MALMI STREET DRAGS · WTF ROD RUN TOISENLAINEN TALLI: CLASSIC GARAGE JÄMSÄ DODGE D100 ’69 CHEVROLET BEL AIR CONVERTIBLE ’55 CHEVROLET IMPALA CONVERTIBLE ’69 ESSEX STANDARD HOT ROD ’29 FORD GT40 MKII ’66 • MERCURY MONTEREY COUPE ’56 OLDSMOBILE DYNAMIC 88 4D HT ’61 HARLEY-DAVIDSON DYNA GLIDE ’92 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 5 70 02 45 -2 10 5 PAL VKO 2021-33 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 21 NR O 69 ”19 88 , KU N SU O M EN W H EE LS -L EH TI TE KIN JU TU N LA H D ES TA SU O M EN M O PA R CIT YN Ä, M O N AC O SS A O LI JO 42 6 H EM I.” 100 SIVUA RAUTAISTA LUET TAVA A LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastuksesta työksi VERHOOMO ANTON 426 HEMI CHEVROLET CHEVELLE SS 540 ’72 VERSIO Parannettu
Sellainen löytyy myös Tumen peräti 18-tuumaisilla takapyörillä – siis leveydeltään – varustetusta patinakuosisesta muskelipickupista. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Post-it-lappuja ja eläviä legendoja 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 5/2021. Ja legenda elää. Moni tuntuu kiertävän tapahtumissa osoittelemassa autojen virheitä, mutta toisaalta vielä useampi tekee niistä itselleen liian ison jutun. Ennakkoluulottomuus on asia, joka on ollut keskeistä koko hot rod -rakentelun kehittymiselle ja kustomkulttuurille ylipäätään. Euroja japsirakentelupiireissä vastaavia toteutuksia on nähty aiemminkin, mutta jenkkipickupissa näin tuon Suomessa ensimmäistä kertaa. Huumoriahan se oli, mutta asiassa oli vinha perä. Monesti sitä on vain liian tarkka näkemään virheitä omassa työssä ja omassa autossa. Jo 70-luvulla Mopareihin viehtynyt mies omisti tiettävästi Lahden – sorry, tässä deellä – järjestyksessään toisen flakemaalatun auton, ja varusti 80-luvun loppupuolella tuolloin tiettävästi Suomen ainoan, vähän ajettuna löytämänsä ’70 2d HT Monacon 426 Hemillä. On asioita, joita ei kannata tehdä eri tavalla kuin muut ihan vaan erilaisuuden tähden, mutta usein hyvällä maulla tehty rajojen rikkominen on se juttu, joka räjäyttää pankin, oli kyse sitten korimallista, jota tehdas ei koskaan rakentanut, jonkun ikään kuin kokonaisuudelle vieraan osan käyttämisestä – tai poikkeuksellisesta värivalinnasta. Tuo moottorikin on kiertänyt vuosikymmenet useissa legendaarisissa suomalaisissa katuautoissa aina jo edesmenneen Jukka Oran Okeido-Cudasta Kari Saurun 90-luvulla rakentamiin pirteänvärisiin Hemi-mörköihin. Vahvana. Eivät edes ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kulkea tapahtumisssa kansalaistuomarina. Toinen asia sitten on, ettei leipäviljaa ole useimpien järkevää alkaa pihallaan kasvattamaan, mutta kuten Antonin Impalasta näkyy, voi huippuhienon flake-jujumaalauksenkin onnistua tekemään ensimmäisellä kerralla, vaikkei olisi koskaan maalannut autoa edes yksiväriseksi. Tässä numerossa esitelty Anton Mustosen Impala osoittaa, että kyllä ihminen pystyy kaikenlaiseen, kun ei pistä turhia rajoituksia itselleen. V anhalla tuttavallani oli tapana kertoa, että hän jättää näyttelyissä autoihin aina Post-it-lappuja virheiden merkiksi. Tekniikasta mies ei edes esitä ymmärtävänsä mitään, ja sen suhteen hän onkin antanut suosiolla vastuun osaavammille. Ei ennakkoluulottomuuden puutteesta voi moittia myöskään tämän keskikesän numeron kansikuva-auton rakentanutta Tume Kiviojaa. Toisen ystävän isä muistutti pojalleen remonttihommissa, ettei talo ole piironki, ja niin se vain tuppaa olemaan autojenkin kohdalla, että lähes aina omistaja tietää jonkun virheen, jota muut eivät useimmiten huomaa. Maalausta suunnitellessaan Mustonen kertoo selittäneensä vain maaliliikkeessä, mitä haluaisi tehdä, ja katselleensa maalausvideoita Youtubesta. Yksi tämänkaltainen rajoja rikkova idea, johon törmäsin viikko takaperin netissä, oli yhdistää pickupin alkuperäisten 15-tuumaisten peltivanteiden keskiosa isompien alumiinivanteiden leveisiin kehiin, jolloin saatiin aikaan yhtä aikaa modernin ja kuitenkin tutun näköinen koottava vanne. Itse ne ammattimaalaritkin ne autot maalaavat, ja itse se työ on huippuverhoilijankin tehtävä
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Toimitus. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
U U TU U S! Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Varustettu 4:llä kuulalaakeroidulla pyörällä, joista kaksi on lukittavissa. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Mitat: 1740x1212x2510mm. Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Kaikki hinnat sis. 3kpl työkalutaulut. Kitasyvyys: 700mm. 649€ tuotenro 497975 249€ tuotenro 507766 Lävistinsarja / Knock Out Punches Lävistimillä teet reikiä mm. Vaatii lisäksi kompressorin. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. teräkseen, alumiiniin, ruostumattomattomaan teräkseen ym. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010. Pöytätasossa on kaadot niin, että öljyt ja vastaavat valuvat keräysastiaan. Korin maks.paino: 1800kg. Puristusvoima: 15t. Sähköliitäntä: 230V. U U TU U S! 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Työkorkeus: 1200mm. Paino: 88kg. Nostokorkeus: 400-1210mm. Ramppien mitat: 590x340mm. pyörät. Nostokyky: 2500kg. Työalue: 168-980mm. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Maks. Käyttöjännite 230V. Pulverimaaliruisku Ammattimainen lopputulos kotona! Nyt voit jauhemaalata kotioloissa ja saada kestävän pinnan, joka ei irtoa tai lohkeile ja kestää paremmin kulutusta. Tarvitset ainoastaan porakoneen keskireiän poraamiseen ja lenkkiavaimen tai räikän rei’ityspuolien kiristämiseen. Kok. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160 mm sivusuunnassa. Nostokorkeus: 1,8m. Korin maks.pituus: 5,5m. korkeus: 1545mm 1599€ tuotenro 511050 169€ tuotenro 89343 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Sarja sisältää koot: 3”, 3.5”, 4” ja 4.5”. pellin paksuus 2mm. Vaunun mitat: 765x463x975mm. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Pellin paksuus enintään 3 mm. Korkeus: 875mm sis. Pöydän koko: 1200x640mm. Työkalulaatikko on kuulalaakeroitu. Työtason korkeus: 946mm. Pylväiden välinen leveys: 500 mm. Nostokyky: 1350kg/pari. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 349€ tuotenro 506467 Purkupöytä (musta) Erittäin vahva purkupöytä keräysastialla ja lukittavalla työkalulaatikolla. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. ilman prässiä. Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle
34 ChevroletChevelleSS’72 Keminmaalaisen Jani Rissasen kliinin Chevellen konepeiton alla majailee Blueprint Enginesin 720-hevosvoimainen 540-isolohkopata. 40 FordGT40MarkII’66 Teiskolaisen Mika Kosolan GT40 on Shelbyn ja Superformancen yhteistyössä toteuttama erikoismalli, joka juhlistaa Le Mansin legendaarista kolmoisvoittoa. kannessa: DodgeD100’69 Nro 69. 5/2021 28 Essex Standard ’29 52 Chevrolet Impala Convertible ’69 16 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Päivitetyn alustan ja tekniikan ansiosta se käyttäytyy kuin karting-auto konsanaan. 28 EssexStandard’29 Pornaisissa asuvan Atte Matinmäen raaka Essex ei ole lainkaan niin epämukava, miltä se näyttää. 22 ChevroletBelAirConvertible’55 Joensuulainen Allan ”Allu” Mutanen hankki sijoituksena itseensä todellisen kalifornia nunelman – rättikattoisen ’55 Bel Airin. 52 ChevroletImpalaConvertible’69 Oululaisen Anton Mustosen huikean komeasti ja vieläpä ihan ensimmäisenä projektina itse maalaamassa avo-Impalassa on aitoa latino-otetta. ESITTELYSSÄ 16 DodgeD100Stepside’69 Lahtelaisella Tuomo Kiviojalla oli 426 Hemi autonsa nokalla jo 80-luvun lopulla. 64 Harley-Davidson DynaGlideCustom’92 Antti Leskisen Dynan rohkeasti erilainen ulkomuoto on saanut silmiinpistävimmät vaikutteensa Japanista. 46 OldsmobileDynamic884dHT’61 Hämeenkyrössä asuva Roope Kankaanranta hankki ensiautokseen huonolla pidolla olleen Oldsmobilen ja pelasti sen samalla ennenaikaiselta täystuholta. Nykyään sellainen löytyy sopivasti piristeltynä hänen härskin patinapickiksensä keulalta. 58 MercuryMonterey2dHT’56 Vantaalaisen Jussi Vesan toista sukupolvea edustava Mercury Monterey näyttää alkuperäiseltä, mutta kätkee konehuoneeseensa tuoreemman 390-isolohkon
92 Buick-projekti,osa5 Tekniikka on paikallaan ja seuraavaksi päästään laskemaan peltivalmista koria rungolle. 76 Malmi Street Drags #1 68 Porvoon Cruising 22 Chevrolet Bel Air Convertible ’55 TAPAHTUMAT 68 PorvoonCruising Porvoossa kokoonnuttiin aurinkoisissa tunnelmissa toukokuun viimeisenä lauantaina. VAKIOT 8 Rauta-annos Viime vuoden lopulla perustetun Finnish Vintage Drag Racing Associationin toiminta alkaa kantaa hedelmää. 86 Tekniikkatutuksi:pyöränkulmat Vanhan auton pyöränkulmat voivat olla hankalat säätää, mutta ajomukavuuden kannalta kyseessä on ratkaiseva tekijä. 10 Tapahtumakalenteri Kesän tärkeimmät menot yhdessä ja samassa kalenterissa. 72 FHRACruisingPre-Party Kesän ensimmäiseen Malmin Pre-Partyyn tuli autoja ruuhkaksi asti. 7 AMERIKAN RAUTA 5/2021. 90 Harrastuksestatyöksi:VerhoomoAnton Oululaiselle Anton Mustoselle kävi oikeastaan niin päin, että työstä tuli harrastus. 96 Kutjankuva Janne hioi piirustuspöydällään 50-luvun puolivälin Mercuryn särmää entistä terävämmäksi. 76 MalmiStreetDrags#1 Koulujen päättäjäispäivälle osunut Street Drags ajettiin yksityistapahtumana. 12 Pelitjavehkeet Ruiskujärjestelmää, retkigrilliä, renkaiden tasapainotusta ja paljon muuta. 63 Muumiomuistelee: Jussi Vesan jenkkikalusto on vaihdellut harvinaisen ennakkoluulottomasti laidasta laitaan. 80 WTFRodRun FSRA:n kevään Rod Run starttasi Haarajoen legendaariselta Pullokiskalta. ARTIKKELIT 82 Toisenlainentalli:ClassicGarageJämsä Kaksi kaverusta toteutti unelmansa ja kokosi saman katon alle ainutlaatuisen kokoelman harvinaista jenkkikalustoa
Aki Hairetdinin omana ajokkina toimii ”Brutal Bastard” ’55 Chevy, jonka mies ohjasti Motoparkissa Vintage Drags -sarjan kakkossijalle. Ja se taksi odotti sitä porukkaa koko sen ajan”, Aki hymyilee. FHRA:lta häntä kuvailtiin sanansa mittaiseksi mieheksi, jota moni jäi kaipaamaan. Finnish Vintage Drag Racing Association ry perustettiin Suomeen viime vuoden lopulla, mutta ensiaskeleet hankkeeseen otettiin jo useampi vuosi sitten. Suomesta löytyi hienosti rakennettuja vanhaa koulukuntaa edustavia laitteita, mutta niille ei ollut drag race -kisoissa sopivia sarjoja. Tapahtuma rakentuu ajoneuvonäyttelyn ympärille, jota värittävät erilaiset esiintyjät ja ohjelmanumerot Crazy Drivers Stunt Show’sta Raging Bull Monster Truck -rähinöihin. Asiaa vietiin eteenpäin yhteistyössä FHRA:n kanssa ja rutistus konkretisoitui Motoparkissa tämän vuoden ensimmäisissä SM-osakilpailuissa, joissa Vintage Drags oli mukana omana luokkanaan. ”Ei taida olla nähty näin paljon ihmisiä kiihdytysajoissa sitten 90-luvun juhannusjuhlien”, FHRA:lta kommentoitiin. Parhaaksi ajaksi kirjattiin 5,8 sekuntia 1/8 maililla, mikä on pari sadasosaa nopeammin, mitä autolla on koskaan aiemmin ajettu. ”Ehkä se kertoo jotain lajin vetovoimasta, että törmäsin Motoparkissa yhteen kymmenen hengen porukkaan, jotka kertoivat tulleensa paikan päälle tilataksilla Joensuusta saakka katsomaan nimenomaan vintage dragseja. Totesin tuolloin, että tämä täytyy tuoda Suomeen”, alustaa Aki Hairetdin, FVDA:n puuhamies ja primus motor. Vaikuttaa siltä, että ne ovat se kauan kaivattu piristysruiske koko lajille. Edellisenä viikonloppuna vastaavaa pöhinää oli havaittavissa Malmin lentokentän cruisingeissa, missä yhdistys oli esittelemässä toimintaansa, sekä seuraavana päivänä ajetussa Malmi Street Dragsissa. Esa ajoi Motoparkissa itselleen ensin lisenssin, ja kun oli lupa ajaa täysillä, niin näin myös tehtiin. Uutispalsta 8 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Toimittanut: Kimmo Janhunen. ”Kävin useamman kerran ajamassa gasserillani Ruotsin puolella, jossa toiminta lajin ympärillä on ollut vireää jo kauan. Ihastuin siihen, kuinka rennolla otteella ja hauskaa pitäen hommaa harrastettiin, vaikka turvallisuus ja asianmukaiset järjestelyt olivatkin luonnollisesti ensisijaisen hyvin hoidettu. Aktiivinen toiminta on tuottanut hedelmää ja näyttävät vintage drags -kilpurit osallistuivat ensimmäistä kertaa SM-kisoihin omana sarjanaan Motoparkissa 12.–13.6. Lisätiedot löytyvät osoitteesta www.kauhavamotorshow.fi. Kauhava Motor Show Pohjanmaalla järjestetään elokuussa täysin uusi koko perheen harrasteajoneuvotapahtuma, jonka tapahtumapaikkana toimii Kauhavan lentokenttä. R.I.P. Käytännössä ainoa paikka, jossa ne pääsivät mittelemään voimiaan olivat kadunmiehen kiihdytyspäivät, ja niihinkin pääsi vain jos auto oli rekisteröity katukäyttöön. Pasi Häkkinen Motoparkin ensimmäisen kilpailupäivän alussa pidettiin hiljainen hetki Pasi Häkkisen muistolle. Tapahtumapäivät ovat 24.–25.7. Luvassa on myös livemusiikkia. ”Meillä on yhdistyksessä tällä hetkellä 85 jäsentä ja 42 kilpuria. Komean psykedeelinen, 60-luvun loppupuolen henkeä edustava ulkoasu on Pekka Mannermaan käsialaa ja sen maalausprojekti kesti runsaan viikon. Tunnelma Motoparkissa oli korkealla jo siitäkin syystä, että siellä päästiin pitkästä aikaa järjestämään kisat vanhaan malliin ilman koronarajoituksia. Erityisen kova kuhina kävi FVDA-varikoiden ympärillä, eikä ihme, sillä ovathan laitteet poikkeuksellisen puoleensavetävän näköisiä. When drag racing was fun Kotimaiset vintage drag racing -harrastajat järjestäytyivät viime vuoden lopulla yhdistykseksi. Esa Haajasen Fiat Topolino kulkee nimellä ”Psycho Therapy”. Uusia lisenssejä on ajettu pitkälle toistakymmentä ja mukaan on innostunut väkeä, joka ei ole aiemmin ajanut drag racingia missään muodossa”, Aki kertoo. Häkkinen on tehnyt Motoparkin radan ja koki työn elämäntehtäväkseen
M o u l d e d P a r t s I n c . 9,3886638 KIINNIKE HELMASLISTAN IMPALA 1965-69/ NOVA 1962-7 .......... 2,15622577 TARRA 454SS ss on punainen oikea 1kpl ...................................................... Phone. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 17,3840083 SÄILIÖ PISSAPOJAN GM 1962-72 .................................................................... 24,C1072 PUSLA+TAPPI IKKUNA MEKANISMIIN GM 1958-72 ......................... 20,3916660 MERKKI LOKASUOJAN CAMARO 1968-69 ................................................... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 P R O D U C T TM 1 9 9 6 2 2 1 1 9 9 6 2 2 1 POISTOJA -50% NÄITÄ JA PALJON MUUTA C3007 JAKOPÄÄ SARJA PONTIAC V8 59-79 C350 *EI 265-301* ............................... 1,H444912 LISTA LOKASUOJAN ETUREUNA CHEVELLE/EL CAMINO ................. 5,20348200 VEIVI IKKUNAN ETU GM F 67-69/73-96 G VAN MUSTA NU .............. 9,27,ED00299/BR00374 TARRA PISSAPOJAN PULLON 63-68 RIVIERA,CADILLAC, .... 9,DT00170 TARRA GTO 68-73 PUNAINEN ................................................................................. 9,5944070 LASI TAKAVALON CHEVY 53 UPPER INNER 506 GLO BRIT ....................... 2,70,195403 KIINNIKE TAKALUUKUN LISTAN EL CAMINO 1959 ......................................... 2,15634143 MERKKI ASTRO OVEEN. 11,50,K264 TIIVISTE HT IKKUNAN IMPALA 1965-66 2DR SPORT COUPE ................ 85-93 TAPIT ............................................................... TIIVISTEITÄ -50-70% 035219ANN CHARGER-CORONET 66-69 BB 18 1/8”22” 450,036042SNDKT/11 JÄÄHDYTIN CHALLANGER/HEMI 4riv 18-1/8 x 22 445,036522ANN JÄÄHDYTIN DART/VALIANT 73-76 318/340 18 x 25-3/8 495,352191ANN JÄÄHDYTIN MOPAR-CORONET 68-69 BB-HEMI 18-1/8 x 22 435,AL035209ANDZ JÄÄHDYTIN ALU MOPAR-CHARGER 66-69 17-3/4 x 22 360,AL035450SNDZ JÄÄHDYTIN ALU DART 67-69 273-318 17-3/4 x 22 379,THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING INCORPORATED R. 169,C3DZ-8146-3 TUULITUNNELI MUSTANG 1964-66 MUOVIA 3,5” HI-PERFO 126,C0DZ-13007-A UMPIO AJOVALO 7” HALOGEN FORD/MUSTANG 1964-73 37,B5A-1131-A RASVAKUPPI ETU NAPA MUSTANG 1964-69 V8 10,C3DZ-4730 POHJAANLYÖNTIKUMI MUSTANG 1965-70 taka-akselin ulo 14,M-3332C SUOJAKUMI RAIDETANGON PÄÄ MUSTANG 1970-73 1kpl 11,C5ZZ-7650600-AR SYLINTERI RÄTTIKATON MUSTANG 1964-70 USA-oik-vas 246,C990216 MASKI CHEVELLE/EL CAMINO 1972 W/MOLDINGS 199,C990157 PUSKURI CHEVELLE 71-72 TAKA 189,PZ00762 PUSKURI CHEVELLE 70 TAKA 229,G54883 SUOJANAUHA POLTTOAINETANKIN JA PANNAN VÄLIIN 1 15,GHL0027 LASI TAKASIVU KYYNÄRNOJAN VALON GM A-BODY 64 9,90,TURC42000/26 C4 2000-2200 10,5” 26spl 70-up 41-20 490,TURC41500/24 C4 1500-1800 10,5” 24spl F30T 66-69 468,HUP-30-25 C4 24spl 10,5” p jako 2500-2700 rpm stal 10,5” halk 500,TUR-FMX-KUN FMX KUNNOSTETTU STD 350,MP TRANSMISSION TURBIINIT FORDIIN SALE -35% MOPAR JÄÄHDYTTIMET SALE PARTS -50% Tulossa laajempi poistolista luettelo RR 1515 TIIVISTE RÄTTI KATTO SARJA 6 osaa f -body 82-91 299,RR 1610 TIIVISTE RÄTTIKATONKATON SARJA GM A-BODY 68-72 149RR 3320 TIIVISTE SARJA RÄTTIKATON FORD T-Bird 58-60 6osaa 229,VWS 0397-R TIIVISTE TAKALASIN B-AIR -57 2d ht 69,VWS 0395-R TIIVISTE TAKALASIN CHEVY B-AIR 57++147,5” 111,M o u l d e d P a r t s I n c
XXVIII Corvette Meet Naantali Spa & Hotel 6.–8.8. VTCF Midnight Sun Meet Kallionokka Camping, Pöytyä 22.–25.7. Rautalankaa ja jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 21.8. Loppicruising Kauppatie 6, Loppi 22.–25.7. FMOC Fun Run Rovaniemi 24.7. Automaalituotteiden verkkokauppa WWW.COLORNET.FI PART OF HL GROUP Tuotteet autonhoitoon ja maalaukseen. Corvette Show & Meet Tykkimäki Tykkimäen huvipuisto 10.7. Radalle.com KymiRace Kymiring 8.–10.7. Buick Meet 2021 Somero, Hovimäki Camping 20.8. FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 3.9. East Meeting Hotelli Salpa, Luumäki 17.7. Motopark Raceway katupäivät Motopark Raceway, Pieksämäki 27.8. Radalle.com Pesämäki Pesämäen Moottoriurheilukeskus 14.8. Vuokatti Long Weekend Automiitti Break Sokos Hotel Vuokatti 30.7. Koneet, laitteet ja tarvikkeet Autonja veneenhoitotuotteet Maalituotteet Hiomatuotteet Liimat Teipit Maaliruiskut ja -tarvikkeet Henkilösuojaimet Harrastajalle alan parhaat merkit. Nostalgia Car Show Suvilahti, Helsinki 30.7. Toimitukset 6,90 €, yli 100 € tilaukset veloituksetta Ilmainen palautus HL GROUP Colornet Amerikan rauta-0621.indd 1 9.6.2021 9.57 Tapahtumat 10 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. Testaa & rassaa -kiihdytyspäivä Kiikalan lentokenttä 17.7. Hayride Jamboree #1 Pistohiekka, Puumala 13.–15.8. Harrasteja rompetoritapahtuma Hyvärilän leirintäalue, Nurmes 7.8. Nakkila Storagen rompeja kirpputoritapahtuma Verstas Moottorikahvila, Hormisto 14.8. Radalle.com Festivals Motopark Raceway 23.–25.7. Rock Lake Picnic Hotelli Salpa, Luumäki 3.7. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 2.–4.7. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 27.–29.8. Kangasalan varaosaja rompemarkkinat Mobilia, Kangasala 28.–29.8. Naisten Automobiiliajot Vuolenkosken kylä, Vääksy 20.7. Rauma Street Race Isometsäntie/Susivuoren alue 21.–22.8. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottorirata 17.7. Kauhava Motorshow LSK Business Park, Kauhava 24.7. FSRA Street Rod Nationals Ellivuori Resort, Sastamala 6.–8.8. Malmi Street Drags #3 Helsinki-Malmin lentokenttä 24.7. Emolahti Meeting Emolahden leirintäalue, Pyhäjärvi 31.7. Malmi Street Drags #2 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.–4.7. Nastola Cruising Kauppakaari, Nastola 3.8. 2.7. Drive-in & Rock Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, Nurmes 20.–22.8. Nopeat toimitukset omasta varastosta. Sand Field Street Race katuautokisat & kadunmiehen ajot Oripään lentokenttä 31.7. Malmi Show & Go Power Festival 2021 Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8. Burnout Party Kiikalan lentokenttä 14.8. Turku Kustom Show 2021 Kauppakeskus Skanssi, Turku 13.–15.8. Vanhojen ajoneuvojen ilta Mommilan kyläpuoti, Hietoinen 6.8. Rømø Motor Festival Lakolk Strand, Tanska 21.8. Orimattilan Cruising Wanha Amis 21.8. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 30.7.–1.8. Lahnajärvi Rompetori Taukopaikka Lahnajärvi 14.–15.8. Kauhajoki Kruisinki K-Citymarket, Kauhajoki 20.–21.8. FHRA Cruising Pre-Party vol. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 28.8. ACC Oulu Swap Meet Liusketie 9, Oulu 24.–25. GM Summer Meet Lappeenranta 1.8. (varapäivä 11.7.) Nitro Nationals & Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3, Kauhava Show & Go Power Festival LSK Business Park, Kauhava 10.7. Kuopion rompepäivät ja ruska-ajot Kasarminpuisto, Kuopio 28.8. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä myös myymälät: Turku, Tampere, Jyväskylä ja Lahti. Oldtime Car Show & Cruising Maarianhamina 18.7. AMCCF Cruising & Camping Apianlahti Camping, Valkeakoski 20.–22.8. FHRA Night Race, kiihdytysajon SM-osakilpailu LSK Business Park, Kauhava 31.7. Kangasalan varaosaja rompemarkkinat Mobilia, Kangasala 17.7. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä 6.–8.8. Siuro Cruising Knuutilan kartano, Siuro 29.7.–1.8. H-DCF International Rally Peurunka, Laukaa 17.7. Nakkila Storagen rompeja kirpputoritapahtuma Verstas Moottorikahvila, Hormisto 15.–17.7
Varmista ajankohta ja toteutuminen järjestäjältä. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 9.10. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Lapinlahti Kruisinki Lapinlahti 4.9. FHRA Winter Nationals, FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 18.–19.9. myös myymälät: Turku, Tampere, Jyväskylä ja Lahti. Koneet, laitteet ja tarvikkeet Autonja veneenhoitotuotteet Maalituotteet Hiomatuotteet Liimat Teipit Maaliruiskut ja -tarvikkeet Henkilösuojaimet Harrastajalle alan parhaat merkit. Radalle.com Finals Botniaring 25.9. Nopeat toimitukset omasta varastosta. Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista. Radalle.com Ahvenisto Ahvenisto Circuit 10.–11.9. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. perjantai Kajaani, ABC Kuun 1. Toimitukset 6,90 €, yli 100 € tilaukset veloituksetta Ilmainen palautus HL GROUP Colornet Amerikan rauta-0621.indd 1 9.6.2021 9.57. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. October Swap Meet Teivon Ravikeskus Koronarajoitukset voivat aiheuttaa muutoksia tapahtumien järjestämiseen. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. perjantai Cruisingit 3.–5.9. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Automaalituotteiden verkkokauppa WWW.COLORNET.FI PART OF HL GROUP Tuotteet autonhoitoon ja maalaukseen. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1
Paketin hinta on 49,95 € ja sitä saa lelukaupoista kautta maan. Fitech Go Fuel Force on polttoainepumpun ja keräyssäiliön yhdistelmä, jota käytetään alkuperäisen matalapaineisen mekaanisen tai sähköisen pumpun kanssa tuottamaan ruiskujärjestelmän vaatima jatkuva 58 psi:n paine. Se soveltuu niin nopeaan viimeistelyyn kuin pinttyneiden tahrojen poistamiseen. Grilli on nopea purkaa ja koota ilman työkaluja. Hinta 59,90 €. www.presco-shop.fi 12 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Tuoteuutuudet. www.jukkatukku.net Automatkailijan retkigrilli Janne’s Garage on kehittänyt koottavan retkigrillin, joka palvelee ruoanlaiton lisäksi mainiosti retkipaikan tunnelmanluojana. Sisältää myös kantotelineen ja maasuojan. Toimittanut: Kimmo Janhunen Palikka-Vetet Lego on tuonut markkinoille Speed Champions -sarjaan kuuluvan Corvette-paketin, joka sisältää kaksi autoa – kolmannen sukupolven kromipuskurimallin sekä kahdeksannen sukupolven kilpa-auton. www.uspartsperformance.fi Kesälätsä Jukka-Tukulta löytyy kesähelteille paitsi tyylikäs myös mukava kesälätsä. Hinta 15,00 €/710 ml tai 38,00 €/gallona. Sisävuori puuvillaa. Hinta 459,90 €. Vankka 3 mm teräskuori ja arina kestävät hyvin puunpolttoa. Hinta 99,00 €. Paketti sisältää 255 lph polttoainepumpun, keräyssäiliön, 10-Micron suodattimen, polttoaineletkut ja -liittimet sekä painemittarin. Speed Champions -ajoneuvoissa on leveä alusta, jonka ansiosta autoihin mahtuu kaksipaikkainen ohjaamo ja entistä enemmän yksityiskohtia. Värivaihtoehtoina musta, tummansininen tai beige. www.jannesgarage.com Muovin, vinyylin ja nahan puhdistaja Pro Leather & Vinyl Cleaner on vesipohjainen puhdistusaine, joka poistaa kaikenlaista likaa ja rasvaa niin muovilta, vinyyliltä kuin nahaltakin. 100 % pellavasta valmistettu flat cap on hengittävää luonnonmateriaalia. Grillausalan koko on 40 x 40 cm, korkeus 30 cm ja paino noin 13 kg. www.lego.com Fitech Go Fuel Force Ruiskujärjestelmään siirtyminen on nyt entistäkin helpompaa
Putket ovat kromatut, ja settiin kuuluu pestävä ja uudelleenkäytettävä ilmansuodatin. Hinta 489,00 €. suku polven Mustangiin BBK:n Cold-Air Induction setti lupaa 1994–2004 Mustangiin 13–14 lisähevosvoimaa parantamalla moottorin hengitystä. Laite on 57,5 cm korkea ja halkaisijaltaan 30 cm. www.muskeliauto.fi 14 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Tuoteuutuudet. Hinnata alkaen: 165,95 €/kpl. Fabricoat ei muuta kankaan kuviointia tai rakennetta, vaan jättää sen pehmeäksi ja joustavaksi. Hinta 139,00 €. www.autodude.fi Öljypohjat LS-swappeihin Suomen Muskeliauto myy kahta LS-swappeihin suunniteltua retrofit-öljypohjaa, jotka vastaavat mitoiltaan Holley 302–1 ja 302–2 -malleja. Laite soveltuu pyöriin, joiden keskiöreikä on välillä 38–100 mm. Saatavilla koot 9x18" ja 9x20", ET:t 10 ja 35. Hinta 399,00 €. www.kaasutinexpertti.fi Lisätehoa 4. 250 ml maalia riittää yhden auton penkin värjäykseen. Hinta alkaen 14,95 €. Väreinä joko kuvassa näkyvä musta/kiillotettu tai kromattu. Pyörien tasapainotukseen Suomen Kaasutinexpertti on lisännyt valikoimaansa pyörien staattisen tasapainotuslaitteen. www.jarimaki.fi Pick-upeihin ja maastureihin Barzetta Terreno on 6-pulttisiin avolavoihin ja maastureihin suunniteltu uutuusvanne, jonka kantavuus on 950 kg. Paketti sisältää öljypohjan, loiskelevyn, imuputken, kiinnitystarvikkeet sekä öljypohjan tiivisteen ja AC Delco PF-48 -öljynsuodattimen. www.vannetukku.fi Kangas penkkien värjäysaine Furniture Clinic Fabricoat Fabric Paint on kangaspinnoille kehitetty värjäysaine, jolla voidaan palauttaa kankaan alkuperäinen väri tai vaihtaa pinnan väriä (onnistuu ainoastaan vaaleammasta tummempaan)
ANHA IMA W
Sellainen löytyy tietysti sopivasti piristeltynä myös miehen härskin patinapickiksen keulalta. Lahti on tunnettu Suomen virallisena Mopar-kaupunkina jo pitkään, ja sieltä tulee myös Tuomo Kivioja, jolla oli 426 Hemi autonsa nokalla jo 80-luvun lopulla. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 16 AMERIKAN RAUTA 5/2021. 426 HEMI Dodge D100 Pickup ’69
17 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Joskus 1989 tienoilla kuitenkin hankin Monacon rinnalle pitkään haaveilemani ’79 Dodge-stepparin, jota tulikin rakenneltua vuosia. Moni oli kuulemma sitä yrittänyt, mutta turhaan. ”Ostin pitkään mielessä kummitelleen ’38 Dodge Business Coupen Latvan Kakelta. No, eihän se oikeasti yhtään sen tehokkaampi ollut kuin alkuperäinen 350 hevosvoiman 440, ehkä pikemminkin päin vastoin. Palataan ajassa takaisin 1980-luvun alkuun ja Räyskälään, missä järjestettiin niihin aikoihin aktiivisesti kiihdytyskisoja Keimolan radan toiminnan loputtua. Siitä levitettiin lokasuojat ja koneeseen asennettiin Edelbrockin 420 hevosvoiman viripaketti sun muuta. Hänhän laittoi sen mustaan Dusteriinsa, mutta menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen aivan liian varhain. Sitten tuli myös ’79 Powerwagon, jota korotin hurjasti ja jolla ajoin vuosikaudet offia. ”Menin sitten paikalliselta huoltoasemalta kysymään, että tiesikö siellä myyjä sellaista henkilöä kuin Mäkelän Erkki, ja hän totesi, että kyllähän hän isännän tuntee, ja arveli, että varmaankin yritän ostatella hänen autoaan. Kotiin päästyään hän selvitti auton omistajan, joka oli Järvelässä asunut Erkki Mäkelä. Tumen jenkkiharrastus juontaa juurensa jo 70-luvun lopulle, ja hän kuuluu siihen ikäluokkaan, joka kävi vielä alaikäisenä kioskilta ostamassa ensimmäisen koskaan Suomessa ilmestyneen Hot Rod -lehden. Vuotta myöhemmin löytyi sitten samasta kaupunginosasta melkoinen erikoisuus, alkuperäisellä 273:lla ja nelilovisella manuaalilla sekä levyjarruilla jo tehtaalta varustettu neliovinen ’66 Dart, josta tuli Tumella ollessaan Lahden toinen kidemaalattu auto. Erään kerran kun olin mökillä, soi puhelin, ja siellä oli kaveri, joka halusi ostaa sen pois ja sanoin sellaisen hinnan, jolla olen valmis siitä luopumaan, eikä se ollut halpa, 1988, kun Suomen Wheels -lehti tekin jutun Lahdesta Suomen Mopar Citynä, Monacossa oli jo 426 Hemi. Se oli silloin ainoa kaksiovinen Suomessa, alkuperäisellä 440-koneella, ja ajettu vasta 100 000 kilometriä”, Tuomo Kivioja muistelee. Sillä tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, ja se tarina jatkuu vieläkin”, Tume toteaa tyytyväisenä. Suomi hot roddingin kultavuodet olivat jo vieneet Tumen mennessään, ja heti kun Monaco keväällä haettiin Järvelästä tallista ajoon, sen alle asennettiin aiemmasta autosta talteen jääneet Keystonen Klassicit ja pian se konekin vaihtui tiukemmaksi kerrottuun 383:een. Minä ajoin kuitenkin siinä vaiheessa vielä rekkaa Venäjälle, ja se vei minun aikani vahvasti. Flake-vihreä Dart ostettiinkin Tumelta väkisin pois, ja tilalle löytyi Intercontinentalin vanha ’70 New Yorker, joka vaihtui sitten ’73 4d HT Furyyn, joka puolestaan sai väistyä kaksiovisen Monacon tieltä, kun sen ostomahdollisuus tuli eteen. Ei aikaakaan, kun tuli eteen ensimmäisen oman auton hankinta, ja se oli vuonna 1979 hankittu neliovinen ’65 Dart, joka löytyi Lahden Liipolasta. 18 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Dodge D100 Pickup ’69. Sen Powerwagonin osti eräs kaveri Tampereelle jälleen vähän väkisin, vaikka se oli juuri hajonnut yhdessä offikisassa”, Tume listaa vahvan Mopar-painotteista historiaansa. Siellä hiekkakuopalla Tume näki kaksiovisen Monacon, jota luuli itse asiassa Polaraksi, ja kiinnostui autosta niin paljon, että kirjoitti rekisteritunnuksen ja mallin – siis Polaran – paperilapulle. Seuraava siirto oli ikään kuin poikkeus sääntöön Tumen mallivalikoimassa, johon ovat näihin päiviin saakka kuuluneet enimmäkseen 60–70-lukuiset henkilömallit sekä tuoreemmat avolavat. Näin kyllä sen minun vanhan moottorin tuossa joku aika sitten, ja se on hyvissä käsissä samalla omistajalla, jolla on nykyisin tuo Arin vanha Dusterkin.” Pick-Nick-kuvista bongattu. ”1988, kun Suomen Wheels-lehti teki jutun Lahdesta Suomen Mopar Citynä, Monacossa oli jo vaihtokaupalla Lindin Pertiltä saamani 426 Hemi, jonka sittemmin myin Ängeslevän Arille. Jonkin ajan päästä Mäkelä nimittäin ehkä hieman yllättäenkin ilmoitti Tumelle, että voi myydä Monaconsa sillä ehdolla, että mikäli Tume päätyisi siitä luopumaan, olisi Mäkelällä etuosto-oikeus. ”Sitten siinä välissä tuli omakotitaloprojekti, ja luulin harrastuksen olleen siinä pitkäksi aikaa. ”S e oli joulukuuta 1983, kun sain pitkän kosiskelun jälkeen ostettua tuon ’70 Monaco 500:n, joka on minulla edelleen
19 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Tuo kyseinen yksilö vastasi niin hyvin Tumen ajatuksia siitä unelma-pickupista, että hän selvitti kilven perusteella omistajan ja soitti oitis auton tuolloin omistaneelle Petri Wikholmille. Tarrat ovat sekoitus Tumen tekemiä lisäyksiä ja muistoja vuosikymmenten varrelta. Sohvan oli verhoiluttanut uudelleen jo edellinen omistaja, Tume vaihtoi ratin sellaiseen, jonka taakse mahtuu vanhan rekkakuskin ruumiinrakenteella istumaan. Sen jälkeen mulla kävi vielä korinvaihto-300-avo, jonka mentyä kaupaksi bongasin netistä Forssan Pick-Nickkuvista kiinnostavan Dodge-stepparin.” Norsu keulalle. Ulkoisesti Tumella oli auton suhteen visiot valmiina, mutta tekniikaksi hän suunnitteli siinä vaiheessa piristettyä 360-pikkulohkoa, kenties stroukattuna. Sen Tume kavensi itse sopivaksi, ja se varustettiin levylukolla. ”Seuraavaksi rakensin sen pumppukoneisen Dodge-hinausauton, kun ei mulla ollut remmiahdettua autoa ollut ikinä. Välitys on matka-ajoonkin sopiva 3,54:1. ”Mulla oli jo 360-aihio varattuna tätä varten, kunnes eräs kaveri, Laitisen Antti tarjosi Challengeriinsa varattua Hemiä minulle, kun ei se projekti oikein edennyt, ja siitähän se ajatus sitten lähti”, Tume naurahtaa sille, miten homma niin sanotusti lähti lapasesta. Ajattelin, etten hanki enää enempää jenkkejä, mutta niin vain tuttavalta löytyi ’92 Gen 2 Cummins-Rami, jonka sittemmin vaihdoin tuohon nykyiseen Ramiin 14 vuotta takaperin”, mies jatkaa. 18-tuumaisten – kyllä, leveydeltään – Mickey Thompsoneiden välistä pilkistää, tai ehkä pitäisi sanoa loistaa, kromikantinen Dana 60 -perä. Sitten, kun oli kolmannet kardaaninristikot sillä kovalla askilla olleella paripyörävehkeellä tuhottu, päätin, että joku muu saa jatkaa remontoimista, ja myin sen Kausalaan. Äiti yritti. Myynnissä steppari ei ollut, mutta pienen neuvottelun jälkeen sentään ostettavissa, ja niin nelisen vuotta takaperin Dodge muutti Turun suunnalta Suomen viralliseen Mopar-kaupunkiin. Koriltaan kauhtunut, mutta kova ’69 D100 oli varustettu ankealla tekniikalla, suoralla kutosella, mutta hämmästyttävää kyllä, 727-automaatilla, joten sopi hyvin tämäntyyppiseen projektiin. mutta kaveri halusi lopulta ostaa sen kuitenkin. Silloisen työnantajan pikkuveli taas halusi sitten ostaa sen ’79 pickupin pois, ja minä ostin Volvo 242:n
”Saurulta on löytynyt paljon Hemi-osia tiivisteitä myöten, sieltähän mä löysin ton Tunnel Raminkin. Pian Tumella olikin tallissaan osiin purettu 426 Hemi, joka vaikutti olevan kuitenkin niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvitsisi koneistella mitenkään ennen kokoamista. Nekin oli tilattava custom-mallistosta, sillä äkkiseltään samanlaisissa perusversioissa oli aivan erilaiset lipit kuin custom Torq Thrusteissa. Tehostettu ohjaussimpukka tuli CPP:ltä, ja sillekin oli tehtävä lisälauhdutin. HP-426. Ujothan ne lopulta olivat, jäivät ihan auton keskelle, joten laitoin saman tien uudet tilaukseen. Autosta onkin maalattu hänen aikanaan uudelleen konepellin lisäksi vain lava, stepparilokareita ei maalattu, koska niissä oli hyvä patina. Pakettiin kuuluivat myös uudet Mopar Performancen alukannet, joiden kohdalla tuli eteen erikoinen juttu – ne oli tarkoitettu 7/16" kansipulteille, kun tässä alakerrassa oli puolituumaiset. Auton värihän on Se on Lahest ilman deetä! White Hat Special oli oikeastikin Moparin Limited Edition, joka on Lahessa vääntynyt omaan muotoon. Nyt takarenkaat ovat 18-tuumaiset, ja ne on asennettu Rantakarin kautta tilaamilleni American Racingin 14 tuumaa leveille customvanteille”, Tume jatkaa. Jyrkihän teki vartissa pahvimallit nätimmistä pätkäpuskureista taakse, kun se alkuperäinen oli niin kamalan ruma. Tässähän on ollut jo tehtaalta kaksipiirijarrut, mutta teho niissä ei riittänyt.” Etujousitus on edelleen täysin alkuperäinen, mutta iskareiden kiinnitystä on muutettu siten, että keulalla on nyt vanin KYB-kaasuiskarit. Nykyinen puhkottu konepelti on ’67:sta ja Tumen mielestä alkuperäistä paremman näköinen, vaikka se alkuperäinenkin on puhkomattomana Tumella jemmassa edelleen. Joku ehdotteli niiden tilalle kahta ruiskuakin, mutta minä totesin, että ruiskut on nistejä varten!” Pakosarjat Tume rakenteli itse B-korisen Hedmanin sarjoista, ja niitä muokattiin niin, että Hemin mahtuu nostamaan nyt pakosarjoineen kokonaisena pois keulalta. Tume päätti kirjailla kannakkeeseen tekstin ”bracket”, kun niin moni kysyi, mikä se on. Halusin MSD:n Ready to Race -jakajan, kun en halunnut sitä isoa erillistä sytkäboksia, ja mulla on sellanen vanhan liiton ajatus, että jos auto jää tielle, niin joko siellä on käytetty millisiä pultteja tai siellä on sähköinen bensapumppu. Vastaavat löytyvät myös peräpäästä, missä lehtijousipakat on siirretty auton alle, ja akseli on flipattu. Vesipumppu on Mezieren sähköinen ihan tilanpuutteen takia, sähköflekti on Volvo S80:stä, ja ihmettelen kyllä, miten järeän puhaltimen ne on siihen jyllenhammeriin tehtaalla laittaneet. Lavan pohja tehtiin kokonaan uusiksi samalla, kun pyöränkoteloita levitettiin reilusti sisään päin. Etuvanteet ovat samanlaiset, mutta 8,5 tuuman levyiset. Tuo ei oo moksiskaan, vaikka olisi kesähelle, vaikka tuo möykky kyllä lämpenee rajusti”, Tume kehuu. 20 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Dodge D100 Pickup ’69. Kyseessä oli siis Oran Jukan vanhan Okeido-Cudan entinen numeroimaton Race-Hemi, ja se oli selitys paksumpiin pultteihin”, Tume kertoo. Siksi tähän tuli ihan perinteinen mekaaninen pumppu ja Holleyn kaasarit. ”Siinä 1/2" kansipultteja ihmetellessä tuli puhetta Saurun Karin kanssa, että sehän on hänen vanha moottori! Kari osasi luetella suoraan puhelimessa koneesta löytyvän Scatin veivit, Rossin korkearuttuiset pattipäämännät, ja Cranen 292-asteisen nokan. Jäähdyttimeksi tilasin kerralla mahdollisimman ison nelirivisen Rantakarilta, ja hankinta kannatti. Tehostimeksi tilasin A-bodyn 7-tuumaisen, ja nyt on hyvät jarrut. Kaverini Jyrki Saarinen levitti pyöränkotelot sopiviksi uusille isoille pyörille, olin nimittäin laskeskellut, että 15-tuumaiset Mickey Thompsonit olisivat tähän juuri sopivat. ”Tein myös putket ja äänenvaimentimet itse. Jykä teki myös uuden takahelman ja muut peltityöt, ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse, kun ei siitä mitään tule”, Tume hörähtää. ”Eteen tuli levyjarrut, jotka ovat sellainen kokoelmateos. ”Dana 60 -perä rakennettiin purku-Maxivanin akselista, joka kavennettiin leveille takapyörille sopivaksi C-korisen vetarein ja varustettiin levylukolla. ”Ojalan Jukka teki laatikon ja Haaksi turbiinin, ja niihin voi olla yhtä tyytyväinen kuin Jyrkin tekemiin peltitöihin
Kyseinen Hemi on vanhemmalle polvelle tuttu jo edesmenneen Jukka Oran Okeido-Cudan keulalta. Alusta: Alkuperäiset lehtijouset edessä ja takana, takajouset siirretty rungon alle ja taka-akseli flipattu, KYB:in kaasuiskarit joka nurkassa, CPP:n tehostettu ohjaussimpukka. ”Eteen tehtiin lasikuidusta puskuri, jotta keulapaino ei nousisi hirveästi, eikä paino kasvanutkaan Hemi-swapin myötä kuin 40 kg. ”Nuo maalaamatta jääneet hitsatut paikat ovat Wikholmin jäljlltä, mutta on kuulemma korjattu kunnolla pellillä. Useinhan näitä steppareita ei todellakaan näe, tämähän oli kaikkein halvin vuonna 1969 tarjolla ollut Dodge Pickup, suorakylkiset olivat kalliimpia. Teho: Riittävä. Pickupiin tilattiinkin legendaarisesta norsumoottorista asiasta ymmärtäville viestivät mustapohjaiset HP-426-tunnukset, joita joku voi toki luulla vanhoiksi Hämeen läänin kilviksikin. Vanteet: American Racing Torq Thrust D Mag Grey 8,5x15" ja 14x15". Yhden timbermannin kanssa tehtiin tiikistä nuo lavan pohjalaudat, reunalistat väänsi Jykä ja pohjalistat kanttautin myös uudet.” Sohvapenkin oli verhoiluttanut nykyisenlaiseksi jo Wikholm, vähemmän syvän Grantin ratin Tume hankki Jenkeistä, pitkän linjan rekkakuskin laskeutunut rintakehä kun ei ollut mahtua alkuperäisen ruorin ja penkin väliin ollenkaan. Pitkälti äänenvaimennussyistä uusin myös lattiamaton, jonka alle tuli kunnolliset pikimatot, kyllä tuo Heimo sen verran kuminaa hyttiin toi.” Kun kerran autosta tuli muuten paljon härskimpi kuin alkuun oli edes ajatuksena, eihän Tume voinut jättää siihen niitä kittauslastaksi kuvailemiaan pitkiä nykykilpiä paikalleen. ”Tällainen tästä ei koskaan pitänyt tulla, mutta tästä nyt tuli tällainen”, mies kuittaa naurahtaen. Faktat Dodge D100 Pickup ’69 • Omistaja: Tuomo Kivioja, 59 • Paikka: Lahti. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, A-Bodyn 7" jarrutehostin ja pääsylinteri. Eräs kaveri tuossa arveli, että tämä olisi yksi niitä aikoinaan VIP Carin kauppaamia, Belgiasta maahantulleita Nato-pickupeja, liekö ainoa tätä mallia Suomessa”, mies jatkaa. Sisusta: Grantin ratti, penkki verhoiltu sinisellä ja valkoisella keinonahalla, Mooneyesin kierroslukumittari, Auto Meterin vedenlämpöja jännitemittarit. Renkaat: Vitour Galaxy Radial G/T 255/70 R15 edessä, Mickey Thompson Sportsman S/R 31x18R15 takana. 426 Hemi on aina legenda, ja Tumen moottorin tapauksessa myös sen Suomi-historia on poikkeuksellinen. Muuten kori ei ole kumma kyllä ruostunut mistään, vaikka monesti nämä ovatkin melko lahoja. ”Mittaristo piti hirveää meteliä, ja lopulta sen sai kunnostettua täysin toimivaksi ja äänettömäksi Eero Palanto Tampereella. Uusine alukansineen ja Tunnel Rameineen se saattaa olla nyt pirteämpi kuin koskaan. 21 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Kori: ’67-mallin konepelti, lasikuituinen etupuskuri, takapyöränkoteloita levitetty, lavan pohja tehty uusiksi tiikistä, Jyrki Saarisen valmistamat takapuskurit. Moottori: 426 cid Hemi V8, Scatin kiertokanget, Rossin 12,5:1 puristussuhteen takomännät, Mopar Performancen alukannet 1,8 mm teetetyin kansitiivistein, Crane Camsin 292-asteinen nokka, Tunnel Ram -imusarja, 2 x Holley 650 cfm vacuum-kaasutin, Holleyn mekaaninen 130 gallonan pa-pumppu, MSD Readyto-Race -jakaja, muokatut Hedman Headersin peltisarjat, vaimentimia myöten omatekoinen 3,5" tuplaputkisto, Mezieren sähköinen vesipumppu mahdollisimman iso nelirivinen jäähdytin, Volvo S80:n sähköflekti. jossain vaiheessa vaihtunut alkuperäisestä Arctic Bluesta tummempaan siniseen. Kiitos: Jyrki Saarinen – peltityöt, Tomi Rantakari – osatilaukset, kiitokset vaihdelaatikon korjauksesta Ojalan Jukalla ja Haaksille turbiinista, sekä kaikille projektissa jotenkin mukana olleille. Voimansiirto: Jukka Ojalan vahvistama TF727-automaatti, TH-Maticin turbiini, Strange 1350 -kardaani isoilla ristikoilla, Dana 60 -perä levylukolla ja 3,54:1 välityksellä
CALIFORNIA Dream 22 AMERIKAN RAUTA 5/2021
CALIFORNIA Chevrolet Bel Air Convertible ’55. Joensuulainen Allan ”Allu” Mutanen on aina ollut amerikanmiehiä, ja hänen tallistaan löytyy Z06tekniikkaisen C2-Corvetten ja parin Harrikan ohella myös hänen uutena hankkimansa ’87 Regal Grand National. Miehen viimeisin löytö oli varsinainen kalifornianunelma, rättikattoinen ’55 Bel Air. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 23 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Tuo Buick oli viimeinen myymätön niistä kymmenestä Suomeen tulleesta, ja T-Top-katolla, kuten ne muutkin. Viime kesäkuussa se tuli sitten Suomeen”, Alluna tunnettu Allan Mutanen kertoo. Se Corvettehan rakennettiin Suomessa, mutta se ehti käydä Kaliforniassa, mistä toin sen takaisin myöskin kesäkuussa, neljä vuotta sitten”, Allu jatkaa. Ohjaamon modernisointi on toteutettu varsin tyylikkäästi, ja punaisella nahalla sekä mokalla verhoillut penkit on topattu mukaviksi istua. ”Ostin vuonna 1984 ’78 vuosimallin Camaron, jonka Ahosen Jyrki maalasi silloin candyruskeaksi ja se laitettiin silloin muutenkin hienoksi. ”Minähän ostin hänen kauttaan Selänteeltä sen Z06-tekniikkaisen ’63 C2-Corvetten, ja sitä kautta Simo sitten tiesi tarjota tätä minulle. ”Y stäväni Simo Veharanta oli huomannut tämän viime keväänä Los Angelesissä CNC Motors -autoliikkeessä myynnissä, ja tarjosi sitä minulle ostettavaksi. Penkille oli muuten tullessa kirjoitettu käsin lappu, että tallaa varovasti, auto on peto”, Mutanen muistelee nauraen. Kolmisen vuotta myöhemmin, 1987, huomasin sitten lehdessä ilmoituksen uudesta Buick Regal Grand Nationalista, ja tilasin sellaisen Aro-Yhtymän maahantuomia autoja myyneen Autotalo Laakkosen kautta itselleni. Siitä viestii vahvasti Bel Airin keulakoristeena oleva lentokone. Teemu Selänteen autojenkin hovihankkijana ja ylläpitäjänä suomalaisten tuntema Simo Veharanta, jonka Suomen tukikohta muuten sijaitsee Joensuussa, osasi tarjota Bel Airia Allulle välitettyään hänelle jo yhden arvokkaamman harrasteauton joitakin vuosia aiemmin. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Chevrolet Bel Air Convertible ’55. Hän kävi myös auton tarkistamassa, ja huhtikuussa siitä tehtiin kaupat. Kuvissa näkyvän keskikonsolin Allu on poistanut kuvausten jälkeen. 50-luvun puolivälissä autoissa ei vielä ollut siipiä, mutta ilmojen halki haluttiin. Se on lapsesta asti natsannut tämä amerikkalainen tyyli. Nämä laitteet ja rakennukset ja elämäntyyli ylipäätään
Joka tapauksessa Chevy oli läpikäyty jo varmasti joitakin vuosia aiemmin, ja sen kori oli nostettu rungolta, jotta auto oltiin voitu maalata uudelleen kunnolla ympäriinsä. 25 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Kevyesti roddattu. Nämä laitteet ja rakennukset ja elämäntyyli ylipäätään, aina on se jenkkijuttu ollut joka paikassa.” No, mikä olisi amerikkalaisempi automalli kuin tri-five Chevy Bel Air, ja vielä tulipunaisena ja avonaisena, kun sopiva yksilö tuli vastaan vieläpä autoliikkeen tukalan tilanteen takia varsin käypäisellä hinnalla. Ihan sekakäyttäjä oon, mutta en minä noilla eurooppalaisilla kyllä aja. Ne on enemmän keräilyautoja”, Allu tunnustaa ja jatkaa: ”Se on lapsesta asti natsannut tämä amerikkalainen tyyli. ”Mulla on kai kaikkiaan kymmenkunta autoa, sen uutena ostamani, vasta 37 000 mailia ajetun Regalin lisäksi on esimerkiksi Cadillac XLR ’06, ’96 Escort Cosworth, ’92 Celica Turbo Carlos Sainz Limited Edition ja Ford F-150 Raptor sekä kaksi Harrikkaa. Takapäähän on asennettu madalluspalat. Oikeastaan mikään ei kuvassa paljasta, ettei olla jossain Kalifornian rannikolla. Tämän periamerikkalaisempaa näkymää ei hevin keksi. Pankki laittoi koko firman kiinni, mutta omistaja perusti poikansa kanssa uuden.” Näin ollen auton taustasta ei olekaan tiedossa juuri mitään muuta, kuin että se oli tullut liikkeelle osana isompaa autonippua, eikä siis ollut heidän rakentamansa. Moottoriksi siihen oli vaihdettu 90-lukuinen 350-pikkulohko, joka on varustettu Holleyn Sniper-ruiskulla, ja sen perässä on hyvin mahdollisesti samasta luovuttajasta lähtöisin oleva nelipykäläinen TH700R4automaatti. Eteen on vaihdettu levyjarrut ja autoa on madallettu etupäästä droppiolka-akselein. Hieman modernia lookia hyvän California raken saaneeseen autoon on haettu 17-tuumaisilla American Racingin Salt Flat -vanteilla, jotka ovat viisvitoseen erinomainen valinta. ”Autoliike oli siinä tilanteessa, että pankki suositteli myymään kaiken pois
Nelivaihteisen automaatin kera paketti onkin varsin loistava cruisailukäyttöön. Lievästi etukeno madallus ja 17-tuumaiset Salt Flat -vanteet sopivat viisvitoseen täydellisesti. On vaikeaa keksiä, miten Bel Airin saisi näyttämään paremmalta. 26 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Chevrolet Bel Air Convertible ’55. Voimanlähteenä Allun Bel Airissa on 90-lukuinen 350-pikkulohko, jota ruokkii TBI:n sijaan Holleyn moderni Sniper-ruisku. Auto on läpikäyty pohjaa myöten, kuten kuvasta näkyy
Sisusta: Verhoiltu punaisella aidolla nahalla ja mokalla takakonttia myöten, Lecarra Mark 9 -ratti, digitaalinen mittaristo, Bluetooth-retrosoitin, Vintage Airin ilmastointilaite. joten joka kohta piti kiristellä. Moottori: 350 cid SB V8, Holley Sniper -ruisku, HEI-jakaja, pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto. Mulla on 300 neliön harrastetila tässä, missä mahtuvat toistaiseksi hyvin olemaan. Kori: Maalattu kirkkaanpunaisella ja mustalla. Renkaat: 215/45 R17 edessä, 245/45 R17 takana. Hitsasin keskipakosäädön kiinni ja poistin alipainesäädön, niin johan alkoi Sniperin ohjaamana toimimaan. Alusta: Droppiolka-akselit edessä, madalluspalat takana, uudet iskarit. Tämä Bel Air lähtisi viimeisenä. Sniperista puuttui myös näyttö, joka piti tilata”, Tero Niemeläinen selittää. Jopa kori oli toiselta puolelta rungolta irti. Amerikassa yleiseen tapaan autoon oli tehty mukitelineillä varustettu keskikonsoli, ja tavaratilaan on tehty sisustan tapaan verhoillut peitepaneelit. Eikä se ollut löystynyt, vaan jäänyt läpikäynnin yhteydessä löysälle, koska pulttien kierteet olivat jo ruosteessa. Kun se on kuuden hengen auto, mahtuu kavereitakin kyytiin. Kiitos: Tero Niemeläinen, Mika Karvinen, Jari Turunen ja Olli Heikura. Myös paikallaan tullessa olleet peltipakosarjat Allu ja Tero päätyivät vaihtamaan valurautaisiin pukinsarviin, kun ne peltiset tuntuivat aina uudelleen ja uudelleen sulattavan tulpanjohdot. Vanteet: American Racing Salt Flat 17" aluvanteet. Kun se on kuuden hengen auto, mahtuu kavereitakin kyytiin. ”HEI-jakajassa oli sekä keskipakosäätö että alipainesäätö käytössä, vaikka autoon oli asennettu tuo Holleyn ruisku. Voimansiirto: TH700R4, shift kit, 10-bolt-perä. ”En minä muuten ole tälle oikeastaan muuta tehnyt, kuin renkaisiin lisännyt ilmaa ja bensaa tankkiin.” Ei tämäkään auto silti aivan täydellinen Amerikasta tullessaan ollut, vaan Tero’s Garagella jouduttiin selvittelemään sytytyspuolta, kun auto ei tuntunut Snipereineen vetävän oikein kunnolla. Special thanksit pitääkin antaa Tero Niemeläiselle, Mika Karviselle, Jari Turuselle ja Olli Heikuralle. Mahtuu kavereitakin kyytiin. Modernissa hengessä oli tehty uusiksi myös punamustaksi maalatun Bel Airin sisusta. Jarrut: Levyjarrusarja edessä, rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri. 27 AMERIKAN RAUTA 5/2021. ”Minähän olin rakennuspeltiseppänä vuosikymmeniä, nyt viimeiset vuodet olen ollut päätoiminen autoharrastaja”, Allu toteaa ääneen. ”Keskikonsolin otin pois, se oli liian 90-lukulaisen näköinen. Tarkoitus on kiertää tänä kesänä kaikki mahdolliset tapahtumat, joita pitäisi olla ainakin Nurmeksen Drive-In ja Kuopion cruising. ”Omaan itseen tämäkin auto on sijoitus, Bel Airilla on mukava ajaa. Viime viikonloppunakin olin kolmessa eri autoaiheisessa jutussa”, mies pohtii ja ynnää lopuksi: ”Nämä samanhenkiset ystävät ovat tässä oikeasti tärkeä juttu.” Omaan itseenhän tämä auto on sijoitus, Bel Airilla on mukava ajaa. ”Jenkeistä tullessa myös alustassa oli kaikki jarrusatuloista lähtien löysällä, Faktat Chevrolet Bel Air Convertible ’55 Omistaja: Allan Mutanen, 56 • Paikka: Joensuu. Penkit on topattu alkuperäistä mukavammiksi ja ne on verhoiltu punaisella aidolla nahalla ja niiden keskiosat ovat punaista mokkaa. Jos pitäisi luopua näistä autoista, niin uusimmista se alkaisi. He ovat auttaneet minua tuon tekniikan kanssa, kun en itse siitä oikein mitään ymmärrä. Vintage Airin ilmastointilaitehan autoon on myös laitettu”, Allu selittää
In Rust We Trust 28 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Essex Standard ’29. Pornaisissa asuvan Atte Matinmäen raaka Essex ei ole lainkaan niin epämukava, miltä se näyttää. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 29 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Päivitetyn rungon, nelilinkkien, coilovereiden ja tehostettujen levyjarrujen ansiosta se käyttäytyy pikitiellä kuin karting-auto konsanaan
Attea viehätti Essexissä lähtökohtaisesti se, että kokonaisuus oli omintakeisen karu, ja erottui näin ollen suosituimmista vallalla olevista rakentelutyyleistä. Jostain ladosta se oli löytynyt”, Atte muistelee ensitapaamistaan Essexinsä kanssa reilut kymmenen vuotta sitten. Se oli tuolloin täysin toimiva ja katsastettu, eikä minulla ollut tarkoitus kuin maalata se omannäköiseksi ja vaihtaa alle mieluisammat renkaat sekä vanteet”, Atte kertoilee. Hirtehinen tunnelma täydentyi itse hitsatulla ketjuratilla, jonka seittimäisen keskiön Atte hahmotteli kaljalaatikon kylkeen ja toimitti sitten kaverilleen Jepelle vesileikattavaksi. ”Revin matot pois, putsasin pohjan, käsittelin ruosteenestolla ja lopuksi ruiskutin pintaan Raptor-pinnoitteen. Harjaterästä ja ladonseinää. Jotta kevyehkö auto pysyy napakasti tien pinnassa, varustettiin alusta nelilinkein, coiloverein ja panhard-tangoin. Penkkeihin ei mennyt niistä kuin yksi ja toinen on mulla vielä jemmassa. Hän pellitti korin pohjan kokonaan uusiksi, choppasi katon korkeudesta pois kymmenen senttiä ja channeloi koria seitsemän senttiä. Hän vastasi, että heillä on yksi lato aivan joutavana, joten nappasimme siitä ovet. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Essex Standard ’29. Itse asiassa hän halusi siitä vielä hiukan karumman ja purki heti kättelyssä pois sisustan, joka koostui kulahtaneista penkeistä ja niiden päälle heitetyistä Meksiko-vilteistä. ”T opi Mäkelä, hyvä kaverini, on rakentanut tämän Essexin aikanaan todella huonosta Suomi-aihiosta. Mittavien peltitöiden myötä neliovisen kanttiauton ulkoasu alkoi näyttää suorastaan liukkaalta. Olen hieman miettinyt, tekisikö siitä joskus jonkinlaisen kattoritilän tuon nykyisen katon tilalle.” Nykyisellä katolla Atte tarkoittaa roskalavalta löytyneistä harjateräksistä synnyttämäänsä hämähäkinseittikattoikkunaa, joka näyttää simppeliltä, muttei itse asiassa ollutkaan niin yksinkertainen toteuttaa kuin voisi kuvitella. Voiman välittämiseksi takarenkaille valjastettiin Volvon lukollisella perällä varustettu taka-akseli. Pelkkää hitsisaumaa kertyi kymmenkunta metriä. Seittikuvioiden leikkaaminen ja taivuttelu oli kokonaisuutena yllättävän kovatöinen. Samalla totesin, että jatkossa tähän ei tule verhoiluja minkään vertaa”, Atte selostaa, ja jatkaa omaperäisestä penkkiratkaisustaan: ”Alkuperäisten penkkien päädyt olivat puuta ja vielä käyttökelpoiset. Topi ei onneksi ole työtä pelkäävä mies. Pysättämiseen hankittiin joka kulmalle tehostetut levyjarrut. Uutta olemusta vastaavaksi piti toki päivittää myös voimantuotanto, sen välitys sekä ajettavuus. Sama mies leikkasi myös ovipahvit pellistä samalla teemalla. Katto piti ensin leikata auki ja sovittaa siihen kehikko, mitä hankaloitti se, ettei katto ole suora, vaan aavistuksen kaareva. Katon lisäksi seittiä taivuteltiin myös maskin ritiläksi. Täällä Pornaisten kylänraitilla on paljon vanhoja harmaantuneita latoja ja tulin todenneeksi yhdelle kaverille, että vanhasta ladonseinälaudasta saisi komeat istuinosat, vähän puistonpenkkityyliin. Runkoa vahvistettiin boksaamalla ja se varustettiin X-tuella. Poistin pehmusteet ja rälläköin penkkien rungot auki. Näin sisustaan ei tullut kaistalettakaan kangasta. Näin auton itse jo silloin kun hän osti sen ja se oli ihan toivottoman näköinen. Lattiamatotkin autossa vielä tuohon aikaan oli, mutta vesi oli päässyt muhimaan niiden alla aloittaen jo kertaalleen uusittujen lattiapeltien ruostuttamisen. ”Hieroimme siitä kauppaa useamman vuoden enemmän ja vähemmän tosissaan, kunnes se lopulta siirtyi minulle vuonna 2019. Keulalle asennettiin kireäksi kutiteltu pikkulohko, joka sai peräänsä automaattivaihteiston
Ovipahvit ovat peltiä ja niihin on vesileikattu hämähäkinseitit. Penkkien istuinosat on tehty vanhan ladon harmaantuneista ovista. Takana istutaan kuin puistonpenkillä konsanaan. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Penkin selkänojan taakse kätkeytyy polttoainetankki. Pelkkää hitsisaumaa kertyi kymmenkunta metriä. Seittikuvioiden leikkaaminen ja taivuttelu oli kokonaisuutena yllättävän kovatöinen. Lattia on käsitelty kulutusta kestäväksi Raptor-pinnoitteella. Pääkallokeskiöllä varustettu ketjuratti on omaa valmistetta. Sisustasta ei löydy kaistalettakaan kangasta
Laitoin Luukkoselle viestiä, mitä hän oli siitä mieltä, ja pystyisikö hän hankkimaan sellaista. ”Halusin vanteiksi nimen omaan American Racingin Torque Thrustit, mutta kahden tuuman backspacella niitä ei löytynyt, eikä toisaalta 4,5 tuuman jaollakaan ollut paljoa tarjontaa. ”Loppujen lopuksi oli ehkä ihan hyvä, että se hajosi ennen kuin sillä olisi satuttanut itsensä. Mittatilausruostetta. ”Aluksi maalasin siihen päälle mustat scallopit, ja se näytti hyvältä ehkä viisi päivää. Kun auto saatiin ajoon tänä keväänä, oli tunnelma hetken korkealla. Jo ostohetkellä autossa olleeseen pikkulohkomoottoriin oli haettu vuosien varrella lisää voimaa useampaan eri otteeseen. Vastaavasti taka-akseli oli todella kapea. Toinen niistä Aten alun perin suunnittelemista muutoskohteista olivat vanteet. Ratkaisimme ongelman muuttamalla etuakselin alkuperäisten napojen pulttijaon 4,75:ksi. Vian aiheuttajan etsimisen sijaan hän keskitti tarmonsa uuden moottorin etsimiseen. Itse asiassa olin jo itse todennut useimpien niistä olevan kelvottomia, mutta nähtyäni eräällä YouTubevideolla toimivan oloisen tuotteen kiinnostukseni heräsi uudestaan. Maestro tuumi, että onpa jännä tökötti ja totesi, että hän voisi yrittää kehittää vastaavan ihan itse. Taakse puolestaan laitettiin kaksi tuumaa levittävät jaonmuutos-spacerit. Muutaman kuukauden tuotekehityksen jälkeen hänellä olikin pienempien testikappaleiden myötä hyväksi osoittautunut tuote, jota päätettiin Essexin kohdalla kokeilla ensimmäistä kertaa auton kokoiseen kohteeseen”, Atte selvittää. Lopputulos onnistui ja sinetöi samalla sen, että Decoväri ryhtyi myymään kyseistä tuotetta asiakkailleen. Kunnostamista ei tarvinnut miettiä, kun ehjää jäi käytännössä vain kannet. 32 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Essex Standard ’29. Ne teki Zombie Steelworksia pyörittävä kaverini Pulla.” Kämmenen kokoinen reikä. Pölyn laskettua Atte totesi, että lohkoon oli ilmestynyt kämmenen kokoinen reikä, ykköspytyn kiertokanki mennyt poikki ja kakkosen vääntynyt, nokka-akseli katkennut, laturi revennyt irti paikaltaan ja öljypohja haljennut. Esittelimme Essexiin toteutetun ruostepinnoitusprojektin Amerikan Raudassa kaksi numeroa sitten eri työvaiheineen ja seikkaperäisine projektikuvineen. Ulkokuoreltaan auto oli tullessaan vihertävä, muttei sellaisenaan oikein Aten mieleen. Ja hyvä niin, sillä olin hankkinut kokoonpanoon juuri uudet GM-Performancen portatut, yli 600 hevosvoimalle mitoitetut alukannet, jotka olivat varsin kalliit”, Atte kiittelee onneaan onnettomuuden keskellä. Menohaluja tuntui olevan niin rajusti. Totta puhuen kyseessä ei ollut ihan pieni poksahdus, vaan pikemminkin räjähdys. Juju on siinä, että aine muodostaa pintaan aidon ruosteen, jonka vuoksi se myös näyttää aidolta. ”Se kulki sillä lopulta ihan hulluna”, Atte kuvailee, mutta menneessä aikamuodossa. Tullessa autossa oli peltivanteet, joita oli takana levitetty niin paljon, että ne muistuttivat lähinnä ämpäreitä. Tarkoitus oli ajella ensimmäisellä pidemmällä reissulle niinkin kauas kuin Järvenpäähän, mutta tunnelma latistui ennätysmäisen nopeasti koneen posahtaessa puolimatkassa. Sitten maalasin korin kauttaaltaan mustaksi ja hioin sen paikoitellen puhki siten, että vihreä paistoi läpi sieltä täältä, muttei sekään miellyttänyt silmää varmaan kahta viikkoa pidempää”, mies muistelee pintakäsittelyn tuskaista alkutaivalta, joka kuitenkin lopulta päättyi onnistuneeseen kokeiluun: ”Olen tutustunut aikoinaan pyörähommissa Decoväriä Helsingissä pyörittävään Timo Luukkoseen ja otin hänen kanssaan puheeksi ruostetta jäljittelevät maalit
Vaihdelaatikkona nykykokoonpanossa on Vanhasen Pekan vahvistama, shift kitillä varustettu TH350-automaatti B&M:n Nitrous Holeshot turbiinilla, jonka stall speed on 2400 rpm. Menohaluja tuntui olevan niin rajusti. ”Olen ollut kauan mieltynyt raskaampaan metalliin ja erityisesti sellaisiin bändeihin kuin Rotten Sound ja Carcass. Jarrut: Tehostetut levyjarrut. Kiitos: Jaakko, Henu, Timo, Jeppe ja Pulla. Paketti tuntuu pelaavan yhteen todella hienosti. Aten vanhasta koneesta yli jäänyt lyhyt vesipumppu taas ei käynyt suoraan yhteen uuden koneen jakopään kopan kanssa. Korimuutokset: Chopattu 4", channeloitu 7", käsitelty Real Rust -pinnoitteella. Voimanlähteenä Essexissä palvelee toisen sukupolven Camaron luovuttama pikkulohko, jonka perässä on vahvistettu ja shift kitillä varustettu TH350-automaatti. Alusta: Boksattu ja X-tuettu runko, nelilinkit, coiloverit ja panhard-tangot. Molemmat vaativat pientä muotoilua ennen kuin löysivät paikkansa. Suora suomennos ”Mätä Ruho” olisi sinällään ihan kuvaava, mutta onko nimellä joku syvempikin merkitys. Nettivaraosaan oli nimittäin tullut juuri myyntiin toisen sukupolven Camarossa palvellut pirteä pikkulohko, joka oli väistymässä LS3:n tieltä. ”Tekniikan swappauksen yhteydessä uusittiin kokonaisuudessaan myös sähköt. 33 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Se oli säädöissä ja tuntui muutenkin juuri oikeanlaiselta moottorilta, joten ostin sen pois.” Uuden koneen mukana tuli kaikki apulaitteet ja swapin piti olla yhden illan homma, mutta eihän se niin mennyt. Valmis auto koristeltiin seittimäisillä pinstraipeilla sekä perään kookkain goottihenkisin kirjaimin taiteillulla nimellä ”Rotten Carcass”, jotka maalasi käsin Miia Marttinen. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti shift kitillä ja B&M:n Nitrous Holeshot -turbiinilla (stall speed 2400 rpm), lukkoperä. Renkaat: Edessä 165/80 R15, takana 295/50 R15. Faktat Essex Standard ’29 Omistaja: Atte Matinmäki, 37 Paikka: Pornainen. Maski ja syylari ovat Essexissä niin lähellä moottoria, ettei pitkänmallinen vesipumppu mahtunutkaan paikalleen. Vanteet: 15" American Racing Torq Thrust. Moottori: Chevroletin pikkulohkoV8. Kävin katsomassa ja ajoimme sillä pienen lenkin, kun kone oli vielä autossa kiinni. Loppujen lopuksi oli ehkä ihan hyvä, että se hajosi ennen kuin sillä olisi satuttanut itsensä. Vesipumpun lisäksi vanhasta moottorista saatiin hyödynnettyä myös pakosarjat, jotka puolestaan menivät yllättäen paikoilleen ihan heittämällä. Sisusta: Pellistä vesileikatut hämähäkinseittiovipahvit, harjateräksestä tehty seittikatto, ketjuratti, ladonseinälaudasta tehdyt penkit, lattiassa Raptor-pinnoite. ”Se löytyi onneksi nopeasti, olisiko ollut peräti samana päivänä. Urakassa olivat suurena apuna kaverini Jaakko ja Henu”, Atte kiittelee. Auton nimi syntyi yhdistelmänä niistä”, Atte paljastaa
VERSIO Parannettu 34 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Kyseisen yksilön innoittamana myös hankittaessa keulalla ollut 383-strokerpikkulohko sai vaihtua Blueprint Enginesin 720-hevosvoimaiseen 540-isolohkopataan. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Jan-Erik Laine Parannettu 35 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Chevrolet Chevelle SS 540 ’72. Keminmaalaisen Jani Rissasen Chevelle rakennettiin ikään kuin samalla reseptillä kuin rakentajakaverin valkoinen yksilö muutamaa vuotta aiemmin, mutta parannettuna versiona
Kun ei se sutinut tarpeeksi... ”Kun meillä oli pieniä lapsia, niin vaimokin sanoi, että sehän on mukava, että pääset lähtemään yksin pyörällä ajelemaan”, Jani naurahtaa. Tullessa Chevelleä liikutti Blueprint Enginesin rakentama 383-stroker-pikkulohko, ja sen piti olla Janille riittävän ripeä sellaisenaan, mutta kun ei se vetänyt sutia samalla tavalla kuin Japen 632 cid Chevelle ja toisen tuttavan 36 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Chevrolet Chevelle SS 540 ’72. Japelle entuudestaan tuttu Peter Jenslund hoiti auton katsomisen ja varsinaisen kaupankäynnin, ja Chevellen matka kohti Pohjolaa saattoi alkaa. Niin katseet kohdistuivatkin takapenkillä varustettuihin amerikanautoihin, ja pian malliksi tarkentui samankaltainen Chevelle, joka Japella oli silloin. ”Tästä tulikin ensimmäinen jenkki minulle itselle, olin minä kyllä työkseni ajanut Chevy Vania joskus”, taksia vuodet ajanut mies myöntää. Nopeusmittari toimii GPS-signaalilla. Ei aikaakaan, kun Jani bongasi Los Angelesin Craigslistiltä kokomustan ja Rallye Wheelseillä ja pillerikapseleilla varustetun ’72 Chevelle SS:n. Kaverukset kävivät Kemissä omalla kerholla katselemassa erilaisia automalleja, ja kyseinen muskelimalli oli se, joka silloin miellytti Jania eniten. Procarin Rally-penkit sopivat hienosti alkuperäishenkiseen ilmeeseen, mutta ovat istumamukavuudeltaan ja sivutueltaan jotain ihan muuta kuin alkuperäiset penkit – varsinkin, kun Janin autossa oli alun perin kokoleveä sohva. Varmuuden vuoksi kaverukset lähtivät kuitenkin hakemaan sitä Janin Transporterilla ja trailerilla, olihan matkaa kontin purkupaikasta Hyvinkäältä kotiin Kemiin melkoisesti. Auto vastasikin odotuksia harvinaisen hyvin, eikä siitä juurikaan epämääräisiä virityksiä löytynyt. Mittaristo on vaihdettu kokonaisuudessaan Speedhutin tuotteisiin. K emistä maaseudulle Keminmaalle joitakin vuosia takaperin kotiutunut Jani Rissanen oli vuonna 2014 oikeastaan suunnittelemassa Harrikan ostoa, kun hänen tuttavansa Jape Huttunen yllytti häntä ostamaan jenkkiauton
Blueprint Enginesin rullanokalla ja alukansilla varustettu 540 cid oli valmis, moottoridynopapereilla varustettu tehdasuusi paketti, josta oli mitattu 720 hevosvoiman tehot. Ideana oli, että siihen tulee kunnolliset vaimentimet, että penskatkin pystyy olemaan kyydissä.” Selvää oli, ettei tullessa paikallaan ollut TH700 sen paremmin kuin alkuperäinen 10-pulttinen peräkään kestäisi uuden tekniikan voimavaroja, joten Jani hankki Chevelleen ESP Autotransin vahvistaman TH400-automaatin sekä Justrearendsin 12-pulttisen perän 3,42-välityksellä ja Truetrac-lukolla. ”Janin Chevelle tehtiin aika lailla samalla reseptillä kuin minun Chevelle vähän aiemmin. ”Sanoin sitten, että tiedätkö mikä siinä on. Keraamisesti pinnoitetut peltipakosarjat tulivat Lemons Headersilta, ja niihin päädyttiin, koska Jape oli ollut niin tyytyväinen niiden laatuun omassa Chevelle-projektissaan. 37 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Samalla alustaakin parannettiin QA1:n iskareilla, jotka myöhemmin vaihdettiin korkeussäädettäviin coilovereihin. Uuden kardaanin teki Japen luottomies Jaffu Holm. Se oli enemmän semmoinen prototyyppi, Janin auto tehtiin pikkuisen paremmin”, Jape toteaa. Jani päätyikin tilaamaan Chevelleen samantyyppisen isolohkon kuin Japen Chevellessä, joskin 540-kuutiotuumaisena versiona. Eteen asennettiin myös QA1:n putkitukivarret, taakse tulivat saman firman linkit. Jäähdyttimeksi tuli Griffinin isoin nelirivinen, mikä saatiin sopimaan ja kahdella flektillä varustettuna. Tullessa autoa liikutti 383-stroker, mutta kun se ei vetänyt sutia samalla tavalla kuin Japen 632 cid Chevelle ja toisen tuttavan 502-Camaro, niin Jani soitti Japelle, että asialle pitää tehdä jotain. Jarruja parannettiin vaihtamalla eteen Wilwoodin levyt, ja tehostin vaihtui Hydroboost-tyyppiseen, koska korkeaviritteinen moottori ei tuottanut riittävää alipainetta perinteiselle tehostimelle. Siitä puuttuu se 400 heppaa”, rakentelussa vahvasti mukana ollut Jape naurahtaa. Haltun Timpan 502-Camaro, niin Jani soitti Japelle, että asialle pitää tehdä jotain. Hprofiiliveiveillä ja takokampuralla varustettu ProSeriesmoottori sisälsi oikeastaan kaiken pakosarjoja ja apulaitteita lukuun ottamatta. ”Ei tuntunut niin pahalta maksaa se 3000 niistä peltisarjoista, kun siinä tuli t-paita mukana”, Jape lohkaisee tuttuun tapaansa ja jatkaa: ”Magnaflow’n putkisto ostettiin valmiina Kokkolasta ja siihen asennettiin väliin cutoutit. Varsinaiseen rakenteluun käytiin kuitenkin vasta ensimmäisen ajokauden päätyttyä
15-tuumaiset peltivanteet vaihtuivat myös pari tuumaa isompiin American Racingin Hopstereihin, jotka sopivatkin kokonaisuuteen hienosti. Silloin, kun Rissaselle ostettiin uusi taka-akseli, niin se otettiin tietoisesti tuuman kapeampana, jolloin nuo vanteet sopivat siihen”, Jape selittää. ”Pari vuotta sitten hankin kerholta viereiseltä paikalta triple black ’66 avo-Cadillacin. ”Vuoden-kaksi se oli kaasarina, mutta sitten laitettiin sen kaasarin tilalle FiTechin ruisku. Konehuone maalattiin uudelleen tekniikanvaihdon yhteydessä ja samalla konehuoneen sähköt tehtiin uusiksi, mutta auton ulkovärinä säilyi edelleen sama musta. Tällä kertaa värit käännettiin ympäri, ja autosta tuli metallinharmaa mustilla raidoilla. Siinähän kävi sillä lailla, että ruiskun asennuksen jälkeen huomattiin imusarjan vuotavan, kun se ei alkanut ruiskuna käymään kunnolla ollenkaan. GPS-nopeusmittarilla varustettu mittaristo tilattiin Speedhutilta, ja takapenkin verhoilun Jani vaihtoi uuteen itse. ”Kaasuun vastaavuus muuttui ruiskun myötä todella paljon, ja nyt lähtee talviseisonnan jälkeenkin käyntiin ihan saman tien”. Kaliforniasta tulleessa autossa ei ollut peltitöitä oikeastaan edes nimeksi, vaan pohjakin oli täysin ehyt. Pari kesää isolohkon voimin Chevellellä ajeltuaan Jani päätyi maalauttamaan sen uudelleen. Eikä Chevelleä ole missään vaiheessa säälitty, vaan yli 700 hevosen voimia on testattu kyllä säännöllisesti. Sulanutta kumia ja askeja. Riitti, kun pyyhkäisi pintaruosteet pois ennen maalausta. ”Ne ostettiin aikoinaan siihen minun Chevelleen, johon ne olivat kuitenkin liian leveät takana. Kaasarilla se oli toiminut ihan hyvin”, Jani selittää. Ja niinhän siinä jälleen kerran kävi, että jenkkiharrastus vei mukanaan, eikä Chevellen tarvitse enää yksinään tallissa talvehtia. Pyynyn Timppa, joka oli maalannut myös Japen Chevellen, hoiti maalauksen, ja pääsävyksi valikoitui Chevyn oma Medium Marblehead Metallic. Siitä kielii myös vaihteiston antautuminen useampaan otteeseen. ”Se vahvistettu TH400 hajosi useampaan kertaan, joten nyt siellä on paikallisen Knihtin Juhan tekemä manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla varustettu laatikko”, Jani selittää. Tällä kertaa värit käännettiin ympäri, ja autosta tuli metallinharmaa mustilla raidoilla. Pääsävyksi valikoitui Chevyn oma Medium Marblehead Metallic. On mulla nyt se Harrikkakin, ja nykyisin vaimo oikein kehottaa lähtemään ajelemaan”, mies naurahtaa lopuksi. 38 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Chevrolet Chevelle SS 540 ’72. Tummanpuhuvaa kokonaisuutta Jani piristi hopeanharmailla teippiraidoilla. Ostettaessa paikallaan olleen sohvapenkin Jani vaihtoi Procarin erillispenkkeihin, ja samalla shifteri siirtyi lattiaan
Kori: Maalattu GM:n Medium Marblehead Metallic -harmaalla, mustat SS-raidat. 720 hevosvoimassa on pitelemistä leveillekin katurenkaille. Faktat Chevrolet Chevelle SS ’72 Omistaja: Jani Rissanen, 47 • Paikka: Keminmaa. Marchin apulaitehihnasetti on tyylikäs, joskaan ei halpa, ja samaa voi todeta Lemons Headersin pakosarjoista, joille tuli hintaa kolmisen tonnia! 39 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Kiitos: Jape Huttunen, Hande Kanon, Juha Knihti, Timo Pyyny ja Kalle Luukkonen. Voimansiirto: Juha Knihtin vahvistama TH400-automaatti käännetyllä kaaviolla ja manuaalikoneistolla, Jaffu Holmin tekemä kardaani, Justrearendsin 12-bolt lukkoperä, 3,42:1 -välityksellä ja Truetrac-lukolla. Jarrut: Wilwoodin levyjarrut edessä, rummut takana, Wilwoodin Hydroboost-tehostin ja pääsylinteri. Alusta: QA1:n coiloverit ja putkitukivarret edessä, takana QA1:n coiloverit ja 4-linkit. 17-tuumaiset Hopster-vanteet oli hankittu alun pitäen jo Japen valkoiseen Chevelleen, mutta olivatkin siihen väärän levyiset. Teho: 720 hv, vääntö 972 Nm. Vanteet: American Racing Hopster 17". Sisusta: Grantin puuratti, Procar Rally -penkit, B&M Quick Silver -shifteri, Speedhutin mittaristo GPS-nopeusmittarilla. Renkaat: 235/50 R17 edessä, 275/55 R17 takana. 540-kuutiotuumainen isolohko tuli valmiina pakettina Blueprint Enginesiltä, ja Jani vaihtoi sen mukana tulleen kaasuttimen FiTechin ruiskuun. Janin Chevelleen ne saatiin sopimaan, kun uusi 12-pulttinen perä tilattiin sopivasti kavennettuna. Moottori: Blueprint Enginesin 540 cid ProSeries stroker BB V8 (uusi lohko, takokampura, H-profiiliveivit, alukannet, 248/254-asteinen rullanokka), FiTechin ruisku, Lemons Headersin keraamisesti pinnoitetut peltipakosarjat, MSD:n jakaja ja MSD Digital 6 Plus -boksi, Magnaflow’n 3" putkisto cut-outeilla, mekaaninen suurtehobensapumppu, FiTechin keruusäiliö ja lisäpumppu, Marchin apulaitehihnasetti, Griffinin nelirivinen jäähdytin, tuplasähköflektit
Le Mansin legenda 40 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Kyseessä on Shelbyn ja Superformancen yhteistyössä toteuttama malli, jota valmistettiin 20 kappaleen erä juhlistamaan vuoden 1966 legendaarista Le Mansin kolmoisvoittoa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 41 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Le Mansin legenda Shelby GT40 Mark II ’66 50th Anniversary. Teiskolaisen Mika Kosolan GT40 on ehtinyt herättää ihastusta ja ihmetystä maassamme jo muutaman vuoden ajan
Jutussamme esiteltävä 50th Anniversary -malli on Shelbyn ja Superformancen yhteishanke. Käytännössä ostajan piti hankkia niihin itse tekniikka, ja suositeltu voimanlähde oli Shelbyn 7,0-litrainen V8. Moderneja myönnytyksiäkin toki tehtiin, kuten ilmastointi, säädettävät polkimet, Bilsteinin iskunvaimentimet, H&R:n jouset ja Wilwoodin jarrut. Autot koottiin lähes täydellisen autenttisesti käyttäen vastaavia komponentteja kuin vuonna 1966. Shelby ei esittelyjä tarvinne, mutta Superformancesta mainittakoon, että kyseessä on paja, joka valmistaa lisenssillä laadukkaita ja hyvin alkuperäisen kaltaisia replicoita alkuperäisistä Ford GT -malleista. ”Kyseinen paja on Shelby Canada West, jonka tarina onkin mielenkiintoinen. Edellä mainittujen lisäksi saman katon alla pitävät majaansa ‘96 Mustang Cobra SVT -ratakilpuri sekä käyttöauton virkaa talvisinkin ajava ’93 Ford Mustang SVT. Sen omistaja Lawanye Musslewhite on Kanadan suurimman lottopotin voittaja. Ford-mesenaatti. Niinpä Ford päätti kostoksi kukistaa italialaisen autovalmistajan omalla GT40-mallillaan Le Mansin legendaarisessa 24 tunnin kestävyysajossa, jota kuvailtiin maailman rankimmaksi moottoriurheilukoitokseksi. Vuonna 1966 Ford lähti kisaan altavastaajana, eikä kukaan varmasti osannut odottaa sen historiallista lopputulosta. Mikan yksilö oli viimeinen saatavilla ollut malli 20 kappaleen erästä, joka autoja valmistettiin. Ford osallistui kisaan kaikkiaan kahdeksalla 7,0-litraisella moottorilla varustetulla GT40 Mark II:lla, joista kolme ylitti maaliviivan ensimmäisinä tyylikkäässä muodostelmassa. Ford yritti ostaa Ferrarin, mutta hanke kariutui lopullisesti vuonna 1963. 42 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Shelby GT40 Mark II ’66 50th Anniversary. Saatavilla oli musta hopeisin raidoin koristeltu malli (Bruce McLaren Edition), sininen valkoisilla raidoilla varustettu malli (Ken Miles Edition) sekä punainen valkoisilla raidoilla varustettu malli (Dan Gurney Edition). Erityisesti jalkojen sovittaminen paikoilleen tekee tiukkaa ja vaatii Motolitan valmistaman pikakiinnitteisen ratin irroittamista. Niin myös Mika. Vuonna 1964 tämä ei vielä käynyt toteen, sillä kaikki kovasti hehkutetut uudet Fordit keskeyttivät yksi toisensa jälkeen. Teiskolaisen Mika Kosolan nimi on tullut vuosien varrella tutuksi monille kotimaisille autoharrastajille – ainakin niille, joiden mielenkiinnon kohteena ovat amerikkalaisvalmisteiset suorituskykyiset Fordit. Sielläkään autoa ei kuitenkaan koottu valmiiksi saakka, vaan Shelby toimitti sen vielä Kanadaan, jossa moottori asennettiin paikalleen ja auto valmisteltiin käyttöönottokuntoon. Sen valmistusprosessi meni käytännössä siten, että auto valmistettiin rullaavaksi Superformancen tuotantolinjalla Etelä-Afrikassa, mistä se kontitettiin Las Vegasiin Shelbylle jatkotoimenpiteisiin. Ensimmäisenä maaliin tuli musta numerolla 2 varustettu auto, jonka ohjastajina toimivat Bruce McLaren ja Chris Amon. Mallin tuotanto alkoi joulukuussa 2016, mutta, koska sitä valmistetaan hyvin rajoitetusti, jäivät monet halukkaat nuolemaan näppejään. Autot eivät kuitenkaan rullanneet Superformancen tuotantolinjalta ajokuntoisina, vaan rullaavina. Penkkien verhoilu on alcantaraa. Tätä vuoden 1966 Le Mansin kolmoisvoittoa juhlistavaa mallia valmistettiin ainoastaan 20 kappaleen sarja – kukin niistä visuaalisesti täydelliseksi kopioksi jostakin kolmesta voittoautosta. Etelä-Afrikka-USA-Kanada-Teisko. Voitettuaan sen hän päätti toteuttaa unelmansa omasta autoverstaasta ja onnistui saamaan kumppanikseen Shelbyn”, Mika taustoittaa. GT:n ohjaamo on sen verran ahdas, että kuskin paikalle pääseminen vaatii hieman voimistelua. Kun Ford esitteli tammikuussa 2015 Detroitin autonäyttelyssä uusimman sukupolven GT II:n esituotantomallin, kiinnostui Mika siitä välittömästi. 50-vuotisjuhlamalli. O tetaan heti alkuun lyhyt ja kiteytetty historian oppitunti. Ferrarit valtasivat tuttuun tapaan Le Mansin palkintosijat vielä seuraavanakin vuonna, eikä yksikään Ford päässyt maaliin saakka, vaikka yhtiö oli pestannut ohjelmaansa johtamaan itse Carroll Shelbyn. ”Siitä suivaantuneena piti sitten saada tilalle jotain muuta, ja täytyy myöntää, että lopulta olen ollut äärimmäisen tyytyväinen siihen, että päädyin hankkimaan tämän vanhan koulukunnan GT40:n”, Mika toteaa. Erityisen paljon Mikan unelmatallista löytyy Shelby-tuotteita; ‘67 Shelby GT500, ‘66 Shelby Cobra S/C 427 sekä ’12 Shelby GT350
Ensimmäisiä seikkoja oli nostaa alustaa ylemmäksi, sillä tullessaan se oli niin matala, ettei sillä olisi päässyt Aitolahden hidastetöyssyn yli kaupunkiin. 43 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Toisin sanoen siellä voi rakentaa vanhan auton uusista osista. Niinpä ensimmäisiä seikkoja oli nostaa alustaa ylemmäksi, sillä tullessa se oli niin matala, ettei sillä olisi päässyt Aitolahden hidastetöyssyn yli kaupunkiin. Kun auto saatiin valmiiksi, se kilvitettiin ja myös museorekisteröitiin Kanadaan herra Musslewhiten nimiin. Mika on hankkinut autonsa kanssa yhteensopivan, Safirin suunnitteleman GT40 Victory Series -kitaran, jonka muotoilu jäljittelee legendaarisen kilpa-auton linjoja. Pientä laittoa. Vaahterasta valmistettuun otelautaan on upotettu GT40-logo. Auto vaikutti jo silloin ihan järjettömän matalalta, vaikka oli vielä pukkien päällä”, Mika muistelee. Samalla autoon valmistettiin myös pohjapanssari, sillä öljypohja ja kytkinkopan suojakotelo olivat ottamassa ensimmäisinä kiinni mahdollisissa pohjakosketuksissa. Voimanlähde on Shelbyn valmistama 427FE-isolohko ja vaihteisto 5-vaihteinen vaijeritoiminen RBT ZF, jollaista käytetään myös De Tomaso Panterassa. ”Kävimme muuten Kanadassa paikan päällä katsomassa autoa silloin, kun siihen oltiin asentamassa moottoria paikalleen. Se istutettiin pieneen pisaranmuotoiseen moottoripyörän valoon, joka on muotokieleltään hyvin lähellä alkuperäisiä sivupeilejä. Sähköjärjestelmää täydennettiin päävirtakytkimellä, jonka lisäksi johdotuksia parannettiin erityisesti akun ympärillä. Koska näkyvyys taakse päin oli täysin olematon, asennettiin katolle peruutuskamera. Mika halusi autosta katukelpoisen, jotta sillä voi oikeasti ajaa. Kun GT tuli Suomeen loppuvuodesta 2018, huomattiin siinä heti pientä laittoa. Heidän paikallinen lainsäädäntönsä näet sallii sen, että vaikka auto on tehty uusista osista, se voidaan rekisteröidä vanhaksi autoksi, kun osat ovat identtisiä alkuperäisten kanssa. Moottorin ja transakselin kokonaisuus sekä sijainti taka-akseliin nähden hahmottuu parhaiten lintuperspektiivistä. Tulokkaalla oli taipumusta keittää, sillä termostaatti aukesi vasta 94 asteessa, jolloin se oli jo käytännössä liian myöhäistä
Vesieristyksiä ei sen kummemmin ole ja sateen sattuessa ajetaan märkinä. Hän ajoi Le Mansissa kaksi kierrosta ja joutui palaamaan varikolle, koska ovi ei pysynyt kiinni”, Mika nauraa, ja jatkaa: ”Porissa kävin yhdessä tapahtumassa vesisateessa. Tähän mennessä auto on nähnyt Mikan omistuksessa Suomen lisäksi Ruotsia, Norjaa, Viroa ja Belgiaa. Siellä pääsin ajamaan Span rataakin”, Mika listaa. Silloin totesin, että sateella autossa kastuu takamustaan myöten. Moottori: Shelby 427FE-isolohko-V8. Ihan sama juttu kuin siinä elokuvassakin kävi Ken Milesin autolle. ”Viime kesänä oli tarkoitus lähteä Alpeilla järjestettyyn Shelby-tapahtumaan, mutta se luonnollisesti peruuntui koronan vuoksi. Saman vuoden syksyllä kävimme vielä Belgiassa isossa Ford GT -tapahtumassa, joka järjestettiin vuoden 1969 Le Mans -menestyksen kunniaksi. Kun tapahtumia taas päästään järjestämään, on auto jälleen iskussa, ja arvatenkin myös Mikalle on päässyt kertymään siinä vaiheessa patoutuneita ajohaluja. Edellä mainitut reissut osoittivat, että lämpöongelmia esiintyi edelleen. Alusta: Itsekantava korirakenne, edessä alkuperäistyyppiset Atukivarret ja takana nelilinkit, Bilsteinin iskunvaimentimet, H&R:n jouset. Sinne on vielä haaveena päästä ajamaan jossain vaiheessa”, Mika suunnittelee. Se vei meidät Norjaan, Ruotsiin ja lopulta Suomen kautta Viron puolelle. Tilanne korjattiin katolle asennetulla peruutuskameralla, joka noudattelee muotokieleltään alkuperäisiä sivupeilejä. ”Kun lähdin keväällä ensimmäiselle pidemmälle testiajolle suuntanani Lempäälän Ideapark, niin rampista kiihdyttäessäni aukesi ovi, enkä meinannut saada sitä kiinni millään. Sillä reissulla vaihdoimme kahdesti tulpanjohdot, kun ne kuumenivat niin paljon, että sulivat. Sieltä palattuamme lähdimme heti perään Osloon, josta lähti Atlantic Road Trip. Sisusta: Turvakaaret, Moto-Litan ratti, alkuperäistyyppiset penkit Alcantara-verhoiluin, ilmastointi. Tulpanjohtojen sulaminen saatiin kuriin, kun ne vietiin konetilassa eri reittiä, mutta koneella oli edelleen taipumusta keittää erityisesti hitaissa nopeuksissa. Faktat Shelby GT40 Mark II ’66 50th Anniversary Omistaja: Mika Kosola • Paikka: Teisko. Kori: Musta hopeanvärisillä raidoilla (Bruce McLaren Edition). Vaimoni Hanna ajoi meidän GT350:llä, joka oli huoltoautona, kun tähän ei sovi matkatavaroita mukaan minkään vertaa. Voimansiirto: RBT ZF 5-vaihteinen transakseli. Jarrut: Wilwoodin levyjarrut. Seuraavaksi toimenpiteeksi onkin suunniteltu kahta pientä puhallinta, jotka puhaltaisivat takaikkunan kohdalta taaksepäin tehostaen kuuman ilman virtausta pois konetilasta. Sitä olen koettanut hiukan parantaa ja tilkitä ylimääräisiä reikiä.” Kovaa ajoa. Näkyvyys taaksepäin oli alun perin täysin olematon. Renkaat: Edessä 225/60 R15, takana 275/60 R15. Sivuilmanotot ja perässä olevat aukot eivät vain muodosta tuolloin riittävää virtausta pitääkseen ylikuumenemisen loitolla. Vanteet: Edessä 15x8", takana 15x10". 44 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Shelby GT40 Mark II ’66 50th Anniversary. ”Ensimmäinen ulkomaille suuntautunut tapahtuma, johon osallistuin GT40:llä, oli Scandinavia Tour Norway 2019, johon osallistui kaikkiaan 22 erilaista Shelby-ajokkia
10–18 www.southwesttrade.fi POHJOISMAIDEN SUURIN POHJOISMAIDEN SUURIN KULJETUSALAN MESSUJA KULJETUSALAN MESSUJA NÄYTTELYTAPAHTUMA NÄYTTELYTAPAHTUMA 13-14.8.2021 POWERPARK HÄRMÄ 13-14.8.2021 POWERPARK HÄRMÄ WWW.POWERTRUCKSHOW.FI WWW.POWERTRUCKSHOW.FI. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. (03) 61 50 50, avoinna: ark. (03) 266 2818, avoinna: ark. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh
Oldsmobile Dynamic ’61. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: Pinja Koskela Pelastet tu 46 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Hämeenkyrössä asuva Roope Kankaanranta hankki ensiautokseen huonolla pidolla vuosikausia olleen Oldsmobilen. Parikymppinen kaveri on parsinut autoa nuoruuden innolla kasaan pikkuhiljaa muokaten sitä samalla mieleisekseen, ja todennäköisesti pelastanut sen samalla ennenaikaiselta täystuholta
Pelastet tu 47 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Pikkuvikoja ja vähän isompiakin. Yhdessä nämä kyseiset laitteet viitoittivat polkua sittemmin kovastikin yleistyneelle rottapatinarakentelulle. Pyörä on Mikalla edelleen ja jakaa tallitilan täysin eri tyylisuuntaa edustavan chopper-Hondan, Marko Tuunasen aikoinaan rakentaman ’56 Zimin sekä täysin entisöidyn ’58 Buickin kanssa. Ostohetkellä auto oli mattamusta valkoisella katolla ja scallopeilla, joita oli taiteiltu konepeltiin ja kylkiin. K ankaanrantojen suomalaisessa perinnemaisemassa sijaitseva kotitila on ollut nuorelle miehelle hyvä kasvualusta perehtyä vanhoihin harrastelaitteisiin. ”Onhan meillä sikkikone”, Mika huomauttaa väliin. Lake pipes -kylkiputket ovat olleet autossa jo 80-luvulta saakka, ja ne on jopa muutoskatsastettu. Aloimme katsella sopivia ja tämä tuli samoihin aikoihin myyntiin Alavudella. ”Olin 17-vuotias, kun piti saada joku jenkkiauto. Maalipinta peitti kuitenkin alleen mätiä paikkoja, joita oli paikkailtu huolettomasti runsaalla määrällä kittiä. Tällä hetkellä ne eivät kuitenkaan ole toiminnassa. Esimerkiksi takakyljet on uusittu listoista alaspäin käytännössä kokonaan. Kiitos tästä kuuluu Roopen isälle Mikalle, joka muistetaan erityisesti kymmenisen vuotta sitten rakentamastaan härskistä H-D Servicar -rottatrikestä, joka edustaa ulkoisesti samaa raakaa tyylisuuntaa kuin Andy Niemen Mala Suerte. ”Peltitöitä on saanut tehdä ihan kiitettävästi. Autoa kun oli korjailtu edellisten omistajien aikana hiukan kyseenalaisin menetelmin. Yhdestä Hondasta syntyi cafe racer ja toisesta Suomi-chopperi. Kun kävimme katsomassa autoa paikan päällä, niin pakkohan se oli saada. Sinne oli hitsailtu kiinni pultteja ja lattarautoja pitkin poikin antamaan tekohengitystä, jotta se pysyisi jotenkin kasassa. Ja tulihan niitä. Kun isä rakensi pyöriä, oli Roopenkin luontevaa aloittaa kaksipyöräisistä. 48 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Oldsmobile Dynamic 88 4d HT ’61. Polven päällä väännettiin”, Roope kuvailee. Ei siitä ollut oikein mitään jäljellä. Kun auto haettiin kotiin, oli itsenäisyyspäivä 2018. Seuraavan vuoden huhtikuussa se otettiin liikenteeseen sillä idealla, että katsellaan, millaisia vikoja tulee eteen. Laitoin siihen kaikki omat säästöni ja loput lainasin isältäni”, Roope kertoo. Kun täysi-ikäisyys alkoi lähestyä, niin autot alkoivat kuitenkin kiinnostaa enemmän jättäen pyörien rakentelun sivuun
Peltitöiden jälkeen auto maalattiin yksiväriseksi kotitallissa. Samalla koko alusta ja jarrut läpikäytiin ja kuluvat osat korvattiin uusilla. Matala stance on Roopen itsensä asentaman ilmajousituksen ansiota. Rungossakin oli mätää. ”On, mutta tuohon sitä ei käytetty”, Roope jatkaa. ”Se oli ihan järkyttävän näköinen. 49 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Se sai lähteä ja tilalle t e h t i i n huomatt a v a s t i paremmin alkuperäisen maskin kanssa yhteensopiva ohuista tangoista koostuva ritilä. Ei siitä ollut oikein mitään jäljellä. Viime talven aikana rungon takapäätä jouduttiinkin hitsaamaan melkoisesti. Sinne oli hitsailtu kiinni pultteja ja lattarautoja pitkin poikin antamaan tekohengitystä, jotta se pysyisi jotenkin kasassa”, Roope päivittelee. Korin puuttuvia listoja oli korvattu alumiiniteipillä ja keulan ilmettä kustomoitu puskurin alaritilän paikalle poraruuveilla kiinnitetyllä paksulla huonekaluputkella, joka oli hakattu toiselta puolelta littaan. Puuttuvat listatkin on saatu jo hankittua yhtä lukuun ottamatta
”Ja sitten oli vielä ne Suomi-sähköt”, mies huokaa viitaten lukuisiin kyseenalaisiin piuhavirityksiin. On ne kyllä suoraan sanottuna edelleen aika kauheat.” Sisällä joku oli päällystänyt ovipahveja flakekeinomuoviviritelmällä, kuten Roope asian osuvasti esittää. Osa sisustan paneeleista on tehty itse uusiksi, minkä jälkeen äitipuoleni on verhoillut ne uudelleen. Ajokuntoinen auto kuitenkin oli ostohetkellä ja leimassakin, mitä Roope kovasti ihmettelee. Koko alusta ja jarrut läpikäytiin uusilla osilla”, Roope kiteyttää alustan nykykunnon, ja jatkaa: ”Koneena on saasteajan Chevyn 305 ja askina TH350. ”Tai ovathan ne siellä itse asiassa vieläkin, mutta parsittuna pikkuisen nätimmiksi. Alun perinhän puskurin alareuna on umpinainen. Flakekeinomuoviviritelmä. Penkit on päällystetty huolettomasti meksikovilteillä. Tällä hetkellä ne eivät ole kuitenkaan toiminnassa. Ne ovat kuulemma ihan hyvät, mutta minun on paha sanoa, kun olen viherpunavärisokea. Kummatkin alkavat olla jo vähän ehtoon puolella. Nekin on sinne joku kyläseppä väkertänyt. 50 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Oldsmobile Dynamic 88 4d HT ’61. Kaikkia pahveja ei ollut jäljellä enää lainkaan. Komea kojelauta on vielä alkuperäisasussa. Näen ne itse sellaisina hopeanharmaina”, Roope kuvailee. Takapenkki oli jostain kasarivehkeestä, eikä oikein istunut paikalleen. Roope on pitänyt remontit mittakaavaltaan sellaisina, että kevään koittaessa Oldsmobile on ollut aina tieliikennekelpoinen ja valmis kesän rientoihin. Kaikkia nesteitä menee, mutta ajetaan niin kauan kuin ne kestää ja korjataan sitten, kun rikkoutuu.” Tekniikkapuolella ei ollut muutenkaan kaikki ihan sillä mallilla, että katsastusinsinööriltä olisi tullut pelkkiä kiitoksia. Lake pipes -tyyppiset kylkiputket ovat muuten olleet autossa jo 80-luvulta saakka, ja ne on jopa muutoskatsastettu. ”Paljon se on elämää nähnyt ja monta tuhatta kilsaa sillä ajetaan kesässä. Ne oli ne Suomisähköt, jotka siitä silloin petti”, mies huokaa toistamiseen. Penkkien verhoilu oli toteutettu mummoverhomaisilla harmailla kankailla, ja saman kohtalon olivat kokeneet myös pilarit sekä hattuhylly. ”Taakse ostettiin uusi penkki. Puskurin alaosaan istutettu vaakaritilikkö on omaa valmistetta ja sillä korvattiin jonkin edellisen omistajan yhdestä paksusta huonekaluputkesta loihtima toteutus. Ajokorkeus oli sikäli epäkäytännöllinen, että ensimmäisten ajojen yhteydessä hajosivat muun muassa pakosarjat. Yhden ainoan kerran se on tielle jättänyt ja silloinkin tultiin lopulta ajamalla kotiin. Penkkejä ei ole vielä toistaiseksi verhoiltu, vaan niiden päälle on heitetty vihreät meksikoviltit. Vaikka työmaata on riittänyt, on auto ollut ostamisen jälkeen ajossa joka kesä. Tai ei nyt sentään uusi, mutta sellainen, joka istuu paremmin tähän autoon. Auto oli madallettu edestä rälläköimällä jouset lyhyemmiksi. ”Asensin itse ilmajouset joka nurkkaan. Jarrutehostin oli enää kahdella pultilla kiinni ja rattiputki ei senkään vertaa
Voimansiirto: TH350-automaatti. Alusta: ilmajousitus. Taakse ostettiin uusi penkki. 51 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Tai ei nyt sentään uusi, mutta sellainen, joka sopii paremmin tähän autoon. Renkaat: 205/70 R15 -valkoraitarenkaat. Moottori: Chevyn 305 cid V8. Kiitos: Mika ja Minna Kankaanrannalle sekä Niko Niiraselle avusta ilma-alustan kanssa. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut. Vanteet: 15" peltivanteet kokopeittävillä Starburst-kapseleilla. Korimuutokset: Omavalmisteinen maskin alaritilä. Faktat Oldsmobile Dynamic 88 4d HT ’61 • Omistaja: Roope Kankaanranta, 20 • Paikka: Hämeenkyrö
Aitoa latino-otetta 52 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Liekö syy oululaisen Anton Mustosen kolumbialaisjuurissa, mutta miehen huikean komeasti ja vieläpä ihan ensimmäisenä projektina itse maalaamassa avo-Impalassa on aitoa latino-otetta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 53 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Aitoa latino-otetta Chevrolet Impala Convertible ´69
Vihreästä mustaksi. Nykyinen verhoilu on yhdistelmä timanttitikattua flakekeinonahkaa ja hopeanväristä krokotiilinnahkaa. 54 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Chevrolet Impala Convertible ´69. Myyjä sitä minulle kehui, että autossa on kaikki alkuperäistä. Vihreä, kamalan värinen, ja jalat meni lattiasta läpi ja pää katosta. En ollut varmaan koskaan aiemmin vaihtanut edes renkaita käyttöautoihin.” Siinä olikin erikoinen lähtökohta koko lailla täysin läpikäytävissä olleelle projektille. En minä tiennyt yhtään mitään autoista, tämän osto oli ihan vahinko. ”Rupesin asiakkaalle verhoilemaan toista Impalaa työn puolesta, ja sen Impalan hänelle myynyt kaveri alkoi jankuttaa, että hänellä olis seinän takana sulle sopiva Impala, että osta se pois. Rattina on latinohenkeen pieni ketjumalli. Minä tuumasin, että aivan vitun sama, kun on niin kauhean näköinen”, mies jatkaa nauraen. ”Tullessa se oli ihan kauhia. Carloskin tykkää matkustaa Impalan kyydissä, jopa sikäli, että ensimmäinen verhoilu meni nopeasti melko perstuneeseen kuntoon. Enhän minä ollut autoihminen ollenkaan, ajattelin, että ei… Mutta niin vaan se kuukauden päästä hinautettiin kotiin”, toista kymmentä vuotta verhoiluhommia työkseen tehnyt Anton jatkaa. ”Se Luckyakin ’64 Impala olikin ensimmäisiä autoja, joita verhoilin. ”O nkohan siitä kolme-neljä vuotta, kun se tuli ihan vahingossa”, Anton Mustonen muistelee päätymistään autoharrastajaksi sattuman kauppana
Pohja siitä ensin laitettiinkin umpeen. Sehän oli ainoa homma, jonka osasin kyselemättä itse tehdä. Vielä viime kesänä Impala oli puskureita ja listoja myöten kokomusta. Ekan vuoden tuossa oli harmaaksi pulveroidut puskurit, kun kromit olivat huonossa kunnossa. Kahvojen poistoakin suunnittelin, mutta kun ei saanut Puuilon hyllystä heti, niin sai olla nyt tuolleen. Uusi kattokin tilattiin oikealla lasilla, jotta sen sai tummennettua muiden lasien tapaan. Hetken ehdin ajaa sillä vanhalla 327-koneella, muistan kun se jätti Tuiran sillalla niin kauhian savun, että koko Tuira peittyi sinisen pilven alle. En kai minä vihreänä ole ajanut sillä koskaan, joten se koneenvaihto on kai tullut vasta sen jälkeen. Ensimmäinen verhoilu oli mustaa keinonahkaa ja semmoista pinup-tyttökangasta”, Anton selittää ja muistaa sitten: ”Jossain vaiheessa se maalattiin sellaiseksi satiininmustaksi. Mulla se on aina niin, että pitää saada heti. Olihan se aikamoinen ostos, mutta kun ne lupas, ettei ne jätä mua yksin, niin pikkuhiljaa on ympyrät tulleet tutuiksi.” Lattian ohella enimmäisiin paikkauksiin kuului repaleisen rättikaton uusiminen. Sillä tavalla jotkut nimet sieltä alusta vähän häviääkin mielestä, että alkuvaiheessa vain sanoin Kajauksen Matille ja Mika Tapiolle, että jos te ette jätä minua yksin tämän kanssa, niin voin minä ostaa tämän. 55 AMERIKAN RAUTA 5/2021. ”Heti, kun penkit saatiin irti siitä ruosteisesta pohjasta, niin verhoilin ne tietysti. Sitten se oli kuitenkin helpompi ostaa toinen kone, ja facebookista löytyi tuommoinen parempi käytetty. Olisi tullut kalliimmaksi alkaa korjaamaan sitä vanhaa. American Racingin vanteet olivat suurimmat mustat, mitä rengasliikkeen hyllystä löytyi. Vanteetkin piti saada heti alle, ja nämä 20 tuuman American Racingit olivat isoimmat sopivat, jotka löytyivät hyllystä. ”Katon tilasin valmiina uuden, olisihan sen voinut ommella itsekin, mutta tuli nyt tilattua. ”Ilmeisesti auto on tullut maahan Pohjois-Carolinasta, ja oli leimaa vailla. Sitten viime kesäksi tajusin, että ne pitää maalata kiiltävänmustaksi, ja sillä mustalla maalattiin myös kaikki listat.” Alkuvaiheessa vain sanoin Kajauksen Matille ja Mika Tapiolle, että jos ette jätä minua yksin tämän kanssa, niin voin minä ostaa tämän. Kajauksen Matti sen teki. Tässä on nyt jostain Corvetesta otettu 350 ja automaatti, ne tulivat samassa kaupassa.” Vanha 327 oli tosiaan niin loppu, että kun moottorivelhona tunnettu Kekaraisen Pasi kävi vilkaisemassa, että saisiko savutuksen ja kolinan jotenkin loppumaan ilman täysremonttia, hän totesi, ettei siihen ollut kuin yksi keino – sammuttaa moottori. Kyljistä sheivattiin samalla kaikki listat, merkit ja vilkut
Minä mietin hetken, että voisiko siinä olla jotain muutakin väriä, mutta en minä näe itseäni ajamassa punaisella autolla. Mulla oli kuvioista pieni visio, ja ostin yhteensä 60 metriä 3ja 6-millisiä rajausteippejä, kun kuvittelin niiden riittävän. ”Sitten siihen mustaan maalipintaan alkoi tulla käytön jälkiä, kun olin töhöillyt sen kanssa ja naarmutellut sitä. Ja mulla on käyttöautona ´07 Cadillacin SRX 4.6, niin sillä voi ajella. Kävin minä välillä vähän töissä”, Anton laskeskelee. Siitä löytyy niin pitsiä, häivytyksiä, koukeroita kuin lukemattomasti erilevyisiä raitojakin. Se ei kyllä haitannut, kun tiesin, että ne saa tehtyä uusiksi. Motonetit ostin toisena aamuna tyhjiksi, ja lopulta kiersin kaikki eri maalausliikkeet läpi hakien jämärullatkin. ”Kaveri löi Rockauton magneetin kylkeen, niin ei se enää tartu, on siinä niin paljon sitä lakkaa. ”Seuraavaksi vedin lakkaseokseen hopeaa flakea, joka ei näyttänyt tarpeeksi hyvältä, joten vedin hologrammiflakea neljä tai viisi kerrosta. Pitsiä oli hauska tehdä. Maalaus Youtuben opeilla. Maalasin ensin hopeaksi koko auton, ja siinä tuli paineita, että tuleeko tästä tarpeeksi tasaista, mutta sitten ne tuli maalikaupasta paikan päälle katselemaan ja taputtelemaan olalle, että kyllä tästä vielä saattaa tulla jotakin”, hän selittää jälkikäteen nauraen. Ja kaikki maailman värit. ”Senkin takia uskalsin itse alkaa tuohon tuota maalausta harjoittelemaan, kun oli aika hy vin pohjat tehty jo silloin aiemmin. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Chevrolet Impala Convertible ´69. Maalaustavan opettelin Youtubesta. Sitten rupesin miettimään, että osaiskohan sen maalata itse, kun maalaamoilla homma oli niin kallista. Pikku hiljaa kävin aina pari rullaa lisää, ja lopulta sitä meni 900 metriä. Ne kysyi siellä maaliliikkeessä, että minkä väriseksi haluan maalata, ja vastasin, että ehkä musta. Marssin sitten maalikauppaan ja kysyin, että auttaisikohan ne tässä, ja auttoihan ne. Punainen on iskäväri, enkä mää vielä oo ansainnu sitä titteliä.” Aitoa latino-otetta. Ja auttoi hyvin”, Anton kehuu. Antonin kokonaan itse ensimmäisenä automaalaushommanaan toteuttama lowridermaalaus on huikean hieno. Lisähaastetta tuli siitä, että mulla oli niitä eri liikkeiden jämäteippejä, jotka olivat eri värisiä, ja meinasi mennä moneen kertaan raitojen paksuudesta sekaisin.” Lakkakerrosten laskemisen Anton kertoo lopettaneensa jossain 14–15 kerroksen kohdalla. Hologrammiflake kimaltelee komeasti auringonpaisteessa. Mulla on tuommoinen 6-vuotias bulldoginretale Carlos, joka käytti parissa kesässä ne ensimmäiset verhoilut loppuun. Kuukausi siihen maalaukseen meni melkein tunnilleen aamusta iltaan. ”Nyt kun tuohon on jo vähän kyllästynyt, niin malttaa tehdä pidempään, ei tarvitse saada heti. ”Verhoilin sen uudelleen myös nyt viime talvena. Sitten ne sieltä antoivat kaikki tarvittavat tarvikkeet, kävin ruiskun Motonetistä ja vuokrasin American Car Clubin pesuhallin kuukaudeksi. No ei riittänyt
Mun piti tehä ite straippia tuohon päälle, ostin pensselit ja maalit, mutta tuohon ei taida enää mahtua”, mies puntaroi. Ei siellä ollut kyllä kuin kolme. Varmaan siihen voisi jonkun ilma-alustan sitten joskus tehdäkin, mutta osa kerrallaan aina sitä mukaa, kun on varaa”, mies toteaa ja jatkaa: ”Minähän oon Kolumbiasta tullut alun perin. Se Cadillac on teipattu mattamustaksi, ja mulla on myös mattamusta asuntovaunu. 57 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Paikat vaan kimmelsi, ja siinä viereisellä kadulla ei sitten autoissa kromimerkkejä näkynytkään. No koska se oli helpompi tummentaa ihan pikimustaksi kuin muovinen”, Anton naurahtaa. ”Mulla härähti tähän semmoinen harakkavaihe, että piti saada kiiltävää, kun yleensä mulla on kaikki mustaa. Alusta: Etujousia lyhennetty kaksi kierrosta, takajousia kierros. Olin aina ajatellut, että jonain päivänä mulla vielä on sellainen auto, johon tulee tuo Mackin bulldog-logo, kun mulla on ollut noita koiria kauan. Nyt sellainen logo löytyy myös Cadillacistä ja mun polkupyörästä. Tälle kesälle Impalaa myös madallettiin lyhentämällä etujousia kaksi kierrosta ja takaa kierroksen verran. Kiitos: American Car Club Oulu, Automaalaamo Autoväristore. Renkaat: 245/35 R20 renkaat. Voimansiirto: TH350-automaatti, alkuperäinen 10-bolt perä. Kävi ilmi, että bulldog-merkki maksoi neljätoista euroa, joten ilmoitin, että otan kaikki. ”Tuon alemmaksi sitä ei oikein enää saa. Kolumbiasta löysin myös alkuperäisen perheeni, jonka luona olen käynyt näyttäytymässä.” Mulla härähti tähän semmoinen harakkavaihe, että piti saada kiiltävää, kun yleensä mulla on kaikki mustaa. Kori: Antonin omatekemä lowrider-maalaus, sivuvilkut, ylimääräiset listat ja merkit poistettu, katto uusittu. Vanteet: American Racing VN805 BLVD 20". Jarrut: 2-piiriset, levyt edessä, tehostin. Sisusta: Verhoiltu timanttitikatulla mustalla flake-keinonahalla ja hopeanharmaalla krokotiilinahalla, 10" Grantin ketjuratti. Tuo löytyi Kolumbiasta sellasesta katukaupasta, joka myi autojen kromiosia. Tiedätkö muuten, minkä takia vaihdoin Impalan kattoon lasi-ikkunan. En minä ole kyllä siellä kuin neljä kuukautta asunut joskus vauvana, mutta käynyt olen useampaan kertaan. Otin tarkoituksella röyhkeimmät, mitä löytyi, kun siitä maalipinnastakin tuli semmoinen. Faktat Chevrolet Impala Convertible ´69 • Omistaja: Anton Mustonen, 33 • Paikka: Oulu. Moottori: 350 cid V8. Nyt verhoilin tämän mustalla flake-keinonahalla ja reunoihin tuli hopeanväristä krokotiilinnahkaa
Ay , Caramba! Ay , Caramba! 58 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Ay , Caramba! Ay , Caramba! Mercury Monterey Coupe ’56. Vantaalaisella Jussi Vesalla on ollut jo vuosikymmenien ajan amerikkalaista harrastekalustoa ihan laidasta laitaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 59 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Jussin viimeisin on yhtä kauneimmista vuosikerroista edustava Mercury, joka näyttää täysin alkuperäiseltä, mutta jonka konehuoneesta löytyy tuoreempi 390-isolohko
”P ari vuotta sitten kesällä silloinen laihialainen omistaja tarjosi tätä vaihdossa siihen Chrysleriin”, Jussi Vesa muistelee päätymistään jutun Mercuryn omistajaksi. Jussin perheellä oli amerikkalaistakin uutta kalustoa vuosikymmenten ajan Joensuussa myynyt Sortavalan Laatuauto, joka lopetti toimintansa 60-luvulla. Jussilla oli tuolloin viimeistelyä vailla ollut ’70 Chrysler 300 Convertible -projekti, joka oli tultuaan vuonna 2015 Jussille vaatinut odotettua enemmän tekemistä, ja oli muun muassa maalattu metallinhohtoisella tummansinisellä. Jussille jäi aikanaan sieltä paitsi paljon vanhoja aiheeseen liittyviä valokuvia, myös kaikenlaisia uusia vanhoja osia. 60 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Mercury Monterey Coupe ’56. Oikeastaan Vesan perheessä autot ovat olleet tavalla tai toisella verissä jo paljon kauemmin. Metallinhohtoiset tereet ovat tyylikäs yksityiskohta, jollaista ei ’56 vuosimallin Mercuryistä kuitenkaan löytynyt. ’56 Mercury edusti Jussin automallihistoriassa uutta lukua, vaikka hänellä on ollut 80-luvun alusta saakka amerikkalaista kalustoa aivan laidasta laitaan. Hetken juteltuamme todettiin, että hänhän on ostanut sen silloin minulta!” Jussi selittää nauraen. Kapseleina ovat ainakin toistaiseksi perinteiset Olds Fiesta -tyyppiset kustomtarvikkeet, mutta Jussi aikoo vaihtaa ne johonkin epätyypillisempään malliin. Penkit on verhoiltu uudelleen jo joskus ennen Mercuryn tuloa Jussille. Nykyinen kaksisävyinen oranssi-ruskea väritys on Hersti Autoshopin käsialaa. ”Parnilan Ekin kanssa tuli juuri cruisingeissa puhetta Mercurystä, ja sitten sen keskustelun yhteydessä Eki mainitsi, että hän oli ostanut aikoinaan, joskus 70ja 80-lukujen taitteessa Joensuusta Kingswayhynsä ihan uuden lokasuojan. ”Etsin sen tilalle vanhempaa, joten tämä kävi suunnitelmiin”, Jussi jatkaa. Jussin perheellä nimittäin oli amerikkalaistakin uutta kalustoa vuosikymmenten ajan Joensuussa myynyt Sortavalan Laatuauto, joka lopetti kuitenkin toimintansa 60-luvulla
Elettiin aikaa, kun 80-lukuiset piilofarmarit olivat vielä uutta ja muodikasta – kaikkien oli kokeiltava tuoretta ja edullista jenkkiä – mutta ei mennyt montaa vuotta, kun ne olivat entry level -jenkkeinä samalla viivalla Aspenien, Dartien ja Ramblerien kanssa. Miehen ensimmäinen jenkki oli ’65 Buick Special, jonka hän hankki 80-luvun puolivälissä. Samalla tulivat uudet dagmarit ja takapuskurin raudat, jotka piti ostaa sieltä erikseen”. Jossain välissä minulla oli myös punainen ’73 Mustang ja samaan aikaan sen kanssa Ripatin Vesalta tullut 70-lukuinen Ford F-150”, mies listaa avaten samalla sitä, kuinka harrastuksen ääripäitä hänen autonsa ovat edustaneet. ”Myin sen Maskuun, kun se olisi pitänyt tehdä uudestaan. Sen vaihdoin kuitenkin pitkäkattoon Extra-Autossa Joensuussa”. Se osoittautuikin jo kertaalleen väärin korjatuksi, joten siihen tehtiin perusremontti. Se avo-Chrysler tuli sitten Karvisen Mikan kautta Jenkeistä, ja siitä tulikin monivuotinen projekti”. ”90-luvun puolivälin tienoilla muutin sitten Joensuusta pääkaupunkiseudulle, ja vuosituhannen taitteessa ostin Lehikoisen Timolta ’65 avo-Impalan, joka olikin mulla 15 vuotta.” Kyseinen Impala käytiin kertaalleen läpi Jussilla ollessa, ja se sai aimo annoksen Bellflowerin henkeä. Iso vaikutus Mercuryn ulkoiseen olemukseen oli myös sillä, että Jussi hankki hänelle tullessa alla olleiden kapearaitaisten vyörenkaiden tilalle Cooperin 6.70–15-kokoiset rättirenkaat, joiden kertoo olevan myös leveämpiä vyörenkaita paremmat ajaa. ”Sitten tuli Räsäsen Ramilta keltainen Ford pickup, johon tehtiin työkalulavan tilalle stepparilava, ja auto maalattiin minulla ollessa punaiseksi. Tuon taustan huomioiden ei ole ihme, että Jussista tuli autoharrastaja. ”Jäähdyttimen korjautin tälle kesälle”, hän selittää ja jatkaa. Miedoilla muokkauksilla. Katon maalauttaminen hiukan räväkämmäksi on ollut myös mielessä, ja pitäisihän perään auton nimi saada näkyviin. Auton puskurit olivat myös tosi himmentyneet, joten hankin viime kesäksi Vintage Motorsin kautta Jenkeistä uudelleen kromatut. Ilmeisesti tekniikka ja sisustus on tehty nykyisenlaisiksi jo uudella mantereella, ihan täyttä varmuutta Jussilla ei asiasta ole. ”Se meni sitten Lieksaan Kilpeläisen Jaken serkulle. Hauska sattuma on, että tuo kyseinen Bel Air oli nykyisin maamme harrastuspiireissä hyvin tunnetun Tero’s Garage -pajaansa pyörittävän Teron ensimmäinen oma jenkki. Apukuskin puolen oven ja lokasuojan listat olivat huonot, ja niiden kanssa Jussilla kävi melkoinen tuuri. Palataan siis jutun varsinaiseen kohteeseen, Mercuryyn. Olen miettinyt, että sopisivatko Lancerit kokonaisuuteen paremmin. Kaukana merkkiuskollisesta. ”Moottoriksi on vaihtunut ’64-mallinen 390, vaihteisto on alkuperäinen medium case MercO-Matic”, hän tietää kertoa. Mäntsälässä nimittäin oli sopivasti jäänyt yli kustomoinnin tieltä samanikäisen Mercuryn listat ympäri auton, joten Jussi sai hankittua paremmat melkein naapurista. Sen jälkeen hankin ’73 Rancheron, ja jossain vaiheessa tuli Amazon, jonka vaihdoin Niemeläisen Teron kanssa ’66 Bel Airiin”. ”Sen jälkeen hankin Saarelan Kartsan kaksioviseksi muuttaman keltaisen Chevy II:n. Vaihtovirtalaturi autoon oli asennettu jo aiemmin, mutta sen Jussi joutui uusimaan melko lailla kättelyssä. 61 AMERIKAN RAUTA 5/2021. ”Haussa on myös jotkut toisenlaiset kapselit noiden Fiestojen tilalle. ”Laatikko hajosi viime keväänä, lähetin sen Puhokseen Vaittisen Kaleville korjattavaksi. Tullessa auto oli ollut lila”, Jussi selittää. Auto toimi myös Jussin ja hänen vaimonsa hääautona, mutta eräänä päivänä vaan oli ostaja hakemassa sitä pihasta. Ajattelin, että nimeksi sopisi Caramba, joka tarkoittaa suomeksi hittoa.” Saattaapa siis hyvinkin olla, että Jussin entisen ’65 Impalan tapaan myös Mercury saa vielä annoksen lisää tulisia latinomausteita. ”Tämä oli tuotu Yhdysvalloista 2013 ja Hersti oli maalannut sen nykyisillä Hondan ja Bemarin väreillä
Moottori: 390 CID FE V8. Voimansiirto: 3-vaihteinen Merc-O-Matic-automaatti. Faktat Mercury Monterey Coupe ’56 Omistaja: Jussi Vesa, 60 Paikka: Vantaa. Renkaat: Coker 6.7015 leveällä valkosivulla. Katon maalauttaminen räväkämmäksi on ollut mielessä, ja pitäisihän perään auton nimi saada näkyviin. Kori: Maalattu Hondan ja BMW:n sävyillä, 3" Peep Mirror -peili. Sisusta: Verhoiltu uudelleen. Jarrut: Tehostamattomat rummut. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Mercury Monterey Coupe ’56. Vanteet: 15" teräsvanteet, Olds Fiesta -tyyppiset kapselit. Mercury tarjoaa leppoisaa kyytiä koko perheelle, eikä siitä olekaan ollut Jussilla mielessä luopua. Kuvassa Jussi nuorimman lapsensa Selman kanssa. Alusta: Vakio
Jussilla ollessaan Impala sai annoksen custom-otetta Bellflower-putkilla ja reverse offsetin pinnavanteilla. Mitsubishi Celestenä täällä paremmin tunnettua mallia valmistettiin myös nimellä Plymouth Arrow. Monilla meistä harrastuksen suunta muuttuu vuosien mittaan, ja kiinnostuksen kohde saattaa vaihtua vaikka muskeliautoista rodeihin. Sitten mieli muuttui taas, ja alle löytyi keltainen Chevy II, jonka oli muuttanut kaksioviseksi Saarelan Kartsa. Joensuussa toimineen Turbohuolto Räsäsen pyörittäjä Rami oli myös jenkkimiehiä. Välissä alla kävi ’73 Ranchero, jonka jälkeen Jussi hetkeksi luopui jenkeistä ja hankki Volvo Amazonin. Nykyään auto on Jussin tiedon mukaan Kuopion suunnalla. El Salvadorissa nimi oli vielä vinkeämpi, Dodge Lancer Celeste. Se, että nuori mies pääsi ajelemaan ihan uudella V8-koneisella Z28-Camarolla vuonna 1983 oli melkoinen elämys. Ford-stepparin jälkeen Jussi kokeili välillä uudempaa jenkkiä, ja vaihtoi sen tuoreeseen piilofarmariin. Kyllä, tämäkin oli yksi Jussin jenkeistä. Se myytiin sittemmin Lieksaan. Nyt jo edesmenneeltä Ramilta Jussi hankki aikoinaan lehden kanttakin koristaneen työkalulava-Fordin, jonka lavan hän vaihtoi stepparimalliseen. Uusi metallinhohtopunaista maalipintaa koristamaan maalattiin sirot kullanväriset scallopit. 63 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Muumio muistelee Ääripäät tutuiksi. Samalla väri vaihtui keltaisesta punaiseen. Kyseinen auto oli Jussin tiedon mukaan ensimmäinen maahantullut yksilö lajissaan, ja se järjestyi ajoon hänen serkkunsa avulla. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Jussi Vesan albumi Pisimpään Jussilla on tähänastisista autoista säilynyt ’65 Impala, joka toimi myös hänen hääautonaan. Jussi Vesalla sen sijaan on jenkkikalusto vaihdellut harvinaisen nopeasti laidasta laitaan, 80-luvun farmarista 60-luvun kaksioviseen ja taas pickupin kautta Mustangiin. Sen hän vaihtoi Niemeläisen Teron kanssa kuvassa näkyvään ’66 Bel Airiin. Kanadan versio oli Dodge Arrow. Tämä ’65 Buick Special oli Jussin ensijenkki
Pika Ex press 64 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pika Ex press 65 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Antti Leskisen Dynan rohkeasti erilainen ulkomuoto on saanut silmiinpistävimmät vaikutteensa Japanista. Harley-Davidson Dyna Glide Custom ’92. Kun ne yhdistetään miehen nopeusajotaustan mukanaan tuomiin vivahteisiin, näyttää lopputulos vauhdikkaalta paikallaan seisoessaankin
Ajatus konkretisoitui vuonna 2012, kun ostin heikossa hapessa olleen ’86 Sportsterin. ”Bonnevillen suola-aavikkoajot kiinnostivat erityisesti ja selvittelin vähän millaisia nopeuksia siellä ajetaan ja missä luokissa. Vuonna 2002 mies kohtasi jokaisen motoristin pahimman painajaisen. Jalka meni täysin murskaksi polven ja nilkan välistä, mulla oli sydämenpysäys ja makasin kaksi viikkoa letkuissa Töölön sairaalassa. Niinpä hän myi sen isälleen ja osti saamillaan rahoilla ensimmäisen Harrikan vuonna 2000. Asensin siihen katteen, kapean tangon, vilkut sun muuta perus tuunausta. A ntti aloitti moottoriharrastuksensa vuonna 1996 vuosimallia ’77 edustaneen Norton Commandon ohjaksissa. Kokonaisuuden kruunaa Avonin korkean suorituskyvyn omaava AV72-rengas. ”Pyörä oli ’97 Sportster Hugger ja siitä piti tehdä heti cafe racer. Kolarin jälkeen opettelin vuoden kävelemään, mutta jo kolme kuukautta kolarista hyppäsin moottoripyörän satulaan”, hän kertaa toipumistaan, johon rakkaan harrastuksen pariin palaaminen antoi lisäpontta. Kolmea vuotta myöhemmin kuvioihin tuli ’97 Triumph Thunderbird, joka ei kuitenkaan oikein sytyttänyt. Nopeusennätysten metsästys. Ensimmäinen veto Hallin lentokentällä vuonna 2013 toi lukemaksi 169 km/h, mikä starttasi kolme vuotta kestäneen kehitystyön. Vuonna 2016 Antti ajoi Lappeenrannan Ilmailupäivillä ennätyksekseen 244 km/h mailin matkalla. ”Ajoin Sporalla pahan kolarin, jossa mun vasen jalka jäi 60 km/h vauhdissa auton takapuskurin ja motskarin väliin. Silloin kilpurityyli ei ollut suosiossa ja katteena oli nykyään niin kovin suosittu club style”, Antti alustaa. Antti onnistui löytämään saksalaisen Rick-firman 90-luvulla valmistaman vanteen käyttämättömänä. Ideana oli, että kaikki tehdään uusiksi ja sitten puhkotaan 200 km/h – tuo nopeus, jonka yllättävän moni Spora kuului kulkevan, vaikken ollut itse nähnyt vielä yhtään sellaista.” Antti sai puhuttua tiimiinsä Hot Bike Oy:n päällikön Mannen, metallurgiaguru Hessun sekä JV Heikkilän, joka on kovissa varttimailitiimeissä marinoitunut H-D-velho. Kone viritettiin Spok Motorilla ja pyörästä tuli varsin reipas laite. Vanteet olivat aivan ensimmäiset pyörään hankitut osat. 66 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Harley-Davidson Dyna Glide Custom ’92. Vuonna 2010 Antin mielessä alkoivat pyöriä suunnitelmat nopeusajosta Harrikalla. Mies oli ehtinyt inspiroitua japanilaisesta rakentelukulttuurista, joka on tunnetusti vireää ja antaa tilaa eri tyylisuuntauksille. Vuonna 2003 ajopyöräksi tuli Night Train, joka vaihtui kahta vuotta myöhemmin uuteen Road King Classicin, joka on tallissa edelleen reissupyöränä
Kun runko ja tekniikka olivat tulleet puhalluksesta ja kromin poistosta, ne koottiin uudelleen ja aloitettiin metallityöt. Mikään valmisratkaisu ei tällä kertaa kelvannut.” Tallin seinät alkoivat täyttyä lukemattomista kuvista, joista jokaisessa oli jotain, mikä näytti kiinnostavalta projektin kannalta. Särmän verhoilun on tikkaillut Lasse Vänttinen Verhoomo Primasta. Käyttämättömänä se oli melkoinen löytö. Japanilaista estetiikkaa. Pellin paukutusta, putken taivutusta ja hitsausta kesti kevään 2018. Projektissa oli jälleen aktiivisesti mukana JV Heikkilä ja Hessu, joiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen tiedettiin, mitä tehdään itse ja mitä pitää hankkia. Tankki oli jäänyt Nortonista ja lukematon määrä erilaisia pisteosia muista aikaisemmista projekteista. Tätä haluttiin ja tätä saatiin”, mies kiteyttää. Jälkikäteen olen tyytyväinen, että laitteet kestivät, eikä mitään rikkoja tapahtunut. Hiekka narskuu hampaissa, mutta tyylistä ei tingitä. Visioni sisälsivät ajatuksen, että etukatetta pitää olla, jotta keula saadaan niin sanotusti piiloon. Tästä palapelistä alkoi syntyä Pika Express. Pulveroinnit teki Uudenmaan Soodapuhdistus ja märkämaalit ruiskutti WTP Coating. ”Se ei vaan kerta kaikkiaan mennyt enää kovempaa. Merkittävimmät uudistukset ovat hiukan kireämpi Andrews EV27 -nokka ja S&S:n breather valve, jolla korvattiin HD:n oma muovinen. Tankki muokattiin istumaan runkoon ja moottoriin, ja sille tehtiin uudet rungon kiinnikkeet. Hiekka narskuu hampaissa. Tämän jälkeen pyörä välikoottiin, ja kun kokonaisuuden todettiin miellyttävän, purettiin se uudelleen maalauksia varten. Markkinoilla ei ollut sopivia, joten sellainen suunniteltiin ja valmistettiin itse. Myös satula on omatekoinen, ja sen verhoili Verhoomo Prima. Sen jälkeen onkin ollut pelkkää hymyä. Omavalmisteina syntyivät niin etukate ja sen kiinnitysraudat, visiiri, takalokasuoja, swingi kuin ketjusuojakin. Maili on yllättävän pitkä matka ja tekniikka vedon aikana kovilla. Toisinaan kaipaisin kyllä lokasuojia, sillä sateella ajettaessa kura tulee suoraan naamaan ja niskaan. Takalokasuoja ja satula kuuluvat pyörän lukuisiin omavalmisteosiin. Pyörä purettiin viimeistä ruuvia myöten, kromit poistettiin ja kaikki mahdolliset osat soodapuhallettiin. ”Se oli niin kelvoton, että en miettinyt hetkeäkään muuta mahdollisuutta kuin rakentaa se täysin uusiksi. 250 km/h jäi haaveeksi, mutta ehkä vielä joku päivä jossain, jollain laitteella”, mies heittää. Mies oli ehtinyt inspiroitua japanilaisesta rakentelukulttuurista, joka on tunnetusti vireää ja antaa tilaa eri tyylisuuntauksille. Antti halusi pyörään ehdottomasti etukatteen, jolla keulan sai ikään kuin piiloon. Pyörä näytti siltä, että se oli ollut unohdettuna autotallin takana vuosikymmenen Floridan meri-ilmastossa. 1340 cc moottori pidettiin lähes alkuperäisessä vireessä. Kontakteja nousevan auringon maahan oli syntynyt muun muassa oman japanilaisen kummipojan myötä. Jutussamme esiintyvän Dynan Antti hankki syksyllä 2017. Ensimmäiset hankitut osat olivat vanteet. Kymmenen vedon jälkeen kone oli täysin loppu, ja näytti kuin sillä olisi ajettu 200 000 km”, Antti kuvailee raakoja koetuksia. ”Lukema oli silloin tietääksemme kovin katulaillisella Sporalla ajettu maailmassa. Kromit hilseilivät, vuotoja oli joka puolella ja sähköt mitä sattuu. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Pyörän toi Floridasta Bike Town -niminen firma, ja ostohetkellä se oli rakennettu bagger-tyyliin lepakkokatteineen ja takalaukkuineen. Ensimmäisen lenkin Antti pääsi ajamaan heinäkuussa 2019. Rakentamista edelsi kuitenkin kärsivällinen suunnittelu. Takavanne on harvinainen saksalaisen Rick-firman tuote 90-luvulta. ”Mielessä pyöri kilpurihenkinen laite. Vuosien 2013–2017 välillä moottori rakennettiin kaksi kertaa uusiksi. ”Mitään suurempia suunnitelmia ei enää tässä vaiheessa ole. Lopullisesti oli valmista ja kaikki vikaantumiset korjattuna keväällä 2020. Ajoin sillä noin 500 kilsaa ja sen jälkeen alkoi rakennus”, Antti taustoittaa. Tällä hetkellä kilpuri viettää ansaittuja eläkepäiviä hänen tallissaan
Takaviistosta katsottaessa radikaalisti kustomoidun ja muun muassa sektioidun auton tunnistaa viiskytluvun puolivälin Mercuryksi lähinnä takakyljen pokkauksista! ’58 Ford Fairlanen kiiltävänmusta punaisella sisustuksella on vaikuttava yhdistelmä. Porvoossa kokoonnuttiin aurinkoisissa tunnelmissa toukokuun viimeisenä lauantaina. Porvoo 29.5. Yritykset olivat ottaneet parkkipaikkoja omaan käyttöönsä, joten väki ja autot oli sijoittuneet hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Osuva kilpi ’65 Buick Wildcat -avossa. 68 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Vanhakin voi olla olla villi. Autossa on myös ei niin usein ’58 Fordien perässä nähty continental kit. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Porvoon Cruising Vesa Hämäläisen ’56 Mercury Kustom on saanut talven aikana uuden putkimaskin. Kalustoa oli paikalla runsaasti, kuten jo edelliskesänäkin
Aina eivät aivan kaikki Kustom-Cadillacit muuta Suomesta Ruotsiin. ’67 Dodge Coronet 440 Wagon näytti erittäin ryhdikkäältä, auringon polttama maalipinta on kulunut hieman joiltakin pinnoilta. Takalasiin teipatusta tekstistä päätellen tämä ’59 Pontiac Flattop oli kaupan. Juicen legendaarisesta, Felix Fredlundin lähes 40 vuotta sitten rakentamasta ’59 Mercurysta ei takavaloja puutu. Menossa ei ole suinkaan akun kestotesti, vaan valot sammutettiin kuvan oton jälkeen. Aurinkoisesta illasta oli nauttimassa ihmisten lisäksi paljon myös nelijalkaisia. Mattaharmaa 1961 Chrysler Coupe vaikutti siltä, että kilvet saattoivat olla hyvinkin tuoreet. ’59 Caddyn linssejä kymmenen kappaletta ja alkuperäiset takavalot päälle niin ollaan täydessä tusinassa – tusina-auto siis. Renkaat ja vanteet vaikuttivat varsin tuoreilta asennuksilta. 69 AMERIKAN RAUTA 5/2021. ’60 avo-Cadillac oli sävy sävyyn vihreän katon ja jopa taustalla olevan katsastuskonttorin kanssa! Madallettu neliovinen ’60 Edsel Astro Supreme -vanteilla ja kapeilla valkosivuilla on maukas kokonaisuus. Jouni Kylmäniemen rakentaman ’60 Coupen puikoista löytyy nykyään Tony Vermilä. Taustalla miedosti kustomoitu ’60 Coupe Caddy
Thony Nyman oli liikenteessä pari päivää aikaisemmin hankkimallaan ’65 Dodge Dart GT:llä. 70 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Porvoon Cruising. Pirteänkeltaisen ’65 SS Impalan konepellistä läpi tulevat kiiltävät isolohkomoottorin osat antavat osviittaa, että värin ohella autossa on muutakin pirteää. Alla on yleensä joku E-body Mopar, niin tälläkin kertaa: ’70 Dodge Challenger. Kari Sauru voitti tällä pinkillä ’68 Plymouth GTX Hemillä vuoden 1993 Suomen Power Meetissä burn out -kilpailun ja kuittasi samalla Amerikan-matkan. Hieno auto, joka yksinkertaisuudellaan erottui joukosta. Harjunpään Tuomaksen neliovinen ’70 Dart on varustettu varsin pirteällä pikkulohkolla, jonka voimavaroja myös hyödynnetään aktiivisesti. Auto on varsin nostalgiseen tyyliin rakennettu ja etunojaa on melkeinpä niin paljon, että turvavöitä tarvitaan penkeillä pysymiseen. Mustaksi maalatut isokokoiset rallywheelsit pillerikapseleilla sopivat hienosti Vuorman pariskunnan ’68 Impalaan. Heidän ’73 Swingerinsähän oli esittelyssä viime vuoden kutosnumerossa. Porvoossa näkee paljon varsin suorituskykyhenkeen rakennettuja autoja. Tarkkasilmäinen lukija huomaa mirrakiteiden kimalluksen, joka on välillä haastava tallentaa valokuvaan. Takavanteen reuna jatkuu poikkeuksellisen syvälle... Niklas Viitanen on tuttu näky Porvoon Cruisingissa, aikaisemmin mattavihreällä Dartilla, tällä kertaa ’62 Plymouthilla. ’65 Plymouth Belvederessä on havaittavissa vahvasti Super Stock -mallin piirteet, tarina ei kerro tässä vaiheessa tekniikasta sen enempää. Huomaa kilpi FMA-1, joka viittaa Finnish Mopar Associationiin. Pinkki Challenger mustilla peltivanteilla ei tee poikkeusta. Krisse Salonen on tuttu näky Etelä-Suomen cruisingeissa
”Warthog” ’65 Chevy Stepside pick-upin korija muihin muutoksiin on käytetty tuhansia työtunteja. Harvemmin ne ovat ilmajousitettuja Step Vaneja... ’67 Plymouth Furya liikuttaa huomattavasti tuoreempi ruiskutekniikka. koko sivun auki, kuten olen joskus kuullut HT-malleista puhuttavan. Mikael Häggblomin ’39 Ford -ambulanssi on kokenut ison päivityksen tekniikkapuolelle talven aikana, ja samalla keulakin on madaltunut. Tässä matalassa 50-luvun Advance Design Chevy pick-upissa näyttäisi olevan uudemman Buickin Rally Wheelsit, joiden keskialueet on maalattu ruskeiksi. ’64 4d HT Impalassa saa ns. Auton omistaa Eki Wartsika Gassers -tallista, kate on myös omaa käsialaa. Mattavaaleansininen lyhytlavainen Chevyn Squarebody pick-up oli uusi tuttavuus. Auto täyteen kavereita ja ehkä jopa muutama olut, hyvä meininki. Pete Niskanen saapui työautolla suoraan töistä. työpuskuri takana) -varusteluja näkyy aikaisintaan reilut parikymmentä vuotta uudemmissa pick-upeissa, tällä kertaa 30-luvun lopun Dodgessa. Muutoksia on paljon, niistä ehkä näkyvimpänä hytin jatkaminen. Varsin persoonallisesti suippoperäiseksi muotoiltu chopattu ’64 farmari-Galaxie on toiminut lauluautona jo vuosikymmeniä. Yleensä kate ja work bumper (kulmikas ns. 71 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Porvoossa voi olla Moparilla näinkin hauskaa. On työautoja ja sitten toisenlaisia työautoja
Navarro-kantinen 286 cid lättäpää on varustettu Italmeccanican 4000/2 -remmiahtimella. ’32 Roadster ”P-51” on saanut nimensä auton lentokonemaailmasta poimituista detaljeista, joihin kuuluvat myös takavaloiksi sovitetut P-51 Mustang -koneen laskeutumisvalot. Malmi Helsinki-Malmin lentokenttä, 4.6. Autoja saapuikin paikalle paljon, mutta silti kentällä mahtui pitämään riittävät turvavälit niin autojen kuin ihmistenkin välillä. 72 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Kevään tai oikeastaan jo kesän ensimmäiseen Pre-Partyyn kertyi jonoa ennätysmäisesti, tulipa sitten Kehä 1:n tai 3:n suunnalta. Myös penkit ovat aidot P-51 Mustangin istuimet. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Pre-Party Aulis Hämeenkorpi toi Malmille yhden ehdottomasti kevään kovimmista uutuuslaitteista. Kesän ensimmäinen Malmin Pre-Party toteutettiin niin ikään kentällä sijainneen kuntavaaliäänestyspaikan takia poikkeuksellisin ajojärjestelyin, eli kaikki joutuivat ajamaan sisään yhdestä ja samasta portista. Jotkut kertoivat jonottaneensa kehiltä kentälle yli tunnin verran, joten ei ihme, että matkan varrelta löytyi useampia ylikuumentuneita autoja pelti pystyssä
Velinin Jaskan Amerikan Raudan kannestakin tuttu Eldorod on edelleen huima laite, jota ei kovin usein ole Malmilla näkynyt. Komea auto on ulkoisesti kopio 60-lukuisesta altered wheelbase -kilpurista, ja kulkee ahdettuine koneineen varmasti raikkaasti. Jäi epäselväksi, mikä voimanlähde Teemu Immosen ’70 Challengerin nokalta löytyy, mutta kokonaisuus uhkuu voimaa. Finnish Vintage Drag Race Association oli ensimmäistä kertaa koolla komean kattauksen kera. Wahlroosin veljekset Marko ja Mika olivat liikenteessä Markon ’49 Buick ”Sledanettella”, joka on yksi Suomen komeimmista kustomeista kautta aikojen. Vintage Drags -luokkaan osallistuu myös Kari Sauru Amerikan Raudasta tuttuine 426-kuutiotuumaisine ”Mad Max Wedge” Dodgeineen. Monet ajoivat lauantaina vasta lisenssilähtöjään, mutta kilpurit oli tuotu esille jo perjantain cruisingiin. Ei sen aina tarvitse olla Impala. 73 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Yksi FVDA:n kisoissa nähtävistä laitteista on Timo Herstin, Harri Komun, Jari Lahtisen ja Vote Seikkulan Pontiac ”Brutus”. En toisaalta ihmettele, jos Jaska ei halua juuri ajella sillä, kun sää on epävakaata. Imatralaisen Pauli Harjun ’64 Galaxie 500 2d HT:hen on saatu lowrider-henkeä Astro Supreme -vanteilla ja serape-penkinpäällisillä
Immi Kuusisto sai kesäkuun cruisingia edeltävällä viikolla Buickfarmarinsa muutoskatsastettua kolmen penkkirivin pehmeäsohvaiseksi henkilöautoksi. Mallin luvataan kulkevan vakiona 322 km/h ja kiihtyvän nollasta sataan alle neljän sekunnin, joten ihan oikeasta muskeliautosta on kyse! 74 Malmi Pre-Party AMERIKAN RAUTA 5/2021. 70-luvun kulmikkaat jättiläiset alkavat luukkulamppuineen näyttää aina vaan viehättävämmiltä. Lämpimässä kesäkuisessa illassa oli hyvä paistatella auringossa ’64 Chryslerin peräluukulla. Sitten tuli ensin Entourage-sarja, ja sitten retrofuturistinen In Time -elokuva, joissa esiintyivät näkyvästi kaapparioviset Continentalit, ja hinnat räjähtivät. Goldwood Yellow -sävy pukee ’65 Corvette -avoa upeasti. Nuoren naisen Buick on muutenkin harvinaisen siistinä säilynyt yksilö. Korskea kolmikko. Tattarisuolla, ihan Malmin kentän kupeessa majailevaan Kerma CC:hen kuuluvan Jouska Nissisen ’48 Chryslerin nokalta löytyy 276 cid Hemi TF727-automaatin kera, ja komeasti patinoitunut kuosi kätkee alleen myös nykyaikaisen hammastanko-ohjauksen. Nyt hienot avot saattavat nousta jopa kuusinumeroisiin hintoihin. Tuore Cadillacin CTS-V ei ehkä ensi vilkaisulla herätä suuria tunteita vanhan liiton jenkkiharrastajassa, mutta perheauton kori kätkee suojiinsa samanlaisen remmiahdetun 6,2-litraisen ja 659-hevosvoimaisen LT-tekniikan kuin C7 Z06 Vettessä. Nämä Kennedy-koppaiset ”suicide slab” -nimelläkin tunnetut Lincolnit olivat vielä joitakin vuosia sitten melko edullisia, eivätkä erityisen haluttuja valtavan kokonsa ja suurehkojen ylläpitokulujensa takia
Harvinainen lyhytlavainen ja suorakylkinen Sport Truck -malli on museorekisterissä. Kai Holm tuli Malmille Inkoosta pirteänvärisellä ’64 C10:llään. Hannu Harjanti, jonka oranssi ’51 Chevy -steppari esiteltiin Amerikan Raudassa pari vuotta sitten, sai vastikään valmiiksi tämän nätin ’55 Panelin. Tämän ikäluokan Cadillaceissä on vahvasti läsnä menneen maailman Hollywoodin glamour. Kerkkoolaisen Arto Häkkilän ’65 C10 Stepside kantaa nimeä Warthog eli pahkasika. Rekisteritunnus sen kiteyttää: Avo ’47. Tuoreemmat pinnavanteet sopivat kokonaisuuteen komeasti. Aku Ojalan Mustang ei pirteine värityksineen huku massaan. Sami Martiskaisen maukkaan patinakuosinen ’54 Ford F100 näyttääkin heti silmään vanhalta, mutta Harri Leskisen Chevy Fleetsidea ei heti miellä vanhaksi, vaikka silläkin on ikää jo 32 vuotta. Auton stance on aika maukas. Karri Kivikosken ’53 Ford F-100 näyttää satiininmustine värityksineen melkein leikkiautolta. Klassisen näköisen auton voimanlähteenä on tuore Chevyn LS-pata. Kyydissä näyttivät istuvan Kai Grönqvist ja Palokankaan Petri. Holsetin turboahdin löytyy epätavalliselta paikalta lavan alta, hytin takaa. Ruotsalaisen Gasoline Magazinen omaan käyttöönsä takavuosina rakentama Chevy Van tuli maahan loppuviikolla, ja oli jo saanut kotimaiset kilvet. Floridassa tähän kuosiin koristellun GT:n vanteet ovat peräti 22-tuumaiset. 5000 työtuntia vienyt projekti sisälsi myös tekniikan vaihtamisen ahdettuun 6-litrainen LQ4:ään. Menneisyys ja lähimenneisyys kohtaa. Jari Pirhosen ’68 Coronet on raikkaan näköinen, ja myös liikahtaa raikkaasti yli 500-heppaiseksi kutiteltuine isolohkoineen. 75 AMERIKAN RAUTA 5/2021
Malmilla se oli mainostamassa Finnish Vintage Drag Racing Associationin toimintaa, joka on antanut tänä keväänä mojovan piristysruiskeen kotimaiselle varttimailiharrastukselle. Malmi Street Drags 5.6. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Ripa Luukan lehdessämmekin esitelty ’71 Monte Carlo SS on herrasmiesmuskeli, joka liikkuu ripeästi, kiitos LS6-speksisen 454-isolohkon. #1 76 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Päivän paras aika 13,574 sekuntia. Aki Hairetdinin ’55 GMC COEkuormurin ja ’55 Chevy Gasserin yhdistelmä on aina yhtä pysäyttävä. Keli kuitenkin suosi ja noin 180 mukaan ilmoittautunutta kuskia pääsi ajamaan tauotta aamusta iltaan. Koulujen päättäjäispäivälle osunut Malmi Street Drags ajettiin private party -meiningillä, sillä koronatilanne ei vielä sallinut yleisön läsnäoloa
Parhaaksi ajaksi kirjattiin 12,105. 77 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Erityisen paljon uusia lisenssejä ovat tänä keväänä ajaneet Vintage Drags -kuskit, joista kuvassa Juha-Matti Martikainen T-Birdillään. Rice Racing Teamin ’80 Chevrolet Caprice Coupe viiletti varttimailin Jani Kanervan ohjastamana aikaan 14,816. Harri Komun ’55 Chevy 210 on uudistunut komeasti. Radalla nähtiin tällä kertaa paljon kuskeja, jotka olivat ajamassa itselleen lisenssiä, mikä kertoo lajin elinvoimasta. Malmilla se esitteli auliisti remmiahdettua isolohkoaan ilman konepeltiä. Rami Salmisen nätti ’68 Mercury Cougar sai mukaansa 11,504 sekunnin aikakortin. Autonhan rakensi ensimmäistä kertaa Salmen Olli, ja se tunnettiin silloin nimellä ”Nervous Breakdown”. Line-upissa odottelemassa vuoroaan Matti Rautakosken ’64 Plymouth Valiant. Komeassa yhteislähdössä toisella radalla ajanut Olli Salmi joutui tyytymään ’55 Nomadillaan kakkossijaan ajalla 13,299. Malmilla ei nähty ohutta yläpilveä, vaan ajoittain hyvinkin paksua alapilveä. Tomi Rantakarin ’70 Plymouth Duster pysäytti maaliviivalla kellon aikaan 10,507. Juha-Pekka Lehtinen ajoi remmiahdetulla isolohkolla varustetulla ’60 Chevrolet Deliveryllään kovan 11,442 sekunnin ajan ja tuntui olevan itsekin varsin tyytyväinen auton kulkuun
Petri Perätalon patinapintaisen ’70 Dodge Coronetin kulunut olemus on pahaa-aavistamaton, mutta matalat 12 sekunnin ajat ja lähelle kahtasataa nousevat huippunopeudet puhuvat omaa kieltään. Renkaidenlämmitysvuorossa Teuvo Leppijärven ’78 Malibu Classic Coupe, jonka aikakorttiin kirjattiin kelpo tulos 12,394 sekuntia. Päivän paras tulos 11,936 ei riittänyt rikkomaan viime kesäistä ennätystä. Pieni, mutta pippurinen Chevy Vega käskyttäjänään Timo Vaajoensuu alitti tyylikkäästi 11 sekuntia ajalla 10,926. Kolmannelle vedolle valjastettiin vielä ilokaasutkin, mutta yritys tyrehtyi tekniikkamurheisiin. Paras aika 10,553 ja nopeutta lähes 220 km/h. Aikakorttiin kirjattiin 10,947 sekunnin aika messevällä 218,9 km/h loppunopeudella. Kim Söderberg irrotti ’69 Chevellensä etuvakaajan toiselle lähdölle saadakseen takapyörille parempaa pitoa, kun rata tuntui olevan varsin liukas. Pirteästi auto liikkuikin, sillä parhaaksi ajaksi kirjattiin 11,335 sekuntia loppunopeuden kohotessa yli 200 kilometriin tunnissa. 78 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Malmi Street Drags #1. Piristävää uutta väriä radalle toi Jukka Johanssonin ajama ’63 Plymouth Savoy. 80-lukuinen Chrysler Cordoba ei ole ihan niitä yleisimpiä kiihdytysradoille jalostettuja automalleja. Ari-Pekka Rantasen ’85 Ford Thunderbird oli niin ikään yksi päivän nopeimpia nelipyöräisiä, ja tiimin toiminta todella vakuuttavan näköistä. Mikko Vihisen Pikkiksenä tunnettu tuplaturbo-Fleetside meni kuitenkin menojaan paukuttaen tauluun 9,837 ajan. Jyrki Laakso ohjasti ’90 Chevrolet 454 SS:nsä maaliviivan yli niin ikään alle 11 sekunnin. Juha Rimmin ”Time Machine” Corvette oli yksi päivän nopeimpia jenkkejä, eikä kymmenen sekunnin alitus ollut kaukana. Tätä yksilöä käskytti Malmilla Jyrki Aukio
??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. ??. . ??. ??. ??. ??. USA-CARS .fi Puh. ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ??. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • Chevy Van 6.5 TDI 1996 333 tkm., 9400 € • Pontiac Bonneville 1965, 11500 € • Ford Crown Wictoria (Kesken jääny projekti, mutta osat löytyy) 1955, 25 000 € • Ford Fairlane 500 V8 292CID ja man.,1959, 13 800 € • Ford Country Sedan 390.C6, 1965, 13 700 € • Chevrolet Caprice, 5,0l B V8 aut., 1990, 310 tkm., 4500 € • Cadillac Eldorade Touring Coupe, Northstar 32 Valve, 264 tkm., 1996, 7500 € • Dodge Challenger R/T, 124 tkm., 2012, 38 800 € • Pontiac Firebird Formula 400-75 1975, 19 800 € TULOSSA MYYNTIIN: • Chevrolet Camaro SS 2010 • Chevrolet Impala Bubletop 409 Tri Power, 1961 • Corvette 1978 • Buick Electra Cab 1966. . ??. ??. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. . ??
Muutama ilta oli kuulemma kulunut helposti teitä läpi ajellessa ja hyviä ja ennen kaikkea riittävän hyväkuntoisia pikkuteitä etsiessä. 80 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Hieman värejä muokaamalla ajatukset palaavat menneisyyteen, yksityiskohdat (pari uudempaa autoa) kuitenkin paljastavat asian todellisen laidan. Todellisuudessa pitää vilkuilla koko ajan taaksepäin, ovatko kaikki yhä letkassa risteyksistä käännyttäessä ja niin edespäin. Keväisin ja syksyisin järjestettävät Rod Run -reitit ovat joka kerralla lähtökohtaisesti erilaiset ja yleensä reitin varrella on ainakin yksi isompi pysähdys. Tällä kertaa pysähdyspaikkana oli Mantsälässä toimiva Panimo Kiiski, jossa saatiin esittely panimon toimintaan ja tuotteisiin. Virve Salonen oli tälläkin kertaa reittisuunnitelman takana. Muutamat nauttivat jopa huurteisen terassilla. Nostalgiaa vuosikymmenten takaa. FSRA:n WTF Rod Run starttasi tällä kertaa Haarajoen legendaariselta Pullokiskalta. Letkaa vetävässä autossa saa rauhassa katsella maisemia... Haarajoki–Porvoo, 22.5. Tämän jälkeen matka jatkui ja kokonaisuudessaan 52 kilometrin pituinen reitti päättyi Porvooseen 150 vuotta täyttäneen Brunbergin juuri avattuun uuteen tehtaanmyymälään. Oma hommansa tässäkin, sillä ihan kaikkia routavaurioita ja nimismiehenkiharoita ei viitsi autovanhuksilla ajattaa. Teksti ja kuvat: Janne Kutja WTF Rod Run P ullokiskan katolta löytyy muuten edelleen muutaman metrin korkuinen Jaffa-pullo, josta nimikin juontaa juurensa. Näkymää letkasta ’39 Mercuryn takalasista hieman lähdön jälkeen, Renqvistin Tapion International pick-up kääntymässä risteyksestä
Auton omistaa Heikki Salmela, kartturina matkassa oli Antti Vaittinen. Markku ja Anita Ikola olivat liikenteessä ’29 Studebaker Erskinellä, joka oli juuri leimattu ja otettu ajoon parin vuoden tauon jälkeen. Lopulta aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta, vaikka moni oli jättänyt tulematta huonon kelin takia. Hannibal Lakester kontti pystyssä. Antti Blomroos seurueineen starttaamassa Pullokiskalta ’33 Ford Woodie Wagonilla. Tämä runsaskrominen keula kuuluu ’47 Lincoln Club Coupelle. Tony Vermilä oli liikenteessä jo 80-luvulta asti omistamallaan ’34 Ford 5w Coupella. Jotkut saattavat muistaa auton kirkkaanpunaisessa värissään. Vuotohan sieltä löytyi. Kartsa pääsi korjaamaan syylarin letkuun ilmenneen repeämän Teemun ja Veskun tallilla Hornhattulassa. Etualalla Virve Salosen Merc. Syylari on siis takakontissa ja letkuun oli tullut murtuma, onneksi korjauspaikka löytyi lähettyviltä. Spontaanisti syntynyt autonäyttely keräsi runsaasti ihmettelijöitä Porvoossa. Harri Jukaraisen ’39 Ford Pick-upissa oli vielä väliaikainen puinen lava paikalla, tarkkasilmäinen lukija saattaa havaita lättäpään jäähdyttimen pilkottavan lavalta. 81 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Vierekkäisten vuosimallien ’32 ja ’33 Fordit parkissa Panimo Kiisken pihalla. Erittäin runsas vuoto talttui letkun lyhentämisellä ja matka pääsi jatkumaan takaisin Helsinkiin. Tallilla oli muuten rakenteilla pari asiallista 40-luvun Chevyn sämpylämallia
Classic Garage Kaksi pitkän linjan jenkkiautoharrastajaa, VeliMatti ”Vellu” Mäkinen ja Hannu Haljala sijoittivat kauan keräämänsä kaluston saman katon alle. Kaikki tämä oli silloin uutta ja ihmeellistä”, Vellu aloittaa. Lopulta Vellu löysi Lempäälästä ’54 Chevy Bel Airin, jota rakennettiin nuoruuden innolla talvet ja ajettiin samalla innolla kesät. Kun se valmistuu, laivaamme sen takaisin Jenkkeihin ja ajamme saman reissun uudelleen, tosin sillä erotuksella, että tällä kertaa mukaan lähtevät myös lapset”, Vellu tarinoi. Oman jenkin etsintä alkoi saman tien, mutta tarjonta todettiin todella niukaksi. Ryhdyimme yhdessä kaverini kanssa pohtimaan asiaa tosissaan vuonna 1986. Kun auto tuli perässä Suomeen, niin en raaskinut myydä sitä, vaikka sille olisi ollut ostaja valmiina. Suunnitelmana oli kontittaa auto lopulta Suomeen, jotta saamme siitä takautuvasti matkarahat. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ”M inun kohdallani kaikki alkoi 80-luvun alussa, jolloin 50-luvun musiikki oli muodissa, diggailtiin Onnen päiviä ja Greasea, ja markettien lehtihyllyihinkin alkoi ilmaantua lehtiä, joissa esiteltiin jenkkiautoja. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2021. V8:t tulivat mukaan vasta vuonna 1955 yhdessä manuaalivaihteiston ja 12 voltin sähköjen kanssa. Kaikki edellä mainittu iski todella voimakkaasti juuri ajokortin saaneeseen nuorukaiseen. Maalipinta on tiettävästi alkuperäinen. Nykyään tuo tyttöystävä on sekä vaimoni että lasteni äiti. Olimme reissussa kuukauden, menimme Grand Canyonilla kihloihin ja lopulta päätimme seikkailumme Floridaan. 150-hevosvoimainen Blue Flame -kuutonen kolmella vaakaimukaasuttimella oli vielä tuolloin Corvetten ainoa moottorivaihtoehto. ”Ensimmäinen auto, josta muistelen haaveilleeni oli ’59 Cadillac. Auto maksoi tuolloin 6 500 taalaa ja se löytyy kokoelmasta edelleen. Päätin, että sellainen pitää saada ja avona tietysti. Tällä hetkellä mies on ollut viisi vuotta eläkkeellä, mutta ennen kun hän jäi pois työelämästä, kouluttautui hän vielä AHS:n museoajoneuvotarkastajaksi. Nämä harrastukset yhdessä riittävät pitämään eläkeläisen sopivasti kiireisenä. Kokoelman ylläpidon ja museotarkastusten lisäksi hän ajaa aktiivisesti kilpaa enduroa. Hannun yksilö on kauniisti vanhentunut ja konservoitu. Oma budjettini oli 10 000 taalaa ja kaverillani 6 000 taalaa, mutta huomasimme varsin pian, etteivät haaveemme niillä toteutuneet. Lopulta hän päätyi hankkimaan Orlandosta ’59 Coupe DeVillen, jota myi ensimmäisen omistajan perikunta. Lähimmäksi pääsimme, kun yhdellä myyjällä oli kaksi hienoa ’59 avo-Cadillacia, joiden yhteishinta oli 20 000 taalaa. Jämsä ’54 Corvette kuuluu Hannun silmäteriin. ”Vuonna 1990 lähdin tyttöystäväni kanssa Jenkkeihin. Tuloksena on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kokoelma harvinaista amerikkalaista kalustoa. Autokin on minulla edelleen ja parhaillaan totaalisen restauroinnin alla. Minulla asui Floridassa tuttavia, jotka auttoivat etsinnöissä. Ostimme Santa Monicasta ensimmäisen omistajan leskeltä avomallisen ’65 Cadillac Eldoradon, jolla suuntasimme legendaarista Route 66 -tietä pitkin kohti itärannikkoa. Hän ei kuitenkaan suostunut myymään yhtä 10 000 taalalla, ja molempiin rahamme eivät riittäneet”, Vellu jatkaa
Luit oikein, Vellu on tosiaan opetellut rättikattojen teon itse, mikä helpottaa harrastamista huomattavasti, kun suuri osa autoista on avoja ja hyvien kattojen tekijät harvassa. Takana Dodge Challenger R/T samalta vuodelta niin ikään avona. Jämsä Kipinä roihahtaa uudelleen. Valitettavasti et näe sitä vieläkään, mutta tämä ’70 Cuda on ollut alun perin ”Sand Pebble Beige” -sävyinen. Auto on entisöity nykykuntoonsa Kaliforniassa jo 80-luvulla. Kyseistä yksilöä ei ole hitsattu koskaan mistään. Vuosimalleista oli vierailuhetkellä edustettuina ’54:n lisäksi ’59, ’61, ’62, ’63, ’65 ja ’69, viimeisin luonnollisesti isolohkoversiona. 2000-luvun puolella tuo kipinä pääsi sitten roihahtamaan kunnolla liekkeihin uudelleen. Tuolla kertaa tärppäsi! Mallia on valmistettu vain 532 ja kyseisenä vaaleansinisenä vain 56 kappaletta. ”Ensimmäisen autoni, Plymouth Furyn, hankin kesäja viikonloppuduunirahoillani ollessani 17-vuotias. Siihen aikaan oli kuitenkin tarjolla vielä todella hyväkuntoisia aihioita. Auto on entisöity ja maalattu ”In-Violet”-sävyyn 90-luvulla niin hyvin, ettei sitä ole raaskittu vielä palauttaa alkuperäiseen väriinsä. Muistatko koskaan nähneesi tehtaalta vaaleanruskeana lähtenyttä klassista muskeli-Moparia. Avomallinen ’53 Cadillac Eldorado ehti olla Vellun haaveena kauan, kunnes hän bongasi tämän yksilön ollessaan New Yorkissa vuonna 2006. Myös Hannua jenkkiautot ovat kiinnostaneet aina. Siinä tuli koettua yksi aika ikäväkin tapaus, kun eräs pitkään rakennettu auto paloi ihan loppumetreillä”, Hannu kertaa. Uskallan väittää Classic Garage Jämsän Corvette-kokoelmaa Suomen parhaaksi, ainakin tuotannon alkupään osalta. Miehellä on suunnitelmissa tehdä autoon sisustan kanssa yhteen sopiva vihreä canvas-katto. 83 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Edelleenkään oma aikani ei tahdo riittää autojen laittamiseen, mutta siinä minulle on ollut suurena apuna Muuramessa asuva Hännisen Teemu”, Hannu kiittelee. Nykyisellään mopo on tosin karannut käsistä aika totaalisesti ja kokoelmaan tullut paljon muutakin mielenkiintoista. Lopulta työelämä kutsui ja piti miehen seuraavat parikymmentä vuotta niin kiireisenä, ettei autoja ehtinyt juuri harrastamaan, mutta tuolloinkin hän piti kipinän kytevänä vierailemalla tasaisin väliajoin näyttelyissä ja muissa vastaavissa tapahtumissa, joissa pääsi haaveilemaan ja potkimaan renkaita. Tämä ’57 Buick Century oli entisöity ensimmäisen kerran jo 90-luvulla, mutta Vellulle tullessaan se oli päässyt kauhtumaan siinä määrin, että se entisöitiin uudelleen. STP-purkkikokoelman kruunaa alkuperäinen esittelyteline. Cudaa on lähtenyt kyseisessä sävyssä tuotantolinjalta vuonna 1970 tasan yksi kappale, joka sattuu olemaan juuri tämä avo. Amerikassa käydessään hänellä oli tapana ostaa Auto Trader -lehtiä, ja tutustua paikalliseen tarjontaan. Viime vuodet Vellu on kerännyt aktiivisesti bensa-asemarekvisiittaa. Seuraavat kymmenisen vuotta autot vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja niitä rakenneltiin hyvin aktiivisesti. Hannun ’55 Chevrolet Bel Air on niin sanottu vanhempi entisöinti, joka on tehty jo 1970–80-lukujen taitteessa. ”Olen ollut erityisesti kiinnostunut Chevyistä ja niistä vielä erityisesti Impaloista
Niin myös näiden kohdalla. Hintaa autolla oli tuolloin 6500 taalaa. ”Silloin vuosi sitten totesimme yhteen ääneen, että onpa hyvä tila, mutta kyllähän tämä nyt on jäänyt jo auttamatta liian pieneksi”, Hannu toteaa. ”Nyt tämä alkaa olla menossa sinne päin, mitä olin joskus ajatellut, Hannu toteaa. Vellu kierrättää porukkaa mielellään ja kertoo kustakin autosta sekä niihin liittyvistä tarinoista, ja juttua todella riittää. Kaikilla autoilla pyritään ajamaan säännöllisesti ja ne ovat tuttu näky Jämsän katukuvassa. Mielestäni tällaisissa tilanteissa on ollut arvokasta saada pelastettua aikaa ja työtä säästämättä kerätty kokoelma ehjänä kokonaisuutena”, Vellu järkeilee. ”Homma on lähtenyt rönsyämään ja on tullut kerättyä sellaistakin, mikä ei alun perin ollut suunnitelmissa”, komppaa Vellu, joka on viime vuosina haalinut aktiivisesti erilaista bensa-asemaesineistöä ja muuta takavuosien rekvisiittaa, joka vie ajatukset vanhoihin hyviin aikoihin. Sen seurauksena hän osti tämän Coupe DeVillen Orlandosta vuonna 1987. Vanhoista autoista on tullut miesten tavaramerkkejä. ”Sellaisiakin paikkoja on tullut eteen, että joku harrastaja on päättänyt luopua keräilystä kokonaan, jolloin olen päässyt ostamaan valmiita kokoelmia. Mallin valmistusmäärä on 1537 kappaletta. Pellin alla on luonnollisesti alkuperäinen 428-isolohko. 80-luvun puolivälissä Vellulle syttyi ensimmäinen todellinen autohaave ’59 Cadillacin muodossa. Vellun ja Hannun keräämille autoille on ominaista, että niiden omistajaketjut ovat aukottomat ja historiatiedot täydelliset. ”Mulla oli pari vuotta autoilleni tila Hotelli Jämsän alakerrassa, ja sitä ennen ne olivat levällään useammassa paikassa”, Vellu muistelee. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Toisenlainen talli. Pontiac ja Oldsmobile ovat vielä hankintalistalla, jotta rivistöstä tulisi täydellinen. Hannun ’69 Shelby GT500 on entisöity Teksasissa ja myyty sen jälkeen itärannikolle, mistä mies hankki sen itselleen. Classic Chevyjen alkuperäiset diilerialbumit ovat haluttua keräilytavaraa. Vellu ja Hannu ovat tunteneet toisensa kauan, ja siitäkin on jo kymmenisen vuotta, kun miehet puhuivat ensimmäisen kerran yhdessä, että olisi kiva laittaa pystyyn yksityinen museo. Tällä hetkellä siitä on museokäytössä noin 700 neliötä. Miehen muisti valmistusmäärien sun muiden nippelitietojen suhteen on näet aivan omaa luokkaansa. Rekvisiittapuolella flipperit olivat ensimmäinen juttu, joita Vellu alkoi kerätä. Komea General Motorsin avokolmikko vuodelta 1958 – Cadillac Eldorado Biarritz, Buick, Limited ja Chevrolet Impala. Tuumasta toimeen. Tällä hetkellä Classic Garage Jämsäksi nimetyssä kokoelmassa on noin 30 autoa ja saman verran kaksipyöräisiä. Suunnitteilla on järjestää tallilla flipperiturnauksia, sillä kaikki koneet ovat toimivia. Vastaavasta vuoden 1957 kansiosta maksettiin hiljattain Mecumin autohuutokaupassa 2500 taalaa. Yksityinen museo on rekisteröity yhdistykseksi ja se on auki sopimuksesta esimerkiksi erilaisille ryhmille. Kipinä syttyi jo omina lapsuusaikoina, kun vastaavia pelejä oli joka huoltamolla ja kahvilassa. Nykyiseen paikkaan parivaljakko siirtyi viime vuonna, kun Hannu osti veljensä kanssa noin 1100 neliömetrin hallin, jossa on toiminut aiemmin huonekalutehdas ja -myymälä
85 AMERIKAN RAUTA 5/2021. ’76 Lincoln Continental Mark IV edustaa ”Lipstick Edition” erikoismallistoa. Vuonna 1964 julkistettua Hemimoottoria tarjottiin ensimmäistä kertaa tuotantoautoon ’66 Dodge Chargerin optiona. Ford-yhtymä keksi tehdä yhteistyötä muotitalojen kanssa, minkä seurauksena joissain tapauksissa oopperaikkunoihin istutettiin jopa oikeita timantteja. Kuvassa näkyvä ’69 RS SS on hankittu Kaliforniasta keräilijältä, joka myi koko kokoelmansa. Punainen El Camino on hankittu Meksikon rajan pinnasta alkuperäisen omistajan perikunnalta. Keskimmäinen ”Impala” on sikäli erikoinen, että se onkin Bel Air. Samaa mallia myytiin myös nimillä DKW Hummel sekä Express Cavalier. Tätä settiä on moni Cadillac-mies yrittänyt Vellulta ostaa. Se tunnettiin paikallisten keskuudessa laajalti nimellä ”White Lightning”. Vellu esittelee Eläintarhanajojen alkuperäistä mainosjulistetta vuodelta 1934. Kyseessä on kattava alkuperäinen kokoelma hoitoaineita ja huolto-osia vahoista lasinpyyhkimiin. Hannun ’59 Chevrolet -osastoa. Camarojakin Classic Garage Jämsästä löytyy tuotannon alkupäästä useampia eri yksilöitä. Jenkkiautojen kanssa saman katon alta löytyy myös täydellinen kokoelma putkirunkoisia Tunturi-mopoja vuodesta 1956 vuoteen 1960. Aika karamelleja nekin! Yksi maailman kauneimpia mopoja kautta aikojen – saksalaisvalmisteinen, vuonna 1961 julkistettu Victoria Spoetnik. Tällaisen Lincolnin perushinta oli noin 11 000 taalaa, mutta kyseisenä erikoisversiona se pompsahti 15 000 taalaan. Laitimmaisella vaaleankeltaisella Impalalla on ajettu vain 30 000 mailia. Tämä ’70 Dodge Charger R/T Sixpack on valmistettu mallin viimeisenä tuotantopäivänä, mutta vielä erikoisempaa sen historiassa on se, että se on toiminut Knoxvillessä, Tennesseessä pontikkamiesten lestinheittoautona. Kyseessä oli malli, jonka rikas nousukas osti vaimolleen, tyttöystävälleen tai rakastajalleen – tai kaikille niistä. Hannun yksilö on alkuperäiskuntoinen matching numbers -auto juuri edellä mainitulla 426 Street Hemillä, ja se on toiminut uutena Detroitissa Dodgen esittelyautona. Kyseessä on näet yksi noin 1800 yksilöstä, jotka valmistettiin Kanadassa ja myytiin siellä Bel Aireina. Kaikkiaan Hemi Chargereita valmistettiin vuonna 1966 vain 468 kappaletta
Näin ollen maantiellä on turvalliset ajo-ominaisuudet enemmin kuin pussit tyhjänä kävelyvauhtia kruisatessa. Käydään vähän läpi peruskäsitteitä ja seikkoja, mitkä on hyvä huomioida ennen kuin auton vie säädettäväksi. Vakioajokorkeudessa tukivarsien lepoasento on yleensä optimoitu, ja johtuen tukivarsien ja ohjausvarsien eri pituuksista, mitä enemmän jousitus painuu kasaan, sitä enemmän pyöräntuennan geometriakin saattaa muuttua. Tämä on hyvä huomoida ajo-ominaisuuksia arvioidessa. Kun lähdetään hakemaan syitä epämiellyttävälle ajokäytökselle, niin ensin pitää kuitenkin sulkea pois muutama perustekijä: renkaiden vauriot, ilmanpaineet sekä alustanosien välykset tai laahaavat jarrut. Renkaiden kulumisen kannalta ihanteellinen tilanne olisi, jos pyörät olisivat pystysuorassa ja suunnattu suoraan eteenpäin, mutta melko harvassa autossa kuitenkaan näin on. Kulmat haltuun Ratti vinossa ja suunta hukassa. Talven aikana tehdyn alustaremontin jälkeen auton käytös saataa olla jopa huonompi kuin ennen, jollei kulmia ole tarkistettu, vaikka säädöt ja shimmit ovat samanlaiset kuin ennen. Vetely tai tai levoton ohjaustuntuma voi myös johtua pyöränkulmista. Yksi tapa havainnollistaa asia, on koota ripustus ilman jousia ja liikuttaa alustaa ylös-alas ja seurata kulmamuutoksia liikkeen aikana. Miksi pyörät sitten säädetään tiettyihin kulmiin. Aasinsiltana päästään myös korkeussäädettäviin alustoihin – oli kyseessä sitten ilmat tai hydraulit, niin pyöränkulmia säädettäessä kannattaa valita sellainen korkeus, jolla valtaosa siirtymisestä tehdään. Toinen on syöttää alustan osien mittapisteet sopivaan tietokoneohjelmaan, jolloin saadaan asia havainnollistettua näytölle. Pyöränkulmat on monasti hieman mystinen suure ja kotikonstein aika hankalasti säädettävissä, mutta kuitenkin melkoisen ratkaiseva tekijä ajomukavuuden kannalta. Teksti ja kuvat: Fredrik Robertsson M illoin pyöränkulmat tulisi säätää. Renkaiden epätasainen kuluminen on melko selkeä indikaattori pielessä olevista pyöränkulmista, mutta ei ainoa. Tehdassäädöt ovat useimmiten kompromissi, millä renkaiden kuluminen pyritään minimoimaan samalla ennakoitavaan ja turvalliseen ajokäytökseen pyrkien. Pyöränkulmien tarkoitus. Pyöränkulmat muuttuvat yleensä joustoliikkeen aikana riippuen akselistotyypistä, joten tietyt säätöarvot pätevät vain tietyssä ajokorkeudessa. 86 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Kulmat haltuun. Ripustus on suunniteltu toimimaan tietyllä tavalla ja tietyllä alueella, jotkut rakenteet toimivat toisia paremmin, mutta selvää on, että 50-luvun perheauton alusta ei ole nykysportin tasoa sellaisenaan. Useimmiten pyöränkulmien olemassaoloon havahdutaan, kun jokin oire esiintyy – keväällä asennetut uudet renkaat ovatkin syksyllä kuluneet epätasaisesti, auto ei kulje suoraan tai ratti on vinossa. Jokainen ripustusratkaisu on omanlaisensa ja käyttäytyy osiensa mitoituksen määräämällä tavallaan joustoliikkeen aikana. Kilpa-autojen pyöränkulmat ovat paljon agressiivisemmat, millä pyritään parempaan hallittavuuteen ääritilanteissa ja maksimaaliseeen suorituskykyyn kulumisen ja ajomukavuuden kustannuksella. Suuntaamalla pyörät pieneen kulmaan saadaan aikaiseksi paremmat ajoominaisuudet ja rauhallisempi käytös. Ohjearvot voivat löytyä suuntauslaitteen tietokannasta, mutta asia kannattaa varmistaa. Monessa harrasteautossa perusvaiva mikä usein kuitataan toteamalla että ”nää nyt aina on vähän suurpiirteisiä ajoltaan”. Madallettaessa tai korotettaessa reilusti liikutaan koko ajan lähellä jousituksen ääriasentoa, jolloin pienetkin jousitusliikkeet voivat aiheuttaa suuria kulmamuutoksia, jollei geometriaa muuteta ratkaisevasti. Lähtökohtaisesti pyöränkulmat tulisi tarkistaa aina, kun pyöränripustuksen osia vaihdetaan tai käytetään irti sellaisista kohdista, jotka edellyttävät säätöpisteisiin kajoamista. Säätölaitteisto vaatii oman tilansa. Ohjausvaihteen ja rättinivelten on oltava kunnossa myöskin, mitkään pyöränkulmat eivät korjaa tilannetta, jos ratti liikkuu varttikierroksen ennen kuin ohjausvarret liikkuvat lainkaan
Jos takaakseli ei ole samansuuntainen kuin auton keskilinja, pyrkii se ohjaamaan autoa vinoon. Positiivinen camber kuluttaa renkaan ulkoreunaa ja negatiivinen sisäreunaa. Kulma ei varsinaisesti ole säädettävissä, vaan se on rakenteesta riippuvainen. Normaaleissa olosuhteissa suuri osa kulmista ei juuri päänvaivaa aiheuta, mutta akselistojen swappaaminen tai geometriamuutokset voivat aiheuttaa yllättäviä ilmiöitä, ellei asiaan ole sen kummemmin perehdytty. Ohjausvarsien mitoitus suunnitellaan siten, että kaarteen sisemmällä puolella oleva pyörä kääntyy enemmän kuin ulkopuolinen, koska pyörät kulkevat eri säteellä olevaa ympyrää pitkin kaartaessa ja muuten ulompi pyörä luistaisi kaarteissa. Etuvetoinen auto pyrkii taas pyörien vedon kautta vastakkaiseen ja haritus oikenee ajossa. Jäykällä taka-akselilla ei ole yleensä säätömahdollisuuksia, mutta se on yhtälön kannalta kuitenkin tärkeä pyöränkulmia säätäessä. Caster-kulmalla tarkoitetaan olka-akselin kallistumaa auton kulkusuunnan suhteen. Liika auraus kuluttaa renkaan ulkosyrjää ja liiallinen haritus syö renkaan sisäreunaa. Jos autoa tarkastellaan sivusta ja kuvitellaan viiva yläja alapallonivelen läpi, niin huomataan, että se on harvoin pystysuora. Erikohtaisuus (Set-back). Jos viiva kallistuu taaksepäin, eli yläpallonivel on taampana kuin alapallonivel, niin caster-kulma on positiivinen ja vastaavasti, jos yläpallo on edempänä kuin alapallo, niin kulma on negatiivinen. Nolla-auraus Auraus Haritus Joustoliike Raidetangon pää Raidetanko liian lyhyt Ulompi raidetangonpää liian ylhäällä Raidetangon pää Joustoliike Aurauksen muutos Caster Camber Caster-kulma Camber-kulma Renkaan pystyakseli (0°) Renkaan pystyakseli (0°) Pallonivelen keskilinja Pyörän keskilinja Auton etuosa 87 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Suuri osa on suunnittelun tulosta ja osien mitoituksesta riippuvaista, mutta osa on säädettävissa. Etupyörien aurausero voi aiheuttaa vetelyä suoralla tiellä, jolloin auto pyrkii kääntymään itsekseen johonkin suuntaan. Jos aurausta tai haritusta on reilusti liikaa, niin auton käytös on varsin levotonta ja auto pyrkii muuttamaan suuntaa pienemmästäkin tienpinnan epätasaisuudesta. Jos renkaan yläreuna kallistuu sisällepäin autoa kohden, kulma on negatiivinen ja ulospäin kallistuessaan positiivinen. Camber-kulma tarkoittaa pyörän sivukallistumaa edestä päin tarkasteltuna. Takavetoisissa autoissa etupyörät auraavat jonkun verran, etuvetoisissa taas pieni harituskin on yleistä. Kulkukulmalla tarkoitetaan taka-akselin poikkeamaa auton keskilinjasta. Summakulma, IA (included angle). Camber ja caster. Jos mahdollista, niin tilanne on hyvä korjata, mutta useimmiten säätäminen ei ole mahdollista, jolloin etu-akselin säädöllä on kompensoitava taka-akselin pyrkimistä ohjata autoa. Mitä enemmän caster on positiivinen, sitä enemmän pyörät pyrkivät kulkemaan suoraan, jolloin myös ohjaus keskittää luonnostaan. Positiivinen camber on yleistä vanhemmassa kalustossa ja se edesauttaa ohjauksen palautusta ja suuntavakavuutta, mutta kovemmassa kaarreajossa sisempi pyörä pyrkii ”taittumaan alle”, kun taas negatiivinen camber tukee tienpintaa vasten kovemmassa ajossa. Varjopuolena, mitä positiivisempi camber, sen raskaampi ohjausvaste, joten tehostetulla ohjauksella casteria voidaan säätää enemmän. Aurauskulma on varmasti tutuin pyöränkulma ja tarkoittaa sitä, kuinka paljon renkaat kääntyvät toisiaan kohti etureunastaan. Summakulman, olkatapin kallistuman ja camber-kulman keskinäisistä eroista voidan päätellä muun muassa, jos tukivarret ja olka-akseli ovat muuttaneet muotoaan. Olkatapin kallistuma vaikuttaa ohjauksen palautuvuuteen ja suuntavakauteen, koska pyörän asento korkeussuunnassa muuttuu sen johdosta käännettäessä ja auton paino pyrkii näin ollen suoristamaan pyörän. Kulkukulman poikkeama voi johtua vääntyneistä tukivarsista tai kiinnityspisteistä, puslien rikkooutumisesta tai jopa akselin liikahtamisesta lehtijousen suhteen. Jos renkaat kääntyvät toisistaan poispäin, sitä kutsutaan haritukseksi. Jos camber on asteen-parin puitteissa, on merkitys kulumisen kannalta vähäinen. Aurauskulma (Toe). Kääntöharitus (Toe-out on turns). Camberilla pystyy siis vaikuttamaan paljon ajo-ominaisuuksiin ja moniin automalleihin tehdään viriteltäessä tähän vaikuttavia muutoksia aggressiivisempien ajo-ominaisuuksien nimissä. Olka-tapin sivukallistuma, SAI (steering axis inclination)/KPI (king pin inclination) Olka-tapin sivukallistumalla tarkoitetaan edestäpäin tarkasteltuna kuvitteellista linjaa yläja alapallonivelten läpi tai joustintuen yläkiinnityksen ja alapallonivelen läpi. Kulmia on moneksi. Camber-kulmalla on vaikutusta renkaan kulumiseen, muttei samoissa määrin kuin aurauskulmalla. Aurauksella tai harituksella on merkittävä rooli epätasaisessa renkaan kulumisessa. Tärkeää on, että säädöt ovat molemmin puolin symmetriset, jollei toisin ole määrätty, muuten auton käytöksestä tulee toispuoleista. Erikohtaisuus on tilanne, jossa etupyörät ovat eri kohdissa auton pituussuunnassa, jolloin myös akseliväli on eri puolelta toiselle. Summakulma on olkatapin sivukallistuman ja camber-kulman yhteenlaskettu arvo. Aurauskulmalla kompensoidaan ajaessa syntyviä vastuksia ja alustan osien joustoa, jolloin hieman auraavat pyörät ”oikenevat” ajotilanteessa lähelle suoraa. Kulkukulma (Thrust-angle). Tietyissä alustarakenteissa, kuten Fordin twin I-beam -rakenteessa setback on normaalia, mutta muuten se voi johtua isoista castereroista tai vauroituneista pyöräntuennoista. Erilaisia mitattavissa olevia pyöränkulmia on lukuisia. Auraus-, camberja casterkulmat ovat yleensä säädettävissä
Ensinnäkin pitää ottaa huomioon, millainen laitteisto käytössä on. Raidetangon säätöholkki, joka tuskin kiroilematta liikkuu... Jos hallussa on sopivaa korjaamokirjallisuutta, mistä ohjearvot löytyvät, niin kirja mukaan tai valokuva arvoista voi pelastaa päivän. Shimmisäätö tukivarren ja rungon välissä. Kun tarve on todettu, niin seuraava askel on toimittaa auto säädettäväksi. Mahdollisuuksien mukaan säätöpisteet alustasta olisi hyvä herkistää etukäteen, jotta ne liikkuvat, eikä niiden kanssa tarvitse taistella säätäessä. Yleisin tapa on tukivarsien kiinnityskohdissa olevat säätömekanismit. Auraukselle, camberille ja casterille löytyy useimmiten säätömahdollisuus etuakselilta. Monet tietokannat saattavat loppua 80-lukulaisiin tai amerikkalaisia ei löydy lainkaan, joten kannattaa tiedustella etukäteen, jotta säätö ei jää siitä kiinni. Jäykässäkin akselissa voi olla monta säätöä. On myös hyvä sopia, miten toimitaan, jos säätövarat eivät riitä halutuille arvoille. Jos säätö halutaan kustomarvoille, pitää myöskin varmistaa, että viesti menee perille. Vanhemman kaluston säätäminen poikkeaa kuitenkin jonkun verran tuoreemman arkikaluston säätämisestä, joten muutama asia kannattaa huomioida etukäteen, jotta lopputuloksena on muutakin kuin rahan menoa ja paha mieli. Aina säätöjä ei välttämättä ole tai säätövaraa ei ole suotu kovin paljon, jolloin jälkimarkkinoilta saattaa löytyä osia, joilla säätömahdollisuksia voidaan laajentaa. Periaatteessa asentaja kuin asentaja saa auton kuin auton säädettyä, jos perustietotaito ja laitteet löytyvät, mutta ennen kuin kurvaa pihaan ja heittää avaimet tiskille, niin perusedellytykset onnistumiselle pitää olla. Jos autoa on madallettu tai siihen on asennettu matalaprofiilinen rengastus, niin säätöarvoja voi joutua soveltamaan alkuperäisestä poiketen. Tehostetulle ohjaukselle voi olla eri arvot kuin tehostamattomalle sekä eri painoisille moottoreille voi olla omat arvonsa, mikä pitää huomioida, jos osia on vaihdettu. Väljät pallonivelet, revenneet helat tai väljät pyöränlaakerit aiheuttavat epätarkan lopputuloksen ja säätö menee hukkaan. Toisekseen säätäminen on hankalaa ilman ohjearvoja. Jos toinen puoli on arvoissaan, mutta toista ei saa vastaavaksi, niin on järkevämpi säätää molemmat tasan niin lähelle kuin mahdollista tai keskeyttää säätö ja korjata tilanne. Säädettäviä tai geometrialtaan erilaisia tukivarsia ja offset-puslia voidaan käyttää, jotta pyöränkulmia voidaan muuttaa tehdasarvoista poiketen. Pahimmassa tapauksessa lasku voi yllättää pahasti, jollei asioista ole sovittu etukäteen ja puoli päivää on mennyt säätöjen kanssa tappelemiseen. Koristekapselit, erikoisvanteet ynnä muut voivat kaikki olla laitteiston tiellä ja perehtymätön irrottaja saa äkkiä vahinkoa aikaiseksi, jos niitä pitää kiireessä alkaa poistelemaan. Jos ohjauspyörä on vaihdettu tai sen asentoa korjattu, voi olla, että ratti suorana ei ollakaan ohjauksen keskipisteessä, vaan hiukan sivussa, joten ohjauspyörän kierrokset on syytä varmistaa. Erikokoiset tai -levyiset vanteet voivat olla ongelma myöskin, jolloin voi olla tarve vaihtaa säädön ajaksi toinen vanteistus alle. Ohjausvaihteen tulisi olla keskellä säädettäessä kulmia, jotta ohjauksen keskialue toimii oikein, eli käytännössä ohjauspyörän kuuluisi siis kääntyä yhtä paljon molempiin suuntiin keskiasennosta. Ennakoinnilla paras tulos. 88 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Kulmat haltuun. Sopivia shimmilevyjä ei välttämättä enää löydy joka pajan perusvarastosta. Melkein poikkeuksetta jokaiseen pyörään pitää kiinnittää jonkunlainen kapine säädön ajaksi ja monessa jenkissä kun takapyörät uivat syvällä pyöränkoteloissa, niin voi tulla eteen tilanne, että laitteisto ei yksinkertaisesti sovi autoon kiinni tai fender skirtsit pitää irroittaa. Jotkut laitteet vaativat näköyhteyden takapyörien takaa toisiinsa, jolloin alhaalla roikkuva putkisto voi olla este laitteiston kalibroimiselle. Ajokorkeus on myös hyvä tarkistaa, jos kyseessä on vaikkapa vääntösauvoilla varustettu auto, jolloin säätö on mahdollista, niin varmistetaan, että auto on tasakorkuinen molemmin puolin. Välykset pois ja säädöt herkäksi. Nämä asiat voi kysellä jo etukäteen, ja jos vaikuttaa epävarmalta, niin kannattaa vaikka käydä näyttämässä autoa, jolloin vältytään hukkareissulta ja autosta voidaan valmiiksi irrottaa tarvittavat osat tai ohjeistaa, miten toimia, jos tulee tarve jotain irrottaa. Myös, jos alustaan on tehty geometriamuutoksia, niin säätöarvojen pitää olla näitä tukevia, eli jos vie täydellä pro-touringalustalla varustetun auton säädettäväksi asiasta sen kummemmin mainitsematta, niin säädöt voivat olla äkkiä mallia 60-luvun rättirenkaille tarkoitetut. Täysin läpikäyty ja puhdas alusta on mukava säätää, mutta jos alustan kunto on epäselvä, kannattaa se tarkistaa ennen säädättämistä. Epäkeskosäätö tukivarren kiinnityksessä. Miten pyöränkulmia muutetaan. Lähtökohtana tarkalle pyöränkulmien säädölle ovat ehjät ja välyksettömät alustan komponentit. Raidetangoissa pituutta säädetään kierreholkkeja kääntämällä. Toki jos säätäjä on kokenut, niin ongelmaa ei välttämättä ole, mutta lähtökohtaisesti halutut arvot pitäisi tietää, jotta niitä ei tarvitse stetsonin uumenista ruveta hakemaan. Toki pitää myös huomioida se, että ohjearvot on tarkoitettu vakiokuntoiselle autolle, jossa on alkuperäinen rengastus ja ajokorkeus. Pyöränkulmien säätöön tarvittavat laitteet löytyy monelta korjaamolta sekä rengasliikkeeltä, joten siinä mielessä valinnanvaraa on runsaasti. Säätö käytännön tasolla. Tukivarsien kiinnitysreiät voivat olla soikean malliset, jolloin epäkeskopulttia kääntämällä kulmat muuttuvat tai sitten tukivarren ja kiinnityspisteen väliin asennetaan säätölevyjä eli ”shimmejä” tarpeen mukaan, kunnes kulmat ovat kohdillaan. Muutaman vuosikymmenen kiinni olleet alustan pultit eivät välttämättä kovin helpolla antaudu, ja voidaan olla tilanteessa, jossa säätö joudutaan keskeyttämään, koska säätäminen on mahdotonta, eikä aikaa ole varattu riittävästi sen varalle
040 104 5960 / www.hyvarila.fi Ennakkoliput: PERJANTAINA Black Devils & Ile Kallio Plays Hurriganes TEXAS OIL / Beatmakers & pekka tiilikainen LAUANTAINA PAAESIINTYJAT / BRANDY ROCKERS BUDDY HOLLY SHOW / GENERALS KUSTOM KULTURE GOES DRIVE-IN & ROCK PIELISAREENALLA KOKO VIIKONLOPUN LAUANTAINA ILMAINEN PAIVATAPAHTUMA, JOSSA ESIINTYY HEVISAURUS. .. LAUANTAI-ILTANA DRIVE-IN ELOKUVA “GANES” ELOKUVAAN VAPAA PAASY! .. Hyvärilä 20.-21.8. pääsyn kaikkiin tapahtumiin) Lisätiedot ja majoitus: Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, p. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo R akk au des ta R au taa n fa ce bo ok .c om /a m er ik an ra ut a in st ag ra m .c om /a m er ik an ra ut am ag az in e. .. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. .. LISAKSI HARLEY DAVIDSON KOEAJOPAIVA JA PALJON MUUTA. .. Hyvärilä 20.-21.8. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Hyvärilä 20.-21.8. Hyvärilä 20.-21.8. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. .. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. .. .. .. palvelumaksu) (sis. Kolme Kokkia | VisitKarelia | Harley Davidson Turku – V-Twin City Oy | Cycle House | PunaMusta Pääsyliput: pe ja la 24€/ilta, pe–la 35€ (+mahd. .. ILE KALLIO & BLACK DEVILS Driveinrocknrs Katso lisää Katso lisää AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym
Verhoiluhommissa pääsi kokeilemaan työtä oikeasti, ja Anton huomasi, että sehän alkoi sujumaan. ”Lukion jälkeen mietin, että mitä sitä tekisi, ja äiti sanoi, että oot hyvä käsistäs, niin kuin oon aina ollut, ja niin sitten päädyin verhoilijaksi. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä ”´09 perustin verhoomon ihan samalla attackilla kuin autoakin rakensin, en ees osannut ommella. Yleensä olemme esitelleet yrittäjiä, joille harrastuksesta on tullut työ, mutta joskus käy myös toisin päin, kuten oululaisen Anton Mustosen tapauksessa. Äiti ei antanut jäädä sohvalle, vaan pakotti minut johonkin työkkärin ohjelmaan, jossa oltiin kuukausi pizzeriassa, kuukausi tarhatätinä ja kuukausi verhoomossa. ”Siihen sitten loppui se työkkärikokeilu, ja perustin tän oman puljun. Eikä niitä kovin usein uudestaan tarvinnut tehdä.” Kaikki alkoi työvoimatoimiston ohjelmasta, jossa pääsi tutustumaan erilaisiin ammatteihin. Kävin minä hetken sisustussuunnittelijakoulua, mutta kyllä minä voin sanoa, että olen itse oppinut. Se olikin ihan mukava verhoilijayrittäjä, joka ei laittanut lakaisemaan lattioita samaan tapaan kuin muissa paikoissa, vaan sanoi, että aletaan tekemään yhdessä samaan tahtiin näitä hommia, ja hän opasti näihin juttuihin”, Anton kiittelee. Nyt oon aika hyvä siinä jo”, jo 12 vuoden ajan omaa verhoomoaan pyörittänyt Anton Mustonen selittää leikillään mutta sittenkin jossain määrin tosissaan. Alkuun mainostinkin suoraan asiakkaille, että teen vähän niin kuin opiskelijahinnoilla, ja saattaa mennä kauemmin, mutta jos tulee huono, niin tehdään uudestaan. HARRASTUKSESTA TYÖKSI Verhoomo Anton 90 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Harrastuksesta työksi Harrastuksesta työksi
Työstä harrastukseksi. Oman Impalani verhoilun tein seuraavana talvena jossain vaiheessa iltaisin. Kuten kuvasta näkyy, tällä hetkellä huone on melkoisen täynnä projekteja. ”Rättikattoja olen asentanut kaksi, ensimmäisen ja viimeisen. Mies esitteleekin toteuttamaansa penkkiä, jota ei oikein voi muulla sanalla kutsua. Anton kertoo tekevänsä mielellään kaikkea erikoista. ”Autoa sinne ei saa, vaan penkit on tuotava irrallaan. Kyllä se eniten mieleen jäänyt projekti onkin ehkä se ensimmäinen, se Luckyakin Impala, kun näki, että homma rupeaa sujumaan.” Antonilla on käytössään 150-neliöinen huone, jossa tilaa on sinällään hyvin, mutta autoa sinne ei sisälle saa purettavaksi. Biljardipöytä on ainoa, jonka verhoilusta olen kieltäytynyt”, Mustonen kuittaa nauraen. Penskasta asti on kyllä tullut aina jotain näperrettyä puusta tai metallista. Seuraava oli sitten Tapion Mikan ’64 avo-Impala. Lowrider-harrastus on laajentunut Antonilla myös polkupyöriin, joita hän on kustomoinut useampia. Teen sen, mitä asiakas sattuu soittamaan. Se Häkkisen Akin ’64 Impala oli silloin 3–4 vuotta sitten ensimmäinen auto, jonka verhoilin. Mieluumminhan näitä erikoisia kulkupelejä kuitenkin tekee, ettei aina ole vaan sitä tummanharmaata kulmasohvaa olohuoneeseen. Osa edustaa perinteistä lowridertyyliä, osa on kustomoitu muutoin. Aluksi soitteli mummelit ja nykyään soittelee raggarit enemmän.” Harvat verhoomot suostuvat asentamaan paikalleen rättikattoja, eikä niitä asenna myöskään Anton. 91 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Antonin toimitila on noin 150-neliöinen, muttei sinne pysty ajamaan autoa sisälle. Totta puhuen mulla ei ole siihen sopivia tiloja, ei se ulkona onnistu ja se vaatii aina apukäsiä. Tällä hetkellä työtilanne on hyvä, on niin sanotusti huone täynnä. ”Mitään harrasteautoa mulla ei ole ollut ennen Impalaa. Mustosen kohdalla kävikin vähän toisin päin kuin useimmiten juttusarjassa esiteltyjen yrittäjien kohdalla, ja oikeastaan työstä tuli harrastus. Sittemmin olen polkupyöriäkin rakennellut lowrider-henkeen. Kerran tein 8-metrisen karusellin katon johonkin tivoliin, se oli aika erikoinen. Tarkoitushan minun oli harjoitella sillä, mutten ehtinyt, kun asiakkaiden autoverhoilutöitä alkoi tulla niin paljon. Sen jälkeen jenkkejä alkoikin tulla jonossa verhoiltavaksi
Paitsi, ettei päivätöiltä ole ehditty rakentamaan autoa kuin muutama tunti viikossa, on hommaa hidastanut se, että valmiitakin osia on jouduttu hiukan viilailemaan. Runko valmis! Buick-projektissa on edetty siihen pisteeseen, että tekniikka on rungossa paikallaan ja seuraavaksi päästään laskemaan peltivalmista koria rungolle. Niiden teon yhteydessä on jouduttu askartelemaan kaikenlaisia uusia kannakkeita, kun mikään alkuperäinen ei enää sovellu tarkoitukseensa. Uusia osia on mukava kiinnitellä. Esimerkiksi takaiskunvaimentimen kannake pääsi ottamaan iskarin runkoon kiinni. Mieleisen mallin toimitusaika osoittautui kuitenkin niin pitkäksi, että oli hankittava tilapäisvanteet niitä odotellessa. Ilman pyöriä jo auton rakentelukin olisi ollut melkoisen hankalaa, kun runkoa tekniikkoineen on pitänyt saada kuitenkin siirreltyä. Kun tekniikka meni kokonaan uusiksi, oli tehtävä myös uusi polttoainelinja, ja myös jarruputkistot tehtiin toki läpikäynnin yhteydessä uusiksi. Uusien isompien jarrujen myötä myös vanteet oli vaihdettava suurempihalkaisijaisiin. Palapeli levällään lattialla. 92 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Tallilla – Buick-projekti. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juha-Matti Rantapää L eSabre on viimein kevätkiireiden jäljiltä siinä kunnossa, että kori päästään asentamaan lopullisesti takaisin rungolle. Buickiin jouduttiin hankkimaan myös väliaikaiset suurempihalkaisijaiset vanteet, kun kaavaillun vannemallin toimitusaika venyi useampaan kuukauteen, eivätkä alkuperäiset enää mahdu uusien isojen levyjarrujen kanssa
Iskarin runko olisi päässyt ottamaan kiinni vaimentimen alakannakkeeseen ilman muokkaamista. Uusi kardaani GM:n nelivaihteisen automaatin ja Fordin 9-tuumaisen perän väliin tilattiin Ko-Metilta Espoosta. Bolt-onissa valmistetut tuotteet ovat tunnettuja mittatarkkuudestaan, ja se saatiin huomata tässäkin projektissa. 93 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Kun LS-koneeseen oli saatu vaihdettua sopiva öljypohja, se päästiin viimein laskemaan vaihteistoineen yhtenä pakettina paikalleen runkoon. Uusien polttoaineja jarrulinjojen rakentamisen myötä jouduttiin askartelemaan myös melkoinen määrä uusia kannakkeita niille. Tässä uutta jarruputkea kannakoituna runkoon
Viimein päästiin sovittelemaan peltivalmista koria läpikotaisin kunnostetulle rungolle. Lattiakin on taas kova ja uudessa maalissa. Edessä on enää käsijarruvaijereiden veto ennen korin asentamista takaisin rungolle. Tässä kohtaa alkaa näyttää jo aika mukavalta. Tässä tapauksessa patina ei tarkoita sitä, että auto olisi ruostunut romu, vaikka eletyn elämän annetaankin näkyä pintapelleissä. Peltitöitä sen kanssa olikin lopulta paljon odotettua enemmän. Projektissa mukana: Old Motor Shop Oulu Planet Garage Etupäässä kaikki oli odotetusti kohdallaan ja peräpäässäkin päästiin huokaisemaan helpotuksesta, kun mitoitus oli onnistunut, ja pyörät sopivat nätisti aika alas tulevien kaarien sisään. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Tallilla – Buick-projekti. Kori jää ulkoisesti patinakuosiin, mutta tulipeltiin ruiskutettiin kiiltävä metallinhohtovihreä väri
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 5/2021 Kutjan kuva. Mercury Blues 50-luvun puolivälin Mercuryn särmää hiottiin terävämmäksi
97 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Kylkilistat, joista on käytetty vain vaakasuorat osat, ovat 1955 vuodelta halvimmasta Custom-mallisarjasta. Muuten puskuri on lähes samanlainen myös seuraavana vuonna. Takakyljen ”pahkan” etualareuna muotoiltiin jouhevammaksi ja siihen tehtiin valeilmanottoaukko. Autosta voi rakentaa chopatun full kustomin tai pienemmillä muutoksilla mild customin, kumpikin toimii. Kori on siivottu kahvoista ja koristemerkeistä ja fender skirtsit jatkettu lähemmäs helmalinjaa. 19 55–56 Mercuryt ovat mainioita kustom-ahioita. Tämä harvoin nähty listoitus on vain tässä vuosimallissa ja mallissa, vastaavaan lopputulokseen tai hyvin lähelle pääsee myös yhdistelemällä sopivasti eri mallien ja/tai vuosimallien listoja. 1956 vuonna matalampi HT-katto oli jo saatavilla kaikissa mallisarjoissa. Kokeilun vuoksi tällä kertaa käytettiin Chryslerin vuoden 1955 pölykapseleita, jotka ovat tyyliltään varsin samantyyppiset kuin Mercuryn alkuperäiset kokopeittävät kapselit. Takavalot on upotettu hyödyntäen alkuperäisen takavalon kehyksen muotoa. Valot ovat ns. Kattoa madallettiin arviolta reilut kolme tuumaa. Paljon tuli siis muutoksia, mutta muotoilun perusidea pysyi hyvin vahvasti tunnistettavissa ja jopa vahvistui. Bubble-malliset kokopunaiset kustom-linssit, joita myydään edelleenkin tarvikkeena. Onhan varsinkin matalakattoisempi 2d HT, joka oli tarjolla vuonna 1955 vain kalleimmassa Montclair-mallisarjassa, varsin linjakas, kun vertaa tolppamalleihin tai Monterey-mallin korkeampaan ja pyöreämpään 2d HT -kattoon. ’55 ja ’56 mallien erot ovat siis varsin pieniä ja kustomia rakentaessa merkityksettömiä. Lähtökohdaksi otettiin 1955-vuosimalli sen etupuskurin ja siinäkin lähinnä hyvänmallisten dagmareiden vuoksi
Timo Salon täysin läpikäyty herkullisen värinen klassikkofarkku muistuttaa, kuinka upeita olivat 50-luvun loppupuolen perheautot tehtaan linjalta valmistuessaan – Timpan auto on kaikin puolin kuin uusi. Pohjaa myöten viimeistelty auto on kuluttanut maamme katuja jo reilut kymmenen vuotta näyttäen edelleen pakasta vedetyltä. Anni Meriläisen ja Kaj Tarvaisen aito peltikorinen Delivery on rakennettu pitkälti nykyiseen asuunsa 80-luvulla Yhdysvalloissa. Chevrolet 210 Station Wagon ’56. C-vitamiinia se u raa va ss a nume ro s s a Harvinaista herkkua AIKAKONE 98 AMERIKAN RAUTA 5/2021. Voimaakin löytyy, sillä Petri on asentanut rullaavana hankkimansa auton nokalle portatuilla alukansilla ja rullanokalla varustetun ja Pro-Flo 4 -ruiskulla ruokitun 440-isolohkon. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 19.8.2021 Ford Sedan Delivery ’34. Järvenpääläisen Petri Leppälän oranssi maantiekiitäjä on yhtä aikaa klassisen näköinen ja erottuu massasta muutamilla persoonallisilla ratkaisuillaan. Raportit tärkeimmistä tapahtumista ja cruisingeista ympäri Suomen! Tapahtumakesä 2021 Plymouth Road Runner ’68
MALMI STREET DRAGS · WTF ROD RUN TOISENLAINEN TALLI: CLASSIC GARAGE JÄMSÄ DODGE D100 ’69 CHEVROLET BEL AIR CONVERTIBLE ’55 CHEVROLET IMPALA CONVERTIBLE ’69 ESSEX STANDARD HOT ROD ’29 FORD GT40 MKII ’66 • MERCURY MONTEREY COUPE ’56 OLDSMOBILE DYNAMIC 88 4D HT ’61 HARLEY-DAVIDSON DYNA GLIDE ’92 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 5/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 5 70 02 45 -2 10 5 PAL VKO 2021-33 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 21 NR O 69 ”19 88 , KU N SU O M EN W H EE LS -L EH TI TE KIN JU TU N LA H D ES TA SU O M EN M O PA R CIT YN Ä, M O N AC O SS A O LI JO 42 6 H EM I.” 100 SIVUA RAUTAISTA LUET TAVA A LISÄKSI ESITTELYSSÄ Harrastuksesta työksi VERHOOMO ANTON 426 HEMI CHEVROLET CHEVELLE SS 540 ’72 VERSIO Parannettu