Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond R ak kaud e st a Ra ut aa n • 4/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 4 70 02 45 -1 90 4 PAL VKO 2019-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 19 NR O 52 ”H YT TIH ÄN O N TU D O RIN KO RIS TA LE IK AT TU . Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. PE RIA AT TE ES SA SE O LI KO KO N A IN EN , M U TT A KA IK KI PE LL IT O LI TO SI H U O N O JA .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Forsber gin Mika Salon 1200 hv CHEVROLET CAMARO ’69 RUOSTEENPOISTOA KOTIKONSTEIN The Race of Gentlemen Santa Barbara Drags parhain. AMERICAN CAR SHOW HOT ROD & ROCK SHOW LISÄKSI ESITTELYSSÄ Dodge Coronet 2D ’65 • Chevrolet Master Sedan ’38 Ford Fairlane 500 2D HT ’59 • Mercury Cyclone GT ’70 DeSoto Coupe ’38 • Ram 2500 ’14 • H-D Softail ’04 FORD A PICKUP ’30 Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille
Nyt myynnissä!. K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c www.kontiorenkaat.fi, puh. Kontio WhitePaw Classic yhdistää upean valkosivun, perinteistä tyyliä edustavan kuvion SEKÄ modernin rengasteknologian. 044 040 4739, myynti@kontiorenkaat.fi www.kontiorenkaat.fi Aito klassinen premium-valkosivurengas leveällä 3” valkosivulla
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Jim Maxwell, Robert McCarter, Pasi Kekarainen, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Toimitus. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
En kuitenkaan arvannut alkukeväästä tämänvuotista messuosastoa suunnitellessa ja Cutlassia kevään näyttelyt mielessä uudelleen maalattaessa, millaisen merkityksen auton uusi nimi ”Aftermath” lopulta saisi. Tämän pääsiäisen American Car Show’sta tuli nimittäin ensimmäinen näyttely, josta ulos ajettaessa en voinut enää soittaa isälle ja kertoa, miten näyttely meni. Lausehan vääntyi nopeasti vääräleukojen suussa kielteiseen merkitykseen, mutta kyllä uusi, entistä suurempi tila mahdollisti näyttelyn kasvun aivan uusiin mittasuhteisiin, vaikkei jäähallimaista tungosta paljon suurempiin messuhalleihin kovin helposti synnykään. Tai ehkä Mäkisen Jorkan candypunaisen Vetten ja Ritari Ässän Trans Amin jälkeen. Tuolloin taidettiin myös lanseerata slogan ”enemmän kuin autonäyttely”. E npä olisi uskonut, että tämän numeron pääkirjoituksesta tulisi minulle se kaikkein vaikein ja henkilökohtaisin. Taisin olla kolmen vanha, kun kävimme perheen kanssa Norjassa oliivinvihreällä Dodge Dartilla. Isälle autot olivat keskeinen osa elämää 15-vuotiaasta asti, mutta hiukan ironista kyllä, isä joutui myymään sen Fairlanen pois vuonna 1978, koska piti saada rahaa elämiseen perheenlisäyksen myötä. Sen jälkeen meille tuli tummansininen vuoden-parin ikäinen El Camino, joka oli minun silmissäni kutakuinkin maailman hienoin auto. Erityiskiitokset ansaitsee hienosti toiminut harrasteparkki, joka oli jäähallin parkkiksen tapaan täynnä komeaa kalustoa koko näyttelyn ajan. Jo isän kotona ajettiin vuosikymmenet amerikkalaisella kalustolla ’53 Kaiserista ’61 Fairlaneen. Siihen juontaa juurensa myös se, että Amerikan Raudan tapahtumakalenteri ulottuu kerrallaan maksimissaan kahden kuukauden päähän eteenpäin. Pääsiäissunnuntaiaamuna tämän ajan jättänyt isä sentään ehti nähdä Cutlassin valmiina, ja isälle oli loppuun asti tärkeää, että show jatkuu. Monesti nuo alleviivailut olivatkin epärealistisia, ei yrittäjäisä jokaiseen tapahtumaan ympäri Suomen ehtinyt millään lähtemään, mutta kaikenlaista kierrettiin Motoparkin avauskauden kisoja myöten. Niihin aikoihin meillä oli ajan hengen mukaisesti kymmenkunta vuotta vanha kaksivärinen Fordin Econoline Mark III -konversiovani, johon oli maalattu punainen ruusu varapyöräkoteloon ja jonka takapuskurissa oli Banzai-tarra. Silloin opin, että parhaimmin toteutuivat ne reissut, joihin oli suhteellisen vähän aikaa, ehkä jokavuotisiksi muodostuneita American Car Show -käyntejä lukuun ottamatta. Sen Faikun isä sittemmin peri samana vuonna, kun minä synnyin, ja sen kyyti tuli tavallaan tutuksi jo ennen syntymääni. En silti ole niinkään surullinen, vaan enemmänkin kiitollinen siitä, että minulla oli sellainen isä, Erkki Erosen näköinen mies, jota taisi jäädä kaipaamaan paljon useampi, kuin mies itse ymmärsikään. Minulla oli tapana jo alle 10-vuotiaana alleviivata lehtien tapahtumakalentereista ne tärkeimmät tapahtumat, joissa halusin käydä. Jo päiväkoti-iässä totesin ’69 Corvetten olevan autojen kuningas, kun kaverit olivat oppineet puhumaan Ferrareista ja Porscheista, ja niin tämä rakkaus rautaan muodostui elämäntavaksi ja -työksi. Sen vanha Florida-kilpi on minulla edelleen ulkovaraston seinään kiinnitettynä. Vintiöt-sarjan Sakari Kaulaotetta siteeratakseni – minä en luonut itse itseäni, minut loi aika. In Memoriam: Erkki Eronen, automies, 26.6.1951–21.4.2019 Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Perintö elää 5 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Pääkirjoitus. Muistan elävästi uuden maailman alkamisen vuonna 1992, kun Helsingin American Car Show siirtyi jäähallilta Messukeskukseen. Isältä jäi nimittäin musta ’61 Fairlane 500, jota ei myydä koskaan. Peli ei jatku ikuisesti, mutta historia toistaa itseään. Jotain siitä kertoo sekin, että isän kantapöytään paikalliselle ABC:lle oli nostettu pääsiäisen jälkeen isän kehystetty kuva. Tänä vuonna American Car Show’n tarjonta taisi olla laajempi kuin koskaan aiemmin, kun mukana olivat ensimmäistä kertaa myös rakennellut rekat sekä museoklassikot
36 RAM 2500 ’14 Näyttelytasoiset korotetut pickupit ovat Suomessa harvassa. Tyhjiön täytti vanhan koulukunnan Coronet. Kannessa: Ford A Pickup ’30 Nro 52. 42 Chevrolet Master Touring Sedan ’38 Toivakkalaisen Hannu Mannisen perinteiseen lowrider bomb -tyyliin rakennettu perhecruiseri on vanha Suomi-auto. 54 DeSoto Coupe ’38 Lassi Kuorttisen DeSoto-vanhus herättää huomiota autenttisen näköisellä poliisikuosillaan. 4/2019 36 RAM 2500 ’14 42 Chevrolet Master Touring Sedan ’38 12 6 AMERIKAN RAUTA 4/2019. 18 Chevrolet Camaro ’69 Mika Salon 15-vuotisen Camaroprojektin myötä syntyi ennennäkemätön 1200-hevosvoimainen pro-touring-monsteri. ESITTELYSSÄ 12 Ford A Pickup ’30 Pistons-kerhoon kuuluvan Teemu Forsbergin ensimmäisen oman hot rodin todellisen hienouden ymmärtää vasta, kun tutustuu autoon tarkemmin. 30 Ford Fairlane 500 2D HT ’59 Tuusniemellä asuvan Mikko Kankaan tyylikäs kustom syntyi alusta loppuun oman perheen voimin. 48 Mercury Cyclone GT ’70 Oululainen Piritta Mertala löysi unelmiensa isolohkoauton yllättävän läheltä. 60 Harley-Davidson Softail ’04 Janne Ikkalan ajettavaksi rakennetulla pitkäkeulalla on päästelty valmistumisensa jälkeen lähes 20 000 kilometriä. Yksi harvoista löytyy Miska Ullvénilta. 24 Dodge Coronet 2D ’65 Kimmo Mattinen kaipasi edellisen projektinsa valmistuttua uutta tekemistä
88 Kutjan kuva Jannen käsittelyssä on tällä kertaa surffihenkinen Chevy-farmari 30-luvun lopulta. VAKIOT 8 Rauta-annos Camperit tekevät kovaa paluuta ja uuden tieliikennelain mukaan myös uudet matkailukorit tulevat sallituiksi. Samoin Amerikan Raudan T-paidat. 70 Hot Rod & Rock Show Tampereen näyttelyssä pääosassa olivat perinteiseen tapaan rodit ja kustomit, muitakaan rakentelusuuntauksia unohtamatta. 86 Muumio muistelee Lehtisen Olli kertaa vuosituhannen taitteen muuttoaan Yhdysvaltoihin. 10 Pelit ja vehkeet Kauan odotetut suomalaiset valkosivurenkaat ovat nyt saatavilla. 7 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Artikkelit 80 Evapo-Rust Testasimme uudenlaista ruosteenpoistoliuosta käytännössä. 76 The Race of Gentlemen 64 American Car Show 18 Chevrolet Camaro ’69 Tapahtumat 64 American Car Show Helsingin pääsiäisnäyttely oli kalustonsa suhteen entistäkin suurempi, sillä esillä oli myös hallillinen klassikkoautoja sekä ennennäkemättömän monta näyttelyrekkaa. Näin se tapahtui. 76 The Race of Gentlemen TROG pidettiin tällä kertaa länsirannikon Santa Barbarassa ja ajettiin rantahiekan sijaan asfaltilla. 82 Lowrider-maalaus Tomin Cutlass sai tälle kaudelle uuden ilmeen
Sen 107 §:n 1 momentissa kirjoitetaan näin: ”Kuorman leveydestä säädettyä ei sovelleta tavarankuljetukseen tarkoitetun auton avonaiseen kuormatilaan tilapäisesti kiinnitettyyn matkailukoriin, jossa ei oleskella kuljetuksen aikana, ja jonka kuormatilan ulkopuolelle ulottuva osa on varustettu valaisimin ja heijastimin siten, että kuormauksesta ei aiheudu vaaraa”. Halvimmat uudet matkailukorit kustantavat noin kymppitonnin.. Etenemiskykyisen avolavan ja matkailuauton yhdistelmä mahdollisti huonokuntoisilla pikkuteillä ja maastossa reissaamisen. Kerrassaan hauskoja laitoksia! Hiljattain korviimme kantautui uutinen, että pian uudet matkailukorit olisivat jälleen sallittuja. Suomessa camperit eivät oikein ehtineet yleistymään, kun viranomainen heräsi ilmiöön 80-luvulla ja kielsi matkailukorit vetoamalla kuormanleveyssääntöön. Tulevan lain mukaan avolavan kuormaksi laskettavan matkailukorin leveys ei kuitenkaan saa ylittää kyseiselle ajoneuvolle tiellä yleisesti sallittua leveyttä, minkä lisäksi Traficom tulee vielä antamaan määräykset tarpeellisista valaisimista ja heijastimista sekä tarvittaessa myös korin muista liikenneturvallisuusvaatimuksista. Auto on kuvattu tämän vuoden huhtikuun alussa Saariselällä. 1960–70-luvuilla campereilla, eli lavalle kiinnitettävillä matkailukoreilla varustetut pick-upit olivat Yhdysvalloissa varsin suosittuja retkeilyajokkeja. Sellaisen käyttämistä alettiin rajoittaa pelotteella, että ajoalustana lyhyenkin aikaa toimineelle ja siitä kiinni jääneelle avolava-autolle lätkäistäisiin täysi autovero. Tarkemmin sanottuna tämä on tapahtumassa 1.6.2020 , jolloin astuu voimaan uusi tieliikennelaki. 60-luvun retkeilykorit saattoivat olla varsin viihtyisiä ja tyylikkäitä. Dodgen vuoden 1968 hyötyajoneuvoesitteessä camper-malli on saanut oman aukeamansa. Matkailijat puhuivat leikkisästi keskenään Suomen ensimmäisestä Camper-miitistä. Vastaavat yhdistelmät ovat näillä näkymin tulossa sallituiksi reilun vuoden päästä, kun uusi tieliikennelaki astuu voimaan 1.6.2020. 8 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen Campereiden paluu. Viime kesänä järjestetyssä Pieksämäen Big Wheelsissä campereita nähtiin kaksin kappalein. Retkikoreja oli saatavilla kolmea eri malleja, kaikki pitkälavaisiin pick-upeihin. Viime aikoina Suomeen on kantautunut joitakin vanhempia campereita ja parhaimmillaan niitä on saattanut nähdä samassa tapahtumassa parikin kappaletta. Kuva: Sampsa Muhonen Tältä näyttää moderni retkeilykori uuden jatkohytillisen Chevrolet Silveradon lavalla. Tässä ollaan upean, alkuperäiskuntoisena säilyneen Sport King Camperin sisällä. Tämä ’68 Ford F250 ”Camper Special” nähtiin American Car Show -viikonloppuna Helsingin Messukeskuksella
Sen myötä alalle tulee toivottua kilpailua, josta kuluttajat hyötyvät edullisempien hintojen muodossa. www.tradeparts.info Meksikovilttejä Jari Mäki on lisännyt valikoimaansa kattavan ja monipuolisen valikoiman legendaarisia Meksikovilttejä. Vetoakseleita on saatavissa eri pulttijaoilla. www.meguiars.fi Currien takaakselit Trade Partsilla on varastotuotteenaan Fordin ysituumaisia taka-vetoakselipaketteja hot roddausja katukäyttöön. www.vannetukku.fi Esimerkkihinnat ja koot: -205/75 R14 149,95 €/kpl -225/75 R14 169,95 €/kpl -165/80 R15 139,95 €/kpl -205/75 R15 159,95 €/kpl -225/75 R15 179,95 €/kpl -235/75 R15 199,95 €/kpl Amerikan Raudan uudet T-paidat Amerikan Raudan messuosastolla esiteltiin American Car Show’ssa uudet T-paitamallimme, joita myydään pian paitsi tapahtumissa, myös Viipalemedioiden nettikaupassa osoitteessa www.supermarket.fi hintaan 29,90 €/kpl. Haemme tälle renkaalle laajempia markkinoita ulkomailta”, kertoo Kontio Renkaiden toimitusjohtaja Jukka Heiskanen. Whole Car Air ReFresher (Citrus Grove) on koko autolle tarkoitettu hajunpoistaja, joka tunkeutuu joka paikkaan. Hintaesimerkkinä CE-UHD60INXtaka-akseli, Ford 9", ”60” round, ei talloja 1390,00 €. Mukana tulevat tarvittavat t-pultit, mutterit ja laakerit sekä studipultit. 2012 10 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Me puolitamme nyt valkosivurenkaiden hinnan tinkimättä laadusta. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Kontio WhitePaw Classic Kontio Renkaat esittelivät American Car Show’ssa odotetun kolmen tuuman levyisellä valkosivulla varustetun, White Paw Classic -uutuusrenkaansa. Se poistaa ikävät hajut molekyylitasolla pysyvästi ja jättää autoon miellyttävän sitruksen tuoksun. Tilaa omasi! www.supermarket.fi Tunkkaisuuden poistoon Harrasteauto saattaa tuoksahtaa talviseisonnan jälkeen tunkkaiselta. Raikastinpanos puhdistaa koko matkustamon sekä ilmastointikennon ja ilmatiet. WhitePaw Classic on vaativat testit läpikäynyt moderni rengas, joka on oikein hinnoiteltu. 225/75 R15 -koko tulee saataville touko-/kesäkuussa 2019 ja muut koot vuoden 2019 aikana. Hinta 14,50 €. www.jarimaki.fi AME RIKAN RAUTA EST. Näillä sisustat vaikka kesäauton! Hinnat alkaen 25,00 €. Kontio WhitePaw Classicin jakelusta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vastaa kouvolalainen vannetukku.fi. ”Tähän asti valkosivurenkaat ovat olleet vain amerikkalaisten valmistamia ja erittäin kalliita
Tähänkin löytyy apu Jari Mäeltä, jolla on paitsi talutushihnoja ja kaulapantoja myös turvavyölukoin varustettuja kangasvöitä vaikkapa itselle koiranulkoilutuslenkille. Tämän vuoksi öljyyn on lisätty erityinen tiivisteitä elvyttävä lisäaineistus, joka pitää tiivisteet pidempään hyväkuntoisena. Kestoltaan ja vedenhylkimisominaisuuksiltaan tuotteen kerrotaan olevan ylivertainen perinteisiin pikavahoihin verrattuna. Se sopii erilaisiin klassikkoajoneuvoihin, oli kyseessä sitten huolellisesti entisöity museoauto tai rajummin viritetty katuauto. Öljyllä on erinomainen korroosionestokyky, jonka myötä moottori saa suojaa talvisäilytyksen aikana. www.avain.net Moottoriöljy harrastelaitteeseen Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 -moottoriöljy on suunniteltu erityisesti harrasteajoneuvoille. Kannet sopivat sekä LAettä Magnum-lohkoihin, ja niiden kanssa voi käyttää myös 3/8"-paksuisia työntötankoja. Kyseiset uutuudet valmistetaan ja CNC-koneistetaan Yhdysvalloissa käyttäen materiaalina A356-T61-alumiinia, jolloin kannesta tulee sekä kevyt että kestävä. www.teboildiamond.fi Koiratuotteita merkkiuskollisille Kun olet merkkiuskollinen henkeen ja vereen, pitää koiran kaulapannastakin löytyä oikea logo. Öljy on valmistettu korkealaatuisista mineraaliperusöljyistä ja sen lisäaineistus on suunniteltu perinteistä moottoritekniikkaa varten. Ikääntyneiden moottoreiden kiusallisena ja yleisenä ongelmana ovat öljyvuodot. Hybrid Ceramic Wax Hybrid Ceramic Wax on Meguiars’in huippumoderni ja teknisesti äärimmilleen viritetty SiO2pohjainen keraaminen wash cote -hybridisuoja. www.tuumacid.fi 11 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Into kokea vieraita maita, ihmisiä, kulttuureja ja makuelämyksiä houkutti Euroopanmatkalle laivalla ja autolla. Runsaasti kuvitetussa kirjassa kerrotaan muun muassa siitä, millaisia olivat saksalaisen leirintäalueen pesuhuoneet, miten Roomassa ei puhuttukaan latinaa ja millaisen yllätyksen Italian poliisi 1960-luvulla järjesti, kun varkaat olivat tyhjentäneet perheen auton. Myös paksu perusöljy vähentää osaltaan vuotoja. Tavallista paksumman perusöljypohjan ansiosta öljy sietää hyvin polttoainelaimentumaa, joka voi olla haasteena erityisesti korkeaviritteisissä moottoreissa. Salosen perhe teki kolmella vuosikymmenellä kaikkiaan yksitoista automatkaa Eurooppaan. Öljyn vahvuudet tulevat esille myös ilmajäähdytteisissä moottoreissa, esimerkiksi V-twin-moottoripyörässä, kuten Harley-Davidson, jossa lämpötilat voivat olla toisinaan korkeita. Kannet käyvät 318/340/360-moottoreihin ja ovat varustettu 2,02"/1,57" -venttiileillä ja 190cc imukanavilla. Sopii myös erinomaisesti pinnoitetun tai vahatun auton ylläpitohoitoon. Chevrolet, Dodge, GM, Mopar, Mustang, Ford ja Firebird. Vanhemmissa moottoreissa polttoaine syötetään yleensä kaasuttimella ja sytytys säädetään mekaanisesti. Ilpo Salosen ”Täältä tullaan, Eurooppa!” on värikäs kirja automatkailusta pitkin Eurooppaa. Sumuttamalla sen pintaan saa autoon huuhtelun yhteydessä useita kuukausia kestävän keraamisen suojan käden käänteessä. Pakkaus sisältää levitintyynyn. www.meguiars.fi Automatkailunostalgiaa Millaista oli porhaltaa pikkuautolla Suomesta Etelä-Eurooppaan 1950–70-luvuilla. Hinta 29,90 €/769 ml. Hinta 36,00 €. Merkkien valikoimasta löytyy mm. www.jarimaki.fi Alumiinikannet Mopar-pikkulohkoon Kauan odotetut laadukkaat Trick Flow -alumiinikannet pikkulohko-Mopareihin ovat nyt tilattavissa Tuumacid Oy:n kautta. Korkean kuumaviskositeetin perusöljyt sekä poikkeuksellisen voimakas kulumisenestolisäaineistus antavat suojan kuumana käyville ja korkeaviritteisille moottoreille. Nykymoottoreihin verrattuna epätarkempi palamisprosessin hallinta synnyttää myös enemmän palojäämiä, jonka vuoksi lisäaineistuksessa on otettu huomioon myös tehokkaampi palojäämien neutralointikyky. Hinnat alkaen 25,00 €
Forsbergin parhain 12 AMERIKAN RAUTA 4/2019
FORD A PICKUP ’30. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Kaikki tuntevat sen Fazerin Parhain -karkkipussista tutun metallinhohtoisen värisen jääkarhukarkin. Sellaisen värin sai pintaansa Teemu Forsbergin ensimmäinen oma hot rod, jonka hienouden ymmärtääkseen pitää todella tutustua autoon tarkemmin
Siitä tehtiin vain tähän sopivan kokoinen”, Teemu jatkaa. Periaatteessa se oli kokonainen, mutta kaikki pellit oli tosi huonoja. ”Hyttihän on Tudorin korista leikattu. Ei Teemu nuoresta iästään huolimatta siinä ihan soitellen sotaan lähtenyt, koulutukseltaan kun mies on levyseppähitsari. ”Perä tuli katolleen ajetusta ’72 Chevellestä, laatikko on S10 Chevyn T5, jossa on hydraulinen Howie Racing Enterprisesin kytkin/jarrupääsylinteri”, Teemu listaa tekniikkaa. Toissa syksynä hankin nuo kromivanteet, ja siitä alkoi muodostua tämä nykyinen tyyli.” 14 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Ford A Pickup ’30. Kattoa ei kuitenkaan ensimmäisessä vaiheessa chopattu ollenkaan. Uniikit linjat. Hyttihän on Tudorin korista leikattu. Hytissä eroaa alkuperäisestä myös se, että ovet istuvat nyt tasaisesti paikalleen eivätkä jää takapäästään korin linjojen päälle, kuten A-mallissa alun perin. ”Alkuun hain tähän semmoista vanhaa ilmettä pinnavanteineen. Oli sen 1,5-2 millin alumiinin työstäminen vähän toisenlaista kuin normaalin pellin.” Ja kun kerran hytti edusti mitoiltaan omaa designia, jatkettiin samaa myös lavan kohdalla. ”Eihän tässä ollut oikeastaan kuin runko ja cowli, ovet ja kaikki pintapellit olivat toisessa kasassa erillään”, Teemu jatkaa. ”Se on nyt lähempänä ’32:n lavaa, mutta ei sen mitat ole suoraan siitäkään. Ei auto mikään A-mallin pickup ollut, vaan ihan tavallinen henkilömalli. Jo varhain Teemulle oli selvää, että vaikka ulkonäköön haettiin perinteistä ilmettä, ei keulalle tulisi lättäpäätä, vaan tuoreempi Letukan pikkulohkokasi. ”Moni on valittanut, ettei nestekytkin toimi näissä hyvin, mutta kun tuon sai shimmattua, niin se toimii ihan helvetin hyvin.” Eteen tuli 4" droppiakseli Speedwayn rosteristen hairpinien kera, peräpäähän löytyi Ipin varastoista 30-luvun Lincolnin etulehtijousi. ”Halusin, että jarrukilvet jäävät samaan tasoon rummun sisäreunan kanssa, joten kaveri piirteli ja teki automaattikoneella nuo pyörännavat itse.” Korin kohdalla työ alkoi leikkaamalla pala etuovien ja peräpellin välistä pois. ”Kun Ipi teki itselleen oman A-mallinsa lavan pellistä, tuli puhetta, että tee sinä itsellesi se alumiinista. ”Hitsasin itse noihin hairpineihin nuo nännit tigillä päihin, kun niissähän on avokierre”, Teemu valaisee. Se oli pitkä prosessi, miten tämän ilme alkoi muuttua. Lavan tein kokonaan itse alumiinista. ”Sitten intin jälkeen 2010 Ipi sanoi, että tee tästä auto itsellesi.” Jos ei nimi Ipi ole tuttu, niin kyse on Kotkan Devils-tallin yleiserikoismiehestä, joka muun muassa on jo perinteisesti hoitanut valtaosan tallista valmistuneiden autojen maalauksista, ja jolla on useampia komeita laitteita itselläänkin. Siihenkin tuli 35 metriä hitsaussaumaa.” Runko boksattiin koko matkalta, minkä lisäksi siihen tehtiin levytavarasta vahva x, ja taka-akselin ylitystä muokattiin, jotta autosta pystyi tekemään matalamman. Cowlikin oli monta senttiä kenollaan. ”Hain tuolle hytille sopivan mitan ulkonäön ja sen suhteen, että mahtuisin istumaan sisällä paremmin kuin normaalissa A-mallin pickupissa. Siinä opin sitten sitä hitsaushommaa, kaikki tuli rungosta asti tigillä tehtyä. Joka nurkkaan asennettiin nykyaikaiset putki-iskarit ja keulalle Teemu hankki klassiset Buickin rivoitetut alumiinirummut. ”M ie tavallaan niinku sain tän, kun ennen inttiä auttelin Ipiä tallilla sen pickupin kanssa”, nyt 29-vuotias Teemu Forsberg selittää sitä, kuinka tuli aloittaneeksi ensimmäisen oman rodiprojektinsa. Se oli semmoinen harjoittelu, siinä saivat nuorta poikaa vähän huijattua”, Teemu naurahtaa. Ja tässä kohtaa tulee se tarinan ensimmäinen yllätys. Periaatteessa se oli kokonainen, mutta kaikki pellit oli tosi huonoja
Ensi alkuun Teemu suunnitteli pickupista huomattavasti vanhemman näköistä pinnavanteineen, mutta sitten tuli hankkineeksi Chrome Reverset ja suunnitelma alkoi kehittyä. Sittenkin pari tuumaa pois. Jarrurummut ovat aidot vanhat Buickin rivoitetut versiot. Ovivanerit ja penkin takaseinän mukaan kaartuvan rungon tein itse, verhoilut ompeli siellä Kotkan tallilla toimiva verhoilija Anna Maja.” Sisälläkin kaikki tehtiin tarkkaan harkiten läpi ohjaamon kulkevaa mustan ja valkoisen värin rajaa myöten. Mittariston muoto lähti ihan pahvimallista noiden So-Calin mittarien ympärille, ja tein paneelin itse alumiinista. Ne vaan oli ensin sitä mieltä, etteivät he kahden tuuman takia tule Kotkaan choppaamaan. Vähitellen kävi ilmi, että alkuperäisistä suunnitelmista poikkeavaksi pitäisi rakentaa myös sisusta. ”Ensin tästä piti tosiaan tulla korkeampikattoinen, eikä tästä pitänyt tulla näin kiiltävääkään. Noita ’37 Fordin takavaloja en onnistunut löytämään mistään kromattuna, mutta piti niistä sellaiset saada, joten ne toimitettiin Loimaalle kromattavaksi.” Moottorinkin viimeistelyyn Teemu näki paljon vaivaa, vaikkei siitä mitään näyttelykarkkia ollutkaan tekemässä. Jääkarhukarkkia muistuttavan metallinhohtovihreän koristeeksi TiNi taiteili auton peruslinjoja mukailevat pinstripet. Onneksi kaveri sitten suostui tekemään Photoshopilla kuvat, miltä se näyttäisi 2, 2,5" ja 3" choppauksella, ja sain perusteltua Jussille ja Petelle, että kaksi tuumaa riittää tällä kertaa.” Citroen Traction Avantista, joka myös gangsteri-Citikkana tunnetaan, ovat peräisin Cibien ajovaloumpiot, jotka löytyivät Seppälän Jonilta. Sitten, kun tuo look muuttui, niin piti vaihtaa myös truck-maski tuommoiseen ’32:n versioon”, Teemu selittää. ”Joni oli kaupannut niitä jo monta vuotta, ja oli valmiiksi kromauttanutkin ne. Halusin sen tähän kuskin eteen eikä keskelle, kuten A-mallissa alun perin. ”Se choppaus olikin semmoinen nopea neljän tunnin episodi ruokatunteineen, kun Ipin kanssa oltiin piirretty kaikki valmiiksi, ja sitten saatiin houkuteltua Jussi ja Pete tekemään homma. Siinähän tuli välissä tuo pyöräprojekti, mistä sitten näki vähän sitä toisenlaista tyyliä, ja kai se vähän siitä lähti muokkautumaan”, Teemu miettii ääneen. Vaihdekepinnuppi tehtiin kananmunankuoreen valaen hartsilla Ipin kanssa itse, ja tuo keppikin on Hurstin mallia mukaillen levytavarasta tehty.” Niin alumiininen lava polttoainesäiliöineen ja akkukoteloineen kuin pyörännavatkin ovat omaa tekoa. Meilläkin on nyt Ipin kanssa kolme erilaista noita jemmassa, kun haalimme valmistajalta viimeiset myytävänä olleet noiden valmistuksen loputtua. 15 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Huohotus oli vähän huono noiden kanssa, niin piti sitten laittaa nuo Moonin breatherit.” Lavalle sijoitetun bensatankin sekä akkukotelon Teemu teki itse alumiinista, ja on sittemmin saanut tehdä niitä kavereilleenkin. Amerikan Raudan lukijat muistavat Jonin lehdessä joitakin vuosia sitten esitellyn Hudson rodin rakentajana. Etuakselina on nykyisin 5 tuumaa pudottava malli. ”Mittaripaneelikotelo on kokonaan omin kätösin tehty alumiinista. Pakosarjat tein ihan omin pikku kätösin, ja niihin teetettiin valkoinen keraaminen pinnoite.” Ilmanputsareiksi Teemu keksi hankkia vahvasti 60-lukuista henkeä konehuoneeseen tuovat venemalliin Spark Arrest -putsarit, vaan niiden hankintapa ei ollutkaan niin yksinkertaista. ”Halusin, että tuo paketti näyttää vanhalle, joten hankin siihen nuo vanhat kaasarit, jotka sain kiinni tuohon Edelbrockin imusarjaan omatekoisella kahden sentin bakelliittilaipalla. ”Tästä piti tulla semmoinen ensimmäinen ajorodi vaan, että katsoo sitten, kun saa sen ajettavaan kuntoon, että minkälaiseksi se lähtee jalostumaan. ”Noissa putsareissa on sellainen erikoisuus, että ne eivät juuri koskaan ole keskenään samanlaisia, vaan on tuurista kiinni, miten löytää samanlaisen parin. Meinasin ensin ostaa tähän ne uutena vieläkin myytävät 7-ripaiset venttiilikopat, mutta sitten löysin Ebaystä nämä aidot vanhat 9-ripaiset. ”Tässähän oli tarkoitus käyttää ’60 Fordin rattia, sellaisesta tuo rattiputkikin on, mutta sitten tuon valkoisen verhoilun myötä piti vaihtaa rattikin. Jääkarhukarkin värillä
”Kun ensimmäistä kertaa kävin itse Rahkosen laanilla, poimin sieltä tuon keulamerkin. Kattoa on chopattu miedot 2 tuumaa, hytti lyhennetty avolavamalliseksi, ovet sovitettu B-mallin tapaan ja lavakin tehty itse '32-mallin tyyliä mukaillen. Tuollainen vähän turpaan ottanut intiaani sopii hyvin kokonaisuuteen, vaikkei se olekaan yhtä kiiltävä kuin muu auto. ”Tuo 5" dropilla olevan akseli tuli Kuntulta. ”Uusi kiiltävä väri vedettiin pintaan touko-kesäkuun taitteessa 2018. Kun kuuntelee Teemun selostusta ensimmäisen rodinsa erikoisista omin käsin toteutetuista ratkaisuista ei voi kuin todeta, että miehen rystysiin tatuoitu ”self made” -teksti on tässä tapauksessa harvinaisen kohdallaan. Chevyn pikkulohkolle on haettu nostalgista ilmettä kahdella nelikurkkuisella kaasarilla Spark Arrest -putsareineen sekä rivoitettuine Corvette-venttiilikoppineen. Vanhan mallisine mustakylkisine renkaineen ja chrome reverse -vanteineen siinä on vahvasti American Graffitista tuttua 60-luvun henkeä, ja se myös liikahtaa siihen malliin, että olisi tainnut Milner jäädä toiseksi. Myös moottori on maalattu vihreällä värillä. Vaikka juuri mikään linja ei ole tehtaan jäljiltä, on kaikki kohdallaan. Vanhan mallisine mustakylkisine renkaineen ja Chrome Reverse -vanteineen siinä on vahvasti American Graffitista tuttua henkeä. 3 500 kilometriä olen tällä jo ajanut. Totesin, että se on helvetin hieno, mutta se maksoikin 30 euroa. Viime keväänä Teemu pääsikin hieromaan pohjia entistä tarkemmin uuden, kiiltävän maalipinnan ruiskuttamista varten ajettuaan ensimmäiset ajot edelliskesänä mattaharmaana. Tämä sävy löytyi lopulta ’81 Fiestan kartasta, ihan Fordin sävy siis”, Teemu naurahtaa. Lähitulevaisuudessa aion teettää taakse Vallilan Takomossa uuden norran, jotta saan perän korkeammalle, se kun on painunut kilometrien myötä. Se on itse asiassa lähtöisin jostain 30-luvun Pontiacista”, Teemu kertoo. Ensimmäinen reissu tällä oli toissa kesän Pistons Rumbleen, viime kesä oli ensimmäinen valmiina tässä lookissa.” Se look onkin tuolle autolle juuri täydellinen. 16 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Ford A Pickup ’30. Olin miettinyt jotain samppanjanväristä, mutta sitten näin tallilla yhdet Volvon vanteet, joiden väri muistutti niitä vihreitä jääkarhukarkkeja, ja ainahan mä oon tykännyt niistä. Viime kesän muutoksiin lukeutui myös etupään pudottaminen, joka hoitui uudella etuakselilla. Look onkin tuolle autolle juuri täydellinen
Vanteet: Coker Chrome Reverse 15". Alumiininen mittaripahka samoin kuin erikoisen näköinen vaihdekepin nuppikin ovat Teemun itse tekemiä. 9 vuoden työ on takana, ja pickiksellä Teemun on tarkoituksena tulevana kesänä vain ajella. Verhoomo Anna Maja toteutti verhoilun Teemun toiveiden mukaan siten, että mustan ja valkoisen linja jatkuu penkistä tulipeltiin saakka. Kiitos: Ipille ja Sakulle, Devilsin porukalle (ekat kasaukset tehtiin koko porukalla), Jussi Luntamo, Petri Häkkilä, Verhoomo Anna Maja, Trade Parts. Sisusta: Verhoiltu valkoisella ja mustalla keinonahalla, ’60 Fordin rattiputki, valkoinen Grantin ratti, So-Calin mittarit, omatekoinen mittaripaneeli, omatekoinen Hurst-tyyppinen shifteri itse tehdyllä nupilla. Rakenteluvuoroaan odottaa miehen 70-luvun alun Econoline Van, johon on tulossa kutostekniikan tilalle pirteä stroukattu pikkulohkokasi. Jarrut: Buickin rummut Boiling Brothersin Lincoln style -jarrukilvillä, omatekoiset navat, ’72 Chevellen jarrut. Moottori: Chevy SB V8, D-port alukannet, Edelbrock 2x4 imusarja, 2 cm bakelliittivälilaippa, Carter WCFP-kaasarit, venemallin Spark Arrest -putsarit, itse tehdyt peltipakosarjat, 12 voltin sähköt, muokattu Mustangin alumiininen syyläri. 17 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Faktat Ford A Pickup ’30 • Omistaja: Teemu Forsberg, 29 Paikka: Nurmijärvi. Renkaat: BF Goodrich 5.90-15 edessä ja Towel City Tiresin 9x15" katuslicksit takana. Voimansiirto: S10:n 5-vaihteinen Borg Warner T5-manuaali, McLeodin kytkin, ’72 Chevellen 10-bolt perä 3.31 -välityksellä. Penkki on muotoiltu tyylikkäästi kaartumaan hytin kulmien mukaan. Alusta: 5" droppiakseli, So-Calin spindlet, Speedway Motorsin rosteriset hairpinit, joihin on lisätty ”nännit” päihin, Vegan poikittaisohjaus, runko boksattu ja siihen tehty levytavarasta boksattu x, taka-akselinylitystä muokattu, koria channeloitu 2", So-Calin putkiiskarit joka nurkassa, takana poikittainen 30-luvun Lincolnin etulehtijousi sekä Panhard-tanko. Kori: ’32:n maski, 30-lukuisen Pontiacin keulamerkki, gangsteri-Citikan Cibie-valot, hytti lyhennetty ja kattoa chopattu 2", ovet sovitettu ’32-mallin tyyliin, kromatut ’37 Fordin takavalot, TiNin pinstripet
katukill eri K isaketun 18 AMERIKAN RAUTA 4/2019
CHEVROLET CAMARO ’69. Siltikään kaikki ei aina mene ihan kuin elokuvissa, ja menikin yli 15 vuotta ennen kuin Mika Salo pääsi ensimmäistä kertaa yli 1200-hevosvoimaisen pro touring Camaronsa ratin taakse. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä katukill eri 19 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Kun maailmanluokan kisakuski rakennuttaa itselleen harrasteauton, on sanomattakin selvää, että rima on korkealla
Ylipainetta imupuolelle tuottaa todella järeä Prochargerin remmikäyttöinen ahdin. Elettiin vuotta 2003, ja Mikalla oli tarkoituksena saada auto nopeasti ajoon. Sehän oli minulle tullessa rullaava, mutta 454:lle rekisteröity. Suorastaan sotilaallisen tyylikäs perusharmaa sävy on tuoreen Skodan värikartasta poimittu Steel Grey. Luja putkirunko kulkee läpi auton taka-akselin kiinnityspisteistä keulaan saakka. Olikohan se täyshuoltoväli tietyillä ahtopaineilla vain 1000 kilometriä”, Mika muistelee. Nokka ja siihen liittyvät hilppeet tulivat Comp Camsiltä, ja nokalle tuli Jeselin hihnaveto. 540-kuutiotuumaiseen isolohkoon tuli alakertaan Calliesin takokampiakseli, Compstarin kiertokanget ja JE Pistonsin erikoispinnoitetut männät, kansina käytettiin Dartin Pro1-versioita Inconel-pinnoitetuin pakoventtiilein. Mä käsitin, että sillä oli jo ajettu jotain Historic-kisoja, ainakin sitä oli rakennettu sitä varten. ”Ei sillä oikeastaan ajettu sellaisenaan koskaan, kun tajusin, ettei sellaisessa tekniikassa ole kadulla mitään järkeä. Lisäksi ne lohkot olivat niin vähäkilometrisiä Toyotan ohjeiden mukaan, ettei sen käyttämisessä ollut lopulta mieltä. Se olikin palasina, mutta ajattelin, että se on helppo homma heittää siihen se kevyt Toyotan tekniikka.” Le Mans -moottori päätyikin kertaalleen Camaron nokalle, mutta sitten Mika teki täyskäännöksen tekniikan suhteen. Ylipainetta imupuolelle tuottamaan hankittiin Prochargerin järeä F-2R -ahdin. 20 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Chevrolet Camaro ’69. 18-tuumaiset BBS Motorsport -takovanteet pukevat Camaroa upeasti. ”Pyysin sitten Laineen Tomppaa sitten tekemään siihen tuon nykyisen koneen.” Täysiverinen kisakone. Suunnitelmat hänellä olivat Camaron varalle kuitenkin aivan toisenlaiset kuin aiemmalla rakentelijalla. ”Mulla oli sellainen Toyotan Le Mansissa silloin käyttämä 1200-heppainen kokonaan alumiininen 100 kiloa painava turboveekasi, jonka ajattelin laittaa Camaroon. Helpommalla olis päässyt, kun olisi ostanut valmiina”, Mika Salo naurahtaa selittäessään sitä, kuinka tuli hankkineeksi aika paljon suunniteltua pidemmäksi venähtäneen projektin. Viime vuosikymmenen puolivälissä jo tuolloin Yhdysvalloissa kiihdytystiimin crew chiefinä toiminut Tomi Laine rakensikin Camaroon melkoisen raikkaan katumoottorin Merlinin alumiinilohkon ympärille. Se olisi ollut käytännössä liian hankala, kun siinä piti olla öljynlämmöt 100 asteessa ennen kuin sillä sai ajaa. ”S e oli silloin työn alla sillä edellisellä omistajalla ja innostuin siitä, kun olin aina halunnut tollaisen Camaron. Tehoa moottorista onkin mitattu pumppubensalla peräti 1200 hevosvoimaa
”Siihenhän tehtiin alusta kokonaan itse. ”Nelilinkkituettu ysituumainen taka-akseli oli valmiina paikallaan, se vain remontoitiin. Camaron painopiste on pyritty saamaan mahdollisimman alas nopeaa ajoa silmällä pitäen. Päältähän auto oli tullessa punainen ja siinä korissa oli hirveästi tekemistä. Kaikki tukivarret on tehty Suomessa, ja coilovereiden jousiakin hierottiin moneen kertaan, kun ne olivat välillä liian löysiä ja välillä liian jäykkiä. Siinä on Toyotan Le Mans -autoon tehdyt 6-mäntäiset Brembon jarrut, ja ohjauksessakin on käytetty niitä Toyotan Le Mans -auton osia.” 540-kuutiotuumainen täysalumiinimoottori perustuu Merlinin lohkoon. Pakoputket tulevat tyylikkäästi ulos takapyörien etupuolelta, akselin ylitykseen kun ei tässä yksilössä enää juuri tilaa jäänyt. Mulla oli sellainen Toyotan Le Mansissa silloin käyttämä 1200-heppainen 100 kiloa painava turboveekasi, jonka ajattelin laittaa Camaroon. Tomi Laineen rakentamaa moottoria on siirretty taaksepäin reilusti paremman painojakauman nimissä. Moottori sekä vaihteisto tosiaan tehtiin valmiiksi paketiksi Jenkeissä, ja lähetettiin Suomeen autoon asennettavaksi 2007. Hitsaushommat ehdittiin tehdä aika pitkälle Suomessa, mutta lopulta ei oikein löytynyt sellaisia tyyppejä, jotka olisi pystyneet sitä tekemään, joten se siirtyi pajalta toiselle. Siinä oli helvetisti hommia”, Mika toteaa. 21 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Inconel-pinnoitetuin venttiilein varustetut Pro1-kannet ovat Dartin tavaraa. Kuten arvata saattaa, ei lukuisissa eri kilpa-autosarjoissa aina Formula 1:siä myöten mainetta niittäneelle miehelle kelvannut ajettavuuden suhteen mikään tavanomainen, vaan alusta toteutettiin pitkälti erikoisvalmisteena. Pirellin takarenkaat ovat todella leveät, peräti 335-milliset. Sitähän oli pudotettu runkoon nähden alaspäin, mutta se oli tehty aika huonosti. Takakontista löytyy turvatankki ja polttoainelaitteisto on muutenkin toteutettu tinkimättömästi. Sillä välin täällä oli jo ehditty hitsailla koria ja rakennella alustaa Mikalle mieleisemmäksi
Se toimii kyllä jo nyt hyvin, mutta se moottorin kartta ei ole nyt ihan kohdallaan, joten se pitää käydä vielä penkittämässä ja säätämässä”, hän jatkaa. Tuohan on Skodan värikartasta tuo harmaa”, Mika myöntää kahden eri maailman kohtaamiselle hymähtäen. Renkaat tulivat Pirelliltä, joka teki koko sen paketin mulle valmiiksi.” Camaro valmistui komeaan nykykuosiinsa viime kesän lopulla, eikä Mika ole ehtinyt sitä itse vielä edes testaamaan tien päällä. Paljon hiilikuituosaa. ”Konepeitto on myös hiilikuitua, ne tehtiin kaikki siellä Virossa. Myös ovipahvit ovat hiilikuitua. ”Sehän unohtui moneksi vuodeksi, ei mulla ollut aikaa miettiä sitä, kun olin itse Jenkeissä. 22 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Chevrolet Camaro ’69. ”Pumppubensalla tehoa on se 1200 hevosvoimaa, kisabensalla pitäisi tulla paljon enemmän. 15-vuotinen urakka oli toissa talvena siinä pisteessä, että Mikan oli aika lyödä lukkoon Camaron uusi väri, punaista kun siitä ei ollut enää tulossa. ”Noi BBS:n vanteet tulivat Jenkeistä muutama vuosi sitten. Halusin joka paikkaan mustaa alcantaraa, joka on helppo pitää puhtaana, eikä häikäise missään valossa. Sitä on kevennetty ihan helvetisti, ja siinä on paljon potkua”, Mika miettii ääneen. Siinähän on Sparcon penkit ja turvakaaret, ja moottoria ja etupenkkejä on siirretty 40 senttiä taaksepäin painojakauman takia, joten ei siihen takapenkkiä edes mahtuisi.” Painonsäästön nimissä hiilikuidusta tehtiin myös kojelauta ja ovipahvit. Taavolla Mika tarkoittaa Erkki Engineering -pajaa pyörittävää Taavo-Erkki Vitsutia, jonka käsissä on tosiaan valmistunut jo lukuisia komeita muskeliautoja. Ei se ollut oikein edennyt, ja lopulta kyllästyin siihen pelleilyyn ja roudasin auton laatikoissa Viroon. Camaro jää nyt Suomeen, tämähän on ensimmäinen kerta, kun saan sen omaan talliin. ”Sisusta tehtiin Virossa, halusin joka paikkaan mustaa alcantaraa, joka on helppo pitää puhtaana, eikä häikäise missään valossa. ”Mä mietin eka, että siitä olisi tullut sininen, jossa olisi ollut valkoiset raidat, mutta sitten totesin, että toi olisi rajumpi väri. ”Toivotaan, että se nyt olisi sellainen kuin pitää, ettei sille enää tarvitsisi tehdä mitään. ”Suunnitelmatkin ehtivät muuttua jo matkan varrella moneen otteeseen, mutta sellaiseksi kilpa-automaiseksi se on tehty. Luukku oli alunperin lasikuitua, mutta se lasikuitu on niin kauhean näköistä”, Mika selittää. ”Siinä on mittaristona ainoastaan samanlainen LCD dash, jollainen mulla on kilpa-autoissakin ollut, siihen tulee näkyviin kaikki tarpeellinen.” Pitkän työn tulos. Se on ollut semmoinen ikuisuusprojekti. Siitä on joku 3–4 vuotta, kun toimitin sen tolle Taavolle, joka on Camaro-ekspertti, joka alkoi saamaan aikaiseksi jotain”, Mika jatkaa. Auto oli 15 vuotta palasina, mutta on tosiaan nyt valmis, ainakin toivon mukaan.” Hiilikuidusta valmistetussa kojelaudassa mittariston tehtävät hoitaa nykypäivän kilpa-autoista tuttu Racepakin Ultradash LCD-näyttö
Moottori: 540 cid BB V8, Merlinin alumiinilohko, moottoria siirretty 40 cm taaksepäin, Dart Pro1 -alukannet Inconelpakoventtiilein, Calliesin kampiakseli, Compstarin veivit, JE Pistonsin erikoispinnoitetut männät, Comp Camsin nokka, nostimet ja venttiilinjouset, titaaniretainerit, HRE sheet metal -imusarja, Fastin ruisku ja moottorinohjaus, Procharger F-2R -ahdin sekä Prochargerin iso välijäähdytin, Jeselin hihnaveto nokalle, custom-pakosarjat ja -putkisto, turvatankki takakontissa. Faktat Chevrolet Camaro ’69 • Omistaja: Mika Salo, 52 • Paikka: Helsinki/ Tallinna. Penkkeinä ovat Sparcon Pro 2000:t kunnollisin monipistevöin ja Powerglideä käsketään TCI:n Outlaw-shifterillä. Kori: Koria laskettu runkoon nähden alemmas, putkikeula, hiilikuituinen konepeitto, helmat käsin tehty ja vahvistettu, maalattu Skodan Steel Grey -harmaalla. Rattina on Ididitin putkeen kiinnitetty klassisen näköinen billetversio. Alusta: Art Morrison -tyyppinen putkipalkkirunko, Strangen coiloverit joka nurkassa, custom-putkitukivarret uniball-nivelin edessä, 4-link-tuenta uniballein taka-akselilla, tehostettu hammastanko-ohjaus. Voimansiirto: Powerglide -automaatti, paksu alumiinikardaani, Fordin 9" perä lukolla. Vanteet: BBS Motorsport E88 3-osaiset 18" takovanteet. Jarrut: Brembon 360 mm levyt ja Toyotan Le Mans -kilpurin kuusimäntäiset Brembosatulat joka kulmassa. Renkaat: Pirelli 225/40 ZR18 ja 335/30 ZR18. Sisusta: Ididitin rattiputki ja billet-ratti, hiilikuituinen kojelauta, Sparco Pro2000 -kuppipenkit, verhoiltu alcantaralla, hiilikuituiset ovipahvit, Racepakin LCD Dash, TCI Outlaw -shifteri, turvakaaret. 23 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Tekemisen puutteeseen 24 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Reilut kolme vuotta sitten Amerikan Raudan kannessa komeili helsinkiläisen Kimmo Mattisen ’69 Dodge Charger ”Daytona”. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 25 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Viime kesänä tuon tyhjiön täytti 440-isolohkolla varustettu vanhan koulukunnan Coronet. Tekemisen puutteeseen DODGE CORONET ’65. Kun mies sai sen monivuotisen rakentelurupeamansa päätteeksi valmiiksi, piti saada jotain uutta tekemistä
Lopulta Coronetin myynti-ilmoitus löytyi ”For B Bodies Only” -sivustolta, jossa harrastajien kiinnostuksen kohteena ovat ’62–79 Dodget ja Plymouthit. Kardaani on alkuperäinen samoin kuin lukollinen 8 ¾ perä, jossa on 3,55-välitys.” Edellisen omistajan omaa rakenteluideologiaa edustavat esimerkiksi sisemmistä etuvalojen aukoista ilmanputsarille johdetut ilmanottokanavat. Sen verran hänestä sai irti, että auto oli ollut hänellä useita vuosia ja valmistunut hiljattain läpikäytyään suurehkon remontin. Eikä aikaakaan, kun tilanne eskaloitui siihen pisteeseen, että autoa etsittiin eri kanavien kautta päivittäin. ”E hdin miettiä jo parin vuoden ajan, että jotain tekisi mieli vielä tehdä. Mustapohjaisiin Kalifornia-kilpiin luulisi liityvän jonkinlaisen tarinan, mutta amerikkalaismyyjä ei valaissut asiaa millään tavalla. Minkäänlaisia putkia niissä ei tuolloin ollut. Autoa oli rakennettu oman idean mukaiseksi, muttei modernisoitu, vaan pikemminkin jalostettu aikakauden ratkaisuja noudattaen. Auton taustoista myyjä ei osannut kertoa oikein mitään. Sukupuuttoon kuollut. Mielenkiintoisimmat yksilöt tuntuivat löytyvän Amerikan mantereelta. ”Tästä sai sen käsityksen, että auto oli saattanut mennä kaupaksi saman tien, mutta laitoin kuitenkin Kaliforniassa asuneelle myyjälle viestiä tiedustellen, mahtaisiko auto olla vielä kaupan. Kori oli ollut peltipuhtaana ja maalattu uudelleen alkuperäisellä tehtaan tummansinisellä sävyllä. Varsin pian ajatukset kiteytyivät yhä tiiviimmin 60-luvun puolenvälin Moparien ympärille ja hiljalleen mies alkoi seurata sellaisten markkinoita. Tehdas käytti hiukan vastaavaa ratkaisua omissa kilpa-autoissaan, mutta niissä sisemmät valojen reiät oli jätetty vain tyhjiksi aukoiksi, joiden kautta konehuoneeseen pääsi raitista ilmaa. Auto näytti olleen myynnissä nelisen kuukautta ja se oli herättänyt hyvin vähän keskustelua. Kyseessä ei ollut puhdas entisöinti, vaan rakentelussa oli haettu 60-luvun super stock -tyyliä. Homma tuntui tyrehtyneen ensimmäisiin lisäkysymyksiin, joihin myyjä oli auliisti vastannut. Tiedusteltuani esimerkiksi, mitä auton 440-kuutiotuumaiselle isolohkolle oli tehty, niin vastaus kuului, että se on rempattu.” Vastaavasti 727-automaattilaatikko ja muu voimansiirto oli myös läpikäyty, mutta tarkempia tietoja niistä ei herunut. ”Tein myyjälle tarjouksen, mutta hän ei ollut valmis tinkimään hinnasta yhtään. ”Välillä tuntui ihan kuin olisi ollut tekemisissä juron suomalaisen kanssa, kun miehen vastaukset olivat niin lyhyitä. Hän lähetti lisää kuvia ja saatesanat, että hänen mielestään auto vastasi kerrottua ja vaikutti kaikin puolin asialliselta. Vastaustensa tueksi hän lähetti kuitenkin kuvia ja videoita, joiden perusteella kohteen kunto vaikutti kokonaisuutena lupaavalta. Pete haki auton ja laittoi sen tulemaan Suomeen”, Kimmo kiteyttää kaupankäynnin vaiheet. ”Tutustuttuani tapaukseen sanoisin, että kone on todennäköisesti kasattu ihan vakioosilla, mutta aavistuksen jyrkempi nokka siihen on kuitenkin vaihdettu. Ruotsin ja Saksan suhteen homma loppui ihan yhtä lyhyeen”, Kimmo muistelee. Pyyntihinta oli tiukka, ja mikäli hän ei sitä saisi, hän pitäisi auton itse. Chargerissakin oli vielä pientä parannettavaa, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että siinä olisi ollut esimerkiksi talven yli töitä. Yllättäen vastaus olikin myönteinen.” Tiedusteluihin lisäkuvista ja -tiedoista myyjä vastaili auliisti, mutta lyhyesti. ”Katselin Suomen tilanteen, mutta tarjonta oli varsin vähäistä, eikä täältä tuntunut löytyvän oikein mitään sytyttävää. Vakuututtuaan asiasta tarpeeksi, Kimmo lähetti lähettyvillä olleen tuttavansa Jenslundin Peten katsomaan autoa paikan päälle. Lopulta päätin maksaa, mitä hän pyysi, ja laitoin rahan liikkumaan sinne päin. Vaihteisto vaikuttaa myös vakio-osilla kasatulta. tulleesta nokkakortista. Cars On Linen ja Craigslistien tarjontaan tuli tutustuttua kyllästymiseen asti, mutta herkkuja löytääkseen piti kaivautua syvemmälle aiheen varinaiseen ytimeen, merkkikerhosivustoille. Käytännössä hän kyllä vastasi kysymyksiin, mutta niiden sisältö ei ollut kovinkaan rikasta. Se selvisi mukana Autoa oli rakennettu oman idean mukaiseksi, muttei modernisoitu, vaan pikemminkin jalostettu aika kauden ratkaisuja noudattaen. 26 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Dodge Coronet ’65. Jotain touhuttavaa piti keksiä.” Tältä pohjalta Kimmo alkoi miettiä seuraavaa kohdettaan
Takajouset on siirretty sisemmäksi, jotta on saatu tilaa leveämmille renkaille. Kuluneen talven aikana autoon on laitettu US Car Toolin alustakitti, eli apurungot on yhdistetty, torque boxit sekä iskaritornien ympäristöt vahvistettu ja syylarin alle lisätty vahvikerauta. Pitopeli. Tehdas käytti aikoinaan hiukan samantyyppistä ratkaisua kilpa-autoissaan, tosin niissä ei ollut minkäänlaisia putkia, vaan sisempien valojen aukot olivat vain tyhjät päästäen konehuoneeseen raitista ilmaa. Äkkiseltään niiden voisi erikoisesta kirjoitusasustaan huolimatta liittyvän jollain lailla lajin häviämiseen tai sukupuuttoon, mutta myyjä ei valaissut asiaa millään tavalla. Ensimmäiseksi kehityskohteeksi valikoitui auton alusta, jota päätettiin vahvistaa ja jäykistää, vaikkei autosta mitään mutkaratalaitetta olekaan tarkoitus tehdä. 440-isolohkon ilmanputsarille on johdettu ilmanottokanavat sisempien valojen rei'istä. Yksi kiinnostusta herättänyt seikka olivat auton XSTINGT-tekstiset mustapohjaiset Kalifornia-kilvet. Työnjälki sisälokareiden peltitöissä vaikuttaa ensiluokkaiselta”, Kimmo toteaa. ”Tämä modifiointi on tehty hyvin ja ajatuksella, sillä jopa sisälokasuojia on muokattu, jotta putket on saatu kulkemaan nätisti oikeassa linjassa. ”Jos sinne haluaisi vielä leveämmät, niin pitäisi tehdä lokasuojamuutoksia ja siihen en halunnut ryhtyä ainakaan vielä. 27 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Viime kesänä Kimmo ehti ajella autolla sen verran, että saattoi todeta pitävänsä siitä siinä määrin, että se saa jäädä itselle. Mitään tynnyrinpuolikkaita en sinne kuitenkaan halua, vaan mennään pikemminkin maltillisella linjalla”, Kimmo kuvailee hillityn tyylikästä lähestymistapaansa. Käytännössä tällä toimenpiteellä saadaan 275-levyiset renkaat päivitettyä 295-levyisiksi. Näin ollen sitä saattoi myös ryhtyä ehostamaan omien mieltymystensä mukaiseksi
Moottori: 440 cid isolohko-V8. 28 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Dodge Coronet ’65. Takajouset siirretty siirtosarjalla sisemmäksi. Se vaati hiukan pakosarjojen nuijimista, mutta mahtui kuitenkin paikalleen” Kimmo kertoo auton viimeisimpiä kuulumisia. ”Moottorista ei ehkä tule ulos ihan sitä, mitä haluaisin. Kiitos: Tallikavereille avusta, eritoten Kainulaisen Juhalle. Siinä on kuitenkin hiukan haastetta nyt, kun jouset on siirretty sisemmäksi. Aavistuksen korkeampi profiili nostaa perää pari senttiä, mikä luo autoon astetta aggressiivisemman raken. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Faktat Dodge Coronet ’65 • Omistaja: Kimmo Mattinen • Paikka: Helsinki. Sisusta on uusittu alkuperäistyyppisesti ja sellaisena se tulee myös pysymään. ”Ne tekisi mieli vetää taakse asti. Tarvikeratin Kimmo aikoo vielä korvata hyväkuntoisella alkuperäisratilla. Tulevaisuuden kehityskohteisiin kuuluvat ainakin pakoputket, jotka päättyvät tällä hetkellä taka-akselin etupuolelle aiheuttaen sisälle matkustamoon melkoisen kuminan. Alusta: US Car Toolin alustakitti: apurungot yhdistetty, torque boxit ja iskaritornien ympäristöt vahvistettu, syylarin alle lisätty vahvikerauta. Jospa sitä ensi kesänä rohkaisisi mielensä ja kävisi jossain varttimaililla katsomassa, millaisiin tuloksiin sillä nykyisellään pääsee. ”Tehostamaton ohjaus purettiin myös pois ja tilalle asennettiin Borgesonin tehostettu ohjaussimpukka. Sisusta: Uudelleenverhoiltu alkuperäissisusta, Vintage Air -ilmastointi. Sitten olisi tiedossa lähtötaso, mistä sitä voisi lähteä jalostamaan pidemmälle”, mies päättää visioihinsa uppoutuen. Vanteet: 15" peltivanteet pillerikapselein. Lämpimien kesäpäivien varalle autosta löytyy Vintage Airin ilmastointi. Täytyy yrittää sovitella, saisiko sieltä putket jostain välistä menemään. Ne näet menevät kohtuullisen läheltä bensatankkia, eikä putkien vetämiselle ole liikaa tilaa. Mahdollisesti ainakin siten, että niitä litistäisi hiukan tiukimmissa kohdissa”, Kimmo pohdiskelee. Vanteistus tulee pysymään nykyisentyyppisinä peltivanteina, jotka saavat ylleen katuslicksit. Leveämpi rengas täyttää pyöränaukot paremmin ja aavistuksen korkeampi profiili nostaa perää pari senttiä, mikä luo autoon astetta aggressiivisemman raken hienoisella etunojalla. Renkaat: Edessä 205/75 R15, takana 275/60 R15. Voimansiirto: TF727-automaattivaihteisto, lukollinen 8 ¾ perä 3,55:1-välityksellä
12 v u o de n 12 v u o de n p ojekt i p ojekt i 30 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Mikko Kankaan Tuusniemellä alkanut projekti pitkittyi lopulta yli 12 vuoden mittaiseksi, ja talli sekä asuinpaikkakin ehti vaihtua moneen otteeseen. Tuloksena syntyi kuitenkin tyylikäs kustom, joka tehtiin alusta loppuun oman perheen voimin. FORD FAIRLANE 500 2D HT ’59. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 12 v u o de n 12 v u o de n p ojekt i p ojekt i 31 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Vaihdoinhan minä itsekin paikkakuntaa moneen kertaan, asuin ensin Tuusniemellä, sitten Joensuussa ja Riistavedellä, ja nyt Kuopiossa”, Mikko selittää. Tullessa auto oli kiiltävänmusta, mutta alun perin se on ollut turkoosi-valkoinen. Lattiapellissäkin oli siinä niin sanotun Bpilarin kohdalla oikomisjälkiä, mutta runko oli hirmu hyvä. ”Kori oli vähän hankalassa paikassa muiden romujen takana hallilla, joten sitä putsailin erilaisilla harjoilla ja kuumailmapuhaltimen kanssa poistin lastalla kaikki massat pohjalla. Veikkaan, että Suomessa, kun tuohan on tuotu jo vuonna 1984 maahan ihan ensimmäisten viisysien joukossa. Teknisesti se oli kuitenkin helkkarin hyvä, konetta, laatikkoa ja perää en ole edes avannut, vaan pelkällä huollolla on selvitty ja tiivisteitä vaihtelemalla. Vetelin sinne myös lisää jäykistehitsejä.” Kaverin yllyttämänä katto alemmas. ”Fairlane oli ostettaessa melko alkuperäiskuntoinen, mutta takavalot oli jo vaihtuneet ’63 Galaxien lamppuihin, jotka saivat jäädäkin, ostin vain uudet kehykset niihin. Sen hiekkapuhalsin ja samalla siistin tehtaan hitsisaumoja. Jos en väärin muista, niin tuo on ensimmäistä kertaa kilvitetty 1984 Suolahdella.” Mikolle tullessa Faikku oli ajokuntoinen ja katsastettu, mutta vähän joka puolella oli jotain epämääräistä. JK-Kustomsia Tuusniemellä pitävä Kyllösen Jukka minulle tuumasi, että et kai sitä vakiokorkuiseksi jätä.” Mikko kävikin oitis tuumasta toimeen, ja alkoi suunnitella Fairlanen vähäisten tolppien lyhentämistä. Siihen meni semmoinen 3–4 neliötä peltiä, kun uusiksi meni helmat, lattiakaukaloa ja pyöränkaarissakin oli hitsattavaa. Ovien ulkokahvat on poistettu, ja oven avaus onnistuu nykyään ikkunanrakoon asennetusta lenkkiavaimesta. Joitain listanpätkiä siitä puuttui ja maalipinta oli vähän niin ja näin. ”M inä ostin tuon lokakuussa 2004 Kajaanista. Ovi ja etulokasuoja oli vaihdettu uusiin, ja takakylki oli ilmeisesti leikattu toisesta autosta. Alipainepyyhkijätkin toimivat satunnaisesti. ”Se choppausidea tuli sitten vasta siinä vaiheessa, kun kori oli taas rungolla ja tekniikka oli paikallaan. ”Sitten niitä ruostekorjauksia löytyikin niin paljon, että kori piti nostaa pois rungolta. Jossain vaiheessa se on ollut valkoinenkin, missä vaiheessa lie sitten värjänneet mustaksi. Tein sitten sen vanhan kolarikorjauksen uusiksi ja linjasin koko kyljen paremmin kohdalleen helman uusimisen yhteydessä. Tuo moottori on varmaan joskus remontoitu, ja itse asiassa se on myös vaihtunut, se kun on vuosimallia 1964.” Talvella 2004 Mikolla olikin tarkoituksena vain vähän fiksailla Fairlanea, ja korjailla pahimmat ruosteet. Alkuperäistyyliin joskus uusittu sisusta oli siistissä kunnossa jo auton tullessa Mikolle, eikä hänellä ole tarkoituksena sitä suuremmin muutellakaan. ”Siinä meni yks seitsemän vuotta välissä, etten oikein edes koskenut tuohon autoon. Lopuksi vedin sen muistaakseni kolmeen kertaan mustalla Hammeritella”, Mikko selittää. Kerkesi tulla pari lasta ja erosinkin kahdesti välissä, ja laittelin sitä loppujen lopuksi neljässä tai viidessä tallissa. 32 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Ford Fairlane 500 2d HT ’59. ”Sähköt siinä oli ihan karmeat, lähinnä odotteli, että koska se palaa koko auto. Siinähän kävi ilmi, että se oli vanha kolariauto, koko kuskin puolen kylki on kolarikorjattu joskus ilmeisen uutena. Sehän oli 12,5 vuotta poissa liikenteestä minulla”, Mikko Kangas kertoo yllättävän pitkäksi venähtäneestä projektistaan
”Mallailin isompiakin choppauksia, mutta totesin, että kaksi on sopiva, sillä kylkilinja ei jää kattoon nähden suhteettoman korkeaksi. ”Sen täyttöputki on nyt kontin sisäpuolella. En ole niihin jaksanut sitten perehtyä, kun auton sai lopulta ajoon”, mies toteaa. Tein sinne sisälle sitten kehikon, jonka varaan se katto pilareiden leikkauksen jälkeen jää, ja pyysin Jukan avuksi neuvomaan, kun hän oli noita choppauksia tehnyt ennenkin. Se meni ihan heittämällä paikalleen, lumpsahti tiivisteuraan kuin alkuperäinen”, Mikko kehuu. Tuulilasin kanssahan kävi niin, että alkuperäinen lasi useiden madallusyritysten jälkeen halkesi, vaikka kuinka yritin leikata sitä ammattilaisten vinkkejä noudattaen. ”Tuli siihen sitten reikälevyä ja kromibulletia, ja vilkuiksi vaihdoin ’59 Cadillacin albiinotakavalot. Lopulta se tosiaan onnistuikin, ja maksoi 50 euroa enemmän kuin normaali lasi. Kattoa ei tarvinnut jatkaa, vaan pilareita kallistamalla selvittiin, ja samalla katto siirtyi semmoiset 4–4,5 senttiä eteenpäin. Tallikaveri Monosen Teemun kanssa sitten taivuteltiin tiivisteen aukkoon sopivan taipuisasta pahvista mallia, ja siitä saatiin lopulta levityskuva, jonka vein Kuttilan autolasille. Sisemmät ajovaloumpiot korvasin myös isoilla kromibulleteilla. Mikko korvasi alkuperäiset mittarit Moonin pyöreillä versioilla. Kun kerran customoinnin tielle oli lähdetty, Mikko päätyi sheivaamaan pois ovenkahvat, merkit ja polttoaineentäyttöluukun. 33 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Sivulistoista tykkään sellaisenaan, mutta niissä olisi oikomista ja kiillottamista. Tupakki-ikkunat poistin toiminnasta, mutta ovien lasit toimivat alkuperäiseen tyyliin sähköllä. Kojelaudan tyylikäs pinstripe on auton aiemmin omistaneen Kajaanilaisen Ismo Pyykkösen tekemä. Kyllösen Jukka minulle tuumasi, että et kai sitä vakiokorkuiseksi jätä . Takasivulasit ovat ihan kiilamalliset ruuvilukituksella, ei ollut intoa ruveta rakentamaan niille kehyksiä itse”, Mikko tuumaa. Vaikka auton väri vaihtui, halusi Mikko säästää sen paikallaan. Myös 15-tuumainen valkoinen ratti on Mooneyesin mallistosta. Se choppausidea tuli vasta siinä vaiheessa, kun kori oli jo rungolla ja tekniikka oli paikallaan
Sitä en raaskinut poistaa, vaan häivyttelin kojelaudan uuden maalauksen niin, että se saatiin pelastettua. Piti ihan kokeilla ja ruutata vähän tahnaa lokarin päälle, ja oikeassa tyyppi oli.” Penkkien verhoilut oli jo joskus aiemmin uusittu alkuperäistyyliin, joten sisällä ei tarvinnut tehdä sikäli mitään isompaa. Samalta kaverilta sain nuo uudet pyöränaukkojen taakse tulevat koristepellit. Ennen näitä nykyisiä American Racingejä ja Nankangeja tuossa oli hienot kustomkapselit ja H78-kokoiset Cokerit, jotka myin sitten Kyllösen Jukalle, kun tuo oli niillä ihan kauhea ajaa.” Alustan madalluksen Mikko päätyi toteuttamaan perinteisesti katkaisemalla etujousista ylimääräiset ja asentamalla taakse parin tuuman madalluspalat. Siitä pitikin nyt tulla yhtä matta kuin muu kori, mutta jostain syystä siitä tuli kiiltävämpi. ”Nuo sivuputket eivät ole toimivat, ne on ihan feikit. Himmeän turkoosin pinnan ansiosta eräs Mikon kaveri nimesi sen Pepsodent-Fairlaneksi. Yksi kaveri on irvailessaan ristinyt auton Pepsodent-Fairlaneksi. Kaveri sitten kertoi, mistä kangasta saa ja neuvoi, että se on 3M:n liimalla helppo asentaa paikalleen, ja niin se kyllä olikin.” Uudelleen kromatut puskurit Mikko hankki Pekkasen Jarin kautta jo joskus 2006 tai 2007. ”Hyvin on pärjätty noilla rautajousilla. ”MInä tein itse peltityöt ja tinaukset, lopulliset pohjat teki kitillä ex-vaimoni, lasteni äiti, joka on ammattiautomaalari. ”Sähköt olen tehnyt kokonaan uusiksi itse, hyvä ystäväni Vaakanaisen Harri osti minulle 40-vuotislahjaksi uuden yleismallin rodisähkösarjan, jolla oli helppo tekaista kaikki uusiksi. Sininen kun näyttää olevan aika yksi yhteen hammastahnan kanssa. Tyttö pitää omanaan sitä punaista avoautoa ja poika tuota sinistä Fordia, että näitä ei ole tarkoituksena hävittää mihinkään”, Mikko kertoo. Näin sitten kaverin ’49 Buickissa valkoisen karvakaton ja totesin, että tällainen pitää saada minunkin. ”Kun auto oli vielä kesken, niin haalin siihen pikkuhiljaa osia. Muistaakseni tein nuo kylkiputken pahkat samaan malliin kuin Kyllösen Jukka teki yhteen ’62 Chrysleriin.” Satiininhimmeää pintaa. Koskematta jäi lähinnä katto, jossa siinäkin oli kattoluukun reikä hitsattava umpeen. Katon kahden tuuman choppaus korostaa thunderbirdmäisen katon kulmikkuutta. Sanoin, ettei siihen tule kiiltävää pintaa, joten ei tarvitse ihan viimeisen päälle tehdä, mutta kyllä siitä niin hyvä tuli, että olisi sen voinut kiiltävällä vetää”, Mikko kehuu. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Ford Fairlane 500 2d HT ’59. Tuo, että noista minun paristakymmenestä jenkistä on useimmat olleet Fordeja, on kyllä pitkälti sattumaa. ”Kun tämän rakentelussa meni niin kauan, niin ehdin tehdä välissä lasteni äidille välikoppaisen Sport-Escortin, johon meni minulla 350 tuntia hitsaustöitä. Ja jos joskus alkaisinkin ilmajousia suunnittelemaan, niin ennen niiden hankkimista on listalla kyllä Borgesonin kunnollisen tehostetun simpukan hankinta, tässä kun on nyt se raidetankotehostin, joka tekee ohjauksesta täysin tunnottoman.” Tenniskyynärpään tulosta. Samalla muutin lasinpyyhkijät sähkötoimisiksi, laturi on jostain Mitsusta kotoisin. Takajousista poistettiin myös yksi lehti. Katto on vedetty ihan perusvalkoisella, mutta sen haluan joskus flake-valkoiseksi. Yksi kaveri ne minulle tekaisi, kun on töissä meijeriautojen säiliöitä valmistavassa firmassa. ”Kojelaudassa on hieno pinstripe, joka on aiemman kajaanilaisen omistajan Ismo Pyykkösen tekemä. Renkaiksi halusin 14-tuumaiset, kun halusin sitä niillä matalammiksi. ”Tuo nykyinen väri on Isuzun värikartasta löytynyt ”Mermaid Blue”, ja se on tarkoituksella matattu, olikohan siinä nyt 30 prosentin mattaus. Onhan minulla sitten ’68 300 avo-Chrysler, jonka ostin 2008 vappuna. Vaihdoin sitten alkuperäiset mittarit niiden kehykseen asennettuun Moonin viiden mittarin pakettiin”, Mikko kertoo. Vahingossa kävi hyvin siinä
Yhden talven olin sitten sairaslomalla miettien, mitä teen jatkossa, ja siinä tuli puolessa vuodessa semmoinen loppurutistus, että siinä sai hirveästi aikaan. Mutta kun nyt kaksi autoa olen alkutekijöihinsä purkanut ja kokonaan läpi käynyt, niin ei minulla ole suunnitelmia lähitulevaisuudessa uusia projekteja aloittaa. ”Eikä tämä varmaan olisi valmistunut koskaan, jos ei olisi tuohon oikeaan käteen tullut krooninen tenniskyynärpää. En minä halua kustom autona ostaa mitään toisen vanhaa, vaan sen on oltava oman maun mukaan tehty. Kori: Omatekoinen bullet-maski, sisemmät ajovalot korvattu isoilla bulleteilla, ’59 Cadillacin albiinotakavalot vilkkuina, kattoa chopattu 2", ’63 Galaxien takavalot. Sai siinä tallista toiseen muuttaessa kyllä niitä irto-osiakin kanniskella ihan tosissaan”, hän toteaa. Ei tuossakaan omasta mielestä ole mitään ihmeellistä, katto chopattu ja jotain tarvikekilkettä”, mies tuumaa savolaisen vähättelevään tyyliin. Tämä oli minulla ainoa auto ehjänä, joten se saa olla tosiaan ajettavassa kunnossa. Kiitos: Jukalle, että yllytti pilkkomaan tolpat, Ninnulle maalauksen pohjista, Sepolle pintavärin ruikkaamisesta ja kaikille kavereille, jotka projektin aikana ovat olleet ylimääräisinä käsinä ja jalkoina kannattelemassa ja nostamassa jne... Faktat Ford Fairlane 500 2d HT ’59 • Omistaja: Mikko Kangas, 43 • Paikka: Kuopio. Jos ei sillä voi kavereiden kanssa lähteä rälläämään ja juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa siellä sisällä, niin se on sitten jo liian hieno.” Moottori on vaihtunut jossain vaiheessa hieman tuoreempaan ’64-malliseen FE-isolohkoon. Sivuputket on muotoiltu kiinteästi helmasta alkaviksi. Alusta: Etujousia lyhennetty 1,5 kierrosta, takana 2" madalluspalat ja yksi lehti poistettu, uudet iskarit. ”Tämä oli marraskuun loppuun viime vuonnakin aktiiviajossa, että senkään takia en rupea tuosta koskaan niin sanotusti näyttelyautoa tekemään. ”En minä halua kustomautona ostaa mitään toisen vanhaa, vaan sen on oltava oman maun mukaan tehty. Moottori: ’64 mallin 352 CID Thunderbird Special FE V8, 12 voltin sähköt. Minä olin siihen saakka yrittäjä, ja kaikki aika meni töissä, kun tuli noita lapsiakin. Vanteet: American Racing Torq Thrust 2.1 14x6". Voimansiirto: Cruise-O-Matic-automaatti, alkuperäinen 9" perä. Jarrut: Alkuperäiset rummut. Sisusta: Uudet alkuperäistyyppiset verhoilut, Moonin 15" ratti, Moonin mittaripaketti alkuperäisellä paikalla, kojelaudassa Ismo Pyykösen tekemät pinstripet. 35 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Renkaat: Nankang N-605 205/75 R14 25 mm valkosivuilla
Don’t M ess with Texas 36 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Yksi harvoista kuuluu Miska Ullvénille, joka altistui ison maailman meiningille vietettyään lapsuutensa Teksasissa. Jenkeissä korotetut näyttelytasoiset pick-upit ovat hyvin suosittu osa paikallista autoharrastusta, mutta Suomeen kyseisen lajin edustajia ei ole montaakaan eksynyt. Don’t M ess with Texas RAM 2500 ’14. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 37 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Kyseessä on samaan tapaan kaksikomponenttinen aine, kuten Raptorkin, mutta sitäkin hieman kestävämpi. ”A loitin peruskoulun Jenkeissä, kun muutimme isäni töiden perässä Teksasiin. Kun ikää alkoi olla riittävästi, keksi hän hankkia auton, jota voisi käyttää visiiteillään, ja joka lopulta tuotaisiin Suomeen. Kun akselit oli maalattu, ne suojattiin huolellisesti, jotta ne pysyivät kokoonpanon ajan siisteinä. Alustaan hankittiin BDS:n valmistama kuuden tuuman 4-link Lift Kit -korotussarja, uudet jouset ja Foxin iskunvaimentimet. Valinta kohdistui uuteen, vuosimallin 2014 RAM 2500:een. Takapään purkuvaiheessa myös runko puhdistettiin, hiottiin karheaksi ja maalattiin UPol Raptor -lavapinnoitteella, jotta siitä saatiin siistimpi musta. Ne on kytketty auton omiin sähköihin, mistä järjestelmä aistii, mikä ovi on auki ja mihin astinlauta pitää laskea”, Miska huomauttaa. Taka-akselin koppa on vaihdettu tyylikkäämmän näköiseksi ja öljyn tilavuutta on kasvatettu. Punaiset osat pulveroitiin ja valkoiset ruiskutettiin perinteisesti märkämaalilla. Vanteet purettiin ja maalattiin niin ikään auton sävyihin. Sellainen iso ketju, kuin 4 Wheel Parts tuli osahankintoja kartoittaessani hyvin tutuksi.” Kuusi tuumaa korkeammalle. Lokasuojissa oli tehtaan jäljiltä pienet koristelevikkeet, jotka päätettiin korvata massiivisemmilla Bushwackerin kolmetuumaisilla lokasuojalevikkeillä. Lopuksi päälle tuli lakka. Niiden päällä näkyvät pulttien kannat ovat vain visuaalinen yksityiskohta. Näin varmistin samalla sen, etteivät etuja takapään osat menneet vahingossa sekaisin keskenään”, Miska kertoo. Purkaessani merkkasin ja valokuvasin jokaisen vaiheen, mikä helpotti tulevaa kasaamista. Pulverimaalauksen jälkeen kokosin etupään takaisin ja siirryin vasta sen jälkeen takapäähän. Moottorina autossa on Cumminsin 6,7-litrainen dieselkone, jota on piristetty ohjelmoinnilla, vapaavirtausilmanpuhdistimella, paremmin virtaavalla imusarjalla sekä EGR:n poistolla. Tähän tuli kolmikerroksinen maali, johon ruiskutettiin pohjalle tummanharmaa ja sen päälle läpikuultava punainen. Siellä se kiinnostus jenkkiautoihin ja pick-upeihin heräsi, Lone Star Statessa”, Miska aloittaa. Vaikutteita korotetuista pick-upeista pyöri ympärillä luonnollisesti jatkuvasti, oltiinhan edelleen Teksasissa, mutta lopullisen rakentelukipinän hän sai SEMA-reissulta, jolla auton tuleva tyyli alkoi konkretisoitua Miskan mielessä. ”Astinlaudat tulevat esiin ovien avautuessa. Akselit ja vanteet pulverimaalattiin samaan sävyyn auton korin kanssa, joka on edelleen pääpiirteiltään tehdasmaalissaan. 38 AMERIKAN RAUTA 4/2019 RAM 2500 ’14. Isän pesti kesti joitakin vuosia, minkä jälkeen perhe palasi Suomeen. Kun ne sulautuivat toisiinsa, niin lopputulos oli tuollainen aavistuksen candymainen”, Miska selittää. Vanteiksi valikoituivat 22 x 12-tuumaiset kaksiosaiset Fuel Maverickit ja niille renkaiksi karkeakuvioiset 37 x 13,5-tuumaiset Toyo Open Countryt. Lavalle tuli Line-X-pinnoite, joka ruiskutetaan kuumana. Sen jatkeena on 68RFE-automaattilaatikko, jota ei ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut vahvistaa. Ensimmäisessä versiossa helmat olivat valkoiset ja konepeltiä koristi Teksasin osavaltion lippu, mutta lopputulos ei oikein miellyttänyt Miskaa. Voimansiirto on muiltakin osin alkuperäistä kardaaneineen, perineen ja vetareineen. Sellainen iso ketju kuin 4 Wheel Parts tuli osahankintoja kartoitta essani hyvin tutuksi. ”Eihän se runko paha ollut, kun ei autolla ollut ajettu kuin ehkä 25 000 kilsaa siihen mennessä, mutta kyllä siellä pientä käytönjälkeä oli ja paikoitellen alkuperäinen maalipinta oli jäänyt hitsaussaumojen kohdilla vähän ohueksi”, Miska kertaa pedanttia rakenteluotettaan. Vahvasti varusteltu. Lisäksi lavalle asennettiin bed extender -lisälaita, jolla sinne saa tarvittaessa hiukan lisätilaa. Lava oli helppo irrottaa, sillä se on kiinni vain kuudella pultilla. ”Pulverimaali tilattiin Prismatic Powderilta, joka pystyy tekemään käytännössä minkä tahansa sävyn pulverina. ”Alustaurakka aloitettiin siten, että ensin purettiin etuakseli ja tuettiin etupää pukeille, jotka kannattelivat autoa rungosta. ”Tietyt valot, varusteet ja puskurit olivat siihen aikaan kova juttu ja visioni alkoi rakentua niiden ympärille. Puskureiksi valittiin BodyGuard Bumpersin tuotteet, jotka varustettiin alumiinista koneistetuilla Monster Hooksin vetolenkeillä. Oikeasti ne kiinnitettiin lokasuojien sisäpuolilta tehdasreikiin, ettei pintapeltejä tarvinnut rei’ittää. Sen ja sähkötoimiset astinlaudat on valmistanut AMP Research. Lavakansi on Undercoverin valmistama Elite-malli, jossa on äänenvaimennusmatto sekä vähän enemmän muotoilua. Akselistot jätettiin alkuperäisiksi, mutta ne kaikki purettiin nippeleiksi pulverimaalausta varten. Kasaaminen oli siinä vaiheessa tarkkaakin tarkempaa puuhaa. Isä kuitenkin matkusteli edelleen paljon työnsä parissa ja muutti lopulta useammaksi vuodeksi takaisin Yhdysvaltoihin, missä Miska vieraili säännöllisesti viettäen siellä välillä pidempiäkin aikoja
Alusta on varustettu BDS:n 6" 4-link Lift Kit -korotussarjalla, pidemmillä jousilla sekä Foxin iskunvaimentimilla. Lokasuojien 3" kaarilevikkeet ovat Bushwackerilta. Taka-akselin koppa on vaihdettu paremman näköiseksi ja samalla kasvatettu öljyn tilavuutta. Renkaissa on sen verran kumia, ettei kanttareissakaan tarvitse olla kovin tarkkana. ”Alusta on aavistuksen pintakova, mutta renkaat eivät ulvo, vaikka niin voisi kuvitella. Olen mä käynyt Karkkilan crossiradallakin ajamassa, ja kyllä se ne kaikki mäet kiipesi”, Miska kertoo. Akselistot ja kardaani ovat alkuperäiset, mutta pulverimaalattu auton korinsävyisiksi. Lavakansi on Undercoverin Elite-malli. Tiemelua kuuluu todella vähän ja auto menee tasaisesti. Ajoltaan korotettu RAM on suorastaan yllättävän sivistynyt. 39 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Lavalle on asennettu bed extender -lisälaita, jolla tavaratilaa saa jatkettua hiukan pitemmäksi
Valoihin Miska on uhrannut ajatuksen jos toisenkin. Vanteet: 22x12" Fuel Maverick. Näin saatiin vähän show-meininkiä”, Miska listaa. Kiitos: AutoDent: märkämaalaukset, maalipinnan kiillotus ja Stardustkestopinnoite, Hio-Mex: rakennustilat, tarvikkeet ja työkalut, Autonhoitokauppa.fi: pesuaineet ja tarvikkeet, Erihinaus: kuljetukset, Rakennus-Eleko Oy: puhallukset ja jauhemaalaus, Pama Service: erikoistyökalut, apukädet ja tietotaito, Mainoskone: teippaus ja graafinen suunnittelu, TonyRacing.fi: erikoistyökalut, ajoneuvon varustelu, VHTT Sound and Lighting, näyttelyvalaistukset, Carvista: osatoimitukset. Sen jälkeen se on pokannut ansaitusti palkintoja osallistumistaan näyttelyistä niin Lahdessa kuin Helsingissäkin. Äänentoiston hoitaa tehtaalla asennettu Alpinen audiojärjestelmä yhdeksän kaiuttimen voimin. Myös kosketusnäyttö ja Alpinen yhdeksällä kaiuttimella varustettu Surround Sound -audiojärjestelmä on asennettu jo tehtaalla. ”Ajovalojen alaosan ledinauhoista tehtiin RGBWA-versiot. Jarrut: Alkuperäiset levyjarrut. Etupuskurin päihin asennettiin Rigid Industriesin lisäpitkät ja keskelle ledipaneeli, jotka ovat Radiance-versiot, eli niissä on valaistu tausta. Sisusta: Tehtaan vakio Laramie-varustelutasolla. Sisusta on tehtaan vakio Lara mie-varuste tasolla. Korimuutokset: BodyGuard Bumpersin puskurit Monster Hooksin vetolenkeillä, Bushwackerin 3" lokasuojalevikkeet, Undercoverin Elite-lavakansi, AMP Researchin bed extender -lisälaita ja sähkötoimiset astinlaudat, RetroShopin kustomoimat valot, Rigid Industriesin lisäpitkät ja ledipaneeli. Projektoreiden sisälle porattiin vielä yhdet ledit, joilla ne saadaan valaistua samansävyisiksi ledinauhojen kanssa. Suunnitteilla on vielä omavalmistemaski, johon on tarkoitus leikata laserilla ritilikkö siten, että se muodostuu pienistä Teksasin osavaltion muotoisista aukoista – kuinkas muutenkaan. Käytännössä niissä pystyy siis pitämään ikään kuin parkit päällä. Sisusta on vakio, mutta siihen on valittu jo tehtaalta Laramie-varustelu. Erityiskiitokset: Henna Rantaselle – rakkaalle tyttöystävälle, joka jaksoi tukea läpi projektin, Antti Hyvämäelle purku-, maalausja kasausavusta, Ahto Siidlalle pohjatöistä ja maalauksista, Riku Viitaselle maalauksista ja Mika Sassille työskentelytiloista ja työkaluista. ”Se on aika hieno efekti erityisesti pimeällä ajettaessa”, Miska kuittaa syystäkin tyytyväisenä ratkaisuihinsa. Umpioihin vaihdettiin xenon-projektorit, joiden linsseihin etsattiin RAM-logot. Voimansiirto: 68RFE-automaatti. Valmiiksi Miska sai autonsa viime syksynä varsin tiukan rakentelurupeaman päätteeksi. Moottori: 6,7 l Cummins-diesel, jota on piristetty ohjelmoinnilla, vapaavirtausilmanpuhdistimella, paremmin virtaavalla imusarjalla sekä EGR:n poistolla. Faktat RAM 2500 ’14 • Omistaja: Miska Ullvén. Takavalojen valmistaja on Gorecon ja myös ne ovat Retro Shopin preppaamat. Käytännössä niiden väriä saa siis vaihdettua punaiseksi, vihreäksi, siniseksi, tai niiden yhdistelmäksi, minkä lisäksi niissä on valkoinen päiväajovalona sekä oranssi vilkkuna. Miska tutustui autoa rakentaessaan moniin rapakon takana toimiviin alan asiantuntijoihin. Tämä johti lopulta siihen, että mies perusti oman firman, Heftwayn, joka maahantuo erilaisia edistyksellisiä ammatilliseen käyttöön tarkoitettuja työlaitteita, varusteita sekä hyötyajoneuvoja. Niitä modifioitiin lisäämällä niihin sequencial mode, jolla valo vilkkuu sarjamaisesti muodostaen vaeltavan vilkun. 40 AMERIKAN RAUTA 4/2019 RAM 2500 ’14. Värisävyjä voi sekoittaa valkoisen kanssa, jolloin niistä saadaan hillitympiä sävyjä hehkuvia. ”Se oli ainoa taso, johon sai vaaleat nahkapenkit ja se oli oikeastaan ainoa toive, mikä minulla sisustan suhteen oli.” Paljoa parannettavaa sisustassa ei olisikaan, sillä siitä löytyy kaikki modernit mukavuudet ilmastoiduista penkeistä lämmitettyyn rattiin. Alusta: BDS:n 6" 4-link Lift Kit -korotussarja, Foxin iskunvaimentimet. Valotaidetta. Renkaat: 37x13,5" Toyo Open Country. Mukavuuksista löytyy kaikki tarpeellinen ja vähän päälle ilmastoiduista penkeistä lämmitettävään rattiin. Ajovalot teetettiin mittatilauksena Yhdysvalloissa toimivalla RetroShopilla siten, että he ottivat pohjaksi vastaavan uuden umpion, maalasivat sen pääväriltään auton punaisella ja korostivat detaljeja valkoisella, kuten muuallakin autossa
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 DESIGN ENGINEERING, INC. M o u l d e d P a r t s I n c . 117,I N C . I N D U S T R I E S Parts & Accessories R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R KUMITYYNY SARJA PYYHKIJÄN MOOTTORIN GM 3kpl ............ MOPAR 340-360 ... Moottorin stroker kit vetolevyt, värinävaimetimet, kampiakselit ja kiertokanget... 34,myös ne pienet tiivisteet: HT IKKUNA GM A-BODY 64-67 1pr Q PANEL ALP 5500 ............. 190,MATTO LATTIA GM ISOKORISET 74-76 2D HT MUSTA ........... Mopar-Chevy-Ford Street or strip Peltiosat, koriste, tiivisteet, lasit ja alusta... 307,MIL21530 KÄYTTÖAKSELI+RATAS TERÄS ÖLJYP. 316,SALE USA-630 RADIO/SOITIN CAMARO 69-77 I-PAD + HERKUT ..... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. alk 92,-/pr LISTA HELMAN MUSTANG 1965-66 1pr sis. 9,PULTTI SARJA KONEHUONE FAIRLANE 1966 ........................... UUTUUTENA USA-740 SOITIN Korin, sisustan pultit ja ruuvit sarjat Kun entisöinti on korkealla tasolla.. 28,MIL34041 PAKKASPROPPU SARJA MOPAR 383-400-440 MESSINKI ... 175,Laadukkaat ChevroletGM-Mopar jälkituotanto-osat Nyt saatavissa monet eri korjaus pellit sekä muutosat laadukkaanpina versioina. helmalistat ..................................... kiinnik. 99,OVEN PÄÄTYGM B/C-BODY, 2DHT &AVO 69-70 ALP 5054 ........ 42,ETUOVEN GM B-BODY 67-68 4 DR SEDAN LM 21-F ................... DESIGN ENGINEERING, INC. M o u l d e d P a r t s I n c . alk 140,-/pr Jäkituotanto osat oe laadulla SALE MATTO LATTIAN F-BODY 1967-69 MUSTA ACC OER ............. OER/Auto Custom Carpet lattia matot varastosta mustana. 157,MIL22565 KÄYTTÖAKSELI FORD 351C ....................................... Phone. Korin tiivisteet Lämmöneristeet ESIM. 270,MIL31000 ÖLJYPOHJA HEMI 5,7 A-B-E BODY ............................ MIL30355 ÖLJYPOHJA PONTIAC 350-455, 7 QUART, 4.5” KORKEA . 91,PULTTI SARJA ALUSTAN MUSTANG 1965 rumpujarru ............ 010101 LÄMPÖNAUHA PAKOPUTKI 1”X50 ft RULLA VAALEA custom utosound R Soittimet ja kaiuttimet TRADE PARTSISTA KAIKKI AUTOOSI GM-FORD-MOPAR Pakosarjoille, tulpanjohdoille, starttille, turbolle. 259,RADIO/SOITIN CHEVY BEL AIR 55-56 SLIDE BAR .................. 33,Öljypohjat, pultit, loiskelevyt, käyttöakselit, Pakkasproppusarjat... 42,A-PILARI PILLAR POST END MOPAR B-BODY 2D ALP 7013 ..... 235,OE-DUAL CONE, KICK PANEL KAIUTIMET...KUN HALUAT SOITTAA MUTTA ET RIKKOA ALKUPERÄISYYTTÄ. Värinänvaimentimet alkaen 85,Crankshafts Crankshafts R OVIVERHOUS MUSTANG 64-66 oviverhoukset .................................
Toivakkalaisen Hannu Mannisen perinteiseen lowrider bomb -tyyliin rakennettu perhe cruiseri on vanha Suomi-auto, joka sai nykyisen ilmeensä nurmekselaisen Sami Tirkkosen käsissä. CHEVROLET MASTER TOURING SEDAN ’38. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä viinanke ittäjä Vanha 42 AMERIKAN RAUTA 4/2019
viinanke ittäjä 43 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Hitsaustöiden ohessa runkoa nitkautettiin hiukan, jotta keula saatiin riittävän alas alkuperäisine akselistoineen, ja mataluuden nimissä uusiksi tehtyä lattiaa muokattiin siten, että kori putosi kymmenisen senttiä alkuperäistä alemmas rungolle. L owrider-maailman ikoneista suurimpina pidetään usein ’63–64 Impaloita, mutta oikeastaan kunnia kuuluisi 30-luvun lopun Chevroletin Sedaneille. Samalla jarrutkin muutettiin vastaamaan nykyliikenteen vaatimuksia paremmin Nova/Camaro-mallin levyillä ja tehostetulla kaksipiiripääsylinterillä. Ei tiennyt jutun vanha Suomi-auto moisista mitään nurmekselaisen Sami Tirkkosen löytäessä sen 90-luvun lopulla. Paperit olivat myös kunnossa, joten Tirkkonen alkoi parsia pommia jälleen autoksi. Hänen aikanaan paikallaan oli myös Thermador swamp cooler. 44 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Chevrolet Master Touring Sedan ’38. Tekniikka päivittyi reilusti tuoreempaan 305-pikkulohkoineen ja ylivaihdeautomaatteineen, ja sopiva nykyaikaisempi taka-akseli löytyi G-korisesta Cutlassista. Koko lowrider-käsitekin tarkoitti itse asiassa pitkälle 70-luvulle matalan auton kuskia, eikä niinkään sitä autoa. Kyllä, juuri niille neliovisille, vaikka usein kuulee sanottavan myös, että oikeat lowriderit ovat kaksiovisia. Sisältä auto on rattia lukuun ottamatta lähinnä entisöity, kuten bomb-henkeen kuuluukin. Sitä ennen oululaisella lääkäriperheellä kaiketi uudesta saakka ollut auto oli katsastettu viimeksi vuonna 1959, mutta ei onneksi ollut päätynyt romutukseen tai varaosiksi, vaan oli vielä kunnostuskelpoinen. Syy siihen, että juuri Chevroletista ja GMtuotteista ylipäätään tuli lowrider-väen lemmikkejä, oli hyvin yksinkertainen – niissä oli kierrejouset, joita oli helppoa madaltaa katkaisemalla tai kuten vielä 50-luvulla oli usein tapana, lämmittämällä niitä pillillä autossa kiinni ollessa. Tirkkonen koristeli autoa perinteiseen lowrider bomba -tyyliin gangsterilipalla, valoluomilla ja lisävalolla sekä fender skirteillä
Auto ehdittiin nähdä uudessa kuosissaan useammankin tapahtumajuttujen kuvissa Amerikan Raudan sivuillakin vielä Tirkkosen perheellä ollessaan. Vanteina olivat tuolloin pillerikapseleilla varustetut punaiset teräsvanteet, ja ulkokuori sai osakseen myös lowrider-henkistä lisävarustelua gangsterilipan, hakuvalon sekä keltaisen lisävalon muodossa. Viime vuosikymmenen puolivälissä auto oli siinä kunnossa, että siihen saattoi ruiskuttaa värin pintaan, ja siinä vaiheessa Chevy sai ylleen puolikiiltävän mustan. Autoon hankittiin myös Thermador swamp cooler, eli aikakauden mukainen mekaaninen ilmastointilaite, jonka todellinen rooli on tänä päivänä enemmänkin kosmeettinen. Vanhan liiton bomba. 45 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Ulkoisia korimuutoksia Tirkkonen ei Letukalle tehnyt ollenkaan, vaan rakentelussa pitäydyttiin enemmän early custom tai lowrider bomb -tyylissä, miksi sitä nyt haluaa kutsuakin. Kokonaisuuteen sopii hyvin myös pitäytyminen rautajousissa, alkuaikoina kun madallus saatettiin toteuttaa jopa kyytiin lastatuilla hiekkasäkeillä. Aistikkaat straipit sekä ”Ol' Bootlegger” -nimi ovat TiNin käsialaa. Entistä vahvemmin lowrider bomb – tai bomba, kuten espanjalaisittain sanotaan – henkeä saatiin myös takapyörät pitkälti peittävillä fender skirteillä sekä näyttävillä straippauksilla, jotka taiteili pintaan Tirkkosenkin luottostraippariksi tullut TiNi. Neliovinen sedan toimii loistavasti perhekäytössä, tilaa riittää ja matkustusmukavuus on kohdallaan! Ovien ollessa auki on helppoa huomata, minkä verran lattia on noussut channeloinnin yhteydessä. Takakonttiin tekstattiin samalla myös auton nimi, ”Old Bootlegger”, eli vanha viinankeittäjä. Oululaisella lääkäriperheellä kaiketi uudesta ollut auto oli katsastettu viimeksi vuonna 1959. Kymmenkunta vuotta sellaisena Chevyllä ajeltuaan Tirkkonen päätti viimein maalata sen kauan kaavailemallaan kiiltävällä mustalla, ja samalla vanteet saivat päälleen kokopeittävät kustomkapselit
Eikös se ollut niin, että kyllä jokaisen pitää joskus rodi omistaa!” Faktat Chevrolet Master Touring Sedan ’38 • Omistaja: Hannu Manninen, 48 • Paikka: Toivakka. Kiitos: Oscar-gaalamaisesti haluan ensisijaisesti kiittää perhettäni, joka jaksaa ja myötäelää tätä valitsemaani harrastusta! Ylivaihteellinen loota ja aavikkovälitys perässä, joten kulutuskin on alta kympin." Takasivulasin tarrat kielivät lukemattomista tapahtumareissuista. Vaikka Letukka soveltuukin periaatteessa täydellisesti Mannisen perheen reissukuljettimeksi, on Hannua alkanut taas kuumottaa ajatus omasta rodista, ja heikkoina hetkinä hän on jopa harkinnut tämän bombin jalostamista siihen suuntaan. Supolla auto oli vajaan vuoden, jonka jälkeen se siirtyi minulle”, toistakymmentä vuotta jenkkien parissa pyörinyt ja vanhalla kalustolla talvetkin ajava Hannu Manninen kertoo. ”llmeisesti aika koviakin kokeneesta yksiöstä rakennettu autohan on täysin läpikäyty joka paikasta, vaikkeivät kaikki muutokset päälle näykään. Toimiva reissureki. Ylivaihteellinen loota ja aavikkovälitys perässä, joten kulutuskin on alta kympin”, mies kehuu. Itse en sille ole tehnyt muuta kuin nauttinut ajamisesta. Renkaat: 205/60 R14 valkosivut. Tuo bombi ei ole itselleni sitä kaikkein ominta tyyliä, mutta auto sinänsä on aivan loistava reissureki, mistä todisteena viime kesältä erilaisia tapahtuma-ajoja noin 6 000 kilometriä. Jarrut: ’77 Nova/Camaro -mallin levyt edessä, Cutlassin rummut takana, tehostin. Hannu Manninen kehuukin Letukan olevan loistava reissureki nelivaihteisine automaatteineen ja pitkine perävälityksineen. Onhan meillä sen lisäksi ollut lähivuosina esimerkiksi FK-50 ’61 Courier sekä Suomen ainoa ’57 Nash Ambassador, ja viime talvi kuljettiin ’66 isolohko-Furylla. ”Tirkkonen myi auton kuopiolaiselle kiihdytysautoilija Kari ”Supo” Laitiselle, joka vaihtoi sen eturattaat 5-puolaisiin Mangelseihin. Sitä ennen oli kahdeksan vuoden ajan ympärivuotisena käyttiksenä ’55 Bel Air”, Hannu jatkaa. Siihen kirjoittajakin tarjosi vaihtoehdoksi bombin lunastamista itselle… ”Jokakeväisen rodikuumeen polttelemana olen tosiaan harkinnut jo auton muuttamista hiukan rodimpaan suuntaan. Toisaalta olisi tosiaan sääli pilata Tirkkosen loistava työ tässä autossa”, Manninen puntaroi. 46 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Chevrolet Master Touring Sedan ’38. Alusta: Madallettu, runkoa nitkautettu tulipellin kohdalta hiukan paremman casterin saavuttamiseksi, tuoreemman Mercedes-Benzin ohjaussimpukka, takana monipistetuenta ja kierrejouset. Vanteet: Edessä Mangels Estrella 14", takana 14" teräsvanteet. ”Minulla oli haussa juurikin 30-lukulainen laite ja koko perheen voimin vaimon, 8-vuotiaan pojan ja 12-vuotiaan tyttären kanssa tapahtumia kiertävinä neliovinen oli passelein tarpeeseemme. Sisusta: Verhoiltu aikakautta mukaillen, karvakatto. ”Letukka tuli talouteemme juuri sopivasti viikkoa ennen juhannusta 2018 ja neitsytreissu heitettiin tuoreella hankinnalla Himokselle V8-meetingiin.” Hannu kehuukin auton olevan hienosti toimiva reissupeli, jolla tosiaan on voinut keskittyä juuri siihen ajamiseen. ”Eihän sitä koskaan tiedä, jos sopivan rodin kohdalle osuessa tämä vaihtuisikin sellaiseen. Moottori: 305 cid SB V8. Kori: Channeloitu noin 10 cm, gangsterilippa, fender skirtit, silmäluomet lampuissa, keltainen lisävalo, hakuvalo. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, Oldsmobile Cutlass 10-bolt 2.41:1-välityksellä
M OP AR M EE T 10 14 AUTONÄYTTELY 14 – 16 CRUISING 16-17 LIHASOPPAA ( JÄSENKORTILLA) 17 PALKINTOJEN JAKO TOP 5 19 ILTABILEET LA 8.6.2019 JÄRJESTÄJÄT: FINNISH MOPAR ASSOCIATION RY PAIMELAN RANCH RANCH CLUB, KIPPARINKUJA 2, NIEMEN SATAMA, LAHTI M OP AR M EE T 10 14 AUTONÄYTTELY 14 – 16 CRUISING 16-17 LIHASOPPAA ( JÄSENKORTILLA) 17 PALKINTOJEN JAKO TOP 5 19 ILTABILEET LA 8.6.2019 JÄRJESTÄJÄT: FINNISH MOPAR ASSOCIATION RY PAIMELAN RANCH RANCH CLUB, KIPPARINKUJA 2, NIEMEN SATAMA, LAHTI M OP AR M EE T 10 14 AUTONÄYTTELY 14 – 16 CRUISING 16-17 LIHASOPPAA ( JÄSENKORTILLA) 17 PALKINTOJEN JAKO TOP 5 19 ILTABILEET LA 8.6.2019 JÄRJESTÄJÄT: FINNISH MOPAR ASSOCIATION RY PAIMELAN RANCH RANCH CLUB, KIPPARINKUJA 2, NIEMEN SATAMA, LAHTI M OP AR M EE T 10 14 AUTONÄYTTELY 14 – 16 CRUISING 16-17 LIHASOPPAA ( JÄSENKORTILLA) 17 PALKINTOJEN JAKO TOP 5 19 ILTABILEET LA 8.6.2019 JÄRJESTÄJÄT: FINNISH MOPAR ASSOCIATION RY PAIMELAN RANCH RANCH CLUB, KIPPARINKUJA 2, NIEMEN SATAMA, LAHTI
Hemmot teluhoito 48 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Tämä jälkimmäinen vaihtoehto kävi toteen oululaiselle Piritta Mertalalle isolohkoisen Mercury Cyclonen kohdalla. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 49 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Harrasteautoa hankkiessa tulee monesti helposti suunnattua katse ison veden taakse, mutta joskus se unelmien auto saattaa löytyä yllättävänkin läheltä. Hemmot teluhoito MERCURY CYCLONE GT 2-DOOR HARDTOP ’70
Siinä sitten sunnuntai-iltana istuttiin kavereiden kanssa Oulun American Car Clubin terassilla, niin Veli Lohikoski poisti toimimattoman ilmastointilaitteen kompuran imusarjan vaihdon yhteydessä. Auton omistajan heittoa myynnistä ei Piritta osannut aluksi ottaa ollenkaan tosissaan, vaan piti sitä lähinnä jonkin sortin kevennyksenä, koska ei uskonut kenenkään haluavan luopua noin hienosta ja harvinaisesta autosta. 50 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Mercury Cyclone GT ’70. Menin heti tietenkin myymään lippuja kyseiselle autoseurueelle ja tuumasin siinä samalla kuskille, että sulla on sellainen auto, josta minä olen aina haaveillut. Kaikki ilmastointiin liittyvät osat ovat kuitenkin tallessa, joten se todennäköisesti löytää tiensä paikoilleen Piritan ja Mikan toimesta. Piritta ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan aloitti heti seuraavana päivänä kuumeisesti etsimään kyseisen auton omistajaa. Siihen kuski tuumasi, että no tästähän sen voisi ostaa”, kertaa Piritta ensikohtaamista jutun auton kanssa. Kyseinen Cyclone kiinnosti kuitenkin siinä määrin, että kun lipunmyyntikiireet tapahtuman loppupuolella alkoivat helpottaa, päätti Piritta lähteä tutustumaan siihen tarkemmin. Nykyisin Cyclonessa on alla 15-tuumaiset peltivanteet BFG-renkailla. Etsivä löytää. Cyclonen hillitty scooppi ei ole toimiva. Siinä tuli alussa katseltua Plymouth Roadrunneria, Pontiac Trans Amia ja muita itseä kiinnostavia malleja, mutta eräänä päivänä nettisurffailun yhteydessä ihan sattumalta eteeni tuli luukkulampuilla varustetun Mercury Cyclonen kuva. ”Aloin jo oikeastaan pari vuotta sitten etsiskelemään netistä jotain sopivaa muskeliautoa tuon 50-luvun siipiauton kaveriksi. ”Yhtäkkiä siinä kiireen keskellä tuo minun avopuoliso Tapion Mika sanoi, että tuolla jonossa on nyt se unelmiesi auto. Siinähän meni aivan pyörryksiin ja taisi tulla oikein ääneen sanottua, että vau, mikä se tuo oikein on. K uvien Mercury Cyclone ei ole Piritan ensimmäinen jenkkiauto, nimittäin naisen tallista löytyy myös ’59 Chevrolet El Camino, joka on ollut hänellä jo seitsemän vuotta. Alun perin tehtaalla asennetut 14-tuumaiset näyttivät suhteellisen kookkaassa autossa liian pieniltä. Raviradan kaviouraa kiertäessä hän ei enää kuitenkaan löytänyt oranssinkeltaista autoa, vaan se oli jo ehtinyt poistua paikalta. Aikaa kului joitakin vuosia ja aina välillä Piritta tutkaili myynnissä olleita yksilöitä, mutta juuri sopivan hintaista ja kuntoista ei tuntunut löytyvän mistään. Yllättävä käänne auton metsästyksessä tapahtui kuitenkin viime vuoden elokuussa, kun Piritta oli myymässä lippuja Oulun raviradalla järjestetyssä Ride In Oulu Motor Meetissä. Sillä samalla hetkellä se pomppasi omalla suosikkilistalla ykköseksi ja päätin, että tuollainen pitää itselle joskus saada”, muistelee Piritta ensimmäistä havaintoa linjakkaasta FoMoCo-tuotteesta. ”Siinä tuli kyseltyä Facebookista sun muualta tuon tapahtumassa olleen Cyclonen perään, mutta sen omistajaa vaan ei tuntunut löytyvän
”Kyllä se Veli ihan tosissaan oli myynnin suhteen. Perille päästyään ja siinä tallissa Cyclonea tutkiessaan Piritta varovasti kysyi, olisiko isolohko-Cyclone ostettavissa. Järjestelmässä olevien vuotojen vuoksi lamppujen luukut eivät pysyneet kiinni kuin vajaan pari tuntia, mutta muutaman osan ja letkujen uusimisen jälkeen ne ovat toimineet niin kuin tehtaalta lähtiessä. Parin kesän ajelun jälkeen alkoi auton tyhjäkäynnissä ilmenemään pientä humpausta, jonka syyksi paljastui vuotava imusarjan tiiviste. Myös 429-kuutiotuumainen 4V-isolohkomoottori ja C6-automaattivaihteisto oli läpikäyty Amerikassa, joten niille riitti Suomessa pelkkä normaali huolto. ”Siinä aluksi minulla oli tarkoitus vaan päästä käymään katsomassa Cyclonea paikan päällä tarkemmin, jotta saisin varmistuksen sille tunteelle, että se todellakin olisi minun unelmien auto. No, jäihän sinne talliin onneksi Velille vielä ’70 GT Torino, joka on ollut hänellä yli 20 vuotta”, selventää Piritta ja jatkaa: Sillä samalla hetkellä se pomppasi suosikkilistani ykköseksi ja päätin, että tuollainen pitää itselle joskus saada. Cyclonen omisti Pyhäjoella asusteleva Veli Lohikoski, joka oli tuotattanut sen Suomeen vuonna 2008 Taylorista Michiganin osavaltiosta. 51 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Mitään isompia korjauksia ei Veli joutunut Cycloneen tekemään, vaan selvisi joillain pienillä fiksailuilla. Autoon tutustuminen sopi Lohikosken Velille vallan mainiosti, joten sovimme, että tulisimme käymään Mikan kanssa Pyhäjoella heti seuraavan päivänä”, Piritta selittää vielä näin jälkeenpäinkin selvästi innostuneella äänellä. Vaikka myyntiilmoituksen kuvissa Cyclonen kunto vaikutti hyvältä, niin Veliä kuitenkin vähän jännitti, miten muutama vuosi aikaisemmin tehty entisöinti oli toteutettu. Pelko lasikuitu-kanaverkkokorjauksista lattioissa osoittautui turhaksi, nimittäin etujalkatiloihin tehdyt ruostekorjaukset oli hoidettu asianmukaisesti hitsaamalla niihin korjauspalat. Korjauksen yhteydessä Veli korvasi alkuperäisen imusarjan alumiinisella Edelbrockin Performerilla ja samalla kaasutin vaihtui 625 cfm:n Carteriin. Tuontiprojektissa ja yhteydenpidossa ison veden taakse oli isona apuna lempääläläinen Ilkka Järvinen, jonka avustuksella auto myös saatiinkin loppuvuodesta turvallisesti Velin kotitalliin Pyhäjoelle. joku keksi, että olisiko auto joskus ollut esillä Oulun näyttelyssä. Kunnostuksen yhteydessä Cyclonen alkuperäinen Deep Gold -metalliväri vaihtui pirteämpään Grabber Orangeen, joka sopii hyvin yhteen uusitun mustan vinyylikaton kanssa. Oulusta rantatietä etelään päin ajellessa Piritta ja Mika pohtivat, että mahtaako Cyclone oikeasti olla ostettavissa ja oliko Velin heitto raviradan tapahtumassa mahdollisesta myynnistä totta. Saman tien alettiin tutkia vanhoja osallistujalistoja ja sieltähän löytyikin auton omistajan nimi ja paikkakunta”, Piritta kertaa. Itse vaan ajattelin, että ei hän varmaan raskisi tuollaisesta aarteesta luopua. Nyt, kun Cyclonen omistaja oli tiedossa, niin Piritta tarttui luuriin ja soitti Velille. Yksi niistä oli alipaineella toimivien luukkulamppujen korjaus. Oikeasti myynnissä
”Ei siinä tarvinnut pitkää koeajolenkkiä tehdä, että tajusin olevani unelmieni auton ohjaimissa. Listalta löytyivät muun muassa sähköikkunat sekä sähköisesti toimiva penkin selkänojan lukituksen vapauttaja, kun ovi aukaistaan. Jälleenmyyjän esittelyautoksi tilatussa Cyclonessa on paljon lisävarusteita. Piritta on myös miettinyt parempaa äänentoistoa sekä mahdollisesti toisen vannesarjan hankkimista. Viime kesänä hyviä ajokelejä riitti myöhäiseen syksyyn asti joten Cyclonella tuli cruisailtua alkuhuumassa useasti. Sen verran kuitenkin sanoin Velille, että pitää vielä illalla tarkistaa kotona pankkitilin saldo, jotta maksu onnistuisi”, kertaa Piritta nauraen. Kori: Alkuperäinen. Sieltä sain myös järjestäjiltä palkinnon, joka oli Absolut Vodka -pullo”, kertoo Piritta hymyssä suin. 52 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Mercury Cyclone GT ’70. Ne tulisivat olemaan FoMoCo:n omat Magnum 500 -vanteet. Cyclonen maksu onnistui vielä samana iltana, joten Piritta ja Mika kävivät hakemassa sen kotiin heti seuraavana päivänä. Moottori: 429-4V V8, Edelbrock Performer -imusarja ja Carter 625 cfm kaasutin. Tulipa siinä käytyä myös Saariselällä Rautaa Rajalle -tapahtumassa, jonka aikana auton mittariin kertyi reilut 1 000 kilometriä. Auto näytti ja tuntui aivan ihanalta, ja minuun teki heti vaikutuksen isolohkomoottorin voima sekä vääntö. Loppuun Piritalla on hyvä vinkki kaikille naisille: ”Naiset, jos haluatte hemmotella itseänne oikein kunnolla, niin tuollainen isolohkomuskeliauto on juuri sopiva siihen tarkoitukseen”. Vanteet: Alkuperäistyyppiset peltivanteet, halkaisija 15 tuumaa. Faktat Mercury Cyclone GT ’70 • Omistaja: Piritta Mertala, 40 • Paikka: Oulu. Kiitos: Veli Lohikoskelle helposti ja asiallisesti sujuneista kaupoista. Koeajon jälkeen siinä vähän aikaa Velin kanssa neuvoteltiin hinnasta, mutta siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen melko helposti. Renkaat: BF Goodrich, edessä 235/60 R15 ja takana 255/60 R15. Voimansiirto: C6-automaattivaihteisto, 9" lukoton taka-akseli 3.00:1 -välityksellä. Erikoista: Marti Auto Worksin raportista selviää, että Cyclone on uutena tilattu Dealer Demonstrator -mallina, joten tässä kyseisessä esittelyautossa on paljon lisävarusteita. Sisusta: Alkuperäinen musta verhoilu. ”Kyllä siinä ajellessa hymyilytti oikein kunnolla ja siinä samalla huomasin, että tässähän tuli ostettua itselle oikein kunnon 40-vuotissynttärilahja. Cyclonesta on tarkoitus pitää jatkossakin hyvää huolta ja oikeastaan ainoa asia, joka vaatii huomiota, on kojetaulunpäällinen, jossa on pieniä halkeamia. Sen verran kuitenkin sanoin Velille, että pitää vielä illalla tarkistaa kotona pankkitilin saldo, jotta maksu onnistuisi
CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. 5. Yksi tuote, yksi työvaihe . Kiillotusöljyt antavat syvyyttä, kiiltoa ja värikylläisyyttä. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. 4. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. upea pinta 3-in-1 Wax puhdistaa, kiillottaa ja suojaa pinnan yhdellä työvaiheella. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Voiko sika säkissä olla rikki. 3. www.meguiars.fi Maahantuoja: HL GROUP Meguiars 3in1 mainos-0419.indd 1 12.4.2019 13.48. 2. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Synteettisesti vahvistettu Carnauba-vaha antaa lopuksi kestävän suojan autollesi. Ainutlaatuiset hioma-aineet poistavat pyörteet ja pienet naarmut. 1. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia
SYY JA SEURAUS osa 2 54 AMERIKAN RAUTA 4/2019
SYY JA SEURAUS DESOTO COUPE ’38. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 55 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Lahjan hankinta ja rakentelu pysyi kätevästi salassa, kun Lassi hankki samalla itselleen ’38 DeSoton, jonka parissa hän mukamas aikansa vietti. Viime numerossa esittelimme ’53 Ford F-100 pick-upin, jolla lappeenrantalainen Lassi Kuorttinen yllätti isänsä tämän 60-vuotissyntymäpäivillä
Ajattelin, että se siitä, joku varmaan ehti ostaa sen”, Lassi muistelee auton ensinäkemistä. ”Seuraavalla viikolla tallilla käydessä pistin akun lataukseen ja ajattelin kokeilla käynnistää moottoria. Pikkuhiljaa hän alkoi katsella isän auton ohessa myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa, mihin omat rahat sillä hetkellä sattuisivat riittämään. Asioihin tuli erinäisiä viivästyksiä, kun samalla hoidettiin isän auton ostoa, mikä osoittautuikin lopulta hyväksi asiaksi. Jarrupintoihin oli päässyt jarrunestettä, minkä seurauksena pinnat olivat aivan limaa. ”Päätin viedä auton kaverini hallille pestäväksi, kun siellä oli nosturi käytettävissä. Tämän jälkeen kiikarissa ehti olla muutama muukin laite, mutta jostain syystä DeSoto jäi kaivamaan mieltä. K un Lassi alkoi loppukesästä 2010 etsiä Jenkkilän myyntipalstoilta isälleen soveltuvaa autoa, ei hänellä ollut lähtökohtaisesti pienintäkään ajatusta hankkia uutta harrastepeliä myös itselleen. Rummuille annoin sen verran lämmintä, että niistä paloi öljyt pois. Väänsimme hetken hinnasta ja lopulta sovimme kaupat, minkä jälkeen auto jäi odottamaan kontitusta. Samalla myös haju muuttui huomattavasti siedettävämmäksi. ”Tulostin ilmoituksen heti ja lähetin Amerikan pään luottomieheni katsomaan autoa paikan päälle. Siitä tuli heti projektiin uutta vauhtia ja päätin, että auto pitää saada kesäksi ajoon”, Lassi kertaa. Olin jotenkin niin innoissani, etten tajunnut tulostaa ilmoitusta, ja aamulla, kun menin tietokoneelle uudestaan, ei sitä löytynyt enää mistään. Muutamaa päivää myöhemmin sain autosta lisäkuvia, joista rohkaistuneena olin valmis ryhtymään kaupantekoon. Sinne piti tietysti päästä ajamalla, mutta yksi jarru lukittui joka kerta, kun poljinta edes hipaisi. Kun muu ei auttanut, niin rakensin itse ulosvetäjän, jotta sain sen irti. Kaasupolkimen yläpuolella oli yksi poljin lisää, ja kun sitä painoi, niin heti hörähti. Myyjä oli nimittäin kovasti vakuutellut auton olevan ajokuntoinen. Siinä iski se kuuluisa autokuume. Käänsin avaimesta, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Niin vain kävi. Laitoin kaasarista ryypyn päälle ja starttasin uudestaan, niin kone lähti laakista käyntiin. Lopulta poliisi-Soto näet palautui myyntiin, minkä jälkeen Lassi ei viivytellyt enää hetkeäkään. Ostohetkellä hän oli ollut varma, että autoon pitäisi vaihtaa koko tekniikka ja hitsata peltiä ties kuinka paljon, mutta mielikuva osoittautui vääräksi. Rottien jätöksiä ja rautanauloja. Hetken aikaa tutkailtuani huomasin, että startti on mekaaninen. ”Eräänä iltana selailin netin myynti-ilmoituksia juuri ennen nukkumaanmenoa ja silmiini osui poliisiväreissä ollut ’38 DeSoto. Avasin rummun, joka oli hiton tiukassa. Hain varaosakauppiaalta metritavarana jarrupintaa ja traktorikaupasta pussin niittejä, joilla kiinnitin kenkiin uudet pinnat. Projekti käynnistyi huolellisella siivoamisella, minkä myötä kokonaispaino keveni melkoisesti rottien jätösten, rautanaulojen sun muun vuosien saatossa kertyneen ylimääräisen lian ja rojun poistamisen myötä. Lassi ei kerinnyt tutkia uutta tulokastaan paljoakaan, kun isälle tuleva F-100 piti hoitaa salassa tulevaan talvisäilöönsä. Huikka bensaa kaasariin ja ei muuta kuin starttaamaan. DeSoto nykäistiin trailerille ja vietiin omaan talliin odottelemaan. Muuta remonttia jarruihin ei tarvinnut tehdäkään pientä säätöä lukuun ottamatta.” 56 AMERIKAN RAUTA 4/2019 DeSoto Coupe ’38. Kontin purku tapahtui Suomen päässä 18.12.2010
Eivätpähän vuoda enää vettä sisälle. Peltitöiden jälkeen projekti jatkui Lassin omalla tallilla. Kun auto oli pesty niin päältä kuin sisältäkin, oli mukavampi ryhtyä tekemään remonttia. Sisustan tummanpuhuvaa yleisilmettä raikastettiin lisäämällä oviin ja mittariston pohjalle messinkiä. Lopuksi ne maalattiin kiiltävän mustiksi. Ovipahvit leikattiin alumiinilevystä, jonka päälle liimattiin kangas. Hillityllä ja huomaamattomalla asennuksella nykyteknologia ei hyppää silmille. Radio piilotettiin takapenkin alle ja kajarit potkupaneeleihin. Ei paha homma ollenkaan. Radio piilotettiin takapenkin alle. Päädyin lisäämään oviin ja mittaristoon messinkilistaa rikkomaan tasaisen synkkiä pintoja ja tuomaan näköä. Myös kaikki ikkunat on uusittu. Verhoiluhommia Lassi ei ollut aiemmin tehnyt, mutta nekin tuli opeteltua tämän projektin parissa. Penkkeihin ja kattoon Lassi käytti samaa mustaa kangasta, kunnes alkoi tuntua, että mustaa oli jo hieman liikaa. Tosiasiassa se on maalattu Yhdysvalloissa elokuvaroolia varten. Autenttisen näköinen poliisikuosi jaksaa ihmetyttää kanssakulkijoita. ”Verhoiluhommia en ollut tehnyt koskaan, mutta nytpä on harjoiteltu sitäkin hommaa”, mies tuumaa. Takaja sivuikkunat Lassi päätyi liimaamaan. Mittaristo vaihtui Auto Meterin tarvikesarjaan ja kaikki kytkimet uusittiin. Sisustuksesta ei ollut jäljellä kuin penkin runko ja kattoverhoilun tangot. Mustaa ja messinkiä. Kaikki vanhat sähköt saivat lähteä ja sisäpuolen pellit hiekkapuhallettiin samoin kuin luukkujen sisäpuolet. Kaikki ikkunat uusittiin paikallisessa lasiliikkeessä, josta löytyi myös sopiva tuulilasin tiiviste. Vähän on paljon!” Lassi kiteyttää. Projekti käynnistyi huolellisella siivoamisella, minkä myötä kokonaispaino keveni melkoisesti vuosien saatossa kertyneen lian ja rojun poistamisen myötä. 57 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Mittarit itsessään ovat Auto Meterin tarvikesarjaa. Samalla Lassi lisäsi lämmityslaitteen, sillä eivät ne Suomen kesät ole aina yhtä lämpimiä kuin viime kesä. Sisäpuolen pellit on hiekkapuhallettu ja maalattu kiiltävän mustiksi. Ruostevaurioiden vähyys yllätti todella, sillä niistä selvittiin tekemällä uusi vaihteiston päällispelti ja repsikan puolelle penkin kiinnikkeen viereen noin tupakkiaskin kokoinen paikka
Alkuperäinen syylari oli täysin tukkeessa ja korjaamolta ilmoitettiin sen korjauksen kustantavan viitisensataa euroa. Talvipakkasilla lämpöongelmia ei ollut, mutta kevään ollessa pitkällä lämmöt nousivat tappiin jo pienen koekäytön jälkeen. Joskus Lassi saattaa huikata, että juu juu, vaikka tosiasiassa auto olikin myyjän puheiden mukaan maalattu poliisiasuun elokuvaroolia varten. Sisusta ja sähköt tuli tehtyä loppuun viime tingassa ja perjantaiaamuna autolla suunnattiin katsastuskonttorille. Kun ongelmia ei ilmennyt, päästiin matkalle kohti Lapuaa iltapäivällä. Faktat DeSoto Coupe ’38 Omistaja: Lassi Kuorttinen, 38 Paikka: Lappeenranta. Renkaita etsiessä kaverilla sattui olemaan jouten käytetty sarja sopivan kokoisia valkokylkirenkaita, jotka Lassi osti pois ja pyöräytti kunnostamilleen vanteille. Moottori: 235 cid lättäpääkuutonen. 58 AMERIKAN RAUTA 4/2019 DeSoto Coupe ’38. Talvipakkasilla lämpöongelmia ei ollut, mutta kevään ollessa pitkällä lämmöt nousivat tappiin jo pienen koekäytön jälkeen. Alusta: Alkuperäinen. Lassin mielestä hinta tuntui silloin liian kalliilta. Samalla hän muotoili alumiinista kunnollisen tuulitunnelin, mikä lopetti lämpöongelmat siihen paikkaan. Sen sijaan hän löysi kohtuuhintaisen korvaavan alumiinisyylarin, jonka sai sovitettua alkuperäisiin kiinnikkeisiin pienellä vaivalla. Vanteet: 15" peltivanteet. Sisusta: Verhoiltu mustalla kankaalla, jota somistettu messinkilistoilla. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut. Vanteet hiekkapuhallettiin ja niiden pintaan ruiskutettiin musta maali. 700 kilometrin koeajo. Lapuan reissun jälkeen hän ryhtyi tekemään isälleen tulevaa F100:sta ja DeSotolla vain ajeltiin. Kiitos: Kaikille projektiin osallistuneille. Renkaat: Ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla. ”Pikkuserkkuni oli luvannut lähteä Harrikalla matkaan mukaan, ja sen koneen laitoimme kasaan myös siinä edellisen yön aikana. Molempien kulkuneuvojen koeajo tuli siis suoritettua samalla reissulla. Pientä viimeisteltävää siinäkin olisi vielä ollut, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt kaikkeen. Liikenteessä ihmiset kyselevät usein, onko auto ollut alun perin ihan oikea poliisiauto. Auton valmistumiselle oli asetettu takarajaksi Lapualla järjestetyt FSRA:n rodinatikat, jotka pidettiin 29.–31.7.2011. Perillekin pääsimme, vaikka vähän myöhään menikin”, Lassi kertoo neitsytmatkasta, jota kertyi suuntaansa lähes 350 kilometriä. Korimuutokset: Elokuvaroolia varten Yhdysvalloissa tehty poliisimaalaus. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali ylivaihteella. Kun sähköt ja bensapuoli oli tehty, piti autoa päästä koeajamaan
Tervetuloa!. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P
Ajettava ksi tehty Ajettava ksi tehty 60 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Ajettava ksi tehty Ajettava ksi tehty HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL ’04. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 61 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Janne Ikkalan kolmen metrin kokonaispituutta lähentelevässä chopperissa ei ole mitään ylimääräistä. Krumeluurien sijaan siinä on keskitytty ajettavuuteen, ja pitkäkeulalla onkin päästelty rakentamisensa jälkeen jo liki 20 000 kilometriä
Purkuvaihetta seurasi aktiivinen rakentelutalvi. Akseliväliksi tuli näyttävät 242 senttiä. ”Kun mä lähden rakentamaan pyörää, niin pyrin tekemään siitä yliyksinkertaisen. ”Mä olen touhunnut Harrikoiden parissa noin 25 vuotta”, mies taustoittaa. Eikä se ole ole päässyt pölyttymään tallissa Jannelle siirtymisen jälkeenkään. Runkoja koneistustöissä Spok Motorin Juho on osoittautunut Makelle korvaamattomaksi avuksi monissa pyörissä, niin tälläkin kertaa. ”Pyörälle suoritettiin pitkän keulan asentamisen jälkeen Test Mill Oy:ssä jarrutusja ajotestit, joilla varmistettiin sen käsiteltävyyden ja käyttäytymisen säilyvän halutunlaisina”, Make kertoo. Neljän tuuman porauksella ja neljän tuuman iskulla siitä saatiin ihanteellisen herkkä ja vääntävä. ”Tuo pyörä ehti olla minulla kolmisen vuotta aktiivisessa ajossa, kunnes toinen pyörä ajoi ohi. Tankki tuli valmiina, mutta sitä jouduttiin muokkaamaan, jotta se saatiin istumaan paikalleen nätisti. Toinen ulkoasua vahvasti määrittelevä seikka ovat Jesse Jamesin vanteet, joita metsästettiin Jenkeistä aika kauan. J otkut lukijoistamme saattavat muistaa Ikkalan Jannen graffitiaiheisesta baggerista, jonka esittelimme numerossa 6/2014. Se on ollut lähtökohtana kaikissa pyörissäni”, mies kuvailee ideologiaansa. Niin eteen kuin taaksekin poimittiin levyjarrupaketit Performance Machinen valikoimasta. Yrittäjän vähät vapaa-ajat eivät riittäneet kahdesta pyörästä nautiskelemiseen, joten päädyin laittamaan tämän myyntiin, ja Janne bongasi sen.” Yliyksinkertainen. 62 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Harley-Davidson Softail ’04. Kevääseen 2017 mennessä mies ehti ajaa pyörällään noin 17 000 kilometriä, mikä lienee ihan riittävä osoitus sen hyvistä ajo-ominaisuuksista. Pitkäkeulaa tuli ohjastettua pitkin Suomea ja välillä Ruotsin sekä Vironkin puolelle. Vaikka pyörästä tehtiin hyvää ajettavaa, ei keulan kanssa lähdetty ujostelemaan. Lähtökohtaisesti Make on rakentanut pyöränsä aina ajovehkeiksi eikä näyttelyesineiksi. Laatikko tehtiin niin ikään kokonaan uusiksi, kytkinpaketti uusittiin BDL:n tuotteilla ja veto vedettiin oikealle”, Make listaa. Kone on rakennettu kokonaan uusiksi S&S:n osilla. Tarkka kaveri, joka tekee hyvää jälkeä”, Make kiittelee. 10,5-tuumainen vanteen leveys kun oli siihen aikaan vielä pikkuisen haasteellinen. Softailin tultua Makelle alkuperäiskuntoisena vuonna 2013, purettiin se heti alkajaisiksi osiin. Sittemmin tuon ”No Limit” -nimellä tunnetun pyörän räväkkä graffititeema on muuttunut takaisin tummanpuhuvaksi ja nykyään sen aiempaa hillitympiä pintoja koristavat runsaat pinstraippaukset. Hän on maalannut mulle vuosien varrella monia autoja ja pyöriä. Neljän tuuman porauksella ja neljän tuuman iskulla saatiin aikaiseksi ihanteellisen herkkä ja vääntävä kone. Kaikki ylimääräinen jätetään pois ja toimivuus asetetaan etusijalle. ”Kone rakennettiin kokonaan uusiksi ja toteutettiin S&S:n osilla. Miehellä on 16 vuoden kokemus autokaupan alalta, minkä tiimoilta hän perusti vuonna 2011 firmansa Proot Oy:n ja harrastuksesta tuli työ. Hillityn kliiniä teemaa edustaa myös hänen tuoreempi hankintansa, jonka on rakentanut Proot Cycle -pyöräliikettä Helsingissä luotsaava Markus "Make" Mäki. Pyörä on kuitenkin edelleen Jannella. ”Yksinkertaisen kliiniä linjaa haettiin myös pyörän värityksessä, jonka ruiskutti Ketosen Krisse. Sen jälkeen kauppaa on tehty niin autoilla kuin pyörilläkin, mutta viime aikoina painopiste on pyörähtänyt enemmän prätkäpuolelle ja nimenomaan Harrikoihin. Alkuperäistä voimanlähteeseen ei jäänyt kuin lohkot. Tankki pinnoitettiin sisältä teollisuusepoksilla, jotta se kestäisi varmasti nykypolttoaineiden sisältämän etanolin sun muut lisäaineet. Perusmusta ’03 Electra Glide rakentui hänen käsissään jenkkityyliseksi ilmajousitetuksi laukkupyöräksi 26-tuumaisine etufillareineen. Päinvastoin kokoonpanoon valittiin överein vaihtoehto, mitä saatavilla oli. Vanhaa ei jäänyt kuin lohkot
Kun mä lähden rakentamaan pyörää, niin pyrin tekemään siitä yliyksinkertaisen. Hallintalaitteet noudattavat kautta linjan hillittyä ja pelkistettyä linjaa, jota Make piti koko projektin suuntaviivana. 63 AMERIKAN RAUTA 4/2019
Tällä kertaa näyttely oli kalustonsa suhteen entistäkin suurempi, sillä esillä oli myös hallillinen klassikkoautoja sekä ennennäkemättömän monta näyttelyrekkaa. HELSINKI, 19.–21.4. Timo Hersti toi näytille keväällä pinkistä mustaksi väriään vaihtaneen ’53 Buick kustominsa, jonka maalaus kullanhohtoisine liekkeineen on saanut inspiraationsa vanhan kustomkirjan kansikuvasta. Top 10 -palkittu pickis myös liikahtaa melko ripeästi yli 400-hevosvoimaisen 383-strokerin turvin. Kenny Thai Kanervan ’42 Tudorista rakennettu Romu Keinästä mainostava rottapickis oli kuulemma rakennettu yli 40-prosenttisen alkoholin voimin noin kolmen promillen kunnossa. Teksti: Tomi Eronen Ehkä koko näyttelyn upein maalaus koristi Hendrik Van Puffelenin ’52 Chevy 3100 Pick-upia. Jo perinteeksi muodostuneessa huutokaupassa oli myynnissä myös Tami Leinon nätti ’65 Malibu SS. Keltaisesta mustan kautta pinkiksi muuttunut ja moneen otteeseen lookiaan vaihtanut auto onkin nyt komeampi kuin koskaan aiemmin. American Car Show 2019 64 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Tällä kertaa siitä ei kauppoja kuitenkaan syntynyt, vaan punainen lippu heilahti korkeimman huudon hylkäämisen merkiksi. Alkuperäistä 350-pikkulohkon voimin liikkuvassa laitteessa ei hirveästi ole jäljellä. Helsingin American Car Show avasi perinteiseen tapaan kotimaisen kesäkauden. Ajettavuutta on modernisoitu Mustang II -keulalla ja ilmajousituksella
Näyttelyn tyylikkäin peräkärry taisi löytyä ruotsalaisen Sören Christofferssonin ’32 Cabrioletin perästä. Yksi huutokaupan mielenkiintoisimmista laitteista oli Jarmo Kraftin harvinainen ’57 Belvedere 4d HT. Toni ”Mr. Virolainen Erkki Joon kuuluu American Car Show’n vakiokävijöihin. Terror” Himmelroosin ’70 Dodge D100 pickup on Detroit Steel Wheelsin 20-tuumaisine teräsvanteineen todella härski näky. Aikoinaan Amerikasta yksityisen tuoman auton keulalta löytyi jo tehtaan jäljiltä 318-pikkulohko. Auto valittiin ansaitusti Top 10:een. Karvisen Mika toi tällä kertaa Ylämyllyltä Helsinkiin upean ’32 Hi-boyn, jonka klassinen look kätkee alleen Morgan’s Racing Enginesin rakentaman rivakan pikkulohkon sekä nelipyörälevyjarrut! Pasi Puntasen ’32 Tudorin erikoisuus kätkeytyy valmistusmaahan – se on nimittäin valmistettu Tanskassa! Yksi näyttelyn upeimmista kokonaisuuksista oli ehdottomasti Masi Isohannin isolla Kenne Bell -ahtimella terästetyn LS-koneen turvin liikkuva Chevy II -farmari. Tällä kertaa mies toi näytille ilmajousitetun ’59 patina-Edselinsä asiaankuuluvin somistein höystettynä. Rodimissit. 65 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Kiiltävästä pinnastaan huolimatta auto ei ollut aivan vasta rakennettu, vaan esimerkiksi maalaus oli vuodelta 1989! Kimmo Tolinin vasta 156 000 mailia ajettu ’74 Dart Custom on entisöity hienoon alkuperäiskuntoon. Auton patinakuosi kätkee kuitenkin alleen todellisen yllätyksen, Dodge on nimittäin pinnan alta oikeastaan Letukka runkoa myöten
Tapsan auton alkuperäisen oloinen kuosi kätkee alleen ahdetun modernin LS-moottorin, jonka jatkona on 6-vaihteinen T56 Magnum -manuaali. Cobriakin oli esillä kaksin kappalein. Joni Hytin ’69 Chevelle lipesi käsistä eräästä tapahtumasta lähtiessään Jenkeissä, ja tuli Suomeen kolaroituna Copartilta. Siitäkin löytyy 6-lovinen manuaali sekä Detroit Speedin apurunko coilovereineen ja Z06-Corvetten jarruineen. Yksi etukäteen odotetuimmista näyttelyn uutuuksista oli varmasti F1kuljettajana tunnetun Mika Salon yli 15 vuotta työn alla ollut ’69 Camaro. 66 American Car Show AMERIKAN RAUTA 4/2019. Malli oli aikanaan hyvin edistyksellinen, sitä voisi kutsua jopa ensimmäiseksi nykyajattelua edustavaksi tila-autoksi. Auton keulalta löytyy 1200-heppainen Procharger-ahdettu 540 cid isolohko, ja alusta on rakennettu täydellisesti uusiksi vastaamaan maailmankuulun kisakuskin vaatimuksia. Hytti on korjannut auton entistä komeampaan kuosiin Suomessa. Auto valittiin näyttelyn Top 10:een. Auton suorituskyvyn pääsee todistamaan tulevan kesän Blacklist-katuautomittelöissä. Mikael hankki 30 vuotta tallissa seisseen auton itselleen kolmisen vuotta sitten ja on sen jälkeen palauttanut auton takaisin upeaan näyttelykuntoon. Ilkka Ruopan kahta tuoreinta sukupolvea edustavien Ford GT:iden rinnalle oli tuotu näytille Tapani Kosken ensimmäisen sukupolven GT 40 replica, ja kyseessä oli varmasti ensimmäinen kerta, kun kaikki kolme GT-mallipolvea olivat Suomessa rinnakkain näyttelyssä. Etualalla näkyvä Pietari Markon yksilö on vieläpä aito 427, ja taustalla näkyvä Leif Nylundin hopeanharmaa CC/ Cobra liikkuu myös 427-isolohkon voimin! Koska näit viimeksi näin komean Gulf-värisen kolmikon. Pagoda Green -väri oli saatavilla vain ’64 1/2 Mustangeihin, joista 4% sai sen pintaansa. Aimo Taposen ei tarvinnekaan pelätä, että ihan heti tulisi samanvärinen avo vastaan. AMC-kerhon osastolla huomion kiinnitti Maria Ketosen museorekisterissä oleva ’75 AMC Pacer X. Salon auton tapaan Camaro Clubin osastolta löytyi myös kerhon puheenjohtaja Tapio Tarasoffin ’69. LBC Motorsportin pirteä pikkuinen on ’86 vuosimallin Pontiac T-1000, jollaista ei näe ihan joka vuosi vakiokuntoisenakaan. Historian siipien havina oli vahva ruotsalaisen Mikael Anderssonin ’78 Trans Am lowriderissa, joka valmistui nykyiseen kuosiinsa jo vuonna 1985. Alustasta löytyy reilusti Art Morrisonia ja Detroit Speed Suspensionia ja pysähtymisestä huolehtivat isot levyjarrut. Mikko Werkkalan ’77 Charger SE muistutti siitä, että kyllä tämänkin ikäluokan Charger voi olla ihan oikea muskeli. Konehuoneesta löytyy Sourcen kansilla, rullanokalla ja Sniper-ruiskulla varustettu 450 cid isolohko. Camaro-faneille herkkua tarjoili myös Joni Kiurusen LS7-tekniikkainen ’69
Kauan odotettu edullinen valkosivuvyörengas on vihdoin tullut myyntiin, ja saattaa hyvinkin mullistaa klassikkorengasmarkkinat. Juhani Jokisen omistama ’29 Ford A Roadster on tosiaan se aito Boyd Coddingtonin vuonna 1977 rakentama ”Silver Bullet”. 67 AMERIKAN RAUTA 4/2019. perintöprinsessaksi valittiin oikealla tuulettava Janina Vänttinen ja 2. FSRA:n osastolla oli esillä myös Kari Ällin ’34 Fordor, jolla John Dillingeriä esittänyt Johnny Depp karkasi vankilasta elokuvassa Public Enemies. 1. Miss Hot Rodiksi kruunattiin tänä vuonna keskellä hymyilevä Emilia Kuisma. Tuolloin legenda rakenteli vielä autoja pienessä yhden auton tallissa Kalifornian Cypressissä, eikä maailmanmaineesta ollut vielä tietoakaan, mutta auto heijastelee jo vahvasti miehen legendaksi nostamaa modernia tyyliä. Moottorina on 275-kuutiotuumaiseksi stroukattu 8BA-lättäpää T5-manuaalin kera. Amerikan Raudan osastolla esillä ollut Marko Stjerbakoffin ”Rujo” houkutteli useita malleja poseeraamaan rinnalleen. Amerikan Raudan osastolla katseita keräsivät myös Kari Kylmäniemen lehden kannesta tuttu ’30 Roadster sekä upeat Peppiina, Sini ja Janina. Palkitut Top 10 • Chevrolet Camaro ’69, Mika Salo • Ford Torino ’69, Hannu Mäkinen & Marko Ojala • Chevrolet Bel Air Station Wagon ’57, Manfred Johansson • Ford B-model ’32, Timo Vihavainen • Chevrolet 3100 1/2 Pick-Up ’52, Hendrik Van Puffelen • Chevrolet Impala Convertible ’58, Kaj Hägglund • Chrysler 300 G ’61, Jari Turunen • Chevrolet Impala ’58, Sauli Vesala • Chevrolet Nova STW ’66, Masi Isohanni • Ford Dearborn Deuce Roadster ’32, Josef Sommarkrans Wehnyn muistopalkinto • Ford Cabriolet ’34, Esa Reinman Best in Show • HD Panhead Vintage Drag Bike ’48–65, Veltto Kannosto People's Choice • Chevrolet Chevelle ’66, Petri Laine Kontio Renkaiden osastolla uusia Kontio WhitePaw Classic -valkosivurenkaita esitteli tämä Cadillac, jonka kyydissä kerrottiin olleen aikoinaan itsensä Marilyn Monroenkin. Jari Härkösen ’57 DeSoto Town Panel on vanha suomalainen poliisiauto, joka rakennettiin nykyiseen kuosiinsa 1988–1992. Ruskea tuntui olevan kevään muotiväri rodeissa, sillä suklaisen pinnan oli saanut myös Timo Vihavaisen ’32, joka valittiin myös näyttelyn Top 10:een. perintöprinsessaksi vasemmalla näkyvä Suvi Syrjänen. Pasi Pouta toi tällä kertaa näytille parikin autoa. Sauli Vesalan upea ’58 Impala valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Tämä juuri valmistunut ’28 A Roadster on tekniikaltaan ja alustaltaan Hot Rod -guru Vern Tardellin rakentama, nykyinen look on Poudan käsialaa
Veltto Kannoston vanha drag bike Panhead sai koko näyttelyn Best In Show -palkinnon. Keulalta löytyy Tunnel Port 427, jonka jatkona on Tremecin 5-lovinen suorakytkentämanuaali. Kirjoittajan ’81 Cutlass Supremen uusi maalausteema ensiesiteltiin American Car Show’ssa. 1250-kuutioista tuplanokkakonetta on terästetty remmiahtimella. Tämän ikäluokan Cutlassit ovat tutumpia näkyjä lowridereina, mutta toimii niissä tällainenkin tyyli. 68 AMERIKAN RAUTA 4/2019 American Car Show. Isän ja pojan, Sebastian ja Christian Strömbergin, 1:2 mittakaavaan rakennettu ’69 Charger on tehty kokonaan itse talliin vuosien mittaan kertyneistä teräksistä, pelleistä ja osista. Auto on tarkoituksena katsastaa myös liikennekäyttöön. Cutlass oli esillä Meguiarsin osastolla, missä sitä oli kiillottelemassa lehtemme kuvissa mallinakin aiemmin esiintynyt ammattifiksari Siiri. Hannu Mäkisen ja Marko Ojalan ’69 Torino on rakennettu Richard Pettyn Nascar-kilpurin kopioksi. Top 10 -palkitussa pyörässä on paljon käsintehtyjä osia ja sen runkoputket toimivat neljän litran öljysäiliönä. Juha Isokedon ’80 Shovel ”Ironside” ei jätä takuulla kylmäksi. Korpela Racingin ’73 Mustang Mach I:n pellin alta löytyy Timo Lehtimäen rakentama yli 600-heppainen 4,6-litrainen tuplaturbotekniikka. Jani Aallon ’60 C10 oli esillä Tuning Car Show’n puolella. Marko Ruokosen ’78 Supreme on täysin läpikäyty. Husson Jaska oli rakentanut Dartinsa moottorin kokonaan uusiksi, ja nyt kahdella 750 cfm Quickfuel -kaasuttimella ruokittu vapaastihengittävä 406 cid tuottaa jo huikeat 731 hevosvoimaa! Jaska kertoi, että vääntöaluekin on vielä korkeasta viritysasteesta huolimatta mukavan laaja. Oskari Rantasen ’10 VRod Musclen nimelle on vastinetta. C2-karkkia tarjoili Markus Kärtin ’67 Convertible, jonka keulalta löytyy polttoaineenruiskutuksella varustettu 385 hevosvoiman LT-1. ’G’ Thang -nimi on nyt historiaa, ja auton uusi nimi on ”Aftermath”. 21-vuotias Inka Tikkanen on rakentanut ’01 Sportsterinsa kolaroidusta aihiosta alusta loppuun itse
Tämä hienosti alkuperäisenä säilynyt Electra kuuluu Kiss Kiss Forbid’n -nimelläkin tunnetulle Janita Boströmille. Tomi Friskin ”OG ’59” seisoi kerran Amerikassa museon pihakoristeena maahan haudattuna Cadillac Ranchin tyyliin. Tässä rinnakkain niin ikään hulppeinta päätä edustavat Janne Vuorisalon Eldorado Biarritz ja Hannu Simolan Eldorado Seville. Cadillac Clubin osasto tarjoili tänä vuonna uskomattoman kattauksen 60 vuoden ikään tänä vuonna tulleita ’59 Caddyjä ja palkittiinkin parhaana kerho-osastona. Saku Ritolan 350 km/h seisovalle mailille keräävä C5Vette oli tuotu Radalle. Jari Turusen Chrysler 300G ’61 on upeasti entisöity harvinaisuus, joka valittiin myös näyttelyn Top 10:een. 69 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Classic Car Show’n puolella nähtiin kahden presidentin käyttämät limousinet, nimittäin USA:n presidentti Jimmy Carterin kampanjakiertueellaan käyttämä ’80 sekä presidentti Mauno Koiviston virka-autonaan käyttämä ’86. Mika Salosta ei turhaan tunneta nimellä ”Powerking”. Leo Männistön 40 vuotta ladossa seisseen ’46 Dodge Suomiauton somistus oli yksi näyttelyn komeimpia. Harrasteparkkijärjestely tuntui toimivan tänä vuonna erinomaisen hyvin, ja piha olikin täynnä komeaa kalustoa koko näyttelyn ajan. Edustettuna olivat kaikki korimallit limousinea myöten Broughamia lukuun ottamatta, sellaista kun ei vielä ensimmäistäkään Suomessa ole. Harrasteparkista löytyi myös korialaisella Petri Leppäsellä vuosikymmenet ollut Super Bee. Osmo Roukalan ’61 Vettessä on modernia henkeä, mutta pääpiirteissään se on alkuperäiskunnossa tekniikkaa myöten. comin osastolle promoamaan uutta kotimaista Track Weekiä. Miehen ’75 Ford F-250:nkin keulalta löytyy valtavan kokoisella 14-71-ahtimella ruuditettu viinaa hörppivä 572 cid isoisolohko! Taannoin Amerikan Raudan sivuilla esitelty ’69 Cutlass oli päätynyt takapään vaurioitumisen seurauksena lunastukseen ja oli nyt myynnissä Copart Suomen huutokaupassa. Nyt se on jälleen täysin käyttökuntoinen, ja se tullaan säilyttämään karussa kuosissaan
Auto on varustettu 454-isolohkolla ja manuaalilla. Hot Rod & Rock Show’ssa juhlittiin jo näyttelyn 40-vuotisjuhlia ja esillä kerrottiin olevan yli 250 autoa. 70 AMERIKAN RAUTA 4/2019. TAMPERE, 27.–28.4. Bengtssonille täysin näyttelykuntoinen auto olikin hyvä aihio, jota hän on jalostanut omaan tyyliinsä huikealla liekkimaalauksella ja uudella Roushin 560-heppaisella 427 IR -isolohkolla! Best Car ja Kustom Car -ykkönen. Thomas Bengtssonin järjettömän upea ’50 Mercury on se sama auto, jonka Jani Huhtamäki kustomoi tummanvihreäksi joitakin vuosia takaperin. Huikean tasokkaan Hot Rod -luokan voiton vei sipoolaisen Timo Vihavaisen suklaanruskea ’32 Ford, joka oli Top 10 -autoja Helsingin näyttelyssäkin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Rock Show 40th Hot Rod & Jari Sorvaniemen ’73 Stingray on todella herkullisen värinen. Taso olikin tänä vuonna erityisen kova, ihan niin kuin juhlanäyttelyltä sopii odottaakin
Etualan ’64 Custom 500 tuli aikanaan Kylmäniemen Karille neliovisena sedanina, ja jalostui sittemmin miehen käsissä tähän kuosiin. Autohan tosiaan on se Teemu Selänteen vanha, mistä NHL8-rekisteritunnuskin viestii. Jaakkolan Hannun ’53 Packard oli saanut uudet 20-tuumaiset Detroit Steel Wheelin vanteet, jotka kyllä sopivatkin autoon paljon aiempia pinnavanteita paremmin. Athmosphere Destroyers C.C. Sai Motorsport-luokan 2-palkinnon. Pick Up & Van -luokan toisen palkinnon saaneen auton pikkulohkon perästä löytyy vanhemmissa avolavoissa harvemmin nähty Tremecin 5-lovinen manuaali. Auton upea maalaus on Moparguru Kari Saurun käsialaa. Somistus oli puhdasta americanaa. Katon madalluksen takaa löytyykin pitkän linjan korinpilkkoja John Löfbacka. Esa ja Minna Liikasen ’57 Bel Air voitti juhlanäyttelyn Street Car -luokan. Haminalaisen Juha Tiilin ’64 C10:n maalaus yhdisteli hauskasti candypunaista ja mattamustaa. 71 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Liana poseeraa saukkolalaisen Riku Järvisen vuodesta 1994 rakenteilla olleen ’71 Barracudan kanssa, joka pokkasi todella kovatasoisesta näyttelystä New Classic -luokan toisen palkinnon. Arbogalaisen Staffan Stolpen patinapintainen ’50 Ford F-1 sai Pick Up & Van -luokan kolmospalkinnon. Vesa Mattilan ’64 Fairlane 500 ”Thunderbolt” on varustettu esikuvansa mukaisesti Holman & Moodyn 427 sideoilerilla ja Toploadermanuaalilla. toi tällä kertaa esille parin laikka-avoja. Sanna ja Peter Strömsholmin ’49 Dodge Wayfarer on erittäin linjakas näky onnistuneine choppauksineen
Oikeastaan on vähän harmi, että Bo Hansson on valinnut ’32 Roadsterinsa väriksi näin kirkkaan sinisen. Tämän lehden kanttakin koristava Teemu Forsbergin A-pickis voitti ansaitusti Pick Up & Van -luokan ykköspalkinnon. Vaasalaisten Poutasen veljesten ”Limefire” ’32 5W Coupe on huikea laite, joka on roddattu ensimmäisen kerran jo 50-luvun alussa. Västeråsista oli tuotu näytille Robert Sjögrenin ’29 Tudor, joka ei Edsel-maskeineen ja punaisine koneplekseineen ainakaan jätä kylmäksi. Hot Rod -luokan ykkönen. ”Linssi” Lindströmin kullanhohtoinen ’31 sai Tampereelta Street Rod -luokan kakkospalkinnon. Leppävirtalaisen Mikko Tuomaisen ’35 Chevrolet Standard 3W Coupea olisi voinut äkkiseltään arvella ulkomaanvetonaulaksi. 72 Hot Rod & Rock Show AMERIKAN RAUTA 4/2019. Nykyisenkaltaiseen kuosiin sen rakensivat Cappelin veljekset 50-60-lukujen taitteessa, ja Poutaset ovat entisöineet auton virheettömään kuosiin. Husqvarnalaisen Ronny Bergin ’34 Ford Tudor oli päällisin puolin modernin kliini, mutta sen hienoin yksityiskohta oli varmasti upeasti toteutettu sisustus lentokonepenkkeineen. Hot Rod -luokan kakkospalkinto. Hieno Jussille jo melkeinpä tunnusomaiseksi tullutta tyyliä edustava auto onkin. Tekniikkana on nostalgiseen kokonaisuuteen sopiva ’56 Thunderbirdin 312 cid Y-Block, jota on piristetty Iskenderianin nokalla, kolmella Strombergillä ja Hedmanin custom-pakosarjoilla. Hyvin klassinen showrodi. Se nimittäin meinaa vähän viedä huomiota kauttaaltaan komealta kokonaisuudelta, jonka omaperäisiin ratkaisuihin lukeutuu myös todella erikoinen voimanlähde, showkuosiin viimeistelty ’39 Lincolnin V12! Jussi Luntamon ’32 Roadster oli Tampereella ensimmäistä kertaa näytillä kiiltävässä värissään. Todella viimeistelty auto palkittiinkin ansaitusti Street Rod -luokassa
73 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Kyljen tumma häivytys muodostaa hienosti illuusion koverasta muodosta. Veli-Matti ja Irene Backmannin Plymouth Business Coupe ’41 sai juhlanäyttelystä Special Award -pystin. Olli Manninen kävi pokkaamassa Roadrunnereineen New Classic -luokan ykköspystin. Pianomusta väritys hillittyine punaisine straippeineen ja mustine peltivanteineen pukee autoa täydellisesti. Mustille kirjainsarjalaisille oli näyttelyssä ihan oma tonttinsa, jossa oli näytillä Markku Talvitien Old Classic -luokan voittaneen ’60 300F-avon lisäksi Special Award -palkitut kovakattoiset Jari Turusen ’61 300G ja Kauko Latvan ’62 300H. Arctic Pinheadsien yhtenä työkohteena oli Löfbackan Jukan uudelleen maalatun Fordin koristelu. Amerikan Raudan omalla osastolla oli tällä kertaa esillä Eemeli Stenströmin fadeaway-maalattu ’66 Cadillac Sedan DeVille. kesäkuuta 1959 alkaneeseen American National Exhibition -näyttelyyn Moskovaan, mutta toimitettiin sitten myyntiin lähiseudun Chrysler-jälleenmyyjälle, joka sattui löytymään Suomesta. Mobiilit-ykköspalkinto. Rauno Hautamäen ’35 Roadsterissa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Thor-Erik Johanssonin ’59 Dodge Custom Royal Convertible on myyty uutena Suomessa! Auto tuli oikeastaan näille kulmille siksi, että se vietiin näytille 25. Muotoilu on vähintäänkin omintakeinen. Vuodesta 1971 saakka auto on ollut nykyisellä omistajallaan Ahvenanmaalla, ja on säilynyt kotimaisissa kilvissä! Oldsmobile-kerhon osastolla oli näytillä hankasalmelaisen Tomi Pellisen erikoisuus, Belgiassa tehty ja Portugalissa toiminut ’49 ruumisauto
Riihimäkeläisen Markus Vallin ’70 Mustang Mach 1:een on saatu mukavasti modernia ilmettä sopivalla rengastuksella. Janne Uskalin hurja pumppukoneinen ”Överkill” Challenger sai Tampereelta Street Car -luokan kakkospalkinnon. Sami Viitasen ’03 Saleen S281 S/C on todella harvinainen Hollywood Horsepower -erikoismalli, joita valmistui kaikkiaan 18 kappaletta. Chopper-luokan ykkönen ja Best Bike. Kokonaisuus on silti tai juuri siksi todella maukas. SEMAtasoa auto ehdottomasti onkin. Carvista toi näytille tiettävästi maan ainoan uuden Dodge Challenger Demonin. Laite on myös melkoisen ripeä, Lysholm-ahdettuine 4,6-litraisine kaseineen se kiihtyy 0–100 km/h noin 4,5 sekunnissa. 74 Hot Rod & Rock Show AMERIKAN RAUTA 4/2019. Personal Car -luokan, People Choicen ja Ladies Choicen voitti Elmiassakin palkittu norjalaisen John Lienin Ghost of 7 -omavalmiste, joka on kuulemma menossa näytille myös Las Vegasin SEMA Show’hun. Allekirjoittaneen Cutlassin maalauskin sai Tampereella viime silauksen TiNin pensselistä. Kotiin vietäväksi tuli Personal Car -luokan kolmospalkinto. Pyörä on näyttävä, muttei siinä ole minkäänlaisia ylilyöntejä. Kaikki olivat punaisia, ja niillä juhlistettiin Saleenin esiintymistä 2Fast 2Furious -leffassa. Katri Ojalan ’80 Shovelissa yhdistyy monta maailmaa. Rauno Hautamäki omistaa myös tämän todella hienon ’47 H-D ”Heatwave” chopperin
016 681 501 e-mail: saariselka@santashotels.fi www.santashotels.fi 14th Annual Rautaa Rajalle 23.-25.8.2019! Niissä vain on enemmän autoa. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! Varaukset ja lisätiedot: p. www.facebook.com/amerikanrauta. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle elokuussa, nyt jo neljännnentoista kerran ! Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan ja syödään hyvin
76 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Circle City Hot Rodsin Jimmy Whiten A-mallin Hemi Coupe oli herätetty tallista vuosien seisonnan jälkeen tapahtumaa varten. Tällä kertaa ajot pidettiin kuitenkin länsirannikon Santa Barbarassa, eivätkä autot edes lopulta ajaneet rannalla, vaan ihan asfaltoidulla tienpätkällä. Ahdetulla Hemillä varustettu T-mallin Ford Touring kurvaa maaliin auringon jo laskiessa. Autolla tehdyt revittelyt taisivat ola monille niitä ensimmäisiä netistä katsottuja hot rod -videoita. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Santa Barbara Drags Savua on ilmassa, eikä se välttämättä aina tule renkaista. Huomaa, ei ovia! Onpahan ainakin sen osalta tukevampi. The Race of Gentlemen on tapahtuma, jonka monet tietävät järjestetyn USA:n itärannikon rantahiekoilla. TROG SANTA BARBARA, 8.–9.3
Etualalla oleva Tom McIntyre on poistanut sisukset Rolling Bones ’32 3w Coupesta ja taaempana oleva Timmy McMaster on kääntänyt ajovalot väärinpäin ilmeisesti ilmanvastuksen pienentämiseksi. 77 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Tekniikkana autossa on 50-luvun Cadillaciä neljällä kaasarilla. Auton on rakentanut ja omistaa Kaliforniassa asuva suomalainen Timo Tanskanen. Tärkeimmät alkavat olla irti Dice Magazinen toisen perustajan Dean Micetichin ’32 3w Coupesta. Tässä pari eri tapaa valmistautua valojen kanssa kilpailuun. Kustom Kulture Show’ssakin vieraillut taiteilija Keith Weesner oli paikalla kolarin jälkeen mittavan kunnostuksen ja uuden kiiltävän maalauksen saaneella ’29 A-mallin Roadsterilla, tyylikäs. Ihan ns. Tässä tyylinäyteen antaa Scott Roberts ’54 Mercurylla. Vaikea olla huomaamatta taustalla pilkottavaa streamlineria, joka ei esiintynyt sen ihmeemmin tapahtumassa. Autossa on flippikori ja moottorina Oldsin ahdettu 417 cid. Suuresta osasta autoja ruuvattin ylimääräiset osat irti varikolla ennen kilpailua. Tekniikkapuolelta löytyy lättäpää, kolmeysin aski ja ’36 vuosimallin perä. Orange Crate on vanha kilpuri, joka on chopattu jo 1959. Channeloitu ja chopattu 5w Coupe on omistajansa Jack Carrollin itse rakentama noin parin vuoden aikana reilu kymmenen vuotta sitten. Deron Wrightin Kolmekakkonen 3w Coupe on ollut useassa asussa vuosien mittaan, 60-luvun tyyliin vanhoilla American Racingin vanteilla ja niin edespäin. Täällä yhtälöllä pito irtoaa helposti ja yleisön suosio on taattu. täyttä lähtöä ei taidettu nähdä, mutta meno oli vaikuttavaa joka tapauksessa. Kustomit ajettiin ramppeja pitkin nurmikolle sekä sisäpihan Rotundalle. ’32 Roadster Hemillä, tällä kertaa Plymouth. Autossa muun muassa Lemin suunnalla paljon käytetty Hallock-tuulilasi. Kilpurin omistaa nykyään Steve Gilligan. Pari läheltä piti -tilannetta oli, mutta vahingoilta vältyttiin tälläkin kertaa. Alex Carlosin T-Coupe liikkuu Chryslerin 354 Hemin, kuuden kaasarin sekä nelivaihteisen manuaalin voimin ja auto onkin nimetty ”Penny Hemiksi”. Nykyään auto on ”päivitetty” vanhemman (50-luvun) tyyliseksi muun muassa valoilla, peltivanteilla ja valkosivurenkailla. Justin Baas A-Roadsterilla ja takana Tom Branch Studebakerin tekniikalla varustetulla ’32 Roadsterilla saapumassa maaliin
Pölärit ovat Eldorado Broughamista. Goodguysin Custom of the Year sekä Sacramento Autoraman Worlds Most Beautiful Custom! Nyt palkintolistaan lisättiin Kustomraman Custom Car D’Elegance, joka oli samalla ainoa paikalla jaettu palkinto. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Kipp Winward ajoi Miss Scarletiksi kutsutun ’36 Ford 5w Coupen paikalle Utahista. Kilpi kertoo kaiken, huippumaalari Darryl Hollenbeckin itselle tehty ’32 Roadster voitti himoitun Americas Most Beautiful Roadster -palkinnon 2016. Cadillac Eldorado Seville ’57 Kustom oli varustettu ’58:n keulapelleillä ja ilmeisesti ’56 mallin dagmareilla. Dick Delunan ”Salinas Special” Coupe on rakennettu Rolling Bones Hot Rod Shopissa. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Tekniikkana on Mercuryn lättäpää Ardunin kansilla. Tämä selvisi äskettäin hieman ennen auton valmistumista ja nyt Pamelaksi nimetty kustom on voittanut lukuisia palkintoja länsirannikon näyttelyissä, mm. Steve Piercen ’40 Buick on saanut inspiraationsa allekirjoittaneen alun perin kotkalaiselle harrastajalle tekemästä Buicksuunnitelmasta, joka julkaistiin Rodders Journalissa (#45) vuosia sitten. Pari kappaletta ”Special”-kilpureita, oikealla kiillotettu alumiinikorinen 1951 Baldwin Special, jolla ajettiin Kalifornian alueen ratakilpailuja 50-luvun puolivälissä ja loppupuolella. Kipp on vieraillut autollaan myös itärannikon Kustoms by the Sea -tapahtumassa, joten voidaan kai puhua jo jonkinlaisesta käyttökustomista. Sekä perjantaiettä lauantai-iltana tapahtuma jatkui myöhään, tosin vuodenaikaan nähden viileä lämpötila ajoi melkein kaikki sisätilohin. Choppers-kerhon Jon Fisher on kurvaillut chopattulla ja ’40 LaSallen maskilla varustetulla ’36 Ford 3w Coupella jo 25 vuotta. Ei ollut silti läheskään niin kylmä kuin Suomessa juhannuksena. AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Auton on rakentantanut paljon televisionkin puolella näkynyt tyylitaituri Cole Foster Kalifornian Salinasista. TROG Santa Barbara Drags. Pois lähdettäessä bongattu Henry Kongin hieno, miedosti kustomoitu ’56 Chevy Nomad on varustettu isolohkolla. Tavanomaisesta poikkeava maski on peräisin vanhasta Cockshutt-traktorista. Päivän vaikuttavin laite radalla oli tämä survivor Willys Gasser. Kuvassa oleva ’55 Ford kuuluu neidolle nimeltä Eunice Ibarra
Yksinkertaista ja kätevää. Valitse nupit Avoinna ark. • Voit etsiä itse varaosat mitä tarvitset ja ilmoittaa meille. • Saat yhden kiinteän hinnan mitä tilaus maksaa kokonaisuudessaan. • Tilauksen voit noutaa meiltä tai halutessasi lähetämme sen sinulle. alkaen Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo 1. Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. Valitse etupaneli 3. 9–17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. • Tai voimme etsiä osat puolestasi, kun ilmoitat mitä tarvitset. Valitse soitin 2. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Uusi osoite 1.6. • Tarvittaessa lähetykset tarkastetaan kontituspaikalla. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Vakioputkistot Virtaavat viritysputkistot Peltisarjat Taivutukset mallin mukaan Mainitse tilatessa Amerikan Rauta ja saat 10 % alennuksen putkistosta! WWW. • Hoidamme tilauksen kontituspaikalle ja rahtaamme ja huolitsemme ne Suomeen. • Luotettavasti ja edullisesti. 0400 563 522 Marko Pohjalainen YLI 30 -VU OD EN KO KE MU KSE LLA NO PE AT LE NT OR AH DI T AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. KAUHARACING .FI HALUATKO TILATA VARAOSIA USA:STA. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot!
Pisimmillään kappaletta pidettiin liuoksessa vuorokauden verran. Se ei sisällä liuottimia, eli siitä ei irtaannu haitallisia höyryjä eikä hajuhaittoja. Jatkoon! Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 80 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Tallilla – Turvallinen ja tehokas ruosteenpoisto kotikonstein. No toimiko se ruosteenpoistossa. Suuret kappaleet, kuten rungot ja korinosat on varmasti viisainta viedä edelleenkin ammattilaiselle puhallettavaksi, mutta pieniä osia pystyy helposti puhdistamaan itsekin. Usein käytettyjä keinoja ovat myös erilaiset hapot, kuten sitruunaja fosforihappo sekä lipeä, joka vie ruosteen mukana myös lian ja vanhat maalit. Liuos syö ainoastaan rautametallin ruosteen, eikä vaikuta muihin metalleihin, kuten messinkiin, alumiiniin tai kupariin. R uosteenpoistoon kotioloissa on olemassa nykyään monenlaisia keinoja. Kuulostaa vihreältä! Voiko se oikeasti toimia. Jälkimmäisenä mainitut ovat siinä määrin tymäkkää tavaraa, että niillä lähtee myös kynnet sormista ja tukka päästä, mikäli hommien tuoksinassa sattuu työturvallisuus unohtumaan. Evapo-Rust ei myöskään vaikuta teräksen ominaisuuksiin, kuten elektrolyysissä saattaa joskus käydä. Me testasimme. Tämän jälkeen liuosta voi käyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Se on vesipohjainen, biohajoava ja myrkytön, minkä ansiosta se on vaaraton ihokosketuksessa, ja käytetyn liuoksen voi kaataa viemäriin. Evapo-Rustin kanssa tulee muistaa, että osan pitää olla mahdollisimman puhdas rasvasta ja muusta liasta. Vety näet pääsee tunkeutumaan teräksen mikrorakenteeseen, jossa se kerääntyy raerajoille aiheuttaen murtumariskin. Kemiantunneilla hereillä olleet ovat todenneet näppäräksi keinoksi elektrolyysin – kemiallisen reaktion, jonka avulla hapettunut metalli saadaan pelkistymään sähkön ja sopivan liuoksen avulla. Ruosteenpoistajana se kuitenkin ajaa asiansa vähintäänkin hyvin. Liuoksen käyttö on äärimmäisen helppoa – kappale yksinkertaisesti upotetaan siihen ja nostetaan pois vaikka seuraavana päivänä, huuhdellaan vedellä ja kuivataan. Kelaatiota tapahtuu myös luonnossa. Maaperässä se edistää mikroravinteiden, kuten kuparin ja sinkin liukenevuutta, mutta myös estää joidenkin metallien (ainakin kadmiumin ja elohopean) toksisuuden ja näin ollen niiden päätymisen kasveihin. Aine on pH-neutraali, eli se ei sisällä minkäänlaisia happoja. Kelaatiota käytetään esimerkiksi lääketieteessä, jossa sen avulla voidaan parantaa annostellun metallin imeytymistä tai poistaa myrkyllistä metallia elimistöstä. Hiljattain markkinoille tullut EvapoRust vastaa käyttöperiaatteeltaan edellä mainittuja liuoksia, mutta sillä erotuksella, että se on täysin käyttäjäja ympäristöystävällinen. Kyseinen seikka voi olla ongelmallinen vaikkapa jousia puhdistettaessa, menetelmässä kehittyvän vedyn takia. Evapo-Rust Evapo-Rust on uudenlainen ruosteenpoistoliuos, jonka mainostetaan olevan täysin myrkytön, hapoton, liuotinvapaa ja vieläpä ympäristöystävällinen sekä biohajoava. Mekaaniseen poistoon on saatavilla paitsi pieniä harrastelijakäyttöön soveltuvia puhalluskaappeja myös erilaisia, esimerkiksi porakoneisiin liitettäviä teräsharjaja nylonlaikkoja. Mikä ruosteen irrottaa. Selektiivinen kelaatio. Suurempien kappaleiden käsittely onnistuu siten, että kastelee liuoksessa imukykyisiä paperipyyhkeitä, asettelee ne ruosteisten kohtien päälle ja käärii lopuksi koko alueen kelmulla, jottei aine pääse haihtumaan. Liuoksen toiminta perustuu selektiiviseen kelaatioon, jossa suuri synteettinen molekyyli imee itseensä rautaoksidia eli ruostetta. Tällöin aineen vaikutus on parhaimmillaan. Se ei vaikuta myöskään muihin materiaaleihin kuten kumiin, muoveihin, tekstiileihin tai lasiin eikä irrota pinnasta maalia. Jotkut vaativat aikaa hiukan pidempään kuin toiset, mutta kaikista ruoste irtosi. Kyllä vain! Kotioloissa suoritetussa testissä kokeiltiin poistaa ruostetta muutamista erilaisista kappaleista. Kuinka Evapo-Rust sitten oikein toimii
Ei kuitenkaan kannata ottaa sitä vaimon rakkainta leivontasiivilää. Erityisen hyödyllinen se on myös kohteissa, joissa puhdistettavaan pintaan ei pääse mekaanisesti käsiksi, kuten mopojen tai moottoripyörien tankeissa. Pitkien osien, kuten listojen käsittelyyn sopii esimerkiksi parvekekukkalaatikko. Korkeahiilisillä teräksillä, kuten sahanterissä ja jousissa kappaleen pintaan saattaa saostua niin paljon hiiltä, että siitä jää musta kalvo. Huuhdeltu ja kuivattu ruuvi on valmis jatkokäsiteltäväksi, kuten sinkattavaksi. Tämä kappale oli liuoksessa yön yli, eli käytännössä noin 12 tuntia. Jälleen kerran yöksi liuokseen ja aamulla tarkastamaan tilannetta. Liuos on käyttämättömänä vaalean keltaista ja tummuu sitä mukaa, kun siihen irronneen ruosteen määrä siinä lisääntyy. Evapo-Rust on vesipohjainen ja pH-neutraali eikä se sisällä liuottimia tai happoja. Ruuvien, pulttien ja muttereiden huuhtelussa siivilä on kätevä apuväline. Kevyen kiillottamisen jälkeen osa näyttää tältä. 81 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Käytetyn liuoksen voi kaataa viemäriin. Liuoksen lämpötilan pitää olla vähintään 16 astetta. Kenties parhaimmillaan Evapo-Rust on ruosteisten ruuvien, pulttien ja muttereiden puhdistamisessa. Yksi gallona (3,8 litraa) poistaa noin 0,5 litraa ruostetta. Evapo-Rust-liuos kaadetaan aluksi sopivan kokoiseen astiaan, tässä tapauksessa pesuvatiin. Ensimmäiseksi testikappaleeksi otimme pienen koristelistan, jonka alkuperäistä kirkasta pintaa peitti vahvahko ruostekerros. Liuosta voidaan käyttää jopa auton moottorin jäähdytysjärjestelmän ruosteenpoistoon. Ruoste oli ehtinyt nakertaa sen pintaan koloja ja uria, jotka olisivat kuitenkin vielä poistettavissa hiomalla. Huuhtelun jälkeen osa kuivataan. Tällä kertaa osan pintaan oli jäänyt kylvyn jäljiltä musta kalvo, joka oli ilmeisesti hiiltä, teräksen yleisintä seosainetta. Muuten liuoksen sisältämä ruoste jää sen pintaan ja aktivoituu uudelleen. Pickupin äänitorven sisältä purettu peltilevy oli ruostunut toiselta puolelta tasaisen ruskeaksi. Ennen liuokseen upottamista kappale kannattaa puhdistaa mahdollisimman hyvin öljystä, rasvasta, hiekasta, mullasta ja vastaavasta liasta. Kun osa nostetaan pois liuoksesta, se tulee huuhdella välittömästi vedellä. Peltilevy on käsittelyn jäljiltä puhdas ja äänitorven entisöintitoimet voivat jatkua. Sitä voi siis huoletta käsitellä paljain käsin. Se lähti kuitenkin pois tuoreeltaan mikrokuituliinalla pyyhkimällä. Liuoksen tehon tietää olevan lopussa, kun sen väri muuttuu mustaksi
Tällä kertaa en halunnut maalaukseen mitään motiiveja, mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lowrider-maalauksissa ylipäätään tärkeitä ovat vahvat kontrastit ja värit ovat monesti räikeitä, sekä eri paksuisia raitoja riittää loputtomiin. Sen jälkeen peltipuhtaaseen pintaan ruiskutettiin epoksi, primer sekä ämpärillinen vanhan liiton flakea House of Kolorin Metallic Primerin kera. Maalauksesta vastuun sai Pasi Kaunonen, joka ruiskutti seitsemän vuotta sitten auton nykyisen perusvärinkin. Muistaakseni se oli Mike Tyson, joka sanoi, että kaikilla on suunnitelma, kunnes niitä lyödään naamaan. Urakka alkoi hiomalla vanhat kuviot pois auton yläpinnoilta. Kaikki täyttölakkaukset tehtiin Axaltan Cromax CC6400:lla, pintalakaksi tuli erittäin kova Cromax Pro CC6500. Tällä kertaa ketään ei lyöty, mutta maalari-Pasin alkuperäinen suunnitelma meni uusiksi, kun hän alkoi teippailla rajauksia ensimmäistä kertaa. Candyt uuteen maalaukseen valittiin House of Kolorin valikoimasta, ja ne toimitti Decoväri. Asiasta tuli puhetta auton maalauksen taustalla viime kerrallakin olleen Pasi Kaunosen kanssa, joka suostuikin ottamaan sen työn alle. Koko teema päätettiin toteuttaa uusiksi käyttäen paljon candyä ja flakea. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Pasi Kaunonen, Tomi Eronen S en jälkeen, kun Cutlass syksyllä 2012 valmistui ensimmäisen kerran, olen säännöllisesti miettinyt, että olisihan siinä voinut olla enemmänkin kuvioita. Sen jälkeen oli edessä pinnan välihiominen tasaiseksi ennen kuin päästään ruiskuttamaan candyä pintaan. Sehän on Axaltan Cromax Pro -vesivärilinjasta sekoitettu käytännössä candyväri, jonka toimitti maahantuoja HL Group. 82 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Tallilla – Maalausprojekti. Autoon päädyttiin maalaamaan yli katon takaluukkuun asti jatkuva kullankeltaisesta punaoranssiin vaihtuva kuvio, joka toteutettiin vetämällä Pagan Goldia ja Kandy Magentaa päällekkäin keskelle paksuntaen. Väreiksi päätin vanhan itse sekoitetun magentanvioletin sävyn lisäksi keltaisen, pinkin, oranssin ja turkoosinsinisen, ja teemaan haettiin meksikolaishenkisiä intiaanikuvioita. Aftermath Aikansa kutakin, todettiin Cutlassin gangsta rap -aiheisen motiivimaalauksen kohdalla. Tässä haetaan karkeita rajauksia konepellin reunojen kuvioille. Pasilla oli onneksi aikoinaan amerikanreissulta mukaan tarttunut vanhan liiton DeVilbissin flake-ruisku, jolla karkean flaken levittäminen onnistuu tasaisesti. Erilaisia 3M:n rajausteippejä projektiin kului noin 850 metriä, 38 mm maalarinteippiä 40 rullaa, Kandyä nelisen litraa, flakea 500 grammaa, täyttölakkaa 15 litraa ja pintalakkaa kaksi litraa. Työtunteja kertyi noin 30 maalauspäivänä lähes 200. Flake-pinta on todella karkea, joten se on ensin täytettävä lakalla, jota kului jo tässä vaiheessa kolmisen litraa. Raitamaalausta kutsutaankin Serape-maalaukseksi, mikä kuvastaa sitä, että maalausteema mukailee meksikovilteistä tuttua raidoitusta. Pasi pyysikin, että minä lähettäisin itse ideani, vaikka sitten tikku-ukkoja, ja tällaisen kuvion nopeasti hahmottelin. Maaleina käytettiin Decovärin toimittamia House of Kolorin UK Kandyjä, jotka lakattiin ensin yli House of Kolorin omalla UFC 35 -uretaanilakalla. Maalattavien pintojen yli teipattiin katkaistut mittanauhat, joilla saatiin koko ajan varmistettua, että rajauksista tulee varmasti symmetriset. Päätimme, että konepelti, katto ja takaluukun kansi maalataan uudelleen, ja tällä kertaa candyllä, jonka alle tulee reilusti vanhan ajan flakea
Viuhkaa maalattiin Oriental Bluen kerrospaksuuksia hyödyntämällä paperiarkkia liikuteltavana sapluunana käyttäen niin konepeltiin kuin takaluukkuunkin. Seuraavaksi vuorossa olivat pinkit pitsikuviot, joihin käytettiin isompikuvioista pitsiä kuin tavallisesti. Ensimmäisenä ruiskutettiin keskialueen juovien candyt. Ohuita rajausteippejä hommassa kului 850 metriä, tavallista maalarinteippiä 40 rullaa. Kyljissä kulkivat aiemmin kullankeltaiset maalatut tuplaraidat, joiden tilalle Pasi ja Mannermaan Pekka yhdessä taiteilivat pyöröhiotut lehtikultaraidat tummanvioletein reunarajauksin. Konepellin kuvioiden ääriviivat valmiina. Takaluukkuun hahmoteltiin vastaava nuolenpää kuin keulassa, joskin perää kohti osoittaen. Aamun pikkutunteina pyöröhiontaa oli tekemässä myös Tuomisen Pasi. Koska teema oli muuttumassa kokonaisuudessaan, oli syytä muuttaa myös auton nimi. Konepellin reunojen paneelien keskelle tehtiin klassiset pisarakuviot, jotka toteutettiin Cobalt Blue Kandyllä ja vettä suihkuttamalla. Ihastuin jossain autossa viuhkakuvioon, joten sellaiset piti saada Cutlassiinkin. Uudeksi nimeksi tuli ”Aftermath”, joka tarkoittaa joidenkin tapahtumien seurausta tai jälkipyykkiä. Kattoon tuli ikään kuin kolme erillistä aluetta omine kuvioineen. 83 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Pisarakuviot viimeisteltiin Oriental Blue -sävyisellä Kandyllä. Halusin niistä sellaiset, että ne erottuvat vain tarkemmin katseltuna, joten kuvioihin ei käytetty mustaa ollenkaan
Lakkaa kului yläpintoihin kaikkiaan noin 17 litraa. Keskialue rajattiin keltaoranssilla stripellä, viuhkat tummansinisellä ja isot nuolenkärjet vaaleansinisellä. Tummemmat kuvassa näkyvät alueet on maalattu ensin Kandy Purplella, ja lopputulos muistuttaa aika paljon auton perusväriä. Myös konepellin pisara-alueisiin Pasi taiteili pinkit straipit. Pinkkien paneeleiden rajassa käytettiin lilaa, tummien paneelien reunoilla taas hempeän roosaa. 84 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Tallilla – Maalausprojekti AMERIKAN RAUTA 4/2019. Katon paneelit varjostettiin siten, että keskimmäiset alueet kulkevat ikään kuin reunimmaisten päältä. Konepellin isojen nuolenpäiden reunoille häivytettiin ohuesti magentaa. Katon reunoille jätettiin näkyviin sekä paljasta hopeaa flakea että vaaleampaa haamuraitaa. Samanlaiset kuviot taiteiltiin lehtikullalla takaluukun viuhka-alueen päälle. Paneeleiden pohjaväriksi tuli räikeä Kandy Magenta. Viimeistelyksi takaluukun lehtikultakuviot saivat pinkit straippikuviot. Reunojen Oriental Blue -värillä vedetyt alueet päädyttiin ruiskuttamaan yli Purplella, jolloin niistä saatiin hyvin tummanvioletit. Kuvassa muun muassa niiden paneeleiden reunat ovat vielä rajaamatta. Lopputuloksesta ei ainakaan kimallusta puutu. Pisarakuvioiden päälle tehtiin lehtikultaornamentit. Kuviot rajattiin vaaleansinisellä stripellä
. . . . . . . . . 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. . . Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat w w w .fa ce bo ok .c om / am er ik an ra ut a @ am er ik an ra ut am ag az in e #a m er ik an ra ut am ag az in e. . . . kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. . . . . Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. . . . . . Parkkimaksu 5 e Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 sunnuntaina 2.6.2019 klo 9–16 Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran aikuiskoulutuskeskuksen piha-alueella Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Näyttelyajoneuvoparkki XVIII ROMPETORI MASIINAMEETING Menossa mukana -lehti www.wanhatmasiinat.fi Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä.
Olimme kuivassa countyssa, jossa ei myyty alkoholia, vaan oluet oli haettava seuraavasta piirikunnasta. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Nanna Halttunen ja Olli Lehtinen A suimme ’99–00 perheen kanssa North Carolinassa, Charlotten lähellä olevassa pikkukaupungissa nimeltään Concord. Lähtiessämme Concordesta lauantaina iltapäivällä lämmintä oli mukavat 25 astetta ja aurinko paistoi. Aamulla hankkiuduimme intiaaniheimon fairgroundille, jossa oli swappi ynnä muuta aktiviteettia, myös Cherokee-heimon museoon tutustuttiin. Oluenhakureissulla Kimmon pyorää tuli ihmettelemään heppu, joka kyseli sen kilvestä. Omassa tuoreemmassa pyörässä oli levyjarrut, jotka sopivat paremmin vuoristo-olosuhteisiin. Itse myin melko pian muuttopyöränä tulleen Night Trainin sekä ’32 Ford Roadsterin, jonka rakensin siellä ollessa. Monesta majoitusliikkeesta kyseltyämme onnistuimme vihdoin saamaan huoneen, asetuimme taloksi ja käänsimme termostaatin nupit kaakkoon. Eräässä kohdassa oli jyrkkää alamakeä niin pitkään, etta Pannupään jarruja piti välillä jäähdytellä. Keväälla 2000 järjestettiin Cherokeessa, North Carolinassa, intiaanireservaatin mailla Harrikka-ajo, johon päätimme osallistua yhdessä. Matkaa sinne oli kolmisensataa kilometriä, eli varsin sopivasti. Vuosituhannen taitteessa muutimme Yhdysvaltoihin asumaan, ja pian kävi ilmi, että lähistöllä asui toinen samanhenkinen suomalaisperhe, jolla oli vieläpä Suomesta viety Harrikka mukanaan. Vilusta hytisten aloimme hankkia majoitusta, joka olikin kiven alla, kaikki motellihuoneet paikkakunnalla oli rallin takia buukattu. Hetken aikaa toivuttuamme Kimmo sanoi lähtevänsä hakemaan muutaman oluen tien toisella puolella olevalta huoltsikalta. Emme lähtiessämme tienneet, että Halttuset olivat muuttaneet samoille seuduille, mutta saimme pian yhteisten kavereiden kautta tiedon asiasta ja hankkiuduimme heidän kanssaan tekemisiin, kun etäisyyttä ei ollut kuin alle tunnin ajomatkan verran. 86 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Muumio muistelee Amerikan raitilla. Maisemat olivat ikimuistoiset ja ehdottomasti matkan parasta antia, samoilla seuduilla sijaitsevat USA:n kuuluisimmat vuoristoreitit moottoripyörille. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Koska aikaa oli paluuseen käytettävissä runsaammin, valittiin maisemareitti, jossa ajeltiin sykkyräisiä vuoristoteitä niin, että Pannupään pakoputkista kipinät sinkoilivat. Hän palasi ilman eväitä saman tien ja alkoi kiskoa uudestaan ajokamoja niskaan, olimme kuivassa countyssa, jossa ei myyty alkoholia, vaan oluet oli haettava seuraavasta piirikunnasta. Silloin oli vielä voimissaan vanha muuttoautolainsäädäntö ja niinpä hyvissä ajoin ennen muuttoa tilasin uuden ’99-mallisen Harley Night Trainin, jolla pääsisi hyödyntämään silloisia pykäliä. Kimmo oli maassa Metson paperikonehommien vuoksi ja hän oli tuonut mukanaan oman ’62 Pannupäänsä. Loppuilta meni lämpimässä motellihuoneessa filosofoidessa. Ajelimme pitkin isoja teitä mahdollisiman suoraan, jotta ehtisimme ajoissa paikalle. Hieman kokemattomina paikallisiin olosuhteisiin emme ottaneet huomioon, että Cherokee on huomattavasti korkeammalla vuoristossa kuin Charlotte, ja sinne saavuttaessa lämpötila oli vain kymmenen asteen tietämissä, joka aivan liian vähän varustukseemme nähden. Kun Kimmo kertoi sen olevan suomalainen, osasi mies sanoa: “yksi, kaksi, kolme, nukkumaan” -sanat, jotka hän oli kuullut suomalaiselta isoisältään. Kasinon jätimme suosiolla väliin ja suuntasimme jo hyvissä ajoin kotia kohti. Samaan aikaan kanssamme läheisellä paikkakunnalla asuivat Halttusen Kimmo ja Nanna. Jos joku ihmettelee uuden Night Trainin ulkonäköä, niin kerrottakoon, että vaihdoin siihen alle 100 mailia ajettuna Bad Boyn springer-keulan ja takanaolijan kannalta mukavamman satulan. Halttuset jäivät vielä asumaan Charlotteen, kun me muutimme takaisin Suomeen, mutta aikanaan tulivat takaisin Pannupää muuttokuormassaan, Kimmolla on se vieläkin
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Kevään uutuus!
Teksti: Tomi Eronen • Kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 4/2019 Kutjan kuva. Surfin’ Safari! Farmarija Delivery -malleja on näkynyt tällä palstalla useita ja taas näkyy! 1937–39-mallisista Chevyista oli kyllä tarjolla woodie wagon sekä kaksiovisia umpikylkisiä delivery-malleja, mutta tällä tapaa toteutettua 4d-malliin pohjautuvaa farmaria ei ollut
Muita korimuutoksia ei tehty, sillä huomio haluttiin kiinnittää poikkeukselliseen korimalliin. Tämänikäisten Chevyjen hinnat ovat suorastaan halpoja jos vertaa Woody-malleihin tai vaikkapa junakeulavolkkareihin. 89 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Värinä on tumma vihreä ja vanteet ovat vastaväriset eli punaiset, näissäkin sävy on tumma, ettei väriyhdistelmä olisi liian silmiin pistävä (sattuva?). Takaluukun kohdalla pääse helpoimmalla hitsaamalla kaikki umpeen, yksi vaihtoehto sille on rakentaa sivulle aukeava iso ovi, jossa entinen takaikkunan seutu on mukana. Tämä malli olisi ollut varmasti surfareidenkin suosiossa, tai miksei olisi edelleenkin. Yksinkertaisuudessaan homma tehtiin leikkamalla katon takaosa ja siirtämällä se samaan linjaan takakontin kanssa. Taaimmainen takasivuikkuna sai uuden pidemmän muodon, leikkaus tehtiin melko lähelle C-pilaria mahdollisimman tasaiselle osuudelle. Tässä pääpiirteittäin muutoskohdat, paljon pitää tehdä pienempiä kohtia uusiksi, jotta saa kokonaisuuden toimimaan. Sedan-mallin katto on takaosastaan varsin pysty, joten sekin haluttiin käyttää sellaisenaan. Katossa leikkauskohta oli jossain takaoven keskivaiheen tietämillä. Valkosivurenkaat ovat perinteinen pienet edessä ja isot takana -yhdistelmä, halutessaan voi valita teräsvyöversiot, joita niitäkin on nykyään saatavilla useita merkkejä. Peltivanteet ovat edessä kokoa 5x15" ja takana 7x15". Tai ehkäpä saranoida ikkunaosuus erikseen ylöspäin aukeavaksi. A ihioksi otettiin tarkoituksella neliovinen versio, sillä kaksi ovea per sivu haluttiin säilyttää. Autoon on haettu hot rod -tyylistä etunojaa jousituksella ja teemaan sopivalla rengastuksella
Sen verran aikaa se otti, että kaari nalainen Jan Lindqvist sai stroker-koneisen Mustanginsa siihen kuntoon, jossa se tänä päivänä on. MATALA JA MATTA Ahdettu harvinaisuus 90 AMERIKAN RAUTA 4/2019. Aihio kun osoittautui monilta osin luultua huonommaksi, paikoitellen suorastaan kelvottomaksi, mutta Jan uurasti auton sinnikkäästi loppuun saakka. Kun Katja Kuusisto hankki pick-upinsa joitakin vuosia sitten Kalifornian Claremontista, oli se kovin toisen näköinen kuin nykyään. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 27.6.2019 Raportit Oulun 40-vuotisjuhlanäyttelystä, Viva Las Vegas Rockabilly Weekendistä ja kesän ensimmäisistä meetingeistä. Mikään raato auto ei ollut, vaan pikemminkin käyttökuntoinen, mutta Suomessa se jalostettiin upeaan mustanpuhuvaan asuun. CHEVROLET 3200 ’57. Kaikenkattava remontti sisälsi niin runkomuutoksia, ilmajousituksen, Detroit Steel Wheelin vanteet, uuden sisustan kuin monia moderneja päälle päin näkymättömiä päivityksiäkin. Savonlinnalaisen Olli-Pekka Kristianssonin harvinaista kolmannen sukupolven avo-Camaroa liikuttaa rivakasti Prochargerin ahtimella ruuditettu ruiskupikkulohko. Chevrolet Camaro RS Convertible ’89. Tästä kesä voi alkaa! 10 vuotta Ford Mustang Fastback ’68
Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. PE RIA AT TE ES SA SE O LI KO KO N A IN EN , M U TT A KA IK KI PE LL IT O LI TO SI H U O N O JA .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Forsber gin Mika Salon 1200 hv CHEVROLET CAMARO ’69 RUOSTEENPOISTOA KOTIKONSTEIN The Race of Gentlemen Santa Barbara Drags parhain. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond R ak kaud e st a Ra ut aa n • 4/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 4 70 02 45 -1 90 4 PAL VKO 2019-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 19 NR O 52 ”H YT TIH ÄN O N TU D O RIN KO RIS TA LE IK AT TU . AMERICAN CAR SHOW HOT ROD & ROCK SHOW LISÄKSI ESITTELYSSÄ Dodge Coronet 2D ’65 • Chevrolet Master Sedan ’38 Ford Fairlane 500 2D HT ’59 • Mercury Cyclone GT ’70 DeSoto Coupe ’38 • Ram 2500 ’14 • H-D Softail ’04 FORD A PICKUP ’30 Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille