GOODGUYS 6TH NORTH CAROLINA NATIONALS LOWRIDER SUPER SHOW ARIZONA CHEVROLET BEL AIR STW ’66 610 HV FORD MUSTANG SPORTSROOF ’69 CHEVROLET CAMARO 6.0 TWIN TURBO ’71 CHEVROLET CORVETTE FUEL INJECTION ’58 DESOTO FIRESWEEP 4D ’57 • FORD ROADSTER ’32 PLYMOUTH CUDA ’70 • PONTIAC CHIEFTAIN ’55 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’56 R akk aud e s ta R au t aan • 4 / 2 02 1 • 9, 90 € 6 414887 002455 2 1 4 70 02 45 -2 10 4 PAL VKO 2021-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 21 NR O 68 ”K YT KIN TÄ N O ST A ES SA TU N TU I H ET I, ET TÄ N YT KU M IM O LE KY YL IT O VA T TE H N EE T VA H VA N SIT O U M U KS EN A SF A LT IN PIN TA A N .” 100 SIVUA RAUTAISTA LUET TAVA A LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi HERSTI AUTOSHOP RÄHINÄÄ THE JUDGE Rauhaa, rakkautta ja
UUTUUS!
Ei vanhoilla harrasteautoilla ajamista ole tehty viime aikoina mitenkään erityisen kalliiksi tai vaikeaksi muuten kuin meillä Suomessa, missä maksetaan järkyttävää litrahintaa polttoaineesta. Huumorilinjaa jatkaakseni ammun alas niistä vielä pari – Italiassa ei peritä vanhasta jenkkiautosta käyttömaksua 5000 euroa vuodessa, vaan murto-osa siitä. Siellä historiallisen auton auto storiche -luokitteluun riittää, että auto on 20 vuoden ikäinen, eikä se edellytä erityistä tarkitusta, muutama kuva ja perusselvitys riittää statuksen saamiseen. Tuskin mitään, mutta syytä olisi oppia olemaan lähdekriittinen. Näin ollen rajoitus koskisi myös esimerkiksi monia 2014-vuosimallin Mersuja, ei mitenkään erityisesti vanhempaa harrastekalustoa. Jos tänä vuonna katsastat yli 50-vuotiaan auton Ruotsissa, on sen katsastus voimassa vuoteen 2099 saakka. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Espanjalainen etukoukku ja muita kaupunkitarinoiden parhaita 3 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Pääkirjoitus. Saastuttavien automallien liikkumista suurimpien kaupunkien keskustoissa on eteläisemmässä Euroopassa tosiaan rajoitettu, mutta monesti se tarkoittaa sitä, ettei sinne ole asiaa Euro 6 -päästöluokan autoja vanhemmilla malleilla ollenkaan. Eivät olleet nähneet moista muutkaan. Samalla linjalla jatkoi virheitä täynnä olleen tekstin purematta niellyt Talouselämä. Hollannissa, missä Kauppalehden haastattelema asiantuntija kertoi asuvansa, taas yli 40 vuotta vanhat ajoneuvot on vapautettu käyttöja tieverosta kokonaan. Tuosta puujalkavitsiltä kuulostavalta kaupunkitarinasta olisi pitänyt jo viimeistään tajuta, millä tasolla olivat tämän harrastuksentappojutun faktat. A iemmin tällä viikolla alkoi sosiaalisessa mediassa levitä kulovalkean tavoin uutinen, josta en ollut aivan varma, oliko se myöhästynyt Äpylehdestä, mutta huumori ei auennut kaikille. Mitä opimme tästä. Kyselin muutamilta Espanjassa enemmän aikaa viettäneiltä tuttavilta, ovatko he kuulleet samaisessa artikkelissa mainitusta varusteesta, jollaista en ollut ainakaan itse koskaan nähnyt. Se taas tarkoittaisi Suomessa varmasti suurinta osaa teillämme liikkuvasta kalustosta. Jos pointtina oli vain herättää keskustelua levittämällä virheellistä tietoa, siinä onnistuttiin, mutta pelkästään vahingollisella tavalla. Nyt liian moni lukee tuonkin eri puolille linkatun kauhutarinan totena, ja pahimmassa tapauksessa se alkaa toteuttaa itseään. Huoli on toki aiheellinen, kun pyritään vähentämään liikenteen päästöjä, oli henkilöautoilun tuottamien päästöjen rooli sitten isossa kuvassa miten vähäinen tahansa. Onko niin , etteivät lehdet tarkista enää faktoja ollenkaan, jos ne sopivat narratiiviin. Yli 30-vuotiaat ajoneuvot on automaattisesti vapautettu autoverosta, vaikkei niitä olisikaan ilmoitettu historialliseen rekisteriin, ja niistä pitää maksaa maksimissaan muutaman kympin vuosimaksu. Väitetty vanhojen jenkkiautojen markkinan romahduskaan ei näy sen paremmin autojen pyyntihinnoissa kuin osamarkkinoissakaan, uusista osista kun on monin paikoin pulaa koronapandemian myötä. Kauppalehden artikkelin mukaan kun monissa jenkkiautoissa on keulassa valmiina vetokoukku, johon on helppo kiinnittää hinausköysi, kun auto pitää hinata American Car Show -tapahtumiin. 10 vuotta vanhalle käyttöautolle eteen tulleista uusista ongelmista tehtiin ”jenkkiautoharrastuksen tappajia”. 25-40 vuotta vanhoille autoille on siellä voimassa niin sanottu neljännestaksa, joka on enimmillään 120 euroa vuodessa. Silti en ymmärrä, mitä hyötyä on maalailla piruja seinälle ja puhua pahimmista mahdollisista uhkakuvista, kuin ne olisivat jo käyneet toteen. Juttu väitti myös, että Ruotsissa vanhojen autoen käyttömaksu olisi noussut noin 2000 euroon vuodessa, vaikka todellisuudessa siellä yli 30 vuotta vanhat autot on kokonaisuudessaan vapautettu käyttömaksusta. Katsastaakaan länsinaapurissa ei enää yli 50-vuotiaita autoja tarvitse, kunhan auto on katsastettu kerran nykyisten säädösten ollessa voimassa. Kauppalehti otsikoi, että ”tiukat päästönormit tappavat jenkkiautoharrastuksen”, ja joku verkkouutissivusto väänsi sen muotoon ”tämän autoharrastuksen päästönormit tappavat”. Oli sitten toimittaja tai muuten vaan nettiä selaamassa. Artikkelissa väitettiin jenkkiautoharrastuksen romahtaneen monissa Keskija Etelä-Euroopan maissa, joissa se ei ole kyllä koskaan järin aktiivista ollutkaan. Toistaiseksi huhut jenkkiautoharrastuksen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Monille tuli artikkelin luettua se paniikkitunnelma, minkä siinä väitettiin monilla harrastajilla jo olleen
06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Mikkonen, Fredrik Robertsson, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Petri Ruokamo, Markku Pahkajärvi, Beto Mendoza Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 4 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Toimitus. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
2,70,195403 KIINNIKE TAKALUUKUN LISTAN EL CAMINO 1959 ......................................... 2,15634143 MERKKI ASTRO OVEEN. 9,DT00170 TARRA GTO 68-73 PUNAINEN ................................................................................. TIIVISTEITÄ -50-70% 035219ANN CHARGER-CORONET 66-69 BB 18 1/8”22” 450,036042SNDKT/11 JÄÄHDYTIN CHALLANGER/HEMI 4riv 18-1/8 x 22 445,036522ANN JÄÄHDYTIN DART/VALIANT 73-76 318/340 18 x 25-3/8 495,352191ANN JÄÄHDYTIN MOPAR-CORONET 68-69 BB-HEMI 18-1/8 x 22 435,AL035209ANDZ JÄÄHDYTIN ALU MOPAR-CHARGER 66-69 17-3/4 x 22 360,AL035450SNDZ JÄÄHDYTIN ALU DART 67-69 273-318 17-3/4 x 22 379,THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING INCORPORATED R. 24,C1072 PUSLA+TAPPI IKKUNA MEKANISMIIN GM 1958-72 ......................... 85-93 TAPIT ............................................................... 2,15622577 TARRA 454SS ss on punainen oikea 1kpl ...................................................... 11,50,K264 TIIVISTE HT IKKUNAN IMPALA 1965-66 2DR SPORT COUPE ................ 169,C3DZ-8146-3 TUULITUNNELI MUSTANG 1964-66 MUOVIA 3,5” HI-PERFO 126,C0DZ-13007-A UMPIO AJOVALO 7” HALOGEN FORD/MUSTANG 1964-73 37,B5A-1131-A RASVAKUPPI ETU NAPA MUSTANG 1964-69 V8 10,C3DZ-4730 POHJAANLYÖNTIKUMI MUSTANG 1965-70 taka-akselin ulo 14,M-3332C SUOJAKUMI RAIDETANGON PÄÄ MUSTANG 1970-73 1kpl 11,C5ZZ-7650600-AR SYLINTERI RÄTTIKATON MUSTANG 1964-70 USA-oik-vas 246,C990216 MASKI CHEVELLE/EL CAMINO 1972 W/MOLDINGS 199,C990157 PUSKURI CHEVELLE 71-72 TAKA 189,PZ00762 PUSKURI CHEVELLE 70 TAKA 229,G54883 SUOJANAUHA POLTTOAINETANKIN JA PANNAN VÄLIIN 1 15,GHL0027 LASI TAKASIVU KYYNÄRNOJAN VALON GM A-BODY 64 9,90,TURC42000/26 C4 2000-2200 10,5” 26spl 70-up 41-20 490,TURC41500/24 C4 1500-1800 10,5” 24spl F30T 66-69 468,HUP-30-25 C4 24spl 10,5” p jako 2500-2700 rpm stal 10,5” halk 500,TUR-FMX-KUN FMX KUNNOSTETTU STD 350,MP TRANSMISSION TURBIINIT FORDIIN SALE -35% MOPAR JÄÄHDYTTIMET SALE PARTS -50% Tulossa laajempi poistolista luettelo RR 1515 TIIVISTE RÄTTI KATTO SARJA 6 osaa f -body 82-91 299,RR 1610 TIIVISTE RÄTTIKATONKATON SARJA GM A-BODY 68-72 149RR 3320 TIIVISTE SARJA RÄTTIKATON FORD T-Bird 58-60 6osaa 229,VWS 0397-R TIIVISTE TAKALASIN B-AIR -57 2d ht 69,VWS 0395-R TIIVISTE TAKALASIN CHEVY B-AIR 57++147,5” 111,M o u l d e d P a r t s I n c . 1,H444912 LISTA LOKASUOJAN ETUREUNA CHEVELLE/EL CAMINO ................. 20,3916660 MERKKI LOKASUOJAN CAMARO 1968-69 ................................................... M o u l d e d P a r t s I n c . 5,20348200 VEIVI IKKUNAN ETU GM F 67-69/73-96 G VAN MUSTA NU .............. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 P R O D U C T TM 1 9 9 6 2 2 1 1 9 9 6 2 2 1 POISTOJA -50% NÄITÄ JA PALJON MUUTA C3007 JAKOPÄÄ SARJA PONTIAC V8 59-79 C350 *EI 265-301* ............................... 9,5944070 LASI TAKAVALON CHEVY 53 UPPER INNER 506 GLO BRIT ....................... Phone. 17,3840083 SÄILIÖ PISSAPOJAN GM 1962-72 .................................................................... 9,3886638 KIINNIKE HELMASLISTAN IMPALA 1965-69/ NOVA 1962-7 .......... 9,27,ED00299/BR00374 TARRA PISSAPOJAN PULLON 63-68 RIVIERA,CADILLAC, .... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00
ESITTELYSSÄ 14 FordMustangSportsroof’69 Vihtiläisen Janne Mäki-Petäjän ja hänen vauhtiperänsä yhteistä matkaa on piisannut jo parikymmentä vuotta. 42 ChevroletBelAirSTW’66 Lahtelaisen Jukka Ojalan jo 80-luvulla rakentama The Judge on kaikkien Suomi-linttojen isä ja äiti. 56 ChevroletCamaro’71 Kaustislaisen Jaakko Jukantuvan Camaron kahdella turbolla terästetty LQ4 tuottaa lähes 840 hevosvoimaa ja yli 1100 newtonmetrin väännön. 50 Plymouth’Cuda’70 Tohmajärveläiselle Juha Mutaselle oma isolohko-Cuda oli pitkäaikainen unelma, joka muuttui todeksi kymmenkunta vuotta takaperin. 4/2021 68 HarleyDavidson Panhead ’56 30 DeSoto Firesweep ’57 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 4/2021. 30 DeSotoFiresweep4D’57 Vaajakoskelaisen Osku Turusen patinakuosinen Soto näkee paljon tietä 400-hevosvoimaisine LQ4-tekniikkoineen ja nelivaihteisine GM-automaatteineen. kannessa: FordMustang’69 Nro 68. 62 PontiacChieftain’55 Porilaisen, automaalarinakin toimineen Tomi Tuomen Pontiac osoittautui maalarin unelmaksi parillakin eri tavalla. Auto on pelastettu museoinnilta, viritetty monella tapaa – ja ylipäätään sillä on leikitty, kuten raisujen pikkupoikien leluilla kuuluukin. 22 ChevroletCorvette FuelInjection’58 Liperiläisen Juhani Hirvosen tallista löytyy tiettävästi maamme ainoa ruiskukoneinen big brake C1-vette täydellisesti läpikäytynä. 68 Harley-DavidsonPanhead’56 Seinäjoella vaikuttavan Ari ”Kossu” Koski-Harjan Pannussa yhdistyvät monen eri kädentaitajan taidonnäytteet. Nyt hän on laittanut auton uuteen iskuun yhdessä jälkikasvunsa kanssa. 36 FordRoadster’32 Amerikan avustajamme Robert McCarterin uusin hankinta on peltikorinen full fender roadster, jonka tyylin hän päivitti 2020-luvulle
86 Pohjamaalauksenperusteet Jokainen auringossa säihkyvä maalipinta kätkee alleen työlään työvaiheen, pohjamaalauksen. 78 ArizonaSuperShow Glandalessa järjestetty megatapahtuma kokosi saman katon alle joukon Yhdysvaltain komeimpia lowridereita. 10 Tapahtumakalenteri Jenkkiharrastajan menovinkit koko kesälle. Harrastuksesta työksi: Hersti Autoshop 7 AMERIKAN RAUTA 4/2021. 96 Kutjankuva Jannen piirustuspöydällä syntyi Pontiacin 1955 henkilöautoon pohjautuva lavamalli GM Motorama -hengessä. 48 Tarinantakana:ChevroletBelAirSTW’66 The Judgen tie on ollut pitkä ja kivinen. 90 Harrastuksestatyöksi:HerstiAutoshop Tällä kertaa vierailimme vuodesta 2007 toimineella Hersti Autoshopilla Tuusulassa. 92 Muumiomuistelee Janne Mäki-Petäjä ja Arto Kylmänen muistelevat seikkailujaan Sportsroofilla Svea-mamman maaperällä. Niinpä Jussi Hirvosen Corvetten valmistumiseen vierähti reilut seitsemän vuotta. 90 87 Pohjamaalauksen perusteet 78 Lowrider Super Show, Arizona TAPAHTUMAT 72 GoodguysNationals,NorthCarolina Huhtikuun lopussa Raleighissa järjestetyt natikat olivat pitkästä aikaa tapahtuma, joka voitiin järjestää Amerikan päässä suhteellisen normaalisti. Auton kohtaloksi on koitunut kuluttava nuorisokäyttö ja hylkääminen kerta toisensa jälkeen. VAKIOT 8 Rauta-annos Maailmalla suureen suosioon noussut nostalginen beach race -kisailu on rantautumassa myös Suomeen. Näin teet sen oikein. 12 Pelitjavehkeet Kotimaisten alan toimijoiden tuoreimmat tuoteuutuudet. 84 VantaanCruising Jo toista vuotta peräjälkeen Vantaan keväässä cruisailtiin poikkeustilanteen alla. 83 TampereenCruising Tampereella cruisailtiin tuttuun tapaan Sarankulmasta Lielahteen. ARTIKKELIT 28 Tarinantakana:ChevroletCorvette’58 Kun auto on harvinaisempaa mallia, ei osia löydy joka kulman takaa
Hiekkakiihdyttely rantautuu Suomeen Beach race -kiihdyttelystä on tullut viime vuosina suosittu nostalgiakisailun muoto, jossa ajokit ovat monesti varsin alkukantaisia ja osallistujilta edellytetään aikakauden mukaisia teknisiä ja tyylillisiä ratkaisuja. Espoon Automuseolle jatkoaika Idyllisessä vanhassa graniittikivinavetassa Espoon Bodominjärven pohjoispuolella sijaitsevalla Espoon Automuseolla on voitu huokaista helpotuksesta, sillä se saa jatkaa toimintaansa vanhoissa tiloissaan. Ilmoittautuminen sähköpostilla aukeaa 1.6.2021 osoitteessa hallberghenrik@hotmail.com. Sen uudemmilla laitteilla ei mukaan pääse. ”Saman mittakaavan kisoja täällä ei ihan saa kuin esikuvissa, mutta tunnelmassa pääsemme pirun lähelle Pistohiekan komeissa maisemissa. No mitäs meillä on Suomessa. Sen jälkeen olemme saaneet seurata vastaavaa hauskanpitoa mm. Ajot ajetaan hietikoilla, kuten ennen vanhaan. Museon päärakennus tulee kuitenkin kunnostaa viiden vuoden kuluessa. Luokkia tulee olemaan kolme ja ne jakautuvat ajoneuvojen valmistusvuosien mukaan. Iltaa päästään viettämään legendaariselle Pistohiekan lavalle bändejä kuunnellen ja rantatulilla chillaillen”, Pekkanen kuvailee. ranskalaisten Normandy Beach Race, brittien Pendine Sands Hot Rod Races ja tanskalaisten Rømø Motor Festival -tapahtumien merkeissä. Ensimmäisessä luokassa kilpaillaan ajokeilla, jotka on valmistettu ennen vuotta 1940, toisessa ennen vuotta 1960 valmistetuilla ja kolmannessa, eli uusimpien ajokkien luokassa valmistusvuosi saa olla maksimissaan 1969. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi 8 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Tulevana suvena vietetään järjestyksessään ensimmäinen Pistohiekka Hayride Jamboree Puumalan kupeessa, vanhalla sotilaslentokentällä. järjestettävän tapahtuman takaa löytyvät Jari ”Jallu” Pekkanen ja Henrik ”Hena” Hallberg – molemmat pitkän linjan hot rod -ukkoja Itä-Suomesta. Uusi aalto sai alkunsa Yhdysvaltojen T.R.O.G (The Race Of Gentlemen) -kisoista, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran New Jerseyssä vuonna 2012. 13.-15.8. Ei tietenkään ihan vastaavia, silmänkantamattomiin ulottuvia hiekkarantoja kuin esimerkiksi Tanskassa, mutta kuitenkin luonnonkauniita paikkoja, jotka soveltuvat mainiosti hot rod -ilotteluun. Espoon kaupunki vuokraa museon maa-alueen 30 vuodeksi ja myy museon käytössä olleet Pakankylän kartanon rakennukset yhdistykselle. Paikat ovat monesti valikoituneet sen perusteella, että niissä on kilpailtu vastaavalla meiningillä jo ammoisina aikoina. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat
Sleepy Sleepers Tower -terassin. Aiemmin pestiä hoitanut Jarmo Grönman puolestaan jatkaa FHRA ry:n puheenjohtajana. Siitä jäi päälle tämän legendaarisen kuskin ihannointi, joka nyt lopulta kulminoituu siihen, että tämä museon uusi osa kantaa Jarnon nimeä. Uuden puolen virallisia avajaisia vietetään 1.6. Esko on ollut jo pitkään FHRA:n johtoryhmässä ja mukana drag racingin maailmassa. Monet tahot pitivät hintaa hurjana 70-lukulaiselle perheautolle, mutta tässä kohtaa on huomattava, että kyseessä oli priimakuntoinen, täysin tehtaan asussa säilynyt yksilö, jolla oli ajettu vain vaivaiset 451 mailia. Ford II:n, eli Henry Fordin jälkeläisen omistamia, mutta silti toteutuneet hinnat yllättivät kaikki. Kannattaa käydä: 9 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Tilaa ei ahdeta täyteen pyöriä, vaan yhtä tärkeää kuin pyörät itse, ovat myös niiden komea esillepano. Lopputulos onkin kuin 30-luvun show room, jossa aikansa upeimmat pyörät kylpevät kultakoristeiden ja neonvalojen loisteessa. Uusiutuminen ja laajentuminen ei pääty uuden osan valmistumiseen, sillä seuraava hanke on jo aloitettu. Saamme tänne tulevaisuudessa myös merkittävän osan hänen tavaroitaan; ajopukuja, palkintoja ja muuta memorabiliaa”, museon puuhamies Riku Routo kommentoi. Ku va : FH RA Ku va t: Ba rr et tJa ck so n, Br in g a Tr ai le r Nimitysuutisia FHRA:lla Finnish Hot Rod Associationin johtoryhmä on nimennyt FHRA Marketing Oy:n uudeksi toimitusjohtajaksi Esko Raisvuon. Se käsittää ulkoalueiden uusimisen mukaan lukien mm. Amerikan Rauta toivottaa molemmille onnea uusiin haasteisiin! Farmarit kuuminta hottia Station Wagonit alkavat pikku hiljaa lunastaa paikkansa myös keräilyautomarkkinoilla, ja yhä useammin saadaan lukea otsikoita, joissa farmarimalli on myyty ennätyshintaan. Ruskea ’58 Edsel Bermuda Wagon siirtyi uudelle omistajalle 165 000 taalan hintaan ja tummanvihreästä puukylkisestä ’47 Super Deluxe Custom Woody Wagonista pulitettiin 209 000 taalaa. Detroit Free Press kirjoitti hiljattain BarrettJacksonin autohuutokaupasta, jossa suurimmat yllättäjät olivat ’66 Shelby Cobra 427 Super Snaken sijaan pitkäkattoisia. Jokin aika sitten Yhdysvalloissa herätti huomiota myös Bring a Trailer -sivustolle listattu ’72 Ford Gran Torino Squire Station Wagon, josta huudettiin niin ikään ennätysmäiset 47 500 taalaa. Lahden Moottoripyörämuseo laajenee Suomen Moottoripyörämuseo viettää tänä keväänä 10-vuotisjuhliaan ja avaa samalla uuden laajennusosan, joka kasvattaa museon lattiapinta-alaa yhdellä kolmanneksella. ”Olin aikoinani Jarno Saarisen patsaan julkistamistilaisuudessa ja samoin vuonna 1972 Imatran ajoissa paikan päällä, kun Jarno voitti maailmanmestaruuden. Laajennushanke käynnistyi reilut kolme vuotta sitten, ja alusta saakka oli selvää, että tyylisuunta tulee olemaan art deco. Hintoihin vaikutti varmasti se, että farmareista molemmat olivat Edsel B. ”Omistajahistoria, hyvällä maulla tehdyt muutokset ja erinomainen kunto tekivät näistä erityisen haluttuja yksilöitä”, Barrett-Jacksonilta kommentoidaan paljastaen samalla, etteivät autot olleet edes täysin alkuperäiskuntoisia
Nakkila Storagen rompeja kirpputoritapahtuma Verstas Moottorikahvila, Hormisto 14.–15.8. American Car Show 2021 Helsingin Messukeskus 13.–15.8. Nakkila Storagen rompeja kirpputoritapahtuma Verstas Moottorikahvila, Hormisto 12.6. 27 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.6. Varmista ajankohta ja toteutuminen järjestäjältä. Emolahti Meeting Emolahden leirintäalue, Pyhäjärvi 31.7. Kansallinen museoautopäivä -kokoontuminen Vaasan Automuseo 12.6. FHRA Cruising Pre-Party vol. Himos Summer Meet Himos, Jämsä 18.-20.6. NNC Street Slide – katuautojen kiihdytyskilpailu Hyvinkään lentokenttä 19.6. Ylä-Savon Megaromppeet Iisalmi 19.6. Siuro Cruising Knuutilan kartano, Siuro 30.7. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 19.6. Turku Kustom Show 2021 Kauppakeskus Skanssi, Turku 13.–15.8. East Meeting Hotelli Salpa, Luumäki 24.7. FHRA Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 12.6. Lahnajärvi Rompetori Taukopaikka Lahnajärvi 14.8. Motopark Raceway katupäivät Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. Lahti Hela Ride-In Bike Show Lahden satama 4.6. Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma Helsinki-Malmin lentokenttä 8.–10.7. Drive-in & Rock Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, Nurmes 20.–22.8. Rømø Motor Festival Lakolk Strand, Tanska 21.–22.8. Koronarajoitukset voivat aiheuttaa muutoksia tapahtumien järjestämiseen. Ford-Freak Cruising Weekend Lohja Spa & Resort, Karjalohja 18.-20.6. Lahnis Cruising Taukopaikka Lahnajärvi 12.6. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 24.7. Hayride Jamboree #1 Pistohiekka, Puumala 14.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. 29.5. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 11.6. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 1 & 2 Motopark Raceway, Pieksämäki 12.-13.6. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.7. 12.6. Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista.. Buick Meet 2021 Somero, Hovimäki Camping 20.–21.8. (varapäivä 11.7.) Nitro Nationals & Kiihdytysajon SMosakilpailu 3, Kauhava Show & Go Power Festival LSK Business Park, Kauhava 10.7. H-DFC Juhannusralli Eckerö Camping & Stugor, Ahvenanmaa 2.7. 29 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. 12.6. Nakkila Storagen rompeja kirpputoritapahtuma Verstas Moottorikahvila, Hormisto 17.7. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi. Sand Field Street Race katuautokisat & kadunmiehen ajot Oripään lentokenttä 31.7. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 30.7.-1.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. Renkomäki Motor Show Lahti 20.6. Malmi Show & Go Power Festival 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. V8 Thunder, Gran Turismo Ahveniston moottorirata 17.-20.6. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 10 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Tapahtumakalenteri Tapahtumat Toimittanut: Kimmo Janhunen Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. FHRA Night Race, kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 LSK Business Park, Kauhava 6.8. FHRA Test n’Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 5.6. Kankaanpää Custom Show Lomahotelli Jämi 12.-13.6. Concours d’Elegance Harjattulan kartano, Turku 25.-27.6. Kurvaa Kangasalle Vehoniemen Automuseo 12.6. Karjalohja Drive-In & Rock'n Roll Show Lohja Spa & Resort, Karjalohja 19.6
FHRA Cruising Pre-Party vol. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. perjantai Cruisingit. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 10.-11.9. perjantai Kajaani, ABC Kuun 1. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. October Swap Meet Teivon Ravikeskus 11 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. 30 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. FHRA Winter Nationals, FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 25.9. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. 28.–29.8. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 3.9. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 9.10. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2
Hinta 26,90 €/5 l. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Ammattitason esipesuaine Meguiars tarjoaa kuluttajille uusinta uutta esipesuaineiden saralla. www.siltalapublishing.fi Marteliukselta oma vaimenninmallisto Martelius Exhaust on kehitellyt oman yleismallin vaimenninmalliston, jonka materiaalina on ruostumaton teräs. Se on suunniteltu ammattikäyttöön, mutta soveltuu erinomaisesti laatutietoisille harrastajille. Tällä hetkellä on saatavilla malleja 2,25”, 2,5” ja 3” putkikokoihin, mutta versioita eri mitoituksilla lisätään mallistoon koko ajan. western-vaatteet Jari Mäki on nykyään yhdysvaltalaisen Filson Co:n virallinen jälleenmyyjä Suomessa. Hinta 26,90 €. Hinta 140,00€/kpl. Filson on jo vuonna 1897 perustettu ulkoiluvarusteita valmistava yritys, joka on tunnettu perinteisistä ja laadukkaista western-henkisistä vaatteistaan. Mallistosta löytyvät mm. www.presco-shop.fi Filson Co. Sen antama suoja kestää pitkään ja sitä voidaan käyttää myös kerroksittain. Kyseessä on niin sanottu supertiiviste, eli sitä laimennetaan voimakkaasti, mistä johtuen se on myöskin riittoisa. www.martelius.com 12 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Hinta 49,00 €/312 g. Kuvassa näkyvän Mackinaw Cruiser -villahuopatakin hinta on 459,00 €. Vaimentimet ovat läpivirtaavia. villahuopatakit, flanellipaidat sekä liivit. www.meguiars.fi Ghost Hider -kovavaha Ghost Hider on laadukas Carnauba-vaha, joka sopii vaativampaankin käyttöön ja jättää syvän kiillon etenkin tummille maaleille. www.jarimaki.fi Amerikkalaisuuden äärellä Tykkäsipä Ismo Leikolasta tai ei, niin hänen uutuuskirjansa Suo, kuokka ja Hollywood on oiva poikkileikkaus niin amerikkalaisuuden kuin suomalaisuudenkin kaikenkarvaisista puolista. Mac 44+ on tarkoitettu käytettäväksi painepesuriin kiinnitettävän pesuainevaahdottimen kanssa. Kulttuurishokin ja puun takaa tulevien tapahtumien pyörteissä mies joutuu elämänsä myllerrykseen, johon kaikkien rapakon takana seikkailleiden on helppo samaistua
Sen seurauksena on syntynyt EP:n verran meneviä käännöskappaleita 50-60-lukujen alkuperäisteoksista, joiden esittäjinä ovat olleet Chuck Berry, Everly Brothers, Ricky Nelson sekä Brian Hyland. Kromatusta teräksestä varustetut viikset ovat yleismalliset ja kiinnitettävissä joko puskuriin tai lokasuojan reunaan. Klassisella lisävarusteella on monta nimeä, mutta kutsutaanpa niitä miksi tahansa, niin ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan pätevät varusteet suojaamaan autoa kanttikiviosumilta. www.tradeparts.info Juurevaa musaa tien päälle Pitkän linjan roots-konkarit Vesa Haaja ja Masa Saloranta ovat lyöneet päänsä yhteen. Harmaaseen Härmään soveltuu paremmin tyylikkään hillitty ”Horeston”-paita, joka löytyy Ton-up Storen valikoimasta. www.tonupstore.com Kojelaudan muoviosat Mopareihin Classic Industries valmistaa uustuotantona kojelaudan ja ohjauspylvään muoviosia, jotka ovat nyt saatavilla Trade Partsilta varastotuotteina ’6469 Mopar B-bodyihin sekä ’70-76 Abodyihin. www.roadmachine.fi Hillittyä Hawaijitunnelmaa Mikään ei luo kesäfiilistä , kuten Hawaiji-paita! Monesti nuo Tyynenmeren rannalla suunnitellut vaatekappaleet ovat kuitenkin suomalaiseen mielenmaisemaan liian värikkäitä. Levyä myy ainakin Levykauppa Äx, Jungle Records, Stardust Records ja Goofin’ Records reilun 10,00 €:n hintaan. Hinta 79,00 €. Hinnat alkaen 12,25 €/kpl. 13 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Hinta 27,00/pari. www.jarimaki.fi Adapterit 4L80Evaihteistolle Aeroflow’lla on valikoimassaan 4L80E-vaihteistoon adapterit, joilla öljylinjat saa 6AN-lähdöiksi. Liittimet ovat sinkittyä terästä ja niitä löytyy kahdella eri kierteellä, ¼”-18 ja 9/16”-18 NPSM, sekä pitkällä ja lyhyellä hännällä. Ei kanttikiviosumia Curb feelerit , jalkakäytävän reunatunnistimet, rotvallin raapijat, puskurin viikset, auton tuntosarvet. Hinnat alkaen 58,00 €/kpl
Auto on pelastettu museoinnilta, viritetty monella tapaa – ja ylipäätään sillä on leikitty kuten raisujen pikkupoikien leluilla kuuluukin. Näin ystävän näkökulmasta se on ilmiselvää: Janne innostui vauhtiperästä niin, että kovaa kyytiä on piisannut jo parikymmentä vuotta. Päätimme Jannen kanssa tehdä juttu yhdessä: Arto kyselee – ja Janne muistelee. Mäki-Petäjän Janne on mies, joka tykkää kovin rauhan ja vapaan rakkauden aikakauden merkkipaalusta, kuusysistä. Pitäkää penkistänne kiinni, nyt painetaan kaasua! Teksti: Arto Kylmänen ja Janne Mäki-Petäjä • Kuvat: Tomi Eronen • Malli: Rose Turunen YSTÄVÄ Kuusysin 14 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Ford Mustang Sportsroof ’69
15 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Kirjoittajat Mustangeineen Hewlett Packardin parkkipaikalla keväällä 2000. Homma toimikin mainiosti, kunnes pullosta imetyt bensahöyryt alkoivat paukuttamaan metristä liekkiä Siemensin perästä! Pääsiäisjarrut ja Jurvan Turve. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, mutta Mustangit ovat edelleen tallessa. Arto: Janne kävit ostamassa tämän Kauhajoelta 1999, miten poniajelut lähtivät laukalle. Alkuperäisalustaisen, täysin tehostamattoman ja rumpujarrullisen ponin ajoominaisuudetkin olivat kuin raamatun vitsauksista. Sillä kuitenkin singahdettiin Jurvaan, FMOC:n Fun Runiin, ja Disneylandista tuotu tiikerilakki päässä kierrettiin slalompönttöjä ovenkahva kallistelusta maata raapien. Vanhassa peltirummussa kuitenkin oli vielä polttoainetta pohjalla, mutta tyhjennysproppua ei ollut. Yli 20 vuotta yhdessä. N o mistä tämä hullutus oikein lähti. Sain loistavan idean tyhjentää tankkia pölynimurilla käyttäen letkuja ja välipulloa, johon bensa kerääntyi. Arto: Muistelen, että tulit kotiin onnesta pyörryksissä ja pysäköit ’69:n teidän keskiluokkaisen espoolaisen rivitaloyhtiön pihalle…. Arto: Muistan yhden pääsiäisen, kun olin liikkeellä omalla ’71 Ponilla ja soittelit minut kimppatallillesi avuksi. Jo kotimatkalla auton oston jälkeen hiukan temppuileva sytkä ja ryypytön automaatti tuottivat hikihelmiä otsalle tavallisiin käyttöautoihin tottuneelle innokkaalle kuljettajalle. Janne: Jännää oli. Ja tuntui ihan pahuksen hienolta! Tuoreena Mustang-miehenä pääsin tutustumaan vanhojen ritsojen kommelluksiin päätä pahkaa. Se villiinnytti meidät hyppäämään kuvaannollisesti suoraan ratin taakse ja poimimaan parhaat palat jaettavaksi. Janne: Näinhän se oli. Naapureiden mielestä auto oli kyllä hieno, mutta äänimaailma ja tuoksut eivät saaneet yhtä varauksetonta kannatusta. Hyvistä neuvoista ja osista kylläkin. 16 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Ford Mustang Sportsroof ’69. Niin naapurustossa ei oltu yhtä varauksettoman ihastuneita sinun haisevaan amerikanrautaasi. Tätä mietittiin Jannen tallilla Lohjalla ja keksimme monta yhteensattumaa, miksi ollaan tässä. Vanhassa peltirummussa oli kuitenkin vielä polttoainetta pohjalla, mutta tyhjennysproppua ei ollut. Lopulta päätimme, ettei sillä niin väliä. Tallin ovesta kurkatessa lattialla möyri likainen ja hikinen mies, kovasta innosta ei ollut tallilla pulaa. Ensimmäisiin oikeisiin remonttipuuhiin päästiinkin tankin vaihdon tiimoilta. Tärkeämpää oli tallin jakkaroilla tunnelmoivien moottorimiesten kesytön Fordiumin lemu, sekä ajon jäljiltä hehkuva Jannen ’69, joka naksahteli kodikkaasti. Tuliko Jannelle jostain galaksin takaa avaruuskäsky, että nyt hönöilemään vanhan amerikanritsan kanssa vai mitä. Sain loistavan idean tyhjentää tankkia pölynimurilla käyttäen letkuja ja välipulloa. Vaikka alkutaipaleella omasta mielestä korkeaoktaanisen polttoaineen flema nenässä tuntuikin aina yhtä huumaavalta autoa lähestyttäessä, kunnes lopulta havahduin huomaamaan pienen vuodon bensatankissa
Arto: Se oli kiva huomata, miten otit lapset mukaan hurraamaan kun ”isi ajaa”. Janne: Oli hienoa aikaa ja melkoinen oppimisen polku. Pääkaupunkiseudun Fun Runissa edettiinkin jo useamman vuoden tuomalla varmuudella. Sadekelillä meillä oli tiukkaa kisaa tutun Foxi-miehen kanssa. Hiukan silmät suurina seurasimme, kun toinen toistaan isommat Harrikkakörmyt penkoivat laatikoitaan ylösalaisin sopivia liittimiä löytääkseen. Rakenteluvimma oli päässyt alkamaan ja ensimmäisenä käytiin alustan ja jarrujen kimppuun. Sieltä tuli vesiperä, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti Pukinmäen Esson yöpäivystykseen, josta apu löytyi ja jarrut saatiin alle. Puristin hampaita yhteen ja odotin rysähdystä ilmalennon päätteeksi. Uskomatonta kyllä, se onnistui ja ajelin varikolle jalat täristen nykimään pajunoksia irti peltisarjojen laipoista ja takapuskurista. Ensin mieleen tuli, että jostain tarvitaan traktori vetämään takaisin radalle, kunnes tietoisuus lukkoperästä löi läpi tajuntaan ja päätin kokeilla, josko rakkine lähtisi ajamalla liikkeelle. Olin hiukan edellä ja tuuttasin kaikkien taitojeni äärirajoilla niin, että jumala alkoi jo näkyä muutamissa jarrutuksissa. Kommelluksitta ei silläkään reissulla selvitty, kun ipanat takapenkillä, kesken kruisingin öljynsuodatin sai äkkilähdön lohkon Kori oli läpikäyty grillissä jo silloin yli 20 vuotta sitten auton ollessa vielä aiemmalla omistajalla. Yksi sellainen ajo pääsi Helsingin Sanomiinkin, kun eräs espoolainen merkkasi reviiriään minun kotikulmillani Meilahdessa. Alun ruuvailuihin liittyi monenlaista kommellusta. Jurva kyllä jäi ikuisesti mieleen, kun melkein meni vatsakin löysälle. Mannerheimin rasvaus. 17 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Onnistuin hienosti pitämään etumatkaani, kunnes eräässä hitaassa mutkassa lipsahti. Minilite-tyyppisten vanteiden takaa kurkkivat Baerin jarrusatulat ja reilunkokoiset rei’itetyt ja uritetut levyt. 2000-luvun päivityksiin lukeutuu leveiden renkaiden vuoksi avarrettujen pyöränkaarien ohella takalasinritilä, joka sopii nostalgiseen kokonaisuuteen. Janne: Matkan varrella perhettäkin tosiaan kertyi ja lapset olivat mielellään mukana harrastereissuilla. Turvevallista törröttävä hevosenpään kokoinen kivi osui vain vaaksan sivuun takapuskurista. Sen sijaan kuuluikin vain pehmeä tupsahdus. En tänäkään päivänä osaa sanoa painoinko vai nostinko kaasua kesken mutkan, mutta perän Detroit Locker klunksahti ja samassa mentiinkin hyvää haipakkaa perä edellä pajupuskan läpi kohti turvevallia. Eikös siellä ollut joku veret seisauttava ulosajo Jurvan kilparadalla. Baerin levyjä asennettiin kaverin kanssa illan pimetessä pääsiäisen pyhinä, kunnes todettiin, että homma ei etene ennen kuin sopivat tuumakierteiset jarruliittimet löytyvät jostain. Soitto kaverille ja päädyimme hakemaan liittimiä Walkka MC:n tallilta kesken pääsiäisjuhlien. Sitten silmät osuivat laonneeseen pajupuskaan ja pehmeään velliin, minkä läpi auto oli kolannut. Janne: Kovasti tykkäsin uusitulla alustalla ajella, eritoten Mustang-kerhon tapahtumissa kiersin ratoja ynnä pönttöjä. Olin ällikällä lyöty, että mitään romua ei syntynyt. Arto: Ja piiskasit sitten ratsusi laukkaan kohti Pohjanmaata
Lisäksi Anki soitti vielä matkalta paloasemalle, että ”käykää äkkiä putsaamassa rasvattu pääkatu, ettei vaan kukaan motoristi siihen mätkähdä”. Päädyin siellä Carroll Shelbyn 78-vuotissynttäreille ja muuta. Vakiokammet, -kannet ja hydraulinokat kaseikkoon ja kuplivaa riemuntunnetta kuminpolttoon kakkosella. Villen kanssa seikkailimme myös Ruotsinmaalla Power Meet -tapahtumissa useampaan otteeseen. Olin puoliksi ulkona kattoluukusta ja erehdyin pyytämään lisää vauhtia… Kohta mentiin ja kovaa. Niillä reissuilla aina sattui ja tapahtui kaikenlaista, vaikka pehmeän turvallisessa ruotsalaisympäristössä oltiinkin. Arto: Windsorin Herttua teki kyllä minuunkin, V8-Magazineen juttua tehdessäni lähtemättömän vaikutuksen. Ilmeisesti öljypumpun paluuventtiili oli jumittunut, mutta pikkukaasulla hoppa kuitenkin onnistui pitämään liemet sisällään. kyljestä pienen kaasunpolkaisun seurauksena. Sitten tuli töyssy ja lennähdin luukusta ulos, mutta Ville tarttui jalkaan ja tipahdin takaisin. Arto: Eivät ne kaikki hönöilyt ole sentään Ruotsissa olleet, muistan kauhean pamauksen Alastarossa. Tampereen hottentottipiireissä tuli sittemmin tutustuttua Windsorin Herttuaan, Ville Sieversiin. Sain vinkistäsi idean kutsututtaa itseni kylään Boulderin Shelby Collectioniin. Vanhalla 500 hepan kombinaatiolla ja katurenkailla Kytkintä nostaessa tuntui heti, että nyt kumimolekyylit ovat tehneet vahvan sitoumuksen asfaltin pintaan. Sinä kerroit muuttaneesi Pirkkalaan ja keksitte ”UsaOrhiTallin”, se taisi olla muutenkin hyvä muuvi. Ja meinasin kerran lähteä ulommalle kiertoradallekin, kun Villen Futura toimi kuvausautona. Sitä juhlaa tosin kesti vain sekunnin murto-osan. Jälkikäteen mietittynä on vaikea sanoa tunnenko kaihoa vai helpotusta siitä, että mitään vakavia seuraamuksia ei koskaan syntynyt. Sisältä löytyy Moto-Litan nahkaratti sekä Scatin sporttipenkit nelipistevöin. Kuskin taitojen ja pito-ongelmien takia kuitenkin varttimailin nykäisyt olivat aina jääneet hiukan vajaiksi. Janne: Hehe, kuten arvata saattaa, on ”old unreliable” saanut vuosien saatossa kohtuullisesti saapasta. Janne: Jep, pääsin vuokralaiseksi kaverin kimppatalliksi muuttamaan vanhaan kälyiseen autokauppaan Armonkalliolle kerrostalon alakertaan, ja sen kirjaimista väännettiin tallin nimi. Arto: Muistan, kun kerran tammikuussa 2001 lensimme yhdessä työmatkalle, taisi olla Denveriin, ja koko matka puhuttin hotrodia. Siitä se sitten lähti. Lattiakepillä hämmennetään Tremecin 6-pykäläistä T56-manuaalia, eikä kaupunkiajo korkeaviritteisellä koneella ja McLeodin kaksilevykytkimellä ole varsinaisesti nautinnollisimmasta päästä. 18 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Ford Mustang Sportsroof ’69. Hommahan hoitui kätevästi niin, että Anki keräsi kersat PON-1:n kyytiin, tarjosi Aku Ankkoja luettavaksi – ja nakki vinkaisten polkaisi jatkamaan Fun Runia. Me pojat kävelimme tallille ja sieltähän löytyivät tarvittavat suodattimet ja rasvat tilanteen pelastamiseksi. Olo oli kuin Hannu Hanhella, kun sinä Arto olit vaimosi Ankin kanssa heti perässä ajelemassa. Ja että koko revohka tapahtui kävelymatkan päässä Meikun tallistasi. Moottoriöljyt suihkusivat iloisesti pitkin Mannerheimintietä Moroson syväsumppuisen öljypohjan syleilystä. Villen 500-heppaista Fairmont Futuraa kokeillessani vakuutuin viidensadan hevosvoiman olevan eräänlainen autuaaksitekevä virstanpylväs viritysasteen saralla. Jordaania kabiiniin. Kavereita olemme olleet siitä asti
Janne: Kyllä, sekä itsessä että muissa. Kytkintä nostaessa tuntui heti, että nyt kumimolekyylit ovat tehneet vahvan sitoumuksen asfaltin pintaan. Se oli pahimpana aikana seisonnassa, ensin Natikoissa tapahtuneen konerikon takia ja sittemmin muista tsunamin laineista, jotka jättivät harrastamisen hyvin vähälle. Päätin satsata burnikseen enemmän antaumuksella ja pyöräyttelin takakumit tahmeiksi kunnon sumupilven sisässä. Taakse pulttasin CalTracsit ja eteen vaihdoin ratavarikolla 10/90 iskunvaimentimet. Chassisworksin banjossa lehtijousitallat oli tehty kiinanraudasta, ja ne olivat mankeloituneet takapäästään akseliputken ympärille päästäen yoken nousemaan lähtöviivalla niin ylös, että ristikolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antautua. Keppi oli tosin ehjä, mutta takaristikko tuusan nuuskana. Tahkeilla tassuilla nytkyttelin kennoille ja nostin kierrokset jonnekin 5000 tuntumaan. 19 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Strangen teräskardaanin piti olla kovaa tavaraa, joten korvien lakattua soimasta alkoi ihmettely. Olin kyllä vahvasti päättänyt korjata tilanteen Natikoissa ja hankkinut taakse niin suuret Hoosierit kuin suinkin mahdollista. Tulipellin kulmassa näkyvät kojelaudan alle piilotetun jarruja kytkinpääsylinterin säiliöt. Kotiin muistaakseni ajeltiin varovasti uudella ristikolla ja vanhat sytytystulpat kiilattuna jousitallojen ja lehtien väliin. Ensimmäisissä vedoissa pito tuntui karkailevan, vaikka alusta toimikin jo paremmin kuin ennen. Pääasiassa positiivisia kuitenkin. Varikolla auton alla hämmästellessä syykin paljastui, kun taka-akselia pystyi pyörittämään ylös-alas yokesta nostelemalla. Sitä juhlaa tosin kesti vain sekunnin murto-osan, kunnes kabiinin täytti helvetillinen pauke takapenkiltä. Miikka tohkeili innoissaan: ”Kuulin tuolta toiselta puolelta toria sun auton äänen ja ajattelin, että se on pakko olla sun Mustangi, vaikka en nähnytkään.” Lämmitti mukavasti mieltä, että auton äänimaailma oli tehnyt oman kuulovaurion lisäksi niin lähtemättömän vaikutuksen myös puolituttuun Viimeisin moottoriversio on 1050 cfm Ultra Dominatorilla ruokittu alukantinen ja mekaanisella rullanokalla varustettu 408 cid stroker, josta on jarrutettu 610 hevosvoiman tehot. Siellä se kuitenkin roikkui auton alla. Ja sieltä torilta on liikuttava raggarimuisto: Jonotimme lasten kanssa kotiinlähtöä rentouttavalla 1500 kierroksen tyhjäkäynnilllä kardaanitunneli kuumana, kun auton etuikkunaan yllättäen putkahti Ruotsin-reissuilta tutun Ruskoraggari-Miikan naama. Tässä oli välillä aika tsunami vastoinkäymisiä, mutta silti en voinut ’69:stä luopua. Perille päästyäni meloin banjo kainalossa Sipoon Voimakuninkaan audienssille ja Mika ystävällisesti liimasi Tigillä parempaa tavaraa tilalle, karhupalkalla. parhaimmaksi jäi varmaankin harmittava 12,1 sekuntia. Siitä kesti vielä hetken, kunnes aivoista lähtenyt hölläysimpulssi saavutti jalat. Arto: Kaikkien näiden vuosien jälkeen Mustangisi herättää kuitenkin edelleen tunteita. Vuonna 2016 kuitenkin sain tehtyä autoon viimeisimmän tekniikan ja tulin käyneeksi sillä Stadin cruisingissa
Faktat Ford Mustang Sportsroof ’69 • Omistaja: Janne Mäki-Petäjä, 50 • Paikka: Vihti. Auto on vuosien mittaan rakentunut pikku hiljaa radikaalimmaksi, mutta alusta asti ajatuksena on ollut ulkoisesti hyvin ajan hengen mukainen ilme päivitetyillä ajo-ominaisuuksilla. Savukaasut karkaavat FPA:n mainiosti istuvien keraamipintaisten peltisarjojen kautta 3” rosteriränneihin Magnaflow:n xpiipulla ja kiikarivaimentimilla. Sisusta: Moto-Lita-ratti, Scatin kuppipenkit nelipistevöin, alkuperäinen fold down -takapenkki, Hurstin keppi, RRS-poljinsetti tehostimella kojelaudan alla, 6-pisteturvakehikko irrotettavilla ovija poikkiputkella, kardaanitunnelia korotettu laatikon takia, Auto Meterin kierroslukumittari, Innovaten laajakaistalambda, karvanopat ja Wunderbaum. Korimuutokset: Kuitukonepeitto Boss 429 -scoopilla, pyöränkaaret rullattu ja rälläköity avarammiksi, maalattu Calypso Coral -oranssilla. Pannaan kaikki hevoset hommiin mun Bossilla. McLeod Street Twin -tuplalevykytkin koplaa voiman välitettäväksi takapyörille. jarruhilut konehuoneesta ja mahdollistaa tulppien vaihdon ilman verinaarmuja ranteissa. Räyhäkkäiden vuosien jälkeen kuljettajan mailimittariin kertyneet kilometrit alkoivat hieman tuntua ja muutaman harrastusvuoden tauon jälkeen Janne tunsikin tarvetta muistuttaa itseään ja kanssa-autoilijoita Mustin syntymävuoden rauhan ja rakkauden filosofioista, eikä pelkästään siitä vuosimallista. Alusta: TCP:n putkitukivarret ja hammastanko-ohjaus, Hakala Performancen tekemät rungonyhdistäjät, K-member, takana Calvertin Monoleaf-jouset ja traction barsit. Teho: 610 hv. 610 hepan stroker. pidemmilllä H-beam veiveillä ja RaceTec-takomännillä. Ellei sitä yhtä vanhaa katkennutta tulpanjohtoa lasketa, joka sai hopan pörisemään seitsemällä ennen kotipihaa. Janne: Kuule Arto, kaikesta tästä muistelusta heräsi hienoinen näläntunne. Sämpyn dynossa nykyistä moottorikombinaatiota huudatettiin täydellä kuormalla lukuisia kertoja armotta punarajalle, kun viimeisiä polleja puristeltiin irti malmikasasta. Asennus ja huolto tosin tuolla konstruktiolla on sellainen temppu, että vaatii loputtomasti kärsivällisyyttä, moniniveliset ranteet ja erinomaisen kyvyn hahmottaa kolmiulotteisia palapelejä. Ei sen tarvitse olla niin haudanvakavaa. Kaikella mekaanisella on toki elinikänsä, joka lasketaan hevosvoimatunneissa, mutta katurenkailla nuo tunnit tulevat tuskin ihan hetkeen vastaan. Tuo poljinsetti poistaa 20 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Ford Mustang Sportsroof ’69. Jotain sivuttaistukea kyllä olisi vielä tarpeen lisätä. Eiköhän lähdetä tallilta toteuttamaan keski-ikäisten, lihaa syövien heteromiesten kutsumusta. Moottori: 408 cid Windsor SB V8, Eaglen takokampiakseli, pidemmät H-profiiliveivit, RaceTec-takomännät, AFR205-alukannet, Lunatin mekaaninen rullanokka, Edelbrock Super Victor -imusarja, Holley 1050 cfm Ultra HP Dominator -kaasutin, MSD:n jakaja, Cranen HI-6-sytytysboksi, PS92-puola, FPA:n keraamisesti pinnoitetut peltisarjat, 3” rosteriputket Magnaflow’n x-putkella ja kiikarivaimentimilla. AFR205-kansien venttiileitä liikuttaa Lunatin mekaaninen rullakeppi kohtuullisen terhakkailla spekseillä. Arto: Alkoikin jo hiukan pelottaa, ettei nälän myötä suinkaan pääsisi toksinen maskuliinisuus nousemaan pintaan. Tyytyväisinä hyrskyttelimme Peltorit päässä kohti kotia ilman suurempia kommelluksia. Moottorin viritysaste on vuosien mittaan lähtenyt eskaloitumaan ja nykyinen 610 hepan versio pohjautuu tukisillalla vahvistettuun vakiolohkoon Eaglen takoakselilla, vakiota kaveriin. Alkujaan auto oli tekniikaltaan hyvin perusmallinen pikkulohko-Musti kasituumaisella perällä, C4-automaatilla, tehostamattomilla rumpujarruilla ja ohjauksella. Renkaat: 255/50 R16. Kiitos: Arto Kylmänen, Anki Kervinen, Jyri Rekonen, Lassi Julkunen, Kim Härkönen, Ville Sievers, Jukka Mäki-Petäjä, Matti Meuronen, Peter Mustonen, Mika Hakanpää, Markku Timonen, Petteri Uljas, Helge Snabb, Markku Järvinen, Timo Nikola, Yrjö Tiilikainen ja lukuisat muut, jotka ovat vuosien varrella tarjonneet apuaan. Jousitus oli alkuperäiseen tyyliin varsin pehmeä ja korkea. Auton luonne ei tosin ole ajan saatossa vähääkään rauhoittunut. Mietintämyssyssä on ollut Tickford Capri -tyylinen tuenta, joka antaisi mahdollisuuden säilyttää perään asti vaivalla sovitetut kolmituumaiset putket. Sytkäpuoli hoituu MSD:n jakajalla, Cranen HI-6-sytkällä ja PS92-puolalla, jotka tuikkaavat tulet vähän tummemmallakin tulpalla, kuin mihin edelliset MSD:n laitteet pystyivät. Lähdetäänpä teille Nummelaan grillaamaan makkaraa. Voima moottorilta siirtyy Close Ratio T56-manuaalin ja Strangen teräskardaanin kautta Chassisworksin ysituumaiseen, jonka liemissä kelluvat Wavetrackin torsen-tyyppinen lukkomurikka ja 35-rihlaiset Strangen vetoakselit. Moottorin virkaa toimitti hiukan piristetty rautakantinen 351W. Taka-akselilla on perinteisellä tyylillä Calvertin monoleafit ja traction barsit. Pysähtymisestä huolehtivat samat vuosientakaiset Baerin 12” tuuletetut levyjarrut joka kulmasta ja kojelaudan alle on piilotettu RRS-poljinsetti tehostimella ja pääsylintereillä jarruille ja kytkimelle. Ja tämä tietohan on faktaa, joka selvisi aikoinaan pienten kommellusten kautta... Vanteet: Minilite 16x8”. Vanteina on edelleen samat Vintage Wheel Worksin Minilite kopiot, joille istutettin joka kulmaan Toyon 255/50 R16 semislicksit. Viime kesän päivitys olivat vuoden ’69 henkeen viittaavat takakylkiin teetetyt Peace & Love -tarrat. Tyhjäkäynnistä ei kotiin kannata kirjoittaa, mutta kierroksilla kone tanssii ja soi kuin tanhuryhmä Kaustisilla. Nykyisessä kuosissaan korista ja alustasta löytyy edestä vakiota tanakampaa vakaajaa, TCP:n tukivarsia ja hammastankoa, Hakala Performancella teetetyt runkoyhteet, K-member ja konttoriin mahdollisimman huomaamattomaksi rakennettu putkihäkki. Jarrut: Baerin 12” jäähdytetyt levyt joka nurkassa. Modifioitu Edelbrockin Super Victor -imusarja kuljettaa vauhtiliemet 1050 Ultra HP Dominator mehumaijasta kohti palotilaa. Pääkallokuvioisia machovehkeitä piireistä löytyy jo pilvin pimein, joten viime kesänä takalokasuojiin liimattiin ”Peace & Love” -hippitarrat. Voimansiirto: 6-vaihteinen Tremec T56 Close Ratio -manuaali, McLeodin 2-levyinen kytkin, Strangen teräskardaani, Chassisworksin 9” perä Strangen 35-rihlaisilla vetoakseleilla ja Wavetrack-lukolla. Se on edelleen sama vanha sotaratsu, joka rauhallisesti edetessä tekee parhaansa vikuroidakseen ja purrakseen ohjastajaansa, mutta hyökkäyksessä säntää vallan riivatusti tuhannen pasuunan säestyksellä
3kpl työkalutaulut. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Pöydän koko: 1200x640mm. Ramppien mitat: 590x340mm. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Pellin paksuus enintään 3 mm. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Korkeus: 875mm sis. Paino: 88kg. Vaatii lisäksi kompressorin. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. pyörät. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. pellin paksuus 2mm. Kaikki hinnat sis. Käyttöjännite 230V. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. ilman prässiä. U U TU U S! 189€ tuotenro 509658 Satinointi/ rullahiomakone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. Puristusvoima: 15t. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Korin maks.paino: 1800kg. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Työalue: 168-980mm. kotimekaanikolle. Työkaluvaunu työkaluilla 145-osaa Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Työkorkeus: 1200mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Työtason korkeus: 946mm. ennen hitsausta. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Paino: 4,3 kg. U U TU U S! U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Kok. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010. Korin maks.pituus: 5,5m. Kitasyvyys: 700mm. 499€ tuotenro 512776 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Maks. Nostokyky: 1350kg/pari. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm
Big Brake Se Corvette 22 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Liperiläinen Juhani Hirvonen oli jo ajautua kokonaan brittiautojen pariin, kun tuli poikansa yllyttämänä kysyneeksi naapuriltaan Tero Niemeläiseltä mielipidettä C1-Vetteistä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 23 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Chevrolet Corvette ’58. Yksi Vette johti toiseen, ja Jussin talliin päätyi tiettävästi maan ainoa ruiskukoneinen Big Brake C1, jonka hän on käynyt kokonaan läpi
Naapurissa asuva Tero se aika pitkälti syyllinen on siihen, että näihin amerikkalaisiin käännyttiin”, hän toteaa naurahtaen. Olin vähän niin kuin keräämässä kokoelmaa englantilaisen autokulttuurin laidasta laitaan. Arkitöillä hän tarkoittaa perheensä Hirvosen Peruna -yritystä, jonka vetovastuu on nyttemmin jo siirtynyt hänen pojalleen Villelle. ”Minulla oli autoharrastus lähdössä jo ihan kokonaan englantilaisiin, ostin noiden lisäksi Niemeläisen Terolta Hillman Super Minxin, ja aloittamatta odottaa myös ’67-mallinen Triumph 2000. Se museokatsastettiin pikku fiksauksilla, ja sillä ajelin sitten pikkupenskojen kanssa kesäisin jonkun kymmenkunta vuotta”, Jussi jatkaa. 4 000 markan opintolainan turvin opiskeltiin, kun meitä oli perheessä seitsemän sisarusta ja isä kuoli, kun olin vasta 15. 1989 alkoi sitten tulla lama, ja ostettiin Varkaudesta Vitikaisen Pekalta hänen juuri maahantuomansa Austin Healey 3000, kun harrasteautot eivät yhtäkkiä käyneetkään kaupaksi ollenkaan. Ensi reaktio oli pidätelty nauru, että on parempaakin tekemistä kuin alkaa parsia moista kaikista osista karsittua rumilusta.” 24 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Corvette ’58. Käytännön tunneista toinen talvi meni 17M-Taunuksen hitsailuun ja maalaukseen ja osa ajasta 100 markkaa maksaneen ’54 EMW:n choppaukseen. ”A mmattikoulusta lähtienhän minnuu on poltellu nämä jutut, kansalaistaidon tunneilla ja mitä niitä oli, niin piirtelin autoja, mutta ei minusta automuotoilijaa tullut. Jossakin vaiheessa Salon Timppa naapurikunnasta tarjosi pikkuvikaista, osittain tallin nurkkiin purettua ’89 Lotus Turbo Espritiä, ja kauppa se hieroutui siitäkin. ”Vaikken ollut päivääkään peltiseppänä tai maalarina, niin ei se opiskelu koskaan mene hukkaan, koska sieltä sai sitten rohkeuden käydä myöhemmin tällaisiin projekteihin.” Aikanaan sitä harrastekalustoakin alkoi ikään kuin vaivihkaa kertyä Hirvosen talliin. Sitten se aihio purettiin ja puhallettiin ja laitettiin hyllyyn, ja siellä se on vieläkin. ”1988 ostettiin kimpassa lankomiehen kanssa Suihkon Hemiltä silloisesta Rajaseudun Koneaitasta Triumphin TR3 ja ajateltiin, että tuosta se tehdään. Se oli 1971-72, kun opiskelin autopeltiseppä-maalariksi, mutta sitten nämä muut arkityöt veivät ajan”, Jussi Hirvonen selittää
Myyjä lupasikin neuvoa puhelimessa, jos jossain apua tarvittaisiin”, Jussi kertoo. ”Huhtikuussa 2013 se valmistui. Enhän minä ollut edes nähnyt tai kuullut sellaista vehjettä, niin kysyin Terolta, että olisiko semmoista järkevä ottaa projektiksi. Fuel Injection on teksti, joka aniharvasta C1-Corvettesta löytyy. Hän sanoi C1:n olevan yksi unelmiensa autoista. Tässä tapauksessa samalla varustuksella olleita isojarruversioita on valmistunut tehtaalta vain 144 kappaletta. Jokainen tietää, minkälaista siitä on alkaa autoa tekemään, vaikka runko olikin jo maalattu ja lasikuitutyöt tehty. Tämän muistaneena viikon kuluttua soitinkin autoa myyneelle Helakorvelle uudemman kerran ja 19.1.2012 lyötiin kättä päälle. Jussilla on myös edelleen tallessa ammattikouluaikoina hankittu EMW-chopperi, ja hänellä on kuulemma tavoitteena ajella sitten ysikymppisenä Harrikan trikellä. Sieltä se oli ostettu Ruotsiin, josta se on kulkeutunut samassa kunnossa Helsinkiin, ja sieltä edelleen Lennart Helakorvelle Ouluun 2007. ”Tämä on lähtöisin Meksikosta, kynnyskotelosta löytyi pesoja todistusaineistona. Sitä rakennellessa marraskuussa 2011 oli sitten Finnshark-sivustolla ilmoitus Oulussa kaupan olleesta harvinaisesta C1 Big Brake Corvettesta. Sovimme pian kuitenkin treffit Ouluun tallille, ja siellä ensi reaktio oli pidätelty nauru, että on parempaakin tekemistä kuin alkaa parsia moista kaikista osista karsittua rumilusta”, Hirvonen selittää. 25 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Parin vuoden ylimääräiset vapaa-ajat meni sen rakentamiseen. ”Kun sitten eläkeikä alkoi tulla, niin juniori Ville oli se pahus, joka sanoi joskus syksyllä 2010, että netissä oli ’59 Corvette myytävänä. Kolme varttia myöhemmin oli muuten myyjälle tullut jostain päin Suomea puhelu, että sitä autoa et myy halvalla etkä ainakaan Hirvoselle… Myyjä herrasmiehenä ei halunnut mainita nimeä, ja onneksi kumpikaan toive ei toteutunut.” Meksikosta Liperiin. ”Jenkit oli hyvä valinta, sosiaalinen verkosto on laajentunut todella paljon samanhenkisten harrastajien myötä.” Brittisporteista Corvetteihin. Ilmoituksen lopussa luki, että turhat kyselijät älkää vaivautuko, ja koin kyllä kuuluvani siihen joukkoon. ”Edellisenä kesänä olin kuitenkin tehnyt Helsinkiin reissun, jonka yhteydessä kävin katsomassa hienoa turkoosia ’56 Corvette C1:tä, jonka omistaja Ahosen Jani oli kertonut, että jonnekin päin Suomea on myyty harvinainen Big Brake Vette, muttei ole mitään tietoa minne ja että siihen autoon laitettavat rahat eivät mene hukkaan. Kaupat tulivat, ja ennen pitkää Jussi pääsi kuin pääsikin ajelemaan harmaalla ’59:llään. Neljän vuoden aikana hän oli ehtinyt tehdä tätä vain neljä tuntia, minkä vuoksi hän päätyi laittamaan auton Jussin ensimmäinen C1-Vette oli vasemmalla näkyvä ’59, joka tuli hänelle laatikkoihin purettuna projektina. Myyjällä oli kuitenkin hyvä myyntipuhe – se on helppo ja yksinkertainen auto rakentaa – ja oli valmiin auton kuva vieressä, että tämmöinen siitä helposti tulee. Jutun ’58 oli hankittaessa vielä puutteellisempi aihio, eikä kahta ilman kolmatta, vuoroaan odottelee suhteellisen työläältä vaikuttava ’56 C1. Ei kun Helsinkiin kauppoja tekemään, ja laatikoissa projektinahan se sitten tuli
Yksi asia oli tosiaan juuri alkuperäisenlaisen 290-heppaisen Fuel Injection 283-pikkulohkon löytäminen, mutta toinen ratkaiseva juttu oli se, että se oli tosiaan ruiskua myöten kunnostettu. ”Värivalinta oli aika vaikea, koska Lennart oli jo hankkinut punaiset sisäverhoilut tähän”, Jussi myöntää. Veijalaisen Ari antoi silloin heti auton hankkimisen jälkeen Corvette-pienoismallin 290-hevosvoimainen 283-ruiskukone oli tehokkain, mitä vuonna 1958 oli Corvetteen saatavilla. T-10-vaihteisto tuli auton mukana, ja hauskana yksityiskohtana sen oli Lennart Helakorpi ostanut niin ikään samaiselta Eikalta. ”Minulla oli kolme vaihtoehtoa: musta, hopea ja valkea tai oikeastaan valkea/punainen. Autossa kun oli tullessa joku 60-luvun puolivälin Lasikuitu oli kuitenkin minulle aika uusi tuote, sain sen käsittelyyn oppia Finnairilla 30 vuotta töissä olleelta Aspiolan Karilta, ja vähitellen se alkoi tulla tutuksi.” pikkulohko ja Powerglide”, Jussi kiittelee tuuriaan. Siellä valoivat minulle yhdeksän kappaletta noita rumpuja, tai oikeastaan aihioita, joista saa koneistettua sekä etuettä takarummut, jotka pitää koneistaa hieman eri tavalla. Viimein löytyi Lahden läheltä Mallipaja Mattson, jolle vein rummun yhdeksi talveksi. Keulan alaosa uusittiin ja oikea etunurkka oli joskus kolaroitu, se oli käytännössä mosaiikkia. Polttoaineen mekaaninen ruiskutus oli eksotiikkaa, eikä sellaisen säätäminen ollut yleensä kovinkaan yksinkertaista kaasuttimiin tottuneille. ”Takajarrujen tuuletusputki oli myös särkynyt, joten sen jouduin korjaamaan. ”2014 syksyllä minä vasta aloittelin tätä rakentamaan. Tässähän noista etusilmistä lähtevät jäähdytyskanavat, jotka vievät ilmaa kynnyskotelon läpi takajarruille, ja ovat myös yksi tärkeä Big Braken tunnusmerkki.” Väritysidea hyllyn nurkalta. Finnsharkille myyntiin”, Jussi kertaa auton tiedossa olevaa historiaa. Siellä koneistettiin muovista valumallit, jotka kiikutin Riihimäen valuun, josta löytyi myös harrastehenkistä porukkaa. Ensimmäinen talvi menikin korin ja alustan kuidutteluissa. Kaikki lasikuitutyöt tehtiin epoksihartsilla, jota meni 10 litran sankko. Mulla oli kaksi takarumpua, mutta eturumpuja ei ollut ollenkaan. Se oli eBayssä myytävänä, ja melkein pari kuukautta sitä kauppaa tuttavani Kärnän Ilkan avustuksella hierottiin. Lasikuitu oli minulle kuitenkin aika uusi tuote, sain sen käsittelyyn oppia Finnairilla 30 vuotta töissä olleelta Aspiolan Karilta, ja vähitellen se alkoi tulla tutuksi. Vain tähän malliin kuulunut 8000 kierroksen kierroslukumittari oli sekin paikallaan ja toimiva”, Jussi luettelee. Ongelmana oli kuitenkin se, että kuka tekisi mallin. Jostain maailmalta huutokaupasta löytyi sitten eturummut, joita huudettiin 2 100 dollariin asti, mutta se pomppasi siitä vielä reilusti lopussa, joten jätin ostamatta. Kaiken aikaa oli kuitenkin mielessä jännitys siitä, että onko tämä tosiaan aito Big Brake -auto. ”Yksi kulmakivi tässä auton rakentamisessa oli oikeanlaisen täydellisen moottorin löytäminen valmiiksi remontoituna Amerikasta. Se raita-ahaa oli neljä vuotta minulla hyllyn nurkalla. Yksi siitä vakuuttanut detalji oli etulokasuojista hiottaessa paljastunut Fuel Injection -tekstin kohta, ja toinen tärkeä detalji oli viisilehtisistä takajousista löytynyt valumerkintä, joka täsmäsi netistä löytämiini tietoihin. Polttoaineenruiskutukset kun ylipäätään tunnettiin pitkälle 70-luvun loppupuolelle melkoisen epävarmoina ja hankalasti korjattavina järjestelminä, ja meni 80-luvulle saakka ennen kuin ne yleistyivät automaailmassa. Edessä oli myös millin vakiomallia paksummat kierrejouset, ja ne puoli tuumaa leveämmät jarruhihnatkin tässä oli. 26 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Corvette ’58. Kuiduteltavaa oli kaikissa mahdollisissa korin osissa ja tukipalkeissa. ”Oikeanlainen perä löytyi Lahdesta Viinikaisen Eikalta ja sen remontoi Nisosen Matti Lappeenrannasta. Uusi konepeitto tuli maailmalta, kun se vanha oli niin rasvainen, ettei sitä uskaltanut yrittääkään lähteä kuiduttelemaan”, hän selittää. ”Viimein löytyi joku valualan ammattilainen Kurvisen Markon ja Mikan kautta, joka oli valattanut vaihdelaatikon kuoria ynnä muita valuosia Riihimäellä. Haasteellinen tehtävä oli myös löytää jarrurumpujen tekijäporukkaa tähän.” Niin, kyseessä kun tosiaan oli isoilla jarruilla varustettu Fuel Injection -versio, joita on tiettävästi valmistettu samalla varustuksella vain 144 autoa, joten netistä valmiina tilattavista uustuotanto-osista ei tarvitse puhuakaan. Repeämät olivat tulleet aikoinaan meksikolaisten rallikoitoksissa. ”Jarrut on tässä tehty tuulettuviksi varustamalla jarrukilvet kahdella kärpäsverkolla. Kurvisen veljekset Myllyn koneistuksesta lupasivat sitten, että heillä on sellaiset koneet, joilla rummut saa koneistettua, Fuel Injection. Keulan keskiosan korjauksessa oli käytetty messinkinaulojakin vahvikkeena
Sitten samainen Kettusen Eero maalasi auton siellä ammattikoululla ja veti pintaan kirkaslakan”, Hirvonen jatkaa. 27 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Teho: 290 hv. Punainen sisustus on sekin kauttaaltaan uusittu. Ammattikoulun aikainen EMW:kin on vielä tallessa, ja tarkoitus on se chopperoida kesäksi takaisin siihen 1971-72 kuosiin.” 8 000 kierrokseen saakka ulottuva kierroslukumittari löytyi vain aidoista Fuel Injection -autoista. Sen hankin jo edellisenä kesänä ennen tämän ’58:n hankkimista. ”Penttisen Juha muokkasi listamestarina etulokarien reunoihin käymättömät uustuotantolistat oikeaan muotoon. Kiitos myös muille projektia tiedoin ja taidoin tukeneille. Alusta: RPO 684 Heavy Duty Suspension. Tuosta hämmästyneenä Jussi selvitti myös jonossa seuraavan tunnuksen kolmatta Vetteään varten, mutta se olikin jo mennyt erääseen kirjainsarjan Chrysler 300:een järven toiselle puolen. Kiitos: Tero Niemeläinen, Marko ja Mika Kurvinen Myllyn Koneistuksesta, Eero Kettunen, Ilkka Kärnä. Moottori: RPO 579D 283 CID Fuel Injection V8. Automaalarien opettajana ammattikoulussa työskennellyt vanha koulukaverini soitti lokakuussa 2018, että jos sinulla on auton pohjat valmiit, niin tuo se äkkiä, niin hän ruiskuttaa sen nyt. Sisusta: Alkuperäisen kaltainen punainen verhoilu. Vanteet: Alkuperäiset punaiset 15” teräsvanteet, pillerikapselit. Lopullinen päätös tuli maalaamoon viedessä. Ehjän alkuperäisratin Jussi onnistui hankkimaan Västeråsin swapistä Ruotsista. Ratin löysin Västeråsin swapista Ruotsista, ja kunnostin ja maalasin sen. Renkaat: 6.7015 valkosivut. Hukan Jari oli innostunut kaivautumaan ensi kertaa näkemänsä ruiskun säädön saloihin. Sillä hetkellä, kun kone räjähti käyntiin, kivi putosi sydämeltä ja V8:n ääni oli musiikkia korville.” Big Brake Vette valmistui kesäksi 2019, jolloin myös allekirjoittanut näki sen ensimmäistä kertaa Haapsalun American Beauty Car Show’ssa Virossa. Jarrut: RPO 684 Heavy Duty Brakes, jäähdytetyt ja rivoitetut (tehostetut rummut). Ei olis mulla enää hermo kestänyt niitä nysvätä. laatikon, joka oli siinä, ja aina ohi kulkiessani makustelin, voisiko se olla tuo. Toisen penkin kanssa olikin hirveä työ, kun ne uudet Amerikasta tulleet jouset olivat niin hirvittävän jäykät. Verhoilijan kanssa sitten taisteltiin istuinten jouset, pehmusteet ja päälliset paikalleen. Kävin sitten lopulta hakemassa joustinpatjatehtaalta sänkyjouset, jotka olivat sopivammat”, hän selittää. Uudet penkkien jouset olivat niin ylijämäkät, että aikansa verhoilujen kanssa taisteltuaan Jussi päätyi kääntymään joustinpatjatehtaan puoleen ja hankkimaan pehmeämpiä jousia. Voimansiirto: RPO 685 4-vaihteinen T-10-manuaali, alkuperäistä pidempi perävälitys (alun perin 4,56:1, nyt lähempänä kolmosta). ”Maalausurakka meni ihan viime hetkeen – oli torstaipäivä, kun viimeiset lakat vedettiin pintaan, perjantaina iltapäivällä tulivat maalauskammion purkajat ja sinä talvena ennen kevättä siellä ei maalattu mitään. Museotarkastuksen myötä Corvetteen saatiin MBS-5-rekisteritunnus – hämmästyttävää kyllä ’59 ja ’58 saivat peräkkäiset tunnukset, vaikka rekisteröinneillä oli väliä melkein viisi vuotta. Silloin tullessa siinä oli valkoisesta nahasta Meksikon aikoina tehdyt penkit, mitään muuta sisustaa siinä ei ollut. Faktat Chevrolet Corvette ’58 Omistaja: Juhani Hirvonen, 67 Paikka: Liperi. ”Rakentamista odottaa vielä ’56 C1-aihio, jota en ole uskaltanut toistaiseksi edes aloittaa. Korimuutokset: Maalattu Snowcrest White -valkoisella, punaiset raidat. Väriksi tuli se Corvetten oma Snowcrest White, vaikka tämä yksilö on ollutkin punainen alun perin. Viimeinen vaihe kasauksessa oli moottorin tulillepano ja se, jos mikä jännitti, miten ruiskun kalvot toimivat ja ovatko suuttimet pysyneet auki moottorin parin vuoden seisomisen jälkeen. Hän ruiskuttikin siihen epoksit ja hiomavärit, minkä jälkeen auto tuotiin kotiin viimeisteltäväksi
2.Rakentelun alkuvaiheista ei juuri kuvia ole tallessa, sillä Jussin silloinen puhelin meni aivan tilttiin, eikä kukaan saanut sitä avattua. Ei siis ihme, että valmistumiseen meni reilut 7 vuotta. 6. Kuidutettavaa oli joka puolella. Jarrukilvissä on erikoinen ilmanottoverkko. Tässä kuvassa lasikuitutyöt on jo tehty ja konepeitto vaihdettu parempaan. 4. Jussin ’58 ei ollut hankittaessa varsinaisesti loistokunnossa. 5. Kuvassa yksi niistä detaljeista, jotka vahvistivat kyseessä olevan aito superharvinainen big brake -malli. Itse asiassa kunto oli niin lohduton, että Jussin piti palata Oulusta kotiin miettimään asiaa uudemman kerran ennen kuin kaupat syntyivät. 3. Toinen etulokasuoja oli aikoinaan kolaroitu, ja muotovirhettä oli melkoisesti. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juhani Hirvonen Kuituhommia ja onnenpotkuja 1. 28 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Corvette ’58 1 2 3 4 6 5. Jarrut ovat paitsi vakiomallisia leveämmät, myös tuuletetut. Auto oli melkoisen kauheassa kunnossa ja paikallaan ollut tekniikkakin tullessa aivan väärä. Tämänkaltaisen Barrett-Jackson-tason auton nähdessään ajattelee helposti, että se on laivattu kokoelmiin valmiina Jenkeistä, mutta Jussi Hirvosen Vetten kohdalla totuus on toinen
Sen ensimmäisen Vette-projektin aikaan Jussi teetti huoneentaulun, joka kiteyttää olennaisen näissä autoprojekteissa. 11. 9. Työskentelyasennot autoa kootessa ovat välillä aika mielenkiintoisia. Lopulta ne saatiin mallinnettua ja teetettyä uudet alkuperäisiä vastaavat Suomessa. 12. 16. Maalauksesta vastasi Eero Kettunen, Jussin opiskelukaveri 70-luvun alusta. 15. Alkuperäistä vastaavan 283 cid Fuel Injection -moottorin löytyminen valmiiksi ruiskua myöten kunnostettuna Jenkeistä oli todellinen onnenpotku. Runko puhallettiin, maalattiin ja kaikki mahdollinen kuluva uusittiin. Takajarruille jäähdytysilma johdetaan tällaisia tuuletuskanavia myöten. Koska autoon oli jo ostettaessa hankittu uudet punaiset verhoilut, päätyi Jussi värissä Snowcrest Whiteen, jota piristämään päädyttiin ruiskuttamaan punainen raita. 13. Paikallinen moottorivelho Jari Hukka oli mukana käynnistelemässä ja säätämässä eksoottista ruiskukonetta ensimmäisellä kerralla. 10. 8. Perä kävi remontoitavana Lappeenrannassa, ja on varustettu alkuperäistä harvemmalla välityksellä. Viimein, lokakuussa 2018 oli aika kuljettaa kori maalattavaksi. Ensimmäinen pidempi reissu valmiilla autolla suuntautui kesällä 2019 Viroon, Haapsalun American Beauty Car Show’hun, jossa kirjoittajakin näki Jussin Vetten ensimmäisen kerran. Jarrujen kunnostuksessa Jussilla olikin valtava työ, sillä rumpuja ei löytynyt mistään. 29 AMERIKAN RAUTA 4/2021 7 8 9 10 11 13 14 12 15 16. 7. Tässä moottoria lasketaan paikalleen kunnostettuun runkoon. 14
Joka päivä yötä myöten 30 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Vaajakoskelaisten Osku ja Tuula Turusen patinakuosinen Soto kuuluu niihin autoihin, joilla oikeasti ajetaan ja paljon. DeSoto Firesweep ’57. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Suvi Puura 31 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Sen mahdollistaa keulalta löytyvä yli 400 nykyheppaa tuottava 6-litrainen GM:n LQ4-tekniikka nelivaihteisine automaatteineen
Viime kesänä, kun FHRA:n Malmin Pre-Partyt alkoivat taas pyörimään, olin tietysti paikalla, ja sillä kertaa autoseurueeseemme kuului myös avustajakuntaamme kuuluva Toivakan Jukka, joka on kotoisin Jyväskylästä. Auto kun oli yksillä isoilla ajovaloumpioilla, eli Viisseiskan peräpään muotoilu on uljas. Oskulla oli pitkään alla levitetyt 17” peltivanteet, mutta lopulta hän kyllästyi niiden ravistamiseen ja hankki tilalle kuvissa näkyvät American Racingin alut. Joskus taas auto tulee eteen aivan puun takaa ja vahingossa, kuten kävi vaajakoskelaisen Osku Turusen DeSoton kohdalla. Toistaiseksi DeSoton stance on ala-asennossa hieman takakeno, sillä etupäässä on vielä rautajouset. Alkuperäiset vääntösauvat on kuitenkin korvattu GAZ:n coilovereilla ja iskunvaimentimet ovat jäykkyydeltään säädettävät niin edessä kuin takanakin. 32 AMERIKAN RAUTA 4/2021 DeSoto Firesweep ’57. Uudennäköiset vanteet vihjaavat, että patinapinnan alla saattaa olla jotain alkuperäisestä poikkeavaa, ja joka nurkasta löytyvät levyjarrut vahvistavat vaikutelmaa. Vaikka keskiosa Firesweepin korista onkin käytännössä Dodgea, ovat siivet kolmine takavaloineen ehtaa DeSotoa. Käveltyäni perimmäisen kiitotien päähän ja käännyttyäni takaisin kohti lentokentän rakennuksia ja sisääntuloporttia ohitse lipui maata raapien vaaleansininen siipiauto, jonka ikkunoista roikkui väkeä vanhan hyvän ajan tyyliin. Ostettaessa kauttaaltaan patinoituneen mutta ehjän siipiSedanin keulalla oli 318-ryppyreuna ja vaihteistona 2-vaihteinen nappiautomaatti. Äkkiä sen ikkunasta kuului huuto, että hyppää kyytiin – Jukkahan siellä oli jo istumassa! Kävi ilmi, että kyseessä oli Jukan Jyväskylän suunnalta olevan tuttavan DeSoto, joka oli paitsi harvemmin nähtyä vuosimallia ja mallia, myös varustettu erikoisella tekniikalla. A ika monesti lehdessä esiteltävät autot bongataan jostain näyttelystä, mutta toisinaan omistaja tai vielä useammin rakentajan tuttava ilmiantaa auton lehdelle
Ennen tätä DeSotoa mulla oli myös Duster jostain 2000-luvun alkupuolelta saakka, ja sen kanssa oli samaan aikaan semmoinen ’78 lava-Dodge. En minä ole ainakaan löytänyt sieltä yhtään vanhoja paikkojakaan, sikäli hyvänä tuo on säilynyt. On siellä vielä vääntösauvatkin tukemassa alatukivarsia. Silloin, kun sen 350-koneen vaihdoin, niin laitoin myös levyjarrut joka nurkkaan. ”Yhden kesän ajoin sillä niin, mutta ei sillä pystynyt ajamaan, kun se huusi maantiellä niin hirveästi. Mun mielestä se onkin kyllä Kalifornia-auto.” Kova takapenkki. Sisusta on huolettomassa reissukunnossa meksikovilttiverhoiluineen, ja kavereita voi ottaa mukaan reippaasti, kun ilmapalkeet pitävät perän riittävän ylhäällä painetta lisäämällä. ”Kuskin jalkatilan hitsasin silloin heti kohta auton oston jälkeen, nyt pitäisi seuraavaksi tehdä helmat. Bemaria, Volkkaria ja Letukkaa tekniikkaan. Eteen löysin E39-Bemarin levyt ja E38:n satulat, takana on T5-Transporterin levyt ja satulat. ”Mullahan on ollut tuo nykyinen vani jo vuodesta 2008. ”Käsittääkseni alun perin se on ollut kyllä 325 cid, että se kone oli vaihdettu”, Osku selittää. ”Rally Racesta hankin eteen nuo GAZ:in coiloverit kynäjousin, joille tein vähän tornia ylätukivarteen. Pellin altakin löytyi kuulemma LS, joten sovimme, että perehdymme autoon myöhemmin tarkemmin ja käyn kuvaamassa sen lehteen. Ne maksoi viiskymppiä, niin pitihän ne sinne laittaa”, hän jatkaa nauraen. Kesällä olisi tavoitteena päästä ajamaan silläkin. ”Oikeastaan ostin ne alun perin vaniin, mutta sitten ne tuli asennettua tähän. Käyttöpelinä mulla on ’82 Subbari, jonka kori käytettiin pois rungolta nyt talvella, 33 AMERIKAN RAUTA 4/2021. ”Nettiautossahan se pyöri, oli Salossa myytävänä”, Osku kertoo. Takapää jäi siinä vaiheessa orkkikseksi.” Ruosteongelmia autossa ei – harvinaista kyllä – ole näihin päiviin asti juurikaan ollut. Se oli alun perin sellainen Panhard-malli, mutta sitten kun sen tuohon laitoin, niin lyhensin ne ylätukivarret ja jätin sen Panhard-tangon laittamatta”, Osku selittää. Se on 6.5 Turbodiesel, reilusti madallettu ja nyt parasta aikaa maalarilla. selvästi 1957, ja Firesweep, joka on oikeastaan koriltaan Dodge, mutta DeSoton keulalla – siis ihan tehtaalta. Sitten laitoin sinne Chevyn 350:n ja TH700R4:n, joilla meni jokunen vuosi. Se oli vuotta 2012, kun minä sen ostin ja leimasin taas.” Ostettaessa kauttaaltaan patinoituneen mutta ehjän siipi-Sedanin keulalla oli 4-kurkkuisella Weiandin imusarjalla varustettu 318-ryppyreuna ja vaihteistona 2-vaihteinen nappiautomaatti. ”Muistelen, että se oli 1988 tullut Suomeen, mutta ensimmäisen kerran katsastettu vasta 2002. Parin vuoden päästä oli takapään parantamisen aika, ja Osku asensi sinne 4-pistetuennan ja makkarapalkeet. En ole erityisemmin mihinkään merkkiin kallistunut, mutta nyt noita Chevyjä on kertynyt varmaan, kun niitä on niin helposti saatavilla
Tehoa on toistaiseksi mitattu 410 hevosvoimaa, mutta portattujen LS2-kansien myötä lisää on luvassa. Keskellä onkin aika kova takapenkki, kun sitäkin piti rälläköidä ohuemmaksi”, Osku selittää nauraen ja jatkaa. ”Tehoahan siihen piti saada, ja kaikki niitä LS:iä kehui. ”Yksi mäntä oli kulunut pieneksi, eikä sitä voinut ilman putkia pukissa koekäyttäessä huomata. ”Kardaanin teetin Helsingin Roihupellossa S&N Cardanissa. Tämä LQ4 tuli Tero’s Garagelta, ja on muistaakseni lähtöisin Vanista. jos sillä taas 10 vuotta ajelisi.” Kaksi vuotta sitten Oskusta tuntui siltä, että DeSoton tekniikalle pitäisi tehdä jotain, ja kun kerran auto oli jo muokattu GM-tekniikalle, oli helppoa alkaa katselemaan uutta voimanlähdettä niiden joukosta. Tämä LQ4 tuli Tero’s Garagelta, ja on muistaakseni lähtöisin Vanista. ”Ensin löin sen koneen vakiona paikalleen, mutta sehän sitten kolkottikin, joten se piti rempata”, Osku kertaa huonoa tuuriaan muistuttaen, että eivät ne purkuautoista lähtöisin olevat ”LS-tekniikat” enää uusia ole, vaan remonttiinkin on monesti syytä varautua. Siinä vaiheessa totesin, että laitetaan siihen sitten vahvemmat kanget ja männät saman tien. Bensalinjat tein uusiksi 10-millisestä rosterista ja teräspunosteflonletkusta AN-liittimin.” Kesäkauden työmatka-auto. Mun mielestä kone ja tuo 4L80E-laatikko on kuitenkin lähtöisin eri autoista. Vasta, kun sain tehtyä putket, niin sitten sen äänen kuuli. 6-litraista LQ4:sta on piristetty muun muassa portatuilla kansilla ja Comp Camsin rajummalla nokalla. Ja vahvistettu alakerta mahdollistaisi vaikka ahtamisen, jos Osku jossain vaiheessa oikein intoutuu. Öljynsuodatin ei myöskään mahtunut paikalleen, joten se piti siirtää runkopalkkiin tehtyyn telineeseen. Öljypohjan tein käytännössä kokonaan uusiksi Corvette-tyyliin. ”Tässä oli pitkään alla 17-tuumaiset Caliberin levitetyt peltivanteet, mutta ne ravistivat aika lailla ja lopulta yksi rupesi halkeilemaan, joten viime kesäksi hankin tuohon nuo Tehoahan siihen piti saada, ja kaikki niitä LS:iä kehui. 34 AMERIKAN RAUTA 4/2021 DeSoto Firesweep ’57. Silloin siihen tuli vakiokannet, jotka porttasi siellä Joensuussa Hukan Jari, jolle Tero neuvoi ne toimittamaan.” Osku vaihtoi myös nokan Comp Camsin korkeanostoiseen imupuoleltaan 275-asteiseen, ja piristysten jälkeen moottorista dynotettiin Ritolan penkissä 410 nykyhevosvoimaa – ihan mukavat tehot siis. Orkkisbensatankin jatkoksi tein kerääjäsäiliön, johon tuli Boschin neljänelonen pumppu. Alakerrasta löytyvät Scatin H-profiiliveivit ja SpeedPron tasapäämännät. Kardaanitunnelia jouduin muokkaamaan, jotta sai tuon perän maahan. Kun se Chevyn kone oli jo kerran sovitettu tuohon, niin LS:n sai paikalleen niillä Tero’s Garagen koneenkorvansiirtolätkillä. Viimeisimpänä parannuksena hän hankki autoon portatut LS2-mallin kannet
Yksi kesä käytiin kahteen kertaan Ruotsissakin”, Osku summaa lopuksi. Faktat DeSoto Firesweep ’57 • Omistajat: Oskari ja Tuula Turunen • Paikka: Vaajakoski. Sisusta: Grantin kumiratti, Lokarin pitkä shifteri, Ultra Gaugen OBD-näyttö, Kenwoodin Bluetooth-soitin, Ground Zeron erillissarja edessä ja 6x9” kaiuttimet takana. Vanteet: American Racing Torq-Thrust 17”. Moottori: Chevrolet LQ4 6.0 V8, Scatin H-profiiliveivit, SpeedPron tasapäämännät, portatut LS2:n kannet, Comp Camsin XR275HR-nokka, lyhyet rosteripakosarjat, 2,5” tuplaputkisto, Bosch 044 -pumppu kerääjäsäiliössä. 17 tuuman American Racingit.” Pyöreillä vanteilla ajamisesta tulikin huomattavasti miellyttävämpää, Oskulle kun kertyy DeSotoineen kilometrejäkin aika paljon vuosittain. 35 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Voimansiirto: Chevroletin 4L80E-automaatti, alkuperäinen 8 3/4” perä 3.31:1 välityksellä ja Eatonin Torsen-tyyppisellä lukolla, vetarit vaihdettu kiilatyyppisistä. Ja vaikka levitetyt peltivanteet olivat tavallaan härskin näköiset, vihjaa nykyinen rengastus sopivasti siitä, ettei kyseessä ehkä olekaan ihan alkuperäisellä tekniikalla varustetttu reliikki, vaan jotain on saatettu tehdä uusiksi pinnan alla. ”Kesät sillä on pyritty ajamaan joka päivä yötä myöten, aina kun on mahdollista. Jarrut: Edessä BMW E39:n levyt ja E38:n satulat, Transporter T5:n levyt ja satulat takana, Volvon tehostin ja Vanin pääsylinteri. Tämä on meille koko perheen yhteinen harrastus, kyllä tällä lastenkin kanssa ajellaan aina kun on mahdollista. Alusta: Edessä GAZ:in coiloverit, takana 4-link vinoilla ylätukivarsilla, GAZ:in säädettävät iskarit pystyssä, makkarapalkeet, Airliftin makkarapalkeet takana, Viairin kompura, manuaaliventtiilit. Renkaat: Nexen 225/45 R17 edessä, 275/40 R17 takana. Teho: 410 hv
Max Roadster 36 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Max Roadster Ford Roadster ’32. Nyt vuorossa on miehen kolmisen vuotta takaperin hankkima peltikorinen, hänen edesmenneen tuttavansa 90-luvulla rakentama Roadster, jonka tyylin Robert päivitti 2020-luvulle. Amerikan-avustajamme Robert McCarterin tyylikkäästi viimeistelty lasikuitukorinen ’32 Roadster koristi lehtemme kantta muutama vuosi sitten. Teksti ja kuvat: Robert McCarter 37 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Olen varma, että olen itsekin nähnyt sen aikoinaan jossain näyttelyssä, mutten kiinnittänyt siihen suuremmin huomiota, koska se silloinen rakentelutyyli ei ollut minun juttuni. Postiluukkumainen takaikkuna on avattavissa! 38 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Ford Roadster ’32. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamisestahan siinä on kyse. Koriltaan auto oli pääosin muokkaamaton, mitä nyt ’32:n ajovalojen tilalle oli asennettu A-mallin umpiot ja takalokareihin oli upotettu perinteiset ’39 Fordin teardrop-valot. Itse asiassa Johnny myikin Tunsin jutun Roadsterin aiemmin omistaneen Maxin kahdeksan vuotta ennen hänen menehtymistään. Hän oli ostanut Roadsterin swapistä jo vuonna 1995, ironisesti suunnilleen viiden minuutin matkan päästä sieltä, missä asun nyt. Tekniikka oli muutenkin hyvin perinteistä, 1992 markkinoille tullut GM Performancen alukantinen ZZ3-pikkulohko nelivaihteisen TH700R4-automaatin kera. Lasikuiturodeja rakennetaan, koska peltikorisia ei ole järkevästi saatavilla riittävän monille. Itse asiaan siis. Sen jälkeen ’32 seisoikin joutilaana aina vuoteen 2018 saakka, kun Johnny Bright osti sen itselleen. Sikäli kun olen kuullut, Max ajoi Roadsterilla kaikkialle, ja maileja siihen oli rakentamisen jälkeen kertynyt peräti 38 000. Sinällään ihan toimiva yhdistelmä cruiseriksi, eikä hullumpi lähtökohta itsellenikään. Ilmeisesti uutuudenviehätys kuitenkin haihtui, ja Max vaihtoi auton 2003 tienoilla ’40 Ford Coupeen. Hän oli jopa mukana yhdellä meidän maan halki kulkeneista road tripeistä. Aikansa kutakin. Tunsin jutun Roadsterin aiemmin omistaneen Maxin kahdeksan vuotta ennen hänen menehtymistään. Minulla on itselläkin yksi, joten se ei selvästikään ole minulle mikään ongelma, mutta totta kai itsekin valitsen peltikorisen, jos se on mahdollista. Hän oli jopa mukana yhdellä meidän maan halki kulkeneista road tripeistä, kun ajoimme rodeilla letkassa LA Roadster Show’hun, mutten koskaan tiennyt tämän auton olemassaolosta ennen Maxin kuolemaa. J otkut vihaavat lasikuitukorisia autoja. Nimi saattaa olla tuttu, mies nimittäin pyörittää 80ja 90-lukujen isoihin nimiin kuulunutta rodipajaa Johnny’s Hot Rod Shopia. Alustaltaan auto oli aika tyypillinen, edestä löytyi neljä tuumaa droppaava putkiakseli ja takaa Fordin ysituumainen kromatuin nelilinkein tuettuna. Max rakensi auton ajan hengen mukaisesti sekoitellen 80-luvun restorod-tyyliä ja kuitenkin esimerkiksi kojelaudasta tuli 90-lukuisen ultra-smooth. Siksi olikin selvää, että kun tarjoutui vihdoin tilaisuus hankkia oikea peltikorinen ’32 Roadster, oli siihen tartuttava välittömästi. Nykyinen katto on todella matala, tuulilasin karmia on chopattu vielä 1,75 tuumaa lisää tavallisiin chopattuihin karmeihin verrattuna
aikoinaan tämänkin auton osat Maxille. Niin auto siirtyikin minun talliini, ja pääsin aloittamaan sen muokkaamisen itselleni mieleisemmäksi. Kattokin oli omaan makuuni aivan liian korkea. Seuraavana vuorossa olivat katto ja tuulilasi. Oman maun mukaiseksi. Johnny oli hankkinut sen kaupantekomielessä aikeenaan tehdä siihen myyntifiksaukset, mutta onneksi ehdin siihen väliin ja sain ostettua auton sellaisena kuin se oli. No, Johnnyllä oli varastossa sopiva peltivannesetti tuorein renkain, ja se sopi minun ajatuksiini täydellisesti. Hankin vanteiksi mustat 15-tuumaiset peltivanteet edessä hyvin pienin 165/80-kokoisin renkain, kun taakse tuli pulleat 265/75-kokoiset. Soitin kaverilleni Dick Rodwellille, joka tekee kallistettuja alkuperäistyyppisiä ’32:n tuulilasinkehyksiä ja pyysin häntä tekemään minulle yhden, jota on chopattu 1,75 tuumaa ekstraa. Maxin jäljiltä Roadsterin asu oli kovin 90-lukuinen kromattuine vanteineen ja ruskeine sisustuksineen. Koska siellä, missä asun, sataa aika usein eikä minun koirani pidä kastumisesta, piti tietysti tehdä myös 39 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Vaihdoin myös kaikki alustan puslat uusiin ja kävin läpi kaikki mahdolliset pultit ja mutterit. Ensimmäisenä saivat lähteä vanhat vanteet. Alkuperäistyyppinen katto lähtikin itse asiassa heti, kun ajoin auton omaan pihaani. Tykkään reiluista choppauksista ja roadsterit ovat niiden toteuttamisen kannalta ehdottomasti helpoimpia. Kickpaneeleihin asennettiin Moal Coach Builderin lepuutustuet. Tai oikeastaan se liittyi jo kauppoihin, Johnny nimittäin halusi säilyttää entiset kiekot itsellään. Onneksi ne muutokset, joita auto mielestäni kaipasi, olivat pääosin toteutettavissa ihan bolt on -tyyliin. Ne sileät astinlaudat olivatkin viimeinen ysärijuttu autossa. Stancen sain paremmin mieleiseksi vaihtamalla sen vanhan putkiakselin viisi tuumaa droppaavaan I-beam-akseliin ja säätämällä takacoilovereita alemmas. Kun Johnny osti Roadsterin, se ei ollut käyttökuntoinen, koska se oli seissyt niin kauan. Seuraavaksi piti päästä eroon niistä sileistä astinlaudoista, jotka vaihdoin Johnnylta hankkimiini alkuperäisenlaisiin kumipintaisiin
Voimansiirto: TH700R4-automaatti, Fordin 9” perä. Kiitos: Ystäville ja perheelle, ja tietysti Maxille hienon auton rakentamisesta. Päädyin vaihtamaan sen ohessa koko kojelaudan ja mittariston, ja saman tien tein kaikki auton sähköt uusiksi. Kojelaudan kuosikin vaihtui jalopuusta mustaan. Faktat Ford Roadster ’32 • Omistaja: Robert McCarter, 47 • Paikka: Charlotte, North Carolina. Alusta: 5” droppiakseli, takana 4-link ja coiloverit. Sisusta: Verhoiltu nahalla, Joshua Shaw’n tekemä ratti, Lime Worksin ohjauspylväs, Lokarin shifteri, Classic Instrumentsin mittarit Grace and Partsin paneelissa. Kori: Tuulilasinkehystä chopattu reilusti, omatekoinen chopattu rättikatto, ovenkahvat poistettu, A-mallin ajovalot, ’39 Fordin takavalot. En kuulu niihin, jotka aina nimeävät autonsa, mutta koska ajattelen Maxia joka kerta sillä ajaessani, niin tuntui oikealta kutsua autoa hänen nimellään. En kuulu niihin, jotka aina nimeävät autonsa, mutta koska ajattelen Maxia joka kerta sillä ajaessani, niin tuntui oikealta kutsua autoa hänen nimellään. Tietysti katon ja lasin choppaaminen tarkoitti myös sitä, että penkkiä piti muuttaa, samoin ohjauspylvään asentoa ja kaasupolkimen asentoa. Mutta niinhän se on, että hot rodit eivät ole koskaan valmiita! 40 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Ford Roadster ’32. Moottori: Chevy ZZ3 350 cid SB V8, takoteräskampiakseli, pink rod -veivit, hypereuteettiset männät (puristussuhde 9,8:1), alumiinikannet, alumiini-imusarja, suurinostoinen rullanokka. Arvaatte varmaan, mihin se johti. Vanteet: 15x5” ja 15x7” teräsvanteet, Ford-pillerikapselit. Minulla on edelleen mielessä Penkki on kuvissa vielä verhoilematta, mutta on saamassa samanlaisen mustan nahkapinnan, jota on jo ovissa. Tein autoon myös uuden maton ja ovipahvit, penkkiä en ole vieläkään saanut aikaan fiksattua valmiiksi. Renkaat: 165/80 R15 edessä, 265/75 R15 takana. Max oli mukava tyyppi ja rakensi kivan auton, mutta sähkötöissä olisi ollut vähän petraamista. Teho: 345 hv. Rattiakselinkin vaihdoin sirompaan samalla kun ohjauspylvään asentoa piti reilun choppauksen myötä muuttaa. Autossa oli semmoinen jättimäinen tilttipylväs, joka jouti myös luiskaan. monta juttua, joita haluan autolle tehdä, mutta koska se on käyttöpeli, jota ei seisoteta pitkiä aikoja, jää nähtäväksi, koska niitä ehtii toteuttaa. chopattu rättikatto. Hyvä puoli uudessa katossa oli sekin, että se peittää maalipinnan huonoimmin säilyneet kohdat, kunnes saan joskus maalattua koko auton uudelleen
nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. Katso jälleenmyyjät: meguiars.fi Maahantuoja: SiO 2 -teknologia HL GROUP Meguiarsmainos-0521.indd 1 11.5.2021 13.33. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 10–18 www.southwesttrade.fi KERAAMISELLA VAHALLA KIILTOA JA KESTOA AUTOSI PINTAAN Meguiar’s Hybrid Ceramic Liquid Waxin huippuluokan Si0 2 -hybriditekniikalla saat ajoneuvosi maalipintaan hybridikeraamisen suojan ja sitä on yhtä helppo käyttää kuin tavallista nestevahaa. (03) 266 2818, avoinna: ark. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. (03) 61 50 50, avoinna: ark
The Judge 42 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Auton alkuperäinen rakentaja Jukka Ojala on pistänyt linttalegendan uuteen iskuun yhdessä jälkikasvunsa kanssa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 43 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Aika monet muistavat senkin, eli saman omistajan Judgeksi nimetyn ’66 Bel Air -farmarin. Monet muistavat Lahden seudulla aikoinaan vaikuttaneen Uholan limoksi kutsutun ’52 DeSoton, mutta mitä oli ennen sitä. Chevrolet Bel Air STW ’66
”Mätähommien jälkeen autoon uusittiin kokonaan alusta ja tekniikka, sillä halusimme siitä hyvän ajettavan rujosta ulkokuoresta huolimatta. ”Ja autohan oli suoraan sanottuna niin paska, ettei siitä kukaan järkevä ihminen olisi silloinkaan enää autoa tehnyt. Sillä kierrettiin kaikki Runkoa siitä joutui parsimaan pirusti, sillä se oli jäätynyt osittain peltoon kiinni, ja kun se nostettiin Hiabilla ylös, niin se katkesi kahteen osaan. Auto oli ollut jo ennen Jukan omistusaikaa kuluttavassa nuorisokäytössä. Lopulta kävi sitten niin, ettei sitä aloitettu lainkaan, ja auto jäi levälleen. ”Pidimme hitsaustalkoita väkijuomien voimalla. Hirveä sontaläjä, mutta mulle just passeli. Pian Levannolta ilmaantuikin pellolle osiksi purettu ’66 Bel Air farmari. Runkoa siitä joutui parsimaan pirusti, sillä se oli jäätynyt osittain peltoon kiinni, ja kun se nostettiin Hiabilla ylös, niin se katkesi kahteen osaan. Seuraavan vuoden toukokuussa, puolisen vuotta myöhemmin, Bel Air oli liikenteessä varustettuna suurella V8-moottorilla, kuten Jukalle on aina ollut ominaista. Originaali 12-pulttinen perä antautui aika pian, minkä jälkeen tein siihen ysituumaisen. Auto maksoi tuhannen markkaa, ja se oli joulukuuta kun sen ostin”, Jukka kaivelee faktoja muistinsa sopukoista. Turpeessa kiinni. Se oli niin saatanan mätä”, kuvailee mies auton silloista kuntoa värikkäine sanankäänteineen. 44 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Bel Air STW ’66. Voimaa piti löytyä kuljettamaan isompaakin porukkaa, joten konehuoneeseen istutettiin Oldsmobilen 455-isolohko ja sen perään TH400-laatikko. Sikaosastolla istutaan selät menosuuntaan ja nautitaan musiikista. Sekin antautui sitten seuraavalla omistajalla, ja sinne tuli takaisin 12-pulttinen, joka siellä on edelleen.” Bel Air ehti olla Jukalla ajossa kolmisen vuotta ympäri vuoden. Pidemmän päälle sitä ei jaksanut, ja lopulta päätin, että niille reissuille pitää saada sellainen laite, jolla ei ole mitään väliä.” Hän pisti lähikylille kyselyn päälle, josko joltain löytyisi kriteerit täyttävä amerikkalainen farmari. Pojat olivat ilmeisesti ruvenneet kunnostamaan sitä, mutta innokkaan purkamisen jälkeen se olikin todettu niin huonoksi, ettei oikein tiedetty, mistä korjaaminen olisi pitänyt aloittaa. ”M ullahan oli 80-luvulla ’66 Buick Electra, jonka laitoin nuoruuden innolla todella nätiksi. Se oli päältä päin oikein korea ja sisustakin verhoiltu ihan viimeisen päälle”, Jukka aloittaa kuvaillen täysin läpikäymäänsä autoa ja jatkaa: ”Sitten, kun käytiin poikien kanssa maakuntakierroksilla, niin joka kerta joku oksensi sisään
Tuolloin oli kuitenkin onni matkassa, Jalanjäljet kojelaudassa herättävät kummastusta, kun eihän noin ahtaassa tilassa mahdu edes konttaamaan. Kun Suomi oli nähty, lähdettiin maamme rajojen ulkopuolelle. Aikeissa oli laittaa tekniikka DeSotoon, mutta kun hänen toisella kaverillaan oli Oldsmobile vailla tekniikkaa, meni 455 lopulta siihen. Hän olisi halunnut ostaa sen jo aikoinaan minulta, mutta en ollut tuolloin halukas myymään. Kun sana legendaarisen hyvästä meiningistä kiiri, olisi kyytiin tulijoita ollut enemmän kuin autoon mahtui. Tila alkoi käydä isolle porukalle ahtaaksi ja Bel Air piti vaihtaa isompaan. 45 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli ”Uholan limo” – kahdeksalle rekisteröity ’52 DeSoto, jonka tarinan kerroimme numerossa 4/2014. Pyörimme The Judgeksi nimetyn auton kanssa Euroopassa kaksi viikkoa. Vito jatkoi perinnettä ja ajoi autolla kesät, talvet hirveätä rallia. mahdolliset tapahtumat, ja kun intoa riitti, niin joku harrasteautoihin liittyvä tapahtuma löytyi lähes joka viikonlopulle. Eräällä Virtasalmen reissulla vuonna 1992 se syttyi konehuoneestaan palamaan Mikkelin lähellä. Meno oli aika railakasta ja välillä alkoholia kului sadalla kilometrillä enemmän kuin bensaa”, Jukka paljastaa. Hänen jälkeensä Judge pyöri tässä Lahdessa parilla, kolmellakin eri omistajalla, ja lopulta eräs Vito sai sen hallintaansa. Kiertolaiseksi Ruotsiin. Eletty elämä näkyy kaikkialla autossa. Jukka myi Judgen rullaavana Jakke-nimiselle kaverilleen, joka asui tuolloin Ruotsissa. Tankki oli täynnä bensaa, ja kun bensaletku paloi poikki, niin katastrofin ainekset olivat kasassa. Ne ovatkin erään talkoolaisen jättämä muisto niiltä ajoilta kun autoa maalattiin, eikä siinä ollut tuulilaisa paikallaan. Reissuilta sen kylkiin ja kojelautaan on tarttunut tarroja ja varoituskylttejä, joiden tarkoitus on muuttunut monesti alkuperäistä humoristisemmaksi niiden löydettyä uuden sijoituskohteen. ”Jakke hankki Bel Airiin tekniikan ja ajeli sillä Ruotsin puolella paikallisia viranomaisia kiusaten, kunnes yksi lahtelainen kundi, Eki, osti sen sieltä takaisin. ”Ruotsissa käytiin Power Meetissä ja pisin maakuntakierros meillä ulottui Amsterdamiin saakka
Tiesin, että yläja alapallonivelet ovat malleissa samat, mutta kun vertailin huvikseni olkavarsia, niin kappas vaan, ne olivat kaikki vielä samoissa kulmissakin. Isä-poika-projekti. Iloa riitti pariksi vuodeksi, kunnes Cranelle iski projektikärpänen ja hän päätti ryhtyä laittamaan rapistunutta autoa ehompaan kuntoon. Vielä enemmän Totesin Aatsille silloin kun hän tuuppasi sen metsään, että olisit kaivanut kuopan ja upottanut sen sinne, ettei vaan kukaan ryhdy enää kunnostamaan sitä. Arttu suoriutui niistä kuitenkin hienosti – pohja meni uusiksi kokonaan ja helmojakin sai parsia aika reilusti. Myynnissä oli ehto, että auton piti olla tiettyyn päivämäärään mennessä liikenteessä, mikä ei tuottanut Cranelle ongelmia. Se osoittautui kuitenkin niin hyväksi, ettei sitä raaskinut pilkkoa. Näin ollen päädyttiin Tunnel Ramiin. Tarina oli lähellä loppua tähän, sillä auto jäi toisen kaverin tontille, ja kun maanomistaja sattui omistamaan kaivinkoneen, tuuppasi hän ruhon lopulta metsän puolelle seisomaan. Sinne kävi siis Corvetten levyjarrut olkavarsineen päivineen sen kun pulttasi vaan kiinni. Nykyään Judgen konehuoneessa on 496-kuutiotuumaiseksi stroukattu isolohko. Lopulta Bel Air jäi Vitolta seisomaan kuusen alle noin kahdeksaksi vuodeksi, kunnes muuan Crane osti sen pois vuosituhannen taitteessa. Alkuaikoina konepellistä tuli läpi yksi kaasari, mutta isä-poikaprojektin myötä niitä piti tietysti saada kaksi. ”Totesin Aatsille silloin, kun hän tuuppasi sen metsään, että olisit kaivanut kuopan ja upottanut sen sinne, ettei vaan kukaan ryhdy enää kunnostamaan sitä”, Jukka nauraa. Kolmisen vuotta sitten Jukka sai ajatuksen ostaa Judge takaisin ja tehdä raadosta monumentti tonttinsa portin pieleen. sillä tie vietti siten, että bensa valui auton keulalta poispäin, eikä koko auto palanut. ”Levyjarrut tulivat C3-Corvettesta ja niiden asentamisessa kävi aika erikoinen juttu. Sen sijaan hankittiin suoraa peltiä, ja Arttu sai tehtäväkseen peltityöt, jotka olivat jälleen kerran laajat. Siellä se seisoi pusikossa pitkälti toistakymmentä vuotta. Purkamisen jälkeen Judgen kohtalona oli taas kerran unohtua oman onnensa nojaan. ”Kun totesin pojalleni Artulle, että Judge on tulossa takaisin, niin hän sanoi välittömästi, että se pitää laittaa kuntoon. Alustaan uusittiin kaikki käytännössä vakioosilla jarruja lukuun ottamatta. Siitä jäi kuitenkin keulaan pysyvää arpea, joka on nähtävissä vielä nykyäänkin”, Jukka tarinoi Judgen monenkirjavista vaiheista. Kysyin ensin, että oletko tosissasi, ja kun hän niin vakuutti, löimme kättä päälle ja totesimme yhteen ääneen, että laitetaan.” Aluksi Jukka päätti valita helpomman tien ja hankki toisen farmarin Judgelle varaosaautoksi. 46 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Bel Air STW ’66. Kun aikaa kului riittävästi, niin mieli kuitenkin muuttui. Pian auto oli taas tien päällä isolohkomoottorin voimin
Liukkaan kelin harjoitukset sujuivat ihan kuivallakin asfaltilla. Auto joutui heti tuoreeltaan ajo-opetuskäyttöön, kun Arttu tuli sopivasti ajokortti-ikään. Vaikka BB Motorsia luotsaava Jukka tunnetaan siitä, että hän saa dynossaan puristettua moottoreista ulos ne viimeisimmätkin reservissä piilottelevat hevosvoimat, ei hän ole koskaan ajanut lappua ulos Judgen moottorista. Korimuutokset: Nuorisokäytössä kulunut ulkokuori. Mulla tuli aikoinaan siinä yksi kaasari pellistä läpi, mutta tämän yhteisprojektin myötä siihen piti tietysti saada kaksi. Auto joutui pian valmistumisensa jälkeen ajo-opetuskäyttöön, kun Jukan poika Arttu tuli ajokortti-ikään. Jarrut: Corvette C3:n levyjarrut. Judgella ajeltiin pitkin Lahtea kolmio perässä ja liukkaan kelin treenit sujuivat hyvin kuivallakin kelillä. ”454 on nyt kuudenkympin ylikoossa, eli kuutiotilavuutta on 496 cid. ”Nelisatasen laatikon kanssa tuli aluksi hieman ongelmia, kun kakkonen ei meinannut kestää millään. Faktat Chevrolet Bel Air STW ’66 • Omistaja: Arttu ja Jukka Ojala • Paikka: Lahti. Ainoastaan käsijarrukamoja joutui hiukan muokkaamaan”, Jukka ihmettelee osien yhteensopivuutta. Autossa ollut 12-pulttinen perä sen sijaan on kestänyt hienosti, kun varustin sen uusilla sisuskaluilla.” Elokuussa 2018 The Judge oli uudelleensyntynyt. Tekniikka kaivettiin omasta takavarastosta ja ensi töiksi se piti stroukata. Alusta: Täysin uusittu alkuperäistyyppinen. Sisusta: Reissuissa rähjääntynyt. 47 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Kadulla se kesti, mutta kun laittoi sliksit alle, niin aina joku petti. Ekasta versiosta petti sprägi, toisesta manuaalikoneistoisesta mallista taas repesi kakkosen pakka kuorista irti. Isän ja pojan iltahommina läpiviemää projektia oli takana neljä kuukautta. Kiitos: Kaikille kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta. Moottori: 496 cid isolohko-V8, GM-lohko, rautakannet, joissa rullakeinut ja tukisillat, mekaaninen rullanokka, Tunnel Ram, kaksi 750 db Holley -kaasutinta. Renkaat: 215/60 R15 ja 275/60 R15. Vanteet: GM-peltivanteet, edessä 15x7” ja takana 15x8”. Voimansiirto: TH400automaatti, 12-pulttinen lukkoperä. Moottoriksi haettiin taas luonnollisesti mahdollisimman suuritilavuuksista isolohkoa. yllätyin siitä, että takajarrutkin menivät suoraan kaikkine satuloiden kiinnityslaippoineen ja keskitysreikineen, vaikka taka-akseliston rakennehan on ihan erilainen. Sen takia siihen tuli Tunnel Ram”, Jukka perustelee
2. Nyt se on kuitenkin taas iskussaan. 4. Kun Suomi oli kierretty, suunnattiin ulkomaille herättämään kummastusta. Judgen kyydissä pidettiin hauskaa ympäri Suomea ja lähes joka viikonlopulle löytyi jotain harrastehenkistä tapahtumaa. Välillä alkoholia kului sadalla kilometrillä enemmän kuin bensaa. Niiden lisäksi alusta ja tekniikka päivitettiin kokonaisuudessaan, sillä autosta haluttiin hyvä ja luotettava ajettava rujosta ulkokuorestaan huolimatta. Auton kohtaloksi on koitunut kuluttava nuorisokäyttö ja hylkääminen kerta toisensa jälkeen. The Judgen tie on ollut pitkä ja kivinen. Tässä auto on jo rytmiryhmineen tien päällä varustettuna Oldsmobilen 455-isolohkolla. Ruotsissa autoa ei päästetty Power Big Meetin porteista sisään, vaikka kyseessä on raggarismin luvattu maa. Siitä, kuinka Jukka rakensi auton ensimmäisen kerran hankittuaan sen itselleen 80-luvulla, ei ole tallessa kuvamateriaalia, tai ainakaan emme onnistuneet sellaista paikallistamaan. Auton alkuperäinen sävy on ollut tummansininen, mutta sen päälle oli ruiskutettu kirkkaampi candysininen jo ennen kuin auto tuli Jukalle. Elämän kova koulu 48 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Bel Air STW ’66 1 2 3 4. Harvinainen kuva Judgesta ryhdikkäässä alkuperäisasussaan. Pisin autolla heitetty reissu ulottui Amsterdamiin saakka, kun Judge kuljetti porukkaa kahden viikon ajan ympäri Eurooppaa. Kun Jukka hankki auton, se oli purettuna pellolle, ja vaati mittavat peltityöt. 3. Niinpä se parkkeerattiin portin pieleen ja jatkettiin jalan. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jukka ja Arttu Ojalan arkistot 1. Kuva on otettu Porvoossa järjestetyn näyttelyn pihalla mitä todennäköisimmin 80-luvun alussa
Aikoinaan auton konepellistä tuli läpi yksi kaasari, mutta isä-poika-projektin myötä niitä piti saada kaksi. 8. Tuolloin Jukka myi auton kaverilleen Jakelle Ruotsiin, ja hankki tilalle kahdeksalle hengelle rekisteröidyn ’52 DeSoton, joka myös Uholan limona tunnetaan. Tässä kohtaa hyppäämme aikajanalla tälle vuosituhannelle. Siksi päädyttiin Tunnel Ramiin. 11. Viimeisimmän uudelleensyntymisen myötä myös Artusta on tullut tuttu näky Judgen ratin takana. Kaikki alustan osat korvattiin uusilla alkuperäistyyppisillä. 6. Auto näkee edelleen tietä niin kesäisin kuin talvisinkin. Juhlallinen hetki, jossa kunnostettu kori ja runko kohtaavat jälleen toisensa. Koko pohja pellitettiin uudelleen samoin kuin osa helmoista. 12. 5. Arttu hoiti käytännössä yksin kaikki mätähommat, joita oli jälleen kerran riittävästi. 10. 7. Jukka keskittyi tekniikkapuoleen ja kokoonpani varastoistaan 496-kuutiotuumaiseksi kasvatetun isolohkon. 9. Jukka ja Arttu laittoivat autoa neljä kuukautta iltahommina omien töidensä ohella. Projekti tyssäsi kuitenkin pian purkamisen jälkeen ja lopulta maanomistaja tuuppasi raadon pelloltaan metsähallituksen puolelle. 49 AMERIKAN RAUTA 4/2021 5 6 7 8 9 10 11 12. Auto on palannut Suomeen ja kiertänyt useammalla omistajalla, joista viimeisin päätti ryhtyä laittamaan rapistunutta autoa ryhdikkäämpään kuosiin. Jukan alkuperäinen ajatus oli vain siirtää raato tonttinsa portin pieleen eräänlaiseksi monumentiksi, mutta kun hänen poikansa Arttu kuuli, että Judge on palaamassa kotiin, hän totesi, että auto on laitettava takaisin ajokuntoon. Pysäyttimiksi päivitettiin C3-Corvetten levyjarrut. Tässä projekti alkaa olla viimeisiä kaasareiden säätöjä vaille valmis. Iloista yhteistä matkaa kesti kolmisen vuotta kesät, talvet, kunnes kyytiin tulijoita alkoi olla siinä määrin, että farmari kävi pieneksi. Isä ja poika löivät kättä päälle ja aloittivat yhteisen projektin, joka alkoi korin irrottamisella rungosta
Entisöimätön Entisöimätön 50 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Plymouth ’Cuda 383 2D HT ’70. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Entisöimätön Entisöimätön 51 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Se muuttui todeksi kymmenkunta vuotta takaperin, kun hän löysi Detroitista entisöimättömän yksilön, joka oli vieläpä varsin hyvin varusteltu. Tohmajärveläiselle Juha Mutaselle isolohko-Cuda oli vuosikymmenten unelma
Minnesotassa ollut auto oli päätynyt myyntiin Detroitin alueelle Uticaan, vain noin 15 mailin päähän Hamtramckin Assembly Plantiltä, missä auto on valmistettu hieman yli 40 vuotta aiemmin, marraskuussa 1969. Työkiireetkin haittasivat harrastuksia aiemmin enemmänkin, joten semmosta nelivetoista käyttöDakotaa niin kutosella kuin kasillakin sekä Durangoa se jenkkikalusto oli ennen tätä. Tällä kertaa poikkeus vahvisti kuitenkin säännön sikäli, että niin ikään suurten järvien alueella suomalaisia vastaavissa sääolosuhteissa ikänsä ollut ’Cuda oli säilynyt varsin hyvänä, joskaan ei enää uudenveroisena. Kun mielenkiintoinen auto vihdoin löytyi, päätyi Juha ottamaan yhteyden sitä lähinnä olleeseen suomalaiseen välittäjään, eli Grand Rapidsissa asuvaan Sami Minkkiseen, joka kävi hoitamassa koeajot, teki kaupan sekä kuljetti auton umpitrailerilla Michiganin suolaloskassa Grand Rapidsiin, josta auto kulkeutui kontissa Montrealin kautta Suomeen. Se oli joku entisöintipaja, jolla se oli myynnissä, että liekö tuota siellä maalailtu ja vähän niin kuin kunnosteltu ajokuntoon. Etuhelman ruostejäljetkin paljastuivat vain pintanaarmuiksi. ”Minkkinen sanoi, etta Michiganiin uutena myydyt autot ovat varmaan suurimmaksi osaksi mädäntyneet pois, mutta sinne on kyllä kulkeutunut aikojen kuluessa yllättävänkin paljon niin sanottujen kuivien osavaltioiden autoja esimerkiksi Arizonasta ja Kaliforniasta”. ’Cuda saatiinkin Suomeen aika nopeasti, Samin isä Reijo Minkkinen toi auton trailerilla kotipihaan saakka vappupäivänä 1.5.2010.” Jo joskus 90-luvulla kyselin välittäjien kautta nimenomaan ’70-mallisia isolohko-Cudia, mutta ei niitä sitten koskaan heidän kauttaan tullut vastaan.” Penkit ovat säilyneet sen verran siistissä kunnossa, että Juha uskoo matkamittarin lukeman olevan todella edelleen ensimmäisellä kierroksella. Se oli semmoinen pitkäaikainen haave, että isolohko-Cuda piti saada”, Juha Mutanen selittää. ”Jo joskus 90-luvulla kyselin välittäjien kautta nimenomaan ’70-mallisia isolohko-Cudia, mutta ei niitä sitten koskaan heidän kauttaan tullut vastaan, itse ne piti etsiä. ”L öysin helmikuun alussa 2010 ’Cudan myynti-ilmoituksen eBaystä. 52 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Plymouth ’Cuda 383 2D HT ’70. On mulla tämän lisäksi yksi AMC Hornet projektina tuossa nyt”, Mutanen jatkaa. ”Tässä kävi onneksi niin, että auto näytti livenä lopulta ehjemmältä kuin myyntikuvissa
Vanha liisaripeli. ”Ensimmäisestä omistajasta ei ole muuta tietoa kuin että myyntipuheiden mukaan auto on ollut koko ajan samassa perheessä ja varma tieto on vain edellisestä omistajasta, eli title on vuodelta 1988 ja omistajan asuinpaikka Duluth MN, jolloin mittarissa on ollut reilut 71 000 mailia, eli vain 1288 mailia vähemmän kuin ostohetkellä 2010”, Mutanen kertoo ja jatkaa: ”Mittarilukema saattaa vaikka pitää paikkansakin, koska esimerkiksi verhoilut olisivat luultavammin heikommassa hapessa, jos mittari olisi toisella kierroksella. Tämän yksilön alkuperäisvarustukseen on kuulunut Rim Blow -ratti, jonka Juha vaihtoi sen toimimattoman äänimerkin ja suuren koon vuoksi näppärämmän kokoiseen Superioriin. Auto oli jossain vaiheessa myyntimaalattu oikein amerikantyyliin lähes mitään purkamatta ja sävyynkin on tullut muusta korista poikkeavat omat vivahteet niin etulokasuojiin kuin konepeltiinkin. Tavaratilan kansikin on onnistuttu vaihtamaan väärän vuosimallin, eli ’70½-71 huonosti istuvaan, ilmeisesti tarvikekanteen, olisiko jopa ollut vain tarve alkuvuoden spoilerin brackettien reiättömälle kannelle jossain muualla. Muuten sisusta on entisöimättömässä alkuperäiskunnossa. Tehtaan alustamassaus on ollut varmasti omiaan auttamaan auton säilymisessä näihin päiviin saakka. Myyjä kuitenkin jo heti alussa rehellisesti korosti, että kyseessä ei ole missään tapauksessa ’Cudaan uutena tilattu takalasin puhallin viestii siitä, että auto on myyty jonnekin muualle kuin lämpimään ja kuivaan Kaliforniaan. 53 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Lasitkin ovat perusmallisia tummemmat. Juhan ’Cudan tehdasoptioihin lukeutuvat myös P31-koodilla listalta ruksatut sähköikkunat. Alun perin kokonaan keltainen auto on ollut kuulemma liian keltainen, joten peilit on korvattu kromatuilla ’71-74-mallisilla sekä asennettu vinyylikatto, jonka alareunan virheellinen linja ja metrilistasta laitettu lista osuukin heti ensimmäisenä silmään
entisöity auto, vaan koskaan purkamaton lähes alkuperäinen yksilö, eikä hintapyyntökään ollut epäsuhteessa kuntoon, mutta saahan sen myyntimaalauksen noinkin käännetyksi positiiviseen valoon.” Numeroita tarkastellessa selvisi, että melko lailla alkupään tuotantoa edustava ’Cuda on valmistettu ilmeisesti jonkun Chryslerin johtajan leasing-autoksi (Y22 Corporate Lease Car – Executive), ja perusvarusteisena 3164 dollarin hintaiseen ’Cudaan on lisävarusteitakin raaskittu tilata vielä yli 1500 taalan edestä. Myynti-ilmoituksen ”Loaded with options” -sanonnallekin oli siis katetta. Mielenkiintoinen detalji on, että sininen 383 tuotti tehtaan ilmoituksen mukaan 5 hevosvoimaa oranssia vähemmän, vaikka sen varustelukoodi oli sama E63. 54 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Plymouth ’Cuda 383 2D HT ’70. ”Production Broadcast Sheet ja Fender Tag ovat tallella, joten tehtaalla asennetut lisävarusteetkin ovat tiedossa. Rekisteritunnukseksi Juha hankki mallista viestivän CUD-4:n, joka hieman yllättäen oli vielä vapaana. Lisävarusteina on laitettu jo kohtuullisen runsaan ’Cuda-version vakiovarustuksen lisäksi A01-valopaketti, muun muassa XHD Hemi-jousituksen, 3.55:1-välitteisen lukkoperän ja HD-jäähdytyksen sisältänyt A36 Performance -akselipaketti, A62 Rallye-mittaristo, D32 TF727-automaatti, B41-levyjarrut, B51-jarrutehostin, C16-keskikonsoli, H11-tummennetut lasit, H31 takalasin puhallin, H51-ilmastointi, G36 korinväriset Rallye-peilit, J55-alustamassaus, P31-sähköikkunat, R35 AM/FM Thumbwheel stereoradio 383-kuutiotuumaisen Super Commando -isolohkon luvattiin tuottavan tehtaan jäljiltä 335 hevosvoimaa
Seuraavana kokeiluvuoroon tulevat ehkä 235/50R17-kokoiset eturenkaat. Lisäksi Nitton leveä kulutuspinta on uraherkkyydessään aivan omaa luokkaansa. Renkaat: Nitto NT555 G2, edessä 255/45R17, takana 275/50R17. Challengerkin on sattumalta alkujaan Executive Lease Car sekä lisäksi Pre-production Pilot Order, mutta se onkin sitten jo toinen tarina…” Faktat Plymouth ’Cuda 383 2D HT ’70 • Omistaja: Juha Mutanen • Paikka: Tohmajärvi. Pyörän studit ovat vieläkin kuskin puolella vasenkätisellä kierteellä, mutta onneksi nykyään löytyy näihinkin muttereita melkein vanteelle kuin vanteelle sopivina.” Rekisteritunnukseksi Juha hankki mallista viestivän CUD-4:n, joka oli oikeastaan hieman yllättäen vielä vapaana. Ne tulivat pari kesää sitten tuon tuoreemman Challengerin mukana. Kiitos: Sami Minkkinen. Tämä yksilö toimitettiin tehtaalta Rallye Wheelsien sijaan pinnakapselein, ja Juhalla onkin autoon useampi eri vannesarja. Sisustus lienee lähes kokonaan tehtaan jäljiltä, istuinverhoiluissa on vielä ”3-1969” laput paikallaan ja jopa pahasti rispaantunut lattiamattokin lienee alkuperäinen”, Juha pohtii. Tekniikka on kärjetöntä sytytystä sekä liian isoa kaasaria lukuunottamatta vakiokuntoinen 335-hevosvoimaiseksi ilmoitettu 383 Super Commando 4-bbl sekä TF727-automaatti, mutta perästä on hukattu joskus alkuperäinen 3.55:1 välitys ja lukko. Rengassulkeiset eivät näytä päättyneen vielä tähän, sillä 255/45-eturenkaat näyttävät teippirullalta korkeampiin, melko pallomaisiin 275/50-takarenkaisiin nähden, eivätkä renkaat aivan sovi kaikissa tilanteissa kääntymäänkään osumatta lokasuojan reunalistaan. Kuvissa alla on Year Onen 17” aluvanteet. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut jäähdytetyt levyt edessä, EBC Yellowstuff -palat, rummut takana. Mitäpä sitä keskentekoisia liian tarkkaan säätelemään, kaikenlaista rojua alustaan on jo kuitenkin hankittu ja aloittamista vaille valmiina on uusien kulutusosien lisäksi Borgesonin simpukkaa, Viperin jarrusatulaa, lukkoperän rakennustarpeet 2:94:1 välityksellä ja niin edelleen.” Pyöriä Juhalla on ’Cudaansa useampikin sarja, joita voi vaihdella sitä mukaa, miltä tuntuu. Paikallaan on 3.23:1 välitys ilman lukkoa.” ’Cudan ajettavuutta Juha on parannellut vaihtamalla Proforgedin pidemmät kääntövarret sekä apusimpukan, Bilsteinin Race Car Dynamics -linjan kaasuiskunvaimentimet ja viimeisimpänä Hotchkisin geometriakorjatut ylätukivarret. Ajetut mailit ovat jääneet melko vähiin, kymmeneen vuoteen niitä on tullut kymmenisen tuhatta ja jatkossa kesäiset mailit kerännee pääasiassa 2018 hankittu ’08 Challenger SRT8, jonka tuotin Chicagon suunnalta niin ikään Sami Minkkisen avustamana. Sisustus: Alkuperäinen H6X9 musta vinyylisisusta, Superior-ratti Grantin keskiöllä, XV Motorsportsin rullavyöt. ”Ostaessa alla olivat 70-luvun Fenton Gyro 14x7” ja 14x6” slottivanteet, joiden lisäksi olen hankkinut 15x7” repro Rallye Wheelsit sekä kuvissa alla olevat Year Onen 17x9” Rallye Wheelsit. ”Varmaan johtui siitä, että erityiskilpien tullessa saataville ei D-kirjainta saanut tavalliseen henkilöauton kilpeen ollenkaan ja erityiskilpiinkin D-kirjain tuli saataville vasta 10/98 alkaen. kolmella etukaiuttimella, R31-takakaiuttimet, S77-ohjaustehostin, S83 Rim Blow -ohjauspyörä, W15 -pinnakapselit sekä High Impact -väri FY1 Lemon Twist.” Nostalgisesta moderniin lookiin. Alusta: Akselipakettiin sisältyvä XHD-Hemi jousitus, 0,92” vääntösauvat, XHD jousipakat, nopea ohjaus (2,75 kierrosta), Race Car Dynamicsin (Bilstein) kaasuiskunvaimentimet, Hotchkis 1110 -ylätukivarret. Moottori: 383 Super Commando 4-bbl 335 hp, Mopar Performancen jakaja, Pertronix Ignitor kärjetön sytytys MSD 6425 -boksilla, Street Demon 1904BK 750 cfm kaasutin. ”Alkuperäinen radio on joskus muinoin vaihtunut Pioneerin kasettiradioon ja Rim Blow -ratin korvasin toimimattoman äänimerkin ja tällaiselle lähes 2-metriselle kuskille sopimattoman suuren kokonsa takia eBaystä löytyneellä vanhalla Superior-ratilla. ’Cudan Lemon Twist -värisävy on alkuperäinen, joskin vinyylikatto on jälkikäteen lisätty samoin kuin takakylkien Hockey Stick -teipit. Voimansiirto: TF727-automaatti, 8 3/4” perä, 489 case 3.23:1 välityksellä. Alkuperäiset turvavyöt vaihdoin myös käytännöllisempiin XV Motorsportsin rullavöihin. Vanteet: Year One Mopar Rallye Wheels 17x9”. 55 AMERIKAN RAUTA 4/2021. ”Niiden jäljiltä on vielä kuvissakin näkyvät ”korvakuulolta” tehdyt ohjauskulmien säädöt. ”Jatkoin aloitettua musta-keltaista teemaa lisäämällä Hockey Stick -teipit, joita ei jostain syystä ollut tilattu jo tehtaalta
Chevrolet Camaro 6.0 Twin Turbo ’71. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä SOTARATSU Vanha 56 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Kahdella turbolla terästetty LQ4 nimittäin tuottaa lähes 840 hevosvoimaa ja yli 1100 newtonmetrin väännön. Kaustislaisen Jaakko Jukantuvan parantelujen jäljiltä vanhan kisapelin flippikeulan kätköistä löytyy varmasti enemmän voimaa kuin koskaan aiemmin
57 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Alumiinipellityksiä tai jättirundaria ei tästä toimistosta löydy. Itse vesihioin, Juha Mynttinen kiillotti pinnan”, Jaska jatkaa. 58 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Camaro 6.0 Twin Turbo ’71. ”Sen tekniikankin kanssa siinä oli tekemistä, startti ja laturi oli molemmat rikki, ja moottori täristi hirveästi, kun sen dampperi ja vetolevy olivat väärät. ”Siinä ollut 400-kone oli nostettu ’71 Impalan keulalta, ja auton mukana seurasi myös jotenkin rakennetuksi kerrottu 350. ”T äähän tuli mulle Ahvenanmaalta. Hän oli hankkinut ne siksi, kun se keula oli niin taivaissa, mutta se johtuikin siitä, Sisältä Camaro on suorastaan hillityn näköinen mustine nahkapenkkeineen. Istuimet ovat suhteellisen painavat, mutta olivat edulliset ja ovat hyvät istua. Vesipumppukin hajosi pian. Mulla oli semmoinen neloskoppainen ’96 Z28, jota tarjosin vaihdossa. Se nelonen oli semmoinen pitkälle rakennettu, Spinnerissä esitelty auto, ja tämä taas oli vähän kasausta vailla. Etupenkit ovat lähtöisin BMW E46 -avosta ja varustettu sähkösäädöillä. Mukana tuli Vikingin coiloverit, joita se myyjä ei ollut saanut vielä paikalleen. Oli myyjällä kyllä Kokkolasta lähtöisin oleva avovaimo, joka puhui suomea.” Kaupat syntyivät kuitenkin ja Jaskalla oli käsissään ilmeisesti Ruotsissa takavuosina katukilpurina ollut Camaro, joka oli vastikään maalattu Hondan Lapis Blue -sinivioletilla – sanotaanko nyt vaihtelevalla menestyksellä. ”Sen verran oli kielimuuria, että englanniksi piti tehdä kauppaa, vaikka Suomessa ollaankin. Se kaveri oli maalannut tämän semmoisessa maapohjaisessa tallissa siellä Ahvenanmaalla, Ruotsista tullessa Camaro oli ollut musta-keltainen”, Jaakko Jukantupa avaa pian kuuden vuoden takaisia tapahtumia. Maalipinnalle tehtiin mitä pystyi, se oli ihan hirveä appelsiini, josta sai vesihiomalla ja kiillottamalla siedettävän
59 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Kuva ei huijaa, vaan auto on tosiaan kaksivärinen. Ohjaussimpukan vaihdoin myös heti 3Gen Iroc-Z -versioon ja asensin jarrutehostimen”, Jaska selittää. ”Tässä oli tullessa paikallaan sellaiset vanhan liiton kuppipenkit, jotka vaihdoin heti mukavampiin. Asensin silloin eteen nuo putkitukivarret ja coiloverit, tiheämmän perävälityksen ja lukon vaihdoin myös. ”Myyjä uskoi, että tämä olisi uutena Ruotsiin myyty auto, koska tässä on kilometrimittari, mutta mailimittari on aikanaan pitänyt Ruotsissa vaihtaa sellaiseen. Tullessa tässä oli 3.08, jonka vaihdoin 3.73:een. Nämä E46-avo Bemarin penkit löytyivät sopivasti kaverilta, ja niissä on sähkösäädötkin toiminnassa. Ensin mietin asentavani tuohon sellaisen LSA-mallin ahtimen, mutta sitten totesin, että sillä saisi niin vähän tehoa, ettei se kuulostanut mielekkäältä. Yhden maksoinkin eräälle Jenkeissä asuvalle suomalaiselle, joka ei kuitenkaan vuoteen saanut sitä minulle toimitettua, joten sain lopulta rahat takaisin. Toisaalta tämä on niin ruosteeton, että uskon tämän olevan Kalifornia-auto, mihin viittaa myös takalasin ikivanha tarra sekä bensahöyryjen keräyspönttö, joka on jo 1971 ollut käytössä Kalifornia-versioissa. Vähän turhaa painoahan se tuo, mutta kun löytyivät niin sopivasti, niin joutui laittamaan.” Vaikka Jaska ensimmäiseksi kesäksi virittelikin Camaron ajokuntoon sillä vanhan liiton pikkulohkolla, ei siitä ollut tarkoitus omaan käyttöön pidemmän ajan tekniikkaa tehdä. Ilmeisesti tämä on kuitenkin alun perin ollut veekasilla, mutta kaksikurkkuinen versio ja manuaalilla, koska tässä oli vielä tullessa kapea jarrupoljinkin.” Remmi vai turbo. Tämä tuli sitten Lundströmin Roopelta Vaasasta, Se kaveri oli maalannut tämän semmoisessa maapohjaisessa tallissa siellä Ahvenanmaalla, Ruotsista tullessa Camaro oli ollut kelta-musta. Yläosa on Hondan moottoripyöräkartasta löytynyt sininen, alaosa taas musta. Mittaristona on alkuperäisille paikoille sopiva Dakota Digitalin moderni versio, joka toimii yhteen kolmannen sukupolven pikkulohkon kanssa. ”Kyllä se oli jo ostohetkellä tiedossa, että siihen tulee LS ja että siitä tulee ahdettu, mutta ahtamistapa ei ollut alkuun selvillä. Sen LS:n hankinnassa olikin sitten ongelmia. ”Ekana talvena päätin saada sen kesäksi ajoon sillä tekniikalla, joka siinä oli. Ainoa kohta, mistä tätä autoa on hitsattu, on tuulilasin etureuna, mistä nämä tuppaa ruostumaan, että kyllä se sinänsä hyvä kori on, vaikka saahan sen taas hioa pellille, kunhan sen joskus maalaa uusiksi. että eteen oli asennettu 10 sentin korotuspalat jousien yläpäihin. Tuota taka-akseliakin on kavennettu, että tällä on ilmeisesti ajettu jotain kilpaa joskus.” Kilvanajosta lienee muistona myös autossa edelleen oleva lasikuituinen flippikeula
CX Racingin turbot asettuvat siististi syylärin molemmin puolin. Silloisella truck-nokalla HP Tunersilla säädettynä se kävi dynossakin, ja se antoi 318 hevosvoimaa pyöriltä. Summitilta uudet takokamat tilaukseen ja kone uudelleen kasaan. 4L80-askiin on asennettu Transcon HD2 -kitti ja vaihteisto on ohjelmoitu HP Tunersilla. ”Hukkaportin lähtöjä piti pakosarjoissa muuttaa, ne olisi muuten ottaneet kiinni konepeltiin. Turbosarja oli oikeastaan tarkoitettu ykköskoriseen Camaroon, joten se vaati melko paljon muokkausta sopiakseen uudempaan koriin. ”LS1:n alkuperäinen imusarja ei ole kaikkein paras, mutta sillä ei ole sikäli tässä ahdetussa paketissa niin merkitystä, ja parasta siinä oli, että se oli ilmainen samoin kuin tuo LS1:n vakionokka. Lämpömittari näyttää myös celsiusta, mutta öljynpaine on silti psi:tä.” Kahdella ahtimella. Se ei onneksi rikkonut mitään muuta, vähän vain otti se kiero kanki männän helmaan. Ilmeisesti myin riittävän halvalla”, mies naurahtaa. 4L80-vaihteiston löysin itse Jenkeistä, ja se tuli myös Roopen kautta Suomeen.” Syksyllä Jaska nostikin vanhan 400-koneen ja TH350-askin pois ja alkoi rakentaa modernimpaa tekniikkaa. Ne jäivät kaverilta ylimääräisiksi. Tai siis flippiin. Pro Engines tässä Kokkolassa, joka porttasi aikanaan ne kannet, teki alakertaan tasapainotukset ja hoonaukset, itse kokosin sitten moottorin. Tällä hetkellä rajoittava tekijä ovatkin 1100 kuutiosentin suuttimet, jotka eivät tahdo E85:lla enää riittää korkeammilla ahdoilla. Tuo turbiini on se Masin farmari-Buickiin teettämä, ja siinä oli hinta kohdallaan, mutta kyllähän tähän joku Circle D:n mittatilausturbiini olisi parempi”, Jaska pohtii ääneen. ja oli hyvin järkihintainen. ”Seuraavana talvena nostin kannet pois, ja ne portattiin. ”Tuo 4L80e:hän menee tähän koppaan ihan juuri ja juuri, yhtään liikaa tilaa siellä ei ole, mutta ei se leikkelyä tarvitse. ”Kun sitten laitoin tuon CX Racingin turbosarjan paikalleen, siitä meni ekoilla kunnon vedoilla yksi veivi, joten ei kun kiireellä CX Racingin GT35-ahtimien tuottaman ylipaineen myötä tehoa on mitattu 838 hevosvoimaa ja vääntöä on yli 1100 newtonmetriä. ”Sille vanhalle olikin jonossa ottajia. Etupäästä löytyvät QA1:n yläja alatukivarret sekä Viking Performancen coiloverit. Ohjausta on täsmennetty kolmoskoppaisen Iroc-Z:n simpukalla. Keinuvivut siinä oli näet silloin isommalla ratiolla”, Jaska täsmentää. Nykyinen cooleri on myös aika paljon isompi kuin se sarjaan kuuluva”, hän jatkaa. 60 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Chevrolet Camaro 6.0 Twin Turbo ’71. Johonkin kohtaan saattaa joutua vasaralla kopauttamaan.” Flippikeula helpottaa huoltamista, mutta ei muuten ole oikein Jaskan mieleen. Siinä oli myös se GM:n oma Muscle Car -öljypohja, joka tuli liian alas, joten se piti vaihtaa lopulta toisenlaiseen. Dakota Digitalin kilometrinäytöllisen mittariston hankin siihen ihan saman tien silloin. Ulkonäköäkin uudistettiin US Magsin 18-tuumaisilla Rambler-vanteilla, jotka Jaska tilasi eBaystä siihen saakka alla olleiden edessä 14ja takana 15-tuumaisten Weldin näköisten teräsvanteiden tilalle. ”Ensi alkuun laitoin tuohon LQ4:een vain hi-volume-öljypumpun ja ARP:n pultit, kun oli tarkoitus käyttää sitä LSA-ahdinta. Hukkaportit itsessään ovat ihan siitä CX Racingin sarjasta.” Alakerrasta löytyvät siis nykyisin Lunatin veivit ja Summitin omat LS Pro -takomännät, ja kaikki on koottu ARP:n pulteilla. Tuo turbosarja on CX Racingin ykköskoppaiseen Camaroon tehty, joten sitä piti muutella aika paljon. Nokkana on LS1:n tehdasversio, ja samasta alumiinikoneesta on lähtöisin myös Jaskan Camaron nykyinen imusarja
Ja Ritolan Sakuhan tätä on säädellyt. On ollut suunnitelmissa hankkia taakse slicksit, joilla voisi joskus kokeilla suorituskykyä ihan tosissaan.” Eikä paljon tehoa ole tarkoittanut tässä tapauksessa edes paljoa remonttitarvetta. Jarrut päivitin myös silloin C5-Corvetten etujarruihin ja Rightstuffin takalevysarjaan”, Jaska kertoo. 61 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Renkaat: Nankang 235/45 ja 275/40. Kun ahtopaine nousee, kaikkien pumppujen jännite nousee sinne 16,5 volttiin ja 1100 kuutiosentin Boschin suuttimet ovat silloin jo 90-prosenttisesti käytössä, eli yli optimaalisen alueen.” Ja tosiaan, sitä tehoa on jo nykyisin niin paljon, etteivät normaalit katurenkaat pysty sitä oikein tiehen välittämään. Sisusta: BMW:n Sport-penkit, Grantin ratti, B&M Quick Silver -shifteri, Dakota Digitalin kilometrimittaristo. Kiitos: Jari Muilu, Visa Järvelä, Juhana Virkkala, Juha Mynttinen, Pekka Pollari, Pro Engines ja R-Motorsport/ Saku Ritola. Alusta: QA1 yläja alaputkitukivarret, Viking Performance coilit/iskarit, QA1:n raidetankojen säätöpalikat, 4Gen Camaron kallistuksenvakaaja, takana uudet alkuperäislehtijouset uretaaniheloin, Viking Performancen säädettävät iskarit, Caltracks-tangot, 3Gen Iroc-Z:n nopea ohjaussimpukka, 3Gen-Camaron rattiakseli ja Jeepin väliakseli, tehostin. Sitten tämä olisi täydellinen”, Jaska pohtii ja jatkaa hetken mietittyään: ”Joskus olen haaveillut, että olis kiva kyllä olla myös ’79 Camaro, kun itsekin olen ’79 syntynyt.” 18-tuumaiset US Magsin Rambler -vanteet sopivat pro-touring-henkiseen kokonaisuuteen hienosti. ”Juhana Virkkala on ollut myös tekemässä noita johtosarjoja ja sähköhommia tähän. 275/40-kokoisilla takarenkailla on tosin melkoisesti vaikeuksia tarrata yli 800 hevosen voimat tienpintaan. Kun painaa napista cutoutit kiinni, niin ahtopaine tippuu 0,8 bariin, ja autosta tulee vähän vähemmän herkkä ja hillitympi. ”Se maalaus, peltikeula flipin tilalle ja Vintage Airin ilmastointi minulla on haavelistalla. Voimansiirto: 4L80Eautomaatti Transcon HD2-kitillä ja TH-Maticin modaamalla turbiinilla, kavennettu ja vahvistettu 8,5” 10-bolt perä Motive Gearin 3.42:1 välityksellä ja Eatonin Truetrac -lukolla, Moserin vetoakselit ja C-Clip eliminatorit. Etanolilla olisi varaa säätää vähän lisää ennakkoakin, mutta kyllä tuota tehoa on vähintäänkin riittävästi”, Jaska toteaa ja jatkaa: ”Eikä tuolla nykyisellä polttoainepuolella enempää ruokaa koneelle saada. Vanteet: US Mags Rambler 8x18” ja 9,5x18”. Tig-hitsauksia olen teettänyt kaverillani Jari Muilulla heppailtuani itse ensin rosteriputket kasaan”, mies vastaa, kun kysyn, mitä hän on tehnyt itse ja mitä teettänyt muilla. Putket auki ja nostetulla ahtopaineella tämä antoi 838 hevosvoimaa ja 1117 newtonmetriä. Moottori: ’03 LQ4 6.0 V8, Lunatin kiertokanget, Summitin LS Pro -takomännät (puristussuhde noin 9:1), ARP:n pultit, alakerta tasapainotettu, Pro Enginesin porttaamat kannet, LS1-mallin imusarja, Boschin 1100cc suuttimet, LS1:n nokka, GM:n Performancen LS7nostajat, Comp Camsin vahvemmat ja pikkuisen pidemmät työntötangot, Brian Tooleyn Trunion kit keinuissa, CX Racingin GT35 -turbot ja CX Racingin hukkaportit, 3” x-pipe-rosteriputkisto Hookerin sähköisillä cut-outeilla ennen x-putkea, loppuosa 2,5” rosteria 18” Magnaflow-vaimentimin, GM OEM P59 PCM moottorin/vaihteiston ohjain säädetty HP Tunersilla. Kesäksi siihen tulee uusi Motive Gearin välitys, joka on vähän harvempi kuin edellinen, 3,42 kompromissina matka-ajoa ajatellen.” Onko Camaro nyt sitten valmis. ”11 000 kilsaa olen nyt tuolla ahdettuna ajanut, eikä siinä ole mitään ongelmia noiden ahtimien kanssa ollut. Jarrut: C5 Corvetten levyt edessä, Rightstuffin levyt takana, C5 Corvetten pääsylinteri. Siinä on nytkin käytössä MSD:n boosteri. Pitovaikeuksia riittää. Faktat Chevrolet Camaro ’71 • Omistaja: Jaakko Jukantupa, 41 • Paikka: Kaustinen. ”Moottorin koneistukset olen teettänyt ulkopuolisilla ja perän shimmaukset teetän Brännströmin Ulfilla, jolla on pitkä kokemus niistä. Samalla keula maalattiin uusiksi. Perä on nyt se heikoin lenkki, vaikka sitäkin on kyllä vahvistettu oikeastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. ”Tuo L88-scooppi on asennettu flippiin Ahvenanmaalla, ja toissa talvena asentelin sen paremmin paikalleen. ”11,89 ja 204 tämä meni Kalajoella varttimailin noilla Nankangeilla, pitoa ei ole yhtään. Ahtopaineen ohjaus G-Force-ohjaimella, Spectren ruiskumallin tankki Walbron 450lph pumpulla, MSD:n Fuel Pump Booster, 3 l lisäkeruusäiliö kahdelle Boschin 044-pumpulla, Aeromotiven säädettävä papaineensäädin, polttoainelinja 1/2” alumiini/ teflon helmiliitoksin, paluu 3/8, CX Racingin suurin välijäähdytin, Championin nelirivinen alumiinijäähdytin, vaihteistolle ja moottoriöljylle lisäjäähdyttimet. Korimuutokset: Flippikeula, maalattu Hondan Lapis Blue -sinivioletilla ja mustalla
UNELMA Maalarin 62 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Porilaisen, automaalarinakin toimineen Tomi Tuomen Pontiac osoittautui maalarin unelmaksi kahdella tapaa. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 63 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Se toteutti hänen pitkäaikaisen haaveen omasta jenkkiautosta, minkä lisäksi se osoittautui myös unelmalliseksi maalausprojektiksi korin hyvän kunnon ansiosta. Pontiac Chieftain ’55
Kun auto ilmestyi pian uudelleen myyntiin, tarttui Tomi luuriin saman tien. Siinä määrin aihepiiri kuitenkin kiinnostaa häntä edelleen, että omasta pihapiiristä löytyy maalauskammio harrastepelien pintakäsittelyä varten. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Pontiac Chieftain ’55. Ostohetkellä se oli kuitenkin kullanruskea valkoisella katolla. Tomi iski kymmenisen vuotta sitten silmänsä lehti-ilmoitukseen, jossa kaupiteltiin projektina ’55 Pontiac Chieftainia. Seuraavana päivänä ilmoitusta ei kuitenkaan enää löytynyt, ja hän ajatteli jonkun ostaneen sen. Tomi halusi Pontiacin sisustasta punavalkoisen, mikä määritteli lopulta ulkoasunkin värin. Ovathan olot toki niistä ajoista parantuneet paljon, eivätkä aineetkaan ole enää sellaisia myrkkyjä kuin ennen”, Tomi järkeilee. Erään 404-Peugeotin kanssa hän taittoi yhteistä matkaa parikymmentä vuotta. Hänen kavereillaan oli ollut amerikkalaista kalustoa, mutta miehen oma kiinnostus oli kallistunut pikemminkin eurooppalaisiin klassikkoihin. Tehtaalta lähtiessään tämä Suomeen vuonna 1988 tuotu Pontiac on ollut yksivärinen vihreä, sävyltään Valley Green. Jos homma ei olisi niin likaista, ja jos siinä ei tarvitsisi olla niin paljoa myrkkyjen kanssa tekemisissä, niin tekisin sitä varmasti vieläkin. T omi ehti seurata jenkkiautoharrastusta sivusta pitkän aikaa ennen Pontiacin hankkimista. ”Isäni teki automaalarin hommia asentajan työnsä ohessa, ja kiinnostuin pintakäsittelystä sitä kautta. Katselin joskus kolmekymppisenä, missä kunnossa kaikki porilaiset automaalarit olivat, ja kuinka he olivat elämässään menestyneet, ja päätin sen perusteella vaihtaa alaa. Uudet verhoilut ovat Jarmo Hällströmin käsialaa ja näyttävät edelleen uudenveroisilta, vaikka ne on tehty jo kymmenisen vuotta sitten. Värikäs historia. ”Tein kaupat käytännössä jo siinä puhelimessa ja itsenäisyyspäiväviikonloppuna kävimme noutamassa auton Kuopiosta Poriin yhdessä koulukaverini ja pitkän linjan jenkkiautoharrastajan, Arto Mustaniemen kanssa”, Tomi muistelee. Työ automaalarina toi kuitenkin eteen kalustoa myös rapakon takaa
Sen seurauksena seuraavan päivän lehdessä oli etusivulla juttu autovanhuksesta, joka kantoi kyljissään hakaristejä täysin häpeilemättä. Auton Perillä auto kiinnosti muiden ohella paikallislehti Nya Ålandin toimittajaa, sillä heidän toimistolleen oli tullut useita soittoja hätääntyneiltä kansalaisilta. Se oli pelleiltään todella hyvä, eikä pohjassakaan ollut paikan paikkaa. Melkein sai ottaa suoraan kittipurkin käteen. Jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä auto päätyi kuitenkin myyntiin keskeneräisenä. Ulkoasu yhdistettynä desibelipitoisiin pakoääniin takasi huomion, minne ikinä Pontiacilla mentiinkin. Auton historiasta löytyy myös vaihe, jossa se on ollut oranssivalkoinen ja koristeltu mild custom -tyyliin mustilla scallopeilla. Lopulta paikallinen poliisi päästi hänet kuitenkin jatkamaan matkaansa, kun ei mies ollut tiettävästi osallistunut mihinkään rikolliseen. 65 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Lopulta mulla oli varmaan kymmentä eri punaista ja viittä eri valkoista ennen kuin päädyin juuri tähän yhdistelmään. Tuolloin auto sai pintaansa jatkosodan aikaisten Brewster-hävittäjien väritysteeman, kun Mikko yhdisti jenkkiautoharrastukseensa toisen mielenkiintonsa kohteen, sotilasilmailun. Perillä auto kiinnosti muiden ohella paikallislehti Nya Ålandin toimittajaa, sillä heidän toimistolleen oli tullut useita soittoja hätääntyneiltä kansalaisilta. Tavoitteena on saada autosta niin mukava, että sen voi luovuttaa välillä vaikka paremman puoliskon ohjastettavaksi. Laatikoista näet löytyi auton kaikki osat yhtä peruutuspeiliä lukuun ottamatta. ”Kun toimme Arton kanssa auton tänne kotitalliin, niin aloin maalaamaan sitä melkein saman tien. Luukutkin sopivat paikoilleen todella hienosti”, Tomi kuvailee, ja jatkaa värin valinnasta: ”Halusin sisustasta punaisen ja se määritteli lopulta pinnankin värin. Kaikkein värikkäin ajanjakso kyseiselle Pontiacille on kuitenkin ollut 90-luvun loppu, jolloin se oli lappeenrantalaisen Mikko Kouvon omistuksessa. Tuo valkoinen on paljon käytetty RAL 9010 ja punainen on Nissanin väri jostain 90-luvulta.” Osiin purettu projekti ei välttämättä ole kiitollisin lähtökohta, mutta tällä kertaa se kannatti. Tomille tullessa hävittäjähistoria oli kuitenkin enää muisto. Lappeenrannasta auto oli matkannut kuopiolaisomistajalle, joka oli aloittanut projektin ja rakentanut sitä selvästi itselleen, kun kaikki oli tehty niin hyvin. Erityistä huomiota herättivät auton kylkiin maalatut sinivalkoiset hakaristit – Suomen Ilmavoimien vuodesta 1918 vuoteen 1945 käyttämät kansallisuustunnukset, jotka kuitenkin ymmärrettiin monesti väärin. Helppo projekti. Ahvenanmaalle mennessä tullissa vierähti useampi tunti, kun autoon silmänsä iskeneet virkamiehet pommittivat Mikkoa mitä eriskummallisimmilla kysymyksillään. Heittääkseen lisää pökköä pesään Mikko sonnustautui aika ajoin Pontiacilla ajellessaan isoisänsä vanhaan sotilaspukuun. Ihmettelijöille sai kerrata maamme sotahistoriaa ja tunnusten alkuperää kerta toisensa jälkeen. Laatikkoihin purettuna projektina hankittu auto osoittautui hyväksi paitsi pelleiltään, myös pisteosiltaan. Seuraavaksi Tomi aikoo asentaa Pontiaciin levyjarrut ja päivittää sitä muutenkin ajettavuudeltaan
Tavoitteena on saada siitä niin mukava ajaa, että sen voi antaa vaikka jollekin muullekin ajoon. ”Ne molemmat oli remontoitu, mutta kun lopulta sain auton sille mallille, että sillä pystyi lähtemään koeajolle, niin laatikossa ilmeni ongelmaa. Alusta: Alkuperäinen. Nyt olen hankkinut siihen levyjarrut eteen ja niiden asennus on vuorossa seuraavana. mukana tulleista laatikoista näet löytyi peruutuspeiliä lukuun ottamatta kaikki osat. Kiitos: Tekstissä mainituille Artolle, Jarmolle ja Pekalle sekä entisille omistajille, jotka olette pitäneet auton hengissä. Renkaat: 205/75 R15 Coker Classic -valkosivurenkaat. Voimansiirto: TH400-automaattivaihteisto. Joku jousi siellä oli ainakin ollut selkeästi väärin asennettu.” Verhoilut olivat periaatteessa ihan siistit, mutta olemukseltaan niin 90-lukuiset, että Tomi päätti teettää ne kauttaaltaan uusiksi. Voimanlähteenä on 350-kuutiotuumainen Oldsin pikkulohko 60-luvun lopusta ja vaihteistona TH400-automaatti. Tomi päätyi värityksessä perinteiseen punavalkoiseen, mutta sävyjen valinta ei silti ollut helppo tehtävä. ”Olihan siinä toki omat ihmettelynsä, kun ei ollut itse purkanut, ja lähti hakemaan irtoosille paikkoja”, Tomi toteaa. yllättäen todetun laatikkovian vuoksi. Poljin oli kivikova ja voimaa sai käyttää oikein huolella. Lattiamatot ja kattoverhoilut tilasin uustuotantoisina. Auton yksipiirinen sylinteri ja pitkäliikkeinen tehostaja oli korvattu jossain vaiheessa jostain 70-luvun eurooppalaisesta autosta poimituilla jarrutehostimella ja pääsylinterillä, mutta ne eivät oikein toimineet tässä kokoonpanossa. Vein laatikon irrallisena Nätkinin Pekalle, joka kävi sen läpi. Laatu on ihan eri luokkaa nykyautoihin verrattuna. Moottori: Oldsin 350 cid V8. Jälkimmäinen osoittautui luonnossa erisävyiseksi kuin tietokoneen ruudulta katsottuna, ja näytti aluksi hieman oudolta paikalleen asennettuna, mutta loppujen lopuksi se olikin hyvä valinta”, Tomi tuumii tavoiteltuaan aluksi vaaleampaa luonnonvalkoista. ”Uudet verhoilut teki Hällströmin Jarmo, joka on verhoilija jo kolmannessa polvessa. Sen jälkeen yhteistä matkaa on taitettu suhteellisen murheitta pian kymmenen vuotta. Vanteet: 15” peltivanteet alkuperäisin koristekapselein. Muovia ei ole missään, ja jos joku paikka rikkoutuu, niin se on korjattavissa.” 66 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Pontiac Chieftain ’55. Käyttöönotto viivästyi kuitenkin loppukesään Faktat Pontiac Chieftain ’55 • Omistaja: Tomi Tuomi, 59 • Paikka: Pori. Toppauksiltaan penkit olivat kuitenkin jämäkät ja yleisilmeeltään ryhdikkäät. Korimuutokset: Punavalkoinen kaksivärimaalaus. Se luisti niin paljon, ettei sillä pystynyt ajamaan. Kun auto hankittiin syksyllä, niin lähtökohtana oli saada se ajoon seuraavaksi kesäksi. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut. Hänellä oli vertailtavinaan kymmenkunta eri punaista ja viisi eri valkoista, kunnes hän lopulta päätyi paljon käytetyn RAL 9010 -valkoisen ja 90-luvun Nissanin punaisen yhdistelmään. ”Jarrujen kanssa on tarvinnut matkan varrella hiukan pelata. Vanhasta sisustasta jäi käytännössä jäljelle vain hattuhylly kaiutinkoteloineen. Katsoimme vanhoista myyntiesitteistä mallit ja valitsimme laadukkaat materiaalit. Sisusta: Jarmo Hällströmin verhoilema punavalkoinen nahkasisusta. Muovia ei ole missään, ja jos joku paikka rikkoutuu, niin se on korjattavissa. Sen jälkeen on tarkoitus siistiä konehuone siistiin alkuperäistyyppiseen asuun, tällä hetkellä se on käyttökuntoinen”, Tomi kartoittaa tulevia toimenpiteitä, ja kiteyttää lopuksi varsin hyvin, miksi vanhat autot ovat niin kiehtovia uusiin nähden: ”Laatu on ihan eri luokkaa nykyautoihin verrattuna. Kone autossa oli paikallaan jo ostohetkellä, mutta esimeriksi sähköjä ei ollut lainkaan
. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. ??. ??. ??. ??. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. . . ??. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. ??. . 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Kossun Pannu 68 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Seinäjoella vaikuttava Ari ”Kossu” Koski-Harja on rakentanut ensimmäisen Panheadinsa jo 80-luvulla. Miehen uusimmassa Pannussa yhdistyvät monen eri kädentaitajan taidonnäytteet, joista päällimmäisinä silmään sattuvat runsaat koristekaiverrukset. Harley-Davidson Panhead ’56. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 69 AMERIKAN RAUTA 4/2021
Ilmeisesti mies on jäänyt monen muunkin mieleen, sillä kuuleman mukaan hänellä oli erikoinen tapa ajella pyörällään niissä alasti. Käynnistyspolkimeen on kuvitettu se huudahdus, joka sitä polkiessa yleensä ilmoille kajahtaa. Lempisen pyörässä oli hyvä kone ja laatikko, jotka sinetöivät ostopäätöksen. Alumiinitankin toiselle puolelle on kaiverrettu Muumilaakson tarinoita. K ossun koristeellisen Pannun tarina sai oikeastaan alkunsa ihan toisesta pyörästä, jota hän yritti ostaa vaasalaiselta Upi’s Garagelta. Se oli seisonut jonkin aikaa, mutta oli silti edelleen suurin piirtein ajokuntoinen. Siihen aikaan tuntui siltä, ettei vihreitä pyöriä tullut juurikaan vastaan. Mörkö, Haisuli, Hattivatit ja Pikku Myy eivät esiinny siinä kuitenkaan ihan omassa elementissään. Väriksi valikoitui vihreä kullanhohtoisilla somisteilla. Siitä lähdettiin liikkeelle ja sitten suunniteltiin Upin kanssa yhdessä projektin varrella, kuinka edetään”, Kossu listaa lähtöasetelmia. Upilla ei juuri tuolloin ollut myyntihaluja, mutta hän vinkkasi Kossulle toisen pyörän, eräänlaisen suden lampaan vaatteissa, josta saisi rakennettua hänelle oman unelmien chopperin. Rakentelun suuntaviivoiksi Kossu määritteli, että pyörän on oltava mahdollisimman pitkä ja siinä on oltava risukeula. ”Risukeula piti olla ja mahdollisimman pitkä. Kyseinen Panhead oli kuulunut kolmisenkymmentä vuotta Jore Lempiselle, joka oli Kossulle tuttu hahmo Harrikka-ralleista, Super Rallyista sun muista pyörätapahtumista. Koska aina pitää koettaa saada aikaiseksi jotain erilaista kuin muilla, niin päädyin vihreään värimaailmaan, jonka tehosteeksi valittiin kullansävy. Kossulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että hän rakentaa pyörän kokonaan uusiksi ja selkeästi radikaalimpaan kuosiin – sellaiseksi, mistä hän oli ehtinyt haaveilla jo pidemmän aikaa. Kaikki olivat sinisiä, mustia tai punaisia. Tankkiin ja lokasuojaan taiteillut kuvat sekä raidat ovat peräisin tamperelaisen lowbrow-artisti Satu Tuomisen siveltimestä. 70 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Harley-Davidson Panhead ’56. Vuonna 2017 Lempinen kuitenkin menehtyi ja seuraavana vuonna hänen pyöränsä tuli myyntiin. Tyylillisesti Pannu oli tuolloin huomattavasti alkuperäistyylisempi kuin nykyään, mutta rakennettu omannäköiseksi
Hieman vanhaa mikrofonia muistuttava takavalo on eBay-löytö. 71 AMERIKAN RAUTA 4/2021. ”Aihemaailmat niihin tulivat minulta itseltäni ja sisältävät perinteisten prätkäaiheiden lisäksi Suomi-designia Muumilaakson asukkien merkeissä. Hattivatti näyttää keskisormea ja Pikku Myy on ottanut jo hieman kuperkeikkaa”, mies kuvailee. Siihen palaamme vielä myöhemmin. Käynnistyspolkimeen kaiverrettiin pirullisen näköinen hahmo, joka muistuttaa etäisesti naisen sukupuolielintä. Se on Isokankaan Mikon vanha pyörä, jonka hain siltä syksyllä. Seuraavan kerran hän palasi kotimatkaltaan käärö kainalossa. Mulla on tähän myös toinen vaihtoehtoinen satula, joka on verhoiltu krokotiilinnahalla. Kyseessä on tietysti vittusaatana, joka haluttiin ikuistaa käynnistyspolkimeen siksi, että sitä polkiessa tuo kyseinen sanapari monesti ilmoille kajahtaa. Tällä hetkellä miehen tallista löytyy kaksi Panheadia, jotka saavat kohta rinnalleen vielä pian valmistuvan Shovelin. Kossu rakensi ensimmäisen pannunsa jo 80-luvulla. Meillä oli työpaikalla harjoittelemassa Senegalista yksi kaveri, niin pyysin häntä tuomaan minulle krokotiilinnahan. Mörkö esiintyy luonnollisesti jääkiekkomaila kädessään, mutta Haisulin kädestä sen sijaan tippuu Kossupullo, mikä tietysti viittaa jalon juoman ohella omaan lempinimeeni. Kohta rivistöön on valmistumassa kolmanneksi Flying Choppersin valmistama Shoveli. Siitä oli runko poikki, mutta Upi korjasi sen, ja pian sekin on kokenut totaalisen uudelleensyntymisen”, Kossu kertoo. Samaa värimaailmaa jatkavan satulan tikkaili Meerin Verhoomo. Upi teki pyörän koko rungon ja sen maalasi hänen hovimaalarinsa Kim Torkkeli. Etuvalo puolestaan on Flying Choppersin Niemen Andylta samoin kuin vaihdelaatikon käynnistysposkikin. Meerin Verhoomo senkin minulle ompeli”, Kossu kiittelee. Muumilaakson tarinoita. Kun pyörä oli näytillä Helsingin Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show’ssa, niin Kossu oli lähellä ostaa pyörään aidosta mikrofonista tehdyn takatuikun, mutta eräs saksalainen ehti viedä sen hänen nenänsä edestä. Kullan ja vihreän sävyiset straipit, tekstit sekä grafiikat maalasi Satu Tuominen. Valmiisiin tankkeihin loihti taidokkaat kaiverrukset PAHE Kaiverruksen Pasi Heininen. Koska Kossu halusi pyöräänsä kaivertamalla toteutettuja koristeluja, valmisti Tomi's Custom Garage siihen tankit varta vasten käsin alumiinista. ”Ostin niitä Andylta kaksi ja mulla on sellaiset molemmissa Pannuissani. ”Vein hänelle helavyön ja kysyin, että onnistuisiko tällainen kuviointi, eikä siinä mennyt aikaakaan, kun se oli jo tehty. Koska Kossu halusi pyöräänsä kaivertamalla toteutettuja koristeluja, valmisti Tomi’s Custom Garage siihen tankit varta vasten käsin alumiinista
Merc Marine -neloskoneesta lähti yllättävän vakuuttavat saundit. Viikonlopun ohjelmaan mahtui niin Swap Meet, Nitro Thunderfest ja Rumble in Raleigh Autocross kuin tietenkin itse näyttely. 72 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Viimeaikaisten pandemiarajoitusten vuoksi yhteiset kokoontumiset ovat kuitenkin olleet pannassa yli vuoden ajan. Normaalistihan se on aikaa, jolloin harrastekalusto kaivetaan tallien kätköistä takaisin tien päälle ja päästään talven jäljiltä taas harrastamaan. Teksti ja kuvat: Robert McCarter T änä vuonna kevään tulolla oli ihan uudenlainen merkitys. Toimintaa riitti myös lauantain burniskisassa. Ja mikä ettei, yhdistyyhän niissä parhaat puolet kahdesta eri maailmasta – linjakas ulkoasu ja riittävästi tilaa perheelle ja ystäville. Mark Negleyn ’28 pikkis on söötti kuin sika pienenä. Näin ollen kaipuu yhteisen harrastuksen pariin oli päässyt kasvamaan monen kohdalla poikkeuksellisen kovaksi. Remmiahtimella terästetty Chevyn 350-kone tuntui tuottavan tehoakin sen verran, ettei korttelin kierrossa kauaa nokka tuhise. Farmarit ovat edelleen kuuminta hottia. Ja mikä parasta, tästä suunta on eteenpäin ja kohti kauan kaivattua tapahtumakesää. GOODGUYS 23.-25.4 Raleigh. NATIONALS North Carolina Cedar Rapidsista, Iowasta, saapui paikalle Lon Clouse todella komealla ‘41 Willys Coupella. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut, ja oli antoisaa nähdä, mitä karanteenioloissa on saatu aikaiseksi. Kun Goodguys North Carolina Nationalsien järjestämiselle näytettiin vihreää valoa, oli se monelle se valo tunnelin päässä, jota on odotettu kauan. Jokaiselle löytyy takuulla jotain! Show-puolen lisäksi mukana oli myös go, kun kuka tahansa saattoi ilmoittautua mukaan kokeilemaan omia ajotaitojaan CPP:n järjestämässä autocross-sarjassa. Goodguys-tapahtumissa parasta on se, kuinka laajalla skaalalla siellä voi nähdä erilaista kalustoa aina kekseliäistä budjettirakennelmista tinkimättä tehtyihin show-autoihin. Huhtikuun lopussa järjestetty Goodguys North Carolina Nationals oli pitkästä aikaa tapahtuma, joka voitiin järjestää Amerikan päässä suhteellisen normaalisti
Lapussa luki vain “ISO”. Kori on listoineen täysin alkuperäinen ja peltivanteineen kokonaisuus on varsin alkuperäisen oloinen. 73 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Modernin sisustuksen on luonut Recovery Room Hot Rod Interiors. Kaiken kaikkiaan upea kokonaisuus. ’32 Sedanin viimeistelyyn oli todella käytetty aikaa tunteja laskematta. Keith Laynen ’50 Chevy pick-up edustaa nykyasussaan pikemminkin luksuskuin hyötyajoneuvoja. Tämän pro-street-tyyliin rakennetun ’69 Camaron moottorin tiedot oli esitetty varsin tyhjentävästi. Mark Castevensin ’64 Chevrolet C10 pick-up on onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa. Konehuoneesta löytyy kuitenkin moderni LT1 ja matkustusmukavuutta on kohennettu uudemmilla penkeillä. Lavalautojen pinta on lakattu niin lipakaksi, ettei sinne enää tohdi työkalupakkia laskea
194-kuutiotuumainen alkuperäinen kuutonen vaihtui 383-pikkulohkokasiin, joka sai peräänsä TH200-automaatin. Tämä ‘50 Plymouth Business Coupe vaikutti siltä, että se on rakennutettu ammattilaispajalla rahaa säästämättä, mutta projektin takaa löytyikin harrastaja nimeltä Brian Baker. Joka kulmalle asennetut levyjarrut takaavat, ettei matkavauhti nouse liian kovaksi. Weaversin ‘61 Ranch Wagon olisi unelmalaite roadtripin heittämiseen. Uskoisitko, että Harley Alcox on ajanut T-Bucketillaan yli 430 000 mailia. Sopivalla stancella päästään jo pitkälle. Eipä se paikallaan pysynyt North Carolina Nationals -viikonloppunakaan, sillä mies näytti olevan koko ajan matkalla jonnekin. Chuck Epler on osannut lopettaa juuri oikeassa kohtaa. Pariskunta tuumasi auton kyydittäneen heitä niin uskollisesti läpi vuosikymmenten, että he olivat sille palveluksen velkaa. Kliinissä konehuoneessa majailee Hemi-moottori ja maanläheisyys on saavutettu Air Riden ilmajousituksella. Paul ja Shari Doggett ovat omistaneet ’64 Chevy ll:nsa jo reilut 47 vuotta. ’40 Fordit eivät vaadi paljoakaan näyttääkseen juuri oikeilta. Äkkivilkaisulla taas yksi earlyFord, mutta tarkemmin katsottuna sittenkin ’30 Chevy varsin aistikkaasti hotroddattuna. Ulkoasua on siistitty sheivaamalla kahvat sun muut tarpeettomat ulokkeet. Voimanlähteenä on Cobra Mustangin luovuttama, 4,6-litraisesta 5-litraiseksi stroukattu Modular-moottori perässään 4R70Wautomaattilaatikko. Pitäähän sitä ehtiä maisemiakin ihailla. Aina se ei kuitenkaan ole näyttänyt näin hyvältä. Täydellisen läpikäynnin yhteydessä tehtiin lukuisia päivityksiä, mutta sohvapenkistä ei haluttu luopua missään tapauksessa. 74 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Goodguys North Carolina Nationals
Modernin oloinen harmaa värisävy on itse asiassa ’60 Cadillacin värikartasta. Konepellin alta löytyy 604-isolohko jatkeenaan 5-vaihteinen manuaali. Chris Comptonin ’72 P-10 on kuitenkin sympaattinen laite ja kavereitakin varmasti riittää, kiitos kylkien “Free Tacos” -tekstien. Ulkonäön ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Toinen Goolsby Customsin taideteos oli tämä ‘60 Impala Roadster Shopin alustalla ja customvanteilla, jotka muistuttavat ’63 Corvetten alkuperäisiä. Goodguysin tapahtumat tarjoilevat muutakin kuin show’ta. Täydellistä stancea täydentävät Allowayn vanteet. 75 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Gary Brownin ’56 Chevy 150 rullasi tehtaalta perusmallina, mutta on nykyään jotain aivan muuta. Kun autossa on tiiliskiven aerodynamiikka ja kuutosmoottori, ei sillä ajeleminen ole välttämättä yhtä nautintoa. Voiman tuottaa 5,3-litrainen LS-moottori, joka on kaikkea muuta kuin väsynyt. Go-puolesta pääsi nauttimaan Autocross-oheistapahtumassa, jossa kuka tahansa katsastuksen läpäissyt pääsi kokeilemaan ajotaitojaan omalla autollaan. James Seltzerin ‘56 GMC:n autenttinen patina saa helposti uskomaan, että konehuoneessa majailee vanha ja väsynyt matkalaukkukuutonen
Christopher Bolen pyörähti paikalle kriittisemmätkin katseet kestävällä ‘40 Ford Convertiblellaan. Osalista saattaa olla tyypillinen, mutta materiaalivalinnat, värit ja osien istuvuus vievät rakennelman seuraavalle tasolle. Ford ‘32 Sedan nimeltään “5th Avenue Special” on todellinen herrasmies-hotrod. Randy Overacrella ei ole tätä ongelmaa, kun hän on liikenteessä ‘28 Model A Fordillaan. 76 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Goodguys North Carolina Nationals. Hot rodit ja kustomit täydentävät toisiaan, vaikka ovatkin niin kovin erilaisia. Goolsby’s Customs tuo aina näytille jotain upeaa ja ennennäkemätöntä, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Jeff Berryn ’32 suorastaan anelee rähinää, kun viereinen ‘58 Chevy taas tyynnyttelee ottamaan iisisti. Joskus sitä saa kuulla ihan kyllästymiseen saakka, kuinka isän enon kaimalla oli juuri samanlainen auto
8:LLE! NÄITÄ EI ENÄÄ TEHDÄ! Just katsastettu! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.. REK. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 VANHA ROMU MUTTA KULKEE KUITENKIN! CHEVROLET CAPRICE CLASSIC STW 1985. Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. HENKILÖAUTO. 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita Tyyliä itselle tai lahjaksi! 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Varastossa lähes kaikki vanhat numerot!. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. KUUSJOKI • Puh. 02-7347 673 Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus
Jotta näyttely pystyttiin järjestämään, piti täyttää tiukat koronarajoitukset, mikä tarkoitti konsertin hylkäämistä, pomppukisan siirtämistä ulkotiloihin sekä maskipakkoa. Myös väkimäärää jouduttiin rajoittamaan. Glendale, Arizona 27.3. Viime vuonna Arizonan Super Show oli viimeinen suuri lowrider-näyttely ennen kuin Covid sulki koko maailman. ”Kuukausia olin läheisissä kontakteissa eri kerhoihin ja autojen rakentajiin, ja pyrin pitämään heidät tietoisina tilanteesta näyttelyn suhteen.” Se, että näyttely saatiin järjestää ja se, tulisiko siitä menestys, on sitten vielä eri asioita. Lopulta ilmoittautumisia alkoi kuitenkin tulla mukavasti päivittäin, ja Glendalen State Farm Stadiumille saapui yli 800 autoa Kaliforniasta, Nevadasta, Seattlesta, Albuquerquesta ja Teksasista. Silloin kaikki arvelivat, että lockdownit kestäisivät vain joitakin viikkoja, vaan niin vain ne viikot muuttuivat kuukausiksi ja show kerrallaan jouduttiin perumaan. Super Show Arizona Näytillä oli myös muutama komea Harrikka. Teksti ja kuvat: Beto Mendoza K un tämän vuoden Arizonan näyttely lähestyi, kaikki olivat varuillaan, että joudutaanko se kuitenkin lopulta perumaan myös. ”Ei ollut mitään takeita siitä, ketä lopulta tulisi paikalle, jännitteet kerhojen keskuudessa olivat koronariskin suhteen suuret”, Alex tunnustaa. ”Tämän vuoden show oli hulluin tapahtuma, jota olen ollut tekemässä”, toteaa showpromoottori Alex Rodriguez. Kerhoista edustettuina olivat ainakin Uniques, Travel Team, RR, Streetwise, Showtime, Individuals, High Class, Klique, Majestics, Street Life, Tradicionals, Manicos ja Impalas. Arizonan näyttely antoi kaikille toivoa siitä, että asiat ovat palautumassa normaaleiksi. Tällä kertaa näyttely oli vaakalaudalla viime hetkille saakka, mutta keräsi lopulta esille yli 800 autoa ja 12 000 kävijää. Monet olivat kuitenkin vielä varautuneita osallistumaan niin suureen tapahtumaan, koska ei pandemia ole kokonaan mihinkään hävinnyt, vaikka tartunnat ovatkin vähentyneet. 78 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Vain kuukautta ennen näyttelyä viranomaiset hyväksyivät järjestäjien näyttelysuunnitelman. ”Upeinta oli nähdä, kuinka kulttuurimme on säilynyt elinvoimaisena ja kuinka kaikki oli taas seminormaalia”, Rodriguez huokaisee tyytyväisenä jälkikäteen
Keltaisen sävyjä yhdistelevä kokonaisuus on maukas. Kliquen kalusto kuului ylipäätään koko näyttelyn kärkeen, ja Jorgen uusi auto johti laivuetta komeasti, kaikki puhuivat siitä. Toinen huikea uutuus oli Klique San Diegon Jorge Solorion ’58 Impala -avo. ’56 Bel Air -avo ei kovin suuria muutoksia kaipaa. Myös bombit olivat tietysti näyttelyssä edustettuna. Yksi näyttelyn komeimmista uutuuksista oli Manny Farolin sininen ’62 Impala nimeltään ”Major League”. Harvemmin nähty kaksisävyharmaa maalaus sopi kokonaisuuteen hienosti. 79 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Dodger-teemainen ’62 oli esillä ovet, konepelti ja takaluukku avoinna, eikä yhtään paikkaa ollut jätetty koskematta. HighClass-kerhoa edustavan Lupe Barrerasin ’79 Malibu on nimeltään ”Ladies First”, eikä Lupe tosiaan jää komeine autoineen miesten rakentamille showautoille yhtään jälkeen
Tässä ’63 Impalassa yhdistyivät komeasti syvänvihreä candyväri ja kullatut detaljit. Candyvihreä Impala vei paitsi ensimmäisen palkinnon luokassaan, myös Best of Show’n, Best Hydraulicsin, Best Paintin, Best Undercarriagen ja Best Enginen. 80 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Arizona Super Show. Illan suuri voittaja oli Tradicionals-kerhon Angel Gomez ”Kryto ’9” -nimen saaneine ’59 Impaloineen. Loppujen lopuksi näyttely oli menestys – näytille saapui yli 800 autoa ainakin viidestä eri osavaltiosta ja kävijöitäkin oli rajoituksista huolimatta 12 000. Nimen mukainen höyhen löytyi myös maalattuna C-pilariin. Tämä hempeänvihreä Impala kantoi nimeä ”Feather ’64”. 80-90-lukujen isokoriset Cadillacit ovat yksiä suosituimmista lowrider-aihioista Impaloiden ja G-bodyjen rinnalla
Toisinaan lowriderit erottaa kustomeista veteen piirretty viiva, kuten tämän Chevyn tapauksessa. Tämä ’56 Chevy -farmari osoittaa väitteen vahvasti vääräksi. Hänen karamellinpinkistä ’65 Impala Convertiblestään on silti tai juuri siksi kovismeininkiä turhaa hakea. Kliquen Phoenixin chapterin presidentti Chino Areyzaga on myös Muay Thai -nyrkkeilymestari. Joskus on sanottu, ettei se ole lowrider, ellei se ole kaksiovinen. Lowrider-näyttelyissä ei ole mitenkään harvinaista nostaa autoa esille alustalle, jotta myös alustan viimeistelyä pääsee ihailemaan, mutta tämänkaltainen keula ylhäällä -asettelu on harvemmin nähty. Rick Gonzalesin LS1-koneinen ’72 Monte Carlo on nimeltään ”El Azul”. Fernando Garibon ’66 Impalan violetin ja keltaisen sävyjä herkullisesti yhdistelevä maalaus on Arizonan Mesassa Bug’s Auto Art -maalaamoa pyörittävän Efrain ”El Bugs” Gonzalesin käsialaa. 81 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Tämä ’38 Chevy Bomb edusti Tradicionals CC:tä
Upea T-Top-kattoinen auto on muutettu hard topiksi, ja sen alkuaan kiinteistä takasivuikkunoista on tehty sähkötoimisesti avautuvat. Kalifornian San Diegosta näyttelyyn tulleen Guy Russel Hueron ”The Final Judgment” ’64 Impala SS on järjettömän upea kokonaisuus, katsoi sitä miltä puolelta hyvänsä. Lowrider of the Year -palkinnon ”Game Over” Cadillacillään toista kymmentä vuotta sitten voittanut Orlando Ceballos halusi rakentaa uuden Lifestyle-tyylisen auton, ja valitsi kohteekseen ’79 Monte Carlon. Auto on puskureita ja alustaa myöten koristekaiverrettu ja niin sen sisäkattoa kuin konepellin alapintaakin koristavat motiivimaalaukset. Good Times Worldwide -kerhoa edustaneen trike-fillarin näytteilleasettelu oli kokonaisuuden arvon mukainen. 82 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Arizona Super Show
Hämeenkyröläisen Roope Kankaanrannan ’61 Olds on lake pipeineen ja bellflowermaisine stanceineen varsin tyylikäs näky. Tampereen Cruising starttaa Sarankulman Vianorin pihalta, mistä väki ajelee Lielahteen American Dinerin parkkikselle. Tampereen Cruising 83 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Niin se vaan alkoi cruisingkausi tänäkin vuonna. Tampere, 17.4. Tampereen keväässä näkyi jo liikenteessä useampi rodikin. Bellfloweriin viittaavat myös Risto Sipiläisen ’63 Mercury Monterey -avon watsonmaiset scallopit. Vierailimme Tampereen Cruisingeissa huhtikuun puolivälissä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Anna Vähäsöyrinki Höglundin Harri myi vastikään Nakkilan Verstas -projektiaan edistääkseen viime kesäksi valmistuneen upean ’63 Impalansa Kimmo Tolvilalle Siuroon
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ojalan Jukka toi taannoin maahan tämän nätin kaksiovisen Impalan. Vantaan Cruising Toisen sukupolven ’60 Plymouth Fury on varsin linjakas näky neliovisenakin, varsinkin tolpattomana versiona. Tikkurila, 16.4. Aikakautensa ylellisimpiin luksusmalleihin kuulunutta Mark II:ta valmistettiin vuonna 1957 vain 444 kappaletta. ’60 oli viimeinen vuosimalli, jossa oli perinteiset suuret pystysiivet, seuraavalle mallivuodelle ne ikään kuin käännettiin ympäri. Jo toista vuotta peräjälkeen Vantaan keväässä cruisailtiin poikkeustilanteen alla. Kaksiovisenahan tätä pienempää box-nimelläkin tunnettua korimallia tehtiin 80-luvun loppupuolelle saakka, mutta erikoinen Aerocoupe-takalasi oli tuotannossa vain vuodet 1977-1979. Sääkin oli suhteellisen kolea, muttei vettä sentään satanut, joten porukkaa kerääntyi nauttimaan kuminkäryisestä tunnelmasta ihan mukavasti. Liekö siinä kyse kirjoittajan ikäluokasta, yleisestä kaliforniafiilistelystä vai mistä, mutta nämä 70-luvun puolivälin kirkkaanväriset muovipuskuri-C3:t näyttävät aina vaan paremman näköisiltä. Hauskan näköinen laite on myös ’61 Bel Air neliovisena hooteenä. 84 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Reijo Järvisen Continental Mark II:n kilpi viestii harvinaisen auton vuosimallista – I am 57
Satu Peltoperän ’50 Ford oli saanut viereensä Jyrki Laaksosen taannoin hankkiman 454 SS Pickupin, jota Jyrki oli koristellut uudella raidoituksella. Antti Koivusen ’79 Impala muistuttaa, miten komea voi ensimmäisen lähdön pienempi fullsizer olla. 85 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Vaikka iltaa kohti sää muuttui melkoisen koleaksi, oli porukkaa liikkeellä mukavasti. Sen konehuoneesta löytyy alkuperäistä isompi isolohko, kahdella turbolla terästettynä… Kuminkäry kuuluu varmoihin kevään merkkeihin Heurekalla. 60-luvun puolivälin Rambler American ja kymmenkunta vuotta tuoreempi Chrysler New Yorker edustavat täysin eri maailmoita – toisen tehtävänä oli kuljettaa matkustajat taloudellisesti paikasta A paikkaan B ja toisella haluttiin tehdä vaikutus – kaikin tavoin. Vaivatta kumia sulattavat myös Jari Kaiposen ’73 Vega sekä Mikko Salosen ’34 Tudor, joka on melkoinen susi lampaan vaatteissa. En oikein osaa sanoa, toiko auto mieleen Paluu Tulevaisuuteen -leffat vai Death Proofin, mutta joku kokonaisuudessa toimi hyvin. 717-hevosvoimaisella ahdetulla 6,2 litran Hemillä varustettu malli kuuluu ehdottomasti maukkaimpiin nykyjenkkeihin, ja on takuuvarma tulevaisuuden klassikko. Jouko Sydänmaan ’64 Impala SS on saanut mukavasti lowrider-henkeä 14-tuumaisista pinnavanteista ja tyyliin sopivasta rengastuksesta, ja varmasti auto nähdään lähempänä katua vielä tämän kesän mittaan. Varmaankin koko parkkiksen rajuin laite oli Mika ”Powerking” Salosen ”Horde”, jota ei tarvitse suuremmin selitellä. Porvoolaisen Frank Enrothin mattapintaisen Challengerin lookissa oli jotain puhuttelevaa. Challenger SRT Hellcatejä ei vielä hirveästi maassamme näy. 70-luvun lopun ”pienikoriset” full size -jenkit olivat pitkään jotenkin väheksyttyjä, niitä pidettiin jotenkin käyttöautoina tai harrasteauton edullisempina korvikkeina, vaikka ikää oli jo pitkälti yli 30 vuotta. Rekisterikilpi kertoo olennaisen – eniten
Miia Hirvonen on jenkkiharrastaja itsekin, ja hänen kädessään pysyy myös maaliruisku. Ennen maalausta hiotut pinnat on puhdistettava huolellisesti liasta, rasvasta ja pölystä asianmukaisin välinein. Virheet voivat kostautua vuosienkin päästä, ilmeten ikävinä rakkuloina tai maalin irtoamisena. Paljon kuulee juttuja kikoista ja jipoista, mutta ne opitaan pitkän kokemuksen kautta, eivätkä ole suinkaan yleispäteviä kaikkeen tai jokaiseen maalimerkkiin, Miia Hirvonen kertoo. Pintaan tai Maalattavan pinnan vikojen korjaus kittaamalla tulisi suorittaa suoraan karhennetulle ja puhtaalle metallipinnalle. Perusteet pohjamaaleihin. Vaan mitäpä lymyää tuon loisteen alla mahdollistaen kauniin ilmeen vuodesta toiseen. 86 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Tallilla – Projekti. Heti alkuun muutama nyrkkisääntö, joista tärkein on maalivalmistajan ohjeen noudattaminen. Haastattelimme juttuun vuosien kokemuksen omaavaa Miia Hirvosta Autoväri K. Tiedot perustuvat omiin kokemuksiin, sekä automaaleihin erikoistuneen liikkeen ammattitaitoon. Myös hapotusta voidaan käyttää tietyin edellytyksin, unohtamatta kyseiselle hapolle tarkoitettua jälkipuhdistusta. Ne joudutaan yleensä poistamaan kohteesta ennen 2ktuotteen päälle maalaamista, muutoin syntyy kiehumista ja muita ikäviä ongelmia. Yksi parhaita happomaaleja kautta aikojen on nyt jo markkinoilta poistunut, PPG:n Etch Primer F397. Ylämyllyläinen yritys on toiminut automaalauksen parissa vuodesta 1969, ja nykyään valikoimaan kuuluu muiden muassa PPG:n, Roberlon ja Mipan tuotteet sekä teollisuusväreistä kotimaisen Nor-Maaliin valikoima. Toinen hyvä asia muistaa on käyttää aina kaksikomponenttisia tuotteita, siis maaleja, joihin sekoitetaan kovete erikseen. Joissakin tilanteissa hommaan soveltuva maali voidaan laittaa metallin huokosiin ja hioa kuivuttuaan pois muilta alueilta ennen kittausta. Kolmas muistettava seikka ovat hyvät valmistelut ennen pohjamaalausta. Kaikki pohjamaalituotteet eivät sovi joka paikkaan, vaan kuten muoveille on omat tartunta-aineensa, samoin on rosterille ja alumiinille. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen N ätistä maalin kiillosta ei ole pitkää iloa, jos sen perusta eli pohjamaali ei ole kunnossa. Hirvonen Oy:stä. Usein maalikalvo on ohut ja läpikuultava, kuten muovitartuntamaaleillakin. Ne kestävät liki poikkeuksetta päälle maalaamisen millä tahansa maalilla, toisin kuin 1k eli kovettimettomat maalit. Maalattavien pintojen pohjustukseen voidaan käyttää monia eri tapoja, joista yleisimpiä ovat erilaiset puhallusmenetelmät, kuten hiekkapuhallus, sitten tulee mekaaninen hionta tai harjaus. Happomaaleille ominaista on pieni viskositeetti, jonka ansiosta ne tunkeutuvat hyvin huokosiin. Rasvanpoistoon paras tuote on virallinen automaalarin rasvapesuaine. Tässä artikkelissa kerromme vinkkejä ja hyväksi havaittuja keinoja pohjamaalaukseen. Aloittelevan maalarin kannattaa noudattaa ohjeita, joita asiantunteva myyjä tai maalivalmistaja antaa. Pohjien perusteet Kiiltävä uusi maali säihkyy auringossa luoden huolitellun ilmeen ajokin pintoihin katon kaarista aina alustan tukivarsiin. Maalimyynnistä hänellä on kokemusta yli 20 vuotta. ”Uutuustuotteiden testaaminen ei välttämättä ole aloittelijan etu, harrastehommissa monasti vanhassa vara on parempi, näin auto kestää näyttelykuntoisena vuodesta toiseen”, Miia muotoilee. Osat tulee puhdistaa perusteellisesti etenkin ruosteesta, epämääräisestä maalista ja muusta tartuntaa heikentävästä materiaalista. Happomaaleja suositellaan tavallisesti vaikean tarttuvuuden pinnoille, kuten alumiini ja ruostumaton teräs. Pohjamaali tietenkin
poteroihin jäävä happo voi aiheuttaa ikäviä ongelmia joko maalattaessa tai sen jälkeen. Oikein käytettynä happopohjamaalit ovat kuitenkin erinomaisia tuotteita ja niillä on ylivoimaisesti paras tarttuvuus metallipintoihin. Silloin maalimyyjä osaa suositella kyseiseen tapaukseen parhaiten soveltuvan ratkaisun. Epoksit. Hyväkään pohjamaali ei suojaa pellin läpi tulevalta korroosiolta. DP40 soveltuu hyvin hiontavärin päälle esimerkiksi puhki hiottujen kohteiden paikkaamiseen. Maalien sekoituksessa tulee käyttää asiaan kuuluvia sekoitusastioita tai mittatikkua, jolloin kovetteen ja ohenteen määrä on oikea. metallija lasikuitupinnoille. Liian usein kuulee moitittavan tuotetta, kun ongelma löytyykin työmenetelmistä”, Hirvonen tarkentaa. Suutinkooksi kannattaa valita vähintään 1,4, joillekin tuotteille suositellaan jopa 1,8 tai 2,0 mm suutinta. Pohjamaalaukseen soveltuu halvempikin ruisku, kuten kuvassa oleva alle 25 euron vehje. 87 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Happopohjamaalin käyttö ei ole välttämätöntä, mutta joissakin tapauksissa se takaa parhaan lopputuloksen. Usein happopohjamaaleja suositellaan vaikean tarttuvuuden materiaaleille, kuten ruostumattomalle teräkselle ja alumiinille sekä kohteisiin, joista kaikkea ruostetta ei ole saatu poistettua. Ennen pintamaalausta korjatut kohteet on kevyesti kuivahiottava karkeudella P800, muutoin korjatun alueen sumurajat voivat erottua joissakin väreissä. Toisaalta taas löytyy happovärejä, joilla on varsinaisen pohjamaalin ominaisuudet ja niiden päälle voidaan suihkuttaa suoraan hiontaväri. Sitä voidaan käyttää happopohjamaalin Etch F397 päällä lisäkorroosiosuojana sekä eristevärinä esimerkiksi jenkkiautoissa usein ongelmia aiheuttavan thermoplastisen maalin päällä. Tuote on monikäyttöinen ja valmistajan ohjeen mukaan voidaan käyttää myös märkää märälle -maalina sekä ei-hiottavana välimaalina. Homman onnistumisen kannalta tärkeää onkin kertoa tarkasti projektista, jota työstää. Liika ohentaminen voi kuitenkin muuttaa maalin ominaisuuksia, joten varmista ohennussuositus maalimyyjältä. Mikäli kaikkea ruostetta kitin alta ei saada poistettua, voidaan pinta ensin maalata, antaa kuivua hyvin, ja hioa sitten maali pois, niin että se jää vain huokosten pohjalle koteloiden ruosteen. Happovärit jakavat mielipiteitä ja tässä on syytä heti alkuun todeta, että eri maalivalmistajien tuotteet voivat poiketa toisistaan oleellisesti. Tämä on kuitenkin aina syytä varmistaa käytettävän maalin mukaan. Tällainen tuote on esimerkiksi PPG:n valikoimassa Universel D831. Halpakin ruisku toimii ja kestää pitkään, kun se puhdistetaan hyvin. PPG:n niin kutsuttu DP40 on monikäyttöinen 2-k-epoksi, joka soveltuu mm. Mikäli taustapuolta ei voida maalata, se on syytä käsitellä muilla menetelmillä korroosiota vastaan, kuten hyvällä kotelosuoja-aineella. Neljäs nyrkkisääntö on maalattujen pintojen taustapuolen jälkihoito. Joissakin tapauksissa maalia voidaan yliohentaa paremman ruiskutusjäljen aikaansaamiseksi. Jotkin pohjamaalit sallivat päälle kittaamisen, mutta varmempi tapa on levittää kitti paljaalle metallille. Jos kohteen pinnan korjaamiseen joudutaan käyttämään kittiä, se tulee levittää suoraan metallipinnalle. Happopohjat. Kuten edellä todettiin, joissakin tapauksissa epoksi maalataan happovärin päälle huomioiden mahdolliset Epoksipohjamaalit ovat hyvä valinta moneen kohteeseen. Happovärien kohdalla on varmistettava päälle maalattavan pohjamaalin soveltuminen tehtävään. Tarttuvuuden parantamisen ohella happovärin tehtävä on tunkeutua pieniin huokosiin ja koteloida korroosio, estäen sen eteneminen maalin alla. ”Olipa kohteen puhdistusmenetelmä mikä vain, kevyt hionta ennen pohjamaalausta on suositeltavaa, unohtamatta hyvää puhdistusta liasta ja rasvasta. Joitakin nykyaikaisista epoksimaaleista ei saa laittaa happovärien päälle
Epoksipohjaiset 2k-maalit voidaan tarvittaessa välihioa, jolloin ne toimivat samalla hiontamaaleina, ja maalata päälle lähes millä tahansa tuotteilla. Lopuksi päälle tuli kaksi kierrosta kirkaslakkaa. PPG:n valikoimassa hyväksi havaittu tuote on esimerkiksi väriltään beige Epoxi primer F391, jota voidaan sävyttää haluttuun suuntaan, mikä helpottaa seuraavan maalattavan värin peittävyyttä. Vaihtoehtoisesti useimmat epoksit soveltuvat hyvin maalattaviksi suoraan puhtaalle pellille antaen sellaisenaan hyvän korroosiosuojan ja tartuntapinnan hiontavärille. Projekteissa onkin syytä varautua tekemään koko pohjamaalaus kerralla. Korroosioneston jälkeen pintaan tavallisesti suihkutetaan hiontaväri. Nyrkkisääntönä voi pitää tuntia haihdutusajan maksimina ennen seuraavaa kiekkaa. Hiontavärit. Mitä parempi pinta ennen hiontaväriä, sen kauniimpi on lopputulos. Teollisuuspuolen pohjamaalit ovat hyvin edullinen ja toimiva ratkaisu monessa kohtaa. Huomioitavaa on, että epoksipohjamaalien taipumuksena on pinnan liituuntuminen ajan saatossa, minkä vuoksi ne usein kannattaa päällemaalata. Kitatut alueet on aina suljettava kosteuden kestävällä maalilla välisäilytyksen ajaksi, tai jos harrastetilan lämpötila ja ilmankosteus vaihtelevat voimakkaasti pohjatöiden aikana. Karukuntoinen, lasikuidusta valmistettu tuulitunneli korjattiin ja hiottiin. Tietyt maalit, kuten Nor-Maalin Epocoat 21 on puolihimmeä ja se voidaan jättää ilman pintamaalausta, mikä toimii hyvin esimerkiksi konehuoneessa. Projektin kestoaika ja säilytysolosuhteet onkin huomioitava maalia valittaessa. Tämän jälkeen ne on tavallisesti välihiottava esimerkiksi karhunkielellä hyvän päälle tarttuvuuden takaamiseksi. Pintamaali ja lakka suihkutettiin suoraan pohjamaalin päälle. Asiaa pahentaa, jos auto on taivasalla tai melkein pahimpana kaikista, pressulla peitettynä. Epoksimaalit, kuten valtaosa pohjamaaleista, ovat pääsääntöisesti liuotinpohjaisia. Avaintekijä hyvään ruosteenestoon epoksien kohdalla on maalikalvon paksuus. On harvinaista, että korroosionesto-ominaisuus on itse hiontamaalissa. 88 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Tallilla – Projekti. Menetelmä sopii hyvin monimutkaisiin kohteisiin, joissa halutaan välttää hankalien poteroiden turhaa hiontaa. Pohjavärin määrässä ei siis ole syytä nuukailla ruiskutusvaiheessa. Tunnin välihaihdutuksen kuluttua päälle suihkutettiin kolme kierrosta Mipan hiontaväriä, joka sai kuivua pari päivää. Löytyy tuotteita, joiden taipumuksena on imeä ilmankosteutta itseensä myös altistumatta suoraan sääolosuhteille. Liian lyhyt haihdutus altistaa valumille ja haihdutusrakkuloille, kun taas liian pitkät tauot voi tuoda tarttuvuusongelmia tai pinnan turhaa karkeutta, kun värikerrokset eivät enää sula yhteen. Tuotteen ominaisuuksiin kuuluu hyvä säilyvyys maalattuna ilman pintaväriä, mikä on etu pitkään kestävissä hommissa. Valittavana on useampi värivaihtoehto, joista yleisimmät ovat valkoinen, harmaa ja musta. Toki voidaan käyttää myös märkää märälle -menetelmää, mikä on kuitenkin harvinaisempaa tehtäessä harrasteautoja tai näyttelylaitteita. Huomioitavaa on kuitenkin, että silloin maalipaksuus on ohuempi ja hiontavara vähäisempi. Tämä koskee myös niin sanottuja ruiskukittejä ja hiontamaaleja, joilla on taipumuksena imeä runsaasti kosteutta ilmasta. Hiontaväriä käyttämällä kun päästään usein parempaan lopputulokseen. Ongelmia voi ilmetä tilanteissa, joissa ajoneuvo viedään väliaikaiseen säilytykseen pohjamaalattuna kylmään tilaan, kuten katokseen. yhteensopivuusrajoitukset. Sen tehtävä on häivyttää pellin ja kitin raja ja varmistaa, ettei hiontanaarmuja tai muita pieniä virheitä jää käsittelemättä. Pinnat hiottiin karkeuksilla P400 ja P500 softilla sekä nurkat P800 softilla. Pinta tasoitettiin kittaamalla suoraan lasikuidun päälle, ja sen jälkeen pohjamaalattiin DP40-epoksilla. Ruiskutusvaiheessa hiontavärejä voidaan ohentaa, jolloin pinnasta saadaan tasaisempi. Sen jälkeen pintaan suihkutettiin vaalea metallibeige liukkari-base, jonka päälle tehtiin pitsikoristekuviot. Näiden maalien tartuntaja korroosionesto-ominaisuudet ovat hyvät soveltuen alustan, konehuoneen ja sisustan osien maalaukseen. Olosuhteista riippuen maalin hionta voidaan aloittaa nopeimmillaan jo tunnin kuluttua, mutta harrastehommissa suositeltavampaa on antaa värin kuivua vähintään vuorokausi, jolloin liuottimilla on riittävästi Muoviosia voidaan maalata, kun noudatetaan pohjatöissä annettuja ohjeita ja käytetään erityisiä muovin pohjustusaineita tai suoraan muoville soveltuvia pohjamaaleja. Useimmat korroosionestopohjamaalit, joita käsittelimme edellä, vaativat päälle maalauksen lyhyen aikaikkunan sisällä – tunnista noin vuorokauteen, tuotteesta riippuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tietoista virheiden jättämistä kittausvaiheessa. Mahdollista kosteuden tunkeutumista maaliin ei välttämättä heti huomaa, vaan ongelma ilmenee useamman vuoden jälkeen maalauksesta, kun muuten ehjään maalipintaan alkaa ilmestyä rakkuloita pintavärin alle. Ruiskutuksessa on syytä noudattaa annettuja ohjeita haihdutusajoista eri kerrosten välissä
Pohjavärit ovat pääosin epoksipohjaisia ja osaa niistä voidaan käyttää myös pintavärinä sellaisenaan. Hionnassa tulee välttää hiontavärin puhki menemistä, erityisesti alla oleva ruosteenestoväri ei saisi mennä läpi pellille tai kitille. Teollisuusväreillä on hyvät tartuntaominaisuudet ja harvoin tarvitaan erillistä tartuntaväriä lisänä edes alumiinille. Maalien kovettimet sekä ohenteet on aina valittava kohteen koon ja olosuhteiden mukaan. Suositeltu suutinkoko on 1,7 mm tai suurempi, mutta 1,4:kin toimii pienemmissä kohteissa. Teollisuusmaalit ovatkin loistava valinta kaikkeen toissijaiseen maalaamiseen, ja voittavat aina spraypullon kaikilta ominaisuuksiltaan. Turvallisempi vaihtoehto on käyttää hitaita tuotteita kuin liian nopeita. Tämä nopeuttaa osien maalausta esimerkiksi konehuoneessa ja sisustassa, kun osat voidaan maalata suoraan pintavärillä ilman pohjamaalausta. Tämä edellyttää kuitenkin tasalämpöisiä ja kuivia halliolosuhteita valmistajan ohjeen mukaisesti. Hiontaominaisuudet eivät kuitenkaan ole aivan virallisten hiontamaalien tasoa. Huomioitavaa on, että ensin hiotaan niin sanottu oikohionta, joka karkeimmillaan on P320, seuraavana P400, P500 ja P600 ja lopuksi P800. Teollisuuspintamaalit ovat usein polyuretaanipohjaisia ja soveltuvat edullisuutensa ja hyvän kestonsa ansiosta hyvin myös ajoneuvokäyttöön. Teollisuuspuolen pintamaalit ovat usein polyuretaanivärejä, joista löytyy monia kiiltoasteita matasta kiiltävään. Lopullinen hiontakarkeus riippuu päälle ruiskutettavasta väristä. aikaa poistua. Tarvittaessa pinnan kiiltoa voidaan lisätä ylilakkauksella. Tavallisen spraymaalipurkin hinnalla saa moninkertaisen määrän 2k-teollisuusmaalia, joka kestää huomattavasti paremmin antaen kauniimman lopputuloksen. Suuremman kuiva-ainepitoisuuden vuoksi teollisuusmaalit vaativat ruiskussa isomman suuttimen sekä maalin yliohentamisen. Itse hionta voidaan tehdä kuivana tai vesissä, ensimmäisen ollessa suositumpi vaihtoehto. Teollisuusmaalit. Saatavilla on laajasti värejä moneen tarpeeseen, kuten RAL– ja Miranol-sävyt. Virallisesti nämä maalit vaativat alleen korroosionestopohjavärin, mutta käytännössä ne kestävät kohtuullisen hyvin ilmankin. Runsas ohentaminen saattaa vaikuttaa maalin kiiltoasteeseen, mikä on hyvä varmistaa koemaalauksella. Hiontaväri on läpikuiva viimeistään viikon kuluessa, sen jälkeen kutistumista maalissa ei enää tapahdu. Isojen kohteiden maalaus on haasteellisempaa ja tehdään tarvittaessa vaiheittain. Puhkimenneisiin kohtiin on aina ruiskutettava ohuesti ruosteenestoväriä ja hiottava kevyesti uudelleen P800:lla. Teollisuusepoksit soveltuvat välihiottaviksi, jolloin niitä voidaan käyttää samalla korroosionesto-, tartuntaja hiontavärinä. Ne ovat hinnaltaan monin verroin huokeampia kuin autopuolen tuotteet ja kestävyydeltään jopa parempia. Kuivahionnalla päästään nykyaikaisilla välineillä huippulaatuun, kun menetelmät ovat oikeat. Kohteisiin, kuten alustan osat ja moottoritila, joissa maalaustyö voidaan tehdä karkeammalla kädellä, ovat oiva ratkaisu teollisuusmaalit. 89 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Tämäkin kuorma-auto maalattiin osissa. Esimerkiksi suorakiiltovalkoiselle saattaa riittää P400, kun taas jotkin erikoisvärit vaativat hionnan vähintään karkeuteen P800 saakka. Hiontavärin pinnan tekstuuria voi vähentää yliohennuksella, joka kuitenkin ohentaa hiottavan maalin paksuutta. Kokemusten mukaan peltivanteissa pelkkä polyuretaanipintamaali on kestänyt ongelmitta useita vuosia. Näin vältetään ohisumutuksen ja liian pitkien haihdutusaikojen tuomat ongelmat, jotka voivat ilmetä esimerkiksi huomattavana pinnan karkeutena, kun maalisumu ei enää sula kiinni edelliseen kierrokseen. Teollisuusmaaleissa pätee sama nyrkkisääntö – aina 2k-tuotteita, jolloin niiden päälle voidaan maalata lähes millä vain. Pinnan kiiltoasteen voi valita puolihimmeästä täyskiiltävään, ja käytössä on RALja Miranol-värikarttojen sävyt. Maalin kiiltoasteen laskiessa kesto paranee. Varmin tapa on toki aina käyttää erillistä pohjamaalia, varsinkin alustanosissa ja vastaavissa kohteissa. Virallisesti nämä maalit vaativat korroosiopohjamaalin, mutta käytännössä ne toimivat sellaisenaan hyvin pienten pisteosien maalauksessa suoraan, esimerkiksi lasikuulapuhalletuille pinnoille
”Joskus 90-luvun alussa maalasin ensimmäisen auton muille, kaikkein ensimmäinen itse maalaamani auto taisi olla se ’57 avoLetukka, jonka läpikäynnin aloitin 1989.” Hersti Autoshop Asiakastyönä rakennettava ’59 Chevy Apache on ollut todella mittava, monivuotinen projekti, joka alkaa olla loppusuoralla. Kyllä se oli se silloinen työttömäksi jääminen, mikä oli se alulle paneva voima tässä firman perustamisessa. Työn alla oli tuolloin itselle se Amerikan Raudan kanttakin koristanut ’41 Zephyr, viimeisimmät valmistuneet olivat Timpalla nyt toista kertaa oleva ’53 Buick sekä sittemmin Norjaan päätynyt ja tuhopoltossa tuhoutunut ’50 Cadillac, molemmat rakennettu Recyclerskerhon tallilla. Asentajana en ollut ollut missään, kun eihän mulla mitään koulutusta ole, muuta kuin kansakoulu ja elämänkoulu”, Hersti jatkaa röhähtäen nauruun. Siellä ehdittiin olla kerhon kanssa 18 vuotta, kunnes vuokrasin Sulalta sen ensimmäisen tilan”, Hersti selittää. ”Kun lopetin koulut, olin automaalaamossa purkamassa ja kasaamassa autoja ja tekemässä pohjatöitä. Tuo samainen auto nähtiin vuosia myöhemmin uudessa värityksessään Pete Pihjajamaan race-henkisin maalauksin Amerikan Raudassakin. ”En enää jaksa ihan varmasti muistaa, mikä oli ensimmäinen, mutta yksi ensimmäisistä asiakkaille tehdyistä oli jo Maantiekylässä aloitettu ’28 Roadster -projekti, jonka rakensin Rekalle”, Timppa kaivelee muistiaan. Tällä kertaa vierailimme vuodesta 2007 toimineella Hersti Autoshopilla Tuusulassa. Sen verran oli kuitenkin ollut jo omien projektien tiimoilta esillä, että uskalsi lähteä siihen, ei tarvinnut sillä lailla ihan tyhjän päältä aloittaa.” Tuossa vaiheessa Hersti oli rakentanut jo lukuisia näyttelyissä palkittuja ja lehtien sivuja koristaneita autoja, mikä toi uskottavuutta asiakkaiden silmissä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen ”F irma perustettiin 2007 tammikuussa, mutta vuonna 1980 mä aloin jo tekee näitä”, Timo Hersti selittää tarkoittaen jenkkiharrastustaan ylipäätään. ”Alkuun tein hommia siellä Maantiekylän tallilla, kunnes sen vuokraaja tarvitsi ne tilat itselleen. HARRASTUKSESTA TYÖKSI Juttusarjassamme olemme päässeet jo pidempään alalla toimineiden harrastajien pariin. Tuolloin Timppa oli vasta 16, ja hankki ensimmäiseksi jenkikseen ’64-mallisen neliovisen Impalan. ”Viimeiset kuusi vuotta ennen oman yrityksen perustamista olin LVI-automaatioasentajana, autopuolella olin tehnyt vain kuskin hommia. Oli Hersti tuttaviensa autoja rakennellut jo ennen yrityksen perustamista, mutta oman alan yrityksen perustaminen ei varsinaisesti ollut se unelmien täyttymys. Jatkuvaa aaltoliikettä. 50-60-luvun taitteen tyyliin rakennetun kustom-pikkiksen keulalla on uusi LS, sen takakyljet on tehty ’57 Oldsmobile-henkilöauton takakyljistä ja listoitus on ’56 Chevy Bel Airista. Verhoilu on Lasse Vänttisen käsialaa, ja todella upea. 90 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Harrastuksesta työksi
Projekti on varmasti rakentajalle mielenkiintoinen, sillä siihen on asiakkaalta melkoisen vapaat kädet, eikä tyyliratkaisuista Herstiä ole päästy moittimaan ennenkään. Tuo punainen avo on sittemmin kadonnut jäljettömiin, todennäköisesti auto on päätynyt Ruotsiin. Maalauksetkin hoituvat paikan päällä edelleen”, hän listaa. Pokaaleja on vuosien mittaan kertynyt melkoinen määrä. ”Samaan aikaan Esa ja Leksa Tomahawk Townista etsivät uutta tallia, ja päädyimme sitten vuokraamaan hallin, johon tuli Hersti Autoshopin lisäksi vuokrapaikkoja useammalle harrastajalle.” Timppa kertoo, että hitsausvälineiden jälkeen ensimmäinen ja eniten tarvittu työkaluhankinta on ollut kutistusja venytyslaite, mutta Sulalle muuton myötä metallintyöstölaitteita alkoi kertyä enemmänkin. Tuohon ’63 Cadillaciin remontoitiin myös moottori”, Hersti selittää tarkoittaen pajallaan myös uuden punaisen maalin saanutta avoa, jota kunnostetaan MR-kelpoiseksi. ”Ei se harrastuksen muuttuminen työksi aina se paras vaihtoehto ole, vaikka tuntuukin välillä tosi makeelta. Suuremmat tilat ja lisää työvoimaa. Vaikka Hersti Autoshop on profiloitunut erityisesti kustomien rakentelijaksi, rakennellaan siellä kalustoa laidasta laitaan. ”Tällä hetkeillä ehkä merkittävin asiakasprojekti on tuo ’59 steppari, jonka lavan kyljet on tehty ’57 Oldsin lokasuojista, listoitus on ’56 Chevystä ja tekniikkana LS”, Hersti toteaa. Käytetyin on edelleen kutistin/venytin, mutta hallista löytyy myös niin sorvi, kanttikone, Pullmax kuin englanninpyöräkin. Nosturilla oli pajalla vieraillessa tämä Autot-lastenleffan tyyliin teipattu Viper. ”Täällä ollessa on tullut Pullmax ja sorvi, ja nykyään on myös rengaskoneet. ”Kaikki muu tehdään paikan päällä itse paitsi verhoilut, joista vastaa yhteistyökumppani Verhoomo Prima. Sulan toimitila oli kuitenkin epäkäytännöllisen mallinen, kapea ja turhan korkea, joten viime vuosikymmenen puolivälissä Hersti päätyi etsimään uusia tiloja. Myös putkien taivuttelu onnistuu. Hersti Autoshopin toiminta kasvoi nopeasti sen verran, että työntekijän palkkaaminen oli tarpeen, ja Timpan kanssa autoja rakentelemaan tuli myöskin kustomrakentajana hyvin tunnettu Saarelan Kartsa. Auto alkaa näyttää jo aika valmiilta saatuaan vastikään pintaansa esikuvaa mukailevan oranssin sävyn. ”Kartsa ehti olla töissä reilun vuoden verran, kun tuli hiljainen hetki, ja oli pakko luopua työntekijästä. Todella kehnosta aihiosta syntyi komea Bel Air, joka sai kilvet vuonna 1991. Tähän ’63 Cadillaciin on Herstin pajalla tehty juuri uusi maalaus sekä koneremontti. 91 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Herstin pajalla on työskennellyt nyt jo parin vuoden ajan nuori osaaja Nino Seikkula, joka tekee kaikkea samaa kuin Hersti itsekin, ja viime syksynä töihin tuli myös nimenomaan maalauksiin ja pohjatöihin keskittynyt Edwin Kenraali. Kyllä tämä töiden määrä aaltoina menee, välillä on hirveää ruuhkaa ja välillä sitten hiljaisempaa.” Kun asiakastöitä tuli taas enemmän, palkkasi Timo apurikseen Pasi Lohvansuun, joka työskentelikin Hersti Autoshopissa vuosia ennen kuin muutti takaisin kotiseudulleen Rovaniemelle ja perusti sinne Artic Circle Kustoms -nimisen verstaan. Hersti Autoshopilta löytyy nykyisin metallintyöstövälineitä laidasta laitaan. Pontiac ”Brutus” on Timpan ja muutaman kaverin A/FX -tyyppinen yhteisprojekti Vintage Drags -hassutteluun. Tarkoituksena on museorekisteröidä auto. ”Juuri nyt ei ole tiedossa uusia isompia projekteja, joten sellaisia saa mielellään tarjota tehtäväksi, muitakin kuin amerikkalaisia”, Hersti vinkkaa. Enemmän noille omille sai aikaan, kun oli vieraalla töissä”, mies kuittaa nauraen
Tuuttasimme iloisesti peräkanaa, kunnes molemmilla terve järki voitti ja yksissä tuumin hölläsimme sivistyneesti normaalirytmiin. Survaisin rähinäpedaalin lattiaan ja kyydissä touhottava pohjoisen rytmiryhmä laivajuomineen kiljahteli riemusta, kun varvikello räpsähti seitsemään markkaan ja nahkapukuinen hanuri edessä ei päässyt etääntymään metriäkään. Moottoritien ensimmäiseen mutkaan tultaessa mopoveijari kallisteli polvi maassa ja leukaparta mittariston laseja naarmuttaen. Taru Windsorin herttuasta ja takapenkin Voodoo-miehestä 92 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Muumio muistelee. Jannen ja Arton tarinaa Svea-mamman maaperällä oli sen verran, että päätimme tehdä siitä oman muumiojutun. Tässä kaverusten muistelua höyryävän grillimakkaran tuoksussa ilman suurempia sensurointeja. Kuten eräänkin kerran, matkalla Våsteråsin Ikean parkkikselle eteen sattui Yamaha-kyykky, jonka kanssa jäimme moottoritien ohituskaistalla pakettiauton taakse valmiina laukkaan kuin hevoset Vermossa. Ikealle saavuttuamme järjestäydyimme parkkiin ja jäimme auton viereen potkimaan renkaita konepeitto irrotettuna. Arto: Se ”Norjan nopein” taisi vähän tuoksahtaa maaseudulle heti kohta istuttuaan kyytiisi. Jostain ihmisvilinän keskeltä paikalle saapui stetsonpäinen, epäselvästi ruotsia mongertava heppu, joka hieman silmät suurina hämmästeli pikkulohkon päällä törröttävää Dominator-kaasutinta. Janne: Saattoi siinä vähän niin käydä... Teksti: Arto Kylmänen ja Janne Mäki-Petäjä • Kuvat: Janne Mäki-Petäjän albumi J anne: Windsorin Herttua onkin meidät vietellyt kaikenlaiseen huimailuun! Varsinkin Ruotsin matkat ovat olleet melko vallattomia. Pakettiauton siirtyessä oikeanpuoleiselle kaistalle vaihteet oli valittu ja arpa heitetty
Koska Ruotsiin mentiin tietysti edustamaan, oli syytä liimata asianmukaiset tarrat kylkeen. Suuntasin keulan kohti moottoritietä ja ajelin koitosten väsyttämänä hyvin rauhalliseen tahtiin kohti Halshammaria. Lystiä ei kestänyt kauaa, kun jo jarruttelin seuraavaan liittymään ja kyselin kaverilta vaikutelmia. Tuotokset levisivät ajoviiman vaikutuksesta viuhkaksi pitkin Torinon takalokasuojaa. Arto: mun suosikkitarina on ”Kärmesauto (Ormbilen) ja takapenkin Voodoo-mies”. 93 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Erityisen tarkkana hän oli, kun kerroin, että autossa on mekaaninen rullanokka, ”mekanisk rollerkam”. Jantteri kertoili innoissaan oman 11,5 sekunnin autonsa speksejä ja alkoi sitten kysellä teknisiä tietoja Mustista. Veitikka näytti hiukan siltä, kuin sormustimellinen olisi juuri päässyt karkuun ja hiukan änkyttäen hän vastasi, että ”jag tänker at jag också måste skaffa en mekanisk rollerkam...” Kärmesauto ja takapenkin Voodoo-mies. Korkeapuristeinen moottori huusi kuin tuhat pasuunaa, kun vanha sotaratsu hyökkäsi pallot tulessa eteenpäin. Ohipyyhkäisseen Torinon takaikkunasta keikkui joku vaalea pallukka. Sehän oli Voodoo-Penttilän kalpea pää suoltaen vatsahappojen marinoimia makkaraperunoita kiduksistaan. Aamun sarastaessa retkeilymajalla kokoonnuimme porukalla Torinon ympärille Erityisen tarkkana hän oli, kun kerroin, että autossa on mekaaninen rullanokka, ”mekanisk rollerkam”. Itse hieman epäilin arviota ja ehdotinkin viattomasti, haluaisiko heppu istua kyytiin pienelle koelenkille. Touhuttuamme Ikealla pikkutunneille nukkumatti alkoi vääjäämättä lapioida unihiekkaa naamalleni ja patistelinkin pohjoisen rytmiryhmän takaisin autoon ja ilmoitin, että kyyti retkeilymajalle lähtee nyt liikkeelle. Syrjäsilmällä näin, kuinka normanni puristi penkin laitoja naama kalpeana ja silmänvalkuaiset loistaen. Se ”ormbilen”. Kaveri oli ilman muuta messissä ja niin lähdimme ryskyttämään kohti parkkialueen ulosajoa. Muuten hän kyllä arvioi autojen olevan hyvin samalla viivalla reservien puolesta. Kohteliaasti norski sanoikin heti startin jälkeen, että ”Akkurat, terveeltähän tämä kuulostaa”. Rytmiryhmästä joku kurkki takaikkunasta ja totesi, että ”pojat tulevat Ormbilenillä ainakin kahtasataa tuolta takaa.” Valot lähestyvät nopeasti, auto vaihtoi ohituskaistalle ja isolohkon mylviessä Herttuan luotsaama yönmusta Torino 429 Super Cobra Jet GT paukahti ohi niin, että heilahti. Osoittautuikin pian, että veijari olikin norjalainen ja omien sanojensa mukaan Norjan nopeimman Mustangin omistaja. Käännyin parkkialueen ulosajosta kohti alueen toisen laidan liittymää ja survaisin äänipolkimella auton reippaaseen sladiin helvetinmoisen rähäkän säestämänä. Janne: No joo, se oli aika koominen tapahtuma... Ei aikaakaan, kun yön pimeydessä taustapeiliin ilmestyi valtavalla nopeudella lähestyvät leveät nelivalot. Tässä Janne asentaa teippiä ja Windsorin herttua valvoo
Jäljet on jo siivottu, mutta Vuuppa mallaa, mitä edellisyönä tapahtui. Irrotettuani ilmanputsarin asia kävikin yllättävän selväksi. Vahingon sattuessa uusi maalipinta ei syöpyisi pilalle, vaan kupruilevan tarran voisi vain kiskoa irti ja korvata uudella... Kuten eräänä sunnuntain aamuyöllä, kun oli jälleen aika kääntää keula kohti satamassa odottavaa laivaa. Parinkymmenen kilometrin jälkeen laajakaistainen seosmittari alkoi näyttää yhä rikkaampia lukemia ja auton käynti pikkuhiljaa heikkeni heikkenemistään, kunnes kone alkoi nykiä. 94 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Muumio muistelee. Pimeässä sateisessa aamuyössä yksinkertaisen selityksen löytyminen oli varsin helpottavaa. Kuivasin kaasuttimen paitaan ja improvisoin Boss 429 -skuuppiin tulpan peräkontista löytyneestä pahvisesta Karhu-olutpaketista. Arto: Neroja nuo Moparin insinöörit. Vaikka olihan sinullakin jotain MacGyver-keksintöjä reissussa. Ultra HP Dominaattorissa kaasuttimen yläpinta on tasainen ja ilmaruuvit ovat siinä omissa pienissä koloissaan. ihailemaan Vuupan aikaansaannoksia. Janne: Joskus Karhu voi olla päivän pelastus. Seokset palasivat jälleen normaaleiksi ja parin puhdistavan polkaisun jälkeen matka jatkui ongelmitta aina satamajonoon saakka. Siinä tutkiessa selvisi, miksi Moparin muskelikauden autoja varustettiin jo tuotantolinjalta koko takalokasuojan peittävillä tarroilla. Hämmentyneenä koetin miettiä, mikä saisi kaasuttimen menemään itsestään liian rikkaalle. Sateen ripotellessa köröttelimme letkassa kohti Tukholmaa. Pysäytimme letkan, nostimme konepeiton pois ja aloimme ihmetellä. Sekä ”ormbilen”, eli Torino Super Cobra Jet että Mustang löytyvät tätä nykyä Jannen tallista. Skuupin kauhoma vesi lillui pienenä tasaisena patjana kaasuttimen päällä tukkien ilmaruuvit ja vetäen seoksen rikkaalle. Skuupin kauhoma vesi lillui pienenä tasaisena patjana kaasuttimen päällä tukkien ilmaruuvit ja vetäen seoksen rikkaalle. Pimennyt sylinterikin kun näyttää seosmittarissa laihaa läpivirtaavan hapen takia
ANHA IMA W
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 4/2021 Kutjan kuva. Commercial Safari GM Motorama -unelma-autojen hengessä syntyi Pontiacin 1955 henkilöautoon pohjautuva lava-auto – automalli, jollaista ei nähty konsernin amerikantuotannossa ennen vuotta 1959, kun El Camino tuli tuotantoon
Suoristin etuoven takapuolella sivuikkunalinjan alareunassa olleen ”notkahduksen”. Safari-malleja on harvoin tarjolla ja hinnat niissäkin ovat korkeita. Loppuosa takapäästä on alkuperäinen puskurin ja valojen osalta. P ontiacilla oli oma farmarimallistonsa ja kuten Chevroletilla myös linjakas Safari-malli, joka vastasi Chevyn Nomadia. 97 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Tässä autossa Star Chief -mallin osia ovat muun muassa kylkilistat, takapyöränaukon lista sekä pölykapselit. Siipiä madallettiin samaan linjaan sopiviksi ja niiden päällä olleet kromilistat poistettiin. Suora linja sopi tässä tapauksessa paremmin muotoihin. Mistä aihio. Nomad-mallisia takaluukun pystylistoja näyttää ainakin saavan uustuotantona... Ehkäpä tavallinen farmari, jossa tosin on erimalliset takalokasuojat, tai jopa sedan-malli voisi toimia lähtökohtana. Käytin aihiona Star Chief Safari -mallia, joka oli muista mallisarjansa autoista poiketen lyhyemmällä akselivälillä. Tästä tulikin innoitus lähteä tekemään henkilöautoon pohjautuvaa pick-upia. Etusivulasit listoineen käytettiin sellaisenaan Safarista, mutta puolet b-pilarista ja kaareva takalasi listoineen on omaa valmistetta. Takaluukku on muokattu Safari-mallin luukusta madaltamalla ja siirtämällä hieman sen yläreunaa taakse päin, jolloin myös lavan aukon pituus kasvoi
Kyseisen yksilön innoittamana myös hankittaessa keulalla ollut 383-strokerpikkulohko sai vaihtua Blueprint Enginesin 710-hevosvoimaiseen 540-isolohkopataan. Alkukesän tapahtumat Chevrolet Chevelle SS 540 ’72. Keminmaalaisen Jani Rissasen Chevelle rakennettiin ikään kuin samalla reseptillä kuin rakentajakaverin valkoinen yksilö muutamaa vuotta aiemmin, mutta parannettuna versiona. Shelby GT40 MkII ’66. Jussin viimeisin on yhtä kauneimmista vuosikerroista edustava Mercury, joka näyttää täysin alkuperäiseltä, mutta jonka konehuoneesta löytyy tuoreempi 390-isolohko. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 01.07.2021 Mercury Monterey Coupe ’56. Kyseessä on Shelbyn ja Superformancen yhteistyössä toteuttama malli, jota valmistettiin 20 kappaleen erä juhlistamaan vuoden 1966 legendaarista Le Mansin kolmoisvoittoa. Suomessakin tapahtuu taas, ja nyt se on enää keleistä kiinni. se u raa va ss a nume ro s s a Miedoilla muokkauksilla GT40 VERSIO Parannettu 98 AMERIKAN RAUTA 4/2021. Vantaalaisella Jussi Vesalla on ollut jo vuosikymmenien ajan amerikkalaista harrastekalustoa ihan laidasta laitaan. Teiskolaisen Mika Kosolan GT40 on ehtinyt herättää ihastusta ja ihmetystä maassamme jo muutaman vuoden ajan. Raportit alkukesän kokoontumisista ja cruisingeista
UUTUUS!
GOODGUYS 6TH NORTH CAROLINA NATIONALS LOWRIDER SUPER SHOW ARIZONA CHEVROLET BEL AIR STW ’66 610 HV FORD MUSTANG SPORTSROOF ’69 CHEVROLET CAMARO 6.0 TWIN TURBO ’71 CHEVROLET CORVETTE FUEL INJECTION ’58 DESOTO FIRESWEEP 4D ’57 • FORD ROADSTER ’32 PLYMOUTH CUDA ’70 • PONTIAC CHIEFTAIN ’55 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’56 R akk aud e s ta R au t aan • 4 / 2 02 1 • 9, 90 € 6 414887 002455 2 1 4 70 02 45 -2 10 4 PAL VKO 2021-26 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 21 NR O 68 ”K YT KIN TÄ N O ST A ES SA TU N TU I H ET I, ET TÄ N YT KU M IM O LE KY YL IT O VA T TE H N EE T VA H VA N SIT O U M U KS EN A SF A LT IN PIN TA A N .” 100 SIVUA RAUTAISTA LUET TAVA A LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastu ksesta työksi HERSTI AUTOSHOP RÄHINÄÄ THE JUDGE Rauhaa, rakkautta ja