R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 1 6 • 8,9 € AM ER IK AN RA U TA 05 /2 016 N RO 29 ”H ITS AIL EM AT TO M AN A SÄ ILY NY T AU TO OL I M AA LA TT U YM PÄ RIIN SÄ UU DE LL EE N JA SE N KU TO ST EK NIIK KA OL I KO RV AT TU PIK KU LO HK OK AS ILL A JA NE LIV AIH TE ISE LL A AU TO M AA TIL LA .” Surfin' KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA 6 414887 002455 1 6 5 70 02 45 -1 60 5 PAL VKO 2016-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PEDON LUKU PLYMOUTH HEMI CUDA ’70 CHEVROLET BEL AIR DELUXE STW ’52 H-D Sportster ’99 • Ford Pickup ’37 Chevrolet El Camino ’69 • Imperial Crown ’62 x 2 Plymouth Sport Suburban ’58 • Chevrolet ’29 ”Honey Pancake” LISÄKSI ESITTELYSSÄ SWAP MEETIT: KOUVOLA JA CHARLOTTE SIX-5 AMERIKASSA! VANTAAN CRUISING • WTF ROD RUN
Autossa on yllättävän monta osaa, ja pelkästään ikkunamekanismit ovat karmittomissa vehkeissä välillä niin monimutkaisia, ettei sellaisen kokoaminen ilman mallia ihan käden käänteessä onnistu. päällysmuovi. Tuskin kenelläkään oikeasti on ollut kuutta vuotta asiat niin tiukilla, ettei uutta bensatankkia olisi ollut mitenkään mahdollista vaikka asennuttaa paikalleen, mutta Caminon tyyppinen body off -läpikäynti saattaa jäädä kesken jo useammaltakin. Yksin, tallissa, ilman nosturia ja kunnollisia työkaluja helposti vuosi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 5/2016. GMC taas oli seissyt kai vaihteistovian takia vuodesta 1999, ja Camino on ollut liikenteessä ennen edelleen kesken olevaa läpikäyntiä viimeksi vuonna 1995 – 21 vuotta sitten. Kaveri osti vuosi-pari takaperin lihalaatikkotyyppisen lasikuituautoprojektin, jonka osia inventoidessa löytyi korin sisältä aikataulusuunnitelmalappu – kolmessa kuukaudessa valmiiksi. G-body El Caminoonhan minulla on ollut jo vuosikymmeniä lukkarinrakkaus, kun sellaisen äiti kolaroi melkein uutena 1983 siihen kuntoon, että se oli laitettava kiertoon. Pahimmillaan projektille käy lopulta niin, että se päätyy paaliin, kun rakentajan ylpeys ei anna periksi myöntää, ettei se valmistukaan omissa käsissä. Näiden omien avolavaprojektien kanssa on nähty, että pelkästään sää voi viivyttää projektia viikoilla, kun autoja on tosiaan rakennettu osin ulkona – tuo ’80 Scotti maalattiinkin ulkona, siitepölyä väistellen. Ja sen jälkeen löytyi vielä yksi kiinnostava laite, ’84 El Camino SS Choo Choo Customs Designer Series. Tai jotain sinne päin. Siihen tulokseen minä tulin joku vuosi takaperin myytyäni S10ja S15avolavat pois. Aika harvoin minä mihinkään sitä lavaa tarvitsin, mutta joku niissä vain viehätti. Välillä käy mielessä, että ovatko harrasteautolehdet M ies ilman avolavaa on kuin kala ilman polkupyörää. Lopputulos oli siihen nähden yllättävän hyvä, ja kiitos kuuluu ystävälleni Petterille, jonka ensimmäinen näin laaja maalaustyö oli kyseessä. Ne sanovat, että jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä. Se ensimmäinen aihio oli ennen meille tuloaan seissyt kai kahdeksan vuotta, ja sinä aikana siitä oli hävinnyt esimerkiksi penkki ja kojelaudan Kaloista ja polkupyöristä Pääkirjoitus yhdessä television autonrakenteluohjelmien kanssa osasyyllisiä siihen, että projekti näyttää aloittamisvaiheessa liian helpolta – sehän läpikäytiin teeveessäkin tunnissa. Joku niistä myydään keskeneräisenä, yleensä hyvin puutteellisesti osiltaan merkittynä, joku toinen taas odottaa loputtomiin vuoroaan tallissa tai huonommassa tapauksessa aitan takana. Tuo kyseinen auto seisoi kymmenkunta vuotta, ennen kuin päätyi osina uudelle omistajalle. Vaikka kuinka suunnittelisi asiat mielestään kunnolla etukäteen ja varautuisi pieniin vastoinkäymisiin, niin välillä se aikataulu vaan silti pettää. Kyllä, televisiossa, ja optimiolosuhteissa. Ensin tuli ’81 C10 Cheyenne, sitten ’80 C10 Scottsdale ja sen jälkeen ’83 GMC High Sierra. Itsekin olen saanut vuosien varrella moneen otteeseen sivusta seurata monen projektin kesken jäämistä. Tai no, tätä kirjoitettaessa El Camino on aloittamista vaille valmis ja C10 Scottsdalekin on ainakin toistaiseksi vielä pihassa. Toinen oli seissyt kuusi vuotta edellisen omistajan huomattua katsastusreissulla tankin alkaneen vuotaa. Kaikkia ei yksinkertaisesti voi pitää, jos haluaa jossain vaiheessa jotain uutta. Viimeksi mainittu on kuitenkin täysin ruosteeton, sen kori on nostettu rungolta, ja runkokin puhallettu ja maalattu valmiiksi. Viime syksynä tuli aika luopua meillä kymmenkunta vuotta olleesta ’61 Rambler Classicista, ja nuo pickupit ovat päätyneet kiertoon käytännössä heti valmistuttuaan. Oikeassa ovat. Nuo pitkään paluutaan tien päälle odottaneet laitteet muistuttavat karulla tavalla siitä, miten voi käydä, kun motivaatio on katkolla, ja remontti tuntuu ylittävän resurssit. Yksi asia, jonka olen vuosien jälkeen oppinut noiden autojen suhteen, on luopuminen. Noita pickupeja korjaillessa on tullut surullisen selväksi se, kuinka helposti joku auto voi unohtua vuosikausiksi seisomaan. Viime syksynä niitä sitten alkoi kertyä. Sittemmin tulin hankkineeksi puolet ’78 C10:stä, mutta puolivahingossa luovuin siitäkin
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Mikkonen, Veli Vartiala, Kimmo Nevalainen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Janne Kutja, Hannu Lemmetti, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa
58 H-D Sportster ’99 Tamperelainen Camilla Rauhala on ”Stay Sick” -sporansa kanssa vahva näky, sanan kaikissa merkityksissä. Joskus autoja valmistuu jopa pareittan. 5/2016 46 Chevrolet 2D Sedan ’29 58 H-D Sportster ’99 12 6 AMERIKAN RAUTA 5/2016. 52 Imperial Crown 2D HT ’62 x 2 Hannu Jaakkola on tunnettu rivakasta rakentelutahdistaan ja omintakeisesta tyylistään. 46 Chevrolet 2D Sedan ’29 Heath Garagen viimeisin hot rod, ”Honey Pancake”, valmistui ennen kuin kukaan osasi odottaa pajan seuraavaa tuotosta. 28 Ford Pickup ’37 Sipoolaisen Anssi Purujärven ei ole tarvinnut patinoida pikkistään keinotekoisesti. 40 Plymouth Sport Suburban ’58 Riihimäkeläisten Heli Eskolan ja Jari Pääkön siipifarkku on lempeämpi versio monien tuntemasta tappaja-autosta. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Bel Air Deluxe STW ’52 Onttolassa asuvan Pasi Poudan Woody kuuluu surffifarmareiden aatelisiin. Kannessa: Chevrolet Bel Air Deluxe STW ’52 Nro 29. 34 Chevrolet El Camino ’69 Tami Leinon rakentama El Camino on sopiva sekoitus alkuperäisyyttä ja nykypäivän rakentelusuuntauksia. 20 Plymouth Hemi Cuda ’70 Timo Harjunpää oli kaukaa viisas hankkiessaan 1980-luvun alussa yhden muskeliautokauden legendoista
66 Vantaan cruising 76 SIX-5 Amerikassa, osa 1 20 Plymouth Hemi Cuda ’70 7 AMERIKAN RAUTA 5/2016. 84 Toisenlainen talli Velinin Jaskan huikeat rakennelmat syntyvät navetan kätköissä, jonne on pystytetty pajan lisäksi myös asiallinen mancave baareineen. 86 Muumio muistelee Jostain kumman syystä muiden romut tuntuvat olevan aina omia projekteja kiinnostavampia. 10 Pelit ja vehkeet Viime hetken vinkit heinäkuun neljännen juhlimiseen plus paljon muuta. 70 Kouvolan Swap&Meet Kouvolan raviradalle kerääntyi noin 650 ajoneuvoa ja rompetorin puolella oli myyjiä enemmän kuin aiemmin. ARTIKKELIT 26 Tarinan takana: Cuda Cudan entisöintiprojekti vietiin läpi kahden näyttelyn välissä Kari Saurun ja Make Ilvesniemen yhteistyönä. 72 WTF Rod Run FSRA:n tämän kevään WTF Run starttasi Järvenpäästä ja suunnisti mutkateitä pitkin Porvooseen Yesterdays Bikes -prätkämuseoon. 76 SIX-5 Amerikassa, osa 1 Moni on jo kuullut Kimmo Nevalaisen ja hänen maailman nopeimman C2-Vettensä edesottamuksista rapakon takana, mutta paljon on vielä kertomattakin. TAPAHTUMAT 62 Charlotte Autofair Charlotessa, Pohjois-Carolinassa järjestettävä tapaaminen sisältää näyttelyn, huutokaupan, myyntiautoalueen ja valtavan romutorin. 88 Kutjan kuva Janne otti tällä kertaa käsittelyyn tuttuakin tutumman AFordin, mutta tyylisuunta poikkeaa totutusta. 74 The World of Kustom Kulture Kustomkulttuurin värikäs maailma avautui Keravalla ensimmäistä kertaa museovieraiden silmien eteen. 66 Vantaan cruising Tiedekeskus Heurekan parkkipaikka vaikutti joskus valtavan kokoiselta, mutta nykyisille Vantaan Cruisingeille se alkaa käydä jo ahtaaksi. VAKIOT 8 Rauta-annos Alastaro laajenee, mutta Bonneville kutistuu
Rungon etuosa on jätetty tehdastekoista vastaavaksi, ja takapää on tarkoitusta varten räätälöity putkirunko – kaiken lisäksi paku kykenee yhä kuljettamaan tavaraa, villeistä teholukemista huolimatta. Nykyisellään sijoituspaikkaluvan avulla toiminut kolmikilometrinen rata on saanut ympäristöluvan vuosien väännön jälkeen, ja rataa on mahdollista laajentaa. Lähivuosina pidennettävä rata ylittänee muutostöiden jälkeen kansainvälisen autourheilujärjestö FIA:n neljän kilometrin minimimitan, ja kaavailtu pituus radalle on 4,5 kilometriä. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Vanha savuttaja Kuinka paljon tehoa vuoden 1949 Ford F1 mahtaa tarvita. Hines aloitti koritöiden tekemisen jo ennen toista maailmansotaa, ja avasi ensimmäisen oman pajansa vuonna 1953. Mainitun 1 200 hevosen lisäksi koneesta lähtee vääntöä noin 2 700 newtonmetriä. Kustomointilegenda Bill Hines on poistunut veteraani-ikäisten autonrakentajien joukosta kunnioitettavassa 94 vuoden iässä. ”Leadslingerinä” tunnetusta, usein töpäkän sikarin kanssa nähdystä Hinesistä tuli George Barrisin kova kilpailija, ja siirryttyään länsirannikolle Hines satsasi hydrauleilla varustettujen esi-lowriderien rakenteluun saaden toisen lisänimen, The Godfather of Hydraulics. Oikea vastaus saattaa olla: ”Paljonko on tarjolla?” Kalifornian Santa Rosassa sijaitsevan Chuckles Garagen työnäyte on nimeltään Old Smokey, ja siihen on tuupattu 1200-hevosvoimainen Cumminsin diesel. 2005-mallisesta Freightlineristä keikattu 5,9-litrainen rivikuutonen on ahdettu sekä Industrial Injectionin 66-millisellä Silver Bullet -turboahtimella että sen perään liitetyllä 91-millisellä Schwitzerin Big Brother -ahtimella. Vuonna 1989 perustettu, nykyisessä omistuksessa vuodesta 2007 ollut Alastaron moottorirata laajenee. Kyseisenä vuonna Hines sai ”Best Custom” -palkinnon Detroitin Autorama -näyttelyssä Marty Ribitsille rakennetulla ”Golden Nugget” ’34 Fordilla. Alastaro laajenee Bill Hines 1922-2016 8 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Loimaan Virttaalla sijaitsevasta radasta on viime vuosikymmenien aikana muodostunut tärkeä moottoriurheilukohde muun muassa sen kiihdytyssuoran ansiosta. Voimanlähteen perässä on Dodgen 47RHautomaattivaihteisto Suncoast Dieselin billetosilla ja Winters Xtremeliner -perä
Ruukki Picnic Ruotsinpyhtää 16.7. Nimi aukeaa hauskasti, kyseessähän on South Carelia. Pistons Rumble Minkiö 23.7. Lahnis Meet Lahnajärvi, Ravintola Lahnajärvi 7-10.7. So-Car linnoituksella Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Poroholman Motorshow Rauma, Poroholma 13.8. SM3 / EM FHRA Nitro Nationals Alastaro 9.7. Old Timer Run #27 Mikkeli, Visulahti 6.7. Ameriikanautoja maatilapuodilla Kirkkonummi, Eestinkylän Maatilapuoti 16.7. Elokuun 13.päivänä pidettävään tapahtumaan toivotetaan tervetulleeksi kaikki näyttävät kärryt harrastekentän laidasta laitaan, eikä custom-polkupyöriäkään suljeta ulos, mikäli sellaisen sattuu omistamaan. Forssan Pick-Nick Forssa, ravirata 12-14.8. WHRA Midnight Cruising Vaasa 30.7. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Burnout Party Kiikala, lentokenttä 7.8. Do-Dads Reunion Tammela, Mustiala 30.7. Bonneville kutistuu 9 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Tarkka selvitys siitä, miten tasanko voidaan pitää ajokunnossa saataneen valmiiksi vuonna 2018 – jolloin saattaa olla jo liian myöhäistä Bonneville Speed Weekin ja USFRA:n World of Speedin jatkumisen kannalta. LinnaCruising Hämeenlinna, Ahvenisto 13.8. Sekä paikalliset asukkaat että kiihdytyskilpailijat ovat ilmaisseet huolensa suolapintaisen aavikon hyvinvoinnista, ja sen kokoa on tarkkailtu vuosikymmeniä. Eenokki Cruise & Rock Säkylä 16.7. 2.7. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Kuulu Bonnevillen suolatasanko Salt Lake Cityssä kutistuu kutistumistaan. 2nd Annual Flat Broke Cruising Loimaa, Viljavarastontie 4 2.7. West Coast Street Cup Pori 6.8. SM4 FHRA 1/8-mile, Kalajoki Kalajoki, Event Park 29-31.7. So-Car Meet Lappeenranta, linnoitus 13-14.8. Vintage Drags Räyskälä 30.7. Big Wheels Pieksämäki 16.7. Rautalankaa ja jenkkiautoja Kangasala, Mobilia T apah tuma t Lappeenrannassa, linnoituksella järjestetään nyt ensimmäistä kertaa uusi amerikanautotapahtuma, So-Car Meet. Tämänvuotiset tapahtumat on aikataulutettu eloja syyskuulle, ja vielä kesäkuussa on liian aikaista sanoa, voidaanko Speed Week ja World of Speed pitää tänä vuonna. Speed Week onkin peruttu jo kahtena viime vuonna olosuhteiden takia. Tasangon kutistumisen syystä ei olla vielä päästy selvyyteen, mutta sen taustalla saattavat olla tehdyt ojitustyöt läheisellä kaliumkarbonaattikaivoksella. Turku Kustom Show Turku, Urheilupuisto 27.8. SM5 FHRA Motopark Virtasalmi, Motopark 20.8
Dirt sopii kaikkiin yleisimpiin painepesureihin. Normaalimallit 22,00 €/kpl ja Powersports-mallit 25,00 €/kpl. Dr. Kondensaattorirakenteen ansiosta Pulstareilla kerrotaan saatavan moottoreista parempi teho, parempi reagointi, parempi vääntömomentti ja puhtaammat pakokaasut. Valikoimasta löytyvät myös kertakäyttöiset astiat, tarjottimet ja muut oheistuotteet. Jari Mäki myy kekkereihin muun muassa USAlippukuvioiset tölkkisuojat, joissa juoma pysyy viileänä niin ulkona kuin saunassakin, eivätkä kädet viilene kylmästä juomasta. Dirt G1+ on korjannut epäkohdan ja varustanut vaahdottimensa kaatumattomalla pullolla, jossa on lisäksi korkki ja mitta-asteikko. www.jarimaki.fi 4th of July Moni on todennut pesuainevaahdottimen hyödylliseksi apuvälineeksi painepesuriin, mutta lähes yhtä moni on tuskaillut sen tosiasian kanssa, että yläpainoinen pesuainepullo kaatuu helposti ollessaan irti pesurista, jolloin pesuaine saattaa päästä valumaan hukkaan. Dr. Kontio Whitewall Classicin mainostetaan lisäksi olevan suorastaan vallankumouksellisen edullinen ja mullistavan näin kokonaan valkosivurenkaiden markkinat. Pulstar-sytytystulppa on saatavana lähes kaikkiin markkinoilla oleviin moottoreihin. Esimerkkipoimintoina nostalgiaa huokuva Firetrap Gatsby Tweed -lätsä sekä silkkaa Texasia edustava cowboy-olkihattu, molemmat hintaan 18,00 €/kpl. Elokuussa myyntiin tulevan 225/75 R15 -kokoisen renkaan hinta tulee olemaan 169,95 €/kpl. Hinta pesurikohtaisine adaptereineen 69,90 €. Hinta 12,00 €/kpl. Toimittanut: Kimmo Janhunen Pulstar Plasma Core -sytytystulpat on varustettu patentoidulla kondensaattorilla, joka on kehitetty USA:n Energiaministeriön tutkimusja tuotekehityslaboratorion avulla. www.stuntman.fi Polla suojaan auringolta 10 AMERIKAN RAUTA 5/2016. www.autodude.fi Kaatumaton pesuainevaahdotin Stuntmanilta saa tyyliin jos toiseenkin sopivat päähineet kesän rientoihin. Kokovalikoiman kerrotaan lisääntyvän huomattavasti ensi vuoden aikana. www.kontiotyres.com Enemmän tehoa tulpilla Kotimaiset valkosivurenkaat Tuoteuutuudet Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä lähestyy ja juhliin tarvitaan luonnollisesti Amerikka-aiheista rekvisiittaa. Tuotteella on lähes 30 patenttia kaikissa tärkeissä maissa. www.kaasutinexpertti.fi Valkosivurenkaiden markkinoille on rantautunut uusi kotimainen vaihtoehto
www.meguiars.fi, www.hlgroup.fi Brisk Racingiltä löytyvät erikoistulpat kaikkiin yleisimpiin USA-sovitteisiin. Hinta 15,00 €. Nyt on siis hyvä mahdollisuus päivittää Vanin ajo-ominaisuudet nykyaikaiselle tasolle Konin iskareilla. Lämpöarvoja löytyy aina vakiomoottorista yli 3000-hevosvoimaisiin ahtomonstereihin saakka. Hinnat 49,00-55,00 €/kpl. Lisäksi tulossa on mm. Mopar A (’63-76) takaiskareita. Kaupalta huudellaan perään, että ihan tarkkaan ottaen kyseessä on partaöljy, mutta mikään ei estä sen sivelemistä myös muualle. Brisk Silver -sarjan tulpilla on USA:n puolella tehty useita varttimailiennätyksiä mm. Kannattaa kysyä myös muiden automallien saatavuutta, mikäli autosi iskarit kaipaavat päivitystä. 109,00 €/pari. Erikoiserässä on tulossa mm. www.jukkatukku.net Rintakarvat kunniaan Koni tunnetaan parhaiten sporttisista iskunvaimentimistaan, mutta yritys valmistaa iskareita myös vanhempiin ja erikoisempiin automalleihin. Ford Modular -sovelluksissa ja hyviä kokemuksia on myös Suomessa niin SBC-moottoreista kuin ahdetuista LS-moottoreistakin. Paremmin virtaavissa päissä on kiillotetut teräsulostulot ja ne menevät suoraan alkuperäisiin, suoriin putkenpäihin. www.tradeparts.info Kaikille metalleille Brisk Racing -sytytystulpat GT-putkenpäät Mustangiin Perinteikkäät Meksiko-viltit ovat varma valinta niin piknikeille kuin auton penkkejäkin verhoamaan. www.usparts.fi Konin iskareita Vaneihin ja Mopareihin 11 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Meguiar’s NXT Generation All Metal Polysh -metallinkiillotusaine puhdistaa, kiillottaa ja suojaa yhdellä käsittelyllä. US-Parts on teettänyt erikoiserän Konin valikoimista jo poistuneita iskunvaimentimia mm. etuja takaiskarit vanhempiin ’70-96 Chevy Van G10-G30 -malleihin sekä uudempaan Chevrolet Express -malliin (’96-00). Vakiotulpat alkaen 6,00 €/kpl ja Silver Racing -tulpat alkaen 14,00 €/kpl. Ruostesuojattu, materiaalina mustaksi maalattu teräs sekä kiillotettu rosteri. Hinta 15,00 €/pullo. www.livinki.fi Viva Mexico Oletko jo pitkään etsinyt ryijyllesi hoitoainetta. Livinkiin on juuri saapunut uusi erä värikkäitä vilttejä piristämään Pohjolan karua kesää. www.brisk.fi ’65-66 Mustangeihin on saatavilla korkealuokkaisia, GT-mallisia putkenpäitä, jotka ovat halkaisijaltaan 2,25”. Nyt sitä olisi saatavilla, sillä Jukka-Tukku on kehittänyt aivan ikioman Ryijyöljyn rintakarvojen hellimiseen. Soveltuu alumiini-, messinki-, kupari ja hopeapinnoille sekä muille metallipinnoille. MDAT (Microscopic Diminishing Abrasive Technology) poistaa hapettumisjäljet, tummentumat ja tahrat tehokkaammin kuin perinteiset hiomatahnat. Lisäksi tuote jättää pintaan synteettisen suojakilven kosteutta ja epäpuhtauksia vastaan. Chevrolet Vaniin ja Mopareihin
Surfin’ 12 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET BEL AIR DELUXE STW ´52. Surfin’ 13 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Huikean komea ulkokuori kätkee suojiinsa monta mielenkiintoista yksityiskohtaa, jotka on toteutettu samalla tinkimättömyydellä kuin muukin auto. Onttolalaisen Poudan perheen surffiWoodyn kaltaisia laitteita ei taida toista Suomesta löytyä
1900 -luvun alussa, kun peltimuottien teko oli kallista, käytettiin autojen hankalamman muotoisiin osiin puuta. Ensin oli 90-luvulla pitkäkeulainen ja jäykkärunkoinen Jytä-Jammu, sitten Harrikan tyyliin rakennettu sivuvaunullinen Ural, ja 2000-luvun alussa hankin ensimmäisen Harrikan. ”16-vuotiaana hankin Anglian, jota tuli silloin rakenneltua, mutta ei noita jenkkirasseja ollut ennen sitä Mustangia yhtään. Siitä kävi kuitenkin ilmi, että se oli rakennettu vain päältä hienon näköiseksi, ja pohjassa oli ruostetta näkyvissä ja sisustassakin oli tekemistä.” Chevrolet Bel Air Deluxe STW ´52 Woody on myös sisältä läpikäynnin jäljiltä todella upeassa kunnossa, eikä käytön jälkiä juuri näy. Himoittavuutta on tietysti lisännyt myös alkuaankin harvinaisten mallien harvinaistuminen pilalle lahoamisen myötä. ”Sitten hankin sen ’47 Thriftmasterin, jolla ajoin ensimmäisen kesän sellaisenaan, kunnes purin sen osiksi.” Patinakuosinen, mutta pinnan alta läpikäyty lopputulos nähtiinkin Amerikan Raudan kannessa pari vuotta takaperin. Sieltä ne alkoivat vähitellen kulkeutua kuivalle länsirannikolle, missä niille löytyi uusi elämä surffareiden käytössä. Etukaiuttimet ja Vintage Air -ilmastoinnin suulakkeet on asennettu kickpaneeleihin tehtyihin koteloihin. Sen lisäksi woodyjä uhkasivat myös termiitit. Aidosti puukorista woodya himoitsi alkuun myös Joensuun kupeessa Onttolassa asuva Pasi Pouta, joka siirtyi autojen pariin puolenkymmentä vuotta sitten rakenneltuaan pitkään custom-pyöriä. Kun peltiosien teollinen tuotanto kehittyi, jäi puun käyttö autoissa enemmän koristeen rooliin, ja lopulta se oli vain ylellisen näköinen muisto menneestä. Oli minulla yksi Buellikin”, Pasi jatkaa. Kuten tiedetään, puu elää kosteuden vaihtelun myötä, mikä tuottaa jo sinällään omat haasteensa peltiin liitettynä, mutta vielä isomman ongelman muodosti puurakenteiden lahoaminen. ”Ensin havittelin hyväkuntoista Ford Woodya, ja yksi liekkimaalattu ’50 olisi ollut tiedossakin. Pyörien kanssa tuli puuhasteltua enemmän. ”Se ’65 avo-Mustang, jonka hankin viisi tai kuusi vuotta sitten, oli pitkästä aikaa ensimmäinen oma harrasteauto”, Pasi selittää. Suomeen woody wagoneja ei käytännössä – kuka ties kaukaa viisasti – tai sitten rahan vähyyttä koskaan edes tuotu. Siinä, missä puisia kylkiä ja korin takapään rakenteita pidettiin uutena loisteliaan näköisinä, tuli niistä vähemmän kuivassa ilmastossa varsin pian ongelmallisia. Surffareiden ansiota onkin woodyjen legendaarinen maine, ja niiden nykyinen valtaisa suosio. Noihin aikoihin Pasi alkoi himoita omaa woodya, muttei sellaisen hankkiminen ollutkaan ihan helppoa. Ongelmallisiksi koetut isot farmarit olivat verrattain edullisia, ja niissä oli hyvä kuskata lautoja ja tarvittaessa vaikka nukkua – ihan niin kuin surffarit totesivat vaneista parikymmentä vuotta myöhemmin. 14 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Vielä 40-luvulla puurakenteita käytettiin useiden malliston kalleinta päätä edustaneiden farmareiden koreissa, mutta seuraavalle vuosikymmenelle tullessa aitoa puuta käytettiin enää oikeastaan Ford-konsernin tuotteissa. Oma woody Suomeen. Niitä on ollut viitisen eri pyörää, joista kolme on minulla edelleen. USA:n itäisempiin osiin niitä sen sijaan myytiin. Puukyljet säilyivät ylellisemmän pään isoissa farmareissa aina vuoteen 1996 saakka, mutta ne olivat jo vuosikymmeniä olleet teippiä – alkuun puun näköä jäljiteltiin ootraukseksi kutsutulla maalaustekniikalla
Surffareiden ansiota onkin woodyjen legendaarinen maine, ja niiden nykyinen valtaisa suosio. Tavaratilassa matkaavat vanhan Pepsi-Cola coolerin lisäksi helposti koko perheen matkatavarat. Boydin 18-tuumaiset vanteet tuovat yhdessä juuri oikean stancen kanssa Bel Airiin mukavasti hot rod -ilmettä. Penkit on verhoiltu ovipaneelien sävyyn istuvalla ruskealla antiikkinahalla, joka sopii kokonaisuuteen mainiosti. Myös tavaratilan kylkiin on asennettu Pioneerin kaiuttimet. Myös tiheään kaaritettu sisäkatto on esittelemisen arvoinen yksityiskohta. 15 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Kaikki vaikutti olevan oikeasti hyvin tehtyä ja auto oli niin päältä kuin altakin hienossa kunnossa. Yhden kuitin löydän rosterilistoistakin, tähän on ostettu 89 jalkaa rosterilistaa, 20 dollaria metriltä.” Etuakselisto oli läpikäynnin yhteydessä vaihdettu Mustang II -tyyppiseen hammastankoineen ja jäähdytettyine levyjarruineen ja taka-akseli oli korvattu Camaron 10-pulttisella. Pieniä fiksauksia sekin silti vaati, ennen kuin siitä tuli Pasille täysin mieleinen. ”Kaikki ikkunat oli myös vaihdettu ja oviin oli sisäpuolelle teetetty uudet mahonkipuuosat, niistä löytyi 750 dollarin kuitti. Ajettavuutta on modernisoitu Mustang II -tyyppisellä keulalla hammastankoohjauksineen ja levyjarruineen. ”Se oli ollut jo jonkin aikaa myytävänä Hot Rod Hotlinella, ja olin sitä katsellutkin siellä jo pidempään ennen kuin otin yhteyttä.” ’52-mallinen Bel Air Deluxe oli täydellisesti läpikäyty, eikä siinä juuri käytön jälkiä näyttänyt olevan. Chevrolet Bel Air Deluxe STW ´52 Tekniikkana on perusvarma Letukan pikkulohko ja TH700R4-automaatti. 16 AMERIKAN RAUTA 5/2016. ”Auto on valmistunut 2010 tai 2011, ja ilmeisesti lähinnä seissyt sen jälkeen tallissa. Auto on myös äänieristetty bitumilla kauttaaltaan lattiasta kattoon.” Modernisointia oli tehty hienovaraisesti myös ohjaamoon vaihtamalla mittarit vaaleapohjaisiin 12 voltin Dolphineihin ja asentamalla autoon Vintage Airin ilmastointi, jonka suulakkeet oli asennettu lasikuidusta muotoiltuihin koteloihin samaan tapaan kuin Pioneerin kaiuttimetkin. Kattoteline käsityönä. ”Tämä auto löytyi Indianasta, Franklin-nimisestä kaupungista, ja sen omisti Leonard Allen -niminen vanhempi autoharrastaja”, Pasi jatkaa. Se saapui Suomeen viime keväänä, oliko se nyt sitten toukokuuta.” Ilman minkäänlaista perusnegatiivisuutta täytyy todeta, että ostos oli kerrankin juuri sitä, mitä pitikin. Tinkimättä läpikäyty. ”Kaikki kromit tähän näyttää olevan uusittu maskia ja puskureita myöten. ”Perää jouduin nostamaan, kun se oli pudotettu niin alas, että akseli otti pohjaanlyöntiHitsailemattomana säilynyt auto oli maalattu ympäriinsä uudelleen ja sen kutostekniikka oli korvattu pikkulohkokasilla ja nelivaihteisella automaatilla. Sillä taisi olla minulle tullessa ajettu vasta 1 500 mailia läpikäynnin jälkeen.” Hitsailemattomana säilynyt auto oli maalattu ympäriinsä uudelleen ja sen alkuperäinen kutostekniikka oli korvattu pikkulohkokasilla ja nelivaihteisella automaatilla. Sisustus oli verhoiltu uudelleen auton väriin sopivalla antiikkinahalla ja kaikki oli sielläkin maalattu uudelleen kattolistojen ootrauksia myöten. Toisaalta tiedossa olivat puurakenteiden haasteet Suomen ilmastossa, joten Pasi päätyi katselemaan myös saman aikakauden ootrattukylkisiä woodeja. Koska oli kyseessä kuitenkin kohtuullisen arvokas hankinta, ei Pasi halunnut ostaa kallista arpaa, vaan lähetti ostajan paikalle. ”Benzboy kävi koeajamassa auton, ja toi sen kärryllä North Carolinaan, missä se laitettiin konttiin
17 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Kattotelineen Pasi teki itse puuseppätuttavansa avustuksella doussiesta ja tammesta. Tyylikkäät tiki-straippaukset ovat TiNin käsialaa
Faktat CHEVROLET BEL AIR DELUXE STW ´52 • OMISTAJA: Pasi Pouta, 48 • PAIKKA: Onttola kumeihin liian helposti. Eikä sitä tarvitse ihmetellä, se vain yksinkertaisesti on niin hieno. ”Sain auton onneksi sitten Naantaliin tutkittavaksi, mutta jouduimme lähtemään vuokraVolvolla kohti Ruotsia. Kaikkiin kytkimiin vaihdoin luunväriset sähkökitaran nupit, jotka löysin viime kesänä Västeråsista. ”Etsin semmoista vanhaa lautaa useammankin liikkeen kautta, mutta ne vanhat longboardit olivat aika älyttömissä hinnoissa. SISUSTA: Antiikkinahalla uusittu alkuperäistyylinen, Dolphinin uudet vaaleapohjaiset mittarit, Vintage Airin ilmastointi, Pioneerin CD-soitin, Pioneerin kaiuttimet. Hyvä, ettei palanut koko auto.” Sanomattakin on selvää, ettei matkaa uskaltanut jatkaa, vaan vika oli selvitettävä pikimmiten. KORI: Peltinen gangsterilippa. Konepellin kuoleutuneet jouset vaihdoin myös uusiin, ja syyläriin laitoin paisuntasäiliön”, Pasi listaa tekemiään pikkumuutoksia. RENKAAT: Nexen 235/40 R18 edessä, 255/45 R18 takana. Tilasin sitten vain kattotelineen jalat, joiden päälle tein puuseppätuttavani Puuartistin avustamana doussiesta ja tammesta telineen surffilaudalle.” Ei muuten löytynyt se lautakaan helpolla. ”Kareisen Jani oli tulossa omalla autollaan Västeråsiin, ja sovimme, että hän tuokin tuon meidän auton sinne, ja tulee takaisin sillä vuokra-autolla.” Oli siis todella lähellä, ettei se kauan himoittu woody häipynyt kirjaimellisesti tuhkana tuuleen. Tuon episodin jälkeen kilometrit ovat kuitenkin olleet huolettomia, ja matkan varrelta on tullut mukaan myös palkintoja jokaisesta tapahtumasta, missä woodylla on käyty. Surffitunnelmiin pääsee Suomessakin, kun vetää havaijipaidan päälle ja hyppää oman woodyn rattiin. Seuraavana päivänä Naantalista tulikin puhelu, että pääakselin stefa oli vain luiskahtanut paikaltaan, ja laatikko puhalsi etukautta öljyt tielle.” Niin vain lopulta kävi, että Poudat saivat kuin saivatkin onnellisen sattuman seurauksena oman autonsa alle vielä Power Meetiin. Päädyin sitten ostamaan ihan uuden SUP-laudan, jolla on tullut suppailtua tänäkin kesänä.” Moneen kertaan palkittu. Bel Airin sisäilmettä Pasi päätyi vähän vanhentamaan, tämän päivän jenkkityyliin tehdyt pyöreämuotoiset kuituosat kun eivät kaikilta osin istuneet hänen silmäänsä. Tein sitten tilalle vanhasta radistin laitekotelosta uuden ja siirsin ilmastoinnin kytkimet kojelautaan tehtyyn rosteriseen peitelevyyn. ”Takaluukun kahva oli auton ainoa alkuperäinen kromiosa, ja siinä oli syöpymää. Löysin sitten tilalle Jenkeistä yhdestä firmasta uuden kahvan, jolla sain lukonkin toimimaan. KIITOS: Puuartisti Miikalle, Laatikkohuolto Niemi, straipeista TiNille, Kareisen Janille sekä Benzboylle toimituksista. Chevrolet Bel Air Deluxe STW ´52 18 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Pysähdyin sitten tien viereen ja huomasin, että vaihteistoöljyä oli valunut reilusti maahan ja pakoputkelle, josta se sitten nousi savuna. Nuo straipit kävi TiNi vetämässä täällä meillä kotona viime alkukesästä”, Pasi jatkaa. Katolla oleva SUP-lauta on ihan oikeastikin käytössä jatkuvasti. VANTEET: Hot Rods By Boyd Centennial -vanteet, edessä 7x18” ja takana 8,5x18”. ”Sillä viime kesän Power Meet -reissulla, 50 kilometriä ennen Turkua tytöt alkoivat huutaa, että autosta nousee savua. ”Tullessa paikallaan oli lasikuituinen keskikonsoli, joka oli mielestäni vähän liian nykyaikaisen näköinen muovisine ilmastoinnin katkaisijoineen. Kysyin auton oston aikaan huvikseen, paljonko tähän olisi mallikohtainen kattoteline maksanut, niin se olisi ollut luokkaa neljä tonnia. MOOTTORI: Chevy SB V8, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, peltisarjat, tuplaputkisto, 12V sähköt. JARRUT: Jäähdytetyt levyjarrut edessä, Camaron rummut takana, tehostin. ALUSTA: Mustang II -tyyppinen etuakselisto, Mustangin hammastanko-ohjaus, Camaron lehtijouset takana. VOIMANSIIRTO: TH700R4-automaatti shift kitillä, Bowerin lukkoturbiininohjaus, Camaron taka-akseli
49€ 010612 LÄMPÖSUOJA TULPANJOHDOILLE 8 SYLINT MUSTA ............................. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TR AD E PA RTS WE BS TO RE OP EN 24 /7 T r a c T i o n B a r s RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS PITOA KADULLE JA KIIHDYTYSRADALLE CALVERT ALKAEN... 110€ IS-LM 110 TIIVISTE ETUOVEN FORD PICK UP F100-350 1980-96 ...................... M o u l d e d P a r t s I n c . Phone. 45€ ALP 7001 TIIVISTE OVENPÄÄTY MOPAR B-BODY 68-70 1pr ............................ 45€ PP00184 TIIV P-AINE TANKIN PANTA ANTISQUEEK ..................................... LAADUKKAAT TIIVISTEET KUUMUUDELTA SUOJAA DESIGN ENGINEERING, INC. 450€ TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 42€ RR 5015 TIIVISTE KATONREUNA PONT/GM 1967-68 2DHT 68” pitkä ................. M o u l d e d P a r t s I n c .. 25€ WR-01 AVAIN CALVERT BARSIN SÄÄTÖÖN 2KPL 3 ........................................ 9€ CT4200 CALTRACS MOPAR A-BODY 8 3/4” 63-75 DRAG 2 hole..................... 18€ C/LP 40-C TIIVISTE OVI 1M GM 64-72 ..................................................... 47€ VS 3-G TIIVISTE IKKUNAN ETU PYSTY MUSTANG 1965................................. 53€ 010211 NIPPUSIDE RUOSTUMATONTERÄS 12MM x 9” 8kpl ............................. 450€ CT6400 CALTRACS 64-73 MUSTANG 2 reikää 2 7/8”-3,5” max ....................... RACING SUSPENSIONS 010107 LÄMPÖNAUHA PAKOPUTKI 1”X 50” RULLA MUSTA ............................. 42€ TK 64-A/18 / 70-1438-85 TIIVISTE PAKSIN MOPAR 1963-76 A-63-71 B-BODY ..... 18€ MUISTA MYÖS! Tiivisteitä myös metri tavarana! M o u l d e d P a r t s I n c . 114€ LM 18-I/W2357 TIIVISTE ETUOVEN GM HT-AVOFULL SIZE 1969-70 B-C ............... 39€ WC 33-96 TIIVISTE U KANAALI MOPAR 96” 2,4M ...................................... DESIGN ENGINEERING, INC. 50€ LM 110-A TIIVISTE ETUOVEN FORD PICK-UP 73-79 ...................................... 39€ TK 46-O TIIVISTE PAKSI GM/ F-BODY 67-81 reikä ...................................... 46€ WC 18-72 TIIVISTE UKANAALI JÄYK MOHAIR 27/32*5/8”*4-6mm .................... 20-0099-58 TIIVISTE IKKUNA KANAVAN ALEMPI GALAXIE 1963-64 ...............
Helsinkiläistynyt Timo Harjunpää oli kaukaa viisas hankkiessaan 1980-luvun alussa yhden muskeliautokauden legendaarisimmista autoista. Teksti ja kuvat: Veli Vartiala PLYMOUTH HEMI’CUDA ’70. PEDON LUKU 20 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Sen sai joko 2-ovisena hardtopina tai avokorisena ja tarvittaessa tietysti sillä 426-kuutiotuumaisella R-koodin koneella, jolloin auto oli harvinaisuus jo tehtaalta lähtiessään. Kolmas ja viimeinen Barracuda-perhe käsitti vuodet 1970-74, johon aikahaarukkaan kuuluu myös Barracudan sisarauto Dodge Challenger. Niin sanottujen Street Hemien aikakausi alkoi vuonna 1964 ja juhlia kesti aina vuoteen 1971 asti, jolloin öljynviejämaiden organisaation päätöksellä energiakriisi kolkutteli ovella. Jotain nimenomaan ´70 Hemi´Cudan merkityksestä yhtiön historiassa kertoo se, että kyseinen auto on saanut arvoisensa paikan vuonna 1999 avatussa Walter P. Halpa bensa piti ainakin osittain huolen siitä, että tällaista hevosvoimahupia voitiin pitää yllä samaan aikaan kun Vietnamin sotaa käytiin Aasiassa. Myös seuraavan sukupolven trooppisten vesien voimakkaat petokalat vuosina 1967-69 perustuivat tuohon samaan Ponycar-luokan autoon. 21 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Chryslerin museossa Auburn Hillsissä Detroitin lähellä. Pitkäkeulainen ja lyhytperäinen tyylikäs uutukainen ei enää ollut paranneltu Valiant, vaan muotoilultaan onnistunut kokonaan oma korimallinsa. Sen ovat myöntäneet avoimesti niin Nascar-mestari Richard Petty kuin soittopiireistä tunnettu Alice Cooperkin. Chrysler-yhtiön kisaosaston päällikkönä aloitti juuri tuona katu-Hemi-vuonna vanha kilpakuljettaja Ronnie Householder, joka osaltaan varmasti avitti Hemin menestystä kilparatojen ulkopuolellakin. Vuoden 1970 Barracuda-mallistoon kuului kolme mallisarjaa: Barracuda, Gran Coupe ja ´Cuda, joihin oli saatavana yhdeksän eri moottorivaihtoehtoa. Ensimmäiset Plymouth Barracudat esiteltiin samana vuonna kun tuo edellä mainittu Street Hemikin tuli kauppoihin, tosin ei Hemiä vielä silloin saanut Barracudaan, joka perustui pieneen Plymouth Valiantiin. PEDON LUKU H emi herättää lähes poikkeuksetta tunteita. Ja mainosmiehet heittivät vain lisää vettä myllyyn. Sen seurauksena bensahanat piti laitaa säästöasentoon, mikä tiesi yhden aikakauden päättymistä amerikkalaisessa autoteollisuudessa. Kova juttu se on ollut myös Chryslerille, joka esitteli ensimmäisen Hemin jo vuonna 1951
Miten tällainen laite on sitten päätynyt Suomeen. Saman vuoden syksyllä Tampereen kaveri soitti ja kysyi Timolta: ”Ostatko auton?” Kun kaupoista oli sovittu ja Timo meni Tampereelle rahojen kanssa, myyjä teki kuitenkin oharit. Plymouth Hemi’Cuda ’70 Onnenkantamoisia. 22 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Alkuperäisenä säilyneeseen sisustukseen on uusittu vain lattiamatto ja kattoverhoilu. Suorakaiteen muotoiset pakoputken päät tulevat hiekkapellin läpi. Pian hän hankki Ruotsista tyhjänä odottavaan konehuoneeseen korvike-Hemin. ´Cudan omistaja kuitenkin suostui ottamaan Timon puhelinnumeron talteen, mikä myöhemmin osoittautui suorastaan onnenpotkuksi. Aro-Yhtymän hyllystä löytyi vuonna 1982 uusi kilometrimittari, joka vaihtui 55 556 mailia näyttäneen tilalle. Samanlaista askartelua oli suunniteltu Tampereellakin. Uudella matolla varustetusta pienestä tavaratilasta uupuu vielä painepullolla täytettävä litistetty vararengas. Uuden kotikaupungin lisäksi muskeliauton saattoi nähdä muistoihin jääneessä ensimmäisessä Hangon katuautokisoissa vuonna 1982. Olihan kyseessä kuitenkin Hemi´Cuda. Talon rakennusprojekti Pornaisiin, Järvenpään ja Porvoon puoliväliin viivästytti ´Cudan valmistumista aina vuoteen 1987 asti, jolloin se saatiin ajoon Kimmo Tverinin mustaksi maalaamana ja Centerlinen Hemi´Cudan vannekoko on 15 tuumaa, jonka takia etupyöräaukot ovat aavistuksen isommat 14-tuumaisilla varustettuun perus-Barracudaan verrattuna. Suomeen ja Tampereelle ´Cuda tuli muuttoautona vuonna 1980. Tuuliviirin tavoin toimiva myyjä olikin päättänyt vaihtaa ´Cudan alkuperäisen tekniikan johonkin lahtelaisten mukanaan tuomaan käytettyyn Golfiin. No, ensin asialla olivat taas ruotsalaiset. Ruotsissa sillä on tiettävästi ajettu kisaa stock-luokassa, kuten tuollaiselta autolta voidaan hyvin olettaakin. Ehkä tuo teko pelasti auton lopullisesti pahemmalta tuholta, sillä siihen aikaan oli tapana tehdä avoautoja sahaamalla katto pois. Alkuperäisen tekniikan perään kaipailu oikeastaan unohtui ja Timo tyytyi kohtaloonsa. Timon pettymys oli tietysti suuri, mutta jo muutaman viikon pohtimisen jälkeen ilman konetta ja laatikkoa oleva hylsy haettiin pois suhteellisen edulliseen hintaan. Tuossa tapahtumassa Timo Harjunpää alkoi pommittaa silloista omistajaa ostoaikein, aluksi tietysti huonolla menestyksellä. Naapurimaahan jutun ´Cuda kulkeutui jossain vaiheessa 1970-luvulla Etelä-Carolinasta
Timo oli tyytyväinen orkkiskoneella liikkuvaan autoonsa, ja meni vielä yhdeksän vuotta ennen kuin alkuperäisen vaihdelaatikon jäljittäminen alkoi. Seuraava ystävällinen porvoolainen soittaja oli myös tuttu kiihdytysradoilta. Ja olihan se. Sekin oli hieman sattuman kauppaa, kun pitkänlinjan hausjärveläisen Mopar-harrastajan Seppo Pikin salapoliisityön jäljet johtivat Timon talliin vuonna 2002. 23 AMERIKAN RAUTA 5/2016. ´Cudassa nimittäin sattui olemaan Pikin 4-ovisen ´67 Plymouth Belvedereen aikoinaan kuulunut laatikko. Rutila oli onnistunut saamaan HEMItunnuksen itselleen jo joitain vuosia aiemmin, paljon ennen kuin nämä nykyään tonnin maksavat erikoiskilvet edes tulivat markkinoille. Kahden 4-kurkkuisen Carter AFB:n ja scoopin välissä on reilunkokoinen ilmanpuhdistin. Kyseessä oli juuri se tilastoihme, jonka maahantuoja Berner tilasi Suomeen järeimmällä tekniikalla eli Hemillä. Ja Piki halusi Timolta laatikon tähän ”vain yksi maailmassa” -autoonsa. Paluu matching numbers –autoksi oli alkanut – voisiko sanoa – hieman yllättäen ja pyytämättäkin. Kuten arvata saattaa noille rekkareille on riittänyt kyselijöitä näihin päiviin saakka. Vuonna 1993 Simo Joronen tiedusteli, että voisiko hänellä oleva Hemi olla Timon ´Cudan alkuperäinen moottori. Shaker-scoop on nimensä veroinen, sillä se ei ole konepellissä kiinni, joten käynnissä olevan koneen värinä on aistittavissa auton ulkopuolellakin. Ennen norsumoottorin paluuta oikeaan kotiin Joronen teki vielä rempan siihen, että kaikki on varmasti ok. Pari vuotta myöhemmin Kimmo Rutila, kiihdytyssuorilta tuttu porvoolainen, soitti jostain päin Amerikkaa Timolle ja tarjosi autoon sopivia rekisterikilpiä. Kuten arvata saattaa, noille rekkareille on riittänyt kyselijöitä näihin päiviin saakka. alumiinivanteet alla kaikin puolin kunnostettuna
Vaikka osia ja tarvikkeita oli tilattu hyvissä ajoin, vinyylikaton materiaalit viipyivät jossakin. Yksi asia pitää autossa vielä laittaa järjestykseen. Automaatilla varustetuissa autoissa oli pääsääntöisesti 8 ¾ perä, jollainen autossa on nyt ja manuaalimalleissa taas järeämpi ja painavampi Dana. Suunnitelma auton entisöinnistä oli todellakin kypsynyt pikku hiljaa ajatuksella . Muutamat harvat ruostevauriot voitiin korjata, eikä uusia peltiosia tarvinnut käyttää. Tehdashan ilmoitti aikoinaan tehoksi 425 hevosvoimaa, mutta todellisuudessa se oli enemmän, kuten Timon virittämättömän norsumoottorin lukemista on havaittavissa. Siihen pikku hiljaa eläkeläiseksi siirtyvältä Timolta ei oikein tahdo saada varmaa vastausta. Piki sai selville, että kaivattu laatikko oli edelleen Lahdessa, jonne se oli ostettu 20 vuotta aiemmin. Entisöinti. Aikataulussa pysyminen ei olisi onnistunut ilman Markku Ilvesniemeä, joka oli suurena apuna, kun omilta töiltään ehti. Harmillista asiassa on se, että Timolla oli autossa jo ennen entisöintiä Dana, jonka hän oli laittanut autoon 80-luvulla ja joka myytiin entisöinnin aikana pois. ”Jenkkeihin ajamaan Piippa-vaimon kanssa”, vastaa Timo. Karkeasti ottaen siihen meni parikymmentä vuotta. Vaara on siis olemassa, että tämä harvinaisuus palaa kotiinsa. Timo piti aikamoisena onnenkantamoisena sitä, että moottori ja vaihdelaatikko olivat säilyneet ehjinä ja olivat yleensä olemassa. Auto saatiinkin valmiiksi seuraavan kevään American Car Show’hun. Entä tuleeko auto myös reissun jälkeen takaisin Suomeen. ´Cudan oma alkuperäinen perä lienee vaihtunut Ruotsin aikoihin, koska Suomeen auto tuli tuolla pienemmällä perällä. Mitä tulee tuohon pedon lukuun, sattumaa vai ei, mutta näitä Hemi´Cudia valmistui Detroitin Hamtramckin tehtaalta juuri tuon pedon luvun verran eli 666 kappaletta. Osittain se selittyi sillä, että autolla oli ajettu arviolta vain 130 000 kilometriä. sitten joskus. Hänen mielessään ainoaksi mahdolliseksi rakentajaksi valikoitui Hemiautoistaan tuttu Kari Sauru, joka tunsi suurta luottamusta saadessaan harvinaisuuden omalle pajalleen Nurmijärven Palojoelle. Aikaa projektin toteuttamiseen meni hieman yli kuusi kuukautta, jonka aikana auto käytiin kauttaaltaan läpi. Lopulta lahtelaisen laatikko meni ´Cudaan, ´Cudassa ollut laatikko päätyi Pikin Belvedereen ja Belvederessä ollut laatikko matkasi Lahteen vaihtokaupparumban seurauksena. Nahkapenkit ja muoviset sivuverhoilut olivat säilyneet riittävän hyvin, joten niihin ei katsottu olevan tarvetta puuttua. Plymouth Hemi’Cuda ’70 Timo lupasi luopua laatikosta, jos Seppo Piki hankkisi hänelle takaisin ´Cudan oman vaihdelaatikon. Onneksi apuun tuli Suomen Mopar-kerhon, FMA:n puheenjohtaja Olli Manninen, joka ystävällisesti ”lainasi” omansa Timolle, jotta projekti ei seisahtuisi saapumattomaan tavaratoimitukseen. Mitä sen jälkeen, kun tuo peräasia on saatu kuntoon. ´Cuda ajettiin suoraan Saurulle Helsingin Messukeskuksessa järjestetystä X-treme Car Show’sta syyskuun alussa 2012. Pintaväriksi palautettiin tehtaan oma EV2-koodinen oranssi, joka yleisesti tunnetaan Hemi-oranssina. Meni vielä yksi vuosikymmen ennen kuin ´Cuda päätettiin palauttaa alkuperäiseen tilaansa. Kunnioitettavat 34 vuotta legendaarisen muskeliauton omistajana on herättänyt haaveen pakata ´Cuda konttiin ja suunnata kohti tuttuja Amerikan Mopar-tapahtumia. Auton kori ja peltiosat muutenkin olivat säilyneet varsin hyvin. Kun nuo luvut suhteutetaan kaikkiin valmistettuihin ´70 Barracuda-malleihin, Hemiversioiden osuus oli vain hieman yli yhden prosentin luokkaa. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Automaatilla varustettuja kovakattoisia, kuten Timolla, tehtiin 368 kpl, manuaalivaihteisia 284 kpl, avomalleja automaatilla 9 kpl ja avoja manuaalilla vain 5 yksilöä. Syystäkin mies oli tyytyväinen alkuperäisten palikoiden löytymisestä. Kävi myös ilmi, että ´Cudan oikea etukulma oli joskus kolhittu, todennäköisesti jo Amerikan puolella korjausjäljistä päätellen. Plymouthin värikartassa sävystä tosin käytettiin nimeä Tor Red, Hemi Orange oli Dodgen käyttämä nimi. Auto maalattiin huolellisesti ja mahdollisimman tarkasti alustan osia myöten Saurun toimiessa ruiskumestarina. Hannu Santalan luona Otalammella dynamometrissä käynti kertoi Hemistä löytyvän 453 hevosvoimaa 5600 kierroksella ja vääntökäyrä näytti jo 2500 kierroksella melkein 500 newtonmetriä ja suurin arvo 584 Nm saavutettiin 5100 kierroksella. Kun ´Cudan mukana kulkenutta syntymätodistusta (broadcast sheet) tutkittiin tarkemmin auton jo valmistuttua selvisi, että se onkin lähtenyt tehtaalta Danan perällä. Jenkkeihin. Sisustus jätettiin lähes alkuperäiseksi lukuun ottamatta uutta kattoverhoilua ja 80-luvulla edellisen kunnostuksen yhteydessä hankittua lattiamattoa. Lisäksi kaikki merkit alkoivat näyttää siltä, että Timo ei itse ehdi autoa tekemään
Scoopin kuuluu olla musta, korin värinen tai Argent Silver -hopean sävyinen. VOIMANSIIRTO: TorqueFlite A727 –automaatti (Hemi-versio), 8¾ perä, välitys 3,23:1. Silloin sen harvinaisuuden päälle ei paljoa piitattu, kun kone ja laatikko osattiin siitä myydä pois. Kylkien lätkämailatarrat sai mustana tai punaisena. sitten joskus, karkeasti ottaen siihen meni parikymmentä vuotta. RENKAAT: BFGoodrich Radial T/A, edessä 245/60 R15, takana 255/60 R15. VANTEET: Rally Wheels 7x15”. Räyskälän stripillä vuonna 1979 tai 1980 vastassa oli edesmennyt Pata Ekman ´69 Chevy Novallaan. Tällaisen tyhjän hylsyn Timo haki Tampereelta vuoden 1982 lopulla. Suunnitelma auton entisöinnistä oli todellakin kypsynyt pikku hiljaa ajatuksella . MOOTTORI: Vakio R-code 426 cid Hemi V8 .030 ylikoossa. Tavaratilan lukko sijaitsee sivussa, koska luukussa ei ollut sille tilaa. Timon eka jenkki oli vuonna 1976 hankittu ´71 Dodge Charger, joka oli aikoinaan Suomen nopeimpia autoja alle 14 sekunnin ajalla. KUVAT: TIMO HARJUNPÄÄN ALBUMI 25 AMERIKAN RAUTA 5/2016. TEHO: 453 hv, vääntö 584 Nm. SISUSTUS: Alkuperäinen lukuun ottamatta lattiamattoa ja kattoverhoilua. Faktat PLYMOUTH HEMI’CUDA ’70 • OMISTAJA: Timo Harjunpää • PAIKKA: Helsinki US Postal Service julkaisi postimerkin vuonna 2013 ´70 Hemi´Cudasta
Kori hiekkapuhallettiin niiltä osin kuin se oli tarpeellista. 8. Lattiassa näkyy 80-luvulla tehtyjä paikkamaalauksia. Huolellinen pohjamaalaus tehtiin epoksilla niin sisäkuin ulkopinnoillekin. 6. 5. Purettu auto osoittautui yllättävän hyväksi lähtökohdaksi entisöinnille. X-treme Car Show’ssa palkittu ´Cuda ajettiin Saurun pajalle syyskuussa 2012. Ensimmäinen käynti maalauskammiossa. 7. Tarinan takana 1 2 3 4 5 6 7 8 Vihdoin viimein entisöinti 1. 26 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Kahden näyttelyn väliin ajoittuva projekti sujui hyvin Kari Saurun ja Make Ilvesniemen käsissä. Oikean puoleisen etusisälokarin kunnollinen korjaaminen vaati pellin irrottamisen ja uudelleen hitsaamisen paikoilleen. Teksti: Veli Vartiala Kuvat: Make Ilvesniemi Pitkään ja hartaasti kypsytetty ajatus ’Cudan entisöinnistä toteutui neljä vuotta sitten. Isoilta ulkopinnoilta maalin poistaminen tehtiin mekaanisesti. 4. Näin tyhjäksi autoa ei ollut ennen purettu. Urakan ansiosta ”ainut Suomessa” saatiin myös museorekisteriin. Keith Blackin venttiilikopissa on sitä hot rod -meininkiä, mutta ne joutuivat väistymään norsumoottorin päältä orkkiskoppien tieltä. 2. 3
Valmiit johtosarjat tilattiin Jenkeistä. Valmiit putket ja äänenvaimentimet toimitti Martelius Exhaust Laitilasta. Pohjamaalauksen jälkeen oli korimassan pursottamisen vuoro. 12. Vajaa puoli vuotta startista, helmikuussa 2013, oltiin loppusuoralla. Ilman Olli Manniselta lainattuja vinyylikaton materiaaleja aikataulu olisi pettänyt. Kaikki sähköjohdot uusittiin. 9 10 11 12 13 14 16 15 27 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Takapaneelin kuuluu olla mustaksi maalattu. 9. Tuon viimeisen ruiskutuksen jälkeen päästiin aloittamaan kokoaminen. 14. Niputtaminen tehtiin uusilla tai kunnostetuilla vakioosilla. 11. 13. 10. 15. 16. Kari Sauru pyrki tekemään maalauksesta niin autenttisen kuin oli mahdollista
Anan pikuri 28 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Sipoolaisen Purujärven Anssin ei moiseen ole tarvinnut ryhtyä, vaan hänen pickupinsa kuosi on jotakin, minkä vain aika ja luonnonvoimat voivat saada aikaan. 29 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen FORD PICKUP ’37. Nykyään, kun patina on noussut arvoon, ovat monet alkaneet luoda sitä keinotekoisesti autoihinsa
Onneksi Ana sai vihjeen kotimaisesta maskiaihiosta, ja kahdesta yhdistelemällä sai kutakuinkin kunnollisen osan aikaan. Pikuri ei ilmeisesti ole ollut koskaan hylättynä pellon laitaan, vaan on kaikesta päätellen seissyt jossakin katon alla. Samalla uusittiin kaikki hytin lasitavara tiivisteineen. Pahiten oli kärsinyt maski, jonka koko alareuna oli pahasti revennyt ja paljon ripoja puuttui. Samalla mies laittoi tietysti myös uudet topparit paikalleen. Auto saapui Suomeen toukokuussa 2013 ja Anssi pääsi viimein tutkimaan ostostaan. Takapuskurin ylimääräisten rautojen poiston jälkeen jäljelle jäi alkuperäinen puskuri. Kun kyseessä on 30-luvun Ford, ei niitä tarvitse lahjoittaa pois. Auto oli sellainen kuin oli Ana toivoikin, eli suhteellisen alkuperäiskuntoinen aidolla patinalla. Mitä sieltä tuli. Sen jälkeenkin Anssin tallista on lähtenyt monta kaksipyöräistä ja muutama hot rodikin, ’32 Ford Pickup, ’28 Ford A Coupe ja ’31 Ford Roadster. Nettiseikkailun tuloksena löytyi HAMB:in sivuilta tämä auto Kansasista, ruotsalaislähtöiseltä Colorado Lasselta. Tosin ilmapussien vaihto ei nykytilanteessa olisi kovinkaan monimutkainen operaatio. P idempään lehtiä seuranneet muistavatkin Anssin nimen jo 80-luvulta. Edessä puskurin virkaa toimitti putki, onneksi koti-Suomesta löytyi tilalle alkuperäistyyppinen puskuri kiinnikerautoineen. Se oli sama mies, joka rakensi ’56 Kustom Mercuryn, joka majailee nykyisin Pahkajärven Manon tallissa. Tässä tapauksessa joku aikaisempi omistaja ei ole ahkeroinut hiekkapaperin kanssa auton parissa, koska jälkeenpäin ruiskutettu sininen väri on irronnut kauttaaltaan. Korissa teettivät myös töitä ovien lukot, saranat, ikkunannostimet sun muut, mutta nyt kaikki toimii kuten pitääkin. Taakse tuli 80-luvun Malibun akseli kolmiotuetulla nelilinkillä ja coilovereilla, eteen TCI:n Mustang II -tyyppinen ripustus 2” droppispindeleillä ja kierrejousilla. Pikuri ei ilmeisesti ole ollut koskaan hylättynä pellon laiFord Pickup ’37 taan, vaan on kaikesta päätellen seissyt jossakin katon alla. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Samalla avarrettiin rungon keskella oleva x-palkki automaattilaatikolle sopivaksi. Ovien alareunat olivat myös kärsineet, ei niinkään ruosteesta, vaan siitä, että topparit olivat jo ammoin pettäneet ja ovet olivat avautuneet yli osuen lokasuojien takareunaan. Monet olisivat asentaneet autoon ilmapussit, mutta Ana luottaa rautaan. Tekniikka uusiksi. Ruostetta ei juuri löytynyt ja muutenkin pellit olivat kohtuullisessa kunnossa. Alkuperäinen tekniikka lättäpäineen, perine ja jarruineen myytiin projektin rahoittamiseksi. Kyseinen autohan on varmasti Suomen Kustomien kautta aikojen harvassa kärjessä. Lommot olivat hyvin näkyvillä, mutta Ana suoristi ne niin, että jos ei asiasta tiedä, sitä on vaikea huomata. Rahaliikenteen ja muut paperityöt hoiti Teksasissa ansiokkaasti Sami Minkkinen. Puhtaaseen runkoon oli hyvä tehdä uusien ripustusten vaatimat muutokset. Molemmissa päissä autoa oli latikasta, putkesta ynnä muusta sekalaisesta raudasta hitsatut puskurirumilukset, jotka varmaan ovat olleet hyvinkin funktionaaliset Kansasissa, mutta joille Suomessa ei löytynyt käyttöä. Pyöräprojektin jälkeen miestä alkoi taas poltella 30-luvun Fordin pick-up ja nimenomaan malli, jossa olisi kaksiosainen tuulilasi. Colorado Lassella on kuljetusfirma ja hän hoitikin koko paketin rutiinilla Teksasiin satamaan asti, eikä tämä ollutkaan ensimmäinen eikä viimeinen hänen Pohjoismaihin myymänsä laite. Runko oli kutakuinkin suora ja Ana valmisti tallin edustalle ison, matalan altaan, jossa käsitteli sen sitruunahapolla
Kone on vakio pikkulohko, auton ajettavuus tosin kestäisi helposti tehoa melkoisen määrän lisääkin. Vanhoihin Cleweweldin tarvikevanteisiin Ana on sovittanut Fordin kapselit hitsaamalla niiden sisäpuolelle peltirinkulan, joka sopii vanteeseen. ’37 Ford-henkilöauton takalamput ovat ehtaa Fordia eivätkä mitään uustuotantoa. Pölykapselit ovat keskenään erilaiset ja kuhmuiset, joten ne sopivat auton ulkoasuun. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Laatikko on Koskisen Karin remppaama TH700R4
Materiaali on jonkinlaista tekonahan ja nahan sekoitusta, joka on tarkoitettu heavy duty -käyttoon. Tehdasvireessä olevan koneen kutittelu voisikin olla paikallaan, jotta tehovarat saisi vastaamaan alustan ominaisuuksia. Alusta on hieman kova ja etupyörät ottavat turhan helposti kiinni lokareihin, joten tapetilla onkin droppispindelien vaihto vakiokorkuisiin. Ford Pickup ’37 MOOTTORI: Chevrolet SB V8. Ensimmäisen talven puuhastelun jälkeen Ford oli jo ajokuntoinen, mutta toinen talvi tarvittiin vielä ennen kuin kaikki oli siinä kunnossa, että katsastuskonttorille pääsi hakemaan kilvet. Chevy S10:n kapea sohvapenkki, jonka tallikaverit olivat heittäneet roskalavalle, sai punaisen keinonahkaverhoilun, kuten ovipahvitkin. Se on ajoltaan kuin mikroauto, eikä kallistele kurveissa nimeksikään. Siitä pitää huolen tukeva kallistuksenvaimennin. Uudet ja kiiltävät olisivat pistäneet liikaa silmään muuten kulahtaneessa autossa. Vanteiksi tuli vanhat Cleveweldin 16-tuumaiset tarvikkeet, joissa oli alunperin joku toinen jako, mutta kiinnityslaipan ollessa suora, oli niihin helppo porata uusi pulttikehä. Ajoltaan kuin mikroauto. Ana on autoonsa kaikkiaan hyvin tyytyväinen. Viime talvena Anssi laitteli sisustuksen parempaan kuosiin. Nopeusmittari oli autossa kiinni sen saapuessa ja Analta löytyi sattumalta tallista oikea bensa/ lämpö/latausmittari sille kaveriksi. Vanhoihin eriparisiin pölykapseleihin Ana teki kiinnitysrenkaat, joilla ne sopivat kiinni vanteisiin. RENKAAT: Edessä 175/75 R16, takana 7.00-16. 32 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Alun perin punainen auto on joskus maalattu huonosti siniseksi ja vuosien saatossa iso osa sinisestä väristä on irronnut. Rattiputki ja ratti ovat Valiantin peruja, tulipeltiin asennettiin elintenluovuttaja Malibun poljinasetelma ja tehostettu jarrupääsylinteri. SISUSTA: Valiantin ratti ja rattiputki, Malibun poljinasetelma, punaisella keinonahalla verhoiltu Chevy S10:n penkki, punaisella keinonahalla verhoillut ovipahvit. Tällaisesta patinasta voivat monet vain haaveilla. Bensatankki vaihdettiin uuteen, koska vanha oli melko pitsimäinen, eikä sitä kannattanut ruveta paikkailemaan. ALUSTA: Edessä TCI:n Mustang II -tyyppinen akselisto kierrejousin, 2” droppispindelit, kallistuksenvaimennin, hammastanko-ohjaus, takana kolmiotuettu 4-linkki coilovereilla. VANTEET: Cleveweld 16” 30-40-luvun tarvikkeet, pölykapselit eri paria. VOIMANSIIRTO: TH700R4-automaatti, Malibun 10-bolt perä. Punainen sisusta on viime talven tuotos ja samalla ainoa asia, jota Ana ei ole itse tehnyt autoonsa. Analla siintelee myös mielessä jo seuraava projekti, 50-60-luvun Ford pickup, johon tulisi uudemman Crown Victorian etuakseli ja kone, tai jos jälkikasvun kanta voittaa, niin 60-luvun lopun mid-size-avo. KORIMUUTOKSET: ’37 Fordhenkilömallin takavalot. Sähköt Ana teki itse, sillä hän on alkuperäiseltä ammatiltaan sähköasentaja, vaikkei enää alan hommia teekään. Faktat FORD PICKUP ’37 • OMISTAJA: Anssi Purujärvi • PAIKKA: Sipoo Hyttiin tehtiin syvennys, johon Chevyn pikkulohko ja automaatti mahtuvat lepäämään ja samalla sinne sovitettiin lämmityslaite, jota autossa ei alun perin ole ollut. JARRUT: 2-piiriset tehostetut, edessä levyt ja takana rummut. Kojelaudassa istui tullessa alkuperäinen nopeusmittari, josta sai puhdistamalla kelpo pelin, toinen mittari oli jäänyt hyllyyn jonkun muun projektin yhteydessä ja oli sattumalta juuri oikea tähän autoon
• Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. 016 681 501 e-mail: saariselka@santashotels.fi www.santashotels.fi 11th Annual Rautaa Rajalle 26.-28.8.2016!. Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle nyt yhdennentoista kerran ! Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan ja syödään hyvin. Niissä vain on enemmän autoa. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! Varaukset ja tiedustelut: p. Osat ja palvelut Säännölliset osatoimitukset USA:sta Huippumerkit Asennuspalvelu osille Moottori– ja autoprojektit Asiakaslähtöinen palvelu Hyvä sijainti Riihimäellä 040-5606 254 info@tuumacid.fi www.t u u m a c i d .fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne
Maltilla modernisoitu 34 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Tami Leinon rakentama El Camino on sopiva sekoitus tehtaan alkuperäistä autoa ja nykypäivän rakentelusuuntauksia. Hillitysti nykyaikaistettuun ulkoasuun on päästy varsin maltillisilla muutoksilla. Maltilla modernisoitu 35 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET EL CAMINO ’69
”Y ritin kerran laskea ja pääsin yli kahdeksaankymmeneen autoon”, aloittaa Tami muistelut aiemmista harrasteautoistaan. Suurista myyntimääristä johtuen Jenkeistä löytyykin edelleen varsin hyväkuntoisia yksilöitä. ”Olen aika nopea käänteissäni, niin tammikuussa 2015 se oli jo käytännössä tuon näköinen kuin kuvissa ja varustettu myös nykyisellä tekniikalla.” Moottori vuosi öljyä ja se päätettiin nostaa pois konehuoneesta. Kerran kokeilin turbo-Audiakin, mutta siihen ei jäänyt tarvetta palata takaisin. Nousevan auringon eksotiikka iski pienikokoisen coupen kohdalla niin kovaa, että kysyntää oli enemmän kuin tarjontaa. Arvatenkin tuohon määrään mahtuu autoja laidasta laitaan varsinkin, kun mies ei tunnustaudu merkkiuskolliseksi ja osoittaa lisäksi erityistä vapaamielisyyttä erilaisten rakentelusuuntausten suhteen. Eräänä päivänä vastaan tuli tämä Elco, jonka speksit näyttivät hyvältä ja hintakin oli kohdallaan. ”Ihan siellä varhaisimmassa menneisyydessä oli B-Asconaa ja Mantaa sekä Starletia, ylipäätään kaikenlaista ahtimella varustettua. Tamin yllätykseksi verhoilut lähtivät näin puhtaiksi pelkällä huolellisella puunaamisella. Kaikenlaista on siis tullut kokeiltua.” Jotkut autot ovat päätyneet Tamille aivan sattumalta, kuten tämäkin El Camino. Se, oliko Chevrolet El Camino ’69 Vaalea sisusta oli autossa paikallaan jo ostohetkellä, mutta se oli todella siivottomassa kunnossa. Öljypohjan tiivisteen vaihdon yhteydessä selvisi, ettei kone ollut myyjän kertoma 350, vaan 305. Myyjä oli sopivasti vähän rahapulassa, ja kun hän tiputti hintaa vielä alemmas, en voinut muutakaan kuin lyödä kaupat lukkoon”, Tami muistelee. Budnikin billet-ratin kehän verhoilu uusittiin. S13ja S14-Nissaneiden jälkeen siirryin hieman konservatiivisempaan suuntaan ja vuoron sai remmiahdettu Jaguar XJR. Niinpä Tami suuntasi katseensa Kaliforniaan, jonka auringon alla pelti on monesti säilynyt varsin ruosteettomana toisin kuin täällä pohjolassa, jossa vastaavat aihiot ovat monesti lohduttoman mätiä. Nopeaa toimintaa. Mieshän oli etsimässä 240Z-Datsunia vuosilta 196972, mutta suunnitelmat muuttuivat matkalla. ”Kun Craigslistiä seuraa useamman viikon, niin siinä alkaa samalla katsella kaikkea muutakin, kuin mitä on varsinaisesti etsimässä. Tämä Datsunin kaksipaikkainen S30-mallihan oli ensimmäinen ei-amerikkalainen auto, jota joutui jenkkimarkkinoilla jonottamaan uutena. 36 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Siinä vaiheessa totesin, että tuollaisenkin minä olen aina halunnut. Autosta tehtiin kaupat elokuussa 2014 ja se saapui Suomeen lokamarraskuun vaihteessa
Uudelleenvärjäys oli kuitenkin tehty aikoinaan sikäli huolellisesti, ettei kultaa näkynyt alta mistään. Näin pinnasta ei tullut Raptorille ominaisen rosoinen, vaan huomattavasti tasaisempi ja kliinimpi. 37 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Swappaamisessa ei tullut vastaan mitään yllättävää lukuun ottamatta sitä, kuinka hankalaa Vortec-lohkoon oli löytää sopiva öljypohja, joka kävi yksiin Caminon runkorakenteiden kanssa. Peltisarjat ovat Hookerin ja putkisto on varustettu saman valmistajan Super Comp -vaimentimilla. Pastellisävyinen vaaleanvihreä ei kuulunut Tamin lempiväreihin, eikä pinta ollut enää kunnoltaankaan erityisen kehuttava. En halunnut mitään erikoisvärejä enkä muutakaan kikkailua, vaan hyvännäköisen perussävyn”, Tami perustelee värivalintaa. Konehuoneessa on 377-kuutiotuumainen Vortec varustettuna Edelbrock Performer -imusarjalla ja 1406-kaasarilla. VIN-koodin mukaan Camino on ollut uutena ”Olympic Gold” -sävyinen kultainen, mutta ostohetkellä pinnassa oli vähemmän arvokkaan oloinen mintunvihreä. Asialle piti keksiä jotain.” Sopivaa 350:stä ei ollut siihen hätään saatavilla, mutta vastaan tuli vähän käytetty 377-kuutiotuumainen Vortec, joka autoon sitten hankittiinkin. ”Siellä oli ilmeisesti pidetty akkua, joka oli vuotanut happoa lavalle. ”Kun kyljissäkin oli 350-kromitekstit, niin en pystynyt enää henkisesti laittamaan sinne 305:sta takaisin, vaikka se olisikin tullut kuntoon pelkällä tiivisteen vaihdolla. kyseessä kiusallinen kirjoitusvirhe, vai eikö myyjä tiennyt itsekään mitä oli myymässä, jäi epäselväksi, mutta lopputulema oli joka tapauksessa se, ettei kone enää koskaan palannut Caminon pellin alle. Toiseen kylkeen oli tehty pieniä korjauksiakin ja siellä minttu oli saanut kaverikseen tasaisenharmaata primeria. Hillittyä harmaata. Vanhemman El Caminon pinnassa se näyttää kuitenkin raikkaan modernilta. ”Idea oli se, ettei auton tarvitse näyttää siltä, että se olisi maalattu viime talvena. ”Nähtävästi edellisellä omistajalla oli jo ollut ajatuksena maalata auto uudestaan, mutta Amerikan kokoiseen maahan mahtuu tuhansia tarinoita ja tässä tarinassa rahat olivat päässeet erittäin loppuun ennen projektin valmistumista.” Kori osoittautui varsin ruosteettomaksi, eikä paikattavaa löytynyt kuin lavalta. Poistopuolelle asennettiin Hookerin peltipakosarjat ja putkistoon Hooker Super Comp -äänenvaimentajat. VIN-koodin mukaan Camino on ollut uutena ”Olympic Gold” -sävyinen kultainen, mutta ostohetkellä pinnassa oli vähemmän arvokkaan oloinen mintunvihreä. Mies purki auton itse, Renne maalasi sen ja lopuksi Tami taas kasasi. ”Kun lopulta löysin sopivan, huomasimme asennettaessa, että kiertokanki otti kiinni öljypohjaan. Lavalle vedettiin Raptorin lavapinnoite, jota ohennettiin riittävästi, jotta sen sai ruiskutettua automaaliruiskulla. Nykyisellään se näyttää ikään kuin alkuperäiskuntoiselta, mutta hiukan nykyaikaistettuna. Se saatiin kuitenkin muotoiltua passeliksi pienellä moukaroinnilla.” Koneen päälle pultattiin Edelbrock Performer -imusarja ja Edelbrock Performer 1406 -kaasutin. Ruoste oli nakertanut yhteen nurkkaan noin 10 x 10 sentin kokoisen reiän, jonka peltiseppä paikkasi ansiokkaasti pokkauksineen kaikkineen.” Väriksi Tami valikoi Kovalaisen Rennen avustuksella Volkkarin värikartaston harmaan ”Urano Greyn”, joka on varsin tavallinen näky nykypäivän katukuvassa. Autossa ollut TH400-automaatti osoittautui toiminnaltaan moitteettomaksi, joten siihen ei katsottu tarpeelliseksi koskea
Vison Wheelsin 18-tuumaiset kiekot tilattiin Jenkeistä. Chevrolet El Camino ’69 Tami halusi Elcoon huulivanteet, mutta sopivia ei laajoista etsinnöistä huolimatta löytynyt Suomen markkinoilta negatiivisella ET:llä. Lavassa on Raptorin pinnoite, jota ohennettiin sen verran, että sen sai ruiskutettua maaliruiskulla. 38 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Näin pinnasta tuli huomattavasti tasaisempi ja siistimpi. Ohjaamon takaikkuna on keskeltä avattavaa mallia
Myyntikuvissa niissä oli spinneritkin, jotka olisi saanut tilata erikseen, mutta päätin jättää ne pois.” Kun vanteet tulivat ja Tami ryhtyi sovittelemaan niitä alle, hän joutui toteamaan, että hänelle toimitetuissa kiekoissa oli Fordin pulttijako. Iskareina ovat Konin Classicit säädettynä tiukimmilleen. KORIMUUTOKSET: VW:n Urano Grey -väri, Raptorin lavapinnoite. Vanteina olleet 17-tuumaiset Cragar SS:t olivat periaatteessa ihan hyvännäköiset, mutta Tami halusi niiden tilalle jotain, mitä ei tulisi vastaan joka cruisingissa. Stancen maanläheisyyttä hierottiin kohdalleen parillakin erilaisella kokoonpanolla. Kromiosat olivat hienokuntoiset ja tulivat liki uudenveroisiksi pelkästään kiillottamalla. Toimittaja myönsi virheensä ja lupautui lähettämään uudet, mutta siinä vierähti aikaa aina viime heinäkuulle saakka. SISUSTA: Vaalea nahkasisusta, Budnikin billet-ratti. ALUSTA: BMR:n madallussarja, säädettävät Koni Classic -iskunvaimentimet. Vaalean sisustan kunto vaikutti ensinäkemällä kaamealta, mutta lopulta senkin ilme koheni nykyiselleen pääosin huolv ellisella puhdistuksella. VANTEET: 18” Vision Wheels 143 Torque. Niinpä katse piti kääntää jälleen Jenkkilän suuntaan. Auto pääsi uuteen kotiin pääsiäisenä American Car Show’ssa järjestetyn harrasteautojen huutokaupan myötä ollen yksi niistä harvoista kohteista, joista myyjä sai sen, mitä lähti autollaan hakemaankin. Edellinen omistaja oli selkeästi käyttänyt autoon paljon aikaa ja vaivaa, mikä näkyi erityisesti pikkunippelihommissa. Heitettyään Västeråsin reissun vielä Cragareilla, pääsi Tami lopulta viimeistelemään autonsa ulkoasun pro touring -henkisillä kymmenpuolavanteilla. Autossa olleen Budnikin billet-ratin kehä verhoiltiin uudelleen ja lattiamattoa korjattiin hiukan. Renkaat: 245/40 R18. 39 AMERIKAN RAUTA 5/2016. ”Ensin tilasin BMR:n madallussarjan kahden tuuman dropilla, mutta sillä renkaat menivät jo turhan kiinni kaariin. El Caminokaan ei lopulta osoittautunut pitopeliksi, vaan sai väistyä uusien visioiden tieltä. Nykyisellä setupilla takana on madallusta kaksi tuumaa ja edessä yksi tuuma. ”Kyselin monilta tutuilta rengasmiehiltä Suomesta, mutta negatiivisella ET:llä olevia vanteita ei löytynyt kenenkään valikoimista. Kuten tekstin alussa todettiin, on Tamilla ollut paljon autoja ja vaihtuvuus on ollut vilkasta. Lisäkriteeriksi hän asetti, että vanteissa pitää olla huulta, millä ulkoasuun saisi taas lisää sitä hillityn modernia otetta. KIITOS: Vaimolle ja projektissa mukana olleille. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut. VOIMANSIIRTO: TH400-automaatti. Kojelauta maalattiin uusiksi, sillä se oli maalattu tuulilasin juuresta vaaleaksi ja heijasteli ajossa häiritsevästi. Faktat CHEVROLET EL CAMINO ’69 • RAKENTAJA: Tami Leino, 36 • PAIKKA: Espoo Nippelit kunnossa. Aikani googleteltuani löysin sopivan mallin Vision Wheelsin valikoimasta ja tilasin ne 18-tuumaisina. Stancen maanläheisyyttä hierottiin kohdalleen parillakin erilaisella kokoonpanolla. Silti etusisälokareihin piti leikata hiukan lisää tilaa, jotta renkailla on riittävästi liikkumatilaa”, Tami selvittää. MOOTTORI: 377 cid Vortec V8, Edelbrock Performer –imusarja, Edelbrock Performer 1406 kaasutin, Hookerin peltipakosarjat Hooker Super Comp -äänenvaimentimilla. Vanteet olivat valmiiksi sopivan värisetkin, harmailla puolilla ja kiiltävällä huulella
Riihimäkeläisten Heli Eskolan ja Jari Pääkön harvoin nähty siipifarkkumalli tuo väkisinkin mieleen sen elokuvasta tutun tappaja-autoserkun, mutta kohtelee tiettävästi kaikkia lempeästi. Tappaja-a uton sukua 40 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä PLYMOUTH SPORT SUBURBAN ’58
Tappaja-a uton sukua 41 AMERIKAN RAUTA 5/2016
’58 Plymouthilla on automaailmassa vähän erikoinen asema. Toinen syy suureen tuhoutumisprosenttiin lienee se, että edullisemman pään täysikokoisina autoina niistä monet päätyivät uutena kuluttavaan hyötykäyttöön, kuten poliisiautoiksi. Alkuperäisteoksen Furyhän oli itse asiassa neliovinen, vaikkei mallia oikeasti neliovisena edes valmistettu. ”Se oli Suomi-auto semmoisella yksilamppuisella Diplomatin keulalla”, Jari selittää ja jatkaa: ”Tämä jenkkiautotouhu alkoi minun kohdallani Plymouth Sport Suburban ’58 Kardaanitunnelia myöten tulipellistä taka-akseliin saakka oli tehtävä uusiksi, samoin takalokasuojien alareunat varapyöräluukkuineen. Jutun kuusipaikkainen Sport Suburban tuli riihimäkeläiselle Jari Pääkölle naapurikunnasta Hyvinkäältä 2014. ’58 Sport Suburban oli siihen nähden, miten harvinaisia ne ovat nykyään, itse asiassa verrattain suosittu malli. Vaikka elokuvan Fury tekikin ’58 Plymoutheista suosittuja jo yli 30 vuotta takaperin, näkyy koko vuosimallia liikenteessä erittäin vähän. Plymouthilla oli tuolloin käytössä farmareille kokonaan omat mallisarjansa, eikä malleja kuten Plaza Wagon tai Belvedere STW tunnettu. Farmareina vastaavat mallisarjat olivat halvimmasta kalleimpaan Deluxe Suburban, Custom Suburban ja Sport Suburban, joka vastasi lähinnä Fury-farmaria. 42 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Niihin kun pääsee tuonne lamppujen yläpuolelle kertymään hiekkaa ja ties mitä kosteaa tavaraa, joka ei lähde sieltä millään purkamatta pois.” Ei Jari ensimmäistä kertaa ollut Mopareiden eikä siipifarmarinkaan kimpussa, hänellä oli nimittäin 90-luvun loppupuolella ollut ’58 DeSoto Suburban. Stephen Kingin romaaniin perustunut Christine-leffa kun antoi kultaisella V-merkillä varustetulle tuplavalokeulalle sen verran vahvan leiman, että useimmiten koko korimallikirjoa käsitellään Christineinä, vaikkeivät ne nyt kaikki mitään tappaja-autoja ole. Fiatin värikartasta löytynyt turkoosi metalliväri pukee siipifarmaria hienosti. ”Se oli tuotu Ruotsista 2010, ja alkuperäinen ryppyreunatekniikka oli korvattu Suomessa ’74-mallisella 400 ja 727 -yhdistelmällä. Verrattain sikäli, että vaikka niitä valmistettiinkin vähemmän kuin yhtäkään Fordin saman kokoluokan farmarimallia, oli reilun 12 000 kappaleen valmistusmäärä kuitenkin ihan toista kuin ylellisemmällä sukulaismallilla, Chrysler New Yorker Town & Countrylla, joita valmistui samaan aikaan vain reilut 400. Hyvin pian kävikin ilmi, ettei niiden vaihto aivan riittäisi, vaan mätää oli korissa vähän laajemmaltikin. Ei sittenkään ihan pikkuhitsauksilla hyvä. Takapyöränaukon takana näkyy varapyöräluukku, joka on tosiaan tässä mallissa takahelmassa. Mukana tuli uudet helmat, joita Jari alkoikin vaihtaa pian paikalleen. Runko oli ihme kyllä täysin ehjä, samoin näiden mallien yleensä herkästi ruostuvat etulokasuojat. Ilmeisesti tuo kasivarttinen lukkoperä on myös siitä samasta autosta”, hän kertoo. Syynä siihen on varmasti pitkälti korirakenteen ruosteherkkyys, joka sai autot katoamaan tien päältä ennen aikojaan. ”Kardaanitunnelia myöten tulipellistä takaakseliin saakka oli tehtävä uusiksi, samoin takalokasuojien alareunat varapyöräluukkuineen sekä takaluukun alareuna melkein puolivälistä
”Ei sitä vanhaa maalia voinut alle jättää, kun siinä oli semmoisia rakkuloita ja ruostepisteitä siellä täällä. ”Eihän tätä olisi ollut varaa missään oikeassa maalaamossa teettää”, Jari naurahtaa. Sport Suburbania oli tarjolla myös kolmepenkkirivisenä ja 9-paikkaisena, mutta tähän yksilöön ei kolmatta penkkiä ole valittu. Sitten vähän myöhemmin hankittiin saman kaverin kanssa kimppaan myös ’61 Thunderbird, jonka naapuri toi Jenkeistä.” Tuon Thunderbirdin jälkeen Jarilla ei ole ollutkaan muita kuin Chrysler-yhtymän tuotteita, joita on tälläkin hetkellä tallissa ’58:n lisäksi kaksi muutakin, ’70 Charger ja 508-koneiseksi sleeperiksi vähitellen rakentuva ’70 Belvedere, neliovisena tolppana tietysti. joskus 14-15-vuotiaana, 80-luvun puolivälissä, kun ostin kaverin kanssa kimppaan ’73 Dartin. Korjauspeltien suhteen helpotti, kun löytyi kavereita, joilla on englanninpyörä. Hänen autokseenhan tämä oikeastaan ostettiinkin”, Jari kertoo. ”Katselin näitä metallinhohtoturkooseja, ja tämä löytyi jostain Fiatin kartasta. ”Etupäähän vaihdoin kaikki nivelet ja puslat, ja vaihdon myös jarrukengät ja pyöräsylinterit joka nurkkaan.” Tekniikalle Jari ei muuten olekaan tehnyt mitään kummempaa, vaikka suunnitelmissa on ollut poistaa Lokarin lattiashifteri ja asentaa paikalleen alkuperäisistä napeista toimiva 60-luvun loppupuolen TF727. En kyllä muista enää, että missä Fiatissa tätä olisi käytetty.” Jari teki itse kaikki pohjatyöt, värin ruiskutti tuttava paikallisella kimppatallilla, josta löytyy oma uunikin. ”Kun tämä vaaleankeltainen farmari tuli sitten myyntiin, katselimme sitä avovaimoni Helin kanssa jonkun aikaa, ja katsomaanhan sitä oli lähdettävä, kun se oli hänellekin mieleinen. Farkun peltityöt Jari teki haastavan muotoista ja kokoista takaluukun korjauspalaa lukuun ottamatta itse omassa tallissaan, ja koko kori hiottiin peltipuhtaaksi. Keltaisesta turkoosiksi. Kameran linssi vääristää mittasuhteita, mutta kyllä tavaratila on oikeasti iso. Myös pohjan korjauspaloihin ajoin sikkikoneella alkuperäisen kaltaiset pokkaukset, ettei tullut semmoista meltoa suoraa lattiaa.” Värin suhteen Jari oli jo heti alkuun päättänyt, ettei autosta enää keltaista tulisi. Auto oli tullessa vähän hassussa asennossa, keula aika alhaalla ja perä ylhäällä, mikä ei oikein farmarissa toiminut, joten Jari nosti etupäätä hiukan ja asensi taka-akselille 2,5 tuuman madalluspalat. 43 AMERIKAN RAUTA 5/2016
”Olihan niissä hapettumaa, mutta kiillottamalla niistä sai ihan siistit. Uusi, moderni metalliväri ja raaserimaiset vanteet tuovat lähtökohtaisesti vähän hempeän oloiseen viiskytlukulaiseen siipifarmariin muskeliautomaisen vivahteen, jota niihin harvemmin yhdistetään. Plymouth Sport Suburban ’58 Uusi, moderni metalliväri ja raaserimaiset vanteet tuovat lähtökohtaisesti vähän hempeän oloiseen viiskytlukulaiseen siipifarmariin muskelimaisen vivahteen. 44 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Ryppyreunan tilalle on Suomessa vaihdettu ’74-mallinen 400-isolohko, jota on piristetty Lunatin nokalla ja peltisarjoilla. Vaihde valitaan toistaiseksi aiemman omistajan asentamalla Lokarin lattiakepillä, mutta Jarilla on jo jemmassa 60-lukuinen isolohkon perään sopiva nappiautomaatti., jolle painikkeet ovat kojelaudan vasemmassa päädyssä. Niin ja teinhän minä nuo pakoputket uusiksi 2,5-tuumaisesta, peltisarjat tässä oli jo tullessa paikallaan.” 15-tuumaiset Centerlinen Auto Dragit olivat niin ikään farmarissa jo Jarille tullessa, ja hän mieltyikin niihin niin paljon, että ne saivat jäädä paikalleen. Sitä katsellessa herää väkisinkin kysymys, että miksei minulla ole tällaista. ”Koneeseen vaihdoin minulle yhden 383:n mukana tulleen Lunatin nokan, että saisi tätä vähän pirteämmäksi. Moni on yrittänyt niitä ostaakin, mutta minusta nuo käy tähän hyvin.” Ja oikeassa mies on
VOIMANSIIRTO: TF727-automaatti, 8 1/4” perä lukolla. VANTEET: Centerline Auto Drag 8,5x15”. Heli ja Jari ovat molemmat mieltyneet Suburbaniin, joka alun pitäen ostettiin nimenomaan Helille. Faktat PLYMOUTH SPORT SUBURBAN ’58 • OMISTAJA: Heli Eskola ja Jari Pääkkö • PAIKKA: Riihimäki 45 AMERIKAN RAUTA 5/2016. SISUSTA: Lokarin shifteri. ALUSTA: Etupään vääntösauvajousitusta madallettu hiukan, taka-akselilla 2,5” madalluspalat. RENKAAT: Toyo 225/60 R15 ja 255/60 R15. MOOTTORI: ’74-mallinen 400 cid BB V8, Carter 625 cfm kaasutin, Lunatin kireämpi nokka, peltisarjat, 2,5” tuplaputkisto
Nopea aikataulu selittyy sillä, että auto oli kymmenen vuoden seisotuksestaan huolimatta poikkeuksellisen valmis lähtökohta, joka kaipasi lähinnä vain kosmeettista ehostusta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET 2D SEDAN ’29. Heath Garagen viimeisin hot rod valmistui hiukan puskista ennen kuin kukaan varsinaisesti osasi odottaa pajan seuraavaa tuotosta. Honey Pancake 46 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Honey Pancake 47 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Kun auto valmistui, sillä kierreltiin aikansa, kunnes se päätyi erinäisten yhteensattumien seurauksena seisomaan erääseen härmäläiseen talliin varsin vähäisiksi jääneiden ajojen jälkeen. Kallot palvelivat aikoinaan jo Tomin 2005 valmistuneessa harrikassa, johon vaihdettiin sittemmin normaalit putsarit. Takaakselin ripustukset poimittiin 80-lukulaisesta lankkukylkifarmarista ja jouset rakennettiin Yamahan crossipyörän coilovereista. Niin eteen kuin taakseKokoonpanon yhteydessä palaset eivät asettuneet hyvällä tahdollakaan alkuperäisille paikoilleen. Paitsi, että katto madaltui tolpista, leikattiin siitä turhiksi katsotut siivut myös ikkunalinjojen yläpuolelta, jolloin alkuperäisistä pyöreistä katonreunoista tuli kulmikkaat. Katto tipahti nelisen tuumaa alemmaksi ja kyljistäkin jäi puuttumaan viiden tuuman siivut. ”Seisonnassa olleen auton konetta ei ollut käytetty moneen vuoteen, joten siitä oli kipinä kadonnut. Kun sitä kiskottiin tallista kärryyn, niin minulle tuli suorastaan hyvä mieli siitä, kuinka ehjässä kunnossa auto oli. Katon, ovipahvien ja penkkien vinyyliverhoilut tikkaili Maarit Nordman. Purkaessa ja kasatessa tuli kuitenkin fiilis, että auto oli alkujaan rakennettu kaiken kaikkiaan varsin hyvin.” Maskin ilmettä muutettiin lisäämällä siihen keskiripa. Hävittäjämalliset penkit ovat sekoitus jo edellä mainitun Volvon erillispenkkien runkoja ja omaa käsityötaitoa. Se oli paljon parempi kuin muistinkaan”, Tomi kertaa ensitapaamista latolöydön kanssa. Erilaisista pellin kappaleista koostunut kasa osoittautui ’29 Chevyksi, mutta kokoonpanon yhteydessä palaset eivät asettuneet hyvällä tahdollakaan alkuperäisille paikoilleen. Kabiiniin kavennettiin niin ikään TiNiltä löytynyt ’52 Chevyn kojelauta, jonka mittaripohja on lähtöisin Chevy II:sta. Kori lyheni seitsemän tuumaa ovien ja takapyöräkoteloiden väliseltä alueelta. Samoilla osilla kasattu. ”Auto oli välillä aika pieninäkin paloina, kun kone, laatikko, molemmat akselit, katto ja kaikki sisustan osat olivat irrallaan. Heath Garagen Tomi ja Anna-Stina Kangas pääsivät autoon käsiksi vaihtokauppameiningillä. 48 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Uusi tasainen katto puolestaan syntyi kolmen millin alumiinista. Popniiteillä kiinnitetty, rei’itetty aurinkolippa sai väistyä ja Tomi teki sen tilalle uuden pi250-kuutiotuumainen matkalaukkukuutonen riittää kuljettamaan kevyttä rodia helposti. Sikamaisen matalaksi litistetty ’29 Chevy valmistui edelliseen asuunsa reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin se olikin tuttu näky hot rod -tapahtumissa. Kun auto saatiin kotitallille, se purettiin, mutta koottiin loppujen lopuksi hyvin pitkälti samoilla osilla, kunhan ne oli läpikäyty ja fiksattu. Konepellin reunat olivat Jarin jäljiltä sileät, mutta Tomi ajoi niihin pokkaukset ja lisäsi etureunoihin huolitellummat pyöristykset. Sopiva aihio löytyi auralaiselta maatilalta, jonka päärakennus toimi erään mobilistin varastona. Puolakin oli lainattu johonkin muuhun vehkeeseen, mutta niitä lukuun ottamatta laite oli periaatteessa ihan ajokuntoinen. Kevyen kopan liikuttamiseen riitti mainiosti 250-kuutiotuumainen Chevyn matkalaukkukuutonen, jonka perään pultattiin TH350-automaatti. Etuakseli ripustuksineen koottiin pääosin straipparinakin tunnetulta Niemisen Timolta saaduista ’37 Fordin osista, joita täydennettiin 140-sarjalaisen Volvon navoilla ja jarrulevyillä sekä 80-lukulaisen Opelin jarrusatuloilla. H oney Pancake tunnettiin aiemmin nimellä Flat Top Boogie. Chevrolet 2d Sedan ’29 kin sovitettiin kymmenen vuotta tuoreemman Chevyn valot. Palataan tässä kohtaa ajassa taakse päin, siihen hetkeen, jolloin auton alkuperäinen rakentaja, Uudessakaupungissa asunut Jari Heikkilä, muokkasi vanhuksen olemuksen uuteen uskoon. Hyvästit alkuperäisille linjoille. Länsi-Suomen lättähattujen riveihin kuulunut Jari oli harrastanut vanhempia moottorihärveleitä jo parikymmenen vuoden ajan, kunnes hän alkoi kesällä 2004 kaivata näperreltäväkseen uutta projektia. Sittemmin se kuitenkin hävisi, kunnes Kankaan pariskunta paikansi unohtuneen auton pitkän seisonnan jälkeen
49 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Maalauksessa on pohjalla kromiflake, johon on kuvioiden peittelyiden jälkeen vedetty päälle keltainen candy ja tehty koukeroita ruskealla candylla. Teippirullia kului tukkukaupalla. Taiteilijatar työnsä äärellä
Suunnitelma muuttui toteutuksen edetessä, ja kun olin saanut teipattua auton puoliväliin, meinasin jo vetää kaikki teipit irti. Chevrolet 2d Sedan ’29 Kojelauta on peräisin ’52 Chevystä ja ratti on 60-luvun veneen tarvikeratti. Lippaan haluttiin enemmän sileää pintaa, jotta Anna-Stina sai ulottaa maalausideansa siihenkin. Penkkejä muokattiin hiukan ja Tomi teki niiden selkänojiin reiät. Etulamput saivat pysyä sellaisinaan, mutta taakse vaihdettiin perinteistäkin perinteisemmät kustomtuikut, eli ’59 Cadillacin lasit. Muilta osin sisustakin oli hyvä sellaisenaan värinvaihdosta lukuun ottamatta. 50 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Vinyyliverhoilut uudistettiin maalaamalla. Sen jälkeen pesin ne uudelleen ja ruiskutin pohjalle muovitartunta-aineen, sitten hopean ja sen päälle ruskean candyn. Jakkaroissa on 140-sarjalaisen Volvon erillispenkkien rungot, lopu on tehty itse. Pesin violetit vinyylit ensin muovinpesuaineella, minkä jälkeen hioin niiden pinnan kevyesti. ”Testasin menetelmää ensin kattoon ja ajattelin, että jos se menee pieleen, niin heitän sen roskiin. Kattoverhoilua ei tarvittu, kun katon sisäpinta koristeltiin maalaamalla. demmän ja reiättömän, joka kiinnitettiin koriin hitsaamalla
VANTEET: Edessä 18” ja takana 15” levyvanteet. ”Suunnittelin maalauksen suuntaviivoja paperille printtaamiini kuviin ja suoraan auton kylkiinkin. Pintaan ruiskutettiin hopea flake, mutta sen jälkeen vierähti kolmisen kuukautta ennen kuin Anna-Stina kerkesi perehtyä aiheeseen seuraavan kerran. RENKAAT: Firestone, edessä 5.50-18, takana 8.20-15. ALUSTA: ’37 Fordin etuakseli ripustuksineen, 80-lukulaisen lankkukylkifarmarin taka-akseli ripustuksineen. Anna-Stinalla ei ollut ollut omaa harrasteautoa sitten ’55 Lincoln Caprin, joka vaihtui aikoinaan Wild Green A:n koriin. KORIMUUTOKSET: Kattoa chopattu 4” ja madallettu myös ikkunalinjan yläpuolelta, alumiinista tehty tasainen kattolevy, channeloitu 5”, lyhennetty 7” oven ja takalokasuojan välistä. ”Pidin sitä ehkä hiukan epäkäytännöllisenä, kun se oli niin kookas. JARRUT: Edessä levyjarrut, takana rummut. Katselin aiemmin piirtämiäni kaavoja ja minulle tuli sellainen fiilis, etten ymmärtänyt niistä mitään. Kiekurakuvioita taas olin haaveillut tekeväni jo aikoja sitten meidän Vaniin nähtyäni yhden hienon toteutuksen netissä, mutta totesin pakun kyljet silloin liian suuriksi canvaksiksi sellaisille”, Anna-Stina yrittää kiteyttää visioitaan, jotka vaativat poikkeuksellisen paljon hauduttelua. Luomisen tuskaa. Suunnitelma muuttui toteutuksen edetessä, ja kun olin saanut teipattua auton muutaman päivän aikana puoliväliin, meinasin jo vetää kaikki teipit irti. SISUSTA: Kavennettu ’52 Chevyn kojelauta, Chevy II:n mittarinpohja, omavalmisteiset hävittäjäpenkit, vanha veneen ratti. Olen aina tykännyt enemmän rodeista, kun ne ovat pienempiä ja sirompia”, hän tuumii. Siinä välissä oli aikaa miettiä ja haudutella ideoita. ”Se on itse asiassa Tomin keksimä nimi, se kun aina keksii noita hyviä nimiä”, Anna-Stina paljastaa. Sitten mietin ruskean sävyjä, sillä en halunnut tehdä autosta oranssiakaan, joka on kyllä lempivärini, mutta kun sellainen oli tehty jo kertaalleen Psycho Expressin muodossa, niin en halunnut toistaa itseäni. Lopputulos tuntuu kestävän materiaalin elämistä suorastaan hämmästyttävän hyvin. Lopputuloksesta ei tullut alkuperäisten suunnitelmien mukainen hillitynharmaa, eikä yksivärinenkään, kuten maalarimestaritar jossain vaiheessa kirosi tekevänsä, vaan suorastaan karamellisen kinuskimainen, tai kuten Kankaan garagella taidettiin todeta – hunajapannarimainen. Maltoin kuitenkin olla tekemättä hätiköityjä päätöksiä ja nukkua yön yli.” Levänneitä silmiä lopputulos miellytti siinä määrin, että työt saivat jatkua aina loppuun saakka. 51 AMERIKAN RAUTA 5/2016. MOOTTORI: Chevyn 250 cid R6. Niinpä päätin vain ottaa teippirullan käteeni ja ryhdyin rajailemaan. Voimansiirto: TH350automaatti. ”Sitten eräänä päivänä vaan tuntui siltä, että nyt pitää alkaa tekemään sitä. Faktat CHEVROLET 2D SEDAN ’29 OMISTAJA: Anna-Stina Kangas, 34 • PAIKKA: Lapua Lopuksi vedin pintaan elastista mattalakkaa, johon sekoitin vielä joustoainetta mukaan”, Tomi selventää. ”Aluksi mietin, että autosta tulee harmaan sävyinen, mutta kaikki, kenelle kerroin visioistani, pitivät ajatusta ylitylsänä. Lättäkatosta päätettiin siis tehdä auto AnnaStinalle, mutta alkuperäiset suunnitelmat ulkoasun suhteen eivät olleet erityisen naisellisia. Alkuperäiseen ajatukseen kuului meksikovilttihenkisiä kuvioita ja kylkien Dia de los Muertos -aiheiset kuvat, mutta lopulta luovuin niistä kokonaan.” Ennen taiteilua koriin piti tehdä hiukan pohjia, mutta ruostumaan se ei ollut seisonnan aikana päässyt
Joskus autoja tulee ostettua ja rakennettua jopa pareittain, kuten tässä tapauksessa, jossa kahdesta huolettomasti pidetystä Imperialista syntyi nostalginen ovaaliratakaksikko. On olemassa erikoismiehiä, vielä erikoisempia miehiä ja sitten on Jaakkolan Hannu, jonka Hank Jacob’s Garagella kalusto vaihtuu tiuhaakin tiuhempaan. Stock Car Racing Hank Jacob’s 52 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Tuukka Erkkilä IMPERIAL CROWN 2D HT ’62 X 2
Stock Car Racing Hank Jacob’s 53 AMERIKAN RAUTA 5/2016
”Kuule, olis tosi paljon helpompi jos soittaisit mulle joku päivä, niin jutellaan niistä Imperialeista.” No näinhän me tehtiin. Autojen piti olla vakioita ja varustettu vain sellaisilla osilla, joita niiden viralliset jälleenmyyjät myivät. Takalokasuojien helmapellit ovat jostain käsittämättömästä syystä peittyneet mustaan kumimaiseen karstaan. Lopulta tämä johti monen mutkan kautta järjestäytyneeseen kilpailutoimintaan. Urbaanit legendat kertovat vakioautokisojen saaneen alkunsa 20-luvulla, jolloin kotipolttoisten nautintoaineiden salakuljettajat päivittivät autojaan tehokkaammiksi pystyäkseen jättämään lain kouran taakseen jakelureiteillään. Sohvapenkki ja nelipistevyöt eivät ole ihan tavallisimpia yhdistelömiä, mutta Hankin tapauksessa sellaiset löytyy molemmista autoista. ”M ulla on ollut yli ihan älytön määrä autoja ja melkein yhtä paljon pyöriäkin”, ynnäilee Hannu epämääräisesti, kun pistäydyn Virroilla hänen hallillaan. ”Enkä varmasti ole ajanut tuhatta kilometriä niillä kaikilla yhteensäkään”, mies jatkaa paljastaen samalla, että hänen kohdallaan vanhojen vehkeiden viehätys piilee pikemminkin niiden rakentamisessa kuin niillä ajamisessa. Mennäänpä vihdoin aiheeseen, eli jutussamme esiintyvään Imperialparivaljakkoon, jonka juuret ovat ainakin henkisellä tasolla takavuosien NASCAR-radoilla, tai ehkä pikemminkin pikiratoja edeltäneillä sorapintaisilla Stock Car -ovaaleilla. Lyhensin tuollaista pallokeulaista Volkkari-pakua sivuovien verran…” Tarinaa tulee tauotta, kunnes huomaamme haastattelulle varatun ajan huvenneen. Tuohon neuvostoliittolaiseen kääpiöautoon ajattelin laittaa Hayabusan koneen. Nuo Buickit ajattelin kaivaa perä edellä maahan vähän samalla tavalla kuin Teksasin Cadillac Ranchilla paitsi, että ne on upotettu sinne keula edellä. Lisäksi vaadittiin, että kisassa käytettyä mallia oli myyty asiakkaille vähintään 500 kappaletta, mikä synnytti termin homologaatio. Asiaa kovasti pahoitellut mies pyytää palaamaan asiaan vartin kuluttua ja kun soitan hänelle uudestaan, mies on jo nostanut yhteen autoon koneen paikalleen ja on parhaillaan asettelemassa sitä kiinnityskorvakkeisiinsa. Paksun hiontapölyn peitossa ollut työmyyrä esitteli uusimpia hankintojaan loputtomalla innolla: ”Tuolla maalauskammiossa on ’50 Windsor limusiini, siitä tulee kuule härski laite. Käytännössä siis autoja, jollaisen kuka tahansa voisi ostaa kaupasta. Bill France perusti helmikuussa 1948 NASCAR:in (The National Association for Stock Car Auto Racing) eräänlaiseksi kattojärjestöksi, jotta hommaan saatiin jonkunlainen roti ja kaikille radoille samat säännöt. Öinen inspiraatio on pitänyt hänet maalauskammiolla kolmeen saakka yöllä. Hankin autoissa kuluneisuus ja eletty elämä saa näkyä. 54 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Soitettuani Hannulle paria päivää myöhemmin herätän miehen puhelullani puoliyhdeksältä aamulla. Imperial Crown 2D HT ’62 x 2 Sisustat saivat pitää alkuperäiset, hiukan rähjäisiksi päässeet kuosinsa. Kissa ja hiiri -leikkiä. Tuo kertonee jotain miehen työmentaliteetista. Kun tien päälle sitten sattui saman aikaisesti useampi trokari, ajettiin autoilla leikkimielisesti kilpaa keskenään, kun virkavallasta ei ollut vastusta
Vaaleansininen puolestaan löytyi lehti-ilmoituksen kautta. Vuoden ’62 Imperial on kaksiovisena hardtopina varsin harvinainen malli. ”Se valkoinen ajoi minulla käyttöauton virkaa monta talvea ja siihen tehtiin kone uusiksi sen alettua työntää rankasti valkoista savua. Vuonna 1957 AMA (The Automobile Manufacturers Association) kielsi, etteivät valmistajat enää saaneet tukea kisatiimejä ja käyttää heidän kisamenestystään myyntivalttina. Tästä puolestaan seurasi se, ettei viriosia enää markkinoitu kisaosina, vaan ne merkattiin sääntöjen sallimaan tapaan heavyduty ”police” -osiksi. Hannu Kisaisaa luonnetta kasvatettiin myös turvakaarilla sekä ikkunaverkoilla. Lopulta hän myi molemmat Imperialit erästä Amerikanmatkaansa rahoittaakseen. Todelliseksi syyksi paljastui lopulta se, ettei heillä ollut tarpeeksi vahvaa nosturia autolle”, Iivu tarinoi. Autojen päätyminen yhteen juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin Iivu Asunta hankki ne itselleen. Valkoinen yksilö tuli hänelle Valkeakoskelta vaihdossa ’77 Ford LTD:hen, rahaan ja tatuointiin. 55 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Kun tien päälle sattui saman aikaisesti useampi trokari, ajettiin autoilla leikkimielisesti kilpaa keskenään, kun virkavallasta ei ollut vastusta. Niitä on valmistettu vain 1 010 kappaletta ja uutena ne maksoivat enemmän kuin vastaavat Cadillacit. Tuolloin ne päätyivät ruoveteläiselle nuohousfirmalle, jossa molemmat jatkoivat seisomistaan. Harvinaiset aihiot. Pitkän tähtäimen tavoitteena minulla oli kunnostaa toinen museoautoksi ja tehdä toisesta lowrider, mutta suunnitelmat muuttuivat. Kyllä markkinamiehet olivat jo siihen aikaan aika kettuja! 50-luvun puolella Mopar oli ovaaleilla kova sana, kun Chryslerin ensimmäiset kirjainsarjalaiset mittelivät kärkikahinoissa, mutta vuonna 1962 voittoisimmaksi nousivat Pontiacin esittelemät ”Super Duty” 421 Catalinat, joissa käytettiin uraauurtavasti alumiinista valmistettuja koripaneeleita painon pudottamiseksi. Toinen autoista jäi lopulta seisomaan varsin pienen vian vuoksi erään korjaamon pihaan. Ja varmasti niillä olisi päässyt virkavaltaakin karkuun moonshine-kuskina, mutta se on ihan eri tarina. ”Kun soitin auton myyjälle, niin hän tunnisti minut ja hinta laski varsin huomattavasti sen johdosta”, Iivu muistelee tyytyväisenä. Näin ollen voidaan pitää jopa pienoisena ihmeenä, että tällainen parivaljakko seikkailee Suomessa. Olihan ilmiö nostattanut myyntimiesten huulille huudahduksen ”Win on Sunday, sell on Monday”. Ei sen puoleen, kyllä Imperialit olisivat hyvin voineet kiertää ovaalia niiden vanavedessä ja saattaneet pysyä kohtalaisesti perässäkin, ainakin 413-kuutiotuumaisine Wedge-koneineen. Imperialin neliskulmainen ratti on yksi aikakautensa ilmeikkäimpiä
Iivukin myöntää harkinneensa auton hankkimista takaisin, joten ehkäpä se palaa vielä takaisin juurilleen. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen TorqueFlite A727 -automaatti. Tekniikoille riitti molempien autojen kohdalla herkistely vähän kaasarin putsaamista ja startin avaamista, mutta ei mitään sen suurempaa. Alustat laskettiin takaa viiden tuuman droppipaloilla sekä ottamalla lehtijousista pikkuisen pois. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Se meinasi pariin otteeseen vähän karatakin ottaessaan kiinni renkaaseen, mutta tässä talossa näihin tilanteisiin on jo totuttu”, Hannu nauraa röhähtää. KORIMUUTOKSET: Patinoitu NASCAR-look. Sisustat Hannu jätti karuiksi, jollaiset ne olivat jo tullessaan, ja heitti mausteeksi turvakaaret, ikkunaverkot ja nelipistevyöt. VANTEET: Levitetyt peltivanteet. Edessä maavarat säädettiin tonttiin vääntösauvoilla ja lyhyemmillä iskareilla. Autojen kylkiin maalattiin tekstit ja numerot, minkä lisäksi kisaluonnetta kasvatettiin asiaankuuluvilla tarroilla. Rengastus oli sekalainen eikä niistä tainnut löytyä kahta samanlaista vannettakaan. JARRUT: Rumpujarrut. ”Ne olivat väriä lukuun ottamatta prikulleen samanlaisia 413-kuutiotuumaisia moottoreita ja nappiautomaatteja myöten. Konstit on monet. Toinen autoista on vielä Hannulla, mutta mies arvelee senkin päätyvän kiertoon, kunhan kohdalle sattuu jotain mielenkiintoista vaihdettavaa. ALUSTA: Madallettu edessä säätämällä vääntösauvajousitusta sekä vaihtamalla lyhyemmät iskunvaimentimet, takana 5” droppipalat ja poistettu osa lehdistä. Imperial Crown 2D HT ’62 x 2 MOOTTORI: 413 cid V8. Vanteet vaihdettiin tyyliin sopiviin levitettyihin peltivanteisiin ja äänimaailmaa syvennettiin suorilla putkilla. Toinen oli tiettävästi jäänyt seisomaan siksi, että sen raidetangon nuppi oli väljä, toinen puolestaan siksi, että jarruletku oli mennyt tukkoon”, Hannu muistelee ja jatkaa samaan hengenvetoon, että hänelle syntyi välittömästi ajatus autojen jalostamisesta takavuosien Nascar-asuun. ”Renkaan jäljet tehtiin kylkeen siten, että laitoin tallilla T-Bucketin käyntiin pukeilla. Aika näyttää. Rumpujarrut sen sijaan olivat jumissa molemmissa ja joka nurkalla. Kaveri antoi sille lämää ja minä lykkäsin Imperialia sen takarengasta vasten. Toinen Imperialeista vaihtoi omistajaa tänä vuonna Seinäjoen Gasoline Motor Show’n jälkeen ja muutti Äänekoskelle, jossa vannoutunut Mopar-harrastaja on suunnitellut sen pellin alle pumppukonetta. SISUSTA: Patinoitunut alkuperäissisusta, turvakaaret, ikkunaverkot ja 4-pistevyöt Faktat IMPERIAL CROWN 2D HT ’62 X 2 • RAKENTAJA: Hannu Jaakkola • Virrat paikansi autot sieltä vuonna 2011 ja vaihtoi ne itselleen museokilpisellä, isolohkotekniikalla varustetulla Mercury Commuterilla. Patinoitu NASCAR-look syntyi maalatuista teksteistä, kulutetuista tarroista sekä lähikontakteissa syntyneistä renkaanjäljistä, joiden tekeminen autenttisin menetelmin meinasi aiheuttaa tallilla vaaratilanteita. Autoja oli seisotettu huolettomasti ruohokentällä ikkunat auki ja niissä oli mennyt leimat pitkiksi kymmenellä vuodella. Kuin ihmeen kaupalla korit olivat kuitenkin säilyneet suuremmalti ruostumiselta. Ne sai tehdäkseen Alasalmen Jussi, jolle Hannu lähetti kasan malleja
09 2731 343, myynti@stirwell.. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. Iltabileissä livemusiikkia ja ruokaa kerhomme tapaan. Puolivälissä pysähdymme Leather heavenin päämajalla makkaralle ja sumpille. Automaalit ja automaalaustarvikkeet Flakeja, candyvärejä ja kaikkea muutakin kivaa – myös spraypulloissa Kokoontuminen Forssa autokeitaalla alkaen klo 15.30. Matkaan lähdemme kello 17.00 ja kuljemme noin 90 km lenkin idyllisissä Kanta-Hämeen maisemissa. 050 54 14 925 secretary@f-rockers.. Car Paint Center Helsinki Oy Pulttitie 12,00880 Helsinki p. A-OIKEUDET Bilepaikka löytyy osoitteesta Rehtiläntie 12, Jokioinen Jos tulet kauempaa, niin voit myös majoittua meillä. 045 63 17 788 4T h Täyden palvelun kyläkauppa WWW.FROCKE RS.FI 6.8.2016 Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti www.tuning.. Suomen Historia Tarinoita menneisyydestä www.suomenhistoria.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. 08 6940 559, myynti@crpaintcenter.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. • Puhelimitse: 03-2251 948. , www.carpaintcenter.. Stirwell Oy Isonkivenkuja 2K, 04300 Tuusula p. , www.nettimaalikauppa.. (5-7.8.2016) Kysy lisätietoa Maisemaruise president@f-rockers.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat www.isotkoneet.
Stay Sick 58 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Sitä ei käy kiistäminen, etteikö tamperelainen laulaja-tatuoija-urheili ja Camilla Rauhala olisi pirteänvärisine pitkäkeula-Sportsterei neen vahva näky. Sanan kaikissa merkityksissä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’99. Stay Sick 59 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Se on mitä mahtavin taiteenlaji, kun saa luoda hahmon, tarinan, valita tai tuottaa musiikin, tanssia, näytellä, suunnitella puvun, koristella ja olla siis monella tavalla luova. Nyrkkeilynkin aloitin ja siitä pidän kovasti, saa nähdä asetanko jotain tavoitteita siinäkin, jos on vaan aikaa treenata tarpeeksi ja näkee, onko lahjoja siinä.” Luvuista mainittakoon sen verran, että Camilla kyykkää 160 kg, vetää maasta 165 kg ja punnertaa penkistäkin yli 90 kiloa ilman mitään erikoisvarusteita, joten voimaa mimmillä on. ”Takalokari on jostain Softailin levityssarjasta ja jalostettu chopperiin sopivaksi. Näiden vuosien varrella olen myös opiskellut ja ollut kauneudenhoitoalalla tatuoimisen lisäksi, mutta nykyään tatuoiminen on leipätyöni, muu on osa-aikaista. Aivan mahtavaa päästä tsekkaamaan, miten haave saada omaa musaa bändin ohjelmistoon onnistuu ja miten ne kappaleet otetaan vastaan”, Camilla jatkaa. Alkuperäiset on tietty hienoja nekin, mutteivät miellytä silmää, ja matala pitää olla, koska olen vain 160 senttiä pitkä”, Camilla jatkaa. Olen Night Nurse -bändin laulaja – tämä vaarallinen, viekoitteleva myrkyllinen yöhoitaja, ja myös tästä keväästä lähtien lauluntekijä. ”Koneessa on 1200-kuutioiset pytyt ja kannet, jotka on Atte V-Twin Cityltä laittanut ja muutenkin vaihdellut koneeseen osia, kuten isompia venttiileitä, Siftonin nokat, säädettävät työntötangot, Dyna 2000i -sytkä, tehokkaamman laturin ja vaihdelaatikkoon on laitettu teräksinen linnunluu”, hän jatkaa. Se oli joulukuuta. Keula on Midwestin 10 tuumaa pidempi ja rake on 43 astetta. Alkuaan pyörä on ollut malliston halvin, perus 883-Sportster, jonka Timo Oksanen oli rakentanut nykyiseen muotoonsa. Tämä taisi olla alun perin olla ’99-mallia”, Psychobella ”Nurse” Camy -taiteilijanimelläkin tunnettu Camilla Rauhala muistelee. Päätös ostosta tuli ihan samalla seisomalla, se oli vain jotenkin mun näköinen.” Camillalla itsellään on kaiken aikaa aika monta rautaa tulessa, ja kurvikas ruutipaketti myös nostaa rautaa kunnioitettavia määriä. ”Voimailu on ollut nyt noin puolisen vuotta mun laji ja suomenennätykset on rikottu ja voimanoston suomenmestaruus tuli alle 60 kg sarjassa huhtikuussa. Se päivä tulee, kun saan sen mun unelma-auton, ehkä se on seuraava sitten”, hän naurahtaa. Värisävyt kääntyvät ikään kuin ympäri raidoitetussa tankissa. Vanteet ovat Ultiman 60-pinnaiset, 21x2,15” ja 16x5,5”. ”Käytännössä pyörä oli silloin ”uusi”. Runkoa on stretchattu noin 85 milliä, ja rake on nykyisin 43 astetta. ”Oman yrityksen laitoin pystyyn 2003. ”Tää takalokari sai iskua toissa kesänä Harley-Davidson Sportster ’99 Alkuperäiset on tietty hienoja nekin, mutteivät miellytä silmää ja matala pyörän pitää olla, koska olen vain 160 senttiä pitkä. ”Niin kuin tuossa jo jotain aikasemmin mainitsinkin, en pidä liiemmin mistään tilpehööristä. Niin, ja mitä urheiluun tulee, niin esiintyvänä ihmisenä urheilu pitää hyvässä fyysisessä kunnossa ja henkinen puoli saa samalla tuulettua.” Night Nurse -bänditouhuista tuli myös idea Sportsterin nykyiseen lookiin. ”Mun isä on rakennellut ja harrastanut amerikkalaisia autoja ja on meilllä entisöity vanhoja kulkuneuvoja mopoista traktoreihin. Tankin alla on noin 30 millin jatko, ja keula on Midwestin 10 tuumaa pidempi. Moottori oli just koneistettu ja sillä oli ajettu 900 kilsaa. Takaswingi on alkuperäisestä levitetty, kuten rungon takaosakin. Yksinkertaisuus on mieleeni ja pyörän muotoilu ja jotkut ratkaisut rakentelussa miellyttivät. Pyörä oli vasta rakennettu chopperiksi. ”Sitten teen myös burlesqueta. Öljytankki on vanha sammutin, johon on ympätty virtalukko”, Camilla listaa pyörän muutoksia. Bändi ja musiikki ovat mulle tällä hetkellä ykkösjuttuja. Hetken aikaa arvioituani eri vaihtoehtoja, valitsin tämän ulkonäön ja sen yksinkertaisuuden vuoksi. 60 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Alun perin 883-kuutioista Sporaa liikuttaa 1200-kuutioiseksi kasvatettu ja hieman piristelty kone. Jarrulevyt Timo on suunnitellut itse ja ne on leikattu laserilla rosterista. Mulla itsellä on ollut Dodge, Chevrolet, Pontiac ja Buick, ihan käyttöautoina, ympärivuotisessa ajossa. ”O lisko tää nyt viides kesä, kun tää mulla on, eli 2011 tuli mulle
Koko takapää niin sanotusti räjähti. Uskon kyllä, että sitten vaihtuu pyöräkin.” Eipä silti, aika tyytyväinen Camilla on pyöräänsä sellaisenaankin. Loppujen lopuksi monen pettymyksen kautta onneksi Rille eli Risto Mäki pelasti, ja vauriot saatiin korjattua. Jokainen ylimääräinen vispilä vaihtuu yksinkertaisempaan ja tukevampaan. pyörän ollessa vielä kokonaan keltainen, kun ketjut katkesivat kovassa vauhdissa ja halkaisivat takalokarin kuin juuston. Jalkatapit, vilkut ynnä muut sellaiset aion vaihtaa laadukkaampiin. Takalokari on poikkeuksellisesti yhtä palaa rungon kanssa. Ehkä maalautan takalokarinkin samaan raitaan jossain vaiheessa”, Camilla miettii. ”Jos nyt jotain suurempaa tälle teen, niin ne on taas kosmeettisia juttuja. ”Mullahan ei oo ollu tässä projektissa paljoa muuta tekemistä kuin löytää aikaa päästä ajamaan. Koska se on mulle tullut melkein valmiina, niin nälkähän tässä tulee sitä muuttaa. ”Hän on taitava. Tietty viidettä vaihdetta tulee aina haettua, mutta sitä ei ole, joten ehkä laatikon voisi vaihtaa. Haasteellistahan tuossa takaloksussa on tietty se, että olisi pitäny purkaa koko pyörä täydellistä maalausta varten, kun takalokari on rungon kanssa yhdistetty.” Uutta ilmettä pyörä sai myös Hape Naskalin ruiskusta, kun etulokari ja tankki maalattiin mustiksi keltaisilla Shelby-tyylisillä raidoilla. Sitä koristaa Camillan pyörälleen antama nimi. Karkuun pääsee ja helppo sillä on ajaa.” 61 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Mulla on aina ollut haaveena täysin musta pyörä, joka olisi malliltaan ihan vastakohta nykyiselle.” Toisena ideana mielessä pyörii kuulemma tumma metallinhohtoharmaa kromin kera, Camillan omilla fetisseillä höystettynä. ”Se menee lujaa, ja vauhdista riippumatta tasaisesta kyydistä saa nauttia. Mä oon itse automaalarin tytär, joten oon tosi tyytyväinen tuohon, kun tarkaksi on maalausten suhteen kasvatettu. Hän maalasi siihen sitten tuon meidän bändin käyttämän iskulauseen ”stay sick”
Tapahtumapaikkana on Charloten kuuluisa speedway, jossa on ajettu NASCAR-kisoja jo 60-luvun alusta. 40-luvun Crosley ei heti tule mieleen, kun puhutaan jenkkiautoista – ainakaan kokonsa puolesta. Swappialueita riittää myös radan ulkopuolelle. Tallisisustuksiakin voisi päivittää tarjolla olevalla neon-rekvisiitalla. Tapahtumat ajoittuvat huhtikuun alkupuolelle ja syyskuun loppuun. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Tässä 50-luvun alun Chevyssa oli nokalla uudempi tekniikka. Rodirakentelussa on päivän trendinä sovittaa nokalle nykymoottori. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Charlotessa Pohjois-Carolinassa järjestää Hornets Nest Region, AACA (paikalliset mobilistit) kaksi kertaa vuodessa mittavan autotapaamisen. Tapahtuma löytyy netissä osoitteesta charlotte-autofair.com. Patina on muodissa myos USA:ssa. Tässä olisi ollut tarjolla halutuin malli: lyhytlavainen Fleetside yllättävän maltilliseen hintaan, $6000. Pikkuautot löivät itsensa läpi rapakon takana vasta 60-luvulla Kuplan myötä. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan Chevyn LS, kuten yleensä, vaan Fordin oma Kojootti ahtimella. Chevyn rempattuja koneita oli tarjolla joka lähtöön, entisöintiin oikeilla valunumeroilla ja roddaukseen hieman piristettynä. Charlotte Autofair ’73-87 Chevy pickupit ovat saaneet viime vuosina paljon nostetta ja hyvien hinnat ovat nousseet lukemiin, joita kymmenkunta vuotta sitten ei osattu edes kuvitella. Koko radan sisäalue on swappimyyjien valtaama ja kävijöiden harrasteautot on parkkeerattu radalle kuten Forssassa ikään, tosin hieman eri mittakaavassa. Homma pitää sisällään kaikkea mahdollista vanhoihin autoihin liittyvää: näyttelyä, huutokauppaa, myyntiautoalueen ja tietysti valtavan romutorin
Kuvetta vaan olisi joutunut kaivamaan 8000 taalan verran. Suomessakin on rakenteilla useampia. Rata on rakennettu 60-luvun alussa ja se on heti Daytonan jälkeen maan tunnetuin kilpa-automekka. Täällä on filmattu Elviksen elokuva Speedway. 50-luvun Fordin Faikkuja 2D sedanina ei näe koskaan liikaa ja niitä saa vielä melko maltilliseen hintaan verrattuna Classic Chevyihin. Vanha Ford, joka oli Chevyn tekniikalla ja sleepperilla muunnettu swappikäytöön soveltuvaksi, keräsi ympärilleen paljon ihailijoita. Kuvan International oli rakennettu matkailukäyttöön. Oivaa rekvisiittaa talliin, eikä lainkaan neonien hinnoissa. Charloten kuuluisan Speedwayn julkisivu. Jos 50-luvun lopun Chevysi kaipaisi bensaruiskua, niin samalta pöydältä niitä löytyi kaksin kappalein. Nash Metropolitan ’60 -projekti rempatulla koneella ja kaikella lasitavaralla olisi lähtenyt matkaan 3500 dollarin hintaan. 63 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Mikä olisikaan mukavampaa kuin seurata kisoja omasta olohuoneesta. Erilaiset vanhat Step vanit ja Panel truckit ovat keränneet suosiota ja niistä saa myös hauskoja swappivaneja. Mikäli NASCAR-fani haluaa ostaa asunnon näkymällä radalle, niin sekin onnistuu kuvassa näkyvissa rakennuksisssa. Joku rekvisiittamaakari oli keksinyt tulostaa vanhoja mainoksia ynnä muita pleksille ja tehdä niiden taakse valolaatikon
Charlotte Autofair Jollei halua juuri sitä tiettyä mallia, jonka kaikki muutkin haluavat, saattaa hyvän harrasteauton saada edullisesti. ’54 Ford pikkis, ehjän ja ruosteettoman näkoinen auto, tarjolla 6000 taalaan. ’60 Impala kasilla ja manuaalilla olisi lähtenyt mukaan 3500 taalaan, ja samaan hintaan olisi saanut aimo annoksen ruostetta. Hyvässä ryhdissä olevan ’62 Novan omistajaksi olisi päässyt 6500:lla. Tassa ’72 Galaxie 400-koneella 6500 taalaan. Hyviä ja vähän ajettuja löytyy edullisesti – tuleeko niiden arvo koskaan nousemaan, jää nähtäväksi. 70-80-lukujen täyskokoiset ovat nyt halvimmillaan. Lattiasta tosin voi löytyä hitsattavaa, koska uusi etulattia tuli mukaan. Tässä ’77 Pontiac hintaan $3800. 64 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Hintaa oli pari tonnia. George Barrisin televisiosarjaa The Munsters varten luoma Munster coach oli selvästi innoittanut tätä rakentajaa. Jos etsii aihiota ’03 tai uudemman Crown Victorian tekniikan ja etukelkan swapille, tässä olisi ollut hyvä kandidaatti, ’72 lyhytlavainen Ford Ranger 4700 taalalla. Tähän kun ostaisi uuden Flaresidelavan (Stepsiden nimi Fordilla), niin lähestyttäisiin monen pojan haavetta. Kunto vaikutti “suoraan museoon” tyyppiseltä. ’66 Impalakin oli tarjolla, se oli jo elvyytetty ajokuntoiseksi uusilla jarruilla ynnä muilla tarvittavilla. Voisi kuvitella, että kyseessä on jonkun vanhan kustomin konepeitto, mutta myyjä valaisi, että se on ollut alunperin tehtaan tai dealerin esittelyosa ’55-56 Fordiin. Jos enin osa ruostetta oli pinnassa eikä pohjassa, ei 4900 kuulostanut kovin pahalta hinnalta
Ford Motorsportkin oli edustettuna. $4200 oli hintana ’53 Pontiacissa. Ei kaikki hot roddinki pyöri veekasien ympärillä. Classic Chevyjäkin oli tarjolla. Kuulostaa budjettihevosvoimilta. Pintot ja Maverickit olivat aikanaan lähes ongelmajätettä ja niitä sai muutamalla satasella. Jotkut puristavat tehoja myös suorista kutosista. Tänä päivänä niistä rakennetaan hauskoja sleeppereitä. ’65 T-bird olisi lähtenyt mukaan neljään tonniin, onneksi vanteet pystyy vaihtamaan avaamalla muutama pultti. 65 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Fordin ahdin ’89 Mustangista kansineen päivineen oli hinnoiteltu 500 taalaan. Tarjolla oli uutta Kojoottimoottoria kahdeksan tonnin hujakoilla. Tästä ’55 hardtopista pyydettiin 13900 taalaa. Silloin sellaisen hankkineet olivat kaukonäköisiä. Ahdin tuplasi hinnan. Suora kasi ja automaatti varusteina, kone käyntikunnossa, kustom-heput lipovat jo huuliaan. Paikallinen paja esitteli osaamistaan
Kookas, mutta klassisen pyöreälinjainen ’52 Chrysler Imperial on niitä malleja, joihin törmää harvoin. Peter Buchmannin ’66 GMC-pikkis on kuin pakasta vedetty. Jyrki Pykärin ’70 Ford Thunderbird kuuluu niin ikään harvemmin nähtyihin jenkkiautomalleihin. myös Vantaan Cruisingissa, joka täytti Tiedekeskus Heurekan parkkipaikan jälleen ääriään myöten täyteen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Poikkeuksellisen aurinkoinen ja jopa helteinen toukokuu sai harrasteautoilijat liikkeelle hyvissä ajoin ja sankoin joukoin. 66 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Tästä ei patinafarmarimeininki enää paljoa aistikkaammaksi muutu. Vaalea purppura ei ole niitä yleisimpiä värivalintoja muskeli-Mopariin. Se näkyi 20.5. Vantaan Cruising Jere Palokankaan ’69 Cadillac Coupe DeVillen pitkien kylkien linjakkuus korostuu entisestään ilmajousituksen ansiosta
’51 Hudson käänsi päät paitsi massiivisella olemuksellaan, myös raikkaalla kaksivärimaalauksellaan. Klaukkalalaisen Risto Petäjän ’58 Fairlane on kesäaikaan tuttu näky arkiliikenteessä. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Korotettu off-road Blazer on hyvä autovalinta kokoontumiseen, jossa parkkiruudut ovat kortilla. Paavo Kervisen ’51 sämpylä-Fordissa on aivan erityisen nätti pronssinsävyinen patinapinta. Chrysler New Yorker Brougham kuuluu pimpmobiilien kruunaamattomiin kuninkaallisiin. Tässä ’73 Vetessä oli jotain kovin tuttua; L88-konepelti, sivuputket, sporttipeilit, kuppipenkit… Tapio Renqvistin ’55 International R-100 on saanut talven aikana väritykseensä sopivan Gulf-teeman
68 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Nisse Rantalan ’66 Bel Air on ryhdikäs herrasmiesmuskeli. Porvoolainen Mika Tuomala päräytti Vantaalle ’66 Ford Fairlane 500:llaan. Vantaan crusingissa Tomi oli ’52 Oldsmobile 88:lla, jonka pinnassa oli miehen tavaramerkiksi muodostunut patina. Tämän C3 Corveten teippauksesta tunnuttiin olevan montaa mieltä. Suurimmat sävärit toukokuun cruisingissa antoi tämä MF Specialiksi nimetty, osittain vanerikorinen, yksipaikkainen Ford boattail-kilpuri. Vantaan Cruising Tomi Hellsten muistetaan ”Yrpä & Illu” GMC:stään, joka matkasi sittemmin Hank Jacobille. Oli se ainakin erilainen
Tämä ’54 pikkis kuuluu Sami Martiskaiselle. Hairetdinin Aki on tunnettu gassereistaan, mutta mieheltä löytyy myös Suomen tieliikennelakien kannalta käytännöllisempi harrasteauto, ’67 Official Pace Car Camaro. Paikalla nähtiin toinenkin matala vihreä Cadillac. ’40 Chevy Business Coupe hillityn miedosti kustomoituna. 69 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Antti Vihavaisen klassikkomuskeli – ’70 Buick GS 455. Peukuttajana auton omistaja, porvoolainen Timo Schroderus. Kim Söderbergin triple black ’69 isolohkoChevelle on tuoretta amerikantuontia. F-100 Fordit ovat sympaattisia laitteita, olivat ne sitten viimeisen päälle laitettuja tai patinakuosisia
Kotkalaisen Mika Antikaisen ’65 Impala SS huokuu menohaluja parkissa seistessäänkin. Mitä olisi tapahtuma ilman pinkkiä viisysiä. Liekitetty ’64 Chevy C10 oli yksi TOP10-palkituista. 70 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Mettälän Nikon pumppukoneinen ’70 Duster ei kainostellut näyttää voimiaan. Teksti ja kuvat: Hannu Lemmetti Tässä Kotkasta tulleessa ’57 Eldoradossa oli todella upea viimeistely. Tämä oli vieläpä Eldorado! Kouvolan Swap&Meet Paikkansa Kouvolan raviradalla vakiinnuttaneessa Swap&Meetissa kävi tänä vuonna noin 650 ajoneuvoa, mikä oli luultavasti koleasta säästä johtuen hiukan aiempia vuosia vähemmän. Rompetorin puolella oli sen sijaan myyjiä hieman enemmän kuin aiemmin, joten toivotaan, että sieltä löytyi siihen omaan harrasteeseen tarvittavat osat tai vaikka uuden projektin runko
Kyseinen malli on aina ollut lähellä kirjoittajan sydäntä. Kysyttäessä Jesse muisteli, että saattoi se olla edellisenä iltanakin… Sivulasissa luki enteellisesti ”Business up front, party in the back”. Haminalaisen Juha Tiilin ’83 Peterbilt rankattiin järjestäjien valinnaksi. 71 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Rane Luumäeltä toi näytille lowriderhenkisen ’68 Pontiac Catalinan. Uusi vai vanha. Kouvolalaisen Pasin omavalmiste oli yksi pyöräpuolen TOP10-palkituista. Eerikki Salon ’73 Cuda kyllä houkuttelisi… Loviisasta tulleen Petri Helanderin ’49 Dodge B1B:n patinaa innostui useampikin ohikulkija ihastelemaan. Lahtelaisen Hannu Kaasisen ’79 Lil Red Truckista ei moitittavaa löytynyt. Swap-alueelta löytyi myös tämä todella tyylikäs tavaroiden kuljetin. Kotkasta tulleen Jessen ’58 Edsel Ranger oli infolapun mukaan aamulla vahattu
Katri-Helenaa ja kalakaveria moikattiin Vahijärvi-Vakkola-etapilla, mistä kierreltiin edelleen Porvoonjoen itäpuolta Kerkkoon kautta Porvooseen Yesterdays Bikes -prätkämuseoon. Pasi Sollon omistaman Tudorin voimanlähteenä oli aiemmin four banger, joka on sittemmin päivitetty lättäpääksi. WTF FSRA:n tämän kevään WTF Run starttasi Järvenpäästä 28.5. Juha Seunan ’38 Ford COE:n kaltaisia laitteita soisi näkevän liikenteessä enemmänkin. Yksityinen Yesterdays Bikes -museo oli avattu varta vasten FSRA:n porukalle ja monenlaista vanhaa kaksipyöräistä museossa olikin näytillä. Hengailua Suomen kenties pienimmällä Gulfilla. Löytyi sieltä prätkämuseolta nelipyöräistäkin ihmeteltävää. Suomen suvi, maalaismaisema, mutkainen pikitie ja rodiletka. Museota pitää Jan-Erik Alm, joka on yhtä hurahtanut kaksipyöräisiin kuin rodiporukka nelipyöräisiin. jo aamukymmeneltä kohti Pornaista, josta mutkatiet veivät edelleen Askolan Vahijärvelle. Siinäpä ne tärkeimmät. Ryhdikäs ’34 Ford 2d Sedan kuuluu Kaj Tarvaiselle. Rod Run Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ja Virve Salonen 72 AMERIKAN RAUTA 5/2016
WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 36 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. (03) 318 5426 (03) 318 5440
Avajaispäivänä Sinkan edustalle oli parkkeerattu otanta kustomkulttuuria edustavaa harrastekalustoa laidasta laitaan. Lisäksi näyttelysaleista löytyi eri rakentelutyylejä edustaneita moottoripyöriä sekä kustomfillareita. Vaikkei kyseessä ollut autonäyttely, oli paikalla myös yksi auto – monien odottama Jaska Velinin ’31 Ford, jonka mies sai valmiiksi juuri parahiksi näyttelyyn. Keravan Taideja museokeskus Sinkkaan kootusta kattauksesta tuli todella laaja ja näyttelystä ennennäkemättömän kattava kokoelma maalauksia, veistoksia ja erilaisia kustomoituja esineitä. Niiden ripustamiseen ja esillepanoon oli aikaa vain kolme päivää, mistä tulikin miehelle tiukka rypistys. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kustom Kulture Show’n takapiruna toimiva Marco ”Platu” Planting järjesti toukokuussa näyttelyn, jollaista ei ole aiemmin nähty. Kustomkulttuuria taidemuseossa 74. Tunnelmasta vastasi Savoy DeLuxe and his Hill-Billy All Stars, jonka tahdissa runsaslukuinen vieraslauma pääsi tutustumaan kolmeen kerrokseen ulottuneeseen näyttelyyn. Avajaisia vietettiin perjantaina 27.5, jolloin näyttelyn avasi kustomkulttuurin parissa itsekin kultivoitunut Pekka Mannermaa. Yksi odotetuimpia näyttelyesineitä oli Jaska Velinin upeasti detaljoitu, Cadillacin 331-kuutiotuumaisella koneella varustettu ’31 Ford Model A Cabriolet. Platu kertoi monien kansainvälisten artistien Japania, Yhdysvaltoja ja Australiaa myöten olleen itse häneen yhteydessä ja tarjonneen omatoimisesti taideteoksiaan mukaan kuultuaan hankkeesta tuoda kustomkulttuuri koko kansan nähtäville taidemuseoon. T he World of Kustom Kulture -näyttely sai alan taiteilijat aktiivisesti liikkeelle niin kotimaassa kuin maamme rajojen ulkopuolellakin. Edes Platu itse ei ollut saanut laskettua tarkkaa määrää, mutta hänen valveutuneen arvionsa mukaan näyttelyesineitä oli kaikkiaan jonkin verran yli kolmesataa kappaletta. Sen myötä kustomkulttuurin värikäs maailma avautui ensimmäistä kertaa museovieraiden silmien eteen
Teoksista löytyi myös fotorealistista tyyliä. Usean taiteilijan voimin toteutettu Arctic Pinheads -kollaasi oli ripustettu paraatipaikalle. 75 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Heath Garagen kustomoitu keinumopo johdattaa jälkipolven pienestä pitäen oikeille urille. Kuvassa Lunkan Seahorse. Moottoripyöriin törmää harvemmin taidemuseoissa. Tommi ”Tex” Hänniseltä oli esillä monia teoksia, joista omintakeisin oli ehdottomasti Pupuankan motorisoitu mäkiauto. Skeittidekkejä Toni Korholan tapaan. Näyttelyn nimeä kantava teos oli Jussi Alasalmen käsialaa. Yksi niistä oli vuonna 2009 valmistunut Eldorado. Teoksia oli koottu ryhmiksi teemoittain, joista yksi oli Flying Eyeball, taivaalla lentelevä kolmas silmä. Ari Sinkkonen toi näyttelyyn useamman kustomfillarin. Kustomkulttuurille on ominaista, ettei sitä kovinkaan usein maalata puhtaalle paperille tai tasaiselle kankaalle, vaan mitä erilaisimpiin pintoihin
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuten elokuvissa. Paikallisväestön edustajat pääsivät tutustumaan tulokkaaseen tuoreeltaan pestessään reissun pölyt pois pinnasta. Kimmo oli käynyt kiertämässä länsirannikon puolta vuonna 2009, joten amerikanmatkailu sinällään ei ollut uutta. SIX-5 AMERIKASSA osa 1 ”A loitin auton suunnittelun mailiajoja varten 2011 ja siitä saakka sen moottoria, voimansiirtoa, alustaa ja aerodynamiikkaa on kehitetty jatkuvasti. Kimmon puolisolle Sarille kyseessä oli ensimmäinen Jenkkilän reissu ja samalla häämatka, sillä pariskunta meni naimisiin viime kesänä sopivasti ennen reissuaan. Kun amerikkalaiset eivät ottaneet suomalaiskuskin suoritusta tosissaan, päätti Kimmo lähteä rapakon taakse näyttämään. Aiemmin samana kesänä autosta räjähti Lähdön tunnelmaa. Jenkkilän pojat eivät tienneet millaisen työn olen tehnyt auton eteen, enkä toisaalta halunnut paljastaakaan heille kaikkia ratkaisujani, minkä vuoksi he eivät uskoneet, että C2-Corvetella voi mennä noin lujaa. Niinpä kohdelistalle lisättiin Texas Milen lisäksi myös Hot Rod Drag Week sekä Optima Street Car Challenge.”, Kimmo alustaa. 76 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Siisteys ennen kaikkea. Ehjäksi jäivät vain kannet, imusarja, dampperi ja vauhtipyörä”, Kimmo listaa. Reissun aktiivinen valmistelu kesti puolitoista vuotta. Kyseisenlainen reissu vaati kuitenkin valtavasti enemmän pohjatyötä kuin perusturistimatka. ”Osaltaan valmisteluihin kuului saada auton tekniikka mahdollisimman varmaksi, ja kuinka ollakaan, onnistuin räjäyttämään koko moottorin Hallin maililla 305 km/h nopeudessa kesäkuussa, mistä oli auton laivaamiseen aikaa enää pari kuukautta. Jotta spekulointi saatiin päätökseen, päätin lähteä näyttämään heille paikan päälle, miten auto toimii paitsi maililla, myös stripillä ja mutkaradalla. Tässä Vette on vielä Suomen kamaralla ja perässä on umpikärry, johon auto lastattiin laivamatkan ajaksi. Koko homma oli kaatua siihen. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: SIX5Racing Esittelimme numerossa 1/2014 Nevalaisen Kimmon ’65 Corveten, jolla mies on ylittänyt maililla maagisen 200 mph rajan. Iso umpitraileri jätettiin parkkiin ja perään hankittiin pienempi, Drag Weekin sääntöjen mukainen kärry
syyskuuta. elokuuta, mutta lähtö viivästyi sen verran, että paketti pääsi lähtemään vasta 1. 77 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Valojen pistokekin kaipasi pientä modaamista ennen kuin se saatiin toimimaan.” Paikallisen harrastekaluston makuun pääsi heti Summitin parkkipaikalla, jossa oli sopivasti käynnissä parkkipaikkanäyttely. ”Hintojen ynnäilyn jälkeen kävi ilmi, että tuli halvemmaksi ostaa uusi kärry kuin vuokrata sellainen koko kisan ajaksi, joten suunnitelmat muuttuivat. Kärry perään ja kohteeseen . Kytkimestä jäi jäljelle lähinnä jauhoa. Samanlaista Worldin lohkoa ei löytynyt siihen hätään mistään, mutta se korvattiin vastaavalla Dartin valmisteella. Erillistä huoltoautoa ei mukana saa olla, mutta renkaille, osille ja työkaluille saa ottaa perässä vedettävän kärryn, jonka koko on rajattu Drag Weekin säännöissä varsin pieneksi. Vette kuljetettiin Finnlinesin ja Grimaldin ro-ro-aluksilla sisälastina, eli ei kontissa eikä kannella. ”Siellä oli suomalaiseen ilmanalaan tottuneelle ihan jumalattoman kuuma juuri silloin. Lisäksi välimatkat täytyy ajaa ennalta määritettyä reittiä pitkin, joka ei suinkaan ole se lyhin reittivaihtoehto. Tämä tekee pelin jännäksi erityisesti hienoviritteisimpien laitteiden kohdalla. Tilalle hankittiin McLeodin 2-levyinen kisakytkin, joka on toistaiseksi kestänyt. Auton piti alun perin lähteä matkaan 2. Reseptihän oli valmiina, joten osien yhteensopivuutta ei tarvinnut suuremmin miettiä. ”Tuon kuljetustavan etuihin kuului nopeus, minkä lisäksi ei ollut pelkoa, että auto kolhiutuisi kontissa suuryksikkölastina. Saatuaan auton ulos hän kävi vakuutusyhtiössä hoitamassa autolle paikallisen liikennevakuutuksen ja kaskon, minkä jälkeen lähdettiin vuokra-autolla etsimään Corveten perään sopivan pientä vuokrakärryä. Auto ehti seisoa Baltimoren satamassa pari päivää, kunnes Kimmo ja Sari lensivät perässä sitä noutamaan. Ilman kosteusprosentti oli 80% tuntumassa ja lämpötila oli yli 40 celsiusastetta”, muistelee Kimmo hikistä purku-urakkaa satama-alueella. Tällaista tarvittiin Drag Weekille, jonne autolla oli ensimmäisenä määrä osallistua. Autoon ei tullut mitään vaurioita koko kolmiviikkoisen laivamatkan aikana”, Kimmo kiittelee. Sen osakilpailuja ajetaan neljällä eri radalla, joiden väliset siirtymätaipaleet tulee myös ajaa samalla kisaan osallistuvalla autolla. Uusi kärry piti luonnollisesti rekisteröidä, mikä vaati visiittiä Marylandin paikalliseen Trafiin, ja ettei hommasta selvitty liian helpolla, piti autoon vaihtaa vielä paikallinen vetokoukkukin, koska euromitoitetuissa vetokoukunnupeissa on jenkkien tuumamittaisiin verrattuna parin millin ero. Näin testataan autojen selviytymistä niin sanotuista normaaliolosuhteista, sillä kyseessähän on katuautoille suunnattu kilpailu. Iskua saaneet kannet puolestaan pääsivät hoitoon Hi-Carin Ikikselle.” Kun oikeanlaisia nostajia ei löytynyt, laitettiin kokoonpanoon väliaikaiset ja ne varsinaiset nostajat tilattiin Summitille Ohioon, mistä ne haettaisiin sinne päästyä ja vaihdettaisiin paikoilleen. Käytettykin kärry olisi kelvannut, mutta kun kyseessä oli harvinaisempi koko, ei sellaista löytynyt. Ensimmäinen etappi oli Ohiossa sijaitseva Summitin myymälä, josta poimittiin mukaan kasa varaosia. ”Sitten kiersin hattu kourassa koneistamoita, kunnes Vantaan Moottorikoneistamon Esko Aapio otti US-Partsin kautta tulleet lohkon, männät ja kampuran hoitaakseen. Koneen kanssa ei kuitenkaan annettu periksi ja kaikki osat uuteen kokoonpanoon ehdittiin laittaa tilaukseen vielä ennen juhannusta. Auto itsessään pakattiin ensin lukittuun ja sinetöityyn umpitraileriin, johon mahtuivat myös matkassa tarvittavat varaosat ja työkalut. Kansivalikoima oli varsin vaikuttava. Lappeenrannan maililla kytkin, kun mies laittoi viitosvaihdetta pesään ja avasi ilokaasuhanat
Yhdessä vaiheessa aloin kuitenkin ihmetellä, kun kaikki painoivat meistä ohi aina rekkoja myöten ja kysyin levähdyspaikalla eräältä rahtarilta, mikä on paikallinen käytäntö nopeusrajoitusten suhteen. Sitä oli pakko lähteä katsomaan ja taas kerran tapahtuma yllätti meidät mittakaavallaan. Paikoitellen poliisi voi kuulemma jopa sakottaa alinopeudesta”, Kimmo ihmettelee kulttuurieroja. Siellä nousimme parhaimmillaan yli kolmen kilometrin korkeuteen merenpinnasta ja ohut ilmanala alkoi aiheuttaa autossa pientä nykimistä. ”Näin mainoksen Clevelandin Air Show’sta, jossa oli lentonäytösten lisäksi tarjolla kolmella suihkumoottorilla varustetun, alle sekunnissa 100 km/h vauhtiin ampaisevan ja yli 600 km/h huippunopeuteen yltävän ”Shock Wave” rekkanupin näytösajoa. Polttoainekarttoja kun ei ollut suunniteltu kärryn vetämiseen vuoristossa. Se oli myös eka päivä kun poltin nahkani oikein kunnolla.” Luppopäivinä oli aikaa pyörähtää vielä Indianapolisin radalla sekä ovaalin sisällä sijaitsevassa museossa, joka on todellinen moottoriurheiluharrastajan mekka. Aamusta iltaan kestänyt ohjelma jätti meidät seisomaan haavi auki monta kertaa vanhoine potkuripommikoneineen ja Thunderbirdsien kuviolentoineen, joita säesti luonnollisesti ämyreistä huudatettu AC/DC:n Thunderstruck. Matkalla pariskunta eksyi vielä vahingossa hieman toisenlaiseen autokauppaan, Fast Indianapolisin rata on museoineen huikea moottoriurheiluharrastajan mekka. Tulikuuma ikkunalista poltti kyynärvarren rakkuloille ja loppumatka ajeltiin visusti ikkunat kiinni nautiskellen toimivasta ilmastoinnista.” Ohiossa Kimmoa odottivat Summitille tilatut nostajat, tai niin hän luuli. tutustumaan rataan ja virittäytymään tuleviin koitoksiin. SIX-5 Amerikassa Kulttuurieroja. ”Laitoin yhdessä vaiheessa ilmastoinnin pois päältä, avasin ikkunan ja ojensin luun ulos. ja varsinainen kisailu alkoi seuraavana päivänä. Se oli virhe. Pienen säädön jälkeen matka jatkui kuitenkin ongelmitta.” Yli 400 mailin mittaisella siirtymällä oli aikaa nautiskella myös auringosta. Sain yksiselitteisen vastauksen, että aja muiden mukana. Hall of Famen edustalla oli luonnollisestikin pakko käydä ottamassa vielä pakolliset turistikuvat. Tarkempi asiaan perehtyminen paljasti, ettei Kimmon tilaamia nostajia valmistettu enää. ”Tien päällä pidin ihan hyvää matkavauhtia, eikä kärryä oikeastaan edes huomannut perässä. Kuin pisteeksi i:n päälle pihalla oli sattumalta myös parkkipaikkanäyttely, johon SIX-5 pääsi osallistumaan. Hot Rod Drag Week starttasi Gateway Motorsports Parkissa, Madisonissa Illinoisissa, johon kokoonnuttiin 13.9. Onni onnettomuudessa. 78 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Samalla keräiltiin heräteostoksina kaikenlaista pientä, mikä osoittautui tuonnempana ihan hyväksi ideaksi. Jättimäisessä Summitin myymälässä olleet silmänkantamattomiin ulottuvat kansirivistöt, valmiiksi kootut moottorit ja katonrajaan nostetut kokonaiset kilpurit saivat hiukan pienempiin varaosaputkiin tottuneen suomalaisen leuan loksahtamaan auki useampaan otteeseen. Ennen varsinaisia koitoksia ehdittiin pyörähtää myös Clevelandin Air Show’ssa, jonka vetonaulana oli ”Shock Wave”, kolmella suihkumoottorilla varustettu tulta syöksevä rekannuppi. Drag Weekin ensimmäinen etappi oli Gateway Motorsports Park Madisonissa, Illinoisissa lähellä Kanadan rajaa. Rekisteröitymisja testipäivä oli sunnuntai 13.9. Niinpä hyllyiltä poimittiin laajempi otanta erilaisia nostajia, joista sopivimmat selviäisivät vain kokeilemalla. Oma umpitraileri jätettiin U-Storagelta vuokrattuun ruutuun seisomaan, kamat lastattiin pikkukärryyn ja nokka suunnattiin kohti Ohiota. Tunnelmaa nostatti yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista kisa-Veteistä. ”Matkalla ylitimme sellaisen kivikukkulan, jota paikalliset sanoivat Rocky Mountainiksi. Zora Arkus-Duntovin suunnittelema, magnesiumkorinen ”SS” Corvette täräytti Sebringin radalle uuden rataennätyksen heti julkistamisensa jälkeen vuonna 1957. Ennen tositoimia pariskunnalle jäi vähän luppoaikaakin, joten pari päivää saatettiin uhrata puhtaasti turistina pyörimiseen
Sieltä löytyivät käyttötarkoitukseen sopivat ristikot ja kuinka ollakaan, he pystyivät valmistamaan minulle uuden vetoakselin odottaessa. Massiivinen kompleksi on erikoistunut klassikkoautojen myyntiin ja huoltoihin sekä aiheen ympärille liittyvään rekvisiittaan. Kilpakumppanit saavat tarjota apuaan tai antaa osia, mikäli haluavat. ”Tuolloin paikalle sattui muuan Steve, joka tarjosi avuksi omaa lähistöllä sijaitsevaa pajaansa, mistä hommat lähtivätkin rullaamaan eteenpäin. ”Ostin onneksi ristikoita varallekin, joten ei muuta kuin perä ylös ja vaihtamaan. Autoa saavat käytännössä korjata vain auton kuski ja muut sen kyydissä matkaavat, joilta on löydyttävä ranteestaan oikeanvärinen osallistujaranneke. Auton jämähdettyä lähtöviivalle Kimmon harmitus oli arvatenkin kova. Auto läpäisi katsastuksen ja ajoin heti kärkeen ensimmäisen kympillä alkavan aikani ikinä vaparina. Ajattelin, että huomenna räjäytetään potti, mutta todellisuudessa räjäytinkin vetarit”, Kimmo kiroaa. Saint Charlesissa, Missourissa sijaitseva Fast Lane Classic Cars Inc. Uusi vetari odottaessa. Se oli onni onnettomuudessa siinä mielessä, että Kimmo pääsi jatkamaan kisaa, mikäli vain saisi autonsa kuntoon. Niinpä Kimmo ajatteli ehtivänsä ajaa vielä yhden kunnollisen varttimailivedon saadakseen itselleen kunnollisen ajan. Hintaahan sille hiukan tuli, mutta kisan jatkaminen riippui siitä.” Osat vaihdettiin varikkoalueella ja hommasta selvittiin ennen kuin ilta alkoi edes kunnolla hämärtää. Aikamme ihmeteltyämme veimme hajonneen vetarin ja ristikon kappaleet paikalliselle kardaanipajalle. Sääntöjen suhteen ollaan todella tarkkoja, ja mikäli järjestäjät huomaavat vilppiä, seuraa siitä välitön hylkääminen. Hyvä niin, sillä sen aikana toisen puolen ristikot antoivat periksi. Tuhersimme siinä kuitenkin miltei puolille öin, ennen kuin pääsimme reilun 300 mailin siirtymätaipaleelle kohti toista etappia, joka oli Lucas Oil Raceway Clermontissa, Indianapolisissa”, Kimmo muisTest ’n’ Tune -päivänä autoille järjestettiin katsastukset. Fast Lanelta on tiettävästi myyty autoja myös Suomeen. Tarkempi perehtyminen vaurioihin osoitti, että toisen puolen vetari ja ristikot olivat mennyttä kalua. Siinä kohtaa pimeässä ristikon vaihtaminen ei tosin ollutkaan enää ihan vaivatonta, kun meillä ei ollut oikeita työkaluja. Auton korjaaminen Drag Weekin aikana on toki sallittua, mutta korjaustoimenpiteiden toteuttaminen on määritelty säännöissä tarkasti. Kärkisijoista kamppailut oli kuitenkin kamppailtu. Lopulta saimme hoidettua homman autopukeista kyhäämillämme ”työkaluilla” sun muilla epämääräisillä keinoilla. Miehellä kiiltelivät silmissään jo hotellihuoneen sängyn kuvat, kun hän lähti varovaiselle testilenkille ennen varsinaista rykäisyä. ”Test ’n’ Tune -päivänä kaikki meni hienosti. Pikkuhiljaa oli kuitenkin aika ryhtyä keskittymään varsinaiseen koitokseen, jonka vuoksi paikalle oli raahauduttu. Lane Classic Carsiin, joka oli todellisuudessa valtava klassikkoautojen myyntiin ja korjauksiin erikoistunut kompleksi. Kimmo näytti paikallisille heti, mistä auto on tehty, ja ajoi ensimmäisen kympillä alkavan aikansa ikinä vaparina. Ensimmäinen kisapäivä alkoi kauniina ja kaikki tuntui toimivan hyvin, mutta juuri kun kuuluttajat pääsivät hehkuttamasta renkaiden lämmityspaikalla tunnelmaa nostattanutta suomalaiskuskia ja joulukuusen valot sammuivat, hyytyi Vette pamauksen saattelemana lähtöviivalle. Auto liikahti kuitenkin sääntöjen vaatimat 20 senttiä, jolloin suoritus voitiin vielä hyväksyä ja auton varttimailiajaksi kirjattiin tasan 20 sekuntia. SIX-5 läpäisi omansa ongelmitta. Luokka, jossa Kimmo ajoi, oli pienikuutiotuumaiset ja vapaastihengittävät. Kaikki alle 433-kuutiotuumaiset näet laskettiin pieniksi. 79 AMERIKAN RAUTA 5/2016. osui matkan varrelle ihan sattumalta. Paikallisia pajoja saa käyttää uusien osien ostamiseen tai rikkoutuneiden korjaamiseen, mutta osat on irrotettava autosta itse ja myös asennettava siihen takaisin itse. Testipäivän lähdöt lupailivat hyvää
Välimatkoja ei suinkaan ajettu lyhimpiä reittejä pitkin, vaan autojen katukelpoisuutta testattiin oikein todella. Sattui niitä ongelmia muidenkin kohdalle. Siirtymille oli järjestetty check pointeja, joissa oli pakollista käydä, tai diskattiin kilpailusta. Ajoin suoraan line-upiin ja vedin nopeasti 11 sekunnin ajan, jonka jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen, jossa toivottavasti saisimme vihdoin nukkua kunnolliset yöunet. Mainittakoon vielä, että valmistellessaan autoa reissuun hän oli hankkinut Lakewoodin erityisen kovat ja kestävät vetoakselin ristikot, minkä vuoksi niiden hajoaminen heti aiheutti suurta hämmästystä. Siinä vaiheessa rauhallisemmankin miehen kierrokset kääntyivät koholle ja harmillinen välikohtaus alkoi kerätä parkkipaikalla huomiota. Joku lukija saattaa ajatella, että kylläpä yhden miehen ja auton kohdalle osui vastoinkäymistä, mutta eipä siinä vielä kaikki. Apua tuntemattomilta. Erillisiä huoltoautoja ei säännöissä sallita. Kimmon saamat ristikot olivat jonkin halpamarketin piraattikopioita. Yksi niistä oli idyllinen italialaisravintola Sam’s. Kyseessä oli kaiken lisäksi vähän useamman tähden hotelli. Hänen kaverinsa kun asui aivan lähellä ja hän voisi yöpyä siellä. Pilkkopimeällä taipaleella keskellä ei mitään auton eteen hyppäsi tunnistamattomaksi jäänyt elukka, jota Kimmo väisti pientareelle törmäten kiveen, josta auto miltei hyppäsi takaisin tielle. telee tuskaista alkua. Äkkiseltään ajokki näytti selvinneen törmäyksestä ehjänä kuin ihmeen kaupalla, mutta tällinpä olikin ottanut vastaan oikean puoleinen tukivarsi. Vääntynyt oikeanpuolen tukivarsi taas oli vetänyt vasenta puolta vinoon sillä seurauksella, että siltä puolen oli mennyt pyöränlaakeri. Lähistöllä yöpyi paljon kilpakumppaneita ja parkkipaikalle kerääntynyt porukka totesi Kimmon kanssa yhteen ääneen, että tukivarsi oli antanut periksi, mitä seurasi seuraava liikuttava hetki. Välillä ihmisten avuliaisuus tuntemattomia kohtaan on suorastaan liikuttavaa. Jengi totesi haluavansa nähdä auton kisoissa kolmantenakin päivänä ja ryhtyi tekemään peliliikkeitä sen eteen. Vastaanotto oli upea, sillä jengi oli luullut meidän joutuneen lopettamaan leikin kesken. ”Keula purettiin kokonaan muttereiksi ja irralliset tukivarret hakattiin moskalla suoriksi asfalttia vasten. Niitä oli onneksi mukana varalla. Sari pääsi peseytymään ja lepäämään Kimmon jäädessä tutkailemaan autoa. Yksi lähti hakemaan TIG-hitsausvehkeitä ja aggregaattia samalla kun toiset nostivat auton pukeille. 80 AMERIKAN RAUTA 5/2016. ”Ajoimme autolla hotellille, pääsimme nukkumaan ja nousimme aamulla uuteen kisapäivään. Kilpureiden on ajettava useiden satojen mailien siirtymät seuraaville etapeille muun liikenteen seassa ja kuljetettava mukanaan myös kaikki viikon aikana tarvitsemansa työkalut ja varaosat. Lopuksi niihin hitsattiin vahvikkeiksi järeät tukipalat. Edellä mainitulla kardaanipajalla mysteeri lopulta ratkesi. Tyrmistys oli melkoinen, kun respavirkailija kertoi saamastani vahvistuksesta huolimatta, ettei meille ollut huonetta heidän omasta mokastaan johtuen”, Kimmo kelaa epäonnisen yön tapahtumia. Oikeanpuoleinen rengas oli pyörinyt viimeiset 500 kilometriä väärässä asennossa ja päässyt reunastaan kulumaan kankaille. Kun kaikki näytti olevan silmämääräisesti kohdallaan, pääsin vihdoin suihkuun ja nukkumaan itsekin.” Yöunet olivat jääneet viimeisen kolmen vuoroSIX-5 Amerikassa Drag Weekin aikana liikenteessä nähdään mitä erikoisimpia ajoneuvoyhdistelmiä. Asiaa pahoiteltiin kovasti, mutta tyhjää huonetta hotellista ei siltikään löytynyt. Kolmannet virittelivät pimeyteen vielä valonheittimet valaisemaan työmaata. Olimme siirtymän päätteeksi jo näköyhteyden päässä kolmannen etapin hotellista, kun auton oikea etunurkka putosi alas. Onnuimme autolla hitaasti parkkipaikalle, jossa päätin käydä ennen potilaan tutkimista kirjautumassa sisään hotelliin, jotta Sari pääsisi huilaamaan. Samassa paikalle saapui eräs ystävällinen sielu, joka kertoi asuvansa vastapäisessä hotellissa, ja tarjosi suomalaispariskunnalle omaa huonettaan
ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela Kulkupeliä joka lähtöön! 0400 867 120 • paimelanparoni@gmail.com Verkkokaupasta lahjatarvikkeet myös autoharrastajille! www.paimelanparonitar.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Tuottajantie 61, 60100 Seinäjoki Rahtija huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa Everything from the land where everything is bigger TYKKÄÄ MEISTÄ FACEBOOKISSA! 15” 99,95 € Alkaen: 17” 129,95 € 18” 149,95 € America KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI PUH
Drag Weekin palkinnot eivät ole ihan niitä perinteisimpiä pokaaleja. Niissä valvottiin, ettei kukaan oikaissut lyhyempiä reittejä pitkin. Nahkoille menneiden kumien tilalle ei löytynyt paikallisesta rengasliikkeestä siihen hätään kuin kitkarenkaat. Tuloksena syntyi hänen kaikkien aikojen ennätyksensä, 10,906 sekuntia loppunopeudella 126,71 mph. Kolmannen kisapäivän näyttämönä toimi Great Lakes Dragway, Union Grovessa, Wisconsinissa. Seuraavaksi Kimmo ja Sari suuntasivat kohti Texas Milen ja Optima Street Car Challengen haasteita. Valvoakseen kilpailijoita järjestäjä oli sijoittanut matkan varrelle check pointeja, joissa oli käytävä. Kimmo päätti ajaa vain yhden lähdön ja ottaa autosta irti kaiken, kävi miten kävi. Drag Weekillä nähtiin toinenkin C2-Vette, joka oli jalostettu vielä huomattavasti Kimmon autoa kisaisempaan suuntaan. Siellä viivyttiin vielä seuraavakin päivä Heads-Up Eventin merkeissä. Hot Rod Drag Week päättyi 19.9. Mitäs veikkaatte, menikö ne ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tässä vaiheessa kilpailijat ottivat jo huomattavasti löysemmin rantein ja fiilistelivät taakse jätettyä reissua. kauden aikana yhteensä kuuteen tuntiin, joten väsymys alkoi olla käsin kosketeltava. Säännöt olivat tiukat ja kisasta tippui hirveästi porukkaa pois siirtymillä tapahtuneiden hylkäysten vuoksi. Lukekaa reissutarinan seuraava osa, niin tiedätte. Kun kaikki meni vihdoin mukavasti, päästiin illalla nauttimaan muutamat virvokkeet ja nukkumaan pois kertyneitä univelkoja. Liki 1,5 metriä alkuperäistä pitemmän ja keulaltaan huomattavasti kavennetun auton voimanlähteenä oli massiivinen 872-kuutiotuumainen kone, joka vei autoa kuutosen aikoihin. Metanolikäyttöisistä autoista otettiin joka päivä myös polttoainenäytteet, joilla varmistettiin, ettei sekaan ollut laitettu moottorin käyntilämpötilaa laskevia lisäaineita”, Kimmo selittää. Lopussa seisoo kiitos. Väistöliike öisellä siirtymällä aiheutti tukivarren vääntymisen ja se puolestaan renkaiden epätasaisen kulumisen ja pyöränlaakerivian. Liike laittoi uudet renkaat vanteille, mutta Kimmon piti pultata vanteet kiinni pyörännapoihin itse, kuten sääntökirjassa määrättiin. ”Ne olivat yleensä sellaisia, että autokunnan piti kuvata autonsa jonkun tietyn maamerkin tai vastaavan vieressä, ja kuva piti esittää perillä kohteessa järjestäjälle. Etappien väliset reitit oli määritelty ennalta, eikä niiltä saanut poiketa. Neljäntenä kilpailupäivänä se potin räjäyttäminen sitten vihdoin onnistui. ja sen aikana Vette-vanhuksen matkamittariin kertyi reilut 1000 mailia. Leikkimielisissä Shootout-kisoissa vastustajat arvottiin kaikista osanottajista, ja Kimmokin sai vastaansa All Metal -luokan voittaneen ’57 Chevyn, jonka koneesta oli mitattu vaivaiset 3000 hevosvoimaa. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Matkalla sinne hankittiin uudet renkaat tien varressa sattumalta nähdystä rengasliikkeestä, josta ei tosin löytynyt sopivaa kokoa kuin kitkoina. Äreän oloinen Shelby GT500 Great Lakes Dragwayllä Union Grovessa, Wisconsinissa. Viidentenä kisapäivänä ajettiin finaalit, joita varten siirryttiin takaisin lähtöpaikkaan, eli Madisonin Gateway Motorsports Parkiin. Kyseisen päivän ajot Kimmo veti suht’ varovaisesti, mutta renkaat tuntuivat ajavan asiansa. Myös siirtymä nelosetapille, Illinoisissa sijaitsevalle Cordova International Racewaylle sujui ilman suurempia kommelluksia. Ei ollut kaukana, ettei ”Spirit of Drag Week” -pysti matkannut Kimmon mukana Suomeen. Lisäksi matkalla oli 8-12 check pointia, joista ei kerrottu kilpailijoille
Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna www.jenkkiautohuolto. Rakkaudesta Rautaan TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 35 VUODEN KOKEMUKSELL A WWW. www.americanpower. Puh. Kestotilaus 64,90 8 numeroa. u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. KAUHARACING .FI Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 15” 109, 95 € UUTUUS! Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. 03 652 3380 GSM 0400 813 297 americanpower.oy@gmail.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.
Luomistyö vaatii virikkeelliset olosuhteet, jotka löytyvät pihapiirissä seisovan vanhan navetan seinien sisäpuolelta. Seinät koolattiin suoriksi ja niiden alaosiin tehtiin pubimaiset paneloinnit talon vanhoista peiliovista, jotka hiekkapuhallettiin karheiksi, petsattiin mustiksi ja ruuvattiin paikoilleen kyljelleen. Myös täältä piikattiin lattia pois ja sitä kaivettiin puolisen metriä alemmaksi, jotta saatiin riittävästi huonekorkeutta.” Oleskelutila rakennettiin varsin pikaisella aikataululla ja pääsääntöisesti sellaisesta rakennustavarasta, jota omalta tontilta löytyi. Ennen tämän kenties vuoden kovimman rodiuutuuden esittelyä pistäydyimme katsomassa miehen tallia ja tutustumassa ympäristöön, jossa hänen luomuksensa syntyvät. Vuonna 2010 valmistunut tila yhdistelee kodikkaan olohuonemaisesti niin brittiläisiä ja venäläisiä kuin amerikkalaisiakin sisustustyylejä. Matala tila oli palvellut aikanaan sikakarsinana. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Karkkilassa asuva Jaska Velin rakentaa autoja tinkimättömällä tarkkuudella, rajattomalla mielikuvituksella ja suurella oman työn osuudella. Navetta on rakennettu noin sata vuotta sitten, joten karismaa rakennuksessa riittää. ”Tämä oli käytännössä sellainen tila, jossa ei voinut tehdä yhtään mitään. Viime aikoina sama väki on kohissut Jaskan ’31 Ford Model A Cabrioletista, jonka mies vihdoin paljasti monen vuoden uurastamisen jälkeen Taideja museokeskus Sinkassa Keravalla järjestetyssä The World of Kustom Kulture -näyttelyssä. Ainoat uutena hankitut tarvikkeet olivat lattiaparketit sekä tapetit. ”Kun itse synnyin, täällä oli vielä karjaa. Baaritiski rakennettiin vintiltä löytyneestä jämäpuusta ja päällystettiin eräältä rakennustyömaalta kierrätetyillä koristekivillä, jotka olivat olleet jo kertaalleen käytössä ja purettu pois. Niinhän sitä sanotaan, että kun tyylit ovat riittävän hyvin hallussa, voi niitä ryhtyä sekoittelemaan oman makunsa mukaan. Toisenlainen talli Navetan kätköissä 84 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Joka tapauksessa Velinien talli on hyvä esimerkki kierrätystavaran kekseliäästä käytöstä. Sen päätyyn on tehty arviolta 50-luvulla lisäosa, jonka Jaska ehosti veljensä Jyrkin kanssa viihtyisäksi oleskelutilaksi tallin yhteyteen. Kun tulin ajokortti-ikään, piti autoille saada talli ja sellainen päätettiin tehdä tyhjilleen jääneestä navetasta. J aska tuli kustomkulttuuriväen tietoisuuteen vuonna 2010 klassisen linjakkaalla ’56 Lincoln Premierellään, joka tunnetaan nimellä ”Blue Stratos”. Piikkasimme lattian, purimme karsinat pois ja lopulta ajoimme autot tilalle”, Jaska kertaa
Hyllyn reunalla komeilee Blue Stratoksen vuonna 2014 Do-Dads Reunionista pokkaama Koolest Kustom -palkinto sekä autosta kirjoitettu lehtijuttu. Jaska on aikoinaan soittanut bändissä rumpuja ja Jyrki kitaraa. 85 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Kun vanhasta navetasta purettiin karsinat, saatiin hyvät tilat harrasteautojen rakenteluun ja säilytykseen. Sen vanhasta ulkoseinän ikkunaaukosta on yhteys varsinaisen tallin puolelle, jossa autoja rakennetaan. Vain parketit ja tapetit on hankittu uusina. Oleskelutilat sijaitsevat navettaan 50-luvulla rakennetussa lisäosassa. 60-luvun show rod -henkeen toteutettu ’31 Ford Model A Cabriolet alkoi olla kuvaushetkellä viimeistelyvaiheessa. Jyrki (vas.) ja Jaska Velin rakensivat tallin vanhaan navettaan pääosin kierrätysmateriaaleista. Satavuotias navettarakennus antaa komeat puitteet autojenrakentelulle. Seinien alapuolen panelointi on tehty vanhoista kyljelleen käännetyistä ovista. Välillä tila on toiminut myös bändikämppänä, mutta soittohommia ei ole koskaan otettu liian vakavissaan
’59 Letukkaprojektista puuttui jokunen osa, siispä heinikosta kaivettiin esiin ’60 Bel Air, josta saatiin kojelaudan osat. Kaikki punaisia, tottakai. Siispä osat ja ukot kyytiin. Kovin kauaa ei ruohikossa viitsinyt kaivella, olihan maa kuurassa ja ilma viilenemässä nopeasti. Ei mikään yleinen laite tänä päivänäkään, puhumattakaan vuodesta 1978. 86 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Mikkonen Jostain kumman syystä muiden romut tuntuvat olevan aina omia projekteja kiinnostavampia, nuo amerikan lintat saavat aina innostumaan yhä uudelleen. Tällainen ”raggarit taas” -ilmapiiri oli vahvasti vallalla noina vuosina. Nailonpaita, nahkarotsi ja spittarit eivät juurikaan asiaa auttaneet. Liikkeelle lähdettiin mukana bensaa ja pussikaljaa sekä neljä nahkatakkista rokkaria: Luigi, Mika, Fontsi ja Kimi. Pysähdys Porvoossa tehtiin Sahaloiden tiluksille. Siis ajankuvan mukainen aito Muumio muistelee ROMUKENTTIEN KUTSU Kuurainen ’60 Chevy Bel Air 2 d Sedan ruohikossa Suomen Mäntsälässä. Sisältä löytyi ameriikantyyliin punaista, sinistä ja valkoista karvaa lyhyenä ja pitkänä. Näitä vanhoja kuvia katsellessa jäin miettimään, että selvisiköhän näistä raadoista mikään tälle vuosituhannelle. Meille oli kerrottu tasakattoisesta Letukasta, jossa oli ollut kahdeksan takavaloa. Tekniikkana oli V8 ja automaatti, todennäköisesti orkkis-283 ja Powerglide. Elokuva-auton kohtalo ei ollut mieltä ylentävä. Kaikki kahdeksan takavaloa ovat ainakin kelvanneet jollekin, toivottavasti käyttöön. Ruoste on vienyt jo takahelmat ja muutkin pellit. Elokuva oli nimeltään ”Kuudestoista kesä”, ja sen juoni rakentui yksinkertaisesti moottoripyöräharrastuksen vaihtumiseen jenkkiautoon ja sen aiheuttamaan paheksuntaan. T ässä tarina eräästä viikonloppukiertueesta syksyllä 1978. Tässä kohtaa nuoremmat jenkkiharrastajat pudistelevat päätään, mutta vanhemmat harrastajat muistavat, mistä laitteesta oli kysymys! 70-luvulla tehtiin pari ”nuorisoleffaa” ja yhdessä niistä oli pääosissa ’60 Chevy Impala 4d flättäri. Yhtäkaikki jokin niissä viehättää... Suuntasimme kohti Lahtea ja Heinolaa. Usein vihjeet jenkeistä olivat hyvin ympäripyöreitä ja ylimalkaisia, niin myöskin tällä kertaa. Pari tuttua harrastajaa vinkkasi FHRA:n Tiksin näyttelyssä ’60 Letukan flättäristä Lahden nurkilla. Siispä lähdimme lauantaiaamusta liikkeelle tarkoituksena tehdä kiertue Porvoo-Lahti-Mäntsälä-teemalla. Olimme saaneet vihiä paristakin ’59-60 Chevystä Etelä-Suomessa. Letukka oli rakennettu hyvin Ruotsi-tyyliin, siinä oli todellakin neljä takavaloa per puoli. Jotkut raadot ovat vielä rakennettavissa, toiset taas ruostuneet pois tästä maailmasta. Teksti ja kuvat: Kari B
Omistaja kertoi sen odottelevan kunnostamista pukeilla seisten. Morjestettiin ja päätettiin jatkaa matkaa kohti seuraavaa etappia romujen luo. Siinä kunnossa ja niillä varusteilla hinta oli muistaakseni 1 500 markkaa. Pysäköimme tien varteen ja suimme heitot kohdalleen. Letukan rakentelu ja viimeistely eivät olleet päätähuimaavaa tasoa. Jutustelussa selvisi, että pian leffan valmistumisen jälkeen oli Impala myyty eteenpäin. Ehkäpä omituisin laite Hanskin pihalla oli kuitenkin Ford F100 Pickup. Kun vihdoin saavuimme oletetulle suunnalle, alkoi cruisailu pitkin ja poikin tähyillen pihoille. Viereisessä hiekkakuopassa seisoi purettu ’64 Bel Air, josta oli tarkoitus ottaa toimiva tekniikka. Jutellessa ilmeni myös, että Impala olisi myynnissä varaosaautoineen oikeanlaiselle harrastajalle. Juttelimme pihamaalla jenkeistä sun muista, ja lupasimme miettiä asiaa. Siellä se näkyi, osin purettuna, keula tielle päin pukilla seisten – ’60 Impala. Matkalla mietimme ’60 flättärin kohtaloa. Otimme suunnan kohti Mäntsälää ja Hannu Virran tallia. Yksi ihmetys tuli mieleen näin 40 vuoden jälkeen – miksi ihmeessä etsimme jenkkejä ja jopa raahasimme niitä kotiin juuri talviaikaan. Onko kyseessä kustomointi vai suomalais-ugrilainen käyttökunnostus?Tällä ’38 Fordin pickupilla oli takanaan pitkä ura hyötykäytössä. Väri oli hyvin erikoinen vaalea pinkki. Mikä oli tämän Ford pickupin tarina. Olisi aika alkaa pikku hiljaa viihteelle. Näitä vanhoja kuvia katsellessa jäin myös miettimään, että selvisiköhän näistä raadoista mikään tälle vuosituhannelle. Nyt ei tosin oltu V8-lupien perässä, vaan ihan morjestamassa ja tutkailemassa, mitä laitteita Hanskin pihasta löytyisi. Kertaalleen romiksesta pelastettu ’60 Chevy Bel Air 2 d Sedan odotteli uutta tulemista. Näillä projektien etsintäretkillä tutustuttiin moniin uusiin jenkkiautoharrastajiin, jotka auttoivat monasti puuttuvien osien hankinnassa, ja monista tuli ystäviä vuosikymmeniksi. Tässsä kohtaa morjestettiin Hanski ja Juice ja matka jatkui. ’60 Bel Air olikin harvinaisempaa mallia, orkkis 2d Sedan, joka oli jo eläkkeellä raggarikäytöstäkin. Oliko alkuperäiset mittarit ja valot tallella vai ei, kulki se joka tapauksessa uudella kärsällä varustettuna. Alunperin auto oli ’38-mallinen, ehkä Saksan Ford. ’59 Biscayne oli pokan auto, joka oli pellitettävänä ja maalattavana Juicella. Matkamme suuntautui takaisin Stadiin ja Newhilliin. Muistaakseni Letukka oli pelastettu pihalle Nakkilan autopurkaamosta, jossa oli 70-luvulla runsaasti jenkkikalustoa. Hanski touhusi vanhan maatilan rakennuksissa jenkkirautojen parissa broidinsa Juicen kanssa, ja oli hankkinut kundeille lupia vaihtaa kutoset V8-moottoriin ynnä paljon muita lupajuttuja. Ikänsä puolesta olisi voinut olla sota-auto, mene ja tiedä. Matkamme kulki Mäntsälään vanhan sahan kulmille, missä tapasimme Virran Hanskin. Lopulta pari kertaa kysyen tulimme hyvin jyrkässä rinteessä olevan omakotitalon portille. Paikkakunta taisi olla Heinola... Huomaa lokasuojassa oleva woodpecker-tarra, joka kertoi menneestä alan käytöstä. Otimme suunnan talon ulkoovelle, koska sisällä paloivat valot. Oliko tuoreemman keulan sovitus keulakolarin seurausta, vaiko aitoa roddausta, tätä eivät vanhat muistilevyt osaa enää kertoa. Ennen kuin ehdimme perille asti, ovesta astui ulos hiukan meitä vanhempi harrastaja. Paikassa vierailimme tämän jälkeenkin useamman kerran ja tutustuimme kaveriin varsin hyvin. Näillä etsintäreissuilla meillä oli yksi sääntö, ei simapäissään jenkkejä etsimään tai pyörimään ihmisten pihoille. Tällä reisuulla ei tullut tehtyä hankintoja, mutta himassa odottelivat omat vanhat projektit, ’59 ja ’60 Chevy. Tuota kyseistä Impalaa emme tällä reissulla ostaneet. Letukka oli mennyt nopeasti huonoon kuntoon elokuvan teon jälkeen, mutta se löydettiin sentään kuitenkin lopulta. Elokuvaroolikaan ei ollut pelastanut sitä ränsistymiseltä. Monasti nimittäin kävi niin, että auton pohja suli jään mukana keväämmällä. Runko, tekniikka ja hytti näyttivät olevan ’38 mallista, keulapellit ja puskuri taasen ’53 Fordin lava-autosta. Sitä siis olimme etsimässä saatujen vihjeiden perusteella. Lava oli kuorma-autotyyppinen puulaitainen. Jännitys poistui saman tien, sillä meidät otettiin lämpimästi vastaan. Akselit, tekniikka ja paljon pisteosia oli hyödynnetty jo tässä vaiheessa, mutta kori oli yhä pelastettavissa. Liike ja laulu on tauonnut. 87 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Juttu kääntyikin nopeasti jenkkipeleihin. ja oikea raggarivaunu. Ja löytyihän sieltä, sekä Chevy ’59 Biscayne että ’60 Bel Air. ROMUKENTTIEN KUTSU Puuttuva konepelti ja poistetut ajovalot eivät viittaa gasser-projektiin, vaan joskus alkaneeseen moottoriremonttiin ja Chevyn kunnostukseen
Nyt sellaisen tekoon kuitenkin ryhdyttiin ja aihioksi otettiin varhaisempi A-malli, joka oli tuotannossa 1928-29. A 60-luvun alun tyyliin Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Teksti ja piirros: Janne Kutja A-mallista puhuttaessa eivät ensimmäisenä tule mieleen kustomit
Alusta on laskettu tontiin ajanmukaisesti hydrauleilla, tässä kohdin voisi tietysti käyttää myös nykyaikaisempia ilmajousia. Kattoa chopattiin kaksi ja puoli tuumaa, ja samassa yhteydessä katon reikä ”hitsattiin” umpeen. A -mallia muokkailtiin 60-luvun custom / early lowrider -tyyliin. Musta-vihreä kaksivärimaalaus on toteutettu alkuperäishengessä paitsi, että vihreä on tehty syvän tummanvihreällä candysävyllä. Muita korimuutoksia ovat puskureiden ja äänitorven poistaminen sekä alkuperäisten takavalojen korvaaminen ’39 Fordin teardrop-mallisilla. Alun perin verhoiltu musta katto-osa on nyt maalattu kiiltävän mustaksi. Etuvalojen kohdalla tyydyttiin vain tiputtamaan alkuperäisiä valoja lähemmäs lokasuojia. Vanteina ovat mitkä muutkaan kuin Astro Supremet käännetyllä offsetilla ja kapeilla valkosivurenkailla, jotka pakettina kruunaavat aikakauden mukaisen lookin. 89 AMERIKAN RAUTA 5/2016
Ainakaan omatekoisista ja omaleimaisista ratkaisuista ei siinä ole puutetta. Impalan kotimainen harrastehistoria ulottuu kuitenkin vielä paljon pidemmälle, aina 60-luvulle saakka. Hienovar aisesti uudistett u Pitkät perinteet 90 AMERIKAN RAUTA 5/2016. Jaska Velinin 60-lukuiseen show rod -tyyliin rakennettu A-Cabrio on vahva ehdokas kauden hoteimmaksi kotimaiseksi hot rodiksi. Kauden kuumin. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 25.08.2016 Do-Dads Reunion Forssan Pick-Nick Kesän tapahtumat Chevy Impala 4D HT ’59 Riikka Anderssonin flättäri on ollut hänellä puolet hänen elämästään, ja oli itse asiassa Riikan ensimmäinen oma auto. Ford A Cabriolet ’31. Dodge Charger ’69 Kuopiolaisen J-P Pitkäsen isolohko-Charger on maukas yhdistelmä alkuperäistä ilmettä ja hitusta modernia otetta
R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 1 6 • 8,9 € AM ER IK AN RA U TA 05 /2 016 N RO 29 ”H ITS AIL EM AT TO M AN A SÄ ILY NY T AU TO OL I M AA LA TT U YM PÄ RIIN SÄ UU DE LL EE N JA SE N KU TO ST EK NIIK KA OL I KO RV AT TU PIK KU LO HK OK AS ILL A JA NE LIV AIH TE ISE LL A AU TO M AA TIL LA .” Surfin' KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA 6 414887 002455 1 6 5 70 02 45 -1 60 5 PAL VKO 2016-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PEDON LUKU PLYMOUTH HEMI CUDA ’70 CHEVROLET BEL AIR DELUXE STW ’52 H-D Sportster ’99 • Ford Pickup ’37 Chevrolet El Camino ’69 • Imperial Crown ’62 x 2 Plymouth Sport Suburban ’58 • Chevrolet ’29 ”Honey Pancake” LISÄKSI ESITTELYSSÄ SWAP MEETIT: KOUVOLA JA CHARLOTTE SIX-5 AMERIKASSA! VANTAAN CRUISING • WTF ROD RUN