AMERICAN CAR SHOW OULU VIVA LAS VEGAS BUICK ’53 KUSTOM CHEVROLET 3200 PICK-UP ’57 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford A Roadster ’28 Ford Mustang Fastback ’68 Chevrolet Camaro RS Convertible ’89 • Chrysler Saratoga 2d HT ’59 Oldsmobile Dynamic 88 Fiesta ’63 • Pontiac Trans Am LS1 ’78 • H-D Softail ’87 R akk aud e s ta R au t aan • 5 / 2 01 9 • 8, 90 € 6 414887 002455 1 9 5 70 02 45 -1 90 5 PAL VKO 2019-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 19 NR O 53 ”N ÄIM M E SE LL AIS EN YH D ES SÄ CR U IS IN GIS SA KA LIF O RN IA SS A JA SE N JÄ LK EE N TU U M A SIN , ET TÄ H A LU A N O M A A N AU TO O N I SA M A N LA IS EN .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Kotiin palannut
Tai ainakin lopputuloksesta tulee helposti aika väkinäinen, jos yritetään saada aikaan jotain aivan uudenlaista, joka erottuisi kaikesta aiemmin tehdystä tekniseltä toteutukseltaan. Ja kyllä, oikeilla vanteilla ja stancella murhattu auto on todella häijyn näköinen, kuten tämän numeron kansikuva-pickup hyvin osoittaa. Rupesin sitten katselemaan avainnaulakosta jotain sopivaa ja poimin erään, joka ensin nauratti, mutta sitten alkoikin tuntua juuri autoon sopivalta. Ei, en minä ole vannoutunut fiftari sen kummemmin kuin 70-luvun henkeen pukeutuvakaan, mutta on tietyllä tavalla hauska aistia kokonaisuudesta se fiilis, mikä vastaavalla laitteella ajellessa olisi ”silloin ennen” saattanut olla. Olennaisinta on usein se oma, läpi auton jatkuva teema, jota nimi alleviivaa. Muutama vuosi takaperin minulla olleen ”Rainmaker” ’56 Mercuryn kohdalla se tarkoitti sitä, että autoa rakenneltiin niin kuin high school -poju olisi voinut sitä rakentaa Bellflowerissa vuonna 1959. M uutama päivä takaperin huomasin, ettei Firebirdin avaimissa ollut vielä minkäänlaista perää. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Frankistä ja vähän muustakin Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Ihan niin kuin musiikissakin, myös autorakentelussa kaikki on enemmän tai vähemmän jo tehty. Siinä, missä yhteen aikaan hot rodin piti olla kirkkaanpunainen tai musta, on viime vuosina näkynyt erityisen paljon murrettuja, vanhan näköisiä sävyjä eri vihreistä tummanpunaisiin, ja tämän vuoden suosikkiväreihin rodeissa näyttää kuuluvan tummanruskea. Siihen keltaiseen Firebirdiin taas tuli syystä tai toisesta jotain sellaista sarjakuvamaista henkeä, jota on Quentin Tarantinon leffoissa. Kuka ties tuo samainen Frank oli Arnie Cunninghamia kiusanneen Buddy Reppertonin kavereita. Yksi tuollaisista on Amerikan mantereella pinnalle noussut murdered out -tyyli, jossa mustasta tai hyvin tummanharmaasta autosta maalataan kaikki kiiltävä mustalla. Whatever Boogieksi nimetyn Chevy Vanin kohdalla vuosi oli 1979, ja ’61 Fairlanen kohdalla kokonaisuudessa on pyritty rakea myöten sellaiseen, jollaiseksi se olisi saatettu tehdä Kaliforniassa noin vuonna 1963. Usein jo aika varhaisessa vaiheessa minulle jäsentyy mieleen se aikakausi, mitä noudattaen auto rakennetaan. Juuri noista laitteista tulee usein niitä trendsettereitä, mutta monesti nuo trendit myös kasvavat paljon suuremmiksi kuin niiden aloittaja. Vanhan tummansininen sävy löytyy myös Pasi Poudan tässä numerossa esitellyn A Roadsterin pinnasta. Virheettömän oloinen työnjälki on asia sinänsä, mutta yllättävän usein ne tyylikkäimmät ja omaperäisimmät ratkaisut eivät löydy niistä työnlaadultaan parhaista autoista. Kaikessa korniudessaan se tuntui kiteyttävän koko auton hengen, mistä totesin, että siitä täytyy tulla tuolle street freakille nimi. Ei ole tiedossa, kuka tyylin aloitti, mutta siitä innostuivat nopeasti todella monet ympäri maailman. Viva Las Vegasin, samoin kuin monien muiden rodija kustomtapahtumien säännöissä edellytetään autolta aikakaudenmukaisuutta, ja vaikka joku saattaa pitää sitä turhana rajoitteena, on ainakin minulle tietty nostalgialeikki merkittävä osa tätä harrastusta. Trendit tulevat ja menevät, ja parhaat jutut jäävät elämään. Toisaalta muodit kiertävät autorakentelussakin ja vanhat, välillä vähän noloina pidetyt tyyliratkaisut tulevat toisinaan takaisin. Joskus toki on niinkin, ja silloin puhutaan usein juuri siitä näyttelyvoittajasta, tai autosta, joka herättää huomiota maan rajojen ulkopuolellakin. Usein on tullut naureskeltua sille, miten koulun kovis Frank on varmaan ajellut aikoinaan street freakillään ylpeänä high schooliin kittana satiininen baseballtakki päällä. Aftermathiksi viime talvena uuden maalauksen yhteydessä nimetyn Cutlass lowriderin ratin takana alkaa väkisin soida päässä 90-lukuinen G-funk ja ajatukset vievät itäisen Los Angelesin korkeiden palmujen kehystämille lähiökaduille
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tilaajapalvelu Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Custom Autosoundin USA-230 on erinomainen valinta klassisille autotai kuorma-autojen harrastajille, jotka etsivät edullisempaa radiota uhraamatta laadukkaita elektroniikkaa ja klassista stereokuvaa. Yksi tuote, yksi työvaihe . Se on suunniteltu sopivaksi ilman tarvittavia muutoksia. USA-230:lla on sama ulkonäkö ja kaikki USA-630-mallistomme tarjoamat ominaisuudet ilman USB-porttia, iPod-telakkaa ja CDvaihtajaa. Synteettisesti vahvistettu Carnauba-vaha antaa lopuksi kestävän suojan autollesi. Phone. www.meguiars.fi Maahantuoja: HL GROUP Meguiars 3in1 mainos-0419.indd 1 12.4.2019 13.48. upea pinta 3-in-1 Wax puhdistaa, kiillottaa ja suojaa pinnan yhdellä työvaiheella. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info UUTUUTENA USA-740 SOITIN OE-DUAL CONE, KICK PANEL KAIUTIMET... Ainutlaatuiset hioma-aineet poistavat pyörteet ja pienet naarmut. USA-230 custom utosound R MODERNIT SOUNDIT VINTAGE TYYLIIN custom TR AD E PA RT S WE BS TO RE OP EN 24 /7 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Kiillotusöljyt antavat syvyyttä, kiiltoa ja värikylläisyyttä. Siinä on myös 4-kanavaiset RCA-esivahvistimet ja digitaalinen näyttö, jossa on elektroninen viritin, 16 asemavaihtoehtoa ja 4-suuntainen fader. KUN HALUAT SOITTAA MUTTA ET RIKKOA ALKUPERÄISYYTTÄ. USA-230 tarjoaa ylimääräisen tulon, joka voi muodostaa yhteyden iPodeihin, iPhoniin tai mihin tahansa muuhun laitteeseen, jossa on kuulokeliitäntä
Perinteikkään Roadsterin taustalta löytyy hot rod -kirjailijana tunnettu Vern Tardel. 56 Pontiac Trans Am ’78 Jyväskyläläisen Tomi Toivasen Trans Am on kloonattu Banditiksi, mutta liikkuu LS1-tekniikallaan paljon esikuvaansa ripeämmin. 5/2019 32 Ford Mustang Fastback ’68 20 Ford A Roadster ’28 12 6 AMERIKAN RAUTA 5/2019. 50 Chrysler Saratoga 2D HT ’59 Riihimäkeläisen Arto Jauhaisen upea hardtop muistuttaa, millaisia karamelleja 50-luvun lopun siivekkäät olivat jo suoraan tehtaalta. 32 Ford Mustang Fastback ’68 Kaarinalainen Jan Lindqvist uurasti Mustanginsa parissa sinnikkäästi kymmenen vuotta projektin osoittauduttua luultua huonommaksi. 38 Oldsmobile Dynamic 88 Fiesta ’63 Tarina siitä, miten auton saattaa saada omaksi sen mentyä ensin silmien edestä kahteen kertaan. Kannessa: Chevrolet 3200 Pick-up ’57 Nro 53. 62 Harley-Davidson Softail ’87 Karkkilalaisen Irene Lahden Softail ei koreile kiillolla, mutta mittariin kertyneissä maileissa aika moni muu jää taakse. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet 3200 Pick-up ’57 Katja Kuusiston Kalifornian Claremontista löytynyt käyttökuntoinen pikkis jalostui täydellisen läpikäynnin myötä upeaan mustanpuhuvaan asuun. 20 Ford A Roadster ’28 Myös Pasi Poudan viimeisimmän projektin lähtökohta löytyi Kaliforniasta. 26 Buick Special Convertible Coupe ’53 Timo Herstin vuosien jälkeen uuteen kuosiin rakentama Buick kuuluu Suomi-kustomien aatelisiin. 44 Chevrolet Camaro RS Convertible ’89 Savonlinnalaisen Olli-Pekka Kristianssonin tulenpunainen avo on paljon muutakin kuin pelkkää sporttista ulkonäköä
Näin kävi tällä kertaa Vesivehmaan lentokentällä, kun sateen takia kiihdyttelyt loppuivat lyhyeen. 10 Pelit ja vehkeet Uutuustuotteita konepellin alta äänentoistoon ja lokasuojista kahvipöytiin. 80 Bensaa Suonissa Kemissä nähtiin pienehkö, mutta varsin tasokas kattaus amerikkalaista ajoneuvokalustoa. 92 Muumio muistelee Tarina siitä, kuinka isien ja heidän kavereidensa teot vaikuttavat lapsiin. 84 WTF Run Etupäässä rodeille suunnattu WTF Run ajettiin aurinkoisessa säässä helatorstaina. 78 Vantaan Cruising Vantaan cruisingeissa paloi taas vaihteeksi kumi, ja väkeä saattoi olla paikalla ennätysmäärä. 92 7 AMERIKAN RAUTA 5/2019. VAKIOT 8 Rauta-annos Lahden Jenkkiautonäyttely tuo syksyllä Suomeen ennennäkemättömän amerikanvieraan. 86 Stadin Cruising Kesäkuun cruisingiltaan varauduttiin käristyskupolin alla, kuten päivälehdet asian muotoilivat. Artikkelit 18 Tarinan takana: Chevrolet 3200 Pick-up ’57 Katjan pikkis on nykyään sekä teknisesti että ulkoasultaan aivan eri auto kuin Suomeen tuotaessa. 82 Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma Aina kaikki ei mene ihan putkeen. 76 Classic Motorshow Lahden klassikkonäyttely on lunastanut paikkansa kevään tapahtumien joukossa monen jenkkiautoilijankin kohdalla. 70 American Car Show, Oulu Oulun American Car Club oli haalinut Ouluhallissa järjestettyyn 40-vuotisjuhlanäyttelyyn todella kovatasoisen kattauksen. kerran. 96 Kutjan kuva Janne rakensi piirustusvihkoonsa vauhtiteemaisen Rambler Marlinin. 62 Harley-Davidson Softail ’87 70 American Car Show, Oulu 26 Buick Special Convertible Coupe ’53 Tapahtumat 66 Viva Las Vegas Maailman suurin rockabilly-tapahtuma järjestettiin autonäyttelyineen ja muine oheisohjelmineen jo 22
R.I.P. Lee Iacoccana nähdään Jon Bernthal ja Henry Ford II:sta tulkitsee Tracy Letts. Kindig-it Designilla entisöidään, rakennetaan ja kustomoidaan mittavia autoprojekteja laidasta laitaan. Kolmannen kauden jaksoja odotellessa voi katsella muistin virkistämiseksi kaksi ensimmäistä kautta, jotka ovat edelleen nähtävissä Yle Areenassa. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuva: Lahden Jenkkiautonäyttely Kuva: Yle Kuvat: Nordisk Film Kuva: Rod Authority. Tarinallisesti tämä James Mangoldin ohjaama elämänkerrallinen draama keskittyy arvatenkin Fordin menestyksekkääseen kamppailuun kilparadoilla Ferraria vastaan. Kesäkuun alussa saimme suru-uutisia, jotka kertoivat Geroge Barrisin assistenttina toimineen, itsekin aktiivisen rakentajan, Tony Woodin menehtyneen. Ei kahta ilman kolmatta! Monien vanhoja autoja ja pyöriä harrastavien kotimaiseksi suosikkiohjelmaksi noussut Vintage-valtakunta saa kolmannen tuotantokauden, jonka kuvaukset on juuri aloitettu. Mies muistetaan erityisesti viimeisimmästä luomuksestaan, ’67 T-Bird Wagonista, jonka hän rakensi Barrisin muistoa kunnioittaakseen. Tony Wood Legendaaristen kustomrakentajien pilven reunalla alkaa olla ahdasta. Mies on Utahin Salt Lake Cityssa sijaitsevan Kindig-it Design -pajan omistaja ja toimii itse yrityksen suunnittelijana. Dave Kindig Lahteen Lahden Jenkkiautonäyttelyn tähtivieraaksi saapuu syyskuussa yksi tämän hetken seuratuimmista autorakentajista Yhdysvalloissa, Dave Kindig. 8 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Uutispalsta Ford GT40:n tarina valkokankaalle Syksylle on odotettavissa ainakin jotain mielenkiintoista, kun Nordisk Film tuo valkokankaille uuden toimintahenkisen autoelokuvan, joka kulkee nimellä Ford v Ferrari (Le Mans ’66). Elokuvan kotimainen ensi-ilta on ajoitettu marraskuun puoliväliin. Auto voitti ansaitusti Barris D’elegance -palkinnon 2019 Grand National Roadster Show’ssa. Ja kun mitä omalaatuisempia keräilijöitä ja moottoripäitä tuntuu kerran riittävän, niin mikä ettei. Kesäkuun alussa julkaistun trailerin perusteella odotettavissa on vauhtia ja toimintaa, mutta toki myös draamaa. Henry Ford II:n ja Lee Iacoccan asialleen panemat Carroll Shelby ja hänen brittikuskinsa Ken Miles johdattavat Fordin lopulta voittoon legendaarisessa vuoden 1966 Le Mansin 24 tunnin ajossa Ranskassa. Pääosissa ovat Carroll Shelbyä esittävä Matt Damon sekä Ken Milesia esittävä Christian Bale. ”Täydellä teholla” -nimiseksi suomennettuun elokuvaan valittu näyttelijöiden kaarti vaikuttaa niin ikään lupaavalta. Suomessa pajan touhuja on voinut seurata Discoveryllä ja Kutosella pyörineen Bitchin’ Rides TV-sarjan välityksellä
LinnaCruising Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 17.8. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 2.8. Naisten Automobiiliajot Piippuaukio, Forssa 27.7. Sisustus on rouhean industriaalista ja ajoneuvoharrastukseen liittyvän rekvisiitan määrä kasvaa jatkuvasti. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 6.7. Cafe Racing, Kerava Neste K Alikeravantie 13.7. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Lauantaina 1.6. Burning Love Rockin’ Party 2019 Mäentie 210, Salo 12.7. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 2.-3.8. So-Car Meet Lappeenrannan linnoitukset 17.8. järjestetyissä avajaisissa vieraili lähes 250 henkeä, harrasteautokuntia noin 40 ja moottoripyöriä noin 20. GM-Cruisersin puuhamiehenä toiminut aktiivinen harrastaja Harri Höglund yhdessä vaimonsa Marjon kanssa. Turku Kustom Show Pitkämäenkatu 9, Turku 17.8. Espoo Cruising Fat Lizard, Tietotie 1 12.7. 29.6 Oldtimer Run Visulahti, Mikkeli 29.6. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 5.7. Forssan Pick-Nick Pilvenmäen ravirata, Forssa 9.-11.8. Tampere Cruising Nuutisaarenkatu 35, Pirkkala 2.8. GrilliCruising Wanha Unkka, Tuusula T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Kannattaa käydä: Verstas Moottorikahvila Satakunnan suunnalla liikkuville autoharrastajille ja motoristeille on nyt kartalla uusi etappi, kun Verstas Moottorikahvila avasi ovensa. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Pistons Rumble Rehtiläntie 12, Minkiö 20.7. Ruuhijärvi Rockabill Hop 2019 Ruuhijärven Koulu 6.7. Porvoon Cruising Kuninkaanportti, Porvoo 29.6. Emolahti Meeting Emolahden leirintäalue 4.8. ”Kyllä siinä isäntäpariskunnan pulssi hakkasi innostuksesta ja sydän oli sulaa, kun näki pihaan virtaavat moottoripyörät, autot ja etenkin niistä kahvilaan astuvat ihmiset”, Harri toteaa. Paikka sijaitsee Marjon ja Harrin kodikseen kunnostaman, puusepän verstaana toimineen vanhan punatiilirakennuksen yhteydessä ja sen asfaltoidulle pihamaalle mahtuu ajoneuvoja kymmenittäin. Kesäkahvila on auki torstaisin klo 16 – 21 osoitteessa Pyssykankaantie 170, 29270 Hormisto. Hankkeen takaa löytyy mm. Tampere Cruising Nuutisaarenkatu 35, Pirkkala 5.7. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Kuvat: Verstas Moottorikahvila. East Meeting Lappeenrannantie 265, Luumäki 21.7. Porvoon Cruising Kuninkaanportti, Porvoo 27.7
Sarja sisältää 4 kpl 1/8” tulppia, 4 kpl 3/16” tulppia, 4 kpl 1/4” tulppia, 2 kpl 5/16” tulppia ja 2 kpl 3/8” tulppia. Hintaesimerkkeinä lavan peltejä ja tukipeltejä alkaen 15,00 €, lattian korjauspellit alkaen 42,00 € ja sisälokasuojan korjauspelti 60,00 €. www.roadmachine.fi Korjauspeltejä GM-pikkiksiin Trade Partsin varastolle on saapunut suuret määrät niin isoja kuin pieniäkin Classic Industriesin korjauspeltejä. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Aeroflow’n silikonitulpat Road Machine on ottanut valikoimiinsa Aeroflow’n lajitelman silikonitulppia, joilla saa tulpattua ylimääräiset alipaineportit. Hinnat 409,00-429,00 €. www.sk-autosound.fi 10 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Tuotekehitystä tapahtuu jatkuvasti ja myös uusia malleja putkahtelee ajoittain markkinoille. www.tradeparts.info 2-kurkkuiset Holley Sniper -ruiskujärjestelmät Perinteinen kaasutinjärjestelmä ei enää toimi parhaalla mahdollisella tavalla nykypäivän polttoaineiden kanssa. US-Partsin valikoimasta löytyy Holley Sniper EFI 2300 Fordeihin ja Holley Sniper EFI 2GC Chevrolet, Buick, Oldsmobile ja Pontiac -malleihin. Myös konepeltejä ja lokasuojia löytyy aiempaa enemmän. Hinnat alkaen 999,90 €. www.uspartsperformance.fi Vanhaa rautaa Kesän kunniaksi Vintage Motorsin kontissa saapui Amerikan tuliaisina satoja kiloja vanhaa rautaa, kuten imusarjoja, kaasuttimia, vanhaa viripalikkaa sekä early-Ford-osia, kuten ’40-vuosimallin jarruja ja vanteita. Hinta 11,38 €. Vuoden 2019 uutuuksiin kuuluvat 1963-79 Chevrolet Chevelleihin sopiva ”Daytona”, 1964-66 Ford Mustangeihin sopiva ”Detroit” sekä 198894 GM pick-upeihin sopiva ”Santa Cruz”. Alkuperäisen 2-kurkkuisen kaasuttimen tilalle asennettava Sniper EFI -ruiskujärjestelmä parantaa moottorin reagointia kaasupolkimeen ja mahdollistaa paremman tehontuoton sekä polttoainetalouden. Sniper EFI istuu suoraan alkuperäiseen imusarjaan ja on yhteensopiva alkuperäisen ilmansuodatinkotelon kanssa. Tiedustele tarkemmin! www.vintagemotors.fi RetroSounduutuuksia SK-Autosound on myynyt ja asentanut RetroSoundin klassisen näköisiä soittimia jo vuosien ajan. Lisäksi monet kaasuttimen ongelmat, kuten kylmäkäynnistyshuolet voi unohtaa
Pintakäsittelyltään sovitin on sinkitty. Hinta 349,00 €/kpl. Malleja on tällä hetkellä kuusi: ’50 Mercury, ’32 Roadster El Mirageja Bonneville-aiheilla sekä mustalla taustalla olevat ’57 Chevy, Kupla ja junakeula-Volkkari. Hinta 18,00 €/kpl. www.kaasutinexpertti.fi Kutjan mukit Janne Kutja on ryhtynyt painattamaan harrasteautoaiheisia kuviaan myös mukeihin, joita saa nyt suoraan taiteilijalta. www.jannekutja.com 11 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Hinnat 22,00-27,50 €/kpl. Nyt Pulstar-mallistoa on täydennetty kolmella erilaisella 10 mm kierteillä varustetulla tulppamallilla. Enää ei tarvitse ostaa kolmea erillistä pikkumattoa. Vannekoon valintaa helpottamaan Janne’s Garage on suunnitellut ja toteuttanut rengassovittimen, jolla saa mitattua kätevästi omaan autoprojektiinsa optimaalisimman vannekoon. Niiden mallisto kattaa jo lähes 90 % bensiinija kaasukäyttöisiin moottoreihin sopivista malleista. Lisää malleja on luvassa, ainakin Moparmuskelia ’68 Chargerin ja ’70 Challengerin muodossa. Vanteen halkaisijan suhteen sovittimen säätöväli on 15-20” ja leveydessä vastaavasti 6-12” puolen tuuman välein. Tuotemerkkeinä mm. Näitä pienikokoisia sytytystulppia käytetään erityisesti moottoripyörissä. ET/backspace-säätöä on riittävästi. www.tonupstore.com Pulstar-mallisto laajenee Pulstar-pulssisytytystulpan kondensaattorin purkauksen aikaansaaman plasmailmiön ansiosta polttoaine-ilmaseos palaa nopeammin ja täydellisemmin kuin perinteisellä sytytystulpalla sytytettynä. Hinnat alkaen 55,00 €. www.jannesgarage.com Leveät kumimatot Jari Mäen valikoimasta löytyvät myös leveät takamatot, jotka sopivat erityisesti pick-upeihin. www.jarimaki.fi Holy Freedom! Kustomkulttuuriin ja vapauden ihannointiin kumartava Italialainen HolyFreedom on tuonut kesää piristämään setin maukkaita lippiksiä. Pulttijaot: M12 5x100-120,65, 4x100-120 sekä M14 5x112-130. Lisäksi ohjelmaan on otettu erityinen Pulstar-malli 2008 14 Fordin 5,4 litran V8-moottoria varten. Nappaa omasi ja liity vauhdikkaaseen remmiin! Hinta 29,00 €. Mukit ovat konepesunkestäviä. Chevrolet, Ford, Dodge ja CAT
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 12 AMERIKAN RAUTA 5/2019. CHEVROLET 3200 PICK-UP ’57. Kun Katja Kuusisto sai pickupinsa joitakin vuosia sitten Kalifornian Claremontista, oli se kovin toisen näköinen kuin nykyään. Mikään raato auto ei ollut, vaan pikemminkin käyttökuntoinen, mutta Suomessa se jalostettiin upeaan mustanpuhuvaan asuun
13 AMERIKAN RAUTA 5/2019
”Se oli itselleni ensi kokemus tuon ikäluokan autolla ajamiseen ja olihan se erilaista kuin uudemmilla väljine ohjauksineen sun muine vanhan työkoneen ominaisuuksineen, mutta matka meni kaikin puolin hyvin”, Katja kertaa. LED-kehillä varustetut ajovalot on hankittu Brothers Truck Partsilta. Rekisteröintikatsastusta varten autoon asennettiin pissapojan säiliö, takaheijastimet ja kasikympin lätkä, joiden lisäksi jarruja herkisteltiin hiukan. U rjalalaiset Katja Kuusisto ja hänen miehensä Marco Humberg ovat ahkeria Amerikan kävijöitä. Toistaiseksi suurimman matkamuistonsa he kuitenkin hankkivat vuoden 2015 lomareissulta. Viimeisimmän reissunsa rapakon taakse he tekivät tämän vuoden keväällä, ja siltä tarttui mukaan useita mielenkiintoisia matkamuistoja, kuten aina. ”Olimme silloin huhtikuussa Jenkeissä ja Marcolla oli ajatuksena etsiä reissulta minulle lyhytlavainen Chevyn 3100 pick-up. Kesät 2015 ja 2016 Katja ajelikin autolla sellaisenaan. Myyjät eivät olleet lähtökohtaisesti kovinkaan motivoituneita, sillä lähes kaikki jättivät vastaamatta Marcon viesteihin ja tiedusteluihin. Ostopäätös syntyi varsin pikaisesti Marcon käytyä autolla koeajolla. Niiden lisäksi päätimme päivittää alustaa RideTechin ilmajousituksella. 14 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chevrolet 3200 Pick-up ’57. ”Vuoden 2016 lomareissulla kävimme Los Angelesissa TCI:llä tutustumassa heidän alustakomponenttiensa valmistukseen ja vakuutuimme niiden laadusta. Alkuvuodesta 2016 Katja alkoi haikailla uusien vanteiden perään ja miellyttävän kliinit kiekot löytyivät Detroit Steel Wheelin valikoimasta. Sitten sovimme Finn-Us Logisticsin Kervisen Petterin kanssa käytännön järjestelyistä ja myyjä ajoi auton lopulta itse heidän varastolleen Paramountiin”, Katja muistelee avolavan löytymistä. Toimitimme palikat jälleen kerran Finn-Usin varastolle samoin kuin etukäteen tilaamani Detroit Steel Wheelin vanteetkin, mistä ne matkasivat aikanaan Suomeen.” Kaikki alunperin kiiltävät pisteosat ovat nykyään kiiltävänmustia. Muuta ei tarvinnut. Moottorina oli 283-kuutiotuumainen pikkulohko ja sen jatkeena TH350-automaattilaatikko. Samalla heräsi ajatus ajo-ominaisuuksien kohentamisesta. Auto saapui Hämeenlinnaan heinäkuussa, ja kun se oli ajokuntoisena ostettu, lähdettiin sitä hakemaan kotiin Urjalaan luottavaisin mielin ilman traileria. Lopulta huomasimme Craigslistillä tämän pitkälavaisen 3200:n ja kävimme katsomassa sitä paikallisen apteekin pihassa. Auto oli tuolloin teknisesti vakio ja pääsääntöisesti alkuperäinen muutenkin. Detaljointi ulottuu aina Janne’s Garagen valmistamiin rekisterikilven aluslevyihin saakka. Maanläheisemmäksi. Ostimme saman tien hammastanko-ohjauksella, putkitukivarsilla ja levyjarruilla varustetun eturunkopaketin sekä takapään nelilinkit. Vanhus ei tuottanut pettymystä, eikä vaatinut kotimatkalle kuin bensaa tankkiin ja ilmaa renkaisiin
Satiinista mattaa. Billet-ratti on Forever Sharpin mallistosta ja ikkunaveivit sekä ovien kahvat Billet Specialtiesilta. Syksyllä 2016 Chevy toimitettiin Sipooseen Janne’s Garagelle alustapäivityksen toteuttamista varten. Tarvittavat rautamateriaalit ja laserleikkeet boksauksiin sekä notchauksiin järjestyivät kätevästi Marcon omasta Ergoworks-firmasta. Siinä vaiheessa, kun auto vietiin Sipooseen, ei tiedetty vielä lainkaan, kuinka suureksi projekti tulisi laajenemaan osittain käytännön syistä ja osittain omien mieltymysten muodostamasta lopullisesta visiosta. Janne asensi eturungon paikalleen, vahvisti runkoa boksaamalla ja teki takapäähän Cnotchauksen, jotta auto saatiin ilmajousituksen asentamisen myötä aivan tonttiin. Purkuvaiheessa ohjaamon alta paljastuivat pick-upien perinteiset mätäkohdat, eli hytin etuja takakulmat, joihin oli uusittava niin sisemmät kuin ulommatkin pellit. Koko runko hiekkapuhallettiin eikä siihen jäänyt käytännössä mitään alkuperäistä. Jannella oli tiedossa projektiin sopiva vähän ajettu ylivaihteellinen automaattilaatikko, jonka saimme suhteellisen edullisesti”, Katja listaa. 15 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Tämä puolestaan johti siihen, että auto piti maalata uudelleen. Vertailtuamme vanhan moottorin kunnostuksen kustannuksia uuden crate-moottorin hankkimiseen, päädyimme ostamaan US-Partsista uuden 350-pikkulohkon, kuitenkin perinteisenä kaasutinversiona. 18-tuumaiset vanteet ovat Detroit Steel Wheelin Artilleryt ja niiden päällä pyörivät Diamond Backin matalaprofiiliset valkosivurenkaat. RideTechin ilmajousitusta ohjaillaan digitaalisella säätimellä. Penkkien nahkaverhoilut on tikkaillut Mika Volanen. Myös ovien alareunat päätettiin vaihtaa kokonaan uusiin. Niin siinä kuitenkin kävi, että käsistä lähti. Vuoden 2016 lomareissulla kävimme Los Angelesissa TCI:llä tutustumassa heidän alustakomponenttiensa valmistukseen ja vakuutuimme niiden laadusta. Satiininen mattaharmaa antaa kokonaisuudelle modernin vivahteen. ”Kun projekti alkoi kasvaa, niin jossain vaiheessa keskustelu kääntyi myös voimanlähteeseen
Alumiiniseen pohjalevyyn on teipattu Meksikolainen dia de los muertos -henkinen naishahmo, ja sen takaosan aukeava luukku kätkee alleen bensatankin, akut ja ilmajousituksen komponentit. Lavan pohjaa on nostettu kymmenisen senttiä ylemmäksi. ”Näimme sellaisen yhdessä cruisingissa Kaliforniassa ja sen jälkeen tuumasin Marcolle, että haluan omaan autooni samanlaisen. Kontrastiksi kaikki alkuaankin kiiltävät osat maalattiin kiiltävän mustiksi, jolloin lopputuloksesta tuli kokonaisvaltaisen tummanpuhuva – ”murdered”, kuten ystävämme Amerikassa asian ilmaisevat. Perä siihen hankittiin sisuskaluineen uutena US-Partsilta. 16 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chevrolet 3200 Pick-up ’57. Lavan pohjan alle jäi piiloon paitsi akut ja ilmajousituksen komponentit, myös polttoainetankki, joka siirrettiin pois hytistä penkin selkänojan takaa. Yritimme käydä ostamassa sellaisen No Limitin jälleenmyyjältä jo samalla reissulla, mutta heillä oli osille kahden viikon toimitusaika, joten jouduin tilaamaan sen jälkikäteen suoraan NoLimit Engineeringiltä.” Janne suositteli auton maalaamiseen MJ Paintin Mikko Jokista, joka ottikin korin pohjatyöt ja maalauksen hoitaakseen Tuusulassa sijaitsevalla maalaamollaan. Tähän päästiin vaihtamalla kokoonpanoon ’57 Chevyn henkilöautomallin takaakseli. Olin haaveillut itse metallinhohtoisesta Gun Metal Grey -sävystä ja Marco puolestaan oli kaavaillut siihen satiininsinistä. Etupään pyörännavat olivat päivittyneet viisipulttisiksi TCI:n tuotteiden myötä ja taakse haluttiin sama pulttijako. Auto päätettiin viedä projektina näytille syksyllä 2017 järjestettyyn Lahden Jenkkiautonäyttelyyn, mitä ennen Mikko ruiskutti hytin satiinimaisella mattaharmaalla. Yksi huomattava korimuutos on konepellin saranoinnin muuttaminen takareunasta etureunaan. ”Pintojen lopullinen värihän varmistui vasta, kun näin auton siellä näyttelyssä. Konehuone siistittiin ja tulipellin ylimääräiset reiät paikkailtiin umpeen. Sen värisiä autoja ilmaantui kuitenkin meidän projektin aikana liiankin kanssa, joten päätimme toteuttaa jotain toisenlaista”, Katja paljastaa
Faktat Chevrolet 3200 Pick-up ’57 Omistaja: Katja Kuusisto • Paikka: Urjala. Billet-ratti on Forever Sharpin mallistosta ja ikkunaveivit sekä ovien kahvat Billet Specialtiesilta. Konepellin saranointi on muutettu No Limitin valmistamalla sarjalla takareunasta etureunaan. Itku pitkästä projektista. Kun 2018 elokuun viimeisenä päivänä sain auton ajoon ja lähdin lopulta ajamaan sillä kotiin päin, niin täytyy myöntää, että kyllä siinä itku pääsi onnesta”, Katja päättää. Katja oli projektin aikaan tuttu näky Janne’s Garagella, sillä hän kävi rakentamassa autoaan itse Jannen ohjeiden ja omien kykyjensä mukaan varsin aktiivisesti. Tavaraahan tuolla lavalla ei nimittäin tulla koskaan kuljettamaan.” Penkin ja katon verhoilut tikkaili lahtelainen Mika Volanen, josta Katja sai vinkkiä työkaveriltaan. Voimansiirto: TH700R4 -automaatti, ’57-henkilömallin perä ja taka-akseli. Nykyinen pohjalevy leikattiin alumiinilevystä Marcon firmalla ja Mainospaja T. Sen alta löytyy tehdasuusi 350-kuutiotuumainen crate-moottori, jonka jatkeena on ylivaihteellinen TH700 R4 -automaatti. Korimuutokset: Merkit, listat ja polttoaineen täyttökorkki poistettu, konepellissä No Limitin sarja, joka siirtää saranat takareunasta eteen, satiininen mattaharmaa maalipinta, kiiltävät osat maalattu mustiksi. Lavan pohjan alle jäivät piiloon paitsi akut ja ilmajousituksen komponentit myös polttoainetankki, joka siirrettiin pois hytistä penkin selkänojan takaa. Samaa teemaa jatkettiin lopulta lavan pohjaan, jota korotettiin kymmenisen senttiä takarunkomuutosten vuoksi. Cadillacin ilmanputsarikoteloon maalattu Meksiko-henkinen neito on peräisin Teme Designsin kynäruiskusta. Alusta: TCI:n eturunko, putkitukivarret, hammastanko-ohjaus sekä takapään nelilinkit, runko C-notchattu takaa 10 cm. ”Siinä näki hyvin projektin koko kirjon ja sen, miten mikäkin osa-alue eteni missäkin vaiheessa. Lavan takaosassa on aukeava luukku, jonka alta edellä mainitut komponentit löytyvät. ”Ovathan nuo nykyistenkin mittareiden lukemat varmasti hyvinkin suuntaa-antavia, mutta digitaalisysteemin myötä niihin saa eri tavalla tarkkuutta”, hän perustelee. Pesonen toteutti siihen teippaamalla koko pohjan kokoisen kuvan. Sisusta: Äänieristetty lattia ja tulipelti, musta nahkaverhoilu, Forever Sharpin billet-ratti, Billet Specialtiesin ikkunaveivit ja ovien kahvat, Altman Easy Latchesin lukot. Renkaat: Diamond Backin matalaprofiilirenkaat valkosivuilla, edessä 225/40 R18 ja takana 245/40 R18. Janne’s Garage valmisti runkoaisojen väliin sijoitetun uuden tankin kiinnikkeineen alumiinista. 17 AMERIKAN RAUTA 5/2019. ”Aluksi mietimme, olisiko sinne voinut tehdä myös jonkinlaisen tavaransäilytysosion, mutta totesimme sen liian monimutkaiseksi. Kiitos: Kaikille projektiin osallistuneille sekä erityiskiitokset Marcolle, joka on suurelta osin mahdollistanut autoharrastukseni. Mittaristo oli varustettu Dolphinin jälkiasennusmittareilla jo edellisen omistajan aikana, mutta Katja hankki sen tilalle viimeisimmältä Jenkkilän reissulta Dakota Digitalin digitaalimittariston. Moottori: Uusi 350 cid SBC V8. Mika teki lisäksi jalkatiloihin vielä irralliset matot. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Penkki verhoiltiin aidolla nahalla, mutta kattoon käytettiin uusionahkaa samoin kuin ovien keskipaneeleihin, jotka Katja päällysti itse. Ensimmäisen kerran hän oli purkamassa lavaa irti rungolta syyskuussa 2016 ja sen jälkeen hän vietti pajalla kahden vuoden ajan keskimäärin kolme vapaapäiväänsä kuukaudessa. Konehuone sai viimeisen silauksensa, kun urjalalaisen Teme Designsin Teemu Sipilä maalasi Cadillacin ilmanputsarikoteloon meksikohenkisen naishahmon. Vanteet: 18" Detroit Steel Wheelin Artilleryt. Lattian peltipinnoille rullailtiin äänieristeeksi STP:n bitumimattoa ja sen päälle Katja teki maton metritavarasta
Runkoa vahvistettiin boksaamalla. Lisäksi myös akut sijoitettiin lavan alle. 7. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Katja Kuusisto, Kimmo Janhunen 1. Kaikki kulmat sekä ovien alareunat uusittiin. Autoon oli tässä vaiheessa hankittu TCI:n eturunkopaketti ja nelilinkit, RideTechin ilma-jousitus sekä Detroit Steel Wheelin vanteet. 4. TCI:n eturunkopakettiin kuuluivat hammastanko-ohjaus, putkitukivarret ja levyjarrut. Rungon poikkipalkkeihin tehtiin tunneli kardaanille. Taka-akselin kohdalle tehtiin noin kymmenen sentin C-notchaus. Nykyään se on sekä teknisesti että ulkoasultaan aivan eri auto kuin Suomeen tuotaessa. Lavan alkuperäiset poikkituet käytettiin hiekkapuhalluksen jälkeen uudelleen, mutta lavan pohjaa jouduttiin nostamaan ylemmäksi. 9. 2. 8. Paikkana Claremont, Kalifornia ja paikallisen apteekin piha. Tässä myös RideTechin ilmapalkeet ovat jo paikoillaan. 6. Samalla tehtiin pienempiä satunnaisia paikkauksia muun muassa ovien sisäpelteihin. Polttoainetankin ja ilmajousien komponenttien sovittelua takarunkoaisojen väliin. Janne oikaisemassa lokasuojan kolhua englanninpyörällä. Lava purettiin irti rungolta syyskuussa 2016 Janne’s Garagella, jonne pick-up toimitettiin alustan päivitystä varten. 5. 3. Kun kaikki runkoon liittyvät komponentit löysivät paikkansa, purettiin ne pois ja runko kävi puhallettavana sekä maalattavana. Alustamuutosten yhteydessä hytistä paljastui perinteiset mätäkohdat. Katjan pikkis käytiin parin vuoden aikana läpi niin tarkkaan, ettei autoon käytännössä jäänyt kohtaa, johon ei olisi koskettu. Täydellinen muodonmuutos 18 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chevrolet 3200 Pick-up ’57 1 2 3 4 5 6 7 8 9. Lopputuloksessa on luonnetta siinä määrin, että toteutus on noteerattu rapakon takanakin. Kuva ostotilanteesta huhtikuulta 2015
Vuotta myöhemmin se esiintyi samassa paikassa valmiina ja sai kotiinviemiseksi Pick-up-luokan kolmospalkinnon. 12. 16. Pohjaja maalaustyöt hoiti MJ Paint. Hytti maalattuna satiinisella mattaharmaalla. Tulipellin ylimääräiset reiät paikattiin ja siloteltiin. 13. 18. Janne’s Garage valmisti myös uudet penkin tukiraudat. Lavan korottaminen toteutettiin koko lavan kokoisella kehikolla, joka nostaa sitä kymmenisen senttiä alkuperäistä ylemmäksi. 17. Varsinaiseen penkkiin ei jäänyt muuta alkuperäistä kuin runko. 15. Auto esiintyi projektina Lahden Jenkkiautonäyttelyssä syksyllä 2017 ja palkittiin projektiluokan kakkospystillä. Etulokasuojien kromitekstit poistettiin ja niiden reiät hitsattiin umpeen. Uusi tankin täyttöputken pidike on Ergoworksin koneistama ja takapaneeli Janne Ahosen valmistama. 14. 10. Konepellin saranointi muutettuna etureunaan NoLimitin sarjalla. Tänä keväänä tankin korkki asennettiin suoraan polttoainesäiliön päälle lavan pohjaan. Bensantäyttökorkki sijoitettiin aluksi takapaneelin pystyseinään, mutta toteutus todettiin epäkäytännölliseksi. Janne’s Garage taivutti uuden alumiinijäähdyttimen päälle tyyliin sopivan reikälevyn. 19. 11. Kun hytti laskettiin rungolle, päästiin hahmottelemaan uutta korkeutta, tai ehkä pitäisi sanoa mataluutta. US-Partsista hankittu 350-kuutiotuumainen cratemoottori paikallaan. Cadillacin ilmanputsarin Meksiko-henkisen maalauksen toteutti jääkiekkokypärien maalarina mainetta niittänyt Teme Design. Tässä vaiheessa alle on pyöräytetty myös uudet Detroit Steel Wheelin Artillery-vanteet sekä niiden mukana hankitut Diamond Backin valkosivuiset matalaprofiilirenkaat. 19 AMERIKAN RAUTA 5/2019 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19
Hot Rod A Traditional Ford 20 AMERIKAN RAUTA 5/2019
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 21 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Onttolalaisesta Pasi Poudasta on tämän vuosikymmenen kuluessa tullut yksi maan tunnetuimmista rodija kustom-harrastajista. FORD A ROADSTER ’28. Tällä kertaa esittelemme Poudan Kalifornianreissultaan hankkiman perinteikkään Roadsterin, jonka taustalta löytyy hot rod -kirjailijana maailmankuulu Vern Tardel
”Kiertelimme silloin useampia lättäpääpajoja, ja kävimme sitten Vern Tardelin luona Santa Rosassa. Myöskään teardrop-takavalot eivät sopineet hänen silmäänsä, joten ne saivat vaihtua '50 Pontiac -tyyppisiin. Stroukatulla lättiksellä. ”T äähän tuli Kaliforniasta, missä käytiin 2017 kavereiden kanssa”, Pasi Pouta avaa taannoisen amerikanreissunsa saldoa. ”Myyjä kertoi auton olleen hänellä peräti 15 vuotta, ja pikkuhiljaa hän oli rakennellut sitä. ”Ajelimme parin kilsan päähän katsomaan autoa, ja se oli kesken, mutta ajokuntoinen. Siellä kyselin, olisiko mitään myytäviä autoja. Jarrut pelasi, ja oli siinä kilvetkin paikallaan, mutta sähköt ja valot puuttuivat. Kojelaudasta löytyy sarja Stewart Warnerin mittareita '32-tyyppisestä paneelista. Oli se vähän ajatuksissa, että sen värin voisi vaihtaa, mutta sitten välillä rauhoituin." 22 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Ford A Roadster ’28. Vähän aikaa siinä sitten tutkailimme autoa, ja kun siinä ei mitään ihmeellisiä kikkailuja paljastunut, niin hetken aikaa siinä tingittiin, ja lopulta käteltiin kaupat”. Ratin Pasi vaihtoi klassiseen Ford '40 -malliseen. Se oli suhteellisen hyvässä maalissa oleva alkuperäinen peltikori, jossa oli ollut joskus mummonistuin. Pajalla ei kuitenkaan ollut yhtään autoa kaupan, mutta Tardel kertoi, että melkein naapurissa olisi hänen tekemänsä auto, joka saattaisi olla myytävänä. ”276-kuutiotuumaisen stroker-koneen oli tehnyt Tardel pari vuotta aiemmin, ja todennäköisesti hänen käsialaansa ovat myös rungon muutokset.” Takarenkaina oli ostettaessa pienemmät 6.50-16-kokoiset, jotka Pasi vaihtoi oitis paremmin kaaret täyttäviin 7.50-kokoisiin. Lokasuojat olivat uutta tavaraa, mutta peltiset nekin”, Pasi selittää. Aika vaatimattomissa oloissa Tardelkin autoja teki, se oli ihan semmoinen eristämätön lato, jonka katosta roikkui osia ja pihalla oli useampia aihioita odottamassa.” Jos Tardelin nimi ei heti soita kelloja, niin kerrottakoon, että kyseessä on herra, joka on kirjoittanut lukuisia tunnettuja opaskirjoja, kuten ”How to Build a Traditional Ford Hot Rod”. Se oli 50-luvun Fordin vihreä ja lokarit olivat mustat. Pajalla oli muuten mukavasti lappu, että ei enää sille vuodelle oteta autoja työn alle, vaikka oli vasta maaliskuu. Löimme jonkun nyssäkän siihen penkiksi, ja pääsin sitä koeajamaan
”Kori on muuten pääpiirteissään alkuperäiskunnossa, mutta cowliin on istutettu ’32:n reumaluukku, kun tankki on siirretty penkin taakse. Rungon vahvistukseksi oli myös lisätty K-palkki. 5-lovista T-5-manuaalia käsketään nykyisin Lokarin mutkamallin kepillä. Myös takaluukun alta paljastuu näyttelykelpoinen verhoilu. ”Ensimmäisenä kesänä ei tullut tehtyä sille oikein mitään, vasta sitten syksyllä alkoi vähän tapahtua jotain.” 23 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Roadsterin runko oli tosiaan jo Amerikan mantereella boksattu ja sen takapäätä oli kiksattu. Tulipeltiä siitä on lovettu, olisiko joskus ollut joku isompi mylly keulalla”, Pasi miettii. Puuosat Pasi on itse askarrellut vanhastaan tutusta materiaalista, doussista. Herkullisen konjakinruskea nahkasisustus on Pasin ja joensuulaisen Verhoilupajan näkemysten ja työn tulos. Myös chopatun rättikaton tuissa näkyy Pasin oma puutyö. Etupäähän oli asennettu hairpinein tuettu neljän tuuman droppiakseli, takana oli ’40 Fordin tukivarsin tuettu Mustangin akseli
”Yllättävän herkkä tuo ohjaus on noilla kapeilla eturenkailla, on kuin olisi tehostettu. Siihen sitten superlonia liimailin ja aloin muotoilla sopivaksi. Piti tuota kehikkoakin muokata uusiksi, kun se oli vielä alkuperäisissä mitoissa. Vaihdekeppi oli tullessa kai Camaron orkkis, jonka tilalle hankin tuommoisen pitkän mutkamallin. Mittaritkin tulivat mukana, mutta ne olivat laatikossa asentamattomina. Takaa otin pois myös siellä olleen tuuman korokepalan, niin sain stancen paremman näköiseksi. Tuo rosterinen kattokehikko tuli myös auton mukana, ja se oli hyvä, kun ne ovat aika kalliita. Paitsi, että ne puuttuvat sähköt piti rakennella, oli myös se sisustus askarreltava kokonaan itse. Etupäätä nostin hiukan laittamalla lehtijousen väliin semmoisen 1,5 sentin korokkeen”, Pasi kertoo. Sytytys on muutettu kärjettömäksi käyttöystävällisyyden nimissä. Ei tarvitse hampaat irvessä vääntää.” Siinä, missä vanteet olivat mieleisessä värissä jo tullessa, oli korin värityksessä enemmän pähkäiltävää. Sittenhän siitä piti purkaa kaikki muu korin rungolta nostamista lukuun ottamatta. Eturenkaat ovat samat kuin ostettaessa, takapyörät olivat pienemmät 6.50–16-kokoiset, joten vaihdoin ne paremmin lokarit täyttäviin. Piirtelin sitten verhoilupajalle mallin, minkätyyppisen verhoilun haluan. 97-Strombergeilla ruokitun moottorin sisältä löytyy myös jyrkempi nokka. Runko oli maalattu jollain semmoisella kestävällä rypylämaalilla mustaksi samoin kuin lokasuojien sisäpuoletkin, joten se sai jäädä sellaiseksi”, Pasi selittää. ”Lukon reunaan piti tehdä tippapelti ja kourut, ettei vesi valu konttiin päin. Rattiakselin vaihdoin myös Limeworksin alkuperäisemmän näköiseen, siinä oli tullessa joku vähemmän alkuperäisen tyylinen tarvikeakseli nelipuolaisen kromatun ratin kera. ”Penkit ja ovipahvit verhoiltiin Verhoilupajassa aidolla konjakinruskealla nahalla, jota tilasin itse suoraan Jenkeistä pari vuotaa. Ovipaneelit tein läpinäkyvästä pleksistä, johon oli helppo merkitä kaikki reiän paikat, ja sitten piirtelin mallin siihenkin, millaiset ovitaskut niihin halusin. Sen kanssa asennettiin tuo valmiina tilaamani orkkistyyppinen kattokin, jota piti tietysti muokata, kun tätä on kuitenkin chopattu pari tuumaa edestä ja vähän enemmän takaa. Tardelin 276-kuutiotuumaiseksi stroukkaama 8BA-lättäpää liikuttaa A-mallia riittävän rivakasti. Sitten se nälkä alkoi kuitenkin kasvaa syödessä, ja päätin vaihtaa värin kuitenkin, että auton saisi enemmän mieleiseksi. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Ford A Roadster ’28. ”Penkkiin tein ensin doussista sokkelin ja sitten leikkasin vanerista sopivat levyt. Se oli joku rompetorilöytö.” Korin väri vaihtoon. Pahvit kiinnitettiin ihan Fordin alkuperäisillä metallihakasilla”, Pasi selittää. ”Oli se vähän ajatuksissa, että sen värin voisi vaihtaa, mutta välillä rauhoituin. Ei siitä hirveästi osia puuttunut sinällään”, Pasi kiittelee ja jatkaa: ”Lämmityslaitteen minä tähän laitoin, pitäähän Roadsterissa sellainen olla. Tällaisessa kun ei ihan hirveästi ole säilytystiloja. Katon alaosan puukiinnityksen tein itse tammesta.” Takakontin sisäpellit olivat jääneet kesken, joten niitä Pasi joutui muokkailemaan. ”Nää samat pinnavanteet olivat alla, ja ne olivat jo tullessa tällaiset kermanväriset
Konepellin sivupellit eivät olleet tullessa paikallaan, joten niissä oli oma sovittamisensa, jotta ne sai istumaan linjaan syylärin kanssa. Faktat Ford A Roadster ’28 • Omistaja: Pasi Pouta • Paikka: Onttola. Tässähän on sellainen Tardelin usein käyttämä ’40 Chevy Truck -tyyppinen yhdistetty jarruja kytkinsylinteri roikkuvin polkimin”, Pasi selittää. Tuohan on se ’30–40-luvun Fordien Washington Blue -niminen alkuperäissävy, johon löytyi koodi suoraan Autoväri Hirvoselta. Kiitos: Verhoilupaja Joensuu, Veharanta Simo, Kalifornia. Jarrut: ’40 Fordin nestejarrut, ’40 Chevy Truck -tyyppinen jarru/kytkinpääsylinteri. ”Nuo Dietz-tarvikekuupat olivat mukana, mutta umpiot puuttuivat. Kori: Kallistettu 2" chopattu tuulilasi, Dietz-tyyppiset ajovalot, uusi chopattu rättikatto muokatulla rosterirungolla, helmassa louverseja, ’32-tyyppinen luukku cowlissa, peräpäätä muokattu rolled pan -tyyliin, ’50 Pontiacin takavalot. Renkaat: Firestone 4.50-16 edessä, 7.50-16 takana Sisusta: ’40 Ford -tyyppinen 15" ratti, Limeworksin rattiputki, omatekoinen ruskealla nahalla verhoiltu penkki sekä ovipahvit, Stewart Warnerin mittarit ’32-tyyppisessä paneelissa, Lokarin vaihdekeppi, ’40 Chevy Truck -tyyppiset roikkupolkimet. ”Helsingin näyttelyn aikaan hajosi kytkimen työsylinteri, ja eihän sellaista tietenkään mistään löytynyt, eikä sopivia tiivisteitäkään. Tässä oli semmoiset pisaramallin Fordin takavalot paikallaan, mutten oikein tykännyt niistä, joten ostin Aulikselta tilalle nuo ’50 Pontiacin valot.” Ei Pasi Roadsterillaan vielä paljoa ole ajamaan ehtinyt, Joensuun seudulla kun takatalvi toi mukanaan toistakymmentä senttiä lunta, joka ei edes häipynyt päivässä tai parissa. Vanteet: 16" kermankeltaisiksi maalatut pinnavanteet, ’40 mallin Fordin kapselit. Moottori: 24-pulttinen 8BA lättäpää V8, stroukattu 276-kuutiotuumaiseksi, Mercuryn alkuperäiset kannet, Offenhauserin imusarja, Stromberg 97-kaasuttimet, virinokka, Pertronixin kärjetön sytytys, peltipakosarjat. Syyläriä joutuikin kääntelemään useampaan otteeseen.” Ajovalojen rungot tulivat auton mukana, samoin valorauta. ”Hyvin tämä tuntuu tuolla koneella kulkevan, ei kaipaa enempää tehoa. Pitää Oulun näyttelyn jälkeen ottaa vielä joku säätösessio ja vaihdella niihin vähän suuttimia.” Hyvin tämä tuntuu tuolla koneella kulkevan, ei kaipaa enempää tehoa." 25 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Alusta: Runko boksattu, K-palkki lisätty, takapäätä kiksattu, 4" droppiakseli ja hairpinit, kitkatyyppiset sammakkoiskarit edessä, Vegan ohjaussimpukka, takana ’40 Fordin tyyppiset tukivarret, poikittainen lehtijousi ja sammakkoiskarit. Eteen laitoin vilkuiksi tuollaiset rompetorilta löytyneet vanhat bullet-tyyppiset valot. Voimansiirto: 5-vaihteinen Borg Warner T-5-manuaali, Mustangin taka-akseli. Valorautaa jouduin muokkaamaan, jotta sain nostettua pari senttiä liian alas jäänyttä toista lokasuojaa ylemmäs, se kun otti kiinni renkaaseen. Lopulta löysin traktorikaupasta Zetorin jarrusylinterin, jonka sai muokattua tuohon sopivaksi. ”Olin aina katsellut sellaisia vanhan sinisiä ’32:sia, ja totesin sen käyvän näihin hyvin. Noita kaasareita pitäisi kyllä vähän vielä ropata, kun ei se kierrä ylhäällä oikein kunnolla
Kotiin Kotiin palannut palannut 26 AMERIKAN RAUTA 5/2019
Ensimmäistä kertaa auto sai kotimaiset kilvet vuonna 1990 keltaisena Esa Mikkosella ollessaan, sittemmin väri vaihtui mustaan ja myöhemmin candyviolettiin ja pinkkiin, kun auto koki lisää korimuutoksia. 15 vuotta siitä, kun Hersti myi auton viimeksi, se löytyy jälleen Timpan tallista, ja on saanut taas uuden kuosin. BUICK SPECIAL CONVERTIBLE COUPE ’53. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 27 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Timo Herstin Buick kuuluu ehdottomasti Suomi-kustomien aateliin
Fiesta-kapselit auto sai jo silloin, tosin Esa maalasi niiden urat ’56 Packardin takavalot ja ’53 Packardin takapuskuri Buickiin asennettiin talvella ’96–97. Ensimmäisen kerran auto liikkui matalampine kattoineen kesällä 1993. Tuolloin Buickin tekniikaksi tuli tuoreempi Chevyn 350-peruspikkulohko TH350-laatikon ja Camaron 10-pulttisen perän kanssa, tehtaan jäljiltä kun auto oli varustettu putkikardaanilla, eikä alkuperäisen taka-akselin käyttö ollut sikäli mahdollista. 28 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Buick Special Convertible Coupe ’53. Siinä vaiheessa Buick oli haalistuneen punainen ja kaliforniankilpinen, ja nokalla oli vielä alkuperäinen suora kasi, jonka Esa laittoikin käyntikuntoon, muttei koskaan sen kanssa avolla ajellut. Päällisin puolin Esa säilytti siinä vaiheessa Buickin alkuperäiskunnossa ’55 Chevyn takapuskuria lukuun ottamatta. Esalla Hersti tarkoittaa Lopez-perheessä vaikuttanutta ja Tomahawk Townin peruspilareihin kuuluvaa Esa Mikkosta, joka hankki Buick-projektin tuolloin liekkimaalatun ’60 Chevy Nomadinsa tilalle. Takapuskuri on ’53 Packardista.” Värin vaihtumisen yhteydessä sisälle vaihdettiin tuoreemman GM:n rattipylväs, johon Esa hankki 60-lukuisen veneen ratin. Väriksi tuli Vauxhallin värikartasta poimittu keltainen, jonka Salmen Olli ruiskutti auton pintaan. Suomen kilpiin Esa sai avon lokakuun alussa 1990, ja se oli myös näytillä seuraavan kevään Helsingin American Car Show’ssa, siinä viimeisessä jäähallilla järjestetyssä. punaisella, nykyisissä kapseleissahan urat ovat valkoiset, kuten ne olivat Oldsmobileissa alun perin. Ei siinä kauaa mennyt, kun avon katto alkoi näyttää vannoutuneen kustomukon silmiin liian korkealta, joten niin lasin karmia kuin rättikaton kehikkoakin chopattiin parin tuuman verran. Jo tuolloin Esa hankki Buickiin myös siinä nykyisinkin olevan hakuvalopeilin, joka on varustettu GM:n logoilla. Katto alemmas ja mustaksi. ”Etupuskuri on tehty käyttämällä ’55 Cadillacin päätyjä, keskiosa on tehty Buickin omasta puskurista ja maskista. ”’96–97 Esan kanssa sovittelimme siihen nuo Packardin takavalot ja auton maalasi musta-punaiseksi Kari B. ”Se oli syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 1998, kun minä ostin tuon itselleni”, Timppa jatkaa tarinaa, joka jatkuu edelleen. Verhoilun toteutti Autoverhoomo Marinissa aidolla tummanpunaisella nahalla muuan Lasse Vänttinen, jolle se oli ensimmäinen koko auton verhoilutyö. Matkan varrella alkuun nokalla ollut 350-moottorikin vaihtui kevyesti kutiteltuun ja remontoituun ’66-malliseen 327:aan, joka sopikin nostalgiseen kokonaisuuteen paljon vanhaa mottia paremmin. Mikkonen”, Hersti jatkaa kustomin kehitystarinaa. ”S e oli tullut maahan 1987 jollekin muulle, jolta Esa osti sen saman tien projektina”, Timo Hersti muistelee Buickinsa Suomi-historiaa valokuva-albumiaan selaillen. ”Esa haaveili autoon naulapäätä, mutta järkisyistä päättikin laittaa Letukan koneen siihen”, Timppa selittää. ”Ruostetta ei ollut juurikaan, mutta lommoja sitäkin enemmän”, Timppa kertoo
Vanha veneratti on Esan peruja, ja ollut paikallaan jo 90-luvun puolivälistä. Suomen kilpiin Esa sai avon lokakuussa 1990, ja se oli myös näytillä seuraavan kevään Helsingin American Car Show’ssa. Kojelaudan keskellä olevan kromipaneelin Timppa kromautti uusiksi tänä keväänä samalla kun myös ikkunankarmit kromattiin uudelleen. Eletty elämä näkyy verhoilijamestari Lasse Vänttisen ensimmäisessä autoverhoilutyössä juuri sopivasti. Kojelaudan päällistä koristivat samanlaiset Platun pinstripet jo auton edellisessä värityksessä. Aidolla nahalla kolmisenkymmentä vuotta takaperin verhoiltu sisusta on patinoitunut, mutta ehjä, ja olisi synti käydä sitä uusimaan. Ennen värinvaihtoa Timppa otti kojelaudasta kuvia, joiden pohjalta Platu kopioi vanhan työnsä mustalle pinnalle. 29 AMERIKAN RAUTA 5/2019
”Portholet otettiin pois, lampunkehykset frenchattiin ja konepeltiin tehtiin scoopit. Konepellin scooppeja ei juuri edes huomaa liekkimaalauksen seasta. ”2002 pistin sen sitten nippeleiksi. Peltitöiden päätteeksi Timppa ruiskutti avon pintaan violetille pohjalle perinteisen punaisen candyn, ja lopputulos olikin lähellä magentaa. Jo tuolloin Hersti oli mieltynyt Larry Watsonin maalauksiin, ja Buickin pintaa koristamaan tulivatkin mestarille tunnusomaista tyyliä noudattavat scallop-kuviot, jotka Timppa teki yhdessä Platun kanssa. Perän tuennat tulivat myös siitä samasta Cutlassista”, hän jatkaa. ”Siinähän oli välillä männäntapin hajoamisen seurauksena keulalla 305, että ajamista pystyi jatkamaan, mutta sitten remontoin tuon 327:n uudestaan.” Kuten vanhasta vauriosta voi päätellä, moottori porattiin ylikokoon ja siihen tulivat myös uudet männät, tällä kertaa 11:1-puristeiset TRW:n takomukit, ja nokkakin vaihtui astetta jyrkempään. Mähän ajoin neljä vuotta sillä sellaisenaan”, Hersti ihmettelee ääneen. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Buick Special Convertible Coupe ’53. ”Vänttisen Lasse teki siinä yhteydessä autoon uuden punaisen canvas-katon.” Uudistuneena Buick ei ehtinyt kuitenkaan olla Timpalla kuin yhden kesän, kun hän myi sen loppuvuodesta 2003 Morrise Autoa Tuusulassa pyörittäneelle Niemen Kimille. Puskurin takaa pilkistävä pönttö on ilmajousituksen säiliö, joka on poikkeuksellisesti sijoitettu keulalle näkyville. Sitten kun LaSalle meni kaupaksi, tuli aika soittaa sille taas, kun oli oikeasti rahaa ostaa Buick takaisin.” Etupuskuri on yhdistelmä ’55 Caddyn puskuria ja alkuperäistä Buickia. Magentaa, pinkkiä ja modernimpi ajettavuus. Löin vaan taltan siihen kiiltävänmustaan maaliin ja rupesin hakkaamaan siihen uutta muotoa.” Korikin oli silloin rungolta poissa, ja Timo remontoi tuolloin myös moottorin. ”Mä vaihdoin siihen tuon 80-lukuisen Oldsmobile Cutlassin eturungon ja asensin siihen ilmajouset, jotka taisivat olla ensimmäiset henkilöautoon leimatut Suomessa. Samalla lähtivät ovenkahvat ja suurimpana juttuna muutin kylkilinjan kaartumaan samaan tapaan kuin Superissa ja Roadmasterissa, Specialissahan se oli alun perin suora. Talven aikana Kimi maalautti auton uudestaan, koska candyn kanssa kävi joku mystinen reaktio, jonka seurauksena candy alkoi irtoilla pohjasta isoina paloina
Silloin oli jo selvää, että se väri tulee vaihtumaan, kun se Kimin maalauttama sävy ei ollut minulle mieleen.” Autossa oli myös hieman muuta korjattavaa, nimittäin maskin ylähuuli oli vaurioitunut edellisen omistajan startattua Buickin erehdyksessä vaihde päällä tallissa, minkä seurauksena se osui edellä olleeseen autoon. Sitten kun LaSalle meni kaupaksi, tuli aika soittaa sille taas, kun oli oikeasti rahaa ostaa Buick takaisin. Voimansiirto: TH350-automaatti, Camaron 10-bolt-perä. ”Tälle kesälle kromautin Loimaalla ikkunankarmit ja kojelaudan osat, puskurit Esa oli kromauttanut jo silloin, kun auton väri vaihtui keltaisesta mustaksi. Ne ikivanhat vyörenkaat tummuneine valkosivuineen vaihdoin myös nyt uusiin BF Goodrichin 6.70-kokoisiin rättirenkaisiin, jotka kyllä vaihtuvat varmaan jossain vaiheessa Cokerin vyörenkaisiin, kun ne toimivat tämän G-Bodyn alustan kanssa rättejä paremmin”, Hersti jatkaa. Maalausidea vanhasta kirjasta. Renkaat: BF Goodrich 6.70-15 rättirenkaat. Soiteltiin itse asiassa Esan kanssa sinne vuoronperään, että olisiko se myytävänä. Sisusta: 60-lukuinen veneratti, Lasse Vänttisen tekemät punaiset nahkaverhoilut. Faktat Buick Special Convertible Coupe ’53 Omistaja: Timo Hersti, 55 Paikka: Hyrylä Moottori: ’66-mallin 327 cid Chevy SB V8, 11:1 puristussuhteen TRW:n takomännät, mikkikannet, jyrkempi nokka, pukinsarvipakosarjat ja tuplaputket Smittysin Glasspack-vaimentimin. Ehtihän se olla minulla jo aika monta vuotta silloin, ja tämä on tuon tuoreemman alustan ansiosta siitä kiva laite, että tällä pystyy ajamaan mutkatietäkin oikeasti kovaa.” Takavalot kiinnittävät korimuutoksista ensimmäisenä huomion, mutta työläin muutos on ollut kylkilinjan muuttaminen kaarevaksi Buickin äveriäämpien versioiden tapaan. ”Näin nyt talvella kuvan yhden vanhan kustomkirjan kannesta jonkun facebook-postauksessa, ja muistin nähneeni kuvan aiemminkin. Vanteet: 15" 4,75-jakoiset Wheel Vintiquesin vanteet, Oldsin Fiestakapselit. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Jarrut: Cutlassin levyt edessä, rummut takana, Hydroboost-tehostin alkuperäispaikalla. Kattoa on chopattu parin tuuman verran. Tämän kevään Kustom Kulture Show’n jälkeen Timppa alkoikin pikavauhtia purkaa Buickia värinvaihtoa varten. Korimuutokset: ’55 Caddyn puskurin päädyt yhdistettynä alkuperäisen puskurin ja maskin osiin, kylkilinja muokattu vastaamaan Roadmasterin kylkilinjaa, scoopit konepellissä ja kyljissä, kattoa chopattu 2", ’53 Packardin takapuskuri, ’56 Packardin takavalot. Kyseinen Grease Machines -kirjan kannessa komeillut auto oli myöskin avomallinen, mutta Mercury. Sen yhteydessä konepeltiin ja takakylkiin muotoiltiin scoopit. Mipan Super Black -perusmustalle pohjalle Timppa taiteili Platun kanssa kansikuva-Mercurystä poiketen hieman enemmän kuparinväriset liekit punaisin häivytyksin, ja Platu sai sitten tehtäväkseen straipata liekkien reunat sekä kopioida Timpan ottaman kuvan pohjalta kojelautaan juuri samanlaiset straipit, kuin siinä oli pinkkinäkin ollut. ”Olin mä välillä aina yhteydessä siihen uuteen omistajaan. 2004 syksyllä Kimi myi Buickin Hämeenlinnan kulmille, missä se olikin hyvin vähällä ajolla aina heinäkuulle 2018 saakka, kunnes se palasi Timpan talliin. ”Diggasin tätä ihan vitusti jo silloin kun se oli Esalla, ja kyllä se vuosien mittaan vahvistui, että halusin tämän takaisin. Totesin heti, että tuohan toimisi Buickissakin”, Timppa selittää. Alusta: ’80 Oldsmobile Cutlassin etuapurunko ja tuennat sekä taka-akselin tuenta, edessä makkarapalkeet ja takana rullapalkeet, Volvo-kuorma-auton magneettiventtiilit, Viairin kompressori, kuorma-auton 20 litran alumiininen ilmasäiliö keulalla
Kymmen en vuotta 32 AMERIKAN RAUTA 5/2019
Sen verran aikaa se otti, että kaari nalainen Jan Lindqvist sai Mustanginsa siihen kuntoon, missä se tänä päivänä on. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 33 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Vaikka usko meinasi välillä olla koetuksella, uurasti Jan auton sinnikkäästi loppuun saakka. Kymmen en vuotta FORD MUSTANG FASTBACK ’68. Aihio kun osoittautui monilta osin luultua huonommaksi, paikoitellen suorastaan kelvottomaksi
Käytännössä auton sai sahata poikki ja heittää etupään pois kokonaan. Hän osti auton paimiolaiselta merikapteenilta, joka oli raahannut sen mukanaan Jenkeistä, jostain sisämaasta. Janin tarina jenkkiautojen pariin päätymisestä on aika tavanomainen. Joku oli ilmeisesti meinannut aloitella projektia jo Jenkkilän päässä, sillä auton mukana tuli jonkin verran uusia peltiosia, Auton sisusta oli ostohetkellä niin mätä, että käytännössä kaikki oli tehtävä uusiksi. Niistä tie veikin jo poniautojen pariin. Hyvää oli käytännössä katto ja sen pilarit. T ämä on sikäli erikoinen tarina, että sen pääosan esittäjä löysi tiensä lehtemme sivuille ihan puhtaasti onnekkaan sattuman kautta – joku saattaisi sanoa jopa, että vahingossa. Se oli käytännössä valmis auto, jota ei tarvinnut kuin vähän hipistellä, mutta tämä ’68 on sitten ollut sen täydellinen vastakohta, ihan täysprojekti. Erehdyin luulemaan sitä helpoksi projektiksi”, mies muistelee. Keskikonsoli on omavalmisteinen ja alkuperäiset lannevyöt korvattu kolmipistevöillä. Jutustelu toisiaan morjenstamaan saapuneiden autoharrastajien kanssa kiteytyi lopulta siten, että Lindqvistin Janin hiljattain valmistuneesta Mustangista päätettiin ottaa tuoreeltaan kuvat lehtiesittelyä varten. Kapu laittoi autosta nettiin myynti-ilmoituksen, jonka perusteella Jan meni sitä katsomaan. Kun hän lopulta rupesi purkamaan autoa, niin todellisuus iski vasten kasvoja kuin märkä rätti. Paatuneena autokuvaajana Tuukka pisti asiat tärkeysjärjestykseen, hotkaisi eväät kiduksiinsa alta aikayksikön ja sukkuloi luontevasti tutkailemaan pihaan saapunutta kalustoa. Erehdyin luulemaan sitä helpoksi projektiksi. ”Ennen tätä nykyistä Fastbackia minulla oli ’65 Mustang. Auto näytti päälle päin kulahtaneelta, mutta ajattelin, että ei kai tässä nyt tekevälle niin paljon ole hommaa. Penkkien rungot olivat hävinneet laajalle levinneen ruostumisen myötä monin paikoin olemattomiin. Nuorena, kun ei vielä ollut oikein varaa muuhun, Jani ajeli vanhoilla Sierroilla ja Bemareilla, joista sitten siirtyi vähitellen niin sanottuihin entry level -jenkkeihin, kuten El Caminoon ja Caprice Classiciin. Virhearvio. Hyvä niin, sillä auto on ehdottomasti esittelynsä ansainnut. Kuinka ollakaan, hänen ruokarauhansa keskeytti paikallisten amerikanautoharrastajien viikkokokoontuminen. 34 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Ford Mustang Fastback ’68. Viime kesänä, kun sain tämän ajoon, niin tuli kymmenen vuotta täyteen tämän rakentamisen kanssa”, Jan viitoittaa. Elettiin viime kesää, kun toimituksemme vahvuuteen kuuluva Tuukka poikkesi lauantai-iltana kuvausrundillaan Kaarinan Krossin Nesteelle nauttiakseen ansaitun burgerin. Sama koski kaikkia peltiosia pohjasta 20 senttiä ylöspäin. ”Auto näytti päälle päin kulahtaneelta, mutta ajattelin, että ei kai tässä nyt tekevälle niin paljon ole hommaa
Akku oli levinnyt jossain vaiheessa ja sen sisältämät hapot olivat syöneet konehuoneen pellit varsin laajalti huonoon jamaan. ”Mä olen aina halunnut loppupeleissä vaan mustia autoja, niin sellainen siitä sitten tuli.” Janilla kävi mielessä, että olisi maalannutkin auton itse, mutta lopulta hän löysi Salon kupeesta järkevänhintaisen maalarin ja antoi homman tehtäväksi hänelle. Intensiivisen alun jälkeen rakenteluinnostus meinasi hiukan laantua. Olin tuolloin sairaslomalla, niin tein käytännössä yhden kokonaisen talven pelkkiä peltihommia”, Jan kertaa mittavaa mätäurakkaa. Värivalinnassa vuorottelivat aluksi Bullittin vihreä sekä auton alkuperäinen taivaansininen, mutta lopulta siitä tuli kuitenkin musta. Ennen myyntiä oli edessä kuitenkin vielä tekniikkajumppa. Alkuperäiset penkit eivät antaneet minkäänlaista sivuttaistukea, joten ne vaihtuivat Sparcon R100-kuppipenkkeihin. Uusittava oli myös kardaanitunneli, torque boxit, lattiat sekä takapaneelit sisälokasuojineen. Moottorijumppa. Lopulta Jan päätti, että nyt se tehdään valmiiksi ja myi ’65:n pois saadakseen valuuttaa ’68:n rakentamiseen. Niinpä autoon jouduttiin uusimaan kaikki keulan peltiosat aina tulipeltiä ja kojelautaa myöten. ”Suuren osan tarvittavista peltiosista sai onneksi valmiina uustuotanto-osina, mutta jotain tuli taivuteltua itsekin. Taka-akselin päällistunnelin taivutin itse samoin kuin ovien paikkapeltejä. C4vaihdelaatikko on varustettu käänteisellä koneistolla ja sitä hämmennetään räikkäshifterillä. ”Fastbackin mukana tuli sen 35 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Uuden maalin pintaansa saanut kori makasi tallissa muutaman vuoden edistymättä juuri lainkaan. Kun kori oli pellitetty kauttaaltaan terveeksi, oli vuorossa sen maalaus. mutta ilmeisesti koko hanke oli lopulta todettu työmäärältään toivottomaksi. Korin ulkopuoli ruiskutettiin kiiltävällä ja sisäpuoli puolihimmeällä
Tai oli se olemassa, mutta esimerkiksi penkkien rungot olivat nekin mädäntyneet käyttökelvottomiksi. Purin sen ja totesin, että siitä on mennyt nokka-akseli poikki, minkä lisäksi kakkossylinteri oli haljennut koko matkalta. alkuperäinen 390-kone, joka oli tarinan mukaan leikannut kiinni jo 70-luvulla. Menin sen rakentamisessa aivan toisten suositusten mukaan. Kyseisellä stroukkikoneella Jan on ajanut katurenkailla sen ollessa vielä ’65:ssa matalan yhdentoista sekunnin varttimailiajan loppunopeudella 193 kilometriä tunnissa, mikä kertoo jotain sen voimavaroista. Takapenkki on vakio ja keskikonsoli tehty itse. Mahtoiko tulla edes 2 000 kilsaa täyteen”, mies pohtii. Päätin nostaa sen stroukatun koneen tähän autoon ja laittaa siihen takaisin sen alkuperäisen koneen ennen kuin myin sen pois”, mies selittää. Uusiksi myös sisältä. Mutkissa sai pitää ratista kiinni aika tiukkaan, ettei liukunut penkiltä pois, kun vähänkin lujempaa ajoi. Ihan siihen aika ei riittänyt, mutta heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina mies ajoi auton valmiina katsastuskonttorille. Sisusta autosta puuttui käytännössä kokonaan. Alkuperäiset lannevyöt korvasin kolmipistevöillä.” Janilla oli tähtäimessään saada auto valmiiksi viime juhannukseen mennessä. ”Kauheasti en vielä kerennyt sillä viime kesänä ajella, kun yrittäjällä tahtoo olla vapaa-aika vähän kortilla. ”Sen koneen minä teetin toisella, kun en ole itse mikään moottorinrakentaja. Rakenteluajan vastoinkäymiset huomioiden tulevien kilometrien soisi olevan myös huolettomia. ”Olin todennut ’65:n kanssa, ettei vakiopenkeissä ollut minkäänlaista sivuttaistukea. Mietin hetken aikaa sen putkittamista, mutta lopulta totesin, että antaa olla. Kyseisellä stroukkikoneella Jan on ajanut katurenkailla matalan yhdentoista sekunnin varttimailiajan loppunopeudella 193 km/h. 36 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Ford Mustang Fastback ’68. Kuusvitoseen oli tullut tehtyä aikanaan 302:sta stroukattu 347-vaparikone, mutta myös sen alkuperäinen moottori oli minulla edelleen tallessa toimivana. Pakoputket tekevät äänenvaimentimien jälkeen mutkan takaisin keulaan päin tullen ulos takarenkaiden etupuolelta. Niinpä päätin korvata alkuperäiset etupenkit Sparcon kuppipenkeillä. -imusarja”, Jan listaa. Siihen tuli muun muassa rullanokka, Trick Flow -alumiinikannet ja Edelbrockin Victor Jr. Alustaa kohennettiin Total Controlin eturungolla putkitukivarsineen, hammastanko-ohjauksineen, levyjarruineen ja coilovereineen. Santalan dynossa moottorista mitattiin sen kokoonpanon yhteydessä 507 hv ja 630 Nm. Moottorin jatkeena on C4-vaihdelaatikko käänteisellä venttiilikoneistolla sekä kasituumainen perä Truetrac-lukolla. Taakse vaihdettiin tuuman madaltavat viisilehtiset jousipakat. Toivotaan, että tänä kesänä kaksikko ehtii niellä tietä senkin edestä. Suuri osa niistä oli vain hävinnyt
Alusta: Edessä Total Controlin eturunko, putkitukivarret, Borgesonin ohjaussimpukka, coiloverit, takana 1" madaltavat viisilehtiset jousipakat. Kiitos: Vaimolleni Marlenelle, pojalleni Erkalle ja tyttärelleni Erikalle, Lehtisen Markolle sähkötöistä ja monesta muusta avusta, ET-auto Oy:lle maalauksesta, Tuumacid Oy:lle osien toimituksesta. Takapyörät sutivat tarvittaessa myös tyhjää. Sisusta: Sparcon kuppipenkit, omavalmisteinen keskikonsoli. Perä on varustettu Truetrac-lukolla. Teho ja vääntö: 507 hv ja 630 Nm. -imusarjalla. Moottorista on mitattu tehoa 507 hevosvoimaa ja vääntöä 630 newtonmetriä. Moottori: Stroukattu 347 cid V8, rullanokka, Trick Flow -alumiinikannet ja Edelbrockin Victor Jr. Voimansiirto: C4-vaihdelaatikko käänteisellä venttiilikoneistolla, räikkäshifteri, 8" perä Truetrac-lukolla. Jarrut: Edessä Baerin levyt, takana alkuperäiset rummut. Vanteet: Custom Wheels -viispuolavanteet, edessä 7x17", Takana 9,5x17". Faktat Ford Mustang Fastback ’68 Omistaja: Jan Lindqvist, 48 Paikka: Kaarina. -imusarja. Renkaat: Edessä 225/45 R17, takana 285/40 R17. 37 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Konehuoneesta löytyy siisti ja viimeistelty 347-stroukkikone rullanokalla, Trick Flow -alumiinikansilla ja Edelbrockin Victor Jr
CALIFORNIA D reaming 38 AMERIKAN RAUTA 5/2019
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Tanja Haapanen D reaming 39 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Tämä on tarina siitä, kuinka vanha suola saattaa alkaa janottaa yllättäen pitkänkin ajan päästä, ja kuinka yhden ja saman auton saattaa saada omaksi tilaisuuden mentyä silmien alta jo pariin otteeseen. OLDSMOBILE DYNAMIC 88 FIESTA ’63
Valko-vihreä väritys on omiaan tuomaan alkuperäiskuntoiseen farmariin surf wagon -henkeä. Takaluukun merkin keskeltä avainta kääntämällä takaikkuna laskeutuu sähköisesti paljastaen luukun avauskahvan. Armottoman puunailun ja perushuoltojen jälkeen Joni pääsi asentamaan Kuttilalta tilatun uuden tuulilasin paikalleen, minkä jälkeen Olds sai jälleen tuoreen leiman – tai miksi sitä sähköistä hyväksytystä katsastuksesta kertovaa merkintää nyt sitten haluaa kutsuakin. Hetken arvottuani rupesin kuitenkin ottamaan yhteyttä myyjään, kun huomasin, että autopa olikin saman tien myyty. Meni vuosia, ja aina vain ’63 Oldseilla säilyi mielessä erityinen rooli, vaikkei sellaista koskaan tullut ostettua. 40 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Oldsmobile Dynamic 88 Fiesta ’63. Kuitenkin aina, jos jossain oli juttu ’63 Oldsista, luin sen erityisellä mielenkiinnolla ja kirjoitinkin Kilpeläisen Veskun Super 88 Fiesta -farmarista takavuosina jutun niin ikään Viipalemedioiden kustantamaan Klassikot-lehteen. Liian edulliselta vaikuttanut 88-farkku, jonka myyntikuvat olivat ihan järjettömän huonot. Perän nuolimainen merkki ei ole poikki, vaan se tosiaan esittää moottorityypistä viestivää rakettia. Sen osti silloin tuttavani Joni Seppälä, joka sai auton jo parinkymmenen vuoden ikäisen maalipinnan kiiltämään hienosti, ja alkuperäinen vihreä verhoilukin puhdistui uskomattoman hyvin farmarin seistyä tallissa ilmeisesti samoilla sijoillaan tuulilasin rikkouduttua katsastuskelvottomaksi kaiketi jo tämän vuosituhannen alussa. Ikkunoiden ylälaidan rosterilipat ovat mallikohtainen lisävaruste. Tyynet ovat Tuusulanmeren aallot vaan surffaamista ajatellen. K aikki juontaa juurensa 1990-luvun alkuvuosiin, jolloin minua kahdeksan vuotta vanhemmalla serkkupojalla oli ensin ’63-mallinen Olds 98 4d Sedan Suomi-auto ja sen jälkeen samanikäinen Teksasista pari vuotta aiemmin tuotu Dynamic 88 -avo, jonka sijainnista sitten sen Tonilta lähdön 1993 tai 1994 ei tunnu kenelläkään olevan mitään tietoa. Eräästä avo-Starfirestä kiinnostuinkin kerran, mutta totesin sen jo hieman liian huonoksi, jotta siitä olisi saanut mieleisen kohtuullisilla kustannuksilla. Sitten, pari vuotta takaperin netissä osui silmiin jotakin, joka aiheutti hetkellisen paniikin. 88-avon apukuskin paikalta muistan ainakin erään juhannuksen, kun ajettiin tietysti katto alhaalla, vaikka illan hämärtyessä oli niin kylmä, että vain kiinni vedetyn rottatakin pystyyn nostetut kaulukset pystyivät säästämään pahemmalta jäätymiseltä. No, joka tapauksessa noilla vaaleansinisillä Oldseilla poltettiin kumia monessa paikassa, ja sillä 98:lla käytiin jonain kesäyönä kiihdyttelemässäkin kilpaa eräällä teollisuusalueen suoralla
Jonilla ollessa minä näinkin auton ensimmäisen kerran ihan luonnossa. ’56 Mercury oli juuri valmistunut, ja sen rakentelu oli vienyt jälleen kerran kaiken liikenevän. FHRA:n museotarkastajana toimiva mies oli kyllä enemmän mieltynyt alkuperäiskuntoisiin laitteisiin, mutta ymmärsi myös miedosti kustomoidun Mercuryn rahallisen arvon. Se kun piti liian kovaa ääntä lähes uudenveroiseen ulkonäköönsä nähden, joten Harri muokkasi sen pakoputkistoa hiljaisemmaksi lisäämällä siihen yhden vaimentimen. Viime kesänä farkku tuli kuitenkin uudelleen myyntiin, ja sillä kerralla päätin kokeilla kepillä jäätä ja tarjota Mercuryä vaihdossa siihen. Kuinka ollakaan, juuri tuolloin, usein autoja vaihtavan Jonin laitettua farmarin myyntiin, ei minulla ollut riittävästi likviditeettiä vapautettavissa sen ostoon. Hänelle farmari olikin paitsi tilaisuus vanhojen muisteluun, myös tilapäinen kesäajokki sen avoprojektin valmistumista odotellessa. Harrilla oli itselläänkin vanha lukkarinrakkaus ’63 Oldseihin, hänellä kun oli ollut aikonaan hienokuntoinen ’63 Starfire, ja tallissa oli valmistumaisillaan vuosikausia työn alla ollut hieman tuoreempi avoOlds. Niin suuren, että jouduin suoraan sanottuna lyömään oven kiinni useampaan kertaan ihan vain siksi, etten ihan heti muista vanhan auton ovien sulkeutuneen niin kevyen hienostuneesti. Oldsmobile vaihtoi omistajaa, ja minä jäin harmittelemaan sitä, etteivät kynnet pitäneet riittävästi siinä vaiheessa. Uudenkarhean oloinen 60-luvun alun laite ei oikeastaan ole päivittäisessä ajossakaan millään tavalla hankalampi kuin uudetkaan autot. Harria vaivasi farmarissa sen tullessa hänelle yksi asia. Hän myös puhdisteli kaksikurkkuista kaasutinta, jonka toiminta tuntui epämääräiseltä. Uusi tilaisuus. Ja se täysin uuden auton tapaan liikkuvien ovien kassakaappimainen kilahdus teki vaikutuksen. Tovin neuvoteltuamme kävikin ilmi, että näkemyksemme autojen arvoista kohtasivat, ja pienellä välirahalla auton tuolloin omistanut Harri suostuikin vaihtokauppoihin. Se täysin uuden auton tapaan liikkuvien ovien kassakaappimainen kilahdus teki vaikutuksen." 41 AMERIKAN RAUTA 5/2019
56 vuoden ikäisenä Dynamic 88 on edelleen täysin arkiajokelpoinen ja mukava ajettava niin kaupungissa kuin matkassakin. Sekalaisessa maantiepainotteisessa ajossa Fiesta kulutti noin 14 litraa sadalle – ei lainkaan hirveästi lähemmäs 60 vuotta vanhalle, yli 6-litraisella moottorilla varustetulle ja lähes kaksi tonnia painavalle tila-autolle. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin. Huolellisesta pidosta kielii itse auton kunnon ohella myös se, että mukana ovat näihin päiviin asti seuranneet kaikki alkuperäiset ohjekirjat ja mukana oli säilynyt yli 50 vuoden ajan jopa tehtaan kirje uuden Oldsmobilen omistajille. Eihän iso farmari toki noillakaan tehoilla mikään raketti ole, vaikka moottorin nimi niin antaisikin ymmärtää. Tärkein tieto tällaisessa tuntuu kuitenkin monelle olevan se polttoaineen kulutus, joten se piti viime kesänä asiakseen mitata. Renkaat: 205/75 R14 valkosivut. Faktat Oldsmobile Dynamic 88 Fiesta ’63 • Omistaja: Tomi Eronen, 40 • Paikka: Nurmijärvi. Kori: Alkuperäinen. Voimansiirto: Roto-Hydramatic-automaatti, alkuperäinen perä. Alusta: Vakio, kierrejouset joka kulmassa. 42 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Oldsmobile Dynamic 88 Fiesta ’63. Hämmästyttävintä on kuitenkin sen suuntavakaus ja tehostetun ohjauksen tuntuma, ei sitä tarvitse ajaa kieli keskellä suuta kovemmassakaan vauhdissa. Kumiset irtomatot ovatkin 56 vuodessa kuivuneet aika haperoon kuntoon. Moottoritienopeudessakaan moottori ei huuda, joskin takarenkaiden ääni kuuluu sisälle henkilömalleja selvemmin. Sisusta: Alkuperäinen metallinhohtovihreä verhoilu. Sisältäkään autoa ei ole entisöity, vaan kaikki on tehtaan jäljiltä. Provincial White -valkoisen ja Willow Mist -metallinhohtovihreällä katolla sekä samansävyisellä sisustalla varustetun Dynamic 88 -farmarin hankki uutena floridalainen Orville Hilton. Molemmat tehostimet Roto-Hydramatic-automaatilla varustetusta autosta sentään löytyvät, ja se onkin aikalaisekseen todella hyvä ajaa, eikä ohjauskaan ole täysin tunnoton. Taru ei kerro, oliko Orville sitä kuuluisaa hotellisukua, mutta hienossa kunnossa hän farmarinsa vuosikymmenet säilytti. Juuri mitään ylimääräisiä ylellisyysvarusteita Hilton ei farmariinsa ruksinut, sähköllä toimii ainoastaan takaluukun lasi, mutta ilmastoinnin hän sentään farmariinsa lisävarustelistalta valikoi. Vielä 1980ja 1990-lukujen taitteessa hyviä 60-luvun autoja löytyi Amerikan mantereelta aivan toiseen malliin kuin nykyään, ja silloin tuli maahan myös jutun tuolloin ilmeisen vähän ajettu Oldsmobile. Vanteet: 14" teräsvanteet, alkuperäiset kapselit. Oldsmobilen Rocket -moottorit lukeutuivat hot rod -piirien suosikkeihin, ja farmarin keulalta löytyvä Ultra High Compression 394 cid tuottikin jo kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettuna 280 hevosvoimaa, kun samanikäisen täysikokoisen Chevroletin peruskasin lukemat jäivät 195 hevosvoimaan. Jousitus kantaa mukavasti, eikä auto jää leijumaan ikävästi isompienkaan heittojen jälkeen. Moottori: 394 cid Rocket V8, teho 280 hv. Auton alkuperäinen valkoinen väri oli kauhtunut, joten se ylimaalattiin 90-luvun loppupuolella, minkä jälkeen auton museotarkasti ylistävin arvioin muuan Berndt W. Hiltonin – vaan ei sen hotellin – vanha. Dynamic 88:han oli 88-mallisarjoista se köyhempi, joskin merkittävin kosmeettinen ero sen ja kalliimman Super 88:n välillä oli kylkien listoituksessa. Ekman, joka myös Fiskiksenä tunnetaan
Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. 5. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. 3. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. 1. 4. Voiko sika säkissä olla rikki. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. 2. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi.
AHDETT U AVO 44 AMERIKAN RAUTA 5/2019
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 45 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Savonlinnalaisen Olli-Pekka Kristianssonin tulenpunainen avo on paljon muutakin kuin pelkkää sporttista ulkonäköä. Vuosien jalostuksen tuloksena kiilamaisen konepeiton uumeniin on kotiutunut väkevästi ruuditettu pikkulohko, jonka hengitystä ruokkii Prochargerin remmiahdin. AHDETT U AVO CHEVROLET CAMARO RS CONVERTIBLE ’89
46 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chevrolet Camaro RS Convertible ’89. Avomallin linjat miellyttivät kovakattoista enemmän ja valmiiksi rempattu tekniikka, joka koostui GM Performance Partsin 350 cid pikkulohkosta ja TH700R4laatikosta, sinetöi päätöksen. Tällaisena voidaan syystäkin pitää myös Olli-Pekka Kristianssonin avo-Camaroa, mallia kun valmistettiin vuonna 1989 vain 3 245 kappaletta. Sivuja oviverhoilut sekä keskikonsoli ovat rakentajan omaa verhoilutyötä. Rempattu laatikko aiheutti lisää rinnanahdistusta kotimatkalla Helsingistä Savoon. Auton Suomeen saamiseen värvättiin kajaanilainen autojen välittäjä. Kerrataan hieman, kuinka juttumme sporttinen katuohjus päätyi nykyiselle omistajalleen. Muutaman vesiperän jälkeen OlliPekka otti ohjat omiin käsiin ja alkoi penkoa netin myyntipalstoja ilta toisensa jälkeen. Opa luonnehti jäljellä olleita lähes 300 kilometriä kotiin hieman äänekkäiksi, kun kontituksen yhteydessä pakoputkisto oli ruhjottu poikki heti koneen alapuolelta. Pitkälavaisen lavajenkin liikuttamisesta vastasi diesel-V8, joka vaihtui kertaalleen verskimpään ennen auton siirtymistä seuraavan omistajan huomaan. Opan kiinnostus kolmannen polven F-bodeihin heräsikin jo lapsuudessa, kun paikkakunnalla risteili ahkeraan targakattoinen Camaro paikallisen harrastajan ohjastamana. Targa-malleja selaillessa katse kiinnittyi juttumme Convertibleen, joka oli myynnissä Buffalossa, New Yorkissa. Targa-malleja selaillessa katse kiinnittyi juttumme Convertibleen, joka oli myynnissä Buffalossa, New Yorkissa. Ulkoasuun sointuvaa punaista saatiin lattiaan mallikohtaisella matolla. Sellupesureita valmistavan yrityksen palkkalistoilla työskentelevän Olli-Pekan jenkkiharrastus alkoi astetta karummalla ajopelillä, vuoden ’80 Chevy C10 pick-upilla. S aimaan sydämessä oleva Savonlinna on virkeä jenkkiautopaikkakunta, jonka kaduilla on vuosien saatossa nähty monia harvinaisempiakin amerikanrautoja. Camaron alkuperäinen vaaleanharmaa kangassisusta vaihtui Olli-Pekan toimesta mustaan keinonahkaverhoukseen. Lava-Letukasta saadut varat laitettiin sukanvarteen ja päälle Opa säästi vimmatusti lisää tuohta Camaron hankintaa varten. Laivauksen aikana koetut viivytykset aiheuttivat kuitenkin lievää sydämentykytystä, kun saapuminen koti-Suomeen vei lopulta useita kuukausia. Elettiin Milleniumin jälkeistä aikaa, vuotta 2005, kun mieleistä Camaroa alettiin hakea ajalle tyypillisesti lehteen laitetulla ostoilmoituksella. Alkuperäinen mittaristo korvattiin luotettavammalla Intellitronixin tuotteella, joka tuli alkuperäiseen mittarin kehykseen. Jenkkilän poikien puutteellisesti tekemät säädöt olivat liikaa TH700:lle, joka Mäntsälässä tunnisti enää 1ja 2-vaihteen
Jykevä voimalinja alkaa TCI:n 3000+ stall speedin 10-tuumaisesta Street Fighter -turbiinista. Venttiilien aukeamista hallitsevat rullakeinut ja LT4 Hot Cam -nokka, jota liikuttaa Edelbrockin tuplaketju. Kaikki tekniset muutokset ovat käsistään kätevän Opan omaa työtä. Holleyn portattuun Stealth Ram -imusarjaan ilma ohjataan BBK:n 58 mm tuplareikäläppärungon kautta, kun taas polttoaine suihkutetaan Siemens Decan 760cc suuttimilla Megasquirtin ohjaamana. Ahtimen sijainnin ohella erikoisuuksiin kuuluu hukkaportilla ja dump valvella ohjattu ahtopaine, mikä on pakokaasuahtimista tutumpi ratkaisu. Konehuoneesta löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia remmiahtimen ja omavalmisteisten kiinnikkeiden ohella. Camaron alkutaipaleet Suomessa kiteytyivät laatikon vaihtoon ja uuden pakoputkiston rakentamiseen, katsastuksen vaatimien töiden ohella. ”Näin moottorista tuli tasapainoisemman näköinen”, kuten Olli-Pekka itse asian ilmaisee. Kun pirulle antaa pikkusormen, vie se lopulta koko käden ja kuluneiden reilun 14 vuoden aikana Convertiblen tekniikka on kokenut melkoisen myllerryksen. Pakokaasujen poisto on hoidettu Hookerin Competition-peltisarjoilla, joista ne ohjataan omavalmisteiseen kolmen tuuman rosteriputkistoon. Tilaisuus tekee virittäjän. Vaihteisto on edelleen TH700, mutta vahvistettu Level 3+++ osilla ja peräisin Raution Ralen kisa-Camarosta. Alakerta on koottu luonnollisesti ARP:n pulteilla ja kansina ovat AFR:n 195 Street Eliminatorit. Keulalla ollut GM Performancen 350-pikkulohko oli kuitenkin virittämiseen tykästyneelle Opalle liian suuri houkutus. Riittävän hidastumisen Opa varmisti vaihtamalla eteen C6-Corveten levyjarrupaketin, takana menoa hillitsemässä ovat Iroc-Z Camaron levyt ja alumiinisatulat. Hukkaportilla ja dump valvella toteutettu ahtopaineen hallinta on säädettävissä laajasti ahtoilman viilentyessä mukavan kokoisen välijäähdyttimen läpi kulkiessaan. Putkisto on varustettu saman kokoisilla cutout-venttiileillä. Rakentajan omaa käsialaa olevalla toteutuksella ahtopaine saadaan nousemaan jo varsin matalilla kierroksilla, ja sitä voidaan hallita tarkasti kaikilla kierrosalueilla. Remmivetoinen Prochargerin valmistama P1SC1-ahdin kiinnittyy poikkeavasti koneen oikealle puolen omavalmisteisten kiinnikkeiden avulla. Ahtimen sijoittuminen nykyiselle paikalleen oli puhtaasti ulkonäkökysymys. Imusarja, samoin kuin ahdin ja monet muut nippelit on käsin kiillotettu. Haponkestävästä teräksestä valmistetut paisari ja pissapojansäiliö on niin ikään viimeistelty kiillottamalla. Vaihdettua osaa ja nippeliä on sellainen kirjo, että kerrottakoon niistä tärkeimmät tässä, loput löytyvät jutun lopussa olevasta infolootasta. Convertiblen alusta on muutettu vastaamaan kasvanutta tehon määrää ja boxattujen tukivarsien ohella alustaa on jämäköitetty polyuretanipuslin ja paksuin 1LE-mallin kallistuksenvakaajin sekä säädettävän rosteri-panhardtangon avulla. Kardaanina on uudemman LS1-Camaron alumiiniputki, josta voima kulkee GM:n 10-pulttisen, levylukolliseen perän kautta maapalloon. 47 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Parempaa vetopitoa on saatu kolmen tuuman tukivarsien siirtosarjalla. Kaarrejämäkkyyttä parantavat myös kahden tuuman madallusjouset ja Lakewoodin Street/Strip -iskarit joka nurkalla. Procharger-ahdettu pata rakentuu tarkkaan valikoiduista palikoista. Voima ahtimelle välittyy Opan omaa designia olevan hihnapyörästön kautta. Perusmoottori rakentuu edelleen samaan GM Performance Partsin lohkoon, jonka sisällä on ahdinkäyttöön soveltuvat 8,8:1-puristeiset männät
Ajomukavuutta on lisätty Sparcon sporttipenkeillä ja paksumpikehäisellä erikoisratilla. Siemens Deca 760cc -suuttimet ja Megasquirt-ohjaus sekä PLX-laajakaistalambda. Konepeiton motiivimaalaus on aikanaan tehty Amerikassa. Mukavaan kaupunkiräppäilyyn ja cruisailuun hyvin soveltuvaa avoa käsketään myös stripillä, jonne tehot saadaan hukkaportista ahtopainetta säätämällä nostettua katuliikenteen 300 hevosvoimasta aina reiluun 500 heppaan saakka. Modernisointi ulottuu Camaron sisälle saakka. Procharger P1SC1 -remmiahdin omavalmisteisin kiinnikkein ja hihnapyörästöin, mekaanisella kiristimellä ja 8 rib -hihnalla. 48 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chevrolet Camaro RS Convertible ’89. AFR 195 Street Eliminator kannet, Scorpion 1,6 alumiini rullakeinuilla ja Comp Cams CroMo -työntötangot sekä LT4 Hot Cam nokka-akseli Edelbrockin tuplaketjulla. Olli-Pekan käsittelyssä Camaron pohja on hiottu peltipuhtaaksi ulkoa ja sisältä ennen epoksimaalilla ja piellä käsittelyä. Kiihdytysvetoja varten Camaroon on olemassa myös Hoosierin DR2 Drag Radialit koossa 275/40 R17. Boksatut tukivarret, 3" takatukivarsien siirtosarja ja säädettävä rosterinen panhardtanko, 2" madallusjouset. Lakewood Street/strip -iskarit, edessä 70/30 takana 50/50. Jarrut ja alusta: Edessä Corvette C6:n levyjarrupaketti, takana Iroc-Z-levyt ja alumiinisatulat. Suunnitelmia riittää. Renkaat ja Vanteet: 20" Boyd Coddington custom-takobillettivanteet, kumit kadulla edessä Federal RS 225/35 R20 ja takana 255/30 R20. Tietoa auton toiminnasta tarjoilee näyttävä Intellitronixin digimittaristo pykälien löytyessä jämäkästi B&M:n Megashifterin välityksellä. Radalla takana 275/40 R17 Hoosier DR2 Drag Radial -slicksit. Aeromotive 340 Stealth -bensapumppu sekä 3" putkilla oleva 600 x 300 x 100 välijäähdytin. Sytytys GM HEI -jakaja ja MSD 6AL -boxi. Sisustan alkujaan harmaa verhoilu on uusittu lattiamattoa myöten päävärin vaihduttua mustaan. Paksuimmat 1LE-kallistuksenvakaajat, kaikki puslat alustassa Energy Suspension polyuretaaniset myös moottorin ja vaihteiston kumityynyt. Hukkaportilla toteutettu ahtopaineen säätö ja 50 mm dumpvalve. Katuajossa alla pyörivät Boyd Coddingtonin 20” billet-vanteet matalaprofiilikumein. Kiitokset: Perhe ja kaverit. Portattu Holley Stealth Ram -imusarja, BBK:n twin 58 mm -läppärungolla. Ainoastaan Camaron ulkoinen ilme on enää hankintahetken asussaan, mutta ei liene sekään kauaa, kun Opan tarinointia kuuntelee. Moottori: GM Performance Partsin 350 cid -lohko ja alakerta ARP-pulteilla, ahdinkäyttöön soveltuvat 8,8:1-puristeiset männät. Faktat Chevrolet Camaro RS Convertible ’89 Omistaja: Olli-Pekka Kristiansson, 40 • Paikka: Savonlinna. Hooker Competition -peltipakosarjat laavaräteillä ja 2x3" rosterinen alkuputkisto 3" sähköisellä cutoutilla ja 3" loppuputkisto Magnaflow’n vaimentimella. Pari vuotta mukavasti toiminut tekniikka ei suinkaan ole kehityksen päätepiste, vaan tulevasta kertoo Opan tallissa odottava 383 cid takobetonistroukkeri, jonka alakerta on vahvistettu girdlellä ja jonka sisältä löytyvät Steve Morrisin custom-nokka, DevilsOwn-metanoliruisku ja suorasytytysvehkeet vihjaavat, että Opan Camaron liikkeitä stripillä on syytä seurata mielenkiinnolla myös tulevaisuudessa. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4 level 3+++ Raution Ralen kiihdytys-Camarosta, 10-tuumainen TCI:n Streetfighter +3000 stall turbiini, LS1-Camaron alumiinikardaani, GM 10-pulttinen perä 3,73-välityksellä ja levylukolla
nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta LINNA CRUISING 9.–11.8.2019 K A N T OL A N T A P A H T U M A P U I S T O PUUSEPÄNKATU 9, 13110 HÄMEENLINNA LINNACRUISING.COM LIPUT ENNAKKOON TIKETTI.FI CRUISING SINCE 2003 Ku va : El ia s M et sä m aa /L oc al Cr ew LISÄTIEDOT OHJELMASTA JA ESIINTYJISTÄ Jokaisella autolla on tarina. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
Pastellinsä vyisin siivin 50 AMERIKAN RAUTA 5/2019
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Milla Ronimus 51 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Riihimäkeläisen Arto Jauhiaisen upea hardtop muistuttaa, millaisia karamelleja 50-luvun lopun siivekkäät olivat parhaimmillaan suoraan tehtaalta. Pastellinsä vyisin siivin CHRYSLER SARATOGA 2D HT ’59
Sen alkuperäinen 383 ”Golden Lion” -moottori ja Torqueflite-vaihteisto oli remontoitu, ja peltitöitäkin oli aloiteltu, mutta niiden tekeminen oli vielä kesken. Tämä Saratogahan on neljä tuumaa pidempi kuin samalla tekniikalla varustettu Windsor, vaikka onkin muuten muotoilultaan samannäköinen, ja taas tällä samalla pidemmällä keulalla varustettu New Yorker tuli aina tehtaalta isommalla 413-koneella.” Muskeleista siipiin. Näitä on tehty kaikkiaan joku 1600–1700 kappaletta, ja erikoisena varusteena tässä autossa on alkuperäinen isompi 52 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chrysler Saratoga 2 D HT ’59. ”V uonna 1984 se on tullut Oregonista Suomeen, ja se on jostain syystä seissyt parisen vuotta tullihäkissä, missä siitä on revitty kaikki ylellisyysvarusteet, kuten vakionopeussäädin pois. ”Semmoinen käsitys mulla on, että se olisi mennyt jonnekin Kouvolan suunnalle, mistä se on sittemmin kulkeutunut Poriin. Siellä se on ollut ainakin vuosituhannen taitteesta vuoteen 2010, jolloin sen osti lohjalainen Ari Virkkala.” Virkkalalle päätyessään hämmästyttävän räpeltämättömänä alkuperäisväriä myöten säilynyt auto oli keskeneräinen projekti. Maalaustyö oli tehty Virossa, sama maalari pitää kuulemma nykyisin Tukholmassa automaalaamoa”, Jauhiainen selittää. Sehän on ollut sitä Kekkoslovakian aikaa, että on pyritty saamaan veroja alemmas”, Arto Jauhiainen kertaa korviinsa kantautunutta tarinaa upeasta Saratogastaan. ”Auto on tullut tehtaalta Persian Pink -värisenä, mutta nykyinen väri on astetta alkuperäistä voimakkaamman sävyinen vaaleanpunainen. ”Tässä on ihan numbers matching -tekniikka edelleen paikallaan. Tuollainen RB lohkoinen 383 on aika harvinainen moottori, se on ollut tuotannossa vain pari vuotta. ”Ruosteiden korjauksen jälkeen Chrysler oli viety ruostesuojattavaksi ammattilaiselle. ”Olin kerran juttusilla autoon peltitöitä Lohjalla tehneen Jimin kanssa, ja niitä oli ollut aika paljon”, Artsi jatkaa
Sisustan alkuperäinen väritys oli ollut hieman kummallinen siniharmaa, mutta tällä kertaa väreiksi tulivat paremmin ulkokuoreen sopivat musta ja tummanruskea. Korjasin myös sisävalot ja alkuperäiset lämmityslaitteen alipainetoimiset säätimet. Katsoin kerran mielenkiinnosta, että mistä tuollainen ikkuna löytyy tarvittaessa, niin Jenkeistä löytyi – hintaan 6000 taalaa. ”Tuossa oli kojelaudan alla ylimääräisiä mittareita ja katkaisijoita, joten poistin ne ja kunnostin kaikki alkuperäiset mittarit ja kytkimet toimimaan. Auto on tullut tehtaalta Persian Pink -sävyisenä, mutta nykyinen väri on astetta alkuperäistä voimakkaamman sävyinen vaaleanpunainen. Ne tulivatkin itse asiassa auton mukana”, Artsi kertoo. ”Sky High” -takaikkuna. Iskarit oli jo uusittu, mutta alatukivarsissakaan ei ollut oikeastaan puslia enää ollenkaan. ”Itse tein heti tuohon alustan aivan kokonaan uudelleen, kaikki kuluva on pistetty uusiksi. Jauhiaiselle Saratoga tuli Nurmijärveltä, Vesa Elgiltä, elokuussa 2016. 53 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Täytyy vaan toivoa, ettei se koskaan mene rikki”, mies naurahtaa. Vaihdoin siihen myös rättien tilalle nuo leveillä valkosivuilla varustetut vyörenkaat, jotka paransivat ajettavuutta aika paljon. Sitten muskelit alkoivat kyllästyttää, ja myytyäni noiden Moparien jälkeen olleen Corveten pois, totesin tämän myynti-ilmoituksen nähdessäni, että en minä ole aikaisemmin tällaista siipiautoa omistanutkaan.” Vähän omaakin näköä. Tummennetulla yläreunalla varustettu takalasi on myös varsin kallis hankkia, jos sattuisi joskus rikkoutumaan... Saratogan sisustan edellinen omistaja verhoilutti Jarko Designilla aidolla nahalla. Puskurit oli kromautettu Suomessa jo aiemmin, itse kromauttelin pikkuosia, kuten takavalojen kehykset uudestaan Hämeenlinnassa.” Artsin Saratoga on varustettu lisävarusteena saatavilla olleella ”Sky High” -takaikkunalla, joka kaartuu selvästi perusmallista ylemmäs katolle. ”Mopareita olen harrastellut paljon, on ollut Chargeria, Challengeria ja Runneria
54 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Chrysler Saratoga 2 D HT ’59. Siipiautothan kuvattiin järjestään alkuperäisissä myyntiesitteissä alustaltaan selvästi matalampina, kuin ne oikeasti olivat, ja Artsin auto näyttää nykykorkeudessaan juuri niin linjakkaalta kuin esitekuvissa. Nytkin tulin sillä töihin. Maalasin sillä samalla myös nuo venttiilikopat, vaikka niiden ei kai oikeastaan kuuluisi olla tuon väriset. Muutamien fiksailujen jälkeen Artsi käytti Chryslerin museoajoneuvotarkastuksessa, minkä se läpäisikin hyväksytysti. Artsi on kunnostanut kaikki alkuperäiset mittarit ja katkaisijat toimimaan kuten pitääkin lämmityslaitteen säätimiä myöten. ”On sillä aika paljon ajeltu Viroa myöten, varmaan 5000 kesässä on kilsoja kertynyt. ”Mulla meni silloin pari vuotta sitten tästä pakosarja rikki, eikä sen hitsaus oikein kestänyt. Moottori oli tullessa maalattu kokonaan mustalla, joten maalasin ilmanputsarin alkuperäisellä Golden Lionin kullanvärillä. Paikallaan olleen kärjettömän jakajan vaihdoin alkuperäiseen, johon tuli sisään Pertronixin kärjetön sytytys. Ulkonäköäkin Artsi jalosti hiukan säätämällä etupään vääntösauvajousia alemmas. Ei minulla ole mikään harrasteauto näin pitkään ollutkaan.” Sisustan ruskealla ja mustalla nahalla toteutetun verhoilun on ommellut Jarko Design. Jarrut ovat olleet vähän murheenkryyni, mutta nyt SSBC alkoi tehdä 14-tuumaisille vanteille sopivaa levyjarrusarjaa, niin sellainen odottaa takakontissa asennusta”, Artsi selittää. ”Löysin eBaystä myös tähän tarkoitetut peltiset fender skirtit. Onneksi nuo isoimmat jutut oli tehty jo valmiiksi, tämänikäisissä Mopareissa on monta tosi kallista yksityiskohtaa. Polttoaineenkulutus on tosi vähäinen, ja tämä lähtee aina avaimesta käyntiin niin kuin uudemmat autot”, mies jatkaa tyytyväisenä ja toteaa: ”On tämä rauhallisempi harrastepeli ollut hyvä valinta. Tuon väliaikaisen vaihtovirtalaturin vaihdan vielä joskus alkuperäiseen myös, kunhan saan sen kunnostettua.” Ulkonäköäkin Artsi jalosti hiukan säätämällä etupään vääntösauvajousia alemmas ja asentamalla taka-akselille tuuman madalluspalat. Jenkeistä löytyi sikahintainen, mutta sitten muistin, että Lyytikäisen Tomppa oli tekemässä omaan autoonsa uutta konetta, ja niin vain löytyi lopulta ehjä pakosarja Riihimäeltä
55 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Teho: 325 hv. Chryslerin avain on harvinaisen tyylikkään näköinen. Faktat Chrysler Saratoga ’59 Omistaja: Arto Jauhiainen, 47 • Paikka: Riihimäki. Sisusta: Jarko Designin ruskealla ja mustalla nahalla verhoilema. Renkaat: American Classic 215/75 R14. Vanteet: 14" teräsvanteet alkuperäisin kapselein. Tällä hetkellä paikallaan on väliaikainen vaihtovirtalaturi, kun alkuperäinen odottaa kunnostusta. Jarrut: Vakiorummut joka kulmassa, tehostin. 383 ”Golden Lion” ei ole rakenteellisesti mitenkään eksoottinen, mutta sen luvattiin tuottavan vakiokunnossa muskelimaiset 325 hevosvoimaa. Voimansiirto: Torqueflite-automaatti, alkuperäinen perä. Moottori: 383 cid ”Golden Lion” V8. Alusta: Edessä säädetty vääntösauvoja alemmas, taka-akselilla 1" madalluspalat
Alkuperäistä parempi 56 AMERIKAN RAUTA 5/2019
PONTIAC TRANS AM ’78. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 57 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Jyväskyläläisen Tomi Toivasen Trans Am on väritykseltään jälkikäteen Banditiksi kloonattu, mutta liikkuu 2000-luvun Trans Amista lainatulla LS1tekniikallaan paljon sitä alkuperäistä ripeämmin. Smokey And The Bandit, tai kotimaisella kielellä Konna ja Koukku kuuluu niihin leffoihin, jotka tuskin ovat ainakaan 80-luvulla eläneiltä voineet jäädä katsomatta
Mielellään jo valmiiksi Special Edition -teippauksilla ja muilla yksityiskohdilla. Hakureissulle Hämeenlinnaan lähdettiin rohkeasti ilman traileria, eikä pikaisella tutkimisella paikan päällä mitään isompia puutteita tai vikoja havaittu, ja kotimatka sujuikin hyvin”. ”Keväällä 2016 autossa alkoi ilmetä aaltoilevaa täristystä ja sen selvittely osoittautuikin hieman enemmän aikaa ja työtä vieväksi. Soittimeksi vaihtui Pioneer Bluetoothilla ja muilla nykyajan ominaisuuksilla.” Sisustaa Tomi ehosti myös tilaamalla Westfixiltä uudet Trans Am -logoilla varustetut irtomatot. ”Edelliset vuodet tämä Trans Am oli ollut hyvin vähällä käytöllä noin 60-vuotiaan omistajan näön huonontumisen takia. Pikkuparannuksia ja tärinöitä. Seuraavaksi käytiin läpi moottorin 58 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Pontiac Trans Am ’78. ”Muutamia irto-osia maalattiin uusiksi ja teippauksia korjailtiin. Pari päivää meni epätietoisuudessa, missä auto oikein on ja ensimmäisen autonsa Jenkeistä juuri ostaneelle tuo sai jo kauhunhien otsalle. Kierrosluku-, lämpöja öljynpainemittarit eivät toimineet, joten ne elvyttelin kuntoon.” Parin ensimmäisen talven aikana Trans Amiin tehtiin myös jarruremonttia sekä uusittiin ja kunnostettiin pisteosia. ”Kiinnostuksen syy juuri vuosimallien ’77– 78 Trans Ameihin on melko perinteinen, eli Smokey and the Bandit -leffa, jota lapsena VHS:ltä katseltiin ahkerasti ja siitä muodostui se oma unelma-auto. Ovipahveja en halunnut teurastaa kaiuttimille, joten alkuperäiselle paikalle tuli Retrosoundin kahden puhekelan versio. ”T rans Amin löysin Craigslistiltä Nashvillestä maaliskuussa 2014 ja kesäkuussa auto saapui Suomeen”, Tomi Toivanen aloittaa Pontiacinsa tarinan. Audiopuolelle tehtiin pientä päivitystä, hattuhyllylle olivat jo jenkeissä vaihtuneet modernit kaiuttimet, mutta edessä oli kojelaudan keskellä vielä paikallaan alkuperäinen täysin hapantunut kaiutin. Tallikaudet ovat suurimmilta osin menneet ihan perushuoltojen, -kunnostuksien, osien uusimisen ja säätöjen parissa”, Toivanen jatkaa. Mielellään jo valmiiksi Special Edition -teippauksilla ja muilla yksityiskohdilla. Vanhoissa oli hyvin kuviota, mutta olivat seisonnasta johtuen kovettuneet ja pystyheittoa oli reilusti. Pientä viivästymistä vakavampaa ei kuitenkaan onneksi sattunut. Laiva, johon kontille oli paikka myyty, oli kuitenkin ylibuukattu ja auto jäi kyydistä. ”Kaupanteko ja rahtauksen järjestäminen hoitui Cambria Motorsin kautta. ”Auto oli uudesta asti ollut suotuisissa olosuhteissa Georgian ja Tennesseen osavaltioissa, eikä koritöihin ollut tarvetta. Heinäkuussa 2013 edelliselle vuoden 1999 Trans Amille löytyi käteisostaja ja ”Bandit” Trans Amin etsintä alkoi. ”Joka kesä on saanut ajaa ja joka talvi ropata, hyvä harrasteauto siis.” Rekisteröintikatsastukseen kesällä 2014 riitti lasinpesurin, äänimerkin, seisontajarrun, akun pidikkeen ja pakoputkiston korjaus. Kriteereinä olivat T-Top-katto, automaattilaatikko ja musta väri. ’78-mallisesta mustasta Trans Amista tulikin miehelle jo neljäs F-body, hänellä kun oli ollut ennen sitä ’99 Trans Amia jo ’94 Firebird Formula ja ’79 toisen sukupolven Trans Am. Kriteereinä olivat T-top katto, automaattilaatikko ja musta väri. Auto on ollut alun perin sininen sekä sisältä että ulkoa, mutta se oli kokenut jo Amerikan aikoina ”Banditkloonauksen”, eli saanut musta/kulta värityksen, tarrasarjan ja muut leffan autosta tutut yksityiskohdat. ”Putkisto oli hapertunut useammasta kohtaa ja tilalle vaihdettiin siinä vaiheessa Magnaflown cat-back -malli. Ensin käytiin läpi renkaiden tasapainotukset ja lopulta laitettiin koko kierros uusiksi. Hyväkuntoiset alkuperäiset Special Editionit olivat kuitenkin jo tuolloin karanneet hinnoiltaan budjetin ulkopuolelle”, Tomi jatkaa. Alkuaan sininen sisustakin oli verhoiltu uudelleen ja sen väri oli vaihdettu Camel Taniiin.” Klooni sopi budjettiin alkuperäistä Banditväristä autoa paremmin, joten kaupat tehtiin, ja alkoi Trans Amin pitkä matka kohti pohjolaa
Koneessa oli kuultavissa myös säksätystä, joka kuulosti kuluneelta nokka-akselilta, tämän varmistinkin vilkaisemalla nostajalaaksoon. Pyörien laakerit tarkastettiin ja taakse vaihdettiin uudet. Tekniikan löysin sitten eBaystä Trans Am Creations -nimiseltä firmalta, ja se on lähtöisin ’01 Trans Amista.” Vastuun LS-swapin toteuttamisesta sai Janne’s Garage, jolla niistä lieneekin eniten kokemusta koko maassa. Syyllisen epäily alkoi rajautua TH350-vaihteistoon, vaikka sen toiminta muutoin vaikuttikin olevan kunnossa. Sytytyksen osia uusittiin myös”, Tomi listaa vianhaun yhteydessä läpi käytyjä kohteita. Autossa ollut moottori oli 180-hevosvoimainen versio, eikä edes auton alkuperäinen, vaan vuotta vanhemmasta Grand Prixistä, joten päätös tekniikanvaihdosta oli helpompi tehdä. 400-koneen voimavarat alkoivat tuntua muutenkin turhan vaatimattomilta, joten myös voimaa piti samalla saada lisää. ”Merkittävää apua näistä toimenpiteistä ei tärinään ollut, mutta noiden kuntoon laittamiset olivat ajankohtaisia muutenkin. ”Visio LS-tekniikalla varustetusta Bandit Trans Amista oli jo ennen auton hankintaa. Camel Tan -värinen sisustus onkin aika aistikkaan näköinen mustan ulkokuoren parina. Syksyllä 2017 mietoja tärinäoireita taas ilmaantui ja alkoi tulla epäilys moottorin epätasapainosta, joka vatkaa turbiinin massan voimistamana laatikkoa hajalle.” 2000-lukuisen Trans Amin sydän. Auto oli tehtaan jäljiltä sininen niin päältä kuin sisältäkin, mutta väritys oli vaihtunut nykyiseen jo Amerikan mantereella. Jos auto olisi ollut varustettu W72-koodin 220 hepan versiolla niin olisi ehkä pitänyt miettiä enemmän alkuperäisen säilyttämistä”, hän selittää. Tomi oli jo pidempään seuraillut Gen3-tekniikkaswappeja ja oli selvää, että tekniikaksi piti löytää joko LS1 tai Vortecina tunnettu LSsukuinen truck-moottori. Olisikin voinut 59 AMERIKAN RAUTA 5/2019. ja vaihteiston tukikumit, kardaani tasapainotettiin ja ristikot uusittiin. Joka tapauksessa oltiin tilanteessa, jossa sekä kone että laatikko tarvitsisi täydellisen läpikäynnin. Irroitin laatikosta turbiinin ja sen kaulassa sekä sisäänmenoakselilla oli selkeät kulumajäljet. ”Nyt aiheeseen tutustuttiin tarkemmin virtuaaliharrastuksen merkeissä ja parhaalta ratkaisulta tuntui hankkia LS1-kone ja 4L60Elaatikko Jenkeistä. 4,8ja 5,3-litraiset trucktekniikat olisivat olleet selvästi halvempia, mutta olisivat vaatineet enemmän työtä sovituksessa. Laatikko lähti tarkempiin tutkimuksiin ja remontoitavaksi Powermaticille loppusyksyllä 2016 ja ongelmasta päästiin eroon, mutta vain syksyyn 2017 asti. Sisällä mikään ei viittaa siihen, että tekniikka olisi vaihtunut. Lopullinen päätös tekniikan päivittämisestä syntyi tärinäoireiden paluun myötä. Oli siis hyvä aika tehdä se, mitä Tomi oli jo pidempään suunnitellut – vaihtaa koko tekniikka tuoreemman tyyppiseen. T/A-6.6 viittaa Pontiacin omaan 400-kuutiotuumaiseen voimanlähteeseen, mutta pellin alta löytyykin nykyään tuoreempi monimerkki-LS1
Lopputulokseen Tomi on ollut hyvin tyytyväinen, pieniruokainen moottori kun liikuttaa autoa aivan eri tahtiin kuin alkuperäinen. Tekniikan vaihtoon olisi kyllä voinut alkaa jo aikaisemmin eikä tuhlata aikaa ja rahaa vanhan korjailuun ja vikojen selvittelyyn”, Toivanen toteaa jälkiviisaasti. Vanteet: Alkuperäiset 15" snowflaket. Käytetty orkkisshifteri löytyi onneksi nopeasti F-Body Finlandin kautta ja ajot jatkuivat. Lasien säätöjen kanssa olen pari kertaa hermot menettänyt, kun eivät tunnu ikinä täydellisesti istuvan. Faktat Pontiac Trans Am ’78 • Omistaja: Tomi Toivanen, 36 • Paikka: Jyväskylä. Alkuperäinen shifteri saatiin toimimaan uuden nelipykäläisen automaatin kanssa Shiftworksin conversion kitin avulla. Kiitos: Perheelle ja tyttöystävä Miralle tsempeistä, ymmärryksestä ja tukemisesta harrastuksessa sekä F-Body Club of Finlandin porukalle vertaistuesta. Jarrut: Vakiot. 60 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Pontiac Trans Am ’78. Kori: Väri ja tarroitus vaihdettu sinisestä Special Editionin musta/kultaan. LS1-koneisissa F-bodyissa tehot olivat hieman alakanttiin ilmoitettu, että ero Corveten LS1-malleihin säilyisi, mutta 0–60 mph taittuu nykyisellään noin viiteen sekuntiin.” Modernia käyttömukavuutta. Renkaat: General Grabber HP, edessä 235/60 R15 ja takana 255/60 R15. Janne valmisti moottorin päälle myös custom-ilmanottoboksin, jonka avulla alkuperäisestä shaker scoopista saatiin toimiva LS-tekniikankin kanssa. Moottori: 5.7 LS1 V8, Janne’s Garagen custom shaker-ilmanotto, Magnaflow’n rosteriputkisto. ”Viime talvena 2018–2019 asensin autoon Powertraxin no-slip-lukon välittämään tekniikan vaihdon myötä kasvaneita voimavaroja tiehen, sillä alkuperäinen Safe-T-Track -lukkoperä oli jossakin vaiheessa vaihtunut lukottomaan. Sisusta: Väri vaihdettu sinisestä Camel Taniin ja Special Editionin kultaisiin yksityiskohtiin. Muita uusimisen kohteita olivat uudet Camel Tan -väriset turvavyöt kauhtuneiden mustien tilalle sekä iskarit eteen ja uusi jäähdytin vanhan kuparisen tihkuttelevan paikalle. Samalla rakennetta jäykistettiin apurunkojen yhdistäjillä. ”Moottorin ja laatikon välistä tiputteli öljyä, se osoittautui tulevan kampiakselin takastefasta ja kopasta, jotka laittelin kuntoon viime talvena. Ikkunoihin uusin regulaattorit ja rullat. ”Dakota Digital ECD-100 -boksi tuli pyörittämään alkuperäistä nopeusmittaria, kierroslukumittarin/kellon vaihdoin uuteen. Ajokausi 2019 saatiin kunnolla käyntiin ajamalla Tampereen Hot Rod & Rock Show’hun, jossa auto oli näytillä F-body Club of Finlandin osastolla. kuvitella kyseessä olevan varsin nopean rutiinihomman, mutta tekniikanvaihdon yhteydessä vastaan tulikin yllätys – lattiapellit oli kiinnitetty pulttaamalla ja kitattu yli, joten ne piti tehdä kunnolla uudestaan. Ainakin sisusta tarvitsee vielä kunnostusta kojelaudan osalta, uuden ratin, keskinkonsolin kannen ja kickpaneeleiden maalauksen. Uusin myös T-Topien tiivisteitä ja vaihdoin vaihdelaatikon vaijerin säädettävään Shift Worksin tekeleeseen”, Tomi selittää. ”Seuraaville tallikausillekin hommaa varmasti aina ilmaantuu, vaikka mitään suurempia kokonaisuuksia ei tällä hetkellä suunnitelmissa olekaan. Ajot uuden tekniikan kanssa kesällä 2018 alkoivat vähän synkissä merkeissä, kun vesipumppu osoittautui vuotavaksi, ja yksi hihnan ohjainrulla piti ulinaa. Alusta: Muuten vakio Trans Am, apurungot yhdistetty. Tomi antoikin Jannen hoitaa lattioiden hitsauksen samalla, mikä taas ymmärrettävästi johti siihen, että tekniikkaswappi venyi melkoisesti. ”Swapin myötä myös omamassa tippui 100 kiloa. Konehuonetta voisi viimeistellä myös, mutta kyllä tuo originaali olemus yhdistettynä rivakampaan suorituskykyyn ja käyttömukavuuteen miellyttää.” Janne valmisti moottorin päälle myös custom-ilmanottoboksin, jonka avulla shaker scoopista saatiin toimiva LS-tekniikankin kanssa. Näiden uusimisen jälkeen shifteri katkesi juurestaan. Voimansiirto: 4L60Eautomaatti, 10-bolt perä 3.08:1 välityksellä ja Powertraxin No-Slip -lukolla. Tämä oli vieläpä ”factory ratchet” mallia eli tehtaan räikkäshifteri, pieni kiva lisäominaisuus”, hän jatkaa
Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Uusi osoite! Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo 1. Valitse nupit Avoinna ark. Valitse soitin 2. Valitse etupaneli 3. +1 561 632-5153 Email benzboy@benzboy.com WWW.BENZBOY.COM KONTTIKULJETUKSET, LENTORAHDIT YM. ILMAN VÄLIKÄSIÄ SUORAAN USA:STA Amerikan autot, 4x4 Pick-upit, Moottoripyörät, Varaosat, Tuning, Erikoisvanteet, Ebay. Osta suoraan ilman välikäsiä! Tilaustyönä etsimme juuri sinulle sopivan yksilön.. Tervetuloa! Vakioputkistot Virtaavat viritysputkistot Peltisarjat Taivutukset mallin mukaan Mainitse tilatessa Amerikan Rauta ja saat 10 % alennuksen putkistosta! ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! Sell, Trade and Buy Old Stuff www.oldstuff.fi AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 9–17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Seija ja Tapani Iivanainen Puh. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Maankiertäjä 62 AMERIKAN RAUTA 5/2019
HARLEY-DAVIDSON SOFTAIL ’87. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 63 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Elämänmakuinen pyörä on ollut hänen uskollinen ratsunsa vuodesta 2007. Karkkilalaisen Irene Lahden Softail ei ehkä koreile kiiltävimmillä kromiosilla, mutta kun vertaillaan mittariin kerrytettyjä maileja, jää aika moni muu taakse
Sporan lähdettyä uudelle omistajalleen Irenelle tuli kiire hankkia uusi pyörä itselleen seuraavaksi kesäksi. Loppujen lopuksi pyörälle ei tarvinnut tehdä kovinkaan suuria runkomuutoksia, sillä sitä saatiin pudotettua alemmaksi muilla keinoilla. Keulakulmaa oli nitkautettu hiukan jo valmiiksi, minkä lisäksi kokoonpanoa täydennettiin säädettävillä T-kappaleilla. Sopivaksi mitoitettu. 64 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Harley-Davidson Softail ’87. Keulaputket jätettiin edelleen vakiomittaisiksi. Kun pyörälle tehtiin viime talvena täydellinen koneremontti, sai Tikru puolestaan konepesun. Aiemmin Irenellä oli Sportster 883, joka meni hiukan yllättäen kaupaksi, vaikkei ollut varsinaisesti edes myynnissä. Mutkiin ei kannata ajaa kovin kovaa, etteivät enskakoppa ja jalkatapit raavi maata. Takaswingi katkaistiin alhaalta poikki ja siihen hitsattiin pala väliin, mikä käänsi swingiä alkuperäistä ylemmäksi. Puutetta löytyi paikkaamaan Karjaalla myynnissä ollut pääpiirteiltään vakiokuntoinen Softail, joka vaihdettiin Irenen miehen, Juhan pickupiin. ”T ätä pyörää ei pitänyt alun alkaen edes tulla minulle”, Irene alustaa tapahtumaketjua, jonka myötä hän kuitenkin päätyi sen omistajaksi. Hän jeesasi niissä ja teki hienoa jälkeä”, Juha huomauttaa väliin. Minä kun en ole kauhean pitkä, niin Sporan kanssakin tasapainoilu oli ollut välillä hiukan hankalaa. Painopiste oli minulle ihan väärässä paikassa. Totesin, että pyörän pitää olla sellainen, että minulla ylettyy jalat hyvin maahan ja on turvallinen olo sen kanssa. Jälkimmäisenä mainittuja siirrettiin jonkin verran taaksepäin, jotta mittasuhteista saatiin Irenelle sopivat. ”Hitsauksista ja metallitöistä täytyy kiittää Tomppaa Espoon Kalajärveltä. ”Juha ehdotti aluksi, että voisin ajaa pyörällä sellaisenaan, mutta itse olin asiasta eri mieltä. Tikru on matkannut Irenen kyydissä alusta saakka. Tässä on enemmän painoa, minkä lisäksi se oli minulle aivan liian korkea. Totesin, että pyörän pitää olla sellainen, että minulla ylettyy jalat hyvin maahan ja on turvallinen olo sen kanssa”, Irene kertaa rakentelun lähtökohtia. Tarjottu hinta oli kuitenkin niin kohdallaan, ettei kauppoja voinut jättää tekemättä. Pyörän painopistettä saatiin tiputettua huomattavasti alemmaksi, mikä teki siitä helpomman hallittavan, mutta ajaessa täytyy muistaa, että myös maavara pieneni melkoisesti
Kevät oli jo pitkällä ja nurmikko alkoi vihertää, kun viimeisiä pultteja kierrettiin kiinni, mutta lopulta pyörä valmistui kuin valmistuikin Irenelle kesäksi ajoon. Myös satula valmistettiin omin avuin ja tankki vaihdettiin Sportsterin tankkiin. Met vel del et, quat adit euguer sequat. ”Aluksi pyörä oli 21-tuumaisella kapealla eturenkaalla, mutta kun minä tykkään tuollaisista puttepyöristä, niin päätin, että kyllä siihen 16-tuumainen AVON Speedmaster tulee ja ilman etulokaria. Siinä tyhjenee pää kaikesta muusta”, Irene päättää kiteyttäen ajofiiliksensä itselleen mitoitetun pyörän ohjaimissa. Perinteet velvoittavat”, hän jatkaa. Välillä matkoilla sattuu ja tapahtuu, niin Irenenkin tapauksessa. Pyörähän seisoi meillä viitisen vuotta kotona olohuoneessa ja ruuvailin siihen silloin tällöin osia kiinni aina, kun niitä sattui löytymään. Toimivaan tekniikkaan ei koskettu tässä vaiheessa uutta pakoputkea lukuun ottamatta, mutta lähes kaikki muu menikin uusiksi. Ehdin väistää juuri ja juuri siten, että eturengas hipaisi hänen kypäräänsä. Vuodesta 2007 matkamittariin on kertynyt noin 70 000 kilometriä. Ajoimme letkassa, Irkku ihan keskellä kaistaa, kun yhtäkkiä vaihtui punaiset valot. Rytäkästä selvittiin lopulta jarrukahvan vaihtamisella”, Juha muistelee kauhunsekaista tilannetta. Tilaa kuvatekstille. Näin se toimii eräänlaisena jatkumona Irenen edelliseen pyörään ja onhan se kiva kuunnella, kun ihmiset ihmettelevät, että onpa Sporasta saatu kivannäköinen”, Juha naurahtaa. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Pyörällä on ajettu monia ikimuistoisia ja varsin pitkiäkin reissuja. Remontti tuli hoidettua yhdennellätoista hetkellä, sillä kaikki koneen sisuskalut olivat koneenrakentajan mukaan ihan loppuun ajetut. Viime talven aikana pyörään tehtiin täydellinen koneremontti, josta pariskunta lähettää kiitokset Aralle Tammisaareen. Facip enit volortion. Satula on omavalmiste ja tankki peräisin Sportsterista. ”Mutta tämä Softail on kuitenkin ihan mun lempparipyörä. Softailin lisäksi Irenellä on ’53 Panhead, joka pääsee työn alle seuraavaksi. Pyörällä on koettu läheltä piti -tilanne peuran kanssa ja on sillä otettu ei-toivottua kontaktia asfalttiinkin. Osa porukasta meni vanhoilla vihreillä, mutta Irkku päätti pysähtyä. Sillä ajaminen on täydellisen rentouttavaa. Takalokasuoja tehtiin itse ja asennettiin swingiin kiinteästi. Pienistä yksityiskohdista voi päätellä, että pyörän omistaja edustaa kauniimpaa sukupuolta. ”Kun sen kanssa lähdettiin liikkeelle, oli vain pelkkä runko. Kesäaikaan hän käyttää pyöräänsä aktiivisesti myös jokapäiväisiin työmatkoihin, joita kertyy 120 kilometriä päivässä. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Tulin itse takana ja näin kuinka Irkulta lähti pyörä jarruttaessa alta. 70 000 kilometriä. Kovin pitkälle sillä ei olisi enää päässyt. ”Päätimme jättää sen tahallaan siten, että siinä lukee edelleen ”Sportster Five Speed”. Siinä vaiheessa, kun lattialla rupesi pyörimään moottoria ja vaihdelaatikkoa, siirsimme sen tallille loppukasausta varten”, Juha tarinoi. Harley-Davidson Super Rallyssa sillä on vierailtu Liettuassa ja Saksassa, minkä lisäksi Irene on ohjastanut sen Ruotsin ja Tanskan halki puhumattakaan monista kotimaan matkoista aina Rovaniemen Poronpurijaisiin saakka. Kuinka ollakaan, keskelle ajokaistaa oli valunut valoissa seisseistä autoista öljyä ja se oli todella liukas. Jossain vaiheessa se puretaan vielä nippeleiksi, maalataan ja rakennetaan uusiksi alkuperäiseen tyyliin. 65 AMERIKAN RAUTA 5/2019. ”Kerran olimme reissussa Köpiksen keskustassa ja vettä satoi aika raikkaasti. Parina kesänä sillä on ajettu kokeiluluontoisesti pitäen silmällä, että kaikki toimii, kuten pitää
VLV2018 18.–21.4. Tänä vuonna siellä laskettiin varovaisten arvioiden mukaan olleen vierailijoita yli kolmestakymmenestä eri maasta. Yksi kenties häiritsevimmistä tekijöistä on kaupallisuus, joka korostuu vuosi vuodelta vahvemmin. kerran. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jonna Janhunen T om Ingramin perustama The Orleans Hotellille sijoittuva Viva Las Vegas Rockabilly Weekend on Vegasin pisimpään yhtäjaksoisesti järjestetty musiikkitapahtuma. Pelkästään bändejä oli viidestätoista eri maasta. Naimisiinkin siellä saattoi mennä asiaankuuluvin menoin, oltiinhan Vegasissa. Viime vuonna Wilhelmina Af Fera sijoittautui kilpailun ensimmäiseksi perintöprinsessaksi ja tänä vuonna mukana ollut Florrie Von Cloudberry palkittiin kilpailun parhaana pukeutujana. Maailman suurin rockabilly-tapahtuma järjestettiin autonäyttelyineen ja muine oheisohjelmineen jo 22. Tämä yhdistettynä Vegasin jo valmiiksi ylitsepursuavan ruotsinlaivamaiseen olemukseen tekee tunnelmasta varsin keinotekoisen. Kaikkiaan esiintyviä kokoonpanoja oli buukattu tapahtumaan noin sata, joiden lisäksi yleisöä viihdytti kahdenkymmenen tiskijukan patteristo. Sisäänpääsyvaatimuksiin kuului, että autojen piti olla valmistettu ennen vuotta 1965 ja niiden piti edustaa rakentelutyyliltään aikakaudelleen tyypillistä linjaa. Sen maailmanlaajuisesta suosiosta kertoo se, että tapahtuma oli loppuunmyyty jo kymmenettä vuotta peräkkäin. Oheisohjelmasta mainittakoon kolmipäiväiset allasbileet omine esiintyjineen ja uimapukukilpailuineen, tatuointi-lounge, keilaustapahtuma, tanssikoulu ja -kilpailu, burlesqueja muotinäytökset, vintage-parturi sekä Guitar Geek -festivaali. Toinen vuodesta toiseen huomiota herättävimmistä oheistapahtumista on Viva Las Vegas Pin-Up Contest, jossa suomalaiset kaunokaiset ovat pärjänneet viime vuosina varsin hyvin. Sen sijaan turistikrääsää ja uustuotantoa oli tarjolla kaikissa eri muodoissaan. Suurin yksittäinen oheistapahtuma oli kuitenkin autonäyttely, jossa esiintyivät tänä vuonna muun muassa Jerry Lee Lewis, Duane Eddy sekä Hot Rod Lincoln alkuperäiskokoonpanoineen. Kun tapahtuma kasvaa niin suureksi kuin VLV on kasvanut, on sillä väkisinkin myös kääntöpuolensa. Ja sitä rockabillya, sitä tulee sitten neljä päivää joka tuutista jatkuvalla syötöllä, halusit tai et. Tänä vuonna autoja kerääntyi paikalle kolmipäiväisen näyttelyn aikana yhteensä noin 800 kappaletta. Viva Las Vegas Viva Las Vegas 66 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Noin 150 myyjän kattauksesta löytyi vain muutama käsityöläinen ja kourallinen aidosti vintagea myyviä yrityksiä
Ei lisättävää. Harvemmin nähty surffifarmari – ’60 Studebaker Lark VIII Deluxe Station Wagon. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Tämä DeSoto Firedome toi mieleen ICON-pajan rakentamat Derelicts-sarjan autot, joissa patinakuoriin on kätketty moderni moottori, voimansiirto ja alusta. Tai Amerikassahan keinotekoisesta patinasta käytetään termiä ”fauxtina”. Toisenlainen ”surffifarmari” tämäkin C-Cabin ja woodyn kotikutoinen yhdistelmä. Vaaleankeltainen väri yhdistettynä punaisiin kapseleihin ja leveisiin valkosivuihin pukee mainiosti klassista ’36 avo-Fordia. Totuus jäi kuitenkin tällä kertaa pimentoon. Ei ehkä juuri se väriyhdistelmä, jonka ensimmäisenä valitsisin Mercury Montclairin pintaan, mutta toimii, erityisesti Vegasin ilta-auringon alla. Chopped, shaved, frenched… melkeinpä siihen voi laittaa koko listan. Gasserit pysäyttävät aina! ”Gangreen”niminen ’49 Chevy Coupe 327-pumppukoneella oli autenttinen näky. Bomb-henkisen lowrider-varustelun lisäksi se on saanut myös feikkipatinakäsittelyn. Kuinka monta perinteistä kustomkikkaa löydät tästä GMC-pikkiksestä. Tämä Pontiac Silver Streak on kokenut kahden suositun rakentelutyylin yhdistämisen. Jostain syystä nuo ICONin autot ovat useimmiten väreiltään juuri vihreitä ja vannevalintakin täsmäisi. ’60 Chevy reilulla madalluksella, hillityllä scallop-maalauksella ja puhtaanvaalealla katolla sekä sisustalla. Tehoa riittänee kuitenkin tarpeeksi parin laudan kuljettamiseen
Tällä askeettisella lättäpää-aakkosella voisi osallistua vaikka The Race of Gentlemen -kisoihin, jotka ovat niin ikään nousseet viime vuosina huippusuosituiksi. 68 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Viva Las Vegas. Tässä GMC:ssä oli veikeitä piirteitä aina Artillery-vanteista aukeavaan tuulilasiin. Liekö kyseessä uusi muotisuuntaus, vai oliko autot vain tuotu esille keskeneräisinä, jotta voitiin esitellä niiden peltitöiden tasoa. Kliini toteutus toimii hienosti! Tänä vuonna paikalla oli silmiinpistävän suuri määrä kirkkaalla peltipinnalla olleita autoja. Vegasista löytyy uskallusta vähän rohkeampiinkin maalausteemoihin. Miss VLV #22:ksi kruunattiin Miss Shell Bell, ensimmäiseksi perintöprinsessaksi Brittany Calavera ja toiseksi perintöprinsessaksi Miss Lady Lace. Shoebox Ford on speedsterinä niitä ajoneuvoja, joihin ei turhan usein törmää. Patina ei todellakaan ole pois muodista, vaan tullut jäädäkseen, mikäli Vegasia on uskominen. Pin-Up-kilpailun palkitut. Itse kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja kyllä tällaisia kitittömiä työsuorituksia kelpaakin esitellä. Parhaasta asusta palkittiin suomalainen Florrie Von Cloudberry, parhaasta kampauksesta Miss Confetti ja parhaasta meikistä Dafna Bar-El. No bondo! Käsityöläiset ja oikeasti vanhaa tavaraa myyvät yritykset ovat jääneet tapahtumassa kaupallisuuden jalkoihin, mutta jotain mielenkiintoistakin joukosta löytyi, kuten nämä ilmeikkäät valuhartsista valmistetut vaihdekepinnupit, jotka voi itse maalata mieleisikseen. Pari muuta esimerkkiä peltipuhtaina esitellyistä kustomeista varsin rankoilla korimuutoksilla, ’54 Chevrolet ja ’39 Lincoln Zephyr
69 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Hardknocks CC:n Nevadan jaostolta löytyy asiallista kalustoa aina perheen pienimpiä myöten. Milloinhan Suomeen saataisiin ensimmäinen Metro Step Van. Tässä neliovisessa ’56 Buick-farmarissa oli juuri sellainen. Nähtävää riitti sielläkin. Törmäsin eräässä amerikkalaisessa julkaisussa hiljattain termiin ”show quality patina”. Eipä ole ennen tullut vastaan Chevrolet Apachea gasserina, vaan nyt on nähty sekin. Näyttelyssä juomaa edustettiin tyyliin sopivan vaunun kera. Deadhead-rommi on tunnettu pulloistaan, jotka muistuttavat eksoottisten kansojen heimorituaaleissa käyttämiä kutistettuja päitä. Henkilökohtaisesti en panisi lainkaan pahitteeksi, vaikka se olisi tähän tyyliin ilmajousitettu. Tällä ’50 Mercurylla ei jäänyt huomiotta edes Viva Las Vegasin autonäyttelyssä, jossa vieraili tänä vuonna kaikkiaan reilut 800 ajoneuvoa kolmen päivän aikana. Tässä poseeraavan kohtalokkaan näköisen neidon henkilöllisyys jäi epäselväksi, mutta hänen kalustonsa oli varsin mielenkiintoista verkkosukkahousuihin puetusta mallinuken jalasta tehdyllä vaihdekepillä varustetusta Studebaker speedsteristä hämähäkinseittimaskiseen rodiin. Jos autonäyttelyssä alkoi askel painaa ja suuta kuivaa, voi siirtyä pool partyn puolelle
Autoja oli esillä ennätysmäärä, 110 kapaletta, joiden joukosta löytyi myös sopivassa määrin oululaista sekä suomalaista jenkkiautohistoriaa. Luulajalainen Jan Nilsson teki saman tempun kuin viime vuonna, hän nimittäin sai kotiin viemisiksi kaikki kolme palkintoa 50-lukulaisten luokassa. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Useista esillä olleista nostalgia-autoista palkittiin parhaana Jarmo Vilenin mirramaalattu Mustang vuodelta 1968, joka tunnetaan myös lempinimellä ”Frank”. Ykköspalkinto meni vuoden 1953 Cadillac Eldorado Convertiblelle ja kakkospalkinto puolestaan miehen Ford Edsel Convertiblelle, joka on vuosimallia 1958. Oulun American Car Club oli saanut hankittua äitienpäiväviikonloppuna Ouluhallissa järjestettyyn 40-vuotisjuhlanäyttelyyn todella kovatasoisen kattauksen erilaisia näyttelyautoja sekä -moottoripyöriä. Esillä oli perinteiseen tapaan huippukalustoa myös Ruotsista sekä Norjasta. OULU American Car Show 70 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Oulussa ensiesiintymisen Suomen näyttelyissä tekivät kotimaisesta kalustosta Juha Pykälisen Plymouth Superbird ja Aulis Hämeenkorven Ford B17 Bomber Roadster -rodi, jotka kumpikin saivat kotiinviemisiksi luokkiensa ykköspalkinnot. Yleisöä tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana melkein 6 500. OULU, 11.–12.5
71 AMERIKAN RAUTA 5/2019. American Car Show Simo Riikonen kävi Oulussa 80-luvn alkupuolella maalaamassa Veikko Leinosen Pontiacin konepeltiin kotkan sekä Trans Am -tekstit. Veikon Trans Am oli esillä myös Oulun ensimmäisessä näyttelyssä vuonna 1980. Tämä maitovalasta muistuttava tyylikäs kustom-Plymouth on Veli-Matti Backmannin uusin luomus. Harvemmin tulee nähtyä ’59 Cadillac Eldorado Biarritziä tämän värisenä. Harvoin, jos koskaan, näkee näin hienosti entisöityä vuoden 1984 Chevrolet Silveradoa. 40-luvun luokassa ykköspalkinnon sai Mika Kuivalaisen ’40 Ford De Luxe Coupe. Myös auton rättikatto oli samaa sävyä. Lapualainen Heath Garage osallistui näyttelyyn kahden Rodin voimin. Juuri ennen näyttelyä valmistunut kustom-Mercury saapui näyttelyyn Haaparannasta. Taustalla näkyvä ”Psycho Express” sijoittui Hot Rod -luokassa kolmanneksi. Kälviäläisen Ilkka Toivasen joka puolelta kunnostettu lavaauto palkittiin Truck & Van -luokan kakkospalkinnolla. Pro Touring & Performance -luokan kolmas oli Gustav Strömbäck ’69 Pontiac Firebirdillä. Oulussa on vuosien saatossa saatu ihastella useasti ruotsalaisen Kåre Mogemarkin hienosti entisöimiä 50-luvun autoja. Tänä vuonna mies toikin näyttelyyn kaikkien yllätykseksi candypunaisen ’70 avoChevellen, joka myös ansaitusti palkittiin 70-luvun luokassa. Auton omistaa ja on myös rakentanut Custom Bros Garagen Harri Lauri. Oululainen Jouni Pirkonen esitteli näyttelyssä uusimman luomuksensa, joka on vuoden 1959 Buick Invicta
Best Chopper -palkinto meni kokkolalaisen Markku Väli-Harjun Harley-Davidson Softailille vuodelta 1989. Leo Nykvistin Chevy Van oli ensimmäistä kertaa esillä Oulun näyttelyssä vuonna 1982. Etualalla olevan 426 Hemillä varustetun Plymouth Roadrunnerin Pentti hankki juuri ennen näyttelyä Ruotsista, taustalla näkyvä Classic Muscle Cars -luokassa palkittu Mustang Mach 1 on ollut miehen tallissa jo pidempään. Rezin loistavalla tyylitajulla toteutettu Harley-Davidson Shovelhead Chopper oli arvosteluraadin valinta Best Bike In Show -palkinnon saajaksi. Aidon Indy Pace Car Edition -mallin somistus mukaili Indy-ajoja ja saattoipa näyttelyssä nähdä itse ”Jim Rathmanninkin”, joka oli vuonna 1973 Cadillacin Pace Car -kuljettajana Indy 500 -kilpailussa. Auton omistava kokkolalainen Anne-Mari Granvik saikin kotiin viemisiksi Kustom-luokan kolmospalkinnon. Harvakseltaan on Oulun näyttelyssä ollut esillä rekkoja, mutta tälle vuodelle näytille oli saatu Vesa Kivimäen Kenworth, jonka muutokset on toteuttanut Silicone Expressin Jussi Löppönen. Jo vuonna 1996 Amerikassa tähän asuun valmistunut ’55 Chrysler Windsor kustom on edelleen loistavassa kunnossa. Oululaisen Jari Hopian Harley-Davidson Street Glide Baggerin muutoksista ja rakentelusta vastaa Marko Salmi Torniosta. Näyttelyn erikoisin somistus löytyi Mika Tapion todella matalan Ford Econolinen vierestä. 72 AMERIKAN RAUTA 5/2019 American Car Show Oulu. Juha Liljamo kunnosti tämän Cadillac Eldoradon vain kuudessa kuukaudessa viime talven aikana. Kiiminkiläinen Pentti Arponen toi näyttelyyn kaksi hienoa vuoden 1970 muskeliautoa. Edelleen loistavassa kunnossa oleva punaisella plyysisisustalla sekä candyflake-maalauksella varustettu auto toi mieleen hyviä muistoja menneiltä ajoilta. Maassa oli nimittäin kaksi Jallu-lehteä 70-luvun alusta ja iso pänikkä öljyä..
Juha Pykälisen upea 440 Super Commando -moottorilla sekä manuaalivaihteistolla varustettu Plymouth Superbird teki Oulussa ensiesiintymisen Suomen näyttelyissä. J. Customsin Jarkko Härmälä Kokkolasta. Kotiinviemiksi tuli Classic Muscle Cars -luokan ykköspalkinto ja Ladies Choice -pokaali. Restomod-tyylisen auton rakentamisesta ja muutoksista on vastuussa Mr. Best Car In Show ja People’s Choice -palkinnot menivät tänä vuonna Osmo Roukalan upealle täysin läpikäydylle ’61 Chevrolet Corvetelle. Thor on alusta loppuun omistajan omaa tekoa, mikä luki myös lapussa sanoilla ”Hand Made Hot Rod”. Tyylikkään kuvan paitaan oli suunnitellut ja toteuttanut Pekka ”Wizzz” Mannermaa. McCullochin ahtimella ruuditetussa mountain big block flathead -moottorissa on kokoa 303 kuutiotuumaa. F-Body Finlandin osastolla teemana olivat viime syksynä edesmenneen näyttelijä Burt Reynoldsin ”Smokey and the Bandit” -elokuvat. Minna ja Esa Liikasen NHL-8 Chevy oli esillä myös Oulussa, ja se palkittiin Pro Touring & Performance -luokan kakkospokaalilla. 70-lukulaisissa isoimman pokaalin kotiinviemisiksi sai siikajokelainen Marko Junttila Dodge Charger RT/SE:llä, jonka vuosimalli on 1970. Etualalla olevan Pontiac GTO:n on Pekka Koskela omistanut 35 vuotta. Vielä paremmaksi pistää taustalla näkyvän isolohko-Camaron omistava Keke Ikonen, jonka yhteinen taival saman auton kanssa on kestänyt jo 41 vuotta. 73 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Tor-Björn Ojan Rodin näyttelylapussa luki ajoneuvon nimen kohdalla Thor ja vuosimalli oli 2019. Riikka-Maria oli myymässä Oulun American Car Clubin kerhoosastolla 40-vuotisjuhlanäyttelyn logolla varustettuja t-paitoja. Kuvassa etualalla on oululaisen Jari Pirisen Pontiac Trans Am, jollaisella myös Bandit kurvaili elokuvasarjan ensimmäisessä osassa. Rodin ympärillä oli myös mukavasti aiheeseen sopivaa rekvisiittaa. 40-vuotisjuhlanäyttelyssä oli esillä useita autoja, joilla on pitkä Oulu-historia. Ensimmäistä kertaa esillä Suomen näyttelyissä oli myös Aulis Hämeenkorven nostalginen ’32 Ford ”B17 Bomber” Roadster
74 AMERIKAN RAUTA 5/2019 American Car Show Oulu. Oululainen Kari Kortelainen osti Ruotsista 80-luvun puolivälissä muuttoautona Ouluun tulleen ’69 Camaron vuonna 1988. Signs Finlandin Risto Pajunojan toimesta. Jouni Lehtolan patinoitunut suomiauto ’58 Ford Edsel oli esillä myös Oulun ensimmäisessä näyttelyssä vuonna 1980. No, omistaja Peter Erikssonin mukaan kyseessä on tietenkin Chevrolet Styleline Kustom vuodelta 1951. Uudempaa kalustoa näyttelyssä edusti Juha Tammelan Dodge Viper SRT-10 vuodelta 2006. Edelleen loistavassa kunnossa oleva auto koki täydellisen kunnostuksen Karin ja hänen jo edesmenneen Jussi-veljensä toimesta 80ja 90-lukujen taitteessa. Muuramelaisen Petri Ihanuksen varsin pirteällä maalauksella varustetun Dodge Challengerin konepellin alta löytyy moderni 6,1-litrainen SRT-8 Hemi-moottori. Tavoitteena Terolla on tulevan kesänä kahdeksan sekunnin ajat. Tero Rojolan ”Fireball Slingshot” -etumoottoridragsterin vauhtipuolesta vastaa Chevroletin 461-kuutiotuumainen isolohkomoottori. Hyvällä maulla rakennetun Novan ulkonäön kruunavat peltivanteet pillerikapseleilla. Mikä se tämä oikein on. Oululaisen Harri Honkalan lievästi kustomoitu ’58 Buick Super sai näyttelyn aikana maalipintaansa hillityt pinstraippaukset R.P. Ekstra kirkkaan maalipinnan oli autoon loihtinut Lumonia Detailing Nasiolin pinnotteella. Jari Turusen tarkasti entisöity vuoden 1961 Chrysler 300G oli 60-luvun luokan ykkönen. Tuolloin juuri kiiltävän mustaksi maalatun Edselin omisti yksi Oulun American Car Clubin perustajajäsenistä Erkki ”Eki” Hautamaa. Pitkän Oulu-historian omaava Chevrolet Nova on kokenut suuren muutoksen pietarsaarelaisen Niclas Rehnfeldtin käsittelyssä. Hämeenkorven Auliksella oli myös esillä katukilpuri Chevrolet Nova, jolla Auliksen olisi tarkoitus osallistua kesällä North Blacklist -kisoihin
02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI USA-AUTOT • CUSTOM-PYÖRÄT • MOBIILIT• p.040 477 2948 EMOLAHTI MEETING EMOLAHTI MEETING EMOLAHTI MEETING EMOLAHTI MEETING Aluelippu 5€, ( lapset ilmaiseksi ) Iltabileet K18 5€ Oulu Jyväskylä Kuopio Kalajoki Kokkola Emolahti Beach Pyhäjärvi Pyhäjärvi Since 2011 Since 2011 Since 2011 Since 2011 Since 2011 Since 2011 emolahtimeeting@gmail.com Mökkivaraukset Emolahti Camping 040 181 0750 www.emolahti.com PALKITAAN •Hienoin auto&pyörä •Longest Run PALKITAAN •Hienoin auto&pyörä •Longest Run Tiger plays Hurriganes Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.. Kevään uutuus! 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
kerran ja se on lunastanut paikkansa kevään suurien näyttelyiden joukossa monen jenkkiautoilijankin kohdalla. Lahdessa Klassikot 76 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Klassisia Mopar-muskeleita edusti tämä ’67 Plymouth Belvedere GTX Hemi, jonka valmistusmäärä on kyseisellä tekniikalla vain noin 700 kappaletta. Lahden klassikkonäyttely järjestettiin jo 12. Näyttelyn tämän vuoden teemana olivat urheiluautot, joita löytyikin yksi hallillinen valmistusmaittain järjesteltynä. Auton omistaa Virolahdella asuva Igor Pichkalev. Jenkkiautoharrastajille tarjoiltiin todella harvinaista herkkua ’55 Chevrolet Corvetten muodossa. CLASSIC MOTORSHOW, 4.–5.5. Näyttelyyn tutustui kahden päivän aikana liki 20 000 vierasta
77 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Kyseessä on tiettävästi Suomen ainoa ’31-vuosimallinen Chief. Kai tällaisellekin voi klassikkoautostatuksen myöntää. Kilpailijat jakautuvat kahteen eri leiriin, joista ensimmäinen keskittyy vain saamaan ajokkinsa liikkumaan mahdollisimman ripeästi ja toinen rakentamaan autosta mahdollisimman näyttävän. Erikoisuuden omistaa Kai Laine. Harrasteparkin reunassa oli oma alueensa myytäville harrasteautoille. Lopputulos on silti harmoninen ja miksei klassinenkin. SAHK:n osastolla komeillut Indian Chief on matkannut Amerikasta ensin Englantiin ja sieltä Ruotsiin, kunnes se ostettiin vuonna 2009 Suomeen. Auton rinnalla on nähty myös samanvuotisesta Cadillac Hearsesta, niin sanotusta kukka-autosta, muokattu huolto-pikkis sävy sävyyn maalattuna. Harrasteparkissa oli myynnissä tämä ryhdikkään näköinen ja hyvän patinan omaava ’52 Dodge pick-up. Mikkelin Visulahdessa järjestettävän Oldtimer Runin tontilla edusti tämä ’73 Corvette. Cadillac Club of Finlandin osastolla herätti ansaittua huomiota Jukka Huhdan ’50 Cadillac Coupe DeVille, jolla on osallituttu Le Mansin Historic-kilpailuun. Ostoja myyntiliike ”Vanhat Roinat” oli paikalla myymässä aarteitaan, joista saattoi poimia kotiinviemisiksi vaikkapa tämän vauhdikkaan näköisen lautapelin. ’50 GMC-pikkis on saanut Ridetechin palikoilla päivitetyn alustan ilmajousineen, minkä lisäksi sen katto on madallettu, koria laskettu rungolla ja lokasuojia levennetty. Yksi komeimmista tarjokkaista oli tämä keräilijän kokoelmasta tarjolla ollut, varsin virheettömän oloinen ’56 Mercury Montclair, joka olisi vaihtanut omistajaa 32 900 euron hintaan. Tapahtuma viettää muuten tänä vuonna 30-vuotisjuhlaansa. 70-luvun puolivälin Memphisissä joku sai päähänsä muokata seitsemän hengen Lincolnlimusiinista hinausauton. Olihan siinä saman verran tehoa kuin kolmessa Fordin A-mallin kuormurissa. Kyseisen mallivuoden autot on helppo tunnistaa, sillä se oli ainoa vuosi, jolloin C3-Corvettessa oli takana kromipuskuri, mutta edessä jo modernimpi muovipuskin. Venakoppakilpureilla kisailu näyttää elävän ja voivan hyvin edelleen. Ford-Freak Club of Finlandin tontilla nähtiin aito Shelby Cobra 427 S/C omistajanaan Pietari Markko, joka aikoo osallistua autolla tämän vuoden Kumipallo4000-maantieajotapahtumaan. Tämä yksilö kuului arvatenkin jälkimmäiseen
VANTAA, 17.5. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Petteri Hautamaa Vantaan Cruising Kasin jytinästä voi nauttia myös Boss Hossin satulassa. Räsäsen Tona, jonka ”Green Bastard” Apache koristi taannoin Amerikan Raudan kantta, oli liikkeellä vasta valmistuneella Dodge D100 Adventurerillaan, jonka stance on samaan tapaan loppuun saakka hiottu kuin Apachessakin. Vantaan cruisingeissa paloi vaihteeksi taas totuttuun tapaan kumi, ja väkeä saattoi olla paikalla ennätysmäärä. Uusi näky Heurekalla oli myös tämä nostalginen Nash Metropolitan ”Lil’ Gasser”. Valitettava ilmiö Heurekalla on se, että ei-harrastekalustolla paikalle saapuva yleisö jättää autojaan harrastelaitteiden väliin, mikä johti tällä kertaa siihen, että moni joutui jättämään komean autonsa läheiselle hiekkakentälle. 78 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Jättimäinen Dodge Maxiwagon olisi huomiota herättävä näky hillitymmässäkin värissä, mutta signaalikeltaisena ja 20-tuumaisin aluvantein varustettuna se ei jää varmasti huomaamatta huonompinäköiseltäkään. Kuitenkin cruisingeissa soisi, että ne näyttävät autot saisivat olla rinnakkain yleisön ihasteltavana, silloin kun tapahtumakuvistakin tulisi komeampia. Todella villi laite! Vaikka pussikaljaporukkakin näyttää löytäneen Heurekan, voi paikalle silti mainiosti saapua koko perheen voimin
Yksi kesän kiinnostavimpia uutuuslaitteita on Jouni Kylmäniemen chopattu ’60 Cadillac, jota liikuttaa LS-tekniikka 5-vaihteisen manuaalin kera! Hyvin näytti kumi sauhuavan neliovisellakin. Nyt autoon on lisätty myös kaikenlaista vähemmän tarpeellista. Kylmäniemen Cadillacin omaperäisiin ratkaisuihin lukeutuu myös surffilautaa muistuttava kyynärnoja. Liekö Beverly Hillsin kyttä jättänyt jälkensä. ”Powerking” Salosen F-250-pickupin rekisteritunnus kertoo olennaisen – Eniten! Kilvelle on katetta, vai miltä kuulostavat numerot 572 ja 14-71. Jostain syystä tällainen hieman kulunut kuosi puhuttelee allekirjoittanutta tämän ikäluokan Novassa kaikkein eniten. Porvoolaisen Jari Tuomikosken blower-isolohkon turvin liikkuva Challenger kuulostaa vakuuttavalta, ja varmasti myös liikahtaa ripeästi. Penkit näyttävät erehdyttävästi Bemarista peräisin olevilta, ja auton kojelautakin on lähtöisin ’59 Chevystä! Suomeen ja Ruotsiin on jalostunut yhteispohjoismainen tapa rakentaa 80-lukuisia farmareita amerikkalaisen WelderUpporukan rottarodeissa käyttämään tyyliin. Tuohon genreen kuuluu myös Teemu Pirjantin ’86 Electra Estate, jossa olivat jo tehtaalta kaikki mahdolliset tarpeelliset varusteet. Korviin kantautui huhuja LS-tekniikasta… 79 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Konepellin super stock scooppi muuttaa vantaalaisen Elias Välkin ’74 Chrysler Newport Customin asenteen kokonaan toisenlaiseksi kuin tehtaan jäljiltä. Jarkko Voutilaisen patinakuosisen ’62 Chevy C20:n rengastus vihjaa, että pellin alla saattaa olla jotain ihan muuta kuin se perus-283
Bensaa suonissa BENSAA SUONISSA, KEMI 18.5. Museokilvitetty 340-koneella varustettu ’72 Charger on Jaakko Rantalan ensimmäinen jenkki. Kyseessä on entinen Los Angelesin lentokenttäpoliisin virka-auto, jonka tekniikkana on nykyään 460-isolohko TCI:n C4-automaatilla. 80 AMERIKAN RAUTA 5/2019. 383-isolohkoisen auton omistaa Aleksi Valtokari. Omistajina Jukka Tyykiluoto, Katri Tahkovuo ja Olli Keränen. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Petri Ruokamo Dodge Dartia näkee harvemmin tipunkeltaisena. Perämeren Jäähallilla järjestettiin koko perheen moottoritapahtuma, jossa nähtiin pienehkö, mutta varsin tasokas kattaus amerikkalaista ajoneuvokalustoa. Tämä ’69-vuosimallinen yksilö edustaa tämän kevään amerikantuontia. Varsin komea aloitus! Tämä ’67 Ford Custom 500 on jätetty päällisin puolin patinakuosiin, mutta läpikäyty muuten täydellisesti. Mikko Tavin kliinin ’66 Chevrolet Capricen keulalla on 496-isolohko. Raikkaasti liekitetty ’65 Pontiac Grand Prix kuuluu Jarmo Orajärvelle
Timo Vuoren ’79-vuosimallinen yksilö on tuotu Suomeen muuttoautona jo vuonna 1979. Jos kyseessä olisi elokuva, niin tässä ulvoisi renkaat. 81 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Tämän ’63 Chrysler New Yorkerin kohdalla havisivat historian siivet. Tiesitkö, että Ford Elite on pisin koskaan valmistettu keskikokoinen henkilöauto. Toni Rasimuksen ’70 Pontiac GTO on ollut samalla perheellä todella pitkään. Esa Kreivi on tuonut upean 300-sarjalaisen ’57 Chryslerinsa noin vuosi sitten Yhdysvalloista. Hänen poikansa osti auton 14 vuotta sitten takaisin Ollille 60-vuotislahjaksi. Se on myös ainoa automalli, jossa on kahdet oopperaikkunat c-pilarissa. Parkkipaikalla bongattu torniolaisen Juha Maijalan Chevrolet Camaro olisi kelvannut vaikka näyttelynkin puolellekin. Patinapintainen ilmajousitettu ’60 Chevy Impala saapui paikalle Haaparannasta Ruotsin puolelta. Hiekkaa pöllyyttämässä ’63 ½ Ford Galaxie 429-isolohkolla, C6:lla ja ysituumaisella perällä. Tähän Harley-Davidson Dynaan oli saatu maalaamalla todella aidon näköinen patina. Auto nähtiin jo Kemin ensimmäisessä näyttelyssä vuonna 1985, tuolloin hänen isänsä omistuksessa. Kaksi vuotta sitten aloitettu läpikäynti valmistui tänä keväänä. Kemin seudulla on ilmeisesti tapana aloittaa harrastus poikkeuksellisen tyylikkäästi. Olli Juntikka on ostanut sen 80-luvun alussa ja sekin esiintyi vuonna 1985 Kemin ensimmäisessä näyttelyssä. Myös tämä ’72 Ford Gran Torino on omistajansa Janne Peltoniemen ensimmäinen jenkkiauto. Petteri Kanonin Chevrolet Corvette Z06:n LS7-koneesta on mitattu 620 hv ja 830 Nm
Tällä kertaa tämä ei ollut parasta paikan päällä. Siitä kymmenestä saakka kun oli kuitenkin ollut täysin sateeton keli. Sade lakkasi aamukymmeneen mennessä ja yllättävän sankoin joukoin paikalle saapuneissa kuskeissa oli vahvaa uskoa ja toivoa, että radalle päästään. Kun taivas tuolloin repesi, menettivät kaikki kollektiivisesti toivonsa niin kuskeja kuin paikalle kerääntynyttä yleisöä myöten ja lähtivät pois. Lopulta näin ei kuitenkaan käynyt. Kolmen lähdön tähden Noh, ajamaan päästiin lopulta puoli kolmelta iltapäivällä ja lähtöjä ehdittiin ajaa kokonaiset kolme kappaletta, kunnes luonto näytti koko touhulle ison keskisormensa. Aina kaikki ei mene ihan putkeen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen V aikka viikonloppu oli yleisilmeeltään harmaa ja sateinen, ei Vesivehmaalla ollut lainkaan niin huono sää kuin oli ennustettu. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2019. En ollut ainoa, joka ihmetteli, miksi järjestäjä aloitti radan kuivaamisen vasta puolen päivän jälkeen. Yhtä paljon ihmetystä herätti myös se, miksi ajanottolaitteiston viritteleminen toimintakuntoon aloitettiin vasta radan kuivaamisen jälkeen. Näin kävi Vesivehmaan lentokentällä, jossa päästiin tällä kertaa ajamaan vaivaiset kolme lähtöä. AMERIKAN RAUTA KIIHDYTYSTAPAHTUMA, VESIVEHMAA 25.5. Niko Mettälän pumppukoneinen ’70 Plymouth Duster ei päässyt tällä kertaa koettelemaan voimiaan
Harrasteparkin kirjoa. Hieman erikoisempi näky stripillä. Uuden keltamustan värityksen saanut auto oli yksi niistä onnellisista, jotka saivat itselleen ajan. Jani Virtasen ’71 Pontiac Firebird on nähty aiemmin punaisena. Paikalle saapui huonoihin sääennusteisiin nähden varsin reilusti yleisöä. Yksi harvoista kelloa vastaan ajamaan päässeistä oli tämä ’52 Cadillac. Paikalle saapuessa portilla toivotti tervetulleeksi autenttisen patinan omaava pitkälavainen ’61 Chevy Apache. Samalla auto on nimetty osuvasti Angry Birdiksi. Takarenkaiden leveyteen peilaten en yllättyisi, vaikka tämän ’69 Dodge D100:n rekisterinumero viittaisi pellin alta löytyvään tehoreserviin. Orimattilalaisen Juha Tynjän komeassa ’63 Chevy Novassa on uustuotantoiseen rautalohkoon pohjautuva 355-kuutiotuumainen voimanlähde AFR:n kansilla ja Eaglen takokampuralla. Jarno Lappalaisen ’79 Pontiac Firebird oli saanut pintaansa uuden mustan maalipinnan. Tomi Suutarinen pääsi ’69 Ford Fairlane 500:llaan radalle vain kuivattelemaan sen aamuisen sateen kastelemaa pintaa. 83 AMERIKAN RAUTA 5/2019. H2 Hummereiden aika taitaa olla auttamattomasti ohi, mutta tähän tapaan rakennetut H1:t jaksavat edelleen säväyttää. Parhaaksi ajaksi autolle on mitattu 10,5 sekuntia
Tallista löytyi useiden Porschejen joukosta muun muassa 356 Speedster. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Letka lähdössä Järvenpäästä, etualalla Aki Haireditinin ”Viagra”. WTF Run WTF Runilla on aina päässyt nautiskelemaan hyvistä maisemista mutkaisilla kestopäällysteteillä. englanninmallisella ’32 Ford Tudorilla, jonka tunnistaa hyvin etureunastaan viistosta kaappariovesta. Ulkoiluja eräilyosion jälkeen matka jatkui Porvoon Spd Hkd eli Speedhooked Garagelle ja siellä sijaitsevaan ravintolaan, jossa nautiskeltiin samassa osoittessa paahdettua kahvia, useimmat tilasivat myös italialaisessa kiviuunissa paistettua pizzaa. Melkein koko porukka taisi käydä pällistelemässä kalliossa jääkauden aikana sulaneiden vesivirtojen pyörimään laittamien kivien aiheuttamia patamaisia onkaloita eli hiidenkirnuja. Etupäässä rodeille suunnattu WTF Run ajettiin aurinkoisessa säässä helatorstaina. Sehän se, ’38 Chevrolet liekitettynä, stance kohdallaan. Salosen Virven suunnittelema reitti kulki Kellokosken ja Hirvihaaran kautta Askolan Hiidenkirnuille. Anni Meriläisen chopattu ’36 Ford 3w Coupe, tyylikästä! Kontrastia: rodit parkissa SPDHKD Garagen edustalla, taustalla häämöttää tallin kalustoa. JÄRVENPÄÄ, 30.5. Teksti ja kuvat: Janne Kutja M atkan startti tapahtui Järvenpäästä katsastusaseman pihalta yhdentoista aikoihin. JUU-38. FSRA:n puheenjohtaja Jussi Rautoja lähdössä kotimatkalle ns. Hieno miljöö, jossa järjestetään kesän mittaan lähinnä euroautoille suunnattuja tapahtumia
Service Department valmiina. Letkan häntäpää saapuu perille Porvooseen, ensimmäisenä miedosti roddattu ’40 Plymouth Coupe. Nohterin Kaken ’28-29 Model A Tudorilla on pitkä muun muassa Elimäelle juontava Suomi-historia rodina. Huotarin Pete on ostanut ensimmäiseksi amerikkalaisekseen Pirkanmaan suunnalla aikaisemmin vaikuttaneen ’37 Tudorin, ei huono valinta! Tekniikkapuolella on lättäpää ja kolmilovinen manuaali. Jussi ja Virve vetivät letkaa Boydin jo 70-luvulla rakentamalla Silver Bulletilla. Rodeja oli ruuhkaksi asti Hiidenkirnujen parkkipaikalla. Heinäahon Veikka Deliveryllä ja Kossu Lincoln Cosmopolitanilla edustivat Tomahawk Townia. Allekirjoittanut oli liikenteessä ’29 Coupella, jonka hain edellisenä yönä talvisailöstä muutaman asteen lämpötilassa ilman sivuikkunoita – cool! 85 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Kato, siinä on Hilborni! No eipä olekaan ruiskua tässä, Aki vaihtoi Viagraansa ehkäpä Suomen erikoisimman ilmanputsarin, joka oli aikaisemmin kiinni hänen Gasser Willyksessään
Kun väki kahdeksan jälkeen poistui keskustan ja Kauppatorin suuntaan, oli sää jälleen aurinkoinen ja lämmin aina pimeän tuloon saakka. Stadin Cruising Ei Luukan Ripa turhaan ihmettele Ari-Pekka Jussilan ’32 Roadsteria, kyseessä on nimittäin aidosti SEMA-tason auto! 86 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Avo-Caddyt rinnakkain. HELSINKI, 7.6. Siksi olikin ikävä yllätys, kun perjantaina kuuden aikoihin tummat pilvet alkoivat vallata Helsingin taivaan. Mercedes-Benz SL:n kilpailijaksi suunniteltu Allante on myös hieno auto, mutta jäi ehkä perinteisille Cadillacasiakkaille liian eksoottiseksi. Kesäkuun cruisingiltaan varauduttiin käristyskupolin alla, kuten päivälehdet ovat tienneet kertoa. Molemmat edustivat valmistuessaan parasta, mitä rahalla saa, mutta vain toinen on säilyttänyt statuksensa näihin päiviin saakka. Hätäisimmät taisivatkin ehtiä lähteä Malmin lentokentän Pre-Partyistä sadetta pakoon, vaikkei sitä tullut lopulta paria pisaraa enempää
Rekisteritunnus viittaa museoajoneuvoon, mutta kyllä tämä F-1 on nykyisellään aika kaukana siitä. Näitä ilmeisen pitkään maassa olleita X-runkoisia Letukoita on vihdoin alkanut näkyä taas cruisingeissa ja tapahtumissa. Pillerikapselein varustetut punaiset peltivanteet sopivat mainiosti Marko Räsäsen ’68 Sport Satelliteen. Askolalaisen Petri Lipposen pastellinsävyinen ’53 Bel Air on cruisingreki klassisimmillaan. Vannevalintakin on tyylikäs, Rallye Wheelsien halkaisija on nimittäin pari tuumaa perinteistä isompi eli 17”. Kimmo Kuortin ’70 Challenger R/T -avoa liikuttaa moderni Gen 3 SRT Hemi. Kaikki tuntevat Regal Grand Nationalin, mutta kuinka monille on tuttu sen kiltimmän näköinen sisarmalli Turbo T, jota sai monien muiden värien ohella myös valkoisena. Tämäkin ’62 on kilvistä päätellen sitä ensimmäisen aallon uustuontia. Malisen Mikan vaimo oli hankkinut Mikan komean ’59 Impalan kaveriksi samanikäisen Sport Coupen, joka on komeasti patinoitunut, mutta hyvin suorakylkinen ja ehjän oloinen auto. Seppo Vuotilan hieno ’87-mallinen yksilö on museorekisteröity. Heinolalaisen Riku Rouhiaisen ’74 Valiantin lowrider-henkinen madallus sekä pinnavanteet kiinnittivät jo sinällään huomion, mutta auton ällistyttävin varuste oli sittenkin takaikkunalla – siellä komeili Keihäsmatkojen kassi! 87 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Malmin Pre-Partyihin saapunut hienosti patinoitunut ’58 Brookwood edusti ilmeisen tuoretta amerikantuontia
Ilmajousilla ja 14” pinnavanteilla on varustettu myös Ramo Siekkisen ’76 Cadillac Coupe DeVille. Autoon tehtiin ensin 383 stroker -pata, mutta sitä ei koskaan nostettu Camaron nokalle, kun kaverit kuittailivat pikkukoneesta ja ostivat kaiken maailman 632 cid myllyjä. Corvette ZR-1 oli ”King of the Hill” Amerikassa tullessaan markkinoille vuonna 1990. Zuippana tunnetun Timo Mustosen Wimbledon White -värinen ’67 XL on aito 428-isolohkolla varustettu Suomi-auto, joka myytiin uutena Nurmekseen, kuten S-alkuisesta kilvestä saattaa päätellä. Kai Erkki Engströmin ’69 Camaro SS sai 540 cid -tekniikkansa edellisellä omistajallaan Kemissä. Malmilla tuli vastaan pitkästä aikaa kirjoittajan vanha ’78 C10 Scottsdale. Advertisement 88 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Stadin Cruising. Jostakin syystä nämä 70-luvun puolivälin dinosaurukset puhuttelevat vuosi vuodelta enemmän, erityisesti lowridereiksi rakennettuna. 4,5 sekunnissa nollasta sataan kiihtyvän mallin nokalta löytyi kokoalumiininen tuplanokkainen Lotus Engineeringin suunnittelema LT5-pikkulohko, jolla ei ollut juurikaan tekemistä peruspikkulohkojen kanssa. Toni ”Terror” Himmelroosin Dodgepickis on aina vaan vaikuttava näky. Autolla voi todella ajaa noin alhaalla. Markku Talvitien upea Chrysler 300F Convertible ansaitsee mallista viestivät kilpensä, ultraharvinaista avomallia kun valmistui vuonna 1960 vain 248 kappaletta – kyllä, luit oikein! Päivän rajuin patinalaite taisi olla tuusulalaisen Pietu Väreen ´51 Chevy-pickis, jonka irrallaan roikkuva lamppu sopi maataraapivaan kokonaisuuteen. Keltainen väri jäi ainakin kirjoittajan mieleen siksi ikonisimmaksi ZR:issä. Pihalla käsin leikatuin sapluunoin spreijatut Shark Valley Surf Shop -logotkin ovat yhä ovissa paikallaan. Komea oli myös kotkalaisen Kimmo Kamppisen MR-kilpinen ’59 avo-Electra
Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 2 1 9 Pistohiekka Puumala ROUTE 62 2 1 9 R o c k ' n ' R o l l i l t a b i l e e t : R a v i n t o l a V i r t a K l o 2 . Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan Ro c k ' n ' Ro l l C r u i s i n g Cruising: Pistohiekanlava klo. 2 1 9 Pistohiekka Puumala ROUTE 62 2 1 9 R o c k ' n ' R o l l i l t a b i l e e t : R a v i n t o l a V i r t a K l o 2 . 18.00 Puumalan linja-autoasema L a u a n t a i 2 7 . H ä r k ö s e n t i e 4 , 5 2 2 P u u m a l a ( P u u m a l a n l i n j a a u t o a s e m a ) The Burnouts Ro c k ' n ' Ro l l C r u i s i n g Cruising: Pistohiekanlava klo. 7 . Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. 18.00 Puumalan linja-autoasema L a u a n t a i 2 7 . Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. 040 0813 297 Puh. www.americanpower.fi American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. 03 652 3380 Puh. 7 . Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. H ä r k ö s e n t i e 4 , 5 2 2 P u u m a l a ( P u u m a l a n l i n j a a u t o a s e m a ) The Burnouts K u n m u u ta t, k er o m y ö s m ei ll Tilaajapalvelu: puh
Räisäsen Villen ’69 Charger R/T seuraa viimeisiin jättiläisiin kuuluvaa Lincolnia jonossa, joka lipuu läpi Kauppatorin hitaasti mutta varmasti. Tämä ’61 Ford Galaxie Sunliner on aito Suomi-auto Vaasasta. Puumalaisen Jussin ’60 Caddy on ilmajousituksineen erittäin tyylikäs cruisailualus. Juhani Härkönen oli tullut perheineen Kauppatorille Super Duty Low Boylla Joutsenosta saakka. Kauppatorin cruise-inin antiin kuuluu jo perinteisesti myös se, että paikalla soi live-musiikki. Pickupin lavalla on hyvä nauttia auringosta. Niin tälläkin kertaa. Kuten Vantaan cruising -jutussa arvelin, Jarkko Voutilaisen C20:n konehuoneesta löytyy tosiaan mielenkiintoinen tekniikka. ’59 Impala-avoja ei turhan usein vastaan ole tullut, eikä tule mallin hintakehityksen tietäen jatkossakaan. Alkuaan 292 Y-Blockilla varustettua avoa liikuttaa tätä nykyä 70-lukuinen pikkulohko. Petri Palokankaan häijyn ’68 Coronetin tarkemmat speksit jäivät hämärän peittoon, mutta huhuttiin jopa 800 hevosvoimasta. 5,3-litraista rautalohkoista Vortec-moottoria on piristetty kahdella Holsetin turboahtimella, joten kulkuhaluja löytyy. Juhani Jyrängön ’78 Chevrolet Monza on hauskan näköinen ja ripeä pikkufarkku, jota liikuttaa alukantinen 350 jatkonaan nelivaihteinen TH700-automaatti ja Fordin 9” perä, joten potentiaalia jatkojalostukseenkin olisi. Ilta hämärtyy, mutta cruising ei lopu koskaan. Nino Seikkula ei ollut tällä kertaa itse liikenteessä ’66 Thunderbirdillään, vaan näytti avolla ajelu vetävän Gabrielinkin suupielet virneeseen. 90 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Stadin Cruising
Register to Attend at SEMASHOW.COM T R A D E O N LY 19SS_Attendee_Ad_American_Rauta_V003.indd 1 6/3/19 1:55 PM. Discover new products, trends and ideas that will drive more sales for your business
Apuna ollut nuori mies tahtoi tietenkin mukaan, kuten moni tietää. Rosteristen pystyputkien ja liekkimaalauksen ohella muun muassa nupin runko maalattiin uudelleen. 92 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Muumio muistelee Koulun kingi. Takaisin kotiin palattaessa puhe kääntyi tulevaan aamuun ja kouluun lähtöön. Hyvä ystäväni Norjasta, Øystein Korsgård, suhasi tuolloin vakituisesti rahtia pitkin Pohjoismaita omalla Kenworthillaan reissujen tuodessa miehen myös Suomeen tasaiseen tahtiin. Ei sillä, että vaikutus olisi ollut tässä tapauksessa jotenkin huono, vaan ihan positiivinen, jättäen varsin mieleenpainuvan muiston niin asianosaisille kuin tapahtumaa todistaneillekin. Punainen, tylppänokkainen K100E Kenworth olikin tuttu näky Savonlinnassa norskin vieraillessa meillä toistuvasti. Nuoren miehen ilme meni hieman mietteliääksi, johon syytä kysellessä helakka lapsen ääni sanoi, että halusi kyydin kouluun rekalla. Tällä parivaljakolla ekaluokkalainen saateltiin kouluun. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen K ertomuksemme tapahtumat sijoittuvat sinne viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen – aikaan, jonka minun ikäluokkani muistaa hurjina nuoruusvuosina. Illan hämärtyessä risteilimme nupeilla pitkin keskustan katuja tovin aikaa, ja valokuvaajiakin riitti. Peterbilt sai ylleen uuden maalipinnan sekä kiiltäviä osia ennen paluuta Norjaan. Tämä tarina on osoitus siitä, kuinka isien ja niiden kavereiden teot vaikuttavat lapsiin. Kenworth saapui Norjasta saakka customoitavaksi Suomeen suuntautuneiden rahtikeikkojen lomassa. Näin jälkikäteen ajatellen tuosta syntyi hauska muisto, ja liekö tällä ollut osuutensa siinä, että pojasta on kasvanut oiva nuori mies, joka näyttää jatkavan isän viitoittamalla tiellä autoharrastuksen parissa. Illan kähmyssä rupatellessa saimme ahaaelämyksen lähteä heittämään rinksaa kartsalle ei vaan yhden, vaan molempien jenkkiveturien turvin. Samassa hötäkässä jenkkiveturi saisi ylleen komean liekkimaalauksen, johon Øystein oli ihastunut nähtyään silloisen oman projektini. Elettiin alkukesää ja tarkoituksena oli asentaa Kenworthiin jo ennakkoon rosterista valmistetut pystyputket alkuperäisen sinkkuputken tilalle. Iltacruising Savonlinnan keskustassa ennen Peterbiltin muodonmuutosta. Nätkin ala-asteen parkkiksen aamuruuhkassa ilmeet olivat kieltämättä näkemisen arvoisia, kun Corollien ja Golfien lomaan pihaan kurvasi pari aitoja jenkkirekkoja Valtteria kouluun tuomaan. No, eihän siinä aamulla muu auttanut, kuin räjäyttää molemmat isot dieselit käymään. Pojan pohtiessa kumman rekan koppiin hän kiipeäisi kyytiä ottamaan lohduttelin kertoen, että ajopeliä voi vaihtaa paluumatkalla kotiin. Parissa päivässä pystyputket saatiin paikoilleen niiden tuodessa muhkeaa jytinää pikkukoneeksi ristityn 11,1-litraisen (677 cid) Detroit Dieselin ääneen. Sinällään siinä ei ollut mitään ihmeellistä, olihan näin toimittu ennenkin, mutta nuori mies lisäsi löylyä kiukaalle pontevasti vaatien, että tällä kertaa mennään kahdella rekalla peräkkäin. Hommaa jatkettiin liekityksen merkeissä projektin viedessä pari päivää lisää. Vakituisena remonttiapuna hääri tuolloin ekaluokkaa käynyt poikani, josta oli usein apua osien nostelussa ja vastaavan kaltaisissa hommissa. Osa syy tiheään kyläilyyn oli Kenworthin customointi, jota tehtiin vaiheittain keikkojen lomassa. Samaan aikaan Øystein oli tuonut minulle työn alle toisenkin jenkkiveturin, Peterbilt 379:n, joka oli tarkoitus sipistellä siistiin myyntikuntoon uuden maalauksen ja uusien rosteriosien muodossa ennen auton palauttamista Norjaan
Puuhanurkka Chevrolet Apache 3200 ’59 Apassi-projektini on nyt sillä mallilla, että auto on saanut nimen. Tulipellin lisäksi Pete koristeli ovet, aurinkolipan, hytin takakulmat, perälaudan, ilmanputsarin, hansikaslokeron kannen sekä ilmastointilaitteena apukuskin ikkunassa roikkuvan swamp coolerin, jotka kaikki patinoitiin lopuksi kuluneeseen ulkoasuun sopiviksi sillä ajatuksella, että ne näyttäisivät siltä, kuin oltaisiin maalattu yli 50 vuotta sitten. Tässä kulmassahan sijaitsi alun perin bensatankin korkki. Maalari työssään. Tekstityypiksi valikoitui meksikolaishenkisten tatuointien ja graffitien inspiroima fontti, jonka kävi käsin taiteilemassa Pete Pihlajamaa. Pete oivalsi varsin pian ajatusmaailmani täysin ja ideoi tekstien lisäksi muutamia koristekuvioita, joissa vapaan sielun koukerointi yhdistyy 60-luvun värikkääseen surffiflow’hun. Punaisen ja vihreän rinnalle päätettiin ottaa tehosteväriksi rohkeasti keltainen. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Hän oli luonteva valinta, sillä miehellä on kokemusta paitsi tatuointien ja graffitien teosta, myös pinstraippauksista sekä erilaisista koristeja kylttimaalauksista. Kaikki tekstit ja kuviot maalattiin siveltimillä käsin ilman sapluunoita. Seuraava vaihe oli siirtää mallit maalattaville pinnoille. Takakulmien ”vapaan sielun koukerot” antavat kontrastia takalasin surffitarroille. Lavan takalaudan valkoinen teksti yhdistettiin kokonaisuuteen punaisin ja keltaisin varjostuksin. Sama koukerointi toistuu aurinkolipan kulmissa. Myös ilmastointilaitteen virkaa ajava swamp cooler sai koristelusta osansa. K imm o Pete piirsi aluksi paperille erilaisia malleja ja skissejä, joissa molempien ajatukset muodostivat jonkinlaisen yhtenäisen kokonaisuuden. Onhan autossa Meksiko-henkisyyden lisäksi myös surffiteemaa. Halusin nimen hiukan poikkeuksellisesti auton siloteltuun tulipeltiin ja vieläpä hiukan ylisuuresti. Koska sen patinoituneessa ja elämää nähneessä ulkoasussa on tietynlaista kulkurin karismaa, tuli autosta ”Hobo Mojo”
Teksti ja kuva: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 5/2019 Kutjan kuva. The Most Exciting Marlin Ever Marlin on iso, nopea ja linjakas kala, joten vauhtiteemalla tehtiin myös tämä nelipyöräinen ”Kala”, jota alun perin markkinoitiin koko perheen coupena
Takalokasuojan takayläreunaa on kallistettu eteenpäin pystymmäksi. Vanteet ovat kooltaan 18 tuumaa, ja sekä leveyttä että huulta on riittävästi. 97 AMERIKAN RAUTA 5/2019. A lu s t a an on teh t y reip a s madallu s ilmajousituksen avulla. Nyt väreiksi valittiin suuren kontrastin tumman ja vaalean yhdistelmä. Madalluksen lisäksi kattoa sekä sivuikkunalinjaa muokattiin reilusti ja takasivuikkuna on nyt reilusti lyhyempi, eikä sen alareuna nouse niin ylös takareunastaan. Takakaaren yläpuolella kyljessä olevaa kanttausta nostettiin ylöspäin suurennuksen yhteydessä. Etuvaloja ja maskia on upotettu syvemmälle, ja samalla myös lokasuojan etureunassa olevaa peltiä on jatkettu eteenpäin. Ovenkahvat, jotka eivät ole alkuperäiset, on siirretty huomaamattomampaan paikkaan kylkilistan ja ikkunalistan väliin. AMC :n Rambler Marlin oli tuotannossa vuosina 1965–67, joista kaksi ensimmäistä vuotta oli käytössä kuvan korimalli. Ensimmäisen sukupolven Marlin on hyvin omintakeisen näköinen pitkälti valtavankokoisen fastback-kattonsa vuoksi. Juuri siihen halusin lähteä tekemään kevennystä, joten katon madallus oli muutoslistalla. Kattoa madallettiin edestä arviolta puolitoista tuumaa ja takaa hieman enemmän. Maalauksessa säilytettiin alkuperäinen kaksiväriteema, jossa katon päällisosa ja takaluukunkansi sekä takaikkunan takapuolella olevan alue ovat erivärisiä muun auton kanssa. Myös sivuprofiilissa hyvin näkyvää ”kyömyä” suoristettiin, millä haettiin tuota aikaisemmin mainittua keveyttä. Katon muoto on peruja ’64 vuoden Rambler Tarpoon -konseptiautosta. Pyöränaukkoja on suurennettu edessä ja takana muodon säilyessä samana
Ford F-250 ’60 & Sport King Camper. Tulokas oli melkoisesti odotettua huonompi ja tuli rakennettua täysin uusiksi alusta loppuun sopivasti modernisoiden. TAPAHTUMA EKSTRA Modernia otetta Plymouth Coupe ’36. Kuopiolaisella Timo Kuosmasella kulkee kesämökki mukana, sillä ’60 Ford-pikkiksen lavalle on kiinnitetty saman aikakauden Sport King Camper. Oululaiselle Sauli Vesalalle oma kaksiovinen ’58 Impala oli vuosikymmenien unelma, aina 12-vuotiaasta saakka. Viime syksynä melkoisesti työtä ja useita vuosia ottanut täydellinen läpikäynti saatiin viimein päätökseen. CHEVROLET IMPALA SPORT COUPE ’58. Lopputulos on upea, eikä autolla ole tarvinnut sittemmin palkinnoitta näyttelyistä poistua. Juha Rötkö haki itselleen vanhaa pyöreänmuotoista harrasteautoa ja päätyi lopulta eBaysta löytämäänsä Plymouthiin. Vuosien mittainen unelma Kesän mukana Mökki 98 AMERIKAN RAUTA 5/2019. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 22.08.2019 Suuri tapahtumakattaus niin cruisingeista kuin suurkokoontumisistakin. Hienosti alkuperäisenä säilynyt matkailukori huokuu ehtaa 60-luvun tunnelmaa
AMERICAN CAR SHOW OULU VIVA LAS VEGAS BUICK ’53 KUSTOM CHEVROLET 3200 PICK-UP ’57 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford A Roadster ’28 Ford Mustang Fastback ’68 Chevrolet Camaro RS Convertible ’89 • Chrysler Saratoga 2d HT ’59 Oldsmobile Dynamic 88 Fiesta ’63 • Pontiac Trans Am LS1 ’78 • H-D Softail ’87 R akk aud e s ta R au t aan • 5 / 2 01 9 • 8, 90 € 6 414887 002455 1 9 5 70 02 45 -1 90 5 PAL VKO 2019-34 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 19 NR O 53 ”N ÄIM M E SE LL AIS EN YH D ES SÄ CR U IS IN GIS SA KA LIF O RN IA SS A JA SE N JÄ LK EE N TU U M A SIN , ET TÄ H A LU A N O M A A N AU TO O N I SA M A N LA IS EN .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Kotiin palannut