toista akkua. Valikoimassa on myös kasvomaskeja, trucker-lippiksiä, mukeja ja tarroja. All in One Polish & Wax toimii sekä vahana että kiillotusaineena myllytyksessä. Toimittanut: Kimmo Janhunen Korin tulppasarjat Mopareihin Trade Parts on lisännyt valikoimaansa Classic Industriesin valmistuttamat korin tulppasarjat Moparin A-, Bja E-bodyihin. Montan-luonnonvahan ja polymeerivahan yhdistelmä antaa pitkäkestoisen suojan ja piilottaa pienet virheet tahraamatta muoviosia. T-paidat alkaen 22,00 €, hupparit 39,00 € ja lippikset 19,50 €. Se poistaa pieniä naarmuja ja pyörrejälkiä sekä suojaa maalipinnan yhdellä käsittelyllä
400,CE-5013 PULTTI SARJA LAUTASPYÖRÄ-LUKKO 9-8”sis prikat10 K ... (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 75,FP 460 A 429 460 164 HAMMASTA SFI29.1 ............................................................ nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 3587436 ÄÄRIVALO ETU MOPAR A-BODY 1972-76/ B-BODY 1972................. 24,K89325 MAALI VANNE RALLY SILVER-GREEN 1plo ............................................ 128,CE-4044ND YOKE FORD 9” LYHYT 1350 RISTIKKO W/DAYTONA SUP .................. 4,60 ,CE-5010 TASAUSPYÖRÄSTÖ FORD 8” 28spl lukoton kunnoste .................. 8,CM3100 MERKKI LOKASUOJAN/PAKSIN ”SS” NOVA 1973-74 tappi ................................. 105,1 9 9 6 2 2 1 -50% I N D U S T R I E S Parts & Accessories R ENTERPRISES R HELMI-HUHTIKUUN AJAN TARJOAMME ASIAKKAILLEMME JUHLAN KUNNIAKSI PALJON TUOTTEITA ALENNUKSELLA* 035220ANN JÄÄHDYTIN MOPAR B-BODY CHARGER-BELV66-69 BBal .................................. 495,FORD 8-9” OSAT THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING MOPAR JÄÄHDYTTIMIÄ FP 302N 289 302 351W 164 HAMMASTA 11 7/16” OZ ................................................. 30,CE-9000C PULTTI VETOAKSELIN 1/2”-20 .610 KNURL 1 15/16” ........................... nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. 132,CE-2005 TAKA-AKSELI 8” MUSTANG-FORD 1964-66 ei jtalloja 52, ...................................... 13,B9087 KEHYS TAKAVALON IMPALA 1961 1kpl ............................................................... 90,FP 302E 289 302 351W 164 HAMMASTA 11 7/16”28OZ ................................................ 10–18 www.southwesttrade.fi. 89,FP 302 157/N 289 302 157 HAMMASTA 10,5”P JAKO OZ ....................................... 499,036522ANN JÄÄHDYTIN DART/VALIANT 73-76 V8 3riv 318/340, 18 x 2 ............................. 90,VETOLEVYT FORD Crankshafts Crankshafts R EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. 77,FP 460 429 460 EXTERNAL 164 HAMMASTA PAINO ............................................................ 486,030040ANN JÄÄHDYTIN CRYSLER new yorke-fury66-69 bb aut-ei ac ................... 10,270209 KIINNIKE SARJA TUULILASIN LISTAN CAMARO/FIREBIRD ... 17,CE-4043L YOKE FORD 9” PITKÄ 28,61330 28spl STD ......................................... 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Phone. (03) 266 2818, avoinna: ark. 99,FP 302 157 50 289 302 157 HAMMASTA 10,5”/50OZ .................................................... (03) 61 50 50, avoinna: ark
Kouvola Swap&Meet 2021 Kouvolan ravirata 29.5. avoimet ovet/huutokauppakohteisiin tutustuminen Alastaro, Alastaron teollisuustie 13 19.5. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. Turku Kustom Show 2021 Kauppakeskus Skanssi, Turku 13.–15.8. Nostalgia Car Show Suvilahti, Helsinki 5.–6.6. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. American Car Show 2021 Helsingin Messukeskus 14.–15.8. Motopark Raceway katupäivät Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 28.–29.8. FHRA Night Race, kiihdytysajon SM-osakilpailu LSK Business Park, Kauhava 6.8. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. Karjalohja Drive-In & Rock'n Roll Show Lohja Spa & Resort 2.7. Lahti Hela Ride-In Bike Show Lahden satama 4.6. East Meeting Hotelli Salpa, Luumäki 24.7. 15.5. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Siuro Cruising Knuutilan kartano, Siuro 31.7. Buick Meet 2021 Somero, Hovimäki Camping 20.–21.8. perjantai Kajaani, ABC Kuun 1. FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 3.9. Koronarajoitukset voivat aiheuttaa muutoksia tapahtumien järjestämiseen. (varapäivä 11.7.) Nitro Nationals & Kiihdytysajon SM-osakilpailu, Kauhava Show & Go Power Festival LSK Business Park, Kauhava 17.7. FHRA Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 5.6. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. Triangle Motor Co./Hagelstam & Co. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 8.–10.7. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Triangle Motor Co. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Sand Field Street Race katuautokisat & kadunmiehen ajot Oripään lentokenttä 30.7. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista. Tapahtumat 12 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Malmi Show & Go Power Festival 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä 9.10. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 31.7. October Swap Meet Teivon Ravikeskus Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Motopark Raceway, Pieksämäki 19.6. -ajoneuvohuutokauppa Hagelstam, Helsinki, Tehtaankatu 36 29.5. Drive-in & Rock Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, Nurmes 20.–22.8. Rømø Motor Festival Lakolk Strand, Tanska 21.–22.8. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 19.6. perjantai Cruisingit Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. Varmista ajankohta ja toteutuminen järjestäjältä. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi
.. .. pääsyn kaikkiin tapahtumiin) Lisätiedot ja majoitus: Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, p. .. 040 104 5960 / www.hyvarila.fi Ennakkoliput: PERJANTAINA Black Devils & Ile Kallio Plays Hurriganes TEXAS OIL / Beatmakers & pekka tiilikainen LAUANTAINA PAAESIINTYJAT / BRANDY ROCKERS BUDDY HOLLY SHOW / GENERALS KUSTOM KULTURE GOES DRIVE-IN & ROCK PIELISAREENALLA KOKO VIIKONLOPUN LAUANTAINA ILMAINEN PAIVATAPAHTUMA, JOSSA ESIINTYY HEVISAURUS. .. Hyvärilä 20.-21.8. palvelumaksu) (sis. LISAKSI HARLEY DAVIDSON KOEAJOPAIVA JA PALJON MUUTA. Hyvärilä 20.-21.8. LAUANTAI-ILTANA DRIVE-IN ELOKUVA “GANES” ELOKUVAAN VAPAA PAASY! .. .. Hyvärilä 20.-21.8. Kolme Kokkia | VisitKarelia | Harley Davidson Turku – V-Twin City Oy | Cycle House | PunaMusta Pääsyliput: pe ja la 24€/ilta, pe–la 35€ (+mahd. .. .. .. Hyvärilä 20.-21.8. .. ILE KALLIO & BLACK DEVILS Driveinrocknrs Katso lisää Katso lisää www.supermarket.fi Automiehen verkkokauppa! 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 37 90 Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Viipale mediat
LÄHELTÄ kaunis 14 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Paneeleja ja pitsisomisteita sisältävä maalaus on tehty äärimmäisen pedantisti ja hyvällä maulla samoin kuin kaikki lukuisat detaljitkin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 15 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Mercury Comet STW ’62. Huittisissa asuvan Jarno Punkan kaksiovinen farmari-Mercury on niitä harrasteautoja, jotka näyttävät sitä hienommalta, mitä lähempää niitä tarkastelee
”Olen kotosin Ähtäristä, eikä sillä kylällä ihan hirveästi jenkkiautoja näkynyt. Auton alkuperäinen kaksiovisuus on hämmästyttänyt monia, ja sitä on luultu itse neliovisesta muokatuksi. Lattia meni käytännössä uusiksi melkein tulipellistä perään saakka. Pieni tallimme sai toimia rakentelutilana ja tavoitteena oli saada auto valmiiksi ajokortti-ikään mennessä. Olen ammatiltani automaalari ja autopeltiseppä, ja kun työpaikan sekä pomon myötämielisen suhtautumisen kautta tarjoutuivat kunnolliset tilat, alkoi se näkyä myös autojen pinnoissa”, Jarno taustoittaa. Tippalistat olivat vielä onneksi suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta takaikkunan aukko oli ylhäältä ihan näkkäriä. Cometin hän löysi H.A.M.B.sivuston kautta silloin, kun palsta oli aktiivisimmillaan, eli kymmenisen vuotta sitten. Mittakaavaa saa rengastuksesta – auton alla olevat alkuperäisvanteet ovat halkaisijaltaan vain 13-tuumaiset. ”Asuimme niin lähellä keskustaa, ettemme saaneet veljeni kanssa mopoja, koska pyörällä pääsi kätevästi joka paikkaan. ”Tähänastisista harrasteautoistani tämä on ollut peltitöiden suhteen ehdottomasti työläin. Farmariautoksi Comet on suhteellisen kompakti. ”Consuliin tuli aikoinaan kuvioitua liekkejä, ja yhteen edelleen omistamaani farmariTaunukseen olen taiteillut kustomhenkisen koristeellisen pikkutarkan paneelimaalauksen. J arno muistelee autoharrastuksensa alkusysäyksen juontavan juurensa teini-iän varhaisvuosille. 16 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Mercury Comet STW ’62. Hankintaa edesauttoi taalan todella edullinen kurssi. Ainoastaan etupenkin ja takapyöräkoteloiden kohdalle jäi kaistaleet alkuperäistä peltiä”, Jarno kuvailee lähtökohtia. Aluksi Jarno rakensi Cometia hyvinkin aktiivisesti, mutta mittavaksi venähtäneiden peltitöiden aikana iski pieni taisteluväsymys. Sitä edelsi ’72 Consul, joka toimi isokorisena ja kasikoneisena hyvänä astinlautana amerikanautojen maailmaan. Se paljastui vasta kun otin kattoverhoilun pois. Siinä sitten kahden katsastusmiehen kanssa ihmeteltiin lattian mestarillista paikkailua. Tai no kyllähän sitä piti näyttää heille verotuspäätöstä varten, että saadaan painot Tullille. Ensimmäiseksi jenkiksi tuli hankittua 2000-luvun puolella ’64 Falcon. Myös D-pilareiden molemmat nurkat piti tehdä uusiksi”, mies listaa. Siitä se kuitenkin lähti”, Jarno jatkaa tarinaansa autoharrastuksen pariin ajautumisesta. Muutto toiselle paikkakunnalle sekä tallin rakennustyöt piti saada suoritettua ennen kuin Cometin kimppuun päästiin siirtymään uudestaan. Keltaisesta Pörssistä valikoitui lopulta ’75 Coupe Taunus, joka purettiin nuoruuden innolla, mutta niin kuin kovin monesti käy, niin keskenhän se sitten jäi. Viidentoista ikävuoden korvilla vanhempamme heittivät kuitenkin idean, että ostaisimme auto, jota ryhtyisimme laittamaan kuntoon. Taunuksen myötä hän ajautui euro-Fordkuvioihin, joissa viihtyy jossain määrin edelleen. Välikuolema. Silloinen perhe-elämä vei ison osan ajasta, ja lopulta koko harrastus jäi hetkeksi jäähylle muille tehtyjen maalausten sekä elämän päähän potkimisen vuoksi. Falconin korvasi pian ’63 Galaxie, jonka jälkeen olikin jo Comet-farmarin vuoro. Loppuun Jarno on saatellut projektinsa viimeisten kahden vuoden aikana. Hitsata sai aina kattoa myöten. Muistan kuitenkin yhden ehkä noin ’70-vuosimallisen Camaron, jonka candypunainen maalipinta ja veekahdeksikon matala jylinä tekivät teinipoikaan lähtemättömän vaikutuksen”, hän aloittaa. Oli ne lattiapellit vaihdettu, mutta jos itsekantavassa rakenteessa on runkopalkin ja lattiapellin välissä kaksi senttiä tyhjää, niin turha sellaista on käydä näyttämässä suomalaiselle katsastusmiehelle. ”Ilmoituksen mukaan kyseessä oli ruosteeton auto, johon oli vaihdettu lattiapellit, mutta kyllähän se totuus oli ihan toinen, kun auto lopulta seilasi tänne
Myyjän mukaan kansi oli tehty, kytkin vaihdettu ja rumpujarrut käyty läpi. Pitkän tauon jälkeen oli jo hieman kiire saada pannu tulille ja öljynvaihdon jälkeen haeskelin tallin nurkista bensakanisteria, että pääsee antamaan huikkaa koneelle. ollut pisaraakaan bensaa. Selvittelin soveltuvuuksia Monroen nettisivuilta ja päädyin lopulta hankkimaan Dodge Aspenin etuiskarit, joissa on juuri sopiva joustovara. Tuolla combolla saa muutaman hevosen lisää pellin alle, sekä paremmin toimivan yhdistelmän verrattuna alkuperäiseen Load-O-Maticiin”. ”Siinä oli alkuperäiset iskarit ja vain sentti joustovaraa, kunnes ne pohjasivat. Taakse laitoin madalluspalikat ja Monroen ilmaiskarit, ja päivitin ne hiljattain Airliftin etäohjauksella. Jarno on paikannut puutteen hieman tuoreemman Falconin lämmityslaitteella ja nykyään Cometilla voi starttailla hyvillä mielin vähän viileämpiinkin aamuihin. Kanisteri löytyi, mutta eihän siellä tietenkään Auringonpaiste tuo esiin sisustan punaisiin peltiosiin taiteillut, pitsikuviota sisältävät koristepaneelit, joiden sävy on lämmin kullankeltainen. Mittaristo oli jo ostohetkellä ihan hyväkuntoinen ja toimiva, mutta Jarno purki ja putsasi sen. Nyt perän korkeutta voi säätää, jos kyydissä on paljon jengiä tai tavaraa. Jarno on päättänyt olla kajoamatta niihin niin kauan, kuin ne toimivat. Watsonin vanavedessä. Moottorina oli alkuperäinen 170-kuutiotuumainen suora kuutonen niin ikään alkuperäisellä kolmilovisella manuaalivaihteistolla. Ryhdyttyään hiomaan koria Jarnoa jännitti, kuinka monta maalikerrosta pinnasta löytyy, mutta sai pian huokaista helpotuksesta. ”Niille ei ole itse asiassa tarvinnut tehdä mitään kummempia toimenpiteitä vielä tähänkään päivään mennessä. Sähköjen puolesta auto on edelleen pääpiirteissään alkuperäinen. Tämänhetkistä tekniikkaa on tarkoitus hieman päivittää uudella 2-kurkkuisella kaasuttimella, peltisarjalla sekä DUI-jakajalla. Kompuran piilotin varapyöräkoteloon”, Jarno kertoo. Alustaa oli madallettu kolmisen tuumaa jo rapakon takana, mutta toimenpiteessä ei ollut mietitty käytettävyyttä ajomukavuudesta puhumattakaan. Ryhdyttyään hiomaan koria Jarnoa jännitti, kuinka monta maalikerrosta pinnasta löytyy, mutta sai pian huokaista helpotuksesta, kun helmiäisvalkoisen alta paljastui alkuperäinen tehtaan kermanvalkoinen sävy. Se kävi ihmeellisen hyvin, vaikka tankissa oli yli kymmenen vuotta vanhaa bensaa. Toistaiseksi ainoastaan sisävalolle on tarvinnut uusia johdot ja katkaisijat. 17 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Amerikasta tullessaan auto oli väriltään valkoinen helmiäinen, mutta siitä oli syystä tai toisesta hierottu kiilto pois. Olin varautunut siihen, ettei tekniikka välttämättä toimi useamman vuoden seisotuksen jälkeen, mutta jopa jarrut toimivat moitteitta. Päivitettyä alkuperäistä. Comet sijaitsi ostohetkellä Memphisin lähellä, mutta alkujaan se on ollut Kalifornia-auto. Teknisesti auto oli ostohetkellä ajokuntoinen. Näin ollen siinä ei ollut lainkaan lämmityslaitetta, vaan ainoastaan tyhjät peitelevyt. Kontin sivulla oleva vararengaskotelo kätkee sisäänsä Airliftin etäohjausyksikön, jolla säädellään perän korkeutta kuorman mukaan. Sitten kääntämään avainta, ja konehan pärähti kerta laakista käyntiin nostaen tunnelman korkealle. Silmäilin uudestaan tallin hyllyjä ja silmiin osui kannu pienkonebensaa, jota sitten kaadoin kovalla innolla kaasarin kurkusta alas
Kori hiottiin kauttaaltaan peltipuhtaaksi, minkä jälkeen tehtiin peltityöt ja maalauksen pohjatyöt kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Ovien välitkään eivät saaneet jäädä rauhaan, sillä niihin Jarno rajaili astetta psykedeelisempiä fineline-teippikuvioita 60-luvun hengessä. Virheiden etsiminen toisen työstä on sinällään tyhmää hommaa, mutta Jarnon Cometin kohdalla niitä ei löydä, vaikka syynäisi vähän tarkemminkin, mikä tekee kokonaisuudesta aivan erityisen hienon. Auringonpaiste paljastaa ne taas hyvinkin helposti. Maalipinta on virheetön, paneelien rajaukset korin muotoihin nähden juuri oikeissa kohdissa, linjat suoria ja detaljit teräviä. Lopuksi Jarno ruiskutti pintaan uuden helmiäisvalkoisen pinnan, jota hän elävöitti helmiäispunaisin Watson-henkisin paneelein. Katto maalattiin samalla helmiäispunaisella, jota käytettiin kyljissä, mutta sen päälle ruiskutettiin lakan seassa vielä mikrokoon flake. Ovipahvit ovat uustuotantoa ja tarkoitettu Falconiin. Sisustan peltiosat maalattiin niin ikään korissa käytetyllä punaisella, mutta koristeltiin lämpimänsävyisillä kullankeltaisilla pitsipaneeleilla aina takaluukkua myöten. 18 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Mercury Comet STW ’62. erottaminen vaatii myös katsojalta tarkkaa silmää, koska niitä ei välttämättä ensi vilkaisulla edes huomaa. Kullankeltaisten pitsipaneelimaalausten Pienimmätkin yksityiskohdat ovat tarkkaan harkittuja, ja useisiin niistä liittyy se käytännön seikka, ettei Mercuryyn ole saatavilla pisteosia uustuotantona kovinkaan kiitettävästi. Hän näet käytti paneeleiden maalauksessa sinistä rajausteippiä, joka näyttikin niin hyvältä, että sen värisävy päätyi osaksi valmista lopputulosta. Punaisen ja valkoisen rajaan hän taiteili ohuet siniset raidat, joiden väri valikoitui ihan vahingossa. Tällaista jälkeä tulee, kun yhdistää automaalarin ja perfektionistin! Punavalkoinen penkkien verhoilu oli autossa jo ostohetkellä ja saneli sisustan tulevan värimaailman. Mercuryn malleja kun ei ole uustuotantona saatavilla. Valkoinen helmiäinen sisältää myös salaisen ainesosan, joka pääsee oikeuksiinsa auringonpaisteessa. Maalauskikkailua jatkettiin pitsiä sisältävien paneeleiden muodossa D-pilareihin
”Mitään kovin urheilullista ajoa sillä ei kannata yrittää, lähinnä sillä arvotaan ne vaihteet. Lisäksi Jarno upotti takavalot vähän syvempään, kun alkujaan ne ovat ihan pinnassa. Korimuutokset: Mercury-teksti ja etulokasuojien tähtäimet sheivattu, ovenkahvat vaihdettu Lincoln-tyyppisiin painonappeihin, takavalot upotettu. Renkaat: Valkosivun varustetut ristikudosrenkaat. Hansikaslokeron kannessa olleesta merkistä oli kulunut teksti kokonaan pois, eikä Jarno saanut selville, mitä siinä olisi pitänyt lukea. Cometissa ompeleiden muoto on erilainen, mutta kun niitä Mercuryn malleja ei tee kukaan uustuotantona, niin päädyin noihin. En epäröinyt hetkeäkään, vaan painoin välittömästi ”osta heti” -nappia. Farmarin alkuperäisiä linssejä kun ei tahdo löytää mistään. Toki työtä jäi vielä verhoilijallekin, koska se laji on vielä itsellä ottamatta haltuun. Ajovalot ovat alkuperäiset, mutta niihin on haettu ilmettä Mooneyesin kissansilmillä. Niinpä hän maalautti pieneen badgeen Eero Kumannolla aistikkaan Kustom-tekstin, joka toimii kirsikkana kakun päällä. Alusta: Edessä Monroen valmistamat Dodge Aspeniin tarkoitetut iskunvaimentimet, takana Monroen ilmaiskunvaimentimet Airliftin etäohjauksella. Kaikki korin listat on oiottu ja kiillotettu. Fineline-kuviot vievät ajatukset psykedeeliseen 60-lukuun. ”Nykyiset ovipahvit ovat uustuotantoa ja tarkoitettu Falconiin. Pätkäisin siitä 15 senttiä pois ja vaihdoin tuon nupin, joka löytyi hanskalokerosta.” Kojelautaan Jarno hankki uuden Custom Autosoundin soittimen, jonka tuottamaa äänimaailmaa tukevoitettiin etupenkin alle sijoitetulla bassolla. Cometin pienimmätkin yksityiskohdat ovat tarkkaan harkittuja, ja useisiin niistä liittyy se käytännön seikka, ettei Mercuryyn ole saatavilla pisteosia uustuotantona kovinkaan kiitettävästi. Kabiini kuin karamelli. Tullessa siinä oli raaka, pääkallonupilla varustettu metallinen varsi, joka oli niin pitkä, että kun heitti ykkösen silmään, niin kallo kopsahti tuulilasiin. Vanteet ovat Cometin alkuperäiset peltivanteet. Se korvattiin uudella kuttilalaisella, mutta muut lasit ovat vielä alkuperäisiä aina veivillä nousevaa takalasia myöten. Se itsessään tuntuu hämmentävän ihmisiä, että tämä on alkuperäinen kaksiovinen farmari. Tuskin olisi toista samanlaista tullut vastaan vielä tähänkään päivään mennessä”, Jarno päättää. ”Takalasin veiviäkään ei muuten valmisteta uutena, ja yleensä kaikista tarjolla olevista on irronnut nuppi. Kiitos: Kaisu Pesoselle, Ari Mäkiselle ja Juha Metsämäelle (R.I.P.) sekä Vintage Motorsille hienosti hoidetuista osatoimituksista. Tuo nykyinen tuli kerran vastaan eBayssa NOS-osana ja sen hinta oli yli 200 euroa. Tuulilasin pinta oli hioutunut aikojen saatossa niin harmaaksi, ettei ilta-auringossa ajellessa tahtonut nähdä mitään. Ratti on Grantin ja se oli valmiiksi juuri oikean sävyinen. Lattiashifteri oli myös laitettu jo Amerikan päässä. ”Muutamia pieniä kustomjippoja siihen on tehty, mutta ajattelin, etten tee mitään liian radikaalia. Vanteet: Alkuperäiset 13" peltivanteet. Sisusta: Punavalkoinen verhoilu, Grantin ratti, lattiashifteri, CustomAutosoundin soitin. Moottori: 170 cid R6. Kattoverhoilun asennus on ihan oma lajinsa, josta itselläni on hyvin niukalti kokemusta, mutta paremman puoliskoni avustavilla käsillä sekin saatiin istumaan hyvin”, Jarno kertoo. Tiedustelin kyllä verhoilijalta, mitä alkuperäisen kaltaisten ovipahvien ja muun sisustan tekeminen olisi tullut maksamaan, mutta hän kehotti valitsemaan valmiit, sillä ne tulivat merkittävästi edullisemmiksi. Takavalojen rungot ovat alkuperäiset, mutta niiden linssit ovat ’53 Buickista. Ovien kahvat on korvattu Lincoln-tyyppisillä painonapeilla. Ostohetkellä ne olivat kirkkaanpunaiset, mutta Jarno maalasi ne samalla punaisella, jota käytettiin korissa. Jarnolle oli alusta saakka selvää, että auto jää pääväriltään valkoiseksi, sillä se sopi hänen sisustasuunnitelmiinsa. Lisäksi alkuperäisissä ovipahveissa on vielä lämmöllä tehtyjä muotoja, joita ei olisi pystynyt toteuttamaan lainkaan. Kontin matto, pyöräkoteloiden päälliset ja vaihdekepin suojapussi syntyivät näppärästi Mäkisen Arin sormissa. Pieniä kustomjippoja. Lattiamaton virkaa ajoi harmaa messumatto ja ovipahveina oli pelkät pellit, jotka pitivät verhoilemattomina melkoista räminää ajaessa, vaikka olivatkin ruuveilla kiinni. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali. Faktat Mercury Comet STW ’62 • Omistaja: Jarno Punkka, 40 • Paikka: Huittinen. Kojelautaan on asennettu CustomAutosoundin uusi soitin, joka näyttää klassiselta. Minulta on tultu muutaman kerran kysymään, onko tämä tehty neliovisesta.” Edessä lokasuojien päällä olleet tähtäimet on sheivattu pois, samoin Mercury-teksti. 19 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Myös kiillotustyössä Jarnon parempi puolisko pääsi kantamaan korttaan kekoon. Kick-paneeleihin sijoitettujen kaiuttimien äänimaailmaa tukevoittaa sohvapenkin alle sijoitettu bassokaiutin. Renkaat ovat valkosivuin varustetut ristikudosrenkaat. Jarrut: Läpikäydyt alkuperäiset rumpujarrut. Kun auton omistaja on kustomkulttuurista viehtyvä, perfektionismiin taipuvainen automaalari, voivat ovien välit näyttää tältä. Amerikan päässä tehdyt punavalkoiset penkkien verhoilut näet olivat sen verran hyvässä kunnossa, että ne kannatti säilyttää, vaikka sisusta olikin muilta osin aika rujo. Irtopaneeleiden peltien saumat on siistitty ja yhdistetty, jotta kokonaisuus on saatu näyttämään kliinimmältä
MOPEN Ford A Tudor ´31. Moppena kaikkien tunteman kotkalaisen Samuli Petron Hemi-koneinen Tudor ei kuulu niihin laitteisiin, joita olisi rakennettu amerikanbudjetilla, mutta tyylirikkoja raa’an aistikkaasta old skool rodista on turhaa etsiä. Teksti: Tomi Eronen ja Samuli Petro • Kuvat: Tomi Eronen ja Simo Koski • Malli: Miimi Muona Tudor 20 AMERIKAN RAUTA 3/2021
21 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Mikke Kouvolasta asui sillon siellä ja auttoi rahtihommissa ja käytti meidät Pomonan swapissa, oli Kotkan poika ihmeissään”, mies kuvaa tunnelmia ehkäpä maailman maineikkaimmassa osamyyntitapahtumassa. Paloiksi vaan, takaseinästähän se katkeaa. ”Kori haettiin sitten tallille Ipin kanssa. Tekniikan osalta homma oli kuitenkin vielä hakusessa. Ei ollu muutenkaan ihan timantti”, mies toteaa pilke silmäkulmassaan. Palaset happoaltaaseen ja painepesu. Rungon olin jo boksannut kotitallissa. ”V uosi oli 1990, oli kypsä tunnelma valkosiniruutuisella päiväpeitolla maatessa ja V8-Magazinea selailessa, kun inttikaveri Anssi Reponen tuli juttelemaan. Hän piirsi mulle ruutupaperille kuvan, näytti kyllä enemmän A-mallilta, tokaisin”, Moppena kaikkien tuntema Samuli Petro kertaa. 22 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Ford A Tudor ’31. Kuskin ovesta joku oli tarvinnut peltiä, se oli irrotettu kirveellä. Muistaakseni Puumalan suunnalla se oli. Ford ’46:n banjoperä tuli rempattua ja opeteltua tiivistepaperilla laakerivälysten shimmaus. Moottori Natikan nokalta. Peräpäähän asennettiin ’36 Fordin jousipalkki ja poikittainen lehtijousi, ohjaussimpukaksi valikoitui BMW 2002:n kyljelleen käännetty. F-100 Fordin etujarrut tuli Bootsi-Jussilta, ja hyvät on köykäseen autoon. ”Osia keräilin pitkään sieltä täältä. Se oli synkempi vielä kuin muistelin. Alatalon veljekset olivat kantoapuna, kun se kärrille kannettiin. ”Rakentelu alkoi silloin, kun Devils CC perustettiin. Vuonna 2000 kävin Amerikassa, sieltä Nebraskan takamailta ostin ovet ja jotain muuta pientä. Paitsi, että runko oli jo boksattu reikälevyillä, oli sen takapäätä kiksattu sopivasti. ”Urpona sovitin lättänelosen ja Volvon lootan runkoon. Losista löytyi droppietuakseli, navat ja jousi. ”No, talvi meni harmaissa ja kevääksi sovittiin nouto. Punaisiksi verhoillut etupenkit ovat lähtöisin Angliasta, tyylikäs custom-ratti taas on vanha veneosa. Rakentelin etuja takapään tuennat ynnä muuta”. Luoman Jani Puskureiden tilalle on asennettu aidot lihakoukut., jollaisesta on tehty myös vaihdekepin nuppi. Sua kun kiinnostaa noi amerikanraudat, niin meillä on kotona semmonen ’36 mallin Ford-raato. Uusi innostava ryhmä sai jopa minuunkin vähän tekemisen meininkiä, ja paketti siirtyi Devilsien tiloihin”, Moppe jatkaa. Alkuperäiskonekin tuli hommattua leimapeikon pelossa joskus 1995 tienoilla. Nousin ylös. Vaan eipä Mopella mikään kiirekään Tudor-projektinsa kanssa ollut, alla oli se viime numeron Cadillac-jutussakin mainittu ’54 Packard ja rodi eteni sitä mukaa kuin eteni. Käsijarrukahva noudattelee samaa designia rei'itettyine varsineen
Red Ram Hemiin tuli myös hiukan rajumpi nokka, ja Moppe itse siisti kansien kanavia. Sen kilpi oli muuten GXO-31, mitähän sillekin kuuluu. Kerran nenää kaivellessa ja neloskonetta katellessa Ipi hiippaili viereen ja sanoi, että eiköhän me käydä hakemassa se Hemi sieltä Juurikorvesta. ”Kerran nenää kaivellessa ja neloskonetta katellessa Ipi hiippaili viereen ja sanoi, että eiköhän me käydä hakemassa se Hemi sieltä Juurikorvesta. Niin tehtiin, ja museotekniikka sai uuden kodin. 23 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Kuvien malli liittyy oikeassakin elämässä Tudoriin, Miimi nimittäin on Mopen puoliso. Strömbergit tulivat Vuojolahden Janilta”, Moppe tarinoi. heikkona hetkenään lupasi auttaa pintapeltien kanssa, ja hyvin auttoikin, kiitos. Otin tekniikan irti ja myin Natikan Tampereelle. Ostin Popsilta '71 International Travelallin, johon eräs vanha herra oli asentanut ’54 Dodgen 241 Hemin ja ’57 DeSoton 3-vaihteisen lootan. Mustan ja punaisen yhdistelmä on tyylikäs, ja miljonäärivalkosivut tuovat viimeisteltyä fiilistä. Auliz hoiti Hot Hemi Headsiltä adapterin ja Hemmon korjausosat sekä imusarjan. Pakosarjat saatiin rakennettua Hemin vasemman puolen sarjoista. Pitihän se Hemmokin laittaa ensin sillä 3-vaihteisella lootalla paikalleen, mutta kun oli siellä Juurikorvessa mulla myös ’65 V200 Valiant, jossa oli 4-vaihteinen, niin meni taas loota vaihtoon. Ei kukaan kuulemma uskaltanut ajaa kovempaa, vaikka olis menny.” Aitoja lihakoukkuja. Herstin Timppa oli käynyt Janilla silloin, ja soitti, että Moppe se sun korihan on ihan paska. Lattiat leivoin itse”, mies selittää. Vaikka alkuperäistyyppinen fourbanger oli jo sovitettu runkoon paikalleen, kyti Mopella tekniikan suhteen toisenlainenkin suunnitelma. Käytiin sillä Kouvolassa tossupallopelissä, bensaa meni saatanasti ja jepet ratsas kerran, muuten hyvä reissu”, Moppe kertoo nauraen ja jatkaa: ”Tampereella laittoivat Cadillacin 472-padan siihen ja yli 180 km/h kulki. No, hieman huono. ”No, olihan siihen oikeakin kone hommattuna
Red Ram Hemi on kolmine Strömberg-kaasareineen ja kromattuine venttiilikoppineen tyylikäs näky, ja pikkuisen piristeltynä myös liikuttaa Tudoria riittävän rivakasti. Sukset tein tiekaiteesta, pinnavanteen keskiöistä ja Shellin jakelumittarin putkista, kun oli sopivat 16" traktorin nastapyörät taakse. Sitten 2016 koitti viimein se kummallinen päivä, kun Ipin painostuksen alla oli leima-aika tilattu. ”Reilu vuosi sitten harkitsin myyntiä. Puuhakilvillä tuli päristeltyä. Asfaltilla kääntyy huonosti, pitää ohjainrautoja vielä parantaa. 24 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Ford A Tudor ’31. ”No olihan se jees, mutta 3,54 banjon välkkä oli mun korville tiuha. Kustom Kulturesta suksivarustuksella olis tullut People’s Choice, jos olis pojan kanssa tajuttu äänestää omaa”, hän selittää nauraen. Reilun 100 km/h pystyi ajamaan matkaa”, Moppe jatkaa Tudorinsa kehitystarinaa. Tuntui toimivan, ja välityskin oli viimein hyvä, reilut 120 menee mukavasti matkavauhtina.” Anna tallin yläkerrassa oli tehnyt penkit jo aiemmin ja nyt oli uuden katon vuoro. Tulihan se leima. En onneksi laittanut ilmoitusta. 8.20–15-kokoiset takarenkaat ovat reilusti etupyöriä isommat, mikä auttaa etukenon stancen luomisessa. Silloin kyllä hymyilytti. Kun korin pellit palasivat 09-alueelta kotiin Kotkaan, Moppe tilasi Tanskasta kattopalat ovien yläpuolelle. ”Södis tallilta niputti koneen”, Moppe kiittelee. ”Avo olla pitää, ja vetskareilla saa reiän umpeen. Lattian ympärille ne palat sitten pikkuhiljaa kasaantuivat. ”Vanteet ovat Uazista, ratti se monissa kustomeissakin käytetty vanha veneisiin tarkoitettu Aquabird ja vaihdekepin nuppi ja etu ”puskurit” ovat aitoja lihakoukkuja.” Etupenkeiksi tulivat Anglian vanhat, takapenkin Moppe teki itse, ja ne verhoili Devilsien tallin oma verhoilija Anna. Pari kertaa on jo vuosileimattukin, vaikka auto oli vuoden välissä sivussa”, Moppe kertoo tyytyväisenä ja jatkaa: ”Hyvä peli se on. Katon etuja takareunalistat rälläköin happolatasta ja kiillotin. Kattoa chopattiin 10 senttiä ja kattoaukkoa kavensin, että reunat tulivat takaseinän saumojen kohdalle. Elettiin vuotta 2010, eli aikaa aihion löytämisestä oli kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta omalla rodilla pystyi vihdoin ajamaan. Puuhakilvillä vieläkin mentiin. En tiedä, mikä aivopieru oikein oli. Vähäruokainen, ja halvat vakuutukset ja käyttömaksut. ”Ipi auttoi vielä ovien ja potkupeltien kanssa. Talvellakin hyvin käyttökelpoinen. Näytti jo autolta. Sitten puhallettiin ja maalailtiin. Kesä, Hemi, manuaali ja auringonlasku, matkalla ei mihinkään…” Niin, sitä fiilistä ei voi rahalla korvata. Hirveä niputushomma oli, vaikkei autossa ole edes montaa osaa.” Koska Tudoria rakennettiin tosiaan tavallisen ihmisen budjetilla, eivät osavalinnatkaan olleet ihan Amerikan katalogeista, vaan niitä käytettiin, mitä tuli sopivasti vastaan. ”Auto oli ajokuntoinen!” Talvella suksilla. ”Russelta sain sopivasti 8 3/4 Moparin perän, joka siirtyi autoon talvella. Tippalistat ostin Holstin Samilta joskus, ne on ’28-mallin, mutta käyvät myös ’31:een
Keksittyään, että Kubotan nastapyörät voisi laittaa rodiin taakse Moppe päätti rakentaa autoon etusukset. 25 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Renkaat: Firestone-miljonäärivalkosivut, 5.60–15 edessä ja 8.20–15 takana. Hyvä peli se on. Kori: Kattoa chopattu 10 cm. Sisusta: Aquabird-veneratti, omatekoinen rattitolppa Volvon akselilla ja laakeroinnilla, tummanpunaisella keinonahalla verhoillut Anglian etupenkit, itse tehty takapenkki, alkuperäiseen kojelautaan lisätty lämpöja öljynpainemittarit, omatekoinen käsijarru, lihakoukusta tehty vaihdekepin nuppi. Vanteet: UAZ:in 15" mustat peltivanteet, takavanteet käännetty. Talvellakin hyvin käyttökelpoinen. Jarrut: Ford F-100:n rummut edessä, Moparin rummut takana. Halvat vakuutukset ja käyttömaksut. Vastaavia on oikeasti ollut aikoinaan tarjolla, ja kuten kuvista näkyy, kyllä niiden kanssa voi oikeastikin ajaa! Kuvassa osa Devils CC:n jäsenistöä. Aktiivisesta kerhosta toimivine tiloineen on iso apu tämänkaltaisen projektin läpiviemisessä. Alusta: Runko boksattu reikälevyillä, takapäätä kiksattu, BMW 2002 ohjaussimpukka, edessä 4" droppiakseli, jousen silmät käännetty, takana ’36 Fordin jousipalkki ja poikittainen lehtijousi. Moottori: ’54 Dodgen 241 cid Red Ram Hemi V8, kansien kanavia siistitty, virinokka, Offenhauserin 3 kaasuttimen imusarja, Strömbergin 97 -kaasarit, Mopar Performancen SB kärjetön jakaja, MSD:n sytkäboksi, bensatankki siirretty cowlista auton takapäähän, vasemman puolen sarjoista muokatut pakosarjat. Voimansiirto: ’65 Valiantin 4-vaihteinen manuaali Hot Hemi Headsin adapterilla, Moparin 8 3/4" perä 2,83:1 -välityksellä. Faktat Ford A Tudor ´31 Omistaja: Samuli Petro, 50 • Paikka: Kotka
Korin peltien kanssa suurena apuna oli Jani Luoma. Tässä Moppe itse kattopeltien kimpussa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Mopen albumi, Ismo Savolainen 20 vuoden projekti 1. Rungon Moppe boksasi ja kunnosteli jo kotitallissa, mutta varsinaisesti Tudorin rakentelu alkoi kunnolla, kun Devils CC perustettiin vuonna 2003 ja aihio vietiin kerhon hankkiman vanhan meijerin tiloihin. 4. ’54 Dodgen 241 cid Red Ram Hemi löytyi uskomattoman mutkan kautta Mopen hankkiman ’71 International Travelalin nokalta ja tallikaveri Södis remontoi sen. Kattopalat ovien yläpuolelle tulivat Tanskasta. 26 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Ford A Tudor ’31 1 2 3 4. Löydettyään huonokuntoisen A-mallin raadon vuonna 1990 Moppe keräsi pikkuhiljaa sopivia osia toistakymmentä vuotta ennen kuin alkoi toden teolla rakentaa rodiaan. Katto on vielä alkuperäiskorkeudessa. Takajousi ja jousipalkki löytyi muutama vuosi hankinnasta kuvassa näkyvästä ’36-mallin raadosta. 3. 2. Haettaessa reilut 30 vuotta sitten Tudor ei kovin kummoinen aihio ollut, ja osia kertyi vähän kerrallaan. Tässä kori on jo rungolla tultuaan Luoman hoteista pääkaupunkiseudulta
Lähes 20 vuotta rungon löytämisestä oli ensimmäisten koeajojen aika. 7. 6. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • Varaston kevätsiivous. Kattoa chopattiin 10 sentin verran, mikä teki ikkunalinjasta sopivan matalan. 5. Tarjouksia jopa -40% 5 6 7. Tulipellistä tuli sisustan ja katon sävyinen punainen, mutta UAZmaasturista lähtöisin olevat vanteet maalattiin mustalla. Viimein korin pintaan päästiin vetämään pohjaväri, jonka päälle ruiskutettiin kiiltävänmusta maali
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 28 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Forssalainen Marko Korpi erehtyi myymään omistamansa ’58 Oldsmobilen ja luuli pärjäävänsä ilman siivekästä GM-tuotetta. Hän oli kuitenkin väärässä ja joutui pian hankkimaan tilalle ’58 Buickin täyttämään tuon talliinsa syntyneen tyhjiön. Viiskasien viemää Viiskasien viemää Buick Super ’58
29 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Se toimi välillä keikka-autonakin ja saavutti pestissään ansaittua huomiota”, Marko kertoo viitaten Los Tacos Blues Bandin matkassa heitettyihin reissuihin. Ohjaustehostin oli niin ikään uusittu samoin kuin jarrutkin. 30 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Buick Super ’58. Lopulta alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei Oldsille riittänyt aikaa niin paljon, kuin se olisi kaivannut. Kaikki kieli siitä, että omistaja oli pitänyt autosta huolta todella vastuuntuntoisesti. Myös putkisto oli tehty uusiksi ja varustettu Flowmasterin vaimentimin. Motivoitunut myyjä. Olisihan se toki vaatinut läpikäymistä, mikäli siitä olisi virheettömän halunnut, mutta tekniikka pelasi todella luotettavasti. Auton paperit olivat moitteettomat ja kokonaisuuden kruunasivat keltamustat Kalifornian kilvet. Tuolloin auto oli vielä Los Angelesissa”, Marko muistelee ostoon johtaneita käänteitä. Vaikutelma tarkasta ylläpidosta vain vahvistui, kun luki myynti-ilmoitukseen kirjoitetut seikkaperäiset kuvailut koneen käyntilämpötiloista, ikkunoiden toiminnasta ja maalipinnan laadusta. Viimeisten kahden vuoden aikana mies oli päivittänyt sitä uudella Edelbrockin kaasuttimella, MSD:n virranjakajalla, uusilla sytytystulpilla ja tulpanjohdoilla, vesipumpulla sekä kolmikiertoisella alumiinisyylarilla. Alkuperäisen Dynaflow-vaihdelaatikon hän oli käyttänyt Resedassa sijaitsevalla Leon’s Transmissionsilla uudelleenrakennettavana. Alkuperäinen 364-kuutiotuumainen Nailhead oli rakennettu uusiksi kuusi vuotta sitten ja koristeltu kromatuilla ilmanputsarikotelolla ja laturilla sekä rivoitetuilla venttiilikopilla. ”Luulin pärjääväni ilman, mutta olin väärässä. Marko puntaroi auton totaalista läpikäymistä, mutta kun hankkeeseen ei löytynyt itseltä riittäviä taitoja, hän päätyi myymään sen seuraavalle harrastajalle. Kyseessä oli juuri konerempan läpikäynyt auto, ja ihmettelin suuresti, kuinka sen hinta oli siellä vain 4500 taalaa. Kojelautaan, ovipahvien yläreunoihin ja hattuhyllylle valittu leopardikuosi antaa sisustalle kustomilmettä tyylikkään valkoisten makkaratoppausten rinnalla. Mies oli omistanut valmiina ostamansa auton kolme vuotta ja kuvaili sitä kaunottareksi, joka paitsi näyttää upealta myös kulkee hienosti. Tämän Buickin hankkimiseen on itse asiassa syypää Lembergin Lasse, sillä hän laittoi minulle viestiä, että täällä on sun autosi netissä myynnissä nähtyään sen yhdysvaltalaisella myyntisivustolla. Täysin valmiin oloinen auto oli myynnissä harrastajalla, joka kauppasi samaan aikaan myös ’55 Cadillac kustomia sekä ’66 Mustang Fastbackia, yhtä lailla virheettömän oloisia nekin. M arkon omistamien jenkkiautojen lista ei ole pitkä, mutta sitäkin keskittyneempi vuoden 1958 General Motors -tuotteisiin. ”Tuotin sen taannoin Jenkeistä. Hänen edellinen harrasteautonsa näet oli ’58 Oldsmobile. Madallettu maantielaiva rullaa Boyd Coddingtonin vannevalikoimasta valituilla massiivisilla 20-tuumaisilla Imperialeilla
31 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Marko pestasi auton tuontiin US Tradingin Jukka ”Jusu” Muurin, joka puolestaan lähetti paikan päälle autoa katsomaan oman luottomiehensä Peterin, jolla oli kokemusta autojen kontittamisesta aina vuodesta 1992 saakka. Nähtyäni itse auton luonnossa olisin kyllä uskaltanut mainostaa sitä vähintään ysin arvoiseksi. Ottihan hän sen tallista lähes joka sunnuntai ajaakseen lastensa kanssa aamupalalle ja autonäyttelyihin. Odottavan aika on pitkä. Hän painotti kuitenkin, ettei maalipinta voi olla täydellinen autossa, jota käytetään. Vaikutelma tarkasta ylläpidosta vain vahvistui, kun luki seikkaperäiset kuvailut koneen käyntilämpötiloista, ikkunoiden toiminnasta ja maalipinnan laadusta. Kromit olivat niin ikään hänen nähdäkseen hyvän kasin veroiset. Takalokasuojien listojen fillerpaneelit on poistettu ja niiden paikalle on maalattu haamuliekit, jotka erottuvat, kun auringonvalo osuu niihin sopivassa kulmassa. Sisustankin myyjä arvioi vain kasiksi, vaikkei siitäkään tahdo paljoa moitittavaa keksiä. Paikallinen verhoomo oli tarjoutunut tekemään työn materiaaleineen 750 taalalla. Hän oli ottanut uuden omistajan puolesta valmiiksi selvää, mitä kojelaudan, ovien yläreunojen, hattuhyllyn ja kontin kannen sisäpuolen verhoiluissa käytettyjen leopardikuosien vaihtaminen penkkien verhoiluja vastaaviksi valkoisiksi tulisi maksamaan ihan vain siltä varalta, ettei kissaeläinkuviointi miellytä. Ilmajousitus oli asennettu muokkaamatta runkoa tai sisälokasuojia, jotta alkuperäiset alustakomponentit olisivat palautettavissa paikoilleen suhteellisen pienin muutoksin, mikäli uusi omistaja oli viehtynyt pussimallisiin housuihin. Lopuksi mies pahoitteli vielä etukäteen sitä, että varmasti unohti mainita ilmoituksessa jotain olennaista. Tällä pyrittiin varmistamaan, ettei kukaan pääsisi vetäisemään sitä nenän edestä”, Marko perustelee. Ne kaikki oli uudelleenkromattu auton rakentamisen yhteydessä, ja urakkaan oli käytetty lähes 10 000 taalaa. ”Kyllä se kieltämättä vähän kylmäsi lähettää rahat vieraalle ihmiselle näkemättä itse koko autoa. Peter sopi tapaamisen, mutta kuinka ollakaan, myyjä teki oharit. Ilmoituksen mukaan auto vaikutti siis suorastaan satumaisen hyvältä, mutta pakkohan se oli tarkistaa vielä livenä ennen lopullista ostopäätöstä. Ajatuksena oli, että Peterillä olisi rahat valmiiksi mukana, kun hän menee katsomaan autoa, jotta kaupat voisi sinetöidä saman tien, mikäli auto todella oli niin hyvä kuin mainostettu. Selitysten jälkeen sovittiin uusi tapaaminen, mutta taas myyjälle tuli muuta menoa, parin viikon työreissua sun muuta. Viimeksi mainitun hän rankkasi 1–10-asteikolla kahdeksikoksi, vaikka kehuikin samalla värin syvyyttä ja kiiltoa
Osoite ei ollut myyjän kotiosoite”, Marko muistelee jännittäväksi käynyttä ostotapahtumaa. Kaikki meni hyvin, ja lopuksi myyjä paljasti kaiken jahkailunsa syyksi sen, että hän tarvitsi aikaa miettiäkseen, pystyykö sittenkään luopumaan autosta. ”Aloin olla asian suhteen aika epäileväinen, mutta Peter sopi sinnikkäästi uutta tapaamista aina, kun edellinen peruuntui. Huoliteltu verhoilu ulottuu konttiin saakka, josta löytyy myös soittimen tuottamia soundeja jämäköittävä vahvistin takaseinään upotettuna. Buickin alkuperäistä 364-kuutiotuumaista naulapäätä on päivitetty kiiltävämmäksi kromatulla ilmanputsarikotelolla ja rivoitetuilla venttiilikopilla. ”Meillä täällä Suomessa oli jo yömyöhä, kun lopulta soitin Peterille, että lähde menemään sieltä ja keksitään jotain muuta. 32 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Buick Super ’58. Peter sanoi, ettei hänelle ollut ikinä sattunut näin hankalaa keissiä ja että hän halusi katsoa tämän kortin loppuun saakka.” Lopulta paikalle saapui hyvin varautunut kaveri pakasta vedetyllä Dodge Viperilla, ja johdatteli Peterin siskonsa talolla sijainneelle autotallille, jossa Buick majaili. Onhan ihmisiä tapettukin epämääräisillä autokaupoilla. Kontin alkuperäisen lukon paikalla on peruutuskamera. Viimeisimmällä kerralla katsoin Google Mapsista paikan, jonne tapaaminen oli sovittu, ja vaikka tienoo näytti hienostoalueelta uima-altaineen, herättivät puiston laitaan sovitut treffit minussa epäilyksiä. Ei hän ollut missään työmatkallakaan ollut
Kaikki johdotukset oli tehty yhdellä ja samalla mustalla piuhalla, ja perinteisiä teippivirityksiäkin löytyi. Kiitos: Keijo Peipinen, Ari Salmu, Jouko Rönkkö, Pasi Harju, Lasse Lemberg, Juha Roine, Jukka Muuri, Kari Laukkanen, Peter Jenslund, Jussi Luntamo. Itse kamera oli sijoitettu takaluukun lukkopesän paikalle. Edessä renkaiden liikkuvuutta korjattiin spacereilla, sillä ääriasennossa ne pääsivät ottamaan kiinni runkoon. Kojelaudassa oli perinteinen 1-DINsoitin, jonka lisäksi siihen oli tehty tila peruutuskameran näyttöä varten. Faktat Buick Super ’58 Omistaja: Marko Korpi, 49 • Paikka: Forssa. Nuoremmat veljekset Eelis ja Armas touhuavat jo niin ikään omien kaksipyöräistensä parissa. Renkaat: Edessä 245/35 R20, takana 275/35 R20. Voimansiirto: Dynaflow-automaattivaihteisto. Näyttävät billet-kiekot ovat edessä 245ja takana 275-levyiset. 20-tuumaiset Boyd Coddingtonin Imperial-vanteet olivat saaneet pari osumaa, joten ne käytettiin Sastamalassa toimivalla Rimfixillä kunnostettavana. ”Halusin sellaisen harrasteauton, jonka kyytiin voi mennä työhousut jalassa, eikä saa olla niin väliä, vaikka joku vähän kolhaisisi parkkipaikalla”, Jonas järkeilee. Loppuvuodesta 2019 Jonas osti itselleen lehdessämmekin esitellyn Miki Helmisen rakentaman ’64 Ford Galaxien, jonka patinakuosin alla on täysin läpikäyty runko sekä 32-venttiilinen Modular-tekniikka. Siihen oli selvästikin laitettu kallista palikkaa, mutta sähkökytkennät eivät herättäneet suurta luottamusta. Buick saapui Suomeen talvella 2017–2018 ja oli pääpiirteiltään juuri kuten luvattu. Kojelaudan reiät peitettiin laserleikatulla rosteripaneelilla, ja lopuksi asennettiin 2-DIN-soitin, joka toimii samalla peruutuskameran näyttönä. Markon vanhin poika Jonas on kunnostautunut nuoresta iästään huolimatta amerikkalaisen kaluston parissa, ja hoiti sähköt asianmukaiseen kuntoon. Korimuutokset: Kahvat ja merkit sheivattu, takalokasuojien fillerpaneelit poistettu ja korvattu haamuliekeillä. Omien poikieni kanssa olen pyrkinyt pitämään huolen siitä, ettei mielenkiinto tyssää ainakaan työkalujen ja tarvittavien varusteiden puuttumiseen”, hän jatkaa. Sisusta: Valkoinen keinonahkaverhoilu leopardikuosisin somistein, Dakota Digitalin mittarit, omavalmisteinen keskikonsoli, 2-DIN-soitin. Moottori: 364 cid Nailhead V8. ”Kaikesta oppii aina jotain uutta”, hän tokaisee. 33 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Alusta: Ilmajousitus. ”Itse olen joo joo -mies, kun jotain tehdään, mutta onneksi jälkikasvusta on apua”, Marko kiittelee. Jonaksen täytettyä 20 isä ja poika kävivät yhdessä hakemassa Tallinnasta ’91 Softailin raadon, joka rakentui bobberiksi. Pojista polvi paranee. Sittemmin se on kokenut faceliftin jo pariin otteeseen. ”Harmittaa hieman, kun itselläni ei ollut pikkupoikana mahdollisuutta harrastaa. Lähipiiri on hyvin tietoinen hänen autonlaittotaidoistaan, mutta nuori mies suhtautuu varauksettomasti siihen, että hänen huollettavanaan käyvät välillä koko suvun autot. Jarrut: Tehostetut rumpujarrut. Poikieni kanssa olen pyrkinyt pitämään huolen siitä, ettei mielenkiinto tyssää ainakaan työkalujen ja tarvittavien varusteiden puuttumiseen. Ja tuntuu heille riittävän mielenkiintoisia rassauskohteitakin. Kaikki vähänkään epämääräiset liitokset purettiin pois ja juotettiin tai korvattiin kunnollisilla liittimillä. Vanteet: 20" Boyd Coddington Wheels Imperial
STEROIDEI LLA Setämalli 34 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Valkoista neliovista tolppaa ei ehkä ensimmäisenä yhdistäisi niihin nopeisiin autoihin, mutta Hannu Kohvakan lähes 500-heppaisella 400-pikkulohkolla varustettu F-85 kyllä liikahtaa oikeasti rivakasti. STEROIDEI LLA Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Melissa Marreiros 35 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Oldsmobile F-85 ’67
Siinä vaiheessa näyttikin siltä, että tästä tulee ikuisuusprojekti. Mulla oli auto Otalammilla FDVA:n tallilla, ja se rakentelu vähän niin kuin kaatui siihen pitkään tallimatkaan, kun sinne oli 40 kilsaa suuntaansa. Sen koneen mukana tuli myös tuo nykyinen TH350. ”Hellman oli bongannut sen sitten Karakalliosta, ja onnistunut ostamaan sen sieltä käyttiksekseen.” Tuolloin hajalla ollut alkuperäinen moottori oli korvattu tuoreemmalla Oldsin 350:llä, jonka jatkona oli edelleen auton oma kolmilovinen manuaali. Kun 2014 muutimme Riihimäelle, niputin sen vanhan Oldsin koneen vielä sen verran, että sain ajettua auton Riihimäelle uuteen talliin. Ensimmäinen oli vuonna 1989 hankittu ’66 4d HT Impala. 36 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Oldsmobile F-85 ’67. Enhän mä sillä ehtinyt ajaa kuin 500 kilometriä, kun se kone meni myyntiin. Melkein ikuisuusprojekti. Harvinaista kyllä, mukana tuli jopa auton alkuperäinen omistajan käsikirja sekä huoltokirja. Auto oli tullut Hellmanille jo 1992 konevikaisena, sen alkuperäinen 330 oli edelleen Hellmanilla postilaatikon jalkana.” Tuolloin niin ulkoa kuin sisältäkin täysin alkuperäisessä kunnossa ollut F-85 oli tuotu joskus 80-luvun lopulla Ahvenanmaalta, minne se oli uutena myyty. ”S e oli 2007 huhtikuun lopulla, kun myin ’67 Belvedereni pois ja aloin selailla nettiä, että mitä seuraavaksi”, Hannu Kohvakka aloittaa hänen ja valkoisen Oldsmobilensa yhteisen tarinan. ”Hain tilalle Kouvolasta Hemalta Chevyn 355:n, jossa oli World Productsin Sportsman -kannet ja 282-asteinen nokka. Pääsin pikkupoikana Artsin ’64 Malibun kyytiin, ja se kulki jo siihen aikaan 11 sekunnin varttimaileja, vaikka oli ihan täysiverinen neliovinen katuauto. ”Toissa syksynä sain vihdoin auton siihen kuntoon, että pääsin käymään koekilvillä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Ei ollut muuten niin helppoa, kun olin 14, enkä ollut oikein Helsingissäkään käynyt”, hän muistelee nauraen. Sinä vuonna kävin myös ensimmäistä kertaa Helsingin American Car Show’ssa junalla. Hannu ajoi Oldsilla koko lailla sellaisenaan aina syksyyn 2011 saakka, kunnes toistuvat moottoriongelmat alkoivat kyllästyttää. Olin aikoinaan mukana talkoissa Motoparkia rakentamassa ja siitä 10 vuotta olin toimitsijana kaikissa radan tapahtumissa. Vaihdoin ne kannet portattuihin Trickflow-kansiin ja nokan 274-asteiseen. harrasteauto. Siellä pistin sen taas osiksi, keulan pellit purettiin, tekniikka nostettiin pois ja rungon etupää maalattiin uudelleen.” Taas vierähti vuosia ennen kuin Olds oli seuraavan kerran tien päällä. ”Onhan minulla suhteellisen kauan näitä vehkeitä ollut”, Hannu jatkaa. ”Tämä tai se minulla edelleen myös oleva avo-Pontiac, miten se lasketaankin, on jo 14. ”Siitä paloi taas kansipahvi, ja kun olin vaihtanut ne jo edellistalvena, niin päätin vaihtaa koko koneen”, hän selittää. Satuin nimittäin käymään kotiseudulla Pieksämäellä Höylän Artsin luona, jolla sattui olemaan pukissa tuo 400:nen kone, joka olikin kaupan, joten ostin sen Oldsiini”, Hannu kertoo ja pohtii ääneen: ”Artsin vikahan tuo oikeastaan on koko pakkomielle, että joskus pitää olla vielä nopea ABody. ”Asuimme silloin Espoossa, Gumbölessä, ja tuo oli myytävänä Hellmanin Markolla siinä kymmenen kilometrin päässä. Sieltä Motoparkin talkoohommista se alkoi vuonna 1987. Siitä toi autonkin jalostaminen street & race -laitteeksi on saanut alkunsa.” Sieltähän tämä kaikki alkoi 1987 Motoparkin talkoilla tekemisestä ja siitä 10 vuotta olin toimitsijana kaikissa Motoparkin tapahtumissa
Etupenkeiksi Hannu on vaihtanut Jazin kupit, flake-ratin hän toi matkamuistona Mooneyesiltä Kalifornian-reissultaan. 37 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Punasävyinen takapenkki on säilynyt uskomattoman siistinä, ikää verhoilulla on kuitenkin jo 54 vuotta! Sisustus on pidetty sellaisena, että se olisi helposti palautettavissa vaikka alkuperäiseksi. Vaikka Hannu tykkää ajella Oldsillaan varttimailia, löytyy siitä myös kunnon poppikoneet SinusLiven 6-kanavaisella päätteellä ja Rainbow’n 10-tuumaisella subbarilla. Potkua löytyy! Myös stereoista
”Laatikko rupesi vaihtamaan vähän oudosti, joten vein sen Lahteen hyvälle kaverilleni Helinin Tedille remontoitavaksi, ja samalla sitä vahvistettiin reilusti sekä siihen asennettiin TCI:n manuaalikoneisto. Tuosta maalattiin elokuussa viikkoa ennen kuvausta omalla pihalla uusiksi kaikki muu paitsi ovet ja takakyljet. Nuo Jazin etupenkit tulivat Hyvinkäältä Leivon Markon keltaisesta Camarosta. Selvää oli siis, että Oldsin voimavaroja piti päästä testaamaan radalle myös. -imusarjan tuohon RPM Air Gapiin. ”Alkuperäinen etusohvakin on minulla hyväkuntoisena tallessa. Nyt on menty kiihdyttelyn ehdoilla, tuohan menee 60 jalkaa aikaan 1,67. ”Ajoin minä sillä Belvederellä joskus varttimaililla 15,6, ja Harrikoilla kävin ajelemassa 13 sekunnin aikoja, jokaisen Harrikkani olen kellottanut varttimaililla. Ohjauspylvääseen kiinnitettiin Auto Meterin iso rundari, ja manuaalitoimista automaattia hallitaan nykyään lattiashifterillä. Dart 2 -rautakannet ovat Höylän Artsin porttaamat. Moottorin vaihdon yhteydessä Hannu jatkoi auton parantelua kiihdyttelyä silmällä pitäen, ja hankki peräänkin siihen sopivamman välityksen. Hankin Jenkeistä eteen nuo sandiegolaisen pajan tekemät Drag Race -iskarit, ja samalla jätin edestä pois vakaajan, niin se nostaa paremmin tuota keulaa kiihdytettäessä”, hän selittää ja jatkaa: ”On minulla siihen myös 1,5 tuuman uusi vakaaja, jos siitä joskus haluaa tehdä ajettavan. ”Vein perän Artsille, joka asensi siihen tuon Jenkeistä roudaamani Eatonin levylukon ja sääteli perän uusine välityksineen kohdalleen. Viime kesäksi vaihdoin myös sen Victor Jr. Ekana kesänä se meni säätämättä varttimailin aikaan 12,33, ja pienien säätöjen jälkeen paras aika oli 12,16.” Joitakin muutoksia tehtiin kiihdyttelyä ajatellen myös sisustaan, vaikka matot säilytettiinkin lattioissa eikä alkuperäisiä ovipahveja tai takapenkkiä lähdetty riisumaan. Katsastusreissulla alkukesästä kone alkoi kolista ja syyksi paljastui se, että nelosen runkopukki oli mennyt ihan irtipoikki. Sadasosien perässä. Sen oli aiheuttanut ilmeisesti se, että se paikallaan ollut 3000 kierroksen stall speedin turbiini rupesi jostain syystä ravistamaan lämpöisenä niin pahasti. 38 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Oldsmobile F-85 ’67. 36 lähtöä minä viime kesänä tuolla ajoin, ja 1300 kilsaa kadullakin.” Viime loppukesästä autosta tuli pitkästä aikaa myös yksivärinen ja siistimmän näköinen kaikin puolin. Se oli toukokuuta, kun se hajosi, ja sitten kesäkuun Malmin Street Dragsissä kone oli taas nipussa. Flake-ratin ostin matkamuistoksi suoraan Moonin pajalta Los Angelesista”, Hannu kertoo. Olen Suomessa ajanut varmaan kaikilla muilla radoilla paitsi Kauhavalla ja Kalajoella”, Hannu laskeskelee. Hiekkapuhalsin sen akselin samalla ja maalasin sen hot rod -punaisella. Hyvinkää satoikin pois, mutta elokuussa Amerikan Rauta -kiihdytyspäivillä tuli paras aika tähän mennessä, 12,01 sekuntia ja paras loppunopeus taisi olla 182,8 km/h. 400 cid Letukan pikkulohko tuottaa 493 tervettä hevosvoimaa ja mukavan 718 newtonmetrin väännön
Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti (race-kitkat, race-sprägi, TCI:n manuaalikoneisto), TCI:n 3500 Stall Speedin race-turbiini, 10-pulttinen 8,2" perä Eatonin levylukolla ja 3,73:1 välityksellä. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin. Sisusta: Mooneyesin flake-ratti, Jazin etupenkit, Simpsonin vyöt, B&M:n Pro Ratchet -shifteri, Auto Meterin lisämittarit ja lambda, Kenwoodin Bluetoothsoitin, Sinuslive 6×80 W vahvistin, MTX Thunder 6000 Series 6,5" erillissarja, Rainbow Hurricane 10" subi. Ne maalasi sellainen kaveri, joka on maalannut mulle Harrikoitakin. Kiitos: Ted Helinille, Arto Höylälle ja Ari Junikalle jeesistä projektin aikana, maalari Vesa Lintuselle, Kimmo Tyyskälle osista Jenkeistä ja kisoissa avustaneille Kapalle ja Merville. ”Se uusi kone mahdollistaa myös ilokaasujen käytön, ja silloin pitäisi tehoa tulla jo luokkaa 700 hevosvoimaa. Hurstin Dazzler -vanteet tilasin Summitilta, siinä ehti hetken olla alla Weldin Draglitet, joista yksi sitten tuhoutui, kun matkalla cruisingiin kuskin puolen takapyörän pinnapultit menivät poikki ja pyörä taittui alle.” Viime kesältä Hannua jäi harmittamaan kuitenkin niin paljon se jääminen äärimmäisen niukasti 12 sekunnin puolelle, että mies päätyi tekemään tekniikan vielä kerran uusiksi Dartin SHP-lohkoon. Renkaat: Nankang 215/65 R15 ja Cooper Cobra Radial GT 255/60 R15. Mallina toimineen Melissan pirteä asu on Testoriginal. Sitä en sitten tiedä, miten käy kiihdyttelyn kanssa, kun en haluaisi tuohon kuitenkaan mitään kaaria ruveta rakentamaan.” Faktat Oldsmobile F-85 ’67 Omistaja: Hannu Kohvakka, 49 Paikka: Riihimäki. Teho: 493 hv, vääntö 718 Nm. 255-millinen Cooper Cobra nöyrtyy, kun kaasupoljin painuu lattiaan. com ilta ja tuo mieleen Goscinnyn väkivahvan sarjakuvahahmo Obelixin housut. Alusta: San Diegolaisen pajan tekemät säädettävät Drag Race -iskarit edessä, Summitin säädettävät Drag Race -iskarit takana, UMI Performancen säädettävät yläja alatukivarret takana, Hotchkisin 1" takavakaaja. Vanteet: Hurst Dazzler 7x15" ja 8x15" (slikseillä 10x15" Rally Wheelsit). 39 AMERIKAN RAUTA 3/2021. ”Tuosta maalattiin elokuussa viikkoa ennen kuvausta omalla pihalla uusiksi kaikki muu paitsi ovet ja takakyljet. Moottori: Chevy 400 cid SB V8, puristussuhde 10,3:1, tasapainotettu alakerta, vakioveivit ARP:n pultein, TRW:n flat top -takomännät, Comp Cams XS274S mekaaninen nokka (236/242 astetta @ .050), nosto 1.6 suhteen rullakeinuilla .535/.545, Comp Camsin Billet Roller -jakopää, portatut Dart 2 -rautakannet, Edebrock Performer RPM Air Gap -imusarja, Holley Street Avenger 770 cfm kaasutin, Holley HP150 billet-bensapumppu, JAZ-turvatankki, MSD:n HEI-jakaja, Hedman Heddersin 1 3/4" peltisarjat, tuplaputkisto
MUSTALTA LISTALTA 40 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 41 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Juhan käsissä auto on palannut täysiveriseksi kaarettomaksi katuajokiksi, mutta kulkee edelleen varsin raikkaasti, vaikkei sitä enää ilokaasuilla kiusatakaan. MUSTALTA LISTALTA Dodge Dart GTS ’68. Polvijärveläisen Juha Sorsan GTS ehti tulla monille tutuksi Blacklist-varttimailimittelöiden Panox-Dartina
Soitin siltä istumalta Käyhkölle ja oli puhe, että laitan silloisen harrasteauton myyntiin ja katsotaan asiaa tarkemmin, jos se menee kaupaksi”, Juha Sorsa muistelee yllättävää käännettä harrastekalustonsa kohdalla. Charger menikin aika nopeasti kaupaksi.” Ilokaasut jäivät Käyhkölle, muuten auto oli Polvijärvelle muuttaessa siinä kokoonpanossa, jossa se oli nähty Blacklist-katukisamittelöissä aina 325/50-kokoisia katusliksejään myöten. ”Suomi-autoksihan minäkin olin tätä aina luullut, mutta näyttäisi siltä, että tämä on vuonna 1970 tuotu Suomeen muuttoautona”, Juha valaisee harvinaisen mallin historiaa. Olin Imatralla töissä ja kaveri taisi laittaa linkin, että tuon myynti-ilmoitus oli Facebookissa. Alkuaan vaaleansinisen Dartin ensimmäinen BKD-5-tunnus vaihtui NMM66:ksi vuonna 1984 jo kertaalleen aiemmin auton omistaneen Matti Kuparisen ostettua sen uudelleen. ”S e oli vähän niinku semmoinen äkkiratkaisu, vois sanoa. ”Ensimmäinen omistaja on ollut Marjatta Virsu, joka on pitänyt sitä sen muuttoautoehdoissa vaaditun kaksi vuotta. 325/50-kokoiset katusliksit muistuttavat kisamenneisyydestä, pakoputkiston Juha sen sijaan halusi jatkuvan taakse asti. Ja kyllähän auto kulkikin kovaa, sen tekniikan parissa vuodessa uusiksi rakentanut Marco Käyhkö oli ajanut sillä varttimailin ilokaasujen kera parhaimmillaan aikaan 9,98 ja ilman kaasuja 10,1 sekuntiin. Elettiin vuotta 2018, ja jutun Dart oli opittu edelliskesänä tuntemaan hyvin Panox-Dartina sen Blacklist-katukisasarjasponsorin takia. Siitä se on lähtenyt kiertelemään.” Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, niin malliston huippua edustanutta GTS-mallia myytiin tosiaan uutenakin Suomessa muutama yksilö, mutta toisin kuin moni – kirjoittaja mukaan lukien – on kuvitellut, tämä BKD-5 ei ollut yksi niistä. Ulkoisesti violetti GTS oli pyöriä lukuun ottamatta käytännössä siinä kuosissa, missä se oli jo pari vuotta aiemmin Käyhkön ostaessa sen. 42 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Dodge Dart GTS ’68. Etelästä pohjoiseen. Tytöllähän oli ikää neljä vuotta siinä vaiheessa”, mies kertoo hymy suupielissään. Putket valmisti joensuulainen Rewon Motors. ”Minulla oli aiemmin ’71 Charger Super Bee -museoauto, jonka olin ostanut 2014 olevinaan silloin syntyneelle tytölleni, joten sitten kun laitoin sen Chargerin myyntiin niin siitä pitikin vähän neuvotella ensin. ”Se taisi olla pari päivää Vesivehmaan elokuun ajojen jälkeen, kun tämä ilmestyi myyntiin, ja syyskuun loppupuolta se oli, kun kävin tämän hakemassa
Joskus 80-luvun puolivälin jälkeen tämä on ollut myös noissa Blacklist-piireissä pyörivällä Kari Hermusella, hän oli hankkinut sen ensimmäiseksi jenkikseen katolleen ajettuna.” Ilmeisesti siinä vaiheessa Dart sai pintaansa tumman metallinhohtosinisen värin. ”Sillä kilvellä auto on kulkenutkin aina 2000-luvun puolelle asti, kunnes se sai Kemin suunnalla takaisin alkuperäisen tunnuksen. Blacklist-aikoina kun lattiat olivat paljaat. Ohjaamo on ovipahveja myöten alkuperäistä vastaavassa kunnossa, ja Juha vuorasi lattiat STP:n vaimennusmatolla ennen uuden maton asentamista. Violetin värin Dart sai ollessaan Kemissä Hannu Kanonilla, joka osti auton 2003. Tilasin kansallisarkistosta omistajahistorian, joka valitettavasti loppuu vuoteen 1987, joten siitä 2000-luvun alkuun tiedoissa on aukko. ”Eräästä vuoden 1991 lehdestä löysin myyntiilmoituksen, jossa auto oli kaupan vielä alkuperäistä vastaavalla 340-pikkulohkolla, tiedä vaikka olisi orkkiskone ollut. ”Ihmeen hyvin se on säilynyt jo melkein parikymmentä vuotta. Aikanaan Dart kulkeutui joka tapauksessa pohjoiseen, Rovaniemelle, missä Jouko Ylitalo asensi sen keulalle saman 383:n, joka auton nokalla oli vielä sen tullessa Käyhkölle. Kisavyöt autosta löytyvät edelleen, vaikka turvakaaret ja kuppipenkit saivatkin lähteä kävelemään katukelpoisuuden tähden. 1995 tämä on kuitenkin ollut myynnissä 451:llä ja remmiahtimella Orimattilan suunnalla”, Sorsa selittää. 43 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Väri on Sikkensin värikartasta ja lähellä Plum Crazyä, mutta tarkalleen sama se ei ole”, Juha selittää. Härskisti näkökenttään osuva ilmanputsari muistuttaa voimavaroista..
Ultraäänitestattu, lipeäpesty ja betonoitu lohko pitää sisällään stroukkialakerran korkeapuristeisin männin, yläkerrasta löytyvät portatut Indyn EZ-1-alukannet sekä saman firman portattu imusarja. Aina joutuu pitämään varakanistereita mukana, eikä kovin pitkälle viitsi niiden varassa tapahtumiinkaan lähteä. Mekaanisella laahurinokalla varustetulle moottorille E85-etanolia ruokkii yksi 1050 kuutiojalan Quick Fuel -kaasutin, joten paketti ei sisällä mystiikkaa, mutta on tehokas ja toimivaksi todettu. ”Seuraavana keväänä Käyhkö vaihtoi tähän 8 3/4" perän tilalle tuon kestävämmän Strangen perän ja rakensi turvakaaret. Seuraavan kesän autossa oli vielä turvakaaret, mutta viime kesäksi laitoin siihen takapenkin paikalleen. Samalla tuota alustaa on paranneltu kiihdyttelyä silmällä pitäen”, Sorsa kertoo. Niin on Juhallekin käynyt ensimmäisen oman amerikanautonsa kohdalla. ”Ensimmäinen oma jenkki oli inttiaikana vuonna 2000 hankittu ’64 Fury, joka tuli myytyä muutaman vuoden päästä, kun hankin ’68 Mustangin. Noiden maantieteelliseen sijaintiin liittyvien käytännön haasteiden takia Juha päätyikin laittamaan Dartin jo kertaalleen myyntiin, mutta päätti sitten kuitenkin pitää sen, vaikka eräs ostajaehdokas kuukauden pohdiskelujen jälkeen olisi ollut tulossa hakemaan auton. ”Epäilyksenä oli, että kansipahvit ovat menneet, mutta siinä olikin ykkössylinterin vesitilasta kansi halki. ”Aika mietoviritteinenhän se on, hyvin sillä on pari kesää pärjännyt kadulla, minkä nyt 1000– 1500 kilsaa olen ajellut. Lattiat vuorasin STP:n vaimennusmatolla, hankin uuden lattiamaton ja laitoin lämmityslaitteenkin toimimaan. ”Myös tallipuitteet kokivat huomattavan parannuksen, kun paikallinen Hod Rodders Polvijärvi hankki isommat tilat, missä on nosturi ja perustyökalut yhteiskäytössä sekä lämmintä rakentelutilaa.” Ja mitäs sitä luopumaan, jos on kerran saanut hankittua, kun usein se kuitenkin jää harmittamaan myöhemmin. 30 litraa satasella matkassa ja 60 litran tankki rajoittaa jonkin verran ajeluja, kun vielä koko Joensuun seudulla ei ole kuin yksi etanolin myyntipaikka. ”Ostettaessa autossa olleet Jaz-tyyppiset muovikuppipenkit heivasin jo ensimmäisenä talvena, ne olivat liian alhaallakin minulle Käyhkön jäljiltä, hän kun on huomattavasti isompikokoinen. Pakoputkisto tuli taakse asti, mistä kiitokset Rewon Motorsille. Oli niin hankala lasten kanssa, kun joutui ujuttamaan tyttären kaaren välistä takaikkunasta sisään, vaikka ne kaaret olikin tosi hyvin tehty. Ihan huoletta sillä pystyy kohtuuden rajoissa kiihdyttelemään noilla radial-katuslikseillä”, hän toteaa virnistäen. Katukäyttöä varten korjasin myös nopeusmittarin. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Dodge Dart GTS ’68. Oli niin hankala lasten kanssa, kun joutui ujuttamaan tyttären kaaren välistä takaikkunasta sisään, vaikka ne kaaret olikin tosi hyvin tehty. Dynossa moottorista on jarrutettu 693 hevosvoimaa ja 910 newtonmetrin vääntö. Ei se käytännöllisin katuauto. ”Käyhkö teetti tämän moottorin 440-lohkoon Rantakarilla keväällä 2017. Alusta tuossa toimii niin hyvin, ettei tuo järkyttävä tehostamaton ohjauskaan haittaa. Sitä Furyä olen yrittänyt etsiä uudelleen tuloksetta, mutta sen jäljet päättyvät naapurikuntaan vuosia sitten.” Plum Crazy -sävyä muistuttava violetti väritys on perua auton Kemin-ajoilta yli 15 vuoden takaa, mutta on edelleen varsin esittelykelpoisessa kuosissa. Minä asensin sinne mukavammat FK:n sporttipenkit. Samalla laitoin niiden vanhojen Fel-Pron pahvien tilalle Cometicin metallitiivisteet, jos vähän kestävämmät olisivat”, mies puntaroi. Silloin autoon tuli myös ilokaasut”, Juha jatkaa. Jossain Pohjanmaalla se kansi saatiin Rantakarin toimittamana kuntoon. Taka-akselin spooli korvattiin katukäyttöön soveltuvalla Detroit Locker -lukolla.” Tekniikkaa Juha ei ole muutellut, mutta ensimmäisenä kesänä alkoi hävitä jäähdytysnestettä, joten hän otti syksyn tullen kannet irti
Faktat Dodge Dart GTS ’68 Omistaja: Juha Sorsa, 41 Paikka: Polvijärvi. Kori: Lasikuituinen konepeitto, kromimaalattu lasikuituinen etupuskuri. Crank trigger ja ohjelmoitava MSDsytytysboksi, Volvon alumiinijäähdytin, 2 x sähköflekti, sähköinen vesipumppu, PLX-laajakaistalambda, Powermasterin 100 A laturi, Optiman akku kontissa. Kaupungissa tehostamaton ohjaus ja pohjetehosteiset jarrut eivät ole varsinaisesti se miellyttävin yhdistelmä. Portatut Indy EZ-1 kannet, portattu Indy 440-2 -imusarja, Quick Fuel 4150-sarjan 1050 cfm E85kaasutin, Aeromotive A1000 brushless -polttoainepumppu, Aeromotiven paineensäädin. Jarrut: Edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut. Alusta: QA1-putkiylätukivarret, säädettävät QA1-iskunvaimentimet, polyuretaanipuslat, rungon yhdistäjät, takana Monoleaf-jouset, Caltracksit ja vakaaja. 507-kuutiotuumaiseksi stroukattu Indy EZ-1-kantinen isolohko on Tomi Rantakarin käsialaa. Vanteet: WeldRacing Draglite, edessä 6x15" ja takana 10x15". Alustaa on paranneltu lähinnä varttimailiajat mielessä, mutta Dart on varsin mukava ajaa maantielläkin. Niiden kanssa auto meni varttimailin parhaimmillaan alle kympin, vapaastihengittävänä paras aika on ollut 10,1. 050". Husler-pakosarjojen primäärit ovat peräti kaksituumaiset. Teho: 693 hv @ 6000 rpm, vääntö 910 Nm @ 4600 rpm. Strangen S60-perä on järeä, ja kestää nykyisetkin voimavarat ongelmitta. Voimansiirto: Vahvistettu TF727-automaatti CRT-manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, syvä öljypohja, jäähdytin keulalla. Lohko on betonoitu ja moottorille etanolia tarjoilee 1050 kuutiojalan Indy 440-2-imusarjan päälle pultattu Quick Fuel -kaasutin. Moottori: 507 cid V8, 4.250" isku, 4.360" poraus, 12.4:1 puristussuhde, lohko sonic-testattu, lipeäpesty, betonoitu, alumiinipukit jne. Hedman Husler -pakosarjat 2" primääreillä ja 3,5/3" putkisto. Sisusta: Grantin ratti, FK-sporttipenkit, Auto Meterin tarpeelliset lisämittarit, B&M Quick Silver -shifteri. Renkaat: Edessä 175/65 15", takana 325/50 15". Kiitos: Vaimo ja lapset hengessä mukana olemisesta, Pro Street Ky/ Tomi Rantakari, Kalevi Vaittinen, Marco Käyhkö ja Hot Rodders Polvijärvi. Mekaaninen laahurinokka 260/264 @. Strange S60 -perä, 3.73:1 välitys, Detroit Locker -lukko, 35 spline race-vetarit, alumiininen koppa, 5/8 studit ja CroMo yoke. Lähes 700-hevosvoimainen 507-isolohko sysää Dartia raikkaasti ilman ilokaasujakin. 45 AMERIKAN RAUTA 3/2021
46 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Sirkusautoksikin jonkun nimittämä Handyman on ollut vihtiläiselle Tona Räsäselle kohde, johon on voinut vähän pikaistuksissaankin toteuttaa itseään siten, kuin juuri sillä hetkellä on tuntunut hyvältä. Ennakkoluulottomasta otteesta kielii myös konehuoneesta löytyvä moderni Vortec-V6. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Mielen k o ekenttä 47 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Chevrolet Handyman STW ´54
Yksi frendi oli sitten kuskina, kun lähdettiin Eläintarhan Nesteeltä ja vaihdekeppi jäi käteen. Auto oli yksinkertaisesti niin huono, ettei sitä oikeasti kannattanut tehdä enää ajoon.” Blazer päätyi purkuun, ja Tona alkoi sovitella sen voimalinjaa kokonaisuudessaan viisneloseen, jonka kori nostettiin rungolta, jotta kaikki saatiin tehtyä oikeasti kunnolla. Tin Woodyksi kutsutun puukylkifarkun koristelussa on käytetty tässä tapauksessa myös ihan oikeaa puuta, kun Tona teki sisäkaton 30-millisestä tammirimasta. Penkit verhoili pariskunnan kauniimpi osapuoli Tiina, jonka käsialaa ovat myös Tonan ”Green Bastard” Apachen näyttävät verhoilut. Alkuperäistyylinen mittaristo on New Vintage USA:n digitaalinen, ja asennuspaneelin sille Tona teki California-kilvestä. ”Takajouset oli ostettu jo valmiiksi minulla silloin myös olleeseen Stylelineen, mutta laitoinkin ne sitten tähän.” 48 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Chevrolet Handyman STW ´54. ”Silloin se oli sellainen puhkihiottu tilkkutäkki, ja tekniikka oli ihan orkkis. Ajeltiinhan me sillä yksi kesä. Runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin epoksilla sekä Temadurilla. T ona Räsäsen autoja on ehditty nähdä Amerikan Raudan sivuilla jo useampaankin otteeseen, mutta miehen ajoautoista pisimpään hänellä on ollut jutun Handyman, joka on ehtinytkin nähdä Tonalla ollessaan jo useamman eri kuosin. Oltiin jonkun aikaa Tiinan kanssa tapailtu, ja kun Tiina soitti kontrabassoa, niin esitin, että pitäiskö meidän hankkia tommonen kontrabasson kuljetin, ja semmoinen hommattiin”, Tona muistelee. Silloin aloin miettiä, että eihän tämä voi niin jatkua, ja kun seuraavana talvena tuli kaverilta Ruotsinkilpinen todella ruosteinen Blazer tähän tontille, niin päädyin lunastamaan sen pois hyödyntääkseni sen tekniikan kokonaisuudessaan tähän farmariin. ”Tää Chassis Engineeringin etukelkka oli todellinen bolt on -osa, joka meni pulttaamalla suoraan alkuperäisien niittien paikalle kiinni”, Tona kehuu. Se Blazer oli niin mätä, että siihen oli tehty helmatkin ties mistä. ”Tää tuli Jäderholmin Johnilta alkuvuodesta 2010. Ratti on hieno, mutta sen alkuperä on jäänyt epäselväksi, vaikka se on kulkenut Tonan mukana jo melkein neljännesvuosisadan
49 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Tai siinä oli ennen tuota nykyistä jo pari muuta sähköpumppua, jotka osoittautuivat lyhytikäisiksi”, mies selittää ja jatkaa nauraen: Firestone-merkkisen pallolämppärin Tona löysi takavuosina Goodguysin Swapistä Jenkeistä, ja se kunnostettiin ja maalattiin oranssiksi silloin, kun auton katostakin tuli oranssi. Orkkistankin kupeeseen asensin ulkoisen japskipumpun, jonka hain Mamasanilta, kun tuo järjestelmä vaatii hirveän linjapaineen. ”Rattiputki, jarrutehostin ja pääsylinteri on kanssa siitä Blazeristä. Blazerista siirrettiinkin Handymaniin pitkälti koko tekniikka taka-akselia myöten. Koska Blazer oli nelivetoinen, jouduttiin vaihteisto muuttamaan kaksivetoiseksi ja samalla siihen tehtiin remontti. 40 vuotta uudempi tekniikka. ”Mulla oli mielikuva, että siinä oli 40 vuoden ero tuolla korilla ja tekniikalla, eli se Blazer olisi ollut ’94, mutta nyt koneremontin yhteydessä kävi ilmi, että se taisi ollakin ’95 mallia”, Tona jatkaa. 4,3-litrainen Vortec-moottori on siis se tuoreempi 190-hevosvoimainen nelipisteruiskuversio, ja vaihteistokin jo tietokoneohjattu 4L60E. Kun seuraavana talvena tuli kaverilta Ruotsin-kilpinen todella ruosteinen Blazer tähän tontille, niin päädyin lunastamaan sen pois hyödyntääkseni sen tekniikan tähän
Tuon sinisen maalauksen aikaan Tiina teki nuo penkit uusiksi, ja silloin maalattin myös sisustan peltiosat tuollaisella häränverenpunaisella, kun autostahan piti tulla siinä vaiheessa vielä ulkoakin tuollainen punainen oranssilla katolla. Ammattilaista piti vähän houkutella hassuttelemaan puukuvioiden suhteen. Ehkä ihan hyvä, ettei niin käynyt, vaan tuosta tulikin lopulta valkokattoinen ja sinisenkirjava. Olisko se voinut olla veneessä. Kapselit on Columbo-mallin Peugeot 403:sta”, Tona avaa niitä pieniä juttuja, joista muodostuu farmarin omintakeinen ilme. Sitten minulle tuli se oranssi kausi, ja tähän tuli oranssi katto ja nuo 17 tuuman vanteet. Se on joka tapauksessa pyörinyt kauan mun mukana, ja nyt se on tuossa, mutta ei sen alkuperää kukaan ole toistaiseksi tunnistanut.” Bemaria ja vähän Columboakin. ”Käytiin sitten hakemassa mustaa huopaa, joka jäi sinne alle, ja sitten päälle tein tuollaista 30-millistä tammirimaa, jonka lakkasin ja kiinnittelin sisäkattoon. Nykyinen patinamaalaus on jo oikeastaan auton viides look Tonalla ollessa, eikä mies itse ole enää puhki hiottuun siniseen väriin erityisen tyytyväinen. Tarpeet piti hakea tukusta Lahdesta.” Se on ollut silleen hauska, että siihen on voinut toteuttaa itseään vaikka vain yhdeksi talveksi. ”Ootrauksiin saatiin houkuteltua kaverin puoliso, maalarimestari Nipa Wennäkoski, joka on entisöintihommiin erikoistunut artesaani. ”Ensimmäiseksihän tämä maalattiin kokonaan epoksinharmaaksi. 17-tuumaiset vanteet ovat kotoisin BMW-maasturista, pillerikapselit puolestaan Peugeot 403:sta! 50 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Chevrolet Handyman STW ´54. ”Ekassa versiossa vanteissa oli oranssit kehät ja punaiset keskiosat, mutta siinä yhteydessä, kun tuo auto maalattiin siniseksi, niin vanteet maalattiin uudelleen candy whitella ja lollipop redillä. Johnilta tullessa nuo penkit olivat sellaiset huonosti käärityn sätkän näköiset, vedetty jollain punaisella plyyshillä.” Tona oli miettinyt jo pidempään puurimakaton tekemistä sisälle, ja kävikin sisustan uusimisen yhteydessä tuumasta toimeen. Kukaan ei vielä ole kertonut, mistä autosta tuo ratti on, mutta olen pelastanut sen 17-vuotiaana Rajamäen työtehoseuran jätelavalta. Ensin autosta ootrattiin nuo tummat osat, mutta sitten ne alkoivat näyttää niin hyvältä, että kyljet päätettiin ootrata loppuun ja tuli idea tosta patinavärityksestä”, hän jatkaa. Alkuun niitä piti levittää, muttei Vannepajalta löytynyt jotain sopivaa välinettä tai tavaraa siihen hommaan, joten ne vaan käännettiin. ”Tuo rattiputki on mun ensimmäinen versio, nykyäänhän mä osaan tehdä sen hienommin. Se oli varmaan ollut jossain mäkiautossa, kun siinä oli ketjuohjaus. Ne on jonkun nelivetoisen, maasturi-Bemarin peltivanteet
”Nyt leivon tyttärelle ’51 Stylelineä. Viime talven innovaatio oli tuo California-kilvestä tehty mittaripaneeli noille New Vintage USA:n digitaalimittareille”, Tona selittää. Vaihdelaatikkohan rempattiin jo silloin paikalleen asennusvaiheessa, kun se oli joka tapauksessa muokattava kaksivetoiseksi. Korjataan nyt näitä tehtyjä virheitä.” 4,3-litrainen V6 on tuoreempaa monipisteruiskutuksella varustettua Vortec-mallia ja myös sen perässä oleva 4L60Evaihteisto on tietokoneohjattu. ”Tähän tehtiin toissa talvena moottoriremontti. Renkaat: 225/55 R17. Taloudellinen paketti myös liikuttaa farkkua ihan riittävän ripeästi 190 nykyhevosellaan. Kori: Valolipat, keulan vilkkujen tilalla ’57 Chevyn parkit ’59 Cadillac -tyyppisillä albiinolinsseillä, puuosat ootrattu uudelleen. Kuluneena talvena Tonalla oli tarkoituksena maalata Handyman jälleen kerran uudelleen aivan eri värillä, mutta sitten tuli tehtyä autokauppoja sillä seurauksella, että projektien määrä lisääntyi entisestään. Teho: 190 hv. Vihreä paskiainenhan taas on se Tonalla edelleen oleva ”Green Bastard” ’59 Apache, minkä lisäksi tallista löytyy myös se vuosi takaperin Amerikan Raudassa esitelty maata raapiva ’71 Dodge D100 -pickis. Ei mitenkään niin vakavasti. Siitä tulee joskus rodi”, mies selittää ja tuumaa ääneen: ”Siitähän tämä lähti tämä Styleline-juttu, kun tytär vähän pahoitti mielensä, kun myin sen Stylelinen silloin 10 vuotta sitten. Välillä ihmiset kysyvätkin, että vieläkö sulla on se sirkusauto”, hän jatkaa tarkoittaen alati vaihtuvaa kirkasta väritystä. Kiitos: Tiina, Nipa Wennäkoski, Janne ja Mika. Moottori: ’95 Blazerin 4.3 Vortec V6. Alusta: Mustang II -tyyppinen etupää, hammastanko-ohjaus, madaltavat lehtijouset ja madalluspalat takana, Corvetten ilmaiskarit. Farmari on ollut silleen hauska, että siihen on voinut vapaasti toteuttaa itseään vaikka vain yhdeksi talveksi. ”Tämä farmari on ollut vähän semmoinen mielen koekenttä, että tätä ei ole mitenkään sillä lailla niin vakavasti otettu, toisin kuin vaikkapa vihreän paskiaisen rakentelua. Faktat Chevrolet Handyman STW ´54 • Omistaja: Toni Räsänen, 41 • Paikka: Vihti. Sisusta: Tuntematon ratti, Lokarin Radicalshifteri, New Vintage USA:n Woodward Series -digitaalimittarit, Tiinan verhoilemat penkit, itse tehty puurimakatto. Vuoroaan odottelee sen Tiinan Packardin lisäksi nyt myös ’38 Ford pick-up, joka on jo valmiiksi chopattu. Voimansiirto: 4L60E-automaatti, S10 Blazerin 10-bolt perä käkikellolukolla. Vanteet: Käännetyt BMW X5:n 17" peltivanteet, Peugeot 403:n pillerikapselit. 51 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, jarrutehostin. Tai no eihän sitäkään nyt niin vakavasti otettu, mutta ymmärrät, mitä tarkoitan
Sikarilimo Sikarilimo 52 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Cadillacin Sixty Special edusti aikansa luksusautojen kärkeä ja sen hulppea varustetaso ja vakiota pidempi akseliväli takasivat miellyttävän kyydin istumapaikasta riippumatta. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 53 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Rantasalmelaiselle Martti Huopalaiselle Cadillac on järjestyksessään jo toinen ökyjenkki. Cadillac Fleetwood Sixty Special ’56
Pitkään jenkkiautojen ympärillä touhunnut Martti Huopalainen, eli kavereiden kesken Huopis, oli hiljattain saanut viimeisteltyä upeakuntoisen ’74 Chrysler New Yorkerin mieleiseensä asuun. Sikariportaan minilimon takajalkatilat ovat selkeästi tavallista runsaammat 133-tuumaisen akselivälin ansiosta. 54 Cadillac Fleetwood Sixty Special ’56 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Uutena detaljina olivat puskurin läpi tuodut ovaalinmuotoiset pakoputket. J uttumme Cadillacin päätyminen Rantasalmelle tapahtui useamman sattumuksen kautta. Hieman odottamatta autotta jääneen Martin mielessä pyöri ajatus jostakin ’58-mallisesta isokorisesta loistoluokan jenkistä. ”Sanotaanko näin, että kymmenien kuvien määrä sai lompakon auki, vaikka vuosimalli oli ’56”, Martti Huopalainen toteaa nauraen. Saunaillan tuoksinassa leikinlaskusta lähtenyt sanailu johti kuitenkin Ökyksi ristityn loistoauton siirtymiseen kaverin talliin. Se edustavin versio. Sixty Specialin akseliväli on perussedania 4 tuumaa pidempi. Cadillac Sixty Special on akseliväliltään pikkuveljeään Series 60:tä pidempi malli tarjoten loistoautoluokassa vaihtoehdon perinteisen sedanin ja limousinen väliin. Tuuriinsa luottaen Martti jäi jonotuslistalle ollen toisena. Rantasalmelainen kierteli Suomenniemeä ristiin ja rastiin autoja katselemassa, mutta sopivan siistiä puoliprojektia ei tuntunut löytyvän. Hieman vahingossa silmiin osui IS-Automotiven ilmoitus maukkaan kuparisesta Cadillacista. Sävyltään metallinhohtoruskea auto oli saanut ylleen tuoreen maalipinnan ja isolohkon tehoja oli kutiteltu 480 humman tuntumaan. Saadun tiedon mukaan Sixty Specialien vakiosisustassa istuinten reunat olivat nahkaa ja keskiosat kangasta. Sixty Specialin sisätilat ovat ruhtinaalliset tarjoten matkustusmukavuutta isommallekin porukalle. Vuoden ’56 Sixty Special oli viimeinen vuosimalli Yhteydenotto myyjään paljasti auton sijaitsevan Hollannissa, mutta mukana seurannut kuvaarsenaali puhui selkeää kieltä. Ikäväkseen Huopis sai kuulla Cadillacin jo varatun toiselle kiinnostuneelle, mikä latisti fiiliksiä siinä kohtaa. Tässä yksilössä ne ovat kangasta, joka oli erikoistilaus uutena. Yhteydenotto myyjään paljasti auton sijaitsevan Hollannissa, mutta mukana seurannut kuva-arsenaali puhui selkeää kieltä, ja kunnon todettiin olevan tarvetta vastaavalla tasolla. Mallivuosi ’56 oli viimeinen, kun takasiivet olivat pahkamaiset muistuttaen lentokoneen peräsintä. Kului tovi, ja myyjä otti yhteyttä hyvien uutisten merkeissä – ensimmäinen ostaja oli tuntemattomaksi jääneestä syystä luopunut ostoaikeista, ja Martti löi kerrasta kaupat lukkoon
Ilmastoinnin tehoa voidaan säätä itsenäisesti molemmin puolin. Auton historiasta tiedetään kohtalaisen vähän, mutta se on saapunut Amerikasta Hollantiin, missä sen kunnostus on annettu liikkeen tehtäväksi. Jarruputket vaihtuivat uusiin ja samalla valmistui rosterinen alkuperäisen kaltainen pakoputkisto. Niiden parissa askarrellen Martti aloitti auton ehostamisen. Peräpaksi koki täydellisen muodonmuutoksen, Sixty Specialin varusteisiin kuuluu matkustamon ilmastointi, joka imee raitista ilmaa takalokasuojien pahkoista. Lisämittareita lukuun ottamatta sisusta on alkuperäisen kaltainen ja tehty pääosin uusiksi Hollannissa. Suomeen Cadillac saapui siis IS-Automotiven kautta, ja toimitettiin Martille katsastettuna ja kilvissä huhtikuussa 2017. Pohja puhdistettiin huolellisesti ilman hiekkapuhallusta ja maalattiin hyväksi havaitulla mustalla epoksilla. Moottori ja vaihteisto on kunnostettu ja sisustan verhoilut uusittu peräkonttia lukuun ottamatta. P-38-lentokoneen innoittamin pahkatakasiivin. Tehostetut rumpujarrut tulivat samana vuonna vakiovarusteeksi ja nokalle istutettiin aiempaa isompi 365-kuutiotuumaisen moottori. Jostakin syystä työ oli kuitenkin jäänyt hieman kesken ja auto oli kasattu hätäisen oloisesti myyntikuntoon. Ylelliseen vakiovarusteluun kuului muun muassa ohjaustehostin, neljään suuntaan sähköisesti säätyvä etuistuin, avautuvat takatupakkaikkunat, matkustamon katosta puhaltava ilmastointi, sähköikkunat sekä valonvaihtoautomatiikka. 55 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Optiolistalle oli lisätty kullanvärinen anodisoitu maski, joka tästä autosta löytyy. Puutteelliset sähköt vaativat totaalisen läpikäynnin ja ulkoa tekemättä jäänyt pohjapelti sai asianmukaisen käsittelyn. 285 hevosvoiman ja nelivaihteisen Hydra-Matic-automaatin avulla kiihtyvyydeksi 0–60 mph 2340-kiloiselle autolle mitattiin erään tietolähteen mukaan kovalta kuulostava 12,6 sekunnin aika. Jäähdytyskennon läpi kulkenut ilma ohjataan kattoon takanurkkien läpinäkyviä putkia pitkin ja tulee ulos kromatuista suulakkeista. Tulppaanimaassa auto on ollut purettuna hylsyksi ja sisustaan, luukkuihin ja ulkopintaan on ruiskutettu nykyinen helmiäiskupariväri. Ulkoasultaan kromien ja merkkien osalta hieman muokattu ’56 on muutoin peltiosiltaan edeltäjiensä kaltainen. Kauttaaltaan nätiksi. Yleisilmeeltään siististä autosta puuttui joitakin pisteosia lähinnä sisältä ja osien sovitukset oli selvästi jäänyt tekemättä. Kojelaudan vasemmassa nurkassa seisoo valoautomatiikan tunnistin
Ulkoisesti Cadillac on vaatinut lähinnä kromien puhdistamisen ja muutaman pisteosan hankinnan, joista haastavin oli ilmeisesti vain tässä vuosimallissa esiintyvä radioantennin krominen kehys. Varusteet: Sähköikkunat, automaattinen valonvaihdin, sähkötoiminen etuistuin (neljään suuntaan), matkustamon kattoilmastointi, aukeavat takatupakkaikkunat, kullanväriseksi anodisoitu maski ja ohjaustehostin. Kullanvärinen etusäleikkö on anodisoitu lisävaruste, joka tuli valikoimaan mallivuodelle ’56. Uusien verhoilupaneelien pintamateriaaliksi valikoitui vaalea hiekansävyinen huopa. ”Liekö kohta kuitenkin olisi taas saunaillan aika, kun tämä alkaa olla hierottu valmiiksi”, Martti leiskauttaa lopuksi pilke silmäkulmassaan. Jarrut: Tehostetut rumpujarrut. Samalla alkuperäinen öljykylpyilmansuodatin korvattiin modernimmalla paperielementtiversiolla. Piuhat muutettiin alkuperäisen kaltaisiksi ja niiden reititystä muutettiin siistimmän asun nimissä. Latauksesta vastaa 100A vaihtovirtalaturi, joka muistuttaa erehdyttävästi tasavirtalaturia. Kun osaa ei valmiina löytynyt mistään, se valmistettiin kaverin avustuksella rosterista. Sisusta: Uudelleen verhoiltu. Voimansiirto: 4-vaihteinen Hydramatic-automaatti. Vanteet: 15" teräsvanteet alkuperäisin kapselein. Muutoin vakion alustan ajotuntumaa on parannettu vaihtamalla rättirenkaat nykyisiin vyörenkaisiin. Faktat Cadillac Fleetwood Sixty Special ’56 Omistaja: Martti Huopalainen, 48 Paikka: Rantasalmi. Käyttöön hankittu. Kiitos: Kaikki mukana olleet ja yhteistyökumppanit. Alkuperäisasussaan olleet metallipinnat emulsoitiin ennen maalausta. Autoon liittyvien tarinoiden mukaan mittarissa on kaikkiaan noin 50 000 alkuperäistä mailia. Moottorille riitti kaasuttimen päivitys ja perushuolto. Moottori: 365 cid V8, Edelbrockin alumiini-imusarja ja 4-kurkkuinen kaasutin. Teho: 285 hv. Cadillacin alusta ja hyväkuntoiset kromit tukevat tarinaa. Pannuhuone koki niin ikään perusteellisen siistimisen, johon kuului moottorin ja kaikkien peltiosien puhdistus sekä maalaus. 56 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Cadillac Fleetwood Sixty Special ’56. Pannuhuone koki niin ikään perusteellisen siistimisen, johon kuului moottorin ja kaikkien peltiosien puhdistus sekä maalaus. Moottoritila on käyty läpi kauttaaltaan ja pinnat maalattu uudelleen. Korimuutokset: Maalattu helmiäiskuparinoranssilla. Mukava matkavauhti autolle on 80 km/h, vaikka voimat hyvin piisaavat kovempiinkin nopeuksiin. Huopalaisen perheessä on oltu hyvin tyytyväisiä Sixty Specialiin ja sen tarjoamaan luksuskyytiin. Renkaat: 235/75 R15 Cokerin miljonäärivalkosivuvyörenkaat. ”Matkaa mittariin kertyy noin 10 000 kilometriä ajokautta kohden”, Martti tarkentaa
??. ??. ??. ??. ??. ??. ??. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan! www.supermarket.fi Supermarket.fi 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot 11 90 Mopo Teemanumero u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . . . ??. ??. ??. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. USA-CARS .fi Puh. ??.
58 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Rosa Ljungqvist 59 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Chevrolet Chevy Van Bonaventure ´85. Tarina siitä, miten maksamattoman remontin takia huutokauppaan päätyneestä vanhasta diplomaattiautosta tuli 70–80-luvun taitteen tyylinen, liekkimaalattu Hot Rod Van
34 vuotta myöhemmin komealta kalskahtava historia CD-kilpien välissä oli muisto vain, ja jo himmentynyt pikkubussi oli päätynyt länsisuomalaiselle korjaamolle moottorin remontointia varten. Vaikka autolla ei ollut mitä ilmeisimmin ajettu mitenkään hirveitä määriä, oli sen 350-tekniikka jo matkan varrella ehtinyt vaihtua TBI-ruiskulla varustettuun 305:een ja pyörännavatkin viisipulttisiksi – G30:stä oli tullut henkilöauto. Avasin siis netin, ja sieltähän sopiva aihio löytyi. Värityskin on jo tehtaalta aika erikoinen – jos kohta USA:n diplomaattikäyttöön sopiva – Galaxy Blue -tummansininen päältä ja punainen sisältä. S itä sanotaan, että jokaisella autolla on tarina. Vahingon kautta. Huutokaupassa auto päätyi Lopelle, missä sen kohtalona oli seistä leimattomana kuten siihenkin asti, kun ei voittaneen huudon tehneellä ollutkaan aikaa ryhtyä sitä korjailemaan. Elettiin torstaita, näyttelyyn oli aikaa enää reilu päivä, ja yhtäkkiä meillä ei ollutkaan miehistönkuljetusvaunua, kun omista autoistanikin kaksi oli menossa näyttelyyn esille, ja yksi oli jo talvisäilössä. Auto päätyikin jälleen myyntiin. Tuohon diplomaattitaustaan juontanee juurensa myös se, että yksilö on varustetasoltaan täällä harvoin vastaan tullut Bonaventure, ja siis alkuaan G30, kuorkkimallin akseleilla. Tekniikaksi autoon valikoitui perinteinen 350-pikkulohkokasi automaatin kera. Jarrujen elvyttelyllä ja kardaanin ristikon hitsauksella 60 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Chevrolet Chevy Van Bonaventure ´85. Ilmoituksen mukaan kyseessä oli pitkään seissyt ja leimaton ’87-vuosimallinen ja bensakoneinen 8 hengen bussi. Tapahtumasarja alkoi siitä, kun serkkupoika myi pois henkilöautovaninsa, jolla meidän piti lähteä Lahden cruisingiin vuoden 2019 Jenkkiautonäyttelyn aikaan. Aina se ei kuitenkaan ole erityisen mielenkiintoinen. Tuumasta toimeen, ja samana iltana Mika kävikin auton hakemassa. Jutun Vanin kohdalla saattaisi hyvinkin olla, sillä se on palvellut ensimmäiset vuotensa Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön käytössä CD-kilvissä, ja ties ketä sillä on tuolloin 80-luvun puolivälissä kuljetettu, vaikkei pikkubussi toki ole missään edustuskäytössä ollutkaan. Tässä vaiheessa sattuma puuttui peliin, ja johdatti meidät yhteen. Plussaa oli alkuperäisen bussisisustuksen ohella ruiskutekniikka sekä se, että moottori oli vasta remontoitu. Koneremontti tehtiinkin, mutta syystä tai toisesta silloinen omistaja ei autoa korjaamolta lunastanut, vaan korjaamo laittoi lopulta vuosia katsastamatta olleen auton nettihuutokauppaan myyntiin
Se 80-luvun loppupuolen keula vannehopean värisine valonkehyksineen ei miellyttänyt silmää, eikä maskikaan ollut ehjä, joten oli heti kättelyssä selvää, että auto pitäisi muuttaa vastaamaan vanhempaa vania. auto saatiin kuin saatiinkin puuhalappujen väliin lauantai-illan cruisailuja varten. Se 80-luvun loppupuolen keula vannehopean värisine valonkehyksineen ei miellyttänyt silmää, eikä maskikaan ollut ehjä, joten auto päädyttiin muuttamaan vanhemman näköiseksi. 61 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Ajovaloumpiotkin olivat vielä ’85 vuosimallissa samat niin sanotut sinkkuvalot, joita kuitenkin suurena yllätyksenä jouduttiin siirtämään reilusti! Keulan osien etsimisessä kävi lopulta hyvä tuuri, kun onnistuin löytämään Pohjanmaalta hyväkuntoiset oikeanlaiset lampunkehykset ja uudenveroisen maskin. Nyt auto vastaakin ulkonäöltään melko tarkalleen ’80-mallista. Selvää oli myös se, etteivät ostettaessa alla olleet kolmioreikäiset maalatut truck-vanteet jäisi alle. Ensimmäiseksi lähtivät kävelemään astinlaudat, jotka sopivat matkailuautoon, mutta ei oikein valittuun teemaan. Niitä etsiessä kävi ilmi, että myös lukkopelti ja keulan alapelti piti vaihtaa erilaisiin. Kuvissa ne eivät olekaan vielä paikallaan. 80-luvun alun look. Itse umpiot löytyivätkin vanhojen projektien jäljiltä omista jemmoista, mutta alumiinisia kehyksiä ei meinannut löytyä sitten millään. Kun arki koitti, oli aika miettiä, mitä oli tullut hankittua ja mitä sille tehtäisiin. Joka puolella noita kehyksiä piti olla, mutta niin vain olivatkin lopulta kadonneet jonnekin. Viimein keksin kysyä Kouvon Tatulta, jolta löytyi yhdet, joista oikomalla ja mustat maalit poistamalla sai kelvolliset. Kuskin puoleisessa etuovessa oli suhteellisen iso lommo, joka vaati myös oikomista. Koska edellinen ”Whatever Boogie” -nimen saanut vani oli peltikeulainen, päädyin tällä kertaa siihen, että tehdään homma eri tavalla, ja muutetaan auto vastaamaan 1978–1982 mallia, jolloin pystytään käyttämään auton alkuperäisiä isompia puskureita, eivätkä muutkaan yksityiskohdat paljasta fuskausta asiaa tuntevallekaan. Tekniikka oli todettu sen cruisingillan aikana toimivaksi, joten rakentelu alkoi ruostekorjauksilla, joita oli tehtävä lähinnä auton takapäähän lattian reunoihin ja niin ikään vanien tyypilliseen heikkoon kohtaan takahelmojen kulmiin. Ne olivat onneksi valmiiksi jemmassa samalla kaverilla, joka oli suunnitellut samaa swappiä omaan autoonsa, mutta hylännyt ajatuksen lopulta. Takavalot olivat tässä Vanissa tullessa sitä uudempaa isompaa mallia, ja ne vaihdettiin vanhemmanmallisiin, jotka uppoavat korin valopokkauksen sisään. Totesin pian, että pistetään auto kuntoon ja haetaan siihen 80-luvun alun hot rod vanien tyyliä. Takapäässä noiden vuosimallien välillä eroa oli vain valoissa, jotka tässä autossa olivat jo uudempaa isompaa mallia, eivätkä paikkoihinsa upotetut, kuten vanhemmissa
Rattina oli tullessa joku uudemman Starcraftin nelipuolainen, joka vaihdettiin 80-luvun alun truck-malliin. Sitten piti tehdä vielä se liekkimaalaus, ja minusta tuntui, että osaisin tehdä riittävän hyvän itse. Klassisen ilmeen hakemiseksi liekeistä tuli perinteisen kolmiväriset liukuen valkoisesta punaiseen. Enää puuttui nimi. Sisäväritys on suorastaan eriskummallinen yhdistelmä sinistä ja punaista. Kaksi puuttuvaa saatiin tehtyä Cragarin prikoista. Turbiinivanteet löysin onnen kantamoisena omalta kylältä jonkun toisen laittaman ostoilmoituksen perusteella. Vanteet olivat vieläpä niin hyvässä kunnossa, ettei niitä tarvinnut edes maalata. California rake. Tuolle vanteenetsijälle kyseiset alut eivät kelvanneet, mutta minulle aito 70-lukuinen E-T Wheelsin ET II -malli sopi paremmin kuin hyvin. Hot Rod Van vaatii hot rod raken, joten etujousia lyhennettiin kierroksen verran, kuten olimme tehneet vaneille aiemminkin. Tarkoituksena oli, että auto näyttää valmiina lapsuuden pikkuautoilta, joten liekeistä piti tulla suhteellisen yksinkertaiset ja paksut olematta töpön näköiset. Oikeanlaisia Unilug-holkkimuttereita etsin sen sijaan jonkin aikaa, kunnes US-Partsin varaston hyllyä penkomalla löydettiin sopivat mutterit ja 18 oikeanlaista prikkaa. Tuolle vanteenetsijälle kyseiset alut eivät kelvanneet, mutta minulle aito 70-lukuinen E-T Wheelsin ET II -malli sopi paremmin kuin hyvin. Koska itsellä ei tuo straippipensseli pysy kädessä, päätin toteuttaa reunaraidat maalaamalla koko alueen ensin valkoisella ja sitten laittamalla reunalle kolmen millin rajausteipin muiden värien ruiskuttamisen ajaksi. Jostain syystä diplomaattikäyttöön uutena hankitussa autossa ei ole mitään sähköherkkuja, vaan jopa ikkunat ovat veivikäyttöiset. Muutaman päivän pyörittelyn jälkeen ymmärsin, että koska se legendaarinen ’34 rodi kerran oli The California Kid, olisi isolle, samaan tapaan liekitetylle rodivanille se ainoa oikea nimi The California Mama. 62 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Chevrolet Chevy Van Bonaventure ´85. Iskareiksi hankin toimiviksi todetut ja madalluskäyttöön tarkoitetut Belltechin Nitro Drop 2:t. Tuossa vaiheessa oli jo selvinnyt sekin, että halusin autoon turbiinivanteet ja liekkimaalauksen
Voimansiirto: TH700automaatti. Sisusta: Vanhemman mallin GM Truck -ratti, alkuperäiset punasävyiset penkit. Kori: Keula vaihdettu ’78–82-tyyppiseen, old school -liekkimaalaus, vanhan mallin (pre-’84) takavalot. Kiitos: Stirwell-automaalikauppa, Team Soundpark/ Arto ja Minna. Moottori: 305 cid TBI V8. Alusta: Etujousia lyhennetty kierroksen verran, Belltech Nitro Drop 2 -kaasuiskarit edessä. Penkit ovat säilyneet hyvin siisteinä, sisäkatto on jossain vaiheessa saanut pintaansa paksun plyyshiverhoilun spottivaloineen. 63 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Pioneerin CD-soitin. Renkaat: Nankang 225/60 R15 ja 275/60 R15. Faktat Chevrolet Chevy Van Bonaventure ´85 Omistaja: Whatever Works Finland -kollektiivi. Vanteet: E-T Wheels ET II 7,5x15". Jarrut: Levyt edessä, rummut takana
Tyyli edellä 64 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Harley-Davidson Sportster 1200 ’90. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tyyli edellä 65 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Ajettavuuden mies totesi olevan toissijaista – tyylistä kun ei voi tinkiä. Kun Jukka Anttonen päätti hankkia elämänsä ensimmäisen moottoroidun kaksipyöräisen, osti hän suin päin juuri sellaisen pyörän, josta on aina haaveillut
Hän sanoi, että et aja Jukka metriäkään tällä, ennen kuin sitä on laitettu vähän turvallisempaan kuntoon.” Takanatulijoita vilkuillaan alaviistoon asennetusta peilistä vasemman käden kainalon alta. ”M inulla ei ole ollut ikinä minkäänlaista kaksipyöräistä moottorilla käyvää laitetta ennen tätä”, Jukka aloittaa. Hänen valintakriteerinsä olivat perustuneet samalla tavalla ulkonäköön kuin Jukallakin, mutta ilmeisesti pyörä oli osoittautunut lopulta kooltaan turhan pieneksi, kun herra oli päätynyt vaihtamaan sen isompaan malliin. ”Se oli sinällään varmaan aika perinteinen tarina, että pyörän piti olla täysin ajokuntoinen ja erittäin hyvin rakennettu, mutta myyntipuheet osoittautuivat aika rajusti kaunistelluiksi. 66 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Harley-Davidson Sportster 1200 ’90. ”Ja luonnollisesti tähän touhuun lähdettiin heti ajomukavuus edellä”, hän jatkaa pilke silmäkulmassaan. Niinpä vein sen Lietoon VT-Cyclelle, jossa Äyräksen Vesku pisti pyörän välittömästi ajokieltoon. Ajokieltoon. Hän oli päättänyt jo pikkupoikana, että mikäli hankkisi joskus moottoripyörän, se olisi merkiltään Harley-Davidson. Rosteriputkesta valmistetut jalkatapit ovat Polararc Weldingin Toni Kallion käsialaa. Heti pyörän saatuani kävimme ystäväni Klaus Uimosen kanssa fiilistelemässä parinsadan kilometrin reissun. Lopulta hän päätyi tekemään kaupat tästä ’90-vuosimallisesta 1200 Sportsterista, jonka eduksi oli laskettavissa se, että se oli kooltaan sopiva suhteellisen pienikokoiselle kaverille. En luonnollisestikaan ollut prätkien suhteen mikään konkari, mutta keulan käytöksessä oli mielestäni jotain pielessä. Jukka haki pyörän Kokkolasta, missä se oli liikkeessä myynnissä. Yhtä lailla selvää oli se, ettei hänen allaan tultaisi koskaan näkemään tehdasasuista pyörää. Yksilöllisyys on Jukalle tärkeää, ja pyörässä tärkeintä se, miltä se näyttää. ”Seurailin pyöräskeneä sivusta useamman vuoden, kunnes lopulta vuonna 2019 päätin laittaa tuumasta toimeen. Vuoden mittaiseksi venähtäneen etsinnän aikana sellaisia tuli vastaan ehkä kolme kappaletta”, Jukka muistelee. Katselin aluksi Nettimoton kautta, ja totesin, että aika harvassa olivat ne pyörät, jotka näyttivät omaan silmään houkuttelevilta. Alkuperäisestä rakentajasta ei ollut tietoa, sillä edellinen omistaja oli hankkinut pyörän niin ikään valmiina. Liika ajomukavuus oli kuitenkin eliminoitu korkealla apinakiikkustongalla, joka antaa pyörälle rutkasti asennetta ja määrittelee pitkälti sen koko olemuksen. Jukka myöntää, että ostohetkellä häntä jännitti hiukan, kuinka tuollaiseen kainalontuulettimeen sopeutuisi, mutta lohduttautui ajatuksella, ettei sitä hankittu pitkiä siirtymiä silmällä pitäen
Rehellisesti sanottuna tuolla ajaminen on välillä mulle aika tuskaista ja lenkin jälkeen tietää ajaneensa. Lopulta myös takapään jarruripustukset tehtiin uusiksi. ”En kerta kaikkiaan oppinut siihen, vaan poltin kinttuni kerta toisensa jälkeen. Äyräksen Vesku rakensi koko vaihdelaatikon uusiksi ja sen jälkeen pyörä on kuljettanut moitteitta paikasta toiseen”, Jukka kiittelee. Sportsterin mittasuhteet ovat hyvät suhteellisen pienikokoiselle kaverille, tosin liika ajomukavuus on eliminoitu onnituneesti apinakiikkumallisella ohjaustangolla. ”Niin, mähän muuten ajoin kortinkin vasta toissa vuonna. Tai no, niin mukavaksi, mitä tuollainen apinakiikku voi tällaiselle olkapäävammaiselle olla. Takaisin ei ole enää paluuta pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Se oli sinällään varmaan aika perinteinen tarina, että pyörän piti olla täysin ajokuntoinen ja erittäin hyvin rakennettu, mutta myyntipuheet osoittautuivat aika rajusti kaunistelluiksi. En kuitenkaan näe tässä pyörässä tuolle stongalle vaihtoehtoja, koska se sopii siihen ihan täydellisesti”, Jukka lataa. Springer-keulakin alkoi joustaa, kun aiemmin se oli ollut käytännössä täysin jäykkä. Tuosta jos mennään jossain vaiheessa eteenpäin, niin sitten jotain vanhempaa alle”, Jukka avaa ajatuksiaan. Etuakseli oli ollut irti koko parinsadan kilometrin reissun. Kivun ja nautinnon kamppailua. ”Kun keula saatiin kuntoon, niin ehdin ajaa pyörällä joitakin satoja kilometrejä, kunnes siitä levisi aski. 67 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Aiemmin sääret tuppasivat palamaan pakoputkissa, kun ne olivat niin lähellä. Ei sitä pysty selittämään, miten siistiä se on, kun tuolla päästelee menemään pieniä asfalttiteitä. Kaikki oli ihan jumissa ja jarrutkin asennettu väärin paikoilleen. Tämä oli yhden pienen henkilökohtaisen unelman toteuttaminen. Jalkatapit tehtiin uusiksi rosteriputkesta, jotta jalkojen asentoon saatiin vähän leveyttä. Herkistelyjen jälkeen pyörä alkoi toimia ihan eri lailla. Keula oli käytännössä koottu väärinpäin siten, että runkoputken sisään pääsi vesi. Lopulta Polararc Weldingin Toni Kallio väsäsi mulle uudet ja ajeleminen muuttui paljon mukavammaksi
Kuukauden päivät kestäneen teippailun ja mustan värin ruiskuttamisen jälkeen Impalan pinnassa oli miestä itseään miellyttävät kuviot, joten auto oli valmis lakkaukseen, joka suoritettiin ”oikean” automaalaamon tiloissa. Anton on tilannut sisustaa varten uudet verhoilumateriaalit, joten myös sisäisesti auto uudistuu vielä ennen tulevan kesän cruisingkelejä. Ensin Impala maalattiin hopealla, jonka päälle Anton ruiskutti hopeista metalflake-kidettä. Aikaisempaa kokemusta Antonilla ei automaalaushommista ollut, mutta rohkeasti mies tarttui ruiskuun apunaan internetistä bongatut neuvot. Tällä kertaa vuorossa ovat pohjoisemman Suomen tallit, ja kierrokselle osui autoja niin Oulusta, Kemistä, Rovaniemeltä kuin Torniostakin. Talven aikana myös Impalan ajokorkeutta madallettiin lyhentämällä alkuperäisiä kierrejousia. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen, Petri Ruokamo ja omistajat Tallikierros jatkuu osa 2 Chevrolet Impala Convertible ’69, Anton Mustonen Hienoista harrasteajoneuvojen verhoiluista paremminkin tunnettu oululainen verhoilija Anton Mustonen päätti talven aikana kokeilla, miten maaliruisku pysyy hyppysissä. Oulu 68 AMERIKAN RAUTA 3/2021
Lincolnista lähtöisin olevan paketin istuttaminen Fairlanen keulalle sujui melko jouhevasti. 69 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Ennen sitä Heikki kuitenkin joutui tekemään autolle ruostekorjauksia, joista selvittiin kuitenkin vain kahdella paikalla. Myös vaihteisto vahvistettiin sekä turbiini vaihtui 2500 stall speedin versioon. Kori on käytetty pois rungolta, jolloin on ollut helppo korjata lattiassa ja peräkontin pohjassa olleet ruostevauriot. Blazerista otettujen akselistojen myötä vanteiden pulttijako saatiin muutettua kahdeksasta kuuteen. Moottoria Heikillä on tarkoitus hieman piristää remontin yhteydessä vaihtamalla nokka-akseli ja imusarja sekä tekemällä sylinterikansille kevyt porttaus. Cadillac Coupe DeVille ’55, Arto Kansanaho Artolla pitkään työn alla ollut Cadillac-projekti sai uutta vauhtia, kun sille löytyi rakentelupaikka Oulun American Car Clubin kerhohallista. Chevrolet Pick-up ’52, Rauno Härönen Raunolla on ollut Oulussa työn alla reilun viiden vuoden ajan Ruotsin Västeråsista ostettu pick-up. Menneen talven aikana Camaroon vaihdettiin muutaman vuoden uudemmasta mallista taka-akseli, josta löytyy levylukko 3,73:1 välityksellä sekä teräsvetoakselit. Ford Fairlane 500 4D ’57, Heikki Keränen Amerikasta vuosi sitten rantautuneen Fairlanen Heikki otti työn alle viime syksynä tarkoituksena vaihtaa alkuperäisen 272:n tilalle isolohko. Väriksi Arto on kaavaillut Mazdan värikartasta löytyvää metallinhohtopunaista sävyä. Pohjapeltiin jouduttiin tekemään pieniä hitsaushommia ja niiden valmistuttua laitettiin sisälle uudet äänieristeet sekä muutenkin jonkin verran paranneltiin verhoiluja. 70-luvulta peräisin olevan 292 cid moottorin kaasutin korvattiin nykyaikaisella ruiskulla ja vaihteistona toimii loikkarimanuaali. Oulu Oulu Oulu Chevrolet Camaro Convertible ’94, Ari Kiuttu Floridasta vuonna 2008 tuotu Camaro on ollut Ari Kiutulla työn alla jo useamman vuoden. Cadillacista löytyy myös ilmasäätöinen alusta, joka on enää paineilmaletkujen vetoa vaille valmis. Tulevana kesänä myös auton ulkonäkö kohenee 17-tuumaisten vanteiden myötä. Hiekkapuhalluksen jälkeen ehyeksi paljastunut runko maalattiin mustaksi ja siihen asennettiin ’78 El Caminon taka-akseli sekä eteen samaisen auton levyjarrut. Ford Mustang ’64½, Rami Wennström Wennströmin Ramin siistikuntoinen Mustang saa talven aikana myös pientä ehostusta osakseen Oulun ACC:n kerhohallin tiloissa. Noilla paikoilla oli kuitenkin kokoa pituussuunnassa tulipellistä takapenkin kohdille sekä leveyttä puolestaan kardaanitunnelista helmakoteloon ja tietenkin paikkausta vaati kumpikin puoli. Moottoriksi tulee Chevroletin 327-pikkulohko, jonka perään pultataan TH700R4-automaattivaihteisto. Ponin 302-moottoriin tehtiin täydellinen remontti ja samassa yhteydessä haettiin muutamia lisähevosvoimia nokka-akselilla, peltisarjoilla, Weiandin alumiinisella imusarjalla sekä Edelbrockin 600 cfm kaasuttimella. Taka-akselin tuentaa parannetaan säädettävällä torque armilla. Fordin keulalle asennettavan 460-isolohkon ja C6-automaattivaihteiston Heikki osti Oulun lähistöltä Limingasta. Ajoa helpottaakseen Rauno asensi autoon sähköisen ohjaustehostimen. jyrkemmällä nokka-akselilla sekä miedolla kansien porttauksella. Muutama vuosi sitten tehdyn koneremontin yhteydessä Corvetesta lähtöisin olevaa pikkulohkoa piristettiin mm. Patinoituneesta ulkoasusta huolimatta autossa ei ollut paljoa hitsattavaa. Sisäosat ja konehuone on maalattu Fergusonin harmaalla sävyllä
Eaglen alakerran pyörivillä on moottori stroukattu 462-kuutiotuumaiseksi. Ennen sisustan paikoilleen kokoamista Jari maalasi kaikki peltiosat uudelleen alkuperäisillä sävyillä. Alun perin miehellä oli tarkoitus nostaa moottori pois keulalta vesitilan blommien vaihdon takia. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että rakenteilla on uusi moottori, johon vanhasta kombinaatiosta on kelpuutettu ainoastaan lohko. Jussin mukaan Pontiacin pitäisi kaunistaa Oulun katukuvaa tulevana kesänä uuden tehokkaamman moottorin voimin. Muutos toteutetaan lasikuituosilla, jotka on tilattu Kalixista RP Glasfiberiltä. Yläkerta koostuu alumiinisista Edelbrockin Performer RPM -kansista sekä saman valmistajan imusarjasta, jonka päälle tulee Holleyn Sniper-ruisku. Pontiacin uudeksi väriksi Samu on kaavaillut hopeaa. Pontiac GTO ’68, Sami Alasimi Samin viime syksynä ostamasta Pontiac GTO:sta paljastui jonkin verran peltihommia, joten auto otettiin samoin tein työn alle. Mies sai ostettua aikoinaan Amerikasta maahantuodun, sittemmin Lumijoella reilut kaksikymmentä vuotta sanan mukaisesti ladossa seisoneen auton itselleen. Seuraavana vuorossa on moottorin kunnostus sekä konehuoneen entisöinti, jotta auto saataisiin tulevana kesänä museokatsastettua. Pontiac Bonneville ’66, Jussi Fröjdholm Viisi vuotta Jussin omistuksessa ollut candypunainen Bonneville on saamassa tulevaksi kesäksi konehuoneeseensa rutkasti lisää hevosvoimia. Projektin kaikki eri vaiheet maalausta myöten hän tekee itse. Pellille hiottu alusta on maalauksen jälkeen koottu uusilla osilla, jonka jälkeen runkoaisojen väliin voitiin asentaa Samun remontoima Chevroletin 350-pikkulohko sekä TH350-automaattivaihteisto. Alkuperäisellä matching numbers -tekniikalla varustettu GTO vietiin Limingan automaalaamoon, missä tehdään peltikorjaukset sekä maalaustyöt. Oldsmobile Cutlass Convertible ’70, Pentti Taivaloja Tämä Cutlass on Pentti Taivalojan omistuksessa jo toista kertaa. Auto kävi toisella omistajalla viiden vuoden ajan ja palasi ”reissussa rähjääntyneenä” jälleen miehelle pari vuotta sitten. Hän purki hiirien kotina toimineen auton verhoilut täydellistä puhdistusta varten ja sai samalla korjattua lattiassa olleet pienet ruostevauriot. Myös GTO:n musta verhoilu tullaan uusimaan projektin edistyessä. Chevrolet Impala Sport Coupe ’63, Jari Lankila Myös Suomesta voi tehdä latolöytöjä, josta todisteena on Jari Lankilan Impala. Pentillä on tarkoitus ottaa kori pois rungolta ja käydä kerralla auto täydellisesti läpi. Ulkoisesti Samu muuttaa auton keulan näyttämään vuoden 1973 mallilta. Väriksi Sami on suunnittelut Pontiacin hieman tuoreemmasta värikartasta löytyvää Orbit Orangea. Tekniikkapuolella vaihteisto vaatii kunnostuksen, mutta entuudestaan kunnostettu moottori sekä uusitut sisustan verhoilut kelpaavat projektiin Pentin mukaan sellaisenaan. Oulu Oulu 70 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallikierros. Myös auton verhoilu on uusittu lattiamattoa myöten. Pontiac Firebird ’74, Samu Kakko Samulla rakentelun kohteena viimeisen viiden vuoden ajan ollut Firebird alkaa olla korin ylimaalausta vaille valmis
Chevystä on tarkoitus tehdä käyttökustomi, ja tätä ajatusta tukee myös PG:n tilalle vaihdettu TH200R4-loikkari. 71 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Korin osalta hommaa olikin aika paljon tekniikkaa enemmän – vaihtoon menivät niin molemmat takakyljet, kontin pohja kuin takavalopaneelikin. Uusi pelti tuli myös takaikkunan ja kontin väliin ja lisäksi takaikkunan kehys korjattiin. Rovaniemi Rovaniemi Pontiac Ventura Sports Coupe ’60, Kimmo Savela Savelan Kimmo on ottanut työn alle itsellään jo 24 vuotta olleen Pontiac Venturan vuodelta 1960. Konehuone siistitään ennen auton ylimaalaamista samalla kirkkaanpunaisella sävyllä. Chevy on tullut Suomeen Pahkajärven Manon toimesta vuonna 1989 ja Arille auto kulkeutui 2013 Rytiniemen Mikolta Itä-Suomesta, missä kori oli muutettu kaksioviseksi ja runko siistitty. Väriksi tulee turkoosi mustalla vinyylikatolla. Myös vesipumppu, syylari sekä kenno vaihdetaan ja sisustan parissa riittää hommaa vielä seuraavallekin talvelle. Auton 389-kuutiotuumaiseen matching numbers -moottoriin tehdään pientä parannusta täydellisen kunnostuksen yhteydessä, nimittäin Kimmo onnistui löytämään alkuperäisen nelireikäisen imusarjan sekä siihen tarkoitetun Rochester-kaasuttimen. TH400-vaihteisto sen sijaan oli epäkunnossa, mutta vaihdettiin läpikäytyyn vastaavaan, jotta autolla päästäisiin tekniikan puolesta tien päälle. Väliaikaiseksi väriksi autoon Toni suihkutteli Death Proof -leffan henkisen perusmustan Temadur 50:llä. Aikoinaan teetetty punamusta alcantara-verhoilu vaihtuu alkuperäistyyppiseen kolmeväriseen nahkaverhoiluun. Oulu Chevrolet Nova ’72, Toni Luiro Toni Luiron Nova kulkeutui Rovaniemelle Kaliforniasta vuoden 2019 alussa. Leima irtosi loppukesästä 2020 ja autoon ehdittiin vähän saada tuntumaa tien päälläkin. Tulevia talvia ajatellen Ari suunnittelee sisustan verhoilemista uusiksi ja lopullisen värin vetämistä pintaan; se tulee olemaan jokin puolikiiltävä scallopein. Dodge Charger ’68, Jarmo Mänty Jarmo Männyn pitkään omistama ’68 Charger viimeistellään peltitöiden osalta tänä talvena ja mahdollisesti viedään kevään tullen jo maalarille. Paketin kruunaa FiTechin ruisku ja talven ohjelmassa ovat tekniikan osalta vielä pikku viimeistelyt sekä koneen ensistartti. Tälle talvelle koriin on vielä tarkoitus viimeistellä peltityöt, tehdä pohjat ja vetää väliaikainen väri päälle. Projektikuntoinen auto oli varustettu 454 cid isolohkolla, joka heräsi käyntiin sähköjen selvittelyllä, kaasarin puhdistuksella ja tulppien vaihdolla. Kimmon mukaan Pontiacin pitäisi olla jälleen cruisailukunnossa kesällä 2022. Tämän talven projekteina on syksyn testilenkkien perusteella erilaisten nestevuotojen paikkailua ja moottorin tukien uusintaa. Chevrolet Brookwood ’59, Ari Holopainen Ari Holopaisen ilmajousitettu Brookwood on saanut 283 cid koneeseensa täyden läpikäynnin sekä kevyen virityksen. Tekniikkana Chargerissa on reipas 500-heppainen 440 cid isolohko ja TF727
Koneen päälle tulee 1-tasoimusarja ja FiTech-ruisku. Konehuone ja alusta maalattiin, ja lattia vuorattiin lisäksi STP Gold -äänieristematolla. Kemi Plymouth Roadrunner ’68, Vesku Veskun projektina on tällä kertaa ’68 Roadrunner, tarkemmalta koodiltaan RM21, eli harvinaisempi tolppamalli. Day-Two -tyyliin, eli tunnel ramia sun muuta hottentottia. Tekniikaksi Roadrunneriin tulee 400 cid lohkoon perustuva isolohko, manuaali ja Dana 60 -perä 4.11-välityksellä ns. Alkujaan 6.2D-koneiseen pickupiin mies on rakentanut 10,5:1-puristeisen Mark IV 454 cid -isolohkon, joka koostuu mm. Pontiac Firebird ’68, Mika Mäkinen Mika ”Mäne” Mäkinen hankki vuonna 2019 itselleen 50-vuotislahjaksi ’68 Firebirdin länsinaapurista. Ostettaessa Chevyn 350 cid pikkulohkolla ja M21-Munciella varustettu auto on tällä hetkellä täyden läpikäynnin kohteena. Sähköt on uusittu American Autowiren sarjalla ja tekniikaksi vaihtuu Skip Whiten 406 cid SBC sekä Tremec TKO 600. Kemi Kemi 72 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallikierros. takokamoista, parannelluista 781-kansista sekä 300/306-asteisesta hydraulisesta rullanokasta. Dodge Challenger ’70, Petteri Kanón Kemin perällä majailee ’70 Challenger stroukatulla II-Gen Hemillä, shakerilla, Tremecin manuaalilla ja Dana-perällä. Vaihteisto on vahvistettu TH400 3500-stallisella turbiinilla ja kardaanin jatkona on GM:n 10-pulttinen 4.11-välitteinen perä Detroit Lockerilla. Tekniikka on ollut alkujaan 383 cid + 4-spd ja väriyhdistelmältään auto on ollut Turbine Bronze mustalla sisustalla. Kuluvan talven aikana on tarkoitus uusia molemmat tehostimet ja päivittää keulaa. Kori menee grilliin ja toivottavasti on valmis keväällä – jonain vuonna. Alusta on vaihtunut pitkälti QA1:n tuotteisiin ja rumpujarrut on korvattu levyjarruilla. Runko on fiksattu ja maalattu, alustaa laskettu noin neljä tuumaa, ja koriinkin saatu jo uusi maali pintaan. Chevrolet C10 Stepside ’83, Mika Väyrynen Mika osti pari vuotta takaperin projektiksi ’83 Stepsiden. Sisustaan on myös pieniä lisäyksiä luvassa
Pontiacin alustaan Petri aikoo panostaa, että auton ajo-ominaisuuksia saataisiin parannettua. Nyt ne alkavat olla takanapäin, niiden korjauksesta on vastannut ylivieskalainen Jani Laapotti. Plymouth Fury III Fast Top ’68, Kalle Eskelinen Arin jälkikasvulle Kallelle saapui projektiksi Fury III Fast Top ’68 USA:sta nelisen vuotta takaperin. Pro touring -tyyliin rakennettavan Pontiacin väriksi Sami on kaavaillut tummaa grafiitinharmaata. Cadillac DeVille Convertible ’70, Mauri Krogerus Krogeruksen Maurilla on projektina avo-Cadillac, johon mies parhaillaan tekee peltitöitä. Moottoriksi mies on kaavaillut hieman piristettyä Moparin 318-pikkulohkoa ja vaihteistoksi tulee 904-automaatti. Butler Performancen ohjeilla tehty moottori stroukattiin 467:ksi ja vaihteistoksi hankittiin Antti Kivinummen tekemä TH400. Tällä hetkellä miehen isompana projektina on erään aitan takaa löytynyt Plymouth Belvedere, jonka kaksioviseksi tolpaksi muuttaminen oli aikoinaan jäänyt edelliseltä omistajalta kesken. Pontiac ”GTO Clone” ’67, Sami Salmela Salmelan Samin Tempest on odottanut työn alle pääsyä jo kymmenen vuoden ajan. Moottorina toimii tuttu ja turvallinen Pontiacin 400, jonka perässä on TH350automaatti. Väriksi tulee Plum Crazy ja koneesta stroukataan 496-kuutiotuumainen. Muutostyöt oli tehty perinteisesti jatkamalla etuovia sekä siirtämällä B-pilaria 20 senttiä taaksepäin. Ylivieska Ford Model A Tudor ’30, Ari Eskelinen Arin A Tudor -rodi on tuotu alkuperäiskuntoisena projektina Etelä-Ruotsista 2019. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, auton tulisi valmistua keväällä 2022. Oulainen 73 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Tornio Plymouth Sport Satellite ’69 ja Plymouth Belvedere ’69, Matti Färm Matilla 15 vuoden ajan työn alla ollut vihreä Plymouth Sport Satellite alkaa olla melko lailla valmis. Kori on puhallettu, sitä on chopattu 4 tuumaa ja siihen on sovitettu avattava katto. Seuraavana ohjelmassa on rungon boxaus, zetaus takaa ja vahvistaminen 291 cid Early Hemi + 3-v manuaali -tekniikkaa varten. Ulkoisesti autosta on tarkoitus tulla alkuperäistyyppinen, ainoana näkyvänä muutoksena ovat 17 tuuman vanteet. Matilla on aikomus rakentaa Belvedere ulkoisesti 80-luvun tyyliin. Niiden valmistuttua auto tullaan maalaamaan candypunaiseksi ja sisusta puolestaan verhoillaan kauttaaltaan valkoisella nahalla. Pontiac Firebird Convertible ’67, Petri Vähä Petri Vähä tiesi Pontiacia Amerikasta ostaessaan, että töitä olisi edessä, mutta näin laajoista peltitöistä miehellä ei kuitenkaan ollut aavistusta. UMI Performancen ja QA1:n osilla. Autosta puuttuu enää muutamia listoja sekä joitain pieniä säätöhommia ennen tulevaa kesää, jolloin vakiolla 318 cid pikkulohkolla varustettu Satellite olisi tarkoitus museokatsastaa. Hiekkapuhallettu runko kasattiin maalauksen jälkeen mm. Odotettua laajemmat peltityöt on saatu nyt valmiiksi ja ruostevammojen ajamana vaihtoon meni muun muassa koko eturunko. Cadillacin ulkonäköön haetaan kohennusta myös uusista vanteista. Verhoilun sekä rättikaton väriksi Petri on valinnut mustan ja puolestaan ulkopuolelta auto tullaan maalaamaan kirkkaanpunaiseksi. Tarkoituksena oli saada auto pienillä korjauksilla takaisin liikenteeseen, mutta niin kuin monesti projekteissa käy, homma lähti täysin lapasesta ja auto purettiin täysin ”muttereiksi”. Autossa on paljon ruostevaurioita, joita Matti korjailee parhaillaan. Sisusta olisi näillä näkymin tarkoitus säilyttää alkuperäistyyppisenä, mutta koriin saattaa olla tulossa pieniä muutoksia
Tyhjillä renkailla seisovaa autoa on myös aina hieman riskialtista Harrasteautossa yleinen näky. Kokemus on osoittanut, että tietyt GM:n automaatit pullauttavat kylmässä seistessään pienen lätäkön verran öljyä lattialle, mutta vuoto vähenee tai loppuu yleensä ensimmäisen lämpimäksi käytön jälkeen. Toki, jos ajelee paljon niin ajokaudelle saattaa ajoittua useampikin huolto, mutta ajokauden alkuun ajoitettu ”vuosihuolto” kattanee useimpien tarpeet. Mitä vanhempi auto, sen enemmän voitelua, säätöä ja huoltoa kaipaavaa kohtaa siitä löytyy, ja huoltovälitkin ovat ennen vanhaan olleet nykymittapuun mukaan varsin lyhyitä. Auton säilyttäminen talven yli voi tapahtua monella eri tavalla riippuen millaiset olosuhteet on kullakin tarjolla. Autot tykkää, kun niillä ajellaan ja kausittaisessa käytössä olevat laitteet vaativat hiukan eri lähestymistavan kuin 2 vuoden ja 30 000 kilometrin välein huollettava käyttökinneri, varsinkin jos kalustoa on enemmänkin ja yhtäkkiä viime ajeluista onkin vierähtänyt useampi vuosi. Kun tulee aika kaivella auto esiin ja käyttöön, kannattaa edetä systemaattisesti eikä hätäillä liikaa, vaikka polte ajamaan on kova. Harventuneet katsastusvälit vanhemmassa kalustossa ovat myös suhteellisen tuore juttu, joten pieni oma-aloitteisuus voi olla ihan hyödyllistä omaksua, kun isoveli ei joka vuosi valvo, jotta ajokausi sujuisi nautiskellen eikä hinuria tienposkessa odotellen. Seisonnanjälkeisiä vuodon merkkejä jäähdytysletkussa. Ennakoiminen ja säilytysolosuhteet vaikuttavat osaltaan siihen, minkälainen elvytyssessio keväällä on edessä – mitä enemmän varautuu syksyllä, sen vähemmällä pääsee keväällä. Näin varmistat, että auto todella on ajokunnossa pitkän talven jälkeen. Yleisesti huoltokohteet jaetaan ajosuoritteesta tai kuluneesta ajasta riippuviin kategorioihin, mutta harrasteautoissa tilanne ei aina ole niin yksiselitteinen varsinkin, kun suurin osa kalustosta ei ole ympärivuotisessa käytössä. Ensinnäkin on syytä tarkistaa vuotojäljet ja katsoa auton alle. Meitä harrastajiakin löytyy monenlaisia ja lähestymistapoja auton huoltamiseen on vähintään yhtä monta, käymme tässä läpi vähän perusjuttuja, joista varmaan löytyy jokaiselle jotakin hyödyllistä. Jokunen tippa useimmiten löytyy, mutta jos ei suurempia ole vuotaut, niin ei ole aihetta vielä huoleen. Myös jos joku renkaista on tyhjentynyt ja auto seissyt tyhjän renkaan päällä, niin renkaan runko voi olla pilalla tai kyljessä sen seurauksena halkeamia, vaikka ilma pysyisikin vielä sisällä. Jos jotain nestettä tai öljyä on hävinnyt, niin syy kannattaa selvittää ennen jatkamista. Harrasteauton keväthuolto Aurinko paistaa, tiet ovat kuivat ja kaasujalkaa kutittaa, mutta olisiko huollon paikka ennen kuin navetan ylisiltä herätelty harrastepeli kiitää kohti auringonlaskua. Pintaa on, mutta renkaan kylki on jo murtunut, eikä sitä enää ole turvallista käyttää. Ajosuoritteet useimmilla lienevät sitä luokkaa, että huollon suorittaminen sen perusteella ei välttämättä ole järkevin tapa, vaan tietyin aikavälein huoltaminen on fiksumpaa. Osa autoista talvehtii pestyinä ja vahattuina peitteen alla lämpimässä tallissa ja osa pihan perällä lumihangessa. Käyttöönoton lyhyt oppimäärä. 74 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallilla – Keväthuolto. Huollon tarve toki riippuu erittäin monesta tekijästä. Teksti: Fredrik Robertsson T alven lepäillyt autovanhus usein kaipaa pientä herkistelyä keväisin uuden ajokauden äärellä ja usein syksyllä tuoreessa muistissa olleet pikku puutteetkin ovat hävinneet mielestä sen siliän tien, kun lumet sulavat ja maantie kutsuu. Renkaat ovat muutenkin ajan hampaalle herkkiä ja useimmiten rengas vanhenee piloille ennen kuin se ehditään harrasteajossa ajamaan loppuun. Rutinoituneella harrastajalla on varmasti selvät sävelet, mitä tulee harrasteauton herättelemiseen talviunilta, mutta jos ei kokemusta vielä ole kertynyt, tai ollaan vaikka ostelemassa uinuvaa menopeliä, niin tässä hieman yleishyödyllistä ohjenuoraa. Seuraavaksi on tarkistettava nesteet ja öljyt
Jos on tiedossa, että säilytyspaikassa voi olla jyrsijöitä, niin johtoja kannattaa hiukan silmäillä läpi ensin näkyviltä osin siltä varalta, että eristeet olisi syöty. Jos jokin pyörä lämpenee muita enemmän, niin se on merkki laahaavasta jarrusta. Joillekin oman auton ropaaminen on harrastuksen suola, toiselle se taas voi olla melkoista pakkopullaa, jos ajaminen on mielekkäämpää, eikä mikään luonnollisesti estä ulkoistamasta puuhaa palveluntarjoajalle. Jollei mistään nouse savua ja kojetaulu herää henkiin, niin tilanne on hyvä. Liika huoltaminenkaan ei haittaa kuin omaa lompakkoa, joten jos siitä saa iloa, niin antaa mennä vaan. Monelle peruskorjaamolle tosin harrasteautojen huoltaminen voi olla vierasta ja jollei erikoistunutta pajaa ole sopivasti tarjolla, on hyvä olla kuitenkin tietoinen oman auton tarpeista, jotta osaa pyytää oikeanlaista palvelua. Tukkeutunut kaasutin, hapettunut virranjakaja tai halkeilleet alipaineletkut ovat ehkä yleisimpiä seisonnan jälkeisiä huonon käynnin syitä. Kaasuun ei kosketa vielä tässä vaiheessa, jotta vältyttäisiin kastamasta tulppia. Jos taas auto lepäilee omassa kotitallissa, niin eihän mikään estä talven mittaan pikkuhiljaa läpikäymistä. Manuaalivaihteiston tapauksessa kokeillaan, että kytkin irrottaa ja vaihde saadaan kytkettyä päälle. Ihan heti ei kannata suunnistaa valtaväylille kumit savuten, vaan koeponnistaa rauhallisesti pikkuhiljaa auton toimintaa. Seuraavaksi asennetaan ilmansuodatin takaisin paikalleen ja kytketään sytytysvirta, jos kaikki on kunnossa, niin elonmerkkejä pitäisi esiintyä. Jos kaikki vaikuttaa hyvältä, niin koeajon jälkeen vielä kierros auton ympäri vuotojen varalta ja käsin tunnustellen pyöriä. Moottorin öljynvaihto tulee varmaan useimmille ensimmäisenä mieleen, kun 75 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Jos autoa säilytetään etäällä koko talvikauden ilman, että siihen kajotaan, niin on aika luonnollista suorittaa huolto käyttöönoton yhteydessä ajokauden kynnyksellä. Käynnistämistä ilmansuodatin irti kannattaa välttää varsinkin, jos kaasuttimeen on annettu suoraan bensahuikkaa, sillä jos kone yskäisee takaisinpäin, niin pieni tuli ilmansuodattimessa on huomattavasti helpompi hallita kuin koko konehuoneen täyttävä tulipallo. Moottoria ei kannata heti kylmiltään räjäyttää käymään, vaan on varmuuden vuoksi parempi ottaa esimerkiksi sytytyspuolan virtajohto irti, ettei moottori käynnisty, ja sen jälkeen pyörittää startilla, kunnes öljynpainevalo sammuu tai öljynpainemittari näyttää lukemia. Tärkeintä kuitenkin on, että huollot tulee tehtyä. Tyhjennystulpalla varustettu valettu automaattivaihteiston öljypohja helpottaa öljynvaihtoa ja tiivistää paremmin kuin peltinen. Kun moottori saadaan käymään, on syytä tarkkailla, esiintyykö hälyttäviä ääniä tai vuotoja. Ennen vaihteen kytkemistä kannattaa jarruja polkaista reippaasti ja kokeilla poljintuntumaa. Helppo varmistus, että voitelu herää ennen kuin aletaan käynnistämään. Huoltaminen. Jos kaikki meni kuten Strömsöössä, niin kaasutinkin täyttyi bensalla samalla sahauksella, mikäli oli tyhjänä ja seuraavaksi voikin ilmansuodattimen irrottaa ja tarkistaa, että kiihdytyspumpusta ruikkii bensaa kaasuttimeen kaasuvivusta kääntämällä. Tarkoituksena on antaa moottorin lämmetä rauhassa, Tyypillinen voiteluja huoltokaavio, josta ilmenevät huollossa tarvittavat tiedot. Jos se tuntuu normaalilta, voi vaihteet käydä läpi ja tunnustella, että veto kytkeytyy. Kun auto liikkuu ja pysähtyy, se voidaan siirtää tarvittaessa sopivaan paikkaan ja käyttää moottori lämpimäksi. Jollei, niin kaasutin ei ole vielä täyttynyt tai jotain voi olla pielessä polttoainepuolella. Jos ympäristö on vähänkään riskialtis niin onkin turvallisinta siirtää auto muualle ennen jatkamista tai ainakin varmistaa, ettei mikään jumittava jarru estä liikuttamista. Jarrujen toiminta erityisesti voi yllättää, jos voimakasta puoltoa esiintyy, joten hyvä ote ratista, kun vauhdista kokeilee jarruttaa ensimmäistä kertaa. kunnes termostaatti aukeaa ja jäähdytinnestekierto varmasti toimii oikein samalla seuraten, ettei vuotoja ilmene tai sivuääniä kuulu. Seuraavana on ohjelmassa akun kiinnitys ja virtojen kytkeminen. Valot ja muut varusteet voi odotellessa kokeilla ja moottorin lämmettyä tarkistetaan vielä automaattivaihteiston öljymäärä ennen koeajoa. Automaattivaihteiston kohdalla öljyn vuotaminen seistessä ei ole kovin harvinaista, joten jollei vetoa löydy, niin tarkistus tikusta, että öljymäärä on oikealla hehtaarilla. Jumittavat venttiilinnostajat voivat pitää naputusta ensi alkuun, mutta jolleivät äänet tunnu vaimenevan tai moottori käy vajailla sylintereillä tai muuten huonosti, niin vikaa kannattaa etsiä ennen kuin edetään sen enempää. käynnistellä paloriskin takia, koska jos jokin menee pieleen ja tuli karkaa, niin autoa on mahdotonta edes työntää säilöpaikasta ulos. Seuraavaksi voidaan liikuttaa autoa varovasti ja tunnustella, että pyörät pyörivät vapaasti ja jarrut purevat. Polttoainetta ei saisi myöskään tihkua mistään kohtaa kaasutinta tai letkuja. Sisätiloissa autoa ei kovin kauaa sovi käyttää ilman tuuletusta. Kuten sanottu, huoltaminen voidaan suorittaa monen eri mallin mukaan, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa kaikkien tarpeisiin sopivaa kaavaa, vaan itse kukin voi kehitellä omiin tarpeisiin soveltuvan
76 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallilla – Keväthuolto. Kiusallisimmat tilanteet tulevat, kun lähdetään vaihtamaan öljyjä ja huomataankin, että öljyä tuli ostettua pari litraa liian vähän ja uusi suodatin ei mahdukaan, mutta vanha on irrotettu lyömällä siitä ruuvimeisseli läpi. Öljynvaihdon ajankohdasta kausittaisessa käytössä olevalle autolle on eri näkökulmia. Kerran ajokauteen olisi kuitenkin hyvä vaihtaa öljyt, ajomäärästä riippuen useamminkin. Jos tiedossa on talvea pidempi seisotus tai määräämätön ajanjakso, niin uudet öljyt antavat lisää mielenrauhaa. Öljytikusta kannattaa katsoa taso ennen tyhjennystä ja yrittää laskea öljyt mitta-astiaan jolloin voi arvioida, minkä verran tuli ulos, jotta voidaan myös täyttää saman verran. Pitää muistaa kuitenkin suojautua asianmukaisin henkilökohtaisin suojaimin, kun käsitellään polttavan kuumaa ja ihoa ärsyttävää öljyä. Öljyn täyttämisen jälkeen moottori käynnistetään ja annetaan käydä hetki, jotta öljy täyttää suodattimen ja PCV-venttiili venttiilikopassa kuuluu säännöllisesti vaihdettaviin huolto-osiin. Öljyn täyttäminen tapahtuu öljykorkista, mutta sellaista ei välttämättä erikseen aina löydy moottorin päältä, jos venttiilikopat tai imusarja on vaihdettu jolloin täyttäminen onnistuu irrottalla esimerkiksi huohotin venttilikopasta. Viritetyt moottorit luonnollisesti vaativat tiheämpää ylläpitoa kuin alkuperäiskuntoiset. Moottorin säilymisen kannalta olisi hyvä vaihtaa öljyt ennen seisontaan laittamista, jotta öljyn seassa olisi mahdollisimman vähän hapettavia yhdisteitä vaikuttamassa, mutta moni mielellään aloittaa kauden tuoreilla öljyillä. Jos käyttö on rankempaa tai polttoaineseokset mitä sattuu, niin öljyn laimeneminen polttoaineesta voi olla myös paljon nopeampaa. Äkkiä voisikin ajatella, että sittenhän nykyöljyillä voisi vaihtoväliä reippaasti pidentää, mutta pitää myös muistaa, että välit on annettu säädöissään oleville vakiomoottoreille kevyessä ajossa. Hattu tarttuu herkästi tulppaan ja johdosta vetämällä johdin herkästi hajoaa. Öljymäärä voi myös olla vakiosta poikeava, jos moottori on vaihdettu tai öljypohjaa muuteltu. Sama juttu, kun öljyn tyhjennystulppaa kierretään takaisin uuden tiivisteen kera. Käytettävän öljyn valinta ei aina ole kovin helppoa maallikolle, kun tuijottaa varaosaliikkeen öljytarjontaa ja aiheeseen liittyy hyvin vahvasti faktoja, mielipiteitä ja jopa taikauskoa. Parhaimman tuloksen saa, kun vaihto suoritetaan käyntilämpöiseen moottoriin, jolloin öljy on hyvin juoksevaa ja epäpuhtaudet valuvat parhaiten ulos. Mittatikkuihinkaan ei aina ole täysin luottaminen varsinkin, jos vaikuttaa siltä, ettei tikku ole alkuperäinen. Mitään yleiskattavaa vastausta ei välttämättä saakaan, mutta nykyään klassikkoikäisiin on onneksi hyvin tarjolla omia tuoteryhmiä, joista pystyy sopivan tuotteen löytämään. Jos suodattimen asento moottorissa sallii, niin se voidaan esitäyttää öljyllä ennen asennusta. Vaihtovälit ovat vanhemmassa kalustossa olleet aika lyhyet, 50–60-luvun kalustossa karkeasti luokkaa 2000–5000 mailia ja 70–80-lukulaisissa 5000–10000 mailia normaaleissa oloissa. Moottoriteknologia on muuttunut vuosien mittaan ja samalla öljyjen funktio on tietyssä mielessä siirtynyt kulumisen estosta päästöjen hallinnan suuntaan, joten harva viimeisintä huutoa oleva öljy sopii käytettäväksi vanhemmissa moottoreissa, joissa on laahavat venttiilin nostimet tai luonnonmateriaaleista koostuvia tiivisteitä. Toki öljyt ovat parantuneet huomattavasti niistä ajoista, mutta ei sekään ihmeitä tee. Suodattimeenkin mahtuu öljyä äkkiä litran verran, joten sekin pitää huomioida määriä arvioitaessa. Suodattimen asennuksessa tiiviste pitää muistaa voidella kevyesti, jotta se ei jämähdä kiinni moottoriin tehden seuraavasta vaihdosta tuskaista. Moottoriöljy on jatkuvan rasituksen alla, ja voitelun lisäksi sen tehtävänä on jäähdyttää sekä sitoa itseensä moottorille haitallisia palamisjätteitä ja kondenssia. Esimerkkinä 1967 Chevroletin korjaamokirjassa öljyn vaihtoväliksi on annettu 60 päivää/6000 mailia normaaleissa olosuhteissa, kun taas vuoden 1978 vastavassa kirjassa vaihtoväli normaaliolosuhteissa on vuosi tai 7500 mailia. puhutaan auton huollosta ja se onkin yksi huoltamisen kulmakivistä. Jos huollettava ajopeli on tuttu ja vakiokuntoinen, niin öljyn uloslaskemisessa ja uudelleen täyttämisessä harvoin on mitään kovin ihmeellistä, mutta rakennellut vehkeet voivat heittää pienen kurvipallon tässä asiassa. Moottoriöljyn vaihtaminen itsessään ei ole kovin monimutkaista. Samasta syystä pitää tarkistaa, että suodattimen irrottamisen yhteydessä vanhasta ei jää tiivistettä kiinni moottoriin aiheuttaen takuuvarman öljyvuodon hetken kuluttua. Suodatin kierretään kiinni käsin, jos vain mahdollista, eikä sitä tarvitse apinan raivolla kiristää, vaan vartti-puoli kierrosta siitä, kun tiiviste osuu vastapintaan. Toki valmistajat ovat aikanaan omat suosituksensa antaneet, mutta öljyt ja luokitukset ovat ajan saatossa muuttuneet niin paljon, että sen tyyppistä öljyä ei suoraan hyllystä enää välttämättä löydy. Oikea ote on tärkeä tulpanjohtoja irrottaessa. Suodattimen irrottamiseen on tarjolla laaja kirjo erilaisia työkaluja, joista omaan käyttöön voi hankkia mieleisensä, ellei tilaa ole niin hyvin, että suodattimen pääsee kiertämään käsin irti. Suodattimen hankinnassa pitää olla tarkkana, koska samaan moottoriin voi olla tarjolla useampi eri kokoinen suodatin ja voikin olla, että esimerkiksi peltisarjojen takia on vaihdettu lyhyempi suodatin, kuin minkä luettelo moottorityyppiin antaa. Moottoreiden peruskonstruktio noina vuosina on kuitenkin ollut melko identtinen, joten ero johtunee polttoja voiteluaineiden kehittymisestä tuolla ajanjaksolla
Ilmansuodattimeen integroitu huohotussuodatin. Öljykorkin yhteydessä oleva huohotussuodatin. Moottorin ja voimansiirron lisäksi voi löytyä muutamia eri kohteita, joiden öljyt tulisi säännöllisesti tarkistaa huollon yhteydessä. Öljypohjat ovat alun perin yleensä pellistä prässättyjä ja korkkitai kumitiivisteen kera tiivistetty vaihteiston kuoreen. Vaihteiston öljyt täytetään mittatikun putkesta, minkä jälkeen moottori käynnistetään ja käytetään kerran kaikki vaihteet läpi, jonka jälkeen oikea taso varmistetaan mittatikusta. kiertää moottorissa. Jollain aikavälillä öljyt kyllä kannattaa silti vaihtaa harrasteautossa, kun kyseessä on suhteellisen yksinkertainen tyhjennä ja täytä -operaatio, mikäli valmistaja on tyhjennystulpat komponentteihin laittanut. Tason tarkistus toki kuuluu säännöllisiin toimenpiteisiin, kuten moottoriöljynkin tason tarkistus. Tämän lisäksi huolto-ohjelmaan voi kuulua pantojen tai kickdown-vivustojen säännöllinen säätö. Öljypohjaan mahtuu äkkiä muutama litra öljyä, joten malttia, ettei se keikahda nurin kun sen laskee irti. Säännöllisen huollon piiriin kuuluvat luonnollisesti myös voimansiirron öljyt. Ohjaustehostimen pumppu voi olla myös jarrutehostimen tai jopa pyyhkijöiden voimanlähde riippuen autosta. Vaihteiston öljypohjassa ei välttämättä ole alun perin tyhjennystulppaa, jolloin öljyn tyhjennys tapahtuu irrottamalla öljypohja kokonaan. Mittatikuissa voi olla eri mittaalueet kylmälle öljylle ja käyntilämpöisille öljyille, joten on oltava tarkkana, kumpaa katsoo. Perän luukusta öljyt saa tietty ulos, mutta tietyt tyypit voivat vaatia purkamisenkin, jotta öljyt saa ulos ja silloin huoltaminen voi rajoittua tason tarkastamiseen. Muu voitelu. Pohjaa kiinnittäessä tulee välttää pulttien ylikiristämistä, mikä voi johtaa pellin vääntymiseen ja krooniseen öljyvuotoon. Oman auton oikea tapa pitää opetella tai se voi lukea jopa mittatikussakin, kun tarkkaan katsoo. Vaihto itsessään on yksi sotkuisimpia toimeenpiteitä, mitä harrasteautossa tulee vastaan, ja kannattaa suojata itsensä ja ympäristö mahdollisilta öljyn läikkymisiltä varsinkin, jos on ensimmäisiä kertoja hommaa tekemässä. Automaattivaihteistossa on paljon kuluvia kitkapintoja, joista irtoava materiaali kerääntyy pikkuhiljaa vaihteiston öljypohjaan ja suodattimeen, joista ne on öljynvaihdon yhteydessä puhdistettavissa. Öljypohja on kiinni kohtuullisella määrällä pultteja, minkä lisäksi tiiviste saattaa olla liimautunut kiinni. Automaattivaihteiston turbiinissa voi myös olla oma tyhjennystulppa, josta turbiinin öljyt saa laskettua pois turbiinin ollessa sopivassa asennossa. Huoltovälit vaihtelevat näissäkin, mutta suuruusluokka on usein 2–3-kertainen ajomäärä moottoriöljyyn verrattuna. Automaattivaihteistoissa öljyn sekä suodattimen vaihtaminen säännöllisesti on yleensä normi ja harrastekäytössä se voi olla esimerkiksi muutaman vuoden välein suoritettava toimenpide, jollei ajomäärän puolesta useammin tarvitse vaihtaa. Täyttö/tarkistustulpat löytyy kyllä aina huoltokohteesta, mutta öljyn tyhjennystulppa voikin puuttua. varautua ennen kuin laskee vanhat öljyt pois. Öljypohjan sisältä paljastuukin suodatin, joka on muutamalla ruuvilla tai painamalla kiinnitetty venttiilikoneistoon. Manuaalivaihteiston ja perien kohdalla valmistajat eivät välttämättä edes suosittele vaihtoa, vaan huolto-ohjelmiin saattaa kuulua vain öljymäärän säännöllinen tarkistus. Kannattaakin löystyttää pultteja ensin jonkun verran ja taltalla varovasti raottaa öljypohjaa yhdeltä puolelta, jotta öljyt saisi edes jonkun verran hallitusti astiaan, eikä pitkin lattiaa. Öljytaso ei tavallisesti laske, ellei jossain ole vuotoa, joten jos öljyä 77 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Öljynpainevalon pitäisi sammua muutaman sekunnin kuluttua tai mittarin nousta, jos homma onnistui. Yleisin varuste on ohjaustehostin, jonka nestesäiliö voi sijaita joko pumpun yhteydessä tai erillään. Öljyn täyttäminen voi edellyttää jonkunnäköistä pumppua tai suppilo-letkuviritelmää, joten siihen kannattaa Öljynsuodatin voi olla alkuperäisestä poikkeava esimerkiksi peltisarjojen takia. Kun öljyä ei enää valu saumasta, voidaan loput pultit irroittaa ja loput öljystä tyhjentää. Ennen kuin öljypohja kiinnitetään takaisin, pitää sen sisälle muodostunut lieju pestä pois, ja jos aikeissa on alkaa vaihtaa vaihteistoöljyjä säännöllisesti, voikin olla hyvä idea tehdä öljypohjaan tyhjennystulppa tai vaihtaa pohja sellaiseksi, jossa on tyhjennysmahdollisuus, niin seuraava vaihto onnistuu siistimmin. Voimansiirron öljyt. Ilmansuodattimen kotelosta paljastuu suodatinelementti. Puhdas öljy on useimmiten kirkkaan punaista, ja jos öljy on mittatikusta katsottuna tummaa tai haisee palaneelle, niin se kielii vaihdon tarpeesta. Vanha irrotetaan ja korvataan uudella, ellei kyseessä ole puhdistettava malli. Täyttötulppa kannattaa myös aukaista aina ennen tyhjentämistä, jotta varmistetaan, että se todellakin aukeaa, eikä ole vuosien saatossa ruostunut kiinni. Tason tarkistus tapahtuu normaalisti moottorin käydessä tyhjäkäyntiä ja vaihteen ollessa Ptai N-asennossa valmistajasta riippuen. Lopullinen öljyntaso tarkistetaan hetki moottorin sammuttamisen jälkeen, kun öljyjen on annettu valua öljypohjaan takaisin. Säiliössä voi olla mitta-asteikko tai tikku korkin yhteydessä, josta sopiva taso ilmenee
Tulpat toimivat myös indikaattorina sille, miten optimaalisesti moottori toimii, joten kerran vuoteen on hyvä irrottaa ne ja tarkistaa niiden kunto. 78 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallilla – Keväthuolto. Suodattimia on useaa tyyppiä. Tämäntyyppiset suodatinelementit yleensä vaihdetaan tietyin välein uuteen. Pestäviksi tarkoitettuihin vaahtomuovisuodattimiin myydään huoltosarjoja, joihin sisältyy pesuaine ja suodatinöljy, jolla pesty suodatin öljytään. Polttoainejärjestelmässä huoltokohteina ovat polttoainesuodatin, polttoaineja alipaineletkut sekä kaasuttimen säätö. Yksi tapa on imeä öljy pois säiliöstä imupumpulla ja korvata tuoreella öljyllä ja käyttää moottoria välillä ja toistaa toimenpide kunnes öljy on hyvän näköistä. Saastemääräysten myötä siirryttiin suljettuihin huohotinkiertoihin, jolloin suodatin voi olla varsinaisen ilmansuodattimen kotelon kyljessä tai sisäpuolella oleva ”huovan” palanen, josta menee letku venttiilikoppaan. joutuu lisäämään, niin vuotoa kannattaa etsiä. Googleen kun laittaa hakusanoiksi oma automallin + lube chart, niin tuurilla voi sitäkin kautta löytyä sopiva kaavio. Ilmansuodattimet. Väljä tai huonosti säädetty moottori likaistaa tulpat nopeasti ja toiminta häiriintyy. Nivelten rasvaus prässillä kuuluu joka huoltoon. Sytytystulpat ovat selkeitä kulutusosia, mutta riippuen auton iästä myös virranjakajassa voi olla monta huoltokohdetta. Kausikäytössä olevissa autoissa seisonnan aikana tankin sisäinen lika ja sakka laskeutuu tankin pohjalle ja saattaa tukkia suodattimen hetken kuluttua käyttöönoton jälkeen, kun tankin pohjalle Apulaitehihnan kireys on sopiva, kun sen saa sormivoimin juuri käännettyä kyljelleen tai hihna liikkuu 1–2 cm selkäpuolelta kevyesti sormella painamalla. Huohotinjärjestelmän tukkeutuminen johtaa paineen kasvuun moottorin sisällä, mikä voi aiheuttaa öljyvuotoja ja jopa käyntihäiriöitä, joten tätä huoltokohdetta ei kannata ylenkatsoa. Polttoaineja alipaineletkujen kunto tarkistetaan autoa huoltaessa, tiiviys on ehdottoman tärkeää ja on iso turvallisuusriski, jos letkut ovat kovettuneet tai halkeilevat, joten ne on syytä vaihtaa heti tuoreisiin. Kaasuttimen säätö voi olla kotikonstein haasteellista, mutta esimerkiksi joutokäynnin hienosäätö onnistuu pienellä perehtymisellä melkein keneltä vaan. Tehostimen öljykin voi olla hyvä joskus vaihtaa, jos se on silmämääräisesti likaisen näköistä. Virityssuodattimet voivat olla lasketunut likaa lähtee kiertoon. Tehostamattomassa ohjausvaihteessa on myös öljyä tai rasvaa, jonka määrä tulee säännöllisesti tarkistaa. Jokaisen sylinterin tulpan tulisi olla samannäköinen ja -värinen, ja jollei syytä vaihtoon myös pestäviä vaahtomuovielementtejä, joten suodatinta ei kannata heti heittää summanmutikassa roskiin. Kattojärjestelmässä voi olla myös jarrunestettä, joten orastava vuoto on mukavampi huomata ennen kuin maalit sulavat vuodon seurauksena. Öljykylpysuodattimen toiminta perustuu siihen, että imuilma imetään öljyn läpi ja likaa jää näin ollen öljyyn ja koteloon, kunnes öljy vaihdetaan ja kotelo pestään. Se voi olla polttoainepumpun yhteydessä oleva paperielementti tai puhdistettava sakkakuppi, polttoainelinjassa oleva vaihdettava elementti tai kaasuttimen yhteydessä oleva sihti. Sytytystulppien elinikä on suoraan sidoksissa moottorin yleiskuntoon. Kärjellisissä järjestelmissä kannattaa tutustua huoltokirjallisuuteen, jotta jakajan oikea säätö ja mahdolliset voitelukohteet selviävät. Huollon yhteydessä se liotetaan puhtaaksi, kuivataan ja villa voidellaan muutamalla tipalla moottoriöljyä. Sytytysjärjestemässä on monta huoltokohdetta. Sytytysjärjestelmä. Kärjettömiin sytytysjärjestelmiin siirryttiin yleisesti viimeistään 1970-luvulla, mutta vanhemmissa kärjellisissä järjestelmissä säännöllinen huolto on kriittistä, jotta moottorin käynti olisi mahdollisiman optimaalista. Moottorin huohotinjärjestelmässä on usein myös huollettavaksi tarkoitettu ilmansuodatin, joka suodattaa moottorin läpi kulkevaa huohotusvirtausta. Ilmansuodatintyyppejä on muutamia erilaisia, tavallisin on vaihdettava paperielementistä koostuva suodatin, mutta öljyllä täytettyjä öljykylpysuodattimia voi vanhemmassa kalustossa myös esiintyä. Säännöllistä voitelua vaativia kohteita vanhassa autossa on runsaasti – alustan nivelet, mekaaniset vivustot, saranat, lukot ja liukuvat pinnat. Korjaamokirjallisuudesta löytyy yleensä omaan autoon kaaviokuva, mistä ilmenevät mallin huoltokohteet. Ohjaustehostimessa käytettävä öljy voi olla automaattivaihteistoöljyä tai hydrauliikkaöljyä automallista riippuen. Elementtisuodatin on helppo silmämääräisesti tarkistaa – likainen, vettynyt tai öljyinen suodatin vaihdetaan uuteen huollon yhteydessä. Suodattimen vaihto tai puhdistus on säännöllinen huoltotoimenpide, mutta tankin sisäinen kunto määrittää, kuinka usein huolto on ajankohtainen. Polttoainejärjestelmä. Uudesta tai kunnostetusta tankista ei välttämättä juuri likaa tule, mutta jos tankin sisältä irtoaa ruostetta pikku hiljaa, voi olla hyvä idea asentaa ylimääräinen läpinäkyvä suodatin helppoon paikkaan ennen alkuperäistä suodatinta, jolloin suodattimeen kertyvää roskien määrää on helppo seurata ja ennakoida vaihtoa ennen tukkeutumista. Vanhemmissa avohuohottimilla varustetuissa moottoreissa huohotussuodatus voi olla venttiilikopan päällä oleva peltitötterö, joka on täynnä metallivillaa, tai samainen tötterö toimii öljyntäyttökorkkina. Avoauton hydraulisessa kattomekanismissa on oma öljynsä tai nesteensä pumpun yhteydessä takaluukussa tai takapenkin tienoilla, ja vuotojen sekä tason tarkistus on hyvä tehdä säännöllisesti
Jäähdytysjärjestelmä on paineenalainen, joten kovettuneet tai öljystä pehmenneet letkut voivat haljeta rasituksen alla. Sytytysjohtimet ”kuluvat” sisäisesti ja johtimien vastus kasvaa käytössä, joten vaihto esimerkiksi samaan aikaan jakajan kannen vaihdon kanssa on hyvä käytäntö sen lisäksi, että eristeiden kunto tarkistetaan silmämääräisesti vuosittain. Hihnan kuluessa se uppoaa syvemmälle hihnapyörän uraan ja löystyy, jolloin säätöä vaaditaan, mutta jos hihna kuuluu sen verran, että se pohjaa uraan, niin kiristäminen ei enää auta, vaan hihna on vaihdettava. Jäähdytinneste on avainroolissa jäähdytysjärjestelmässä ja lämmönsiirtämisen lisäksi korroosionesto lohkon sisällä on tärkeää. Seisottaminen on myrkkyä jarruille ja siksi säännöllinen huolto on turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää. Kylmänä käyvä moottori johtaa siihen, että seokset ovat koko ajan pielessä ja öljyn sekaan kulkeutuu polttoainetta ja kondenssia, joka ei haihdu alilämpöisestä moottorista pois. Termostaatin tehtävänä on varmistaa, että moottorin lämpötila olisi aina mahdollisimman vakio, kaasutinmoottorin polttoaineseokset kun on vaikea optimoida kuin yhdelle lämpötila-alueelle. Neste tulee vaihtaa säännöllisesti 2–3 vuoden välein ja samalla on hyvä huuhdella järjestelmä ja vaihtaa termostaatti. Tulppien vaihtoväli oikein säädetyssä ja terveessä moottorissa voi olla jopa luokkaa 10–20000 mailia, mutta säännölinen tarkistus on paras keino pysyä tilanteen tasalla. Jarrusylintereistä ei saa vuotaa nestettä ja mäntien pitää liikkua kevyesti painamalla. Johtojen reititys ja asianmukaiset pidikkeet on myös hyvä muistaa, jotteivät johdot hankaudu tai sula pakosarjoihin kiinni aiheuttaen oikosulkuja. Kesähelteellä keittävä auto tai talvella halki jäätynyt lohko ei tee ketään onnelliseksi, joten ennakoiminen on tässäkin valttia. Jäähdytinnesteenä kannattaa käyttää pakkasenkestävää seosta, vaikka auto olisikin kesäkäytössä. Auton seistessä epäpuhtaudet ja ruoste laskeutuvat pikkuhiljaa lohkon ja kennojen pohjalle ja voivat tukkia järjestelmän, jollei niitä huuhdella pois. 1960-luvun mittaan kaksipiirijärjestelmät ja automaattisäätöiset rumpujarrut yleistyivät, mikä lisäsi turvallisuutta ja vähensi huollon tarvetta. Jarrujärjestelmä. Yksipiiriset manuaalisäätöiset rumpujarrut ovat todella tarkkoja säädöistään ja yhdenkin komponentin pettäminen tarkoittaa, että jarrut menetetään kokonaan, jolloin tunnelma ratin takana on vähintään mielenkiintoinen. 79 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Nesteen kuuluu pysyä kirkkaana ja vaihto 2–3 vuoden välein on suotavaa, koska jarruneste absorboi kosteutta ilmasta ja vettyy pikkuhiljaa samalla ruostuttaen sylintereitä ja putkia sisältä. Kumiset kiilatai moniurahihnat ovat melko huoltovapaita, mutta kireyden ja kunnon tarkistus kuuluu huoltoon. Kitkamateriaali sisälsi ennen 90-lukua asbestia, joten varovaisuutta jarruja puhdistaessa. Rumpujarrut sen sijaan vaativat hieman enemmän huolenpitoa. Alareunassa säätörissa, johon automaattisäätimen nokka vaikuttaa. Ajokauden alussa on varsin suotavaa käyttää rummut auki ja tarkistaa sylintereiden, tiivisteiden ja letkujen kunto sekä säätää kengät kohdalleen. Hihnan katketessa matka jää yleensä kesken, jos laturi tai vesipumppu lakkaa pyörimästä. Jarrunesteen vesipitoisuutta voi mitata melko edullisella työkalulla jos asia askarruttaa. Levyjarrut ovat melko huoltovapaat siinä mielessä, että ne eivät kaipaa säännöllistä säätöä. Jarrunesteen taso kuuluu säännöllisen tarkistusten piiriin, nestetaso laskee hieman sitä myöten, kun jarrujen kitkapinnat kuluvat, mutta jos taso laskee säännöllisesti tai yhtäkkiä, on kyseessä turvallisuusriski. Tukena tässäkin on mallikohtainen korjaamokirjallisuus, jotta oikeat menetelmät selviävät. Apulaitehihnat. Jäähdytysjärjestelmän letkut ovat alttiina ajan hampaalle ja säännöllinen tarkistus ja tarvittaessa vaihto on tärkeää. Jäähdyttimen tai paisuntasäiliön korkin tulisi pystyä pitämään tietty paine, jotta järjestelmä toimii oikein ja näin ollen senkin voi joutua joskus vaihtamaan. Ikinä ei tiedä, vaikka joutuisi autoa yhtäkkiä siirtämään lämpimästä säilöstä talvella tai yöpakkanen yllättää syksyllä ajokauden venähtäessä. Jarrunesteen taso kuuluu säännöllisten tarkistusten piiriin, nestetaso laskee hieman sitä myöten, kun jarrujen kitkapinnat kuluvat, mutta jos taso laskee säännöllisesti tai yhtäkkiä, on kyseessä vuoto ja turvallisuusriski. ilmene, niin kärkiväli tarkistetaan ennen takaisin asentamista. Jarrunesteen tulisi olla kirkasta ja puhdasta. Jos moottorin lämmöt eivät pysy kurissa, niin termostaatin poisto ei ole paras ratkaisu, vaan ongelman oikea syy kannattaa selvittää. Sytytysjohdot, virranjakajan kansi ja pyörijä ovat säännöllisesti vaihdettavia kulutusosia ja vuosittainen silmämääräinen tarkistus ja vaihtotarpeen arviointi kuuluu asiaan. Jarrujen huolto kannattaakin jättää ammattilaiselle, jos omat taidot epäilyttävät. Jäähdytysjärjestelmä. Jakajan kannen sisällä olevat kontaktipinnat hapettuvat ja kuluvat, joten tarkistus ja puhdistus kuuluvat rutiinitoimenpiteisiin. Jollei hihna ole halkeillut tai rispaantunut, niin kireyden säätö sopivaksi riittää. Luistava hihna lämpeää ja kuluu poikki nopeasti, joten jos hihnoista kuuluu ylimääräistä kitinää, niin kannattaa asia tarkistaa. Sytytysjohtimia käsitellessä tulee muistaa sähköiskun vaara moottorin käydessä ja johtoja irroitellessa – itse johdosta ei koskaan vedetä, vaan hyvä ote hattuosasta ja kevyt pyöritysliike yleensä irrottaa johdon ehjänä. Nesteen kiehumispiste laskee, jolloin jarrut voivat rankemmassa käytössä ”keittää” ja jarruteho menetetään
Lukemattomien erilaisten kokeilujen jälkeen hänellä oli käsissään kaava, jonka avulla saa käytännössä ruostutettua pinnan kuin pinnan. Se muodostaa kovan ja kestävän pinnan, joka voidaan kuivuttuaan ruostuttaa, kuten mikä tahansa ruostuva metalli. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Decoväri, Atte Matinmäki H elsingin Kalliossa toimivan Decovärin Timo Luukkonen kertoo aloittaneensa ruostepinnoitteen kehitystyön viime vuoden loppupuolella. Aihepiirin uusin innovaatio on kotimainen – Decovärin kehittämää Real Rust -pinnoitetta kutsutaan nestemäiseksi raudaksi, jolla saa halutessaan ruostutettua vaikka alumiinin, muovin tai puun. Real Rust -nimen saanut tuote on kaksikomponenttinen polyuretaanipinnoite, joka sisältää itsessään rautaa. Yhteistyössä: www.decovari.fi 80 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallilla – Real Rust -pinnoite. Ruostetta ruiskusta Patinaa ja ruostetta on jäljitelty autojen pintoihin monin tavoin. Testimuulina artikkelissamme toimii Atte Matinmäen raaka rottarodi – 406-kuutiotuumaisella Chevyn pikkulohkolla varustettu ’29 Essex Standard, jonka olemukseen ruosteisen rouhea pinta sopii täydellisesti. Pinnasta tulee aidon näköinen, koska siihen muodostuu aito ruoste
Sekoitussuhde on kaksi tilavuusosaa maalia ja yksi tilavuusosa kovetetta. Kaikkiaan pinnoitetta suositellaan ruiskutettavaksi neljä kerrosta. Auton vanhaa maalipintaa ei puhallettu tai hiottu pois, vaan se jätettiin pinnoitteen alle. Kuivumislämpötilan on oltava 20 celsiusastetta tai enemmän. Kun pinnoite on täysin kuiva, se hiotaan 120-karkeuksisella hiomapaperilla siten, että pinta muuttuu vaaleanharmaaksi. Tätä toimenpidettä toistetaan niin monta kertaa, että lopputulos alkaa miellyttää silmää. Suolavedellä reaktio nopeutuu huomattavasti. Valmis seos ei saa seistä ennen ruiskutusta kupissa tai ruiskussa, sillä pinnoite sisältää rautaa, joka painuu seisoessaan pohjalle. 81 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Ruostuttamisen voi jättää myös tekemättä, jolloin aika hoitaa asian itsestään, mutta halutunlaisen pinnan muodostumiseen voi kulua kuukausia. Mikäli näin pääsee käymään, on seos sekoitettava hyvin uudestaan ennen ruiskuttamista. Käytännössä pinta on tämän jälkeen ominaisuuksiltaan, kuin puhtaaksi hiottu peltipinta. Pinta ainoastaan hiottiin mataksi, jotta siihen syntyi hyvä tartuntapinta. Suolavesiliuos levitetään pintaan ja kuivataan paineilmalla. Kuivuessaan pinta muuttuu hiilenmustaksi. Valmis ruosteinen pinta on kuin luontoäidin itsensä patinoima. Ehjä alle jäävä maalipinta estää pintaan muodostuvan ruosteen ulottumisen koriin saakka, eikä se näin ollen ruostu ajan saatossa pilalle. Mikäli paineilmaa ei ole saatavilla, niin hiustenkuivain toimii myös mainiosti. Haihdutusaika on 20–40 minuuttia. Lopuksi pinnan annetaan kuivua 24 tuntia. Valmiiksi sekoitettu tuote levitettiin pintaan maaliruiskulla, mutta kohteesta riippuen sen voi levittää myös siveltimellä. Pinnoitteen ruostuttamiseksi suositellaan suolaa, vettä ja ilmaa
”Siellä minulla oli hyvä oppi-isä, sain tehdä vaihtelevia duuneja ja opin todella paljon. Verhoomo Prima 82 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Harrastuksesta työksi. Se oli ensimmäinen autohankintani, vuosi taisi olla 1985, enkä tiennyt jenkkiautoista muuta, kuin että ne näyttivät hyvältä. Niinpä hän haki sinne ja pääsikin. Aluksi sivuutin koko ajatuksen, mutta pikkuhiljaa rohkaistuin ja menin yrittäjäkurssille, joka oli pakollinen, että sai starttirahan. ”Siihen Chrysleriin tein ensimmäisen verhoiluduunini. Nykyään Verhoomo Priman sisusta on käsite kotimaisessa harrasteautomaailmassa. Siitä se pikkuhiljaa lähti”, Lasse muistelee. Helsinkiläisen Lasse Vänttisen ura ajoneuvoverhoilijana alkoi hänen 80-luvun puolivälissä hankkimansa ’57 Chrysler New Yorkerin penkkien parissa. Samalla hiffasin, että tää on se Vänttisen juttu”, verhoilijamestari jatkaa. Olin kolme vuotta kaupungin palveluksessa Työtehoseuralla, ja sinä aikana jengi alkoi ehdotella kiihtyvään tahtiin, että perustaisin oman verhoomon. Ostin Palahallista kangasta, käyrän neulan sekä lankaa, ja rupesin ompelemaan siihen vanhan rikkinäisen verhoilun päälle. Koulutus kesti 11 kuukautta, minkä jälkeen Lasse eteni harjoitteluun Hämeentiellä sijainneeseen Autoverhoomo Mariniin, joka teki siihen aikaan paljon jenkkija brittiautojen verhoilutöitä. Verhoomo Priman liiketila on sijainnut Helsingin Kalliossa, entisen elintarvikekioskin tiloissa 2000-luvun puolivälistä saakka. Sitten tuli lama 90-luvun alussa ja he joutuivat irtisanomaan mut. Autot kuitenkin kiinnostivat ja useimmat kaverini olivat autopiireistä”, Lasse aloittaa. Hetkeä myöhemmin Lasse sai kuulla Rajamäellä puusepän linjaa käyneeltä kaveriltaan, että kurssikeskuksessa olisi myös verhoilulinja. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kimmo Janhunen, Verhoomo Priman arkistot ”S yy, miksi ajauduin tälle alalle, oli tosiaankin omistamani siipiChrysler
Tulevaisuudelta hän toivoo alalle innokkaita nuoria tekijöitä. Valitsemme värit yhdessä, mutta monesti saan muuten ihan vapaat kädet. Verhoomo Prima aloitti toimintansa marraskuussa 1995 Tomahawk Town -harrastetallin yhteydessä Helsingin Tapanilassa. Ne ymmärtävät, mikä on alv, ja että yrittäjän täytyy sellainen maksaa. Kirveskylästä Kallioon. Lassella on siellä oma paikka, jossa hän mahtuu hyvin purkamaan auton sisustan ja kokoonpanemaan uudet verhoilut. Vuosien varrelta erityisesti mieleen jääneitä laitteita on ollut esimerkiksi Golden Pakara – Kari ”Kartsa” Saarelan ’55 kustomPackard, jonka Lasse verhoili aina sisälokasuojia, kontin kannen sisäpuolta ja vararengaskoteloa myöten. Olisi hyvä saada sekaan myös nuorta verta ja tuoreita ideoita. Työn arvioiminen kuvien perusteella kun on hyvin hankalaa. Toimintansa alkuaikoina Lasse teki myös huonekaluverhoiluja, ja olipa hänellä oma tuolimallistokin. ”Valitettavasti tämä ala on vähän ukkoutunut. Tarjonta oli ollut vähän semmoista”, Lasse naurahtaa. Muotojen tekemisessä on haastetta ja vaikeusastetta tekijämiehellekin”, Lasse paljastaa. Kartsa Saarelan ’55 Packard ”Golden Pakara” on yksi tunnetuimpia suomalaisia kustomautoja. ”Joskus, kun kysyn asiakkaaltani, että millainen tehdään ja mihin suuntaan mennään, niin saan vastaukseksi vain, että kyllä sä tiedät. ”Siihen tehtiin carson top -katto, jotka ovat aina haastavia, kun ne verhoillaan molemmin puolin. Löysin tämän Porvoonkadulla sijaitsevan liiketilan, jossa oli toiminut aiemmin elintarvikekioski, tai kuten paikalliset sanoivat, elintarvikemuseo. Siinä suhteessa ajat eivät ole muuttuneet muuten kuin siltä osin, ettei enää ole lankapuhelimia.” Pehmeää kustomkulttuuria. Nykyiseen liiketilaan, Helsingin Kallioon se muutti kymmenisen vuotta myöhemmin. Ansu Kallin ja Timo Jämsenin vihreään ’60 Impalaan tehty sisustus on Lassen käsialaa tunnistettavimmillaan aistikkaine linjoineen ja muhkeine makkaratoppauksineen. Tämänhetkinen työtilanteeni on siis hyvä, mutta tuskin firmaani olisi olemassa ilman yhteistyökumppaneita, kuten Hersti Autoshop ja uusimpana Lumo Automotive, joilta tulee minulle toimeksiantoja. Huonekaluille on niin paljon muitakin tekijöitä, ja toisaalta Priman nykyiset toimitilat eivät sovellu huonekaluverhoiluun erityisen hyvin. ”Yrittämisen alku on tietenkin aina hankalaa, kunnes saa asiakaskuntaa. Itsehän olen vasta 59, mutta monet tekijämiehet ovat vanhempia”, maestro summaa. Siinä vaiheessa, kun autot tulevat minulle, niihin on saatettu sijoittaa rahaa jo hyvinkin mittavasti”, mies puntaroi. Myös Ansu Kallin ja Timo Jämsenin vihreään ’60 Impalaan tehty sisustus on jäänyt Lassen itsensä mieleen samoin kuin viimeaikaisiin töihin kuuluva Timo Herstin ’38 Buick, jonka edistymistä on saatu seurata television Garage Kings -ohjelmassa. Katutasossa sijaitseva liiketila on vain noin 25-neliöinen, mutta kiinteistön alakerrassa on autohalli, jossa Lassella on oma paikka sisustojen purkuja asennustöitä varten. Nykyään monet samat tyypit teettää mulla edelleen töitä, jotka olivat kuvioissa jo silloin”, Lasse kuvailee. Nykyään hän keskittyy kuitenkin yksinomaan ajoneuvojen entisöintija kustomointiverhoiluihin. Sähköpostitse lähetetyt kyselyt johtavat hyvin harvoin mihinkään. Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: ”Työt tulevat edelleen joko puhelimitse tai suoraan ovesta sisään. Erikoisvärjätyistä pronssin ja helmiäisvalkoisen sävyisistä keinonahoista ommeltiin yli 700 topattua makkaraa ympäri autoa. Se on todella mielenkiintoinen lähtökohta, mutta toisaalta täytyy muistaa, ettei minulla ole varaa epäonnistua. Lassen verhoilijanura sai alkunsa tästä ’57 Chryslerista – hänen ensimmäisestä autostaan, johon hän teki myös elämänsä ensimmäisen verhoilutyön. Täysimittainen koko auton verhoilu on Lasselle käytännössä noin kuukauden mittainen pesti. Jos vertaa 90-lukuun, niin silloin asiakkaani oli ihan normaalia palkansaajaa”, mies pohtii aikojen muuttumista. 83 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Minulle oli aikoinaan selkeä etu, että tulin itse harrastajapiirin sisältä ja omasin näin jonkinlaisen uskottavuuden. Se on myös yksi Lassen mittavimpia ja mieleenpainuneimpia töitä kautta aikain. ”Tapanilan kiinteistö alkoi mennä vähän huonoon kuntoon, ja itselleni viimeinen pisara oli, kun multa katkesi sieltä kerran sähköt. Varsinainen liiketila on vain noin 25 neliön kokoinen, mutta kiinteistön alakerrassa on autohalli, jossa toimii parikin autonkorjausfirmaa. ”Työt, joita teen tällä hetkellä, on sovittu noin vuosi sitten. Yksityinen asiakas on aika totaalisesti hävinnyt, ja asiakkaat ovat muuttuneet yritystaustaisiksi. Tunsin valmiiksi porukkaa ja sana kiiri
Sisäkatosta rapsittiin vanhat, pölyävät pikihuovat pois, minkä jälkeen se maalattiin ja päästiin kiinnittelemään uudet äänieristeet paikoilleen. Takajousitus kutakuinkin valmiina. Korin hitsauksista jäljellä on enää helmojen korjaaminen, niistä kun löytyi vielä reikäiseksi ruostunutta peltiä. Nyt kun vielä tulisi niitä laatikoita rapakon takaa, niin projektilla olisi edellytykset edetä hyvää vauhtia. BUICK-PROJEKTI, OSA 4 Palapeli jatkuu Vaikka kukaan projektin osallisista ei ole ensimmäisen ison projektinsa kimpussa, ovat osien pitkät toimitusajat päässeet yllättämään jo moneen kertaan. Iskareiden yläpäät kiinnittyvät uuteen poikittaispalkkiin. 84 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Tallilla – Buick-projekti. Runko on kuitenkin nyt valmis, ja seuraavaksi päästään kokoamaan irto-osista taas autoa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juha-Matti Rantapää P rojektia ovat viivästyttäneet yllättävän hitaat osatoimitukset, esimerkiksi Buickiin kaavailluille vanteille kerrottiin toimitusajaksi vaatimattomat kolme kuukautta! Rungon hitsaustyöt on saatu valmiiksi ja se on hiekkapuhallettu ja maalattu, joten vihdoin päästään kokoamaan alustan osia paikalleen. Seuraavaksi edessä on pohjan puhdistus ja maalaus. Jousiksi tulivat makkaratyyppisiä käytännön ajossa pehmeämmiksi tiedetyt rullapalkeet. Kun runkoon liittyvät hitsaukset oli saatu valmiiksi, se hiekkapuhallettiin ja maalattiin
Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Projektissa mukana: Old Motor Shop Oulu Planet Garage Korin ulkopelleistä paikattavaa löytyi vain helmoista. Tässä paikalleen hitsausta odottaa takapyöränaukon takapuolelle tehty korjauspala. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Hengityssuojaimelle on käyttöä sisäkaton tuhatvuotisia pikihuopia poistettaessa. Lopuksi kattopelti maalattiin ja pintaan asennettiin uudet eristeet. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Pienemmät alustan osat, kuten tukivarret ja olka-akselit maalattiin irrallaan. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä
Oli kuulemma oppivelvollisuus. Pojat kuuntelivat häpeissään terve puna kasvoilla. Tämä on avannut mielessäni useita eri vaihtoehtoja, joista tässä heitän muutaman. Belvedere K oulua piti käydä, maistui se tai ei. Kiertelin tämän pysähtyneen vankkurin ympärillä, ja havaitsin, että elämä ei ollut kohdellut sitä silkkihansikkain. Olen toisinaan vieläkin pohdiskellut tätä 70-luvulla olleen oppitunnin sisältöä. Talonmiehen havainnon mukaan se oli ilmestynyt paikalleen edellisen yön aikana. Sieltä ei tulla hyvännäköisenä ulos”. Tuohon maailmanaikaan nämä kaksi luomakunnan oliota vielä eroteltiin toisistaan. Sanoisin, että 60-luvun puolivälin Belvedere tai Coronet. Kävelin laukkuineni auton luo ja silmäilin noita kantikkaita muotoja visuaalisesta näkökulmasta. Olen sittemmin mennyt itsekin joskus istumaan jenkkiauton penkeille rumana ja riutuneena, ja ihan yhtä rumana olen sieltä uloskin tullut. Ehkäpä siinä oli jotakin kiellettyä tai jopa syntistä vivahdetta. Onko ihmisen ulkonäkö tärkeää. Velvollisuus se kyllä oli, mutta oppimisen kanssa toisinaan vähän niin ja näin. Hän ei ole enää kertomassa tähän vastausta, jos sitä oli edes hänellä itsellään. Hiipikö hänen sisälleen mahdollisesti pelko sellaiseen ajatuksen kulkuun, että tytöt voisivat aikuistuttuaan kokea ison auton tilavalla penkillä lämpöä ja läheisyyttä. Hän oli sonnustautunut siniruudulliseen nappipaitaan, tummanharmaisiin suoriin housuihin ja ruskeisiin nauhakenkiin. Mikähän mahtoi olla rehtorin opetuksen perimmäinen sanoma. Eikä heille tehty mitään korinvaihtoja, vaan eipä niitä tehty vielä autoillekaan. Voiko mistään autosta – korimallista tai valmistusmaasta riippumatta – tulla kukaan erityisen hyvännäköisenä ulos, jos jo sisään astuessaan ulkoisesti muistuttaa vähänkään varsinaissuomalaista maastojuoksijaa. Eipä sillä ole merkitystäkään, mutta tulvan tuomalta kovasti vaikutti paitsi, että näytti päällisin puolin kuivalta. Rintamasuunta oli kohdistettu luokan oppilaisiin, mutta kädellään tämä koulussamme korkeinta päätäntävaltaa edustanut herra osoitti jämäkästi ikkunasta näkyvää farmariMoparia todeten: ”Tuollaisiin ei tytöt sitten kannata missään tapauksessa astua jalallaan. Rehtorimme kertoi oppitunnilla koko luokalle mieleenpainuvan ja erittäin tärkeän opetuksen, joka tuskin kuului silloisen lukuvuoden opetussuunnitelmaan. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Muumio muistelee Karl & Jarl jarehtorin opetus. Opettajanamme toimi sillä erää mieshenkilö, jonka toimenkuvana oli myös hoitaa rehtorin virkaa. Kiiltävä jenkkiauto tehtaan edustustehtävissä tai kuljettamassa vainajia heidän viimeisellä matkallaan oli kunniakasta ja arvostusta herättävää, mutta samat autot joitakin vuosia myöhemmin eri omistajilla olivat yleistä pahennusta aiheuttavia. Totta kai moottori ja autot kiinnostivat silloin, joten koulupäivän päätyttyä, kun pulpetin kansi lyötiin kiinni ja tarvittavat kirjat laukkuun, päätin käydä katselemassa tuota autoa hieman lähemmin. Katselin lopuksi myös auton sivulasista sisään. Pysäköinnin taso antoi viitteitä siitä, että matka oli katkennut kuljettajasta riippumattomista syistä. Peruutetaanpa vähän. Silloin – eikä myöhemminkään – tullut tietoomme pysähtymisen syytä. Koulurakennus oli tuolloin 1970-luvulla uudehko ja nykyisin niin kovin muodikas sana homekoulu ei silloin kuulunut sanavalikoimaan valtakunnassamme – ei kenelläkään eikä missään. Kannattaako tässä elämässä mikään muu kuin henkselit. Eräänä aamuna aivan koulumme vieressä, hiekkatien laidassa seisoi muistini mukaan keltainen farmarimallinen jenkkiauto. Tarkoittiko opettaja mahdollisesti tuollaisiintermillä farmariautoja, Chrysler Corporationin tuotteita, kellertäviä, vai vinoparkkiin yön hiljaisina tunteina pysäköityja autoja ylipäätänsä. Lehtien logot Karl & Jarl (nimet keksitty edesmenneiden julkaisujen yksityisyyden suojaamiseksi) sekä kansikuvat kuitenkin piirtyivät kymmenvuotiaan mieleen pysyvästi. Me kymmenvuotiaat rakkauden siemenet olimme luokassa suunnilleen tasamääräisinä – tytöt ja pojat. Muumio pohtii, mihin niillä vuosikymmenten takaisilla kouluaikojen opetuksilla oikein tähdättiin. Tyttöjen väri oli punainen ja poikien sininen, piste. Tämä viesti oli siis suunnattu selväsanaisesti nuorille naisenaluille. Eivätkä kyllä viimeaikaiset omistajatkaan. Sieltä ei tulla hyvännäköisenä ulos”. Hämmästykseni oli melkoinen, kun näin penkeillä useita epäsiveellisiä julkaisuja, rohkeimmat sanoisivat niitä jopa pornografisiksi. Lehtien logot Karl ja Jarl (nimet keksitty edesmenneiden julkaisujen yksityisyyden suojaamiseksi) sekä kansikuvat kuitenkin piirtyivät kymmenvuotiaan mieleen pysyvästi. Kuiva saattoi olla tankkikin – siis auton. ”Tuollaisiin ei sitten tytöt kannata missään tapauksessa astua jalallaan. Tarina osoittaa, kuinka yhteiskuntamme asenne oli erittäin vihamielinen ja syrjivä jenkkiautoista pitäviä kohtaan. Olimme toisen luokan kansalaisia, jos edes sitä. Teksti: Henry J
Tilaa omasi osoitteesta: supermarket.fi Viipale mediat Tilattavissa verkkokaupastamme
Custom Van Massasta erottuvaan Chevy Vaniin haettiin vaikutteita 60-luvun kustomrakentelusta. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 3/2021 Kutjan kuva
Ovenkahvat on poistettu ja korvattu 40-luvun Lincolnin ovinapeilla. Kilpisyvennyksen kummallakin puolella ovat pätkäpuskurit, joiden aihioina on käytetty ’67 Camaron puskureita. Syvennyksen ympärille on myös tehty reunoiltaan pyöristetty huullos. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Kliinimmän ulkoasun nimissä myös saranat olisi voinut upottaa korin sisäpuolelle, mutta tätä todellisuudessa hyvinkin työlästä operaatiota ei tehty. Rekisterikilven syvennys on poistettu kuskinpuoleisesta takaovesta ja kilvelle on tehty uusi paikka keskelle takaovien alapuolelle. Vaikutteita otettiin hieman auton vuosimallia vanhemmalta aikakaudelta, 60-luvulta. Valoja on hieman upotettu ja niiden ympärille on tehty hieman sivulle taittuva reunus. V anhantyylisten vanien rakentelu on lisännyt suosiotaan vuosi vuodelta niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Alkuperäiset suorakaiteenmuotoiset takavalot ovat väistyneet ’50 Pontiacin valojen ja kromikehysten tieltä. Pyrkimyksenä oli luoda matala, yksinkertainen ja jonkin verran korimuutoksia sisältävä hyötyajoneuvo. Aihioksi valitiin ehkä yleisimmin käytetty kolmannen sukupolven Chevy Van, joka oli tuotannossa varsin pienin muutoksin 1971–96. Niiden löytymistä helpottaa se, että nappeja on valmistettu reprona (pieni erä jopa Suomessa!). Alustaa on madallettu reilusti ja vanteiksi on valittu 15-tuumaiset Chrome Reverset kapeilla valkoraidoilla varustetuilla renkailla
Monet muistavat Lahden seudulla aikoinaan vaikuttaneen, Uholan limoksi kutsutun ’52 DeSoton, mutta mitä oli ennen sitä. Amerikassa tapahtuu taas, ja vierailemme Pohjois-Carolinan Goodguysin show’ssa. Jukka hankki auton hiljattain takaisin itselleen ja pisti legendan uuteen iskuun yhdessä jälkikasvunsa kanssa. Vaajakoskelaisen Osku Turusen patinakuosinen Soto kuuluu niihin autoihin, joilla oikeasti ajetaan ja paljon. DeSoto Firesweep ’57. RÄHINÄÄ Rauhaa, rakkautta ja 90 AMERIKAN RAUTA 3/2021. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 27.5.2021 se u raa va ss a nume ro s s a THE JUDGE Joka päivä yötä myöten Chevrolet Bel Air STW ’66. Sen mahdollistaa keulalta löytyvä yli 400 nykyheppaa tuottava 6-litrainen GM:n LQ4-tekniikka nelivaihteisine automaatteineen. Janne Mäki-Petäjä on kulkenut oranssin luiskaperänsä kanssa pitkän yhteisen tien, ja pidemmillekin taipaleille soveltuu myös rauhan ja rakkauden vuosikertaa edustava auto, jonka pellin alla rähisee 610-hevosvoimainen 408 Windsor jatkonaan 6-lovinen T56-manuaaliaski. Goodguys North Carolina Nationals Ford Mustang Sportroof 408 ’69. Aika monet muistavat senkin, eli niin ikään Jukka Ojalan rakentaman, The Judgeksi nimetyn farmarin – kaikkien Suomi-linttojen isän ja äidin
Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. ilman prässiä. Kaikki hinnat sis. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Kokonaismitat: 4710x573x2000mm. Paino: 4,3 kg. Nostokyky: 1350kg/pari. Leukojen syvyys: 140mm. Maks. Korin maks.paino: 1800kg. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Kok. Maks. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Paino: 88kg. Korin maks.pituus: 5,5m. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Ramppien mitat: 590x340mm. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. pellin paksuus 2mm. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Koko: 480x100x200mm. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste PRO (musta) Toimitussisältö: 2kpl työkalukaappi / korkea (915x573x2000mm), 4kpl yläkaapit (kaasujousitetut luukut, 720x330x450mm) 4kpl alakaapit (2 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x roskakori/paperiteline) (720x573x900mm) 2kpl ruostamaton pöytätaso (1440x600x39mm), 4kpl työkalutaulut 685x448mm 2kpl sähköpisteitä (3 x 230V pistoke & 2,5V USB-liitäntä). Työkorkeus: 1200mm. ennen hitsausta. Pellin paksuus enintään 3 mm. Käyttöjännite 230V. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työtason korkeus: 939mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön.Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Kitasyvyys: 700mm. kotimekaanikolle. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Paino: 14,5kg. Nostokorkeus: 400-1210mm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. 3799€ tuotenro 509665 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite
TALLIKIERROS JATKUU POHJOISEN TALLIT! TEKNIIKKA TUTUKSI: AUTON KEVÄTHUOLTO DODGE DART GTS 507 ’68 MERCURY COMET STW ’62 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 3/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 3 70 02 45 -2 10 3 PAL VKO 2021-21 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 21 NR O 67 ”R YH DY TT YÄ ÄN H IO M AA N KO RIA JA RN OA JÄ N N ITT I, KU IN KA M O N TA M AA LIK ER RO ST A PIN N AS TA LÖ YT YY , M UT TA SA I PIA N H UO KA IS TA H EL PO TU KS ES TA .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI BUICK SUPER 2D HT ’58 CADILLAC FLEETWOOD 60 SPECIAL ’56 CHEVROLET HANDYMAN STW ’54 CHEVROLET CHEVY VAN ’85 FORD A TUDOR HEMI ’31 OLDSMOBILE F-85 4D ’67 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi VERHOOMO PRIMA LÄHELTÄ KAUNIS KATUAUTO Kova