Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. AMERICAN CAR SHOW OULU HOT ROD & ROCK SHOW DODGE CHALLENGER SRT-8 ’70 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Corvette LS7 ’69 • Indian X 3 Buick Grand National ’87 • Ford Roadster ’34 Hudson Hornet ’52 • Pontiac Catalina 2D ’60 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 4/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 4 70 02 45 -1 80 4 PAL VKO 2018-28 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 18 NR O 44 ”S ILL O IN KU N OT IN SE N KO N TIS TA , M IE TIN KY LL Ä, ET TÄ M IT EN IH M EE SS Ä IH M IN EN VO I O LL A N IIN TY H M Ä, ET TÄ O ST A A N O IN RU M A N AU TO N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lue lisää www.teboil.fi ULKONÄ KÖ PETTÄÄ E-ROD-TEKNIIKKAINEN CHEVROLET DIVCO VAN ’42 Häiriintynyt Nostalgia Car Show Helsinki. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa
Ajon estäviä vikoja autossa ei ollut yhtään, ja ne katsastuksen kannalta kriittiset asiat olivat toimimaton pissapoika ja epätasaisesti ”ehkä” ottava käsijarru. Muistan tapauksen, jossa omistaja auton täysin läpikäytyään jätti sen vuosiksi makaamaan tyhjän panttina, koska ”siinä olisi laittamista”. Yksi sellaisista on alkuperäinen Duane Steckin Moonglow, jonka suomalainen ja kenties tarkin tähän mennessä rakennettu jäljitelmä esiteltiin lehdessämme viime vuonna. Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa tuli vastaan yksi sellainen, nimittäin tässä lehdessä esiteltävä Jorkka Mäkisen Vette. Tosiasia on kuitenkin se, etteivät nuo autot yleensä seistessäänkään parane. Tai ei oikeasti unohdu, mutta toisinaan säilytyspaikka on sellainen, että autoa on hankalaa hakea sieltä pois, ja pikkuhiljaa esteestä muodostuu mielessä ylitsepääsemätön. Oli mukava nähdä, että Kari Saurun nostalgiseen kilpurilookiin aikoinaan rakentama ’59 Custom Royal on lähes 30 vuotta valmistumisestaan edelleen ulkoisesti samassa kunnossa, ja Mika Kaukon samoihin aikoihin rakentama ”Flash Gordon” ’58 Cadillac oli myös herätetty onnistuneesti henkiin, kiitos Cadillac Clubin Tomin ja Janitan aktiivisen toiminnan. Moniauto vain yksinkertaisesti unohtuu vuosiksi seisomaan. Mielipiteensä kullakin, mutta on tuossa myös vahva pointti. Ehkä kyse on vain siitä kontrastista, kun ennen niin upea pinta himmenee. Tunnistankyllä tuon sääliongelman itsessänikin. Tai eihän auto ole ollut Jorkalla enää vuosikymmeniin, mutta senaikaisen omistajansa nimissä se muistetaan. Tänä kesänä, kuutisen vuotta maalauksesta, se on vihdoin toiminut siinä tarkoituksessa, mihin se hankittiin. Ajettavaksihan ne on tehty – vaikka sitten näyttelyyn ja sieltä kotiin. Historia tuntee monta upeaa näyttelyautoa, jotka ovat jo varhain tuhoutuneet tai ainakin kadonneet jäljettömiin. Eräs tuttava totesi joskus, että jos auto olisi tehty näyttelyesineeksi, se olisi korkeintaan 30 senttiä pitkä, jolloin sitä olisi helppo pitää vitriinissä. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kadonneiden jäljillä 3 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Pääkirjoitus. S itä tulee monesti miettineeksi, että missähän joku vanha näyttelyistä tai lehtien sivuilta tuttu auto on nyt – onko se vielä samannäköinen kuin silloin ennen, tai onko sitä enää edes olemassa. Valitettavan usein näyttelyauton alamäki sen aktiivisen näyttelykierroksen jälkeen on jyrkkä, ja jostain syystä tuntuu, että mitä näyttävämpi on maalipinta, sitä nopeammin se rapistuu. Toisinaan, aivan kuten Moonglow’nkin tapauksessa, auto rakennetaankin hetikohta uusiksi, eikä sitä välttämättä edes älyä mieltää ”siksi” samaksi laitteeksi. Lopulta tämä rakentaja myönsi, että ilmeisesti auton rapistuminen käytössä pelotti, eikä sitä enää uskaltanut viedä ahtaisiin parkkiruutuihin kolhittavaksi. Minäkin hankin sen lowrideriksi sittemmin rakennetun Cutlassin kesäkauden käyttöautoksi, mutta homma karkasi vähän käsistä, enkä minä raaskinut sillä enää markettireissuja tehdä. Lähipiirissä oli eräs pitkälti uusilla osilla ja varmasti hyvin näyttelykuntoon rakennettu auto, joka näytti puolenkymmentä vuotta kylmässä hallissa seistyään siltä, kuin se olisi ollut vuosikymmeniä vanha rakennelma, kun kiiltävät osat olivat hapettuneet ja maalit lohkeilleet, vaikkei autolla ollut ajettu varmasti korkeintaan 1000 kilometriä sen valmistumisen jälkeen. Lisäävastauksia ”missä sekin on nyt” -kysymyksiin toi äitienpäiväviikonloppuna Helsingin vanhassa jäähallissa järjestetty Nostalgia Car Show, jonne oli onnistuttu keräämään komea määrä hyvin tunnettua kalustoa takavuosilta. Sekin on muuttunut vuosien varrella niin paljon, että vain erikoisen lyhyt rekisteritunnus sai miettimään, että onko tämä tosiaan ”se” Jorkan candypunainen ’69
Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Mikkonen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Toimitus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tilaajapalvelu Puh
Hänen tallistaan löytyykin merkittävä kokoelma linjakkaita 20-luvun Inkkareita. 48 Ford Galaxie 500 Fastback ’64 Uusikaupunkilaisen Miki Helmisen Galaxie näyttää auringon haalistamalta reliikiltä, mutta patinakuosin alta paljastuu nykyaikainen 32-venttiilinen ja nelinokkainen Modulartekniikka. Sen todisti lappeenrantalainen Reima Vesala. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Divco Van ’42 Marko Stjerbakoffin step vanissa on ilmaalustoineen, 20-tuumaisine peltivanteineen ja patinapintoineen sekä uusine E-Rod-tekniikkoineen jotain todella häiriintynyttä. 24 Ford Roadster ’34 Tommi Äikään Roadster on esitelty lehdessämme jo kerran aikaisemmin, mutta auto koki viime talvena niin suuren muodonmuutoksen, ettei sitä meinaa tunnistaa enää samaksi autoksi. 4/2018 24 Ford Roadster ’34 12 6 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Legenda on edelleen voimissaan ja viettänyt viimeiset 14 vuotta Jämsässä, Pekka Kiisken tallissa. Kannessa: Chevrolet Divco Van ’42 Nro 44. 30 Buick Regal Grand National ’87 Remahlien GNX-henkeen paranneltu Grand National kulkee paljon alkuperäistä X-malliakin rivakammin, ja kiihdytysradalla sen ratin takaa löytyy vasta 17-vuotias kuski. 56 Pontiac Catalina ’60 Siilinjärvellä asuva Iiro Laukkanen tunnetaan siitä, että hän näkee ulkoisesti karujen autojen sisäisen kauneuden. 42 Chevrolet Corvette LS7 ’69 Mäkisen Jorkan Vette kuului aikoinaan tunnetuimpiin suomalaisiin katuautoihin. 36 Hudson Hornet ’52 Alkuperäinen Fabulous Hudson Hornet oli väriltään sininen, mutta kultainenkin näkemys aiheesta toimii mainiosti. Moottorina on 7-litraiseksi stroukattu Gen3 SRT Hemi. 62 Indian Scout ’28, Four ’29 & Chief ’25 Jouko Kotilainen on harrastanut Indianmoottoripyöriä 90-luvun puolivälistä saakka. 18 Dodge Challenger SRT-8 ’70 Mika Hirvikankaan pro touring Challenger vastaa tuoretta Charger SRT-8:a sisustusta ja alustaa myöten
76 Nostalgia Car Show 68 Hot Rod & Rock Show 48 Ford Galaxie 500 Fastback ’64 18 Dodge Challenger SRT-8 ’70 Tapahtumat 68 Hot Rod & Rock Show Tampereen näyttelyssä oli tänä vuonna niin paljon nähtävää, ettei sitä meinannut ehtiä ahmia yhdessä päivässä. 88 Kutjan kuva Jannen näkemys Ford Galaxiesta pokkeaa melkoisesti Miki Helmisen toteutuksesta. 74 Pre-Cruise, Malmi Malmin lentokentällä järjestettävät Stadin cruising-iltojen etkot ovat nousseet suosiossa Kauppatorin kokoontumisen edelle. VAKIOT 8 Rauta-annos Suomeen on saatu uusi Ford GT, uusi vauhtikauppa sekä uusi kansainvälisesti menestynyt pin-up-malli. 10 Pelit ja vehkeet Tuoteuutuuksia auton ylle ja alle, kuskeja unohtamatta. 76 Nostalgia Car Show Lahden Jenkkiautonäyttelyn järjestäjien uutuustapahtuma vei ajatukset 30 vuoden päähän, kun American Car Show pidettiin vielä Helsingin Jäähallilla. 54 Tarinan takana: Galaxie ’64 Vaikka Miki Helmisen Galaxien pintaan ei koskettu, käytiin auto piiloon jääviltä osiltaan läpi huolella. 80 American Car Show, Oulu Pohjois-Pohjanmaan oma American Car Show kokosi tämän hetken kuumimmat näyttelyautot Ouluhallille. 7 AMERIKAN RAUTA 4/2018. ARTIKKELIT 86 Metson mancave Jarno Metso on monialakeräilijä, jonka talli edustaa miesluolakulttuuria perinteisimmillään
historiallinen hetki, kun maahantuoja pääsi luovuttamaan US-Parts Finn Am Oy:n Ilkka Ruopalle ainoan tehtaan maahan myymän uuden 2018 Ford GT:n. Onneksi olkoon ja onnea tuleviin koitoksiin! Toimittanut: Kimmo Janhunen ja Tomi Eronen. GT:n luvataan kiihtyvän nollasta sataan noin kolmessa sekunnissa, joten kyseessä on todellinen superauto. Uusi kolmannen polven GT eroaa konseptina melkoisesti aiemmasta, joka perustui vielä perinteiseen mekaanisesti ahdettuun V8-moottoriin. Wilhelmina on valittu myös syksyllä Lahdessa järjestettävän Jenkkiautonäyttelyn yhteydessä pidettävän Pin-Up Finland -kilpailun uudeksi vetäjäksi, ja hän lupaa uudistaa kisaa tehden siitä entistä korkeatasoisemman. Uudet autot saavat harvoin innostumaan ihmeemmin, mutta kun kyseessä on Ford GT:n kaltainen unelma-auto, joka on keräilykohde jo tehtaalta tullessaan, on huikea juttu, että yksi näitä saatiin Suomeenkin! Viva Las Vegas Miss Pin-Up Suomalainen Wilhelmina Af Fera kruunattiin Viva Las Vegas Rockabilly Weekendin yhteydessä järjestetyssä Miss Pin-Up -kilpailussa ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Tapahtuma oli historiallinen myös rahassa laskettuna, sillä Ford Suomen toimitusjohtaja Hannu Pärssinen epäili, ettei hänen työaikanaan tulla luovuttamaan asiakkaalle enää yhtään näin kallista Fordia. Niitähän valmistettiin Euroopan markkinoille 101, joista yksi ja ainoa täydellisessä Gulfvärityksessä tehtaalta tullut yksilö löytyy myös Ruopan tallista. Ruopan uusi GT yliteipattiin Steve McQueenin Le Mans -elokuvastakin tuttuun perinteiseen Gulfin kisateemaan. 8 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Uutispalsta Uusi Ford GT Suomeen Suomen Fordilla koettiin 25.4. Hiilikuitua ovat myös auton lattiat ja sisustus penkkien runkoa ja kojelautaa myöten. Suoritusta voidaan pitää varsin kovana, sillä kyseessä on alan kaikkein arvostetuin kansainvälinen kilpailu. Auton verollinen hinta Suomessa kun kohoaa peräti miljoonaan euroon. Kyseisestä voittoautosta lainattiin myös 9-kilpailunumerot. Uuden GT:n voimanlähteenä on 650-hevosvoimaiseksi kutiteltu 3,5-litran turboahdettu EcoBoost V6, ja auton runko on hiilikuituinen monokokki. Kaikkiaan uutta GT:tä tullaan valmistamaan 500 kappaletta, joista Eurooppaan tulee vain 24, mikä on paljon vähemmän kuin edellisen viime vuosikymmenen puolivälissä julkaistun GT-polven kohdalla. Edellisen polven GT:tä oli saatavana Gulfin Le Mans -kilpureista tutussa vaaleansinisessä värissä, jota uutuusversioon ei ole tarjolla. GT:n hankinnassa ei ollut kyse mistä tahansa autokaupasta, sillä mallia ei käytännössä saa rahalla. Autoa koristamaan tulivat myös Ford GT:n, alustanumeroltaan 1075, vuoden 1968 ensimmäistä Le Mansin 24 tunnin ajojen voittoa juhlistavat 50 years -logot
Meillä on aika vahva tuntemus alasta ja tiedämme, mitä myymme. Avajaisia vietettiin 4.5, jolloin tarjouksia tahditti puodin edustalla esiintynyt The Sun Connection. Jukka-Tukku laajensi Helsinkiin Dickiesiä, DePalmaa, Ben Davisia ja montaa muuta perinteikästä vaatemerkkiä edustava Jukka-Tukku laajeni Turusta Helsinkiin. Karkkilan rompetori ja harrasteajoneuvoparkki Valtatie 26, Karkkila 15.-16.6. Rakentelun taso on kovaa ja osilta osataan vaatia laatua”, Jussi täsmentää. Scandinavian Dirt Track Weekend Uppsala, Ruotsi 8.-10.6. Harley-Davidson Club Finland Juhannusralli 2018 Bastö Hotell & Stugby, Ahvenanmaa 29.6.-1.7. Cadillac Club of Finlandin kesäpäivät Imatran Kylpylä 8.-10.6. Road Rockets American Car Meeting Pensala 15.-16.6. Primer ParkingLot Nationals Högforsin ruukkialue, Karkkila 16.6. Halvimpia ja huonolaatuisimpia osia Vintage Motors ei ota tarjontaansa lainkaan, sillä pahimmassa tapauksessa ne on todettu hengenvaarallisiksi. Olimme avovaimoni kanssa Amerikan matkalla ja kiersimme kaikki mahdolliset hot rod ja speed shopit, jotka Kaliforniasta löytyy. Hot American Cars – harrasteajoneuvonäyttely ja -parkki Ideapark, Lempäälä 9.-10.6. ”Ajatus tähän syntyi viime kesänä. Tampere Cruising Nuutisarankatu 35 klo 18:00 30.6-1.7. Norrtälje Custom Bike Show Norrtälje, Ruotsi 3.6. Manse Vans Weekend Tampere 30.6. Aurinkoisena iltana ajeltiin myös Stadin cruisingit, ja moni ulottikin lenkkinsä Malmin lentokentän ja Kauppatorin lisäksi myös Linnakoskenkadulle.. Harley Weekend Suomen Moottoripyörämuseo, Lahti 15.6. 1.6. Kun osat ostetaan ja pakataan itse, tiedetään täsmälleen, mitä asiakkaalle lähtee ja milloin se on perillä. Maamme uusimman vauhtikaupan takaa löytyy kaksi kotimaista alan pitkäaikaista konkaria, Timo Jämsen ja Jussi Luntamo. Tämä mahdollistaa yhteydenpidon pienempiin ja spesiaalimpiin osatoimittajiin, jolloin valikoimaan voidaan ottaa muutakin kuin isojen liikkeiden listatarjontaa. Kesä-Heikki – harrasteajoneuvotapaaminen ja rompetori Mobiilimäki, Turku 8.-9.6. Jussi jää hoitamaan putiikkia Suomen päähän siksi aikaa, kun Timo on Amerikassa. Eura-Huittinen maisemacruising S-marketin piha, Eura klo 18:30 2.6. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 1.6. Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 1.6. Kauppa on auki sopimuksen mukaan kellonajasta riippumatta ja rantautuu välillä myös swappeihin ja tapahtumiin. Oldtimer Run -harrasteajoneuvotapahtuma Visulahti, Mikkeli 30.6. Samalla tuli luotua sinne kontaktit ja mietimme, miksi emme ryhtyisi tuomaan osia Suomeen. LB Summer Cruise – Rock’n’Rollja harrasteautotapahtuma Hotel Vesileppis, Leppävirta 2.6. Jukka-Tukku tuli kolmanneksi pyöräksi VintagEija´sin ja Kustom Kulturen Töölössä sijaitsevaan Bonnie & Clyde -kivijalkapuotiin. Customs & Kustoms Ellös, Ruotsi 16.6. Suomalainen asiakas voi hoitaa koko toimitusketjun suomalaisen kauppiaan kanssa suomen kielellä. Osia toimitetaan myös nettikaupan välityksellä osoitteessa www.vintagemotors.fi. Vantaan cruising Tiedekeskus Heurekan parkkipaikka 15.-16.6. Tomahawk Townin talliputiikista löytyy jatkuvasti tietty perustarjonta, jota laajennetaan sitä mukaa, kun uusia kontakteja saadaan luotua. Lintta Meet Camping Nyyssänniemi, Keuruu 2.6. Historic Race Cup Botniaring, Jurva T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Vintage Motors Hot Rod Shop Helsinkiin saatiin uusi vanhoihin vauhtiosiin keskittynyt speed shop, kun Vintage Motors avasi ovensa Tomahawk Townin tiloissa Tattarisuolla osoitteessa Kaasutintie 17. Kysyntää täällä kuitenkin on”, Timo perustelee. Meillä on myös melko hyvä käsitys siitä, mitä suomalaiset harrastajat haluavat. Hang ’em hi #5 Enköping, Ruotsi 1.-3.6. ”Tämä homma toimii harrastajalta harrastajalle. Concours D’elegance Harjattulan kartano, Turku 22.-24.6. Puruveden Ympäriajo Savonlinna 9.6. Route 24 Cruising Joenkulmantie 2, Vesivehmaa, klo 18:00 17.6. GM Summer Meet Visulahti, Mikkeli 9.6. Helsinki Bike Show Kaivopuisto, Helsinki 9.6. Mies hyppää hommaan täysipäiväisesti vuoden ajaksi ja muuttaa itse Amerikkaan hoitamaan asioita siellä päässä
Teoksesta löytyy tuttuja nimiä, kuten Aaron Kaufman, Ed Roth, Galpin Autosports, Gene Winfield, George Barris, Hollywood Hot Rods ja Old Crow Speed Shop. Lisäksi neste paljastaa pienetkin vuodot, kun kohdetta tarkastetaan UV-valolla. Vannetta on saatavilla 15-17-tuumaisena. Kaikki kirjassa esiteltävät ajokit eivät kuitenkaan ole amerikkalaisia, ja mukaan on löytänyt tiensä myös yksi suomalainen rakentaja. Mallistosta löytyy street wear -henkistä paitaa, hupparia, housua ja takkia niin koviin duuneihin kuin vapaa-aikaankin. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen DePalmaa Jukka-Tukusta Kalifornialaista, työvaatemerkkinä syntynyttä DePalmaa saa nykyään Jukka-Tukusta. Hinta 150 ml tuubille 9,90 € ja 500 ml pullolle 10,50 €. G3-tuotteet ovat käyttäjäystävällisiä, tehokkaita ja sopivat käytettäväksi kaikentyyppisten maalien kanssa. www.vannetukku.fi Naarmut veks Farécla on suunnitellut G3-tuotteiden ammattimaiset koostumukset molekyylitasolta alkaen, yli 50 vuoden kokemuksella. Naarmunpoistajassa on voimakas hiontaominaisuus ja se soveltuu parhaiten pienelle alueelle syntyneisiin pintanaarmuihin. Ohjaustehostimen huoltoon Jos amerikanraudalla autoileva ei saa näppyjä valmistusmaan perusteella, niin tästä Pietarissa valmistetusta tuotteesta voi olla helpotusta huonosti toimivaan ja äänekkääseen ohjaustehostimeen. www.jukkatukku.net Edullinen maastovanne Jack Wheelerin Rocky Beadlock on lukkovanne, joka pitää renkaan kiinni äärimmäisissä maasto-olosuhteissa pienelläkin rengaspaineella. 149,95 €. Hinta alk. Hinta 55,00 €. www.koivunen.fi Autot ja niiden rakentajat ”The Drive: Custom Cars and Their Builders” on massiivinen 400-sivuinen järkäle rakennelluista autoista ja niiden rakentajista. Hinta 30,00 €/purkki. Kustom Kulture -kirjakauppa, Linnankoskenkatu 5, Helsinki. i-Magnet PSF on ohjaustehostimen hoitoon tarkoitettu täysin synteettinen öljy, joka vähentää tai jopa poistaa ohjaustehostimen aiheuttamaa tärinää ja äänekkyyttä. www.kaasutinexpertti.fi 10 AMERIKAN RAUTA 4/2018. 32 beadlock-pulttia varmistavat sen, että rengaspaineen alentuessa renkaan reuna pysyy turvallisesti kiinni vanteessa, eikä pääse irtoamaan haastavassakaan offroad-ajossa
Sen jälkeen se pestään tai pyyhitään pois pehmeällä liinalla. www.martelius.com Pissapoikien suuttimet ja säiliöt Trade Partsilta löytyy hyvä valikoima Classic Industriesin valmistamia alkuperäisen mallisia osia, jotka usein usein puuttuvat tuontiautoista. Näitä ovat esimerkiksi pissapojan suuttimet, säiliöt ja moottorit. ASC-tuotenimikkeellä myytäviä Economy-sarjan edullisia alustanosia on saatavana nyt yhä useampaan amerikkalaiseen autoon. 24,90 €. www.meguiars.fi Ajolasit silmälasien päälle Airfoil 9305 OTG:t ovat hieman modernimman tyylin ajolasit, jotka soveltuvat käytettäväksi myös silmälasien kanssa. Esimerkiksi pallonivelet alk. 29,00 €/pari. Hinta 12,00 €. Laseissa on huurtumista estävät tuuletusaukot ja linssit ovat UV400-suojatut sekä säröytymättömät. Vaahto on erittäin tehokas, riittoisa ja pysyy pystypinnoilla kauan. www.uspartsperformance.fi Hyttysten raatoihin Kesä on tulossa ja kohta autojen keulat ovat taas hyttystenraatojen peitossa. Aine sumutetaan pintaan ja sen annetaan vaikuttaa viitisen minuuttia. Suuttimien hinnat alk. Meguiar’s Heavy Duty Bug & Tar Remover on uudentyyppinen itikanja pienpoistovaahto. Tuotteet ovat nyt tilattavissa ja lisätietoja saa suoraan valmistajalta. Tähän kevääseen on saatu soundit ja tehot kohdalleen sekä Ecoboost-moottorille että GT-veekasille. www.tonupstore.com 11 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Hinta 35,00 €. Erinomainen esimerkiksi siitepölyn ja katupölyn putsaamiseen ilman vettä. Edullisesta hinnastaan huolimatta tuotteet on todettu käytössä kestäviksi ja niillä on luonnollisesti normaali alustanosille myönnettävä 12 kuukauden takuun. Putkistot uudempiin Mustangeihin Martelius on tuotteistanut uusien Mustangien pakoputkistoja urakalla. Pakettiin sisältyy kantopussi ja puhdistusliina. Hinta 39,00 €. www.jarimaki.fi Edulliset alustan osat US-Partsin alustaosavalikoima kasvaa entisestään. www.tradeparts.info California Car Duster Laadukkaalla, harjamaisella California Car Duster -pölyhuiskulla on kätevä siistiä pölyt auton pinnasta nopeasti
Last Aid Car 12 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Ilma-alustoineen, 20-tuumaisine peltivanteineen ja patinapintoineen sekä uusine E-Rodtekniikkoineen se on yhdistelmä, jossa ei ole mitään arkipäiväistä. CHEVROLET DIVCO VAN ’42. Marko Stjerbakoffin aikoinaan sairaanhoitotehtävissä toimineessa step vanissa on jotain niin häiriintynyttä, että olisi vähättelevää kutsua sitä vain ensiapuautoksi. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Camilla Rauhala/ Night Nurse, www.nightnurse.fi 13 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Pian hyvä fiilis kuitenkin palasi, ja Divco otettiin suunnitelmien mukaan työn alle Herstin pajalla. ”Tietoja näiden valmistusmääristä on monenlaisia, mutta joku sanoi, että niitä olisi tehty vain 5-10 ja tämän auton myynti-ilmoituksen mukaan niitä oli vain kolme jäljellä. Tekniikka menikin kokonaan uusiksi. Takapyöränaukkoja alkuaan peittäneet fender skirtit olivat kadoksissa, ja alla oli 80-lukuisilta vaikuttaneet valkoiset kolmioreikäiset truck-vanteet. Perä antoi hiukan ääntä, joten siihen asennettiin uusi välitys sekä lukko. Esimerkiksi polkimet oli purettu jo pois, vaikka alkuperäinen tekniikka oli vielä paikallaan. Samoihin aikoihin Marko hankki myös ’66 avoThunderbird-projektin, joten monta rautaa oli jo valmiiksi tulessa, kun messuosastoja ja niihin liittyvää kalustoa työkseen rakentava Marko sai kuulla Mikael Forsmanilta, että periaatteessa mieleinen, mutta Chevyn keulalla varustettu maitoautoaihio olisi myynnissä Kaliforniassa. Kyseessä oli rottakuosinen, mutta periaatteessa kokonainen auto, joka ei kuitenkaan ollut ajokuntoinen. Väitteille antaa vahvaa pohjaa se tosiasia, että elettiin Toisen maailmansodan aikaa, eikä autoja ylipäätään valmistunut Yhdysvalloissa kuin hyvin pieniä määriä. Erikoisen korirakenteen vuoksi koppaa ei lähdetty nostamaan rungolta, vaan muutokset tehtiin palat yhdessä. Runko puhallettiin ja maalattiin, ja sen takapäätä kiksattiin, jotta auto saatiin laskemaan ilmajousineen aivan maahan saakka, ja Markon ’69 pickupista erillisjousituksen tieltä ylimääräiseksi jäänyt ysituumainen taka-akseli tuettiin nelilinkillä runkoon. Tämä kyseinen yksilöhän ei Silloin kun otin sen kontista, mietin kyllä, että miten ihmeessä ihminen voi olla niin tyhmä, että ostaa noin ruman auton.” ollut koskaan toiminut maitoautona, vaan oli palvellut uutena oregonilaisen sairaalan ensiapuautona. ”Mikael oli sopivasti lähdössä Sema-reissulle Jenkkeihin, joten annoin hänelle luvan käydä tekemässä autosta kaupat paikan päällä”, Marko selittää ja jatkaa: ”Halmari hoiti auton sitten Suomeen”. Suomessahan tämäntyyppiset step vanit ovat tuiki harvinaisia, käytännössä niitä näkee vain monikansallisten logistiikkayritysten, kuten UPS:n käytössä, mutta Amerikan mantereella ne ovat olleet arkipäivää maailman sivu. Todella harvinainen löydös. Mistä näistä tietää, mutta ei niitä paljoa ole”, Marko puntaroi. Etupääksi Marko päätyi Timpan kanssa tilaamaan Helixin Mustang II -tyyppisen hammastanko-ohjauksineen, putkitukivarsineen ja isoine levyjarruineen, jotka otettiin tällä kertaa piparin mallisina uusien RS-Audien 14 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Chevrolet Divco Van ’42. Ennen tätä Divcoa Markon ja Hersti AutoShopin hyvin toimineen yhteistyön tuloksena oli syntynyt lyhyelle aikaa kaksikin komeaa näyttelyautoa, ’40-mallisen näköiseksi muutettu ’46 vuosimallin Ford-näyttelykaramellipickis sekä patinakuosinen, mutta 32-venttiilisellä Modular-tekniikalla varustettu, ilmajousineen maassa makaava ’69 ”Egoboost” Ford F-100. ”O lin näitä katsellut jo pidempään ja silloin tällöin olin miettinyt, että tommonen olis makee, nimenomaan sillä Divcon omalla pyöreällä keulalla”, Marko Stjerbakoff avaa maitoautoprojektinsa taustaa. ”Silloin, kun otin sen kontista, mietin kyllä, että miten ihmeessä ihminen voi olla niin tyhmä, että ostaa noin ruman auton”, Marko muistelee nauraen
Nykytekniikasta oli puhuttu jo kauan etukäteen, mutta vanteita emmin niiden hinnan takia pitkään”, mies tunnustaa. Paketti sisälsi myös ohjainlaitteet ja johtosarjat, joiden ansiosta asennus oli suhteellisen ongelmaton. Vähäpäästöinen E-Rod-tekniikka. 20-tuumaiset Detroit Steel Wheelin vanteet sopivat mataline valkosivurenkaineen kokonaisuuteen täydellisesti. Ilmajousisetti tuli Airmaxxilta, ja niin eteen kuin taaksekin asennettiin kallistuksenvakaajat, jotka rauhoittivat korkean auton heilumista huomattavasti. Tilapäisesti alla kävivätkin 16-tuumaiset Rally Wheelit, mutta niiden kanssa kokonaisuudesta vain puuttui jotain. tapaan. ”Tuulilasien ympärykset hitsattiin oikeastaan kauttaaltaan ja Timppa teki koko takaovet uusiksi, minulla on ne vanhat vielä tallessa. Sattumalta Marko kaipasi uutta moottoria savutelleeseen ’40 pickikseensä, joten homma oli selvä, ja KW-Partsilta tilattiin 5,3-litrainen alumiinilohkoinen Vortec tietokoneohjatun 4L65E-automaatin kera. Siinä kohtaa, kun 1940-lukuiseen autoon sovitellaan 2000-lukuista tekniikkaa, on kaikki aina aika suhteellista, mutta joka tapauksessa lopputulos palkitsi. Kylkien kuluneet First Aid Car -tekstit sekä perää koristava Rujo-nimi syntyivät Platun pensseleistä. Tekniikka on normaaliajossa todella hiljainen, ei kuluta juuri mitään, ja Divco liikahtaa tarvittaessa hämmentävän rivakasti 320 nykyhevosvoimansa turvin. Uudet lattiat tehtiin vesivanerista Markon omalla pajalla, Nykypuulla, Jyväskylässä toimiva Custom Cars teki pellistä autoon uudet, pulleat takalokasuojat Markolla jemmassa olleiden lasikuituisten mallien mukaan. Moottorin suhteen Marko punnitsi useampia moderneita vaihtoehtoja, kunnes sai näyttelyssä tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä – jos ostaisi uuden E-Rod LC9:n, saisi tehdasuuden perus-350:n kaupan päälle. Divcossa ei alkuaan ollut vastaavia lainkaan, vaan takapyöränaukkoja peittivät skirtsit. Lattiat olivat vaneria ja aivan mädät, vain lattian etupää oli peltiä”, Marko jatkaa. Kori on muuten alkuperäismuodoissaan ja jopa alkuperäispelleissään, mutta takaovet teki uusiksi Herstin Timppa ja pulleat takalokasuojat teetettiin Custom Carsilla Jyväskylässä lasikuituisten mallien pohjalta. ”Tuossahan on alun perin ollut takana ihan hirveän näköiset fenderit, jollaisia en tosiaan halunnut. Niinpä lopulta Detroit Steel Wheelille laitettiin vetämään tilaus 20-tuumaisista Artillery-peltivanteista, 15 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Sisälle Marko oli jo hyvissä ajoin päättänyt hankkia mukaviksi tietämänsä GTI-Golfin Recaro-penkit. ”Tuo gangsterilippa oli tarkoitettu pickupiin, ja se levennettiin Rujoon sopivaksi. Halusin kojelaudasta vaalean beigen, joka sattui aivan vahingossa hyvin yhteen löytämäni ratin kanssa. Vanteet tilattiin paljaalla peltipinnalla, eikä niitä maalattu myöhemminkään, vaan ne saavat integroitua luonnonmukaisesti patinoituneeseen kokonaisuuteen ajan myötä. Kääntyvillä jalustoilla varustetut etupenkit ovat lähtöisin neloskorisesta, kulmikkaammat takaistuimet kakkoskorisesta GTI:stä. Sehän löytyi sattumalta Hämeenlinnasta Kannisen Mikolta, jolta olin oikeastaan aikeissa ostaa pelkän rattiputken, kun kävi ilmi, että hänellä olisi siihen myös tuollainen ratti”, Marko selittää kohdalle osunutta tuuria. Vähän Impalaakin. Takavalot ovat truck-tarvikkeita samoin kuin peilitkin.” Kun ensimmäiset kuvat Markon Rujoksi nimeämästä Divcosta aivan maan pintaan laskettuna 20-tuumaisine vanteineen levisivät sosiaaliseen mediaan, auto herätti välittömästi paljon kiinnostusta aina kotimaataan myöten, ja täytyy sanoa, että se on häiriintynyt kokonaisuus. 16 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Chevrolet Divco Van ’42. Kojelauta on lähtöisin ’59 Impalasta, ja kävi paikalleen yllättävän helposti. Sisältä löytyy nykyisin kuusi kappaletta kahden eri sukupolven GTI-Golfin sporttipenkkejä, jotka verhoili aistikkaasti Vänttisen Lasse. Istuimet verhoili upeasti verhoilijataituri Lasse Vänttinen, Markon firmallaan valmistamat sivuseinät tikkaili aikataulusyistä Nykypuun muissakin hommissa käyttämä Verhoomo Isotäti. Mittaristoa muokattiin myös siten, että sen ison nopeusmittarin sijaan siihen tulivat paikat kahdelle isolle Auto Meterin mittarille. Olisi ollut vaikeaa kuvitella sopivampaa mallia vanhan First Aid Carin kuvauksiin, kuin Night Nurse -bändin laulajana ja lauluntekijänä toimiva Camilla, joka on myös tatuoija ja fitness-maailmanmestari, joka on tehnyt myös useampia suomenennätyksiä voimanostossa. Se on yhtä aikaa ujo, rujo, kolkko ja aika söpökin, ja sen kieroutunein puoli paljastuu, kun polkaisee lapun lattiaan, ja äänimaailma muuttuu sivistyneen rauhallisesta levottoman kireäksi – se pitää kokea itse. joille tilattiin samassa paketissa valkosivuilla varustetut Diamond Back -renkaat. ”’59 Impalan kojelauta löytyi Hellstenin Tomilta Lohjalta, ja se meni melkein suoraan paikalleen, sitä oli vain muotoiltava hiukan päistä
Voimanlähteeksi tuli tehdasuusi alumiinilohkoinen Vortec tietokoneohjatun 4L65Eautomaatin kera. Sisusta: Billetratti, ’59 Impalan kojelauta, Lokarin shifteri, mittarit, kaksivärisiksi ruskealla nahalla verhoillut Mk4 GTI-Golfin penkit edessä ja Mk2 GTI-Golfin penkit takana. Moottori: E-Rod LC9 5.3 V8, tuplaputkisto läpivirtauskatalysaattoreilla. Voimansiirto: 4L65E-automaatti, Fordin 9” perä lukolla. Faktat Chevrolet Divco Van ’42 • Omistaja: Marko Stjerbakoff • Paikka: Pornainen. Alusta: Helixin Mustang II -tyyppinen etupää putkitukivarsilla ja hammastankoohjauksella, droppiolka-akselit, rungon takapäätä kiksattu, takana 4-link-tuenta, kallistuksenvakaajat edessä ja takana, Airmaxx-ilmajousitus kahdella kompressorilla, makkarapalkeet joka nurkassa. Korimuutokset: Gangsterilippa, teetetyt peltiset takalokasuojat, tarvikepeilit ja takavalot. Takavalot ovat truck-tarvikkeita samoin kuin peilitkin.” 17 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Vanteet: Detroit Steel Wheelin Artillery-peltivanteet, 20x8” edessä ja 20x10,5” takana. Renkaat: Diamond Back 225/35 R20 ja 285/30 R20. Tuo gangsterilippa oli tarkoitettu pickupiin, ja se levennettiin Rujoon sopivaksi. Jarrut: Helixin levyjarrut piparilevyin edessä, isot rummut takana. Kiitos: Hersti AutoShop, Verhoomo Prima, Verhoomo Isotäti, Custom Cars Finland ja tietysti kotiväelle ja kaikille muille projektissa mukana olleille
Ulkonäkö pettää 18 AMERIKAN RAUTA 4/2018
DODGE CHALLENGER SRT-8 ’70. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 19 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Kankaanpääläisen Mika Hirvikankaan Challengerin kohdalla ulkonäkö pettää pahasti, nimittäin pinnan alta ei löydy juurikaan mitään, mikä viittaisi vanhaa E-bodyyn, eivätkä korilinjatkaan ole täysin ennallaan, vaikka muutokset on toteutettu niin hienosti, ettei sitä helposti huomaa
”Aiemmin samana vuonna, syyskuussa, haimme tekniikanluovuttajaksi Ruotsista ’06 SRT-8 Chargerin. Laatikko on ihan vakiokuntoinen SRT-8:n automaatti, joka tarkastettiin ja huollettiin, perä sen sijaan on ihan koskematon. Peltitöistä päävastuussa oli korihommia työkseenkin tekevä Jaakkolan Pekka, joka hitsaili tätä 100-200 tunnin väliin. Jarrutkin ovat SRT-8:n Brembot, jotka on kunnostettu. Ei sen varalle ollut sen suurempia suunnitelmia, se oli purettu kiihdytysauton koppa, jossa oli hyvät isolohkopaperit ja hinta kohdallaan.” Siinä vaiheessa Mikalla ei oikeastaan ollut edes suurempaa jenkkiharrastustaustaa, vaan aika kului enemmänkin rallitouhujen parissa. Käsijarru on hydraulinen, jos vaikka innostuisi driftailemaan... Pexihän on mun vanha kaveri, joka on toiminut myös mun mekaanikkona rallitouhuissa.” Stroukattu nyky-Hemi. Jutun Challenger-aihio saikin odottaa rauhassa vuoroaan, ja Mika ehti siinä välissä hankkia itselleen myös ’71 Cudan, joka on vastoin tätä museokilvissä. Lopulta sen paikka tulikin niin alas, että jäähdytin kurkistaisi hiekkapellin alta, ellei autossa olisi paikallaan tuplaspoilereita, jotka kuuluivat Challengerin tehdasoptioihin vuonna 1970. ”Mulla oli siinä apuna sellainen ruotsalainen kaveri, joka on näiden uudempien Hemien kanssa pelannut, ja koko moottorin läpikäynti tehtiinkin siellä Ruotsissa.” Oikeastaan ihan koko tuoreen Chargerin tekniikka jousituksineen päivineen siirrettiin Challengeriin, mikä ei todellakaan ollut ihan bolt on -toteutus. ”Suuria virityksiä ei oikeastaan ollut tarkoituksena tuolle moottorille tehdä, mutta halusin läpikäydä sen kuitenkin varmuuden vuoksi ennen keulalle asentamista. 20 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Dodge Challenger SRT-8 ’70. Tuore Charger elimenluovuttajaksi. Suunnitelma pitkään seisseen hylsyn varalle hahmottui pikkuhiljaa, ja tekniikkakin löytyi jo omalta tallilta. ”Tässähän on semmoinen tarina näiden peltiosien suhteen, että isällä on ollut 80-luvun lopussa sittemmin Keravalle kulkeutunut Challenger Suomi-auto, josta ostettiin pala kerrallaan tähän. Sellaisen akselistot Challengeriin onkin asennettu.” Paljon oli kuitenkin työtä edessä ennen kuin sitä 6,1-litraista nyky-Hemiä päästiin konehuoneeseen edes mallailemaan. Hiekkapellit, etulokarit ja takaluukku tässä on siitä autosta, johon nykyinen omistaja hankki uusia osia tilalle. Tehostimeksi tuli hydrobooster tilan ahtauden vuoksi ja käsijarrukin on hydraulinen driftaamista silmällä pitäen.” Sisältä auto näyttää oikeastaan täysin uudelta SRT-Chargerilta. Kun sieltä sitten löytyikin alakerrasta vähän kulumaa, niin siihen laitettiin kerralla stroukkikamat”, Mika jatkaa. Niistä E-Bodyn vakiopaikoista takalasin alapuoli oli myös pehmeä, joten se vaihdettiin ehjään. Oikeastaan ihan koko tuoreen Chargerin tekniikka jousituksineen päivineen siirrettiin Challengeriin, mikä ei todellakaan ollut ihan bolt on -toteutus. ”Kori oli aikoinaan puhallettu ja pintaruosteessa kauttaaltaan, joten se vesipestiin. ”Tankki sekä polttoainejärjestelmä saatiin hyödynnettyä sellaisenaan Chargerista, tankki sai paikan takapenkin alta. ”Ei siitä siinä vaiheessa pitänyt tulla oikein mitään. Oli niissä vanhoissa tekemistä, mutta saatiinpahan vähän sitäkin historiaa mukaan tähän autoon”, Mika naurahtaa. Penkkien ja reilusti muokatun kojelaudan verhoilut ovat Design Eugenin käsialaa ja ovipahvien muodot syntyivät kokonaan Mikan omassa tallissa. ”Se oli sitten 2016 joulukuulla, kun aloin tätä Jaakkolan Pexin kanssa työstämään”, Mika selittää. Ihan ensimmäisenä tästä leikattiin nokka pois tulipeltiä myöten, ja lattia lähti takapenkin aluseen saakka. ”K attelin papereista, että se olis ollut joskus 2009, kun tämä aihio alun perin tuli minulle”, Mika Hirvikangas kertaa upean Challengerinsa tarinan taustoja. ”Isällä oli yksi korinvaihto-Challenger, johon velipojan kanssa vaihdettiin isolohkokone, ja ajeltiin sillä. ”Kyllä tähän koriin jouduttiin jonkin verran muutakin peltiä vaihtamaan. Takaluukun sivuposket ja kontin pohja tehtiin käsityönä. Ostinkin sen isältä lopulta 2014”, Mika jatkaa. Sen takia hitsattiinkin ovet kiinni, ja sitten mallailtiin etulokasuojat paikalleen, minkä jälkeen päästiin sovittelemaan tekniikan paikkaa suhteessa pintapelteihin.” Haasteita aiheutti erityisesti se, että Chargerin tekniikkapaketti oli SRT-mallin imusarjoineen niin korkea, ettei se meinannut mahtua vakiokorkuisen konepellin alle millään
Tekniikanluovuttaja-Chargerista saatiinkin hyödynnettyä BC Racingin jäykkyyssäädettävät coilover-iskarit, joiden rinnalle tulivat yleismallin ilmapalkeet. Ensimmäisenä ulkoasussa huomion kiinnittää maataraapiva mataluus, joka ei ole ihan tyypillistä E-bodyille. ”Konehuoneen pellit olivat työläitä tehdä siististi, ja joku ehdottikin putkirunkoa keulalle, mutten halunnut sellaista, vaan halusin auton näyttävän tehdastekoiselta”, Mika selittää. Ilmankulkua hallitsemaan Mika hankki Accuairin nelipiirisen VU-4-venttiiliblokin, jota ohjataan E-Level-automatiikalla. Eteen tuli myös Chargerin vakaaja, nuo vanteet pakottivat lopulta jättämään takavakaajan pois.” Tarkkoja sovituksia. Vanteiden mittojen kanssa olikin melkoisesti miettimistä, koska akselistojen leveys suhteessa koriin oli poikkeuksellinen. Lokasuojia on jouduttu muuttuneiden raideleveyksien vuoksi levittämään pellillä 4-5 senttiä per nurkka, mutta siinä on onnistuttu todella tyylikkäästi alkuperäislinjoja tuhoamatta. Edessä on nyt erikoisvalmisteiset ylätukivarret, jotta auto saatiin laskemaan oikeasti tonttiin. ”Rattiputkea ja sen niveliä jouduttiin muokkaamaan sopivan kulman aikaansaamiseksi, mutta muuten ohjaus on periaatteessa rattiputkea myöten lainattu Chargerista. Oikeastaan heti kättelyssä oli selvää, että vanteet olisi teetettävä mittatilauksena juuri tähän autoon. Alkuaan vääntösauvajousitetun ja perinteisellä tunnottomalla kuulamutteriohjauksella varustetun Challengerin ajettavuus päivitettiin uudelle vuosituhannelle hammastanko-ohjauksella ja McPherson-tolpilla, joiden vaatimat iskaritornit on askarreltu E-bodyn konehuoneeseen todella tyylikkäästi. Challengeriin asennettiin myös asialliset Pioneerin stereot DVD-soittimineen. Tuplaspoilerit peittävät sen tosiasian, että nykytekniikkapaketin korkeuden vuoksi jäähdytin jouduttiin tuomaan niin alas, että se jäisi ilman spoilereita näkyviin. ”Olisin oikeastaan halunnut tuohon 21 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Se oli tosi työläs operaatio. 18-tuumaiset Rallye Wheelsit vähän paksummilla kumeilla, mutta niillä olisi custommitoilla ollut hintaa 2000 euroa kappaleelta, eikä noiden jarrujen kanssa pienempiä edes pysty käyttämään. Viimeistely onkin viety Mikan Challengerissa harvinaisen pitkälle – se on niin ideana kuin toteutuksenakin puhdasta SEMA Show -tasoa, katsoi sitä sitten mistä paikasta hyvänsä. Kun se Charger on niin paljon korkeampi ja leveämpi, niin sitä kojetaulua joutui leikkelemään sitten aika paljon. Lattiamatto on muokattu Chargerin omasta, Eugen teki siihen joitakin kulmamuutoksia. Kojelaudan ahtaan sovituksen takia myös pyyhkijän vivustot jouduttiin rakentamaan runkopalkkien sisälle, kun ne ei muualla mahtuneet liikkumaan.” Verhoilutyöt hoiti Tampereella maan ehdottomasti tunnetuimpiin verhoilijamestareihin lukeutuva Design Eugen. ”400 tunnin hujakoilla oli se maalausurakka. ”Onhan tämä ajolleen ihan jotain muuta kuin alkuperäinen E-body”, mies myhäilee tyytyväisenä. ”Ovipahvit tehtiin itse lasikuidusta, ja nekin olivat aika työläät rakentaa niin, että ne saatiin istumaan yhteen uuden kojetaulun kanssa. Valitsin väriksi Sublime Greenin, alun perin tämä auto on fender tagin mukaan ollut Plum Crazy.” Maalauksesta vastuun sai kankaanpääläinen Kolarikorjaus Petri Gullans. E-bodyn konehuoneessa ei ole alkuaan mitään tämäntyyppisiä iskaritorneja, vaan kaikki on rakennettu uusiksi nykytekniikan myötä. Siihen tilattiin sitten nuo Torq-Thrustit, etuvanteet itse asiassa kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla oli otettu itse mitta väärin”, Mika kertoo aika hinnakkaalle virheelle jo tässä vaiheessa nauraen. Stroukattu SRT-Hemi liikuttaa Challengeria mukavasti. Pexin kanssa oiottiin pellit sille tasolle, että milliä enempää kittiä ei olisi mihinkään pitänyt tarvita, mutta paljon muokatussa alustassa ja konehuoneessa oli kittailua enemmän”, Mika toteaa. Levitystä on sekä edessä että takana 4-5 senttiä per puoli, mutta se pyrittiin tekemään mahdollisimman huomaamattomasti, jotta auto näyttäisi muodoiltaan mahdollisimman alkuperäiseltä muutoksista huolimatta. 22 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Dodge Challenger SRT-8 ’70. Ei ole siis mikään i hme, että pokaaleja on jo tullut näyttelyistäkin, vaikka auto valmistui vasta huhtikuussa. Värinkin suhteen halusin säilyttää sitä alkuperäisyyttä, eikä siinä lähdetty kikkailemaan millään helmiäisillä. Takapenkkihän on kokonaan itse tehty, etupenkit saatiin hyödynnettyä Chargerista. ”Kojelauta sovitettiin leikkaa-liimaa-periaatteella, ja sen mahduttaminen vanhan Ebodyn sisään oli varmasti yksi koko projektin suurimpia kokonaisuuksia. Joitain bokseja jouduttiinkin siirtämään sen alta takaselkänojan taakse jäävään koloon. Ihan helpolla ei syntynyt myöskään sisusta, paketin toimivuuden varmistamiseksi kun autossa haluttiin käyttää myös Chargerin kojelautaa mittaristoineen ja kaikkine sähkölaitteineen. Ehkä sen pitäisi olla niin perinteiseen tyyliin rakennettu”, Mika puntaroi. ”People’s Choice -palkinnot on tulleet kahdesta ensimmäisestä näyttelystä, että kyllä sitä kansa tuntuu arvostavan, vaikkeivät tuomarit tunnu sitä ihan samalla tavalla noteeraavan. Konehuoneessa kaikki on kuin tehtaan jäljiltä, vaikkei mikään ole. Ajella hän ei ole autolla sen valmistuttua vielä kovin paljoa ehtinyt, mutta se, että ajettavuuden modernisointi on onnistunut, kävi selväksi jo ensimetreillä. Penkit on verhoiltu aidolla nahalla, sisäkatto on alcantaraa, ja verhoiluihin tehtiin korin väriset tehostetikkaukset”, Mika valottaa. ”Lokarit levitettiin niiden ensimmäisten vanteiden mukaan, mutta ei niillä pystynyt silti lopulta oikeasti ajamaan
Voimansiirto: ’06 Charger SRT-8:n 5-vaihteinen automaatti, ’06 Charger SRT-8:n perä. Alusta: BC Racingin säädettäviin coilovereihin rakennettu ilmajousitus Accuair VU-4-venttiiliryhmällä ja E-level-ohjauksella, custom-ylätukivarret, Charger SRT-8:n paksu kallistuksenvakaaja edessä, täydellinen uretaanipuslasarja. Kiitos: Kiitos perinteisesti vaimolle, joka hoiti muonituksen ja muksut aina kun tallissa oltiin ja välillä myös Pexin muksun. Pexille iso kiitos, Jari Järvenpää oli myös peltitalkoissa mukana, kiitos velipoika Mikko Hirvikangas sekä isä Heikki Hirvikangas. Jarrut: SRT-8-mallin rei’itetyt isot Brembo-levyt nelimäntäisin puristimin edessä ja takana, GM:n hydroboost-tehostin. Kori: Tuplaetuspoilerit, kirkasoptiikkaumpiot, lokasuojia levitetty pellillä 4-5 cm/ puoli, ajovaloumpiot, konepellin sisäpuolta muokattu. Sisusta: Eugenin aidolla nahalla verhoilema ’06 Charger SRT-8:n kojelauta ja etupenkit vihrein tikkauksin, itse tehdyt ovipahvit, alcantaralla verhoiltu sisäkatto, Pioneerin näytöllinen DVD-soitin, Pioneerin erillissarja kojelaudan sisällä edessä, Pioneerin 8” nelitiekaiuttimet takana, Ground Zeron aktiivisubbari. Faktat Dodge Challenger SRT-8 ’70 • Omistaja: Mika Hirvikangas, 36 • Paikka: Kankaanpää. Vanteet: American Racing Torq-Thrust SL 8,5x20” ja 10,5x20”, custom-mitoilla. Rosterinen pakoputkisto poimittiin Chargerista, mutta vaati sekin melkoisesti muokkauksia osakseen. Ilmajousituksen ansiosta auto tippuu melkoisen alas. Värinkin suhteen halusin säilyttää sitä alkuperäisyyttä, eikä siinä lähdetty kikkailemaan millään helmiäisillä. Renkaat: Pirelli 235/30 R20 ja 285/35 R20. Moottori: Stroukattu 6,1 SRT Hemi V8, kansia siistitty, custom-softa, rosteripakosarjat ja -putkisto. 23 AMERIKAN RAUTA 4/2018
24 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Niinpä esittelemme sen uudestaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 25 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Lappeenrantalaisen Tommi Äikään Roadster on esitelty lehdessämme jo kerran aikaisemminkin, mutta auto koki viime talvena niin totaalisen muodonmuutoksen, ettei sitä meinaa tunnistaa enää samaksi autoksi. FORD ROADSTER ’34
Takarenkaat ovat Firestonen 8.20-15 cheater slicksit. 26 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Ford Roadster ’34. Katto pään päälle. Kesän 2017 päättyessä Tommilla oli Roadsterinsa suhteen poikkeuksellisen mietteliäät tunnelmat. Toisen version värimaailmaksi tuli punamusta ja keulalle taiteiltiin liekit. Auto vuosi Ensimmäinen versio roadsterista valmistui kesäksi 2005. K errataan aluksi muistin virkistämiseksi hiukan auton historiaa. Tuolloin auton väritys oli mustan ja oranssin yhdistelmä, ja sen keulalla oli Fordson Thamesin maski. Mukana tuli paljon käyttökelpoista tavaraa, mutta paljon oli vielä hankittavakin. Katottomuudestaan ja pienestä kuljetuskapasiteetistaan huolimatta autolla on reissattu paljon aina ulkomaita myöten ja se on ollut tuttu näky esimerkiksi hill climb -kisoissa. Ensimmäinen versio Roadsterista valmistui kesäksi 2005. Tommi prässäsi konepellin ja takaluukun täyteen louverseja, ja teki itse Duvall-tyyppisen tuulilasinkarmin. Tommi rakensi auton käytännössä kokonaan uusiksi aina rungon hiekkapuhaltamisesta saakka. Takapaksin kannessa on kaikkiaan 160 kappaletta Tommin itsensä präässäämiä louverseja. Tuo sama viininpunainen verhoilu on autossa vielä tänäkin päivänä. Roadsterissa nykyään olevat renkaat ja vanteet palvelivat aiemmin Tommin Ford Falcon gasserissa. Verhoilu autoon oli tehty jo Vennun aikana ja se kelpasi Tommille sellaisenaan. Tuolloin auton väritys oli mustan ja oranssin yhdistelmä, ja sen keulalla oli Fordson Thamesin maski. Kyseessähän on aito Suomi-auto, jonka kotimaisen hotroddingin grand old maniksikin tituleerattu Vennu Björkman löysi edesmenneen Esko Rahkosen laanilta vuonna 1982. Tommi kun tekee autonsa aina ensisijaisesti ajamista varten. Vennu keräili puutteelliseen aihioon osia, mutta auto ei valmistunut ennen kuin se siirtyi häneltä Tommille 2000-luvun alkupuolella
Muiden kiireiden vuoksi hommat jäivät kuitenkin jäihin, kunnes Tommi alkoi tammikuussa 2018 suunnittelemaan projektin edistämistä tosissaan. Hänellä seisoi Falcon-gasserissa monen tonnin renkaat aivan joutilaana ja vastaavasti uudet renkaat Roadsteriin olisivat maksaneet toista tuhatta. Eikä kyseiseltä valmistajalta saanutkaan kuin ´32:n kattoja. Niinpä hän päätti käyttää Falconin renkaita, joten roadsteriin pultattiin Team III Gasser ET -vanteet 5-15 Ribbed Front -eturenkailla ja 8.20-15 Cheater Slicks -takarenkailla. ”Rodi Natikoissa olin katsellut hieman Vaiston Pekan ’32:n kattoa, mutta kuultuani sen hinnan unohtanut koko jutun. öljyä jokaisesta mahdollisesta reiästä ja renkaat olivat loppu, minkä lisäksi kone savutti ja toimi huonosti. ”Kesä oli sateinen ja katottomuus tuntui häiritsevän lähinnä perhettäni, itseäni ei niinkään, vaikka välillä katto olisi kyllä ollut ihan mukava varuste. Takana oli 13 yhteistä kesää ja ehkä reilut 50 000 kilometriä ja kuvittelin tuntevani auton ja osaavani ajaa sillä, mutta viime aikoina se alkoi tuntua melko hirveältä. Rengasvalinta loi myös 27 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Pekka kertoi, että hänellä olisi kuitenkin kattoaihio myytävänä edulliseen hintaan, joten päätin ostaa sen”, mies jatkaa. Jotain piti siis tehdä, mutta ”käyttöauton” remontointi on vihoviimeistä hommaa, eikä innostanut tippaakaan”, Tommi kuvailee tuntojaan
”Alustalle ei juuri muuta tarvinnutkaan tehdä, herkistelin vain paikkoja ja tein normit huoltotoimenpiteet. Niiden herkistely toi ajo-ominaisuudet aivan uudelle tasolle”, mies kertaa. No, pitihän se hakea pois, vaikka tallissa alkoikin olla melkoisen ahdasta.” Öljyä vuotavan ja savuttavan lättäpään Tommi korvasi suunnilleen saman kokoisella ’55 Buickin 264-kuutiotuumaisella naulapäällä. ”Alustan ollessa työn alla vein korin luottomaalarilleni Nymanin Anssille sillä ajatuksella, että se viettäisi siellä ainakin kuukauden ja saisin sinä aikana alustan valmiiksi. 28 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Ford Roadster ’34. Vein korin Anssille torstaina ja sunnuntaina hän soittikin sen olevan valmis. Gasser-stuukki. ”Korjasin vaihteiston ja perän öljyvuodot, kunnostin jousituksen ja maalasin rungon Bensatankki oli aina roiskinut bensaa täyttökorkistaan mutkissa, joten hitsasin täyttöaukon umpeen ja siirsin sen lokasuojan päälle. Väriksi valikoitui sama punainen, joka oli ollut omistamassani ’41 Studebaker gasserissa, tosin kiiltävänä. koko projektin suunnan; jos autossa on gasserin renkaat, on sen myös näytettävä gasserilta. Rodissa aiemmin ollut neljän tuuman dropin etuakseli ja käännetyllä norralla varustettu madaltava jousi korvattiin alkuperäisillä, mikä nosti keulaa ainakin 20 senttiä. Kojelautaan on kertynyt plakaatit Euronatseista ja Vintage Dragseista. Mies ratkaisi asian käyttämällä alkuperäistä Buickin vetolevyä, jota startti pyörittää ja liittämällä siihen itse sorvatun välikappaleen avulla Chevyn vauhtipyörän ja kytkimen. Takapäässä oli esimerkiksi jousen sakkelit toiselta puolelta aivan jumissa. Vauhtipyörää moottoriin ei meinannut löytyä mistään, kun lähes kaikissa autoissa oli ollut alun perin automaattilaatikko. Tommi on tuttu näky alan tapahtumissa. Gasser look oli valmis! Takajousta Tommi madalsi hieman riittävän takanojan aikaansaamiseksi
Sivuihin Tommi teki yksiriviset kehystetyt louversit. Ja kun Tampereelta sitten näytettiin vihreää valoa, alkoi minulle tulla todella kiire. Kallistuksen ja choppauksen yhteisvaikutuksena tuulilasi madaltui noin kuusi tuumaa. Alusta: Alkuperäinen etuakseli, ’37 Fordin taka-akseli, nykyaikaiset putki-iskunvaimentimet. Sisusta: ’57 Thunderbirdin ratti, Auto Meterin Classic-sarjan mittaristo. Näyttely-deadline. Roadster valmistui Tampereen näyttelyyn valmiin näköiseksi, vaikkei vielä ajokuntoinen ollutkaan. mustaksi. Korkiksi hommasin huippuhienon CraftyB:n Gasholen”, Tommi listaa. 29 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Faktat Ford Roadster ’34 • Omistaja: Tommi Äikää • Paikka: Lappeenranta. Sopivan lookin aikaansaamiseksi Tommi myös madalsi sitä pari tuumaa. Jarrut: Nestejarrut Fordin Wide Five -jakoisin rummuin. Katto oli hiukan liian lyhyt, mutta siitä selvittiin kallistamalla tuulilasia. Sivuihin tein yksiriviset kehystetyt louversit.” Kattoa piti leventää ja muokata hieman, että se sopi koriin. Nähtäväksi jää, kasvaako auton käyttöaste entisestään nyt, kun matkustajat saa tarvittaessa suojaan sateelta. Korimuutokset: Alumiinikonepeitto, yksirivisillä kehystetyillä louverseilla, lasketut etuvalot, takaluukussa 160 louversia. No, ehkä joskus teen sille jotain”, Tommi tuumii. Vanteet: Edessä 4,5 x 15” Team III Gasser ET, takana 8x15” Team III Wheels ET Five Window. Huonosti istuvan, lommoisen ja keskisaranastaan irtoilevan konepellin korvasin itse tehdyllä kolmiosaisella alumiinipellillä. Näyttelyn jälkeen Tommi on tehnyt auton valmiiksi ja tätä kirjoitettaessa ajokelitkin olivat jo mitä mainioimmat. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, 3,75-välityksinen perä. Kun alusta oli saatu valmiiksi, pudotti Tommi rungon päälle ja pulttasi sen kiinni. ”Itse tehty neljä tuumaa chopattu tuulilasi yhdistettynä reiluun kallistukseen sopi kattoon juuri sopivasti. Bensatankki oli aina roiskinut bensaa täyttökorkistaan mutkissa, joten hitsasin täyttöaukon umpeen ja siirsin sen lokasuojan päälle. Renkaat: Edessä 5-15 Firestone Ribbed Frontit, takana Firestone 8.20-15 cheater slicksit. ”Se näytti niin hyvälle, että päätin tarjota autoa Tampereen näyttelyyn. Mielestäni katosta tuli melko hyvännäköinen, vaikkei se ihan täydellisesti istukaan. Moottori: ’55 Buickin 264 cid Nailhead V8. Kun kankaan kiristi tiukalle, joustaa katon runko irti korista. Kolmiosainen konepeitto on valmistettu itse alumiinista. Myös neljä tuumaa chopattu tuulilasi on omaa valmistetta
30 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Sen tiesi myös tehdas, joka valjasti mallin mainoskäyttöön George Thorogoodin ”Bad to the Bone” -kappaleineen. 80-luvulla vapaiden ja rohkeiden kotimaan uusien automallien kovinta päätä edusti Buickin Regalin ahdettu rähinäversio Grand National. Klaukkalalaisten Remahlien käsittelyn jäljiltä GN on vielä paljon nopeampi – ja sitä ohjastaa varttimaililla perheen vasta 17-vuotias tytär Lotta! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 31 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Bad to the Bone BUICK REGAL GRAND NATIONAL ’87
”S iitä isommasta autostahan se kai lähti”, vannoutuneeksi Buick-mieheksi jo vahvasti leimaantunut Ari Remahl toteaa tarkoittaen hänellä aiemmin pitkään ollutta pirteällä isolohkokoneella varustettua ’77 Skylarkia. Tekniikkaa oli jo Amerikan mantereella piristetty hieman helpoilla bolt on -palikoilla, kuten vapaammin virtaavalla ilmanotolla ja isommalla välijäähdyttimellä. Kori hierottiin viimeisen päälle suoraksi, ja maalattiin alkuperäisen kaltaisella mustalla sävyllä. Ruokahalu kasvoi niin sanotusti syödessä kaiken aikaa, ja pian meni 3,8-litraisen V6:n alakertakin uusiksi. Massachusettsista löytyi mieleinen ’87-mallinen GN, jota oli jo ulkoisesti jalostettu muistuttamaan erittäin harvinaista GNX-versiota. Turvakaareton katuauto. GN meni nimittäin jo loppukesällä 2013 varttimailin aikaan 11,09 loppunopeudella 203 km/h, ja kaaret vaaditaan 11,5 sekunnin alittajilta. ”Kori oli aika hyvässä kunnossa, eikä pohjassa ollut yhtään hitsattavaa. Ruokahalu kasvoi niin sanotusti syödessä kaiken aikaa, ja pian meni 3,8-litraisen V6:n alakertakin uusiksi. 32 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Buick Regal Grand National ’87. Myös etulokasuojiin oli asennettu GNX-mallissa käytetyt levikkeet. Männiksi tulivat uudet TRW:t. No, lisäähän sitä tehoa oli saatava. Ensimmäisessä versiossa alkuperäinen Garrett-ahdin korvattiin Precision Turbon TA49-turbolla. Kesän 2009 ajelin sillä semmoisena, seuraavana talvena kori hiottiin peltipuhtaaksi ja käytiin kokonaan läpi”, Ari kertoo. Kansiksi vaihdettiin CNCportatut ESP-rautakannet ja nokka vaihdettiin astetta rajumpaan laahuriversioon, jossa oli viidelläkympillä asteita 206 niin imukuin pakopuolellakin. Alkuperäiset imuja pakosarjat saivat siinä vaiheessa kelvata, ja loppuputkisto oli vaihdettu jo valmiiksi avarampaan Hookerin Aero Chamber -tyyppiseen, joka on toiminut tehtävässään näihin päiviin saakka. Kuningasmallin näköä ”tavalliseen” Grand Nationaliin oli saatu vain X-mallissa olleilla etulokasuojien ilmanottoaukoilla, GNX-merkeillä sekä 16-tuumaisilla alun perin Pontiac Trans Am GTA:n alta kotoisin olevilla hunajakennovanteilla, jotka ulkoisesti muistuttavat GNX-version alkuperäisvanteita. Muutaman kesän ajeluiden jälkeen oli tultu siihen pisteeseen, että edessä olisi ollut väistämättä Regalin varustaminen turvakaarilla, mikäli mieli sillä ajaa kilpaa entistä kovempaa. Ari innostuikin lähtemään kokeilemaan auton suorituskykyä, tuloksena matalan 13 sekunnin aikakortti, mikä kertoi, että tehot olivat vähintään tallella virityksistä huolimatta. Regalia oli jo auton tullessa maahan muokattu GNX-version näköiseksi sen etulokasuojien ilmanottoaukoilla sekä merkeillä. Ahdettujen moottorien rakentamisesta Arilla ei ollut entuudestaan mitään kokemusta, mutta joskus uimataito kehittyy avantoon heittämällä aimo harppauksin. Skylark kulki ripeästi, mutta mielessä oli jo vuosia hautunut haave omasta G-korisesta Grand Nationalista, joita Ari huomasikin viime vuosikymmenen lopulla tositarkoituksella Ebaystä katselevansa. Puhtaalle pellille. Hitsattavaa ei onneksi tarkemmin tutkiessakaan löytynyt muualta kuin toisesta takakaaresta, eikä korissa ollut myöskään muita puutteita kuin johonkin kadonneet takapuskurin kävyt. Alkuperäinen kampiakseli korvattiin GN Performancen vakioiskuisella teräskampuralla ja kiertokanget vaihdettiin vahvempiin K1:n teräsversioihin. GNX-mallissa oli myös vastaavan näköiset 16-tuumaiset hunajakennovanteet, tavallisessa Grand Nationalissahan vannekoko oli tuumaa pienempi
Champion Racing Headsiltä tuli uusi imusarja, pakosarjat ovat Gee M Racingin omaa käsialaa. Seuraavana talvena Grand Nationalin alkuperäinen moottori rakennettiin taas uusiksi, ja alakertaan vaihdettiin tällä kertaa vahvemmat Carillon männät. Tuolla V6-moottori on jo tehtaan jäljjiltä erittäin takana konehuoneessa. Buick-logoilla varustetut venttiilikopat kätkevät alleen Champion Racing Headsin alukannet, ja samalta firmalta on myös imusarja. Katu-GN sai nokalleen Turbo-T:n alkuperäisen vakiokuntoisen turbokutosen – kauppakassikoneen, kuten Ari itse luonnehtii. Pakosarja on tiimin omaa tuotantoa, jolle on ollut kysyntää Amerikkaa myöten. Etupalkin A-kirjain viestii siitä, että kyseessä on kevyempi alumiininen osa. 33 AMERIKAN RAUTA 4/2018. ”Autohan painaa kuitenkin kuskin kanssa 1790 kiloa, sitä ei ole kevennelty muuten kuin diesel-mallin alumiinisella jäähdyttimen tukipalkilla”, Ari selittää antaen kuvaa täysin katukuntoisen auton voimavaroista. Kesäksi 2016 alkuperäinen moottori palautettiinkin takaisin katu-GN:n keulalle, ja kilpuriin rakennettiin astetta tai pariakin rajumpi 4,4-litrainen Stage 2 -kisamotti. Ari alkoikin rakentaa siitä uutta kisapeliä Gee M Racing -tiimeineen, ja ensimmäiselle kisakaudelle 2015 se sai nokalleen katu-GN:n vanhan moottorin, jota terästettiin siinä vaiheessa isommalla PT-61-ahtimella. Hän totesi kuitenkin, ettei halunnut pilkkoa siistikuntoista Grand Nationaliaan, vaan päätyi hankkimaan sen rinnalle toisen samankorisen kilpurin. Varsinaiseksi kiihdytyspeliksi löytyi vasta Jenkeistä Suomeen tuotu saman vuosimallin Turbo-T, eli teknisesti Grand Nationalia vastaava, mutta köyhemmin varusteltu ja samalla lähes parisataa kiloa luksusmallia kevyempi aihio. Ahtimena on nyt Precision Turbon PT-61
TH200R4-vaihteiston on aikoinaan prepannut Jenkeissä Russ Merritt -niminen lootaguru, eikä se ole tähän päivään mennessä luistellut. Myös muutama tarpeellinen mittari on lisätty. G-korin alustarakenne on perän monipistetuentoineen sikäli etevä, että peräpään pito on jo vakiona harvinaisen hyvä. ”Oikeita GNX:iähän valmistettiin vain 547 kappaletta, ja voi olla, että näitä 548-numerolla varustettuja on pian yhtä monta”, Ari naurahtaa ”valmistenumerolle”, joka kertoisi yksilön olevan se GNX, jota tehdas ei koskaan valmistanut. Ei Remahlin autossakaan sille ole tehty mitään, takapään niiaamista on vain vähennetty Moogin niin sanotuilla kuormajousilla. Keskikonsolista löytyvät line lockin ja alkoholiruiskutuksen kytkimet. Kojelautaa koristaa myös valmistenumeron sisältävä GNX-logo. Kilometrejä Ari laskeskelee kertyneen ainakin 5 000 joka kesä. Loppukesästä ajetun kisalisenssin jälkeen hän ehti osallistumaan viime kaudella kahteen kisaan, ja odottaa jo innolla tämän kauden vetoja. ”Yhdellä viime kesän reissulla totesin isälle, että minäkin haluaisin ajaa kiihdytysautoa”, Arin 17-vuotias tytär Lotta kertoo. Kysyessä, miltä Grand Nationalilla kiihdyttely tuntuu, nuori nainen pudottaa vastauksen, joka vetää väkisin omatkin suupielet ylöspäin: ”No, onhan se vähän laiska! Kyllä mä haluaisin ajaa kovempaa…” Sisusta on säilynyt erittäin siistissä alkuperäiskunnossa. Sillä on hoidettu niin Paltamon mökkireissut kuin kesän cruisailutkin, ja niin hoidetaan edelleen. GNX #548. Siitä huolimatta, että Grand Nationalilla on ajettu paljon stripillä, on se todellinen katuauto sanan varsinaisessa merkityksessä. Perillä kotona alkoi sääntöjen tarkka tutkiminen, ja niistä löytyi kuin löytyikin kummikuljettajapykälä, jonka turvin Lotta pääsi vielä alaikäisenä ja ilman ajokorttia Pro ET -luokkaan. Sisätiloiltaan GN on säilynyt hyvin siistissä alkuperäiskunnossa, tehdasasusta poikkeavat vain muutamat keskikonsoliin sijoitetut katkaisijat sekä GNX-mallin mittaristo, joita saa nykyään uustuotantona. Vaikka GN jäikin enemmän siviilikäyttöön, on sen parantelua silti jatkettu vuodesta toiseen. Niin ratin keskiö kuin kojelaudan oikean reunan valmistenumerolaattakin viittaavat GNX-malliin. Tehtaan jäljiltä on myös 3,42-välityksellä varustettu 10-pulttinen levylukkoperä, joka on kestänyt kaikki vuosien rasitukset oireetta. Turbo-T:llä onkin alitettu varttimaililla jo kirkkaasti yhdeksän sekuntia, mutta se on ihan oman juttunsa arvoinen laite. Turbiinin Ari on vaihtanut matkan varrella isompien turbojen myötä nousseeseen vetoalueeseen paremmin sopivaan 2800 kierroksen stall speedin versioon. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Buick Regal Grand National ’87. Viime kesänä Grand National palasikin kiihdytysradoille uuden kuljettajan ohjastamana. Nokka on vaihtunut 210/210-asteiseen rullanversioon ja viime kesälle alkuperäiset rautakannet korvattiin Champion Racing Headsin alumiinisilla, jotka kelpuutettiin paikalleen sellaisinaan, porttaamatta. Iskarit on joka nurkassa vaihdettu jämäkämpiin Koneihin ja niin koripuslat kuin alustan puslatkin on vaihdettu uretaanisiin
Alusta: Edessä vakiojouset, takana Moogin kuormajouset, Konin iskarit, uretaanipuslat koko alustassa ja korin ja rungon välissä. Sisusta: GNXmallin mittaristo, lisämittarit keskikonsolissa. Perillä kotona alkoi sääntöjen tutkiminen, ja niistä löytyi kuin löytyikin pykälä, jolla Lotta pääsi alaikäisenä ja ilman ajokorttia Pro ET -luokkaan. 35 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Faktat Buick Regal Grand National ’87 • Omistaja: Ari Remahl Kuljettaja: Lotta Remahl • Paikka: Klaukkala. Jarrut: Levyt/rummut , line lock. Voimansiirto: Russ Merritin vahvistama TH200R4, CK Performancen 2800 stall speedin turbiini, alkuperäinen 10-bolt levylukkoperä 3,42:1 välityksellä. Kori: GNXmerkki maskissa, GNX-mallin ilmanpoistoaukot etulokasuojissa, Euro-mallin parkkivalot, etupalkki (radiator support) vaihdettu dieselmallin kevyempään alumiiniseen. Kiitos: Team Gee M Racingin pojat ja tytöt. Renkaat: Barum Bravuris 225/55 R16 ja BF Goodrich 245/50 R16. Vanteet: GNX-tyyppiset 7x16” ja 8x16” hunajakennoaluvanteet. Moottori: 3.8 Turbo V6, porattu .030 ylikokoon, GN Performancen vakioiskuinen teräskampiakseli, K1:n teräsveivit, Carillon takomännät, 210/210-asteinen (.050) rullanokka, Precision Turbo PT-61 -turboahdin, iso keulacooleri, Champion Racing Headsin imusarja, Champion Racing Headsin alukannet, Turbotweakin tekemä lastu, Champion Racing Headsin pa-kisko, 600cc pa-suuttimet, 2 x tankin sisäinen 340-bensapumppu, alkoholiruiskutus, Buickin Gen 2 -suorasytytys, Gee M Racingin custom-pakosarjat, Marteliuksen RSTdownpipe, Tialin hukkaportti, Hookerin Aero Chamber -pakoputkisto 2x2,5”
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 36 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Alkuperäinen Fabulous Hudson Hornet oli väriltään sininen, mutta kultainenkin näkemys aiheesta toimii mainiosti. Sen todisti lappeenrantalainen Reima Vesala, joka hankki oman yksilönsä Yhdysvalloista suoraan automuseon riveistä. HUDSON HORNET ’52
37 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Joissakin yhteyksissä Hudsonin innovaatiosta käytettiin jopa termiä ”step-down design”, vaikkei kyytiin nyt varsinaisesti tarvinnut alaspäinkään laskeutua. Vuonna 1954 Hornetin konepeltiin lisättiin scooppi, joka kanavoi raitista ilmaa suoraan noille omintakeisesti muotoilluille kaasuttimille. Moottoriin oli tilattavissa erikseen ”7-X” -diilerioptio, joka sai nimensä Hudsonin 7-Xkisamoottorin mukaan, muttei kuitenkaan ollut sama asia. Tällöin sen 308-kuutiotuumainen moottori varustettiin kahdella yksikurkkuisella kaasuttimella ja dual-intake-imusarjalla. Autoon ei tarvinnut nousta kyytiin, vaan riitti, kun astui sisään. Hallitsihan Hudson Hornet suvereenisti amerikkalaisia Nascar-kilpailuja vuodet 1951-1954. Yhteensä Hudsonilla voitettiin kyseisenä vuonna 27 kisaa 34 käydystä kamppailusta. Vuonna 1952 Hudsonia ryhdyttiin myymään ”Twin H-Power” -versiona. Niiden myötä moottorin tuottamat tehot nousivat 170 hevosvoimaan. Historiallinen kilpuri. Kun silkkinen käsiteltävyys yhdistettiin sulavalinjaiseen, ponttoonimaiseen muotoiluun, oli legenda syntynyt. 38 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Hudson Hornet ’52. Nykyään Teaguen ohjastama alkuperäinen Fabulous Hudson Hornet on entisöitynä yleisön nähtävillä Michiganissa sijaitsevassa Ypsilanti Automotive Heritage Museumissa. Kilparatojen kuningas Hornetista tuli viimeistään vuonna 1952, jolloin Marshall Teague voitti AAA-kauden tuhannen pisteen kaulalla kakkoseksi tulleeseen nähden. Sinisen klassikkokilpurin tunnistavat myös perheen pienimmät, kiitos Disneyja Pixaryhtiöiden yhdessä toteuttaman Cars-animaatioelokuvan, jossa ”Doc Hudsonilla” on merkittävä rooli pääosaa esittävän Salama McQueenin oppi-isänä. H udson Hornet on legenda! Itse asiassa se oli sitä jo syntyessään. Käytännössä Teague voitti 13 järjestetystä kilpailusta 12 omiin nimiinsä. Menestykseen kenties merkittävimmin vaikuttanut seikka oli Hudson Motor Car Companyn vuonna 1948 esittelemä itsekantava korirakenne, joka mahdollisti autolle huomattavasti aiempaa alhaisemman painopisteen. Tämä oli uutta ja ihmeellistä, olihan autojen korit pultattu siihen saakka erillisen runkorakenteen päälle. Hornetin ensimmäinen sukupolvi esiteltiin vuonna 1951 ja sitä ylistettiin kovasti paitsi ajettavuudestaan, myös siitä, kuinka edustuksellisen kyydin se tarjosi kuudelle hengelle. Joka tapauksessa painopisteen siirtymisellä lähemmäksi maankamaraa oli suuri vaikutus auton hallittavuuteen ja ajo-ominaisuuksiin. Käytännössä diilerioptio sisälsi tehtaan vauhtipajan preppaamat paremmin virtaavat kannet, suuremmat venttiilit ja erikoisvalmisteiset männät, joilla moottorin tehot nousivat 210 hevosvoimaan. Autoa mainostettiin uutena röyhkeästi kehuen sen voittavan kaikki, ja mikä parasta, niin se myös teki. Kun silkkinen käsiteltävyys yhdistettiin sulavalinjaiseen, ponttoonimaiseen korimuotoiluun, oli legenda syntynyt. Kyseinen herra on juurikin se kaveri, joka alkoi kutsua autoaan nimellä ”Fabulous Hudson Hornet”. Linjakasta ”lowslung” lookia oli korostettu peittämällä takapyörien aukot, mikä teki ulkokuoresta entistä virtaviivaisemman. Nascar-radoilla Horneteja käskyttivät ässät nimeltään Herb Thomas, Dick Rathmann, Al Keller, Frank Mundyand sekä Tim Flock
’62 Dartin puolestaan rakensin piskuisesta pikkulohkoautosta Max Wedgeä vastaavaksi” Repe jatkaa. ”Ja jottei synny kuvaa, että autoni ovat aina vaihtuneet vuoden välein, niin esimerkiksi ’61 Chrysler oli minulla 14 vuotta. Kyseistä toimintamallia Repe on ylläpitänyt aina vuodesta 1980 saakka, jolloin hän osti ensimmäisen jenkkinsä, ’63 Dartin. Välillä on ollut Harrikkaakin”, jatkaa Repe loputtomalta tuntuvaa listaansa. Mies oli hiljattain luopunut edellisestä jenkistään, mutta raha oli määrä sijoittaa tuttuun tapaan taas johonkin toiseen luonteikkaaseen amerikkalaiseen autoon. ”Autoja on tullut rassattua kohta 40 vuotta ja matkan varrelle on mahtunut monenlaista. Hudsoneita hänen menneisyydestään ei kuitenkaan löytynyt ensimmäistäkään, mutta nyt sellaisen aika oli tullut. Museon riveistä. Museo vuokraa ajoneuvoja elokuviin ja tapahtumiin, ja kyseinen Hornet olikin ollut pestattuna sikäläisen elokuvateatterin sisäänkäynnille, kun Cars-elokuva sai ensiiltansa vuonna 2006. ”Varauduin vaikka minkälaisilla työkaluilla, sekä bensoilla, öljyillä, kaapeleilla ja kaikella mahdollisella. Sitten ajelin suoraan Lappeenrantaan, eikä auto aiheuttanut mitään yllätyksiä 39 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Aina on ollut käyttöauton ohella joku härpäke”, mies kuvailee. Cars-elokuva kuului myös lappeenrantalaisen Reima ”Repe” Vesalan ja hänen poikansa suosikkeihin. ”Sitä seurasi ’65 Fairlane, Aspeneita oli kaikkia korimalleja, eli coupea, farmaria ja sedania. Sen jälkeen taas pitkä rivi Mopareita – ’62 Ramcharger Dart, ’67 Charger, Imperial, ’61 Chrysler, ’50 Chrysler, ja niitä seurasivat ’64 Galaxie, ’72 Chevelle ja ties mitä. Onnistuneista sijoituksista ja samalla miehen harrastuneisuudesta kertoo se, että hänellä on oma automuseo, Nelson Classic Car Collection, jossa on kolmisensataa klassikkoautoa. Museon yhteydessä on oma paja ja autopurkaamo, joka on vilahtanut Suomessakin esitetyssä Gas Monkey Garage -televisiosarjassa. Sitten tuli pari farmari-Buickia, Electra ja turbo-Regal. ”Vaikkei tämä yksilö ollutkaan sininen, kuten originaali, vaan kullanvärinen, niin ajattelin, että tehdään siitä sellainen oma näkemys Fabulous Hudson Hornetista kylkiteippauksineen kaikkineen”, Repe muistelee visioitaan. Saatuani avaimet käteen yllätys oli melkoinen, kun auto tärähti käyntiin ensi yrittämällä. Auto rahdattiin Suomeen kotimaisen välittäjän avustuksella ja se saapui perille Hämeenlinnaan viime vuoden toukokuun alussa. Autoa myi kaveri nimeltään Dick Nelson, suhteellisen vakavarainen herra, joka omistaa paikallisen Nelson Energy -firman. Museo julkaisee vuosittain myös oman autokalenterin, jossa Hornet on niin ikään esiintynyt. Laakista käyntiin. Jarrunestettä ja öljyä lisäsin tosin hiukan tarkistettuani niiden määrät. Repelle tämä oli kolmas rapakon takaa uitettu auto, joten hän osasi varautua siihen, etteivät tulokkaat aina ole lupauksista huolimatta ajokuntoisia. Doc Hudsonin vahva roolisuoritus oli jäänyt mieleen, ja kun Craigslistillä tuli vastaan ’52-vuosimallin Hornet, oli Repe myyty
Patin päällä oli valmiiksi racehenkeä luova, näyttävä Twin H-Power-tuplakaasarioptiopaketti, eli kaksi yksikurkkuista Carterin kaasutinta. Pikanttina lisänä kokonaisuuteen sisällytettiin myös Cars-elokuvasta tuttu Piston Cup -logo. Kun käytin autoa Helsingin näyttelyssä, niin laitoin tankin täyteen kotoa lähtiessäni. Alkuperäinen 308-kuutiotuumainen suora kuutosmoottori oli hiljattain remontoitu ja porattu ylikokoon. Faktat Hudson Hornet ’52 Omistaja: Reima Vesala, 55 Paikka: Lappeenranta. Alusta: Vakio. Repe sen sijaan jatkaa hyväksi toteamallaan linjalla ja laittaa myyntirahojen kanssa uutta matoa koukkuun. Ajoin Helsinkiin ja takaisin yhdellä tankillisella, enkä ajanut ihan hiljaa sitäkään matkaa.” Jutuntekohetkellä Repe oli juuri ehtinyt tehdä Hornetista kaupat, eikä se lopulta ehtinyt olla hänellä kuin noin vuoden jatkettuaan matkaansa pohjoiseen vanhemmalle harrastajalle, jolla on tallissaan ennestään useampi autovanhus. Sisusta: Alkuperäinen. Renkaat: 235/75 R15 -valkoraitarenkaat. Repe päätti korostaa vanhuksen uhmakkuutta asentamalla moottoriin vielä Cliffordin peltipakosarjan. Patin päällä oli valmiiksi race-henkeä luova, näyttävä Twin H-Power -tuplakaasarioptiopaketti ja Repe päätti korostaa vanhuksen uhmakkuutta asentamalla moottoriin vielä Cliffordin peltipakosarjan. koko matkalla”, Repe kertaa. Moottori: 308 cid V8, porattu 0,030 ylikokoon, Twin H-Power -optiopaketti, eli kaksi Carterin yksikurkkuista kaasutinta, Cliffordin peltipakosarja. ”Katselimme siellä Rami Honkamäen kanssa yhdessä netistä kuvia ja malleja, joiden perusteella hän teki teipit ja minä liimailin ne itse paikoilleen. Vanteet: Alkuperäiset 15” peltivanteet kapseleineen. Jarrut: Vakiot. Vaihteistona Hudson käytti Cadillacin tuotteita, ja koneen jatkona onkin 4-vaihteinen Hydramatic. 40 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Hudson Hornet ’52. Auto teipattiin Lappeenrannassa paikallisella MediaNYT-mainostoimistolla, jonka puikoissa on Erkki Huikuri, automies itsekin. ”Toki sen vauhtivaroja on pitänyt kokeilla ja voin kertoa, ettei sitä suotta kehuttu aikoinaan. No minkälainen se takavuosien kehuttu ja kohuttu ratakilpuri oikein on ajoltaan. Korimuutokset: Fabulous Hudson Hornet -teippaus patinoituna. Kiitos: Erkille ja Ramille teippauksesta. Oma toiveeni oli, että halusin teksteistä hiukan kuluneen näköiset, koska autokaan ei ole pinnaltaan ihan priima, ja sekin heiltä onnistui hienosti”, Repe kiittelee. Voimansiirto: 4-vaihteinen Hydramatic-automaattivaihteisto. Sata mailia tunnissa menee helposti ja ajoominaisuudet ovat vielä ihan hyvät. Lisäksi se tuntuu kulkevan suhteellisen vähällä bensalla. ”Saa nähdä, mitä seuraavaksi”, Repe päättää
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 UUSI Black Titanium™ Titaanipakosarjapäällyste , valmistetaan jauhemaisesta laavakivestä sekä kuitumateriaalista. 4 90 14 90 Amerikan Rauta tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. Viipale mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! www.supermarket.. Yli 40 vuoden ajan U.S. Supermarket.. Radiator on tarjonnut 4 erottuvaa ydinmallia käsitellä mitä tahansa hevosvoimaa sekä sovelluksia ja on ollut johtava innovatiivisen lämmönsiirtosuunnittelun. Amerikan Rauta parkkikiekko Candy skull time. JÄÄHDYTTIMET THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING 37 90 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Finnjet – itämeren superkulkija Upea 248 sivuinen valokuvakirja. Titanium-suoja on vahvempi kuin useimmissa kääreissä ja kestävämpi paremman lämmönkestävyyden ja luotettavuuden kannalta. Kaupan päälle avaimenperä. DESIGN ENGINEERING, INC. Amerikan Rauta avaimenperä. DESIGN ENGINEERING, INC. Täydellinen autotai moottoripyöräsovellukseen! TÄMÄ SEKÄ MONIA MUITA LÄMPÖSUOJAUKSEEN TARVITTAVIA TUOTTEITA
Legenda on edelleen voimissaan – enemmänkin – ja viettänyt viimeiset 14 vuotta Jämsässä, Pekka Kiisken tallissa. Tunnetuimpiin suomalaisiin katuautoihin kautta aikain kuuluu varmasti ”Mäkisen Jorkan Vette”, takavuosien Suomen nopein katuauto, joka jätti monet näyttelyihin rakennetut autot varjoonsa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 42 AMERIKAN RAUTA 4/2018. CHEVROLET CORVETTE STINGRAY ’69
Jorkan Vette SE 43 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Joku Jorkan lasikuitumieskaveri oli ne aikoinaan paikoilleen asennellut, ja hyvää työtä on selvästi tehnyt, kun ovat näihin päiviin paikallaan kestäneet”, mies jatkaa. On selvää, että parikymmentä vuotta teki kuitenkin niille tehtävänsä. Joni ehti tehdäkin auton teknisesti konehuonetta, sähköjä, alustaa ja vaihdelaatikkoa myöten aivan kokonaan uusiksi, mutta maalaamatta se siinä vaiheessa jäi, kun Jonilta sen osti väkisin helsinkiläinen Kimmo Mattila, joka Vetten myös maalautti tuollaiseksi kirkkaanpunaiseksi vuosituhannen taitteessa.” Kaikki tekniikassa uusiksi. Auton piti olla 427-koneella, joka osoittautuikin Suomessa 402:ksi, ja se 427 tuli sieltä sitten jälkijunassa sen keulalle. Ensimmäisellä kerralla tehdasuutena tulleen puolimoottorin poraus oli kuitenkin liian tiukka, joten kone leikkasi kiinni. Kiurunen muokkasi myös Corvetten sisustaa lähemmäs nykyaikaa, Mäkisen ajoilta muistona ovat vain jalopuinen ratti ja erittäin lyhytliikkeinen shifteri. Istuimiksi ovat vaihtuneet nykyaikaiset nelipistevöin varustetut Momon kisapenkit. ”Vanteet Joni teetti erikoistilauksena omien mittojen mukaan PS Engineering -nimisellä amerikkalaisella vannepajalla, joka tekee vanteita muun muassa AC Cobriin. Ja kaiken lisäksi vielä maailman nopein, ainakin minun silmissäni. Tulpanjohdotkin kulkevat alakautta piilossa, ja kaikki letkut on vaihdettu teräspunoksisiin AN-liittimillä varustettuihin. Toisella kerralla se toimi, ja Mäkinen alkoi ajaa sillä ahkerasti varttimailia. On selvää, että parikymmentä vuotta teki kuitenkin niillekin tehtävänsä, ja menneestä loistosta tuli muisto vain. Olivat kuulemma todella kalliit. Pohjana oli 454 LS6 -moottori, joka muokattiin rajummaksi LS7-kisaversioksi. ”Jorkan aikana tuossa oli Doug Nashin 5-vaihteinen manuaali, Joni vaihtoi sen tilalle Richmondin 5-lovisen, jolla auto kulkee tuolla nykyisellä 3,08-perävälityksellään 2000 kierroksella maantienopeutta. O n monia vahvasti mieleenpainuneita autoja, mutta kirjoittajalle ei taida olla väkevämpää muistoa jättänyttä autoa, kuin eräs candypunainen ’69 Corvette, jota ajoi Jorkkana tunnettu espoolainen Jorma Mäkinen. ”Joni alkoi pian rakentaa uudelleen jo autoon asennettua 454-isolohkoa. Plyyshiverhoilut poistettiin Joni Kiurusen omistusaikoina. Kun Mattila sitten saatuaan Vetten itselleen vei sen uudelleen maalattavaksi, ei lopputuloksesta haluttu tinkiä, vaikkei siitä oltu enää Vette oli myös ulkoisesti erikoisen hieno punaisine ”Brilliant Candy -pintoineen ja sävyyn sointuvine plyyshiverhoiluineen. Tuolloin tarhaikäiselle lapselle se auto oli jotain uskomatonta – maailman hienoin auto. Vetestä tulikin pian Suomen nopein katuauto.” Kuten sanottu, Vette oli myös ulkoisesti erikoisen hieno punaisine ”Brilliant Candy” -karamellipintoineen ja sävyyn sointuvine plyyshiverhoiluineen. Edessähän noilla 17 tuuman vanteilla on leveyttä 10 ja takana 12,5 tuumaa, tässä pitää olla aika leveät vanteet spesiaali offsetilla, kun tätä on levitetty silloin Mäkisen aikoina ZL-1:n kaarilla. Jorkka Mäkisen ajoilta ohjaamossa muistuttavat puuratti sekä erittäin lyhytliikkeinen shifteri. ”En ole ihan varma, koska Jorkka auton myi, mutta myöhemmin se oli eräällä Corvette Clubin aktiiveihin kuuluvalla naisella Tampereella, kunnes Kiurusen Joni osti auton itselleen 90-luvun puolivälissä”, Suomi-legendan jo 14 vuoden ajan omistanut Pekka Kiiski kertoo. Sillä se kulkeekin vähällä, 35 litraa kisabensaa sataselle riittää”, Pekka naurahtaa. Mäkisen maineikas auto esiintyikin 80-luvun alussa eri lehtien sivuilla taajaan, kunnes katosi jonnekin, muttei koskaan unohtunut. Hihnapyörät ovat kaikki billet-alumiinisia, jotka Joni teetti käsityönä”, Kiiski listaa Kiurusen tekemiä parannuksia. Moottoria olivat rakentamassa senaikaiset suomalaiset gurut, kuten ”Linkku” Lindqvist. Kun päiväkodissa pojat kehuivat, että Porsse on kaikkein hienoin auto, minä totesin, että eikä ole, kun candypunainen ’69 Corvette. ”Mäkinenhän osti auton itse suoraan Jenkeistä, Iowasta, vuonna 1980 ja alkoi sitä saman tien laittelemaan. ”Konehuoneen Joni maalasi harmaan valkoiseksi Nascar-tyyliin, jotta pienimmänkin mahdollisen öljyvuodon huomaisi heti. Kaikki ylimääräiset sähköt piilotettiin ja lämppärin suojakotelo rakennettiin alumiinista pienemmäksi tilaa viemästä. 44 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Chevrolet Corvette Stingray ’69
”Tallissa huomattiin sitten, että auto tiputteli öljyä, ja kun sitä alettiin tutkia ja öljypohja irrotettiin, niin sieltähän löytyi neulalaakerin neuloja”, Pekka selittää. Pumppu oli kavitoinut ja aivan sökönä.” Oli siis aika tuumata, mitä moottorille tehtäisiin, jotta siihen pystyisi luottamaan jatkossa. Häneltä Vette jatkoi aikanaan matkaa Poriin Ilpo Salmiselle, jolla se oli silloin 2004, kun näin sen Yyterissä Corvette Meetissä. Asiaa selvitellessä sitten huomattiin myös, että mäntien alapäissä oli hakkaumajälkiä ja alakerran laakeritkin olivat kuluneet loppuun, vaikkei kilometrejä moottorilla ollut takana paljoakaan. Männät tulivat samanlaiset kuin ennen, mutta tietysti isommalla porauksella, ja kansien palotiloja paranteli jyväskyläläisessä koneistamossa työskentelevä L88-pahka ja ZL-1-mallin lokasuojanlevikkeet Vetteen asennettiin jo 80-luvun alussa ennen auton maalaamista candypunaiseksi. ”Paljastui, että autosta oli pettänyt kertaalleen Porin aikana muutama rullanostaja, ja ne oli vaihdettu vahvempiin, mutta ei ollut tajuttu, että siitä olisi voinut seurata muitakin vaurioita. ”Meni pari viikkoa, kunnes lopulta ajoin Poriin tekemään kauppoja, ja auto tuli trailerilla perässä kotiin Jämsään.” Vain parin virheen tähden. Kun kyselin entisiltä omistajilta, niin selvisi, että öljypumppu oli Mattilan aikaan vaihdettu korkeampaan, jonka imuputki otti kiinni öljypohjaan, eikä voitelu kylmänä pelannut. ”Mattila viimeisteli jonkun verran sisustaa, ja hänen aikanaan auto oli näytillä Helsingin American Car Show’ssakin. Autolla oli siellä liikenteessä sen silloisen omistajan poika, joka mainitsi, että se saattaisi olla myynnissäkin.” Hintakin tuli selville, muttei Pekka silti ihan saman tien Corvettesta kauppoja tehnyt. ”Päätin sitten, että tehdään koko kone uusiksi, ja seuraavana talvena se porattiin ja koottiin uusilla osilla. Matkustajat pysyvät napakasti paikoillaan Momon nelipistevöin varustetuissa sporttipenkeissä. Kirkkaanpunaisen värin Vette sai vuosituhannen taitteessa. ”Se maalattiin oikein ohuella limulakkakerroksella valuttamalla välihiontojen kanssa. Pohjahan tuossa autossa on edelleen candypunainen”, Pekka jatkaa. 45 AMERIKAN RAUTA 4/2018. candypunaista tekemässäkään
”Ennen moottorin nostamista paikalleen se ajettiin sisään Kivinummen Antin dynossa, missä mitattiin myös tehot. Nuohan ovat tosiaan ne vanhat 990-rautakannet, jotka olivat paikallaan Jorkalla jo siinä 427:ssa. ”En minä ole sillä ajanut kaikkiaan kuin 5-6 000 kilometriä, kun on noita Corvetteja kertynyt kaikkiaan kolme, eikä niillä niin hirveästi vaan ehdi ajelemaan. Grand Sport lookiin rakennettu Z51 ’85 C4 on ollut minulla jo 20 vuotta, tämä C3 nyt 14 vuotta ja parin vuoden ajan on ollut myös ’04 C5 -avo, joka on kaikilla mahdollisilla tehdasvarusteilla sekä jalostettu hieman lisääkin. Se on enemmän eläkepäivillä, en minä sitä enää rääkkääkkään.” Tänä keväänä Vette otettiin poikkeuksellisen aikaisin ulos tallista, kun sitä oltiin viemässä Tampereen näyttelyyn Corvette Clubin osastolle. Se tuntui käyvän aina vaan liian rikkaalla”, Kiiski muistelee ihmetystään. ”Mullahan tuo auto on lämpimässä tallissa, enkä aja sillä sadekelillä ollenkaan. No, vähän ajan päästä huomattiin rouvan sitten puhuvan puhelimeen siellä ikkunassa, ja lopulta se rouva saapui sitten pihalle kysymään, että mitä siellä tapahtuu. Seuraavana päivänä ensikäynnistyksestä auto vietiinkin jo 2005 Hot Wheels Car Show’hun Jyväskylään, kun se kerran oli sinne etukäteen ilmoitettu. Kun auto kävi siinä vielä hetken, niin eikös tämä rouva huutanut toisenkin kerran, ja vastasin taas samalla tavalla. Nythän sitä ajetaan kisabensalla, ja rajoitin on nostettu 6400 kierrokseen.” Virkeä eläkeläinen. kiihdytysympyröistä tuttu Erhomäen Timo. Se olikin käynyt välikaasulla liian laihalla. Minä vastasin, että autoa tässä vaan lastataan kyytiin, ei täällä mitään tapahdu. Oli kuulemma luullut, että sota on syttynyt ja tankit ovat tulossa, kun tuommoinen ääni kuuluu.” ”Se” Jorkan Vette viettää siis tavallaan hyvin ansaittuja eläkepäiviä, mutta on oikeasti paremmissa voimissaan kuin koskaan. ”Mulla oli ongelmana pitkään se, että tulppia meni siihen tahtiin, että niitä sai kantaa selkärepulla. Auto vietiin trailerilla Lahteen, missä Jukka teki taikansa tuolle Speed Demon -kaasuttimelle, teki siihen lisäholkit ja porasi niihin sopivat ilmareiät. Siinähän on aika rouheat soundit, kun siinä on kireä nokka-akseli ja korkeat puristukset, ja kun se siinä kahden talon välissä aikansa käydä jyskytti, niin kerrostalon yläkerrasta huusi vanha rouva, että mitä siellä tapahtuu. Kannet ovat edelleen ne samat rautamallit, jotka olivat jo 80-luvulla 427:n päällä, mutta niiden palotiloja paranteli viimeisimmän remontin yhteydessä Timo Erhomäki. 46 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Chevrolet Corvette Stingray ’69. Jo ensimmäisellä varovaisella vedolla se antoi 500 hevosvoimaa, ja sytytyksen säädön jälkeen tuli 550 hevosvoimaa ja 750 newtonmetriä ihan normibensalla, kun kierroksenrajoitin oli 6000:ssa. Samalla asennettiin suurempitehoinen startti, kytkin ja vauhtipyörä plaanattiin, ja startin hammaskehä uusittiin”, Kiiski selittää. ”Kaveri tuli hakemaan sitä sinne umpitrailerilla. Jukka myös tilasi siihen mahdollisimman kylmät race-tulpat, ja sen jälkeen se rupesi pelaamaan, ja on pelannut hyvin näihin päiviin saakka.” Kilometrejä 14 vuodelle on kertynyt lopulta varsin vähän, vaikka auto on epäilemättä todella makea vetää niin suoralla kuin mutkissakin. Ja se kuitenkin kiihtyi jo 80-luvulla vanhoine 427-koneineen nollasta sataan viiden sekunnin pintaan… Nykyinen moottori on LS7-spekseihin rakennettu perinteinen 454. ”Kaverini Peten kanssa se tuossa omassa tallissa purettiin ja koottiin, katsottiin ajoitukset ja välykset kohdalleen ja lyötiin käyntiin. Sieltä tulikin heti Muscle Cars 1 -palkinto ja Peoples Choicen 3-palkinto”, hän jatkaa. Kun vastasin taas, että täällä otettiin vaan auto kyytiin, niin rouva kertoi jo soittaneensa hätänumeroon. ”Lopulta kyllästyin siihen tulppien vaihteluun ja otin yhteyttä BB Motorsin Ojalan Jukkaan. Sillä on ajettu kaikkiaan vasta 24 000 kilometriä”, Pekka selittää
Alusta: 600 lbs/inch kierrejouset edessä, Guldstrandin komposiittilehtijousi takana, säädettävät takaylätukivarret, kaikki puslat uretaania, Herb Adamsin alumiiniset vakaajat. Vanteet: PS Engineeringin custom-vanteet, 10x17” edessä, 12,5x17” takana. Ja tällä kertaa siellä on sitä voimaakin, yli 550 heppaa. Jarrut: Levyt edessä ja takana RST-sylintereillä. Kiitos: Pete ”Hämis” sekä projektissa auttaneet. Voimansiirto: Richmondin 5-vaihteinen Road Race -manuaali, McLeodin 11” street/strip -kytkin, vahvempi kardaani, 12-bolt -perä lukolla ja 3,08:1 -välityksellä, 3,5” modified offset -vetarit. Teho: 550 hv/ vääntö 750 Nm. Kun se siinä kahden talon välissä aikansa käydä jyskytti, niin kerrostalon yläkerrasta huusi vanha rouva, että mitä siellä tapahtuu?” Kylkiputkien ja avarien peltisarjojen ansiosta pakoäänet ovat melkoisen vakuuttavat. Sisusta: Puuratti, Momon kisapenkit, nelipistevyöt, AutoMeter Ultra Light -sarjan mittarit. 47 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Renkaat: 275/40 R17 edessä, 335/35 R17 takana. Kori: ZL-1-mallin levikkeet ja L88-scooppi. Moottori: 454 cid LS7 BB V8, portatut 990 open chamber rectangular port -kannet, Manleyn venttiilit (imu 2,19”, pako 1,88”), non-twisted-takokampiakseli, nelipulttinen alakerta, öljytilavuus 11 litraa, I-profiiliset takoteräskiertokanget, Speed Pron Closed Chamber -takomännät, puristussuhde 11,87:1, Pete Jacksonin ratasjakopää, Comp Camsin 288-asteinen rullanokka 0.622” maksiminostolla, Crane Golden Race -rullakeinuvivut 1:7-vipusuhteella, Speed Demon 850 cfm mekaaninen tuplapumppukaasutin, Edelbrock RPM Air Gap rectangular port -imusarja, MSD Billet -jakaja ja 6AL -boksi, Hookerin peltipakosarjat, alkuperäisenä jo sivuputket, billethihnapyörät, Be Cool -jäähdytin tuplaflektein. Faktat Chevrolet Corvette Stingray ’69 • Omistaja: Pekka Kiiski • Paikka: Jämsä
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 48 AMERIKAN RAUTA 4/2018. 32 VALVE FORD GALAXIE 500 FASTBACK ’64. Uusikaupunkilaisen Miki Helmisen Galaxie näyttää auringon haalistamalta reliikiltä, mutta patinakuosin alta paljastuu puhallettu ja läpikäyty runko, johon on asennettu nykyaikainen 32-venttiilinen ja nelinokkainen Modular-tekniikka
49 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Kävi ilmi, että miehellä oli Suomessa harrasteautona samanlainen Lincoln, ja hän oli kiinnostunut ostamaan sen minun juuri hankkimani varaosiksi. ”S iinä kävi silleen, että mun kaveri osti tuon auton Falcontin kautta muutama vuosi sitten. Sovin kaupat Super Alkon pihalle, ja yritin vielä tietysti tinkiä autosta kaiken mahdollisen osoittamalla jokaista naarmua, vaikkei niillä tietenkään oikeasti ollut minulle mitään merkitystä. ”Sitten tulikin kiire lähteä hakemaan sitä Tallinnasta. ”Kun olin todennut, että haluan pitää auton itselläni eikä sitä maalatakaan, niin aloin miettiä siihen sopivaa modernimpaa tekniikkaa vanhan 302:n tilalle. En kuitenkaan saanut siihen hätään kaveria lähtemään mukaan ostoreissulle, joten lopulta lähdin Onnibusilla Uudestakaupungista Helsinkiin, josta menin lautalla Tallinnaan. Niiden hitsailun jälkeen vedin pohjan epoksilla molemmin puolin samaan tapaan kuin rungonkin, ja ennen korin tiputtamista rungolle vedin pohjaan vielä reilun kerroksen massaa.” Mikin aiemman Galaxien alla ovat 20-tuumaiset, modernit pinnavanteet, mutta kuusneloseen hän ei nykyaikaista ilmettä halunnut, vaan alkuperäiset 14” peltivanteet puhallettiin ja maalattiin, ja niille hankittiin uudet, kapeat valkoraitarenkaat. Suomessa olisi ollut myynnissä yksi 5,3-litrainen Triton, mutta se oli liian kallis. ”Päädyin sitten katselemaan ajokuntoisia autoja Virosta, ja löysin yhden Lincolnin”, Helminen jatkaa. ”Kaveri teki autoon katsastusremontit ja laittoi sen Suomen kilpiin. Niin vaan kävi, että sain vielä loppuauton myytyä kokonaisena eteen päin saman tien. Mietin, että mikähän oli idea, mutta röökille noustessa se kaveri tuli sitten juttelemaan. Silloin, kun aloitin sen purkuhomman, niin ei minulla ollut tiedossa vielä, mikä tekniikka siihen tulisi. Se oli silloinkin mielestäni hyvän hintainen, mutta en ehtinyt sitä itse ostamaan”, kahden Galaxien suloiseen loukkuun vähitellen ajautunut Miki Helminen selittää. Kun itse olen kuitenkin sitä mieltä, että Fordiin ei saa Chevyn moottoria laittaa, niin päädyin lopulta etsimään Modularia. ”Ton auton kanssahan piti tehdä niin, että se piti maalata uudestaan ja myydä voitolla pois hot rod -hankkeen rahoittamiseksi. Kyllä mä sitä ajattelin, että mut varmaan ryöstetään jo laivalla mennessä”, mies naurahtaa. Vähän yllättäen hän alkoikin miettiä hintaa, ja parin päivän päästä Galaxie oli minun.” Siinä kohtaa homma lähti – niin sanotusti – laukalle. 50 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Ford Galaxie 500 Fastback ’64. Galaxie ei lopulta saanutkaan kiiltävää maalipintaa muualle kuin pohjaan ja konehuoneeseen. Soitin sitten Tallinnaan jenkkipurkaamolle, jolla noita Modulareja oli joskus ollut, muttei siellä ollut sopivaa tarjolla”, Miki selittää. ”Pari kuukautta ajelin sillä siinä kunnossa, kunnes otin sen syyskuussa työn alle. Ton auton kanssahan piti tehdä niin, että se piti maalata uudestaan ja myydä voitolla pois hot rod -hankkeen rahoittamiseksi. Toisinhan siinä lopulta kävi”, Miki jatkaa. Tekniikka Tallinnasta. ”Kori nostettiin pois rungolta, joka puhallettiin ja maalattiin mustalla.” Myös korin pohja puhallettiin, mutta pintaan jätettiin vuosikymmenien patina. ”Rungossa ei ollut mitään hitsattavaa, korista paljastui hiekkapuhallettaessa vähän pehmeää hantin jalkatilasta ja takakontin pohjalta. Viime kesänä, pari vuotta myöhemmin, kysyin mieheltä sitten tallin pihalla, että myisikö hän auton minulle. ”Satamassa perään kurvasi sitten joku 300C Chrysler, jonka kuski näytti minulle peukkua. Selvää oli, että kori nostettaisiin rungolta ja auto läpikäytäisiin teknisesti.” Yksi asia johti toiseen, ja pian suunnitelmat olivat kääntyneet melko lailla täysin ympäri. Alustassa kaikki onkin uusittua. Se reissu meni hyvin, vaikka alkuun epäilyttikin.” Kotona Ukissa Miki aloitti Galaxien purkamisen
Eikä muuten kuluta niihin verrattuna mitään. ”Vanhaan moottoriin tarvittiin kolme piuhaa, että se kävi. ”Siitä Stjerbakoffin ’69 pickupista mulle tuli paniikki, kun sen esittelyjutussa kerrottiin, ettei Suomessa ole yhtään henkilöä, joka saisi ’97 tai uudemman Modularin käymään. ”Alun perin tuossa Modularissa on sumppu takana, ja jouduin leikkaamaan öljypohjan irti laipastaan ja kääntämään sen sumpun eteen. ”Tuo moottorihan on kotoisin Lincoln Mark VIII:sta, mutta se on ihan sama, jota Mustangeissa on käytetty”, Miki selittää. Hiukan minua jännitti niiden pakosarjojen hitsausten kestävyys, kun materiaalikin oli aika ohutta, mutta Do-Dads-reissulla Räyskälään mennessä kuskin puolen pakoputki otti heitossa niin kovan iskun, että koko moottori kääntyi vinoon. 32 venttiiliä ja 140 piuhaa. Nuo on sellaisia hommia, jotka aina vähän jännittää, mutta öljypumppu oli onneksi edessä valmiiksi”, Miki selittää. Helppo palapeli. Jenkeistä suostuttiin lopulta lähettämään minulle se Body Control Modulen korvaava siru ja ohjeet sen asentamiseen, kun kerran asuin niin kaukana.” Piti moottorille tehdä myös joitakin mekaanisia muutoksia. Amerikan malliin kaikki piiloon jäävä viimeisteltiin näyttelykelpoiseksi metallinhohtovihre51 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Käytin asennuksessa Ron Francisin valmisjohtosarjaa”, Helminen kertoo. ”Tuo lukollinen perämurikka taas tuli mulle siinä mustassa uudemmassa Galaxiessa, johon se oli aivan liian tiuha, kun ei siinä ole ylivaihdetta.” 295 nykyhevosvoimaa tuottava 32-venttiilinen ja nelinokkainen Modular-kone kelpasi Galaxien keulalle sellaisenaan, vastaahan se voimavaroiltaan kaikkein tehokkaimpia aikoinaan Galaxieen saatavana olleita moottoreita. Nyt on ainakin yksi. Amerikan bolt onissa paljastui taas semmoinen erikoinen juttu, että simpukka kävi kyllä suoraan runkoon, mutta rattiakselia piti lyhentää kuusi senttiä. Tähän 140. Toisaalta, kun moottorissa oli pumppu ja säiliö valmiina, niin niitäkään ei tarvinnut silloin ruveta poistamaan. ”Vuosi takaperin joulunseutuun tehtävänä oli palapeli, joka oli mielestäni aika helppo – kolme palaa: moottori, tekniikka ja runko”, Miki toteaa nauraen. Penkit Mikillä oli tarkoituksena jo verhoiluttaa uudelleen, mutta se jäi onneksi tekemättä, sillä hän aikoo vaihtaa sohvan takaisin erillispenkkeihin. Öljyn imuputki piti myös siirtää siten, että se imee edestä. Kojelaudan alta pilkistävä johtomäärä paljastaa tekniikkaan liittyvän jotakin epätavallista. Tässähän ei ollut ohjaustehostinta lainkaan, mutta halusin sen, joten ostin uuden Borgesonin tehostetun simpukan. Minähän tein moottorin korvakoihin pienen säädön, jonka puitteissa se pääsee liikkumaan. ”Toisen puolen valurautapakosarjan jouduin pilkkomaan osiin ja hitsailemaan sen uudelleen kasaan, jotta se mahtui kulkemaan simpukan ohi. Ihan niin sanotusti heittämällä tietokoneohjattua monipisteruiskutekniikkaa ei niin ikään tietokoneohjattuine 4R70W-automaatteineen kuitenkaan saatu 60-lukuisessa konehuoneessa toimimaan
Haluan siihen nimittäin nyt erillispenkit takaisin. 52 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Ford Galaxie 500 Fastback ’64. ”Jäykkyyssäädettävät iskarit olen ajatellut laittaa, kunhan sopivat löydän. Olin ajatellut tehdä myös sisustan samaan syssyyn uusiksi, mutta hyvä, etten lopulta tehnyt. Muijalle täytyy antaa suuret kiitokset siitä, että on saanut olla tallilla niin paljon, vaikka meille syntyi poika elokuussa ja projekti alkoi syyskuussa. ”Äijät vähän tuumi, että mulla lähti mopo käsistä, kun lähetin kaikki näkyvät pultit kromattavaksi. ”Kun mä olin saanut tän Galaxien valmiiksi, niin ihan ensimmäisillä ajoilla syttyi moottorin vikavalo. Ajoin sitten kaverin huoltoasemalle ja pyysin Boschin testeriä, että katson vikakoodit, niin vanhoilla ukoilla meinasi kahvit läikkyä, kun purskahtivat nauruun.” Niin, harvassapa nuo OBD2-portilla varustetut 60-luvun automallit ovat, että eivät ukot sikäli sekaisin olleet. Tein alkuperäisen tankin pohjaan sellaisen poteron, josta 044 siirtää suoraan polttoaineen eteenpäin. Kun olen seurannut näitä facebookin myydään/ostetaan jenkkiautoja -palstoja ja katsellut niitä ”mitä saisi tonnilla” -autokyselyjä, niin mua on naurattanut tämän auton polttoainelinjojen hinta”, mies jatkaa. Kun kaikki oli valmista, kaveri kysyi, mihin hintaan letkut oli minulle luvattu. ää pintaansa saanutta moottoria myöten, vaikka kori jätettiin patinakuosiin. Koska se on alimpana järjestelmässä, se toimii ilman erillistä imevää pumppua.” Alustaltaan Galaxie kunnostettiin täydellisesti, mutta se säilytettiin jopa vakiokorkeudella. Eihän tuossa nyt tunteja niin hirveästi tullut, joku tuhannen kappaletta”, Miki naurahtaa ja paljastaa yhden tulevaisuuden suunnitelmistaan Galaxien varalle: ”Aikeissa on laittaa yksi remmivetoinen lisälaite konehuoneeseen, enkä puhu ilmastoinnin kompurasta.” Teknisiltä osiltaan auto on näyttelykelpoisessa kunnossa. Näin tehtiinkin, ja teetin letkut siellä. ”Menin nimittäin kyselemään teräspunoslinjaa paikallisesta varaosaliikkeestä, ja letkun hinnaksi kerrottiin vitonen metriltä, mutta että sen teko onnistuisi vasta seuraavalla viikolla, kun toinen kaveri on töissä. Siinä oli kyllä sellaiset tullessa, mutta halusin silloin eteen sohvan”, Miki selittää nauraen. No, meni yhden autoaihion hinta niihin linjoihin ja Boschin 044-sähköpumppuun. 32-venttiilinen nelinokkamoottori on yllättävän suuren näköinen, vaikka se on konehuoneessa, jollaisessa on tottunut näkemään FE-isolohkon. ”Tähän autoon olen tehnyt kaiken itse, että kiitokset-osioon ei paljoa nimiä nyt ole antaa. Hinta olikin 70 euroa metriltä, aiemmin hinta oli katsottu vahingossa öljyä kestävälle linjalle, vaikka tähän tarkoitukseen tarvittiin teflonletkua
Teho: 295 hv. Vanteet: Mustat alkuperäispeltivanteet. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Alusta: Kaikki uusittu. Faktat Ford Galaxie 500 Fastback ’64 • Omistaja: Miki Helminen, 28 • Paikka: Uusikaupunki. Sisusta: Grantin puuratti, Mexico-viltit penkeissä. No, meni sitten yhden autoaihion hinta niihin teflonlinjoihin ja 044-pumppuun. Tehoa Modular tuottaa kolmisensataa nykyhevosvoimaa, mikä on käytännössä samaa luokkaa kuin tehokkaimmissa sen keulalle tarjotuissa vaihtoehdoissa aikoinaan. Renkaat: Vitour 205/75 R14. Kiitos: Perheelle ymmärryksestä lajiin. Kori: Alkuperäinen, ei entisöity. Voimansiirto: 4R70W-automaatti, 9” perä 3,5:1 välityksellä ja lukolla. Moottori: ’97-vuosimallin Lincolnin 4.6 32V Modular V8, muokatut alkuperäisvalusarjat, 2,5” tuplaputkisto sähköisillä exhaust cut outeilla ennen vaimentimia, teräspunosteflonletkut, Boschin 044-pumppu. Ja kulutus on niihin verrattuna murto-osa... 53 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Pahoittelut: Pistonsin pojille, kun jäi se pelti sillä lailla koko viikonlopuksi auki
6. Venttiilikopat saivat pintaansa vihreän metallivärin. Runko oli hyvässä kunnossa, mutta kauttaaltaan pintaruosteinen. Korin ulkopinnat jätettiin koskemattomiksi, mutta piiloon jäävät alueet saivat siistin maalipinnan. 54 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Ford Galaxie 500 ’64 1 3 4 5 6 7 8 9 2. 4. Myös moottori siistittiin näyttelykelpoiseksi. Te ks ti: To m i Ero ne n Ku va t: M iki He lm ine n 1. 5. On se melkoisen iso 4,6-litraiseksi! 7. Sinne se sujahti! Suurin itse moottorille vaadittu muutos oli öljypohjan leikkaaminen irti laipastaan ja sumpun kääntäminen eteen, missä öljypumppu oli alun perinkin. Johtotehtäviä ja kiiltoa pinnan alle Vaikka Mikin Galaxien patinapintaan ei koskettu, käytiin auto piiloon jääviltä osiltaan läpi huolella. Johtoa uusi tekniikka vaati ”hieman” enemmän kuin vanha kaasutinmoottori. 3. Viimein päästiin mallaamaan Lincolnin keulalta irrotettua 32-venttiilistä Modularia nokalle. Alustaan uusittiin kaikki kuluva, kuten iskarit, puslat, vaijerit ja letkut. 8. Puhallettu runko sai pintaansa mustan sävyn. Miki nosti Galaxien korin rungolta, ja kiinnitti sen telineeseen, jossa pohjan ja tulipellin maalaus onnistui helposti. 9. 2. Kuvassa paikallaan on jo uudet renkaat, mutta vielä vanha 302-tekniikka
USA:n myydyin autonhoitobrändi HL GROUP Amerikan Rauta mainos-0418.indd 1 4.4.2018 14.20 D-Day & Kopteri presents: Vintage-tyyliset Cafe Racerit radalla ja näyttelyssä! Oripään lentokenttä 60 km Turusta 111 km Tampereelta 185 km Helsingistä 12 km Alastarolta Vintage Drags Lippulähdöllä DO-DADS INVITATIONAL KUSTOM SHOW -kutsunäyttely maan hienoimmille laitteille sisähallissa = max 30 autoa ja 20 pyörää Actic Pinheads -pinstraipparit Suuri pre-87 harrasteajoneuvoparkki, Camping Ruokaa ja Juomaa riittävästi! Iltabileissä The Amazing Meatmen Million Dollar Tones ja Sweet Jeena hand Her Sweethearts Pääsyliput 30,-, lapset alle 16 v €. 2 henkeä 50,(Ennakkoliput 25,sekä pääsy Do-Dads -premium parkkiin pre -62 ajoneuvolla) Camping 10,/hlö. Liity mukaan: www.facebook.com/MeguiarsSuomi www.meguiars.fi Meguiar´s . Drag Pass sis. For Car Crazy People
Siilinjärvellä asuva Iiro Laukkanen tunnetaan siitä, että hän näkee ulkoisesti karujen autojen sisäisen kauneuden. Savolaisten Markkinoilta sattuman kautta löytynyt Pontiac Catalina on miehellä jo toista kertaa ja sai loppukesästä 2016 kilvet 20 vuoden seisonnan jälkeen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Sisäistä kauneutta 56 AMERIKAN RAUTA 4/2018. PONTIAC CATALINA 2D ’60
57 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Molemmat löytyvät Iirolta edelleen, ja niiden rinnalle on löytänyt tiensä liuta muuta samanhenkistä kalustoa, kuten ’64 Chevrolet Malibu laikka-avo, ’62 Chevrolet Bel Air, ’39 Chevrolet Master, ’82 Ford F-150 sekä kimppaomistuksessa oleva ’56 Ford F-600 -paloauto. Paremman tilan puutteessa Iiro hinasi auton erään lähettyvillä asuneen kaverinsa pihaan. Se oli tässä samalla kylällä, jossa nykyään asustelen, eli Siilinjärvellä. Lopulta Iiro tuskastui tilanteeseen siinä määrin, että laittoi auton myyntiin. Projekti alkoi kiinnostaa Iiroa heti, mutta hintatiedusteluun myyjä vastasi suoralta kädeltä, ettei auto ollut myynnissä. Puhelun jälkeen kurvasimme paikan päälle tekemään autosta paperit, kun huomasin myyjän pihassa tallin nurkalla osittain puretun ja pitkään seisseen näköisen Catalinan raadon”, Iiro aloittaa. V aikka Catalina saattaa näyttää päälle päin hiukan rujolta, on se kuitenkin Iiron mittakaavalla sieltä siistimmästä päästä. Tätä hän tosin harmitteli heti sen tehtyään, sillä Catalina ei ole kaksiovisena tolppamallina kovinkaan yleinen ja olosuhteiden oltua suotuisammat hän Sisusta oli 20 vuoden seisonnan jäljilta todella siivottomassa kunnossa, kuten arvata saattaa. Asia jäi kaivertamaan sen verran, että muutamaa viikkoa myöhemmin Iiro soitti myyjälle uudestaan ja kävi paikan päällä kyselemässä, oliko mies miettinyt autolleen hintaa. ”Pontiac tuli minulle sattumien summana, kun näin Savon Sanomien Savolaisten Markkinoilla myynnissä vanhemman Mercedes-Benzin, josta soitin ja sovin kaupat jo puhelimessa. Lopputulos on yllättävän hyvä aina kattoverhoilua myöten. Sisällä oli paljon osia samoin kuin peräkontissakin. Autolle oli tarkoitus etsiä talli, jossa voisi aloittaa sen hitsausja kunnostustyöt, mutta kuinka ollakaan, sellaista ei siihen hätään löytynyt. Lopulta myyjä sai pullautettua ulos hinnan ja herrat kättelivät kaupat syntyneiksi. Perinpohjaisessa puhdistuksessa käytettiin perinteisten keinojen lisäksi myös liuotinaineita, painepesuria ja karhunkieltä. 58 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Pontiac Catalina 2D ’60. Käytännössä siellä näytti olevan kaikki autosta puretut osat sekä jonkin verran uutta osaa, mitä autoon oli hankittu valmiiksi. Hänen hävittäjämaalauksella varustetun linttakuosisen ’64 Malibun esittelimme numerossa 5/2014 ja vastaavaa tyyliä edustavan, heinäseiväslistoilla koristetun ’65 Tempest STW:n puolestaan numerossa 5/2017. Auton keula oli purettu ja moottori sekä laatikko aseteltu vain suurin piirtein kohdilleen
Pyöritettyäni sitä hetken, paikansin vuotokohdaksi takastefan, eli ei muuta kuin moottori ylös ja kampiakseli irti. Hydramatic-vaihteistolle riitti öljynvaihtohuolto. Tämän seurauksena hänestä tuli Catalinan omistaja taas syksyllä 2013. Pelleissä oli ajan patinaa pitkän ulkona seisomisen johdosta ja joissakin kohdissa patina oli kehittynyt senasteisiksi ruostevaurioksi, että ne oli hitsattava kuntoon. Alusta autossa on rautajousineen ja ripustuksineen täysin vakio. Koekäytettyään konetta aikansa Iiro totesi sen toimivan jälleen kuten kuuluu. ”Moottorina autossa on Pontiacin oma 389, josta puuttui tuolloin kaasari ja imusarja. Stefa oli osittain laakeripukin välissä ja syönyt jo laakeriakin, koska pukki oli hieman vinossa. Pieksämäkeläisomistaja laittoi Pontiacia paljon hoitaen kuntoon niin hitsauskuin tekniikkapuoltakin. Syylliseksi osoittautui jonkin aiemman moottoriremontin yhteydessä sattunut huolimattomuusvirhe. Rengastus hoitui tyyliin ”jotkut, mitkä tallilta löytyi, joissa oli vielä riittävästi pintaa leimalle”. Myös tehostamattomia yksipiirisiä rumpujarruja piti luonnollisesti läpikäydä ja herkistellä. ”Autoon oli hankittu uudet takakyljet ja kaaret jo siinä vaiheessa, kun ostin sen ensimmäisen kerran. Myydessäni auton pois annoin ne mukaan ja kun ostin sen takaisin, ne oli Suorat ja ruosteettomat pellit ovat saaneet Iiron suunnittelemaan Catalinan maalaamista kiiltäväksi, mikä ei ole lainkaan hänen tapaistaan. Niillä sain auton taas käymään, mutta moottori tosiaan vuoti öljyä. Vanteet ovat 15-tuumaiset Mangelsit, jotka ovat edessä ja takana hiukan erilaiset. 59 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Yksi siisti auto olisi kuulemma se säännön vahvistava poikkeus linttojen joukossa. 20 vuoden unilta liikenteeseen. Hän sai auton ajokuntoiseksi, mutta öljyvuodot ja muut pikkuongelmat leipäännyttivät lopulta mielenkiinnon. Saatuaan auton uudelleen itselleen hän otti sen työn alle Kuopiossa sijainneella kimppatallilla. Moottorihan oli remontoitu ja läpikäyty ennen kuin auto tuli Iirolle ensimmäisen kerran. Myyty ja ostettu. Pelkkä soitto Iirolle riittäisi. ”Kyllä oli sanansa mittainen mies, kun ei myynyt muualle”, Iiro kiittelee. Pussihousuja mies ei ole kuitenkaan vielä jalkaansa pukemassa. Autohan oli edelleen osittain purettu ja palasten paikoilleen hahmottelu otti oman aikansa. Stefa oli kovettunut aikojen saatossa ja palanut kampiakselin kaulalta”, Iiro kertoo ongelman syistä ja seurauksista. olisi halunnut pitää sen ehdottomasti itsellään. Iiro sopi hänen kanssaan, että mikäli mies päätyisi myymään auton joskus, sitä ei tarvitsisi listata Nettiautoon. Elettiin syksyä 2011, kun auton osti Pieksämäellä asunut harrastaja. Tämän jälkeen alkoi auton viimeistely ja herkistely liikennekäyttöön. Lopulta Iiron puhelin pirahti ja mies kyseli, haluaisiko Iiro lunastaa auton takaisin itselleen. Uusimalla tiivisteen ja laakerit hän sai kokoonpanon toimimaan taas hyvin. Tulevaa katsastusta silmällä pitäen Iiro uusi joitakin niveliä. Tiettävästi lohko oli porattu, minkä lisäksi kokoonpanoon oli uusittu ainakin männät ja veivit. Olihan se seisonut käytännössä vuodesta 1996 saakka. Korjasin puutteet hankkimalla Edelbrockin Torker-imusarjan ja saman valmistajan 600 cfm kaasuttimen. Myös ne löytyivät kokonaisedullisesti oman tallin osavarastoista
Konettahan ei ollut ajettu kuumaksi asti vielä ennen sitä, mitä nyt tallin nurkilla vähän pyöritelty. Jarrut: Alkuperäiset tehostamattomat yksipiiriset rumpujarrut. Meinasi siinä katsastukseen mennessä suoraan sanottuna hiukan jännittää, kun autolla oli ajettu viimeksi 20 vuotta sitten. Kovin montaa reissua autolla ei ole ehditty heittämään kilvittämisen jälkeenkään, kun ajossa on ollut monta muuta ajokkia, joilla kesät taittuvat joutuisasti. Voimansiirto: Hydramatic-automaatti. Lisäksi myös peräkontin pohja oli uusittu. Onko linttamiehestä tulossa pikkuhiljaa pussihousu. ”Noh, mutta aika näyttää. Sisusta: Alkuperäinen. Onhan se mattaväri kuitenkin aina tuttu ja turvallinen”, mies kuittaa. ”Meinasi siinä katsastukseen mennessä suoraan sanottuna hiukan jännittää, kun autolla oli tosiaan ajettu viimeksi 20 vuotta sitten. Jatkeena sillä on Hydramatic-automaatti, jolle riitti pelkkä öljynvaihto. Lopuksi Iiro saattoi todeta nahkapenkkien olevan suorastaan yllättävän ehjät samoin kuin kattoverhoilunkin. Tyttöystäväni on ammatiltaan automaalari, niin pohjatyöt ja maalaus voisivat onnistua ihan kotihommina, kun kyseessä on kuitenkin yllättävän suorakylkinen auto”, Iiro arvelee. Vuonna 2016 Catalina oli valmis katsastusinsinöörin arvioitavaksi, eikä ehjäksi ja toimivaksi todetun auton kohdalla voinut muuta kuin lyödä paperiin ”hyväksytty”-leiman. Urakkaan käytettiin niin liuotinaineita ja painepesuria kuin karhunkieltäkin. Rekisterikilpeen hän onnistui saamaan saman tunnuksen, joka autolle oli myönnetty vuonna 1991, kun se katsastettiin ensimmäisen kerran Suomen tieliikenteeseen Yhdysvalloista tuonnin yhteydessä. ”Ei sentään, mutta olen miettinyt, jos tekisin poikkeuksen ja maalaisin yhden omistamani auton kiiltäväksi. Itselleni ei siis jäänyt kovinkaan paljoa paikattavaa”, Iiro kertaa. Faktat Pontiac Catalina 2D ’60 Omistaja: Iiro Laukkanen, 29 • Paikka: Siilinjärvi. Moottori: 389 cid V8, Edelbrock Torker -imusarja, Edelbrock 600 cfm kaasutin. Vanteet: 15” Mangelsit. Piti tehdä siinä hätäiseen pikapatentti ja yhdistää letkut ennen kennoa, jotta katsastus saatiin suoritettua kunnialla”, Iiro naurahtaa. Alusta: Alkuperäiset rautajouset ja ripustukset. 60 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Pontiac Catalina 2D ’60. Välttämättä Catalina ei kaipaisi enää muuta kuin kovaa ajoa, mutta Iirolla on sen varalle hiukan yllättäviä tulevaisuuden suunnitelmia: ”Auton maalipinta on nähnyt parhaat päivänsä jo kauan aikaa sitten ja olen suunnitellut, että sen voisi jossain vaiheessa maalata uudelleen”. Sisusta oli pitkän seisonnan jälkeen siivoton, mutta se saatiin siedettävään kuntoon pidemmän kaavan mukaan suoritetulla puunauksella. vaihdettu. 389-kuutiotuumainen moottori heräteltiin parikymmenvuotisilta uniltaan uuden Edelbrockin Torker-imusarjan ja 600 cfm kaasuttimen asennuksen myötä. Mitä. Konttorille päästyä lämmöt alkoivat temppuilla ja hieman keittikin, kun lämmityslaitteen kenno oli tukossa. Kiitos: Tallikavereille ja kaikille muillekin, jotka auttoivat Catalina-projektin valmistumisessa sekä Topille, joka piti sanansa ja myi auton minulle takaisin
Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! Varaukset ja lisätiedot: p. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle elokuussa, nyt jo kolmannentoista kerran ! Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan ja syödään hyvin. w.faceb k.com/amerikanrauta. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 016 681 501 e-mail: saariselka@santashotels.fi www.santashotels.fi 13th Annual Rautaa Rajalle 24.-26.8.2018! Niissä vain on enemmän autoa
Nurmijärven intiaanireservaatti 62 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Miestä voitaneenkin tituleerata hyvällä omallatunnolla Nurmijärven intiaanipäälliköksi. Tällä hetkellä hänen tallistaan löytyy koko Euroopan mittakaavassa merkittävä kokoelma linjakkaita 20-luvun Inkkareita. Jouko Kotilainen on harrastanut Indian-moottoripyöriä 90-luvun puolivälistä saakka. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 63 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Nurmijärven intiaanireservaatti INDIAN SCOUT ’28, FOUR ’29 & CHIEF ’25
Pyörän satulassa viihdyttiin paljon ulkomaita myöten ja lopulta myös kilparadoilla. ”Kenties kovimpana kisasaavutuksenani pidän kuitenkin sitä, kun ajoin tuolla samaisella BMW:llä Tanskassa vanhojen pyörien Nordic Classicissa 500-kuutioisia ’72 Hondia vastaan ja hävisin ykkössijan vain reilulla sekunnilla. Pyörä oli purettu kahteen puiseen laatikkoon, jotka näyttivät sota-aikaisilta laudasta tehdyiltä ruumisarkuilta. Ensimmäinen pyörä, jolla pääsin itse ajamaan kauan ennen kortin saamista, oli isältäni jäänyt neuvostovalmisteinen IC. ”Sellaisella kävin kerran Nordkapissa kahvilla kiukuspäissäni”, mies tokaisee. ’55-vuosimallisella BMW:llään Jouko oli omassa luokassaan SM-sarjan ykkönen. Partiolainen. En ole tavannut Suomessa kuin Scout löytyi luhistuneesta perunakellarista, johon se oli osiksi purettuna pakattu kahteen sodanaikaiseen laudoista tehtyyn ruumisarkkuun. ”Ensimmäisen Indianini, ’28-vuosimallisen Scoutin ostin vuonna 1996 Uudestakaupungista, jossa se oli löydetty luhistuneesta perunakuopasta. ”Kun sain osakasan kotiin, yritti eräs harrastajakollega vaihtaa sen omaan pienemmällä koneella varustettuun ja jo osittain valmiiksi rakennettuun pyöräänsä, mutta en lähtenyt siihen vaihtokauppaan”, Jouko tokaisee. Nähtyään ensimmäisen Indianin mies oli kuitenkin myyty saman tien. Moottorivaihtoehtoina oli 37-kuutiotuumainen (610 cc) sekä tehokkaampi 45-kuutiotuumainen (740 cc) kone, jollainen Joukon yksilöstä löytyy. Amerikkalaisvalmisteisen pyörän linjakas olemus porautui otsaluuhun, eikä hellittänyt ennen kuin mies hankki sellaisen itselleen. Kun poliisit palauttivat minut kolmannen kerran kortitta ajamisen vuoksi kotiin, he sanoivat isälleni, että seuraavalla kerralla kortti otetaan pois isältä. Ajelin sillä monesti esimerkiksi joenrantaan uimaan, mutta virkavalta kiinnitti huomionsa pienikokoiseen kuskiin kerta toisensa jälkeen. ”K un muutimme tänne 50-luvulla, olin itse vielä pikkupoika, mutta isälläni oli moottoripyöriä. Sen jälkeen hän pisti pyörän palasiksi”, Jouko muistelee ajautumistaan kaksipyöräisten pariin. Niinpä vihjeet huonoistakin aihioista oli pantava korvan taakse. Seuraavaksi kuvioihin tulivat BMW:n kaksiventtiilikoneiset RT-matkapyörämallit, joita Joukolla oli parikin kappaletta. Siellä kysyttiin enemmän kuskia kuin pyörää”, Jouko naurahtaa. Ensimmäiseksi pyöräkseen hän hankki Jawan ja sitä seurasi BSA, jolla Jouko ajeli kesät talvet töihin Helsingin suunnalle. Kaikki osat oli kääritty sen ajan voipaperiin”, Jouko kuvailee löytöään. Lisäksi hänen pyöränsä on harvinainen Police Special -malli. ”Juttu haiskahti! Lopulta minulle selvisi, että isommalla koneella varustettu on paljon harvinaisempi. Mopokausi tuli ja meni, ja lopulta nuorella miehellä oli riittävästi ikää kortin ajamiseen. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Indian Scout ’28, Four ’29 & Chief ’25. Indian Scout esiteltiin vuonna 1920 ja sitä valmistettiin vuoteen 1949 saakka. Harvinaisuutensa vuoksi niitä ei kuitenkaan ollut tarjolla kovinkaan usein eikä varsinkaan edullisesti
Alkuperäisestä punaisesta selluväristä löytyi hyvin säilynyt ja haalistumaton kohta työkalulaatikon sisältä. yhden vastaavan, joka ei ole vielä edes valmis”, mies jatkaa. Satula valmistettiin vanhan mallin mukaan puhvelinnahasta, jonka Jouko toi Amerikasta. Konetta oli yritetty hitsata kuntoon, mutta se ei kestänyt. Rungon ja peltiosien puhallukset ja pohjatyöt Jouko teki niin ikään itse. 65 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Alkujaan Kirkkonummen alueella vaikuttanut pyörä oli säästynyt sota-ajan palvelukselta sen moottorin lohkon haljettua. 20-luvun Inkkarin kohdalla jopa polkimien kumit ovat haluttua tavaraa. Eräs tamperelainen seppä sai kuitenkin hitsattua lohkon kuntoon. ”Eräs entinen Tampereen Värin kaveri sekoitti sen perusteella oikean värisävyn, kunhan minä vastaavasti autoin häntä saamaan Simsoninsa käymään kunnolla”, Jouko kertoo vanhaan kunnon vaihdantatalouteen nojaten. Omani löysin eräältä rompetorilta, jossa muuan herra oli myymässä ranskalaisia polkupyörän osia. Hänellä oli noita kumeja iso kasa, ja huomasin niiden muodon olevan yksi yhteen Indianin kumien kanssa. Jouko ulkoisti koneen läpikäymisen, mutta vaihdelaatikkoon hän vaihtoi laakerit itse. Myös laukut teetettiin täsmälleen sellaisiksi, mitä Foureihin oli aikoinaan saatavilla. Aluksi pyörää markkinoitiin nimellä Indian Ace, mutta myöhemmin sen nimeksi vakiintui Indian Four. Nelonen. Tosin ne olivat Satula valmistettiin vanhan mallin mukaan puhvelinnahasta, jonka Jouko toi Amerikasta. Samasta syystä se oli säästynyt sotaajan palvelukselta. Kyseisen mallin taru alkoi vuonna 1927, kun Indian osti Ace Motor Corporationin ja muutti sen nelisylinterisen mallin tuotannon tehtaalleen Springfieldiin. Niitä kun ei saa mistään. Fourin nelisylinterisen moottorin lohko oli halki pyörän tullessa Joukolle. ”Löysin lopulta Tampereen takaa sellaisen hitsarin, jolta onnistui korjata lohko. Neljä vuotta Scoutin hankkimisen jälkeen Jouko osti seuraavan Inkkarinsa, ’29-vuosimallisen nelisylinterisen Fourin. Mallia tuotettiin vuoteen 1942 saakka. Alkuperäiset pyöränlaakerit loistivat poissaolollaan, joten ne nykyaikaistettiin. Hän teki moottorille niin sanotun raskaan työn, minkä jälkeen eräs ruotsalainen harrastaja laittoi sen käyntikuntoiseksi. Projekti oli osiltaan melko täydellinen hänelle tullessaan, eikä mies joutunut valmistamaan itse kuin joitakin jarrujen holkkeja sun muita pikkuosia. Kultaiset raidat ja detaljit maalasi eräs tuusulalainen taiteilija. Magneetto kävi erään imatralaisen sepän hoivissa. Minulla on tallessa alkuperäinen alumiininen pakosarjakin, mutta olen säästellyt sitä, kun ne tahtovat vääntyä mutkien kohdilta lämmön vaikutuksesta ja mennä rikki”, Jouko opastaa. Joukon entisöintikilpailujakin voittaneeseen yksilöön ne löytyivät sattumalta ranskalaisia polkupyörän osia myyneeltä romutorikauppiaalta. ”Yksi jännä yksityiskohta ovat polkimien kumit, joista minulta on kyselty lisätietoja parissakin entisöintikilpailussa
Kyseinen malli esiteltiin vuonna 1922 ja aluksi sitä sai vain 61-kuutiotuumaisella (1000 cc) moottorilla. ”Museotarkastajat sanoivat minulle, että jos puhallan tuon puhtaaksi ja maalaan punaiseksi, niin he eivät ikinä katsasta sitä minulle museoajoneuvoksi”, Jouko tokaisee. Hain pitkään vastaavaa Laskettelin mäkeä alas ja alhaalla olisi pitänyt kaartaa vasemmalle, mutta en ollut tottunut näin pitkiin ohjaustangon päihin... Jouko ei kuitenkaan ole säilönyt pyöräänsä naftaliiniin, vaan on vieraillut sillä tapahtumissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin ansaiten useita voittoja eri entisöintikilpailuissa. Chiefin 1200-kuutioista konetta ei ole ylientisöity, mutta se on kuitenkin varmassa toimintakunnossa. Chief oli ostohetkellä ehjä pyörä, ja se päätettiin täysentisöinnin sijaan konservoida siten, että ajan patina saa jäädä näkyviin. Hänen Fourinsa on niin ikään poliisimalli ja näin ollen äärimmäisen harvinainen yksilö. Tanko otti kiinni omaan kylkeeni, enkä saanutkaan kaarrettua niin tiukkaan kuin olin kuvitellut. Vuotta myöhemmin koneen koko kasvatettiin 73-kuutiotuumaiseksi (1200 cc). Chief on suomipyörä, kuten hänen aiemmatkin hankintansa. Vihreä väri on maalattu pyörään sodan jälkeen. Joukon Chief oli ostohetkellä ehjä pyörä ja se päätettiin täysentisöinnin sijaan konservoida toimivaksi antaen ajan patinan jäädä näkyviin. Etuhaarukka taittui, mutta pyörä kääntyi onneksi sopivasti suojaamaan, ettei muuta mennyt rikki. Malli koki elinkaarensa aikana useita edistysaskeleita, kunnes sen valmistus lopetettiin vuonna 1953. Niinpä päädyin pyörineni suoraan orapihlaja-aitaan. ”Minullahan kävi tämän kanssa vähän huono säkä, kun lähdin sillä kotoa ensimmäisen kerran ajamaan. 66 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Indian Scout ’28, Four ’29 & Chief ’25. hiukan pidempia ja varustettu liian pienellä reiällä, mutta molemmat epäkohdat olivat helposti korjattavissa”, Jouko naurahtaa. Yhdysvaltalaisen Indian-museon mukaan vastaavia pyöriä on tiettävästi koko maailmassa jäljellä vain yhdeksän kappaletta. Tarina kertoo, että pyörä olisi palvellut sodassa, mutta palannut sieltä sen verran rujossa kunnossa, että se maalattiin sen jälkeen vihreäksi, siihen sävyyn, joka pinnassa on edelleenkin. Laskettelin mäkeä alas ja alhaalla olisi pitänyt kaartaa vasemmalle, mutta en ollut tottunut näin pitkiin ohjaustangon päihin. Päällikkö. Joukon kolmas Indian-hankinta oli ’25-vuosimallinen Chief 1200-kuutioisella koneella
”Se oli hyvää aikaa, siinä pysyi poissa pahanteosta”, yli seitsemänkymppinen intiaanipäällikkö lopettaa hyvä pilke silmäkulmassaan. Euroopan romutorimatkoja on tullut tehtyä niin paljon, ettei hän ole pysynyt laskuissa. Joukon neljäs Indian näytti jutuntekohetkellä tältä. Aktiivisimpina vuosina hän kiersikin osien perässä maailmaa varsin tiuhaan. Amerikan reissuja tuli tehtyä viisi ja Eurooppaan suuntautuneita romutorimatkoja niin paljon, ettei niistä ole pidetty lukua. Kaikki hänen pyöränsä ovat löytyneet Suomesta, mutta osien perässä mies on reissannut Amerikkaan viidesti. 67 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Osakasa antaa osviittaa siitä, mistä rakentelussa on monesti lähdetty liikkeelle. Varsinaisten pyörien lisäksi Joukolla on kaikkiin pyöriinsä myös sivuvaunut, minkä lisäksi hän on kerännyt talliinsa melkoisen kattauksen Indianien harvinaisia 20-luvun varaosia. Jouko on kerännyt 20-luvun Indianeja 1990-luvun puolivälistä saakka. Yksisylinterinen pyörä on malliltaan Indian Prince, jota valmistettiin vuodesta 1925 vuoteen 1928. etuhaarukkaa ja lopulta sain vaihdettua erään uudemman haarukkani sellaiseen Ruotsissa joka helmikuun toinen viikonloppu järjestettävässä Pohjoismaiden Indian-harrastajien tapahtumassa”, Mies tarinoi
Koska viimeksi näit McPherson-tolpat ’70 Challengerin etupäässä. 50-luvun alun Chevyt olivat tänä vuonna vahvasti esillä. Yksi niistä oli karstulalaisen Simo Tarvaisen ’53 210 Club Coupe. Tampereen näyttelyä on usein ylistetty maan parhaaksi, mutta väitteelle ei ihan aina ole ollut yhtä paljon katetta kuin tänä vuonna, kun tuntui, että nähtävää oli liikaa, jotta sen olisi ehtinyt ahmia yhdessä päivässä – se on kotimaiseksi näyttelyksi paljon! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jani Huhtamäen ’39 Mercury vei Tampereella Kustom-luokan ykköspalkinnon. Yksi näyttelyn kovimmista kotimaisista uutuuksista oli ehdottomasti Mika Hirvikankaan huikea pro touring Challenger, joka vastaa teknisesti täysin tuoretta Charger SRT-8:a sisustusta ja alustaa myöten. TAMPERE, 14.-15.4. Reino Lagerin komea pumppukoneella varustettu ’55 Delray sai Street Car -luokan kakkospystin. Hot Rod & Rock Show 68 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Peoples Choicen voittaja ja Street Car -luokan kolmonen. Ruotsalaiskalusto on ollut jo perinteisesti vahvasti edustettuna Pirkkahallissa, ja tänä vuonna autoja oli länsinaapurista tullut tavallistakin enemmän. Moottorina on 7-litraiseksi stroukattu Gen3 SRT Hemi
69 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Amerikan Raudan kannestakin tuttu Mannisen ’57 Dodge Custom Royal D500 sai Tampereella paitsi luokkansa kärkisijan, myös koko näyttelyn Best Car -palkinnon. Jorkki Korhosen ’56 Crown Victoria maalattiin talven aikana uudelleen auton oltua yhden kesän liikenteessä välivärissä kisatyylisine teippeineen. John Löfbackan uusin luomus herätti varmasti tunteita. Klassinen ulkoasu kätkee alleen tuoreen 4,6-litraisen Modular -tekniikan – Jorkin auto on tehty ajettavaksi. Ja kyllä se on ne ansainnutkin. Tampereen näyttelyssä olivat peräkkäin Siben nykyinen Bellaksi ristitty ’51 hardtop sekä hänellä vielä viime kesänä ollut vihreä ht. Mika Sivenius on vihkiytynyt 50-luvun taitteen Letukoihin. Nyt auto oli ensimmäistä kertaa valmiina esillä näyttelyssä. Matalan ’96 Fleetwood limon kyljet oli koristeltu suomenja ruotsinkielisillä lentävillä lausahduksilla, ja siihen oli asennettu kunnollinen peltikatto! Amerikan Raudan osastolla edustamassa nähtiin tällä kertaa Suvi ja Saija
Vanneratkaisu noudattelee Hankille ominaista persoonallista linjaa. 70 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Hot Rod & Rock Show. Cadillac Clubin parhaana kerho-osastona jälleen palkitulla tontilla nautittiin kauniista unista. Olli Salmen huikean hieno ’55 Nomad vei tällä kertaa Motorsport-luokan voiton. Kankaan pariskunnan ”Suicide Comet” sai Tampereelta Ladies Choice -palkinnon sekä Motorsportluokan kakkospystin. Jo vuonna 1980 Ruotsissa ensimmäistä kertaa kilpa-autoksi rakennetun Mercuryn tekniikkana on 8-71-ahtimella ylipaineistettu Lincolnin 460 cid isolohko, joten nätti laite myös kulkee. Jaakkolan Hannun uusin luomus on tämä ’38 Chevy Master Limousine. Street Rod -luokan kirkkaimman palkinnon sai lidingöläisen Håkan Södermanin hillityn värinen, mutta muuten puhdasveriseksi show rodiksi rakennettu ’28 Tudor. Konehuoneesta löytyy järeänkokoisella Prochargerin ahtimella ruuditettu Dart Big M -isolohko. Street Car -luokan voiton vei ruotsalaisen David Gunnarsin ’61 Biscayne, jota liikuttelee ahdettu Audi RS6:n veekasi. Kerhon puuhamies Tomi Friskin ilmajousitettu ’55 Fleetwood on – usko tai älä – yliteipattu helmiäispinkiksi! Lapinjärveläisen Kimmo Hovin Nova pitää tällä hetkellä hallussaan Blacklistin 7-sijaa
Nopea auto on edelleen 454 LS7 -tekniikoineen. En tiedä, johtuuko se siitä, että kirjoittajan ensimmäinen pienoismalli oli juuri samanlaisilla vanteilla varustettu Chevy Van, mutta tässä näkymässä oli jotain kovin leikkikalumaista. Puhdasverinen pro touring -auto turvakaariaan myöten. 71 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Jämsäläisen Pekka Kiisken ’69 Vette on se sama Jorkka Mäkisen vanha laite, joka muistetaan candypunaisena Suomen nopeimpana katuautona 80-luvun alusta. Täysin ennalta odottamaton kotimainen uutuus oli porilaisen Antti Kaasalaisen upeasti perinteiseen lowrider-tyyliin maalattu ’48 Chevy Stepside, jonka LOW-48-kilpi piti täysin paikkansa. Jani Laakkosen ’67 Camaro on varustettu isolohkolla ja 6-lovisella T56 Magnum -manuaalilla. Tämä 383 cid stroker-koneella varustettu vanhan liiton vani kuuluu seinäjokiselle Jukka Kortesmäelle. Kivinummi Racingin osastolla oli näytillä myös Tomi Aunion ’72 Nova, josta on tulossa melkoinen katuraaseri 376-kuutiotuumaisine tuplaturbo-LSX:ineen. J-P Lehtinen toi näytille jo vuosikymmenet maassa olleen ’63 Impalansa, joka on todella aito manuaalivaihteinen SS 409 -auto. Edellinen, klassinen musta liekkikuosi esiteltiin Amerikan Raudassakin, nyt vuorossa oli 60’shenkinen drag race -tyyli. Aikansa nopeimpiin tuotantomalleihin kuulunut 409 on J-P:n jäljiltä vieläkin ripeämpi stroukattuine moottoreineen. Tommi Äikään ’34 Roadster nähtiin jo kolmannessa eri asussa niiden 13 vuoden aikana, jotka se on ollut Tommilla tien päällä
Tämä todella nätti ’85 El Camino kuuluu ylöjärveläiselle JM Garagelle, joka on sovittanut G-bodyn keulalle pitkälle viritetyn isolohkon. 72 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Hot Rod & Rock Show. Pitovaikeudet lienevät todellinen ongelma. Judge Brushin maalaamasta autosta löytyy myös klassinen Jaguarin IRS-perä. Se on ’55 Hudson Rambler. Kouvon Tatulla pitkään työn alla ollut ’30 A Tudor nähtiin ensimmäistä kertaa valmiina näytillä Tampereella. Hot Rod -luokan kakkonen. Hot Rod -luokan voitti ruotsalaisen Jan-Olof Ödahlin viimeistä piirtoa myöten period correct ’32 Roadster, josta löytyi hyvin pitkälti kaikki mahdollinen aikakauden herkku Halibrandin vanteista ja quick change -perästä twin plug -sytytykseen. Näyttelyn komeimpiin rodeihin lukeutui ehdottomasti kouvolalaisen Retun tinkimättömästi rakennettu ’34 Cabriolet, joka on yhtä hieno myös alustasta. Jyväskyläläisen Sami Lahtisen ’30 A Coupe on upea kotimainen rodiuutuus. Fordin pikkulohkon päältä löytyi melkoisen mielenkiintoisen näköinen imusarja neljine kaasareineen! Tatu sai Lemille vietäväksi kovatasoisen Hot Rod -luokan kolmospalkinnon. Pasi Mahlamäen ’70 Chevelle SS:n museoautomainen yleisilme kätkee uumeniinsa 480-heppaisen LS3moottorin ja nykyaikaisen 4L80-E-automaatin. ’46-mallista 59A-lättistä oli piristetty myös Elco Twin -kansilla ja S.C.O.T.:n remmiahtimella. Sen kolmella kaasuttimella ruokitun Ylohkon jatkona on 5-lovinen T-5-manuaali. Tämän auton merkki herätti kuulemma kovasti ihmetystä – onko se nyt Nash, Rambler vai mikä
Harrasteparkissakin riitti värikästä kalustoa läpi viikonlopun. Nicklas Rehnfeldtin ’64 Novan viimeistelyä ihailtiin kovasti. Alustastakin löytyvät putkitukivarret ja coiloverit, ja Wilwoodin levyjarrujen ansiosta auto myös pysähtyy. Vesa Kivimäen Kenworth W900L ’91 edustaa Silicone Expressin Jussi Löppösen käsialaa. Pikkuinen ht myös liikahtaa ripeästi 388-kuutiotuumaiseksi stroukatun ruiskupikkulohkon turvin. Aavistuksen verran ruskeaan päin taittuva helmiäissävy on C7-Vetten Shark Grey. 73 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Auto sai Special Awardin, ja kunniamaininnan olisi ansainnut myös Jussin kauniimman puoliskon Anun hauis, joka sai miehet vetämään vaivihkaa pitkähihaisia paitoja päälleen. Mika Kurkipään ’70 Corvette näyttää päällisin puolin entisöidyltä, mutta konehuoneesta löytyy tuore LS3-tekniikka ja sisältä aistikkaan kellertävänruskea verhoilu C4-Vetten penkkeineen. Maukas on myös kellokoskelaisen Juha Koivun viimeisin tuotos, matkapyöräksi rakennettu ’99 Softail, jossa klassinen ilme kohtaa tuoreen tekniikan. Tero Silvosen maukkaasti liekittämä chopperi sai näyttelystä Special Awardin. Raisiolaisen Jukka Haapalan ’86 Softail oli dirt racer -henkisine stuukkeineen jotenkin kovasti kirjoittajan mieleen
Tämä ’59 Chrysler kuuluu niihin jo sen ensimmäisen uustuontiaallon tuliaisiin. Cruising Pre-Party HELSINKI, 4.5. Malmilla päästiin vihdoin toteamaan, että Bellflowerin hengessä kustomoitu auto on livenä vielä komeampi kuin kuvissa! 74 AMERIKAN RAUTA 4/2018. FHRA:n Malmin lentokentällä joka kesäkuukauden ensimmäinen perjantai, perinteisenä cruisingiltana järjestämä Cruising Pre-Party nousi viimeistään tänä toukokuussa suosiossa Kauppatorin kokoontumisen edelle. Autoja oli paikalla toista tuhatta, ja kenttä täyttyi ääriään myöten, vaikka alkukesän ilta oli poutaisuudestaan huolimatta melkoisen viileä. Itse muistan nähneeni kyseisen yksilön ensimmäistä kertaa toukokuussa 1990, ja ainakin silloin sillä paloi kumi. Erityispisteet täydellisestä rengastuksesta, tämä auto ei kromivanteita kaipaa! Nevalaisen Jampan piti tuoda Cameonsa näytille jo Hot Rod & Rock Show’hun, mutta kohtalo päätti toisin ja matka katkesi vaihteisto-ongelmiin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Matti Mustosen ’64 Skylark Sport Coupe on – uskomatonta kyllä – Suomi-auto, joka kolaroitiin uutena lokakuussa 1964 sellaiseen kuntoon, ettei siitä moni olisi enää autoa tehnyt. Sitä ei nykyään heti uskoisi edes todeksi. Linu saapui Malmille vastikään Amerikasta uittamallaan ’64 Galaxiella, joka on pianomustine pintoineen ja kirkkaanpunaisine sisustuksineen todella maukas laite. Subjektiivinen mielipide, mutta kirjoittajan silmään ’60 Chryslerin neliovihooteefarmari on yksi onnistuneimmista kartanomalleista kautta aikain. Tämä nätti yksilö tuli Porvoosta
Kyllä, se on se sama aito poliisimallin Plymouth Fury, jonka TM lahjoitti aikoinaan liikkuvalle poliisille. Riina Oreniuksen ’56 Caddy makaa ilmajousineen aivan nurmen pinnassa. Portilla oli tosiaan tungosta läpi koko illan. Nyttemmin siviilikäyttöön siirtyneen auton tunnus kielii edelleen historiasta virkavallan käytössä. 75 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Cruising Pre-Party Pate Perkiömäen ’55 Chevy 210:iä liikuttaa stroukattu pikkulohko, jonka voima välittyy tiehen Fordin 9-tuumaisen perän kautta. Tuolloin auto totuttiin näkemään TM-35-rekisterikilvin varustettuna amerikkalaistyyppinen iso vilkku katollaan. Marko Wahlroosin ’32 Roadster on ehdottomasti yksi vuoden hienoimmista rodiuutuuksista. Vantaalaisen Seppo Syrjäsen kuuskutosen kylkiputket veivät ajatukset Suomi-hotroddingin kulta-aikoihin. Arvaan yksilön valmistuneen Illinoisissa Moloney Coach Buildersin käsissä. Yksi niistä on tämä ’85 Cadillac Fleetwood STW. Auton ajettavuus on myös täysin modernisoitu hammastankoohjauksella, putkitukivarsilla ja coilovereilla. Pitkään työn alla olleen auton viimeistely on SEMA-tasoa. Kun isoja jenkkifarmareita sai tuoda maahan autoverovapaina pakettiautoina, tuli mukana myös muutama todellinen erikoisuus. Harri Herstin ’57 Oldsmobile edustaa klassista kustomtyyliä, auto olisi voitu rakentaa tällaiseksi jo uutena. Rambler Rogue kuuluu niihin malleihin, joita ei ihan joka cruisingeissa ole tottunut näkemään. Linjoiltaan onnistunut toteutus, vaikkei tehtaan omaa tuotantoa edustakaan, sillä farmarit tulivat trendikkäiksi vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin
Toivoa sopii, että jäähallilla tapahtuu myös ensi vuonna! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Paluu jäähallille Koska on selvää, että kotimaisia autoja ei ole vuosikymmenen takaisessa kuosissa kovin montaa säilynyt, olivat järjestäjät Mikael ja Kirsi tuottaneet näyttelyyn Ruotsista useampia laitteita, jotka muistuttivat karkean flaken kulta-ajoista. Auton omistaa nykyisin jyväskyläläinen Jali Tuhkunen. Siitä on jo 27 vuotta, kun American Car Show pidettiin jäähallilla viimeistä kertaa. 76 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Sen jälkeenkin siellä on nähty harrasteautoja, viimeksi isommin X-Treme Car Show’n merkeissä, mutta siitäkin taitaa olla jo toistakymmentä vuotta, kun se siirtyi isompiin halleihin. Näytillä oli myös ”Del Monten”, eli Hurriganes-legenda Cisse Häkkisen aikoinaan omistama ’76 Buick Century Coupe. HELSINKI, 12.5. Tällä kertaa jäähalli täyttyi tapahtuman nimen mukaisesti nostalgisesta kalustosta – näyttelyautoista, jotka muistetaan jo 70-, 80ja 90-luvuilta. Yksipäiväinen Nostalgia Car Show osoitti kuitenkin sen, että vanha jäähalli tarjoaa näyttelylle mukavan kotoisat puitteet, eikä sitä kalustoa tarvitse olla niin valtavasti, kun se on muuten kiinnostavaa. Ideana loistava, vaikkakin toteutuksellisesti vähän haastava, sillä järjestäjä oli joutunut tekemään melkoisen metsästystyön kaluston haalimiseksi kasaan. Mukaan oli otettu myös muutamia tuoreempia, mutta hyvin tunnettuja laitteita, sekä sellaisia autoja, jotka oli rakennettu myöhemmin nostalgiseen kuosiin. Niihin kuului myös tämä erehdyttävästi ’58 Edseliltä näyttänyt ’57 Ranchero, joka oli peräpään varoituskolmiosta päätellen vieläpä ruotsalaisittain EPA-traktori! Ruotsalaisen Mikael Rönnbäckin nykyään omistama ’59 Plymouth on yksi lahtelaisen Esa Salon vuosikymmeniä sitten rakentamista siipi-Mopareista
Mirramaalatun auton rypistellystä foliosta tehty somistus vei ajatukset vahvasti sinne 80-luvun alun näyttelyihin. Petri Leppäsen ’70 Super Bee oli tuttu näky Kouvolan katukuvassa jo 80-luvulla. Huikeaa on se, että niitä tosiaan tuotiin jopa uutena Suomeen! Tämä upeakuntoinen yksilö kuuluu lohjalaiselle Timo Leppäniemelle. Mikäpä edustaisi paremmin Suomi-nostalgiaosastoa kuin Jarmo Vilenin ’68 Fastback -reliikki ”Frank”. Auto ei ole ollut Kakella enää vuosikausiin, mutta mies kävi itse näyttelyssä fiilistelemässä siihen alkuperäiseen kuosiin palautetun luomuksensa vierellä. 77 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Suomalainen nostalgianäyttely ei olisi täydellinen myöskään ilman Billyn vanhaa ”Junkyard K” Packardia. Se ei paljoa olekaan muuttunut, mutta pumppukoneen tilalla on nyt vapaastihengittävä isolohko, ja puhkottu mattamusta konepeitto on vaihtunut alkuperäiseen sierainversioon. Tehtaan hot rod pickup, Dodge Lil’ Red Express Truck, edusti 70-luvun lopussa Mopar-tuotteiden kovinta päätä, mitä tuli tehdasvalmisteisten mallien suorituskykyyn. Auto löytyy Sumiaisista Ville Lamminniemen hallusta. Cadillac Club of Finland toi näytille vain viikoissa entistämänsä ämmäläläisen Mika Kaukon käsialaa edustavan ”Flash Gordon” ’58 Cadillacin, jonka peräpää on edelleen päätä huimaava. Autohan esiteltiin joitakin vuosia sitten Amerikan Raudassa, ja on edelleen Hyvinkäällä Miikka Pyykösellä. Kiiltävän sinisen liekkimaalauksen sijaan pintaa koristaa nykyisin himmeämpi sävy, katto sen sijaan on saanut komean purppuranvärisen pitsimaalauksen. ”Catsi” Niirasin Courierina hyvin muistettu chopattu ’60 on myös palannut tien päälle
Sittemmin auto on entisöity, ja sen keulalla on yli 400-heppainen alumiinikantinen stroker-pikkulohko. ”Betty Boop Bomber” ’62 Impala löytyi jäähallin yläkäytävältä. Vuonna 1983 nykyiseen kuosiinsa rakennettu auto nimittäin ehti seistä peräti 35 vuotta ja 18 päivää neljässä eri tallissa, kunnes se kuljetettiin takaisin jäähalliin, samalle paikalle, jossa se nähtiin viimeksi American Car Show’ssa huhtikuun lopulla 1983. Koko näyttelyn järisyttävin laite allekirjoittaneelle oli kyllä Kari Saurun kädenjälkeä edustava ’59 Dodge Custom Royal, joka rakennettiin tähän kuosiin jo 80ja 90-lukujen taitteessa. Hallin toiseen päähän oli rakennettu Veekasi-osasto, jossa oli esillä sen alkuperäisen kolmen koplan kalustoa. Maalarilegenda Simo Riikonenkin oli paikalla esittelemässä taidettaan vuosikymmenten varrelta. ’58 Impala on ollut Riitta Ekmanilla jo 70-luvulta lähtien. Siitä elävänä esimerkkinä oli Simon Warrick-vaatemerkin kehitelleelle Iisalmen Iki-Asulle 80-luvun lopussa maalaama ja yhä uudenveroisessa kunnossa oleva Camaro, joka löytyy nykyisin Schroderuksilta Kajaanista. Vanha ajan vaniestetiikkaa tarjoili martinkyläläisen Miira Lankisen Dodge Ram Van. Kyllä, se on se Esa ”Kokki” Laineen Firebird. Osastolta löytyi myös Riku Rassi sekä lehden päätoimittajan pestiä hoitaneen Kim Petterssonin ’56 Kustomline Victoria, joka tuotiin näyttelyyn kirjaimellisesti vuosikymmenien pölyt pinnassaan. 78 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Nostalgia Car Show. Kari itsekin kävi ihastelemassa Jati Jätyrin viime syksynä hankkimaa autoa, jonka keulalla on nykyisin pirteä 440. Varhaisiin Suomi-rodeihin kuuluu myös Kim Forsmanin aikoinaan rakentama, ja sittemmin vuosia porilaisella Jukka Tukiaisella ollut ”Hot 34”, joka muistetaan 90-luvun alusta myös Street & Race -lehden projektiautona. Tuolloin nokalle tuli Karin tunnusomaiseen tyyliin 426 Hemi, ja auton puskurit, konepeiton sekä takaluukun teki nyttemmin Vintage-valtakunta-sarjasta suurelle yleisölle tutuksi tullut Tomppa Kekäläinen lasikuidusta. Kari Vepsän pätkä-Vani rakennettiin tähän kuosiin jo uutuuttaan, ja sai silloin 350-pikkulohkoaan ruudittamaan turboahtimen
Tunnelma oli ihan niin kuin ennen vanhaan. Viimeksihän American Car Show järjestettiin jäähallilla vappuna 1991. Tukholmalaisen Glenn Severinsonin ’58 Cruisin Delivery nähtiin samanlaisen somistuksen kanssa kutakuinkin samoilla sijoilla melko tarkalleen 30 vuotta sitten. Jäähallin etupiha oli varattu kokonaan harrasteautoille, ja idea toimi. 79 AMERIKAN RAUTA 4/2018. En muista heti nähneeni missään yhtä kuraista mittaristoa! Näytillä oli myös Vennu Björkmanin ’38 Ford, joka oli varmasti Suomen ensimmäinen oikea hot rod valmistuessaan ensimmäistä kertaa helmiäisvalkoisena lähes 45 vuotta sitten. Vuonna 1974 ensimmäistä kertaa Santa Podissa kilpailleella autolla ajettiin samassa paikassa vuonna 2014 varttimaili aikaan 8,59 sekuntia loppunopeudella 244 km/h. Auto oli nimittäin näytillä vuoden 1988 Helsingin American Car Show’ssa, joka järjestettiin vielä tuolloin jäähallilla. Myös normaali jäähallin parkkipaikka oli varattu etupäässä harrastekalustolle. Tätä nykyä vihreässä maalissa olevan auton konehuoneen väri muistuttaa siitä Pekan itse taiteilemasta candymaalauksesta, jollaisen auton soisi kyllä saavan vielä joskus uudelleen pintaansa. Pekka myi auton jo 80-luvun lopulla innostuttuaan nopeista veneistä, ja Vette maalattiin kokomustaksi. Sieltä löytyi myös tämä kuin uusi early squarebody Scottsdale. Ruotsista oli tuotu näytille jo vuonna 1973 rakennettu Gasrat II. Parkkiksella huomion kiinnitti myös tämä Blazer-mörkö. PeLen tinkimättömästi viimeistelty luomus keräsi 80-luvun alussa palkintoja aina Ruotsia myöten, missä ikinä esillä olikin, ja oli oikeasti tehty ajettavaksi kovaa niin suoraan kuin mutkiinkin. Sittemmin jo vuonna 1980 pikkulohkon saanut auto ehti olla mattamusta liekkimaalauksin, kunnes Vennu muokkasi lookin klassisemmaksi ja vähemmän rodimaiseksi. Kirjoittajalle yksi hallin odotetuimmista jälleennäkemisistä oli Pekka Leinon vanhan ’69 Vetten kanssa
Aurinkoa ja varsinkin lämpöä riitti ihan hellelukemiin asti Oulussa äitienpäiväviikonloppuna, jolloin Ouluhallissa järjestettiin jo 39:n kerran peräkkäin Pohjois-Suomen suurin harrasteajoneuvonäyttely. Kustom-Cadillacin erikoismaalauksen teippaukseen oli kuulemma kulunut teippiä 800 metriä. OULU 12.-13.5. Luulajalaisten Sofia ja Marko Rahmbergin uusin luomus ”Dead Red Rose” valmistui juuri parahiksi Oulun näyttelyyn. Kotimaiset kustomit ja hot rodit korjasivat luokissaan isoimmat pokaalit, mutta vastaavasti taas 50-lukulaisissa dominoi ruotsalainen Jan Nilsson – nimittäin ensimmäistä kertaa Oulun American Car Show’n historian aikana kaikki kolme luokan pokaalia meni samalle henkilölle! Nyt voidaankin jäädä mielenkiinnolla odottamaan, mitä Oulussa on tarjolla ensi vuonna, koska silloinhan on tiedossa 40-vuotisjuhlanäyttely! Petri Laine oli saanut valmiiksi neljän vuoden rakentelun jälkeen ’66 Chevrolet Chevellensä, joka sijoittui Street & Race luokassa toiseksi. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen L aadulliesti näyttely ei pettänyt tänäkään vuonna, koska näytille oli saatu huippukalustoa Suomesta sekä tietenkin perinteisesti Ruotsista. Hienosti viimeistellyn auton konehuoneesta löytyy Corvetesta lähtöisin oleva LS1-moottori ja ajo-ominaisuuksia on parannettu muun muassa hammastatanko-ohjauksella. American Car Show Oulu 80 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Maalausteema jatkuu myös auton sisällä sekä esittelytauluna toimivassa mallinukessa, joka oli saatu valmiiksi lähtöä edeltävänä päivänä
Janin kokoelmista löytyi kuitenkin paikkaajaksi avo-Eldorado samalta vuodelta, jolle meni luokan kolmospalkinto. Luleålaisen Ulf Johanssonin vasta entisöity vuoden 1969 GT500 tuli toiseksi Classic Muscle Car -luokassa. Punaraitarättirenkaat peltivanteilla ja pilleripölykapseleilla sopivat muskeli-Mopariin vallan mainiosti. Hot Rod -luokan ykkönen sekä Best Car in Show ja People’s Choice -palkinnot matkasivat Jaskan mukana Karkkilaan. Jo vuodesta 1977 asti amerikkalaisilla harrasteautoilla ajaneen miehen tallista löytyy tätä nykyä vuoden 1962 Ford Thunderbird Convertible. Jan Nilsson sai kotiinviemisiksi kaikki kolme palkintoa 50-lukulaisten luokassa. Kolmantena autona näyttelyssä piti olla vuoden 1959 Cadillac Eldorado Seville, mutta viikolla koeajon yhteydessä huomattu vika alkuperäisessä ilmajousituksessa esti matkan Ouluun. Sivuun taittuva ratti helpottaa uumajalaisen Olli Kiviniemen autosta nousua. Jaska Velinin Eldorod tyhjensi ansaitusti palkintopöydän. Joni Ervastin Plum Crazy -värinen Dodge Charger on vuosimallia 1969. C4-Corveten rungolle rakennettu lasikuitu korinen Ford-rodi voi liikahtaa melko iloisesti, koska moottorina on Lingenfelterin LS7. Corvette voitti ykköpalkinnon 60-lukulaisissa. Miehen laajasta autokokoelmasta näytillä tällä kertaa oli ykköspalkinnon saanut Buick Limited ’58 sekä kakkospalkinnon saanut Buick Electra ’59. Matti Marjakangas toi entisöidyn ’60 Corveten lisäksi näytille sävy sävyyn maalatun bensiinipumpun. Vanteet ovat GTS-Viperistä ja rosteriset pakosarjat on itse valmistanut auton nuori omistaja Aleksi Hyvärinen. 81 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Näitä aitoja Shelbyjä ei koskaan ole näyttelyissä liikaa
Lauri Vaikkanen päätti toteuttaa pienenä poikana tekemänsä lupauksen ja rakensi itselleen kopion Ritari Ässän K.I.T.T. Candypunainen maalaus on viimeistelty lehtihopealla. Marko Sandelin FXST H-D:ssa oli ylivoimaisesti pisin akseliväli näytillä olevista moottoripyöristä. Kempeleläisen Sami Karvosen ”Woodie” Honda Cafe Racer pystyi ainoana ei-amerikkalaisena murtautumaan Bike Top 5 -listalle. Lauantai-iltana näyttelyvieraat saivat ihmetellä VIP:n ”varikolla” huoltotoimia, johon kuului muun muassa venttiileiden säätö. Viimeisimpään asuunsa auto valmistui vuonna 2010, jolloin se myös siirtyi T.J:n omistukseen. 82 AMERIKAN RAUTA 4/2018 American Car Show Oulu. Tänä vuonna Taivalkosken Moottorikerhon osastolla oli esillä Taisto Lehtikankaan Pro Touring Pontiac Firebird sekä Teppo Niskasaaren 454-isolohkolla varustettu Chevrolet Corvette De Luxe. Tämän ’59 Kustom-Buickin valitsivat Oulun ACC:n naisjäsenet yksimielisesti näyttelyn parhaaksi, joten Ladies Choice -palkinto meni viialalaiselle Kari Kylmäniemelle. Grubisha toi näytille perheen omistuksessa 55 vuotta olleen Ford Model A:n vuodelta 1930. Hieno viimeistely ja upea maalaus saivat myös arvostusta raadilta sekä yleisöltä Best Chopper ja People’s Choice -palkintojen myötä. Moottoripyöräpuolella Best Bike In Show -palkinnon korjasi mukaansa Raumalle Mikko Takala ”Personal Jesus” H-D:llä. Aukion Jykä cruisaili peräkärry perässä paikkalle viime syksynä Amerikassa Hot Rod Drag Weekillä käyneellä Plymout VIP:llä. Isoja muutoksia kokeneessa pyörässä on harvemmin V-Rodeissa nähty club style -ohjaustanko ja ilmasäätöinen jousitus. -autosta. Ainoa muutos, joka vielä olisi listalla, on umpikaton muuttaminen targa-malliseksi. Yhdysvaltain suurlähetystössä työskentelevä T.J. Levennetyn takaswingin väliin mahtuu 280-rengas, joka on asennettu RC Componentin varta vasten tähän pyörään suunnittelemalle vanteelle. LuckyAki’s Full Throttle Shop on rakentanut tämän Vendetta-nimeä tottelevan V-Rodin asiakkaalleen
Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Tervetuloa! KLASSIKKO TUOTTEET Esim. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot!. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT
Vanhan koulukunnan Hot Rodien mainetta piti yllä Tero Paavolan lättäpäällä varustetu Ford Coupe vuodelta 1931. Myös sisältä löytyy ’57 Chevroletia kojetaulun muodossa. Mikko Siirosen Cuda-kilpuri on saanut taven aikana uutta ilmettä Matti Moliisin kynäruiskumaalauksesta. Moottori on 410 Windsor ja lisää ruutia tulee tarvittaessa ilokaasuista. Uudempia muskeliautoja näyttelyssä edusti oululaisen Henri Holapan Dodge Challenger SRT-8. Toni Ojamaa toi näytille juuri Suomeen rantautuneen katukilpuri-Mustanginsa. Iroc-Z oli siisti myös sisältä sekä konehuoneen puolelta, joten Ilkka Närhi saikin käydä lavalla pokkaamassa kolmospalkinnon luokassa 80-luku ja uudemmat. 84 American Car Show Oulu. Rami Rasimuksen Pontiac Bonneville on saaanut talven aikana uuden mustan maalipinnan aiemman kirkkaankeltaisen tilalle. Talvella Ruotsista haettuun autoon on ehditty tehdä jo pieniä muutoksia, kuten vaihdettu valot tummaoptiikkaversioihin. Kotiinviemisiksi Tero sai kolmospalkinnon Hot Rod -luokassa. ”Kekkonen tulee pian, oletko valmis?” luki somisteissa, ja Teemu Pyy hauskuuttikin yleisöä hakiessaan lavalta Special Awards -palkinnon Kekkos-naamariin sonnustautuneena. Auto nähdään todennäköisesti tänä kesänä North Blacklist -kisoissa. Remmiahdettu moottori on 526 cid BAE Hemi, joka tuottaa noin 3000 hevosvoimaa. Kåre Mogemarkin ’57 Buick Specialin keulaan on laitettu osia samanvuotisesta Chevrolet Bel Airista. Tämä ruotsalainen Chevrolet Fleetline Custom olisi vaihtanut omistajaa 31 000 euron hintaan. Harvoin näkee näin hyvin entisöityä ”portsarimallin”, tai jossain päin myös ”pizzalapio” (konepellin muoto) Camaroksi kutsuttua kolmannen sukupolven F-Bodya. Taisi jäädä myymättä, koska auto suuntasi näyttelyn jälkeen ruotsalaisten letkassa kohti Kiirunaa. Area 51:llä oli tietenkin esillä ’51 Lincoln ja aiheeseen kuuluvaa rekvisiittaa. Cadillac Clubin osastolta löytyi hienon karavaaniyhdistelmän lisäksi myös komean pinkki ’57 2d HT
w w w .f ac eb oo k. 102 PUH. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 134 LATURIT ALK. co m /a m er ik an ra ut a R akk au des ta R au taa n. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Avoinna ark. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET MEILTÄ ALKUPERÄISET REMY LATURIT JA STARTIT AMERIKKALAISIIN! STARTIT ALK. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. (03) 318 5426, (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 33720 Tampere u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Ajoneuvojen ostot, kuljetukset ja rekisteröinnit! www.falcont.com info@falcont.com 050 523 9955 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim
Auton takana on Postin vanha lajitteluhylly, joka on osoittautunut toimivaksi harrstelehtien säilytyskalusteeksi. 86 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Toisenlainen talli. Jarnon neliovinen ’57 Bel Air on uitettu Suomeen Floridasta vuonna 2011
”Ostimme tämän 2006 syksyllä. Nykyään Jarnon harrasteautoilu tapahtuu rauhallisemmissa merkeissä vuonna 2011 Floridasta Suomeen uitetun ’57 Chevrolet Bel Airin ratin takana. Jarnosta voitaneen käyttää nimitystä monialakeräilijä, sillä mies ei ole lokeroitunut minkään tietyn aihepiirin ympärille. Meillä oli selkeä visio tilojen käytöstä”, Jarno kertoo paikan löytymisestä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen M etsojen asuttamalla tontilla on aikoinaan sijainnut Kaukaan lankarullatehtaan pajarakennus. Ihailtavaa idearikkautta! Oleskelutilan kirjahyllyt ovat täynnä erilaista rekvisiittaa, jossa toistuvat usein ’57 Chevyn tutut piirteet. Samaan aikaan rakennettiin myös lämmin noin 140-neliöinen ulkorakennus, joka puolestaan toimii nykyään Jarnon varsinaisena autotallina sekä keskeneräisten projektien säilytysja rakentelupaikkana. Täysin alkuperäisessä kunnossa säilyneen Siff Cola -kaapin löysi eräs Jarnon tuttava tyhjentäessään erästä hyvinkääläistä varastoa. Tulimme myöhemmin vaimoni kanssa yhdessä katsomaan taloa sillä silmällä, ja olimme molemmat heti sitä mieltä, että tämä oli tuleva kotimme. Mies tiesi heti kenelle sitä tarjota. Kun tehtaalle hankittiin 40-luvulla ensimmäiset kuormaautot, rakennettiin pajan tontille niille talli. Harrasteautoprojektit ja bensisrekvisiitta ovat erillisessä tallissa, minkä lisäksi talon pohjakerroksesta löytyy erillinen oleskelutila limuja peliautomaatteineen. Varsinaisen autotallin puolella rekvisiitta koostuu enimmäkseen vanhasta huoltoasematavarasta, mutta oleskelutilassa on autoaiheisen keräilytavaran lisäksi muun muassa urheilumemorabiliaa ja musiikkiaiheista tavaraa. Kyseinen tila on edelleen vanhassa asussaan ja henkii yli puoli metriä paksuine ulkoseinineen mukavasti mennyttä aikaa. Mies on kilpaillut aktiivisesti Formula Ford -sarjassa ja auto häneltä löytyy edelleen, vaikka ajohaalarit onkin jo ripustettu naulaan. Paja on sittemmin purettu, mutta tallirakennus on nykyään Metsojen koti. Yläkerrassa on asuintilat ja alakerrassa Jarnon 120-neliöinen harrasteluola. Yläkerran asunnot uusittiin 1980ja 90-lukujen taitteessa tehdyssä remontissa, jolloin ne yhdistettiin. Jarno harmittelee, ettei neliovisten pienoismalleja tahdo löytää mistään. Metson mancave Jarno Metson talli edustaa miesluolakulttuuria kenties kaikkein perinteisimmillään. Tallin yläkertaan puolestaan tehtiin kaksi asuntoa, jotka toimivat kuorma-autokuskien majapaikkoina. Jalkalamppu on Jarnon omaa valmistetta. Kaikki sai alkunsa siitä, että tulin tänne ostamaan erästä Fiat Ducatoa, kun myyjä tuli kauppojen tuoksinassa maininneeksi, että talokin olisi myynnissä. Monessa esineessä näkyy Jarnon oma luovuus ja kekseliäs käsillä tekeminen. Tallin huoltoasemaseinän tausta on tehty omalta tontilta kaadetusta tuppeensahatusta lankusta, joka toimii erinomaisena taustana vanhoille öljypurkeille. Pöydän kulmassa on pieni toimistonurkkaus kirjoituskoneineen ja bakeliittiradioineen. 87 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Pölykapselista ja polkupyörän lampusta sekä etuhaarukasta on syntynyt jalkalamppu, V8-moottorista pöytä ja kaiken kukkuraksi luolan toilettina seisoo punamultamaalilla maalattu ulkohuussi
Intergalactic Transportation Vuoden 1959 jälkeen Fordin henkilöautoon perustuvaa lavaautoa Rancheroa ei enää tehty täysikorisen mallin pohjalta, vaan se perustui uuden kompaktin Ford Falconin koriin. Teksti ja kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 4/2018 Kutjan kuva. Nyt täysikokoinen lavamalli päätettiin tehdä kustomoituna versiona ’64 Galaxien pohjalle
Poikkeuksena vanhemmista Rancheroista halusin niin sanotun karmittoman oven siten, että vain ohut lista reunustaa sivulasia, joten mahdollisuuksien mukaan hard top -mallin oven käyttö helpottaa asiaa. Tällöin myös käytettävyys paranee ja vaikkapa ylipitkien lautakuormien kuljettaminen helpottuu, kun luukkua voi pitää auki. Värinä on hohtava helmiäisvalkoinen lilan värisellä kylkitehosteella, ja vanteina Astro Supremet 14-tuumaisina reverse-versioina kera kapeiden valkosivujen. P ickup-muunnos ei nyt varsinaisesti ole aivan uusi idea ja toteutuksiakin on nähty moneen lähtöön. Tähän vielä reilu alustan madallus ja tavaroiden ja avaruusromun siirtely galaksien välillä voidaan aloittaa. Joskus ne tehdään ihan tarvepohjalta (varsinkin menneinä aikoina) ilman sen suurempia muotoiluja ja jälki on silloin yleensä aika karua. Lavan toteukseen on parikin vaihtoehtoa: hitsata luukun reuna kiinteästi koriin, jolloin lavasta tulee pelkästään päältä täytettävä tai käyttää farmarimallin takaluukkua aihiona. Kattoa madallettiin tässäkin tapauksessa, arviolta noin puolitoista tuumaa. Katon takaosassa muotojen puolesta 4-ovisen mallin c-pilari voisi toimia hyvin. Tämä muutos tehtiin hyvin pitkälti ulkonäön ehdoilla. Lava-automuunnoksen ohella kaikki muu on mild customia parhaimmillaan: kahvojen ja muutamien merkkien siivous ja varsin alkuperäishenkinen putkimaski. Käytin lähtökohtana kaksiovista mallia sen pitkien ovien tähden, sillä vanhemmissakin Rancheroissa oli pitkät ovet, jotka sopivat paremmin mittasuhteisiin. 89 AMERIKAN RAUTA 4/2018
Tämä nykyinen on jalostunut Jorkin käsissä ajoltaan modernimmaksi ja Modular-tekniikkaiseksi, ja sen kylkiä välivärityksessä koristanut 604-numero viesti kyseessä olevan se lasikattoinen yksilö, jota tehdas ei koskaan valmistanut. Mika Kurkipään C3-Vetten ulkoasu on ensi silmäyksellä museoautomainen, mutta hillitynharmaa sävypä onkin kotoisin C7-Vetten värikartasta, ja sisältä löytyvät aistikkaan kellanruskealla nahalla verhoillut C4-sukupolven sporttipenkit. päivän suuressa Lowrider-näyttelyssä! Cinco De Mayo Lowrider Show Cola-kaappi Chevrolet C10 Panel ’66. Auton erikoisin juttu on kuitenkin konehuoneessa, josta löytyy moderni LS3-tekniikka! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 12.07.2018 Vierailimme San Diegon toukokuun 5. CHEVROLET CORVETTE STINGRAY ’70. Korhosen Jorkki oli tuttu näky ’56 Fordinsa puikoissa jo 80-luvulla. Ford Fairlane Crown Victoria ’56. Klassista kauneutta #604 90 AMERIKAN RAUTA 4/2018. Kyseessä oli kuitenkin eri auto kuin nykyään. Jari Pekkanen löysi 2017 keväällä Los Angelesista, Pomonan swapista mieleisensä isolohkolla ja TH700-automaatilla varustetun panelin. Saatuaan auton kotiin hän varusteli sen takaosan kahdella taittohetekalla ja vanhalla Cokis-coolerilla, mikä teki autosta mitä mainioimman kesäreissureen
Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. AMERICAN CAR SHOW OULU HOT ROD & ROCK SHOW DODGE CHALLENGER SRT-8 ’70 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Corvette LS7 ’69 • Indian X 3 Buick Grand National ’87 • Ford Roadster ’34 Hudson Hornet ’52 • Pontiac Catalina 2D ’60 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 4/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 4 70 02 45 -1 80 4 PAL VKO 2018-28 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 18 NR O 44 ”S ILL O IN KU N OT IN SE N KO N TIS TA , M IE TIN KY LL Ä, ET TÄ M IT EN IH M EE SS Ä IH M IN EN VO I O LL A N IIN TY H M Ä, ET TÄ O ST A A N O IN RU M A N AU TO N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Lue lisää www.teboil.fi ULKONÄ KÖ PETTÄÄ E-ROD-TEKNIIKKAINEN CHEVROLET DIVCO VAN ’42 Häiriintynyt Nostalgia Car Show Helsinki. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet