ALKUKESÄN CRUISINGIT AMERICAN CAR SHOW OULU DODGE CUSTOM ROYAL D500 CONVERTIBLE ’57 FORD MUSTANG FASTBACK ’67 Pontiac Tempest STW ’65 • Chevy Pick-Up ’49 Ford 5w Coupe ’34 • Dodge Dart GT ’66 Harley-davidson Electra Glide ’66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 5 70 02 45 -1 70 5 PAL VKO 2017-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 05 /2 01 7 NR O 37 ”K IR KK A A M M A N PÄ Ä N PA LK IN TO JA O N TU LL U T KO TII N VIE TÄ VÄ KS I KA IK KIA LT A , M IS SÄ A U TO O N O LL U T ES IL LÄ .” KESÄN SUURI KULTATUPLAJUHLANUMERO! Tinkimätön ELEANOR Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä
Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -12 01 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat OTA UPEITA KUVIA! Monipuolinen opas valokuvauksen välineisiin ja tekniikoihin – harrastajan avuksi ja ammattilaisen hyödyksi. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Canon kamerakirja saatavilla Lehtipisteistä kautta maan 26.6.2017. UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m era kir ja O pa s ka m era si ha llin ta an Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Viipale mediat 180 SIVUA Ohjeet kameran valinnasta kuvien käsittelyyn!. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m er ak irj a O pa s ka m er as i ha lli nt aa n Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan
Matkan varrelle osuvista tapahtumista raportoidaan myös seuraavassa numerossa. Ei muuta kuin kynät käteen ja alleviivailemaan! Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tänä kesänä onkin juhlittu sitä, että Suomen ensimmäisen nimenomaan kiihdytyskäyttöön tarkoitetun radan avaamisesta on kulunut 30 vuotta. Näihin aikoihin kesällä 1987 olimme kuitenkin faijan kanssa näiden alleviivailujen johdosta Savossa, keskellä ei mitään, tienposkessa. Ei meidän kauaa tarvinnut apua odotella, kun meitä pysähtyi auttamaan harmaa Super Saloon -mallinen bensakoneinen Toyota Crown, jossa oli Fujitsu Tenin CD-soittimella varustetut komponenttistereot, joita ei ollut siihen aikaan kellään. H einä haisi, puut tuoksui ja Lada ajoi kylänraitilla paljon useammin kuin kutoskoneiset neliovitolppajenkit, kasikoneisista hardtopeista tai siipiautoista puhumattakaan. si polttoaineen loppuminen painui niin vahvasti mieleen. Kyseessähän ei ole yhden auton rakentelutarina, vaan Mikael, Kirsi sekä Kankaan Tomi ja Anna-Stina rakensivat itsensä Gene Winfieldin avustuksella peräti kolme mielenkiintoista autoa, joilla ajavat Los Angelesista San Franciscoon ja sieltä halki mantereen aina New Yorkiin saakka, mistä autot laivataan Suomeen, päämääränä esiintyminen syksyn Jenkkiautonäyttelyssä Lahdessa. Mainitusta syystä Amerikan Raudassakaan ei ole koskaan seurattu kiihdytysajon SM-sarjoja, vaikka kyllä meitäkin kiihdyttely kiinnostaa. Ei mennyt nimittäin kauaa, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa kiihdytysajoissa Virtasalmella, juuri avatulla Motoparkin kiihdytysradalla. Meiltä oli loppunut bensa etsiessämme uutta rataa, jonka sijainti tuntui olevan jotakuinkin isolta tieltä 30 kilometriä metsään, sitten vähän pienempää tietä 15 kilometriä metsään ja sitten vielä pienempää pari kilometriä – metsään. Toukokuun lopulla Vesivehmaalla järjestettiin ensimmäinen Amerikan Raudan nimen alla ajettu kiihdytystapahtuma, joka oli suunnattu juuri katukilpisille ajoneuvoille, ja paikalla nähtiin myös Blacklist-kilpailijat kauden ensimmäisessä osakilpailussa. Pikkuhiljaa – tai kenties jo ensimmäisellä kerralla – se lista kasvoi tietenkin niin suureksi, ettei se millään ollut mahdollista, kun ei itsellä ollut ajokorttia tai autoa, saati sitten rahaa. Joskus kymmenen ikävuoden korvilla minulla oli tapana alleviivailla lehtien tapahtumakalentereista autotapahtumat, joissa halusin kesällä käydä. Tuo siihen aikaan yli kymppitonnin stereopaketti lieneekin ollut tärkein syy, mikMä muistan sen kirkkaan päivän Pääkirjoitus Tähän numeroon kertyi poikkeuksellisen paljon ulkomaista materiaalia, kun samalle aikavälille sattuivat sekä rockabillyn ympärille rakentunut Viva Las Vegas että koko USA:n hot rod ja kustom -skenen kerman länsirannikolle kokoava West Coast Kustoms Cruisin’ Nationals. Joka tapauksessa kesät olivat pitkiä ja lämpimiä, eikä satanut juuri koskaan. Jotkut tykkäävät käydä kisoissa katsomassa nimenomaan Nitro Dragstereiden mylvintää, mutta minulle jo tuolloin 30 vuotta sitten mielenkiintoisimpia olivat nimenomaan katuautot. Kyseessähän on hieman ruotsalaista Birka Cupia tai amerikkalaisen Street Outlaws -ohjelman meininkiä muistuttava kiihdytyssarja, jossa kuitenkin ajetaan lähtökohtaisesti kilparadoilla toisin kuin noissa ulkomaisissa versioissa. Kevään näyttelyputki on takana, mutta kesän suuret tapahtumat vielä edessä. Ja niin ovat olleet sen jälkeenkin. Lisäksi suositut tarinat suomalaisten seikkailuista Amerikan raitilla jatkuvat, kun Mikael Forsman kertoo Los Angeles To Lahti -projektistaan. Joskus kyllä ukkosti, mutta muilta osin aika on ehtinyt kullata muistot. Kuvia sieltä ei tullut otettua, mutta pitkään mukana kulki sieltä ostettu aikuisten koon valkoinen t-paita
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Mikael Forsman, Kirsi Ojaniemi, Pekka Mannermaa, Kari Kylmäniemi, Timo Hersti, Jukka Toivakka, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
6.8.2017 FORSSA, PILVENMÄKI HARRASTEAJONEUVO SISU www.sisuinacan.com Sytytä sometähtesi osoitteessa Testaa taitosi! Taas uusi formaatti!
22 Ford Mustang Fastback ’67 Eleanor on kenties kaikkien aikojen tunnetuin Mustang. 58 H-D Electra Glide ’66 Lehtisen Olli hankki kymmenisen vuotta sitten bobberoidun early Shovelin, joka on jalostunut pikkuhiljaa poliisipyörän suuntaan. 34 Chevrolet 3100 Pick-up ’49 Nitro-Harrikan selästä tuttu Harry Räikkönen rakensi raakakuosisen pikkiksen, jonka viritetty kutonen potkii peruskasin verran. Nyt auto näyttää siltä kuin Jussin mielikuvissa. 52 Pontiac Tempest STW ’65 Siilinjärvellä asuvalle Iiro Laukkaselle auton sielukkuus syntyy muista seikoista kuin kiiltävistä kromiosista ja virheettömästä maalipinnasta. ESITTELYSSÄ 12 Dodge Custom Royal D500 Convertible ’57 Olli Mannisen hemi-avo ei jätä detaljoinnin suhteen toivomisen varaa. Kannessa: Dodge Custom Royal D500 Convertible ’57 Nro 37. Auto on sanalla sanoen tinkimätön. 40 Dodge Dart GT ’66 Kuopiolainen Sampsa Muhonen hankki itselleen suvussaan vaikuttaneen GT-Dartin, joka on kuin ihmeen kaupalla säilynyt kuutoskoneisena. 5/2017 22 Ford Mustang Fastback ’67 58 H-D Electra Glide ’66 12 6 AMERIKAN RAUTA 5/2017. 28 Ford Coupe ’34 Jussi Luntamon Rolling Bones -henkinen Coupe kohahdutti jo viime vuonna peltipuhtaassa asussaan. 46 Chevrolet Master ’40 Vaajakoskella asuva Petri Tiainen osti Virossa rakennetun kustomin, joka viimeisteltiin valmiiksi lahden tällä puolen. Renkolainen Mika Santala toteutti unelmansa ja rakensi elokuva-autosta tarkan replikan
84 Los Angeles to Lahti Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi jatkavat itsensä haastamista. Ja grillaajille. 76 American Car Show Oulu Äitienpäiväviikonloppuna järjestetty Oulun näyttely oli totuttuun tapaan kovatasoinen. 96 Muumio muistelee Mano muistelee aikaa, jolloin harrasteauton hankinta piti tehdä parin valokuvan perusteella tai matkaamalla ostomaahan itse. 95 Puuhanurkka Kimmo kotiutti alkuvuodesta hankkimansa Aakkosen ja päivitti sen ulkoasua vauhtikisahengessä. 74 Cafe Racing Kerava Keravan cruisingit järjestettiin toukokuussa Ali-Keravantien Nesteellä perinteisten kokoontumiskulmien ollessa remontissa. 79 Viva Las Vegas Huhtikuun puoliväliin ajoittunut Rockabilly Weekend pisti Vegasin sekaisin jo 20. 67 Jokimaan rompetori Päijät-Hämeen Mobilistien järjestämä swappi veti Lahden Jokimaan raviradan pullolleen myyjiä. ARTIKKELIT 18 Tarinan takana: Dodge Custom Royal D500 Convertible ’57 Kun tavoitteena on tinkimätön alkuperäisyys, on entisöinnissä tehtävä asioita, joita perusläpikäynneissä ei tehdä. 68 Jyväskylän vappucruising Loputtomassa takatalvien ketjussa päästiin viettämään aurinkoinen cruisailupäivä mainioissa olosuhteissa. 70 Malmin Cruising FHRA:n muutettua toimistonsa Malmin lentokentän päärakennukseen heräsi ajatus esikokoontumisen järjestämisestä Stadin cruisingeihin. TAPAHTUMAT 62 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä Amerikan Raudan ensimmäinen kadunmiehen kiihdytystapahtuma vietettiin Vesivehmaan lentokentällä ja kirjattiin historiaan onnistuneena. VAKIOT 8 Rauta-annos Amerikkalainen rauta voi olla myös ruostumatonta terästä. Tällä kertaa Amerikan maalla oli apuna Heath Garage. 62 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä 79 Viva Las Vegas 28 Ford Coupe ’34 7 AMERIKAN RAUTA 5/2017. 90 West Coast Customs Cruising Nationals USA:n länsirannikon kustomkerma kokoontui noin 100 000 asukkaan Santa Marian kaupunkiin. kerran. 10 Pelit ja vehkeet Varusteita niin kuskeille kuin autoillekin
Capricesta käytettiin myös runko. Kyseessä on Baltian maiden suurin jenkkiautotapahtuma, ja ohjelmassa on muun muassa kiihdytysajot, näyttelytapahtuma ja cruisingia. Tjaardan isä John muistetaan esimerkiksi Lincoln Zephyrin muotoilusta, ja Tom kasvoikin Detroitissa, päätyen aikanaan Ghian muotoilustudioille opintojensa jälkeen. Vaikkakin Tom Tjaardan kädenjälki näkyi parhaiten eurooppalaisissa autoissa, toisinaan kyseisissä autoissa sykki amerikkalainen sydän: erinomaisena esimerkkinä vaikkapa jännittävä DeTomaso Pantera, jonka voimanlähteenä toimi Fordin 351 Cleveland -kasikone. Vanhassa ruukkimiljöössä riittää ihasteltavia autoja, sillä kyseessä on itäisen Uudenmaan suurin harrasteajoneuvotapahtuma kesän tapahtumakalenterissa. Tom Tjaarda 1934-2017 Kuuluisa automuotoilija Tom Tjaarda menehtyi vastikään 82 vuoden iässä. Museolla on myös myynnissä vastikään julkaistuja ”Checker Suomessa” -kirjoja, joissa kerrataan taksimerkin historiaa maassamme olympiavuosien jälkeen. Scrape Henkeäsalpaavan näköinen, ironista Scrape-nimeä kantava Lincoln Zephyr -pohjainen kustom rakennettiin 1990-luvulla latolöydostä. RM Sotheby’s -kauppatalo arvioi saavansa autosta satoja tuhansia dollareita kesäkuisessa huutokaupassa. 8 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Syyskauden tullessa museo on avoinna vain la-su 11-17. Vuoden ’39 Zephyr oli tuolloin kököttänyt sijoillaan 23 vuotta, ja sen alkuperäinen V12-moottori myytiin projektin rahoittamiseksi, korvautuen ’78 Capricen pikkulohkokasilla. Sijaintina on hieno Haapsalun linnan 1200-lukuinen pihamaa, johon mahtuu kerrallaan noin satakunta autoa. heinäkuuta. Scrape myytiin Petersenin automuseoon parin vuoden päästä neljännesmiljoonalla, ja tuolloin auton yllä oli erikoinen purppurasävy. Luonnollisesti vaikkapa kymmenhenkiset ryhmät pääsevät tutustumaan museoon myös näiden aukioloaikojen ulkopuolella, sopimuksen mukaan. päivä. Nykyinen musta väri sopii batmanmaisiin muotoihin hienosti, ja sointuu sisustan sävyihinkin erinomaisesti. kerran, lauantaina heinäkuun 8. Strömforsin Ruukin picnic Strömforsin Ruukin perinteinen picnic järjestetään Ruotsinpyhtäällä jo 13. Yli 4 000 työtunnin jälkeen vuonna 1998 valmistunut auto saavutti pian huippusuosion kiertäen Yhdysvaltoja ja saaden jopa oman Hot Wheels-pienoismallin. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Espoon Automuseoon! Espoon Automuseo tiedottaa siirtyneensä kesäkauteen. Picniciin kuuluu olennaisena osana myös rompetori ja elävää musiikkia. Esimerkiksi heinä-elokuun ajan museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin 11-17 ja keskiviikkoisin 11-19. American Beauty Car Show Yksi etelänaapurin näyttävimmistä autotapahtumista, American Beauty Car Show järjestetään tänä vuonna Viron Haapsalussa 14-16. ’39-mallin Zephyrin keula päivitettiin pari vuotta uudemmaksi
Strömforsin ruukin rompetori Loviisa 15.7. 10th Pistohiekka Rock’n Roll Cruising Puumala 29.7. FHRA Nitro Nationals Loimaa, Alastaro 1.7. FSRA Street Rod Nationals Uusikapunki 12.8. Juthbackan markkinat Uusikaarlepyy 19.–20.8. Pokaalien lisäksi luvassa on myös rahapalkintoja. Kankaanpää Custo m Show Kankaanpää 6.8. Tapahtuma järjestetään lauantaina 12.8. FHRA Kadunmiehen kiihdytyspäivä Vesivehmaa, lentokenttä 26.8. Stadin Cruising Helsinki, Kauppatori 5.8. West Coast Street Cup Vaasa 15.–16.7. Ford Nationals Helsinki, Malmin lentokenttä 5.8. Ahvenlammen rompetori Saarijärvi, Ahvenlammen leirintäalue 21.–22.7. Kangasala Retro Pikkolan koulukampus 8.7. 29.6–1.7. Stadin Cruising Helsinki, Kauppatori 7.–8.7. FHRA August Nationals Virtasalmi, Motopark 12.8. Cruising Pre-Party vol 12 Helsinki, Malmin lentokenttä 4.8. No Speed Limit -kiihdytyspäivä Pudasjärvi, lentokenttä 15.7. Jenkkiautot saapuvat Maatilapuotiin Kirkkonummi, Maatilapuoti 15.7. Rautalankaa ja jenkkiautoja Kangasala, Mobilia 25.–26.8. LinnaCruising Hämeenlinna, Ahvenisto 12.8. GM Cruise & Drag Race Helsinki, Malmin lentokenttä 8.7. Eenokki Cruise & Rock Säkylä 15.7. 12th Annual Rautaa Rajalle Saariselkä 26.8. Paikalle ovat toki tervetulleita harrastajat koko Suomesta, oli harrastepelisi minkä maalainen tai merkkinen tahansa. WHRA August Cruising Vaasa 1.–2.9. KukkaisCruising Tampere 29.7. Tapahtuma järjestetään loistavalla paikalla aivan Oulun keskustan läheisyydessä Äimäraution raviradalla. 9 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Pick-Nick Forssa, Pilvenmäen ravirata 11.–13.8. 16th Big Wheels Pieksämäki 22.7. Louisiin jaettiin kuhunkin yksi auto, ja ne kartuttivat mittariin yli 200 000 mailia sotavuosien aikana. Palkintoja jaetaan luokissa Autot I, II ja III, Moottoripyörät I, II,ja III sekä Autot ja Moottoripyörät People’s Choice. Nyt tämä ’38 Ford on päätymässä Early Ford V8 Museumiin, Indianan Auburniin. ProBoost Drag Days Ranua, lentokenttä 22.7. FHRA Summer Nationals Kalajoki 28.–29.7. Vintage Drags Räyskälä 4.8. Gasoline Meeting Lapua 18.–23.7. Se restauroitiin kymmenisen vuotta sitten mittavasti ja kiillotettiin tuhattuntisella työllä peilipintaiseksi; alun perin korivalmistaja jätti autot kiillottamatta. ProBoost Drag Days Ranua, lentokenttä 7.7. Lisätietoja tapahtuman FB-sivuilta: www.facebook.com/rideinoulumotormeet Ruostumaton Ford Amerikkalainen rauta voi olla myös ruostumatonta terästä: eräs erikoisimmista Ford-kokeilumalleista on vuoden 1936 kuuden auton sarja ruostumattomasta teräksestä valmistettuja Model 68 Deluxe Tudor Touring Sedaneita. Näistä vain yksi auto on pysynyt yksityisten harrastajien käsissä, ja kuuden auton sarjasta se on Chicagoon alun perin päätynyt auto. HeMa Show Loimaa, Hirvihovi 19.8. Kertoman mukaan autojen tekniikka kului jotakuinkin loppuun, mutta korit säilyivät hienossa iskussa. Allegheny Steelin kokoamat autot valmisteltiin ripoteltavaksi ympäri maata Ford-myyjien testattavaksi: New Yorkiin, Philadelphiaan, Clevelandiin, Detroitiin ja St. FHRA Night Race Alastaro T apah tuma t Ride in Oulu Motor Meet Pohjois-Suomeen saadaan vihdoin kauan odotettu harrasteajoneuvojen ulkoilmatapahtuma. Vic Edelbrock Jr 1936-2017 Viritysosista kuulun Edelbrockin pitkäaikainen päämies Vic Edelbrock Jr menehtyi kesäkuun alussa 80-vuotiaana. No Speed Limit -kiihdytyspäivä Pudasjärvi, lentokenttä 18.–19.8. Cruising Pre-Party vol 11 Helsinki, Malmin lentokenttä 7.7. Muita samanlaisia materiaalikokeiluja tehtiin ’60 Thunderbirdistä ja ’67 Lincoln Continentalista. Miss Bop&Roll Pin-Up Vuokatti 29.7. Summer Meet Pietarsaari 22.–23.7. Edelbrock nuorempi peri vuonna 1933 perustetun yrityksen isältään jo vuonna 1962, ja hänen johdollaan firmasta tuli yksi suurimmista jälkimarkkinaosanimistä amerikkalaisten autojen parissa – 1960-lukuinen nousu alkoi Chevyn pikkulohkoon suunnitellusta Edelbrock-imusarjasta, joka johti pian yhteistyöhön Holleyn kanssa. Pistons Rumble Jokioinen 16.7. klo 9-17
Vaatteiden tyyli ja inspiraatio tulevat brändin juurilta Kalifornian autopajoilta, laatu ja käytettävyys puolestaan ruotsalaisesta vaatetusosaamisesta. www.jukkatukku.net Pakkasen puraisu US-Parts on ottanut valikoimiinsa alkuperäisiä kevyemmät ja jäähdytysteholtaan paremmat Frostbite-alumiinijäähdyttimet. Laseissa on elastinen non-slip kiinnitysnauha, jonka silikoniraitojen avulla saadaan pitävä ote kypärän ulkopintaan. Saatavilla koot S-XXL. Hinta 58,00 €. Hinnat alkaen 329,00€. 5 litran astian hinta 43,00 €. www.tonupstore.com Tuoteuutuudet ”When the helmet drops the bullshit stops” DePalma Workwear suunnittelee ja valmistaa työvaatteita ammattikäyttöön. Hinta 39,00 €. Aine toimii hämmästyttävän tehokkaasti niin pinttyneeseen likaan kuin myös orgaaniseen likaan kuten itikoihin ja tiesuolaan. www.kaasutinexpertti.fi Tehokas esipesuaine Keväällä 2017 esitelty King Carthur Control Snow Foam on erinomainen esipesuaine ajoneuvojen pesuun. Näin sanoi nyt 130-vuotiaan englantilaisen öljy-yhtiön perustaja, John W. Miller jo vuonna 1889. www.autodude.fi Perinteikkäät ajolasit Halcyon Mark 9 Deluxe -lasien kehys on kromattua messinkiä ja ommeltu käsin pehmeään keinonahkaiseen kasvo-osaan. Kovasta pesutehosta huolimatta Control Snow Foam on markkinoiden ystävällisimpiä esipesuaineita, joita vahatulle pinnalle voi tarjota. Millers Oils Running In Oil, korjaamokielellä sisäänajoöljy, on tarkoitettu klassikkoauton kunnostetun moottorin öljyksi ensimmäisen 500-800 kilometrin ajoa varten. Tämä viskositeetiltaan SAE 30 moottoriöljy sallii männänrenkaiden ja sylinterien mahdollisimman tehokkaan sopeutumisen antaen samalla riittävän suojan nokka-akselin ja venttiilikoneiston osille. Kilpamoottorien sisäänajoöljyn hinta 45,00 €. www.usparts.fi 10 AMERIKAN RAUTA 5/2017. DePalma Workwearin ”Straight Time” t-paidan rinnassa ja selässä on printti ”When the helmet drops the bullshit stops”. Materiaali on 100 % puuvillaa. Toimittanut: Kimmo Janhunen Sisäänajoöljy klassikkoon Öljyn laatu on aina etusijalla. Linssit ovat naarmuuntumisen estolla käsiteltyä polykarbonaattia ja helposti vaihdettavissa. Hyvän säädettävyyden ansiosta oikea sopivuus löytyy lähes jokaiselle. Jaettu linssimalli takaa laajemman näkökentän kuin yksiosainen kupera linssi. Nenäosan säätöruuvi on ruostumatonta terästä ja samalla yksi harvoista malliin viimeisen 30 vuoden aikana tehdyistä muutoksista. Suosituimpia malleja tulossa varastoon lähiaikoina. Holleyn valmistamat Frostbite-jäähdyttimet ovat merkkikohtaisia ja useimpia malleja on saatavana kaksi-, kolmeja neljärivisenä. Hinta 44,90 €
Hinta 269,00 €. www.maston.fi Grillaavalle miehelle Tosimies ei pelkää pukeutua essuun. Grillaavan miehen ehdoton varuste onkin DePalma Workwearin essu, jossa on säädettävät nahkahihnat metallisoljilla niin niskassa kuin selän takanakin. www.tonupstore.com Automiehen toimistotuoli Sparcon Grip on varsinaisesti konsolipelaamiseen suunniteltu jakkara, mutta se soveltuu erinomaisesti myös toimistotuoliksi. Siitä huolimatta sillä on samat ominaisuudet kuin ammattilaisten käyttämillä 2K-maaleilla, kuten pinnan kovuus, kemiallinen kestävyys (mm. Spacereita, eli vanteiden levityskappaleita saa nykyään myös autonhoitotuotteisiin erikoistuneelta Autodudelta. Laatikon ja lavan pohjan väliin jää noin 20 cm tilaa. www.autoracing.fi Työkalulaatikkoja pienempiin pick-upeihin Kaksiosaisella lokinsiipikannella varustettu alumiinityökalulaatikko on kätevä varuste pick-upin lavalle. Samasta syystä myös tuolin puhdistaminen on helppoa. Spacerit Autodudelta Joskus saattaa tulla tarve tuoda auton renkaita ulos lokasuojan sisältä lähemmäksi pyöränkaarta. Hinta 54,90 €/setti. Mastonin 2-komponenttista maalia voi käyttää useita kertoja, sillä sen säilyvyysaika on useita vuosia toisin kuin perinteisten 2-komponenttisten maalien. www.jarimaki.fi 2-komponenttinen spraymaali Kotimainen Maston esitteli toukokuussa uuden 2-komponenttisen spraymaalin, jossa on maali ja kovettaja yhdessä purkissa. Hinnat 520,00 ja 540,00 €. Suositushinnat alkaen 14,95 €. Istuinosan korkeus ja selkänojan kulma ovat säädettävissä. Myös käsinojat ovat säädettävät. bensiini), kiilto, tarttuvuus ja korroosion kestävyys. Pienen laatikon leveys on 140 cm ja keskikokoisen 152 cm. Hanskat on valmistettu naudanvuodasta ja niiden etuja takapuoli on tehty käyttäen yhtä nahkavuotaa. www.jukkatukku.net 11 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Ranteessa on kolme elastista jousto-ommelta ja saumat on ommeltu kauttaaltaan 5-säikeisellä puuvillalangalla. Aikaisempien fullsize-kokojen lisäksi nyt on tullut saataville myös pienempiä kokoja mid-sizeja small-size-pikkiksiin, kuten Rangeriin ja S10:iin. Kääntöpuolella on rinnan kohdalla tasku. Yksi koko. Renkaan ja vanteen istuvuus ja fitmentti ovat läsnä erityisesti pro touring -henkisissä muskeliautoissa, joissa alustaa ja stancea on mietitty tarkkaan. Etupuolelta löytyy kaksi niiteillä vahvistettua taskua, työkalu-/keittiövälinelenkkejä ja nahkainen logolätkä. Lavan laitojen päälle asennettavan laatikon kannet ovat lukittavissa. Niiteillä varustettu kämmensuoja ja tikattu rannekiinnitys antavat oikean 70-luvun tracker/scramber-ulkonäön unohtamatta fleecen tuomaa mukavuutta. Väreinä Raw Denim 99,00 € ja Tobacco 89,00 €. Suurimpana hyötynä uudessa ratkaisussa on tuotteen erittäin pitkä käyttöikä. Verhoiluna on sama keinonahka, jota käytetään myös autotuotteissa, joten käytön ja kulutuksen kestävyys on hyvä. www.autodude.fi Flat Tracker -ajohanskat Goldtopin valmistamat Flat Tracker -ajohanskat ovat tiukasti istuvaa mallia hyvällä ajotuntumalla. Mastonin 2K-maalin kemiallinen kovettuminen alkaa vasta, kun maalia suihkutetaan ilmaan. Hinta 70,00 €. Materiaali on 100 % puuvillaa
Sen tinkimätön viimeistely yksinkertaisesti vetää hiljaiseksi. Tinkimätön 12 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Jos suomalaisissa näyttelyissä on nähty 100 pisteen autoja, on tämä hemi-avo ehdottomasti yksi niistä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen DODGE CUSTOM ROYAL D500 CONVERTIBLE ’57
13 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Kaikki mahdollinen uusittiin käyttämättömiä vanhoja NOS-osia käyttäen, muut pyrittiin kunnostamaan uudenveroiseksi. Ehdottoman hyvänä puolena aihiossa oli se, että vaikka korissa oli ruostetta, oli Fritte jo haalinut siihen aivan kaikki listat ja merkit, joista monet olivat vieläpä käyttämätöntä vanhaa varastoa. Siitä vastuun sai suuri Hurriganes-fani, nostalgia-dragstereita harrastava Per Fredriksson. Kaikki haluttiin tehdä pienintäkin yksityiskohtaa myöten samalla tavalla kuin tehtaalla. Dodgen 325-kuutiotuumaiseen Hemiin oli tehty täydellinen remontti jo Amerikassa, mutta muilta osin auto oli joka puolelta hyvin kulahtaneessa kuosissa. ”Konehuone on näissä halvemmissa malleissa aina puolikiiltävän musta, vain Imperialeissa se on maalattu korin värillä, ja esimerkiksi etulokasuojien pitää olla kiinnitetty mustilla pulteilla. Muskelimallin avo. Kaupan teon yhteydessä sovittiin, että Fritte, jolla on 4 000 neliön halli täynnä tämänikäisten Moparien varaosia, hitsailisi tyypilliseen tapaan monesta kohtaa ruostuneen Kansasaihion korin grillissä valmiiksi, ja myös runko läpikäytäisiin Ruotsissa. Ehjä runko puhallettiin, kitattiin sileäksi ja maalattiin ja siihen uusittiin kaikki mahdollinen kuluva. Vaikka D500 tunnetaan monissa lähteissä omana mallinaan, oli se kuitenkin käytännössä tehokkaammalla moottorilla varustettu Custom Dodge Custom Royal D500 Convertible ’57 Mallina kyseessä oli Dodgen ensimmäisiin muskeliversioihin kuuluva D500, joka oli sisarmerkin lähin vastine Chrysler 300C:lle. Värikin oli kokovalkoinen, vaikka fender tagin perusteella auto oli rullannut tehtaan liukuhihnalta komeassa Jewel Black ja Gallant Gold -yhdistelmässä. Fritte, jolla oli siinä vaiheessa kolmisenkymmentä näitä ’57-61 Chryslereitä, De Sotoja ja Dodgeja, ja enimmäkseen avoja, halusi keskittyä nimenomaan ’59-mallisten Custom Royal -avojen rakenteluun ja tarjosi tätä aihiota hyvin sopivaan hintaan meille”, Finnish Mopar Associationin puheenjohtajana nykyisin toimiva Olli Manninen kertoo. Se taas vaati melkoisesti selvittelytyötä, vuosimallija jopa mallikohtaisia eroavaisuuksia kun on tämän ikäluokan Mopareissa loputtomiin. Alustassa sen sijaan on jo tehtaalla käytetty sekä kiiltäviä että mustia ruuveja”, Olli selittää. Ollilla itsellään oli siinä vaiheessa parin vuoden takaisesta Nürburgring-reissutarinasta tuttu ’70 avo-Challenger ja hänen puolisollaan Erjalla samanikäinen kovakattoinen Cuda, joten vanhempi laite sopi kaluston täydennykseksi hyvin. Mallina kyseessä oli Dodgen ensimmäisiin muskeliversioihin lukeutuva D500, joka oli sisarmerkin lähin vastine aikansa nopeimmalle sarjatuotantoautolle, Chrysler 300C:lle. ”S e oli vuotta 2013, kun ruotsalaisen siipi-Mopareihin erikoistuneen Fritten, eli Jan Fridbergin kanssa tuli puheeksi, ettei meillä ollut yhtään siipiautoa. Puskurit oli kromattu uudelleen ja autoon oli hankittu myös uudet NOS-kapselit, jotka ovat melkoisen arvokkaat ja himoitut, sehän on juuri se kustomeissa usein käytetty Custom Royal -versio. 14 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Etulokasuojia minulla taisi olla tähän autoon kaikkiaan neljät, joista parhaimmassa kunnossa olleet Tapsa sovitteli paikalleen. Koska monien pulttien, mutterien ja aluslevyjen oikea tyyppi ei vain selvinnyt mistään kirjoista, päätyi Olli hankkimaan kokonaan toisen malliauton, ja onnistuikin löytämään koskeOlli halusi kyljistä oikeasti luotisuorat, eivätkä linjat saaneet pullistella, vaikka muotovirhe olisi ollut niissä jo tehtaan jäljiltä. Dodgethan olivat oikeastaan kaikki sen aikakauden mittapuulla kompaktikokoisia, niiden akseliväli oli neljä tuumaa lyhyempi kuin samanikäisten uuden polven Chryslereiden. Tapsalla kului hommaan vielä useampi viikko, minkä aikana muun muassa ovet soviteltiin kaikilta osin paremmin aukkoihinsa ja kyljet kutistettiin sekä etulokasuojat muokattiin istumaan yhteen uudelleen kromattujen listojen kanssa, aluksi kun niiden väliin jäi lähemmäs sentin raot. Yleisin palon aiheuttaja näissä nimittäin on ylilataus, joka on seurausta siitä, että tuo on jäänyt tekemättä. Jälkimmäiset penkitettiin yhteensopiviksi, että latausvirta on oikea. Täysin alkuperäisen kaltaiseksi uusitun sisustan upeita materiaaleja ei voi kuin ihailla – on kullanhohtoista vinyyliä, koristeellisesti kirjailtua kangasta ja kimaltavaa terettä. Tinkimätöntä viimeistelyä. Royal ja samalla äveriäin 1957 tarjolla ollut Dodgen mallisarja. Lattia ja tavaratilan pohja oli kyllä vaihdettu ehjiin, helmakotelot oli uusittu ja osa toista takakylkeä yli vaihdettu, mutta jälki ei näyttänyt aivan siltä, mitä Olli toivoi. Hämmentäväksi kokonaisuuden tekee se, että D500-versiotakin sai itse asiassa kahdella aivan eri moottorilla, Dodgen omalla 325 cid Red Ramilla sekä 354-kuutiotuumaisella Hemillä, joka vastasi käytännössä edellisvuoden Chrysler 300B:n moottoria. Edullisinta päätä edusti Coronet, jonka yläpuolella olivat hintajärjestyksessä Royal, Custom Royal ja sen D500-versio. Olli vietti itse talvella 2013-2014 pidempiä aikoja Ruotsissa purkaen avoa ja haalien siihen kaivattuja osia sekä kuljetellen eri komponentteja kunnostettavaksi. Kojelauta oli Custom Royal -malleissa aina beige. Siellä Carlo Notaron Workshopissa kunnostettiin muun muassa alkuperäinen virranjakaja, laturi ja jännitteensäädin. Kun auto viimein kesällä 2014 tuli Suomeen, oli pettymys kohtuullisen suuri, kun tehtyjen peltitöiden laatu ei vastannutkaan Ollin odotuksia. Olli toimittikin auton viimeisteltäväksi luottopeltitaiteilijalleen Tapsa Ikävalkolle, joka pyörittää Autoart-nimistä alan yritystä. 15 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Jälkimmäinen oli kylläkin käytössä vain parin kappaleen verran valmistetussa D500-1-versiossa. Olli itse käytti valtavan määrän aikaa pienten yksityiskohtien viimeistelyyn juuri sellaisiksi, kuin ne olivat olleet tehtaalta. Jäähdytin kennotettiin myös uusiksi. Mallivuodelle 1957 Dodge sai osana Chryslerin aloittamaa Forward Look -aikakautta aivan uudet, isoilla takasiivillä varustetut korit. Kuskin puolen takasiipikin oli tullessa oudossa kulmassa, joten se porattiin irti pistehitseistään ja hitsattiin uudelleen oikeaan asentoon. Lopputulos on huikea, eikä yksikään sauma irvistele. Peräkin kunnostettiin, mutta tiettävästi kunnostettuihin moottoriin ja vaihteistoon ei koskettu. ”En halua moittia liikaa, mutta ruotsalaisen työn tarkkuus ei vastannut lähellekään sitä, mihin olin Tapsan kanssa tottunut
”Pyrin käyttämään joka paikassa alkuperäisosia, kiinalaisia tarvikkeita en ainakaan tietoisesti ole autoon laittanut. Dodge Custom Royal D500 Convertible ’57 Kirkkaamman pään palkintoja on tullut kotiin vietäväksi kaikkialta, missä auto on ollut esillä. mattoman, mutta kauan seisseen neliovisen tolppamallin siihen käyttöön. Sävyinä käytettiin auton fender tagin mukaisia mustaa ja kultaa, jotka tuovat kokonaisuuteen yhdessä kullanhohtoisen sisustan kanssa upeaa arvokkuutta. Sisustan verhoilun täysin alkuperäisten mallien mukaan toteutti uusilla alkuperäismateriaaleilla Lidköpingissä toimiva verhoilija Isaksson. Esimerkiksi vanhat, kuivuneet läpivientikumit ja konepellin stopparit sain kunnostettua uudenveroisiksi liottamalla niitä pari kuukautta Armor All -kumiehosteessa.” Kaikki osien kromaukset Olli teetti länsinaapurissa Dala Kromissa, jonka työhön on ollut tyytyväinen. Tai oikeastaan huonolla. Konepellin jousien todella kuuluu olla tässä mallissa punaiset! 16 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kori oli epoksipohjamaalattu jo Ruotsissa, joten sitä ei enää Suomessa lähdetty hieromaan peltipuhtaaksi. Se valmiiksi remontoitu moottori oli kyllä remontoitu, mutta vähän vaihtelevalla menestyksellä. Viime keväänä rakentelussa oli vihdoin päästy siihen vaiheeseen, että tinkimätön kokonaisuus näytti olevan parin viikonlopun näpertelyjä vaille valmis. Vaihteistossa oli ’54 Chryslerin automaatin turbiinikoppa, joka aiheutti sen, että startti oli viitisen milliä liian ulkona turbiinin hammaskehältä, mikä taas johti siihen, etteivät hampaat kestäneet. ”Ei sielläkään tule virheetöntä jälkeä, mutta riittävän hyvää ja kokonaisuutena homma toimii. Nuo kullanväriset merkit toimitettiin eloksoitavaksi Kaliforniaan, niiden käsittely alkuperäisen kaltaisiksi kun ei onnistu tiettävästi kuin kahdessa paikassa koko maailmassa.” Koko projektin uskomattomimmasta suorituksesta vastasi kuitenkin myös kiiltävien osien kohdalla Ikävalko, joka teki tuulilasin karmin kuskinpuoleisen nurkan uusiksi hyödyntämällä sopivanmuotoisia Iittalan rosterilusikoita! Mustaa ja kultaa. Maalauksen järjesti peltityöt hoitanut Tapsa, eikä tunteja tuntien perään aikaa ottanutta lopputulosta voi kuin ihailla. Vaan eipä ollut. Moottori oli porattu .030 ylikokoon, ja siellä oli esimerkiksi uudet männät, mutta kampiakselissa oli naarmuja ja kannet vaativat isomman läpikäynnin. Onnistuin löytämään oikeanlaisen, vain ’57-58 ½ vuosimallissa käytetyn 325 cid Hemi -tekniikka on täydellisesti kunnostettu apulaitteita myöten, ja työnjälki on yhtä tinkimätöntä kaikkialla. Forward Look -aikakauden uskomattomat koristedetaljit pääsevät oikeuksiinsa uudenveroisina, tai monin osin jopa parempina. ”Suurin ongelma oli yläkerran puutteellinen öljynkierto, koska siinä oli käytetty uustuotantokannentiivisteitä, jotka peittivät osan öljykanavaa. Olli antoi moottorin korjauksessa vastuun Jaska Hussolle, joka kunnosti myös vaihteiston. Tämän takia piti vaihtaa turbiinin hammaskehä sekä starttiin uusia bendix
Tavaratilasta löytyvät kaikki alkuperäiset tarrat ja myös alkuperäinen tunkki. Kori: Täysin läpikäyty ja ympäri maalattu. Eikä se ole mikään ihme, onhan kyseessä auto, joka on varmasti lähinnä 100 pisteen entisöintiä, mitä allekirjoittaneelle on tullut Suomessa vastaan. Teho: 310 hv Voimansiirto: TorqueFlite-automaatti, alkuperäinen perä 3.36:1 välityksellä. kopan Bo Måleforsilta Jenkeistä ja teetin ilmajäähdytteisen orggisturbiinin Vans Bilillä Tukholmassa. Keinuvipuakselit uusittiin myös, sinne tuli nyt kunnollinen pronssiholkitettu sarja, jonka löysin eBayn kautta.” Olli ja Erja saivat kuin saivatkin huikean siipiavonsa vietyä ensimmäistä kertaa näytille viime syksyn Jenkkiautonäyttelyyn, ja sen jälkeen niitä kirkkaamman pään palkintoja on tullutkin kotiin vietäväksi kaikkialta, missä auto on ollut esillä. 17 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Renkaat: BF Goodrich Silvertown 8.50 14. Ei, vaikka se olisi ollut jo silloin se perjantai-iltapäivän hyvällä flow’lla tehty yksi sadasta -versio. Alusta: Vakio, kaikki uusittu. Kannet oli koottu ihan miten sattuu, joten myös ne purettiin ja koneistettiin uudelleen Husson valvonnassa, ja samalla niihin tulivat lyijyttömän polttoaineen kestävät seetit. Faktat Dodge Custom Royal D500 Convertible ’57 • Omistaja: Niko Manninen, 4 kk • Paikka: Helsinki. Varapyöräkin on uusi ja samanlainen BF Goodrich Silvertown kuin muutkin auton renkaat. Kampiakseli koneistettiin uudelleen Suomessa, ja alakertaan vaihdettiin sen seurauksena uudet laakerit. Kiitos: Tapio Ikävalko/ Autoart, Jaakko Husso/ Helsinki Automatic Center. Sisusta: Uusi alkuperäisverhoilu, kaikki kunnostettu. Se, voidaanko oikeastaan museointinäkökulmasta puhua täydellisestä entisöinnistä on sitten toinen asia – ei Dodge takuulla ollut yhtä upeasti viimeistelty ja luukkujen sovitukseltaan näin tarkka edes uutena. Vanteet: 14” teräsvanteet, alkuperäiset kapselit. Moottori: 325 cid Hemi V8. Jarrut: Rummut joka nurkassa, jarrutehostin
2. Aihio ei ollut missään nimessä huono, mutta kyllä siinä tekemistä riitti. Tarinan takana 1 2 3 4 Millintarkkaa sovittelua 1. Helmapeltejä saa Ruotsista uutena, mutta takakylki poimittiin toisesta varaosa-avosta. Kuvassa ruosteinen ja kolhuinen takakyljen alaosa on jo leikattu pois, samoin helma. Koska tehtiin näyttelyautoa, myös tukivarsien ylimääräiset kolot ja saumat kittailtiin piiloon. Olli hankki lisäksi yhden ehjemmän, nuhjuisen mutta entisöimättömän neliovitolpan malliksi nähdäkseen, millaisia pultteja ja muttereita tehdas oli missäkin paikoin käyttänyt. 4. Kun kori oli purettu tyhjäksi, se kiinnitettiin grilliin, jossa pohjan hitsailu oli helppoa. 3. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Olli Manninen Kun tavoitteena on niin tinkimättömän alkuperäinen lopputulos kuin kansikuva-Dodgessa, joudutaan entisöinnissä tekemään sellaisiakin asioita, joita perusläpikäynneissä ei tehdä. 5. On se vaan niin, että tinkimättömyys näkyy myös lopputuloksessa. 5 18 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Se oli muuten hyvä, mutta kuskin puolen siipi oli jostain syystä väärässä kulmassa, joten se irrotettiin pistehitseistään ja käännettiin suoraan. Runko puhallettiin ja maalattiin valmiiksi jo Ruotsissa. Myös tämä neliovitolppa sai toimia korjauspalojen luovuttajana
7. Lähestulkoon kaikki kiiltävät osat kävivät Ruotsissa Dala Kromin käsittelyssä. Kuvassa näkyvien magneettien avulla saatiin sovitettua lukottomat, tyhjät ovet kunnolla korin linjoihin. 12. Kuvasta näkyy, kuinka paljon kylkipeltejä jouduttiin kutistamaan, jotta niistä saatiin oikeasti suorat. 6 7 8 9 10 11 12 19 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Myös kojetaulu purettiin kokonaan kunnostusta varten. Auton mukanahan tuli väärän mallinen. Tapsa Ikävalkon käsittelyn jäljiltä kylki alkaa näyttää tässä vaiheessa jo aika hyvältä. 10. Koska haettiin täydellistä lopputulosta, haluttiin myös mahdollisesti jo tehtaan muottien jäljiltä osissa olleet mittavirheet korjailla. 6. Tässä kori on jo aika lähelle maalausvalmis. 9. Nopeusmittari on purettuna aika hauskan näköinen. 8. 11. Kaikki mittarit kunnostettiin uudenveroisiksi. Ruotsista löytyi myös oikean vuosimallin ilmajäähdytetty turbiini
Oman jumppansa teetti vielä tehostimen pumppu, joka löytyi onneksi Carlolta Ruotsista NOS-osana. 19. Alkukeväästä laatikko päästiin kiinnittämään takaisin paikalleen, ja Dodge alkoi olla vihdoin ajokunnossa. 15. Kori maalattiin alkuperäisillä Jewel Black ja Gallant Gold -sävyillä. 13 14 15 16 17 18 19 20 AMERIKAN RAUTA 5/2017. 16. Kojelauta kunnostettuna. Myös pehmuste kuului Custom Royal -varusteluun. 14. 18. Keinuvivut olivat leikanneet kiinni, joten koko keinuvipuakselit päädyttiin uusimaan. Vääränlaisen turbiinikotelon vuoksi hammaskosketus starttikehälle oli ollut melko heikko. Se taas johti siihen, etteivät hampaat kestäneet, joten myös laatikko remontoitiin kokonaan uudelleen Suomessa. 17. Tarinan takana 13. ’57 Custom Royaleissa kojelauta oli aina tämän värinen korin väristä riippumatta. Kuvassa valmis kori on tulossa kotitalliin. Moottori oli kertaalleen remontoitu jo tullessa, mutta sen yläkerrassa oli öljynkierto-ongelma vääränlaisen kansitiivisteen vuoksi
Uusi upea paikka Forssan kehräämöalueella ! tEEMANA SUOMIKUSTOM Liput 5,lAUANTAINA portit auki 9.00, kisa klo 11.30-16.00 liput 20,pERJANTAISTA SUNNUNTAIHIN sUNNUNTAINA pERJANTAINA sAVOY dELUXE hillbilly boogie band ja Elli Maple & Ismo Laakso Voodoo Explosion LOUNGING AT THE PARK aikuisten neppis liput 20,Tsekkaa ilmottautumiset, hinnat ja muut yksityiskohdat :
22 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Se on auto, josta tuntuvat pitävän niin nuoret kuin vanhatkin harrastajat omasta ajoneuvosuuntautumisestaan huolimatta. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD MUSTANG FASTBACK ’67. Maailmalla replikoita on rakennettu jo kauan ja niille löytyy jopa oma rekisteri. Eleanor 23 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Eleanor on kenties kaikkien aikojen tunnetuin Mustang ja myös yksi tunnetuimpia elokuva-autoja. Suomesta ei kuitenkaan ole löytynyt ensimmäistäkään ennen renkolaisen Mika Santalan yksilöä
E leanorin ensiesiintyminen tapahtui vuonna 1974 julkaistussa elokuvassa ”Gone in Sixty Seconds”, jonka juoni perustui pähkinänkuoressa siihen, että autovarasjoukkion piti onnistua nyysimään tietyssä ajassa ennalta tilatut 48 autoa. Juoni oli pidetty pääpiirteissään samana, tosin varastettavien autojen lukumäärä oli pyöristetty viiteenkymmeneen. Cinema Vehicle Services valmisti elokuvaan kaikkiaan 12 Eleanoria. Tämä H.B. Promokuvissa esiintynyt ja pääautoksi mainostettu yksilö myytiin Mecumin huutokaupassa Indianapolisissa vuonna 2013 tasan miljoonalla dollarilla. Toinen seikka, josta elokuva muistetaan, on sen massiivinen 40-minuuttinen takaa-ajokohtaus, jossa romutettiin kaikkiaan 93 autoa. Tilalle hankittiin uudehko viitossukupolven Mustangi, josta tuli Mikan käyttöauto. Varkaat nimesivät jokaisen auton naisen nimellä ja ikimuistoisimmaksi koko joukosta nousi juonikuvion jännäksi vetänyt, Eleanoriksi nimetty Mustang. ”Siinä kohtaa Mikalla oli vaihe, jolloin hän vannoi, ettei rakenna enää ikinä yhtään vanhaa autoa”, Anu muistuttaa. Auto rakennettiin kauttaaltaan siistiin kuntoon, mutta Eleanoria siitä ei koskaan tehty kyseisten koriosien korkean hinnan vuoksi. Sen sijaan hän päätti vaimonsa Anun kanssa luopua autosta lopulta kokonaan. Yhdeksän niistä oli pelkkiä hylsyjä ja loput kolme toimivia autoja. Auton uniikin korisarjan oli suunnitellut maineikas Steve Stanford. Vuonna 2000 elokuvasta tehtiin uusintafilmatisointi, jonka tuotti Jerry Bruckheimer, ja jonka pääosaa esitti Nicolas Cage. Tallissa oli kuitenkin vielä ’29 Essex Super Six – harvinaisesta aihiosta syntynyt maukas rodi, jonka Eleanor-kuume ei jättänyt miestä rauhaan, vaan jatkoi kummittelemistaan niin raivokkaasti, ettei hän voinut lopulta muuta kuin ryhtyä tesimään sopivaa aihiota. Eleanorin esittäjäksi valittiin DuPontin Pepper Grey -värisävyllä maalattu ’67 Fastback, joka oli elokuvassa olevinaan Shelby GT500 -malli. Elokuvan alkuperäisversiossa Eleanor oli ’71 vuosimallin Sportsroof, joka prepattiin näyttämään ’73-malliselta. ”Toby” Halickin käsikirjoittama, ohjaama ja tuottama alkuperäisleffa jäi muuten elokuvahistoriaan ainakin kahdella meriitillä. Seitsemän auton kerrotaan selvinneen leffan kuvauksista. Ford Mustang Fastback ’67 24 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Se oli ensimmäinen elokuva, jossa virallisiin krediitteihin merkittiin sivuosan esittäjäksi auto. Liian hyvä todeksi Mika Santala hankki ’67 Fastback Mustangin ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja haaveili jo tuolloin sen rakentamisesta Eleanorin klooniksi
Auto näet ei ollut tullessaan ajokuntoinen, eikä siinä ollut jarrujakaan, vaikka myyjä oli mainostanut sitä toimivaksi. Vaikutti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Kuten Anu jo edellä mainitsi, mies on itsekin vannonut välillä lopettavansa vanhojen autojen parissa touhuamisen. Kun sen puhalsi puhtaaksi, niin totuus alkoi tulla ilmi. Uusittuaan lähes koko pohjan hän totesi myös muiden peltitöiden olevan huonosti tehdyt. Myyjä oli kehunut autoa ammattitaidolla rakennetuksi, mutta kävi ilmi, ettei vanhoja ruosteita ollut poistettu lainkaan, vaan niiden päälle oli vain lyöty uutta peltiä. Lopulta Mika löysi Jenkeistä projektin, joka oli hyvällä alulla, mutta jäänyt kesken kuulemma riitaisan eron vuoksi. Leuka rintaan. esittelimme numerossa 4/2016. Racingin 321-kuutiotuumaiseksi stroukattuun 302 Short Block -lohkoon ja sisältää mm. ”Auton pohja oli tehty ulkopuolelta nätin näköiseksi, joten päätin putsata myös sisälattian, jottei siihen jäisi sanomista. Harvinaisten museokuntoisten kanttiautojen parissa hän joutui valmistamaan osia tyhjästä, neljä vuotta rakennettu ’31 Chrysleriin pohjautunut rodiprojekti tyssäsi paikallisen katsastusinsinöörin kapeakatseisuuteen ja edellä mainitun Essexinkin hän joutui rakentamaan käytännössä uusiksi, vaikka auto ostettiinkin ”valmiina”. Koneeseenkin käytetty osalistaus vaikutti hyvältä. Eleanor-kuume ei jättänyt miestä rauhaan, vaan jatkoi kummittelemistaan niin raivokkaasti, ettei hän voinut lopulta muuta, kuin ryhtyä etsimään sopivaa aihiota. D.S.S. Katolla olleeseen 40 senttiä pitkään vekkiin oli porattu reikiä tartunnaksi ennen Voimanlähde perustuu D.S.S. Hyvä niin, sillä paksunahkaisuutta tarvittiin Eleanorinkin kanssa. 25 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Korisarjan osat olivat jo paikoillaan ja kori maalattu harmaaseen pohjaväriin. ”Tuo mies on kokenut autojen kanssa jo niin monet pettymykset, ettei se pety enää mistään”, Anu kiteyttää. Racingin 321-kuutiotuumaiseksi stroukattuun 302 Short Block -lohkoon perustuvassa padassa oli muun muassa Venolian takomännät, Eaglen H-profiilikiertokanget sekä Comp Camsin nokka ja rullavipat. Autojen rakentelu ei ole ollut Mikalle aina helppoa. Kaiken mainostettiin olevan vahvistettu ja optimoitu kyseiseen kokoonpanoon. Pohja oli kuin tähtitaivas”, Mika päivittelee epäuskoista alkua. Venolian takomännät, Eaglen H-profiiliset kiertokanget sekä Comp Camsin nokan. Ovet olivat aivan läpimädät, tosin kitattu nätisti myyntikuntoon. Alustaa oli päivitetty edessä Total Controlin korkeusja jäykkyyssäädettävillä coilovereilla ja takana Heidtsin nelilinkeillä
1800 tuntia työtä. Mikä teki itse pohjat aina ruiskutuskuntoon saakka. Kaikki piti purkaa ja tehdä uudelleen. Lopullinen pohjaväri lakkauksineen tehtiin ammattimaalaamossa, mutta sekään ei mennyt aivan nappiin, sillä keula jouduttiin maalaamaan kahdesti valumien ja raidoitusteippien epäonnisen irrottamisen vuoksi. Ford Mustang Fastback ’67 paksun pakkelikerroksen vetoa. Leffassa kyseisestä nupista otettiin käyttöön ilokaasut, jotka ovat muuten käyttökuntoiset tässäkin yksilössä. Jenkkipoika oli ilmeisesti kaavaillut autosta sinistä, sillä konehuone oli jo ehditty ruiskuttaa siniseksi. Eteen asennettiin uudemman Mustangin nelimäntäiset levyjarrut 26 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tasoitin röpelöisen lasikuitupinnan ja maalasin sen korinväriseksi mustine raitoineen”, Mika kertoo detaljoinnin tasosta. Moottori purettiin ja koottiin uudelleen, ja samalla uusittiin nokka-akseli sekä imusarja. Sisusta on hillityn musta ja noudattelee esikuvaansa aina ”Go Baby Go” -vaihdekepinnuppia myöten. Myös sähköt uusittiin kauttaaltaan. Mukana tullut automaattilaatikko vaihdettiin T-5-manuaaliksi. Koska esikuvassa oli toimivat ilokaasut, päätettiin mukana irrallaan tullut setti virittää toimintakuntoon. Kone oli tehty hyvistä osista, mutta koottu miten sattuu. Mika ja Anu eivät kuitenkaan halunneet autosta sen väristä ensinnäkään siksi, ettei se ole Eleanorin väri, ja toisekseen heidän edellinen Fastbackinsä oli sininen. Sanovat lasikuituosien olevan helppoja, kun ne eivät ruostu, mutta kyllä Mikalla riitti työnsarkaa niidenkin kanssa. ”Sen lisäksi käytin itse 60 tuntia konepeiton sisäpuolen siistimiseen. Takapaneelit ja luukut oli kiinnitetty kelvottoman huonosti, minkä lisäksi kontin reunoissa oli pari senttiä liian suuret raot, jotka piti kuiduttaa itse sopiviksi. Myyjän mainostama ilokaasusetti tuli mukana irrallisena ja pakoputket puuttuivat kokonaan. ”Kaiken kaikkiaan osapuutteita oli paljon ja valokuvat oli otettu todella taidokkaasti, jotta kokonaisuus näytti ehjältä ja houkuttelevalta”, Mika manaa. Mitään ei ollut tasapainotettu ja kansistakin oli portattu vain toinen
1 800 työtuntia myöhemmin unelmien auto oli vihdoin valmis. Ajettavuutta on kohennettu Heidtsin nelilinkkituennalla sekä Total Controlin korkeusja jäykkyyssäädettävillä coilovereilla. Päättäkäämme tarina Nicolas Cagen esittämän Randall ”Memphis” Rainesin kenties kuuluisimpaan leffassa heittämään letkautukseen: ”I just stole fifty cars in one night! I’m a little tired, a little wired, and I think I deserve a little appreciation!” Kun otin vanhan kattoverhoilun irti, niin sen alta paljastui rivi tammenterhoja. Jarrutustehoa on tarkoitus päivittää tulevaisuudessa Baerin tuotteilla. 27 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Racingin 302 Short Block -stroukkilohko, TFS High Port -kannet, Venolian takomännät, Eaglen H-profiilikiertokanget, Comp Camsin nokka-akseli ja rullakeinuvivut, Edelbrock Victor -imusarja. Jotta autosta ei tullut täsmälleen samanlainen kuin muista klooneista, päätti Mika jättää siihen pienen oman leimansa. Sisustaa autossa ei ollut penkkejä lukuun ottamatta käytännössä lainkaan. Projektinsa päätteeksi Mika ilmoitti sen Eleanor-replikoiden maailmanrekisteriin, jossa sille annettiin järjestysnumero 340. Lisäksi takapenkki vaati vähän uusia pehmusteita ja ryhdittämistä. Ilmeisesti jonkun oravan talvisäiliö. Korimuutokset: Steve Stanfordin suunnnittelema Eleanor-korisarja, DuPontin Pepper Grey -värisävy mustilla raidoilla. Vanteet maalattiin alkuperäisestä poiketen kullanvärisiksi. Kiitos: Ilokaasuvelho Hannu Helmannille osallistumisesta moottoriprojektiin. Renkaat: Edessä 235/45 R17, Takana 275/45 R17. Penkkien päälle oli vetäisty hätäisesti uudet päälliset, mutta ne piti irrottaa ja laittaa kunnolla paikoilleen. Moottori: 321 cid V8, D.S.S. Sisusta: Alkuperäistyylinen musta nahkasisusta. Viimeistely ulottuu alustaan saakka. Faktat Ford Mustang Fastback ’67 • Omistaja: Anu ja Mika Santala • Paikka: Renko. Alusta: Total Controlin korkeusja jäykkyyssäädettävät coiloverit, Heidtsin nelilinkki. ja taakse ’95 Cobran takajarrut. Niiden nykyinen sävy on hyvin lähellä koriin kiinnitettyjen Cobra-merkkien sävyä. Jarrut: Edessä Mustangin nelimäntäiset levyjarrut, ’95 Cobran takajarrut. Vanteet: 17” American Racing VN427 Shelby Cobra. Voimansiirto: 5-vaihteinen Borg Warner T-5 -manuaali, Detroit Locker -lukkoperä. ”Kun otin vanhan kattoverhoilun irti, niin sen alta paljastui rivi tammenterhoja. Ilmeisesti jonkun oravan talvisäilö”, Mika nauraa
28
Jussi Luntamon jäätävän viileä Coupe kohahdutti jo viime vuonna peltipuhtaassa asussaan. Bad to the bone 29. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD 5W COUPE ’34. Talven jälkeen Jussi ajoi Coupen tallista mattavihreänä ja entistä viimeistellympänä, vaan ei yhtään vähempää viileänä
Tämä kolmenelonen tuli Saksasta loka-marraskuun vaihteessa 2015. ”Kun kysyin häneltä, miksi hän yhtäkkiä halusi myydä tämän, hän vastasi vain, että ”you’re a very special guy”. Kaikki muut ovat vanhoja. ”Puhuin aihion minulle myyneen Andren kanssa Englannissa, Hot Rod Hayridessa, että kaipaisin aihiota, ja hän tarjosi tuttavansa ’34 Roadsteria. Niin, toissa talvena Jussi oli tosiaan choppaamassa parinkin tuttavansa Mercuryita, ja tulihan siinä siivutettua Jussin kavereineen kimpassa omistaman ’46 Cadillac Hearsenkin katto. Täydellisesti Jussin kunnostamat tyyliin sopivat etujarrut ovat olleet alkuaan kiinni Ford F-1 pickupissa. ”Ennen sitä hylsyä mulla oli ’60 Courier. ”Rupesin katselemaan noita bomber-penkkejä ja sitten kävi ilmi, että sellaisia tekevä puolalainen Thomas Kukurycka oli tulossa esittelemään niitä Kustom Kulture Show’hun. Viime kesänä sitten päätin, että tähän se tulee.” Autohan oli jo viime kesänä ajossa, tosin peltipuhtaana ja keskeneräisenä. Missään vaiheessa en ole halunnut peitellä sitä, että auto on rakennettu Rolling Bonesin rodien inspiroimana, vaikka muutamat ratkaisut olenkin keksinyt itse ennen kuin olen huomannut heidän tehneen ne samalla tavalla.” Kori channeloitiin, mutta työ toteutettiin sikäli erikoisella tavalla, että sen etupäätä pudotettiin runkoon nähden, perä jäi alkuperäistä ylemmäs. Toinen kuitenkin kävi, ja Jussi löi kaupat lukkoon tekstiviestillä edes näkemättä ostamaansa osakasaa. Sikäli kyseessä oli erikoinen tilanne, että tämä oli ensimmäinen auto, jonka Andre on ylipäätään myynyt. Etutukivarret ovat Ernon ’41 Fordista, niitä on jouduttu kustomoimaan aika paljon.” Jussi mietti pitkään sammakkoiskareiden käyttöä, muttei sitten pystynyt kuitenkaan näkemään niitä etukäteen vahvasti mielessään suunnittelemassa kokonaisuudessa. ”M ähän en oo ollut mikään autotrokari, mutta mä oon vaan aina jotenkin sotkeutunut kaikkiin muiden juttuihin. Sitten tuli se Hilpeä Hylsy, neliovisesta sedanista rakennettu ’36 Ford Pickup ja sen jälkeen läpikävimme siihen vaihdossa tulleen ’55 Chevy Handymanin. ”Koko homma alkoi täällä 16-vuotiaana kesätöissä ollessani, kun Ilvosen Visa hankki Valiantin, jota jouduin sitten hitsaamaan”, hän jatkaa katsellen ympärilleen. Auton noudon suhteen tulikin yllättävä kiire, kun kävi ilmi, että Andre on lähdössä Jenkkeihin viikon päästä, ja olisi siellä pidemmän aikaa, joten rakentelun aloittaminen viivästyisi reilusti, jos matkaan ei lähtisi saman tien. Sitähän kavennettiin edestä Rolling Bones -tyyliin. ”Toi oli vaikein auto, jonka ikinä olen chopannut. Pettyä ei kuitenkaan tarvinnut, sillä korin ohella pakettiin sisältyi paitsi runko, myös useampi konepelti sivuineen ja useampia oviakin. Hyvä lähtökohta. Muuten alustassa on käytetty paljon kaikkea kavereilta yli jäänyttä, joita on muokattu tarpeeseen sopivasti.” Omaa otetta joka puolelle. Varmaan koko auton työläin muutos oli kuitenkin koko tailpanin kääntäminen sisäänpäin, jotta se saatiin noudattamaan paremmin pyöränaukon muotoa.” Kattopellin Jussi teki kiillotetusta merialumiinista, ja sen alle liimattiin millin alumiinipelti samoin kuin takaluukkuunkin, ettei vesi tule sisään, Suomessa kun välillä joudutaan ajamaan sateessakin. Sitten mies totesi itsekin sen olevan minulle liian kallis, ja tarjosi omasta yli 200 auton kokoelmastaan kahta vaihtoehtoa, joista toinen oli kuitenkin liian valmis ja rakennettu väärään tyyliin joskus 90-luvulla. ”Tossahan on joku 700 louversia, niitä tehtiin kolmisen päivää. Se oli nollakoossa ja aivan puhdas sisältä. Oikeastaan Jussilla ei ollut kauppoja sopiessaan edes tarkalleen tiedossa, mitä kaupanteon kohde sisälsi. Autohan esiteltiin vakiokorkuisella katolla Amerikan Raudassa pari vuotta takaperin. ”Turan Lasse Kouvolassa teki kaikki auton louversit, se on ihan mieletön äijä”, Jussi kehuu. Noiden selkänojat on tehty kolmesta päällekkäisestä millin levystä, joten se joustaa sopivasti, eikä selkä ole mustelmilla pidemmänkään reissun jälkeen. Virityksiä siihen ei tullut muita kuin tuo Häkkilän Peten varastoista löytynyt vanha Fentonin imusarja kahdella Fordin kaasarilla sekä blockhugger-peltisarjat.” Nelivaihteinen Muncie-manuaali on kotoisin ’63 Corvetesta, ja sen jatkona on Letukan kytkin Wilwoodin hydraulisen työsylinterin kera. Pari päivää kauppojen teon jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan, ensin lautalla Tukholmaan ja sieltä ajamalla Frankfurtiin. Oli muuten melkoinen reissu, 52 tuntia pakulla ja trailerilla Tukholmasta Frankfurtiin ja takaisin. Korissa ei juuri muuttamatonta kohtaa olekaan, maskiakin on chopattu neljä riviä”, Jussi jatkaa. Runko olikin tosi hyvä, varmasti paras näkemäni ’34:n runko, samoin kori, ja osat olivat orkkismitoissa lukuun ottamatta kuskin ovea, jota oli joskus chopattu vähän. ”Aloitin tekemään tuota rodia jouluviikolla, ihan ensimmäisenä tein rungon muutokset. ”Tekniikan hankin kokonaan täältä. Se oli mun ensimmäinen oma jenkki, jonka hankin joskus 20-vuotiaana. Lommojakaan ei ole kaikkia oiottu, ainoastaan hitsisaumat on tinattu.” Ei sisustastakaan pitänyt oikeastaan tulla niin viimeisteltyä kuin siitä tuli ikään kuin vahingossa. ”Etuakseli on Fordin orkkisosa, ja mataluus tulee siitä, miten Vallilassa teetetty lehtijousi on kiinni tukivarressa. Olen koko ajan halunnut auton näyttävän vuosikymmeniä sitten tehdyltä, ja käsityön jälki saa näkyä. Seisomme Staran, eli Helsingin kaupungin rakentamispalvelun varikolla, jonne olemme tulleet kuvaamaan Jussin autoa suolakasojen keskelle. Mä vaan avasin koneen, tarkistin laakerit ja säädin venttiilivälykset. Jussilla oli kuitenkin sen lopullinen ilme mielessään hyvin Ford 5w Coupe ’34 30 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tämmöinen kolmenelonenhan pitää chopata eri tavalla kuin vaikka Mercuryt, tässä kannattaa kiinnittää ensin katon takapää, ja hakea tuulilasin kulma sen mukaan. ”Takaluukkukin tuli kaupassa, se on ainoa uusi osa. Mies toikin ne Suomeen tullessaan erittäin sopivalla hinnalla, ja ne verhoili Verhoomo Vaahteran Aki Lehtonen. Ei mulla itsellä ole edes ollut kovin montaa autoa”, taitavana pellinvääntäjänä tunnettu Jussi Luntamo selittää. ”Sillä saatiin aikaan paitsi mieleinen stance, myös jäämään taakse enemmän joustovaraa”, Jussi selittää. ”Maski mulla oli ennen autoa, ostin sen Saarelan Kartsalta. Pahinta koko projektissa oli se, ettei sitä päässyt heti rakentamaan, kun sain kunnian chopata Häkkilän Peten kanssa ne pari ’39 Mercurya”, Jussi jatkaa. Taisimme nukkua sinä aikana yhteensä nelisen tuntia jossain parkkipaikoilla”, Jussi kertoo huokaillen. Myin sen ’55:n rahoittaakseni tämän rakentelun”, mies selittää. Se on lähtöisin ’46 Thamesista. Tommisen Pekalla oli useampia ranskanlättiksiä, joista sain ostettua yhden. Etupäähän hankittiinkin QA1:n kromatut putki-iskarit, taakse tulivat Corvetteen tarkoitetut lyhyet putki-iskarit. Taka-akseliksi Jussi hankki Mustangin 9-tuumaisen, poikittainen lehtijousi jäi joutavaksi Huhtamäen Janin ’39 Mercurysta ja takatukivarret ovat lähtöisin ’36 Fordista. Se oli lähempänä Chevy Vania kuin ’34:sta”, Jussi naurahtaa. ”Tossahan on Schroederin Midgetiin tehty nopea ohjaus, joka on yksi auton harvoja uusia osia. Tuo kromattu kojelauta on sellainen juttu, että toistakymmentä vuotta sitten näin Powerissa jossain kustomissa sellaisen ja siitä lähtien olen miettinyt tekeväni sellaisen johonkin autoon. ”Ongelmana oli sekin, ettei sen paremmin minulla kuin kaveriksi lupautuneella Ernolla ollut oikein mahdollisuutta ottaa töistä vapaata
Varmaan koko auton työläin muutos oli kuitenkin koko tailpanin kääntäminen sisäänpäin, jotta se saatiin noudattamaan paremmin pyöränaukon muotoa. Matkustamo on yhdistelmä raakuutta ja hienostuneisuutta alumiinisine bomberpenkkeineen ja ruututikattuine verhoiluineen. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Jussi hankki shifteriksi hinnakkaan Hurstin kyllästyttyään vaihteensiirron epämääräisyyteen
Mitään feikkipatinamaalauksia kun en ymmärrä”, Jussi kertoo ja jatkaa: ”Mä kuulostan ihan tämän aineen myyntimieheltä, kun aina kehun tuota Noxudol-äänieristemassaa, mutta se vaan toimii niin hyvin. Ideana koko kokeilussa oli se, että pohjamaaliksi tarkoitettu epoksihan ei kestä oikein mitään kulutusta, joten sen arveltiin patinoituvan nopeasti vanhan näköiseksi. Viime syksynä Lahden Jenkkiautonäyttelyn jälkeen Jussi ottikin kolmenelosen taas työn alle toteuttaakseen visionsa loppuun. Myös aihion Jussille myyneen Andren kommentti auton puolivalmiina nähtyään oli ehdottoman positiivinen, mutta suorastaan pelottavan vihjaileva: ”Ensimmäisen kerran auton peltipuhtaana meidän tallilla nähtyään mies tuumasi, että tiedänhän tämän olevan minulla vain lainassa.” Ja kun tietää miehen kokoelman laajuuden ja sen kautta tarvittaessa käytettävissä olevan budjetin, ei heitto kuulostakaan enää välttämättä pelkältä ohimennen sivuutettavalta vitsiltä. Tämä tuli kasattua yhdeksässä päivässä, mukaan lukien koneremontti, mutta onhan tässä meikäläisellä aika huippu tiimi. Toisaalta niinhän ne sanovat, että kaikki on lainaa vain… 32 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Lainaa vain. Auton valmistuttua Jussi lähetti siitä kuvan myös Rolling Bones Hot Rod Shopille, joka kuittasi pian jakamalla somessa kuvan, jossa on viisi heidän rakentamaansa autoa ajamassa auringonlaskuun ja kommentoimalla, että Jussin auton pitäisi olla letkassa mukana. ”Mä oon koko ajan nähnyt sen ton värisenä. Ilman näitä jätkiä tämä homma ei olisi ollut mahdollista”, Jussi kiittelee. Thames-pakun maskissa oli jo alun perin veivin aukot molemmin puolin maskia, joka toisaalta tekee kokonaisuudesta symmetrisemmän. Se vaimentaa paitsi ääniä, myös räminöitä todella hyvin, ja toimii jopa ruostesuojana”. Vaikka auto herättikin runsaasti positiivista huomiota viime kesän asussaan, missä ikinä liikkuikin, jäi moni siihen suunniteltu asia vielä siinä vaiheessa tekemättä. selkeänä jo ennen koko projektin aloittamista. Tässä autossa ei ole droppiakselia, vaan stance on saatu aikaan pääasiassa korin channeloinnilla siten, että vain etupäätä on laskettu. ”Toi ritilä on alun perin kiinteästi tuossa maskissa, mutta rälläköin sen irti ja tein siihen reunaosan, jonka jälkeen maski kromattiin Loimaalla, kuten muutkin kiiltävät osat. Tai liekö se koskaan onnistuu, mutta ainakin aiempaa pidemmälle. Ford 5w Coupe ’34 Toi ritilähän on alun perin kiinteästi tossa maskissa, mutta rälläköin sen irti ja tein siihen reunaosan. Toihan on epoksipohjamaalia, jossa on vain 10% kiilto, mutta se on kiillotettu laikalla ihan normaalin pintamaalin tapaan. Vaikka rakentaisikin autoja ensisijaisesti itselleen, niin ainahan positiivinen palaute tuntuu hyvältä erityisesti silloin, jos se tulee koko rakentelutyylin luojalta. Alusta ja korin pohja maalattiin jo viime kesänä, nyt talvella tehtiin kevyet pohjatyöt ja Nevalaisen Jamppa maalasi korin tuolla itse mustasta ja vihreästä sekoitetulla värillä. Eihän mun pitänyt tehdä tätä silloin puolessa vuodessa, mutta yhtäkkiä se alkoi näyttää mahdolliselta
33 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Näyttävät lamput ovat aidot 20-lukuiset Edmund & Jonesit. Voimansiirto: ’63 Corvetten 4-vaihteinen Muncie M21-manuaali, Wilwoodin hydraulinen työsylinteri, Mustangin 9” perä. Moottori: Ranskanmallin Flathead V8, Fentonin imusarja, kaksi kaasutinta, blockhugger-peltipakosarjat, suorat putket. Faktat Ford 5w Coupe ’34 • Omistaja: Jussi Luntamo, 34 • Paikka: Tuusula. Kori: Kori chopattu ja channeloitu, noin 700 louversia konepellissä, merialumiinisessa katossa ja takaluukun kannessa, ’46 Thames-pakun chopattu maski, Edmund & Jonesin 20-lukuiset ajovalot, tail pania tuotu eteen päin, omatekoinen louverseilla varustettu belly pan, DC-lentokoneen polttoaineen täyttökorkki, ’37 Fordin takavalot. Sisusta: ’40-41 Ford -tyyppinen pienempi reproratti, kromattu kojelauta, osittain ruskealla keinonahalla verhoillut alumiiniset Bomber-penkit, Hurstin shifteri, Auto Meterin mittarit, Flying Choppersin Bitch Switch -päävirtakatkaisija. Renkaat: Firestone 5.00-16 edessä ja 7.50-16 takana. Kiitos: Petri Häkkilä, Erno Komulainen, Timo Jämsen, Jamppa Nevalainen, Jare Lehojoki, Aki Lehtonen, Teemu Forsberg, J-P Backström, Lasse Tura, Pekka Tomminen, Jani Huhtamäki, Janne Kutja, Tuomas Siitonen, Niina ja kaikille muille, jotka unohdin mainita ja ovat taas tätäkin projektia vieneet eteenpäin ja kannustaneet pitkiin talli-iltoihin. Lasse Turan tekemiä louverseja on eri puolilla autoa kaikkiaan seitsemisensataa. Vanteet: 16” teräsvanteet. Alusta: Fordin perinteinen etuakseli, Vallilan takomossa teetetty etulehtijousi tukivarsikiinnityksellä, ’41 Fordin kromatut pitkittäistukivarret, runko boksattu, Schroederin ohjaus, QA1:n kromiputki-iskarit edessä, ’39 Mercuryn poikittainen lehtijousi, ’36 Fordin tukivarret ja Corvetteen tarkoitetut putki-iskarit takana. Jarrut: Ford F-1 pickupin rummut edessä, Mustangin rummut takana
6=8 34 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Vaikka Harry Räikkönen tunnetaan erityisesti kiihdytyspiireistä todella nopean nitro-Harrikan selästä, ei hän ensimmäisen harrasteautonsa kohdalla lähtenyt rakentamaan mitään katuraaseria, vaan rakensi raakakuosisen pick-upin, jonka viritetty kutonen kyllä potkii helposti peruskasin verran. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen CHEVROLET 3100 PICK-UP ’49. 35 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Asiaa auttaa myös se, että Chevrolet 3100 Pick-up ’49 36 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tämän ikäluokan Chevyjä on vieläkin runsaasti tarjolla johtuen isoista valmistusmääristä, joilla korvattiin sodan aikana syntynyttä pulaa uusista työjuhdista. Poppoon jäsenenä on monta pitkän linjan harrastajaa, yhtenä heistä Harry Räikkönen. Vaikka kuskin hommat jäivätkin, on ura kisailun parissa jatkunut. Aikaisemmin Harrylla on ollut useita Harrikoita, mutta ensimmäinen harrastenelipyöräinen oli tämä pickup. Auto tuli hänelle 2011 loppuvuodesta. Mies onkin siitä alkaen ollut aktiivisesti mukana kuvioissa, ja monet muistavat 90-luvun nitro-Harrikkakiihdytyspyörän, jolla Harry ajoi vuoteen 1997 asti. Viime vuodet mies on toiminut Woodstock Racing -tiimissä mekaanikkona, eikä ilman menestystä, silla 2016 tuli EM-hopeaa. Ei mikään heräteostos. T attarisuon legendaarisella pienteollisuusalueella sijaitsee halli, jossa pitää majaa Wartsikka Gassers -niminen yhteenliittymä, jonka nimestä voi päätellä, missä homma on saanut alkunsa – Helsingin Vartiokylästä Harrikka-tallikeskittymän liepeiltä. Harry on ollut mukana skenessa jo pitkään, kolmenkymmenen vuoden takaa on hänen ensimmäinen lehdessä esitelty Harrikkansa. Pari muuta autoa oli tuossa vaiheessa mukana kaavailuissa, mutta kaupoissa ja rahtauksessa avustanut Halmari suositteli ostamaan kuivan osavaltion auton – päätös, jota ei ole tarvinnut katua. Sitä etsittiin aikansa netistä, ja viimein tärppäsi Craigslistnettimyyntipalstalta Arizonasta. Alkuaankin haussa oli nimenomaan ’47-53 Chevy pickup, joten mistään heräteostoksesta ei voi puhua. Ruostehommia ei juuri autossa ollutkaan, mutta miinuspuolelle voidaan lukea pehmeiden sisustusosien kovettuminen auringossa noilla alueilla – pickupissahan ei onneksi penkkiä lukuun ottamatta niitä ole
Kiihdytysmiehestä kun on kyse, voisi kuvitella, että pellin alla on vähintäänkin isolohko, mutta Harry päätti edetä toista polkua ja säilyttää sylinterimäärän entisellään. TH350-vaihteisto tuli puretusta Vanista. Patoharjun Speciality Engineering hankki sarjan osat ja Harry asensi ne itse. Tulevaisuudessa Harrylla on tosin mielessä kutitella sitä lisää ainakin uudella nokka-akselilla. Kaliforniassa toimiva Jack Cliffordin paja toimitti kutoseen virityssatsin, johon kuuluu imusarja, Verrattuna muihin Chevyn kutosiin 292 onkin isolohko, sen lohko on nimittäin muita koneita korkeampi. Tuore leima paperissa auto siirtyi seuraavaksi talveksi talliin, jolloin auto rakennettiin lähes kokonaan uudestaan. Ilmapussit taaksekin on hankittuna, mutta vielä asentamatta. Cliffordin paja on toiminut jo vuosikymmeniä ja herra itse on vanha kilvanajaja, joka on erikoistunut 6-sylinteristen virittämiseen ja firman slogan on kaikessa yksinkertaisuudessaan 6=8. Minkäänlaisia jarruja ei kuitenkaan löytynyt ja alkuperäinen johtosarja oli käyttökelvottomassa kunnossa. Myös paikallaan istunut 235-kutonen ja 3-lovinen manuaali saivat tarvitsemansa huomion. kaasari ilmanputsareineen, venttiilikoppa ja pakosarja. Ensimmäisenä talvena Harry kunnosti auton leimauskuntoon, eli kävi läpi jarrut, sähköt ynnä muut. Paljaaseen peltipintaan on valittu korosteväriksi oranssi, jolla on toteutettu auton tekniikasta kertovat tekstit. Tehtaalta tullessa koneessa oli hevosvoimia 150 paikkeilla, mutta Cliffordin sarja lupaa luvun nyt alkavan kakkosella. mainitut vuosimallit ovat ulkonäöltään lähes identtisiä, mikä lisäsikin osaltaan potentiaalisia ostokohteita. Naapuritallilla oli purettuna 80-luvun S-10 pickup, josta hyödynnettiin muun muassa ohjauspylväs ja jarrutehostin sylintereineen. Viritetyllä isolohkokutosella. Akselimuutoksien hitsaushommissa oli apuna tuttujen H-D-tallien miehiä, Parta Eki, Leskisen Make sekä Peki Hiltunen, joille kiitokset. Myös lavan laudat oli uusittu, maalauksen pohjatyöt aloitettu ja päälle ruiskutettu harmaa pohjaväri. Kummankin pään akselistot vaihtuivat, eteen tuli Heidtsin Mustang II -tyyppinen akseli tehostetulla hammastanko-ohjauksella ja ilmapusseilla, taakse piilofarmarin perä nelilinkillä ja coilovereilla. Pölykapselit tulivat auton mukana ja sopivat Harryn visioon täydellisesti. Kotinurkista ei moista konetta löytynyt, vaan Benz Boy South Carolinasta lähetti sellaisen Suomeen. Pensselin varressa heilui nuoren polven straippari Pete Tuovinen. Purkuautosta on myös vaihteistopalkki, joka muokattiin sopivaksi pickupiin, koneen kiinnikkeet tehtiin itse. Verrattuna muihin Chevyn kutosiin 292 onkin isolohko, sen lohko on nimittäin muita koneita korkeampi, ja niitä on käytetty sitkeän vääntönsä ansiosta paljon tavara-autoissa. 37 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Koneelle ei tarvinnut tehdä muuta, sillä se oli vähän ajettu yksilö. Jutun auto oli jo jonkun harrastajan aloittama projekti, johon oli hankittu uudet kiiltävät osat pölykapseleita myöten ja ylimääräisiä reikiä pelleissä oli hitsailtu umpeen
Ruiskutuksen hoiti Killer Coating -maalaamo. Faktat Chevrolet 3100 Pick-up ’49 • Omistaja: Harry Räikkönen • Paikka: Helsinki. Sisusta: Customoitu ratti, Lokar-shifteri. Pensselin varressa heilui Pete Tuovinen, nuoremman polven taitava straippari. Kaiken a ja o on puhalletun auton huolellinen pesu neljään kertaan etikkaliuoksella, jota laimennetaan joka pesun jälkeen. Työntäyteisen talven jälkeen käytiin uudelleen konttorilla ja merkittiin muutokset otteeseen. Sen jälkeen pintaan ruiskutettiin kiiltävä lakka, jonka päälle tuli mattalakka. Syksyllä 2013 koko auto puhallettiin peltipuhtaaksi ja tuolloin voitiin havaita se, minkä ostopaikka antoi luvan olettaa – korissa ei ollut ruostepaikkoja. Alusta: Mustang II -tyyppinen etuakselisto tehostetulla hammastanko-ohjauksella ja ilmajousilla, takana 4-link ja coiloverit. Teho: Yli 200 hv. Kiitos: Parta Eki, Make Leskinen, Peki Hiltunen. Renkaat: Edessä Coker Classic G78-15, takana Coker Classic L7815. Muutamaan kohtaan jäi auton alkuperäistä tummansinistä väriä, joka on harvinaisempi kuin vihreä, jollaisena nämä yleensä on totuttu tehtaan jäljiltä näkemään. Penkin verhoiluna oleva viltti on samaa värimaailmaa. Chevrolet 3100 Pick-up ’49 Peltipuhtaana lakattu. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, S-10:n tehostettu pääsylinteri. Vanteet: 15” peltivanteet, Clipper-kapselit. Soodapuhalluksen jälkeen tallikaverin pyörittämä firma, Car Paint Center, selvitti tarvittavan käsittelyn ennen lakan ruiskutusta pintaan. Korimuutokset: Peep Mirror -peilit, Pete Tuovisen straipit. Soodapuhalluksen jälkeen on monella ilmennyt ongelmia pinnoitteen pysymisen suhteen, mutta Luukan Ripan ohjeilla ei Harryn autossa ole tähän mennessä havaittavissa mitään moiseen viittaavaa. Jäljellä oli auton ulkoasun muokkaus halutunlaiseksi. 38 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Näillä eväillä on cruisailtu jo pari kesää ja omistaja on autoonsa tyytyväinen. Koko auto puhallettiin peltipuhtaaksi ja tuolloin voitiin havaita se, minkä ostopaikka antoi luvan olettaa – korissa ei ollut ruostepaikkoja. Lavan pohjan uudet puut olivat jo hankittuna edellisen omistajan jäljiltä, Harrylle jäi vain pintakäsittely ja asennus. Voimansiirto: TH350automaatti, ’82 Chevy STW:n 10-bolt-perä. Tämä neutraloi peltiin jääneen soodan. Moottori: 292 cid R6, Cliffordin virityssarja, Red Line Weber 38/38 D Gas -kaasutin, HEIjakaja. Harrya näkeekin usein kaikissa mahdollisissa pääkaupunkiseudun cruisingeissa pellinharmaine pikureineen. Lavan pohjaan pultatussa alumiiniboksissa on kätevä säilyttää kaikkea tarpellista ja kuskata vaikka ostokset kaupasta kotiin. Ulkokuori viimeisteltiin valituin tekstein, jotka kertovat auton tekniikasta ja modifikaatioista sekä tietenkin asiallisin straipein
EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. Tervetuloa tutustumaan! w w w .f ac eb oo k. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. co m /a m er ik an ra ut a R akk au des ta R au taa n. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI ACC:n lattia-, kura– ja takakontinmatot sekä äänieristeet meiltä! Tsekkaa saatavuus jenkkiautoosi accmats.com ja tilaa meiltä! Uusi osoite: Pajakatu 2 A 1 Riihimäki
Slantti-säi lymä 40 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Teksti: Sampsa Muhonen • Kuvat: Kimmo Janhunen • Vanhat kuvat: Sampsan arkisto DODGE DART GT ’66. Annetaanpa miehen kertoa autonsa monisäikeinen tarina aivan itse. Joskus sitä onnistuu pienessä nousuhumalassa tekemään ihan hyviäkin ostoksia, kuten kävi kuopiolaiselle Sampsa Muhoselle tammikuisen cruisingin yhteydessä. Slantti-säi lymä 41 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Matkaan oli lähdetty kaverin kanssa Mikkelistä kaksiovisella ’64 Valiantilla. Meiningin piti olla raflaavaa sekä reteetä ja varusteiden tietysti sen mukaisia. Pohjoiseen mennessä sen laatikko alkoi kuitenkin oireilla pahemman kerran, eikä perinteinen sahanpurukorjauskaan oikein tuntunut toimivan. Hiljaset ovat tunnettuja muun muassa Dart Centeristä. Kemin korkeudelle Valiant miehet kuitenkin joten kuten kuljetti. Minun sukuuni auto päätyi vuonna 1972, kun setäni, toimittaja Olli-Pekka Muhonen, joka oli muun muassa innokas kalamies, oli vuotuisella Pohjois-Norjaan suuntautuneella kalastusretkellä. Ukot ulos autoista ja tappelu. Myyntikarenssin päätyttyä kahden vuoden päästä GT siirtyi Kemin Auto ja Kumi Oy:n vaihtoautoriviin. Seuraavaksi GT sai ehkä jenkkiautopiireistä tunnetuimman omistajansa porilaisen Jarmo Hiljasen ja hänen Päivi-vaimonsa hankittua auton itselleen. O-P:n ajotapa oli Hannu Karpon painajainen a`la ”suomalainen ruletti”. Niinpä Dartilla kaahattiin vastaantulijoiden kaistaa noin kilometri, kunnes yksi Amazon-mies kyllästyi röyhkeyteen ja kiilasi meidät vastapuolen pientareelle. ”Ukon reteisiin autoiluhokemiin kuuluivat muun muassa seuraavat: ”Kapea silta, kanoja tiellä, kakkosta pesään!” Tämän hän tokaisi aina, kun oli niin sanottu tiukka paikka. Oman elämänsä Irwin. ”Ja pitkää puuta pesään!” hihkaistiin aina ohitustilanteissa.” ”Takaikkunalla oli rekvisiittana vuoroin Irwintyyppinen nahkareuhka, Autoliiton koppalakki tai muuta vastaavaa, mutta huikein vekotin oli kuitenkin hänen takaikkunalle askartelemansa valomainosboksi, johon ilmestyi kojetaulusta katkaisijaa painaessa sarjakuvamainen teksti KENKÄÄ!! Tappelu oli kova sisarusten kesken aina isän ohitettua jonkun kotteron, että kuka saa painaa terveiset ohitetulle”, Tani päättää muistelonsa. ”Jostakin syystä auto oli huomattavasti matalampi kuin muut GT Dartit Suomessa. Tästä johtuivat moninaiset ongelmat suomalaisilla teillä. Olli-Pekalta GT siirtyi parin vuoden päästä outokumpulaiselle maanviljelijälle, jolta O-P yritti ostaa myöhemmin Dartia takaisinkin, mutta omistaja ei halunnut luopua siitä, GT kun takasi kuulemma kohtuullisen suosion naismaailmassa. Valiantti kelpasi osasuorituksena ja jonkinlaisen osamaksusopimuksen turvin matka jatkui kohti Norjaa reteästi HT-ikkunat alhaalla slant sixin voimin. Vain amerikanrautoja sisältänyt autohistoria kiteytyi mottoon ”Tässä ruokakunnassa käytetään vain Detroitin peltiä!”, Tani kertaa isänsä autoiluideologiaa. Jossain vaiheessa Hiljasten ajan jälkeen GT Dodge Dart GT ’66 14-tuumaiset Wolfrace-vanteet ovat perua 80-luvulta, jolloin auto joutui miedon rakentelun kohteeksi. ”Isäni oli lyhyesti sanottuna sellainen oman elämänsä Irwin Goodman ja amerikkalaisen lifestylen vankka ihailija. 24 omistajaa. GT oli heillä käyttöautona pari vuotta ja sillä haettiin perheen kaksosetkin synnytyslaitokselta. Auto sai silloin vielä nykyisinkin kiinni olevat LPD-74-kilvet. J utussa esiintyvän GT-Dartin Suomi-historia alkoi joulukuussa 1969, kun Ilpo Raikamo toi sen muuttoautona New Yorkista Kemiin. Kemissä sitten tarkastettiin paikallista vaihtoautotarjontaa ja siellähän oli oikein premium-luokan ’66 Dart GT. 42 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Sai hävetä”, Tani jatkaa. Jossain vaiheessa auto sai kuitenkin toisen outokumpulaisomistajan, joka piti autoa vuoteen 1984 asti. O-P Muhosen poika Tani muistaa Dartin edelleen elävästi. Läheltä nimittäin piti. ”Kuuntele – ryhmäkone röpeltää!” puolestaan tokaistiin aina kun moottori toimi moitteettomasti. Pohjakosketukset vaanivat jatkuvasti ja hitsipilliä tarvittiin usein pohjan pikkukolhujen korjaamiseen. Muilta osin se onkin ulkoasultaan täysin alkuperäinen. Ajotavasta esimerkkinä eräs paluumatka Imatran ajoista, kun jonossa mateleminen ei käynyt isäukon pirtaan
Kaupat tuli! Jussa oli silloin kovassa flunssassa, joten voidaan sanoa, että mies menetti Dartin hallinnan kuumepäissään. On kuitenkin suoranainen ihme, ettei kukaan seuraavistakaan omistajista kasittanut autoa. No, viimein vuonna 2008 Dart oli ostettavissa Helsingissä. Lupasin harkita asiaa yön yli ja seuraavana päivänä olikin Tuning Sucks -talvicruisingit. 43 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Siinä Saken Barracudan kyydistä nautiskellessa ostopäätös sitten syntyi ja cruisingin iltabileiden alkaessa otin Jussalle puhelun. Kotona auto pääsi lämpimään talliin uinumaan Ruususen unta, joka venähtikin yhdeksän vuoden mittaiseksi Jussan harrasteajan mennessä Triumphien, Nortoneiden ja vanhojen kilpa-Hondien parissa. mennessä. Käytännössä auton elvytys vaati helmaan muutaman paikan, jarruille herkistelyä sekä norSampsan auto on yksi harvoja edelleen kuutoskoneella varustettuja ’66 GT Darteja Suomessa. O-P:n ajotapa oli Hannu Karpon painajainen á la ”suomalainen ruletti”. Itsehän en olisi välttämättä tässä vaiheessa toista jenkkiä tarvinnut, kun ykkösharrasteeni, limenvärinen ’65 Chrysler Newport Town & Country oli juuri suhteellisen arvokkaassa pellityksessä Silvarello Customsissa Savonlinnassa. Siinä Silvennoisen Mikon ja Vähäkuopuksen Timon kanssa autoa nosturilla tutkiessa totesimme, että leimanhan voisi saada suhteellisen helpolla. Kotimatka Savonlinnaan meni rattoisasti puuhakilpien avustuksella, sillä leima oli päässyt vanhaksi. Kone on tosin vaihtunut hiukan uudempaan Aspenin kuutoseen. Auto on vaikuttanut muun muassa Lahdessa, Espoossa, Kirkkonummella, Lohjalla ja Helsingissä. Olli-Pekan pojilla Tanilla ja Jussalla oli kauan haaveissa hankkia isänsä auto joskus sukuun takaisin. Toukokuun 11. Kevät menikin taas Saariselällä baarihommissa harrasterahoja tienatessa. Alle tuli tuohon aikaan lähes pakolliset 6x14” Wolfrace-vanteet ja ratiksi musta Grant. Isäni Iikka näet täytti silloin 70 vuotta ja minusta juhlapaikalle piti saada hänen veljensä 70-luvulla omistama jenkki. Meininki oli kuin Gas Monkey Garagessa, sillä annoin mestareille aikataulun ja lupasin bonuksen, mikäli auto olisi ajossa 19.5. Onneksi hän tarjosi autoa ensin minulle ostettavaksi. Auto oli sellainen kuin pitikin ja Jussa kävi parin viikon päästä ostamassa sen. palkkasin Apu-Pesosen hinausauton kuskaamaan Dartin viimeisimmästä tallistaan Sulkavalta Silvarello Customsille Savonlinnaan. Tammikuussa 2017 Jussa ryhtyi harventamaan harrastekalustoaan ja Darttikin päätyi myyntilistalle. omistaja. Läheltä nimittäin piti! päätyi kasarirakentelun kohteeksi. Mikon kanssa päädyimme siihen, että Dart laitettiin hetkeksi limekraisun edelle tavoitteena saada se leimaan. Itse olen sen 24. Jossain vaiheessa alkuperäinen slantti on tosin vaihtunut uudempaan Aspenin ”pikkutulppaiseen” kuutoseen. Niitä omistajia Dartilla onkin riittänyt melkoisesti. hiukan hipomalla, mutta napsahti kuitenkin. Itse olin silloin baarihommissa Saariselällä, mutta päätin lentää pääsiäiseksi sinivalkoisin siivin isolle kirkolle yhdistetylle riiaus-, Dartin katsomisja American Car Show -reissulle. Paluu Muhosten klaaniin. Auto oli aina helppo paikantaa, kun se oli samoilla kilvillä koko ajan. Autoon ei ole vaihdettu kasia edes 80-luvun villeinä rakenteluvuosina. Leima napsahti juuri 19.5
Jospa sen avulla saisi ymmärrystä, kun ei moottoritiellä polje ihan satastakaan. Ensimmäinen pidempi reissu Dartilla tuli tehtyä 26.5, jolloin ajelin sillä Makkolasta, Savonlinnan kupeesta ensin Motoparkiin ja sieltä lopuksi kotipihaan Kuopioon. Jarrut: Yksipiiriset tehostamattomat 9” rummut. Parasta tässä yksilössä on minulle sen historia – se, että auto on ollut ikänsä samoilla mustilla kilvillä maahantuonnista lähtien ja se, että se on edelleen alkuperäistyyppisellä kuutosella. Sisusta: Grantin ratti, penkit verhoiltu uudelleen. Toistaiseksi on tarkoitus säilyttää myös sen mukava patina, mutta ehkä auton voisi viedä jossain vaiheessa Mikolle Silvarello Customsiin hifisteltäväksi. Kiitos: Serkulleni Jussalle, kun raaskit luopua Dartista, Tanille 70-luvun alun muisteloista, Päivi ja Jarmo Hiljaselle kuvista ja muistoista, Silvarello Customsin Mikko Silvennoiselle ja Timo Vähäkuopukselle leimakuntoon laitosta ja Timo Luostariselle kuvaupaikasta. Faktat Dodge Dart GT ’66 • Omistaja: Sampsa Muhonen, 46 • Paikka: Kuopio. Voimansiirto: TF904-automaatti, lukoton 7 ¼ perä. Suurin ihme lienee se, että tuollainen 2D HT on säästynyt pahemmalta kasarihodroddaukselta. Kasikympinlätkä. Kaikki GT:n merkit ja listat ovat paikoillaan ja vinyylikattokin on ehjä. Sain alakerran ’66 GT Mustangin omistavalta mieheltä lainaksi vanhan kasikympinlätkän. Positiivisenä yllätyksenä takapenkin alta löytyivät nykyaikaiset lannevyöt, joten tyttöjen turvaistuimet saa näppärästi kiinni. Kolmannessa kuvassa auto seisoo säilöttynä Sampsan vanhempien omistamaan talliin Makkolassa vuonna 2011. Matkaa tuli navigaattorin mukaan 270 kilometriä. Renkaat: 195/70 R14. Koppa on ihmeen suorapeltinen, vaikka kaikenlaista pientä pykimää pelleistä löytyykin. Matka meni ongelmitta, mutta kyllä tuollaisen pikkuperän välitys on tosi tiheä. Dodge Dart GT ’66 maalit öljyjen ja akun uusimiset, mutta loppujen lopuksi Dart osoittautui ihmeen hyväkuntoiseksi. Suorituskyky on himpun verran vaatimattomampi kuin Chryslerissä, mutta tokihan sen 440 kuutiotuumaa potkivatkin eri malliin kuin Dartin 225. Vanteet: 80-luvun Wolfracet, koko 6x14”. Mustakehäinen Grantin ratti on vaihdettu autoon jo 80-luvulla. Alusta: Vakio. 44 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Moottori: 225 cid R6. Dartti on kerennyt kokemaan Suomi-historiansa aikana monenmoista. Keskimmäisessä, Päivi Hiljasen 80-luvun puolivälissä taltioimassa kuvassa auto on Porissa vahvassa hyötykäytössä. Sen ulkonäkö ei poikkea alkuperäisestä kuin vanteiden ja ratin osalta. Mustavalkoinen, O-P Muhosen ottama kuva on 70-luvun taitteesta ja siinä auto on vielä lähes uusi. Mukava matkavauhti oli sellaiset 80-90 km/h. Sisusta on verhoiltu jossain vaiheessa uudelleen, mutta tarina ei kerro missä ja kenen toimesta. Saariselällä jo kahdettatoista kertaa järjestettävään Rautaa Rajalle -tapahtumaan menen luultavasti kuitenkin limekraisulla ihan tuon Dartin perävälityksen vuoksi. Miltä auton tulevaisuus sitten näyttää. Kesän tapahtumista ainakin Big Wheelsiin on tarkoitus saada molemmat autot paikalle. Se on varmaa, ettei se enää lähde Muhosen suvusta, ellei eteen tule taloutta kaatavaa rahallista katastrofia
/kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. 5Th Annual 5.8 2017 Maisemaruise Maisemaruise 5Th Annual 5.8 2017 WWW.F-ROCKERS.FI WWW.F-ROCKERS.FI Kokoontuminen Forssan Autokeitaalle alkaen klo 15.00 Iltabileissä mm. Rakkaudesta Rautaan Kestoti laus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. OSAT JENKKEIHIN POHJOISESTA myynti@specialtrucks. KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE. Lisää informaatiota nettisivuillamme: Menossa mukana: Matkaan lähdetään klo 16.00
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET MASTER ’40. Talven aikana auto viimeisteltiin Suomen mittapuun mukaiseksi. Vaajakoskella asuva Petri Tiainen osti viime keväänä Suomenlahden toisella puolella rakennetun kustomin, joka ei kuitenkaan kelvannut suomalaiselle katsastusinsinöörille ihan sellaisenaan. Low & Slow 46 AMERIKAN RAUTA 5/2017
47 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Kyseinen kaveri on sikäläinen aktiiviharrastaja, jonka autoja on nähty kotimaammekin näyttelyissä. Hän tilasi autoja jopa uutena suoraan diileriltä, sahasi katon auki ja teki tilalle pitemmän perän lavoineen. Palataan tässä kohtaa viitisen vuotta ajassa taaksepäin ja hypätään Suomenlahden toiselle puolelle Tallinnaan, tarkemmin sanottuna Erkki Joonin autotalliin. ”M inulle auto olisi kelvannut periaatteessa siinä kunnossa, missä se ostohetkellä oli, mutta täkäläisellä katsastuskonttorilla oltiin eri mieltä. Itse asiassa olin aika yllättynyt saamani vikalistan pituudesta”, Petri naureskelee viime kesälle ajoittunutta autonhankintaa ja ensimmäistä visiittiä paikalliselle konttorille. ”Jäin sinne rakentelemaan vanhoja jenkkiautoja tälle samaiselle herralle, jolta ostimme firman. Rakensin minä itsellenikin yhden ’67 Camaron, mutta myin sen pois ennen kuin palasin Suomeen vuonna 1993”, mies jatkaa. Petrin rakentelutausta on lähtenyt tuttuun tapaan pienoismalleista ja edennyt niistä mopojen kautta nelipyöräisiin, jotka olivat aluksi lähinnä euroautoja. Mä tilasin samalta kaverilta itselleni Blazerin ja kaverini parikin autoa. Aihio Ohiosta. Kyseisten autojen kysyntä loppui kuitenkin kuin seinään kun Suomeen tuli lama”, Petri tarinoi. Pian tämän jälkeen perheen perustaminen jätti autoharrastuksen taka-alalle lähes 20 vuodeksi. ”Oli jännä huomata lasten kasvettua aikuisiksi, että yhtäkkiä olikin ylimääräistä aikaa”, Petri ihmettelee. Olimme nuoria jätkiä ja saimme viettää aikamme vanhojen autojen parissa melkein 24/7. Siinä oli naapurifirmoilla ihmettelemistä. Onneksi tapaus ei kuitenkaan sattunut sellaisen kaverin kohdalle, jolla olisi mennyt sormi suuhun. Kyseinen liiketoiminta oli siihen aikaan tuottoisaa ja lopulta päädyimme kaverini kanssa ostamaan herralta koko firman. Mies ei kuitenkaan jäänyt tyhjän päälle, sillä peltisepän ja automaalarin koulutuksen saaneelle kaverille riitti töitä. Työsuhdeautona meillä toimi ’61 Oldsmobile. Viimeisimmän Suomen vierailun Chevrolet Master ’40 Perässätulijoita kurkistellaan tippalistaan asennetun peep mirrorin välityksellä. ”Tunsin vanhemman kaverin, jonka firma valmisti Jenkeissä Camaroista ja Trans Ameista veronkiertoavolavoinakin tunnettuja pickup-konversioita ja laivasi niitä Suomeen. ”Tässä projektissa suurena apuna toimineen Jani Huhtamäen olen tuntenut aina niistä ajoista saakka, kun rakensimme ensimmäiset Honda Monkeymme choppereiksi.” Petrin amerikanautoharrastus alkoi vuonna 1991, jolloin hän muutti Yhdysvaltoihin. Sitten Petrille heräsi odottamatta moottoripyörävillitys, joka lähti endurosta, eteni naku-Kawasakiin ja päättyi lopulta Harrikkaan. Eikä aikaakaan, kun mieli alkoi tehdä nelipyöräistä harrastinta. Alkuperäinen keulakoriste sai jäädä paikalleen. Se oli hauskaa aikaa. 48 AMERIKAN RAUTA 5/2017
hän teki pääsiäisen American Car Show’hun, jossa nähtiin hänen mintunvihreä ’31 Ford A Coupensa. Virossa, maassa, jossa kustomkulttuuri on vielä verrattain pienimuotoista, auto ehti herättää ansaittua huomiota, samoin kuin H.A.M.B:in keskustelupalstallakin. Erkki suunnitteli tuck’n’roll-tyyppisen verhoilun itse ja sen toteutti paikallinen Autosisud. Kustomoituna Petrin versio on kuitenkin todellinen Special Master Deluxe. Kun kori laskettiin mätätöiden jälkeen takaisin rungolle, sitä channeloitiin viitisen tuumaa. Sen lisäksi tarjolla oli paremmin varusteltu Master Deluxe sekä malliston yläpäätä edustanut Special Deluxe. Lahden taakse myyntiin. 49 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Etupäätä madallettiin poistamalla lehtijousesta lehtiä, minkä lisäksi asennettiin ilmaiskarit. ”Kun näin auton ensimmäisen kerran Tallinnan satamassa en voinut kuin todeta, että näyttipä se paremmalta kuvissa. Kun korityöt oli tehty, ruiskutettiin pohjaan epoksit ja koriin primerit sekä miltei musta metallinhohtoväri, josta auringonsäteet tuovat esiin ruskean vivahteita. Rajuimmin ruoste oli nakertanut autoa pohjasta, peräkontista ja lokasuojien sisäkaarista. Näin ollen hän laittoi CheVirossa, maassa, jossa kustomkulttuuri on vielä verrattain pienimuotoista, auto ehti herättää ansaittua huomiota. Vaihteiden hämmentimeksi vaihdettiin Lokarin 32” shifteri. 60-luvulla Kaliforniassa rakennetulla laitteella on ajettu aikoinaan kilpaa, mutta nykyään sen ovia koristavat miehen ”Joon Kustoms” -firman logot. 350+350-tekniikkaisen auton runko oli kohtuullisen hyväkuntoinen, mutta korissa oli työnsarkaa senkin edestä. Taakse rakennettiin ilmajouset, joilla perän korkeuden säätö kävi kätevästi. Lopuksi kattoa madallettiin edestä 3 ja takaa 3,5 tuumaa, ja takalokareihin sovitettiin omavalmisteiset fenderskirtit. Erkki on kuitenkin niitä miehiä, jotka nauttivat valmiista autosta vain hetken ja kaipaavat sen jälkeen taas takaisin talliin. Master 85 oli vuonna 1940 niin sanottu k arvalakkimalli. Viikon kestäneen verhoilutyön päätteeksi sisusta sai ylleen maukkaan yhdistelmän mustaa ja turkoosia nahkaa. Tämä vaati muutoksia muun muassa kynnyskoteloihin sekä keskikonsoliin. Hetkellisen epäuskon jälkeen kävin kuitenkin sen kimppuun entistä määrätietoisemmin”, Erkki muistelee. Kun kori nostettiin pois rungolta ja puhallettiin puhtaaksi, siitä paljastui lisäksi varsin huolettomasti roiskittuja bondo-korjauksia. Masterin Erkki hankki H.A.M.B:ista löytämänsä myynti-ilmoituksen myötä Ohiosta tämän vuosikymmenen alussa. Mies oli etsinyt jo puolisentoista vuotta sopivaa, vuosimallivälille 1935-50 asettuvaa aihiota ensimmäiseksi kustomprojektikseen. Etupenkiksi muokattiin Ford Aerostar Vanin takapenkki, jolle rakennettiin uudet kiinnikkeet pohjalevyn muutostöiden yhteydessä. Niinpä ne vain maalattiin uudelleen. Kontin pohja sekä astinlaudat rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi ja lokasuojat hitsattiin kiinteästi koriin. Kone ja laatikko olivat edellisen omistajan mukaan läpikäytyjä, ja näyttivät päälle päinkin huomattavasti muuta autoa siistimmiltä. Rattiputkea lyhennettiin hieman, jotta Grantin ratti asettui sopivammin kuskin kätten ulottuville
Shifteri on Lokarin 32” malli. Chopatut, matalat ja pyöreät muodot kiinnostivat, ja kun kustomkulttuuri on sydäntä lähellä, niin katselin lähinnä 40ja 50-luvun valmiiksi rakennettuja kustomeita. Lain nykykirjaimen Chevrolet Master ’40 Etupenkki on muokattu Ford Aerostar Vanin takapenkistä. Lappeenrannassa oli hetkeä aiemmin myynnissä yksi musta ’51 Letukka, joka kiinnosti, mutta se ehti mennä ennen kuin sain Harrikkani myytyä”, Petri taustoittaa. Koska autoon oli vaihdettu tehokkaampi moottori, vaadittiin alkuperäisen I-beam-tyyppisen etuakselin vaihtoa levyjarrulliseksi ja erillisjousitetuksi. 50 AMERIKAN RAUTA 5/2017. vyn myyntiin mahdollistaakseen uuden aihion hankkimisen. Mies pyysi Janin mukaan reissuun ja kaverit lähtivät lahden taakse katsomaan, olisiko autossa haluttua potentiaalia. Erkki tuntee Suomen harrastuskuviot ja tiesi, että kysyntää löytyisi varmemmin lahden tältä puolen, joten hän listasi autonsa Nettiautoon, josta sen puolestaan noteerasi Petri. Pelkästään taka-akselille asennettu ilmajousitus ei myöskään enää kelvannut, sillä Trafin säännöksiä oli juuri tiukennettu niiden osalta. Petrin silmin sitä oli riittävästi, joten auto matkasi miesten vanavedessä Suomeen. Suomen säädöksiin sopivaksi. ”Minulla ei ole tällä hetkellä juurikaan omaa rakentelutilaa, joten hain itselleni valmista autoa. Ensimmäisen katsastusyrityksen jälkeen oli tuumaustauon paikka, sillä virolaiset katsastussäännökset tuntuivat olleen huomattavasti väljemmät, kuin ne, joihin me olemme tottuneet. Maukas verhoilu on tehty virolaisessa Autosisud-verhoomossa ja se kestää lähemmänkin tarkastelun
Sisusta: Turkoosi/musta nahkasisusta, etupenkki muokattu Ford Aerostar Vanin takapenkistä, Grantin ratti, Lokarin 32” shifteri. Petri antoi tarvittavat muutostyöt tehtäväksi Janille, jolla oli jo entuudestaan kokemusta vastaavista. ”Auto toimii kuin unelma ja on aivan toinen peli ajella nyt, kun siinä on parempi ohjaus ja tehostetut jarrut. Taakse asennettiin nelilinkit ja ilmajousitus ulotettiin myös etuakselistolle. 51 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Korimuutokset: Channeloitu 5”, kattoa chopattu edestä 3” ja takaa 3,5”, lokasuojat kiinnitetty saumattomasti koriin, Erkki Joonin valmistamat astinlaudat ja fenderskirtit. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Lopulta myös auton bensalinjat vedettiin uusiksi ja vanhat sähköt korvattiin valmiilla EZ Wiring -johtosarjalla. Hetken, kun baana on autio, voi kuvitella, että konepellin yli siintää 50-luvun maisema. Vanteet: 15” peltivanteet Cadillacin sombrerokapseleilla Renkaat: Cokerin valkosivurenkaat, koko 7.60-15. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Perä tai keula ei saa olla erikseen säädettävissä puhumattakaan siitä, että joka kulmaa voisi säätää erikseen. Auton ajettavuus koheni melkoisesti takapäähän asennetuilla nelilinkeillä ja etupäähän sovitetulla Heidtsin Mustang II -tyyppisellä eturungolla. Tunnelma oli arvatenkin korkealla, vaikkakin aavistuksen jännittynyt. Chuck Berry heittää soittimesta Johnny B. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Kiitos: Suuret kiitokset Huhtamäen Janille projektin läpiviemisestä ja kiitos Trafin Mika Matilaiselle asiallisesta kohtelusta lupa-asioita selvitellessä. Petrin silmin sitä oli riittävästi, joten auto matkasi miesten vanavedessä Suomeen. Myös jarrut tehostettiin. Samalla runkoa vahvistettiin entistä jäykemmäksi boksaamalla ja lisäämällä taakse vinotuet. Goodea, aurinko paistaa ja perä raapii melkein asfalttia, kun valkosivut nuolee valtatietä. Keulan epäkohdat poistuivat Heidtsin Mustang II -tyyppisellä etukelkalla, joka sisälsi paitsi levyjarrut myös hammastanko-ohjauksen. mukaan kun auton jousitus saa olla säädettävissä ainoastaan siten, että koko alusta säätyy samanaikaisesti. Rattiputkea nostettiin hiukan ylemmäksi, sillä se oli Erkin lyhentämisen jäljiltä Petrille turhan alhaalla. Jutun teon aikaan Petri oli juuri saapunut pääkaupunkiseudulle hakemaan autoaan kesäksi ajoon Janin korjaustoimenpiteiden jäljiltä. Kaverit lähtivät lahden taakse katsomaan, olisiko autossa haluttua potentiaalia. Voimansiirto: TH350-automaatti, Chevyn 10-pulttinen perä. Jarrusylinteri ja polkimet olivat aiemmin lattian alla, mutta siellä oli niin vähän tilaa, että ne päätettiin muuttaa riippumallisiksi. Alusta: Boksattu ja vahvistettu runko, edessä Heidtsin Mustang II -eturunko, hammastanko-ohjaus, takana nelilinkki, ilmajousitus. Moottori: 350 cid V8. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. 250 kilometrin kotimatka Vaajakoskelle meni kuitenkin hienosti. On tää vaan upee meininki”, raportoi mies onnellisena tien päältä. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Faktat Chevrolet Master ’40 • Omistaja: Petri Tiainen, 50 • Paikka: Vaajakoski
R U M A 52 AMERIKAN RAUTA 5/2017. ”Kolme vuotta minä tätä hitsasin ja rakensin, ja sitten ne antoivat minulle Cape Fear Meetissä rumimman auton pokaalin”, kiteyttää tarinansa Siilinjärvellä asuva Iiro Laukkanen, mies, jolle auton sielukkuus syntyy aivan muista seikoista kuin kiiltävistä kromiosista, suorista pelleistä ja virheettömästä maalipinnasta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen PONTIAC TEMPEST STW ’65
Suuri osa autoista on ollut pelastamishetkellä sellaisessa kunnossa, ettei monikaan autoharrastajaksi itseään tituleeraava olisi koskenut niihin pitkällä tikullakaan. Mies on pysynyt varsin uskollisena tyylilleen ja hänen autojensa yhdistävänä tekijänä voitaneen pitää karua ulkoasua. Kyselin sitä useaan otteeseen, mutta vastaus oli aina sama, kunnes lopulta tarjosin vaihdossa Chevrolet Scottsdalea. Tempest oli rullaava hylsy, mutta sen peräkontissa oli irrallaan kauppaan kuulunut Chevyn pikkulohko. Jäljellä ollut leima ajettiin loppuun sen voimin ja kertoman mukaan farkku liikkui sillä varsin ketterästi. Tempest on alkuperäinen Suomi-auto ja sen tunnettu historia ulottuu 90-luvun Tuusulaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne olisi teknisesti kunnossa ja etteikö niiden eteen olisi nähty paljon vaivaa. I iro on harrastanut amerikkalaisia autoja kymmenisen vuotta ja laskeskelee omistaneensa niitä sinä aikana 40-45 kappaletta. Näin sen ensimmäisen kerran vuonna 2009, kun ostin Markukselta ’64 Malibun, joka esiteltiin Amerikan Raudassa 5/2014. Se kelpasi Markukselle, jolloin jälleen kerran rullaavaksi hylsyksi purettu Tempest 53 AMERIKAN RAUTA 5/2017. 2000-luvun puolivälissä Tempest matkasi vaihtokaupassa Siilinjärvelle eräiden kaverusten kimppa-autoprojektiksi, mutta palautui hetkeä myöhemmin Markukselle, sillä mies oli vihdoin vannoutunut laittamaan sen kuntoon. Innostuin siitä heti, sillä olen aina tykännyt farmarijenkeistä, mutta Tempest ei kuulemma ollut myynnissä. Vuosituhannen taitteessa se siirtyi Salon seudulle, mistä Markus Pirinen hankki sen itselleen vaihtokaupassa ’32 Chevrolet -rodiprojektiinsa. ”Auto tuli minulle vuonna 2013 pitkän suostuttelun jälkeen. Leiman kylmettyä auto jäi kuitenkin seisomaan pihamaalle muiden projektien sekaan odottamaan vuoroaan, jota ei koskaan tullut. Kahdesti unohdettu. Jo matkalla kotiinsa Nilsiään Markus oli päättänyt asentaa Tempestiin pikkulohkon sijaan 455-kuutiotuumaisen GM:n isolohkon, joka hänelle oli jäänyt ylimääräiseksi rodiprojektista. Jokkisharrastus vei kuitenkin kaiken ajan ja Tempest unohtui toistamiseen. ”Tämä Tempest-projekti on ollut tähänastisista suurin ja työläin projektini. Tällä hetkellä minulla on sen lisäksi ’39 Chevrolet Master, ’62 Chevrolet Bel Air, ’62 Pontiac Catalina, vanha Ford F600 -paloauto sekä ’64 Chevrolet Malibuja neliovisena umpimallina ja laikka-avona, Iiro listaa
Sisältä auto haisi puliukolle ja ihmettelin myös aika alhaalla roikkuvaa kattoverhoilua. Niinpä hän purki vielä vetoakselit pois ja totesi laakerin sisäkoolin hakanneen vetoakselin rikki. Jäykisteurat puolestaan ajoin sikkikoneella”, Iiro selvittää työmenetelmiään. Puolivoitto. Tankin otin nurkalla romottaneesta KE30-Corollasta, sillä se sopi sellaisenaan hyvin takarunkoaisojen väliin.” Auto alkoi olla valmis leimalle, kun Iiro huomasi käsijarruvaijerien asennuksen yhteydessä, että taka-akselilla tuntui pyörässä pystyvälystä. Katsurin unelma. Tekniikan paikalleen asentaminen tuntui jo puolivoitolta ja antoi hyvin lisävirtaa projektin jatkamiseen. Tekniikan asetuttua paikoilleen Iiro teki kaverinsa Teemun kanssa uusiksi kaikki sähköt metritavarasta. ”Tutkaillessani uutta ”hyvvyyttä”, kuten me täällä Savossa sanotaan, tulin todenneeksi kaverilleni, että nyt taisi tulla pikkuisen pitempi projekti. Hän ajoi pienen lenkin konttorin pihassa, kävi jarrudynossa ja nousi autosta tuumaten, että oot tuas yksilön löytännä. Kun kaikki viat oli korjattu ja tarkastettu vielä kertaalleen, oli konttorikäynnin vuoro. Tekniikalla on nyt ajettu pari kesää ja se on toiminut aivan kuten perusvarman käyttökoneen vain voi odottaa toimivan. ”Muutin samalla 1-piirijarrut 2-piirisiksi tehostetuiksi, jotta tämä laiva myös pysähtyy hyvin. Näin ollen alkuperäismallisten takavalojen löytyminen ei ollut kovin todennäköistä. Samalla uusittiin kaikki jarrukengät, sylinterit ja letkut. 13 neliötä uutta peltiä. Lopuksi hän ajoi auton tallista ulos ja päätti palkita itsensä kahvikupposella, mutta auto ei sammunutkaan. Korista irrotettiin ovet, luukut ja lokasuojat, minkä jälkeen se napattiin irti rungolta. ”Pellit taivuttelin itse mankelilla ja kanttikoneella. Tekniikan valinta oli helppo, sillä Iirolla oli tallilla valmiina jo aiemmin osiksi purettu Caprice Classicin pikkulohkokasi TH700-automaatteineen. Sitä seurasi jarruputkien uusiminen, sillä entisistä oli jäljellä vain muisto. Laitoin tähänkin autoon traktorin yleismallisen virtalukon, kuten moniin muihinkin autoihini”. Pontiac Tempest STW ’65 STW-mallin Tempestiä on tullut huhujen mukaan Suomeen vain 2-3 kappaletta. Haperoa peltiä poistettaessa löytyi parhaillaan kolme päällekkäin hitsattua ratsupaikkaa. Rungon lisäksi käytin myös etuja takatukivarret sekä taka-akselin hiekkapuhalluksessa, minkä jälkeen ne oli hyvä ruostesuojata”. ”Virtalukko oli ihan rempula, joten sekin meni vielä vaihtoon. Samalla hoidettiin myös muutoskatsastus V8-koneelle, sillä alunperinhän auto on ollut kuutoskoneinen”, Iiro kertoo lakisääteisten velvollisuuksien säntillisestä hoidosta. Kun autoon ei löytynyt minkäänlaisia kylkilistoja päätti Iiro tehdä sellaiset itse halkisirkkelöidyistä heinäseipäistä. TH700:lle sopiva kannatin syntyi jostakin edellisestä projektista jääneestä vaihteiston palkista. Hankkiessaan Tempestin Iirolla oli työn alla 351 Clevelandilla varustettu chopattu ’65 Galaxie, joka valmistui juuri sopivasti 2013 keskikesällä. ”Hitsasin kaikki korityynyjen kohdat, eturunkoaisojen päät, taka-akselin kiinnityskohdat, takapään pitkittäispalkit ja boksasin rungon vielä samalla. Samalla tuli vaihdettua laakerit ja stefat perään, niin eipähän vuoda öljyjä uusille jarruhihnoille”. ”Kaverilla sattui onneksi olemaan luppoaikaa, joten hän täytehitsasi ja ajoi sorvissa laakerille sopivan pinnan. ”Katsuriksi sattui kaveri, joka on katsastanut ennenkin näitä minun ei-niin-kiiltäviä autojani. Uutta peltiä savottaan meni kaikkiaan 13 neliötä: lattiat, sikaosaston pohja, takasisälokarit, ovien sisäosat, takaluukku, c-pilarit ja katon takaosa. muutti uudelleen Siilinjärvelle. Kauppaan sisältyi ehto, ettei autoa saa myydä kuin takaisin Markukselle ja ettei sitä saa maalata uudelleen. Vedettyään korin pohjaan ruosteenestomaalit hän kävi rungon kimppuun. Polttoainelinjatkin uusin samalla pikkuisen alkuperäistä isommalla tavaralla ja sähköisen polttoainepumpun myös. Kiinni se oli enää neljällä korityynyllä, sillä muut olivat jo ruostuneet pois tai menneet rungosta läpi. Siinä vaiheessa urakkaan oli kulunut jo kaksi vuotta”, Iiro muistelee. ”Capricessa kiinni ollessa moottori toimi hyvin, eikä siitä kuulunut ylimääräisiä ääniä, joten päätin jättää sen avaamatta. 54 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Niinpä hän pääsi pian uuden projektinsa pariin. Kolmentoista vuoden seisottaminen oli nakertanut siihenkin melko pahat ruostevauriot. Katsuri ajoi pienen lenkin konttorin pihassa, kävi jarrudynossa ja nousi autosta tuumaten, että oot tuas yksilön löytännä. Niinpä Iiro osti eräältä kaveriltaan ’64 Impalan valot, jotka tosin piti istuttaa paikoilleen ylösalaisin. Vaihteiston teetätin uusiksi kaverilla ja siihen laitettiin samalla shift kit sekä uusittiin turbiini ja öljynjäähdytin. Se ei tosin ole käynyt mielessäkään, sillä onhan tuo Mastonin 121 varsin helppohoitoinen väri”, Iiro tarinoi. Vikoja ei kuitenkaan löytynyt ja leima tuli. Moottorin ollessa irrallaan pukissa hän uusi siihen kaikki apulaitteet, virranjakajan, kaasuttimen, startin, laturin ja stefat sekä muutkin tiivisteet. Iiro teki pukit, joiden varassa koria oli hyvä työstää. Raotettuani sitä sisältä löytyi linnunpesä ja arvatenkin ne linnut olivat sotkeneet aika hyvin sisustaakin”, Iiro kiroaa
Se näet ”verhoiltiin” projektin ajan palvelleilla pitkillä kalsareilla, jotka olivat välillä todella tarpeen lämpötilan laskettua tallissa reilusti miinuksen puolelle. Penkit päällystettiin Meksiko-vilteillä, mutta hantin puolen ovipahviin liittyy hiukan värikkäämpi tarina. Sisusta on alkuperäinen ja rähjääntynyt. Iiron puoliso Titta ehti nakata ne jo kertaalleen roskikseen, mutta Iiro päätti vielä kierrättää. 55 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Parkkikiekkokin kulkee takuulla aina mukana, sillä se on ruuvattu kiinni konepeltiin. Vanteet: 15” peltivanteet. Kiitos: Kaikille tallikavereille, jotka auttoivat projektin kanssa ja muillekin talkoolaisille, Visalle nosturin käytöstä ja asennusavusta, Titalle asennusavusta ja Antille auton talvisäilytystiloista. Sytytysjärjestys ei pääse unohtumaan kun se on raapustettu lokasuojaan. Siinä tuli hiukan kiire hankkia uutta, sillä auto piti saada ajoon seuraavaan tapahtumaan. Faktat Pontiac Tempest STW ’65 • Omistaja: Iiro Laukkanen, 28 • Paikka: Siilinjärvi. Minulla ei ollut juuri sillä hetkellä hitsausvehkeitä kotona, jotta olisi voinut muokata syyläriä alemmaksi, mutta ratkaisin tilanteen lämmittämällä konepeltiä toholla ja muovasin siihen pienen patin korkin kohdalle.” Liikenteessä Tempest on varma keskustelun herättäjä, ja moni onkin tullut vaivihkaa kyselemään, saisiko autosta ottaa kuvaa tiedustellen samalla sen merkkiä ja vuosimallia. ”Kun haimme Tempestin tänä keväänä talvisäilöstä, niin ihmettelin auton sisälle tulevaa käryä. ”Entisessä osoitteessa asuessamme myös naapureita kiinnostivat kovasti meidän autot. Vararengas, grillit, työkalupakki ynnä muut tarpeelliset tavarat kulkevat aina mukana. Lopulta Iiro hitsaili sen hiukan pienemmäksi ja lisäsi siihen laidat makkaranpaistoritilästä. Jarrut: 2-piiriset tehostetut rumpujarrut. Alusta: Vakio. Hänen mukaansa ne olisi pitänyt viedä heti pois talon parkkipaikalta, koska ne olivat liian rumia ja vuotivat kuulemma öljyäkin. Korimuutokset: Maalattu Mastonin mattamustalla, varustettu liekeillä, kylkilistoine heinäseipäät. Sisusta: Parhaat päivänsä nähnyt. Syyläri oli tullut tiensä päähän. En minä heidän hupatustaan kuunnellut, päinvastoin, kaasuttelin siitä lähtien aamulla töihin lähtiessäni vielä hiukan pitempään”, Iiro lopettaa voittoisasti nauraen. Ruuduissamme seisoneet Malibu ja Tempest saivat taloyhtiön puheenjohtajan ottamaan yhteyttä kertoen, että näistä meidän ”öljylingoista” on ollut yhtiökokouksessa paljon puhetta. Se osoittautui kuitenkin hiukan turhan korkeaksi. Tuumasin, etteivät he voineet semmoista päättää, sillä autot olivat jokapäiväisessä käytössä ja katsastusinsinöörin hyväksymiä. Moottorina palvelee Capricen pikkulohko-V8 perässään TH700R4-automaatti. ”Eihän tämä mikään ajonautinto kylläkään ole, sillä kylkiputket ja hirveästi jollottava perä antavat peltikoriin semmoisen mukavan huminan, kun ei tullut laitettua minkäänlaisia äänieristeitä”, mies kuvailee ajo-omituisuuksia. Kattoteline löytyi paikallisen purkaamon pihalta, tosin se piti sahata kahtia kuljetusta varten. Moottori: Pikkulohko-V8. Ajettuani tiensivuun ja avattuani pellin huomasin nesteiden valuvan pitkin manteretta. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Pontiac Tempest STW ’65 Ruuduissamme seisoneet Malibu ja Tempest saivat taloyhtiön puheenjohtajan ottamaan yhteyttä kertoen, että näistä meidän ”öljylingoista” on ollut yhtiökokouksessa paljon puhetta. Alan liikkeistä tilaamalla en olisi saanut sitä ajoissa, ja kun kavereiltakaan ei löytynyt sopivaa, käännyin jälleen paikallisen traktorivaraosaliikkeen puoleen ja siellä tärppäsi! Major-traktorissa on lähes samanlainen, joten poimin mukaan sellaisen. Voimansiirto: TH700R4-automaatti
+ 0,06 e/min (alv. 010 401 3310 vianor.fi Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. 24 %). 15” 99,95 € Alkaen: 17” 129,95 € 18” 149,95 € America Vianor Jyväskylä Kuormaajantie 3 Puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Amerikkalaisten käyttöja harrasteautojen huollot, renkaat ja varaosamyynti Kun muutat, ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. + 0,1717 e/min (alv. 24 %)
58 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Poliisipyörien hengessä 59 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tulin kymmenkunta vuotta takaperin hankkineeksi hieman bobberoidun early shovelin, joka on pikkuhiljaa muuttunut aina vain enemmän amerikkalaisen poliisipyörän näköiseksi. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen • Malli: Janina Kumlander H-D ELECTRA GLIDE ’66
Seuraavana vuonna, jolloin jutun pyörä on valmistettu, oli vuorossa viimeinen kehitysaskel alkuperäisen tehtaan omistajaperheen hallussa. Kun Knucklehead esiteltiin vuonna 1936, se oli valovuoden edellä muita isoja valmistajia, todellinen aikansa superpyörä. 60 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tästä kertoo merkin mallihistoria, jossa big twinin vuosimallit erottaa toisistaan vain vaivoin. Vuosien ’6669 kone tunnetaan nimillä Early Shovel sekä Generator Shovel. Koneremontin teki Martin Cromwell-Morgan, tunnettu Indianharrastaja. Knuckleheadista tuttu alakerta sai jatkaa aina vuoteen 1969 – kaikkiaan 33 vuotta. Viimeinen isompi uudistus pyörien tekniikassa oli tapahtunut 40-luvun lopussa Pannupään astuessa markkinoille, sen jälkeen päivityksiä ei juuri tullut kuin aivan välttämättömät, ettei olisi pudottu liian kauas historiaan. Aikoinaan asiakkaan ajama ylinopeus todistettiin mittarin avulla, siihen liitetty solenoidi lukitsi sen osoittamaan ajetun nopeuden. Police Special -mittari oli jo ostaessa pyörässä ja antoi sysäyksen rakentelusuunnalle. Vuonna 1965 oli vuorossa Pannupään viimeinen iso päivitys, kun se sai sähköstartin ja nimen Electra Glide. H arley-Davidsonin tehdas eli 60-luvulla murrosaikaa, firman perustan luonut ensimmäinen sukupolvi oli poistunut ja toinen astunut remmiin. Samoihin aikoihin firma siirtyi seuraavan sukupolven haltuun, jolla ei syystä tai toisesta ollut tarvittavia valmiuksia siirtymiseen uudelle aikakaudelle. Ensimmäisen vuoden 1948 Pannu oli moottoria lukuun ottamatta lähes sama kuin viimeinen Knuckle, vuonna 1949 siirryttiin teleskooppietuhaarukkaaan ja vuonna 1957 jousitettuun takapäähän. Uudet kannet saivatkin venttiilikoppien mallin perusteella lempinimen Shovel, eli lapio, alakerta pysyi kuitenkin lähes samana. Ensimmäisenä hankintalistalla olivat viiden gallonan bensatankit, koska poliisipyörä ei olisi katu-uskottava pienillä tankeilla. Jutun Early Shovel tuli minulle Ahvenanmaalta kymmenkunta vuotta sitten ja olen pikkuhiljaa rakennellut sitä poliisiteemalla. Tutuilta tiedustelujen jälkeen sellaiset H-D Electra Glide ’66 Poliisivarusteet on hankittu yksi kerrallaan eri paikoista: Sireeni kaverin pyörästä, hälytysvalo Ruotsista swapista, värilliset umpiot eBaystä, radiolaatikko Hot Bikesta. Näihin aikoihin tehtiin kaikkea muuta kuin keskityttiin tehtaan lippulaivamalliin, näitä syrjähyppyjä olivat esimerkiksi Hummer ja Aeromacchi -kevytmoottoripyöräkokeilut. Electra Glidessä oli jo ostaessa kiinni Police Special -nopeusmittari, joka antoi suunnan rakentelulle. Se oli kansien uudelleen suunnittelu parempien virtausten ja lisätehon saavuttamiseksi. Tämä etumatka riittikin pitkään, mutta sodan jälkeen oli brittipyörien esiinmarssin alkaessa taas aika uudistua ja ’48 esiteltiin Panhead, joka tosin oli vain kehitysversio aikaisemmasta. Tullessaan se oli hieman bobberoitu, ja edellinen omistaja Patrik Sundblom oli itse tehnyt siihen laatikkoremontin. Sitä oli vuosien mittaan kehitetty muun muassa laakeroinneiltaan ja joidenkin mielestä se on 1900-luvun H-D:n koneista paras. Mallivuodelle 1970 esiteltiin uusi alakerta, jonka nimeksi vakiintui Alternator shovel tai meillä Suomessa tötterö-Shovel. Pyörä on ollut Ahvenanmaalla jo 80-90 lukujen vaihteesta, sen enempää tietoa sen alkuhistoriasta ei ole. Tämä viimeinen tekninen ponnistus vei muutenkin huonoissa varoissa ja nousevien japsipyörien puristuksessa olleen tehtaan lähes vararikkoon ja se myytiin AMF-nimiselle monialayritykselle vuonna 1969. Moottorin alakerta oli lähes identtinen vanhaan verrattuna ja vain kannet saivat osakseen isomman uudistuksen. Jos jollakin on jäänyt tuulisuojan taakse tuleva radion säätöyksikkö mikrofoneineen pyörimään nurkkiin, niin saa tarjota. Panhead-aikakauden parannukset olivat hienovaraisia ja tapahtuivat melkein 20 vuoden aikana. Jotakin pysyvää onnistuttiin kuitenkin luomaan: 1953 näki päivänvalon ensimmäinen K-malli, joka kehittyi aikanaan Sportsteriksi ja on tuotannossa edelleen
Sireenin toiminta on täysin mekaaninen: kantapäällä painettava poljin vetää sen varren kiinni takapyörään, jolloin sen pyörintä aiheuttaa äänen. Kuvissa oleva koristereunuksella varustettu satula oli lainassa naapurin Jonelta, mutta nyt omaankin satulaan on saatu hankittua moinen. Maaliruiskun kahvassa oli tietenkin Kari B. ja samalla keulan alun perin kromatut osat ruiskutettiin mustiksi. Uudet tankit ja muut pellit maalattiin Harleyn omalla poliisihopealla, jonka värimallin hankintaan Fiskis ystävällisesti antoi konsulttiapua. Pyörän mukana tulivat sivulaukut ja tuulisuoja, lisävalot rautoineen, vilkut ynnä muut ostelin kotimaisilta romutoreilta, joilla vasta viime aikoina ovat pannupääajan jälkeiset osat alkaneet nostaa arvoaan. Jotta poliisivarustus näyttäisi täydelliseltä, puuttuu vielä radio mikrofoneineen, joka kiinnittyy tuulisuojan taakse ohjaustangon päälle. Hän oli halukas luopumaan tankeistaan ja osoittautui, että ne olivat tähän pyörään juuri oikeanlaiset, ainoastaan vuonna ’66 saatavilla olleet tankit. Ensimmäisenä hankintalistalla olivat viiden gallonan bensatankit, koska poliisipyörä ei olisi katu-uskottava pienillä tankeilla. Lisävalojen värilliset pursuit lights -umpiot tulivat eBaystä, punainen vilkkumajakka puolestaan löytyi Ruotsista hotrod swapistä ja sireenin ostin Vennun ’70 Electrasta. Satulan alla oleva jousikeppi, T-rauta ja satula tuottivat eniten töitä, mutta ne saatiin kasaan pala sieltä, toinen täältä. Vaan eipä ole eBayssäkään vielä näkynyt oikeanlaista. Erona muihin vuosimalleihin on oikeassa tankinpuoliskossa oleva bensahana, melkoinen tuuri. Radiolaatikko puolestaan oli kulkeutunut Hot Biken Mannelle vanhemmasta indonesialaisesta poliisipyörästä. 61 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Pitäisi saada vaan vielä joku asian taitava ompelemaan se paikalleen. löytyivätkin Rusasen Jyrkilta
järjestetty Amerikan Raudan kaikkien aikojen ensimmäinen kadunmiehen kiihdytyspäivä kirjattiin historiaan onnistuneena. Päivän ainoan laukkupyörän parhaaksi ajaksi jäi 13,204 sekuntia. Ilahduttavinta olikin nähdä radalla kalustoa laidasta laitaan aina rodeista pick-upeihin. Amerikanraudat VIIVALLA Harrikoita radalla nähtiin vain muutamia. Mikäli laitteistoa halutaan kehittää edelleen, niin yleisölle näkyvät näyttötaulut aikoineen ja nopeuksineen olisivat mainio lisä, mutta toisaalta selostamossa ahkeroinut Käkö paikkasi puutteen hienosti selkeällä äänellään. Miikka Mäkelällä 12 sekunnin alittaminen jäi varsin lähelle. V esivehmaan kenttäalue täyttyi kiihdyttelijöistä ja yleisöstä jo heti aamusta. Ahdetulla LS-koneella varustettu ’86 Chevrolet Camaro sai parhaaksi ajakseen 12,032 sekuntia. Päivän nopein aika, 9,68 sekuntia, kirjattiin Jukka Kasurisen Hayabusalle, mutta jo toiselta sijalta löytyy yllättäen nelipyöräinen. Toivottu auringonpaiste aiheutti alkuun lieviä ongelmia FHRA:n uudelle siirrettävälle ajanottolaitteistolle, mutta ongelmat saatiin selätettyä jo varhain ja ajoja päästiin jatkamaan täydellä teholla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 20.5. Jarno Lappalaisen hyvä yrittäminen palkittiin ajalla 12,042 sekuntia. Kyseessähän ei kuitenkaan ollut kilpailu lukuun ottamatta mukana olleita Black List -autoja, vaan kuskit ottivat mittaa lähinnä itsestään ja omasta kalustostaan. Ajokkina ’79 Pontiac Firebird. Tämän varikkoalueella lepäilleen neliovisen ’60 Cadillacin olemusta oli tuotu vanteistuksella lähemmäksi nykypäivää. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kari Laukkasen Dodge Dart ja Raine Kitusen Ford Torino olivat päivän kolmanneksi ja neljänneksi nopeimmat nelipyöräiset. Sini Paukkuri ajoi ’70 Dusterillaan ajan 9,86 sekuntia loppunopeuden kiiriessä 232 kilometriin tunnissa, vaikka pito tuntuikin olevan välillä hukassa. Dartille kirjattiin parhaaksi ajaksi 10,480 ja Torinolle 10,560 sekuntia. Lähtöjä vedettiin aurinkoisella Vesivehmaan lentokentällä koko päivä tasaiseen tahtiin
63 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Amerikanraudat VIIVALLA Päivän kovin nelipyöräisten aika mitattiin Sini Paukkurille ja hänen ’70 Plymouth Dusterilleen. Onko se itse Bumble Bee. Ei sentään, vaan Arto Vilkmanin ’77 Camaro, joka päräytti varttimailin tasan 15,5 sekuntiin. 9,860 sekuntia oli myös päivän ainoa autolle mitattu kympin alitus. Jussi Rötkön komeaa ’36 Plymouthia ei nähty stripillä, mutta nostatti se tunnelmaa varikon puolellakin. Helsinkiläinen Jukka Hyvärinen repäisi ’65 Chevy Malibullaan maaliviivan yli ajassa 12,356 sekuntia. Parkkipaikalla olleessa ’70 Pontiac Catalinassa oli avokattoisena ja kaksivärisenä jotain kovin herraskaista. Siistille ’69 Dodge Coronetille kirjattiin kova 12,101 sekunnin aika. Stroker-pikkulohkolla varustettu ratakilpurin näköinen ’80 Camaro suoriutui varttimailista Vesa Rantasen puikottamana ajassa 13,055 sekuntia. Vanhemman pään osallistujakaartia edusti Pasi Puntasen ’53 Chevrolet Bel Air, joka puski neljännesmailin ajassa 14,326 sekuntia
Chevrolet Astro ei ole ihan tavallisimpia näkyjä stripillä. Kari Pelkonen kiihdytti RS Camaronsa maaliin kellon pysähtyessä 11,768 sekunnin kohdalle. Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä Mika Katajan rättikattoisen Pontiacin kohdalla 11 sekunnin alitus oli suorastaan liikuttavan likellä, mutta miehen oli tyytyminen aikaan 11,009 sekuntia. ’72 Chevy Nova ylsi Hara Saarisen ohjastamana 12 sekunnin alitukseen. 64 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Parhaaksi ajaksi rustattiin 11,929 ja loppunopeudeksi 188 km/h. Remmiahdetulla lättäpäällä ryyditetty rodi pysäytti kellon aikaan 14,266 sekuntia. Henna Rouvinen käskytti ajokkinsa maaliin reilussa 16,5 sekunnissa. Kalu Kallio oli päivän ainoa radalle uskaltautunut roddari ’30 Ford Coupellaan. Jarkko Waskisen El Camino oli päivän nopein katoton auto ajalla 11,936 sekuntia. Jouni Kukkosen ’65 Mustang Fastbackin kohdalla ruutulippu heilahti ajassa 12,935 sekuntia
65 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kympin alittamiseen ei olisi tarvittu kuin 0,001 sekuntia kovempi veto. Tällä kertaa kovimmaksi ajaksi mitattiin 10,706 sekuntia. Harrasteparkin harvinaisempaa antia – ’39 De Soto. Aiemminhan auto tunnettiin raikkaasta punaista ja hopeaa yhdistelevästä ulkoasustaan. Klassikkolähdössä Pekka Jaakolan ’60 Corvette ja Jarmo Tynjän ’55 Chevy. Kolmannen sukupolven Camaroiden lähdön vei nimiinsä etualalla kaasutteleva Jari Grönlund aikaan 13,529 sekuntia. Janne Uskalin ’85 Buick GN nosti lähdössä ujosti etutassujaan. Ajaksikin kirjattiin kelpo tulos, 12,450 sekuntia Timo Lehtimäen pirteänkeltaisen ’71 Ford Torinon aikakorttiin kirjattiin 14,441 sekuntia. Mika Salonen kävi kokeilemassa ’75 Ford F250:nsä menohaluja. Pekalle tuli ajaksi 12,075 ja Jarmolle aavistuksen parempi 11,723 sekuntia. Viime kauden Black List -mestarin, Jari Sinisalon ’67 SS Camaro on saanut pintaansa uuden mustan värin. Hyötyajokki kipaisi vartin reippaaseen 14,312 aikaan. Jani Virtasen ’72 Pontiac Firebird hehkui komeine maalipintoineen kilpaa auringon kanssa
66 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kello pysähtyi parhaimmillaan aikaan 13,780 sekuntia. Marko Tuunasen Angliakin kävi pyörähtämässä radalla, mutta kärsi vaihteisto-ongelmista, eikä näin ollen saanut tällä kertaa kunnon aikaa. Mies kävi hakemassa autolleen 12,279 sekunnin aikakortin. Nähtiin radalla yksi liukkaasti liikkunut Sporakin. Uuden Camaron olemus muuttuu radikaalisti ilmajousituksella ja sopivilla vanteilla. Marko Koseniuksen tyylinäyte ’71 Buick GS:llä. Lähtöviivalla Ari Viinikainen ja ’64 Corvette Sting Ray Roadster. Riku Nykäsen ’63 Impala näytti Ilmailumuseon pihalla seisoneiden koneiden rinnalla aivan siltä kuin se kuuluisi kalustoon. Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä Leo Laurellin Veten uusi väritys ei jää huomaamatta
Hotroddareiden ylijäämävarastoa. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kerrassaan upea auto. COE:t ovat tällä hetkellä kovassa huudossa ja Jokimaalla nähtiinkin yksi tämän hetken maukkaimpia kotimaisia toteutuksia niiden saralta. Parasta ennen -päiväys lienee mennyt jo, mutta tämä vanha Englebertin rengas telineineen sopisi hyvin vaikka tallirekvisiitaksi. Allekirjoittanut koki suurta sielujen sympatiaa nähdessään tämän kotikutoisen oloisen aakkoskilpurin, jonka pellin alla puhuu fourbangerin vanha voima. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Päijät-Hämeen Mobilistien 20-21.5. järjestämä rompetori veti Lahden Jokimaan raviradan kaviouran täyteen vanhaa autokalustoa ja keskiviheriön pullolleen myyjiä. Toteutuksesta vastaa Ämmälä Hot Rod Garage. Emalija peltikylttien kirjo oli laaja niin aihemaailmaltaan kuin kuntoluokitukseltaankin. Jokimaan rompetori Antti Asunmaan ’59 Cadillac Coupe De Ville ei jätä paljoa toivomisen varaa viimeistelyn suhteen
Loputtomassa takatalvien ketjussa pieni keväinen katkos osui vappupäivälle ja näinpä myös Jyväskylän perinteinen vappucruising päästiin ajamaan mitä mainioimmissa olosuhteissa. Tänäkin vuonna paikalla arvioitiin olleen 1 000-1 500 harrasteajoneuvoa. Nyt autoon on saatu jo tuoreet Suomi-kilvet. Muutoksista huolimatta on varmaa, että kesäkausi avataan Jyväskylässä vappuhumussa cruisaillen. Timo Riihelän Kustom-Chevy on saanut uuden maalipinnan kuluneen talven aikana. Monipuolisuus on rikkaus, mutta nykyisen kalustomäärän liikennöinti ilman liikenteenohjausta muun vappuliikenteen seassa alkaa olla melkoinen haaste. Kerrassaan upea kiilto! Jyväskylän VAPPUCRUISING Teksti ja kuvat: Jukka Toivakka Näin keskikesän aikaan on hyvä muistaa, mistä kaikki oikein alkoi. Vuosien saatossa tapahtumasta on muodostunut mobilisteja, tuunaajia, moottoripyöräilijöitä ja muita harrastajia yhdistävä ajoneuvokarnevaali. Kokoontumispaikkana on toiminut jo usean vuoden ajan Seppälän kaupunginosassa sijaitsevan automarketin parkkipaikka. Kauppojen aukioloaikojen vapautumisesta hullaantuneen tuulipukukansan rynnistäessä otsa rypyssä ostoksille, kuin minä tahansa maanantaina, harrastajat joutuivat sovittelemaan kulkupelinsä Avensiksien ja muiden muovikippojen sekaan. V appucruisailulla on Jyväskylässä pitkät perinteet. 68 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Todennäköisesti joudutaan miettimään myös jonkilaista ajoneuvoryhmien erottelua ja cruisingletkan porrastusta kaupungin keskustan ruuhkautumisen estämiseksi. Tämä ’56 Cadillac Sixty Special ilmestyi syksyn viimeisiin cruisingeihin vielä puuhakilpien turvin. Varhaisharrastajat ovat kiertäneet kaupungilla vappumarssien seassa jo 70-luvulta alkaen. Virallisemmin jenkkiautoilijoiden vappukokoontumiset alkoivat 90-luvun alkupuolella, ja Jyrki Taipale ACC Jyväskylästä muistelee ensimmäisessä kokoontumisessa olleen noin 150 autoa. ”Ensi vuonna onkin edessä uuden kokoontumispaikan etsiminen”, kertoo Taipale
Kosti Kettusen ’62 Bel Airissa yhdistyy tuningpiireistä tuttu bling bling -elämää nähneeseen laulukuosiin. Tulenpunainen ’69 Pontiac Le Mans kuuluu Keijo Jokiselle. Jarmo Kaplin ’57 Mercury Montereyssä on sopivasti patinaa ja ilmajousituksen tuomaa mataluutta. Tämä kustomoitu Camino on siirtynyt omistajansa Sami Hartikaisen mukana somistamaan Jyväskylän katuja muulloinkin kuin vain vappuna. Eero Ruotsalaisen ’57 Chevyssä on Canyon Coral -sävyinen väritys hillityllä patinalla. Konepellin alta löytyy 383 Commando. Pinstripetaiteilija Pasi Tuominen oli lähtenyt Pylkönmäeltä asti cruisailemaan ’38 Plymouth street rodillaan. 69 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Markku Peuran ’53 Cadillac on usein nähty osallistumassa esimerkiksi mobilistien talviajoihin katto alhaalla. ’70 Cadillac DeVille hillityine siipineen on selvä 50-luvun Caddyjen perillinen. Veera ja Jukka Kokkonen olivat liikkeellä harvemmin Suomessa nähdyllä ’68 Plymouth Sport Furyllä. Pinnavanteet sopivat kokonaisuuteen mainiosti. Voiko Siipi-Impaloita olla tapahtumissa koskaan liikaa. Paremmin taitaa kuitenkin avoautoilu sopia ensimmäiseen kunnon kevätpäivään. Lea Riihimäen ja Kai-Petteri Pasasen Dusterissa on scooppeineen ja vauhtiraitoihin sointuvine turvakaarineen kunnon race-meininkiä
Suosio oli helppo ymmärtää, kun kerrankin pääsi tontille ilman kymmenien minuuttien jonotusta ruuhkaisessa keskustassa. Tämän vuoden toukokuussa käytössä oli ensimmäistä kertaa myös itse lentokenttäalue, joka täyttyi sekin nopeasti. Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty kokoontuminen saavuttikin pian niin suuren suosion, että parkkialue täyttyi ääriään myöten jo ennen iltakuutta. Malmin Pre-Cruise Lähellä Helsingin keskustaa sijaitseva Malmin lentokenttä kerää paikalle hyvin myös muilla kuin harrasteautoilla saapunutta yleisöä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FHRA:n muutettua toimistonsa Malmin lentokentän päärakennukseen heräsi ajatus esicruisingin järjestämisestä lentokentän parkkialueella joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina, kun Helsingissä on perinteisesti totuttu kokoontumaan Kauppatorille. Espoolaisen Pasi Saarimaan pätkämallin ’76 Chevy ”Stuntvan” on 70-lukua henkivässä stuukissaan yksinkertaisesti ihana! 70 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Toukokuun alun pre-Cruisen aikaan lämmintä oli parikymmentä astetta, joten mikäpä oli vedellessä ’60 New Yorker -avolla katto alhaalla. Auto ei ole pelkästään karamellin näköinen, vaan myös kulkee rivakasti. Nättilinjaista mallia valmistettiin aikoinaan vain 556 kappaletta. Yksi tulevaisuuden parhaista kustomaihioista, viimeinen puukylkifarmarijättiläinen on jo aloittanut selkeän patinoitumisen. FHRA:n toimitusjohtaja Lequ Laurell tuli paikalle Hot Wheels -autoja muistuttavalla C3-Vettellään
Lisävalot tuovat vahvaa Suomi-nostalgista tunnelmaa. Kentän vahvin patina oli takuuvarmasti Harri Leskisen A Coupessa. Kyllä, sekin tuli ajamalla paikalle! Timo Mäkelän ’80 Chevrolet Monza kuuluu myös Blacklist-kilpureihin ja kulkee varttimailin 10 sekunnin tuntumiin. Omaperäisesti muotoiltua korimallia tulee todella harvoin vastaan. Gassereihin hullaantunut Hairetdinin Aki rakensi tälle kesälle ”Brutal Bastard” ’55 Chevylleen oikeantyylisen vetoauton. 71 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Voi hyvällä syyllä sanoa, että squarebirdit olivat liikkeellä sankoin joukoin, niitä oli nimittäin Malmilla ainakin kolme. Tämä Challenger onkin yksi harvoista uutena maahantulleista yksilöistä. Osku osallistuukin autoineen Blacklist-kiihdyttelyihin. Osku Merikannon Swinger on niitä laitteita, jotka näyttävät kulkevan kovaa paikallaankin. Masa Martikaisen HOT-30 liikkuu nykyisin kokonaisuuteen sopivan nostalgisen Chevyn W-moottorin voimin. GMC Gasser Haulerin hytin patina on aitoa, ja sen uusi lava on saatu todella uskottavasti näyttämään vanhalta. Perttu Sihvolan ’69 Camaro toi oransseine raitoineen vahvasti mieleen sen Kaireniuksen Miken 90-luvun alussa rakentaman avon, josta oli puhetta parin numeron takaisessa Camaro-jutussa
Pre-Cruise Jäderholmin John oli liikkeellä ’62 Impalallaan, joka on yksi harvoja ennen uustuontiaikaa maahan tulleita kaksiovisia hardtopeja. Porvoolaisen Mikael Sjöströmin ’65 Mustangin turkoosi-valkoinen väriyhdistelmä varmasti jakaa mielipiteet, mutta harvoin näkee näin raikkaasti massasta erottuvaa väritystä! Liekö Pirttisen Eeron vanhan kiihdytys-Challengerin syytä, mutta Tommi Buddasin keltainen ’73 vei ajatukset vahvasti 80-luvun alkupuolelle. Mitä lienee pellin alla, kun konepellin scooppia on jouduttu noin reilusti kasvattamaan. Honolulu on sittenkin Etelä-Haagassa. Huhtamäen Janin vastikään myymä ’32 Roadster ja Seppälän Samin Hudson tervehtivät väkeä portinpielessä. 72 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Ripeästi liikkunee tämäkin. Tämän kevään 3-numeron kannesta tuttu Taskisen Samin Mercury oli saanut ne jutussa mainitut ilmajouset ja lipui entistäkin matalammalla. Marko Räsäsen toisen sukupolven loppupään Trans Amissa on mukavasti pro touring -henkeä. Jari Vesterbackan ’56 Handyman on todella nätti laite, jonka katolle olisi helppo kuvitella surffilauta
...TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. Tapani Iivanainen +1561 632-5154 Seija Iivanainen +1561 632-5153 Of. Esim. Esim. ce 1 803 796 5183 Email: benzboy@benzboy.com WWW.BENZBOY.COM EXPORT USA KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. HINNAT ALK. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. HINNAT ALK. ILMAN VÄLIKÄSIÄ SUORAAN USA:STA Amerikan autot, 4x4 Pick-upit, Moottoripyörät, Varaosat, Tuning, Erikoisvanteet, Ebay. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. Valitse etupaneli 3. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Osta suoraan ilman välikäsiä! S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 1. Valitse soitin 2. kaasuttimet. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Valitse nupit Avoinna ark. 20 € Paimelan Ranch esittelee: Joenkulmantie 2, 17130 Vesivehmaa, puh 020 741 8040 Gulfhuoltoasema Amerikan Autot Oheistuotteet Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! Katso lisää ja pyydä tarjous: www.sk-autosound.. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. La: 11-23 Su: 11-16 (Perhepäivä) Ku va : Ki m Jo ha ns so n Niittylänpolku 7 • 00420 Helsinki • p. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. 20 € ...ja maalauskuntoon! Rae-, lasikuulatai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. 0400 439 741 • info@huoltopalvelukettunen.fi • www.huoltopalvelukettunen.fi Osat puhtaaksi... irto-osat ja vanteet. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
Cruisailijat löysivät kuitenkin paikalle sankoin joukoin. Etualalla ’66 Chrysler 300 ja taustalla ’68 Plymouth Barracuda. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Cafe Racing Kerava -nimellä tunnetut Keravan cruisingit järjestettiin toukokuussa Ali-Keravantien Nesteellä perinteisten kokoontumiskulmien ollessa remontissa. Eräs ystävällinen kanssacruisailija huolehti taustamusiikista tällä omavalmisteisen oloisella ämyrillä. Jari Kaiposen ’73 Vegan käyntiäänet herättivät kunnioitusta. Hyvin kuului! 74 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Auto on tuttu näky Blacklist-kahinoissa. 60-lukulaisia Mopareita tuntui olevan liikkeellä poikkeuksellisen paljon. Hairetdinin Aki cruisasi paikalle ’67 ”Official Pace Car” avo-Camarollaan, jolla on paikkansa miehen erilaista nostalgista kisakalustoa sisältävässä tallissa. Cafe Racing Kerava Suojasalon Mikin perhekuljettimena toimii tällä hetkellä kookas neliovinen ’73 Plymouth Fury III
75 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Päivän parhaat sämpylät tarjoilivat viime lehden kannessa esiintymisen jälkeen ilmajouset alleen saanut Sami Taskisen ’50 Mercury sekä Marko Kutvosen scallopein koristeltu ’52 Buick Riviera. Rodikalusto loisti miltei poissaolollaan lukuun ottamatta Mikko Salosen ’34 Ford Tudor Sedania. Kuten eräs savolaissyntyinen harrastajakollegani asian ilmaisisi – oikeesti iso farkku. Tämä ’72 Pontiac Grand Ville Convertible kuuluu Haapsalun American Beauty Car Show’n taustajoukoissakin toimivalle Mike Elemolle. Konepellin läpi puskeva scooppi kielii myös menohaluista. Tämä raikas ’67 avo-Galaxie oli yksi niistä. Racing -tunnelmaa toi paikalle Juha Bernerin ’66 Plymouth Valiant Commando, jolla ajetaan oikeastikin kilpaa. Ari Liuksen upean ’56 Chevyn väriyhdistelmä on se paras mahdollinen, ainakin allekirjoittaneen mielestä. ’66 Plymouth Belvedere STW on suorastaan massiivisen kokoinen laite. Paikalla näkyi paljon tarrakilpisiä ennennäkymättömiä autoja, mikä kielinee vilkkaasta uustuonnista. Tämän C10:n patina ja värimaailma hivelivät silmää
Teksti ja kuvat: Pekka Mannermaa Perinteiseen tapaan äitienpäiväviikonloppuna järjestetty Oulun American Car Show on totuttu tuntemaan kovatasoisena näyttelynä, eikä pohjoisen suuruus pettänyt tälläkään kertaa. Kattoa on chopattu edestä 2” ja takaa 3”, ja kokonaisuudesta on saatu todella linjakas. Pitkän linjan rakentaja Björn Åströmin ’54 Chevy Dreamliner on eräs viime aikojen tyylikkäimpiä kustomautoja Ruotsissa. Tekniikkana on 225 hv:n 289-kahdeksikko. Vähäeleinen, mutta tyylikäs hyötyajoneuvo on rakennettu pääosin jenkeissä. Letukka tuli näyttelyyn Luulajasta. Norjasta tuli Kjell Ivar Seipajaervi, jonka ’66 Coupe DeVillen alla pyörivät Ruotsissa suositut ylikokoiset vanteet ja jousitus säätyy ilmapusseilla. Teemu Kulmalan kovia kokenut Oldsmobile 76 ’50 on selkeästi vielä työn alla, mutta tukevasti jo rekisterikilpien välissä.. AMERICAN CAR SHOW OULU Tämmöistä ei meidän kylällä olekaan vähään aikaan näkynyt… Jukka Sarviston ’57 Studebaker President on mielenkiintoinen automalli, jossa vanhaa korimallia on tehtaalla päivitetty ajanmukaisilla siivillä ja muhkeilla puskureilla. Susanna Muurin nätti Chevy pick-up vuodelta ’52 on varustettu 350-koneella ja ilmapusseilla. Harkituilla keulan ja perän muutoksilla sekä sivutolpan kallistamisella auto näyttää paljon pidemmältä kuin alkuperäinen viisnelonen. Lopputulos on Chryslerin rinnalla melko mieto, mutta ehkä juuri siksi myös sympaattinen. 76 AMERIKAN RAUTA 5/2017 Patina ja keskeneräisyys on ihan ok, jos runkopalkit hyväilevät maan pintaa. 1960-luvun ensi puoliskon Cadillacien arvostus on kovassa kasvussa
Elisabeth Berggrenin Skellefteåsta matkannut Chrysler Saratoga on entisöity alkuperäiseen loistoonsa sisustusta myöden. Kevyt etunoja ja matala alusta tekevät autosta varsin linjakkaan, vaikka katto onkin ”tehtaan säädöissä”. ”GoMangoa” sysää 5,7-litrainen Hemi ja maksimaalinen määrä kumia/neliömetri tekee parhaansa, että voima siirtyisi myös pikitien pintaan. Paras somistus tuli toiminnallisesta osastosta jossa hääräsi myös pinstrippareita. Sauli Annalan ’35 Ford Coupe liikkuu Fordin valmistaman 302:n voimalla. Osastolta löytyi Erno Komulaisen kustomoitu ’41 Ford Coupe, Jussi Luntamon Rolling Bones-tyylinen kolmenelonen ja Petri Häkkilän päivä päivältä hienommaksi kehittyvä A-Roadster Pick-up. Tarkoituksena on konservoida Fordin ulkokuori tähän kuosiin. Knuuttila Motorsportin Pro-Street Duster on mielipuolisen hieno showauto, jonka jokainen yksityiskohta on hierottu loppuun saakka. Pro Touring -henkinen Chevelle on ollut perheessä pitkään, tämä on sen kolmas versio. 406 stroker-pikkulohko on viimeistelty tappiin, häikäisevä alumiinisisusta on virheetön ja ulkokuoren viimeistely sekä graafinen ilme ovat huipputasoa. Olli Keräsen ’67 Ford Customin auringonpolttama ilmiasu on hankittu Los Angelesin lentokenttäpoliisin virka-autona. LS1:llä ja Kenne Bell 2.1 -ahtimella varustettu auto toimii perheautona ja tarvittaessa sillä pääsee myös ripeämmin kioskille tai vaikka kalaan pohjoiseen. Kunnostustoimenpiteiden paino on tekniikassa, jonka sydän on 302-pikkulohko. Exner-ajan parhaat tuotteet ovat upeita myös neliovisina. Pistons-ryhmä liikkuu aktiivisesti äärimmäisen tyylipuhtaalla kalustolla. Koriltaan lähes koskematon ja aika vekkuli kaksiovinen Ford on tullut Suomeen vuonna 2004, mutta työn alle se pääsi vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Häijy 2006 Charger R/T on Antti Tunkkarin stressinpoistaja. Tero Niemeläisen käsistä tulee tunnetusti tarkkaa jälkeä. Ouluun oli tullut useita näyttäviä siipiautoja Ruotsin puolelta. 77 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Kliini ’68 Camaro Shafiroffin 427 Dart -moottorilla on napakka paketti. Onko harvemmin Ponussa nähty ”mattolaituri” tehtaan jäljilta, jää arvoitukseksi. Avomallinen ’60 Buick Invicta ei paljoa muutoksia tarvitse, jotta lopputuloksena on lowrider-henkinen customauto. Tuplapinkki ’59 Dodge Custom Royal D500 -avokas on auto, jossa 50-luvun avaruusaika on puhtaimmillaan. Ruotsin puolelta saapui myös Ulf Lithner ’57 Pontiac Star Chiefillä. Sen omistaa Tuire Mäkinen, sen sijaan nuori mies kerkesi ampaista jo seuraavaan kohteeseen ennen kuin ehdimme kysyä hänen nimeään. Harmi, että tuo rekisterikilpi ei keskustele ihan samalla kielellä… American Car Show Oulu Mainiota huoltoasemadioraamoja voi rakentaa valmiista 1/43 pikkuautoistakin, varsinkin kun arkkitehtuurikin on tyyliin sopivaa. Sören Burmanin yksilön optiolista on aika lailla tapissa. Piteåsta tulevien Tina ja Niklas Grefven yksilö on varustettu ilmajousilla ja connie kitillä. Carson-kattoinen kustomoitu ’53 Chevy on rakennettu aikanaan USA:ssa. Kaikkien pikkupoikien ystävä Martti on ’55 Chevy pick-up. Norjalaisen Ove Larsenin autossa SS-maski on korvattu alumiinisella versiolla, joka korostaa auton harkittua ulkonäköä. Luulajassa menee kustomporukoilla hyvin! Moni arveli, että Rezin uusi Shovel Chopper on rakennettu viime vuoden voitokkaasta pyörästä, mutta tämä olikin uusi konstruktio. Fender skirtsien kanssa se tekee ennestäänkin melko kookkaasta autosta vielä pitemmän. Marko Rahmberg on päivittänyt helmiäisvalkoista väriä siisteillä liekeillä, joissa on sopivasti kustomtyyliä. Laatu ja tyyli ovat edelleen huippuluokkaa. Cruiser skirtit, upotetut lake pipes -pakoputket sekä ohjaamon keskikonsoli kielivät ehkäpä 80-luvulle asettuvasta rakennusajankohdasta. 78 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Rakentajana on Kari Alakoski
GMC-pickiksen sininen flakemaalaus ei oikein pääse oikeuksiinsa valokuvassa, mutta tyyli on hyvin klassinen. 79 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Huolella madallettu ’65 F100 poikkesi modernimpine vanteineen tapahtuman yleisestä linjasta, mutta näytti erittäin hyvältä. Viva Las Vegas Rockabilly Weekend ’49 Cadillac ja Texas-tyyliset” long horn” -sarvet keulassa. Teksti ja kuvat: Kari Kylmäniemi Huhtikuun puolivälissä järjestettiin jo 20. Vaikka kyseessä on ensisijaisesti lifestyle-tapahtuma eikä autonäyttely, tarjoaa rokkiviikonloppu paljon nähtävää nimenomaan vanhan liiton rakentelutyylistä kiinnostuneille autoihmisille. ’63 Farkku-Chevyssä oli maukas oranssi maalaus flake-punaisin liekein ja scallopein. kertaa Viva Las Vegas Rockabilly Weekend. Kotimainen virkavalta voisi olla eri mieltä niiden sijoittelusta
Auto oli myös hyvä esimerkki siitä, miten mattamustaa käytetään tyylikkäästi. Suomessa taitaisi tämmöisellä liikkumisesta tulla aika äkkiä sanomista… ’58 Edsel ei kaipaa kuin kivan maalauksen ja tontituksen näyttääkseen oikein aistikkaalta. Pellille hiotusta shoeboxista on jätetty kaikki turha pois. Harvinaisen tyylikkäästi 60-luvun alun old skool -tyyliin rakennetun ’57 Chevyn teal-väriset liekit toivat hienon säväyksen hopeanharmaalle pohjavärille. Yksinkertainen on kaunista. Tämä ’51 Pontiac oli yksi suosikeistani tontilla. Tässä jäätelöautossakin oli ilmajousitus. Viva Las Vegas 80 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tear drop -valot ja Edselin takapuskuri istuivat mainiosti linjoihin. Tämä ’58 Cadillac oli valjastettu mainostamaan tapahtumaa
Kanariankeltainen ’55 Chevy Delray – toimii. Kypärä kutosella ja kuudella kaasarilla! Tämän härskin rottarodin käyntiääni vastasi ulkonäköä. ’59 Edsel Villager oli saanut tyylisuunnasta vihjaavan kilven. Viimeisen päälle suorakylkisessä Buickissa oli melko omintakeiset fender skirtit. Luiskaperä-Letukan flake-vihreät liekit toivat satiininmustalle pinnalle hyvän kontrastin. Perjantaina tapahtuma-alueella ei ollut vielä tungosta. 81 AMERIKAN RAUTA 5/2017
Dukes-kerhon kalustoon kuuluva ’59 Impala saapui paikalle Los Angelesista, ja oli lowridereille poikkeuksellisesti chopattu. Tästä ei Nash Metropolitan taida härskimmäksi tulla. ’54 Chevy ei paljon muuta kaipaa. Viva Las Vegas 82 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Satiininhimmeä pääväri oli toimiva valinta. Tämä on joskus saattanut olla ’59 Impala. Tiki-vaunun katolla kasvoi heinää. A Coupe kuin suoraan oppikirjasta. Kustomeita, Pin-upia ja rock`n`rollia, siinäpä koko Viva Las Vegas kiteytettynä
Mieto Bellflower-tyylinen kustomointi sopii ’55 Chevyynkin. Ei hoppu hyväksi ole. Supreme ja leveä valkosivu sopivat Cadillaciin kuin nenä päähän. 83 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Alaosan maalausta odottanut Fleetline oli aika mielenkiintoinen näky. Näinhän se menee. Koska kyseessä on nimenomaan rockabilly-tapahtuma, myös ulkolavalla esiintyi useita bändejä. Peltivalmis ’40 Merc, kustomien aatelia. Eipä lähteneet tytöt matkaan, vaikka jantteri heilutteli paksua dollarinippua
Teksti: Mikael Forsman • Kuvat: Mikael Forsman, Kirsi Ojaniemi Päätimme Kirsin kanssa TV-sarjojen tyyliin asettaa itsellemme tiukan aikataulun, minkä aikana tulisi hankkia ja rakentaa pari autoa Amerikan maanperällä. päivässä toteutimme racing henkisen Mercury Cougarin vuodelta 1967 sekä sille tyyliin ja vuosilukuun sopivan hinurin. 12. Los Angeles toLahti #1 Welder Up osallistui useammalla autolla Mopars on the Strip -tapahtumaan. Rakenteluvaihe on tätä kirjoittaessa onnistuneesti takana ja lehden ilmestymisen aikaan olemme lähteneet projektin seikkailuvaiheeseen, ajomatkaan Los Angelesista Lahteen, minne auto tulee esille Jenkkiautonäyttelyyn. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Esille oli tuotu uutuusrakennelmia, kuten ahdettu nelivetoversio Dodge Chargerista sekä 30-luvun Union-bensankuljetusauto, joka on varustettu Cumminsin 4BT-koneella, NV 4500 -laatikolla ja hydraulisella jarruilla ja joka käy ainoastaan biopolttoaineella. Lapualaisen Heath Garagen Tomi Kangas innostui kerrottuamme hänelle aiheesta ja sen mukanaan tuomasta haasteesta ja koska tarvitsimme osaavaa työvoimaa, lähti Tomin mukaan rakenteluprojektiin
Kromi kiilsi kilpaa toinen toistaan upeamman maalatun ja varustellun rekan sekä lava-auton välillä. Tapauksesta uutisoitiin laajasti, ja kaadosta löytyy videoita YouTubesta. Bob tunnetaan kuuluisan 2500-heppaisen ”Hurst Hemi Under Glass” Barracudan kuljettajana. Lähtölentomme myöhästymisen vuoksi uhkasi lyhyt vaihtoaika seuraavaan lentoon koitua haasteeksi. Chicagon kentällä piti laittaa juoksuksi ja etuilla härskisti, mutta se kannatti, sillä minuuttia ennen koneen ovien sulkemista istuimme posket punaisina omilla paikoillamme, matkalla Vegasiin. Mopars on the Strip. Tomille länsirannikko oli kokematta, joten päätimme osittain siitä syystä aloittaa matkamme kuuluisan Las Vegasin pelikaupungin kautta. Mopars on the Strip -tapahtuma noudattaa sama kaavaa kuin Ruotsin Orsan lentokentälläkin järjestetty tapahtuma. Eikä sen kyydissä ole muutenkaan montaa ollut. Auton vaurioituneita korinosia oli tuotu tapahtumaan esille ja se oli taas ehjä, mutta meno oli huomattavasti maltillisempaa. Tapahtuman kruunasi kuuluisan stuntmiehen ja drag racing-kuljettajan, Bob Rigglen läsnäolo. Ei siksi, että olisimme halunneet kokeilla onneamme lukuisilla kasinoilla, vaan onhan se yksi maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Kangas on ainoa skandinavialainen, joka on koskaan päässyt auton kyytiin. Lisäksi Las Vegas Motor Speedwaylla järjestettäisiin lauantaina Mopars on the Strip -tapahtuma, josta matkamme Amerikan maaperällä olisi hieno aloittaa. Keskipisteenä ovat jokamiehen kiihdytysajot, autonäyttely ja swap meet. Tomi Kankaan ensi kokemus länsirannikosta ja uuden autoprojektin alku ei olisi voinut vauhdikkaammin alkaa kuin tupla-V8-rodin koeajolla, jolla adrenaliini nousi kattoon. Miehet selvisivät säikähdyksellä, mutta kieputuksen seurauksena auto vaati pajalle vientiä. Mopar-tapahtuman jälkeen siirryimme toiselle monista alueen radoista, jonka varikolla järjestettiin samanaikaisesti Las Vegas Semi Truck Show. Viime vuonnahan Bob ajoi TV-sarja Jay Leno’s Garagen kuvauksissa auton ympäri, itse Jay Leno kyydissään. Los Angeles toLahti #1 A merikan matkamme alkoi käynnillä viihdekaupunki Las Vegasissa. Tapahtuma oli samalla hänen jäähyväisesiintymisensä. 85 AMERIKAN RAUTA 5/2017
JouVaikka kyseessä oli Mopar-tapahtuma, myös muunmerkkisiä muskeliautoja nähtiin paikalla. Yhteistyössä Mopar-tapahtuman kanssa olivat sekä paloettä poliisiviranomaiset, eikä ole Jenkeissä outoa nähdä näyttäviä poliisiautoversioita stripillä, sillä viranomaisilla on omat yksikkönsä, jotka tukevat kisailua ja rakentelua. Tapahtumien jälkeen pääsimme tutustumaan erääseen paikalliseen Hot Rod -rakentajaan ja hänen talliinsa, jonka jälkeen suuntasimme nokan läpi aavikon upeassa auringonlaskussa kohti Kaliforniaa. HOT ROD Power Touriin kokonaisuutenaan osallistuu useita tuhansia autoja, joista muutama sata matkustaa seitsemään eri kaupunkiin seitsemän päivän aikana. Päivittäiset siirtymät ovat suunnilleen kolmesta kuuteen tuntia. Kun Mercury Cougar on pitkään ollut allekirjoittaneen mieleen, se siirtyi pian listan kärkeen. Welcome To America! Isänmaallinen autonrakentelu. Osallistuin Kirsin kanssa vuonna 2002 samaiselle Tourille Mexico-henkisellä Lowrider Beetlellä saaden long distance -pokaalin, joten konsepti oli tuttu, mutta kauan on mielessä kypsynyt idea palata takaisin ja yllättää jollain uudella ajokilla. Ajatusta vahvisti idea tehdä klooni 60-luvun kilpa-autosta, silloisesta Trans Am Racing -sarjasta, mutta eri sävyillä ja kadulle rekisteröitynä. Lämpö kohosi yli 30’C –asteen ja aurinko alkoi täyttämään huvenneita D-vitamiinivarastoja. Kun projektia lähdettiin toteuttamaan, ei ollut kuin aavistus mahdollisista potentiaalisista Cougareista, josta voisi lähteä liikkeelle. L.A. Ne kun houkuttelevat nuoria pysymään poissa. Kun vuoden 2017 Power Tour julkaistiin ja reitti oli selvillä, vahvisti se ajatuksen ajaa Amerikan halki valtaosin maan vanhimpiin valtateihin kuuluvaa Lincoln Highwayta pitkin San Franciscosta New Yorkiin. to Lahti Mopars on the Stripissä nähtiin myös Bob Rigglen jäähyväisesiintyminen faneilleen. Koko Mercury-projekti sai alkuunsa toiveesta osallistua amerikkalaisen HOT ROD -lehden järjestämälle, HOT ROD Power Tourille. Suunnitelmat alkoivat enimmäkseen pyöriä Lincolneissa ja Mercuryissä, ja monta villiä visiota syntyi. Sunnuntaina aloitimme päivän tehokkaasti varhain aamulla Pomona Swap Meetillä, josta etsimme tulevaan rakenteluumme tarvittavia osia, varusteita ja työkaluja. Pomonan jälkeen kävimme tekemässä Los Angelesissa kaupat Cougarista ja illaksi ajoimme Gene Winfieldin alueelle Mojaveen, missä matkamme varsinainen osuus maanantaina alkaisi. 50-vuotias Cougar uuteen uskoon. Yksi niistä oli House Of Kolorin Kandy Tangerine -sävyllä maalattu Willys Gasser. Väriksi tulisi sininen ja valkoinen Suomen lipun värityksen mukaan ja kilpa-auton numeroksi numero 100, joka kuvastaisi itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Päivä sujuikin nopeasti, sillä nähtävää Pomonassa riitti silmänkantamattomiin. Se olisi se, mitä rakennettaisiin. Tomi kuvasi illalla hyvin matkaamme siihen mennessä, että hän on kahden päivän aikana nähnyt jo yhtä paljon kuin vuodessa Suomessa. Se on maailman suurin, viikon kestävä road trip muskeliautoille ja hot rodeille. huumeista ja muusta rikollisesta. Matkan varrella pysähdytään pajoille ja ruokailemaan ja illaksi saavutaan aina uuteen kaupunkiin, jossa järjestetään autonäyttely ja cruising-ilta ohjelmineen. Myös osia äsken romutetusta Barracudasta oli tuotu esille. 86 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Osa stopeista on eri moottoriradoilla, joilla voi myös ajaa omilla autoillaan eri lajeissa
Tilasimme myös osia, jotka yli 50 vuotta vanhassa Cougarissa ovat tyypillisesti parhaat päivänsä nähneet. kossa oli enimmäkseen huonoja projekteja, mutta myös jokunen hyvä. Autoa alettiin varustamaan tulevaan maalaukseen ja sitä ennen tehtäviin peltija pohjatöihin. Olimme valinneet etukäteen väreiksi House Of Kolorin tuotteet. alkoi aamupalamme jälkeen ajolla Lancasteriin, mistä hankimme auton purussa ja rakentelussa tarvittavia työkaluja ja tarvikkeita. Pomonan Swap Meetissä oli lämmin kevätpäivä, juomat maistuivat ja tehtiin löytöjäkin, pikkuosista korjaamomanuaaleihin ja koulubussiin. Cougariin on haasteellisempi löytää uusia osia kuin Mustangiin, mutta West Coast Cougarista saatiin kaikki tarvittavat osat muutamassa päivässä. Ensimmäinen ajo läpi ruuhkaisen Losin liikenteen sai sopivasti aistit hereille, enimmäkseen hyvissä tunnelmissa edeten. Maanantai 24.4. Kun ne oli saatu kuntoon ja asennettua, Tomi jatkoi vielä pohjatöiden parissa iltamyöhään saakka. Eipä tainnut Fordin F-ohjelmistossa olla tällaista korivaihtoehtoa uutena vuonna 1956. Kauppareissun jälkeen alkoi Cougarin purku. Dieselvehkeitä ulkoilutettiin myös ahkerasti Las Vegasin radalla. Tomin vankan kokemuksen ja ahkeruuden ansiosta toivottua tulosta syntyi kuitenkin nopeasti. Kaupan ja paluumatkan jälkeen aurinko oli jo ehtinyt laskea mailleen, kun kurAuringon alla kilpaa paistattelivat kuumimmat Mopar-muskelimallit. Tiistai-iltana Gene tuli vielä omilla ”entisajan peltityökaluillaan” oikomaan lokasuojan ja konepellin välistä rakoa ja tarkistamaan pohjatyöt ennen pintaan ruiskutettavaa primeria. Ja muutamat kalsarit. 351 Cleveland -moottorilla varustettuun 1967-malliseen Cougariin oli vaihdettu tärkeimmät tekniikan kulutusosat ja auto ostettiin suoraan päivittäisestä ajosta. Keskiviikkona 26.4 alkoi turvakaarien suunnittelu ja valmistelu. Tiistaiaamu alkoi yhdessä Gene Winfieldin kanssa hänen toimistollaan olevia varustelulehtiä selaamalla. Niitä olivat esimerkiksi kojelaudan päällinen, vilkkuviiksi sekä uusi sekventaalinen sähköjärjestelmä takavaloille. Annoimme arvoa toimivalle tekniikalle, jolloin rakentelussa, joka toteutettaisiin tiukan aikataulun rajoissa vieraalla maaperällä, voisi keskittyä auton maalaukseen ja varusteluun. Tämän custom-alustaisen kuorkin luukut sekä kaappariovet aukesivat sähköllä. 87 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kotoa mukaan lähtivät vain suojalasit ja Tomin oma maaliruisku. Uutta peltiä tuli muun muassa takaikkunan tiivisteen alle, ovien alareunoihin sekä lattiaan. Kalifornian autoissa ei onneksi korroosiota paljon ole, mutta se on silti aikaa vievää hommaa. Mikä onkaan hienompi jalusta auton esittelyyn kuin hulppea rekkavaunu. Nelivedoilla ja slickseillä joka kulmassa päästiin samoihin lukemiin kuin kovimmat kilpurit. Me lähdimme puolestamme tekemään kauppaa löytämästämme vanhasta paloautosta, josta olimme suunnitelleet Cougarille kuljetusautoa entisajan tyyliin. Onneksemme sopiva löytyi kuitenkin ensimmäisellä yrityksellä. Iltapäivästä me lähdimme Kirsin kanssa hankkimaan auton maalauksessa tarvittavia maaleja, tarvikkeita ja välineitä. Summitin vauhtikaupasta päädyttiin tilaamaan Cougariin uudet penkit, vyöt, nopeasti irrotettava pienempi ohjauspyörä sekä American Racingin viisipuolaiset vanteet uusilla katukäyttöön tarkoitetuilla slickseillä. Auringon paikka paikoin kärventämä katto ja konepelti vaativat kittiä ja hiomista useampaan kertaan, jotta ne saatiin tasaiseksi ja maalauskuntoon. Maanantai kuluikin iltamyöhään ruostevaurioita korjaillessa ja niitä jatkettiin vielä tiistainakin. Etuvaloille tilasimme sarjan, jolla maskit voi nostaa ja laskea sähköisesti
Se ei selviäisi kuin paikan päällä yrittämällä ja tekemällä. Torstaina Cougarin pinta loppuhiottiin ja alkoivat paloauton purkutyöt. Kaupankäynti ei kuitenkaan meinannut onnistua. Ensin rakensimme tukevan kehikon, jonka päälle hitsattiin rautalevyt. Gene vastasi maaluksessa sinisestä osuudesta, johon hän loi tyylinsä mukaisen häivytysmaalauksen. Ennen lähtöämme autonhakumatkalle ja Genen lähtöä Espanjaan viikonlopuksi sovimme lennosta, että hän osallistuisi matkansa jälkeen projektiimme maalamalla auton sinisen osuuden. Halusimme säilyttää paloauton toisen kyljen ennallaan, olihan se tärkein osa auton identiteettiä ja historiaa. Se oli tarkoitukseemme sopiva, vahva selviytyjä, joka saisi kunnian viedä meitä ja ”Kuugaria” halki Amerikan matkamme seuraavassa osuudessa. Van Pelt -flippikorilla varustettu auto oli erikoisvarusteltu sen ajan järeämmällä palosammutuslaitteistoilla sekä kaikilla sen ajan hälytysvarusteilla, jotka kaiken lisäksi olivat kaikki vielä toimintakuntoisia. Ja hyvä niin. Meidän projektiaikataulu ei mahdollistanut niin isoa työkohdetta. Uuden projektiauton rakentelu alkoi siitä, missä viime vuoden F100P71 Pickis -rakennelma oli saatettu loppuun, Gene Winfieldin Mojaven aavikolla sijaitsevalla pajalla. Kaukana maaseutualueella, mutta sopivan matkan päässä Mojavesta löytyi vuoden 1972-mallinen Ford 8000, joka oli varustettu Caterpillarin V8-dieselmoottorilla ja Allisonin automaattilaatikolla sekä ilmajarruilla. Aihioita siltä ajalta ei ole enää paljon tarjolla, suurimmaksi osaksi löytyneet olivat paljon elämänsä varrella töitä tehneitä kuorma-autoja, joille aika on tehnyt tehtävänsä monella tapaa. Edellispäivän viisi tuntia kestäneestä ”kotimatkasta” Genen pajalle ja paloauton aiheuttamasta alkuriemusta oltiin juuri ja juuri rauhoituttu, kun paloauton takaosaa alettiin jo purkaa. Alkuperäinen sisusta sai väistyä, kun kabiinista haluttiin racing-henkinen, joka vastaisi paremmin ulkokuoren uutta ilmettä ja olisi mukavampi tulevaa Power Tour -ajoa varten. Kun lähikaupungin rautakaupasta oli haettu suuri määrä erikokoisia palkkeja ja levyjä, saatoimme aloittaa lavetin rakentelun. En ole koskaan voittanut lotossa, mutta tämän mallin löytäminen tuntui lottovoitolta. Tämän päivän uudet paloautot ovat pitkälti melkein puolen miljoonan arvoisia, niin tämäkin lienee aikoinaan ollut. Tarjolla oli vanhaa bensamallia manuaalilaatikolla, kunnes sattumalta eteemme ilmaantui ”Allison”. Gene ja Tomi pitivät vuorotellen kiinni maaliruiskusta. Ensin vain olisi löydettävä sopiva kohde. vasimme takaisin Winfieldin pajalle. Hakemaamme mallia ei ollut saatavilla tai autot olivat toisella puolella Amerikkaa. Näitä kysymyksiä miettiessä päätimme ryhtyä toimeen ja purkaa perää pala palalta siihen muotoon, mitä lavetti vaatisi. Iso vesisäiliö oli sitten haasteena. Rakentelu venyi pitkälle illan pimeimpiin hetkiin, sillä kokonaisaikataulu oli rajallinen. Suunnitelmaan siis kuului, että Cougarille rakennettaisiin myös hinuri 60-luvun Motorporthenkeen. Pääpumput jätettiin rauhaan, mutta letkut saivat lähteä. Säiliön pohja jäi tukevaksi alustaksi uuden järeän lavarungon alle. Kuugari kyytiin. 88 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Kuten monesti käy, nälkä kasvoi syödessä. Miten se oli kiinnitetty, miten sen saisi pois paikoiltaan, pitäisikö tilata iso nosturi ja nostaa se, vai jotain muuta. Tekstien, numeroiden ja ympyröiden tekemisessä käytettiin sapluunoita, mikä vaati koko auton maskeeraamisen. Paloauto sen sijaan olisi suhteellisen vähän ajettu ja hyvin huollettu, joten heräsi ajatus, että voisiko sellaisesta rakentaa Ramp truckin
Homma toimi ja jätimme ajoneuvot Amerikkaan hetkeksi odottamaan vielä hienosäätöjä ennen matkamme Amerikan halki alkamista. Bussi liittyy mukaan karavaaniin, joilla matkaamme halki Amerikan. jatkoimme paloauton rakentelua sekä aloimme valmistella Cougarin maalausta. Lakkaan sekoitettiin ohuet House Of Kolorin flake -hiutaleet. Torstaiaamusta Gene lakkasi auton ja lakkauksessa vierähti useampi tunti. Kun leikattiin kaikki turha, kuten kannet, vahvikkeet ja väliseinät irti, pian oli parin-kolmen tonnin vesisäiliö muuttunut lavan alustaksi. Ja onneksemme hieman tuulisessa ja koleassa säässä, sillä lämpötila kohosi loppuviikosta jopa 38 asteeseen, joten vappu meni lämpimässä säässä ja Coronan voimin. Maalauksessa hän käytti kahta eri House of Kolorin sinistä sävyä, jota vedettiin eri aikaan. Oikea puoli leikattiin kokonaan auki, jotta Cougar näkyisi kunnolla, mutta samalla pyrkien säilyttämään siinä olleita kaapistoja. Iltapäivästä ikinuori Gene, joka muuten täyttää 90 vuotta kesäkuussa, lähti tyttöystävänsä kanssa kahdeksi viikoksi Australiaan, jossa hän muun muassa choppasi kolme autoa. Paloautossa oli ”riittävästi” letkuja vaikka mihin. Paloauto tuoreltaan ostomatkan jälkeen. Ylätason pumpun jalasta tehtiin jalka uudelle vinssille, ja letkukelojen poiston myötä tyhjentyneestä tilasta saatiin paikka varapyörille. Tiistaina 2.5. Torstaina, päivää ennen paluuta Suomeen, lähdimme vielä hankkimaan perin amerikkalaisen shorty-koulubussin. Iltapäivästä Tomi puolestaan maalasi paloauton samoihin väreihin kuin Cougarissa. Kun auton valkoinen osuus oli saatu maalattua, se teipattiin ja peiteltiin uudelleen siihen tulevaa sinistä väriä varten. Maanantaina 1.5. Sävyksi valittiin kulta, joka sopisi hyvin auton väreihin ja 60-lukua henkivään ilmeeseen. 89 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Lisäksi illasta saapui paikallinen pinstraippaaja David Brooks tekemään straippaukset Cougariin. Lehden ilmestymisen aikana voit seurata matkaamme Facebook.com/jenkkiautonayttely –sivuilla ja laajemmin reissuraporttia seikkailusta sitten seuraavassa lehdessä. Ei kuin tekemään tästä hinuri Kuugarille. Sitä ennen hän kuitenkin halusi esitellä meille museotaan, jossa on hänen pitkän elämänsä varrelta mukaan tarttuneita esineitä ja tavaroita. Flake-purkin käteen ottaessaan hän totesi ”tämä on kultaa” iso hymy huulillaan. Sieltä lähdemme ajamaan kohti itärannikkoa, josta ajoneuvot laivataan Suomeen määränpäänä Lahden Jenkkiautonäyttely. heti Espanjasta palattuaan Gene keskittyi auton maalaukseen. Ne saivat väistyä uuden lavan rakennelman tieltä. Näin saavutettiin häive tumman ja vaaleamman sinisen väliin. Valmis koelastattavaksi. Old Skool Bus. Palkki palkilta syntyi kehikko, josta pian selvisi, mikä tulisi olemaan sen sopiva kulma suhteessa autoon ja kuinka pitkälle se ylittäisi takapään ja kuinka pitkät ajosillat tarvittaisiin. Käytönnössä Cougarin ja hinurin rakentelut sujuivat samanaikaisesti torstaista loppuviikkoon. Chevrolet-koulubussi 350-bensakoneella ja automaatilla valmis etapille Los Angeles to Lahti. Ajo alkaa Los Angelesista, josta ajamme ensin San Franciscoon
Alkuperäinen auto tuhoutui jo 60-luvun alussa, tämä on yksi tarkoista kopioista. kertaa järjestetty tapahtuma on avoin ennen vuotta 1961 valmistetuille autoille, uudemmat pääsevät mukaan vain kutsusta. Coby käyttää autoaan myös Church-lehtensä ja siihen liittyvien oheistuotteiden, kuten vaatteiden myyntiin. Coby Gewertzin ’63 Econoline ”Van Go” tekee kunniaa 60-luvun kustomeille, mutta on aidosti valmistunut vasta muutama vuosi takaperin. West Coast Kustoms Cruisin’ Nationals ”Grapevine” -nimen saanut ’50 Chevy oli erityisesti tämäntyyppisistä maalauksista tunnetuksi tulleen kustomlegenda Larry Watsonin ensimmäinen oma auto, joka ehti olla mestarilla useammassa eri väriyhdistelmässä ennen kuin hän myi auton tämännäköisenä Oregoniin vuonna 1958. 90 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Perjantai-iltana ohjelmassa on tapahtuman nimen mukaisesti cruising, jossa autot kiertävät letkassa suljettua kadunpätkää edestakaisin, ja loppuviikonlopun autot ovat näytillä Santa Maria Fairparkissa. Jo 35. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Timo Hersti Kolmisensataa kilometriä Los Angelesistä pohjoiseen sijaitseva noin 100 000 asukkaan Santa Marian kaupunki täyttyy vuosittain toinen toistaan komeammista laitteista, kun West Coast Kustoms Cruisin’ Nationals kokoaa etenkin USA:n länsirannikon kustomkerman paikkakunnalle
Kuvaajan suosikkeihin lukeutui tämä linjakkaasti chopattu ’41 Buick. Tämä Chevy-pickis oli upea esimerkki vanhan liiton lowrider truckeista. Mitään pokkauksia tai listoja niissä ei oikeasti ollut, vaan ne oli toteutettu kokonaan maalaamalla! Lowrider Bombit kuuluvat olennaisena osana länsirannikon cruisingkulttuuriin. Punaiset alustavalot saattavat viedä huomion, mutta tämän ’51 avo-Chevyn Corvette-tyyliset kylkien valkoiset alueet olivat hyvä idea. Matt Taylorin ’27 Dodge kantaa nimeä ”Fools Goldster”. Tässä ’51 Mercuryssa ei ollut mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Tässä ’60 Oldsiin toteutettuna. Bellflower-tyyli Supreme-vanteineen ja leimallisine takahelmaputkineen on West Coast Kustoms Cruisin’ Nationalsissa vahvassa roolissa. Chevyn pikkulohkon erikoisen näköiset venttiilikopat ovat muuten Spotlite Kustom Accessoriesin mallistosta. Tämän ’51 Letukan aistikkaat scallopit alleviivasivat sitä tosiasiaa, että joskus vähemmän on enemmän. Miten tyylikäs voikaan ’39 Chevy bomba olla kiiltävänmustana. Tämän vuoden Grand National Roadster Show’hun valmistuneen auton helmiäisvalkoista ja candyä yhdistelevä maalaus on Art Himsln käsialaa. 91 AMERIKAN RAUTA 5/2017
92 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Tämän ’61 Lincoln Continentalin paneelimaalaus oli jotain ennennäkemätöntä. West Coast Kustoms Cruisin’ Nationals Hyvin tyylikäs oli myös tämä choppaamaton, mutta frenchattu ja joka puolelta parturoitu ’49 Ford. Auto voittikin viime vuonna ansaitusti Gooduysin Custom of the Year 2016 -palkinnon. Watson-inspiroituneita Squarebirdejä näkyi useita. Jeff Jamesin huikean upea ’31 Ford Coupe liikkuu kuudella Strömbergin 97:lla ruokitun Buickin Nailheadin voimin. Tässä William Perryn ’54 Fordin toteutus. Kapselit on tehty itse ’34:n pillereitä hyödyntämällä. Sen jatkona on pitkävälityksinen nelivaihteinen Borg Warnerin Super-T10-manuaali. Tämä oli niistä kenties omaperäisimmän näköinen. 80-luvun lopun Chevy Vania ei ehkä ensimmäisenä miellä tämäntyyppisen tapahtuman kalustoon, mutta hyvin tämä pätkä joukkoon istui. Scott ja Holly Robertsin ’54 Mercury ”El Sueno” on todella upea kokonaisuus klassisen näköistä sisustusta myöten. Nimi tarkoittaa suomenkielelle käännettynä unelmaa. Upeasti flake-maalattuja kattoja näkyi joka puolella. Kullankeltaiset takahelmat toivat hauskan kontrastin muuten rauhallisen beigeen kokonaisuuteen. 20-tuumaiset Vogue-renkaat ovat Mustard & Mayonnaise -tyyppiä, eli leveämmällä valkoisella ja ohuemmalla keltaisella raidalla varustetut
Reilun choppauksen lisäksi koria on sektioitu ja channeloitu, ja etuvalotkin ovat kotoisin ’55 henkilömallista. Tämä luomus on ilmeisesti joskus ollut ’61-63 Thunderbird. Olisiko kohteliasta kutsua tätä kokonaisuutta termillä jännittävä. Myös sisustus oli erittäin maukas ’55 henkilömallin kojelautoineen. Eunice Ibarran ’55 Fordin väritys on rohkean erilainen, mutta erittäin toimiva. Paikalle oli saapunut myös Kindig-itin rakentama ’60 Coupe DeVille ”Copper Caddy”. 93 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Veikeä superpieni stepvani on postin käyttöön tehty 60-luvun alun Jeep FJ3 Fleetvan. Tätä Chevy pickupia oli muokattu tarkemmin katsoen paljon enemmän kuin äkkiseltään edes tajusi. Sopiva madallus, smoothie-vanteet ja lake pipet toivat ’56 Nomadiin mukavan Bellflower-mausteen. Muuten hyvin miedosti kustomoituun autoon oli vaihdettu Packardin takavalot
Tämän Apachen rakentelutyyliä voisi kenties kutsua Transformers-tyyliksi. Melkoisen makea paketti, ’57 Ranchero ja tyyliin sopiva Triumph bobber. West Coast Kustoms Cruisin’ Nationals Tämä rakentajalleen ominaiseen tyyliin fadeaway-maalattu ’65 Le Sabre kuuluu kustomlegenda Gene Winfieldin tuoreimpiin tuotoksiin. Väkisin pistää miettimään, montako metriä rajausteippiä tämän katon toteuttamiseen on kulunut. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Puukyljillä varustettu ’37 Chevy Sedan Delivery oli saanut nimekseen ”Farmer Boy”. Sentinels Car Clubin Willin ’56:n erikoismaalaus oli toteutettu kokonaan straippaamalla
Päävirta päälle cowlin alareunassa kuskin puolella sijaitsevasta katkaisijasta, sytytysvirta päälle kojelaudan kytkimestä, bensahana auki kojelaudan alta, ryyppyvipu ylös, jalalla painallus käynnistyspoljinta ja sopivasti kaasua rattiputken viiksessä sijaitsevasta käsikaasusta. Merkit olivat siis hyvät ja luonnonlait näyttivät pitävän puoliani. Ajovalot mallasin aiempaa alemmaksi pienemmän ilmanvastuksen nimissä. Matka ei tosiaan ollut montaakaan kilometriä, kylän toiselta laidalta toiselle, mutta kyllä siinä monen pahaa-aavistamattoman ohikulkijan pää kerkesi kääntyä sijoiltaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Huhtikuun puolivälissä se päivä sitten koitti. 95 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Totutellessani uuteen tulokkaaseen päätin siivota hiukan sen yleisilmettä. Auto oli maannut viimeiset kaksi vuotta tallissa, eikä sitä ollut käytetty välillä. Ford Model A Boattail ’29 Kuten viime numeron ”Askeettinen Aakkonen” -tarina kertoi, tulin hankkineeksi kyseisen kulkineen itselleni tämän vuoden tammikuussa. Kaartaessani kotipihaan 40-hevosvoimainen moottori sammui, mutta vauhti riitti perille saakka. Neitsytajo oli suoritettu onnistuneesti ja kylmä olut ansaittu. Ujon yskähtelyn sijaan tallin valtasi raivoisan traktorimainen papatus, jota säesti säännöllisen epäsäännöllisesti paukahdellut pakoputki. Sitten vaan viivalle sen pitäjän ylimielisen vuokra-autoilijan kanssa, joka kehuskelee omaavansa seutukunnan nopeimman automobiilin. Saatuani pinnat puhtaiksi päätin koristella kylkiä vauhtikisatyyppisillä numeroilla, kuskin nimellä sekä cowlin kylkiin taiteilluilla neliapiloilla. Toisella yrittämällä oli virtaa, mutta tuntui ihan siltä, kuin kaasari ei olisi saanut bensaa. Puuhanurkka Tältä auto näytti, kun saavuin sillä ensimmäistä kertaa kotipihaan huhtikuun puolivälissä. Ajoviima meinasi yllättää, mutta ehdin kääntämään lakkini lipan taaksepäin ennen sen tempautumista takana ajaneen tuulilasille. Tankkiin päätettiin hakea tuoretta polttoainetta ja yrittää uudelleen, kun mieleen juolahti, ettei kumpikaan ollut avannut bensahanaa. Suupielet kääntyivät tahattomasti ylöspäin, kun valutin auton varovasti tallista pihalle. Aimo Kaarre on palannut! K imm o Kylkien grafiikat maalasin siten, kuin ne olisi voitu tehdä joskus 1930-40-luvulla, eli pensselillä, vapaalla kädellä, niillä tarvikkeilla mitä kaapista sattui löytymään ja omin kätösin. Jostain syystä mieleeni vain juolahti, että hyvälle tuurille saattaisi olla tämän auton ratin takana käyttöä. Irrottelin vuosien saatossa kylkiin liimaillut tarrat, joista ei monen kohdalla ollut enää jäljellä kuin liimat. Tankovälitteiset rumpujarrut toimivat, ja vieläpä hämmästyttävän tehokkaasti ja tasaisesti. Nokka kohti pääkatua ja Klaukkalan läpiajo saattoi alkaa. Akku oli kuollut seisotuksen aikana, eikä virrasta ollut tietoakaan. Siispä kaupasta uusi akku ja yrittämään uudelleen. Käänsin keulan rohkeasti kadulle ja tuumasin, ettei tässä tämän kummempia totutteluja tarvita. Ei se sen kummempi juttu ole. Kolmannella yrittämällä tärppäsi ja vanhus heräsi eloon. Tiesin jo etukäteen, että tämän kyseisen urheiluvaunun starttaaminen oli aivan omanlaisensa rituaali, joten ilmassa oli jonkin verran uteliasta jännitystä. Kohdalleni sattui koko matkan kestänyt liikennevalojen vihreä aalto, jota ei tiettävästi ole tapahtunut Klaukkalan historiassa koskaan aiemmin. Kävin kuitenkin toimeen riuskoin ottein edellisen omistajan kirittäessä vieressä. Se sai kuitenkin lepäillä edellisen omistajansa tallissa aina siihen saakka, kun kevät tuli ja lumet sulivat
Tämän tarinan tarkoituksena ei todellakaan ole ajatus mustamaalata ketään, kunhan on kertomus yhdestä valokuvan perusteella hankitusta ameriikan jenkistä. Kuvissa kaikki näytti hyvältä, niin kuin autokiimasta sokealle täydellisesti sopii. Tarinan mukaan kone oli tyyppiä ”runs good” ja automaattilaatikko mallia ”overhauled”. Joskus on tullut Radio Cityn Cruising Show’ssa lohkaistua täydellä nuoruuden itsevarmuudella: Köyhät kävelee… Työmatkaa minulla oli tuohon aikaan 200 metriä, joten järkiauton hankkiminen ei todellakaan käynyt mielessä. Eräs ystäväni näytti minulle kaksi kuvaa konttiin menevästä ’59 Chevrolet Brookwoodista. E dellisen Tempest-farmariauton takavalot poistuivat Uudenkaupungin suuntaan ja rahat polttelivat taskua. Niinhän se on, että aika kultaa muistot. Suurena farmariautofanaatikkona listan kärjessä olivat eri 50–60-lukujen tuotteet. Huikalla auto saatiin käymäänkin. Runs good. Kasikone olisi kyllä hyvä bonus, mutta ei välttämätön. Alkoi vimmattu järjestely sopivan hakuporukan kasaamiseksi, työkalujen etsiminen, apuakkujen ja käynnistyskaapeleiden sekä jerrykannujen hankinta käyntiinpanotoimenpiteiden onnistumiseksi. Teksti ja kuvat: Markku Pahkajärvi Eletään aikaa ennen internetiä, aikaa jolloin harrasteauton hankinta piti tehdä joko itse matkaamalla ostomaahan tai sitten uskoa siihen luotettavaan välittäjään, tuttuun kaveriin tai johonkin muuhun hevoskauppiaaseen. Kuvassa viisysiä tutkimassa Kalja ja Sampo. Loppukesällä Letukka saapui Suomen Turkuun. 96 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Alkoi vimmattu Keltaisen Pörssin selailu ja harrastelehtien myyntipalstojen lukeminen, ja myös kavereiden vinkkien perään juokseminen. Ei se hassummalta näyttänyt. Kaupat lyötiin lukkoon ja loputtomalta tuntunut odotus alkoi. Niissä riittää kokoa ja näyttävyyttä, kuljetuskapasiteettia unohtamatta. Maksutapahtuma oli koruton, rahat kaverille ja tullipaperit parin tunnin kuluttua käteen. Etusohva oli yllättävänkin hyvässä kunnossa, mutta muuten sisusta oli elämään nähneen näköinen. Muumio muistelee VALOKUVAN PERUSTEELLA Vielä autoa tullihäkistä noudettaessa kaikki näytti oikein lupaavalta. Näiden kontituskuvien perusteella ostopäätös syntyi. Taisi ne ostohousutkin vähän minulla ahdistaa. Kutonen, automaatti ja sohvapenkki olivat kolme tärkeintä kriteeriä. Ylipäätään autottomana oleminen ei ollut minun juttuni. Kauan etsin, kauan kuljin ja sitten tärähti
No niinhän me luultiin. Vapaapäivien saaminen vuorotyöläisenä keskellä viikkoa tapahtuvaa siirtokeikkaa varten ei tuottanut minulle lainkaan ongelmia. Siellä oli 80-luvun alkupuolella tullut katseltua Sky TV:n ja Super Channelin taivaskanavia ja musiikkivideoita. Moottori näytti myös spray-maalilla maalatulta, roskineen päivineen. Rattivalitsin D-asentoon ja keula kohti yhdeksänkympin aluetta, juu se oli sitä aikaa. Se ei vaan auta, kun tekniikka kenties pettää tien päällä. Tunnistin silti heti kyseisen Letukan Rovaniemen poikien tallilla kerran käydessäni. Tuttu kaveri hitsasi lattiat ja penkit tulivat verhoilluksi Uudessakaupungissa. Siinä oli hyvä akkuja vaihdella ja bensaa kaasariin tarjoilla, sekä jäähdytysnestettä syyläriin antaa. Parin viikon kuluttua farmi tuli kuormaauton lavalla kotiin ja sen tarkempi tutkiminen alkoi. No, minä puusilmä luulin jo, että se tuli ehjätyksi, mutta mitä vielä. Pian se petti uudestaan ja matka loppui Turun ohikulkutielle. Väsymys iski itselleni ja yhden Euroopan retken laskuja maksaessa tuli likviditeettiongelma, jonka seurauksena Letukka sai uuden hyvän kodin ystäväpiiristä. Ajettiin toiset kymmenen kilometriä ja jäähdyttimen alaletku vaihdettiin. Kalja, Sampo ja minä lähdettiin Sampon ’65 Bel Airilla kohti länttä. Farkun renkaisiin laitettiin kompuralla ilmaa ja trukilla keko hinattiin hallin ovelle auringonvaloon. Lattiassa oli hitsattavaa ja kone piti tietenkin rempata, näin aluksi. Proopuskat kourassa tullihäkin luo ja varovainen kurkkaus pimeään halliin – siellähän se oli, Sweet, Sweet Chevrolee, niin kuin yhdessä laulussa sanotaan. Jo 10 kilometrin päässä jouduttiin lisäämään vettä ensimmäisen kerran ja toisten 10 kilsan jälkeen vaihtamaan alavesiletku. Vaan eihän sitä onnea kauaa kestänyt. Se sitten siitä remontoidusta pikkulohkosta. Huoltoasemalta hankittiin lisää polttoainetta tankkiin ja vettä syyläriin, joka näytti olevan vähän alareunastaan märkä. Topilta se meni Itä-Suomen kautta myöhemmin Rovaniemelle. 97 AMERIKAN RAUTA 5/2017. VALOKUVAN PERUSTEELLA Vielä jaksoi naurattaa, kun uusi ostos oli saatu hinattua ajokelvottomana US Cruisersien tallin pihaan. Olivathan edelliset omistajat olleet Maria Jiminez ja Jose Figureoa. Yhdessä videossa seikkaili juuri samanhenkinen ’59 Chevrolet Brookwood, joka oli jäänyt mieleni sopukoihin. Matkalla sinne siitä olivat hukkuneet takaovet, sillä se oli muutettu kaksioviseksi. Muutkin hallin autot olivat pölyisiä, mutta ehjä maali ja kiiltävät kromit näkyivät niissä kauas. Siivotessani Letukkaa ei lattialla ollut yhtään Amerikan rahaa niin kuin yleensä, vaan pelkästään Meksikon centtaavoja. Kalikalimetallinhohtosininen farmari oli hallin takanurkassa, vähän niin kuin piilossa. Satamasta kotia kohti. Sieltä auto kärrättiin parin viikon päästä kotiin, missä päästiin kartoittamaan auton kuntoa tarkemmin. Hauskalla tavalla oli ympyrä sulkeutunut, olenhan itsekin kotoisin Rovaniemeltä. Kimppatallissakin tuli oltua Haagan liikenneympyrän lähellä ja enempi Letukka nautti valohoitoa siellä tallin hämärässä takanurkassa. Turhan knoppitiedon mestari olen kylläkin aina ollut. Onneksi Kaljalla oli tuttuja US Cruisersien tallilla ja saatiin Chevy hinattua sinne turvaan. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen lisättiin taas vettä ja suoritettiin ensimmäinen syylärin huoltotoimenpide. Sieltä oli kuulemma viety kiiltävät ’59 Cadillacit kuorma-auton lavalla pois ja sitten Hesan hipit tulivat ja kaikki sujui kuin rasvattu. Hakukeikoilla on hyvä olla mukana vertaistukea, sillä enhän tunnetusti ole koskaan ollut autotekniikkaorientoitunut. Kuva kertoo aika paljon fiiliksistä autoa ensimmäistä kertaa satamassa tankatessa. Mauno Koivisto presidenttinä, kaikki oli paremmin ja niin edelleen. Luotettava reissureki hujautti meidät nopeasti Turun satamaan. Tsekkaa video, John Waite: Restless Heart. Tullivirkailijan suureksi ihmeeksi tullihäkin rumin auto lähti tokalla käyntiin. Topi maalasi sen aikomukseni mukaisesti punamustaksi, muutamat laulureissut tuli mukanakin oltua. Tämä korjattu kohta peitti toisen vuodon ja niinhän siinä kävi, että matka loppui Turun ohikulkutiellä
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 24.08.2017 Suuri kesätapahtumaspesiaali! Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Forssan Pick-Nick Omin käsin Länsirannikon lowrider Cadillac Series 62 Coupe ’60. Jopa upean auton verhoilut ovat miehen omaa käsialaa! Pontiac Bonneville Convertible ’66. Maalikauppiaana monien tunteman Ripa Luukan Monte on todellinen herrasmiesmuskeli. Kulholainen Vesa Kuivalainen on rakentanut kymmenkunta vuotta omistamansa Caddyn harvinaisen pitkälti kokonaan itse. Chevrolet Monte Carlo SS ’71. Korskea personal luxury -kori kätkee alleen sen tosiasian, että se on teknisesti käytännössä Chevelle, jonka keulalta löytyy vihainen LS6-speksinen 454-isolohko. Aiemmin rakentelu oli enemmän muskeliorientoitunutta, mutta 60 vuoden rajapyykin ohitettuaan Rami kertoo rauhoittuneensa ja mieltyneensä enemmän lowridermeininkiin, jota jutun Bonnevillekin edustaa. Herrasmiesmuskeli 98 AMERIKAN RAUTA 5/2017. Oululainen Rami ”Ragge” Rasimus on todellinen pitkän linjan Pontiacmies, joka on ajellut merkin tuotteilla jo vuodesta 1973
Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -12 01 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat OTA UPEITA KUVIA! Monipuolinen opas valokuvauksen välineisiin ja tekniikoihin – harrastajan avuksi ja ammattilaisen hyödyksi. UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m era kir ja O pa s ka m era si ha llin ta an Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin. Hallitse kamerasi Kehity kuvaajana Käsittele kuvasi 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat UU SI Hallitse kamerasi • Kehity kuvaajana • Käsittele kuvasi Sisältää yli 200 vinkkiä! Sisältää yli 200 vinkkiä! Canon Kamera irja Canon Kamera irja Kattava opas Canon-kamerasi hallintaan Ca no n Ka m er ak irj a O pa s ka m er as i ha lli nt aa n Viipale mediat Kattava opas Canonkameran hallintaan. Canon kamerakirja saatavilla Lehtipisteistä kautta maan 26.6.2017. Viipale mediat 180 SIVUA Ohjeet kameran valinnasta kuvien käsittelyyn!. Kerromme kaiken varusteiden ostosta kehittyneisiin kuvaustekniikoihin
ALKUKESÄN CRUISINGIT AMERICAN CAR SHOW OULU DODGE CUSTOM ROYAL D500 CONVERTIBLE ’57 FORD MUSTANG FASTBACK ’67 Pontiac Tempest STW ’65 • Chevy Pick-Up ’49 Ford 5w Coupe ’34 • Dodge Dart GT ’66 Harley-davidson Electra Glide ’66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 5 70 02 45 -1 70 5 PAL VKO 2017-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 05 /2 01 7 NR O 37 ”K IR KK A A M M A N PÄ Ä N PA LK IN TO JA O N TU LL U T KO TII N VIE TÄ VÄ KS I KA IK KIA LT A , M IS SÄ A U TO O N O LL U T ES IL LÄ .” KESÄN SUURI KULTATUPLAJUHLANUMERO! Tinkimätön ELEANOR Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä