99,95 € R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 5 70 02 45 -1 80 5 PAL VKO 2018-36 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 18 NR O 45 ”S IIN Ä KIE M U RT EL IN JA TU SK IS SA N I PY Ö RIN N IIN KU IN KIS SA KU U M A LL A KA TO LL A, ET TÄ M IS TÄ N E RA H AT N A PP A IS I” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Vicky , jota ei valmistettu 10 sekunnin pikapikap pi 20 sivua tapahtum ia!. AMERIKAN RAUTA -KIIHDYTYSPÄIVÄ CINCO DE MAYO LOWRIDER FESTIVAL DODGE D150 ADVENTURER TWIN TURBO ’78 MODULAR-KONEINEN FORD FAIRLANE CROWN VICTORIA ’56 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Corvette Stingray LS3 ’70 Lincoln Continental Convertible ’63 Chevrolet C10 Panel ’66 • Ford 5W Coupe ’34 Oldsmobile Cutlass ’69 • H-D Electra glide ’93 Koot 15”-20” 20” kesän 2018 uutuus! Hinta alk
Auto oli viimeksi katsastettu kesällä 1992 – sinä samana kesänä, kun minä näin sen viimeisen kerran. Ei, en puhu nyt niistä takavuosien kaikille tutuista näyttelyautoista, joita esiteltiin nykyisessä kunnossaan Amerikan Raudan edellisessä numerossa, vaan niistä laitteista, joilla ajettiin silloin, kun itse olin nuori. Trafin uusi ilmainen ajoneuvotietojen tarkastuspalvelu on siitä kätevä, että siitä selviää nopeasti, koska joku auto on viimeksi katsastettu ja ollut todistettavasti elävien kirjoissa. Pian tuli kuitenkin aika, kun se kuminpoltto yhdellä pyörällä ei enää riittänytkään, vaan alle piti alkaa etsiä astetta tuoreempaa muskeliautoa. Juhannuksena 1992 oli aika viileää, varsinkin yöllä, ja uuden, Dekadenzistä hankitun rottatakin kaulukset oli syytä nostaa avoautolla ajaessa tiukasti pystyyn. T iedän, saatan mennä joskus romuromantisoinnissani liian pitkälle. Meille kaikille tulee kuitenkin sekin aika, että aika monesta asiasta on jo 28 vuotta. Aika monet juhannukset pystyy asettamaan järjestykseen aikajanalle sen avulla, kun miettii, millä autolla silloin ollaan liikuttu. Stereoissa soi vanha kunnon rokki, ja Suave tukassa pyrittiin muutenkin sulkemaan pois kaikki viitteet 90-luvusta digitaalihyödykkeineen. Eilen illalla huomasin kuitenkin jälleen kerran miettiväni sitä, mitä vanhoille tutuille autoille kuuluu nyt. Olds meni vaihdossa liikkeeseen, eikä sitä ole sen koommin tullut vastaan. Eilen illalla aloin kaivella vanhoja valokuvaalbumeita selvittääkseni, mikä oli tuon vaaleansinisen avon rekisteritunnus, ja että olisiko auto vielä olemassa, kenties aivan toisenvärisenä – ei kai sille nyt sentään olisi voinut käydä yhtä kehnosti kuin faijan vuonna 1978 myymälle ’61 Fairlanelle, joka tuhoutui tiettävästi lopullisesti kolarissa vain paria vuotta myöhemmin. Niin kuin eräs tuttavani osuvasti luonnehti, että olen kuulemma niin vanha, että kaikesta on kahdeksan vuotta. Tätä kirjoitettaessa avon kohtalon selvittäminen on vielä kesken, mutta kiinnostaisi kovasti tietää, mitä sille lopulta kävi. Etelävaltioiden lippu oli kuin lupaus jostain suuremmasta, joka oli ihan juuri tulossa – South’s gonna rise again. Sen jäljet päättyivät autoliikkeen myyntivarastoon, jossa ollessa auto oli poistettu rekisteristä vuonna 1996, eikä se ollut enää koskaan palannut rekisteriin. Niinpä naputtelin kuvista tarkistamani Oldsmobilen rekisteritunnuksen Trafin sivuille – ja hämmästyin. Katon nostamista ei tietenkään harkittu, olihan alla serkkupojan samana keväänä hankkima Teksasista uustuotu ’63 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible, joka oli kyllä kaikin puolin ihailua herättävässä kunnossa. Suurin piirtein sellaisen ajan taakse kulkivat ajatukset, kun aloin miettiä sitä, miten näitä juhannuksia on vietetty. Ehkä ensi numeron ilmestyessä olemme sen suhteen viisaampia. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Yksi niille, jotka ovat jo poissa 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 5/2018. Kilpien palautuksesta tai muusta suoranaisesti romutukseen viittaavasta ei sentään löytynyt mainintaa, mutta mystiseltä katoaminen kuulostaa
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Mikkonen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Hannu Lemmetti Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tilaajapalvelu Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Toimitus. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
Find everything for sport compacts, trucks, off-road vehicles, hot rods, musclecars, exotics, UTVs and ATVs. REGISTER FOR SUCCESS AT SEMASHOW.COM. O C T O B E R 3 – N O V E M B E R 2 , 2 1 8 • L A S V E G A S , N E V A D A SUCCESS STARTS HERE The broadest range of performance parts for the widest range of vehicles on the planet
Tuloksena syntyi NuclearEagle Bagger. Mies on vaalinut vanhan liiton ratkaisuja säilyttäen auton ysärihengen. 26 Chevrolet Corvette Stingray ’70 Kangasalalla vaikuttavan Mika Kurkipään C3Vetten ulkoasu on ensisilmäyksellä museoautomainen, mutta sen hillitynharmaa sävy on uuden Corvetten värikartasta ja konehuone kätkee sisäänsä LS3-tekniikan. 42 Chevrolet C10 Panel ’60 Lappeenrantalainen Jari Pekkanen löysi 2017 Pomonan Swapista mieleisen umpikylkipakun ja varusteli sen mitä mainioimmaksi kesäreissureeksi. 36 Ford 5w Coupe ’34 Espoolaisen Tony Vermilän komea kolmenelonen jäi taannoin muiden projektien varjoon, mutta on hiljattain palannut liikenteeseen pitkän seisonnan jälkeen. 5/2018 48 Lincoln Continental Convertible ’63 18 Dodge D150 Adventurer ’78 12 6 AMERIKAN RAUTA 5/2018. 60 Harley-Davidson FLT Electra Glide Classic ’93 Oululainen Mika Tapio löysi vuosia kadoksissa olleen kipinän otettuaan autokaupassa vaihdossa projektikuntoisen Harrikan. Muutama vuosi sitten hänelle tarjoutui mahdollisuus hankkia samanikäinen Vicky, joka sai hänen käsissään lasikaton ja nykyaikaisemman Modular-tekniikan. 48 Lincoln Continental Convertible ’63 F1-kuljettajana ja Virittäjät-ohjelman rakennettuja autoja testaavana juontajana tunnettu Mika Salo on myös henkeen ja vereen amerikanautomies. Kannessa: Ford Fairlane Crown Victoria ’56 Nro 45. Miehen viimeisin cruisailupeli on nykyhenkeen jalostettu kaappariovi-Lincoln. ESITTELYSSÄ 12 Ford Fairlane Crown Victoria ’56 Jorkki Korhonen muistetaan ’56 Fairlanen ratin takaa jo 80-luvulta. 54 Oldsmobile Cutlass ’69 Sonkajärvellä asuvan Eero Kauppisen isolohkotekniikkainen Cutlass edustaa muskeliautoja klassisimmillaan. 18 Dodge D150 Adventurer Twin Turbo ’78 Loviisalainen Daniel Tikander hankki laiskalla kutostekniikalla varustetun pick-upin ja rakensi siitä 10 sekunnin varttimaileja kulkevan tuplaturbopelin
82 Bensaa suonissa Suomessa on totuttu alleviivaamaan näyttelyiden sisältöä nimeämällä ne American Car Show’ksi. 84 Vantaan Cruising Kuminpoltto jäi tällä kertaa vähemmälle, mutta muuten Heurekan parkkiksella riitti nähtävää tuttuun tapaan. 96 Kutjan kuva Janne teki kynäkustomin ’34 Fordin viisiikkunaisesta Coupesta. 88 Weird Antiques vaihtoi maisemaa Vintage-miesten uusi toimipiste tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet erilaisten harrasteajoneuvotapahtumien järjestämiseen. 70 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä Katulaillisille ajokeille tarkoitettu kiihdytyspäivä vietettiin Vesivehmaan lentokentällä, jossa hellelukemat nousivat jopa 30 asteen paremmalle puolelle. kerran järjestetyssä tapahtumassa kävi noin 1 700 henkilöä ja 625 autoa. Cinco De Mayo Lowrider Festival 2018 7 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Niin ei kuitenkaan ollut. Kemissä sitä ei koettu tarpeelliseksi. 70 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä 64 26 Chevrolet Corvette Stingray ’70 Tapahtumat 64 Cinco De Mayo Lowrider Festival 2018 Toukokuun 5. VAKIOT 8 Rauta-annos Amerikanautoilijoiden uutiset meiltä ja muualta sekä loppukesän tapahtumakalenteri. Artikkelit 24 Tarinan takana: Dodge D150 Adventurer ’78 Ymmärtääkseen Daniel Tikanderin tuplaturbostepparin hienouden kokonaisuudessaan, on kurkistettava pinnan alle. 80 Kouvola Swap & Meet Kouvolan raviradalla 17. 78 Viva Las Vegas Rockabilly Weekend Mano matkasi suureen länteen pakoon tasavuotisjuhliaan. 10 Pelit ja vehkeet Mielenkiintoisia tuoteuutuuksia alkaen Holleyn Snipertuotesarjan uusimmasta tulokkaasta ja päättyen moderniin 2010-luvun sähkösarjaan. 94 Toisenlainen talli: Otto’s Grotto Otto on kustomkulttuurin moniottelija, jonka pihan perältä löytyvä vaja on kuin hot rod -nörtin aarreaitta. 92 Muumio muistelee Olli kertaa suurinta remonttia, jonka on joutunut tien päällä tekemään. päivän sijoittuminen viikonlopulle loi loistavat puitteet meksikolaisten kansallisjuhlan ja lowrider-näyttelyn yhdistämiselle. 32 Tarinan takana: Chevrolet Corvette Stingray ’70 Mika Kurkipään valmista Vetteä katsellessa voisi lähtökohdan kuvitella olleen hienokuntoinen alkuperäisyksilö. 90 Puuhanurkka Amerikan Raudan messuosastoilla nähty Chevy Van -tiski on eläköitynyt, mutta kuinka se syntyi ja minne se päätyi
Valmistuttuaan auto kulki nimellä Lightning Bug, mutta myöhemmin sen nimeksi vakiintui Kookie’s Kar omistajansa Gerald Lloyd “Kookie” Kookson III:n mukaan. Huutokaupan voitti Chicagossa toimiva Klairmont Kollection, joka julkisti olevansa Golden Saharan uusi omistaja Facebook-tilillään pian tapahtuneen jälkeen. Tämän Norm Grabowskin rakentaman ’22 T-mallin Fordin kerrotaan aloittaneen koko T-bucketien rakenteluvillityksen. 8 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Uutispalsta Kookie’s Kar päihitti Golden Saharan Uutisoimme pari numeroa sitten edesmenneen Jim Streetin jäämistöstä löytyneestä legendaarisesta Golden Saharasta. Kun huutoja ei edelleenkään tullut, aloitettiin kaupankäynti lopulta 100 000 taalasta. Mecumin huutokaupassa auto vaihtoi omistajaa 440 000 taalan hintaan. Suurin yllätys huutokaupassa taisi olla se, että niin ikään Streetin jäämistöstä myyty Kookie’s Kar T-bucket myytiin kalliimmalla hinnalla kuin Golden Sahara. Tiettävästi auton kohtalosta ei ole vielä päätetty. Paikka löytyy osoitteesta Revontulentie 1, Hankasalmi. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuva: Mecum Auctions. Nuija kopautettiin kolmannen kerran pöytään hinnan kivuttua 385 000 taalaan. Ravintolan kalusteet on tilattu Chicagosta ja puitteet suunniteltu paitsi ruokailuun, myös viihtymiseen ja hauskanpitoon. Ruokalistalta löytyy perinteisten burgereiden ja pihvien lisäksi myös muita Amerikan herkkuja, kuten Buffalo Wingsejä. Kannattaa käydä – Revontuli Bowling Diner Lomakeskus Revontuli on Jyväskylän lähellä Hankasalmella 9-tien varrella toimiva hotelli ja viihdekeskus, jonka yhteydessä on aitoon amerikkalaiseen tyyliin rakennettu Revontuli Bowling Diner. Myyntihinta jäi kuitenkin odotettua alhaisemmaksi. Auto nähtiin aikoinaan paitsi Hot Rodin ja Car Craftin, myös Life-lehden kannessa, kiitos sen esiintymisen televisiosarjassa ”77 Sun Strip”. Vaikka rodi jäi huutokaupan alla vähemmälle julkisuudelle, on kyseessä todella merkittävä auto, jonka luultiin kadonneen kokonaan samoin kuin Golden Saharankin. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi; joko suorittaa sille täysentisöinti tai säilyttää se nykyisessä kunnossaan vain pienin konservoinnein. Ilman hintavarausta suoritettu huutokauppa yritettiin aloittaa 750 000 taalasta, mutta kun yhtään kättä ei noussut, joutui meklari pudottamaan lähtöhinnan 500 000 taalaan. Keilaratoja on kuusi sisältäen mahdollisuuden hohtokeilaukseen. Auto huutokaupattiin Mecum Auctionsilla toukokuussa, mitä edelsi valtava spekulointi tulevasta hinnasta
Corvette Meet Kylpylähotelli Eden, Nokia 10.–12.8. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen Ravirata, Forssa 10.8. Näytillä oli paitsi kerhon jäsenten harrasteajoneuvoja, myös vierailevia näyttelyautoja sekä Kujansuu MC:n moottoripyöriä. heinäkuuta klo 10–17. The D-Day Oripään lentokenttä 28.7. Vantaan Cruising Tiedekeskus Heureka 17.–19. Nevada Car & Bike Show Veturitallit, Porvoo 18.–19.8. Historic Grand Race Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna 23.8. Route 24 Cruising Joenkulmantie 2, Vesivehmaa 18.8. Rautaa rajalle Santa’s Hotel Tunturi, Saariselkä 25.8. Yleisöllä oli näyttelyyn vapaa pääsy. Lisätietoja saa osoitteesta www.do-dads.fi tai puhelimitse 040 558 7192.. Tavoitteenamme on tehdä näyttely, jossa on esillä mahdollisimman näyttävä kokoelma huipputason suomalaista ajoneuvonrakentamisosaamista. Savo Vintage järjestetään samaan aikaan Big Wheels -tapahtuman yhteydessä, joten nähtävää riittää varmasti yhdelle päivälle. Kaikille näyttelyyn kutsutuille jaetaan myös muistolaatta, ”Do-Dads nominee 2018”. International H-DCF Rally Vuokatti, Sotkamo 13.7. Raati arvostaa ajoneuvojen johdonmukaista rakentamistyyliä ja työn laatua sekä luonnollisesti myös persoonallisuutta. Hyrylän Cruising Burger King, Tuusula 4.–5.8 Pohjoismainen Studebaker-tapaaminen Turun Automuseo 4.–5.8 H-DCF Perheralli Pitkämönranta, Kurikka 5.8. Do-Dad -palkinnon lisäksi autoryhmän voittaja saa 500 €:n rahapalkinnon, moottoripyöräryhmän voittaja puolestaan 300 €:n rahapalkinnon. Big Wheels & Savo Vintage Poleenin rantapuisto, Pieksämäki 21.7. Power Truck Show Power Park, Härmä 10.–12.8.FSRA Street Rod Nationals Ski Sappee, Pälkäne 10.–12.8. Onnea Hamina Street Cars! Hamina Street Cars ry täytti tänä vuonna 30 vuotta ja järjesti sen kunniaksi juhlanäyttelyn Hamina Bastionissa 9. Pistons Rumble Minkiö, Rehtiläntie 12 14.–15.7. Rock’n’Roll Cruising Pistohiekan lava, Puumala 3.8. Turku AutoSaloon Skanssi Itäparkki , Turku 19.–22.7. Route 24 Cruising Joenkulmantie 2, Vesivehmaa 22.7. FoMoCo Day Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Do-Dads’ Invitational Kustom Show Savon seudun suurimmat vintageja retrokulttuurin erikoismessut järjestetään tänä vuonna jo kahdeksatta kertaa Pieksämäellä lauantaina 22. Naisten Automobiiliajot Strömforsin ruukki, Ruotsinpyhtää 27.–29.7. So-Car Meet Lappeenrannan linnoitukset 18.8. 12.–15.7. Autopuolella jaetaan ainoastaan yksi palkinto, se on Do-Dad – suomalaisen kustom-alan Oscar, mukana autopuolen näyttelyssä on Amerikan Rauta -lehti. Espoon Cruising Tietotie 1, Otaniemi 10.–11.8. Espoon Cruising Tietotie 1, Otaniemi 13.–15.7. FMOC Fun Run Ruissalon kylpylä, Turku 4.8. Cape Fear Meeting Viihdekeskus Hojo Hojo, Tuusniemi 28.7. Se on luonnollista, mutta mielestämme laatua syntyy muutenkin kuin uutuuksista. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 14.7. Tampere Cruising Nuutisarankatu 35, Pirkkala 25.8. Amerikan Rauta onnittelee! Ku va : H am in an ka up un ki Ku va : H eik ki Sk yt tä Do-Dad on 2018 perustettu suomalainen kustomalan tunnustuspalkinto. Vehoniemen Automuseon 35-vuotissyntymäpäivät Vehoniemen Automuseo, Kangasala 24.–25.8. Palkinto jaetaan Do-Dads’ Invitational Kustom Showssa, The DDayn yhteydessä 28.7.2018 Oripäässä. Drive-In & Rock Nurmes 24.–26.8. Midnight Sun Meet Oravakiven leirintäalue, Joutsa 20.7. Eenokki Cruise & Rock 2018 Säkylä, Rantatie 706 14.7. kesäkuuta. LinnaCruising Kantolan tapahtumapuisto, Hämeenlinna 11.8. Ajoneuvon valinnan tekee Do-Dads -valintaraati, joka koostuu alaan perehtyneistä harrastajista. AMC Euromeet Yyteri, Pori 18.8. Ajoneuvojen on oltava viimeisteltyjä ja korin maalauksen on oltava lopullinen pintamaali, joko kiiltävänä tai mattapintaisena. Do-Dad -ehdokkaana näyttelyssä tulee olemaan korkeintaan 30 autoa sekä 20 moottoripyörää. Anchors & Motors, sailorihenkinen ride-in-tapahtuma Laitakari, Luvia 17.8. Suomalainen rakennustaito saa kehuja aina, kun alan harrastajia tapaa ulkomailla, ja DoDadsien mielestä nyt on hyvä aika osoittaa myös kotimaassa, mikä on rakentamisen korkein taso! Normaalisti näyttelyiden autoja moottoripyörävalintoihin vaikuttaa se, onko ajoneuvoa aiemmin esitelty. Vantaan Cruising Tiedekeskus Heureka 21.7. Myös moottoripyöräpuolella jaetaan Do-Dad, sen valintaraadissa mukana on Kopteri-lehti. Rautalankaa ja jenkkiautoja Mobilia, Kangasala 18.8. Malmi Street Drags Malmin lentokenttä, Helsinki 4.8. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 3.–5.8. Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 3.8
www.uspartsperformance.fi 10 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Kyseessä on korkealla värintoistolla varustettu maalipinnan tarkastusvalo, jolla näkee tarkasti naarmut, hologrammit ja lommot. Hinta 49,00 €. Hinta 325,00 €. Hinta 129,00 €. www.kaasutinexpertti.fi Ruiskut maalaus hommiin Car Paint Centerin valikoimasta löytyy maalausprojekteihin laadukas HVLP-yläsäiliöruisku 1,3-millisellä suuttimella pintamaaleille ja kirkaslakoille sekä 1,7-millisellä suuttimella hiomaväreille. Lisäksi on saatavilla Lisäksi HVLP-miniruisku, jossa on reilun desin maalisäiliö. Holleyn Sniper EFI HyperSpark -tuotesarjaan kuuluvat myös Billet-virranjakajat (298,90 €) High Output CD -ohjainyksikkö (224,90 €) ja sytytyspuola (44,90 €). www.jarimaki.fi Lasit kirkkaiksi Meguiar’silta on tullut markkinoille uudet tuotteet, joilla kuskin näkökenttä kirkastuu entisestään. Merkeistä löytyvät muun muassa Ford, Dodge, Dodge Ram, Chevrolet, Mopar, GMC ja Harley-Davidson. Kaikki versiot on varustettu käsikäyttöisellä rikastimella. Amerikan rautojen lisäksi tätä kaasutinmallia voidaan käyttää eurooppalaisissa 6-sylinterisissä ja isoissa 4-sylinterisissä moottoreissa. Hinta 129,00 €. Perfect Clarity Glass Polishing Compound puhdistaa ja esivalmistelee lasin pinnoittamista varten poistaen samalla likaa ja pieniä naarmuja. Käsittelyn jälkeen sateella ajaminen helpottuu huomattavasti, kun pisarat pakenevat lasilta. Tällä luotettavalla ja yksinkertaisella rakenteella voidaan helposti korvata kovia kokeneet ja kuluneet alkuperäiskaasuttimet. Suutinkokoina 0,8 milliä ja 1,0 milliä. Etumatot alkaen 55,00 €/kpl, pienet takamatot alkaen 20,00 €/kpl ja leveät takamatot alkaen 65,00 €/kpl. Saatavilla on niin etukuin takamattoja sekä lisäksi leveitä takamattoja pickupeihin. Perfect Clarity Glass Sealant puolestaan muodostaa vahvan, pitkäkestoisen näkymättömän hydrofobisen polymeeripinnoitekalvon, joka hylkii vettä ja likaa todella vahvasti. Sniper EFI -ruiskusarja yhdessä Sniper EFI HyperSpark -sytytysjärjestelmän kanssa nostaa moottorisi suorituskyvyn uudelle tasolle; tuloksena tasaisempi tyhjäkäynti, parempi polttoainetalous ja enemmän hevosvoimia. www.carpaintcenter.fi Maalipinnan tarkastusvalo Nightsearcher RiteStar 400 on hyvä apuväline, mikäli olet keskivertoa tarkempi auton puunaaja. www.autodude.fi Kumimatot logoilla Jari Mäelle on tullut kattava valikoima kumimattoja. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Kaasareita kuutosiin Kaasutinexpertti on ottanut varastointiohjelmaansa GM:n, Fordin ja Moparin 6-sylinterisiin moottoreihin sopivia uusia Holley-tyyppisiä korvauskaasuttimia. Polishing Compoundin hinta 18,50 € ja Sealantin hinta 14,50 €. www.meguiars.fi Holley Sniper EFI HyperSpark Sniper EFI HyperSpark -sytytysjärjestelmä on suunniteltu yhteensopivaksi suositun Sniper EFI -ruiskusarjan kanssa mahdollistaen helpon asennuksen ja toimintavarmuuden
Hinta 8,90 €/150 ml. Vöissä on helppokäyttöinen nepparikiinnitys, jonka avulla soljen saa helposti paikalleen ja nopeasti vaihdettua. Metalliosat on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Neulalla voi ommella esimerkiksi ajoneuvojen ja veneiden verhoilun repeytyneet tikkaukset tai moottoripyörien satulat. OERin perinteet ovat 80-luvun alussa ja erityisesti GMja Mopar-tuotteiden valmistuksessa tarkasti alkuperäistä noudattaen. Hinnat alkaen 34,00 €/sarja. OER on nyt yrityskaupalla laajentanut toimintansa vahvasti myös Ford-malleihin ja erityisesti Mustangeihin. Moderni sähkösarja Harrastekalustoon on nyt tarjolla sähkösarja 2010-luvulta! M.unit Basic on täysin elektroninen sähkökeskus, jossa ei ole erillisiä releitä tai sulakkeita. Tuote on täysin vesitiivis. Kotelon tiivistys unohtuu usein, jolloin lämmin ilma ei mene välttämättä ohjattuun suuntaan. Työkalun puinen kädensija antaa mukavan otteen. Hinta 269,00 €. Öljy myös tummentaa nahan vaaleita sävyjä lisäten nahkaan patinaa ja luonnetta. Soljet on valmistettu nikkelivapaasta metalliseoksesta. Varastossa on myös varaneuloja sekä vahalankaa. Ohjainlaitteessa on sisäänrakennetut ylikuormitussuojat ja releet. OER näet osti California Mustang/Highway Classicsin, joka on merkittävän kokoinen toimija niin Yhdysvalloissa kuin kansainvälisestikin www.oerparts.com, www.tuumacid.fi Speedy Stitcher ompelutarvikkeet Speedy Stitcher -neulalla pystyy tikkaamaan paksua nahkaa ja tukevaa kangasta. www.vintagemotors.fi Original Equipment Reproduction OER, eli Original Equipment Reproduction -tuotteet saa nyt Tuumacidista. www.tonupstore.com 11 AMERIKAN RAUTA 5/2018. www.stuntman.fi Lämmitys laitteen tiivistyssarja Trade Partsista ovat saatavilla laadukkaat Classic Industriesin valmistamat lämmityslaitteen tiivistesarjat. Speedy Stitcher -peruspakettiin kuuluu vahvaa vahalankaa, suora ja kaareva neula sekä lankapuola. Solki ei sisällä vyötä, mutta vyö on ostettavissa erikseen. Hinta alkaen 22,50 €. Saatavana myös Bluetooth-versio hintaan 329,00 €. www.mve-online.com Vyönsolkia merkkiuskollisille Stuntmanilta löytyy vyönsolkia myös merkkiuskollisille jenkkiautoharrastajille. Hinnat alkaen 20,00 €. www.tradeparts.info Nahkaisten ajovarusteiden huoltoon Goldtop Vintage Oil on kehitetty pitämään aniliininahkaiset ajovarusteet pehmeinä ja hoidettuina
Ajettavaksi te hty 12 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Hänen käsissään gasseriksi rakennettu Vicky sai lasikaton ja nykyaikaisemman Modular-tekniikan. Tuon auton Jorkki myi viimeisimmän kerran vuonna 1996, muttei malttanut olla hankkimatta uutta tilalle, kun tilaisuus tuli muutama vuosi sitten sattumalta eteen. Ajettavaksi te hty FORD FAIRLANE CROWN VICTORIA ’56. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Juuriltaan pohjalainen ja sittemmin lemiläistynyt Jorkki Korhonen muistetaan jo 80-luvulta ’56 Fairlanen ratin takaa
Vuoden päästä ostin auton rullaavana takaisin, ja laitoin siihen huonomman halpis-440:n, jonka kanssa kävin sillä Englannissakin. ”Tämän auton tarinahan on semmoinen, että se oli tullessa gasseri, joka on ollut 426 Hemillä. Tämä Håkan, jolta minä ostin sen, asuu talvet Floridassa, ja hänellä on myös useampia Hemi-autoja sekä aito lasikattoinen Victoria”, Jorkki jatkaa. ”Latvan Kake tuon huomasi siinä viereisen huoltoaseman pihassa ja totesin, että tuo pitäisi kyllä ostaa, kun kerrankin on Crown Victoria tarjolla. ”S e oli 2014 syksyllä, kun tämä käveli vastaan Tukholman Ekens Gassersin swapissä. Moottorikin rullaavana ostettuun autoon löytyi jo itseltä, se piti vain ensin saada kuntoon. ”Ekana siinä oli Cleveland yhden kesän, sitten siinä oli aika pirteä Moparin 440 pari vuotta, kunnes myin sen. Mulle se laittoi mukaan kaikki ylijääneet pisteosat. Merkit ja lamput ostin uusina.” Saatuaan Fairlanen Suomeen, tuli Jorkille vuoden tauko muiden projektien vuoksi. ”Minähän ostin tuon Lincolnin Modularin Siinä kiemurtelin ja tuskissani pyörin niin kuin kissa kuumalla katolla, että mistä ne rahat nappaisi, kun nuorempi tyttö totesi, että ostetaan se kimppaan. Mullahan oli siinä vaiheessa jo kaksi niitä 50-luvun alun Lincolneja, joista haaveena oli tehdä niistä semmoinen ’55 Ranchero -tyyppinen ”konseptiauto”, mutta suunnitelma muuttui, kun se toinen niistä Lincolneista osoittautuikin liian hyväksi pilkottavaksi”, Jorkki Korhonen muistelee. Sattumalta löytyneen puuratin keskiössä ei luekaan Harley-Davidson, vaan Korhonen Motor Cycles. ”Jenkeistä se Håkan oli ostanut tämänkin sen moottorin takia, jonka hän jätti itselleen. Erillispenkit ovat ilmeisesti lähtöisin '64 Galaxiesta, ja niiden näyttävä verhoilu on lahtelaisen Mika Volasen käsialaa. Vähän ennen myyntiä laitoin siihen sitten Mikkosen Pasin Mustangin vanhan 302:n ja nelivaihteisen manuaalin, silloin minä noihin manuaaleihin ihastuin. Eikä sekään ollut tekniikaltaan ihan tyypillisimmästä päästä. 14 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Ford Fairlane Crown Victoria ’56. Minähän myin sen vanhan ’56:n 1996 viimeisen kerran pois, kävi se kerran muualla kyllä jo siinä välissä.” Ei Hemi-konetta. Lopulta molemmista tyttäristäni tuli tuon osaomistajia.” Jorkkihan muistetaan vuosien takaa paitsi täysin miehen oman makunsa mukaan rakentelemasta rodistaan, jolla tosiaan ajetaan ja välillä kovaakin, myös ’56 Victoriastaan, joka hänellä oli jo 80-luvun puolivälissä, ensin mattavärissä ja sittemmin punamustana. Enhän mä niistä muuta käyttänyt kuin ne listat, niistä sai oikomalla ja kiillottamalla hyvät. Siinä kiemurtelin ja tuskissani pyörin niin kuin kissa kuumalla katolla, että mistä ne rahat nappaisi, kun nuorempi tyttö totesi, että ostetaan se kimppaan
Mun mielestä nopeusrajoitukset on aina olleet turhia, kyllä se tie määrää sen sopivan nopeuden.” Jorkki tosiaan rakentaa niin autonsa kuin moottoripyöränsäkin nimenomaan ajamista varten, ja sen takia myös Fairlanen runko koki merkittäviä muutoksia. Jorkki harkitsi alkuun oranssinsävyistä lasia, mutta päätti sitten pelata kerrankin varman päälle ja tilata savunharmaan version. Moottorinohjaukseksi tuli Megaruutta, tuttavani kun on niitä rakennellut paljon rallicrossja muihin kilpaautoihin, ja auto säädettiin sille rullilla. "Mie tein siihen itse peltisarjat Mustangiin tarkoitetuista Hookereista. Sen sain kuitenkin tuttavalta tulleesta etuveto-Lincolnin koneesta. Ei siihen tuommoisilla putkivirityksillä mitään 500 hevosvoimaa tule, ne nokat siinä loppuvat ensimmäisinä kuin seinään, mutta kun ei niitä oikein huvita alkaa vaihtamaan, kun tuo menee nyt yhdeksällä litralla sata kilsaa semmoisella 80 mailin matkatuntinopeudella. Jorkin tapa rakentaa laitteita on hyödyntää niitä osia, joita on helposti saatavilla. Ei siinä kukaan matkalla Seinäjoen näyttelystä kotiin mennyt ohi. Toinen syy noihin muutoksiin oli tietysti se, että etupää oli jo kertaalleen rakennettu uusiksi, kun autosta oli tehty jäykkäakselinen gasser. sieltä Tukholmasta 150 eurolla tuntia ennen itse autoon törmäämistä, kun kerran tyhjällä pakulla oltiin liikenteessä. 15 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Ei tuohon koneeseen muuta tarvinnut uusia kuin tiivisteet, laakerit ja kannenpultit, ne kuulemma venyvät noissa”, Jorkki selittää. Kyynärnojallinen takapenkki on Volvo 164:n, Stewart Warnerin vanhat mittarit tulivat aihion mukana Ruotsista. ”Mullahan on tässä tuo "maailman harvinaisin" taka-akseli, ’65–66 Mustangin kapea ysituumainen, johon laitoin mulla jostain syystä hyllyssä lojuneen 3,5-välityksen.” Myös taka-akselille asennettiin levyjarrut, jotka Jorkki onnistui hankkimaan alkuaan Exploreriin tarkoitettuna Ford Motorsportin sarjana. Eteen Jorkki hankki QA1:n coiloverit, takana hän päätyi käyttämään Gabrielin ilmaiskareita, jotta perän korkeutta pystyisi säätämään hiukan tarpeen mukaan. Siinä oli kyllä pieni riski, ja siinähän olikin lopulta kampiakseli rikki. Hammastanko-ohjaus tuli Volvosta. ”Siinä oli myös lasikuituflippi, joten jouduin hankkimaan Ruotsista toiset keulan pellit.” Corvetten etupää. Joorkki päätyi sovittelemaan tuntemattomaksi jääneen gasser-akselin tilalle C4-Corveten etukelkan tukivarsineen, etujarrut ovat yhdistelmä 7-sarjan BMW:n levyjä ja Peugeot 608:n Brembo-puristimia, jotka Jorkin mukaan ovat samanlaiset kuin Evo-Mitsuissa. Victorialla ajellessa tuntuu todella olevan taivas kattona. ”Rungon etupää tehtiin kokonaan uusiksi, eihän sinne oikein mitään vanhaa voinut jättää”, hän selittää
Yksi Koskisen Pekka oli siinä myös apuna, kun hän osaa kaikki tommoiset uusien autojen korjaamiseen liittyvät jekut.” Niin siinä vain kävi, että itäsuomalaisen osaamisen ansiosta Lemille valmistui lasikattoinen Crown Victoria numero 604, tehdashan niitä valmisti kaikkiaan 603 kappaletta. Ohjaus on toteutettu Volvon hammastangolla. ”Tilasin sitten Carpenterilta uuden tiivisteen sille lasikatolle. Hän päätyikin tilaamaan valmiiksi Modularin akselille muokatun Borg Warnerin T5:n Trade Partsin kautta, ja se soviteltiin paikalleen Quicktimen kytkinkopalla. ”Mullahan on kaikki vehkeet olleet aina punamustia, mutta kun maailma menee eteenpäin, niin aloin katsella oransseja sävyjä. Konehuoneessa ei ole oikeastaan mitään, mikä näyttäisi samalta kuin FoMoCon jäljiltä. Lasikatto #604. Samaa vanhaa linjaa jatkettiin keulan kohdalla, vähän pidemmälle vietynä. '56 Buickin etupuskuri istuu kokonaisuuteen niin hyvin, että mallia tuntematon ei varmasti arvaisi sen olevan "eri paria" peräpään kanssa. ”Tuo kattohommahan lähti siitä, että Kaljan poika oli bongannut noita kattolaseja uutena myynnissä Kanadassa. Puuratti tuli sattumalta vastaan Trade Partsilla, ja Jorkki teki siitä tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Buickin puskuri sopikin melko lailla suoraan paikalleen, joten tilasin sitten siihen vaan uudet alkuperäisparkit ja Pekkasen Jallun kautta uudelleen kromatun puskurin. Vanteet ovat 17-tuumainen versio klassisista Magnum 500 -kiekoista. Laitoin sitten vanhalle ystävälleni Klasille Ruotsiin viestiä, että saataisiinko hänen kauttaan Suomeen yksi tuollainen. ”Jos olisin tiennyt, ettei se lasikatto käy sillä alkuperäisellä tiivisteellään paikalleen, niin en olisi varmaan tuohon projektiin edes alkanut. Härkösen Juntin kanssa sitä alettiin sitten pähkäillä, ja päädyttiin siihen, että pleksikaton liitos olisi toteutettava liimalasina, ja Juntti teki siihen peltikaton etureunaan sellaisen zetaliepeen, jonka liimasi kiinni ulkokattoon. ”Yksi Buickin puskuri mulla oli jo valmiina kotona, kun sellainen tuli sen ’54 Lincolnin mukana. Kyynärnojallinen takapenkki taas on Volvo 164:n, ja komeat oranssinsävyiset verhoilut toteutti Mika Volanen Lahdessa. Arvoin sitten, että uskaltaisiko sen katon ottaa oranssina, mutta päädyin kuitenkin savunväriseen, kun niitä kuulemma myytiin Kanadassakin eniten”, mies jatkaa. Nyt siitä tuli kyllä tyylikkäämpikin kuin se alkuperäinen, kun siinä ei ole niitä listoja ollenkaan.” Vanteiksi Jorkki hankki American Racingin modernimman version Magnum viissatasista, jollaiset olivat jo aikoinaan sen edellisen ’56:n alla – pari tuumaa pienempinä tosin. Koko etuakselisto on lähtöisin C4Corvettesta, ja keulalta löytyvät myös QA1:n säädettävät coilovertolpat. Likat sanoi kuitenkin, että et maalaa millään 16 Ford Fairlane Crown Victoria ’56 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Vaihteistoksi piti tietysti tulla manuaali – miesten vaihteisto – kuten Jorkki asian ilmaisee. Uuden takapuskurin löysin siltä samalta Periltä, jolta löysin myös nuo keulan pellit.” Sisälle Jorkki hankki erillispenkit, joiden arvelee olevan ’64 Galaxiesta. Sen minä tiesin jo heti, etten minä sitä alkuperäistä ’56 Fordin puskuria rupea tähänkään laittamaan paikalleen, kun se on niin ruma. Nuo numerot koristivatkin Faikun kylkiä viime kesänä auton ollessa väliaikaisessa värissä kertaalleen koottuna liikenteessä. Kotona kävi kuitenkin pian ilmi, ettei sellaista saisi millään asennettua normaaliin kattoon
Ensimmäinen keinovalossa valittu värimalli osoittautui kuitenkin kesällä kotona katsellessa semmoiseksi vihertäväksi, joten koko homma alkoi alusta. Alusta: Corvetten C4:n etukelkka ja Volvon hammastanko-ohjaus, raidetangonpäät etuveto-Corollasta, QA1:n coiloverit edessä, takana Gabriel Hi-Jacker -ilmaiskarit Mustangin lehtijouset, joista pari lehteä poistettu. Sen minä tiesin jo heti, etten minä sitä alkuperäistä '56 Fordin puskuria rupea tähänkään laittamaan paikalleen, kun se on niin ruma." 17 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Sisusta: Puuratti, kaksivärisiksi verhoillut ’64 Galaxien penkit edessä, Volvo 164:n kyynärnojallinen penkki takana, Stewart Warnerin mittarit omatekoisessa paneelissa. ”Eikä se Lincoln-gasserkaan kai niin hullu idea olisi.” Faktat Ford Fairlane Crown Victoria ’56 • Omistaja: Jorkki Korhonen, 58 • Paikka: Lemi. Mulle tuo näyttäminen on sinällään vähän toisarvoista, minä tykkään ajella näillä autoilla”, Jorkki selittää. Ja sitähän mies on Vickylläänkin sen valmistuttua tehnyt ahkerasti. Eivätkä eläkeläiseltä tunnu olevan projektit loppumassa nytkään. Voimansiirto: Modularin sisäänmenoakselille muokattu T5-manuaali, Quicktimen kytkinkoppa, ’65–66 Mustangin 9" perä 3,5:1 välityksellä ja lukolla. Renkaat: 215/60 R17 ja 235/55 R17. Halusin väristä sellaisen, että se löytyy suoraan purkista, jolloin se on korjattavissa, ja että se näyttää oranssilta siinä valossa, jossa sillä autolla oikeasti ajellaan, ja tuo sävy tehtiin lopulta yhdistämällä Skoda Fabian Tangerine Orange -väriin Fiatin oranssin kide. Kori: ’56 Buickin etupuskuri, muutettu lasikattoiseksi. Jarrut: Rei’itetyt 740iL:n levyt edessä, Peugeot 608:n Brembo-puristimet, Ford Motorsportin Explorer -levyjarrusarja takana, Moparin CPP:n jarrutehostin. Harrikka-värityksellä, ja totesin, että tehdään sitten kupari, eikä perusoranssi. ”Mullahan on se konseptiautoprojekti vielä mielessä, kun mulle jäi se neliovinen Lincoln”, hän pohtii ääneen. Moottori: Lincolnin 4.6 Modular V8, Megasquirt-moottorinohjaus, muokkaillut peltipakosarjat, 2,5" rosteriputkisto, Subarun sähköpumppu alkuperäistankin sisällä erillisen keruusäiliön kera. Vanteet: American Racing Magnum 500 7x17"
10 sekunnin pikarahtipick is 18 AMERIKAN RAUTA 5/2018
10 sekunnin pikarahtipick is DODGE D150 ADVENTURER TWIN TURBO ’78. Daniel Tikander päätyi vaimonsa yllyttämänä vaihtamaan vasta hankkimansa kutoskoneisen stepparin keulalle kasikonetta, ja kolmen talven parantelun jälkeen lopputuloksena on 10 sekunnin varttimaileja kulkeva tuplaturbopeli, jolla kelpaa esitellä myös Danielin yrityksen metallintyöstötaitoja. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Clarissa Pajukoski 19 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Koriin Danielin ei tarvinnut oikeastaan edes koskea, se oli kolhuinen, mutta käytännössä ruosteeton samoin kuin jo kertaalleen puhallettu ja maalattu runkokin. Oikeastaan koko pickupin tarina juontaa juurensa kevääseen 2015, kun WD Steelworks -nimistä metalliverstasta kaverinsa Willen kanssa pyörittävä Daniel tarvitsi rahaa yritystoiminnan käynnistämiseen ja päätyi sen vuoksi myymään pois ensimmäisen jenkkinsä, niin ikään isolohkolla varustetun kaksiovisen ’66 Coronetin. Seuraavana talvena matkailuauton keulalta lähtöisin ollutta moottoria parannettiin korkeampipuristeisilla männillä ja Danielin itse kairaamilla alukansilla. Taka-akselin tuenta muutettiin nelipistetyyppiseksi, ja itse akseliksi Daniel löysi A-bodyn alle jossain vaiheessa kavennetun Dana 60:n, jota joutui tähän käyttöön hiukan leventämään. Tämä oli tullut Ruotsista maahan vuonna 1991 ja oli tehtaalta varustettu sillä Mitsun dieselkoneella, jossa on ollut kokonaiset 100 heppaa”, Daniel jatkaa nauraen. ”Tein ensin vahvikeristikoista pahvimallit, joista piirsin Autocadillä kuvat, ja niiden pohjalta laserleikkautin nuo lopulliset osat”, hän selittää. Kutosesta isolohkoon. ”V aimohan se oli, joka ehdotti, että tähän pitäisi vaihtaa V8-kone”, Daniel Tikander aloittaa tarinan siitä, kuinka kutoskoneisesta patina-Stepparista tuli tehokkaalla tuplaturboisolohkotekniikalla varustettu katukilleri. ”Ajelin sillä kaksi viikkoa, kunnes aloin rakentaa sitä sille kasitekniikalle”, hän jatkaa. Samassa yhteydessä dieselin tilalle vaihdettiin 225-kuutiotuumainen Slant Six, joka ei todellakaan tehnyt Dodgesta mitään pakettirakettia. Joka nurkkaan hankittiin QA1:n vaimennusjäykkyydeltään ja korkeudeltaan säädettävät coiloverit. Siinä kunnossa, valko-harmaana ja shop logoin varustettuna Daniel hankki Stepparin Lopelta. Tiettävästi ensimmäisen läpikäyntinsä auto koki Lahdessa, missä sen kori nostettiin rungolta, joka puhallettiin ja maalattiin. 20 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Dodge D150 Adventurer Twin Turbo ’78. Kaverit kun olivat pitkin kesää vihjailleet, että konehuoneessa olisi isolohkon rinnalla tilaa vielä parille turbolle, ja Daniel alkoi pikkuhiljaa kerätä palikoita uuteen turbotekniikkaan, vaikka olikin vähän sitä mieltä, että oikea voima ja turbovoima ovat asioita erikseen. Lava nostettiin jälleen pois rungolta, joka boksattiin ja Daniel teki runkoon myös useampia lisävahvikkeita, metallialan ammattilainen kun on. Samalla takapyöränkoteloita levitettiin sisälle päin. Talvella 2016–2017 Dodge otettiin astetta isommin työn alle. ”Ostin sitten saman vuoden syksyllä tämän, kun pitihän nyt joku jenkki olla alla. ”Korin maalasin telalla valkomustaksi, se ulkonäkö ei ollut niin tärkeää tässä”, mies naurahtaa. Rekisteriotteeseen merkityt katukäytössä olevat sliksithän ovat kokoa 29x15,5", kiihdytellessä käytössä ovat vielä isommat 31x16,5" Hoosier QTP:t. Moottoriksi tuli ensin sisuskaluiltaan vakiokunnossa ollut rautakantinen 440 ja vaihteistoksi Danielin itse kunnostama manuaalikoneistoinen TF727. Ainoa muutos korin muotoihin oli takalokasuojien alalaitojen pieni pakottaminen ulospäin, jotta järeän kokoiset Mickey Thompsonin katusliksit saatiin pyörimään alla. Kaverit olivat pitkin kesää alkaneet vihjailla, että konehuoneessa olisi isolohkon rinnalla tilaa vielä parille turbolle
Räyhäkästä pickupista löytyvät – Danielin mukaan tietysti – myös stereot. Vaikka nuo ahtimet ovat aika pienet, niin reilunkokoisten hukkaporttien ansiosta pakopaineet pysyvät paljon ahtopaineita pienempinä”, Daniel selittää. Lavalla näkyvät kiihdytellessä alla olevat 31-tuumaiset sliksit, kadulla käytetään astetta pienempiä. Tuo nykyinen lohko on ’75-mallinen Indyn toimittama Motorhome-malli. Tiikerijuovainen sohva vaihtui tälle kesälle sporttipenkkipariin, tiikerikangasta jäi vielä kattoverhoiluun. Kaasupolkimena toimiva Pearlin bassorummun pedaali on aiemman omistajan jäljiltä. Niin tuplaturboisolohko, nelilinkit, kuin leveät sliksitkin on merkitty asianmukaisesti otteeseen. Viinakäyttöinen tuplaturbo. 21 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Ahtimiksi tuli pari Garrettin suhteellisen pieniä GT3582R -turboja, jotka joidenkin etukäteisepäilyistä huolimatta tuntuvat sopivan kokonaisuuteen erinomaisesti. ”Tarkoituksenahan oli tehdä matalilla paineilla ajettava pirteä perusmoottori ilman suuria turboviiveitä. Lavan perälle Daniel teki alumiinisen spoilerin, joka toimii tulevaisuudessakiinnityskehikkona jäähdyttimelle. Kansiksi Daniel hankki Trickflow’n CNC-koneistetut Powerport 240 -versiot, ja nokka tilattiin moottorin muihin spekseihin sopivana Jones Racing Camsiltä. H-profiiliset kiertokanget tulivat myös Eagleltä, männät ovat SRP:n 10,5-puristeiset. Niin rosteriset pakosarjat kuin ahtoputket, välijäähdytin ja putkistokin ovat Danielin WS Steelworks -yrityksen omaa käsialaa. Olin minä vapareita koonnut muillekin sen jälkeen, kun tuli tehtyä se Coronetin moottori, ja joka kesälle sitäkin piti parannella.” Pickiksen uutta lohkoa vahvistettiin niin girdlellä kuin betonoinnillakin, ja alakertaan tuli Eaglen takoteräskampura alumiinisten runkolaakeripukkien kera. Talvisin Dodgea rakenneltiin, kesät se oli ajossa samaan aikaan, kun uusi, oikeasti tehokas moottori jalostui tallissa. Olin jo ostanut sitä toista moottoria varten Eaglen sisuskalut, mutta sitten päädyin hankkimaan myös kokonaan toisen lohkon, niin jäi vapaastihengittävä varamoottori kotiin talteen”, Daniel jatkaa. ”Sain ajettua tuon moottorin sisään vapaastihengittävänä jo viime syksynä, niin pääsi nyt keväällä keskittymään siihen ahdinasennukseen ja polttoainemuutokseen.” Sisäänajovaiheessa isolohkoa ruokittiin vielä normaalilla 98-oktaanisella, mutta ahdinten myötä polttoaineeksi vaihtui E85-etanoli. ”Tämä oli ensimmäinen itse rakentamani turbomoottori. ”Olen mä tällä 7000 kilometriä jo kaikkiaan ajanut
Samalla kylkiin maalattiin nuo yläosien mustat raidat.” Satiininhimmeä, kuluneen näköinen pinta sopiikin kisahenkisine teippeineen kokonaisuuteen täydellisesti, pickupissa on juuri sellaista katu-uskottavaa eläköityneen kilpaauton henkeä. ”Tämä nykyinen alumiinitankki on jo toinen itse tehty versio, kun viime talvena tein koko polttoainepuolen uusiksi E85-polttoaineeseen siirtymisen yhteydessä.” Viime talven parannuksiin lukeutui myös tiikerikuvioisen sohvapenkin korvaaminen sporttisemmilla jakkaroilla sekä auton maalipinnan ehostaminen. Boksasin tukivarret, vaihdoin uretaanipuslat ja eteen tehtiin kromimolytangosta uniball-nivelillä varustetut reaktiotangot, joiden avulla casterkulmaa pääsee säätämään paremmin”, Daniel valottaa. 5/8" linjaan polttoainetta pumppaa pari AEM:n 380 lph sähköpumppuja. Joka puolella konehuonetta katse osuu teräspunosletkuihin ja sinipunaisiin AN-liittimiin. 10 sekunnin pikarahtipickis. ”Ensi talvena siirrän painoa keulasta taakse, tuossa takasiiven yhteydessä on jo jäähdyttimelle kehikko valmiina. Niinpä sen pinta hiottiin patinoiduksi ja mattalakattiin. 22 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Dodge D150 Adventurer Twin Turbo ’78. Maali saattoi olla vielä märkää siinä kuvatessa”, Daniel naurahtaa. Olen suunnitellut myös tekeväni autoon kuitukeulan, ja varmaan Viimeisin päivitys oli tuo etuspoilerin rakentaminen. Maali saattoi olla vielä märkää siinä kuvatessa”, Daniel naurahtaa ja avaa hieman jatkosuunnitelmiaan. ”Tuttavani Esa Piippo se ehdotti viikkoa ennen näyttelyä, että ehostetaan autoa hiukan. ”Viimeisin päivitys oli tuo etuspoilerin rakentaminen, se valmistui kuvausta edeltävänä yönä. ”Viime talvena tein nuo keulamuutokset
Vesivehmaan kiihdytyspäivillä ajettu 11,2 sekunnin aika kun parani jo toisella ajokerralla Malmilla aikaan 10,68 loppunopeudella 224 km/h, joten vetoja on. ”Vaimohan tosin mieluili sellaista maalaisromanttista avolavaa, mutta kyllä tästä taitaa olla maalaisromantiikka kaukana. Loviisa ry, Finnish Mopar Association, US-Parts/ Wahlroos, Mecanil (pulverimaalaus), Esa Piippo, Atomic City Garage, FIN-Turbo, Vantaan Moottorikoneistamo, Vulko Oy ja kaikille muille mukana olleille. Vaikka ulkokuoren viimeistely on raakaa, on pellin alla kaikki näyttelykunnossa. ”Sikäli tässä on ollut helppo rakentaa, että ei ole tarvinnut vaimolta piilotella noita US-Partsin kuitteja, kun vaimo on päin vastoin kannustanut rakentelemaan tätä”, hän kiittelee. Renkaat: Cooper Cobra Radial GT 235/60 15 edessä, M/T Sportsman Pro 29x15,5 R15 takana. Faktat Dodge D150 Adventurer ’78 • Omistaja: Daniel Tikander, 36 • Paikka: Loviisa. Vanteet: Levitetyt Jack Wheeler -peltivanteet, 8x15" edessä ja 11x15" takana. Kori: WD Steelworksin custom-etuspoileri, takapyöränkoteloita levitetty, WD Steelworksin alumiininen takasiipi. Alusta: Runko boksattu ja lisävahvistettu, Dakotan 2" droppispindlet, uniball-reaktiotangot, QA1:n coiloverit joka nurkassa, uretaanipuslat, takaakselilla 4-link-tuenta. Jarrut: Vakiot. Sisusta: Grant GT Challenger -ratti, Race Sport -sporttipenkit, tiikerikuovainen katto, LD Performancen ahtopaineensäädin, Equusin valkopohjaiset mittarit. Niin tyylikäs customvälijäähdytin, ahtoputket, rosteripakosarjat kuin monta muutakin osaa ovat Danielin oman WD Steelworksmetallipajan tuotantoa. Teho: Katukäytössä reilut 300 hv, radalla vähän enemmän… Voimansiirto: Vahvistettu TF727-automaatti manuaalikoneistolla, THMaticin 2700 stall speedin mittatilausturbiini, Ko-Metilla teetetty +1000 hv kardaani, Dana 60 -perä 35-rihlaisilla vetoakseleilla, 3.54:1 -välityksellä ja lukolla. Tuossa neulaventtiilissä loppuu kapasiteetti”, Daniel puntaroi. 23 AMERIKAN RAUTA 5/2018. turvakaaretkin on siinä vaiheessa tehtävä.” Kieltämättä nykyisellä suorituskyvyllä ne alkavat olla tarpeen, mikäli mielii varttimailimittelöihin enemmälti osallistua. ”Vielä veti vähän laihalle, kun nyt radalla sai kunnolla pitoa ja ahtopaineet nousivat yli kilon. Moottori: 440 cid BB V8, lohko betonoitu ja porattu 0.030" ylikokoon, girdle, Eaglen 3,75-iskuinen 4340-takokampiakseli, Eaglen H-profiiliveivit, SRP-takomännät, puristussuhde 10,5:1, Jones Racing Camsin mekaaninen custom-turbonokka-akseli (244@.050" .545" LSA 113), Trick Flow PowerPort 240 CNC -alukannet, MSD:n ProBillet-jakaja, MSD 6AL-2 ohjelmoitava sytytysyksikkö, CSU 750 cfm E85 Blow Thru custom-kaasutin, Mopar Performancen yksitasoinen M1-imusarja, Garrett GT3582R -turboahtimet ulkoisella öljynkierrolla (Tiltonin sähköpumppu), WD Steelworksin iso custom-välijäähdytin ja ahtoputket, WD Steelworksin custom-öljypohja ja alumiininen polttoainetankki AEM:n 380 lph -pumpuilla, AN10-polttoainelinjat ja Aeromotiven regulaattori, 60 mm hukkaportit, WD Steelworksin custom-rosteripakosarja ja -putkisto. Kiitos: Perheelle (Taija + lapset), WD Steelworksin porukka, A.C.D.C
5. Sellaiseksi se ei moneksi viikkoa jäänyt. Ensimmäinen kasikone Dodgen keulalla oli rautakantinen 440, jonka kupeille Daniel alkoi kavereiden yllyttämänä mallailla turboahtimia. Hytti sai jäädä jo kertaalleen aiemmin puhalletulle ja maalatulle rungolle, mutta lava nostettiin pois rungon vahvistamista varten. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Dodge D150 Adventurer ’78 1 2 3 4 5. Toisenlainen shop truck Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Daniel Tikander 1. 3. Harva olisi kuitenkaan uskaltanut ennustella siitä näin rankkaa, kuin Daniel Tikanderin tuplaturbostepparin tapauksessa. 2. Danielille tullessa Dodge oli himmeän valko-harmaa shop truck, jonka keulalta löytyi laiska kutoskone. Samantyyppiset jäykisteet tehtiin myös nelilinkin kiinnityspisteisiin. Kuvassa näkyvät boksausten lisäksi Danielin itse suunnittelemat lisävahvikkeet. Parin viikon ajeluiden jälkeen kutonen nostettiin keulalta ja vanha tekniikka purettiin muutenkin pois autosta. Tässä tapauksessa nelipistetuennan kutsuminen omatekoiseksi kuulostaa melkeinpä vähättelyltä, kun työn jälkeä katsoo. 4. Kun moottoreiden rakenteluun tykästynyt kaveri hankkii laiskalla kutostekniikalla varustetun pick-upin, on lopputulos jokseenkin ennustettavissa. Akselin kohtaan tehtiin pieni notchaus, jotta perällä on varaa painua alaspäin joustoissa
Pinnapultit ovat ARP-tavaraa. Takavanteita levitettiin – suhteellisen reilusti. Daniel on tehnyt tankin nyt jo kahteen kertaan, kun viime talvena polttoainepuoli meni E85polttoaineeseen siirtymisen myötä uusiksi. 9. 8. 12. Peräpäähän asennettiin QA1:n coiloverit, joissa myös vaimennus on säädettävissä. Tällä kertaa myös taka-akselia jouduttiin leventämään, sillä Dana oli kertaalleen kavennettu A-bodyyn sopivaksi. Lopputulos hymyilyttää jälkikasvuakin. Mietittyään aikansa jo keulalla olleen 440:n rakentamista uudelleen Daniel päätyi kuitenkin hankkimaan turbokoneen aihioksi kokonaan toisen Motorhome-lohkon, joka betonoitiin ja varustettiin girdlellä. Uuteen moottoriin tuli Eaglen 3,75-iskuinen 4340-takoteräskampiakseli ja H-profiiliveivit sekä SRP-takomännät. Kaikki peräpään uudet ja muokatut osat saivat jo irrallaan mustan pinnan. 25 AMERIKAN RAUTA 5/2018 7 8 9 10 11 12 13 6. Työn jälki on kauttaaltaan moitteetonta. Turboasennus ei ollut todellakaan mikään helppo bolt on -juttu. Väri ei ole mikään Moparin hemi-vihreä, vaan sitä jäi yli firman levyleikkurista. 13. 11. 6. 10. 7. Alumiininen bensatankki rakennettiin jäämään nätisti runkoaisojen sisään. Ja on se vaimokin ollut kuulemma ihan tyytyväinen, vaikka lopputuloksesta onkin maalaisromantiikka kaukana
Monta luonnetta 26 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Se erikoisin juttu on kuitenkin auton konehuoneessa, josta löytyy moderni LS3-tekniikka! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Peppiina Kajanne Monta luonnetta 27 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Mika Kurkipään C3-Vetten ulkoasu on ensi silmäyksellä museoautomainen, mutta hillitynharmaa sävypä onkin kotoisin C7-Vetten värikartasta, ja sisältä löytyvät aistikkaan kellanruskealla nahalla verhoillut C4-sukupolven sporttipenkit. CHEVROLET CORVETTE STINGRAY ’70
”Ajelin kyseisellä autolla yhdeksän kesää ja myin sen samalla summalla, millä sen ostin. Nykyäänkin vielä auttelen, minkä muilta touhuilta ehdin, mutta ilman virallista vastuuta”, mies jatkaa. ”Varovasti kysyin, oliko hinta koko sarjalle, vai vain yhdelle, ja vanhempi herrasmies kertoin hinnan olevan koko nipulle. Jutun seiskakymppinen on minulle kolmas C3-korimallin Corvette. Aika pian auton hankkimisen jälkeen ajauduin myös kerhoaktiiviksi ja toimin Club Corvette of Finlandin hallituksessa 15 vuotta eri tehtävissä. Auto oli ollut hieman huolettomalla pidolla, mutta osoittautui ihan mainioksi yksilöksi”, maan todellisiin Vette-friikkeihin lukeutuva Mika Kurkipää muistelee. Tingin vielä Sisustan väriä voisi kuvitella muutetuksi, mutta sepä onkin auton alkuperäinen! Light Saddle -sävyisellä nahalla verhoillut penkit ovat kuitenkin lähtöisin sukupolvea uudemmasta Corvettesta, ja huomattavasti alkuperäisiä tukevammat. 28 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Chevrolet Corvette Stingray ’70. Tämän auton ja minun osalta tarina alkaa kesällä 2006, kun Olin Virtasen Timon kanssa Chicagossa Bloomington Gold Corvette-tapahtumassa hakemassa hänelle autoa.” Tapahtuman swapista Mika bongasi kuntoonsa ja harvinaisuuteensa nähden edulliset C3-Corvetten Deluxe-pinnakapselit. Corvetteja Mikalla on ollut vuosien varrella peräti kymmenen, joista hänellä on edelleen neljä, kaikki eri sukupolvia ja vanhin vuosimallia 1960. ”A loitin Corvettejen kanssa touhuamisen jo 1994, kun ostin ’85 Vetten Tampereelta. ”Niiden lisäksi meillä on Sjöstedtin Jukan ja Kolun Paavon kanssa yhteinen kilpuri-Vette, jolla Jukka ja Paavo ajavat Roadsportia ja minä joskus avoimia GT-lähtöjä
”Timon kanssa ajelimme ZR-1:n pienen Kentuckyn ja Memphisin mutkan kautta Los Angelesiin laivattavaksi. Pian runko olikin ilman yhtään muuta osaa pystyssä seinustalla ja kori lepäsi Karin Tomilta lainatulla koritelineellä. Maali lähti pääosin painepesurilla, toinen kylki soodapuhallettiin. Vette olikin sellaisenaan ajossa pari kesää, mutta sen haalistunut ja lohkeileva maalipinta ja voimaton 1975-mallisen Corvetten matalapuristeinen kone eivät tuottaneet sitä oikeaa fiilistä, joten pian kävi selväksi, että asialle pitäisi tehdä jotain. vähän, maksoin käsirahan ja hain kapselit iltapäivällä ennen alueelta lähtöä. Saranat uusittiin ja ovet säädettiin, ja puhdistamisurakkaa lukuun ottamatta koritöissä päästiin melko vähällä vaivalla. Tämä oli silloin punainen ja kohtuullisessa käyttökunnossa, jonkun muun Vetten pikkulohkolla ja manuaalivaihteistolla.” Kun kerran ei siitä kauppoja tuntunut syntyvän, Mika osti itselleen ’71 automaattivaihteisen Vetten, mutta jäi kaipaamaan manuaalia. Ulkoisesti Mikan autoa voisi luulla entisöidyksi Deluxe-kapseleineen ja valkotekstirenkaineen. ”Ajatuksena oli tosiaan, että olisi kapseleille sopiva auto. ”Seuraavana keväänä sain soiton, että Haavikon Mika voisi myydä seiskakymppisen ja kun sattui vielä olemaan maaliskuinen syntymäpäiväni, niin sovin kaupat. Lisäksi Totally Stainlessiltä tilattiin heidän laajin ”täydellinen pulttisarjansa”, joka oli kyllä hyvä, mutta kaukana täydellisestä”, Mika selittää. Keväällä myin edellisen alta pois ja tämä saapui loppukesästä juuri sopivasti Corvette-kesäkokoontumiseen. Kapselit luonnolisesti laitettiin kiinni ennen kokoontumiseen lähtemistä. Samalla puskurit ja muut kromiosat sovitettiin paikalleen ennen maalarille menoa.” Vetten runko sekä alustan osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Jarruiksi päivitettiin Wilwoodin uudet, alkuperäisiä vastaavat, mutta huomattavasti kevyemmin alumiinisatuloin varustetut. Vaimo tykkäsi ajella seiskakymppisellä ja kävi sillä usein töissäkin”, Mika selittää. Etuylätukivarret sekä taka-alatukivarret vaihdettiin säädettäviin, ja kaikki kuluvat osat uusittiin. Auto jätettiin Haavikon Mikalle, joka hoiti sen satamaan”, Mika jatkaa tarinaa. Melkein 8 vuoden nopea läpikäynti. Ajatuksena oli tosiaan, että olisi kapseleille sopiva auto. Finnvetten kautta hankin uuden C7-Corvetten Shark Grey -helmiäisharmaa tuo C3:n kurvikkaat muodot hienosti esiin. ”Syksyllä 2010 pienen yllytyksen seurauksena muutaman kanssaharrastajan avustuksella auto purettiin alkutekijöihinsä. Kyseisellä Haavikolla oli tallissaan jutun ’70 Vette, jota Mika yritti ostaakin, mutta huonolla menestyksellä. Kaverit kyllä lupailivat auttaa kasaamisessa, joka kesti kuitenkin melkein kahdeksan vuotta”, Mika kertoo nauraen. 29 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Ne lastattiin Timolle löytyneeseen ZR-1 Vetteen, eihän minulla siinä vaiheessa vielä ollut autoa, johon kapselit olisivat sopineet.” Kapseleihin sopiva auto. ”Alusta alkaen oli selvää, että tekniikka menisi uusiksi. ”Isäni teki koriin tarvittavat kuitukorjaukset, minä puhdistin alustan tehtaan massoista ja kori siistittiin kokonaisuudessaan odottamaan asennusta takaisin rungolle. ”Kaikki kromiosat kävivät Ruotsissa uudelleen kromattavina
Kuskin kyljen rauskulogo on lähtöisin C7-Corvettesta. Nopeusmittari on perinteinen mekaaninen, mutta Kolun Paavo viritteli alkuperäisen kierroslukumittarin sisuksiin modernin sähköisen mittarin. ”Penkeiksi vaihtuivat 1980-luvun lopun Vetten jakkarat sisustan värisellä nahalla verhoiltuina. Vuotoa yritettiin paikallistaa useampaankin kertaan huonolla menestyksellä, kun se vuosi vain ajaessa. Uudemmat penkit antavat huomattavasti paremmat sivuttaistuen kuin alkuperäiset, jotka ovat myös tallessa. Valmistajaltakin oli huono kysyä neuvoa, kun firma oli ollut jo muutaman vuoden nurin. Rosteriputkistosta lähtee mukavat saundit ja ohjelma pudottaa ennakkoa kaasua nostettaessa aiheuttaen asiaankuuluvaa pauketta putkistossa. Nykyinen väri on C7-Corvetten Shark Gray, joka sopii mukavasti yhteen ruskean sisustan kanssa ja tuo hyvin Vetten muodot esiin. Rosteriputkisto on Marteliuksen käsialaa. Sitähän on kallistettu taakse niin, että ilmanotto kulkee jäähdyttimen yli antaen koneelle viileämpää ilmaa. Tämän kesän suunnitelmana on nautistella ajeluista aina kuin mahdollista”, mies toteaa ja paljastaa samalla jatkosuunnitelmiaan: ”Tulevaisuudessa autoon hankitaan toiset vanteet alkuperäisten kaveriksi. Nyt asia on kuitenkin korjattu, eikä öljy enää voitele pakoputkia”, Mika naurahtaa. ”Auto katsastettiin heinäkuun alussa 2017, mutta ajelut jäivät koko kesänä muiden kiireiden sekä huonon sään vuoksi vähiin. LS3-moottorin odottamaan asennusta. Näin Vetten luonnetta voi helposti muuttaa tunnelmasta ja tapahtumasta riippuen.” Alle kurkistettaessa paljastuu, ettei kyse ole ihan tavallisesta museo-Vettestä. Vette odottelikin maalausta Oulussa jonkin aikaa edellisten maalausprojektien laajentuessa, mutta hyvää kannatti odottaa. Muut projektit, kilpa-autoilu ja työt venyttivät kuitenkin tätä projektia niin, että tuo kyseinen moottori ehdittiin jo myydä eteen päin, kun kanssaharrastajalla tuli kiireellisempi tarve. Lisäksi vaihdelaatikon öljyvuoto häiritsi ajonautintoa. Myös uusitut kromit pääsevät oikeuksiinsa vähän tummemman maalin kanssa, autohan on alunperin ollut hopeanvärinen tuolla Light Saddle -sisustalla.” Osa alkuperäisistä sisustan osista uusittiin ja loput kunnostettiin. ”Laatikon toimitus kesti hyvin pitkään ja sitä ehdittiin kysellä firman omistajalta kasvotustenkin, kun kävimme Corvettes at Carlisle -tapahtumassa Pensylvaniassa elokuussa 2011. Lisäksi jäähdyttimen etupuolelle on lisätty moottoriöljynjäähdytin”, Mika selittää. Maalattavaksi Vette vietiin Ouluun asti. Öljyä oli laatikon perässä ja nivel heitti sen ympäri alustaa. ”Nyt kun laatikko ei vuoda ja autolla on jo vähän ajeltu, kasvaa ajonautinto joka ajokerralla. Lopulta vaihteisto, kardaani ja kytkinkoppa saapuivat. Ajatuksena on modernimpi ilme ja rengastus. ”Mörön Kari oli aikaisemmin maalauttanut Mustangin Ollikkalan Juhalla ja sen laatu oli jäänyt positiivisesti mieleen. Näin alkuperäinen ulkonäkö säilyi mittarin toimiessa uuden tekniikan kanssa yhteen.” Polkimet saatiin säilymään modernista tekniikasta huolimatta alkuperäisen näköisinä siten, että sähköiseen kaasuun integroitiin alkuperäinen poljin. Kun runko oli rullaava, oli aika sovitella moottori ja vaihteisto paikalleen. Finnvette hankki tilalle seuraavankin moottorin.” Vaihdelaatikoksi Mika tilasi viisivaihteisen Kieslerin RS600-manuaalin. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Chevrolet Corvette Stingray ’70. Samoihin aikoihin tuli myös ilmoitus, että kyseinen laatikkofirma oli mennyt konkurssiin.” Monta luonnetta. ”Naapurissa majaileva Erikoisasennus Auvinen koneisti sovitteet, joilla LS3 istuu mukavasti konetilaan. Niin taka-alatukivarret kuin komposiittilehtijousikin ovat säädettäviä versioita. Vasta talvella älysin, että yokesta puuttui tulppa kokonaan ja öljy valui spooreja pitkin niveleen. Auton keveys ja moderni tekniikka tekevät liikkumisesta ketterää ja tarvittaessa ripeää. Samassa paikassa tehtiin myös muun muassa tarvittavat vesipumpun lähtöjen muutokset sekä jäähdyttimen kannakkeet
Jarrut: Wilwoodin levyt. Voimansiirto: Kiesler RS600 5-vaihteinen manuaali sekä kardaani, alkuperäinen perä. Moderni LS3-moottori istuu konehuoneeseen kuin tehtaan jäljiltä. Faktat Chevrolet Corvette Stingray ’70 • Omistaja: Mika Kurkipää, 43 • Paikka: Kangasala. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Sisusta: 1989 Vetten penkit verhoiltuna auton alkuperäiseen sävyyn. Moottori: GM LS3 6.2 V8 (323 hv), sähköinen kaasupoljin sekä alkuperäinen GM -moottorinohjaus, Marteliuksen rosteriputkisto. Kiitokset: Paavo Kolu, Jukka Kuustie, Juha Ollikkala, Kari Mörö, Tomi Kari, Erikoisasennus Auvinen, Martelius Exhaust, Finnvette, Euromaster Lokomonkulma/Hannu, Bulldog’s Garage, Simo Kurkipää, vaimo ja lapset sekä kaikki projektissa auttaneet. Nykyaikaisen toimintavarmuuden ja pienen kulutuksen ohella uusi moottori tarjoaa ruutia enemmän kuin mikään alkuperäisistä vuoden 1970 moottorivaihtoehdoista. Alusta: Säädettävät ylätukivarret edessä ja säädettävät poikittaiset alatukivarret sekä säädettävä kuitujousi takana
Tallissa oli välillä ahdasta, kun yksi auto osineen vei kolmen auton verran tilaa. Niin ei kuitenkaan ollut. 32 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Chevrolet Corvette Stingray ’70 1 2 4 3. Heittokellolla sekä säädettävillä tapeilla haettiin kytkinkoppa keskelle suhteessa uuden LS-koneen kampiakseliin. 8 vuoden työmaa Valmista autoa katsellessa voisi ehkä luulla, että lähtökohta oli hienokuntoinen alkuperäisyksilö. Pienen kokeilun seurauksena lampuista lähti maali pienellä painepesurilla. Teksti ja kuvat: Mika Kurkipää 1. 3. Isommalla kuumapainepesurilla lähtivät loputkin maalit kuskin kylkeä lukuun ottamatta. Seuraavaksi nostettiinkin tekniikka nurkkaan. 4. 2. Se oli joskus maalattu uudestaan ja vaati soodapuhalluksen
Kytkimeksi valikoitui kaksilevyinen McLeod. 7. Meikein valmista. 5-vaihteinen Keisler sovitettuna LS-tekniikan perään. Näin konetta saatin myös vähän ylemmäs ja kauemmas ripustuksista. 5. Kytkin on edelleen mekaaninen alkuperäisellä Corvetten vivustolla eikä vaadi liikaa voimaa. 8. 10. Uudelleen kromatut osat koesovitettiin paikalleen ennen maalausta. 11. Moottorille jyrsittiin järeät sovitteet. 6. Auto lähdössä maalarilta Oulusta kohti kotia. Martelius Exhaustin pihalla kuunneltiin ääniä ensimmäistä kertaa. Tekniikka hakee paikkaansa. 34 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Chevrolet Corvette Stingray ’70 5 6 7 8 9 10 11. 9
ja alle 12v lapset) 1pv 70 €, 2pv 100 € Valoshow (lauantaina 18.00–23.00) 15 €. Country sisters Kuljetusmessut Yli 200 osastoa Ohjelmaa lapsille Freestyle Motocross & Super Trial Truck Pulling Valoshow Messut avoinna: Perjantaina 10.00-18.00 • Lauantaina 10.00-18.00 1pv 30 €, 7-12v 10 € • 2pv 40 €, 7-12v 15 € • Alle 7v € • Perhelippu (2 aik. Ainutlaatuinen näyttely-ympäristö tarjoaa nähtävää ja koettavaa aamusta iltaan! KANSAINVÄLINEN KULJETUSALAN AUTONÄYTTELYJA KULJETUSMESSUTAPAHTUMA YHTEISTYÖSSÄ: POWERTRUCKSHOW.FI Yli 350 näyttelyautoa Jenkkivetureita Veteraaniautoja ESIINTYJIÄ MM
30 -vuotinen matka 30 -vuotinen matka 36 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Kun autolla ja omistajalla kertyy yhteistä matkaa 30 vuotta, käy pakostakin joskus niin, että toiset projektit ajavat edelle ja mielenkiinto siirtyy muihin laitteisiin. Näin kävi myös Tony Vermilän kolmeneloselle, mutta onneksi nyt on mielenkiinto palannut ja auto on vihdoin valmistunut pitkän seisonnan jälkeen. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen 37 AMERIKAN RAUTA 5/2018. FORD 5W COUPE ’34
Autotapahtumissa katsojat sekoittavat sen usein Jaguarin keulamerkkiin. ’34 oli ostettaessa punainen, choppaamaton ja ok-kuntoinen, ja sen tekniikaksi oli jo vaihdettu Chevyn pikkulohko ja TH400-automaatti sekä Fordin 8" perä. 38 Ford 5w Coupe ’34 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Homma ei meinannut toimia siellakään muuten kuin siirtämällä rahat ostajan tilille. Tony ajoikin ensimmäisen kesän Suomessa Texasin kilvillä, mikä oli käytäntö tuolloin. Tämä onneksi sopi kaikille osapuolille ja kaupat ’34 Coupesta syntyivät. Choppaus, vanteet ja asento ovat tietysti myös poikkemia tehtaan kuosista. Ostaja ei tietenkään sellaisia huolinut, vaan oli marssittava pankkiin vaihtamaan niitä käteiseksi. Tony totesi, että auto olisi tehtävä kokonaan uusiksi ja se tulisi maksamaan melkoisesti, joten Ford jäi odottelemaan talliin varoja ja innostusta, kun muut, enimmäkseen kaksipyöräiset, ajoivat ohi. Ja kyllä, kyseessä on sama Tony Vermilä, jonka hienoja Harrikoita on totuttu näkemään alan lehdissä ja näyttelyissä. V uonna 1987 tehty Texasin matka oli melko tapahtumarikas, siitä piti huolen matkaseuralainen, nyt jo edesmennyt Söfki, jolla oli entuudestaan suhteita paikallisiin pyöräpiireihin. Vehkeiden hinnat kultaisella 80-luvulla olivat aivan jotakin muuta kuin nykyään, esimerkiksi 50–60-lukujen vaihteen avoCadillaceja, joita silloin useita Suomeen ostettiinkin, sai muutamaan tonniin, eivätkä roditkaan maksaneet kuin murto-osan nykyisistä hinnoista. Tonyn coupe on ulkoasultaan lähellä vakiota, ainoastaan puskurit on riisuttu. Koira, jota monesti luullaan kissaksi. Muitakin kyseenalaisia ratkaisuja alustassa riitti. Samana kesänä osallistuttiin myös Salon ja Loimaan näyttelyihin, joista tuli pokaalejakin kotiin viemisiksi. Oli jo lähellä, että koko autohankintaa ei olisi saatu tehtyä, sillä ostoon tarvittavat varat olivat matkashekkien muodossa, joita oli Suomessa pankissa suositeltu hankkimaan. Talvella autoa purettiin ja todettiin, että varsinkin alustassa oli mittavia korjaustarpeita. Ohjaukseen oli esimerkiksi vaihdettu Mustang II:n tehostettu hammastanko, joka oli kiinnitetty niin, että jokaisessa kuopassa etupyörät kääntyivät kohti toisiaan, ja etuakselin droppaus oli tehty hitsaamalla, joten arvio ei ollut lainkaan liioiteltu. Tony sanoo, ettei olisi ajanut metriäkään, jos olisi tiennyt koko totuuden. 20-luvun lopulla vinttikoira ilmestyi Lincolneihin syylarin koristeeksi ja 30-luvulla se jatkoi elämäänsä Fordien lisävarusteena
Tony totesi, että auto olisi tehtävä kokonaan uusiksi ja se tulisi maksamaan melkoisesti, joten Ford jäi talliin odottelemaan varoja ja innostusta. 39 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Harmaa väri toistaa American Racingin Salt Kahvihuonekeskusteluissa käytiin läpi rodien kliseisiä värivalintoja ja Tony päätti vältellä tyypillisiä kirkkaita keltaisia ja punaisia sekä tietenkin mustaa. Tekniikkaan ei tullut perän lisäksi isompia muutoksia, vaan sama TH400 on alla edelleen, tosin rempattuna, ja koneena jatkaa Chevyn pikkulohko, sekin rempattuna. Vähitellen valmiimmaksi. Väri näytti niin hyvältä, että Tony päätyi siihen. Ohjaukseksi vaihtui Vegan simpukka. Perän nimi viittaa sen sisällä helposti vaihdettaviin rattaisiin, joiden paikkaa vaihtamalla saadaan perävälitys vaihdettua todella nopeasti. Jorkki hienosääti vielä peltitöitä ja maalasi auton. Samalla runko myös boksattiin. Kätevä juttu varsinkin, jos ei ole traileria käytettävissä kilpaauton kuljetukseen. Ilmastointikin autossa on – se oli siinä jo ostaessa, eikä Tony ole nähnyt syytä poistaa sitä. Seisontavuosien aikana ei auto kuitenkaan kokonaan unohtunut, vaan siihen hankittiin pikku hiljaa osia, kuten Fordin 9-tuumaiseen perään perustuva Winters Quick Change. Tällä kertaa katosta lähti 3", ja samalla tehtiin muitakin peltihommia, kuten sovitettiin lasikuituisten lokarien tilalle uudet peltiset. 40 Ford 5w Coupe ’34 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Myös runko rakenneltiin valmiiksi, kaikki epäilyttävät modifikaatiot tehtiin uusiksi ja runkoon lisättiin x-tuki. Vastamaalattuun autoon teki sisustan Vänttisen Lasse, eli Verhoomo Prima varmalla otteellaan. Lopullinen rutistus alkoi 2016, kun Coupe kuljetettiin Tuupovaaran autokeisari Jorkin pajalle. Väri Bullitilta. Eteen tuli uusi droppiakseli Mono leaf -jousella ja taakse coiloverit. Pikkulohkon päällä oleva neljän Dellorton patteri ei ole se aivan tavallisin ratkaisu. Auto vieraili Kartsan luona pariinkiin otteeseen ja huilaili väliajat omassa tallissa. Molempiin päihin tulivat 4-linkkiripustukset Panhardtangoilla sekä kallistuksenvaimentimilla, jotka teetettiin Punkan jousipajalla. Samassa firmassa oli myös Jorkin maalaama ’67 Mustang Fastback samalla värityksellä kuin kuuluisa Steve McQueenin Bullitt Mustang. Tonyn auton tapauksessa välitykset ovat vähän päälle 3 ja tiuhempi on pitkälti yli 4, pidemmällä välityksellä koneen kierrokset ovat 100 km/h nopeudessa maltilliset vajaat 2 500. Bremerin Ykän firman kahvihuonekeskusteluissa käytiin läpi rodien kliseisiä värivalintoja ja Tony päätti valtellä tyypillisiä kirkkaita keltaisia ja punaisia sekä tietenkin mustaa. Jarrut tehtiin myös uusiksi, eteen vaihdettiin levyt ja taakse 11" rummut, ja lattian alle tuli tehostettu 2-piiripääsylinteri. Viime vuosikymmenen vaihteen tienoilla oli taas aika jatkaa kesken jäänyttä projektia, ja auto lähti peltitöihin Saarelan Kartsalle, joka on chopannut enemmän autoja kuin kukaan muu Suomessa
Faktat Ford 5w Coupe ’34 • Omistaja: Tony Vermilä • Paikka: Espoo. Vanteet: American Racing Salt Flat 15". Sisusta: Grantin banjoratti, Verhoomo Priman toteuttama harmaa verhoilu, Classic Instrumentsin All American -sarjan mittarit Tommi’s Billetin tekemissä inserteissä. Voimansiirto: GM TH400-automaatti, Fordin 9" takaakseli Wintersin Quick Change -perällä. Jarrut: Levyt edessä, Fordin 11" rummut takana, tehostin. Tonyn Coupe on tyyliltään enemmän street rod kuin nykyään vallalla olevan rakentelusuuntauksen mukainen – vain rengastus, asento, choppaus ja puskurien poisto erottavat sen ulkonäöltään vakioautosta ja hyvä niin – ’33 ja ’34 Fordit ovat tehtaan kauneimpia malleja kautta aikojen. Mittariston pohjana toimivat Tommi’s Billetin insertit, joissa on Classic Instrumentsin All American -sarjan pyöreät mittarit. Moottori: Chevy SB V8. Tony diggailee mittareita, joten niitäkin löytyy kojelaudasta riittävästi ja niiden väritys istuu muuhun sisustukseen. Syy yleiseen harhaluuloon löytyy syylärin korkin koristeesta, joka esittää vinttikoiraa. 41 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Renkaat: Sava 185/65 R15 edessä, Fulda 265/70 R15 takana. Näissä ympyröissä tuttu nimi, Verhoomo Prima, toteutti kaksiväriharmaan sisustuksen, joka vuorostaan pelaa yhteen vanteiden keskustan kanssa. Kyseinen maskotti ilmestyi ensiksi Lincolnin nokalle 20-luvun lopussa ja jatkoi elämäänsä 30-luvun alkupuolella Fordien lisävarusteena. Flat -vanteiden sävyä. Korimuutokset: Chopattu 3". Auto valmistui kesäksi 2017 – tasan 30 vuotta siitä, kun Tony sen Texasista osti, eikä jäljellä siis ollut kuin hyväksyminen Suomen kilpiin. Kabiinissa on käytetty säästelemättä billettiä ja muutakin alumiinia. Niiden saaminen venähti kuluvan vuoden puolelle lupien hakemisen takia, mutta nyt on vihdoin moiset saatu ruuvattua autoon kiinni, ja autoa tullaan jatkossakin näkemään kesän tapahtumissa, joissa sitä usein kuulemma luullaan Jaguariksi. Alusta: Runko boksattu, lisätty x-tuki, edessä droppiakseli mono leaf -jousella, nelipistetuennat Panhard-tangoin edessä ja takana, takana coiloverit, Vegan ohjaussimpukka. Rattiputki on tarviketiltti ja ratti Grantin banjomalli
Saatuaan auton kotiin hän varusteli sen mitä mainioimmaksi kesäreissureeksi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Cola-kaappi 42 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Jari Pekkanen löysi 2017 keväällä Los Angelesista, Pomonan Swapista mieleisen isolohkolla ja TH700R4-automaatilla varustetun umpikylkipakun. CHEVROLET C10 PANEL ’66
43 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Auto ajettiin kontituspaikalle läpi Los Angelesin kiihkeimmän ruuhkan. ”Reissuun lähdettiin aiemman, muistaakseni Tampereen Swapissa heitetyn idean perusteella ja suunnaksi otettiin Kalifornia. ”Siellä on tajuttomat varastot aihioita ja apu on löytynyt vuosien varrella moneen autoon. Jarin lisäksi laukkunsa pakkasivat Jari Turunen, Mika Kuivalainen ja Harri Puheloinen. ”Melkoista tivolia”, tyytyy Jallu kiteyttämään, mutta kaikkihan sen tietävät – mikä tapahtuu Vegasissa, jää Vegasiin. Matkamme olikin melkoista seikkailua ja vuokra-auton matkamittariin kertyi maileja noin 3 000 kierrellessämme Los Angelesin ympäristöä. Takaosa on varustettu kahdella taittosängyllä, joten tarvittaessa autossa yöpyy mukavasti parikin aikuista. Aihioita ei kannata lähettää Suomesta Jenkkeihin rahdin hinnakkuuden takia, mutta sieltä ostettuna hinnat ovat todella kilpailukykyiset. Jallu tunnetaan Suomessa myös puskurimiehenä, sillä hän on luonut vuosien varrella hyvät suhteet Bumber Boyzille ja auttanut useita suomalaisia uudelleenkromattujen puskureiden hankinnassa. Arizonan Superiorissa retkue pääsi nauttimaan upeista maisemista, joissa tiet kulkivat välillä kanjonien pohjilla ja välillä vuorenseinämiä kiipeillen. Matkalla vierailtiin Indian Mikellä, H&H Flatheadsilla, Elgin Camsilla ja Early Ford Storella, joiden lisäksi päästiin ihastelemaan erään siipi-Mopar-keräilijän kokoelmaa ja omaa romuttamoa, jossa nähtiin huikea määrä erikoisia autoja. Monesti Jenkkilästä on tarttunut mukaan matkamuistoja, jotka rikastuttavat nykyään maamme harrasteautokantaa. Suomessa niiden tilalle vaihdettiin Smoothiet. Ostohetkellä autossa oli alla billetvanteet, jotka eivät miellyttäneet Jallun silmää lainkaan. Tapahtumiin mennessä kyytiin on nostettu myös Coca-Cola-kylmäkaappi, jonka Jallu on modernisoinut sisuskaluiltaan. L appeenrantalainen Jari ”Jallu” Pekkanen on tottunut Amerikan-kävijä, ja toteuttanut reissuja rapakon taakse ainakin kerran vuodessa jo useamman vuoden ajan. 44 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Chevrolet C10 Panel ’66. Ja toki nelikko kävi todistamassa myös Las Vegasin neonvalot ja suihkulähteet. Keväällä 2017 matkaan lähti neljä kaverusta. Auton nokka suunnattiin muun muassa San Fransiscoon, Santa Rosaan ja Arizonan puolelle Superior-nimiseen paikkaan, jossa pääsimme heittämään hienon lenkin Apache Trail -tiellä, joka kulki kanjonien pohjalla ja välillä vuorenseinämiä kiipeillen”, Jallu tunnelmoi
Saatuaan Chevyn Suomeen Jallu vaihtoi alle Smoothie-peltivanteet leveillä valkosivuilla, mikä rauhoitti yleisilmettä jo tuntuvasti. Siis jokaisella talolla oli oma hevostallinsa ja pyöräteiden vieressä, talojen puolella, kulki hiekkatie, joka oli tarkoitettu pelkästään hevosliikennettä varten”, mies päivittelee. Indian Miken Willysosastoa. Kaveri on intiaani, joka toimii pastorina ja kurvaa kirkolle chopatulla ’32 Fordilla, ja vieläpä liekitetyllä! Liikenteen seassa huomasi hyvin, kuinka rajoittunut näkyvyys tuollaisesta autosta on oikealle takaviistoon. Silmiini sattui lähes saman tien pirteän punainen ja siistin oloinen umpikylkipaku, jonka ikkunassa oleva For Sale -lappu sai minut huitomaan auton seis. Sisällä oli mukavasti tilaa ja laitteen kunto oli kaikin puolin ok niin yltä kuin päältäkin. Yhden kesän reissureki. Pomonassa on autojen myyntiä varten erillinen Car Corral -alue, jonne kuka tahansa voi tuoda autonsa myyntiin 25 taalan maksua vastaan. Hevosmiehen kaappi. Yksi ennalta suunnitelluista etapeista oli Pomonan Swap, jossa suomalaiskonklaavi oli paikalla jo klo 5.30 aamulla taskulampuin varustautuneina. 45 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Vanhempi pariskunta pysäyttikin autonsa hetkeksi ja kertoivat siitä kaiken tietämisen arvoisen. Pienet sivupeilit eivät oikein tahtoneet riittää ja kaistojenvaihdossa sai noudattaa varovaisuutta ihan tosissaan”, mies kuvailee ensimmäisiä ajotuntemuksiaan Panelin ratissa. Punaisen värin hän käänsi edukseen teettämällä kylkiin Coca-Cola-tarrat, mikä viimeistään muutti ulkoasua sympaattisen kauppa-automaisempaan suuntaan. Tein pikaisen yleiskatselmuksen ja tykästyin kokonaisuuteen sen verran, että vaihdoimme yhteystiedot ja sovimme tapaamisen heidän kotiosoitteeseensa viikon päästä”, Jallu muistelee ensikosketustaan kaappiin. ”Ehdin sinne vasta iltapäivän ensimmäisinä tunteina ja osa autoista oli jo purkautumassa pois. ”Katsastus sujui ongelmitta ilman sen suurempia kommervenkkejä, ja autolla päästiin heittämään koko perheen voimin useita mukavia reissuja mukaan lukien Do-Dadsit ja Nitronationalsit.” Mopar-keräilijän kalustoon kuului parikymmentä siipiautoa sekä joukko muita mielenkiintoisia yksilöitä. ”Liikenteen seassa huomasi kyllä hyvin, kuinka rajoittunut näkyvyys tuollaisesta autosta on oikealle takaviistoon. Aluksi auto vaikutti niin punaiselta, että silmiä kirveli, ja alla olleet billet-vanteet vain korostivat vaikutelmaa. ”Paikka sijaitsi L.A:n pohjoispuolella paikassa, jossa kaikilla oli hevosia. Jallu ajoi auton melko kiihkeän Los Angelesin liikenteen seassa muutaman välipysäkin kautta kontituspaikalle, jossa muut ostokset pakattiin auton sisään ja se sai jäädä odottelemaan rahtausta Suomeen. Luotuaan tarkemman silmäyksen autoon, Jallu totesi sen varsin kivan oloiseksi laitteeksi isolohkoineen ja ylivaihdeautomaatteineen. Ja rehellisesti sanottuna on hyvä, että joku on tarkastamassa työnjäljen paikan päällä, kuten itse aina teen”, Jallu viitoittaa. Romulaareja tonkiessa kului kuitenkin koko päivä. Pyyntihinta oli hiukan korkea, mutta auton arvoa saatiin tarkastettua pienen tinkauksen myötä, kun ei se ollut Pomonastakaan itselleen uutta omistajaa löytänyt. Se kun on aikainen lintu, joka sen madon nappaa rapakon tuolla puolenkin
Vanteet: 15" Smoothie-peltivanteet. Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto. Renkaat: Leveät valkosivurenkaat. Joihinkin tapahtumiin perälle on nostettu vanha, niin ikään Amerikan-reissulta mukaan tarttunut CocaCola-cooleri, jonka Jallu on modernisoinut koneistoltaan uudenaikaiseksi. Vastaavia käytäviä oli useita. Tuolloin autosta tuli Cola-kaappi sanan varsinaisessa merkityksessä. Paitsi, että sinne mahtuu hienosti isompikin setti matkatavaroita, pystyy siellä myös yöpymään mukavasti. Dema Elgin hioo aiemmin lähetettyjä Lincolnin nokkia vireämpään iskuun. Kun Nettiautoon rustattu ilmoitus ei tuottanut haluttua lopputulosta, listasin auton lopulta Huutokaupat.comiin, ja sitten jännättiin, mihin hinta nousee, No, eihän se niin korkealle kivunnut kuin olisin toivonut, mutta pääsipähän taas ostamaan jotain uutta. 46 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Chevrolet C10 Panel ’66. Sisusta: Takatilaan asennettu taittosängyt. H&H Flatheadsilla oli melko hyvä valikoima aihiolohkoja. Autosta saatu summa laitettiin kiinni seuraavaan laitteeseen ja nyt askarrellaan ’64 avo-Galaxien kimpussa. Jarrut: Rumpujarrut. Sellaisen kyydissä kun tuli nuorempana vietettyä aikaa, ja sopiva yksilö sattui kohdalle seuraavalla Amerikan-reissulla Daytonassa, niin kaupathan siitä tuli väännettyä”, Jallu päättää. Hienoa palvelua ja aitoa käsityötä. Paikka on toiminut 50-luvun alusta saakka. Bumber Boyzin puskurivalikoimaa. Retkeilyyn auto sopiikin mainiosti, kiitos kipattavien Heteka-tyyppisten matkasänkyjen, jotka on asennettu takatilan molemmille puolille. ”Aika kuitenkin menee eteenpäin ja niin myös muu elämä, joten syksyn tullen päätin laittaa Panelin myyntiin. Faktat Chevrolet C10 Panel ’66 Moottori: Chevyn isolohko-V8. Vaihtelu virkistää ja Suomen harrasteautokanta kasvoi taas kivalla laitteella, josta uusi pohjoiskarjalainen naisomistaja nauttinee yhtä paljon kuin Jallukin perheineen nautti. Alusta: Vakio
102 PUH. Drag Pass sis. 2 henkeä 50,(Ennakkoliput 25,sekä pääsy Do-Dads -premium parkkiin pre -62 ajoneuvolla) Camping 10,/hlö. 134 LATURIT ALK. WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET MEILTÄ ALKUPERÄISET REMY LATURIT JA STARTIT AMERIKKALAISIIN! STARTIT ALK. (03) 318 5426, (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 33720 Tampere D-Day & Kopteri presents: Vintage-tyyliset Cafe Racerit radalla ja näyttelyssä! Oripään lentokenttä 60 km Turusta 111 km Tampereelta 185 km Helsingistä 12 km Alastarolta Vintage Drags Lippulähdöllä DO-DADS INVITATIONAL KUSTOM SHOW -kutsunäyttely maan hienoimmille laitteille sisähallissa = max 30 autoa ja 20 pyörää Actic Pinheads -pinstraipparit Suuri pre-87 harrasteajoneuvoparkki, Camping Ruokaa ja Juomaa riittävästi! Iltabileissä The Amazing Meatmen Million Dollar Tones ja Sweet Jeena hand Her Sweethearts Pääsyliput 30,-, lapset alle 16 v €
48 AMERIKAN RAUTA 5/2018
LINCOLN CONTINENTAL CONVERTIBLE ’63. Mika on kuitenkin myös henkeen ja vereen amerikanautomies, jonka viimeisin cruisailupeli on tyylikkäästi tämän päivän henkeen jalostettu kaappariovi-Lincoln. Mika Salo tunnetaan F1kuljettajana ja -asiantuntijana sekä Virittäjät-ohjelman rakennettuja autoja testaavana juontajana. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 49 AMERIKAN RAUTA 5/2018
”Ja olihan mulla välissä semmoinen ’66 Caddy, ja Sveitsissä oli ’61 Vette, on noita ollut aika monta,” Mika jatkaa. ”Halusin sellaisen mahdollisimman matala sämpylän – chopatun ja ilmajousilla, ihan maassa kiinni”, Mika jatkaa. Kustomkuume Mikalle iski oikeastaan ensimmäistä kertaa pari vuotta takaperin, ja hän alkoi kolmekakkosen myytyään katsella itselleen 50-luvun alun sämpylä-Mercuryä. Kennedyn päivät päättyivät sellaiseen sala-ampujan luodista paraatissa Dallasin Elm Streetillä. Teksasista löytyi myös jutun ’63 Convertible, jota oli jo siellä rakenneltu varsin maukkaasti tämän päivän tyylillä. Mieleistä ei kuitenkaan tuntunut tulevan vastaan, ja pian huomio kiinnittyikin ihan toisenlaiseen malliin, joskin hyvin matalalinjainen sekin oli. 50 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Lincoln Continental Convertible ’63. Sittenhän minulla oli se ’63 Chevy Steppari, jossa oli aika raju tekniikka, ja ’32 Roadster mulla oli 23 vuotta.” Stepparilla Mika tarkoittaa sitä oranssia ruutulippumaalattua pro street -henkistä yksilöä, ’32 taas oli se punainen, alkuaan Nissisen Sepon rakentama, jonka kylkiä koristivat Mikan aikana liekit. ”O n mulla näitä jenkkejä ollut oikeastaan aina”, Mika Salo toteaa, kun kyselen, koska kuume vanhempiin amerikkalaisiin autoihin iski. Suicide Slab. Silmää miellyttivät 60-luvun alun kaapparioviset Lincolnit, jotka jäivät historiaan sen karmaisevan sattuman vuoksi, että Yhdysvaltain presidentti John F. Alustaa oli madallettu ja vanteiksi oli hankittu kokonaisuuteen täydellisesti '61–69 Lincolnithan olivat pitkään hinnaltaan aliarvostettuja, mutta ovat nousseet hyvin suosituiksi rakentelukohteiksi, ja niiden ympärille on kehittynyt oma aktiivinen rakentajaporukkansa, Suicide Slabs. Kori oli maalattu uudelleen alkuperäisellä vaaleankeltaisella värillä ja mustat nahkapenkit verhoiltu uudelleen. ”Ensimmäinen oli semmoinen ’65 Plymouth Fury III, jonka rakensin kokonaan uudelleen
Takakonttiin saatiin juuri ja juuri mahtumaan rättikaton mekanismien ja moottoreiden lisäksi rinta rinnan ilmajousituksen kompressorit sekä ilmasäiliöt. Matalalla arvokkaasti lipuva Lincoln kulkee 345 hevosvoimallaan riittävästi. Ilmajousitusta pystyy ohjailemaan Airliftin oman kaukosäätimen lisäksi älypuhelimella. Alkuperäiselle 430-isolohkolle tehtiin Suomessa täydellinen remontti, mutta sitä ei lähdetty virittelemään. Vaikka kaappariovinen Continental on valtava auto, ovat sen luukkujen alle jäävät tilat varsin ahtaat. 51 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Juuri kun olin päässyt pihaan, koko simpukka irtosi rungosta, ja ohjaus katosi. Rautajousineen Lincoln kuitenkin rekisteröitiin Suomeen Kartsan ensin hitsailtua amerikkalaisten kitillä korjaamat etulattiat kuntoon. 52 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Lincoln Continental Convertible ’63. Lincoln palasi Tapanilaan tallille, jossa 430 nostettiin pois sen nokalta täysremonttia varten. Sitähän Mikan Linc sanan varsinaisessa merkityksessä on – jäätävän viileä. Ei ihan niin kuin elokuvissa. Vastuun käytännön toteutuksesta vastuun sai Saarelan Kartsa, jonka kanssa yhdessä Mika alkoi etsiä sopivia komponentteja ilma-alustan rakentamiseen. No, eihän se ihan niin lopulta ollut. ”Nelilinkkikin kiinnitettiin u-pulteilla suoraan lehtijousen kiinnityspisteisiin.” Ilma-alustan kompressorit Kartsa asensi takaluukun alle rättikaton mekanismin viereen, ja sinne saatiin mahtumaan myös sarjaan kuuluneet kaksi torpeedomaista painesäiliötä – tällä kertaa niitä tosiaan tuli enemmän kuin yksi, jota joutuisi täyttelemään koko ajan. Vaan ei Mika kauaa ehtinyt toissa kesänä Lincolnilla ajelusta nauttia, kun moottorilla tulivat tunnit täyteen. Itse remontti annettiin tunnetun moottorirakentajan tehtäväksi, jotta koneesta tulisi varmasti kerralla hyvä. Formula 1:n ratin takaa koko kansan tietoisuuteen tullut mies kun kun ajaa edelleen aktiivisesti kilpaa sekä juontaa lisäksi Virittäjät-ohjelmaa yhdessä Tomi Tuomisen kanssa. No, eihän se ihan niin lopulta ollut. Kuten niin monta kertaa, tämänkin piti olla valmis auto tullessaan Suomeen. Sacramentossa toimivalta BC Fabricationsilta löytyikin ’61–63 Lincolneihin tarkoitettu täydellinen ilmajousituspaketti, joka sisälsi Airliftin palkeiden ja venttiiliryhmän, Viarin kompressorien sekä etupään bracketien lisäksi myös takapään bolt on -nelilinkin sekä älypuhelimella Bluetooth-yhteyden kautta hallittavissa olevan jousituksen automaattiohjauksen. Lisäoptiona Lincolniin tilattiin vielä Choppin’ Blockin putkimalliset etupään yläja alatukivarret. sopivat mustat 20-tuumaiset Detroit Steel Wheelin Smoothie-peltivanteet pillerikapselein ja ohuilla valkoraidoilla varustetuin renkain. Ja on Mikalla valmistumaisillaan myös toinen harrasteautoprojekti, jo 10 vuotta työn alla ollut 1200-heppainen ’69 Camaro, josta tulee todella kuuma pro touring -laite vastapainoksi Lincolnilla viileästi matalalla ja hiljaa lipumiselle. Siinä kohtaa oli kuitenkin selvää, että alusta olisi läpikäytävä. ”Sarja oli kaikkiaan tosi hyvä, kaikki meni oikeasti paikalleen ihan bolt on, eikä mitään tarvinnut muokkailla”, Kartsa kehuu. Kyseisellä rakentajalla kun on tapana dynottaa rakentamansa moottorit, ja ensimmäisellä kerralla tuntemattomasta syystä nokkalaakerit antautuivat jo dynossa. Niin vain kävi, että moottori oli lopulta poissa Lincolnin keulalta yli vuoden päivät, ja välissä tallikin ehti muuttaa uuteen paikkaan. Onneksi se ei tapahtunut matkalla kovassa vauhdissa, vaan vasta pihalla”, Mika kertoo helpotuksesta huokaisten. Tänä kesänä Mika onkin viimein päässyt nautiskelemaan Lincolnillaan ajelemisesta, sikäli kun työkiireiltään ehtii. 430 kävikin dynotettavana peräti kolmeen kertaan ennen kuin rakentaja luotti viimein sen olevan sellainen, että sen saattoi luovuttaa Kartsalle asennettavaksi autoon. Kyseiset, ensimmäiset itsekantavalla korilla varustetut kaapparioviset ’61–69 Lincolnithan olivat pitkään hinnaltaan aliarvostettuja, mutta ovat vähitellen nousseet hyvin suosituiksi rakentelukohteiksi, ja niiden ympärille on kehittynyt oma aktiivinen rakentajaporukkansa, Suicide Slabs. ”Kun auto tuli Suomeen, lähdin hakemaan sen ajamalla Jyväskylästä kotiin. Sen kautta Mikakin omansa löysi. Kuten niin monta kertaa, tämänkin piti olla valmis auto tullessaan Suomeen. Maahantullessa kun alla oli sellainen kiinteä madallusjousisarja, jolla auto jäi katsastuskonttorin ramppiin kiinni, ja Helsingin hidastetöyssyt tekivät pitkäakselivälisellä autolla liikkumisesta aika vaikeaa
Isot, mustat Detroit Steel Wheelin peltivanteet tuovat tyylikkään lisänsä luksusavon vähäeleisyyteen, ja Diamond Backin matalat valkosivurenkaat sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. Renkaat: Diamond Back Tires 20". 53 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Leppoisa cruisailupeli tuo vaihtelua kisakuskin vauhdikkaaseen arkeen. Vanteet: Detroit Steel Wheel Smoothie 20" teräsvanteet pillerikapselein. Mataluus korostaa Lincin jyhkeitä muotoja. Moottori: 430 cid V8. Voimansiirto: C6-automaatti, 9" perä. Kovaa ajamista varten Mikalla on valmistumassa toinen harrastepeli, 1200-hevosvoimainen '69 Camaro. Sisusta: Uudelleen verhoillut mustat nahkapenkit. Jarrut: Vakiot. Teho: 345 hv. Alusta: Choppin’ Blockin yläja alaputkitukivarret edessä, Airliftin 8" Dominator -makkarapalkeet joka nurkassa, BC Fabin bolt on 4-link takana, 3/8" linjat, Viair 480c -kompressorit, 2 x 28" alumiini-ilmasäiliöt, Airlift Performance 3P -ohjausautomatiikka Bluetooth-yhteydellä. Faktat Lincoln Continental Convertible ’63 Omistaja: Mika Salo, 52 Paikka: Helsinki
Ylpeäs ti ysäri 54 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Tehosodan kaikkein kuumimpana vuonna syntynyt auto on rakennettu nykyasuunsa 90-luvulla ja modernisoinnin sijaan Eero on vaalinut vanhan liiton ratkaisuja säilyttäen auton ysärihengen. Sonkajärvellä asuvan Eero Kauppisen isolohkotekniikkainen Cutlass edustaa muskeliautoja klassisimmillaan. Ylpeäs ti ysäri OLDSMOBILE CUTLASS ’69. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 55 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Siinä tuli heti tehtyä 520 kilometria koeajoa yhdelle päivälle. Yhtenä lauantaiaamuna ruudulle lävähti kuva ’69 Cutlassista, jossa oli kaikki kriteerit kohdallaan – jättimoottori ja kori, joka näytti paikallaan seistessäänkin siltä, että se menisi kahtasataa. Suomeen auto oli uitettu muuttoautona 90-luvun alussa”, Eero muistelee. Minulta näyttää menevän mielenkiinto aina siinä vaiheessa, kun saan auton valmiiksi”, mies kuvailee harrastusideologiaansa. Kyseisen full size Moparin Eero rakensi paraatikuntoon uusien muun muassa sen tekniikan kokonaan 383-isolohkoineen. Karkkilasta löytynyt auto osoittautui olevan jotain siltä väliltä. ”Auton historia oli sikäli mielenkiintoinen, että myyjän mukaan se oli myyty uutena Ruotsiin ja koottu Belgiassa sijainneella kokoonpanolinjalla. Teknisesti auto sen sijaan oli ajamista vaille valmis. Auto oli hänellä toissakesään saakka, jolloin hän myi sen Lahteen saatuaan auton valmiiksi. ”Oikeastaan olen aina ostellut harrasteautoni lähinnä rakenneltaviksi. Se taisi olla lokakuuta, kun haimme auton kotiin Sonkajärvelle vaimoni kanssa. Kesällä 2016 Eeroa alkoi vaivata muskeliautokuume, ja hän löysi kerta toisensa jälkeen itsensä selailemasta GS Buickeja, Chevellejä ja ensimmäisen sukupolven Camaroita. Kuvissa se oli ihan hienon näköinen, mutta korin ruostevauriot olivat varsin laajalle edenneet. E eron autoharrastus sai alkunsa 16-vuotiaana B-mallin Ascona-projekteista. Muskelikuume. Sisustassa on muskeliauton perusvarustus – kolmipuolaratti, iso kierroslukumittari ja Hurstin lattiashifteri. Muutamaa Chevy Vania lukuun ottamatta jenkkiautoharrastus antoikin odottaa aina vuoteen 2010 saakka, jolloin mies hankki itselleen Chrysler Newportin. Tälläkin kertaa mies etsi ensisijaisesti projektia, jonka voisi laittaa itse mieleisekseen. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Oldsmobile Cutlass ’69. Tai katseli hän valmiitakin autoja, mutta niiden hintataso lähinnä järkytti
Kori hiekkapuhallettiin ja paikkailtiin terveellä pellillä, minkä jälkeen se maalattiin uudelleen Varpaisjärvellä Viinamäen Autoja Konekorjaamolla. Vaikka oli siinä kyllä melkoinen istuminen”, Eero kertaa kotimatkaa, jolla tuli testattua auton lisäksi myös omien istumalihasten kestävyys. Tekniikkaswapin yhteydessä autoon oli päivitetty myös TH400-automaattilaatikko ja 12-pulttinen lukkoperä. Kokoonpanolinjalta lähtiessään autossa on ollut 350-kuutiotuumainen pikkulohko, mutta tekniikka on päivitetty Suomeen tuonnin jälkeen. Kotitallissa tehty tarkempi perehtyminen tulokkaaseen vahvisti käsityksen siitä, että tulevan talven aikana auto olisi purettava palasiksi ja sen kori hoidettava sellaiseen kuntoon, että se kestää tarkemmankin syynäyksen. Syksy oli sen verran pitkällä, ettei Cutlassilla ehtinyt paljoa enempää ajellakaan sille kesälle. Nykyään pellin alla on 455-kuutiotuumainen, eli 7,5-litrainen isolohkomoottori vanhan liiton virityksillä – peltisarjoilla, hiukan kireämmällä nokalla ja Edelbrockin 750 cfm kaasuttimella. Punamusta värimaailma pidettiin entisellään. ”Se taisi olla lokakuuta, kun haimme auton kotiin Sonkajärvelle vaimoni kanssa. Siinä tuli heti tehtyä 520 kilometriä koeajoa yhdelle päivälle ja auto toimi hyvin. Konttiakin kelpaa esitellä, sillä se on laitettu yhtä virheettömään kuntoon kuin muukin sisustus. Voimansiirtopäivityksen yhteydessä oli luovuttu alkuperäisestä rattivaihdekepistä ja hankittu Hurstin lattiashifteri. 57 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Työ aloitettiin tammikuussa 2017 ja toukokuussa auto oli jälleen ajokunnossa. Perinteisellä reseptillä
On tuossa pikkuisen tullut jo avoautoja katseltua vahingossa”, mies myöntää lopuksi. Sisusta: Musta alkuperäissisusta. Asiaan kuuluvan etukenon kruunaavat Vintage Wheel Worksin kassiset viisipuolavanteet, joiden halkaisija on 17 tuumaa. 455-kuutiotuumaista isolohkoa on viritetty vanhan koulukunnan opein peltisarjoilla, kireämmällä nokka-akselilla, aluimusarjalla ja Edelbrockin 750 cfm kaasuttimella. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Ajettavuutta on kohennettu Konin Classiciskareilla ja vähän jämäkämmällä kallistuksenvakaajalla. Alusta: Koni Classic -iskunvaimentimet, jäykempi kallistuksenvakaaja. Renkaat: Edessä 225/45 R17, takana 275/50 R17. 58 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Oldsmobile Cutlass ’69. Siinä on paljon sen aikakauden juttuja, kuten krominen banjon takalätkä ja vastaavaa old school -meininkiä, mutta minä olen päättänyt säilyttää sen juuri sellaisena”, Eero tuumii. ”Koko autosta näkee, että se on tehty 90-luvulla. Vanteille on pyöräytetty edessä 225/45ja takana 275/50-kokoiset kumit, jotka täyttävät kaaret juuri passelisti. Se, tuleeko Cutlassista Eerolle pitopeli, jää nähtäväksi. Voimanpuutettahan siinä jo vähän tuntuu olevan. Sisustassa oli pieniä repeämiä, joista selvittiin paikallisilla korjauksilla. Kiitos: Viinamäen Autoja Konekorjaamon Rikulle, Iisalmen Autotekstiilille ja vanhemmille kotipaikan tallitilasta. ”Voimanpuutettahan siinä jo vähän tuntuu olevan. Faktat Oldsmobile Cutlass ’69 Omistaja: Eero Kauppinen, 36 Paikka: Sonkajärvi. Saumojen korjaukset ja paikkailut suoritti Iisalmen Autotekstiili, minkä jälkeen Eero elvytti materiaaleja erilaisin käsittelyainein. Nälkä kun tahtoo vain kasvaa syödessä ja tämä oli yllättävän äkkiä kesytetty. Alustan puolella jatketaan samalla perinteisellä linjalla. Voimansiirto: TH400-automaatti, lattiashifteri, 12-pulttinen lukkoperä. Vanteet: Vintage Wheel Worksin 17" viisipuolavanteet. Nälkä kun tahtoo vain kasvaa syödessä ja tämä oli yllättävän äkkiä kesytetty. Moottori: 455 cid V8, peltisarjat, kireämpi nokka-akseli, alumiininen imusarja, Edelbrock 750 cfm kaasutin
www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Jenkisti, rautaasi kaivataan kaunistamaan pohjoisen teitä! Varaukset ja lisätiedot: p. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta w.faceb k.com/amerikanrauta. Nautitaan pitkistä kesäöistä ja Lapin taiasta. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. Rautaa Rajalle kokoaa jälleen maamme sielukkaimmat kulkineet Saariselälle elokuussa, nyt jo kolmannentoista kerran ! Viikonloppuna cruisaillaan, rockaillaan ja syödään hyvin. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 016 681 501 e-mail: saariselka@santashotels.fi www.santashotels.fi 13th Annual Rautaa Rajalle 24.-26.8.2018! Niissä vain on enemmän autoa
60 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 61 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Joskus vuosia kadoksissa ollut kipinä johonkin tiettyyn asiaan saattaa syttyä uudelleen ihan puolivahingossa. Näin kävi oululaiselle Mika Tapiolle, kun hän viisi vuotta sitten päätti ottaa vaihdossa projektikuntoisen Harley-Davidson Softailin erään autokaupan yhteydessä. NuclearEagle Bagger HARLEY-DAVIDSON FLT ELECTRA GLIDE CLASSIC ’93
Sanoin, että ihan näin vaan, ja laitoin rälläkän laulamaan. ”Mulla kävi siinä vähän niin kuin monelle muullekin harrastelijalle, että uuden pyörän visiot alkavat pyörimään päässä ennen kuin edellinen ehtii valmistua. ”No siinä me alettiin miettiä pyörälle sopivaa hintaa ja ajattelin sitten heittää Saulille sellaisen ehdotuksen, että mä annan tallista nuo mun kaksi pyörää ja vaihdetaan ne tuohon sun Baggeriin”, Mika kertaa. Siitä alkoi miehen taival jenkkiautojen parissa, joka tulee jatkumaan aina hamaan tappiin asti. Mielessä alkoi pyöriä ajatus valmiiksi rakennetusta H-D:sta, jotta rakentelutarmon voisi keskittää noihin vielä vaiheessa oleviin autoprojekteihin. ”Mulla oli päässä visio, millaisen pyörän halusin rakentaa, mutta kun katsoin tallissa ympärille, niin tajusin, että ei yksityisyrittäjänä aika tulisi millään riittämään. Mulla itsellä se oli Bobber-tyylinen prätkä ja sellainen mulla onkin nyt työn alla”, kertoo Sauli. Ei nyt ihan nuclear poweria, mutta kuitenkin perusvarma 1340-kuutioinen Evo, jonka Sauli kävi täysin läpi rakentelun yhteydessä. Tässä vaiheessa sopivasti apuun tuli Häkkisen Aki, joka antoi vinkin myyntiin tulleesta vasta valmistuneesta Baggerista. ”E i sitä muistanutkaan, miten mukavaa ja rentouttavaa on ajella moottoripyörällä”, Mika aloittaa ja jatkaa: ”No, ei se tietenkään mikään ihme ole, kun mulla oli viimeksi pyörä tai paremminkin kevari 80-luvun alussa.” Seitsemäntoistavuotiaana nuorelle miehelle riitti kakstahtikatkujen haistelu ja Yamaha vaihtui pienellä välirahalla nelioviseen vuoden ’65 Mercury Cometiin. ”Kaveri oli tuonut joitain vuosia sitten Jenkeistä itselleen tämän Electra Gliden ihan ajopyöräksi. Juhlavuoden malli. Sauli pähkäili mielessään tarjousta pari viikkoa ennen kuin suostui lyömään kaupat lukkoon. Nyt valmiina se miellytti siinä määrin Mikan silmää, että miehet alkoivat vääntää kauppoja oikein toisissaan. Kauppojen seurauksena Mikalla oli sellainen moottoripyörä, jolla voisi aina sopivan hetken tullen käydä tuulettamassa ajatuksia tien päällä ja Saulilla myös hyvä aihio uudelle projektille. Se tuli ostettua sitten itelle, kun se sopi hyvin lähtökohdaksi tuohon mielessä Ilmajousituksella alas lasketun perän massiivisuus korostuu ylhäältäpäin otetussa kuvassa. Noin viisi vuotta sitten Mikalle tuli erään autokaupan yhteydessä Harley-Davidson Softail, ja ehtipä mies myös ostaa heti perään toisenkin projektipyörän ennen kuin havahtui siihen, että nyt tallissa on liikaa keskeneräisiä projekteja. Tuota kyseistä pyörää, josta Aki antoi vinkin, oli Mika käynyt katsomassa jo silloin, kun se oli vielä Sassin Saulilla työn alla. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2018 H-D FLT Electra Glide Classic ’93. Nuclear Eaglea kuvatessa paikan päällä pistäytyi myös Sauli kertomassa pyörän rakenteluvaiheista. Mulla oli jo valmiiksi tallissa täysentisöinnin alla kaksi avoautoa, ’60 Cadillac ja ’64 Chevrolet Impala SS”, Mika muistelee. Vaihtokauppaa. Mika vaihtoi keväällä Corsairin vapaavirtaussuodattimen alkuperäisen ilmanputsarin tilalle. Kyllähän siinä jotku ihmetteli, että miten voit tuollaisen numeroidun juhlavuoden pyörän pilkkoa. Tankin päällä olevaan paneeliin on asennettu 90th Anniversary -lätkä, jossa kerrotaan tämän yksilön olevan numero 83 kokonaisvalmistusmäärän ollessa 1 340 kappaletta
Taakse laitettiin Legend Suspensionin ilmajousitus, jotta pyörä saadaan tarvittaessa laskettua ihan ”tonttiin”. Enää puuttui maalaus ja kasaus sekä loppuviimeistely. Ainoa näkyvämpi lisäys, jonka Mika ideoi, olivat maalipinnan pinstraippaukset, jotka toteutti Mannisen Mika. Tavoitteena oli luotettavuus”. Etukatteen sisäpuolelta löytyy 7" LCD -näyttö, josta voi ohjata mm. Maasta heijastuvat Saulin asentamat ”laskeutumisvalot”, jotka on toteutettu vihreällä ledinauhalla. Mikan ideoimat keltaisella, kultaisella ja valkoisella värillä toteutetut straippaukset loihti pintaan Mika Manninen. Hyvänä ideanikkarina tunnettu Häkkisen Aki heitti ensimmäisenä ilmoille tuon NuclearEagle-nimen, ja se kuulosti myös omaan korvaan heti hyvältä”, kertoo Mika ja jatkaa: ”Nuo straippaukset jotenkin kruunaa koko komeuden”, ja kommentti saa vierestä rakentaja-Saulilta hyväksyvän nyökkäyksen. ”Sen voi kyllä näin jälkikäteen sanoa, että kyllä Kalle osui oikeaan tuon värisävyn kanssa”. Lopuksi vielä piti suunnitella pakoputkisto, jonka etupäässä hyödynnettiin H-D:n alkuperäisiä osia. ”Raanojan Kalle otti kerran tallilla käydessään takalokarin ja laukut sekä poskipalat mukaansa ja tarkoituksena oli, että ilmoittelen myöhemmin tarkemmin siitä maalisävystä. Special paint. Se ei hirveästi ole korkeampi kuin alkuperäinen korkeaprofiilisella renkaalla varustettu 16-tuumainen”, Sauli selittää vannevalintaansa. Ne oli tarkoitettu uudempaan malliin, joten istuvuuden kannalta jouduttiin tekemään töitä ihan kunnolla. Tankki, etulokasuoja ja kate maalattiin Oulussa Kallen mukaan antamilla maaleilla. pyörineeseen Bagger-teemaan. Lasikuidusta valmistetut tankinkuoret, sivuposket, takalokasuoja ja laukut tilattiin Kreikasta Baggerlandilta. Nyt Baggerissa alkoi olemaan ne muodot, jotka Sauli oli projektin alussa paperille hahmotellut. Sanoin kavereille, että ihan vaan näin, ja laitoin rälläkän laulamaan”, mies kertoilee hymyssä suin. ”Mitä sitä hyvää muuttamaan”, toteaa Mika. ”Ihan perusremontin tein ja ainoa muutos, joka tuli koneeseen, olivat vähän korkeampipuristeiset männät. Myös bensatankin alta löytyvät vastaavat valot. Monille harrastelijoille Mika on tuttu yhtenä Oulun American Car Show’n puuhamiehistä. Tekniikalleen H-D oli suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta kuin varmuuden vuoksi Sauli kävi moottorin ja vaihteiston läpi. Uusi Baggerin omistaja Mika ei ole lähtenyt sitä suuremmin muuttelemaan. 63 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Kyllähän siinä jotku ihmetteli, että miten voit tuollaisen numeroidun juhlavuoden pyörän pilkkoa. Näitä vakiokoneita on turha lähteä virittelemään sen kummemmin. ”Siinä samalla, kun kaima veteli siveltimellä viivoja Baggerin vihreään maalipintaa alettiin ukkojen kanssa miettimään, että kyllähän pyörällä nimi pitää olla. Baggerista löytyvät Fusionin 3-tie erillissarjakaiuttimet, joiden bassoelementit on upotettu takalaukkuihin. Värisävyä Sauli mietti pitkään ja lopulta alkoi kallistua jonkin sävyiseen vihreään. Loppuosa on omaa suunnittelua ja putkistosta viimeisenä laukkujen alta ulos tulevat Rinehart Racingin äänenvaimentajat. radiota ja navigaattoria. Pyörän valmistuttua ei Sauli ehtinyt sillä montaa kertaa ajelemaan, vaan päätti laittaa sen myyntiin rahoittaakseen uuden Bobber-projektinsa. No, siinä kului aikaa useampi kuukausi ja soitin sitten Kallelle, et nyt olis löytynyt sävy netistä, johon se sanoi, et älä enää kattele, ne on nimittäin jo maalattu. Samoin Corbinilta hommattua penkkiä piti muokata, jotta toivottu ajoasento löytyi ja sitä saatiin parannettua myös 14 tuumaa korkealla ohjaustangolla. ”Olis niitä ollut Southern Machinella isompiakin tarjolla, mutta minusta tuo koko on hyvä ja kevyt ajaa. Ainoat muutokset olivat itse muokattu etulokasuoja sekä 21-tuumainen etuvanne. NuclerEagle jatkaa lentoaan Mika Tapion komennossa. Kysäsin, et minkä värin valitsit, niin vastaus oli et special color for you my friend”, nauraa Sauli nyt, mutta silloin oli kyllä pieni epäilys, että miellyttääkö väri omaa silmää. Etupää jäi täysin alkuperäiseksi aina jarruja myöten. Enää jäljellä oli H-D:n kokoaminen ja loppuviimeistely, joihin kuluikin aikaa melkein puoli vuotta
Itse asiassa San Diegon lowridereista on tehty oma kirjakin; ”San Diego Lowriders, a History of Cars and Cruising”. Hydrauleja alustassa keksi tiettävästi ensimmäisenä käyttää Ron Aguirre ”X-Sonic” Corvettessaan vuonna 1958, kun juuri voimaan astunut laki kielsi auton minkään osan olemisen alempana kuin on vanteen alin osa. Hiekkasäkeillä madalletuilla autoilla livuttiin alhaalla ja hitaasti, ja usein noita autoja oli myös personalisoitu runsailla näyttävillä varusteilla. San Diego oli suuressa roolissa lowridingin varhaisina päivinä, ja koko ”California Rake” -nimityksellä kutsutun takakenon stancen keksijänä pidetään paikallista Mathias Poncea, joka varusti ’39 Chevynsä ’56 Chryslerin kokopeittävillä kapseleilla ja leveillä valkosivuilla, ja laittoi taka-akselille alumiiniset madalluspalat. Lowrider-kulttuuria parinkymmenen vuoden ajan tutkinut California State Universityn professori Denise Sandoval luonnehtii kulttuurin edustavan hänelle ylpeyttä, kunnioitusta, perhettä, veljeyttä ja intohimoa – kyseessä on monille aidosti elämäntapa, ei vain auton rakentelutyyli. Historiallinen San Diegon Chicano Park sijaitsee Coronado Islandin sillan katveessa, ja siellä pidetään lowriderja latinokulttuuritapahtumia läpi vuoden. Tämän vuoden toukokuun 5. SAN DIEGO, 5.5. Värikkäiden ja upeasti detaljoitujen autojen lisäksi paikalla oli tarjolla tanssia elävän rumbamusiikin tahtiin sekä erilaisia meksikolaisia ruokaherkkuja unohtamatta tietysti chicano-kulttuuriin liittyviä vaatteita ja leikkikaluja. Koko lowrider-kulttuuri juontaa juurensa 1950-luvulle, jolloin cruising oli erityisesti latinoiden riitti eteläisessä ja keskisessä Kaliforniassa, Arizonassa, New Mexicossa sekä Teksasissa. Toukokuun viidentenä juhlistetaan Meksikon armeijan Pueblan taistelun voittoa vuonna 1862. Cinco De Mayo 2018 Lowrider Festival 64 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Syy Chevroletin suosioon lowrider-piireissä oli loogisen ilmeinen – niissä oli jo varhain kierrejouset joka kulmassa, joten niitä oli helppo madaltaa jousia lämmittämällä tai katkaisemalla. päivän sijoittuminen viikonlopulle loi loistavat puitteet meksikolaisten kansallisjuhlan ja lowrider-näyttelyn yhdistämiselle. The Cinco De Mayo kuului varmasti tämän vuoden suurimpiin. Chicano Parkin tapahtuma olikin hyvä esimerkki siitä, kuinka vahva lowrideryhteisö on, ja kaikilla tuntui olevan positiivinen asenne autojen esittelyyn suurelle yleisölle. Koska San Diego sijaitsee aivan Meksikon rajalla, Tijuanan naapurissa, oli paikalle saapunut myös useita autoja rajan eteläpuolelta, mikä toi tapahtumaan sellaista kansainvälisyyttä, jota ei usein Kaliforniankaan lowrider-tapahtumissa näe. Oman osansa tunnelmalle teki se, että tapahtuma järjestettiin San Diegon historiallisessa Chicano Parkissa. Juuret syvällä. Totta puhuen Yhdysvalloissa taidetaan juhlia päivää aktiivisemmin kuin Meksikossa, koska myös gringot tykkäävät osallistua chicanojen juhlintaan hyvän ruoan, musiikin ja margaritojen säestämänä! Tänä vuonna olikin erityisen hyvä tilaisuus juhlistaa toukokuun viidettä latinomeiningillä, kun päivä sattui lauantaille. Tälläkin kertaa Impala tuntui mallina dominoivan, mutta pinnavanteita, valkosivuja ja halkaistua plyyshiä riitti silmänkantamattomiin, ja näytillä oli melkoinen kattaus eri merkkejä ja malleja 20-luvun lopulta lähtien. Impalas Car Clubin San Diegon chapterin järjestämälle Lowrider Festivalille oli varattu paikaksi perinteikäs San Diegon Chicano Park, joka pakkaantui aivan täyteen upeita lowridereita kaikilta eri aikakausilta. Teksti ja kuvat: James Maxwell C inco De Mayo kuuluu amerikkalaisten rakastamiin suurimpiin vuosittaisiin juhlapäiviin
Polkuauto oli saanut koristeekseen paitsi näyttävän flakemaalauksen ja hienosti verhoillun penkin, myös itse tehdyn alumiinisen etupuskurin ja jatkoa helmoihinsa. Tämä jos mikä on harvinainen! ’37 La Salle ”El Capo” kuuluu san diegolaisen Oldies Car Clubin jäsen Salvador Mendezille. Espanjankieliseen Loganin naapurustoon kuuluva paikka tunnetaan nimellä ”Varrio Logan”, ja se on ”the place to be”, kun lowrider-piireissä tapahtuu. Oldies Car Club perustettiin jo vuonna 1975 ja sillä on nykyisin yhdeksän chapteriä muun muassa Teksasissa, Las Vegasissa, Washingtonin osavaltiossa sekä Tijuanassa. Seitsemän aarin Chicano Parkia kiertävät betoniset muurit ja moottoritien meluvallit, jotka paikalliset taiteilijat ovat maalanneet täyteen hienoja kuvia. The Impalas Car Clubin San Diegon chapter oli järjestävä kerho, jonka jäsenet kantoivat ylpeinä värejään näissä kullatuissa kylteissä. ”Bajito” Car Club toi Tijuanasta näytille myös tämän ’64 Impalan, jossa oli vähintään riittävästi kromia ja maksimoitu taka-akselin liikerata. Lowrider-kerhoille nämä kyltit ovat tärkeä tapa ilmaista omistautumista asialle, ja jos auto nähdään likaisena tai vaurioituneena, kyltti otetaan pois yhteisymmärryksessä tai sitä ilman. 65 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Pyörien irrottaminen tuo esiin kaikki upeat detaljit. Täysin customoidut vanhat polkuautot ovat kasvava osa lowrider-skeneä. Tämä yksilö on harvinainen ja himoittu Murray Champion ”dip side” -malli, jota valmistettiin 19501955
Lake pipeseineen ja syvine pinnavanteineen auto vei ajatukset vuosikymmenten takaiseen rakentelutyyliin. Lintuperspektiivi paljastaa, ettei pohjatöistä ole luistettu katonkaan kohdalla. Tämä ’58 Fairlane 500 -avo muistutti siitä, ettei sen aina tarvitse olla GM-tuote. Avarakatseisuus on osa lowrider-kulttuuria. Tämänkaltaisilla festareilla tunnelma on katossa! Lowriderit eivät ole vain miesten juttu. Niitä olivat muun muassa aurinkolippa, hakuvalot, oranssit sumuvalot, fender skirtit ja pinnavanteet, joilla oli tällä kertaa ohuin valkoraidoin varustetut renkaat. 66 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Cinco De Mayo. ’60 Chevrolet Impala -avo on upea laite aina, ja tämä uutta vastaavassa kunnossa ollut musta-punainen yksilö edusti continental kiteineen vuosikertaa komeasti. Francisco Landin toi esille ’38 Buick Special Deluxensa, josta löytyi aitoon bomb-tyyliin vaikka mitä asiaankuuluvia lisävarusteita. Aina ei tarvita mitään mullistavaa. Tälle ’61 Impalalle riitti continental kit, tupla-antennit sekä alkuperäisoptio bumper guardit. Esimerkkinä siitä tämä tuore Ram isoilla vanteilla ja ilmajousilla – mukaan mahtuu myös uuden aallon edustajia. Tyypillisiin lowrider bomb -juttuihin lukeutuvat myös sellaiset takavuosien dealer-optiot, kuin ylikokoiset bumper guardit, kuten tässä ’49 Chevy pickiksessä
Tämä ’48 Fleetline ”Aerosedan” kolmoiskoristelistoilla, alkuperäisoptio-fendereillä ja kaksivärimaalauksella kuuluu Tijuanan Unidos Car Clubin kalustoon. Lowrider-metallimalleja on tarjolla varsin runsaasti etenkin Jada Toysillä ja Motor Maxilla. Paikallista ”Ilegales” Car Clubia edusti tämä ’41 Chevrolet Special Deluxe, jonka tuulilasi oli vaihdettu yksiosaiseen. Kirkas magentan sävy toi hienosti esiin kaikki tämän ’36 Chevyn muodot, ja yhdessä runsaan kromiosien määrän ja pinstraippien kanssa se toimi täydellisesti. Tavallisuudesta poikkesivat myös Rocket Racingin 5-puolavanteet. Näiden maalauksien katseluun käyttää mielellään enemmänkin aikaa. Merenneito oli taiteiltu tyylikkäästi oven karmin sisäpuolelle. Näppärä paikka kynäruiskumaalaukselle. Rohkeat värivalinnat ovat olennainen osa lowrider-rakentelua. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Mercury Marquis 2d ht oli jo tehtaalta lincolnmaisen ylellinen, ja tämän Elite Car Clubin kalustoon kuuluvan ’77 mallin huikea flakemaalaus kruunasi kokonaisuuden. Kaksi suosituinta mallia niissäkin ovat ’63 ja ’64 Impalat
Myyntikojuissa oli tarjolla hengen mukaisia tpaitoja sekä kynäruiskulla maalattuja hattuja. Se täydensi autojen luoman tunnelman. Mukaan mahtuu myös modernimpaan tyyliin rakenneltua kalustoa, kuten tämä ’67 Impala SS -avo. Tähän ’39 Plymouthiin oli sovitettu ’38 commercial -mallin etulokasuojat sekä korkeammalle asennetut DeLuxe-mallin ajovalot. ’66 Cadillac de Ville -avo kuuluu niihin malleihin, jotka eivät kaipaa kuin oikeanlaisen stancen. Tyypillisiin lowrider-juttuihin kuuluvat korkeat apehanger-tangot, kierretystä metallitangosta tehdyt jatketut springer-etuhaarukat sekä taakse asennetut varapyörät. Isoine vanteineen ja punaraitarenkaineen se olikin raikkaan näköinen kokonaisuus. ’67 Plymouth Satellite ei kuulu niihin tyypillisimpiin lowrider-aihioihin. Lavalla oli useampia esiintyjiä, jotka taisivat kaikki laulaa espanjaksi. 68 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Cinco De Mayo. Hudson Hornet lowrider. Aikainen Mopar nousikin hienosti esille saman aikakauden Letukoiden joukosta. Tämä logo on monille tuttu vuonna 1977 perustetun Lowrider Magazinen kannesta. Kyllä, ja vielä 13-tuumaisilla pinnavanteilla! Paikalla oli San Diegon Impalas Car Clubin lisäksi jäseniä myös keskisen Kalifornian Impalas Car Clubeista. Tässä pyörässä oli myös 140-pinnaiset 20 tuuman custom-vanteet sekä velour-verhoiltu banana seat -penkki. Lowrider-polkupyörille oli varattu oma näyttelyalueensa
(05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info StOre OPeN 24/7 24.–25.8. Hyvärilässä Drive-In elokuva ”More American Graffiti” 100 m² jättiscreeniltä Lauantai-iltana 25.8. Bomballa The Blue Cats (UK) • Agents • Housewreckers • The Toreadors • Scandinavian Hanks La 25.8. Street LeveL SUPer Street HYDrAULINeN tOB (tHrOw OUt BeArINg) MUStANg 64-66 HYDrAULISeN KYtKIMeN MUUtOS SArJA SUPer Street PrO TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 2018 Nurmes Bomba-Hyvärilä 24.–25.8. 2018 Nurmes Bomba-Hyvärilä The Blue Cats (UK) Agents, Pate Friman & Orient Express ja paljon muita rautaisen kovia esiintyjiä! Perjantai-iltana 24.8. Bomban päivätapahtumassa Pate Friman & Orient Express (12 hengen Big Band!) • The Hoolers Lauantai-iltana 25.8. Bomballa Brandy Rockers • Rebellion • Burleski Show Pääsyliput: Pe-ilta 22 € | La-ilta 18 € | Pe-la 32 € Drive-In näytös 20€/autokunta Lisätiedot ja majoitusvaraukset: Break Sokos Hotel Bomba | p. 040 104 5960 Dr ivein rocknr s Facebook #Dr iveinrock Instagram. 010 7830 450 Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus | p
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kari Pelkonen ajoi ’73 Camarolleen parhaaksi varttimailiajaksi 11,325 sekuntia. AMERIKAN RAUTA -KIIHDYTYSPÄIVÄ 26.5. FHRA:n kanssa yhteistyössä toteutettu, kaikille katulaillisille ajokeille tarkoitettu kiihdytyspäivä vietettiin toista kertaa Vesivehmaan lentokentällä, jossa hellelukemat nousivat parhaimmillaan 30 asteen paremmalle puolelle. Ilman lisäksi myös tunnelma oli varsin lämmin, sillä ajokkejaan kävi testaamassa kaikkiaan 159 eri ajoneuvoa, joista hätäisimmät pyrähtivät varttimailin reilussa yhdeksässä sekunnissa. Jokamiehen kiihdytyspäivä 70 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Stepside-pikkiksen lava toimii tarvittaessa mainiona kisakatsomona
71 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Molemmat käyttivät neljännesmailiin 15 sekuntia ja rapiat Eirasen ylittäessä maaliviivan kuitenkin ensimmäisenä. Blacklist-autot tarjosivat kansalle hiukan peruskalustoa enemmän sirkushuvia. Toni Närhen raikkaanoranssi Chevelle hehkui kilpaa auringon kanssa. Janina Kumlander ja Mari Ahokas edustivat paikalla Blacklist-tyttöinä. Pekka Kallio alitti Coronetillaan 15 sekunnin rajan niukasti. Tässä renkaitaan lämmittää Kimmo Hovi Chevy Novallaan. Eivät kulkeneet noin kovaa meidän nuoruudessa. Mies alitti tyylikkäästi 14 sekunnin rajan ajalla 13,979. Blacklist-kisailija Asseri Mikkola oli nelipyöräisten päivän toiseksi nopein ajalla 9,485. Parhaaksi ajaksi kirjattiin 14,994. Tämä Ford Cortina kirjoitutti aikakorttiin lukemat 11,412. Miehen taustajoukoissa nähtiin häärimässä Uho-Juho, joka ei tällä kertaa ajanut omalla kalustollaan lainkaan. Buickit viivalla! Kimmo Eirasen GS:n ja Jari Lindellin Electran yhteislähdössä oli herrasmiesmäistä tyylikkyyttä. Auton parhaaksi ajaksi mitattiin 10,218
Tommi Liljan kliini ’67 Camaro on esitelty taannoin lehtemme sivuilla. Vesivehmaalla mies tykitti tauluun kovat 11,941 sekunnin lukemat. Lineupissa ehti ottaa välillä lungisti. Parhaaksi ajaksi autolle mitattiin tällä kertaa 16,353. Parhaaksi ajaksi autolle kellotettiin 11,236. Jotain muutakin tuntuu muuttuneen, sillä viime vuoden kiihdytyspäivän paras aika oli 12,042, ja nyt autolle mitattiin 10,722. 72 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä. Kari Välimaan Chevelle on päälle päin harmittoman alkuperäisen oloinen. Daniel Tikanderin Dodge D150 -pikkiksen pellin alla on tuplaturbotettu 440-isolohko, eli menohaluja riittää. Tässä kohtaa ajatukset harhailivat ensi silmäyksellä Starsky & Hutchiin, mutta sehän olikin Petri Salo Dodge Dartillaan. Jarno Lappalaisen ’79 Pontiac Firebird on saanut tälle kaudelle entistä ärhäkämmän ulkoasun. Kiukkuisen laitteen parhaaksi ajaksi kirjattiin kuitenkin 12,847. Tässä yksi päivän harvoista Harrikoista. Auto vaikuttaa olevan vahvassa 13,5 sekunnin kunnossa. Well done ja done well! 90-luvulta päivää! Jussi Turkulaisen Camaron olemus vie ajatukset reilun parinkymmenen vuoden päähän
Panox Racing Team on varsin edustavan näköinen jengi. Pauli Paloniemen todella siistin neliovisen Coronetin pellin alta löytyy ahdettu 6,1-litrainen moderni Hemi-moottori, joka kiidätti auton maaliviivan yli hiukan reilussa 12 sekunnissa. Ilahduttava näky varikolla, ’89 Chevy Van Camper. Vahvat Trailer Park Boys -vibat ja reilusti red neck! Raine Kitusen Ford Torino on synkännäköinen kapistus, johon ei haluaisi törmätä pimeällä kujalla. Tällä kertaa parhaaksi ajaksi tuli 14,226. 73 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Christoffer Theslund ei jäänyt kauaksi 15 sekunnin alittamisesta neliovi-Dartillaan, joka ylsi parhaimmillaan 15,090 tulokseen. Kalu Kallio valmistelemassa ’30 Ford Coupensa takarenkaita varttimailikoitokselle. Varsin ripeäkin se on, sillä varttimaili taittui aikaan 12,274. Parkkialueen aatelisimpiin kuului tämä ’55 Chrysler Imperial. Vesivehmaalla he haastoivat Darteineen rohkeasti Janne Uskalin Buickin Blacklist-karkeloiden ykköspaikasta, mutta jäivät kuitenkin toiselle sijalle
Päivän hitain ja ylpeä siitä. Mikko Varmolan ’39 Fordin keulalla olevan Chevyn 350-pikkulohkon ilmansaanti on ratkaistu omaperäisellä, mutta toimivalla tavalla. Nätti kaksiovinen ’74 Dodge Monaco Brougham piipahti harrasteparkissa. Etualalla Jani Virtasen ’72 Firebird, joka hävisi niukasti Tuomo Noukkalan ’70 Camarolle. 74 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä. Molempien ajat olivat reilut 11 sekuntia. Deep Purple -nimeä kantava näyttelytasoinen rodi kirmasi varttimailin ajassa 14,071. Jestas, mikä määrä uhoa mahtuu yhteen Capriin! Omalla tavallaan laite on äärimmäisen sympaattinen ja pitäisi säilyttää juuri tällaisena reliikkinä. Kari Välimaa kävi ’57 Peterbiltillään varttimaililla, jonka taivaltamiseen rekkavanhukselta kului vajaat 22,5 sekuntia. Sami Väänäsen LS-koneinen ’72 Chevy Nova on kova kulkemaan. ’64 De Soto Town Panel toimi Bus Burgerin mainosautona. Mies täräytti aikakorttiinsa lukeman 12,572. Punakaarti ottamassa mittaa toisistaan. Aivan riittävän hyvä tulos
Jarno Siitarin Plymouth GTX ei sovellu Mopar-puristeille, sillä pellin alla on modernia Chevroletin ruiskutekniikkaa. Mies saapui paikalle Taipalsaarelta kokeilemaan auton menohaluja ensimmäistä kertaa. Paitsi, että hänen GN Buickinsa oli päivän nopein nelipyöräinen, niin se ajoi myös uuden rataennätyksen ajalla 9,299. Myös tämä ’71 Charger on tuttu lehtemme sivuilta. Pari ensimmäistä vetoa meni harjoitellessa, mutta kolmannella kerralla kello pysähtyi aikaan 12,896. Jouni Heinänen kävi käskyttämässä muskeli-Mopariaan aikaan 11,109. Harrasteparkissa nähtiin päivän mittaan ilahduttavan monipuolista kalustoa. Uskalin Janne kuittasi itselleen Blacklistin ykkössijan kaksintaistelussa Panoxin Dartia vastaan. Jarno oli asettanut tämän kesän tavoitteeksi alittaa 13 sekuntia, joten loppukesän voikin sitten keskittyä johonkin ihan muuhun. 76 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä. XLR tulee sanoista Extra Luxury Roadster – auto on tosiaan avo, sillä siinä on konttiin taittuva kova katto. Ja nosti se melkein etutassujakin! Matias Puolitaival kävi ulkoiluttamassa Galaxietaan saaden parhaaksi neljännesmailiajaksi 14,274. ’07 Cadillac XLR on moderni jenkki vahvalla harrastepotentiaalilla
Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Tervetuloa! LINNA CRUISING 10.–12.8.2018 K A N T OL A N T A P A H T U M A P U I S T O H Ä M E E N LIN N A LINNACRUISING.COM PERJANTAI: THE BELLY TANKS // TRASHVILLE // HILLI & HIS HENCHMEN (SWE) // MUDVILLE 56 LAUANTAI: THE ROYCERS // WHISKY `N` SCOUT // RUBBER DUCK LTD // GOOD ONES ARE TAKEN // CRUISING // GENERALS // KATARINA & HER POOR FELLAS // MARY ANN HAWKINS // DARK RIDE BROTHERS // PEKKA TIILIKAINEN & BEATMAKERS PIDÄTÄMME OIKEUDEN ESIINTYJÄMUUTOKSIIN. CRUISING SINCE 2003. co m /a m er ik an ra ut a 17th Lappeenranta Cruising 2018 Lappeenrannan kauppatorilla 11.8. klo 16–21 Illan menossa mukana: e Housewreckers Tapahtuman järjestää: King Street Cruisers & Borderline Fellows WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. R akk au des ta R au taa n w w w .f ac eb oo k
78 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Myöskään juttukavereista ei ollut pulaa. Viimeinen yllätys odotti kotona, kun pihalla oli suuri ystäväjoukkio vastaanottamassa syntymäpäiväsankaria. Kyseinen rokkiviikonloppu on kiinnostanut minua muutenkin jo monta vuotta, ja ystävien kertomukset sekä monet kuvakollaasit nähneenä vanha nahka halusi tuntea itsensä nuoreksi. Viime talven aikana alkoi pohdinta allekirjoittaneen tämänkeväisistä tasavuosijuhlista. Viva Las Vegas -juhliin oli tulossa Stray Cats ja itse kuningas, Jerry Lee Lewis. Menkää hyvät ihmiset Viva Las Vegasiin. Teksti: Mano Pahkajärvi A lun perin reissussa piti olla vain kaksi-kolme viikkoa, kun silmiini osuivat ilmoitukset netin syövereissä. Hieno Ford kerää pin up -tyttöjä ympärilleen. Tässä suuri kiitos, että on saanut oppia tuntemaan noin hienoja ihmisiä, kuin näissä vanhojen romujen harrastajissa on. Kotiinpaluu koittikin monta kokemusta rikkaampana. Lentoja konserttiliput tuli hankittua ja alkoi piiiitkä kevään odotus. Kyllä kannatti, ulkoilmakonsertit olivat hienoja ja myös autonäyttely varsinaista silmäkarkkia. Rockabilly weekend Viva Las Vegas Jerry Lee Lewis, last man standing. Mitäpä ihminen voi muuta sanoa, kuin KIITOS. Kunnon amerikkalaiseen tapaan ihmiset tulevat näyttäytymään ja laittavat parasta ylleen sekä heittävät rennon fiiliksen kehiin. Naiset olivat kauniita, oli sitten kyse kissanaisista tai pin up -malleista. LAS VEGAS, 18.–21.4. 50-vuotiskinkerit olivat vielä tuoreessa muistissa, ilmassa oli rokkia ja paljon naurua. Niin ja se Merkkuri, A-M Tetri oli hoitanut keon jälleen kuntoon ja salaa katsastanut sen. Tällä kertaa halusin pakoon moisia hulinoita ja katse suuntautui suureen länteen. Tyylikkäät ystävälliset ihmiset aina valmiina poseeraamaan. Juhlien teema oli ”älä kerro Manolle”
’56 Nomadia näkee harvemmin näin reilusti kustomoituna. ’51 Merc, onko kauniimpaa. Gangsterilippa sopii avoonkin. Hiusöljymainospaku kansainvälisille metroseksuaaleille. Edseliä ei oikeasti koskaan tehty lavamallina, mutta tämä Villager Ranchero -tutkielma toimii. Ennen oli ambulansseillakin tyylikkyys tärkeämpää kuin käytännöllisyys. Saattakoon Elvis meidät yhteiselle taipaleelle. Internationalkuormajuhta oli kokenut roddauksen. Hemi liikuttaa Moparissa. 79 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Upea laite! Flamingot kruunavat Kenskill-retkitölkin. Ovia ei koskaan ole liikaa kunnon kustomissa
80 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Tänä vuonna Kouvolan raviradalla 17. Kouvola KOUVOLA, 26.5. Näin hienokuntoisia Valianteja ei enää liiemmälti ole liikenteessä. Edellä jo arvostelussa arvostelussa käynyt W900B Kenworth ja perässä Nassen arvioitavana Linssin ’32. Teksti ja kuvat: Hannu Lemmetti Autot ovat perinteisesti järjestäytyneet radan varteen, mutta tänä vuonna myös keskialue täyttyi mukavasti picnicin viettäjistä. Allekirjoittanut ei meinannut tunnistaa koko autoa, sillä viimeksi olen nähnyt sen palasina Judge Brushin maalaamossa. Swap & Meet Arvostelu Swap & Meetissä tapahtuu yleisön edessä parin tuomarin voimin. kerran järjestetyssä Swap & Meetissä yleisöä kävi noin 1 700 henkilöä ja autoja 625 sekä vielä noin 200 kaksipyöräistä. Swapissa myyjiä oli 75. Tämä ’65 on alkuperäinen Suomi-auto, jonka historiakin on tiedossa. Sää helli kävijöitä jo totuttuun tapaan ja nurmialueelle viriteltiinkin aurinkovarjoja sekä grillejä. Hieno ’32 Hiboy oli varustettu Chevyn pikkulohkotekniikalla. Maalaus, kuten muukin auto, on tinkimättömästi tehty. Tämä keväällä valmistunut Retun upea ’34 Cabriolet oli yksi Top10-palkituista
Välillä ruoste pukee paremmin kuin uusi, kiiltävä maalipinta. Virtasen Villen ’76 Trans Am T/A 6.6. Jos kuvausapulaisena toiminut 6-vee olisi saanut valita tapahtuman parhaan ajoneuvon, se olisi ollut tämä ’64 Galaxie. Mikä se on aurinkoisessa kelissä ajella museorekisteröidyllä ’70 Challengerilla. Studebaker Wagonaire Daytonassa katon takaosa liukuu eteen takapenkin selkänojan kohdalle. 81 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Voisiko tätä sanoa city-maastureiden kanta-autoksi. Tämä hieno ’70 Vette kuuluu Kouvolalaiselle Nina Hohenthalille. Tämän vanhan ambulanssin keulalla räyhää Chevyn pikkulohko Weiandin 6-71-ahtimella ryyditettynä. Myös Cadillac Club of Finland oli paikalla suurella edustuksella. ’37 Ford Panel Deliveryn omistaa Pete Kotkasta. Tämä myytävänä ollut ’73 Chevy C30 454:lla herätti omistamisen halua, etenkin kun näihin saisi hienon camperin lavan päälle. Näiden ”Smokey and the Bandit” Pontiacien arvo on viime vuosina noussut valtavasti, eikä ihme, sillä tällainen kelpaisi varmaan useimpien autotalliin. Autolla on cruisailtu Kouvolassa jo kahdeksankymmentäluvulta asti. Ratkaisua perusteltiin muun muassa sillä, että näin mahtui jääkaappi kyytiin pystyasennossa. Mikkeliläisen Petri Laitisen autossa tekniikkana on isolohko 383+727+8 ¾". Järjestävän kerhon FHRA Kouvolan Pete Leppäsen ’70 Dodge Super Bee. Välillä vähemmän on enemmän. Siitä todisteena tämä ’73 Dart Loviisasta
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Petri Ruokamo Bensaa Suonissa Ehkä koko tapahtuman rankin laite oli Tony Rovanperän ilmajousitettu ’40 Ford. Keltaisena Amerikan Raudan sivuilla esitelty auto sai viime talvena mustan pinnan, joka sopii hyvin yhteen verenpunaisen sisustan kanssa. Klassinen Street Rod palkittiin Special Awardilla. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Jari Erkinantin ’70 Skylark -avo sai viime talven aikana madalluksen ja uudet 18" Torq-Thrust-vanteet. Meillä Suomessa on totuttu alleviivaamaan näyttelyiden sisältöä nimeämällä ne American Car Show’ksi. Rasimuksen Rami jätti näyttelyn ajaksi ilma-alustaisen ’65 Bonnevillensä perinteiseen lowridertyyliin vähän kenolleen. Kemissä sitä ei olla koettu tarpeelliseksi, vaan paikallisen Main Street Cruisersin järjestämä näyttely kantaa supisuomalaista nimeä Bensaa Suonissa. Timo Luoman 426 Hemi Barracudan nostalginen Street Machine -reliikkikuosi toimii ainakin allekirjoittajan silmään täydellisesti. Samassa paketissa tuli aikoinaan myös kilpakumppani, ’57 Chevy. Klassinen liekitetty musta väri tuo kirjoittajan mieleen vuosikymmenien takaa Tyco-autoradan saman näköisen California Classics Fordin, jossa kylläkin oli sivuputket. KEMI, 26.5
Anssi Tihisen Panhead on rakennettu klassiseen bobber-tyyliin. Jaakko Kokon nätti ’74 Charger paljastaa korttinsa heti kättelyssä – ei, se ei ole Super Bee, vaan Wanna Bee! Jäi epäselväksi, oliko Elvis juuri jättänyt rakennuksen, mutta Harri Nuojuan nätti ’58 Cadillac Coupe DeVille tuli näyttelyyn Oulusta. X-runkoiset neliovitolpat on totuttu näkemään meillä päin turhankin usein linttakuosissa. Ghost-maalattu 455-koneinen coupe on miehen ensijenkki. Tämä säkkijousitettu ’71 kuuluu Tuomas Huttuselle. Iiläisen Jaakko Viinamäen ’63 Bel Air osoittaa, kuinka tyylikäs neliovinenkin voi olla. 83 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Lohduttomaan kuntoon päässeestä aihiosta rakennettu auto on nykyisin komeassa näyttelykunnossa, mitä ei ihmettele ihan niin paljoa, kun tietää, että Matti oli aikoinaan takana Pekka Niskalan ’68 Mussen ZOR-1 -projektissa. Isot Irocvanteet tuovat autoon donk-henkeä, vaikkei se valtavan korkea olekaan. Tässä sellaiset Raine Leinosen harvinaisemman värisen ’71 Challengerin alla. Tämä ’71 Mustang Mach 1 on Matti Tikkasen ja Sami Puurusen kimppaprojekti. Veneperä on aina komea laite, ja hyvin sen alle sopivat 22" vanteetkin. Matalan auton toteutus on vielä paljon erikoisempi kuin miltä näyttää, nimittäin se on uudemman neliveto-Chevyn alustalle nostettu reilusti muokkailtu ’54:n kori! Juha-Matti Rissasen ’72 Cutlass saapui vastikään maahan Los Angelesista. Karkkia silmille tarjoili Jaakko Kvistin FXR chopper. Oululaisen Jussi Välimäen komea yksilö sai näyttelyn Autot Top 5 -palkinnon. Mach 1 sai näyttelyn Top 5 ja People’s Choice 2 -palkinnot. ’53 Skylark kuuluu niihin malleihin, joihin ei ihan joka viikko törmää. Seija Paavolan ’54 Chevy pick up ”Shopping Bag oli ylivoimainen yleisön suosikki. Ylikokoiset Rallye Wheelsit raikastavat E-bodyn ilmettä kummasti
Tällä kertaa lysti loppui kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun virkavalta otti suoran tiukasti haltuunsa. Tässä Challengerit rivissä parkissa. Pykärin Jyrki tuli tällä kertaa paikalle ’46 Roadmasterillaan, jonka ohjauksen modernisoinnista oli juttua muutama vuosi sitten Amerikan Raudassa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tuttuun tapaan kaluston taso oli kova. Lämmintäkin piisasi, mutta aurinko ei suuremmin läsnäolollaan kesäkuun cruisingia kunnioittanut. Kuminpoltto on muodostunut vahvaksi osaksi Vantaan cruisingia ja Heurekan parkkipaikan edessä olevan suoran varteen kerääntyy paljon myös jalan paikalle tullutta yleisöä katselemaan sitä. VANTAAN CRUISING Mopar-muskeli oli tällä kertaa Vantaalla vahvasti edustettuna. Oitmäkeläisen Topi Hirsjärven ’37 Fordin alkuperäistä väriä on vaikeaa lähteä arvailemaan, mutta feikkipatina tästä on kaukana! 84 AMERIKAN RAUTA 5/2018
Mikan käyttöautona on jo vuosia toiminut näyttävän näköinen ’95 Ram, jonka Cummins-dieseltekniikkaakin on kutiteltu. Esimerkiksi sen etupyöränkaaria on siirretty eturungon tuoreempaan vaihtamisen yhteydessä. Juha Seunan ’56 Thunderbird on kuin karamelli. Alexander Northin Camaron kaltaisia avoja valmistettiin vuonna 1992 tiettävästi yhteensä 2562 kappaletta, Jari Moisanderin samanikäisen Firebirdin mallisisaria vieläkin vähemmän, vain 1052 yksilöä. Tämä Lincoln Continental on se sama Gas Monkey Garagen vanha yksilö, joka myytiin Lahdessa huutokaupassa pari vuotta takaperin, kun Richard Rawlings nähtiin Jenkkiautonäyttelyn tähtivieraana. Tuomas Paasivirran ’59 Ford-pickiksessä on paljon enemmän erikoista kuin ensi vilkaisulta edes huomaa. Komea laite! 85 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Jere Koposen ’68 Firebird on oransseine väreineen ja moderneine mustine vanteineen pirteännäköinen ilmestys. Auto liikkuukin varsin rivakasti, varttimaililla sillä on ajettu matalia 13 sekunnin aikoja. Viime talven mittaan auto sai ilmajouset sekä 20-tuumaiset Mobsteel-vanteet, ja vinyylikattokin poistettiin. Auton perä oli tavallista alempana, koska Olli oli Etelä-Suomessa osienhakureissulla. Tämän kolmannen F-body-sukupolven viimeistä vuosikertaa edustavan parin harvinaisuutta ei tainnut moni Vantaallakaan ymmärtää. Kristian Pollarin ’70 AMX:n maalipinta on arvokkaasti patinoitunut. Mika Grönbergin ’66 Monaco esiteltiin taannoin Amerikan Raudassa. Myös Heikuran Olli oli liikkeellä ’57 farmarillaan Kutjan Jannen kanssa. Muuten hyvin alkuperäiskuntoiselta vaikuttava ’63 Olds 98 -avo oli saanut alleen 20-tuumaiset Incubus-vanteet
Oulussa vuosikaudet työn alla ollut ja lähes 50 vuotta pois liikenteestä ollut ’54 Crestline Victoria muutti vastikään Klaukkalaan Marko Väätäisen haltuun. Bel Airhan tosiaan on Suomi-auto! Tämä kiukkuisen kuuloinen avo-Challenger lopetti sudittelun lyhyeen ilmeisesti sinivalkoiset autot havaittuaan, mutta osoitti melkoista kapinaasennetta painamalla lapun lattiaan uudelleen juuri poliisiauton kohdalla. Tämä on juuri se Suomi-auto, joka kävi aikoinaan uimassa ja jonka olisi voinut kuvitella tuhoutuneen jo aikaa sitten. Sama auto esiintyi mustana eräällä musiikkivideolla joitakin vuosia takaperin. 86 Vantaan cruising AMERIKAN RAUTA 5/2018. Tämä haalarinsininen Ford-pickis kuuluu kovimpiin kotimaisiin rodihahmoihin lukeutuvalle Seppo Nissiselle. Nino Seikkula sai ’66 Thunderbird-avonsa katsastettua perjantaina iltapäivällä vain hieman ennen cruisingeja. Sami Selänteen ’65 Bel Airilla näytti olevan pitovaikeuksia parkkikselta poistuttaessa. Kyseessä oli vain vuonna 1972 tarjolla ollut paketti, johon kuuluivat muun muassa kylkien raidat, Rally Wheels -vanteet ja takaspoileri, mutta etupuskuri oli tavallinen kromiversio toisin kuin GTO:ssa. GTO on kaikille tuttu malli, samoin Le Mans, mutta harvemmin tulee vastaan Le Mans GT:tä. Pitkään työn alla ollut auto toimi hienosti, vaikka varmasti vähän jännitti. ’65-66 Mustangeja näkee keltaisena kohtuullisen paljon, mutta Marko Alholan ’67 390 Mustang GT Fastback taisi olla ensimmäinen tämänvärisenä näkemäni lajissaan. Komealtahan se burnaaminen näyttää, mutta nämä vastaantulijoiden kaistalla luisuttelut ovat juuri niitä juttuja, jotka saavat poliisin viheltämään pelin poikki. Olakin kävi Heurekalla Moonclonellaan, joka oli viimein saanut paikalleen vanhat AS-kilpensä. Kuvan auton omistaa espoolainen Simo Hassi
Avoinna ark. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! Ajoneuvojen ostot, kuljetukset ja rekisteröinnit! www.falcont.com info@falcont.com 050 523 9955. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh
Uusi toimipiste, vanha 60-luvulla rakennettu bensa-asemamiljöö mittarikenttineen, tukee heidän tarjontaansa entistä paremmin, vaikka Jätkäsaaren vanhassa satamamakasiinissakin oli omat hyvät puolensa. Kauppiaskaksikko on suunnitellut myös liikkeensä aukioloaikoja sen mukaan, kuinka cruisailijat ovat liikkeellä. Jengi on diggaillut kovasti meidän omilla resepteillä tehtyjä hampurilaisia, niin kohta niitäkin taas saa”, Weird Antiquesin visionäärinä tunnettu Tomppa maalailee. Masa Salorannan Rytmisalonki ei kuitenkaan muuttanut muiden mukana Vanhalle Unkalle. Weird Antiquesin uusi putiikki löytyy osoitteesta Hämeentie 18, Tuusula. ”Jos ajattelee Uudenmaan aluetta, niin tämä Vanha Unkka on aika hyvin keskipisteessä eri suunnasta tulijoille ja iso asfalttikenttä tarjoaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet erilaisten kokoontumisten järjestämiseen”, Tomppa perustelee. Miehiä pitävät kiireisinä myös Vintagevaltakunnan toisen tuotantokauden kuvaukset, joita tehdään kuluvan kesän aikana. Helsingin Jätkäsaaressa aiemmin toiminut Mike Kaireniuksen ja Tomppa Kekäläisen luotsaama epätavalliseen antiikkiin erikoistunut Weird Antiques vaihtoi paikkakuntaa. Mullahan oli Ruskeasuolla aikoinaan kyseinen diner-henkinen pikkugrilli, jota on sittemmin herätelty henkiin joihinkin satunnaisiin tapahtumiin. Oudot pojat ja uudet tilat 88 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Uudet, konseptiin sopivat toimitilat löytyivät Tuusulasta vanhasta Unionin huoltoasemarakennuksesta, joka tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet erilaisten harrasteajoneuvotapahtumien järjestämiseen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen W eird Antiquesin tarjonta on varsin harrasteautoilijaystävällistä, ovathan sen tavaravalikoiman ytimeen aina kuuluneet esimerkiksi vanhat huoltoasemien bensapumput, huoltamoiden mainoskyltit ja öljypurkit sekä peltilelut ja polkuautot. Suunnitteilla on ollut omien pienimuotoisten cruisingien järjestäminen, jolloin puotikin on auki tavallista pidempään. Auki paikka on pääsääntöisesti perjantaisin ja lauantaisin, mutta erikoisaukiolot kannattaa tsekata Facebookista. Tavaroiden uudelleenjärjestely ja -sijoittelu saa ne tarjonnan näyttämään asiakkaan silmin raikkaalta. Miken ja Tompan lisäksi saman katon alla on edelleen Tommi, jonka tarjonta keskittyy LP-levyihin ja vintagevaatteisiin. ”Klassinen Hamburger Heaven tulee olemaan myös edustettuna näissä cruisingilloissa. Puodin tarjonta on ennallaan entiseen nähden, mutta muutto uusiin tiloihin on selvästi antanut sille piristysruiskeen
Jos talliltasi puuttuu vielä oma bensapumppu, niin tarjontaa löytyy esimerkiksi Shellin väreissä. Heti ovesta sisään käytyä vastassa on tunnelmallinen kahvila. Myynnistä löytyy myös Pekka Mannermaan varhaista tuotantoa. Oudot pojat ja uudet tilat 89 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Junioreille löytyy myös sporttisempaa ajokalustoa. Weird Antiquesin kyljessä ollut LP-levyjä ja vintage-vaatteita myyvä shop-in-shop löytyy edelleen saman katon alta. Polkuautot ja muut entisaikojen leikkikalut ovat aina kuuluneet olennaisena osana Weird Antiquesin valikoimaan. Kuka tunnistaa auton
Lisäksi tontilla täytyi olla myyntitiski, jollaisen Marko keksi valmistaa Chevy Vanista. Aihioksi hän hankki puutteellisen ja aikapäiviä sitten parhaat hetkensä nähneen Starcraftin, jonka pilkkomisesta ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa. Tallini kun on sen mallinen, ettei sinne mahdu järkevästi kahta autoa, mutta yhden saa sopimaan mainiosti tiskin kanssakin. Puuhanurkka Chevy Van -tiski Amerikan Raudan messuosastoilla nähty Chevy Vanista tehty tiski on herättänyt paljon kiinnostusta, joten kerrottakoon Puuhanurkassa tällä kertaa sen tarina. Tuolloin päätin tarttua tilaisuuteen ja hankkia pätkän omaan talliini baaritiskiksi. Kaikki sai alkunsa vuonna 2016, jolloin messurakentamisen ammattilainen, Marko Stjerbakoff ja hänen Nykypuu-firmansa pestattiin rakentamaan Amerikan Raudalle uusi messuosasto, jota voitaisiin kierrättää suurimmissa näyttelyissä. Lopulta sen oli kuitenkin aika eläköityä osaston uudistumisen myötä. Lyhennetystä korista tehtiin L-kirjaimen mallinen ja sen sisään rakennettiin putkikehikko hyllykköjä varten. Tiskin alle haluttiin hyllyköt lehtilaatikoille, joita varten hitsattiin tukeva putkikehikko. Kyseinen somistus oli tehty todella taidokkaasti ja palkittu kaikkialla, missä auto oli näytillä, joten tulevilta messurakenteilta uskallettiin odottaa paljon. Päälle puolestaan leikattiin täyspuinen taso. Vuodeksi 2017 osastoa päivitettiin Amerikan Rauta Garage -teemalla ja se somistettiin enemmän autokorjaamotyyliseksi, mutta tiski säilyi oven tarroja lukuun ottamatta ennallaan. Lopuksi kori maalattiin hiekanruskeaksi ja sähköistettiin, jotta valot saatiin palamaan. Korkeussuunnassa autosta leikattiin pois ohjaamon ikkunoiden alareunan yläpuolelle jäävä osa. Vanissa oli kuskinpuolen kyljessä kaksi pystysuuntaista suorakaiteen muotoista ikkunaa. Tiskistä tehtiin L-kirjaimen mallinen siten, että se muodostuu keulasta ja toisesta kyljestä. Uusien ovilogojen ja tiskin alareunaan kiinnitetyn hehkulamppujohdon myötä se luo talliin mukavasti Kalifornia-henkistä surffitunnelmaa. Tiski makasi aikansa Nykypuun varastossa, kunnes Marko päätti realisoida sen viemästä säilytystilaa. Kylki päätettiin katkaista taaimmaisen ikkunan takareunan kohdalta ja liittää siitä suoraan oven jatkeeksi, jolloin lopputuloksesta tuli varsinainen pätkäVani. Lopputuloksesta haluttiin hiukan surffikauppahenkinen osasto, jolle mahtuisi kaksi autoa. Lähtökohta ei ollut hääppöinen, joten Starcraftin kohtaloa ei tarvitse surra. 90 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Tämän jälkeen se nähtiin myös Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa sekä Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Tiski ensiesiintyi vuoden 2016 American Car Show’ssa, jossa hauska ja tunnelmallinen osasto valittiin yritysosastojen parhaaksi. Marko itse oli kiertänyt hiljattain näyttelyitä ruskean ’46 Ford pick-upinsa kanssa, jonka somistus oli laatikkoineen kuin pienoismalli, mutta täydessä koossa. K imm o Eläköidyttyään messuhommista pätkävani pääsi viettämään ansaittuja eläkepäiviä surffihenkisenä tallibaarina
15.9. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. klo 10-19 USA-AUTOT • CUSTOM-PYÖRÄT • MOBIILIT• p.040 477 2948 EMOLAHTI MEETING EMOLAHTI MEETING EMOLAHTI MEETING EMOLAHTI MEETING Aluelippu 5€, ( lapset ilmaiseksi ) Iltabileet K18 5€ Oulu Jyväskylä Kuopio Kalajoki Kokkola Emolahti Beach Pyhäjärvi Pyhäjärvi Since 2011 Since 2011 Since 2011 Since 2011 Since 2011 Since 2011 emolahtimeeting@gmail.com Mökkivaraukset Emolahti Camping 040 181 0750 www.emolahti.com yhteistyössä PALKITAAN •Hienoin auto&pyörä •Longest Run PALKITAAN •Hienoin auto&pyörä •Longest Run AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ROUTEN CRUISINGKAUSI JATKUU KOKOONTUMINEN ALKAEN KLO 17 LENKILLE KLO 19 . Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 21.7. 18.8. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. • Puhelimitse: 03-2251 948 Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. THE MOMENTS . ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. E75 ROCK´N ROLL BAND . AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. JANI WICKHOLM BÄNDEINEEN WWW.PAIMELANRANCH.FI KOKOONTUMISAJO Pyhäjärvellä la 4.8.2018 Rompetori 3.-4.8. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Uutuuskirjat tilaat kätevästi osoitteesta: www.supermarke t.?. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Kun vuosien jälkeen miettii nuoruuden reissuja, niin parhaiten muistuvat mieleen sellaiset, jotka eivät menneet kuin suunniteltiin. Perille aamuöiseen Helsinkiin päästyämme lepäilimme muutaman tunnin ja läksimme uudestaan liikkeelle ennen puoltapäivää. Siinä dagen efter -tunnelmissa ja melkoisessa päänsäryssä ihmettelimme, mitä nyt pitäisi tehdä. Kun asiaa kuskille ehdotettiin, totesi hän, ettei hänellä ollut parempaakaan tekemistä. Auton alla kontattua saatiin selville, missä vika oli: vetolevy oli hajonnut, eivätkä laatikko ja kone olleet yhteydessä toisiinsa. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen P ale oli hiljan saanut kortin ja oli Loirin AKG-1-kilpisessä ’64 Mercuryssa kuskina ensimmäisiä kertoja (ei viimeistä), eli elettiin kesää 1987. Perjantaina, kuten tavallista, oli Kirikallion tanssilavalla tanssit ja kierrettiin parkkipaikka, kuten tapana oli. Olisi tietysti pitänyt ottaa huomioon, että Mercurysta kuului 92 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Muumio muistelee Isompi tienvarsiremontti. Ajoimme vanhaa Porvoontietä, Kehä 1:n ohi, kun yhtäkkiä koneen kierrokset nousivat aivan kuin olisi manuaaliautossa painanut kytkimen pohjaan. Minun, Loirin ja Palen lisäksi porukassa oli Laakson Kimmo – kokoonpano, jolla tehtiin lukemattomia muitakin retkiä. Ajattelimme käydä Hyypän Matin tallilla Vartiokylässä katsomassa, onko siellä jotain aktiviteettia menossa. Kukaan, joka on moista kokenut, tietää, että jo matka on päämäärä, varsinkin hyvässä ystäväporukassa tehtynä. Auton omistaja epäili, että tuore kuski oli tehnyt jonkun virheen, ja ponnahti takapenkiltä hämmentämään vaihdekeppiä. Sammutimme koneen ja kun startattiin uudestaan, startti kyllä loi päälle ja pyöritti, mutta kone ei liikahtanutkaan. Pieniä auton vaatimia huoltoja korjausjuttuja ei juuri muista, olivathan ne arkipäivää pelatessa yli 20-vuotiaiden laitteiden kanssa, joiden huolto ja korjaukset olivat olleet ensimmäisen omistajan jälkeen mitä sattuu. Tapahtumaköyhää iltaa edes se ei pystynyt pelastamaan ja varsinkin, kun asiat naisrintamalla eivät kehittyneet kenenkään kohdalla toivottuun suuntaan, saatiin yöllä Uudenkaupungin torilla idea lähteä Helsinkiin. Viikonlopuksi ei meillä poikamiehillä ollut mitään erikoisia suunnitelmia, ja pörrattiin Uudenkaupungin lähitienoilla. Koti oli kaukana, eikä tuohon aikaan tullut edes mieleen tilata hinausautoa. Vaihteet hukassa. Vauhtia riitti sen verran, että pääsimme rullaamaan Vartsikan Teboilin pihaan. Tämä juttu kertoo siitä suurimmasta remontista, joka on tullut tien päällä tehtyä. Vaikka paljon tuli aikaa kyseisessä paikassa vietettyä, ei koskaan tullut käytyä sisällä – Kake Randelin sun muut vastaavat artistit eivät juuri katu-uskottavuudellaan meidän silmissämme loistaneet. Kesäyön jo valjetessa taitoimme matkaa, 390:n laulaessa, rockabillyn ja vanhan countryn soidessa mankassa. Takaisintulomatkalla meidät ohitti reppavasti piikkimotskari, joka kohta oli tienposkessa motti leikanneena. Siellä ihmettelimme tapahtunutta, kone kävi, mutta mitään ei tapahtunut, kun vaihteita vaihteli. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta
Teboilin takana oli kaikenlaista rojua, jota hyödynsimme asennuksessa – lautoja, auton vanteita sun muuta. Teijo kurvasi paikalle ’60 Caddyllään ja avusti meitä hankkimalla kaipaamamme tavarat. Vaikka tapahtuneesta on yli 30 vuotta, on kaikkien asiaan osallisten numerot edelleen puhelimen muistissa. Mitään vaihtovaatteita ei tietenkään ollut, mutta sen ei annettu haitata, vaan ilta jatkui pussikaljan merkeissä. Pussikaljan voimalla. Kaveri konehuoneesta vastasi: joo, mulla on. Koko homma toteutettiin nostamalla auton keula ylös omalla puskuritunkilla, jotta saatiin vanteet renkaiden alle, eli keula ylös. Liikkeessä oli sisällä pickup, jonka avonaisessa konehuoneessa istui parikymppinen rasvatukka rassaten jotain Teboilin takana oli kaikenlaista rojua, jota hyödynsimme asennuksessa – lautoja, auton vanteita sun muuta. ennen lähtöä outoa kolinaa tyhjäkäynnillä, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut tulevan koneen sisältä, joten jätimme sen huomiotta. Melko monen tunnin asennuksen jälkeen saimme uuden osan paikalleen ja auton toimimaan niin kuin kuuluikin. Kyseessä oli Börje-nimellä tunnettu itähelsinkiläinen raggari ja hän oli aikaisemmin purkanut ’64 Ford Customin, jossa oli 352 FE -kone. Oikella Kimmo ja hänen vieressaan AKG1:n ennen Loiria omistanut Tero H. Nyt tuli muisteltavaa vanhuuden päiviksi sekä uusia ystäviä. 93 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Isompi tienvarsiremontti. Aina ei oltu matkassa poikaporukassa, saatiinpa joskus mukaan houkuteltua neitokaisiakin. Jossain vaiheessa Börjella loppui työpäivä, ja hän vetäisi hiukset taakse, puki pilotin päälle, haki pussikaljaa ja tuli seuraamaan asennustamme. Auto oli nyt kunnossa ja matka jatkui, voitte vain kuvitella, miltä näytimme koko päivän auton alla ryömittyämme. Vanha vetolevy oli metallin väsymisen seurauksena murtunut niin, että kampiakselin päässä oleva pulttikehä oli irronnut muusta levystä – vika, johon olen sittemmin törmännyt muidenkin FE-koneiden kohdalla. Sama miehitys kuin tarinassamme, vasemmalla Kimmo, sitten Loiri, hänen takanaan tunnistamaton. Loiri meni suoraan asiaan ja kysyi, onko tietoa, mistä saisi Fordin FE-koneen vetolevyn. Loirin faija tarkisti asennuksemme, kun olimme päässeet takaisin kotiin, eikä löytänyt asiaan huomauttamista. Laatikkoa nosteltiin laudanpätkien, vanteiden ja haitaritunkin avulla. Kävimme hakemassa vetolevyn Börjen kellarista muutaman sadan metrin päästä melko sopuisaan hintaan ja aloimme korjata autoa. Melko hyvä tulos takatuupparissa tehdystä mittavasta parkkipaikkaremontista. Meillä ei tietenkään ollut kaikkia tarvittavia työkaluja mukana, joten soitimme vanhalle tutullemme Teijolle, joka asui lähettyvillä. Jos Mercury ei olisi hajonnut, ei olisi paljon kirjoiteltavaa, vaan se olisi ollut vain yksi reissu muiden joukossa. Pale viittoilee käsimerkkejä ohiajavalle saabistille. Börje kutsui meidät oman porukkansa bileisiin, siellä tietysti pyörähdettiin ja cruisailtiin ympäri Helsinkiä. Loiri tekee nykyään putkihitsaushommia ympäri Pohjoismaita, Pale on insinöörinä monikansallisessa laivatekniikan firmassa, Kimmo ei ole enää keskuudessamme, Teijo on eläkkeellä valtion hommista, Börje on johtaa ison kuljetusalan yrityksen toimintaa, ja itse kirjoittelen ja kuvaan teidän iloksenne. Paikalla ei kuitenkaan ollut mitään liikettä. Lampsimme sisään kyselemään, jos vaikka jossakin olisi varaosia kyseiseen autoon. Taisimme ottaa vastauksen vittuiluna ja käännyimme kannoillamme, kun kaveri huusi perään, että hänellä ihan oikeasti on sellainen. Hyypän talli oli muutaman sadan metrin päässä, joten talsimme sinne. jo kauan sitten unohtunutta vikaa. Tänä päivänä en suostu menemään auton alle, jollei sitä voi tehdä seisaaltaan, eli nosturin alla – luksusta, joka tuolloin ei tullut edes mieleen ja hyvä niin. Takaisin auton luokse palatessamme huomasimme Auto-Dexter-nimisen liikkeen, jonka pihalla oli lupaavasti vanhoja jenkkiautoja
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen V uonna 1953 rakennetun omakotitalon pihan perältä löytyy vuonna 1993 rakennettu, noin 5x5-metrinen vaja. ”Kun perinteiset hot rod -kuviot alkoivat oikein toden teolla kiinnostaa minua joskus 2000-luvun alussa, niin muistan, kuinka paljon esimerkiksi Rochesterin kaasareita oli romutoreilla ja niitä sai halvalla. Tuolloin elettiin kylmintä talvea ja ulkona oli pakkasta, mikä esti minua maalaamasta pihalla”, mies havainnollistaa käytännönläheisiä työtapojaan. Kuten tästäkin voidaan päätellä, on vanha kaasutintekniikka lähellä miehen sydäntä, eikä pelkästään mekaanisten toiminnallisuuksiensa vuoksi, vaan myös esteettisistä syistä. Viime aikoina miestä ovat kuitenkin inspiroineet kaikkein eniten kaksipyöräiset. Sittemmin Otto on muokannut sitä vastaamaan paremmin omia tarpeitaan ja uusinut muun muassa valaistuksen kokonaan. Juuri sellainen, jossa normaalisti säilytetään kotitalouden pienkoneet ruohonleikkurista perämoottoriin. Mullahan on näiden tallissa olevien projektien lisäksi myös tuo edellä mainittu vani sekä ’57 Buick. Oton tallista ei kuitenkaan löydy noita edellä mainittuja tarve-esineitä. ”Mulla oli pitkään sellainen onnellinen tilanne, että ’77 Chevy Van oli mun uusin auto, eikä mulla ollut yhtään kulkinetta, jota pystyisi tutkimaan OBD-II-skannerilla”, vanhan koulukunnan mies toteaa. Otto’s Grotto 94 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Toisenlainen talli. Otto on kustomkulttuurin moniottelija, jolta löytyy niin hot rodkuin kustom-projektejakin. Sen sijaan tässä ilmalämpöpumpun puhinalla lämpiävässä pienessä tallissa lepäilee keskeneräinen ’30 Ford Roadster Pick-up -projekti sekä juuri valmistunut alumiininkiiltoinen ’52 Triumph Speed Twin -chopperi, jolle Otto on antanut nimen ”Aluma Twin”. Viedäkseen asian vielä pidemmälle hän on opetellut valamaan alumiiniosia itse. ”Mun oma suosikkimoottorini on Buickin Nailhead. Omavalmisteina on syntynyt muun muassa rivoitettuja venttiilikoppia, öljyntäyttökorkkeja sekä ilmanputsareiden kansia. Monille muille se on lättäpää, mutta naulapää on minun juttuni. Tilan pienuuden hän ei ole antanut haitata, ja vajassa onkin suoritettu rakentelun työvaiheita moottorin ja vaihteiston kokoonpanosta maalaamiseen. Viime aikoina en ole löytänyt sen enempää halpoja kuin kalliitakaan.” Otto on kerännyt haluttuja nostalgiaosia aina, kun niitä on sattunut sopivasti kohdalle. Myös erikoisemmat virranjakajat ovat miehen omien sanojen mukaan samaa hot rod -nörttihommaa kuin kaasareidenkin keräily. Ostohetkellä tallissa oli vain paljaat kipsilevyseinät ja muutama hehkulamppu katossa. ”Rakentaessani Triumphia teippasin tähän väliaikaisen ”maalauskammion”, jotta maali ei levinnyt joka paikkaan. Onneksi minulla on niin hyvä ja pitkäpinnainen vaimo, että hän antaa minun keräillä näitä nurkat täyteen. Kokonaisten autojen lisäksi Otolla on tapana haalia itselleen vanhoja vauhtiosia, joita on niin tallin seinillä kuin hyllyilläkin. ”Mä olen koittanut mennä näillä vanhoilla vehkeillä. Minulla on niitä tällä hetkellä kaksi, molemmat 364-kuutiotuumaisia, Buickissa Tripowerilla ja rodissa kuuden kaksikurkkuisen kaasuttimen patteristolla”, Otto listaa. Totesin rouvalle kyllä jonkin aikaa sitten ihan omatoimisesti, ettei meille tule yhtään lisää ennen kuin nämä nykyiset toimivat ja kulkevat omin voimin”, mies jatkaa. Pieni pihan perältä löytyvä vaja on varsinainen hot rod -nörtin aarreaitta
Seinältä löytyy kokonaisuus mielenkiintoisia sähköosia, kuten tämä Sun EB-9A Tachometer Transmitter, eli kierroslukumittarin lähetin kahdeksansylinterisen moottorin 12-volttiseen sähköjärjestelmään. Otolta löytyy jemmasta myös saman valmistajan vivusto. Oikeassa reunassa komeilee pari Eelcon tulpanjohdot jemmaavia koteloita. Kaasuttimet ovat isologoiset Stromberg 97:t. RPU:n nokalla olevan naulapään kaikki alumiiniosat on itse mallinnettu ja valettu. Sen vieressä olevien venttiilikoppien välissä on kuusi Holley 94 -kaasutinta. Hot rod -herkkua! Kuvan vasemmassa yläreunassa näkyy Vintage Speedin valmistama imusarjan alle tuleva valley pan. Siistin herrasmiehen tallin seinältä löytyy myös kölninvesiautomaatti. Oikeassa reunassa näkyy naulapään NOS-jakopäänkoppa kiillotetulla alumiinisella vesipumpulla. Imusarja on ainoa ostettu viriosa, 60-luvun alun Eelco. 95 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Keskellä kuvaa oleva Cadillacin 390-moottorin valley pan on Oton omaa valmistetta. Alarivissä on vasemmalta lukien Vern Tardelin puolan päälle tuleva suojus, kahta puolaa käyttävä Ducoil-virranjakaja, omavalmisteinen puolansuojus, toinen Ducoil, Runbakenin vanha brittiläinen puola sekä pari Malloryn virranjakajaa. Ikkunalaudalla seisoo asennossa kolme Rochesterin 2GC-kaasutinta. Takana pilkistävä härveli on koulun jätelavalta löytynyt pieni höyrykone. Naulapään alkuperäisten vihreiden venttiilikoppien välissä on rivi Rochesterin kaksikurkkuisia kaasuttimia tulevaa Tripower-käyttöä varten. Katonrajassa roikkuu muun muassa Triumphin Amac-kaasutin
Blue Collar Elegance 1933?34 Fordit ovat eräitä hienoimmista ja halutuimmista rodiaihioista kautta aikain. Teksti ja kuvat: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 5/2018 Kutjan kuva. Tällä kertaa kynäkustomi tehtiin ’34 5w Coupesta. Joskus harrastuksen alkuaikoina muutamia rakennettiin myös kustomiksi, lähinnä avomallisista aihoista
Takana on käytetty vuotta uudemman, eli 1935-mallin puskuria, jonka kävyissä valot sijaitsevat, vaikka se ei tässä kuvassa näykään. Ajovalot ovat alkuperäistä pienemmät ja kromatut, sekä muutaman tuuman alempana. A uton alkuperäinen muotoilu on hyvä, eikä sen ideaa lähdetty suuresti muuttamaan. Korissa on jo tehtaalta hyvin vähän merkkejä, joten niitä ei tarvinnut poistaa. Katon reikä säilytettiin ja on verhoiltu vaalealla keinonahalla. Maski on alun perinkin kuin loistoautosta konsanaan vinttikoirineen, joten se haluttiin säilyttää ehdottomasti. Renkaina ovat Firestonen miljonäärivalkosivurenkaat Hollywood Flipper -pölykapseleilla. Stance noudattaa samaa teemaa perän ollessa keulaa selkeästi alempana. Poistolistalle joutuivat ovenkahvat sekä ovien ylimmät saranat b-pilarista. Katon madallus on huomattavin muutos, sitä onkin madallettu tuntuvasti. Värinä on arvokkuutta henkivä hillitty tummansininen. Etupuskuri jätettiin pois, vaikka joku sopiva puskuri saattaisi istua hyvinkin tämäntyyliseen. Pyrkimyksenä oli vain luoda alun perin edullisesta autosta pidemmän, matalamman ja arvokkaamman oloinen. Kustomin ollessa kyseessä etunojaa pyrittiin välttämään, jotta katon takaosan linjat taipuisivat paremmin tyyliin sopiviksi. 97 AMERIKAN RAUTA 5/2018. Kuten kunnon taildraggerissa kuuluukin, takapyöriä peittävät fender skirtsit
Seuraavasta numerosta selviää, kuinka käy tällä kertaa. Ford Galaxie Skyliner ’59. Kuinka moinen seikka onkin voinut jäädä limorakentajilta uutena hoksaamatta. Lemiläinen Tatu Kouvo kuuluu verrattain nuoresta iästään huolimatta tunnetuimpiin kotimaisiin rodirakentajiin. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 6.9.2018 Pilvenmäen perinteikkäässä kesätapahtumassa on yleensä ollut aurinkoista, mutta on siellä lilluttu vedessäkin. Kun mies sai käsiinsä 90-luvun puolivälin limusiinin, totesi hän saman tien, että siinä pitäisi olla aaltopeltikatto. FORD A TUDOR ’30. John Löfbacka on niitä hahmoja, joiden tallilta on turha odottaa jotain ennen nähtyä. Viimeisin miehen käsistä valmistunut auto on omaperäisellä otteella rakennettu Tudor, jonka keulalta löytyy neljällä kaasarilla ruokittu Fordin pikkulohko 5-vaihteisen T5manuaalin kera. Forssan Pick-Nick Katto konttiin Cadillac Fleetwood Limousine ’95. 186 metriä sähköjohtoa, 10 relettä ja rajakatkaisijaa, kuusi sähkömoottoria, kuusi ruuvilukitusmekanismia, neljä ruuvinostinta ja aimo annos insinöörityötä ovat seikkoja, jotka erottavat Galaxie Skyliner Hide-Away Hardtopin muista vuosimallin 1959 full-size Fordeista – tai ylipäätään mistä muusta klassikkoautosta tahansa. Tatun Tudor Sheet Metal Surf Board 98 AMERIKAN RAUTA 5/2018
AMERIKAN RAUTA -KIIHDYTYSPÄIVÄ CINCO DE MAYO LOWRIDER FESTIVAL DODGE D150 ADVENTURER TWIN TURBO ’78 MODULAR-KONEINEN FORD FAIRLANE CROWN VICTORIA ’56 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Corvette Stingray LS3 ’70 Lincoln Continental Convertible ’63 Chevrolet C10 Panel ’66 • Ford 5W Coupe ’34 Oldsmobile Cutlass ’69 • H-D Electra glide ’93 Koot 15”-20” 20” kesän 2018 uutuus! Hinta alk. 99,95 € R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 5 70 02 45 -1 80 5 PAL VKO 2018-36 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 18 NR O 45 ”S IIN Ä KIE M U RT EL IN JA TU SK IS SA N I PY Ö RIN N IIN KU IN KIS SA KU U M A LL A KA TO LL A, ET TÄ M IS TÄ N E RA H AT N A PP A IS I” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Vicky , jota ei valmistettu 10 sekunnin pikapikap pi 20 sivua tapahtum ia!