AMERICAN CAR SHOW OULU HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE BUICK LE SABRE 2D HT ’63 • CHEVROLET CORVETTE STINGRAY 540 ’75 DODGE DART 2D ’68 • FORD MUSTANG FASTBACK ’65 • FORD THUNDERBIRD ’59 HUDSON TERRAPLANE KUSTOM ’37 • H-D SPORTSTER ’99 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 5 PAL VKO 2023-34 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 5/ 2 02 3 • 10 ,9 € URAKKA FORD ROADSTER DELUXE ’33 CADILLAC SEDAN DEVILLE 8.1 VORTEC ’70 10 VUODEN AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 23 NR O 85 ”K AIK KI VA IK U TT A A KA IK KE EN , JO TE N PIE N I M U U TO S TO IS EL LA PU O LE LL A A IH EU TT I H ET I KE TJ U RE A KT IO N M U ID EN O SIE N KA N SS A.”
25 000 km. Se on puhtaasti kisaöljy, mutta sillä voi ajaa kadulla max. Selvitä itsellesi, mitä. 040 5678 924 Oletko sinä se Lucky S.O.B. Verkkokaupassa saat 15 % alennuksen AMSOIL-tuotteista koodilla ”LÖYLY” Voimassa kerran/asiakas www.roadmachine.fi Jos haluat olla ASKELEEN EDELLÄ ja OTTAA IRTI KAIKKI HYÖDYT valitse löylynkestävä AMSOIL-öljy!. Rakastatko vanhan liiton veekasin putkistosta tulvivaa ränttä-tänttä-shuffle-komppia. Vaihtoväli max. Minimoi ohivuodot ja ”kylmälimat” E85:lla. DOMINATOR® Racing Oil ei tunne kompromisseja kuten et sinäkään. 4000 km, kunhan et kerro kenellekään. Täyttää myös uusien LT-sarjan suoraruisku-moottorien dexos1 Gen2 -vaatimuksen. MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.fi • Puh. Max-Duty Diesel täyttää kaikki luokitukset ja vaatimukset, myös ne joita ei ole vielä edes älytty vaatia! Jos öljyvalmistaja lupaa vaihtoväliksi 2 x autovalmistajan suositus tai max. Se jolla on katuautossa kisamotti. On ahdinta, viinaa ja ilokaasua, ja kun tehoa on vähintään 2 hp/cid, aletaan vasta virittää. Kuuluvatko sinun sanastoosi turbodiesel, voima savut, Cummins, Powerstroke tai Duramax. Z-ROD® on tehty sinulle, jonka laahurinokka huutaa armoa nykyöljyillä. Signature Series on äärimmäisen hienostunut öljy tämän vuosituhannen moottoreille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat tai ovat muuten vain kranttuja. Tämä löylynkestävä öljy sopii erinomaisesti myös ahdettuihin ja E85:lle. Valitsetko aina halvimman, keskiverron tai ennestään tutun. Öljyssä oleva erityinen korroosionestopaketti takaa huolettoman talviseisonnan. Oletko sinä se hörhö jolle mikään ei riitä. 40 000 km, siinä on oltava jotain erityistä. Z-ROD on löylynja iskun kestävä öljy, jossa on niin paljon sinkkifosfaatttia (ZDP) ettei katalysaattoria saa löytyä edes samasta korttelista! Vaihtoväli vaparina 8000 km, ahdoilla ja ilokaasuilla 5000 km. Jos haluat ensi kesänä myös ajaa etkä pelkästään ruuvata, tämä on sinun öljysi. joka sai hankittua uudennihkeän Camaron, Mustangin, Vetten, Challengerin
Lehtijuttua kirjoitettaessa hyvä tarina on tärkeä, ja monenlaisilla tarinoilla pyritään edistämään autojen myyntiäkin. Itse törmäsin tuohon ongelmaan jälleen kerran kysellessäni merkkiharrastajapalstalla muutamaa helpon kuuloista nippeliä, joista osa ei näyttäisi olevan enää tuotannossa, ja joista yhtä vaan ei näyttänyt olevan missään varastossa, vaikka useat nettikaupat olivat sen hinnoitelleet. Omakohtaista kokemusta on leveiden Fordin peltivanteiden odottelusta, niitä tuli lopulta vasta melkein vuoden päästä ensimmäisistä kyselyistä, ja tämän numeron Buick Le Sabre -artikkelissa Tomi Olli kertoo, kuinka vaikeaa oli löytää vuosi sitten 20-tuumaisia peltivanteita, jotka kuitenkin ainakin periaatteessa ovat tuotannossa kaiken aikaa. M ikähän siinä on, että kun laittaa jonnekin nettiin asiallisen kyselyn jostain osasta, jota on vaikeaa tai mahdotonta löytää uutena, löytyy aina joku viisastelija, joka kertoo, että ”ei mahda paljoa maksaa uutenakaan”. Ne muuten lopulta löytyivätkin. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Netti tekee meistä nilkkejä. Eikö näille kirjoittelijoille ihan oikeasti tule mieleen, että kysyjä on ehkä käynyt läpi jo ne todennäköisimmät paikat, ja siksi tiedustelee, jos jollain olisi tiedossa vastaava käytetty osa tai juuri se yksi syrjäinen varaosaliike, jolla vielä on tuota harvinaiseksi käynyttä tavaraa hyllyssä. Ehkä Mustan Aaveen legenda on siis täysin tosi, mutta usein faktojen tarkistaminen tuppaa pilaamaan muuten hyvän tarinan. Toukokuun Mecum-huutokaupassa Indianapolisissa myytiin ennätysmäisellä hinnalla Black Ghostiksi kutsuttu ’70 Hemi-Challenger, jonka kerrottiin olevan legendaarinen Detroitin öisten katukisojen voittaja, ratissaan sinällään ymmärrettävästi katukiihdyttelyissä äärimmäisen matalaa profiilia pitänyt poliisimies. Itsekin hain kerran paria vanhaa tekstirengasta saadakseni Vaniin samanlaiset, aikakauden mukaisen näköiset renkaat joka nurkkaan. Vaikka puhuttaisiin ei-mallikohtaisista osista, on viime vuosina saanut törmätä mitä ihmeellisempiin saatavuusongelmiin. Kyseessä on 807-heppainen SRT Hellcat Redeye Widebody -versio, jota valmistetaan 300 kappaleen erä. Esimerkiksi monien vanteiden saatavuudessa on saattanut olla todella suuria vaikeuksia. Monesti on niinkin, että juuri ne aikanaan niin yleiset osat onkin kärrätty jo vuosia sitten kaatopaikalle, eikä niitä saakaan enää mistään. Tässä tuleekin vastaan se asia, jota moni ei ulkomailta tavaraa tilatessaan huomioi – mikä on keskimääräinen toimitusaika ja mikä on toimitusaika tavaralle, jota ei olekaan juuri sillä hetkellä varastossa. Näille oudon kuuloisillekin asioille voi olla silti joskus järkevä selitys. Takavuosina Suomessa melkein kaikki jenkit oli nähty Speden leffoissa, ja muistuupa mieleen tarina, jossa myytiin Clark Gablen entisenä Imperialia, joka oli kuitenkin valmistettu vuosia Hollywoodtähden kuoleman jälkeen. Näkee sosiaalisen median ostoja myyntipalstoilla toki myös sellaisia tavaran etsijöitä, joilla tuntuu olevan uusi ongelma valmiina mihin tahansa tarjottuun ratkaisuun. 3 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Pääkirjoitus. Haetaan polven päällä väännetyn peltiosan kanssa yhteen sopivaa valmisosaa tai satasella tavaraa, jota kukaan ei kauppaa alle tonnilla. Tässä tapauksessa tarve olisi kuitenkin mielellään ennen juhannusta, eikä joskus ensi vuoden puolella. Saattaahan se olla, että joskus myyjällä ei aidosti ole tietoa tuotteensa oikeasta hintatasosta, ja tuollaisissa räikeissä tapauksissa kommentointi voi olla ihan paikallaan, mutta vanhan totuuden mukaan se ei ole hullu joka pyytää, vaan joka maksaa, ja hinta on lopulta ostajan ja myyjän välinen sopimus. E-Body-piireissä tarinan todenperäisyydestä ei oltu kautta linjan aivan varmoja, mutta niin hyvä se on, että Dodge julkaisi viimeisten polttomoottorimuskeliensa sarjan kuudentena mallina ’23 Challenger Black Ghostin. Sosiaalisen median luulisi edistävän yhteisöllisyyttä ja siellä kirjoittelevien tukevien toisia harrastajia yhteisten ongelmien äärellä, mutta valitettavan usein siellä näkee yliolkaisia, turhia vastauksia ja joutavia kommentteja myytävästä tuotteesta tai sen hinnasta. Niissä kun voi olla melkoisen suuri ero, kaikkia tavaroita ei tule lisää isoillekaan tukkureille viikoittain
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Outi Mentula Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 4 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Toimitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B
46 Hudson Terraplane ’37 Kun Rahkosen legendaarisella laanilla vuosikaudet maanneesta autosta viedään peräpää toiseen autoon, luulisi sen tarun olevan peruuttamattomasti lopussa. Niin mies teki myös Le Sabren kohdalla. 20 Cadillac Sedan DeVille ’70 Jaska Vuorenmaa muistetaan matalasta Cadillacistään jo vuosien takaa. 38 Ford Thunderbird ’59 Kurikan Mietaankylässä asuva Jari Luoma sai ensi kipinänsä Thunderbirdeihin jo vuosikymmeniä sitten, kun paikallisella kauppaneuvoksella oli ’61-mallinen T-Bird. Miehen tuore luomus kantaa nimeä Trashdillac. kannessa: Ford Roadster Deluxe ’33 Nro 85. Auto jouduttiin rakentamaan Suomessa monesta kohtaa uusiksi. 26 Buick Le Sabre 2D HT ’63 Ilmajousieksperttinä tunnettu Tomi Olli on mestari tekemään autoista aivan omannäköisiä hyvin pienillä jutuilla. Sportsteristakin tuli varsin pienillä muokkauksilla oman näköinen. 58 Dodge Dart 2D ’68 Kiuruvetisen Jari Tikkasen Amerikasta ostaman kilpurin piti olla valmis kisahommiin, mutta toisin kävi. ESITTELYSSÄ 14 Ford Roadster Deluxe ’33 Hienoimmat Roadsterit on kautta aikain opittu tuntemaan yksinkertaisesti omistajansa nimellä. 64 Harley-Davidson Sportster ’99 Patrik Stamille ei oikein mikään kelpaa täysin tehtaan jäljiltä. 52 Ford Mustang Fastback ’65 40 vuotta kansivirityshommia tehnyt vehmersalmelainen Jari Kosunen hankki ensimmäiseksi harrastejenkikseen Fastbackin, jonka stroker-pata laulaa melkoisen kiukkuisesti. Kunnian ansaitsee myös Esa Eklundin kertaalleen pilatusta Suomi-aihiosta rakentama ’33. Mikko Laitilan rottakustom todistaa, että näin ei ollut. 32 Chevrolet Corvette Stingray ’75 Parolalaisen Jukka Nuoran ratalelukseen rakentelema Stingray näyttää siltä, kuin se olisi karannut 70-lukuisista sarjakuva-albumeista. 5/2023 64 HarleyDavidson Sportster ’99 20 Cadillac Sedan DeVille ’70 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Tällä kertaa olikin aistittavissa uudenlaista varovaisuutta, kukaanhan ei halua vastaavia tapahtumia lisää. 84 FHRA Cruising Pre-party Vaikka viime kesänä jo uumoiltiinkin, että näinköhän viimeinen Malmin Pre-Party on nähty, oli kaupungin monin paikoin auki kaivelema lentokenttä vielä toukokuussa käytettävissä kokoontumiseen. 90 Vantaan Cruising Huhtikuun Vantaan cruising loppui Heurekalla lyhyeen, kun vasemmalta kiihdyttänyt auto törmäsi parkkipaikalta väkijoukon takaa lähteneen auton kylkeen. 94 Muumio Muistelee Olli palaa muisteluissaan 90-luvun lopulle, kun muutti Pohjois-Carolinaan ja rakensi siellä ’32 Roadsterin. 84 FHRA Cruising Pre-party 68 Hot Rod & Rock Show 46 Hudson Terraplane ’37 TAPAHTUMAT 68 Hot Rod & Rock Show Jos oli Helsingin American Car Show pääsiäisenä hieman laimea, oli Tampereen näyttely silkkaa uutuustykitystä – ehdotonta maailmanluokkaa! 78 American Car Show Oulu Oulun American Car Clubin jäsenet olivat saaneet koottua äitienpäiväviikonlopulle kovatasoisen näyttelyn, jossa harrasteajoneuvoja oli kaiken kaikkiaan esillä 170 kappaletta. Todellisuudessa tekemistä oli kuitenkin paljon. 96 Kutjan Kuva Jannen piirustuspöydällä syntyi tällä kertaa kevyesti kustomoitu ’64 Buick Wildcat. 88 Bensaa Suonissa Moottoritapahtuma Ensi vuonna nelikymppisiään viettävä keminmaalainen autokerho Main Street Cruisers ry järjesti yhteistyössä Wetterin kanssa harrasteajoneuvonäyttelyn, jollainen on kuulunut merilappilaiseen tapahtumakalenteriin päättynyttä kolmen välivuoden mittaista taukoa lukuun ottamatta vuodesta 1985 saakka. 10 Tapahtumakalenteri Tapahtumalistaus täydentyy kaiken aikaa, vaikka kesäkausi on jo käynnissä. ARTIKKELIT 44 Tarinan Takana: Ford Thunderbird ’59 Kun Jari Luoma hankki Thunderbirdin ensimmäiseksi jenkikseen, se näytti kuvissa varsin nätiltä kirkkaanpunaisine väreineen. 92 Espoon Cruising Toukokuussa Snackyn paluun myötä tavallaan palattiin vanhaan, vaikkakin tällä kertaa Mikkelänkallioon, ja väkeä oli pitkästä aikaa liikkeellä ihan siihen vanhaan malliin. VAKIOT 8 Rauta-Annos Tarinaa myyttisistä Mopar-muskeleista ja uutisia kotimaiselta tapahtumakentältä. 12 Pelit Ja Vehkeet Tuoteuutuuksia työkalujääkaapista LS-swappimittaristoihin. 7 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Kaikkiaan vuonna 1970 valmistui 23 nelilovisella manuaalilla varustettua R/T SE Hemiä, joten harvinainen auto on jo sinällään. Auto sai Musta Aave -nimityksen siitä, että mitä ilmeisimmin ammattinsa takia omistaja pysytteli täysin tuntemattomana osallistuessaan katukisailuihin. Challengerin mukana toimitettiin kattavat dokumentit, joista selviää tarkasti alkuperäinen varustus. Konehuone on entisöimätön, ja siinä näkyy jo aika, vaikka autolla ei olekaan ajettu kuin alle 1000 mailia. Entisöimätön ja samassa perheessä uudesta saakka ollut auto myytiin Mecumin huutokaupassa 1 072 500 taalalla huutokauppakuluineen, joten Moparmuskeli on todella arvossaan. 440 Six Packillä ja automaatilla varustettua autoa ei ole koskaan entisöity, vaan sen 70-lukua vahvasti henkivä erikoismaalaus on aidosti yli 50 vuotta vanha. Kaikkein kovin vasarahinta oli ’70 ’Cuda 440 Rapid Transit Show Carilla, jonka mittariin oli kertynyt uudesta lähtien vain 967 mailia! Yli 50 vuoden ajan piilossa ollut ’Cuda on yksi neljästä Rapid Transit System Caravan -kiertuetta varten rakennetusta autosta, jonka taustalta löytyy Hot Wheels -suunnittelijana tunnettu Harry Bradley sekä vuoden 1968 Ridler Award -palkinnon voittanut Chuck Miller. Tarina herätti etukäteen keskustelua E-Bodyharrastajien keskuudessa, eivätkä kaikki pitäneet sitä täysin uskottavana, mutta yhtä kaikki, harvinainen muskeliherkku auto on joka tapauksessa. Challenger ”Black Ghost” on yksi viime vuosien kohutuimmista autoista. 8 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Musta haastaja vain ilmestyi jostain odottamatta, voitti kaikki ja katosi välillä kuukauiski yhtä vaivihkaa kuin oli päänahkoja metsästämään saapunutkin. Villin näköiseksi customoidulle ’Cudalle olikin kaikki perusteet odottaa kovaa hintaa, ja kova se olikin – auto myytiin hurjalla 2 200 000 dollarilla! Toinen Indyn toukokuisen huutokaupan kovasti kohutuista autoista oli ”Black Ghost” Challenger, jonka kerrotaan olleen alkuaan detroitilaisen poliisimiehen Godfrey Quallsin legendaarinen katukilpuri. Toukokuussa huutokaupattu ’Cuda Rapid Transit Show Car on uskomaton paitsi säilymänä, myös luomuksena – tehdas markkinoi tällä muskelimallejaan vuonna 1970! Melkoista Mopar-herkkua Indianapolisin Mecumissa oli kaupan jotain, mitä ei edes Amerikan huutokaupoissa usein näe. Se on nimittäin ainoa tiedossa oleva nelivaihteinen ’70 R/T SE Hemi, jossa on alkuperäinen Gator Grain -katto, ja yksi 23:sta vuonna 1970 valmistuneesta nelilovisella manuaalilla varustetusta R/T SE Hemistä. Mecumin huutokaupassa Indianapolisissa oli myynnissä uskomatonta Mopar-herkkua, ja uskomattomiin hintoihin ne myös menivät kaupaksi
Aiemman näyttelyn tapaan se keskittyy suomalaisen Hot Roddingin historiaan 70ja 90-luvuilla, ja esittelyssä ovat myös aikakausien elämäntyylit musiikista elokuviin. 9 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Pääesiintyjinä Hyvärilän lavalla ovat legendaarinen brittibändi Matchbox sekä kouvostoliiton helmi Peer Günt. Vaikka voimalinja on juuriltaan eurooppalainen ja sama, jota käytetään esimerkiksi DS 3:ssa, on detaljoinnissa muistettu Jeepin perinteet ja muotoilu on massasta erottuvaa. Eri puolille Avengeria on ripoteltu detaljeja, jotka muistuttavat kyseessä olevan Jeep. Vaihdekeppiä ei ole, vaan pykälää vaihdetaan nappivalitsimella. Lauantaina päivällä tapahtumaan on yleisöllä ilmainen pääsy, ja silloin esiintyvät Marko Haavisto sekä Sunbells Duo. Myöhemmin luvassa on kenties edullisempi Limited-malliversio sekä nelivetoinen 4xe-malli, jonka kerrotaan tulevan markkinoille 2024. Drive-In & Rock 10 vuotta! Elokuussa vietetään Nurmeksen jo perinteiseksi muodostuneen tapahtuman 10-vuotisjuhlia, ja myös esiintyjäkaarti on kaikkien aikojen kovin. Avengeria ei tätä kirjoitettaessa ole vielä Suomeen hinnoiteltu, mutta ensimmäisenä myyntiin tulevan kuvissakin näkyvän paremmin varustellun Summit-mallin hinta alkanee nelosella. Tänä vuonna on kuitenkin tarkoituksena toteuttaa pitkään kypsytetyt sisältösuunnitelmat, ja tällä kertaa kotimaista kalustoa höystetään Ruotsista tulevilla show stoppereilla. Malli on jo ehditty valita Vuoden Autoksi Euroopassa 2023, ja on nyt tulossa myös Suomen markkinoille. Pikku-Jeep urbaaniin viidakkoon Vuoden Autoksikin jo valittu täyssähköinen Avenger tulee nyt myös Suomeen. Malmilla kalustoa tulee esille niin ulkokentälle kuin hangaariinkin, ja ulkoalueella on normaalin harrasteparkin lisäksi VIP-harrasteparkki erikseen ilmoittautuneille ja hyväksytyille autoille, joilla on aito historia mainitulta aikakaudelta. Ensikoeajon perusteella 156-hevosvoimaisella sähkömoottorilla varustettu Avenger BEV on varsin näppärä kauppakassi, jolla pärjää kyllä maantielläkin. järjestettävän tapahtuman ohjelmaan kuuluu tuttuun tapaan rastiajo sekä tietysti Drive-In-elokuvanäytös, jossa nähdään tällä kertaa kotimainen Katsastus. Nostalgia Car Show’lle jatkoa Ensimmäisen kerran 2018 toukokuussa järjestetty Nostalgia Car Show saa jatkoa, tällä kertaa Malmin lentokentällä 29.7. Jeepin liityttyä osaksi Stellantis-konsernia on merkki rynninyt eurooppalaisille markkinoille aivan uusin eväin. ”Tapahtumaa voisi kuvata osaksi museoksi ja osaksi näyttelyksi, jossa on myös viihteellinen kesäfestivaali”, Forsman luonnehtii. Pikkuinen katumaasturimainen Avenger on Jeepin ensimmäinen täyssähköinen malli ja toistaiseksi aina etuvetoinen. 18.-19.8. Toimintasäteeksi yhdellä latauksella luvataan noin 400 kilometriä. Tapahtuman puuhamies Mikael Forsman kertoo, että suunnitelmissa oli järjestää vastaava tapahtuma jo aiemmin, mutta järjestelyt torpedoituivat koronan tuomiin rajoituksiin ja riskeihin niiden suhteen
perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Siuro Cruising Knuutilan kartano, Siuro Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. Jenkkiautot maatila puodilla Kirkkonummi 22.7. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. 15.7. American Beauty Car Show Haapsalu, Viro 15.7. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. V8 Summer Meet Himos, Jämsä 17.6. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. FHRA Summer Nationals Festival & kiihdytysajon SM-osakilpailu 3 LSK Business Park, Kauhava Tapahtumat 10 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Tomi Eronen. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Taivalkosken Moottori kerho ry:n huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 8.–9.7. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. NNC Street Slide Katuautojen kiihdytyskilpailu Hyvinkään lentokenttä 22.7. Himos Truck Show Himos, Jämsä 22.7. Freedom Cruise Hanko 7.7. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki 8.7. perjantai Cruisingit 16.–18.6. IlosaariRokki Cruising Shell, Ylämylly 15.7. Classic Garage Himos Meeting Himos, Jämsä 15.–16.7. Vuokatti Motor Show Vuokatti 14.7. FHRA Street Mayhem & Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 14.–16.7. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Karjalohja Drive-In & Rock 'n Roll Show Karjalohja 2.7. St. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Michel OldTimer Run #32 Visulahti, Mikkeli 1.7. Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma Vesivehmaan lentokenttä 17.6. Taivalkosken Moottori kerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 1.7. Sherwood Car Show & Live Music Concert Bowling & Billiard Garage, Kerava 22.7
FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki 8.9. Taivalkosken Moottori kerho ry:n huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 26.8. Harrasteauto Pick-Nick Forssa 12.8. Taivalkosken Moottori kerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 4.8. Ride In Oulu Motor Meet Äimäraution ravirata, Oulu 12.8. FHRA kiihdytysajon SM-finaali LSK Business Park, Kauhava. FHRA Street Mayhem & Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 9.–10.9. FHRA Street Mayhem & Test n´Tune Motopark Raceway, Pieksämäki 18.–19.8. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 4 Motopark Raceway, Pieksämäki 19.8. Hayride Jamboree #3 Pistohiekka, Puumala 19.8. 29.7. Americarwian Cruising 4 ABC Tikkula, Pori 19.–20.8. Burnout Party Kiikala 12.8. Nostalgia Car Show Helsinki 29.7. V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 1.9. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki 6.8. Turku Kustom Show Kauppakeskus Skanssi, Turku 26.8. Mobilisti Jamb-O-Ree Ace Cafe, Lahti 26.8. Taivalkosken Moottori kerho ry:n kiihdytyspäivä Pudasjärven lentokenttä 18.8. Lappeenranta Cruising 2023 & Swap Lappeenrannan ravirata 12.8. Drive-In & Rock Hyvärilä, Nurmes 18.–19.8
Kaikki mittarit toimitetaan tilauksesta halutuilla ominaisuuksilla kyseessä olevaan autoon ja tekniikkaan sopivana. Tehokkaan koostumuksen ansiosta vähentää hankauksen tuomaa naarmuuntumista sekä kulutusta ja minimoi pesuainejäämät, jotka näkyvät helposti mustalla pinnalla. Aine tummentaa värisävyä sekä tuo todella korkean kiillon. Hintaesimerkkinä kuvan mittaristo kilometrinäytöllä LS-moottorilla varustettuun Classic Chevyyn alkaen 1199.00€ US-parts.fi. 12 AMERIKAN RAUTA 5/2025 Tuoteuutuudet. Ainetta käytetään myös korjausmaalausten tarkastamisessa tai pintavikojen etsimisessä, ja se sopii erityisen hyvin viimeistelyyn ennen auton toimittamista asiakkaalle. Sumuta ja pyyhkäise, ylimääräinen tuote haihtuu pois. Tuotenumero: G230316/473 ml, tulossa näinä päivinä maahantuojan varastoon. Tuotenumero: G230524, pakkauskoko 709 ml. Päivittäisessä käytössä toimii upeasti siitepölyn ja linnunjätösten pyyhinnässä, lika poistuu ja pinta saa lisäkiiltoa. Classic Instrumentsin valikoimasta löytyvät yleismalliset sekä mallikohtaiset mittarit amerikkalaisiin klassikkoihin. Tuote on geelimäinen ja siten hyvin pystypinnoilla pysyvä sekä likaa liuottava. Voidaan käyttää myös sellaisenaan viimeisenä kiillon korottajana. Sopii myös satiinille ja matalle sekä myös kiiltäville ja brimetal-vanteille. Tuotetta löytyy kahdessa pakkauskoossa M3416 473 ml ja M3401 3,78 l. Oiva tuote, jos aika ei riitä auton kiillottamiseen, mutta sen pitää näyttää hyvältä. Tuote minimoi kalkin mahdollisesti veden mukana aiheuttamia läikkiä. Valittavana on eri kokoja, värejä ja tyylejä jokaiseen makuun. Kiiltoa kadulle – tai näyttelyyn Meguiar’sin Ultimate Insane Shine Paint Glosser on maskaava, eli naarmuja peittävä korkeakiiltoinen sumutettava kiillonlisääjä, joka ruokkii maalipintaa peittäen pieniä naarmuja sekä maalipinnan virheitä. Tuote toimii loistavasti pohjusteena ja sen päälle voidaan käyttää tavallista tai pikavahaa. Toinen aivan juuri maahantuojan varastoon saapuva tuote Hot Rims Black Wheel Cleaner taas on tehopesuaine erityisesti mustille ja tummille vanteille. M34 Mirror Glaze Final Inspection -lopputarkastusaine sopii sekä pinnanpyyhintään että saviliukasteaineeksi, ja sillä saa aikaan näyttelyauton kiillon nopeasti. Meguiars.fi. Toimittanut: Tomi Eronen Mittareita joka makuun Erittäin laadukkaat USA:ssa valmistetut Classic Instruments -mittarit ovat tilattavissa nyt US-Partsista
Loistava valinta niin kadulle kuin kylillekin! Hinta 69,99€. Vaikka raitahihainen paita on pitkähihainen, se tuntuu pehmeän kankaansa ansiosta yhtä mukavalta kuin T-paita. Tonupstore.com. Suojaa mekaaniselta kulutukselta Foliatecin maalipinnan suojakalvo, eli tuttavallisemmin PPF-kalvo, on helppo ja kestävä tapa suojata ajoneuvon maalipintaa pieniltä kiveniskuilta, oksien raapimisilta, maantiepölyn aiheuttamilta naarmuilta, ruostumiselta sekä kaikilta muilta pienehköiltä mekaanisilta vaurioilta. Raitapaita Trumppahahmoille Triumph Motorcyclesin klassista ”Ignition Coil” -paitaa on saatavana nyt uusissa puna/valkoinen ja musta/ kulta -väriyhdistelmissä. Kaksi ylintä laatikkoa on normaaleja ja ne voidaan avata ja niitä voidaan käyttää, kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, alemmat laatikoiden kahvat sen sijaan ovat vain ulkonäköjippo – ne piilottavat jääkaapin oven. Hinta 29,99€ per lätsä. Hinnat alkaen 24,35 € pakkaukselta. Nostalgisia lippiksiä kypäräfirmalta 70’s Helmetsin mallistoon kuuluu tyylikkäiden kypärien lisäksi nostalgisen näköisiä lippiksiä. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa, joten sitä on helppo siirtää. PPF on siis käytännössä ”teippi”, joka asennetaan maalipinnan päälle antamaan pitkäkestoista ja vahvaa suojaa alkuperäiselle maalipinnalle. Foliatecin kalvot soveltuvat kaikille ajoneuvotyypeille, ja niissä on erittäin hyvä suoja kellastumista ja UV-säteilyä vastaan. Torafors.com. Hinta 699€. 13 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Lisäksi ne hylkivät vettä ja likaa tehokkaasti, mikä helpottaa puhtaanapitoa. Tonupstore.com. Kesän uutuuksia ovat muun muassa ruudullinen ”Number One”, ruskeansävyinen ”Lumberjack” ja kokomusta ”Eagle”. Työkalukaappi janoisille TorAForsin hauska uutuus on jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Jääkaappi sulautuu loistavasti autotalliin pitäen juomat aina kylmänä ja käden ulottuvilla – tallin varuste, joka tekee vaikutuksen myös naapuriin. Autodude.fi
ROADSTER EKLUND 14 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Kunnian ansaitsee myös nokialaisen Esa Eklundin viimeisten 10 vuoden aikana kertaalleen pilatusta Suomi-aihiosta rakentama ’33, joka erottuu massasta persoonallisine väreineen. Ford Roadster ’33. Annetaan miehen itse kertoa koko tarina. Teksti: Esa Eklund • Kuvat: Tuukka Erkkilä 15 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Hienoimmat Roadsterit on kautta aikain opittu tuntemaan yksinkertaisesti omistajansa nimellä
Säästääkseen aikaa ja vaivaa Hiski lähetti projektin mukana vielä etukäteen 20 000 markkaa rahaa. Hiskillä polttelivat autokaupasta saadut rahat taskussa ja tietysti piti sitten heti piirtää isolla liidulla. Ällistyneenä joutuukin toteamaan, että mitä ihmettä tuosta nyt kirjoittaa. Muutkin toki olivat huomanneet Hiskin rodin, ja salolainen kännykkätehtailija osti sen lopulta yli 130 000 markalla. Autoon tuli taas Commodoren etuakseli ja Jaguarin perä. Summa oli melkoinen, sillä tuolloin väkisinmakaajamagazinessa oli kaupan Pontiac GTO 40 000 markalla ja uuden Opelin sai alle 100 000 markan. J umprahuiti, ensin on auto reilusti yli 10 vuotta pilkkeenä rakentajansa silmäkulmassa ja sen valmistuttua joku yhtäkkiä sanoo, että tehdään juttu ja otetaan kuvat lehteen. Heti, kun alustamuutokset olivat valmiit, projekti toimitettiin erään kustomgurun pajalle Lahteen korimuutoksia varten. Jätetään ne moneen kertaan nähdyt rakentelukuvat nyt kuitenkin pois ja koetetaan kuvata tuota rakentelua vähän näyttelijä Mikael Persbrandtia mukaillen: ”Romusta rodiksi niin kuin minä sen muistin”. Tästäkin autosta on olemassa lähemmäs 1000 rakentelun aikaista kuvaa, joita tarkastellessa voi miettiä, mihin se aika oikeastaan menikään tai mikä osa tuli mistäkin. Olisiko pitänyt tehdä jotain toisin tai jotain sen suuntaista. Kuvassa komeili punamusta vuoden ’30 Chevrolet, jonka rakentaja oli salolainen erikoismies Hiski Hiisivirta. Lopputulos oli niin karmea, että noudettuaan keskeneräisen auton Hiski vei sen välittömästi pois silmistään mahdollisimman kauas. Siinä oli Chevroletin 267-moottori ja automaatti sekä Jaguarin perä. Mies osti Lahdesta seuraavaksi projektikseen ’33-mallisen SuomiFordin aihion, joka pantiin heti reippaasti työn alle. Omasta mielestäni auto näytti järjettömän hienolta ja edusti itselle jotain tuntematonta ja uutta tyyliä. Etuakseli taisi olla 164-Volvon tai Opel Commodoren. Auton syntyyn liittyy oleellisesti erään silloin ilmestyneen autolehden eli tutummin V8:n kansikuva. Sellaisiahan ne jutut monesti ovat. Tällä oli tarkoitus saada auto chopattua ja muutettua kaksioviseksi. Niille, joille sisäluku ja ymmärrys tuottavat ongelmia todettakoon, että tässä kohtaa puhutaan siis jo tämän jutun kohteesta. Eihän tuossa mitään ole! Kun näitä autoja harrastejuttuja on sieltä 80-luvulta saakka lueskellut, niin tuntuu, että kaikki juttukliseet on jo nähty ja kuultu: Autot tulee tai syntyy talliin, projektit ovat kekoja, moottorit ovat motteja ja netistä voi tilata mitä vain. Tämän jutun auton tarina alkoi jo joskus 90-luvun loppupuolella. Auto näytti pirteältä pinnavanteineen ja tuoreine värityksineen. 16 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Ford Roadster ’33
Hiskiltä oli taas rahat loppu, kuten yleensä, ja jotenkin ajauduimme siihen, että rodiprojektista tehtiin kaupat. Myös ovipahvit ovat verhoiluineen kokonaan omatekoiset. Oskar Klahr -nimisen hepun kautta sain sitä kautta hankittua ”korjauspeltejä”, joiden avulla projekti lähti uudelleen tulille. Mitä tuossa kohtaa sitten voi tehdä. Projekti nitkahti taas sattumalta eteenpäin, kun Hiski tuli auttelemaan allekirjoittanutta juuri hankitun ’57 Lincolnin hiontahommissa. Mitä tehdä voisi tehdä seuraavaksi. Ehjätkin osat oli rikottu ja pohjapeltejä oli neljä päällekkäin. Auto seisoi tämän jälkeen vuosia Tikkimiehen suulissa jossain Perniön kulmilla. 17 AMERIKAN RAUTA 5/2023. No työntää sen tietty varaston kulmaan ja vetää pressun päälle. Ei ainoatakaan istuvaa peltiosaa, mikään osa ei ollut enää mitoissaan. Tämä oli hyvä diili siis. Kun Lincoln valmistui, niin orastava paniikki alkoi iskeä. Miten auton kori voi olla todella niin huono. Auton muutostyöt oli ilmeisesti annettu pakkoraossa ammattikoulun apuluokan tehtäväksi sillä aikaa, kun varsinainen seppä oli niin sanotusti estynyt. Lopputulos oli niin karmea, että noudettuaan keskeneräisen auton Hiski vei sen välittömästi pois silmistään mahdollisimman kauas. Välissä oli vanhoja rälläkän laikkoja. Aikaa kului, ja tuon ajan eläneet tietävät millaisiin seikkailuihin kyseinen kustomguru loppujen lopuksi ajautui. Kesken jäänyt projekti. Näin Fordin ensimmäisen kerran sitä noudettaessa, ja tyrmistys oli käsin kosketeltavaa. Lincolnin rakentamisessa minulla kuluikin seuraavat neljä vuotta, kunnes se oli esillä Tampereen näyttelyssä museokatsastettuna. Hinta oli kova, mutta mielessä oli edelleen terävänä se vanha V8:n kansi Chevyineen. Mittaristo on ’40 Fordin, ratti taas LimeWorksin pari tuumaa pienempi ’50 Ford Crestlinerin ruorin replika. Porilaista pessimismiä. Nelivaihteista automaattia käsketään Lokarin shifterillä. Sattumalta noihin aikoihin Ruotsista kantautui uutisia, että Lazzen koulukunnan heput järjestävät peltikursseja Tidaholmissa. Glide Seat -penkki sai mustan keinonahkaverhoilun vaimon avustuksella. Ei ollut kansikuva-auto, ei. Trendit olivat muuttuneet, eivätkä Common akselit ja Jaggen perä omassa tukiryhmässäni juurikaan saaneet kannatusta. Kauppaan kuului tietty kaikki, mitä tarvitaan. Hiskin ehto kaupalle oli, että summaa ei saa maksaa heti, vaan osissa silloin, kun hän rahaa tarvitsee. No, vaihdelaatikkoa odotellaan edelleen 16 vuotta myöhemmin, mutta auto on kai suurin piirtein maksettu
Moottoriksi tähänkin oli Hiski hankkinut Chevroletin 108-hevosvoimaisen 267:n, jonka remontoin täydellisesti kahteenkin kertaan. Moottori: 267 cid SBC V8, kärjetön jakaja, peltipakosarjat, Marteliuksen rosteriputkisto. Auton vanhat osat pantiin etsintään ja runkomuutokset taas käyntiin. Niin on muuten minunkin, jos moinen joskus tulee vielä tehtyä. Alkuperäiset lokasuojat laitettiin odottamaan inspiraatiota ja tilalle sovitettiin kuituloksut. No mikäs siinä, auto kärryyn ja Marteliukselle. Hautamäen Ranen Punaiseen Pikkariin, eli siithen Vennun vanhaan Taffel-autoon teetettiin Marteliuksella putket rosterista ja toteutus oli todella hieno. takana, muokatut pillerikapselit. Tällä kertaa homma todella onnistui ja autoa kehtaa kyllä katsella kiillotetuilla putkilla ja vaimentimilla alta päin. Pala historiaa ja vähän Nissaniakin. Kori: Maski yhdistelmä ’33 ja ’34 maskeja, tuulilasinkarmia chopattu, omatekoinen chopattu katto. Koko kori rakenteineen ja luukkuineen on peltiä. Auton pakoputket meinasivat tuottaa harmaita hiuksia. Lokasuojien ja korin sovitusja muutostöissä vierähti pitkä tovi ja TIG-saumaa kertyi kymmeniä metrejä. Alusta: Runko boksattu, 4. Asiaa hieman puntaroituani parhaaksi metodiksi valikoitui uusien astinlautojen tilaaminen Mac´sista. Vanteet: Wheel Vintiques Gennie 6x15. Ruotsista oli mahdollisuus hankkia Roadsterin peltikorin pintapellit, joiden avulla kori rakennettiin vastaamaan nykyistä muotoaan. Voimansiirto: TH200R4-automaatti, GM 10-bolt taka-akseli 3,55:1 välityksellä. Ohjaus toteutettiin Mersun tehostetulla simpukalla. Peltiset vaihdetaan paikoilleen, jos inspiraatio myöhemmin iskee. Alkuperäinen maski oli kokenut kovia ja jostain syystä sen alaosassa oli ollut jalkapallon kokoinen reikä. Korin muutoksista ja siihen liittyvistä rakenteista riittäisi juttua pitkäksi aikaa, mutta oikeasti hankalin ja työläin vaihe oli lokasuojien ja konepeiton sovitus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten pieni muutos toisella puolella aiheutti heti ketjureaktion muiden osien kanssa. Nimittäin ensimmäisellä kerralla stanukoossa ollut lohko porattiin .30 ylikokoon, mutta valmiin moottorin odottaessa pukissa silloisella työpaikallani siellä kävi vesivahinko, jonka tuloksena moottorin meni imusarjan läpi vettä sisään, ja se ruostui jumiin. Ei ole mikään ihme, että nämä yleensä ovat ilman lokasuojia ja konepeittoa. Jarrut: GM:n levyt edessä, levyt takana, pääsylinteri, tehostin. Ei auttanut kuin porata moottori viimeiseen ylikokoon ja tehdä koko remontti uusiksi uusine mäntineen. Eteen palautettiin jäykkä akseli lehtijousineen ja taakse vastaavasti Caminon akseli poikittaisella lehtijousella ja 4-linkeillä. Materiaalissa ei ollut kyllä kehumista ja peltitöitä jouduttiin tekemään melko lailla. Sisusta: LimeWorksin Crestliner-ratti, Lokarin shifteri, itse verhoiltu Glide Seat -penkki, ’40 Fordin mittaristo. Harmi, kun ne eivät näkyneet näyttelyssä. peltivanteet edessä, 8x15. Faktat Ford Roadster ’33 • Omistaja: Esa Eklund Paikka: Nokia. Hiisivirta oli kuljettanut maskia ympäri Länsi-Suomea ja yksi jos toinenkin seppä oli antanut panoksensa sen korjaamiseen. Kiitos: Kaikille projektissa auttaneille. Renkaat: 6.40–15 edessä, 8.20–15 takana. Vanhasta korista pyrittiin säilyttämään se, mikä oli mahdollista. Kori tavallaan rakennettiin uusista pelleistä astinlautojen ja rungon ympärille uudelleen, jolloin kaikki mitoitukset saatiin täsmäämään. Aikoinaan Raiskilla oli ’34 Taffel-kilpa-autossaan 18 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Ford Roadster ’33. droppiakseli, 4-link-tuenta ja kaasuiskarit edessä, 4-link-tuenta ja poikittainen lehtijousi takana, Mersun tehostettu ohjaussimpukka. Jarruiksi tuli levyt joka kulmaan. Tein putkiston kahteen kertaan parhaan osaamiseni mukaan ja lopputulos oli kerta kerralta huonompi
Kolaroidun kilpurin maskista jäi ehjä alaosa, jonka Hiski onnistui hankkimaan, ja alkuperäiseen ’33:n maskiin liitettiin siis pala ’34:n maskia. Vaimon kanssa ommeltiin penkkiin verhoilut. Koria maalaamosta taas kerran siirrettäessä eräs vääräleuka totesi, että tämä on varmaan eniten kannettu rodiprojekti Suomessa. upea maski, kunnes auto meni ympäri stripillä vaurioituen pahasti. Syntyneen venepressun kankaaksi tuli Englannista sopivaa materiaalia. Kaikki muut verhoilut tein itse. Moottori on se kotimaisissa rodeissa usein nähty Chevyn 267-kuutiotuumainen pikkulohko, jota on koristeltu Cadillac-tyyppisellä putsarilla ja uritetuilla venttiilikopilla. Vanhahtava väri tuntuu sopivan rodin tyyliin ihan hyvin. Bongasin liikennevaloissa edessäni Nissan Micran, joka oli tuon värinen. Tilanne mutkistui lisää, kun kinkku huomasi, että yritän kuvata. Yritin saada autosta kuvaa, mutta omat taidot eivät riittäneet tyttölapsen perässä pysymiseen. Nyt Niina Entisöinti Oksasta ootrasi ne toiveen mukaisesti ja voilà – kaaret näyttävät bambulta. No siinä sitten mentiin kumit ulvoen ympäri Nokiaa – Micra karkuun ja minä perässä kamera kädessä. Katon kaarien väritys mietitytti hetken. Myös konehuone on hienosti viimeistelty. Tuo pala sai jäädä paikoilleen, koska sekin on pala historiaa. Vuosien varrella projektiin ovat tavalla tai toisella ottaneet osaa monet oman tukiverkon sangen hupaisatkin kasvot. Lopuksi kuva onnistui ja maahantuoja selvitti tarvittavan värinumeron. Katon muotoja lähdin etsimään vanerikaarilla, joiden ympärille vedin teippiä. Paikallisen verhoilijan kanssa sovitettiin kangasta 10 kertaa paikoilleen ennen kuin siihen oltiin tyytyväisiä. Iso kiitos kaikille ja tietty myös Jukalle (HOT-34) sinne pilven reunalle. Auton väri löytyi vähän sattumalta ihan projektin alkuvaiheessa. Osaava tukiverkko on pelastanut monesta pulasta matkan varrella, ja ongelmaan kuin ongelmaan on löytynyt aina ratkaisu. Forstenin Harri hankki omaan kolmeneloseensa uuden Glide Seat -penkin rungon, joka jäi loppujen lopuksi asentamatta. Nämä ovat tietysti erilaiset ja siitä syystä auton maskissa on nykyään ’34:n maskille tyypillinen veivin reikä oikean pyöreän sijaan. Verhoilujen kanssa näin pienessä kärryssä pääsi aika pienellä. Jos putket maalaa mustaksi tai esimerkiksi hopeaksi, niin ne näyttävät maalatuilta putkilta. Totta kuitenkin on, että rakentamisen aikana tutuksi on tullut hyviä tyyppejä ympäri ämpäri. Syntyneen muodon perusteella väänsin polvien päällä putkesta kaaret. No tiedä häntä. Katon kaaret ootrattiin banbukuvioisiksi ikään kuin ne olisi taiteltu vanhoista suksisauvoista. 19 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Yleensä ne ovat punaisia tai mustia, ainakin jos Tampereella haluaa näyttelystä pokaalin. Korin liikuttelu oli aika hankalaa ja useamman kerran paikalliset rodiukot hiipivät paikalle auttamaan
20 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Minttu Främling 21 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Miehen tuore luomus kantaa nimeä Trashdillac, ja sen piirrosmaiseen tyyliin tussattu patinakuori kätkee alleen 8,1-litraisen modernin Vortec-tekniikan. Cadillac Sedan DeVille ’70. Jaska Vuorenmaa muistetaan matalasta Cadillacistään jo vuosien takaa
Auton alkuperäinen 500-kuutiotuumainen moottori alkoi oikutella, ja ratkaisuksi löytyi 8,1-litrainen Vortec. 22 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Cadillac Sedan DeVille ’70. Jaskalla oli pidempään seissyt ylimääräisenä tallissa aikoinaan korinvaihtona toteutettu E-mallin avo-Kadett, jota hän tarjosi Caddyyn vaihdossa. Amerikan Raudan lukijat saattavat muistaa yhdeksän vuoden takaa lehden sivuilta Jaskalla tuolloin olleen valkoisen ilmajousitetun ’66-avon, jonka alla oli 20-tuumaiset pinnavanteet. Siinä vaiheessa siinä oli kuitenkin kaikenlaista laittoa, joten päädyin myymään sen, ja haluaisin kyllä tavallaan ostaa sen takaisin, mutta sehän on nykyään Espanjassa”, Jaska Vuorenmaa pohtii kysyttäessä, onko hänestä tullut ihan Cadillac-mies. Se matala Cadillac jäi kuitenkin pitkään offivehkeiden ja Harrikoidenkin kanssa touhunnutta miestä kaihertamaan, ja pari vuotta takaperin löytyi vihdoin hänen Lowdillaciksi nimeämälleen avolle seuraaja. Tai niin Jaska luuli, mutta ei sittenkään raaskinut lähteä rakentelemaan hienoa ja täysin alkuperäiskuntoista ’60 Series 62 Coupea, vaan myi sen eteenpäin. Ajatus matalasta Cadillacistä jäi kuitenkin kytemään mieleen, ja kuluvan vuoden maaliskuussa mies bongasi mielenkiintoisen Sedan DeVillen myynnistä. Sen myymisen jälkeen Jaska hankki rodikuumeeseen ’30 A Coupen, joka sekin esiteltiin lehdessä miehen käsittelyn jäljiltä candyoranssiksi valmistuneena. Näköjään just Cadillaceistä. ”M ä tykkään isoista autoista. Moni on sanonut, että tein ison virheen silloin, kun sen Lowdillacin myin, ja niin teinkin. Sopivalla välirahalla kaupat lyötiinkin lukkoon, ja Jaska pääsi hakemaan Kuusankoskelta uuden matalan Cadillacin. Chevrolet Avalanchesta lähtöisin olevan Vortec 8100 -moottorin luvataan tuottavan vakiokunnossa 320 nykyhevosvoimaa
Ostin ne häneltä siis jo pari vuotta sitten sitä ’60 Cadillaciani varten, kun mun piti raiskata se, mutta sitten mulla tuli joku sisäinen mobilisti esiin, ja päädyin myymään sen hyvään kotiin museoitavaksi”, Jaska selittää. Ongelma saatiin kuitenkin pian ratkaistua, ja Jaska pääsi toteuttamaan visioitaan uuteen hankintaansa. Pari kesää rottakuosisella Cadillacillä ajeltuaan Jonny myi sen Sami Vepsäläiselle, jolta se aikanaan kulkeutui Nokialle. Päällisin puolin auto olikin 15-tuumaisia peltivanteita myöten muuten alkuperäisen näköinen, kun se tuli Hulda-rottarodin rakentajanakin tunnetulle espoolaiselle John Anderssonille tuolloin, alun toistakymmentä vuotta sitten. Patinoituneessa kullankeltaisessa alkuperäismaalissa ollut Sedan DeVille oli tullut maahan Jenkeistä 2012, ja siihen oli jo uudella mantereella asennettu joka kulmasta erikseen säädettävissä oleva ilma-alusta. ”Caddy oli käyntikunnossa, muttei silloin vielä ajokuntoinen, koska vaihteisto oli vikatilassa, siinä toimi vain ykkönen, kakkonen ja pakki”, Jaska kertoo. Sisältä Caddy on alkuperäinen lehmäntaljalla päällystettyä takapenkkiä lukuun ottamatta. ”Nuo 20-tuumaiset vanteet olivat olleet jonkun Dodge Nitron alla, ja kaverin hankki ne Letukan pickupiinsa, mutta niissä oli siihen väärä keskireikä. Siellä auton alkuperäinen 400-bruttohevosvoimaiseksi uutuuttaan ilmoitettu 500-kuutiotuumainen moottori alkoi oikutella, ja ratkaisuksi ongelmaan löytyi 3Gen Performancelta iskutilavuudeltaan melkein samankokoinen 8,1-litrainen Vortec, joka oli lähtöisin ’03-04 Chevrolet Avalanchen nokalta. Nokialla Caddystä ehdittiin nostaa vanha viissatanen nokalta ja sovitella paikalleen uuden moottorin kannakkeet, mutta homma jäi kesken. Vaihteistoksi tuli saman ikäluokan takavetoisesta kotoisin oleva nelivaihteinen 4L80E-automaatti. Sieltä auto kulkeutui 2022 alkuvuodesta 3Gen Performancea pyörittävän Tuomas Mussalon kaverille Kuusankoskelle. Piirretyn näköiseksi. Kovin eurooppalaishenkinen kolmipuolainen ratti kuului tosiaan ’70 Cadillacin alkuperäisvarustukseen. 23 AMERIKAN RAUTA 5/2023. 8,1-litrainen Vortec. Kuusaalla uudelle tekniikalle rakennettiin sähköt, muttei auto varsinaisesti ollut liikenteessä ennen kuin Jaska keksi ehdottaa vaihtokauppaa Kadettiin
Olen miettinyt, jos ensi talvena teettäisin tuohon sikarituolityylisen napitetun nahkasisustan”. En halunnut tätä kullanväriä enkä patinaa hävittää. Keskilätkät tein itse alumiinista, ja hankin tuohon 25 mm spacerit, kun nuo vanteet olisivat jääneet muuten aivan liian sisään. Jaskan Trashdillac-nimen saanut cartoon Caddy edustaa kaikkiaan juuri sitä, mitä varten Amerikan Rauta -lehti aikanaa perustettiin. Viikko siitä Tube tulikin kaverinsa kanssa tussaamaan autoa.” Caddyn alkuaan vinyylillä päällystetty katto oli Jaskalle tullessa vedetty yli mustalla peltikattomaalilla. ”Silloin, kun tämän auton näin, totesin saman tien, että nuo vanteet sopisivat tähän. Maalasin kulahtaneen kiiltävänmustat vanteet ensin kokonaan mattamustiksi, mutta päädyin sitten kuitenkin hiomaan niiden alkuaankin kiiltävät osat näkyviin. Kaikki on Bilteman spraytä, kun ajattelin, että silloin ainakin sopivat yhteen”, mies selittää ja jatkaa: ”Sisälle en ole tehnyt kuin vähän sähkötöitä, kun ECU oli apukuskin lattialla. Siitä tuli hyvä, ja kun mä en tykkää tosta ’70 Cadillacin kyljen siipipokkauksesta, niin ajattelin, että siihen pitää maalailla jotain ja pyysin Tuben katsomaan autoa. Sitten vedin grafiitinharmaan värin, ja lopuksi lakkasin katon kiiltävällä spraylakalla. Se ei ole täydellisen viimeistelty tai ökykallis, mutta siinä yhdistyy rohkean omaperäinen ajattelu ja moderni tekniikkavalinta – se on tehty miellyttämään omaa makua. Se mietti, että olenko ihan tosissani, ja sanoin, että olen. Ne spacerit löytyivät uskomatonta kyllä Kärkkäiseltä, muualla ei ollut vitosen jaolla olevia varastossa. Tai oikeastaan ostin ne sille kaverille, mutta sitten totesin, että tarvitsen niitä itsekin.” Mistä ihmeestä miehelle sitten tuli idea maalata auto tussilla ikään kuin sarjakuvapiirroksen näköiseksi. 24 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Cadillac Sedan DeVille ’70. Tehtiin kaverille sitten sillä tyylillä Harrikka, ja tuossa naapurissa on graffitimaalarituttuja, joille hoidin talvella lainaan semmoisen kuvauskelkan kaveriltani rapartisti ja videotuottaja Slummikoiralta. Vedin ensin katon Bilteman kullanvärisellä sprayllä, ja heitin pitsin päälle. En halunnut tätä kullanväriä, enkä patinaa hävittää, ja näin Tiktokissa näitä cartoon careja, joita alkoi viime talvena tulemaan sinne. Tää Tube jäi siinä palveluksen velkaa, ja pyysin häntä sitten maalaamaan sen Hesanpexin pyörän. Näin siellä näitä cartoon careja, joita alkoi viime talvena tulemaan sinne. Continentalin renkaat ostin kaverilta, ne oli olleet jonkun Audin alla. ”Ajattelin, että siihen kuuluu pitsikatto, joten päätin hakea Eurokankaasta kangasta ja kokeilla maalata sellaisen itse. ”Tiktokista
magneettiventtiilit, 5 gallonan säiliö, yksi kompressori, AVS-ohjain. 25 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Vanteet: KMC 20x8,5?, maalattu mattamustiksi, omatekoiset keskilätkät, 25 mm spacerit. tuplaputkisto. Samalla tulivat paremmin näkyviin autossa olleet straippaukset, joita ei aiemmin oikein edes huomannut. Kori: Cartoon-tyyliin tussattu, katto pitsimaalattu, ajovaloissa Half Moonit. Moottori: ’04 Chevrolet Avalanchen 8.1 Vortec V8, K&N-vapaavirtaussuodatin, 2,5. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin. Teho: 320 hv. Sisusta: Alkuperäinen. Faktat Cadillac Sedan DeVille ’70 Omistaja: Jaska Vuorenmaa Paikka: Helsinki. Tussausten jälkeen auto lakattiin yli, jotta ne eivät kuluisi pois niin herkästi. Mattamustiksi maalatut 20-tuumaiset KMC-vanteet sopivat sarjakuvamaiseen kokonaisuuteen hienosti. Kattoon Jaska päätti kokeilla toteuttaa itse pitsimaalauksen, jonka suihkutteli Bilteman spraypurkeista. Kieltämättä pitsikatto istuu kokonaisuuteen kuin nenä päähän. Alusta: Ilmajousitus, makkarapalkeet joka nurkassa, 3/8. Renkaat: Continental SportContact 6 235/35 R20. Voimansiirto: 4L80E -automaatti, alkuperäinen perä
Nu Skool 26 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Buick Le Sabre 2d HT ’63. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 27 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Niin mies teki myös viime syksynä hankkimansa Le Sabren kohdalla. Lowtoys-firman pyörittäjänä ja ilmajousieksperttinä tunnettu Tomi Olli on mestari tekemään autoista omannäköisiä loppujen lopuksi hyvin pienillä jutuilla
Merkkien ja rakentelutyylien suhteen mies on aina ollut avarakatseinen, Amerikan Raudassakin on esitelty häneltä niin korotettu Ram-pickis kuin maahan pudotettu Rambler Rebelkin. 28 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Buick Le Sabre 2d HT ’63. Ilmajousituksen säätövivuille löytyi siisti paikka radion yläpuolelta alkuperäisten katkaisijoiden tyhjältä paikalta. Sehän olikin loppujen lopuksi tosi hyvä, ainoastaan takahelmat kuplivat molemmin puolin pyöränaukkojen takaa. Ruostetta ei muuten ollut missään, se oli pohjastakin ihan törkeen hienossa kunnossa.” Elettiin viime elokuuta, tarkemmin ottaen oli sen 20. Tomilla oli matala ’64 Buickikin muutama vuosi sitten, joten sikäli ’63 Le Sabre sopii loogisesti tarinan jatkoksi. Alkuaanhan syy nimenomaan Chevroletin suosiolle lowrider-piireissä on yksinkertainen – niissä oli kierrejouset joka kulmassa, joten madaltaminen oli helppoa aikana, jolloin ei ollut vielä keksitty hydraulista korkeudensäätöä, saati ilmajousituksia. ”Jo silloin hain tuollaista 2Gen-Camaroa tai Firebirdiä rakentelukohteeksi, kun ei minulla ollut koskaan sellaista ollut. Lähdetiin sitten sieltä ajelemaan kohti kotia ja päätin, että ajetaan kuitenkin Lahden kautta, kun Asikkalassa oli myynnissä tämä minun suosikkilistalla ollut Buick”, Tomi selittää. L owrider-maailmassa kaikkein ikonisimmaksi malliksi on noussut Chevroletin Impala, ja nimenomaan vuosimallit ’63 ja ’64. Lowtoys-firmoineen kotimaisen ilmajousikaupan pioneerina tunnetuksi tulleella Tomi Ollillakin on ollut jo matala ’63 Bel Air ja ’64 Impala, joten hänellä ei ollut pakko hankkia enää sellaista. Tomillakin on ollut jo matala ’63 Bel Air ja ’64 Impala, joten hänellä ei ollut pakko hankkia enää sellaista. Ei tyhjin käsin kotiin. Me lähdettiin Kilpelän Jonin kanssa katsomaan Kouvolasta ’76 Camaroa, mutta se kauppa jäi lopulta 500 euron kiistalle. Tällä kertaa mies ei kuitenkaan ensisijaisesta hakenut 60-lukuista, vaan visiot olivat tuoreemman F-Bodyn rakentelussa. ’63 ja ’64 Impalat olivat yleisinä ja helposti ylläpidettävinä malleina suosittuja rakentelukohteita jo varhain, ja elokuvat sekä musiikkivideot tekivät noista vuosimalleista niitä kaikkein ikonisimpia lowrideraihioita. Siinä, missä tuon mainitun aikakauden Letukoiden hinnat ovat nousseet pilviin jo aikaa sitten, on saatavilla kuitenkin pitkälti saman oloisia sukulaismalleja, kuten jutun ’63 Le Sabre, joka on itse asiassa katoltaan täsmälleen sama, kuin nuo mainitut Impalat. päivä, kun Tomi ajeli Buickin uuteen kotitalliin Pornaisiin ja kävi oitis töihin. Ja esiteltiinhän se Tomin rakentama ’64 Impalakin sitten seuraavan omistajansa Tony Raidan aikaan lehden sivuilla. ”Tuumin, että ei tarvitsisi tyhjin käsin kotiin palata, jos siitä pääsisi kauppoihin
29 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Sisusta oli verhoiltu jo aiemman suomalaisomistajan aikaan siististi ruskealla keinonahalla, joten sille Tomin ei tarvinnut tehdä mitään
Ajovalojen half moon -luomet lukeutuvat Buickin pieniin custom-detaljeihin. Korille ei sitten muuta tarvinnut tehdäkään, kuin maalata se katto, jonka ruskeaa väriä en oikein ymmärtänyt. Jousituksen katkaisijat sain asennettua siististi kojelautaan alkuperäisten puuttuneiden vipujen paikalle.” Korille ei sitten muuta tarvinnut tehdäkään kuin maalata se katto, jonka ruskeaa väriä en oikein ymmärtänyt. ”Takahelmoihin tein korjauspalat, muutoin kori oli tosi hyvässä kunnossa. ”Samaan aikaan, kun koria tein, minulla oli alustan osat tilauksessa. Muutoksia alkuperäiseen ei aina tarvita paljon, ja silti auto näyttää aivan toiselta. Kun siinä alaosan keltaisessakin oli lievä vihreä sävy, katselin mallilapuista sen kanssa yhteen sopivasti vihertävän ja harmahtavan valkoisen sävyn, jolla maalasin katon”, Tomi valaisee. Joka nurkkaan tuli Airliftin 2500-palkeet ja kuuden millin linjat sekä Viairin 444C-kompressori. Le Sabre on malliesimerkki siitä, miten vähemmän saattaa olla enemmän. Ostettaessa alla oli edessä hirveät sirkkelinteräreikäiset 15 tuuman truck-vanteet, takana taas tavalliset peltivanteet, ja pastellinkeltaisen auton katto oli toistaiseksi tuntemattomasta syystä maalattu kuparinruskeaksi, mikä toki jossain valossa saattoi saada kaksiovisen hardtopin näyttämään avolta. 30 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Buick Le Sabre 2d HT ’63. Olen nyt viime aikoina tehnyt usein niin, että takana on vähemmän venttiileitä, silloin auto nouseekin suhteellisen tasaisesti, kun perä on kevyempi. Hiukan värivammainen. Hyvänä puolena niin kori kuin konehuonekin oli varsin siistissä kunnossa, ja sisällä oli varsin tuoreen oloinen, siististi toteutettu ruskea keinonahkaverhoilu. Auto oli alun perin ollut vaaleanruskea, ja se oli ollut jo pitkään Suomessa, itse asiassa alun perin samassa perheessä, jolta sen ostin. Välissä se oli ollut joitakin vuosia jollain muulla, joka oli vaihtanut värin. Siihen tuli kuusi SMC:n venttiiliä, keulaan kaksi per kulma ja taakse yhteinen pari
Sisusta: Verhoiltu uudelleen ruskealla keinonahalla ovipahveja myöten. Jarrut: Vakiorummut, tehostin. Sitten löysin Summitilta nuo US Wheelin Rat Rodit, jotka otin joka nurkkaan 20x9-tuumaisina ja valkoisina, kun sen olin päättänyt katon väriksi. Viimeisenä sain renkaat, niiden tulossa kesti aika kauan. Nostajat uusittiin samalla, ja nokkahan siitä oli myös pyöreä. Ebaystä löytyi sitten kuitenkin myyjä, jolla oli niitä uusina, ja se oli lopulta viikossa minulla käsissä. 31 AMERIKAN RAUTA 5/2023. ”Moottori savutti ja naputti, ja kävi ilmi, että ääni kuuluu nostajista. Uusi vakionokka löytyi US-Partsin hyllystä, se oli mullekin aika yllätys. Renkaiksi tuli 245/40 R20 -kokoiset”, hän selittää. Ratkaisuna päätin sitten hankkia uuden keinuvipuakselin toiselle puolelle. Moni väitti, ettei sitä saa mistään, siinä kohtaa meinasi tulla tenkkapoo. Siitä ei tulisi mitään Supremetai pinnavanteista perinnerakennelmaa, vaan moderniin tyyliin alle piti saada 20-tuumaiset peltivanteet. Vanteet: US Wheel Rat Rod 20x9?, Spyder Cap -keskiöt. ”Kun kännykän albumista tarkistaa, niin ensimmäisen kerran olen ottanut auton tuon näköisenä tallista ulos 23. Se osoittautui kuitenkin yllättävän haastavaksi operaatioksi. magneettiventtiilit, 6 mm linjat, 5 gallonan säiliö, Viair 444C kompressori. Uusia pyöriä saapuviksi odotellessa Tomilla oli aikaa perehtyä Buickin tekniikkaan, joka tuntui myös vaativan huomiota osakseen. Ajattelin sitten, että hukkaan Buickin pois, että saan siitä rakentelurahaa Pontiaciin. Nailheadissa ei kuitenkaan pysty säätämään keinuja millään tavalla, kun ne ovat samalla akselilla kaikki. Alusta: Ilmajousitus, Airlift Dominator D2500 -makkarapalkeet joka nurkassa, SMC:n 3/8. Siinä loppusyksyn sillä ajelin, ja laitoin sen myyntiin, kun löysin päivää ennen tämän valmistumista sen haaveilemani Firebirdin, ’79-mallisen. Kori: Väri vaihdettu keltaiseen, katto maalattu valkoisella. Voimansiirto: Turbine Drive -automaatti, alkuperäinen perä. Jakopää tuli myös uusi, ja tietysti nuo perus huolto-osat. Visio Buickin tulevasta ulkonäöstä Tomilla oli heti alkuun selkeä. Muutenkin Buickin kyyti oli todella hienoa”, mies kertoo lopputulokseen tyytyväisenä. Nyt keväällä Buick lähtikin uudelle omistajalle Viroon.” Faktat Buick Le Sabre 2d HT ’63 Omistaja: Tomi Olli, 42 • Paikka: Pornainen Moottori: 401 cid Nailhead V8, kaksikurkkuinen kaasutin, teho 265 hv. syyskuuta, eli melko tarkalleen tasan kuukausi rakentelussa on mennyt osien tilauksineen. Uutta koulukuntaa. Hitto se rupesi käymään hienosti. Renkaat: 245/40 R20. ”Kyselin Detroit Steel Wheelsejä vähän joka paikasta, muttei niitä löytynyt mistään
Auto on kuitenkin ihan oikea, ja liikahtaakin varsin reippaasti ruiskulla ruokitun 540-kuutiotuumaisen Merlininsä ansiosta. Sarja Sarjak ku vista u vista Chevrolet Corvette Stingray ’75. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 32 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Parolalaisen Jukka Nuoran ratalelukseen rakentelema Stingray näyttää siltä, kuin se olisi karannut niistä 70-lukuisista sarjakuva-albumeista, joissa seikkaili Alain Chevallier tai suomalaisittain Timo Mäki
Sarja Sarjak ku vista u vista karannut karannut 33 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Minulla oli ennen Mega ykkönen tässä, mutta päivitin sen purkin sittemmin, kun siinä ei ollut sytytyksen ohjausta. ”Joitakin vuosia siinä sillä ajelin, kun alkoi tuntua, ettei sen 350:ssä ollut enää oikein puhti tallella. ”Koko tarina lähti liikkeelle siitä, kun 17-vuotiaana näin American Car Show’ssa Pekka Leinon legendaarisen Corvetten. Vette alkoikin jalostua rataleluksi ensin mielessä ja pian ihan käytännössä tallin puolella. Läppärunkona siinä on Edelbrockin 2000cfm versio. Mä en alun perinkään hakenut mitään maksimaalista tehoa tuosta, vaan enemmänkin sitä toimintavarmuutta radalla pörräämiseen.” Olen aika paljon katsellut kuvia vanhoista Le Mans -kilpureista, ja sininen tuntui hyvältä kontrastilta Chevylle tunnusomaiselle oranssille. ”N oh, siitä tulee melkein 20 vuotta, kun tämän kyseisen auton olen ostanut. 540 Merlin. Siinä on ihan normaali öljypohja ja suurtehoöljypumppu.” Nokkia moottorissa on vaihtunut matkan varrella useampia, tällä hetkellä paikallaan on Comp Camsin mekaaninen rullaversio. Nyt autossa on suorasytytys hukkakipinäpuolilla. ”Rupesin sitten vähän niin kuin korttitaloa rakentamaan, ja ostin erilaisia irto-osia tehdäkseni siihen isolohkon. Pakoputket tulevat ihan taakse saakka, putkisto taitaa olla 2,5ja 3-tuumaista ja x-putket siellä on myös alla. Vette oli maalattu metallinhohtovihreäksi, mutta alkuperäinen väri on ilmeisesti ollut metallinhohtosininen. 2007 vielä ajoin pikkulohkolla, mutta uusi moottori oli jo työn alla. Muutenkin autossa alkoi käyttö näkyä, ja siihen oli jo aiemmin tehty vähän huonosti lasikuitukorjauksia, joten totesin, ettei sitä kannata ainakaan entisöintiprojektiksi ottaa”, Nuora selittää. Mulla se teho nyt ei ollut se pääasia, vaan se, että moottorin aihio löytyi ihan kotimaasta hyllystä. Se oli ihan perus-Corvette 350:llä, mutta nelilovisella manuaalilla, jonka halusin autossa olevan. Se oli ensimmäinen Corvette minulle. Bensan saannista vastaa Aeromotiven A1000 -polttoainepumppu saman firman regulaattorin kanssa. Piti ihan Trafin sivuilta tarkistaa, että se on ollut vuonna 2004”, Jukka Nuora kertaa pitkää taivaltaan C3:nsa kanssa. Itse sain ajokortin 1984, ja ’69 Escortilla ajettiin Hiekkaharjuun amikseen ja ympäri pääkaupunkiseutua jenkkicruisingeihin, ja sitten hankin ensimmäiseksi jenkikseni ’79 Scottsdalen. Vette oli ollut pitkäaikainen haave, vaikka monenlaisia muita kippoja oli ollut aiemminkin”, mies jatkaa. Niissähän on lambda-anturit molemmissa pakosarjoissa. US-Partsilta kävin peräkärryllä hakemassa uuden 540 Merlin II -lohkon, se on nelipulttinen ja mitoitettu niin, että se kestää tarvittaessa melkein mitä vaan. ”Ei tuollaisen koneen osia kerralla tämmöinen elämäntaparakentaja tietenkään hanki, vaan pikkuhiljaa niitä keräilin. Edelbrockin Rectangle Port -alumiinikannet siihen tuli hankittua, ja Mahlen takomännät sekä Scatin kampiakseli sekä kiertokanget, jotka on tietysti tasapainotettu myös. Peltisarjat ovat tilanahtauden takia lyhyet ja hieman liian pienet. 34 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Chevrolet Corvette Stingray ’75. Sitä seurasi liuta farmarijenkkejä, ja välissä oli yksi ’65 Thunderbirdkin.” Viimein, 20 vuotta myöhemmin, käsissä oli kuitenkin se kauan haviteltu Corvette, ja sitä samaa mallipolvea kuin Leinolla aikoinaan. Polttoaineensyötön hoitaa omatekoinen kasipisteruisku, jota samoin kuin sytytystäkin ohjataan Megasquirt 2:lla. ”Kromipuskurista minä himoitsin, mutta ne olivat liian kalliita, joten tyydyin tähän
”Sisätiloissa ei ole alkuperäisestä juuri mitään jäljellä. Takana on myös kallistuksenvakaaja ja Vette Brakesin jäykempi lehtijousi, ja camberit ovat säädettävissä. Nopeusmittari on nykyään GPS-pohjainen, eikä tuolla radalla ehdi paljoa muita mittareita vilkuilemaan kuin öljynpainevaloa”, Jukka toteaa naurahtaen. Takana on vakiojarrut. 35 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Niin moottorille kuin ohjauksellekin on omat öljynjäähdyttimensä. Ohjausgeometria on Corvetten vakio, mutta edessä on Vette Brakes & Productin jäykemmät jouset sekä paksumpi kallistuksenvakaaja. Alumiinia on käytetty ovissa ja kojetaulussa, ja itse olen väkertänyt sinne myös turvakaaret. ”Joka nurkassa on Bilsteinin kaasuiskunvaimentimet, ne ovat olleet kyllä hyvä ja toimivaksi todettu hankinta tähän, ja Wilwoodin jäähdytetyt levyt nelimäntäisin satuloin siellä on edessä. 540-kuutiotuumainen Merlin-isolohko on varustettu Scatin pyörivillä ja Edelbrockin alukansilla. Hain pyöriin sellaista kompromissia rataajettavuuden ja vanhanaikaisen ilmeen kesken.” Le Mans -henkeä. Kumeina autossa on radalle sopivat 255/50 R16 Toyo Proxes R888:t, ja ne on American Racingin Torq Thrust -vanteilla. Kasipisteruisku on toteutettu Megasquirtillä, joka ohjaa myös suorasytytystä. Ohjausta on parannettu vähän nopeammalla 2,5 kierroksen Borgesonin simpukalla, jolle on GM Type 2 -tehostin. Jo Corvettea ostettaessa Jukalle oli tärkeää, että siinä on manuaalivaihteisto, ja keppivaihteisena auto onkin pysynyt kaikki nämä vuodet. ”Kytkimenä on suhteellisen mieto sintrattu levy-asetelmapaketti ja askina nelivaihteinen Chevroletin Super T-10 Plus, eli ihan auton alkuperäinen vaihteisto, jonka olen kyllä muutamaankin kertaan joutunut rakentamaan uusiksi, kun rattaita on mennyt. Rataleikkeihin jalostettu. Ne ovatkin aika tuoreita, kun Alastarolla hajosi samalla kertaa alkuperäinen perä sekä vaihteisto. Ne tuli aikanaan sieltä ison veden takaa tilattua suoraan, en ole varma, onko firmaa enää olemassakaan, mutta sieltä löytyi mukavasti C3:siin alustanosia”, Nuora kiittelee. Periaatteessa alusta on rakenteeltaan suhteellisen vakio, onhan ne näillä 60-luvullakin rataa ajaneet, joten en ole lähtenyt sitä modernisoimaan, vaikka kaikenlaista multi linkkiä näihin on nykyään saatavilla. ”Kardaanissa on heavy duty -ristikot ja perävälitys on aika pitkä 3,08. Venttiilinnoususta vastaa Compin mekaaninen rullakeppi. Cobran kuppipenkit ja nelipistekisavyöt sieltä löytyy, ja mittariston olen rakentanut myös uusiksi. ”Kun mäkin olen 187-senttinen, on ollut vaikeaa löytää sellaisia penkkejä, joilla mahtuisin istumaan siten, että autossa voi istua kypärä päässäkin. Ei ne kyllä laatikon rakenteellisen heikkouden takia ole hajonneet, vaan ensimmäinen oli yksinkertaisesti loppuun kulunut, ja toisella kerralla perä jumittui kolmosvaihteella täysillä kierroksilla, laatikko on sinällään vahva”, mies kehuu. Perässä on myös Eatonin levylukko
Sisusta oli jo aikoinaan, kun auton ostin, niin huonokuntoinen, että siinä ei tarvinnut paljoa sääliä tuntea.” Sähköt Jukka päätyi tekemään etuvaloista takalamppuihin itse. Ajattelin nimittäin itse silloin nuorena, että se on tavoittamaton unelma, kun rahaa oli vain vanhakoppa-Escortiin.” 36 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Chevrolet Corvette Stingray ’75. Pekallahan oli vuonna 1983 näytillä American Car Show’ssa se oma Corvettensa, ja sanoin Pekalle, että tässä ympyrä sulkeutuu, kun 40 vuotta myöhemmin satuin näkemään hänet, ja minun oma Corvette oli siellä näytillä. ”Kun siihen tuli nuo nykyaikaiset ruiskut sun muut, koin helpoimmaksi tehdä kaikki sähköt uusiksi. Vähän jotain sen teeman mukaista tarroitustakin siihen tuli silloin hankittua. Auton maalasin itse, värit ovat Chevy Orange ja lasikuituautoon sopivasti venemaaleista löytynyt Navy Blue. Tämä on kuitenkin mulle se ensimmäinen Corvette, johon on muodostunut sellainen pitkä viha-rakkaussuhde, ja kaiken tämän maailman hulluuden keskellä tämän harrastaminen on ollut sellainen asia, jolla pitää itsensä järjissään, ja vaikka siinä on vaikeutensa, niin kyllä se sitten antaakin”, hän pohtii ääneen. Jutun kohde oli tosiaan Jukalle ensimmäinen Corvette, mutta sittemmin niitä on ollut hänellä useampiakin. ”Kun tänä pääsiäisenä vietiin tuotteita torstaina Messukeskukseen esille, mulla oli kunnia tavata Pekka Leino. Sivuputkia autossa ei ole ihan siitä syystä, että minulla on nytkin ollut ongelmia saada alitettua ratojen melurajoja, kun olen halunnut päästä tuohon kotiradallekin pörräämään.” Ympyrä sulkeutuu. Halusin tehdä sen kuitenkin myös niin, että siinä on kaikki katsastusvarusteet toiminnassa.” Viitisen vuotta takaperin oli tultu siihen pisteeseen, että Vette kaipasin kipeästi uutta maalipintaa. ”Minulla on nyt myös museokatsastettu ’72 LS-5-isolohkoinen Ontario Orange Corvette, ja ajoin pari vuotta työmatkat mustalla ’05 C5 Z06:lla. Ohjauspyörä lähtee tarvittaessa irti, että sinne pääsee helpommin könyämään turvakaarien yli. Alkuperäiset turvapuskurit edellinen omistaja oli moldannut kiinteästi koriin, ja korjasin ne niin, että hankin eteen ja taakse uudet lasikuitupalat. Jukka päätyi jalostamaan ulkoasua nostalgisten ratakilpureiden suuntaan. ”Värityksellä haettiin sellaista Le Mans -teemaa. Epämääräisesti toimineet luukkulamput korvasin samalla näillä Duntov Racingiltä hankkimillani Le Mans -tyylisillä, jotka ovat koko ajan näkyvissä. Se ’72 tuli hankittua, kun tämä alkoi jalostua niin kilpuriksi, että tällä ei enää nakkikioskille tullut lähdettyä. Viimeisimpänä hankin projektiksi ’68 Camaron, ja päivittäiset ajot hoituvat ’84-vuosimallin diesel-K10:llä. Nuo Cobrat sain sovitettua riittävän alas, mutta mitään säätöjähän niissä ei ole, ne on kiinteästi yhden miehen säädöissä. Ei tuohon väriyhdistelmään ollut sinällään mitään erityistä syytä, mutta olen aika paljon katsellut kuvia vanhoista Le Mans -kilpureista, ja sininen tuntui hyvältä kontrastilta Chevylle tunnusomaiselle oranssille
Sivulasit ovat pleksiä. Vanteet: American Racing Torq Thrust 16x8?. Voimansiirto: 4-vaihteinen Borg Warner Super T-10 Plus -manuaali, sintterikytkin, HD-kardaaninristikot, perä 3,08:1 välityksellä ja Eatonin levylukolla. Sisusta: Grantin ratti, Cobran kuppipenkit nelipistevöin, Long Shiftersin shifteri, mittarit omatekoisissa alumiinipaneeleissa, ovipahvit korvattu alumiinilevyillä, turvakaaret. Alkuperäiset ovipahvit on korvattu Jukan alumiinista tekemillä kevyemmillä versioilla. Myllymäelle tarroituksesta. Faktat Chevrolet Corvette Stingray ’75 • Omistaja: Jukka Nuora, 57 • Paikka: Parola. Renkaat: Toyo Proxes R888 255/60 R16. putkisto x-putkella, Aeromotive A1000 -polttoainepumppu, Aeromotiven regulaattori, isompi omatekoinen patankki loiskelevyllä. 37 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Alusta: VBP:n jäykemmät jouset ja paksumpi kallistuksenvakaaja edessä, VBP:n jäykempi lehtijousi ja kallistuksenvakaaja takana, Borgesonin nopeampi ohjaus. Teho: 500 whp. Kiitos: Yhteistyökumppaneille Southwest Trade Oy Hämeenlinna/ Yli-Risku ja Raitanen, W-Dyno/ Vesa Vuori moottorin säätämisestä, Mainospalvelu V. Korimuutokset: Duntov Racingin Le Mans -tyyppiset ajovalot, kevennetty scoopillinen konepeitto, Le Mans -tyyppinen maalaus kisateippauksin. Jarrut: Wilwoodin jäähdytetyt levyt nelimäntäisin satuloin edessä, takana vakiolevyt. Moottori: Merlin II -lohkoon rakennettu 540 cid BB, Edelbrock Rectangle Port -alukannet, Scatin kampiakseli ja kiertokanget, alakerta tasapainotettu, Mahlen takomännät, Comp Camsin mekaaninen rullanokka, rullanostimet, Megasquirt 2:lla ohjattu 8-pisteruisku Edelbrockin 2000cfm läppärungolla, suorasytytys hukkakipinäpuolilla, peltipakosarjat, 2,5/3
Ukkoslintujen Ukkoslintujen pauloissa pauloissa 38 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Nyt, paljon myöhemmin Jarilla on ukkoslintuja kaksikin, joista vanhemman hän on läpikäynyt uudenveroiseksi. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 39 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Ford Thunderbird ’59. Kurikan Mietaankylässä asuva Jari Luoma sai ensi kipinänsä Thunderbirdeihin jo vuosikymmeniä sitten, kun paikallisella kauppaneuvoksella oli ’61-mallinen
Kyllähän se semmoinen kootut teokset -malli oli kuitenkin.” Thunderbird oli tuotu maahan Kanadasta ilmeisesti muuttoautona, ja oli koodien mukaan ollut alkuaan valkoinen turkoosilla sisustalla, mutta oli joskus maalattu punaiseksi, ja muutettu myös sisältä punavalkoiseksi. Sitten totesin, että sille täytyy tehdä jotain, ja se kustomoitiin täysin, se chopattiin ja siihen tuli ilmajouset”, Jari Luoma avaa vuosikausien mittaiseksi venyneen Squarebird-projektinsa taustaa. ”2015 se purettu auto sitten nostettiin grilliin, ja yksi kaverini lupasi tehdä siihen peltityöt. ”Ei minulla ennen sitä mitään harrasteautoja ollut. ”Mä olin niin kovassa autokuumeessa silloin, että mähän perkeles ostin sen. Siinä oli myös keula vinossa vanhan kolarin jäljiltä, ja hirveä määrä bondoa.” 40 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Ford Thunderbird ’59. ”Se oli 2014, kun sen ostin, ja päätin sitten syksyn tullen, että laitetaan se paloiksi, kun kaikki muutkin niin tekee, ja tehdään siitä uutta vastaava.” Jari kävikin kavereidensa avustuksella reippaasti töihin, ja pian kori oli purettu kaikesta irtoavasta tyhjäksi. Se meni sitten aika huonoon kuntoon, ja jäi tuonne tehtaan takapihalle makaamaan. Se näytti paljon paremmalta, kuin oikeasti oli. Sitten vähän perehdyin noihin Thunderbirdeihin ja totesin, että kyllä se toinen korimalli eli Squarebird olisi se minun juttu, ja aloin katsella sellaisia.” Mielenkiintoiselta vaikuttanut kirkkaanpunainen ’59-mallinen yksilö löytyikin Salosta myynnistä, ja Jari päätyi ottamaan myyjään yhteyttä ja lähtemään sitä katsomaan. Ajelin kesät moottoripyörillä, mutta Bullet Bird -mallin ’61 Thunderbird oli Kurikassa kauppaneuvos Oiva Luhtalalla aikoinaan, ja siitä oli jäänyt sellainen innostus, että mäkin haluan joku päivä sellaisen. Sehän näytti aika ehjältä, mutta hiekkapuhalluksessa kävi kuitenkin ilmi, että kynnykset olivat aivan puhki, perälootan pohja oli reikäinen, ja katon C-pilareiden koristelistojen alta pilarit olivat melkein ruostuneet poikki. ”T arina oli se, että mulla oli 96 Saabi, joka oli mun vanha metsästysauto
Oikaista nuo paikallaan olevatkin piti. Samalla, kun tuota tekniikkaa remontoin muutenkin, niin laitoin autoon jarrutehostimen ja uuden kaksipiirisen pääsylinterin. Eteen tuli nyt myös levyjarrut.” Sisusta verhoiltiin ovipahveja ja kojelautaa myöten korin uutta väriä mukailevalla aidolla nahalla. ”Väri on ’59:n omasta kartasta, Tahitian Bronze, katto taas on Colonial White. 41 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Kyllä se semmoinen kootut teokset -malli oli kuitenkin. 352-moottorista paljastui, että siinä olikin lohko halki. Mulla on niitäkin hyllyssä nyt vaikka kuinka paljon, ja jostain olen onnistunut keräämään tähän parin ehjiä suoralaippaisia, kun näitähän on donitsillakin. ”Ajattelin alkuun, että se alkuperäinen Autolite 4100 on varmasti hyvä kaasari tuohon, kun sellainen on tuohon uutena laitettu, mutta valitettavasti mulla on kaksi sellaista hyllyssä, eikä niitä saa säätöihin, kun läppäakseleissa on välystä sun muuta kulumaa. ”Noiden painevaluosien kanssa olikin aikamoinen kunnostaminen. Melkein vuoden hitsailun tuloksena koppa oli jälleen kova, ja auto valmis maalattavaksi. Ja onkin, kyllä täytyy sanoa.” Koska T-Birdistä oli tarkoitus tehdä uutta vastaavan näköinen, kaikki kiiltävä kävi uudelleenkromauksessa Kromteknikillä Ruotsissa. ”Yksi tuttu kaveri sen maalaili huonoissa tiloissa harrastepohjalta, mutta tuli huippumaalaus”, Jari kehuu. Kojelaudan päätyihin on asennettu diskantit, keskikaiutin on asennettu konsoliin ja takakontista löytyy subwoofer. Se näytti paljon paremmalta, kuin oikeasti oli. Keskikonsoli lienee jälkikäteen kromautettu, ja Jari päätti kokeilla sitä ensin sellaisenaan ja verhoilla sen sitten nahalla, jos se ei näyttäisi hyvältä, mutta lopulta se sai jäädä kiiltäväksi. Kun silloin 2015 kunnostettiin kori, oli seuraavana vuonna tekniikan läpikäynnin vuoro. Tahitilaista pronssia ja siirtomaavalkoista. Topparin Sami remontoi moottorin ja perän, vaihteiston teki Rymättylän mies.” Myös auton alustaan uusittiin ihan kaikki mahdollinen kuluva. Se EX-96, joka sai nimen Helga, on tämmöinen metallinhohtoruskea myös, niin siitä se ajatus tästä väristä tuli, ja tuo näytti kuvissa tosi hienolta tuo sävy. Alkuperäisen näköinen soitin on RetroSound. 2016 se tuli maalauksesta. Uusi nokkakin siihen tuli. Lopulta tilasin siihen uuden Edelbrockin, ja nyt toimii”, Luoma selittää. ”Näissähän on tuo apukuskin puoleinen pakosarja melkein aina halki, ja vähintäänkin ne ovat aina kieroja. Sitten hankittiin toinen, eikä sekään ollut hyvä, vaan jouduin hankkimaan Jenkeistä vielä kolmannen lohkon, johon tuli kaikki uutta mäntiä myöten
Tärkeää on kuulua sellaisiin harrastajaryhmiin, joista saa sitä oikeaa tietoa, ja mukavaa tässä hommassa on se, että sitä tietoa ei pihdata. Sieltä muodostuu muutenkin mukavia tuttavuuksia ja tulee uusia ystäviä ympäri ja ämpäri. Etupää putosi 1,5” uusilla spindleillä, jotka tulivat Drop & Stopilta levyjarrumuutoksen yhteydessä. Lehtijutuissa niin suoraviivaisen nopealta kuulostava läpikäynti otti lopulta aikaa lähes kahdeksan vuotta, jos sen laskee päättyneeksi siihen, kun auto ajettiin jälleen katsastuskonttorille ensimmäistä kertaa päätymisestään työn alle. Verhoilutkin olivat vuoden eräällä verhoilijalla, ja lopulta hän sitten soitti, että dashboard oli valmis. ”Verhoilutkin olivat vuoden eräällä verhoilijalla, ja lopulta hän sitten soitti, että dashboard oli valmis. ”2022 minä sen katsastin, ja on siinä ollut kaikenlaista pientä tekemistä ihan näihin päiviin saakka. 42 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Ford Thunderbird ’59. Kun se ei sitten siitä ruvennut kuitenkaan hirveästi etenemään, niin ostin Amerikasta tuon ’62 Thunderbirdin, että pääsi edes jollain ajelemaan.” Eikä projektin venyminen ollut varsinaisesti edes kokoojaporukan verkkaisuudesta kiinni. Kapselit ovat ’65 Thunderbirdistä, ja olivat valmiiksi oikean väriset. Tämä ’59 alkaa olla lopulta näin hienossa kunnossa vähän liiankin hieno arkipäiväiseen kaupassa käyntiin”, mies summaa korean kokonaisuuden varjopuolen myöntäen. Emmä ryhtyis enää tämmöiseen projektiin, ainakaan tässä iässä. Pyörät ovat 15-tuumaiset, koska levyjarrut eivät mahtuneet 14-tuumaisten sisään. Sillä ’62:lla olen ajanut jonkun 5000 kilometriä joka kesä siitä lähtien, kun sen hankin. Melkein liian hieno. Takana on tuuman madalluspalat. ”Aloitettiin ihan vauhdilla, tehtiin parin kaverin kanssa täysi viikonloppu töitä sen kanssa. Kyllä mulla tosi tärkeä on ollut tässä ystäväpiiri, jolta on löytynyt osaamista ja näkemystä, kyllä kavereita täytyy kiittää. Menin sitä katsomaan, ja totesin, että sehän oli aivan kauhea, joten päätin antaa koko urakan toiselle. ”2018 talvella oikeastaan vasta aloitin jälleenrakennuksen, kun välissä oli niin paljon työkiireitä”, Luoma kertaa projektin venynyttä aikataulua kuvista tarkastellen. Menin sitä katsomaan, ja totesin, että sehän oli aivan kauhea, joten päätin antaa koko urakan toiselle. Pitää varautua siihen, että aikaa menee ihan jo osien etsimiseen. Verhoilujen kanssa meni siis tosiaan ensin vuosi ja sitten kaksi vuotta. 2020 sain sitten kojelaudan uudelta verhoilijalta, ja siinä vaiheessa rupesi jo näyttämään hyvältä. Penkit, kojelauta ja ovipahvit verhoiltiin aidolla nahalla, lattiamaton ja kattoverhouksen tilasin valmiina”, Luoma muistelee ja jatkaa sitten: ”Ei mulla ollut siinä niin kiire, välissä tehtiin siihen ’62:een pieni restaurointi, ja pojan kanssa entisöitiin yksi traktorikin. Mulla yksin olisi jäänyt tekemättä.” Ja mittava urakka olikin
Kiitos: NisuÄijä, Tapsa, Sami, Timo, Mikot, Petri, Juha, Masa ja monet frendit Thunderbird-ryhmissä – heidän apunsa on ollut korvaamatonta. madaltavat olka-akselit, takana tuuman madalluspalat. Vanteet: 15. Faktat Ford Thunderbird ’59 • Omistaja: Jari Luoma • Paikka: Mieto Moottori: 352 FE V8, 4-kurkkuinen Edelbrockkaasutin, Pertronixin kärjetön sytytys. Sisusta: Verhoiltu uudelleen aidolla nahalla kojelautaa myöten, vaimennettu STP:n matolla, Retrosoundin soitin. Renkaat: Coker Classic 225/75 R15 miljonäärivalkosivut. peltivanteet, ’65 Thunderbirdin kokopeittävät kapselit. Kori: Väri vaihdettu Tahitian Bronzeen, yläosa maalattu Colonial Whitella. perä. Teho: 300 hv. Piiloon jääviä parannuksia ovat Edelbrockin uusi kaasutin sekä alkuperäiseen jakajaan asennettu Pertronixin kärjetön sytytys. 43 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Alusta: Edessä Drop N’ Stopin 1,5. Konehuone on kuin tehtaan jäljiltä, paitsi ehkä hiukan siistimpi. Jarrut: Edessä Drop N’ Stopin levyt, takana alkuperäiset rummut, kaksipiirinen pääsylinteri ja tehostin. Voimansiirto: 3-vaihteinen Cruise-OMatic-automaatti, 9
Todellisuudessa tekemistä oli kuitenkin paljon. Tyhjäksi purettu kori kiinnitettiin grilliin, jossa sen ruostevaurioiden kunnollinen kartoittaminen saattoi alkaa. Elettiin syksyä 2014. 2. 5. Kuvankaunis tarkoittikin vain kuvassa kaunista, ja todellinen kunto paljastui varsin nopeasti ajeluiden myötä. Kun Jari Luoma hankki Thunderbirdin ensimmäiseksi jenkikseen, se näytti kuvissa varsin nätiltä kirkkaanpunaisine väreineen. 7. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Jari Luoma Kuvissa kaunis 1. Kesän käännyttyä syksyyn Jari päättikin purkaa auton osiin ja läpikäydä sen täysin. Thunderbirdin osto oli oikeastaan se hyvin tavallinen tarina. 6. 44 AMERIKAN RAUTA 5/2023 1 2 3 5 7 4 6. Helmatkin menivät uusiksi. 3. Grillissä kori hiekkapuhallettiin, ja kyllähän sitä hitsailtavaa löytyi monesta kohtaa. 4. Takaluukun pohja oli ruostunut niin haperoksi, että se oli uusittava kokonaan. Takakylkiin piti vaihtaa aika isot palat peltiä, ja myös C-pilarit olivat ruostuneet alareunastaan melkein irti
12. 8. Verhoilujen valmistumisessa menikin lopulta pari vuotta, kun verhoilijakin vaihtui välillä. Lattia tuoreessa maalissaan odottamassa mattojen asennusta. 11. Seuraavaksi oli aika sovitella remontoitua ja ulkoisesti entisöityä tekniikkaa paikalleen. 15. Katto maalattiin Colonial White -valkoisella. Tässä kori juuri maalattuna grillivaunussa. Myös konehuone sai korin uuden Tahitian Bronze -metallivärin. 2020, kun kuusi vuotta oli kulunut auton työn alle ottamisesta, Jari pääsi vihdoin kokoamaan sisustaa uusine verhoiluineen. 14. 10. Melkein vuoden hitsailun jälkeen kori oli kuitenkin valmis maalattavaksi. 13. 9. Etujarrut päivitettiin levyihin. 45 AMERIKAN RAUTA 5/2023 8 9 10 11 12 13 14 15
Hudson Terraplane ’37. Lempääläläisen Mikko Laitilan rottakustom kuitenkin todistaa, että näin ei ollut. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä • Malli: Stina Laurila 46 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Kun Rahkosen legendaarisella laanilla vuosikaudet maanneesta autosta viedään peräpää toiseen autoon, luulisi sen tarun olevan peruuttamattomasti lopussa
47 AMERIKAN RAUTA 5/2023
48 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Hudson Terraplane ’37. Rahkosen laanista on tehty se kirjakin, ”Ruostetta ja Romantiikkaa”, jossa tämäkin auto on mukana.” Konehuoneesta löytyy kiiltävää pintaa vastapainona karhealle kuorelle. Jori ”jorkki107” Rantalainen sen oli yhden talven aikana tehnyt metsälöydöstä leimakuntoon, ja hankkinut siihen paperit Vanin pikkulohkolle. ”Ilmeisesti edesmennyt Esko Rahkonen oli ostanut auton aikoinaan jostain Jenkkipurkamolta, mistä kieli etulokasuojaan maalattu ”Sold ER” -teksti. Kaverukset eivät halua avata sisäpiirihuumoriaan sen tarkemmin, mutta peltiä kuuluu menneen ryminän lomassa uusiksi ihan ilman, että miesten tarvisi koskea rälläkkään tai muihinkaan metallintyöstöön tarkoitettuihin välineisiin. ”P rojekti alkoi ryminällä”, paljon ensivilkaisulla paljastuvaa erikoisemman rottakustomin omistaja Mikko Laitila aloittaa purskahtaen nauruun. Kaveri tuon aihion löysi Facebookista. ”Ruoste on ollut aina kiinnostava juttu, ja rottavehkeitä ei ole Suomessa vielä liian paljoa näin pitkälle vietyjä. Kun paperiasiat olivat kunnossa, me teurastettiin se käytännössä kokonaan ja tehtiin se uusiksi”, Laitila selittää. Taka-akseli taas on Chevy Astron 10-pulttinen. Piristetty mikkikantinen Chevyn pikkulohko liikuttelee Hudsonia mukavasti. ”Rottarodi on ollut aina semmoinen haavemeininki, ja niitä tuli katsottua Ruotsista ja Jenkeistä”, Laitila taustoittaa Hudsonin hankintaa reilut kolme vuotta takaperin. Myös etuakselisto tehostettuine ohjauksineen on Chevyä, ja lähtöisin El Caminosta
Muusikkona alun perin tunnetuksi tullut lahtelainen Esko Rahkonenhan oli hyvin tunnettu autokeräilijä, jonka ”laanin” kautta kulki valtava määrä harrastekalustoa merkkiin katsomatta. Kirjan nimen inspiroimana. No, oli tässä paljon välissä työkiireitäkin, että oli pitkään sellaista, ettei tapahtunut mitään.” Rantalainen oli saanut Hudsonin askarreltua epämääräisestä osakasasta katsastuskuntoon kesäksi 2019, ja ehtinyt heittää sillä pari reissua sellaisenaan. Minä ostin tämän 2020 tammikuussa, ja tätä alettiin tekemään hirveää vauhtia saman vuoden American Car Show’hun. Tässä taas on nyt Jorin jäljiltä ’37 Chevyn peräpää, ja siinä on ’38 Dodgen takaikkunaa sun muuta. Etuakselisto tehostettuine ohjauksineen on lähtöisin El Caminosta, lukollinen perä taas Astrosta. Kori oli parsittu kasaan useamman eri raadon osista, moottori ja vaihteisto sen sijaan oli adoptoitu Chevy Vanista. Auton kynnykseen on maalattu auton historiasta Rahkosen laanilla muistuttava Ruostetta & Romantiikkaa -teksti. Se oli sikäli hyvä, että me oltaisiin muuten oiottu monessa kohtaa, mutta nyt tuli ne tehtyä kunnolla. ”Auton alkuperäinen perä on kuulemma nyt yhdistettynä ’39-mallin keulaan. Rahkosta ei varsinaisesti tunnettu siitä, että hän olisi autoja eläessään mielellään myynyt, mutta hänen kuoltuaan alue tyhjennettiin, ja kalusto päätyi mikä millekin suunnalle. Erikoisen kohtalon oli kokenut myös Coupena vielä 2007 julkaistussa kirjassa esiintynyt Terraplane. 49 AMERIKAN RAUTA 5/2023. GM-tekniikkaa edustavat myös akselistot. Autoa tehtiin viikonloput läpeensä, mutta sitten tuli korona, ja kiire loppui yllättäen. Syystä tai toisesta sen perä oli nimittäin katkaistu, ja tarinan mukaan jatkaa nyt elämäänsä toiseen keulaan yhdistettynä. Mun käsittääkseni aihio oli tosiaan ehtinyt seisomaan jo jossain metsän reunassa joitakin vuosia ennen päätymistään Jorille”, Mikko selittää ja jatkaa: ”Siitä Rahkosen laanista tehdystä kirjasta tämän auton teemakin lähti, ja Lindholmin Timo kirjan nimen sekä nuotit straippasikin sitten noihin kynnyksiin. Ohjaamon verhoilut ovat auton alun perin leimakuntoon saakka rakentaneen Jori Rantalaisen jäljiltä. Tietysti huonokin puoli sikäli, että tässä on vaan odotellut motivaatiota joidenkin asioiden suhteen. Peräpää oli tilkkutäkki, kudottu eri autojen ruosteisista paloista, ja astinlaudat oli tehty heinäseipäistä
Lepolan Janne oli myös muotojen suhteen suurien linjojen vetäjänä, vaikka se vihaakin lähtökohtaisesti rottalaitteita”, Laitila kertoo nauraen. Tässä on nyt Jorin jäljiltä ’37 Chevyn peräpää, ja siinä on ’38 Dodgen takaikkunaa sun muuta. ”Alustaan asennettiin me sitten nelilinkit ja ilmapussit joka nurkkaan. Siinä oli apuna Salosen Rose, Sairasen Joni ja Ville Siikanen. 3/8” linjat siinä on, se on vähän turhan hätäinen. ”Me rälläköitiin parin kaverin kanssa siitä perä ja kyljet pois ja tehtiin muodot kokonaan uusiksi. Tuoreemman etuakseliston mukana ovat tulleet myös levyjarrut. 50 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Hudson Terraplane ’37. Siihen tuli Rimfixiltä Vammalasta Airliftin 3P-ilma-alustasarja kahdella kompuralla, ja se on siis korkeusantureilla varustettu ja automaattisesti säätyvä. Tuo Hudsonhan painaa vain jonkun 1280 kiloa, että siinä on nyt sikäli astetta turhan järeät tavarat.” Mummun syylänpoistoainetta ja tyrwääläistä meininkiä
”Kattoa chopattiin pari tuumaa, ja kun se ’37 Chevyn kori on ollut neliovinen, niin ne kyljen palaset yhdistettiin kunnolla kaksioviseksi, ja peräpää muotoiltiin uusiksi kokonaan. Kun se purettiin peltitöiden yhteydessä pois, vedin kaikki pinnat STP:n Black Gold -vaimennusmatolla. Renkaat: Edessä 135/80 R15 irtovalkosivuin, takana 255/60 R15 kumimaalilla tehdyin miljonäärivalkosivuin. Kiitos: Esko Rahkonen R.I.P., Jori Rantalainen, Janne Lepola, Rose Salonen, Joni Sairanen, Ville Siikanen, Sumppi, Timo Lindholm ja Simo Murto. Moni varmaan luulee, että se on jo kuollut ja kuopattu, kun serkun muutettua Espanjaan auto on kiertänyt eri säilöissä ympäri Suomea.” 51 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Se kirjoitettiin sitten lyöntimetallilla auton ristiäisissä perään. Alusta: El Caminon etuakselisto ja tehostettu ohjaus, taka-akselilla 4-link-tuenta, Airliftin makkarapalkeet joka nurkassa, Airlift 3P -ohjausautomatiikka, 3/8. peltivanteet. Nimen autolle keksi Lepolan Janne, jolla oli semmoinen viha-rakkaussuhde tähän, että se alkoi nimittää tätä Rutaleeksi. Faktat Hudson Terraplane ’37 • Omistaja: Mikko Laitila, 37 • Paikka: Lempäälä. Putkenpäät on muuten pöllitty Cadillac Escaladesta. Voimansiirto: TH350C-automaatti, Chevy Astron lukollinen 10-bolt perä. Autoon tehtiin myös rosterista 100 litran tankki, kun peräpäähän jäi joutavaa tilaa. Ajateltiin, että Hudsonista tulee samalla vihreitäkin miellyttävä, kun ei tarvitse tankata koko ajan”, hän selittää hymyssä suin. Pakoputkisto tehtiin uusiksi niin, että se tulee helmoista läpi, ja varustettiin x-putkella. ja 15x9. Jarrut: El Caminon levyt edessä, rummut takana, kaksipiirinen pääsylinteri ja tehostin. ”Sisustan oli tehnyt Jorkin emäntä bordelliteemalla punamustaksi, ja se kelpasi pienillä modauksilla. Siihen tilattiin jatkeeksi rosteripakosarjat, uusi kaasari sekä vesipumppu. Vanteet: Flakevihreällä maalatut 15x4,5. Mistään ei meinannut löytyä riittävän kapeita umpinaisia peltivanteita, joten Jenkeistä tilattiin 4,5 tuumaa leveät 15” vanteet, joiden reiät hitsattiin umpeen. Sen teki tuo Sumppi, joka on kummisetäni ja oikeastaan yksi syy, miksi sitä on itsekin seonnut näihin jenkkiautoihin. Tarkoituksella autosta maalattiiin sisältä, konehuoneesta ja alta kaikki kiiltävällä, siellä kaikki on uudenveroista. Kun ikkunat oli kerran tummennettu vihreällä kalvolla, niin vanteet maalattiin flakevihreällä. ”Konehuonehan siinä tehtiin viimeisen päälle. ”Kääntösäteen takia meni sitten ilmajousien asennuksen jälkeen eturengastus uusiksi. Sumpilla on ollut aika paljon ollut linttoja, sämpylöitä ja viimeisimpänä ’37 Studebaker Dictator, joka on muuten myös nykyään meikäläisen. putkisto x-putkella. Sisusta: Grantin kumiratti, El Caminon etupenkit ja Chrysler Voyagerin takapenkki punamustin verhoiluin. Eteen tuli Kuplavolkkarin kokoa olevat renkaat.” Etupenkit lienevät lähtöisin El Caminosta, takapenkki taas on kotoisin Chrysler Voyagerista. linjat, kaksi kompressoria. Kori: Kattoa chopattu 2”, ’37 Chevyn takaosastaan uusiksi muotoiltu peräpää ’38 Dodgen ikkunalla, ’39 Fordin Blue Doteilla varustetut takavalot. Ruostuneita lokasuojiakin jatkettiin ehjemmän näköisiksi, kun ne loppuivat aika lailla pahasti kesken, ja autoon taivuteltiin kunnolliset muotoihin sopivat astinlaudat, jotka on tuettu niin hyvin, että siihen kestää isonkin miehen astua. Moottori: Chevy SB V8, mikkikannet, jyrkempi nokka, Edelbrockin alumiini-imusarja, Holleyn 670 cfm nelikurkkuinen kaasutin, MSD Digital 6AL -sytytys, rosterisarjat, 2,5. Auton pintaväri on valtaosin oikeaa ruostetta, mutta ne uusitut pellit on käsitelty Sumppina tunnetun Suoniemen kanssa semmoisella kemiallisella kikkailulla, joka on koostuu kuulemma Kiikan mummun syylänpoistoaineesta ja tyrwääläisestä meiningistä.” Mikko hankki autoon myös paremman moottorin, jonka löysi valmiiksi remontoituna Keuruulta
TARU SUUTA RIN LAPSEN KEN GISTÄ 52 AMERIKAN RAUTA 5/2023
40 vuotta kansivirityshommia tehnyt vehmersalmelainen Jari Kosunen hankki ensimmäiseksi harrastejenkikseen katukilpisen Roadsport-kilpurin, jonka stroker-pata laulaa melkoisen kiukkuisesti GT 40 -tyylisine lettipakosarjoineen. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä TARU SUUTA RIN LAPSEN KEN GISTÄ 53 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Ford Mustang Fastback ’65
Totesin, että minä en tule tätä koskaan entisöimään, tämä on pelastettu siltä. ”Jyri myi sen sitten joskus 2006 paikkeilla Kalajoelle. Olisihan minunkin kannattanut ostaa suoraan alkuperäinen auto, jos sellaisen olisi halunnut”, Kosunen toteaa ja jatkaa: ”Kattoverhoilu tässä oli paikallaan vielä minulle tullessa, mutta se tuli poistettua, kun se oli vähän rikkinäinen”. Ohjaamoon oli rakennettu lujat turvakaaret ja kuskin istuimeksi oli jo silloin asennettu Recaron kuppi kolmen tuuman 6-pistevöin. Fastbackiinhän on tosiaan vaihdettu Shelbymaskin ohella niin Shelby-mallin lasikuituinen scoopillinen konepeitto kuin kisamallin alahelmakin spoilereineen. ”Jyri oli myös laittanut tähän nuo keulan Shelby-osat. 54 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Ford Mustang Fastback ’65. Vaikka Mustang ihan täysi katuauto onkin, muistuttaa sen ohjaamo vahvasti kilpa-autoa turvakaarineen ja kisapenkkeineen. Kosusen Mustangissa ahdinta ei kuitenkaan tiettävästi koskaan ole ollut paikallaan, eikä se toki mikään Shelbykään ole, vaan lähtöjään ihan tavallinen 289-moottorilla tehtaalta tullut Fastback. Koska Mustangin aiemmin omistanut Rekonen oli ajanut sillä Roadsport-kisaa, oli sisustus rakennettu varsin kilpurimaiseksi. Aiempi omistaja Jyri Rekonen ajoikin sillä Roadsportia parikymmentä vuotta takaperin. ”Eurovehkeitähän mulla on ollut aiemmin. Kai se Eiranen oli jostain kuullut, että olen Mustangia etsimässä, ja laittoi minulle viestiä autosta kuvineen. Mustang oli jo Rekosen aikaan kertaalleen maalattu metallinhohtovihreällä, ja sävy oli alun perin hieman tummempi Ivy Green. Tämä nykyinen maalaus on sen pohjoisen omistajan peruja”, Jari kertoo. Shelbyn näköinen. On ollut Anglioita, Escorteja, Asconaa ja Mantaa, ja onhan mulla Erhomäen Sepon entinen katukiihdytys B-Kadettikin tuolla tallissa. ”Tähän autoon on kaikki alkuperäiset Kalifornian ensimmäisen omistajan kauppakirjat tallessa, ovat kulkeneet omistajalta toiselle mukana”, Jari kiittelee. Tavallaan auto oli siis minulle vanhastaan tuttu, vaikkei se suoraan tutulta minulle tullutkaan”, kansivirittäjänä hyvin tunnettu Jari Kosunen selittää. En minä ollut edes ostamassa tuollaista autoa alun alkaen, vaan etsin ’65-66 hardtopia, tuo tuli vähän niin kuin vahingossa. Sieltä Mustang kulkeutui muutaman vuoden päästä Orimattilaan Eirasen Kimmolle, muttei se Kimmoa tainnut oikein kiinnostaa se rata-ajo, taitaa olla enemmän kiihdytysmiehiä. Fastbackistä tuli myös Kosusen ensimmäinen amerikkalainen harrasteauto, vaikka mies olikin autoja rakennellut jo 14-vuotiaasta saakka. Kävin keväällä pariin otteeseen sitä koeajamassakin, mutta alkukesästä tehtiin sitten vasta lopulliset kaupat ja auto lähti silloin mukaan”. Shelbystä muistuttavat myös auton yli menevät raidat sekä helmojen GT 350 S -raidat, jotka kylläkin itse asiassa viittaavat erittäin harvinaiseen remmiahdettuun versioon. Kisahengessä myös alkuperäisten mittarien paikalle on asennettu Auto Meterin Sport Comp -sarjalaiset ja oviverhoilutkin on korvattu hiilikuitulevyillä. ”Tuli tämän mukana täydellinen alkuperäinen sisustakin, mutta myin sen yhdelle harrastajalle, joka oli entisöimässä omaa Fastbackiään. Olikohan auto kaksi vai kolme vuotta seissyt katsastamattomana, kun ostin sen 2015 loppukeväästä/ alkukesästä. Se siirtyi minulle viime syksynä”, hän luettelee. Jälkiasennusturboautoja sekä eriasteisia vapareita on tullut rakenneltua useita niin itselle kuin muillekin. ”T uo oli tutullani Rekosen Jyrillä, joka oli sen tuonut Jenkeistä 80ja 90-luvun taitteessa, ja Jyri ajoi sillä Roadsportia joskus 2002-2003, mutta se oli hänellä ympärivuotisena käyttöautonakin joskus. Apukuskille on RTS Racingin penkki nelipistevöillä
Radiolle sen sijaan ei olisi juuri käyttöä. Korin vääntöjäykkyyttä on myös parannettu turvakaarien lisäksi apurunkojen yhdistäjillä sekä etupään poikkituilla. Kansiakin pitäisi muokata vielä melko paljon. Tätä oli silloin aikoinaan Eagle Racingin dynossa ajettu useammilla eri imusarjoilla, mutta tuolla Victorilla oli saatu paras vääntö. Noissa kansissa valitettavasti venttiilit vuotavat sen verran, että niistä tulee yli 20% ohivuotoa. Takana on Maierin jouset, Konin säädettävät iskarit ja säädettävä Maierin Panhard-tanko”, hän listaa. Kuulosuojaimet ovat matka-ajossa tarpeellinen varuste. Takapenkin tilalta löytyvät kisavöiden kiinnityspisteet. Myös alusta oli jo auton tullessa Kosuselle rakennettu rataajoon sopivaksi. ”Aiemmissa pakosarjoissa lukikin MäkiPetäjä”, Kosunen kertoo. Paksumpi vakaaja sieltä löytyy myös, ja yhtään puslaa siellä ei ole, se on uniballeilla kokonaan. Lattiamattoakaan autossa ei ole. Jos tuo kone joskus menee osiksi, niin tuo imusarja portataan tai vaihdetaan toisenlaiseen ja männät vaihtuvat korkeampipuristeisiin samalla. Teknisesti kisakelpoinen. ”Kannet ovat AFR:n CNC-portatut. ”Siinä on RRS:n säädettävät kynäjousitolpat edessä, ja TCP:n kisamallin hammastankoohjaus pumppuineen. Vaihtovalolla varustettu monsterirundari on tarpeen raikkaasti kiertävässä pikkulohkossa, jonka jatkona on manuaaliaski. Cranen syttyvehkeet siinä on, siitä boksista saa säädettyä kierroksenrajoittimen ja ennakon”, hän jatkaa. Nykyinen 347-kuutiotuumaiseksi stroukattu moottori on Eirasen ja Janne Mäki-Petäjän käsialaa. Akku on siirretty takakonttiin ja samasta tilasta löytyy Jazin kisatankki. Olen minä samanlaisia muokkaillut, mutta näitä kun työkseen tekee, niin ei oikein riitä jostain syystä inspiraatio rakennella näitä omia, jos eivät mene rikki. Näihinkin on laitettu turhan suuret imuventtiilit, jolloin kanava ikään kuin ”pakittaa” sisäkurvista melko paljon, ja venttiilien väli on hieman arka vuodoille johtuen istukkarenkaiden toistensa sisään koneistuksesta, ja väli käy kuumana. Kaikkihan nuo jenkkikannet ovat varsinkin venttiilitöiden osalta aika kuraa, mutta muuten monilta osin hyviä aihioita. 289:n lohkoonhan se on tehty, siihen alkuperäiseen, joka on autossa ollut. 55 AMERIKAN RAUTA 5/2023. ”Moottorissa on Eaglen veivit ja takokampura,sekä DSS:n männät. Sitten siellä on Lunatin mekaaninen rullanokka ja Iskyn rullanostimet sekä Cranen rullavipat, jos en niiden merkkiä ihan väärin muista
Puuhakilpivuodet. Samalla asennettiin myös uusi kytkinpaketti. 2021 leimasin auton seuraavan kerran tekemieni muutosten jälkeen. Tullessa tässä oli 16-tuumaiset American Racingit, joissa oli Yokohaman 225:t semisliksit päällä. Teetin heti silloin 2015 Mikkelissä Otavan Teräsmiehellä Jukka Pylkkäsellä mittojen mukaan nuo uudet pakosarjat. Kun muutin takaisin tänne Kuopioon 2019 syksyllä elämäntilanteen muuttuessa vanhaan osoitteeseen, niin seuraavana vuonnakaan en ajanut yhtään. Siihen tuli samantyyppiset 180-asteiset sarjat kuin GT 40 Fordissa, mutta ne vain kulkevat tässä moottorin alakautta. Silloin se veti kuitenkin noiden uusien pakosarjojen myötä erittäin rikkaalle, koska imu parantui huomattavasti oikean pulssituksen ansiosta, että varmasti 10-15 heppaa lisää olisi saatu laihentamalla seosta ja samassa suhteessa lisää vääntöä.” Shelbystä muistuttavat myös auton yli menevät raidat sekä helmojen GT 350 S -raidat, jotka kylläkin itse asiassa viittaavat erittäin harvinaiseen remmiahdettuun versioon. Laitoin tähän pari vuotta sitten nuo 17-tuumaiset vanteet, jotka löysin käytettynä, ne oli olleet Karvosen Tonilla ’66 Coupen alla. ”Vaihdettiin sitten uusi tähän paikalleen, mutta ehjä se vanhakin on. 4000 kierroksen alueella on käytössä hieman päälle 80 prosenttia maksimiväännöstä, huipputeho tulee 7000 kierroksella ja -vääntö 5000 tuntumissa. Snabbin Helgen ’69 Boss Mustangiin Pylkkänen oli tehnyt jo aiemmin samanlaiset, ja jo autoa etsiessäni olin päättänyt, että haluan sellaiset omaanikin. Ne menevät sytkäjärjestyksen mukaan niin kuin kuuluukin, siitä tulee se erilainen ääni ja on noilla paljon laajempi vääntömomentti kuin vanhoilla, koska nyt pulssit toimivat, kuten pitääkin. Minä kuitenkin saamattomana ja laiskana ostin uuden. Se potki kakkosta paikaltaan, mutta siitähän oli vain keppi irti”, mies kertoo hekottaen. Siihen olikin aika hankala tehdä 3-tuumaiset akselin yli Panhard-tangon vuoksi. Dynolyzen napadynossa Lahdessa Rostedt Motorsportilla elokuussa 2021 saatiin karvan alle 450 hevosvoimaa ja 513 Nm vääntöä. ”Ei sillä viitsinyt hirveästi ajaa, kun ne vanhat rosteriputket kulkivat melko alhaalla, ja en minä oikein tykännyt siitä helvetinmoisesta kärystä, kun ne päättyivät pyöränaukkojen eteen. ”Rosterisen 3-tuumaisen putkiston askarteli JP-Autotuningin Putkosen Jukka Siilinjärvellä. Nyt niillä samoilla vanteilla on 245:t semislicksit, mutta niillä ei ole ajettu yhtään.” Lettipakosarjoilla vääntöä. Ostin uuden Ford Racingin T5-vaihteistonkin silloin Lahden aikaan 2017, kun luulin, että vaihteistossa oli vika. Ace Cornerilla kävin aina silloin tällöin ja parina vuonna kävin Vesivehmaalla räppäilemässä, mutta aika meni talonrakennuksessa ja töissä”, Kosunen kertoo. Samalla pitikin laittaa myös nestekytkin, kun ei se vanha vaijerikytkin mahtunut olemaan paikallaan. 56 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Ford Mustang Fastback ’65. ”Katsastin tämän silloin 2015 kesäkuun alussa, mutta kun meillä oli talon sekä hallin rakennushommat silloin Lahdessa kesken, niin sen jälkeen ajelin vaan tarralapuilla. Se on vähän niin kuin sianselkä se vääntökäyrä, sinne tuli kärkikolmiot lisää sekä yläettä alapäähän”, Kosunen selittää ja jatkaa tehomittauksista: ”469 hevosvoimaa siitä ajettiin perinteisessä Powerbyten nelivetodynossa loppukesästä 2017
Vartimailin Jari on Mustangillaan ajanut parhaimmillaan semislickseillä 11,7 sekuntiin 192 km/h loppunopeudella ja katurenkailla 12 sekuntiin samoilla loppunopeuksilla. perä Ford Racingin lukolla ja 3,8:1 välityksellä ja Strangen vetareilla. Vanteet: Barzetta America 8x17. Moottori: 347 cid Windsor SB V8, porattu .030 ylikokoon, stroukattu Eaglen takokampuralla, H-profiilikiertokangilla ja DSS Racingin takomännillä, AFR 205 cc CNC-portatut alukannet Iskyn rullakeinuilla ja Pacin venttiilijousilla, Lunatin mekaaninen rullanokka, Edelbrock Victor Jr -imusarja, Holley Ultra HP 750 cfm kaasutin, mekaaninen pa-pumppu, Cranen sytytys, isompi öljypohja, Jukka Pylkkäsen tekemät lettipakosarjat, 3. Naisväki on kuitenkin sitä mieltä, että Mustangissa on hirveän mukava matkustaa varsinkin, kun välillä antaa kenkää vähän reippaammin, vaikka matkat joutuukin istumaan kuulosuojaimet päässä. Renkaat: 205/50 R17 edessä, 245/45 R17 takana. Itse toivoisi monesti realismia näihin tehoasioihin, kun näiden kanssa työkseen touhuaa. Kummastuttaa monesti, kun fysiikan lait eivät tuppaa toteutumaan.” Kovia sanoja, joille on pakko antaa painoarvoa, kun lausujalla on sellainen kokemus moottoreiden virittämisestä kuin Kosusella. 347-kuutiotuumainen stroker-pata on Janne Mäki-Petäjän ja Kimmo Eirasen rakentama. Alusta: RRS:n kynäjousitolpat edessä, TCP:n kisamallin hammastanko-ohjaus pumppuineen, paksumpi vakaaja, puslat korvattu uniballeilla. Voimansiirto: 5-vaihteinen Ford Racingin T5 -manuaali, Modern Drivelinen nestekytkin Dual Friction -levyllä, kardaani, 8. Kori: Shelby-maski, Shelby-mallin lasikuituinen konepeitto, Shelby-mallin etuhelma, Shelby-etuspoileri, maalattu tummalla metallinhohtovihreällä, hopeanväriset Shelby GT 350 S -raidat. ”Välitys on liian harva, maalissa kierroksia ei tainnut olla kuin 6300 nykyisellä rengastuksella ja moottori tekee voimansa 7000:ssa, eli hieman lujempaa tällä moottorilla vielä pääsisi. ja 9x17?. Voimansiirron häviöt olivat 14 heppaa, eli varsin vähän. Takana Maierin jouset, Konin säädettävät iskarit ja Maierin säädettävä Panhard-tanko, rungonyhdistäjät, TCP:n lisätuennat konehuoneessa, Caltracs-tyyppiset tuennat takaakselilla. Sisusta: Grantin nahkaratti, Recaron kuppipenkki ja Sabeltin vyöt kuskilla, RTS Racingin kuppipenkki ja Luken vyöt apukuskilla, hiilikuituiset oviverhoilut, turvakaaret, Auto Meterin Sport Comp -sarjan mittarit, Auto Meterin Monster-rundari. Pakoäänikin on mieleen, ja sopivan rouhea, vaikka toisten mielestä Hoppa kuulostaakin korppusahalta tai sillitroolarilta”. rosteriputkisto taakse asti, Edelbrockin vesipumppu, iso alumiinisyylari, Jazin kisatankki, akku siirretty takakonttiin. Tästäkin oli siellä Eaglen dynossa mitattu yli 530 heppaa ja 581 Nm vääntöä, vaikka oikeasti tehoa ja vääntöä oli vähemmän kuin nykyään. 17-tuumaisten vanteiden välistä pilkistävät joka nurkassa levyjarrut, jotka ovat edessä Corvetten nelimäntäisin satuloin varustetut, takana taas Lincolniin alun perin tarkoitetut. ”Kansivirityshommaa minulla tuli viime syksynä 40 vuotta täyteen. 57 AMERIKAN RAUTA 5/2023. 14-vuotiaana tein omaan soramonttu-, jäärataja peltoautokäytössä olleeseen Angliaan kannen, ja nyt olen siis 55. ”Näitä harrastelaitteita kun on jo viisi kertynyt, niin välillä on käynyt mielessä, että olisi enemmän käyttöä jollekin tätä Mustangia leppoisammalle cruisingpelille. Jarille ehdoton muutos oli pakosarjojen vaihto GT 40 -tyyppisiin lettimalleihin, jotka kiertävät Mustangissa moottorin alapuolelta. Auton paino kuskin kanssa tankki täynnä on noin 1520 kiloa ja sen perusteella ”mies maihin kaava” antaa tehoksi hyvin pitkälti napadynon ilmoittamia lukemia, jotka ovat siis moottoritehoa, eikä vetopyörätehoa. Tosin paikaltaanlähtöä hillitsee hieman kuusisylinterisen kardaani pikkuristikoilla. Teho: 469 hv, vääntö 530 Nm. Faktat Ford Mustang Fastback ’65 • Omistaja: Jari Kosunen, 55 • Paikka: Vehmersalmi. Jarrut: Corvetten nelimäntäiset levyjarrut edessä, Lincolnin levyt takana. On minulla taas Angliakin, olikos se marraskuun loppua, kun käytiin semmoinen punainen paholainen hakemassa Pohjanmaalta projektiksi”, mies kertoo virnistäen
Se TarraDar t 58 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Dodge Dart 2D ’68. Kiuruvetisen Jari Tikkasen Amerikasta ostaman kilpurin piti olla valmis kisahommiin, mutta toisin kävi. Täynnä ”Amerikan Joen” virityksiä ollut auto jouduttiin rakentamaan Suomessa monesta kohtaa uusiksi. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 59 AMERIKAN RAUTA 5/2025. Nyt uudelleen syntyneen, Indyn yläkerralla varustetun isolohko-Dartin paras aika varttimaililla on 9,67 sekuntia
”Aluksi tuli käytyä näissä lähellä olleissa kisoissa, kuten Seinäjoella Rengonharjun lentokentällä SM-kisoissa sekä Kauhajoella, missä FHRA järjesti tuolloin myös katuautokisoja. Paikallista pientä autokorjaamoa pyörittävä Russ oli päättänyt lopettaa 80-luvulla alkaneen kisauransa orastavan Parkinsonin taudin takia, joten päätyi laittamaan Dartin myyntiin. Autoa ei kuitenkaan myynyt Amerikan Joe, vaan Hollannista lähtöisin oleva lähemmäs 70-vuotias herrasmies Russ Waage. Russ oli ostanut 225 Slant Sixillä ja automaattiaskilla alun perin varustetun auton 80-luvulla naiselta, joka oli hankkinut sen uutena paikalliselta Mopar dealerilta vuonna 1968. Siinä tuli jahkailtua sen verran, että 2014 piti oikein alkaa kiirehtimään kilpurin ostoa, koska tiedettiin, että seuraavan vuonna muutettaisiin takaisin Suomeen”, Jari kertaa Amerikan aikaa ja auto-ostoksia. ”Darttia kun kotona tarkemmin tutki, niin työn jälki oli kyllä paikka paikoin melko huonoa. RacingJunk-sivusto oli tullut vuosien varrella myös Jarille tutuksi ja sieltähän jutun Dart lopulta löytyikin. Floridassa Jari ja Tarja-vaimo asettuivat asumaan itärannikolla sijaitsevaan Lantanan kaupunkiin. Swingeriin olin jo hankkimassa Moparin racelohkoakin, johon oli tarkoitus tehdä astetta räyhäkkäämpi kone, mutta auto meni myyntiin ennen sitä, kun tuli ostettua ’70 Dodge Challenger 440 Six Pack.” Loppuvuodesta 2000 Jari suuntasi ensimmäistä kertaa lomareissulle Amerikkaan ja tarkemmin sanottuna Kaliforniaan. Paikallisilla drag stripeillä tuli käyty tasaiseen tahtiin ja siinä samalla seurattua, mitä kisakalustoa siinä lähialueella oli myynnissä. Jonkun ajan päästä se tuli myös ostettua ja luettua siitä sivut hiirenkorville. ”I han 80-luvun alussa tuli kavereiden kanssa ihmeteltyä Kiuruveden R-kioskin ikkunan läpi vasta ilmestymään alkanutta suomalaista jenkkiautolehteä. Senhän kyllä tiesikin, kun käytössä oli pieni budjetti kilpurin ostoon, niin ei sillä mitään viimeisintä teknologiaa tai huippuviimeisteltyä autoa voi saadakaan. ”Hinku päästä stripille ajamaan jo tuolloin oli kova, mutta siinä Swingerissä tuli aina ratkaisevalla hetkellä jotain pientä ja välillä vähän isompaakin, että radalle saati stage-valoihin asti en koskaan sillä päässyt. Viikolla olleilla testipäivillä oli hyvä kokeilla, Mickey Thompsonin 17,5 tuumaa leveiden katuslicksien välistä löytyy 4-linkeillä tuettu Strange Engineeringin valmistama 33-rihlaisilla teräsveto-akselilla varustettu Fordin 9-tuumainen taka-akseli. Niin ja kyllä sitä varmaan jonkinlaista muutakin päävammaa on nuorempana saanut”, kertoo Tikkasen Jari naurahtaen uteluihin, mistä kiinnostus jenkkiautoihin alkoi. ”Soitin myyjälle ja päätimme lähteä katsomaan autoa Ocalaan, jonne oli meiltä kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Muutto Amerikan ihmemaahan tuli ajankohtaiseksi vuonna 2007, kun miehelle myönnettiin Green Card ja töitäkin löytyi sopivasti Floridasta. Tuolloin miehellä oli aito Suomi-auto Dodge Swinger 340-pikkulohkolla, jonka voimavaroja oli tarkoitus kokeilla kelloja vastaan jossain sopivassa tapahtumassa, mutta toisin kävi. No, kokeilemaanhan sitä heti piti päästä, niin onneksi parinkymmenen mailin päässä kotoa oli silloin vielä Moroso Dragwayn nimellä tunnettu rata. Miehen saatua ajokortin lompakon täytteeksi 80-luvun puolenvälin tienoilla alkoi kiertely alan tapahtumissa, joihin tietenkin myös sisältyivät kiihdytyskisat. Sitten tulivat mukaan Motopark sekä Alastaro ja kisat Ruotsin puolella. Ensi silmäyksellä Dartti näytti varsin hyvältä, mutta lähempi tarkastelu paljasti autossa olevia Amerikan Joen virityksiä”, naurahtaa Jari. Pikku budjetilla saa... Tuon reissun aikana tuli mieleen ajatus, että kyllä jossain vaiheessa olisi mukava asustaa Amerikassa muutama vuosi”, hän tarinoi ensi kosketuksestaan harrastuksen emämaahan. Parhaimpina kesinä tuli varmaan kierrettyä ainakin kymmenet kiihdytyskisat muiden tapahtumien päälle”, muistelee Jari kiihdytysajojen kulta-aikaa 30 vuoden takaa. 60 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Dodge Dart 2D ’68. ”Ensimmäisenä ei tullut hankittua kilpuria, vaan parin vuoden asumisen jälkeen ostin uuden Dodge Ram 2500 Mega Cabin sekä Challengerin SRT-Hemillä ja kuusvaihteisella manuaalilla. ”Siellä tuli tuolloin vierailtua paikallisessa Mopar-tapahtumassa ja 2004 kävin puolestaan ensimmäitä kertaa katsomassa NHRA:n kisoja Pomonassa. Hauskana yksityiskohtana voidaan mainita se, että auto oli viettänyt koko ikänsä samalla paikkakunnalla
Kauhavan finaaleiden yhteydessä ajettiin Blacklistin etelä vastaan pohjoinen -kisa, johon Jari myös osallistui Dartilla. Tikkasten perheen muuttokuorma rantautui autokontteineen Suomeen kesän 2015 alussa. No eipä siitä kovin pahoillaan voinut olla. miten se Dartti kulkee ja eihän se kulkenut paljon mitenkään”, Jari naurahtaa ja jatkaa: ”Seitsemän lähtöä ajoin ja paras aika oli 13,09 sekuntia, kun se harmaahapsinen papparainen oli sillä ajanut parhaimmillaan 9,82. ”Kaiken piti olla kunnossa, mutta Kyle Kirkerin rakentama moottori ei toiminut kunnolla, joten ajoin vain viisi lähtöä. ”Sen verran tuosta tehonmittauksesta täytyy kertoa, että kun periksi antava jakopäänkoppa saatiin jäykistettyä, niin tehoksi saatiin viime vuonna 720 hevosvoimaa.” Kilpailuita seuraavien kolmen vuoden aikana Jarille ja Dartille kertyi suhteellisen vähän työkiireiden takia. Nyt jo edesmennyt Putte tuli kuitenkin silloin varikolla sanomaan, että loput lähdöt olisi syytä suorittaa vähän nopeammalla autolla”, Jari muistelee lisenssiajoja. ”FHRA:n katsastusmies sanoi, että olisitko kovinkin pahoillasi, jos ei me annettaisi tähän leimaa enää tällä kertaa. Viivalta auto lähti hyvin, mutta puolenvälin jälkeen alkoi rykimään ja pätkimään, eikä kone tahtonut vetää kunnolla. Dart ei oikein ollut vieläkään iskussa, joten ajoin kolme lähtöä Dodge Ramilla. Jarin Dartin sisusta on ”for racing only” -varusteltu. ”Itse moottorista löytyi kuusi astetta väärin ajoitettu nokka, liian löysät venttiilinjouset sekä muutama vääntynyt työntötanko venttiilimäntä-kosketuksesta johtuen. Kaiken piti olla koneessa viimeisen päälle ammattimiehen jäljiltä, mutta näin ei kuitenkaan ollut, ja se selvisi Jarille vasta Suomessa. Suomessa osataan. 61 AMERIKAN RAUTA 5/2023. No, ne testit jäivät siihen ja aloin suunnittelemaan tekniikan kunnostusta ennen kuin Dartti piti laittaa konttiin Suomen-matkaa varten.” JW Transmissionin tekemä Powerglide-vaihteiston kunnostus ja vahvistus onnistui hyvin. Tuolloin oli tarkoitus uusia auton turvakehikon 8,50 sekunnin runkoleima, mutta se ei enää sonnistunutkaan. ”Heinäkuussa oli sopivasti Kalajoella FHRA:aan kisat, joten päätin mennä sinne suorittamaan lisenssiä. Lisämittareiden ohella sieltä löytyy muun muassa kisakäytössä suosittu Cheetah-shifteri sekä kevyet Kirkeyn alumiinipenkit, joissa kuski pysyy tukevasti kiinni RJS:n 5-pisteturvavöillä. Hän päätti ajaa loput lähdöt saman vuoden finaalikisassa, joka järjestettiin Alastaron moottoriradalla. Olin itsekin katsellut niitä Amerikassa hitsattuja kaaria, että jos Dartin kaataa, niin tulee kyllä pikachoppaus”, mies toteaa vakavana. 499-kuutiotuumainen isolohkomoottori lähetettiin puolestaan Michiganiin New Era Racecraftille, missä Kyle Kirker kävi sen läpi ja vaihtoi siihen Indy 440 Little EZ 295 CNC-koneistetut kannet Edelbrockin RPM:ien tilalle. Seuraavan talven aikana Jari purki autosta kaiken pois tulipellistä taaksepäin, jolloin alustaan jäljelle jäi vain kavennettu palkkirunko. Seuraavaksi Dart vietiin Hämeenlinnaan, missä Hellmannin Hannu teki siihen uuden 8,50 sekunnin turvakehikon Docol-putkesta. Sovittiin, että Aukion Jykän käy moottorin läpi seuraavan talven aikana”. Samalla, kun moottori vietiin Jykän hoiviin, niin Jari siisti konehuoneen maalaamalla sen uudelleen sekä uusimalla kaikki sähköjohdot. West Coast Street Cupin ja testipäivien kiertelyn lisäksi mies toimi kahden kauden ajan North Blacklistin racemasterina. Jykä teki moottorin kanssa hyvää työtä ja käytti sen vielä Santala Racingin tehopenkissä, jossa parhaalla vedolla teholukemaksi saatiin 694 hevosvoimaa”, Jari kiittelee
Renkaat: Mickey Thompson ET Front 26x4.5–15 ja Mickey Thompson ET Street R 32/17.50–15. Hauskana yksityiskohtana täytyy mainita se, että Dartissa oleva takarekisterikilpi on sama, joka siihen on vuonna 1968 autoa rekisteröitäessä laitettu. Renkaan irroitusta helpottaakseen Russ oli Amerikassa aikoinaan muokannut takakyljet irrotettaviksi. Teho: 720 hv. 288 @.050, nostoa 0.705?, kannet Indy 440 Little EZ 295 CNC, Indyn keinuvivut 1,6:1 vipusuhteella, Pac-jouset, Trend-tönärit, Milodonin öljypuolen systeemit, Indy-imusarja, Prosystems E-85 Dominator 1050 cfm -kaasutin, Moroson sähköinen vesipumppu, Magnafuelin regulaattori ja Prostar 500 -polttoainepumppu, MSD Pro Billet -jakaja, johdot ja Blaster-puola, MSD 6AL-2 digital -sytytysboxi, TTI headers, Innovate-tiedonkeruu. Sen jälkeen Dart maalattiin sisältä ja alustasta samalla punaisella sävyllä, kuin se on värjätty päältäkin päin.” Tuon jälkeen alkoi kokoaminen, missä vierähtikin aikaa aika reilusti kevään ja alkukesän aikana. Faktat Dodge Dart 2D ’68 • Omistaja: Jari Tikkanen • Paikka: Kiuruvesi. Moottori: ’69 440-lohkoon rakennettu, stroukattu 499 cid, betonoitu, alumiiniset runkopukit, Eaglen kampiakseli, Manleyn kiertokanget, Ross-männät 10,9:1 puristussuhteella, Comp Camsin mekaaninen rullanokka (Int. North Blacklist -kisojen aikana sitä joku alkoi kutsumaan Tarra-Dartiksi, niin siitä se nimi on jäänyt elämään”. Ne tuli tehtyä 0,7 millin pellistä ja hitsattua paikoilleen, kun edelliset olivat alumiinia ja popniiteillä kiinni. takana. Siinä oli osatoimittajien tarroja Amerikan tyyliin kyljet täynnä ja ikkunoissa kisatarroja, joista vanhin oli vuodelta 1988. Kiitos: Jykä, Uho-Juho, vaimolle ja pojalle, Anssi, JP-Autohuolto, Kiuruveden Autotarvike, Lamtex, Loppi Autowire ja kaikki projektissa avustaneet. Eipä niitä ole viitsinyt poiskaan ottaa, mitä nyt joitain kuluneita olen vaihtanut uusiin. Peltiset kylkipalat ovat kiinni yhdeksällä Dzus-lukolla per puoli. Jarrut: Edessä Aerospace Componentsin satulat ja levyt, takana Fordin rummut. Dartti valmistui edellisenä päivänä. Samalla tuli uusittua takalasin ja takaluukun välinen pelti. 281/ Ext. ”Tuolta kun auto kotiutui, niin aloin tekemään lattiapeltejä ja pyöränkoteloita taakse. Vanteet: Weld Prostar 3,5x15. 62 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Dodge Dart 2D ’68. Aika ei kyllä ole kuin sadasosan aikaisempaa ennätystä parempi, mutta kaikki lasketaan”, Jari toteaa naurahtaen ja selittää lopuksi Tarra-Dart-nimen taustaa: ”Se oli ostettaessa sellainen tarraviritys, ettei paremmasta väliä. Voimansiirto: ATI SFI PG, transbrake, Cheetah-shifteri, kromimolykardaani, takaakseli Ford 9. Autolle ajettiin vielä uusi ennätys 9,67 ja loppunopeutta saatiin kelattua 223 km/h. Alusta: Edessä modifioitu etupalkki hammastankoristeytyksellä, putkimallin tukivarret ja coiloverit, takana 4-linktuenta ja coiloverit. Indyn yläkerralla varustetulle 499-kuutiotuumaiselle isolohkolle E85polttoainetta syöttää Prosystemsin 1050cfm Dominator -kaasutin. edessä ja 14x15. ”Meillä oli tavoitteena päästä 2021 kesäkuun Motoparkin kisan yhteydessä järjestetylle testipäivälle kokeilemaan autoa ja kyllähän me sinne päästiin. ”Hemmetin tarkasti ja hyvin tehty kehikko”, Jari kehaisee. Strangen osilla, vetarit 33-rihlaiset, välitys 4,57:1
VW, Audi, Skoda. Phone. 12,50 39629999 TIIVISTE KONEPELTI TAKAREUNA CAMARO 1970-81 ............... 49,CX1291 KAHVA OVEN ULKO GM P-UP 52-59 1PR-KIT .................................. Rajatie 48, 60120 Seinäjoki Puh. 69,349682 MERKKI LOKASUOJAN CUSTOM DELUXE 10 GM PICK-UP 7 ......... 31,9832126 TIIVISTE PEILIN CAMARO/FIREBIRD 1970-81, NOVA 1973-7 ........ Soita, ja kysy öljyremontille hinta. 25,K264 TIIVISTE HT IKKUNAN IMPALA 1965-66 2DR SPORT COUPE ........ TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 19,T70078 KEHYS AJOVALON GM P UP 85-88 vasen 4 suorakaide u ................. 99,GM PICK UP 47-87 SALE CX1122 KUMI SHIFTERIN TANGON GM PICK-UP 1947-66 ........................... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 CM3100 MERKKI LOKASUOJAN/PAKSIN ”SS” NOVA 1973-74 tappi ...... 44,62 AP0513 KATKAISIJA PUHALTIMEN MOOTTORIN CAMARO, TRUCK ........ 38,33 W2406 TIIVISTE OHJAUSPYLVÄÄN TULISEINÄÄN IMPALA 1967-6 ........... 30,77 MP8685 KATKAISIJA VILKUN NOVA 1963-66 EI TILT .......................... 12,30 3967939 KATKAISIJA PUHALTIMEN MOOTTORIN CAMARO 1969 NO ..... 06 4149 511, 040 596 1409 info@moottorihiomo.fi www.moottorihiomo.fi MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE. 19,895490 KORJ PELTI PALKKI LAVAN POHJAN GM PICK-UP 88-98 U .............. 49,T70175 KORJ PELTI HELMA OVIAUKKOON GM PICK-UP 1988-98 2 ............... 8,50 CX5050 KIINNIKE LEHTIJOUSEN ETUSILMÄN GM PICK-UP 1955-59 P .......... 69,3813890 MERKKI PAKSIN SS IMPALA 1962 ......................................... 10,362108 TIIVISTE TANKIN TÄYTTÖP CORV 68-82 ................................. Syökö uudehko autosi öljyä. 8,VARASTOSTA PIENET JA ISOT GM OSAT KORIIN-GM SALE CX1290 KAHVA OVEN ULKO GM PUP 47-51 SET 1pr .................................... 72,14667 KATKAISIJA IKKUNAN 1-OSANEN GM CAMARO 84-89 .............. 39,TF400438 KATKAISIJA SISÄVALO/OVI CHEVY 1955-56 OVAL ................... 9,3865834 MERKKI LOKASUOJAN ETU 327 NOVA 66/ IMPALA 1965-6 ..... 90,E167212 KORJ PELTI LATTIA PITKÄ NOVA 1968-76 OIKEA STD OE ............... johdot ja lasin ............ 9,T70077 KEHYS AJOVALON GM P UP 85-88 oikea 4 suorakaide um .............. mutterit .......... 52,50 3927464 TIIVISTE KONEPELLIN TAKAREUNA CAMARO/FIREBIRD 19 ........ 11,67 3912192 MERKKI KEULAPANEELIN CAMARO 1967 sis. 19,90 3916654 MERKKI PAKSIN/KEULAN CAMARO 1968-69 ........................ 45,3851724 MERKKI LOKASUOJAN TAKA SS IMPALA 1964 tappi kiinnit ...... 22,SW102 KATKAISIJA SISÄSVALON GM 56-64 1napa ............................ 22,50 486904 MERKKI LOKASUOJAN ETU FIREBIRD 1971-81 ....................... 14, K917 TIIVISTE U-KANAALI F-BODY 1967 GM fullsize 65-68-A bo ......... 45,80 K928 TIIVISTEET VALOT-CAMARO RS 1967-68 OER ............................ 49,T70176 KORJ PELTI HELMA OVIAUKKOON GM PICK-UP 1988-98 2 ............... 30,33 K3477 TIIVISTE RÄTTIKATON/KORIIN CAMARO/FIREBIRD 1967-6 ........ 38,46 328848 MERKKI LOKASUOJAN CUSTOM 10 GM PICK-UP 73-76 .............. 48,C126R KORJ PELTI LATTIA/TULIPELTI GM F-BODY 67-69, NOVA 6 ................ 65,3905718 MERKKI LOKASUOJAN ETU 350 CAMARO, IMPALA 1967/N ......... 99,30 SW327 KATKAISIJA VILKUN CAMARO 1969-767FIREBIRD 69-88/ I ......... 18,CX1223 HAITARIKUMI JALKA STARTIN GM PICK-UP 1947-55 ........................ 49,30 5948447 KATKAISIJA VILKUN GM-FULL SIZE 1958 ............................. 30,CX1145 PEILI 5 ” PYÖREÄ ”RIBBED” GM P UP 57-72 .................................. 14,17 PW1018 TIIVISTE TUULILASIN 55-59 P-UP EI LISTAA ......................... 15,14212 TIIVISTE PERUUTUSVALON LASIN GM PICK-UP 1960-66 S ........... 44,80 3916660 MERKKI LOKASUOJAN CAMARO 1968-69 .................................. 66,50 I N D U S T R I E S Parts & Accessories R ME RK IT TII VI ST EE T KA TK AI SI JA T MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottorikoneistukset sekä uusiin että vanhohin amerikkalaisiin V8-moottoreihin Hoonatkaa , mutta hoonatkaa oikein! Moottorikoneistukset myös vanhoihin koneisiin Valmet, New Holland ja Deutz. 56,50 PW1033 TIIVISTE TAKALASIN GM PICK-UP 1947-66 PIENI TAKALAS .... 25,CX1040 KATTOVALO SISÄ GM PICK-UP 1955-59 sis
64 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Patrik Stam on Turun alueella vaikuttava moottoripää, jolla löytyy historiaa autojen ja pyörien kanssa. Teksti ja kuvat: Jesse Kallinen Spora Stamin 65 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Ainoa yhdistävä tekijä näissä on ollut, että kaikkeen pitää hiukan kajota, ja oikein mikään ei kelpaa täysin tehtaan jäljiltä. Harley-Davidson Sportster ’99. Sportsteristakin tuli varsin pienillä muokkauksilla oman näköinen
Ensimmäinen custom-Harrikka Stamille tuli vaihtokaupassa 2020. Sporasta katkaistiin runko heti kättelyssä ja kasa jäi kolmeksi kuukaudeksi lojumaan tallille kevättä odottelemaan. Hauska fakta miehestä on se, että jos joku tai jokin ei toimi tai vastustaa, on Stami ensimmäisenä tutkimassa, missä vika ja auttaa täysin pyyteettä. S tami ei ole varsinaisesti hirveästi tyylisuuntiin orientoitunut, vaan osaa napata sieltä täältä kivoja jippoja, millä omia kulkineita lähteä muokkaamaan. Tai eihän se siinä vaiheessa mikään custom ollut, vaan täysin alkuperäiskuntoinen ’99 Sportster, johon hän vaihtoi silloisen Kotarinsa. 66 AMERIKAN RAUTA5/2023 Harley-Davidson Sportster ’99. Frisco-tanko määritteli koko pyörän rakentelusuunna. Kun lumet alkoivat sulaa ja kevät olla käsillä, se leivottiin valmiiksi kolmessa viikossa, kun inspiraatio (tai paniikki) iski. Tyylisuunta tangosta . Vaihdokki osuikin melko lailla täydellisesti nappiin, koska hän haaveili jo ennen tuota custom-pyörän rakentamisesta. Orkkispyörää olikin hyvä lähteä rakentamaan bobber-tyyliseksi. Sopivalla madalluksella ja peräpään muokkauksella Sportsteriin on saatu mukavasti bobber-henkeä pienellä työllä
Loud pipes save words. Kaikki johdot uitettiin kulkemaan tangon sisällä T-paloille saakka. ”Pyörää on ajettava korvatulpat päässä”, summaa Patrik ja toteaa, että mikäli olisi laittanut enemmän kattä taskuun, olisi voinut laittaa putkiston, joka yhdistyy yhdeksi ulostuloksi, jolloin ääni olisi hivenen järkevämpi, mutta eipähän tarvitse keskustella liikennevaloissa. Moottori on Dynojetin suutinsarjaa lukuunottamatta vakio. Satula vaihdettiin tikattuun mustaan matalampaan malliin, joka tuo takarenkaan aggressiivisuutta paremmin esille. Etupäätä madallettiin myös, jotta yleisilmeestä saatiin tasapainoinen. Pitäisiköhän lähteä itsekin pyöräkaupoille. Leditakavalo piilotettiin penkin alle, etulamppu on Sportsterin alkuperäinen. Vakioetulokasuoja päätettiin tällä kertaa jättää paikalleen. Kaikkinensa Stamin Spora on hyvä esimerkki siitä, miten pienillä muutoksilla on saatu aikaan todella makee kruiseri kesäiltoihin. Lopputulos osoittautui kuitenkin hyväksi, ja takaswingi saatiin lähemmäs runkoa. Putkisto on vaihdettu Drag Pipe-tyyppiseen ja varustettu lämpösuojilla. Tarpeeksi korkeita tangon risereita ei saanut kaupasta, joten Patrik veisteli itse moiset korottamaan sen kiinnityspistettä. Takalokasuojan Stami vaihtoi yleismallin lyhyeen versioon, joka istuu hyvin pyörään tuoden siihen bobberhenkeä. Biltwellin Frisco-tanko määritteli koko pyörän tyylisuunnan, ja siitä lähdettiin viemään pala palalta kohti nykyistä lopputulosta. Pyörä madaltui nelisen senttiä puhtaasti vahingossa, kun uusien takaiskarien pituus pääsi yllättämään. Pyörän runkoa sheivattiin ja lyhennettiin, ja Dynan takavanteen ja vakioetuvanteen yhdistelmä tekee hyvän silaukseen ulkonäköön. Putkisto on vaihdettu Drag Pipe-malliseen lämpökääröjen kera, ja niin ääntä kuin ulkonäköäkin on saatu pari pykälää lisää. Sportsterin 883-kone on suutinsarjaa lukuun ottamatta vakio. 67 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Patrik ei niitä tilatessaan ajatellut koko asiaa, vaan oletti vaimentimien olevan tietysti ihan samaa pituutta kuin pyörässä paikallaan olleet olivat. Pyörä madaltui nelisen senttiä puhtaasti vahingossa, kun uusien takaiskareiden pituus pääsi yllättämään
Jos oli Helsingin American Car Show hieman laimea, oli Tampereen näyttely silkkaa uutuustykitystä – ehdotonta maailmanluokkaa! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Forssalaisen Timo Pajalan karamellinpunainen ’57 Bel Air oli silkkaa Amerikkaa ilmajousituksineen ja LSx-tekniikoineen. Auto oli huhtikuussa 1971 esillä Ford-kevätnäyttelyssä Helsingin Jäähallissa, ja sen historia on täydellisesti tiedossa. Auto palkittiin Street Car -luokan kolmosena. 68 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Tampere, 22.–23.4. Auto on rakennettu moderniin tyyliin kauttaaltaan, ja takaakselikin on vaihtunut Fordin 9-tuumaiseen. Hot Rod & Rock Show Jukka Löfbacka toi Tampereelle viimeisimmän luomuksensa, omintakeiselle tyylilleen uskollisesti kustomoimansa ’67 Pontiac Bonnevillen. Porilaisen Jukka Haaviston 429 Cobra Jetillä varustettu ’71 Torino Cobra on aito Suomi-auto, joka on ollut nykyisellä omistajallaan jo vuodesta 1985
Jaakkolan Hannun uusimpiin projekteihin kuuluu tämä jotenkin Aku Ankan auton mieleen tuova pikkuriikkinen ’26 T-Ford Roadster, jonka sivuventtiilimoottori on lähtöisin ’37 Packardista ja istuimet Harrikasta! FSRA:n osastolla oli esillä latolöytösomistuksen ympärilleen saanut ylöjärveläisen Iiro Peltoniemen ’31 Plymouth Tudor -projekti. Auton Modular-moottori sekä alusta ovatkin lähtöisin ’08-mallisesta Ford Crown Victoria -poliisiautosta. 69 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Corvette Club of Finland toi näytille ilmeisesti Suomen vanhimman ja uusimman Vetten. Tämä ’54 C1 tuli Jämsästä, uunituore C8 taas Helsingistä. Haminalaisen Juha ”Popsi” Tiilin 426 Max Wedge -moottorilla varustetun ’63 Plymouth Sport Furyn tuomaristo totesi New Classic -luokan kolmospalkinnon arvoiseksi. Kylmäx-firman mainosautonakin toimivan häijyn tummanpuhuvan ’55 Ford F-100:n vanteiden offset paljastaa, että vanhan korin alta löytyy tuoreempaa tekniikkaa. Moparissa on Mopar-tekniikka, 273-pikkulohko sekä TF904-automaatti. Kaj Tarvainen toi näyttelyyn tämän tyylikkään ’32 Roadsterin, jonka ’37 Fordin etuakseli oli kuulemma lähtöisin Billy Gibbonsilta! Hyvin klassisen näköisellä rodilla on ajettu vuosina 2016 ja 2017 Pendine Sandsin rannalla yli 100 mph tuntinopeutta
Nokialaista JM Garagea mainosti Kimmo Tolvilan ’48 Chevrolet Thriftmaster -patinapikkis. Perinteisiä pitkäkeuloja edusti komeasti Oku Janssonin hienosti flake-maalattu ’80 Shovelhead Chopper, joka kantaa nimeä ”Blue Moon”. 70 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Hot Rod & Rock Show. Hyvin tyylikkään laitteen moottorina on harvinaisilla Champion-kansilla varustettu Mercuryn lättäpääkasi. Maanläheinen stance on mahdollista Ridetechin ilma-alustan ansiosta. Myös moottoripyörätarjonnassa löytyi, Helsinkiin verrattuna näyttelypyöriä lienee ollut lähemmäs kymmenkertainen määrä. Kovatasoisen Street Car -luokan voiton vei ruotsalaiselle Lars Peterssonille Brinkens Garagen rakentama ’65 Impala, jonka konehuoneesta löytyy 476-hevosvoimainen LSX jatkonaan 4L85E-automaatti. Pilpalalaisen Tarmo Minkkisen ’41 H-D Bobber on pelkistetyn tyylikäs kokonaisuus. Hot Rod -luokan ykköspysti meni Ruotsiin Stefan Uhlénin komealle Roadsterille, jonka runko on ’32-mallinen, kori taas ’28 A-mallin. Tämä fleikinhohtoinen ’57 Panhead -kaunotar tuli näyttelyyn Jyväskylästä
Huikean hieno auto nähtiin Tampereella ensimmäistä kertaa valmiina. Lepolan Jannen choppaaman auton rakentelussa vierähti lopulta 19 vuotta, mutta lopputulos on maailmanluokkaa nostalgista 331-kuutiotuumaista Chryslerin Firepower Hemi -moottoria myöten. Nokialaisen Heikki Heinon ’51 Mercury oli ehdottomasti yksi näyttelyn kovimmista uutuuksista, vaikka niitä todella oli paljon. Peoples Choice, Ladies Choice, ja Kustom Car -luokan kakkonen. Vaasalaisen Nikon perheen Oldsmobile 98 ’49 on maukkaasti rakennettu lowrider bomb. Luokkavoittajiin kuului myös kouvolalaisen Esa ”Retu” Reinmanin ’66 Coronet 500 2d HT, joka on, kuten rekisterikilvestä näkyy, aito 426 Hemi -auto! Projektin aloitti edesmennyt Petri Manninen, jolta se siirtyi hänen tuttavalleen Retulle. 71 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Tällä kertaa Vaasaan vietäväksi tuli ykköspalkinto auton henkeen sopivasta somistuksesta. Löppösen Jussi rakensi väliprojektinaan voikkaalaiselle Jari Manniselle tämän ’82 Peterbilt 362 COE:n, joka on yhtä upea kuin Silicone Expressin rakentamat rekat tuppaavat yleensäkin olemaan
Riihimäkeläisen Toni Hallikaisen Triple Black ’70 Challenger R/T SE:n liikkumisesta vastaa 493-kuutiotuumaiseksi stroukattu Six Pack -isolohko, jonka ruokkimisesta vastaakin kaasuttimien sijaan kolmella kaksireikäisellä läppärungolla varustettu ruisku. Tämän ’66 Mustangin omistaa San Jose Sharksin maalivahtina NHL-ympyröistä tunnettu Vesa Toskala. Lahdesta tuli Waltteri Kunnaksen hieno ’89 Chevy Van, jonka lowrider-henkinen erikoismaalaus on Raimo Lyttisen käsialaa. 72 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Hot Rod & Rock Show. Auton pirteän pikkulohkotekniikan takana on Hakala Performance ja tyylikkäät verhoilut on toteuttanut Design Eugen. Viime numerosta tuttu Marko Kurvisen ’70 Challenger valittiin Street Car -luokan kakkoseksi. Sympaattinen töpöperä, ’71 AMC Gremlin, tuli näyttelyyn Koskenkorvalta
Tyylikkäitä matalia Cadillacejä parkissa edusti myös lahtelaisen Sampo Ahosen ’61 Coupe DeVille. Lasikatolla varustettu auto on nähnyt monta eri kuosia perä korkealla liikkuneesta Suomi-hottentotista nykyiseen hillityn metallinhohtosiniseen, ja ollut siis harrastekäytössä jo 70-luvulta saakka. Kyljen Gold Digger -logot ovat valaistut, ja niiden väriä voidaan vaihtaa. Kyljen raidoitus tuo ainakin allekirjoittaneelle mieleen edesmenneen ”Hemi” Hedmanin hyvin tunnetun Hemi-Chargerin. Heath Garagella oli alkuun tarkoituksena vain ”vaihtaa väri” hankkimaansa T-Bucket-kilpuriin, mutta niinhän siinä kävi, että sekin jalostui näyttelykuntoiseksi karkiksi. Äkkiseltään voisi ajatella, etteivät miljonäärivalkosivut kuulu näin tuoreeseen malliin, mutta kyllä ne Tuomaksen autoon sopivat täydellisesti! Mikkeliläisen Olli Jokisen ’80 Dodge Tradesman B300:aa on rakenneltu tyylikkäästi muskelihenkiseen suuntaan. ZYN-5 ’62 Chrysler kuuluu Tampereen paikallisiin legendoihin. 73 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Jaska Vuorenmaan Fleetwoodin cartoon-tussimaalaus lienee ensimmäinen lajissaan Suomessa. Myös harrasteparkista löytyi paljon mielenkiintoista nähtävää. Kuopiosta oli tullut näyttelyyn Tuomas Jukarainen ilmajousitetulla ’70 Cadillac Calaisillaan
Komeasti patinoituneen auton sisusta oli uutuuttaan hohtava kirkkaanpunainen ja tekniikka lähtöisin ’76 Camarosta. Myös kuudella Strombergillä ruokittu Chryslerin 331 Firepower Hemi -moottori noudattaa värityksellään samaa linjaa. Chevy saikin Old Classic -luokan toisen palkinnon. Aina yhtä tyylipuhtaita rodeja pajaltaan suoltava Kouvon Tatu tuntuu parantavan kerta kerralta. Juuri ennen näyttelyä valmistunut ’30 Roadster Pickup tuli Tampereelle Lemiltä tietysti ajamalla, mutta on kuvankaunis, katsoi sitä miltä suunnalta tahansa. Vanneratkaisu on persoonallinen, alla ovat nimittäin kromatut Buickin Rallye-vanteet! Auto saikin ansaitun Special Awardin. Jos Doane Spencer olisi rakentanut RPU:n, se olisi ollut tällainen. 74 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Hot Rod & Rock Show. Muukkosen Jaskan ’56 Bel Air Sport Sedan on kokenut melkoisen muodonmuutoksen sitten auton esittelyn Amerikan Raudassa patinoituneessa maalipinnassaan. Korhosen Jorkin tuorein rodi, katoltaan alkuperäismitoissa oleva ’34 Ford 3w Coupe mainostaa vanhan Jorkin Hot Rod Shopia. Eskilstunalaisen Thomas Schuldtin ’31 Ford A Coupen kaksisävyinen kokonaisuus oli erittäin toimiva. Jaakkolan Hannu toi näytille myös toisen uutuusrakennelmansa, ’50 Studebaker Commander Starlight Coupen
040 104 5960 Ennakkoliput: Matchbox Matchbox (UK) (UK) Peer Günt Peer Günt Texas Oil Sunbells Duo Brandy Rockers Burlesque Show Rastiajo Rokkitori Hyvää ruokaa ja juomaa The Amazing Meatmen (Jerry Lee Lewis Show) Tarkemmat tiedot ja aikataulut: Facebook/drivei nrocknrs. Lauantai-iltana Lauantai-iltana Drive-In elokuva Drive-In elokuva Katsastus Katsastus Hyvärilän 100 m² jättiscreeniltä! Hyvärilän 100 m² jättiscreeniltä! Pääesiintyjät, Marko Haavisto ja Pääesiintyjät, Marko Haavisto ja monia muita rautaisen kovia esiintyjiä monia muita rautaisen kovia esiintyjiä 10-vuotisjuhlatapahtumassa! 10-vuotisjuhlatapahtumassa! 10 18.–19.8.2023 Nurmes vuotta vuotta Pääsyliput: pe ja la 29€/ilta, pe–la 45€ (+mahd. palvelumaksu) Lisätiedot ja majoitus: Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, p
Jotain Kustom-luokan kovasta tasosta kertoo se, että jokelalaisen Juha Lähdeniemen komea Ford ’46 Convertible jäi tällä kertaa palkinnoitta. 76 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Hot Rod & Rock Show. Herkullisen ruskea värisävy kantaa nimeä ”Sunset Bronze”. Allekirjoittaneeseen teki suuren vaikutuksen nokialaisella Esa Eklundilla 10 vuoden ajan kaikessa hiljaisuudessa työn alla ollut ’33 Ford Roadster, jonka päärynänvihreä väritys mustine peltivanteineen oli aivan ihana! Tekniikkana on perinteiseen rodityyliin Chevyn pikkulohko, nelivaihteisen automaatin kera. Auto sai näyttelystä Special Awardin. Kustom Car -luokan ykköspalkinnon vei Ulf Kusendahl ”Bizzquie” ’41 Buick Sedanettellään. Etuja taka-akselisto on poimittu tuoreemmasta Capricesta ja koria on muun muassa chopattu 2,5” sekä levitetty 2”. Street Rod -luokan ykköspalkinto meni Ruotsiin Ulf Kajgårdin todella upealle ”Coupe D’ Elegance” ’32 Coupe Deluxelle
03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi Ka ik ki ai em m in ilm es ty ne et Am er ik an Ra ut a le hd et sa at av ill a os oi tt ee st a su pe rm ar ke t. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. . 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. 8 90 Edelliset numerot alk. Vi ip al e m ed ia t m ed ia t
American Car Show Oulu Oulun American Car Clubin osastolla oli esillä kerholaisten Chevrolet Impaloita eri vuosilta. Yleisöä Ouluhallissa vieraili aurinkoisen viikonlopun aikana 7 500. Lähimpänä kuvassa on Hannu Poussun mustavalkoinen vuodelta 1959. Oulu, 13.–14.5. Oulussa on perinteisesti ollut näytillä runsaasti huippukalustoa myös Ruotsista ja Norjasta, ja näin oli tälläkin kertaa. Näyttelyn palkintoharava autopuolella oli Mika Kosolan Ford GT40, jonka mukaan Terälahdelle lähti ykköspalkinnot luokista People’s Choice, Classic Muscle Car ja Paras Somistus. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Vanha Ruotsi-kustom Edsel vuosimallia 1958 on nykyisin liminkalaisella Olli Leinosella. Oulun American Car Clubin jäsenet olivat saaneet koottua äitienpäiväviikonlopulle kovatasoisen näyttelyn, jossa harrasteajoneuvoja oli kaiken kaikkiaan esillä 170 kappaletta. 78 AMERIKAN RAUTA 5/2023
Erkki Kursun ’79 ”Silverbird” Trans Amin alkuperäinen moottori on vaihtunut kuusilitraiseen LQ9:ään, jota on piristetty LS-version kansilla, jyrkemmällä nokalla ja Gen4-moottorin imusarjalla sekä moottorinohjauksella. Krouvintien Tallin tarkasti entisöimä Buick Skylark vuodelta 1953 kestää tarkemmankin tarkastelun niin alta, sisältä kuin päältäkin. Vain näyttelyturistiksi alun perin Ouluun tullut autokunta pääsi kotimatkalle mukanaan Pro Touring & Performance -luokan kolmospalkinto. 79 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Kajaanilaisen Masa Jaakkolan ’50 Mercury Kustomia on miehen mukaan chopattu sopivasti. Hieno auto sijoittui Kustom-luokassa toiseksi. Auton väriin Masa sai idean päärynäviilistä. Näyttelyvieraita sisääntuloaulassa oli vastaanottamassa Hayride Jamboreen osasto, jossa oli esillä Mambon Nash Roadster sekä Backman & Laakon Pontiac Beach Racer. Buick oli yksi näyttelyn helmistä! Parkkipaikalta palkinnoille kävi norjalaisen Odd-Arne Harjon Chargerin tie viikonlopun aikana. Mikko Huittisen Mustangin rekisterikilvestä selviää niin auton väri kuin vuosimallikin. Parkkipaikalta hyvissä ajoin ennen näyttelyn alkua bongattu General Lee Charger pääsi mukaan näyttelyyn yhden viime hetken peruuntumisen johdosta. Yleensä 50-luvun ykköspokaali on matkannut Ruotsiin, mutta tänä vuonna se jäi Suomeen ja Ouluun
Konehuoneesta löytyy LSXmoottori, jonka päällä on Edelbrockin E-Force Supercharger. Viime vuoden loppupuolella Ruotsista hankittuun autoon Toni on uusinut verhoilut sekä muokannut maalipintaa enemmän patina lookiin. Oulunsalolaisen Juha Määtän Pontiac Firebird ’67 rankattiin Pro Touring & Performance -luokan toiseksi. Ylivieskalaisen Toni Ojamaan uusinta hankintaa, ’60 Chevrolet Impalaa vauhdittaa Weiandin remmiahtimella varustettu pikkulohkomoottori. Torniolaisten Arvi ja Ari Eskelisen isä-poika-projektina toteutettu Dodge Aspenin kunnostus huomioitiin palkintoraadissa Special Awards -palkinnolla. Myös auton alustaa on huomattavasti paranneltu, jotta se pystyisi paremmin vastaan ottamaan ahdetun moottorin tuottamia hevosvoimia. Pirkosen Jouni kertoi suunnittelevansa A-Coupessaan olevan Buickin Nailheadin päälle remmiahdinta, joten imusarja moisen alle olisi hakusessa. Haaparantalainen Kåre Mogemark on tuttu vieras Oulun näyttelyssä jo vuosien takaa. Se ei näköjään miehelle riitä, sillä uusi Bill Mitchelin alumiinilohkoinen 572-kuutiotuumainen moottori on jo varmaankin tämän lehden ilmestyttyä saapunut Suomeen. Janne Pekkalan aito R/T Charger on mennyt nykyisellä tekniikallaan varttimailin aikaan 11,02 sekuntia. Harrastamista parhaimmillaan! Heath Garagen El Avocado -nimeä totteleva ’30 Ford A Coupe palkittiin Hot Rod -luokan kakkospokaalilla. 80 AMERIKAN RAUTA 5/2023 American Car Show Oulu. Tällä kertaa mies toi näytille ’67 Chevrolet Chevellen sekä ’58 Cadillac Eldorado Biarritzin, joka palkittiin kakkospytyllä 50-lukulaisten luokassa. Todennäköisesti sen voimavaroja päästään testaamaan Chargerissa vielä loppukesän aikana
Lennart Helakorpi toi näytille Oulun Haapalehdossa sijaitsevan 50-luvun tyyliin tehdyn Rocket Burger Dinerin mainosautona toimivan ’55 Chevrolet Pickupin. Kyllä tällaisella kelpaa henkilökunnan tukkukuormia kuskailla! Marko Yli-Tokola sai ostettua Suomesta Camaroonsa old school -takalasinritilän, jotka 70ja 80luvulla olivat hyvin tuttu näky autojen takaikkunan peitteenä. Rekan omistaa Seppo Piki Mommilasta. Janne Juntusen race-tyyliin rakentama Harley Davidson TT110 voitti näyttelyssä Best Custom Bike -palkinnon. Dodge Big Horn -rekkoja valmistettiin 1973–1975 aikana 261 kappaletta, joista on arvioitu nykyisin olevan tallessa noin 140 yksilöä. Moottorina Camarossa on LS1, joka on muunnettu perinteisellä kaasuttimella toimivaksi. Jo vuosia sitten rakennetut autot ovat edelleenkin huippuhienossa näyttelykunnossa. LuckyAki Häkkinen toi näytille kaksi Club Style -tyyliin rakennettua Harley-Davidsonia, jotka ovat saaneet nimikseen Iron Man (edessä) ja Sith’s Revenge. Mustang Clubin osastolla oli näytillä Ilpo Varosen kaksi Mustangia vuodelta 1965. Pyörien valmistuminen meni viime tippaan ja ne saatiin näyttelykuntoon vasta lauantaina aamuyöllä! 81 AMERIKAN RAUTA 5/2023. 50-lukulaisissa kolmanneksi sijoittui Kimmo Vainionpään Buick Electra Convertible, jonka somisteena olivat vuonna 1959 mainonnassa käytetyt lapsimissit. Melko harvinaisesta laitteesta on siis kyse
Salme Arposen maukas ’60 Impala kustom on John D’Agostinon suunnittelema ja sen rakentamisesta on vastannut Street Toys Hot Rods & Custom Cars Texasista. ’68 Chargerin 607-kuutiotuumaisessa Wedgemoottorissa taitaa olla sen verran tehoa, että leveille katuslickseille on oikeasti tarvetta. Ladies Choice -palkinto annettiin tänä vuonna Ulf Johanssonin ’59 Cadillac Eldorado Biarritzille. Tyylikkään rodin verhoiluun käytetty ruskea nahka on hankittu Italiasta asti. Pudasjärveläisen Ville Valikaisen Ramblerin maalipinnassa on sen verran hyvä suomalaismetsän aiheuttama ”patina”, että autoa ei voi todennäköisesti enää koskaan pestä. Oulun American Car Clubin puheenjohtaja Mika Tapion uusin hankinta on ilmaalustalla varustettu ’35 Ford Five Window Coupe. On sanonta, että vierivä kivi ei sammaloidu, mutta näköjään Rambler American sammaloituu. 70-luvun ykköspalkinnon sai kotiin viemisiksi kokkolalainen Juha Erkkilä ’70 Dodge Coronet 500 Convertiblellä. 82 AMERIKAN RAUTA 5/2023 American Car Show Oulu. Seinäjokelaisen Putte Punkarin Plymouth Prowlerin perässä oli nykyajan munavaunu. Samalla kaverilla oli näytillä toinenkin hieno 50-lukulainen, Buick Limited vuosimallia ’58
. ??. ??. ??. ??. ??. ??. USA-CARS .fi Puh. ??. . . ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Nyt meiltä saa myös: Vintage Motors Hot Rod Shop, Jäähdytintie 28, Helsinki WWW.VINTAGEMOTORS.FI Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. . ??. 03 2251948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi. ??
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen kesän avaus Kylmä Inkoolaisen Oscar Turtian patinakuosinen ’66 Dart on varsin härskin näköinen turvakaarineen ja tunnel ram -imusarjalla varustettuine 440-isolohkoineen. Siitä kielii se, että tälläkin kertaa porukkaa oli saapunut paikalle paitsi pohjoisempaa Suomea myöten, myös Ruotsista ja Virosta. Helsinki-Malmin Lentokenttä, 5.5. Kutjan Janne sai suoraan painosta vielä lämpimiä paitoja myyntiin toukokuun Pre-Partyyn. Helsingin alkuperäiselle lentokentälle kunniaa tekevä design on komea, ja muistuttaa siitä, millaisen perinnön Helsingin kaupunki on itsepäisesti tuhoamassa. 84 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Sää oli hyytävän tuulinen ja lämpö lähellä nollaa, mikä näkyi sekä väen vaatetuksessa että autojen määrässä, mutta porukkaa oli tullut paikalle kauempaakin. Muu tekniikka koostuu TF727askista ja Fordin 9” perästä, eli jatkaa samaa järeää linjaa. Vaikka viime kesänä jo uumoiltiinkin, että näinköhän viimeinen Malmin Pre-Party on nähty, oli kaupungin monin paikoin auki kaivelema lentokenttä vielä toukokuussa käytettävissä kokoontumiseen. Stadin cruisingin maine on vankka
Ruotsista löytynyt vähän ajettu yksilö kuuluu olevan entisöimätön! AAR-raidallisia Cudia näkyi Malmilla kaksin kappalein. Garnet Red -värisen ’69 Camaro Z/28:n kilpi kertoo mallin ja vuosimallin autoja vähemmänkin tunteville, mutta harvempi tietää Z/28-paketin tarkoittavan kyseisessä vuosimallissa myös 302-kuutiotuumaista (kyllä, luit oikein) ja 290-hevosvoimaiseksi ilmoitettua kiukkuista pikkulohkomoottoria, jonka dynohevosten kerrotaan jo tehtaan jäljiltä olleen todellisuudessa lähempänä 400:aa kuin tuota rajusti alakanttiin ilmoitettua. Wahlroosin Marko myi vuosi takaperin pois Amerikan Raudassakin esitellyn Sledanettensä, ja hankki ’32 Fordinsa kaveriksi tämän upean ’56 Bel Air -avon, joka on varustettu paitsi monilla ulkopuolen optioilla, kuten Continental Kitillä, kasin sijaan kutoskoneella! Tämän ’65 Impalan vinyylikatto oli todella erikoisen värinen erityisesti yhdessä valkoisen alaosan kanssa. Christian Öberg tuli Malmille tällä todella nätillä kustom-Mercurylla, joka olikin yksi toukokuun kokoontumisen säväyttävimpiä laitteita! kesän avaus Kake ja Päivi Nohterin ilmajousitetun ’67 Impala-farmarin patina on täydellinen. Kauniisti ruskettunut on myös Rea Schiginin ’55 Chrysler, jonka nokalta löytyy täysin remontoitu Early Hemi. Tämä nätti violetti yksilö ei tainnut olla aito, mutta mitä sitten. Muutenkin auto on hyvä esimerkki siitä, mikä ero on patinalla ja ruostevaurioilla. Kyllä, Cadillac se on, mutta allekirjoittaneenkin piti käydä Juhanilta kysymässä, että mikä tuo liukkaannäköinen malli mahtaa olla. ”Auringossa pannaan, sateessa pannaan, lumimyrskyssä pannaan”, raikui kauas Sleepy Sleepersin klassikko ”Rahaa Pankkiin” riihimäkeläisen rytmiryhmän Oldsmobile-seikkailuautosta. Tätä porukkaa ei viileä sää haitannut. Moottori lienee pienin Cadillacin koskaan käyttämä, 1,4-litrainen! Mallia valmistui 2013-2016 vain 2958 auton verran. Sisustan vihreästä sävystä päätellen yhdistelmä on ollut sama jo tehtaan jäljiltä. 85 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Se on 2014-mallinen ELR-lataushybridi, joita on kuulemma Suomessa kaksi kappaletta
Jyrki Laakson ’56 Sedan Delivery oli ehdottomasti toukokuun PrePartyn härskein uutuus. Pääesiintyjät 9.7. Tässä rinnakkain Liperistä cruisailemaan tullut Tero Niemeläisen ensimmäisen Amerikan Raudan kannesta tuttu ’66 Impala sekä Vihdistä paikalle ajelleen John Jäderholmin ’63 Impala. Isolla parkkipaikalla upeita harrasteajoneuvoja! Joka viikko Longest Distance palkinto! Pyssykankaantie 170, 29270 Hormisto, Nakkila www.verstasmoottorikahvila.fi 16.6. Punk-ilta 30.9. Keli oli sen verran hyytävä, että avoautoissa oli hyvä syy pitää katto päällä. Tämä yksilö on saanut mallipolven kertovan rekisteritunnuksen. Verstaan rouhea ravintola palvelee koko illan ajan. Kirka Tribute 7.7. Auton konehuoneesta löytyy ratasjakopäällä varustettu 327, josta on jarrutettu reilut 380 hevosvoimaa. Korpikabaree Burleski-ilta 28.10. Metalliehtoo 13.8. The Dangers 11.8. GA-20 30.6. Markku Sorsan erittäin maukas ’89 Mustang GT edustaa sen tällä hetkellä kenties kovimmin nousevan ikäluokan muskeleita. Tällaisen Dodgen olisi myös hyvin voinut nähdä uutuuttaan siviilikytillä. Verstas Goes Kustom Kulture 21.10. Ovien alalaitaan on kirjattu numerot 632, 1970 ja 1456… Avoinna kesätorstaisin klo 17-20 (vapusta – syyskuun loppuun ) Kahvilasta herkkuja ja virvokkeita. Verstaan Stand up vol 2 28.7. Penniless Tarkemmat tiedot ja mahdolliset muut tapahtumat www.nakkilanverstas.fi/ tapahtumat 86 AMERIKAN RAUTA 5/2023 FHRA Cruising Pre-Party. Verstaan konehalli ssa Euroopan kiertueell a oleva GA-20! Bändi on jenkkien Blues billboard -listan kakkossij alla. Stuntvanin omistajana lehtemme lukijoille vastikään tutuksi tullut Pasi Saarimaa saapui paikalle tällä kertaa ’67 Camarollaan. C4-Vette oli saanut Dia de los Muertos -henkisen yliteippauksen. Vuosi vuodelta nämä viimeisen lähdön C3-Vettet alkavat näyttää kauniimmilta. Nyt komean patinakuoren alla on kaikki rakennettu uusiksi, ja voimavaroja lienee sikäli, että valtavankokoiset slicksit ovat tarpeen. Erittäin ryhdikäs ’66 Coronet 4D Sedan toi kermanvaaleine väreineen kirjoittajalle mieleen sen vanhan ”In the Heat of the Night” -elokuvan poliisiautot, vaikka siinä jepareiden käytössä taisikin olla samanikäinen Plymouth. C8-Corvetteja ei vielä hirveämmin Suomessa näy. Masa Saloranta Roots Trio 16.9. Rompetori 21.7. Tai varsinaisesti mikään uutuus auto ei maassa ole, Lehtisen Ollihan toi sen maahan jo lähemmäs 20 vuotta sitten, mutta auto seisoi sittemmin vuosia Malalla. Rompetori 25.8. Vantaalaisen Ilari Aallon museorekisteröity ’82 Collectors Edition oli erittäin tyylikäs näky leikkiautomaisen muhkeine rengastuksineen. Älä menetä tätä ainutlaat uista tilaisuutt a! Verstaalla tapahtuu joka torstaisen Moottorikahvilan lisäksi: 16.6
Rompetori 25.8. Pääesiintyjät 9.7. Kirka Tribute 7.7. Verstaan konehalli ssa Euroopan kiertueell a oleva GA-20! Bändi on jenkkien Blues billboard -listan kakkossij alla. Kotimatkalla ohjelmassa oli myös Lahden Classic Motor Show. Avoinna kesätorstaisin klo 17-20 (vapusta – syyskuun loppuun ) Kahvilasta herkkuja ja virvokkeita. Korpikabaree Burleski-ilta 28.10. Ville Turunen tuli paikalle ’61 Imperialeineen Nurmeksesta saakka. Älä menetä tätä ainutlaat uista tilaisuutt a! Verstaalla tapahtuu joka torstaisen Moottorikahvilan lisäksi: 16.6. Masa Saloranta Roots Trio 16.9. Racingpalvelun Riku Rinteen ’84 Camaro Z28 on häijynnäköinen kokonaisuus. Verstaan Stand up vol 2 28.7. 20-tuumaiset Rally Wheelsit sopivat madalletun auton alle kuin nenä päähän. Verstaan rouhea ravintola palvelee koko illan ajan. Punk-ilta 30.9. Metalliehtoo 13.8. The Dangers 11.8. Jäi epäselväksi, onko Chevysteppariin maalattu Pike Bay Restaurant & Bar todella olemassa Floridassa, vai oliko se vain todettu auton tyyliin sopivaksi jutuksi. Ruskehtavansävyiset 18” vanteet ovat sopivasti modernin ja yhtä aikaa nostalgisen näköiset. Samu Wikströmin jättimäisessä ’68 Oldsmobile 88 Delta Holiday Coupessa on jotain todella puhuttelevaa. Verstas Goes Kustom Kulture 21.10. Ola Rautauoman pätkä-Vani on oikeasti vuosimallia ’82, mutta vanhennettu näyttämään 70-luvun puolivälin pätkältä. Penniless Tarkemmat tiedot ja mahdolliset muut tapahtumat www.nakkilanverstas.fi/ tapahtumat. Rompetori 21.7. GA-20 30.6. Isolla parkkipaikalla upeita harrasteajoneuvoja! Joka viikko Longest Distance palkinto! Pyssykankaantie 170, 29270 Hormisto, Nakkila www.verstasmoottorikahvila.fi 16.6
Moottoritapahtuma 2023 88 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Kolmeosainen takaikkuna on tyylikäs muotoilullinen yksityiskohta. Mukaan lähti tälläkin kertaa sekä People’s Choice että Cars Top 5 -pokaalit. Ensi vuonna nelikymppisiään viettävä keminmaalainen autokerho Main Street Cruisers ry järjesti yhteistyössä Wetterin kanssa harrasteajoneuvonäyttelyn, jollainen on kuulunut merilappilaiseen tapahtumakalenteriin päättynyttä kolmen välivuoden mittaista taukoa lukuun ottamatta vuodesta 1985 saakka. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Bensaa Suoniss a Näyttelyn 50-lukuista antia edusti tämä Oldsmobile NinetyEight ’57. Nykyään vanha palkintoharava on entistäkin kovemmassa iskussa – siitä huolen pitää tehdasuusi 521 cid moottori. Autosta löytyi myös televisio. Aktiivivaihteen jälkeen ZOR-1 jäi lämpimään talliin seisoskelemaan ja katsastettiin seuraavan kerran 17 vuoden kuluttua loppukesästä 2022. PPG Harlequin -sävyllä maalattu huippuviimeistelty auto sisälsi myös useita ratkaisuja, jotka varsinkin 20 vuotta sitten poikkesivat massasta. Tyylisuuntien rohkea yhdistely herätti aikoinaan myös närkästystä, johon auton nimija kilpivalinta onkin omistajansa humoristinen kannannotto. Pekka Niskalan ’68 Ford Mustang ”Zori” valmistui vuosituhannen alussa tuhansien työtuntien tuloksena ja tyhjensi tuolloin palkintopöydät lukuisissa eri näyttelyissä aina Viroa ja Ruotsia myöten. Petteri Rytkösen ’48 Chevy Fleetline Aerosedan on oikeaoppinen Bomb. Kemi 20.5. Auton omistaa Rolf Korpi Haaparannalta. Alla pyörivät sen ajan mittapuulla valtavat 19” japanilaiset ”tuuninkivanteet” ja sisusta on lainattu pitkälti BMW 850:stä aina keskikonsolia ja sähkötoimista kattoluukkua myöten. Matalan Chevyn pellin alla on 235 cid Stovebolt-kuutonen
Tuoreen leiman jälkeen ilo oli kuitenkin lyhyt, kun moottori hajosi melkein saman tien. Kori on alumiinia, alustassa on coiloverit, levyjarrut löytyvät joka nurkasta ja kaikki alustan puslat ovat polyuretaania. Thor-omavalmiste-rodin on rakentanut Tobbe Oja Haaparannalta. K ompakti, mutta kovatasoinen näyttely koostui pääasiassa paikallisesta kalustosta ja autoharrastuksesta kiinnostuneita piipahti päivän aikana Wetterin tiloissa toista tuhatta. Street race -tyylistä tarjontaa edusti Harri Nuojuan ’65 Chevy Malibu SS ”Black Raven” Oulusta. Rakentaminen otti viisi vuotta. Hieman oli vielä kalseahko keli avoautoiluun, mutta sekin on lopulta pukeutumiskysymys. 89 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Näyttelyn viralliset jatkobileet olivat Ravintola Käpylässä Keminmaassa, missä illan ohjelmasta vastasivat burleskiesityksellä The Midnight Sun Burlesque ja rockabillyn soitannalla The Good Stuff. Harri Honkala pyyhkäisi näyttelyyn Oulusta upealla ’31 Fordillaan. Sodan nähnyt Suomi-auto, Ford Standard Fordor ’39, luottaa Chevyn tekniikkaan. Huikea saavutus, joka palkittiin Special Award -pokaalilla. Shelby Cobra on varmasti eniten replikoitu automalli, ja hyvästä syystä. Pellin alla on Chevyn 350 cid LT1-pikkulohko ja TH350-laatikko, loput onkin sitten omistajansa käsityötä. 510 cid isolohko Brodixin kansilla oli varsin räyhäkkään kuuloinen paketti. Sää suosi, joten harrasteajoneuvoparkissakin riitti nähtävää. Alustasta löytyy myös GM:n levyjarrut ja Unisteer-hammastanko-ohjaus, koria on dropattu kuusi tuumaa. Valtokarin Aleksin Plymouth Scamp on amerikantuliainen parin vuoden takaa. Auton omistaa Kari Kittilä. Nyt tekniikka on rakennettu uusiksi H-profiiliveiveillä, uudella lohkolla, männillä ja kampiakselilla. Voimalinja koostuu SBC+TH700R4+10bolt -kombinaatiosta. Pystin arvoinen auto. Kilpauran Amerikassa tehnyt 408-koneinen auto vaati Suomessa jonkin verran töitä, että se täytti täkäläisen katsastuskelpoisuuden. Tämä Chevrolet Malibun pohjalle rakennettu siisti yksilö kuuluu Jani Maikkulalle. Kotimatkalle lähdettiin Cars Top 5 -pokaalin kanssa. Pikantti yksityiskohta on kylkiputket, jotka on tehty Torniossa toimineen Lapin Kullan tehtaan linjaston rosteriputkista. Pitkän Suomi-historian omaava klassiseen tyyliin rakennettu Roadster muutti etelästä vastikään pohjoiseen. Thorin rungon valmistuksessa on otettu hieman mallia ’34 Fordin rungosta ja alustassa on sovellettu eri Volvojen osia
Vantaa, 19.5. Auto on Buickiksi todella vaatimattomasti varusteltu, ja sen naulapään jatkona on hyvin poikkeuksellisesti manuaaliaski! 90 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Tällä kertaa olikin aistittavissa uudenlaista varovaisuutta, kukaanhan ei halua vastaavia tapahtumia lisää. ’59 avo-Cadillacissä on edelleen aina vaan sitä jotain. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Vantaan Cruising Vantaan Cruising Viitasten ’59 Buick Le Sabre 4d Sedan on pitkään Suomessa ollut ja kauan seissyt auto, joka on uusien omistajiensa myötä palannut tien päälle. Huhtikuun Vantaan cruising loppui Heurekalla lyhyeen, kun vasemmalta kiihdyttänyt auto törmäsi parkkipaikalta väkijoukon takaa lähteneen auton kylkeen
Kim Hakasalo oli juuri vaihtanut kuparipannun värisen ’46 Chevynsä tähän ’60 Impala-flättäriin, joka on saanut lowriderkuosinsa ilmeisesti jo Jenkeissä. Pietari Väreen ’51 Chevy 3100 Pickup on raaka laite, jossa on stance kohdallaan. 91 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Autolle sattui kuitenkin vahinko viime talvena, kun kerrostalon katolta putosi jäätä sen päälle, ja sen seurauksena auto maalattiin yli alkuperäisellä sävyllä. Auton konehuonetta koristavat vähintäänkin mielenkiintoiset länkkärimotiivimaalaukset. Tummanvihreät pinnavanteet sopivat kokonaisuuteen hienosti. Saman omistajan kalustoa on myös tämä Chryslerin Firepower Hemillä varustettu rankka ’29 A Coupe. Ja kyllä, auto on alkuaankin maalattu teippien alta noin. Ilmajousitetun ja upeassa kunnossa säilyneen auton varustelu on täydellinen upottavine nahkaverhoiluineen, ja tekniikkana on pirteä LT1. Vinhavan Ode onnistui viime kesänä löytämään käyttöharrastepelikseen harvinaisen siistinä säilyneen Buick-farmarin. Yksi koko tontin säväyttävimpiä näkyjä oli Janar Hynnisen viimeisen lähdön Buick Roadmaster Estate, joka on sitä ihan viimeistä täysikoristen GM-farmarien vuosimallia 1996. Tässä kohti burnissuoraa peräkkäin lipuvat Marko Wahlroosin ’56 Bel Air ja Tommi Tikanojan ’58 Edsel eivät olleet kumpikaan menossa polttamaan kumia, vaan herroille riitti nautiskelu kesäillan auringosta. Koska Buick odottaa vielä uusia puukylkiteippejä, Ode päätyi laittamaan kyselijöille tiedon näkyville. Joni ”Rambo” Broströmin ’71 Chevelle SS -avo on komea laite, jonka konehuoneesta löytyy 454 LS6, joten voimaakin piisaa
Espoon cruisingin kokoontumispaikkana oli vuosikaudet Niittykummun Snackyn parkkis, kunnes grilli suljettiin ja cruising siirtyi Otaniemeen. Toukokuussa Snackyn paluun myötä tavallaan palattiin vanhaan, vaikkakin tällä kertaa Mikkelänkallioon, ja väkeä oli pitkästä aikaa liikkeellä ihan siihen vanhaan malliin. US-Partsin tiskin takaa monille tuttu Ribis saapui paikalle viime kesänä valmistuneella Chevy Apache -stepparillaan matkalla töistä kotiin Kirkkonummelle. Muskeli-Mopareita edusti ylväästi lohjalaisen Lauri Huhtilaisen ’73 Challenger. Väkeä saapuikin paikalle niin paljon, että osa jätti autojaan viereisen tien varteenkin. Sieltä nimittäin on 2010-lukuisen Capricen kojelauta sekä ratti, joten vahva epäilys on, että klassikko onkin pinnan alta moderni 9C1 poliisi-Caprice! 92 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Espoo, 12.5. Espoon cruising Juhani Jokinen oli lähtenyt helteisenä perjantai-iltana ulkoiluttamaan ’29 Ford ”Silver Bulletiaan”, joka on se aito Boyd Coddingtonin aikoinaan rakentama auto. Leveät peltivanteet ja pillerikapselit toimivat muskeleissa aina. Tämän ’56 Chevyn vanteiden offset vihjasi, että akselistot saattavat olla jostain huomattavasti tuoreemmasta laitteesta, mutta todellinen yllätys löytyi auton sisältä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Uusi Snacky sijaitsee vanhalla Mikkelän Essolla, jossa on viime vuosina toiminut vain ABC:n kylmäasema, ja itse huoltoasemarakennus on ollut tyhjillään. Kari Kempin ’57 Bel Air Sport Coupe herätti ihastusta upeassa Dusk Pearl -metallinhohtovärissään. Bensa-asema toi cruisingiin takaisin vanhan ajan meininkiä, ja hyvänä puolena paikassa oli myös se, että pihassa ei juuri muita kuin harrasteautoja näkynyt
P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. • Chevrolet Camaro SS 2010, 49 800 € • Corvette 1976 • Chevrolet Camaro -71/-77 28 900 € • Dodge Challenger RT 2009, 179 00 € • Buick Lesabre Cab 1966, 26 600 € • Chrysler Saratoga 1951, 23 200 € • Pontiac Grand-Prix 1965, 15 900 € • Cheverolet Camaro SS Cab 6,2L 298 hk Aut. Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 www .back falt.fi Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • Dodge Coronet 1959 Tulossa • Pontiac Lemans 1966, 34 600 € • Challenger aito isolohko RT 440 Magnum +727 +3,23 lukkoperä, 1970, mus.rek. • Oldsmobile Delta 88 Super Rocket 1965, 28 800 € • Oldsmobile Cutlass F85 1963, 19 200 € • Chevrolet Camaro SS Cab Tax free, 2013, 146 tkm., 28 200 € • Cadillac Eldorado Touring Coupe 1996, 264 tkm., 6 300 €. 9-17. 2013, 180 tkm., 29 800 € Tax free. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin
Rodbods-niminen firma Nevadasta oli saanut markkinoille oman ’32 Roadsterin korinsa ennen Brookvilleä ja niihin ei onneksi ollut jonoa, siispä sellainen tilattin minulle. Kaverin tallissa. Mitään uutta ei silloin ollut, suruviesti kaverin poismenosta tuli vasta viikon viiveellä. Muutenkaan materiaalia ei viljalti ollut maassamme, ei varsinkaan suosituimpia vuosimalleja ’32-34. Teimme Marcon kanssa kaupat jäljellä olevasta, eli rungosta ja taka-akselista jousineen sekä bensatankista, jarrupoljinsysteemistä ja tietysti papereista. Kun 1999 muutimme Pohjois-Carolinaan, alkoivat tähdet kuitenkin olla jo kohdallani linjassa ja aika ensimmäisen rodin hankinnalle kypsä. Brookville Roadster oli juuri alkanut myydä ’32 Roadsterin uustuotantokoreja, joten tunnelin päässä oli valoa näkyvissä. Ainoa ongelma oli, että niihin oli yli vuoden jono, eikä kukaan jonossa olija ollut halukas luopumaan omastaan ilman tuntuvaa korvausta. Kolari oli ollut sen verran vakava, että kori oli kaatiskamaa ja runkokin oli saanut osumaa. 94 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Muumio muistelee Roadsteria rakentamassa. Alkuun sain rodiprojektin kaverini Gregin talliin, jossa aloitin alustan kasauksen. Fordorin raato huutokaupasta. Augustinen kohdalla tuli mieleen vahva etiäinen Laakson Kimmosta ja heti kotiin päästyä pitikin soitella Suomeen ja kysellä kaverin vointia. Sen jälkeen alkoi uuden korin metsästys. Pitkään haaveillun ’32 rodin rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun muutimme Pohjois-Carolinaan vuonna 1999. Rullaava runko on palannut pakoputkipajalta. Siihen aikaan kaikki aihiot olivat mobilistien hoteissa, eikä niissä piireissä juuri lämmetty choppauksille, koneenvaihdoille ja alustamuutoksille. Sieltä löytyi ilman isompaa vaivaa ’40 Fordin pyörännavat ja ’59 Buickin alumiiniset rivoitetut jarrurummut. Floridan loman jälkeen kutsui taas Carolina ja vedin korjatun rungon kiinni ’77 Impalan kattotelineelle, lastasin muut osat ja perheen autoon ja suuntasimme kotiin 800 kilometrin päähän. Ennen kuin projektista oli mitään tietoa, tuli jo kierreltyä swappeja ja osteltua joitain osia ja luotua suhteita sopiviin tyyppeihin. Taka-akselin jousineen käytin sellaisenaan ja Charlotte Rod and Custom -liikkeestä tilasin uuden droppiakselisetin jarruineen. Monet ovat käyttäneet jarrukilpinä ’40 Fordin kilpiä, mutta itse halusin tehokkaammat jarrut. Rakentelu oli siellä monella tavalla erilaista, kuin vielä siihen aikaan Suomessa, kun melkein mitä vain osia saattoi käydä hankkimassa suoraan lähiseudun rodiosafirmoista ja purkamoilta. Niiden kuva oli palanut verkkokalvoille Beach Boysin Little Deuce Coupe -levynkannesta. Siellä tuli tietysti käytyä vanhan tutun, Casagranden Marcon tontilla, ja kuinka ollakaan hän oli hieman aikaisemmin ostanut huutokaupasta kolaroidun Ford ’32 4-ovisedanin. Se saapuikin joutuisasti. Samaisessa liikkeessä otin myös esiin koripuutteeni. Paikkakunta, jolla asuimme oli itärannikon suurimpia autourheiluja harrastuskeskuksia ja siellä järjestetään vuosittain muutama suuri swappi, joissa myös rodin osat ovat hyvin edustettuina. Lasikuituinen ei ollut vaihtoehto, peltiä sen piti olla. Onneksi noin 50 kilsan päässä meistä oli kaksikin romista, jonne oli kerätty tuhansia 40-lukuisia ja uudempia autoa. Ruuvailin akselistot jarruineen kiinni runkoon ja laitoin alle jotkut pyörät, otin muutaman askeleen taakse ja ihailin näkymää. Varsinaisesti projekti pääsi vauhtiin, kun läksimme viettämään milleniumia West Palm Beachiin Floridaan. Matkalla noin St. Ei myöskään ollut saatavilla osia eikä tietotaitoa, jotka tänä päivänä ovat yhtä lähellä kuin lähin tietokoneenruutu. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Ollin albumit N iin kauan kuin olen autoja harrastanut on korkealla listalla siinnellyt rodin hankinta, mutta realiteetit olivat vielä 80-90-luvuilla sellaiset, että ainakaan itsellä ei eivät resurssit moiseen riittäneet. Ensi töiksi osat irrotettin rungosta, ja kiikutettiin se koripajalle, joka oikaisi sen mittoihinsa. U-haulin dolly oli mitä mainioin apu tähän kuljetukseen. Buickin rummut oli saatava tilalle. Etulevyt rikkoivat harmonisen näyn ja päätin, että ne olivat liian hi-techiä minulle
Ei muuta kuin autoon ja hakureissulle naapurikaupunkiin. Jäljellä oli kuitenkin vielä kaikki koriin liittyvä – sähköt, mittarit, verhoilut, sun muut, mutta niistä lisää seuraavassa numerossa. Tässä ollaan jo pitkällä, tekstissä kuvaillut F-2 Fordin etujarrut ovat menossa paikalleen. TH350-vaihteiston ostin lähempänä kotia olevasta romiksesta, jonka omistajista tuli myös hyviä tuttuja ja jonka pihalla lastasin useamman kontin Suomeen. Moottori teksti-tv:n kautta. Autossa oli entisessä elämässä ollut Fordin pikkulohko ja se vaihtuisi Chevyyn. Ilmoituksen mukaan kyseessä oli 350:n nelipulttisessa lohkossa oleva 327:n isokaulainen takokampi, ja varsinkin tuollainen kampiakseli on todella harvinainen herkku. Rungon takapäässä on vielä näkyvissä auton aikaisemman elämän sininen väri, ja neidillä jalassa samaiset bootsit, jotka ovat edelleen tallessa. Siellä sovittelin paikalleen koneen ja laatikon ja muutenkin viimeistelin alustahommat, käsijarruvaijerit, bensalinjat ynnä muut ja koesovitin koria rungolle. Istuin sisällä ja tuijotin teksti-tv:n myyntipalstaa, kun sinne pompsahti myyntiin sopivan oloinen pikkulohko, eikä se ollut kovin kaukanakaan. Siirsin projektin oman talon taakse, minne hankin pressutallin. Etulevyt rikkoivat harmonisen näyn ja päätin, että ne olivat liian hi-techiä minulle. Buickin rummut oli saatava tilalle. Minulla on tuo moottori vieläkin rempattuna ja tasapainotettuna varustettuna ’68 LT-1:n isoventtiilisillä kansilla odottelemassa sopivaa autoa. Kevätauringossa seinustalla oli mukava tehdä sähkösarjaa autoon, josta enemmän jutun seuraavassa osassa. Koriin veti pohjamaalin kaverini Doug Morton, joka edelleen pyörittää pyöräpajaa samassa osoitteessa Concordissa. Onneksi tuota talvea kesti vain kaksi viikkoa ja jo maaliskuun alku alkoi tuntua meistä kesältä. Häneltä olen ostanut myös muutaman auton, joista kolme on nykyään Suomessa. Kun edessä on Pick-upin 12 tuuman ja takana S10:n 9 1/2 tuuman rummut, ovat jarrut sopivasti tasapainossa ilman mitään paineenrajoittimia. Jarrupääsylinteriksi laitoin ’65 Chevellen uuden. Runkoon piti tietenkin hitsailla kaikenlaisia kiinnikkeitä koneelle, akselistoille ynnä muille. Niiden kengät ovat yhtä leveät kuin Buickin rumpu ja niissä on itsetehostusominaisuus, jota vanhemman henkilöauton jarruissa ei ole. Hän hitsaili myös kiinnikkeet Vegan romislöytösimpukalle. Kun kaikki oli kohdallaan, hinasin alustan U-haulin dollyllä pakoputkifirmaan, jossa tehtiin putket. Jarrukilvet ja navat sopivat suoraan olkaakseleihin, mutta rummuissa oli eri jako kuin navoissa. Onneksi olin kuunnellut vanhempien paikallisten turinoita ja tiesin, että ’48-56 Ford F-2 Pick-upin jarrukilvet sopisivat. Vuosia myöhemmin avasin sen ja osoittautui, että mainospuheet pitivät paikkansa. Aloitin homman kaverini tallissa. Kavereiden vihjeillä löysin pikku firabelikoneistamon, joka hoiti asian kuntoon sekä vaihtoi taka-akselin Chevyn 4 3/4” jaon Fordin 5 1/2” jaoksi. Jossakin helmikuun vaiheilla sää muuttui sellaiseksi, joka suomalaisesta tuntui talvelta. Tähänkin hommaan löysin tuttujen kautta firabelihepun, joka hoiti homman. Keli oli melko kamala, alijäähtynyttä vettä vihmoi ja kaikki oli jään peitossa, mutta pääsin kuitenkin kunnialla takaisinkin. 95 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Kannet olivat uudemmasta 305:sta, joten en suhtaunut kovin vakavasti väitteisiin varsinkin kun hinta oli 500 taalaa, mutta ostin koneen kuitenkin pois. Nuori neiti hoitaa juomatarjoilun punaisissa bootseissa, jotka tyylitietoinen neiti itse halusi. Sellaiset löytyivätkin samalta romikselta
Toimii kuin Buick! Lausahdus on vanha, mutta toimii myös jutun ’64 Buick Wilcatin kohdalla ja jopa silloinkin, kun sellainen valikoidaan hieman epätavallisesti kustomointikohteeksi. Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 5/2023 Kutjan kuva
Listat sitä vastoin ovat kaikki tallella, myös vain Wildcat-mallille tunnusomaiset leveät helmassa olevat sinkkipainevalukylkilistat. Kattoa on madallettu todella tuntuvan alustan madalluksen kompensoimiseksi arviolta pari tuumaa. Yhtäläisyyksiä monesti on paljonkin, varsinkin BOP-merkeillä (Buick, Oldsmobile, Pontiac). Kaikki merkit ja koristeet on parturoitu pois. Buickin full-size-malleissa Le Sabre ja Wildcat on esimerkiksi sama katto ja lasit Chevroletien kanssa ainakin 1963-1964-vuosina, joista jälkimmäistä juttumme auto edustaa. Värinä on myrkynvihreä metallinhohtosävy, joka voisi esimerkiksi katossa olla hieman isommalla kidekoolla kimaltavamman vaikutelman luomiseksi. M uut GM-tuotteet eivät ole päässeet maistamaan samankaltaista suosioita, kuin X-runkoiset Chevroletit, ja tuntuu, että kuilu on vain kasvanut vuosien mittaan. Vanteiksi valittiin Keystone Klassicit, jotka ovat ehkä tutumpia muskeliautojen ja vanien alta, mutta sopivat hyvin 60-luvun tyylin kustominkin alle oikeanlaisten valkosivurenkaiden kera. Sivukuvasta ei keulan ja perän ilme oikein näy, mutta niissä mennään hyvin alkuperäisellä linjalla. 97 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Edessä tosin voisi valoja ja maskin keskiosaa siirtää hieman sisäänpäin antamaan paremmin ”syvyyttä”
Mukana raportit niin keskikesän cruisingeista, Haapsalun American Beauty Car Show’sta kuin Forssan Pick-Nickistäkin. Strokatulla isolohkolla ja ilokaasuilla varustettu tyylipuhdas muskeli on myös hyväksytysti MR-katsastettu, ja kulkee stripillä matalia 11 sekunnin aikoja. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 24.8.2023 Plymouth Road Runner ’71. Vasta 28-vuotiaan Antti Haikion taidonnäyte on sekä hieno että nopea. Oldsmobile Cutlass ’69 Twin Turbo. Keravalaisen Mikko Haajasen Mustang edustaa Fox-Bodyä parhaimmillaan. Kemiläisen Juha Knihtin hävittäjämäisen mattamustan Oldsin pellin alla ei ole voimasta puutetta – siitä pitää huolen kahdella 70 mm turbolla ahdettu 502 cid isolohko! Foxy Foxy Red Red se u raa va ss a nume ro s s a Hävittäjä vitriiniklassikko vitriiniklassikko Paljon kesän Paljon kesän tapahtumia! tapahtumia! Ei mikään 98 AMERIKAN RAUTA 5/2023. Hienovaraisesti Hi-Perf-osilla koristeltua manuaali-Mussea liikuttaa Eaglen veiveillä, Wisecon männillä ja Edelbrockin E-Street-alukansilla kutiteltu 306-pikkulohko, josta saadaan tarvittaessa lisää potkua ilokaasuilla... Ford Mustang GT 5.0 ’91
Se on puhtaasti kisaöljy, mutta sillä voi ajaa kadulla max. Vaihtoväli max. Max-Duty Diesel täyttää kaikki luokitukset ja vaatimukset, myös ne joita ei ole vielä edes älytty vaatia! Jos öljyvalmistaja lupaa vaihtoväliksi 2 x autovalmistajan suositus tai max. Selvitä itsellesi, mitä. 40 000 km, siinä on oltava jotain erityistä. Öljyssä oleva erityinen korroosionestopaketti takaa huolettoman talviseisonnan. Z-ROD on löylynja iskun kestävä öljy, jossa on niin paljon sinkkifosfaatttia (ZDP) ettei katalysaattoria saa löytyä edes samasta korttelista! Vaihtoväli vaparina 8000 km, ahdoilla ja ilokaasuilla 5000 km. MOOTTORIKEMIKAALIEN ERIKOISLIIKE myynti@roadmachine.fi • Puh. 040 5678 924 Oletko sinä se Lucky S.O.B. Täyttää myös uusien LT-sarjan suoraruisku-moottorien dexos1 Gen2 -vaatimuksen. DOMINATOR® Racing Oil ei tunne kompromisseja kuten et sinäkään. Kuuluvatko sinun sanastoosi turbodiesel, voima savut, Cummins, Powerstroke tai Duramax. 25 000 km. Se jolla on katuautossa kisamotti. Tämä löylynkestävä öljy sopii erinomaisesti myös ahdettuihin ja E85:lle. 4000 km, kunhan et kerro kenellekään. On ahdinta, viinaa ja ilokaasua, ja kun tehoa on vähintään 2 hp/cid, aletaan vasta virittää. Minimoi ohivuodot ja ”kylmälimat” E85:lla. Signature Series on äärimmäisen hienostunut öljy tämän vuosituhannen moottoreille, joilla on kaikki mahdolliset ruoka-aineallergiat tai ovat muuten vain kranttuja. Jos haluat ensi kesänä myös ajaa etkä pelkästään ruuvata, tämä on sinun öljysi. Rakastatko vanhan liiton veekasin putkistosta tulvivaa ränttä-tänttä-shuffle-komppia. Verkkokaupassa saat 15 % alennuksen AMSOIL-tuotteista koodilla ”LÖYLY” Voimassa kerran/asiakas www.roadmachine.fi Jos haluat olla ASKELEEN EDELLÄ ja OTTAA IRTI KAIKKI HYÖDYT valitse löylynkestävä AMSOIL-öljy!. Oletko sinä se hörhö jolle mikään ei riitä. Z-ROD® on tehty sinulle, jonka laahurinokka huutaa armoa nykyöljyillä. joka sai hankittua uudennihkeän Camaron, Mustangin, Vetten, Challengerin. Valitsetko aina halvimman, keskiverron tai ennestään tutun
AMERICAN CAR SHOW OULU HOT ROD & ROCK SHOW TAMPERE BUICK LE SABRE 2D HT ’63 • CHEVROLET CORVETTE STINGRAY 540 ’75 DODGE DART 2D ’68 • FORD MUSTANG FASTBACK ’65 • FORD THUNDERBIRD ’59 HUDSON TERRAPLANE KUSTOM ’37 • H-D SPORTSTER ’99 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 5 PAL VKO 2023-34 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 5/ 2 02 3 • 10 ,9 € URAKKA FORD ROADSTER DELUXE ’33 CADILLAC SEDAN DEVILLE 8.1 VORTEC ’70 10 VUODEN AM ER IK AN RA UT A 5/ 20 23 NR O 85 ”K AIK KI VA IK U TT A A KA IK KE EN , JO TE N PIE N I M U U TO S TO IS EL LA PU O LE LL A A IH EU TT I H ET I KE TJ U RE A KT IO N M U ID EN O SIE N KA N SS A.”