AMERICAN GRAFFITIN JÄLJILLÄ HARRASTUKSESTA TYÖKSI: NORTH KUSTOM FABRICATION BUICK SPECIAL RIVIERA ’52 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Eldorado ’67 • Chevrolet Corvette ’63 & ’67 Chevrolet 1/2 Ton Pickup ’37 • Plymouth Valiant ’72 Ford Falcon Futura Convertible ’65 • Pontiac GTO ’67 Ford Mustang GT Twin Turbo ’91 • H-D Shovelhead ’72 R akk aud e st a Ra ut aa n • 5 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 5 70 02 45 -2 00 5 PAL VKO 2020-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 20 NR O 61 ”A M ER IK AS TA TU LL U T A IH IO O LI H YV IN RU O ST EIN EN JA A IK A H U O N O , JA TIM PP A JO U TU I SIL LO IN H IT SA ILE M A A N SIT Ä PA LJ O N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA LUKIJOIDEN AUTOT Kustomkarkiksi Kustomkarkiksi hallittu Museoautosta H illityn FORD ’32 ROADSTER
ALE. 420,035220ANN JÄÄHDYTIN MOPAR B-BODY CHARGER-BELV 1966-69, 486,035240ANH JÄÄHDYTIN DART 65-66 273-318 450,301786ANN JÄÄHDYTIN CHRYSLER 70-72 BB AUT 17-1/2 x 26 529,036042SNDKT/11 JÄÄHDYTIN CHALLANGER/HEMI 4riv 18-1/8 x 22 439,051600AND JÄÄHDYTIN FORD MUSTANG-COUGAR 68-70/67 FE 4riv 319,INLAND EMPIRE DRIVELINE R VAIHTEISTON JA PERÄN YOKET PY-10 YOKE PERÄN GM 10 BOLT BILLET 1350 u joint 185,PY-12 YOKE PERÄN GM 12bolt 1350 RISTIKKO BILLET-30 spl 167,PY-8,75-29 YOKE PERÄN MOPAR 8 3/4” 1350 29 SPLINES BILLET 168,PY-9 YOKE PERÄN FORD 9”1350 RISTIKKO DAYTONA 28sp ter 189,SY-350-1310 YOKE VAIHTEISTO TH350-PG-700R4-4L60E ulkosokka PR 98.SY-400-1310 YOKE VAIHTEISTO TH400-TKO-JERICO 32spl 27mm kuppi 107,SY-727-1350 YOKE VAIHTEISTON MOPAR 727 1350/331 ristikko 125,SY-C6-1310 YOKE VAIHTEISTON C6-31spl 1310 ristikko lyhyt 96,ABS Power Brake, Inc. Phone. UUTUUS KAIKKI NYKYHETKEN HERKUT THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING MALLIKOHTAISET JÄÄHDYTTÄJÄT MYÖS ALUMIINISENA ESIMERKIKSI OSTA VAIKKA SUDITUS VANTEIKSI/VARALLE ALLOYS M O T O R S P O R T S LOPUT EAGLE VANTEET ALKAEN 50-99€ LOPUT BOSS 338 ALUVANTEET 20X10” 5X4,5” ET+35MM MUSTA KIILLOTETTU 120/kpl JARRUTEHOSTIMET JA PAINEVENTTIILIT SAATAVISSA PÄÄSYLINTERILLÄ TAI ILMAN ABS9708 JARRUTEHOSTIN 41-48 FORD W/7”booster-valve-mc-brac 500,ABS63-9776 JARRUTEHOSTIN-KELLO MUSTANG 67-70 aut-man vaiht. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 TRADE PARTS JENKKIAUTOSI PARHAAKSI VERKKOKAUPASSA PALJON UUSIA OSIA custom utosound R USA 740 USA-740 RADIO/SOITIN CHALLANGER 1970 AM/FM RADIO W/ BLUETOOTH, USB, AUX INPUT 362,USA-630 USA-630 RADIO/SOITIN CAMARO 69-77 I-PAD + HERKUT 259,Classic Car AM / FM -vastaanotin USB-portilla, CD-vaihtajan ohjauksella ja sisäänrakennetulla Bluetoothilla Custom Autosound® -sovelluksella. Lisäksi tämä USA-740 mahdollistaa USB-muistitikun kytkemisen ja iPodin tai kannettavan soittimen kytkemisen apuäänitulojen kautta. 312,ABS63-9775-2 J-TEHOSTIN+PÄÄSYL MUSTANG 64-66 8”dual upotus 390,ABS9784 JARRU TEHOSTIN FAIRLANE-TORINO 67-69/70 sis pääsyl. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Laitteessa on sisäänrakennettu Bluetooth handsfree-puheluita ja musiikin suoratoistoa varten, ja siinä on LCD-himmennin-ohjaus useille LCD-värivalinnoille
On hyvin tiedossa, että järjenvastaiset säädökset johtavat vain siihen, että yhä harvempi jaksaa niitä noudattaa, eivätkä lopulta mitkään resurssit riitä siihen, että niiden noudattamista edes käytännössä valvottaisiin. Vai keksitäänkö jopa joku vähimmäismatka, jonka yli meneviin ajoihin on tarpeellista käyttää autoa, tai onko polttomoottorikäyttöisellä autolla ajaminen lähtökohtaisen tarpeetonta, kun polkupyöräkin on keksitty. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Elämä voittaa 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 5/2020. Tai lukuisat varusteet, kuten ilmajousitus tai hydraulit, jotka olivat pitkään ikään kuin kielletty jälkiasennettuina, vaikka tehtaat niitä uusiin autoihin asensivat aivan turvallisesti. Liian laaja tulkinnanvaraisuus johtaa helposti siihen, ettei laki olekaan kaikille sama, ja historia on osoittanut, että virkavalta ja mielivalta sopivat melkoisen huonosti yhteen. Esimerkiksi nuo lukuisat Chevrolet Capricet ja Buick Electrat, joita tänne pakettiautona tuotiin, eivät poikenneet teknisesti mitenkään pehmeällä takapenkillä varustetuista vastaavista, joilla sai kuitenkin ajaa 120. Jo silloin alle parikymppisenä korttelirundia kierrellessä tuli välillä eteen innokkaita koppalakkeja, jotka laskivat, montako kertaa sama auto on mennyt vähän ajan sisään samasta paikasta ohi – ja joskus sitten jopa intoutuivat rallista sakottamaan. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että kokoontumisrajoituksia oltaisiin viimeinkin lieventämässä, ja ehkäpä elokuussa voitaisiin jo järjestää isompia ulkotapahtumia kaavaillusti. Sitä sanotaan, että joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Se pitää muuten paikkansa aika moneen asiaan. Tuo määräysten uudistuminen mukanaan hyviäkin puolia, kuten pidentyneet katsastusvälit tai älyttömän pelkästään verotusja rangaistusperiaatteeseen pohjautuvan vaatimuksen 80-lätkän käyttämisestä myös henkilöautosta verotussyistä pakettiautoksi aikoinaan muutetussa autossa poistuminen. Joka tapauksessa ”tarpeeton ja häiritsevä ajo” on terminä aika vaarallisen avoin – huonosti muotoiltu. Teknisistä ratkaisuista mystiikan puolelle kääntyvät määräykset ajoneuvojen rakentelun suhteen ovat niitä, jotka lopulta vähiten ketään kiinnostavat, ja huono puoli siinä on se, että kun hommaa lähdetään tekemään alusta asti laajoin liikkein, unohtuu myös joku turvallisuusnäkökohta. Viime Vantaan cruisingissa tuli ensimmäistä kertaa hetkeen sellainen tunne, että paluu entiseen on ehkä sittenkin lähempänä, kuin edes uskotaan. Kun tulee heitetyksi riittävän pitkälle siitä entisestä normaalista, sitä ymmärtää, mitä kaikkea hienoa sitä piti itsestäänselvyytenä. Toisaalta Olaus Petrin 1500-lukuisissa tuomarinohjeissa todetaan, että ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan”. It was really somethin’.” Nuo John Milnerin sanat olivat niitä, joihin oli helppo samaistua American Graffitia katsellessa yhtä lailla 70-luvulla kuin 80tai 90-luvullakin. Ehkä elämä voittaa sittenkin. Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, mitä kesäkuun tieliikennelain muutos siltä osin oikeastaan tarkoittaa – onko sillä tarkoitus antaa virkavallalle lisää eväitä puuttua häiritsevään rallaamiseen ja kovaääniseen musiikin soittamiseen lähellä asutusta myös muualla kuin taajamissa, vai onko kaikessa hiljaisuudessa ajettu läpi liikkumisenvapautta rajoittava laki, jolla pyritään tekemään nuorisosta pussikaljaa lipittäviä ja nurtsia pössytteleviä päihdeongelmaisia vetelehtijöitä. Eivätkä kaikki vaaralliset ratkaisut koskaan jää viranomaisen haaviin – eikö olisi siis järkevämpi tehdä maalaisjärjen mukaisia määräyksiä, joita kaikista – tai edes suurimmasta osasta – tuntuu viisaalta noudattaa. Ah, you know, I remember about five years ago, take you a couple of hours and a tank full of gas just to make one circuit. Muun muassa Yle ehti uutisoimaan, että huviajelu on kielletty. Ja niihin on helppo samaistua myös vuonna 2020, kun ollaan eletty valtaosa keväästä erikoisia aikoja – kuin paeten jotain tuntematonta ja samalla muistellen kovin läheistä aikaa, jota ei enää ole. Se jättää valvovalle viranomaiselle täyden tulkinnanvapauden siihen, ylittyykö rangaistuskynnys vasta, kun ajo häiritsee, vai riittääkö se, jos on tarpeettomasti poistunut kotoa ilman pakonomaista tarvetta käydä esimerkiksi ruokakaupassa. Sitä ajatellen siirsimme 6-numeron ilmestymispäivää parilla viikolla eteen päin, jotta ehdimme saada kaikki suuret elokuun tapahtumat siihen mukaan, kun monta siihen kaavailtua isoa heinäkuun tapahtumaa jouduttiin koronapandemian vuoksi perumaan tältä vuodelta kokonaan. Ketään ei tällä kertaa cruisingissa kätelty, saati halailtu, mutta silti kaikkia hymyilytti, ihan niin kuin silloin ennen – viime kesänä. ”T he whole strip is shrinking. Traficomin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen linjasi sittemmin Iltalehdelle, että huviajelua ei olla kieltämässä eikä edelleenkään ajamiselle tarvitse löytyä perusteita, mutta aiheutettuun häiriöön on mahdollista puuttua
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Toimitus. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Pekka Lähde Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh
KERAAMISELLA VAHALLA KIILTOA JA KESTOA AUTOSI PINTAAN Meguiar’s Hybrid Ceramic Liquid Waxin huippuluokan Si0 2 -hybriditekniikalla saat ajoneuvosi maalipintaan hybridikeraamisen suojan ja sitä on yhtä helppo käyttää kuin tavallista nestevahaa. TUTUSTU TESTIMENESTYJÄÄN LÄHIMMÄSSÄ MOTONET-MYYMÄLÄSSÄ!. VUOSI SITTEN ESITELTY TÄYSIN UUSI SKIL-AKKUPORAKONESARJA ON VALLOITTANUT JO ENSIMMÄISENÄ VUO TENAAN LAADUKKAIDEN AKKUSÄHKÖTYÖKALUJEN YSTÄVIEN SYDÄMET SUOMESSA. Katso jälleenmyyjät: meguiars.fi Maahantuoja: HUIPPU-UUTUUS 2020 HL GROUP Meguiarsmainos-0202.indd 1 10.3.2020 15.15 motonet VAIN MOTONETISTA www.skil.fi ”Hintaluokkansa voimakkain ja vakuuttavin porakoneruuvinväännin.” ”Erinomainen kone tähän hintaan.” SKIL 3070 ”Harrastelijakäyttöön luokan ehdotonta aatelia.” ”Hyvä ja edullinen kone, jossa on erinomainen kolmen vuoden takuu.” SKIL 3010 SUOMESSA! VUOTTA A K K U P O R A K O N E S A R J A U U S I SYITÄ MENESTYKSEEN ON MONIA: ERINOMAINEN HINTA-LAATUSUHDE, 3 VUODEN AKKUTAKUU JA YLI 40 LAITETTA KATTAVA AKKUJÄRJESTELMÄ PUHUVAT KAIKKI SKILIN PUOLESTA
5/2020 70 H-D Shovelhead ’72 20 Ford Roadster ’32 12 6 AMERIKAN RAUTA 5/2020. 42 Plymouth Valiant 4D ’72 Porilaisen Pete Karttusen ripeää neliovista ei ole rakennettu tinkimättömällä budjetilla, vaan pilke silmäkulmassa. Esittelyssä 12 Buick Special Riviera ’52 Marko Stjerbakoffin Buick oli entisöity lähes museokuntoon, kun mies sai sen käsiinsä ja jalosti sen uniikiksi kustomkarkiksi. 58 Ford Falcon Futura Convertible ’65 Villihevosiin tykästynyt lemiläinen Mika Hakonen läpikävi Fordin harvinaisen kompaktimallin komeammaksi kuin uutena. Kahdesti. 64 Pontiac GTO ’67 Pohjois-Carolinassa asuva Bill Brunker on erikoistunut ’67 GTO:ihin, eikä miehen tinkimättä läpikäymä yksilö uutta häpeä. 20 Ford Roadster ’32 Janza Kustom -pajaansa luotsaava Jani Huhtamäki ei ole ensimmäistä kertaa asialla Rolling Bones -tyyppistä rodia rakentamassa. 48 Cadillac Eldorado ’67 Sami Heteaho on ohjastanut Cadillacinsa Amerikan rannikolta rannikolle. 28 Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 & ’67 Otimme Helsingin autioituneen keskustan haltuun ja tutustuimme tyhjillä kaduilla kahteen Bowtie-Racingin preppaamaan Mid Year Corvetteen. Kannessa: Buick Special Riviera ’52 Nro 61. 54 Chevrolet 1/2 Ton Pickup ’37 Ryhdikäs vanha työjuhta päätyi kylmään Pohjolaan Pohjois-Kalifornian viinitiluksilta. 36 Ford Mustang GT Twin Turbo ’91 Kouvolalaisen Matti Ahosen tuplaturbopikkumuskeli muistuttaa, miksi Fox-Mustangit ovat oivia rakentelukohteita. 70 Harley-Davidson Shovelhead ’72 Avustajamme Olli Lehtinen on omistanut jutussamme esiintyvän pitopelin jo pian 30 vuotta
Vakiot 8 Rauta-annos Cruisaillessa on pysytty autossa ja käyty tsekkaamassa Mobilian uusi teemanäyttely, Tankit täyteen. 10 Tapahtumakalenteri Korona kiusaa vieläkin, mutta jospa loppukesästä päästäisiin jo nautiskelemaan normaalisti. 26 Tarinan takaa: Ford Roadster ’32 Janilta löytyi lähes kaikki tarvittavat osat Roadsterin kokoonpanoon omista varastoista. 80 Vantaan Cruising 74 Lukijoiden autot 28 Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 & ’67 TAPAHTUMAT 80 Vantaan Cruising Heurekan parkkipaikalla kokoonnuttiin toukokuun puolivälissä jo lähes entiseen malliin. 11 Pelit ja vehkeet Tarvitsetko lannevyöt sisustan kanssa sävy sävyyn. 74 Lukijoiden autot Kun autoja ei päässyt esittelemään näyttelyihin, tarjosimme lukijoillemme siihen mahdollisuuden lehden sivuilla. 84 Lavanpohjankorotus Näytämme pari esimerkkiä, kuinka pickupin lavanpohjaa voidaan nostaa ylemmäksi autoa madallettaessa. ARTIKKELIT 18 Tarinan takaa: Buick Special Riviera ’52 Vastikään entisöity Buick tarjosi Markolle loistavan lähtökohdan muokata auto mieleisekseen. 86 Harrastuksesta työksi Tällä kertaa pistäydyimme Kangasalla sijaitsevalla, peltien muutostöihin erikoistuneella North Kustom Fabricationilla. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Janne taiteili astetta rajumman kustomin ’52 Buickista. 7 AMERIKAN RAUTA 5/2020. 88 Muumio muistelee Veli Vartiala muistelee matkaansa American Graffitin jäljissä. Muun muassa siihen löytyy nyt ratkaisu
Pysy Autossa Cruisingin takaa löytyvät pirkanmaalaiset autoharrastajat Juho Pehkonen ja Mirko Lännenpää, jotka löivät viisaat päänsä yhteen loihtiakseen ajoneuvoihmisten ankeaan kevääseen jonkinlaista valonpilkahdusta. huhtikuuta ja osallistujia kertyi kolmisenkymmentä autokuntaa. Museoautot puolestaan tarvitsee katsastaa jatkossa vain neljän vuoden välein. Näin pyritään välttämään pitkien ajoneuvoletkojen syntymistä reiteille. ”Rastikysymyksissä saattaa olla vaikka kuva jostakin tienviitasta, jonka tekstistä on peitetty osa. Lopulta syntyi ajatus vapaamuotoisesta ajelusta, johon on yhdistetty kuvakisa. Kisailijoiden pitää löytää kuvan viitta matkan varrelta ja täydentää puuttuva teksti”, Juho avaa kuvakisan ideaa. Mainittakoon vielä, että niin Juho kuin Mirkokin ovat tapahtumajärjestäjinä asialla ensimmäistä kertaa. Yksi uudenlainen tapahtuma on Pirkanmaalla jo pariin otteeseen järjestetty Pysy Autossa Cruising – kruisailun ja photorally-tyyppisen kisailun yhdistelmä, jonka suorittamiseksi ei tarvitse poistua autosta. Palaute on ollut niin positiivista, että parivaljakko on suunnitellut jatkavansa tapahtuman järjestämistä vielä korona-ajan jälkeenkin. Kuvakisa käynnistetään verkossa niin ikään ennen tapahtuman alkua ja osallistujille annetaan vastausaikaa kolme tuntia. Toisen kerran kruisailtiin samoissa merkeissä Tampereen keskustan liepeillä 24.5., jolloin osallistujia oli mukana jo tuplasti enemmän. Toimittanut: Kimmo Janhunen. Reittien pituudet ovat olleet noin 70 kilometrin luokkaa ja niiden varrella on ratkottu rastitehtäviä, joita oli ensimmäisellä kerralla kolmisenkymmentä ja toisella vielä hiukan enemmän. Reittikartat julkaistaan netissä hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Museoajoneuvo on yli 30 vuotta vanha auto, joka on säilynyt alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entisöity alkuperäistä vastaavaksi, ja katsastettu museoajoneuvoksi. Reittikartat ja lomakkeet löytyvät kaikki omasta älylaitteesta. Kuvat: JSP Photography 8 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Uutispalsta Uudenlaista cruisailua Alkukesän liikkumisrajoitukset ovat saaneet tapahtumajärjestäjät pohtimaan uusia tapoja, joilla harrasteautoilijat pääsevät ulkoiluttamaan silmäteriään. Yli 40-vuotiaat autot tarvitsee jatkossa katsastaa vain kahden vuoden välein. Kumpikaan ei ollut aiemmin järjestänyt mitään vastaavaa. Laskettakoon tämä koronakevään hyväksi aikaansaannokseksi – vaikea aika on synnyttänyt tapahtumakentälle uusia innokkaita tekijöitä. Katsastusvälit uudistuivat Vaikka vuoden alkupuolisko on ollut haasteellinen, niin kevät on tuonut tullessaan ainakin yhden iloisen ja tervetulleen uudistuksen – vanhojen autojen katsastusvälin pidennyksen. Tämä koskee kaikkia vanhoja autoja kunnosta tai rakentelutyylistä riippumatta. Hyväksytystä katsastuksesta saa kahden vuoden mittaisen leiman niin ruosteiseen rottarodiin, chopattuun kustomiin kuin viritettyyn muskeliautoonkin. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestettiin Ylöjärvi-Hämeenkyrö-akselilla 18. Katsastuslainsäädännön uudistus astui voimaan torstaina 14.5.2020 ja se koskee kaikkia yksityiskäytössä olevia ajoneuvoja, joiden käyttöönottovuoden päättymisestä on kulunut vähintään 40 vuotta. Reitit vaihtelevat kullakin kerralla, mutta yhteistä niille on se, että ne mutkittelevat pitkin mukavia paikallisia pikkuteitä
Moottoripuolen mielenkiinto oli hänelle jo nuoruuden peruja. Alkuaikoina suomalainen autoilija joutui asioimaan apteekissa saadakseen ajokkiinsa bensiiniä. Sittemmin bensiinin myynti siirtyi bensakioskeihin, kunnes 1920-luvulla ryhdyttiin rakentamaan varsinaisia huoltoasemia. Aina ystävällistä automiestä lämmöllä muistaen. Raimo ”Höyry” Häyrinen 30.7.1940–13.5.2020 Legendaarinen radioselostaja menehtyi pitkään sairastettuaan 79-vuotiaana. Tankit täyteen -näyttely perehdyttää kävijän seikkoihin, jotka muodostivat bensiinikäyttöisestä polttomoottorista ylivoimaisen voimanlähteen muihin vaihtoehtoihin verrattuna, ja käsittelee aihetta nimen omaan Suomen näkökulmasta. Edellä mainitun silmänruoan ohella näyttely muistuttaa, että Suomessakin on kokeiltu ajan saatossa vaihtoehtoisia energianlähteitä, kuten sota-aikaan käytössä ollutta puukaasutinta, jolla autot saatiin liikkumaan puupilkettä polttamalla. Etenkin maaseuduilla huoltoasemat nousivat merkittävään asemaan kyläläisten kohtaamispaikkoina. Eri huoltamoketjut houkuttelivat asiakkaita monenlaisilla keräilytuotteilla, kuten Kesoilin kristallilaseilla tai Unionin Olympia-seteleillä, joita riittävästi kerättyään saattoi lunastaa itselleen henkarin tai Surf-pesuainetta. Näyttelyssä päästään tunnelmoimaan entisaikojen huoltoaseman kahviossa sekä ihastelemaan huoltoasemien vanhoja mainosmateriaaleja. COVID-19-epidemian vuoksi näyttelyaikaa on pidennetty joulukuulta tammikuun 2021 loppuun. Tapasimme viimeisen kerran Ramin kanssa joskus 2010-luvun puolessa välissä. Silloin oli havaittavissa, ettei kaikki ollut kohdallaan. Näyttelyssä käydään läpi kotimaisia polttoaineiden myyntipaikkoja sekä huoltoasemien baarikulttuuria, mikä tarjoaa mielenkiintoista nähtävää bensisharrastajille ja -keräilijöille. 9 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Tankit täyteen! Mobilian tämän vuoden vaihtuva teemanäyttely, Tankit täyteen, esittelee polttomoottorin voittokulkua vaihtoehtoisten käyttövoimakokeilujen rinnalla. Samaan aikaan Helsingissä kehiteltiin ensimmäisiä biokaasuratkaisuja, jotka tosin sittemmin päätettiin unohtaa tarpeettomina. Veli Vartiala. Sankariselostajan kanssa tarinoidessa ei tarvinnut olla urheilusta kiinnostunut. Häyrisen käsittämätön tietämys lähes kaikesta oli suorastaan ehtymätön, puhuttiinpa sitten autoista, moottoripyöristä tai taiteesta. Ensimmäinen jenkki oli ´52 Plymouth jo ajokortin saamisen aikoihin 50-luvun lopulla. Tutustuin Ramiin 1990-luvun lopulla tehdessäni hänen avonaisesta ´61 Buick LeSabrestaan lehtiartikkelin. Vuosien varrella Ramilla oli monia erikoisia eurooppalaisia urheiluautoja. Myöhemmän ajan kalustoon on kuulunut muun muassa ´63 Lincoln ja tuo aiemmin mainittu Buick
Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytys ja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 5.–6.9. Pistohiekka Rock’n’Roll Cruising Puumala 1.8. GrilliCruising Vanha Unkka, Tuusula 15.8. Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytys ja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 3.7. 25 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.–9.8. Bikes, Beards & Burgers 2020 Työpajankatu 2, Helsinki 22.8. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Hormisto 7.11. Hangö Bike Weekend Hanko 2.8. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Test N´ Tune Motopark, Pieksämäki 5.9. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. 26 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Tarkista ajantasainen tieto tapahtuman järjestäjiltä, Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista. Kiihdytysajon SM osakilpailu 5, SMfinaali Motopark, Pieksämäki 19.9. Forssan PickNick Pilvenmäen ravirata 6.8. Vintage Race Äimäraution ravirata, Oulu 27.6. FHRA Cruising PreParty vol. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. DriveIn & Rock Sokos Hotel Bomba, Nurmes 14.–15.8. 24 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.7. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 8.8. Power Truck Show Powerpark, Kauhava 15.8. FHRA Cruising PreParty vol. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. FSRA Street Rod Nationals Seinäjoki 22.8. Rock Lake Picnic 2020 Hotelli Salpa, Luumäki 27.6. Burnout Party 2020 Kiikala 15.8. Taivalkosken Moottori kerhon kiihdytys ja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 8.–9.8 Häme Run Moottoripyöräjuhlat Hämeenlinna 13.–15.8. Tampereen seudun Mobilistien varaosapäivä Mobilia, Kangasala 29.8. Espoo, Fat Lizard (Otaniemi ) Kuun 2. Taivalkosken Moottori kerhon No Speed Limit huippunopeuden mittaus Pudasjärven lentokenttä 25.7. LinnaCruising Kantolan Tapahtumapuisto, Hämeenlinna 8.8. lauantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Rautalankaa ja jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 29.8. Taiteiden yö Vaasan autoja moottorimuseo 7.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Radalle.com Grand Arena Drifting NEZ Artukainen 21.–22.8. Summer Meet Västerås, Ruotsi 14.–15.8. V8Magazine & GTi Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 4.9. perjantai Klaukkala, tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Malmi Street Drags #2 Helsinki-Malmin lentokenttä 8.8. Cone Valley Cruising Sulkavan Soutustadion 29.8. Syysrompetori Vaasan autoja moottorimuseo 19.–20.9. Nostalgia Car Show Suvilahti, Helsinki 1.8. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Malmi Street Drags #1 Helsinki-Malmin lentokenttä 18.7. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Radalle.com Gaala 2020 Tampere HUOM! Korona viruspandemian vuoksi tapahtumia saatetaan joutua edelleen perumaan tai niiden järjestämisaikoja muuttamaan. 10 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Tapahtumakalenteri Tapahtumat Toimittanut: Kimmo Janhunen Cruisingit. Bug In Finn 2020 Sappee, Pälkäne 25.7. Tahko Cruising Party Break Sokos Hotel, Tahko 3.7. Pistons Rumble Minkiö 24.–26.7. perjantai Kajaani, Kajaanin ABC Kuun 1. Rauma Street Race 2020 Isometsäntie, Rauma 1.–2.8. Hornets Hop Up Run Riihimäki 25.7. Turku Kustom Show Kauppakeskus Skanssi 15.8. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata, Oulu 8.8. Jenkkiautonäyttely Lahti 10.10. FHRA Cruising PreParty vol. Radalle.com Finals Botniaring 3.–4.10. perjantai 26.–28.6. Kiihdytysajon SM osakilpailu 4, FHRA Night Race LSK Business Park, Kauhava 21.–23.8
Soveltuu erinomaisesti myös vinyylille. www.tripmachinecompany.com 11 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Tällä hetkellä Jo-Bendiä jälleenmyyvät ainakin Puuilo sekä Kärkkäinen. Janne’s Garage on kehittänyt Pullmaxin terien tekoon, hitsaukseen ja sovitukseen jigin, jolla omatekoiset terät saa helposti kohdistettua. Vetokejullisissa swetareissa on pehmeä ylös nostettava kaulus ja ne sopivat niin naisille kuin miehillekin. Teline on valmistettu yksinkertaisella menetelmällä, jossa rosterilevyyn on leikattu laserilla kuvio, josta saadaan sormin taivuttamalla pidikkeet pulloille. Hinta 109,00 €. www.meguiars.fi Purkit ojennukseen Jo-Bend-teline on uusi kotimainen tuote, jolla saa kätevästi tallin tai verstaan pullot ja purkit järjestykseen. Hinta 90,00 €. Tämän päivän tuote on kuitenkin mustan teipin sijaan aistikkaampaa nahkaa, jota saa useissa sävyissä, joko rei’itettynä tai ilman. Mallistosta löytyykin muun muassa vetoketjullisia Windstopper-swetareita, jotka toimivat hienosti niin ajotakin alla kuin arjen puuhissakin. www.jo-bend.com Turva vöitä väreissä Vintage Motorsilta saa lentokonetyyppisiä lannevöitä useissa eri väreissä joko 60tai 74-tuumaisina Hinta: 35,00 €/kpl. Hinta 11,00 €. www.vintagemotors.fi Metallin työstäjille Legendaarinen Pullmax -metallintyöstökone on ehdoton apuväline harrasteajoneuvojen korjauspeltien valmistuksessa. www.tonupstore.com Headlight X Trip Machine Company on pääasiassa nahkaisiin moottoripyörävarusteisiin keskittynyt yritys, jonka yhdeksi hittituotteeksi on noussut ajovalojen päälle asennettava, nahasta valmistettu Headlight X. Kyseessä on tilaustuote ja jigejä tehdään tarpeen mukaan kolmelle eri terän varrelle: 19x19, 22x22 ja 25x25 mm. Toimii cafe racereista perinnerodeihin. Tuotteen juurethan ovat vanhoilla soraradoilla, joilla kilpailtaessa ajovalojen linssit teipattiin päältä ristiin, jotteivät ne mahdollisesti kivien lentäessä rikkoutuessaan lennättäisi sirpaleita radalle tai muiden ajajien päälle. Näin saavutetaan upea, puhdas, ravittu sekä suojattu satiininkiiltoinen lopputulos. www.jannesgarage.com Rockerswetarit Italialainen HolyFreedom on tunnettu kustomkulttuurin suuntaan kumartavista ja teknisillä yksityiskohdilla maustetuista vaatteistaan. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Nopeaan nahan puhdistukseen Meguiars on esitellyt uuden detailerin nahalle. Ultimate Leather Detailer on vahvasti puhdistava ja sisältää aloeta sekä muita hoitavia ainesosia. UV-suoja ja aktiiviset polymeerit suojaavat nahkaa pitkäkestoisesti. Hinnat alkaen 19,90 €. Telineitä on erikokoisia alkaen kahdeksan pullon mallista. Hinta: 20 €/473 ml
kustomkar kiksi Museoautosta 12 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Marko Stjerbakoffin Buick oli jo kertaalleen lähestulkoon valmiiksi museokuntoon entisöity, kun Marko sai sen käsiinsä ja jalosti sen uniikiksi kustomkarkiksi. BUICK SPECIAL RIVIERA ’52. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen kustomkar kiksi 13 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Kyseessä oli auto, joka oli pitkälti läpikäyty entisöintimielessä Hersti Autoshopilla paria vuotta aiemmin, mutta joka oli jäänyt silloisella omistajalla hiukan kesken, ja päätynyt myyntiin. ’52 Buickin kojelauta on jo tehtaalta niin hieno, että sen osalle riitti maalaus ja kiiltävien osien uudelleenkromautus. Markon kustomaihioksi hankkima auto oli täysin alkuperäiskuntoinen, museokatsastusmielessä entisöity ja kaksivärivihreäksi maalattu, ja se oli oikeastaan päällisin puolin näyttelykelpoinen. Auto purettiin jälleen osiin, ja korikin nostettiin rungolta, jotta tekniikanvaihto taka-akselin vaihtoineen saataisiin tehtyä kunnolla. Kolmen tuuman choppauksella katto putosi juuri sopivasti, ei tippaakaan liikaa, joten linjat ovat sopusuhtaiset. Ajokuntoon saati katsastukseen sitä ei kuitenkaan ollut mittavan rakentelu-urakan jälkeen ehditty saamaan. Pikkuhiljaa kovin kustompainotteiseen Recyclers C.C. Elettiin elokuuta 2018, kun Marko ja Timo ottivat trailerin perään, ja lähtivät hakemaan Buickia takaisin Etelä-Suomeen. Niin tuo Special Riviera oli kulkeutunut Itä-Suomeen, muttei ollut oikeastaan edennyt sielläkään, joten oli ostettavissa sopivasti, vaikkei missään julkisesti myytävänä ollutkaan. Sopiva löytyikin yllättäen tavallaan lähempää kuin olisi uskonut, nimittäin kerhokaveri ja merkittävässä roolissa Markon autojen rakentelussa ollut Timo Hersti oli saanut tietoonsa, että eräs vain hieman keskeneräiseksi jäänyt ’52 Buick olisi jälleen myytävänä Varkauden suunnalla. U seiden palkittujen Amerikan Raudan messuosastojenkin takaa Nykypuu-firmoineen löytyvä Marko Stjerbakoff on tullut lehtemme lukijoille tutuksi jo monesta rakentelemastaan laitteesta, viimeisimpänä niistä lehden kantta koristi pari vuotta takaperin Chevrolet Divco Van ’42, tuttavallisemmin ”Rujo”, vaikka moni tuntenee auton myös UJO-1-rekisteritunnuksestaan. Herstin pajalla otettiin kuitenkin rälläkkä käteen ja käytiin oitis toimeen Buickin museoinnilta pelastamisen kanssa. ”Amerikasta tullut aihio oli hyvin ruosteinen ja aika huono, ja Timppa joutui silloin hitsailemaan sitä paljon”, Marko selittää. 14 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Buick Special Riviera ’52. Etuakselistoksi kelpuutettiin Buickin oma, mutta sen suorasta kasista, Dynaflow-automaatista ja putkikardaaniperästä koostunut alkuperäistekniikka sai väistyä nykyaikaisemman ja käyttöystävällisemmän tieltä. Ne myös hävittävät hyvin takaluukun pahkamaisuutta. -kerhoon kuuluvan Markon kustomkuume kuitenkin yltyi, ja omaa kustomaihiota piti alkaa etsimään. Rälläkkä käteen. Kuutisen senttiä alkuperäistä pidempien takalokarien päidenkin luulisi olevan osa alkuperäistä muotoilua. Mannermaan Peksun kautta Ruotsista tullut custom-ratti sattui olemaan valmiiksi juuri oikean sävyinen. Markolle tullessa auto oli kuitenkin erinomainen lähtökohta kustomoinnille – niin nätti, että monia olisi varmasti säälittänyt käydä sitä pilkkomaan
Taka-akseliksi tuli tuoreempi GM:n 10-pulttinen, joka tuettiin nelilinkein runkoon. Amerikasta tullut aihio oli hyvin ruosteinen ja aika huono, ja Timppa joutui silloin hitsailemaan sitä paljon. Timppa tiesi jo ennestään kikat, joilla katon takapäästä tuli selvästi alkuperäistä vauhdikkaamman oloinen. Suurin työ tehtiin kuitenkin korimuutosten parissa. ”Moni ihmetteli, kun en poistanut takaluukun pahkaa, mutta minusta se sai jäädä paikalleen”, Marko jatkaa. Flake-tereet tuovat pisteen i:n päälle. Pakosarjoiksi valikoituivat näyttävän näköiset kromipintaiset pukinsarviversiot, tuplaputkiston Marko askarteli itse niin ikään kerhokavereihin kuuluvan Herstin Harrin kanssa. 15 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Verhoomo Priman toteuttama sisustus on upea, kuten Vänttisen verhoilutyöt yleensäkin. Koska Marko halusi tekniikasta nimenomaan käyttöystävällisen, tilattiin pikkulohkon päälle Edelbrockin Pro-Flo 4 -ruiskusetti alumiini-imusarjoineen. Kierrejouset korvattiin makkarapalkeilla, ja kahdeksan magneettiventtiiliä sekä kaksi kompuraa sisältävä Airmaxxin ilmajousipaketti mahdollistaa halutessa joka nurkan korkeuden säätelyn erikseen. Sopivalla kallistuksella uusia piti vain kulmalasit. Ensi töikseen Timppa leikkasi katon tolpat poikki ja choppasi niistä kolmen tuuman siivut. ”Ostin Chevyn 350-pikkulohkon ja TH700R4-askin siitä Tarion Tomin LS-koneiseksi muuttamasta ’68 Firebirdistä, mutta se konehan osoittautuikin tarkemmin tutkiessa 305:ksi, joten päätin hylätä sen ja tilasin Buickiin uuden Chevrolet Performancen 350 Crate -koneen”, Marko selittää. Ei niitä tavallisimpia ratkaisuja
Samoja sävyjä käytettiin myös ohjaamossa, jonka uusista pinnoista vastasi verhoilijavirtuoosi Lasse Vänttinen. Vänttiselle tyypillisesti todella upean verhoilun huikein detalji ovat punasävyiset flake-tereet, jotka tuovat sen paljonpuhutun pisteen i:n päälle. ”Halusin siihen jotain erilaista kuin yleensä, ja päädyin etsimään ’53 Pontiac Woody -farmarin takavaloja, jollaiset Timo lopulta löysikin, jälleen eBaystä”, Marko kertoo naurahtaen. ”Lattiamatto oli oikeastaan tarkoitettu Pontiaciin, mutta se vaikutti lähimmäs oikealta, joten tilasin sen sillä riskillä, että jos ei se käy tähän, niin laitan sen sitten siihen Mannermaan vanhaan Pontiac-luiskaperään, joka päätyi sekin minulle”, mies jatkaa vähän päätään projektien määrälle puistellen. ”Jossain vaiheessa kyllä jo vähän harmitti, etten säilyttänyt sitä alkuperäistä vihreää sävyä, mutta tämmöinen siitä nyt tuli”. Takavaloiksi Marko halusi jotain massasta erottuvaa, joten niiksi hankittiin ’53 Pontiac Woodyn ovaalinmuotoiset. Takalokasuojien päitä jatkettiin nimittäin kuusi senttiä, ja niiden päältä poistettiin siiventynkää muistuttavat kromilistat. ”Lasse hankki kaikki verhoilumatskut, kun ensin yhdessä katselimme, mitkä näyttivät hyvältä”, Marko kertoo. ”Etuvalot frenchattiin alkuperäisiä kehyksiä hyödyntäen, ja tuo ’53 Corvetten maski löytyi ihan Suomesta. Takaluukun kahva sekä lukkopesä jätettiin myös pois. Peräpäähän tehtiin kuitenkin monta muuta juttua, joita ei mallia tuntematta helposti edes huomaa. Kyse on siis sellaisesta kuparinruskeasta ’49:stä, joka sai näyttävän scallop-maalauksen Mannermaan Peksulla ollessaan, ja kulkeutui sitten seuraavan omistajan toteuttamien korimuutosten keskeneräisenä ensin Platulle ja lopulta Pornaisissa toimivan WTP-Coatingin Mikko Kaleva ruiskutti hopeanväriselle pohjalle punaisen candyn, ja lopputulosta ei voi kuin ihastella. Buickin alkuperäiset takavalot ovat jotenkin vaatimattoman näköiset keulan dollarihymyyn verrattuna, joten niille Marko päätti myös tehdä jotain. Sieltä samasta nettimarkkinapaikasta löytyivät nimittäin myös aidot vanhat Cadillacin kapselit sekä maskin parempikuntoinen kulmapala. Sitä piti kyllä taivuttaa jonkun verran ja lyhentää päistä, että se istui paikalleen kunnolla. 16 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Buick Special Riviera ’52. Kapselit ovat ’57 Cadillacin aidot vanhat, jotka kävivät kiillotettavana Pohjanmaalla. ”Sanoin, että siitä tulee punainen jo aika alussa, ja sit totesin, että siitä tulee candy”, Marko selittää väri-idean kehittymistä. Karamellinpunainen sai parikseen kermakahvinvaalean sävyn, joka tekee kokonaisuudesta lämpimän, puhtaanvalkoisella katolla yhdistelmä saattaisi olla hieman kolkko. Pornaisissa toimivan WTP-Coatingin Mikko Kaleva ruiskutti hopeanväriselle pohjalle punaisen candyn, ja lopputulosta ei voi kuin ihastella, vaikka kyseessä oli miehen ensimmäinen candymaalaus koskaan, ja candyssä on tunnetusti omat haasteensa pilveilyn ja tummempien luukunreunojen kanssa, kun sävystä tulee juuri niin tumma, kuin maalikerroksen paksuus on. Siitähän tämä oli hyvä aihio, että puskurit ja monet muut kiiltävät osat oli jo edellisellä kerralla kromautettu uudelleen.” Karkkia päällä ja sisällä
”Rekkariksi tuli OLD-52. Polttoaineensyötöstä vastaa Edelbrockin Pro-Flo 4 -ruisku. En viitsinyt ottaa BUI-52:ta, kun Timpalle tuli jo BUI-38”, Marko selittää nauraen. Kori: Kattoa chopattu 3", etulamput frenchattu, ’53 Corvetten maski, etulokasuojien portholet ja ovenkahvat poistettu, takaluukun kahva ja lukkopesä sheivattu, takasiipiä jatkettu 6 cm, takalokareiden listat poistettu, ’53 Pontiac Woodyn takavalot, maalattu candypunaisella. Faktat Buick Special Riviera ’52 • Omistaja: Marko Stjerbakoff, 51 • Paikka: Pornainen. ”Tuo ratti tuli Mannermaan kautta Ruotsista, se oli juuri oikean värinen, niin totesin, että otetaan se.” Niin ohjaamo kuin takakonttikin vaimennettiin ennen istuimien ja muiden verhoilujen asennusta STP:n Black Gold -matolla, jotta ylimääräiset metelit saataisiin pidettyä matkustamon ulkopuolella. Konehuoneesta löytyy nykyisin uritetuilla venttiilikopilla ja nostalgisen näköisellä putsarilla sekä kromipinnoitetuilla Speedwayn pukinsarvipakosarjoilla koristeltu tehdasuusi 350 Crate. Eikä Markolla ole pelkoa siitä, että projektit kesken loppuisivat, vaikka Buickilla pääseekin viimein cruisailemaan. Renkaat: BF Goodrich Silvertown 7.60-15 miljonäärivalkosivut. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, GM 10-bolt perä. Sisusta: Lasse Vänttisen tekemät verhoilut, custom-ratti, Pace Performancen sähköinen vaihteenvalitsinmoduuli. Alusta: Alkuperäinen etuakselisto, 4-link-tuettu tuoreempi GM-akseli takana, AirMaxxxin makkarapalkeet joka nurkassa, 8 magneettiventtiiliä, 5 gallonan painesäiliö, 2 x AirMaxxx 480C -kompressori. Kojelauta oli jo tehtaan jäljiltä niin komea, että sitä olisi ollut vähän synti käydä muokkaamaan, joten Marko tyytyi maalaamaan sen uusilla sävyillä ja kromauttamaan sen kiiltävät osat uudelleen. Vanteet: 15" peltivanteet, ’57 Cadillacin kapselit. Työn alla on sen odotusvuorossa olevan Pontiacin lisäksi jo kustomoitava ’56 Lincoln Premiere sekä ’76 Jeep Cherokee, josta tulee ehkä maailman matalin lajissaan. Markolle, ja odottaa nyt vuoroaan jo chopattuna tallissa. Kiitos: Kaikille mukana olleille. Jarrut: Tehostetut rumpujarrut joka nurkassa. Viimeisiin silauksiin kuului myös Mannermaan Peksun perään taiteilema nimi, ”Candy 2 Times”, ja kyllähän Buick tarjoilee karkkia silmälle niin päältä kuin sisältäkin. Ensiesittelynsä Buick koki kevään Kustom Kulture Show’ssa, jossa se sai yhdessä Herstin Timpan oman ’38 Buickin kanssa Tomahawk Townin jakaman palkinnon. Moottori: Chevrolet 350 CID Crate V8, Edelbrock Pro-Flo 4 -ruisku, keraamisesti pinnoitetut Speedway Motorsin pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto. 17 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Marko Stjerbakoff, Hersti Autoshop 1. Katosta lähti korkeutta kaikkiaan kolmisen tuumaa, ja samalla takalasia kallistettiin eteenpäin. Ostettaessa Buick oli Herstin pajan tuoreen entisöinnin jäljiltä vain hiukan keskeneräinen museopeli, joka oli vaihtanut omistajaa ja paikkakuntaa pian Hersti Autoshopilta lähdön jälkeen jääden kuitenkin saattamatta takaisin liikennekuntoon. 5. Hyvä kustomaihio, siis. Vastikään entisöity Buick tarjosikin Markolle loistavan lähtökohdan muokata mieleisekseen. Hyvä kustomaihio Tunnettujen amerikkalaisten kustomrakentajien autot on kautta aikain tehty useammin hyvistä aihioista kuin läpiruostuneista harsoista. 3. 2. Takasiipien päitä jatkettiin kuuden sentin verran samalla, kun niihin sovitettiin ’53 Pontiac Woodyn valot. Herstin pajalla käytiin oitis töihin. Sivuikkunalistat saatiin taipumaan matalamman katon muotoihin aika nätisti. Tässä Timo leikkaa ensimmäistä tolppaa poikki. 4. Valmiina varsin huomaamaton, mutta työläs muutos. 18 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Buick Special Riviera ’52 1 2 3 4 5
Kori nostettiin rungolta, jotta uuden tekniikan sovittaminen siihen olisi helpompaa. Autoon ”mallattiin” myös cruiser skirtejä, joita siihen ei kuitenkaan toistaiseksi ole tehty. Kuvassa auto jo takaisin Hersti Autoshopilla, ja keulan kiiltävät osat jo paikallaan. 11. Tästä ei ollut enää pitkä matka kevään Kustom Kulture Show’hun. 7. 19 AMERIKAN RAUTA 5/2020 6 7 8 9 10 11 12. Suoran kasin tilalle sovitettiin huomattavasti käyttöystävällisempi Chevyn pikkulohko. 12. Kuvassa näkyy se ensimmäinen tarkoitukseen hankittu Firebirdin nokalta ylimääräiseksi jäänyt 350, joka osoittautuikin sitten 305:ksi. Seuraavaksi nostettiin kori takaisin rungolle, jotta nähtiin, miten uusi tekniikka sijoittuu tulipeltiin ja kardaanitunneliin nähden. 8. 10. Korin maalauksen candypunaisella hoiti Pornaisissa toimivan WTP-Coatingin Mikko Kaleva. Ilma-alusta teki osaltaan kokonaisuudesta melkoisesti maanläheisemmän. 9. Taka-akseli putkikardaaneineen vaihtui tuoreempaan 10-pulttiseen, joka tuettiin paikalleen nelilinkein. 6. Tässä peräpää valmiina uusine takavaloineen
Janza Kustom -pajaansa Haarajoella luotsaava Jani Huhtamäki ei ole ensimmäistä kertaa asialla Rolling Bones -tyyppistä rodia rakentamassa, ja se todella näkyy lopputuloksessa. Autossa ei ole mitään ylimääräistä, mutta mittasuhteet ovat täydellisessä tasapainossa ja linjat kuin oppikirjan sivuilta. FORD ROADSTER ’32. HALLITTU Hillityn Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 20 AMERIKAN RAUTA 5/2020
21 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Bones -vaikutteisen rodin, ’31 Ford Model A Coupen esittelimme numerossa 6/14. 22 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Roadster ’32. Määritelmä voidaan rajata vieläkin tarkemmin, sillä hänen Mercurynsa ovat olleet vuosimalliväliltä ’39–50, klassisesti chopattuja ja tyylikkäästi kustomoituja. Paria vuotta myöhemmin, numerossa 8/16 pääsimme esittelemään hänen seuraavan rodinsa, ’32 Roadsterin, jonka myötä valitun tyylisuunnan noudattaminen alkoi muodostua pikemminkin säännöksi kuin poikkeukseksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana ilmiöksi nousseen tyylin yhdistäviin tekijöihin kuuluvat omalle aikakaudelleen ominaisten, autenttisten perinneosien käyttö sekä yksinkertaistettu virtaviivaisuus, joka saavutetaan muun muassa sopivalla choppauksella, eturunkoaisojen typistämisellä ja kääntämisellä maskin sisäpuolelle sekä ajovalojen sijoittamisella mahdollisimman alas. Ensimmäisen Janin rakentaman Rolling Ajovaloille on tehty itse telineet, jotka toimivat samalla iskaritelineinä. H uhtamäen Janin autoharrastus, ainakin lähihistorian ajalta, on kiteytettävissä kahteen merkkiin – Fordiin ja Mercuryyn. Edellä mainitun rodirakentelun tyylisuuntauksen takaa löytyy Ken Schmidt ja hänen Greenfieldissä, New Yorkissa sijaitseva Rolling Bones Hot Rod Shopinsa. Pajan rakentamat autot ovat varsin lähellä niitä, joita hotroddingin alkuaikoina nähtiin mittelöimässä voimiaan Bonnevillen suola-aavikolla. Fordit ovat puolestaan edustaneet vuosimalliväliä ’31–32, ja ne on jalostettu linjakkaan yksinkertaistettua Rolling Bones -tyyliä noudatellen, tai ainakin parhaita paloja siitä poimien. Tuolloin mies perusteli projektiaan sillä, että Mercury-kustomin rinnalle piti saada jotain sporttisempaa. Lamput ovat alkuperäiset vanhat Guidet mallia 682-C, joiden pieniin parkkilinsseihin on sijoitettu vilkut. Pikaisella inventaarilla totesin, että mulla oli osat lähes kokonaiseen autoon, joten päätin laittaa ne tällaiseen nippuun
Sillä olisi noussut ikään kuin nenä pystyyn. Sellaisiakin olen joskus nähnyt”, Jani tuumii. Kontin linjakkaat saranat jäivät taannoin yli ’56 Ford Taunus -projektista. Taakse tehtiin korin alle kääntyvä tail pan -helma. ”Käänsin tuulilasin A-pilarit väärinpäin ja kallistin tuulilasia hieman taakse pain sporttisemman ilmeen saamiseksi”, Jani paljastaa. 23 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Viimeisimpään rodiinsa Janilta löytyi lähes kaikki tarpeelliset osat ja tarvikkeet omista hyllyistä, välissä kun oli tullut rakenneltua autoja muille ja hankittua osavarastoa hieman yli omien tarpeiden. Maskia ei madallettu, mutta sitä laskettiin alaspäin saman verran kuin koriakin. Pikaisella inventaarilla totesin, että mulla oli osat lähes kokonaiseen autoon, joten päätin laittaa ne tällaiseen nippuun. Maskia on laskettu saman verran alaspäin, jotta konepellin linja säilyi, eikä auton nenä noussut pystyyn. Koppaa kuitenkin channeloitiin, eli pudotettiin runkoon nähden noin kaksi tuumaa. Korin aihio oli varsin hyväkuntoinen, eikä sille tarvinnut tehdä paljoakaan mätähommia. Myös takaluukun kahva poistettiin ja tilalle asennettiin painonappiaukaisu. Osat omasta hyllystä. ”Muuten siitä olisi tullut hoopon näköinen, kun korilinjat eivät olisi osuneet kohdilleen. Kolmekakkosen tuulilasia chopattiin pari tuumaa, minkä jälkeen se sovitettiin alkuperäistä linjakkaampaan asentoon. Ylimääräiset ulokkeet, kuten ovenkahvat, siivottiin pois, jotta kori saatiin näyttämään mahdollisimman kliiniltä. Etuakseli on neljä tuumaa droppaava. Saranat ja kaikki muu ylimääräinen on sheivattu pois. ”Osia ja kamaa oli kertynyt tallit ja hyllyt täyteen, niin ajattelin ryhtyä vähentämään tätä materiaalin määrää. Alkuperäistä tuulilasia on chopattu pari tuumaa ja sen pilarit on käännetty väärinpäin, jotta se on saatu kallistettua virtaviivaisempaan asentoon. Sisustan hillityn viimeistelty verhoilu on TiCaBo:n käsialaa. Matala asentoa on korostettu channeloimalla koria kaksi tuumaa. Jotain pientä piti toki ostaa lisäksi”, Jani pohjustaa
Takavalot ovat ’37 Fordista. Takana renkaat ovat kooltaan 7.50–16 ja edessä 4.50/4.75–16, eli kapeimmat ja matalimmat, mitä saatavilla oli. En muistanut nähneeni aiemmin tämän väristä kolmekakkosta.” Kun vaikea valinta oli lopulta tehty, ruiskutti Jani värin pintaan itse. ”Tämä on niin matala, että eteen piti etsiä todella lyhyet iskarit. Taka-akselin tuenta soviteltiin ’36 Fordista. ”Minun mielestäni koko autonrakentamisessa on kaikkein vaikeinta valita väri, kun kaikki on jo käytetty. Runkoaisat typistettiin ja suoristettiin edestä, jotta ne sai käännettyä maskin sisälle. Rolling Bones -rodeille ominaisen matalan ajovalojen sijoittelun Jani toteutti tekemällä kuupille itse telineet, jotka toimivat samalla iskaritelineinä. Myös mehujarrut ovat peräisin ’39 Mercurysta. Ne ovat kokonaispituudeltaan vain vajaat 20 senttiä pitkät, ja tämänhetkisellä kokoonpanolla sekä kiinnityksillä niissä on joustovaraa noin viitisen senttiä”, Jani evästää. Minun mielestäni koko autonrakentamisessa on kaikkein vaikeinta valita väri, kun kaikki on jo käytetty. Peräkonttiin sijoitettiin Tanks Incin valmistama tarviketankki. ”Ajettavuudeltaan tuntuu, että tämä on yksi parhaimpia rodeja, joita olen tehnyt. Näin lopputuloksesta saatiin taas linjakkaampi ja sulavampi. Klassinen rengastus saatiin aikaiseksi Firestonen rättirenkailla, peltivanteilla ja pillerikapseleilla. Ohjaus on kevyt, laatikko ja perä toimivat hienosti yhteen ja painopiste on mataluuden ansiosta tosi alhaalla. Ajatus lähti Fordin alkuperäisistä värisävyistä, joista löytyy melkein vastaava, mutta hiukan tummempana. Etuakseliksi löytyi neljä tuumaa droppaava malli. Kojelautaan istutettiin Classic Style -mittarit, jotka istuvat mainiosti Fordin pelkistettyyn tyyliin. Lopputulokseen rakentaja vaikuttaa olevan itse jopa poikkeuksellisen tyytyväinen. Harvinaisen harmaa. Kuskin näkökenttää hallitsee ’46 Fordin ratti, joka on tosin osoittautunut halkaisijaltaan hieman turhan kookkaaksi, joten se saattaa vielä vaihtua pienempään. Aiemmissa projekteissa Jani käytti lättäpäätekniikoita, mutta tällä kertaa hän päätyi energisempään Chevyn pikkulohkoon. Tällä on nautinto ajaa”, mies päättää. Tähän mä sit lopulta päädyin, kun yritin keksiä sävyä, jota ei olisi juurikaan tullut vastaan. Ohjaussimpukka on Vegasta. Päällä olevat pikkutuikut ovat alun perin parkit, mutta nykyisellään niihin on sijoitettu parkkien lisäksi myös vilkut. Wishbonet poimittiin ’39 Mercurysta ja splitattiin, jotta niiden kiinnityspisteet saatiin runkopalkkien ulkosivuille. Lamput ovat alkuperäiset vanhat Guidet mallia 682-C. Ajoneuvoverhoomo TiCaBo Oy on verhoillut Janin aiempiakin projekteja, ja teki jälleen hienoa työtä. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Roadster ’32. Värityksen kanssa Janilla oli edessään sama iänikuinen ongelma kuin aina. Moottori sai peräänsä Fordin T5-manuaalin ja ysituumaisen perän 4,11:1-välityksellä
25 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Jarrut: Edessä ’39 Mercuryn nestejarrut, takana 11" rumpujarrut. Voimansiirto: Fordin T-5-manuaalivaihteisto, Hurstin shifteri, Ford 9" perä 4,11:1 välityksellä. Laatikkona on Fordin T-5-manuaali ja peränä ysituumainen 4,11:1 välityksellä. Renkaat: Firestonen ristikudosrenkaat, edessä 4.50/4.75–16 ja takana 7.50–16. Moottori: Chevroletin pikkulohko-V8. Sisusta: Classic Style -mittarit, TiCaBo Oy:n verhoilu. Korimuutokset: Koria channeloitu 2", maskia pudotettu 2" alemmaksi, tuulilasia chopattu 2", takana omavalmisteinen tail pan, ovien ja takaluukun kahvat sheivattu. Peräkonttiin on sijoitettu uusi Tanks Incin valmistama polttoainetankki. Aiemmissa rodiprojekteissaan Jani on käyttänyt pääsääntöisesti lättäpäätekniikoita, mutta tällä kertaa hän päätyi energisempään ja varmempaan Chevroletin pikkulohkoon. Alusta: Runkoaisat typistetty ja suoristettu maskin sisälle ja takarunkoa notchattu, edessä 4" droppiakseli ja ’39 Mercuryn splitatut Wishbonet, takana ’36 Fordin Wishbonet, Vegan ohjaussimpukka. Vanteet: 16" peltivanteet pillerikapseleilla. Kiitos: Iso Kiitos ”Kakelle”, eli MMR Oy:n Kauko Böökille, jonka tiloissa olen saanut suorittaa maalaushommat. Faktat Ford Roadster ’32 Omistaja: Jani Huhtamäki Paikka: Haarajoki
2. Värin mies ruiskutti pintaan itse. Kahvat on sheivattu pois kliinimmän ulkoasun nimissä. Perä on ysituumainen ja varustettu 4,11:1 välityksellä. Myös runko sai pintaansa saman sävyn kuin kori. Kori laskeutumassa rungolle. 5. Koria channeloitiin 2" ja maskia laskettiin saman verran alemmaksi, jotta konepellin linjat säilyivät sulavina. Peltiosat ovat löytäneet paikkansa. 7. Tällä kertaa hän päätyi vihertävän harmaaseen sävyyn, johon inspiraatio löytyi Fordin 30-luvun värikartastoista. Janilta löytyi omista varastoistaan lähes kaikki tarvittavat osat ’32 Roadsterin kokoonpanoon. 3. Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Jani Huhtamäki ja Kimmo Korhonen 1. Taka-akselin tuenta wishboneineen on peräisin ’36 Fordista. Osat nättiin nippuun 26 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Roadster ’32 1 2 3 4 5 6 7. Aiemmissa projekteissa esiintyneiden lättäpäähaasteiden siivittämänä Jani päätyi tällä kertaa aina yhtä luotettavaan Chevyn pikkulohkoon, joka sai jatkeekseen Fordin T-5-manuaalin. Värinvalinta on Janin mielestä autonrakennuksen vaikein kohta. 4. 6. Peräkonttiin sijoitettiin Tanks Incin valmistama tarviketankki. Paketti kestää katseet myös pohjapuolelta. Paljoa nätimpään nippuun niitä ei olisi voinutkaan asetella
Amerikan Rauta T-paita Koot S-3XL 29 90 T-PAIDAT KESÄHINTAAN – 30 % Tarjous voimassa 30.6.2020 saakka Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen 8 90 Supermarket.fi EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Cruising: Pistohiekanlava klo. 18.00 Puumalan linja-autoasema 2020 Rock'n'Roll Cruising Rock'n'Roll iltabileet: Ravintola Virta Klo 20.00 Härkösentie 4, 52200 Puumala (Puumalan linja-autoasema) Rock'n'Roll Band Info: www.pistohiekanlava.net p. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 050 570 2001 Pistohiekka Puumala ROUTE 62 Lauantai 25.7.2020. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt
URBAN OUTLAWS 28 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Otimme tilan haltuun ja tutustuimme kahteen Bowtie-Racingin preppaamaan Mid Year Corvetteen urbaanien lainsuojattomien hengessä. Kevään poikkeusolot hiljensivät Helsingin keskustan kadut suorastaan aavemaisen autioiksi. CHEVROLET CORVETTE STING RAY COUPE ’63 & ’67. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 29 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Tuo Jonin rakentama ’63 ei ollut ihan perinteinen laite, vaan edusti ainakin rakentamisensa aikaan, reilut kymmenen vuotta sitten Suomen mittakaavassa varsin äärimmäistä pro touring -ajattelua. Hiljaisuuteni ei suinkaan johtunut siitä, että olisin pitänyt ehdotusta huonona, vaan siitä, että jäin pohtimaan, kuinka ainutkertainen tilaisuus siihen nyt todella oli. Kun yhdessä jaksossa esiteltiin Teemun modernisoitu ’63 avo-Vette, syntyi Harrille välitön tarve omistaa vastaavanlainen laite, ja kun Teemu tuli ohimennen maininneeksi rakentajan nimeksi Joni Kiurusen sekä hänen firmansa Bowtie-Racingin, tiesi mies keneen ottaa yhteyttä. ”Mitä, jos yritettäis ottaa hiukan iloa irti tästä tilanteesta ja käytäis kuvaamassa paria Corvettea Helsingin keskustan autioituneilla kaduilla, sellaisessa urban outlaws -hengessä, ettei ihan masennuttais”, Joni aloitti. Vuonna 2001 Corvetten viidennessä sukupolvessa otettiin uudelleen käyttöön sama Z06-tyyppimerkintä, joka piti edelleen sisällään ne halutuimmat herkut, eli 385-hevosvoimaisen Harrin ’63 on tuotu Suomeen jo vuonna 1989. Sivutuotteena kuvioihin on tullut muutamia pienempiä yhteisiä projekteja, kuten nämä autot, ja samalla on päässyt syntymään lämmin ystävyys yhteisten harrasteiden parissa. Kutsuvan punainen sisusta on uusittu Suomessa. E lettiin maaliskuun loppua, kun Bowtie-Racingpajaansa Kirkkonummella luotsaava Kiurusen Joni otti yhteyttä allekirjoittaneeseen. Se, kuinka Joni ja Harri ovat tavanneet toisensa, on oma tarinansa, johon liittyy erään isohkon Corvette-projektin aloittaminen. Joni värväsi mukaan kaverinsa Harrin ja viikkoa myöhemmin laitoimme tuumasta toimeen. Hallitus oli hiljattain määrännyt liikkumisrajoitteita ja suurinta osaa kevään harrasteautotapahtumista uhkasi peruuntuminen. Jonin aihioksi valikoitunut toisen sukupolven Vette oli tilattu tehtaalta Z06-performance-paketilla, joka sisälsi käytännössä kaikki sen hetken parhaat osat niin tekniikan kuin alustankin osalta. Tätä ennen sille oli juuri tehty Yhdysvalloissa kokonaisvaltainen frame off -kunnostus. ”Turvavälit huomioiden tietenkin”, hän täsmensi täyttääkseen ehdotustaan seuranneen hiljaisen hetken. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 & ’67. Kyseessä on alkuperäinen Black & Red -yksilö, eli musta auto punaisilla verhoiluilla. Suomessa autoa on päivitetty Vintage Airin ilmastoinnilla. Jonin ’67 on tuotu Suomeen hieman vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kaikkihan alkoi, kun Harri näki televisiosta lehtemme avustajanakin toimivan Veli Vartialan taannoin tuottaman ja käsikirjoittaman Teemun Tallista -ohjelman, jossa esiteltiin Teemu Selänteen autoja. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin Joni ei ollut Suomessa ainoa kyseisenlaisen auton rakentaja, vaan yhdessä kaverinsa Tomi Tammisen he rakensivat molemmille vastaavat autot. Vette-veljekset. Itse asiassa auto taisi olla ensimmäisiä laatuaan ihan koko Euroopan mittakaavalla
Jonin kuningasidea projektin takana oli yhdistää nämä kaksi Z06-sukupolvea siten, että C2-sukupolven auto säilyisi ulkoisesti mahdollisimman alkuperäisenä, mutta sisältäisi C5-sukupolven tekniikan. Pyörät laitettiin pyörimään, mutta projektia ei ryhdyttykään toteuttamaan Harrin alkuperäisestä ’64 avo-Vettestä, vaan aihioksi hankittiin varta vasten’65 avo-Vette. Toki markkinoilla olevien osienkin valikoima oli ehtinyt kymmenen vuoden aikana päivittyä entistä kiihkeämmäksi, ja vei projektia sikälikin uusille urille”, Joni täsmentää. LS6-moottorin, kuusivaihteisen manuaalilaatikon, jäähdytetyt jarrut ja niin edelleen. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Minulla on ollut laastareina kaikenlaista turbo-Porschesta 440-koneiseen ’69 Dodge Chargeriin sekä Dodge Viperiin, mutta lopulta teki mieli palata juurilleen. En ole itse mikään tekniikkamies, mutta olin ehtinyt haaveilla jo jonkin aikaa resto mod -periaatteella rakennetusta autosta, jossa yhdistyisi klassinen ulkoasu sekä moderni tekniikka”, Harri alustaa omia lähtökohtiaan. ”En kuitenkaan halunnut rakentaa uudelleen samanlaista Teemun auton kloonia, vaan rimaa nostettiin ylemmäksi ja lähdettiin tekemään vielä radikaalimpaa laitetta. Teemu vain sattui saamaan vihiä tästä uraauurtavasta rakennelmasta ja tykästyi siihen siinä määrin, että halusi lunastaa sen itselleen pian auton valmistumisen jälkeen. Arvatkaapa muuten, mikä tuon ’65 avon rekisteritunnukseksi sen valmistuttua tulee. Tuosta kyseisestä autosta puhutaan yleisesti Teemu Selänteen Corvettena, mutta korjattakoon tätä käsitystä sen verran, ettei Joni suinkaan rakentanut sitä tilaustyönä Teemulle, vaan puhtaasti itselleen. ”Mä olin tuolloin hieman kyllästynyt silloisen pitkään omistamani ’64 avo-Corvetten alkuperäiseen tekniikkaan. Näin tehtiin, ja autosta tuli juuri niin hyvä, miltä se kuulostaakin. Välillä on pitänyt harrastaa kevyemmin ja nautiskella esimerkiksi näiden jutussamme esiteltävien alkuperäiskuntoisempien luottokäyttöharrasteautojen, THE-63:n ja THE-67:n parissa. Kyseisenlainen projekti ei ole mikään läpihuutojuttu, ja kun toiveet lopputuloksesta ovat eläneet matkan varrella, on tuon ”Street Hooliganiksi” nimetyn modernin muskelimonsterin valmistuminen luonnollisesti ottanut myös aikaa
Veri veti takaisin Mid Year Corvetten omistajaksi. Kyseltyäni tuolloin neuvoja maahantuontiin, tutustuin ja ystävystyin kaveriin, joka oli tuonut tämän mustan splitin Suomeen vuotta aiemmin. ’63 Coupen erikoispiirre on kaksiosainen takaikkuna, joka päivitettiin yksiosaiseksi jo seuraavaksi mallivuodeksi. Tuotin sen Floridasta itselleni vuonna 1990. Lisäksi Harrin auto on alkuperäinen Fuel Injected -yksilö, eli se on varustettu tehtaalla mekaanisella ruiskulla. Harrin auton kone on kuitenkin edelleen täysin alkuperäistä tehtaan 300-heppaista vastaava ja osiltaan täydellinen”, Joni taustoittaa. Niinpä kävimme Jonin kanssa hakemassa splitin eräältä pitkän linjan harrastajalta, Honkasen Tapiolta Pietarsaaresta. Siihen liittyy eniten muistoja, kuten se, että se toimi hääautonamme, kun menimme vaimoni kanssa naimisiin vuonna 1995. Vuoden 1963 Coupen erikoispiirre on kaksiosainen takaikkuna, joka päivitettiin yksiosaiseksi jo seuraavaksi vuodeksi. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä, pitäisikö tämäkin modernisoida samaan tapaan kuin tuo pian valmistuva ’65-avo. 327-moottori ei ole alkuperäinen matching numbers -kone, mutta vaikuttaa siltä, että kyseinen korvausmoottori on vaihdettu jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja mitä todennäköisimmin GM:n oman huoltoverkoston toimesta, sillä kaikki asennukset on tehty täysin alkuperäistä vastaavasti. Nykyään nämä splitti-ikkunaiset mallit ovatkin harvinaisuutensa ja erikoisuutensa vuoksi aivan erityisesti keräilijöiden mieleen. Kyseessä on alkuperäinen Black & Red -auto, eli musta auto punaisilla verhoiluilla. ”60-luvun lopulla mekaanisella ruiskulla varustettuja koneita vaihdettiin ihan jonkin verran, kun niiden säätäminen ja ylläpitäminen osoittautui takuuajan päättymisen jälkeen odottamattoman hankalaksi. Vette-harrastajien keskuudessa kyseisen sukupolven autoista puhutaan yleisesti Mid Year -malleina. ”Yhdessä vaiheessa suunnittelin tälle kokonaisvaltaista entisöintiä ja pääsin asiassa niin pitkälle, että hankin jo kaikki uudet kromit sekä joitain sisustan osiakin. ”Se edellä mainittu ’64 avo-Vette oli minun ensimmäinen jenkkiautoni. Hän piti autoaan noin kymmenisen vuotta, kunnes myi sen eteenpäin. Kutsuva sisusta on uusittu Suomen vuosien aikana. Splitti ehti vaihtaa omistajaa muutaman kerran, kunnes Harri hankki tutun auton lopulta itselleen puolisentoista vuotta sitten. Samoin tein minäkin oman yksilöni kanssa”, Harri muistelee Corvetteharrastuksensa alkuaikoja. Harrin ja Jonin autot edustavat Corvetten C2-sukupolven ensimmäistä ja viimeistä mallivuotta. Sen jälkeen minulla on ollut laastareina kaikenlaista turbo-Porschesta 440-koneiseen ’69 Dodge Chargeriin sekä Dodge Viperiin, mutta lopulta teki mieli palata juurilleen. 32 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 & ’67. ”Näin jälkikäteen ajateltuna se ensimmäinen oma Vette on tuntunut aina kaikkein rakkaimmalta harrasteautolta. THE-63. Kerranhan täällä vain eletään ja haluaisin siitä juuri itselleni mieleisen, vaikka se suhteellisen harvinainen aihio olisikin”, Harri pohtii. Vette-veljekset Helsingin Kaisaniemessä odottamassa valojen vaihtumista vihreiksi. Edellä mainittu Charger meni hänelle osarahoituksena.” Auto on periaatteessa edelleen samassa kunnossa, jossa se oli jo Suomeen tuotaessa vuonna 1989
Käytän sitä päivittäisiin ajoihini museorekisteröinnin sallimissa rajoissa”, Joni kehuu. ”Niissä oli vähän tylsät Kiinassa tehdyt American Racingin uustuotantokupit, niin päätin personoida ne omannäköisiksi. Kun autojen kanssa touhuaa työkseen, niin kyllä nämä vanhemmat klassikot tarjoavat aivan loistavaa aivot narikkaan -meininkiä, jolla pääsee irti arjesta ja saa huolet unohtumaan. En rehellisesti sanottuna voisi olla autoon yhtään tyytyväisempi. Silloin sitä uskaltaa käyttää”, Harri kiteyttää. ”Kyllä näitä voi käyttää, kun käyttää vaan. Auto on ostettu Corvettes at Carlisle -myyntitapahtumasta Jenkeistä vuosituhannen vaihteen aikoihin, mitä ennen sille oli tehty Jenkeissä täydellinen frame-off-kunnostus. Toisinaan tuolla tien päällä on kyllä aika yksin vanhuksella ajellessa. Vanteet pulverimaalattiin Suomessa kullansävyiseksi, minkä jälkeen otettiin käsittelyyn vielä niiden keskiökupit. Välillä saa sääliviäkin katseita, kun sähköautoillaan liikkuva kansa luulee, ettei tuolla poloisella ole varaa uudempaan autoon”, Joni päättää tuttu pilke silmäkulmassaan. ”Se on oikeastaan todella kiva, ettei auto ole liian täydellinen. Ihan käsittämättömän solidi yksilö. Ne ovat vanhaa varastoa, sillä kyseinen malli on ainakin toistaiseksi poistunut tuotannosta”, Joni kertoo. ”Nimen omaan! Mulla on sellainen periaate, että sääliminen on autojen väärinkäyttöä. Kaupat oli sovittu ja käsirahakin maksettu, kun juuri sillä hetkellä tuli myyntiin tuo hänen kauan kaipaamansa splittimalli. 33 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Joni tuli hankkineeksi coupensa hieman vahingossa, sillä alun alkaen Harri oli ostamassa sitä itselleen. ”Niinpä Harri sitten pakkomyi tuon minulle, Joni toteaa naurahtaen ja jatkaa: ”Kävin hakemassa sen tunnetulta turkulaisherrasmieheltä, pitkän linjan Corvette-harrastajalta, enkä rehellisesti sanottuna voisi olla autoon yhtään tyytyväisempi. Vaikka molemmat autot ovat huomattavan hyvin ylläpidettyjä ja suhteellisen hinnakkaitakin harrastelaitteita, käyttävät ystävykset niitä varsin huolettomasti. Mun mielestä tällä omalla ’67:llakin pystyy ajamaan varsin hyvin muun liikenteen mukana, eikä tämä tunnu ollenkaan niin vanhalta autolta kuin se on. ”Mulla on siihen kaikkiaan kolme sarjaa vanteita; alkuperäiset Rallye Wheelsit, ’67:n alkuperäiset alumiiniset erikoisvanteet sekä kuvissa alla olevat. Stance is everything”, Joni julistaa. Tehostamattomat levyjarrut autossa on ollut uudesta saakka, sillä ne tulivat Corvetteen vakiona jo vuonna 1965. Perävälitys on ollut alkujaan 4,11:1, mutta se on päivitetty hieman harvempaan 3,55:1-välitykseen. Jälkeenpäin autoon on lisätty ainoastaan Vintage Airin ilmastointi. Autossa on alkuperäinen 327-kone 350-heppaisena versiona. Toisin sanoen halusin klassisen lookin modernissa koossa. THE-67. Onnistuinkin löytämään eBaysta setin 17-tuumaisia American Racingin 200S-vanteita, joissa tykkäsin erityisesti puolien litteästä muotoilusta. Numerot eivät täsmää, mutta spekseiltään voimanlähde on täysin alkuperäinen. Kuppien ulkopinnat jyrsittiin ensin tasaisiksi ja sen jälkeen niihin jyrsittiin omat Bowtie-Racingiä kuvaavat BR-logot. Halusin päivittää lookia 60-luvun racing-tyylisillä vanteilla, mutta vähän isompina. Renkaisiin hain alkuperäisen korkeuden, jotta ne istuvat kauniisti, eivätkä näytä liian tuningilta. Jos joku paikka hajoaa, niin sitten tietää, missä oli vika”, Joni komppaa. Ihan käsittämättömän solidi yksilö
Faktat Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 Omistaja: Harri Karenius Paikka: Espoo. Teho: 350 hv. Voimansiirto: 4-vaihteinen Muncie M20 -manuaalivaihteisto. Sisusta: Punainen nahkasisusta. Renkaat: 225/55 R17. Teho: 300 hv. 34 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 & ’67 Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’63 & ’67. Faktat Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’67 Omistaja: Joni Kiurunen Paikka: Kirkkonummi. Jos joku paikka hajoaa, niin sitten tietää, missä oli vika. Sisusta: Musta nahkasisusta. Jarrut: Levyjarrut. Alusta: Edessä kierrejouset ja putki-iskunvaimentimet, takana poikittainen lehtijousi. Vanteet: 17" American Racing 200S. Moottori: 327 cid V8. Moottori: 327 cid V8. Renkaat: 215/75 R15. Jarrut: Rumpujarrut. Voimansiirto: 4-vaihteinen Muncie M21 -manuaalivaihteisto. Alusta: Edessä kierrejouset ja putki-iskunvaimentimet, takana poikittainen lehtijousi. Mulla on sellainen periaate, että sääliminen on autojen väärinkäyttöä. Vanteet: 15" knock-off -vanteet
FORD MUSTANG GT 5.0 TWIN TURBO ’91. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Linda Sonntag voimaa Tuplaturbo36 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Kouvolalaisen Matti Ahosen kahdella turbolla ruuditettu pikkumuskeli muistuttaa siitä, mikä teki Fox-Mustangeista niin suosittuja rakentelukohteita jo tuoreeltaan
37 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Etuhelman alta pilkistävä tuplacooleri paljastaa, että nyt ei ole kyse vaparilaitteesta. ”Tämä Mustang tuli mun isäpuolelle muutama vuosi takaperin vaihtokaupassa. 38 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Mustang GT 5.0 Twin Turbo ’91. Tuolloin parikymppinen Matti ei ollut vielä omistanut yhtään harrasteautoa, vaan ajot hoituivat W202-mallipolven 230K-Mersulla. ”Olin halunnut jo jonkin aikaa omaa kesäautoa, kun olin ajellut välillä semmoisella isäpuolen Caprilla”, Matti jatkaa. Sitten näin sen ja halusin sen itselleni”, hän muistelee. ”En tiedä minkämerkkiset ne ovat, mutta todella jäykät ne ovat ainakin edessä.” Alkuperäinen ohjelma oli vain vaihtaa uusi moottorinohjaus, kun isäpuoli löysi Facebookista T3:n laipalla varustetut pakosarjat ja niihin sopivat turbot. K un elää pitkän linjan moottoripään vaikutuspiirissä, ei voi välttyä siltä, että se muokkaisi myös omaa ajatusmaailmaa. Alkuaan punainen 5-litrainen Mustang GT oli teknisesti täysin alkuperäisessä kuosissa 5-vaihteisine T-5-manuaaleineen, ja oli ilmeisesti yksi Car-Amin uutena maahantuomista autoista kilometrimittareineen päivineen. Tuoreemman mallin ovaaliaukkoinen maski ja kirkaslasiset umpiot raikastavat keulan ilmettä kummasti. Alkuperäisestä poiketen keulalle oli vaihdettu tuoreemman mallin maski ja kirkaslasiumpiot, ja auto oli maalattu vaaleansinisellä. Sen vaikutuksen kuulee myös selvästi vasta 23-vuotiaan Matti Ahosen Fox-Mustangin tarinassa. Alla oli hirveät mustat 16" vanteet, ja ostin tilalle isäpuolelta nuo 18-tuumaiset Toorat”, Matti selittää. Alustaan oli vaihdettu jo jäykemmät ja matalammat jouset. ”Jonkin aikaa siinä pähkäilin ja tein sopimuksen, että ostan tuon Mustangin pois kuleksimasta.” Tuo auton myynyt isäpuoli on etenkin Fordpiireissä hyvin tunnettu iittiläinen Timo Hakala, jolta löytyy tälläkin hetkellä kalustoa 1930-lukuisista 2010-lukuisiin, osa alkuperäiskuntoisia, osa rankastikin rakenneltuja. ”Se oli edeltävän omistajan toimesta maalattu hiljattain
Pate Paloniemen kautta sain sitten hirveästi kaikkia neuvoja ja tilasin hänen kauttaan tarpeellisia osia.” Paten kautta tulivat uudet hukkaportit, suuttimet, MaxxEcun Race-moottorinohjaus sekä Paten tekemä dumppi, mieshän on tunnettu nimenomaan niiden tekijänä. Hukkaportit ovat Tial-kopiot, mutta Pate paranteli niitä enemmän aitoja vastaaviksi.” Ahtoputket Matti teki itse, ja myös pakosarjoihin piti tehdä hukkaporteille paikat, sellaisia kun niissä ei ollut. Vaaleansininen väritys on Mustangin edellisen omistajan aikaansaannoksia, 18-tuumaiset vanteet sen sijaan ovat Matin alle vaihtamat. ”Cobran imusarja painekoteloineen tuli Jarmo Vileniukselta Nastolan kupeesta, kaasuläppäkotelo ja 75 millin kaasuläppä taas Patelta. Tehoa kahdella turbolla. ”Alkuperäinen ohjelma oli vaihtaa vain uusi moottorinohjaus, kun sitten kävi sellainen lapsus, että isäpuoli löysi Facebookista T3:n laipalla varustetut turbopakosarjat ja uudet niihin sopivat turbot, ja heitti vähän vitsillä, että kiinnostaako. ”Sitten, kun olin sen hankinnan tehnyt, aloin selvitellä, miten kannattaisi lähteä asian kanssa etenemään. Ongelmana oli se, että ne turbot olivat Porissa, aika kaukana Kouvolasta, ja olisin halunnut nähdä ne ennen kaupantekoa, sen verran niillä kuitenkin oli hintaa. Vaan eihän se kauaa riitä, menohalu kasvaa kaasutellessa. 39 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Se ratkesi sitten niin, että isäpuolen Mustang-kaveri Jarmo Vilen kävi ne tarkastamassa, ja hänen mukanaan ne tulivat Riihimäelle, mistä ne kulkeutuivat toisen Mustangharrastajan, Kari Hakamon, mukana Lahteen”, Matti selittää. Pari päivää sitä mietin sitten, että mitenhän sen kanssa tekisi, kunnes otin yhteyttä myyjään. Helmalevikkeet ja iso takaspoileri ovat GT-mallin alkuperäisvarusteita. ”Yhden kesän ajoin Mustangilla muuten teknisesti sellaisenaan, kun sitten tuli puhetta, että sitä pitäisi vähän piristellä.” Eihän Foxi 225-nettohevosvoimaisena GT-mallina mikään laiska ole vakionakaan, 0–100 km/h kiihdytys sujui uutuuttaan 6,8 sekunnissa ja huippunopeutta mallin luvattiin kelaavan 230 km/h. ”Perävälityksen kävin heti kättelyssä vaihtamassa tiheämpään Ford Racingin 3.73:een Hakalan Harrilla. Kitkalukkoperään vaihdettiin samalla uudet kitkalevyt”, Matti jatkaa
Ensi talven hommia on sitten vaihtaa pulttijako ja laittaa eteen ’15-mallisen Mustangin nelimäntäiset satulat ja isommat 14" levyt, jotka on mulla kyllä jo jemmassa.” Sisältä Mustang on täysin alkuperäisessä kunnossa kangasverhoiltuine sporttipenkkeineen ja möhkälemäisine airbag-ratteineen. On ilmeisesti koronan takia ollut hieman hidasta toimitusten kanssa. ”Kaikki coolereille menevät putkistot rakensin sisälokareiden sisään piiloon siten, että ne on myös sieltä purettavissa pois. Alkuun oli aika lailla ongelmia siinä, että siitä suli tulpanjohdot lämpösukista huolimatta, ja auto rupesi röpeltämään ja pätkimään, joten lopulta tein siihen kokonaan eri kautta kulkevat tulpanjohdot. Iso ongelma tuon tuplaturbon rakentelun kanssa oli se, ettei tuolla ole tilaa niille. Ilpo sanoikin, ettei vakiolohko kestäisi muutenkaan suurempia tehoja”, Matti kertoo ja avaa myös vähän jatkosuunnitelmiaan: ”Tuohon on tulossa SVT Cobran jäähdytetyt levyt taakse, kunhan nyt saadaan kaikki osat kasaan. Laturin omalle paikalle piti sitten rakentaa teline ja hihnapyörä, että sai hihnan kulkemaan samalla reitillä”, Matti selittää. Olihan se kaikkiaan aika vaikea homma, kun en ikinä ennen ollut mitään tällaista autoprojektia tehnyt. Sisuskaluiltaan moottori pidettiin täysin vakiona, joten oli selvää, ettei kovin suuria ahtopaineita uskaltaisi käyttää. Alkuperäinen bensapumppu oli tankin sisällä, ja päädyin siirtämään uuden AEM:n pumpun varapyöräkoteloon”, Matti listaa ahtamisen vaatimia muutoksia. Ruoria katsellessa ei ihan heti arvaisikaan olevansa aikansa muskelimallin ohjaimissa. Myös laturin paikka piti muuttaa, koska se ei mahtunut enää olemaan alkuperäisellä paikallaan turbojen kanssa. 40 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Mustang GT 5.0 Twin Turbo ’91. Pari viikkoa takaperin tekniikka säädettiin vihdoin kunnolla rullilla Kotkassa Kotakarin Ilpon Ilpower-firmassa. Purin ilmapumpun pois ja asensin laturin sen paikalle. ”Kuluneena talvena uusin koneeseen kiertokangenlaakerit ja runkolaakerit. Samalla etuapurunko purettiin pois ja hiekkapuhallettiin ja maalautettiin. Sähköjä en tosin tehnyt itse, ne teki yksi sähkärikaverini, kun niistä en ole itse perillä”, Matti myöntää. Katusäädöillä siitä saatiin E85polttoaineella vajaat 270 hevosvoimaa 0,3 barin paineilla, ratasäädöissä se tuottaa noin 380 heppaa. Moottorin kumityynyt vaihdoin myös uusiin. ”Se oli alkuvuotta 2019, kun turboprojektin aloitin ja heinäkuussa kone saatiin turbojen kanssa käymään. Heitin myös kaikki vanhat bensalinjat mäkeen ja tein sinne tilalle itse uudet kuparista. ”Tuplaturboille sopivan coolerin löysin yhden Facebook-ryhmän kautta. Ahdas sovitus. ”Yhden täyden kesän olen sillä nyt turbotekniikalla ajanut. Öljynpaineen sai helposti, mutta öljynpaluun rakentaminen öljypohjaan ei ollutkaan niin helppoa. Sisuskaluiltaan moottori pidettiin täysin vakiona, joten oli selvää, ettei kovin suuria ahtopaineita uskaltaisi käyttää, mikä tietysti toistaalta tarkoittaa sitä, että moottorista saadaan korkeahkon puristussuhteen kanssa herkästi reagoiva ja tasaisemmin vetävä kuin korkeapaineturbototeutuksena. Pate sääti tuon moottorinohjauksen sellaisille perussäädöille, että auto saatiin käyntiin ja liikkumaan.” Ahdettuna tekniikka säädettiin suoraan E85-etanolille, joka hyvien jäähdyttävien ominaisuuksiensa kanssa sopii tarkoitukseen hyvin ja vähentää nakutusherkkyyttä
Voimansiirto: Borg Warner T-5 -manuaali, kitkalukkoperä Ford Racingin 3,73:1 välityksellä. Jarrut: Alkuperäiset levyt. Kori: Kirkaslasiumpiot, kirkkaat vilkut, ’93 Cobran maski, maalattu vaaleansinisellä. Sisusta: Alkuperäinen airbag-ratti Mustang -keskiöllä, alkuperäiset kangasverhoillut GT-penkit. Moottori: 302 cid HO V8, EC-1 M24 -turbot Titaniumin lämpöhupuilla, 75 mm kaasuläppä, Cobran imusarja turbopainekotelolla, iso keulacooleri, Boschin hukkakipinäpuolat, sytytyksenvahvistin, MaxxEcu Race -moottorinohjaus, 1100 cc suuttimet, AEM:n 400 lph pa-pumppu, Tial-kopiohukkaportit, Pate Racingin dumppi, Monza-pakosarjat, omatekoinen 88,9 mm/ 76 mm putkisto x-putkella. 41 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Vanteet: Toora 18". Kiitos: Patelle, Timpalle ja osien kuljetuksiin osallistuneille. Faktat Ford Mustang GT 5.0 ’91 Omistaja: Matti Ahonen, 23 Paikka: Kouvola. Fox-Mustangin konehuone on kahden turbon lisäämisen jälkeen melkoisen täyteen ahdettu. Renkaat: 235/40 R18 edessä, 235/45 R18 takana. Cobramallin imusarjan painekotelokin nousee lähelle konepeltiä, jonka takareunaa ei kuitenkaan ole nostettu tilanpuutteen takia vaan siksi, että ilma varmasti saataisiin kiertämään myös konehuoneesta ulos. Alusta: Madallusjouset
Porilaisen Pete Karttusen Plymaria ei ole rakennettu tinkimättömällä budjetilla, vaan pilke silmäkulmassa, ja silti raaka neliovinen katupeli jättää taakseen monet mukamas nopeat autot. PLYMOUTH VALIANT ’72. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Neliovikilleri 42 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Neliovikilleri 43 AMERIKAN RAUTA 5/2020
”N äitä Moparin A-koppia mulla on ollut aina, niistä on lähdetty ja niihin on pysähdytty”, Pete Karttunen kertoo nauraen, kun kysyn, miten hän tuli alun perin hankkineeksi jutun Valiantin. Se piti tietysti muuttaa kasikoneiseksi, ja se liikkuikin ihan rivakasti. Auto oli ostettaessa ilman tekniikkaa, eikä korissa ollut mitään kiinni, se oli semmoisten telineiden päällä. Sitten eksyin vähän, mulla oli Aspen, jonka jälkeen olin jokusen vuoden ilman jenkkiä, kun tehtiin isompaa remppaa asuntoon.” Jutun ’72:n Valiantin Pete löysi Helsingin Malminkartanosta 14 vuotta takaperin, vuonna 2006. ”Se oli semmoinen metallinhohtoinen vaaleanvihreä, alkuperäisessä sävyssään. Päädyin tekemään moottorista stroker-360:n, eli siitä tuli 408 silloin. ”Sit tuanoinniin se moottori sanoi vähän sopimuksensa irti, siitä meni melkein kampiakseli poikki, joten piti miettiä, että mitä sille sitten tehdään. Ensimmäisessä versiossa tuli omaporttaamat rautakannet siihen paikalleen. 44 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Plymouth Valiant ’72. Se olikin siinä aika monta vuotta.” 70-luvun alkupuolen 360:llään Valiant kulki varttimailin parhaimmillaan 14,3 sekuntiin, mikä ei tietysti tehnyt siitä dragsteriä, mutta virityksiin nähden ihan ripeän kuitenkin. ”Hain tämän sieltä Kehä 3:n sisäpuolelta purettuna hylsynä, ja siitä lähtien se on kehittynyt, joka vuosi jotain. ”Näistä saa kivoja ajaa ja tehopainosuhde on kohdallaan”, hän jatkaa. Pikkuisen siinä oli peltihommia, mutta todella vähän. Väri on Moparin oma Sublime Green, joka sopi minun silmään, sopivan ärhäkkä”, Pete jatkaa. Vuoden verran ajelin sillä suurin piirtein sellaisenaan pikkuperällä, kunnes piti sitä moottoria virittää. Kaikki osat oli tallessa, vain kone ja laatikko puuttui. Siinä oli silloin puristukset 9,3:1, ja olihan se ihan hauska, mutta ei se oikein sitä viimeistä tehoa tuottanut ennen kuin ne kannet vaihtoi ja nosti ruttua.” Miedolla hydraulinokalla stroker-alakerran kanssa Pete pääsi Valiantilla varttimaililla jo 12,4 sekunnin aikoihin. Siitä oli pitänyt tulla katukilpuri, mutta se oli jäänyt kesken. Lasit, ovet ja kaikki mitä irtoaa, oli purettu pois. ”No mää hain Imatralta siihen sitten sopivasti 360:n ja 904-laatikon, ja ne pistettiin ihan vakiona paikalleen silloin ensi alkuun. Sitten hajosi perä, ja vaihdoin tilalle kasiyksvarttisen, jonka tein uusilla osilla. Näitä Moparin A-koppia mulla on ollut aina, niistä on lähdetty ja niihin on pysähdytty.” Takapyöränaukkoja Pete pakotti tylysti rälläkällä ja laudalla seitsemisen senttiä ylöspäin, kun piti saada sliksit alle Porin kisoihin. Se on mulla ollut semmoinen periaate, että mä teen itse kaiken, niin tuo maalattiinkin silloin keväällä 2007 seitsemän asteen lämpötilassa pressutallissa tossa pihalla. Se oli alkuperäinen 318-auto automaatilla, mutta siinä oli pieni 7 1/4 perä. Niillä on kiva härnätä toisia”, Pete selittää hörähtäen nauruun. ”Mulla alkoi tää homma siitä, että 17-vuotiaana ostin neliovisen ’65 Valiantin, joka oli mulla toistakymmentä vuotta. Pojilla oli talli menossa alta ja oli kiire päästä Valiantista eroon, ja minuahan tuo neliovisuus kiehtoi, kun se oli semmoinen altavastaaja-auto. Rullaava ja riisuttu. Sen jälkeen hajosi laatikko ensimmäisen kerran, ja se tehtiin uudestaan vähän paremmilla osilla
Sitten rullasin laudalla kaarta vielä, että saatiin vähän lisää tilaa. Nykyiset kuppipenkit painoivat paketteineen vain 16 kiloa parilta, joten painoa lähti niiden asennuksen myötä melkoisesti. On se käynyt jossain 9000 huitteillakin, eikä onneksi ole hajonnut, vaikka vähän on hirvittänyt”, mies myöntää. Aiemmassa stalli oli 3300, mutta sillä moottori ei päässyt oikein heti vetoalueelle. Tämähän oli aikoinaan Jenkeistä muuttoautona tuotu”, hän jatkaa. Ensin se lähti 6000 kierroksessa, sitten 6500:ssa ja lopulta luovutin sen kanssa.” Aina tähän kesään saakka kyseessä on ollut kuuden hengen perheauto, mutta kaarien asennuksen myötä takapenkistä jouduttiin luopumaan. Etupuskuri oli semmoinen aihio, josta tein itse käyttökelpoisen, konepeitto löytyi ihan valmiina”, Pete selittää ulkoasun muotoutumista nykyisenlaiseksi pikkuhiljaa. ”Pikkuhiljaa tuota on kevennelty. ”Laatikko tehtiin samaan aikaan viimeisimmän 8 3/4" perän kanssa kolmisen vuotta takaperin. ”Sähköflektikin oli pakko rakentaa, kun tuulettajan remmi lähti aina lentoon kovemmilla kierroksilla. 489-casen banjo löytyi kemiläiseltä harrastajalta. Porin kisoihin piti päästä, joten ei kun rälläkällä kylki auki ja kaaria seitsemän senttiä ylöspäin. Lokasuojiksi laitoin lasikuituiset jo heti alkuun, kun ne auton mukana tulleet peltiset olivat niin huonot. Ihmettelin siinä rälläköidessä, että mitä dynamiittipötköjä sieltä lokarin sisältä löytyi, kun kääreessä oli jotain pötköjä, mutta ne olivatkin semmoisia hätäsoihtuja vaan. 45 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Yhdeltä tutulta tuli sopivasti drag sliksit, mutta eihän ne paikalleen mahtuneet. Lasikuitua ja hihnaongelmia. Se koottiin Alton Red Eagle -kisaosilla ja Transco 3 -manuaalikoneistolla. Vaihtokierrokset on stripillä 7300, ja hyvin ovat nuo moititut Proformin rullakeinutkin kestäneet tietyin niksein. Vahvistettu TF904-automaatti on varustettu manuaalikoneistolla, mutta käänteistä kaaviota siinä ei ole. Tuo TH-Maticin turbiini on siitä hyvä, että se tarttuu vähän jo tuhannella kierroksella, vaikka varsinainen stalli on 4500. ”Periaatteena on ollut, että jos se ei kulje, niin kromaa se, joten olen käyttänyt tässä mattamustia peltivanteita
CNC-portatuilla Pro-Comp-alukansilla varustettu moottori kiertää sen verran raikkaasti, että tuulettajan hihnat eivät kestäneet enää paikallaan, joten Pete siirtyi sähköflektiin. ”Etupäässä on PST:n 1,03-tuumaiset todella jäykät vääntösauvat ja 1 1/8" Addcon vakaaja. ”Kun sit vaihdoin nokan rajumpaan Compin mekaaniseen, se meni juuri ja juuri 11 puolelle, ja alukansien kautta päästiin noihin nykyisiin mataliin 11 sekunnin aikoihin. ”Sen seurauksena viime talvena teetin tuohon turvakehikon, kun se alkoi olla liian nopea kaarettomaksi. Siinä oli aiemmin hidas tehostamaton ohjaus”, hän jatkaa. Sellasta old school -meininkiä. 46 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Plymouth Valiant ’72. Ylätukivarret on PST:n putkimallit, ja siinä on nyt semmoiset uuden auton kulmat, joilla mutkaankin saa vetää todella kovaa. ”Mulla on tuolla jemmassa kyllä tälle kesälle osia, joilla sen alustan olisi saanut pilattua, että pääsee varttimaililla lujempaa, mutta ei oo viittinyt nyt lähteä niitä ruuvailemaan, kun ei tiedä noista kesän kisoista, ja auto toimii tuollaisenaan hyvin. Löysin Vantaalta vanhan sohvan tilalle nuo Summitin penkit, jotka ovat todella kevyet. Vaihdoin myös Borgesonin tehostetun ohjaussimpukan, se ero on alkuperäiseen kuin yöllä ja päivällä. Kaaritus on ainoa, joka on tehty muualla, sen sain teetettyä järkevämmin Vähäkyrössä, olisi tullut kalliimmaksi hankkia sitä varten vehkeet. 408-kuutiotuumaiseksi stroukattu pikkulohko on raa’an näköinen, mutta tehoa se tuottaa mukavasti. Mutta aika hyvin se on porukkaa naurattanutkin, joten se on saanut olla siinä. 29x11" Hoosierin sliksit ovat melkoisen muhkean näköiset. Ne painoivat Matkahuollossa paketteineen reilut 16 kiloa parilta, joten auto keveni varmaan 50 kiloa niiden asennuksella. Takaluukun bye bye oli semmoinen sisäpiirivitsi, josta on joku ilmeisesti mielensäkin pahoittanut. Tuo lähtee aika hyvin paikaltaan, 60 jalan aika taisi olla viimeksi Vesivehmaalla viidenneksi tai kuudenneksi nopein, vaikka siellä oli Blacklistkavereitakin paikalla ja tämä road racinki -alusta”, Pete selittää. Liian nopea kaarettomaksi. Sitä vitsailtiin, kun oli kuuden hengen neliovinen perheauto, jolle eivät aina pärjänneet kilpureilla, mutta nyt sitä takapenkkiä ei enää kaarien kanssa saa paikalleen. Taka-akseli on nykyisin Truetrac-lukolla varustettu kasikolmevarttinen. ”Mulla on jemmassa myös kaksi kaasutinta ja tunnel ram tuohon, että jos noiden muutosten kanssa pääsisi eri sekuntiluvulle.” Varttimaililla paras aika on nyt ollut 11,3 ja 190 km/h. Takaluukun bye bye oli semmoinen sisäpiirivitsi, josta on joku ilmeisesti mielensäkin pahoittanut. Välitys on oikeastaan katukisahommiin suhteellisen harva, 3,9:1. Takana on kahdeksanlehtiset jouset, joissa on etupää pultattu yhteen
Olen ajanut West Coast Street Cupia, ja erityisesti liputan tuota Rauman Street Racea, se on ollut todella hieno tapahtuma, jonne kannattaa mennä, jos se vain tänä vuonna järjestetään.” 47 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Alusta: Edessä PST:n putkiylätukivarret ja 1,03-tuumaiset vääntösauvat, kaasuiskunvaimentimet, takana 8-lehtiset jouset ja Rancho 9000 säädettävät iskarit, rungon yhdistäjät, Borgesonin tehostamaton nopeampi ohjaus. Nythän auto painaa aika tarkalleen 1200 kiloa, ja kaikki mahdollinen paino on pyritty siirtämään edestä takapyörille. Mää kyllästyn niin nopeasti”, Pete naurahtaa ja kuittaa: ”Perhettä täytyy kiittää kärsivällisyydestä, on tähän autohommaan aika paljon aikaa mennyt, mutta on ollut sitten kivaa yhteistä tekemistäkin. Voimansiirto: Alton Red Eagle -osilla vahvistettu TF904-automaatti Transco 3 -manuaalikoneistolla, TH-Maticin tekemä turbiini 4500 rpm stallilla, Haydenin vaihteiston lisäöljynjäähdytin, 3,5" teräskardaani isoilla ristikoilla, 8 3/4" perä ”489” casella ja Eatonin Truetrac-lukolla, Nitron teräsvetarit, 3,9:1 välitys. Faktat Plymouth Valiant ’72 • Omistaja: Pete Karttunen, 53 • Paikka: Pori. Renkaat: 235/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana, radalla Hoosierin 29x11" drag slicksit. Vanteet: 8x15" peltivanteet. Samasta syystä takana on ihan teräspuskuri ja -luukku paikallaan.” Ja rankasta käytöstä huolimatta moottori on kestänyt rääkkäämistä hyvin. Sisusta: Ralliratti, Summit Racingin muovikuppipenkit, shifteri, kierroslukumittari vaihtovalolla, öljynpaine-, seossuhde, ja latausmittarit kojetaulun päällä, turvakaaret. Kiitos: Sponsoreille JB-Rengas Pori, Moottorikahvila Verstas Nakkila ja perheelle kärsivällisyydestä. Akkujakin on sen takia kaksi 100-ampeerista, ihan takakulmissa, millä saa pitoa vetäville pyörille aika hyvin. Kori: Lasikuituinen etupuskuri, lasikuituiset etulokasuojat ja konepeitto, suurennetut takapyöränkaaret, maalattu Sublime Green -vihreällä. ”Aina pitäis päästä kovempaa, ja jos eka kertaa keväällä läpät auki ei pelota, niin sit tarttee virittää lisää. Useampi tuhat kilometriä Valiantilla on joka kesä ajettu katuajoa, ja vielä pari vuotta takaperin ajoin sillä kaikki kisareissutkin. Moottori: 408-kuutiotuumaiseksi stroukattu 360 cid V8, Eaglen takostroukkikampiakseli 4" iskulla, Eaglen I-profiilikiertokanget, täysin tasapainotettu, Wisecon takomännät, 10,7:1 puristussuhde, CNC-portatut Pro-Comp -alumiinikannet, Hughesin mekaaninen nokka (264 astetta @.50, nostot vähän yli .600), Proformin rullakeinuvivut, ARP:n studit, 8 litran Moroso-tyyppinen öljypohja loiskelevyllä, suurtehoöljypumppu, Moparin M1 Single Plane -alumiini-imusarja, Holley 850 cfm dp kaasutin, Moparin kärjetön sytytys, jakajan käyrää muutettu, Holleyn sininen sähköpumppu varapyöräkotelon pohjalla, AN10polttoainelinja, kupariputkella tehty paluulinja, 1 7/8" peltipakosarjat, 3" tuplaputkisto Magnaflow’n vaimentimilla, Fluidampr, Griffinin iso alumiinijäähdytin sähköflektillä ja termostaattiohjauksella. Jarrut: Uudemman ´73 Dartin levyt, edessä EBC Yellowstuff -palat, Master Power Brakesin levyjarrut takana. Alakerta on ollut nipussa jo toistakymmentä vuotta, nokkia sen sijaan on ollut jo kymmenkunta erilaista
Rannikolta rannikolle CADILLAC ELDORADO ’67. Sami Heteaho toteutti vaimonsa Ninnin kanssa monen amerikanmiehen ja -naisen unelman ja ajoi omalla autollaan halki Amerikan rannikolta rannikolle – ja vielä kahteen kertaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 48 AMERIKAN RAUTA 5/2020
49 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Batmobilellahan mies tarkoittaa tämän jutun kohdetta, ’67-mallista Eldoradoa, jonka keulan varjo näyttää toden totta ihan Batmanin päältä. Batmobilen ostin 2011 New Jerseystä ihan eBayn kautta. Alkuperäiskapseleiden kiinni pysyminen on nykyisin vahingosta viisastuneena varmistettu nippusitein. ”E n kauheen kauan. Nämä takavalot olivat se juttu, mihin Sami Eldoradossa alun perin ihastui sen netissä nähdessään. ”Aina ennen olin kiinnostunut nopeista autoista, mutta kun niillä ei voi Suomessa ”ajaa”, niin kiinnostuin näistä rauhallisemmista laitteista. Samin aikana auto on käyty kokonaan koriltaan läpi, ja myös katon vinyyli on uusittu. 84 autoa sinne tosiaan lopulta lähti, pääosa Norjasta, sitten oli Ruotsista ja Tanskasta, pari Saksasta, ja me oltiin ainoa autokunta Suomesta”, Sami muistelee. Kun näin siitä myyntikuvissa takavalot iltavalaistuksessa, niin se näytti ihan Batmobilelta, ja ostin sen ihan vain niiden takavalojen takia rehellisesti sanottuna”, hän naurahtaa. Katossa olikin vinyylin alla melkein päänkokoisia reikiä, mutta pohja ei ollut mätä ollenkaan. Virossa korjattiin myös etupenkkien verhoilut ja tehtiin täydellinen mekaaninen huolto, jossa katsottiin, että kaikki oli kunnossa pitkää reissua varten.” New Jerseystä San Franciscoon. 50 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Cadillac Eldorado ’67. Seuraavan vuoden huhtikuussa Sami sai auton takaisin niin, että lensi suoraan Pariisista Helsingin kautta Tallinnaan, ajoi auton lauttaan ja sieltä kotiin, missä lastattiin kyytiin työkalut, ja saman tien toisella lautalla Tukholmaan. Et jostain sieltä 2007 tai 2008 hujakoilta”, Cadillac Club of Finlandin puheenjohtajanakin viime vuosikymmenellä tutuksi tullut Sami Heteaho vastaa, kun kysyn, kuinka kauan mies on Cadillacejä harrastanut. Ensimmäinen Cadillac oli silloin 2007 tai 2008 Lappeenrannasta Ninnin kanssa ostettu ’59 6-window, ja sitten 2010 tuli ostettua North Dakotasta tuo ’59 flattop, joka on edelleen tallissa”, Sami jatkaa. Heillä oli tavoitteena saada sinne mukaan 100 autoa Euroopasta. ’67:han on paitsi ensimmäinen etuvetoinen Cadillac, myös lukemattoman monilta osin seuraavista vuosimalleista poikkeava, vaikkakin saman näköinen one-year-only-painos. Siitä purettiin luukut ja vinyyli pois, korjattiin kaikki ruosteet ja hiottiin kori paljaalle pellille. ”Se lähti vähän lapasesta sitten aika nopeasti. Siitä lähti se kipinä, ja totesimme, ettei meillä ollut yhtään autoa, joka olisi niin tiukassa kunnossa, että sillä uskaltaisi lähteä maailman toiselle puolelle noin pitkälle lenkille. ”Sieltä ajoin 600 kilsaa Göteborgiin, missä kaikki 84 autoa lastattiin RO-RO-alukseen, sieltä oli suora yhteys Jenkkeihin. ”2012 kesällä olimme sitten Roskildessa Viking Run -tapahtumassa, ja paikallinen Cadillac-aktiivi esitteli minut norjalaisen Amcarin napahenkilöille, joiden kanssa tuli puheeksi Lincoln Highway Centennial Tour. Kun itse olin lähdössä Ranskaan töihin puoleksitoista vuodeksi, niin päätin viedä sitten Eldoradon Viroon teetettäväksi avaimet käteen -periaatteella. Sitä ennen oli vanhempia Bemareita ja Porscheja sekä Harrikoita
Sen takia en päässyt osallistumaan 4. Etukäteen suositeltiin myös, ettei yli 5-vuotiaita renkaita saisi olla, ja ne kaikki vanhemmat lahosivatkin siellä reissussa.” Kaikkiaan Sami ja Ninni Eldoradoineen selvisivät pitkästä ja rasittavasta reissusta melkoisen vähin vaurioin. Missään ei tainnut olla alle 30 asteen lämmintä, pahimmillaan oli lähellä viittäkymmentä. ”Matkanjärjestäjä oli hoitanut homman niin, että meidän valtakirjoilla autot saatiin rahdata Jenkkeihin, ja he hankkivat myös valmiiksi vakuutukset Grundy-vakuutusyhtiöltä. Se kummallinen juttu, mikä siellä tapahtui, oli se, että joka ikinen paikka alkoi vuotaa, ja ruuveja piti joka puolelta kiristellä matkan varrella. Se oli muistaakseni Oaklandissa San Franciscon kupeessa, mihin auto lopuksi jätettiin, ja se palautui joskus elo-syyskuun vaihteessa Göteborgiin, jonne lensin taas Ranskasta Köpiksen kautta. ”Yhden pölykapselin hävitin, kun siellä on kovia töyssyjä paikallisteissä. Toisen kerran lensikin oikean puolen etuiskarista puolet saman takana ajaneen tanskalaisen rodi kuskin eteen, niin se nauroi, että ei uskalla enää ajaa meidän perässä, kun niin paljon tavaraa lentää kohti. Oli muuten aika rajua ajella New Yorkin keskustassa letkassa aamuyön tunteina, kun siellä ei normaali väki liiku, mutta kaikki erikoisväki on liikkeellä”, mies jatkaa nauraen. ”Viisi ja puoli viikkoa kesti se reissu kaikkiaan. Mulla oli onneksi varakapseli mukana, ja sen jälkeen ne kaikki kiinnitettiin nippusiteillä. Sillä 2013 reissulla myös uusi vinyyli kuoriutui irti katosta, kun virolaiset olivat valinneet sellaisen liiman, joka kaasuuntui kuumassa. Kilometrejä kertyi noin 9500 ja korvaamattomia kokemuksia paljon enemmän. Kuuden viikon päästä kaikki autot olivat valmiina New Jerseyssä erään hotellin parkkihallissa odottamassa. 39 meistä siihen osallistui.” Oli muuten aika rajua ajella New Yorkin keskustassa letkassa aamuyön tunteina, kun siellä ei normaali väki liiku, mutta kaikki erikoisväki on liikkeellä.” 51 AMERIKAN RAUTA 5/2020. ”Yli kolmasosaan autoista piti siellä lämmössä odottelun jälkeen vaihtaa akku, vaikka ne olivat olleet lähtiessä kunnossa. Siellä kulki mukana Road Crew, jossa oli pieni rekkanuppi, jonka lavetille mahtui pari-kolme autoa. Jo ensimmäisellä reissulla varmaan kolme tai neljä kertaa käytiin muotoilemassa ja hitsailemassa pakoputkia uusiksi, kun tuli jotain junanradan ylityksiä sun muita. Siellä muutama päivä ensin pöllöiltiin pitkin Manhattania sun muuta, kunnes lähdettiin ajelemaan pitkälle lenkille. Jäähdytinremontteja tehtiin myös paljon siellä, mutta meillä ei ollut koko reissun aikana lämpöjen kanssa ongelmia, Reitti suuntautui halki koko Amerikan mantereen itärannikolta länsirannikolle melko lailla kohtisuoraan. Käytännössä se meni sillä tavalla siellä tien päällä, että ne kokonaan uudelleen rakennetut autot olivat niitä, joissa oli ne tekniset ongelmat. Uutta etuiskaria ei ’67 Eldoradoon ihan helpolla löytynytkään, vaan jouduttiin viikon verran ajelemaan ilman yhtä iskaria, kunnes saatiin ihmeen kaupalla Advanced Auto Partsilta tilattua iskari hotelliin, niihinhän osia eivät yleensä firmat suostu lähettämään. heinäkuuta kansallispäivän paraatiin Washington DC:ssä, kun uusi vinyyli oli jesarilla kiinni, ja se jäi harmittamaan. Koko reissun ajan siellä oli pirun kuuma
Auto oli ikkunat auki kontissa, ja siitä olivat sähköt aivan hukassa. Minun piti kuitenkin illalla ajaa sillä vielä viiden asteen lämpötilassa Tukholmaan, missä minun piti olla tuttavani Patrikin luona yötä, joten ei auttanut kuin lähteä ostamaan toppatakki Göteborgista. ”Siellä Amerikassa reissun loppupuolella ihmettelin sitä, että käynnistyksen jälkeen kone aina ravisti minuutin verran ihan kuin ei olisi käynyt kaikilla pytyillä, ja osoittautui, että toisessa kannessa oli pieni halkeama. Loppumatkasta siellä maaseudulla piti ajaa ihan kontrasteja vasten pimeässä, kun ei ollut edes katuvaloja”, Sami kertaa yllättävällä tavalla alkanutta kotimatkaa. Huomasin, että sulakerasia roikkui epämääräisesti kojelaudan alla. Eldorado on tehty vaivattomaan ja leppoisaan liikkumiseen vaikka USA:n rannikolta rannikolle, ja sen on todettu sopivan siihen myös käytännössä mainiosti. Ostin toiset kannet, jotka tehtiin täällä Suomessa valmiiksi, ja ne asennettiin Virossa paikalleen samalla, kun auto kävi siellä ylläpitohuollossa”, Sami jatkaa. Etupenkin pääntuet ovat Samin yksilön erikoinen lisävaruste. Samikaan ei muista nähneensä samanlaisia missään muussa saman ikäluokan Eldoradossa. ”Se oli ihan karmeeta, kun se auto tuli takaisin. Sisustus on pääpiirteissään tehtaan jäljiltä, matto on uusittu ja osa verhoilua korjattu. Ensin sen piti olla jo purussa, muttei se ollutkaan, ja jouduin odottamaan viisi tuntia syyssäässä pihalla reppu selässä, kun ei siellä ollut mitään odotustiloja. Pinkki tyyny kulki Ninnillä mukana koko pitkät reissut. Kalsa kotimatka. Muutama konjakki auttoi vähän pahimpaan horkkaan, mutta silti kahdet villasukat piti olla päällekkäin koko yön.” Seuraavana päivänä Sami ajoi Eldon lauttaan ja se saatiin kuin saatiinkin kutakuinkin ehjänä takaisin Suomeen. 52 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Cadillac Eldorado ’67. ”Illalla saatiin Patrikin kanssa ikkunat nousemaan ylös ja kosketushäiriöt kojelaudan alta kuntoon
Jenkithän ei noita Suomen kilpiä noteeraa mitenkään, siellä on omasta takaa niin paljon niitä erilaisia.” Faktat Cadillac Eldorado ’67 Omistaja: Sami Heteaho, 51 Paikka: Klaukkala. Jarrut: Tehostetut rummut. Alusta: Kierrejouset edessä, lehtijouset ja tuplailmaiskarit takana. Kaikkiaan sillä on ehkä 45 000 kilsaa tullut ajeltua vuoden 2011 lopusta tähän päivään. Ja se porukka, siellä oli yli 200 henkeä eri maista, ja joka ilta oli juhlat. Renkaat: 235/75 R15 valkosivut. Moottori: 429 cid V8. 53 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Ajettavaksihan se on hankittu, ja mukavaksi matkaautoksi todettu. Me tehtiin melkein yhtä pitkä reissu ennen Route 66:iä kuin se varsinainen reissu, joka alkoi muistaakseni ihan heinäkuun alkupäivinä.” Toiselle reissulle lähdettäessä Samilla oli useampia muitakin Cadillacejä, mutta silti autoksi valikoitui se vuosikerraltaan tuorein, edelliseltä reissulta tuttu auto. Voimansiirto: TH425-automaatti, etuveto. Sieltä pudoteltiin sitten Lake Michiganin yli höyrylaivalla (SS Badger) takaisin USA:n puolelle ja Detroitiin ja Chicagoon. ”Ensimmäisellä Amerikan-reissulla kertyi joku 9500 kilsaa ja toisella 11 000. Perusosiltaan TH400-sukuisen TH425-automaatin erikoisuus oli järeällä kahden tuuman Hy-Vo-ketjulla toteutettu veto momentinmuuntimelta planeettapyörästölle. ”Ensin ajettiin New Yorkista parin viikon warm up tour Cape Codiin ja Kanadan puolellekin suurien järvien rannalle. 2016 reissulla ei yhtäkkiä saatu kylläkään sitä hotellilta käyntiin, ja sitä tutkittiin pitkään, kunnes katseelta piilossa olleen konehuoneen clampin sisältä löytyi rosvoliitos, joka hävitti kontaktin. Tuossahan nekin ovat tilauksesta toimitettavia one-year-only-osia, joita ei hyllytavarana saa, ja jouduin ajamaan sen Kaliforniaan ja Suomeen sillä melkein kuolleella laakerilla.” Mielenkiintoista kyllä, ensimmäisen vuosikerran etuvetoinen Eldorado herättää paljon ihmetystä kotimaassaankin, ja eri tavalla kuin meillä Suomessa. Vanteet: 15" teräsvanteet alkuperäisin kapselein. ”Se Amerikan-matka oli ehkä paras reissu, mitä olen elämässäni tehnyt. ”Varsinaisesti tien päälle Batmobile ei ole koskaan jättänyt, vaikka onhan sieltä jotain tiivisteitä pettänyt. Kyllä mä sillä kesällä kuljen jonkin verran duunissakin, mutta siinä on sellainen haaste, että valtavan koon ja järkyttävän pitkien etuovien vuoksi mun pitää aina silloin mennä töihin ennen muita ja lähteä muiden jälkeen parkkihallista”, mies kuittaa lopuksi naurahtaen. Niitä kiinnosti tuo erikoinen auto. Se oli ehkä vielä parempi anti kuin ne autot tai maisemat itsessään.” Toinen kerta. Koneesta ja laatikosta kysyttiin, mutta kukaan ei kysynyt, paljonko tuo vie bensaa.” Eikä se polttoaineenkulutus tosiaan ole ollut missään vaiheessa Samille Batmobilessaan mitenkään olennainen asia. Ennen toista amerikanturneeta talvella 2015–2016 Eldoradoon uusittiin puskurit ja tehtiin kaikennäköistä pientä ehostusta, kuten Retrosoundin stereoiden asennus. Teho: 375 hv. Meillähän oli tosiaan parhaimmillaan kuusi Cadillacia, mutta sitten totesin, että voisi kai noita vähentää”, Sami selittää. Vuodelle 1967 täydellisesti uudistunut Eldorado oli ensimmäistä kertaa etuvetoinen, mutta voimanlähde oli perinteinen 7-litrainen, joka tuotti peräti 375 hevosvoimaa. Sieltä sai sellaisen ystäväverkoston, joka on tänä päivänäkin tosi vahva. Sellaisia, missä olisi voinut käydä huonosti, oli esimerkiksi tällä toisella reissulla, kun Mojaven autiomaassa alkoi etupyöränlaakeri jollottaa hirveästi. Sillä on tullut jo reissattua niin paljon, että sen kaikki äänimaailmat tuntee, ja tietää heti, jos jotain on pielessä. ”Olen todennut tuon mukavimmaksi ajaa noista, ja se on niin tuttu, että se on kuin istuisi olohuoneen lempituoliin. Sillä kertaa mukana oli 24 autoa Skandinaviasta”, Sami kertoo. Huoltoasemilla porukka tuli aina juttelemaan, että mikäs tämä tämmöinen auto on, kun en ole koskaan ennen nähnyt. 2016 lähdettiin taas sitten Cadillacillä reissulle, ihan samaan malliin auto rahdattiin Göteborgista New Jerseyhin. ”Jenkithän ei noita Suomen kilpiä noteeraa mitenkään, siellä on omasta takaa niin paljon niitä erilaisia. Lincoln Highway on itsessään tosi makee, paljon autenttisempi kuin Route 66. ”Joka kesähän me ollaan Amerikassa 3–4 viikkoa ajeltu ympäriinsä, mutta 2014 ja 2015 ei ollut omaa autoa mukana. Kiitos: Erityiset kiitokset vaimolleni Ninnille, joka käytännössä hoitaa kirjallisuuden, reittien suunnittelun ja navigoinnin kaikilla reissulla yhteisten ajatusten pohjalta! Mä vaan ajelen ja nautin Cadillacin kyydistä. Sisusta: Musta nahkasisusta, alkuperäioptioniskatuet, Retrosoundin soitin ja kaiuttimet
54 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Teksti ja kuvat: Pekka Lähde Hyvää vuosikertaa 55 AMERIKAN RAUTA 5/2020. CHEVROLET ½ TON PICKUP ’37. Ei tiennyt tämä uutta pickup-polvea edustava Letukka tehtaalta valmistuessaan, että tulisi vielä kulkemaan pitkän matkan Pohjois-Kalifornian viinitiluksilta kylmään pohjolaan
Se alkoi näkyä myös autoteollisuuden arkisimmissakin tuotteissa. Chevrolet uudisti kevyen 1/2 ton pickupinsa teknisiä rakenteita vuodelle 1937. Sisusta on yksinkertaisen työkonemainen, ei mitään turhaa. Ykkönen on sanalla sanoen tiheä, eikä sitä arkiajossa useinkaan tarvita. Moottoriksi on jossain vaiheessa vaihtunut 50-lukuinen 235 cid kutonen. Jossain vaiheessa auto on maalattu kaksiväriseksi, vaalea ja tummempi ruskea sopii oikein hyvin näin rajattuna ja saihan näitä jo tehtaalta kaksivärisenä. Pickupin lavalle lisättiin 1000 paunan eli 450 kilon lasti ja auto koristeltiin kertomaan matkan tarkoitusta suurieleisesti, olihan pitkälti kuitenkin kyse markkinointitempauksesta. Sähköjärjestelmä on myös modernisoitu 12-volttiseksi. Silti vahva taloudellinen ajattelu kyti edelleen taustalla, pitkälti johtuen lähimenneisyyden vaikeista ajoista ja niukkuudesta. Voitaneen sanoa, että palvelu on ollut iäkkäälle autovanhukselle sopivan kevyttä. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Chevrolet ½ Ton Pickup ’37. Se kuitenkin tiedetään, että auto palveli viimeiset Amerikan-vuotensa Pohjois-Kaliforniassa viinitilalla mainosja huoltoautona lähellä pirskahtelevista viineistään kuuluisaa Napa Valleyta, noin 100 kilometriä San Franciscosta pohjoiseen. Sama koski myös hyötyautoja. Niinpä kuviemme yksilössä kone on aikojen saatossa vaihtunut 50-lukuiseen 235:seen. Vähemmän työkonemainen. Rengaskoko oli 6.00–16 alkuperäisenä ja tässä viinitarhan maskotissa on vielä leveät valkosivut koristamassa kokonaisuutta. Sähkötkin on muutettu käyttövarmemmiksi 12-volttisiksi. Chevrolet toisti vuonna 1937 mainoskampanjansa, jossa se tällä kertaa ajoi uudella 1/2 tonnin pickupilla ympäri Yhdysvaltoja tarkkaan kontrolloidun ja mitatun turvallisuusja taloudellisuusajon nimeltään Nationwide Safety and Economy Test – AAA Contest Board Sanction #3450. 1930-luvun loppupuolelle tultaessa myös Fordit ja Chevyt olivat suurempia ja hienompia kuin aiemmin. Jouset olivat kahdeksanlehtiset ja tähän yksilöön on taakse ilmeisesti jälkeenpäin lisätty viisilehtiset lisäjouset yläpuolelle. Mittaristo on kuitenkin alkuperäinen, eikä muitakaan suuria muutoksia alkuperäiseen ulkoasuun ole tehty. Sisätiloissa ajan tuoma patina on vahvasti aistittavissa. Runko ei enää perustunut henkilöauton runkoon, vaan sen tilalle esiteltiin oma erityinen commercial car -runko. Kampanja oli hyvin perusteellinen. Siitä kielii työjuhdan hyvä kunto ja ryhti. Näin vanhasta autosta harvoin tiedetään koko historiaa, ja niin se on valitettavasti myös tämän yksilön kohdalla. Alkuperäinen kolmipykäläinen vaihteisto on myös korvattu nelivaihteisella. Lattiakepillä käsketään nykyisin 4-pykäläistä manuaalia alkuperäisen kolmivaihteisen kovan askin sijaan. Virallisena valvojana oli AAA (American Automobile Association) ja sen edustajat valitsivat käytettävän autoyksilön suoraan General Motorsin Flintin tehtaan tuotantolinjalta. Siinä oli monia parannuksia ja vahvistuksia – runkoaisat olivat vahvempia, ja poikkipalkkeja, jousien kiinnikkeitä ja koneen kiinnikkeitä oli myös vahvistettu. Penkki on jaettu kahtia ja istuinosat ovat säädettävissä, ainakin kuskille. Kuutoskonetta, kooltaan 216.5 kuutiotuumaa, oli myös kehitetty, mutta sen heikko öljynkierto ja puuttuva öljynsuodatus tekivät siitä pitkässä juoksussa heikon lenkin varsinkin, jos huoltovälit pitenivät tai öljyn laatu oli huono. Liekö taloudellisuus ja luotettavuus ollut mielessä sillä kalifornialaisella ostajalla, joka hankki itselleen tässä jutussa esiteltävän ’37 Chevrolet 1/2 tonnin pickupin. Kojelautaa ja hallintalaitteita kehitettiin hyötyajoneuvoissa samankaltaisiksi kuin henkilöautoissa, selkeää yhdenmukaistamista. A merikka toipui hitaasti pahasta lamasta ja pörssiromahduksesta, mutta 1930-luku oli kuitenkin kasvun ja vaurastumisen aikaa. Kori oli myös uudistunut, se ei enää sisältänyt puisia komponentteja. Polttoainetäydennys hoidetaan vielä kuskin penkin alla olevan täyttöaukon kautta, mallivuodelle 1938 täyttöputki siirrettiin jo hytin ulkopuolelle. Kuljettajaksi valittiin entinen kilpa-ajaja Harry Hartz, joka ajoi muun muassa 1933 DeSotolla peruuttamalla läpi Amerikan
Kaikki tankkaukset ja huoltotoimenpiteet kirjattiin tarkasti ylös. Matkaa kertyi tarkalleen 10 244 mailia. Korimuutokset: Ruskeasävyinen kaksivärimaalaus. Vanteet: 16" teräsvanteet. Kun ajo vihdoin päättyi, voitiin tarkistuslaskennan jälkeen todeta keskinopeudeksi 31,18 mph, ja kulutus asettui lukemaan 11,3 litraa sataselle. 57 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Ensimmäistä käynnistystä piti odotella myöhään kevääseen. Paikallinen agentti hoiti pickupin tarkastuksen, oston, paperityöt sekä rahtauksen Suomeen. Sympaattinen avolava valittiin myös yleisön suosikiksi Lappeenranta Cruisingissa vuonna 2009. Palataan siihen taloudellisuusajoon. Alusta: Jäykistetty lisälehtijousilla. Faktat Chevrolet ½ Ton Pickup ’37 Omistaja: Eelis Talasmäki, 10 • Paikka: Savitaipale. Jossain vaiheessa alkuaan yksivärinen pickup on saanut astetta arvokkaamman näköisen kaksisävyisen ruskean maalauksen, mikä ei sinällään ole mikään tyylirikko, saihan näitä kaksivärisenä jo tehtaalta. Saapuessaan ’37 oli nykyisessä käyttökunnossa, eikä sille ole tarvinnut tehdä suurempia remontteja, vaan se on saanut osakseen pelkkää vuosihuoltoa ja ajoa. Se tiedetään, että auto palveli viimeiset Amerikan-vuotensa PohjoisKaliforniassa viinitilalla mainosja huoltoautona. Syvällä Etelä-Karjalan sydänmailla majaileva juttumme kohde saapui Suomeen vuonna 2007. Lämpöä olikin matkalla jopa 116 fahrenheitiä, mikä vastaa 46,6 celsiusastetta. Voimansiirto: Uudempi 4-vaihteinen manuaali, takaveto. Tarkoitus oli saada matkalle erilaisia lämpötilaja tieolosuhteita – lunta ja hiekkaa, pakkasta ja paahtavaa kuumuutta. Jarrut: Alkuperäiset. Auto löytyi siihen aikaan jo kätevästi eBayn kautta. Eipä tiennyt, minne tuli tämä Chevrolet, sillä se saapui maahan kylmimpään vuodenaikaan kovien pakkasten paukkuessa. Silloista rahaa bensaan paloi $101 ja varaosiin huimat $0,73. Kevyttä työtä on tälle pickupille luvassa jatkossakin, auton nimittäin omistaa nykyisin 10-vuotias nuori isäntä, joka joutuu vielä useamman vuoden odottelemaan virallista ajolupaa. Lämpimästä kylmään. Polttoainetta paloi kuutosen syövereissä 493,8 gallonaa ja vettäkin jouduttiin lisäämään vajaa litra. Renkaat: 6.00–16 valkosivut. Auto on täysin samassa kuosissa kuin maahan saapuessaan vuonna 2007. Kampanja lienee tehnyt tehtävänsä, Chevy kesti hyvin matkan rasitukset ja sai varmastikin positiivista huomiota osakseen. Moottori: 50-lukuinen 235 cid R6, 12 voltin sähköt. Sisusta: Alkuperäinen
Villihevosen sydän 58 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 59 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Fordin kompaktimalli Falcon olisi voinut uudistuneena olla myyntimenestys itsessäänkin, mutta se jäi lopulta kokonaan uuden poniautoluokan luoneen Mustang-sisarensa varjoon. Niin ikään villihevosiin tykästynyt lemiläinen Mika Hakonen läpikävi yhden noista harvinaisemmiksi jääneistä pikkusisarista komeammaksi kuin uutena. FORD FALCON FUTURA CONVERTIBLE ’65
M ustangeihin Mika Hakonen oli tosiaan tykästynyt jo vuosia aiemmin ja ’65-mallinen HT oli jalostunut pikkuhiljaa pirteämmäksi ja ajettavammaksi, kun jutun Falcon tuli vastaan ihan sattumalta. Alun perinhän mulla ei ollut tarkoituksena edes käydä tätä läpi kokonaan, mutta pikkuhiljaa se alkoi tuntua järkevimmältä. Aikataulu ei vain oikein antanut myöten odotella lauhempaa keliä. Mulle oli samoihin aikoihin jäänyt siitä mun Mustangista ylimääräiseksi kone, joten vähän niin kuin sillä verukkeella tästä innostuin, kun olin vuosia jonkinlaista avoautoa etsinyt. ”2009–2010 talvella, kun hiekkapuhaltelin koria tallin pihalla lauantai-illan ratoksi ja mittari näytti -24 celsiusta, niin mielessä käväisi, että vähempikin pakkanen olisi tähän hommaan riittänyt. ”Oman potkunsa projektin etenemiselle oli se, että olin luvannut sen naapurilleni seuraavan elokuun häihin. ”Alkuperäinen sisusta ja kattokin oli paikallaan, mutta ne olivat menneet niin haperoiksi, ettei niistä ollut jäljellä muuta käyttökelpoista kuin rungot. Niin rakentelinkin sitten sellaisen korigrillin, jossa kori puhallettiin ja maalattiin ympäriinsä. Autohan oli alkuperäisessä oliivinvihreässä sävyssä edelleen. ”Lahoa ei ollut kuin takajalkatiloissa, mikä oli aiheutunut lattioilla seisseestä vedestä. Pääsiäisperinteisiin kuuluen olimme ajautuneet Helsingin Messukeskukseen American Car Show'hun, ja näyttelystä päästyämme Tatu otti matkanjohtajan roolin ja suuntasimme auton keulan kohti Bremerin Ykän liikettä, koska varman vihjeen perusteella siellä oli meneillään avajaiset tarjoiluineen. Kaiken muun olen tälle tehnyt itse, paitsi maalauksen ja verhoilutyöt”, Mika toteaa. Sittenkin grillin kautta. Koko sen kesän aihio seisoi joutilaana, ja Mika suunnitteli ottavansa auton syksyllä työn alle. Seuraavan kesän lämpimiä iltoja ja avoautoilua miettiessä sitä saikin uutta virtaa”, hän muistelee nauraen. Jenkeistä laivattu projekti vaikutti hyväpeltiseltä ja täydelliseltä, mutta sen keulalla oli umpeenruostunut 289-moottori, josta oli purettu kannet, jotka olivat takakontissa muiden irroitettujen osien kanssa. Yhdessä Etupäässä on tuuman verran madaltavat jouset, mikä vakiokorkuisen perän kanssa saa aikaan hienoisen California raken. 60 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Falcon Futura Convertible ’65. ”Se tuli ihan sellasena heräteostoksena keväällä 2009. ”Eikös se Mustanginkin lähtöajatus ollut sama, että sen piti olla halpa ja kaikkien ostettavissa”, Mika pohtii ääneen. Elo-syyskuun vaihteessa mies alkoikin sitä purkamaan. Se, että se oli alkuperäinen kasiauto, oli yksi niistä syistä, jotka johtivat ostopäätökseen. Ne kaukalot päätin sitten uusia, mutta muuten se koriltaan oli tosi siisti ja hyväkuntoinen, mitä nyt muutamia kolhuja oli eri puolilla. Muuten auto olisi valmistunutkin ajoissa, mutta sisustan valmistuminen venyi vähän yli, joten hääautona se ei sitten toiminut. Takajalkatilat olivat jääneet ylimääräisiksi kaverin ’65 Mustangprojektista, ja niissä oli joku pieni poikkeama Falconin kaukaloihin, mutta ne sai aika helposti muokattua tähän sopiviksi. Aikamme siellä norkoiltuamme vuorotellen autoja ja rahapussia katsellen hallissa sitten silmään pisti sellainen pidempään innokasta ostajaa odotellut avomallinen Falcon, jota ruvettiin tutkailemaan erityisellä mielenkiinnolla”, hän muistelee. Veikkaan, että se on jäänyt seisomaan sen moottorin rikkoutumisen takia hyvinkin jo 20–30 vuotta aiemmin.” Autossa oli tullessa mittarissa 90 000 mailia, ja Mika arvelee sen olleen kaikki, mitä sillä oli siihen mennessä ajettu. Mustangin kanssahan tuo Falcon on käytännössä teknisesti sama auto, että sikäli se oli jo tuttu.” Tosiaan nimenomaan Falconiinhan jättihitiksi muodostunut Mustang perustui, ja käytännössä teknisesti ja alustaltaan ne olivatkin samoja autoja, erot olivat muotoilullisissa ratkaisuissa. ”Pienien hintaneuvottelujen jälkeen päästiin lopulta siihen tulokseen, että Falcon matkustaa Ykän hinausauton kyydillä Kouvon Petterin ohjastamana uuteen kotiin Lemille. Toki sitten katsastuksessa elokuussa 2010 ei ollut vielä minkäänlaista kattoa, mutta päästiinpä ajelemaan vähän silloin ekana syyskesänä, mikä nyt sitten aiheutti vähän ylimääräisiä operaatiota. Se oli jotain touko-kesäkuuta, kun se sen tuohon toimitti”, Hakonen jatkaa. Takanakin oli alkuun madalluspalat, mutteivät nykyiset 15" erikoisvanteet mahtuneet enää pyörimään kunnolla niiden kera
Se alkuperäinen oliivinvihreä ei vain jotenkin sattunut minun silmään mitenkään. ”Tuo väri mukailee mielestäni jonkin verran yhtä Fordin alkuperäistä sinivihreää, bongasin sen kylläkin silloin talvella 2009 erään Mazda 6:n pinnasta. ”Rattikin oli muuten alun perin sävyltään vaaleampi, mutta kaveri petsasi sen sitten vähän tummemmaksi.” Alkuperäistä kunnioittaen. Jo ennen ostopäätöstä auton oli luvannut maalata Juha Kouvo, paikkakunnalla paremmin Pikku-Jussina tunnettu monitoimimies”, Mika selittää värinvaihtoa. Tuli sinne nelireikäinen imusarja ja kärjetön jakaja, mutta periaatteessa aika alkuperäistä noudattelevaksi tuon konehuoneen tein. Kuskin penkin alla on myös todella ahdasta, kun avomalliin on ikään kuin jälkikäteen lisätty tehtaalla vahvikkeet siihen kohtaan.” Alun perinhän mulla ei ollut tarkoituksena edes käydä tätä läpi kokonaan, mutta pikkuhiljaa se alkoi tuntua järkevimmältä. ”Mustangista poistetussa koneessa taisi olla yksi mäntä entinen, joten mylly tuli uusittua kokonaan. 61 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Lappeenrannan cruisingissakin jouduttiin odottelemaan sateen loppumista parkkihallissa, kun ei sitä uutta sisustaa viitsinyt ihan läpi kastella. ”Maalaamoreissulla saattoi mennä ehkä kuukauden päivät kaikkineen. Se on porattu ja laakeroitu ja kannetkin on remontoitu. Maalaamoprojektiin mahtui kyllä monenlaista sattumusta ja ylimääräistä ohjelmanumeroa, niistä saisi jo oman lehtijuttunsa, kiitoksia vaan osallisille", mies jatkaa huvittuneena. Se aiheuttaa myös putkiston alkupäähän oman erikoisuutensa, kun vasemmalle puolelle tulee ysikympin lähtö taaksepäin melkein heti. Sohvapenkillä alkuaankin varustettu auto myös säilytettiin sellaisena, joskin sisustuksen väri muuttui vihreästä mustaan uudelleenverhoilun yhteydessä. Myös Grantin puuratti petsattiin astetta tummemmaksi. ”Halusin sen tehtävän nahalla, joka olisi helpompi pitää puhtaana. Katto tehtiin sitten seuraavana talvena.” Sisustan verhoilut toteutti mustalla nahalla Kaakon Verhous Lappeenrannasta. Se keinovalossa vaihtuu vähän vihertävämmästä sinisempään, ja sattuu minun mielestä tuohon hyvin. Tuossahan on oikeanpuoleinen pakosarja samanlainen kuin Mustangissa, mutta vasen on ihan omanlaisensa rattipylväässä sijaitsevasta vaihteenvalitsimesta johtuen, ja se onneksi löytyi myös auton mukana tulleiden romujen joukosta. Uuden canvaskaton asennusta kyselin myös eräältä ammattiverhoilijalta, mutta ei hän ollut oikein innostunut laittamaan sitä, joten lopulta asiaa ääneen tuskailtuani avuksi lupautui pari ennakkoluulotonta kaveria ja kattohan tuli asennetuksi lopputuloksen ollessa mielestäni erittäin hyvä. Pakoputkiston tilasin ’65 avo-Mustangiin tarkoitettuna. Päällisin puolin entisöitiin sitten ne Falconin mukana tulleet venttiilikopat ja ilmanputsari. Itse maalailin alustan osia ja muuta pikkusälää, pohjaja peittelyhomminkiin tuli perehdyttyä Jussin hoitaessa pintapuolen. Ja tulipahan todistettua, että rättikaton asennus onnistuu timpurin, hitsarin ja autonkorjaajan muodostamalla tiimillä aivan täysin verhoilijan vähän vähemmän kannustavista saatesanoista huolimatta”, Mika nauraa. ”Etupuskuri ja maski kelpasivat sellaisinaan, takapuskurin taas muuan osadiileri vei suksipussissa mukanaan Jenkkehin kromattavaksi, ja sieltä se tuli sitten konttirahtina takaisin”, Hakonen selittää
Vähän mietitytti siinä vaiheessa, kun sieltä tuli pari litraa vettä, mutta hyvin se on toiminut. Vanteet: Mustang Styled Steel Wheels 15x7" edessä ja 15x8" takana. Parina ensimmäisenä kesänä tuli varmaan kymppitonni ajettua vuoteen, mutta siitähän se on sittemmin hiipunut, mutta kyllä sillä reilut 20 000 mailia on jo läpikäynnin jälkeen ajettu. C4-automaatti on auton alkuperäinen, ja oli sen ruosteisen moottorin perässä paikallaan kaikkine vaihdeja kick down -vipuineen. Ehkä nyt 10-vuotispäivityksenä voisi madaltaa tuota hiukan lisää ja päivittää samalla nuo etujarrut levyihin, mutta saa nyt nähdä”, mies pohtii ääneen ja kuittaa: ”Autothan on tarkoitettu mielestäni ajamista varten, eikä niin, että sieltä tallinnurkasta voi käydä naapurille kerran kuukaudessa vilttiä raottamassa, että on mulla täällä tämmöinenkin.” Faktat Ford Falcon Futura Convertible ’65 Omistaja: Mika Hakonen, 39 • Paikka: Lemi. Vaikka nyt en olekaan autoa tarkasti pyrkinyt entisöimään, niin olen halunnut pitää tuon harvemmin nähdyn mallin sikäli alkuperäisenä, että sen pystyy halutessaan palauttamaan helposti ennalleen. Sinivihreä helmiäissävy on samantyylinen, mitä on saanut samanikäisiin Fordeihin tehtaalta, mutta nykyajan höystein. Takana oli hetken kahden tuuman madalluspalat, mutta ne otin pois, koska nuo 15” vanteet eivät mahtuneet pyörimään. Perälle ei ole tehty muuta kuin puhallettu ja maalattu”, Mika naurahtaa. Alusta: Edessä tuuman madaltavat jouset ja 1" kallistuksenvakaaja, takana alkuperäiset lehtijouset. Voimansiirto: C4-automaatti, alkuperäinen 8" perä 2.8 välityksellä. Moottori: 289 CID V8, Edelbrockin alumiini-imusarja, 4-kurkkuinen kaasutin, kärjetön billet-jakaja, tuplaputkisto yhdysputkella, alumiinisyylari. Kori: Maalattu Mazdan helmiäissinisellä, uusi canvaskatto. Sisusta: Grantin puuratti, verhoiltu mustalla nahalla, Custom Autosoundin soitin. Kiitos: Kaikille projektissa ja mukavilla kesäretkillä mukana olleille, nimiä en rupea luettelemaan, kun joku unohtuu kuitenkin! Olen pyrkinyt pitämään tuon harvemmin nähdyn mallin sikäli alkuperäisenä, että sen pystyy halutessaan palauttamaan helposti ennalleen. ”Etupäähän on vaihdettu tuuman verran madaltavat jouset ja paksumpi vakaaja. Sävy löytyi erään Mazdan pinnasta. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Ford Falcon Futura Convertible ’65. Jarrut: Alkuperäiset rummut. "Paiskasin ihan kokonaisena sen päiväksi työpaikalla pesukoneeseen, ja sitten vaihdoin siihen vaan uuden suodattimen ja öljyt. Renkaat: Cooper Cobra Radial GT 215/60 R15
Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Tervetuloa! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI w w w .f ac eb oo k. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. co m /a m er ik an ra ut a R akk au des ta R au taa n
Pohjois-Carolinan Sherrils Fordissa asuva Bill Brunker on tehnyt pitkän uran huipputiimeissä moottorirakentajana, ja on omassa harrastuksessaan erikoistunut nimenomaan vuoden 1967 GTO:ihin. Ei olekaan ihme, ettei viimeisin miehen tinkimättä läpikäymä jätä juuri toiveille sijaa. PONTIAC GTO ’67. Teksti ja kuvat: Robert McCarter PAREMPI kuin uutena 64 AMERIKAN RAUTA 5/2020
65 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Hurstin shifterillä hämmennetään nelivaihteista tiheävälitteistä M21-manuaalia. Voisi tietysti ajatella, että suorituskykymielessä kyseinen varuste on pelkkää miinusta, mutta tässä tapauksessa se tekee autosta hyvin harvinaisen, samanlaisella varustuksella GTO:ita valmistui Kaliforniassa vain 64 kappaletta. Erikoista oli myös se, että yksilö oli koottu Kaliforniassa, Fremontin tuotantolinjalla, minkä vuoksi siinä oli osavaltion jo tuohon aikaan tiukkojen päästövaatimusten mukainen ilmapumppu – kyllä, vuonna 1967. 66 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Pontiac GTO ’67. Vaikka ’67 GTO kuuluu muutenkin niihin autopelin loppupään malleihin, olivat juuri tämän yksilön harvinaiset tehdasvarusteet syy painaa ostonappia nettisivustolla – Bill siis osti auton sitä näkemättä. O lisi vähättelyä sanoa Bill Brunkeria täydellisyyden tavoittelijaksi. Vaikkei miestä tuntisi paremmin, niin hänen ’67 GTO:taan katsellessaan huomaa heti sellaisen tinkimättömyyden, ettei homma jää tavoittelun asteelle. GTO on kunnostettu läpikotaisin uutta vastaavaan kuntoon. Kyseessä oli alle 75 000 mailia ajettu, 400-kuutiotuumaisella ja tehtaan alakanttiin 360-hevosvoimaiseksi ilmoittamalla Ram Air -moottorilla varustettu GTO, jossa oli nelivaihteinen close-ratio M21-manuaali ja tiheällä 4,33:1 välityksellä oleva vahva HD Safe-T-Traclukkoperä. Vaikka '67 GTO kuuluu muutenkin niihin autopelin loppupään malleihin, olivat juuri tämän yksilön harvinaiset tehdasvarusteet syy painaa ostonappia. Uuden auton vaikutelmaa lisäävät samanlaiset laput, joita Pontiaceissa roikkui myyntihalleissa silloin yli 50 vuotta sitten. Custom Sport -ratti kuuluu yksilön alkuperäisoptioihin samoin kuin 8-raitanauhuri
Jotain Billin tarkkuudesta projektissa kertoo se, että mies varmasti käytti yhtä paljon aikaa juuri oikean paksuisen maalikerroksen selvittämiseen kuin varsinaiseen manuaaliseen työhön. Vastaava, mutta kullanvärisellä sisustuksella ja ilman harvinaista ilmapumppua myytiin muutama vuosi takaperin Scottsdalen Barrett-Jacksonin huutokaupassa ilman hintavarausta 176 000 dollarilla, joten vaikka rahan reaaliarvon muuttumisenkin ottaisi huomioon, on se myös paljon arvokkaampi kuin uutena. Bill itse teki suurimman osan hommista, mutta joitakin osa-alueita annettiin myös alojensa erikoisosaajien tehtäväksi. Brunkerin GTO oli jo tehtaalta varustettu jopa kahdeksanraitanauhurilla, joka myös kunnostettiin toimimaan kuten uutena. Pienintä yksityiskohtaa myöten varmasti uutta hienommaksi entisöity GTO kilpaili viime vuonna Goodguysin Muscle Car Of The Year -tittelistä ollen yksi finalisteista. Vanteet ovat ihan ne oikeantyyppiset 14x6 tuuman teräsvanteet, ja niille asennettiin uudet punaraitarenkaat. Täytyy todeta, että ratkaisu oli juuri oikea tähän autoon. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Kori on peltiosiltaan Billin kertoman mukaan 80-prosenttisesti alkuperäinen, joten ihan kamalan huonosta lähtökohdastakaan ei voida puhua. Bill vastasi itse myös kaikesta auton lopullisesta kokoamisesta johdotuksineen ja sovitteluineen omalla pajallaan, mutta soitti allekirjoittaneelle ja pyysi apua vinyylikaton sekä uuden mustan sisustan asennuksessa. Itse asiassa ainoa muutos, jonka Bill autolle teki, oli alkuperäisten kokopeittävien Deluxe-pölykapseleiden korvaaminen pienemmillä pillerikapseleilla. Bill on rakentanut moottoreita NHRA:n Top Fuel -kilpureihin ja Nascariin pajoilla, kuten Keith Black Racing Engines ja Dale Earnhardt Engine Shop valtaosan aikuisiästään ja hänellä oli jo ennen tätä aihiota ollut useampikin ’67 GTO, mukaan lukien vuonna 2010 High Performance Pontiac -lehdessäkin esitelty musta vain 20 000 mailia ajettu yksilö, joten Pontiacin entisöiminen ei ollut sinällään hänelle ihmeellinen asia, vaikka aikansa urakka ottaa keneltä vaan. sillä aikaa kun Bill puuhasteli rungon ja tekniikan parissa kunnostaessaan niitä samoihin spekseihin kuin tehtaalla aikoinaan. Nimenomaan GTO-entisöintien parissa mainetta niittäneen Barnes Classic Restorationsin Lee Barnes sai vastuun korin viimeistelystä ja maalaamisesta alkuperäisellä Signet Gold -värillä tarkkoine paneelien sovittamisineen Punaraitarenkain varustetut mustat peltivanteet tuovat sopivasti muskelia kontrastina hillityn arvokkaalle Signet Gold -metallivärille. Eikä muuten kyse ole mistään ihan jokamiehen pelistä hinnaltaankaan. Moottorivelho ja GTO-mies. On ilmiselvää, että tämäntasoisessa entisöintiprojektissa kori nostettiin rungolta grilliin, jotta autosta saatiin kauttaaltaan virheetön. Amerikan hienoin. Mutta nykyään niitä ei enää tehdäkään lisää jokaiselle halukkaalle ostajalle. Ja vaikeaa siitä on niitä virheitä löytää muutenkaan. Pontiac sai viime kesänä myös 671 pistettä 700 mahdollisesta GTO Association of America Nationalsista, ja palkittiin siellä parhaana entisöitynä autona
Moottori: 400 cid Ram Air V8. Sisusta: Uusittu musta keinonahkasisusta, Custom Sport -ratti, Hurst-shifteri, lisävarustekeskikonsoli, alkuperäinen 8-raitanauhuri. 68 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Pontiac GTO ’67. Teho: 360 hv. Renkaat: Firestone Super Sports Redline -punaraitarenkaat. Erikoista tässä yksilössä on sen Kalifornia-varustukseen kuulunut ilmapumppu, jollainen asennettiin tehtaalla tiettävästi vain 64 yksilöön. Jarrut: Levyjarrut nelimäntäisin satuloin edessä, rumpujarrut takana, tehostin. Vanteet: 14x6" mustat teräsvanteet, pillerikapselit. Alusta: Kierrejouset joka nurkassa. Kori: Täysin läpikäyty, maalattu uudelleen alkuperäisellä Signet Gold Metallic -värillä, uusi Black Cordova -vinyylikatto. Faktat Pontiac GTO ’67 Omistaja: Bill Brunker Paikka: Sherrils Ford, USA. Kuten rekisterikilpikin ilmoittaa, löytyy konepellin alta Ram Air -ilmanotolla varustettu 400 cid moottori. Voimansiirto: 4-vaihteinen Muncie M21 close-ratio -manuaali, alkuperäinen HD Safe-T-Trac -lukkoperä 4,33:1 välityksellä
??. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Pikkuusen erikoosemPi kauPPa ja verkkokauppa www.jarimaki.fi Myymälä ark. ??. ??. ??. . ??. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 ??. ??. . ??. . USA-CARS .fi Puh. ??. 8-17, la 9-14 Korjaamo ark. 8-16.30 USA-AUTOJEN VArUSTEET, VArAOSAT & hUOlTO! Huoltokorjaamo ja myynti 0400-654888 / (06) 4229 888. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . ??
Jotkut laitteet tulee omistettua pidempään kuin toiset, tämä pyörä on ollut tallissani kohta jo 30 vuotta, eikä mitään välittömiä myyntiaikeita ole tapetilla. HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’72. Olipa kyse autosta tai pyörästä, ovat ne lähteneet minulta kiertoon pisimmillään noin viiden vuoden jälkeen. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen . Malli: Mari Ahokas Se pitopeli 70 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Se pitopeli 71 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Tankinmerkit ovat ajalta ennen kuin reproja oli saatavana ja jonkun ruotsalaisen kyläsepän valamat, tuotemerkkirikos lienee jo vanhentunut. Peltikattomaali pintaan. Suomeen pyörä oli päätynyt Teksasista jo edesmenneen Söfkin Bandidos-kytkennän kautta. Kävin myös noihin aikoihin Turussa autoliikkeessä katsomassa neljää 20–30-luvun pyörää, joita joku vanhempi harrastaja realisoi. Jarruswapissa tuli myös tähtinapa 16" vanteineen, mutta toiveissa oli 15" takavanne, joten sellaistahan piti ruveta itse värkkäilemään budjettisyistä. O staessani laitteen 1991 tai 1992 oli se ehtinyt olla Suomessa tovin parillakin omistajalla, muiden muassa ystävälläni Okalla, joka siihen aikaan kantoi Overkill MC:n värejä. Poliisishifterit eivät koskaan ole olleet helppoja loytää, mutta niitä saa uustuotantona. Takajarruna oli niin sanottu banaanijarru, jota siihen aikaan pidettiin kaiken kamaluuden multihuipentumana, liekö nykyään jo haluttu entisöintiosa. Sain sen vaihdettua päittäin hydrauliseen rumpujarruun. 72 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Harley-Davidson Shovelhead ’72. Pinnat kuitenkin ostin, sillä lisäjengan tekeminen pinnaan ei ole kestävyyden kannalta hyvä idea. Ducktail-takalokkarin hukkasin ja hankin jonkun poisheittämän lokarin takapätkän, jonka hitsasin kiinni sopivasti kaarevaan tarvikelokariin. Autopeltifirman takapihalla oli jo ammoin romutettu Kupla, joka sai luovuttaa parin vanteita renkaineen (tästä lisää myöhemmin), joista aloin prässin, laakerikuulan ja lukkopihdeistä väsätyn porausjigin kanssa askartelemaan moottoripyörään soveltuvaa vannetta. Runkoon en myöskään tehnyt keulakulmalle muutosta, koska olen aina pitänyt 60-luvun tyylisistä choppereista, joissa maavaraa riittää. Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan kyseinen termi kuuluu ainoastaan sellaisille polkimille, jotka eivät jää ala-asentoon, vaan toimivat kuin auton kytkin. Nykyään varsinkin amerikkalaisissa jutuissa näkee suicide clutchiksi nimitettävän kaikkia jalkakäyttöisiä kytkimiä. Taisin ajella ostokuosissa pari kesää, ja sitten iski himo tehdä pyörästä oman näköinen. Mopojen missikisoissa ei ollut mahdollisuutta enää pärjätä ilman tuntuvia resursseja tai anaalin pedanttia luonnetta, joita kumpaakaan en silloin, tai toivottavasti nykyäänkään omaa. Pyörän ulkoasu oli ostohetkellä melko erilainen, lokarittomalla Hydran keulallla se tyylillisesti edusti lähinnä bobberia metallinhohtovaaleansinisessä värissään. Värin suhteen ja muutenkin ovat vahvana vaikuttimena toimineet kaksi kotimaista pyörää, Billyn alkuperäinen luurankochopperi ja Lukkosen Peten iso lättäpää. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle vaihtoehto, vaan keräsin talteen jonkun hylkäämän rikkinäisen kytkimen rotanloukun (jousiavusteinen kytkimen keventäjä) ja hitsailin siihen vaihdekepin. Runko sai kelvata sellaisenaan, mutta keulaksi oli pakko saada pidennetty springeri. 90-luvun puoleenväliin mennessä Suomen pyörä scene oli jo pitkällä, se oli kehittynyt huimasti alle kymmenessä vuodessa samalla, kun käytettyjä Harrikoita oli alkanut virrata maahan. Yksi niistä oli 20-luvun lopun Harrikka, joka oli maalattu Mopojen missikisoissa ei ollut mahdollisuutta enää pärjätä ilman tuntuvia resursseja tai anaalin pedanttia luonnetta. Enää en muista, mistä tai keneltä sen hankin ja Hydran keula sai jatkaa matkaa. Muissakin pyörissäni on ollut ”itsemurhakytkin” ja poliisityyppinen shifteri ja sellaiset halusin tähänkin. Päätin ottaa erilaisen lähestymistavan asiaan ja tehdä kaiken mahdollisimman kotikutoisesti, murehtimatta minkäänlaisista viimeistelyyn liittyvistä paineista. Springeriin kuuluu Springerin rumpujarru, vaikka tehoiltaan se on korkeintaan marginaalinen
Aikaa myöten nekin saatiin korjattua ja onneksi hyllystä löytyi vielä sama panssarimaalipurkki, josta saatiin värimalli keulan värin paikkaamiseen. Straippaukset eivät ole viimeisen päälle, mikä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon tekijän kokemattomuuden ja silloiset promillet. Vaimo vietiin lanssilla lasarettiin, onneksi ei mitään vakavampaa vammaa tullut, emmekä olleet ehtineet kuin 30 kilsan päähän kotoa. Olisi ehkä kannattanut jättää käyttämättä romutetusta Kuplasta otettu lahonnut rättirengas. Valmistumisen jälkeen tuli pyörällä reissattuakin, kerran vaimo kyydissä, matkalla Kuopioon takarengas puhkesi vauhdissa ja nurinhan siinä mentiin. Tyhmäähän ei ole tehdä virheitä, vaan toistaa niitä odottaen erilaista lopputulosta, joten vaihdoin sen toisen Kuplan renkaan ja taas se räjähti. Hyvin sävyihin sopiva nuppi on tuntematonta alkuperää. Kyseisiä merkkejä ei tuolloin vielä saanut reprona, mutta satuin Ruotsissa swappireissulla löytämään jonkun paikallisen kyläsepän alumiinista valaman parin. 73 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Kone on kokonaisuudessaan rempattu pyörän rantauduttua Suomeen. Vaihteiston teki minulle Purujärven Jussi ohjeistettuna jättämään kuoren pesemättä, jotta hyvä öljykuorrutus ei mene pilalle. Ulkoasu alkoi olla kutakuinkin valmis, straippeja vain uupui. Se teki minuun vaikutuksen ja hankin Panssari-peltikattomaalia ja pensselin. Vaurioita tuli murtuneen ranteen ja taipuneen keulan verran. Hyvällä ystävälläni Laakson Kimmo -vainaalla oli ’59-mallinen Duo Glide, jonka puikoista hän päätyi pyörätuoliin. Onneksi sillä kertaa olin yksin liikkeellä ja onnistuin pysyttelemään pystyssä. 2000-luvun puolella, kun tuli perhettä ja muitakin laitteita, jäi pyörä vähemmälle käytölle ja lupasin sen lainaksi kaverille, joka tottumattomana kytkimeen melkein realisoi sen pahaenteisen nimen ja osui pyörällä tallin oveen. Virheistä oppii. Sivulaukut ovat mallia SA-int, tykkihevosen satulalaukut. Siinä oli vain kahtena vuotena käytetyt nuolitankinmerkit, ja halusin ikään kuin muistona (tribute) samanlaiset omaani. Rotanloukun (kytkinkevennin) rungosta on väsätty poliisityyppinen shifteri. Pari, kolme kesää – tai voi olla viisikin – sitten on pyörä viimeksi ollut käynnissä ja ajossa pienen koeajolenkin verran, mutta nyt on nuorempi poika ilmoittanut haluavansa hankkia kortin isoa pyörää varten, kun kevarikortti jo on, joten voi olla, että vanhaa ratsua on aika ruveta taas elvyttelemään. pensselillä yli, vain renkaat, lamput ja kahvat oli jätetty maalaamatta. Sumppi teki samalla ensimmäisen maksetun työnsä, palkkio tosin oli vain keskiolutpullon luokkaa. Kun katsoo tarkemmin, niin havaitsee värieron onnettomuuden vuoksi uudelleen maalatussa keulassa. Olisin voinut marssia Peksun (Wizzz) puheille ja hän olisi hoitanut homman kotiin, mutta päädyin siihen, että noin rujoon pyörään ei kannattaisi niin paljon panostaa, joten straippaaja valikoitui kaveripiiristä
Moottori ja vaihteisto on käyty läpi Jannella ollessa, sisustaa on uusittu ja sen väri on vaihdettu tummanpunaisesta mustaksi. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Omistajat Chevrolet Bel Air ’55 4d HT Polvijärven suunnalta löytyy Jarmo Sulka-ahon korimalliltaan tutunnäköinen ’55, jollaista tehdas ei kuitenkaan koskaan valmistanut. Tekniikkana GT:ssä on stroukattu isolohko sekä TF727-automaatti ja 8 3/4" perä. Tehtaallahan neliovinen Sport Sedaniksi kutsuttu hardtop oli tuotannossa vasta tri-five-vuosimalleista kahdessa viimeisimmässä. Koska näyttelyitä ei nyt järjestetä, päätimme tarjota lukijoille mahdollisuuden esitellä autojaan lehdessä entistä laajemmin. Joku päivä olisi vielä hieno käydä viimisen päälle läpi tämä auto, jos ei vaihdu”, Janne toteaa, vaikka upeahan auto on nykyiselläänkin. ”Muutama vastaava on Jenkeissä rakennettu jälkikäteen”, Jarmo selittää. autot Lukijoiden 74 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Dodge Dart GT ’67 Hyvinkääläinen Janne Siukonen hankki nykyisen Dartinsa vähän väkisin ostamalla nelisen vuotta sitten. ”Vielä sieltä löytyy toki viimeisteltävää
Petty-numeroitua Satellitea siirtää 440-isolohko TF727-automaatin ja kasikolmevarttisen perän kera, Chryslerin keulalta löytyy niin ikään isolohko, mutta 413-kuutiotuumaisena versiona. Suunnitelmissa ei ole enää rakennella paljoakaan, vaan keskittyä ajelemiseen. Ja kun muutettiin 12 vuotta sitten tänne Ulvilaan, Kullaan maalaismaisemiin, niin kohtahan ostettiin Satellite Sebring Plus ’71 aihio, ja se on kyllä aivan kokonaan Karin käden jälkeä”, Jaana Koskinen valaisee. Plymouth Satellite ’71 & Chrysler New Yorker ’61 Jii Puistolta Forssasta löytyy tämä komeannäköinen Mopar-kaksikko. Kyseinen auto on ollut aikoinaan Kuopion läänin maaherran edustusautona, meille se ostettiin Karvialta joltain nuorelta mieheltä projektiksi. ”Meillä yhteistä taivalta auton kanssa on kertynyt kymmenen vuotta, ja sinä aikana autoa on muokattu mild kustom -tyyliseksi cruiseriksi. Chevrolet Bel Air ’55 Oululaisten Juha Vinkin ja Pilvi Jaakolan Bel Air saapui Teksasista Suomeen jo 1980-luvulla. Auto on ollut hyvä kohde omien näkemyksien toteuttamiseen, ja tulevaisuudessa auto saa tallikaverikseen täyden kustomin”, Juha Vinkki kertoo. 5-litraisesta koneestakin on kaikki apulaitteet vielä irrallaan. Chevrolet Caprice Estate ’83 Ida Silvennoisen silmäterä on maalaritaituri Markus Salinin aikoinaan siihen aikaan moderniin ruutulipputeemaan maalaama Caprice, joka oli poistettu rekisteristä 2005 ja sen jälkeen vain seissyt autokatoksessa. Autoon on haettu persoonallista tyyliä itse tehdyillä pinstripe-maalauksilla ja verhoiluilla. 75 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Ida miehineen pelasti pitkään seisseen auton tarkoituksenaan saada se pian takaisin liikenteeseen, jahka jarrut saadaan uusittua, sähköt käytyä läpi ja pari paikkaa helmaan tehtyä. Autosta on tänä aikana läpikäyty tekniikka, sisustus, ja sähköt. Plymouth Satellite ’72 & Plymouth Satellite Sebring Plus ’71 ”Meillä on tällaiset Moparit, jotka mieheni Kari on itse tehnyt melko koko lailla, kylläkin ’72 Satelliten maalaus on teetetty aikanaan, kun ei silloin ollut tiloja missä tehdä ja juurikin tämä Satellite on ollut jo meillä 17 vuotta
Etupenkit on lainattu E46 BMW 3-sarjan Cabriosta ja mittaristo on Dakota Digitalin versio. 289 cid pikkulohkolla ja 4-vaihteisella manuaalilla sekä Rally Packillä varustetulla autolla on ollut vain kolme omistajaa Yhdysvalloissa, ja se on entisöity nykyiseen kuosiinsa 90-luvun puolivälissä. Alustaa on parannettu etupäässä QA1:n putkitukivarsilla, drop spindeleillä ja Viking Performancen coilovereilla, taka-akselilta löytyvät Caltracks-tangot ja Viking Performancen iskarit. Ohjausvaihde on 3Gen Iroc-Z Camarosta ja levyjarrut edessä C5-Vetestä ja takana The Right Stuffin tavaraa. Penkkien päällys oli jo minulle tullessa vaihdettu vaaleanruskeasta mustaksi ja myyntihetkellä minulle kehuskelivat, että 450 heppaa olisi, oli kuulemma penkitetty, mutta kas kummaa, ei löytynyt todisteita siitä. Ford Mustang Convertible ’64 ½ Pentti Kiilholman avo-Mustang lienee eräs Suomen vanhimmista, sen valmistuspäivä on nimittäin 3.4.1964. Perheen pitkään palvelleen harrasteauton kaveriksi hankittiin syksyllä 2018 ’69 Cadillac Coupe de Ville. Chevrolet Corvette Convertible ’98 Timo Jokinen on C5-Corvettensa kolmas eurooppalainen omistaja. Plymouth Duster ’70 & Cadillac Coupe DeVille ’69 Nokialla asuva Harri Laakso löysi vuonna 2006 pitkällisen haeskelun jälkeen sopivan harrasteauton Nokian naapurikaupungista Tampereelta. Myyjä oli autonvaihtoreissulla ja alun perin menossa aivan toisaalle. ”Ostin sen vävyltäni Kaliforniassa syksyllä 2015”, Kiilholma kertoo. 2018–2019 talvella moottori sai kylkeensä kaksi turboa ja sen alakerrasta löytyvät nykyisin takomännät ja -veivit. Tekniikkana museoleimatussa 70 000 mailia ajetussa autossa on 472, joka oli oman aikansa suurin henkilöauton moottori. Muita virityksiä en osaa sanoa. ”Ensimmäinen oli Rapala-uistinmerkin perustaja, joka on autoon hankkinut tuon rekkarin, ja virittänyt sitä ainakin Billyboatin putkilla ja Dynatechin pakosarjoilla. 76 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Lukijoiden autot. Nassau Blue ja Light Oak -väriyhdistelmää valmistettiin vuonna 1998 avona vain vähän alle 400 kpl”, Jokinen tarinoi. Sähkösäätöjä myöten kaikki radiota lukuun ottamatta pelittää”, Laakso kertoo. Chevrolet Camaro ’71 Kaustisista kotoisin olevan Jaakko Jukantuvan harrasteautona on toiminut jo useamman vuoden ’71 Camaro, joka tuli Jaakolle 2015 kulkeuduttuaan ensin Ruotsista Ahvenanmaalle. ”Kaupat tehtiin Ideaparkin pysäköintialueella. Tullessa tekniikkana oli 400-pikkulohko ja TH350, jotka Jaakko korvasi ensimmäisen kesän ajeluiden jälkeen ’03 Silveradon 6,0-litraisella Vortecilla ja 4L80E-automaatilla. ’70 mallin Duster oli edellisen omistajan perusteellisesti kunnostama, ja sen tekniikkana on täysin läpikäyty 318-pikkulohko rullajakopäällä, 600-Holleyllä ja Edelbrock Performer -imusarjalla
Ford Galaxie STW ’64 Lappeenrantalaisen Matias Pekkasen Galaxie on vanha Suomi-custom, joka on kiertänyt paljon Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Samalla moottoriin asennettiin uusi Edelbrockin kaasutin ja aluimusarja sekä Hookerin peltisarjat. Tekniikkana on ylikokoon porattu ja täysin remontoitu 289 sekä C4-automaatti. Viimeisin tulokas Kankaanrantojen kalustossa on kireällä isolohkolla varustettu ’71 Torino, joka tuli joukon jatkoksi 2018. Chevyn isolohkon perässä on Tremec TKO600-manuaali sekä Fordin 9" akseli 3.55:1 välityksellä. Ford Torino 500 ’71, ZIM ’56, H-D Trike ’46 & Omavalmiste-chopper ’82 Minna ja Mika Kankaanrannalta löytyy useampikin erikoisempi laite, joita kaikkia oli tarkoitus käyttää tänä kesänä muutamassa tapahtumassa sekä näyttelyssä. Joka nurkasta löytyvät levyjarrut, edessä peräti 6-mäntäisin Wilwoodin puristimin. Jo vuonna 2003 perheeseen tuli Marko Tuunasen 90-luvun puolivälissä rakentama Letukan tekniikalla varustettu venäläinen ZIM, joita koko korimallia on kaksi Suomessa liikenteessä. Pontiac Trans Am ’81/78 Hyvinkääläisen Pertti Koskisen Trans Am rantautui Haminaan Kaliforniasta 2007 ja kulkeutui sieltä Raaheen, mistä Pertti sen haki 2015. ’46 H-D trike valmistui 2009 ja on sittemmin palkittu useissa näyttelyissä, omavalmiste-chopper taas on rakennettu aikoinaan Ruotsissa, mutta ”entisöity” Suomessa. Aikoinaan hautausautona toimineen farkun kattoa on laskettu 15 cm, joka nurkassa on ilmapussit ja perää on jatkettu ja muokattu. Moottori vaihtui 400:sta 502 Ramjetiin, jonka Pertti löysi niin ikään Pornaisista Tarasoffin Tapsalta. 77 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Viimeisin päivitys on vielä toistaiseksi hieman kesken oleva ilmaalusta, jonka etupussien asennus on kuluvan kesän työlistalla. Ford Thunderbird ’76 ”Kyseinen korimalli on aina kuulunut suosikkeihin, ehkä tuli teininä katsottua Brandon Leen tähdittämä The Crow pari kertaa liikaa. Kilometrejä on kertynyt 4-9000 per kesä, ja T-bird toimii kesäaikana käyttöautona. Kaliforniasta tuotu auto oli alkuun melkoinen öljysyöppö, joten vuotta myöhemmin moottori remontoitiin tasapäämännin ja ja samalla kansia siistittiin ja nokka vaihdettiin Lunatin keppiin. Thunderbird tuli Tommille kesällä 2011 oltuaan sitä ennen parisen vuotta Suomessa. Saman vuoden syksyllä Pontiac purettiin täysin nippeleiksi ja hiekka/soodapuhallettiin Pornaisissa, missä osa osista pulverimaalattiin Uudenmaan soodapuhalluksessa. Kankaanrannoille se tuli 2013. Kyseisessä rainassa kun pahikset päästelivät remmiahdetulla ’73:lla”, Tommi Virtanen Virroilta kertoo
Kaikki tinatut saumat jätetty näkyville, eikä mitään ole tasoiteltu, ja autossa ei olekaan pätkääkään kittiä. Chevrolet Business Coupe ’41 Olli Ojanperä uitti Letukkansa San Franciscosta 2016 talvella. Chevrolet Styleline Business Coupe ’46 Grasslake Crew’n tallilta Nurmijärveltä löytyy Kim Hakasalon Styleline, josta ei turhia hienosteluja löydy. Sisätilat on verhoiltu uusiksi ja kattoverhoiluna on tietenkin karvaa, jota on laitettu myös ovilasien karmeihin. Ajettavuutta on parannettu Mustang II -etujousituksella ja taka-akselin 4-linkkituennalla. Pakoputken ulostulot tulevat kyljestä takarenkaiden edestä. Tekniikkana toimii tuoreempi Chevyn pikkulohko. Siipi-Moparit ovat olleet Jussin mieleen aina ja keltainen Chrysler Windsor ’61 on hänen ensimmäinen autonsa, jonka hän osti 18-vuotiaana kohta 23 vuotta sitten. ”Alun perin unelma-autoni oli ’60 vuoden Windsor, joten ehkä sitten sellainen seuraavaksi. Se tosin saattaisi vaihtua myös Mopariin, jos löytyisi sopiva”, mies tuumailee. Ilmajousitus on varustettu kahdella kompressorilla, ja joka nurkasta löytyvät levyjarrut. ”Itse olen rakennellut autoa pikkuhiljaa ja ensimmäisinä töinä on tullut laitettua sähköjä kuntoon, konetta kunnostettu ja tulipalossa poksahtaneet ikkunat on vaihdettu. Chevy oli päätynyt Teksasissa Salvage-huutokauppaan, koska se oli pelastettu palavasta tallista, missä myös nykyinen ulkokuosi on muotoutunut. Customin konepellin alla murisee 292 Y-block V8 ja vaihteistona on 3-vaihteinen rattimanuaali. Tallin baarin puolella on ’67 Dartista väkästelty sohva, jossa on mukava nautiskella virvokkeita. Sisusta on pari vuotta takaperin uudelleen verhoiltu ja tämän kesän aikana on tarkoituksena uusia kattoverhoilu, aurinkolipat, ovenkahvat ja tavaratilan matto. Chrysler Windsor ’61, Chrysler Windsor ’59 & Plymouth Valiant ’65 Lappeenrantalaisen Jussi Mäkisen talli tunnetaan nimellä Mattila Mopar Garage. Korin lattia on tehty uusiksi edestä taakse ja myös tulipelti on uusittu. Mustan ’59 Windsorin hän hankki sen kaveriksi viime syksynä. Koska olen tainnut tulla vanhaksi ja pussihousuksi, tallissa majaansa pitää myös ’71 Transit -avolava, museokilvissä. Kattoa on chopattu, runkoa muokattu ja koria tiputettu rungolla. 78 Lukijoiden autot AMERIKAN RAUTA 5/2020. Taka-akseli on kromattu Ford 9" Eatonin Detroit Locker -lukolla. Sisustaa myös laiteltu pikkuhiljaa ja alustaa on kunnostettu. Tekniikkana on SBC 355 miedolla virityksellä (dynotettu 372 hv) sekä TH400, jossa on 3500 stall speedin turbiini. Paljon on vielä tehtävää, mutta niinhän näissä aina”, Ojanperä toteaa. Ulkonäköä Jenkeistä uittamisen jälkeen ei ole päivitetty kuin aurinkolipalla ja kattotelineellä, muuten on jätetty muistoksi tulipalon patinoima kori. Ford Custom 300 ’58 Pirjo-Riitta Simolan Custom 300 on vanha Suomi-auto, joka ehti seistä jo kertaalleen neljännesvuosisadan ladossa maalauksen jälkeen. A-koppa-Mopareitakin on harrasteltu ja tällä hetkellä tallista löytyy myös ’65 Valiant 170 cid kutosella ja rattimanuaalilla
Tekniikkana on kevyesti piristetty 318 sekä TF727-automaatti, ja tuplaputkistossa on sähköiset läpät, joilla turha äänenvaimennus saadaan poistettua kätevästi, kun halutaan herättää huomiota. Plymouth Fury III ’65 Kun Jaakko Valli hankki Furyn 2017, sen pinnassa oli lohkeileva maali, jonka hän väliaikaisratkaisuna hioi sileäksi irvistelevistä kohdista. 79 AMERIKAN RAUTA 5/2020. ’70 Chrysler 300 -avo tuli miehelle viime syksynä puolivalmiina ja talven aikana hän rakenteli sen valmiiksi. Alkuperäisillä 3,6 litran lättäpääkutosella ja manuaalilla varustetulle miedosti roddatulle ’50 Plymouthille Henri ei ole joutunut tekemään muuta kuin parantelemaan sähköjä ja lisännyt lämmityslaitteen. Keskeneräisiin juttuihin kuului peltitöiden tekeminen loppuun, äänieristys, uusi rättikatto ja uusi sisusta värin vaihtoineen. Lisäksi avoon tuli uusi parempikuntoinen keula ja uudet sähköt. Siinä kävi kuitenkin niin, että Jaakko tykästyi elämää nähneeseen kuosiin, ja jatkoi koristelua muun muassa jyrsimällä Suomi-neidon kuvan konepeltiin. Keulalta löytyy 528 cid isolohko, laatikko on vahvistettu ja alustaa päivitetty Hemin jousilla, torque boxeilla sun muilla. Koppa on tuotu Ruotsista purkaamolta 80-luvulla Suomeen, ja rakennettu tällaiseksi korinvaihtona Lahdessa ’70 Satellitea kanta-autona käyttäen”, Soikkeli kertoo. 5,7 Hemi -tekniikalla varustettu nelivetoinen Ram on miehen Metallityöt H. Plymouth Roadrunner ’70, Chrysler 300 ’70 Convertible, Plymouth Deluxe ’50 ja Ram 1500 ’11 Roadrunner on ollut Kausalassa Henri Soikkelilla jo 11 vuotta ja siitä on joka paikka käyty vähintään kertaalleen läpi samalla, kun autoa on pikkuhiljaa rakenneltu omien mieltymysten mukaiseksi. ”Auto maalattiin muutama vuosi sitten Moparin uudemmasta värikartasta löytyneellä Mango Tango -värillä. Leveät peltivanteet, etuspoileri, erimuotoisiin vaihdetut takakaaret ja ruosteiset ikkunalipat viimeistelevät raa’an kokonaisuuden. Soikkeli -yrityksen käyttöauto, jota on ehostettu isommilla pyörillä, korin 3" korotuksella sekä lavakaarella ja lavakatteella, joita hän valmistaa firmoineen asiakkaillekin
Illan vihaisimmasta äänimaailmasta vastasi Pasi Silvennoisen C6-Vette, jonka väkivaltaista soundia ei voi sanoin kuvailla. Haajasen Eski kävi viime syksynä hakemassa Ruotsista tämän todella upean ’55 Bel Air Sport Coupen. Koko ajan oltiin kuitenkin ulkoilmassa, ja välitkin pysyivät suurempina kuin normaalilla ruokakauppareissulla. Vantaan HEUREKAN PARKKI, 15.5. Poikkeustilasta huolimatta Vantaalla kokoonnuttiin lähes entiseen malliin toukokuun puolivälissä, enkä nähnyt yhtään syytä, miksi sitä olisi pitänyt välttää. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Cruising Spiderin Amerikan Raudan kannestakin tuttu LS-tekniikkainen Camaro sai viime talven päivityksissä muun muassa ilmajousituksen. Nostalginen gasser-henki ja kullanhohtoinen väritys pukevat klassikkoa komeasti. Oli mukavaa nähdä, ettei paikalle saapunut virkavaltakaan halunnut puuttua autokeskeiseen ulkoiluharrastukseemme mitenkään. Jussi Räkköläisen nätin ’66 Dodge Town Panel -paksukuonon keulalta löytyy yllättävä tekniikka, nimittäin 2005 Silveradon nokalta lähtöisin olevan kolmannen polven GM-pikkulohko! 80 AMERIKAN RAUTA 5/2020
Komea laite. Upeat perhemallin Chryslerit vierekkäin. Markku Tiirikaisen Ford F-150:n käyntiääni on häijy, ja tässä tapauksessa siellä missä on ääntä, lienee voimaakin, sillä auto liikkuu peräti 557-kuutiotuumaisen isolohkon voimin! Tolkkisista Tikkurilaan cruisaillut ’58 Buick Special oli huikea esimerkki sen kaikkein kromikylläisimpänä pidetyn vuoden yltäkylläisyydestä. Harvoin näkee liikenteessä autenttisempaa 90-luvun Pro Street -laitetta, kuin kirkkonummelaisen Tuomo Rikkosen ’66 Mustang. Kilvestä päätellen kyseessä oli jo kauan Suomessa ollut yksilö, jonka stance oli kyllä erittäin kohdallaan! Miljonäärivalkosivut ovat mielenkiintoinen rengasvalinta viimeisiä isoja erillisrungollisia farmareita edustavaan Buick-valaaseen. Kuvasta näkyy selvästi ’59 ja ’64 HT-mallien ikkunalinjan hämmästyttävä yhteneväisyys vaikka korimallit ovat täysin erilaisia. ’60 Plymouth Fury ei ole neliovisena hardtopina mitenkään yleinen näky, vaikka niitä valmistettiin sentään karvan yli 9000 kappaletta. Dodgen vanhemmat pickupit ovat jääneet aika lailla GM-avolavojen varjoon, mitä ei voi kuin ihmetellä tätäkin D100:aa katsellessa. Hieno säilymä, johon olisi synti käydä muuttamaan mitään. Auto sai vastikään uudet Supreme-vanteet sekä Mannermaan Peksun taiteilemat Life Shore Trucking shop logot, joiden vuosiluku taitaa viitata Masin syntymävuoteen. Saattaa lausunnossa olla vähän lukkarinrakkauttakin, mutta kyllä kolmannen sukupolven Econoline on aika hauskan näköinen pienilläkin muutoksilla. 81 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Viiskytlukuisia farmareita näkisi mielellään paljon enemmän, vai mitä sanotte tästä ’55 Buick Centurystä. Eroa on oikeastaan vain sivuikkunoiden korkeudessa. Masi Jukosen Chevy-steppari on todella pitkälavainen, moni ei tiedä moista 3800-pituutta edes valmistetun
Joni Hytin 454 SS Pickup on tullut ainakin DPlay-katsojille tutuksi Garage Kings -ohjelmasta, jossa Joni tiimeinen on rakentanut autoa uusiksi. Kuten sinipohjaiseista kilvistä huomaa, Riku Aittokosken ’83 Monte Carlo SS edustaa tuoretta CA-tuontia. Tämän ’58 Plymouth Custom Suburbanin pinnassa oli aika maukas patina. Tiedä sitten, onko siinäkin niin paljon Christinen sukua, että auto muuttuu ajossa kiiltävämmäksi kuin itsestään. Squarebodyt rivissä. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Vantaan Cruising. Puskan Auton käsittelyssä upean mustan maalipintansa saaneen pickupin kyljissä on haamumaalattuna alkuperäisen kaltaiset logot, ja keulalta löytyy kiukkuinen isolohko, joka oli tosin cruisingeja varten valjastettu toimimaan ilman ahdinta, se kun on vaihtumassa isompaan, jahka uusi saadaan tallille. Tuusulalaisen Antti Riolan ’66 Fairlane GT Convertible on, niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin, uutena Helsinkiin myyty aito Suomi-auto. Jäi epäselväksi, mitä tämän nätin Fox-Mustangin tekniikalle oli tehty, mutta ratarenkaat, parannetut jarrut ja Maximum Motorsportsin logot vihjasivat, ettei sekään puoli ehkä ihan tehdasvireessä ollut. Easy Rider on vahva tässä vanhan liiton chopperissa. Ja tosiaan varustettu 390:llä, 4-vaihteisella manuaalilla ja 9" lukkoperällä
Riikosen Timon A-Coupen ratissa näytti olevan tällä kertaa nuorempi sukupolvi, liekö Ribis itse ollut kotona kuuliaisten seniorikansalaisten tapaan. Kyselin kyllä Jannelta, että missä ne mustat ikkunat ovat, kun nimi on kerran Black Window. Tämä C1500 oli oikeasti matala. Vinhavan Oden ’64 Impalassa virvokkeetkin kulkivat nätisti kerhon nimellä varustetussa puukorissa. Thony Nymanin ”Darla” kuuluu varmasti pääkaupunkiseudun ahkerimpiin tapahtumankiertäjiin. Vasemmalla Elias Välkin Willys Overland ’20, oikealla Tommi Tervon maailmansotaan valmis ’78 Blazer. Mäkisen Jannen LS1-tekniikkainen Camaro sai tälle kesälle mustat puskurit ja takalampunkehykset, ja on nyt entistä mustanpuhuvampi. Eddie Nymanin museokilpisessä ’50 Pontiac Silver Streakissa oli annos Lowrider Bomb -henkeä gangsterilippoineen ja peep mirroreineen. Toimituksessa ollaan jo harkittu miehelle uutta ”Bångauxia iltalenkiltä” -palstaa. Low hurts, sanotaan, eivätkä etupyöränkaaret olleet välttyneet osumilta. 83 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Matalalla tai korkealla
Tässä tapauksessa kyseessä oli patinapintainen auto ja lavan uusi pohja tehtiin tyyliin sopien vanhoista lankuista. Koesovituksen jälkeen apurunko maalattiin auton rungon kanssa samaan sävyyn. Apurunko sijoitettuna auton alkuperäisen rungon päälle ja tankki kiinnitettynä paikalleen. Valmis lava näyttää tältä. Kymmenen sentin korotus on vielä aika hillitty, eikä sitä välttämättä edes huomaa, paitsi perälaudan avatessa. Näytämme pari esimerkkiä, kuinka kyseinen operaatio käytännössä toteutetaan. Apurungon ristikkäisiin kohtiin hitsattiin korotuspalat, jotka korottavat pohjan kymmenen senttiä ylemmäksi palkkivahvuuden huomioiden. Jos pick-upia halutaan madaltaa tuntuvasti, joudutaan takarunkoon tekemään niin sanottu c-notchaus, jossa taka-akselille tehdään pystysuunnassa lisää liikkumavaraa. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kimmo Janhunen ja Katja Kuusisto Tankin korkille tehtiin sopivankorkuinen kaulus, joka nostaa sen sopivaan tasoon lavan pohjaan nähden. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Tallilla – Lavan pohjan korottaminen. Lavan pohjan korottaminen Jos pick-upia madallettaessa tehdään takarunkomuutoksia, joudutaan yleensä myös nostamaan lavan pohjaa ylemmäksi. Lavan pohjalle tehtiin teräsprofiilista apurunko, joka mitoitettiin siten, että poikittaispalkit osuvat lavan alkuperäisten poikittaispalkkien kohdalle. Lavanpohjaa oli nostettava noin kymmenen senttiä ylemmäksi. Lisäksi tankki on siirretty taakse, mikä korjaa painojakaumaa parantaen ajo-ominaisuuksia
Tältä lava näyttää valmiina. Yhteistyössä: Janne’s Garage 85 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Lavan pohjan kokoisen apurungon käyttäminen mahdollistaa sen, että pohjan voi halutessaan saranoida etureunasta, mikä helpottaa huoltotöitä. Tässäkin tapauksessa hyödynnettiin lavan alkuperäisiä poikittaistukia. Kun tekeillä oli pikemminkin näyttelyauto kuin työjuhta, leikattiin lavan pohjamateriaaliksi alumiinilevy. Tässä tapauksessa notchaus oli 15 sentin luokkaa. Tässä tapauksessa päädyttiin kuitenkin tekemään vain niin sanottu huoltoluukku lavan takaosaan. Apurunko tehtiin periaatteessa samaan tapaan kuin ensimmäisessäkin esimerkissä, mutta kun lavan pohjaa jouduttiin nostamaan reilummin, ei selvitty enää apurungon alle asetetuilla korotuspaloilla. Jokainen tietysti valitsee materiaalit kuljetustarpeensa ja kuormankeston huomioiden. Aukeavan huoltoluukun sauma näkyy neidon leuan kohdalla. Huomaa huolellisesti detaljoitu päätylevy, joka paljastuu perälaudan avaamisen myötä. Näille on tarvetta esimerkiksi tässä tapauksessa, jossa lavan alle sijoitettiin tankin lisäksi myös ilmajousituksen komponentit. Huomaa rungon poikkipalkkeihin kardaanille avarretut tunnelit. Tässä tapauksessa uusi apurunko tuettiin paikoilleen 45 asteen kulmaan hitsattuja tukia käyttäen. Toisessa esimerkissämme on tehty myös takarungon c-notchaus, mutta hieman reilumpana
Pajan edessä edusti Jannen puolison, Saaran, käyttöautona toimiva ’65 patina-Fairlane. Toistaiseksi hän on vielä leipätöissä paikallisella konepajalla tuotantopäällikkönä, ja tekee oman firmansa parissa töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Flying Eyeball -kohokuviolla varustettuja rekisterikilpiä Janne prässäsi straippareille jatkojalostettavaksi. North Kustom Fabrication Kangasalla sijaitseva Janne Vepsän luotsaama North Kustom Fabrication on erikoistunut harrasteautojen vaativiin kustomointija entisöintitöihin. Jossain vaiheessa pellin muokkaamisen lukemattomat mahdollisuudet nousivat kiehtovuudessaan kaiken muun yläpuolelle, ja Janne myös kouluttautui metallimieheksi. Hän piirtää kuviot ensin käsin ja tekee niistä sitten tietokoneella CAD-tiedostot, jotka toimitetaan leikkaamoon. Sitä seurasi ensimmäinen amerikkalainen, ’67 Chevelle. Jannen ensimmäinen oma harrasteauto oli C-Kadett, johon hän teki kaiken itse koneremontista ja peltitöistä lähtien. Tällä hetkellä auto on maalarilla vaihtamassa väriään”, Janne selventää. Auto on rakentunut pikkuhiljaa eteenpäin vuosien varrella, eikä kehitystyö ole laantunut vieläkään. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kimmo Janhunen ja Janne Vepsä ”K aikki sai alkunsa siitä, kun mopoiässä ei ollut varaa kovin kummoiseen laitteeseen, ja kun eteen tuli ongelmia, joutui opettelemaan korjaamisen itse, jotta pääsi ajelemaan”, Janne kertaa, kuinka hän kiinnostui ajoneuvojen laittamisesta. Ei siinä hirveän montaa vuotta mennyt, kun sana alkoi kiertää, että tuo kaveri tekee pellit kuntoon. 86 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Harrastuksesta työksi. ”Mulla ei ole ollut kovinkaan montaa harrasteautoa itselläni, mutta niitä harvoja olen pitänyt varsin kauan. ”Mut tunnetaan sellaisena liikkuvana peltiseppänä. Siellä on siihen ihan hyvät puitteet”, Janne vakuuttelee. Hänen oma pajansa on sijainnut nykyisissä 130 neliön tiloissa viime vuoden lopulta saakka, mutta tilanne on vain väliaikainen. Kolmannes tilasta on alivuokralaisen käytössä ja paikat alkavat käydä ahtaaksi. Toiveena on kuitenkin saada liiketoiminta rullaamaan jossain vaiheessa niin hyvin, että voisi keskittyä täysipainoisesti oman pajan pyörittämiseen. ”Pääasiassa on tullut tehtyä kaikkien muiden autoja. ”Se on sen verran kaukana, että olen viettänyt siellä aina muutaman päivän kerrallaan ja yöpynytkin pajalla. Janne tekee tilauksesta vaikka kustom emblemit ja kylkitekstit. Chevellen jälkeen tuli hankittua Amerikan Raudassakin esitelty ’62 Chevy Pickup, joka on ollut mulla jo viitisentoista vuotta. Hän halusi aina korjata omat ajokkinsa itse, minkä myötä kiinnostus ja myös ymmärrys aiheeseen syveni entisestään. Tarvittaessa otan hitsausvehkeet mukaani ja menen itse paikan päälle. Pian alkoi tulla yhä enemmän puheluita tuntemattomilta ihmisiltä, jotka olivat saaneet joltain vihiä”, mies jatkaa. Sellaisia keikkoja on tullut tehtyä aika paljon”. Virallisesti Janne aloitti firmansa viime vuonna, noin puolitoista vuotta sitten. Ratkaisu on kuitenkin lähellä, sillä Jannella on rakenteilla kokonaan oma halli, jonka pitäisi poistaa tilaongelmat pitkäksi aikaa. Kiertävä peltiseppä. Ennen oman toimipisteen hankkimista Janne teki hommia kimppatalleissa ja asiakkaiden omissa tiloissa. Omien asiakkaiden lisäksi Jannea on työllistänyt myös harrasteautojen entisöinteihin erikoistunut Alastarolla sijatseva Triangle Motor Co, jonka alihankkijana North Kustom Fabrication toimii
Saavuttuaan Suomeen aihio osoittautui varsin hyväksi yksilöksi. Tämä Ford Galaxie tuli Jannelle peltikorjauksiin, ja kun sitä ryhdyttiin purkamaan ja ihmettelemään, niin homma eskaloitui täysentisöinniksi. Paljaalla rungolla oleva projekti on ’48 Buick Roadmaster, joka löytyi asiakkaalle Los Angelesissa sijaitsevalta Lords of Kustoms -pajalta. Runko oli käytännössä virheetön ja peltitöidenkin määrä on hyvinkin siedettävä. Nyt auto hoidetaan kuntoon. 87 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Työtunteja kertyi kokonaisuudessaan kolmisenkymmentä. Moottoriswapitkaan eivät ole vieraita, vaikka North Kustom Fabrication onkin erikoistunut peltitöihin. Ne oli tehty kertaalleen toisaalla noin 15 vuotta sitten, mutta hieman kyseenalaisesti. Janne on käynyt itse paikan päällä ja tutustunut sen omistajaan Jesseen. Esimerkiksi tämän kilpurin takalokasuojien avarrustyöt suoritettiin asiakkaan omassa tallissa. Janne tunnetaan liikkuvana peltiseppänä, ja tarpeen mukaan hän liikkuu asiakkaan luo tarvittavine välineineen. Tämän LS-moottorin Janne vaihtoi ’62 Chevy pickupiinsa. Se on ollut eräänlaisena kiireettömänä sivuprojektina, jota Janne on edistänyt aina, kun ei ole ollut muuta kiireellisempää. Yksi Jannen omia projekteja on tämä ’52 Chevy, joka on kokenut mittavan kustomoinnin aina ovien lukumäärän vähennyksestä katon madaltamiseen. Maestro itse pallokeulaVolkkaripakun puikoissa. Tässä kuvassa auto on lähdössä hiljattain maalarille, ja se saa vielä täksi kesäksi uuden yksivärisen candyvihreän pinnan. Auto on esitelty yhdessä välivaiheessaan numerossamme 3/2014. Kyseinen pickup on ollut Jannella jo viitisentoista vuotta ja jatkaa edelleen kehittymistään. Auto on ollut pajalla mittavissa peltikorjauksissa. Janne tekee alihankintana töitä myös Triangle Motorille, jonne hän valmisti suorasta pellistä esimerkiksi ’28 Chevyn jäähdyttimen kehikon. Tämä kesänä se on määrä luovuttaa asiakkaalle
Teksti Veli Vartiala . Modesto sijaitsee 150 kilometriä San Franciscosta idän suuntaan. Nuori Lucas piti autoista ja tykkäsi ajaa niillä kovaa. Vuonna 2012, 57 vuotta Disneylandissa tehdyn ensivisiitin jälkeen, Lucas myi filmiyhtiönsä Disneyyhtiölle huimalla 4 miljardin dollarin hinnalla. ”This is a fucking hit!” – Maailmanmaineeseen noussut kotigalaksimme oma komeetta George Lucas on jättänyt moniin lähtemättömän vaikutuksen American Graffiti -leffallaan, josta tuli enemmän kuin pelkkä elokuva. Vuonna 1955 Lucasin koko perhe matkusti Disneylandin avajaisiin Anaheimiin, missä he viettivät lopulta kokonaisen viikon. Hän pyöri paljon kavereiden talleilla ruuvamassa autoja ja Modestossa vaikuttanut autoklubi nimeltään The Faros tuli myös tutuksi. Lisäksi yksi suosikeista oli jo 1930-luvulla luotu tieteissarjan avaruussankari Flash Gordon. Kuvat Veli Vartiala ja Universal Pictures A merican Graffiti lienee yksi niitä harvoja nuorisoja autoaiheisia filmejä, joita voivat hyvillä mielin katsoa myös lähes kaikki elokuvakriitikot. Mutta miten tuollainen elokuva yleensä pääsi syntymään. Mestari. Puhutteleeko se kuitenkaan kaikkia ikäluokkia. Voi vain kuvitella, minkälaisen vaikutuksen huvipuisto härveleineen ja häkkyröineen jätti hullaantuneeseen 11-vuotiaaseen tulevaisuuden seikkailijaan. Ihan kuin jokin kiertorata olisi sulkeutunut. George Lucas syntyi vuonna 1944 Kalifornian Modestossa, missä myös varttui ja vietti nuoruutensa. Lucasin mukaan cruisailu oli kalastamista, millä hän 88 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Muumio muistelee. Kun on jutellut eri vuosikymmenillä syntyneiden kanssa, vaikuttaa siltä, että 60-luvulla syntyneet, kuten allekirjoittanut, ovat ehkä olleet eniten elokuvan vaikutuksille alttiina. Keitos sen luomiseen on ollut ohjaaja George Lucasilla ja pitkälti hänen omilla kokemuksillaan aiheen ympärillä unohtamatta tekijän lahjoja tarinan kertomisessa. Jo avajaisvuonna Disneylandin Tomorrowlandissä oli mahdollista lentää avaruuteen Rocket to the Moon -laitteessa. Etenkin ikävuodet 14–20 ovat olleet autojentäytteistä elämää. Ihan sattumaa tämän draama-, komedia-, nuoriso-, autoja musiikkielokuvan synty ei ollut. Siihen kun lisätään vielä vanhemmiltaan saatu filmikamera, niin voidaan sanoa, että nuoren Georgen tulevaisuus oli kirjoitettu jo tuossa vaiheessa korkealle tähtiin. Lucasin teini-ikään kuuluivat koulunkäynnin ohella autot ja rock´n roll -levyjen keräily ja tietysti niiden kuuntelu. Ei ilmeisesti mikään pyhäkoulusakki ollut kyseessä
Vaatimattomasti Lucas on sanonut tehneessä vain kolme elokuvaa, THX 1138:n, American Graffitin ja Star Warsin. Aika harvinaista silloin ja nyt. Lucasin varsinainen ensimmäinen pitkä elokuva oli tieteisleffa THX 1138, joka valmistui monen vuoden synnyttämisen jälkeen vuonna 1971. On hyvä muistaa, että Lucas vältti joutumisen Vietnamin sotaan todetun diabeteksen takia. Viimeistään tuossa vaiheessa, kun Lucas astui yliopiston ovesta sisään, filmialalta tuttu slogan, ”Reality Ends Here” kertoi oleellisen, mitä tuleman pitää. viittasi neitojen vikittelyyn cruisingreitin varrelta. Alun perin Lucasin oli tarkoitus tehdä nuoruuden sankaristaan Flash Gordonista elokuva, mutta hän ei saanut siihen oikeuksia. Elokuvan päähenkilön Robert Duvallin roolinimen THX 1138 kerrotaan olleen Lucasin puhelinnumero, jonka kolme ensimmäistä numeroa oli korvattu amerikkalaisittain kirjaimin. Se huomioitiin jopa Cannesin kansainvälisillä filmijuhlilla. Pian THX:n jälkeen Lucas alkoi valmistella American Graffitia, jonka menestyksen jälkeen hänellä oli mahdollisuus jatkaa haaveissa olleen tieteisseikkailun suunnittelua. On pakko mainita Lucasin tuohon leffaan valitsemat autot Lola T70 muunneltuna ja Thomas Meadenin kustomoima Ferrari 330 P3. 89 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Se ei kuitenkaan jäänyt vaivaamaan autohullua Lucasia, vaan Modeston katuja kulutettiin vielä pari vuotta onnettomuuden jälkeen ennen elokuva-alan opintojen aloittamista Los Angelesissa, University of Southern Californiassa eli USC:ssa vuonna 1964. Muutoin voisi elokuvamaailma olla kovin erilainen. Sen seurauksena Lucas päätti luoda oman tieteisseikkailun, Star Warsin, jonka sfääreissä kulkevaa menestystarinaa ei voi kuin ihmetellä. Cruising-sanan sijaan käytettiin yleisesti termiä dragging. Leffakoulun aikana syntyi puolentusinaa oppilastyönä tehtyä lyhytfilmiä, joista esimerkiksi ”Herbie” on aika ufojuttu, kun taas ”1:42:08: A Man and his Car” on taas automiesLucasta itseään. Kesäkuussa 1962 Lucas joutui kaksi vuotta aiemmin isältään lahjaksi saamallaan avo-Fiatillaan pahaan kolariin ja oli siinä kai hengen lähtökin lähellä. Lopulta siitä tuli Tähtien sota -trilogia kolmen menestyneen elokuvan muodossa. Mielenkiintoista kyllä, Lucasin vanhemmat eivät tienneet, mitä poika touhusi iltaisin, yleensä hän vain hävisi jonnekin autonsa ja filmikameransa kanssa
Rahaa tuli käyttöön kuitenkin vain vaatimattomat 750 000 dollaria. Elokuvan budjetista 50-luvun musiikin käyttöoikeudet lohkaisivat yli 10 %, vaikka korvaukset per biisi olivat vain parin tuhannen dollarin luokkaa. Ensin mainitussa nähdään sämpylämallinen Mercury ja jälkimmäisessä ´32 Ford ilman konepeltejä. Hän oli roolittanut muun muassa Coppolan Kummisedän. Elokuvan vinyylinen soundtrack avattavilla kansilla alkaa olla keräilytavaraa. Onnistumisen avaimet. Elvis tiesi tuolloin hintansa, eikä hänen kappaleitaan leffassa kuulla. Elokuva oli aluksi hankala saada kaupattua Hollywoodin studioille, koska ne eivät uskoneet Lucasin visioihin. Musiikillista ilotulitusta varten Lucas sai houkuteltua mukaan kovanluokan radio-DJ Wolfman Jackin, joka piti paletin pyörimässä. Myös neidot oli huolella valittu, kuten Cindy Williams, Candy Clark, Mackenzie Philips, Suzanne Somers, Kathy Quinlan ja Jane Bellan. Ja että siitä tulisi musikaali, mutta ei ihan siinä mielessä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Lucas oli tarkkaan katsonut elokuvat Nuori kapinallinen (1955) ja Hot Rod Gang (1958). Varmasti yksi Graffitin menestykseen johtaneista asioista olivat juuri nappiin osuneet näyttelijävalinnat. Myös radiossa meuhkaavalle oikealle Wolfman Jackille (1938–1995) American Graffiti toi lisää näkyvyyttä ja kuuluvuutta ja sen mukana lisää menestystä. Vuonna 1971 julkaistussa Two-Lane Pieni, kuusi senttiä leveä elokuvailmoitus on säilynyt Suomen ensiesityksen ajoilta. Ohjaajalla oli alusta alkaen kova porukka takana tekemässä legendaarista elokuvaa, jonka näyttelijävalinnat uskottiin Tony Roosille. ”Päätin, että on korkea aika tehdä elokuva, joka saa katsojat tuntemaan olonsa paremmaksi kuin mitä he tunsivat teatteriin tullessaan.” Noin George Lucas on kuvaillut lähtöasetelmia American Graffitin tekemiseen. 90 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Lopullinen käsikirjoitus oli valmiina toukokuussa 1972 ja kuvaukset aloitettiin jo kuukauden kuluttua tuosta. Elokuvassa eletään vuotta 1962 Lucasin nuoruuden kaupungissa Modestossa yhden illan ja yön tunteina, nuorison viettäessä viimeistä kesälomapäivää. Jotenkin tuntui erikoiselta olla Yhdysvalloissa samaan aikaan, kun yksi keskeisimmistä elokuvan hahmoista kuoli vain 11 päivää sen jälkeen kun hänen Have Mercy! -elämäkertakirjansa oli julkaistu. Samat biisit julkaistiin CD:llä vuonna 1993. Veikkaan, että vaikutteet on imetty noista leffoista ainakin Pharoahs-jengin chopattuun ´51 Mercuryyn ja John Milnerin niin ikään chopattuun ´32 Ford Coupeen. Neljän kaveruksen ydinryhmän muodostivat Richard Dreyfuss, Ronny Howard, Paul LeMat ja Charlie Martin Smith. Eikä sovi unohtaa Harrison Fordia. Lopulta Lucasin tuttu, viisi vuotta häntä vanhempi ohjaaja Francis Ford Coppola, jolla oli valmistumassa ensimmäinen Kummisetäelokuva, vakuutti Universal-yhtiön. Mainoskäytössä olleet leffajulisteet pyydettiin teatterista yleensä heti viimeisen näytöksen jälkeen. Huolella valittu näyttelijäkaarti takasi omalta osaltaan elokuvan menestyksen, minkä seurauksena monen ura jatkui Hollywoodin huipulla. Lucas aloitti käsikirjoituksen tekemisen 27-vuotiaana syksyllä vuonna 1971 yhdessä Gloria Katzin ja Willard Huyckin kanssa
Jo seuraavana kuvauspäivänä pillit laitettiin pussiin ja pikaisesti uudeksi kuvauskaupungiksi löytyi Petaluma, puoli tuntia Friscosta ylöspäin. Blacktopissa pääosa-autona ollut ´55 Chevy päätyi Graffitiin Universalin omasta varastosta, ja oli sopiva katukilpuri Bob Falfalle. American Graffiti oli vuonna 1974 ehdolla Oscarin saajaksi peräti viidessä kategoriassa, mutta kovassa seurassa palkintoja kahmi elokuva Puhallus. Oman haasteensa kuvauksille toi se, että koko ajan kuvattiin yöllä ja oikeassa ympäristössä ilman lavasteita. Vajaa 30 kuvauspäivää saatiin päätökseen elokuun alussa, minkä jälkeen Lucas leikkasi ensimmäisen kolmen tunnin version Graffitistä. American Graffitin ensi-ilta oli 1.8.1973 samaan aikaan Los Angelesissa ja New Yorkissa. Käynti Lucasin synnyinkaupungissa Modestossa hämmästytti vuonna 1995, kun vastassa oli liikennemerkki, jolla kiellettiin cruisailu ja norkoilu tietyillä alueilla iltakuudesta aamukuuteen. Elokuvan kuvaukset alkoivat maanantai-iltana 26.6.1972 San Rafaelissa, aivan San Franciscon tuntumassa. Haastavat yökuvaukset. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Lucasin synnyinkaupunkiin Modestoon, se ei soveltunut enää ympäristöltään elokuvan aikakauteen. Elokuvahan hohtaa väreissä ja moneen kertaa muissa kirkkaissa valoissa. Vuonna 1976 puskutraktorit cruisasivat paikan sileäksi. Graffiti teki Lucasista käytännössä yhdessä yössä miljonäärin. Steve Bolanderin ´58 Impalaksi lienee vain sopiva yksilö tullut vastaan. Tuotot ovat moninkertaistuneet tuosta jo useamman kerran. Graffiti taitaa edelleen olla kaikkein kustannustehokkain elokuva, mitä koskaan on tehty. Apuun saatiin visuaaliseksi neuvojaksi Haskell Wexler, kovasti menestynyt elokuvaaja, jonka avulla filmikameroiden vaatima valaistus saatiin toimimaan. Lucasin murheet eivät kuitenkaan loppuneet vielä siihen. Menestyksen myötä Lucas maksoi ylimääräiset palkkiot kaikille näyttelijöille, sillä he olivat osaamisellaan taanneet elokuvan onnistumisen. Paikka oli kuitenkin suljettu ennen Graffitin kuvauksia, joten se kunnostettiin kuvauksia varten. 91 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Kuvausaika oli noin klo 21–06. Kuvausten jälkeen autot laitettiin myyntiin ja ainoastaan Impala meni heti kaupaksi. Lopulta muutkin autot päätyivät yksityiseen omistukseen ja tänä päivänä kaikki lienevät tallessa, ainakin nuo neljä edellä mainittua. Lucas jatkoi filmin lyhentämistä ja viimeistelyä vielä seuraavat kuusi kuukautta päätyen kestossa noin 110 minuuttiin. Tuottajana toiminut Coppola oli ehdottanut elokuvan nimeksi Rock Around the Block, mutta Lucas piti päänsä. Elokuvan saama vastaanotto oli huikea niin yleisön kuin kriitikoidenkin silmissä. Alle miljoonan dollarin kustannuksilla elokuva tuotti nopeasti 50 miljoonaa. San Rafaelissa alkoivat ongelmat jo ensimmäisen yön jälkeen, koska kaupungin katujen sulkeminen öiseen aikaan suututti alueen kauppiaat. Elokuvaan liittyvällä materiaalilla yritetään luoda nostalgiaa, mutta itse en enää jaksa lämmetä noille turistipaikoille. Tapahtumien keskipisteenä toiminut Mel’s Drive-in, tai kuten leffassa Burger City, oli alun perin aloittanut toimintansa San Franciscossa jo vuonna 1947. Mel’s Drive-in -ravintolat heräsivät uudelleen henkiin San Franciscossa vuonna 1985 ja pari vuotta myöhemmin Los Angelesissa. American Graffitin Suomen ensi-ilta oli Helsingissä Bio Biossa 7.2.1975
Lucas olisi kyllä ansainnut maamerkkinsä kyllä jo 20 vuotta aiemmin. Ei sielläkään ollut havaittavissa muuta kuin amerikkalaisittain tuttuja katujen nimiä, eli niitä kirjaimia ja numeroita, joita pitkin kuljetaan myös Graffitissa. Lucas oli osannut sijoittaa kameroiden kuvauskulmat Ei ollut äänimiehellä turhia tiloja työskentelyyn. Sen sijaan amerikkalainen ystävällisyys tuli taas kerran koettua, kun yhdessä elokuvaalan kirjadivarissa omistaja kyseli, minkä takia pyörin tontilla. Ensimmäisen ja ainoan kuvauspäivän näyttämönä toiminut 4th Street piti toki katsastaa, mutta ei sekään herättänyt mitään tuntemuksia. Kerroin olevani Suomesta ja että olin ajelemassa American Graffitin kuvauspaikoilla. Nykyään Modestossakin on jotain organisoitua aiheeseen liittyen kerran kesässä. Lucas ollut tavattavissa, yksi Suomi-heppu tulisi käymään. Suurin osa elokuvasta kuvattiin monissa muissakin tuotannoissa nähdyissä viktoriaanisessa Petalumassa. Autoja ”säädettiin” surutta kuvaustilanteiden mukaan. Paljon perustui oletuksiin ja kuulopuheisiin. Kaksi vuotta merkki oli jo ollut paikoillaan seurauksena häiriökäyttäytymisestä kaupungissa järjestetyissä Graffiti Niteissä. Niiden fiiliksien, oletan olevan se juttu. On kuitenkin mielenkiintoista, että Modeston kaupunki muisti oman kylän kuuluisinta henkilöä vasta vuonna 1997 pystyttämällä patsaan perustamalleen George Lucas Plazalle. Useamman jenkkireissun jälkeen vuonna 1995 tavoitteena oli kiertää Graffitin ja Lucasin jalanjäljillä, kun tietoa paikoista ja tapahtumista oli kertynyt jo hieman enemmän. Kaupunki on säilyttänyt vanhan olemuksensa. Ei ollut sinä päivänä, mutta minulle kyllä neuvottiin paikka 20 kilometrin päähän Lucas Valley Roadilla. Kyllä se joltain tuntui. Kun pääkadun varrelle pysähtyi ihmettelemään talojen julkisivuja, niin ymmärsi hyvin Lucasin valitseman näyn. Ensimmäinen stoppi oli Modestossa, joka kaupunkiin saapuessa tervehti aika tuoreella liikennemerkillä – cruising kielletty. American Graffiti Tour. Kiihdytyskisa kuvattiin useampana aamuna tällä samalla Petaluman Frates Roadilla 23 vuotta aiemmin. Esimerkiksi pääkadun Petaluma Boulevardin ja Western Avenuen tietämillä, siis yhdellä risteysalueella, kuvattiin monta tilannetta. Kun 13-vuotiaana ensimmäisen kerran näin American Graffitin, tai kuten sen käännöskukkanen suomeksi kuului, ”Svengijengi’62:n”, sen musiikki ja autot kolahtivat kovaa. 92 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Elokuvan elementit ovat seuranneet minua tähän päivään asti muodossa tai toisessa. Divarin pitäjällä taisi olla jotain suhteita Lucasin studion suuntaan, kun hän soitti sinne ja kysyi, olisiko Mr. Modestoon matkatessa radiossa pärähti ääneen Wolfman Jack ja vähän ennen kaupunkia, viereisellä kaistalla eteni valkoinen ´56 Thunderbird, tosin ilman sitä leffan blondia. Matka jatkui seuraavaksi San Rafaeliin. Mitä ihmettä, oltiin kuitenkin Lucasin synnyinkaupungissa. Oli mielenkiintoista huomata, miten pienellä alueella on voitu toteuttaa niin monta eri kohtausta. Friscosta löytyi pari vuotta aiemmin Lombard Streetillä avattu uusi Mel’s Drive-in, jonka sisustamisessa oli käytetty elokuvarekvisiittaa. Edelleen elokuvan yksi huikeimmista sekunneista on kun Booker T and The MG´sin Green Onions alkaa soimaan samalla, kun autojen valot tulevat näkyviin Paradise Roadilla. Paul LeMat vanhana nyrkkeilijänä antoi köniin kanveesissa makaavalle Tarzanin poika Johnny Weissmuller Juniorille. Ensimmäisellä Amerikan-matkalla vuonna 1987 reitin varrelle sattui San Francisco ja Modesto ihan tarkoituksella, vaikka ei silloin ollut kovinkaan paljoa tietoa, missä filmiä oli tehty. Modestosta ei kuitenkaan löydetty mitään elokuvaan viittaavaa
Tosin tänä päivänä mainokset lupaavat tämän car hop -tarjoilun rullaluistimilla olevan takaisin Mel’sissä. 93 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Ei se paikka ollut juurikaan muuttunut mihinkään reilussa 20 vuodessa ja saman oloinen taitaa suora olla vielä nykyäänkin. Harrison Ford kuvattuna vuonna 1972 tuossa paljon käytetyssä Petaluman ja Westernin risteyksessä, jossa ihmettelin paikkoja oman reissuni aikaan vuonna 1995. Ystävällinen elokuva, jossa ketään ei tapettu. Ainakin siltä tuntuu, kun aihetta katsoo jo useamman vuosikymmenen perspektiivistä. Elokuvassa näkyvät kohteet olivat hyvin tunnistettavissa. American Graffitiin siis voi tänään törmätä monissa ketjun ravintoloista. Kuvauksiin haastetta toi ajankohta juuri ennen auringonnousua. Ei se kuitenkaan juurikaan vaikuttanut mihinkään eikä aiheuttanut suurempia sytytyksiä. American Graffitin loppukohtauksen Paradise Roadin kiihdytyskisa tehtiin myös Petalumassa Frates Roadilla. Ainakin minä, vuonna 1962 syntynyt, olen Matin kanssa samaa mieltä, enkä ole yksin. Puhuttiin toisen polven Mel’sistä, jolla tarkoitettiin tietysti toista tulemista, mutta myös sitä, että autoihin tarjoilua ei enää ollut saatavilla. Tärkeä elokuva joka tapauksessa. Matti arvelee, että elokuva puhutteli enemmän 60-luvulla syntyneitä, koska se ikäluokka oli altis kaiken maailman houkutuksille ja vaikutuksille elokuvan ilmestyessä teattereihin. Näin jälkikäteen muistellen olisi ehkä itsekin pitänyt herätä fiilistelemään noita aamun hetkiä pellon laitaan ennen kello kuutta. Matin kanssa Graffitista jutellessa hän kertoi, että elokuva oli parasta, mitä tarjolla oli, ja se mentiin tietoisesti katsomaan. Tosin tämän vuoden happening on peruttu tuon kiinankiusauksen takia. niin huolellisesti, että seuraava kohtaus saatettiin kuvata vain siirtämällä kamerat toiselle puolelle katua. Paluumatkalla takaisin tukikohtaan Los Angelesiin oli vielä pysähdyttävä syömään San Franciscossa Geary Boulevardilla toiseen Mel’siin, joka oli avattu 1988. Petalumassa on järjestetty vuodesta 2005 lähtien – ihmettelen, että vasta silloin – Petaluma´s Annual Salute to American Graffiti -tapahtuma. Eli aikaa ei ollut tuhlattavaksi, vaikka kohtausta tehtiin useampana aamuna. Ihan mukavaa, mutta jotenkin väkisin väännettyä nostalgiaa. Fordin vierellä jo edesmennyt, kyytiläistä näytellyt Debralee Scott. Graffitin merkitystä Suomessa. Vuonna 1946 syntynyt Matti Hyyppä lukeutuu siihen sukupolveen, joka oli aloittanut jenkkiautojen kanssa touhuamisen jo paljon ennen American Graffitia
Ne, joille pitää selittää, eivät kuitenkaan ymmärrä.” Olen jutellut Pekan kanssa elokuvasta pitkään. Avaruudessa kuunnellaan maailmankaikkeuden parasta musiikkia. Lucasin elokuvan keskeinen voima on juuri siinä, mikä Hollywoodin valtaapitävien oli vaikein ymmärtää. Yhden varsin mielenkiintoisen näkökulman tarinoidessa hän toi esille. Tämä tarina päättyy vähän niin kuin leffan lopputeksteissä, joihin voisimme lisätä yhden surullisen kohtalon John Milnerin ja Terry Fieldsin lisäksi. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2020. American Graffiti kertoo nuoruuden kokemuksesta, jota ei kannata eikä voi selittää. Tämä artikkeli on omistettu hyvälle ystävälleni, Esa ”Wehny” Vehniäiselle, jonka kanssa olimme innostuneita kaikesta American Graffiti -elokuvaan liittyvästä. Se kuitenkin kolahti kovaa, kun sen aikoinaan pääsi katsomaan. Veikkaan, että siellä on harrastettu liikennevalokisoja Graffitin hengessä. Ja lisäksi, kuten Harrison Ford totesi kovaan ääneen vuonna 1973 elokuvan ensimmäisessä ennakkokatselussa: ”This is a fucking hit!” Tuottajana toiminut Gary Kurtz (vasemmalla) jatkoi yhteistyötä ohjaaja George Lucasin (oikealla) kanssa Graffitin jälkeen Star Warsin parissa. Musiikista tuli American Graffitin käyttövoima ja sielu, sekä bensa että stidit. Kurtz kuoli vuonna 2018 78-vuotiaana. Jopa siinä määrin, että Wehny oli avustamassa elokuvan suomentaja Aila Huimalaa vuonna 1988. Leffassa nähdyllä Petaluma Boulevardin pätkällä ei ole enää keskimmäisiä ajokaistoja. Keltainen hot rod on kosminen raketti. 1966) on kirjoittanut American Graffitistä muun muassa seuraavaa: ”American Graffiti ei ole tästä maailmasta. Missä on tarina. Yleisradion musiikkitoimittaja Pekka Laine (synt. Se on musikaali sanan hyvin omintakeisessa merkityksessä. Sen katolla on teksti Mel’s Drive-in. Kuvassa näkyvistä liikennevaloista alkoi elokuvan katukisakohtaus. Mistä tämä kertoo. Elämä voi olla myös elokuvaa. Se varmaan kannattaa kokeilla, ”katsoa” elokuva silmät kiinni. Elokuva soi koko ajan. Surullista kyllä, hot rod -toimittaja Wehny kuoli tapaturmaisesti vuonna 1991. Ainakaan se ei ole tästä maailmasta. Elokuvan avauskuvassa nähdään ufo. American Graffiti on myös hänelle tärkeä ja merkityksellinen leffa, vaikka Pekalle autot eivät olleet se päällimmäinen juttu. Vielä vuonna 1995 kaikki oli entisellään. American Graffiti on avaruuselokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat vieraaseen aurinkokuntaan
Super Kustom Avoautounelman aihioksi otettiin isokorinen, toiseksi kalleinta mallisarjaa edustava Buick Super Riviera vuodelta 1952. Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 5/2020 Kutjan kuva
Katon värinä toimii hyvin joku neutraali vaalea/hopea/harmaa tietyin vivahtein. Korissa taaksepäin siirryttäessä poistolistalle joutuivat ovenkahvat, takalokarista takakonttiin siirretty bensantäyttöluukku, lokasuojien päällä olevat koristeet sekä takaluukun merkki-kahvayhdistelmä. Seuraavassa muutoksia keulasta eteenpäin: etupuskuri on alkuperäinen, mutta sitä on siloiteltu dagmarien kohdalta, jotta muodot jatkuvat jouheasti. Sekä Superissa että kalleimmassa Roadmaster-mallissa etulokasuojasta alkava lokasuojan muoto laskeutuu ovessa huomattavasti alemmaksi ja takalokasuoja on ihan omanlaisensa. Aukkoihin on tehty juuri oikeankokoiset flush mount fender skirtsit, jotka ovat samassa linjassa takalokasuojan kanssa. Kattoakin on madallettu arviolta reilu neljä tuumaa ja mahdollinen toimivan ja linjakkaan rätin tai Carson Top -tyyppisen katon rakentaminen siihen päälle. Sama ilmiö on havaittavissa ’51–53 vuosimalleissa. Tässä kohtaa on muuten hyvä huomioida lehdessä esitellyn Specialin ja tässä olevan Super-mallin välinen silmiinpistävä ero, nimittäin ovet ja takalokasuojat. Pölykapselit ovat Buickin omat, Sombreroiksikin kutsutut, jotka olivat tuotannossa vain vuonna 1952. K uten lehdessä toisaalla olevasta Markon Buickista voi huomata, 40–50-luvun Buickit soveltuvat mitä mainioimmin kustomoinnin kohteeksi ja ilahduttavan monta yksilöä löytyy ihan Suomestakin, vaikka valmiit autot tuntuvat helposti siirtyvän ulkomaille. Etuvalot on upotettu alkuperäisiä kehyksiä hyödyntäen. Konepellin tähtäin, vaakunamerkki ja lokasuojien kolme ”portholea” on poistettu. Alkuperäinen kylkilistoitus sai jäädä kokonaisuudessaan paikalleen sen mahdollistaessa mainiosti jopa kolmivärisen maalausteeman, kuten tässäkin tapauksessa, kangaskaton ollessa se kolmas väri. Maskinaukkoon istutettiin 1951–53 DeSoton hampaat. Takapyöränaukkoa on suurennettu ja kaaren ulkoneva lippa on poistettu. Työmaata riittää, mutta lopputulos palkitsee kesäisinä päivinä. Myös ylimääräiset pulttien reiät on hitsattu umpeen ennen kromausta. Takalokasuojia jatkettiin kymmenisen senttiä ja takavaloiksi tulivat ’51 Mercuryn linssit upotettuna. Kolmivärisyyttä voi soveltaa toki umpimallissakin, kannattaa kuitenkin hieman panostaa värien yhteensopivuuteen siinä tapauksessa. 97 AMERIKAN RAUTA 5/2020
98 AMERIKAN RAUTA 5/2020. Chevrolet El Camino ’59. Vaikka Mika Laakson Camino on varsin ryhdikäs yksilö, niin hän korostaa, ettei se ole mikään näyttelyauto. Sen sijaan voidaan puhua pikemminkin käyttelyautosta, sillä työjuhta on edelleen mukana milloin missäkin arkiaskareessa. Petri ja Senja Vuorman Swingeristä on yhdeksän vuoden omistuksen aikana muodostunut varmasti yksi maan hienoimmista Swingereistä, joka ei vain kiillä, vaan myös kulkee varsin rivakasti pirteän alukantisen 360-pikkulohkonsa turvin. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 27.8.2020 Tällä kertaa emme vielä uskalla luvata, mitä kaikkea tänä kesänä pystytään järjestämään, mutta lupaamme, että käymme kaikissa mahdollisissa tapahtumissa. Kaikki, minkä se kätkee alleen, on sen sijaan päivitetty miehen omien visioiden mukaisesti. Se yhteinen juttu DODGE DART SWINGER ’73. Loppukesän tapahtumat Koskematon Käyttelyauto Ford Convertible ’47. Jussi Suurinkeroisen avo-Fordin ulkokuori on kauniisti patinoituneessa, koskemattomassa kuosissa
Lisäksi tämä USA-740 mahdollistaa USB-muistitikun kytkemisen ja iPodin tai kannettavan soittimen kytkemisen apuäänitulojen kautta. 420,035220ANN JÄÄHDYTIN MOPAR B-BODY CHARGER-BELV 1966-69, 486,035240ANH JÄÄHDYTIN DART 65-66 273-318 450,301786ANN JÄÄHDYTIN CHRYSLER 70-72 BB AUT 17-1/2 x 26 529,036042SNDKT/11 JÄÄHDYTIN CHALLANGER/HEMI 4riv 18-1/8 x 22 439,051600AND JÄÄHDYTIN FORD MUSTANG-COUGAR 68-70/67 FE 4riv 319,INLAND EMPIRE DRIVELINE R VAIHTEISTON JA PERÄN YOKET PY-10 YOKE PERÄN GM 10 BOLT BILLET 1350 u joint 185,PY-12 YOKE PERÄN GM 12bolt 1350 RISTIKKO BILLET-30 spl 167,PY-8,75-29 YOKE PERÄN MOPAR 8 3/4” 1350 29 SPLINES BILLET 168,PY-9 YOKE PERÄN FORD 9”1350 RISTIKKO DAYTONA 28sp ter 189,SY-350-1310 YOKE VAIHTEISTO TH350-PG-700R4-4L60E ulkosokka PR 98.SY-400-1310 YOKE VAIHTEISTO TH400-TKO-JERICO 32spl 27mm kuppi 107,SY-727-1350 YOKE VAIHTEISTON MOPAR 727 1350/331 ristikko 125,SY-C6-1310 YOKE VAIHTEISTON C6-31spl 1310 ristikko lyhyt 96,ABS Power Brake, Inc. Laitteessa on sisäänrakennettu Bluetooth handsfree-puheluita ja musiikin suoratoistoa varten, ja siinä on LCD-himmennin-ohjaus useille LCD-värivalinnoille. 312,ABS63-9775-2 J-TEHOSTIN+PÄÄSYL MUSTANG 64-66 8”dual upotus 390,ABS9784 JARRU TEHOSTIN FAIRLANE-TORINO 67-69/70 sis pääsyl. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. ALE. UUTUUS KAIKKI NYKYHETKEN HERKUT THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING MALLIKOHTAISET JÄÄHDYTTÄJÄT MYÖS ALUMIINISENA ESIMERKIKSI OSTA VAIKKA SUDITUS VANTEIKSI/VARALLE ALLOYS M O T O R S P O R T S LOPUT EAGLE VANTEET ALKAEN 50-99€ LOPUT BOSS 338 ALUVANTEET 20X10” 5X4,5” ET+35MM MUSTA KIILLOTETTU 120/kpl JARRUTEHOSTIMET JA PAINEVENTTIILIT SAATAVISSA PÄÄSYLINTERILLÄ TAI ILMAN ABS9708 JARRUTEHOSTIN 41-48 FORD W/7”booster-valve-mc-brac 500,ABS63-9776 JARRUTEHOSTIN-KELLO MUSTANG 67-70 aut-man vaiht. Phone. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 TRADE PARTS JENKKIAUTOSI PARHAAKSI VERKKOKAUPASSA PALJON UUSIA OSIA custom utosound R USA 740 USA-740 RADIO/SOITIN CHALLANGER 1970 AM/FM RADIO W/ BLUETOOTH, USB, AUX INPUT 362,USA-630 USA-630 RADIO/SOITIN CAMARO 69-77 I-PAD + HERKUT 259,Classic Car AM / FM -vastaanotin USB-portilla, CD-vaihtajan ohjauksella ja sisäänrakennetulla Bluetoothilla Custom Autosound® -sovelluksella
AMERICAN GRAFFITIN JÄLJILLÄ HARRASTUKSESTA TYÖKSI: NORTH KUSTOM FABRICATION BUICK SPECIAL RIVIERA ’52 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Eldorado ’67 • Chevrolet Corvette ’63 & ’67 Chevrolet 1/2 Ton Pickup ’37 • Plymouth Valiant ’72 Ford Falcon Futura Convertible ’65 • Pontiac GTO ’67 Ford Mustang GT Twin Turbo ’91 • H-D Shovelhead ’72 R akk aud e st a Ra ut aa n • 5 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 5 70 02 45 -2 00 5 PAL VKO 2020-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 20 NR O 61 ”A M ER IK AS TA TU LL U T A IH IO O LI H YV IN RU O ST EIN EN JA A IK A H U O N O , JA TIM PP A JO U TU I SIL LO IN H IT SA ILE M A A N SIT Ä PA LJ O N .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA LUKIJOIDEN AUTOT Kustomkarkiksi Kustomkarkiksi hallittu Museoautosta H illityn FORD ’32 ROADSTER