Tee itse SICK WEEK FLORIDA MOTORSHOW PORI 2025 BUICK ELECTRA 225 4D HT ’60 • CHEVROLET MASTER SEDAN ’38 CHEVROLET IMPALA SPORT COUPE LSA ’59 FORD THUNDERBIRD CONVERTIBLE ’59 OLDSMOBILE HURST/OLDS ’84 PONTIAC LEMANS CONVERTIBLE 6.2 ’67 RAM SPORT HEMI ’16 • H-D SPORTSTER ’00 LISÄKSI ESITTELYSSÄ PIENOISMALLI OMASTA AUTOSTA 70 02 45 -2 50 3 PAL VKO 2025-21 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 3/ 2 02 5 • 11 ,9 € Lo-Boy YLI 700 HV VILLIKISSA DODGE DART SWINGER HELLCAT ’69 FORD A ROADSTER ’31 VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 25 NR O 99 ”K O RIS SA O LI TO SI M O N TA KE RR O ST A M A A LIA IH A N EH KÄ SE N TA KIA , ET TÄ SE KU LT A IN EN O LI VA IN KA RH EN N ET TU EN N EN YL IM A A LA U ST A.”
Kokonaismitat: 4710x573x2000 mm HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Varustettu Norton-öljykylpyvaihteistolla kierteittämistä varten. Korkeat kaapit ovat muista riippumattomia ja voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan. kotimekaanikolle. Nostokapasiteetti: 4200 kg. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. #542072 DIGITAALIAGGREGAATTI 3200 W Laadukas aggregaatti, sekä sähköstartti että vetokäynnistys. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Mukana tulevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut työtasot takaavat sekä kestävämmän, paremman näköisen että ennen kaikkea mukavamman työtilan. #547318 MOOTTORIPYÖRÄN SIIRTOALUSTA 500KG Helpota moottoripyöräsi käsittelyä tällä moottoripyörän siirtoalustalla / dollylla. Vaunun mitat: 700x455x975mm. ALV € 5090 sis. Paino 28kg. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV sis. ALV € 899 sis. Mukana tulevat työkalulevyt ovat yhteensopivia PELA:n työkalukoukkuja lisävarustevalikoiman kanssa. Karkaistu ja hiottu peti V-prismalla. Nostokorkeus (mm): 1880. ALV € 419 sis. Kantavuus jopa 500 kg. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” / 40-220 NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Työpöydän korkeus: 939 mm. € 4290 € 4990 sis. Maksimiteho 3500 W, jatkuva 3200 W. #68241 JYRSINKONE BF45 DIGITAALINÄYTÖLLÄ Yhdistetty pora-/jyrsinkone kolmiakselisella kohdistuslaitteistolla. Kuusiasentoinen vaihteisto. Mattamusta viimeistely. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Jyrsinpää nostetaan/lasketaan nostomoottorilla. #85414 METALLISORVI D330X1000 Vankka tukisorvi korjausja huoltotöihin. ALV € 7590 sis. Kierrosnopeuden vaihto mekaanisella vaihteistolla. ALV. Mukana lattiajalusta. ALV € 699 sis. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Tarkkuus/väli 1 Nm. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. ALV € 279 sis. Mukana digitaalivarustus, jalusta, jäähdytysnestelaitteisto, työvalo, 3ja 4-leukainen istukka 160 mm, takalevy, kiinteä kärki MK3, pienennysholkki MK5/3, kiinteä ja mukana pyörivä tukirulla, takaroiskesuoja, vaihteisto, ulosvedettävä lastukotelo, työkalukotelo ja öljykannu tai rasvaruisku. #513302 & 513303 AUTOTALLIN SISUSTUS / TYÖPISTE PRO Täydellinen kalustekokonaisuus tyylikkäällä mustalla designilla ja hopeanhohtoisilla yksityiskohdilla. Täyshitsatut kaapit ja hyllyt, jotka on helppo koota vakaaksi työpisteeksi. Paino: 1355 kg. ALV € 3090 sis. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla. ALV € 99 sis. #551304 MÄRKÄPUHALLUSKAAPPI 190 LITRAA Ruostumattomasta teräksestä valmistettu märkäpuhalluskaappi 190 litran tilavuudella hellävaraiseen alumiiniosien ja muiden komponenttien puhallukseen, kun halutaan hieno pinnanviimeistely. Kalibroitu ISO6789:n mukaan
ISOMPI ISOMPI KOKEMUS www.americancarshow.fi « « AMERICAN CAR SHOW AMERICAN CAR SHOW « « MOTORSPORT MOTORSPORT « « DRIFT WORLD DRIFT WORLD « « « « CUSTOM TRUCK SHOW CUSTOM TRUCK SHOW « « TUNING CAR SHOW MOPOTUNING TUNING CAR SHOW MOPOTUNING « « « « CLASSIC CAR SHOW CLASSIC CAR SHOW « « CAR AUDIO WORLD CAR AUDIO WORLD « « NUORI RAKENTAJA NUORI RAKENTAJA « « « « MC HEAVEN MC HEAVEN « « ELECTRIFIED EXPERIENCE ELECTRIFIED EXPERIENCE « « « « HARRASTEPARKKI HARRASTEPARKKI « « MISS AMERICANA MISS AMERICANA « « « « AMERICANA SLAM! WRESTLING SHOWCASE AMERICANA SLAM! WRESTLING SHOWCASE « « « « HUIPPUESIINTYJÄT Lyömättömät, Aaro630, Jaakko Kulta, TUULI HUIPPUESIINTYJÄT Lyömättömät, Aaro630, Jaakko Kulta, TUULI « « JA PALJON MUUTA JA PALJON MUUTA
Kyllä, tyhjän tölkin. Onhan kuitenkin yleisesti tiedossa, että harva meistä elää ikuisesti. Vain 15-vuotiaana vuonna 1942 ensimmäisen autonsa hankkinut Winfield oppi hitsaustaitonsa alkeet toisen maailmansodan aikaan armeijan palveluksessa Japanissa ollessaan ja perusti oman autopajansa Modestoon pian sieltä kotiuduttuaan 50-luvun alussa. Vaya Con Dios, Windy. Alkoholia Gene ei tiettävästi edes oikein koskaan juonut. Kuva Barry Meguiarista halaamassa Geneä näyttelyssä muodostui ehkäpä koko näyttelyn tunteikkaimmaksi kuvaksi. Tarina kertoo, että useita kertoja Suomessakin vieraillut herra oli kerran halunnut viedä mukanaan matkamuistona punaisen Koff-tölkin. Tämän lehden ilmestymisen aikaan ollaan kovaa vauhtia valmistautumassa kevään suuriin näyttelyihin, Helsingin American Car Show’hun ja Tampereen Hot Rod & Rock Show’hun. Sittemmin Winfield ehti saada neljä lasta, olla kahdesti naimisissa ja työskennellä niin pienoismallivalmistaja AMT:lle, autovalmistaja Fordille kuin elokuvatuotantoyhtiöillekin. Oli suorastaan hämmentävää, kuinka paljon Dave Shutenin kertoma uutinen siitä, että Gene oli jättänyt tämän ajan, minuakin järkytti. Jokainen päivä on vieläkin koulupäivä. Gene Winfieldin muistolle, 16.6.1927–4.3.2024 Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Still a school day. On joka vuosi yhtä jännittävää nähdä, mitä mielenkiintoista uutta ne tuovat tällä kertaa tullessaan. Toivottavasti seuraavan numeron näyttelyjutuista välittyy samankaltainen into, joka Gene Winfieldillä säilyi loppuun asti. Vain muutamaa päivää aiemmin Genen puolesta oli hänen sosiaalisessa mediassaan kerrottu, ettei hän tarvitse avustuksia hoitokuluihinsa ja että Genen tahto on, ettei hänen henkilökohtaista kokoelmaansa tulla myymään, vaan se tulee esille jonnekin. Myös kilvanajo Winfieldiä kiinnosti, ja hän saavutti The Thingiksi nimeämällään lättäpääkoneisella ’27 T-Fordilla 135 mailin tuntinopeuden Bonnevillessä 1949. Sikäli suuri merkitys Winfieldillä harrastuksellemme oli. Puhuessani 75-vuotisjuhliaan viettäneestä Grand National Roadster Show’sta mainitsin aina yhtä ystävällisen Gene Winfieldin, joka aina vain saapui paikalle näyttelyyn. Vahva arvaus on, että kohde on Galpin Speed Shop, vaikka voisi yhtä hyvin olla Petersenin museokin. Hän jos kuka näki kaiken aitiopaikalta aina meidän tuntemamme kaltaisen autorakentelun alusta näihin päiviin saakka. Tälläkin kertaa, vaikka jo 97-vuotiaalla Genellä oli kaikkien muiden murheiden päälle diagnosoitu syöpä. Edelleen, vuosikymmeniä itsekin tapahtumia kiertäneenä se näyttelyn rakenteluilta ja ensi hetket hallissa ovat aina jotenkin taianomaisia. Olen moneen otteeseen harmitellut, etten koskaan tullut esittäneeksi Genelle sitä kysymystä, miltä tuntuu, kun on nähnyt kaiken. Ja yhä vain, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen Winfield jaksoi innostua uusista asioista – ikään kuin kaikki lähes vuosisatainen kehitys olisi ollut hänelle aivan luonnollista. 4 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Pääkirjoitus E npä tiennyt viime lehden pääkirjoitusta kirjoittaessani, miten surullisen ajankohtaiseksi se muodostuisi. FHRA juhlistaa suomalaisen drag racingin 50-vuotista matkaa ja uutena oheisohjelmana mukana on ainakin Miss Americana -kilpailu, jonka voittaja nähdään myös Amerikan Rauta -lehdessä
Puh. 044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi Katso lähin jälleenmyyjäsi: kontiorenkaat.fi
58 Oldsmobile Hurst/Olds ’84 Riihimäkeläinen Jonne Lyytikäinen hankki ensijenkikseen G-korisen Cutlassin Hurstversion, joka on lajissaan ainoa Suomessa. ESITTELYSSÄ 14 Ford A Roadster ’31 Uusikaupunkilainen Miki Helminen rakensi vain yhdessä talvessa näyttelykelpoisen syvän punaisen Lo-Boyn, jonka tyylipuhtaus on kuin oppikirjoista. Näin ei kuitenkaan ole. 40 Ford Thunderbird Convertible ’59 Huonokuntoinen ukkoslintu rantautui Suomeen Kanadasta, ja sille uuden elämän loihti pitkän ja tinkimättömän kunnostustyön kautta oululainen Mika ”Miki” Suojanen. 64 Buick Electra 225 4d HT ’60 Kangasalla asuva Vilho Ahlqvist osallistui viime keväänä nuori rakentaja -kilpailuun patinakuosisine hydraulialustaisine Electroineen. Nyt vuorossa on kolmas, LS-tekniikkaiseksi ja GTO:n näköiseksi jalostunut LeMans. 34 Ram Sport Hemi ’16 Ruskolainen USA Partservice rakensi esittelyautokseen Ramin, joka kiinnittää huomion paitsi mataluudellaan, myös widebody-korisarjallaan. 22 Dodge Swinger Hellcat ’69 Marco Käyhkö muistetaan hyvin varttimaileilta Panox Dartistaan, ja äkkinäinen saattaa erehtyäkin luulemaan miehen nykyistä Swingeriä samaksi autoksi. kannessa: Ford A Roadster ’31 Nro 99. 3/2025 74 H-D Sportster ”Great Divide” ’00 46 Pontiac LeMans Convertible ’67 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 3/2025. 52 Chevrolet Impala Sport Coupe ’59 Esa Pihlaniemi hankki ensimmäisen ’59 Chevynsä jo 50 vuotta takaperin. Ihastus ei ole edelleenkään laantunut, ja kesäkauden käyttöauton nokalta löytyy melkein 600-heppainen LSA. 28 Chevrolet Master Sedan ’38 Tarina siitä, miten vanha Lapin-taksi palasi vuosikymmenten unen jälkeen tien päälle, päätyi ympärivuotiseen käyttöön ja jalostui nykyiseen kuosiinsa. 74 H-D Sportster ”Great Divide” ’00 Jo edellisillä pyörillään kaikki mahdolliset palkinnot Ruotsia myöten kahminut Lunkka teki Sportsterista todella villin, muotokieleltään vahvan epäsymmetrisen taideteoksen. 46 Pontiac LeMans Convertible ’67 Jarmo Taipaleen komeita autoja on esitelty Amerikan Raudassa vuoden sisällä jo pari kappaletta. Kuka sanoikaan, etteivät nuoria vanhat jenkit kiinnosta. 70 Chevrolet Corvette Sting Ray Convertible ’64 Kiteeläisen Sanna Halttusen silmäterä on kauniin punainen C2-polven avo-Vette
96 Kutjan kuva Jannen käsittelyyn päätyi Squarebird, joka koki katon vaihdon. 92 Muumio muistelee Tällä kertaa Ville Sievers ja Heikki Heino muistelevat tarinoita näyttelyiden taustalta. 84 MotorShow Pori Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty MotorShow keräsi Karhuhalliin ennätysmäärän yleisöä, kävijöitä oli kaikkiaan peräti 13 000. 7 AMERIKAN RAUTA 3/2025. 84 MotorShow Pori 78 Sick Week 22 Dodge Swinger Hellcat ’69 TAPAHTUMAT 78 Sick Week Suuren suosion saavuttanut Sick Week ajettiin jälleen pääasiassa Floridan maanteillä ja kiihdytysradoilla tammikuun viimeisellä viikolla. ARTIKKELIT 22 Tarinan takana: Ford A Roadster ’31 Vaikka Miki Helmisen Roadster oli ostettaessa ehjä ja ajovalmis auto, käytiin se läpi kauttaaltaan tekniikkaa myöten. Eero Kumanto esittelee entisestä omasta harrasteautostaan rakennetun mallin syntyprosessin. 90 Patinamaalaus Näin tehdään aidonnäköistä patinakuosia maalaamalla ilman kuluttamista. VAKIOT 10 Rauta-annos Suomalaiskalustoa Amerikassa ja amerikanrautaa Suomessa. 86 Pienoismalli omasta autosta ”Pystyks rakentaan mun autosta pienoismallin?” Tutun kuuloinen lohkaisu varmasti monelle mallinrakentajalle
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 8 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Toimitus. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Tilaajapalvelu Puh. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Marco Planting, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Eero Kumanto, Marko Salmi, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B
010 29 22 800, info@sk-autosound.fi. 56,VS 7-E/FL TIIVISTE HT IKKUNA ETU DART 64-6 CHARGER/CORONET 129,MYÖS METRI TAVARANA Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 92,VS 7-E TIIVISTE HT IKKUNA ETU MOPAR A-BODY 64-66, B-BODY ....... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 OVIIN LM 12-F TIIVISTE OVEN BUICK RIVIERA66-70 TORONADO 1pr .. 60,VS 3-O TIIVISTE HT IKKUNA ETU GM E-BODY 1971-73 EI ELDORA ....69,VS 3-T TIIVISTE HT IKKUNA ETU MUSTANG,1971-73 fb TORINO 70 ...59,VS 7-F TIIVISTE HT IKKUNA MOPAR B-BODY 2D HT 71-74 1pr terä ..... 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 120,LM 12-Q TIIVISTE TAKAOVEN GM A-BODY 64-67 4DR SEDAN 1p ....... 87,VS 7-G TIIVISTE HT IKKUNA ETU MOPAR-CHRYSLER-DESOTO 57...... 159,M o u l d e d P a r t s I n c . 159,LM 12-T TIIVISTE ETUOVEN GM A-BODY 1968-72 4D SEDAN-WAG ... M o u l d e d P a r t s I n c . 248,RR 8120-A TIIVISTE KATONREUNA IMPALA/BONNEVILLE/CATALINA 1 ...... 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. KORIN HYVÄLAATUISET TIIVISTEET TIIVISTE SIVULASI HT VS 3-H TIIVISTE HT IKKUNA ETU GM A-BODY 64-65 1pr teräsrunk ..... 154,RR 5007-F TIIVISTE KATONREUNA GM A-BODY 71-74 4D HT .................... 184,RR 5007-B TIIVISTE KATON REUNA IMPALA-GM 71-73 HT-custom cpe ..... 132,LM 23-E TIIVISTE ETUOVEN MOPAR A-BODY 73-76 DART-SCAMP225,LM 23-Q TIIVISTE TAKAOVEN MOPAR B-BODY 1966-70 4 DR SEDA ... 9–17, p. 166,KATON REUNAAN RR 4000 TIIVISTE KATONREUNA MOPAR B-BODY 2d ht 1966-67 1p ...... 64,VS 3-I TIIVISTE HT IKKUNA ETU GM A-body 64-66,eldo 68-70,riv ....... Phone. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet • Radiot • Kaiuttimet • Antennit • Vahvistimet • Vaimennus • Asennustarvikkeet Myymälä/Asentamo, Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo/Juvanmalmi Ark. 173,RR 4005-B TIIVISTE KATONREUNA MOPAR A-BODY 73-73 2D HT ei a ......
lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Sen turvin 4xe Plug-In Hybrid -nimellä tunnettu Jeep kiihtyy nollasta sataan 6,3 sekunnissa ja kerää huippunopeuttakin 210 km/h. perjantai Vantaa, Vehkala 23.5, 22.8. Kauppahinta on kuitenkin varsin matala, sillä jo Suomessa kyseisestä farmarista on käyty kauppaa kovemmilla summilla. Grand Cherokee -malliston hinnat alkavat 98 990 eurosta. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet (Grillo, Sundom) Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Summit Reserve -mallin nahka verhoilu on timantti kuvioisine tehoste tikkauksineen näyttävän näköinen. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. C ruisin git motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 26€/20€/10€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1994 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Tutut autot kaupan Mecumin huutokaupassa Arizonassa oli kaupan kaksikin kappaletta Amerikan Raudasta tuttuja autoja. Ilmeisesti rakennelluista autoista kiinnostuneet huutajat olivat vähissä. perjantai Espoo Kuun 2. perjantai Heinola, Kahvila Tyyrpuuri Kuun 2. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai klo 16 Lahti, Ace Corner Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Vasaran alla oli sekä Harri Höglundin ahdetulla LS-tekniikalla varustettu ’65 Chevrolet C10 että Masi Isohannin omistamana lehdessämme esitelty ’66 Chevy Nova pro touring -farmari. lauantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Novan vasarahinnaksi tuli 60 000, ja sillä auto myös vaihtoi omistajaa. Alajärvi, ABC/S-Market Kuun 1. Toimintamatka sähköllä on 48 km ja vakiovarustelu runsas sisältäen paremmassa Summit Reserve -varustetasossa panoraamakattoluukun, komeasti timanttitikatun nahkaverhoilun sekä 19 kaiuttimen McIntosh-audiojärjestelmän kolmella yli 10-tuumaisella näytöllä. Hintataso kyseisessä huutokaupassa jäi tällä kertaa poikkeuksellisen alhaiseksi kautta linjan, niin myös näiden kahden auton kohdalla. ja 24.10. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. perjantai Riihimäen Turpakäräjät, Ullan Pakari Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Viimeisimpään Grand Cherokeehen on Suomen markkinoilla tarjolla tasan yksi tekniikkavaihtoehto, 2-litrainen turboahdettu bensanelonen, josta lataushybriditekniikan avulla saadaan tehoa irti peräti 380 hevosvoimaa. Harrin autosta tarjottu hinta jäi 35 000 taalaan, mikä johti ymmärrettävästi tarjouksen hylkäämiseen. Ajomukavuutta lisää QuadraLift-ilmajousitus. perjantai Porvoo, Kokonniemi (Kokonniementie 1) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Vaaleat puu osat luovat koko naisuuteen oma peräisen säväyksen. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Jeepiä erikoisehdoin Jeepiä maahantuova Bassadone tarjoaa erään uutta Grand Cherokeeta 15 000 euron ylihyvityksen vaihtoautosta. KASARIPYÖRÄT Kaksipyöräisten oma teemakokonaisuus RALLIN B-RYHMÄ 10 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen
C ruisin git motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! LAHDEN MESSUKESKUS LIPUT 26€/20€/10€ WWW.TIKETTI.FI MUSEOIÄSSÄ Vuonna 1994 ensiesiteltyjä klassikoita OMISTAJIEN HELMET Harrastajien tallien aarteet Mukana myös erikoisosastoja mm. KASARIPYÖRÄT Kaksipyöräisten oma teemakokonaisuus RALLIN B-RYHMÄ la klo 14 la klo 12 la klo 16.00
FHRA American Car Show Helsingin Messukeskus 26.–27.4. FSRA Street Rod Nats Rakuunanmäki, Lappeenranta 1.8. Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 6.–7.9. NNC Street Slide Katuautojen kiihdytyskilpailu Hyvinkään lentokenttä 27.–29.6. PL-Power Spring Nationals Motopark, Pieksämäki 31.5. Street Drags & Test’n Tune Kalajoki 2.–3.8. Lake Cruising & Meet Pyhäjärvi 1.8. II St. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 5.9. Siksi jo vuosia on pohdittu, jääkö kuluva kesä viimeiseksi, kun kentällä voidaan kokoontua. T apah tuma t Welcome ! S I N C E 1 9 7 9 A M E R I C A N C A R C L U B O U L U P R E S E N T S 4 6 T H A N N U A L 7–12v 13–17v AIKUISET 2pv RANNEKE 5€ 10€ 20€ 25€ 10.-11.5.2025 OULUHALLI Oulu American Car Show S A T U R D A Y 1 6 2 4 S U N D A Y 1 1 7 @americancarshowoulu @accoulu 12 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Uutispalsta. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 1.–3.8. Joka tapauksessa kuluvan kesän päivämäärät on lyöty lukkoon, ja Malmilla kokoonnutaan 2025 aina Stadin cruisingiltaisin toukokuun toisesta päivästä eteenpäin alkaen klo 17. Kuten kaikki tietävät, taistelua Malmin kentän kohtalosta on yleisellä tasolla käyty vuosikaudet, eikä suuntaus ole ollut moottoriharrastajien näkökulmasta järin positiivinen. SEMA Show Las Vegas Convention Center Pre-Party jatkuu! Vaikka jo vuosien ajan on puhuttu, onko kyseessä viimeinen vuosi kokoontumisia Malmin kentällä, FHRA:n Cruising Pre-Party jatkuu tänäkin kesänä. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 12.–13.7. Tarvikemotti Summer Nationals & Vintage Drags Kalajoki 3.8. Classic Car Parade Senaatintori, Helsinki 24.–25.5. FHRA Street Drags & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 13.–15.6. Big Wheels Summer Meet Poleeni, Pieksämäki 19.7. FHRA No Prep Challenge Kiikala (Järjestäjä Riverside Cruisers) 16.8. 18.–20.4. American Beauty Summer Meet Haapsalu, Viro 19.7. Pistons Rumble Minkiö 26.7. American Car Show Oulu Ouluhalli 17.–18.5. V8 Summer Meet Himos, Jämsä 14.6. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 4.–7.11. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 10.–11.5. MAN Truck Internationals + EDRS Pro NMC Drag Race LSK Business Park, Kauhava 4.7. FHRA Street Drags & No Prep Challenge Vesivehmaan lentokenttä 5.9. Nyt on tiedossa, että taistelu lentokentän säilyttämiseksi alkaa olla hävitty, mutta toivoa vähintäänkin jonkun alueen osan pysymisestä mahdollisena paikkana autokokoontumisillekin sentään vielä on. FHRA No Prep Challenge Pori (Järjestäjä Bear City Cruisers) 6.6. GM Cruisers Summer Meet Orilammen Maja, Hillosensalmi 7.6. Hot American Cars & Vehicle ry:n Rompetori Ideapark, Lempäälä 14.6. American Car & Motor Show Kallentori, Kokkola 23.–25.5. FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 6.–8.6. Pelkona kun on ollut, että alueelle kaavailtu jättimäinen rakennustyömaa ajaa tieltään autoilijat koska tahansa. Seven Garage Day Himos, Jämsä 23.5 Street Drags & Test’n Tune Motopark, Pieksämäki 24.5. SPTR Drag Racing SM Finals Motopark, Pieksämäki 11.10. Hot Rod & Rock Show Tampereen Messuja Urheilukeskus 2.5. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 9.8
T apah tuma t Welcome ! S I N C E 1 9 7 9 A M E R I C A N C A R C L U B O U L U P R E S E N T S 4 6 T H A N N U A L 7–12v 13–17v AIKUISET 2pv RANNEKE 5€ 10€ 20€ 25€ 10.-11.5.2025 OULUHALLI Oulu American Car Show S A T U R D A Y 1 6 2 4 S U N D A Y 1 1 7 @americancarshowoulu @accoulu
Uusikaupunkilainen Miki Helminen rakensi Ruotsista löytämästään aihiosta vain yhdessä talvessa näyttelykelpoisen syvänpunaisen Lo-Boyn, jonka tyylipuhdas kokonaisuus on kuin oppikirjoista. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford A Roadster ’31. MIKIN Lo-Boy 14 AMERIKAN RAUTA 3/2025
15 3/2025 AMERIKAN RAUTA
”Vaihdoin siihen silloin heti ’32:n maskin ja jatkoin konepellin siihen istuvaksi. Koria oli valmiiksi channeloitu rungon korkeuden verran, eli nelisen tuumaa. Se on ollut Camaro Cupiin rakennettu, Korissa oli tosi monta kerrosta maalia ihan ehkä sen takia, että se kultainen oli vain karhennettu ennen ylimaalausta. ”Itsekin olisin sen tehnyt kuitenkin Aakkoseen, en kolmekakkoseen välttämättä.” 16 Ford A Roadster ’31 AMERIKAN RAUTA 3/2025. ”Odotin ja katselin niitä joka paikasta, muttei missään oikein ollut sellaista järkevää myynnissä, kun se kuitenkin piti tehdä sitten itselle mieleiseksi. Kun olin sen päätöksen tehnyt, niin Ruotsin rodipalstalle ilmestyi uusi auto myyntiin, ja totesin, että laitetaan siitä viestiä. Alkuaikoina auto oli ollut lätyskällä, joka oli hajonnut, joten myyjä oli ostanut tilalle tuon nykyisen Chevyn pikkulohkon. ”Jossain kohtaa se on ollut kullanvärinen, mutta minulle tullessa se oli mattapunainen. No, näin tovin arvonnan jälkeen tehtiinkin, päätin ottaa riskin”, Miki jatkaa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että auto oli juuri sellainen, mitä myyjä oli kertonut. Ihan saatanan kaikki”, hän selittää nauraen. Hiukan tuolta ja hiukan tuolta. ”Vanhempi herrasmies kertoi autosta sen, mitä englanniksi osasi, ja hänen kaverinsa autteli tarinassa sen minkä pystyi. Ei se missään nimessä ollut valmis auto, mutta juuri sellainen kuin pitikin. ”Kävin mä sillä heti kotiin päästyä pyörähtämässä tuossa kylillä. Tosi mieto se siinä kunnossa oli. Myyjä ehdotti, että jos maksan etukäteen ja hän ilmoittaa, kun rahat ovat tilillä, ja sitten saa tulla hakemaan. Tullessahan paikallaan oli ’30:n truck-mallin maski, joka ei omaa silmää miellyttänyt.” Aluksi Mikillä olikin ajatuksena säilyttää auto puolikiiltävän punaisena, joka skannattiin maaliliikkeessä ja sen pohjalta sekoitetulla värillä maalattiin konepelti. Se oli kevättalvea 2023, ja lumi oli jo kertaalleen sulanut, mutta sittenhän sitä tulikin yllättäen uudelleen.” Kun kesä kuitenkin lähestyi, eikä sopivaa katotonta kanttiautoa tuntunut löytyvän, Miki ehti jo muuttaa suunnitelmiaan. Sen lisäksi, että miehellä on vuosikaudet ollut neliovinen ’55 Mercury, on hänellä ollut jo monta rodia, ja Amerikan Raudassakin on ehditty esittelemään kaksi miehen viistoperäistä Galaxieta, ’64 ja ’67. Kyseessä oli channeloitu ’31 Ford A Roadster, joka oli täysin ajokuntoinen ja pelleiltään hyvä, mutta ei tietenkään juuri sen näköinen, mitä Miki halusi. Käytiin keskustelu siitä sitten, että mikä vehje se on, ja saman viikon perjantaina lähdin aamulaivalla Ruotsiin kärry perässä sitä hakemaan. mutta siihen oli vaihdettu miedompi nokka, ja kolmesta kaasarista oli vain yksi käytössä. Vitsikästä ennen kauppojen tekoa oli kuitenkin, että myyjä ei hyväksynyt maksua kuin käteisellä kruunuina, mitä en tietenkään siihen hätään mitenkään saanut järjesteltyä. ”Täähän oli semmoinen homma, että kun mulla oli jo ollut useampi Coupe ja Tudor, ja sain toisen silloisista Coupeista myytyä, niin totesin, että hankin Roadsterin”, hän kertaa jutun kohteena olevan Roadsterin tarinaa. Ajokuntoon Roadster oli saatu kesäksi 2012. Se olikin Mikille ehdoton plussa, ja sopi suunnitelmiin sellaisenaan. Auton historiasta on tiedossa, että Ford oli tuotu 2000-luvun alussa projektina Jenkeistä Ruotsiin, eikä projekti ensimmäisellä sikäläisellä omistajallaan ollut edennyt mitenkään, joten se oli päätynyt joskus 2010 tienoilla auton Mikille myyneelle kaverille. ”Päätin jo, että käyn ostamassa laukku-Harrikan, jollaista olin myös pitkään halunnut. Pian kaikki asiat, mitä siitä sai irti, olivat irti ja kaikki tehtiin uusiksi. 10,5 puristukset ja niin edespäin. Se oli jossain siellä järvien välissä, joten siinä oli vähän kiire, että ehdittiin vielä iltalaivaan takaisin.” Channeloitu Aakkonen. Nokan vaihdolla ja kolmella uudella toimimaan laitetulla kaasuttimella siitä rupesikin löytymään voimaa ihan eri tavalla”, mies kertoo tyytyväisenä. Taisi miinus kymmenen olla lämmintä ja totesin, että tässä ei ole mitään järkeä, kun oli niin kylmä, vaikka isot tiet kuivat olivatkin”, Miki muistelee. ”Sen ensimmäisen kesän ajelin sellaisena, mutta sitten tuli talvi ja mietin, että pitäisikö hiukan tuolta ja hiukan tuolta. Vähän yllätyksenä tuli, kun purin sen koneen, että sehän oli oikeasti hyvä. M iki Helminen on ehtinyt ikäisekseen jo melkoisen paljon
”Lakester-pakosarjat ovat samat, jotka moottorissa olivat paikallaan, mutta ne kävivät hiekkapuhalluksessa ja Cermachromepinnoituksessa. Vanha punainen maali halkeili tosi pahasti, joten ei se auttanut kuin hinkata kori pellille kokonaan. Moottorikin avattiin”, hän jatkaa. Taka-akseli laakeroitiin ja sinne tuli lukko. Semmoista varsinaista ruostehitsailun tarvetta ei kuitenkaan ollut”, Miki kertaa tuoden esille aihion hyviä puolia. Pikkulohkoon uusittiin varmuudeksi laakerit, mutta alakerta oli muuten hyvässä kunnossa, joten hoonatakaan ei tarvinnut. Melko täydellinen läpikäynti. Taka-akseli, vaihdelaatikko ja moottori ovat samat kuin ostettaessa, mutta laatikkoon tehtiin täysremontti ja asennettiin shift kit. Putket menevät normaalisti taakse asti, mutta niissä on avattavat laipat. ”Korissa oli tosi monta kerrosta maalia ihan ehkä sen takia, että se kultainen oli vain karhennettu ennen ylimaalausta. Se on varmaan kolmen tuuman droppi nyt. Nokka-akseli ja nostimet tulivat uutta, ja kaasuttimiksi Miki vaihtoi Summitilta hankkimansa kromatut Stromberg-kopiot. Tai ei riitä, mutta kyllä se aika nopea on.” Kun oikein rivakasti vaihtaa, saattaa käydä vaikka näin. Ei ole tiedossa, kuinka kepin solmu on tehty sen paremmin kuin sekään, kuka sen on tehnyt. Penkin kultatereillä koristettu verhoilu on Ruotsin ajoilta, ja sopii nykyiseenkin kokonaisuuteen mainiosti. ’36 Fordin kojelauta istuu Aakkoseen todella hyvin. Jos mä sanon, että siinä on 350 heppaa, niin kyllä se tuollaiseen 900-kiloiseen autoon ihan hyvin riittää. Syvä kirsikanpunainen helmiäissävy sopii nostalgiseen kokonaisuuteen, mutta tuo ripauksen raikkautta verrattuna perusviininpunaiseen. ”Edessä on taivuttamalla dropattu orkkisakseli, jossa mun silmään saisi droppia olla enemmänkin. 17 3/2025 AMERIKAN RAUTA
”Maalari veti sitten epoksit pohjalle ja kittaili sen. ”Kattokin siihen on, tai oikeastaan kaksi. Kotikenttäedulla mies tarkoittaa sitä, että hän tekee päivätyökseen laserpuhdistuksia, joten oman auton kohdallakin menetelmän käyttö oli selvä juttu. Myös tehdasvalmisteinen valorauta vaati uutta muotoilua, koska channeloidussa autossa valot olisivat jääneet tyhmän korkealle muuten. Joka ikinen osa, mitä autossa on, on käynyt irti ja maalattu uudestaan”, Miki selittää. 18 Ford A Roadster ’31 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Siihen on satamapeite, joka peittää vain tuulilasin ja ohjaamon sekä rättikatto, jonka en halunnut jäävän rumasti taitteelle tuohon taakse. Vaimon kanssa se yhdessä chopattiin, ja siitä meinasi tulla perheriita, kun ehdotin, että sitä channeloidaan 4" ja chopataan 6", jotta sitä pystyy vielä ajamaankin. Autoa oli tarkoituksena parannella taas tänä talvena, mutta meillähän kävi vaimon kanssa niin, että päätettiin rakentaa Tudor, ja 15 minuutin päästä oltiin jo varaamassa lippuja Tanskaan”, mies kertoo itsekin pariskunnan nopeille ja näyttäville liikkeille nauraen. ”Runko hiekkapuhallettiin, etuja taka-akselisto sekä moottori ja vaihdelaatikko vedettiin kotikenttäetuna laserin kanssa puhtaaksi. Se on siis nostettavissa pois ja laitettavissa takaluukkuun. Eteen tuli aidot vanhat ’40 Fordin neljätuumaiset, leveämmät takavanteet ovat uustuotantoa, koska pulttijako piti saada täsmäämään taka-akselin kanssa.” ’36 Fordin kojelauta, joka istuu A-mallin koriin hämmästyttävän hyvin, oli asennettu autoon jo Ruotsissa. ”Ostettaessa alla oli 15-tuumaiset peltivanteet, oliskohan olleet jostain Volvosta. Miki palautti hevosia takaisin vaihtamalla nokan jyrkemään ja hankkimalla uudet kaasuttimet, jotka ovat nyt kaikki kolme toiminnassa. Nyt, kun se on niin saatanasti chopattu, niin se mahtuisi paljon pienempään pakettiin. Mä tiesin, minkä värin mä tuohon haluan, mutta en värikoodia, mutta vaimo, joka sanoo löytävänsä Googlesta mitä vaan, etsi sitten tuon Midnight Cherry Redin koodin, ja hyvä väri tuo tähän onkin.” Nopeita ja näyttäviä liikkeitä. ”Autoon on olemassa myös se tuuman verran jatkettu ja uudella värillä maalattu konepelti, vaikka se ei kuvissa olekaan paikallaan”, Miki kertoo. Se on toteutettu purettavalla putkikehikolla ja saranoidulla etupuulla. ”Runko ja korihan ovat olleet ihan hylsynä silloin, kun auto on tullut Jenkeistä.” Ja niinhän ne olivat pitkälti taas. Keskiyön kirsikkaa. Norjan reissua varten se katto tehtiin, mutta ei sitä lopulta siellä käytetty, vaikka vettä satoikin.” Miki ajoi tosiaan viime kesänä heti auton valmistuttua rodilla pidemmän rundin Norjaa myöten samalla, kun kävi vaimonsa Annan kanssa A-Bombersien Old Style Weekendissä Ruotsissa. Kun kaikki oli puhdistettu vanhoista maaleista, Roadster annettiin maalarin hoitoon jatkokäsittelyä varten. ”Penkkiä tähän ei ole tehty uudestaan, ovipahvit ja sivuverhoilut sen sijaan on. ”Sekin oli aika hauska juttu, kun se Tudor oli kokonainen auto, joka oli purettu osiin. Hankin Vintage Motorsilta tilalle nämä nykyiset. Vaimo taas oli ehdottomasti sitä mieltä, että chopataan 7", jotta se näyttää paremmalta.” Korkeapuristeinen pikkulohko oli rakennettu alun perin Camaro Cup -kilpuriin, mutta sitä oli miedonnettu rodin nokalle
Jarrut: ’40 Fordin rumpujarrut edessä, rumpujarrut takana, kaksipiirinen pääsylinteri. 19 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Renkaat: Excelsior 5.00/5.25-16 ja Firestone 7.50-16. Rodit ovat Mikin ja Annan yhteinen harrastus rakentelusta tapahtumissa kiertelyyn. Sisusta: ’36 Fordin banjoratti, Lokarin shifteri solmukepillä, penkki ja ovipahvit verhoiltu mustalla keinonahalla, penkissä kultaiset tereet, ’36 Fordin kojetaulu. Kori: ’32:n maski, koria channeloitu rungon verran, tuulilasin karmia chopattu ainakin 5", messinkiset alapalat, vanhat BLC ajovalot Roadster Supplyn valoraudoissa, ’50 Pontiacin takavalot. Faktat Ford A Roadster ’31 Omistaja: Miki Helminen Paikka: Uusikaupunki Moottori: 305 cid SBC V8, 10,5:1 puristussuhde, pienipalotilaiset rautakannet, dekkitasot ajettu nollaan, Edelbrockin kolmen kaasarin alumiini-imusarja, 3 x Strombergkaasuttimet, Comp Camsin XE274H -nokka, Comp Camsin nostimet, Pertronix Flamethrower -sytytys, Lakester-pakosarjat. Kiitos: Vaimolle sekaantumisesta ja ymmärryksestä lajiin, Tonteri Motorsport/ tekniikka, Mika Raitakari/ maalaus, Hiekkapuhallus & maalaus Rautanen Oy. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti, shift kit, Fordin 8" perä limited slip -kitkalukolla. Alusta: 3" droppaava akseli, split wishbonet, VW Type 2:n ohjaussimpukka, poikittainen lehtijousi edessä ja takana, ladder barsit takana, So-Calin iskarit joka nurkassa. Vanteet: ’40 Fordin 4x16" peltivanteet edessä, 5x16" Gennie Wheels -peltivanteet takana. Mä tiesin, minkä värin mä tuohon haluan, mutta en värikoodia, mutta vaimo, joka sanoo löytävänsä Googlesta mitä vaan, etsi sitten tuon Midnight Cherry Redin koodin
Korissa oli melkoisen paksu kerros vanhoja maa leja, jotka oli kaikki hiottava pois kunnol li sen lopputuloksen aikaansaamiseksi. 5. Sille riitti kevyt remontti ja nokan vaihto jyrkempään. Moottori päädyttiin avaamaan myös. 3. Ruostekorjauksia ei tällä kertaa tarvinnut tehdä lainkaan. 20 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Ford A Roadster ’31 1 2 3 4 5 6. 6. Tyhjää Roadsterin koria oli helppo siirrellä lastauslavan päällä tallissa. Vaikka Miki Helmisen Roadster oli ostettaessa ehjä ja ajovalmis auto, käytiin se läpi kauttaaltaan tekniikkaa myöten. 2. Ford oli ostettaessa ihan ehjä ja ajovalmis auto, mutta yksi asia johti toiseen, ja syksyn tullen kori ja runko irrotettiin toisistaan. Etuakselisto puhdistet tiin irrallaan laserilla, Mikiltä kun löytyvät siihen välineet omasta takaa. Saman käsittelyn koki takaakseli lehtijousineen. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Miki Helminen Kaikki irti 1. 4
9. Ei Ford ehti nyt olla valmiina kuin kuukauden päivät, kun Miki ja Anna lähtivät Ruotsiin ABom bersien Old Sty le Week endiin. Tulomatkalla Helmiset poikke sivat Tuurin XTre me Car Meetissä, josta tuli kotiin vie täväksi järjestäjän valinta pokaali. Kun kori oli taas rungolla, Ford alkoi jälleen näyttää autolta. Sen työn Miki jätti suosiolla osaa vam malle tekijälle. Samalla reissul la paris kunta päätti poiketa Norjassakin. 15. Korin värillä maalattu moottori sai päälleen kolme uutta kromi pintaista kaasu tinta, joista kaikki tulivat tällä kertaa toimintaan. Irtoavista osista riisuttu runko hiekka puhallettiin ja maalattiin mustalla. Sitten olikin edessä sen saaminen takaisin rungon päälle. 12. Kori kävi maalatta vana Mika Raitakarilla. 8. 21 AMERIKAN RAUTA 3/2025 7 8 9 12 13 14 15 10 11. Paljon oli vielä tekemistä silti jäljellä. 11. 13. Miki oli hank kinut Road steriin ’32 mallin maskin jo auton ollessa mat tapunainen, ja se päätyi nyt keulalle uudessa värissä. 7. 10. Ford jälleen päivänvalossa – valmista tuli! 14
V i LL i KISSA 22 AMERIKAN RAUTA 3/2025
Marco Käyhkö muistetaan hyvin varttimaileilta Panox Dartistaan, ja äkkinäinen saattaa erehtyäkin luulemaan miehen nykyistä Swingeriä samaksi autoksi. Näin ei kuitenkaan ole. Auton juju löytyy konehuoneesta, voimanlähteenä on nimittäin yli 700-hevosvoimainen Hellcat, eli 6,2-litrainen nyky-Hemi! 23 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Dodge Dart Swinger ’69
”Historiasta ei ole ihan tarkkaa tietoa, mutta tämä oli ollut mattamustana Hyrylässä joskus 10 vuotta sitten. ”M un eka jenkki oli vuonna ’90, kun pääsin intistä, semmoinen ’70 Dart Custom, jota alettiin heti virittää. ”Sen jälkeen oli pidempi tauko. Takapyöränkoteloita jouduttiin levittämään melkoisesti, jotta sinne saatiin tilaa riittävänkokoisille renkaille. Nyt taakse mahtuu tarvittaessa myös 28x13.5" katusliksi. Kyseessä oli siis se BKD-5-kilpinen luumunvioletti, Amerikan Raudassakin esitelty ’68 GTS, johon Käyhkö rakennutti 507-kuutiotuumaisen stroker-isolohkon, ja jolla ajoi varttimailin parhaimmillaan yhdeksän sekunnin puolelle. Sen jälkeen hankin sen Panox Dartin Lohjalta keskeneräisenä, ja se olikin mulla viitisen vuotta”, hän jatkaa. Rattipylvääseen kiinnitetty monitoiminäyttö saa tietonsa suoraan OBD-väylästä. Sitten tuli keltainen ’72 Swinger, jolla kävin yhden lähdön neppaamassa Vesivehmaalla ja siitä lähti se kipinä. Siitä selviää kaikki ajon kannalta olennainen, muilla mittareilla saadaan sitten seurattua moottorin terveyttä tarkemmin. Siitä kiihdyttely alkoikin houkutella yhä enemmän, ja Käyhkö päätyi hankkimaan astetta rajumman kilpurin. ”Hankimme Panox-tiimille Toni Nyströmiltä ’65 Valiantin, joka saatiin sitten kulkemaan varttimaililla seiskan puolelle”, mies kertoo. ”On mulla ollut yksi pitkäkatto-Capricekin kyllä kerran”, mies jatkaa kuin syrjähyppynsä tunnustaen. ”Auto oli Vatasen Petterin rakentamalla pirteällä 360:llä ja koriltaan valmis, joten ajattelin, että pidetään tämä sellaisena”, Marco muistelee mietteitään. Täähän on alkuperäinen Suomiauto, ja kutosella ollut alkuaan”, hän täydentää. Sen 318:een hankittiin Ruotsista 340:n kannet ja niin edespäin”, Marco Käyhkö kertaa pitkää taustaansa A-body Mopareiden parissa. Kyseessä oli siis se Jekku Walluna tunnettu Dart-keulainen yksilö, joka löytyy nykyään Juha Sulangon tallista Lopelta. Swinger oli tosiaan jo hankittaessa maalattu hyvin samantyylisellä violetilla kuin Panox Dartina tunnettu ’68, Historiasta ei ole ihan tarkkaa tietoa, mutta tämä oli ollut mattamustana Hyrylässä joskus 10 vuotta sitten. Tutun oloinen, mutta eri auto. 24 Dodge Dart Swinger ’69 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Jutun kohde, kovin sen aiemman GTS:n oloinen ’69 Swinger löytyi vuonna ’21 Seinäjoelta ihan sattumalta. ”Moparit ovat olleet aina lähellä sydäntä jostain syystä”, Käyhkö myöntää
”Petrillä olisi ollut pakettiin Challengerin akselistotkin, mutta johtosarjat ja boksit puuttuivat.” Moderni 8-pykäläinen vaihteisto vaatii tosiaan oman tietokoneohjauksensa moottorin tapaan. Etupenkeiksi Marco vaihtoi Sparcon R100:t, koska sinällään hyvin kokonaisuuteen istuneet Procarit eivät kerta kaikkiaan sopineet hänen selälleen. mutta sävy oli kuitenkin selvästi purppuraisempi siinä, missä tuon GTS:n väri taittui selvästi sinertävään päin. 25 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Tässä kohtaa kaikille on jo selvää, että eipä se Swinger kauaa sellaisenaan Käyhkölle kelvannut, vaan päätyi vielä samana vuonna työn alle. ”Ihan ensimmäisenä ostin uudet kromipuskurit, kun tässä oli hankittaessa korinvärisiksi maalatut, ja auto näytti ihan hirveältä. Keskikonsoli on kokonaan omaa valmistetta, koska kardaanitunnelia piti suurentaa melkoisesti. ”Pyöränkotelot levitettiin, rungot yhdistettiin ja kone soviteltiin paikalleen, mutta auto jäi odottelemaan osia, kun koronan tuomat ongelmat vaikeuttivat niiden saantia”, Käyhkö harmittelee. Kilduffin shifteri on melkoisen villin näköinen kolmine keppeineen. Dartiin päädyttiin hankkimaan Moparin oma johtosarja ja ECU, laatikkoa ohjaamaan tilattiin Jenkeistä Sound German Automotiven boksi. Marco ei halunnut autoon mitään elektronista vaihteenvalitsinta, vaikka se olisi ollut modernin 8HP90-askin kanssa helppo ratkaisu. Jo samana syksynä hankin Palokankaan Petriltä tuon Hellcat-tekniikan.” Kyseessä oli tehtaan 707-hevosvoimaiseksi ilmoittama 6,2-litrainen ja mekaanisella ahtimella varustettu uusi Crate Hemi, joka tuli täydellisenä pakettina ZF:n valmistamine vahvoine 8HP90-automaatteineen
Ajettavuudeltaan uudistettu. Peräpää päivitettiin uusiksi saman firman Street Lynx -paketilla, jossa tuli triangulated 4-linkillä tuettu Strangen Dana 60 -perä Detroit Lockerilla ja 3,54:1 välityksellä sekä niin ikään Vikingin coiloverit. Joka nurkkaan tuli myös Wilwoodin 11-tuumaiset levyjarrut nelimäntäisin puristimin. Niitä ei tarvinnut muokata ollenkaan. 26 Dodge Dart Swinger ’69 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Pissapojan säiliö siirrettiin myös takakonttiin.” Mukavuusmielessä auton pohja äänieristettiin, koska sillä oli tarkoituksena ihan oikeasti ajaakin. Eikä se sinällään ole mikään suuri ihme, että osien tulossakin meni aikansa – olihan niitä tilattuja osiakin aika paljon. ”Ideana oli alun perinkin, että tehdään se tehtaan moottorinohjauksella, eikä tähän tule mitään Maxx Ecua tai vastaavaa. Ulkoisesti alkuperäisestä poikkeaa värin ja rengastuksen ohella vain konepellin scoop. Tulipeltiä piti muokata laatikon osalta, ja sitä siivottiin muutenkin. ”Tähän tuli Aeromotiven Hellcatille tarkoitettu alkuperäisen mallinen tankki, ja TTI:n pakosarjat tilattiin suoraan tähän. Tehtaan jäljiltä 707 nykyhevosvoimaa tuottavaa ahdettua Hellcat Hemiä ei ole muutettu kuin pakosarjojen ja -putkiston sekä ilmanoton osalta. Konehuone on hyvin kliini. Niin etupäähän kuin taaksekin tilattiin Reilly Motorsportsin hyväksi tiedetyt muutossarjat. ”Silloin ’22 keväällä projekti seisahtui, ja jatkui taas ’23 syksyllä, jolloin sitä tehtiin kuukausi putkeen”, Käyhkö jatkaa. Voimaa on tarpeeksi näinkin. Tuolloin elettiin kevättä 2022, ja Dartia rakennettiin vielä vanhalla ja sittemmin puretulla Kelatien tallilla. Idea oli alun perinkin, että tehdään se tehtaan moottorinohjauksella, eikä tähän tule mitään MaxxEcua tai vastaavaa. Moottorihan on täysin vakio lukuun ottamatta noita pakosarjoja ja tuota hengitysmuutosta.” Sen verran crate-moottoria jouduttiin kuitenkin muuttamaan, että öljypohjaksi tuli muokattu Milodonin Hellcat-versio. Etujousitus muuttui vääntösauvoista Vikingin coilovereihin AlterKtion Kitillä, jonka myötä Swingeriin tuli myös hammastanko-ohjaus. Bokseja odotellessa menikin pisimpään ja iso osa ajasta meni kaikenlaisten bracketien suunnitteluun
Syksyllä 2023 ajettiin ekat testiajot, parisataa kilsaa vikoja ulos. Ostettaessa alla oli seitsemän tuumaa leveät American Racingin vanteet, jotka Marco vaihtoi Weldin Pro Stareihin. ”Penkit vaihdoin viime talvena sähköjen viimeistelyn yhteydessä Sparcoihin. Sisusta: Grant Challenger -ratti, Sparco R100 -sporttipenkit, Kilduffin shifteri, LCD-monitoiminäyttö, Auto Meter Sport Comp -lisämittarit. Kori: Maalattu helmiäisvioletilla, lasikuituinen scooppi konepellissä, kardaanitunneli tehty uusiksi, takapyöränkotelot levitetty runkopalkkeihin asti, varapyöräkoteloa siirretty 5 cm taaksepäin. Niinhän siinä kävi, että villikissa sai uuden omistajan, ja Toni odottaa jo kuumeisesti kelien muuttumista hiukan kesäisemmäksi, että pääsee tutustumaan tuoreeseen hankintaansa myös kunnolla tien päällä. Marco vaihtoi ostettaessa alla olleet kapeat American Racingit kisahenkisempiin Weldin Pro Stareihin. Myös Dartin ulkonäkö päivittyi Käyhkön käsissä, kun vanteet vaihtuivat aivan erihenkisiin. Faktat Dodge Dart Swinger ’69 • Omistaja: Toni Rikström, 42 • Paikka: Lahti Moottori: 6.2 Hellcat Crate Hemi V8, TTi:n peltipakosarjat, 3" rosterinen tuplaputkisto, Milodonin Hemi-öljypohja, Aeromotiven Hellcat swap -tankki sisäisellä pumpulla. Vanteet: Weld Pro Star 4x15" edessä, 10x15" takana. Kiitos: Jykä, Jontte, Teutori, Teemu, Jiri, Mikkis, Kipe ja monet muut projektissa auttaneet! Onnistunut paketti. Teho: 707 hv. Toihan on niin tiuha laatikko, että ykkönen on puolet lyhempi kuin normi 727:ssa”, Marco valaisee. Etuvanteet ovat front runner -tyyliin hyvin kapeat, vain 4-tuumaiset. Voimansiirto: ZF 8HP90-automaatti, S&N Cardanin mittatilauskardaani Sonaxin billet-laipoilla ja 1350-nivelillä, Strangen Dana 60 -perä Detroit Locker -lukolla ja 3,54:1 välityksellä. Ne aiemmat Procarit eivät sopineet minun selälleni. Lokakuussa se tuotiin käyntikunnossa Kelatieltä omaan talliin Sipooseen. En halunnut elektronista shifteriä, ja löysin sitten tällaisen Kilduffin 8HP90:lle tarkoitetun perinteisen shifterin. Renkaat: Edessä Nankang NA-1 165/80 R15, takana Nankang NS2R 295/50 R15. 27 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Itse hankinta kun oli kelien vuoksi tehtävä ihan koeajamatta ja Dart pääsi kotiin hinurin lavalla. Mäntsälän pörinöissä myyntilappuun kiinnittikin huomion myös lahtelainen Toni Rikström, jota Swinger jäi vaivaamaan niin paljon, että kuluvan vuoden tammikuussa Toni selvitti Marcon numeron ja meni viikon kuluttua talviseisonnassa ollutta Swingeriä katsomaan. Jos kulutuksesta haluaa jotain mainita, niin tämmöinen 700-heppainen vehje menee seka-ajossa alle 15 litralla”, Käyhkö kertoo vastaten aina huoltoasemilla esitettävään kysymykseen. ”Varsinaisesti auto valmistui viime syksynä. Alusta: Reilly Motorsportsin AlterKtion kit, hammastanko-ohjaus, Reilly Motorsportsin Street Lynx triangulated 4-link takana, rungon yhdistäjät, Viking 205 coiloverit joka nurkassa. Jarrut: Wilwoodin 11" levyt edessä ja takana, tehostin. Vaikka paketti olikin siis ehdottoman onnistunut, alkoi Marcon mieli tähytä taas uusiin juttuihin ja loppukesällä hän laittoi auton myyntiin. Vanteet ovat edessä 4ja takana 10-tuumaiset, ja rengaskoot ovat vastaavasti 165/80 ja 295/50 R15. Viime kesä oli varsinaisesti ensimmäinen kokonainen ajokesä, ja autolla on nyt ajettu kolmisen tuhatta kilometriä
BOUND HONOR Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Lucy Barck Chevrolet Master Touring ’38. by 28 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Tämä on tarina siitä, miten vanha Lapin-taksi palasi vuosikymmenten unen jälkeen tien päälle, päätyi ympärivuotiseen käyttöön ja jalostui nykyiseen lowrider bomb -kuosiinsa
29 3/2025 AMERIKAN RAUTA
Banjoratti on tehty Kuplan ratista. T iedättehän, että samalla tavalla kuin ruokahalun sanotaan kasvavan syödessä, käy harrastuksissa usein niin, että sitä pikkuhiljaa uppoutuu lajissa vain syvemmälle. Sisusta on verhoiltu uudelleen alkuperäistyyliin. Kun lukemattomat erityyliset mieltymyksen kohteet oli käyty läpi, alkoivat lowriderit kiehtoa. No, se kaiketi 80-luvun alkupuolella ”Pink Lady” Kuplasta lähtenyt himo noihin hilemaalattuihin ja aivan tinkimättömästi viimeisteltyihin laitteisiin yltyi sitten 2010 niin suureksi, että hankin oman ensimmäisen lowrider-aihion, ’81 Cutlass Supreme Broughamin, jota on sittemmin maalailtu kahteenkin eri otteeseen ja joka sai lopulta nimekseen ”Aftermath”. Takapenkkiä koristavat meksikonlipputyynyt. Hieroin kauppoja eräästä ’63 avo-Impalasta, mutta jokin auton värityksessä mätti, ja toisaalta pelkäsin sitä, että sen hankkimisen myötä joko Cutlass tai avo jäisi käyttämättömäksi. 30 Chevrolet Master Touring ’38 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Toissa kesänä olin yhtäkkiä siinä tilanteessa, että olin myynyt puolenkymmentä vuotta minulla olleen ’68 Firebirdin pois, ja mietin, että mitä nyt tilalle. Samaan tapaan asia tuntuu edenneen allekirjoittaneella. Eräs lehtemme tekijöistä muun muassa siirtyi vähitellen tavallisista täysikokoisista neliovisista jenkeistä ensin Harrikoihin, sitten rodeihin ja pickupeihin. Kojelaudan keskeltä löytyy Our Lady of Fatima -patsas ja taustapeilistä roikkuu rukousnauha. Kojelaudan päällä oleva Guide-peili on oikeasti hyödyllinen liikennevaloissa, sillä gangsterilippa peittää näkyvyyden yläviistoon tehokkaasti. Oma lowrider bomb
Kyseessähän on – yllättävää kyllä – ison veden takana kaiken aikaa suositumpi lowrider-rakentelun alalaji, jossa kohteena ovat ennen vuotta 1955 valmistetut, usein erillisillä lokasuojilla varustetut autot. Vanha Lapin-taksi. Ei kuulemma ollut, mutta aina tarjouksen saisi tehdä. Taksihistoria on myös se syy, miksi auto selvisi sodista. Tirkkonen löysi sieltä ladosta 1950-luvulta asti seisseen, mossemaisella sinisellä joskus maalatun ja jo melkoisen ruosteisen Master Sedanin, joka oli palvellut vanhan rekisterikirjan mukaan taksina Lapissa, mistä kielii LX-alkuinen rekisterinumero. Huonokuntoisen sisälattian uudelleenrakentamisen yhteydessä koria channeloitiin noin kahdeksan senttiä, millä saatiin aikaan hyvin matala ajokorkeus ilman tarvetta varsinaiselle jousituksen madaltamiselle. Tein tarjouksen, joka hyväksyttiin. Etsin kuvan, jossa näkyi auton rekisteritunnus, ja selvitin hakupalvelun kautta sen silloisen omistajan. Palataan ajassa vuoteen 2000, ja Ouluun. Useimmiten tämänkaltaiset Suomi-yksilöt nimittäin otettiin pakolla sotakäyttöön, mutta ammattikäytössä ollut auto vältti sen kohtalon, eikä siten lukuisten kaltaistensa tapaan tuhoutunut rintamalla. Totesin, että olin jo vuosikauden haaveillut omasta lowrider bombista, ja että ehkä olisi aika toteuttaa se unelma. Hän ei ollut minulle tuttu, mutta huomasin, että meillä oli yhteisiä kavereita somessa, joten päätin kysellä kautta rantain, olisiko auto myytävänä. Muistin hetkeä aikaisemmin netissä olleen kaupan nurmekselaisen Sami Tirkkosen aikoinaan rakentaman ’38 Chevyn, jota olin himoinnut jo auton ollessa Tirkkosella, ja joka alkoi nyt himottaa toden teolla. Eteen asennettiin ’77 Novan levyjarrut tehostimen kera, ja oh jaus ta päivitettiin W123-Mersun tehostamattomalla simpukalla. 31 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Ruostevauriot korjattiiin, ja lokasuojat jouduttiin leipomaan lähes tyhjästä. Sen alkuperäinen kutostekniikka korvattiin ’79 Chevy Vanista kotoisin olevalla 305-pikkulohkolla sekä TH700R4-automaatilla, ja taka-akselisto vaihdettiin Oldsmobile Cutlassin 10-pulttiseen. Tirkkonen rakenteli autoa useamman vuoden. Auto oli kosmeettisesti jonkin verran huonommassa kunnossa kuin oli etukäteen tiedossa, mutta päätin lopulta kuitenkin kätellä kaupat, enkä ole kyllä sitä katunut hetkeäkään. Totesin, että olin jo vuosikaudet haaveillut omasta lowrider bombista, ja että ehkä olisi aika toteuttaa se unelma. Erikoismaalaukset ovat huomattavasti hillitympiä kuin modernimmassa lowrider-rakentelussa ja keskittyvät flakemaalausten sijaan pinstripeihin ja muraaleihin. Tuohon aikaan nimittäin rekisterikilven kirjain X viittasi taksiin. Niille tehdään erittäin harvoin suurempia korimuutoksia, rakentelu keskittyy lähinnä madalluksiin, erilaisiin rengastuksiin ja aikakauden mukaiseen erikoisvarusteluun, jolle sitten vain taivas on kattona
Irrotetut osat olivat jopa kaupan netissä erikseen, muttei niitä onneksi kukaan ostanut, sillä auton päädyttyä lopulta Pasi Romppaselle Turkuun hän asensi puskurit, fenderit ja alkuperäisen takavalon paikalleen ja palautti auton muutenkin enemmän senkaltaiseen kuosiin, missä se oli ollut Tirkkoselta lähtiessään. Tuolloin kirjoittajakin kiinnitti siihen ensimmäisen kerran huomion. Kesällä 2023 minulle tullessa ’38 oli ulkoisesti suoraan sanottua yllättävän rähjääntynyt. Talviajo ei ollut tehnyt hyvää 50-luvulla kaasulla hitsattujen ovien paksuille kiteille, ja niistä lohkeili kämmenen kokoisia paloja. Channeloinnin yhteydessä koko lattiarakenne tehtiin uusiksi. Ensimmäisessä versiossaan auto valmistui mattaharmaana vuonna 2006. Astinlautojen kumit olivat myös aivan entiset. Romppanen oli myös poistanut ennen auton vaihtamista jälleen osan siihen asentamistaan varusteista, joten homma lähti ikään kuin puhtaalta pöydältä. Puskurittomaksi rodiksi ja talviajoon. 2018 Tirkkonen myi auton kaverilleen Kuopioon, ja siitä alkoi melkoisen uskomaton kierre. Ympärivuotinen ajo oli jättänyt jälkensä kertaalleen läpikäytyyn autoon joka puolelle, joten talvella 2023–2024 oli peruskorjauksen aika. Pukinsarvipakosarjat maalattiin ja keksin vetää konepeltien sisäpinnat valkoisella ihan vaan showmielessä. Renkaatkin vaihtuivat leveämpiin ja rodimaisempiin. Uudelleen kromattu maski oli pintaruosteessa ja ylipäätään auto oli kauttaaltaan himmentynyt ja yleisnuhjuinen. Lopuksi Auto Oulun suunnalta haettaessa 25 vuotta sitten. Lowrider bomb -varusteluun kuuluvat kaikenlaiset lisävarusteet, kuten lokasuojien valot ja keulan lipputeline. Puskurit, lokasuojat, takaluukku sun muut irrotettiin, jotta korin vauriot saatiin korjattua kunnolla. Moottorina on 305-pikkulohko, jota on koristeltu uritetuilla venttiilikopilla ja ilmanputsarilla, joka tuli käsimatkatavaroina Jenkeistä. Fender skirtit irrotettiin, samoin puskurit, ja yksi alkuperäinen takavalo korvattiin parilla maltanristinmallisia tarvikkeita. Lokasuojat olivat raapineet jonnekin ja takaluukku istui todella huonosti paikalleen. Näyttelykuntoon. Lopulta kävin sillä kuitenkin parissa cruisingissa ennen kuin se ajettiin talliin jalostettavaksi. Kaikki kiiltävät osat kiillotettiin huolella ja esimerkiksi maskin puolien välit maalattiin uudelleen mustalla. Kopat ovat aidot vanhat Cal Customit. Auto vaihtoikin omistajaa pian, ja päätyi jopa ympärivuotiseen käyttöön. Seuraavan vuosikymmenen alussa sitä jalostettiin maalaamalla se hieman kiiltävämmällä mustalla, ja 14-tuumaisine Mangelseineen auto alkoi näyttää kummasti bombilta. Se rähjääntyi reissussa nopeasti, ja siitä kertaalleen poistettiin jopa kaikki lowrider-henkinen varustus, kun silloinen omistaja päätti rakentaa autosta hot rodin. Hitsattavaa ei korista suureksi yllätykseksi löytynyt vieläkään, mutta oikomista ja kittailua riitti. Kori putosi rungolle noin 8 cm. Kunnia velvoittaa. Tällä kertaa pitkäkestoisen lopputuloksen varmistamiseksi epoksipohjaväri päädyttiin ruiskuttamaan sekä kitin alle että päälle. Konehuonetta siistittiin, sen paikallaan olleen halvimman mallin kromi-ilmanputsarin korvasin valetulla ja uritetulla alumiiniversiolla, joka sopi yhteen aitojen vanhojen Cal Customin venttiilikoppien kanssa. Ne kiillotettiin myös läpikotaisin huolellisesti. 32 Chevrolet Master Touring ’38 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Ensi alkuun olin sitä mieltä, etten ajaisi autolla siinä kuosissa ollenkaan, vaan se otettaisiin heti työn alle
Kaikki auton straipit ovat TiNin käsialaa. Tänä vuonna se menee näytille ainakin pääsiäisen American Car Show’hun, kukaties jälleen hieman päivittyneenä, nimittäin tallissa asennusta odottavat uudet 13-tuumaiset pinnavanteet… Kuvat tehtiin tatuointimaisesti duotonena, jotteivät ne hyppää silmille, vaan näkyvät vasta tarkemmin katsottaessa. 33 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Bomb esiteltiin näyttelyissä ensimmäistä kertaa 2024 Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa ja se oli mukana myös Hämeenlinnan Jenkkiautonäyttelystä, mistä tuli mukaan myös pokaali. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, Oldsmobile Cutlassin 10-bolt perä 2,73:1 välityksellä. Samalla TiNi maalasi perään auton uuden nimen, jota mietin pitkään. Aihepiirin leffoja katselleet saattavat tietääkin, että kyseessä on myös tunnetun ”Blood in, blood out” -jengielokuvan toinen nimi. Fender skirteihin maalasi muerte-aiheiset motiivit Jude Pakalén. Vanteet: 14" punaiset peltivanteet, Cross Bar -kapselit. Auton nimi juontaa juurensa Blood in, Blood out -elokuvaan. Ne muistuttavat neljän ratsumiehen tarinan tapaan siitä, että kuolema on aina kintereillä. Ruskettuneet valkoraitarenkaat vaihdettiin uusiin leveämmillä valkosivuilla varustettuihin Kontioihin. Joku saattaa nähdä siinä myös kummisetämäistä henkeä. Kuvat tehtiin tatuointimaisesti duotonena, jotteivät ne hyppää silmille, vaan näkyvät vasta tarkemmin katsottessa. Halusin sen henkivän sekä omaa ajatusmaailmaani, auton historiaa että chicano-kulttuuria, joten nimeksi tuli ”Bound by Honor” – kunnian velvoittama, noin vapaasti suomennettuna. Kori: Channeloitu noin 8 cm, gangsterilippa, keltaiset huomiovalot Chevy-lipoin, hakuvalo, äärivalot, valoluomet, TiNin pinstripet, fender skirtit Jude Pakalénin kynäruiskumuraalein. ystäväni Petteri veti tallissa päälle Mipan Super Black -mustan akryylivärin, joka sitten hiottiin ja myllytettiin suoraksi amerikkalaiseen tapaan. Faktat Chevrolet Master Touring ’38 • Omistaja: Tomi Eronen, 46 • Paikka: Nurmijärvi Moottori: ’79 305 cid SBC V8, Edelbrockin alumiini-imusarja, Edelbrockin 500 cfm 2-kurkkuinen kaasutin, HEI-jakaja, pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto. Puskureista tuli tällä kertaa punaraidalliset, ne kun olivat aiemmin olleet mustilla raidoilla, ja punaista tuli lisää ympäri auton. Viimeisenä silauksena kokonaisuudelle Jude Pakalén taiteili kynäruiskulla Muerte-aiheiset muraalit fender skirteihin. Alusta: Lehtijouset edessä ja takana, M-B W123:n ohjaussimpukka. Keulalle tuli lisävalot Chevrolet-logoilla varustetuin lipoin, takakilven päälle Safety Star -lisäjarruvalo, kilpiin hain jo vuodesta 1921 toimineelta legendaariselta Felix Chevroletiltä Downtown Los Angelesista sopivat kehykset ja uudet Cross Bar -kapselit tulivat myös matkalaukussa Losin reissulta. Kiitos jälleen TiNille vierailusta tallilla. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 205/75 R14. Jarrut: Edessä ’77 Nova levyt ja takana rummut, jarrutehostin. Pitkin talvea keräilin kaikennäköistä aiheeseen kuuluvaa tavaraa bombin koristeeksi. Kiitokset: Petteri, Jude, TiNi, Sami Tirkkonen, Kontio Tyres, Supremes Car Clubin jäsenet. Sisusta: Custom-banjoratti Chevy Vanin rattiputkessa, jalopuujäljitelmäkojelauta
Slam -Ram 34 AMERIKAN RAUTA 3/2025
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Tanja Haapanen Ram 1500 Sport Hemi ’16. Ruskolainen USA Partservice rakensi esittelyautokseen bensa-Ramin, joka kiinnittää huomion paitsi mataluudellaan, myös widebody-korisarjallaan, joita ei kovin usein vastaavissa autoissa näe! 35 3/2025 AMERIKAN RAUTA
”Itse kun on pyörätuolissa, niin nuo korkeat pickupit ovat vähän hankalia. Nyt tehtiin jotain muuta kuin korotettua välillä”, Ruskossa toimivaa USA Partserviceä pyörittävä Antti avaa tarinaa jutun kohteena olevan Ramin taustalla. Ajan saatossa noita muskeliautoja on myyty Eurooppaankin asti. ”P idempi tarina on semmoinen, että automyynti meillä tuo näitä tuoreempia USA-autoja maahan, mutta on tehty myös tusinan verran korotettuja esittelyautoja itselle. Sehän oli sitten myös selvää, että tämä menee pakettiautoksi, kun tässä ei riitä kuorma-autoksi massa. 36 Ram Sport Hemi ’16 AMERIKAN RAUTA 3/2025. ”Siksi etsittiin tällä kertaa takaveto, että sitä sai madallettua enemmän kuin nelivetoja helposti. Takaspoileri ei ollut osa Clinchedin kori sarjaa, vaan erillinen löytö eBaystä. Samalla siitä tuli kalliimpi, mutta myös helpompi rakennella.” Sporttinen puolinahkasisus ta kuuluu yksilön alku peräis varusteisiin, eikä sen osalle ole tehty ainakaan toistai seksi mitään muutoksia. Harrastuksestahan tämä on lähtenyt. Ensin oli Mustangeja, joita tuli Copartista halvalla, ja sitten 2009 tai 2010 hankin yhden Suomen ensimmäisistä uusikorisista SRT8-Challengereista. ”Automyynnin puoli on toiminut jo parikymmentä vuotta, varusteluja rakentelupuoli täytti juuri 10 vuotta. Kankareen Akin AK USA Trucks on tässä samassa talossa myös, ja se taas on tuonut enemmänkin maastureita ja pickupeja”, mies jatkaa. Huonojalkaisellekin sopii tämmöinen matalampi pickup”, hän kertoo. Yksi oranssinvärinen oli jo Suomessa, mä sain sitten semmoisen harmaan. Itsellä on ollut noita tuoreempia muskelimalleja
Itselle ei ole tullut vastaan kyllä yhtään huonoa yksityisiltäkään, ja auto tuli ensimmäiseltä omistajalta, joka oli vetänyt sillä traileria maantiellä. Vaihteeksi matala Ram. ”Sata tonnia tässä on vasta mittarissa. ”Tämä oli sisältä yllättävän siisti jo valmiiksi, sisälläkin oli puolinahat toisin kuin yleensä takavetoisissa. Kun tämä oli Kanadan versio, niin tässä on matkalukemakin kilometreissä. Ramin peräpää on rajuine levityksineen melkoisen muhkea ilmestys. Siinä tuli eteen uudet reilusti autoa pudottavat alatukivarret sekä säädettävät ylätukivarret. Takapään tiputus on hoidettu madallusjousin sekä flippaamalla akseli. ”Taakse asennettiin apuilmajouset, ettei se pohjaisi niin helposti, mutta kyllä se aika herkästi kiinni ottaa edelleen. Siksi etsittiin tällä kertaa takaveto, että sitä sai madallettua enemmän kuin nelivetoja helposti. Ledivalot Sport-malleissa on edessä ja takana jo vakiona, mutta sisusta on mun mielestä raksittu tähän erikseen. Sport-versiossa on myös räyhäkkäämmän näköiset puskurit ja konepelti.” Ensimmäinen Ruskossa toteutettu muutos oli madallussarja, joka tuli IHC:ltä kontissa auton mukana. Ihan yleisiä myyntipalstoja me katotaan, ja tämän uskalsin ostaa yksityiseltä, kun tämä oli tulossa omaan käyttöön. Siitä muistona tässä on myös käännettävät vetopeilit, eikä niitä henkilömallin peilejä”, Antti kertoo. On tuolla kyllä madallusjousetkin odottamassa, jos niitä lähtisi sovittelemaan joskus.” 37 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Jutun ’16-mallinen takaveto-Ram tuli USA Partservicelle Kanadasta viime kevättalvella, aika tarkalleen vuosi sitten. Tummanharmaa auto oli varustettu 5,7-litraisella bensa-Hemillä ja 8-vaihteisella ZF:n 8HP70automaatilla, ja vaikutti olevan varsin siististi pidetty. Tosin ei autolla kovin paljoa ollut ajettukaan
Ilmanotto päivitettiin AFE:n tekemään vapaavirtausversioon. ”Kun sitten rupesi hahmottamaan, kuinka matalalle se menee, niin ruokahalu kasvoi syödessä. 12 tuuman levyiset Gridvanteet täyttävät levitetyt pyöränaukot juuri sopivasti. Sen takia eteen piti laittaa semmoiset isolaattoritkumit, ettei se raapisi montuissa. Jos Clinchedin levikkeet olivatkin hyvälaatuiset, niin etuja takalipat olivat tavallista eBay-laatua. Ensimmäiset etulevikkeet olivat kuitenkin valuvikaiset, joten toiset tulivat suoraan tehtaalta kotiovelle. ”Sarja tuli ihan suoraan valmistajalta, ja se otettiin Jenkkien kautta. Suomessa oli tiedossa jo pari vastaavalla Clinchedin sarjalla varustettua Mustangia, joten osat tiedettiin varsin hyvälaatuisiksi. Hyvää laatua olivatkin ne viimeiset. Tietysti sitä oikeaa rengaskokoa noiden vanteiden ja madalluksen kanssa ei kukaan tullut kertomaan, että se piti hakea ihan itse”, Antti kertoo yllättävänkin vaikeaksi osoittautuneesta kokovalinnasta. Joka nurkassa on 315 milliä leveys, mutta edessä on nyt 30-sarjalaiset ja takana 35-sarjalaiset kumit. ”Auto rakennettiin jo ihan alun perin näyttelypeliksi. Etukaarethan siitä on silputtu jo pois tuolta levikkeiden alta.” Tehtaan jäljiltä 396-hevosvoimaista 5,7-litraista Hemiä paranneltiin lähinnä äänipuolelta BBK:n pakosarjoilla ja MBRP:n cat-back-putkistolla. Kyllähän sitä ainakin itse mieluilee vielä matalammaksi. Rakentamisestahan on vastannut Tuomas pääosin”, Antti jatkaa tarkoittaen USA Partservicen myynnissä työskentelevää Tuomas Nurmea. Widebody. 38 Ram Sport Hemi ’16 AMERIKAN RAUTA 3/2025. On meillä tossa mun heräteostoksena Kivinummelta ostama Hellcat Redeye -moottorikin hyllynpielessä, mutta ei sitä ole kukaan ole vielä innostunut rupeamaan asentamaan”, mies kuittaa lopuksi hymyssä suin. Neppa rilevikkeet ovat todella härskin näköiset. Catbackputkisto on MBRPmerkkinen. Eikä meilläkään Tuomaksen kanssa kummallakaan ollut kokemusta widebodyn asentamisesta, että silläkin tavalla tämä oli uusi juttu. ”Niissä oli viikon työ ennen kuin ne sai suoraksi. Ja hyvä palvelu oli, he olivat itse huomanneet, että siellä oli valuvika ensimmäisessä setissä. Leveät pyörät oli kuitenkin tarkoituksena laittaa alle, niin todettiin, että widebody kit olisi sopiva. Ne maalasi Turussa Maalausliike Auto Oy Suutari. Myös takavalot tummennettiin samoin kuin sivulasitkin. Näyttäväksi rakennettu. Tehtaan jäljiltä 396hevosvoimaista 5,7litraista Hemiä on kutiteltu ko nepellin scoopista ilmansa imevällä AFE:n cold air intakella sekä avaram milla pakosarjoilla ja putkistolla. ”Se on vähän tylsä, kun se on ainakin toistaiseksi vakiojousilla, niin se on hiukan pehmeä noin matalaksi. Hänellä on muuten meiltä ostettu pickup itselläkin.” Korimuutosten yhteydessä alkuperäinen kromiristimaski vaihdettiin tummaan facelift-malliseen. Yllättävän kivuttomasti se meni, kun ne oikeat levikkeet saatiin. ”Renkaita ollaan kokeiltu jo kolmea sarjaa, kun on haettu sellaista, joka mahtuisi pyörimään kunnolla matalassa autossa. Järkyttävän kokoisia muuten tuommoiset levikelaatikot, kun ne on 2,5 metriä kertaa metri kertaa metri”. ”Vanteet olivat onnellinen sattumakauppa, kun koetettiin katsoa, mitä leveitä vanteita olisi nopeasti saatavilla, ja tukkurilla oli sitten nuo vieläpä hyvin edullisesti.” Halkaisijaltaan 22-tuumaiset Gridin vanteet ovat tosiaan myös leveydeltään melkoisen järeät, peräti 12-tuumaiset
Renkaita ollaan kokeiltu jo kolmea sarjaa, kun on haettu sellaista, joka mahtuisi pyörimään kunnolla matalassa autossa. Faktat Ram Sport Hemi ’16 Omistaja: USA Partservice • Paikka: Rusko Moottori: 5.7 Gen III Hemi V8, AFE-vapaavirtaussuodatinsarja, BBK-pakosarjat, MBRP:n cat-back-putkisto. Harkinnassa oli toisena vaihtoehtona samana viikonloppuna järjestetty Power Truck Show, minne auto viedään ehkä tänä kesänä. Vanteet: Grid 22x12" edessä ja takana. Kori: Clinchedin Widebody-korisarja, Facelift-mallin maski, StreetConcept etuja takalipat, lyhyt antenni, tummennetut sivulasit ja takavalot. 39 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Jar rut: Alkuperäiset levyt edessä ja takana. Sisusta: Alkuperäinen puolinahkasisusta. Teho: Yli 400 hv. Renkaat: Edessä 315/30 R22, takana 315/35 R22. Voimansiirto: ZF 8HP70automaatti, 9 ¼" lukkoperä. Auto ensiesiteltiin valmiina viime loppukesän Lahden Fittedfestillä. Alusta: IHC Suspensionin 6/7" -madallussarja (droppaavat alatukivarret ja säädettävät ylätukivarret, takapään flippisarja sekä lyhyemmät takaiskarit), taka-akselille asennettu apuilmajouset
40 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Kyseessä on 430-kuutiotuumaisella moottorilla varustettu harvinainen J-koodin auto, jota valmistettiin avomallisena vain 1 168 kappaletta. Black Raven Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Thunderbird Convertible ’59. Huonokuntoinen ukkoslintu rantautui Suomeen Kanadasta, ja sille uuden elämän loihti pitkän ja tinkimättömän kunnostustyön kautta oululainen Mika ”Miki” Suojanen
41 3/2025 AMERIKAN RAUTA
Mika sitten ehdotti, että ostetaan se puoliksi, niin tuumasin siihen, että kyllähän se passaa”, taustoittaa Miki auton hankintaa. ”Siinä tuli hyvää oppia auton rakentelun eri vaiheista, kun kaikkia peltejä ja muita osia ei saanutkaan suoraan vauhtiputiikin hyllyltä. Jutun Thunderbird kulkeutui Mikille vähän jopa pyytämättä ja yllättäen, niin kuin faksi entiselle pääministerille. ”Saarelan Ilmo soitti Mika Tapiolle tänne Ouluun, että nyt olisi eBayssä myynnissä ’59 avo-Thunderbird. 42 Ford Thunderbird Convertible ’59 AMERIKAN RAUTA 3/2025. S uojasen Mikin autoharrastus lähti käyntiin 80-luvun lopulla, kun mies päätti ostaa itselleen ensimmäisen jenkkiauton. Kimppaprojektista soolohommiin. Myös puskurit kromattiin uudelleen Puolassa. Sen verran kurkkasin auton alle, että lattiapellit menevät ainakin uusiksi ja samoin helmasta parikymmentä senttiä melkeinpä ympäri koko auton oli myös uusittava.” Kyllähän se tosi huonossa kunnossa oli. Vielä ennen jutun Thunderbird-projektia Miki hankki Amerikasta talliinsa valmiiksi entisöidyn ’70 Chevrolet Chevelle SS Convertiblen, jolla mies pääsi suoraan nauttimaan ajohommista. Se tuli kunnosteltua vuosien saatossa aika lailla kauttaaltaan ja tulipa sillä käytyä muutaman kerran omaksi huvikseen kokeilemassa kulkupuolta varttimailillakin. ”Siitä kun saatiin auto pukattua sisälle tuonne mun verstaalle, niin päästiin tutkimaan sitä tarkemmin. Niille asennettiin Cokerin valkosivurenkaat. Semmoinen löytyikin Kokkolasta, kun ostin ’74 avo Cadillac Eldoradon. Ei niistä kuvista oikein hyvin saanut selvää, missä kunnossa se oli, mutta pyörillään olevalta projektiautolta se näytti. Hän ei ollut lopettelemassa harrastusta, vaan tarkoitus oli etsiä uusi projekti, kunhan vain sopiva osuisi kohdalle. Moottorikin oli vain nostettu kuljetuksen ajaksi konehuoneeseen ja vaihdelaatikko oli peräkontissa. Kyllähän se tosi huonossa kunnossa oli. Se oli Floridan auto, joten olin kyllä varautunut siihen, että siinä on jonkin verran peltihommia edessä. Kun uusi ostos saatiin rantautumaan Kanadasta Ouluun, niin heti ensi silmäyksellä oli selvää, että töitä oli edessä jälleen ja paljon. Se oli mulla kymmenisen vuotta ennen kuin se tuli myytyä pois”, kertailee Miki harrastuksen alkua omalta osaltaan. Kun sitä alettiin purkamaan, niin tilanne näytti sen verran huonolta, että meinasin tilata Haurulta jätelavan ja laittaa sinne koko romun”, naurahtaa Miki näin jälkikäteen, vaikka sillä hetkellä ei oikeastaan paljoa naurattanutkaan. ”Avoautohan se oli pyörinyt pidempään mielessä, joten sellainen oli seuraavaksi hankintalistalla. Mies ei kuitenkaan luovuttanut, vaan päätti ottaa haasteen vastaan. ”Pirkosen Jone oli tuonut Jenkeistä ’69 Chevrolet El Caminon, jonka päädyin silloin ostamaan. Alusta asti oli Mikille selvää, että autoon piti tulla aidot pinnavanteet. Moottorikin oli vain nostettu kuljetuksen ajaksi konehuoneeseen ja vaihdelaatikko oli peräkontissa. Cadillac oli mun ensimmäinen täysentisöinti ja siinä vierähti aikaa kolmisen vuotta.” Jotain entisöinnin tasosta kertoo se, että Mikin Cadillac palkittiin valmistumisensa jälkeen Västeråsin Power Big Meetissä luokkansa kakkospytyllä. Se oli aito SS-malli 396-isolohkolla ja nelivaihteisella Muncien manuaalilla. Kyseessä ei ollut mikä tahansa perusmalli, vaan 430:llä varustettu J-koodin auto
Toimitin osat Alavieskaan AutoJa Konekorjaamo Marjakankaalle, jonka kautta ne lähtivät Puolaan uudelleen kromattaviksi. Ennen peltihommien aloittamista Miki päätti tarkistaa auton kromiosien kunnon. ”Niitä kun olin siinä vähän aikaa tutkinut, niin kävi selväksi, että kaikki kiiltävät tarvitsevat uuden pinnoituksen. Uudessa telineessä olikin hyvä alkaa pikku hiljaa muokkaamaan koria pala palalta uuteen uskoon. Toisen sukupolven Thunderbirdiin on onneksi saatavilla joitain korjauspaloja korin pelteihin, joten kaikkia ei Mikin tarvinnut metritavarasta alkaa muokkaamaan. Miki teki vielä Kervisen Manen kanssa korigrillin, johon Thunderbirdin ”raato” pultattiin kiinni. ”No haaveita ja toiveita listalla oli niin kuin olis joulupukille kirjoittanut. Vuosimalliin 1960 valoja tuli yksi lisää puolelleen. Ainoa erotus oli se, että Thunderbirdin lista oli varmaan kolme kertaa pidempi kuin pukin saamat kirjeet. Kun olin saanut ne oikean mallisiksi, niin tein niihin vielä sikkikoneella alkuperäistä vastaavat jäykistepokkaukset.” Oma hommansa oli myös auton mukana tulleessa takaluukun kannessa. ”Sieltähän löytyi jotain, kuten pyöränkaarta ja takaluukun pohjan peltejä, mutta osan joutui itse tekemään. Alustan ja sisäpuolen peltien suojaksi Miki ruiskutti ensin epoksiprimerin, jonka päälle tuli kiiltävän musta polyuretaanimaali. Melkoiselta pitsiharsoltahan se näytti. Alustan puhalsin hiekalla ja puolestaan korin pintapellit soodalla. Tämä tuumaustauko venyi lopulta kahden vuoden mittaiseksi, jonka aikana Miki myös lunasti auton kokonaan itselleen. Marjakankaalta sain ostettua pikkuisen rutussa olleen kannen, mutta se oli ’60 Birdistä. CruiseO-Matic-automaattivaihteisto puolestaan lähetettiin Kitinojalle Suojasen Timolle, joka lupautui sen kunnostamaan ja hankkimaan samalla siihen sopivan turbiinin. Eli hankittavaa riitti”, heittää Miki naurun saattelemana. Se oikaistiin ja vaihdoin siihen sisäpuolen jäykistin kehikon alkuperäisestä luukusta, kun niissä oli pieniä eroja. Siinä vaiheessa Miki ja Mika päättivät ottaa pienen aikalisän ja suunnitella rauhassa, miten Thunderbird-projekti aiotaan toteuttaa. Purkuvaiheessa Miki kartoitti, mitä kaikkea autoon tultaisiin tarvitsemaan. Auton mukana tullut moottori purettiin ja se pääsi viikoksi lämpimään lipeäkylpyyn. Vielä kun oviin teki alaosat uusiksi, niin alettiin olemaan peltitöiden kanssa voiton puolella”, luettelee mies tehtyjä korikorjauksia. ”Se oli niin ruostunut, että oli järkevämpi hankkia parempi yksilö. ”Hain Kemistä lainaan puhallusvehkeet ja sain käyttää Oulun Rauta-Poikien tiloja Ruskossa homman toteuttamiseen. Näissä kromaamoissa tuppaavat nuo toimitusajat välillä vähän venymään, joten osat oli hyvä saada työn alle heti projektin alkuun.” Korista Miki irrotti vielä hitsaamalla kiinni olleet etulokasuojat, jotta pääsi näkemään tarkemmin keulan runkorakenteen kunnon ennen puhallusta. Peltihommia ja miggiliimaa. 43 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Oli kuitenkin mukava huomata, että runkopalkit sekä keulan kantavat rakenteet olivat hyvässä kunnossa”, Miki toteaa. Varsinkin aikaa vei ohjaamon lattiapeltien teko, että niistä sai hyvät. Kahtena Squarebirdin ensimmäisenä valmistuvuonna takavaloja oli kaksi per puoli. ”Siinä oli Mikalla työkiireitä ja omia projekteja sen verran paljon kesken, että oli ehkä järkevämpää aloittaa Thunderbirdin kunnostus omin päin”, mies toteaa
Kansiin vaihdettiin ohjurit sekä koneistettiin venttiileiden seetit. Uudet osat tilasin alkuperäisillä spekseillä”, Miki luettelee. Niistä ja itse auton maalauksesta oli vastuussa Heikkisen Mikko, jolta löytyy itseltäänkin tallista kakkoskoppainen Thunderbird, jonka mies on ostanut jo vuonna 1989. ”Katsastusmies totesi oven aukaistuaan, että ei hän voi tuonne istua näissä haalareissa ja haki penkille suojan. Pitkän prosessin jälkeen auto maalattiin kaikki luukut irrallaan alkuperäisellä Raven Black -sävyllä, jonka päälle vedettiin paksu kerros keramista lakkaa. Moottori kuntoon ja väriä pintaan. ”Onneksi tuohon sai kokonaan uuden johtosarjan, jossa oli alkuperäistyyppiset johdon päälliset sekä liittimet. Rattikin oli kitattava ja kunnostettava, jotta lopputuloksesta saatiin uutta vastaava. Moottorihommien kanssa samaan aikaan käynnistyi korin ulkopeltien pohjatöiden teko. Jos näin suorilta rajaa, niin moottoriin ei jäänyt muuta vanhaa kuin lohko, kampiakseli, veivit ja kannet. Uutuuttaan kiiltävä alusta tarvitsi seuraavaksi paikoilleen etuja taka-akselistot, jotta auto saataisiin takaisin pyörilleen. Ennen verhoilua Miki hiekkapuhalsi ja maalasi epoksilla penkkien rungot. ”Syksyllä ’23 päätin ottaa loppukirin rakentelussa, että auto olisi keväällä ’24 näytillä Oulun American Car Show’ssa. Ennen rättikaton vinyylin asennusta sen kokoontaittuva runko kunnostettiin. Samalla, kun murikka oli irti, niin se tuli maalattua alkuperäisellä oxide red -sävyllä. Moottorin ja vaihteiston paikoilleen asentamisen jälkeen olivat vuorossa Thunderbirdin sähkötyöt. Uuteen loistoon loihdittu Thunderbird piti tietenkin myös rekisteröintikatsastaa Suomen tieliikenteeseen ensimmäisen kerran. Pohjatöissä ei hosuttu, vaan kitin annettiin aina kuivua ja vetäytyä rauhassa. ”Penkkien rungot hiekkapuhalluksen jälkeen maalasin kanssa epoksilla. Jarrut tietenkin kunnostettiin uusilla osilla, mutta rummuista tuli vielä hyvät sorvaamalla”, mies kertaa alustan kunnostusta. Ysituumaiselle akselille riitti poskija pyöränlaakereiden vaihto. Valmista tuli ajoissa ja sain ajaa Thunderbirdin Ouluhalliin näytille, ja kotiin viemisiksi tuli 50-lukulaisten kakkospokaali”. Varmaan on jotain tullut tehtyä oikein”, heittää Miki naurahtaen loppuun. Vielä kun mustanpuhuvaan Thunderbirdiin asennettiin alle valkosivurenkaat aidoilla pinnavanteilla, alkoi melkein yhdeksän vuotta kestänyt projekti näyttää hyvältä. Siihen olikin hyvä sitten asentaa uusi rätti päälle”. Ohjausvaimennin tuotti vähän töitä, kun sitä ei saanut pitämään, vaikka siihen laittoi korjaussarjankin. ”Takapäästä purin lehtijousipakat osiksi ja maalauksen jälkeen kasasin ne uusilla liukupaloilla. Sisustasta on helpoin sanoa, että sinne tuli kaikki uutta aina penkkien toppauksista pintamateriaaleihin asti. Kaveri sorvasi siihen kaikki uudet holkit ja tapit, niin siitä lähti kaikki turha väljyys pois. Museotarkastajat katsoivat toisiaan, että onko tässä mitään epäselvää, johon vastasivat yhteen ääneen, että nyt on se kerta, että ei taida olla. Katsastusmies totesi oven aukaistuaan, että ei hän voi tuonne istua näissä haalareissa ja haki penkille suojan. Oli myös mukava pultata kojetauluun kiinni Puolassa uudelleen kromattuja osia, niin lopputuloksesta tuli mahdollisimman siisti ja alkuperäinen”, Miki kertaa sisustan kunnostusta. ”Lipeäkylvyssä puhdistuneen lohkon ja muut tarvittavat osat vein Oulun Moottorikoneistamoon, missä sylinterit porattiin ensimmäiseen ylikokoon ja kampiakseli puolestaan hiottiin toiseen alikokoon. Myös kaikki kiiltävät osat kromattiin uudelleen. No siinä katsastuksessa ei ollut mitään ongelmia eikä myöskään museokatsastuksessa. ”Kaikki akselistojen osat hiekkapuhalsin ja ne saivat saman pintakäsittelyn kuin itse alustakin. Seuraavaksi työn alle otettiin auton mukana tullut 350-hevosvoimainen ja 430-kuutiotuumainen moottori. 44 Ford Thunderbird Convertible ’59 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Itse tuli ne päälinjat asennettua paikoilleen, mutta lopullisessa kytkennässä oli suurena apuna maalarimestari Mikko”. Eteen tuli tietenkin uudet puslat ja nivelet. Lopulta piti antaa siinä periksi ja tilata uusi kunnostettu tilalle”, Miki selittää. Loppurutistus. ”Purin kehikon osiksi ja maalasin sen uudelleen. Lopullinen ja syvä kiilto saatiin lakkapinnan vesihionnalla sekä koneellisella kiillotuksella. Autossa oli kuitenkin vielä pieniä ja joitain suurempiakin asioita ratkottavana ennen kuin se olisi ajokunnossa. Sisäpuolen lattiapelleille asennettujen äänieristeiden Miki pääsi kasailemaan uusittua sisustaa
Teho: 350 hv. Faktat Ford Thunderbird Convertible ’59 • Omistaja: Mika Suojanen • Paikka: Oulu Moottori: 430 cid V8. Vanteet: 14" aidot pinnavanteet. Renkaat: Coker Tires 800–14. Tavaratilaa myöten kaikki on kuin uutena vuonna 1959. 45 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Täysin remontoitu alkuperäistä vastaavaksi, Holleyn nelikurkkuinen kaasutin, rosterinen tuplaputkisto. Jarrut: Edessä ja takana tehostetut rumpujarrut. Kuvassa näkyvät myös sähkölasien kytkimet. Autossa on myös ohjausja jarrutehostimet. Moottoritila 430-moottoreineen on entisöity täysin alkuperäistä vastaavaksi. Voimansiirto: kolmivaihteinen Cruise-O-Matic automaattivaihteisto (kunnostanut Timo Suojanen), alkuperäinen 9" perä 2,91:1 välityksellä. Auton radion ainoa kaiutin on keskikonsolissa penkkien välissä. Alusta: Täysin kunnostettu alkuperäinen, kierrejouset edessä, pitkittäiset lehtijouset takana. Ohjaustehostin. Kiitos: Mane Kervinen, Mikko Heikkinen, Pekka Iso-Kamula, Jone Pirkonen ja kaikki projektissa vuosien aikana apuna olleet. Sisusta: Kunnostettu alkuperäiseksi, kuljettajan istuin sähkötoiminen. Sähkölasit. Kori: Kunnostuksen jälkeen maalattu alkuperäisellä Raven Black -sävyllä. Verhoilun mukana tuli laukku työkaluille ja muille tarvikkeille. Soittimeksi on vaihdettu nykyaikaisempi retroradio
GTO STER OIDEILLA 46 AMERIKAN RAUTA 3/2025
47 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Nyt vuorossa on kolmas, LS-tekniikkaiseksi ja GTO:n näköiseksi Jarmolla jalostunut LeMans. Jarmo Taipaleen komeita autoja on esitelty Amerikan Raudassa vuoden sisällä jo pari kappaletta. GTO STER OIDEILLA Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Carita Näntö Pontiac LeMans Convertible ’67
Tiittasella tehtiin silloin uudet tuplaputket.” Ridetechin täydellinen alustasarja sisältää paitsi sekä uudet jouset että iskarit, myös kallistuksenvakaajat eteen ja taakse. Rupesin sellaista sitten itselleni etsimään, mutta totesin, että GTO:t olivat vähän turhan kalliita. ”M ä löysin tän sieltä netistä jostain autonmyyntipalstalta, ja laitoin sitten Cambria Enterprisesin Virtasen Panun ottamaan myyjään yhteyttä. ”Suomesta löysin uuden scoopillisen GTOmallin nokkapellin.” Ihan millään merkkipäivityksellä sinällään samaan koriin pohjautuva LeMans ei siis GTOklooniksi muuttunut. Chevyn tekniikalle ja GTO:n näköiseksi. Sieltä tulivat niin maski, etuparkit, konepellin kierroslukumittari pahkoineen, GTOmallin ovien ja helmojen listat kuin täydelliset ulkoja sisämerkkisarjatkin. Vasta kolmannelta omistajaltaan tullut Pontiac oli täysin alkuperäisessä kunnossa siistiä kullanruskeaa sisustaansa myöten, ja sen tekniikkana oli 326-kuutiotuumainen kasi sekä kolmilovinen lattiamanuaali. ”Alkuperäisten pölykapseleilla varustettujen 14" vanteiden tilalle ostin uudet 15-tuumaiset Pontiacin Rally Wheelit US-Partsilta. Ne muutokset tehtiin Ricarsilla Konalassa. ”Siinä vaiheessa asennettiin myös Right Stuffin etulevyjarrusarja tehostimineen ja ohjaussimpukka vaihdettiin Borgesoniin. Kermanbeige LeMans oli Wisconsinissä, ja Virtanen hoiti kaupanteon ja järjesteli auton rahtauksen Suomeen. Kromiosat autossa olivat kuitenkin muuten niin hyvässä kunnossa valmiiksi, ettei niitä tarvinnut uusia tai pinnoittaa lainkaan. Vuodesta 1992 samalla omistajalla ollut auto oli varustelultaan varsin vaatimaton, eikä siinä ollut ohjaustai jarrutehostinta kumpaakaan. 48 Pontiac LeMans Convertible 6.2 ’67 AMERIKAN RAUTA 3/2025. ”Minä ensin museokatsastin sen, kun se oli alkuperäinen, mutta kun se oli manuaali, niin halusin muuttaa sen kuitenkin automaatiksi”, Jarmo kertoo. Hankin sen jatkoksi TH350-askin, ja tekniikka vaihdettiin kesällä 2020”, mies kertoo. Kyseessä on siis nimenomaan ajettavuuden parantamiseen suunniteltu setti. Sitten löysin tämän alkuperäiskuntoisen LeMansin, ja ajattelin, että se olisi siinä.” Elettiin siis aikaa useampi vuosi edellisessä lehdessä esitellyn ’68 Chargerin valmistumisen jälkeen. Jotenkin siinä vaiheessa tuli myös sellainen ajatus, että haluan myös värin mustaksi ja teen siitä samalla GTO-kloonin.” Ames Performancelta laitettiinkin tilaukseen ison kasa GTOtavaraa. ”Löysin siihen 370-heppaiseksi rakennetun ja täysin remontoidun Chevyn 350:n. Minä ensin museokatsastin sen, kun se oli alkuperäinen, mutta kun se oli manuaali, niin halusin muuttaa sen kuitenkin automaatiksi. Jarmo kun totesi vaihteistopäivityksen myös olevan järkevää vaihtaa myös moottori Chevyn pikkulohkoon. Ajettavuutta parannettiin myös Ridetechin Streetgrip suspension -alustasarjalla sekä ohjausvarsisarjalla. Sarjan mukanaan tuoma madallus oli kuitenkin Jarmon makuun hieman liikaa, joten niin eteen kuin taaksekin uusien jousien alle päädyttiin asentamaan pienet korotuspalat. Kaikki ulkokuoren merkit on vaihdettu GTO-merkkeihin. ”Tää oli sellainen tapaus, että tykkäsin just ’67 vuosimallin Pontiacista, ja täällä Suomessa oli myytävänä ’67 avo, jota en tullut kuitenkaan silloin ostaneeksi. Niille tuli valkotekstilliset BF Goodrichit. Se ei ollut eBay eikä Craigslist, en muista enää varmaksi, mikä se palsta oli”, Jarmo Taipale pohtii ääneen. Ei auttanut kuin alkaa etsiä Pontiaciin uutta tekniikkaa
GTO:n peräpeili on valoineen aivan eri näköinen kuin tavallisen LeMansin, mutta Jarmon auto on muutettu vastaamaan ulkoisesti täysin GTO:ta. Kullanhohtoinen sisäverhoilu oli koko lailla virheettömän siistissä kunnossa jo ostettaessa, joten sisälle päivitettiin vain GTO:n merkit. GTO-varusteluun kuuluu myös konepellin pahka, joka kätkee kierrolukumittarin. 49 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Alun perinhän auto oli varustettu kolmilovisella lattiamanuaalilla. Automaattiswapin myötä keskikonsoliin tuli Hurstin shifteri
Siellä jo minulle vanhastaan tuttu Naptalin Imre purki auton ja vei sen Oilicom-maalaamoon sekä sovitteli maalauksen jälkeen paikalleen hankkimani GTO:n osat”, Taipale selittää. Kone Escaladen keulalta. Silloin talvella sovittiin, että Tukiainen toteuttaa tekniikanvaihdon, ja hänellä oli valmiiksi varastossa tarkoitukseen sopiva Cadillacin 6,2-litrainen L92-moottori, joka muokattiin vastaamaan LS3-moottoria. Niin, ja se imusarja vaihtui matalaan Corveten LS3-versioon, L92:han perustuu Kermanvärisestä LeMansista oli siis kuoriutunut komea musta GTO, mutta joku kokonaisuudessa silti vaivasi. LeMansin alkuperäiset 14-tuuman kapselein varustetut peltivanteet Jarmo korvasi 15-tuumaisilla Rallye II Wheeleillä, joille asennettiin muskelihenkiset tekstirenkaat. ”Autosta tuli alkuperäistä GTO:n mustaa vastaava perusmusta.” Virossa uusittiin myös rätti. ”Seuraavaksi Pontiac meni Viroon maalattavaksi. Siihen asennettiin uudet GM:n alkuperäismännät, uudet laakerit, nokka, öljypumppu sekä jakopää. NPD:ltä kävin itsekin hakemassa jotain autoon tarvitsemiani osia matkalaukkuun Amerikan roadtripillä”, hän muistaa sitten. Kullanväriselle verhoilulle sen sijaan ei tarvinnut tehdä mitään, mutta etupenkkien pehmusteita korjailtiin Haapsalussa toimivassa verhoomossa. ”Tapasin lokakuussa 2023 Juvetumin Jussi Tukiaisen, ja alettiin puhua siitä modernimmasta tekniikasta. Eipä siinä sitten kauaa mennytkään, kun oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Kannet tarkistettiijn ja venttiilit läpättiin Hi-Carissa. Kermanvärisestä LeMansista oli siis kuoriutunut komea musta GTO, mutta joku kokonaisuudessa silti vaivasi. Pientä parannusta tehtiin vaihtamalla nostimet LS7-tyyppisiin. Jäähdytin sen sijaan on vaihdettu tehokkaampaan alumiiniseen. Vortec 6200 -nimelläkin tunnettu alumiinilohkoinen moottori remontoitiin täysin. Musta sen piti olla. Muuten sisustassa kaikki on alkuperäistä. ”Mulla oli alun perinkin jo mielessä, että siihen pitäisi pistää moderni moottori, mutta joku sitten ehdotti tuommoista perinteistä pikkulohkoa, ja jotenkin läksin siihen kuitenkin”, Taipale nostaa käden virheen merkiksi. Mielenkiintoisen näköinen syylärin suojapelti on auton alkuperäinen. ”Auto valmistui juuri sopivasti Haapsalun American Beauty Car Show’hun, mutta mikähän vuosi se saattoi olla. Olisiko ollut 2022.” Jos joku miettii, miten Jarmo teettää niin paljon asioita etelänaapurissa, niin sille on edullisempien hintojen lisäksi myös se luonnollinen selitys, että hän itsekin viettää siellä osan vuodesta toisella asunnollaan. Cadillac Escaladesta lähtöisin oleva alumiininen 6,2 litran Vortec 6200 on täysin remontoitu ja varustettu LS3moottorin imusarjalla, joten teholukemat lienevät nykyisin 430 nykyhevosvoiman luokkaa. 50 Pontiac LeMans Convertible 6.2 ’67 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Jussilta tuli myös 6L80-vaihteisto, joka saatiin toimimaan alkuperäisellä shifterillä”, Taipale kertoo. ”Maalausmies maalaili joitakin sisustan peltiosia siellä myös kyllä
Ei sillä ole revitelty, ja kaikki kuluva on nyt uusittu, että sillä voi kyllä lähteä pidemmällekin.” Ja jos kaikki menee niin kuin Jarmo on nyt kaavaillut, voi tallista löytyä pian toinenkin intiaanipäällikkö. ”Ostin tuossa Chargerin myytyäni semmoisen 300:n avoChryslerin, mutta nyt voisin myydä sen, jotta saisin ostettua isokorisen ’66 Pontiacin, jollaista olen himoinnut pitkään.” 51 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Se on niin kiva paketti, kun on kuusivaihteinen automaatti ja tuollainen nykytekniikka. Tekniikkaswapissä uusiksi menivät niin moottorinkannakkeet, vaihteiston takapalkki kuin polttoainelinjatkin. Muutostyön toteutti avaimet käteen -periaatteella Juvetum, ja se valmistui uudelle tekniikalleen viime kesäksi. Sisusta: Alkuperäinen, Dakota Digitalin mittaristo, GTO:n sisämerkit. Alusta: Ridetech Streetgrip -alustasarja (jouset, iskarit, puslat ja kallistuksenvakaajat) Borgesonin nopeampi 800 Series -ohjaussimpukka. Siellä puhallettiin pienet alustan ruostekohdat ja suojattiin pohja sekä kaikki kotelot”, Jarmo jatkaa. Se menee nyt paljon jouhevammin. Voimansiirto: 6-vaihteinen 6L80-automaatti, mittatilauskardaani, alkuperäinen perä Saf-T-Track -lukolla ja 3,23:1 välityksellä. Teho: Noin 430 hv. ”Kyllä mä oon ollut sillai tosi tyytyväinen, että se on ollut hieno kokemus ajaa. ”Käytin sen sitten ruostesuojattavana Autosuojaamo Herrasella Hyvinkäällä. ihan samaan lohkoon sen kanssa. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 215/60 R15 edessä, 235/60 R15 takana. Faktat Pontiac LeMans Convertible ’67 Omistaja: Jarmo Taipale Paikka: Helsinki Moottori: Cadillacin 6,2-litrainen L92 V8, K&N-ilmansuodatin, Corvette-mallin LS3-imusarja, LS7:n venttiilinnostimet, LS Swap -valupakosarjat, tuplaputkisto, Holley EFI Fueltank module 255 LPH, alumiininen jäähdytin sähköflektillä. Lisäksi oli vedettävä uudet linjat vaihteistoöljynjäähdyttimelle. Jarrut: Right Stuff Detailingin levyt edessä, rummut takana, Right Stuff Detailingin tehostin ja pääsylinteri. Kardaani teetettiin mittatilauksena, perä on edelleen alkuperäinen Saf-T-Track-lukolla varustettu 3,23-välityksinen. Kiitos: Juvetum, Oilikom, Ricars, Imre. Kori: GTO:n konepelti kierroslukumittarilla, GTO:n maski ja parkit, GTO:n ovija helmalistat, GTO:n takavalot, täydellinen GTO-merkkisarja, väri vaihdettu mustaan. Onhan siihen tietenkin tehty alustaankin muokkausta, mutta muutenkin tuo GM:n A-korinen on aika mukava ajaa jo vakiona”, mies pohtii ääneen ja jatkaa: ”Siististi mä olen sillä ajellut, se on ollut enemmän semmoinen cruisingauto. Vanteet: Pontiac Rallye II Wheel 15x7"
50 vuoden ihastus 52 AMERIKAN RAUTA 3/2025
Esa Pihlaniemi hankki ensimmäisen ’59 Chevynsä jo 50 vuotta takaperin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Chevrolet Impala Sport Coupe ’59. vuoden ihastus 53 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Ihastus ei ole edelleenkään laantunut, mikä ei oikeastaan ole ihme, kun kesäkauden käyttöautona toimii melkein 600-heppaisella LSA-moottorilla varustettu Sport Coupe
Ja se oli tietysti ’59 Chevy, ihan niin kuin se ensimmäinenkin jenkki. ”Auton maahantuoneella Jokella oli oma maalaamo, ja hänen ystävänsä oli hankkinut samaan aikaan ’59 Cadillacin, jonka rekisteriksi sai NNN59. Sillä ajoin 27 vuotta, ja jo sitä ennen oli Astro. E sa Pihlaniemellä on ’59 Chevyjen kanssa ainakin suomalaisittain poikkeuksellisen pitkä historia. ”Tulihan mulle firmalle uusi Suburban vuonna 1995. Se seisoi mulla sitten pressun alla pihassa, ja kun jenkkejä harrastelleet kaverit näkivät sen siinä, he halusivat ostaa sen pois.” Noista lähes 50 vuoden takaisista tapahtumista Mika Malinen kertoi Muumio muistelee -tarinassa Amerikan Raudassa 6/2014. Se oli hitsauskoneen vuokra”, Pihlaniemi kertoo remontin kustannuksille nauraen. Lapsuuden pienoismalleista kai se into hankkia sellainen tuli. 454 SS:ää viriteltiin kyllä jo heti hankinnasta lähtien pikkuhiljaa, mutta viimein tämän vuosituhannen alussa oli tultu siihen tilanteeseen, että oli aika hankkia se harrasteauto. Siitä autosta oli taka-akselin kiinnitys pettänyt. Alkuperäinen väri on kaiken järjen mukaan ollut valkoinen”, Esa miettii. ”Väriksi on tullut tuollainen Polar-niminen Ranskan roosa, josta mä tykkään. Jokke joutui sitten tyytymään Impalassa NNN-58-tunnukseen”, Esa tietää kertoa pykälän vuosimallista heittävästä rekisterinumerosta. ”Se oli vuotta 1975, kun ostin Karakalliossa parkkiksella seisseen ’59 Bel Airin. Vaaleanpunainen Sport Coupe. Se nimittäin juontuu 50 vuoden taakse, vaikkakaan ei sentään jutun kohteena olevan Impalan ratin takana. ”Näin tämän Impalan Keltaisen Pörssin kannessa ja totesin, että nyt se on haettava. Ainakin sanan varsinaisessa merkityksessä. Auto joutui yhteisvarastolle seisomaan, mutta hain sen sieltä sitten poiskin. Menikin vuosikymmeniä ennen kuin Esa hankki itselleen seuraavan harrasteauton. Muistan vielä, että se korjaus maksoi kokonaiset 30 markkaa. Impala edustaa varsin varhaista uustuontia, ja on tullut maahan vuonna 1988, tarkemmin ottaen Ouluun. 54 Chevrolet Impala Sport Coupe ’59 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Impala edustaa varsin varhaista uustuontia, ja on tullut maahan vuonna 1988, tarkemmin ottaen Ouluun. ”Tuli sitten eräänä päivänä kuitenkin liikaa vauhtia yhteen mutkaan ja Bel Air karkasi käsistä. Se on ihan nätti väri, kun tuo ei ole liian pinkki. Lensimme vaimon kanssa Ouluun tarkoituksena ajaa auto sieltä pois, ja omistajapariskunta oli siellä kentällä vastassa. Selvää on, että Impala sai tuoreeltaan Suomessa myös uuden maalipinnan, vaikka on se niinkin, että toisinaan suutarin lapsilla ei ole niitä ehjiä kenkiä. Se osui perä edellä tolppaan. Auto tuli meille tarkalleen 10.9.2002.” Siitäkin tulee siis pian 23 vuotta. ”Sekin auto on muuten sittemmin korjattu ja edelleen olemassa ja ajossa”, hän lisää. Ja joskus 1993 tai 1994 ostin Jokilaakson Eristykseltä tuon 454 SS Pickupin, joka on minulla edelleen”, hän kaivelee muistiaan. Olin siihen aikaan armeijassa ja oli rahapula, joten se oli pakko myydä sitten pois”, Esa toteaa. ”Mikkosen Kari sen silloin osti, ja siinä sitä hakemassa oli ainakin Vanhasen Pekka mukana. Vähän siitä hinnasta tingittiin, ja mukaan se lähti
Se uusittiin samoin kuin verhoilut, jotka asensi paikalleen Uki Kaasinen. Ajettavuutta on parannettu Ridetechin älypuhelimella ohjattavalla RideProX-ilmajousituksella, joka mahdollistaa myös joka kulman korkeuden säätämisen erikseen. Sisustus oli päässyt jo melko rähjääntyneeseen kuntoon, eikä tekniikkaswapin alkaessa autossa ollut edes lattiamattoa. Mittaristo vaihdettiin Classic Instrumentsin digitaaliseen, mutta alkuperäisen näköiseen. Istuinverhoilut tulivat Ciadellalta. 55 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Ilmeisesti Suomen aurinko on kovin paahtava, sillä punainen väri on tosiaan päässyt haalistumaan ylälaidoista vain muutamassa vuodessa
”Ensin siihen tuli Lahdesta vähän pirteämpi vanhan liiton 350, kun se 283 oli aika löysä. Elettiin vuotta 2019, kun Impala toimitettiin Vesalle rakennettavaksi, ja hän hoiti myös uuden tekniikan asennustyöt avaimet käteen -sopimuksella. Peräksi tilattiin Quick Performancen Fordin 9-tuumainen Eaton Truetrac -lukolla ja 3.70:1 välityksellä. Vein sen aiemmin veneessä olleen ja kaasulla ajetun moottorin sitten Sämpyn dynoon, missä se antoi 330 heppaa. Pirteämpi pikkulohko. ”Mulla oli tarkoituksena käydä tuo läpi ihan kunnolla, ja sitten viime vuosik ymmenen lopulla annoin Tynkkysen Veskulle toimeksiannon, että hankkii tähän tuommoisen LS-tekniikan”, Pihlaniemi kertaa suunnitelmiaan. Nokka-akseli siitä oli tyypillisesti myös kulunut. Tarkemmin katsoen molemmat ovat kuitenkin ruudullisia toisin kuin Chevroletin käyttämissä lipuissa. Aluksi puheissa oli ihan vapaastihengittävä moottori, mutta pian tilauksessa oli 6,2-litrainen mekaanisesti ahdettu GM Performancen LSA-moottori sekä sähköisesti ohjattu 4L75E-vaihteisto. Toinen siivenkärki siitä oli näet leivottu joskus aikoinaan kokonaan pakkelilla, joten se korjattiin viimeisimmän maalauksen yhteydessä kunnolla”, Esa muistelee. Ne tulivat ihan uusina Vesan Muskeliauto-firman kautta. Ohjausta parannettiin Global Westin konversiosarjalla, joka sisältää nopeamman Borgesonin simpukan lisäksi ohjausgeometriaa parantavan bump steer kitin. Tilalle löytynyttä mikkikantista 350:iä myytiin 400-heppaisena, ja se kaveri kertoi, mitä sille oli tehty, joten ei auttanut kuin uskoa osiin. 56 Chevrolet Impala Sport Coupe ’59 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Niin eteen kuin taaksekin vaihdettiin Ridetechin putkitukivarret ja autoon tuli kyseisen firman älypuhelimella ohjattava RideProX -ilmajousitus. Tekniikan vaihtumisen myötä myös alusta tehtiin koko lailla uusiksi. DeWittsin ison aluminijäähdyttimen korkista löytyy perinteisen chevymäiset liput. ”Autoa tehtiin Luisu’s Garagen tiloissa Hyvinkäällä, ja siellä tehtiin myös rosteriputket”, Esa valaisee. Venttiileistä vuosi kuitenkin 25 prosenttia.” Moottorille olikin tehtävä perusremontti ennen nokalle asentamista, mutta sen jälkeen se hoiti virkeästi Impalan voimanlähteen virkaa melkein seuraavien parinkymmenen vuoden ajan. ”Auto oli tosiaan maalattu vaaleanpunaiseksi siellä Oulussa, ja se maalattiin uudelleen kymmenisen vuotta takaperin Lohjalla Autorousku Ky:ssä. Samalta firmalta tuli myös kallistuksenvakaaja eteen. ”Joku väitti, että alkuperäinen kone olisi ollut 348, mutta silloin, kun auto mulle tuli, siinä oli 283 ja valurauta-PG kiinni”, Pihlaniemi jatkaa. LSA nokalle. Moottorin kiinnikkeet ja vaihteistopalkki tilattiin BRP Hot Rodsilta. Takakaaria on korjailtu, mutta muuten auto on koriltaan ruosteeton. Ulkoisestikin auto jalostui vähitellen. Etupäässä oli 11-tuumaiset 6,2-litrainen ahdettu LSA-moottori tuli tehdasuutena, ja tuottaa sellaisenaan avaralla rosteriputkistolla ja parannetulla ilmanotolla lähemmäs 600 hevosvoimaa, joten Impala myös liikahtaa tarvittaessa
Alusta: Ridetech RideProX -ilmajousitus, Ridetechin putkitukivarret edessä ja takana, Global Westin nopeampi ohjaus ja bump steer kit, Global Westin etukallistuksenvakaaja. Päivittäisessä ajossa. ”Tuttavani Paavolan Ari tuli käymään tässä liikkeellä Camarollaan, ja katsoin niitä vanteita, että nehän sopivat tohon hyvin, että sopiskohan ne minunkin autoon. En vieläkään tiedä, oliko se perässä, laatikossa vai missä, mutta eipähän ole niitä ongelmia enää. Barzettan 15-tuumaiset vanteet hän sen sijaan bongasi tuttavansa auton alta, ja halusi heti myös Impalaan samanlaiset. Jarrut: Edessä GM:n 11" levyt, takana Ford Explorerin 11" levyt, jarrutehostin. 57 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Ennen se pyrki täristämään ajossa. levyjarrut jo entuudestaan, ja taka-akselin vaihdon myötä myös taakse tuli samankokoiset Ford Explorerin levyt. ”Siihen pitäisi saada lisää tehoa nyt”, mies kuittaa virnistäen. Sanoin sitten, että jätä ne tohon, mutta Ari sanoi, että ei hän niitä voi jättää, joten jouduin hankkimaan itselleni uudet samanlaiset”. Sen keulalta löytyy nykyään noin 600-heppainen 502-etanolimoottori. Siitä tuli hyvä ajaa verrattuna siihen vanhaan. Tuommoisenaan se toimii hienosti. Nykytekniikan myötä myös mittaristo vaihtui Classic Instrumentsin alkuperäisen näköiseen digitaaliversioon, johon Impala onkin uudella tekniikallaan saanut kilometrejä runsaasti. Faktat Chevrolet Impala Sport Coupe ’59 Omistaja: Esa Pihlaniemi Paikka: Espoo Moottori: GM Performancen 6.2 LSA V8, Aeroflow’n bensalinjat, Tanks Incin bensapumppu ja tankki, DeWittsin jäähdytin, Luisu’s Garagen rosteriputkisto. Kiitokset: Veskulle ja Luisulle hyvin tehdystä työstä. Kori: Alkuperäinen. Vanteet: Barzetta America 15". Se on mulla ihan päivittäisessä ajossa kesäisin, ja se on ainoa auto, jolla viitsii lähteä ajelemaan huvikseenkin. Mulla on käyttöautona Audi RS7, mutta ei siinä ole sellaista fiilistä.” Ja jos Impalan kohdalla rakentelut on ainakin toistaiseksi rakenneltu, niin Esalla on myös se hänellä jo yli 30 vuotta ollut 454 SS pickup edelleen. Sisusta: Classic Instrumentsin mittaristo, uusitut alkuperäisverhoilut. Tekniikkapäivitykseen asti alla oli perinteiset truck-kromivanteet, mutta läpikäynnin yhteydessä hän päätyi hankkimaan alle uudet 15-tuumaiset Barzetta-alut leveämmin renkain. Se on mulla ihan päivittäisessä ajossa kesäisin, ja se on ainoa auto, jolla viitsii lähteä ajelemaan huvikseenkin. ”Jonkun 35 000 mä oon sillä sen jälkeen ajanut, että olen kyllä tyytyväinen. ”Tilasin uudet alkuperäistyyppiset verhoilut Ciadellalta ja ne asensi paikalleen Kaasisen Uki”, Esa jatkaa. Hempeänroosa väri on Esan mieleen, vaikkei hän sitä autoon alun perin valinnutkaan. Voimansiirto: 4L75E-automaatti, Quick Performancen Fordin 9" perä 3,70:1 välityksellä ja Eaton Truetrac -lukolla. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 255/60 R15 ja 295/50 R15
Riihimäkeläinen Jonne Lyytikäinen hankki ensijenkikseen G-korisen Cutlassin Hurst-version, joka on lajissaan ainoa Suomessa. Mun Juttu 58 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Oldsmobile Hurst/Olds Limited Edition ’84
59 3/2025 AMERIKAN RAUTA
Mikään tehohirmu Hurst/Olds ei ollut, LG8 tuotti tehtaan jäljiltä 180 hevosvoimaa. Faija oli käyttänyt jo nuoresta kiihdytyskisoissa, ja oli käynyt muutamia lähtöjäkin ajamassa Corvetellaan, niin siinä olin sivussa saanut toimia huoltomiehenä.” Rajoitettu painos. Sellaisena ja punaisella sisustalla valmistui aikoinaan myös Jonnen yksilö. Karkkilan löytö oli ’84-mallinen Hurst/Olds Limited Edition, joita valmistettiin kaikkiaan 3 500 kappaletta. Karkkilan löytö oli '84-mallinen Hurst/Olds Limited Edition, joita valmistettiin kaikkiaan 3 500 kappaletta. Koriin oli lisätty myös takaspoileri ja vanteina olivat 15-tuumaiset kromatut Super Sport -kiekot. Kokonaistuotantomäärä jäi siis 3 001 autoon. Se ei ole aivan niiden muskeliaikojen vähäisimpien valmistusmäärien tasoa, mutta vähän siihen nähden, että Suomessa harvemmin vastaan tulevia coupe-korisia Cutlasseja valmistettiin samana vuonna kaikkiaan lähes 250 000. Sisällä oli erillispenkit sekä sporttisempi ratti. 60 Oldsmobile Hurst/Olds ’84 AMERIKAN RAUTA 3/2025. ”Muutaman kuukauden katselin sitten jenkkejä, ja ei kaupan ollut oikein mitään sopivanhintaisia, kunnes tämä Hurst/Olds tuli vastaan Karkkilassa. Vaihteistona mallissa oli aina Hurstin erikoisella Lightning Rods -shifterillä käsketty TH200R4 ja peränä 3,73-välityksinen 10-pulttinen. Oltiin käymässä sedän tallilla, ja isä sanoi, että käyhän vähän polttamassa kumia hänen ’73 isolohko-Corvetella, ja siitähän se tuli se jenkkikuume”, Jonne Lyytikäinen kertoo. Tuo kyseinen setä sattuu olemaan erityisesti tehokkaista Mopareistaan tunnettu Lyytikäisen Tomppa, joten ei ihmekään, jos seura alkaa kutitella kaasujalkaa ja kaikenlaista kuumetta ilmenee. Väritysteema oli periaatteessa sama kuin edellisvuonna, värit vain käännettiin ympäri, eli yläosasta tuli hopeanvärinen ja alaosasta musta. Hurst/Oldsin 15-vuotisjuhlan kunniaksi mallivuodelle 1983 alun perin lanseerattu G-bodyn Hurst/Olds erosi perusversioista ulkoisesti selkeimmin maalatuilla puskureillaan ja valonkehyksillään sekä konepeltiä koristaneella scoopillaan. Mallivuodelle 1984 Hurst/Olds tuotiin Limited Edition -painoksena, kyseessähän ei enää voinut olla 15-vuotisjuhlamalli. Värinä oli aina musta, ja auton helmat sekä puskurit olivat hopeanväriset. ”T arinahan alkoi siitä, että olin yksi päivä faijalle kuskina. Isän ja pojan harrasteautot vierekkäin. Hurstin kilpurimaista kolmen kepin shifteriä kutsutaan nimellä Lightning Rods. Sillä voi käskeä jokaista vaihdetta erikseen. Autoasentaja olen ammatiltani, ja vapaa-ajalla olen korjaillut kolariautoja faijan kanssa jo vuosia”, Jonne jatkaa. Sitähän piti mennä katsomaan ja kun auto vaikutti hyvältä, kaupat tehtiin samalla reissulla. Hurst/Olds-pakettiin sisältyi myös kierros luku mittarilla varustettu Rally Pack -mittaristo. Ennen tätä mulla oli ollut Volkkareita ihan käyttöautoina, mutta aina on autot kiinnostaneet. Teknisesti malli oli identtinen edellisvuotisen kanssa, vain perä vaihtui astetta vahvempaan 8,5-tuumaiseen versioon. Juhlamallia oli kaavailtu valmistettavan 2 500 yksilön verran, mutta suuri kysyntä pakotti tehdasta valmistamaan autoja 501 kappaletta lisää. ”Kai se on jotenkin veressä, kun kaikilla isän puolen suvussa on jonkinlainen jenkki alla. Moottorina Hurst/Oldsissa oli tuplaputkistolla varustettu LG8-koodin 307, jossa oli perusversioita hieman jyrkempi nokka, jäykemmät venttiilijouset, alumiini-imusarja sekä 825 cfm Rochester-kaasutin
Jonnen auton sisustus on ollut alun perin punainen, mutta tuntematto masta syystä se on vaihtunut matkan varrella siniseksi. Hurst/ Oldsin varusteluun kuuluivat aina erillispenkit, Grantin ratti sen sijaan on Jonnen vaihtama. 61 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Jonnen auton varusteisiin kuuluu myös lasinen katto luukku
Kori: Entisöity Hurst/Olds. Edessä on nyt siis 15-tuumaiset pyörät ja takana 16-tuumaiset.” Kahta viivaa. Meillä on tällä hetkellä vain kylmä halli käytössä, niin siellä on vähän inhottava rakennella talvella”, vasta 21-vuotias harrastaja selittää. Eteen tuli pienet Ground Zerot, hattuhyllyyn hankin RetroSoundin kaiuttimet, kun nuo ovat niin oudon kokoiset.” Päällisin puolin varsin tuoreessa maalissa ollut auto oli siisti, joskin maskin ritilät ja valonkehykset olivat haalistuneet, joten ne Jonne maalasi uudestaan mustalla. Tilalle löytyi ’86-mallinen 350 truck-lohko, joka oli stanukoossa. Voimansiirto: TH200R4-automaatti, 8,5" 10-bolt-lukkoperä, välitys 3,73:1. ”Vakaajatankoon vaihdoin uretaanipuslat, jolla sai kolinan loppumaan, mutta muuten en ole ehtinyt tehdä alustalle vielä mitään, kun olin viime vuoden armeijassa. ”Erikoista on, että auto on alun perin ollut ymmärtääkseni punaisella sisustalla, mutta siellä on ilmeisesti joku vahinko käynyt, minkä seurauksena siinä on nyt sininen sisusta. ”Auto tuli mulle 275:illa takarenkailla, ja siinä oli niiden takia takana spacerit. 62 Oldsmobile Hurst/Olds ’84 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Takaspoileri kuuluu Hurst/Oldsin erikoisuuksiin. ”Kaasarina on Edelbrockin 500, joka on ehkä nykyisellään hiukan liian pieni. Siitä koneesta tuli sellainen fiilis, että se on poimittu kiireessä jostain takapihalta”, Jonne selittää. Vanteet: American Racing Torq Thrust II 15x7" edessä, 16x8" takana. Alkuperäisen 307:n tilalle oli ilmeisesti myös niin ikään Suomessa ollessa vaihtunut ’72-mallinen Chevyn 350. Alusta: Alkuperäinen. Jonnen auton alkuperäiset kromivanteet ovat matkan varrella vaihtuneet American Racingin Torq Thrusteihin, jotka ovat nykyisin edessä 15ja takana 16-tuumaiset. Faktat Oldsmobile Hurst/Olds ’84 • Omistaja: Jonne Lyytikäinen, 21 • Paikka: Riihimäki Moottori: ’86 350 SBC V8, alukannet, ARP:n pultit, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Edelbrock 500 cfm kaasutin, Crane Powermax H260-2 -nokka, Accel Super Coil HEI-jakaja, Comp Camsin jakopää, peltisarjat, 2,5" tuplaputkisto. Samalla siihen on uusittu alkuperäisen kaltaiset Hurstin teipit”, Jonne tietää kertoa auton historiasta. ”Tarkoituksena ei ole ainakaan luopua tuosta autosta. Sisusta: Grantin kumiratti, erillispenkit, Hurst Lightning Rods -shifteri, Sonyn soitin, Ground Zeron ja RetroSoundin kaiuttimet. Se on aika lailla mun juttu.” Takaluukun teippaus muistuttaa, mistä on kyse. Renkaat: Edessä 215/65 R15, takana 245/50 R16. ”Auto on tuotu Kaliforniasta kymmenkunta vuotta takaperin ja se on kuutisen vuotta sitten maalattu Suomessa uudelleen orkkisväreillä. ”Siitä puuttui kannet ja jakopää, ja faijan kanssa rakennettiin se sitten. ”Toisena kesänä minulla ollessa se keulalla ollut 350 rupesi savuttelemaan aika paljon, ja kun avasin sen, niin kävi ilmi, että se oli niin kulunut, että sen kanssa olisi joutunut koneistamolle. Auton kaikki teippaukset on uusittu alkuperäisen mallin mukaisesti maalauksen yhteydessä. Ainakin edellisen omistajan mukaan tämä on ainoa tällainen Hurst/Olds Suomessa, ja olen tarkistanut, että tämä tosiaan on runkonumeroltaan aito Hurst.” Alkuperäinen sporttiratti autossa oli säilynyt paikallaan, mutta sen Jonne päätyi laittamaan varastoon talteen vielä, kun se oli jotenkin ehjä. Cranen Powermax H260-2-nokka siinä on myös, se oli paikallaan jo siinä vanhassa koneessa.” Nykyiset peltisarjat olivat myös kiinni jo siinä aiemmassa moottorissa, samoin Edelbrockin RPM-imusarja. ”Alkuperäistä radiota ei saatu toimimaan Suomen taajuuksilla, joten asensin autoon Sonyn soittimen ja vaihdoin kaikki kaiuttimet uusiin. Jos nyt koneremontin jälkeen kävisi jossain kiihdytyskisoissa kokeilemassa, että miten se kulkee kelloa vastaan.” Seuraavaksi Jonnella on tarkoituksena parantaa Oldsin ajettavuutta ja jämäköittää sen alustaa. Siinä jäikin niin vähän kierrettä pultteihin, että ne olivat vaaralliset, joten vaihdoin sitten taakse isän Corveten eturenkaat. Koneeseen tuli ARP:n pultit, Mellingin öljypumppu ja Comp Camsin jakopää. Se kun vaikutti yläreunastaan jo pehmenneeltä, joten Jonne vaihtoi sen tilalle Grantin kumiratin. Löysin netistä moottoriin jotkut AFR-tyyppiset alukannet. Kahta viivaa sieltä silti tulee, kun lyö kaasun pohjaan. Jarrut: Edessä levyt ja takana rummut, jarrutehostin. Kaliforniasta Karkkilaan. Kiitokset: Marko-faijalle ja Tommi-sedälle
??. USA-CARS .fi Puh. ??. . ??. . ??. . ??. ??. ??. ??. • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset TÄYDEN PALVELUN TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO TUONTITALO www. ??. ??. ??. ??. ??. . . ??. 040 506 9008, arto@usa-cars.fi AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Tuomme autoja myös Ruotsista!. ??
patinaa Hilettä ja 64 AMERIKAN RAUTA 3/2025
Kangasalla asuva Vilho Ahlqvist osallistui viime keväänä nuori rakentaja -kilpailuun patinakuosisine hydraulialustaisine Electroineen. patinaa Hilettä ja 65 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Kuka se sanoikaan, etteivät nuoria vanhat jenkit enää kiinnosta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Buick Electra 225 4d HT ’60. Patinapinnan alta löytyy siisti sisusta flakemaalattuine kojelautoineen
Auton minulle myyneellä Janne Pönnilläkin oli tarkoitus ottaa auton 401-kone ja Dynaflow-aski itselleen, mutta onneksi onnistuin ostamaan koko paketin, koska vasta jälkikäteen minulle selvisi edesmenneen omistajan veljeltä, että moottori oli remontoitu täysin, kun auto oli purettu”, Vilho selittää. Tuli joku mielenvika, että semmoinenkin piti sitten saada ja museoida”, Vilho Ahlqvist kertaa varsin varhaista pussihousuuntumistaan. Ostin sen itselleni 19-vuotissynttärilahjaksi.” Lähes 30-vuotisesta unesta. ”Koppa oli hiekkapuhallettu ja sen pintaan oli vedetty epoksi ennen kuin se oli jäänyt pihalle seisomaan. Mulle jäi käytännössä tuo kasaaminen ja osien etsiminen ympäri Suomea ja Jenkkejä.” Ensimmäinen ostos Buickia varten Vilholla olivatkin ohjekirjat koriin ja sähköihin, sillä jonkun toisen kauan sitten purkaman isokokoisen luksusmallin kokoaminen arvailemalla ei käy ihan niin vain. ”Pohja siinä oli yllättävän hyvä, eikä korille tarvinnut tehdä mitään peltitöitä. Niiden country-henki jatkuu hattuhyllyllä. Sitten auto oli kiertänyt kymmenellä eri jobbarilla, joista vähän jokainen oli ottanut siitä jotain osia. Se oli tuotu Suomeen 1988 ja ollut viimeksi tieliikenteessä vuonna 1992. Se oli vain semmoinen kokeiluvaihe se museohörhöily. ”M useoittin semmoisen ’88 240 Volvon siinä 18-vuotiaana. Myin sen Volvon sitten pois, että sain ostettua jenkin. Ainoastaan lattian maalasin sisältä uudestaan ja muokkasin kardaanitunnelia madalluksen takia. ”Kaikki oli käytännössä heitetty kasaan ja pultit olivat yhdessä laatikossa”, mies kuvailee työlästä kokoamisurakkaa. Kyllä sen pitää olla semmoinen, että sitä pystyy pompottamaan. ”Kaikki jarruosat ja alustan kuluvat osat vaihdoin ja pakoputket on tehty sarjoilta asti uusiksi. ”Semmoinen äijä oli sitä Turussa ruvennut kunnostamaan, joka oli remontoinut koneen ja purkanut auton osiksi, mutta oli sitten kuollut kesken projektin. Nyt siinä on myös bellflower pipesit, vaikka kuvissa on vielä fishtailit. Tämä Buick tuli vastaan myynnissä oikeastaan pelkkänä koppana, kun myyjä olisi halunnut pitää sen tekniikan itsellään.” Electra olikin ehtinyt nukkua ruususen untaan pitkään. Penkit verhoilutettiin ovipahvien mukaisesti uusiksi. Se tuli faijalle joskus jostain itärajalta, mutta on tullut alun perin Paimelan Paronilta, joka purki sen Jenkeistä tulleesta Impalasta. Pikkuikkunoiden kaiverrettupintaiset tuulenohjaimet ovat tyyppiä, jota käytetään yleisemmin jenkkirekoissa ja bombeissa. 66 Buick Electra 225 4d HT ’60 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Siitä tuo patina tuohon päällyspintaan on tullut”, Ahlqvist selittää Buickin nykyistä kuosia. Tuo hydraulialusta löytyi ihan faijan tallista. Ja kyllä se tällä hetkellä on itselle ainoa oikea valinta. Mä en noihin ilma-alustoihin lähde.” Buickiin tuli tuon Amerikasta takavuosian tuodun ”Indigo Blue” lowriderImpalan vanhat M&M Hydraulicsin kaksi pumppua sekä sylinterit, jotka ovat ilmeisesti saman firman tavaraa. Mietin ensin jousien katkaisua, mutta sitten totesin, että laitetaan tuo. ”Buick tuli minulle elokuussa ’21. ”Taakse laitoin pidemmät, olikohan ne 12vai Kojelauta sekä ratti saivat pintaansa kullankeltaisen flaken. ”Siitä oli tullut joku semmoinen pinttymä, että pitää saada jenkkiauto, kun faija oli jo päiväkotiin kuskaillut Cadillacillä
Buickissa on 86-millinen keskireikä ja noissa toisissa pikkujaolla olevissa vanteissa oli joku 70-millinen. Oviin oli tehty valmiiksi rumat reiät kaiuttimille, joten Vilho joutui käyttämään mieli kuvitusta ylääänikaiuttimien asennuksessa. Vein hänelle keltaisen candyn, flakea ja lakkaa, mutta en ole varma, käyttikö maalari siihen muutakin. 16-tuumaiset. Ne löytyivät Jyväskylästä swapistä, ja ne on tilattu Sirkus Sariolan Vaniin 80-luvulla, mutta toisessa parissa oli väärä pulttijako, joten niitä ei koskaan asennettu auton alle”, Ahlqvist kertaa erikoista tarinaa. ”15x8,5" levyiset nuo Rocketin Chrome Reverset ovat joka nurkassa. Kojelaudan ja ratin maalasi tästä Kangasalta paikallinen maalarimestari Syrjä. Kaverilla oli onneksi sorvi, missä sitten iltamyöhällä sorvailtiin niitä, että saatiin auto valmiiksi American Car Show’hun, mihin ilmoittauduin Nuori rakentaja -kilpailuun.” Renkaiksi Vilho hankki 185/65R15 -kokoiset Vitourit puolen tuuman valkoraidoilla. Tulevaisuudessa on tarkoituksena saada auto myös kolmelle pyörälle. Inspection niihin on tehty 1982. Pumppujen telineen maalasin itse hopealle pohjalle vetämälläni keltaisella candyllä.” 67 3/2025 AMERIKAN RAUTA. ”Se osalaatikko koki yhden paskatulvankin tuossa tallilla. ”Vanteet, vähän niin kuin kaikki muutkin osat tuohon autoon, tulivat käytettynä. Niitä tuli siis useammat siinä samassa setissä”, Vilho jatkaa. Se tuli jostain hydrauliliikkeestä Jenkeistä, ja samalla tilasin sieltä uudet solenoidit. ”Harkitsin ensin 3" valkosivuja, mutta sitten totesin, että tuollainen ohuempi valkoraita sopii matalaan autoon hyvin. Ne joutui sitten purkamaan ja kasaamaan uusilla tiivisteillä sen jäljiltä. Auto oli kiertänyt kymmenellä eri jobbarilla, joista vähän jokainen oli ottanut siitä jotain osia. Yhden moottorin jouduin myös tilaamaan uuden, kun se kärähti. Hydraulialustan vivut ovat varmasti Vilhon Buickissa kovalla käytöllä. Jouduin hankkimaan myös sopivan ohkaiset jaonmuutoslätyt. Akkuja on nyt neljä takapäässä, eli sinne menee 48 volttia.” Uutta vanhaa varastoa
Tavoitteena olisi päästä nyt tulevana kesänä ajamaan pidempääkin reissua, eikä vain niin, että ajetaan jonnekin ja tullaan trailerilla takaisin. Niin kävi viimeksi Pistons Rumble -reissulla, kun räjähti syylari ihan huolella jo menomatkalla”, mies tunnustaa harmissaan. ”Ensi talvena edessä on rungon vahvistelu, että saa tuon kolmelle pyörälle ja se kestääkin sen”, hän kuittaa lopuksi tulevaisuuden suunnitelmiaan raottaen. Siinä on ollut paljon hommaa niiden hydraulien kanssa säätäessä, on ollut paljon öljyvuotoja niiden linjoissa”, Ahlqvist myöntää. Ruotsin mallin stereot. Sisusta verhoiltiin uudelleen ruskealla keinonahalla ja plyyshillä. ”’23 loppukesästä auto oli räävitty kasaan siten, että pääsin ajamaan sen leimalle. Ne tilattiin alun perin Sirkus Sariolan Vanin alle. Istuimien verhoilusta tuli vähän country-henkisempi, kuin alun perin ajattelin.” Stereoille tuli kolme omaa erillistä akkuaan, jotka sijaitsevat toisen siiven alla kontissa. Samassa kotelossa on subbareiden vahvari. Rocketin Chrome Reverset vuodelta 1982 olivat säilyneet käyttämättöminä, sillä pari tuli aikoinaan maahan vahingossa väärällä pulttijaolla. 325-hevosvoimainen 401 Nailhead oli remontoitu ennen auton unohtumista seisomaan vuosikausiksi 68 Buick Electra 225 4d HT ’60 AMERIKAN RAUTA 3/2025. ”Äänentoistojärjestelmä tuli tehtyä sisälle. Sinne tuli Pioneerin halpissoitin, joka on Kalifornian rekisterikilpeen käärittynä kojelaudassa. Keltaisissa ajovaloumpioissa on koristeena kissansilmät. Se kyllä liikkuu edelleen sen neljän litran bensakanisterin turvin, että pitkälle sillä ei ole vielä päästy lähtemään. Se kyllä liikkuu edelleen sen neljän litran bensakanisterin turvin, että pitkälle sillä ei ole vielä päästy lähtemään. Etupäähän asensin neljä kappaletta DD Audion 8-tuumaisia midejä sekä VOB-3-diskantteja. Subbareiksi on pari 8-tuumaisia, ne on jotain ukrainalaisia, jotka ostin tuntemattomalta mieheltä parkkipaikalta. AISonicin vahvistimia sinne tuli kolme kappaletta, tehoa on kaikkiaan viisi kiloa. ”Pinstraippaukset teki Mannermaan Pekka Helsingissä American Car Show’ssa. Itse subit taas on piilotettu hattuhyllyn ja akselin väliin jäävään tilaan tehtyyn noin 30-litraiseen kiinteästi paikalleen asennettuun koteloon. ”Oviin oli tehty jo kirveellä reiät kaiuttimille, ja toisen reikä oli 5–10 senttiä väärässä kohtaa, joten siinä olikin työtä yrittää saada kasituumaiset siististi asennettua. Hyvin ne soi ja kestää tehoa, mutten ole löytänyt netistäkään mitään vastaavia”, Vilho kertoo ihmeissään
Voimansiirto: Dynaflow-automaatti, alkuperäinen perä. 69 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Faktat Buick Electra 225 4d HT ’60 Omistaja: Vilho Ahlqvist, 22 Paikka: Kangasala Moottori: 401 cid Nailhead V8, 4-kurkkuinen kaasutin, tuplaputkisto. Hydraulipumppujen etupuolelle karvan alle jää piiloon kasituumaisten subbareiden kotelo. Kiitos: Projektissa mukana olleille. Kori: Patinoitunut alkuperäinen. Sisusta: Flake-maalattu ratti ja kojelauta, penkit verhoiltu ruskealla plyyshillä ja keinonahalla, Pioneerin BT-soitin, kolme AI-Sonicin vahvistinta, DD Audion 8" midit sekä VO-B3-diskantit, 8" subbarit tavaratilaan tehdyssä noin 30 litran suljetussa kotelossa. Renkaat: Vitour Galaxy 185/65 R15 valkoraidoilla. Alusta: Hydraulit M&M Hydraulicsin kahdella pumpulla ja neljällä akulla, M&M Hydraulicsin sylinterit ja jouset. Takakontissa ovat etualalla näkyvillä AI-Sonicin järeät päätteet. Jarrut: Alkuperäiset rummut edessä ja takana, tehostin. Vanteet: Rocket Chrome Reverse 15x8,5"
Jalo_kivi Jalo_kivi Kiteen 70 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Kiteeläisen Sanna Halttusen silmäterä on kauniin punainen C2-polven avo-Vette. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Chevrolet Corvette Sting Ray Convertible ’64
Jalo_kivi Jalo_kivi 71 3/2025 AMERIKAN RAUTA
”Corvette on perheenjäsen ja pysyy”, Sanna sanoo. Auton reitti kiersi Oklahoma Citysta Yhdysvalloista Kanadaan, missä sitä ehostettiin ennen laivausta Atlantin yli Suomeen saapuessa auton alkuperäinen musta väri oli jo vaihtunut nykyiseen punaiseen, sisusta puolestaan oli pysynyt tehdasvärissään. Lattiaa koristavat tyylikkäät valkeat kuramatot, ja alkuperäinen radio sekä kello ovat toimivia. Sitten sain vihjeen eräältä harrastajafoorumilta Vahdossa kaupan olleesta nättikuntoisesta avoC2:sta. S anna Halttunen Corvetteineen on tuttu näky Kiteellä. Ihastus on jatkunut liki 20 vuotta, ja Sting Rayn ansiosta löytyi myös aviomies. Kirkkaanpunainen sisusta huokuu eleganssia ja on huolitellusti viimeistelty. Sting Raynsä taustat Sanna on saanut dokumentoitua melkoisen tarkkaan. Kiteelle jutun Corvette päätyi 2005, kun Sanna oli saanut opintonsa päätökseen ja työura tarjosi mahdollisuuden pikkutytöstä saakka kyteneen unelman toteuttamiseen. Useampaa käytiin isän kanssa katsomassa, mutta kaikissa niissä oli jotakin semmoista, ettei kauppoihin päästy. Corvetten C2-mallin linjat tekivät Sanna Halttuseen vaikutuksen kertaheitolla. Auton Suomi-historia alkaa vuodesta ’93, kun lentäjänä työskennellyt Seppo Kolehmainen toi Corveten kollegalleen Kalevi Haloselle. Monenlaiset ajoneuvot ovat Sannalle hyvin tuttuja paitsi perhetaustan kautta, myös ammatin puolesta. Ihastuin siihen heti ja kaupat tehtiin samalla reissulla.” Hyvä historia. ”Alkujaan olin enemmän kiinnostunut Mustangeista ja C3-korin Corvetteista. Lukuisat kromidetaljit on uusittu yhdessä ikonisen kojelaudan kanssa. Ajoneuvojen hallinta on myös naisella hyppysissä, ja plakkarissa on useita suomenmestaruuksia taitoajossa. 72 Chevrolet Corvette Sting Ray Convertible ’64 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Hän nimittäin luotsaa maamme ainoaa tiehöylätehdasta, Veekmas Oy:tä Tolosenmäessä, kuutostien varressa
Suurin uusittava kokonaisuus oli kojelauta nippeleineen. Palveluun kuului henkilökohtainen säätäjä auton mukaan, ja hänestä tuli myöhemmin Sannan aviomies Corvetten toimiessa luonnollisesti hääautona. Faktat Chevrolet Corvette Sting Ray Convertible ’64 Omistaja: Sanna Halttunen, 46 • Paikka: Kitee Moottori: L76 327 cid V8 alkuperäisellä nelikurkkuisella kaasuttimella ja pukinsarvipakosarjoilla. Rempan jälkeen alkuperäistä vastaavalla kaasarilla ja keraamisesti pinnoitetuilla pakosarjoilla dynamometristä saatiin pyöreät 300 hepan lukemat. Tarkasti viimeistelty. Myös keskikonsoli tuli kokonaan uusi. Kiitokset: Pentti Nupponen (moottori), Seppo Kolehmainen, isä Esa Halttunen ja Sami / NP Vatanen Oy. Laadukkaasti tehty entisöinti on kestänyt upeasti aikaa, ja sekä kovalla että rättikatolla varustettu avoauto on hieno ilmestys arkisessa liikennevirrassa. Sisusta: Entisöity alkuperäinen. Lanon jälkeen auto päätyi vahtolaiselle Kimmo Ruokoselle, jonka suunnitelmissa oli moottorin vaihto alkuperäiseen tulevaa museorekisteröintiä ajatellen. Ruokonen etsi tulevan moottorin polttoaineen ruokintaan aidon vuoden ’64 kaasuttimen tietämättään, mihin se vielä johtaisi. Ostohetkellä keulalla ollutta 350-moottoria lukuun ottamatta avo oli matching numbers -yksilö. Suomessa Kalevi Halosen toimesta Corvetteen laitettiin liuta uutta osaa, mukaan lukien kaikki alustan puslat sekä nivelet. Projektin aikana hyväkuntoinen alusta ruostesuojattiin. Corvetten viimeistely alkoi Kiteellä kaupassa tulleen 327-moottorin puuttuvien osien hankinnalla ja asentamisella auton keulalle. Renkaat: General 215/70 R15 -valkosivut. Vanteet: 8x15" alkuperäiset peltivanteet kokopeittävin kapselein. On mahtavaa, kun ihmiset vilkuttavat ohi ajaessa”, Sanna kiteyttää. Konehuoneesta löytyy L76-koodilla valmistettu 327-pikkulohko. Työ annettiin tekniikkakonkarina tunnetun Pentti Nupposen tehtäväksi Sannan keskittyessä itse auton viimeistelyyn muilta osin. Sannan Sting Ray on varustettu kahdella katolla, joista rättiversio kulkee näppärästi mukana sateen varalta. Kauppaan sisältyi lisäksi juuri oikeaa vuosikertaa oleva ja alkuperäisiä speksejä vastaava L76-koodin 327-pikkulohko, joka oli vieläpä valmiiksi koneistettu. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut rumpujarrut. Verhoiluja ei tarvinnut uusia, mutta ison osa kromiosista sekä kynnyslistat Sanna vaihtoi virheettömiin. 73 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Moottoriin hankitut pukinsarvipakosarjat hän päällysti keraamisella pinnoitteella ennen niiden asennusta moottoriin. Konehuoneen ilmettä kohennettiin niin kutsutulla radiohäiriö paketilla, joka koostuu nimestään huolimatta enimmäkseen kromiosista. ”Parasta on ajaa katto alhaalla ja antaa hiusten hulmuta”, Sanna Halttunen hymyilee. Halonen myi auton helsinkiläiselle Heikki Lanolle, jolla Vette oli lähes neljä vuotta. Jo aikaisemmin mainittuun kaasariin liittyy semmoinen hauska tarina, että sen oikuteltua pidemmän aikaa Sanna päätyi viemään auton säädettäväksi isänsä Esan löytämälle osaajalle. Voimansiirto: 4-vaihteinen manuaali, 3.36:1 perävälitys. ”Pakoputkistoa muokkaamalla tehokäyrä nousisi korkeammalle”, Sanna tietää. Pari vuotta kestänyt viimeistelytyö kannatti, ja Sting Ray sai ansaitusti museoleiman 2007. Kori: Alkuperäinen. Homma jäi kuitenkin hieman vaiheeseen ja auto siirtyi Sannan omistukseen osin viimeistelemättömänä. Suomeen saapuessa auton alkuperäinen musta väri oli jo vaihtunut nykyiseen punaiseen, sisusta puolestaan oli pysynyt tehdasvärissään kirkkaanpunaisena. Seppo Heikkilän avustuksella. Kova katto taas odottelee vuoroaan varaston hyllyllä. Sannan pikkutarkkuudesta kertoo sekin, että hän vahaa auton säännöllisesti joka kevät, vaikka ajokilometrejä ei nykyisin kovin paljoa kerrykään. ”Ajofiilikset tässä ovat ihan omaa luokkaansa
74 AMERIKAN RAUTA 3/2025
75 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Taideteos Teksti ja kuvat: Tomi Eronen H-D Sportster ’00. Jo edellisillä pyörillään kaikki mahdolliset palkinnot Ruotsia myöten kahminut Lunkka teki Sportsterista todella villin, muotokieleltään vahvan epäsymmetrisen taideteoksen, joka sai inspiraationsa Akseli Gallen-Kallelan puupiirroksesta
Ajovalon inspiraationa on toiminut kallankukka. Niin korkin kuin lampunkin teki messingistä Isto.” Myös tankin liittämisessä runkoon nähtiin paljon vaivaa. Mikään ei siis ole tavallista suoraa putkea. Tehtiin semmoisia sketchejä vähän siitä silloin ihan ensimmäisenä”, Lunkka kertoo ja kaivaa piirroksia puhelimeltaan näytille. Peltivalmiina otetuista kuvista huomaa vielä paljon yksityiskohtia, joita ei tumman maalipinnan ansiosta niin helposti näe. Kuolema sinällään on lähellä Lunkkaa myös hänen työnsä puolesta, herra nimittäin ajaa hautausautoa. Tätä alettiin sitten joskus 2019 tekemään. ”En halunnut tankin muotoja rumentamaan mitään korkkia, joten siihen tuli tuollainen kukan varsi, ja korkin päällä ei olekaan tyypillistä pääkalloa, vaan perhonen, joka on tullut katsomaan kukan mallista etulamppua. ”Gallen-Kallelan teokset ovat muutenkin inspiroineet”, Lunkka kertoo. Lahtisen Sami ja Sikiön Veikko noita rungon putkia sorvaili.” Runko onkin lukemattomine epäsymmetrisine koukerodetaljeineen varsinainen taideteos. Tahallista tai ei, koukeroinen hoijakka muistuttaa nuottiavainta, ja Lunkka tunnustautuukin country-musiikin suureksi ystäväksi. Tällaisia lyijykynäskissejä pyörästä piirrettiin suunnitteluvaiheessa. ”Kun se Sea Horsekin oli Sportster, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa lähtökohdaksi”, mies jatkaa. Muotojen piti jatkua saumattomasti ilman rumia irtonaisen näköisiä kiinnikkeitä. Tällä kertaa pidemmälle. ”S ehän lähti tuosta edellisestä pyörästä, Sea Horsesta, joka valmistui kymmenkunta vuotta sitten. ”Kantavana teemana oli Akseli Gallen-Kallelan teos Kuolema ja kukka.” Suomen merkittävimpiin taiteilijoihin kuulunut, Mannerheimin adjutanttinakin toiminut Gallen-Kallela teki kyseisen teoksen vuonna 1896, ja se lienee ollut osa surutyötä taiteilijan vain neljävuotiaana tämän ajan jättäneen tyttären kuoleman jälkeen. Aihioksi valikoitui 2000-mallinen Sportster, jonka 50-heppainen 883-kuutioinen Evo-tekniikka jätettiin vakiokuntoiseksi. 2. ”Se epäsymmetrisyys, jota oli jo Sea Horsessa oli jo alun perin mielessä viedä tällä kertaa vähän pidemmälle. Epäsymmetrinen ohjaustanko on melkoinen taideteos. Silloin, kun sitä tehtiin, niin ajateltiin, että tehdään vielä vähän pidemmälle viety versio joskus”, Lunkka avaa ”Great Divide” -nimen saaneen Sportsterinsa tarinaa. 4. ”Mietittiin Iston kanssa, että miten siihen saa vielä enemmän sitä kolmiulotteisuutta, ja päädyimme tekemään kaikki rungon putket kartioksi sorvatuista putkista. Siihen viittaa myös chopperin nimi – Great Divide – joka on country-legenda Willie Nelsonin viidenkymmenennen studioalbumin nimi, mutta jolla voidaan tarkoittaa myös elämän ja kuoleman rajaa. Hoijakka muistuttaa hieman nuottiavainta. Satulan muotoilu on Lunkan ja Iston omaa käsialaa, verhoilun taas on toteuttanut Satula Ilkka. 3. Kaikki tankkia myöten on muotoiltu alusta loppuun itse. 1. 1 2 3 4 76 Harley-Davidson Sportster ’00 AMERIKAN RAUTA 3/2025
Kaikki makkaroiden leveyttä myöten päätettiin itse”, Lunkka selittää ja paljastaa kokonaisuuden kiteyttävän yksityiskohdan. Mä tein itse maalauksen pohjat ja Robin Backman maalasi sen. ”Satula tehtiin muuten Iston kanssa, mutta Satula Ilkka on päällystänyt sen. Napa on Andyn spooli”, mies kertoo. Tankin korkkina on messingistä tehty perhonen, joka katselee lamppuna toimivaa kukkaa. ”Etulampun muoto tuli kallankukasta, ja pyörään tuli kallankukan värit myös.” Messingistä tehtiin lampun tapaan myös jalkatapit, jotka ovat lehden muotoiset. Etulampun muoto tuli kallankukasta, ja pyörään tuli kallankukan värit myös. ”Siihen satulaan tuli bluetooth-kaiutin sisään, että voi reissussa nuotiolla kuunnella countrya.” Satulan sisään kätkeytyy bluetooth-kaiutin. Etupyöräksi tuli 21-tuumainen, ja renkaiksi valkosivut. Continentalin takarenkaan kuvio oli hauskana sattumana hyvin pyörän muotokieleen sopiva. Akun päälle rakennettu taittuva kilpiteline on erittäin tyylikäs ratkaisu. ”Iston kanssa sitä rakennettiin. 883-kuutioinen Evo-moottori on teknisesti vakio, mutta sitä on koristeltu Pete Pihlajamaan taiteilemin kaiverruksin. Putkisto on Turusen Tompan käsialaa. Värit kallankukasta. Työtunteja kertyi yli 1 000”, Lunkka toteaa. ”Kaikki siinä on oikeastaan käsintehtyä. Pakoputket teki Lunkan toiveiden mukaan Aliens MC -kerhokaveri Tomppa, ja siistittyyn ja pariinkin kertaan avattuun moottoriin kaiversi Pihlajamaan Pete koukeroita koristeeksi vähän joka puolelle. Vihreän candyn alla on useampia eri metallinhohtosävyjä, joiden ansiosta pinnasta on saatu elävän näköinen.” Tankin oikea kylki on vaalea, vasemmassa poskessa on ikään kuin haamukuviona maalattuna kukka, joka paljastuu vasta kirkkaammassa valossa. ”Etupää on tehty 40:stä hydrauliputkesta ja alaputket ovat siivotut Sportsterin omat. Rungosta tutut kukkamaisesti kaartuvat muodot jatkuvat myös tangossa, joka sekin on – tietysti – kokonaan omaa designia. 16-tuumainen umpinainen takavanne on oikeastaan ainoa tavallinen tehdastekoinen osa, mutta sekin on käsitelty sorvissa. 77 3/2025 AMERIKAN RAUTA
Osin tämän mahdollisti Sick Weekin pääsponsori Gear Vendors Overdrive kehittämällään tekniikalla, joka helpotti siirtymiä. Nyt neljättä kertaa järjestetyn Sick Week -kisan slicksiautoista nopeimmin ajoi Ultimate Iron -luokan Bryan Goldstone AMC Javelinilla. Sick Weekin järjestäjä Tom Bailey osallistui kilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 2013 tuloksena joka radalla kuuden sekunnin ajat ’69 Camarollaan keskiajalla 6,83 s. Jeff Lutzilla on muuten yhä hallussaan Drag ’n’ Drive -kisaviikkoennätys varttimailin keskiajalla 6,19 sekuntia vuodelta 2016. Teksti ja kuvat: Hannu Hellman Suuren suosion saavuttanut Sick Week ajettiin jälleen pääasiassa Floridan maanteillä ja kiihdytysradoilla tammikuun viimeisellä viikolla. D rag ’n’ Drive -kisaviikko sai alkunsa Hot Rod Drag Weekistä vuonna 2005. Radat olivat kuitenkin liian hyviä leveille slickseille. Sairas viikko. Joka radalla kellotettiin 6,5 sekunnin aikoja ennen moottorin rikkoutumista. Lasala voitti koko viikon keskiarvolla 6,24 sekuntia ja yhteensä 1 360 kilometrin katuajolla, joista ensimmäinen siirtymä oli 515 kilsan kestävyystesti. Ennakkosuosikki ja viime vuoden voittaja Brett LaSala radial-renkaisella Snot Rocket 3.0 Mustangilla lunasti odotukset ja ajoi viikon parhaaksi ajaksi South Georgia Motorsport Parkissa 6,07 s. radiaalit. Sick Week 2025 78 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Vuonna 2019 Bailey ajoi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan viiden sekunnin ajan Drag ’n’ Drive -kisassa. Vuonna 2007 tuo kisa voitettiin ensimmäistä kertaa seitsemän sekunnin ajalla. Gustafsson ehtii saada Camaronsa testit loppuun, Goldstone radalle uuden Corvettensa ja varmasti Jeff Lutzkin haluaisi auton mukaan kisaan, eikä jättää sitä lähtövarikolle traileriin. Kutosen aikoja ajoivat myös Alex Taylor ’55 Chevyllä, Stefan Gustafsson ensimmäistä kertaa ’70 Camarollaan sekä Dave Schroeder Corvetellaan. Myös viisinkertainen Drag Weekin voittaja Larry Larsson Chevrolet S10 pick-upilla on tulossa sekoittamaan tuloslistoja ensi kerralla. Ensi vuodelle on luvassa uusia ennätyksiä ja tiukkaa kisailua, kun kamppaillaan slicksit vs
Kokonaiskilpailun toiseksi sijoittuneen Fox-Mustangin tuulilasi koki kovia, kun Bradentonissa loppunopeutta oli 365 km/h. Kanadasta tuli paikalle tämä Acadian ’62. Sick Week 2025:n voitti 2011-mallisella Mustangilla Brett LaSala, eli sama heppu, joka voitti 2024, mutta auto on päivittynyt versioon kolme. Sick Wardin eli VIP-faniryhmän parkkipaikan löytöjä oli tämä todella herkullisen näköinen ’61 Ford Country Squire. Precision Turbon esittelytiskiltä löytyi järkyttävän kokoinen turbo. 143 mm, painoa 50 kg ja tehoa voisi tuottaa myyntitykin puheilla +5000 heppaa. Fordissa on Chevyn 540-turbomotti ja TH400-laatikko. TH400-vaihteiston rikkoutuminen ja varalla olleeseen PG:hen siirtyminen pilasivat hyvän lopputuloksen, mutta maaliin pääsivät. Paras yksittäinen veto oli 7,18 s. Tänä vuonna sää oli ennen kisaa erityisen huono, Floridassa satoi lunta ja viileää oli vielä kisaviikollakin. ja 354 km/h. 79 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Voittoaika eli viikon aikojen keskiarvo oli 6,24 s. Moottorina on Coyote ja renkaina kohtuullisen kokoiset radialit
Kuvassa moottori on ”street modessa”, eli ilman hihnaa ja ylimääräisellä läppärungolla varustettuna. Vapaastihengittävä ’68 Mustang päästeli varttimailin parhaimmillaan aikaan 7,77 sekuntia loppunopeudella 283. Ruotsin edustaja ja Sick Week 2022 -voittajan Stefan Gustafsonin voittoisan Corvetten korvaaja, Pro Mod -tyylinen Camaro. Chevrolet S10 ’94 Lencolla ja ennakkoluulottomalla moottorilla. break out, eli sitä kovemmat ajat hylätään. Ei selvinnyt ensimmäistä siirtymää. Yhdellä turbolla varustettu BBC uhkui potentiaalia, paras aika 6,47 s./ 336 km/h. Lopputuloksena oli keskeytys kolmannen kisan jälkeen. 80 Sick Week 2025 AMERIKAN RAUTA 3/2025. sija. Neljännen kisan vedossa öljypumpun hihna poikki ja keskeytys. Australiasta tullut nätti ´55 Chevy ajeli 12 sekunnin aikoja. Luokassa siis 8.50 s. Tämän kliinin ’79 Chevy Malibun lopputulos oli 8,68 ja 8.50-luokan 2
Paras suoritus ennen keskeytystä oli 7,12 s. Tapahtuman pienin auto oli tämä AMC Gremlin ´71. Monte Carlon viimeistely oli varikon kärkipäästä peräkärryä myöten. Maailman nopein vaparimoottorilla oleva drag and drive -auto. Kevin Willmsin 9,56 sekunnin aikoihin kykenevä Willys oli kaupan ja vaihtoikin omistajaa viikon jälkeen. Ennätysaika on nyt 7,09 sekuntia. ´56 Chevy tuplaturbomotilla kykeni rekisterikilpensä lupailemiin numeroihin. Alan Whitakerin SMXmoottori antautui taas ennen maalia. Koko kilpailun kolmanneksi ja Ultimate Iron-luokan voittoon ajoi tämä ´66 Nova. Viikon tuloksena Pro Street -luokan voitto ajalla 7,01. 81 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Parhaimmat suoritukset olivat matalia kahdeksan sekunnin vetoja varttimaililla. Ensi vuonna mies saapuu paikalle uudella punaisella ja vahvemmalla versiolla samasta korimallista. ja 315 km/h. ´02 Chevy S10 osallistui tapahtuman ainoaan . Lopputulos 6,64 s. mile -luokkaan. Sick Weekin loppuaika oli myös vaikuttavasti sama 7,09
Sick Wardin helmiä. Tesla Model S parannetulla tekniikalla eli turbo-LS-moottorilla. 82 Sick Week 2025 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Australialaisen John Faraonen ohjastama Chrysler VH Charger ´72 on kiertänyt Amerikan Drag and Drive -kisoja toistakymmentä vuotta. Siirtymät auto kulki tosin peräkärryssä, eli ”show no go”. Suoriutui maaliin asti, mutta lopputulos ei ollut kummoinen kahden aikasakon vuoksi. Tämä Ford Mustang ´01 pääsi Bradentonissa 7,15 sekunnin aikaan. Kanadasta oli tullut tämä melkoisen villi C7-Corvette 872-kuutiotuumaisella ilokaasumoottorilla. Jäi ilman tuloksia useasta yrityksestä huolimatta. Moottorivalmistaja ja mediapersoona Steve Morrisin ´93 Buick Roadmaster on härski laite. Paras yksittäinen aika oli 6,67 s. ja lopputulos 6,83 riitti Unlimited-luokan kolmossijaan. Muuten viikko oli vain taistelua läpi pääsemiseksi
Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. 33 700 € • DODGE CHALLENGER -70, museorek. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • BUICK ELECTRA 225 CAB -69, 24 600 € • CHEVROLET BELAIR 2D HT -57, 48 600 € • SIMCA ARIANE -61, 1 100 € • PONTIAC GRND PRIX -66, 27 200 € • PONTIAC FIREBIRD TRANSAM -79,22 600 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB 2013,38 600 € • DODGE CHALLENGER RT 2009, 19 900 € • MERCURY MONTERY -60, 38 400 € • VOLVO PV SPORT -59, 18 900 € • CHEVROLET CORVETTE -76, 15 800 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 46 600 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI • FORD MUSTANG MACH 1 -69, 66 800 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 47 300 € • FORD MUSTANG MACH 1 -73, 36 500 € • CHEVROLET CAMARO ZL1 2017, Tax free 33 900 € • CHEVROLET IMPALA -62, museorek. 15 500 € • A-FORD -30, 19 900 € • ROLLS-ROYCE SILVER SPIRIT -83, museorek. Alk. 53 800 € • OLDSMOBILE DELTA 88 SUPER ROCKET -65, 26 900 € • CADILLAC ELDORADO TOURING COUPE -96, 6 300 € • CHEVROLET CAMARO SS 2010, 41 700 € • DODGE CHALLENGER R/T 2012, 36 300 € • DODGE CHALLENGER RT 2009, Tax free rek. kats. tehty, 19 900 € Supermarket.. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. 53 500 € • DODGE CHALLENGER RT 2012, Tax free 23 300 € • A-FORD TUDOR -28, 16 900 € • T-FORD -26, museorek. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. 19 600 € • MINI ONE V1600 2005, radalle valmis, 15 500 € • PLYMOUTH BELVEDERE -54, Harvinainen! 27 900 € • CHALLENGER RT -70, museorek. 8 90
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kari Mattila Pori 1.–2.3. Tekniikkana on nostalginen 221 cid Flathead sekä C4-automaatti.´ 84 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Hannu Aapan ’28 Ford A Roadster on komea kokonaisuus. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty MotorShow keräsi Karhuhalliin ennätysmäärän yleisöä, kävijöitä oli kaikkiaan peräti 13 000. Karhu Karhu-kaupungissa kaupungissa tapahtuu tapahtuu Tässä Ford-kuorkissa oli vahva hillbilly-meininki. Näytillä Karhuhallissa oli myös Heath Garagen käsittelyssä karamellimäisen kuosinsa saanut ”Honey Pancake” ’29 Chevy. Vaikka kyseessä on yleisnäyttely, oli perinteikkäässä amerikanautokaupungissa mukana myös kattaus amerikankalustoa
Kyseinen vuosikerta jäi Dodgen Canopyjen viimeiseksi, ja ylipäätään nämä avokylkiset mutta pitkällä katolla varustetut tavara-autot ovat hyvin haluttuja. Pajusen Chevyn lava nousee leikkisästi Transformers-tyyliin ylös, ja kätkee alleen tankin sekä ilmasäiliöt. Uotiloiden pickupin lavalla oli näytillä nätti vanha Monkey, Honda Z50A ’73. Amerikan Raudan 10-vuotisjuhlanumeron kannesta tuttu ”Hazy Pear” ’50 Fleetline oli myös näytillä. Aiemmin enemmänkin Mustang-miehenä tunnettu Uotilan Veijo toi Ruotsista itselleen tämän rottakuosisen ’63 Impala Sport Sedanin. 85 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Porilaisen Juha Pajusen ’56 Chevy stepparin pyörät ovat edessä 22ja takana peräti 26-tuumaiset! Auton tekniikkakaan ei ole se ihan kaikkein ennalta-arvattavin, moottorina on nimittäin Holleyn Sniper-ruiskun ruokkima Oldsin 350. Ilmajousitettua autoa liikuttaa vanhan liiton 454-isolohkotekniikka. Auto on sitten esittelyn vaihtanut omistajaa ja paikkakuntaa. Eero Kumannon straippaama pyörä on muun muassa muutettu jäykkäperäiseksi. Harrikoita edusti komeasti huittislaisen Alexander Talzin ”Exxon Valdez” ’75 Sportster chopper. Uotilan Vesa ja Veijo toivat näytille isän ja pojan yhteisen projektin, ’66 C10:n. Paikallisiin harrastajiin lukeutuvan Hannu Aapan kalustoa edusti myös Dodge Canopy Express Delivery ’47. Auton pianomusta pinta on Vauriokorjaamo Selivaaran käsialaa
Tässä artikkelissa esittelen entisestä omasta harrasteautostani rakennetun mallin syntyprosessin. Pienipilleriset syvät kromivanteet löytyivätkin helposti, niitä taitaa olla tarjolla useammassakin pienoismallisarjassa. Oikeantyyppiset löytyivät lopulta Replicas & Miniatures -yrityksen valikoimista, joissa valkosivu on toteutettu vakuuttavasti irrallisena rinkulana. Osien metsästystä. Ei millään tuntunut löytyvän sopivaa yhdistelmää, jossa renkaan koko ja riittävän kapea valkosivu kohtaisivat. Tämän projektin alku näytti varsin lupaavalta, sillä pienoismallivalmistaja AMT tarjoaa juuri oikean vuosimallin Thunderbirdiä – tosin avokattoisena. Kun aiheeseen paneutuu tarkemmin, tulee eteen yllättäviä ongelmia: vaikka oikeanlainen malli markkinoilta löytyisikin, on tiedossa paljon muutoksia, osien metsästystä ja pohdintaa, miten kaikki esikuvan piirteet saisi ratkaistua. Ensimmäisiä asioita oli oikean maavaran löytäminen. Sopivien osien löytäminen pienoismalliin on hieman hankalampaa kuin oikeisiin autoihin. 86 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Itse olen lähes järjestelmällisesti kieltäytynyt kunniasta muutamaa huolellisesti harkittua poikkeusta lukuun ottamatta peläten lähinnä työmäärää. Thunderbirdiin markkinoilta löytyi onneksi muun muassa niin sanottu photoetsisarja, eli pienenpieni metallilevy, johon on syövytetty logoja ja muita tärkeitä osia. ”Pystyks rakentaan mun autosta pienoismallin?” Tutunkuuloinen lohkaisu varmasti monelle mallinrakentajalle. Kriittisimpien osien löydyttyä aloitin itse rakenteluprosessin. Oma lukunsa ovat sitten ne projektit, joihin ei ole saatavana edes minkäänlaista rakennussarjaa. Renkaat sen sijaan tuottivat hiukan hankaluuksia. Rakentelu alkaa. Kollegan kätköistä löytyi vanha ’61 vuosimallin heikkokuntoinen Thunderbirdin kori, josta kuitenkin sain elintärkeän katon projektiin. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Pienoismalli omasta autosta. Toinen iso asia hankintalistalla olivat renkaat vanteineen. Niihin kun vielä lisäsin neulankärjet kuvaamaan luotimaisia venttiilinhattuja, niin lähellä oltiin. P ienoismallin rakentaminen esikuvasta kuulostaa alkuun helpolta nakilta, onhan referenssimateriaalia todennäköisesti tarjolla yllin kyllin. Stance vaikuttaa valmiin mallin loppuilmeeseen yllättävän paljon. Osien tarjonta on yksinkertaisesti huomattavasti rajallisempi kuin isossa mittakaavassa. Lisäksi pitäisi asettaa jokin raja, miten pitkälle detaljointi viedään. Etupäässä jouduin suorittamaan hiukan epäpyhiä madalluskeinoja, kun takapäässä jousipakkojen lievä suoristelu on ehkä aidompi asia
Hansikaslokeron kanteen maalailin esikuvaan pinstripet, joten nehän piti saada toistettua myös skaalaan. Pyrin imitoimaan mahdollisimman pitkälle esikuvan ilmiasua: kone ja alusta eivät ole mistään näyttely ajoneuvosta, vaan vuodet ja mailit näkyvät. Lisäsin ikkunoiden käyttökytkimet ja ovien kahvat photoetsiarkilta. Ovipahveihin piti myös tehdä pieniä muutoksia, mutta lähinnä ne sai rakentaa melko suoraviivaisesti. Ei mikään näyttelyajoneuvo kuitenkaan. Projektin merkittävin vaihe on suoritettu: katto on siirretty heikkokuntoisesta korista avomalliin. Kojetaulu vaati hiukan enemmän muutoksia, sillä AMT:n malli kuvasi luksusversiota ilmastointilaitteineen. Esikuva edustaa jonkinlaista mild custom-genreä. Esikuvassa ei sellaista ollut, joten se sai poistua. 87 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Pyrin imitoimaan mahdollisimman pitkälle esikuvan ilmiasua: kone ja alusta eivät ole mistään näyttelyajoneuvosta, vaan vuodet ja mailit näkyvät. Yksityiskohdaksi lisäsin virtalukkoon avaimen, jonka varsinainen juju on kuitenkin avaimessa roikkuva kasipalloavaimenperä. Luonnollisesti monia muitakin pieniä muutoksia konetilaan piti tehdä, jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen. Lukkonupit tein sopivista neulankannoista. Ilmastointilaitteen tilalle kaiversin samanlaista uritusta, mitä muutenkin kojetaulun alumiinipaneeleissa on. Lisäilin erilaisia metallinsävyjä, ruostetta, öljyä ja pölyä lähinnä emalimaaleilla. Omassa arkisemmassa Pöllössä oli vain yksi kaasari ja putsari sitä myöten mallia paistinpannu. Kokosin moottoria ja alustaa yhtä aikaa. Sisustaan pyrin rakentamaan esikuvanmukaiset yksityiskohdat keskikonsolin pinstripe-kuviota myöten. Moottorin osalta piti tehdä pieni muutostyö, sillä AMT:n sarjassa on kolme kaasutinta ja sitä myöten erilainen ilmanputsari
Tuuletusikkunoiden etureunassa on alkuperäisessäkin Thunderbirdissä pleksistä väännetyt ilmanohjaimet. Tästä teipistä sitten leikkasin oikeanmuotoiset ohjaimet ja kiinnitin paikoilleen. Mitään isoja muutoksia ei tällä kertaa tehty, eihän esikuva ollut mikään leadsled full custom. Malliin tuovat mukavasti eloa osittain alas lasketut sivulasit. Lisää yksityiskohtia. Omasta autostani kuitenkin puuttuivat kylkien rosterilistat sekä Thunderbird-kromitekstit, joten ne hioin mallistakin pois. Esikuvaa tehdessä on olemassa jo tietyt raamit, mitä pitää tehdä. Tupakkaikkunoiden pienet tuulenohjaimet syntyivät oranssiksi tussatusta kirkkaasta teipistä. Haasteellisen hommasta teki erityisesti se, että kyseessä oli siis eri mallit, vaikkakin mittakaava ja valmistaja ovat samat. Nämä hengentuotteet toistin pienoisskaalaan tussaamalla oranssilla ihan tavallista kirkasta teippiä. Tällä kertaa tosin oranssista muovista antamaan sitä mild custom lookia. Moottoria ja muita pienempiä kokonaisuuksia rakennellessa tein pikkuhiljaa myös korin muutostöitä. Oikeantyyppinen rekisterikilpi syntyi mustesuihkutulostimella. Oikea auto on myyty jo aikaa sitten, mutta nyt on vitriinissä muistona lähes tismalleen samanlainen malli. Tarrat tulostelin siirtokuviksi. Turvauduin siis straipparin näkökulmasta varsin epäpyhään konstiin: piirsin tietokoneella saman kuvion ja tulostin sen siirtokuvakalvolle. Poistin maskista kromatun muovisen säleikön ja korvasin sen ohuesta metallista syövytetyllä paljon realistisemmalla ritilällä. Nämä olivat autossani hapertuneet murusiksi, joten vääntelin tilalle uudet. Kiinnitin paljon huomiota yksityiskohtiin, jotta pienoismalli muistuttaisi mahdollisimman paljon esikuvaansa. En yksinkertaisesti saanut aikaan riittävän ohutta viivaa siveltimellä. Mielestäni tällaiset pienet, esikuvan mukaiset yksityiskohdat antavat ehkä eniten aitouden tuntua malliin Pidin esikuvan mukaisen mallin rakentamista ennen projektin aloittamista haasteellisena ja olen edelleen sitä mieltä. Kelpaa sitä sitten vanhempanakin muistella. Pienoismalli omasta autosta 88 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Jos maalausta lukuun ottamatta rakentelu sujui eri osa-alueiltaan suhteellisen vaivattomasti, niin vuosikertasarjasta sahatun katon sovittaminen sen sijaan olikin ehkä koko projektin haastavin osa. Yritin ja kokeilin, mutta siveltimellä maalaten ei hommasta tullut yhtään mitään. Ainakaan minulle työtapa ei ole paras mahdollinen, mielelläni nimittäin keksin ja ideoin uutta mallailun edetessä. Lisäsin vielä muutaman tarran ja taustapeilin hajustimen paikoilleen. Empiiristen havaintojeni perusteella straipit onnistuvat kohtuudella vielä 1:8 skaalaan, mutta siitä pienemmissä alkaa homma mennä toivottomaksi
Hakusanoina kannattaa suosia esimerkiksi: aftermarket parts for scale model cars. Konehuoneen ilmiasun pyrin saamaan mahdollisimman lähelle aitoa. Useissa tapahtumissa on myös swap-henkistä toimintaa, eli harrastajat ovat myymässä omia ylimääräisiksi jääneitä rakennussarjojaan ja osiaan. Aiheeseen vihkiytyneet harrastekaupat tyypillisesti pitävät valikoimissaan lajitelmaa erilaisista jälkituotanto-osista. Luodinmalliset venttiilihatut syntyivät neulankärjistä. Luonnollisesti täydellistä valikoimaa ei missään voi olla kerralla hyllyssä, sillä erilaisia osia on lähes loputtomasti. Pienoismalliharrastajan kannattaa myös suunnata alan tapahtumiin, eli käytännössä pienoismallikilpailuihin ja -näyttelyihin. 89 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Mistä näitä osia sitten oikein on saatavilla. On myös täysin mahdollista, ettei juuri sitä tiettyä vannetta ole edes olemassa haluamassasi skaalassa. Edelleen täytyy pitää mielessä se karu fakta, että jonkin juuri tietyn osan löytyminen pienoisskaalassa voi olla tuskallisen etsinnän takana. Näissä ovat yleensä alan liikkeet mukana omilla osastoillaan, jolloin pääsee samalla käynnillä penkomaan useamman toimijan tarjontaa. Kiitos mukavan pienen koon, on pienoismallien osia mielekästä tilata myös kotimaan rajojen ulkopuolelta. Euroopastakin löytyy lukuisia nettikauppoja, joiden valikoimat pursuavat tuotteita jos mihin tarpeeseen. Aftermarket-tuotteita pitääkin penkoa hieman syvemmältä. Pidin esikuvan mukaisen mallin rakentamista ennen projektin aloittamista haasteellisena ja olen edelleen sitä mieltä. Pienet yksityiskohdat nostavat realistisuutta merkittävästi. Osakaupoilla Esikuvan mukaista pienoismallia rakentaessa törmää väistämättä ratkaisua vaativaan pulmaan: jostain olisi löydyttävä sopivia osia pienoisskaalassa. Ikä, patina ja ehkä pienet öljyvuodotkin ovat näkyvillä. Isojen markettien leluosastoilla tyypillisesti lojuu muutama pienoismallin rakennussarja ja vähän kyseenalaisia harrastukseen soveltumattomia työvälineitä. Oikea ajokorkeus, sama värisävy ja oikeanlaiset renkaat vanteineen ovat merkittävä realistisuuden perusta. Pienoismalleihin toki valmistetaan jos jonkinlaista irto-osaa lukuisilla eri metodeilla. Yleisesti käytössä oleva termi on aftermarket products, eli kotimaan kielellä jälkimarkkinaosat
Saman tien maalin suihkimisen jälkeen töpötellään pintaa rätillä tai sienellä sopivasti, että siitä saadaan pois liika ruostemaali. Tarvitaan perusväri, joka oli tässä tapauksessa kulta, ihan normaaleissa rautakaupoissa myytävä ruostemaali sekä musta, jolla voidaan luoda kuluneen maalipinnan fiilistä. N iemen Kimi on harrastanut autoja vuosikymmeniä, mutta perehtyi patinamaalausten saloihin vasta pari vuotta takaperin hankittuaan – no – erikoisen värisen A-Fordin. Kaiken huipuksi kävi ilmi, että maalia tekniikassa kuuluu varsin vähän, joten epämiellyttävän värisen auton värin vaihtaminen onnistuu varsin edullisesti. Vaadittujen tarvikkeiden määrä ei ole suuren suuri. Tekniikkaa: Patinamaalaus 90 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Sen kellertävänvihreä pinta piti saada jonkin toisen väriseksi kohtuullisella budjetilla, ja Kimi päätyi maalaamaan sen itse punaisella pohjamaalilla, joka käsiteltiin vanhemman näköiseksi mustalla sekä merisuolalla hankaamalla. Seuraavaksi pintaa vedetään ohut kerros ruostemaalia. Patinaa maalaamalla Näin tehdään aidonnäköistä patinakuosia maalaamalla ilman kuluttamista. Kuivumistakaan ei tarvitse maalausta tehdessä juuri odotella. Tärkeä komponentti on myös vesi. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Esimerkkikohteeksi valikoitui A-Fordin kojelauta, joka oli valmiiksi pohjamaalattu. Pinta töpöttelyn jälkeen. Sittemmin Kimi jatkoi perehtymistä erilaisiin patinamaalaustekniikoihin ja löysi tavan toteuttaa aidon näköistä feikkipatinaa helposti ilman mekaanista hankaamista tai hiomista. Auto esiteltiinkin valmiina Amerikan Raudassa 5/24. Ensimmäisenä pintaan suihkittiin ohuesti perusväriä. Pinnan ei tarvitse olla täysin peittävä, mikä tarkoittaa sitä, että värinvaihto onnistuu varsin vähällä maalilla. Tässä artikkelissa valitsimme esimerkkiosaksi A-Fordin kojelaudan, joka päätyy koristeeksi seinälle, mutta tekniikkaa voi soveltaa mihin tahansa kohteeseen. Seuraavaksi suihkitaankin pintaan vettä ennen seuraavaa maalikerrosta
Kimi käytti töpöttimenä mikrokuituliinaan käärittyä hiomatyynyä. Tämän Fordin patina on tehty taideväreillä. Tässä näkyy selvästi mustan värin vaikutus. Tässä tapauksessa pintaan suihkittiin hieman lisää mustaa, jolla saatiin aikaan vaikutelma auringossa haalistuneesta kojelaudan yläosasta. Haalistumaa saadaan samalla tekniikalla, mutta mustalla värillä, jonka suihkuttamista ennen kastellaan pinta taas kevyesti vedellä. Tylsän mattaharmaana hankkimansa avo-Letukan Kimi patinoi samalla tekniikalla ja väreillä kuin esimerkin kojelaudassa. Töpöttely poistaa pinnasta liian mustuuden. Lopputulos on varsin autenttinen. Ja taas töpötellään. Kun halutaan patinasta aidon näköinen, on pinnassa hyvä olla myös haalistuneen näköisiä kohtia eikä vain ruostetta. 91 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Tekniikan hyvä puoli on myös se, että työtä voi jatkaa suoraan aina uudelleen, jos ei tulos vielä miellytä. Lopputulos on varsin aidosti kuluneen näköinen, eikä harmaata pohjaväriä paista mistään, vaikka maalikerros on kaikkiaan varsin ohut. Kimi on kokeillut autoissaan useita muitakin patinointitekniikoita. Ruosteväriä ja mustaa suihkiessa on tärkeää koko ajan miettiä, mistä kohti maali olisi todennäköisesti oikeasti kulunut enemmän, mistä vähemmän
Teksti: Ville Sievers • Kuvat: Heikki Heino 92 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Muumio muistelee Lastaushaasteita nopeusennätyksiä &. Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa on vuosien varrella nähty useita maailman upeimpia ja tunnetuimpia näyttelyautoja, joista jokaisen matka näyttelyyn ja takaisin on oma kertomuksensa. Siinä puhutaan usein jopa tuhansista työtunneista. Autoon liittyy useita hot rod scenen suuria nimiä. Ulkomaisia tähtiä. John D´Agostino käväisi näyttelyn aikaan myös FHRA Tampereen Seutu ry:n kerhotallilla Hervannassa ja vei mukaan USA:han vuoden 1992 näyttelyjulisteen, siis sen, jossa Cadzzilla komeilee. Cadzzilla oli keväällä 1992 näytillä ensin Ruotsissa Elmian Hot Rod -näyttelyssä. Kaukaa näyttelyyn tuodut vetonaulat ovat huimia ja myös arvokkaita laitteita, joiden rahtaaminen kontissa USA:sta tuo asiaan kokonaan oman vivahteensa ja totta kai myös riskinsä. Lisäksi näyttelyssä tarjonnan ylenpalttisuus turruttaa aistit, eikä yhtä autoa useinkaan jaksa kovin pitkään tarkastella. Tampereen näyttelyjärjestäjät kävivät siellä ikään kuin katsastamassa auton, ennen kuin se tulisi Tampereella parin viikon päästä. Lieneekö kyseessä ollut pitempikin Euroopankiertue, auto oli ilmeisesti ollut ennen Elmiaa näytillä Englannissa. Tässä tilanteessa tavallinen auto saattaa herättää jopa enemmän kiinnostusta kuin viimeisen päälle puunattu näyttelyauto. J enkkiautonäyttelyitä on Suomessa järjestetty pian 50 vuotta ja näytteillä on ollut yhteensä tuhansia autoja. Tällä kertaa Ville Sievers sekä Tampereen Hot Rod & Rock Show’n järjestelyissä vuosikymmenet mukana ollut Hessu Heino muistelevat kommelluksia ja tapahtumia näyttelyiden taustalla. No olihan siellä useampikin… Ei tainnut kaveri tietää, minkälaista meno oli ruotsinlaivoilla 90-luvun alussa. Toinen ääripää on, kun vaikkapa talvipakkasella näet bensamittarilla jonkin ei-näyttelykuntoisen jenkin, jonka tuplaputkista kuuluvan hörinän lisäksi sieltä tuleva kaasuttimen mukavan rikkaaksi säätämä tuoksu hivelee hajuaistia. John otti siellä julisteeseen Billy Gibbonsin nimikirjoituksen ja lähetti sen sitten takaisin Tampereelle, jossa kyseinen juliste edelleen komistaa kerhotallin seinää. Hyvin usein auton kokonaismatka näyttelyyn on ollut enemmän tai vähemmän pitkä ja haastava alkaen ehkäpä lähes toivottoman näköisen projektin talliin roudaamisesta, viimeisimpänä haasteena auton fyysinen tuominen näyttelyyn joko ajamalla tai kuljetusauton kyydissä. Vuoden 1992 näyttelyn tähti oli ZZ Topin Billy Gibbonsin Cadzzilla. Kotimaisissa näyttelyissä ollut hieno kattaus autoja myös ulkomailta, pääasiassa USA:sta ja Ruotsista. Sen rakensi Boyd Coddington ja sen mukana Tampereella oli John D´Agostino, tuttuja nimiä ainakin hieman pidempään alaa harrastaneille. Puhumattakaan tietysti siitä usein lähes käsittämättömästä tuntimäärästä, joka auton näyttelykuntoon saattamisessa on mennyt. Kuljetusauton kuski oli näet engelsmanni, joka oli tiedustellut, että onkohan siellä Ruotsin ja Suomen välisellä lautalla edes baaria. Näyttelyssä käydessä ja viimeisen päälle puunattua ja virheetöntä autoa katsoessa ei katsojalle välttämättä useinkaan tule mieleen, minkälainen savotta ja millaisia mahdollisia seikkailuja auto ja sen näyttelyyn tuonut omistaja tai muu taho on kokenut, ennen kuin auto seisoo puhtaana ja kiiltävänä hallin neonvalojen loisteessa
Tarkoitukseen käytettiin muun muassa messumattoa ja muuta näyttelystä jäänyttä ylijäämätavaraa, sillä auton valtavasti työtunteja vienyt erikoismaalaus ei saanut vaurioitua. D´Agostinolla oli Pirkkahallilla vuonna 1997 sitten ensi kertaa oma autonsa näytillä. Tässä John D´Agostino purkamassa ”Imperial Royale” ’57 Imperialiaan kontista vuonna ’99. Tuo ’61 Ford Thunderbird ”Firestar” voitti silloin näyttelyn People´s Choicen. Esimerkkinä vaikkapa tyhjentynyt akku, ilmajousitus ja auton Pirkkahallin ovikynnyksen yli saaminen. Useimmiten autojen lastausja purkauspaikat sen lähtöpaikassa ja näyttelyssä poikkeavat toisistaan, toisinaan jopa niin paljon, että näyttelyalueella joutuu käyttämään melkoisen suurta määrää luovuutta, että auton saa edes purettua alas kontista tai trailerilta. Tällä ’56 Fordista tehdyllä avolavalla taisi syntyä matkalla näyttelyyn ainakin tämänikäisten Fordien nopeusennätys tässä maassa. Yksi vuoden 1997 Tampereen näyttelyn suurista USA:n autotähdistä oli Lowrider Magazinen päätoimittajanakin tunnetun ja maailman arvostetuimpiin kuuluvan Lifestyle-kerhon jäsenen Joe Rayn huikean hieno ’79 Lincoln MK V lowrider ”Las Vegas”. Ahdasta on. Helpotus oli suuri, kun USA:sta tuli muutaman viikon päästä viesti, että kaikki hyvin, auto saapui kotiin vahingoittumattomana. 93 3/2025 AMERIKAN RAUTA Joe Rayn ”Las Vegas” Lincoln lowrider oli näytillä vuonna 1997. Tämänkaltaiset autot on syytä pakata konttiin erityisen huolellisesti, ettei työläs erikoismaalaus pääse vaurioitumaan.. Ray ei itse ollut paikalla, joten kuljetusjärjestelyistä vastasivat täysin näyttelyn järjestäjät. ”Särkyvää”. Oman vaikeutensa tuo vielä usein näyttelyauton äärimmäinen mataluus sekä se, että uunituoreessa autossa kaikki tekniikka ei vielä aina toimi aivan niin kuin toivoisi. Joskus auto ei yksinkertaisesti mahdu kärryyn oikeine pyörineen, ja onpa näyttelyissä käytetty monesti myös aivan väärän pulttijaon vanteita showmielessä. Ja sama näyttelyn jälkeen. Auto pehmustettiin ympäriinsä kaikella helposti saatavalla materiaalilla. Auton alle jouduttiin rakentamaan kakkosnelosista kehikko, jossa pyörille oli omat kotelot niin, ettei Lincoln päässyt liikkumaan kontissa. Näyttelyn jälkeen meidän pojat pakkasivat Lincolnin huolella konttiin Pirkkahallilla. Tampereen näyttelyssä suurena apuna on ollut vastapäisen teollisuuslaitoksen lastauslaituri, jota on saatu käyttää autojen lastauksessa. Oman vaikeutensa tuo vielä usein näyttelyauton äärimmäinen mataluus sekä se, että uunituoreessa autossa kaikki tekniikka ei vielä aina toimi aivan niin kuin toivoisi. Jo edesmennyt Boyd Coddington taas palasi Tampereelle vuoden 2004 näyttelyyn tuoden näytille Boydster II:n
Hessun oma ehkä mieleenpainuvin kokemus liittyy vuoden 1995 näyttelyyn, jolloin näytillä oli John Reidin ’51 Mercury Coupe. No, Timo hiljensi vauhtia normaaliin moottoritienopeuteen, mutta olihan se jo liian myöhäistä. Timon Fordissa oli terve, World Productsin portatuilla kansilla, yksitasoimusarjalla ja mekaanisella Holleyllä sun muilla tarpeellisilla varusteilla rakennettu 7 000 kierrosta karjuva 357 kuutiotuuman Windsor V8, C4 automaatti ja 8" lukkoperä. Myös euroautoihin liittyy joitakin hauskoja sattumuksia. Perille päästyään Hessu matkusti junalla takaisin Tampereelle. Tämä kolmikerroksinen yhdistelmä oli melkoinen näky: alinna hinausauto, sen kyydissä Trans porter, jonka kyydissä oli Suomessa vielä ennennäkemätön New Beetle. Autoa ei vielä ollut nähty Suomessa lainkaan, eikä Suomen VW-maahantuoja innostunut poikien ideasta nähdä New Beetle ensi kertaa Suomessa jonkun muun tahon kuin heidän lanseeraamanaan. Ilmeisesti kokemus oli melkoisen inspiroiva, koska Hessu hankki sitten myös itselleen ’51 Mercuryn. Edsel-Timo rakensi nimittäin 90-luvun alussa ’56 Ford Country Sedanista punamustan pick-upin, ikään kuin Rancheron vuotta ennen Fordia. Ensimmäisenä Suomessa. Usein ne liittyvät kevään ensimmäisten ajojen tekniikkamurheisiin, mutta joskus keliolosuhteillakin on vaikutuksensa. Myös kiire saattaa aiheuttaa tietynlaisia vaikeuksia ja seuraamuksia. Eräs 40-luvun DeSoto ajoi 90-luvulla näyttelyyn tullessaan Pirkkahallin lähistöllä kaiteeseen. Näyttelyn jälkeen Hessu sai Johnilta luvan hypätä Mercuryn kyytiin, kun tämä ajoi auton Turun satamaan. Päästiin melkein perille asti, kunnes Urjalan kohdalla Trans porterin moottori hajosi. Vuonna 1997 lanseerattiin uusi kupla, New Beetle. Rancherohan tuli Fordin mallistoon vasta 1957. Auto oli näytillä Ruotsin Elmiassa, josta Hessu ja Nissilän Antsu sen bongattuaan saivat puhuttua auton Tampereen näyttelyyn viikkoa, paria myöhemmin. Perälauta alas ja nelostietä Lahdesta Messukeskusta kohti niin paljon kuin Fordista lähtee. Ainakin ’56 Fordilla Suomessa. Melkoisen ajan kuluttua takaa tuli melkoisen lujaa kaksi poliisin Yamahaa, jotka pysäyttivät vanhan Fordin tien sivuun. Koska rikos on jo vanhentunut ja siitä on suoritettu asianmukaiset seuraamukset Suomen Valtiolle, voidaan tämä seuraava pikku stoori julkaista sen päähenkilön luvalla. 94 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Muumio muistelee Antero ”Antsu” Nissilä, eräs näyttelyn puuhamiehistä, suu korvissa Cadzzillan kyydissä.. Siitä matka jatkui hinausauton kyydissä Pirkkahallille. Antsu ja Chip Foose pakkaushommissa. Lahdessa Timo pysähtyi kahville ja huomasi, että ei perhana, tässähän tulee kiire, jos meinaa ehtiä Messukeskukseen ennen klo 24 deadlinea. Syynä saattoi hyvinkin olla takatalven liukastama tie. Myös auton kuljettamisessa näyttelyyn ajamalla kotimaassa on omat haasteensa. Muistona tästä dokumentoidusta 272 km/h maantienopeudesta oli mojova sakko, lieneekö edelleen jonkin lajin ennätysnopeus. Kolhuja ja nopeusennätyksiä. Auto valmistui toissa keväänä, tasan 28 vuotta kyseisen tapahtuman jälkeen! Matalien autojen purku kontista halliin vaatii joskus hieman erikoisen näköisiä ratkaisuja. Koska laillista estettä ei kuitenkaan ollut, lastattiin Beetle Ruotsissa lavamallin Transporterin kyytiin ja laivalla kohti Suomea ja Tamperetta. Jossain vaiheessa Timo huomasi, että siellähän on perhana vieköön moottoritien sillan päällä poliisin sinivalkoinen farmari-Volvo henkilöstöineen tutkaamassa moottoritienopeuksia. Timo oli viemässä Fordia Raahesta Lahden kautta Helsingin American Car Show’hun. Auto pääsi kuitenkin kunnialla Pirkkahalliin, jossa kosketuksen aiheuttamia vaurioita repsikan puolen lokasuojassa peiteltiin taidokkaan pensasja kukkasomistuksen alle. Sitten kesti aika pitkään ennen kuin Volvo tuli paikalle. Kukaan poliiseista ei kumma kyllä ollut mitenkään riemuissaan vanhan Fordin suorituskyvystä, mutta antoivat kuitenkin hyvät perustelut kuultuaan loppujen lopuksi luvan ajaa auto Messukeskukseen
28 vuotta siitä, kun Hessu pääsi mukaan viemään erästä ’51 Mercuryä satamaan, valmistui Hessun oma ’51 Mercury Kustom. Amerikkalaiset näyttelyvoittajat taisivat vaikuttaa ennennäkemättömät ruuhkat sisäänkäynnille ennen näyttelyn aukeamista. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi Näyttelykaluston kuljetukseen käytetään hyvin monenlaisia laitteita, ja sitä myöten lastaus ja purku vaatii vaikka minkälaisia ajoramppitaiteiluja. 95 3/2025 AMERIKAN RAUTA AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Hessu Heino on kuulunut jo vuosikymmeniä Tampereen näyttelyn puuhamiehiin. Muistona tästä dokumentoidusta 272 km/h maantienopeudesta oli mojova sakko, lieneekö edelleen jonkin lajin ennätysnopeus.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
96 AMERIKAN RAUTA 3/2025 Kutjan kuva. Teksti ja piirros: Janne Kutja Toisen sukupolven ukkoslintu sai kattoonsa uudet, vähemmän kulmikkaat linjat. Squarebird no more
Muoto on nyt lähempänä C-pilarin muotoa. V uosina 1958–60 valmistettu toisen sukupolven Ford Thunderbird tunnetaan myös Squarebird-nimellä, joka viittaa kulmikkuuteen ja neliskanttisuuteen. poimutettu osa on muutettu sileämmäksi. Pölykapselit ovat saaneet inspiraationsa Oldsmobilen 1954–55 kapselista, joissa ns. Kuulostaa helpolta, mutta monenlaista vaikeutta oli varmasti esimerkiksi takalasin seudun sovittamisessa vahvasti muotoiltuun Fordin koriin. Kysymys kuuluukin, onko juttumme auto enää muutoksen jälkeen Squarebird, vai löytyykö sille joku lennokkaampi ja kuvaavampi termi. Käytin luonnoksessa T-birdin katon etuosaa tuulilaseineen ja tuuletusikkunoineen, johon liitettiin lyhennetty Chevrolet-katto. Asiaan on helppo yhtyä auton muotoa katsomalla. Cadillaceissa ja muissa isommissa malleissa on hyvin samanlainen katto, mutta se on pidempi. Seuraavan sukupolven malleja kutsutaan taas bulletbirdeiksi, joka sekin juontuu vahvasti auton ulkomuodosta. 97 3/2025 AMERIKAN RAUTA. Ainoana varsinaisena korimuutoksena joidenkin koristeiden ja kahvojen poistamisen lisäksi on etuvalojen yläpuolelta oveen jatkuvan pokkauksen muuttaminen loivemmaksi ovessa olevan kaaren osalta. Kääntöpuolena on kuitenkin takamatkustajatilan pienentyminen, mutta kaikella on hintansa ja sitä paitsi olihan edellinen T-birdsukupolvi täysin kaksipaikkainen.Katoksi valikoitui kilpailevan GM-konsernin pienempi 2d HT -versio, jota käytettiin kaikissa Chevyissä 1959–60 ja osittain muissakin merkeissä. A-pilareita madallettiin noin puolitoista tuumaa – vain sen verran, ettei katto näytä ylikorkealta. Tällä kertaa kulmikkuutta haluttiin poistaa katon osalta vaihtamalla se huomattavasti linjakkaampaan versioon
Auto on säilynyt Simo Riikosen vuonna 1982 ruiskuttamine maalipintoineen uskomattoman hienossa kunnossa aina plyyshillä ja peileillä vuorattua tavaratilaansa myöten, vain sen 402-isolohkotekniikka on päivitetty entistä ruudikkaammaksi ja vanteet isompiin tällä vuosituhannella. Jättiraportit kevään kotimaisista suurnäyttelyistä. American Car Show ja Hot Rod & Rock Show 98 AMERIKAN RAUTA 3/2025. Chevrolet Caprice 2d HT ’66. Jääliläinen pitkään rallia ajanut ja Toyotia harrastanut Erkki Kursu hankki ensimmäiseksi jenkkiautokseen vuosikymmenet mieltä kutkuttaneen Trans Amin, jonka rakensi ensin itselleen tunnusomaisen väriseksi ja LS-tekniikkaiseksi, ja joka jouduttiin onnettomuuden seurauksena rakentamaan pian uudelleen, tällä kertaa Bandit-mallin keulalla varustettuna. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 22.5.2025 Aikakone Aikakone se u raa va ss a nume ro s s a Se Cobra Jet Silverbird Ford Mustang HT ’72. Pontiac Trans Am ’79. Kyllä, tämä Mustang on se sama yksilö, jonka Simo Riikonen maalasi kahteen kertaan 80-luvulla ensin punaisin kuvioin ja sitten candykeltaisilla teksteillä varustetuksi Cobra Jetiksi. Luvialainen Vesa Uotila hankki Capricensa jo vuonna 1979 ja se komisti kotimaisia näyttelyitä ja lehtien sivuja 1980-luvun alussa. Nyt auto on entisöity ja löytyy kouvolalaisen Kari Sydänmaanlakan tallista
ALV € 99 sis. #68241 JYRSINKONE BF45 DIGITAALINÄYTÖLLÄ Yhdistetty pora-/jyrsinkone kolmiakselisella kohdistuslaitteistolla. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Kierrosnopeuden vaihto mekaanisella vaihteistolla. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Mukana digitaalivarustus, jalusta, jäähdytysnestelaitteisto, työvalo, 3ja 4-leukainen istukka 160 mm, takalevy, kiinteä kärki MK3, pienennysholkki MK5/3, kiinteä ja mukana pyörivä tukirulla, takaroiskesuoja, vaihteisto, ulosvedettävä lastukotelo, työkalukotelo ja öljykannu tai rasvaruisku. ALV € 5090 sis. #513302 & 513303 AUTOTALLIN SISUSTUS / TYÖPISTE PRO Täydellinen kalustekokonaisuus tyylikkäällä mustalla designilla ja hopeanhohtoisilla yksityiskohdilla. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” / 40-220 NM Momenttiavain 1/2”-karalla. ALV € 279 sis. Mukana tulevat työkalulevyt ovat yhteensopivia PELA:n työkalukoukkuja lisävarustevalikoiman kanssa. Karkaistu ja hiottu peti V-prismalla. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Vaunun mitat: 700x455x975mm. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Paino: 1355 kg. ALV € 699 sis. Korkeat kaapit ovat muista riippumattomia ja voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan. Tarkkuus/väli 1 Nm. ALV sis. Kantavuus jopa 500 kg. Varustettu Norton-öljykylpyvaihteistolla kierteittämistä varten. Mukana lattiajalusta. ALV € 7590 sis. #551304 MÄRKÄPUHALLUSKAAPPI 190 LITRAA Ruostumattomasta teräksestä valmistettu märkäpuhalluskaappi 190 litran tilavuudella hellävaraiseen alumiiniosien ja muiden komponenttien puhallukseen, kun halutaan hieno pinnanviimeistely. € 4290 € 4990 sis. Työpöydän korkeus: 939 mm. Mattamusta viimeistely. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV € 419 sis. Täyshitsatut kaapit ja hyllyt, jotka on helppo koota vakaaksi työpisteeksi. Kokonaismitat: 4710x573x2000 mm HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Jyrsinpää nostetaan/lasketaan nostomoottorilla. Maksimiteho 3500 W, jatkuva 3200 W. Paino 28kg. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Nostokapasiteetti: 4200 kg. #542072 DIGITAALIAGGREGAATTI 3200 W Laadukas aggregaatti, sekä sähköstartti että vetokäynnistys. kotimekaanikolle. Mukana tulevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut työtasot takaavat sekä kestävämmän, paremman näköisen että ennen kaikkea mukavamman työtilan. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla. ALV € 899 sis. Nostokorkeus (mm): 1880. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. #547318 MOOTTORIPYÖRÄN SIIRTOALUSTA 500KG Helpota moottoripyöräsi käsittelyä tällä moottoripyörän siirtoalustalla / dollylla. Kuusiasentoinen vaihteisto. ALV € 3090 sis. #85414 METALLISORVI D330X1000 Vankka tukisorvi korjausja huoltotöihin
Tee itse SICK WEEK FLORIDA MOTORSHOW PORI 2025 BUICK ELECTRA 225 4D HT ’60 • CHEVROLET MASTER SEDAN ’38 CHEVROLET IMPALA SPORT COUPE LSA ’59 FORD THUNDERBIRD CONVERTIBLE ’59 OLDSMOBILE HURST/OLDS ’84 PONTIAC LEMANS CONVERTIBLE 6.2 ’67 RAM SPORT HEMI ’16 • H-D SPORTSTER ’00 LISÄKSI ESITTELYSSÄ PIENOISMALLI OMASTA AUTOSTA 70 02 45 -2 50 3 PAL VKO 2025-21 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 3/ 2 02 5 • 11 ,9 € Lo-Boy YLI 700 HV VILLIKISSA DODGE DART SWINGER HELLCAT ’69 FORD A ROADSTER ’31 VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Avoinna Ma-Pe 9-17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi KATSO KAIKKI MALLIT CARVISTA.FI UUSI 2025 mallisto nähtävillä! LIMITED NIGHT LARAMIE NIGHT RHO TUNGSTEN AM ER IK AN RA UT A 3/ 20 25 NR O 99 ”K O RIS SA O LI TO SI M O N TA KE RR O ST A M A A LIA IH A N EH KÄ SE N TA KIA , ET TÄ SE KU LT A IN EN O LI VA IN KA RH EN N ET TU EN N EN YL IM A A LA U ST A.”