Tonyn ’36 VAN NUYS CRUISE NIGHT OLIPA KERRAN: RAJASEUDUN KONEAITTA TALLIKIERROS JATKUU! Puh. LU U LIN JO , ET TE I SIT Ä KO SK AA N TU LE KA AN .”. 044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleeenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi CHEVROLET APACHE ’60 • CHRYSLER 300 4D HT ’62 • DODGE WC53 ’42 FORD THUNDERBIRD 5.0 ’87 • LINCOLN SPORT SEDAN KUSTOM ’49 OLDSMOBILE VISTA CRUISER ’70 • HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL ’91 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 6 414887 002455 2 2 3 70 02 45 -2 20 3 PAL VKO 2022-19 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Nuoren miehen TAIDONNÄYTE CHEVROLET EL CAMINO ’79 FORD 3W COUPE KUSTOM ’36 R a kkaud e sta Ra utaan • 3/ 2 02 2 • 10 ,9 € 10 VU OT TA 10 VU OT TA AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 22 NR O 75 ”T U O M AA ILM AN KA LL EIN M AS KI TU LI AL U M IC RA FT ILT A, JA SE N SA AM IS ES SA KE ST I M EL KE IN VU O SI
Siinä, missä Cutlass, Monte Carlo tai Regal oli 10 vuotta sitten jonkun tonnin ”lowrider starter pack” -aihio, pyydetään niistä nyt Jenkeissä järjestään viisinumeroisia summia, eivätkä ne läheskään aina edes ala ykkösellä. Ongelmahan ei ole mitenkään kansallinen ja pelkästään suomalaisia koskettava, mutta monissa muissa maissa, kuten länsinaapurissamme Ruotsissa, valtio on luvannut tulla vastaan veronkevennyksin, jotta hurjasti kasvaneet logistiset kustannukset eivät heijastuisi suoraan kuluttajahintoihin tai tekisi liiketoiminnasta kannattamatonta. S e oli kai näitä aikoja keväällä 1992, satoi aika napakasti rännänsekaista lunta, ja meillä oli alla 70-lukuinen W123 dieselMersu. Myös tälle keväälle – ja koko kesälle – on luvassa valtaisa määrä tapahtumia, vaikka mullistukset itärajan takana ovat jälleen käynnissä, ja Neuvostoliiton jälkeisestä länsimaisesta elämäntavasta on hyvin nopeasti syöksytty takaisin kylmän sodan aikaan ja kulttuuriin, jossa kansalle ei enää sallita kerrottavan totuutta lännestä – eikä myöskään toisinajattelua. Tuolloin 30 vuotta sitten, vuonna 1992, Helsingin American Car Show siirtyi uusiin, huomattavasti entistä suurempiin tiloihin Helsingin Messukeskukseen, ja ajankohtakin vaihtui vapusta sittemmin perinteeksi muodostuneeseen pääsiäiseen, joka tarjosi näyttelylle nelipäiväisen pitkän viikonlopun – ja kenties selväpäisemmän kävijäjoukon. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Svoboda Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Tuohon aikaanhan alkoi olla voimakkaasti nähtävissä se, että siinä, missä kymmenen vuotta aiemmin jokainen tuoreempikin vastaan tullut amerikanauto oli luku sinänsä, oli kenttä yhtäkkiä jakaantunut vanhempiin ”oikeisiin” harrasteautoihin ja käyttöautoihin, kuten tuoreet Chevy Astrot, vanit, piilofarmarit, Camarot ja Firebirdit. Eikö olekin hiukan ironista, että nimi Svoboda tarkoittaa myös ukrainan kielellä länsimaista vapautta – juuri sitä, mistä siellä nyt taistellaan. Pate Mustajärvi on kertonut bonganneensa nimen Neuvostoliiton hajoamisen aikaan otetusta lehtikuvasta, kirjoitettuna panssarivaunun kylkeen. Aihetta muistelemme tarkemmin idean isä Heimo Suihkon kanssa tässä lehdessä. Mielenkiinnolla odottelen, koska sitä ministeri Harakan lupaamaa rahaa alkaa ilmestyä tileille. Toki niillä ajoikin alhaalla olleen dollarin vuoksi houkutteleviksi muodostuneiden hintojen ja 90-luvun taitteeseen huipentuneen nousukauden tuloksena usein joku, joka oli vain kaivannut uutta ja korskeaa kulkupeliä, sitä sen kummemmin harrastamatta. Sellainen sinapinkeltainen, mitä ne olivat usein taksissa uutuuttaan, mutta tämä oli kuulemma matkamalli. Viimeisten parin vuoden aikana on ollut hyvin selvästi nähtävissä se, miten yhä uudempien automallien hintataso on kansainvälisesti noussut aivan uudelle tasolle. Suomessa ollaan toistaiseksi jatkettu omassa totuudessa pysymistä ja kieltäydytty myöntämästä, että Euroopan vihreän siirtymän laskua tässä tavallaan maksellaan, kun ollaan ajauduttu niin riippuvaisiksi idän energiasta. Tuohon 1990-luvun alun nousukauden loppuhuipennukseen osui myös valtavan määrän niin uudehkoa kuin vanhempaakin amerikankalustoa maahantuoneen Rajaseudun Koneaitan avaaminen Joensuuhun. Sanomattakin on selvää, että en ollut vaihtokaupasta innoissani, mutta toisaalta ajattelin, että ehkä tähtikeulan tilalle voitaisiin hankkia sitten joku oikea, vanha harrasteauto. Oikeastaan siinä kävi niin, että Mersun omistanut kaveri halusi puoliväkisin ostaa Vanin, ja lopulta isä suostui ottamaan siihen vaihdossa sen siistikuntoisen Mersun. Ei minua se auto hirveämmin sytyttänyt, mutta hyvät stereot siinä oli. Venäjän järjetön hyökkäys Ukrainaan on tuonut haasteensa myös autoja moottoripyöräharrastukselle, kun polttoaineiden hinnat ovat nousseet ennennäkemättömiin lukemiin. Niin, sen Kersantti Karoliinasta muistetun Popedan albumin nimi ei liittynyt mitenkään Karoliinaan sen paremmin kuin Repeen ja Lissuunkaan. Tuo Mersu tuli meidän perheeseen vaihdossa Econolineen, johon olimme puolestaan Joensuussa, erään autoliikkeen pihalla vaihtaneet edelliskesänä Mercuryn Colony Parkin. Hinnoissa ja haluttuudessa näkyy selvästi se ilmiö, että uusilla sukupolvilla on omat klassikkonsa, vaikka 90-vuotias ’32 Ford onkin kaikkien suosikki aina vain. Niihin kuuluvat esimerkiksi GM:n kaksioviset G-bodyt, Old Body Stylenäkin tunnetut GMT400-avolavat sekä XJ-sukupolven Jeepin Cherokeet. En ole enää varma merkistä, sitä paremmin mieleen on jäänyt, että stereoissa soi Popedan uusi albumi, josta tuli sittemmin bändin myydyin – siitäkin huolimatta, että kaikki tuntevat Pitkän kuuman kesän 80-luvulta. Muistaakseni edellinen omistaja oli asentanut siihen uuden Fujitsu Tenin soittimen, boosterin ja uusien kaiuttimien kera. Jenkki oli jees. Ja toihan uusi valkoinen Camaro palan Miami Viceä suomettumisen keskelle
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Toimitus. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
Terän nopeus: 23-54m/min Terän mitat: 1638x12,7x0,65mm Maks. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Paino: 1kg. 219€ tuotenro 511068 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 599€ tuotenro 494628 U U TU U S!. Säilytysnostin 2:lle autolle Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. neliötanko: 90° = 100x150mm / 45° = 95x76mm Moottorin teho: 370W Jännite: 230V Paino: 86kg www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME! www.TORAFORS.com Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. pyörötanko: 90° =125mm / 45° = 95mm Maks. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Uusi 4000kg malli! Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm 729€ tuotenro 76849 Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. 699€ tuotenro 497975 3190€ tuotenro 85268 Siirrettävä saksinostin 2500kg Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: 440mm Korkeus alas laskettuna: 80mm Mitat/ramppi: 230x1790x80-440mm Paino: 105kg 1349€ tuotenro 513949 125€ tuotenro 69765 Sorvinpakka 3-leukainen 125mm Itsekeskittävä 3-leukainen sorvinpakka, mukana sisä& ulkoleuat ja avain. Sisältää: 1kpl pistoterä, 4kpl sisäsorvausteriä, 4kpl ulkosorvausteriä + työkalut. Myös muut koot saatavilla! 215€ tuotenro 492753 Sorvinteräsarja PRO 16mm Korkealaatuinen sorvinteräsarja 16mm teränpitimillä, vaihdettavin terin. Oskillointi: 5 mm. Kaikki hinnat sis
42 ChevroletApache10Custom’60 Järvenpääläisen Jani Aallon Apache on saanut kuusivuotiseksi venähtäneen rakentelun aikana aimo annoksen lowrider-henkeä. 30 DodgeWC53Carryall’42 Ähtäriläinen Toni Hautala rakensi sotatantereilta tutusta Dodgesta modernisoidun maasturin, jolla pärjää maastossa, muttei jää jalkoihin maantielläkään. kannessa: Ford3WCoupeKustom’36 Nro 75. 54 FordThunderbird5.0’87 Väsähtäneen oloisesta kuutoslinnusta kuoriutui huomattavasti ärhäkämpi pikkulohkokasilla ja uudella värimaailmalla. Lopputulos on maailmanluokkaa. 3/2022 66 H-D Heritage Softail ’91 36 Lincoln Sport Sedan ’49 16 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 3/2022. 60 OldsmobileVistaCruiser’70 Mikkeliläisen Marko Aspegrenin muhkeamuotoinen muskelifarkku on varustettu jo tehtaalla persoonallisin kattoikkunoin. 24 ChevroletElCaminoConquista’79 Niittylähdella asuva Vertti Miinalainen näki uusimman korimallin El Caminon rakentelupotentiaalin ja muokkasi sellaisen oman visionsa mukaan. ESITTELYSSÄ 16 Ford3WCoupeKustom’36 Espoolainen Tony Vermilä hankki Latviasta kurjalta näyttäneen ja konehuoneeltaan palaneen ’36-rodiaihion, josta jalostui yksi Suomen tyylikkäimmistä kustomeista koskaan. 66 H-DHeritageSoftail’91 Forssalainen Jonas Korpi hankki Evo-koneisen Harrikan ensipyöräkseen juuri kortin saannin kynnyksellä. 48 Chrysler3004dHT’62 Riihimäkeläinen Tommi Lyytikäinen hankki talviautokseen hempeänpinkin neliovihooteen, joka sai lempinimen ”Hattara”. 36 LincolnSportSedan’49 Porvoolaisen Petri Myllysen neliovinen Baby Linc on leikelty uuteen kuosiin harvinaisen hienovaraisesti
70 Tallikierros jatkuu 76 Van Nuys Cruise Night 24 Chevrolet El Camino Conquista ’79 TAPAHTUMAT 76 VanNuysCruiseNight Poikkesimme Los Angelesin Van Nuys Boulevardilla, joka kuuluu maailman tunnetuimpiin cruisingkatuihin. 80 Olipakerran:Rajaseudunkoneaitta Joensuussa avattiin jenkkiautoliike juuri ennen 90-luvun lamaa. 88 Kutjankuva Tällä kertaa ’87 El Camino Super Sport jalostui alkuperäistä huomattavasti urheilullisemmaksi. 7 AMERIKAN RAUTA 3/2022. 86 Muumiomuistelee Ahkerasti tapahtumia jo 70-luvulta saakka kierrellyt Jukka Eriksson poimi albumeistaan kotimaisia autoerikoisuuksia ajalta ennen uustuontia. 14 Pelitjavehkeet Katsaus tuoreimpien tuoteuutuuksien maailmaan. VAKIOT 8 Rauta-annos Tiesitkö, että ensimmäinen El Camino ei suinkaan ollut Chevrolet, eikä edes avolava. 84 Puuhanurkka Tomi tuli hankkineeksi Ranchero-projektin erikoisten sattumien summana. ARTIKKELIT 70 Tallikierrosjatkuu Tällä kertaa esittelemme projekteja muun muassa Pirkanmaalta, Kontiolahdelta ja Kemistä. Se ehti toimia vain nelisen vuotta, mutta oli hetken aikaa yksi maan suurimmista koskaan. 12 Tapahtumakalenteri Kesän kalenteri alkaa täyttyä kutkuttavaan tahtiin
Molempien korit valmistettiin lasikuidusta ja ne sovitettiin tuotantomallien muokatuille alustoille. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Viimeinen Chevrolet El Camino valmistettiin vuonna 1987. Historiallinen siirtomaaajan reitti yhdistää 21 espanjalaista lähetystöä sekä useita alilähetystöjä. Nitro Nationals siirtyy ensi vuoteen FHRA:n johtoryhmä on todennut koronapandemian aiheuttamat kerrannaisvaikutukset niin mittaviksi, ettei Nitro Nationals -osakilpailun järjestämiseen ole tänä vuonna realistisia mahdollisuuksia. Chevroletin hyötyajoneuvomallistoon El Camino -nimi liitettiin vuonna 1959. Toistaiseksi kummankaan niistä ei kuitenkaan tiedetä säilyneen jälkipolvien ihmeteltäviksi muuten kuin valokuvien välityksellä. Yksi lupaavimmista ja sittemmin nimekkäimmiksi nousseista ryhmän jäsenistä oli vuonna 1952 riveihin saatu David Holls, jonka kynästä ovat lähtöisin muun muassa ’59 Cadillacin linjat. Kauhavan radan EM-osakilpailuihin vaaditut jarrualueen kaidetyöt ovat osoittautuneet vaativiksi niin aikataulullisesti kuin taloudellisestikin. Pramea kuplamaisella katolla varustettu auto esitteli koko joukon muotoilullisia seikkoja, jotka tulivat suurelle yleisölle tutuiksi tuotantomalleissa vasta myöhemmin. LSK Business Parkissa Kauhavalla, mutta radan parannusja korjaustyöt ovat olleet pandemian ajan pysähdyksissä, eikä rataa ehditä saada ajoissa vaatimusten mukaiseksi. Ainakin El Camino oli tiettävästi ajokuntoinen ja täysin tieliikennekelpoinen 331-moottoreineen ja Hydra-Matic-vaihteistoineen. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Ku va t: Ge ne ra l M ot or s 8 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen 5 25 75 95 100. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. tammikuuta 1954 avattu Motorama Tour esitteli Cadillac El Caminon rinnalla myös toisen konseptin – La Espadan, joka oli pääpiirteiltään samanlainen, mutta avomallinen. Teräviksi muotoillut siivenkärjet esiteltiin vuonna 1955 Eldorado Biarritz Convertiblessa ja yleisesti Cadillacin mallistossa vuonna 1957. Alun perin kisat oli tarkoitus ajaa 29.6.–3.7. El Caminoksi nimetty kaksipaikkainen luksuscoupe oli muotoilusuunnitelma, jonka käynnisti GM:n silloinen muotoilujohtaja Ken Glowacke yhdessä nuorista suunnittelijoista koostuneen ryhmänsä kanssa. Cadillac El Camino ’54 Tiesitkö, että ensimmäinen El Camino ei suinkaan ollut Chevrolet, eikä edes avolava, vaan kaksipaikkainen Cadillac, joka rakennettiin vuoden 1954 GM Motoraman vetonaulaksi. Nimensä malli sai Kaliforniassa sijaitsevan, San Diegosta Sonomaan ulottuvan 965 kilometrin mittaisen El Camino Real -tien mukaan, joka käännetään monesti englannin kielelle muotoon The King’s Highway. Hollsin on kerrottu olleen päävastuussa myös Motorama Cadillac El Caminon pääpiirteistä. Harjatulla rosterilla viimeistelty katto puolestaan esiteltiin vuoden 1957 Eldorado Broughamissa samoin kuin tuplaetuvalotkin, jotka tulivat koko mallistoon vasta vuonna 1958. Yhteistyötä FIA:n kanssa jatketaan kaudella 2023. Muutosten teettäminen hyvissä ajoin ennen osakilpailua ovat niin haastavat, että investoinnit ja työ on päätetty keskittää myöhempään ajankohtaan. Waldorf Astoriassa 26
5 25 75 95 100
Varsinaiset juhlat pidetään kerhotallilla 30.4. Yksi tavoite onkin saada lajiin uusia kilpailijoita sekä talleissa makaavia autoja takaisin radoille”, kertoo Legends Cars Finland ry:n puheenjohtaja Juha Nisula. ”Suomi liikkeelle 1920-luvulla” -näyttely avautui samaan aikaan ja on nähtävillä tämän vuoden loppuun saakka. Uusi auto harrastaja kahvio Viritysosia myyvää Race Performance Oy:tä ja Race.fi-verkkokauppaa jo vuosia luotsannut Willem van Schevikhoven on tehnyt uuden aluevaltauksen ja hankkinut Pornaisista huoltoasemakiinteistön, joka sai nimekseen Race Point. Sarjan järjestäjinä toimivat Momo Racing Team, Radalle.com ja Legends Cars Finland paikallisten seurojen avustuksella. Sorasarjassa ajetaan neljä osakilpailua, kolme ovaalilla ja yksi rallicrossradalla. Parhaiten kerho tunnetaan Pilvenmäen raviradalla järjestämästään Forssan PickNickistä, joka järjestetään tänä vuonna jo 38. Harrastehenkinen yrittäjä kertoo olevansa vastaanottavainen erilaisille harrasteautoja moottoripyöräporukoille, ja jonkinlaista isompaa avajais-kickoffia voidaan odotella keväämmällä, kun harrastekalustoa saadaan heräteltyä talviunilta. kerran. ”Sorasarjaan on ollut tilausta ja tahtoa kuljettajilla, ja ajatus on lähtenyt sieltä. Näyttely keskittyy suomalaisen tien ja tiellä kulkemisen tarinaan. Erityinen kohdeyleisö ovat nuoret. Välissä ajetaan Seinäjoella ja Kauhajoella. Autoilijoiden järjestötoiminta alkoi, ja naisiakin alkoi näkyä ratin takana. Näyttelytekstejä on ollut kirjoittamassa kirjailija Terhi Rannela, joka on onnistunut kiteyttämään pitkän aikajatkumon kinttupoluilta moottoriteille pieniksi tarinoiksi. Mobilian uudet näyttelyt Mobilia avasi 18.3. Amerikan Rauta onnittelee molempia! Ku va : M ob ilia 10 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Uutispalsta. Vuonna 1987 perustettu Ford-Freak Club of Finland juhlii sekin tänä vuonna 35-vuotista taivaltaan. Kausi alkaa juhannuksena Honkajoen Pesämäeltä ja päättyy Forssan Pilvenmäen raviradalle. Näyttelyssä pääsee tutustumaan aikakauden ajoneuvoihin yleisimmistä liikennevälineistä harvinaisempiin yksilöihin sekä kuulemaan nykypäivänäkin ajankohtaisia neuvoja auton ohjaajille. Se vie katsojan sadan vuoden taakse, jolloin autojen määrä nousi alle 1 800 autosta 35 000:een. Näyttelyä on tarkoitus ylläpitää ja kehittää aina vuoteen 2029 saakka. Soralla ei koskaan ole ajettu sarjaa, vain muutamia näytöskisoja joskus aikoja sitten. Kiinnostus on ollut valtavaa sekä omien aktiivikilpailijoiden, että myös muiden lajien kuljettajien keskuudessa. ensimmäisen ydinnäyttelynsä, joka kantaa nimeä ”Kertomuksia teistä”. Jatkossa paikka tulee tarjoamaan edelleen kaikki Race Performancen palvelut, mutta ne saavat rinnalleen myös korjaamoja asennuspalvelut sekä kahvion. Näyttelytuotannosta vastaa Fantasia Works Oy ja se on toteutettu Suomen Kulttuurirahaston myöntämän 100 000 euron Museovisioapurahan tuella. Juhlavuoden ohjelma löytyy kokonaisuudessaan yhdistyksen nettisivulta www.ford-freak.org. Legendat soralle Hot rodeja muistuttavat Legends-autot palaavat ensi kesänä luokkansa alkulähteille, eli soraradoille. Kuva: Race Point Ku va : @ ar tb ya nte ro Kerhot juhlivat! Vuonna 1982 perustettu Street Machine Club Forssa (SMCF) viettää tänä vuonna toimintansa 40-vuotisjuhlaa
60,I N D U S T R I E S Parts & Accessories R INLAND EMPIRE DRIVELINE R We turn back the clock. 77,990824 MOPAR B-BODY 1966-70 4DR ....................... 60,NOVA 1968-79/1 kpl .................................... 110,GM PICK-UP 1960-66 ............................... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INFO PISSAPOJAN SUUTTIMET esim. 236,S1MS-3511-B KESKIÖ RATIN MUSTANG -FORD 64-67 MUSTA ................. 110€ KYNNYSLISTAT CHEVROLET CHEVY 1955-57 CHEVY 2DR HT 1pr .............. 27,86 KARDAANIT & RAKENNUS SARJAT KARDAANI FORD/MUSTANG 71-72 C6-MANUAL ............................................... 113,2-4D sedan ikkunaharjasarjat Mopar 970462A DODGE DART 1973-76 4 DR ........................ Phone. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. PUI I nteriors. 38,50 IMPALA 65-70/ 1 kpl ................................... 335,3-2 Piste turvavyöt alk. 409,KARDAANI CAMARO 67-69 TH350 27 X 82 1260mm TERÄ 4 ...................... 31,90 MOPAR E-BODY 1970-74 1pr ............................ 119,990818 MOPAR A-BODY 1963-66 2DR ......................... 209€ & KESKIÖT alk. 119,RATIT alk. GM-MOPAR CAMARO 1970-81 1pr musta ........................ 90,KARDAANI 3” RAKENNUS Sarja -risti/30,2/92-1350 ..................................... 69,990821 DART/VALIANT 1967-69 2DR ....................... 51,MOPAR B-BODY 1968-70 1kpl ....................... 90,SB-3P-BK TURVAVYÖ MUSTANG 1964-73 MUSTA 3-PISTE 1pr .................................. 45€ MUSTA SEKÄ VÄRRILISIÄ SB-BK-65 TURVAVYÖ MUSTA MUSTANG 1964-73 lannevyö, värillisiä ........................ 119,970462 DODGE DART 1970-72 4DR ....................... 269,CORSO FEROCE RATIT NAHKA TAI PUU S1MS-3600-WG-14 RATTI PUU 14 ”CORSO FEROCE” Shelby” 9 kiinnitys reikää ...................................
FHRA Street Race & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 18.6. Äitienpäivä Rompetori Espoon Automuseo 14.5. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 21.5. 33 Helsinki-Malmin lentokenttä 2.7. Hakapirtti Meeting Hakapirtti, Hamina 14.5. Eurajoki Cruising Eurajoen jäähalli 28.5. Lusi Oldschool Motorshow Vidnäsin kartano, Heinola 21.5. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 1.5. 9.4. Nesteen Rompe Aarteet Ylivieskantie 87, Oulainen 13.–14.6. Hot American Cars -näyttely Ideapark, Lempäälä 21.5. American Car Show Oulu Ouluhalli, Oulu 8.5. Rompetori Vaasan Autoja Moottorimuseo 14.5. Vatajan rompetori Lantula, Sastamala 28.–29.5. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 11.6. Amerikan Rauta kiihdytystapahtuma & Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 11.6. Rauma Rock’n Roll Cruising Poroholman Rantatalo, Rauma 14.–15.5. Custom Bike Show 2022 Norrtälje, Ruotsi 5.6. Valtakunnallinen museoajoneuvopäivä Vaasan Autoja Moottorimuseo 11.–12.6. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 28.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat Jokimaan ravirata, Lahti 21.5. FHRA Cruising Pre-Party vol. 32 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. Satama Drive-In Show Kuopion Satama 28.5. No Limit Rauma Street Race Isometsäntie, Rauma 1.7. Karjalohja Drive-In & Rock’n Roll Show Lohja Spa & Resort 18.6. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 2 Motopark Raceway, Pieksämäki 11.–12.6. Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Tattarisuo, Helsinki 23.–24.4. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 28.5. Helsinki Letterheads Kaapelitehdas, Helsinki 27.5. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 1 LSK Business Park, Kauhava 3.6. Waltikka Cruising Hotelli Waltikka, Valkeakoski 28.5. LC Forssa Perinteinen rompetori Pilvenmäen ravirata, Forssa 7.–8.5. FHRA Cruising Pre-Party vol. Bilsport Performance & Custom Motor Show 2022 Elmia, Jönköping, Ruotsi 23.4. Vaasan Autoja Moottorimuseon avajaiset Vaasan Autoja Moottorimuseo 6.5. American Car Show Kokkola Kokkolan Urheilutalo 30.4.–1.5. Old Toy Swap Turun Messukeskus 17.–18.6. Route 24 Cruising Vesivehmaa 4.6. Itäharjun ajot Itäharju, Turku 26.–29.5. Metal Reborn Hot Rod & Kustom Show Konepajahalli, Karkkila 7.5. FHRA Cruising Pre-Party vol. Route 24 Cruising Vesivehmaa 7.5. FHRA Street Race & No Prep Challenge LSK Business Park, Kauhava 21.5. Karkkilan Rompetori Valtatie 26, Karkkila 18.6. Lahnajärvi Rompetori Taukopaikka Lahnajärvi 10.6. Lapua Motor Show Patruuna-Areena 15.–17.4. Toukotaiwal-ajo 2022 Sisäsatama, Kemi 26.5. Malmi Street Drags #2 & No Prep Challenge Helsinki-Malmin lentokenttä Tapahtumat 12 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. American Car Show Helsinki, Messukeskus 15.–18.4. 31 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.5
perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Freedom Cruise Hankoon Helsinki – Hangon Casino 9.–11.7. Askola Car Show Askola-Areena 27.8. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 16.7. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 10.9. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Hayride Jamboree #2 Pistohiekka 19.8. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytyspäivä (varttimaili) Pudasjärven lentokenttä 13.–14.8. Grilli-Cruising Vanha Unkka, Tuusula 13.8. Taivalkosken Moottorikerhon No Speed Limit -huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 22.–24.7. Bug in Finn Ruovesi Camping & Adventures 23.7. FHRA Cruising Pre-Party vol. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 11.8. Route 24 Cruising Vesivehmaa 3.7. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 Motopark Raceway, Pieksämäki 20.–21.8. perjantai Cruisingit 13.8. FHRA Street Mayhem & Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 20.–21.8. Route 24 Cruising Vesivehmaa 9.9. 2.7. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 8.10. Taiteiden yö Vaasan Autoja Moottorimuseo 13.8. Big Wheels Poleenin puisto, Pieksämäki 23.7. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. 35 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.9. East Meeting Hotelli Salpa, Luumäki 23.7. Kustomrama Invitational Grängesberg, Ruotsi 29.–30.7. Rompetori Vaasan Autoja Moottorimuseo 10.–11.9. Taivalkosken Moottorikerhon No Speed Limit -huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 2.9. Emolahti Meeting Emolahti Camping, Pyhäjärvi 30.7. X-treme Super Summer Meet Helsinki, Malmin lentokenttä 23.7. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Satama Drive-In Show Kuopion Satama Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. FHRA kiihdytysajon SM-finaali LSK Business Park, Kauhava 10.–11.9. Jenkkiautonäyttely Messukeskus, Lahti 24.9. FHRA Street Race & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 27.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 13 AMERIKAN RAUTA 3/2022. FHRA Street Race & No Prep Challenge LSK Business Park, Kauhava 5.8. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. 34 Helsinki-Malmin lentokenttä 6.8. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Malmi Street Drags #4 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.9
Kuvasta poiketen perusmalli sisältää vain yhden pääkaaren sekä kaksi taakse menevää kicker-putkea. Hinta 18,00 €/710 ml. paimelanranch.fi GM pickupien puskimet Trade Partsilta saa nyt Classic Industriesin valmistamat uudet kromipuskurit GM:n pickupeihin. presco-shop.fi Moottoriöljymukit Mikäpä sopisi paremmin tallin tai pajan keittiöön, kuin valmiiksi likaisen näköiset nostalgiset öljypurkkimukit. Pro Ghost Free Detailer Spray on pikakiilloke, joka tekee viimeistelyn helpoksi poistaen kiillotusjäämät, pölyt ja sormenjäljet. autodude.fi Yleismalliset lavakaaret Ruostumattomasta teräksestä valmistetut, halkaisijaltaan 3-tuumaiset Go Rhino -lavakaaret soveltuvat useimpiin fleetside-lavaisiin fullsize-malleihin niin GM:ltä, Fordilta kuin Dodgeltakin. Yhden kaaren ja kickereiden setin hinta on 1396,00 € ja lisäkaaren hinta 798,00 €. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Helppo näyttely kiilloke Kevään näyttelyt lähestyvät ja helppokäyttöisille detailereille tulee taas käyttöä. Vuosimallien 1973–95 puskurit alkaen 250,00 €/kpl, 1983–86 Blazereiden ja Suburbanien puskurit 250,00 €/kpl ja ilmanottoaukot sisältävät 1988–98 puskurit 280,00 €/kpl. Hinta 29,90 €/250 ml. Emaloituja mukeja on useita eri vaihtoehtoja aina Essosta Texacoon ja Castrolista Mobiloiliin. tradeparts.info Umpioiden kunnostukseen Spray Max 2K Headlight Clear Coat on erityisesti polykarbonaattisten ajovaloumpioiden korjaamiseen ja suojaamiseen tarkoitettu 2-komponenttilakka, joka muodostaa umpion pinnalle täysin läpinäkyvän, erittäin kestävän lakkapinnan, joka suojaa sitä ympäristön rasituksilta, kuten UV-säteilyltä, tiesuolalta, pesuaineilta ja hiekkapölyltä. Hinta 15,00 €/kpl. jarimaki.fi 14 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Halutessaan kokonaisuudesta saa näyttävämmän lisäämällä siihen toisen kaariputken, joka myydään erikseen. Käytännössä hionnan jälkeen ruiskutettu lakka palauttaa umpion samaan kuntoon, jossa se on tehtaalta lähtenyt
(03) 266 2818, avoinna: ark. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 10–18 www.southwesttrade.fi Rakkaudesta Rautaan #amerikanrauta @amerikanrautamagazine. (03) 61 50 50, avoinna: ark. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh
Espoolainen Tony Vermilä, jonka hienonhieno ja ripeä ’34 Ford esiteltiin Amerikan Raudassa 5/18, hankki Latviasta kurjalta näyttäneen ja konehuoneeltaan palaneen ’36-rodiaihion, josta jalostuikin yksi Suomen tyylikkäimmistä kustomeista koskaan – ja jolla voi myös ajaa kovaa. Ford 3W Coupe ’36. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tonyn ’36 16 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Tonyn ’36 17 AMERIKAN RAUTA 3/2022
18 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Ford 3W Coupe ’36. B&M:n pistol grip -räikkäshifteri on sijoitettu korkealle, hyvin kuskin käden ulottuville, joten kepittäminen hoituu sujuvasti tiukemmissakin lähdöissä. Kun Ford sitten tuotiin trailerilla Tonyn tallina toimivan pommisuojan luiskaan, pääsi hän vihdoin tutkimaan, mitä oli tullut ostettua. Väri oli mattaharmaa, alla jotkut etuveto-offsetin 20-tuumaiset kromivanteet, ja kokonaisuudessa oli jotain itäblokin henkeä. ”Sitä oli jo aiemmin kaupattu Suomessa, mutta ei kukaan ollut siitä kiinnostunut. Lasse Vänttinen verhoili uuden etupenkin kermanbeigellä aidolla nahalla. ”Kartsa tuon facebookista bongasi, ja ilmoitti mulle, kun tiesi, että mä sytyn kaikenlaiseen”, mies kertoo nauruun röhähtäen. Ruostetta autossa ei kuitenkaan ollut missään, lokasuojatkin ovat ihan alkuperäiset ja kovat, eivät mitään ohutta tarvikepeltiä.” Kyseessä ei siis ollutkaan mikään itäblokin rodikyhäelmä, vaan kovapeltinen amerikantuontiauto, jolla ilmeisesti ei ollut koskaan edes ajettu Latviassa. ”Kyllä se rahan siirto alkuun vähän mietitytti, mutta sitten kun yksi tuttavani sanoi tietävänsä myyjän, ja piti miestä asiallisena harrastajana, niin päätin ottaa riskin.” Eroon itäblokin rodiviboista. Ostoinnostusta hiivuttivat varmasti myös trailerin päällä otetut myyntikuvat, joissa auto näytti jostain syystä vähän epämääräiseltä. Tony kuitenkin näki, mitä autosta saisi aikaan, ja tekikin loppujen lopuksi hyvät kaupat, aihio kun oli todella edullinen. Se vaikutelma vahvistui myöhemmin, kun purimme Kartsan kanssa kojetaulun, ja sen sisältä löytyi sulaneita johdonpätkiä”, Tony selittää. Kyseessä ei siis ollutkaan mikään itäblokin rodikyhäelmä, vaan kovapeltinen amerikantuontiauto, jolla ei ilmeisesti ollut koskaan edes ajettu Latviassa. Tietäen, että Tonya kiinnostaa kaikki, ja että miehellä olisi suurella todennäköisyydellä jälleen ostohousut jalassa, Tonyn kolmenelostakin rakennellut Saarelan Kartsa otti muutama vuosi sitten yhteyttä Tonyyn, että nyt olisi ehkä kiinnostava laite myytävänä. Penkin jalat saivat pintaansa saman viininpunaisen keinonahan, josta tehtiin myös mattojen kantit ja ovipahvien tehosteet. T ony, joka hankki kolmenelosensa jo vuonna 1987 Teksasista, ja kuuluu siis ehdottomasti Suomen rodipioneereihin, on harrastanut koko ajan vahvasti myös prätkiä, mutta vuosien varrella kalusto on vähitellen karttunut komeaksi kokoelmaksi autoja ja merkkejä laidasta laitaan – sämpylä-Hudsonista muskeli-Mopareiden kautta siipi-Cadillaciin. ”Auto oli täysin ruosteeton, ja siinä tuli mukana 302 ja automaatti, mutta se oli jotenkin palanut. Kojelaudan keskeltä sai paikan klassisen näköinen rundikello. Kävi ilmi, että kolmeikkunainen ’36 Coupe oli kaupan Latviassa, mutta sen myyjä oli virolainen. Tony, jolla oli jo entuudestaan komea ’34, ei autoa rodiksi lähtenytkään jalostamaan, vaan siitä alettiin rakentaa puhdasveristä Sam Barrisin aikakauden kustomia, hieman erikoisin maustein. ”Jenkkipoika oli aikoinaan chopannut katon, mutta korvannut rätin vain suoralla pellillä, mikä teki muodosta hölmön näköisen. Yhtenä syynä saattoi olla se, että lahden takana myyty auto oli eri maassa kuin myyjä, ja kaupat olisi pitänyt käytännössä tehdä näkemättä niin, että maksaa summan myyjän tilille”, Vermilä selittää. Tony nimittäin onnistui löytämään Ruotsista autoon C4-Corvetten täydelliset akselistot hammastanko-ohjauksineen, ja ne oli vieläpä valmiiksi sovitettu ’36:n runkoon Fatman Fabricationsin tehdastekoisella muutossarjalla
”Levyjarrut joka nurkassa ovat myös Corvetesta. Nelivaihteisen TH700R4-askin sen perään remontoi ja vahvisti Vanhasen Pekka. Konepelti sekin oli jo aiemmin muutettu yksiosaiseksi ’37 mallin tapaan, mutta tällä kertaa yhdistäminen tehtiin kunnolla, ja pellin takapäähän hankittiin jämäkät saranat eBaystä. Nuo Buickin ajovalot löytyivät jostain rompetorilta Suomesta, nehän on samanlaiset kuin samanikäisissä Cadillaceissä, ja ne sovitettiin istumaan etulokasuojiin ilman alkuperäistä matalaa jalkaosaa”, Vermilä kertoo. 19 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Corvetten alustassa on alkuaan käytetty takapäässä komposiittilehtijousia, Tonyn autossa joka kulmaan asennettiin ilmapalkeet, ja niitä ohjaamaan tuli Air Lift Performancen 3P-automatiikka, jolla ilmajousitusta voi säätää kaukoohjauksella. Korin osalla Kartsa teki karkeat peltityöt, ja muotoili chopatun katon etuosaan uuden pintapellin. ”Turbiini on B&M, ja vähän vakiota korkeammalla stallilla. Täähän on niin kevyt auto, että toimii hyvin silläkin”, Tony toteaa. ’39 Studebakerin takavalot ostin Oskilta, jonka piti laittaa ne omaan ’36 Phaetoniinsa, mutta se löysikin sitten jotkut vielä itselleen mieleisemmät. ”Jos sivut olisivat aukeavat, tuo olisi ollut hölmö juttu, mutta koska ne ovat tässä kiinteästi paikallaan, pystyi Chryslerin ritilöitä käyttämään noin. ”Siitäkin huomattiin, että auto oli joskus palanut, koska konepellin kitti oli lohkeillut lämmöstä. Runko on ’36:n alkuperäinen, mutta boksattu”, hän täydentää. Myös sisäkaton teki tyylikkäästi uusiksi Vänttisen Lasse. Kojelaudan kiiltävät osat kromautettiin uudelleen Loimaalla. Moottoriksi hankittiin uusi suorasytytyksellä varustettu Chevrolet Performancen pikkulohko kaasutinversiona, ja sen päälle löytyi Holleyltä nimenomaan siihen käyttöön tarkoitettu kaasutin. Kartsa istutti konepellin sivuihin myös Tonyn löytämät ’36 Chryslerin koristeritilät, jotka olivat sen verran liian pitkät, että niiden muotoa jouduttiin jatkamaan maskin sivuille. Ovenkahvat autosta oli poistettu jo aiemmin, eikä takaluukuun kahvastakaan ollut muistona kuin reikä, joka hitsattiin umpeen. Moottori asennettiin nokalle valupakosarjoja myöten sellaisenaan, rosterisen pakoputkiston sen sijaan teki alusta loppuun käsityönä Lakesteel Mäntsälässä. ”Maailman kallein” maski. Kartsa teki autoon myös kokonaan uuden tulipellin sekä lattiat. Se pelti oiottiin ja korjattiin sitten kunnolla, siinä olikin meillä aikamoinen homma”, Tony huokailee. Auton värimaailmaan täydellisesti sopiva Lincolnin ratti sattui löytymään Saarelan Kartsalta, ja se on todella ollut aina tuon värinen
Sitten toissa keväänä, kun olin itse Kaliforniassa, sieltä otettin yhteyttä, että maskia on yritetty veloittaa luottokortilta, mutta kortilla ei ole katetta. ”Nuo 7-sormiset puskurit ostin joltain Suomesta, mulla on siis tähän myös etupuskuri. Tuohan on tuplasti alkuperäistä tiheämmillä rivoilla, ja olisi ollut lähtökohtaisesti kiillotettua alumiinia. Lattian pahka kätkee alleen ilmajousituksen komponentit. 20 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Ford 3W Coupe ’36. Takavalot ovat peräisin ’39 Studebakerista, puskuri sen sijaan on ihan uusi tarvikeosa. Soitin sitten pankkiin, että saataisiinko asia hoidettua, ja siellä järjestettiin niin, että maksu meni läpi. Polttoaineentäyttöputki tulee nyt takaluukun alle piiloon, ja alumiinen tankki on siirretty pohjan alta sohvan taakse jäävään joutotilaan. Kahvoista parturoitu maanläheinen kokonaisuus on kliinin tyylikäs. Tavaratila sai myös uuden verhoilun punaisine kantteineen. Se leikkasi kuitenkin rumasti maskin kaarevan alaosan, joten päätin, että jätän puskurin edestä pois. Nauroin, että ei tietenkään, kun olen itse täällä länsirannikolla ja ostellut vaikka ja mitä. Koko takapyöränaukon peittävät fenderit tulivat Speedwayltä, ja ovat yleismalliset, joten niitä piti hiukan suurentaa, jotta ne täyttivät pyöränaukon kunnolla. ”Tuo maailman kallein maski tuli Alumicraftilta, ja sen saamisessa kesti melkein vuosi. Luulin jo, ettei sitä koskaan tulekaan, kun siinä kesti ja kesti. Kaikki vanhat kiiltävät osat samoin kuin umpioiden pahasti himmentyneet pohjat kromattiin Loimaalla, jolloin myös valoteho parani huimasti. Kysyin sitten, paljonko kromautus maksaisi, jolloin sitä ei tarvitsisi olla koko ajan kiillottelemassa, niin se oli vain 400 dollaria ekstraa, mikä ei enää tuntunut yli 3 000 taalan maskin päälle pahalta”, Tony kertoo nauraen
Pohjan Kartsa pellitti kokonaan uusiksi. Ajovalot ovat lähtöisin ’38 Buickista, ja ne on asennettu lokasuojia vasten ilman alkuperäisiä jalkoja. ’36 Chryslerin konepellin koristeet olivat niin pitkät, että niiden vaatimaa muotoa jatkettiin maskin päätyihin. Upea 3-tuumainen custom-rosteriputkisto on Lakesteelin käsialaa. Huomaa kustomille erikoiset takarenkaat! 21 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Tuo maailman kallein maski tuli Alumicraftilta, ja sen saamisessa kesti melkein vuosi. Luulin jo, ettei sitä koskaan tulekaan.” Runko on ’36:n alkuperäinen, mutta boksattu, ja siihenon sovitettu C4-Corvetten akselistot ohjausvaihteineen ja jarruineen
Seiskasatasta askia hallitsemaan Tony ei halunnut mitään tyypillistä pitkäkeppistä Lokaria, vaan heti ratin viereen sijoitetun B&M:n räikkäshifterin aivan kuten hänen useammassa muussakin autossaan. Halusin siis sellaisen, joka näyttää tummalta, mutta on auringossa punainen. Tässä tapauksessa vanteiden mallilla ei ollut väliä, vaan ainoastaan koolla, joten niiksi valikoituivat 6x15 ja 8x15 -kokoiset Rally Wheelsit. Halusin sellaisen, joka näyttää tummalta, mutta on auringossa punainen”, Tony puntaroi värivalintaa. Sanoin, että haluan vaalean, ja Lasse näytti mulle vaihtoehtoja, kun halusi tehdä sen tietystä nahasta. ”Ainoo halpa osa tässä autossa olivat nuo vanteet, kun ne eivät näy mihinkään”, Tony itse nauraa. Voimanlähteeksi tuli tehdas uusi suorasytytyksellä varustettu Chevyn pikkulohko, joka liikuttelee kustomia reippaasti. Sen toteutti Tonyn luottomaalari Tuupovaarassa keväällä 2021. Sisävärit päätettiin Lassen kanssa kimpassa. Eteen tuli kuitenkin Cokerin klassisen näköiset valkosivuradiaalit. Tulipelti on Kartsan tekemä, ja yhtenäiseksi muutetun konepellin tukevan näköiset saranat löytyivät eBaystä. ”KR:ksi kutsumani maalari, Koveron Roope, sovitti lopulta kaikki ovien ja luukkujen saumat kohdalleen ja pyöristi vielä vähän katon etuosan muotoa. ”Lincolnin ratin ostin Kartsalta, ja se lakattiin maalauksen yhteydessä, koska se haisi ihan oksennukselta, kun se on ikivanha bakelliittiosa.” Uudet mittarit tulivat Dolphinilta, ja sekä mittarin taustalevy että hanskalokeron kansi sekä kojelaudan keskipanta kromautettiin uudelleen Loimaan Kromauksessa. Renkaat: Coker American Classic edessä ja BF Goodrich Drag Radial 255/60 R15 katusliksit takana. Vanteet: 6x15" ja 8x15" Rally Wheels, Oldsmobilen kustomoidut kapselit. Siitä viestivät myös auton piiloon jäävät takarenkaat, jotka eivät olekaan mitkään valkosivurättirenkaat, vaan BF Goodrichin 255-milliset katusliksit. Faktat Ford 3W Coupe ’36 Omistaja: Tony Vermilä Paikka: Espoo. Alusta: Corvette C4 -akselistot, Air Lift Performance -ilmajousitus P3-automaattiohjauksella, C4-Corvetten tehostettu hammastankoohjaus, runko boksattu. Tony kun tykkää myös oikeasti ajaa niillä, välillä reippaastikin. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4-automaatti, B&M:n turbiini, C4-Corvetten lukkoperä. Maalari sanoi vetävänsä kaareviin osiin vähän enemmän punaista, ja kun sitä lopputulosta on vaikeaa arvioida ennen lakkausta, niin hän oli ensin peloissaan, että sitä punaista tuli liikaa, mutta siitähän tuli just hyvä”, Tony puntaroi. Kori: Alumicraftin tiheämpiripainen kromattu maski, kattoa chopattu reilusti, maalattu itse sekoitetulla helmiäispunaisella, konepelti muokattu yhtenäiseksi ’37-mallin tyyliin ja saranoitu takareunasta, ’38 Buickin ajovalot ja ’36 Chryslerin koristeritilät konepellin sivuissa, ovenkahvat ja takaluukku sheivattu, ’39 Studebakerin takavalot, fender skirtit. Jarrut: C4-Corvetten levyjarrut joka nurkassa. 22 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Ford 3W Coupe ’36. Sytytyspuolat kätkeytyvät venttiilikopilta näyttävien suojien taakse. Tärkeä osa klassista kustomia on sopivasti arvokas ja massasta erottuva maalaus. Ja just hyvähän siitä tuli muutenkin. Lasse löysi sitten sopivan materiaalin tuohon penkin jalkaan ja mattojen kantteihin”, Tony jatkaa. Vai mitä muuta voi sanoa kokonaisuudesta, joka on yhtä aikaa hillityn tyylikkään näköinen klassinen kustom, mutta kulkee kuin vuosikymmeniä tuoreempi Corvette. Kulkee kuin Corvette. ”Tilasin tähän Jenkeistä kokonaan uuden penkin, ja verhoilut teki aidosta nahasta Vänttisen Lasse. Sisusta: ’47 Lincolnin ratti, yleismallin uusi rattipylväs, uusi sohvapenkki, Verhoomo Priman kermanvaaleat nahkaverhoilut sekä lattiamatot ja sisäkatto, B&M:n räikkäshifteri, Dolphinin mittarit. Moottori: Chevrolet Performancen 3 Gen SB V8, alumiini-imusarja, Holleyn kaasutin, suorasytytys, Chevrolet Performancen valupakosarjat, Lakesteelin 3" rosterinen tuplaputkisto, iso alumiinijäähdytin. Kanttausten purppuranpunainen materiaali tuokin sisälle mukavasti ulkokuoren punaista sävyä. Sehän veti ton ensin mustaksi ja sitten ton punaisen siihen päälle, se ei ollut mikään valmisväri
9-17. Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. . ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.fi www.b ackfa lt.fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT Uusia autoja tulossa! TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme. ??. . . ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. ??. . ??. ??. ??. ??. ??. ??
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen TAIDONN ÄYTE Nuoren miehen 24 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Vertti Miinalainen näki uusimman korimallin El Caminon rakentelupotentiaalin ja rakensi sellaisen oman visionsa mukaan lohduttomaan kuntoon päässeestä rullaavasta hylsystä. Lopputulos on maailmanluokkaa niin tyyliltään kuin viimeistelyltäänkin. Chevrolet El Camino Conquista ’79
TAIDONN ÄYTE 25 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Vertin oma autoharrastaminen alkoi hänen ostettuaan ensimmäisen autonsa 17-vuotiaana. Useamman maalija kittikerroksen alta paistoivat puhkiruostuneet helmat ja puskurit, jotka oli hitsattu koriin kiinni. Kunto ei ollut ostohetkellä hääppöinen. Moottoripalon kärsineen auton hinta oli sillä hetkellä kuntoon nähden kohtuullinen, joten yritin huutaa sitä itselleni. Ensin mielessä oli 90-luvun Chevyn S10-mallinen pickup, mutta koska tarjonta tuntui olevan Suomessa todella niukkaa, alkoi hän katsella myös El Caminoja. Maalaustyöt eivät tuon auton kohdalla enää kiinnostaneet, joten kori sai patinalookin. ”Isäni avustuksella se maalattiin ja madallettiin kotitallissamme, ja lopulta se valmistui juuri sopivasti, kun ajokortin aika koitti. Runko sen sijaan oli taka-akselin ylityksen paikkeilta todella huonossa hapessa, joten hitsaushommia oli tiedossa varsin runsaasti. Fleetside-projektin valmistuttua kesällä 2018 Vertti alkoi tuntea kovaa tekemisen puutetta, joten hän alkoi etsiä uutta rakenteluaihiota. Tuolloin elettiin vuotta 2014, ja koska ajokorttia sai odotella vielä vuoden päivät, käytettiin aika auton ehostamiseen. Videoiden innoittamana ensimmäiseksi autoksi valikoitui vuoden ’89 Chevy Sportside”, hän kertaa. Hinta kuitenkin nousi turhan korkeaksi loppumetreillä, joten se täytyi hylätä. Edessä pussit löysivät paikkansa helpommin, mutta kunnolla keula saatiin tonttiin vasta S10Chevyn droppispindlejä käyttämällä. Sportsiden rautajouset olivat jääneet harmittamaan, joten oli selvää, että Fleetside tulisi saamaan alleen ilmajouset. ”Aluksi minulla oli mielessä jokin japanilaisvalmisteinen laite, kunnes päädyin katselemaan Youtube-videoita, joissa seikkailivat pussitetut pick-upit erikoismaalauksineen. Kotona nosturilla tarkasteltaessa lattiapellit osoittautuivat kohtuullisen hyviksi lukuun ottamatta jalkatiloja. Myös konehuone oli kauttaaltaan tyhjennetty. Tämän jälkeen mielenkiintoni kohdistui uusimman korimallin Caminoon, joita Suomesta tuntuu löytyvän vielä melko runsaasti. Jäljellä oli enää ohjaustehostin ja simpukka. Kauas ei ole omena siis puusta pudonnut. Ehdin käydä katsomassa kahta yksilöä, kunnes sopiva löytyi Pieksämäeltä joulukuussa 2018”, Vertti tarinoi. Työn touhussa pihaan ilmestyi toinenkin pickup, tällä kertaa pitkälavainen Fleetside vuodelta 1991. Sisustan osat ja listat olivat onneksi vielä tallella ja ehjät. ”Ensin silmiini osui 70-luvun isokorinen yksilö, joka oli kaupan vaurioajoneuvokeskuksen huutokaupassa. 26 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Chevrolet El Camino Conquista ’79. Valmistuttuaan ne molemmat olivat minulla liikenteessä ja ajelin niillä vuorotellen.” Tekemisen puutetta paikkaamaan. Koko takarunko valmistettiin uusiksi ilmajousituksen ehdoilla, jotta auto saatiin mahdollisimman matalaksi. Pihassa on ollut vuosien varrella lukuisia harrastelaitteita, joista Amerikan Raudan kansien väliin ovat päätyneet numerossa 7/2018 esitelty puukylkikustom – ’65 Ford Country Sedan – sekä pari numeroa sitten kannessa komeillut patinapintainen ’58 Oldsmobile Dynamic 88. A merikkalaiset autot eivät ole koskaan olleet Vertille tuntematon käsite, sillä hänen isänsä Jukka on harrastanut niitä läpi elämänsä
”Tekniikan asennuksen jälkeen oli odotettavissa, ettei alkuperäisen kardaanin pituus tule olemaan sopiva varsinkaan, kun autoon oli tulossa vielä ilmajouset. Uusi polttoaineen täyttökorkki sijoitettiin lavalle. Polttoaineen syötöstä huolehtimaan asennettiin Holley Sniper -ruisku. Etupään pussit menivät paikoilleen melko helposti ja madallusta haettiin lisää käyttämällä S10-Chevyn kahden tuuman droppispindlejä. Pohjatöitä en vielä tässä vaiheessa vienyt pidemmälle, sillä autossa oli paljon muutakin askarreltavaa”, Vertti muistelee. Koska ilmajousia ei vielä tässä vaiheessa ollut asennettu ja tekniikkaa piti päästä kokeilemaan, ei kardaanin tarkkaa pituutta voinut varmuudella mitata. Samalla sheivattiin perälaudan rekisterikilven syvennys, ovien lukonreiät sekä polttoaineen täyttöluukku. ”Kaikki peltiosat tein itse isäni avustuksella, sillä tallistamme löytyy tarvittavat välineet pellintyöstöön. Penkkien, ovipahvien ja sisäkaton verhoilut ovat Vertin isän käsialaa. Kunto ei ollut ostohetkellä hääppöinen. Takapää oli jo valmiiksi niin laho, että koko runko päätettiin katkaista taka-akselin etupuolelta. Ilmajousitukseen tarvittavat komponentit tilattiin eBayn kautta lukuun ottamatta kiinnikkeitä, jotka syntyivät omavalmisteina. Penkit olivat alun perin käsinojalliset ja vaaleanruskeat, kuten koko sisusta. Kone oli ollut vain vähän aikaa käytössä, mutta yhdestä sen sylintereistä oli puristukset hukassa, joten se päätettiin purkaa ja läpikäydä”, Vertti kertoo. Siitä huolimatta vein sen paikalliseen sorvaamoon lyhennettäväksi. Moottori osoittautui lopulta hyväkuntoiseksi ja puristusongelmaan löytyi syy jumittuneesta männänrenkaasta, joka irtosi bensakylvyn jälkeen. Hiottu kori piti saada suojaan kosteudelta, joten ruiskutin autoon epoksipohjamaalin. Kojelauta ja kaikki muoviosat maalattiin mustiksi ja viimeisteltiin mattalakalla. Vääntöä haettiin myös Edelbrockin Performer-imusarjalla ja rosterisilla peltipakosarjoilla. Lopulta lyhennetty kardaani osoittautui edelleen liian pitkäksi ja päätin ostaa toisen, jonka sitten lyhensin itse työpaikan sorvissa sopivan mittaiseksi”, Vertti selvittää. Lavan takimmaisista helmoista tehtiin hieman normaalia korkeammat, jotta takapään sai näyttämään matalammalta. Takapään jousituksessa oli hieman enemmän työtä, sillä ilmapussitus vaati rungon korotuksen, mikäli auton mieli saada matalaksi. Kompurat pultattiin kiinni runkopalkkiin ja säiliön sekä muut komponentit sai piilotettua hyttiin, penkin takana olevaan tavaratilaan. Tällöin rungon takaosan sai valmistaa täysin ilmajousituksen ehdoilla. El Caminon alkuperäiset nelilinkkitukivarret ovat nimittäin todella lyhyet, joten perän asento muuttuu huomattavasti madalluksen jälkeen. Täytettä pellin alle. ”Auton mukana ei tullut lainkaan moottoria tai vaihteistoa, mutta onneksi tallista löytyi isäni veneestä ylimääräiseksi jäänyt 350-kuutiotuumainen Goodwrench-moottori sekä Fleetsiden vanha TH700R4-laatikko. Myös lattiaan sekä korin tukipalkkeihin tarvittiin uutta peltiä. Helmat vaihtuivat ympäri auton. Hitsaustöiden jälkeen kittasin saumat Roberlon metallikitillä, minkä jälkeen hioin koko korin käyttämällä P40-hiomapaperia ja pitkää hiomatukea, jolla suurimmat montut sai tasoitettua. Remontin yhteydessä uusittiin jakopää ja venekäyttöön tarkoitettu nokka-akseli vaihtui Comp Camsin XE 256H -keppiin, joka on vielä melko mieto, mutta tarjoaa lisää vääntöä alemmille kierroksille. 27 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Useamman maalija kittikerroksen alta paistoivat puhkiruostuneet helmat ja puskurit, jotka oli hitsattu koriin kiinni
Kojelauta ja kaikki muoviosat maalattiin mustiksi ja viimeisteltiin mattalakalla. Samalla sheivattiin perälaudan rekisterikilven syvennys, ovien lukonreiät sekä polttoaineen täyttöluukku. Teippausrajojen poistaminen vaati yli 20 kerrosta lakkaa ja neljä välihiontaa. Tekniikan ja alustan jälkeen oli vuorossa auton maalaus. Lakan kuivuttua katto teipattiin ja pitsikuviot maalattiin korin vihreän sävyllä. Onnistuneesta lopputuloksesta kertovat matkamittariin syksyyn mennessä kertyneet 5 000 lisäkilometriä. Tämän jälkeen edessä oli enää loppuniputus. Jottei sisustasta tullut kauttaaltaan mustaa, päätettiin penkkeihin ja ovipahveihin lisätä hopeista keinonahkaa.” Vertti sai auton valmiiksi viime vuoden toukokuussa, minkä jälkeen uusiutunut Camino oli hänellä liikenteessä koko kesän. Lopuksi kuviot kehystettiin käyttämällä vihreää flakea. Amerikasta oli tilattu jo hyvissä ajoin uudet puskurit, maski, ovenkahvat ja ovien tiivisteet. Katon pitsikuvioitu erikoismaalaus syntyi omassa tallissa. Auto on Conquistaerikoismallia, jonka listoitus mahdollisti kaksivärimaalauksen aivan erityisen hyvin”, Vertti perustelee. Myös lattiamatto maalattiin mustaksi. Vertti on saanut hyvän kotikasvatuksen amerikkalaisten autojen parissa. Uustuotanto-osien saatavuus viidennen sukupolven El Caminoihin on erittäin hyvä ja hinnat ovat huokeita. Pohjien valmistuttua edessä oli lopulta pintavärin ruiskuttaminen. ”Minulle oli alusta alkaen selvää, että auto tulee olemaan kaksivärinen ja kattoon tulee hopeinen flake-maalaus. Vertin El Camino on Conquista-erikoismalli, jonka listoitus tarjosi hyvät mahdollisuudet kaksiväriseen toteutukseen. Työ aloitettiin maalamalla katto hopeiseksi, minkä päälle ruiskutettiin lakkaa, jonka seassa oli hopeista flakea. Sisusta oli alun perin aikakautensa mukaisesti kauttaaltaan vaaleanruskea. Pohjia tehdessä hänelle heräsi ajatus pitsikuvion maalaamisesta. Määrällisesti listoja on El Caminossa kuitenkin yllättävän paljon ja niiden kunnostustöihin vierähti aikaa peräti kaksi viikkoa. Listat ovat alumiinia ja ruostumatonta terästä, joten oikomisen, hionnan ja kiillotuksen jälkeen niistä sai lähes uudenveroiset. ”Isäni verhoili auton penkit, ovipahvit ja sisäkaton sekä valmisti siinä ohessa vielä turvavyötkin. Niihin tehtiin hieman muotoa lisäämällä sivuille vaahtomuovia ja vanua, joka kohensi niiden ulkonäköä ja toi lisätukea sivuille. Erikoismaalaus omassa tallissa. Penkit olivat alun perin käsinojalla varustetut ja aivan tasaiset ilman minkäänlaisia sivutukia. Takahelmoja jatkettiin, jotta perä saatiin näyttämään matalammalta. Koko urakan Vertti toteutti itse omassa kotitallissaan. Hänen isänsä Jukka on rakentanut jenkkejä lähes koko ikänsä, joten omasta tallista löytyy paitsi kaikki projektin läpiviemisen vaatimat välineet, myös melkoisesti osaamista. Tässä vaiheessa kori ei ollut vielä lähimainkaan suora, joten kittausta, pohjamaalia ja hiontaa riitti vielä pitkäksi aikaa. 28 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Chevrolet El Camino Conquista ’79
Kiitos: Jukka Miinalainen, Tero Eronen ja Esko Paavilainen. Korimuutokset: Takahelmoja korotettu, perälaudan rekisterikilven syvennys, ovien lukonreiät ja polttoaineen täyttöluukku sheivattu. 29 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Jarrut: Edessä levyt ja takana rummut. Palvelukseen valjastettiin Vertin isän veneestä ylimääräiseksi jäänyt 350-kuutiotuumainen Goodwrench-moottori sekä Fleetsiden TH700R4-laatikko. Koko urakan Vertti toteutti itse omassa kotitallissaan. Sisusta: Alkuperäiset penkit, joista poistettu käsinojat ja lisätty sivuttaistukea, musta/hopea keinonahkaverhoilu. Teippausrajojen poistaminen vaati yli 20 kerrosta lakkaa ja neljä välihiontaa. Auto ostettiin rullaavana ja koko alkuperäinen tekniikka loisti poissaolollaan. Vanteet: REV Wheels 100 Classic, edessä 7x17" ja takana 8x17". Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto, alkuperäinen 10-bolt perä. Renkaat: Edessä 215/45 R17, takana 245/45 R17. Alusta: Omavalmisteinen ilmajousitus, takarunko valmistettu ilmajousituksen ehdoilla, edessä 2" droppispindlet. Faktat Chevrolet El Camino ’79 Omistaja: Vertti Miinalainen, 24 Paikka: Niittylahti. Moottori: 350 cid V8, Comp Camsin XE 256H -nokka-akseli, Edelbrock Performer -imusarja, peltipakosarjat, Holley Sniper -ruisku
Yhdysvalloissa Carryallit ja uudemmat Power Wagonit ovat nousseet halutuiksi rakentelukohteiksi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 30 AMERIKAN RAUTA 3/2022. KAIKEN SE KANTAA Dodge Carryall ’42. Ähtäriläinen Toni Hautala rakensi sotatantereilta tutusta Dodgesta Cumminsin turbodieselillä varustetun modernisoidun maasturin, jolla pärjää maastossa, mutta ei jää jalkoihin maantielläkään
KAIKEN SE KANTAA Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 31 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Teemaa tukevat myös monet asiaankuuluvat varusteet. Etsin hetken vaihtokonetta, ja kun sitä ei järkevästi löytynyt, päätin kunnostaa alkuperäisen moottorin. 32 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Dodge Carryall ’42. Tehot taisivat kolminkertaistua ja vaihteistovariaatioista vasta kolmas Goerendin tekele alkoi kestämään”, Toni kertoo alkutaipaleestaan korotettujen hyötyajoneuvojen maailmassa ja jatkaa: ”Mega Cab oli todella paljon rakennettu jo USA:sta ostettaessa. ”L uultavasti se oli enoni autoharrastus, joka pääsi tarttumaan minuun”, muistelee Toni innostumistaan jenkkiautoista 2000-luvun puolivälissä. Sen kanssa kävi harvinaislaatuinen konerikko, kun venttiilinjousi katkesi ja mäntä antoi pusun venttiilille sillä seurauksella, että sylinteriin tuli ikävä jälki. Se putkitettiin, siihen vaihdettiin kaikki laakerit ja männänrenkaat, ja myös kansi koki samalla täysrempan. Tuolloin reilu parikymppinen mies hankki ensimmäisen Cumminsilla varustetun Dodge Ramin, jota seurasi myöhemmin vielä pari lisää. Koneremontti olikin äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettava, eikä harmita näin jälkeenpäin yhtään.” Toni halusi autoon tolpat, jotka kestävät pieniä hyppyjä. Keulan maskiritilä, jäähdyttimen ympärillä oleva runko ja etupuskuri valmistettiin itse alumiinista. Luonnollisesti sitä piti korottaa, mutta myös konetta piristettiin melkoisesti. Tukivarret on adoptoitu Dodge Ramista. ”Se nelivetoinen oli minulla pisimpään ja sitä tuli rakennettua nuoruuden innolla. Ensimmäinen oli ’95-vuosimallinen takavetoinen yksilö, sitä seurasi saman vuoden nelivetoinen ja kolmantena hän hankki puolisonsa kanssa puoliksi ’06 Mega Cabin. Aavikonruskea värisävy valittiin siksi, että sotateema saatiin säilytettyä. Näin ollen coilovereiksi valikoituivat Filthy Motorsportin toimittamat painojen mukaan shimmatut 2,5-tuumaiset King Coiloverit 12 tuuman joustolla. Tällä saatiin kompensoitua painavampia akseleita ja moottoria
”Etupilarit olivat sen verran pehmeät, että upotimme niihin kaverini kanssa turvakehikon. ”Ensin meinasin vain paikkamaalata korjatut kohdat, mutta onneksi automaalari Valkeisen Jukka sai puhuttua järkeä, ja auto lähtikin peltitöiden jälkeen lasimurskapuhallukseen. Nokalla oli koneen tuottaman vaatimattoman alipaineen vuoksi sähköinen alipainepumppu, jonka kärjet olivat jumiutuneet, lieneekö se ollut ulosajon syynä. Lukoiksi vaihdoin modernimmat, jotta ovet eivät lennähtäisi auki joka pompussa. Kaikki hitsaukset hän teki TIG:illä päittäisliitoksilla. ”Itse olisin varmaan ostanut ensimmäisen sukupolven Ramin, mutta se oli emännän mielestä liian ruma. Pontiac oli lopulta lievä pettymys, kun kaikki korjauspellit oli asennettu hieman tökerösti”, Toni listaa harrasteautoilunsa vaiheita. ”Se oli joko myyntiä varten fiksattu, tai sitten entinen omistaja ei ollut tiennyt yhtään, mitä teki. Painoa lähti pois myös lehtijousien mukana. Päivitin sen tilalle hydrobuusterin.” Käyttövarma ikiliikkuja. Pilarien nurkat joutui myös korjaamaan, sillä kori oli ajan saatossa väsynyt ja kaikki pilarien nurkat olivat murtuneet. Lopulta niitä kitillä korjattuja paikkoja löytyi aika paljon, ja Toni joutui pellittämään ulkoja sisähelmat uudelleen ympäri auton 5–10 sentin korkeudelta. Mega Cabin myynnin jälkeen tilalle haluttiin jotain mikä ei pudottaisi arvoaan, ja mistä ei löydy väyläsähköä eikä Common Rail -tekniikkaa. Kyseisen sävyn päälle sopivat myös sotamerkinnät, mikäli sellaiset innostuu jossain vaiheessa maalaamaan. Yllätystä yllätyksen perään. Lokasuojat ja astinlaudat sai naputeltua vielä suoriksi, ja ne tarvitsivat vain vähän huomiota. Pintavärin valinta oli vaikea, mutta lopulta päädyttiin aavikkomaiseen hiekan väriin, jotta sotateema säilyi. Auto oli kokenut lievän kolarin, minkä vuoksi kuskin puolen pintapellit, konepelti ja maski vaativat osakseen huomiota. Auto ei luultavasti ollut kelvannut entisöijille puuttuvien sivuikkunakehystensä vuoksi. ”Ensin olin ostamassa ’69 avo-Camaroa kunnostettavaksi, mutta välittäjä sai puhuttua laittamaan pari tonnia lisää, jotta saisin ehjän auton. Lasit Toni teetti Alavuden Lasi Oy:llä sapluunoiden mukaan. Kori vaati todella paljon huomiota ja korjauspellit tuli taivuteltua suorasta levystä, G-Mersujen varaosien hinnat kun alkoivat pyörryttää. Aihiota ei tosin meinannut ihan heti löytyä, sillä Carryallit ja Power Wagonit alkavat olla melko haluttuja rakentelukohteita USA:ssa. Tulilintu vaihtui pitkän väännön jälkeen Suomesta ostettuun ’70 Dodge R/T Chargeriin, joka löytyy tallista edelleen. Mersun valmistumisen jälkeen iski V8-kuume, ja maasturi vaihtui avomalliseen ’69 Pontiac Firebirdiin. Katon ja puulattian korvasin peltisillä vedenpitävyyden vuoksi, ja samalla avattava tuulilasi sai lähteä myös. Kokoonpanosta löytyy muun muassa Edelbrock Performer RPM -kannet ja imusarja, Comp Camsin rullakeinut ja rullanokka, MSD:n sytkäosat, moniurahihnasetti, matala öljypohja sekä isot peltisarjat. Kompensoidakseen painavampia akseleita ja moottoria, valmisti Toni itse alumiinista etupuskurin, jäähdyttimen ympärillä olevan rungon, keulan ritilän ja polttoainetankin. Purkaessa minulle jäi sylinterinkansi käteen, niin pääsin tutustumaan myös venttiileihin ja kanteen. Kun Benzboyn Seija sai järkättyä auton Suomeen ja pääsin ihmettelemään sitä livenä, niin löytyihän siitä jos jonkinlaista yllätystä. Lopuksi kori hiekkapuhallettiin ja paljaalle pellille ruiskutettiin pohjalle epoksi, jonka jälkeen oli vuorossa kittaus. Seuraavaksi Toni hankki kunnostettavakseen G-mallin ’86 Mersu-maasturin, johon hän vaihtoi dieseltekniikan ja ilmajouset. Takalaidastakaan ei jäänyt vanhaa kuin sisäosa”, mies luettelee vastaan tulleiden yllätysten loputonta listaa. 33 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Hän myönsi kyllä, ettei osaa hitsata, minkä vuoksi joku reikä oli täytetty kitillä. Takalaseille tehtiin pulttikiinnitteiset kehykset löysän pellin tueksi, koska ne alkuperäiset kehykset oli joku polttanut pois. Lopulta Toni löysi erään keskustelufoorumin kautta ilmoituksen Kaliforniassa yksityisellä myynnissä olleesta yksilöstä. Samalla niiden hinnat ovat pompanneet rajusti. Renkaat olivat täynnä uretaania ja vanteet ruostuneet puhki. Edellinen rakentaja oli satsannut koneeseen ihan mukavasti. Tavoitteena oli tehdä käyttövarma ikiliikkuja mahdollisimman vähällä sähköllä, ja mielestäni tavoite täyttyi, kun koeajokin suoritettiin ilman ainuttakaan sähköjohtoa”, Toni kertaa. Ovien alareunat piti tehdä uusiksi, sillä aiemmassa korjauksessa kitin tukena oli käytetty muun muassa oven sisään tungettua t-paitaa. Sitten netissä tuli vastaan Legacy Classic Trucksin rakentaman Carryallin kuvia ja ne paloivat meidän molempien verkkokalvoille niin vahvasti, että sellainen piti saada rakentaa. Joku oli mennyt polttamaan pillillä pyöristykset pois ja vaneroinut perän. Tein talven pohjatöitä, joiden jälkeen Jukka viimeisteli pohjat ja maalasi auton mustaksi. Lattia tukirakenteineen tuli myös uusittua kokonaan. Mega Cabin myynnin jälkeen tilalle haluttiin jotain mikä ei pudottaisi arvoaan, ja mistä ei löydy väyläsähköä eikä Common Rail -tekniikkaa. Kaikkia tiivistepintoja oli koneistettu lamellilaikalla”, Toni täsmentää auton ostokuntoa
Pyysin sellaisia tolppia, jotka sietävät pienet hypyt, joten coilovereiksi valikoituivat painojen mukaan shimmatut 2,5-tuumaiset King Coiloverit 12 tuuman joustolla. Tehostimeksi Toni teki samanlaisen hydroboostin kuin aiemmin Chargeriinsa, koneessa kun ei ollut alipainepumppua. Vaihteisto piti aluksi vain käyttää auki ja tarkistaa, mutta mopo hieman karkasi, ja nyt se on vahvistettu lisälevyillä ja varustettu shift kitillä sekä billet-servoilla. Ensimmäinen rakenteluvuosi hänellä menikin käytännössä kokonaan rungon kimpussa, boksauksissa ja kiinnikkeiden paikkojen valmistamisessa. Auto liikkuu melkein tyhjäkäynnillä matkanopeuksiin asti. Ihan kaikkia penkkien ominaisuuksia en pystynyt hyödyntämään rajallisen tilan vuoksi. Tukivarsiksi tuli Ramin long arm -tukivarret ja poikittaistukivarret poimin kolmannen sukupolven Ramista. Lopuksi runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin sinkkiepoksilla. Penkeissä olisi ollut pitkät kiskot ja takatila olisi ollut todella muunneltavissa, Autossa on kolme penkkiriviä ja tilaa seitsemälle hengelle. Vanteina pyörivät korinväriin maalatut 16-tuumaiset peltivanteet ja renkaiksi valikoituivat Michelin XML maastokuormaauton renkaat koossa 325/75 R16. Valmis pieniin hyppyihin. Etuakseliin Toni vaihtoi kaikki nivelet ja tiivisteet. ”Kun ilmajouset oli jo kokeiltu, niin halusin tähän mahdollisimman mukavan alustan. Luonnollinen vaihtoehto Cumminsin perään oli vähän sähköä kaipaava 47RH-automaattivaihteisto Dodge Ramista. ”Etsin sopivia penkkejä kauan, sillä halusimme autoon vähintään kuusi paikkaa, ja samanlaisia tuntui olevan todella hankala löytää niin monta. Takimmaiset penkkirivit kaatamalla saa tilaa tavarankuljettamiseen tai vaikka nukkumiseen. Moottori tuli asennettua todella taakse, sillä yritin säilyttää viskoflektin, mutta lopulta jouduin kuitenkin tyytymään sähköiseen. Myös jakovaihteisto, kardaanit ja Dana 60ja 70-akselit ovat Ramista. Kone on melkein kokonaan etuakselin takapuolella, minkä ansiosta painojakauma on hyvä”, Toni selvittää. Moottoriksi Toni valikoi itselleen tuttua tekniikkaa edustavan ikiliikkujan – Cumminsin 3,9-litraisen 4BT-turbodieselin. Sisustaa autossa ei juurikaan ollut lukuun ottamatta kiinteitä penkkejä, joissa ei ollut minkäänlaisia säätöjä. Koitin koota tähän Ramin parhaiksi todetut osat eri vuosimalleista, esimerkiksi ohjausvarret ovat ’99-vuosimallista ja simpukka on Borgesonin uusi malli, jota myydään 3Gen Ramiin nopeampana ja vahvempana”, Toni perustelee. Tilaa seitsemälle. 34 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Dodge Carryall ’42. ”Lisääntyneen painon vuoksi boksasin rungon samalla, kun tein moottorille kiinnikkeet. Tuo kyseinen moottori sopi tähän painonsa ja pituutensa vuoksi paremmin kuin 6BT. Filthy Motorsport oli ainoa, joka vaivautui auttamaan minua coilovereiden valinnassa. Pysäyttiminä autossa on Ramin levyjarrut edessä ja rummut takana. Varusteluun kuuluu Vintage Airin ilmastointilaite, mutta jos tukan haluaa hulmuamaan, saa saranoidun takaikkunan avaamalla kunnon läpivedon. Turbiiniksi tuli vanhastaan tuttu Goerendin 3-levyinen matalalla stallilla. Alkuperäisiä korikiinnikkeitä muokattiin sen verran, että väliin mahtuivat korinkannatinkumit, joita ei alun perin ollut ollenkaan. Viimein tuli vastaan Kian tila-auto, jossa oli välttävät nahkapenkit seitsemälle hengelle. Massiiviset renkaat ovat maastokuorma-autoihin tarkoitetut Michelin XML:t koossa 325/75 R16
Katossa, pyöränkoteloissa ja ovissa on bitumia. Sen asennus oli mukavan suoraviivainen, kun myyjä oli valinnut valmiiksi sopivat osat ja ohjeetkin olivat hyvät. Renkaat: Michelin XML maastokuorma-auton renkaat, koko 325/75 R16. Voimanlähteenä toimii Cumminsin 3,9-litrainen 4BT-turbodiesel, joka oli Tonille jo entuudestaan tuttu moottori. Tulipellissä on yhteensä 40 milliä eri äänieristeitä ja jalkatilassa kumin alla monikerroksista äänieristysmattoa. Korimuutokset: Katon pilareihin lisätty turvakehikko, takalaseille tehty pulttikiinnitteiset kehykset, alumiinista valmistettu etupuskuri, jäähdyttimen ympärillä oleva runko ja keulan ritilä. Toki kompuran asennus piti värkätä koneen kylkeen itse, kun valmis kiinnike olisi ollut niin suolaisen hintainen. ”Silloin kävi mielessä, että mihin sitä tuli lähdettyä. Äänieristettä hän pyrki laittamaan niin paljon kuin mahdollista saadakseen lopputuloksesta melun kannalta siedettävän. Kattoverhoilun Toni teki 3-millisestä tai pui sasta koivuvanerista. Mittareiksi valittiin Auto Meterin Classicsarjan mittarit ja soittimeksi Android-soitin peruutuskameralla ja navigoinnilla. Alusta: Boksattu runko, painojen mukaan shimmatut 2,5" King Coiloverit 12" joustolla, Dodge Ramin long arm -tukivarret, poikittaistukivarret ja ohjausvarret, Borgesonin nopeampi ja vahvempi ohjaussimpukka. Voimansiirto: Lisälevyillä vahvistettu Dodge Ramin 47RH-automaattivaihteisto, shift kit, billet-servot, Goerendin 3-levyinen turbiini matalalla stallilla, Dodge Ramin jakovaihteisto, kardaanit ja Dana 60ja 70-akselit. 35 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Takasivujen vanerointi ja ikkunankehysten valmistaminen puusta ovat vielä tehtävälistalla. Taakse tuli lattiaan 10-millinen vaahtomuovi ja sen päälle 5-millinen kyynelkuvioitu kumi. mutta tällä hetkellä takimmaisen penkin alla on jousitornit melkein pehmusteisiin asti. Ajot eivät ole jääneet pelkästään kesälle, sillä talvellakin sillä on käyty muun muassa Ylläksellä ja Rukalla. Ilmastointilaitteen valinnassa auttoi Legacy Classic Trucks, jonka valikoimasta Toni hankki Vintage Airin suurimman ilmastointilaitteen. Vaihteistona on vahvistettu Dodge Ramin 47RH-automaatti. Tallissa makasi ruosteinen runko ja kasa osia, joihin oli uponnut jo melkein koko budjetti. Vanteet: 16" peltivanteet. Jarrut: Edessä Dodge Ramin levyjarrut, takana rumpujarrut. Kauas on tultu siitä epätoivoisesta hetkestä, jolloin Toni katseli pihallaan vesisateessa ruosteista koria, josta pohjarakenteet tippuivat maahan. Lopulta rakentaminen sujui kuitenkin mukavasti, kun asetti tavoitteet itselleen riittävän pienissä erissä. Aikaa se otti neljä vuotta”, Toni summaa. Se asennettiin todella taakse, melkein kokonaan etuakselin takapuolelle, minkä ansiosta painojakauma on hyvä. Valmistumisensa jälkeen Carryallilla on reissattu ahkerasti, sillä auto toimii mukavasti myös matka-ajossa. Moottori: Cumminsin 3,9-litrainen 4BT-turbodiesel. Mittarit ovat Auto Meterin Classic-sarjaa. Kiitos: Haluan kiittää avovaimoani, että hän lähti mukaan tähän projektiin. Android-soittimesta löytyvät niin peruutuskamera kuin navigointikin. Kiitokset myös Vanhamäen Terolle turvakaarien taivuttelusta, Fibercut Oy:lle osien laserleikkauksesta ja Alavuden Lasi Oy:lle ikkunoiden valmistuksesta. Sisusta: Kian tilaauton nahkapenkit seitsemälle hengelle, Auto Meterin Classic-sarjan mittarit, Android-soitin peruutuskameralla ja navigoinnilla, Vintage Airin ilmastointilaite. Kaikkiaan kilometrejä on kertynyt jo noin 13 000. Penkit kaatamalla saa kuitenkin peräosan tasaiseksi tavaran kuljettamista tai vaikka nukkumista varten”, Toni kuvailee. Faktat Dodge Carryall ’42 Omistaja: Toni Hautala, 37 Paikka: Ähtäri
Olive Green Sled 36 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Olive Green Sled Lincoln Sport Sedan ’49. Porvoolaisen Petri Myllysen Baby Linc on chopattu nelioviseksi harvinaisen linjakkaasti, ja sen korimuotoja on muutenkin leikelty niin hienovaraisesti, että kirurgiset toimen piteet täytyy mallia vähemmän tunteville kertoa erikseen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sari Lehtonen 37 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Se on heitetty ylösalaisin ja sitä on kavennettu sen verran, että se menee koriin nätisti kiinni. Tuoreemman Chevroletin etukelkka autoon oli jo Jenkeissä vaihdettu myös, se oli vähän huokoisen näköisesti hitsattu paikalleen, joten vedin sinne kunnolliset saumat”, Myllynen selittää. Kaasupolkimena rumpalilla on tietysti bassopedaali. ”Se minulla aiemmin ollut ’55 Lincoln meni vaihdossa Heath Garagelle. Sekin käännettiin ylöspäin ja sitä siivutettiin aika paljon. Projekti alkoi perinteisesti mätäkorjauksilla. Myös puskurit on käännetty ylösalaisin ja pilkottu, jotta ne on saatu istuettua lähemmäs koria. Poikkeukselinen kasvojenkohotus. Siinä oli paikallaan tuo nykyinen tekniikka, ja se oli periaatteessa ajokuntoinen, mutta se kaasari oli täynnä semmoista lakutöhnää, minkä takia kone kävi varmaan neljällä pytyllä. Liimasin maskin pintaan lopuksi kiillotettua rosteria.” Lempivärissä. 38 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Lincoln Sport Sedan ’49. Samalla siitä jäi yhdet hampaat pois, joten tein tilalle uudet ihan plootusta ja rosterista. Tämä oli myynnissä Nettiautossa, ja tarjosin sitä omaani vaihdossa. ”Helmahitsausta, etulokasiiven alahelmojen tekoa ja takalokkareiden alareunojen paikkausta. Tuo on joku jenkkiarmeijan sävy, jonka serkkuni mulle vihjasi, ja hänen kauttaan tulivat itse asiassa nuo väritkin. ”Silloin alussa puskurit olivat aika rusikoidun näköiset ja mattamustat, mutta sitten se niiden kuosi alkoi häiritä, joten maalasin ne korin värillä. Samalla kavensin maskiaukon, ja sitten tuli takapuskurin vuoro. Olisihan ne voinut kromauttaakin, mutta kun ei rahatilanne anna myöten, niin pulverointi sai kelvata. Mä en itse asiassa sitä tiedä tarkemmin, mitä heillä oli ollut suunnitelmana, mutta ilmeisesti heillä oli haussa nopeammin valmistuva auto siihen hätään. Sen olin päättänyt tehdä heti, kun tuon aihion ensimmäisen kerran näin, kun olen aina tykännyt enemmän siitä Mercuryn lyhemmästä keulasta. Kilven yläpuolisen osan tein suorasta kamasta kokonaan itse. ”Se oli ilmeisesti Jenkeissä aloitettu ja kesken jäänyt projekti. Ne ruostepaikat itse asiassa näkyivätkin myyntikuvissa, eikä se minua säikäyttänyt, eihän se ole kuin työtä, mun mielestä. ”Takapään lehtijousipakat vaihdoin ’65 Mustangin koukuttomiin ihan puhtaasti ulkonäkösyistä, ja niistä on jäljellä vain norra sekä yksi lehti. Alkuperäismaskista otettiin sellainen koristepätkä pois, ja maskia kavennettiin sen verran. Lincoln oli musta ja pääpiirteissään alkuperäiskuntoinen, mutta siihen oli jo vaihdettu tuoreempi tekniikka, mikä teki autosta Petrille erityisen kiinnostavan. Tuotahan on lyhennetty pyörien etupuolelta semmoinen kahdeksan senttiä. Tämähän oli vielä Jenkeissä, kun tein kaupat, ja Hämeenlinnassa suoritettiin vaihto”, Petri jatkaa. Mun mielestä se näytti hyvältä, ja sehän on väliaikainen maali, yhä edelleen”, Myllynen avaa sotilaallisen oliivinvihreää värivalintaa. Vanhasta Alfa Romeosta lähtöisin oleva ratti oli kolarissa vääntynyt romulavalöytö, jonka Petri oikaisi ja maalasi kojelaudan metallinhohtoharmaalla. Konepellin avatessa huomaa selvästi, miten koko keulaa on lyhennetty 8 sentin verran, jotta kokonaisuudesta on saatu mercurymaisempi. Kotona kun putsailin sen, vaihdoin tulpat ja tsekkasin virranjakajan, se hörähti käymään nätisti. Vuosi sitten lopulta kyllästyin niihin, ja hinkkasin ja hitsasin ja hinkkasin, ja toimitin ne pulverikromattavaksi. ”20 12 varmaankin, kyllä se niin täytyy olla”, Petri Myllynen kertoo, kun kysyn, koska hän tämän Lincolnin hankki. Edessä on aika jäykät Vanin jouset lyhennettynä, eihän siellä ole joustovaraa kuin joku nelisen senttiä, mutta nyt se toimii aika hyvin.” Korin muotojen suhteen ensimmäinen muokkaus oman maun mukaiseksi ei ollutkaan perinteisesti se katon korkeus, vaan keulan pituus! ”Kun ne mätähommat olin saanut tehtyä, pätkäisin tuon keulan. Samassa yhteydessä tein myös takapuskuriin tuon kilvenupotuksen, sitä siinä ei ollut aikaisemmin”, mies jatkaa. Niiden väliin hankin Lowtoysiltä makkarapalkeet. Sen jälkeen en ole tehnyt sille mitään, hyvä munkki kävi siinä”, hän kiittelee tuuriaan. ”Se taisi olla 2014, kun maalasin sen ensimmäisen kerran vihreäksi. Puskurin päät on myös muotoiltu ikään kuin toisin päin sopimaan takapyöränaukkoihin”, Petri valaisee äkkiseltään huomaamattomia kirurgisia toimenpiteitä ja jatkaa: ”Etupuskuriahan on sitten pilkottu huomattavasti enemmän, kun se on alun perin näissä Lincolneissa tosi massiivinen
Noitahan on joitakin chopattu niin, että edestä ja takaa on otettu saman verran, mikä saa aikaan sen, että se kattolinja näyttää ikään kuin nousevan.” Choppauksen yhteydessä Lincolniin teetettiin myös uudet sävylasit. Olen minä tuohon skirtejäkin miettinyt, mutta kun niitä on kaikilla. Lincolnin muutokset ovat katon choppausta ja maalauksia myöten Petrin omin käsin toteuttamia. Katto chopattiin sitten vasta 2019. Löysin rullan tuota vihertävää kangasta, josta ompelin itse verhoilut, nekin on kyllä vaihtolistalla jossain vaiheessa. Sama juttu kävi noiden ovien suhteen, aluksihan tuosta piti tulla kaksiovinen, mutta sitten totesin, että neliovisina näitä näkee harvemmin”, mies ynnää rakentelufilosofiansa. ”En muista, mikä vuosi se oli, kun olin Lahdessa Pure Car Clubin osastolla. Viime vuosina apukäsinä on toiminut hänen nyt 18-vuotias poikansa. Se oli hyvä se talli, jossa choppasin tuon, kun pääsin katsomaan autoa 20–30 metrin päästä suoraan sivusta, niin näki heti sen linjan. Ensin tuossa oli semmoinen muovinen veneen ratti, jonka vaihdoin heti kättelyssä ostettaessa paikallaan olleen ruman uudemman Fordin ratin tilalle. ”2016 mä sain sen sitten vasta kilpiin. 39 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Autohan on jatkuvasti kehitystilassa, kuosi on väliaikainen, mutta saattaa olla lopullinenkin. Esimerkiksi maalaus menee luultavasti jossain vaiheessa uusiksi, mutta kiiltävää tuosta ei koskaan tule. Nyt ei enää kroppa anna periksi, kun niin monesta kohtaa on leikelty, niska kahteen otteeseen ja viimeisimpänä selkä marraskuussa. Salosen Virve tuota sinne pyysi, ja sitten totesin, että eihän mulla ole tuossa sisustaakaan, mutta tein nuo verhoilut sitten tosi nopeasti sinne. Etutolpista lähti ihan fiilispohjalta joku seitsemisen senttiä, takapäästä en edes tiedä, mutta huomattavasti enemmän sitä on sieltä otettu kuin etutolpista. Tuo nykyinen on romulavalöytö, ja ollut todennäköisesti kolariautossa. Sitä ennen sillä oli kyllä jo ajeltu, mutta ihan tarrakilvillä. Sen yläreuna oli pahasti vääntynyt, mutta sain sen oikaistua ja paklattua, ja maalasin sen tuommoiseksi harmaaksi”, Petri selostaa. ”Ennen oli aina joku tavoite, että piti saada auto johonkin mennessä valmiiksi, ja tein sitten yötä myöten. Netistä tunnistin sen Alfa Romeon ratiksi. Mullahan ei ollut vakituista talliakaan tässä matkan varrella, joten sen takia se choppauskin jäi tekemättä, vaikka oli suunnitteilla. Nyt 18-vuotiasta poika on kyllä innokas auttamaan, häntä otti silloinkin päähän ihan hemmetisti, kun choppasin katon innoissani yksin, enkä malttanut odottaa päivää, että hän olisi ehtinyt apuun. Joku metallinhohtoinen mattaväri, varmaan vihreä, kun se on lempivärini. Etupenkkihän on alkuperäinen, mutta takapenkin runko oli niin hurjassa kunnossa, että tein itse penkin vanerista ja vaahtomuovista
Etutolpista lähti ihan fiilispohjalta joku seitsemisen senttiä, takapäästä en edes tiedä.” 40 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Lincoln Sport Sedan ’49. Jarrut: 1Gen-Camaron rummut edessä, 2Gen-Camaron rummut takana, GM:n tehostettu kaksipiirinen sylinteri. Kori: Keulaa lyhennetty 8 cm, puskurit käännetty ylösalaisin ja viety kiinni koriin, maskin aukkoa kavennettu, kattoa chopattu edestä 7 cm, takaa enemmän, väri vaihdettu Olive Drab -mattavihreään, takaluukun kahva sheivattu, upotettu antenni, 3" Peep Mirror -peilit. Faktat Lincoln Sport Sedan ’49 • Omistaja: Petri Myllynen, 51 • Paikka: Porvoo. Alusta: 1Gen-Camaron etukelkka, Chevy Vanin lyhennetyt etujouset, tehostettu ohjaus, takana ’65 Mustangin jousipakat ja ilmapalkeet, manuaaliventtilit, Viairin kompressori ja alumiininen ilmasäiliö. Vihreä sisäverhoilu oli oikeastaan vain väliaikaisratkaisu, jonka Pete toteutti, kun auto piti saada näytille Jenkkiautonäyttelyyn, mutta hyvin sen on tehtävänsä hoitanut. Sisusta: Harmaalla maalattu Alfa Romeon Giulian ratti, Dolphinin valkopohjaiset mittarit, 80-lukuisen jenkki-Fordin rattiputki, verhoiltu vihreällä villakankaalla, Tama-basarin poljin kaasupolkimena. Kiitos: Pojalle jeesistä tekemisissä, avopuolisolle kiitos venymisestä näihin hommiin. Vanteet: Metallinhohtoharmaat 15" peltivanteet kromirenkain. Renkaat: Kontio Tyres 215/75 R15. Moottori: 302 cid SB V8, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Edelbrock 600 cfm kaasutin, kärjetön sytytys, valupakosarjat, tuplaputkisto. Voimansiirto: 4-vaihteinen AOD-automaatti, ’79 Camaron 10-bolt perä 2,73:1 välityksellä. Katto chopattiin sitten vasta 2019
050 523 89 51 Puh. 050 523 89 51 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI New old Stuff is coming! Call 040 5610 703 www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustukseen ja keräilyyn! Supermarket.. 03 2251948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Alk. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. 8 90
Meksikosta Nummenkylään 42 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Kun järvenpääläinen Jani Aalto hankki Apachensa puolentusinaa vuotta sitten, se oli vielä vakiokorkuinen ja paksuilla pyörillä varustettu. Chevrolet Apache 10 Custom ’60. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Ville Mansukoski 43 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Janin käsissä steppari on saanu aimo annoksen lowrider-henkeä, liekö verenperintönä, auto on nimittäin lähtöisin eteläisestä Meksikosta
Kori oli jo joskus Jenkeissä käynyt pois rungolta, eikä tuota ole ilmeisesti koskaan hitsailtu”, hän kertoo. ”Valmispakettia ilmajousitukseen ei tähän malliin löytynyt, joten ilma-alusta koottiin itse sopivaksi katsotuista komponenteista. ”Taakse jouduin tekemään adaptereihin kuuspulttijaon, edessähän on Mustang-tyyppisen akseliston myötä 4,75" jako”, Jani valaisee. ”Väri oli tämä jo Suomeen tullessa, ja keulalle oli jo vaihdettu tuo C1-Corvetten maski. Maski on vaihtunut jo Jenkeissä Corvette C1:n hammasriviin. Se oli paikallisen maaliliikkeen pitäjän, joka myös oli uittanut auton Amerikasta itse. Lavakate on Suomessa teetetty ja maalattu Automaalaamo T. Ajoin sen kesän sellaisenaan sillä korkeana ja valkosivuilla, kunnes löin sen muttereiksi. Kurvisella.” Hiukan piristettyine pikkulohkotekniikkoineen auto olisi siis sinällään ollut valmis kovaan ajoon, mutta Jani kaipasi sille omaa näköä. Olin 19, kun ostin sen ensimmäiseksi omaksi jenkikseni suoraan Amerikasta. Valkosivut, valoluomet ja hakuvalot tuovat yhdessä pinnavanteiden kanssa Apachelle lowrider bomb -henkeä. Lowrider-henkeä. Sen piti olla seuraavaksi kesäksi valmis, mutta sitten loppujen lopuksi se oli valmis seuraavan vuoden marraskuussa, vuoden päivät se vei”, Järvenpäässä Rimsworks-vannekorjaamoaan ja rengasliikettään pyörittävä Jani Aalto selittää. ”T äst’ on reilut viisi vuotta, kun loppukesästä ostin tuon kaverilta. ”Kaikki ilmajousikomponentit on piilotettu lavan alle”, Jani selittää. ”Tuon tekniikan tuohon vaihtoi Kellokoskella tuttavani. Vaikka Janilla on itsellään rengasliike, ei Apachen 18-tuumaisia vanteita tilattukaan mistään tutuilta tukkureilta uutena. 44 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Chevrolet Apache 10 Custom ’60. Kun sitten aloitin tämän oman rengasliikkeen 2015, myin sen pois ja aloin selailla Craigslistiltä ja eBaystä ’55–57 pickupia shop truckiksi, mutta ne menivät niin paljon yli budjetin, että lopulta päädyin ostamaan tästä omilta kyliltä tämän ’60 pickupin. Etupuskuri oli kuitenkin maalattu talomaalilla pensselillä harmaaksi, joten kromautin sen uudelleen. Ovia koristavat Janin oman Rimsworks-firman logot. Päällisin puolin ostos olikin siisti, eikä siinä ollut ruosteongelmia Janille tullessakaan. ”Aiemmin mulla oli ’73 Buick Centurion Convertible 455-koneella ja 22" vanteilla. Autohan on alkuaan lähtöisin Etelä-Meksikosta. Eteen asennettiin pulttikiinnityksellä Heidtsin apurunko putkitukivarsineen ja tehostettuine levyjarruineen ja tehostettu hammastanko-ohjauksineen, takapäätä notchattiin sopivasti Hersti AutoShopilla.” Modernimpaan etupäähän tulivat McPherson-tyyppiset ilmatolpat, taka-akselilla käytettiin ihan perinteisiä makkarapalkeita. Se oli vähän niin kuin mainosautona heilläkin.” Streetfighter-prätkiäkin harrastavalla Janille oli totta puhuen jenkkien suhteen jonkinlainen sukurasite, hänen Alluna tunnettu isänsä kun on ajellut jos jonkinlaisilla amerikanautoilla 80-luvulta lähtien, Allulla ne tosin vaihtuvat nopeampaan tahtiin kuin Janilla. Meksikosta Järvenpäähän. Ensi töiksi pickup oli tietysti hoidettava lähemmäs maanpintaa. ”Nuo pinnavanteet tulivat minulle Hipalta ostamani Caprice Classicin alla”, mies selittää tarkoittaen hurjan turboahdetun C6-Corvetten omistavaa järvenpääläistä Tuomas Hirvosta. Janin hankkimaa Apachea oli rakenneltu jo auton ollessa ison veden takana, voimalinja sen sijaan oli vaihtunut nykyiseen 350 & 350 -pakettiin vasta Suomessa
Alkuperäishenkinen mutta pienempi ja paksumpikehäinen ratti on Lecarran Mark 10. Alkuperäismittarit Jani vaihtoi valkopohjaisiin Dolphineihin, koska kaipasi autoon rundaria. Kirkkaanpunaiset verhoilut toteutti tyylikkäästi järvenpääläinen Verhoomo Elomäki. Janikin luuli sitä auton alkuperäiseksi ennen lehtijutun tekoa. Vaikka Janilla on itsellään rengasliike, ei Apachen 18-tuumaisia vanteita tilattukaan mistään tutuilta tukkureilta uutena. 45 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Uutta ilmettä kaipasi myös kabiini, joka sai piristyksekseen uudet kirkkaanpunaiset verhoilut. ”Tossa ei ollut alunperin kierroslukumittaria, enkä halunnut mitään irrallista race-rundaria, joten tilasin ton Dolphinin mittariston Jenkeistä. Vanteet: 18" pinnavanteet. Renkaat: Continental SportContact 245/45 R18, irtovalkosivut. Nää auton muutokset on tehty ihan tässä Järvenpäässä, pääosin omalla pajalla”, Aalto selittää. Kori: Maalattu helmiäisharmaalla, C1-Corvetten maski, valoluomet, dummy spotlightit, pinstripet. Sisusta: Verhoiltu punaisella keinonahalla, Lecarra Mark 10 -ratti, Lokarin pitkä shifteri, Dolphinin mittarit, CD-soitin, erillissarja kickpaneeleissa. Nää auton muutokset on tehty ihan tässä Järvenpäässä, pääosin omalla pajalla”, Aalto selittää. Ratiksi on vaihdettu klassisen näköinen, mutta selvästi alkuperäistä pienempi ja paksumpikehäinen Lecarran Mark 10 ja automaattia hallitaan Lokarin pitkällä rodimallin shifterillä. Valmistuttuaan syksyllä 2017 Janin Apache palkittiin Lahden Jenkkiautonäyttelyssä PickUp-luokan kolmospystillä. ”Tämän talven parannuksiin kuului Accuairin E-level-ohjaus ja Viairin mustat 444C-kompurat”, Jani selittää. 46 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Chevrolet Apache 10 Custom ’60. Hieman piristetyn 350:n kannet ovat Janin tiedon mukaan lähtöisin 60-lukuisesta moottorista. Faktat Chevrolet Apache 10 Custom ’60 • Omistaja: Jani Aalto, 34 • Paikka: Järvenpää. ”Ton verhoili paikallinen Verhoomo Elomäki”, Jani kertoo. Erillissarjan kaiuttimet on asennettu kickpaneeleihin. Kyllä autoa sen jälkeenkin on paranneltu sieltä täältä.” Pieni, mutta todella suuren vaikutuksen lookiin tehnyt muutos oli 18-tuumaisten renkaiden varustaminen irtovalkosivuilla, joka teki kokonaisuudesta huomattavasti klassisemman näköisen yhdessä lowrider bomb -meininkiin viittaavien valoluomien ja hakuvalojen kanssa. Cadillacin ilmanputsari on aito vanha osa, ei uusi aftermarket-tuote. Voimansiirto: TH350-automaatti, alkuperäinen perä. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin, teräspunosletkut ympäriinsä. Kiitos: Isä Allu, Hersti AutoShop, Kutvonen, Sirppi, Pelkonen, Jupi, Kautsi, Automaalaamo T.Kurvinen, Verhoomo Elomäki, TTK. Moottori: 350 cid V8, jyrkempi nokka, pukinsarvipakosarjat, 2,5" tuplaputkisto. Hämmästyttävää kyllä, auto sai viimeisimmässä järjestetyssä Helsingin American Car Show’ssa Top 10 -palkinnon amerikanautohallin sijaan Tuning Car Show’n puolelta! Pientä teknistä paranneltavaakin on matkan varrella ilmennyt, vaikkei mistään kovin suurista puutteista olekaan kyse. Alusta: Heidtsin Mustang II -tyyppinen etuakselisto, tehostettu hammastanko-ohjaus, McPherson-tyyppiset ilmatolpat edessä, runko notchattu, makkarapalkeet, orkkistukivarret ja panhard-tanko takana, pitkittäistukivarret boksattu, takana Bilsteinin custom-iskarit, Viair 444C -kompressorit, Accuair E-level-ohjaus ilmajousitukselle. ”Ja tulihan sieltä kutsu American Beauty -näyttelyyn Haapsaluun kans
klo 10-17 Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7-15 vuotiaat 10 € 37 90 37 90 8 90 Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille automiehenverkkokauppaan! www.supermarket.fi Amerikan Rauta parkkikiekko Candy skull time. veloituksetta aikuisen seurassa Avoinna La 30.4. Rasvanäppien olohuoneet – Unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! 212 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. Olympiavuoden klassikot – Tarinoita 1952 automalleista Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. Amerikan Rauta avaimenperä 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. klo 9-17 Su 1.5. Supermarket.fi 4 90 14 90 Amerikan Rauta tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. Alk.. SUURI SUOMALAINEN KLASSIKKOAJONEUVONÄYTTELY TEEMANA OMISTAJIEN HELMET “MUSEOIÄSSÄ” Tänä vuonna museoiän täyttävät ajoneuvomallit AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! motonet LAHDEN MESSUKESKUS Alle 7 v
Käyttöauto nimeltä Chrysler 300 4D HT ’62. Riihimäkeläisen Tommi Lyytikäisen rakentamia autoja on esitelty Amerikan Raudan sivuilla useampaan otteeseen, tunnetuimpina niistä varmasti BAD-58 ja BAD-59. Muutama vuosi sitten Tomppa hankki talviautokseen hempeänpinkin neliovihooteen, joka sai lempinimen ”Hattara”, mutta näyttää muokkautuvan koko ajan häijympään suuntaan… Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Hattara 48 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Käyttöauto nimeltä 49 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Lopuksi hän kaiversi oviin Greasehead Raggars -tekstit samaan tapaan kuin oli kaivertanut aiemmin omistamaansa ’58 avo-Edseliinkin, joka sekin esiteltiin Amerikan Raudassa puolen tusinaa vuotta takaperin. Etuoviin mies kirjaili vakaumuksesta viestivän Greasehead Raggars -tekstin. Jesse sen oli korjannut, ja myös häivytellyt sen kyljen samanväriseksi kuin muu auto”, Tomppa selittää. ”Siitä tuli Facebookiin ilmoitus ja soitin myyjälle saman tien, ja lupasin tulla sen seuraavana päivänä hakemaan. Chryslerin alustaa madallettiin sopivasti ja valkoraitasekarengastus korvattiin leveämmillä ja matalampiprofiilisilla renkailla, jotka Chrysler oli Tompalle tullessa kiiltävänpinkki, mutta hempeä klassikkoautofiilis sekalaisine valkoraitarenkaineen ei sopinut miehen silmään, joten hän hioi auton ensi töikseen patina lookiin. Ei liialle kiillolle. ”Apparin kylki oli osunut kaiteeseen ilmeisesti auton ollessa Jenkeissä, mutta ei siinä runko tai pilari ollut saanut sen kummemmin kipeetä. Tompalle Chryslerin kiiltävän vaaleanpunaiseksi vasta siistitty kuosi ei tuntunut omalta, vaan mies hioi maalipinnan kauttaaltaan patinoituneen näköiseksi. Siinä oli pari viikkoa leimaa jäljellä, joku jarrusylkkä rikki, ja pyyhkijät siitä piti näet myös korjata leimalle, mutta hinta oli hyvin sopiva.” Pinkki kuuskakkonen oli tuotu maahan Jenkeistä joitakin vuosia aiemmin lievästi kylkikolaroituna, ja sen oikean puolen lokarin ja ovet oli vaihtanut ehjiin Jesse’s Auto Garagea Helsingissä pitävä Jesse Ruotsalainen, joka on siipi-Mopar-harrastaja jo toisessa polvessa. Nuo molemmat ovat sittemmin vaihtaneet omistajaa samoin kuin viime vuonna Amerikan Raudassa esitelty yli 700-hevosvoimainen ’70 Hemi-Charger, mutta kyllä Tompan hallusta edelleen Mopar-muskelia löytyy. Sopiva, hieman etukeno madallus ja mustat peltivanteet levein renkain tuovat Kolmesataselle kummasti muskeliautomaista ilmettä. Lasten suusta se totuus kuullaan. Yhdistävä tekijä Tompan rakentamille siipimuskeleille on ollut myös BAD-alkuinen rekisteritunnus – Chrysler New Yorker Town & Countryssa BAD-58 ja Chrysler Windsor -avossa BAD-59, vuosimallin mukaan. Tomppa hankki nimittäin pian kolme vuotta takaperin, vielä ’59-avon omistaessaan talviautokseen jutun ’62 neliovisen hardtop-300:n. T ompan isolohko-Moparit ovat tunneet maanlaajuisesti hyvin tunnetuiksi paitsi pirteistä tekniikoistaan, myös omaperäisestä tyylistään. 50 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Chrysler 300 4D HT ’62. 8-vuotias Helinä tokaisi Chryslerin nähdessään, että ”hattara-auto”, ja Tomppahan kaiversi sen saman tien auton kattoon sen nimeksi. ”Lahdesta mä sen kävin hakee”, Tomppa muistelee
Tompan tuntien on sanomattakin selvää, että kyllähän sitä lisätehoa kesäisin olisi kaivannut, ja sen suhteen miehellä kävikin tuuri. ”Uudemman Gran Furyn 11,75-tuumaiset levyjarrut oli myös laitettu eteen jo Jenkeissä. Tekniikaksi oli vaihtunut jossain vaiheessa 361-isolohko, vaikka 1962-malliset Kolmesataset saivat kyllä tehtaalta nokalleen 383:n. Alkuperäinen tai ainakin sen kaltainen nappi-727-vaihteisto oli kuitenkin edelleen paikallaan. Sisustalle en ole tehnyt muuta kuin laittanut karvat kattoon ja hattuhyllylle, ja ei kun menoksi”, mies naurahtaa. Tompalla olikin heti kättelyssä Monacon 51 AMERIKAN RAUTA 3/2022. ”Se oli poikki ja vähän vinossa, joten otin sen pois, ja maalasin sen verkon mustaksi. Kirjainsarjan 300H on sitten asia erikseen, niissä moottorina oli aina 413. Chryslerin ensimmäistä kertaa nähdessään 8-vuotias Helinä nimesikin sen osuvasti Hattara-autoksi, jonka Tomppa myös kirjaili auton kattoon. asennettiin pillerein varustetuille mustille leveille peltivanteille. Pinkki kuuskakkonen oli tuotu maahan Jenkeistä joitakin vuosia aiemmin lievästi kylkikolaroituna. Tässä on myös 2-piirinen pääsylinteri”, Tomppa kertoo. 300-mallin maski poikkeaa muista aikakauden Chryslereistä, ja sen keskellä on ikään kuin risti samaan tapaan kuin kirjainsarjan Kolmesatasissakin. Pari vuotta Chrysler toimikin mainiosti Tompan käyttöautona sellaisenaan – kesät, talvet – ja on ollut myös perheen naisväen mieleen. Tullessahan autossa oli kokopeittävät kapselit, jotka eivät sopineet Tompan tyyliin. Hattara-auto – vai sittenkin BAD62. Viime alkusyksystä myyntiin tuli ’67 Monaco -farmari, joka oli vuosikymmenet samalla omistajalla ollut Suomi-auto! Siihen oli alkuperäisen isolohkon hajottua 80-luvun puolivälissä vaihdettu tehdasuusi ’78-mallin 440 Magnum, jossa oli kuitenkin kasipytty jostain syystä liian kireä tehtaan jäljiltä uutuuttaan, joten moottori oli rakennettu sisuskaluiltaan heti uusiksi. 440:n alakerta oli koottu Ariaksen takokampurasta, takoveiveistä ja 12,5-puristeisista pattipäätakomännistä, jotka tuottivat todelliseksi puristussuhteeksi Magnumin omilla rautakansilla pumppubensalle sopivan 11:1
Teen myös tähän täyspitkät peltisarjat ja vaihdan rajumman Lunatin Voodoo -nokan, kunhan ehdin. ”Hattaraan oli tehty päivitys kiilavetareista nykyvetareihin jo joitakin vuosia sitten, vielä aiemmalla omistajalla ollessa, ja nyt vaihdoin vain murikan. 52 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Chrysler 300 4D HT ’62. Tompan piti itse asiassa loogisesti rakentaa BAD-59:n jälkeen BAD-60, mutta jo maahan tulossa ollut aihio paloi laivalla rahdattaessa, ja tuli niin sanotusti pari muuttujaa. Kyllä tuo lukkoperä vaan on ihan ehdoton”, hän kiittelee. Farmarista Tomppa sai Hattaraan myös sopivan kasikolmevarttisen Moparin omalla levylukolla varustetun perän. Sourcen alukannetkin tulin juuri hankkineeksi, ja Edelbrockin RPMimusarja on mulla myös tilauksessa, mutta jos ei sitä tule kesäksi, niin ainahan tohon voi lyödä taas Tunnel Ramin”, Tomppa selittää nauraen ja kuittaa: ”Kun tässä nyt kahteen vuoteen ei oo päässyt kunnolla kumia polttamaan, niin pakkohan kesäksi on kuminpolttoauto saada!” Sisäkatto ja hattuhylly saivat pintaansa pitkäkarvaisen ruskean teddykankaan – Rockabilly Rules OK! Joskus uudelleen verhoiltu sisustus on plyyshipintoineen mukava talvikäytössä – Hattarahan on Tompan ympärivuotinen käyttöauto. Vähän korkeamman stallin turbiinin teetin JN-Tradingillä, mutta turhan alhaalla se tarttuu edelleen.” Ja kyllä, Hattara on tosiaan Tompalla vieläkin ympärivuotisena ja ainoana käyttöautona. Näissä oli siis 742 caset ja samat välityksetkin molemmissa”, Tomppa valaisee ja jatkaa: ”Pönniltä ostin nuo uudet kiinanpeltisarjat, ja putket ovat nyt 2,5-tuumaiset. Ainakin alkuun kaasujalan kutitukseen lääkettä haetaan tekemällä kuuskakkosesta entistä pahempi. suhteen selvät sävelet – siitä sopivat osat Hattaraan, ja Hattaran vanhat tilalle Monacoon. ”Tilasin tähän samanlaisen Hughesin 2500 stallin kisaturbiinin, kuin mulla oli avossa. Aion kyllä vaihtaa ne 3-tuumaisiin. Kulkee hyvin umpihangessakin. Nokkia ei oikein ollut US-Partsilla varastossa, niin löin sinne uuden perusCompin. ”Nyt uusin renkaatkin, ei ole mitään ongelmia ollut lukkoperällä ja uusilla Coopereilla
Kun tässä nyt kahteen vuoteen ei oo päässyt kunnolla kumia polttamaan, niin pakkohan kesäksi on kuminpolttoauto saada! Vaikka Tomppa on viime vuosina mieltynyt patinakuosisiin ajopeleihin, tunnetaan mies myös pieteetillä hierottujen Mopar-muskelien rakentajana. Kori: Omatekoinen maski. Voimansiirto: TF727automaatti, JN-Tradingin 2000 Stall Speedin turbiini, 8 3/4" -perä 742 casella, 3,23:1 välityksellä ja levylukolla. Sisusta: Verhoiltu kullanruskealla plyyshillä, sisäkatto ja hattuhylly päällystetty ruskealla karvalla, kierroslukumittari ohjauspylväässä. Moottori: 440 cid Magnum V8, Ariaksen takokampiakseli, Ariaksen takoveivit, Ariaksen 12,5-puristeiset pattipäätakomännät (puristussuhde Magnum-rautakansilla 11:1), Comp Cams XE284H -nokka, Magnum-rautaimusarja, Holleyn 750 cfm nelikurkkuinen DP-kaasutin, kärjetön PerTronix FlameThrower -sytytys, shorty-rosteripakosarjat, 2,5" tuplaputkisto, Griffinin alumiinisyyläri, lisäöljynjäähdyttimet. Faktat Chrysler 300 4D HT ’62 Omistaja: Tommi Lyytikäinen, 107 Paikka: Riihimäki. 53 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Renkaat: Cooper Cobra Radial G/T 235/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Vanteet: 6x15" ja 7x15" mustat peltivanteet, pillerikapselit. Alusta: madallettu, ilmaiskarit takana. Nokaksi tuli Compin XE 284H, joka vaihtuu lähiaikoina rajumpaan Lunatin Voodoohon, kun Tomppa tuli hankkineeksi autoon Sourcen alukannetkin... Yhdistävä tekijä useimmille on ollut se, että pitää olla isolohkovoimaa! Tompalle tullessa Hattaraa kyyditti vakiokuntoinen 361, joka vaihtui kuluneena talvena Ariaksen pyörivillä varustettuun 440 Magnumiin. Moottori sai tietysti pintaansa pinkin värin, kromiventtiilikopat ruostutettiin tarkoituksella sopimaan ulkokuoreen. Jarrut: ’76 Gran Furyn 11,75" levyt edessä, 11" rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri, jarrutehostin
Bird Angry 54 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Ford Thunderbird 5.0 ’87. Tylsän haalarinsinisestä ja väsähtäneen oloisesta vaihteistovikaisesta kutoslinnusta kuoriutui parin vuoden aikana annetun hellyyden tuloksena pikkulohkon voimin kulkeva ja monta astetta vihaisempi lintu. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Helena Lähteenmäki 55 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Sitä, millainen tekniikka tuohon autoon laitettaisiin, ei todellakaan ollut tiedossa. Sitä linjaa oikeastaan sovellettiinkin loppuun asti, vaikka tekniikkasuunnitelmat muuttuivatkin matkalla pariin otteeseen. Oikeastaan ajattelin, että hankittaisiin tekniikanluovuttajaksi uudempikorinen Super Coupe ja vaihdettaisiin alkuperäinen laiska kölninkutonen remmiahdettuun versioon idealla ”tehtaan Super Coupe -prototyyppi”. Selvää oli, että moderninnäköinen kori huusi reilua madallusta ja paljon alkuperäisiä isompia vanteita – ihan kuten oli ollut mallista aikoinaan, sen markkinoille tullessa piirretyissä skisseissä. Olin aina tykännyt korimallista, joka oli muotoilultaan ainakin 10 vuotta aikaansa edellä, ja olin kerran 15-vuotiaana päässyt sellaista ajamaankin. Saattaa olla, että olin optimistinen aihion kaupallisuuden suhteen, ankean tummansininen, järkyttävän korkea ja 15-tuumaisilla superpallorenkailla varustettu pappamalli kun ei näyttänyt varsinaisesti siinä kunnossa mitenkään mediaseksikkäältä – jos edes vähääkään viehättävältä. Moottorina oli tehoton 3,8-litrainen Kölnin V6 ja laatikossa kaikki vaihteet – myös pakki – veivät hitaasti eteenpäin. Mitä sitten tapahtui, on pitkä juttu, mutta fyysisiltä mitoiltaan valtavankokoinen OHCModular todella asennettiin joka puolella kenkälusikkaa käyttäen vanhemman sukupolven T-Birdin keulalle hyödyntäen muun muassa kenttiläisen moottorin kumityynyjä. Hyvä löytö oli myös Turbo Coupen sporttisisusta hyvine penkkeineen ja erilaisine ratteineen. Herstin Timpan kanssa tuli puheeksi, että hänellä oli jäämässä ylimääräiseksi uudempi 4.6 Modular -kasitekniikalla varustettu Thunderbird, josta hän tarvitsi vain taka-akseliston. Lopulta keksimme kokeilla ’68 Firebirdissämme paikallaan ollutta kärpässilmää, ja sehän mahtui juuri ja juuri. T ästä taitaa tulla aikaa nyt jo kolmisen vuotta. Sopivat tuoreemman Mustangin Eibachmadallusjouset löytyivät Turun suunnalta uudenveroisessa kunnossa, ystäväni Peltolan Niko kävi ne sieltä lunastamassa, kun en siihen hätään ehtinyt Turussa käymään. Ei sekään lopulta ihan heittämällä mennyt, sillä Thunderbirdin öljypohjassa piti olla sumppu eri päässä, eivätkä truck-mallin pakosarjatkaan käyneet, vaan ne piti vaihtaa uudemman GT-Mustangin peltisiin versioihin. Suurin yllätys oli kuitenkin se, ettei Edelbrockin kaasutinimusarjan kanssa mahtunut paikalleen vakiopellin alle juuri minkäänlainen normaali ilmansuodatin. Siitä tulikin idea, että swapatään Modular Fox-Bodyyn, ja ostin viininpunaisen ’94 Thunderbirdin tekniikanluovuttajaksi. Tehdasmalli, jota tehdas ei valmistanut. Kävi ilmi, 56 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Ford Thunderbird 5.0 ’87. Vaadittiin luovaa ajattelua. Oli jälleen kerran se tilanne, ettei ollut oikeastaan tarvetta yhdellekään ylimääräiselle autolle, kun eräänä päivänä Facebookia selatessani huomasin Lahden suunnalla myyntiin tulleen laatikkovikaisen ’87 Thunderbirdin. Puolisotilaallinen väritys. Kovin vastahakoisena Mika yritti selittää, ettei millään ehtisi samana päivänä, ja että jos vaan maksaisin sen itse näkemättä, mutta lopulta sain houkuteltua Mikan viemään rahat ja tekemään kaupat saman tien, ettei aihio vaan menisi jollekin muulle. Muistin tuttavapiirissä myynnissä olleen ’59 Rancheron, johon oli juuri asennettu perinteinen 302 Windsor, ja niinhän siinä kävi, että se tuli ostettua, ja autojen moottorit päädyttiin vaihtamaan keskenään. Minulla oli kuitenkin oikeastaan valmiina päässä visio, miltä Fox-Body Thunderbirdin pitäisi näyttää. Kaikki oli tehty sähköjä vaille valmiiksi, kun kävi ilmi, ettei swäppi olisi sittenkään vallitsevien säädösten puitteissa laillinen, koska kaikki Modular-moottorit olivat yksinkertaisesti hiukan liian tehokkaita alkuaan heikkotehoiseen Aerobirdiin, kuten mallia Jenkeissä kutsutaan. Tartuin saman tien puhelimeen ja soitin siellä päin asuvalle serkkupojalle, että ”käy hakemassa se”. Uudemmasta korista purettiin kaikki käyttökelpoinen, osa omaan jemmaan, osa meni tarvitsijalle toiseen lintuun
Päätin, että maskista samoin kuin korin C-pilareistakin poistetaan ukkoslintumerkit ja niiden reiät tukitaan. että tuttavallani Salokankaan Latella oli omaa Turbo Coupeaan varten varaosa-autoksi hankittuna ympäriajettu viininpunainen Turbo, jonka siistikuntoisena säilyneestä sisustasta Late oli valmis luopumaan. Kyllä, Porschella on myös tavallinen Olive Green, mutta sen totesin liian vaaleaksi Thunderbirdiin, tumma sävy tuo korin muodot paremmin esiin. Pohjatyöt ja maalauksen teki ystäväni Petteri tallissamme, vesihionnat ja loppukiillotuksen teimme yhdessä Petterin kanssa. Ulkoväriksi halusin jotain ihan muuta kuin tavallisesti, ja vaihtoehtoina oli oikeastaan beige, harmaa ja vihreä, joista päädyin viimeisimpään. Ruostevaurioita korissa ei juurikaan ollut, ja vaikuttaa kaikin puolin siltä, että mittarissa oleva vajaa 104 000 saattaa hyvin pitää paikkansa. Muun muassa reisituen pituus on säädettävissä aftermarketsporttipenkkien tapaan. Ulkoväriksi halusin jotain ihan muuta kuin tavallisesti, ja Porschen värikartasta löytyi sitten Black Olive Green, joka oli juuri sitä, mitä hain.” Sähköllä liikkuvat Turbo Coupe -mallin penkit ovat huomattavasti perusmallisia tukevammat ja niissä on myös enemmän säätöjä. Porschen värikartasta löytyi sitten Black Olive Green, joka oli juuri sitä, mitä hain. Maalaamalla kromimaskin korin värillä sai korostettua nokan terävää muotoa, ja kokonaan korin värillä maalattiin myös puskurit, joissa oli alun perin paksu musta kaistale yläreunoissa. Digitaalimittaristo sen sijaan kuului Thunderbirdin perusvarustukseen vuonna 1987, ja se saatiin yllätys, yllätys, jopa toimimaan oikein vaihdetun tekniikan kanssa. Turbo Coupesta lainattiin myös ratti, joka ei ole järin sporttinen sekään, mutta kuitenkin alkuperäistä paksumpikehäinen. Poistolistalle päätyivät myös paksut kasarihenkiset kylkilistat. Vihreän sävyksi piti tulla aluksi BMW:n Urban Green, mutta totesin sitten, että se saattaisi olla auringonpaisteessa turhan äitelä, ja aloin etsiä muita samantyyppisiä vaihtoehtoja. 57 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Thunderbird on lisäksi etupään vannekoon suhteen hyvin tarkka, offsetin on oltavat 35–40 milliä, eikä leveyttä saa olla enempää kuin kahdeksan tuumaa. Rikos on jo vanhentunut, joten palataan hetkeksi takaisin kesään 1994, kun pääsin ajamaan Fox-Thunderbirdiä ensimmäisen kerran. Tuo onkin koko lailla ainoa paikka maailmassa, mistä noita vain 1987–1988 malleissa käytettyjä takavaloja saattaa löytyä. Maalauksen yhteydessä autosta poistettiin kylkilistat ja puskurit maalattiin kokonaan korin värillä. Se on kuitenkin nykyisellään niin vihaisen näköinen, että siihen suhteessa sen pitäisi kulkea kolmeasataa. Thunder & Lightning. 58 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Ford Thunderbird 5.0 ’87. Korvaava löytyi Rick’s Thunderbird Partsilta Kalifornian Ontariosta, mistä se tuli Suomeen Kaireniuksen Miken kontissa. Jossain vaiheessa auto sai Fordin uudempien SVT-mallien inspiroiman projektinimen ”Thunder & Lightning”. Kantavana ajatuksena Thunderbirdin rakentelussa oli tehdä siitä sellainen, miltä se olisi saattanut näyttää tehtaalta. Olin hahmotellut jo varhain, että vanteet saisivat olla 18tai 19-tuumaiset. Niitä tosiaan valmistetaan edelleen Kaliforniassa hyvinkin moniin malleihin. Koska halusin Thunderbirdistä mahdollisimman kliinin ja häijyn näköisen, tilasin siihen GT Stylingiltä savunharmaat valonkuoret, joita näki paljon Camaroissa ja Mustangeissa 1990-luvulla. Vaikka Aerobirdiksikin kutsuttu 1983–1988 Thunderbird pohjautuukin teknisesti täysin Fox-Mustangiin, on siinä vähemmän harrastettuna mallina joitakin osia, jotka tuntuvat olevan todella kiven alla, kun ei niitä uutena valmisteta. Se autosta jäi mieleen, että se oli hirveän kiva ajaa, ja niin on kyllä tämä vihreäkin. Sellaisia ovat esimerkiksi valot, ja tässäkin yksilössä oli oikeanpuoleisen takaumpion lasi rikki. Auto menee mutkat kallistelematta, eikä suuntavakaudessa ole moitteen sijaa. Itse asiassa se on niin hyvä ajaa, että tehoa voisi olla huomattavastikin enemmän, vaikka kyllähän se jo kasitekniikalla selvästi alkuperäistä kutosta ripeämmin liikkuu. Aerobirdinäkin tunnetun Fox-Thunderbirdin takavalot ovat sammuksissa savunharmaat, mutta päälle kytkettynä niissä on ikään kuin kuusi pyöreää valoa Impaloiden tapaan. Vanteiksi hain oikeastaan kokomustia, japsihenkisiä viisitai kuusipuolaisia, muttei sellaisia kaivatuilla spekseillä löytynyt mistään. Euro-Fordien vanteet taas olivat muuten sopivia, mutta halkaisijaltaan liian pieniä Aerobirdin isoihin pyöränkoteloihin. Lopulta löysin tarkoitukseen sopivat 8x18" vanteet Kajaanista käytettynä, ja ne olivat olleet 80–90-luvun taitteen ison Audin alla – niissä tosiaan oli myös tuo nykyään harvinaisempi jako. Edesmenneellä kummisedälläni Janilla oli sellainen, 1983-mallinen ja kullanruskea, ja yritin sitä ostaakin ensimmäiseksi autokseni, muttei Jani ottanut asiaa vakavasti. Penkit ovat tehtaan sporttimallia ja suurempi vannekoko sekä madallus mukailevat suunnittelijan alkuperäispiirroksia korimallista vuodelta 1982, ja pelkistetty värimaailma tuo pappamaiselle mallille annoksen häijyyttä. Ongelmaksi muodostui 4x108-jako, jota ei sopivan offsetin kanssa ole käytetty juuri muissa kuin vanhoissa euro-Fordeissa ja FoxMustangeissa, ja viimeisten kahden vuoden sisään jenkkivanteiden saatavuudet ovat kautta linjan olleet heikkoja. Takana sen sijaan tilaa on vaikka miinusoffsetin 12-tuumaisille vanteille. Suurempi vannekoko sekä madallus mukailevat suunnittelijan alkuperäispiirroksia vuodelta 1982, ja pelkistetty värimaailma tuo pappamaiselle mallille annoksen häijyyttä
Sisusta: Turbo Coupe -mallin ratti, Turbo Coupen sporttipenkit. Jarrut: Alkuperäiset 255 mm levyt edessä, 9" rummut takana. Renkaat: 225/40 R18. Kori: Ajovaloissa GT Stylingin savunharmaat pleksit, kylkilistat ja merkkejä poistettu, maski ja puskurit maalattu kokonaan korin värillä, väri vaihdettu Porschen Black Olive Green -vihreään. Alusta: Mustang SVT Cobran Eibach Pro-Kit -madallusjouset. Faktat Ford Thunderbird 5.0 ’87 Omistaja: Whatever Works Finland -kollektiivi Moottori: ’87 Econolinen 302 cid SB V8, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Holley 600 cfm kaasutin, Proform HEI-jakaja, SN95 Mustang GT:n peltipakosarjat, tuplaputkisto. 59 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Vanteet: 8x18" aluvanteet. Kiitos: Lauri Salokangas, Stirwell Oy, Teppo Näyhä, Niko Peltola. Alkuperäisen 3,8 litran Kölnin veekutosen tilalle vaihdettiin samanikäisen Econolinen 302 cid kasi, jonka ruisku on korvattu Edelbrockin Performer -imusarjalla ja Holleyn kaasuttimella. Voimansiirto: 4-vaihteinen AOD-automaatti, alkuperäinen perä 3,27:1 -välityksellä
60 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 61 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Taivas kattona Oldsmobile Vista Cruiser ’70. TV-sarjasta 70’s Show harrastajien tietoisuuteen ponnahtanut Vista Cruiser oli ryhdikkäällä 455-isolohkolla varustettuna aikakautensa tehdassleeper, tarjoten kuljetuskapasiteettia suuremmankin perheen muonatarpeille. Mikkeliläisen Marko Aspegrenin muhkeamuotoinen muskelifarkku on varustettu persoonallisin kattoikkunoin
Poikittaisessa kattoikkunassa on jopa toinen pari aurinkolippoja takapenkkiläisiä varten. Vihdoin Oregonin Portlandista löytyi lupaava yksilö. Aikaisemmin erilaisten brittiautojen parissa askarrellut Marko siirtyi jenkkiautoihin kimppatallin ja kavereiden vaikutuksen kautta, kun 2011 hankki projektikuntoisen ’57 Chevy pickupin Valloista. Mittavan projektin ajalle piti keksiä jokin toinen laite ajohaluja tyydyttämään. Moottorin voimavarat huomioiden taka-akselin tuenta toteutettiin nelilinkkiperiaatteella. Malli oli tarjolla kuuden ja kahdeksan hengen versioina, eli kahdella tai kolmella penkkirivillä varustettuna. Persoonallisen Vista Cruiserista tekee juuri venemäisesti korotettu takakatto ikkunoineen, joita löytyy takamatkustamon katosta ja katon sivulaidoilta. Muilla merkeillä kun kolmannen rivin kyytiläiset katselivat taaksepäin. Vista Cruiser oli aikakautensa todellinen muskelifarkku, kotirouvien ripeä kauppakassi, josta Oldsmobile käytti markkinoinnissa nimitystä ”Escape Machine”. Isona plussana oli hyväkuntoiseksi kerrottu alkuperäinen isolohkotekniikka. Tehokkaan isolohkon turvin tehtaan ilmoittama kulutus autolle oli 16 litraa sadalle, mutta vaihteistomuutoksen jälkeen Marko on päässyt parhaimmillaan mukaviin 11 litran lukemiin. Kotimaan kamaralle palattuaan Marko alkoi hakea sopivaa pikku projektia jo pickupin hankinnassa auttaneen autonvälittäjän, John Atkinsonin kanssa. Isolohkolla varustettu lava-auto saatettiin leimakuntoon ja liikenteeseen, mutta into kehittää Letukkaa vei kuitenkin voiton ja se purettiin täysin osiin perusteellista läpikäyntiä varten. Kyse on keulapalasta tehdystä sohvasta, jonka Marko hankki parikymmentä vuotta takaperin. enemmän tilaa peräkontissa, vaikka kaikki istumapaikat olisivatkin käytössä. Kuvien saanti myyjältä osoittautui tosin haasteelliseksi ja lopullinen ostopäätös piti tehdä intuitioon pitkälti luottaen. Vista Cruiser on Oldsmobile Cutlassin ja 442:n farmarisisarmalli. Vista Cruiseriin oli vuonna 1970 saatavana kolmea eri moottoriversiota, kahta 350 cid pikkulohkoa sekä 455 cid -isolohkoa. Vista Cruisereita valmistettiin kaikkiaan noin 20 000 kpl vuonna ’70, mutta farkkujen arvostus oli kauan olematon, minkä seurauksena ne ovat nyt suhteellisen harvinaisia. Tapahtumassa ihastuin ekaa kertaa Vista Cruiseriin sen kauniiden muotojen ja väkivahvan tekniikan sopiessa omiin mieltymyksiin”, Marko kertaa. Maisemakattoinen muskeli. Jälkimmäistä Olds tarjosi kyseisenä vuonna kaikkiaan kahdeksana eri tehoversiona, kun kaikki eri mallit huomioidaan. Vääntöä farmarimallin tehomoottorissa oli kuitenkin kaikkein eniten, mukavat 510 lb-ft, mikä vastaa reilua 690 newtonmetriä. Tapahtumassa ihastuin ekaa kertaa Vista Cruiseriin sen kauniiden muotojen ja väkivahvan tekniikan sopiessa omiin mieltymyksiin.” M arko Aspegren on siitä erikoinen kaveri, että hän aloitti jenkkiautoharrastuksen metri kerrallaan. Farmareita Oldislla oli tarjolla kahta eri maillia: perinteisempi Cutlass Wagon ja korotettukattoinen Vista Cruiser. 62 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Oldsmobile Vista Cruiser ’70. Vista Cruiserin moottori oli niistä toiseksi tehokkain 365-hevosvoimainen. Tällä järjestelyllä on saatu matkalaukuille yms. ”Samoihin aikoihin tehtiin kimppareissu Floridan Turkey Runiin Pekkasen Jallun opastuksella. Poikkeuksena muihin aikalaisiinsa Buick Sportwagonia lukuunottamatta oli se, että Oldsissa kaikkien matkustajien nenät osoittivat menosuuntaan. Miehen ensimmäinen amerikanauto oli nimittäin metrin mittainen ’59 Olds 98. Useat myynnissä olleet Vista Cruiserit olivat lohduttomassa kunnossa joko pelleiltään tai tekniikaltaan
Kuten niin usein, myös tälläkin kertaa kunto oli odotettua karumpi, vakka ei huonokaan. Niin ulkopuolen kuin sisustankin osia puuttui paljon. Tekniikan osalta suurin remontti oli kolmeportaisen TH400-vaihteiston päivitys vahvistettuun nelipykäläiseen TH200R4 Stage II -laatikkoon, jolla polttoainetalous haluttiin järkevämmäksi. Peltipuhdas kori maalattiin kauttaaltaan uudelleen Oldsmobilen omalla Galleon Gold -värillä, joka oli yksi kahdeksasta alkuperäisvaihtoehdosta. Kovapeltisestä autosta löytyi vain pari pientä ruostepaikkausta vaatinutta kohtaa lähinnä ikkunoiden kehyksistä. Vista Cruiserin sähköjärjestelmä on käyty läpi, ja kojelaudan mittarit sekä merkkivalot toimivat alkuperäisellä tavalla. Työ vaati mittariston piirikortin korjaamisen sekä useiden antureiden uusimista. Nopeasta pikku projektista muodostui perusteellinen kunnostus, jossa auton koppa purettiin täysin osiin ja hiottiin peltipuhtaaksi. Alustamuutoksen myötä alkuperäinen pakoputkisto muutettiin kulkemaan ylemmäs paremman maavaran saamiseksi. Tuulilasi on ainoa ikkuna, joka jouduttiin uusimaan projektin aikana. Ajomukavuutta lisättiin säädettävin ilmaiskarein. Alkuperäiselle 455-moottorille riitti perusteellinen huolto, ja samanlaisen käsittelyn sai luonnollisesti koko jarrujärjestelmä. Tyylikäs kullanvärinen sisusta oli valittavissa vain tiettyjen ulkovärien kanssa. Niiden ohella oviverhoilujen löytyminen oli pieni ihme. Ne ovatkin melkein ainoat käytetyt sisustan osat. Ei ihan niin hyvä. Uutta metallia upposi vaivaisen A3-paperiarkin verran. Uusi lasi löytyi Kuttilan Autolasista. 63 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Bja C-pilareissa olevat muoviverhoilut olivat ”kuivuneet” ja muuttuivat kevyestäkin hankauksesta pölyksi. Alustan nivelet ja puslat Marko vaihtoi uusiin, ja jouset päivittyivät jäykempiin, kaksi tuumaa madaltaviin malleihin. Markon Vista Cruiser saapui Suomeen joulukuussa 2014
Ylivoimaisesti suurin haaste koko projektissa oli korin lukuisien nippelien, listojen ja muiden puuttuneiden detaljien löytäminen ja kunnostus. ”Vista Cruiser on helmi, jota säilytetään tallissa, ja cruisaillaan arvokkaasti vain hyvällä säällä, vaikka tehoa löytyy kuminpolttoonkin”, Marko kiteyttää. Sisusta: Uusittu alkuperäisen kaltaiseksi kauttaaltaan. Mekaaniset sivuikkunat ja istuimet toisaalta helpottivat kunnostusta. Voimansiirto: Nelivaihteinen TH200R4 Stage II -automaattivaihteisto, alkuperäinen perä. Ylhäältä löytyy hyvät tilat rentoutumiseen oman pelihuoneen, saunan ja baarin muodossa. Huolellinen työ näkyy myös auton sisustassa, mikä on liki pitäen kokonaan uusittu. Faktat Oldsmobile Vista Cruiser ’70 • Omistaja: Marko Aspegren, 55 • Paikka: Mikkeli. Kiitos: John Atkinson, Vaimo Pauliina, tallikaverit, Mikkelin Ruosteen-Estokeskus Samppa Härkönen, Joni ja Jouni Tuukkanen. Ylivoimaisesti suurin haaste koko projektissa oli korin lukuisien nippelien, listojen ja muiden puuttuneiden detaljien löytäminen ja kunnostus, koska auton harvinaisuuden vuoksi uustuotanto-osia on tarjolla erittäin vähän, ja hyviä käytettyjäkin kohdalle sattui vain tuurilla. Markon sinnikäs työ kuitenkin palkittiin ja Vista Cruiser on yksityiskohdiltaan liki virheetön. Markon Vista Cruiser on tullut tehtaalta tehokkaimmalla isolohkolla, mutta muuten optiolistalta on valittu vain ilmastointi ja sähköinen takaluukun ikkuna. Oikeiden materiaalien löytämiseen Marko käytti lukuisia iltoja tietokoneen ääressä. Kaksitoiminen luukku avautui sivulle ja alas, jolloin myös takapuskuri oli erimallinen. Takaluukkua oli saatavana kahta eri mallia. Teho: 365 hv, vääntö 510 lb-ft. Jopa lattiamattojen päärmäysten saaminen alkuperäisen kaltaisiksi vaati useamman koeversion ennen kuin lopputulos miellytti pikkutarkkaa rakentajaa. Vanteet: 14" GM-tehdasoptio Super Stock II -peltivanteet. Alkuperäistä kullan sävyistä verhoilua on pakko ihailla. Pikaprojektista puolitoista vuotta kestäneeseen kunnostukseen venynyt rakennusurakka ei Markoa harmita. 64 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Oldsmobile Vista Cruiser ’70. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A, koko edessä 225/60R14, takana 245/60R14. Mielenkiintoinen haaste oli myös ovien tiivisteiden ja verhoilujen löytäminen poikkeavan ovimitoituksen vuoksi. Isolohko pikkis on edelleen työn alla kimppatallin alakerrassa. Tässä autossa on pelkästään alas kääntyvä yksitoiminen versio. Jarrut: Tehostetut levyjarrut edessä ja rummut takana. Rekvisiitaksi seinille on päätynyt paljon monenlaista alan tavaraa vuosien varrella. Moottori: 455 cid 4BBL V8. Alusta: 2" madaltavat jäykemmät jouset, ilmaiskarit takana
Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !
Toinen versi o ensimmäise stä Harley-Davidson Heritage Softail ’91. Ensimmäiseen asuunsa pyörä rakennettiin hätäisesti, kun oli kiire ajamaan, mutta toinen ulkoasuversio toteutettiin harkiten ja huomattavasti pitkäjänteisemmin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 66 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Forssalainen Jonas Korpi hankki Evo-koneisen Harrikan ensipyöräkseen juuri kortin saannin kynnyksellä
Toinen versi o ensimmäise stä 67 AMERIKAN RAUTA 3/2022
Reissu Alastarolle onnistui hyvin ja viimeistään sen myötä pyörä osoittautui teknisesti toimivaksi. Tilanne eskaloitui siihen, että he veivät autosta kilvet, mutta antoivat kuitenkin lupalapun, jolla saisimme noutaa pyörän ja palata laivaan. Ajattelimme vaihtaa sen, mutta kun avasimme koneen, niin paljastui, että pyörään olikin jo vaihdettu nokka ja männät jossain vaiheessa. Tätä edelsi se, että hän oli aloittanut sopivan pyörän hakemisen yhdessä isänsä Markon kanssa jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Asetin tavoitteeksi, että sillä pitää päästä Alastarolle Nitrokisoihin vielä samana kesänä. Kulkupuoli kuntoon. 68 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Harley-Davidson Heritage Softail ’91. Pyörä oli alkuperäisessä kunnossa ja väriltään keltainen, mille piti saada tehtyä nopeasti jotain. Kuljettamista varten firman miehet ryhtyivät herättelemään pihalta 80-lukuista Vania ja etsimään sen perään kärryä. Se hakureissu ei kuitenkaan mennyt ihan helpoimman kautta, sillä juuri, kun olimme rampissa ajamassa laivaan, niin rajavartiolaitos pysäytti tiedustellen, että mihinkäs te olette menossa. Epäselvyyttä lisäsi auton väärä värikin, kun Lasse oli hiljattain ylimaalannut sen. Liikkeessä oli valtava varaosahylly, josta poimittiin samalla sylillinen osia. Pyörä oli onneksi juuri sellainen kuin pitikin, ja sinällään ihan selvä tapaus. Kaikkien mielestä Evot eivät edusta vanhaa koulukuntaa. Ne ovat ihan hyvät lukemat 1340-koneesta”, Jonas tuumii. Siinä selvitettiin sitten puolisentoista tuntia paikallisille viranomaisille, miksei meillä ollut autossa kilpiä. Me tietysti tyhminä vastasimme, että tuohon laivaan ja sillä Tallinnaan. ”Pyörä tuli viikolla myyntiin ja lauantaina olimme sitä jo hakemassa. ”P yörän aihio käytiin hakemassa Virosta kesäkuussa 2016. Haussa oli suhteellisen edullinen Evo-koneinen pyörä, ja selvää oli, että se tultaisiin purkamaan muttereiksi. Kyljet on leikattu auki ja niihin on muotoiltu kuppimaiset muodot suorasta pellistä. ”Se pistettiin nopealla aikataululla kappaleiksi, mutta halusin sen myös pikaisesti takaisin ajoon. Pekka Mannermaan maalaamat tekstit pyörän molemmin puolin kertovat, mitä mieltä Jonas on asiasta. Rakentelun varrella paljastui myös yksi positiivinen yllätys, sillä laatikko olikin kuusi-, eikä viisivaihteinen, jollaisena se oli myyty. Osoitus kekseliäisyydestä – paikallisen ruokatehtaan vanhasta karjalanpiirakkamuotista syntynyt ilmanputsarin kotelo. Lopulta he tarkastivat runkonumerot, ja vaikka kaikki oli näennäisesti kunnossa, saimme sakon ja jouduimme jättämään auton satamaan.” Matka paikalliseen Harrikoita maahantuovaan liikkeeseen jatkui taksilla. Pyörän paperit olivat kuitenkin edelleen matkalla liikkeen liettualaisesta haarakonttorista, ja pikkuhiljaa retkuetta alkoi jännittää, ehtivätkö he enää takaisin laivaan. Päälle on sovitettu Pannupään mittaristo. Epäröin kuitenkin, olisiko kukaan ehtinyt maalata sitä niin nopealla aikataululla, joten lopulta yksi tuttu teippasi sen hilecandysiniseksi. ”Pari, kolme vuotta sitten mulla oli siitä moottori sylissä, niin Kulmalan Atte V-Twin Citystä otti sen auki ja katsoi, mitä se oli syönyt. Tai niin me luulimme”, Jonas muistelee värikkäästä alkanutta noutoa ja jatkaa: ”Laivamatkan päätteeksi laskimme hymyssä suin ramppia alas, kun meidät viitottiin jälleen välittömästi sivuun. Lopulta tämän kyseisen yksilön paikallisti perhetuttu Lasse Lemberg, joka lähti puuhamiehenä myös mukaan hakemaan pyörää Tallinnasta. Tankki on muotoiltu uusiksi vakiosta kolmen ja puolen gallonan tankista. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että vaihdoimme nokan kireämpään ja uusimme samalla laakerin. No, lopulta asiat kuitenkin järjestyivät ajallaan, ja loppumatka meni ilman suurempaa dramatiikkaa. Tätä ennen runkoa muokattiin takapäästä leikkaamalla strutsit pois ja muotoilemalla niiden tyvet mahdollisimman smootheiksi”, Jonas kuvailee. Väittivät, ettei Lassen Transporterissa ollut leimaa, vaikka kaiken piti olla kunnossa. Atte teki myös kannet, minkä jälkeen koneesta mitattiin penkissä noin 70 hv ja 120 Nm, joten kulkupuoli on nykyisellään kunnossa. Evoissa nokka-akselin laakeri on tunnetusti heikko kohta tehtaan jäljiltä, niin se hiukan arvelutti. Softail vietiin suoraan Lassen tallille, kun Jonaksella ei itsellään ollut niistä vielä juurikaan kokemusta. Siitä kahden viikon päästä sain itselleni täyden pyöräkortin”, Jonas aloittaa
No lokarihan pääsi ottamaan renkaaseen kiinni. Pyörän kenties erikoisin osa on ilmanputsarikotelo, jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta ei kovin moni ihan helposti tunnista. Vastasin, etten ole koskaan aiemmin peltiä muotoillut, mutta Lasse jatkoi, että ostat vaan nahkasäkin sekä pallopäävasaran ja ryhdyt naputtelemaan”, Jonas muistelee. Niinpä hän päätti pistää tuumasta toimeen. Kupit piti muotoilla suorasta pellistä, ja lopuksi Jonas hitsasi ne paikoilleen tigillä. Penkin pohja on tehty pellinpalasta ja sen verhoilu on SatulaIlkan käsialaa. Keula oli tehtaan jäljiltä osittain kromattu ja osittain musta sekä varustettu lähes pään kokoisella lampulla. ”Takalokasuoja oli alkujaan sellainen, jossa on sikki keskellä, mutta sen matka nykyisenlaiseksi on pitkä tarina”, Jonas kertoo: ”Minulla oli yhtenä talvena vanteista kaikki pinnat purettuina irti, kun maalasin kehät ja navat. Kekseliästä ja omaperäistä! Koneesta mitattiin penkissä noin 70 hv ja 120 Nm, joten kulkupuoli on nykyisellään kunnossa. 69 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Olimme ajamassa Super Rallyyn merimieskassi sidottuna hoijakkaan, kun takanani tullut sanoi Hämeenlinnan kohdalla, että pyörästäni tulee kumin käryä. Kyseessä on näet paikallisen ruokatehtaan romukopasta löydetty muotti, joka on tehnyt tuotantolinjalla pohjia karjalanpiirakoille. Alkuperäinen ohjaustanko puolestaan oli huomattavasti nykyistä tarviketankoa matalampi. Ihmeteltyään asiaa aikansa hän päätyi lopulta tilaamaan nykyisen putken Jeff Cochranin Speed Kingistä. Lasse osasi kertoa kokemuksesta, etteivät auki leikatut kylkipalat tule sopimaan suoraan paikoilleen siten, että ne vain kääntäisi puolelta toiselle. Rohkeasti tuumasta toimeen. Uudelleenpinnaus oli mennyt ilmeisesti aavistuksen sivuun ja lokasuoja oli vastaavasti saman verran vinossa toiselle puolelle. Muut pitivät kahvitauon ja itse vääntelin sinä aikana tongeilla lokarin kulman ylös, jotta matka pääsi jatkumaan. Kylkien tekstit pensselöi Mannermaan Pekka Super Rally -reissulla. Pakoputken Jonas hitsasi aluksi itse Marteliukselta tilaamistaan käyristä. Halkaisin sen neljästä kohdasta ja hitsailin takaisin”, mies tarinoi. ”Joidenkin mielestä Evoa ei vielä lasketa vanhaan koulukuntaan, mutta otimme siihen hieman kantaa”, Jonas virnistää viitaten Mannermaan taiteilemiin teksteihin. Seuraavana talvena tilasin tämän nykyisen lokarin, jonka piti olla valmis sellaisenaan, mutta kyllä sitäkin tuli muokattua paremmin istuvaksi. Hihnaveto päivitettiin ketjuksi ja jarrut nelimäntäisiksi niin edessä kuin takanakin, millä saatiin hieman race-henkeä myös pysäyttimiin. Se pinnoitettiin mustaksi, mutta jostain syystä keraamipinnoitus ei ottanut pysyäkseen. Samalla tankin päälle sovitettiin Pannupään mittaristo, joka vaati myös pellin työstöä ja hitsausta. Ne ovat ihan hyvät lukemat 1340-koneesta. Vähän pakkelia perään ja lopuksi väri päälle. ”Tankin tein itse vakiosta kolmen ja puolen gallonan tankista. Jonas noukki sen talteen, muokkasi kokonaisuuteen sopivaksi ja metsästi siihen halkaisijaltaan sopivan filtterin. Lassella oli aikoinaan yhdessä pyörässään tankin kyljet samaan tapaan lommolla, ja kun ihastelin niitä kerran, niin hän rohkaisi, että kyllähän sinä tuollaisen teet itsekin
Teksti: Tomi Eronen, Kimmo Janhunen ja Petri Ruokamo Kuvat: Jarmo Vilén, Petri Ruokamo ja omistajat Tallikierros Tallikierros jatkuu! jatkuu! osa 2 Siuro 70 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Kattoa on chopattu reilusti, ja alustaa on päivitetty Mustang II -etupäällä ja ilmajousilla. Ford Custom ’50, Aimo Mäyrä Aimo Mäyrä hankki viitisen vuotta sitten jo reilut 30 vuotta takaperin Loimaalle tulleen, keskeneräisen kustomprojektin, joka on muutettu neliovisesta kaksioviseksi. Tällä kertaa esittelemme projekteja muun muassa Pirkanmaalta, Kontiolahdelta ja Kemistä. 289-pikkulohkolla ja C4:lla varustettu hyvin klassiseen tyyliin rakennettu shoebox alkaa olla jo lähellä valmista, joten sekin saattaa hyvin tulla tien päällä vastaan jo tulevana kesänä
Ford A Tudor ’31 Pasi Pouta Pasi Poudan autot ovat niin ikään koristaneet Amerikan Raudan kantta jo moneen otteeseen. Edessä 18ja takana 20-tuumaisilla custom-pinnavanteilla varustetun rodin olisi tarkoituksena olla ajossa vielä tulevana kesänä. Karin itse choppaama ilmajousitettu auto liikkuu täysin remontoidun 390-orkkistekniikan voimin, ja se saa sisälleen Rockarolinan käsialaa olevat uudet verhoilut. Jussin periaatteisiin kuuluu muutenkin se, että kaikki mahdollinen pyritään tekemään itse. Kovasti näyttää siltä, että miehen viimeisin siipi-custom, ’59 Caddy valmistuisi vielä tälle kesälle ajoon. Koppi on harsittu kasaan ja chopattu reippaasti, sekä channeloitu alkuperäiselle rungolle. Tampere Lahti Onttola vantaa 71 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Sisustan Pasi aikoo tehdä itse alumiinipellistä, nahasta ja puusta, jota miehellä on ollut tapana hyödyntää autoissaan monipuolisesti ennenkin. Cadillac Coupe DeVille ’59 Kari Kylmäniemi Maan ehdottomiin kärkirakentajiin kuuluvalla Karilla on valmistunut kansikuva-autoja kovaan tahtiin, ensin ’58 Fairlane, sitten ’59 Invicta ja sitten ’30 A Roadster. Ajomukavuusmielessä vaihteistona on nelipykäläinen TH700R4automaatti. Mies paljastaa, että pellin alle saattaa tulla jotain yllättävää mielensäpahoittajien kiusaksi. Putsattu peltipinta vaatii kuulemma päälleen vielä jotain päälle, mutta pakkelit jäänevät ainakin tässä vaiheessa kauppaan. Ford pickup ’39, Sampo Ahonen Sampo on pelastanut pickupinsa aihion Hartolasta kuusen alta pimeässä ja vesisateessa, kuten Suomi-raatojen kanssa monesti asiaan kuuluu. Nelilinkkituetulla Fordin 9" akselilla varustetun auton tekniikkana on Aulis Hämeenkorven rakentama 286 cid 8BA-lättäpää, jota on piristetty muun muassa Navarron alukansilla. Kuvan ottamisen aikaan laitteella oli käyty ajamassa ensimmäinen onnistunut koeajo, eli se todistettavasti liikkuu jo. Aluksi suunnitelmissa oli lokasuojaton rodityyppinen rakennelma, mutta lopulta lokasuojaa tuli sitten reilumminkin, ja ne kaikki on tehty käyttäen Fordin truck-sarjan etulokareita. Takana on jo ilmajousitus, mutta edessä ei vielä. Runko on boksattu ja kiksattu GM:n Gbodyn akseleilla lähelle maanpintaa. Kun pellintaivuttelutaitoa löytyy omasta takaa, ei autoon ole ostettu ensimmäistäkään valmista korjauspeltiä, vaan kaikki on väännetty suorasta tavarasta. Paksut lokasuojat yhdessä choppauksen kanssa muodostavat varsin sarjakuvamaisen kokonaisuuden. Keulalta on löytänyt paikkansa 60-luvun lopun 307 SBC-moottori Offenhauserilla ja kolmella Holley 94 -kaasarilla. Paraikaa Pasilla on työn alla Michiganista alkuperäiskunnossa löytynyt A Tudor, jonka korin choppauksen ja channeloinnin sekä runkotyöt toteutti Jani Huhtamäki. Suurimmat peltihommat on tarkoitus saada pois päiväjärjestyksestä kevään ja kesän aikana, minkä jälkeen päästään tekniikan kimppuun. Ford Sunliner ’54 Jussi Räkköläinen Jussi on hankkinut aikansa kuluksi Sunlinerin raadon, joka valmistuu jossain vaiheessa mild customiksi
Myös muut koot saatavilla! 215€ tuotenro 492753 Sorvinteräsarja PRO 16mm Korkealaatuinen sorvinteräsarja 16mm teränpitimillä, vaihdettavin terin. Puuttuneen tekniikan tilalle Villellä on hankittuna Mopar-pikkulohko ja 727-laatikko. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Toni kuvailee lähtökohtaa yllättävän hyväkoriseksi B-bodyksi. Osien metsästystäkin on jo hiukan harrastettu, mutta kaikkia puuttuvia pisteosia ei ole tarvetta löytääkään, koska autosta tulee ulkoasultaan race-henkinen. Hiomapaperin mitta: 150 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyöka lu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Plymouth GTX ’70, Toni Hautala Toisaalla lehdessä esiteltävän ’42 Dodge Carryallin omistajalla, Tonilla, on työn alla jo seuraava projekti. Maks. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 2490€ tuotenro 498003 125€ tuotenro 69765 Sorvinpakka 3-leukainen 125mm Itsekeskittävä 3-leukainen sorvinpakka, mukana sisä& ulkoleuat ja avain. Paino: 1kg. Dodge D100 ’58 Ville Lamminniemi Villellä on työn alla paksukuono, jonka hän hankki rullaavana aihiona. Maks. Sumiainen Taipalsaari Ähtäri Jokaisella autolla on tarina. pellin paksuus 2mm. Projekti alkaa purkamisella, minkä jälkeen kori laitetaan grilliin ja mies käy ruosteiden kimppuun. Ford pick-up ’39 Arto Ruokonen Arto muistetaan ’56 Chevroletistaan nimeltään Surfburban, joka esiintyi lehtemme kannessa alkuvuodesta 2017. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. ’70 Plymouth GTX saa 2018-vuosimallisen SRT-Challengerin akselit ohjauksineen. 199€ tuotenro 511068 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 599€ tuotenro 494628 MANSEN KADUILTA MERCEDES-BENZ 230 SL ’66 VIRITETYT VEHKEET ILPO KEKIN FORDIT 2/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 02 /2 2 Citr oë n Xa ntia 2.0 i ’93 • Jee p CJ -7 Re ne ga de ’76 • M its ub ish i Pa jero V6 ’90 • Nis san Pic ku p Kin g Ca b 4W D ’90 • Su zu ki SJ 410 ’83 6 41 48 83 68 48 08 22 00 2 36 84 80 -2 20 2 • PA L V K O 20 22 -1 5 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: klassikot.fi 72 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Tallikierros. Kitasyvyys: 700mm. Lisäksi suunnitelmissa on 6,4-litrainen Hemi-moottori manuaalivaihteistolla. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Viime kesänä mies luopui kauan palvelleesta surffipakustaan, kun mieli teki jotain vanhempaa. Vaihdettava neliskanttinen terä. Työkorkeus: 1200mm. Sisältää: 1kpl pistoterä, 4kpl sisäsorvausteriä, 4kpl ulkosorvausteriä + työkalut. Paino: 4,3 kg. 699€ tuotenro 497975 3190€ tuotenro 85268 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Ylimääräisestä maavarasta päästiin eroon ilmajousituksen avulla. 2,5mm teräspelti. Alkuperäisen jäykän etuakselin tilalle on nyt vaihdettu erillisjousitettu akseli ja taakse asennettu nelilinkkituenta. Katto oli chopattu valmiiksi jo edellisen omistajan aikana. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Säilytysnostin 2:lle autolle Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. Oskillointi: 5 mm. MUSTANG-MIES JARMO VILÉN AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Kardaanikunkku CITROËN XANTIA ’93: vähän ajettu huippuyksilö AARREAITTA: Vettenrannan rompehalli HARRASTAJAN PAKEILLA Je ep CJ -7 Re ne ga de ’76 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Teho 500W. 199€ tuotenro 509658 Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Uusi 4000kg malli! Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190 mm 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Tekniikka vaihtuu kuitenkin tuoreempaan Chevyn 350+350-pakettiin ja alustaltaan auto päivitetään modernimmaksi paremman ajomukavuuden nimissä. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Uudeksi projektiksi löytyi ’39 Ford pickup, joka on säilymässä ulkoisesti varsin old school -henkisenä
699€ tuotenro 497975 3190€ tuotenro 85268 Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000 mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. Oskillointi: 5 mm. Työkorkeus: 1200mm. Säilytysnostin 2:lle autolle Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. 2,5mm teräspelti. Myös muut koot saatavilla! 215€ tuotenro 492753 Sorvinteräsarja PRO 16mm Korkealaatuinen sorvinteräsarja 16mm teränpitimillä, vaihdettavin terin. Maks. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Teho 500W. Uusi 4000kg malli! Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190 mm 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. 199€ tuotenro 509658 Työkaluvaunu tuumaisilla työkaluilla 143-osaa Laadukas työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Erittäin laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla. pellin paksuus 2mm. 699€ tuotenro 511083 Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. 199€ tuotenro 511068 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 599€ tuotenro 494628 MANSEN KADUILTA MERCEDES-BENZ 230 SL ’66 VIRITETYT VEHKEET ILPO KEKIN FORDIT 2/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 02 /2 2 Citr oë n Xa ntia 2.0 i ’93 • Jee p CJ -7 Re ne ga de ’76 • M its ub ish i Pa jero V6 ’90 • Nis san Pic ku p Kin g Ca b 4W D ’90 • Su zu ki SJ 410 ’83 6 41 48 83 68 48 08 22 00 2 36 84 80 -2 20 2 • PA L V K O 20 22 -1 5 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: klassikot.fi. Vaihdettava neliskanttinen terä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyöka lu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Paino: 4,3 kg. Paino: 1kg. Kitasyvyys: 700mm. Sisältää: 1kpl pistoterä, 4kpl sisäsorvausteriä, 4kpl ulkosorvausteriä + työkalut. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Jokaisella autolla on tarina. MUSTANG-MIES JARMO VILÉN AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Kardaanikunkku CITROËN XANTIA ’93: vähän ajettu huippuyksilö AARREAITTA: Vettenrannan rompehalli HARRASTAJAN PAKEILLA Je ep CJ -7 Re ne ga de ’76 Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Maks. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 2490€ tuotenro 498003 125€ tuotenro 69765 Sorvinpakka 3-leukainen 125mm Itsekeskittävä 3-leukainen sorvinpakka, mukana sisä& ulkoleuat ja avain
Nämä täytyy rakennella takaisin, koska tarkoitus on katsastaa auto tieliikenteeseen tulevaksi kesäksi. Tekniikkana on 408:ksi stroukattu 360 mekaanisella rullanokalla, Edelbrockin RPM -kansilla sekä pitkillä TTI:n peltipakosarjoilla. Lisäksi Scampista puuttuu huurteenpoisto sekä pyyhkijämekanismi kokonaisuudessaan. Plymouth Scamp ’71 Aleksi Valtokari Scamp on Aleksin tuore Craigslist-löytö ja saapui Kaliforniasta Keminmaahan äskettäin. Turvakaaret on juuri maalailtu uusiksi ja monenlaista muuta pienempää siistimistä on kevään ohjelmassa esimerkiksi sähköjen osalta. Alkuperäinen ”numbers matching” 383 cid -moottori on nostettu talteen ja sen tilalle on Vatasen Petterillä työn alla 440-pohjainen 512 cid stroker Edelbrock Victor -kansilla ja -imusarjalla sekä mekaanisella rullanokalla. TF727-vaihteisto on myös vahvistettavana. Jenkeissä 28 vuotta samalla omistajalla ollut auto oli rakennettu kiihdyttelyä silmällä pitäen ja mukana tulleiden aikakorttien perusteella oranssi Akoppa on kulkenut varttimailin liimaradalla 10,8 sekuntiin. Tällä hetkellä kesken ovat peltityöt. Dodge Challenger ’71 Mikko ja Kari Vaaraniemi Viimeisimpiä lisiä Meri-Lapin jo ennestään rikkaaseen Mopar E-bodykantaan on Mikko ja Karin Vaaraniemen viime vuonna hankkima yksilö. Laakerivaurioinen moottori on nyt vaihdettu ehjään, jarrut on kunnostettu ja alustaan on uusittu kaikki huonot nivelet. Normaalin cruisailun lisäksi Plymouthilla on tarkoitus testailla kulkupuolta myös kiihdytyssuoralla. Kyseessä on yksi kolmesta Suomeen uutena myydystä ’71 Challengerista. Tehtaalta vihreänä lähtenyt auto on aikojen saatossa ollut ainakin musta – nykyinen punainen väri on vedetty autoon korin laajemman kunnostuksen yhteydessä lähivuosina. Buick Electra Estate ’84, Renne 80-luvun piilofarmareilla on selvästikin kääntynyt suunta pelloilta takaisin tien päälle. Tämäkin Buick ehti levähtää konerikkoisena jo 10 vuotta pihan perällä, kunnes kulkeutui nykyiselle omistajalleen elvytettäväksi. Rovaniemi Kemi Keminmaa 74 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Tallikierros. Sisusta on pesty, kaikki puuttuvat osat metsästetty ja sähköpenkit herkistelty takaisin toimintakuntoon. Muu voimalinja koostuu alumiinikardaanista sekä 3,91-välitteisestä 8 3/4” perästä. Koneen jatkona on vahvistettu TF904 manuaalikoneistolla
Onneksi emme niitä heti korkanneet, nimittäin jouduimme heti kohta huumeratsiaan, eikä Los Angelesissa saa olla autossa avattua alkoholijuomaa ensinkään – ei edes takapenkillä. Joimme juomat loppuun ja lähdimme oitis kohti San Fernando Valleytä, kello oli kuitenkin jo yli viisi, ja sinne oli useamman kymmenen kilometrin matka. Aktiivisimpiin cruisaajiin jo 70-luvulla kuulunut lowrideryhteisö siirtyi sekä East L.A.:n Whittier Boulevardille että South Centralin läpi pohjois-etelä-suunnassa kulkevalle Crenshaw Boulevardille – joista niistäkin tuli maailmanlaajuisia legendoja. Sitten päätimme jatkaa matkaa pohjoiseen päin, cruise night kun ei ole joka kerta täsmälleen samassa kohdassa, vaan jossain Van Nuysin varrella. Tapa oli tullut tutuksi jo Crenshaw’lta, missä ennemmin tai myöhemmin poliisi katkaisi tieosuuden ja hääti porukan pois. Jesus kertoi, että cruise night alkaa viiden tienoilla ja kestää siihen asti, kunnes poliisi lopettaa sen. Siinä vaiheessa, kun porukka alkoi jättää autojaan parkkiin vilkkaasti liikennöidyn kadun ajokaistoille, totesin ääneen Jannelle ja Mikalle, että nyt ollaan lähellä sitä hetkeä, jolloin poliisi keskeyttää homman. Crenshaw’n sunnuntaicruisingeista olen pariin otteeseen kirjoittanutkin Amerikan Rautaan. Tammikuun lopussa, kun olimme Pomonassa Grand National Roadster Show’ssa, Deadend Magazinen Jesus Espinoza vihjasi minulle, että tänään olisi cruisingilta Van Nuysilla. Lähtiessämme takaisin kohti Pomonan majoitusta huomasimme, että meillähän oli vielä pari ananassiideriä autossa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Van Nuys Cruise Night 76 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Sieltä homma alkoi kasvaa isosti 50-luvulla, ja tuli parikymmentä vuotta myöhemmin koko maailman tietoisuuteen, kun aiheesta alettiin kenties American Graffitin rohkaisemana tehdä myös elokuvia. Van Nuys Boulevardin eteläisessä päässä, lähellä valtavia autoliikekomplekseja, oli ihmeen hiljaista. Välillä jostain autosta petti jotain, joten tarvittiin hinausautoa, joka sitten tukki kaistoja tullessaan. 1990-luvun taitteessa touhu sai sellaiset mittasuhteet, että poliisi kielsi cruisingillat boulevardilla. Vuosikymmenet cruisingilta suljettuna olleelle Van Nuysille alettiin pikkuhiljaa viritellä taas cruisingiltoja 2009–2010 tienoilla, mutta varsinaisesti ne tekivät paluun vasta korona-aikana, keväällä 2021, kun joku lowrideryhteisöstä otti yhteyttä poliisiin etukäteen, ja saikin hyväksynnän palata Van Nuysille. Illan edetessä meininki muuttui koko ajan villimmäksi, vaikkei paikalla mitään varsinaisia järjestyshäiriöitä, saati menneiden vuosikymmenien jengitappeluita nähty – ei edes holtitonta kuminpolttoa. Paluu Van Nuysille oli vielä niin tuore, että enhän minä ollut sellaista muistanut – eihän kahteen vuoteen ollut tullut Kaliforniassa edes käytyä. Vähän matkan päässä käynnissä oli varsinainen show, jossa autoja oli parkkeerattu jonoon eri suuntiin vievien kaistojen väliin, ja niitä myös hyppyytettiin siinä. Muutama auto näkyi parkkeerattuna kadun varteen, ja mekin pysähdyimme niitä siihen hetkeksi ihmettelemään. Pari kilometriä pohjoiseen alkoikin hirmuinen ruuhka, ja ympärillä liikkui aina vain enemmän lowlow-kalustoa. Ei tainnut mennä viittä minuuttia kauemmin, kun ylhäältä ilmestyi helikopterin valokeila, ja kadunpätkän molempiin päihin ajettiin poliisiautot poikittain. Van Nuys Boulevard on ehdottomasti maailman cruisingkaduista se kaikkein tunnetuin. Tuostakin ratsiasta selvisimme jo matkan varrella tutuksi tulleella, kuskin tehtäviin tuona iltana joutuneen Jannen kommentilla, joka sopi yhtä hyvin vastaukseksi jokaiseen kysymykseen: ”We are from Finland.” Huumeista ja alkoholista tutun tiukkaan sävyyn kysellyt poliisi ihan oikeasti hymyili, ja toivotti hyvää illanjatkoa. Jostain syystä paikallisen poliisin suhtautuminen näytti paljon rennommalta kuin koskaan aiemmin, nimittäin kadun jo ollessa suljettuna siinä alkoi kiertää rinkiä letkassa muutaman, varsin holtittomasti kytkinpommeilla suditelleen ja keulitelleen bagger-Harrikkakuskin porukka, eikä siitäkään ketään edes toruttu, saati sakotettu. Molemmin puolin Van Nuysia oli sankka väkijoukko katselemassa tapahtumia, ja kadunvarret monen korttelin matkalta täynnä näyttelykelpoisia autoja – siinä, missä Crenshaw’lla valtaosa kalustosta oli hydrauleilla tai ilmoilla varustettuja katuautoja, koostui Van Nuysilla liikkuva kalusto puhdasverisistä kansikuva-autoista. S anomattakin on selvää, ettei cruising siitä mihinkään loppunut, vaan uusia paikkoja etsittiin muualta. Pian ymmärsimme myös ruuhkan syyn. Van Nuys, 29.1
Van Nuysin eteläpään autoliikekompleksien kohdalla kohtasimme ensimmäisen autoletkan. Tällaista vuosituhannen taitteen avo-Lincolnia ei tehdas koskaan valmistanut, eihän Town Caria tehty edes kaksiovisena. Niin San Diegon Majesticsin kalustoa edustavan avon maski, vanteet kuin akselistotkin ovat kullattuja. Toinen toistaan upeampia klassikko-Chevyjä näkyi joka puolella. Tunnelma oli kuin elokuvissa tai musiikkivideoilla. Myös baggerit ja lowrider-hengessä rakennetut Harrikat kuuluvat skeneen saumattomasti. 77 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Regal muistuttaa, mitä tarkoittaa käsite ”lifted low”. Vuosituhannen alussa suositut alustaneonit eivät ole kadonneet kokonaan mihinkään – vai tekevätkö ne uutta tuloaan. Pohjoisen suuntaan ajettaessa alkoi väkeä näkyä kadun varsilla yhä enemmän
Rick ”Rock” Burellin ’59 Impala Sport Coupe ”Picasso” on kuin karamelli, eikä pelkästään punaisen candyvärinsä takia. 3 wheel oli yleinen näky myös liikenteessä, vaikka edustaakin ”illegal movementia”. Hittin’ the switches! Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, OG Hyron ’91 Fleetwoodin kullattu takapuskuri pompoteltiin kieroon showmeiningin alttarilla. Katsoin ensin tätä ’57:aa ja toisessa kuvassa näkynyttä samanväristä ’56 Nomadia yhdeksi ja samaksi autoksi, mutta lopulta kävi ilmi, että samansävyisiä Nomadeja oli liikkeellä kolme – ’55, ’56 ja ’57! Vaikka kadulla toki cruisaillaan koko ajan edestaas, varsinainen show muodostui eri suuntiin menevien kaistojen väliin. Takin selästä näkee, että kerho on Individuals. David Mendozan Desert Roseksi nimetyn avoviisvitosen uskomaton viimeistely ulottui pienimpiinkin detaljeihin. Ja tälläkin ajetaan! 78 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Van Nuys Cruise Night. Monet autot oli parkkeerattu tämän Caddyn tapaan tassu ylös. Lopulta alustasta petti jotain, ja näyttelykuosinen street hopper jouduttiin hakemaan hinurilla. Tweetin ’56 Nomad on upea laite
79 AMERIKAN RAUTA 3/2022. ’58 Impala -avo kuuluu lowridermaailman Graalin maljoihin. Puhdasverinen showauto tämäkin, alustaa myöten. Cookiezin luomus on kerran ollut ’66 Impala. Sandiegolaisen Jonathan Mercadon ’63 Riviera on Lifestylekerhon kalustoa. Hintataso on nykyään myös sitä luokkaa, varsinkin kun kyseessä on virheettömän upea yksilö, kuten tämä. Late Great Chevys. Kansikuvatasoa oli tämäkin New Exposure -kerhoa edustanut ’68 Impala. Harvemmin näkee tällaista chopattuna ja putkimaskilla – ja vieläpä onnistuneena toteutuksena. Auton takaluukun sisäpintaa koristaa 27 Club -teemainen motiivimaalaus, josta löytyy liuta 27-vuotiaana kuolleiden tähtien kuvia, mukana tietysti niin Kurt Cobain, Janis Joplin kuin Jim Morrisonkin. Kalusto Van Nuysilla oli järjestään sellaista, että jos kyseessä olisi virallinen tapahtuma, sen nimi voisi olla Lowrider Super Show Live. Poliisihelikopterin valokeila toimi valomerkkinä, oli aika alkaa keräillä pillejä pussiin tältä illalta. Regalin koristekaiverrukset ulottuivat kullattujen puskurien lisäksi jopa ohuisiin ikkunalistoihin
”Mullahan oli kodinkoneliikkeitä Joensuussa kolme, sitten oli Nurmeksessa, Lieksassa, Kuopiossa ja Kouvolassa. Juuri ennen markan devalvointia ja 1990-luvun alun syvää lamaa avattiin Joensuuhun uusi jenkkiautoliike, joka ehti toimia vain nelisen vuotta, mutta oli hetken varmasti Suomen suurin lajissaan. Sen taustalta löytyi kodinkonekaupassa omaisuutensa tehnyt mobilisti Heimo ”Hemi” Suihko. Hänen lempinimellään tunnettiin myös miehen melkoisiin mittoihin kasvattama kodinkoneliike, Hemin kone. 80 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Rajaseudun koneaitta Olipa kerran:. ”Tuo Dodge löytyi Rautavaaralta, ja se oli 60-luvun alussa ajettu sellaisten kivien päälle. Meillä oli myös varmaankin Suomen ensimmäinen autoradioasentamo aikoinaan”, hän kertoo. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen ”70 -luvun alkupuolella minusta tuli mobilisti, ja ensimmäinen auto, joka entisöitiin velipojan kanssa, oli ’36 mallin Dodge”, mieluummin tuhansia kuin satoja harrasteautoja Rajaseudun Koneait ta -yrityksineen maahantuonut Heimo Suihko muistelee. Aika vähän siinä hitsaamista oli, mutta hirveät pohjatyöt. Myyjä kertoi, että hänen tietojensa mukaan se auto oli ollut Suomen Pankin johtaja Risto Rytin virka-autona. Arska teki sen kanssa hirmuisen työn. Kone piti teettää koneistamolla, ja verhoilut teetettiin itse. Maalauksen teki muistaakseni Laitisen Matti, joka mulle paljon noita autoja maalasi”, Heminä tunnettu Suihko jatkaa
”Aloitin esiintymään laulajana jo 60-luvulla, ja lopetin silloin 80-luvun alussa, kun aloitin kodinkoneliikkeen. Sen pääliikkeen myynti oli yli 30 miljoonaa, yli 50 prosenttia koko Pohjois-Karjalan kodinkonemyynnistä. Hemi itse ei suuremmin englantia puhunut, joten Simo hoiti sen puolen, mutta autot Hemiä kiinnostivat niin paljon, ettei mies meinannut syödä malttaa, kun miehet perkasivat tuota leffa-autovuokraamon laania. Kuvassa oikealla oleva Hemi hankki itselleen tuolloin myös tuoreen pitkähyttisen jenkkihinurin – jenkki oli jees. Eihän se ollut edes kaupan, kun yhtenä pyhäpäivänä kaksi konsulttia soitti, että he tulisivat Joensuuhun, ja perillä kertoivat, että haluaisivat ostaa sen firman. Aikoinaan, silloin 70-luvulla meillä oli keikka-autona ’55 Belvedere, kaksiovinen vielä ja sähkölaseilla. Suomen suurimmat erikoismaalaukset. Simon Suomessa käydessä sovimme, että minä laitan hänelle rahaa, ja hän alkaa etsiä minulle autoja”, hän muistelee. Kaksi päivää siellä ukon laanilla Simon kanssa pyörittiin. Ensimmäiset autot Suihko kävikin ostamassa Veharannan avustuksella jo 1980-luvun puolella. ”No, siitä kaupastahan tuli sen verran rahaa, että tuli niitä autoja ruvettua ostamaan. ”Kiersimme myös autohuutokauppoja ja ilmoitimme liikkeille, että kun tulee käytettyjä farmareita tai maastureita, niin me ostetaan ne kaikki. Suuri ja komea Rajaseudun Koneaitaksi jokseenkin vaatimattomasti nimetty liike oli muutenkin. Osaan kantti-Fordeista oli myös vaihdettu joku Toyotan tekniikka, kun ne oli pitänyt saada vain näyttämään oikeilta elokuvissa”, Suihko selittää. ”Rakensin sitten siihen samalle kadulle, jossa mulla oli se kodinkoneliike, sellaisen 2 500 neliön hallin, jonka yhteyteen tuli tee-se-itse-halli harrastajille, mutta se menikin käsistä ennen käyttöönottoa. Kauppakirjaan merkittiin yksinkertaisesti, että myyjä myy, ja ostaja ostaa. Sitten oli keikka-autona Dodge Kingsway -farmari, ja sen jälkeen Mercury Parklane. Sitten ostin tuosta Hartwallin vanhan reilu 2 000-neliöisen hallin sitä autojen myyntiä varten”, Suihko muistelee. ”Parhaimmillaan autoja oli toista sataa kerralla. Piti olla jenkkiauto, kun Arvo Ukkolan orkesterilla Varkaudessa oli myös”, Suihko muistelee naurahtaen. En vaan jaksanut tehdä keikkoja, mutta 17 vuotta tuli kierrettyä kapakoita ja tanssilavoja. Hemin ostaman hallin sisäseinät maalautettiinkin kauttaaltaan amerikanmotiivein, oli pilvenpiirtäjää, dineria, auringonlaskua ja amerikkalaisia katukylttejä – varmasti Suomen suurin maisemamaalaus. Jossain vaiheessa ostimme uusiakin autoja, sellaisia, jotka olivat edellisen vuoden malleja ja niitä sai halvemmalla”, Hemi täydentää. Siellä oli niitä parempia autoja, mutta sillä oli myös huonommille oma laani, siellä oli ammuttuja ja räjäytettyjä autoja. Hannu Kaasinen taiteili Rajaseudun Koneaitan hallin seiniä koristamaan tiettävästi Suomen suurimmat jenkkimaisemat. Dollarin kurssi oli niin halpa, että niitä tuli ostettua enemmän kuin tarpeeksi.” 81 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Kodinkonekaupasta autotuontiin. Tuskin missään muualla Suomessa oli yhtä suurta määrää harrasteautoja myynnissä yhtä aikaa, vaikka jo ennen sitä maassa oli kyllä ollut legendaarisia USA-autokauppoja, kuten Bre-Vir Auto jo Hallivuoren Auto. Jäin siihen itse henkilöstöja myyntipäälliköksi puoleksi vuotta, muttei se toimistohomma ollut minun juttuni”, Suihko selittää päätymistään Suomen suurimmaksi vanhojen autojen kauppiaaksi juuri ennen 1990-luvun lamaa. 1990-luvun alun piilofarmaribuumin aikaan kaikki sopivat uudet ja käytetyt puukylkifarmarit ostettiin Suomeen tuotavaksi. ”Ostin ’47 avo-Buickin David Livingstone -nimiseltä kaverilta, joka piti Pictures Car Rentals -vuokraamoa. Aikaa työhön meni reilut kolme kuukautta, minkä kuluessa myyntihalli koristeltiin kauttaaltaan amerikanmaisemin. Ostin sieltä projektiautoja monta, ja yhden LaSallen, yhden Reo Royalen ja ainakin yhden ’47 Packardin. Olen harmitellut moneen kertaan, kun sillä kaverilla olisi ollut myös avo ’59 Chevy, joka jäi ostamatta. Elettiin 1980-luvun nousukauden loppuhuipennusta, joten rahaa oli liikkeellä paljon, ja kaiken piti tietysti olla suurta ja komeaa. ”Kaasisen Hannu maalaili niitä seiniä kolmisen kuukautta, vähän ylikin yhtä mittaa, ja tuli se homma maksamaankin jonkun 100 000 markkaa.” Niille, jotka eivät muista markka-aikaa tarkemmin, kerrottakoon, että summalla sai hyvän uuden keskikokoisen henkilöauton. Joku tuttava tiesi kertoa, että Joensuussa lääkärinä toimineen Veharannan poika asuu Jenkeissä, ja totesimme, että voisimme ryhtyä yhdessä tuomaan autoja sieltä yhdessä. ”Ennen kuin sen pääliikkeen myin, olin ne pienemmät jo myynyt
”Niitä huutokauppoja pidettiin kaksi, ensimmäisessä myytiin muutama auto, mutta toisessa, vuonna 1994 pidetyssä, ei enää mennyt yhtään autoa. Olin kerennyt aloittaa juuri hommat ennen devalvaatiota, eikä mulla ollut alkuun hätäpäivää. Tilanne oli alkuun se, että ne monet autot lähtivät suoraan satamasta omistajille, eivätkä ehtineet ollenkaan Joensuuhun.” Ja kyllä sitä komeaa kalustoa halliinkin saakka saapui. Itse Rajaseudun Koneaittaa Hemi pyöritti kaiken aikaa ihan itse. ”Avasin sen liikkeen syyskuun 14. Muutama meni kyllä jälkikäteen kaupaksi sitten niille huutokaupassa eniten tarjonneille.” Ei enää voinut sanoa, että elettiin lopun alkua, sillä loppu oli jo lähellä. Muistan itse käyneeni liikkeessä ensimmäisen kerran todennäköisesti heti syksyllä 1990, kun ovensuussa kävijää tervehti ’54 avo-Cadillac vierellään useampikin ’59–64 Imperial, oli C2-Corvettea, pagodaMersua ja vaikka mitä erikoisuutta. Ja tietysti niitä tuoreita puupenkkifarmareita ja -vaneja. Siinä olivat paljon velkaa yritystoimiinsa ottaneet matkatoverit aika ihmeissään. Suurin virhe oli se, että aloin tuoda Jenkeistä uusia Granville-matkailuautoja. Sitä olisi tietysti ollut kenenkään mahdotonta tietää ilman kristallipalloa. ”Joskus 1992 ostin osakkuuden virolaisesta autokorjaamosta, jossa oli tarkoitus alkaa entisöimään autoja. Mutta niin ne rahat vaan loppui. Kymmeniä niitä tänne kuitenkin tuli. Minulla oli onneksi autot ostettu omilla rahoilla eikä velaksi, mutta monelle muulle se oli kova isku”, Hemi muistelee. Siellä kuitenkin osattiin lähinnä purkaa niitä, yhden Porsche 911:n ne olevinaan entisöivät, mutta se piti täällä tehdä uudelleen. Samaan aikaankin myyntihallista löytyi parhaimmillaan toista sataa harrasteautoa, ja kaikkiaan niitä tuli kaiketi nelinumeroinen määrä. ”Yksin minä sitä pyöritin, mutta siinä oli noita talkoolaisia mukana aina. Mitenkään tiettyyn tyyliin, merkkiin tai malliin rajoittunutta homma ei ollut, Hemi tuotti maahan niin Cadillacejä, Mersuja kuin Jaguarejakin. päivä vuonna 1990. Näennäisesti tyhjästä nousseesta maan suurimmasta harrasteautokaupasta oli tullut konkurssikypsä. Vuonna 1983 Los Angelesin seudulle muuttaneen Simo Veharannan avustuksella Hemi haali autoja myyntiin Kaliforniasta huimaa tahtia. ”Aikahan oli semmoista, että niiden farmareiden takapenkeistä taisteltiin katsastusmiesten kanssa, kun Joensuussa eivät sallineet takapenkkiä ollenkaan, vaan lattian olisi pitänyt olla tasainen, ja siitä penkistä 85 cm vapaata tilaa ylös päin. Muut piti tuoda purettuna tänne takaisin. Muistaakseni niitä ostettiin 70 kappaletta, joista kaikki eivät lopulta tulleet Suomeen. Uskomattoman heikoksi jäi oikeastaan myös myynti, kun ei Hemi ollut halukas kalustostaan siinä vaiheessa vielä ilmaiseksi luopumaan. Sitten laman myötä yhdellä kauppiaalla Helsingissä jäi maksamatta kolme autoa, ja myyntisaamisista tuli miljoonan tappiot. ”Sitten, kun tuli se lama, niin mulla olikin halli täynnä autoja, jotka eivät käyneet kaupaksi. Minä sitten soitin Autorekisterikeskukselle, että miten se on mahdollista, että Hatanpäällä laittavat niitä penkkejä, mutta Joensuussa ei onnistu.” Ajan eläneet muistavat kirjavan lisäpenkkikäytännön, jonka myötä osalta konttoreista tuli pystyllä selkänojalla varustettuja autoja, osa salli vinon viisi senttiä paksun selkänojan. Olimme Thaimaassa matkalla parin tutun kanssa, kun tuli tieto siitä, että on tullut devalvaatio ja markka kelluu. ”Kun laman myötä huomattiin, että niitä autoja oli hirveästi jäämässä käsiin, keksin järjestää autohuutokaupan, Pomona Finlandian vuonna 1993.” Tuohon aikaan idea oli suomalaisittain jotain todella uskomatonta, ja uskomaton oli myös myytävän kaluston luettelo. Pomona Finlandia. 82 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Meillä oli siellä seitsemän miestä töissä, mutta meillä täällä Suomessa kaksi teki saman työn”, Hemi kertoo harmissaan. ”Siinä kävi niin kuin autokaupoissa usein käy, että mulla loppui raha, vaikka provikalla autoja myynyt kaveri oli ehtinyt jollekin kehuakin, että ennemmin koiralta loppuu kusi kuin Hemiltä rahat. Neuvostoliiton hajoamisen myötä myös Virosta tuli kiinnostava kohde autoalan yrittäjälle, ja ehti Suihko sinnekin toimintansa laajentaa ennen kuin laman syvyys realisoitui. Koska autoveron kiertäminen oli ajan juttu, tehtiin myös pickupeja hyvin monenlaisista autoista, Hemikin rakensi yhden myös Cadillac Sevillestä. Lopullinen isku oli, kun se koko Vanhemman kaluston lisäksi Hemin kautta maahan tuli monenlaista tuoreempaa erikoisuutta, kuten pitkäohjaamoisia paripyöräpickupeja, limusiinejä ja syntyipä aikakauden vero-optimoinnin nimissä myös alemman kuvan Cadillac Seville -avolava. Vailla huolta huomisesta. Suihko perusti kuitenkin lupaavasti toimintansa aloittaneen harrasteautoliikkeen pahimpaan mahdolliseen aikaan. Muutama kaveri siinä kävi väliaikaisesti provisiopalkalla myyntihommissa.” Talkooapua paikallisista harrastajista löytyikin hyvin, olihan Joensuun jenkkiharrastus noihin aikoihin todella voimissaan, ja oli liikkeessä työharjoittelussa myös sittemmin Veharannan kanssa autoja Suomeen vuosikaudet tuonut Mika Karvinen
Silloin nelikymppisenä, kun sen kodinkonefirman myin, ei minun olisi tarvinnut tehdä mitään työtä enää, mutta pumppasin miljoonia ja miljoonia omaa rahaa tuohon firmaan. Meillä oli sitten autovuokraustoimintaa, kuitenkin oikeastaan vain hyötyajoneuvoja. Rakensimme myös bändeille keikkabusseja”, Suihko kertaa Rajaseudun Koneaitan jälkeistä elämää. ”Itse valoin tässä hallissa sen kuistin betonipilaritkin, mulla on muotit niihin”, hän kertoo. Myin sen kärryn sitten sen Pirkanmaan Olutpanimolle, jonka konkurssin jälkeen se meni Suomen Tivolille”, Hemi kertoo. Mulla on yksi lämmin talli, jossa on Austin A35, joka entisöitiin kokonaan. ”Omia harrastejenkkejä minulla on ollut se ’36 Dodge, sitten oli vihreä ’47 avo-Buick, ja siihen oli myös samanvärinen SMVvaunu. Lasipalatsin ravintolan pyörittämisen yhteydessä keksin myös hankkia jenkkirekan, jossa oli perässä liikkuva ravintolakärry. matkailuautotehdas Indianassa paloi, eikä siellä ollutkaan mitään vakuutuksia, vaikka tietysti niin alkuun kuviteltiin, ja sinne meni toinen miljoona. ”Olen käynyt vanhainkodeissa kiertämässä laulamassa vanhuksille. Harrasteautoja Hemillä ei enää ole sitä Austinia lukuun ottamatta hänen annettuaan Buickit ja Dodgen pojalleen, mutta musiikkiharrastuksen pariin mies on kiivastahtisen yrittäjäelämän jälkeen palannut. Soitan mandoliinia, ja hanuritaustat tulee nauhalta. Siinä oli neljät oluthanat ja tuplahampurilaislinjat. Sellainen oli minun ensimmäinen auto.” Nykyisin 74-vuotias Suihko vuokraa hallejaan ja viettää paljon aikaa Rääkkylässä kymmenkunta vuotta sitten sinne rakentamassaan mökissä. Myös 60-luvun alun Imperialeja tuli Rajaseudun Koneaitalle useita. ”Sitten, kun se Pamilonkadun halli myytiin, niin ei mulle jäänyt säilytystilaa noille vanhoille autoille. Ensimmäiset omat rahat tienasin kymmenvuotiaana soittamalla hanuria humalaisille tuossa Joensuun keskustassa sijainneessa metsässä, isältä perintönä se musiikkihomma tuli.” Harrasteautokaupan hiivuttua äkkiä markan devalvoinnista alkaneen laman myötä Hemi keksi järjestää Joensuussa suuren autohuutokaupan Amerikan malliin. Toisessa, vuonna 1994 pidetyssä ei enää myyty yhtään autoa. Syksyllä 1994 menin sitten papereiden kanssa yhden lakimiehen luokse, että otatko tämän pesän hoidettavaksi”, Suihko selittää ja jatkaa: ”Siitä tuli kallis harrastus. Onneksi kirjanpitäjä lopulta sanoi, että nyt liinat kiinni, tai sulle ei jää mitään, ja päätin pistää sen pakettiin.” Paluu juurille. 1990-luvun lopulla, Rajaseudun Koneaitan tarun jo päätyttyä Hemi rakensi jenkkirekan perään neljän oluthanan ja kahden hampurilaislinjan liikkuvan baarin. ”Lasipalatsi oli viisi vuotta siinä torin kulmalla, ja ostin lopulta sen purettavaksi ja siirsin sen sitten tähän teollisuusalueelle, jossa se nyt toimii toisen näköisenä JV-Rengas-rengasliikkeenä. Arvaatko miksi. 1990-luvun lopulla hän piti vaimoineen Joensuussa torin kupeella ravintolaa lasipalatsissa, jossa pidettiin jonkun kerran myös Joensuun Hot Rod Driversin perinteinen näyttely. ”Olenhan minä senkin jälkeen myynyt autoja, ja ostin tämän Kone-Murasen oikeastaan rakennusoikeuden takia. Hemin liikkeen autot olivat merkittävässä roolissa myös joensuulaisen JHRD:n American Car Show -näyttelyissä vuosina ’91–94. On mulla ollut myös noita jenkkimatkailuautoja, ensin oli semmoinen hirmu iso Southwind, ja tein useampaan perään pikkuasuntovaunuista nestekaasukiukaalla varustetun saunavaunun”, hän muistelee. ”Siinä oli melkoinen työ saada se nuppi kilpiin, melkein 20 asiaan piti hakea poikkeusluvat, kun se on telivetoinen, eikä siinä ole etujarruja ollenkaan”, Hemi muistelee. Tämä harvinainen, vain 1010 kappaleen verran valmistettu ’62 Southampton 2d HT myytiin kesälahtelaiselle nastatehtailijalle. 83 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Kalusto oli komeaa, ja ensimmäisessä huutokaupassa jotain kävi kaupaksikin. Sitten oli myös vähän vanhempi umpi-Buick, jonka perään hankin Ruotsista vähän isomman SMV-vaunun
Jo samana perjantai-iltana Modular nostettiin pois Thunderbirdin nokalta ja tekniikat vaihtoivat autoja. Rancherohan oli kutakuinkin täydellinen, mutta ei ajokunnossa, eikä siinä ollut lainkaan jarrujakaan. Lähdimme ystäväni Petterin kanssa sitä kuitenkin katsomaan. Auto oli kiinnostanut minua jo aiemmin, mutta tilillä ei varsinaisesti sillä hetkellä ollut ylimääräistä painetta uuden projektin hankintaan. Ne oli onneksi tehty erittäin hyvin jo auton tullessa meille, eikä kittiä ollut käytetty yhtään. Toki välissä on ehditty tehdä se Thunderbird loppuun ja touhuta kaikenlaista muutakin. Mikkosella oli kaupan Ruotsista tuotu Ranchero-projekti, johon hän oli juuri vaihtanut tekniikan eräästä Econolinestä. Vaikka Ruotsista maahan tullut Ranchero oli alun perin Kalifornia-auto, oli siinä ollut ruostetöitäkin jonkun verran. lupasi tuoda auton trailerilla tallillemme. Uutta peltiä olivat kaivanneet niin takahelmat kuin lavan alle hytin takaseinän taakse jäävä kotelokin. Se lopullinen paikalleen sovittelu ei sitten käynytkään ihan niin heittämällä, vaan periaatteessa suoraviivaiselta kuulostanut projekti alkaa näyttää valmiilta vasta nyt, reilu vuosi auton saamisesta talliin. 84 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Aikani netistä erilaisia pakosarjavaihtoehtoja tutkailtuani soitin Janne’s Garagelle ja kiikutin Jannelle vanhat pakosarjat, joiden laippojen perusteella leikattiin laipat customsarjoille. Pienen rahankeräyskierroksen jälkeen sovimme kaupat, ja Kari B. Pakosarjoista tulikin varsin siistit. Janne vinkkasi myös, että vesijohtoputkesta saisi valmispaloista koottua jämäkät sarjat. Käytettyjä ehjiä tekniikoita on vain nykyään saatavilla todella paljon huonommin kuin takavuosina. Lopulta löytyi kuitenkin juuri oikea paikka, johon moottori mahtui ilman pakosarjoja ilman, että se otti kiinni mihinkään. Tovin mietittyäni muistin, että tuttavallani Kari B. To mi Meillä oli harhakuvitelma, että jokseenkin kenkälusikalla Fox-kopan konehuoneeseen mahtunut jättikokoinen OHC-kasi mahtuisi ’59-mallin fullsize-auton konehuoneeseen heittämällä, vaan totuus olikin ihan toinen. Käytännössä tällainen lohkoa halaava oksamallin sarja oli ainoa vaihtoehto, mihinkään suuntaan kun ei senttiä tilaa jäänyt. Tässä lehdessä esiteltyyn Thunderbirdiin oli jo ehditty nostaa keulalle uudempi Modularkone, kun kävi ilmi, ettei sen muutoskatsastaminen olisikaan mikään läpihuutojuttu. MacPherson-joustintuilla varustetulle keulalle suunniteltu Modular ei meinannut mahtua kolmiotukivarsien väliin, ei sitten millään. Jo muutamaa tuntia tallilletuloa myöhemmin 302 oli nostettu pois Rancheron keulalta, ja Modularin sovittelu sinne saattoi alkaa. Myöskin öljypohjan sumppu oli väärällä puolen etupalkkia, joten öljypohja leikattiin irti tiivistereunan sisäpuolelta ja käännettiin ympäri. Lopulta totesimme viisaimmaksi alkaa etsiä siihen 302:sta, jota siihen oli uutena saanutkin. Pickupia jouduttiin tietysti muokkaamaan vastaavasti, joskin nyt siitä tuli alkuperäistä lyhempi etusumpun myötä. Hyvät moottorit ovat kiinni autoissa, ja halvat tekniikanluovuttajat ovat jo luovuttaneet tekniikkansa. Modularin valupakosarjat eivät todella ole isokokoiset, mutta eivätpähän nekään paikallaan mahtuneet olemaan. Kuvassa näkyy, miten kolhittuun etulokasuojaan oli vaihdettu ruosteisemman ehjä keskiosa, ja työ oli todella tehty millintarkasti. Puuhanurkka Ford Ranchero ’59 Ranchero-projekti tuli hankittua aika erikoisten sattumien summana
Halusin punaista väriä myös ulkokuoreen piristämään harmaata kokonaisuutta, joten hankkimani leveämmät peltivanteet maalattiin Volvon klassisella tummanpunaisella. Kun moottori oli poissa nokalta ja keulan pellit irrotettu, oli hyvä putsailla pintaruosteet ja maalata keula uudelleen. Parempia keulan huulilistoja Kari B. Samassa paketissa tuli uusi kromattu kaksipiirinen sylinteri, joka oli toisaalta mustanpuhuvaan konehuoneeseen turhan kiiltävä, mutta sen kannessa kulkevat vastaavat urat kuin Modularin venttiilikopissa. Sulakerasiaa ja releitä myöten halusimme käyttää mahdollisimman pitkälti alkuperäisiä tekniikanluovuttaja-Fordin osia, jotka koimme uusia tarvikeosia varmemmiksi. Auto päätettiin jättää patinakuosiin, ja korjatut tai vaihdetut osat paikkamaalattiin korin harmaalla. Sisällä jatkettiin samaa linjaa kuin ulkonakin. Sen ansiosta keulailmeestä tuli yhtenäinen. oli jo ehtinyt hankkimaan varastoon, samoin maskin, joka asennettiin paikalleen kevyen kiillotuksen jälkeen. Jarruputket ja letkut uusittiin kokonaan. Penkki oli varsin siistissä kunnossa, mutta kaipasi jynssäämistä. Kojelauta jätettiin alkuperäismaaliin, mutta ikkunoita kiertävät listat sekä ratti maalattiin uudelleen Stirwellin sekoittamalla sopivasti matatulla sävyllä. 85 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Uusi punainen matto tuli Auto Custom Carpetsilta. Kesä vierähti pitkälti Thunderbirdin ja muiden askareiden parissa, mutta syksyn mittaan alkoi taas tapahtua. Jarrutehostimen mallin määritti mahdollisimman pieni koko, yli 7-tuumaista ei olisi voinut tässä tapauksessa käyttää. Ilmansuodattimen kolo oli pieni sekin, mutta sinne mahtui juuri sopivasti K&N:n kartiosuodatin. Sovitus on ahdas, mutta kyllä sinne kaikki tarpeellinen saatiin mahtumaan. Onnistuin löytämään paremman etupuskurin ihan Suomesta, Juho Joensuulta. Auton mukana tulleet puskurit olivat kuulemma hankittu vuonna 2014 uudelleenkromattuina, mutta hyvin olivat kromit jo karisseet auton seistessä ulkona
Valtaosa suomeen tuoduista jenkeistähän oli neliovisia tolppamalleja, joko halvemman pään Dartia, Bel Airia, Valiantia tai muita takseina olleita, tai sitten edustusautoina olleita isoja mustia, jotka sentään olivat kasikoneisia ja osa jopa HT-korisia. Otetaanpa niistä nyt jonkinlainen kattaus 70/80-lukujen taitteesta. Porin kisojen parkkipaikalta 1979. Corvettet olivat harvassa, mutta jokunen niitäkin oli harrastettavaksi asti sentään. Niinpä valtaosa harrastajista aloitti touhun juurikin neliovisilla, kun ei muuta ollut tarjolla. Ahkerasti tapahtumia jo 70-luvulta saakka kameroineen kierrellyt Jukka Eriksson poimi albumeistaan kotimaisia autoerikoisuuksia ajalta ennen uustuontia. 70-luvun puolella harrastuksensa aloittaneilla oli hiukan enemmän mahdollisuuksia löytää kohtuuhinnalla vielä erikoisempia autojakin, mutta 80-luvulle tultaessa alkoi olla kaikki löydettävissä olevat jo kaivettu esiin. Siipijenkki ja 2-ovinen HT oli monen haaveena tuolloin. Tarpeeksi erikoinen malli, kuten Pontiac Grand Prix ’66 oli katu-uskottava jopa alkuperäiskunnossa. Suomeen oli silti kulkeutunut joko maahantuojan kautta tai muuttoautoina kaksiovisia HT-malleja, muskeliautoja ja jopa avomallejakin. Neliovinenkin oli jotain ihan muuta, kun se oli Cadillac, kuten Cissellä. Teksti: Jukka Eriksson J enkkiautoharrastuksen lähtiessä 70-luvun loppupuolella suurempaan nousuun alkoi 50-ja 60-lukulaisten amerikanautojen kova metsästys välillä kissojen ja koirien kanssa. Tätä SunlinerFordia ei ole tainnut näkyäkään missään 80-luvun alun jälkeen. Kaksiovinen V8-mallihan kaikkien haaveena oli, avomallisista harva edes uskalsi uneksia, koska niitä oli niin niukasti tänne tuotu. Uustuontihan sitten myöhemmin käänsi tilanteen ihan toiseksi, mutta luodaan nyt silmäys erikoisuuksiin ennen sitä. Hemi oli 70-luvulla lähes mahdottomalta tuntuva haave, mutta tässä GTX:ssä sellainen oli. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Muumio muistelee Erikoismalli on erikoismalli. Tämä Newport jatkaa samassa asussa edelleen elämäänsä kuin Tikkurilan näyttelyssä kuvattuna 1979. Räyskälässä 1981. Ajan henkeen rakenneltuna tietysti. Toisaalta se oli jo jotain, jos harrastukseen pääsi mukaan oikealla jenkkiraudalla, vaikka se olisi ollutkin kuutosella ja rattikarahkalla oleva neliovinen tolppamalli
87 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Mustangit olivat niitä harvoja pony/muskeliautoja, joita oli runsaammin tarjolla. Esa Salon Fury tosin taisi muuttuakin umpimallisesta avoksi. Naarajärvellä ei taidettu 1981 sateen takia päästy kiihdyttelemään, mutta parkkipaikalta saattoi sentään bongata Oldsmobile 442:sen. ’70-mallista Mach 1:stä 428-koneella ei kylläkään ollut montaa. Tämä yksilö taitaa olla pitkän unen jälkeen heräämässä henkiin taas. Avomallisena taisi löytyä vain tämä yksilö. Tämän Studebaker Hawkin kuvasin Räyskälässä 1984. Muskeliautot oli haluttuja tietysti jo tuolloin, tarjonta vain oli olematonta. Thunderbird oli toki rakenneltavissa ajan henkeen myös, jos sellaisen jostain löysi. Mercury Cyclone 429 harvinaisuus jo sikäli, että se oli täysiverinen muskeli. Challengerit ovat aina olleet haluttuja, niin myös tuolloin. Kyllä, Suomessa oli jo ennen uustuontia myös ’61 Impala SS 409 rättikattoisena. Avo-Fairlanen kuvasin Räyskälässä 1983. Isot Moparit olivat pääosin edustusmalleja, mutta kaksiovisia Monacoja oli jopa muutama yksilö, mikä oli paljon tuolloin. Tässä 440:llä varustettu yksilö. Vennun Kölninhoppa oli luultavasti ainoa lajinsa edustaja. 50-luvun kaksiovinen oli monen haave ja avomallisena se oli jo todella harvinaista. Rodeja ei oikeastaan ollut juuri lainkaan tuohon aikaan. Dart oli harrastajan peruskauraa, tosin kovalla katolla ja neljällä ovella useimmiten
The Road Warrior Tällä kertaa ’87-vuosimallin El Camino Super Sport jalostui alkuperäistä huomattavasti urheilullisemmaksi. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 3/2022 Kutjan kuva
Aika suuri työ näin pienen vaikutuksen aikaansaamiseksi, mutta tätähän on hyvä kokeilla paperilla. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Kokoa on sen verran, ettei akselinkavennuksilta ja sisälokasuojien avartamiselta voine välttyä. Kiitävänmustan värin vastapainoksi haluttiin jättää kromia, joten valot, maskinkehys, ikkunalistat ja puskurit saivat jäädä kromatuiksi tällä kertaa. Jutun auto on viidennen eli viimeisen sukupolven El Caminon viimeinen päivitys, joka oli tuotannossa 1982–87. Maskiritilässä on sama määrä vaakaripoja, mutta pystyripoja yhteensä neljä vähemmän, jolloin niiden väliin jäävät ruudut ovat leveämpiä. Kattoa on madallettu noin tuuman verran, tuskin ainakaan enempää. Tunnistettavin piirre näissä on suorakaiteenmuotoiset tuplavalot aikaisempien yksittäisten isompien sijaan. Näin linjakas kori ei välttämättä kaipaa mitään sen suurempia muutoksia, alustan madalluksella linjakkuus vielä korostuu. Etupuskuri on alkuperäisestä hieman pienemmäksi leikattu versio, jotta se on saatu istumaan lähempänä koria. Valot saivat nytkin jäädä ennalleen, mutta niiden väliin jäävä maski muotoiltiin uusiksi. Pienet palat samanlaista ritilää on lisätty myös etuspoilerin ilmanottoaukkoihin. Kehys on sisäreunoistaan hieman pyöristetty ja mustaksi maalattu maskiritilä on nyt upotettu huomattavasti pintaa syvemmälle. Menevän ulkonäön kruunaavat isot, mustat tai tummanharmaat vanteet tuhdilla rengastuksella. E l Camino tarkoittaa Espanjan kielellä tietä, mistä juontuu suorituskykyhenkeen rakennetulle hyötyajoneuvolle sopiva nimi The Road Warrior
Pari vuotta sitten Hannu löysi sattumalta pitkäkorisen ’55:n, joka koki samantyyppisen käsittelyn ja muuttui ajokelvottomasta museokapineesta komeaksi cruisailupakuksi. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 12.5.2022 Ford Mustang HT ’68. Hannu Harjantin ensijenkki, upea oranssi ’51 steppariLetukka koristi joitakin vuosia sitten Amerikan Raudan kantta. Savonlinnalaisen Veli-Pekka Hirnin poni on kaunis yhdistelmä vanhaa ja uutta. Tehojen ohella on panostettu myös ajettavuuteen unohtamatta sporttista ulkoasua. Toteutunut unelma se u raa va ss a nume ro s s a Vanhaa uutta ja Pelastettu museoinnista 90 AMERIKAN RAUTA 3/2022. Cadillacin piti olla niitä autoja, joka otetaan vain pikkulaitolla ajoon, mutta niin vain se tuli läpikäytyä täysin ruiskulla ruokittua ja piristeltyä 472 cid moottoriaan myöten. Lequna tunnetulle helsinkiläiselle Leo Laurellille oma C3Corvette ja 70-lukuinen avo-Cadillac olivat pitkäaikaisia unelmia. Nyt miehellä on molemmat, ja vieläpä näyttelykelpoisessa kunnossa. Jättiraportit parin vuoden tauon jälkeen järjestetyistä Tampereen Hot Rod & Rock Show’sta ja Helsingin American Car Show’sta. Kesäisin ahkerasti liikkuvan Mustangin kulkupuolesta vastaa kireäksi kutiteltu 342 cid stroukkipikkulohko portatuin alukansin. Chevrolet Panel ’55. Kevään näyttelyt Cadillac Coupe DeVille Convertible ’70
Tonyn ’36 VAN NUYS CRUISE NIGHT OLIPA KERRAN: RAJASEUDUN KONEAITTA TALLIKIERROS JATKUU! Puh. LU U LIN JO , ET TE I SIT Ä KO SK AA N TU LE KA AN .”. 044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleeenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi CHEVROLET APACHE ’60 • CHRYSLER 300 4D HT ’62 • DODGE WC53 ’42 FORD THUNDERBIRD 5.0 ’87 • LINCOLN SPORT SEDAN KUSTOM ’49 OLDSMOBILE VISTA CRUISER ’70 • HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL ’91 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 6 414887 002455 2 2 3 70 02 45 -2 20 3 PAL VKO 2022-19 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Nuoren miehen TAIDONNÄYTE CHEVROLET EL CAMINO ’79 FORD 3W COUPE KUSTOM ’36 R a kkaud e sta Ra utaan • 3/ 2 02 2 • 10 ,9 € 10 VU OT TA 10 VU OT TA AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 22 NR O 75 ”T U O M AA ILM AN KA LL EIN M AS KI TU LI AL U M IC RA FT ILT A, JA SE N SA AM IS ES SA KE ST I M EL KE IN VU O SI