Alv. Alv. Takuu 36 kk/200 tkm. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2024 182.900,Sis. ratti, ym. Takuu 36 kk/200 tkm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 69.900,RAM-mallisto alkaen! SLT CLASSIC HEMI BLACK 69.900,Sis. Alv. Alv. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. 69.900,Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE CUSTOM MOTOR SHOW ELMIA CADILLAC ELDORADO SEVILLE ’57 CHEVROLET CAPRICE CLASSIC SEDAN ’91 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’60 FORD TUDOR ’32 • FORD TORINO GT ’70 PLYMOUTH VALIANT V100 2D ’64 HARLEY-DAVIDSON DYNA FXDX ’00 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Muumio muistelee WINDSORIN HERTTUAN TARINAT 70 02 45 -2 40 4 PAL VKO 2024-27 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 4/ 2 02 4 • 11 ,9 € DODGE CHARGER R/T 572 WEDGE ’70 PONTIAC SILVER STREAK KUSTOM ’49 Yli 75 HEPPAA VAPARINA Blue Streak AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 24 NR O 92 ”E I KA I TU O LL A TII M ILL Ä VO I TU LL A M U U TA KU IN PR IIM A A.”. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2024 121.900,Sis. 24% Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4X4. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2024 184.900,Sis. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2024 123.900,Sis. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym
Paikan päällä Pirkkahallilla oli kuitenkin todettava, että päätös oli oikea, vaikkei sitä räntää sohjoksi asti teille tullutkaan . Periaatteessa houkutteleva vaihtoehto, mutta. Sen jälkeen, kun auto oli saatu maalattua vuodenvaihteessa, oli sitä ehditty kiillotella hyvän aikaa, ja straipparikin kävi tekemässä työnsä jo muutama viikko ennen näyttelyä. Bongasin Tuukan tapahtumakuvista tummansinisen matalan sämpyläCapricen, joka näytti äkkiseltään kiinnostavalta. Kyllä, luit oikein. Kuulun siihen ehkä vähän jääräpäiseenkin joukkoon, jonka mielestä autot on tehty ajettaviksi, ja vastustin ajatusta sen vetämisestä paikalle trailerilla. Viimeiselle viikolle jäi enää loppusiivoilu ja fender skirtien kiinnittäminen, ne kun olivat toisella maalarilla motiivien maalauksessa. 3 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Pääkirjoitus E ipä ole ihan hetkeen nähty moista huhtikuuta. Sama oli tilanne rodeissa ja kustomeissa, joissa edustettuna oli varmasti Pohjoismaiden – ellei koko Euroopan – tämän hetken kärki. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Melkoista tykitystä. Pirkkahallin keskialueen autoja tutkiessa totesinkin tuttavalle ääneen, että tähän näyttelyyn valituksi tuleminen on jo palkinto itsessään. Tai ainakaan minun muistaakseni ei koskaan. Näin se taitaa olla, että aika muuttuu ja aihiot vaihtuvat, mutta hyvät tyypit pysyvät. Taso näyttelyssä olikin sitten järjettömän kova. Harkitsin kyllä jo epätoivoissani tekeväni autoon tarran – we build trailer queens. Kun vihdoin saatiin selville auton omistaja, kävi ilmi, että kyseessä oli kaveri, jonka tunnen sieltä 30 vuoden takaa keltaisen Datsunin kuskinpenkiltä. Kävi ilmi, että ystävälläni Mikalla oli perjantaipäivä vapaana, ja pihasta löytyisi umpitraileri F-250-vetoautoineen. Itseään odotuttanut kesä sai myös mei dät kuvaamaan vielä tämän numeron kansikuva-auton sisätiloissa. Sitähän ovat tehneet myös Saarelan Kartsa ja Herstin Timppa. Kantta koristamaan saatiinkin tänä keväänä valmistunut kustomkarkki, Marko Stjerbakoffin ’49 Pontiac, jonka rakentelun aloitti pinstripe-velho Pekka Mannermaa, ja jonka choppaus tehtiin auton ollessa Platulla. Olihan se helppoa ajaa auto puhtaana halliin ja pyyhkäistä vaan pölyt ja suihkaista kiilloketta renkaisiin. Jotain kertoo se, että Helsingissä Best In Show -palkittu ja Top 10:een valittu Eleanor ei päässyt palkinnoille ”omassa” luokassaan, jossa kärkikolmikko olisi ollut helpointa valita vaikka noppaa heittämällä – korkeatasoisia laitteita oli niin monta. Tämän lehden autoja kuvatessa tuli eteen myös jälleen kerran maailman – tai ainakin Suomen – pienuus. Asun juuri siellä suunnalla, missä lunta tuli eniten. Torstaina, päivää ennen näyttelyyn lähtöä oli kuitenkin aika miettiä, että miten Tampereelle lähdetään. Harvoin on yhtä monta kotimaista kustomkulttuurin nimimiestä ollut saman auton omistajina ja rakentajina. Kun sääennustekin vielä kertoi mahdollisuudesta, että Tampereella saattaisi sataa perjantaina puolille päivin saakka räntää, alistuin ajatukseen kärrykyydistä. Sää oli kylmä, tiistaina satanutta lunta oli vielä maassa, ja ehkä eniten huolta aiheutti teiden suolaaminen – kuinka tiukkaan suola tarttuisi juuri kiillotetulle pinnalle. Kuun puolivälissä ehti käydä kerran lämpö jo lähellä 20 astetta, mutta sitten juuri ennen Hot Rod & Rock Show’ta, jonka aikaan olisi luullut olevan jo melkein kesäinen sää, tulikin pihaan vuorokaudessa 30 senttiä lunta. Ensimmäinen näyttely uudella autolla lähestyi, eikä sen suhteen tullut edes varsinaisesti kiire
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 4 AMERIKAN RAUTA4/2024 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Pekka Lähde, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Outi Mentula Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä
52 Chevrolet Impala 2d HT ’60 Ylivieskalaisen Toni Ojamaan remmiahtimella ruuditettu Impala kääntää kaduilla ihmisten päitä niin ulkonäön kuin myös käyntiäänien puolesta. 58 Plymouth Valiant V100 ’64 Sami Puumalainen onnistui hankkimaan itselleen vuosikaudet naapurustossa seisseen Valiantin, jota ei lähtenyt entisöimään täydellisesti, mutta esimerkiksi konehuone on nyt varmasti hienompi kuin uutena. Oli selvää, että porvoolaisen Jari Rajalan omistama rodi ansaitsi tarkemman esittelyn. 40 Chevrolet Caprice Classic ’91 Kuopiolainen Jari Ikäkoivu hankki sämpyläCapricensa alun perin varaosiksi toiselle samanlaiselle. 66 Harley-Davidson Dyna FXDX ’00 Kahdeksan vuotta Kristian Helanderin ensimmäisen pyörän esittelystä lehdessämme on aika esitellä miehen juuri valmistunut clubstyle-Dyna. Lopputuloksena käyttöauto jäi varaosiksi, ja siitä toisesta tuli ilmajousitettu ja näyttelykelpoinen kesäajokki! 46 Ford Torino GT ’70 Kari Hakarauta ehti jo kertaalleen luulla bongaamansa komeannäköisen Torinon menneen ohi, kunnes se ilmestyi uudelleen myyntiin seuraavana keväänä. Jo tuolloin piirrettiin myös kuva, jota lähellä upea lopputulos onkin. 32 Ford Tudor ’32 Kuluvan kevään American Car Show’ssa monien huomion kiinnitti erikoisen oliivinvihreä Tudor, jonka värimaailma oli kaiken kaikkiaan herkullinen. Sillä kertaa tilaisuuden ei annettu liukua käsistä. 28 Cadillac Eldorado Seville ’57 Sami Tirkkonen alkoi Amerikan Raudan kantta koristaneen Lil’ Twister -rodin valmistuttua etsiä itselleen 50-luvun puolivälin Cadillaciä ja onnistuikin sattumalta löytämään vuosikymmeniä seisseen Eldoradon, jonka läpikävi täysin. 4/2024 40 Chevrolet Caprice Classic ’91 66 H-D Dyna FXDX Super Glide ’00 12 Täs s ä num e ro ss a ESITTELYSSÄ 12 Pontiac Silver Streak ’49 Marko Stjerbakoffin viimeisin kustom saapui Suomeen täysin alkuperäiskuntoisena, ja sai ensi sysäyksensä kohti nykyistä lookia Pekka Mannermaan käsissä. 6 AMERIKAN RAUTA 4/2024. 22 Dodge Charger R/T 572 ’70 Nokialaistunut Janne Pekkala hankki toistakymmentä vuotta sitten isolohko-Chargerin, joka on sittemmin paitsi vaihtanut väriä, saanut keulalleen täysalumiinisen ja yli 750-heppaisen isoisolohkon. kannessa: Pontiac Silver Streak ’49 Nro 92
76 Custom Motor Show Elmia Perinteinen kevätretki Ruotsiin, jossa järjestetään pääsiäisenä Pohjois-Euroopan suurin autotapahtuma Custom Motor Show, osoittautui jälleen suomalaisille voitokkaaksi. 10 Pelit ja Vehkeet Tavaraa rullakeinuista lehmänkarvacoolereihin. 88 AR Vierailee: Premium Plus Tire Vierailimme Long Beachilla yhdellä USA:n merkittävimpiin kuuluvista rengasliikkeistä, jonka omistaja Hank Feldman on mies, jonka ansiota on se, että markkinoilla on nykyisen kaltaisia lowrider-pinnavanteita! VAKIOT 8 Rauta-annos OJ kuoli, mutta Bronco elää. 64 Tarinan takana: Plymouth Valiant V100 ’64 Eipä olisi Sami Puumalainen uskonut, millainen laite oli lojunut vuosikymmenet naapurustossa pikkuhiljaa lahonneessa ulkovajassa. 7 AMERIKAN RAUTA 4/2024. ARTIKKELIT 20 Tarinan takana: Pontiac Silver Streak ’49 Marko Stjerbakoffin Pontiacin tie kuparinhohtoisesta museoautosta täysiveriseksi kustomiksi eteni vaiheittain, ja oli vuosia etenemättä lainkaan. 92 Muumio muistelee Ville Sievers aloittaa tällä kertaa tarinan Fairmontista, joka on ollut hänellä pian 33 vuotta. Ja on kohta myynnissä. 76 Custom Motor Show Elmia 70 Hot Rod & Rock Show 46 Ford Torino GT ’70 TAPAHTUMAT 70 Hot Rod & Rock Show Tampereen Pirkkahallissa nähtiin jo totuttuun tapaan todella korkeatasoinen kattaus kotimaisia kärkiautoja täydennettynä ruotsalaisilla autoilla, joista monet olivat kokeneet ensiesittelynsä pääsiäisenä Elmiassa. Jaetuista pysteistä peräti kahdeksan matkasi Suomeen. 87 Tampere Cruising Vaikka sää oli kolea, kerääntyi väkeä cruisailemaan Hot Rod & Rock Show’n aikaa melkoisesti. 96 Kutjan kuva Alkuperäisen oloinen ‘60 Chevrolet Impala sisältää pitkän listan muutoksia, jotka saattavat jäävät helposti huomaamatta kokeneemmaltakin kehäketulta. 84 Daytona Bike Week Maailman suurimpiin kuuluva moottoripyörätapahtuma sai alkunsa vuonna 1937 kilpailuista beachillä, jossa ajettiin myös autojen nopeusennätyksiä ennen varta vasten rakennettuja kilparatoja. 82 Cafe Racing Kerava Tätä kirjoitettaessa kevään vilkkain cruising lienee ollut Keravalla huhtikuun alkupuolella, kun aurinko paistoi ja tiet olivat sulat ja kuivat, vaikkei mitään lämpöennätyksiä hivottukaan
Jo jonkin aikaa entisöinnin alla ollut projekti saikin kunnian koristaa Ford Mustang Owners Clubin 60-vuotisjuhlaosastoa Lahden Classic Motorshow’ssa 4.-5.5. – sun Broncosi myytiin. Auto ilmestyi julkisuuteen taas 2012 Las Vegasissa, missä sitä käytettiin SCORE! -urheilumuseon markkinoinnissa. Autonäyttelyn lisänä ovat retroja vintagekulttuurin Savo Vintage -messut, ja paikalla järjestetään myös Underground Model -mallikilpailun finaali. Simpsonin laajalti televisioidun kaksituntisen takaa-ajon 405 Highwayllä kesäkuussa 1994. Tuota Jyväskylän ensiesittelyä varten maahan saatiin yksi esisarjan auto, joita ei ollut tarkoitettu edes myytäväksi. Isot pyörät pyörivät talvellakin Pieksämäen Big Wheelsin järjestäjät ovat tekemässä uuden aluevaltauksen, tällä kertaa sisänäyttelyllä. Onnellinen virhe Kuten varmaan suunnilleen kaikki lukijamme tietävät, täytti Ford Mustang tänä keväänä 60 vuotta. Perinteinen Big Wheels järjestetään tuttuun tapaan Poleenin puistossa Pieksänjärven rannalla jo 22. kertaa 20. Kaikki 1990-luvun alussa eläneet muistavat varmasti huhtikuussa kuolleen ex-jenkkifutispelaaja ja näyttelijä O.J. 8 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. heinäkuuta. Big Wheels Events on nyt järjestämässä tapahtumalle jatkoa keskelle talvea, ja tuottaa joulukuussa 2024 ihan uuden harrasteautotapahtuman Jyväskylän Paviljonkiin. Broncosta tavoitellaan hurjaa hintaa, tavoitteena on saada siitä ainakin 1 500 000 dollaria. Sittemmin kaikkiaan 40 000 mailia ajettu auto on ollut näytillä Ted Bundyn Kuplan rinnalla Alcatraz East Crime Museumissa Tennesseen Pigeon Forgessa, mutta on huhujen mukaan tulossa taas myyntiin tapahtuman ”30-vuotisjuhlan” kunniaksi. Kuva autosta julkaistiin sanomalehti Keskisuomalaisessa jo kahta päivää aiemmin, 11.4. Kyseisen yksilön säilyminen ei kuitenkaan ollut edes pitkän linjan Mustangharrastajien tiedossa, vaikka arveluita sellaisesta mahdollisuudesta oli. Usein noissa esisarjan autoissa on jotain merkittäviäkin puutteita varsinaisiin tuotantomalleihin verrattuna, ja Ford määräsi tämänkin yksilön palautettavaksi tai romutettavaksi, mutta tuo numero 167 kaikkiaan 199:stä valmistuneesta esisarjan autosta jäi kuin jäikin kokonaisena Suomeen. Vaikka vapun seudun sään pohjalta voisi ehkä ajatella, että järjestäjät ovat todenneet lyhyen, mutta ei niinkään vähälumiselta näyttävän kesän niin riskialttiiksi, että siirtävät Big Wheelsin sisätiloihin, niin siitä ei ole kyse. Tuosta ’93-mallisesta Broncosta tulikin varmasti yksi tunnetuimmista autoista kautta aikojen. Big Wheels – The Winter Show koettaa paikata Keskija Itä-Suomen näyttelyvajetta ihan uudella tavalla. Seuraavan kerran auto ilmestyi esille Pawn Stars -ohjelmassa 2017, kun sitä kaupitteli miljoonalla dollarilla Simpsonin entinen agentti Mike Gilbert. Cowlings ei tuon pahamaineisen episodin jälkeen halunnut enää ymmärrettävästi käyttää autoa, vaan se myytiin eteenpäin ja se päätyi vuosikausiksi lojumaan ”The Porn King” -nimellä tunnetun Michael Pulwerin maanalaiseen talliin. Virallinen julkaisupäivä kesken vuotta 1964 lanseeratulle ja siksi ’64 ½ mallina tunnetulle ensimmäisen polven Mustangille oli 13.4., mutta suomalaisille sattui sellainen vahinko, että malli esiteltiinkin Jyväskylän torilla ensimmäisenä maailmassa päivää ennen virallista lanseerausta. O.J. Tähteähän epäiltiin ex-vaimonsa Nicole Brownin ja hänen ystävänsä Ronald Goldmanin murhista ja 95 miljoonaa katsojaa seurasi takaa-ajodraamaa kopterikuvan välityksellä kuvaputkiltaan. Erikoisena detaljina mainittakoon, että tuo pakoauto ei ollut Simpsonin oma – vaikka hänellä itselläänkin oli identtinen – vaan hänen ystävänsä ja entisen NFL-seurakaveri Al Cowlingsin. Sopimus tapahtuman järjestämisestä tilavarauksineen on tehty Jyväskylän Messut Oy:n kanssa alustavasti kolmeksi vuodeksi, ja näyttelyn on kaavailtu tulevan täyttämään pääosan messukeskuksen tiloista. Mustangkerhon lehden päätoimittajanakin tunnettu Jarmo Vilén olikin syystä ällistynyt, kun yksi vuonna 1966 maahan rekisteröidyistä Mustangeista, kauan lounaissuomalaisessa tallissa seissyt yksilö, osoittautuikin juuri tuoksi, vuonna 1964 valmistetuksi esisarjan autoksi
Pistons Rumble Minkiö 20.7. NNC Streetslide Hyvinkään lentokenttä 20.7. Hornets Hop Up Run Lasitehdas, Riihimäki 3.–4.8. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Virtasalmi 12.6. perjantai Espoo, Snacky (Mikkelä) Kuun 2. Rockabilly & Sauna Meet Lännentie 5, Koskenkorva 19.–21.7. Burnout Party Kiikala 10.8. No Speed Limit – huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 24.8. perjantai Cruisingit 9 AMERIKAN RAUTA 4/2024. No Prep Challenge Shakedown Pori 8.6. Rompemarkkinat Vaasan Automuseon piha 12.10. Tomahawk Town Swap Kaasutintie 17, Helsinki 25.–26.5. Seven Garage Day Senaatintori, Helsinki 25.5. Cowgirls & Cowboys Meet Lännentie 5, Koskenkorva 14.–15.6. Kuopion rompepäivät ja Ruska-ajot Kasarmipuisto, Kuopio 7.–8.9. lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Kauhava 17.7. 402 m Street Outlaw -kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 10.8. No Speed Limit – huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 13.–14.7. Kiihdytystapahtuma + No Prep Challenge Vesivehmaa 24.8. Drive-In & Rock Hyvärilä, Nurmes 17.8. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Kauhava 14.9. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere T apah tuma t Alajärvi, ABC/S-Market Kuun 1. European Street Rod Nationals Ellivuori, Sastamala 12.–14.7. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Virtasalmi 1.6. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajo Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi 10.8. Hayride Jamboree Pistohiekka 10.8. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai klo 16 Lahti, Ace Corner Kuun 2. Siuro Cruising Knuutilan kartano, Siuro 27.7. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 13.7. perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Kiihdytystapahtuma + No Prep Challenge Pori 11.–14.7. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. 24.–25.5. V8 Summer Meet Himos, Jämsä 15.6. Classic Car Parade Senaatintori, Helsinki 25.5. Big Wheels & Savo Vintage Poleeni, Pieksämäki 20.7. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata 14.8. Kesä-Restaurantapäivä Mobilia, Kangasala 29.6. 402 m Street Outlaw -kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 1.6. Kiihdytystapahtuma + No Prep Challenge Vesivehmaa 29.6. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Virtasalmi 9.–11.8. Syys-Restaurantapäivä Mobilia, Kangasala 25.8. Rompemarkkinat Oulun automuseo 14.–15.6. Joe Vintage Kauppatori, Joensuu 8.–9.6. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Classic Garage Himos Meeting Himos, Jämsä 27.7. Match With Your Car Meet Lännentie 5, Koskenkorva 16.–17.8. Lappeenranta Cruising & Swap Lappeenrannan ravirata 10.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Himos Truck Show Himos, Jämsä 20.7. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3
Jari Mäki Oy:n valikoimista löytyvät nyt sellaiset luonnonmukaisesti vaihtelevissa väreissä hintaan 14,00€. Hinta 39,00€ / 5l. Usparts.fi Uusi voiteluainemerkki US-Partsin valikoimasta löytyvät nykyään myös Hollannissa valmistetut laadukkaat 77 Lubricants -voiteluaineet. Jarimaki.fi Rullakeinut Mopariin Proform Super Street Series -rullakeinuvipusarjoja on saatavana nyt myös 1,6:1 vipusuhteella sekä Moparin isolohkoihin että pikkulohkoihin. Classicöljy on valmistettu korkealaatuisista, pitkälle jalostetuista raaka-aineista, ja sen kerrotaan tarjoavan erittäin korkean lämpöja hapettumiskestävyyden sekä hyvän suojan hapettumista ja kulumista vastaan. Hinta 39€. Iso kuva on painettuna paidan selkäpuolelle, rinnassa on pienempi kuva. 10 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Tuoteuutuudet Toimittanut: Tomi Eronen Kerro se paidalla Perinteiseen amerikanhenkilön tapaan kuuluu kertoa vakaumuksestaan paidalla. Uusi Motor Oil Classic 10W-40 on korkealaatuinen SAE 10W-40 moniasteöljy, joka on suunniteltu käytettäväksi ennen vuotta 1990 valmistetuissa, bensiinitai dieselmoottorilla varustetuissa autoissa. Autodude.fi. 69,90 euron hintainen vaahdotin sopii kaikkiin pesureihin. Lisätiedot US-Partsin myynnistä ja verkkosivuilta. Usparts.fi Paineella puhdasta Autoduden myymä Dr Dirt PROFESSIONAL G3 on kätevällä SnapLock™-pikaliittimellä varustettu, ammattitason pesuainevaahdotin, jossa on muun muassa 90° kääntyvä suutin, säädettävä viuhkan leveys ja 12-portainen seossuhteen säätömahdollisuus. Jari Mäen valikoimista löytyvillä t-paidoilla se onnistuu! Uutuuksina pickisaiheinen Ford truck service station -paita ja Pontiac-muskeliaiheinen Got Torque. Hinta 428,90€. -paita. Moottoriöljy sisältää ZDDPeli sinkkidialkyyliditiofosfaattilisäaineita, jotka maksimoivat nokka-akselien ja nokan seuraajien kulumissuojan. Jarimaki.fi Juomacooleri cowboy-tyyliin Tölkin viileänä pitävä juomacooleri on Amerikkaa, ja vielä enemmän Amerikkaa se on villin lännen tyyliin aidosta lehmäntaljasta valmistettuna. Sarja sisältää pronssiheloilla varustetut alumiiniset keinuvivut ja uudentyyppiset itsevoitelevat karkaistut keinuvipuakselit
580,CTSL-300CR LIUKU TAKAJOUSEN TAKA CALVERT RACING/ MONOLEA ........ 224,CALVERT BARS JA OSAT TAKAAKSELIN HALLINTAAN CT4201 CALTRACS MOPAR A-BODY 63-76 LOW ................................ 38,MB891 HANSKALOKERO MOPAR B-BODY 1966-67 .................................... T r a c T i o n B a r s RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS I N D U S T R I E S Parts & Accessories R I N C . OSTA SUORAAN ILMAN VÄLIKÄSIÄ! Tilaustyöna etsimme juuri sinulle sopivan yksilön. BENZBOY, INC. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 390,WEBSTORE OPEN 24/7 Seija ja Tero Iivanainen • Puh. PALJON ERILAISIA HANSIKASLOKEROITA VARASTOSTA CA104 HANSKALOKERO 1969 CAMARO nova 69-79 ei ilmastointi ......... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info OVEN KAHVAT, IKKUNA VEIVIT JA LUKKOSYLINTERIT C4DZ-6222404-5A KAHVA OVEN ULKOPUOLI MUSTANG 1964-66/69-70 1pr ................ ILMAN VÄLIKÄSIÄ SUORAAN USA:STA Amerikan autot classic ja uudet, moottoripyörät, varaosat, Ebay ostokset, yms. Phone. 99,MIL31061 ÖLJYPOHJA CHEVY SB NOVA 62-67, TIKKU OIKEALLA, .......... 299,M o u l d e d P a r t s I n c . 224,TSPJM7602BK VIRRANJAKAJA FORD 289-302 PRO BILLET musta kansi .......... +1 561 632-5153 • Email benzboy@benzboy.com BENZBOY, INC. 53,VIRRAN JAKAJAT TSPJM7601R VIRRANJAKAJA CHEVY SB-BB PRO PILLET pun kansi ................. M o u l d e d P a r t s I n c . 44,KONEEN OSIA JA ÖLJYPOHJIA MIL15015 JAKOPÄÄ SARJA RULLA CHEVY SB 84 -UP TUPLAKETJU .............. 51,C5OZ-6243505-B LUKKOSYLINTERI PAKSIN AVAIMELLA MUSTANG 1964-68 .. 26,NE PEHMEÄT KORIN TIIVISTEE PIENET JA ISOT MYÖS FORD TK 51-18 TIIVISTE PAKSIN FORD FULL SIZE 1963-72 ................................. KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. 52,TK 51-A/18 TIIVISTE PAKSIN FORD FULL SIZE 1961-62 ................................. Meidät löydät myös facebookista!
Streak Blue 12 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Jo tuolloin piirrettiin myös kuva, jota lähellä upea lopputulos onkin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Kati Stenius Pontiac Silver Streak ’49. Marko Stjerbakoffin viimeisin kustom saapui Suomeen täysin alkuperäiskuntoisena, ja sai ensi sysäyksensä kohti nykyistä lookia Pekka Mannermaan käsissä. 13 4/2024 AMERIKAN RAUTA
Istuinosien nuolenpäätikkaukset ovat aidosti uniikit. Raidoissa kulki myös piilotettuna yksityiskohtana mun lasten nimet ja vaimon nimi”, hän kertoo. Pontiac ehti tosiaan kulkea pitkän tien projektina ennen kuin tie kohti nykyistä näyttelykelpoista asua alkoi. Lasse Vänttisen toteuttama verhoilu on todella upea. Kolmivärinen ovipahvi on kuin taideteos. Missä se ehti kulkea ennen päätymistään ihan vuosituhannen alussa Mannermaan Pekalle Turkuun, ei ole tiedossa, mutta straipparivelhon käsiin Streamliner kuitenkin päätyi. 14 Pontiac Silver Streak ’49 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Pekalla ollessa myös tekniikkaa päivitettiin, kun erityisesti fillarirakentajana mainetta niittänyt Sinkkosen Ari vaihtoi autoon ’79 Cutlassin etuakseliston ohjauksineen sekä levyjarruineen droppispindeleiden kera. Täysin alkuperäiskunnossa ollut Mayan Gold -värinen, eli käytännössä lähinnä kuparinruskea auto rekisteröitiin Suomeen ja pian myös museokatsastettiin. Tuolla tallilla mies tarkoittaa Hersti Autoshopia ja Timpalla Recyclers-kerhokaveriaan Herstin Timoa. ”Mä tein sitä yhden kesän aina silloin tällöin. ”Mä ostin sen yhdeltä paikalliselta raggarilta Turusta”, Peksu muistelee. Siitä oli katto silputtu osiksi, Timppa sitä oli Platulle alkanut rakentamaan, ja sithän se lepäsi tuolla tallissa aika pitkään”, Marko aloittaa. Maan varmasti tunnetuimpana straipparina ja edesmenneen Larry Watsonin tyyliin tykästyneenä Peksu keksi maalata Pontiacin pintoja koristamaan melkoisen monimutkaisen watson-henkisen scallop-maalauksen, jonka vaaleiden koukeroiden sisällä kierteli pienempiä koukeroita. Sanotaan nyt, että joku 60 tuntia meni siihen maalaukseen. T oisinaan tulee vastaan projekteja, jotka ovat jääneet kovimpinakin tunnetuilta tekijöiltä kesken, usein hieman tuntemattomasta syystä. Monella alalla hyvin tunnetulla nimellä ehti kiertää myös jutun Pontiac ennen kuin päätyi niin ikään lukemattomien toinen toistaan hienompien laitteiden omistajana tunnetulle Marko Stjerbakoffille edelleen keskeneräisenä vuonna 2020. ”Se tuli vaihtokaupoissa Platulta. Ihan alun perin Pontiac tuli Suomeen Rovaniemelle Antti Peunalle, joka löysi sen lomamatkaltaan North Hollywoodin Studio Citystä vuonna 1987. Saattoi se olla, että siinä meni talvikin. Studio Citystä napapiirille
Dido osti sen täältä Tuusulasta joltain, ja myi sen sitten Platulle, joka jatkoi sitä, minkä Peksu oli aloittanut.” 15 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Pekan ideoima on myös koko keulan ilme kustomoituine ’51 Fordin maskeineen. Mittaristoksi on sovitettu ’50 Chevyn pyöreä malli kojelaudan keskelle. Auto kierteli kesken eräisenä rakentajalta toiselle 12 vuotta . Ratti pylväineen on kotoisin ’59 Oldsmobilesta. Samassa yhteydessä tarkoitus oli korvata alkuperäinen suora kutonen tuoreemmalla pikkulohkolla, mutta projekti jäi lopulta kesken,kun Peksu myi auton vuonna 2008 Nakkilaan Jukka Lohivuolle. ”Nuo päätybulletit on myös ’51 Fordin, se maskin keskiosahan on matkittu Hirohatasta”, Marko selittää ja täydentää: ”Välissä auto ehti olla neljällä tai viidellä, pelkästään meidän kerhossa jo kolmella. Vahvasti 50-lukulainen muotokieli jatkuu takapenkin kustom-verhoilussa. Pikaisella laskutoimituksella auto kierteli siis keskeneräisenä rakentajalta toiselle 12 vuotta ennen kuin Marko otti sen tosissaan työn alle. Väriksi kuvaan oli pitänyt tulla vihertävä, mutta Janne oli kuitenkin tehnyt siitä sinisen, jollainen siitä lopulta tulikin.” Kartsa sovitteli alkuperäisten, hiukan ulkonevien lamppujen tilalle Jaguar XJ6:n frenchatut valot Peksun suunnitelmien mukaan. ”Kutjan Janne oli piirtänyt autosta jo Peksulle kuvan korin choppauksineen ja keulamuutoksineen, ja Saarelan Kartsa on sitten toteuttanut muutokset. Alun perinhän Pontiacissa oli mittaristo kuljettajan edessä. Se on ollut museoauto, ja siinä oli pitkä leima, joten minulle tullessa se oli katsastettu viimeksi 2003”, Marko selittää. ”Peksu ei ollut kertaakaan sitä edes leimannut. Jaguarin silmät
Oli siinä paikattavaakin, mutta ei mitään valtavaa.” Tekniikkana on Letukan perus-305 ja 700aski, ainakin tällä hetkellä. Voimanlähteenä suhisee Letukan tuoreempi 305-pikkulohko jatkeenaan TH700R4-automaatti. ”Kojelautaan on sovitettu ’50 Chevyn mittaristo keskelle, ja rattiputki ratteineen on ’59 Oldsmobilesta. Fendereiden alalaitoja on nyt pikkuisen laskettu ja niiden päät on muotoiltu uusiksi korin mukaan. Pontiac oli siis Tuusulassa ehditty choppaamaan, mutta työ oli kesken auton vaihtaessa jälleen omistajaa, joten Marko antoi Herstin tehtäväksi rakentaa auto loppuun. ”Konepellissä on edelleen Peksun tekemä rosterinen ritilä. 16 Pontiac Silver Streak ’49 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Blue Streak. Peksu oli kaavaillut siihen ’54 Kaiserin takavaloja, jotka oli jo hahmoteltu paikalleen kehyksettöminä, mutta minä löysin sitten siihen kromikehykselliset ’53:n valot, jotka Timppa ja Nino sovittelivat paikalleen”, Marko jatkaa. Se on nyt semmoinen hiljainen cruisingreki, suhisee vaan mennessään. Puskurit on orkkikset, etupuskuri oli kromattu uusiksi Peksun aikaan. Se on positiivista, että siinä on myös ohjaustehostin”, Marko toteaa naurahtaen. Kokonaisuus on toimintavarma ja pieniruokainen, mutta Marko kaipaisi soundiin vähän ränttätänttää. Tai oikeastaan toinen puoli oli vielä suora ja toinen käännetty, kun tuo minulle tuli. ”Me mietittiin pitkään, että olisi vaan elvytetty se vanha maalaus, mutta ei se sitten oikein olisi onnistunut, koska se keula oli muutettu ja autoa oli chopattukin. Mietin pitkään, että kummin se tehdään loppuun, kun halusin takasivuikkunat toimiviksi, mutta pilareita sitten käännettiin, ja ikkunoistakin saatiin toimivat edelleen.” Hiljainen cruisingreki. Tekemistä oli vielä katonkin parissa, koska se oli vain mallailtu paikalleen. ”Nino onnistui takaluukun muutoksissa hyvin. ”Luulen, ettei tuo kori ole koskaan ollut rungolta poissa. Ovenkahvat ja takaluukun lukko sekä koriste on poistettu, siinä on ulkoiset muutokset”, hän listaa. ”Se vain lyötiin sinne, se on lähtöisin Tarion Tomin Firebirdistä. Oletimme ensin, että siitä kyhmystä olisi tullut enemmänkin ongelmia”, Marko kehuu kerhokaveriaan ja Hersti Autoshopin työntekijää Nino Seikkulaa. Se tuli auton mukana, ja istutettiin nyt kunnolla kojelautaan”, Marko selittää. ”B-pilarit, nehän on käännetty myös samalla
”Ikkunoita autoon ei ollut teetetty choppauksen jälkeen, joten me tehtiin Timpan kanssa sapluunat vanhoista laseista ja teetettiin Kuttilassa kaikki uudet”, Marko valottaa. Vähän mä hahmottelin, mitä mä ehkä haluaisin, mutta Lasse yleensä aina muokkaa jotenkin lopputulosta.” Korin väriksi valikoitui Kutjan Jannen piirtämän kuvan mukainen metallinhohtosininen, joka löytyi Toyotan värikartasta. Värin ruiskutti Herstin pajalla Eetu Kenraali. Oon Lasselle yleensä sanonut, että mitä laitetaan, ja koko värimaailmaidea on tässäkin Lassen. Klassiset Polara-kapselit olivat Markolta oikeastaan hätäratkaisu ennen ensimmäistä näyttelyä, mutta sopivat kokonaisuuteen hienosti. Takavaloiksi on sovitettu ’54 Kaiserin valot, jotka sopivatkin Pontiacin linjoihin mainiosti. ”Luulisin, että penkit ovat alkuperäiset. 17 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Niiden verhoilut ja ovipahvit on Lasse tehnyt kokonaan uudelleen. Kerhokaverit olivat kovasti vanteiden kullanväriseksi maalaamista vastaan, mutta väärässä olivat. Marko viimeisteli kokonaisuuden samalla ritilällä, jota Peksu oli käyttänyt konepellin koristeena. Sävyn nimi on vieläpä Blue Streak, joka sopii täydellisesti auton malliin – sehän on Silver Streak. Ajovaloratkaisu on sekin aikoinaan Saarelan Kartsan Peksulle toteuttama, ja valot ovat kotoisin Jaguar XJ6:sta. Peksun ensimmäisiä mietoja kustomointeja oli konepellin keskikoristeen korvaaminen rosterisella ritilälistalla. Kattoverhoilu on myös Lassen tekemä, lattiamatto taas uusi mallikohtainen. Sävyn nimi on vieläpä Blue Streak, joka sopii täydellisesti auton malliin – sehän on Silver Streak
Faktat Pontiac Silver Streak ’49 • Omistaja: Marko Stjerbakoff, 25 • Paikka: Pornainen Moottori: Chevyn 305 cid SB V8, alumiini-imusarja, nelikurkkuinen kaasutin, HEI-jakaja, pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto, 12 voltin sähköt. ”Mähän kävin ostamassa Peksulta tuohon ne alkuperäiset kapselit, mutta ei ne mahdu noille muutetulla jaolla oleville vanteille, ei sitten millään. Kiitos: Iso kiitos Harri Herstille kasausavusta, Hersti Autoshopin väki, Verhoomo Prima. Nuo nykyiset vanteethan ovat sellaiset USPartsilta hankitut uudet. Ei kai tuolla tiimillä voi tulla muuta kuin priimaa 18 Pontiac Silver Streak ’49 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 215/75 R15. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, vakioperä. Eivätkä kullanvärisille vanteille asennetut Polara-kapselitkaan mitenkään hätäratkaisulta näytä, ei sinne päinkään. Ei edes keskeltä pulttaamalla. Kuten kaikki muukin Markon Silver Streakissa, ne näyttävät päin vastoin loppuun asti harkituilta ratkaisuilta. Alusta: ’79 Cutlassin etuakselisto ja tehostettu ohjaussimpukka, SPC Performancen säädettävät ylätukivarret, 2" droppispindelit, Airlift 3P -ilmajousitus kahdella Viairin kompuralla, makkarapalkeet joka nurkassa. Onhan auton muutoksissa olleet osallisina niin straippivelho Pekka ”Wizzz” Mannermaa, Kustom Kulture Show’n isä Marco ”Platu” Planting, Verhoomo Priman virtuoosimainen Lasse Vänttinen kuin Janne Kutja ja Hersti Autoshopin väkikin. Jarrut: Levyjarrut edessä ja rummut takana. Ostin sitten nuo kapselit hätäpäissäni Seppälän Samilta ennen Kustom Kulture Show’ta, kun mulla ei ollutkaan tähän mitään sopivia.” Auto valmistui tosiaan kuluvan kevään Kustom Kulture Show’hun oltuaan Markolla työn alla nelisen vuotta. Vanteet: Wheel Vintiquesin 15x6" peltivanteet, kapselit. Kori: Chopattu 2" ja katon takaosa muotoiltu uudelleen, B-pilareita kallistettu, ’51 Fordin maskista tehty custom-maski, Peksun tekemä rosterinen ritilä konepellissä, kahvat ja takaluukun koriste poistettu, ovenkahvat sähkösolenoideilla, sopiviksi muokatut fender skirtit, ’54 Kaiserin takavalot. Sisusta: Verhoomo Priman verhoilemat istuimet ja ovipahvit, ’59 Oldsin ratti ja rattiputki, ’50 Chevyn mittari kojetaulun keskellä, roikkuvat polkimet. Eikä se oikeastaan ole mikään ihme. Ei kai tuolla tiimillä voi tulla muuta kuin priimaa
??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. . ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. ??. ??. ??. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi R akka udes a R auta an #a m er ik an ra ut a @ am er ik an ra ut am ag az in e. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com ??. . ??. . USA-CARS .fi Puh. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. ??. ??.
Tai oikeammin tolpista lähti palat, valmiiksi choppaus ei koskaan tullut. Kulkeuduttuaan Turun seudulle 90-luvun puolella Mannermaan Peksulla ollessaan auto koki miedon kustomoinnin ja sai villin Watson-tyylisen maalauksen. 5. Vastuun toteutuksesta sai Saarelan Kartsa. Nakkilasta Jukka Lohivuolta se ajautui Kustom Kulture Show’n isänäkin tutulle Platulle, jonka omistusaikana kattoa chopattiin. Kutjan Janne piirsi Peksulle kuvan siitä, miltä auton piti näyttää valmiina. 2. Pekka halusi väriksi oikeastaan vihreän, mutta Janne päätyi käyttämään piirustuksessaan sinistä. 20 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Pontiac Silver Streak ’49 1 3 4 5 2. Sitten Peksu päätti kustomoida autoa reilummalla kädellä ja muun muassa sovittaa keulaan Jaguar XJ6:n ajovalot. 4. Vanhasta lehtiartikkelin kuvasta näkyy, millainen Pontiac oli tullessaan Kaliforniasta 80-luvun lopulla. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Marko Stjerbakoff ja Pekka Mannermaa Museoautosta kustomiksi 1. Luiskaperään ehdittiin sovitella ’54 Kaiserin takavalotkin, ja etuakselisto oli päivitetty G-bodyn nykyaikaisempaan versioon, kun auto jäi vuosikausiksi kesken, ja vaihtoi omistajaakin useampaan kertaan. 3. Marko Stjerbakoffin Pontiacin tie kuparinhohtoisesta museoautosta täysiveriseksi kustomiksi eteni vaiheittain, ja oli vuosia etenemättä lainkaan
12. 13. 9. 7. Maalauksen hoiti Herstin pajalla Eetu Kenraali. Pontiacissahan mittarit sijaitsivat alun perin tavallisella paikalla ratin edessä. 21 AMERIKAN RAUTA 4/2024 6 7 8 9 10 11 12 13 14. Alkuun Markolla oli mielessä säästää vanha scallop-maalaus, mutta korimuutoksia oli tehty niin paljon, että sen paikkailu olisi ollut käytännössä mahdotonta. 6. Kun lasit ja listojakin oli saatu paikalleen, näytti auto jo aika valmiilta. 11. Väriksi Marko valitsi Kutjan piirtämän kuvan mukaisen sinisen, joskin vähän vaaleampana sävynä. Marko päätti myös vaihtaa takavalot vielä kertaalleen erilaisiin, vuotta vanhemman Kaiserin versioihin. Auton vaihdettua jälleen omistajaa se pysyi edelleen Hersti Autoshopilla, jonka ensimmäiseksi tehtäväksi tulikin choppauksen tekeminen loppuun. Konepellin rosterinen ritilä kuuluu Peksun jo 90-luvulla toteuttamiin kustomointeihin. Pontiac hiottiinkin peltipuhtaaksi ennen uuden värin vetoa. Peräpäätä oli leikeltävä suhteellisen paljon, jotta linjoista saatiin sulavat. Viimein, talvella 20222023 koitti maalauksen vuoro. 10. Kojelaudan keskelle on sovitettu ’50 Chevyn mittaristo. Todellisuudessa lattia kaipasi kuitenkin vielä muokkaamista, sähkötyöt olivat kesken, sisusta puuttui ja skirtitkin ovat vielä aihioasteella. 8. 14
LATAA JA 22 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Nokialaistunut Janne Pekkala hankki toistakymmentä vuotta sitten toiseksi jenkikseen isolohkoChargerin, joka on sittemmin paitsi vaihtanut väriä, saanut keulalleen täysalumiinisen ja yli 750-heppaisen isoisolohkon. 23 4/2024 AMERIKAN RAUTA. LATAA JA Teksti: TomI Eronen • Kuvat: Tuukka Nivala Dodge Charger R/T 572 ´70
Toistaiseksi Janne kertoo selvinneensä kuitenkin aika vähällä. ”Se oli niin sanottu Plum Crazy, ei varmaan ihan se aito sävy kuitenkaan. Sen jälkeen tulikin tämä Charger, joka on siis mun toinen jenkki”, alkuaan haapajärvinen, mutta vastikään nokialaistunut Janne Pekkala taustoittaa. Charger on häijy ilmestys mustiksi teipattuine puskureineen ja kromiosineen. ”Sittemmin on minulla käynyt Kuortilta hankkimani ’71 Challenger, Jenkeistä tuottamani ’69 avo-Coronet ja Ruotsista tullut ’69 GTX, joka minulla on myös edelleen.” Ei Janne siis Mopar-mieheksi syntynyt, vaikka niihin nykyään onkin erityisen tykästynyt. Auton pysähdyttyä kävi ilmi, että pyöränlaakeri oli räjähtänyt palasiksi ihan varoittamatta. Sähkösäätöiset etupenkit ovat lähtöisin ’08-mallisesta SRT:stä. Silloin hinnat olivat vielä asiallisella tasolla. Paikallisten harrastajien avustuksella sain sitten lopulta uuden Sundsvallista tilalle, ja reissu venyi vain kolmella päivällä, mutta selvittiin muuten vaurioitta.” Välillä pitkienkin ajomatkojen takia Janne päätyi myös luopumaan kolmipykäläisestä automaatista ja sovittelemaan tilalle GM:n nelivaihteisen automaatin. ”Chargerihan on mulla kesäkaudet ihan käyttöautona, siihen kertyy joku 10 000 kilsaa kesässä.” Noilla metreillä ei olekaan ihme, että joskus jotain sattuu ja tapahtuu. Siinä oli silloin tullessa 499-kone ja TF727, ja se oli aito R/Tauto, alun perin 440:llä. Pari vuotta Firebirdin rattia sompailtuaan Janne päätyikin hankkimaan jutun ’70 Chargerin, joka ei toki ollut lähellekään samanlainen kuin nykyään. Kävin Västeråsin Power Meetissä, ja Sundsvallin kohdalla kotimatkalla ohituskaistaa ajaessa taittui yhtäkkiä apukuskin etupyörä alle, ja oli tosi lähellä, ettei mennyt koko auto romuksi. Se oli ’69 Pontiac Firebird, joka tuli Rovaniemeltä. Kori oli kuitenkin hyväkuntoinen ja täysin ruosteeton, ja auto oli maalattu uudelleen puolen tusinaa vuotta takaperin. ”E nsimmäisen jenkin laitoin vasta myöhemmällä iällä, 2011. Janne ei kuitenkaan hankkinut Chargeria pelkäksi rakentelukohteeksi, vaan nimenomaan ajettavaksi. Kymppitonni kesässä. Se oli täysin ajokuntoinen auto ja taisin maksaa siitä verojen kanssa kaksikymppiä. ”Mä sen tuotatin 2013 Michiganista. Kyllä ne istuu niin hyvin. ”Joskus 2015 kävi hassu juttu. 24 Dodge Charger R/T 572 ’70 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Lasikuituiset etulokasuojat siinä on, eikä niitä uskoisi millään kuituisiksi, jos ei käy napauttamassa. Vaikka Jannen Charger on rakennettu nimenomaan katuajoa varten, on sen turkkipeltinen kojelauta varsin race. Se painonvähennys keulassa on sitten kumottu sillä, että tähän on vaihdettu ’08 SRT:n sähkösäätöiset nahkapenkit.” Sähköt olivatkin se asia, jossa Chargerissa ilmeni ensimmäisenä tekemistä, ja Janne vaihtoi koko johtosarjan uuteen valmissettiin. Sitä konetta taidettiin mainostaa 550-600-heppaiseksi, mutta ne oli semmoisia mainoshevosia, ei mitään mitattuja. Se oli niin horosäädöissä kaasareineen, että se taisi viedä 40 litraa satasella, kun sen Haapajärvelle ajelin”, Janne muistelee
Siinä meni sitten kardaanitunneli uusiksi”, hän kertoo. Se kasisatanen meni sitten siihen mun GTX:ään. ”Nyt siinä on Southeast Performancelta puolimoottorina tullut Bill Mitchellin tuotantoa oleva täysalumiininen 572 cid Wedge -moottori Trickflow’n CNC-portatuilla kansilla, Comp Camsin rullanokalla ja Fi-Techin ruiskulla”, Janne valottaa. ”Olikohan se 2016 tai 2017, kun vaihdoin sen kolmivaihteisen GM:n TH700R4:ään, joka porsi sitten ensimmäistä kertaa joskus 2020. ”Tuon alumiinilohkon kanssa minulla meni odotellessa kaksi vuotta. Perähän tuossa on 8 ¾” ja nyt 3,73-välityksellä ja Yukonin lukolla. 25 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Ajoitus uuden koneen rakentamiselle oli lopulta ihan hyvä, sillä viime kesänä se putkitettu vanha lohko rupesi vuotamaan nestettä sylinteriin, ja otin puolivälissä kesää sen ylös, enkä päässyt enää loppukesänä sillä ajamaan.”Yli 750 hevosvoimaa. 4L80 tuli Rymättylästä Mudraceriltä valmiiksi vahvistettuna, ja Janne sovitti sen yhteen Moparin isolohkon kanssa TCI:n valmisadapteripaketilla, jonka oli tilannut jo TH700:n sovittamiseksi. Southeast Performancella Floridassa on erittäin palvelualtis kaveri nimeltä John Mercedes, sieltä olen sen GTX:n Tremecinkin tilannut. John vastaa sähköposteihin usein 15 minuutin sisällä, ja sitten tuli hänen kanssaan ajatus, että tehdään tähän 572.” Janne kävikin tuumasta toimeen ja pisti osat tilaukseen, mutta sepä ei sitten lopulta mennytkään ihan sormia napsauttamalla. ”Muutin sen 4L80:n vielä täysin manuaalitoimiseksi. Tullessa paikallaan oli 4,11-välitys, jonka vaihdoin harvempaan.” Skylinen sävy. Teetin sitten Ruotsissa Non Stop Transmissionilla toisen samanlaisen Heavy Duty -lootan, jolla ajoin 2022 asti, kunnes päädyin korvaamaan sen 4L80:llä. ”Mä sillä 499:llä ajoin viime kesään asti. Noilla metreillä ei olekaan ihme, että joskus jotain sattuu ja tapahtuu. No, senhän minä sitten valitsinkin”, Janne toteaa. Petri myös maalasi sen Nissan Midnight Purple -sävyllä, jonka Siniluodon Kimmo mulle vinkkasi. Siinä oli minulla alkuun Atomic-ruisku, jonka vaihdoin ensin 800:een Fi-Techiin ja sittemmin 1 200:een Fi-Techiin. ”Toissa talvena koppa soodapuhallettiin ja Vinkan Petri Reisjärvellä hitsaili helmojen pienet ruostevauriot kuntoon. Se kävi itse asiassa aika helposti. Turbiini tuli Isohannin Masin suosittelemana Jenkeistä, se on noin 3800 kierroksen stallilla oleva lukollinen, ihan omilla spekseillä tehty. ”Se oli mulla pitkään mielessä, että haluaisin tehdä vielä isomman koneen kuin se 540 Hemi, jonka laitoin GTX:ään. Siinä tuli koronat ja joku Jenkkien sosiaaliturvauudistuskin väliin, että sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa.” Viimein kaikki tarpeelliset osat kuitenkin saapuivat, ja Jannelle jo pidemmältä aikaa tuttu seinäjokelaisen Vato’s Racing Enginesin Petteri Vatanen pääsi rakentamaan tuoretta voimanlähdettä Chargerin nokalle
Siinä on kanssa Fi-Techin ruisku, se on semmoinen mukava matka-auto. Faktat Dodge Charger R/T ’70 • Omistaja: Janne Pekkala, 50 • Paikka: Nokia Moottori: Bill Mitchellin täysalumiininen 572 cid Wedge V8, Molnarin pyörivät, CNC-portatut Trickflow-kannet, Comp Camsin 307/320-asteinen (274/282 @ .050") .693 nostolla oleva rullanokka, Harlandin keinuvivut, vipusuhde 1,5:1, Indyn Max Wedge -imusarja, Fi-Techin 1200cc ruisku, MSD Pro Billet -jakaja, MSD 6 AL -sytytysboksi, 2 ¼" peltipakosarjat, 3" tuplaputkisto, Milodonin öljypumppu ja öljypohja, 2 x Bosch 044 -bensapumput, 3-rivinen alumiininen jäähdytin, erillinen vaihteistoöljynjäähdytin. Alusta: QA1:n ylätukivarret ja vääntösauvajousitus edessä, lehtijouset ja traction barsit takana, omatekoiset rungon yhdistäjät, QA1:n kahteen suuntaan säädettävät iskarit. Kaiken mä oikeastaan tekniikoille teen itse vaihteistoja lukuun ottamatta. Voimansiirto: Manuaalitoiminen GM 4L80E-automaatti, Circle-D:n noin 3 800 kierroksen stall speedillä oleva lukkoturbiini, 8 3/4" perä Yukonin lukolla ja 3,73:1 välityksellä. Sieltä PV-Suzukin virittelystähän se on lähtenyt”, Janne toteaa. Auto meni vanhalla koneella varttimailin Kauhavalla aikaan 11,02, ja loppunopeus oli jotain 195 luokkaa.” Ei, kyseessä ei ole mikään sarjakuvahahmo, vaan imusarjan ja ruiskun läppärungon väliin asennettu valmisspacer. ”Kone käytettiin viime syksynä irrallaan Sämpyn dynossa, tuloksena 751 hevosvoimaa 5900 kierroksella ja vääntöä oli yli 900 newtonmetriä oli koko ajan kierrosalueella 3 900-6 000.” Janne tosiaan ehti saada viime syksynä juuri ennen talviseisontaan jättämistä auton käyntikuntoon ja testata, että se kulkee uudella tekniikallaan eteen ja taakse. Vanteet: Cragar Smoothie 8x15" edessä, 10x15" takana. Tätä en myy. 26 Dodge Charger R/T 572 ’70 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Nyt on haaveena, että jos sais jonkun 50-60-lukuisen pickupin, jos saisi tuon GTX:n hävitettyä. Renkaat: Nankang 215/70 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Varsinaiset ajot ovat sillä vielä ajamatta. Sisusta: Grantin kumiratti, ’08-mallin SRT-sporttipenkit, B&M:n räikkäshifteri omatekoisessa konsolissa, Auto Meterin Traditional Chrome -sarjan mittarit. ”Mulla on vieläkin siellä Haapajärvellä se ’69 GTX, sekin on Bill Mitchellin 540-alumiiniHemillä ja Tremecin viisivaihteisella manuaalilla. Teho: 751 hv @ 5900 rpm, 969 Nm @ 4600 rpm. Olis hieno lähteä sen kanssa traileri perässä Chargerilla testipäiville, vaikka yleensä kyllä ajan ihan sillä”, hän toteaa ja tähdentää sitten: ”Tämä Chargeri on kuitenkin minulle semmoinen lempilapsi. Olen päässyt sillä 13 litraan satasella. ”Mäkin asun nykyään Nokialla, mutta autot ovat edelleen Haapajärvellä. Nyt, kun itsekin täällä Etelä-Suomessa asustaa, niin olisi mielenkiintoista käydä kokeilemassa varttimaililla, että miten se tuolla isolla myllyllä ja 4L80:llä menee. Maatilalta olen kotoisin, niin konehommat ovat tuttuja. Kori: Lasikuituiset etulokasuojat, maalattu Nissanin Midnight Blue -värillä, puskurit ja ikkunankarmit teipattu mustiksi. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin
Tämä Chargeri on kuitenkin minulle semmoinen lempilapsi. Lisäksi ruiskukoneen vääntöalue on varsin laaja, momenttia on yli 900 newtonmetriä alueella 3 900–6 000 rpm. Tätä en myy. Bill Mitchellin 572-kuutiotuumainen Wedge on täysalumiininen ja tuottaa nykyisessä kokoonpanossaan 751 hevosvoimaa ja 969 newtonmetrin maksimiväännön. 27 4/2024 AMERIKAN RAUTA
Kultama an tarinoita 28 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Cadillac Eldorado Seville ’57. Kultama an tarinoita Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 29 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Nurmekselainen Sami Tirkkonen alkoi Amerikan Raudan kantta koristaneen Lil’ Twister -rodin valmistuttua etsiä itselleen 50-luvun puolivälin Cadillaciä ja onnistuikin sattumalta löytämään vuosikymmeniä seisseen Eldoradon, jonka läpikävi täysin
”Kaksi viikkoa siitä, kun tämä mulle tuli, niin sehän oli jo purettu. 30 Cadillac Eldorado Seville ’57 AMERIKAN RAUTA 4/2024. ”Minähän hain ensisijaisesti itseasiassa viiskutosta Cadillacia, muun muassa Ruotsista, mutta sieltä eivät vastailleet viesteihin, eikä Suomessakaan siihen hätään löytynyt sopivaa. Sattumalta omansa löysi nurmekselainen Sami Tirkkonenkin seitsemän vuotta takaperin. Auton omisti uudella mantereella Coloradon Boncarbossa asunut Barry White. Auto oli kuitenkin edelleen pääosin jopa Copper Metallic -alkuperäisvärissään, vaikkakin joskus uudelleen sillä maalattu. Cadillacin korskeimman pään mallien nimeksi Eldorado sopi kuitenkin mainiosti. Kori kävi irti rungolta, ja nostettiin grilliin, jossa se oli hyvä puhaltaa ympäriinsä. Kaikki alustan kuluvat osat ja jarrut sun muut siihen tuli silloin tietysti uusittua.” Numerot täsmää. Barry Whiten entinen. Missä vaiheessa lie vaihtuneet, mutta niiden tilalle jouduin hankkimaan oikeanlaiset”, Tirkkonen ihmettelee. Erityisesti eurooppalaiset tutkimusmatkailijat tuota kultaista kaupunkia sitkeästi etsivät, mutta tuloksetta. ”Semmoinen ihmeellisyys tuossa oli, että siinä oli paikoillaan väärät raidetangot, jotka oli mallia ilmeisesti viisysistä eteenpäin. ”Tankin hapotin ja pesin ihan huolella, mutta silti kone ensimmäisillä ajoilla rupesi yskimään ihan kuin olisi bensa olisi ollut loppu tai bensapumppu olisi ollut tiensä päässä. Kulunut se oli joka puolelta, mutta siinä mielessä tämä oli ihmetapaus, että siihen tarvitsi hitsata vain pari tupakka-askin kokoista paikkaa, vaikka tämä hiekkapuhallettiin joka puolelta, että se ei ollut kyllä laho. ”Kone oli jumissa ja aika rähjäinenhän se oli, mutta suunnilleen kaikki osat autossa oli paikoillaan. Tuohon koneeseen on siis vaihdettu yhden nelikurkkuisen imusarja ja kaasutin, vaikka kyllä se on alun perin ollut se harvinaisempi kahden kaasarin versio. ”Täysi projektihan se oli, olisiko 70-luvulla ollut viimeksi ajossa. Siinä maalasin pohjan ja muut, ihan ne perusjutut, mitä näille nyt tehdään, kun näitä rakennetaan, ei mitään uutta ja ihmeellistä siltä osin. ”Kone on aarporattu ja tasapainotettu. Tämä coloradolainen nimikaima kuitenkin möi Eldoradon Ruotsiin, Tukholman länsipuolelle 2007, mistä auton osti Suomeen Henri Lehtonen, jolta Cadillac tuli Samille. Lopulta otin linjan irti ja paineilmaa putkeen, niin jotain likajäämiä sieltä vielä tuli.” Jetaway Hydramatic -vaihteisto kävi Nätkinillä remontoitavana, ja pienen säädön jälkeen laatikko on toiminut moitteettomasti. Jotain rahoja ja kuitteja autosta löytyi, niin 70-luvun puolivälistä taisivat olla uusimmat”, Sami pohtii. Perä ei kuitenkaan täsmää välitykseltään tuohon alkuperäisen Dual Quad -koneeseen, sen pistin merkille, kun koodeja tuosta purin, mutta luultavasti on kuitenkin tämän auton alkuperäinen osa. En tiedä, missä tämä on seissyt, ihan joka paikassa oli rotan ja hiirenpesää ja tämä haisi ihan erilaisten elukoiden jätöksiltä”, Tirkkonen ihmettelee nauraen. Itse kaupunkia ei ole koskaan löydetty, mutta tiettävästi tarina juontaa juurensa ”kultaisesta miehestä”, ja erään heimon tavasta sivellä itsensä kultapölyllä. Ei silloin mikään Eldorado ollut kiikarissa, vaan ylipäätään 50-luvun puolivälin Cadillac. Täysi projektihan se oli, olisiko 70-luvulla ollut viimeksi ajossa. Koneistukset tehtiin Sotkamossa, itse se tuli kuitenkin kasattua. Takakyljet olivat lommoilla, ja se oli semmoinen, mikä nyt 40 vuotta seissyt auto on. Kaasutin ultraäänipestiin ja siihen asennettiin korjaussarja, ja se on pelannut kyllä yllättävän hyvin, vaikka sekin oli ihan hämähäkinpesiä ja hiekkaa täynnä”, hän ynnäilee. ”Ihan matching-tekniikka siinä on. Kaikkihan tietävät tuon vuonna 2003 kuolleen matalaakin matalampiäänisen soulja r’n’b -laulajan, jolla ei kuitenkaan tiettävästi ole mitään tekemistä tämän auton kanssa, vaikka se tekisikin tarinasta paljon mielenkiintoisemman. Ostaja on saanut valita, ottaako yhdellä vai kahdella kaasarilla, mutta näitä vissiin muutettiin paljon jo uudehkoina yhdelle kaasarille kahden huonon toimivuuden takia”, Sami selittää. Rytiniemen Mikko taisi vihjaista sitten, että tämmöinen olisi myytävänä Raisiossa”, Tirkkonen muistelee. E ldorado, tai El Dorado on legendoissa elävä kultainen kaupunki, jossa kadutkin oli päällystetty kullalla. Dual Quad on ollut uutena ilmainen optio. Nyt siinä on kyllä kaikki kuluva uutta. Sylinterit porattiin .060 ylikokoon, koska yhteen sylinteriin oli jossain vaiheessa ilmeisesti päässyt vettä ja siinä oli jo sen verran syöpymää, että .030 ei riittänyt. Ostin sitten halvan sähköpumpun ihan testaamista varten, vaan ei auttanut sekään
Kojelauden päällisen sekä käsinojat Sami tilasi Ruotsista RD-Autolinelta. Samin entisöintityön jäljiltä ne ovat huolitellut näköisiä nytkin. Koristeelliset, huolitellut detaljit paljastavat kyseessä olevan arvokkaan luksusmallin. Lisäksi tarjolla oli käsityönä tehty ja hyvin harvinaiseksi jäänyt neliovinen hardtop nimeltä Brougham. Epäilemättä myös äänentoistollisesti ratkaisu on parempi kuin perinteinen kojelaudan alta tuulilasille suunnattu. Ei Sevillekään silti yleinen auto ollut uutenakaan, Cadillac-malliston kalliimpaa päätä edustavaa mallia valmistui kaikkiaan 2100 yksilöä. Sisustus on kimaltavine erikoiskankaineen ylellinen, kuten arvata saattaa. Kaiutinta ei olisi juuri näyttävämmin voinut sijoittaa. Lopputulos on kuitenkin upea. 31 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Oikeita verhoilumateriaaleja odoteltiinkin kauan, ja paksun nahan takia verhoilijaakin jouduttiin vaihtamaan kertaalleen. Kovakattoista Eldoradoa kutsuttiin vuonna 1957 lisänimellä Seville, kun taas rättikattoinen tunnettiin nimellä Biarritz
Ovenvälit, luukkujen alapinnat ja kojelaudat ja semmoiset toisarvoiset paikat maalasin itse”, Sami kertoo. Värikin sattui yllättävän lähelle. Mielenkiintoista kyllä, siinä kaikkein harvinaisimmassa ja kalleimmassa ihan omannäköisessään Broughamissa siivet muistuttivat perusmallien eviä. Siinä oli kuskin penkkiä lukuun ottamatta osittain ehjät verhoilut, esimerkiksi takapenkin nahkaosat oli päällysten alla säilyneet ehjinä, niin oli tarkoitus säästää ne. ”Eldoradoon on ollut tarjolla vain kolme rahalla ostettavaa lisävarustetta – automaattinen valonvaihtaja, värilasit ja ilmastointi. Muut ovat olleet valinnaisia; otatko nahkasisustalla vai kankaisella, otatko kultapaketilla vai tavallisilla kromiosilla ja niin edespäin”, Sami valaisee. Takapuskurin alumiinisia päitä ei sen sijaan halunnut kromata ainakaan silloin kukaan muualla kuin Puolassa, joten ne kävivät siellä. Kattoverhoilun laitoin paikalleen ihan itse, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siinä tuli kaikki koronat väliin sun muut ongelmat, niin siinä meni kaikkiaan varmaan kaksi vuotta. Sisusta tehtiin vähän niin kuin kahdessa paikassa. Seuraava vaihtoehto olisi ollut toimittaa ne Meksikoon.” Kromatut Sabre Spoke -erikoisvanteet kuuluivat Eldoradon varusteisiin. Peräpäästä tämän aikakauden Eldoradot erottaa heti halvemmista Cadillac-malleista. Lopulta vanhaa ei kuitenkaan jäänyt kuin selkänojaan. Ne tavarat olis kyllä varmaan vieläkin siellä, jos en olisi tuhatta sähköpostia sinne laittanut ja hoputtanut. Kojelaudan päällinen ja käsinojat teetettiin Ruotsissa RD-Autolinellä.” Kiiltävää pintaa. Siinä, missä Coupe DeVillessä oli suoremmat takakyljet ja perää kohti ikään kuin portaalla nousevat siivet, oli Eldorado Sevillessä ja Biarritzissa ponttoonimainen peräpää suoremmin siivin. ”Tämä on otettu Versailles-kankaalla ja kuparinvärisellä nahalla, ja siinä on muuten kaikki aitoa nahkaa takaosia myöten. ”Otin melkein kaikki lattiamattoa myöten sieltä. ”Etupuskuri kävi kromattavana Loimaalla, samoin jotain pienempää nippeliä, ja olen kyllä työnjälkeen tyytyväinen. Ei tarvetta optioille. Samin auto on tilattu valinnaisella kultapaketilla, kuten monista yksityiskohdista näkyy. ”Itse tein pohjat, ja paikallinen automaalari Partisen Ismo veti sitten tuon lopullisen pinnan. Sekin tuli sieltä SMS Auto Fabricsilta. Toista nahkaerää odotettiin vuosi, kun se ensimmäisellä kerralla loppui kesken. 32 Cadillac Eldorado Seville ’57 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Paikallinen verhoilija luovutti, kun katkoi neulansa SMS Auto Fabricsilta tulleeseen nahkaan, niin sitten Joensuussa Verhoilupaja teki sen loppuun”, hän jatkaa
Näissä on vielä eri vuosina eri offset, että esimerkiksi viiskutosen vanteet eivät käy viisseiskaan eteen.” Samin auto on varustettu kultapaketilla, ja hän kertoo, että ’57 oli ensimmäinen mallivuosi, jossa siihen ei sisältynyt kullanvärisiä vanteita. Tehtaalta auto on ollut varustettu kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella, mutta jossain vaiheessa imusarja kaasuttimineen on vaihtunut tavalliseen yhden kaasuttimen versioon, kuka ties jo tuoreeltaan. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin. Alusta: Kierrejouset edessä, lehtijouset takana. Tämän Cadillacin voisi ehkä myydäkin, kun näitä romuja alkaa olla nurkat täynnä.” Onhan näissä tietysti aina kaikkea hieromista, mutta mukava välillä ajellakin. Projektejakin on reservissä odottamassa parempia aikoja. Sisusta: Entisöity kuparinvärinen sisusta. Esimerkiksi takakontin imumoottorista tässä on särkynyt se pikkuinen striker switch -nippeli, joka käynnistää koko imutoiminnon. Renkaat: Firestone 8.20-15 miljonäärivalkosivut. 33 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Eldoradon alkuperäiset Sabre Spoke -erikoisvanteet olivat säilyneet yllättävän hyvässä kunnossa muuhun autoon nähden, niiden osalta Sami selvisi huolellisella kiillotuksella. Voimansiirto: 4-vaihteinen Jetaway Hydramatic -automaatti, alkuperäinen perä. ”Onhan näissä tietysti aina kaikkea hieromista, mutta mukava välillä ajellakin. ”Tosin eipä se Kiinan kurakaan aina oikotie onneen ole. No, sitäkään ei saa mistään, eli pitää vain soveltaa tai rakentaa se jostain muusta.” Viivästyksistä ja osien saamisen haasteista huolimatta Sami sai Sevillensä ajoon kesällä 2021, nelisen vuotta projektin aloittamisesta, ja se myös museokatsastettiin. On nämä sikäli haasteellisia autoja rakentaa, että aika vähän on uustuotanto-osaa tarjolla”, hän harmittelee. Tuo ’65 avo-Impala ollut vuodesta 1994, ei kai siitä raski enää luopua ja Roadsterillakin on mukava välillä ajella. Faktat Cadillac Eldorado Seville ’57 Omistaja: Sami Tirkkonen Paikka: Nurmes Moottori: 365 cid V8. Erikoista kyllä, niitä saa vielä uutena rahalla toisin kuin vaikkapa jotain valokatkaisijaa, joka on tällaiseen vaan pakko kunnostaa. ’51 Letukkaa on tullut jo vähän aloiteltua, ja sitten tuossa odottaa pari muutakin aihiota. Seville-tekstit ja takaluukun tekstit ostin uudet, konepellin V-merkki on vanha, koska sitä ei ainakaan silloin ollut saatavilla. Kori: Entisöity, maalattu uudelleen alkuperäisellä Copper Metallic -värillä. Teho: 300 hv. ”Sehän on jännä sillä lailla, että siinä on teräsvanteeseen niitattu tuo näkyvä alumiininen keskiosa. Vanteet: 15" Sabre Spoke. ”Silti näihinkin myivät vielä niitä diilerit erikseen
Olive Green 34 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Kuluvan kevään American Car Show’ssa monien huomion kiinnitti erikoisen oliivinvihreä Tudor, jonka värimaailma oli kaiken kaikkiaan herkullinen. 35 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Tudor ’32. Oli selvää, että porvoolaisen Jari Rajalan omistama rodi ansaitsi tarkemman esittelyn
Eurooppalaisella korilla. 36 Ford Tudor ’32 AMERIKAN RAUTA 4/2024. ”Kuplavolkkareita mulla on ollut paljon, mutta se Fairlane oli mun ensimmäinen harrastejenkki. ”O lin katsellut rodeja pidempään, mutta hinnat olivat aina korkeita. On mulla toki ollut noita uudempia käyttöjenkkejä aiemmin”, hän jatkaa. Auto nimittäin sai nykyisen kuosinsa Kirkkonummella, jonne se päätyi osakasana kymmenkunta vuotta takaperin. Rautapeltikin mulla siihen oli, minkä annoin mukaan, mutta nyt siinä on lasikuituinen konepeitto paikallaan”, auton valmiiksi saattanut kirkkonummelainen Jone Kuivala kertoo. ”Se on tehty metsälöytöpapereilla, ja ollut Nakkilassa rekisterissä 50-luvulla. Koko lailla jenkkimallia muistuttavaksi rakennettu Y Tudor oli tosiaan jo ajokuntoinen, mutta se oli vielä rekisteröintikatsastamatta ja siitä puuttui sisusta, kun se päätyi Kuivalalle hänen Renault Twingosta lähtöisin olevan haitarikattoluukun asensi Kemissä Kari Kittilä, jolla auto oli pidempään. Maski on hiukan muokattu kolmekakkosen orkkismaski. Etupäähän hankittiin Speedwayn 4” droppaava akseli ja ohjaus muutettiin Vegan simpukalle. Sitten yksi kaveri soitti ja ehdotti, että haluaisi vaihtaa tämän mun ’57 Fairlane 500 Victoriaan, joka oli netissä myynnissä”, Jari Rajala kertoo. Harley-Davidsonin sopivasti likainen oliivinvihreä sävy sopii Tudoriin erinomaisesti. Etupenkit ovat lähtöisin Mustangista, ja ne verhoili Jore Pitskussa. Runko boksattiin ja varustettiin K-palkilla, ja se myös puhallettiin ja maalattiin. Tuolloin brittimallin B Tudor-kori oli jo chopattu, mutta muuten kyseessä oli vain kasa osia. Samalla eteen tuli myös levyjarrut. Huomiotaherättävän vihreä ’32 Tudor tuli Jarille Kankaanpäästä, Ilmari Mattilalta, mut ta se oli ehtinyt kiertää valmistuttuaan 2018 melkoisen lenkin ennen kulkeutumistaan takaisin Etelä-Suomeen. Salt Flat -vanteilla on takana reilusti isommat renkaat kuin edessä, mikä tekee asennosta hieman etukenon. Kojelaudan keskelle on koottu sarja Auto Meterin mittareita. Sehän on tosiaan Euroopan malli, siinä on kaappariovet toisin kuin jenkkimalleissa, ja se on hiukan leveämpi koko kori
”Niin, ja kärjetön jakaja siinä on.” Muu tekniikka koostuu hiukan autoa tuoreemmasta 3-vaihteisesta manuaalista ja ’32:n perästä, ja alustaan on uusittu kaikki kuluva. tuttavaltaan. Ratti on joku ton aikakauden ratti uudessa tilttiputkessa”, Kuivala selittää. Ajeltuaan komealla Tudorilla pari kesää Jone tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei se sittenkään ollut hänelle aivan mieleinen, hän kun Camarolla kilpaa mutkaradoilla kaipasi yksinkertaisesti tuoreempaa tekniikkaa. ”Kone siihen tuli Ruotsista valmiiksi rempattuna, se on Mercuryn 255 cid Flathead, Siinä on Edelbrockin alukannet ja imusarja sekä 2 yksikurkkuista kaasaria”, hän jatkaa. Mukana tulleet Mustangin penkit verhoilutin Jorella Pitskussa keinonahalla ja vanhan tyylisellä kankaalla. Ajeltuaan komealla Tudorilla pari kesää Jone tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei se sittenkään ollut hänelle aivan mieleinen. ”Pari vuotta se oli työn alla. 37 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Sopivan stancen saavuttamiseksi taakse tuli huomattavasti isommat renkaat, 235/75-kokoiset, kun edessä on 185-milliset perinteisellä 82-profiililla. Kori oli jo maalattu nykyisellä HarleyDavidsonin oliivinvihreällä ja alle oli hankittu hienosti kokonaisuuteen istuvat American Racingin Salt Flatit harmain keskiosin. Auto Meterin mittarit tuli mukana, asentelin ne vaan paikalleen. Mercuryn lättiksellä
Ja kyllähän Tudorista näkee, että se on läpikotaisin huolellisesti rakennettu. Nyt minulla on työn alla ’32 Roadster.” Kemin kautta Kankaanpäähän. Ei sille ole ollut syytä tehdä mitään muuta, eikä sellaista ole ollut ajatuksissakaan. Siellä siihen ei tehty muuten suurempia muutoksia, mutta Kittilä asensi aiemmin umpinaiseen kattoon Renault Twingon haitarikattoluukun. 38 Ford Tudor ’32 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Se piti niin kovaa ääntä, että olisi pitänyt ajaa Peltorit päässä, kun se kaiutti niin ikävästi. Noin 3 000 kilometriä mä ehdin ajaa sillä viime vuonna, ja ajaa sillä pitäisikin. Kuivala tekikin vaihtokaupat kemiläisen Kari Kittilän kanssa, ja vihreä ’32 muutti pohjoiseen. ”Päädyin myymään Tudorin pois oikeastaan juuri siksi, että sillä tekniikalla suurin mukava matkanopeus oli 90, enkä halunnut lopulta ruveta raiskaamaan sitä pikkulohkolla ja automaatilla, vaan hankin kokonaan toisen projektin sitä varten. Sen jälkeen Ford ehti käydä myös siellä, missä kaikki suomalaiset rodit käyvät jossain vaiheessa, eli Mauttomalla tallilla, kunnes päätyi Kankaanpäähän ja sieltä edelleen vaihtokaupoissa Porvooseen. Mercuryn 25-pulttista lättäpäätä on piristetty Edelbrockin alukansilla ja -imusarjalla sekä kahdella kaasuttimella. Syy tehdastekoisen luukun käyttämiseen mekanismeineen oli se, että Kittilä ajatteli, että silloin katosta tulisi ainakin vedenpitävä. ”Me tehtiin putket uusiksi pakosarjoja myöten, kun ne vanhat menivät suoraan auton alle ja katkesivat siinä hytin kohdalla. Ainakaan suuria parannuksia miehellä ei auton varalle ole mielessä. ”Myöhemmin myyjä oli kyllä minuun uudel leen yh tey dessä, että vaihdettaisko rodi ta kaisin. Luotettavuus on tässä ollut tärkeä juttu”, Rajala pohtii. Sen huomasivat myös näyttelytuomarit pääsiäisenä, Helsingin American Car Show’sta kun tuli kotiin vietäväksi näyttelyn Top 10 -palkinto. Siinä kohtaa Rajala ei kuitenkaan ollut Tudorista valmis luopumaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä uutta sitä voi keksiä. Silloin hänellä ei kyllä enää ollut Fairlanea, vaan vaihdokki oli joku muu”, auton viime kesästä asti omistanut Jari Rajala kertoo hymyssä suin
Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, alkuperäinen perä. Kori: 6” chopattu katto, koria channeloitu 6 cm, Renault Twingon haitarikatto, maalattu HarleyDavidsonin oliivinvihreällä. Renkaat: Vredestein Sprint Classic 185 HR 15 edessä ja GT Radial Savero HT Plus 235/75 R15 takana. Alusta: Speedway Motorsin 4” droppiakseli, hairpinit, Vegan ohjaussimpukka, runko boksattu ja K-palkilla, Konin iskarit edessä ja takana, takana lehtijouset. 39 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Sisusta: Mustangin penkit, verhoiltu mustalla keinonahalla sekä kankaalla, salmiakkitikatut ovipahvit, Auto Meterin mittarit. Jarrut: GM:n levyjarrut edessä ja Fordin rummut takana. Vanteet: American Racing Salt Flat Mag Grey 5x15” edessä, 7x15” takana. Faktat Ford Tudor ’32 • Omistaja: Jari Rajala • Paikka: Gammelby Moottori: Mercuryn 25-pulttinen 255 cid Flathead V8, Edelbrockin alukannet, Edelbrockin imusarja, 2 x Edelbrockin Stromberg 94 -tyyppiset kaasarit, kärjetön sytytys, peltipakosarjat, tuplaputkisto, 12 voltin sähköt, alumiininen syyläri sähköflektillä. Kyllähän Tudorista näkee, että se on läpikotaisin huolellisesti rakennettu
VARAOSAAUTOSTA RAKENNETTU 40 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Lopputuloksena käyttöauto jäi varaosiksi, ja siitä toisesta tuli ilmajousitettu ja näyttelykelpoinen kesäajokki! 41 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet Caprice Classic ’91. Kuopiolainen Jari Ikäkoivu hankki sämpylä-Capricensa alun perin varaosiksi toiselle samanlaiselle, joka oli hänen käyttöautonaan
Koska Jari asuu toisella puolen Suomea, Kuopiossa, ei ollut vain koskaan tullut puheeksi, että hänellä olisi tällainen Capricekin nykyään, Moparja Datsun-miehenä kun olin ukon oppinut tuntemaan. Mataluus ja sopiva rengastus korostaa suuren ja pyöreämuotoisen korin valasmaisuutta hienosti. Se on ihan alkuperäinen väri, Black Sapphire. ”Ajattelin alkuun lisätä kidettä maaliin ja maalata kattoon jotkut paneelit. Ei sittenkään lowrideria. ”Mulla oli aluksi ajatuksena, että tästä tulee minun ensimmäinen entisöinti, mutta en minä sitten siihen pystynyt. Runkovikainen aihio. ”Kaverilla Nurmeksessa tuli vastaan 20-tuumaiset American Racingin vanteet, joista kysyin, että eihän niissä vitosen jako ole. ”Kumpikin oli vielä ’90 puolella käyttöönotettuja, vaikka varsinaisesti ’91-mallisia ovatkin. Mulla on kuuskakkosessa Chryslerissä ollut pinnavanteet, niin niitähän minä tähän sovittelin, mutta eivät ne mahtuneet. Purin sen jo ihan nippeleiksi, että siirtelen siitä pikkuhiljaa osia siihen puoli miljoonaa ajettuun. Totesin sitten, että en minä ala tästä kylkiä pullistelemaan, kun olin juuri tehnyt uusiksi ne takakaaret, kun ne olivat niin lahot.” Sitten sattuma astui peliin juuri oikealla aikaa. Olihan niissä, ne olivat olleet Sportsidessa alla, ja jääneet auton myynnin takia ylimääräisiksi, joten ostin ne tuohon.” Eivät leveät 20-tuumaisetkaan ihan suoraan Capricen takalokasuojiin mahtuneet, mutta ilman suurempia muokkauksia kuitenkin. Viime kesänä, kun bongasin Nurmeksen DriveIn & Rockin kuvista hienonnäköisen, matalan sämpylä-Capricen, ei minulla ollut aavistustakaan, kenen se oli. ”Itehän minä sen tässä työpaikalla maalasin, kun minun autoihin ei muut saa koskea. Eihän tässä ole koneena kuin 305, mutta ei tämä mikään kiihdytysauto olekaan.” Kunnostettuaan rungon Jari hiekkapuhalsi ja hitsaili irrallaan olleen korin kuntoon, ja veti pohjaan ulkovärin mukaan sävytetyn Raptor-pinnoitteen. M aailma on pieni, kuten hyvin tiedetään, ja joissakin tapauksissa se on vieläkin pienempi. Tämän jutun auton ostin joltain harrastajalta varaosiksi, olikohan se 2018. Ensin mietin, että se on tietyssä valossa liian violetti, mutta ei tuohon minusta oikein käynyt uudempi helmiäinen eikä miniflakekaan, joten totesin, että maalataan sillä, millä tehdaskin on sen maalannut. 42 Chevrolet Caprice Classic ’91 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Minä sitten tein kahdesta rungosta tuon yhden ehjän, ja käytin kuumasinkityksessä tukivarret, jotka boksasin, sekä vaihteistopalkin, sisälokasuojat ja törmäyspalkit. Sitten aloin miettiä, että jos tekisinkin hissukseen tästä varaosiksi ostamastani itselle käyttöauton. Paikan päällä ollut kuvaajamme Tuukka sai kuitenkin sovittua kuvaukset, ja hämmästys oli suuri, kun sain omistajan yhteystiedot – Jari Ikäkoivu, kaveri, jonka tunsin melkein 30 vuoden takaa, ja jolle päätyi kerran minun vanha ’75 Dart. Siitä ajoautosta tuli sitten minulle varaosaauto”, mies summaa. Alkuperäinen Black Sapphire -väri tuo muodot hyvin esiin. Loput maalasin korin värillä, ja kaikki nivelet ja puslat uusittiin”, Jari jatkaa. Ei sillä ollut vielä edes 300 000 ajettu. ”Tuohan oli runkovikainen, tukivarret siitä oli irronnut ja mitähän muuta siinä oli. ”Mulla oli ollut useamman vuoden tämmöinen samanlainen Caprice ajossa, puoli miljoonaa ajettu ja ihan samanvärinenkin”, Jari kertaa sitä, miten hän tuli läpikäyneeksi jutun sämpylän. Tuo menee aika vaaleaksi auringossa, ja tummuu semmoiseksi violetinmustaksi pimeässä”, hän selittää. Ei minulla mikään auto ole vakiokunnossa pysynyt”, mies tunnustaa. ”Tykästyin siihen paljon ajettuun, kun se oli niin mukava, ja käytännössä melkein joka kulmasta löytyy näihin varaosia
Valmiin venttiiliryhmän ja ohjaimen tilasin JM-Tuonnilta. Ei sillä ollut vielä edes 300 000 ajettu.” ”Kun koritunkilla tein lisätilaa, niin ne nippa nappa mahtuvat pyörimään, mutta ei sinne sormiakaan oikein nyt väliin saa. Siihen ensimmäiseen Capriceen olinkin asentanut madallussarjan, jonka ensin meinasin siirtää tähän, mutta se jäi sitten, kun päätin pikkuhiljaa rakennella tähän ilmajousituksen”, Jari selittää. ”Tässähän oli tehtaan jäljiltä hirveän korkealla perä, se hottentottiasento on niin hirveä, että ei vakioalustalla meinannut penkillä pysyä. Jarrupalat pystyy vaihtamaan muuten nyt ulkopuolelta niin, että ei tarvitse edes ottaa renkaita pois”, mies kertoo nauraen. ”Siihen Valianttiin, joka minulla on ollut 25 vuotta, tuli lopulta eteen kapeat Torq Thrustit myös”, mies myöntää nauraen. Oon aina sanonut, että American Racingin viisipuolaisia ei mulla tule yhteenkään autoon, mutta tähän ne kävivät hyvin. ”Tähän tuli droppispindelit sekä makkarapalkeet joka kulmaan. En tykännyt siitä mattaharmaasta keskiosasta, joten sävyttelin paremmin autoon sopivan sävyn, jolla ne maalasin.” Liekö ollut porttihuumetta vai mitä, mutta niin vain tuli lopulta sellaiset viisipuolaiset Jarin toiseenkin autoon. Ilmajousituksen mittarin piilotin tuhkakuppiin.” Taka-akselille Jari päätyi rakentamaan levyjarrut Volkkarin jarruista. Ilmajousille. ”Noiden isojen vanteiden takana ne rummut ei näyttäneet oikein järkeviltä, joten päätin laittaa sinne levyt. ”Tuohan oli runkovikainen, tukivarret siitä oli irronnut ja mitähän muuta siinä oli. 43 4/2024 AMERIKAN RAUTA
Penkit ovat cadillacmaisen muhkeat, ja Jari onkin pyrkinyt tekemään autosta yhtä äänettömän vaimentamalla sisustan mahdollisimman huolellisesti. Se on tehty kahdesta samanlaisesta puskurista yhdistämällä”, Jari kertoo. Siihen on 140 000 kilometriä ajettuna laitettu tehdasuusi moottori, liekö ollut perinteisen venttiilivarrenkumivuodon takia. 44 Chevrolet Caprice Classic ’91 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Ei ne turhaan kehu noita Borgesonin simpukoita, siitä tuli semmoinen, kuin ison auton pitäisi ollakin. 200 000 ajettuna on laitettu myös uusi vaihdelaatikko. Stereopäivitys on tehty huomaamattomasti, vaikka vahvistimiakin löytyy kaksin kappalein. Suomi-asennussivuvilkut ja sähköantennin otin myös Niin ovenkahvat kuin kojelaudan puuosatkin on tehty uusiksi oikeasta puusta. Tämähän on ollut Imatran Voiman edustusautona uutuuttaan, tässä on takapilarissa puhelin, ja sitten on karttavalot ja pääntuetkin. Tekniikalle en ole tehnyt yhtikäs mitään, perinteiset öljynvaihdot vaan. ”Etupuskuri on alkuperäinen, mutta sitä on kasvatettu 5-6 senttiä. ”Uuden Borgesonin ohjaussimpukan minä sinne laitoin myös, niin hävisi vähän sitä Amerikkaa. Ilmajousituksen painemittari on piilotettu tuhkakuppiin. Siellä on johtaja istunut, ja nyt siellä istuu meidän viisivuotias Eino Olavi Vihtori Ikäkoivu.” Mietoa muotoilua. Etupään erillissarjojen diskantit on istutettu A-pilareiden muoveihin. ”Takaluukusta otin pois Letukan logon, kun pel litin luukun reunan uudelleen
Voimansiirto: TH700R4-automaatti, 10-bolt perä lukolla. Pitkäikäinen käyttöautohan siitä piti rakentaa, eikä mitään näyttelyautoa, mutta vähän tämä karkasi käsistä.” Jaria itseään hiukan naurattaa se, että moni ei varmaan ymmärrä, kuinka tämänhintaisen ja niin tavallisen aihion rakenteluun nähdään niin paljon vaivaa, mutta toisaalta hiukan epätyypillisiä laitteita mies on harrastanut aiemminkin. Minusta näitä harrastajia on kaikenlaisia, ja kaikkia tyylejä pitää kunnioittaa. Luukku oli kuvauksissa varsin tuoreessa maalissa, se kun kolhiintui samana viikonloppuna Nurmeksen tapahtumassa. Hirveä säätäminen siinä ovien kanssa oli, että sen sai hiljaiseksi, mutta kyllä se sitten palkitseekin. ”Onhan mulla amerikanautoja ollut jo – herraisä – 30 vuotta, mutta minulla on ollut aina myös vanhoja Nissaneita.” 45 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Jenkeistä tilasin eteen uudet kirkaslasiumpiot, kun ne vanhat olivat ihan hirveät.” Siellä, missä on voimaa, on ääntäkin, sanotaan. Jokainen muoviosakin on eristetty, en siedä mitään muovien räminöitä. Takaluukun alareunasta poistettiin uudelleenpellityksen yhteydessä Chevroletin Bowtie-logo. Kori: Läpikäyty, maalattu uudelleen alkuperäisellä Black Sapphire -värillä, kirkaslasiumpiot edessä, etupuskuria kasvatettu 5-6 senttiä, kylkilistat poistettu, Chevroletin logo takaluukusta poistettu. Tässä tapauksessa sitä voimaa ei oltu hakemassa, joten Jari pyrki tekemään Capricesta kaikin puolin mahdollisimman äänettömän. Renkaat: 255/40 R20. Ilmoitin viime kesänä Capricen tuninghenkiseen Kalis Car Show’hun, ja hyvin tyytyväisenä ottivat auton paikalle”, Jari toteaa ja summaa lopuksi: ”Se Valianttikin alkaa olla pikkuhiljaa valmis. pois ja puskureiden mustat listat korvasin tarvikekromilistalla. Se on semmoista, että ei siinä lopulta aina säästä, mutta rakennetaan ennemmin, kuin ostetaan.” Faktat Chevrolet Caprice Classic ’91 • Omistaja: Jari Ikäkoivu, 48 • Paikka: Kuopio Moottori: 305 cid TBI V8. Vanteet: American Racing Torq Thrust 8,5 ja 10x20", itse maalatut keskiosat. ”Onhan mulla amerikanautoja ollut jo – herraisä – 30 vuotta, mutta minulla on ollut aina myös vanhoja Nissaneita. Listalta löytyy esimerkiksi läpikäyty Datsun 100A sekä käyttöharrastepelinä toimiva viimeisen lähdön Nissan Bluebird. Siinä on Indyn rautakansilla varustettu 360, jossa on Megasquirt-ruisku, hukkakipinäpuola ja omatekoinen imusarja. Jarrut: Alkuperäiset levyt edessä, VW Transporterin levyt takana, tehostin. ”Rakensin tähän yhden putken kolmella vaimentimella, että on mahdollisimman hiljainen, ja äänieristettä on niin paljon, kuin tuohon autoon sopii. Alusta: Belltechin droppispindelit, ilmajousitus, 7,25” makkarapalkeet edessä, 8" makkarapalkeet takana, Streetecin kompressori, kaksi pientä ilmasäiliötä etupuskurin takana, JM-Tuonnin venttiiliryhmä ja kauko-ohjain, Borgesonin nopeampi ohjaussimpukka. Sisusta: Alkuperäinen, kojelaudan puujäljitelmät korvattu oikealla viilulla, puiset kyynärnojat, Pioneerin 2DINkokoinen soitin sovitettu kojetauluun, Soundigitalin nelikanavainen ja monopääte, erillissarjat edessä ja takana, takakontin oikeassa sivupaneelissa DD:n 12"subbari pienessä suljetussa kotelossa, kontti verhoiltu. Olen yrittänyt tehdä siitä yhtä hiljaisen kuin Cadillacit”, hän selittää. ”Se edellinen oli minulla ympäri vuodet ajossa, mutta tällä en ole raaskinut talvisin ajaa
VARTEN Ajoa 46 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Sillä kertaa tilaisuuden ei annettu liukua käsistä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford Torino GT ‘70. Kari Hakarauta ehti jo kertaalleen luulla bongaamansa komeannäköisen Torinon menneen ohi, kunnes se ilmestyi uudelleen myyntiin seuraavana keväänä. 47 4/2024 AMERIKAN RAUTA
”Sitten siinä kävi niin, että syksyllä ’21 tämä Torino putkahti Nettiautoon. Otin viestillä yhteyttä ja kyselin lisätietojakin, mutta niitä tuntui tulevan jotenkin nihkeästi, ja lopulta auto katosi myynnistä, joten arvelin, että se oli myyty.” Kyseessä oli siis 1970-mallinen Torino GT, kaksiovisena Sportsroof-versiona. 429-kuutiotuumaisella Cobra Jetillä Torino oli toki sitäkin, mutta GT-mallin perusvarusteluun kuuluneella 220-bruttohevosvoimaisella 302 Windsorilla lähinnä aikakautensa perusjenkkien tasoa, jos kohta ei silläkään liikenteessä jalkoihin jää tänäkään päivänä. GT:hän tarkoitti Torinon tapauksessa vauhdikkaaseen matka-ajoon tarkoitettua ylellisempää varustelupakettia, ei niinkään sitä, että auto olisi erityisen nopea. Aloin sitten katsella nimenomaan näitä ’70-71 Torinoita”, Kari Hakarauta kertoo. ”M ulla on ollu sellanen ’76 Dodgen Pickup jonkun kuusi vuotta, ja pitkään olin havitellut tuontyyppistä autoa. ”Mä oon ollut tällanen wannabe, kunnes sitten 2018 hankin tuon Dodgen pickiksen”, Hakarauta jatkaa. Siistikuntoinen valkoinen sisustus on ilmeisesti tehtaan jäljiltä. Kiinnostavan oloinen auto kuitenkin tosiaan katosi, ja Kartsakin hylkäsi koko ajatuksen. Se on mun ensimmäinen, ja mä lupasin, että sitä mä en myy, sen mä annan lapsille.” Eski, jonka A-Coupe esiteltiin puolenkymmentä vuotta takaperin Amerikan Raudassa, kuuluu tosiaan Kartsan kanssa Wartsika Gassers -kerhoon, joka pitää talliaan monen muun pitkän linjan heeboista koostuvan kerhon tapaan Helsingin Tattarisuolla. 48 Ford Torino GT ’70 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Pari vuotta olin aktiivisemmin katsellut muskeliautoa, ja aika nopeasti se jäsentyi, että Chargerit ja Cyclonet olivat hyväkuntoisina liian kalliita, vaikken mitään alennusautoa etsinytkään. Autolla ei lienekään ajettu kokonaisuutena kovin paljoa. ”Mullahan harrasteautohistoria alkoi MG Midget Roadsterista, joka käytiin vuonna 1990 nykyisen kerhokaverini Haajasen Eskin kanssa hakemassa Humppilasta. Fairlaneen perustunut Torino oli vuonna 1970 tarjolla lukuisien korivaihtoehtojen ohella kolmella eri keulalla – Fairlane-tyyppisillä neljällä isommalla pyöreällä valolla, GT-mallin pienemmillä ajovaloilla tai sokkomaskilla
”Siinä toukokuun puolella lähdimme Eskin kanssa autoa katsomaan sillä ajatuksella, että jos se on sellainen kuin pitääkin, se lähtee mukaan. Sittenkin myynnissä. ”Papereista selviää, että auto on ollut 2006 myynnissä Onedassa, Tennesseessä eBayssä”, Kartsa kertaa tiedossa olevaa historiaa. Lyötiin mun virka-auton takakonttiin kaikenlaista työkalua varmuuden vuoksi, ja lähdettiin ajamaan.” Teemana kaveruksilla oli, että aamulla Kuopioon ja Torinolla takaisin. ”Näihin aikoihin, maalis-huhtikuussa ’22 tuo auto palasi taas myyntiin, ja otin uudelleen yhteyttä myyjään. Torino on myyntikuvien perusteella ollut varsin ryhdikkäässä alkuperäiskunnossa, mutta toiselta puolelta on raidat hävinneet, ja muutenkin auto on ollut pinnoiltaan kulunut. Harvemmin Torinoissa tai muskelimalleissa ylipäätään nähty kermanvaalea sävy ei päässyt myynti-ilmoituksen kuvissa oikeuksiinsa, eikä auton hieno kunto välittynyt täysin niistä muutenkaan, joten se oli paikan päällä koko lailla rakkautta ensi silmäyksellä. Myyjä asui talvet Thaimaassa, ja oli palaamassa sieltä silloin”, Kartsa kertoo. ”2007 Torino on kulkeutunut Uppsalaan, jossa se on rakennettu nykyiseen kuosiinsa. Ovenkulmien ja takalasin alakulmien ruostevauriot on korjattu, ja se on maalattu uudelleen alkuperäisellä Light Gold -sävyllä. Silloin tuli vastaus, että olen toukokuussa Suomessa taas. ”Kone on sen näköinen, ettei varmaan ole ollut koskaan edes pois tuolta keulalta. Klassisen näköiset tummakeskiöiset 15" aluvanteet sopivat kokonaisuuteen hyvin. Se oli paikan päällä koko lailla rakkautta ensi silmäyksellä. ”Osoittautui, että myyjä oli kiva kaveri, joka oli omistanut auton kolmisen vuotta, vuodesta 2019. Kyllähän siitä kaupat tuli, ja jo heti Kuopiosta tullessa päästiin koeponnistamaan auto niin sateessa kuin mökkiruuhkissakin, ja hyvin se toimi. Kun auto Kuopiosta tuli minulle, sen mittarissa oli 16 000, joten voi olla, ettei se montaa kertaa ole ympäri pyörähtänyt”, Kartsa arvioi. Ei tullut vettä sisään, eikä lämmöt nousseet pidempäänkään paikallaan seistessä.” Tennesseestä tullut. Siihen on hankittu uudet, alkuperäisen kaltaiset vihreät Laser-raidat”, Kartsa kertoo. 49 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Uudet tekstirenkaat Kartsa hankki niille pian auton ostettuaan. Selvästi korin läpikäynti on tehty huolella, sillä kaikki istuu todella hyvin paikalleen.” Vielä myyntikuvissa paikallaan olleet alkuperäiset 14 tuuman GT-vanteet pillerikapseleineen ovat valitettavasti kadonneet Ruotsin aikaan, ja niiden tilalle on tullut nykyiset tuumaa isommat tummakeskiöiset Barzetta Americat, jotka kyllä sopivat auton tyyliin hyvin. ”Silloinen omistaja Åke oli ostanut autoon myös uudelleen kromatut puskurit. ”Mä oon nyt kahdessa vuodessa ajanut siihen vähän rapiat 3000 mailia”, hän ynnäilee. Mukana tuli mappi tietoja auton historiasta aina Amerikan ajoilta lähtien. ”Siinä kävi niin, että auto oli luonnossa paljon makeamman näköinen kuin kuvissa, joten totesin Eskille hiljaa saman tien, että eiköhän tuo oteta”, Kartsa jatkaa. Tekniikkana on edelleen alkuperäinen 302-pikkulohko C4-automaatin kera, ja niille on tehty vain perushuollot. ”Kruununjalokivenä oli se, että kerhokaverit kävivät Torinolla Mantorpissa katsomassa meidän kisaa”, kerhotallin sohvalla Kartsan vieressä istuva Eski kehaisee
Kori: Maalattu uudelleen alkuperäisellä Light Gold -sävyllä, alkuperäisen tyyppiset Laser-raidat. Mä hankin siihen heti nuo uudet renkaat, ja jotain palloniveltä ja puslaa sinne on vaihdettu. Sisusta: Entisöimätön alkuperäinen valkoinen keinonahkasisusta. Siinä se sai seistäkin sitten sunnuntaihin asti, kun ei kukaan meistä ollut ajo kunnossa”, Kartsa muistelee nauraen ja jatkaa: ”Eski on ollut kaikkien mun kolmen harrasteauton hankinnassa kummina. Ei mitään sen kummempaa. 50 Ford Torino GT ’70 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Konehuone on täysin alkuperäiskuntoinen. Renkaat: Cooper Cobra GT Radial 235/60 R15 ja 245/60 R15. Kaasariin laitettiin myös tiivistesarja heti, kun se mulle tuli, semmoista pientä ylläpitohuoltoa. Voimansiirto: 3-vaihteinen Cruise-O-Matic-automaatti, 9" perä 2,79:1 välityksellä. Torinon alkuperäissävy kantaa nimeä Light Gold, vaikkei olekaan metallinhohtoväri lainkaan. Tuossahan on toimiva orkkisradio ja toimiva A/C. Mä tykkään ajaa noilla autoilla. Torino on Kartsalle toinen harrastejenkki. Teho: 220 hv. Radionkin mä lähetin toissa talvena Pulttikanavan Timperin Mikalle Lappeenrantaan, joka modasi tosta FM-radion ja järkkäs siihen Auxin, että voi kuunnella rokkia paremmin.” Faktat Ford Torino GT ’70 • Omistaja: Kari Hakarauta, 60 Moottori: 302 cid Windsor V8, 2-kurkkuinen kaasutin, tuplaputkisto. 220-hevosvoimainen 302 Windsor ei tee Torino GT:stä nimensä mukaista suurta urheiluautoa, mutta riittää liikuttelemaan sitä aivan hyvin. 10 00 kilsaa tuli aika tarkalleen siellä Ruotsinkin reissulla, joten kyllä siinä on oma haasteensa pitää auto siistinä. Huom. Vanteet: Barzetta America Titanium 15". Kiitos: Näistä mun jokaisen harrasteautohankinnan tsekkauksista ja noutoreissuista täytyy kyllä kiittää Haajasen Eskiä, niin teknisestä kuin henkisestäkin tuesta! Kylkien vihreä-mustat Laser-raidat vaihtavat herkästi väriään valaistuksen mukaan. Se ensimmäinen, 70-lukuinen Dodgen pickup on myös Kartsalla edelleen. ”Vedettiin se jo perjantai-iltana sinne nurmikolle näyttelypaikalle riviin, vaikka näyttely pidettiin vasta lauantaina. toimiva. Mä tykkään ajaa noilla autoilla
Ylivieskalaisen Toni Ojamaan remmiahtimella ruuditettu Impala kääntää kaduilla ihmisten päitä niin ulkonäön kuin myös käyntiäänien puolesta. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Nivala 52 AMERIKAN RAUTA 4/2024. BROOKLAND ’S SPECIAL Chevrolet Impala 2D HT Sport Coupe ‘60
BROOKLAND ’S SPECIAL 53 4/2024 AMERIKAN RAUTA
”Se oli joulukuun alkua ja oli jo sen verran pakkasta, että pukattiin Impala halliin sulamaan ennen kuin alettiin sitä kokeilemaan käyntiin. Noiden jälkeen racehommat ovat jääneet ainakin toistaiseksi taka-alalle ja olen keskittynyt enemmän näihin cruisingkamppeisiin”. ”Jonkinlaista muskeliautoa teki silloin mieli, joten siinä tuli ahkerasti selailtua Keltaista Pörssiä. Sieltä tulikin ensin bongattua vuoden ’71 Mustang Mach 1, mutta se osoittautui liian huonokuntoiseksi. No, onneksi sain sen ostettua takaisin puolentoista vuoden päästä”, Toni toteaa naurahtaen ja jatkaa: ”Kiihdytyshommiin tuli palattua 2010-luvulla tällä alueella hyvin tunnetulla ’56 Chop top Chevyllä ja sen jälkeen vielä hankittua Jenkeistä Fox-korinen katukilpuri Mustang, joka meni parhaimmillaan pienen ilokaasusatsin avittamana vartin aikaan 9,87. Edellisestä Impalasta saadut eurot eivät ehtineet ainakaan vanhenemaan Tonin tilillä, koska ne vaihtuivat Ruotsin kruunuiksi vielä saman päivän aikana ’60:n maksun yhteydessä. Tällä autolla tuli myös vetäistyä ensimmäiset varttimailin kokeilut Kalajoen lentokentällä ja niinhän siinä kävi, että koukkuun siihen lajiin jäi”, mies toteaa. Näkemättä paras . ”Alkuperäisen punavalkoisen sisustuksen oli joku sankari maalannut Ruotsissa mattamustaksi aina kattoverhoilua myöten, joten oli selvää, että se menisi ainakin kokonaan uusiksi. Seuraavana käytiin katsomassa 440-isolohkolla varustettua ’72 Dodge Swingeriä, mistä päästiinkin kauppoihin. Myyjältä en oikein tahtonut saada mitään tietoja sähköpostilla, mutta onneksi sain houkuteltua Ruotsissa asuvan Hokkasen Keijon käymään paikan päällä tutkimassa autoa. Impalan ostosta ehti kulua reilu kuukausi ennen kuin se toimitettiin Oili Jalosen kuljetusfirman rekalla Tonin työpaikalle Ylivieskaan. Vuosi vuodelta nopeammaksi kehitelty Swingeri meni myyntiin, kun Tonille avautui vuonna 2003 mahdollisuus ajaa täysi kausi kiihdytysajojen SM-sarjaa Tähkäsen Mikan omistamalla Super Gas -luokan Plymouth Dusterilla. ”Blocketia oli tullut selailtua jo ennakkoon ja sieltä oli sattunut silmiin ilmoitus remmiahdetusta ’60:stä Impalasta, joka oli myynnissä karlsborgilaisessa autoliikkeessä. Hankin sitten siirtokilvet, että saisin siirrettyä auton tuonne meidän kellaritalliin. Uutta aihiota Toni oli alkanut etsimään jo ennen kuin ’63 oli edes myyty. Matkaa ei ollut kuin pari kilometriä, joten se jäi ainoaksi koeajoksi ennen rakentelun aloittamista”. Tonilla on vuosien varrella ollut monenlaisia harrasteautoja, mutta yhdestä muodostui miehelle varsin tärkeä. Kun ikää karttui ja Tonilta löytyi taskusta suht’ tuore ajokortti, niin oman jenkkiauton hankkiminen tuntui melkeinpä itsestäänselvyydeltä. Samoin auton sähköissä oli sen verran ongelmia, että ne vaativat läpikäymistä. Ensi töikseen Toni kartoitti, mitä kunnostuksen kohteita Impalasta löytyisi. Tuon vuoden jälkeen kisahommat jäivät useammaksi vuodeksi taka-alalle, mutta harrastaminen jatkui katuautoilun parissa. ”Vuonna 2011 tuli Tampereelta ostettua ilmaalustalla oleva lowridertyylinen ’63 2d HT Impala. 54 Chevrolet Impala Sport Coupe ’60 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Keijolta saamien kuvien ja tietojen perusteella tein Impalasta kaupat näkemättä sitä livenä ollenkaan”, selventää Toni kaupantekoprosessia. Niin ja sitten vielä piti päättää, mitä korin ulkopinnoille tehtäisiin”, Toni käy läpi työlistaa. Tekniikka täytyi myös tarkastaa moottorista aina taka-akseliin asti. Kaveri tuosta Lapualta halusi sen puoliväkisin multa ostaa, joten menin sen hölmöyttäni myymään. Se oli hyvä reissuauto ja niin mieluinen, että se tuli ostettua takaisin uudelleenkin. ”K yllähän tämä innostus on varmaan lähtenyt siitä, kun 80-luvulla tuli penskana seurailtua mun enon, Krogeruksen Maukan, Chargerin ja Corveten rakentelua vähän tarkemmalla silmällä, joten kyllä mä voin pitää Maukkaa suurimpana syyllisenä tähän innostukseen näitä jenkkiautoja kohtaan”, avaa Toni naurahtaen harrastuksensa alkuaikoja. Lowrider-Impalankin myynti jo toisen kerran tuli ajankohtaiseksi loppuvuodesta 2022, kun Tonilla alkoi tehdä mieli uutta projektia
55 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Tuhkakupista pilkistelee seosmittari, jolla Toni sai haettua remmiahdettuun pikkulohkoon seokset kohdilleen. Verhoilut uusittiin Tonin Impalaan aina kattoverhoilua myöten Verhoomo RiiCarissa. Tekniikka täytyi myös tarkastaa moottorista aina taka-akseliin asti. Jos kavereita tulee kyytiin reilummin, niin perän korkeutta voidaan tarpeen mukaan nostaa ilmaiskunvaimentimilla. Kierrejousia lyhentämällä on Impalan stance saatu kohdalleen. Koetaulusta löytyy Retrosoundin soitin sekä Mooneyesin lisämittarit. Ainoastaan hyväkuntoinen lattiamatto kelpuutettiin uudelleen käyttöön hyvin suoritetun pesun jälkeen
Konepellin sisäpuolella olevat jäykisteet jouduttiin hitsaamaan ja tukemaan uudelleen, ja lopuksi reikä kierrettiin metallijäykistetyllä muovipäällysteisellä nauhalla siistimmän lopputuloksen saavuttamiseksi. Sisustan osat vietiin Verhoomo RiiCariin, missä Kauppisen Riikka verhoili ne uudestaan keinonahalla punavalkoiseksi. Korin ulkopinnat meinasivat sen sijaan aiheuttaa Tonille aluksi päänvaivaa. Koko päivän projekti se Ristolla oli, mutta omasta mielestä niistä tuli oikein hyvin tyyliin sopivat”, tuumaa Toni tyytyväisenä. Sisustuksen purun jälkeen mies irrotti penkeistä verhoilut pehmusteiden kera ja valmisti uudet oviverhoiluiden pohjat muovilevystä hapertuneiden alkuperäisien tilalle. Loppupeleissä siinä mukaillaan omaa sukunimeä, syntymävuotta sekä tuota meidän maan alla olevaa kellaritallia. Siinä oli sellaista alkavaa patinaa, joten päätin, että korjataan huonot kohdat ja lisätään patinaa jonkin verran hiomalla joitain kohtia puhki. Toinen vaihtoehto, 15-tuumaiset peltivanteet Chevroletin pillerikapseleilla, miellytti miestä huomattavasti enemmän. Niistä sekä takana olevista alkuperäisistä rumpujarruista ei tarkastuksen yhteydessä kunnostettavaa löytynyt. ”Tuo moottori on ihan vakio crate-350, jonka päälle on pultattu Weiandin 6/71-remmiahdin ihan fiilistelymielessä. Konehuoneen puolella yleisilmettä paranneltiin siistimällä sekavat sähköjohdot laittamalla ne kulkemaan suojaputken sisälle. Isokokoisen Impalan valkoisiin kylkiin Toni halusi jotain väriä, joten mies päätti ottaa yhteyttä R.P. Siinä samalla oli hyvä korjata käytöstä poistettu lämmityslaite, joka vaati uuden kennon sekä tiivisteet.” Tämän jälkeen Tonilla oli edessä tekniikan tarkastaminen. Tallilla hyvässä valossa näki, että maalipintaa oli paikkamaalailtu spraymaalilla sieltä täältä. ”Siinä mietin, että mitä tuolle pitäisi tehdä, kun maalipinta oli vähän missä sattuu kunnossa. Patinaa pintaan. Siinäpä ne isoimmat muutokset ovatkin”, Toni heittää. Töitä se vaati, mutta kuntoon ne tulivat ja löytyipä sieltä koetaulun alta kuivanut skorpionin raatokin, kun sulakerasian irrotin”, mies naurahtaa ja jatkaa: ”Kojelauta tuli myös purettua kokonaan, että sain sen maalautettua samansävyiseksi punaiseksi, mitä uudet verhoilut olivat. ”Sähköjen kanssa oli häikkää, kun siinä ei pyyhkimet toimineet ja valojen kanssa oli enemmänkin ongelmia. Samalla käytin kylkilistat irti ja maalasin takakyljen listojen välit samalla puolikiiltävällä punaisella sävyllä, jota löytyy myös kojetaulusta”. Signsin Risto Pajunojaan. Jonkun edellisen omistajan toimesta Impalaan oli asennettu jarrutehostin sekä eteen levyjarrut. Myös konepeltiin tehty blowerin mentävä reikä tai paremminkin sen laidat vaativat huomiota. Pakosarjat ovat paremmin virtaavat short tube headersit ja sytkäpuolta on parannettu MSD:n jakajalla sekä 6AL -boksilla. ”Risto tuli käymään täällä Ylivieskassa ja annoin oikeastaan miehelle vapaat kädet loihtia oviin jotkut sopivasti kuluneet tekstit tai logot. Aluksi mietin, että pitääkö hommata uusi johtosarja, mutta päädyin kuitenkin korjaamaan alkuperäiset piuha kerrallaan. Impalaa ostettaessa sen alla oli 20-tuumaiset viisipuolavanteet, mutta ne eivät Tonia kiinnostaneet. Pikkulohkomoottorille ja kolmevaihteiselle TH350-automaattivaihteistolle riitti toimenpiteiksi perusteelliset huoltotoimet. Kahdeksantuumaiset takavanteet Toni vaihtoi eteen ja hankki taakse vastaavanlaiset 56 Chevrolet Impala Sport Coupe ’60 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Katon ja toisen takasiiven päällysosan maalasin uudelleen, että niistä sai kauttaaltaan saman sävyisiä
Alusta: Lyhennetyt kierrejouset edessä ja takana, takana ilmaiskarit. Eniten miestä kuitenkin mahtoi jännittää, miten edessä oleva Oulun reissu tulisi onnistumaan, koska koeajoa autolla oli takana vain se pari kilometriä työpaikalta kellaritallille. Faktat Chevrolet Impala 2D HT Sport Coupe ’60 Omistaja: Toni Ojamaa, 44 • Paikka: Ylivieska. ”Laitoin Impalaan seosmittarin kiinni, että näin tarkemmin, miten seokset käyttäytyvät normiajossa. vielä kaksi tuumaa leveämpinä. Siinä kesän aikana tuli säädeltyä noita Edelbrockin 600:sia sen verran, että seokset alkoivat olla aika hyvällä mallilla”, Toni toteaa. ”Olen aina tykännyt reissata kesän aikana harrasteajoneuvotapahtumissa ympäri Suomen, eikä tämä ’60 ollut siihen paras mahdollinen vaihtoehto. Moottori: Chevrolet 350 cid Crate V8, Weiandin 6/71-ahdin, kaasuttimet 2 x Edelbrock 600 cfm, MSD 6 AL -sytytys, Holleyn sähköinen bensapumppu, lyhyet peltisarjat, 2,5" putkisto, alumiinisyyläri, sähköflekti. Siinä tuli vielä näyttelyä edeltävänä päivänä asenneltua autoon kaikkia tärkeitä osia, kuten penkki”, Toni naurahtaa. Ainoastaan kesän kovimpina hellepäivinä kannattaa tarkkailla moottorin lämpömittaria astetta tarkemmin. Kiitokset: Verhoomo RiiCarille ja kaikille projektissa mukana olleille. Loppuhoppu. Tuo näyttelyreissu ajettiin tarrakilvillä, joten vielä oli edessä Impalan rekisteröinti Suomen kilpiin. Mustat leveät peltivanteet Dog Dish -kapseleilla on Tonilta nappivalinta Impalaan. Vanteilla on leveyttä edessä 8 ja takana 10 tuumaa. Voimansiirto: TH350-automaatti, vakioperä. Loppukesästä miehen mieleen tuli kuitenkin ajatus auton myynnistä. Siihen olisi ainakin pitänyt alkaa vaihtamaan nelivaihteinen automaattiaski ja ehkä poistaa tuo remmiahdin, mutta silloin auton luonne olisi kärsinyt liikaa, joten päätin laittaa sen myyntiin.” Impalalle löytyikin uusi omistaja eteläisemmästä Suomesta, ja pienen hengähdystauon jälkeen Toni on taas etsimässä itselleen uutta harrasteajoneuvoa. Keväällä 2023 Toni oli ottanut tavoitteeksi saada Impalan valmiiksi Oulun American Car Show’hun, mikä puolestaan tiesi sitä, että tallilla tulisi kulumaan kaikki liikenevä vapaa-aika. ”Siinä tallilla säädin tyhjäkäyntiseoksia pienemmälle, kun Ruotsin pojat olivat aukaisseet ne niin isolle, että hyvä kun oli koko ruuvit pysyneet vielä jengoillaan. Saapa nähdä, minkä tyylin auto seuraavaksi löytyy Underground Garagen pilttuusta. Vielä kun vanteille pyöräytettiin BF Goodrich Radial T/A -renkaat, niin Impala alkoi näyttää varsin valmiilta myös ulkoa. Sisusta: Kokonaan uusitut penkit, kattoverhoilu ja oviverhoilut, kojelauta maalattu, lattiashifteri, Mooneyesin lisämittarit, Retrosound-soitin, kaiuttimet piilotettu kojelautaan ja hattuhyllyn verhoilun alle. Vieskan Autosähkön tehopenkissä käynnin jälkeen rekisteröinti onnistui ilman ongelmia. Kaikki kromiosat, jotka autossa oli ihan hyvässä kunnossa, piti putsata ja kiillottaa. Vakion 350-pikkulohkon päälle asennettu Weiandin 6/71-remmiahdin toimii päivittäisessä käytössä moitteettomasti. ”Kiirehän siinä tuli, niin kuin aina keväällä tuppaa näitten vehkeiden kanssa tulemaan. Vanteet: Mustat peltivanteet, edessä 8x15" ja takana 10x15”, Dog Dish -kapselit. Renkaat: Edessä 235/60 R15" takana 255/60 R15. 57 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Reissu meni hyvin, mitä nyt jumiutunut lämpömittari heräsi henkiin vasta, kun pysähdyttiin kahville Limingassa vähän ennen Oulua”. Jarrut: edessä levyt ja takana rummut, jarrutehostin
Syrjähyppy 58 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Plymouth Valiant V100 ’64. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Syrjähyppy 59 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Sami Puumalainen onnistui hankkimaan itselleen vuosikaudet naapurustossa seisseen, täysin alkuperäisenä säilyneen Valiantin, jota ei lähtenyt entisöimään täydellisesti, mutta esimerkiksi konehuone on varmasti hienompi kuin uutena, eikä sisustakaan juuri uutta häpeä
Tässä on lähinnä sähköiset valot ja kääntyvät etupyörät. Soitin sitten myyjälle, joka haastatteli minua tiukkaan omasta harrastetaustastani, ja halusi varmistua, ettei tämä auto mene virittelykohteeksi. Seuraavana kesänä, vuonna 1985, auto vietiin kuitenkin Anttolaan uudelleen maalattavaksi, kuulemma siksi, että konepellissä oli kiveniskemiä. Ei Juutikaan autolle mitään muutoksia lähtenyt tekemään, vaikka nuoruuden innossa niin olisi voinut helposti ajatella käyvän. Melkein naapurista. Vartin sitä silmäiltyäni päätin ostaa sen”, Sami toteaa. ”Hauska yksityiskohta on se, ettei build sheetissä näy mitään varusteita. Varusteitakaan autoon ei ollut tilattu tehtaalta juuri mitään, jopa pissapoika oli asennettu maahantuojalla Suomessa. ”Vuonna 1984 auton oli ostanut silloin vasta 16-vuotiaalle Janne Juutille hänen isänsä. Tässä on lähinnä sähköiset valot ja kääntyvät etupyörät”, Sami selittää hymyssä suin. ”M atti tiesi tämän auton, ja soitti vuosi sitten tähän aikaan, että siellä on talo menossa purkuun, ja tallissa on Valiantti, jonka saisi nyt ostettua halvalla”, Sami Puumalainen kertaa päätymistään jutun valkoisen kaksiovitolpan omistajaksi. Se oli ollut siellä edellisen omistajan anopin kylmässä liiterissä vuodesta 1998 saakka, ja anopin kuoltua talo meni purkuun. ”Sikäli hauska sattuma, että mä olin Masalle laittanut edellisenä syksynä Vantaan Cruisingista kuvan valkoisesta Valiantista, jossa oli punainen sisusta, että joskus vielä tuollainen.” Se, miten täysin alkuperäisenä säilynyt Valiant alun perin päätyi rekolalaiseen liiteriin, on oma tarinansa. Vasta 46 000 kilometriä ajettu Valiant löytyi Lohjansaaresta ensimmäisen lääkäriomistajan leskirouvalta, auton minulle myynyt Janne oli siis vasta sen toinen omistaja. Siinä oli ihan päivä tai kaksi aikaa tyhjentää paikat, eli oli kiire”, hän jatkaa. Sisällä kaikki on ihan kuin uutena vuonna 1964. Sen tentin läpäistyäni pääsin autoa katsomaan. Pohja Valiantista massattiin vuosien varrella, mutta muuten sille ei tarvinnut tehdä perushuoltoja ihmeellisempää. 60 Plymouth Valiant V100 ’64 AMERIKAN RAUTA 4/2024. ”Matti oli käynyt katsomassa Valiantia nelisen vuotta aiemmin, mutta silloin se oli kalliimpi, joten kaupat oli jääneet tekemättä. Matilla hän tarkoittaa ystäväänsä Rauhalan Mattia, jonka Plymouth Volare -farmari esiteltiin Amerikan Raudassa vuosi takaperin, ja joka on koko ikänsä harrastellut kaikenlaista jenkkikalustoa. ”Auto oli Rekolassa, meiltä 500 metrin päässä. Jannelle oli jäänyt mieleen, että rouva oli vielä kertonut, että takapenkillä oli hänen äitinsä istunut kerran Lohjalta Hankoon, muuten sitä ei ollut koskaan käytetty.” Perinteiseen Suomi-autotyyliin Valiant oli köyhintä V100-varustetasoa, ja varustettu sillä pienimmällä saatavilla olleella 170-kuutiotuumaisella kallistetulla kutosella sekä kolmilovisella manuaalilla
Nykyinen, vääntösauvoja säätämällä aikaansaatu hiukan etukeno asento tekee siitä suorastaan urheilullisen näköisen. Autolla on ajettu vasta reilut 75 000 kilometriä. ”Valiant oli Juutilla kesäautona, kunnes vuonna 1998 se vietiin vain 72 000 ajettuna kyseiseen liiteriin seisomaan”, Sami kertoo. Konservointia. Putket, letkut ja sylinterit uusittiin, samoin iskarit”, Puumalainen luettelee ja jatkaa: Mittarilukema pitää paikkansa. ”Lattiamatto tuli uusi, ja penkit pesin märkäpesurilla moneen kertaan. ”Jarrurummutkin olivat ihan hemmetin hyvät, Matti käytti ne vain jossain hiekkapuhalluksessa. 61 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Kaksiovinen Valiantin kori on oikeastaan aika linjakas. Vaikka se oli kylmä liiteri, tämä ei onneksi ollut yhtään homehtunut. Jäähdyttimen letkut piti uusia, ja samalla vaihdettiin klemmarit alkuperäistyyppisiin.” Vähän ajetulle moottorille riitti, kun asensi kaasariin korjaussarjan ja vaihtoi useampaan kertaan öljyt. Sitähän minä pelkäsin ensin, että millaiset jäähdytysnesteet siellä on mahtanut olla sisällä, mutta siellä olikin hyvät vihreät nesteet, joten puhaltelin vain varovasti jäähdyttimen ja maalasin sen uudelleen. Takapenkki on huolellisen pesun jäljiltä uudenveroisessa kunnossa, eikä siinä ole tiettävästi istuttu ennen auton Samille tuloa kuin kerran. Uusi löytyi onneksi suoraan US-Partsista, samoin mittarin anturi. Bensatankki sen sijaan oli ruostunut yläpuolelta aivan haperoksi, sillä ei tehnyt enää yhtään mitään. ”Totesin pian, että tämä olisi niin helppo tehdä museoautoksi, että se kannattaa ehdottomasti tehdä. Sisällähän ei tarvinnut kuin putsailla paikkoja, kojelaudalle riitti pölyjen pyyhintä”, Sami kertoo tyytyväisenä
Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, alkuperäinen 7 1/4" perä. Jarrut: Rummut joka nurkassa. ”Tuossa toimii kaikki, lämmityslaitetta ja mittareita myöten. Sisusta: Entisöimätön alkuperäinen punainen sisusta. Tässä ei ollut yhtään mädäntyneet lokasuojat konehuoneen puolelta, ihme kyllä.” Etulokasuojat Sami maalasi kokonaan uudelleen, koska niissä oli ollut Suomi-mallin peilit, joiden reiät hän hitsasi umpeen. Teho: 101 hv. Hitsata siitä ei tarvinnut kuin takapyöränkaariin pikku paikat sekä takahelmojen alareunat. Moottori maalattiin myös alkuperäistä vastaavalla punaisella sävyllä”, Sami selittää. Ne kun ovat edellisen omistajan mukaan olleet autossa jo sen tullessa hänelle 1984. ”Pissapojan pussin tilasin ostin suomalaisesta nettikaupasta, se oli yleismallisena niin paljon halvempi, kuin tähän malliin tilattuna. Tilasin netistä punaiset Mopar-korkit sekä oikeanlaisen tarran. 62 Plymouth Valiant V100 ’64 AMERIKAN RAUTA 4/2024. ”Alla olleet vanteet hiekkapuhallutettiin ja maalattiin korin valkoisella, ja alle tilattiin uudet renkaat, joiden tulossa kesti todella kauan. Faktat Plymouth Valiant V100 ’64 Omistaja: Sami Puumalainen, 45 Paikka: Vantaa Moottori: 170 cid R6. Ei tuota 165/80 R13 -kokoa enää hyllyssä ollut, mutta hyvin ne tuohon sopivat.” Tarkasti detaljoitu. Semmoinen virhe siinä kuulemma vielä kesällä oli, että pissapojan letkut olivat vaihtuneet jossain vaiheessa kirkkaisiin, vaikka niiden kuului olla mustat. Etuhiekkapeltiin tein pikku paikat, ja etulokareiden takapäät piti tehdä kokonaan. Vanteet: 5x13" korin väriset peltivanteet. ”Se on mielenkiintoinen juttu, että miksi se lääkärismies olisi vaihtanut tuohon väärät kapselit, mutta onhan ne alkuperäiset joskus voineet hävitä ja tilalle on myyty vain jotkut vastaavat”, Sami pohtii ja kuittaa sitten: ”Sun täytyy kirjoittaa sinne loppuun, ettei tästä mobilismista nyt kuitenkaan ole tullut mikään pysyvä tauti, vaan nyt hankittuna on jo toinenkin samanlainen ’65-mallinen, joka raiskataan kiihdytysautoksi. Konehuone saattaa olla Samin käsittelyn jäljiltä hienompi kuin uutena. Sami hankki konehuoneeseen uudet alkuperäisen tyyppiset tarrat, jotka kiinnitteli tarkalleen alkuperäisille paikoilleen. Akun tein itse tuollaiseksi vanhan näköiseksi itse. Pohjassa roikkui vanha massa paikka paikoin niin, että se näytti paljon ruosteisemmalta, kuin oli. 101-hevosvoimainen 2,8 litran kutonen ei ole varsinainen voimanpesä, mutta sitäkin luotettavampi. Tänä talvena vaihdoin ne mustiin, ja laitoin jakajan sisälle piiloon Pertronixin kärjettömän sytytyksen.” Sami on toivonut saavansa jotain kautta käsiinsä vanhoja kuvia Valiantista, sillä kummastusta on herättänyt se, missä vaiheessa muuten täysin alkuperäisenä säilyneeseen autoon ovat päätyneet nykyiset Dartin pillerikapselit. Alusta: Vääntösauvat edessä, lehtijouset takana. Renkaat: Vitour 165/80 R13 edessä. ”Konehuoneen pinnat vedettiin epoksilla, ja maalattiin alkuperäisellä Persian White -valkoisella. Siitä joku tuli Vantaan Cruisingissa huomauttamaan. Sillä on haaveena osallistua Ruotsin Street Weekille.” Akku on ihan tavallinen tasakantinen musta nykymalli, jonka Sami on vanhentanut Mopar-korkeilla ja vanhantyyppisellä tarralla. Edessä oli vielä paikallaan Lokari Oy:n alumiiniset sisälokarit. Kori: Alkuperäinen. Tuossa toimii kaikki, lämmityslaitetta ja mittareita myöten. Piti vain etsiä Motonetistä sellainen akku, joka oli musta ja tasakantinen”, mies jatkaa. ”Katsoin vielä, että laitoin kaikki uudet tarrat prikulleen samoihin paikkoihin kuin alkuperäiset
Uusia kaasuttimia ja kaasuttimien huoltosarjoja vahvempi kipinä antaa enemmän tehoa, pienemmän kulutuksen, vähemmän päästöjä Ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C www.kaasutinexpertti.. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. . nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle ?. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI TESTIEN TULOKSET PUHUVAT NYT: Vedetön jäähdytysneste . Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. . puh 050 523 89 51 • kurki-suonio@kolumbus.. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
Sisältä Valiant oli kuitenkin kaikin puolin ehjä, mutta jonkin verran likainen. Eipä olisi Sami Puumalainen uskonut, millainen laite oli lojunut vuosikymmenet naapurustossa pikkuhiljaa lahonneessa ulkovajassa. Moottoria ei oikeastaan olisi edes uskonut niin vähän ajetuksi, mitä se oikeasti on. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Sami Puumalainen Ei ladosta vaan pihavajasta 1. 7. Jo renkaista huomasi, että Ruususen uni oli ollut pitkä. Siellä se kuitenkin odotti noutajaansa. Vaja, josta Valiant löytyi, ei ollut järin kaksisessa kunnossa. Kuva on otettu maaliskuun alussa 2023. 6. Ei se päivänvalossakaan näyttänyt hullummalta. 64 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Plymouth Valiant V100 ’64 1 2 3 4 5 6 7 8. Pinta oli ehtinyt jonkin verran sammaloituakin. 3. 4. 5. Oikeastaan se oli sen verran heikosti pystyssä pysyvän oloinen, ettei sieltä olisi kuvitellut mitään autoa löytyvän. Hyvin vähäsanainen Build Sheet löytyi tuttuun tapaan takapenkin jousien välistä. Autoon ei tosiaan juuri ollut varusteita tehtaalta ruksittu. Konehuone oli säilynyt hämmästyttävän ruosteettomana, mutta muuten se oli juuri sellainen, kuin vanhojen käyttöautojen konehuoneet ovat. 8. 2
Etupään ruosteet oli helppoa hitsailla, kun lokarit olivat irrallaan. 12. Vanteet puhallettiin ja kunnostettiin uutta vastaaviksi. 11. 65 AMERIKAN RAUTA 4/2024 9 10 11 12 14 15 16 17 13. 13. Peräpäässä korjausta vaativat lähinnä takakaaret. Kauan seisseen auton jarrut käytiin läpi ja iskarit uusittiin. 9. 14. 17. Ruostevaurioita korissa ei onneksi paljoa ollut. 10. Penkit pestiin irrallaan. Hitsausta vaatineet etulokasuojat Sami päätyi maalaamaan kokonaan uudelleen. 16. 15. Sami päätti fiksata konehuoneen huolellisesti. Oikeastaan tässä kohtaa tehtiin ylientisöinti, sillä alkuaan se on ollut osittain korinsävyinen sumurajalla. Moottoritila sai uuden alkuperäisenvalkoisen maalipinnan. Myös jäähdytinpalkki sai uuden satiininmustan maalin pintaansa
66 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Harley-Davidson Dyna FXDX Super Glide Sport ’00. Kahdeksan vuotta Kristian Helanderin ensimmäisen pyörän esittelystä lehdessämme on aika esitellä miehen juuri valmistunut clubstyle-Dyna, joka tekee kunniaa niin old school bikereille kuin hot rodeillekin. 67 4/2024 AMERIKAN RAUTA
Jarrulevyt on vaihdettu piparinmallisiin niin edessä kuin takanakin. Siihen oli Trashin Supplyn putki laitettu jo mulle tullessa, mutta se oli ihan orkkismusta ja lommoisella tankilla. Ostin sen takaisin, laitettiin se taas kuntoon ja ajeltiin sillä kaverin kanssa seuraava kesä. Se seisoi useamman vuoden, kunnes lopulta myin sen pala kerrallaan pois lopulta papereita ja runkoa myöten”, Kollina paikallisten tuntema Kristian Helander selittää. Sopiva aihio löytyikin Rinta-Joupin autoliikkeestä viime kesänä. Siihen tuli liekkiä, pinstripea ja flakea kaikkia. Tuohan on alun perin 1500-kuutoinen Twin Cam, viisivaihteinen ja 57-heppainen. Huhujen mukaan sen on ostanut joku paikallinen jengipäällikkö, jolta se on tullut Pohjois-Suomeen. Ennen vuotta 2006 valmistetut on kevyempiä kuin uudemmat, ja noissahan on vielä kaasarikonekin”, mies jatkaa. ”Tuolla on 34 000 vain ajettu, se on Ruotsissa myyty uutena. Mulla meni varmaan 100 tuntia tuon maalauksen miettimiseen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä oikein edes puhetta, millaista tehdään. Siinä on S&S:n ysivitonen strokerkitti nokkineen, ja se säädettiin siellä uusiksi. Värimaailma on kylläkin täysin mun silloin kaksivuotiaan tyttären päättämä. ”M ä olin 24 silloin, kun tehtiin juttu siitä mun V-Rodista, ja nyt olen 32. Noihin Dyniin olin mieltynyt, kun pidin sellaista matkaystävällisempänä, kuin V-Rodia, siinä kun se ajoasento oli niin hirveä. ”Ajoin mä siinä välissä turbo-Gixerillä, joka oli mulla ollut jo aikoinaan. Halusin tehdä restomodin”, Kolli kertoo. Se oli helvetin hyvä aihio alkaa tekemään. Minä halusin siihen lowriderkulttuuria, hot rod -kulttuuria ja vähän vanhan ajan törmäilyautoista tuttua flakepintaa.” Runkoa ei tällä kertaa lähdetty muokkailemaan, vaan siitä vain fiksailtiin ruosteet, ja kaikki osat, jotka eivät käyneet TiNillä, vedettiin röpömaalilla mustaksi. ”Kone on Bike Doctorin käsialaa. Olin kuitenkin viisi vuotta visioinut, millaisen Harrikan tekisi. 68 Harley-Davidson Dyna FXDX ’00 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Haluttiin tehdä maalauksesta kunnianosoitus paitsi hot rod -kulttuurille, myös old school bikereille. ”Syyskuun 15. päivä oli viimeiset ajot, minkä jälkeen purettiin pyörä kaverin kanssa. Nyt siitä tuli dynossa Minä halusin siihen lowrider-kulttuuria, hot rod -kulttuuria ja vähän vanhan ajan törmäilyautoista tuttua flakepintaa. ”Kaikki maalattava kiikutettiin sun suosituksesta Niemisen Timolle Hämeenlinnaan. Halusin juuri tuollaisen ensimmäisen polven Dynan, jotka ovat stunttiväen suosiossa. Kun mulla oli kaikki pyörät olleet mustia, niin halusin nyt jotain muuta. Mulla oli visio valmiina, kun olin sitä viisi vuotta miettinyt.” Perinteitä kunnioittaen. Siinähän kävi niin, että V-Rodiin piti tulla remmiahdin, ja mulla lähti duunit alta silloin, niin se jäi sitten seisomaan keskeneräisenä. Öhlinsin iskarit on mitoitettu omistajan painon mukaan
Siinä on vähän kaikkea.” Ajovalo on rajun näköinen ja oikeasti kirkas Baja Designin ledimalli. Toihan on vähän niin kuin piparkakkutalo. Se toi sellaista race-henkeä, kuten Öhlinsitkin. Pyörään on valmiina samalla teemalla maalattu maskikin, mutta se ei ole tulossa käyttöön, sillä se ei sovi paikalleen nykyisen etulampun kanssa. Takarenkaana on nyt Michelinin 130 leveä Commander 3, kun sieltä tuli väärän mallinen eturatas Jenkeistä. ”Taakse tuli mittatilauksena mun painolle tilatut Öhlinsin iskarit. ”Se vanha kiinalamppu oli ihan hirveä. Saa nähdä, saadaanko vielä muutama hevonen lisää. Tilasin TMF Cyclelta rattaat ja ketjut, jossain vaiheessa kun on tarkoituksena vaihtaa moottori 124:een.” Etupää on Dynan alkuperäinen kapea säädettävä versio, sinne on tosin vaihdettu tuplapiparilevyt. TiNin toteuttama flakemaalaus on todella upea. Eivät nuo logotkaan kuvasta mitenkään mun aatetta, vaan ovat mun omaa perverssiä huumoria. Tämähän on muutettu hihnavedolta ketjulle. Mä haluan välillä ajaa kovaa tälläkin”, mies tunnustaa ja summaa sitten: ”12 tonnia siihen meni talven mittaan. Myös tanko on clubstyle-tyyliin kuuluva crossipyörän tanko, ja sen tupit on Vansin polkupyöräkamaa. ”Tuohon on tehty myös enskaremontti nyt talvella, kun tarkoitus oli, että tämä tosiaan kestää ajaa. Tuska tuottaa taidetta, ja taide on onnistuneinta silloin, kun se herättää tunnereaktion hyvässä tai pahassa. Kytkinja jarrukahvat on billet-alumiiniset Moons MC:n tekemät motocross-tyyppiset, ja War Machine -tekstillä varustettu ilmanputsarin kotelo sekä sytkäboksin kansi ovat Death Metal Racingiltä.” Ajovaloksi löytyi Baja Designin baja-aavikkokilpuriin tehty lisävalo, joka on E-hyväksytty ja oikeasti kirkas. 80 heppaa renkaalta, eli joku 90 koneelta, mutta viedään se vielä uudestaan rullille, kunhan vaihdetaan kaasariin isompi neula. Tietääkseni noita samanlaisia on nyt kolmessa pyörässä Suomessa. Se sopii kikkailuunkin alkuperäistä paremmin. 69 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Ykkösellä se keulii kaasusta, ja kumi palaa kakkosellakin hyvin”, Helander kertoo tyytyväisenä. Takarengas on toistaiseksi 130-millinen, mutta vaihtuu 160-milliseen, jahka eteen saadaan toisenlainen ratas. Siitä löytyy niin liekkiä, straippeja kuin sormenjälkikuvioitakin. Kytkinja jarrukahvat ovat motocrosstyyppiset samoin kuin keskelle siirretyt jalkatapitkin. Satula on Lucky Davesin Step Up -malli, joka tuli ruututikkauksineen sellaisenaan Jenkeistä. Mittariksi löysin nettiä selailemalla Daytona Deva 01 -digimallin, jotka laitoin itse alkeellisilla työkaluilla tekemääni paneeliin. Yllättävän hyvin tähän sopii tuo keltainen valo, se jotenkin mätsää yhteen kultaisten ketjujen ja iskareiden kanssa
70 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Tampereen Pirkkahallissa nähtiin jo totuttuun tapaan todella korkeatasoinen kattaus kotimaisia kärkiautoja täydennettynä ruotsalaisilla autoilla, joista monet olivat kokeneet ensiesittelynsä pääsiäisenä Elmiassa. Moni auton muutetuista yksityiskohdista, kuten levitetyt ja uudelleen muotoillut etupyöränkaaret tai pyöristetyt ovenkulmat jäävät helposti huomaamatta. Melkoinen kattaus Ruotsin-herkkua oli tällä kertaa tarjolla erityisen paljon. Traditional Kustom -luokan kakkonen. Tekst ja kuvati: Tomi Eronen Tampere, 27.–28.4. Sieltä tuli näyttelyyn myös Andreas Åbergin ’50 Ford Kustom, joka on kuin yksi Barrisin pajan 50-luvun luomuksista. Tuomareiden tehtävä ei tosiaankaan ollut helppo, ja tällä kertaa jo pääsy näyttelyyn mukaan olisi voinut olla palkinto itsessään. Traditional Kustom -luokan voitti ansaitusti edellisen Amerikan Raudan kantta koristanut Arto Riipin ’37 Studebaker Dictator ”Miracle”. Perinteiseen tapaan Hot Rod & Rock Show’ssa esiintyi myös bändejä, ja lauantaipäivä päättyi niiden osalta Peer Güntin keikkaan – ihan niin kuin ennenkin. Hardtopiksi muutetun ja 3,5 tuumaa edestä ja 6 tuumaa takaa chopatun auton ajovalot ovat kotoisin ’52 Studebakerista, takasiipien päät taas ’51 Oldsmobile 98:sta
Hienoihin yksityiskohtiin lukeutuu eight stack -läppärungoille rakennettu Ram Air -ilmanotto. 71 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Street Car -luokan kolmospytyn Ruotsiin vei David Gunnarsin uusin projekti, Elmiassa kohauttanut ’62 Corvair. Melkoinen kattaus Klassikko-Chevyjä oli tällä kertaa näytillä melkoisen monta. Omistajan itse yhdessä Mälarlackin Nappen kanssa maalaaman auton vihreä helmiäisväri on poimittu Lexuksen värikartasta. Onttolaan mukaan lähti Personal Car -luokan kolmospytty. Tässä kolme komeista viisseiskoista. 430-hevosvoimaisella LS3:lla varustettu farmari on rakennettu Scott’s Hotrodsin Superslam-rungolle. Ehkä koko näyttelyn hienoin kokonaisuus oli tasoltaan hurjan Street Car -luokan ykköspytyn vienyt Anders Hanssonin ’57 Nomad. Jotain näyttelyn tasosta kertoo se, että vargönilaisen Jimmy Waldenin komea ’32 Roadster jäi vasta Hot Rod -luokan kolmossijalle. Pasi Poudan ’31 Tudor on melkoisen vinkeä ilmestys, Kustom Kulture Show’ssa oviin taiteillut Kivirannan tallin logot täydentävät lookia hienosti. Gunnarsin aiemman Biscayneprojektin tapaan tätäkin liikuttaa tuore Audin V8tekniikka, tällä kertaa takapäähän sijoitettuna
Amerikan Raudan osastolla nähtiin tällä kertaa ”Dirty” Harri Puheloisen Magnacharger-ahdetulla LQ4:lla ja BMW:n 6-vaihteisella manuaalilla varustettu todella härski ’59 Bel Air. Popsi Tiili toi tänäkin vuonna näytille melkoisen härskin Moparin. 72 Hot Rod & Rock Show AMERIKAN RAUTA 4/2024. Samalla korjattiin ruostevauriot, joita valkovihreänä maahantulleesta kustomista löytyi muun muassa ovien alareunoista. Mies toi nimittäin näytille myös hienon ’56 Chevy Stepparin, jota liikuttelee Magnuson-ahtimella terästetty LS1. Mielenkiintoisena detaljina kerrottakoon, että auto on oikeastaan alun perin ’50 Baby Linc, mutta muutettu Mercuryn näköiseksi. Tyyllikäs paketti. Niin ja tietysti 10-vuotisjuhlanumeron kannesta tuttu Lucy sekä tuore Miss Hot Rod Inka. Raimo Nieminen toi näytille vasta valmistuneen ’38 Buick Business Coupensa. Pettu Strömsholm maalasi taannoin Ruotsista tulleen kustomin talven aikana kokonaan uudenväriseksi, ja onhan auto nyt vielä paljon hienompi. ’63 avo-Polaran pellin alta löytyy tietysti 426. Myös somistus noteerattiin näyttelyn parhaaksi, mitä se ehdottomasti olikin. Kankaan perheen Mystery Train Tudor palkittiin tällä kertaa Personal Car -luokan ykköspytyllä. Anders Hanssonille Tukholmaan meni myös Pickup-luokan ykköspalkinto
Joakim Sandbergin omistama ’59 Thunderbird ”WildBirdin” rakensivat alun perin Ruotsissa Bo ”Gamen” Sandberg ja Matti Johansson ystävineen jo vuonna 1965! Auto ei sentään ole säilynyt tässä kunnossa, vaan se valmistui Joakimin uudelleen rakentamana tänä keväänä. Vantaalta näyttelyyn tuli Henrik Weckin nätti ’55 Bel Air Convertible. Janillahan on nykyisin toinenkin ’50, vaaleankeltainen avomallinen. Upea on myös Christer Carlsonin ”Blackie”, Chryslerin 392 Hemillä ja Tremec TKO 600 -manuaalilla varustettu ’32 Ford Roadster. Kaj Tarvaisen ’55 Nomadin Fuel Injection -kylkiteksti ei valehtele. Suomalaisvärejä rodipalkittujen keskuudessa edusti Jake Lähdeniemi ’32 Ford 5W Coupeineen. Old Classic -luokan voittanut ruotsalaisen Kenneth Öhrnin ’57 Cadillac Eldorado Brougham on huikea näky. Street Rod -luokan kirkkaimman palkinnon sai Karl-Erik Ljungin ’23 Ford T-Hot, joka on rodella härski laite upeine flakemaalauksineen ja Chevyn 427-isolohkoineen. 73 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Tälle keväälle mies sai valmiiksi uuden kustomin, hyvin klassiseen tyyliin kustomoidun ’50:n. Auton nokalta löytyy kuitenkin jotain ihan muuta kuin 50-luvun ruiskutekniikkaa, voimanlähteenä on nimittäin LS3. Hot Rodien kakkonen. Tony Vermilä toi Tampereelle ’50 Studebaker Business Coupe gasserinsa, joka kulkee Moparin isolohkotekniikan voimin. Monet muistavat vuosien takaa Jani Huhtamäen upean tummanvihreän kustom-Mercuryn. Auto sai Street Rod -luokan kakkospalkinnon. Varmasti vetoja löytyy enemmän kuin tarpeeksi
Jukka ”Jiihaa” Haapalan Crownsteriksi nimetty äärimmäisen kapealla tangolla varustettu ’62 rautapääSportster sai Chopper-luokan kolmospalkinnon. Keminmaalaisen Ilpo Varosen V10-koneinen ’70 Challenger ”Arctic Snake” koki Suomen-ensiesittelynsä Tampereella. El Bimbo -nimellä aiemmin tunnettu auto sai ensi askelensa nykyasuun Masi Isohannin käsissä, ja Masin käsialaa on myös Kimmon valmiiksi saattaman auton nykyinen tekniikka. Heikki Hölttä pokkasi ’67 R/T Coronetillaan Hot Rod & Rock Show’n Special Awardin. Cadillac Clubin osastolla oli esillä kaksi kappaletta viisysi-Coupeja. Tämä keltainen kuuluu Vesa Korhoselle. Hot Rodien ykköspalkinnon sai tamperelaisen Jari Niemisen kauniin kullanhohtoinen ’40 Ford Coupe, josta saa kyllä virheitä etsiä pidempäänkin. Mauton tallin nykyisin omistama ’27 Ford T tuntui olevan FSRA:n osaston kiinnostavin laite, vaikka esillä oli pari huomattavasti kiiltävämpää rodia. 74 Hot Rod & Rock Show AMERIKAN RAUTA 4/2024. Peoples Choice -palkinnon sai Kimmo Tolvilan raju ”El Demon”, ’60 El Camino. Littlefieldin 10-71-ahtimella ruuditetun ja sisuskaluiltaan uusitun 408 cid LS strokerin teholukemat lienevät nelinumeroiset. Myös pyöriä oli tuttuun tapaan esillä melkoinen katras. Lahtelaisen Janne Piiraisen 454-isolohkolla ja M22 ”Rock Crusher” -manuaalilla varustettu ’72 Corvette -kilpuri oli näytillä Corvette Clubin osastolla. Raisiolaisen Jari Lammin kullalla ympäriinsä koristeltu ’57 DeSoto sai Tampereelta Custom Car -luokan ykköspalkinnon. Pieni tumma kerä auton renkaan vieressä on tietysti se kyy
Ari Harjajärven pulleilla peltilevityksillä uudelleenmuotoiltu ’83 Dodge Ram Van kuuluu eittämättä Suomi-legendoihin. Fender skirtien Dia de Los Muertos -henkiset motiivit maalasi Jude Pakalén. Jussille lähtikin mukaan Truck-luokan ykköspalkinto. 75 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Siinä kävi kuulemma niin klassisesti, että Ari alkoi vaihtaa kaasutinta vuonna 2008, ja hankki isolohkon päälle uuden 770-Holleyn, mutta se sai lopulta odotella asentamistaan aina tähän kevääseen saakka. Löppösen Jussi toi Savonlinnasta näytille viimeisimmän jenkkirekkansa, liekkimaalatun Peterbilt 359:n. 90-luvulla tähän kuosiin rakennettu auto on ollut Arilla jo vuodesta 1985, eikä sitä ole näkynyt missään vuosiin. Tämä kauan maannut Suomi-Kustom Buick oli tuotu promotoimaan Mikkelin Oldtimer Runia. Talven mittaan auto sai uutta maalia niin itse koriin kuin kromiosiinsakin, ja bomb-lisävarusteitakin on karttunut melkoisesti. Vaikka keli ei ollut ihan sieltä ajankohtaan nähden parhaasta päästä, täyttyi harrasteparkki lauantaina mukavasti. Voisi luulla, että se on tuo setien nauttima peltijogurtti, josta kumpuaa etualalla näkyvän kaltaisia ideoita, mutta Peksu totesi, että se ei sittenkään ole niin, vaan parhaimmat ideat tulevat ilman jogurtteja. Allekirjoittaneen ”Bound by Honor” -nimen saanut ’38 Chevy Master Sedan bomb koki ensiesittelynsä näyttelyissä
Perinteinen kevätretki Ruotsiin, jossa järjestetään pääsiäisenä Pohjois-Euroopan suurin autotapahtuma Custom Motor Show, osoittautui jälleen suomalaisille voitokkaaksi. Näyttelyauto rankattiin Ruotsissa korkealle ja sai kolme palkintoa, Halli D:n Best Interior 1, Paras Maalaus 3 sekä Jury’s Choice. suomalaismenestys suomalaismenestys Valtava 76 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Ipe’s Garage, eli Ilpo Varonen tiimeineen Keminmaalta, on aiemminkin osallistunut Elmiaan Mustangeillaan. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman jönköping, ruotsi 29.3.–1.4. Tapahtuma päättyi uuteen yleisöennätykseen, kun yli 97 000 kävijää saapui paikalle. Tällä kertaa esiteltiin seitsemän vuoden ajan rakenneltu ’70 Challenger Viperin V10-tekniikalla ja teeman mukaisella Autorama-osastolla. Jaetuista pysteistä peräti kahdeksan matkasi Suomeen. Jönköpingissä järjestettävä tapahtuma vetää puoleensa alan rakentajia ja yleisöä kaikilta ilmansuunnilta esittelemään ja ihailemaan talven aikana valmistuneita menopelejä, joita oli tänä vuonna esillä yli 800 laidasta laitaan. Arctic Snake esiteltiin ensimmäistä kertaa yleisölle suurella tunteella
Diesel-V8:lla ja tuplataka-akseleilla kierrellään ensi kesän tapahtumia. Ford olikin yksi näyttelyn palkintoharavoista. Steven Järudds perheineen yllättää joka vuosi uusilla rakennelmilla. Roine Nilsson on erikoistunut Kanadan mallisiin Fordeihin ja toi esille harvinaisen ’56-mallisen Meteor Rideau Victoria -mallin erittäin vähäisillä käyttötunneilla. Etuakselistona oli kuitenkin uusi Mustang 2 -tyyppinen. Per Erik Alvanin Superbird vuodelta 1970 on ainoa laatuaan. Niinikään Järuddsin palveluksessa oleva Rasmus Boberg esitteli Pickup-uutuuden, jonka rakentelutyyliä ei Pohjoismaissa ole toistaiseksi paljon nähty. Tämä F100 vuodelta 1964 on asiakasauto, johon valittiin uudempi tekniikka vuoden 2018 Mustangista. Ford Mustang täyttää tänä vuonna 60 vuotta, ja näyttelyssä oli juhlavuoden kunniaksi useita erityylisiä Mustang-malleja esillä. Se on entisöity täysin alkuperäisillä osilla ja todella hieno yksityiskohtiin asti. Paljon huomiota sai myös Musla-projekti, jossa Niklas Berglund oli onnistunut yhdistämään ’66 Mustangin tuoreeseen Tesla-alustaan. Joakim ja Sven Sandberg esittelivät ensi kertaa neljä vuotta työn alla olleen showautonsa, ”Wildbirdin”, jonka Bosse ”Gamen” Sandberg aikoinaan esitteli kolmessakin eri versiossa Tukholman Hot Rod Show’ssa 1960-luvulla. 77 4/2024 AMERIKAN RAUTA
Välillä on ihana istahtaa hetkeksi levähtämään. 78 Custom Motor Show 2024 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Tommy Fält Hedemorasta toi esille Custom-version suosikkimallistaan, joka on Ford ’37. David Gunnarsin esittelemä Chevrolet Corvair Audin tekniikalla sai paljon huomiota ja palkintoja. Torgny Martinsson esitteli Lowrider-henkisen Pontiac Streamlinerinsa vuodelta 1948. Suomea edustamassa oli myös Patric Backholm Vaasasta Hot Rod -henkisellä Valmet 2000 -traktorilla. Autonhoitotuotteet ovat tärkeä osa autonäyttelyitä. Harvinaisempi rakentelun kohde Street Rodiksi oli Lars Ekelundin ’34 Chevrolet, josta on kuoriutunut erittäin asiallinen peli. Pääsiäinen Jönköpingissä tarjoaa virkistystä mielille, mutta jaloille se on yhtä tuskaa. Sven Bilredin omavalmisteinen veneperä-roadster suoralla 12-sylinterisellä moottorilla on ollut ennenkin esillä, mutta nyt auto oli osana Motornördin videotuotannon PR-osastoa. Myös Heikki Heino Tampereelta esitteli ’51 Mercury Monterey Kustomin. Angelwaxin osastolla Anders Hansson esitteli modernisoidun ’56 Chevy Pickupinsa
79 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Jimmy Engstedt toi näytille patinakuosisen Hot Rodin, jonka trailerin vetoautona toimi aavikkotyylinen noin 40 vuotta nuorempi Ford. Dan Johanssonin värikäs kupla nähtiin Järvenpäässä 2023. A-Bombers oli koonnut vakuuttavan määrän ajanmukaista kalustoa ja rekvisiittaa tuoden esille A-Bombers Old Style Weekend -tapahtuman tunnelman. Tänä vuonna yksi herkkupala oli viime numerossa esitelty Sofia Rahmbergin Impala ’59 Lowrider. Kuplarakennelman jälkeen Danin tallista on syntynyt upea nostalginen T-Ford Hot Rod. Meguiarsin megaosastolla on aina eri tyylisuuntien laadukkainta kalustoa tarjolla. Vuoden amerikanvieras oli Hollywood Hot Rodsin Troy Ladd, joka saapui Los Angelesista tervehtimään pohjoismaisia autonrakentajia. Troyn rakentama ja näyttelyssä esitelty Ford Roadster ’32 on nykyisin norjalaisessa omistuksessa. Näytillä oli viimeisteltyjen ajoneuvojen vastakohtana puolivalmiita projekteja, joita rakentajat esittelivät ja rakentelivat yleisön edessä
Norjalainen tapahtumasarja Gatebil, joka tunnetaan villeistä rata-ajopäivistä ja kosteista iltabileistä, markkinoi uutta ajokautta tehokkaalla Impalalla, jonka kabiinissa soi taukoamatta menevää musiikkia. Rasmus Hansson oli valinnut modernin tekniikan ja esitteli auliisti myös ’59 Impalansa alustaa. Kustomkuumeosastolla nähtiin joitakin valittuja herkkuja menneiltä ajoilta, kuten tämä Lars Erik Lindbergin Ford/ Arctic Cat T23 1923. Johan Larssonin Dodge Dart Hemi ’68 oli yksi mieleenpainuvimmista autoista kilpuripuolella. Mieleenpainuva oli myös Peter Haglundin Pontiac Firebird Formula ’74 hienoine 70-luvun stuukeineen. Micke Fredriksson esitteli Lahdessakin nähtyä legendaarista Hot Rodia, jonka hyvin tunnettu ruotsalainen kilpa-kuljettaja Picko Troberg aikoinaan tuotti rengasfirmalle ja esitteli Tukholman Hot Rod Show’ssa. Tobias Anderssonin vihreälle Mopar-klassikko, Plymouth Coronet Super Bee vuodelta 1970, oli saanut hienon esittelyalustan. 80 Custom Motor Show 2024 AMERIKAN RAUTA 4/2024
Hupikäytölle ei ollut estettä. Se edustaa brittiläistä Street Rodia parhaimmillaan. Rakenteluosuudessa nähtiin mielenkiintoinen live-projekti, jossa Wheels-lehden toimittajat, Håkan Johansson ja Billy Söder, työstivät uudet etuloksut ynnä muuta vanhaan 70-luvun Camaro-kilpuriin. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Messujen isoin kaunotar oli ’84 Kenworth, jonka perässä oli 1970-luvulta peräisin oleva vaunu, joka rekisteröintisyistä oli sisustettu hulppeaksi Western-baariksi. Anders Nilsson esitteli ensimmäistä kertaa Double Trouble VW:nsä viime syksyn Jenkkiautonäyttelyssä, ja näyttelymenestys jatkui Elmiassa, missä harrastajat kerääntyivät Volkkariosaston ympärille ihmettelemään auton teknisiä innovaatioita. Näyttelyssä oli paljon yksinkertaisia ja hienoja yksityiskohtia somistuksissa, kuten tässä modernisoidussa ’64 Chevy Pickupissa. Suuret odotukset kohdistuvat kesäkuun Mantorpin Bug Run -tapahtumaan, joka täyttää 40 vuotta ja saattaa olla se viimeinen. Tämäkin paikallinen C1-Corvette oli juuri herätetty pitkästä Ruususen unesta, eikä sitä ollut aikomustakaan entisöidä, vaan nauttia autosta sellaisenaan. Aurinkoinen sää houkutteli lukuisia klassikkoautojen omistajia vaeltamaan kohti Jönköpingiä. Auto, jota voisi luulla Angliaksi, on oikeastaan Kurt Ljungkvistin rakentama Ford Thames vuodelta 1948. 81 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Näin reilut 2 metriä liian pitkä yhdistelmä saatiin Tanskassa rekisteröityä ei-kaupalliseen käyttöön. Tänä vuonna oli harvinaisen paljon Volkswageneita ja Porscheja näytillä Elmiassa. Tuplavoitot ”Tuplaongelmalle”, Halli D:n Best Engine 2 sekä Jury’s Choice. Suomestakin lähtee sinne paljon Volkswagen-kalustoa
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Niko Vanhanen Kerava, 11.4. Kerava 82 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Antti Riola saapui ’65 avoMustangeineen paikalle naapurikunta Tuusulasta. Cafe Racing Pirteä Bright Teal Metallic on tämän ’95 C1500:n alkuperäinen väri. Jani Huhtamäki tuli myös tontille katto alhaalla Kaliforniasta suoraan ensimmäiseltä omistajalta hankkimallaan ’50 avo-Mercurylla. Tätä kirjoitettaessa kevään vilkkain cruising lienee ollut Keravalla huhtikuun alkupuolella, kun aurinko paistoi ja tiet olivat sulat ja kuivat, vaikkei mitään lämpöennätyksiä hivottukaan. Myös Kiviojan Tume oli tullut Lahdesta tuulettamaan kiukkuisella 426 Hemi -tekniikalla varustettua ’69 Dodge D100 -steppariaan. Harvemmin meillä päin on nähty auton malli sikälikin, että se on lyhytlavainen Fleetside. Mussessa pysyi vielä katto päällä, mikä ei ole sinällään ihme, että sää oli aurinkoisuudestaan huolimatta melkoisen viileä
Ode Vinhava oli saattanut talviharrasteautonaan toimivaa Buick Electra Estatea astetta lähemmäs alkuperäiskuntoa kokopeittävillä kapseleilla ja valkoraitarenkailla. Nesteelle oli saapunut myös allekirjoittaneella ollessa Amerikan Raudassa esitelty ’63 Oldsmobile Dynamic 88 -farkku, joka näytti joka puolelta uutta vastaavalta. Rallin MM-sarjaakin ajaneen Tade Larion isolohkotekniikkainen ’70 Newport Convertible ei kuulostanut ihan vakiolta, ja sauhuttikin rengasta useampaankin otteeseen tontilta poistuessaan. Jotkut olivat uskaltautuneet jo laskemaan katon alas. Viime kesänähän auto liikkui pillerikapselein ja valkotekstirenkain. Oscar Turtia, jonka isolohko-Dart esiteltiin Amerikan Raudassa pari numeroa takaperin, oli liikkeellä uudella hankinnallaan, maukkaasti kustomoidulla ’51 Letukalla. Nämä autot kuuluvat varmasti Suomen cruisingien useimmin nähtyihin. Ilmeisen vähän ajettu auto onkin. 83 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Marco Käyhkön ’69 Swingeristä löytyy potkua, voimanlähteenä on nimittäin mekaanisesti ahdettu 6,2-litrainen Hellcat Hemi. Ainakin karvaisemmat kaverit tuntuivat tykkäävän. Petri Putkuri Galaxieineen ja Thony Nyman Darteineen ovat melko varmasti paikalla, jos jossain päin Etelä-Suomea tapahtuu. Ilmassa on vahvasti Amerikkaa, kun Jouko Sydänmaa lipuu keula pystyssä ’64 Impalallaan
Osanottajia on arvioiden mukaan satojatuhansia ja kaikkia ei välttämättä kiinnosta kilvanajo, joten Daytonassa ja lähiseudulla järjestetään valtava määrä erilaisia oheistapahtumia, kuten näyttelyitä, romutoreja, missikisoja, surmanajoa, uusien pyörien koeajoja ynnä muuta. kerran, ja maaliskuun alkuun ajoittuva tapahtuma houkuttelee osanottajia joka vuosi ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa Floridan lämpimään. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Daytona beach 1.–10.3. Tapahtumaan saapuvat nauttivatkin täysin siemauksin kierrellen lähiseutujen maisemareittejä pyörillään, kun kotona on vielä lunta ja pakkasta. Autoliikenteeltä suljettu Main Street baareineen on ehdoton näyttäytymispaikka, jossa voi bongata vaikka mitä taivaan ja maan väliltä. Moottoripyöriä on joka paikassa jopa ruuhkaksi asti, kun ihmiset siirtyvät tapahtumasta toiseen. Myös klassikkopyöriä, kuten Knuckleja näkyi näyttelyissä ja muutenkin paljon aikaisempaa enemmän. Bike Week Daytona 84 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Vaikka paljain päin. Kisan erikoisuus ovat lähes sata vuotta vanhat ajokit, vuosimalliraja on 30-luvun alussa. Viime vuosien kiinnostavampia uusia tapahtumia on Billy Lane’s Sons of Speed -kilpa-ajot, jotka järjestetään läheisellä New Smyrna Speedwaylla. Florida houkuttelee bikereitä myös kypäräpakon puuttumisella. B ike weekiä vietettiin siis jo 83. Rannalta on siirrytty 60-luvun alussa rakennetulle maailman kuuluisimmalle speedwaylle, jolla tämän päivän moottoripyöräkisat ajetaan. Daytonassa ovat aina hyvin esillä Amerikan pyörämailman uusimmat trendit, vuosituhannen alun chopperpajatrendi (Orange County Choppers ym.) loisti nyt poissaolollaan ja nousussa vaikutti olevan nuorten heppujen suditteluja keulimishommat. Jos olet yli 21 ja sinulla on riittävä vakuutus, ei kypärä ole pakollinen varuste toisin kuin ajolasit. Maailman suurimpiin kuuluva moottoripyörätapahtuma sai alkunsa vuonna 1937 kilpailuista beachillä, jossa ajettiin myös autojen nopeusennätyksiä ennen varta vasten rakennettuja kilparatoja
85 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Sons of Speedin voittotiimi hymyilee medialle. 213-numerolla oleva lähettäjä jättäytyy varikolle. International Speedwayn vieressä oli Harleyn tehtaan koeajoalue, jossa pääsi heittämään tehdasuudella pyörällä pikku lenkin. Nämä tytöt olivat promoamassa paikallista mallasjuomaa. Cabbage Patch -leirintäalueella oli yleisöä houkuttelemassa surmanajonäytös, jossa kalustona oli 20-30-lukujen Indianeja. Sons of Speedin varikolla tämä noin 100-vuotias Harley sai säätöä osakseen. Tämä on Billy Lanen veli Warren rakentama pyörä, jonka koneesta ei juuri alkuperäistä tehtaan osaa löydy, mutta voidaan kuitenkin laskea old school -osastolle. Tässä eräästä niistä pyörä, jossa joku on sovittanut kaksi 45 cid sivuventtiilikonetta samaan runkoon. Erilaisia näyttelyitä riitttää bike weekin joka päivälle. Nostalgiavauhtikilpailu Billy Lane’s Sons of Speedin lähtö on tapahtunut
Tropical Tattoo Show’ssa oli esillä myös tämä taidonnäyte, jossa oli toteutettu metallista 30-luvun tankinmerkki suoraan tankin kylkeen. Värikästä näyttely-yleisöä. Wills Tropical Tattoon sponsoroima näyttely vetää uskomattoman määrän hienoja vanhan liiton rakenneltuja pyöriä. 86 Daytona Bike Week AMERIKAN RAUTA 4/2024. Minne vain menikin, oli moottoripyöriä ruuhkaksi asti. Aistikkaan värinen bagger. Näyttelybongaus Broken Spoke Saloon -näyttelystä. Tässä tapahtuman kansainvälisiä osallistujia Suomesta ja Saksasta. Tässä Cabbage Patchin tapahtuma-aluetta. Värimaailma oli myös silmää hivelevä
Neliovisia ja farmareita näkee Pirkanmaalla aivan eri malliin kuin pääkaupunkiseudun cruisingeissa. Vaikka sää oli kolea, kerääntyi väkeä cruisailemaan Hot Rod & Rock Show’n aikaan melkoisesti. Ei, se ei ollut rikki. Vaikka allekirjoittanut ei varsinaisesti lukeudu ruumisautofaneihin, on Jarmo Nuutren Caddy Hearsessa sitä jotain. Ehdottomiin Suomi-legendoihin kuuluva ja lehdessämmekin esitelty The Judge ei jätä koskaan kylmäksi – oli sitten ulkona lämpöasteita enemmän tai vähemmän. Tämä korea ’58 Biscayne lowrider on kulkeutunut Oulun suunnalta Mauton tallille. Rane Kauhanen oli lähtenyt liikenteeseen ’71 LeMans Sport -avollaan. Tähän Delta 88:iin hiottu struktuuripinta oli suorastaan kaunis. 20-tuumaiset peltivanteet sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. Malibu-sleeperin konehuoneessa ihmeteltiin turboahdettua LS-pataa. 87 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Tampereen Cruising Loimaalaisen Teppo Heinosen ’69 Chargerin nokalta löytyy se Moparin voimapateista legendaarisin, nimittäin 426 Hemi. Teksti: Tomi Eronen 27.4
Olin juuri täyttänyt 17, kun vanhempani hankkivat rengasliikkeen, johon menin sitten töihin. Olin oikeastaan menossa collegeen, mutta sitten vuoden päästä vetovastuu yrityksestä jäikin minulle. Koska aloitit vannebisneksessä, Hank. Tänä keväänä sopivasti rengassesongin korvilla se aika vihdoin järjestyikin. Alussa oli vain 14-tuumaisia vanteita, mutta sitten pian saatiin mallistoon Performance Plus Tire Amerikan Rauta vierailee: 88 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Kuinka siinä niin kävi. Olimme mukana lowrider-segmentissä heti alkuun, myimme paljon Rocketia ja Dynastya, viisipuolaisia kromivanteita, 14x6" reverse oli se lowriderkoko. –70-luvun puolivälissä suosituksi tuli pulttikiinnitteinen Tru-Spoke-pinnavanne, jota myytiin paljon 14x7 " koossa. Kerroit, että se oli sinun ideasi, jonka myötä Dayton alkoi valmistaa nykyisenkaltaisia lowrider-pinnavanteita. –Se oli vuonna 1971. Tapasin silloin vielä Los Angelesissa järjestetyssä SEMA Show’ssa Daytonin omistaneen Jim Shortin, joka oli ostanut firman sen tehtyä konkurssin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Vierailimme Long Beachilla yhdellä USA:n merkittävimpiin kuuluvista rengasliikkeistä, jonka omistaja Hank Feldman on mies, jonka ansiota on se, että markkinoilla on nykyisen kaltaisia lowrider-pinnavanteita! K un pari vuotta takaperin Las Vegasissa SEMA Show’ssa tapasin Hank Feldmanin, tuli puheeksi, että minäkin harrastan lowridereita, ja hän kertoi, että hän on itse asiassa se, kuka sai idean 100-spoke-pinnavanteesta. Aloitimme Inglewoodissa, jossa valtaosa asiakkaista oli mustia, ja se oli pelkkä rengasliike, mutta otimme pian myyntiin myös kaikenlaisia autovarusteita. Tämän vuoden alussa menehtyneellä Jimillä oli pieni osasto näyttelyssä, jossa oli esillä brittiautojen kapeita pinnavanteita, ja kysyin häneltä, että voisitko tehdä tällaisen vanteen reversenä ja radial-pinnaisena silloisen cross lacen sijaan, ja hän kiinnostui aiheesta. Shelby-vanteet olivat myös suosittuja. Daytonhan oli valmistanut pinnavanteita jo vuodesta 1916 jopa lentokoneisiin, mutta autoissa sen valikoima oli keskittynyt lähinnä eurooppalaisiin urheiluautoihin. Sovimmekin jo tuolloin, että kunhan sopiva aika tulee, niin tulen vierailemaan Kalifornian liikkeellä ja jutustellaan tarkemmin Hankin historiasta vanteiden ja renkaiden parissa
Lisäksi paljon meni sivuputkia, ja light bareja, siis sellaisia valourkuja sisätiloihin. Lowriderbisnes muuttui kovasti siihen aikaan, monet alkoivat ostaa 15-tuumaisia alkuperäistyyppisiä vanteita ja leveitä valkosivuja vanhojen kapeampiraitaisten sijaan. Ne myivät hyvin, joten ehdotin hänelle kokokromisen lisäksi myös erilaisia kultakombinaatioita, joita pian otettiin tuotantoon myös. Myynnissä oli myös paljon VW-tavaraa, keulamerkkejä, ja brat olivat myös suosittuja. lisäksi 13x7". 89 4/2024 AMERIKAN RAUTA. 1990-luku oli hullua aikaa. –Meillä oli 10 liikettä ja iso jakelubisnes, mutta kolme liikkeistä poltettiin maan tasalle ja kaksi ryöstettiin tyhjäksi mellakoissa. –Ei minulla ollut lowrideria koskaan, tein paljon töitä, eikä minulla ollut aikaa rakennella mitään itselle. Firman nimi oli aiemmin Big House of Chrome. 90-luvulla vanteita alettiin kuitenkin kopioida ensin Koreassa ja sitten Kiinassa, ja se vahingoitti koko bisnestä. Sillä oli iso vaikutus meidän bisnekseemme. Willys Jeep minulla oli, se oli hieno laite. Dennis kertoi, että teidän liikkeenne tuhottiin pitkälti LA:n mellakoissa. San Franciscossa oli eräs toinen vanneliike, jonka kanssa olimme niiden suurimmat myyjät. Eivät ole Cal Chromen reversed-vanteet olleet kalliita... Sitä kautta autoin myös kehittämään heille lowrider-renkaita, kuten uuden 5.20-kokoisen Premium Sportin, joka oli kadonnut markkinoilta. Olitko itse lowrider, tai oliko sinulla silloin rakenneltua autoa. Mitä kaikkea muuta siellä oli myytävänä vanteiden ja renkaiden lisäksi. Emme menneet kuitenkaan konkurssiin, vaan teimme maksusuunnitelmia päämiestemme kanssa, ja asioista selvittiin, mutta sitä myötä liikkeiden määrä väheni yhteen, joka avattiin Long Beachille 1993. Kuvassa oikealla poseeraava Hank kertoo pitävänsä suomalaista Kontio Tyresiä kuin omana brändinään. Nykyisissä tiloissaan Kalifornian Long Beachilla Performance Plus Tire on toiminut 90-luvun alusta. Niihin aikoihin Cokerilla oli hyvä hype valkosivubisneksessä, ja meistä tuli heidän isoin asiakkaansa. Sitten Jim myi firmansa. Hankin vieressä hänen myös Performance Plussalla työskentelevä poikansa Dennis Feldman, sekä Kontion Cristian Kundt, Performance Plus Tiren myyntipäällikkö Howard Cook, allekirjoittanut ja vasemmalla Kontion Antti Heiskanen. 80-luvun puoliväliin asti yrityksen nimi oli The Big House of Chrome. Long Beachin myymälässä on myös tyylikkääseen 50-luvun tyyliin sisustettu diner-nurkkaus. –Myimme esimerkiksi takalasinritilöitä, jotka olivat suosittuja Camaroissa
Sitten tulivat isot vanteet ja valtasivat markkinaa. Kun rap-musiikki tuli suosituksi, se nosti myös lowriderit suuren yleisön tietoisuuteen, ja se näkyi erityisesti Comptonissa ja Inglewoodissa. –Joskus 1983-1984 mini truckeista tuli hyvin suosittuja, ja mekin ostimme niihin Semperit-renkaita konttikaupalla. Alkuun japanilaisten harrastus pyöri lowridereiden ympärillä, mutta sitten suosituiksi tulivat Honda Civicit ynnä muut autot, joihin laitettiin 15-tuumaisia aluvanteita 195/50 -kokoisilla renkailla. Myös monet tunnetut nimet, kuten Snoop Dogg ja Ice-T olivat asiakkaitamme. Alempi tunnetaan nimellä ”Mustard & Mayonnaise”. Mini truckeista tuli suosittuja, koska niitä sai ostaa uutena muutamalla tonnilla. Long Beachin myymälässä tehdään rengasja vanneasennusten lisäksi myös madalluksia sekä pyöränkulmien suuntauksia. Isot neliveto-pickupit ovat rapakon takana kovassa suosiossa, mistä kielii myös suuri niihin suunnattu vannevalikoima. Välillä näki myös jengien välisiä tappeluita parkkipaikalla, ja kyllä niihin tappeluihin joutui joskus henkilökuntakin. Enkei oli hyvin suosittu vannemerkki niissä, tuntui että mikä vaan kävi kaupaksi, jos laatikossa oli se nimi. Inglewoodissa oli Crips ja Bloods, ja piti olla varovainen, miten pukeutui. Teidän liikkeitä oli tosiaan paljon jengialueilla, kuinka se näkyi teidän arjessanne. –Meille on murtauduttu ja meidät on ryöstetty enemmän kertoja kuin muistan. Suzuki Samurai oli aikoinaan suosittu myös, mutta se juttu ei kestänyt kauaa. Vogue Tyre on Suomessa koko lailla tuntematon merkki, jonka erikoisuutena ovat tuplaraitarenkaat. Se oli lowridereiden ja mini truckien kultaaikaa. Alkuun isot vanteet olivat erityisesti kromattuina hyvin kalliita, mutta kiinantuotanto laski hintoja reilusti. Alkuun isot vanteet olivat erityisesti kromattuina hyvin kalliita. 90 Premium Plus Tire AMERIKAN RAUTA 4/2024. Siitä ne pikkuhiljaa kasvoivat
Työn alla hallissa oli myös tämä ’65 Dart. Kuinka paljon teillä on työntekijöitä. Täytyy sanoa, että arvostan sitä, että Pohjois-Euroopassa arvostetaan niin paljon meidän autoharrastustamme ja harrastetaan amerikkalaisia autoja niin paljon.. Harrastus tuntuu siirtyvän Kaliforniasta ja muista kalliista osavaltioista Teksasiin, Tennesseehen ja Carolinaan, kun ihmiset muuttavat halvemman elämän perässä sinne. –Tennesseessä 7, ja noin 40 Kaliforniassa, mutta olemme siirtämässä varastoa Tenneseehen, joten väki siellä lisääntyy. Kontio Tyresiä pidämme myös ikään kuin omanamme nykyään. Vietän itsekin 30 prosenttia ajastani Tennesseen talolla nykyään. –Olen ollut auttamassa monia vanneja rengasbrändejä kehityksessä, mutta omia merkkejä meillä ei ole ollut ennen kuin 5-6 vuotta takaperin hankimme Boyd Coddington Wheels -vannemerkin. Dennis kertoi, että pro touring ei ole USA:ssa todellisuudessa lähellekään niin suosittu rakentelusuunta, kuin paljon huomiota saaneista näyttelyautoista voisi päätellä, eikä niitä juuri viikonloppucruisingeissa näe. Onko teillä omia tuotemerkkejä. Myymälän valikoima kattaa Performance Plus Tiren omistaman Boyd Coddington Wheelsin lisäksi kaikki perinteiset tunnetut merkit, kuten American Racing ja Cragar, joista viimeksimainitulla Dennis Feldman kertoo olleen viime aikoina paljon toimitusvaikeuksia. Mikä on se juttu nyt. Se johtuu pitkälti siitä, että isossa osassa maata säät vaihtelevat niin paljon, etteivät kromatut ja kiillotetut pinnat kestä hyvänä. Long Beachillä Kaliforniassa meillä on iso myymälä, ja siellä teemme myös asennustöitä, kuten madalluksia ja pyöränkulmien suuntauksia. Sen alla on nyt aluvanteiden lisäksi myös isohalkaisijaisia peltivanteita sekä Artillery-vanteita. Uskon, että olemme heidän suurin kansainvälinen asiakkaansa. Sosiaalinen media ja internet ovat muuttaneet bisnestä melkoisesti myös osaltaan. C10:t ja muut rajusti madalletut pickupit ovat nyt todella suosittuja, ja perinteiset lowriderit ovat nousussa myös. 91 4/2024 AMERIKAN RAUTA. –Truckit ovat nyt iso juttu Amerikassa, ja musta väri on kova juttu niiden vanteissa
Muistelin edellisessä Muumio-jutussa NUS-66 Fairlane STW:tä, josta rakensin 1980-luvulla 12 sekunnin katuvankkurin 460:llä. Aamulehdessä oli sitten 1988 yllättäen ilmoitus, jossa kaupattiin lievästi kolaroitua ’80 Fairmont Futuraa Orimattilassa. Idea isolohkoisesta Fairmontista jäi jonnekin alitajuntaan kytemään. Autohan oli todella hauska laite, mutta kuitenkin melko raaka mattakeltaisessa pohjavärissään. Orimattilassa Fairmontia katsomassa 1989. Minusta idea oli mahtava ja Fairmontin erikoiset linjatkin miellyttivät silmää. Unohdin silloin koko jutun, mutta kävin kuitenkin katsomassa autoa. Teksti ja kuvat: Ville Sievers Vähän hymyilyttää. Hintapyynti silloin 88 000 km ajetusta kahdeksan vuotta vanhasta erikoisesta ja harvinaisesta amerikkalaisesta oli sen verran suolainen, että sen ostamiseen ei ollut mahdollisuutta. 92 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Muumio muistelee Fairmontiin Farmarista. J oskus 80-luvun lopulla oli HotRod Magazinessa juttu, jossa kaksi kaverusta olivat rakentaneet ’78 Mustang II:n ja Fairmontin 460-moottoreilla niin, että niitä olisi voinut pitää tehdastekoisina. Sen seuraajaksi hankin ’80-mallisen Ford Fairmont Futuran
Olihan se, ja kun hintapyyntökin oli pudonnut alkuperäisestä noin puoleen, niin hain sitten Fairmontin kotiin FHRA Tampereen Seudun Hervannan kerhotalliin. Ford lanseerasi Fairmont-mallin 1978 ikäänkuin jatkoksi Maverickille. Nämä varusteet ovat muuten kaikki edelleen paikallaan ja toimivat. Viimeisin omistaja ennen minua asui jonkin rekisterin mukaan vailla vakituista asuntoa Orimattilassa. ” Auton historia ennen Orimattilaa ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Huomaa trendikkäät salihousut.. Tässä on saatu ensimmäinen 351W nokalle. Auton historia ennen Orimattilaa ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt. 93 4/2024 AMERIKAN RAUTA Siellähän se oli vielä pari vuotta myöhemminkin, ja lähti tällä kertaa trailerilla mukaan. Soitin ihan varmuuden vuoksi, olisikohan auto vielä siellä. Thunderbirdissa 1980-1988 ja LTD:ssä. Se oli myös hyvillä varusteilla, sillä siinä oli käytännössä kaikki lisävarusteet paitsi ilmastointi. Luonnollisesti eroja löytyy eri mallien ja vuosien välillä, mutta karkeasti yleistäen voidaan sanoa Foxien tekniikan osien olevan vaihtokelpoisia keskenään. Sähköikkunat, sähköistuin, irrotettava kattoluukku, molemmat tehostimet, sisältä säädettävä peili, cruise ja tilttiratti. Kyseessä oli ns. Sitä oli kolhaistu/kolaroitu kevyesti, mutta se oli ruosteeton ja ajettu vain 88 000 km. Cruisen kuitenkin poistin tarpeettomana. Kaikki Foxit ovat samaa sukujuurta ja niinpä esimerkiksi alustan osat ovat pitkälti samoja. Todellinen löytö. Jatkoa seurasi vuotta myöhemmin 1979 Mustangin muodossa, ja myöhemmin samaa peruskonseptia (”koria”) käytettiin mm. Hopeanharmaa punaisella sisustuksella, 200 cid kuutosella (88 hv...) ja lukottomalla 7,5" perällä. Auto oli aikamoinen löytö. Fairlanen myynnin jälkeen lokakuussa 1991 muistin taas Orimattilan Fairmontin. Autossa on kilometrimittari, mutta tietoa siitä, onko se tuotu Suomeen uutena vai muuttoautona, ei ole. Alkuperäinen synninpunainen sisusta on ehjä ja paikoillaan. Pitkäikäisin Fox-korimallin edustaja on Mustang, joka eli Foxina vuodet 1979-1993. Käytin silloin aika tavalla aikaa auton historian selvittämiseen siinä sen paremmin onnistumatta. Fox-konseptin ensimmäinen malli
Kolmea eri 351 W lohkoa, neljää Eka käynnistys on aina jännittävä. 9" perä varustettiin Traction Lokilla ja 4,33 välityksellä sekä 31-rihlaisilla vetoakseleilla. Sain autoon luvan 351 Windsorille ja projekti Futura alkoi. Perän tilasin suoraan Currie Enterprisesiltä kavennettuna niin että 8" ulospäin reilusti levittävät Weld Pro Starit mahtuivat nätisti pyöräkoteloihin. Erikoinen koridesign, jota on funkyksikin nimitetty. Suunnitelmana oli varustaa auto 460:llä Hot Rodin jutun mukaisesti. Ajan ja tilan ja ajan säästämiseksi en käy läpi kaikkia auton eri vaiheita noina kuutenatoista vuotena 1994-2010, mutta mainittakoon että autossa kokeiltiin eri osia seuraavasti: Kolmea eri moottoritilavuutta 357, 393 ja 408 cid. Maalaus sai vielä odottaa. Sain auton liikenteeseen 1994. Koeajossa auton huikeita vauhtivaroja kokeiltaessa konepellin lukitus petti ja pelti nousi tuulilasia vasten sitä kuitenkaan rikkomatta. AOD:n ylivaihde pudotti kokonaisvälityksen vähän kolmosen päälle 4-vaihteella. No niin. Koeajon seurauksena 88-heppainen 200 cid kutonen ja muu voimansiirto irrotettiin ja laitettiin kierrätykseen lähes välittömästi. Tuosta lähtien tulikin sitten harrastettua lähes keskeytymätöntä R&D-toimintaa vuoteen 2010 saakka. Voimaa Windsorista. Tavoitteena oli hyvän suorituskyvyn omaava laillinen katuauto , johon mahtuu 4–5 henkilöä + matkatavarat, jossa on hyvä äänieristys, ja jonka moottori, voimansiirto ja alusta mahdollistavat nopean Grand Touring -tyyppisen matkailun kohtuullisella polttoaineen kulutuksella ja hyvällä käytettävyydellä. Eräs syy Fairmont Futuran valintaan oli juuri tämän nimenomaisen 2d coupe-korin vääntöjäykkyys jämäkän keskipilarin ansiosta. Muutokset ulkonäössä rajoittuivat Weld Pro Star -vanteisiin ja alustan madallukseen. Katsastettu ja liikenteessä! ” Teinkin kovasti töitä ARK:n kanssa lupien saamiseksi, mutta vastaus oli aina EI TULE TAPAHTUMAAN. Laatikko oli nelivaihteinen AOD. Se saatiin käymään ja sillä tehtiin lyhyt koeajolenkki tallin ympäristössä. Hyvää PR:ää uudelle Fairmontille oli Bob Gliddenin 1978 ajama Pro Stockin maailmanmestaruus uudella Fairmont Futura / 351 Cleveland -yhdistelmällä. 94 AMERIKAN RAUTA 4/2024 All well! 351 Windsor rakennettiin Performer RPM -reseptillä.. Ensimmäinen moottori oli Performer RPM -reseptillä tehty 351W. Teinkin kovasti töitä ARK:n kanssa lupien saamiseksi, mutta koska vastaus oli aina EI TULE TAPAHTUMAAN, oli siirryttävä suunnitelmaan B, eli pikkulohko. Oma Fairmont oli sitten saatu Hervantaan
Kokeilin kuutta eri imusarjaa (Performer, Performer RPM, RPM AirGap, Stealth, Victor Jr ja Super Victor) sekä kuutta eri vaihteistoa (AOD, C4, T5, Tremec TKO 500, Tremec TKO 600 ja Tremec T 56 Magnum). Kytkimiäkin oli kuusi erilaista, oli King Cobra, Centerforce Dual Friction, Zoom HP Kevlar, Anderson Ford Racing ja McLeodin kaksilevyinen. Nokkia oli 6-7 eri, hydrauli sekä mekaaninen laahaavana ja rullana molemmat. Lisäksi autossa oli kolme eri kardaania, kolme eri perävälitystä (4,33, 4,11 ja 3,50:1) sekä neljä eri lukkoa (TractionLok, Detroit Locker, TrueTrac ja Wavetrack). erilaista kantta, oli Dartin valurautaiset, Ford Racingin GT 40 -valurauta, AFR 185 -alu , AFR 205 -alu, ja näitä molempia kaksi eri kertaa. Auto on tosiaan edelleen minulla, mutta eri värissä, ja odottaa parasta aikaa jälleen uutta tekniikkaa, mutta siitä lisää tulevaisuudessa. 95 4/2024 AMERIKAN RAUTA Osien sovittelua Hervannassa.. Kulki mukavasti 400-heppaisella Windsorilla ja 4,33 perällä. Tuloksena taisi olla 12,6 sekuntia ja 180 km/h lentokenttäradalla. Alustan ja jarrujen osatkin vaihtuivat matkalla muutamaan kertaan. heinäkuuta 1995 Futuraa päästiin testaamaan ensimmäistä kertaa varttimaililla. Itse asiassa ainoat edelleen jäljellä olevat vuoden 1994 tekniikan ”orkkisosat” taitavat olla taka-akselin kuori ja vetarit sekä takajarrut. Seuraavassa osassa kerrotaan sitten tarkemmin, mitä kaikkea hauskaa tapahtuikaan noina high performance -tutkimusja tuotekehityksen vuosina 1994–2010! 15. Tässä ollaan ekoja kertoja liikenteessä
Radikaali Mild Custom. 96 AMERIKAN RAUTA 4/2024 Kutjan kuva. Teksti ja piirros: Janne Kutja Alkuperäisen oloinen ’60 Chevrolet Impala sisältää pitkän listan muutoksia, jotka saattavat jäävät helposti huomaamatta kokeneemmaltakin kehäketulta
T eemana oli säilyttää alkuperäinen ajatus muotoilusta ja yksinkertaistaa sekä samalla korostaa tiettyjä piirteitä ja korin linjakkuutta. 97 4/2024 AMERIKAN RAUTA. Takana, kuten edessäkin on valoja kiertävä lista poistettu ja tilalle on tehty pellistä hieman koria jatkava huullos. Tuntuva alustan madallus on tehty niin, että auto on pienessä etunojassa, todella ison veden takana käyttävät California rake -termiä aiheesta. Alkuperäinen maskia kiertävä lista on poistettu ja ympärille on tehty pellistä jatkos, joka hieman pidentää koria niin, että muoto saa luontevan jatkon, kun lista on poistettu. Myös alkuperäistä Impalan kylkikoristelentokonetta on muokattu, tai siitä on valmistettu alkuperäistä mukaillen huomattavasti pienempi ja pystysuunnassa matalampi versio, jonka jatkeena on keskeltä jatkuva lista, kuten pykälää halvemmassa Bel Air -mallissa. Alkuperäinen etupuskuri on korvattu huomattavasti yksinkertaisemmalla, vuotta vanhemmalla ’59 Chevyn puskurilla. Muuten, kattoakin on madallettu, tosin hyvin maltillisesti, eli noin 1,5 tuumaa. OEM-tyyliset Chrome reverse -vanteet pari tuumaa leveillä valkosivuilla viimeistelevät ulkoasun. Siipien reunassa olevat listat on kokonaisuudessaan poistettu ja jäljelle jäänyt muoto on pellitetty luonnolliseksi jatkumoksi alkuosaan. Vaalea metalliväri pintaan ja helmiäisvalkoista tiheään ommeltua Tuck n’ rollia sisustaan on toimiva ja aikakauteen sopiva yhdistelmä. Isompi keskellä oleva lista jäi, mutta muokattuna ja lyhyempänä muutettuun keulaan sopivana. Poistoon menivät myös kromitekstit, ovenkahvat ja osa koristeista, kuten etulokasuojien etureunassa olevat pienemmät vaakalistat
American Car Show Oulu Ford Fairlane 500 4d HT ’57. Oldsmobile 442 ’68. Hämeenlinnalaisen Mikko Kannisen rajusti kustomoitu Fairlane jat kaa samaa karikatyyrimäistä linjaa kuin Mikon pari vuotta takaperin Amerikan Raudassa esitelty ”Fat bone” ’55 F100. Vanhan liiton Vanhan liitonmalliin malliin 98 AMERIKAN RAUTA 4/2024. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 4.7.2024 Omalla tyylillä se u raa va ss a nume ro s s a Lunastuksesta Lunastuksesta selvinnyt selvinnyt Chevrolet Impala 2d HT ’59. Mallia ei ole otettu kustomoppais ta, vaan kaikki on tehty rohkeasti omalla tyylillä. Kajaanilaisen Jani Jokelan villisti loimuavilla lie keillä koristettu Ruotsintuliainen henkii koko olemuksellaan vanhan liiton ra kentelua viileimmillään. Vakuutusyhtiön lunastettua romun Petteri hankki sen it selleen, nosti kolhitun korin rungolta ja kävi auton täysin läpi. Jälleen kerran äitienpäiväviikonloppuna järjes tetty Oulun American Car Show on paitsi maan yksi pitkäikäisimmistä, myös kovatasoisimmista näyttelyistä, joka esittelee pohjoisemman Suomen kalustoa kattavammin kuin mikään muu show. Laitilalaisen Petteri Soinun 442 koki kovia syksyllä 2009, kun se ajettiin katolleen sillä seurauksella, että ainoa ehjänä säilynyt peltiosa oli takaluukun kansi
24% CADILLAC ESCALADE SUV 2024 182.900,Sis. Takuu 36 kk/200 tkm. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2024 184.900,Sis. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Alv. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2024 121.900,Sis. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. Alv. 69.900,Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE CUSTOM MOTOR SHOW ELMIA CADILLAC ELDORADO SEVILLE ’57 CHEVROLET CAPRICE CLASSIC SEDAN ’91 CHEVROLET IMPALA 2D HT ’60 FORD TUDOR ’32 • FORD TORINO GT ’70 PLYMOUTH VALIANT V100 2D ’64 HARLEY-DAVIDSON DYNA FXDX ’00 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Muumio muistelee WINDSORIN HERTTUAN TARINAT 70 02 45 -2 40 4 PAL VKO 2024-27 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 4/ 2 02 4 • 11 ,9 € DODGE CHARGER R/T 572 WEDGE ’70 PONTIAC SILVER STREAK KUSTOM ’49 Yli 75 HEPPAA VAPARINA Blue Streak AM ER IK AN RA UT A 4/ 20 24 NR O 92 ”E I KA I TU O LL A TII M ILL Ä VO I TU LL A M U U TA KU IN PR IIM A A.”. Alv. Alv. Takuu 36 kk/200 tkm. ratti, ym. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. 24% Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4X4. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 69.900,RAM-mallisto alkaen! SLT CLASSIC HEMI BLACK 69.900,Sis. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2024 123.900,Sis. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm