O LI SE M IN U LL A O LE VA N ÄY TT EL YA U TO KS I RA KE N N ET TU ”T W IS TIN E”, ’57 PL YM O U TH .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI VAATTEISSA Hi-Tech inside LAMPAAN. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. 49 . Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lue lisää www.teboil.fi R akk aud e st a Ra ut aa n • 4 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 4 70 02 45 -2 00 4 PAL VKO 2020-25 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 20 NR O 60 ”TÄ M Ä CO RO N ET O N M IN U LL E JO 48 . Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. M O PA R. TALLIKIERROS JATKUU HARRASTUKSESTA TYÖKSI: JANNE’S GARAGE BUICK SUPER RIVIERA ’50 DODGE CORONET 500 2D HT ’67 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford T Roadster ’27 • Chevrolet Impala 2D HT ’63 Chevrolet Stepside ’50 • Lincoln Mark IV ’74 Pontiac LeMans ’70 • H-D ”Steelster” ’89 Tekniikkaa NÄIN SUOJAAT PATINAN Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa
Paino: 40kg. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. 189€ tuotenro 509658 Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pyökkistä puunuijaa. 730€ tuotenro 511047 Parkkipaikka-/säilytysnostin 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Maks. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. 100€ tuotenro 02649 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Nostokorkeus: 1880mm Levys pilarien välillä: 2400mm Nostokyky: 4000kg Sähköliitäntä: 230V / 16A Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm Paino: 775kg 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Säkin halkaisija 45cm. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. 2550€ tuotenro 85268 Kutistus/ venytyskone Maks. teräspelti: 1,2mm. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Uusi 4000kg malli! Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Sisältää jalustan. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. teräspelti: 1mm. Moottori 1-V 230V 180W. Iskumäärä/min.: 875-1350. Pyörintänopeus: 16000rpm 339€ tuotenro 84465 Paineilmavasara PPH500 Toimituksessa 25mm, 50mm & 75mm vastineet
Enkä tarkoita, että niistä välittämättä. Sitä odotellessa nautiskellaan omista autoista ja moikkaillaan vastaantullessa! Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Huomista kohti Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Virven ’39 Mercuryhän esiteltiin lehdessä vuosi takaperin, ja tuo kyseinen ’60 El Camino nähtiin muutama numero takaperin Janne Pönnin tallissa Toisenlainen talli -jutussa ja löytyy nykyisin Masi Isohannilta, joka on rakentanut sen pitkälti uusiksi. Itse asiassa niitä olisi ollut tarjolla enemmänkin, mutta käytettävissä oleva sivutilan rajalisuus tuli tällä kertaa vastaan. Tätäkin numeroa kirjoitettaessa se ilmeni hauskasti, kun Oskari Nuppolan rodin moottori on lainassa Kouvon Tatulta, jonka autoja on esitelty Amerikan Raudan sivuilla jo useampi, ja Jorkki Korhosen tässä numerossa esiteltävään Harrikkaan on tehnyt osia Juntti Härkönen, jonka Ford-pickis nähtiin taannoin lehdessä. Lilan ’50 Buickin omistaja Jani Pätäri taas kiittelee jutussa neuvoista sekä samaista Junttia että Jorkkia, ja Buickin vanteet ovat lähtöisin Virve Salosen ”El Bimbo” El Caminon alta. Koska suuria harrasteautotapahtumia ei ainakaan nyt alkukesästä voida sen enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan järjestää, päätimme tarjota lukijoille mahdollisuuden esitellä omia autojaan tavallista laajemmin lehden kautta. Nyt ei auta kuin odotella ja toivoa, että pandemia laantuisi mahdollisimman pian. Nimittäin harrastajapiirit ovat kuitenkin sen verran pienet ja tiiviit, että melkein aina löytyy yhteisiä tuttavia, tapasit sitten harrastajan Hangosta tai Ivalosta. Kesänumerossa esittelemmekin omassa artikkelissaan lukijoiden autoja, joten ei kun lähettämään kuvia ja tietoja meille päin! Valitsemme joukosta varmasti jonkun laajempaankin esittelyyn ja tulemme kuvaamaan sen paikan päälle. Ainakin tuon viimeksi mainitun osalta tulevaisuus on nyt. Kävi miten kävi, niin unelmia meiltä ei voi viedä – ja niistähän tässä harrastuksesta on pitkälti kyse, oli sitten haaveena saada vielä eräänä päivänä hankittua SE tietty automalli, kustomoida se oma aihio omannäköiseksi tai saada kauan vuoroaan odottanut projekti edes vielä joskus ajokuntoon. Cruising elää – kielloista ja rajoituksista huolimatta. Kuten tämän numeron Under The Dome Cruising -jutussa nähdään, turhaa riskinottoa on vältetty hienosti, vaikka autoja onkin käyty katselemassa. Räjäytän pankin myöntämällä sen osittain todeksi. Viime numeron pääkirjoituksessa lupasin, että kesä tulee, ja kyllä se tuleekin. Tallikierros tuotti tähänkin lehteen melkoisen kuvasadon, ja hyvää vauhtia eteneviä projektejä kertyi peräti seitsemän sivun verran. Tänä kesänä cruisailu taitaa ollakin lähempänä alkuperäistä muotoaan kuin vuosiin, kun se tosiaan on päämäärätöntä autoilla ajelua ja tuttujen moikkailua autoista käsin, eikä kokoontumista parkkiin johonkin tietylle kentälle, vaikka tietysti ihmisten tapaaminen on olennainen osa cruisingia sekin, ja se on nyt jäänyt väliin. Paraatiajo on hyvä ohjelmanumero näyttelyistä poistuttaessa, mutta cruisingiksi se muuttuu vasta, kun letka kulkee kahteen suuntaan, ja voidaan ihailla myös vastaantulevaa kalustoa. Tätä kirjoittaessa on vielä epäselvää, onko elokuun suuret ulkotapaamiset mahdollista järjestää. Itselleni vierain cruisingin muoto on kuitenkin se paraatiajo, jossa ei oikestaan nähdä kuin edellä menevän auton takavalot, ja jossa letka tuppaa hajoilemaan risteyksissä kaiken aikaa. Mutta se on oma tarinansa, se. Kerrankin on aikaa keskittyä niihin kerran kesken jääneisiin projekteihin, kun muut harrastukset ja menot eivät vie vapaa-aikaa rakentelulta. Suuret tapahtumat kiellettiin myös kesäja heinäkuulta, ja Helsingin American Car Show siirtyi ensi vuoteen samoin kuin oli päätetty tehdä Tampereen Hot Rod & Rock Show’n ja Lahden Classic Motor Show’n kohdalla jo aiemmin. Kokonaistilanteen arvioimisesta tekevät hankalaa viranomaisilta saadut ristiriitaiset tiedot – onko tautihuippu ohitettu, saavutetaanko se kenties syksyllä, ja millaisin rajoituksin mennään todennäköiseen toiseen aaltoon. A ika ajoin saa kuulla, että alan lehdissä esitellään vain tuttavien autoja. Kuitenkin COVID-19-pandemia osui kesän tapahtumiin vielä pahemmin kuin alkuun pelättiin
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 4 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Toimitus. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
REKISTE RÖITYMÄ LLÄ JOPA 6 VUODEN TAKUU!
4/2020 58 HarleyDavidson Sportster ’89 40 Chevrolet Impala 2D HT ’63 14 6 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Esittelyssä 14 Dodge Coronet 500 2D HT ’67 Tamperelaisen Zoran Kanti-Paulin upea Coronet näyttää täysin alkuperäiskuntoiselta, mutta on todellisuudessa susi lampaan vaatteissa. 34 Ford T Roadster ’27 Asentamo-tallin porukkaan kuuluvan Oskari Nuppolan vanhan koulukunnan T-mallin Roadsterissa on peittelemättömän askeettista alkuvoimaa. 20 Pontiac LeMans ’70 Oululaisen Rami Rasimuksen 70-luvun lopulla ostama LeMans on siirtynyt hänen pojalleen Tonille, jonka käsialaa on myös sen viimeisin muodonmuutos. Kannessa: Dodge Coronet 500 2D HT ’67 Nro 60. 52 Chevrolet 3100 Pickup ’50 Viime numerossa esittelimme Veccu Pekkasen rodipikkiksen. Nyt on hänen ilmajousitetun patinapaksukuononsa vuoro. 28 Buick Super Riviera ’50 Jani Pätäri pettyi 50-lukulaisensa ajettavuuteen siinä määrin, että päätyi modernisoimaan niin tekniikan kuin ajettavuudenkin läpikotaisin. Tässä se nyt tulee! 46 Lincoln Mark IV ’74 Saimaan rannalla, Moinsalmella asuvan Jorma Kokkosen Lincoln on kuin aikakapseli suoraan 70-luvun ökyelämään. 58 Harley-Davidson Sportster ’89 Jorkki Korhosen Steelsterissä ei ole noudatettu oppikirjamaisia tyylisuuntauksia, kuten ei hänen muissakaan laitteissa. 40 Chevrolet Impala 2D HT ’63 Tämän pimp-Impalan tarinaa on toivottu Amerikan Raudan historian aikana enemmän kuin minkään muun auton
84 Bill Rhodesin autokokoelma 82 Harrastuksesta työksi: Janne’s Garage 20 Pontiac LeMans ’70 TAPAHTUMAT 70 Original Meet Pietarin vanhalla kaapelitehtaalla, lähellä matkustajasatamaa järjestettävä tapahtuma vetää väkeä Suomestakin. 74 Rockin’ Race Jamboree 2020 Etelä-Espanjan Malagassa voi uppoutua mainosti juurimusiikin ja harrasteautojen maailmaan. 82 Harrastuksesta työksi Tällä kertaa esittelyssä on sipoolaisen navetan uumenissa toimiva Janne’s Garage. Kouvolassa, Porissa, Hämeenlinnassa, Vaasassa ja Savonlinnassa. 76 Under the Dome Huhtikuun ensimmäisen perjantain Stadin Cruisingit ajeltiin pienimuotoisesti poikkeusoloissa. 12 Pelit ja vehkeet Katsauksessa alkukesän mielenkiintoisimmat tuoteuutuudet polkimista pajatyökaluihin. 86 Muumio muistelee Tällä kertaa Mano muistelee erästä pohojosen poikain reissua Bel Airilla kesällä 1984. ARTIKKELIT 62 Tallikierros Tällä kertaa kurkistimme talleihin mm. 84 Bill Rhodesin autokokoelma Kurkistamme 80-vuotiaan amerikkalaisen romunkerääjän uskomattomaan kokoelmaan. 88 Kutjan kuva Janne otti käsittelyyn ’50 Chevy Pickupin, joka jalostui kustomiksi Beatniks CC:n hengessä. Vakiot 8 Rauta-annos Vesillä pääsee fiftarifiilikseen kotimaisella Marino Mustang -tuulilasiveneellä. 78 Patinan suojaaminen Kokosimme vinkit patinapinnan käsittelyyn, joka tuntuu olevan yhtä ajatuksia jakava aihepiiri kuin patina ylipäätään. 10 Tapahtumakalenteri Jaksamme edelleen uskoa, ettei koko kesää ole peruttu. 7 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Marino Mustang on kotimainen 60-luvulla kehitetty tuulilasivene, joka oli aikanaan varsin suosittu ja tunnettu merikelpoisuudestaan. Värivaihtoehtoja on yli 200, ja mikäli niistä ei löydy sopivaa, niin Ben lupaa, että sävy voidaan poimia myös heidän valikoimansa ulkopuolelta. Saattaahan joku haluta veneen vaikkapa täsmälleen samaan sävyyn autonsa kanssa. Marino Mustangin valmistuksessa on merkillepantavaa se, että ne tehdään edelleen perinteikkäästi kotimaisin voimin, käsityönä ja samassa paikassa kuin alkuperäiset mallitkin. Lukijoiden autot! Kun tapahtumat jäivät tältä keväältä väliin, eivätkä harrastajat päässeet esittelemään autojaan näyttelyhalleissa, niin päätimme antaa lukijoiden autoille palstatilaa Amerikan Raudan seuraavasta numerosta. Emme kuitenkaan hae artikkeliimme pelkästään näyttelykuntoisia uutuuksia, vaan kaikki amerikkalainen kalusto on tervetullutta työjuhtia myöten. Lisätiedot: www.marino.fi Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuvat: Marino. Venettä alettiin valmistaa Sipoossa sijaitsevalla Marinon veneveistämöllä vuonna 1969 ja sitä tehtiin vuoteen 1979 saakka, kunnes aika ajoi tuulilasiveneiden ohi. ”Veimme vuoden 2015 Venemessuille kokeilumielessä kolme Mustangia, ja päätimme, että mikäli myymme ne kaikki, niin harkitsemme vakavasti mallin tuomista takaisin markkinoille. Moottorivaihtoehtoja on 15 hevosvoimasta 50 hevosvoimaan tarpeen mukaan. Vaikka Marino Mustangin runkolinjat ovat jo 50 vuoden takaa, peittoaa se ajettavuudellaan monet muut pikkuveneet. Hinnat alkavat 12 890 eurosta. Jenkkiauton perään muotokieleltään mainiosti istuva vaihtoehto on sipoolaisen Marinon käsintehty tuulilasimalli, Mustang. Onhan talleissa selvästi tapahtunut paljon, kuten olemme saaneet kevään aikana huomata. 2000-luvulle tultaessa retroilu alkoi tehdä tuloaan ja vanhan muotokielen arvostus palasi kaikkeen mahdolliseen autoista kodinkoneisiin, ja lopulta myös veneisiin. Lopulta syntyi ajatus vanhan legendaarisen tuulilasiveneen tuomisesta takaisin markkinoille. Veneen käsinlaminoitu runko on huoleton, ja terävän keulan sekä syvän 22° V-muotoisen pohjan ansiosta kulku on pehmeää ja roiskeetonta myös aallokossa. Myimme siellä kaikkiaan 11 venettä, joten homma oli sitä myöten selvä”, alustaa Marinon Ben Fagerström. Vaikka vene onkin alkujaan 60-luvun tuotantoa, on uusissa malleissa vahva fiftarifiilis, kiitos kaksivärimaalausten, veneen kannen kanssa sävy sävyyn maalattujen koneenkoppien, kromattujen pisteosien sekä ruututikattujen verhoilujen. Kaikkien kuvia lähettäneiden kesken arvomme Amerikan Raudan fanituotteita, ja saattaahan osallistuminen johtaa myös auton täysimittaiseen esittelyyn lehdessä, joten ei muuta kuin kaivamaan kuvia muistikorteilta ja kännyköiden uumenista! 8 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Uutispalsta Fiftarifiilistä vesille Alkukesän tapahtumat on peruttu, mutta vesilläolosta saa nautiskella edelleen. Lähetä siis rohkeasti kuvia ja tietoja autostasi meille osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi, niin koostamme niistä eräänlaisen ”poikkeusolojen näyttelykoosteen”. Ominaisuudet on kehitetty vaativien ulkosaaristokilpailujen kovissa keleissä. Vain 230 kilon painonsa ansiosta se on suhteellisen helppo kuljetettava ja käsiteltävä. Pituutta veneellä on 4,3 ja leveyttä 1,7 metriä. Marinolta kyseltiin varaosia ja korjausohjeita vanhojen veneiden kunnostukseen ja entisöintiin kiihtyvään tahtiin
Ku va t: Ki lle r Pa in t Kuvat: Mecum Gallery livaihteinen Gyro-Torque-semiautomaattivaihteisto. Mies ilmiön takana oli yhdysvaltalainen Mike Lavallee. Kun kovin buumi meni ohi, alkoi realististen liekkien lumo hiipua, mutta kiistämättä ne jättivät ajoneuvojen erikoismaalausten historiaan oman merkittävän lukunsa. Sen sijaan hän alkoi opettaa tekniikkaansa muillekin tarjoten maalauskursseja ja myyden opetusvideoita, joiden avulla kynäruiskumaalarit kautta maailman saivat perehdytystä liekkien sielunelämään suoraan maestrolta itseltään. Mike Lavallee True Fire -kynäruiskutekniikan kehittäjänä maailmanmaineeseen noussut yhdysvaltalainen erikoismaalari Mike Lavallee kuoli huhtikuussa vain 60 vuoden ikäisenä. Auto on rakennettu Ghian koripajalla Torinossa, Italiassa. Hinta sille kerrotaan Mecumilta vain kysyttäessä, mutta toisaalta, jos sinun täytyy kysyä, on se sinulle todennäköisesti liian kallis.. 2000-luvun alun autonäyttelyiden kovimpia uusia ilmiöitä olivat True Fire -liekit, eli mahdollisimman aidonnäköisten lieskojen maalaaminen perinteisten graafisten, ehkä hieman sarjakuvamaistenkin liekkien sijaan. Konepellin alta löytyy 241-kuutiotuumainen Red Ram Hemi, jonka jatkeena on Dodgen neR.I.P. Ajoneuvojen maalaaminen alkoi moottoripyöristä Laconiassa, New Hampshiressä, järjestetyn tapahtuman myötä, joka lopulta muutti miehen elämän kokonaan. Auto esiteltiin vuonna 1954 kaikissa Yhdysvaltain suurimmissa näyttelyissä. Hän suoritti kylttimaalarin loppututkinnon Boston’s Butera Art Schoolissa vuonna 1979. Hän toimi kauan kiertävänä maalarina, kunnes perusti oman Killer Paint -kynäruiskumaalaamon Snohomishiin, Washingtoniin, vuonna 1999. 9 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Konseptiunelma 1950-luvun konseptiautot ovat mielikuvituksellisia unelma-autoja, jollaisen omistajaksi pääseminen on käytännössä mahdotonta, sillä säilyneet yksilöt ovat yleensä joko museoiden tai valmistajien kokoelmissa, eivätkä ne kuulu ensimmäisiin, joista luovutaan, mikäli kokoelmia joudutaan supistamaan. Televisiotuotantojen kautta liekit herättivät ihastusta ympäri maailman, ja pian kaikissa kunnon show-autoissa piti olla True Fire -liekkejä ainakin jollain tavalla sovellettuna. Lavalleen kehittämä realistinen liekkimaalaustekniikka sai lopulta valtavan huomion hänen tehtyään yhteistyötä Chip Foosen ja Jesse Jamesin kanssa. Lavalleen työtä alettiin arvatenkin jäljitellä, mutta hän ei edes yrittänyt estää sitä, vaikka rekisteröikin True Firen omaksi tavaramerkikseen. Kyseinen konseptiauto on ainoa laatuaan ja sen muotoilusta on vastannut Chrysler Corporationsin legendaarinen muotoilupäällikkö Virgil Exner. Lavalleen juuret olivat kuitenkin perinteisemmässä maalauksessa. Nyt sellaisen hankkimiseen on kuitenkin mahdollisuus, mikäli ostajalla on niin sanotusti pinkka kunnossa, sillä Walworthissa, Wisconsinissa, sijaitsevalle Mecum Gallerylle on tullut myyntiin Dodge Firearrow IV vuodelta 1954
Kiihdytysajon SMosakilpailu, SM-finaali Motopark, Pieksämäki 19.–20.9. lauantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 8.–9.8 Häme Run Moottoripyöräjuhlat Hämeenlinna 14.–15.8. FSRA Street Rod Nationals Seinäjoki 22.8. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 5.–6.9. Tahko Cruising Party Break Sokos Hotel, Tahko 3.7. Drive-In & Rock Sokos Hotel Bomba, Nurmes 14.–15.8. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Kiihdytysajon SMosakilpailu, FHRA Night Race LSK Business Park, Kauhava 21.–23.8. Cone Valley Cruising Sulkavan Soutustadion 29.8. Radalle.com Trackweek Finland Roadtrip, jonka reitti pidetään etukäteen salaisuutena 24.–26.7. Radalle.com Grand Arena Drifting NEZ Artukainen 21.–22.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata 6.-9.8. 6.6. 10 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tapahtumakalenteri Tapahtumat Toimittanut: Kimmo Janhunen. Rautalankaa ja jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 29.8. Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 25.7. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.8. Power Truck Show Powerpark, Kauhava 15.8. Turku Kustom Show Kauppakeskus Skanssi 15.8. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Pistohiekka Rock’n’Roll Cruising Puumala 2.8. NNC Street Slide, katuautojen ¼ mailin kiihdytyskilpailu Hyvinkään lentokenttä (varapäivä 5.9.) 22.8. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Hormisto 7.11. Power Big Meet Lidköping, Ruotsi 3.7. V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 4.9. Test N´ Tune Motopark, Pieksämäki 5.9. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 8.8. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Jenkkiautonäyttely Lahti 10.10. Burnout Party 2020 Kiikala 15.8. Pistons Rumble Minkiö 22.–27.7. Route 24 maisemacruising Vesivehmaa 12.–14.6 Suuret Ylä-Savon MegaRomppeet Luuniemen tapahtumakenttä, Iisalmi 26.6. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Radalle.com Finals Botniaring 26.–27.9. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata, Oulu 8.8. Vintage Race Äimäraution ravirata, Oulu 27.6. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. LinnaCruising Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 8.8. Radalle.com Gaala 2020 Tampere Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Bikes, Beards & Burgers 2020 Työpajankatu 2, Helsinki 22.8. perjantai Klaukkala, tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 2.–4.7. Kurvaa Kangasalle, ajoneuvoharrastajien kesäkokoontuminen Mobilia, Kangasala 6.6. Grilli-Cruising Vanha Unkka, Tuusula 15.8. RADALLE.com Festival Motopark 7.8.2020 FHRA Cruising PreParty vol. Tampereen seudun Mobilistien varaosapäivä Mobilia, Kangasala 29.8. Hornets Hop Up Run Riihimäki 25.7. Tarkista ajantasainen tieto tapahtuman järjestäjiltä, Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Bug In Finn 2020 Sappee, Pälkäne 25.7. perjantai Cruisingit HUOM! Korona viruspandemian vuoksi tapahtumia saatetaan joutua edelleen perumaan tai niiden järjestämisaikoja muuttamaan. Västerås Summer Meet Västerås, Ruotsi 2.–4.7. Malmi Street Drags #2 Helsinki-Malmin lentokenttä 18.7. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.–9.8. 26 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.7. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. perjantai Kajaani, Kajaanin ABC Kuun 1. FHRA Cruising Pre-Party vol. Rock Lake Picnic 2020 Salpahotelli, Luumäki 27.6
JAKAJA PAKETIT MOPAR SB&BB VIRRANJAKAJA SARJA MOPAR BB/RB 440-413 185,SILVOLITE JA KB MÄNNÄT ALKAEN 229,KYSY LISÄÄ LS MOOTTORIN VAIHTOON POLTTOAINE LINJAT, LIITTIMET, PUMPUT JA TANKKI SARJAT POLTTOAINE LINJA + SUODIN/SÄÄDIN + LIITTIMET LS”18 160,LIITIN SRJ LS KONEEN ASENNUKSEEN/P.AINE LINJAAN 14 99,Classic Performance Products Classic Performance Products HARVINAISEMMAT ALUSTAN OSAT VARASTOSTA TAI TILATEN KESKITANKO CHEVY 1967-1970 ISOK. Phone. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 I N D U S T R I E S Parts & Accessories R Crankshafts Crankshafts R STROK KIT, KAMPIAKSELIT, VÄRINÄNVAIMENTIMET JA VETOLEVYT STROK KIT FORD 302/347 tako 9,5:1 ei tasap. ei tasap. 1190,STROK KIT CHEVY 350/383 hype. 1098,TRADE PARTSISTA KAIKKI HARRASTEAUTOOSI! VERKKOKAUPASSA PALJON UUSIA OSIA INC. KORIN TIIVISTEET TIIVISTE HT IKKUNA IMPALA65-66 2DR SPORT COUPE 25, TIIVISTE TUULILASI P-UP 55-59 ei listaa 44,TIIVISTE KATONREUNA MOPAR B-BODY 68-70 2DR HT 51,TIIVISTE TAKALASI GM P-UP 47-66 pieni takalasi 31,TIIVISTE KATONREUNA PR F-BODY 68-69 Camaro-Firebird 65,P R O D U C T TM O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R AUTOMAATI JA MANUAALI VAIHTEISTOT UUDET-KUNNOSTETUT-KÄYTETYT T5-Ford+GM/S10 TOPLOADER-MUNCIE, myös varaosat VAIHTEISTO 4L60E GM LS1 STAGE 1 2499,TAKA-AKSELIN JA VAIHTEISTOON YOKET YOKE VAIHTEISTON C6 99,YOKE VAIHTEISTO TH400-TKO 107,YOKE PERÄN MOPAR 8 3/4” 10spl 742 137,YOKE FORD 9” 1350 VALU-TERÄS DAYTONA SUPPORT 35spl 199,INLAND EMPIRE DRIVELINE R. 155,KESKITANKO FORD T-BIRD 1961-1962 290,KYSY LISÄÄ ESIM. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00
Hinta 89,90 €. Soittimeen voi kytkeä myös USB-tikun ja iPodin tai kannettavan soittimen apuäänitulojen kautta. Laturissa on ajastin, joka kertoo, milloin akku on ladattu täyteen. Se on yhteensopiva kaikkien 12 voltin lyijyhappoakkujen kanssa. www.nordictrail.fi Polkimet kuntoon Vintage Motors on ottanut valikoimaansa jarruja kytkinpoljinpaketin 7" jarrutehostimella, 1" jarrupääsylinterillä ja 7/8" kytkinpääsylinterillä. www.tradeparts.info Mustat metallintyöstökoneet TorAForsin edustamat peltija metallityöstökoneet ovat kokeneet päivityksiä ja saaneet ylleen moneen talliin paremmin istuvan tumman värimaailman. Valon voi kiinnittää magneetilla, ripustaa koukusta tai asettaa seisomaan jalustalleen. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Pienet, mutta pätevät työvalot Ledlenserin työvalosarjan uutuuksiin kuuluva iF3R on varsinainen työvalojen pikkujättiläinen, mitä tulee kokovalotehosuhteeseen. Hinta 362,00 €. Paketin yhteishinta on 379,00 €. Valaisimen pituus on ainoastaan 140 mm ja se painaa vain 392 g. www.torafors.com Gulf-akkulaturi CTEK CT5 Time to Go Gulf Edition 5A -akkulaturi yhdistää laadukkaan lataustekniikan ja ikonisen Gulf-brändin. www.vintagemotors.fi Custom Autosound -uutuus USA-740 Classic Car AM/FM -radiosoittimessa yhdistyvät klassinen tyyli sekä tämän päivän äänentoisto. Laturissa on myös syväpurkautuneiden akkujen elvytysohjelma. Yksilöllisesti jokaisen akun lataukseen mukautuvat latausvaiheet maksimoivat akun tehon ja käyttöiän. Valotehoa voi säätää portaittain huipputehon ollessa 1000 lumenia ja pienimmän 100 lumenia. www.ctek.com/fi 12 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Hinta 99,00 €. Valaisin on myös varustettu magneettilatauksella sekä kuljetuslukituksella, jolloin se ei mene päälle vahingossa. Englanninpyörän hinta 1 199,00 € ja kutistus-/venytyskoneen hinta 730,00 €. Kätevä on myöskin pienin uutuus, iW2R laser -kynävalaisin, joka toimii niin laserosoittimena kuin laajaa valoa tuottavana työvalaisimenakin. Laite on varustettu CD-vaihtajan ohjauksella ja siinä on sisäänrakennettu Bluetooth handsfree-puheluita sekä musiikin suoratoistoa varten. Saatavilla rajoitetusti CTEKin tuotteita myyvissä liikkeistä, kuten US-Partsista. Hinta: 39,90 €
KERAAMISELLA VAHALLA KIILTOA JA KESTOA AUTOSI PINTAAN Meguiar’s Hybrid Ceramic Liquid Waxin huippuluokan Si0 2 -hybriditekniikalla saat ajoneuvosi maalipintaan hybridikeraamisen suojan ja sitä on yhtä helppo käyttää kuin tavallista nestevahaa. Katso jälleenmyyjät: meguiars.fi Maahantuoja: HUIPPU-UUTUUS 2020 HL GROUP Meguiarsmainos-0202.indd 1 10.3.2020 15.15 NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE OULUNSEUDULLE AVATTU UUSI JENKKIPAJA! • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. www.planetgarage.fi. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset
14 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Lampaan vaatteissa 15 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Tamperelaisen Zoran Kanti-Paulin upea Coronet näyttää täysin alkuperäiskuntoiselta, mutta sen hillitty kuori kätkee alleen kiukkuiseksi kutitellun alukantisen rullanokkaisolohkon. DODGE CORONET 500 2D HT ’67
”H ankin ensimmäisen Moparini jo teini-ikäisenä”, alun perin Australiasta kotoisin oleva, mutta vaimonsa Sarin perässä Tampereelle jo parikymmentä vuotta sitten muuttanut Zoran Kanti-Paul selittää. Jarrut eivät toimineet ja vaihteisto vuosi pahasti öljyä. Coronetissa oli kerran valkoinen ”White Hat Special” -vinyylikatto, mutta sen – varmasti auton onneksi – poisti jo jompi kumpi auton ensimmäisistä omistajista. Samaan aikaan ystäväni Jukka Suvisalmi oli Iolassa, Wisconsinissa, autojen myyntinäyttelyssä, ja laittoi minulle viestiä, että oli löytänyt täydellisen auton minulle. Tehtaalta Dodge tulikin tällaisena, kokonaan pronssinruskeana. Se oli täysin alkuperäisessä kunnossa lukuun ottamatta ylimaalausta, joka oli tehty muutamaa vuotta aiemmin. ”Tämä Coronet on minulle jo 48. ”Olin oikeastaan 2013 jo ostamassa Tampereella myynnissä ollutta ’66 Coronetia, jossa oli 440-isolohko, mutta kun omistaja tuli näyttämään autoa minulle, niin sehän olikin kauheassa kunnossa. 49. Sain itse asiassa sittemmin kuvankin silloiselta omistajalta, kun hänen pikku tyttärensä oli hiomassa autoa ennen maalausta. ”Vastasin Jukalle viestiin, että osta se pois.” Tuo täydelliseltä kuulostanut auto oli 383-isolohkolla ja TF727-automaatilla varustettu ’67 kaksiovinen Coronet 500 HT, joka oli vieläpä väriltään erityisen haluttu MM1koodin Turbine Bronze Metallic. Ihan ensimmäinen oli itse asiassa aussiversio, ’70 VG Valiant 2d hardtop alkuperäisellä 318 V8:lla ja 904-automaatilla.” Sitä seurasi kolme eri C-korista amerikanmoppea, kuten Dodge Phoenix, ja on Zoranilla ollut useampi australialainen erikoisuus, ute-avolavaversiokin. Se oli aika siisti juttu.” Tämä Coronet on minulle jo 48. Jutun Coronet oli Zoranin ensimmäinen vanha auto täällä Suomessa. Mopar. oli se minulla oleva näyttelyautoksi rakennettu ”Twistine”, ’57 Plymouth.” 16 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Dodge Coronet 500 2D HT ’67. Mopar. Hän lähetti myös muutaman kuvan autosta”, Zoran muistelee. 49. ”Haluan todella tuoda sellaisen tänne vielä joku päivä”, Zoran kertoo innoissaan. ”Tämä on neljän omistajan auto, jota ei ole koskaan täysin läpikäyty grillissä. oli se minulla oleva näyttelyautoksi rakennettu ”Twistine”, ’57 Plymouth
Coronet valmistui Los Angelesin tehtaalla marraskuun 22. Kun ajoimme sen nosturille, kävi ilmi, että autoa oli tosiaan pidetty hyvin, pohjassa ei ollut reiän reikää, eikä sitä ollut paikkailtu mistään.” Päällisin puolin Coronet olikin valmiiksi hienon näköinen ja täysin alkuperäistä vastaavassa kunnossa. White Hat Special. ”Maalasin itse autoja aikoinaan Australiassa, joten sisäja ulkohommat osasin itse vanhastaan.” 17 AMERIKAN RAUTA 4/2020. ”Autohan katosi kertaalleen Suomeentulomatkallaan Rotterdamin konttiruuhkaan kahdeksi viikoksi. ”Kun se viimein saapui Suomeen, vein sen hyvälle ystävälleni ja luottomekaanikolleni JM Garagen Janne Malmiselle tarkempaa tutkiskelua varten. Zoranilla ei ole tarkalleen tiedossa, poistiko vinyylin jo ensimmäinen omistaja vai vasta seuraava, mutta se todennäköisesti pelasti Coronetin ruostumiselta. Zoranin yksilön harvinaisiin alkuperäisvarusteisiin lukeutuivat optiona tilatut etupenkkien pääntuet sekä sähköikkunat, eihän Coronet uutena mikään erityisen kallis auto ollut. Olin hiukan paniikissa, voit varmaan kuvitella”, Zoran naurahtaa jälkikäteen. Vaalea sisustus on siistissä alkuperäiskunnossa ja ovenvälitkin ovat vielä alkuperäismaalissa. Pääntuet ja sähköiset ikkunannostimet ovat Coroneteissa harvoin nähtyjä alkuperäisoptioita. Zoran on uusinut autoon ovipahvien ja takaposkien verhoilut. päivä vuonna 1966 ilman vinyylikattoa, mutta ensimmäinen omistaja tilasi siihen dealerin ”White Hat Specialin”, ja pronssinväriseen autoon asennettiin valkoinen vinyylikatto. ”Nuo vinyylikatot ovat tunnettuja siitä, että niiden alta löytyy melkoisen isoja ruostekohtia erityisesti takaikkunan ympäristöstä”, Zoran jatkaa. Kosmeettisina ehostuksina Zoran hankki siihen uuden kojelaudan ja uudet ovipahvit sekä takaposket, joiden asennuksen yhteydessä hän vuorasi ohjaamon kauttaaltaan vaimennusmatolla
Moottori myös magnafluxattiin, eli sähköisen magneetin avulla tarkistettiin valut varmasti säröttömiksi. Toth Performancen omistava hyvä ystäväni Bruce Toth Pennsylvaniasta teki ne omalla designillaan, ja totta puhuen minulla on hänen prototyyppikantensa tässä paikallaan. Oli komeannäköisessä autossa jotain sanomistakin, nimittäin moottoria ei ollut koskaan remontoitu ja se savutteli ikävästi, joten Zoran päätti rakentaa koko voimalinjan uusiksi. ”Olen huomannut, että se tulee yllätyksenä monille uudempien autojen kuskeille, kun Coronetilla pystyykin ajamaan mutkiin lujaa, eikä se kallistele kuten vanhat ”Yank tankit” yleensä. ”Tuota samaa kantta myydään nyt Toth Performancen nimen alla, ja se lukee kansien päädyissä, mutta minun kanteni ovat vielä täysin blankot. Siinä on myös QTP:n sähköiset cut-outit, joita käytän näyttelyissä ja järjestetyissä cruisingeissa”, Zoran selittää. ”Mielenkiintoinen juttu tuossa koneessa ovat nuo alukannet. Salaa vihainen. Se näyttää museoautolta, mutta kun putkiston läpät aukeavat, karjuu sen kiukkuinen isolohko sellaisella raivolla, että äkkiä luulisi äänen tulevan ihan jostain toisesta autosta. Se kulkee todella vakaasti 60-luvun autoksi”, Zoran kiittelee. Kardaani on USA:ssa teetetty erikoisvalmiste, ja se on selvästi alkuperäistä paksumpaa tavaraa.” Ajettavuuttakin jämäköitettiin asentamalla eteen ja taakse Hotchkisin paksut vakaajat, nykyaikaisemmat kaasuiskarit sieltä löytyivät jo ennestään. Hän antoi varsinaisesta tarkkuutta vaativasta rakentelusta vastuun Jannelle, jota autteli tekniikan parissa sen minkä pystyi. 18 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Dodge Coronet 500 2D HT ’67. Olin ensimmäinen maailmassa näillä kansilla kadulla ajava”, Zoran toteaa ylpeänä. Ja täytyy myöntää, että juuri se kontrasti on Zoranin autossa erityisen makea. Siinä oli tullessa 2,76:1, kun alkuperäinen on ollut 3,23, joten muutimme sen takaisin sellaiseksi, ja perään tuli Eatonin Truetrac-lukko. Kampiakselina ja veiveinä käytettiin alkuperäisiä, mutta männiksi tulivat Speed Pron tasalakiset takoalumiiniset, joiden kera puristussuhteeksi tuli 9,7:1. ”Siinä on myös QTP:n sähköiset cut-outit, joita käytän näyttelyissä ja järjestetyissä cruisingeissa”, Zoran selittää. Näkyviltä osiltaan moottori pidettiin hyvin alkuperäisen oloisena Holleyn tuplapumppukaasareineen ja valusarjoineen, mutta putkisto on 2,5" rosterinen Pypesin Race Pro -vaimentimilla. Perä on alkuperäinen ”489” casen 8 3/4", johon joku oli vaihtanut pidemmän avoimen välityksen. 383-lohko porattiin .30 tuuman ylikokoon ja runkolaakerilinja oikaistiin linjaporaamalla. Auto on kertaalleen maalattu yli alkuperäisellä MM1 Turbine Bronze -värillä, mutta koria ei ole läpikäyty grillissä. ”Vaihteisto on alkuperäinen 727, ja remontoimme sekä vahvistimme sen TransGon osilla sekä asensimme siihen shift kitin. Bruce on touhunnut kiihdytysautojen parissa koko ikänsä, ja auttoi jo 50-luvulla vanhempaa veljeään mekaanikkona, ja olin otettu, että hän suostui tekemään kanteni.” Moottoriin tuli myös kaksirivisellä ketjulla varustettu rullajakopää sekä Hughes Racingin hydraulinen rullanokka
Voimansiirto: Vahvistettu TF727-automaatti, shift kit, vahvempi custom-kardaani, 8 3/4 perä ”489” casella ja Eatonin Truetrac-lukolla, välitys 3,23:1. Kori: Vinyylikatto poistettu, maalattu uudelleen alkuperäisellä MM1 Turbine Bronze Metallic -sävyllä. Moparien lisäksi myös musiikki on Zoranin sydäntä lähellä. Moottori: 383 cid BB V8, porattu .030 ylikokoon, alakerta linjaporattu, Speed Pron Flat Top -takoalumiinimännät, puristussuhde 9,7:1, Pro Gearin kaksirivinen jakopää, Hughes Enginesin hydraulinen Whiplash-rullanokka (228° imu, 236° pako @.50", nosto .555"), Hugherin rullanostimet ja 1,6-vipusuhteen rullakeinut, Toth Performancen Bruce Tothin Stage III -porttaamat ja kanaviltaan kiilloitetut CPPA:n ”Streetfighter” -alukannet, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Holley 750 DP Ultra -kaasutin, HP-valupakosarjat, 2,5" rosteriputkisto Pypesin Race Pro -vaimentimilla ja QTP:n sähköisillä cut-outeilla. Konehuone näyttää varsin alkuperäiseltä, mutta moottori sisältää monenlaista viripalikkaa. Jarrut: Tehostetut rummut joka nurkassa. Kiitos: Janne Malminen ja Jukka Suvisalmi. Alusta: Alkuperäiset vääntösauvat edessä, lehtijouset takana, Hotchkis Sport Suspension Sway Bar Package (1 3/8" vakaaja edessä ja 1" takana, uretaanipuslat), Monroen kaasuiskarit. Venttiileiden avautumista säätelee Hughesin Whiplash-rullanokka. 388-kuutiotuumaiseksi poratun isolohkon palikoiden eksoottisinta päätä edustavat Bruce Tothin porttaamat alukannet, jotka olivat Toth Performancen prototyyppiosa. Sisusta: Alkuperäinen, ovipahvit ja takaposket uusittu. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A. Faktat Dodge Coronet 500 2D HT ’67 Omistaja: Zoran Kanti-Paul, 52 Paikka: Tampere. Vanteet: 15" Magnum 500 -kromivanteet. 19 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen pojalle 20 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Vuosien varrella erilaisissa lookeissa Oulun katukuvaa piristänyt Pontiac siirtyi muutama vuosi sitten Ramin nuoremmalle pojalle Tonille ja hänen käsialaansa on myös auton viimeisin muodonmuutos. Oululaisen Rami Rasimuksen 70-luvun lopulla ostama LeMans on edelleen samassa perheessä. Isältä PONTIAC LEMANS ’70
21 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Kuutosmoottorilla ja automaattivaihteistolla varustettu Pontiac oli tullut sinne vaihdossa Malmössä sijainneesta mattoliikkeestä. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että ei kyllä mennyt ihan isäukon ohjeiden mukaan, mutta ekan oman jenkin sain kuitenkin ostettua vuosi ajokortin hankinnan jälkeen vuonna 1970. Ennen kuin tämän jutun päätähti tuli Rasimusten perheeseen, Rami ehti omistaa Ruotsissa kaksi saman konsernin tuotetta, joista löytyi myös tuttu Red Arrowhead -nuolenpäälogo. Ruotsiin samaisena vuonna suuntautuneella lomamatkalla miehelle myös selveni, että töitä olisi tarjolla länsinaapurin puolella huomattavasti paremmin kuin kotimaassa. Konepellillä on paikoillaan ensimmäinen itse tehty scooppi, jonka päälle Rami taiteili liekit, jotka näyttivät kuulemma herran mukaan pikemminkin poronsarvilta. Senior ja Junior Rasimus ovat tunnettuja siitä, että aina sopivan paikan tullen kumi palaa ilman suurempia houkutteluja. Smålandsstenarissa oli silloin ja on muuten vielä tänä päivänäkin sellainen jenkkiautoja myyvä liike kuin Ingemars UsaBilar, josta tämän ’70 LeMansin löysin. Vaikka vuosien varrella noita Pontiaceja on ollut useampiakin, niin ensimmäinen jenkkiauto oli kuitenkin vuoden 1962 neliovinen tolppa Chevrolet Bel Air matkalaukkukuutosella ja rattimanuaalilla”, taustoittaa Rami aikaa, josta harrastus tai paremminkin elämäntapa sai alkunsa. Heti seuraavana talvena moottori vaihtui Golden Yankeesien kerhotiloissa 326-veekasiksi. ”Kun olin myynyt Firebirdin pois, niin aloin heti etsimään uutta jenkkiä tilalle. LeMansin konehuoneesta nykyisin löytyvällä moottorilla se onnistuukin varsin helposti. Moottorinvaihdon yhteydessä konehuone maalattiin tuon ajan tyyliin valkoiseksi aina lukkopeltiä myöten. Niinpä Rami sekä silloinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo Anneli päättivät muuttaa Ruotsiin uusien unelmien perässä. Pari vuotta siinä tuli ajeltua PV-Volvolla ja samalla kerättyä rahaa tulevaa harrastepeliä varten”, muistelee Rami alkuaikaa Ruotsissa. Nyt oli Rasimuksien perheessä uusi harrasteauto, mutta todennäköisesti silloin ei edes Rami tiennyt, kuinka pitkä yhteinen taival olisi sen kanssa edessä. Hyvin nopeasti sitä alkoi ymmärtää, minkälaiset mahdollisuudet jenkkiautoilun harrastamiseen Ruotsissa olivat. Hakusessa oli vähän isompi korimalli, kun tuo perheen pääluku oli kasvanut Jani-pojan synnyttyä pari vuotta aiemmin. ”Eino-isä sanoikin tuolloin, että älä juo viinaa, äläkä polta tupakkaa, niin voit sitten joskus ostaa itselles jenkkiauton. Tuolloin vuoden vanhan kuutosmoottorisen Chevroletin tasainen kyyti teki nuoreen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäisenä hän osti punaisen ’65 Pontiac LeMansin, joka vaihtui kolmen vuoden päästä valkoiseen ’68 Firebirdiin. Rami osti Pontiac LeMansin vuonna 1978 Ingemars Usa-Bilar -liikkeestä, joka sijaitsi Smålandsstenarissa. ”Ihan ensimmäisenä ei ollut edes mielessä, että siltä reissultahan voisi tuoda muuttoautona jonkun erikoisen harrasteauton Suomeen. 22 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Pontiac LeMans ’70. R ami Rasimuksen kiinnostus jenkkiautoja kohtaan heräsi jo 60-luvulla, kun hän pääsi serkkupoikansa neliovisen ’64 Impalan kyytiin. Kun Pontiacin väri vaihtui siniseksi, samalla sen kylkiä koristamaan tuli tuplana Mopareista paremminkin tuttu hockey stick -raita. Auto oli hyväkuntoinen, kun eihän sillä ollut ikää vasta kuin kahdeksan vuotta, joten tein siitä kaupat samoin tein”, kertaa Rami LeMansin ostohetkeä
Vaikka mulla oli omakin talli, niin kyllä tuolla kerhon tiloissa oli hyvä raggarikavereiden kanssa tuo LeMansin koneen vaihto suorittaa. Nuo oli hienoja aikoja, joista en kyllä vaihtaisi päivääkään pois”, muistelee Rami selvästi tunteikkaana. Ajan hengen mukaisesti takarenkaiden pyöränaukkojen kaariin tehtiin pellistä pienet levitykset sekä konepellin keskelle scooppi, joka jonkun ajan kuluttua muuttui tuplaksi. Vanteina on Slotit, joiden soikeat aukot on tietenkin maalattu punaiseksi. Konehuoneessa kuutiotuumamäärä kasvoi, kun Rami osti kaveriltaan sopivasti katukäyttöön viritetyn Pontiacin 400-kuutiotuumaisen moottorin. 80-luvun puolenvälin aikoihin auto maalattiin kirkkaankeltaiseksi ja tuo väri vaihtui vuosikymmenen loppupuolella mattamustaan. Pihalla oli tallirakennus, johon saatiin tehdä kaupungin kustannuksella rasvamonttu. Tuohon 90-luvun taitteeseen sijoittuvat myös auton nykyisen omistajan, Ramin nuoremman pojan Tonin ensimmäiset muistot Pontiacista. Konepellillä on uudet tuplascoopit, joihin Rami oli saanut vaikutteita 70-luvun alun Firebird Formuloista. ”Olin aina tykännyt 70-luvun alun Firebird Formulan tuplascoopeista, joten tein niistä itse pellistä oman versioni LeMansin konepeltiin. Kaupunki antoi kerholle ilmaiseksi käyttöön vanhan kaksikerroksisen omakotitalon, joka sijaitsi kilometrin päässä keskustasta. Jonkun ajan kuluttua vaihdoin myös tuon etupalan GTO-malliseen, jonka myynti-ilmoituksen näin Wheels-lehdessä. Koko komeuden kruunaavat takana olevat leveät Super Stock Formula 1 -rättirenkaat ja alikersanttiroiskeläpät. Tuolla kombolla tuli käytyä 80–90 luvun taitteessa muutaman kerran kiihdyttelemässä Ylivieskan lentokentällä. ”Tuolloin asuimme Ruotsin itärannikolla Mönsteråsissa, jonka paikalliseen Golden Yankees -kerhoon kuuluin ainoana suomalaisena. Maalauttaa ehdin auton kolmeen kertaan Ruotsissaoloaikana ja toisella kerralla, kun auto maalattiin valkoiseksi, niin poistin samalla siitä vinyylikaton. Tekniikkapuolella oli myös vaihtuvuutta, nimittäin konehuoneesta löytyi tuona aikana erilaisia versioita Pontiacin 400-moottorista. Viiden viimeisen Ruotsissa vietetyn vuoden aikana Ramin Pontiac koki joukon erilaisia muutoksia niin ulkoisesti kuin tekniikankin osalta. 70-luvun nostalgiaa parhaimmillaan! Sopivassa etukenossa olevaan Pontiaciin on saatu uutta vauhdikasta ilmettä kylkiraidoilla. 23 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Vinyylikatto poistui, kun Pontiac maalattiin valkoiseksi. Pakkohan sitä oli muotia seurata ja rakentaa pellistä Pontiacin takakaariin levikkeet. Värit ja moottorit vaihtuvat. Siinä ei ollut kiinnitysrautoja ollenkaan, joten ne piti itse tehdä. Viimeisessä Ruotsissa tehdyssä maalauksessa pintaan tuli kiiltävänmusta maali, jota koristivat kultaiset liekit takakyljissä sekä konepellin scoopeissa”, tarinoi Rami LeMansin historiasta Ruotsin aikoina. Ei siitä oikein mitään tullut, kun perässä oli 4.11-välitys ja alla normaalit katurenkaat. Kuvassa Ramin kanssa samassa työpaikassa Scanialla työskennellyt Tolkin Heikki tinailee levityksen saumoja umpeen. Suomeen muuton aika tuli vuonna 1982 ja mukana kotimaahan muuttoautona tuli tietenkin jutun Pontiac. ”Siellä oli Ram Air III, ja sitten ostin Ruotsista Ram Air IV:n, jonka jatkona oli Muncien 22:nen manuaaliaski. Ostettaessa valkoisella vinyylikatolla varustetun punaisen Pontiacin konehuoneessa oli 4,1-litrainen 155-hevosvoimainen kutosmoottori. Alun perin kromattu takapuskuri on myös maalattu korin värillä. Ramin ja Annelin kesälomareissusta alkanut Ruotsin visiitti venyi lopulta kahdentoista vuoden mittaiseksi. Valkoiseen helmiäismaalaukseen tuo lisäväriä punainen kylkiraita, johon on otettu mallia vuotta nuoremman Pontiac Judgen vastaavasta. No suttailuksi ja manuaalikepin hämmentämiseksi se meni, mutta hauskaa oli koko rahan edestä”, selittää Rami naurun saattelemana. Ostettaessa valkoisella vinyylikatolla varustetun punaisen Pontiacin konehuoneessa oli 4,1-litrainen 155-hevosvoimainen kuutosmoottori, joka vaihtui ensi töikseen 326-kasiin. Sisusta verhoiltiin ajan hengen mukaisesti punaisella plyyshikankaalla lattiasta kattoon asti
80-luvun puolivälissä otetussa kuvassa Pontiacista puuttuu vielä osia vasta valmistuneen maalauksen jäljiltä, mutta se ei menoa haitannut. Rami vastasi, että riittää kaksi kappaletta mahdollisimman sileitä yhden dollarin seteleitä. Kyllä ne sävelet sykähdyttivät silloin ja sykähdyttävät muuten vieläkin”, aloittaa Toni oman osuutensa. Kun Rami alkoi selittää Pontiacinsa maalausideaa, oli pankkineiti tuumannut päätään puistellen, että seuraava asiakas, kiitos… 24 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Pontiac LeMans ’70. Tiedä häntä, oliko Tonin lausahduksilla mitään tekemistä sen kanssa, että hienon mallinen kaksiovinen hardtop-muskeliauto ei tuohon aikaan mennyt kaupaksi. Tässä vaiheessa pankkineiti alkoi ihmetellä, mihin mies niitä oikein tarvitsi. Mies marssi Tuiran kaupunginosassa sijaitsevaan pankkiin ja kysyi, onko heillä vaihtaa dollareita. Rami on ollut aina tunnettu siitä, että ajaa kesäisin harrasteautoilla mahdollisimman paljon. Takapilarista paljastuivat myös ne aidot dollarin setelit, jotka isäntä oli sinne aikoinaan keltaiseksi maalauksen yhteydessä lakan alle laittanut”, selittää Toni hymyssä suin. Takapilarissa lakan alla olevat dollarin setelit olivat vauhdikkaista visioistaan tunnetun Ramin idea. Siinä oli kaikenlaista puuhastelua, kun sitä alettiin laittamaan takaisin ajokuntoon. Itse tehdyt sivuputket eivät olleet toimivat, mutta Rami poisti ne varmuuden vuoksi ennen maahantuontikatsastusta Suomeen. Auton ilmettä kevennettiin kullanvärisillä liekeillä, joita löytyi jälleen kerran uudelleen muokatuista scoopeista sekä takakyljistä. ”Me otettiin isännän kanssa pitkään seissyt auto työn alle 90-luvun lopulla. Ajelu juuri valmistuneella kirkkaanpunaisella LeMansilla maistui nuorelle herralle vallan mainiosti, koska hän oli itse ollut rakentamassa autoa isänsä Ramin kanssa. ”Isäntä oli maalauttanut autoon mustahopeat liekit, joihin en kyllä aluksi ollut Tällä maalauksella on syynsä siihen, että autosta käytettiin nimeä ”Ramin GTO”, vaikka se LeMans alkujaan olikin. ”Muistan, että silloin mua harmitti oikein tosissaan, kun isäntä meinas myydä LeMansin pois. Yksi asia, joka vaikutti myyntiin tai paremminkin myymättömyyteen oli se, että Rami ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut valmis luopumaan LeMansista, joten auto jäi seisomaan siihen talliin Oulussa, missä sen kuuluikin olla. Pankkineiti tiedusteli, monellako sadalla tai jopa tuhannella markalla Rami niitä mahdollisesti haluaisi. ”Vaikka olin tuolloin viisvuotias pikkupoika, niin just tuolta Ylivieskan suttailuista on mulle jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen se, kun isäntä otti Pontiacista pakoputket pois ja löi sen käymään pelkillä peltisarjoilla. GTO:n keulapala asennettiin paikoileen ennen kuin Pontiacin pintaan ruiskutettiin musta väri. Siinä hioessa tuli vastaan koko värien kirjo, mitä vuosien saatossa Pontiacin pintaan oli ruiskutettu. Kyllä ne ostajaehdokkaat oli varmaan ihmeissään, että mitä tuo juniori oikein höpöttää”, nauraa Toni vuosien takaiselle myynninsabotointiyritykselle. Takaisin Suomeen. Luleån Motormetropolenista hankittiin Lasselta uusi tekniikka, joka koostui 400-koneesta ja TH400-automaattiaskista. Se oli sellainen isä-poika-projekti ja siinä samalla sain opetella harrasteauton rakentelun eri osaalueita. Armeijavuotena 2005 Tonille oli tarjolla yllätys, kun hän tuli käymään viikonloppuvapaalla kotona. Ennen kuin Rasimusten LeMans päätyi jutussa näkyvään asuun, oli edessä vielä yksi muodonmuutos. Olin heti, että jees, no nyt on kunnolla ääntä. Siinä kävi ostajia tutkimassa autoa meidän tallissa ja aina kun isäntä oli vähän kauempana, niin haukuin autoa ihan paskaksi ja sanoin, ettei sitä kannata ostaa. Rasimuksen perheen cruisailut hoituivat juuri ostetulla Pontiac Bonnevillellä ja siitä syystä uskollinen sotaratsu päätyi sen aikaisen harrasteautolehden sivuille myyntiin. Läheltä muuten piti 90-luvun alussa, että tämä jutun kirjoittaminen olisi päättynyt tähän, koska tuolloin Rami osti perheeseen toisen harrasteauton ja LeMans jäi muutamaksi vuodeksi tallin perukoille seisomaan ilman tekniikkaa. Harjoittelun kautta hommiin. Tonin ajokortti-ikä lähestyi ja Pontiac oli tarkoitus saada liikenteeseen kesäksi 2003, mutta erinäisistä asioista johtuen tuosta ajankohdasta mentiin yli vuoden verran ennen kuin auto oli taas katsastettu tieliikenteeseen. Mulla oli jo silloin tunne, että tämä on tulevaisuudessa mun auto. Hioin korin päältä pellille parin kaverini kanssa kerhohallin pihalla
Samalla tuli maalattua tukivarret ja muut pienemmät osat ennen kuin niihin laitettiin uudet puslat sekä nivelet. Kentillä ei ollut valmista konetta, mutta sieltä löytyi nelipulttinen stanukoossa oleva 421:n alakerta. jälkeen muuta kuin uutta maalia. Voimaa ja vääntöä. Samaa ideaa käytin noissa The Judge -merkeissä, johon vaihdoin vain lempinimestäni tulevan Razz-sanan”, Toni selittää. Jarrujen kunnostuksen jälkeen alusta olikin valmis, joten seuraavaksi tein pieniä muutoksia sinänsä täysin hyväkuntoiseen sisustaan. Ruotsista ostetussa 12-pulttisessa perässä olevan 4.11-välityksen johdosta Toni päätti vaihtaa autossa olleen TH400-automaatin nelivaihteiseen TH700R4:seen, jonka vahvistuksesta vastasi Mika Takalo. Jäljellä oli enää auton ylimaalaus, jonka hoiti Rasimusten hovimaalari Juha Ollikkala Holstinmäen Automaalaamossa. Jarrua vasten renkaat pyörimään ja vähän ajan päästä savua oli koko korttelinväli täynnä. Sillä on varmaan joku pakottava tarve noihin liekkeihin, koska niitä on ollut jossain muodossa kaikissa LeMansin maalauksissa paitsi valkoisessa ja mattamustassa versiossa. Alkuperäiset etujakkarat vaihtuivat Carrellin nahkapenkkeihin ja samalla eteen tuli nelipisteturvavyöt. Tiehen jääneitä jälkiä piti käydä katsomassa kavereiden kanssa vielä päivien päästä useampaan kertaan”, Ramin luu ulkona mattamustan Pontiacin takapenkillä kuvassa istuva vanhempi poika Jani muistelee. Vielä kun B&M:n yhdeksän tuumainen, 3500 kierroksen stall speedillä varustettu turbiini saapui, niin ”Oltiin cruisailemassa Pontiacilla lauantai-iltana, kun isäntä pysähtyi Eskon Krouvin kohdalla vaihtamaan auton ikkunasta muutaman sanan tutun portsarin kanssa. Kuvassa näkyy koko Rasimusten perheen Pontiac-kalusto vuonna 2012. Tähän ongelmaan tuli ratkaisu turhan raskaan kaasujalan muodossa Oulun American Car Clubin kesäkauden päättäjäisbileissä, kun burniskisan aikana Pontiacin moottori sanoi työsopimuksensa irti. Alkutalven aikana rikkoutunut kone nostettiin pois Pontiacin keulalta tarkempaa tutkimusta varten. Isä-poika-projektina toteutettu kunnostus sai LeMansin takaisin tieliikenteeseen useamman vuoden seisonnan jälkeen. Tässä vaiheessa ei pidetty mitään kiirettä, ettei vaan tulisi tehtyä huolimattomuusvirheitä. Keväällä valmistuneeseen Pontiaciin tuli kesän aikana ihan mukavasti kilometrejä mittariin, mutta Tonin mielestä kuitenkin konepellin alla olisi saanut olla enemmän hevosvoimia. Sillä on varmaan joku pakottava tarve noihin liekkeihin, koska niitä on ollut jossain muodossa kaikissa LeMansin maalauksissa paitsi valkoisessa ja mattamustassa.” kovinkaan tyytyväinen. No, kyllähän niihin liekkeihin pikkuhiljaa silmä tottui, joten ei siitä sen isompaa ongelmaa tullut”, naurahtaa Toni näin jälkikäteen. Se tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes isä löysäsi jalan jarrulta ja Pontiac syöksyi eteenpäin jättäen jälkeensä kaksi leveää mustaa rantua. Mulla itsellä ei ollut paljoa kokemusta moottorin kasaamisesta, joten onneksi sain siihen apua jutun kirjoittajalta ja Pirkosen Jounilta”, kiittelee Toni. Nokka-akseli oli kolmessa osassa ja muutenkin se alakerta oli murusina. Sen verran voi tässä kohtaa mainita, että se ei ollut ensimmäinen moottori tässä autossa, jonka taru päättyi kilahdukseen. Kirkkaanpunaiseksi maalattu auto sai Ramin toimesta pintaan mustahopeat liekit, joista armeijassa ollut Toni oli täysin tietämätön. ”Tuolta Butler Performancelta tuli tilattua paljon osia tuohon moottoriprojektiin ja homma toimi todella hyvin. ”Kun lohko saatiin koneistuksesta Oulun Moottorikoneistamolta, päästiin kasaamaan moottoria, ja se pyrittiin tekemään mahdollisimman huolella. Onneksi Ruotsissa aikoinaan portatuista Ram Air IV -kansista meni vain pari venttiiliä vaihtolistalle”, kertaa Toni konetuhon inventaariota ja jatkaa: ”Siinä kun mietittiin, että mistä aletaan uutta konetta tekemään, niin isäntä laittoi viestiä Ruotsiin Pontiac-guru Kent Svanströmille. Vauhti kiihtyi, kunnes vänkärinpaikalla ollut äiti päätti lempeästi muutamalla voimasanalla kehoittaa hiljentämään. Autohan on LeMans, johon on lisätty jonkin verran GTO:n osia, joten päätin mukailla vuotta nuoremman Judgen maalausteemaa noissa raidoissa. Vaihtoehtoehtoina olisi ollut hyvin palvelleen, vanhalla tunnel ram -imusarjalla varustetun 400:sen moottorin jatkojalostus, tai sitten kokonaan uuden, isomman koneen rakentaminen. Samalla tuli Kentiltä ostettua Pontiaciin 12-pulttinen perä, jossa on teräsvetoakselit, lukko ja 4.11-välitys.” Butler Performancelta tilattiin Eaglen valmistama stroker-sarja, jonka ansiosta moottorin koko kasvoi 481:een kuutiotuumaan. Aloitin projektin alustan kunnostuksella ja sieltä löytyikin pohjalevystä muutama pieni ruostevaurio, jotka hitsattiin kuntoon. Itse runko oli hyvässä kunnossa, eikä tarvinnut putsauksen Toni paranteli valmiiksi hyväkuntoisen sisustan varustelua puolikuppimallin Carrellin nahkapenkeillä, Autogagen lisämittareilla sekä Grantin puuratilla. Siitä lähtiessä hän pyysi isää polttamaan vähän kumia, johon hän sai yllätyksekseen vastauksen, ettei kehtaa. Sinne kun oli sähköpostilla yhteydessä, niin aina sai vastauksen ja jos oli jotain ongelmia, niin niihinkin sai neuvoja”, kehaisee Toni tavarantoimittajaa. ”Otin auton työn alle syksyllä 2015. Muutaman metrin ajon jälkeen auto kuitenkin pysähtyi ja tiesin heti, että kohta lähtee. 25 AMERIKAN RAUTA 4/2020. ”Mulla oli jo ollut mielessä jonkun aikaa, että tämänkoriseen Pontiaciin sopisi hyvin valkoinen väri piristettynä jollain sopivalla alkuperäistyyppisellä raidoituksella. ”Siellä oli alakerrassa käynyt totaalinen tuho. Tuossa kuosissa Pontiac toimi kesäisin harrasteautona kymmenen vuotta ilman mitään isompia ongelmia, mutta Tonilla oli kuitenkin vuosien varrella hiipinyt mieleen ajatus rakentaa LeMans vielä kerran ihan omien visioiden mukaan. Mittaripaneeli meni uusiksi Autogagen lisämittareilla ja ratiksi vaihtui siinä samalla Grantin puuversio”, luettelee Toni sisustaan tehtyjä muutoksia
Kiitokset: Rami, Anneli ja Jani Rasimus, Scarlett Niinepuu, Kent Svanström, iso yleisapu ja sähköt: Jussi Fröjdholm, Moottorin kasaus ja säätö: Pasi Kekarainen ja Jouni Pirkonen, Koneistukset: Pekka I, osatilausapu: Juhis, maalaus: Juha Ollikkala, vaihteisto: Mika Takalo, Mika Hartikainen, Imago-Print. Tulevana kesänä olisi tarkoitus käydä kokeilemassa LeMansin menohaluja varttimaililla, mutta pitää varmaan hankkia katusliksit, ettei homma mene samanlaiseksi suttailuksi kuin isännällä aikoinaan Ylivieskassa”, päättää Toni naurahtaen. Loppuun täytyy todeta, että Ramin aikoinaan 70-luvulla Ruotsista ostama Pontiac on iso pala oululaista jenkkiautohistoriaa, ja varmaa on se, että se tulee olemaan sitä myös tulevaisuudessa. Isoin ongelma oli tunnel ram -imusarjan päällä olleet 80-lukuiset väljät Holleyn vakuumikaasarit. ”Ainahan noissa on aluksi jotain pieniä ongelmia ja säätöhommia. moottorija vaihteistokombo voitiin asentaa paikoilleen LeMansin konehuoneeseen. Sisusta: Grantin puuratti, edessä Carrellin nahkapenkit, nelipisteturvavyöt, B&M:n shifteri, mittaritaulu muokattu Autogagen mittareille. Koeajolla kaasun painalluksen jälkeen huomaa, että tehoa ja vääntöä Pontiacin 481-kuutiotuumaisessa moottorissa tuntuu olevan riittävästi katukäyttöön ja siihenhän Toni auton on rakentanutkin. Siitä pitää huolen nyt ratin takana uusi sukupolvi. Vaihdoin imusarjaksi Edelbrockin Victor JR:n ja sen päälle Holleyn 800-tuplapumppukaasarin, niin johan se alkoi rokkaamaan niin kuin kuuluukin. Oulun katukuvassa LeMansin kuskin paikalta voi nykyisin bongata Tonin ja puolestaan mustalla avo Pontiac Bonnevillellä cruisailee kesäisin Rami, joka täyttää lehden ilmestymispäivänä 69 vuotta. Moottori: 421 cid 4-pulttinen lohko, stroukattu 481 cid -kokoon, Eaglen kampiakseli, Eaglen H-profiilikiertokanget, Rossin takomännät, Comp Cams XE284H -nokka-akseli, Melling HD -öljypumppu, Moroson syvä öljypohja, Portatut #722 Ram Air IV -sylinterikannet, 1,65:1-rullakeinut, Edelbrock Victor JR -imusarja, Holley 800cfm DP -kaasutin, MSD-virranjakaja, MSD 6AL -sytkäboksi. Amerikan Rauta onnittelee! 26 Pontiac LeMans ’70 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Vanteet: Cragar SST, edessä 7x15" ja takana 10x15". Faktat Pontiac LeMans ’70 • Omistaja: Toni Rasimus, 34 • Paikka: Oulu. Renkaat: edessä 215/65 R15, takana 275/50 R15. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4 manuaalikoneistolla, 9" B&M:n turbiini 3500 stall speedillä, 12-pulttinen taka-akseli, teräsvetoakselit, lukko, 4.11:1-välitys. Nyt LeMansin konehuoneesta löytyy juuri sellainen moottori, jollaisen Toni sinne alun perin halusikin. Sen verran vielä sytkäpuolesta, että nyt on MSD:n boksi, jossa on rajoitin, niin ei pitäsi käydä noita haavereita burniksissa. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rummut. Alusta: HD-jouset, tukivarret boxattu, polyuretaanipuslat. Kori: Vaihdettu GTO:n keulapala, takakontin lukko muokattu sähkötoimiseksi, väri Lexuksen valkoinen helmiäinen metallipunaisilla raidoilla
(03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere www.neonkauppa.fi. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. Tervetuloa! WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P
BUICK SUPER RIVIERA ’50. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Sami Tynkkynen Hi g h-Tech Inside 28 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Jani Pätäri pettyi hankkimansa unelmien 50-lukuisen ajettavuuteen ja käyttöominaisuuksiin jo ensiajoilla niin pahasti, että päätyi modernisoimaan niin auton tekniikan kuin ajettavuudenkin läpikotaisin
29 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Sen jälkeen sillä oli ajeltu vain siirtolapuilla joihinkin tapahtumiin. Miehän sen ostin syksyllä niin, etten päässyt sillä silloin edes ajamaan muuta kuin ehkä semmoisen 50 metrin matkan, että pääsi kokeilemaan moottoria. cruisinkiinkin se vietiin trailerilla, kun se perä piti niin hirveää jollotusta. ”Ensimmäisenä kesänä, eli 2017, kävin sillä pari 40–50 kilsan lenkkiä. Buick oli tuotu edellisen vuosikymmenen lopulla maahan Ruotsista, ja katsastettu täällä ainoastaan kerran. Emäntä ajoi sillä 500 metriä ja totesi, ettei aja tällä autolla enää ikinä.” Ostamaan mennessä se oli liloine väreineen ihan kauhean näköinen, kun se seisoi siellä navetassa mattapintaisena. Se oli karmea lulla, ohjaus oli tehostamaton ja ykkönen synkronoimaton. ”Arveltiin, että siellä oli jotain kytkimessä hangannut metalli metallia vasten. Buick on nykyisellään rautajousille jo vähän turhankin matala, ja Jani kaavailee asentavansa myös eteen säkit. Se on tullut mulle joskus 2016. ”Ostamaan mennessä se oli liloine väreineen ihan kauhean näköinen, kun se seisoi siellä navetassa mattapintaisena. 30 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Buick Super Riviera ’50. Lumet olikin jo maassa, kun sen hain Lappeenrantaan, joten se ajettiin trailerilta suoraan halliin. Mä sen ostin Pornaisista vaihdelaatikkovikaisena, ja siitä avattiin laatikko, muttei sieltä mitään näkyvää vikaa löytynyt”, Jani Pätäri muistelee. Suora kasi ja kolmivaihteinen manuaalihan siinä oli. Siinä sitten sitä vahailin, ja kun sain auton pitkän seisomisen jälkeen taas kiiltämään, niin totesin, ettei se väri niin kamala ollutkaan”, Jani jatkaa naureskellen. ”O otahan nytten, nythän mun pitää oikein miettiä. Sitä oli jotenkin odottanut paljon paljon paremmaksi, ja se oli kauhea. ”Talven aikana laitettiin se kytkin kuntoon, ja kun keväällä pääsin ajamaan autolla ensimmäistä kertaa kunnolla, niin olihan se aikamoinen pettymys alkuperäisellä tekniikallaan ja alustallaan. Siinähän oli vuotavat sammakkoiskarit edessä, jotka kertaalleen ilmasinkin, mutta se valutti aina ne öljyt pois. Se taisi olla marraskuuta”, mies muistelee. Ajettelin, että sisustakin pitää muuttaa mustaksi. Pesin sen sitten huolellisesti ja sain sen karmean likaisen valkoisen sisustan ihan asialliseen kuntoon. Loppujen lopuksi se pahaa ääntä voimansiirrossa pitänyt osa oli kuitenkin ilmeisesti se perä, joka johti sen äänen putkikardaanin kautta eteenpäin”, Jani selittää. Kouvolan Nykyiset reilusti ulospäin levittävät Smoothie-vanteet Jani hankki Salosen Virveltä "El Bimbo" -nimellä tunnetun '60 El Caminon alta
31 AMERIKAN RAUTA 4/2020. ”Ajelin Buickilla sitten joku päivä Härkösen Juntin luo, jonka kanssa käytiin sillä jäätelöllä. ”Aloinkin purkaa sitä Camaroa sitten osiksi, ja Buickistakin oli keula ja vanha tekniikka purettu pois, kun Juntti tuli paikalle plasman kanssa ja leikkaili runkoaisat poikki todeten, että nyt ei ole enää paluuta. Neat Purple -teksti on Mannermaan Peksun käsialaa. Siinä hallilla sitä tekniikkaa sitten mittailtiin ja mietittiin, miten sen saisi Buickiin sopimaan.” Vähän Fordin maasturiakin. ”Vasta siinä vaiheessa aloin miettiä, että minkälainen tekniikka sinne laitettaisiin, ja mielessä oli joku pikkulohko ja automaatti. Takaluukun straipit syntyivät Kaunosen Pasin maalaamolla eräänä kylmänä ja kosteana viikonloppuna, jolloin kotimaiset straipparit kokoontuivat sinne jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan. Etsinkin siihen jo jotain vanin ruiskutekniikkaa ja nelivaihteista automaattia, kun bongasin Joutsenosta syksyllä sen Camaron, josta tuo nykyinen LS-tekniikka tuli.” Kyseessä oli peräkolaroitu, mutta ajokuntoinen neloskoppainen Camaro, joka oli tuotu maahan Jenkeistä nimenomaan tekniikanluovuttajaksi. Juntilla oli siihen semmoinen jigi, jolla saatiin akseli suoraan, ja sen jälkeen aloin värkkäämään siihen uutta eturunkoa”, Jani selittää. ”Se jäi silloin sellaiselle mietintäasteelle, ja yritin autoa sitten jossain vaiheessa myydäkin, muttei sille järkevään hintaan ostajaa löytynyt. Juntti heitti mulle idean tekniikan vaihtamisesta ja etuakseliston päivittämisestä, mutta sillä hetkellä se jäi aloittamatta, koska tiesin, että se olisi iso projekti, enkä yksin sitä pystyisi tekemään”, Jani jatkaa. Härkösen opeilla ja avustuksella se sinne oikeaan asentoon saatiinkin se akseli.” Se uusi tekniikka ei sinällään ollut kuitenkaan vielä selvillä, vaan vaihtoehtoja oli useampia. Kun Hellstenillä tuli myyntiin C4-Corvetten etuakseli tehostettuine hammastankoineen, niin läksin saman tien hakemaan sitä, kun tiesin, että Juntti oli niitä ennenkin laittanut näihin vanhempiin. Kun kaikki alkoi olla muuten valmiina, niin kävi ilmi, että Camaron perä oli yllättäen aivan liian leveä Buickiin, joten oli mietittävä vaihtoehtoja. Corvettea ja Camaroa. Jonkun päivän päästä autosta tehtiinkin kaupat, ja kävin sen siirtokilvillä hakemassa. ”Auto kiinnosti kovin, mutta hinta kuulosti vähän korkealta, joten tein siitä sitä myyneelle Suppolan Samuelille tarjouksen, jota hän jäi miettimään
Vanteet on myös mun laittamat. ”Pakoputkiston tein mustasta raudasta itse. Se tehtiin sellaisesta niin paksuseinämäisestä putkesta, joka ei varmasti jää soimaan, kun halusin autosta edelleen mahdollisimman hiljaisen. Takavanteethan onkin ihan jumalattoman levittävät. Ulkoisesti Buick oli pääpiirteissään nykyisessä kuosissaan jo Janin ostaessa sen, tosin alustaa on madallettu lisää. Suora kasihan kävi tyhjäkäyntiä niin hiljaa, että porukka luuli, ettei se ole käynnissä ollenkaan." 32 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Buick Super Riviera ’50. Ne ostin Salosen Virveltä, jolla ne oli ollut ”El Bimbo” Caminossa. ”Mikkelissä GM-Cruisersien meetissä saatiin Best In GM Summer Meet -palkintokin, ja sinä kesänä ajoin 8 000 kilometriä tuolla, vaikka olimme ajokauden aikana kolme viikkoa myös mutsin luona Havaijilla. Muuten sisustus on toistaiseksi siinä kunnossa, missä se oli auton tullessa Janille. Halusin autosta edelleen mahdollisim man hiljaisen. Se raapii aika helposti maahan, kun etupalkista mitattuna maavaraa on joku yhdeksän senttiä. Suora kasihan kävi tyhjäkäyntiä niin hiljaa, että porukka luuli, ettei se ole käynnissä ollenkaan.” Sittenkin hyvä lila. Myöhemmin ne linkit vaihdettiin kyllä ihan kunnollisiin järeämpiin US-Partsista hankittuihin, vaikka ainoa asia, joka niistä Ladan linkeistä ehti ajossa pettää, olivat tukivarsien puslat.” Gen3 Performancea pyörittävä Mussalon Tuomas teki moottorin johtosarjaan tarvittavat muutokset, ja sen kytki paikalleen Janin hyvä ystävä Suurinkeroisen Jussi. ”Coiloverithan mä laitoin siihen eteen ja ilmapussit taakse. ”Siinä kyseltiin jo Karpiolalta vetareitakin, jos sen akselin olisi kaventanut, kun Juntti heitti, että Ford Explorerin perä voisi olla aika lailla sopiva siihen. No, paikalliselta purkamolta semmoinen löytyikin, ja se tosiaan oli oikein sopivan levyinen, joten ostin sen pois ja Äijälän Harrin kanssa sitä ruvettiin sinne paikalleen virittelemään. ”Harri piirsi nelilinkkien kiinnikkeistä mallit, joiden pohjalta toinen kaveri laserleikkaili sitten sopivat palat. Lopulta Chevellessä oli niin paljon hitsattavaa ja se konekin oli ihan valmis, niin Buicki tulikin tehtyä ajoon ja se Chevelle jäi odottelemaan myöhempiä aikoja.” Buick saatiin kuin saatiinkin ajoon 2018 toukokuun lopun Kouvolan Swappiin ja tuona kesänä Jani kiertelikin Buickilla todella paljon aina Pietaria ja Kalajokea myöten. Talven 2017–2018 Jani oli työttömänä, joten hän kävi kahdeksan tuntia päivässä rakentelemassa omaa autoaan saadakseen sen ajoon kesäksi. Buickilla ajettiin Rattiputki meni vaihtoon, kun alkuperäinen kolmivaihteinen manuaali korvattiin nelivaihteisella automaatilla. Vanteilla oli tullessa tekstirenkaat, joten hankin niiden tilalle Retrorenkaalta Cokerin miljonäärivalkosivuilla olevat vyörenkaat”, hän kertoo. Käytännössä sen perän ja nelilinkkien asennus on Haten ansiota, ei mulla ollut tuommoisten nelilinkkien asentamisesta mitään kokemusta.” Ensimmäiset paikallaan olleet nelipistetuet olivat Viipurista ostetut Ladan versiot. Etupää meni kuitenkin pikkuisen liian matalaksi, joten on ollut suunnitelmissa laittaa sinne eteenkin ilmapussit. ”Minähän ostin sen minulla nyt projektina olevan ’65 avo-Chevellen sitä varten, että sillä ajettaisiin kesä 2018, kun en uskonut Buickin valmistuvan
Etupäähän tuli nykymoottorin ohella C4-Corvetten ohjaus, coiloverit ja levyjarrut. Renkaat: Coker American Classic 235/70 R15, leveät valkosivut. Moottori: Chevrolet LS1 5.7 V8, Griffinin syyläri, 4Gen Camaron pakosarjat, omatekoinen tuplaputkisto. 33 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Voimansiirto: 4Gen Camaron 4L60Eautomaatti, ’97 Ford Explorerin lukkoperä 3,77:1 välityksellä. Alusta: C4-Corvetten etuakselisto ja tehostettu hammastanko-ohjaus, QA1:n coiloverit edessä, 4-link-tuenta ja makkarapalkeet takana, magneettiventtiilit, Viairin kompressori, 5 gallonan painesäiliö. Kuvassa näkyvät hyvin kaikki etupään muutokset. melkein kaikki ajot, kun se toimi niin hyvin. Toissa syksynä Lahden Jenkkiautonäyttelyn aikaan Jani törmäsi sattumalta hotellin edessä Buickia katselleisiin John D'Agostinoon ja Gene Winfieldiin, joille tarjosi kyydin messuhallille. Sitten bongasin ostoilmoituksen, jossa haluttiin ostaa 2-koppainen Camaro, ja mullahan oli tätä ennen ’73, jonka kanssa oli ollut monenlaista epäonnea, joten päätin myydä sen ja hankkia toisentyylisen laitteen. Vanteet: 15x8" Chrome Smoothie, Baby Moon -kapselit. Sisusta: Grantin puuratti, tarviketilttirattiputki, valkoinen nahkasisusta, ovissa salmiakkitikkaukset. Kiitos: Jussi Suurinkeroinen, Harri Äijälä, Juntti Härkönen, Jorkki Korhonen, Tuomas Mussalo ja emännälle erityiskiitokset kärsivällisyydestä, aikaa tuli vietettyä viimeinen kuukausi aamusta iltaan tallilla. Uusi LS1-tekniikka tuli Janin kokonaisena hankkiman Camaron keulalta. ”Kun bongasin tuon Nettiautosta, niin katsoin, että auton malli oli sellainen, joka oli minun mieleen, kun aina olin noista 50-luvun autoista haaveillut, mutta väri oli vaan jotenkin hirveä. Faktat Buick Super Riviera ’50 • Omistaja: Jani Pätäri, 47 • Paikka: Kouvola. 2018 loppuvuodesta Pietarin reissulla moottorista meni sitten öljynpaineet tosi huonoiksi, ja siellähän olikin laakerit ja nokka loppu, joten viime keväänä siihen tehtiin täysremontti vakio-osilla”, Jani selittää. Nyt on silmä tottunut tuohon Buickin alkuun kamalalta tuntuneeseen väriin, ja olen tullut siihen tulokseen, että jos auto joskus maalataan uudelleen, niin väri säilyy samana. Jarrut: C4-Corvetten levyt edessä, Ford Explorerin levyt takana, Camaron tehostin. Kori: Maalattu violetilla, Judge Brushin ja WIzzzardin pinstripet takaluukussa. Samalla värillä maalataan myös se Cossun aikoinaan tekemä pisaravaunu, jonka hankin tämän perään”, Jani valottaa lähitulevaisuuden suunnitelmiaan ja lisää: ”Lepolan Jannen kanssa on ollut useampaan otteeseen puhetta, että jonain päivänä tätä vielä chopataan silleen sievästi, ei mitenkään ihan lintaksi kuitenkaan.” Nykyinen metallinhohtolila väri oli Buickin pinnassa jo sen tullessa Suomeen toistakymmentä vuotta sitten. Tuossahan on se Camaron alkuperäinen tankki pumppuineen paikallaan, Korhosen Jorkki suositteli käyttämään sitä Buickin tankin muokkaamisen sijaan. Alkuun Jani inhosikin sitä, mutta on sittemmin tykästynyt väriin niin paljon, ettei enää vaihtaisi sitä mihinkään. Ainoa ongelmakohta oli bensapumpun rele, joka oli kuumeni kesähelteillä välillä niin, ettei auto lähtenyt käyntiin. Suora kasi nostettuna keulalta ja lähdössä lavalla seuraavaan kohteeseen
Alkuvoim aa 34 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 35 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Alkuvoim aa FORD MODEL T ROADSTER ’27. Lappeenrannan Asentamo-tallin porukkaan kuuluvan Oskari Nuppolan vanhan koulukunnan T-mallin Roadsterissa on peittelemättömän askeettista alkuvoimaa, jota ei ole piilotettu kiiltävän maalipinnan ja virheettömien kromiosien alle
Tällä hetkellä meitä on yhdeksän”, Oskari ynnää jatkaen, ettei samanikäistä ja -henkistä porukkaa tule nykyään vastaan ylettömän paljoa. Pitkään oli vanhoja eurooppalaisia autoja, 20M Taunusta, Datsun 100A:ta ja milloin mitäkin räppänää. Eniten puhuttelivat roadsterit, sillä avoauto piti saada. Sitä kautta tutustuin Tatuun.” Kesän tullen tutuksi tuli myös Kouvon silloinen LEM1-kilvillä varustettu Roadster, joka on sittemmin matkannut muutaman mutkan kautta lappeenrantalaiselle Jussi Suurinkeroiselle. ”Ensimmäisessä tallitilassamme Opintiellä olimme vajaat kaksi vuotta ja sitten tulimme tähän nykyiseen, jossa olemme olleet nelisen vuotta. ”Siinä vaiheessa se aivopesu kai jollain tavalla alkoi. Aikani pähkäiltyäni totesin kuitenkin, että kai tästä jotain saa aikaiseksi.” Ensimmäinen urakka oli purkaa messinkijuotokset pois, jotta ovet, cowlin ja takapalat sai erilleen. Niistä siirryin sitten pikkuhiljaa amerikkalaisiin, mutta mitenkään merkkitai edes manneruskollista tämä harrastaminen ei ole ollut”, mies kuvailee. Mukana tuli myös subframe, eli ohjaamon alle tuleva tukirunkokappale, josta oli noin puolet käyttökelpoista ja puolet hapertunut olemattomiin. Loput on tehty siitä, mitä on ollut saatavilla ja aika halvalla. Kaikkia heitä yhdistää nuoresta iästään huolimatta kiinnostus vanhaa rautaa kohtaan. Penkki on tehty kaventamalla ja lyhentämällä Datsun 100A:n takapenkistä. ”Elettiin vuotta 2013, kun menin nöösipoikana paikalliselle purkaamolle töihin ja heti ensimmäisenä silmääni pisti, että onpa jollain komea Country Sedan työntekijöiden autorivistössä. Verhoiluksi heitetty meksikoviltti on osoittautunut sadekelillä epäkäytännölliseksi. ”Se oli huojuva, epämääräinen peltiläjä. ’27 Roadster -aihion Oskari haki syksyllä 2016 Kuntun Mikalta Lemiltä, mutta kaiken pahan alku ja juuri oli kuitenkin Tatu Kouvo. Sisusta on ihan yhtä askeettinen kuin auton ulkokuorikin. T ammikuussa 2014 kuusi kaverusta perusti Lappeenrannassa oman harrastetallin, joka tunnetaan nimellä Asentamo. Silloin 2016 oli puljattu pyörien kanssa useita vuosia ja sitä kaipasi jonkinlaista vaihtelua, mikä alkoi näkyä rodiaihioiden katseluna. Peltiosien mukana tuli jotain satunnaista kilkettä, muun muassa etujarrut ja ratti. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään valmis auto, vaan pikemminkin pelkkä kori, jonka osat oli juotettu messingillä yhteen. ”Me ollaan sikäli aika vapaamielisiä, että meillä kaikki harrastaa, mitä parhaaksi näkee kitaransoitosta soutamiseen ja hottentottiautoista japanilaisiin kustompyöriin. Ensin katsoin, että on tämä kyllä aika hirveän näköinen, kun en ole mikään varsinainen seppä peltihommien suhteen, vaikka hitsaaminen onkin tuttua. A-malleja tuntui olevan vähän joka kylällä, niin Tatuhan se taisi vinkata, että Mikalla olisi T-mallin Roadster, joka piti tietysti mennä heti googlaamaan ja sehän olikin jännännäköinen kapistus. Auton tai pyörän omistaminenkaan ei ole välttämätöntä, jokainen tekee mitä haluaa. Huojuva läjä. Yhdistävä tekijä on vanhan koulukunnan meininki.” Oskari itse sai kosketuksen vanhaan rautaan kotikasvatuksessaan, sillä hänen isällään oli kaikenlaisia härveleitä, valmistusmaaltaan lähinnä amerikkalaisia. 36 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Ford Model T Roadster ’27. ”Ekaksi oli mopot ja sitten tuli autot. Kiinnostus syttyi heti, joten se tuli lunastettua pois”, Oskari tarinoi
Loput on tehty siitä, mitä on ollut saatavilla ja aika halvalla. Päätin tehdä uuden rungon RHS:stä korin muotojen mukaan ja kokeilla, jos siihen saisi pingotettua pellin. Mittarit kuuluvat niihin harvoihin uusiin osiin, joita tähän asenteikkaaseen budjettirakennelmaan on hankittu. Etsin maskia ja hän ilmoitti, että hänellä olisi pari. Otin pintapellin pois ja totesin, että siinä oli pahimmillaan yli 25 milliä kittiä. Kierrätystä. Yksi harvoista uusista osista on etuakseli. Mitään aikataulua minulla ei ollut, vaan olen edistänyt projektia omaan tahtiin sen mukaan, miten olen jaksanut. Tuntemattomaksi jääneestä autosta peräisin oleva vanha nelipuolaratti tuli korin osien mukana. Rakas tallikaverini Sami Strid tusasi samaan aikaan Hupmobileaan ja tuumaili, että haluaa tehdä siitä avon, koska kovakattoinen ohjaamo oli alkanut ahdistaa. Se ei ole tiedossa, mistä lamput ovat peräisin, Ne voivat olla jotkut vanhat kuormaauton lamput”, Oskari arvelee. Katosta yli jäänyt pellinpala lojui tuolla seinänvieressä, kun katselin, että näyttääpä se sopivan kokoiselta. Kun muut pellit olivat paikoillaan, niin se irvisti joka kulmasta vähintään 20 milliä johonkin suuntaan. ”Olen haalinut kaikenlaista tavaraa jo kymmenen vuoden ajan sillä ajatuksella, että ne saattaisivat käydä johonkin joskus. Vähän tuli katseltua jotain How to Build a Hot Rod -kirjaa ja jotain tuon näköisiä siellä oli.” Tekniikkaa aihiossa ei ollut lainkaan. Noin vuoden päivät siinä meni, kunnes kori alkoi olla nipussaan.” Runsain louversein varustetulla takaluukun pellillä on ihan oma tarinansa. Siinä tuli kaksi maskia, yksi samanikäinen cowli ja jotain jousipakkoja sun muuta tilpehööriä.” Etulamput puolestaan ovat rompetorilöytö. Eturenkaat ovat uudet, mutta vanteet aidot 40-lukulaiset, minkä huomaa Oskarin mukaan ajossakin. ”Vaihteiston X-palkit sun muut on väännetty ihan omasta päästä. ”Maski on ’28–29 Aakkosesta ja se tuli Helsingistä yhdeltä ukolta. Esimerkiksi taka-akseli on Hiacesta ja maksoikohan se 50 euroa. ”Peltiosien mukana tuli jotain satunnaista kilkettä, muun muassa etujarrut ja ratti. Kävi kyllä mielessä, että olisi kiva dropata sellainen itse, mutta nykypäivänä aihionkin löytäminen on jo vähän hankalaa.” Takavanteet ja mittarit tulivat myös uutena samoin kuin nivelet ja muut kulutusosat. ”Pelti, joka tuli mukana, oli tehty ohuesta sinkkipellistä ja ihmettelin, miksi se painoi ihan valtavasti sen kokoiseksi luukuksi. Kun kori alkoi olla nipussaan, ruvettiin vääntämään runkoa, johon piti haalia akselit sekä muut puuttuvat palaset. ”Löysin sille mitat netistä ja sain oikealta puolelta mallin, kuinka vasen puoli pitää tehdä. Kerroin, että voisin ostaa niistä toisen, mutta kauppamiehenä hän vaati, että minun piti ostaa koko osakasa, mikä hänellä oli. 37 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Siinä oli valmiiksi Äikään Tommin puhkomat louversitkin”, Oskari kertoo osien kierrätyksestä. Takarenkaat puolestaan tulivat käytettyinä Äikään Tommilta ja olivat palvelleet aiemmin hänen ’34 Fordissaan
Mietin asiaa juhannukseen saakka, kunnes päätin juhlahumujen päätteeksi soittaa hänelle sunnuntaina. Moottori oli purettu siististi laatikoihin, joissa luki, mikä oli mistäkin. Saisi siitä tehtyä vielä ehjän, muttei ehkä kannata. Eihän se kaunis ole, mutta tykkään siitä tuollaisena. Perillä paljastui, että se lättiksen lohko oli halki ja poikki. Samalla päätin vaihtaa laatikon viisivaihteiseksi, kun kolmivaihteisella alkoi olla matka-ajossa vähän liikaa kierroksia. 38 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Ford Model T Roadster ’27. Renkaat: Edessä 5.50/16, takana 7.50/16. Vein lohkon Faktat Ford Model T Roadster ’27 Omistaja: Oskari Nuppola, 28 Paikka: Lappeenranta. Tatu ehdotteli Oskarille reissua Minkiössä järjestettävään Pistons Rumbleen, mutta eihän se onnistunut ilman moottoria. Se koneistajalle jäänyt moottori on tehty valmiiksi kuluneen talven aikana Evansin virikansineen. Ulkoisesti auto saa kuitenkin ainakin toistaiseksi jäädä nykyasuunsa. Auto todettiin tieliikennekelpoiseksi, minkä kunniaksi lyötiin leima paperiin. ”Paljon siinä on vielä väliaikaista, esimerkiksi penkki on pakko päällystää, sillä meksikoviltti ja vesisade eivät ole osoittautuneet oikein toimivaksi yhdistelmä. Alusta: Edessä droppiakseli putki-iskarein, Hiacen taka-akseli, poikittainen lehtijousi. Saisi siitä tehtyä vielä ehjän, muttei ehkä kannata. Koneistajalle tuli kuitenkin muita kiireitä, niin totesin, että ei oteta stressiä.” Kun viime kesä ja lomat lähestyivät, alkoi auto olla muilta osin nipussa. Senkin sain iltapäivällä lasiliikkeestä karmiin leikattuna ja liimattuna. Autoon ei ollut löytynyt kunnollista konetta vielä 2018 alussa, kunnes Kouvon Tatu mainitsi, että heidän tallinsa takapihalla olisi yksi hänen romunkeräyksestä pelastamansa lättäpää. Reissuviikon maanantaina autossa oli jo lopulta kardaanikin paikallaan, mutta kori oli kuitenkin vielä irti rungosta ja pellit lörpällään, kun mikään ei ollut kiinni. Kone kasattiin seuraavan viikon aikana Vintage Motorsilta hankitun uuden tiivistesarjan kanssa. Moottori: Flathead V8. Sitten otettiin kolme päivää tiukkaa vääntöä ja torstaina ei uupunut enää kuin tuulilasi. Jarrut: Rumpujarrut. Niinpä sovimme niille kaikille könttähinnan. Korimuutokset: A-mallin maski, kontin luukkuun puhkaistu 72 louversia. Sitten siirtolaput ja Juvolan Pajalle Lemille parinkymmenen kilsan päähän näyttämään, mitä oli saatu aikaiseksi.” Aluksi kolmisensataa kilometriä suuntaansa ollut Minkiön reissu oli tarkoitus suorittaa siirtokilpien turvin, mutta kun luppoaikaa jäi päivän verran, päätettiin varata aika vielä konttorillekin. Myyjältä löytyi sen perään kuitenkin GM:n kolmilovinen Saginaw ja siihen valmiiksi adapteri lättäpäälle. Sainhan minä siitä lättiksestä sovitusmoottorin, jonka avulla pystyi tekemään kiinnikkeet valmiiksi.” Neitsytmatka. Ensimmäinen moottoriaihio löytyi, kun Sami oli löytänyt itselleen puretun ja koneistetun Hemi-moottorin pääkaupunkiseudulta ja myyjä oli todennut, että häneltä löytyisi myös lättäpääaihio. Vanteet: Fordin 40-lukulaiset aidoin vanhoin kapselein. Kun purimme sen palasiksi, niin löytyi siitä pari halkeamaakin, mutta ne olivat vielä helposti korjattavissa. Ei ollut kuulemma hinnan kiroissakaan. Sisusta: Nelipuolaratti, penkki kavennettu ja lyhennetty Datsun 100A:n takapenkistä. Kuvaushetkellä autossa oli vielä lainamoottori, mutta viime talven aikana se on korvattu vastaavalla omalla. ”Matkan varrella paljastui pieniä puutteita, kuten kytkinlevy, mutta ehdin saada ne paikkailtua. koneistajalle ja alun perin ajatuksena oli, että olisin saanut sen ajoon jo seuraavaksi kesäksi. ”Menin into pinkeänä hakemaan sitä, vaikka se olikin jumissa ja siitä näki, että se oli seisonut taivasalla. Kiitos: Asentamon tiiviille talliporukalle, Tatulle, Mikalle ja muille osallisena olleille. Siinä vaiheessa Pistonsin bileisiin oli aikaa kolme viikkoa. Tatu sanoi, että on siellä sellainen, josta saisi kasattua käyntikuntoisen, joten vastasin, että noudan sen heti seuraavana päivänä”, Oskari kertaa. ”Lähdin mukaan, mutta perillä paljastui, että se lättiksen lohko oli halki ja poikki. ”Tatu tuumasi, että kyllä heiltä löytyy joku moottori lainaksi, jos se siitä oli kiinni. Minun mielestäni 93 vuoden ikä saa näkyä”, Oskari päättää. Voimansiirto: 3-vaihteinen Saginaw, Hiacen perä
Grand Hustle 40 AMERIKAN RAUTA 4/2020
CHEVROLET IMPALA 2D HT ’63. Tähän päivään mennessä tämä Bonnieksi nimetty Impala on nähnyt Kalifornian auringon, New Yorkin pilvenpiirtäjät, Bremenin satamat, Tukholman valot ja susirajan peräkylät. Teksti: Tero ”Hagmoney” Hagman • Kuvat: Kimmo Janhunen 41 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Välillä on pysähdytty häissä ja hautajaisissa, sekä vältelty poliisia sivukujilla. Gangsta rapin soidessa pelti on kolissut, renkaat vinkuneet ja kilvet vaihtuneet lennossa. Takakontti on ollut täynnä viinakaupan antimia ja tankissa varastettua bensaa
C hevys Only toi Bonnien Suomeen vuonna 1989. 42 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Chevrolet Impala 2D HT ’63. Chevrolet oli ollut Scotteilla uudesta asti So-Calin alueella ja nyt vastahakoisesti myynnissä, koska vaimo ei enää hahmottanut auton kulmia. Tero kävi jo ennen ajokortti-ikää ihastelemassa Savonlinnan länsipuolella seisonutta ’63 Impalaa – samanlaista, jollaisia saattoi nähdä hänen ihailemiensa Eazy-E:n, Snoop Doggin, Ice Cuben ja KingTeen musavideoilla. Välillä reissua tehtiin Västeråsiin ja yhtäkkiä oltiin taas unohdettuna takapihoilla. Rosteriputkisto on Marteliuksen valmistama. Auton ensimmäinen omistaja Suomessa oli Finnish Impala Clubin puheenjohtaja, joten ’63 oli tuttu näky torstaisin Malmin lentoaseman kokoontumisajoissa. Impala ostettiin keskellä yötä Pomonan Swap Meetin parkkiksella grillanneelta pariskunnalta. Lare oli Stadista ja peeaa, mutta heitti silti aina kympin bensaan ja toisen stripparille. Matkalla Los Angelesista Helsinkiin laiva hajosi merellä ja oli seuraavat viisi viikkoa telakalla Saksassa. Omistajat vaihtuivat toisinaan kerran kuussa. Autoa kaupannut Spencer Scott naureskeli hullulle suomalaiselle, joka aikoi ostaa auton pimeässä näkemättä sen todellista kuntoa. Tämänhetkinen stance on saavutettu pätkäisemällä jousia. Aika kului, suunnitelmat muuttuivat ja yhdeksän vuoden jälkeen kiertolaiselämä jatkui Veikkolan ja Riihimäen kautta Imatralle Rockin Wolvesin talliin. Tuolloin hän päätti että jonain päivänä myös hänellä on sellainen. Chevy lähti kuitenkin kiertoon omistajalta toiselle linttakuosissa ja päätyi mattamustana ralliruuduissa Saloon, jossa Jarkko Kylmäniemi rakenteli koneen uudelleen ja maalautti auton
Isällä oli ’64 letukka, joten vaikutteita tuli varmasti myös verenperintönä. Pohja hitsattiin, maalattiin ja Marteliuksen putket taivuteltiin tulemaan takapuskurin alta. Soitin on Caliberin retromalli. 43 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Kauan ennen ajokorttia kävin usein katsomassa Savonlinnan länsipuolella seisonutta ’63 Impalaa, jollaista Eazy-E, Snoop Dogg, King-Tee ja Ice Cube ajoivat, ja päätin, että niin ajan vielä muuten minäkin! Kutonen tai kasi, kaksi tai neljä ovea – ei väliä, kunhan olisi vain ’63 Impala tai edes Bel Air. Gangsta Rap Made Me Do It. Lare oli Stadista ja peeaa, mutta heitti silti aina kympin bensaan ja toisen stripparille. Hymy oli herkässä, kun katselin taustapeilistä jonoa harhaillessani Joensuun keskustassa bussikaistalla ikiomalla kuuskolmosella! Talvea vasten sisusta purettiin ja laho lattia paljastui. Isä ja Lare auttoivat monta kertaa pitkänlinjan harrastajina ja järkkäilivät osia jemmoistaan. Orkkislattiamatto oli kastunut ja jäänyt muhimaan uuden alle. Syksyllä 2009 näin myynti-ilmoituksen ’63 2D HT Impalasta ja koeajo sovittiin jo seuraavalle päivälle. Kaupat tehtiin kaksi päivää myöhemmin Ylämyllyn Shellillä. Samaan aikaan vanhanliiton gangsta rap, Ride With Funkmaster Flex ja Pimp My Ride aivopesivät minua amerikanautojen maailmaan. Pohja hitsattiin uusiksi, minkä jälkeen sisustaan tikkailtiin omin voimin uusi verhoilu mustasta nahasta ja plyysistä limenvihrein terenauhoin. Sisusta oli ostohetkellä kastunut ja märän maton alta paljastui laho lattia. Kun Chevy ilmestyi hitaasti paikalle, se oli kaksi kertaa siskon Escortin kokoinen ja tuntui heti omalta, kun pääsin rattiin. Autokuume vei hanttihommiin ja horkassa soittelin Hyvinkäälle jotain 70-luvun Cadillacia ja Joutsenosta ’67 avo-Impalaa, mutta eiväthän ne kiinnostaneet, kuten eivät myöskään helposti saatavilla olleet pienikoriset Dartit ja Fairlanet
327 ja Powerglide on osoittautunut luotettavaksi ja erittäin letkeäksi yhdistelmäksi molempien tehostimien kanssa. Joskus unelmat toteutuvat, mutta aina lopputulokseen ei päästä toivotulla tavalla. 327:n jatkeena on Powerglide ja 10" perä. Selvitin molempien autojeni historiat tuotantolinjalle saakka ja moni entinen omistaja ilahtui kuullessaan autojen olevan edelleen hengissä, erityisesti Bonnien kohdalla, jonka luultiin päätyneen Ruotsiin pilsnerbiiliksi. Se on ainut, mitä apinat ja elämäntilanne nyt sallivat. Olen aina halunnut kaksi Impalaa, joiden nimet olisivat Bonnie ja Clyde ylläpitääkseni 30-luvun gangsteripyhimysten muistoa. Aiheet tulivat niin hip hop -maailmasta, sarjakuvista kuin suoraan omasta elämästäkin. Chevyt edistyvät periaatteella yksi osa valmiiksi viikossa – oli se sitten miten pieni tahansa. Huoltoasemilla alan miehet pyörittelevät päätä näkemälleen ja taas ihmetellään yhdessä, miksei laseissa olekaan kerhotarroja, ja miksi Bonnieta ei ole nähty koskaan näyttelyissä. Things to do -lista on pitkä, mutta seuraavana Bonnie saa alustavalot, kaiverrukset kylkilistoihin ja pari tatuointia lisää. No Bonnie without Clyde. Ensimmäisessä cruisingissa Kesälahdella Bonnien konepellillä oli 15 000 euroa käteistä, kun joku sankari halusi ostaa itselleen huoralaivan. Paikkakunnan vaihtuessa ruiskutin toista vuotta osia kerrostalon kerhotiloissa ennen kuin sain varoituksen ja lukot vaihtuivat oviin. Bonniella on nyt vierellään ’61 Impala 4D Sedan, mutta en olisi halunnut saada sitä sillä tavalla, millä sen sain. Palkinnot eivät motivoi ja pokaaleja enemmän merkitsee, kun liikennevaloissa viereisestä autosta nousee W-käsimerkki. Pannuhuoneen nykyinen ilme syntyi keväällä, kun bomba de aquan vaihto lähti käsistä ja sisätilan Sticky Green -lime saapui pellin alle peittäen vanhan siwansinisen sävyn. Pimpin’ Ain’t Easy. 44 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Chevrolet Impala 2D HT ’63. Lisävarusteita tuli pikkuhiljaa ympäri maailmaa, kuten tupla-antennit, helmalistat, fender skirtsit, spinnerit ja paljon lisää kromia. Osapuutteiden lisäksi sisusta ja konehuone oli maalattu kokonaan 121 Mastonilla. Isäni kuoli yllättäen ja Letukka jäi perinnöksi. Ne eivät ole muistoja, joita haluan yhdistää autooni. Kaiken tarvittavan verhoilin itse ja ompelin käsin, koska en osannut käyttää ompelukonetta eikä sellaista ollutkaan. Sähkövikaa ja sätöksiä oli paljon, käyntiongelmaa plus muita henkimaailman juttuja. Sen hetken budjetti riitti kuitenkin hienoon CD-soittimeen, jossa oli levy jo valmiiksi sisällä. Kulmalan tikkaamat penkit sain elvytettyä henkiin, mutta kaikki kick paneleista hattuhyllyyn joutui tekemään uusiksi ja rakentamaan kontin alusta asti. Parvekkeella ja autokatoksissa pystyy toistaiseksi harrastamaan säiden armoilla ja naapureiden valvovan katseen alla. Sittemmin se on saanut Teron käsittelyssä hieman koreamman ulkoasun. Iso Chevrolet herätti huomiota käpykylässä niin paljon, että poliisi piti ensimmäiset kesät viikoittain ratsiaa meidän talon risteyksessä – ei uteliaisuudesta, vaan koska Bonnie oli bongattu monesti ilman kilpiä kylillä ja huhuttiin, ettei 20-vuotias nuori aja tuollaisella, ellei ole diileri tai ryöstänyt jotain. Nauroin, enkä myynyt, vaikka raha olisikin tullut tarpeeseen. Pimpin’ Ain't Easy! Bonnie on hankittu ainoastaan cruisailukäyttöön, joten lisätehoilla lesoilu jää muille. Paikalliset clubit eivät tarjoa mitään tallipaikasta puhumattakaan ja piiri pieni pyörii cruisingeissa, joissa samat rock-rock-autot seisovat eri järjestyksessä samoilla tonteilla tuttujen reittien jälkeen. Kaverit naureskelivat millaisen pommin olin hankkinut, kun auto oli levällään laatikoissa ja Minigrip-pusseissa, mutta samat arpinaamat ne olivat ensimmäisenä hyppäämässä kyytiin. Alun hukkapaloista huolimatta tein myöhemmin Bonnien rikoskumppanille muun muassa uudet penkit ja kontin verhoilut samalla hitaalla menetelmälläni. Piuhoja oli tinattu yhteen kymmenen sentin pätkistä ja takavalot elivät omaa elämäänsä. Konehuone oli hankintahetkellä maalattu kauttaaltaan Mastonin mattamustalla. Sillä luukutettiin kaikki Mobb Deepistä G-Funkiin, kunnes soitin vaihtui myöhemmin kromattuun Caliberiin ja 10" subbareihin. Bonnie alkoi muistuttaa lowrideria kun peilitin konepellin ja kontinluukun, tein plaquen ja koristekuvia ympäri autoa maalaamalla ja kaivertamalla
Alusta: Madallettu jousia lyhentämällä. Kiitos: Kiitos: Kaunis vaimo, Iskä (R.I.P.), Lauri ”Lare” Lehtinen (R.I.P.), The Chronic & 2001: cling cling cling cling.. Sisusta: Musta nahka-/plyysiverhoilu limenvihrein terenauhoin, Caliber-retrosoitin, Autostudion 6,5" erillissarjat ja 10" subbarit. Kontti on kauttaaltaan Teron omaa käsialaa. Yli-inssin poika osti Chevroletin uutena Beloitista, Wisconsinin osavaltiosta, ja Suomeen se tuotiin veroja kierrellen erään Cherokee-intiaanin avustuksella keväällä 1961. Voimansiirto: Powerglide, 10-pulttinen perä. Matkustamoon asennetulle Autostudion 6,5" erillissarjalle antaa taustatukea konttiin läpinäkyvän pleksin alle asennetut 10" subbarit. Moottori: 327 cid V8. '61:n ensimmäinen omistaja oli Yhtyneiden Paperitehtaiden yli-insinööri Leo Toikka. Vanteet: 15" American Racing Torq Thrust D. Puoli vuotta sitä tallissa katselin ennen kuin pystyin edes starttailemaan. 45 AMERIKAN RAUTA 4/2020. '61 lähti kuitenkin ensimmäisellä käyntiin, bensa tuoksui ja kaikki toimi edelleen niin kuin pitää. Still D.R.E, Slumerican, The Game – Doctor’s Advocate LP, 808, Papi, Iso-Elli, Tea, Trehi, Mama, Vilma, Hannu, TRA of POE, Pete, Lasu, Jarkko ’FS’ Kylmäniemi. Faktat Chevrolet Impala 2D HT ’63 • Omistaja: Tero Hagman • Paikka: Savonlinna. Mieluummin vien kuitenkin työn loppuun omalla tyylilläni, kuin laitan auton kiertoon ja haikailen jälkeenpäin. Impalalla oli tuolloin oma kuljettaja ja takapenkillä polteltiin sikaria Valkeakosken kuninkaan, Juuso Waldenin kanssa. Jarrut: Rumpujarrut. Seuraavassa hetkessä bensaletku suihkuttikin jo petroolia pukinsarville, eikä savua ilman tulta. God bless the memory of Eazy-E. Suunnittelimme ja rakentelimme autoa porukalla kaksi vuotta, kunnes kaikki pysähtyi yhdessä yössä. Samalla sain paljon arvokkaita kuvia, tarinoita ja matkalla kadonneita tavaroita. Chevyssä oli selvästi asennetta ja tuossa tulikasteessa se sai nimekseen Clyde. Renkaat: 205/70 R15
CANNONIN JÄLJILLÄ 46 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 47 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Jorma Kokkosen omistama todellinen amerikanlaiva on viimeistä piirtoaan myöten alkuperäisessä asussaan. LINCOLN CONTINENTAL MARK IV ’74. Saimaan saaresta, Moinsalmelta, löytyy aikakapseli suoraan 70-luvun ökyelämään
Tarinoita jokaisen auton kohdalta savonlinnalaisella riittäisi oman juttunsa verran. Vuosien saatossa kokemusta on tullut ’66 Barracudasta aina tulenuuteen Aspeniin ja erikoismalliseen Chevyn pick-upiin, jonka hukkaamista Jorma edelleen harmittelee. Kojelaudasta löytyy tyylikäs Cartierin kello, joka ensiesiteltiin vuoden ’69 mallissa. Annetaanpa Jorman kertoa, kuinka se menikään. Frank Cannon. Vaikka Kokkosen kalusto onkin ollut enemmän käyttöautoja, niin kokemusta isoista kunnostusprojekteistakin on aina hirsikartanosta laivaan. Ajoneuvojen osalta hatunnoston arvoisen suorituksen Kokkonen teki siirtyessään isompaan kalustoon vailla aikaisempaa kokemusta. Jorma näet hankki ehkä paremmin Taffel-rekkana tunnetun Kenworthin Raiskin Vesalta joitakin vuosia sitten, ja kunnosti nupin museorekisteröintikuntoon. Jutun Lincolnin historia moinsalmelaisen omistuksessa juontaa vuoteen 2007. Jenkkiautoilu sai kuitenkin alkunsa Jorman ollessa vasta reilu parikymppinen, kun vuonna ’68 käyttöautoksi hankittiin V8-koneinen ’60 Impala. Pari numeroa isompiin. Erityisen harvinaisen kyseisestä nokkajenkistä tekevät sen poikkeukselliset lisävarusteet ja tehtaalta saatu tieto kyseessä olevan ensimmäisiä tai jopa ihan ensimmäinen Kenworth W900B Aerodyne, joka on koskaan valmistunut. Osasyynsä on menneisyyden TV-sarjalla Cannon, jossa hieman katkeroitunut ex-poliisi ja yksityisetsivä Frank Cannon jahtasi konnia Lincolnin kumit vinkuen. Toimihan miehemme useiden vuosien ajan tilausristeilyjen järjestäjänä omalla teräslaivallaan. Vakionopeussäädintä käytetään ratin nappuloilla ja äänimerkki toimii kehää puristamalla, se ensiesiteltiin mallivuodelle ’70. Vuosien varrella Kokkosella on ollut niin monta amerikanautoa, ettei ukko itsekään muista kaikkia, saati sitten niiden numeraalisia yksityiskohtia. Lincolnin sisusta on lähes uutta vastaava kaikkine mukavuuksineen ja nappien teksteineen. Kyse ei ollut mistä tahansa veturista, vaan ainoasta koskaan Suomeen uutena tuodusta Kenworthkuorma-autosta. Hetkeä myöhemmin se vaihtui kutoskoneiseen Plymouth Fury III:een, jota taas seurasi kaksi Ford Galaxieta, ’65 V8:lla ja ’66 kuutosmoottorilla. No se vei meidät autotallin oven eteen ja kysyi, et onk meitillä aurinkolaseja?” 48 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Lincoln Continental Mark IV ’74. S avonlinnan liepeillä, kauniissa Saimaan maisemissa asuva Jorma Kokkonen on todellinen pitkän linjan jenkkiautomies. ”Sitä menoa katsellessa päätin, että tuommoinen pirssi pitää joskus pihaan saada”, Kokkonen kertoo. Mutta menkäämme itse asiaan ja siihen, miksi juuri Lincoln Continental Mark IV. Jormaa on aina kiehtonut jenkkiautojen ulkonäkö, mutta erityisesti Lincolnien jyhkeä koko ja eleganttisuus ovat tehneet vaikutuksen
Kun me päästiin omaan pihaan, kilautin kaverille, joka tuli hakemaan mulla silloin olleen museokilpisen ’79 Mercuryn”, Kokkonen kertaa 13 vuoden takaista autonhankintaa. Koppasin jonkun huoltiksen eteisestä semmoisen ilmaislehden mukaan, jossa oli autojen myynti-ilmoituksia. Lyötiin gubelle rahat tassuun ja lähettiin kotia kohti. Kattelin sitä, että mikäs höhlä tää on, ja kysyin, että miten niin. Pirun hieno Lincolni sieltä paljastu, tuoreessa museoleimassa. Sit mä kysyin siltä gubelta, et onko sitä mitään autoa edes. No se oli Harjavallassa saakka. ”Joo, se oli ihan sattuman kauppaa silloin. Siinä oli ne myyntipuheet. No se gubbe tokas vaan et kun avaan ton oven, niin te sokaistutte ilman niitä. No sitä mä kattelin ja kappas perhana, tossahan on mulle just passeli Lincolni. Siltä istumalta sovittiin, että sitä mennään kattomaan. No se vei meidät autotallin oven eteen ja kysyi, et onk meitillä aurinkolaseja. Lincolnin Mark IV -mallisarja palasi markkinoille vuonna ’72 ollen koriltaan edeltäjäänsä Mark III:a suurempi. No oikeessa se jeppe oli. 49 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Sillon kun ei mitään nettejä täällä meillä maalla vielä ollut. Me mentiin sinne kaverin kanssa, ja juteltiin sen ukon kanssa pitkät tovit kaikesta muusta, mutta mitään autoa ei näkynyt. Lincolnille tyypillinen oopperaikkuna esiteltiin ensikertaa kolmannen sukupolven Mark IV:ssa mallivuonna ’72. Matkustajalle on oma lukuvalo ikkunan yläpuolella ja sen käyttökytkin löytyy sivupaneelista. Uudistettu Mark IV iski samaan asiakasryhmään Cadillacin Eldoradon kanssa, ja oli Lincolneista painavin, omamassaltaan 2 388 kg
Sähkötoiminen kattoluukku on erillinen lisävaruste. Moottori: 460 cid V8. Luotettavia maileja. 50 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Lincoln Continental Mark IV ’74. Vuoden ’74 Mark IV tuli ensikertaa Gold Luxury Group -optio, joka sisälsi metallinhohtokultaisen vinyylikaton ja sisustan osat. Varusteet: Gold Luxury Group -paketti, joka käsittää metallihohtokullan sävyisen vinyylikaton ja sisustan osat, sähkösäätöiset istuimet, kääntymisvalot, sähkötoiminen kattoluukku, ilmastointi, vakionopeussäädin (käyttökytkimet ratissa), kaukoavattava takaluukku, keskuslukitus. Teho: 225 hv. Lincolnin matkustusmukavuutta ja puhuttelevaa ulkonäköä omistaja kehuu estoitta, luokitellen Lincolnin kaikkein parhaaksi jenkkiautoksi, joka hänellä on koskaan ollut. Lincolnin historiasta tietoa on varsin rajallisesti, mutta auton myynyt mies oli tuonut sen Kaliforniasta tyttärelleen, joka ei kuitenkaan tykästynyt auton suureen kokoon, ja se päätyi myyntiin. Voimansiirto: 3-vaihteinen C6-automaatti, takaveto. Luksusristeilijäänsä Jorma on erittäin tyytyväinen. Faktat Lincoln Continental Mark IV ’74 Omistaja: Jorma Kokkonen, 72 Paikka: Moinsalmi. Ylelliset lisävarusteet, kuten sähkötoiminen kattoluukku, ratista säädettävä vakionopeussäädin, sähköistuimet, kabiinista avattava takaluukku ja kääntymisvalot toimivat edelleen moitteetta. Ylimaalaus autoon tehtiin kolme vuotta sitten, uuden värin ollessa tismalleen sama kuin alkuperäinen. 13 vuoden aikana on uusittu renkaat, syyläri ja vesipumppu. Toinen Lincolneille tyypillinen erityispiirre on takaluukun continental-pahka, joka markkeeraa vararenkaan paikkaa. Tälle ajokaudelle vaihdettiin peruskorjattu alkuperäisen kaltainen kaasutin ja ilmastoinnin kompressori. Luotettava peli Lincoln on ollut ja mitään suurempaa harmia sen kanssa ei ole tullut eteen. Ostohetkellä mittarissa oli vain 38 600 mailia, nyt niitä on 52 300. Fordin valmistama 460-kuutiotuumainen V8 oli Lincolnin voimanlähteenä vuosina ’69 –79
4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. KUUSJOKI • Puh. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. 02-7347 673 www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä
52 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Tontissa CHEVROLET 3100 PICKUP ’50. Kun esittelimme viime numerossa Veccu Pekkasen rodipikkiksen, tulimme maininneeksi, että hänellä on tallissaan myös parikymmentä vuotta tuoreempi steppari, jota ei voida ohittaa pelkällä maininnalla sivulauseessa. Nyt on sen esittelyn vuoro. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 53 AMERIKAN RAUTA 4/2020
V eccu tuotti Stepsiden itselleen rapakon takaa jo vuonna 2006, mutta vielä aiemmin mies tuli hankkineeksi siinä tällä hetkellä palvelevan moottorin. Trukkikoneena se oli kuitenkin hieman korkeampi moottori kuin olin kuvitellut, joten luovuin ajatuksesta lopulta”, Veccu aloittaa. Vaihdelaatikoksi valikoitui kolmilovinen TH200-automaatti. Veccu ei joutunut tekemään korille päällisin puolin mitään, minkä ansiosta vanhan patinoituneen maalipinnan säilyttäminen oli helppoa ja luontevaa. ”Niin, silloin minulla ei ollut vielä koko autoa, kun löysin tuon nykyisen 292-tuumaisen suoran kuutoskoneen Metro-Auton poistomyyntiluettelosta. Tuolloin ajattelin laittaa sen silloiseen ’53 Chevyyni, neliovitolppamalliin, joka tuli chopattua ja kustomoitua. Voimanlähteestä oli jo paras puhti poissa, joten Veccu vaihtoi sen tilalle tallissaan toimettomana seisseen 292:n, joka sai kylkeensä perinteikkään alumiinisen Clifford Performancen imusarjan ja Edelbrockin kaasuttimen. Sen sijaan hän oli kaavaillut autoon sen täydellistä vastakohtaa – ilmajousitusta, jolla rungon saisi laskettua pysäköitynä kirjaimellisesti tonttiin. Maavara minimiin. Steppari oli tullessa täysin alkuperäiskuntoinen ja varustettu 235-kuutiotuumaisella kuutosella, lattiakepillä hämmennettävällä nelivaihteisella laatikolla, putkikardaaniperällä sekä puolen metrin maavaralla. Eteen Veccu tilasi Speedway Motorsilta Heidtsin eturunkopaketin, johon kuului hammastanko-ohjaus, putkitukivarret ja levyjarrut. ”Perässä on 2,73-välitys, joka siinä oli jo hankintahetkellä, mutta se saisi ehkä olla vähän tiuhempi”, Veccu pohtii. Tähän ei kuitenkaan päästy pelkällä ilmajousisarjalla, vaan urakka piti aloittaa rungon muokkaamisella. 54 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Chevrolet 3100 Pickup ’50. Taakse saatiin vastaavat viisipulttiset navat ’68 Camarosta adoptoidun takaakselin myötä. Samalla voitiin sanoa hyvästit alkuperäisille kuusipulttisille pyörännavoille. Alkuperäinen maavara oli varmasti aikanaan passeli huonoille pikkuteille ja kuoppaisille maatiloille, mutta Veccua se ei miellyttänyt. Valurautapakosarjan jatkeeksi hän taivutteli uuden rosteriputkiston
Veccu ei joutunut tekemään korille päällisin puolin mitään, minkä ansiosta vanhan, patinoituneen maalipinnan säilyttäminen oli helppoa ja luontevaa. Fultonin niin ikään sopivasti kulunut aurinkolippa löytyi eBaysta. Leveiden valkosivujen koristamat ristikudosrenkaat ovat kooltaan 7.10–15 ja ne tulivat klassikkorenkaisiin erikoistuneelta Sami Lassilalta. Kun paketti oli kasassa, Veccu käytti auton Lappeenrannan Ohjauskulmassa, jossa pyöränkulmat säädettiin kohdilleen ajokorkeuteen, jolla maavaraksi jäi noin kymmenen senttiä. ”Koppaa en kuitenkaan nostanut pois rungolta missään vaiheessa. Taka-akselin tuennaksi Veccu rakenteli nelilinkit. ”Vanteet ovat peräisin ’52-vuosimallisesta Chevroletin henkilöautosta. Lopulta hytin pohjasta paljastui kangasmaton alta kämmenen kokoinen huono kohta, joka piti paikata uudella pellillä. Valmiin ilmajousitussetin paikalleen asentaminen oli melko suoraviivainen toimenpide. Ilmajousituksen komponentit on piilotettu korotetun lavanpohjan alle. Takavanteiden offsetiä jouduin vähän muokkaamaan, jotta sain renkaan asettumaan juuri oikeaan kohtaan ahtaan lokasuojan sisään”, Veccu kertoo. ”Nyt se menee kuin juna tuolla tien päällä, vaikka siinä on rättikumit alla.” Pelleiltään terve. Ohjausyksikkö puolestaan sijaitsee penkin alla. Kontrastiksi patinaiselle maalipinnalle puolestaan tilattiin uudet keulan kromiosat Kansasissa sijaitsevalta LMC Truckilta. Etupuskurin ja korin väliin Veccu muotoili kirkkaan välipellin, joka korostaa keulan krominhohtoa entisestään. Koriltaan auto oli poikkeuksellisen hyvä ja se myytiinkin Veculle ruosteettomana. Itse asiassa hitsailin Heidtsin eturungonkin paikalleen siten, että keulan pellit olivat paikallaan”, mies kuvailee. ”Tämä paketti oli varustettu yhdellä kompuralla, mutta melkeinpä suosittelisin kahta. Päädyin niihin, jotta sain nuo haluamani pölykapselit. Nyt kuluu vähän turhan kauan aikaa, että säiliö täyttyy”, mies ohjeistaa. 55 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Takarunkoa notchattiin sen verran, että lavan pohjaa oli nostettava parikymmentä senttiä ylemmäksi. Komponentit sijoitettiin lavan alle ja ohjausyksikkö penkin alle. Se oli kuitenkin varsin pieni vaiva ottaen huomioon, että tämän ikäluokan pick-upeissa harvoin säästyy hytin kulmien ja etulokasuojien takareunojen vaihtamiselta. Ennen ilmajousituksen asentamista suoritettiin takarungon c-notchaus ja eteen asennettiin Heidtsin valmistama Mustang II -tyyppinen eturunko
Toinen kekseliäs yksityiskohta ovat takavalot, jotka ovat yhdistelmä Vecun omaa käsityötä, ’53 Buickin takavaloja sekä uppopumpusta hyödynnettyjä pohjaosia. Lavan etureunassa on Rahkosen laanilta taannoin löytynyt T-mallin Fordin tankki, joka ei kuitenkaan toimi polttoainetankkina, vaan työkalukotelona tai pienen matkatavaran säilytystilana. Varsinainen tankki on edelleen alkuperäisellä paikallaan penkin takana. ”Olen minä sitäkin joskus kaavaillut, että swappaisin pellin alle LS-tekniikan, mutta toisaalta tykkään vaalia kaikkea tuollaista vähän alkukantaista, niin en ole siihen sitten lähtenyt. Lavan etureunassa on Tmallin Fordin polttoainetankki, joka ei kuitenkaan aja tankin virkaa, vaan toimii säilytyslaatikkona työkaluille tai pienille matkatavaroille. ”Hitsailin kiinnityskaaret itse ja porasin niihin koristeeksi rivin reikiä. Kaavailin jossain vaiheessa vaihtavani ne ’50 Mercuryn takavaloihin, jollaiset olen joskus nähnyt asennetun tämän ikäluokan pick-upiin varsin onnistuneesti. Varsinainen tankki on edelleen alkuperäisellä paikallaan penkin selkänojan takana. Olen minä sitäkin joskus kaavaillut, että swappaisin pellin alle LStekniikan, mutta toisaalta tykkään vaalia kaikkea tuollaista vähän alkukantaista. Sen jos tekee, niin siitä ei oikein ole enää paluuta takaisin, Veccu järkeilee. Toistaiseksi on kuitenkin menty näillä.” Nykyisellään tämä vanha työjuhta on sopivan raaka, mutta kuitenkin maustettu harkituilla moderneilla vivahteilla, jotka ovat nostaneet ainakin sen ajettavuuden aivan uudelle tasolle. Sisusta on muutenkin alkuperäisessä asussaan. 56 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Chevrolet 3100 Pickup ’50
Faktat Chevrolet 3100 Pickup ’50 • Omistaja: Veccu Pekkanen, 53 • Paikka: Lemi. 57 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Kontrastia kuluneelle maalipinnalle luovat uudet keulan kromit, jotka toimitti Kansasissa sijaitseva LMC Truck. Korimuutokset: Fultonin aurinkolippa. Vanteet: ’52 Chevroletin 15" henkilöautomallin vanteet pillerikapselein. Renkaat: Firestonen ristikudosrenkaat levein valkosivuin, koko 7.10–15. Fultonin aurinkolippa löytyi sopivasti patinoituneena ja asennettiin paikalleen sellaisenaan. Alusta: Heidtsin Mustang II -tyyppinen eturunko hammastanko-ohjauksella ja putkitukivarsilla, Takarunko notchattu ja varustettu nelilinkein, ilmajousitus. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana ’68 Camaron rumpujarrut. Moottori: 292 cid rivikuutonen. Voimansiirto: TH200-automaattivaihteisto, ’68 Camaron perä 2,73:1-välityksellä
Mongolianmatkaaja 58 AMERIKAN RAUTA 4/2020
Mongolianmatkaaja HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’89. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 59 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Niin sai alkunsa myös Jorkin Steelster, joka on nähnyt niin Mongolian arot kuin Gibraltarin salmenkin. Lemillä asuva Korhosen Jorkki tunnetaan rakentajana, joka ei noudata luomuksissaan mitään oppikirjamaisia tyylisuuntauksia, vaan tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu
Tuolloin puhuttiin kuitenkin vasta Steelsterin ensimmäisestä evoversiosta, joka oli melkoisen erinäköinen kuin nykyinen. Ilmanputsarikotelossa komeileva CeeCee-teksti paljastaa tekijän nimen. Steelster on nimensä mukaisesti kauttaaltaan peltipinnalla. Se teoria ja käytäntö ei ollutkaan ihan sama asia”, Jorkki nauraa höröttää, kun muistelee ensimmäistä yritystään ajaa niin kuin Moto GP:ssä konsanaan. 60 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Harley-Davidson Sportster ’89. Se moottorihan meni sitten yhteen chopperiin, ja tämä runko jäi talliin odottelemaan”, Jorkki muistelee Steelsteriksi nimetyn projektin alkutahteja. Se on lähtöisin ’05–06 vuosimallin tonnisesta Gixeristä”, hän jatkaa. Katteen peltipinta tosin on tehty maalaamalla. ”Jyväskylän swapista löytyi nuo harvinaiset Marzocchit taakse. Sen on siis pajoittanut Custom Creationsin Juntti Härkönen. Etuhaarukka on ’05-06 Suzuki GSX-R:stä lähtöisin. Tuo ’96-mallinen 1200-moottori löytyi Jenkeistä, tuttava sen sieltä minulle osti.” Siinä olivat siis perusainekset, joista Jorkki kävi ennakkoluulottomasti Steelsteriään rakentamaan. ”L öytyi sattumalta tuo Sportsterin runko ja ihan uusi moottori Joutsasta. Menin sinne ja ajattelin, että eihän siinä ole muuta kuin laitan polven maahan ja pistän menemään. ”Rakensin tämän ’12 talvella, sanotaan nyt niin”, Jorkki kaivelee muistiaan vähän naurahtaen. ”Tein sen kertaalleen valmiiksi ja katsoin, että keväällä oli Motoparkissa ratapäivä. Menimme sinne päin ajamalla Venäjän ja Kazakstanin läpi, ja sitten takaisin tullessa Irkutskiin ja sieltä Siperian junaan vehkeet.” Jorkin Crown Victorian ratin keskiötäkin koristava Korhonen Motorcycles -logo kuvastaa suurta oman työn osuutta. ”Pitkään kun olen seurannut Moto GP:tä, niin oli tällainen aika kauan ollut mielessä. Onhan nekin rata-ajotaidot sittemmin hiottu kohdalleen, oon mä nyt käynyt ajamassa rataa enemmän”, hän jatkaa. Eihän siinä suorilla ollutkaan mitään, mutta mutkissa pelotti niin helvetisti. ”Nehän veti harmaat papat minusta enduroilla ohi ulkokurvin puolelta. Ostin jossain vaiheessa sitten siihen runkoon Suzukin keulan
Itse hyppäsimme toiseen junaan, jolla menimme Moskovaan. Sieltä ajoimme sitten pyörillä takaisin, ja se Kotarin keulahan hajosi jo menomatkalla Pietarissa, alkoi vuotaa öljyä”, Jorkki kertaa uskomatonta matkatarinaa, joka alleviivaa sen, että Jorkin pyörät on nimenomaan tehty ajettaviksi, ihan niin kuin autotkin. Takapäästä on ollut jousista taaksepäin useampia eri versioita, muuten runkoa ei ole suuremmin muokattu. Kyllä mä ajamalla sillä kotiin tulin, mutta piti vetää jo huohotinletku taakse, kun se huohotti sieltä koneesta enemmän kuin työnsi pakoputkesta.” Viime vuodet Steelster onkin saanut pysyä samassa kuosissaan ihan vain ajopyöränä, kun Jorkin rakenteluhalut on saatu tyydytettyä muiden laitteiden parissa. Koska muu pyörä on kokonaan peltipinnalla, ei sitä muovista yläkatettakaan voinut sellaisenaan paikalleen laittaa. Onhan tuottelias mies siinä sivussa paitsi rakentanut sen yhden ’56 Crown Victorian, myös tehnyt Brutal-nimeä kantavan Buell-koneisen enduron, jolla osallistuttiin Päijänteen ympäriajoonkin. Satula on omatekoinen, mutta verhoilun teki yksi imatralainen.” Kun Jorkki kerran ajaa pyörällään niin paljon, ja kuitenkin vauhti on verissä, niin voisi luulla, että moottoriakin olisi tullut viriteltyä reilummin, mutta siihen mies ei ole kokenut tarvetta. Peräpala on tehty Jawan tankin takaosasta. Kaikesta näkee, että pyörässä on menty toiminnallisuus edellä. Ajoimme tuttavan muistoksi sinne, 10 200 kilometriä kertyi prätkällä ja reilut 5 000 Siperian junalla. Se on kahdesti hajonnut, kesällä 2016 meni öljyletku ja korjattiin sitten se alakerta, sitten kesällä 2017 matkalla Tierpin kisoihin Tatravuoriston kautta tankkasin siihen Saksassa paskaa bensaa ja nakutin paskaksi sen moottorin. ”Alkuunhan tossa oli takatapit ja sellainen suomalainen Vasaman tankki. ”Tankohan on todella eksoottinen, siinä on Clip-On-kahvat ja itse tanko on italialainen väärin päin käännetty 70-luvun alun Brevettato. Mä en harrasta rengaspornoo. ”Moottori on muuten vakiokunnossa, mutta kannet on kairattu. Emmä niissä renkaissa näe mitään eroo, mä ostan lähinnä niitä, mitkä on halpoja tai ilmaisia”, Jorkki toteaa nauraen. Ja paraikaa valmistuu uusi rodi, Jorkki kun tosiaan myi sen hänellä iät ja ajat olleen ’34 Phaetoninsa, jota miehen ei olisi uskonut ikinä myyvän… 61 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Se on muovia, pleksi taas on alumiinipelliä, se on turvallinen”, Jorkki toteaa pohjanmaalaisittain ääneen nauraen. ”Se oli sellaisenaan vuoteen 2015 saakka, kunnes tein tästä sen Mongolia-pyörän, ja vaihdoin siihen Kotarin enduron keulan. ”Nykyinen tankki on ’72 XS650 Yamahasta, ja tuo peräpää on Jawan tankista tehty, se on sellaisen takaosa. Se meni ihan pilalle. Takaiskarit ovat Marzzochit, swingi Jorkin itse alkuperäisestä muotoilema. Supertrapp-vaimentimella varustettu putki on sekin Jorkin omaa käsialaa. Löysin tuon katteen aikoinaan Jyväskylän swapistä kympillä. Edessä on rautapää-Harrikan 19-tuumainen vanne ja Avonin Speedmasteri kai. Takavanne on ollut aina Akrontin 5,5-tuumainen, se tuli Samuel Heikkiseltä. Se on rakennettu tien päälle, eikä näyttelyihin. ”Tein sen jälkeen tuosta yhdeksi syksyksi sellaisen flat trackerin, ja seuraavana kesänä laitoin pyörän rekalla Gibraltarille, mistä tulin ajamalla kotio”, mies jatkaa pyörän kehitysvaiheiden luettelua. Menimme sinne päin ajamalla Venäjän ja Kazakstanin läpi, ja sitten takaisin tullessa Irkutskiin ja sieltä Siperian junaan vehkeet. ”Sande maalasi mulle tuosta katteen muovista pellin näköisen, nuo rälläkän jäljetkin on maalaamalla tehty”, Jorkki selittää. Lokasuoja on tehty jostain Tunturi Sportin lokarista. Kun laittoi sen noin päin, niin ei tarvinnut Suzukin keulalle tehdä reikiä risereille. Monta kehitysversiota. Swingi on itse alkuperäisestä muokattu ja pakoputki on itse tehty
Alkujaan myös sisustus on ollut tässä autossa oranssi, mutta nyt siitä on tulossa musta. Peruuntunut kevät ja karanteeniolot ovat tarjonneet monelle poikkeuksellista talliaikaa, ja valmistumassa onkin huikeita laitteita katukilpureista jenkkirekkoihin, rodeja ja kustomeita unohtamatta. Tallikierros Koska kevään näyttelyt peruuntuivat ja tallikausi jatkuu, niin jatkamme myös tallikierrostamme. Tiettävästi vain neljä yksilöä valmistui noilla väriyhdistelmillä ja tekniikalla. Suomeen palattua alkoi perusteellinen kunnostus ja työmaan huomioiden Ville toi jo uutta osaa tullessaan. Kouvola 62 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tallikierros. Alun perin Kaliforniasta lähtöisin olevan keskeneräisen projektin myi samassa osavaltiossa asunut vanhempi harrastaja, joka oli vasta auton toinen omistaja. Dodgen värikartassa pirteä oranssi oli nimeltään Go Mango, kun Plymouthilla sama maali oli nimeltään osuvasti Vitamin C. Ville osti Challengerinsa 17-vuotiaana Michiganissa vietetyn vaihto-oppilasvuoden alussa vuonna 2014. Alle on tulossa alkuperäiset Rallye Wheelsit ja kylkeen joko alkuperäinen vihreä vauhtiraita tai sitten alkuperäisestä poiketen musta. Tekniikkana on 383 4-vaihteisella manuaalilla ja Hurstin pistolgripillä sekä lukollinen kasi-kolmevarttinen perä. Tällä kertaa kurkistimme talleihin muun muassa Kouvolan seudulla, Porissa, Hämeenlinnassa ja Vaasassa. Teksti ja kuvat: Veli Vartiala ja Kimmo Janhunen osa 3 Dodge Challenger R/T ´70, Ville Porvari Ville Porvarin entisöinnin kohteena oleva R/T Challenger on kuin apteekin vitamiinihyllystä napattu piriste
Eli keulalta löytyy alkuperäinen 440 6-Pack. Oman lisäarvon tämän auton kohdalle tuo se, että kyseessä on niin sanottu matching number -yksilö. Harri osti auton rakentajan perikunnalta viime syksynä. Alkujaan Kanadassa uutena myyty V-code-auto on ollut nyt Suomessa ja Harrilla melkein 10 vuotta ja työn allakin jo useamman vuoden. Tuo kömpelö viittaus tosin herättää aiheellisen kysymyksen, miksi kuppi-istuimet hoitavat takapenkin virkaa tässä Trans Amissa. Aika lailla piristetty 455 kahdella 4-reikäisellä ja 4-lovinen manuaali sekä Trans Amin oma lukollinen perä vastaavat liikkumispuolesta. Pari vuotta sitten aloitettu kunnostus ja entisöinti ovat nyt siinä mallissa, että auto on maalattu ja menossa pikku hiljaa kasaan päin. Myös Torqueflite 727 -automaatti ja todennäköisesti 8 ¾ lukollinen peräkin 3,23:1 välityksineen on ollut tässä autossa jo tehtaalta poistuessa. Kari valittelee joidenkin osien saatavuutta Yhdysvalloista kaiketi koronahässäkän aiheuttamasta sekamelskasta johtuen. Valmista voisi olla joskus ensi vuonna. Nyt ollaan vielä tutustumisvaiheessa, mutta uusi takapenkki on jo verhoiltu ja se on tulossa noiden mysteeriksi jäävien jakkaroiden tilalle. Vinyylikaton ja Hemi Orange -maalin jo pintaansa saanut R/T Challenger tehdään melko pilkulleen alkuperäisen kaltaiseksi, muun muassa tähän ei laiteta Nascar-henkistä Flip Top -bensatankinkorkkia, koska sellaista siinä ei ole ollut uutenakaan. Ford Mustang Hardtop ´72, Kari Sydänmaanlakka Karin Ford-painotteisessa tallissa on odottanut tämä pitkän ja mielenkiintoisen Suomi-historian omaava Mustang työn alle pääsyä jo jonkin aikaa. Alkuperäinen tekniikka käsittää 351 Clevelandin, 4-vaihteisen Toploader-manuaalin sekä 9" perän lukolla ja 3,25:1 välityksellä. Viisysi Cadillacin takavalot ovat kuitenkin huima ilmestys. Ram Air -konepelti kuuluu myös Mustangin varusteisiin samoin kuin värikoodilla 4F löytyvä Medium Lime Metallic ja valkoinen vinyylikatto. 63 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Se, mitä alle 70 000 km ajetun Trans Amin korimuutoksille tehdään, on vielä mietinnässä – vai tehdäänkö mitään. Auto on ollut Ruotsissa vuodesta 1978 lähtien samalla omistajalla, joka on myös sen olemuksen luonut. Dodge Challenger R/T ´70, Harri Poka Vaikka Harri sanoo, ettei kulttileffaksi muodostuneen Vanishing Point -elokuvan ´70 Challenger ole vaikuttanut tämän auton hankintaan, niin ei siitä haittaakaan ole ollut. Pontiac Trans Am ´73, Harri Poka Aasinsilloilla välillä huvitteleva Harri muistelee Kouvolan tehotrio Peer Güntin muinaista biisiä, Backseat of a Trans Am. Auto on ollut nimittäin Karilla kohta kolme vuosikymmentä
Violettiin pintaan tulee asiaan kuuluva musta kylkiraita ja katto päällystetään mustalla vinyylillä. Dodge Coronet 500 ´66, Esa Reinman Aidot Hemi-autot ovat aina harvinaisia, niin myös Esa Reinmanin muutama vuosi sitten hankkima Coronet, joita valmistui tuolla himoitulla voimanlähteellä reilut 300 kappaletta. Eikä varustelista päätä huimaa, ainoastaan radio ja sähkökatto löytyvät listalta. Alkuperäinen kone oli varmaan revitelty rikki, mutta vastaava kolmella 2-kurkkuisella varustettu 440 oli laitettu tilalle. Seuraava tavoite on saada maalattua auto alkuperäisen viininpunaiseksi. Harvakseltaan ajossa olleelle Mustangille aloitettiin perusteellinen entisöintiin tähtäävä työ viime vuonna. Red Baron -nimellä kisannut stock-kilpuri vaikutti Kaliforniassa, jossa sitä yritettiin palauttaa vielä takaisin liikennekäyttöön 1980-luvun alussa. Yksi runkolaakeri oli vaurioitunut väärien välyksien takia. Koneen perään tulee TF727-automaatti ja lukollinen 8 ¾ perä. Ja kuinka ollaakaan tälläkin autolla oli kilpailuhistoriaa takanaan. Auto oli tullut Suomeen opiskelijan muuttoautona 80-luvun lopulla jostain päin Yhdysvaltoja. Sitten, kun auto on valmis valkoisella sisustuksella ja valkoisella rättikatolla, niin autohan on mitä mainioin cruisailupeli, jos ei kaipaa V8:n pörinää. Hemin jatkoksi tulee Torqueflite 727 -automaatti ja 8 ¾ lukollinen perä. Myös se, että kyseessä oli V-code-auto eli 440 Sixpack -versio ja suosikkiväri Plum Crazy pinnassa, helpotti ostoksen tekoa. Mustang oli säilynyt alkuperäisenä ja melko vähän ajettuna, liekö suora kuutonen ja 3-vaihteinen manuaali auttanut pitämään auton kaikin puolin orkkiksena. Melko orkkiskuntoista autoa oli jonkin verran jo ehditty kunnostaa lähtömaassaan, mikä auttoi hankintapäätöksen tekemisessä. Perusteellisen vesipesun jälkeen tästä yrityksestä oli nähtävissä muun muassa amerikkalaiseen tyyliin tehdyt sinnepäin korjausjäljet tulipellissä, johon lienee suunniteltu tilaa ilmastointilaitteelle. Ford Mustang Convertible ´65, Jari Hermunen Jari muistelee, että hän osti tämän avon Pohjois-Karjalasta joskus 1990-luvun alkupuolella. Dodge Challenger R/T ´70, Jouko Haapala Siipi-Chryslereistään tunnettu Haapalan Jokke osti vuonna 2017 Kaliforniasta saapuneen R/T Challengerin. Kutonen menee kuin sukkasillaan ja katto alhaalla voi sitten keskittyä ympäröivään elämään ilman ylimääräisiä suhinoita. Hupaisa yhdistelmä, Hemi ja rumpujarrut tulevat jäämään autoon. Peltityöt on nyt tehty ja maalaamomatka odottaa. Muuten auto oli säilynyt varsin ruosteettomana. Moottorin piti olla kunnostettu, mutta kuinka ollakaan taas kerran Amerikan heppujen koneen niputtaminen oli epäonnistunut. Joken tarkoitus on päästä lopputuloksessa niin lähelle tehtaan ukkoja kuin mahdollista, eli allekaan ei voi pultata mitään muuta kuin Moparin omat 14-tuumaiset erikoisvanteet, Road Wheelsit – ehkä jo ensi vuonna. Suomeen Hemi-aihio päätyi vuonna 1996. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tallikierros
Se syntyi silloin siinä vaiheessa, kun edellisen omistajan aikana korjattu takalokasuoja oli vailla kunnollista maalia. Musta rättikatto odottaa vielä asennusta, mutta kesällä pitäisi päästä jo kurvailemaan kulmille Moparin erikoisvanteet alla. Ajokuntoista ja katsastettua Dartia purettiin niin paljon, että pellit päästiin vesipuhaltamaan. Auto oli varustukseltaan niin peruskamaa, että kutosen, rattimanuaalin ja etusohvan pois heittäminen ei tuottanut ongelmia. Tuo nyt toteutettu maalausteema on sama kuin 80-luvulla. Naapurimaassa kilpurinakin toiminut avoauto otettiin kunnostukseen kaksi vuotta sitten. Tekniikaksi on tulossa pienesti piristetty Moparin 360 ja uudemmasta Camarosta peräisin oleva 5-vaihteinen manuaali. Tosin voi olla, että laatikko vaihtuu vielä uudempaan 5-vaihteiseen manuaaliin. Myös turvakaarien jämät siivottiin pois. Vanteiksi on suunnitelmissa 17" kiekot. Dodge Demon ´71, Jussi Forsström Suomessa harvemmin tavatun Demonin Jussi hankki viime vuoden puolella. Syrjäytetyn sohvan tilalle laitetaan Recaron mustat korkea selkänojaiset istuimet, joiden kanssa samanlaisella kankaalla verhoillaan myös takapenkki. Paljastui, että peltitöitä oli odotettavissa. Koneeksi on tulossa 383 ja TF727-automaatti ja lukollinen 8 ¾ perä 3,23:1 välityksellä. Pikkuperä vaihtuu 8-kolmevarttiseksi harvemmalla 3,23:1 välityksellä. Tekniikka koostuu Chevyn 350:stä ja TH400-automaatista. Viime syksynä Barracuda sai pintaan Deep Burnt Orange -värin, joka vastaa tehtaalta tullutta sävyä. Chevrolet Camaro RS ´70 1/2, Esa Karhu Takaisin 80-luvulle on Esan teema. Pintamaali on mietinnässä, mutta todennäköisesti se tulee olemaan hyvin lähellä mustaa, ehkä jokin Pearl Black Metallic tai vastaava. Tekniikka koostuu alkuperäistä vastaavasta 340:stä, TF727-automaatista ja lukollisesta 8 ¾ perästä, jonka välitys on 3,55:1. Poikkeava taka-akseli selittyy sillä, että Camarossa on aikoinaan ollut keulilla Chevyn 427. Konepelti odottaa vielä scooppien asennusta, jonka jälkeen pintaan vedetään hieman erikoinen maali, joka on jotain pinkin ja punaisen väliltä. Plymouth Barracuda Convertible ´70, Tomi Ryynänen Ruotsinmaalta 1990-luvun lopulla Suomeen uinut Barracuda on ollut Tomilla jo melkein 20 vuotta. Perinteisten peltitöiden lisäksi vanhan kiihdytysauton sisäänpäin levitetyt takapyöräkotelot palautettiin alkuperäismittoihin ja runkopalkkien sisäpuolelle siirretyt lehtijouset siirrettiin oikeille paikoille. Eteen tulee ´80 Aspenin levyjarrut ja taakse 10 vuotta sitten tehdystä ´69 HemiChargerista yli jääneet rummut. Esa ei halunnut maalata koko autoa, vaan kehitteli Camaroonsa oivallisen aikakaudelle sopivan kuvion helmiäisvalkoisena ja punaisena. Sisustukseen ei juurikaan tule muutoksia, vaan se tullaan pitämään alkuperäistä vastaavana. Dodge Dart GT ´69, Robert Forsström Robert on Jussin poika, joka hankki tämän vanhan Suomi-auton viime syksynä. Perä on lukollinen Fordin 9-tuumainen aavikkovälityksellä. Camaron Esa osti vuonna 1987 ja hän ajeli sillä pari vuotta, kunnes meinasi aloittaa auton kevyen kunnostamisen tuulilasin pilarissa ilmenneen ruostevaurion takia. 65 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Se jäi kuitenkin seisomaan muiden juttujen vuoksi, kunnes viime vuonna suuri inspiraatio herätti Camaron taas kohti elävien kirjoja
Auto oli niihin aikoihin pääkaupunkiseudulla. Plymouth ´37, Kari Nätkin Karilla tekeillä oleva Plymouth Roadster on rakennettu omaperäiseen asuunsa henkilöautosta Suomessa jo 40-luvun loppupuolella. Sitä vanhemmat kantakirjat ovat tuhoutuneet. Moottorina Plymouthissa on ollut koko ajan Chryslerin 251-kuutiotuumainen kuusisylinterinen sivuventtiilikone ja kolmivaihteinen manuaali ylivaihteella sekä vapaakytkimellä. Kari kiittelee työstä erikoispeltiseppä Pasi Vierikkoa, joka onnistui hommassa vähintäänkin kiitettävästi. Toden teolla Jani otti auton työn alle vasta kuluneen talven aikana. pori tammela haarajoki 66 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tallikierros. Lopulta siinä meni kuitenkin kolme vuotta dieselillä ajellessa, kun mistään ei oikein löytynyt sopivaa moottoria ja väliin tuli pari muutakin projektia”, Keijo kertoo. Jääratakilpuri oli ilmeisesti kolaroitu sekä etuettä takapäästään ennen Veikon omistusaikaa. Tällä hetkellä hänellä on valmistumassa kesäksi ’39 Mercury, joka tulee saamaan keulaansa ’40-vuosimallisen Mercuryn maskin ja lamput. ”Olen löytänyt vanhat kantakirjat vuoteen 1953 asti ja niissä auto oli jo merkitty kaksipaikkaiseksi. Hän saattoi auton takaisin tieliikenteeseen kelpaavaan kuntoon ja rekisteröi sen 1963 keväällä. Mercury Kustom ´39, Jani Huhtamäki Jani on rakentanut jo useamman kotimaisissa näyttelyissä menestyneen kustom-Mercuryn, joten niiden rakentamiseen miehellä alkaa olla vahva rutiini. Sähköt on vielä tarkoitus tehdä uusiksi, kun nekin tuntuvat olevan mallia ”Etelä-Amerikka”, mutta tulevaksi kesäksi auto on tarkoitus saada jälleen liikenteeseen. Hänen isänsä Veikko Nätkin osti auton talvella 1962 Porin Mäntyluodossa ajetuista jääratakisoista. Löysin vanhan valokuvan, jossa siinä näkyy Kymen läänin kilvet, mutta en ole saanut Kymen mobilisteilta vastausta, josko niille kilville löytyisi kantakirjaa”, Kari valottaa autonsa historiaa. Pellit korjattiin hyvin pitkälti alkuperäiseen asuunsa, eli autoa ei ruvettu tekemään uudeksi, vaan vuosien mittaan tehtyjen muutosten jäljet haluttiin jättää näkyviin. Kyseinen auto on toinen kahdesta samanlaisesta Indianapolisista Suomeen uitetusta Mercurysta, joista toisen Jani rakensi Virve Saloselle. Pari vuotta sitten hän hankki elintenluovuttajaksi ’81-vuosimallisen LTD:n, josta onkin hyödynnetty monenmoista osaa 302-koneesta ja AOD-laatikosta rattiakseliin ja jarruihin. Auto on nyt pellitetty ja sen runko on oikaistu. Ford F1 ´52, Keijo Peipinen Keijon Ford pick-up on tuotu Suomeen EteläAmerikasta, jossa työjuhtaan oli ilmeisesti alkuperäistekniikan antauduttua vaihdettu Nissanin dieselmoottori ja vaihdelaatikko. Sisustaan on luotu kustomilmettä ’40 Cadillacin kojetaululla ja ratilla. Kattoa on chopattu hiukan rajummin kuin Virven yksilössä, mutta tekniikkapuolella on menty pitkälti samalla reseptillä LS-moottorin, 4L60E-automaattivaihteiston sekä ilmajousituksen osalta. ”Auto tuli minulle vaihtokaupassa, mutta jo heti kaupantekohetkellä oli selvää, että tekniikka menee vaihtoon, sillä minun mielestäni Fordissa kuuluu olla Fordin moottori. Esittelimme auton numerossa 7/2018. Jani laittoi oman vastaavan projektinsa alulle pian sen saapumisen jälkeen, mutta lopulta se jäi muiden projektien varjoon
Moottori on purettu, tarkastettu, hoonattu ja kasattu uusilla männänrenkailla. Pontiac Catalina ´60, Iiro Laukkanen Iiron tämän talven projektina on ollut hioa Pontiacinsa pellille ja tehdä sen kauan kaipaamat ruostekorjaukset. Sisusta odottaa vielä vuoroaan, mutta sinnekin on mittavia muutoksia. Tällä hetkellä kaikki on vielä kriittisesti kesken ja kuvassa lähinnä vasta mallailtu hollilleen. Tällä hetkellä projektissa ovat meneillään korin pohjatyöt. Myös puskurit on tarkoitus vaihtaa alkuperäistä sirompiin. Tekniikkana on Chevyn pikkulohko ja TH700R4-automaatti. Koritöitä on tehty isolla kädellä. Vaikka kyseessä on puhdas true street -peli, niin turvallisuusasioita on kohenneltu mm. Muilta osin kori on osoittautunut ikäisekseen suhteellisen hyväksi ja projektista näyttäisi selviävän verrattain vähin hitsauksin. Chrysler Windsor ´39, Simo Murto Simo on rakentamassa ’39 Chrysleriä, joka kokee mittavat muutokset matkallaan kustomiksi. lappeenranta 67 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Kattoa on laskettu kaksi tuumaa, takalamput on upotettu ja etulampuille tullaan suorittamaan sama operaatio. Keulan ja perän osalta visiot ovat vielä hiukan auki, mutta suurehkoja muutoksia niihinkin on luvassa. Ovet ovat jo pintavärissä antaen osviittaa ulkokuoren tulevasta värimaailmasta. Rakentelu on edennyt aika fiilispohjalta ja suunnitelmat ehtivät välillä muuttua ennen kuin ehtii edellisiäkään toteuttaa. kunnollisella päävirtakytkimellä ja downpipen pakosiipisilppurilla. Imusarjakin toiminee nyt paremmin portattuna sekä huolella kohdistettuna. Hämeenlinna Chevrolet Nova ´70, Tomi Koskelin Tomin ”Ma Baker Nova” on saanut talven mittaan nipun pikkupäivityksiä. Koria on myös laskettu runkoon nähden varsin reippaasti. Harley-Davidson Sportster ´62, Henri Fröjdlund Asentamon porukkaan kuuluvalla Henkalla on tekeillä rautapää, josta on tulossa vanhan liiton chopper omaa silmää ja sielunmaisemaa miellyttävillä muutoksilla. Choppauksessa leikkelystä vastasi Lepolan Janne ja Simo jatkoi siitä eteenpäin itse. Kattoa pudotettiin siten, että a-pilarit pysyivät paikoillaan ja perää kallistettiin niin paljon, ettei kattopeltiä tarvinnut jatkaa. Eturunko on Camarosta ja taka-akseli GM:n 10-pulttinen nelilinkein sekä ilmajousin. Lattia ja tulipelti on tehty kokonaisuudessaan uusiksi. ”Pyrin käyttämään vanhoja osia ja tekemään itse niin paljon kuin osaa ja uskaltaa. Vanhan maalipinnan alta löytyi epämieluisia yllätyksiä pakkelin muodossa kuskin ovesta sekä etulokasuojasta. Alkuperäinen runko on boksattu ja siihen on tehty tarvittavat muutokset sekä vahvistukset. Alusta on varustettu ilmapussein ja taakse asennettu nelilinkit. Moottorina autossa on Fordin 302 jatkeenaan C6-automaatti ja 9" perä. Auton nykyistä 9,3 sekunnin varttimailiaikaa lähdetään parantelemaan lähemmäksi kahdeksan sekunnin rajapyykkiä. Kardaani tulee vielä ennen kesää tehtäväksi järeillä cromo-osilla. nokia siilinjärvi Ford Fairlane ´57, Mikko Kanninen Mikolla on työn alla muutama vuosi sitten Jenkeistä uittamansa ’57 Ford Fairlane 4d HT. Vesimetanolia syötetään moottorille takakontin säiliöstä. Kesäksi auto on tarkoitus saada väriin, minkä jälkeen uusitaan vielä sisustan verhoilut. Auto on mitä ilmeisimmin saanut jossain vaiheessa pientä osumaa. Iiro pellitti oven alareunan kokonaan uusiksi samoin kuin lokarin etuosankin. Taustalla lymyilee niin ikään muttereina ’51 Pre-Unit Triumph, joka on tähän saakka toimittanut ajopyörän virkaa, tai ehkä seikkailupyörä on osuvampi kuvaus”, mies kuvailee
Ennen kuin Markus päätti tehdä autosta Roadsterin, hän ehti pellille puhdistamisen päätteeksi chopata sen katon. Brookvillen uusien takasivupaneeleiden mitoissa oli yllättävän paljon heittoa, mikä aiheutti melkoisesti työtä korin takaosan saamiseksi linjaan. Kuluneen talven aikana ahdin irrotettiin huoltoa varten. Myös ovien yläreunojen pokkaukset oli sovitettava korin takaosaan. Lopputulos on luonnollisesti nimeltään Studebird. Niiden myötä myös ovia piti lyhentää. Lähtökohta oli ruosteinen alkuperäinen Suomi-auto, jonka matka nykyasuun on kestänyt viitisen vuotta. Auto on raikkaasta koneestaan huolimatta ahkerassa käytössä ja sillä ajetaan tuhansia kilometrejä kesässä, välillä talvellakin. ”Auto alkoi näyttää jo varsin linjakkaalta, mutta siitä huolimatta aina sitä katsellessani toivoin, että omistaisinpa Roadsterin”, mies toteaa. vaasa hollola 68 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tallikierros. Alkuperäisen cowlin päällinen muokattiin uusiksi erilaista tuulilasia varten. Uusittavien osien listalla olivat stefat ja laakerit. Voiman välittävät takarenkaille TH700R4-automaatti sekä 9 ¼" perä. ”Auto tuli mulle vuonna 2014 ja ajelin ensimmäisen kesän vaparina, kunnes sitten syksyllä laitoin ahdinmoottorin kiinni. Niinpä hän ryhtyi tuumasta toimeen ja hankki Brookvillen quarter panelit takaosan muuttamista varten. Käsityön jälki on hienoa ja autossa on lukematon määrä vaivaa säästämättä toteutettuja yksityiskohtia aina omavalmisteisesta keulakoristeesta verhoiltuun vaihdekepinnuppiin ja kojelautaan upotettuun Infotainment-näyttöön saakka. Samalla autolle suoritettiin myös jarruremontti. Korin takaosan sisäpuoliset runkorakenteet kontin luukun avausmekanismeineen syntyivät omavalmisteina, samoin kuin takahelmapelti sekä kontin kansipelti, jotka taivutettiin suorasta pellistä. Studebaker ´35, Sven-Håkan Backman Sven-Håkanilla on tekeillä ennakkoluuloton projekti, jossa ’35 Studebaker muotoutuu street rodiksi ja varustetaan 90-lukuisen Ford Thunderbirdin tekniikalla, eli ahdetulla 3,8-litraisella V6:lla ja AODautomaatilla. Dodge ´31, Jani Kettula Janin harrasteautona toimii asenteikas ’31 Dodge, jonka tekniikkana on 6V71ahtimella ja kahdella Edelbrockin 600 cfm kaasuttimella varustettu pikkulohko. Sen jälkeen on saanut vaihdella laatikoita ja kerran peränkin”, Jani kertoo. Ford Tudor ´31, Markus Helminen Markuksella on meneillään ”Tudorista Roadsteriksi -konversio”, jossa oman työn osuus on suuri ja kädentaidot kunniassa. Rungon takaosa c-notchattiin ja keulaa pudotettiin paitsi neljän tuuman droppiakselilla myös nostamalla eturungon poikittaispalkkia, millä keula saatiin laskemaan vielä tuuman alemmaksi. Kaikki sai alkunsa keväällä 2018 hankitusta aihiosta, joka joutui kuitenkin odottamaan vuoden verran edellisen projektin, ’28 Chevyn valmistumista
TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. USA-CARS .fi Puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. . ??. ??. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. ??. ??. . KAUHARACING .FI Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. ??. ??. . saakka. 212 sivua laatuluettavaa! 37 90 Normaalihinta. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.fi Unelmia ja visioita! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.fi Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. 0400 563 522 Marko Pohjalainen AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. ??. . 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen MAAHANTUONTIA USA:STA LENTOJA KONTTIRAHTINA WWW. ??. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Vappuhintaan – 40 % Tarjous voimassa 31.5. ??
Vaikka tapahtuman järjestää pieni harrastajaporukka, niin homma toimii kuin junan vessa. PIETARI, 7.–8.9.2019. Teksti: Tomi Eronen ja Vellu Japola • Kuvat: Leonid Dmitriev 5. Original Meet Tapahtuman järjestäjiin kuuluvan Dmitrij Lemeškon ZIM-12 on kuin paikallinen vastine kotimaisen Pistonsin porukan käyttämälle ’46 Cadillac Hearselle. 70 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Kävijöitä oli tällä kertaa noin 10 000 ja autoja oli näyttelyssä 120, mukana myös suomalaista kalustoa. Kaikkiaan viides Original Meet järjestettiin nyt kolmatta kertaa vanhalla kaapelitehtaalla lähellä matkustajasatamaa Suomenlahden rannalla. Ruostetta löytyy ainakin enemmän, ja kyljen teksti julistikin, että ruosteinen, muttei kuollut
Alkuperäiskuntoisia paikallisia helmiä edusti Simple Mechanicsien paikalle tuoma ’58 Ford Fairlane 500 Skyliner. Big Boys Big Toysin ’79 Blazer K5 on härski laite, jonka nokalta löytyy peräti 582-kuutiotuumainen ruiskuisolohko. Vaihteistona on 5-lovinen Tremecin TKO ja alustasta löytyy Corvetten hammastanko-ohjaus, coiloverit sekä nelilinkillä tuettu Fordin 9-tuumainen perä. Sai paikan päällä vaikka siistittyä partansakin. 20-tuumaiset Detroit Steel Wheelin peltivanteet kätkevät taakseen 14ja 12-tuumaiset Wilwoodin jarrut. 71 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Tässä A-Coupessa oli monta persoonallista ratkaisua, joista silmiinpistävin oli ehkä maski, joka taisi olla kotoisin ’35-mallin Chevy Truckista
383-stroker-pikkulohkolla varustetussa autossa on oikeaoppisesti hydraulit sekä 13-tuumaiset vanteet, jotka ovat tällä kertaa pinnapyörien sijaan Supremet! Joe Garcian ’49 Chevy Styleline ”Jesus Valencia” erittäin tyylipuhdas kustom, jonka hardtopiksi muutettua kattoa on chopattu neljän tuuman verran. Tälläkin kertaa paikalla oli kymmenkunta autoa ja noin sata kävijää Suomesta. Hyvin autenttisen 70-lukulaisesta kokonaisuudesta löytyvät niin kuplaikkunat kuin sivuputketkin, ja moottorina kerrottiin olevan 302 Boss! Valeriy Hohlovin ’71 Lincoln Continental Mark III Cartier Edition on saanut hiukan kustomotetta ilmajousituksella ja pinstripeilla. Tämä ’64 Impala -avo on Thug Ranchin Slava Kalashnikovin Venäjällä rakentama. Venäjältä löytyy myös todella maukkaita vaneja, kuten Oleg Lepinskyn ’74 Econoline, joka on rakennettu tähän nostalgiseen kuosiin 2016–2019. Lowriderit ovat itärajan takana hämmästyttävän suosittuja, ja onpa yksi venäläinen lowrider nähty takavuosina Amerikan Raudan sivuilla esittelyssäkin. Varsinkin lähempänä rajaa asuvat suomalaiset autoharrastajat ovat löytäneet tapahtuman jo hyvin. Ajettavuutta on kohennettu Fat Man Fabricationin Mustang II -tyyppisellä etuakselistolla ja ilmajousituksella. 72 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Original Meet. Perää koristi myös Abraham Lincolnin kasvokuva
Roman Andryushkinin ’54 Ford F-100 on Venäjältä löytynyt auto, jonka tekniikkaa on jalostettu käyttöystävällisempään suuntaan asentamalla alkuperäisen 239 Y-Blockin perään nelivaihteinen AOD-automaatti. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Kustomkulttuuritaitajia ja käsityöläisiä oli paikalla laidasta laitaan. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Koriltaan täysin läpikäydyssä autossa on myös tehostetut ohjaus ja jarrut. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. Kuminpoltto on aina muodissa, Venäjälläkin. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta
Monien mielessä on vanha kuva, jossa nautitaan espanjalaisesta illallisesta tarjoilijan kaataessa viiniä leilistä suoraan suuhun vanhojen keihäsmatkalaisten tavoin, mutta voihan sitä toisinkin toimia. Varsinainen musiikkitapahtuma järjestettiin suurella tapahtuma-alueella nimeltä Auditorio Municipal de Asturias. Ihmiset olivat erittäin rennolla lomapäällä. Mukavaa oli huomata myös paikallisen Santos CC -kerhon autoja juhlapaikan edustalla parkissa. Silver Hand, taiteilijana Manuel Jerez ja Swarovskin kristallit kimmeltävät. Tapahtumat olivat loppuunmyytyjä useimpien päivien osalta. 7.–10.2.2020. Vanhoja ystäviä tuli vastaan lähes joka nurkalla ja tavernassa, mutta myös uusia tuttavuuksia tehtiin. Siellä oli paljon yleisöä, mutta ei ahdistukseen asti. Muumio lähimuistelee matkaansa Malagaan musiikin, muodin ja museoautojen maailmaan. Tämäkin taideteos on varustettu lättäpäällä. Ainakin itseäni ahdisti jo neljättä kuukautta kestänyt lonkeronvärinen marraskuu, joten ”Go south, old fart”. Ikähaitari oli todellakin vauvasta vaariin. Alan harrastajia tuleekin ympäri Eurooppaa ja Iberian niemimaata. Rockin’ Race Matford, eli Ranskan Ford vuodelta 1936. Päivätapahtumien keskipisteenä oli Hotel Barracuda ja etenkin sen kuuluisa perjantain Pool Party. Mikäpä olisi mukavampaa, kuin yhdistää Americana-juurimusiikki ja jenkkiautojen harrastus samaan pakettiin. Lämpöaalto Saharan eteläpuolelta tuli juuri sopivaan aikaan, edellisellä viikolla Malagassakin satoi nimittäin lunta. Etenkin vanhan liiton englantilaiset Rockersit sekä Teddyboyt ja tytöt huokuivat kokemusta ja elettyä elämää. Malagan museossa oli esillä myös De Soto Airflow 1934, joka oli designiltaan aivan liian paljon aikaansa edellä. Juhlapaikan edustan amerikanrautaparkissa oli Letukkaa ja Fordiumia. Torremolinoksessa, Malagan lähellä, järjestettiin jo 26. Suomalaiset ovat yksi suurimmista ryhmistä paikan päällä. Kaikki musiikkitilaisuudet ja oheistoiminnat sujuivat letkeästi. Missä muualla voisit nähdä Robert Gordonin kaltaisten tähtien hengailevan tyylikkäästi pukeutuneiden ja kohteliaiden rokkarien seurassa. Jamboree 2020 74 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Aurinkorannikon puodit ja ravintolat terasseineen avautuivat pian alkavan lämpimän kevään odotukseen, ja hiekkarantojakin putsattiin talven myrskyjen jäljiltä. Ystäväni ovat kehuneet kyseistä tapahtumaa vuolaasti. Teksti ja kuvat: Mano Pahkajärvi E läkeläiset ovat ottaneet tavakseen vaihtaa lumisten talvien väsymykset lämpölomaan Espanjan aurinkorannoilla. kerran neljä päivää kestävä Rockin’ Race -musiikkitapahtuma. Päivällä tuli kierreltyä vuokra-autolla nähden eri rantalomakohteita sekä meren antimia maistellen. Myös paikalliset suhtautuivat ystävällisesti värikkääseen juhlakansaan. Illat ja yöt menivätkin musiikin parissa jopa aamuneljään
Nykytaide ei oikein avaudu itselleni, vaan olen aika old skool, mutta toisaalta on hyvä käydä välillä laatikon ulkopuolella ja palata takaisin. Tutun näköistä kalustoa Suomen kilvissä, Espanjaan talvehtimaan muuttaneen Pääkkösen Veijon ’32 Ford Victoria. Eipä sitä kukaan osannut arvata, että tapahtuma jäisi yhdeksi viimeisistä suurista tänä keväänä Espanjassa. Myös autokulttuuria. Näkyi siellä yksi auto Suomen kilvissäkin. Ensi kevään musiikillinen kattaus on jo osin tiedossa, joten vahva ehkä on tulla uudestaan paikan päälle. Sämpylä-Ford kustomin kattolinjaa oli pudotettu omistajansa mieltymysten mukaisesti. Isolohko El Camino oli paikallisen amerikanrautamaahantuontifirman kalustoa. Espanjan sedät kiersivät viime kesänä monet Euroopassa pidetyt hiekkarantakilvanajofestivaalit. Sisällä on katseltavaa molemmille sukupuolille. Sisusta houkuttaa joutuisaan matkantakoon vaikka maasta toiseen. Hot Rod -putiikin myyntikamoja mahtuu aika paljon Letukan Panel Wagoniin. Tämä Pro Touring Camaro oli Ranskasta. Osa vanhoista autoista oli taideprojekteja, joiden ulkonäöstä oli vaikea muodostaa selkeää mielipidettä. Jos tämä karanteenihullutus joskus päättyy ja laarin pohjalle jää vielä rahaa ja pitämättömiä lomapäiviä, niin osoitekin on aika selvä – Rockin’ Race Jamboree, Torremolinos. Lauantaina oli rantapromenadilla pienmuotoinen vanhojen autojen näyttely. Restauroitu museon alue on jo itsessään nähtävyys. Pikapit ovat Espanjassakin naisten mieleen. Malagassa on uusi hieno automuseo, joka on rakennettu vanhaan tupakkatehtaaseen. Hienot harrasteajoneuvot ja myös kilometrejä nielleet silmäterät olivat siellä, missä niiden kuuluukin olla, eli kadulla ihmisten ihasteltavina. Tämä ei todellakaan ollut mikään pölyinen museoajoneuvovarasto, vaan aika poikkitaiteellinen katsaus menneeseen maailmaan. Oli fourbanger-kilpa-autoista aina nykypäivän Pro Touring -kilometrinielijöihin asti. Nyt on aikaa muistella menneitä ja kaivella vinyylilevyjä esiin ja kuunnella Jamboreessa nähtyjä juurimusiikkibändejä. Janoisella kauppiaalla oli tarjolla monenmoista merkkiä ja pinssiä. Meren äärellä kun ollaan, niin hainhampaat sopivat A-Foordiin. Tietysti voisihan sitä tehdä myös jotain tallissa seisovalle projektille. Musiikki ei vienyt koko talvilomaa, vaan aikaa oli myös kulttuurille. Makujahan on tunnetusti monenlaisia ja osa olikin aika dalimaisia luomuksia. Sinne mekin menimme paikallisten ja muiden turistien tavoin nauttimaan puolipilvisestä päivästä, hyvästä musiikista ja lukuisten ravintoloiden ruokatarjoiluista. Teemana oli Die Young, but Late. Kattaus oli leveä, vaikka autoja ei ollut suuria määriä. On vanhoja autoja sekä niiden ajankohtaan sopivia muotiluomuksia. Terasseilla nautitut Corona-oluet vaihtuivat koronakaranteeniin koko Euroopassa, kuten muuallakin maailmassa. Taiteilijan vapautta oli käytetty leveällä pensselillä. 75 AMERIKAN RAUTA 4/2020. A-mallin Ford ja liekit lämmittivät mukavasti viilenevää iltaa
Six Packillä ja automaatilla tehtaalta tulleen V-koodin auton vaihteistoksi on matkan varrella vaihtunut A833-manuaali. 76 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Helsingissä cruisailtiin siitä huolimatta pienimuotoisesti huhtikuun ensimmäisenä perjantainakin. STADIN CRUISING 3.4. Presidentinlinna antoi juhlavan taustan Kimmo Riiten ’70 Dodge Charger R/T:lle, joka cruisasi ahkerasti Mannerheimintien ja Esplanadin väliä. Neliovinen ’65 Ford Country Sedan kurvaamassa Kauppatorille. Uudenmaan eristämisestä ja liikkumisrajoitteista johtuen poikkeuksellista tilannetta kuvailtiin samankaltaiseksi kuin Step hen Kingin scifidraamasarjassa ”Kuvun alla”. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Yksi illan vanhimpia ajokkeja oli Tuomas Paasivirran pirteänsininen ’59 Ford F-100
Sami Haikalan patinapintainen ’69 Plymouth Satellite tunnustelemassa Etelärannan mukulakivikatua. Pitkä ja pätkä. Kyseistä mallia näkyy täysin alkuperäiskuntoisina suhteellisen harvoin, tarjoaahan malli mainiot lähtökohdat useamman eri tyylisuunnan jalostukseen. Komea oli myös tämä yhtä vuosikertaa vanhempi, eli ’64-vuosimallinen Impala SS Coupe. 77 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Jatkohytillinen ’12 Dodge Ram 2500 sekä harvinaisen siisti pätkä-Vani vuosimallia ’83. Sosiaalisessa kanssakäymisessä pidettiin ohjeistuksen mukaiset turvavälit. Miehekkään kokoisia uudehkoja avolavoja näytti olleen liikkeellä korostetun paljon. Baby bluen ja valkoisen yhdistelmä pukee Petri Putkurin neliovista ’67 Ford Galaxieta. Pyöreät ajovalot muuttuivat kantikkaiksi juuri kyseiseen vuosimalliin. Varsinaista ruuhkaa Kauppatorille ei päässyt vielä huhtikuussa syntymään, mutta paikalla pyörähti illan mittaan useita upeita laitteita, kuten tämä ’65 Chevrolet Impala SS Coupe. Puukylkisiä pitkäkattoja vahvalla ”tulevaisuuden klassikko” -statuksella – ’96 Buick Roadmaster ja ’88 Jeep Grand Wagoneer. Yksi niistä oli Atte Toivolan paripyörillä varustettu ’06 neliveto-turbodiesel Dodge Ram 3500
Kiiltävä ja matta lakka. Kiiltävää lakkaa huomattavasti luonnollisemman näköisen pinnan saa mattalakalla. Yhtä oikeaa tapaa ei varmasti olekaan, sillä patina voi käytännössä tarkoittaa kaikkea himmentyneen maalipinnan ja kauttaaltaan ruostuneen peltipinnan väliltä. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, koska pinnat ovat erilaisia ja myös näkemykset siitä, miltä pinnan halutaan käsittelyn jälkeen näyttävän vaihtelevat. Toiset pitävät epätäydellisyyksiä korostavasta wet-look-kiillosta ja toiset haluavat pinnan pysyvän käsittelyn jäljiltä mahdollisimman ennallaan. Jos kuitenkin haluat lakata patinapinnan, niin käytännössä siihen pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa auton maalaamiseen tai lakkaamiseen. Patinan suojaaminen ei sinällään ole mikään uusi juttu. Erityisesti Yhdysvalloissa oli jossain vaiheessa suoranainen buumi ruiskuttaa patinapintaisten autojen päälle kiiltävä lakka. Vahat, öljyt ja muut vastaavat suoja-aineet ovat aina pestävissä liuotinaineilla pois, mikäli lopputuloksesta ei tule halutunlainen. Lakka voi keittää jo ruiskutettaessa tai alkaa hilseillä irti varsin pian ruiskuttamisen jälkeen. Samat menetelmät ovat sovellettavissa myös ajoneuvoihin. Pinta on puhdistettava mahdollisimman hyvin ja sen kevyt karhentaminen esimerkiksi karhunkielellä tai teräsvillalla parantaa tartuntaa. Tämä tarkoittaa, että projektiin on voitu käyttää rahaa ja aikaa ihan siinä kuin kiiltäväpintaiseenkin vastaavaan ja näin ollen on luontevaa, että myös se vaalittu patinapinta halutaan suojata jollain tavalla. Vaikka auto on päällisin puolin patinakuosissa, se voi olla muilta osin täysin läpikäyty. Patinan suojaaminen Patinapinnan suojaaminen tuntuu olevan yhtä ajatuksia jakava aihepiiri kuin patina ylipäätään. Näin ollen konstit ovat monet ja omaan autoon toimivin menetelmä löytyy useimmiten kokeilemalla. 78 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tallilla – Patinan suojaaminen. Omaan silmääni tämä ei koskaan näyttänyt erityisen hyvältä, ja toisekseen vierastan myös sitä, että menetelmä on lopullinen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kun pinta ei ole asiaan normaalisti kuuluvien pohjatöiden jäljiltä, voi eteen tulla yllätyksiä. Erilaisia menetelmiä on käytetty kautta aikain esimerkiksi taideteosten ja rakennusten konservoinnissa. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kimmo Janhunen, Tomi Eronen, Jari Kilkki, Walt Landi ja tuotteiden valmistajat V ielä viime vuosituhannen puolella kauhtunut maalipinta nähtiin useimmiten merkkinä siitä, että koko auton hoito ja ylläpito oli laiminlyöty. Joidenkin mielestä patinaa ei kuulu käsitellä lainkaan ja monilla tuntuu olevan mielipide siitä, kuinka käsittelyä ei ainakaan kannata tehdä. Pikkuhiljaa patinan vaaliminen nousi autojen rakentelussa yhä hyväksyttävämmäksi ja nykyään patina-autot ovat oma tyylisuuntansa, jolla on vahva kannattajakunta
Tämän ’48 Dodgen kohdalla lakkaaminen on onnistunut poikkeuksellisen kauniisti. Yksi hyväksi todettu tuote on Mequiarsin Ultimate Fast Finish – helppokäyttöinen aerosoli, joka soveltuu myös mattapinnoille tarjoten pitkäkestoisen synteettisten polymeerien suojan jopa 12 kuukaudeksi. Puunkäsittelyaineet. Erityisesti rajummin patinoituneissa kohteissa, joista irtoaa ruostetta tai hilseilee maalia, on käytetty onnistuneesti luonnollisia, yleensä puunkäsittelyssä käytettyjä aineita, kuten pellavaöljyä, vernissaa ja mehiläisvahaa, jotka sitovat pinnan irtonaiset partikkelit. Tämän ’58 Apachen patinapinnan päälle on ruiskutettu kiiltävä lakka, joka on käsittelytavoista kenties kaikkein kiistanalaisin. Kalliimmat vahat ovat puhtaampaa karnaubaa ja halvat puolestaan sisältävät enemmän täyteaineita. Pellavaöljy on kuivuva öljy, jota käytetään esimerkiksi öljyvärien sideaineena ja maalausnesteenä sekä puun pintakäsittelyssä maalin sideaineena. Perinteisesti vernissa valmistetaan keitetystä pellavaöljystä, Mattalakalla saa huomattavasti luonnollisemman pinnan kuin kiiltävällä. Paitsi, että pinta jää luonnottoman kiiltäväksi, on lakkaaminen käsittelytapana myös lopullinen, eikä sitä saa poistettua, mikäli pinnasta ei tulekaan halutunlainen. Synteettiset vahat ovat ohuempia ja pinnoitemaisempia, ja kestävät esimerkiksi karnaubavahaa paremmin. Erilaisia menetelmiä on käytetty kautta aikain esimerkiksi taideteosten ja rakennusten konservoinnissa. Nyrkkisääntönä sen, sisältääkö karnaubavaha kalkkia tai vastaavia täyteaineita, tietää hinnasta. Käsittely on helppo, sillä pelkkä suihkutus ja pyyhkiminen riittävät. Karnaubavaha toimii, kunhan se on niin sanottua puhdasta karnaubaa, eikä sisällä edellä mainittuja fillereitä. 79 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Tuote tasoittuu itsestään ja on kosketuskuiva 45–60 minuutin kuluttua. Tämä johtuu vahojen sisältämästä kalkista tai muista vastaavista täyteaineista. Perinteiset autovahat eivät välttämättä toimi patinapinnan kanssa varsinkaan jos pinnassa on rosoista ruostetta, sillä vaha tahtoo kuivuessaan jättää pinnan vaaleaksi. Autovahat ja -pinnoitteet. Vernissaa käytetään yleensä puun käsittelyyn ja maalausten suojaamiseen. Se nostaa hieman pinnan kiiltoa, mutta jättää sen hyvin luonnollisen näköiseksi. Yksi mielenkiintoinen varta vasten patinapinnoille kehitetty autonhoitotuote on niin ikään pintaan suihkutettava Eastwood Patina Preserver, joka antaa lähes näkymättömän suojan UV-säteilyä ja sään vaikutuksia vastaan 12 kuukaudeksi estäen ruostumisen etenemisen. Kyseessä on aerosoli, jota suihkutetaan puhtaalle pinnalle kahdesta kolmeen kerrosta antaen kunkin kerroksen kuivua viiden minuutin ajan ennen seuraavaa kerrosta. Patinan suojaaminen ei sinällään ole mikään uusi juttu. Tuote on yhteensopiva alumiinin, messingin, kuparin ja teräksen sekä vanhan pintavärin kanssa. Halutessaan Ultimate Fast Finishin voi laittaa myös esimerkiksi karnaubavahan päälle antamaan lisäsuojaa
Monitoimiöljyt. Tässä ’54 Chevyssä oli osittain ruostunut alkuperäinen pinta, josta maali hilseili paikoitellen irti. Öljyn voi jättää imeytymään pintaan yön yli ja pyyhkiä ylimääräisen pois seuraavana päivänä. Jotkut ovat käyttäneet myös aseöljyjä ja Yhdysvalloissa varsin suosituksi patinasuojatuotteeksi on noussut Gibbs Brand Lubricant. Eastwoodin Patina Preserverin mainostetaan olevan kuivuttuaan täysin näkymätön, mikä ei ihan täysin pidä paikkaansa, mutta pinta jää kuitenkin hyvin luonnollisen näköiseksi. Monia käsittelytapoja yhdistää se, että ne tummentavat pintaa melkoisesti heti käsittelyn jälkeen, mutta vaalenevat ajan kanssa. 80 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Tallilla – Patinan suojaaminen. Kun monitoimiöljyltä haetaan ruostesuojaa patinapinnalle, tulee sitä käyttää suhteellisen reilusti. Pellavaöljyn ja vernissan käsittelyssä kannattaa muistaa niiden itsesyttyvyys. Käytännössä kaikki edellä mainitut ovat koostumukseltaan monimuotoisia yhdistelmiä voitelevia öljyjä sekä lisäja liuotinaineita. Monitoimiöljyjä käytetään muun muassa antamaan väliaikaista ruostesuojaa metalliosille varastoinnin ajaksi. Työvälineitä ei saa pestä mineraalitärpätillä, sillä sen hiilivedyt muodostavat pellavaöljyn kanssa vaarallisen reaktioseoksen. Paitsi, että ne voitelevat ja irrottavat kiinniruostuneita osia, ne suojaavat korroosiolta. Monitoimiöljyjen käyttö patinapinnoille onkin varsin loogista niiden ominaisuudet huomioiden. Pinta käsiteltiin vernissalla, joka sitoo pinnan mehiläisvahan tapaan. Vastaavia korroosionestoaineita käytetään yleisesti kemianteollisuuden tehtaissa, polttoainejalostamoilla ja vedenkäsittelylaitoksilla. Monitoimiöljyjen korroosionesto perustuu siihen, että ne muodostavat metallin pintaan suojaavan kalvon. Vernissalla käsittely tuottaa yleensä kiiltävän pinnan, mutta eri aineyhdistelmillä on mahdollista saada satiinimainen tai puolimatta pinta. Pinta jää aluksi kiiltäväksi, mutta himmenee ajan mittaan. Tämä estoaineiden toimintamekanismi tunnetaan nimellä passivointi ja yksi prosessin tuottamista lisähyödyistä on sen aiheuttama asteittainen patinan muodostuminen suojattavaan rakenteeseen. Testikappaleen yläosa on käsittelemätön ja alaosa käsitelty. Käytetyt rätit ja rievut tulee asettaa kuivumaan avattuina palamattomalle alustalle. Pellavaöljyn leimahduspiste voi olla joissakin oloissa niinkin alhainen kuin 42 astetta. Samaan tarkoitukseen on käytetty myös pellavaöljyä. Luonnollisempi valinta on mehiläisvaha, jota käytetään paitsi kynttilöihin ja huonekalujen puupintojen suojaukseen, myös hedelmien pintakäsittelyyn. Mequiarsin Ultimate Fast Finish on helppokäyttöinen pinnoitemainen aine, joka soveltuu mainiosti myös mattaja patinapinnoille. Rakenteen pinnalle kehittynyt sinivihreä patina suojaa alla olevaa kuparia korroosiolta. Monitoimiöljyt eivät tee pinnasta Tämän lähes kauttaaltaan ruosteiseksi paahtuneen ’58 Ford Pick-upin pinta on käsitelty kuumennetulla mehiläisvahalla, joka paitsi syventää ruosteen sävyä myös sitoo ruosteisen pinnan irtonaiset partikkelit. Monesti patinapintoja kuulee suojatun monitoimiöljyillä, kuten WD-40 tai CRC 5-56. Passivointiprosessin vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Vapaudenpatsaan väreissä. Kaikki edellä mainitut jättävät pinnan aluksi hieman tahmeaksi ja vaativat pidemmän kuivumisajan. Markkinoille on pikkuhiljaa tullut myös mattaja patinapinnoille varta vasten tarkoitettuja tuotteita. Edellä mainittuja aineita yhdistää se, että ne jättävät pinnan alkuun tahmeaksi ja kuivuminen voi kestää useamman päivän. hartsista ja liuotinaineesta, joka on usein tärpättiä. Kiinteästä vahasta saa juoksevampaa kuumentamalla
Tämän ’58 Apachen pintaan on juuri vedetty Yhdysvalloissa suosituksi patinasuojatuotteeksi noussut Gibbs Brand Lubricant. Kyseessä on British Museumin 1950-luvulla kehittämä tuote, jonka taidekonservaattorit kautta maailman ovat todenneet turvalliseksi korvaamattomien näyttelyesineiden pitkäaikaisessa suojaamisessa. Tuote toimii kuten mikä tahansa kovavaha. Sittemmin Renaissance-vahasta on tullut arvostettu konservointiaine ja todennäköisesti kaikkein monipuolisimmin käytetty museoalan tuote laaja-alaisen soveltuvuutensa ansiosta. Useissa kaupungeissa monumentteja ja patsaita on suojattu korroosiolta nimen omaan Renaissance-vahalla. Ruostesuoja ei kuitenkaan ole ulkoilmassa erityisen pitkäikäinen, minkä vuoksi pintaa on käsiteltävä säännöllisesti. Jos patinapinnan suojaamisessa haluaa oikein hifistellä, voi autoaan hemmotella museoiden yleisesti käyttämällä Renaissance-vahalla. Sen kiderakenne on hienojakoisempi kuin luonnonvahojen, mikä tekee siitä erittäin hyvin kosteutta hylkivän. Kuivuttuaan se estää hapen ja muiden vahingoittavien aineiden pääsyn suojattavalle pinnalle. Renaissance-vaha. Pinnalle levitetään ohut kerros vahaa pehmeällä kankaalla. Monitoimiöljyillä, kuten WD40 ja CRC 5-56 on korroosiota estävä vaikutus ja niitä käytetään teollisuudessa apuna metalliosien varastoinnissa. Heti käsittelyn jälkeen pinta jää hieman tummemmaksi ja kiiltävämmäksi, muttei kuitenkaan märän näköiseksi, ja vaalenee takaisin noin viikossa. Sen kiderakenne on hienojakoisempi kuin luonnonvahojen, mikä tekee siitä erittäin hyvin kosteutta hylkivän. Näin ollen ne ovat luonteva tapa myös patinapinnan suojaamiseen. tahmeaa tai öljyisen tuntuista. Myös museoiden teräksiset aseet ja haarniskat on yleensä käsitelty sillä. Vastavia korroosion estoaineita käytetään yleisesti kemian teollisuuden tehtaissa, polttoainejalostamoilla ja vedenkäsittelylaitoksilla. 81 AMERIKAN RAUTA 4/2020. jo vuonna 1968. Tuote kehitettiin, kun museon tutkija oli havainnut, että kaikissa luonnonvahoihin, kuten mehiläisvahaan ja karnaubavahaan perustuvissa kaupallisissa vahoissa oli happoja, jotka ajan kuluessa vahingoittivat historiallisten kokoelmien sisältämien esineiden alkuperäistä pintakäsittelyä. Runsaan annostelun seurauksena pinta on hetken aikaa suorastaan märän näköinen, mutta vaalenee kuivuttuaan luonnollisen näköiseksi. Niinpä hän hylkäsi ne ja käänsi katseensa uusiin, raakaöljystä valmistettuihin vahoihin, joita kutsuttiin fossiilisiksitai mikrokristallivahoiksi. Reneissance-vaha on kovavaha, jota museoiden taidekonservaattorit käyttävät yleisesti näyttelyesineiden, kuten patsaiden, haarniskoiden ja aseiden pitkäaikaisessa suojaamisessa. Kaupallisen tuotannon aloitti Lontoossa sijainnut Picreator Enterprises Ltd
HARRASTUKSESTA TYÖKSI: Janne’s Garage Kakkoskoriseen isolohko-Camaroon on Jannen pajalla muun muassa asennettu Sniper-ruisku. Sitten tuli ’65 Porsche 912, jota rakentelin pro touring -tyyliin ratakelpoiseksi”, Janne jatkaa. Mittavat peltityöt kokeneen auton alusta on modernisoitu kauttaaltaan vahvistettua runkoa myöten ja takaakselille on rakennettu nelipistetuenta. Etupäästä löytyy Mustang II -tyyppinen akselisto hammastanko-ohjauksen kera. ”Olin jo ennen Porschen ostoa käynyt katsomassa yhtä ensimmäisen korin Camaroa, josta olisin rakentanut pro touring -laitteen, ja tämä nykyinen tuli sitten 2009.” Jannehan vaihtoi LS1:n Camaroonsa tosiaan jo viime vuosikymmenen taitteessa, ja oli siten maan LS-pioneerejä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen J anne Mäkinen tunnetaan laajalti upean, Amerikan Raudan kanttakin koristaneen ”Black Widow” ’68 Camaron omistajana ja rakentajana, mutta pidempään touhuja seuranneet muistavat myös Jannen lukuisat näyttelyt voittaneen lila-valkoisen ’67 VW Sonderbusin 90-luvun loppupuolelta. 82 AMERIKAN RAUTA 4/2020. ”Ensimmäinen oma harrasteauto oli 16-vuotiaana 1991 hankittu ’78 Volkkari-paku. Tallin puolella oli jo pitkällä Jannen tähänastisista pisin läpikäyntiprojekti, ’48 Pontiac, joka nähdään varmasti kesällä jo tien päällä. Uudessa juttusarjassa esittelemme kotimaisia alan yrittäjiä, joille harrastuksesta on tullut työ. ”Jo sitä ennen minulla oli ollut C10-Scottsdale ja ’65 Chevy II 400-pikkulohkolla. Autojahan on harrastettu kaasupullon kokoisesta, faija ropaili niitä tallilla, ja ensimmäinen oma autoni oli peltoLada”, Janne muistelee hymy suupielessään. Tällä kertaa esittelyssä on Sipoossa toimiva Janne’s Garage. Ensimmäinen näyttelykuntoon rakennettu auto oli se Sonderbus vuonna ’96. Tuo yksi tallin takana seisova ’69 pakuhan on ollut meillä siitä asti, kun olin vuoden vanha. Camaro valmistui ensimmäistä kertaa LS-tekniikallaan sinisenä, mutta lipesi sitten ensimmäisillä ajoilla ojan pohjalle ja valmistui pari vuotta myöhemmin uudessa lookissaan kokomustana mustaleskenä
Projektit pyritään tekemään aina laadukkaasti ja suurella ammattiylpeydellä”, mies tähdentää. Niillä LS-swapeillä homma alkoi, ja sitten parin-kolmen vuoden jälkeen pääpaino siirtyikin koritöihin. ”Tilauksesta tehdään myös mitä vaan korjauspeltejä”, Janne muistuttaa. ”Tuota omaa LS-koneista Camaroa näyttelyissä kierrättäessä tuli niin paljon kyselyitä LSswapeistä, että sen ympärille tämä yritystoiminta muotoutui. Paljon on tehty myös alustojen nykyaikaistamisia ja parasta aikaa valmistuu toinen kokonaan itse tehty runko. Niistä on tullutkin varsin suosittuja rakentajien keskuudessa. Jannen pajassa valmistuu kaikenlaisia korjauspeltejä niin yrityksen omaan käyttöön kuin suoraan asiakkaillekin. Nykyinen Pullmax on järeä. Navetan uumenissa. Maalaamotilassa roikkuu vartaassa Jannen Chevy II:n kori. Chevy II:ssa pro touring viedään vielä astetta tai paria pidemmälle kuin edelleen Jannella olevassa Camarossa. Pellintyöstöön Janne’s Garagelta löytyy kaikki tarpeellinen. Jaguarissa onkin melkoisen paljon tehtävää ennen kuin sen pintaan päästään laskemaan uutta maalia. Huoltoja ei olla tehty koskaan, vain isompia rakenteluhommia”, Janne selittää. Taustalla näkyvä Volvo Duett on myös Jannen entisöimä auto. Sitä ennen pyöritin pari vuotta tuttavien omistamaa hitsausliikettä Tattiksella ja kahdeksan vuotta ehdin olla raskaskonekorjaamon työnjohtohommissa”, Janne valaisee taustaansa. Tämä runko on valmistumassa Jannen seuraavaa omaa projektia varten. ”Jo silloin oli kaukainen haave siitä, että voisi joskus perustaa oman autoalan yrityksen. Isokokoinen englanninpyörä on Jannen itsensä tekemä. Yläkerrasta löytyvät säilytystilat, joissa oli käynnin aikaan odottamassa vuoroaan Datsun 240Z. Entisöintejäkään en sulje pois, mutta erityisosaaminen on noissa teknisissä modernisoinneissa ja peltitöissä. Janne’s Garage tuottaa myös omia pakosarjan laippojaan sekä moottorinkannekkeitaan. ”Myös avaimet käteen -läpikäynnit maalauksineen ja verhoiluineen onnistuvat. Autojen rakentelun lisäksi Janne’s Garage tuottaa omia moottorinkiinnikkeitään sekä pakosarjan laippojaan. Grillissä on hyvä tehdä hitsaushommia. 83 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Noihin aikoihin Janne perheineen muutti Sipooseen maatilalle, ja askel kohti Janne’s Garagea oli otettu. Alkuun tein tätä päivän viikossa, olin loppuviikon Stirwell-maaliliikkeessä Tuusulassa töissä. Talli rakennettiin 2013, ja sitten duunikuviot muuttuivat ja 2014 perustin tämän firman. Tämä E-Type on rakennettu jo uutena Jenkeissä kilpa-autoksi, ja myös koria on levitetty tuoreeltaan
Bill Rhodes on varmasti vaatimattomin ja kohteliain 80-vuotias romunkerääjä, joka vastaan tulee, ja tarkoitan sitä kaikella kunnioituksella. Miehen kustannuksella voi vitsailla, ja hän itse heittää vain itse lisää vettä myllyyn. Yksi Billin kokoelman vaikuttavimmista autoista on tämä ’29 Roadster, joka on vanha nopeusennätysauto. Sillä on edelleen hallussa Bonnevillen 244,230 mph ennätys vuodelta 1991 – mieti, miltä sellainen vauhti tuntuu 106 tuuman akselivälin kanssa! Ford on muokattu sittemmin katuautoksi, mutta nokalta löytyy ahdettu Chevyn pikkulohko ja Quick Change -peräkin on edelleen paikallaan, vaikka sisustus onkin muutettu mukavammaksi. RHODESIN KOKOELMA 84 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Todella mukava tyyppi kaiken kaikkiaan, mutta kun on puhe hot rodeista tai niiden osista, ollaan vakavien asioiden äärellä. Teksti ja kuvat: Robert McCarter Liekö siinä Billinkin pitkän avioliiton salaisuus, että mies on aina pajallaan
Vaikka Rhodesin keräilyn pääkohde ovat early-Fordit, on mies haalinut valtavan määrän muutakin upeaa tavaraa. Kokoelmasta löytyy myös ’40 Ford neliovisena, Cadillacin kasilla ja Halibrandin magnesiumvanteilla. Bill haluaa säilyttää autoissaan vanhanajan tunnelman vanhan polven moottoreita myöten. Billillä on molemmat. Jos Billin saa luopumaan jostain aarteestaan, se tarkoittaa yleensä sitä, että se on huonoin niistä hänen omistamastaan 20 samanlaisesta. 85 AMERIKAN RAUTA 4/2020. En ole koskaan nähnyt esimerkiksi yhtä monta ’40 Fordin kojelautaa tai tuhkakuppia yhdessä ja samassa paikassa. Vaikka unohtaisi autot, on talli kadehdittava. Vai mitä sanot ’40 Ford Coupesta vanhalla Cadillacin veekasilla tai Oldsmobilen J2 Tri-Power Rocketilla. Billiltä löytyy myös monentasoisia projekteja ’40 Ford Deliverystä ’33 3-window Coupeen odottamassa vuoroaan syntyä uudelleen. ’32-kokoelmassa on useampaa korityyppiä, löytyy Roadster sekä 3-ikkunaja 5-ikkunacoupet
Kesän lähestyessä alkoi Pekun, Pölyn ja minun mielessä pyöriä jonkinlainen reissu etelän harrastetapahtumiin. Putkikassiin laitoin viikon kalsarit ja aurinkolasit päähän. Sisusta oli hyvässä kunnossa ja sohvapenkeille mahtui hyvin kuusi suoraselkäistä työssä käyvää nuorta miehenalkua. Tämän monen muun pitkäkaton lailla ruumisautona toimineen rauhalliseen liikkumiseen tottunut amerikankulkimen elämä sai uutta virtaa nuorien innokkaiden käyttäjien ansiosta. Moottoripyörähenkilöitä Räyskälässä. Siihen aikaan ei ollut liikenneasemia, vaan piti turvautua pieniin asemiin. firaabelikeikkaa. Pölyn Bel Air oli sekä ympärivuotinen käyttöettä harrasteauto. Räyskälässä reipas talkoolainen Pöly suuntaa hyvin ansaitulle tauolle. Fiat 127 otti kolaritestin kuskin puoleiseen kylkeen eikä koskaan toipunut takaisin liikenteeseen. Saatiin aikaiseksi jopa runsas yhden viikon loma ja vieläpä samaan aikaan. Käydessämme katsomassa työn edistymistä oli vanhan liiton maalari sammuneena hallin lattialla ja kompura papatti vieressä. Makuupussi ja -alusta tulivat mukaan myös. Ei niitä tapahtumia tuohon aikaan montaa ollut. Koskikadun uitto, eli karvaralli, sai uutta väriä, kun tuo musta Bel Air -kalmo sai kirkkaankeltaisen maalin yllensä. Auto piti maalata pariinkin kertaan, kun vanha musta väri puski läpi alta. Poron kuivalihaa eväänä. Lieneekö värivalintamme aiheuttanut työväsymystä. 86 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Muumio muistelee Eräs pohojosen poikain reissu vuonna 1984. Lahden poikain ’55 Letukka ja miehistö tauolla matkalla Räyskälästä Rixuun. Reissun kohteiksi valikoituivat Kalajoen hiekkasärkillä järjestetty jenkkiautotapahtuma ja Räyskälän kiihdytyskisat. Heitä kiinnosti se, että kuka ajelee pitkin raittia ruumisautolla, jolla he olivat tehneet ns. Tämän termin lanseerasivat poliisit eri ratsioissaan Rovaniemellä. Kalajoella oli myös pieni swap. Viikonloppuisin retket ylettyivät pitkin poikin Lapin ja Oulun lääniä. Eipä sitä huoleton nuorimies paljoa muuta kaipaa. Kaunis rivi harrasteautoja Kalajoen Raviradalla. Teksti: Mano Pahkajärvi R ovaniemellä ns. Mitä nyt styroksinen kylmäkassi juomineen ja makkaroineen. Tässä ollaan Koskenkorvan Osuuskaupalla. Laitoimme reissumme varaosat tyrkylle. Kuuluisa Götti MC ja brittikalusto alkaa muuttua Milwaukeen suuntaan. Letukan lyttyyn menneiden ovien luovuttajaauto oli tietenkin erivärinen. Tekniikkana Letukassa oli perinteiset suora kutonen ja rattikarahka. Pekulla oli myös isänsä tekemää poron kuivalihaa mukanaan, aitoon lappilaiseen tyyliin. Ystäväni Pöly oli saanut hankittua neljäovisen ’65 Chevy Malibu Sedanin tilalle saman vuoden astetta kookkaamman farmariauton, Bel Airin
Ei kuulemma ole soveliasta pitää vain Amerikan lippua tangossa samalla unohtaen Suomen lipun kotiin. Kalajoen hiekoilla oli vielä lisää toimintaa. Avoautotkin sopivat lämpimään kesäiltaan. Pääsimmepähän katsomaan kisoja ilmaiseksi sekä majoittumaan myös. Sen hakivat pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Esa Mikkonen ja hänen mukavat kaverinsa. Poliiseille Pekun vuolemat kuivalihapalat maistuivat kyllä. Pääsimme Pohjanmaan Mustang-veljesten kyytiinkin nauttien ponien laukasta. Jyväskylän nurkilla kyselimme lällättimestä rekkamiehiltä hyvää nakkikioskia. Poliiseille Pekun vuolemat kuivalihapalat maistuivat kyllä. Autojen kauneuskilpailuja oli ja myös pienimuotoinen swappi. Kalajoella oli tasokasta kalustoa. Pöly nukkui Letukan etupenkillä hoikkana poikana, Peku ja minä vedimme takaloosterissa syvät unet. Mieltä lämmitti myös Kalajoella nähty ’57 Letukka. Kalajoella varsinainen autotapahtuma oli jollain hiekkaisella raviradalla. Väliviikolle mahtui vierailua Pölyn sukulaisissa ja cruisailua Helsingissä aikaisemmin kesällä tutuksi tulleen haagalais-lahtelaisryhmän kanssa. Virkavallan poistuttua lippu nousikin uudestaan salkoon. Lauantaina tapasimme ’55 Chevyllä liikkuneen Lahti-Haaga-ryhmän ja pääsimme mukaan iltacruisailuun ja vierailuun Riihimäellä discossa. Porukkaa oli paikalla ainakin Torniosta, Kemistä, Oulusta ja pitkin poikin Pohjanmaata. Matkakaveriksemme saimme torniolaisen Matti Ala-Partasen, joka oli chopatulla Chevy-stepparilla liikkeellä. Muiden ihmetellessä, että mitä janttereita te olette, kerroimme olevamme Lusperin hommissa. Mainio kaveri Sami Peura hienolla ’67 farmari-Letukallaan. Räyskälään menimme jo torstaina pienen suunnitelman kera, koska matkakassamme oli sangen pieni ja olimme nuoria. Virkavallan poistuttua lippu nousikin uudestaan salkoon. Hauskaa olikin, että kun itse muutin vuotta myöhemmin töiden perässä samaan 90-suuntaan, oli Pölyn Letukka yksi ensimmäisistä asioista, jonka näin Helsingissä. Pölyn siirryttyä täyspäiväiseksi opiskelijaksi, tuli Letukan myynti eteen. Hyvissä käsissähän tuo oli. Letukkamme ja poikaistomme kestivät hyvin matkan ja monta muistoa rikkaampana saavuimme kotiin. Retki oli mukava ja mieleen Lapin juntille jäi, kun ’55:sen mittarineula katosi oikealle taulun taakse. Pummilla sisäänmenon sijaan ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi talkoolaisiksi kisaorganisaatiolle. Siellä oli kaikenlaisia huimailukoitoksia ja joitain kerhojen välisiä rentoja kilpailuja. Ei meitä paljoakaan napannut mennä lentokentän takametsiin kyttäämään muita pummilla tulijoita. Meillä oli molemmissa autoissa siihen aikaan niin kovin suositut lällättimet, eli CB-radiot. Tämä oli sitä kapinaa, kuitenkin kaikki oli aika viatonta jenkki jees -aikaa… Sunnuntaina alkoi valuminen kohti etelän kultamaita. Myöhemmin illalla kävivät virkavallan edustajat valaisemassa meitä yleisistä liputuskäytännöistä. Olihan se niin Amerikkaa huutaa eetteriin: ”ten-four”. Martti Luoso antoi meille aidanrakennusja lipputankojen pystytysurakan hoidettavaksi. Kiihdytyskisoihin. Se Letukka oli tunnettu tukevasta alustastaan ja hyvin tehdystä tekniikastaan. Ei sen takia, että se olisi ollut huono, vaan kun se oli niin hemmetin ISO. Tulikin hyviä neuvoja ja legendaarisesta Grilli 21:stä mukaan tarttunut matkamuona kesti melkein Ouluun asti. Mustang oli Reijo Holmin, Kokkolasta. 87 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Eräs pohojosen poikain reissu vuonna 1984. Räyskälässä ’64 Chevelle, joka oli 403-koneella varustettu. Kisat päättyivät ja väsyneet matkamiehet kiipesivät kohti pohjoista. Olikin aika livakka kulkemaan, Stadista. Museot ja kansantanssit taisivat unohtua tällä reissulla matkakohteistamme
Kynäkustomissa perusmuoto säilyi, mutta korkeudesta lähti aimo annos. Royal Purple Advance Design -nimellä kutsuttu vuosina 1947–54 valmistettu Chevroletin trukkimalli oli ensimmäinen kokonaan uusi malli sodan jälkeen. Teksti: Tomi Eronen • Kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 4/2020 Kutjan kuva
Väriksi tuli Beatniks-kerhon hengessä metallinhohtoinen matta lila, mahdollisuuksien mukaan niin, että esimerkiksi lokasuojien lokasuojien päällä on hieman vaaleammat korostukset, mutta vain sen verran, että muoto korostuu, selviä rajoja välttäen. Myös ’50 Pontiacin takavalot upotettiin lokasuojiin. Loput kromiosat ja listat, joita ei kovin paljoa ole alun perinkään, jätettiin paikoilleen. A dvance Design Chevyjä on tullut ilahduttavan paljon kotimaan katukuvaan ja tapahtumiin viimeisten kymmenen vuoden aikana. 1992 perustetun Beatniks Car Clubin jäseniltä on edellytetty paitsi hienoa autoa, yleensä kustomia, myös tatuoinnit ovat ainakin aikaisemmin kuuluneet pääsykriteereihin. Kuten sanottu, perusmuoto pidettiin tämänkertaisessa piirroksessa hyvin lähellä alkuperäistä ja sitä pyrittiin korostamaan. Tunnettuja jäseniä ovat muiden muassa taitelijat Von Franco, James Hetfield ja Dennis McPhail ja autonrakentajat Alex Gambino sekä Rick Dore. Homma aloitettiin madaltamalla kattoa kolmisen tuumaa. Reilun madalluksen lisäksi auto sai alleen Cadillacin Sombrero-kapselit leveillä valkosivurenkailla, jotka sopivat mainiosti pulleisiin muotoihin. Rakentelutyyleiltä erilaisia löytyy, patinaja mattapintaisiakin kiiltävien ohella, mutta varsinaisesti kustomeiksi luokiteltavia hyvin vähän. Kahvat ja merkit parturoitiin pois ja etuvalot frenchattiin perinteiseen tyyliin samanikäisen (1949–52) henkilömallin lampunkehyksiä hyödyntäen niin, että lampun pinta on kehyksen reunan tasalla eikä upotettuna. Kerhon tunnusväri on Royal Purple, kuten he sävyä itse kutsuvat, ja se toistuu paidoissa, takeissa ja klubikylteissä. Aika usein autotkin ovat saaneet jonkun samansuuntaisen värin päälleen. 89 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Jäseninä on etupäässä taiteilijoita ja autonrakentajia ympäri Yhdysvaltoja, muutamia jäseniä löytyy myös Australiasta ja Japanista
Lukijoiden autot Ford Mustang GT 5.0 Twin Turbo ’91. Otimme tilan haltuun ja tutustuimme kahteen Bowtie Racingin preppaamaan toisen sukupolven Corvetteen urbaanien lainsuojattomien hengessä. Kevään poikkeusolot hiljensivät Helsingin keskustan kadut suorastaan aavemaisen autioiksi. Hillityn hallittu Outlaws Urban Tuplaturbovoimaa Ford Roadster ’32. Autossa ei ole mitään ylimääräistä, mutta mittasuhteet ovat täydellisessä tasapainossa ja linjat kuin oppikirjan sivuilta. Jani Huhtamäki ei ole ensimmäistä kertaa asialla Rolling Bones -tyyppistä rodia rakentamassa, ja se todella näkyy lopputuloksessa. 90 AMERIKAN RAUTA 4/2020. Matti Ahosen kahdella turbolla ruuditettu pikkumuskeli muistuttaa, mikä teki Fox-Mustangeista niin suosittuja rakentelukohteita jo tuoreeltaan. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 18.6.2020 Koska näyttelyitä ei nyt järjestetä, tarjoamme lukijoille mahdollisuuden esitellä autojaan lehdessä entistä laajemmin. CHEVROLET CORVETTE ’67 & 63
Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Sisältää jalustan. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Suurin vääntömomentti: 610Nm. teräspelti: 1,2mm. Uusi 4000kg malli! Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. 100€ tuotenro 02649 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Pyörintänopeus: 16000rpm 339€ tuotenro 84465 Paineilmavasara PPH500 Toimituksessa 25mm, 50mm & 75mm vastineet. teräspelti: 1mm. Iskumäärä/min.: 875-1350. 2550€ tuotenro 85268 Kutistus/ venytyskone Maks. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Paino: 40kg. Maks. 730€ tuotenro 511047 Parkkipaikka-/säilytysnostin 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Nostokorkeus: 1880mm Levys pilarien välillä: 2400mm Nostokyky: 4000kg Sähköliitäntä: 230V / 16A Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm Paino: 775kg 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. 189€ tuotenro 509658 Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pyökkistä puunuijaa. Säkin halkaisija 45cm. Moottori 1-V 230V 180W. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla
M O PA R. Lue lisää www.teboil.fi R akk aud e st a Ra ut aa n • 4 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 4 70 02 45 -2 00 4 PAL VKO 2020-25 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 20 NR O 60 ”TÄ M Ä CO RO N ET O N M IN U LL E JO 48 . 49 . Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. O LI SE M IN U LL A O LE VA N ÄY TT EL YA U TO KS I RA KE N N ET TU ”T W IS TIN E”, ’57 PL YM O U TH .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI VAATTEISSA Hi-Tech inside LAMPAAN. TALLIKIERROS JATKUU HARRASTUKSESTA TYÖKSI: JANNE’S GARAGE BUICK SUPER RIVIERA ’50 DODGE CORONET 500 2D HT ’67 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford T Roadster ’27 • Chevrolet Impala 2D HT ’63 Chevrolet Stepside ’50 • Lincoln Mark IV ’74 Pontiac LeMans ’70 • H-D ”Steelster” ’89 Tekniikkaa NÄIN SUOJAAT PATINAN Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen