R ak kaud e st a Ra ut aa n • 4/ 20 1 6 • 8,9 € AM ER IK AN RA U TA 04 /2 016 N RO 28 ”D AR TIA EI OL E PY RIT TY KÄ ÄN RA KE N TA M AA N OR JA LL ISE ST I VA N H AN KIL PU RIN KO PIO KS I, VA AN SE ON SY N TY N YT U U DE LL EE N TÄ M ÄN H ET KIS EE N KÄ YT TÖ ÖN SO PIV AM PA N A.” HUSSON DODGE DART ’67 KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA AMERICAN CAR SHOW OULU GASOLINE KUSTOM SHOW HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE 6 414887 002455 1 6 4 70 02 45 -1 60 4 PAL VKO 2016-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Stadin Cruising H-D ”Evillogic” ’94 Buick Invicta Convertible ’61 Essex Super Six ’29 • Chevrolet Chevelle SS ’68 Ford Mustang ’70 • Chevrolet Chevy Van 502 ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kaisa FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’65
Monesti sitä kuvittelee, että joku osa löytyy itseltä jemmasta, ja niin saattaa ollakin, muttei sitä vaan sitten tarvittaessa kaiken rojun seasta enää löydykään. Vaan eivätpä tosiaan ole enää. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Viikonloppuna kuultiin myös mielenkiintoisia cruisinguutisia sikäli, että Radio Cityn jo 80-luvulta tuttu Cruising Show palaa radioon. Sittemmin noita vastaavia kiinnitystarvikkeita on löytynyt useampiakin. ”Se on varmaan joku jemman yläpuolinen osa”, tyttö tuumasi. Siinä, missä ennen piti miettiä toinen reitti, voi vain painaa vipua ja nostaa auton ylemmäs. Vaan eipä löytynytkään. Juontajina ovat Arttu Harkki ja Petra Piipari, ja luvassa on materiaalia myös muista kaupunEnimmäkseen aurinkoa Pääkirjoitus yllättävän äkkiä talvisäilöreissulla, mutta eipä tuolla suuremmin väliäkään ollut, koska autoon oli jo varattuna toiset, alkuperäisten tapaan valkoisilla kohoteksteillä varustetut renkaat. Vaikka jonottaminen ei minua sinällään haittaakaan, on eri asia jonottaa pääsemättä mihinkään kuin jonottaa hetki päästäkseen perille. Ennen katsastusta auto käytettiin varmuuden vuoksi päästömittauksessa, ja ei kun leimalle. Ei siellä mitään isoja vikoja löytynytkään, mutta niitä pieniä olikin monta. Jostain kodinhoitohuoneen lattialta löytyi kummallisen näköinen holkkiviritys, jolle en millään keksinyt oikeaa käyttötarkoitusta. Kalifornian auringon alla ovat kuitenkin juuret niin monille tämän harrastuksen kulmakiville hot rodeista custom-vaneihin. Joskus niitä miljoonalaatikoita tonkiessa tulee väkisin mieleen kerta ajalta, kun tytär oli vasta muutaman vuoden vanha. Varmuutta ei ole, jäikö sitä raitaa niin paljon Lahden yöhön Jenkkiautonäyttelyn aikaan, vai kuluivatko takarenkaat V iime viikonloppuna, kun tulin kotiin cruisingeista, en ollut tiettävästi likainen enkä haissut viinalta. Vanteita irrotettaessa katkesi nimittäin yksi pinnapultti. No, sellainenhan löytyy pihassa lojuvasta Camino-projektista. Jos joku, niin Camaron katsastusprojekti on tänä vuonna vastustellut. Toisaalta se jatkuva hyvä sää voi johtaa siihen, ettei keskeneräisiä laitteita ehdi tai malta rakennella, mutta toisaalta pääseepähän ainakin nauttimaan valmiimmilla ajamisesta. Kaiken muun näkyvämmän puuhan ohella valojen tarkistaminen yksinkertaisesti unohtui. Malmilla onkin näkynyt paljon myös sellaisia autoja, joita ei keskustan jonoissa ole enää aikoihin madellut. Camino kun on uudempi, ja jo millisillä pulteilla. On se vaan mukavaa startata auto pihalta puhtaana, auringon kiiltäessä sen pinnoilla. geista paikallisten avustajien kautta. Useampi valo ei palanut, töötti ei toiminut ja yksi rengas oli aivan sileä! Kuka muka vie auton leimalle tarkistamatta ensin valoja ja renkaiden kuntoa. Muutoksena vanhaan on se, että kanavan laajentuneen kuuluvuusalueen myötä Cruising Show kuuluu radiosta muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla joka viikon perjantai toukokuulta aina marraskuun alkuun saakka. No, nyt tiedätte. Meillä pahimman sortin amerikanmiehillä kun on se unelma kalifornialaistumisesta ja ikuisesta kesästä, jota monet hakevat eteläisemmästä Euroopastakin. Takarenkaitakaan ei kukaan tullut vilkuilleeksi, ne kun olivat vielä viime syksynä, vähän ennen talvisäilöön vientiä uudenveroiset. Autoahan on pitkin viime syksyä ja kevättä ehosteltu museoleimakuntoon, eikä siinä oikeastaan ole ollut tiedossa mitään mainittavaa vikaa. Pyysin sitten tytärtä kertomaan äidilleen, mikä osa oli: ”Se on jemman yläpuolinen kiinnike, jota ei enää käytetä.” Sehän se varmasti oli. Vaan ei mennyt niiden asennuskaan kuin siinä suomenruotsalaisessa tv-ohjelmassa. Myönnettävä on sekin, että ajelusta tuli paljon vähemmän stressaavaa ilmajousien myötä, kun ei ole tarvinnut enää miettiä, mihin matalalla autolla pääsee ja mihin ei. Vaikka cruising toisaalta on nimenomaan ajamista, on mukava päästä välillä parkkiin vaihtamaan kuulumisia tuttavien ja vähän tuntemattomampienkin kanssa, ja pääkaupunkiseudun cruisingeissa iso haaste alkaa olla se, ettei riittävästi parkkitilaa kovin monesta paikasta löydy. Kun kesä alkaa näin hyvin, että hellettä saadaan ensimmäisen kerran jo toukokuussa, sitä toivoo, ettei se loppuisi ainakaan ennen syyskuuta. Purskahdin nauruun, ja huusin vaimolle, että tyttö keksi tuntemattomalle osalle tarkoituksen. Sää oli mahtava, lämpömittari näytti lähes hellelukemia, eikä viimekesäisen kansijumpan jälkeen lämpöongelmia ollut Kauppatorin jonossa seistessäkään. Itse kuulun niihin, joita ei suuremmin stressaa jonottaminen cruisingiltana, mutta ne, jotka eivät sitä jaksa, ovat kehuneet kovasti FHRA:n uutta Malmin lentokentän Cruising Pre-Partya. Siispä uusi pultti tilaukseen ja leimausajankohtaa taas vähän eteen päin
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
199€ 153194A PUSKURI TAKA NOVA 1968-72 ............................ 299€ C990153 PUSKURI CHEVELLE 68 TAKA .............................. 199€ 153196A PUSKURI ETU NOVA 1968-69 ............................. 220€ C990152 PUSKURI CHEVELLE-CAMINO68 ETU .................. 486€ 036042ANH JÄÄHDYTIN PLYM CUDA 70-72 BB V8 trans cool 18 ...................... 180€ esim. 189€ 153166B PUSKURI TAKA GM TRUCK 1967-72 FLEETSIDE KROMI .. 005006ANN JÄÄHDYTIN BUICK ELECTRA 61-64 V8 17 3/8”-24 ....................... W H E E L S UUSI MALLI 106 alk. 431€ 008028AAN JÄÄHDYTIN CADILLAC 1961-62, V8 390, 17-3/8 x 24-3/4, 460,00 e 1 460€ 035030ANN JÄÄHDYTIN MOPAR 62-64 polara-330-440..AUT ...................... esim. 445€ JÄÄHDYTTIMET FORD, GM, MOPAR esim. 190€ K36767 PUSKURI CAMARO 1967-68 ETU .......................... 460€ 005330ANN JÄÄHDYTIN GM A-BODY chevelle-buick-gto 2 rivinen ............... 1966-69 ................ Phone. 485€ AL080430ANDZ JÄÄHDYTIN ALUMIINI GM P-UP 63-66 17-1/4 x 25-1/2 ............. THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. I N D U S T R I E S Parts & Accessories R PCE103.1004-KIT ILMANSUODATIN 14X3” KROMI-RACE 31€ PCE104.1002 ILMANSUODATIN 4” 2 7/8” KORKEA KROMI 15€ PCE104.1002 ILMANSUODATIN 4” 2 7/8” KORKEA KROMI 15€ PCE104.1002 ILMANSUODATIN 4” 2 7/8” KORKEA KROMI 15€ PCE281.1201 esim.. 245€ C990155 PUSKURI CHEVELLE 69 TAKA .............................. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TR AD E PA RT S WE BS TO RE OP EN 24 /7 Crankshafts Crankshafts R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R VANNE ALU 17X8 5X4,5” ET0MM KIILTÄVÄ VANNE ALU 17X7” 5X4,75 ET0MM KIILTÄVÄ PCE103.1004-KIT ILMANSUODATIN 14X3” KROMI-RACE 31€ PCE104.1002 ILMANSUODATIN 4” 2 7/8” KORKEA KROMI 15€ PCE281.1201 SYLINTERINKANSI CHEVY SB 350 205CC/68CC 2,02” 1,60” CNC 490€ 9351W05 KAMPIAKSELI FORD 351W 28oz 2,311”3,5” STOCK 399€ D-80004 VÄRINÄNVAIMENNIN 396-427 8” INT 129€ 1-90360BE STROK KIT 350/ 383 cast, ibeam5,7”, ulkoisesti tasap,sis 1450€ INCORPORATED R 153167A PUSKUR PICK UP GM 1955-59GM ETU STD ............. 245€ C990157 PUSKURI CHEVELLE 71-72 TAKA ........................... 270€ C990154 PUSKURI CHEVELLE 1969 ETU ............................. 485€ 035220ANN JÄÄHDYTIN MOPAR B-BODY CHARGER-BELV.. 200€ 9788872 PUSKURI TAKA FIREBIRD 67-68 ........................ 245€ PZ00762 PUSKURI CHEVELLE 70-72 TAKA .......................... 245€ PUSKURIT VARASATOSTA esim
50 Chevrolet Chevy Van ’90 ”Emma” -nimellä harrastajapiireissä tunnettu, 502-isolohkolla varustettu Vani on spekseiltään houkutteleva. 26 Ford Galaxie 500 Convertible ’65 Mikko Wihinen hankki matalalla lipumista varten projektikuntoisen pystylamppuavon, ja kävi sen läpi värinvaihtoa ja sisustusta myöten. 32 Essex Super Six ’29 Renkolaisen Mika Santalan maukkaasti modernisoima Essex on piristävä poikkeus kotimaisessa rodikannassa. 56 H-D Heritage Softail ’94 Raiza Raition ”Evillogic” on rakennettu puhtaasti omia visioita noudatellen. 38 Chevrolet Chevelle SS ’68 Sulkavalaisen Ville Hasanen on itseoppinut moottorinrakentaja, jonka hyppysissä on syntynyt raaka pro street Chevelle 541-kuutiotuumaisella ilokaasukoneella. ESITTELYSSÄ 12 Dodge Dart ’67 Kotimaisiin kiihdytyslegendoihin lukeutuva Jaska Husso rakensi vanhasta kilpuristaan uuden version, joka ei kalpene yhtään alkuperäisen rinnalla. 4/2016 50 Chevrolet Chevy Van ’90 60 Hot Rod & Rock Show 12 6 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kannessa: Dodge Dart ’67 Nro 28. 20 Buick Invicta Convertible ’61 Orimattilalaisen Marko Mattilan kesäkurvailut hoituvat auringonkeltaisella, ilmajousitetulla avoBuickilla. 44 Ford Mustang ’70 Vesa Kovasen vihreä ori hankittiin perheeseen käyttöauton korvikkeeksi taloudellisiin syihin vedoten
82 Valojen kunnostus Vaikka monia tuikkuja saa edullisesti uustuotanto-osana, on alkuperäinen aina alkuperäinen. 88 Kutjan kuva Jannen käsittelyssä syntyi tällä kertaa astetta liukkaampi Studebaker. Mukana oli myös useita kovia kotimaisia uutuuksia. VAKIOT 8 Rauta-annos Kustomkulttuuri on saavuttanut taidemuseot ja Lahti saanut uuden dinerin. 70 American Car Show, Oulu 82 Valojen kunnostus 38 Chevrolet Chevelle SS ’68 20 Buick Invicta Convertible ’61 7 AMERIKAN RAUTA 4/2016. TAPAHTUMAT 60 Hot Rod & Rock Show Tampereen näyttelystä löytyi komeaa kalustoa genrestä riippumatta. 75 Turku AutoSaloon Turussa järjestetyssä AutoSaloonissa oli ensimmäistä kertaa oma halli jenkkiautoille. 84 Muumio muistelee Tomi tunnelmoi kesää 1997, joka kului ’70 Hornetin ratissa. 76 Stadin Cruising Lämpimistä keleistä saatiin nauttia jo toukokuun alussa, minkä seurauksena Kauppatorillekin kerääntyi runsaasti kalustoa. 10 Pelit ja vehkeet Taas on tarjolla tarpeellista tavaraa moneen lähtöön. 86 Puuhanurkka Olli kävi ostamassa Amerikan mantereelta uuden käyttö-Mustangin. 66 Gasoline Motor Show Seinäjoen näyttely tarjosi lipun hintaan nähden kiitettävästi nähtävää. 70 American Car Show, Oulu American Car Club Oulun järjestämä näyttely keräsi äitienpäiväviikonloppuna hyvin väkeä Ouluhalliin. ARTIKKELIT 78 Toisenlainen talli Bowtie Racingin tallin seiniä peittävät vuosien varrella kerätyt, harvinaiset mainoskyltit
Niinkutsutut ”Fitchbirdit” saivat Cpilareihinsa aerodynaamiset lisäosat, jotka vastasivat muodoltaan Corvairiin tarjottua Ventop-kattoa. Mille Migliasta ja Le Mansin ajoista tunnettu Fitch suunnitteli kilpauransa jälkeen monia teknisiä innovaatioita, ja esimerkiksi Chevrolet Corvairiin Fitch tarjosi mielenkiintoisia parannuksia ajettavuuteen ja ulkonäköön. Muuna FHRA-uutisointina, järjestö on solminut yhteistyösopimuksen Konetalo Vainikan kanssa moottoripyörien SM-kiihdytyssarjan sponsoroinnista. SEMA puolestaan hakee omaa lakimuutosta, joka suojelisi moottoriurheilusta elantonsa saavia yrittäjiä. ”Recognizing the Protection of Motorsports Act 2016” tai RPM Act selventäisi esimerkiksi viritysosien valmistajien asemaa sulkien kilpa-autot pois EPA:n vaikutuspiiristä. Motoparkin meluluvat ovat kalliita, ja niistä johtuen tapahtuman toteuttamisesta olisi tullut järjestäjätaholle liian raskas satsaus. SEMA, eli Specialty Equipment Market Association on valinnut autokustomoija Chip Foosen omaan Hall of Fame -kunniajaokseensa. Corvairin suosion laskiessa 1960-luvun loppua kohden DeLorean pyysi Fitchiä kehittelemään Firebirdiin vastaavanlaista muutospakettia. Esimerkiksi juhannuksen jälkeen rata on 20 perättäistä päivää kiinni, ja kuukausittain rata on suljettu kahdeksana hiljaisena päivänä. Motoparkiin suuntaa vuosittain 20-30 000 kävijää, ja tapahtumia riittäisi järjestettäväksi enemmänkin, mikäli radan toimintaa säätelevät melurajoitukset helpottuisivat. Mies on tuttu myös Overhaulin’-sarjasta. Kun General Motors hylkäsi Fitchin kehittelemän projektin, prototyypit kaupattiin eteenpäin: kertoman mukaan edellinen omistaja sai auton ”tiskin alta” -hintaan yhdellä dollarilla. Keulaan lisättiin ajovalot peittävä ritiläosa, joka puuttuu nyt löytyneestä autosta syystä tai toisesta: kenties siksi, että se on varsin erikoisen näköinen lisäys. Sen myötä sarja nimetään kaudelle 2016 Konetalo Vainikka Motorcycle Drag Racing Serieksi. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta F itchbird Yksi harvinaisimmista Pontiac Firebirdeistä on löytynyt hieman puolikuntoisena. Pölyinen ja vuosikymmeniä varastossa viettänyt Fitchbird on ollut saman omistajan hallussa vuodesta 1988 asti. Kadun mies ei mene Motoparkiin 8 AMERIKAN RAUTA 4/2016. John Fitchin pajan parantelemia ’67 Firebirdejä tehtiin vain muutama prototyyppi GM:n silloisen johtajan, John Z. Matching numbers-autossa on vain satakuntatuhatta mailia mittarissa, ja nykyinen omistaja arvelee Pontiac-harvinaisuuden vaativan jonkin verran kunnostustöitä ajokunnon saavuttamiseksi. Nyt lakiuudistus on hylätty, ja EPA sanoo yhä tukevansa moottoriurheilua ja alan työllistävää vaikutusta – silti kiinnittäen huomiota laittomasti muunneltuihin katuautoihin. Chip Foose SEMA Hall of Fameen Elokuulle kaavailtu ”Kadunmiehen” kiihdytyspäivä Virtasalmen Motoparkissa on peruttu, tiedottaa FHRA. Tapahtuman järjestämistä toisaalla suunnitellaan kesän aikana. SEMA:n vastustuksen myötä Yhdysvaltain EPA-järjestön aiempi lakimuutoskaavailu kilpistyi olemattomiin. Foose on ollut alan suuria nimiä jo neljännesvuosisadan ajan, ja muun muassa Boyd Coddingtonin kanssa tehty yhteistyö on kerryttänyt Foosen mainetta. DeLoreanin tilauksesta. EPA, eli Environmental Protection Agency suunnitteli kieltoa normaaliin tieliikenteeseen valmistettujen autojen kilpakäyttöön muuntamiselle ympäristösyistä. Itä-Suomen alueella rata on ainoa laatuaan
Happy Days Somero Somero, Rantatupa 3-5.6. West Coast Street Cup Pori 11-12.6. Kouvola Swap & Meet Ravirata 28.5. Swap & Vintage Elimäki, Ruotsinkylä, Koskiston meijeri 18.6. Tälle urbaanille kansantaiteelle oleellista on sopiva mauttomuus ja viileä tunnelma. Mukana ovat mm. Keith Weesner (USA), Jeral Tidwell (USA), Makoto (Japani) ja Peter ”PG” Gustafsson (Ruotsi). Katu FHRA Vesivehmaa, lentokenttä 4.6. NNC Street Slide Hyvinkää, lentokenttä 18.6. Erilaisten taideteosten lisäksi paikalla nähdään myös vuoden kenties kovin kotimainen rodiuutuus – Jaska Velinin lukemattomilla häikäisevän hienoilla omavalmisteosilla koristettu ’31 Ford Model A Cabriolet. Näyttely avataan 27.5. Street Race Mustasaari 18.6. Taideja museokeskus Sinkka sijaitsee osoitteessa Kultasepänkatu 2, Kerava. 28.5. SM2 FHRA Alastaro 14.6. Toimitus testasi paikan menyytä tuoreeltaan, ja moitteen sijaa ei löytynyt edes viikonlopun säästä. Päijät-Häme Ajo Lahden seutu 2.7. Mukana on yli 100 tekijää kolmestatoista eri maasta Japania, Australiaa, Yhdysvaltoja ja Eurooppaa myöten. Taideja museokeskus Sinkassa nähtävä THE WORLD OF KUSTOM KULTURE on laajin Euroopassa koskaan nähty kustomkulttuuritaiteen esittely. Hello American Diner on sisustettu asiaankuuluvasti, minkä lisäksi ruokalista on mukavan burgerpainotteinen. Kustomkulttuuria taidemuseossa 9 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Old Timer Run #27 Mikkeli, Visulahti T apah tuma t Lahden Vesijärvenkadun rinteeseen , tutulle Riku Motorin paikalle on avautunut uusi ’50s-tyylinen diner. Lintta Meet X Saarijärvi, Ahvenlampi 4.6. Mikäli 50-luvun americana-ravintolakulttuuri on juttusi, Hello Diner on testattavissa saman tien. West Coast Street Cup Seinäjoki, lentokenttä 28.5. Hämeenlinnan harrasteautotapaaminen Hämeenlinna, Virvelirannan rantakrouvi 18.6. Hello Lahdesta Kustomkulttuuri on hillitöntä fiilistelyä autojen, musiikin, tatuoinnin, pin-upmallien, polynesialaislähtöisten Tiki-aiheiden ja rennon meiningin äärellä
Paitsi, että pinnasta tulee puhdas, siihen jää suojaava vahamainen pinta. Toimittanut: Kimmo Janhunen Mequiarsin Wash & Wax Anywhere on hyväksi todettu tuote esimerkiksi ulkoilmatapahtumissa, joissa autoille ei ole pesumahdollisuutta. www.autodude.fi Kontrollia painepesuun Jäähdytystehon ylläpitäjä 10 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Ne on varustettu pesukahvassa olevalla LED-näytöllä, joka osoittaa valitun tehoasetuksen ja auttaa säätämään tehoa pesukohteeseen sopivaksi. Mittarin avulla voidaan selvittää myös, onko pintoja jostakin kohtaa kitattu tai uudelleenmaalattu. www.autodude.fi Maalipinnan paksuusmittari TufShinen Permanent Tire Clearcoat ei ole oikeastaan perinteinen rengaskiilloke, vaan pikemminkin pinnoite, joka kestää renkaan pinnassa huomattavasti kauemmin kuin perinteiset rengaskiillokkeet. Hinta 49,90 €. www.stirwell.fi Jos arvelet painepesurin korkeapainesuihkun voivan vahingoittaa autosi maalipintaa, voivat Kärcherin uudet kotikäyttöön tarkoitetut Full Control -painepesurit tuoda ratkaisun pulmaasi. Hinnat alkaen 279,00 €. Aineen koostumus nostaa lian pintaan, minkä jälkeen sen voi pyyhkiä puhtaalla liinalla. Tällöin tilanteesta selvitään Mequiarsin uutuustuotteella, joka suihkutetaan pullosta auton pintaan. Hinta 23,00 €. Hinta 299,00 €. Auton pinnassa saattaa olla liian paljon likaa, jotta sen voisi viimeistellä pelkästään detailerilla. Yksi pullollinen riittää 3–5 henkilöauton puhdistamiseen. www.karcher.fi DEIn edistyksellinen Radiator Relief Flush poistaa ruosteen sekä mineraalijäännökset ja palauttaa jäähdytysjärjestelmän tehokkuuden. Hinta 14,00 €/pullo. Tuotetta on saatavilla settinä, joka sisältää lisäksi pesuaineen, pesuharjan, levityssienen ja hanskat. Aine on biohajoava, eikä sisällä glyserolia. www.tradeparts.info Pesu ja vahaus ilman vettä Tuoteuutuudet Pitkäkestoinen rengaskiilloke PureCare CTG-770 -maalipinnan paksuusmittarin avulla saat selville esimerkiksi sen, onko vanhassa maalipinnassa vielä riittävästi paksuutta myllyttämistä varten. Paineen säätö tapahtuu suihkuputken säädintä kiertämällä ja selkeät kuvakkeet pesukahvan näytössä havainnollistavat kulloinkin valitun työpaineen sekä esimerkin sopivasta käyttökohteesta. LCD-näytöllisen laitteen mittausalue on 0-1300 ?m ja tarkkuus ± 2 ?m + 3 % maalipinnan paksuudesta
Putkistoja on saatavissa sekä 2,3-litraisiin että 5,0 V8 -malleihin. www.jarimaki.fi Naftafaneille Ford Performance -putkisto Musseen 11 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Viime vuosina Caterpillarin dieselkoneita on nähty jopa rottarodien keuloilla. Jari Mäeltä löytyy naftamiehille muun muassa snapbacklippiksiä sekä juomalaseja. Ahtopuolen uutuuksina on saatavilla kolmea erilaista adapteria turbon paluuvirtaukselle. AF463–01, pulttijako 36–47,5 mm, AN–8. Laitteista löytyy luonnollisesti iPhone ja Android -yhteensopivuudet ja mallista riippuen musiikkia voi soittaa CD:ltä, USB-tikulta tai Spotifysta, tai vaikka kaikista edellä mainituista lähteistä. US-Partsin valikoimissa ovat nyt E-hyväksytyt Ford Performance Parts -pakoputkistot uusiin, 20152016 Ford Mustangeihin. Hinnat 159,00-219,00 €. Hinnat alkaen 379,00 €. Perät ovat HD-vahvistettuja ja niissä on 3,062” poskilaakeri, joten niitä voi käyttää 28-, 31tai 33-spline vetoakseleilla. Aeroflow tuottaa tunnetuimpien AN-liittimiensä lisäksi ratkaisuja erikoisimpiinkin tarpeisiin. Valittavissa on joko mustat tai kromatut pakoputkien ulostulot. Myös Caterpillarin dieseleiden ja niiden tuottaman täyteläisen mustan voimasavun suosio on välillä jopa fanaattista. AF463–02, pulttiväli 51 mm (AN–10) sekä AF463–03, pulttiväli 52,4 mm (AN–10). www.usparts.fi Pioneer on julkaissut uuden Bluetoothja DAB Digital Radio -tekniikoita yhdistävän päätelaitteiden mallisarjan, johon kuuluu kolme 1DIN-soitinta ja yksi 2DIN-soitin. www.pioneer.fi Pioneerin uusi sukupolvi Nippeleitä turbokokoonpanoihin Turbot alkavat vähitellen olla arkipäivää myös jenkkiautojen tekniikkaratkaisuissa. Hinnat alkaen 1749,00 €. www.tradeparts.info Järeätä murikkaa Bensaveekasit eivät ole ainoa amerikkalaiskeksintö, joilla on vahva ja perinteitä arvostava kannattajakunta. www.roadmachine.fi Currie Enterprisesiltä on saatavilla rajoitetusti 9-tuumaisia ”Ford N” caseja kovaankin käyttöön. Hinnat 25,00–27,00 €
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen DODGE DART HT ’67. 12 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kotimaisiin kiihdytyslegendoihin lukeutuva Jaska Husso rakensi vanhasta kilpuristaan uuden version, joka näyttää pitkälti siltä vanhalta, mutta on monelta osin katukelpoisempi ja viimeistellympi – ja kulkee rivakasti sekin
Siinä vaiheessa, kun FHRA tuli tietoisuuteen 70-luvun alussa, tuo autojen rakentelu alkoi kiinnostaa enemmän. ”60-luvulta asti, heti ajokortin saamisesta, olen ajanut aina vaan amerikkalaisilla autoilla. Alkuunhan nuo FHRA:n perustajat olivat prätkäjätkiä, ja vähän myöhemmin siirtyivät vahvemmin autojen pariin.” Kipinä ensimmäisistä Keimolan kisoista. ”Noo, enimmäkseen noita Itä-Helsingin miehiä. Se oli ainoa Suomessa, ja sen oli muistikuvani mukaan tuonut maahan joku merimies.” Jaska kertoo. Ensimmäinen oma autoni oli ’55 Plymouth Plaza, kaksiovinen tolppa 241 cid kasilla. ”Siihen tuli silloin nuorena kilometrejä niin perkeleesti, että siihen piti tehdä moottorikorjauksia monta kertaa sen muutaman vuoden aikana. Puheeksi tuli eräs nimekäs, varmasti ikäluokkansa maineikkain amerikkalainen kustomrakentaja, jota alan kotimaisiin pioneereihin kuuluva, US-Parts Finn-Amin vetäjänä tunnettu Ilkka ei tunnistanut nimeltä. Husson Jaska ja Parnilan Eki – näitä, jotka pyörivät Itä-Helsingissä aikoinaan.” Vaikka mukana oli tietysti huumoria, niin tuo rinnastus kertoo paljon näiden herrojen merkityksestä koko kotimaiselle kiihdytyskulttuurille. 13 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Ei edes silloin, kun koko hot rod -käsite oli vielä Suomessa vieras. ”Ketäs sinä sitten tunnet”, vastasin naurahtaen Ilen kommenttiin. Jaska, joka tunnetaan myös Helsinki Automatic Centeriä jo vuosikymmenet pyörittäneenä voimansiirtospesialistina, ei ole oikein koskaan muilla kuin amerikanautoilla ajanutkaan. V iime syksynä, pyhäinpäivän aattona – amerikkalaisittain Halloweeninä – istuimme Ruopan Ilkan ja Leiviskän Mikan kanssa Hollywoodissa, Roosevelt-hotellin alakerrassa olevassa baarissa. Jaskan ensimmäinen varsinainen virittelykohde oli ’66 Barracuda, 273:lla ja nelivaihteisella manuaalilla. ”En minä ole ikinä noita amerikanelviksiä oikein tuntenut”, Ile letkautti
”Aloitin sen Dartin tekemisen vuonna 1976. 14 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Uusien laitteiden kimppuun. Kilpurin piti tietysti olla myös kilpurin näköinen, joten pintaan tuli pirteä kisaväritys, johon idea tuli amerikkalaiselta Mancini Racingiltä. ”Kone oli porattu ja varustettu korkeapuristeisilla männillä, oli siinä kireämpi nokkakin ja Torker-imusarja. Koska noihin aikoihin kaikki touhuun vihkiytyneet enemmän tai vähemmän tunsivat toisensa, eivät kenenkään suunnitelmat pysyneet kauaa salassa, mikäli jotain osaa tai autoa oli jollekin kertonut himoitsevansa. Sehän ei ollut minun aikanani koskaan katukilvissä, se oli puhdas kilpa-auto. ”Pyörittiin niihin aikoihin paljon Itä-Helsingissä, erityisesti Vartsikassa ja Vuosaaren Gulfilla. Vaihteistona oli Craisun oma nelivaihteinen alumiinikuorinen manuaali, jossa oli Doug Nashin suorakytkentähammaspyörät. Varttimaili sillä meni jonnekin 15 sekunnin pintaan, ja sieltä ensimmäisistä Keimolan kisoista lähti se tosi kipinä kiihdyttelyyn”, Jaska selittää. Saunakauppiaan käyttöautosta kilpuriksi. ”Siitä 273:sta tehtiin Commando, osat toi muistaakseni Ruoppa maahan. ”Värit löytyivät ihan Standoxin akryylivärikartoista. ”Lopulta totesin kuitenkin silloin 1980 tai 1981 Dartin olevan pleksilaseineen, flippikeuloineen ja muine kevennyksineenkin liian painava siihen Street Altered -luokkaan. ”1980 aloin rakentaa siihen 340 cid racepikkulohkoa, jolla ainoaksi ajetuksi kaudeksi jäi 1981, jota sitäkään ei ajettu kokonaan. Ei niitä koneita mitään dynotettu silloin, mutta siinä oli arviolta sellainen plus 500 heppaa. Eihän siinä 273:ssa mitään voimaa ollut, mutta ajettiin sillä Keimolassa 1975. Kone toimi hyvin, ja Dodge Dart HT ’67 Alkuaan Mancini Racingin kilpa-auton pohjalta ideoitu väritys kopioitiin uuteen autoon vanhasta jääneiden pikkuosien pohjalta. Se ensimmäinen ’67 Dart löytyi Maunulasta, Amerikassa osan aikaa asuvalta saunakauppiaalta. Siinä oli Sauna 1 -kilpikin. Painoa olisi pitänyt saada pois noin 150 kiloa. Automaalaamo Saastamoinen Tattarisuolla maalasi auton sponssina, ja maalitkin sain Standoxilta, siinähän oli kyljessä isot merkin logotkin.” Ensimmäisessä vaiheessa kutonen ja automaatti korvattiin oitis isolla veekahdeksikolla, keulalle tuli 440 cid isolohko ja TF727-automaatti. 11,3 sekunnin nurkkaan se meni varttimailin sillä isolohkolla, ja voitettiinhan sillä lopulta vuonna 1979 suomenmestaruuskin.” Ulkoasukin muuttui koko ajan racempaan suuntaan, kun isojen slicksien vuoksi pyöreiksi leikattujen takalokarinkaarien ohella peltikeula vaihtui lasikuituiseen flippiin ja sivulasit plekseihin. Flippikeulaa Jaska ei tähän autoon edes harkinnut. Uudella pikkulohkotekniikallaan Dart kulki varttimailin parhaimmillaan 10,8 sekuntiin. Tarkoituksenahan oli nimenomaan rakentaa oikea kilpa-auto. Vaikka olenkin asunut jo sieltä 60-luvulta asti Vantaalla, mäkin olen kolmannen polven stadilainen”, hän jatkaa. Ainakin olevinaan”, Jaska naurahtaa. Mä pyöritin yhdeksään tonniin sitä mottia silloin”, Jaska muistelee lukemia, joihin monet eivät tuohon aikaan uskoneet. Epäilyksistä huolimatta moottori toimi luotettavasti ja voimaakin oli. Ja kulkihan se nelikurkkuisena ja korkeapuristeisena ihan eri tahtiin kuin sen ajan Angliat. Se oli hyvä auto, ei siinä ollut ruostetta ollenkaan.” Suomen mittapuulla harvinainen kaksiovinen ht oli varustettu hyvin kotoisalla tekniikalla, kutosella ja automaatilla. Ja jo ennen tätä hot rod -aikaa viihdyin aika paljon siellä Itäväylän kulmilla. Väri oli sininen ja auto oli kaikin puolin siistissä kunnossa, mutta se pantiin heti palasiksi. ”Piiri pieni pyöri, ja viidakkoradiossa levisi sanoma, että hain aihiota kilpuriksi
Sanoin sitten Parnilan Ekille, että jos sua kiinnostaa, niin mulla on valmiina voittajatekniikka sähköjä ja ajohaalareita myöten, että tehdään suomalainen Sox & Martin -tiimi. Reilut pari vuotta sitten, kun pitkään työn alla ollut 300 oli valmistunut, Jaska alkoi tosissaan etsiä sopivaa Dart-aihiota replican rakentamiseen. Ne tekniikat myin aikanaan Räikköselle, joka ajoi niillä kilpaa sitten myöhemmin.” Sen koommin Jaska ei kuullutkaan Dartista aikoihin mitään, ja vaikka hänet tunnetaan erityisesti Moparmiehenä, kuului harrastekalustoon muutakin kuin Chrysler-yhtymän kalustoa. ’67-vuosimallisia ei ollutkaan tarjolla ihan niin paljoa, kuin hän olisi kuvitellut, vaan sopivaa yksilö joutui etsimään Jenkeistäkin jonkin aikaa. siihen oli suunnitteilla parannuksiakin. 15 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Ekillä kun oli se Dusterin kori hylsynä jouten, joten yhdessä meillä oli voittajapaketti koossa.” Hussosta ja Parnilasta muodostuikin legendaarinen parivaljakko, joka keräsi menestystä kisoissa useampana perättäisenä vuonna. Aihio löytyi lopulta eBayn kautta Los Angelesista, ja sitä myytiin isoäidin vanhana. Uudesta aihiosta. Sen jälkeen työn alle päätyi ’66 Chrysler 300, jonka Jaska entisöi. ”Pirttisen Eero, joka on Vaasasta kotoisin, tiesi sen vanhan auton päätyneen katukilvissä sille suunnalle. Työn alla oli esimerkiksi ’67 avo-Mustang ja käyttöautokseen Jaska hankki 90-luvun lopulla mustan ’95 Impala SS:n, joka on hänellä edelleen 36 000 mailia ajettuna tallessa, nykyisin vain harrastekäytössä. Jaska käyttikin vapaa-aikansa rakentelemalla stroker-koneista Challengeria, joka valmistui kymmenkunta vuotta takaperin. Yksi vuosi jäi jostain syystä väliin, mutta sitten 1985 osallistuin vielä sillä Dusterilla kisoihin ja tuloksena oli joidenkin mokailujen tuloksena kauden pronssia”, Jaska jatkaa komean kisahistorian kertausta. Minä ajoin sillä kaikki loput kilpailut, ja 1983 tuli myös suomenmestaruus. Stroker-pikkulohkon jäähdytyksestä huolehtii järeä kahdella flektillä varustettu Be Cool -syyläri, jonka viereltä löytyy vaihteistoöljynjäähdytin. ”Ensimmäisen vuoden, 1982, Eki sai ajaa, ja silloin tulikin heti MS-sarjan suomenmestaruus. MSD:n sytkäboksin vierestä löytyy Aeromotivebensapumpun ohjain. Oon semmonen luonne, ettei viitti jankuttaa samaa asiaa montaa kertaa, ja luulin näitä aihioita löytyvän helposti muualtakin.” Päätöstä unohtaa vanha yksilö helpotti epäilemättä sekin, ettei auto enää näyttänyt miltään osin samalta, ja se oli jossain vaiheessa kolaroitukin. ”Se oli jotain 1982 tai 1983, kun myin Dartin eteen päin tyhjänä kilpuriaihiona ilman tekniikkaa. Se ei kuitenkaan ollut myytävänä, joten ajattelin, että antaa olla. ”2000-luvun alkupuolella se ajatus Dartin kloonista alkoi tosissaan pyöriä mielessä”, Jaska selittää
”Kannet porttasin ja kohdistelin itse, koska kyse oli ihan katukoneesta. Siinä on myös manuaalinen venttiilikoneisto käännetyllä kaaviolla, se mahdollistaa maksimilinjapaineet tähän käyttöön.” Stroker-pikkulohko pellin alle. Takalevityksissäkin tuli leikkausjigit mukana”, Jaska kehuu. Alakertaan Jaska hankki Milodonin nelipulttilaakeripukit, pultteina käytettiin vahvoja ARP:n malleja. Joka nurkkaan asennettiin 11,5-tuumaiset jarrut, etupäähän tuli Baerin setti ja taakse Right Stuff Detailingin sarja. Männiksi valikoituivat Mahlen taotut, joilla puristussuhteeksi tuli 12:1. Rungon yhdistäjien lisäksi alustaan hitsattiin US Car Toolin korin jäykistyssarja, johon kuuluivat niin torque boxit, jäähdyttimen kehikon tukipalkki kuin takapyöränkoteloiden levityksetkin. Alusta koottiin oikeastaan kauttaaltaan uusin osin, joihin kuuluivat polyuretaanipuslat, uudet vääntösauvat, etupään putkiylätukivarret sekä takapään Mopar Performancen Super Stock -lehtijouset, unohtamatta säädettäviä QA1-iskareita. Lohko porattiin .030-ylikokoon ja varustettiin Scatin stroukkiteräskampuralla sekä 4340-teräksisillä kiertokangilla. Sarja oli oikeasti hyvä, kaikki istuivat aidosti paikalleen bolt on. ”Sarjan kerrotaan lisäävän korin kiertymisjäykkyyttä 20 prosenttia. Moottorin lähtökohdaksi Jaska hankki rapakon takaa käytetyn 360 cid -pikkulohkon, sopivaa stanukokoista aihiota kun ei Suomesta siihen hätään löytynyt. Sen avulla saatiin myös mahtumaan riittävän leveät takapyörät paikalleen. ”Sellainen se olikin, kolhittu vähän joka kulmasta, mutta ruostetta siinä ei ollut. Shifterinä on Jaskan hyväksi toteama Turbo Actionin Cheetah. Korkeasta nimellistartuntanopeudestaan huolimatta momentinmuunnin mahdollistaa auton liikuttamisen varsin normaalisti myös matalilla kierroksilla, vaikka tarraa tiukasti vasta 4000 kierroksen yläpuolella. Tuo Indyn hi-rise-imusarja kuului myös tähän kansipakettiin, pakosarjat tulivat TTi:ltä 16 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Turvatankin sovittamiseksi varapyöräkotelon pohjalle piti pyöreän kotelon reunoille tehdä pienet lovet. Kontin pohja on vedetty alkuperäistyyppisellä pinnoitteella. Kansien kohdalla Jaska päätyi valmiisiin alumiinisiin Indy W2:iin, joiden kanavat hän viimeisteli itse. Alustallekin riitti huolellinen painepesu ennen maalausta. Hitsata ei tarvinnut muuta kuin vahvikkeet paikalleen.” Vahvistuksia tulikin moneen kohtaan. Jos olisin ollut tekemässä kisakonetta, olisin tilannut ne valmiina Indyltä. Dodge Dart HT ’67 Ohjaamosta löytyvät Sparcon tukevat, mutta mukavat sporttipenkit. Sonaxin parannusosia on siellä ja täällä, esimerkiksi servot ovat sieltä. ”Vaihteisto on vahvistettu Red Eagle -kytkimillä ja pannoilla, ja direct-pakkaan on lisätty tarpeellinen määrä lisälevyjä. Kavennettu ja Detroit Locker -lukolla varustettu Dana 60 -perä on Jaskan omaa käsialaa samoin kuin Lennyn erikoisturbiinilla varustettu TF727loota
17 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kuvissa Jaska osoittaa vahvikkeiden ja rungon yhdistäjien paikkoja. Edessä on myös putkitukivarret. Myös alusta kestää lähemmänkin tarkastelun. Täydellisen vahvistussarjan lisäksi sieltä löytyvät QA1:n jäykkyysssäädettävät iskarit ja uudet, jäykemmät jouset
Koska tämänkertaisesta ’67:sta oli tulossa nimenomaan katuauto, hylättiin ajatukset flippikeulasta ja pleksilaseista heti kättelyssä. Konepeltiin istutettiin six pack -tyyppinen scooppi, ja Jaska teki itse karkeammat pohjatyöt, joiden jälkeen kori luovutettiin Killer Coatingin Taskisen Markon hoitoon. Vanteiksi Jaska halusi nimenomaan Centerlinen Auto Dragit, joita ei valmisteta yli 15-tuumaisina, joten niiden koko rajoitti osaltaan jarrulevyjen kokoa. Sitten huomaan, että sehän on – kuka muu kuin – Parnilan Eki. Kaksiväriseksi maalattu viime vuosikymmenen loppupuolen Chrysler ei ole minulle entuudestaan tuttu, mutta Jaska sanoo kaverin tulleen katsomaan. samoin kuin 3-tuumainen putkisto.” Jos moottori onkin muuten kokoonpanoltaan varsin perinteinen yksine Holleyn 850-kaasareineen, löytyy modernimpaa tekniikkaa sytytysja polttoaineensyöttöpuolelta. ”Onnistuin sitten taas hankkimaan vuosimallin, johon on vaikeaa löytää osia. Maalarin vastuulle jäi paitsi ruiskuttaa uudet värit alkuaan vaaleanruskean auton pintaan, myös tehdä lopulliset niin sanotut maalarinpohjat. ”Sisälle on tulossa vielä kaaret, kunhan ne ehdin sinne kasaamaan”, Jaska täydentää. Katuajettavuuden tähden sisustakin on säilytetty ovipahveja ja takapenkkiä myöten pääosin vakiokunnossa Sparcon sporttipenkkejä, Cheetah-shifteriä, Moparin Tuff Wheel -rattia ja tarpeellisia lisämittareita lukuun ottamatta. Sitähän ei tosiaan ole pyrittykään rakentamaan orjallisesti identtiseksi vanhan auton kopioksi, vaan enemmänkin se on syntynyt uudelleen tämänhetkiseen käyttöön sopivampana. Alkuun Jaska mietti leikkaavansa pyöränaukot isommiksi samaan tapaan kuin vanhassa kilpurissaan, mutta sitten kaverit saivat miehen säälimään ehjää ja siistiä koria ja säilyttämään ne alkuperäisissä muodoissaan. Juuri kun olen lopettelemassa Dartin kuvausta Jaskan kotipihassa Vantaan Rajakylässä, huomaan pihaan kaartavan auton. ”Be Coolin jäähdytin on mitoitettu riittämään 750 hevosvoimaan saakka ja se on varustettu kahdella sähköflektillä ja lämpötilaja releohjauksella”, Jaska selittää. ”Kaikki maalausta lukuun ottamatta on tehty Helsinki Automatic Centerin omalla pajalla. Tuulilasin ympärille hankinkin ’68:n listat, koska lasin kehys näytti mielestäni ilman niitä jotenkin puutteelliselta.” Uudet listat oli hankittava myös keulan molempiin kulmiin kolhittujen tilalle, peräpäähän sen sijaan on jokunen pätkä vielä haussa, vanhat kun ovat paikoin hapettuneita. Ovi avautuu ja auton kuski, jota en Dartin avonaisen konepellin takaa näe, kävelee meitä kohti. Dartia ei ole pyrittykään rakentamaan orjallisesti vanhan kilpurin kopioksi, vaan enemmänkin se on syntynyt uudelleen tämänhetkiseen käyttöön sopivampana. Tilaa satuloiden ja vanteiden väliin jää nykypaketissakin melkoisen vähän, mutta kuitenkin riittävästi. Parivuotinen urakka alkaa siis olla pian valmis, ja tuloksena syntyi tarkoituksenmukaisesti monelta osin muokattu vanhan kilpurin replica, jota olisi oikeastaan parempi kutsua reinkarnaatioksi. Esimerkiksi korin monia listoja löytyisi helposti vuotta uudempaan, mutta ei tähän kuusseiskaan. Dodge Dart HT ’67 18 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Vanhasta autosta oli jäänyt muutamia ihan pieniä keltaisia ja oransseja osia, joiden pohjalta uudet maalit sävytettiin. Kipinää annostelee MSD:n Pro Billet -jakaja saman firman digitaalisen 6 AL -boksin kera, ja polttoaineen kaasuttimelle kuljettaa Aeromotiven erillisellä ohjaimella varustettu A340-sähköpumppu. Ainakin vanhoihin kuviin verraten siitä saattoi tulla vähän aiempaa kirkkaampi, mutta aika lähelle sitä vanhan Dartin maalausta.” Vanhasta auto poikkeaa myös sikäli, ettei pinnasta löydy yhtään sponsoritarraa, sehän on puhdasverinen katuauto, vaikkei ehkä juuri vanhaa kilpuria hitaampi olekaan. Reinkarnaatio
KORI: ’68-mallin tuulilasin kromilistat, US Car Toolin takapyöränkoteloiden levityssarja, konepeltiin sovitettu Six Pack-scooppi. MOOTTORI: 360 cid V8, .030-ylikokoon porattu lohko, Scatin terässtroukkikampiakseli, Scatin 4340-teräskiertokanget, täysin tasapainotettu, Mahlen takomännät, 12:1 puristussuhde, Jaskan porttaamat ja kohdistamat Indy W2 -alumiinikannet, Comp Camsin hydraulirullanokka 269/276 astetta .50 nostolla, .650 nosto, säädettävät Indyn rullakeinuvivut, Smith Brothersin 38 cut to length -työntötangot, ARP:n alakerran pultit, Milodonin 4-pulttilaakeripukit, Milodonin low profile 7 qt -öljypohja, suurtehoöljypumppu ja -vesipumppu, Indyn hi-rise-alumiini-imusarja, Holleyn Race -sarjan 850 cfm kaasutin, MSD Pro Billet -jakaja, MSD 6 AL digitaalinen sytytysboksi, Aeromotiven tankki ja A340 -pumppu sekä pumpun ohjain, TTi:n peltipakosarjat, TTi:n 3” putkisto alusta loppuun, Marchin serpentiinihihnapyörät, Be Coolin katukäyttöön tarkoitettu 750 hv mitoitettu jäähdytin kahdella sähköflektillä ja lämpötilaja releohjauksella. VOIMANSIIRTO: peruskorjattu ja vahvistettu TF727-automaatti manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, Hi Stall -erikoisturbiini by Lenny 4200-4500 rpm turbiini, vaihteiston lisäöljynjäähdytin, kavennettu Dana 60 -perä Detroit Locker -lukolla, 3.73:1 välitys. Pysähtyy auto kyllä varmasti niilläkin. 19 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Jaska halusi vanteiksi nimenomaan Centerlinen Auto Dragit, joita ei valmisteta yli 17-tuumaisina, mikä rajoitti uusien levyjarrujen kokoa. VANTEET: Centerline Auto Drag, edessä 9x15” ja takana 10x15”. JARRUT: 11,5” Baerin levyt edessä, Right Stuff Detailingin 11,5” levyt takana, tehostin. ALUSTA: Edessä .920” vääntösauvat, putkiylätukivarret, säädettävät QA1 -iskunvaimentimet, takana Mopar Performancen Super Stock -lehtijouset, säädettävät QA1 -iskunvaimentimet, polyuretaanipuslat, rungon yhdistäjät, US Car Toolin korin jäykistyssarja (torque boxit), tehostettu ohjaus 3,5 kierrosta laidasta laitaan. RENKAAT: BF Goodrich Radial T/A 245/60 R15 edessä, 295/50 R15 takana. SISUSTA: Mopar Tuff Wheel -ratti, Sparcon R100 -sporttipenkit, Turbo Actionin Cheetah -shifteri. Faktat DODGE DART HT ’67 • OMISTAJA: Jaska Husso • PAIKKA: Vantaa. Aihio oli isoäidin vanha ja vähän kolhittu, mutta ruosteeton. Tekniikkana oli kutonen ja automaatti
Taivas rajana 20 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Matalalla lipuvan, auringonkeltaisen Buickin ratissa voi tuntea lämpimän viiman hiuksissaan juuri niin kuin sen on tarkoitettu. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen BUICK INVICTA CONVERTIBLE ’61. Orimattilassa asuvan Marko Mattilan kesäkurvailuja ei katto varjosta. Taivas rajana 21 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Parkissa tämä auringonsäde saa leskenlehdetkin lakastumaan rinnallaan
M arko ryhtyi alkuvuodesta 2012 etsimään vanhempaa harrasteautoa perheessä olleiden 90-luvun Trans Amien seuraajaksi. F-bodyt olivat ihan hauskoja laitteita, mutta isokokoiselle Markolle vähän turhan klaustrofobiaa aiheuttavia. Karvat nousivat pystyyn, ja toki varautuneisuus onkin paikallaan tällaisissa tilanteissa. Nyt mieli teki kuitenkin paitsi vanhempaa, myös jotain matalaa ja mahdollisesti jopa lowrider-henkistä harrastinta. Impalat kun alkavat olla Jenkeissäkin kovin haluttuja ja hinnoissaan”, Marko kertoilee. Vanha tekniikka on saanut rinnalleen joukon uutta. Ebaysta tuli vastaan parikin sopivan oloista aihiota, mutta emme päässeet niiden myyjien kanssa yhteisymmärrykseen vaihdettavien taalojen määrästä. Aikansa asiaa selvitettyään Marko saattoi kuitenkin todeta kyseessä olleen vain saman auton vanhemman myynti-ilmoituksen. Näin ollen se oli realisoitava nopeasti. Lisäksi keskikonsoliin on lisätty ilmajousituksen mittarit. Sitten tämä Buick tuli ihan sattumalta vastaan Craigslistillä, ja paitsi, että se miellytti silmää, se tuntui miellyttävämmältä lompakonkin kannalta. Niinpä siitä otettiin mukaan vain joukko irrotettuja osia, kuten 401-kuutiotuumainen Nailhead-moottori. Hän oli vain ajellut autolla ja nautiskellut sen kyydeistä. ”Ihan ensimmäiseksi ryhdyin etsimään sitä ehkä kaikkein legendaarisinta lowrider-aihiota, eli ’62 Impalaa. Kauppaan kuului myös toinen varaosa-auto, mutta käytännössä sen rahtaaminen Suomeen ei olisi ollut erityisen järkevää. Buick ehti jo aiheuttaa jonkin sortin innostuneisuutta, kunnes Marko löysi netin kuvahakua käytettyään toisaalta epäilyttävän ilmoituksen, jossa kaupattiin täsmälleen samaa autoa, samoilla kuvilla. Aiemmin Marko oli, ehkä mittasuhteensa tiedostaen, harrastanutkin hiukan kookkaampia laitteita – Excursionia, Suburbania, farmari-Capricea sekä Vaneja. Huijausta. Buick Invicta Convertible ’61 ”Kaveri soitti auton viereltä ja kävimme sen kunnon läpi juurta jaksaen. Muuten kunnossa ei ilmennyt mitään myynti-ilmoituksesta merkittävästi poikkeavaa.” Myyjä ei ollut itse mikään varsinainen tekijämies. Hän kertoi autossa olevan muutamia pohjan ja peräkontin peltikorjauksia, jotka eivät menisi minun seulastani läpi, mutta samalla hän kertoi niiden olevan myös korjattavissa suhteellisen järkevällä vaivannäöllä. 22 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Pyyhkäistyään hien otsaltaan hän otti myyjään yhteyttä ja lähetti juttutuokion päätteeksi tutun välittäjän 500 kilometrin road tripille EteläCarolinaan tsekkaamaan auton paikan päälle. Miehelle oli kuitenkin tullut yllättäen eteen houkutteleva työtarjous ja sen myötä muutto Kaliforniaan. RetroSoundin uusi soitin on sovitettu alkuperäiseen soitinpaikkaan. Näin ollen ne olivatkin jääneet lähinnä perheen naisväen käyttöön. Jos yksilö olisi vieläpä avomallinen, ei päälaen hiertymisestä kattoon tarvitsisi murehtia enää koskaan, mies tuumi. Vaikka auringonkeltainen avo olisikin ollut siellä kuin kotonaan, ei sen mukaan ottaminen ollut mahdollista, koska autolle ei löytynyt säilytyspaikkaa. Kauppaan kuului myös toinen varaosa-auto, mutta käytännössä sen rahtaaminen Suomeen ei olisi ollut erityisen järkevää. 60-lukulaisissa autoissa on tunnetusti kokoa ja niiden sohvapenkeillä on tilaa isommillekin kaverille
Verhoilut on uusittu aikoinaan Jenkeissä ja ne sai palautettua siisteiksi pelkällä huolellisella puhdistamisella. Hitsisaumat olivat niin ruokottomia, ettei auttanut muu, kuin tehdä ne uusiksi. 23 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Nelikurkkuisella kaasarilla varustettu moottori oli uudenveroisessa iskussa. Varsinaisia yllätyksiä auton kunnossa ei muilta osin esille tullutkaan. Vaihteistona oli niin ikään kunnostettu alkuperäinen Dynaflowtuplaturbiiniautomaatti. Paikat iskuun Saatuaan auton kotiin keväällä 2012 Marko totesi itse, että pohjaan ja konttiin oli todella laitettu paikkoja vähän epämääräiseen tyyliin. 401:t kun ovat surullisen kuuluisia hauraudestaan”, Marko evästää. Valkoinen nahkasisusta luo raikkaan kontrastin keltaiselle autolle. ”Siinä oli aivan ehjä lohko, mikä on verrattain harvinaista. Autossa kiinni ollut samanlainen oli läpikäyty hiljattain ja rempattu uusilla tehdasosilla
Buickissa ei ole kromin kanssa säästelty, ja virheettömän kiillon omaavat osat ovatkin todella kaunista katseltavaa auringon säteiden osuessa niihin. Se sai kavereikseen kick paneleihin sijoitetut kaiuttimet, etupenkin alle piilotetun 8” aktiivisubbarin sekä hattuhyllylle jemmatun vahvistimen. ”Itse piti pähkäillä vain antureiden paikat. Nyt auton kiiltävät osat ovat kauttaaltaan moitteettomat. ”Mikäs siinä on lämpöisellä kelillä avoautolla kurvuutella, kun peli toimii kuin Buick”, tokaisee hän lopuksi tyhjentävästi. Laitoin muistiin kolme ennalta määritettyä asentoa; alimman, jossa runko on käytännössä maassa, keskiasennon, jota käytetään normaalina ajoasentona, sekä ylimmän asennon, jota voi käyttää vaikkapa kaikkein huonoimmilla mökkiteillä. Ylimmästä asennosta alimpaan säätövaraa on takana yli 200 mm ja edessä noin 120 mm. Ilmajousituksen asennuksen yhteydessä tein moottoria ja laatikkoa suojaamaan pohjapanssarin, johon leikattiin laserilla Buick Invicta -teksti ja hieman kuvioita.” Jotta matkat sujuu rattoisasti, lisäsi Marko autoon vielä nykyaikaiset stereot. Rättikattoon Marko vaihtoi uuden moottorin, sylinterit, letkut ja pumput. Kromiosat olivat jo Markolle tullessa varsin hyvät, mutta toisesta puskurista paistoivat läpi huonosti tehdyt pohjatyöt. Soittimeksi valikoitui RetroSound, joka meni nätisti auton alkuperäiseen soitinpaikkaan. ”Itse asiassa autossa oli paljon hyviä puolia, joita omistaja ei ollut osannut tuoda esille. Auto on täyttänyt sen tarpeen, johon se hankittiin, ja mies on silminnähden tyytyväinen. ”Hankin autoon RideTechin systeemin ja Accuairin e-Level-ohjauksen. Buick Invicta Convertible ’61 24 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Mikäs siinä on lämpöisellä kelillä avoautolla kurvuutella, kun peli toimii kuin Buick. Takapäässä pussit tulivat käytännössä suoraan kierrejousien paikoille. Tällä kertaa pohjat tehtiin erityisen huolella, minkä jälkeen puskuri kromattiin uudelleen. Ensimmäisen kesän Marko ajeli autolla sellaisenaan, mutta seuraavana talvena alustaa päätettiin päivittää ilmajousituksella. Lattian paikkaamisen lisäksi itselleni jäi tehtäväksi oikeastaan vain siistimistä.” Sisusta on verhoiltu uudelleen jossain vaiheessa ja se kirkastui nykyasuunsa pelkällä huolellisella putsaamisella. Aikansa sitä siedettyään hän ryhtyi etsimään uutta ja parin kuukauden nuuskimisen jälkeen Jenkeistä löytyikin sopiva aihio. Marko on kerryttänyt Invictan mittariin 4000-5000 mailia per kesä. Lokasuojien portholet ovat olleet Buickin tavaramerkki 40-luvun lopulta saakka. Eteen uusittiin levyjarrut Kanter Auto Productsin valikoimasta ja takarumpujarrut läpikäytiin ja huollettiin. Eteen tuli Shockwavetyyppinen coiloverin ja ilmapussin yhdistelmä, jota varten piti vahvistaa iskunvaimentimien paikkoja ja tehdä hiukan tilaa, jotta pussit mahtuvat leviämään
Faktat BUICK INVICTA CONVERTIBLE ’61 • OMISTAJA: Marko Mattila • PAIKKA: Orimattila Ilmajousituksen komponentit on sijoitettu peräkonttiin siten, että sinne jää vielä reilusti tilaa myös matkatavaroille, vararenkaalle sun muulle tarpeelliselle tavaralle. RENKAAT: Edessä 215/50 R16, takana 235/65 R16. TEHO: 330 hv. MOOTTORI: 401 cid Nailhead V8. 25 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Tekstit ja kuviot leikattiin laserilla. ALUSTA: RideTechin ilmajousitus Accuair e-Level-ohjauksella. VANTEET: 16” American Racing Torq Thrust II. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. VOIMANSIIRTO: Dynaflow-automaattivaihteisto. SISUSTA: Uudelleenverhoiltu keltavalkoinen nahkasisusta, RetroSoundin soitin, erillissarja, vahvistin ja 8” aktiivisubbari. Ilmajousien asennuksen yhteydessä pohjaan lisättiin panssari suojaamaan rungolleen laskeutuvan auton konetta ja laatikkoa
26 AMERIKAN RAUTA 4/2016
27 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Sitä varten mies hankki projektikuntoisen pystylamppuavon, jonka mies on sittemmin käynyt kauttaaltaan läpi värinvaihtoa ja sisustusta myöten. Vantaalainen Mikko Wihinen on tullut tutuksi maamme nopeimman Chevy-pickiksen omistajana, mutta tykkää myös matalalla lipumisesta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’65
”Kun peltityöt oli saatu valmiiksi, olikin muutama viikko jo vierähtänyt. Ja näin jälkeen päin se olikin hyvä muutos auton ulkonäköön”, ukot puntaroivat. Ford Galaxie 500 Convertible ’65 28 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Takakonttiin tehtiin kokonaan uusi pohja, takakaarien takaosat ja toisen kaaren etuosa saivat myös uutta peltiä. Paikka löytyi kickpaneeleista. Kertaalleen Ameriikan poikien korjaamat kohdat oli tehty mitä hienoimmalla tyylillä ja kittiäkin oli käytetty lukuisia kiloja, mutta onneksi ei sentään mitään kanaverkkoa ollut. Katon ja takaluukun välistä oli korroosio syönyt mukavasti osan pelleistä ja se olikin ehkä haastavin kohta peltitöiden osalta. Tummansininen Galaxie oli kauttaaltaan kulunut, mutta osiltaan täydellinen, ja sen alla olivat jo hankittaessa 20-tuumaiset Pantherkromivanteet hyväkuntoisin renkain. Samalla lista tarvittavista osista vain kasvoi. Kun kyseessä oli avoauto, niin subit piti saada ohjaamon puolelle. ”T ammikuun alku 2015 oli hiljaista, joten heti oli keksittävä jotain puuhasteltavaa. Alusta oli kuitenkin vakiokorkeudessa. Rautaisen imusarjan tilalle hankittiin Edelbrockin alumiininen ja sen päälle 600 cfm AFB-kaasutin. ”Kun autosta puretut osat oltiin käyty läpi, lastattiin pakettiautollinen osia hiekkapuhallukseen ja seuraavaksi päästiin peltitöiden pariin. ”Peltitöitä tehdessä oli päätettävä, jätetäänkö helmalistat ja merkit vai hitsataanko reiät umpeen. ”Moottoriremonttia tehdessä, kun imusarjaa irrotettiin, niin ihmeteltiin, että mistä ihmeestä se on vielä kiinni, kun ei tahdo nousta pois. Tarkistus, ettei enempää pultteja ole kiinni, kevyehkö mojautus lekalla termarikoppaan ja kansi pompahtaa sentin-kaksi ilmaan. Auto purettiin kahden päivän aikana Automaxin porukan kanssa, mukana oli minun lisäkseni Marko Niininen, Heikki Vaittinen sekä Juha Sipiläinen. Penkit tarvitsivat uudet päälliset ja kojelautakin oli kärsinyt liiallisesta auringonotosta. Oviverhoilut olivat vuosien aikana kärsineet niin paljon, ettei niitä voitu käyttää, samoin lattiamatto. Seuraavana viikonloppuna auto ilmestyi työpaikalle ja projekti saattoi alkaa”, Galaxien omistava Mikko Wihinen selittää. Autoa käytiin katsomassa Hämeenlinnassa ja todettiin, että vähän peltitöitä, maalaus ja pientä ehostusta, niin se olisi valmis. Moottorissa oli ohivuotoa useassa sylinterissä yli 40 % ja se hieman savuttikin, ja siinä vaiheessa todettiin, ettei projekti olisi ihan niin pieni kuin alkuun näytti.” Hiekkapuhallukseen tai roskikseen. Hänellähän on varmasti ainakin Suomen nopein avolava, 311 km/h seisovalla maililla kulkenut ”Pirjona” tunnettu ahdettu Chevrolet Pick up. Vähän enemmän (käynti punttisalilla) voimaa nostoon ja nousihan se. Ei muuta kuin nettiin katselemaan kuvia muista vehkeistä ja yhteistuumin päädyimme hitsaamaan reiät umpeen. Kaikki hitsaussaumat tinattiin, joten kittiä on käytetty mahdollisimman vähän” Auton pohja sentään oli muutamaa pikkureikää lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Lohko, kannet ja kampiakseli oli viety koneistajalle ja ensimmäiset osat laitettu tilaukseen." Suunnitelmat auton osalta olivat tuona aikana muuttuneet jo siihen, että kun homma kerran levisi käsiin, niin tehdään sitten kunnolla uusiksi. Netin syövereistä löytyikin varteen otettava vaihtoehto – vuoden ’65 avo-Galaxie. Vajaat 30 kiloa painaneen alkuperäisen imusarjan seuraava matka olikin suoraan romulavalle”, äijät selittävät naureksien. Auton keulalta löytyi tehtaan sinne asentama 352-kone, joka päätettiin remontoida täysin samoin kuin Cruise-O-Matic-vaihteistokin. Stereot ja stance kuntoon. Mikko kertoo tykänneensä tästä Galaxiekorimallista jo pidempään, eikä kyseiseen malliin päätyminen ollut siis ihan sattumaa, vaikka Mikko tunnetaankin paremmin ihan toisentyylisten vehkeiden rakentajana. ”Maanantaina 19.1.2015 työt aloitettiin. Projekti toteutettiin Automax Tuusulan tiloissa, joten olosuhteet olivat mainiot. ”Siinä vaiheessa aloimme suunnitella parempia poppikoneita ja totesimme, että jonnekin pitäisi kaksi kappaletta 8” subeja saada sijoitettua
Samalla sitä piristettiin Comp Camsin miedolla virinokalla. Alkuperäiset reaktiotangot vaihdettiin CroMo-putkiin joissa on uniballkiinnitys molemmissa päissä, jolloin saatiin myös casterin säätö mahdolliseksi” Väri vaihtoon. Lattia, tulipelti ja takakontti vuorattiin Raptorilla, minkä jälkeen miehet pääsivät maalauksen pohjatöiden pariin. ”Loppukuu menikin sitten osien sovittelussa ja moottorin kasauksessa. Sen jälkeen tehtiin yläosa ja alaosa tiiviiksi, ja kansi kiinni ja koriliimat saumoihin” Näin saatiin aikaan juuri sopivan kokoiset kotelot ESX Audion subeille. Moottorista jäi loppupelissä vanhaa ainoastaan lohko, kampiakseli sekä tyhjät kannet.” Lohko porautettiin ylikokoon, maalattiin ja koottiin läpikotaisin uusin osin. 29 AMERIKAN RAUTA 4/2016. ”Edessä piti iskarit siirtää pois ilmapalkeiden tieltä ja tehdä uudet kiinnitykset niin, että iskari toimii vielä kunnolla, eikä vipusuhde muutu huonoksi. 352-kuutiotuumaiseen alkuperäiskoneeseen uusittiin kaikki kuluva. Helmalistojen ja kyljen merkkien poisto teki alkuaankin pelkistetyn kulmikkaasta kylkilinjasta entistäkin puhtaamman. Tavaratilaan sijoitettiin ilmajousituksen painesäiliö, Optiman hyytelöakku ja pari ESX Audion pienikokoisia vahvistimia. Ilma-alustaa asentaessa tärkeintä oli stance, se piti saada täydelliseksi. Kourun takaosaan tehtiin pellistä 2x5 sentin pienempi kouru, jota pitkin vesi pääsisi tulevaisuudessa valumaan pois. PIentä piristystä kone koki jyrkemmän nokan, alumiini-imusarjan ja peltisarjojen muodossa. Pääkaiuttimiksi tuli etuoviin asennettua saman merkin erillissarja, ja järjestelmään hankittiin myös kaksi niin ikään ESX Audion päätettä, toinen subbareille ja toinen pääkaiuttimille. Vähän pussien kiinnityspaloja muokkaamalla auto saatiin haluttuun asentoon” Ilmajousituksen asentaminen oli oma työnsä, kuusituumaiset palkeet menivät takapäähän melko kivuttomasti, mutta etupäässä olikin sitten jo enemmän hommaa. ”Samaan aikaan autoon asennettiin ilmaalusta sekä rumpujarrut päivitettiin levyjarruihin. Maaliskuun puolen välin paikkeilla ”Kaisaan” vedettiin hiontaväri pintaan ja muutaman päivän sekä illan hionnan jälkeen oli aika viedä auto kammioon, jossa Heikki ja Mikko ruiskuttivat uuden tummanvihreän maalin. "Ilmanvaihtoräppänät saivat lentää roskiin ja ulkopuolelta kouru avattiin, jotta päästiin tekemään kotelot kunnolla tiiviiksi
Auton alla jo ostettaessa olleet 20-tuumaiset Panther-vanteet täyttävät pyöränkotelot nätisti. Alkuaan kaksivärisen sinisen sisustan väritys vaihtui mustavalkoiseen penkkien verhoilun myötä. 30 AMERIKAN RAUTA 4/2016. 8-tuumaiset subbassot löysivät paikan kickpaneeleista. Alussa vain pientä ehostusta vaatinut projekti osoittautuikin homman edetessä joksikin aivan muuksi
RENKAAT: Pirelli P Zero 245/35 20. KIITOS: Automax Tuusulan porukalle ja projektissa mukana olleille. KORI: Helmalistat ja merkit poistettu, maalattu helmiäisvihreällä. ”Kesän aikana auto ei juurikaan edennyt muiden harrastevehkeiden takia. Kaksivärisinisen alkuperäissisustan osista jäljelle jäivät vain penkkien rungot, jotka kävivät hiekkapuhalluksessa ja pulverimaalauksessa. Pakoputkisto tehtiin kahdella 2,5" putkella ja saatiinkin istumaan paikalleen hienosti muutaman tunnin ahertamisen jälkeen.” Tässä vaiheessa muut kiireet olivatkn jo lisääntyneet, joten ”Kaisan” eteneminen hidastui aika lailla. Lopulta huomasimme, että jarrusatulat oli merkattu väärin päin – left olikin oikea, ja satula oli väärällä puolella, jolloin ilmausruuvi jäi liian alas, eivätkä jarrut ilmautuneet kunnolla." Viime elokuun lopulla autossa oli kuitenkin ulkoisesti kaikki osat paikallaan, samoin osa sisustaa. Kunnostusten takia työtunteja kertyi lisää jo muutenkin suureen tuntimäärään, mutta auton valmistuttua nuo pitkät päivät, lukuiset hermojen menetykset ja pienet yhteenotot tuntuvat lähes mitättömiltä”, miehet puntaroivat näin jälkikäteen. ”Tämä alussa pientä ehostusta vaatinut projekti osoittautuikin aivan joksikin muuksi, ja sen edetessä ajatus autosta muuttui koko ajan. SISUSTA: Grantin ratti, täysin uusittu keinonahkasisusta, Retrosoundin soitin alkuperäisellä paikalla, ESX Audion vahvistimet, ESX Audion erillissarja ovissa, ESX Audion 8" subit jalkatiloissa kickpaneeleiden paikalla. ”Uusi kattokin oli päässyt paikalleen, ja kuun vaihteen jälkeen ”Kaisalla” päästiin ensimmäistä kertaa ajelulle. Syksy oli jo edennyt sen verran pitkälle, että ajelut jäivät vähiin, mutta auto ehdittiin vielä viedä näytteille Lahden Jenkkiautonäyttelyyn ja yksissä cruisingeissakin käytyä nokka huurussa ajelemassa. Tulevaisuus näyttää, tuleeko toista ja jos tulee, niin millainen.” MOOTTORI: .030 ylikokoon porattu 352 CID FE V8, Comp Camsin mild street -nokka, Edelbrockin 600 cfm kaasari, Edelbrockin alumiini-imusarja, Sandersonin peltisarjat, 2,5" rosteriputkisto. Istuimet verhoili uudelleen mustalla ja valkoisella keinonahalla Mirja Karjalainen” Kojelautaakin muokattiin hieman, minkä jälkeen se sai uuden värin päälleen. Faktat FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’65 • OMISTAJA: Mikko Wihinen, 38 • PAIKKA: Vantaa. ”Kone keulille ja uusia peltisarjoja sovittelemaan paikalleen, no eihän ne sinne – yllätys yllätys – sopineet, hieman rungon muokkausta ja johan taas amerikkalainen bolt on -osa menee paikalleen. Samalla kojelaudan sähköt tehtiin uusiksi. ”Tämän johdosta auton jarrulaitteisto, kuten pääsylinteri, tehostin ja paineen säätöventtiili, tuli aika tutuksi. VANTEET: Pantera 8,5x20". TEHO: Yli 300 hv VOIMANSIIRTO: Cruise-O-Matic-automaatti, 9" perä. 31 AMERIKAN RAUTA 4/2016. ALUSTA: Lowtoysin ilmajousitus, 6" makkarapalkeet joka nurkassa, Viairin kompressori, Airlift V2 -ohjaus. JARRUT: Levyjarrut edessä ja takana. ”Alkuperäisen radion tilalle saatiin pienellä muokkauksella sopimaan Retrosoundin vanhan näköinen MP3-soitin” Uusien levyjarrujen kanssa sälleillä oli vähän ongelmia, kun takajarruissa ei ollut potkua riittävästi. Ensimmäinen lenkki olikin leimakonttorille aloittamaan rekisteröintikatsastus”. Alkuperäisiä osia heivattiin jatkuvasti roskiin huonon kunnon takia ja joidenkin osien kohdalla törmättiin siihen, ettei uusia edes saa, joten alkuperäinen osa piti kuitenkin kunnostaa. ”Autoa rakentaessa heiteltiin jo seuraavaa projektia ilmoille – mitä tehtäisiin, millä tavalla ja niin edelleen. Käsijarruvaijerit piti tehdä uusiksi, ilma-alustan letkut kiinnittää, päävirtakaapeli vetää, vaihtaa rattiputki uuteen ja tehdä kiinnitykset uusiksi, samoin vaihdevivusto muokattiin. Paisunut projekti
Erilaisuus kunniaan 32 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Rengossa asuvien Mika ja Anu Santalan Essex on piristävä poikkeus kotimaisessa rodikannassa. Erilaisuus kunniaan 33 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ESSEX SUPER SIX ’29. Merkin harvinaisuus ei ole estänyt monessa harrasteautosopassa keitettyä Mikaa muokkaamasta ja modernisoimasta autoa pariskunnalle mieleiseksi
Toisella kerralla maaliin. Ensimmäinen yritys. Siinä vaiheessa Anu oli rakentelusuuntausten suhteen vielä konservatiivisempi. Ensimmäinen suuritöinen projekti oli omalta kylältä löytyneen ’52 Standard Vanguardin entisöinti vuonna 1999. Takaiskusta toivuttuaan hän päätti hankkia taas jotain ihan erilaista. Käytännössä autosta puuttuivat enää lasit, sähköt ja valot, kun seinä nousi vastaan. Sitten oli taas museoprojektin vuoro ja Mika rakensi uusiksi läpimädän ’28 Chryslerin. Kaikki lasit toimivat sähköllä, myös takaikkuna. Mika sai kuitenkin lopulta mieleni muuttumaan, erityisesti sellaisten yksilöiden kohdalla, jotka eivät olleet enää järkevällä työpanoksella palautettavissa alkuperäisiksi. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Sitä seurasi ’26 Buick Opera Coupe ja sitä puolestaan ’35 Hudson Terraplane. Omavalmisteiseen keskikonsoliin on asennettu näyttö, ilmajousituksen mittarit sekä pari mukitelinettä. Ja hyvä niin”, Anu kuittaa. Essex Super Six ’29 M ikan harrasteautoilutausta on harvinaisen monipuolinen, vaikka onkin viime vuosina painottunut amerikkalaisvalmisteisiin vehkeisiin. ”Meidän paikallisilla katsastusasemilla oltiin projektia kohtaan niin vastahakoisia, että päätin lopulta myydä auton eteenpäin ja antaa jonkun toisen tapella sen rekisteröinnistä”, Mika harmittelee. Siitä selvittyään hän hankki ’47 vuosimallin EMWja BMW-projektit, joista oli tarkoitus tehdä yksi ehjä auto. Mika suunnitteli muokkaavansa siitä ”Gone in 60 Seconds” -elokuvassa esiintyneen Eleanorin kloonin, mutta lopulta hän luopui vision toteuttamisesta nähtyään, millaisia hintoja niiden osista maailmalla pyydettiin. Kaikki alkoi jo 12-vuotiaana luupää-Datsuneilla, joita lojui pihamaalla parhaimmillaan neljä kappaletta. ”Näitä museoautoprojekteja on yhdistänyt se, että ne ovat olleet poikkeuksetta todella huonokuntoisia aihioita. ”Olin aina tykännyt ensisijaisesti museoautoista ja olin vahvasti sitä mieltä, ettei vanhoja autoja saisi pilata tekemällä niistä rodeja. Tosin myös Musse piti lopulta purkaa palasiksi ja rakentaa uusiksi aivan, kuten perheen muutkin harrasteautot. 2000-luvun puolivälissä Mikalle iski rodikuume ja sen parantaakseen hän hankki ’31 Chryslerin. Terraplanen myötä Mika oli tykästynyt Hudson Motor Car Companyn tuotteisiin, ja tarttui Jenkkilän roditarjonnasta Sisusta on verhoiltu kauttaaltaan punaisella ja valkoisella keinonahalla. Neljän vuoden aikana Mika sai rakennettua auton melko valmiiksi muiden projektiensa ohella. Puutelistalla oli kuitenkin osia, joita kummastakaan aihiosta ei löytynyt, joten Mika luopui koko hankkeesta. Rodikuume jäi arvatenkin piilemään, eikä talttunut ennen kuin asia hoidettiin lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. ’67 Fastback Mustang oli pitkästä aikaa sellainen harrasteauto, jolla uskalsi lähteä pitemmillekin reissuille, ja se tarjosi mukavaa vastapainoa kanttiautoille. Moottoriksi valikoitui Chevyn 305-pikkulohko ja vaihteistoksi TH700R4. Siinä kohtaa luovuttamisen teki helpoksi se, ettei hän oikeastaan edes pitänyt kyseisen automallin ulkonäöstä. Standard Vanguardin Mika myi eteenpäin hankkiakseen poikavuosiensa unelman, ’72 Porsche 911:n, ja luonnollisesti projektikuntoisena. Runko oli boksattu ja maalattu, kori valmiina paikallaan ja sisustakin osin laitettu. Kuvittelin jossain vaiheessa, ettei vanhoja autoja enää löydy, ja että ne kaikki pitää pelastaa hinnalla millä hyvänsä”, Mika muistelee
”Se oli semmoinen kittiverkkopyydys”, kuten Mika itse asian ilmaisee. Mika oli päättänyt levittää lokasuojat ja korjata samalla vähän löytämiään kittipaikkoja. Mika totesi, että ajettavuudessa oli kohennettavaa ja rengastustakin teki mieli vaihtaa erilaiseksi. Essexistä oli kaikki osat irrallaan, eikä korissakaan ollut enää juuri maalia. Kaiken kaikkiaan auton kunnostaminen rekisteröintikuntoon vei Mikalta puolisen vuotta. perinteisempien mallien sijaan netissä vastaan tulleeseen ’29 Essex Super Six -malliin. Mika maalasi vaurioituneet kohdat itse uudelleen, mutta huomasi samalla tarkemmin autoa silmäillessään, että korista löytyi jos jonkinlaista kanaverkkoja pakkelikorjausta. Koira ei kuitenkaan pääse karvoistaan, kuten kaikki hyvin tiedämme. Kojelauta oli toteutettu popniitatulla alumiinilevyllä ja sähköt oli kasattu 30 sentin pätkistä. Lisäksi etujouset olivat niin löysät, että etupää makasi kiinni ohjauslaitteissa. Ensimmäisen kesän aikana Essex kuitenkin kuljetti Mikaa, Anua sekä heidän kahta tytärtään Siiriä ja Elmiinaa aktiivisesti pitkin ja poikin kotimaisia tapahtumia. Uudehkolla Chevyn 350+350-tekniikalla oli ajettu auton Suomeen tullessa vain 6 000 mailia. Auton laivaaminen Suomeen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä irrallaan matkustanut konepelti oli päässyt täyteen ahdetussa kontissa nojaamaan Essexin kylkeen hangaten maalipinnan puhki suojapeitteestä huolimatta. ”Eräänä talvipäivänä, kun tulin töistä kotiin ja menin katsomaan Mikaa tallille, olin kauhistua siellä vastassa ollutta näkyä. Myös auton sisusta päätettiin uusia ja lopputuloksesta tulikin sellainen karamelli, ettei sinne kerran istuttuaan haluaisi nousta pois lainkaan. 35 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Mittariin saattoi tulla 400 kilometriä päivässä, joten ainakin auton tekniikka osoittautui niin hyväksi kuin myyjä oli sitä mainostanutkin. Se tosin vaati takalokasuojien levittämisen, sillä aiemmatkaan renkaat eivät mahtuneet pyörimään koteloissaan oikein kunnolla. Tuumasin, että siitä vaan, mutta vappuna auton pitää olla ajossa”, Anu muistelee projektin karkaamista käsistä
”Itse asiassa ne on levitetty kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla levitin liian vähän”, Mika huomauttaa. Katto alkoi näyttää korkealta ja auton olemus muistuttaa Mikan silmissä päivä päivältä enemmän huussia. 36 AMERIKAN RAUTA 4/2016. ”Veli-Matti ohjeisti, että osta sen levyistä teippiä, minkä verran haluat kattoa matalammaksi. Essex Super Six ’29 Essexin tapauksessa ilmajousituksen säiliötä ja mkompuraa ei voinut sijoittaa peräkonttiin, koska siellä on anopinjakkara. Katto alkoi näyttää korkealta ja auton olemus muistutti Mikan silmissä päivä päivältä enemmän huussia. Toinen työläs, mutta näkymättömämpi työvaihe oli korin tiputtaminen rungolla hiukan alemmaksi. Sen seurauksena myös moottoria ja vaihdelaatikkoa piti laskea viitisen senttiä kohti maata, koska koppa ei muuten enää sopinut päälle. Noin puoliväliin pilareita liimattiin viisi senttiä leveä maalarinteippi, jonka yläpuolelta rälläköitiin ensin katto irti ja lopuksi pilareista maalarinteipin verran pois, minkä jälkeen katto hitsattiin takaisin. Leveämpi ja matalampi. Apuun tuli aiemmissakin projekteissa apuna ollut Veli-Matti Helvilä, jonka johdolla katon korkeus päätettiin korjata silmää miellyttävämmälle tasolle. Kattoa on chopattu niin ikään viitisen senttiä. Mika levitti takaloksuja viitisen senttiä saadakseen Bossin 18-tuumaiset kromivanteet mahtumaan alle. Tuollaisessa kanttiautossa ei ollut niin väliä, vaikkei teippi mennyt edes ihan suoraan.” Hommasta suoriuduttiin viikonlopun aikana ja kaikkiaan Mika laski choppauksen vieneen 32 tuntia. Samassa rytäkässä myös tulipelti Takalokasuojia on levitetty viitisen senttiä per puoli, jotta alle hankitut Bossin vanteet mahtuivat ilmajousituksen jälkeen paikoilleen. Sopiva tila löytyi lopulta etupenkkien selkänojien takaa. Tärveltyään vakiomitoissaan olleen korin lokasuojat hän päätti jatkaa samalla linjalla. Käytännössä hän leikkasi lokasuojat rälläkällä halki ja hitsasi keskelle soiron peltiä jatkeeksi
Aiemmat projektit eivät ole olleet juurikaan pienitöisempiä, sillä Mika kertoo Vanguardiin kuluneen aikaa 3 500 tuntia, Porscheen 2 000 tuntia sekä Buickiin ja Chrysleriin molempiin noin 2 500 tuntia. Mika teki itse pohjat, minkä jälkeen Veli-Matti ruiskutti pintaan puhtaan valkoisen sävyn ja sen päälle lakkaan sekoitettuna aavistuksen vihreää helmiäistä. RENKAAT: Edessä 225/45 R18, takana, 265/45 R18. Voimansiirto: TH350automaatti, 9” perä. Ensimmäiseen oveen tuhrautui yhdeksän tuntia tapellessa ja pähkäillessä, mutta toisessa menikin enää vain tunti.” Mika on pitänyt kirjaa autojensa rakentamiseen käytetyistä tunneista ja kertoo, että vuorotteluvapaalla ollessaan hän saattoi tehdä tallilla yli 12-tuntisia päiviä Essexin parissa. Karamellikabiini. Tallitunteja on siis kertynyt melkoisesti, eikä asiaan ole näkyvissä muutosta. meni uusiksi. Lopulta sain ne mahtumaan penkkien selkänojien takana olevaan pieneen matkatavaratilaan”, Mika selvittää. Lopuksi myös auton sisusta päätettiin uusia ja lopputuloksesta tulikin sellainen karamelli, ettei sinne kerran istuttuaan haluaisi nousta pois lainkaan. ”Tila oli ahtaalla siinäkin hommassa. Sen kohdalla on riittänyt pelkkä ulkoinen siistiminen. Mietin niille ensin sijoituspaikkaa auton alta, mutta en oikein keksinyt sopivaa kohtaa, jossa ne olisivat edes vähän suojassa lialta ja pölyltä. VANTEET: Boss 338, edessä 8x18”, takana 10x18”. Tällä hetkellä Mikalla on näet meneillään toinen yritys Eleanorin kanssa, mutta palatkaamme siihen tuonnempana. Pehmusteet uusittiin, minkä jälkeen penkit päätettiin verhoilla uudelleen punaisella ja valkoisella keinonahalla yhdessä koko muun sisustan kanssa. Sieltä käsin niiden huoltaminenkin olisi ollut aika vaivalloista. SISUSTA: Punavalkoinen keinonahkasisusta omavalmisteisella keskikonsolilla. Etupään ajettavuutta Mika korjasi Fatman Fabricationsilta mittatilauksena hankitulla etuakselistolla, jota täydennettiin Mustangin levyjarruilla. KIITOS: Veli-Matti Helvilälle, Jaana Santalalle ja vaimolleni Anulle. JARRUT: Mustangin levyjarrut edessä ja takana. MOOTTORI: Chevyn 350 cd V8. Taakse oli pultattu Mustangin taka-akseli jarruineen. Peltitöiden jälkeen auto maalattiin kokonaan uudestaan, mutta sävyksi ei valittu aivan samaa helmiäisvalkoista, joka siinä oli edellisen rakentajan jäljiltä. Käsinveivattaviin ikkunoihin, mukaan lukien takalasi, hän asensi 850-Volvosta adoptoidut lasinnostimien moottorit. 37 AMERIKAN RAUTA 4/2016. ”Kompura ja säiliö sijoitetaan yleensä peräkonttiin, mutta meidän tapauksessa niin ei voinut tehdä, koska siellä on anopinistuin. Airbagit.comilta löytyi passeli Chassis Tech Suspension -ilmajousituspaketti kompuroineen, pusseineen, säiliöineen ja letkuineen. Verhoilutöissä oli apuna Mikan sisko Jaana, jonka lisäksi myös Anu ja Elmiina jättivät kabiiniin kättensä jäljet. ALUSTA: Fatman Fabricationsin mittatilauksena valmistama etuakselisto, Chassis Tech Suspensionin ilmajousitus. Faktat ESSEX SUPER SIX ’29 • OMISTAJA: Mika Santala, 46 • PAIKKA: Renko Tekniikka koostuu Chevyn 350-kuutiotuumaisesta pikkulohkosta ja TH350automaattilaatikosta, joilla oli ajettu vasta 6 000 mailia auton tullessa Santaloille. Runko oli jo valmiiksi boksattu, joten vääntöjäykkyyttä oli riittävästi. KORIMUUTOKSET: Kattoa chopattu 5 cm, koria laskettu rungolla, takalokasuojia levitetty. Systeemin kokoaminen oli sinällään selkeä homma, mutta saadakseen takapäästä vielä matalamman Mika päätti siirtää takajousien takimmaisia kannakkeita, mikä puolestaan vaati myös rungon takapalkin siirtämistä viidellä sentillä. Mika valmisti itse keskikonsolin, johon upotettiin näyttö, ilmajousien mittarit sekä pari mukitelinettä matkustusmukavuuden kohottamiseksi. Kaikkiaan hän on laskenut rakentaneensa autoa tähän mennessä 3 200 tuntia. Penkit tilattiin valmiina Kanadasta saakka, mutta niiden pehmusteet painuivat tunnin istumisen jälkeen aivan littanoiksi, eivätkä enää palautuneet. ”Siinä ajassa tekisi kaksi omakotitaloa”, Mika suhteuttaa
Raaka, muttei raakile Raa ka , m ut ei raa k ile 38 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Hasasen Ville huomasi jo lapsena osaavansa purkaa ja kasata kaikenlaisia moottoreita ja härveleitä. Raaka, muttei raakile 39 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Vuosien varrella asiat ovat eskaloituneet siihen pisteeseen, että miehen tallista löytyy viimeisen päälle viimeistelty pro street Chevelle, jonka pellin alla on omavalmisteisessa testipenkissä säädetty 541-kuutiotuumainen, ilokaasut kestävä voimanpesä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET CHEVELLE SS ’68
Runko oli maalattu mustaksi ja kori kauttaaltaan niin sisältä kuin ulkoakin kirkkaanpunaiseksi. Jokaista on luonnollisesti pitänyt muutella oman maun mukaiseksi, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Puristuksia ei ollut lainkaan tarpeeksi oikean toiminnan kannalta. Muutosten tarkoituksena oli estää vääntyilyä ja elämistä kovassa käsittelyssä, sillä tulevan isolohkon tuoma vääntö haluttiin saada mahdollisimman tehokkaasti tiehen saakka. Aina sellaisen nähdessäni jokin sisuksissani kuitenkin heitti volttia ja hymy levisi kasvoille”, New Era Tattoo -nimistä tatuointiliikettä Savonlinnassa pitävä Ville aloittaa kuvaillen tunnetta, joka taitaa olla jossain määrin tuttu meille kaikille tähän tautiin sairastuneille. Takakaaret oli levennetty samalla isoille renkaille. Siitä riitti iloa useammaksi vuodeksi, mutta lopulta se päätyi jonkin sortin varttimailikilpuriksi jonnekin päin Suomea. Mätähommille ei siis ainakaan ollut tarvetta. Pohjassa, tai missään muuallakaan ei ollut ainuttakaan jälkeä ruostekorjauksista. Perusparannusta. Kaikki sähköt päätettiin tehdä uusiksi ja koko sisusta purettiin tallin hyllyille tuulettumaan. Ei siis ollut mikään ihme, ettei säätäminen tepsinyt. ”Sen jälkeen tallissani on ollut aina vähintään yksi amerikanauto tai -pyörä. Kun auto saatiin käyntiin, se kuulosti heti paremmalta, ja pienten säätöjen jälkeen sillä pääsi varovaiselle testilenkille. Kaikki kromiosat, valot, tiivisteet sekä osa laseista ja verhoiluista oli uusittu. ”Purin motin atomeiksi ja aloitin alusta. ”En asettanut projektille minkäänlaisia aikataulutavoitteita, sillä mihinkään ei ollut kiire. Hakuun laitettiin muskeliaikakauden kaksiovinen ja mieluiten isolohkon papereilla varustettu amerikkalaisvalmisteinen auto. Paria päivää myöhemmin en enää malttanut mieltäni, vaan päätin tiedustella myyjältä tarkemmin, mistä oikein oli kyse.” Kävi ilmi, että auto oli vastikään läpikäyty pitkän kaavan mukaan rungon ja korin osalta. En ole koskaan ollut erityisen merkkiuskollinen, sillä minulle riittää se, että laite miellyttää silmää ja korvaa.” Ville on perehtynyt vuosien varrella jokaisen omistamansa kulkineen sielunelämään ja sitä kautta kasvattanut jatkuvasti omaa tietotaitoaan. Moottorina ollut 454-pohjainen viritelmä potki ja paukkui, eivätkä sen käyntihäiriöt hävinneet säätämällä mihinkään. Pienen suunnittelun jälkeen otin yhteyden Jenkkeihin, mistä laitettiin kasa osia matkaan. Mitään järkeähän tässä ei tarvitsekaan olla, vai mitä?” Moottorin purkamisen yhteydessä se osoittautui laadukkailla osilla kootuksi. Lokasuojat on levitetty 15” leveille vanteille. Kaikki oli uutta ja tuoreessa maalissa. Lohko oli hyvässä kunnossa, samoin kuin takoteräksiset liikkuvat osat ja takoalumiiniset männät. Turvakaaret vietiin suoraan lattian läpi runkoon, minkä lisäksi takaosan runkoon ja turvakaariin lisättiin muutama putki vahvistamaan ja jäykistämään rakennetta entisestään. Chevrolet Chevelle SS ’68 Peräkontissa on Jazin turvatankki, paisuntasäiliö sekä sammutusjärjestelmän pullo. Alkusyksystä 2010 kohdalle osuikin myynti-ilmoitus, jossa kaupattiin hiljattain Jenkeistä Suomeen tuotua ’68 SS Chevelleä isolohkolla. Rakentajalla oli vain sattunut pieni virhe nokka-akselia valitessa. Villen täytettyä 18 vuotta ehti ajokortti poltella taskussa vain viikon, kunnes mies löysi riittävän edullisen ja ajokuntoisen jenkin, ’83 Chevrolet Camaro Berlinettan. Virheistä oppii ja lopulta on hienoa huomata palasten loksahtavan kohdalleen sekä todeta kaiken toimivan suunnitellulla tavalla”, Ville tuumii. Drag racing ja erityisesti pro street -tyyliset laitteet ovat aina olleet Villen mieleen. Ajokauden päätyttyä Ville nostikin oikutelleen tekniikan pois keulalta. Isolohkomuskeli hakuun . Muita kriteereitä ei siinä vaiheessa ollut. ”Varsinaista kokonaisen auton rakentamista itse alusta loppuun en ole tietoisesti koskaan päättänyt tehdä. Sisällä oli osittaiset turvakaaret ja takapenkki oli poistettu. Nykyisin olen siirtynyt tietoisesti vanhempaan kalustoon, mutta matkan varrella minulla on ehtinyt olla muun muassa ’95 Chevrolet Camaro Convertible, ’96 Ford Mustang Coupe, ’95 Ford Mustang Convertible sekä vähän off-roadfiiliksellä rakennettu isorenkainen ja korotettu ’84 Ford Bronco. Kamppeiden saavuttua niputin koneen kovalla innolla takaisin kasaan.” Moottori nostettiin Chevellen keulille uuden turbiinin kera. Uudet ja vanhat. Auton rakentaminen oli selvästi aloitettu huolellisesti ja rahaa säästämättä, mutta viimeistely ontui hiukan. Uudelleen kokoonpantu voimanlähde tuntui liikuttavan hyvin suhteellisen painavaakin autoa, mutta kaikkeen kuitenkin tottuu ja nälkä kasvaa syödessä. ”Auto oli aivan liian kallis alkuperäiseen budjettiini, mutta jäi silti kaivamaan mieltä. Auto oli todellakin kunnoltaan kuin uusi. Lisäksi 7-sylinterin toinen männänrengas oli poikki. Ainoa tavoite oli tehdä vakavasti otettava, nopea katuraaseri puhtaasti hauskanpitoon. Harrastelu alkoi tyypillisesti mopoja rassaamalla ja iän myötä kasvoi myös vauhdinnälkä. ”A merikkalaisvalmisteiset autot ja pyörät ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka. Olen kuitenkin ajautunut siihen suuntaan huomaamatta, kun projektit ovat kasvaneet ja muutostyöt lähteneet lapasesta. ”Sitä voimapaperia puuttui edelleenkin, mutta kun puheeksi tuli juuri valmistunut avoMustangini, totesi myyjä kelpuuttavansa sen vaihdossa. Idea oli niin houkutteleva, ettei sitä voinut jättää kehittelemättä eteenpäin. Kun budjettikaan ei enää ylittynyt, oli kaupat pakko lyödä lukkoon.” Kun Ville sai viikkoa myöhemmin tuoreen hankinnan talliinsa, oli hymy herkässä. Mopedi kulki 120 kilometriä tunnissa, kunnes virkavalta keskeytti harrastuksen viemällä laitteesta kilvet. Hyvin aloitetulla tiellä oli kuitenkin helppo jatkaa eteenpäin. Koneistuksen tarvetta ei ollut, joten sain kustannukset pysymään suurin piirtein kurissa. Chevellen hankkiminen ja rakentaminen sai alkunsa ajatuksesta, että alla olisi käytännössä puhtaasti kiihdyttelyyn rakennettu kilpa-auto, joka olisi kuitenkin pelkän varttimailin tahkoamisen sijaan täysin katulaillinen. Näin siitäkin huolimatta, ettei sellaisia koskaan perheessämme ollut. Tuossa vaiheessa väliaikainen pakoputEn asettanut projektille minkäänlaisia aikataulutavoitteita. Ainoa tavoite oli tehdä vakavasti otettava, nopea katuraaseri puhtaasti hauskanpitoon. 40 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Puristuksia on sen verran, että sillä pystyy ajamaan 98-oktaanisella, eikä tyhjäkäynti huitele 1200-1500 kierroksen välillä, kuten ennen. 41 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Tällä kertaa Ville otti tavoitteeksi tehdä täysin pumppubensalla toimivan paketin katuajoon. Ajomukavuudesta tuli vähemmän tärkeää, tehot kasvoivat ja autoa kevennettiin, mistä vain oli mahdollista. Lisäksi kisabensalla, V-Powerilla ja tolueenilla ajelu ei ollut mitenkään erityisen halpaa lystiä.” Oli siis aika uudistaa tekniikka vielä kerran. Takapenkki on poistettu ja alkuperäiset etupenkit korvattu FK:n valmistamilla, riittäävän sivuttaistuen tarjoavilla kuppipenkeillä. Niistä pienempi 468-kuutiotuumainen kehitti 693 hevosvoimaa ja isompi 511-kuutiotuumainen jo karvan alle 900 hevosvoimaa. Vaihteita hämmennetään B&M:n räikkäshifterillä. Jarruille hän lisäsi sähköisesti toimivan automaattisen alipainepumpun, jonka myötä pysähtymisongelmat saatiin ruksattua pois ongelmalistalta. Samalla hän päätti uudistaa koko sytytysjärjestelmän. Ennen nykyistä moottoriversiota autoon rakennettiin parikin erilaista voimanlähdettä. Voimaa sai kuitenkin olla reservissä kaiken varalta. Onneksi hoksasin lopulta lyödä jarruja päälle sen kierteen katkaisemiseksi. Vääntöä on ajossa koko ajan tarpeeksi, ja nuo kohtalaisen leveät takarenkaat savuavat ihan joka vaihteella niin pitkään kuin on tarvis.” Manuaalisella venttiilikoneistolla varustettu TH400-vaihteistokin koki totaalisen päivityksen ja läpikäynnin aina mittatikkua myöten. Seuraavien tallitalvien aikana Ville jatkoi auton parantelua muun muassa uusimalla polttoaineja jäähdytysjärjestelmän. ”Siinä vaiheessa saatoin unohtaa hetkeksi, että autolla oli tarkoitus ajaa myös tieliikenteessä muiden seassa. Turhan viihdykkeen sijaan mittaristoon on asennettu liuta lisäinformaatiota tarjoavia Auto Meterin mittareita. Näyttelytasoisen ja melko harvinaisenkin katuauton silpominen drag racing -alttarille olisi ollut mielestäni virhe. Välillä oli jarrut ja välillä ei. Sisällä ei ole mitään ylimääräistä, ei stereoita eikä edes sähköikkunoita. Tekniikka kehittyy. Lisäksi tehtävälistalla oli muutama muukin pikkujuttu. kisto tuppasi tippuilemaan kesken ajon, eikä jarrutehostimelle riittänyt alipainetta. ”541-kuutiotuumainen, ilokaasuja kestävä voimanpesä valmistui ennätysajassa ja on toiminut todella hyvin ensikäynnistyksestä asti. Parhaaksi keinoksi asian toteuttamiseksi hän totesi moottorikoon kasvattamisen entisestään ja tilasi World Productsin kisakoneistetun Merlin III -lohkon. Jenkeistä tuli muun muassa Harwoodin valmistama lasikuituinen 6” cowl induction -scoopilla varustettu konepeitto
Vaihteistoöljylle asennettiin erillinen jäähdytin ja B&M:n suuritilavuuksinen öljypohja. Näin ollen paikat eivät pääse ylikuumenemaan kaupunkiajossakaan. Takakaaret oli samalla levennetty ja sisälle kiinnitetty osittaiset turvakaaret. Chevrolet Chevelle SS ’68 Nuo kohtalaisen leveät takarenkaat savuavat ihan joka vaihteella niin pitkään kuin on tarvis. Jousitusta ja vaimennusta tarjoilevat Chevelleen oli tehty valmiiksi korin ja rungon kunnostus pitkän kaavan mukaan. Penkissä kuvaushetkellä kiinni ollut moottori on Villen ”väliprojektina” tekemä, etanolilla toimiva 468-kuutiotuumainen isolohko. Pakosarjoihin lisättiin moottorin alipaineventtiilit ja laajakaistalambdat. Korkeuden hän mittasi sopivaksi itselleen, minkä ansiosta penkissä on hyvä myös purkaa ja kasata moottoreita. Sisäänajettaessa jäähdytinnesteelle ja moottoriöljylle löytyy omat alumiiniset jäähdyttimet flekteineen. Lisäksi penkissä on laajakaista-lambda seosten säätöön, Optiman akku, Jazin pieni turvatankki, Holleyn polttoainepumppu, sähköinen vesipumppu isolohkoon sekä laturi. Omavalmisteinen testipenkki Ville koki moottoreita rakentaessaan ärsyttäväksi sen, ettei juuri koottua moukaria päässyt järkevästi testaamaan tai sisäänajamaan ennen penkitystä tai paikalleen asennusta. Kisakuorien sisällä on Strangen 9” alumiini-case 4,56:1-välityksellä ja spoolilla. Lisätehoja saa tarvittaessa nopeasti autoon asennetusta NOS Big Shot 400 hv ilokaasujärjestelmästä, joka on täysin säädettävä. Ontot teräsvetoakselit ovat niin ikään Strangen valmistamat. Sijaa vain oleellisimmalle. Hedman Heddersin keraamisesti pinnoitetut pakosarjat saivat jatkokseen 3,5” putkiston kummatkin puolet yhdistävällä ja virtauksia parantavalla H-putkella. Auton takapäässä oli kuvaushetkellä Strangen mittatilausperä säädettävällä nelilinkkituennalla. Niinpä hän päätti tehdä oman kompaktin ja helposti purettavan testipenkin. Mahdollisten mokien tai muiden ongelmien toteaminen dynossa tai autossa paikallaan kun on varsin turhauttavaa, kallista ja aikaa vievää touhua. ”Kyllä kannatti tehdä! Voi olla, ettei se ole maailman hienoin, mutta kyllä on helppo tehdä sisäänajot, sytytyksen säädöt ja kaasarinkin alustavat säädöt. Viimeisessä rajummassa lähdössä säpäleiksi mennyt kytkinkoppa vaihdettiin samalla paksuun, SFI-hyväksyttyyn alumiiniversioon. Tällä kyseisellä noin 700-hevosvoimaisella motilla mies ajoi kaudella 2014 FHRA Drag Race -sarjaa pro mod -tyyliseen Camaroon liitettynä. Mittareita on sen verran, että niistä näkee kaikki tarpeelliset arvot erilaisista moottoreista. Mahdolliset öljyvuodot ynnä muut löytyy nopeasti ja on helppo korjata.” Penkissä on oma polttoaineja sytytysjärjestelmä. 42 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Jarruina autossa on Wilwoodin nelimäntäiset alumiinisatulat jäähdytetyillä levyillä ja line lockilla. Vaikka ei sen puoleen, ei auto mikään erityisen hiljainen ole normimoodissakaan kahdella isolla läpivirtausvaimentimella ja putkien loppupäissä olevilla Apple Racingin vaimentimilla. Mahdollisia kiihdyttelyjä varten putkistossa on kaksi sähköisesti toimivaa perhosläppää, joiden avaaminen vie ajatukset välittömästi kiihdytysstripille
Alkuperäisissä penkeissä ei ollut sivuttaistukea oikein nimeksikään, joten ne korvattiin FK:n kuppijakkaroilla. QA1:n coiloverit kaikilla säädöillä. Imusarja on Weiandin Team G ja konetta ruokkii Holleyn 850 cfm kaasari. ”Tässä harrastellessa on ollut pakko opetella tekemään asioita itse, koska intoa ja halua riittää, mutta ei läheskään tarpeeksi rahaa haluttujen muutosten teettämiseen vieraalla. Luulisi noissa riittävän terapiaa hetkeksi. Faktat CHEVROLET CHEVELLE SS ’68 • OMISTAJA: Ville Hasanen • PAIKKA: Sulkava. Männät ovat takoalumiinia. Teho: Noin 850 hv. Kaikki neljä sivuikkunaa aukeavat kammesta kääntäen. MOOTTORI: 541 cid isolohko-V8, World Products Merlin III -lohko, 4.500” -poraus, takoteräksiset liikkuvat 4,250” iskulla, takoalumiinimännät, custom-kannet, custom-nokka-akseli, Weiand Team G -imusarja, Holley 950 cfm -tuplapumppukaasutin, Holleyn sähköinen bensapumppu, teräspunoslinjat regulaattoreilla, Comp Cams -venttiilikoneisto, tukisillat, Hi-Volume-öljypumppu, SFI-vetolevy ja dampperi, Comp Cams Gear Drive -jakopää, CSR:n sähköinen vesipumppu, Moroson öljypohja loiskelevyillä ja kick outilla, MSD Digital 6 Plus -sytytys, MSD Blaster SS, MSD:n billet-jakaja komposiittirattaalla, CSR Mini High Torque -startti, Optima Red Top -akku, keraamisesti pinnoitetut Hedman Heddersin pakosarjat, 3,5” putkisto H-putkella, NOS Big Shot 400 hv ilokaasujärjestelmä. Alumiinipaneelissa on lisäksi joukko tarpeellisia turvakatkaisijoita ja kytkimiä. 43 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kuulostaa siltä, että miehellä pyörii jatkuvasti päässään kehitysideoita, eikä niiden toteuttamista jarruta ainakaan osaamisen puute. RENKAAT: Mickey Thompsonin katurenkaat, edessä 165/65 R15, takana 32”/18,5”R15”. Toisaalta enää tänä päivänä en teettäisikään asioita muilla, vaikka sattuisikin olemaan varaa. Lisätehoa löytyy tarvittaessa NOS Big Shot -ilokaasujärjestelmästä. KORIMUUTOKSET: Harwoodin lasikuitukonepeitto 6” cowl induction scuupilla. Kuskin penkin alle piiloutuu hydraulisen käsijarrun pääsylinteri linjoineen. Sen turhan tilalle on sitten tullut liuta lisäinformaatiota moottorin toiminnasta tarjoavia Auto Meterin mittareita. Kaikki epäoleellinen on karsittu sisustasta pois. VOIMANSIIRTO: B&M Nitrous Holeshot -turbiini, vahvistettu TH400 manuaalisella venttiilikoneistolla, Strangen 9” perä 4,56:1-välityksellä ja spoolilla, Strangen ontot teräsvetoakselit. Vanteet: 15” Weld Racing Pro Star. Yksi viime aikoina kovasti huomiota saanut projekti on Villellä kisamekaanikkona toimineen kaverin kanssa rakennettu putkirunkoinen ’70 Chevy Nova drag race -kilpuri, jonka moottoriksi tulee 633-kuutiotuumainen, alkoholilla toimiva isolohko, joka tuottaa noin 1 000 hevosvoimaa. Shifteri on B&M:n räikkämallinen. Tarkoituksena olisi eristää suodattimet kokonaan pois kuumasta koneilmasta”, Ville kertoo jatkosuunnitelmistaan. Peräkontin lattia on muotoiltu uusiksi pellistä ja lasikuidusta. Viime aikoina pyöräharrastuskin on taas vienyt miestä eteenpäin ja savonlinnalaisen Sabre MC:n jäseneltä löytyy nelipyöräisten lisäksi tallistaan ’65 Triumph Bonneville chopper sekä ’98 Harley-Davidson Softail custom. Sisälle on lisätty purettujen verhoilujen alle äänieristeet. ALUSTA: QA1:n säädettävät coiloverit, takana säädettävä nelilinkkituenta. Autossa ei ole ilmastointia eikä älyttömiä stereoita. Kuvaushetkellä myös moottorin ilmanotto oli vähän kesken. 541-kuutiotuumainen isolohko perustuu World Productsin Merlin III -lohkoon, jonka sisältä löytyy takoteräksiset liikkuvat osat. Tämä on mielestäni parasta terapiaa rassata näitä romuja vuodesta toiseen.” Chevellehän ei suinkaan ole Villen ainoa huomion kohde, sillä tallissa sen seurana majailee kustomoitu ’66 Volvo Amazon, ’63 Cadillac De Ville ja pro street -henkinen ’51 kustom-Chevy. Alustan säätämisen jälkeen siitä tuli ajossa melko kova ja jäykähkö, mutta sellainen sen on oltavakin, jotta se pysyy lapasessa kovemmassa käsittelyssä. ”Tulen varmasti jatkamaan auton parantelua ja viimeistelyä myös jatkossa, mutta nykyisellään sillä voi jo vähän keskittyä ajamiseen ja nautiskeluun. SISUSTA: Turvakaaret, edessä FK:n kuppipenkit, Momon nelipistevyöt, takapenkki poistettu, Auto Meterin mittarit, B&M:n räikkäshifteri. JARRUT: Wilwoodin 4-mäntäiset alumiinisatulat, jäähdytetyt levyt, line lock. Kontti pitää sisällään Jazin turvatankin, paisuntasäiliön ja sammutusjärjestelmän pullon. Perävälityksen ei enää tarvitsisi olla noin tiuha ja sen voisikin tulevaisuudessa vaihtaa harvempaan
Käyttöauton korvike 44 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Pieksämäkeläisen Vesa Kovasen herkullisen vihreä ori hankittiin perheeseen käyttöauton korvikkeeksi taloudellisiin syihin vedoten. Homma paisui kuitenkin lämppärin kennon fiksauksesta täydelliseksi projektiksi, jonka tuloksena Musse palvelee kesäisin kirkkoreissuista harrastetapahtumiin, kuten Vesa asian muotoilee. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen FORD MUSTANG 2D HT COUPE ’70. 45 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Kaupat autosta syntyivät ripeästi, ja jo ensimmäisenä cruisailuiltana ohikulkijat nostivat peukkuja, mikä vahvisti Vesalle päätöksen sijoituskohteesta olleen oikea. Huokeampien elinkustannusten viettelemänä perhe teki ison ratkaisun ja muutti Vesan kotiseudulle, mistä hankittiin sopivalla tallilla varustettu omakotitalo. ”Peukku nousee ihmisiltä herkästi” mies tuumaa. Reaktiota tehostaa entisestään metallivihreä väri, joka tuo mieleen legendaarisen takaa-ajokohtauksen elokuvasta Bullit. Seuraava maalari suostui urakkaan vasta, kun työaikaa annettiin vuoden verran. Maukkaan vihreällä metallisävyllä maalattu Mustangi saapui vihdoin kotiin maaliskuussa Ford Mustang 2d HT Coupe ’70 Mustangin liikuttamisesta vastaa 347-kuutiotuumaiseksi stroukattu pikkulohko. Nyt auto on kuitenkin ollut perheessä neljätoista vuotta. Laatikkona oli C4–automaatti ja peränä lukoton 8–tuumainen 3:1-välityksellä. Harrastetilojen puutteen takia mies joutui harmillisesti luopumaan autosta, harrastuksen pysyessä vireänä liittymällä Mustang Clubiin. Ensimmäisen ajokauden Mustangi palveli sellaisenaan. Niin tälläkin kertaa. Ihan mutkaton ei ponin tie Vesalle ollut, matkalle mahtui monenlaista estettä aina talon hankinnasta harrastetilan puuttumiseen. Pientä fiksausta tehtiin serkkupojan tallissa, lämppärinkennon ja mittariston korjauksen merkeissä. Sijoituskohteen hankinnassa apua saatiin runsaasti ponikokemusta omaavalta Vesan serkulta. Auto oli rullannut tehtaalta 302 cid pikkulohkon ja 2-kurkkuisen kaasuttimen voimin. Jäsenyyden myötä polte kasvoi muiden projekteja seuratessa ja ajoi Vesan lopulta tilanteeseen, missä perheen uuteen kauppakassiin varatut kassaan kertyneet varat päädyttiinkin sijoittamaan tuottavammin – talouteen päätettiin hankkia jälleen kauan kaivattu harrasteauto. Ensimmäinen kosketus Fordin ponituotteisiin tuli ’80 Mustangin kautta 2000-luvun taitteessa. Juuri tästä on kyse myös Vesa Kovasen Mustangin kohdalla, vaikkei se malliltaan elokuvan autoa vastaakaan. Sopivasti viritettynä se on osoittautunut luotettavaksi ja huolettomaksi valinnaksi. Tuolloin Mustang oli viininpunainen ja varustettu vihreällä orkkissisustalla. Alkuperäisvarustukseen kuului myös ohjaustehostin, ilmastointi ja tehostamattomat rumpujarrut. Lopulta maalausurakka venyi kuitenkin kahden vuoden mittaiseksi, minkä aikana Vesa haali projektiin kaikki tarvittavat osat sisustaa myöten. Mustang purettiin yksiin muttereihin ja kori kiikutettiin hiekkapuhallukseen, missä kuskinpuoleinen takakylki paljastui kitistä rakennetuksi kolarivaurion jäljiltä. Helmapeltien pienien ruostevaurioiden korjaus ja takakyljen vaihto annettiin suosiolla ammattimaalarin tehtäväksi. ”Kyllä se pieniä puhelahjoja ja vakuutteluita vaati, ennen kuin puoliso oli samaa mieltä sijoituksen järkevyydestä”, Vesa kertaa vuoden 2002 tapahtumia. 46 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Muutama ehdokas hylättiin hintalaatusuhdeongelmien takia, kunnes juttumme yksilö löytyi Santahaminasta. Oliivinvihreä. Mustangi odotteli tekijän inspiraatiota vuoden päivät ilman edistymisen merkkejä, kunnes odotteluun kyllästynyt Vesa nouti hylsyn takaisin kotitalliin. Jenkkiautoharrastus juontaa juurensa pitkälle Vesan nuoruuteen. Kuten niin usein, kaikki alkaa ihan pienestä, eskaloituen valtaviin mittasuhteesiin. Tuolloin Pieksämäeltä kotoisin oleva Vesa perheineen kulutti lattioita Etelä-Suomessa, ja harrastamista haittasivat niukasti tarjolla olleet sekä suhteellisen kalliit rakentelutilat. F ord Mustang kuuluu niihin autoihin, jotka kääntävät katseet kadulla, olipa kyseessä alan harrastaja tai satunnainen kulkija
Männiksi valittiin korkeat Keith Blackit, joita tasoitettiin jyrsimällä lakia hitusen matalammiksi. Auton kokoaminen uusilla osilla sujui ripeästi vain parissa kuukaudessa. Tilalle tullut käytetty ei ollut yhtään parempi, ja ajokausi loppui hieman kesken. Vakiokannet korvattiin AFR:n 165cc:n palotiloilla varustetuilla alukansilla. Stroukkeripannu. Sytytyspuoli päivitettiin Petronixin kärjettömään jakajaan ja Ford Racingin 8-millisiin silikonijohtoihin, kipinän tuotamaan hankittiin MSD:n Super Blaster –puola. Moottori oli aikaisemmin palvellut ruiskutekniikalla, jonka jäljiltä nokka-akselina oli Ford Racingin kirein malli, koodilla M-6250-X303. Moottori oli valmiiksi stroukattu ja 0,030-ylikokoon poraamisen jälkeen iskutilavuudeksi saatiin mukava 347 kuutiotuumaa. Kaikki alakerran liikkuvat osat tasapainotettiin 28 unssin tarkkuuteen ja runkolinjaa vahvistamaan asennettiin ristirauta. Auton valmistuttua paketti pelasi hyvin, kunnes vetolevy alkoi pitää ääntä. Projektin perustaksi Vesa hankki serkkupojalta joutilaaksi jääneen 302 cid lohkon, joka oli lähtöisin ’86-mallisen Lincolnin keulalta. 2010. Pellin alle piilotetuista lisätehoista kielii kojelaudalla oleva kierroslukumittari. Hieman myöhemmin voiman jano ajoikin kulkupuolen kohentamiseen. Syksyn tullen koko tekniikka nostettiin pois paikaltaan ja vetolevyn vaihdon yhteydessä vaihteisto remontoitiin Master kitillä. Moottori oli valmiiksi stroukattu ja 0,030-ylikokoon poraamisen myötä iskutilavuudeksi saatiin mukava 347 kuutiotuumaa. Sisusta koottiin ulkokuoreen ja alkuperäisinä säilyneisiin oviverhoiluihin sopivilla, vihreän sävyisillä osilla, uutta tuli lattiamatto sekä kattoja istuinverhoukset. Öljytilavuutta kasvatettiin Cantonin seitsemän litran taka-pick-upilla olevalla öljypohjalla. Voitelutehokkuutta lisättiin asentamalla Mellingin korotetulla öljynpaineella varustettu pumppu sekä loiskelevy. Venttiilien aukeamisesta vastaamaan asennettiin 1:7-suhteen rullakeinut, sulkeutumisen hoituessa tuplajousilla. Holleyn 650:n vacuumikaasarin alle tuli Weiandin Stealth kaksitasoimusarja. Tuoretta kromia asennettiin sisäkahvoihin ja ikkunaveiveihin, samalla kaikki luukkujen tiivisteet vaihtuivat uusiin. Tuolloin moottoriksi asennettiin alkuperäinen 302 cid pikkulohko, johon Vesa asensi rullanostajat, hieman kireämmän nokka-akselin sekä rullajakopään. 47 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Moottorin yläkerta koottiin Mustangin aikaisemman voimanlähteen osilla. Ponin ajettavuutta parannettiin vaihtamalla taka-akselistoon kaikki uudet puslat samalla, kun 8-tuumaisen perän sisälle hankittiin EatoUlkokuoreen hyvin sointuva vihreä sisusta on haluttu pitää pitkälti tehtaan asussa
Ford Mustang 2d HT Coupe ’70 MOOTTORI: ’86 Lincolnin 302 cid V8, stroukattu 347-kuutiotuumaiseksi, porattu 0,030” ylikokoon, Keith Black –männät, joiden lakia madallettu jyrsimällä, kampiakseli, vetolevy, kiertokanget ja männät tasapainotettu 28 unssin tarkkuuteen, runkolinja vahvistettu ristiraudalla, Melling-öljypumppu korotetulla öljynpaineella, loiskelevy sekä Cantonin 7 litran vetoinen öljypohja. Faktat FORD MUSTANG 2D HT COUPE ’70 • OMISTAJA: Vesa Kovanen • PAIKKA: Pieksämäki. Lahjaratti. AFR:n alumiiniset 165cc palotiloilla olevat kannet, 1:7 rullakeinut ja tuplaventtiilijouset, rullanostajat ja Ford Motorsportin M-6250-X303 –nokka-akseli, Weiand Stealth -imusarja ja Holley 650 cfm vacuum -kaasutin, MSD Super Blaster – puola, Ford Motorsportin 8 mm silikonijohdot sekä Petronixin kärjetön jakaja. Ainoastaan alkuperäinen kolmirivinen syyläri kennotettiin uudelleen lämpöongelmien välttämiseksi. KIITOKSET: Vaimo ja perhe, serkku Pete, velipoika ja Tuumacid/ Teppo Inkinen. Mitään suurempia murheita ei ole ollut, vaan pelkät perushuollot ja kuluvien osien, kuten jarrujen uusiminen on riittänyt pitämään Mustangin liikkeessä. ”Tästä tuli todellinen pitkäaikaissijoitus”, rakentaja nauraa. Ajovalot siirtyivät keskemmälle toisen valoparin poistuessa, ja samalla takapaneeli muuttui koverasta tasaiseksi ja valot upotettiin korilinjaan. Pienen erityispiirteen Mustangi sai Vesan täyttäessä pyöreitä, kun vaimo ja serkkupoika hankkivat autoon sopivan Grantin ratin oikeine keskiöineen syntymäpäivälahjaksi. 48 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Rakentaja itse on erittäin tyytyväinen paketin toimivuuteen – autohan on palvellut hyvin kirkkoreissuista harrastetapahtumiin. Kuten arvata saattaa, harrasteautot eivät valmistu koskaan, ja Vesallakin on mielessä jo ajatus hammastanko-ohjauksen ja levyjarrujen asentamisesta jossakin kohtaa tulevaisuudessa. nin True Track -lukko ja tiheämpi 3,55:1 perävälitys. Äänenvaimennusta hoitamaan tuli yhdet vaimentajat. RENKAAT JA VANTEET: American Racing VN 420 Classic 200S –kromivanteet, edessä 7x15” ja takana 8x15”. Tekniikkapäivitys on todettu parin ajokauden aikana onnistuneeksi. Pakoputkisto koottiin lyhyistä peltisarjoista 3” kollektoreilla sekä x–putkella varustetusta 2,5 tuuman tuplaputkistosta. JARRUT: Alkuperäiset 2-piiriset tehostamattomat rumpujarrut. VOIMANSIIRTO: C4-automaattivaihteisto, Ford 8” perä Eaton True Track –lukolla ja 3,55:1 välityksellä. Mallivuodelle ’70 Mustangin keulaa ja perää muotoiltiin uudelleen. Tehoreservejä Vesa ei ole testipenkissä mitannut, mutta arvelee lukujen liikkuvan jossakin 350 hepan maastossa. Autosta on tullut hyvin rakas koko perheelle, eikä sen hävittämisestä edes puhuta. Renkaat edessä Cooper Cobra 215/60 R15 ja takana Hercules 235/60 R15
15” alk. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna www.jenkkiautohuolto. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 35 VUODEN KOKEMUKSELL A AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. www.americanpower. 59,95 € Baby Moon tai Rallye-kapseli 19,95 € Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. Puh. 03 652 3380 GSM 0400 813 297 americanpower.oy@gmail.com
VANISSA VARA PAREMPI 50 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kustomoitujen Vanien suosio on kovassa nosteessa, mutta luodaanpa tällä kertaa silmäys yksilöön, joka istuu alkuperäisessä asussaan paremmin koruttomaan suomalaiseen perinnemaisemaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET CHEVY VAN ’90. Emmanakin tunnetun, henkilöautoksi rekisteröidyn Vanin pellin alta löytyy 502-isolohko, joten kyseessä ei ole ihan perus raksapaku
VANISSA VARA PAREMPI 51 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Vanhasta Vanista adoptoitu 454-isolohko alkoi vuonna 2001 pitää ylimääräistä ääntä ja Juha päätti laittaa hommat isolleen. Sen jälkeen ainoa ongelma oli se, ettei takarenkaille enää löytynyt pitoa. Alastaron varttimailiradalla Juha kävi kepittämässä sillä 14 sekunnin aikoja, mikä sai pahaa-aavistamattomien kilpakumppaneiden leuat loksahtamaan asfalttiin, varsinkin kun kyljessä komeili edelleen alkuperäinen 6.2 Diesel -teksti. Reilut 3 000 kiloa painaneen auton suorituskyvystä kertoo se, että tämä Lego-palikan aerodynamiikalla varustettu malmikasa kiihtyi nollasta sataseen reilussa viidessä sekunnissa. Hän sai tehtäväkseen purkaa diesel-Vanin hylsyksi ja istuttaa sinne kolaroidun auton isolohkotekniikan sekä osan sen sisustaa. Ainoastaan etupenkit on jossain vaiheessa vaihdettu. Miehen silmäterä meni lunastuskuntoon, mutta sen 454-isolohkomoottori säilyi ehjänä. Juha kertoi rakentaneensa autoa niin rahalla kuin rakkaudellakin ja ynnää käyttäneensä siihen omistusaikanaan yli miljoona vanhaa markkaa. Autoon tilattiin tehdasuusi 8,2-litrainen HT 502, sekä Accelin ohjelmoitava ruiskujärjestelmä, jotka sai niin ikään asentaakseen Michael. Alustaa jämäköitettiin lisäämällä perään jousia ja jäykistämällä etupään tuentaa. Vanien alkuperäisiä sisustoja näkee harvoin näin siistissä kunnossa. 52 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Harry -niminen mekaanikko – sama mies, joka perusti myöhemmin Espooseen monien tunteman USA-autohuollon, Michael’s Garagen. Tai oikeammin sanottuna laatikoiden päälle. Auto vietiin Chevroletin maahantuojana toimineelle MetroAutolle, jossa työskenteli silloin Michael J. Eteen vaihdettiin myös isot jäähdytetyt jarrut. T ämän harvinaisen haluttavilla spekseillä varustetun Chevy Vanin muutostarina alkoi 2000-luvun alussa, jolloin espoolainen Juha Salomäki ajoi omistamansa Vanin katolleen. Lopputuloksesta tuli paitsi näyttävä, myös ripeä, ja se päätyi seitsemälle rekisteröitynä henkilöautona edustustehtäviin Juhan luotsaamalle rakennusliikkeelle. Uuden moottorin myötä teho ja kulkuhalut rupesivat riittämään, mutta kasvaneet voimavarat alkoivat käydä laatikon päälle. Samalla myös jäähdytystä parannettiin ja tankki vaihdettiin 140-litraiseen, jottei huoltoasemalla tarvinnut hypätä ihan jatkuvasti. Niinpä Juha lunasti tekniikan vakuutusyhtiöltä takaisin ja alkoi etsiä sopivaa aihiota, johon sen istuttaa. Vuonna 2003 muut autoprojektit painoivat kuitenkin päälle ja kiinnostus alkoi siirtyä toisaalle, joten mies laittoi viritetyn Chevrolet Chevy Van ’90 Vanien alkuperäisiä sisustoja näkee harvoin näin siistissä kunnossa aina puuosia myöten. Tuhdimpaa tekniikkaa. Kaksi aiempaa lootaa näet ehti mennä murusiksi ennen kuin Juha teetätti autoon vahvistetun TH400-automaatin asbestikytkimellä. Pohjois-Karjalassa tuli sopivasti myyntiin taksina palvellut, bussiksi rekisteröity dieselVani, joka sopi suunnitelmiin. Sen lisäksi voimansiirtoa vahvistettiin Fordin ysituumaisella 100% lukkoperällä, joka soveltui paitsi toimivuudeltaan myös fyysisiltä mitoiltaan tehtäväänsä erinomaisesti
Mikko ”Emma” on rekisteriotteen mukaan henkilöauto ja siinä on kuljetuskapasiteettia seitsemälle hengelle. Aavisteltuaan voivansa tulla katumapäälle hän kuitenkin varasi itselleen takaisinosto-oikeuden siinä tapauksessa, että uusi omistaja päättäisi jonain päivänä luopua autosta. Vaninsa myyntiin. Tero etsi isokokoista henkilöautoksi rekisteröityä ajokkia, kun edellinen Astro kävi pieneksi, ja isolohkolla varustettu Vani tuntui täyttävän paikan hienosti. Tero kehuu auton toimineen hyvin ja lämmenneen nopeasti pakkasellakin. Tero päätyi myymään auton eteenpäin, kun poika menehtyi sairautensa uuvuttamana, eikä perhe halunnut enää pitää autoa, joka muistutti ikävästä asiasta päivittäin. Kauppojen myötä auton uudeksi omistajaksi löytyi espoolainen Tero Seppänen, jonka hallussa auto olikin seuraavat 11 vuotta. Pihamaalla oli kuitenkin projekteja siinä määrin, että jotain oli laitettava kiertoon ja lopulta myymistä päätettiin kokeilla Emman kohdalla vain vajaan puolen vuoden omistusajan jälkeen. Uuden perheen myötä Vani sai varsin pian rekisterikilpensä MA-kirjaimista väännetyn nimen Emma, jolla auto tunnetaan Vani-porukoissa vielä tänäkin päivänä. 53 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Tarpeen taustalla oli perheen vaikeasti vammautunut poika, joka tarvitsi kuljetuksiin erikoisjärjestelyjä. Arvatenkin auto päätyi myyntiin Nettiautoon, josta sen bongasi Luumäellä asuva Mikko Mujo. Hänellä oli itsellään tuolloin käytössä ’79 Dodge Powerwagon, joka meni pienen rahatukon siivittämänä vaihdossa Vaniin. Tero teetti jopa 6.2 Diesel -kylkimerkkien tilalle Emma-tekstit. Mikolla auto palveli työmatka-autona ja mamman kauppakassina. Huollot Tero teetti aina auton rakentaneella Michaelilla, mikä varmisti sen, että auto sai osakseen juuri oikeanlaista huomiota ja huolenpitoa. Hänen huomassaan takapuskuri sai myös omavalmisteiset Bowtie-logon muotoiset heijastimet. Juha ei enää takaisinosto-oikeudestaan huolimatta ollut autosta kiinnostunut, joten Emma päätyi Riihimäelle Teron tutulle autokauppiaalle. Emmana tunnettu. Lego-palikan aerodynamiikalla varustettu malmikasa kiihtyi nollasta sataseen reilussa viidessä sekunnissa. Tilaa on silti ruhtinaallisesti ja koko poppoo saa matkustaa nenät menosuuntaan päin. Kun alle laittoi kunnolliset nastarenkaat, ei sillä jäänyt kiinni pahemmissakaan paikoissa, toisin kuin Astrolla, joka jauhoi paikallaan tasamaalla jo viiden sentin paksuisessa lumessa. Emma puksutteli ympärivuotisena käyttöautona aina vuoteen 2012 saakka, minkä jälkeen ajot jäivät vähemmälle
54 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Myynti-ilmoitus herätti kovasti huomiota ja ihmisiä kävi paikan päällä Kouvolasta saakka, ei ostoaikeissa, vaan ihan vain ihmettelemässä vuosien varrella kovan maineen kasvattanutta autoa. Ilmoitus herätti kovasti huomiota ja ihmisiä kävi paikan päällä Kouvolasta saakka, ei ostoaikeissa, vaan ihan vain ihmettelemässä kovan maineen kasvattanutta autoa. JARRUT: Edessä isot jäähdytetyt jarrut, takana vakiot. Chevrolet Chevy Van ’90 Autoon vaihdettiin 2000-luvun alussa tehdasuusi 502-kuutiotuumainen isolohko Accelin ohjelmoitavalla ruiskujärjestelmällä. RENKAAT: Edessä 255/60 R15, takana 295/60 R15. Asennuksen suoritti Michael J. Harry, mistä muistuttaa hänen nimeään kantava laatta konehuoneessa. Nähtäväksi jää löysikö Emma nyt itselleen pitkäaikaisen kodin, vai vieläkö kulkurin matka jatkuu. Lopulta ne kaupatkin sitten syntyivät ja auto matkasi lappeenrantalaisen Osmo Käyhtyn harrasteautoksi. Faktat CHEVROLET CHEVY VAN ’90 OMISTAJA: Osmo Käyhty PAIKKA: Lappeenranta päätti, että mikäli auto menisi kaupaksi ennen ilmoituksen vanhenemista, niin se saisi mennä, mutta muussa tapauksessa hän pitäisi sen lopun ikäänsä ja palauttaisi sen virheettömään kuntoon. ALUSTA: Etupään tukivarsia jäykistetty, taakse lisätty jousia. VANTEET: 15” Centerline. SISUSTA: Seitsemälle hengelle rekisteröity matkustamo. MOOTTORI: 502 cid BBC V8, Accelin ohjelmoitava ruiskujärjestelmä. VOIMANSIIRTO: Vahvistettu TH400-automaatti, asbestikytkin, Fordin 9” perä 100% lukolla
Raiza ei siitä välitä, mutta myhäilee kyllä tyytyväisenä huomatessaan luomustensa herättävän keskustelua ja nostattavan tunteita. Evillogic 56 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON HERITAGE SOFTAIL ’94. Toisia poikkeava tyyli miellyttää ja toisia ei. Turkulainen Juha ”Raiza” Raitio on tullut viime vuosina tutuksi pyöristään, jotka erottuvat massasta ja ovat vahvasti tekijänsä näköisiä
Evillogic 57 AMERIKAN RAUTA 4/2016
Ensimmäisen oman Harrikan hän rakensi kymmenisen vuotta sitten, mutta homma räjähti kunnolla käyntiin vasta viisi vuotta takaperin, jolloin Raiza aloitti työt Bike Fellowsilla saaden samalla käyttöönsä ammattitason työkalut ja asialliset puitteet. Indianin ratkaisua ei kuitenkaan apinoitu suoraan, vaan Raiza kehitti siitä oman versionsa. ”Takalokasuojissa on vanhat kuluneet sponsoritekstit, jotka syntyivät hetken mielijohteesta. Toinen kaverini väänsi alumiinitankit suunnitelmieni mukaan viikossa.” Vanteiden ja springer-keulan candymainen kiilto saatiin aikaan vetämällä kiiltävän kromin päälle punainen pulverilakka. Ajatus saattaa lähteä mistä vain. Otettuani hahmottelutussin käteeni minulle tuli ensimmäisenä mieleen teksti Hilton Brothers ja samanlaisella intuitiolla pulpahti toiselle puolelle sana Winston ilman sen suurempia merkityksiä”, Raiza naurahtaa. ”Pelkäsin karvan verran sitä, mitä tekniikalle oli tapahtunut, mutta purettuani pyörän ja saatuani koneen auki totesin sen näyttävän aivan priimalta. ”No onko sulla jo nimiä keksittynä valmiiksi lisää. ”Hitsauksissa avustanut kaverini varmisti pariinkin otteeseen, tehdäänkö rungon yläputkesta todella noin härski ja minä vastasin kyllä. Etuosasta tehtiin kuitenkin hieman pitempi kuin esikuvana toimineissa 20-luvun race-satuloissa oli. ”Mä näen pyörät hyvin valmiina päässäni jo siinä vaiheessa, kun aloitan rakentamisen. Yksi silmiinpistävä seikka pyörässä on runsas messinkisten koristeosien käyttö, ja Raiza myöntääkin avoimesti heikkoutensa tähän kuparin ja sinkin seokseen. Runko käsiteltiin samalla tavalla, mutta siinä jätettiin hiomajäljet näkyviin. Minulla oli loksu kädessä ja olin jo maalannut siihen keskiraidan, kun sain päähäni, että vanhan kisapyörän inspiroimaan laitteeseen kuuluisi sellaiset. Tilausta vastaanottanut rouva kertoi käyttökohteen olleen hänen kohdallaan ensimmäinen laatuaan. 58 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kaksi paraatipuolta. Sisällä oli uudet männät sekä jyrkempi nokka, ja kone oli muutenkin kuin suoraan remontin jäljiltä.” Edellinen omistaja oli koristellut pyörää erilaisilla kiiltävillä kilkkeillä, mikä tässä tapauksessa osoittautui onneksi. ”Käytännössä siitä seuraa se, että molemmista puolista tulee paraatikelpoisia. Pumppu sen takana oli täysin vioittumaton. Tällä hetkellä Raizan tallissa on juttumme Evillogicin lisäksi Evillusion ja Evildirt. Ne on näet tilattu hautakiviä myyvästä liikkeestä. Näin oli jo ensimmäisen pyörän kohdalla ja sama käytäntö tulee jatkumaan hamaan tappiin saakka. Pyörän molemmilla puolilla tapahtuu paljon asioita.” Kaikki koristemaalaukset, straipit ja tekstit ovat Raizan itse tekemiä. Osa osista on oikeasti messinkiä, mutta osa vain maalattu messingin näköisiksi. ”Niitä voi omistaa enemmän, kun ne mahtuvat paljon pienempään tilaan”, Raiza perustelee tyhjentävästi. ” Kaikki pyörät, jotka Raiza rakentaa itselleen tai lähipiirilleen, saavat nimekseen jonkin Evil-alkuisen. Jopa pyörään liimatut tarrat ovat miehen itsensä suunnittelemia ja toteuttamia. Yhtäkään johtoa ei ollut jäljellä. Lopulta penkki verhoiltiin vaaleanruskealla nahalla, jonka Raiza patinoi tummaksi. Esimerkiksi öljypumppu oli suojattu kromikäikäleellä, joka oli ottanut palossa kaiken pahan itseensä. Aloitin mopojen rakentelun 9-vuotiaana ja saman tien ryhdyin myös maalamaan niitä itse. ”On, on, on…” Harley-Davidson Heritage Softail ’94 Tankin teksti on tehty hautakivikirjaimista. Suurin osa pyöränrakentamisen työvaiheista onnistuukin häneltä itseltään, ja niiden loppujen tekemiseen löytyvät osaavat kaverit kattavasta käsityöläisten verkostosta. Mikäli tankin Hardly-Devious -tekstin kirjaimet näyttävät tutuilta, olet saattanut törmätä samanlaisiin hautausmaalla. Ensimmäisen moottoripyörän, ’73 vuosimallin 125 Yamaha RD:n, rakensin piikkivaiheessa ja siihen tuli muiden muutosten muassa myös erikoismaalaus”, Raiza pohjustaa. Yhdeksi Raizan tavaramerkeistä on muodostunut pakoputkien vetäminen ei-paraatipuolelle. ”O len kotoisin Paraisilta, missä asuimme omakotitaloalueella. Evillogicin lähtökohta oli Jenkeistä tuotu palanut raato. Välissä koitti autokausi, jolloin mies rakensi kaksi Dodge Dartia ja ’57 Buickin, mutta lopulta nelipyöräiset jäivät taka-alalle ja mielenkiinto kohdistui täysipainotteisesti prätkiin. Sen etuja oli iso piha, jossa oli tilaa toteuttaa itseään. Koneen päälle oli sulanut mittaristo ja etupään päälle pleksi. Yllätys sinänsä. Raizan luomuksille ominainen ja jossain määrin myös niitä yhdistävä visuaalinen ilmeikkyys selittyy miehen harrastuneisuudesta ja sivutoimisuudesta mainosten sekä grafiikan parissa. Se ohjaustanko, josta kaikki sai alkunsa, on ideoitu vanhassa Indian lautaratapyörässä nähdystä ratkaisusta, jossa tanko on saranoitu keskeltä, jolloin sen saa käännettyä kätevästi alas matalaan ajoasentoon. ”Olen henkeen ja vereen sarkasmin ystävä ja halusin tankkiin tekstin, joka äkkivilkaisulla näyttää Harley-Davidsonilta, mutta onkin todellisuudessa jotain aivan muuta. Koneen lisäksi pyörästä hyödynnettiin vaihdelaatikko ja runko, jota tosin muokattiin kovalla kädellä. Osa kyseisistä osista on tosin vain maalaamalla feikattu messingin näköiseksi. Yhden pyörän vision sain tankista ja esimerkiksi Evillogicin tapauksessa koko pyörän idea syntyi ohjaustangosta.” Tuhkasta noussut. Penkin runko on peräisin fillarin satulasta ja sen päälle tehtiin alumiinipohja, jonka muotoilussa matkittiin vanhaa peashooter-meininkiä. Käyttämäni sanapari putkahti lopulta jostain oman sairaan mieleni loputtomista sopukoista. Messinki on materiaalina Raizalle mieleinen ja se näkyy monissa detaljeissa
Ajatus saattaa lähteä mistä vain. Vanteiden ja keulan kiiltävänpunainen pinta saatiin aikaan vetämällä kiiltävän kromin päälle punainen pulverilakka. Pakoputkien vetäminen ei-paraatipuolelle on muodostunut Raizan tavaramerkiksi. Runko käsiteltiin samalla tavalla, mutta siinä jätettiin hiomajäljet tarkoituksella näkyviin. 59 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Tatem dolestis dolor simintion que prem consed ea sam, que pos rerum el mos sit eum et lab ipsa consed quunt, sedi que dolupis rempos dipsae consed que Satulan runko on peräisin polkupyörästä. Sen päälle on tehty peashooter-tyyppinen alumiinirunko, joka on verhoiltu nahalla ja patinoitu vanhan näköiseksi. Mä näen pyörät hyvin valmiina päässäni jo siinä vaiheessa, kun aloitan rakentamisen
Hot Rod & Rock Show Yksi koko näyttelyn hienoimpia rodeja oli ehdottomasti Niklas Hallströmin Weiandin blowerilla ja 327:lla varustettu peltipuhdas ’31 Ford Coupe. 60 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Tämä linjakas ’51 Chevy Sport Coupe tuli myös Ruotsista, Strängnäsistä. Hot Rod -luokan kolmospytyn saaneen auton vanteet ovat vanhat magnesiumiset spindle mount American Racingit. Komeaa kalustoa löytyi genrestä riippumatta, ja mukana oli myös useita kovia kotimaisia uutuuksia. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tampereen näyttelyä on vuodesta toiseen ylistetty, mutta läheskään joka vuosi sille ei ole ollut yhtä vahvoja perusteita kuin tänä vuonna. Ruotsalaisen Thomas Bengtssonin Street Rod -luokan ykköspalkinnon vieneen Roadsterin tekniikkana on moderni ZZ4 ja 4L80E
Vallentunalaisen Anders Ekelundin ’32 Roadster kantaa nimeä ”Brown Sugar”, ja aika makea kokonaisuus onkin. Tämä oli se todennäköisesti Suomen ensimmäinen V8-koneinen Cobra, jonka Jyrki Pykäri rakensi 90-luvulla Malibua kanta-autona käyttäen. Porilaisen Jarmo Vilenin ’68 Mustang -reliikki tunnetaan nimellä Frank. Siipiklassikoiden komeinta päätä edusti pyhäsalmelaisen Rauno Qvickin ’58 Century 2D HT. Sittemmin auto on kulkeutunut Tampereelle Tero Backille, ja se on saanut matkan varrella rutkasti viimeistelyä sekä kokonaan uuden värityksen. Tontilla ollut kutosella ja manuaalilla varustettu ’32 Chevrolet Confederate kuuluu nokialaiselle Vexi Lehtoselle. Suomi-auto on rakennettu tähän kuosiin jo 70-luvun lopulla, ja Jarmo pelasti sen yli 30 vuoden unesta viime syksynä. Tampereelta sillä lähti kotiin vietäväksi Special Award -palkinto. Maalipinta saatiin vielä ehostettua vanhaan loistoonsa paikkamaalaamalla ja kiillottamalla, vanhantyyliset leveät Slotit sen sijaan ovat vielä haussa. Anna-Stina Kankaan Honey Pancakeksi kutsutussa ’28 Letukassa näkyy selvästi Heath Garagelle jo tunnusomaiseksi muodostunut tyyli. 61 AMERIKAN RAUTA 4/2016. FSRA:n osastolla oli tällä kertaa selvästi patinateema
Tämäkin on ’89, parhaalla Limited-varustetasolla ja neljälitraisella kutosella. Näyttelyn komein takki taisi olla Tuomas Mäntysellä. Tuomaksella on myös takin kanssa yhteen sopiva, tassun ilmaan nostavalla ilmaalustalla varustettu S10 Blazer lowrider. 62 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Tällä hetkellä rungossa oli kiinni 454 cid varamoottori, mutta tekniikaksi on tulossa 427 cid L71 ja Muncien 4-pykäläinen manuaali. Hot Rod & Rock Show Tiedä häntä, mikä on suuren yleisön mielipide, mutta minusta on mukavaa nähdä näitäkin näyttelyissä. Nokalta löytyy LS1 ja alusta on rakennettu pro touring -hengessä putkitukivarsia ja coilovereita myöten. Vaikka meillä suurin osa tätä Cherokee-korimallia on 90-luvun taitteesta, tuli kori markkinoille jo yli 30 vuotta sitten, ja siinä yhdistyy hauskasti periamerikkalainen kulmikkuus ja siro koko. Hokkasen Keijon vanha ’66 Coronet edusti Kimmon Corvetten vieressä. Janita Boström edusti havaijihengessä Cadillac Clubin osastolla. Tekniikka on pitkälti Camaro-sukuista, maski tehty Passatin kynnyslistoista, ovenkahvoja on lainattu Amazonista ja etu-umpiot ovat Ladasta. Aimo Mäyrän ’38 Packard edusti esittelylapunkin mukaan kierrätystä parhaimmillaan. Teemu Marjakankaan ’70 Tempestin jarrusatuloista löytyvä Corvette-teksti vihjaa muustakin tekniikasta ihan oikein. Corvette Club toi näytille kokonaisten autojen ohella myös tämän ’68 C3:n rungon
Nykyisin konehuoneesta löytyy perinteisen pikkulohkon sijaan Kenne Bell -ahtimella piristetty ja E85-etanolilla toimiva LS1, jonka perässä on truckeista tuttu 4L80E-vaihteisto. 63 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Amerikan Raudan osastolla oli näytillä Tero Niemeläisen sitten lehtiesittelyn teknisesti täysin uudistunut ’65 Malibu. Street Car -luokan kakkossija meni porilaisen Jani Tommilan ’70 Challengerille. Ukot kertoivat, että autonkuljetusauton rampin lukitus petti sillä seurauksella, että ramppi putosi Karvisen Mikan flakepintainen ’32 niskassaan Laitisen Samin ’37 Dodgen päälle. Maukkaasti modernisoidun auton keulalta löytyy 512 cid isolohko. Tampereelta auto sai Kustom Car -luokan kolmossijan. Joensuun pojille kuului sattuneen näyttelyyn lähtiessä melkoinen vahinko. Erno Komulaisen ’41 Fordin linjoja ei vain voi olla ihailematta. …tämä ’60 Buick. Hank Jacob toi tuttuun tapaan näytille useamman käsittelyssään käyneen auton. Harmituksesta huolimatta Sami lupaili Dodgen olevan vapuksi taas kunnossa, ja saivathan kaverukset sentään tuotua Mikan autot näyttelyyn. Tämän Plymouthin lisäksi niitä olivat ’43 GMC pickis ja... ’32:n tekniikkana on muuten BBC ja 5-vaihteinen manuaali
Amerikan Raudassa rodin kanssa vuosi takaperin nähty Saija oli Tampereella myymässä nahkavaatteita. Kitu Helanderin ’04 V-Rodin murhatun pelkistetty ilme puhuttelee. Lowridereita ei hallissa montaa ollut, mutta Jimmy Ronnebrinkin ’64 Impala oli yksinäänkin vaikuttava laite. Tämä upea ’38 Ford kuuluu keravalaiselle Juha Seunalle. COE:t tuntuvat saavuttavan koko ajan suuremman suosion. Mallia valmistettiin kaikkiaan vain 1212 kappaletta, joten niihin ei kovin usein törmää. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Hot Rod & Rock Show Jati Jätyrin ’60 Chrysler 300F sai Old Classic -luokan kolmospalkinnon. Kokkolalaisen Jouni Lehtolan Harrikasta semmoisia löytyy. Warp Speedster -nimeä kantava rakennelma tuli näyttelyyn Lievestuoreelta. Tekniikkana on reippaasti tuoreempi 6,9-litrainen International diesel sekä C6-automaatti. En tosin tiedä, olisinko jättänyt irtopyörää tuohon kohtaan sotkemaan auton linjoja keulasta päin katsottaessa. Niin, onhan noita kaiverruksia pyörissä nähty, mutta oletkos nähnyt Kippari-Kallen kuvaa kaiverrettuna pyörän metalliosiin
Honda CB750 ’72, Tommy Nieminen, Tampere Chopper 1. Stetson Shop 2. Ford ’33, Thomas Bergholm 3. Ford Model A ’31, Niklas Hallström3 Kustom car 1. Chrysler 300C, Sami Holopainen 2. H-D Hard Soup ’74, Juho Rouhu, Helsinki 2. Ford TT -kuorma-auto ’24, Ilpo Niemi, Tampere 3. H-D ’49 FL, Reijo Järvinen 2. Ford Thunderbird ’57, Eira Viitala, Kurikka 3. Työn jälki on miehelle ominaiseen tapaan kautta linjan huikeaa, ja mielenkiintoisia detaljeja löytyy joka puolelta. Ford Coe Pick Up ’38 Juha Seuna, Kerava 3. Cadillac Coupe de Ville ’59, Antti Asunmaa, Lahti 2. Ford T Ames Runabout ’19, Vehoniemen Automuseo, Kangasala Old Classic 1. Oikeasti ajettavaksi tehtyä autoa liikuttaa poikkeuksellisesti 365-kuutiotuumaiseksi stroukattu perinteinen Chevyn pikkulohko remmiahtimella ruuditettuna. Decoration 1. Dodge Challenger SE ’70 Jarmo Lönnqvist, Akaa 2. H-D Milwaukee ’48, Tommy Spännäri Special Awards (bike) • Kustom fillari Riviera, Lasse Vänttinen, Helsinki • Kawasaki W650 ’99, Jari Niinimäki • Honda Gorilla, Otto Ruohola, Pirkkala • BMW R100rs ’78, Mikko Harpala, Lohja • Jawa ’53, Juha Markkula, Pori Mobiilit 1. H-D Panhead ’48, Sami Järvelä, Rauma 2. Ford Pick-Up, ’46, Marko Stjerbakoff, Espoo 2. Peterbilt ’83, Juha Tiili Pick Up & Van 1. Triumph Bonneville, Tarmo Kotavuopio, Sastamala 3. Chevrolet Coach ’28, Henrik Larsson 3. Ford A-Coupe ’30, Juni Juusonen 3. Chrysler 300C, Marko Suomi Truck 1. Chevrolet Chevelle ’65, Tero Niemeläinen Street Rod 1. ITM V8 Monster, Rune Backman, Vaasa Classic custom 1. H-D Shovel, Mikko Kautto, Riste 3. H-D Swedish ’57, Sami Suomela Custom bike 1. Nissan Elgrand Highwaystar, Eero ”Error” Lotta 3. Chevrolet Camaro RS ’67, Taisto Holli, Kurikka Street car 1. Vehicle Lempäälä 2. Buick Super ’50, Robert Pellbrink 3. Ford Roadster ’32, Thomas Bengtsson 2. Chevrolet Chevy Van ’85, Petri Rouvinen, Kellokoski Special Awards (cars) • Ford Cortina ’71, Antti Tiitinen • Ford 5W Coupe ’34, Anni Meriläinen • Tähti-vene ’22, Pirkko ja Raimo Rajala • Chevrolet Impala 2d Coupe ’59 + sauna/ asuntovaunu, Esa ja Minna Liikanen, Kiiminki • Hudson Commodore ’49, Stefan Seidl, Eskilstuna, SWE • Chevrolet ’29 ”Honey Pancake”, Anna-Stina Kangas, Lapua • Chevrolet Bel Air STW ’52, Pasi Pouta, Onttola • Chevrolet Impala Lowrider ’64, Jimmy Ronnebrink, Ruotsi Ladies Choice Martti, Mobilian Autokylä, Kangasala Best Bike H-D Panhead, Harri Tirkkonen, Helsinki Best Car Continental MkII ’57, Matti Äyräväinen, Porvoo People´s Choice Continental MkII ’57, Matti Äyräväinen, Porvoo Koko lailla koko potin – peräti kolme palkintoa – vei Matti Äyräväisen ’57 Continental Mark II, joka on ehdottomasti maailmanluokan rakennelma. Ford Thunderbird ’57, Eira Viitala, Kurikka Vendors 1. KMZ k750 ’59, Jari Töykkälä, Jokela 2. Pirkkalan VPK – Pirkanmaan VPK nuoret 3. Amerikan Rauta Clubs 1. Pontiac Firebird Convertible ’68, Maria VarkoiPulkkinen, Suonenjoki 3. Chevrolet Capitol Aa, Veikko ja Seppo Tuominen, Kangasala 2. H-D ’30, Tomi Kankaanpää, Hämeenlinna 3. Mansen Maasturi Club Classic Bike 1. Ford Business Coupe ’41, Erno Komulainen Styling car 1. H-D Panhead ’51, Harri Tirkkonen, Helsinki 2. H-D ’71, Hannu Haapamäki, Vaasa Trike 1. Chrysler 300F ’60, Jati Jätyri, Tuusula New Classic 1. H-D Panshovel, Roni Eeronheimo, Helsinki 3. Palkitut 65 AMERIKAN RAUTA 4/2016. ITM V8 Monster, Gunde Hjortman, Vaasa 3. Ford ’31, Pasi Pouta 2. Chevrolet Impala ’59, Mats-Ola Larsson, Ruotsi 2. Dodge Challenger ’70, Jani Tommila, Pori 3. Ford Roadster ’32, Anders Ekelund Hot Rod 1. Ford Pick-Up ’46, Marko Stjerbakoff, Espoo 2. Syvän metallinharmaa väri on muuten niinkin erikoinen kuin Toyota Avensiksen harmaa. Continental Mk II ’57, Matti Äyräväinen 2
Motor Show Mika Naukkarinen kuvaili ’67 Camaroaan syntymähäjyksi. Hannu Jaakkolan British Petrolin väreihin maalaamassa omavalmistepyörässä oli boardtracker-henkeä. Tämän vuoden näyttelyn kalustosta oli amerikkalaisvalmisteisia arviolta 90 prosenttia, minkä lisäksi se jäljelle jäänyt 10 prosenttiakin sopi tyyliltään joukkoon vallan mainiosti. Kustomfillareita olisi voinut olla näyttelyssä enemmänkin. 66 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Masi Isohannin ’69 Buick Sportwagonin 540-isolohkon päälle ilmestyi viime talvena näyttävä ahdinpatteristo. Auto oli pääsiäisenä näytillä Elmiassa ja ensiesiintyi nykytekniikallaan suomalaisyleisölle Seinäjoella. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Vaikka Seinäjoen näyttelyn nimen alle mahtuisi terminologisesti kaikenlaista moottoriurheilusta mobilismiin, on se profiloitu onnistuneesti jenkkinäyttelyksi. G A S O L I N E Tämä kaikin puolin autenttisen oloinen, 427-kuutiotuumaisella koneella varustettu kaksiovinen ’65 Impala SS kuuluu Juha Liljamolle. Voimanlähteenä kerrottiin olevan 327 + lietso, joka näyttäisi tässä tapauksessa tarkoittavan reippaankokoista remmiahdinta
Lowridereiden lippua kantoi korkeimmalla Esa Koskelan ilmajousitettu ’64 Buick Riviera pinnavanteilla. Extreme makeover sisälsi uuden värin lisäksi myös moottorin turbottamisen. Pellin alta löytyi 455-isolohko. Punaraitaiset renkaat ovat kuin piste i:n päällä Tom Roslundin hienokuntoisessa ’65 Mustangissa. Hannu Jaakkola osti pääsiäisen jälkeen pari numeroa sitten lehdessämme esitellyn ’43 GMC pickupin ja loihti sille uuden ilmeen 11 päivässä. 67 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Raimo Kesselin ’69 Barracudan luulisi liikkuvan riittävän rivakasti remmiahdetulla 408:llaan. Hannun jatkosuunnitelmissa on astinlautojen jatkaminen sekä lavan varustaminen lokasuojilla. Mika Karvinen toi palkinnoille yltäneen ’57 De Soto Firedomen lisäksi näyttelyyn myös tämän vihreän flaken peittämän ’32 Fordin. Kustomeiden harvalukuista joukkoa paikkasi Irene ja Veli-Matti Backmanin ’54 Chevrolet Styleline, joka valittiinkin koko näyttelyn Top 10 -joukkoon. Ari Välilehdon ’68 Oldsmobile 442:ssa oli harvinaisen hyvin onnistunut satiinipintainen musta väritys
Upi’s Garagen ’71 Harley-Davidson ”Head Healerissa” on melko villejä ratkaisuja esimerkiksi keulan ja perän suhteen. Edessä vasemmalla Håkan Kockin ’61 Convertible Roadster ja oikealla Nina Kuopanportin ’60 Convertible. 68 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Jukka Tasala on rakentanut GT350 R Mustangistaan todella maukkaan Shelby-kloonin. Gasoline Motor Show Hallista löytyi todella komea Ford Thunderbird -nelikko. Toteutus palkittiin muskeliautojen Top 5 -pystillä. Auto valittiin näyttelyn kärkikymmenikköön. ”Tuosta kun nappaisi kolme tuumaa katosta pois, niin kyllä sillä sitten kelpaisi kylällä pörrätä”, tuumivat kaverit Alpo Martikaisen entisöidystä ’34 Chevystä pahat mielessään. Molemmat pääsivät palkinnoille. Håkan Kockin ’70 Mercury Cougarissa on todella piristävä väriyhdistelmä. Harvinaisempia valmistajia pyöräpuolella edustivat etualalla oleva Juri Markkasen ’05 American Iron Horse sekä takana näkyvä Pasi Viitamäen ’06 Big Dog. Kilpaa kahville. Jani Kettulan ’98 Sportster -kahviraaserin tankissa oli ajatuksia herättävä kannanotto
Auto seisoi 31 vuotta, minkä jälkeen se elvytettiin vanhaan kuosiin. Dollarihymyjen topviitoseen mahtui myös Kimmo Vainionpään ’58 Buick Special Estate Wagon, joka on ainoa laatuaan Suomessa liikenteessä. Luftsick-Takiksena tunnetun Kari Takamäen ’70 Kupla on rakennettu nykyasuunsa pääpiirteissään jo vuonna 1995 ja edelleen se näyttää yhtä hyvältä. 69 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kattoa on madallettu kaksi tuumaa. Monica Hannukselan ’56 Chevrolet Bel Airissa on harvinaisen harmoninen väriyhdistelmä. Tällaista työnjälkeä näkee stripeillä todella harvoin. Auton rakentelu onkin vienyt 12 vuoden talli-illat. Raaka ’50 Chrysler Windsor Limousine on Ville Taipaleen. Jarmo Vilenin mirramaalattu ’68 Mustang Fastback on rakennettu jo 70-luvun lopulla. Mika Knuuttila asetti ’71 Dusterillaan uudet standardit varttimailikilpureiden viimeistelylle. Toni Ojamaan ’56 ”Chop Top” Bel Air henkii pro street -henkisyydessään vahvasti 90-lukua. Leif Mäntymäen ryhdikäs 403:lla ja TH350:llä varustettu ’78 Pontiac Trans Am palkittiin muskeliautojen Top 5 -pystillä. Neito sai matkaansa dollarihymyjen Top 5 -pokaalin. Kun paljaalle metallipinnalle suihkutetaan lakka, johon on sekoitettu mustaa candyä, näyttää lopputulos tältä
70 AMERIKAN RAUTA 4/2016. American Car Club Oulun järjestämä näyttely keräsi äitienpäiväviikonloppuna hyvin väkeä, ja Ouluhallissa riittikin yleisölle kovatasoista ja monipuolista nähtävää paitsi kaluston, myös erilaisen oheisohjelman muodossa. American Car Show Oulu Matti Äyräväisen ’57 Continental Mark II sai Oulustakin kotiin vietävää Best Car in Show -maininnan muodossa. Marko Kaarion ’49 Chevy 3100 on niin sanotusti tontissa. Lauantain ja sunnuntain aikana näyttely-yleisöä kävi reilut 5 000 henkeä ja näytillä oli kaikkiaan 127 ajoneuvoa. Teksti ja kuvat: Markus Kärkinen Oulun American Car Show on varma kesän lähestymisen ja ajokauden alkamisen merkki pohjoisen jenkkiharrastajille. Laitisen auto miellytti myös tuomareita, plakkariin kertyi sijoitus Hot Rod -luokan Top 3:ssa. Sami Laitisen ’37 Dodge Business Coupe oli ainakin allekirjoittaneen silmää miellyttävä luomus. Muistoksi Oulun näyttelystä tuli palkinto Truck & Van -luokassa
Irene ja Veli-Matti Bäckman toivat näytille hienon ’54 Chevyn. Timo Haltun Camaron-punainen sammutin ja sammuttimenpunainen Camaro. Mikael Stålnacken ’68 Chrysler New Yorker noudatteli hyväksi havaittua kaavaa: kaksi ovea, nolla b-pilaria ja 440 kuutiotuumaa. ´67 Impala on 2-ovisena HT:na linjakas auto. Samoilla linjoilla lienee auton omistaja Christoffer Larsson. Aulis Hämeenkorven kokoelmasta löytyy myös 278 cid Fordin lättis, jonka hengitystä tehostaa Italmeccanican 40-lukuinen ahdin. Kustomien ei tarvitse aina olla kaksiovisia toimiakseen. Linja oli myös tuomareiden mieleen: auto valittiin 60-lukulaisten Top 3:een. 71 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Myös Tero Rojolan ’31 Ford ylsi hot rodien Top 3:een
’56 Fairlane on tyylikäs maltillisemmallakin kustomoinnilla. Alavieskasta paikalle tulleen Juha Marjakankaan kokoelmista löytyvä ’58 Edsel on melkoinen säilymäihme: auto on edelleen tehtaan maalissa ja kromeissa. Coronet huomioitiin Classic Muscle Cars -luokan Top 3 -palkinnolla. American Car Show Oulu Janne Pekkalan ’69 Coronet 500 Convertible ja sen 383, 727 ja 8 ¾ on matching numbers –yksilö. Aulis Hämeenkorven ’32 Ford on esittelykyltin mukaan saanut nykyisen kuosinsa jo 50-luvulla Kaliforniassa. Marko Yli-Tokolan 70-luvun loppua tihkuva kullanhohtoinen Pontiac Firebird Trans Am valittiin myös 70-lukulaisten Top 3:een. Suunnittelu, muotoilu ja toteutus Ismo Pyykkönen. Nämä kaverit vastasivat moottorikelkallaan näyttelyn pienimmästä kulkuneuvosta. Avo-Fordia vauhdittaa 221 cid sivuventtiilikasi. 72 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Timo Knihdin ’60 Fury oli iänikuisten Christine-kloonien sijaan piristävästi patinoituneen ruskea
’30 Ford oli varsin tyylipuhdas rottarodi. El Caminot tuntuvat olevan Suomessa vähän unohdettuja harrasteautoja. Kalajokisen Riku Isopahkalan aiemmin mattaharmaassa kuosissa ollut ’51 Ford Custom on saanut tälle ajokaudelle tyylikkään ja erottuvan vihreän maalipinnan ja uuden sisustan. Juha Lasasen auto edusti kuitenkin Camino-kantaa tyylikkäästi. Omistajaksi oli ytimekkäästi merkattu Mika. Eittämättä asenteikkain fillari aikoihin. Kustom-luokasta tuli Top 3 -maininta. Ismo Pyykkösen kalustoon kuului myös Klydeline Airwave ’07. 73 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Niin ikään Hämeenkorven autoihin kuuluvasta ’32 viisikkunasta löytyy Chevyn 409. Psychobella Camy vastasi burleskiesityksellään osaltaan lauantai-illan ohjelmasta
Aki Hairedtinin ’55:ta katsoessa ajatus ei tunnu lainkaan ikävältä. Voimantuotosta vastaa Chevyn 402 cid isolohko. Banneri julisti gassereiden olevan täällä. ’38 De Soto Coupe oli saanut päällensä poliisivärityksen. Auton omistaa Lassi Kuorttinen. Auto huomioitiin myös Special Awards –maininnalla. Hopea puki tätä ’49 Evo H-D:tä. Silmänruokaa viikonlopun mittaan tarjoilivat myös Miss Retro Pinup Finland –kilpailijat. American Car Show Oulu 74 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Toni Ojamaan ’56 Bel Air on käyty täysin läpi, mutta 90-luvulta periytyvä ulkokuosi on säilytetty
Tämän ’74 Chevy pickup EPA-traktorin konepellin alla oli Nissan King Cabin 2,5-litrainen dieselkone. Harvalukuista kotimaisten kustomien joukkoa edusti Kari Uusalon neliovinen ’51 Oldsmobile 98 mild custom. Mopoauto Ruotsin malliin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Turun Messukeskuksessa 16.–17.4. 75 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Kai ja Katja Koivusalon omistama museokuntoinen ’70 Ford Mustang Mach 1 Fastback on myyty uutena Ruotsiin ja uitettu sieltä Suomeen vuonna 1984. järjestetyssä, viisivuotissynttäreitään juhlineessa AutoSaloonissa oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonainen halli pyhitettynä pelkästään amerikkalaiselle kalustolle. Dodge Ram B250 -vani oli sisustettu kotoisan merihenkiseksi laivaköysineen, myrskylyhtyineen ja muine merellisine yksityiskohtineen. Turku AutoSaloon Jari Lammin komea ’57 Chevy pickup oli yksi harvoista näyttelyssä debytoineista kotimaisista uutuuksista. Numerossa 1/16 esittelemämme Kai Engströmin ’59 Corvette on saanut talven aikana ylleen race-henkisen teippauksen. Jari Kujalan ’30 A Fordille näyttää nousseen tie pystyyn kesken Route 66:n taivaltamisen. Autoon saattoi törmätä harrasteparkissa
Stadin Cruising 76 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Toukokuinen Stadin Cruising osui sopivasti kevään ensimmäiseen helleputkeen, joten porukkaa oli liikenteessä paljon. Tämä isolohko-Duster on maukkaan alkuperäishenkinen toteutus mallista, jota tehdas ei koskaan valmistanut. Duster 340 on monille tuttu malli, mutta koska näit viimeksi Duster 440:n. Et ehkä koskaan. Kuntun Mikan vanha ’30 patina-A on kulkeutunut Järvenpäähän. Aika jässikkämäinen kokonaisuus. Petri Flygaren keulaltaan vanhennetun Trans Amin väkisinvaihdettavan TKO600-askin kilahdukset eivät jääneet yleisöltä huomaamatta. Tämä Tudor jätti miettimään, että oliko kyseessä hot rodin näköinen formula vai formulan näköinen hot rod. Malmin Pre-Cruiseen emme tällä kertaa ennättäneet, mutta tässä katsaus Kauppatorin antiin. Herkästi kiertävän 396 cid pikkulohkon soundi on vaikuttava
Tämä kuuluu jakarilaiselle Tom Viitaselle. Aiemmin vielä viileämpiä kavereita kuljettanut kirveskylän jengin Caddy Hearse ei jätä enää ketään kylmäksi. Kimmo Kuortin museorekisteröity ’70 avo-Challenger on aistikkaan näköinen paitsi väriyhdistelmänsä, myös pilleirein varustettujen peltivanteidensa ansiosta. 850-heppainen Shelby GT500 Super Snake on paitsi häijyn näköinen, myös oikeasti kova peli kulkemaan. Kauppatorilla näkyi myös Death Proof -leffasta tuttu Challenger. Imperial Crown Convertible ’64 on harvinainen näky, mallia valmistettiin kaikkiaan vain 922 kappaletta. Sellainen löytyy myös nurmijärveläisen Tynkkysen perheen nätin ’67 Camaro SS -avon keulalta. ’66 Monacoa ei välttämättä oikein miellä muskeliautoksi, mutta Keith Blackin männillä, Edelbrockin alukansilla, jyrkemmällä nokalla ja Hookerin peltisatseilla kutitellun .030-ylikokoon poratun 383:n voimin iso ht liikahtaa jo aika mukavasti. Where were you in ’62. Konehuoneesta löytyy 440 Magnum. LS-tekniikat yleistyvät kaiken aikaa. Eero Kannoston museorekisteröity ’70 coupe-Chrysler edustaa fuselagemuotoilua komeimmillaan. Ilme oli petollisen alkuperäinen, mutta kisahenkinen rengastus ja sisustan lukuisat lisämittarit antoivat viitteitä ihan toisenlaisista menohaluista. Joku vieressä seisoskellut kyselikin, että mistä ihmeen mallista tuo on tehty, sikäli coupemainen vanha ruumisvankkuri choppauksen jäljiltä on. 77 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Uhrinkiinnitysremmi roikkui vielä ikkunassa. Liekö näitä useampaa Suomessa. Mika Karin kirpeänoranssin coupeLetukan kyljistä saattoi tarkkasilmäinen lukea auton vuosimallin. Kulman taakse katseilta oli piiloutunut tämä upea Malibu Classic Landau. Sehän on ’48. Tomi Valasvuon ’58 Chevy Delray henkii vahvasti 60-luvun alkua chrome reverseineen, flake-kattoineen ja bellflower-putkineen. Mikä olisi komeampi tapa viettää perjantaita kuin lipua hämärtyvässä kesäillassa avojättiläisellä
”Etsin edelleen aktiivisesti lisää, joten jos joltain löytyy hyviä vinkkejä, niin saa olla yhteydessä. Vuonna 2005 valmistuneen rakennuksen päätyyn onkin helppo kuvitella huoltoaseman mainoskyltti ja lipan alle pieni mittarikenttä muutamine vanhoine bensapumppuineen. Silmää miellyttävien puitteiden ei kuitenkaan pidä antaa hämätä – tässä tallissa touhutaan ahkerasti myös autojen kanssa. Keräilyharrastus ei kuitenkaan estä tallin käyttämistä sen varsinaiseen tarkoitukseen, eli autojen rakenteluun. Vanha tavara ja erityisesti menneiden aikojen nostalginen bensisrekvisiitta on miehen sydäntä lähellä ja sitä onkin kertynyt talliin melkoisesti. Tämä rekvisiittapuoli kun on minulle loppujen lopuksi jopa noita rakkineitakin tärkeämpää. Bowtie Racing Vanhat englantilaisvalmisteiset polkuautot ovat alkuperäiskuntoisia ja löytyneet brittien eBaysta. Viimeisimpiä hänen käsissään syntyneitä laitteita puolestaan edustaa pro-touring-tyyppinen ’69 Camaro Detroit Speed Engineeringin alustalla, kuivasumppu-LS7:lla sekä kuusilovisella manuaalivaihteistolla. Jos olisi pakko valita, niin luopuisin mieluummin autoistani”, Joni naurahtaa. Toisenlainen talli Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kirkkonummella asuvan pitkän linjan autoharrastajan tallista löytyy poikkeuksellisen komea kokoelma pääsääntöisesti kotimaista huoltamorekvisiittaa. J oni antoi tallinsa arkkitehdin suunniteltavaksi sellaisella saatteella, että sen ulkoasun tulisi muistuttaa menneiden aikojen huoltamorakennuksia. Siihen Jonilta löytyvät kaikki peruskorjaamotyökalut. Autenttista nostalgiaa huokuva, lähes alkuperäiskuntoinen ’59 Corvette on ollut Jonilla vuodesta 2007. Käytäntö on osoittanut, että köyhän kannattaa hankkia ennemmin hyvää kuin halpaa.” Viimeisimpien työkaluhankintojen ja erityisesti oman nosturin hankkimisen myötä asiat eskaloituivat siihen pisteeseen, että Joni päätti ryhtyä tarjoamaan Bowtie Racing -nimen alla toimivan yrityksensä merkeissä palveluitaan muillekin harrasteautoilijoille. ”Aina mahdollisuuksien salliessa olen pyrkinyt satsaamaan laatuun, kuten SnapOnin käsityökaluihin. Uustuotantokylttejä seiniltä on turha etsiä, sillä kaikki ovat aidosti vanhoja ja vieläpä enimmäkseen emalikylttejä, jotka ovat harvinaisuutensa vuoksi keräilijöiden keskuudessa tavallisia peltikylttejä huomattavasti halutumpia. Rakentelusuuntauksista antavat osviittaa kuvissa näkyvät GM-tuotteet. 78 AMERIKAN RAUTA 4/2061
Tallin seiniä koristaa lattiasta kattoon harvinaisen laaja huoltamoaiheisten mainoskylttien kirjo. Arkkitehdin suunnittelemassa tallirakennuksessa on haettu menneiden aikojen huoltamoa muistuttavia piirteitä. Moottoripukissa vuoroaan odottava uusi ZZ383 crate-moottori on vanhennettu ulkoisesti näyttämään C1-Corveten koneelta. Verstastilaan vievää ovea reunustavat Ljungmansin sekä Avery-Hardollin entisöidyt bensapumput. 79 AMERIKAN RAUTA 4/2061
Jonin tallissa kohtaa mennyt ja nykyinen maailma. Kuvia ja tarinoita voi lähettää osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi 80 AMERIKAN RAUTA 4/2061. Toisenlainen talli Tsekkaa lisää: www.bowtie-racing.com Onko sinulla toisenlainen talli. Kerro siitä meille. Kunnostetut laitteet on värikoodattu tallin muiden metallirakenteiden kanssa. ’59 Corvette edustaa alkuperäisiä arvoja, mutta ’69 Camaro on modernisoitu kaikkien pro touring -taiteen sääntöjen mukaisesti. ”Bensa-aseman” oven takaa paljastuu verstastila työkaluineen. Rekvisiittaa on toki riittänyt senkin puolelle. Pyörillä varustettujen alustojen ansiosta kiillotusja nauhahiomakoneen voi rullata ulos, eikä pöly leviä talliin
AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 36 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. (03) 318 5426 (03) 318 5440 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. Osat ja palvelut Säännölliset toimitukset Huippumerkit Asiakaslähtöinen palvelu 040 5606 254 info@tuumacid.fi ww w.t u u m a c i d .fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.?. Kendall –voiteluaineet meiltä! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta
Hionnan jälkeen suojaukset purettiin ja osat puhallettiin paineilmalla sekä suojattiin uudelleen maalausta varten. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Näppäryydellä ja ripauksella viitseliäisyyttä saa vanhaan kromiin ja valon lasiin uutta ilmettä. Tilannekatsauksessa valot voitiin todeta luultua paremmiksi. Valon jalan ja korin väliin tulevat kumitiivisteet saivat uuden ilmeen kevyen hionnan avulla. Suojausten poiston jälkeen valot koottiin ja vanhat O-renkaat elvytettiin puhdistuksen ja jarrukumirasvan avulla toimintakuntoon. Lopulliseksi väriksi suihkittiin kiiltävämusta niin ikään spraypurkista. Sisuskalut olivat suorastaan erittäin hyvässä kunnossa, jousiklipsien tavoin kiinni olleet valonpitimen kynnet irtosivat rungosta ruuvimeisselillä vippaamalla. Vaakakupin toisessa laarissa kun olivat ilmaiset valot, jotka eivät ainakaan voineet enää huonommiksi mennä. J oskus osan kunnostuksessa ei ole kysymys siitä, etteikö uutta olisi saatavilla, vaan taustalla voi olla halu säilyttää alkuperäinen arvokkaana sille kuuluvalla paikallaan. Pohjimmaiseksi jäänyt maalarinteippi irtoaa kromista vaivatta, roudarinteipin antaessa erinomaisen suojan pohjatöissä käytettyä lasikuulapuhallusta vastaan. Tarkalla ja ahkeralla jynssäämisellä myös tällä kertaa saatiin hyviä tuloksia aikaan. Viimeistely tehtiin Valloista hankitulla White Diamond –kiillotusnesteellä, joka antaa huikean kiillon ja puhdistaa hyvin kolot sekä poterot. Konstiksi valittiin tilan ahtaudesta johtuen aina luotettava tinaus kutisukalla kuorrutettuna. Kun tähän yhdistetään budjettirakentaminen ja pieni ripaus intohimoa vanhan ehjäämiseen, saadaan maltillisella vaivalla heikoistakin osista ihan käyttökelpoisia. Tinatessa riittävän nopea lämmön tuonti kohteeseen on tärkeää, ettei tina kulkeudu turhan pitkälle johtimeen jäykistäen sen. Vanhan ja kuluneen kromin arveltiin olevan kohtalaisen ohut, joten koneellisesta rättilaikka + vaha -kiillotuksesta luovuttiin korvaten se rätti ja kiillotuspasta -menetelmällä. Osat puhdistettiin jarrupuhdistusaineella ja pintaan suihkutettiin paukkupullosta kolme pohjamaalikerrosta. Vaikka monia kromiosia ja tuikkuja saa edullisesti uustuotanto-osana, on alkuperäinen aina alkuperäinen. Sama käsittely tehtiin valojen muovisille linsseille, aikaisempien kokemusten perusteella kun oli tiedossa näiden kiillotusaineiden soveltuminen hyvin lasisten ja muovisten valonlinssien kunnostukseen. Purku ja puunaus. Alkuperäinen idea runkojen osittaisesta maalaamisesta päätettiin kaikesta huolimatta toteuttaa. Tällä kertaa visio projektin retrohenkisyydestä, ajoi kaivelemaan kertaalleen romulootaan heitetyt parkkivalot takaisin pelastettavien listalle. Halvalla siistiä Tallilla – Valojen kunnostus 82. Varsinainen kunnostus alkoi kovettuneiden johtojen uusimisella. Aivan sileän pinnan aikaansaaminen olisi vaatinut ohuen kittikerroksen levittämistä tai hiontavärin käyttöä. Kromi sai yllättäen luultua nätimmän loisteen ja hetken ajan tuumittiin sen maalaamisen hylkäämistä. Valojen lasit kiinnittyivät runkoon koneistettujen urien ja O-renkaiden avulla. Muutaman tunnin työllä hylkytuomion saaneista valoista saatiin varsin kauniit, eikä kustannuksia verstaan nurkista löytynein tarvikkein käytännössä syntynyt lainkaan. Ikävintä olivat sinkkipainevalorunkojen pintaan nousseet rakkulat. Pohjatöitä varten kromattuna säilytettävät osat rajattiin piiloon sähköteipin avulla suojaten alueet muutoin maalarinteipin päälle lisätyllä roudarinteipillä. Tarkoituksena oli häivyttää pintaan syöpyneistä kraatereista mahdollisimman paljon. Tämänkertaiset pinnanlaatukriteerit kuitenkin sallivat pienoisen ajanhampaan jäljen lopullisessa kappaleessa. Seuraavana käsittelyyn otettiin kromatut runko-osat. Lasikuulaa ja maalia. Todellista budjettirakentamista käytännössä. Kahden johdon yhteen tinaaminen kävi kätevästi juottamalla ensin molempien johtimien päihin tinaklöntit, jotka oli sitten helppo sulattaa toisiinsa. Alkuun karkeampi jynssääminen hoitui Autosol –merkkisellä kiillokkeella hangaten kaikki hapettumat ja lika pois huolellisesti. Kunnostuksen taustalla oli kustannusten ohella muokata valaisimien ulkonäköä maalamalla ne osittain auton väriin sopiviksi, joten neitseellisen kromin hiominen koettiin jotenkin vieraaksi. Puhalluksen aikaansaama himmeä mattapinta hiottiin käsin P120 -hiomapaperilla aina karkeuteen P400 saakka. Pikaisella tarkastelulla kromi näytti surkealta, piuhat kovettuneilta sekä muoviset lasit himmentyneiltä. Vastaavia valaisimia on toki saatavilla uustuotantoversioina rapakon takana, mutta hintaa tuikuille olisi lähetyskuluineen kertynyt noin 160 euroa parilta. Kromin rajakohdassa käytettiin erityistä rajausteippiä, joka jättää terävän ja siistin reunan maaliin. Positiivisena yllätyksenä kiinnitysruuvit aukesivat ilman mitään jippoja napakalla ranneliikkeellä. Varovasti kikottamalla linssit irtosivat ehjinä. Koska lasit olivat auringon polttamat, helpotettiin irrotusta suihkuttamalla hyvin tunkeutuvaa voidetta rajapinnalle
Projektiin tarvitut valot löytyivät romulootasta. Ero ensimmäiseen käsittelyyn on selkeä. Harmillisesti runkoihin oli syntynyt sinkkipainevaluosille tyypillistä pistekorroosiota. Valon ja korin välinen kumitiiviste kunnostettiin kevyen hionnan avulla. Osa rungosta haluttiin kuitenkin maalata auton korin sävyyn. Tuikkujen sisäinen kunto oli ulkoista parempi. 83 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Patinoitunut kromi alkoi loistaa uuden tavoin. Lasien kiinnitykseen käytetyt O-renkaat pyyhittiin jarrukumirasvalla. Ennen maalausta rungot lasikuulapuhallettiin. Viimeistelyssä käytettiin rapakon takaa hankittua, nestemäistä krominkiillotusainetta. Koppuroituneet johdot korjattiin tinaamalla pätkät uutta tilalle. Näin liitos saatiin mahtumaan nätisti kotelon sisään. Muutaman tunnin näpertelyn tuloksena valoista saatiin siistit ja kohteeseen hyvin soveltuvat, ilman kustannuksia. Haalistuneet muovilinssit hangattiin samoilla krominkiillotusaineilla kuin metalliosatkin. Kiillotuksen jälkeen valot olisivat olleet jo hyvässä käyttökunnossa. Vierekkäin käsittelemätön ja ensimmäisellä aineella hangattu lasi. Kromitahnalla ja rätillä saa ihmeitä aikaan. Kirkkaana säilytettävä kromipinta rajattiin piiloon teipin avulla
Muumio muistelee sinisiä valoja savun keskellä Outo jenkkilippumerkki oli maskissa jo ennen Hornetin tuloa minulle, mattamusta pelti tarroineen kuului omiin lisäyksiin. Ulkopuolta olin jo edellisenä kesänä ehostellut mattamustalla konepellillä, mustilla peltivanteilla ja perän ympäri kiertävällä teippiraidalla, jossa oli Mopar-tyyliin moottorin koon ilmaisevat 304-numerot. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Aikoinaan jossain kotimaisessa aikakauslehdessä oli lasten suusta -palsta. Olin juuri saanut ylioppilaskirjoitukset hoidettua ja minulla oli toista kesää ’70-mallinen Hornet SST. Siinä oli vihreät nappulat, ja levynä taisi olla useimmiten Teddy & The Tigersin Greatest Hits, vaikka myös Melrosen Human Rights For Snakesin muistan autossa kuulleeni. Tätä tarinaa muistellessa en voinut välttyä miettimästä, että olisiko hyvä tehdä johonkin lehteen myös poliisin suusta -osio. Horsepower -tarrat sekä valkoiset 304-tekstit. ”O li aika, jolloin ilta tuoksui tuntemattomalta”, lauloi Kolmas Nainen 90-luvun puolivälissä. Ei se tuoksu mikään tuntematon ollut, sehän oli Apple Blossomin tai sen jenkkilipun värisen Wunderbaumin. Kyllä, siinä todella oli se kutoskoneiden rinnalla kunnioitusta herättänyt amerikkalaistyyppinen kahdeksansylinterinen haaramoottori, ja konepeltiä koristivat Mr. Se oli punainen, punamustalla plyyshisisustuksella ja valkoisella karvakatolla. Se oli vapun seutua vuonna 1997. 84 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Hattuhyllylle oli – muistikuvani mukaan – asennettu JVC:n 6x9-tuumaiset kaiuttimet, joille musiikkia tarjoili kaverin Taunuksesta lunastamani Kenwoodin CD-soitin
Kevensin vähitellen jarrua, ja aloin kurvata pois parkkipaikalta. Muistaakseni se oli sittemmin Harrikkamieheksi kait pysyvästi tullut Anssi, joka oli saanut niin hyvin jonkun jutun suuhunsa, että jatkoi sinnikkäästi tarinaa, vaikka takarenkaista nouseva savu alkoi vähitellen hämärtää pimenevän illan näkymiä entisestään. ”Onko sulla autossa joku vika, kun se savuttaa noin paljon?” Takana seuranneesta poliisiautosta noussut konstaapeli kysyi. En kirjoittanut kuutta L:ää. Ajoin risteyksen yli seuraavaan kortteliin, ja pysähdyin tien laitaan. Siihen aikaan oli tapana todeta, että burnis on elämäntapa, joten pieni kuminpoltto oli aina paikallaan. Kaverilla lainassa ollessa sillä onnistuttiin keskeyttämään kesällä 1998 myös Pitkä, kuuma kesä -elokuvan kuvaukset. Aikansa autoa kierreltyään virkavallan edustajat totesivat, että autossa oli sakkorenkaat. Kello oli yli kymmenen, ja alkukesän ilta alkoi hämärtyä. Eräänä lauantai-iltana – tai saattoi se olla perjantaikin – joka tapauksessa toukokuussa, olin kaupungilla ajelemassa, kuten siihen aikaan oli iltaisin tapana. Joku siinä vieressä alkoi sitten naureskella etuoveen nojailleelle kaverille, että eikö mies huomaa, että auto on lähdössä. Ihmettelin vähän asiaa, mutta päädyin olemaan vänkäämättä vastaan. Annoin pyynnöstä ajokortin ja rekisteriotteen, joissa oli tietysti kaikki kunnossa. Yhtä kaikki, kesä oli lämmin, ja moottori kävi kuumana. Kaasutin rauhassa paikalta, ja katsoin taustapeilistä, kun keskustan valot jäivät hiljalleen taakse. Seuraavana talvena menin armeijaan, tapasin nykyisen vaimoni ja Hornet jäi entistä vähemmälle ajolle rajallisten lomien takia. Mutta se on toinen tarina. Muutaman viikon päästä oli ylioppilasjuhlien aika. Sain lahjaksi uudet, 235/60-kokoiset valkoisilla teksteillä varustetut Cooper Cobrat, jotka asennettiin faijan kanssa peruspeltivanteisiin päittäin vaihtamilleni pyöreäreikäisille Mangelseille. Seuraavana aamuna katsoin takarenkaita tarkemmin – oli siellä vielä varmasti kolme milliä pintaa. 85 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Onhan sulla tuota motivaatiotakin takapenkillä”, konstaapeli virkkoi. Ihan kuin olis jäätiköltä lähtenyt, kun tuntui sutivan noin herkästi.” vastasin. Ei kuitenkaan koskaan keittänyt, mikä on mainitsemisen arvoinen juttu sinänsä. ”Me voitais sakottaa sua noista renkaista, mutta antaa olla nyt, jos lupaat, ettei me nähdä sinua enää tänä iltana kaupungilla. Myöhemmin ne vaihtuivat leveämpiin Mangelseihin valkotekstirenkain. Päätin lähteä vähitellen kohti yöpaikkaa, joka oli alle 10 minuutin ajomatkan päässä. ”Ei, mutta mietin, että miten tuo parkki on noin liukas. Isommalle tielle, vasemmalle kääntäessäni huomasin taustapeilistä savun keskeltä loistavan jotain. Koska budjetti oli melkein olematon, maalattiin tullessa punaiset vanteet ensin mustiksi. Ramblerin vanteet kun orkkispillereineen näyttivät ihan hyvältä ’65 Toyota Crownin alla, vaikka olivatkin Hornettiin naurettavan kapeat. Siniset vilkkuvalot, joiden keskeltä hohti pysähtymään käskevä punainen valo. Siitäkin on jo 18 vuotta. Eihän ne isän hallin takapihalta romurengaskasasta poimitut rollsterit ehkä enää ihan uudenveroisia olleet. Ennemmin tai myöhemmin päädyttiin torin parkkiin, jossa Hornetista tippui kerran, luullakseni jo edellisenä kesänä kardaanikin
Puuhanurkka Olli Tapsan pihalla noudon jälkeen. Se oli suht’ pienillä maileilla, mutta armoton teiniviritys keltamustine väreineen ja pakoputken paukkulaakereineen. Sain Virginiassa hoidettua pojan asiat ja ajoin takaisin Charlotteen, josta olin lentämässä kotiin. Korotin vielä kerran ja muistin kaverini Jullin neuvon, että kannattaa käyttää muuta kuin tasasummaa, koska suurin osa ihmisistä tarjoaisi juuri sellaisen. Ford Mustang ’05 Olen ollut vaikuttunut uusista Mustangeista vuosimallista ’05 lähtien ja siintelipä sellaisen osto mielessä jo uutena. Konehuoneessa lymyää V6, kuten halusinkin. Lupasin myyjälle saapua rahojen kanssa muutaman päivän päästä noutamaan auton. Itse olin sellaisen matkan päässä, että voisin hoitaa kaupan naamakkain, jolloin iso osa riskistä poistuisi. Vastaava ehjä auto olisi maksanut yli 50 % enemmän kuin mitä ”buy it now” hinta oli. Takakulman ruttuun on jo korjauspala on hankittuna ja aika peltisepän kanssa sovittuna, kunhan auto saadaan Suomeen. Huutokauppaa oli vielä jäljellä viitisen päivää, jotka tyydyin seuraamaan maltillista hinnan kohoamista. Asian kuitenkin esti tehokkaasti Suomen autoverotus, sillä en pystynyt kuvittelemaan maksavani parista alumiinipeltisestä lätkästä, joihin on prässätty muutama kirjainmerkki enemmän kuin koko auto olisi maksanut. Paikkakunnalla oli samana viikonloppuna massiivinen autoswappi, josta löysin himoitsemani Mustangin alkuperaiset Bullitt-vanteet sopuhintaan. Sisusta on vaaleanharmaa ja herkkä likaantumaan. Koneen pesu sen sijaan on listalla. Auto pakattiin konttiin ja laivattiin Suomeen vielä samalla viikolla. Vanhempi poika on USA:ssa opiskelemassa ja lähdin morjenstamaan häntä Virginiaan. Tarkoitukseni oli löytää nimenomaan V6-automaattiauto, joka tulisi jokapäiväiseksi käyttöautoksi, joten saatoin etsiä hintahaarukan alapään autoja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, etta selviän etupenkkien pesulla. Voitin huutiksen viidellä dollarilla. Jo ennen matkaa istuin tiiviisti koneella ja tutkin tarjontaa Craigslistiltä, joten sain melko hyvän kuvan hinnoista ja tarjonnasta. Myyjällä oli listalla vain yksi aikaisempi kauppa, mikä varmasti vaikutti huutokaupan lopputulokseen, koska kauempana olevat huutajat eivät uskaltaneet tarjota. Virginiaan saavuttua oli tarjonta lähialueella melko heikkoa ja vain yhtä kävimme katsomassa paikan päällä. Se muodostuisi myös edukseni autoveroa maksellessa. Hankintaintoon vaikutti myös se, että pari vanhinta lasta ovat ulkomailla opiskelemassa ja ’03 Crown Victoria alkoi olla turhan kookas kolmelle hengelle. Aloin tovi sitten pitkästä aikaa tutkia asiaa ja tullin sivuilta selvisi, että autovero ei enää olisi mikään mahdoton. Muutamaa minuuttia ennen huutokaupan loppua tein tarjouksen, jota joku ehti vielä nokittaa ja samalla täyttyi myyjän pohjahinta. Autovero ja käyttokulut pysyvät sen ansiosta inhimillisemmällä tasolla. Takana näkyvä panel on tulossa Savoon. Takaisin tukikohdassa purimme auton trailerilta, kuvasin sen ja lastasin kyytiin vanteet sekä korjauspellin. Tapsan kanssa hyppäsimme hänen Dodgeensa ja ajoimme trailerin kanssa noin tunnin päähän, missä olin sopinut treffit myyjän kanssa. Kaikki sujui, kuten suunniteltu, ja kohta olimme paluumatkalla, Musti trailerilla, kun Tapsa oli tarkistanut, että paperihommat olivat ok. Ebayta en juuri ollut hyödyntänyt etsinnässä, mutta avasin senkin ja kuinka ollakaan, pompsahti sieltä esiin todella pienillä maileilla oleva ’05, jossa oli takakulma hieman rutussa. Takavalokin on halki, mutta uudet joutuu vaihtamaan joka tapauksessa, jotta Euro-vaatimukset täyttyvät. Valkoiset teippaukset ovat halkeilleet etelän auringossa. Samalla reissulla piti hankkia hänellekin auto. Ainiin, pojallekin ostin Mustangin, tosin vuosimallia 2007 – sekin eBaystä. Mieluummin olisin ottanut nahkasisustuksen, mutta ei kaikkea voi saada. Maksoin saman tien Paypalilla $500 käsirahan, jonka saisin takaisin, jos joutuisin riitauttamaan kaupan, ellei auto vastaisi kuvausta. Sen pitäisi olla Suomessa toukokuun lopussa, sen jälkeen palaan asiaan siitä, mitä Suomen byrokratia vaatii. Korvaanko ne uusilla vai raavinko pois kokonaan, on vielä harkinnassa. Charlotessa hoidin ensitöikseni Craigslistillä ilmoitetusta purkuautosta korjauspalan ostamani auton takakyljen ruttuun. 86 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Myös senaikaiset vaatimuksenmukaisuuspelleilyt olivat vahva este aikeelleni. Swapin jälkeen ajoin South Carolinaan Iivanaisen Tapsan luo, joka pyörittää siellä tavaraa Suomeen rahtaavaa Benzboy-nimistä firmaa. Soittelin myös kaverille, joka tekee työkseen muutoksia maahantuotaviin USA-autoihin, ja hän kertoi, että luparuljanssi on hieman hellittänyt, eikä esimerkiksi laseista enää vaadita todistuksia ja muutososat ovat nykyään aiempaa edullisempia. Konepellin etureunassa on hieman maalivikaa, mikä on tyypillistä tälle mallille
• Puhelimitse: 03-2251 948. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. Do-Dads Reunion 29.-31.7 -lipulla kaikkiin tapahtumiin, myös kisaamaan, do-dads -edullisempi etukäteisilmottautuminen päättyy 15.6 Vintage Drags Räyskälässä 30.7 klo 12-16, portit aukeavat klo 9.30 Kisaajille etukäteisilmottautuminen! sunday show Mustialassa 31.7 klo 11-16 Tsekkaa lisätiedot: www.do-dads.fi C M Y CM MY CY CMY K do-dads-amerikanrauta.pdf 1 13.5.2016 10:13:27 Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. Suomen Historia Tarinoita menneisyydestä www.suomenhistoria.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat www.isotkoneet.. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. Räyskälän lentokenttä Räyskäläntie 311,12820 Räyskälä Helsinki -Räyskälä 1,5 h, Turku-Räyskälä 2 h MustialaN KARTANO, Tammela Forssan naapurissa 100 km Helsingistä ja turusta sisämajoitustilaa aamupalalla yli 200 hengelle -Iltabileissä: Fanatic IV Molly Moonshine Vintage KustomHot Hodja Drag Race-viikonloppu 29.-31.7.2016 Suuri ulkoilmanäyttely vaih hot rodeille, kustomielle ja motskareille. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti www.tuning.
Pro Touring Stude Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Teksti ja piirros: Janne Kutja Pro Touring on Jenkeissä ollut jo pitkään se kuumista kuumin rakentelutyyli. Vähemmän on kuitenkaan tullut vastaan siihen tyyliin rakennettuja Studebakereita
Kattoa on madallettu hyvin maltilliset pari tuumaa ikään kuin pienen maavaran kompensoinnin nimissä. S tudebaker Starliner Coupe ’53 oli uusi amerikkalainen eurooppalaistyylinen auto, jonka matalassa ja pitkäakselivälisessä korissa oli vähän kromia muihin aikalaisiin verrattuna. Alusta on modernisoitu ajettavuuden ehdoilla, ja vanteina ovat 18” koottavat BBS Le Mansit. 89 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Puhdaslinjainen muotoilu palkitiinkin Fashion Academy Awardilla. Edessä on riittänyt lähinnä puskurinkäpyjen poisto. Reilulla alustan madalluksella ja lievällä choppauksella päästään jopa nykymittapuun mukaan hyvin matalaan säkäkorkeuteen. Raymond Loewyn alaisuudessa muotoiltu auto tunnettiin Loewy coupena heti julkaisustaan lähtien. Monille nämä Studet ovat tuttuja La Carrera PanAmericana -kilpailusta, jonka Harri Rovanperäkin kävi voittamassa samaisella mallilla. Kyljestä on poistettu raitisilmaluukku etulokarista sekä bensantäyttöluukku takalokarista. Coupe-malli on alunperinkin hyvin matala 1953-malliseksi autoksi, vain reilut 56 tuumaa eli 143 senttiä, vaikka maavaraakin oli reilunpuoleisesti. Tuulilasin aluetta on myös levennetty a-pilareissa ja jatkettu alaspäin poistamalla ylempi lista ikkunan alareunasta sekä madaltamalla myöskin sen alla olevaa peltiä, joka nousee kohti tuulilasia. Tuuletusikkuna on poistunut samassa yhteydessä. Tätä versiota voisin ajatella katuversiona tälläisestä pitkienmatkojen kilpurista. Myös jotkut merkeistä saivat lähteä, mutta tällä kertaa esimerkiksi kahvat saivat jäädä. Studen takapuskuria on otettu lähemmäs koria ja muutenkin muokattu yhtenäisemmäksi korin kanssa
Vaati aikamoista salapoliisityötä, että tästä harvinaisuudesta saatiin matching numbers -yksilö. Tien päällä HEM-1 Plymouth Hemi Cuda ’70 Pornaisissa pitkään vaikuttanut Timo Harjunpää oli kaukaa viisas hankkiessaan 1980-luvun alussa yhden muskeliautokauden legendaarisimmista autoista. Chevrolet Bel Air DeLuxe STW ’52 Joensuun seutuvilla asuvan Poudan perheen surffi-Woo dyn kaltaisia laitteita ei taida toista Suomesta löytyä. Surfin’ Virkeä pinnan alta 90 AMERIKAN RAUTA 4/2016. Huikean komea ulkokuori kätkee suojiinsa monta mielenkii ntoista yksityisko htaa, jotka on toteutettu samalla tinkimätt ömyydellä kuin muukin auto. Patinoituneiden kuorien kätköistä löytyy hammastanko-ohjaus, Mustang II:n etuakselisto, takapään nelipistetuenta ja Letukan pikkulohko nelilovisen automaatin kera. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 30.06.2016 Tunnelmat alkukesän cruisingeista ja meeteistä. Ford Pick-up ’37 Anssi Purujärven pickis näyttää 16-tuumaisine Cleveweld-pyörineen kovia kokeneelta hyötyajoneuvolta, mutta on pinnan alta virkeässä kunnossa
R ak kaud e st a Ra ut aa n • 4/ 20 1 6 • 8,9 € AM ER IK AN RA U TA 04 /2 016 N RO 28 ”D AR TIA EI OL E PY RIT TY KÄ ÄN RA KE N TA M AA N OR JA LL ISE ST I VA N H AN KIL PU RIN KO PIO KS I, VA AN SE ON SY N TY N YT U U DE LL EE N TÄ M ÄN H ET KIS EE N KÄ YT TÖ ÖN SO PIV AM PA N A.” HUSSON DODGE DART ’67 KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA AMERICAN CAR SHOW OULU GASOLINE KUSTOM SHOW HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE 6 414887 002455 1 6 4 70 02 45 -1 60 4 PAL VKO 2016-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Stadin Cruising H-D ”Evillogic” ’94 Buick Invicta Convertible ’61 Essex Super Six ’29 • Chevrolet Chevelle SS ’68 Ford Mustang ’70 • Chevrolet Chevy Van 502 ’90 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kaisa FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’65