FORSSAN PICK-NICK DO-DADS REUNION & RÄYSKÄLÄ VINTAGE DRAGS FORD ’32 ROADSTER CHEVROLET MONTE CARLO SS LS6 ’71 Pontiac Bonneville Convertible ’66 • White Road Commander 2 ’79 Cadillac Series 62 Coupe ’60 • Chevrolet Pick-Up ’47 • H-D Shovel Chopper ’49 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 6/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 6 70 02 45 -1 70 6 PAL VKO 2017-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 06 /2 01 7 NR O 38 ”SII NÄ M IN Ä SIT TE N IST UIN KE LL AR ISS AN I, RO AD ST ER IN KO RI PÖ LK KY JE N PÄ ÄL LÄ JA VA RU ST ET TU NA TU UL ILA SIL LA , JO KA M AK SO I EN EM M ÄN KU IN KO KO M UO VIU NE LM A.” KESÄN TAPAHTUMAEKSTRA – YLI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! Lehdentekijän HerrasmiesMUSKELI lemmi kk i
Rakkaudesta Rautaan. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.
Ihan ensimmäiset kevään ajelut hoituivat Buickilla ja El Caminolla, ja loppukesän reissut on tullut ajeltua tuolla keväällä valmistuneella ’56:lla. On ollut Do-Dads Weekendiä, Ford-natikoita, Forssan Pick-Nickiä ja niin edespäin. Muistan, kuinka silloin 80-luvun alussa lainasin kirjastosta aina uudelleen ja uudelleen Mitch Beedien vuonna 1978 julkaiseman kirjan Customizing Vans, jossa oli toinen toistaan villimpiä showvaneja Chevyistä Transiteihin. Vania puuhastellessa on saanut jälleen todeta, miten asia, josta on kerran tykännyt, mutta joka on jossain vaiheessa muuttunut mauttomaksi, alkaakin näyttää hienolta. Nyt, 25 vuotta myöhemmin nuo senkin aiH ävettää vähän myöntää, mutta niin siinä kävi, etten ole vielä edes hakenut Cutlassia tallista. Viime syksynä työn alle otettu, mutta pitkäksi aikaa vuoroaan odottamaan jäänyt vaniprojektikin etenee taas, ja kukaties sillä ajellaan Lahden Jenkkiautonäyttelyyn. Kyllähän se taitaa olla turhaa enää tänä kesänä raijata koko Cutlassia leimalle. Kadonnut kesä Pääkirjoitus kakauden laitteet alkavat näyttää aina vaan komeammilta, ja tuovat mieleen paljon muistoja. Siinä on muuten jälleen yksi kotimaisen katsastustoiminnan kummallisuus harrastajan kannalta, miksi ihmeessä sitä katsastusajankohtaa ei voi muuttaa pysyvästi sellaiseksi, ettei kesäautoa tarvitsisi aina viedä suoraan talvisäilöstä konttorille. Sen kilven viimeinen numero kun on vielä 4, eli autoa ei voi katsastaa valmiiksi ensi kevään ajeluita varten. Kun erilaisia monivärisiä konversiovaneja alkoi sitten tulvia maahan 90-luvun taitteessa, meillekin hankittiin 80-luvun alun Econoline Mark III, ja sen haalistunutta pintaa katsellessa alkoi tuntua siltä, että plyyshillä vuorattujen vanien aika oli ohi. Olen jo miettinyt maksullisen kilven hankintaa, kun paljon muita järkeviä vaihtoehtoja ajankohdan vaihtamiseen ei tällä hetkellä näytä olevan. Onneksi on ollut lähempänä muita autoja , joilla ajella. Aina välillä tuntuu siltä, että logiikka saattaa hyvinkin pitää paikkansa ainakin autojen kohdalla. Se on ainakin tavoitteena. Kyllä, se näyttää tosiaan siltä, että tämän kesän ajot sillä jäävät vähiin, niin vauhdilla on kesä kadonnut. Silti omaa sydäntä lähinnä ovat tätä nykyä reliikkivanit, jotka näyttävät siltä, että ne olisi rakennettu nykyiseen kuosiin jo 70-luvulla – olivat ne sitten oikeita survivoreita tai eivät. Olen kuullut joskus sanottavan , että usein ihminen etsii jollain tasolla koko ikänsä sitä samaa kotia, jossa on lapsena elänyt. Sieltä kai se kipinä noihin jäi kytemään, ja sitä vahvisti varmasti ensimmäinen oma koottava autoni, joka oli 70-luvun lopun pätkämallin Chevy Van. Sen jälkeen on taas riittänyt kaikenlaista pikkujuttua iltaisin, ja viikonloput ovat täyttyneet tapahtumista. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Ihan alkukesästä tuli ajeltua toisilla autoilla, kesäkuussa tulivat työkiireet ja sateiset säät, ja heinäkuun alussa kesälomareissut, joten ei vaan yksinkertaisesti ehtinyt hakea autoa reilun 100 kilometrin päässä sijaitsevasta talvisäilöstä
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Markku Pahkajärvi, Pasi Kekarainen, Hannu Lemmetti Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Tuning.fi kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi Uutuuslehti!. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa
18 Chevrolet Monte Carlo SS ’71 Ripa Luukan Monte on herrasmiesmuskeli, jonka personal luxury -korin kätköistä löytyy vihainen LS6-speksinen 454-isolohko. 36 Cadillac Series 62 Coupe ’60 Vesa Kuivalainen rakensi miedosti kustomoidun Cadillacinsa jo kymmenen vuotta sitten. 42 Chevroplet 3100 Pick-up ’47 CNC-koneistamoa pyörittävä Antti Kärkkäinen onnistui ensimmäisessä jenkkiautoprojektissaan niin hyvin, että patinapikkiksestä tuli hänen ympärivuotinen käyttöautonsa. 6/2017 30 Pontiac Bonneville Convertible ’66 24 White Road Commander 2 ’79 12 6 AMERIKAN RAUTA 6/2017. 48 Harley-Davidson Shovelhead ’49 Joose Ollin hippikopterissa on psykedeelistä tunnelmaa, joka on syntynyt osittain tarkoin harkiten, mutta toisaalta täysin spontaanisti. 24 White Road Commander 2 ’79 Jussi Löppösen lowrider-tyyleistä vaikutteita ammentaneessa rekkaprojektissa porukan hylkiöstä kuoriutui puolen vuoden aikana todellinen katseiden kääntäjä. Kannessa: Ford Roadster ’32 Nro 38. ESITTELYSSÄ 12 Ford Roadster ’32 Avustajakaartiimme kuuluvan Robert McCarterin lukemattomia omaperäisiä yksityiskohtia sisältävä roadster on sanalla sanoen upea. 30 Pontiac Bonneville Convertible ’66 Vuodesta 1973 Pontiaceilla ajanut Rami ”Ragge” Rasimus teki kuudenkympin iän ylitettyään itselleen hiljaa ja matalalla lipuvan lowriderin. Ajattomien ratkaisujen ansiosta auto on edelleen yhtä edustava kuin valmistuttuaankin
89 Puuhanurkka Tomin vaniprojekti alkaa olla valmis ylimaalaukseen. 84 Forssan Pick-Nick Sade vesitti raviradan kaviouran liejuksi, mutta kävijöitä riitti silti. VAKIOT 8 Rauta-annos Vielä on kesää jäljellä! 10 Pelit ja vehkeet Retrosoitin uusimmilla ominaisuuksilla sekä paljon muuta kiinnostavaa. 77 Cape Fear Meeting Itkonniemen Hot Roddareiden perinteinen ”keippi” juhlittiin läpi jo 18. 94 Muumio Muistelee Motopark täytti kesäkuussa 30 vuotta. ARTIKKELIT 52 Los Angeles to Lahti, osa 2 Paloauton ja Cougarin yhdistelmällä reissattiin rannikolta rannikolle osallistuen muun muassa viikon kestävälle Hot Rod Magazinen Power Tourille. 81 Big Wheels Pieksämäen iso pyörä teki jälleen kävijäennätyksen sateen uhasta huolimatta. 68 GM Cruise & Drag Race GM-Cruisers ja FHRA järjestivät geeämmäläisten kesän päätapahtuman Malmin lentokentällä. 66 Mopar Meet Finnish Mopar Associationin tämän kesän päätapahtuma vietettiin Ungernin linnakkeessa Loviisassa. 60 78 Vantaan Cruising 18 Chevrolet Monte Carlo SS ’71 Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags 7 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Pasi Kekarainen muistelee ensimmäistä kisaa, joka ajettiin nimellä ”First Go”. TAPAHTUMAT 58 Pistons Rumble Pistons Rumble kokosi hot rodja kustomväen vuosittaisiin kesäkarkeloihinsa Rehtilän nuorisoseuran talolle. 72 Power Big Meet vs. 96 Kutjan kuva 30-lukuiset Fordit mielletään lähtökohtaisesti hot rodeiksi, mutta saa sellaisesta myös maukkaan kustomin. 90 Liekkimaalauksen ABC Liekitys sopii yhtä lailla patinarodiin kuin huippuviimeisteltyyn kustomiin. Lue konkarin vinkit toteutukseen. Västerås Summer Meet Ruotsin perinteinen jättikokoontuminen jakaantui kahdeksi, mutta kumpi veti pidemmän korren. kerran. 70 Ford Nationals Myös Ford Nationals pidettiin tänä kesänä GM Cruisersien Meetin tapaan Malmin lentokentän maisemissa. 60 Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Jo useamman vuoden kotimaisiin kärkitapahtumiin kuulunut Do-Dads Weekend ei pettänyt tälläkään kertaa. 78 Vantaan Cruising Sateisesta kesästä huolimatta Vantaan Cruisingeissa on paistanut aurinko joka kerta
Kalajoen varttimailit Kesäkauden viimeinen Kalajoen lentokentän varttimailin testipäivä pidetään lauantaina 2.9, aamukymmenestä alkaen. 30 vuotta Motopark-historiaa Virtasalmella sijaitseva Motopark avattiin ensimmäistä kertaa kesällä 1987. Motoparkin valmistumista aikaisemmin kiihdytyskilpailuja oli ajettu vain tilapäisillä radoilla, jollaisina toimivat esimerkiksi lentokentät. Hinnaksi on arvioitu 250-350 000 dollaria. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Vuoden harrasteauto 2017 Autot ja Viihde -viikonlopun järjestäjä etsii nyt Vuoden Harrasteauto Suomessa 2017 -ehdokkaita. Kaikille neljälle valitulle kustannetaan lisäksi viikonlopun hotellipaketti tapahtuman ajaksi. Kilpailussa ei ole luokkia, vaan mukaan voi ilmoittaa oman harrasteautonsa mallista ja merkistä riippumatta. Ensimmäinen SMkiihdytysosakilpailu Motoparkissa ajettiin kesäkuun lopulla ’87. Voittaja palkitaan juhlallisin menoin Lahden Messukeskuksessa 30.9.1.10.2017. Osallistumismaksu on 35 euroa ja parkkimaksu viitosen. Vastikään tv:ssä nähdyssä takaaajossa Roger Moore jahtaa Scaramanga -nimisen ammattitappajan Matador Coupea halki Bangkokin, ja yhdessä elokuvahistorian erikoisimmista stunteista Hornet tekee kuuluisan korkkiruuvikierreloikan joen rannalta toiselle ränsistyneen sillan avulla. Järjestäjä, Kalajokilaakson USA Cars muistuttaa turvavarusteiden tarpeellisuudesta, mikäli paikalle mielii tulla. syyskuuta pidettävä Historic Race, jossa Motopark Racewaytä kiertävät vanhat kilpa-autot. Ratahanketta vei alun alkaen eteenpäin kiihdytyssuoran rakentaminen, mutta 1990-luvulla toimintaa laajennettiin, ja nykyisellään paikalla on noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen asfalttirata sekä kolmikilometrinen rallirata täysimittaisen drag stripin lisäksi. Ilmoittautuminen tapahtuu sivustolla www.x-treme.fi. Hakuaikaa on elokuun loppuun saakka. Luvassa on kilpailemisen sijaan ajanottoa katuautoille ja pyörille, ja ennakkoilmoittautumisia sopii laittaa sähköpostilla osoitteeseen kalajokilaaksonusacars@gmail.com 007-Hornet Mikä on kuuluisin James Bond -elokuvissa esiintynyt jenkkiauto. Yleisö sekä tuomaristo äänestävät ehdokkaita ja neljä eniten ääniä saanutta autoa omistajineen valitaan esille Lahteen, missä voittaja valitaan viikonlopun aikana. Temppu onnistui ensimmäisellä ja ainoalla yrittämällä, ja AMC säilyi ehjänä. 8 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Paikka on tuttu monelle harrastajalle, ja menovinkiksi kelpaa vaikkapa 9-10. Kuten FHRA muistuttaa, valmistuessaan Motopark oli ainoa pelkästään kiihdytysautoilulle varattu moottoristadion ja kiihdytysrata Suomessa ja koko Euroopassa. 500 € rahaa, laadukas Kamasa-työkalusarja sekä ammattitason kuvaus auton kanssa. Kolmessa Sean Conneryn Bondissa, Kultasormessa, Pallosalamassa ja Timantit ovat ikuisia vilahti Ford Mustang, mutta kenties näyttävimmässä roolissa oli 007 ja Kultainen ase -elokuvan AMC Hornet Hatchback. Kohtausta varten rakennettiin erityinen kuutosmoottorinen, erikoisrunkoinen Hornet, jonka moottoria siirrettiin painonjakauman vuoksi taaksepäin ja jonka ratti siirrettiin keskelle autoa samasta syystä. Voittajaa odottaa mm. Auton rakentanut Jay Milligan piti siitä huolta loppuikänsä, ja nyt Hornet on tulossa myyntiin Auctions American syyskuisessa huutokaupassa
12th Annual Rautaa Rajalle Saariselkä 26.8.2017 SO-CAR Meet Lappeenranta 26.8. Westcoast Motor Show Vaasa 30.9. Cruising Pre-Party 13 Helsinki, Malmin lentokenttä 2.9. RPO B2K -optiokoodinen tuplaturbopaketti lisäsi L98-kasikoneen tehoja 240 hevosesta 345 hevosvoimaan, ja reilun 20 000 dollarin sijoituksella Vette kiihtyi 60 mailiin tunnissa vain 4,5 sekunnissa, taittaen varttimailin mukavasti 13,2 sekuntiin. No Speed Limit Pudasjärvi, lentokenttä 9.9. 9 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Callaway-Corvetet 30 vuotta Ensimmäiset Callawayn virittämät Corvetet valmistuivat 30 vuotta sitten. 24.8. WHRA End of the Season Vaasa 23-24.9. WHRA August Cruising Vaasa 1-2.9. FHRA Kadunmiehen kiihdytyspäivä Vesivehmaa, lentokenttä 26.8. Jenkkiautonäyttely Lahti, Messuhalli T apah tuma t Yhtä juhlaa Jenkkiautonäyttelyssä Kuluva vuosi on myös Lincolnin satavuotisjuhlan paikka, ja Lahden Jenkkiautonäyttelyssä se merkitsee omaa näyttelyteemaa merkille. Kaiken lisäksi paikalle suuntaa Los Angeles to Lahti -reitin kulkenut Suomi 100 -teemainen Mercury Cougar -yksilö vuodelta 1967, ja sen nykyinen asu on Heath Garagen Tomi Kankaan kädenjälkeä. Tapahtumassa juhlistetaan myös Chevrolet Camaron ja Mercury Cougarin puolivuosisataista taivalta, ja Moparillakin tulee täyteen 80 vuotta. 1920-luvun lopulla esitelty seuraajamalli Model AA oli jo kantavuudeltaan 1,5-tonninen. GM:n hyväksymiä Callaway-virityssarjoja tarjottiin 90-luvun taitteen molemmin puolin, ja hevosvoimalukemat nousivat parhaimmillaan yli 400:aan; vuonna 1990 esitellyssä ZR1:ssä oli ”vain” 375 hevosta. Ensimmäinen Model One-Ton Truck esiteltiin tammikuussa 1917, ja se hinnoiteltiin 500 silloiseen dollarin. Kiihdytystestipäivät Kalajoki, lentokenttä 3.9. Ford Trucks sata vuotta Ford on valmistanut kuorma-autoja sata vuotta. ZR1-huippumallia ei tarjottu 1980-luvun puolella, joten mikäli C4-koriseen Vetteen tahtoi mukavasti tehoa, saattoi kääntyä Callaway Carsin puoleen. Irtauduttuaan GM-yhteistyöstä Callaway jatkoi Corvettejen virittämistä omin voimin, ja kuvan 1991 esitellyssä Speedsterissä oli jo 450 hevosvoimaa. Bastioni Car Show Hamina, Bastioni 2.9. Harrasteparkkiin rajataan oma Mercury Lincoln -osio, ja tapahtumaan on erityisesti kutsuttu pohjoismaisia harrastajia. FHRA Night Race Alastaro 1.9. Test ’n Tune II Alastaro 9.9. Syttyneen sodan myötä kuluttajamallin saaminen markkinoille viivästyi ja hintakin nousi satasella kesään mennessä, mutta pidempirunkoinen, järeämmällä jousituksella ja muokatulla välityksellä tarjottu kuljetusversio kelpasi asiakkaille; reilussa vuosikymmenessä ”Model TT”:tä myytiin 1,3 miljoonaa. Ilmailupäivä Lappeenranta, lentokenttä 25-26.8. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Ford suhtautui varauksella T-mallin muokkaamiseen raskaaseen tavarankuljetukseen; ensimmäisinä vuosina T-mallia kaupattiin pakeetterimalleiksi muutettavana runkona, mutta tonniluokkaan siitä ei alun alkaen ollut. Itse Lahden Jenkkiautonäyttely on jo viisivuotinen
Valmistajan mukaan kyseessä on yksi parhaimmista ja riittoisimmista polttoaineen lisäaineista, mitä markkinoilta löytyy. www.roadmachine.fi Blood Brothers DePalma Workwearin vetoketjuhuppari ”Blood Brothers” on saatavilla mustana ja meleerattuna harmaana. Edessä on metallinen YKK-vetoketju ja taskut, helmoissa ja hihansuissa ribbineulosresorit. Tuotteille etsitään parhaillaan kotimaisia jälleenmyyjiä. www.jukkatukku.net Uusia boostereita Suomen markkinoille Ruotsalaisvalmisteiset Tri-Pak bensaja diesel-boosterit kehitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1984, minkä jälkeen ne ovat saavuttaneet länsinaapurissamme vakaan jalansijan. Tri-Pak Boosterit puhdistavat ja voitelevat koko polttoainejärjestelmän sekä kaikki moottorin osat, jotka ovat yhteydessä polttoaineeseen ennen sen palamista ja sen jälkeen. www.tradeparts.info Hyönteistenpoistoaine Kesäreissujen riesana ovat keulaan liiskaantuneet hyönteiset, joiden poisto on varsin työlästä. pH-neutraali käyttövalmis seos tekee käytöstä helppoa ja vaivatonta pehmentäen tehokkaasti hyönteisten jäänteet auton keulalta. www.autodude.fi Hohtoa renkaisiin Meguiar’s Hot Shine Reflect Tire Shine on sumutettava rengaskiilloke, joka sisältää vettä hylkiviä polymeerejä. Uusimmassa versiossa on edelleen OEM-tyyppiset painikkeet, jotka antavat täydellisen ulkoasun. Myös USB-muistitikulle on edelleen paikka. Myös povitasku löytyy. Polymeerirakenteensa ansiosta se kestää renkaan pinnalla pitkään ja on riittoisa. Hinnat alkaen 20,48 €. Toimittanut: Kimmo Janhunen Klassinen autoradio uusimmilla ominaisuuksilla Custom Autosound on kehittänyt USA630-malliaan edelleen pyrkimyksenään luoda täydellinen klassinen autoradio. Koot S-XXL. Lisäksi musiikkia voi streamata Bluetoothyhteensopivasta puhelimesta tai soittimesta. Suositushinta 23,00 €/425 ml. ValetPRO Bug Remover on tehokas ja turvallinen tapa poistaa hyönteisten jäämät autosta ylläpitopesujen yhteydessä. Huppu on tuplavahvuinen ja siinä on kiristysnyöri. Se antaa syvän mustan wet look -pinnan, joka heijastaa ja kimaltelee auringonvalossa. Lisäksi se myös suojaa renkaan kylkeä ikääntymiseltä. Tällä adapterilla on kätevä lisätä linjastoon esimerkiksi painemittari tai paineanturi sopivaan paikkaan. www.tripak.fi Tuoteuutuudet 10 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Hinta 310,00 €. Vaikka radio näyttää vanhalta, siinä on kaikki nykyaikaiset ominaisuudet sisältäen iPod dockin, jonka avulla iPodin voi pitää piilossa hansikaslokerossa tai keskikonsolissa, mutta käyttää sitä radion painikkeista. Rinnassa on sininen DePalma workwear-logoprintti pienellä ja selässä suurella. Hinta 99,00 €. Ja koska polttoaine palaa täydellisemmin, se johtaa samalla puhtaampaan ja viileämpään pakokaasuun, mikä puolestaan laskee haitallisten päästöjen määrää ja mahdollistaa kierrosten lisäämistä kilpakäytössä. Hinta 9,90 €. www.meguiars.fi Adapteri mittariportilla Aeroflow’lta löytyy nyt valikoimastaan uros/naaras-adapteri 1/8” NPT mittariportilla, kokoina AN-6, -8 ja -10
custom utosound R INLAND EMPIRE DRIVELINE R W H E E L S We turn back the clock. M o u l d e d P a r t s I n c . T r a c T i o n B a r s RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS RACING SUSPENSIONS custom utosound M A N U F A C T U R I N G . Phone. PUI I nteriors M o u l d e d P a r t s I n c . I N C . (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP OPEN ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP ONLINESHOP OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN OPEN 24/7 I N D U S T R I E S Parts & Accessories R ENTERPRISES R R I N C . Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com 36 84 80 -1 70 5 • PA L VK O 20 17 -3 6 6 41 48 83 68 48 08 17 00 5 Viipale mediat Bo rg w ard Isa be lla Co up e ’59 • Fia t 18 00 Be rlin a ’6 1 • Fo rd Co rtin a -ra ta -au to • Ply m ou th Va lia nt ’6 5 • VW Ku pla 13 02 ’71 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. by by Crankshafts Crankshafts R DESIGN ENGINEERING, INC. DESIGN ENGINEERING, INC. PLYMOUTH VALIANT ROAD TRIP UUDESTA LÄHTIEN 05/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi IRWININ KULMILLA Hurmaavan BORGWARD ISABELLA COUPE ’ 59 Pieniä ja paljon Kääpiöautokokoontuminen Raaseporin maisemissa Klassikkokaravaanit Katsaus kotimaisten matkailuvaunujen historiaan Takavuoden auto Öljykriisin jälkeistä autotarjontaa 1970-luvulta 05 /1 7 TÄHTIPERÄ GT-CORTINAN PUIKOISSA AHVENISTOLLA RADALLA VÄRIKKÄÄT KUVARAPORTIT KESÄN TAPAHTUMISTA kaunis Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Classic Performance Products Classic Performance Products custom utosound M A N U F A C T U R I N G . I N C . VARAOSIA VAILLA. PUI I nteriors OVITIIVISTEET KAIUTTIMET LATTIAMATOT LATTIAMATOT O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R 209,-25% -20% IKKUNAHARJASARJAT ELOKUUSSA TRADE PARTSIN ALE VERKKOKAUPASSA PALJON UUTTA -15% Jokaisella autolla on tarina. custom utosound R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R We turn back the clock. OVITIIVISTEET LATTIAMATOT Polishes Waxes Cleaners R THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING ABS Power Brake, Inc. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi
McCarter Roadster 12 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Hot rodeista hoteimmat on opittu aikojen saatossa usein tuntemaan yksinkertaisesti omistajiensa sukunimellä. Avustajakaartiimme kuuluvan Robert McCarterin lukemattomia omaperäisiä yksityiskohtia sisältävä roadster on ehdottomasti tuon statuksen ansainnut. 13 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Teksti ja kuvat: Robert McCarter FORD ROADSTER ’32
Kun kojelauta oli paikallaan, minulla oli jo visio siitä, miltä koko auton pitäisi näyttää. Muutaman kuukauden sisällä tuosta tein kaverini Richard Brownin kanssa kaupat hänen vanhasta, 70-luvun alussa valmistetusta, lasikuituisesta roadster-koristaan. Ehkä monet ovat juuri sellaisia, mutta tällä yksilöllä on enemmän historiaa kuin yhdelläkään aftermarket-peltikorilla. Onneksi asun Nascar-maalla, mikä tarkoittaa, että osaavia pajoja löytyy läheltä. Siinä minä sitten istuin kellarissani, roadsterin kori pölkkyjen päällä ja varustettuna tuulilasilla, joka maksoi enemmän kuin koko muoviunelma, tuijottelemassa lasin takaa paljastunutta isoa aukkoa, jossa ruma billetalumiininen mittaripaneeli oli aiemmin ollut. Kori oli tullessa aika kehnossa kunnossa, lattia ja kardaanitunneli olivat lähinnä pahvia ja ovien raoista näkyi tie, mutta minulla oli oma Roadster! Tyylisuunta swappilöydöstä. Keskusteltuani vaatimuksistani paikallisen Siinä minä sitten istuin kellarissani, roadsterin kori pölkkyjen päällä ja varustettuna tuulilasilla, joka maksoi enemmän kuin koko muoviunelma. Siinä vaiheessa kysyjä yleensä kävelee pois hölmöstä vitsistä tyrmistyneinä. Tunnen nimittäin kopan kaksi aiempaa omistajaa ja tallit, joissa se on ollut Virginiasta Kaliforniaan. Yhtäkkiä se seinällä roikkunut 25 taalan swappilöytö osui silmään. Ford Roadster ’32 I nspiraatio voi tulla mistä vaan. Kun ihmiset kysyvät, mistä se on lähtöisin, tykkään vedättää heitä hiukan vastaamalla: ”Se tuli ’55 Ferrarista, joka kolaroitiin Le Mansissa”. Annan kuulijan sulatella sitä hiukan, ja kerron sitten, miten asia on oikeasti: ”se on Karmann Ghiasta”. Jos niin ei käy, niin selitän, kuinka se sopi heittämällä paikalleen, kunhan olin ensin leikannut sen neljään osaan ja hitsaillut sitä parikymmentä tuntia. Useimmat ihmiset katsovat lasikuitua viistoon, kuin sielutonta kopiota. Se kaipasi korkeita ja kapeita renkaita, mutta sen piti olla silti alustaltaan matala. Kun näin ensimmäisen kerran Rodwellin todella hienon vinon lasin, tiesin, että minun olisi saatava sellainen, vaikkei minulla ollut sitä varten vielä edes autoa. Muutama vuosi tuosta eteenpäin ostin ensimmäisen varsinaisen osan projektiin – tuulilasin. Tämän auton rakentelusuunta tuli yhdestä 25 dollarin swap meet -löydöstä, jonka teimme isäni kanssa ennen kuin olin edes haaveillut tästä projektista, mutta siitä lisää myöhemmin. 14 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Tiesin tarkkaan, millaisen stancen halusin, mutta koko rungon rakentamiseen minulla ei ollut riittäviä taitoja. Monikaan projekti ei saa teemaansa pelkästään kojelaudasta, mutta tässä tapauksessa se oli se osa, josta auto sai persoonallisuutensa. Se olikin haastava homma, kun toinen helposti eliminoi toisen vaikutuksen
Verhoilutyöt ovat Robertin omaa käsialaa, katkaisinpaneeli taas Tom Ferrellin tekemä. Sopivasti kulunut nahka verhoiluihin löytyi pihakirppikseltä. 15 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Koko auton tyyli muodostui Karmann Ghian kojelaudan ympärille
Myönnän, etten alkuun ollut oikein varma siitä, sopiko oranssi scallop sittenkään kokonaisuuteen, mutta näin jälkikäteen ajatellen sen maalaaminen oli koko projektin paras päätös. Vihdoinkin auto näytti joltakin. Siinä vaiheessa se varsinainen huvi vasta alkoi, nimittäin detaljointi. Eteen löysin seitsemän tuuman droppiakselin Fat Manin split axle kitillä, joka muuntaa jäykän akselin erillisjousitukseksi säilyttäen silti perinteisen ulkonäön. Eipä olisi päätös voinut mennä enempää nappiin. Ehdin ajaa valmiilla autolla vain parisataa mailia ennen kuin oli aika lähteä ajamaan sillä maan halki 2010 LA Roadster Show’hun. Kun olin saanut soviteltua kaikki palapelin palaset paikalleen, vein auton ystävälleni John Caudalelle maalattavaksi. Persoonallisia yksityiskohtia. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Tiesin kyllä jo silloin, etten olisi pidemmän päälle tyytyväinen automaattiin, mutta ajattelin vaihtavani sen manuaaliin, kunhan saisin kerättyä rahaa tarpeeksi. Rungon päät yhdistävä putki on leikattu ’63 Impalan etupuskurista. Vähän meni taas viime tippaan. Rungon etuja takapäissä on kolmen tuuman notchi, minkä lisäksi takapäätä on kiksattu neljän tuuman verran. Budjetti oli rajallinen, joten päädyin käyttömään vanhaa Letukan pikkulohkoa ja TH350-automaattia. Sillä on nyt tullut rullattua viimeisten seitsemän vuoden aikana 50 000 mailia rannikolta rannikolle, halki 26 osavaltion ja olen vain kerran kolhinut sitä hiukan. Tuollaisia ovat juuri konepellin pienet nahkaremmit ja taustapeilin jalka, jossa on niin monta reikää, että sitä säätäessä täytyy varoa taivuttamasta sitä. Pienet yksityiskohdat ovat ne, jotka lopulta tekevät autosta sen yksilön, joka se on. Ennen kaikkeahan tein tämän auton käyttöä varten. Keulalle asensin runkopalkkien väliin leikellyn ’63 Impalan puskurin keskiosan, taakse vastaava tehtiin ’67 Camaron puskurista. Niinhän sitä sanotaan, että monesti kauneus on vain pintaa, ja tässä tapauksessa tuon moottorin ulkonäkö on se syy, miksi en pidä konepeltiä koskaan auki. Runkomuutoksiin kuului etupalkin siirtäminen kaksi tuumaa eteen päin. Kuvassa paikallaan on vielä perinteinen pikkulohko automaatin kanssa, nyt nokalla on LS-tyyppinen 3Gen-pikkulohko manuaalin kera. Ford Roadster ’32 rakentajan Charlie Libbyn kanssa, tilasimme Kenny’s Rod Shopilta perimeter-rungon. Idea oli oikeastaan Charlien ansiota, sillä se sama yksipaikkainen kilpuri, johon tein penkin, oli myös vihreäoranssi – ei samansävyinen, mutta kuitenkin. Charlie oli samaan aikaan rakentamassa hienoa nostalgiakilpuria ja tarvitsi siihen penkkiä, joten teimme oravannahkakaupat – minä tekisin verhoiluhommat ja Charlie taas alumiinisen konepellin Roadsteriin. Sittemmin olen parannellut autoa jonkin verran. Taka-akseli on Fordin 9-tuumainen. Yritin saada kaikki tarvittavat osat tehdyksi Charlien hitsaustaitoja hyödyntäen – leikkelin paloja, jotka Charlie hitsaili yhteen – ikään kuin olisin tiennyt, mitä olin tekemässä. Nyt sen vanhan pikkulohkon tilalla on tuoreesta pickupista lähtöisin oleva Chuck Malletin ohjelmoima 4,8-litrainen LS-kone ja sen jatkona 5-vaihteinen manuaali. Robert epäröi alkuun oranssia scallopia, vaikka sellainen oli myös kilpurissa, josta väri-idea tuli. Sillä ajetaan ihan normaalit kauppareissut, työmatkat sekä raahataan kahta koiraa ja varaosia sinne, minne tarvis, joten siinä on jo vuosista muistona kiveniskuja ja reikiä matossa, mutta ajettavaksihan se on tehty. Tykästyin yhdistelmään, ja halusin käyttää sitä omassa Roadsterissanikin. Charlien saatua rungon rullaavaan kuntoon hain sen takaisin omalle tallilleni tekniikan sovittelua varten. 16-tuumaiset peltivanteet on oikeasti kiinnitetty knock offeilla. Rumahan tuo moottori on, mutta liikuttaa Roadsteria kivasti ja sen kanssa auto vie alle 9 litraa bensaa sataselle. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, joten verhoiluakin aloin tekemään vasta kolme päivää ennen lähtöä ja sain sen valmiiksi neljä tuntia ennen starttia. Se on periaatteessa tavallinen kolmekakkosen runko, jonka etupalkkia on siirretty kaksi tuumaa eteenpäin. Takapäässä käytimme So-Calin ladder bar -tuentaa ja Fordin 9-tuumaista akselia. Nuo ovat niitä pikku juttuja, joita useimmat ihmiset eivät edes huomaa. Jos ei olisi kiireisiä aikatauluja, ei kai sitä saisi mitään tehtyä. Se pari tuumaa parantaa ajettavuutta ja venyttää konepeltiä vähän, mikä tuo erilaista ilmettä
Voimansiirto: Camaron 5-vaihteinen T5-manuaali, Fordin 9” perä 3,50:1 välityksellä. Nyt sen vanhan pikkulohkon tilalla on tuoreesta pickupista lähtöisin oleva Chuck Malletin ohjelmoima LS-kone. Faktat Ford Roadster ’32 • Omistaja: Robert McCarter, 43 • Charlotte, NC, USA. 17 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Jarrut: Speedwayn levyt ’40 Fordin olka-akseleissa edessä, rummut takana. Robert on ajanut autollaan jo 50 000 mailia, USA:n rannikolta rannikolle ja kotoa töihin – mihin nyt on ollut tarvis mennä. Sisusta: Ruskealla vanhan näköisellä nahalla itse verhoillut erillispenkit, Limeworksin ratti, modifioitu ’60-luvun alun Karmann Ghian kojelauta, Hurst Indy -shifteri, Tom Ferrellin tekemä katkaisinpaneeli. Kiitos: Charlie Libby, Randy Christenbury. Kori: 70-luvun alussa Brownin valmistama lasikuituinen Roadster-kori, Charlie Libbyn valmistama alumiininen konepelti, Guide-ajovalot, peltinen maski, Dick Rodwellin chopattu tuulilasin karmi, peltinen takaluukku 149 louversilla, Crafty-B:n bensakorkki, ’50 Pontiacin takavalot. Alusta: Kenny’s Rod Shopin perimeter-runko, Fat Man Vintage IFS split axle kit, 7” droppi ja 3” C-notch edessä, coiloverit progressiivisin jousin, So-Calin l a d d e r bar -tuenta, 4” kiksaus ja 3” C-notch takana, coiloverit progressiivisin jousin, Vegan nopea simpukkaohjaus. Vanteet: 6x16” smoothie-peltivanteet edessä, 7x16” takana, Randy Christenburyn tekemät knock off -adapterit. Moottori: Chevrolet Vortech 4800 monipisteruisku-V8, jyrkempi nokka ja jäykemmät venttiilijouset, Chuck Malletin ohjelma. Renkaat: Excelsior 6.00-16 edessä, 7.50-16 takana
Herrasmiesmuskeli 18 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Korskea personal luxury -kori kätkee alleen sen tosiasian, että auto on teknisesti käytännössä Chevelle, jonka keulalta löytyy vihainen LS6-speksinen 454-isolohko. Maalikauppiaana monien tunteman Ripa Luukan Monte on todellinen herrasmiesmuskeli. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sini Kytö CHEVROLET MONTE CARLO SS ’71
Herrasmiesmuskeli 19 AMERIKAN RAUTA 6/2017
No, sekin auto on kokenut kunnostuksen nykyisellä omistajallaan ja esiintynee vielä Blacklistilla lähiaikoina”, Ripa paljastaa. ”New Yorkista löytyi eBayn kautta tämä vaunu, joka oli myyjän mukaan aito pikkulohkoinen SS-versio. Eikä tämä Alabama-Georgiaakselilla vaikutanut jannu ollut varmaankaan ikäihmisiä, koska selkänojien takaosissa oli 12-tuumaisten kaiuttimien reiät. Satamasta avaimella käyntiin ja suoraan Vilhonvuorenkadun autoverotoimistoon ajamalla näyttämään viranomaiselle ja tekemään autoveroilmoitus.” Katsastusta varten piti vaihtaa vain umpiot täkäläisiin, mitään muuta ei tarvinnut tehdä leiman saamiseksi. No, pikkulohko joo, mut orkkis SS – jep ja joo. Tummanvihreä helmiäissävy tuo mallin muodot esiin paljon paremmin. ”Pari viikkoa ajelin tyytyväisenä ostokseen, mutta jotenkin tuntui, että 350:n teho oli auton ulkonäköön nähden ristiriidassa. ”Meni reilut pari vuotta, niin puhelin soi. 10-pulttinen New Yorkista löytyi eBayn kautta tämä vaunu, joka oli myyjän mukaan aito pikkulohkoinen SS-versio. Kaikki SS-vermeet autossa toki oli ja on edelleen, mutta Amerikan Jippo-lehteä -80-90 luvulla lukenut redneck-Bob ne siihen oli väkerrellyt. Sanoin, että kysy sitten aikanaan minulta, niin katsotaan, josko sitä joku tarvitsee”, Ripa Luukka selittää. Se ’56 Chevyhän mulla oli vuodesta ’88 saakka, ja ’97 syksyllä sillä ajettiin ensimmäistä kertaa valmiina. Moottori oli kaupan. Chevrolet Monte Carlo SS ’71 Ripa maalasi auton jo kertaalleen hopealla vain huomatakseen sen olevan koppaan huono. Oli kyllä jättänyt hengellisaiheisia pelikortteja autoon, noin niin kuin turvaksi…” Monte saapui Helsinkiin alkukesästä 2007 ja oli Ripalle kuntonsa puolesta kaikin puolin mukava yllätys. ”Monte Carlot ovat miellyttäneet omaa silmää aina, paitsi ’73-77 korit, jotka ovat aika pimp-myride-osastoa tyyliltään, mutta tämä on siis vain oma mielipiteeni”, Ripa naurahtaa. Muskeliauto pyhäpuvussa. Valkoinen kori, mustat gangsterilasit, joista ei sisään nähnyt, hyvä ryhti ja ihan terveen oloinen kaikin puolin. ”Kaikki toimi ilmastointia myöten. Hain paksukaisen takaisin itselleni ja aloin funtsia, että mihin konehuoneeseen sen laittaisi. ”Into Novaan hiipui liian suuriin kunnostustarpeisiin, joten laitoin häkkyrän myyntiin sillä ajatuksella, että jotain sopivampaa on varmasti jossain päin maailmaa tarjolla. ”M onttekarlon tarina omistuksessani alkaa tavallaan jo vuodesta 2003, kun myin Fat Airin. Siihen tuli tehtyä 454 LS6 -versiota vastaava kone Hot Rod Magazinessa 80-90-luvun taitteessa julkaistun low buck rat -artikkelin mukaan, mutta uudella omistajalla oli viiskutoseen erinäisiä moottorin päivitysideoita ja kaupan teon jälkeen hän kysyi minulta, että jos hän joskus updeittaa mosaosastoa, niin mahtaisiko jotakuta kiinnostaa tekemäni isolohko. Ostin Floridasta ’71 Novan, jonka ajattelin olevan sopiva vaunu moiselle moottorille, mutta kun auto aikanaan talvella 2006 saapui Suomeen, se oli kaikkea muuta kuin kiva kruiseri.” Nova-raaserissa oli turvakehikko, alumiinisisustus ilman takapenkkiä, kavennettu takarunko, 31-tuumaiset Mickey Thompsonit ynnä muuta, mutta se oli koriltaan paljon kokenut ja melko ruosteinen. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Kotitallissa uutta elämää odottanut isolohko mulahti Monten konehuoneeseen parissa päivässä, suurin muutos siihen oli imusarjan vaihto Dartista matalampaan Performeriin, ja auton luonne muuttui oikeampaan suuntaan
Käytännössä kaikki sielläkin on uusittu digitaalimittaristoa myöten. Outo nappi valonvaihtimen vieressä on GearVendor-ylivaihteen katkaisija. ”Kun kaikki helmalistat oli irroitettu, totesin, että kiire loppui tähän. Samana vuonna ostinkin itselleni mustan ’85 Monte Carlo SS:n, kun tämä ’71 oli aina vaan kesken. Sen taru minulla päättyi 2014, kun auto tuli kylkeen Sipoossa eräässä risteyksessä ja Monte meni lunastukseen.” Vanhemman Monten pohjatöistä vastuun sai Mikko Pelkonen, ja aikanaan päästiin vihdoin siihen vaiheeseen, että maalia sai alkaa ruiskuttaa pintaan. Niiden takana ei ollut peltiä, mihin ne olisi saatu takaisin kiinni. Aikaa alkoi kulua ja auto oli maalauskunnossa vasta loppuvuodesta 2010. Pari kesää mentiin sillä kombinaatiolla TH350-askin toimiessa ihan hyvin, mutta jonkinlainen mielikuva romukasan tulevasta ulkonäöstä ja tekniikasta alkoi muodostua.” Kertaalleen hopeanväriseksi. Just…” Sitä mukaan, kun Monten purku eteni, löytyi hitsattavaakin vain lisää – ihan reippaasti. Keväällä 2009 Ripa alkoi purkaa autoa ajatuksenaan maalata se hopeanväriseksi, koska hänen netissä näkemiensä kuvien perusteella väri istui malliin mukavasti. ”Edelleen hopea oli se väri, jolla maalattiin. lukoton perä piirsi viivaa yhdellä 235/60 -kumilla ihan niin pitkään, kuin kehtasi kaasun pitää lattiassa. 21 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Kun sitten näin korin uudessa värissä, oli petPersonal Luxury -autona tunnettu Monte Carlo on sisustaltaan nimensä mukainen. Keskikonsolin valo viestii vaihteen olevan päällä. Herstin Timppa hoiti ulkopellitykset ja itse rustailin lattioiden hitsaukset. ”Helmoista kattoon sai vaihtaa peltiä useita neliöitä lattioista puhumattakaan
Sammalvaaran Marko ruiskutti uudet värit pintaan ja lopputuloksena auton muodot tulevat esiin eri valaistuksissa omaa silmääni miellyttävästi. Joku voi olla toista mieltä, mutta itsellehän nämä värkit tehdään.” Oikeasti täysin läpikäyty. Vanha 270-asteinen nokka vaihtui modernimpaan ja kiitoksia vain, motti herää liikkeelle aika kivasti. Ei siis mitään uutta tällä puolen Saimaata, tällaisia nämä nettiosotokset ovat”, Ripa kuittaa meininkiin jo tottuneena. 22 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Myös puskurit menivät kromaukseen, ja uusiksi meni koko voimansiirtokin. ”Nyt, kun häkkyrä on taas melkein kymmenen vuoden jälkeen katsastettu ja ajokuntoiBaby Moon -kapselein varustetut mustat peltivanteet tuovat leveine mustakylkisine renkaineen mukavasti muskelia herrasmiesvaunun ilmeeseen. Ripa hankki Monteen myös uudet levyjarrut ympäriinsä. Vanhan TH350:n tilalle tuli Vanhasen Pekan remontoima TH400, jonka perään tuli napista toimiva GearVendor-ylivaihde. Takavalotkin on uusittu ledityyppisiksi. ”Loppujen lopuksi aihio oli kuitenkin niin huono, että kaikki joutui tekemään uusista osista tai entisöimään auton käyttökelpoiset osat, vaikka ostohetkellä laite olikin olevinaan kaikin puolin loistava. ”Mipan värikarttoja hetken plärättyäni päädyin tuohon vihreään, joka istuu koppaan kuin isä äitiin. Kyllä hymyilyttää, kun kaasupedaalia länttää. Siihenhän tuli laitettua lopulta uudet lasit, uudet tiivisteet, uudet merkit, uusi sisustus, uusi kattoverhoilu, uudet leditakavalot, uusi digitaalimittaristo, uudet sisälokasuojat, uudet pakoputket, uusi tankki, uusi polttoainelinja, Salmisen Haran uusiksi tekemät sähköt, uusi Retro-radio… Lista on loputon, eikä varmaankaan vielä lopullinen”, Ripa huokaa. ”Yksi muutos tai kunnostus johtaa seuraavaan, joten kun vankkuria pääsi pikkuhiljaa kasaamaan, niin seuraukset olivat aika perinteiset. Sen avulla kokonaisvälityksestä saatiin miellyttävä yhdessä Moserilta tilatun uuden ysituumaisen taka-akselin 3,55:1 välityksen kanssa. Chevrolet Monte Carlo SS ’71 tymys melkoinen – auto näytti todella tympeältä.” Eihän siinä auttanut kuin työntää auto takaisin kammioon ja vetää uutta väriä pintaan
Paras aika varttimaililla on toistaiseksi ollut 13,11 sekuntia. Moottoriin on tehty pikku muutokset US-Partsin Ranen visioiden perusteella, muun muassa vanha 270-asteinen nokka vaihtui modernimpaan XE274H:hon ja kiitoksia vain, motti herää liikkeelle aika kivasti. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 245/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Rautakantinen 454-isolohko on rakennettu pitkälti vanhan LS6-reseptin mukaan. Kyllä hymyilyttää, kun kaasupedaalia länttää lattiaan... Tehoa on silti varmasti yli 450 hevosvoimaa ja vääntöä rutkasti. 23 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Jarrut: Levyt joka nurkassa. Kiitos: Harry Öhkis Öhman, Ojalan Harri, Lahtisen Japu, Hara Salminen. Alusta: isolohkomallin etujouset, säädettävät takaylätukivarret, kaikki puslat uretaania, Hotchkissin takavakaaja, alatukivarret boksattu, säädettävät Konin iskarit joka nurkassa. Vanteet: Rally Wheels Baby Moon -kapselein, 8,5x15” edessä, 10x15” takana. nen, niin fiilis on melko kiva. Moottori: 454 cid BB V8, rakennettu LS6-mallia vastaavaksi 781 oval port -kansin ja TRW:n takomännin, Edelbrockin 750 cfm kaasutin, Edelbrock Performer RPM II -imusarja, Comp Camsin XE274H -nokka, Hedman Headersin peltipakosarjat 2” primääriputkilla, 3” Flowmasterin putkisto x-putkella. Teho: Yli 450 hv. Sisusta: Dakota Digitalin mittaristo, Retrosoundin radio. Ei tämä mikään Blacklist-kilpuri tai maailman nopein auto ole, vaan just sellainen cruisingvaunu, jolla voi mennä ihan mihin tahansa, joko sivistyneesti lipuen tai katuautokisoihin itseään viihdyttäen.” Faktat Chevrolet Monte Carlo SS ’71 • Omistaja: Risto Luukka • Paikka: Vantaa. Kori: Maalattu Mipan metallinhohtovihreällä, OPG:n leditakavalot. Voimansiirto: TH400-automaatti, B&M Nitro Shootout -turbiini 2400 stall speedillä, GearVendor -ylivaihde, A-bodyyn teetetty Moserin Tru-Trac-lukollinen perä 3,55:1 -välityksellä
El Proscr ito 24 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Vahvasti lowrider-tyylistä vaikutteita ammentanut rekkaprojekti valmistui ennätysnopeasti. El Proscr ito Teksti: Jussi Löppönen • Kuvat: Kimmo Janhunen WHITE ROAD COMMANDER 2 ’79. 25 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Porukan hylkiöstä kuoriutui puolessa vuodessa katseiden kääntäjä, joka on herättänyt mielenkiintoa myös Amerikan mantereella
W hite Road Commander, eli rekkakuskien kesken ”Road Commode” – joka kääntyy termiksi liikkuva huussi – ei ollut aikanaan järin suosittu rakenteluaihio. Alustan perään syntyi tukevasta teräspalkista ja särmätyistä levyosista näyttävä takavalopalkki, jonka päät muotoilin pyöreiksi. Itse pakoputkisto vaati uudelleenrakenWhite Road Commander 2 ’79 Omaa maustetta tyyliin halusin tuoda lisäämällä hispaanovaikutteita poimimalla ajatuksia lowrider-genrestä. Kaksiakselisena veturimallina White ei ole se perinteisin jenkkirekan ilmentymä. Aikataulu oli vähintäänkin tiukka, sillä työstettäviä osia ja neliötä rekkaprojektissa on melkoinen määrä, ja valmiita merkkikohtaisia custom-varusteita Whiteen oli turha hakea. Projektin punaisena lankana oli erilaisuus sekä pienet kustannukset, mikä tarkoitti suurta oman työn osuutta. Kaikki mahdollinen ja osin mahdoton tehtäisiin itse. Yhden asian suhteen olen kuitenkin fanaattinen projekteissani, niiden tulee näyttää toteutukseltaan amerikkalaisilta ilman euroräpellyksiä. Aikaisempien projektien tuomaan itsevarmuuteen nojaten potkaisin homman käyntiin. Takavalovalinta oli selvillä jo projektin alkaessa, ne lainattiin ’59 Cadillacista. Tyyliin kuuluu suhteellisen matala alusta, jiirikulmaan liitetyt pystyputket eli Chino Pipes ja simppelin näyttävä ulkoinen kokonaisuus. Siltä pohjalta aloin luoda kokonaiskuvaa projektin lopullisesta ilmeestä, sortumatta liialliseen piperrykseen. Aikaisempia projekteja oli ohjannut vahva tyylitietoisuus, jota tehosti kaluston korkeahko hankintahinta. Olen aina pitänyt lowridereiden taidokkaista maalauksista ja showrodihenkeä huokuvasta kromin ja kullattujen osien yhdistelystä. Syytä pohtiessani mielessä pyöri ”jostakin” nuoruuden elokuvasta mieleen jäänyt tokaisu: ”For the glory, for the money and for the fun, but mostly for the fun.” Chicano vaikutteita. 26 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Omaa maustetta tyyliin halusin tuoda lisäämällä hispaanovaikutteita poimimalla ajatuksia lowrider-genrestä. Suuntaviivojen ollessa hallussa alkoi auton purku. Siitä syntyi ajatus viedä projektia niin sanottuun So-Cal Hay Hauler -suuntaan. Runkoaisojen välit peittävät tasot valmistuivat kolmen millin levystä ja alkuaan single-mallinen pakoputkisto vaihtui tuplaversioon, jolle piti valmistaa siisti, mutta jämäkkä teline. Pientä potkua hankkeen etenemiseen hain ajatuksesta veturin saamisesta valmiiksi kevään näyttelykauteen, johon aikaa oli nafti puoli vuotta. Homma tuotti ennakoitua enemmän pään vaivaa, jotta toteutus mahdollisti vaivattoman polttimon vaihdon. Alun perin repsikanpuoleinen tankki oli edempänä, joten sen sijainti muutettiin vastaamaan kuljettajanpuoleista, siirtämällä säiliötä puolisen metriä taaemmas. Ohjaamon kattovaloihin päätin istuttaa vastaavat valot oranssein lasein. Nyt tilanne oli toinen, koska rumempaa autosta ei enää saanut, ja siihen sijoitettu pääoma salli radikaalimman toteutuksen. Tankin etupuolelle jääneeseen aukkoon istutin tyyliin sopivan rosterisen tarvikelaatikon. Projekti eteni raskaiden teräsosien valmistuksella. Enemmän farmareiden ja pienempien kuljetusliikkeiden käytössä nähty veturi ei jostakin syystä vakuuttanut omistajakuljettajia, vaikkei se huono tuote ollutkaan. Ensi näkemältä räjähtäneen oloinen White ei suurempaa ihastusta herättänyt minussakaan, mutta kaverin hyvät myyntipuheet ja aktiivinen ote kaupan hierontaan veti pidemmän korren, ja pian tuo erään kommentin mukaan jenkkirekan irvikuva nökötti pihassa. Tämäntyylisiä nuppeja käytetään lähinnä kevyempiin kuljetustehtäviin ja erityisesti Etelä-Kalifornian heinärekkojen veturina. Rungossa riippunut hydraulisäiliö kaikkine letkuineen ja tarpeineen sai poistua, ja samalla maanläheisempää olemusta luotiin madaltamalla etujousia 60 milliä ja siirtämällä polttoainetankkeja vastaavaa määrä alemmas
Hytin perusvärin suihkuttamiseen sain apua kaveripiiristä, Kaskisen Mikalta. Alkuperäiseen White-tekstiin on lisätty kullatulta näyttävä sisäosa tuomaan lowridervaikutetta. 27 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Maalausprojektin työläin vaihe pohjatöiden ohella oli raitojen teippaaminen ja suojaaminen. Trimmasin lokarit oikeisiin mittoihin ja valmistin piiloon jäävät kannakkeet, joiden ansiosta rungosta sojottavia perinteisiä kiinnikerautoja ei tarvittu, vaan lokarit näyttävät ikään kuin kelluvan renkaan yllä. Takalokasuojiin piti saada asennetta, joten sopivat, renkaita nuolevat ja varsin pitkälle alas yltävät siipiaihiot valmistuivat lasikuidusta Seppäsen Markon osaavissa käsissä. Marmorointia, flakea ja candya. Kyljen isompi raita toteutettiin yhdessä oman pojan, Valtterin kanssa. Hytin osalta homma alkoi rosterisen, häijyä ilmettä tuovan aurinkolipan valmistuksella ja koekiinnityksellä. Kyljen koristeraidan maalaus osoittautui mielenkiintoiseksi toteuttaa suuren pinta-alan johdosta. Mielessä oli pyörinyt ajatus marmorointikuvion hyödyntämisestä jo edellisen näyttelyprojektin ajoilta, mikä sopi Whiten teemaan hienosti. Kittihommat hankailin pääosin käsin, mikä kasvatti hartialihaksia punttisalia reilummin. Seuraavana oli ohjaamon vuoro, se piti saada maalattua ennen rungon lopullista väriä. Lopuksi raita sai ylleen sinistä candyä ennen välilakkausta. Kun kaikki runkoon liittyvät muutokset ja osat oli tehty, purin alustan hiekkapuhallusta ja pohjamaalausta varten. Omaleimaista custom-ilmettä saatiin istuttamalla ’59 Caddyn lamput katon torpeedovaloihin. Amerikan tyylin mukaan putkien kiinnitystä varten rakennettiin tukevat rosteripannat, jotka kiillotin peilipinnalle tuomaan mukavaa kontrasti mattamustia putkia vasten. Takataskussa oli muitakin kikkailuja juovitukseen, mutta tiukan aikataulun takia ne oli jätettävä seuraavaan kertaan. Lisäjippona maalasin takaseinään pätkän pitsikuviota. Väliliitokset halusin tehdä purettaviksi käytännön syistä. tamisen turbolta saakka. Rutussa olleet etulokarit naputtelin suoriksi ja korjailin rikkonaiset irtopaneelien kiinnikkeet sekä sovitin osat paikalleen ennen pohjatöiden aloittamista. Kaikki kirkkaat pisteosat, kuten rosteriset peilien kiinnikkeet ja pyyhkijöiden varret on kiillotettu uudelleen. Rungon ylimääräiset kiinnitysreiät tulpattiin linjakkaamman ulkonäön takia. Lopputuloksen piti yhdistää sopivassa suhteessa perinteistä rekkojen juovatyyliä ja lowridereiden tapaista jujumaalausta. Jenkit nimesivätkin putket Finno-piipuiksi. Royal Blue -candyvärillä kuorrutettu marmorointiefekti toimii hopean perusvärin kanssa hienosti. Pohjalle suihkutettiin marmorointiefekti hopealla ja grafiitinmustalla, jonka päälle tuli hopeaa miniflakea sekä erikoishienoa PRLX-jauhetta. Putkien pystyosat syntyivät 168,3 mm rosteriputkesta, jotka aidoista chino pipeista poiketen halusin loivempaan 60 asteen jiirikulmaan. Auton maalaus toteutettiin lähes kokonaan omissa tiloissa, mikä tarjosi mahdollisuuden työstää visioita rauhassa. Kelluvat lokarit. Maalausta varten alumiinista valmistettu ohjaamo hiottiin peltipuhtaaksi. Sivussa syntyi liuta muita customosia, kuten valopalkit polttoainesäiliöiden alareunoihin, tankkien välin peittävä peltikotelo valoineen rungon alle, sekä sovitekappale etupuskurin kiinnittämiseen, joka on peräisin uudemmasta Peterbiltistä
Pimeällä alusta ja takaseinä hehkuvat hillitysti sinistä kajoa. White Road Commander 2 ’79 Pohjavärissä ollut runko ja kaikki irtoosat piti välihioa ja viimeistellä pintamaalausta varten. Polttoainelinjan messinkiliittimet saivat loistetta rättilaikasta, samoin kaikki kromit kiersivät kiillotuspisteen kautta. Whitessa on runsaasti tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, kuten takaseinään tehty pitsimaalaus ja tankkien kullatut spinnerikorkit. Niin se auton nimi, ”El Proscrito” on espanjaa ja tarkoittaa hylkiötä. Lopulta pintaan suihkittiin kolme kierrosta ohjaamossakin käytettyä VW:n värikartasta poimittua hopeaa, joka kuorrutettiin neljällä lakkakerroksella. Nimellä on kaksoismerkitys. Valojen valinta on tehty puhtaasti ulkoasun ehdoilla hyödyntäen mahdollisimman paljon LED-tekniikkaa. Polttoainesäiliöiden pannat valmistin kiillotetusta rosterista, samoin uudet ohjaamon askelmaraudat. Vuosikymmeniä vanhat vanteet kunnostettiin hiomalla ja kiillottamalla, josta iso kiitos omalle pojalle. Auton kokoamisessa käytettiin runsaasti käsin kiillotettuja rosterija messinkikiinnittimiä. Omaa käsialaa oleva etumaski valmistui täpärästi edellisenä yönä koeajon jäädessä viiden kilometrin mittaiseksi ennen Tampereelle suuntaamista. 28 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Toisaalta nimestä huokuu rakentajansa yksinäisen suden asema harrasteympyröissä, kuulumatta sen paremmin mihinkään lokeroon tai harrastekategoriaan. Kultaa ja paniikkia. White toimi kuitenkin moitteetta ja intensiivisen rakennusurakan kruunasi mukaan saatu rekkaluokan kirkkain pokaali. Maalausurakka vei kaikkiaan puolitoista kuukautta, ja pintamaalihopeaa projekti nieli 10 litraa sekä lakkaa toisen mokoman, siihen päälle muut maalit. Kullattuja osia ripoteltiin hillitysti sopiviin kohteisiin, kuten polttoainesäiliön korkkeihin. Myös messinkiset polttoaineliititmet on kiillotettu. Se kuvastaa rähjäistä, valtavirran halveksimaa jenkkirekkaa, jonka potentiaaliin moni ei uskonut. Aikataulu alkoi painaa pahasti päälle Hot Rod & Rock Show’n ollessa jo vajaan kahden viikon päässä. Vaikka projekti onnistuikin hienosti ja White on varsin hauska laite, jää uusien visioiden pyöriessä mielessä nähtäväksi, kuinka kauan se pysyy pilttuussaan. Mattamustat pystyputket ja alkuperäistä selkeästi matalampi ilme tuovat olemukseen haluttua särmää. Toisaalta nimestä huokuu rakentajansa yksinäisen suden asema harrasteympyröissä, kuulumatta sen paremmin mihinkään lokeroon
Tuotu uutena Sveitsiin, missä palveli Euroopan ja Lähi-Idän rahtiliikenteessä. 29 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Erikoista: Tiettävästi ei muita yhtä paljon customoituja Road Commandereita. Faktat White Road Commander 2 ’79 • Omistaja: Silicone Express/ Jussi Löppönen • Paikka: Savonlinna. Kokonaismassa: 16 000 kg. Omamassa: 6500 kg. Vetopituus: 12 m. Varustettu Jake Brake -moottorijarrulla. Vaihteisto: Fuller 9-speed OD. Paljon erikoistyönä tehtyjä custom-osia. Renkaat ja vanteet: 315/70 R22,5 Alcoa-takoalumiinivanteet. Maksimiyhdistelmämassa: 40 000 kg. Kiitokset: Perheelle ymmärryksestä, Valtteri Löppönen (yleistyöt), Mika Kaskinen (maalauksen tekninen tuki), Kilpi Ykköset (nimitekstien leikkaus), Autoehoste Kaskinen Oy (hiekkapuhallus), Marko Seppänen, Lauri Käyhkö ja Mika Sistonen. +400 hv. Moottori: Cummins 855 cid, 6-sylinterinen, turboahdettu ja välijäähdytetty
Ihol le hakattu 30 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Jo vuodesta 1973 Pontiaceilla ajanut Rami ”Ragge” Rasimus kertoo kuudenkympin iän ylitettyään rauhoittuneensa, ja rakensi poikansa käyttöön luovuttamansa ’70 Le Mansin tilalle vaimolleen ja itselleen hiljaa ja matalalla lipuvan lowriderin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä PONTIAC BONNEVILLE CONVERTIBLE ’66. Ihol le hakattu 31 AMERIKAN RAUTA 6/2017
”Siihen vaihdoin sitten 400:n koneen. Mullahan oli se kovakatto 24 vuotta. J os tietää jotain oululaisesta amerikanautoharrastuksesta, tietää varsin suurella todennäköisyydellä myös Raggenakin tunnetun Rami Rasimuksen. Siinähän on ollut minulla ollessa varmaan kymmenkunta väriä, se oli pitkään punainen ja vastikään se maalattiin helmiäisvalkoiseksi”, Rami selittää. Käytiin yllätyslähtönä silloin hakemassa se kaverin kanssa Karlstadista, siitä kiitos kuuluu Manolle”, Rami toteaa. Kahden tunnin päästä tuli käsirahat, sen osti tinkimättä 21-vuotias paikallinen nuoremman poikani kaveri.” Vaan eihän pitkään perheessä ollut ’66 olisi myyntiin päätynyt, ellei perheessä olisi jo ollut toinen, vielä kiinnostavampi auto, jota ei ainakaan laitettaisi myyntiin. Sehän on nykyään poikani Tonin auto, vaikka minun nimissä edelleen onkin.” Ramin oma harrastushistoria ulottuu kuitenkin vielä Pontiaceja kauemmas. ”Hyökin Pasi toi Kaliforniasta 90-luvun alussa sen ’66 kovakaton, jonka olisin lähtenyt hakemaan ajamalla. Tuo korimallihan on sellainen, että tuo lowrider-tyyli sopii siihen. Mieshän on ajellut amerikanraudoilla kauemmin kuin moni meistä – kirjoittaja mukaanlukien – on elänyt. Ensimmäisellä kerralla siitä tuli lila, sitten se vedettiin BMW:n candya muistuttavalla punaisella, ja 2011 se maalattiin ihan oikealla candyllä. Kerkesin maalatakin sen kahteen kertaan ennen sitä lopullista candyä. Vuonna 1970 muutin Ruotsiin, ja siellä oli sitten useampia autoja, oli Le Mansia ja Firebirdiä”, Rami jatkaa. Se oli sittemmin vanhemman poikani Janin käytössä, kunnes pari vuotta sitten meni tallipaikat alla, ja laitoin sen facebookiin myyntiin. Erityisesti Rami tunnetaan Pontiac-miehenä, ja monet muistavat hyvin Rasimuksen perheessä melkein 40 vuotta olleen ’70 Le Mansin. Pontiac Bonneville Convertible ’66 32 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Sitten tilasin siihen 150-pinnaiset kullatuilla pinnoilla olevat 15 tuuman vanteet, joilla se olikin meillä loppuun saakka. ”Me rakennetaan siihen pojan kanssa nyt Kekaraisen Pasin ohjeistuksella yli 500-heppaista 421:stä Butlerin sisuskaluilla, ja sihen on tulossa myös uusi 12-pulttinen perä 4,11:1 -välityksellä. ”Tämän keltaisen ’66:n ostin vappuna 2011 muijalle syntymäpäivälahjaksi. Kävin siihen aikaan Jämsänkoskella töissä, ja päätin sitten kuitenkin lähteä sillä työmatkalle. ”Vaimohan sanoi lahjan ensimmäistä kertaa nähdessään, että olis tuonkin antanut minulle rahana mieluummin.” Vaan eihän auto mitenkään lohduttomassa Vaimohan sanoi lahjan ensimmäistä kertaa nähdessään, että olis tuonkin antanut minulle rahana mieluummin. ”Ensimmäinen jenkkiauto mulla oli vuonna 1969 ’62 Bel Air. Vuonna 1978 hankin sitten sen ’70 Le Mansin ja toin sen 1982 muuttoautona Suomeen. Pasi ei kuitenkaan uskonut sen koneen kestävän perille asti, joten lopulta se tuli meille junalla Helsingistä Ouluun. Niinhän siinä kävi, että ensimmäisellä pidemmällä reissulla Kärsämäen kohdalla siitä tuli moottorista kaikki rojut mäelle”, Rami selittää nauraen. ”Ensi alkuun ostin siihen kovakattoiseen 5-mutteriset pinnavanteet, jotka olivat niin huonossa kromissa, että myin ne eteenpäin. Muskeleista minä olen aina tykännyt, mutta nyt kun on tullut jo 66 vuotta täyteen, niin sitä on vähän rauhoittunut”, hän jatkaa. ”Ensimmäisen Pontiacini, ’65 Le Mansin, ostin Ruotsissa jo vuonna 1973. Kovakaton rinnalle
kunnossa ollut, vaikkei mikään näyttelykaunotar ollutkaan. ”Laitoin silloin keväällä 2012 siihen myös nuo ilmajouset, ja vaikka ensimmäistä kertaa olin tuollaisten kanssa tekemisissä, niin ihan hyvin sen sai toimimaan. Tuo oli Airriden mallikohtainen sarja, ja joka kulma nousee erikseen”, Rami selittää. Kaliforniasta Ruotsiin tuotu avo oli vaaleanvihreä ja auringon haalistama, mutta ruostetta ei ollut kuin etulokareiden kulmissa ovien etupuolella. ”Väri katsottiin vaan äkkiä kiireessä. Seuraavana talvena Rami otti avon isommalti työn alle. Alkuperäinen 389:kin toimi pirun hyvin, ei siihen ole koko aikana mitään ihmeellistä laitettu. Ensimmäinen kesä sillä ajettiin sellaisenaan. Se on huippujäbä”, Rami kehuu. Juha Ollikkala, joka on maalannut nämä meidän kaikki autot, maalasi tämänkin sitten keltaiseksi. ”Kori soodapuhallettiin puhtaalle pellille, ja oli kyllä tosi hyväpeltinen auto. ”Alkuun minä ajoin sillä väärällä korkeudella, ja se söi renkaista sisäkulmat. Sen jälkeen olen katsonut mittareista tarkasti oikean korKojelaudan alle on tehty mittarikehyksen ja puuratin kanssa yhteen sointuva keskikonsoli, josta löytyvät ilmajousituksen mittarit ja katkaisijat sekä soitin – pitäähän avoautossa nyt rokin soida! 33 AMERIKAN RAUTA 6/2017. ”Ostin silloin tähän samanlaiset osittain kullatut pinnavanteet kuin siinä kovakatossa. ”Niihin vaihdoin paikat. Rouva sanoi, ettei siitä keltaista tehdä, ja halusin siitä kyllä aluksi vaaleamman, mutta tuommoinen siitä sitten tuli.” Maalauksen yhteydessä avoa ehostettiin myös vaihtamalla lattiamatto uuteen. Uuden tehdaskorjatun Edelbrockin kaasarin ostin silloin heti, ja jo Ruotsissa autoon oli asennettu uusi musta canvas-katto.” Iholle hakattu. Niiden toimitus vaan kesti niin kauan, että jouduin lainaamaan punaisen vanteita keltaisen alle ensimmäiseen näyttelyyn.” Vähän lowredereissa perinteisesti käytettyä suuremman vannehalkaisijan Rami sai huomata hyväksi valinnaksi renkaiden saatavuuden kannalta, eteen kun ne piti uusia yllättävän pian
Paljon sillä on tullut kaikenlaista hääkeikkaa ja eläkkeellejääntikeikkaa heitettyä.” Eivätkä Ramin suunnitelmat avon suhteen ole vielä toteutettu, vaikka auto siistiltä näyttää nykyisessä kuosissaankin. Sisusta: uusittu keinonahkasisusta. Faktat Pontiac Bonneville Convertible ’66 • Omistaja: Rainer Rasimus, 66 • Paikka: Oulu. Kori: Maalattu kirkkaankeltaisella, keltaiset ajovalot. ”Häkkisen Aki tatuoi minulle tämän kyynärvarteen”, hän kertoo. Rami kun on tatuoinut ihoonsa paitsi Pontiac-logon, myös nimenomaisen auton kuvan CRY-66-rekisteritunnuksineen päivineen. Pontiac Bonneville Convertible ’66 keuden, jolla pyöränkulmat jäävät järkeviksi. Renkaat: 205/60 R15 -renkaat tuuman valkosivuilla.. Moottori: 389 cid V8. Alusta: Airriden merkkikohtainen ilmajousitus. Sitä se todellinen omistautuminen on. Kuulostaa ehkä vahvalta sitoumukselta yhteen tiettyyn autoon, vaan mitä muuta voi oikeastaan 40-vuotisella Pontiac-historialla odottaakaan. Kiitos: Alpo ”Mano” Martikainen, Pasi Kekarainen, Juha Ollikkala, Juha-Matti Rantapää. Jarrut: 2-piiriset, tehostin. 34 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Vanteet: GC Wheelsin kullatut 150-spoke 15x6” pinnavanteet. ”Ensi talvena avoon tulee sellainen punainen ilotalosisustus, niin saattaa olla, että ulkovärikin vaihtuu. Päivittäin minä sillä ajelen, kun vähänkin on kelejä. Kanariankeltainen väri on omiaan lisäämään auton lowrider-ilmettä, ja muistikuvan mukaan räppäri Snoop Doggillakin oli samanvärinen ’65 tai ’66 lowrider-Poncho. Jos avo-Bonneville alkoi kiinnostaa, niin myyntiilmoituksen ilmestymistä taitaa tämän auton kohdalla olla turhaa odottaa. Voimansiirto: TH400-automaatti, alkuperäinen 10-bolt -lukkoperä. Sitä ei kyllä ole vielä päätetty.” Jos avo-Bonneville alkoi kiinnostaa, niin myynti-ilmoituksen ilmestymistä taitaa tämän auton kohdalla olla turhaa odottaa
nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CADILLAC SERIES 62 COUPE ’60. Kulhon kylässä Pohjois-Karjalassa asuva Vesa Kuivalainen rakensi miedosti kustomoidun Cadillacinsa jo kymmenen vuotta sitten. Ajattomien ratkaisujen ja hyvän pidon ansiosta auto on edelleen yhtä edustava kuin valmistuttuaankin. Karkkia & KULTAA 36 AMERIKAN RAUTA 6/2017
37 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Rujo yksilö oli saapunut Suomeen vuonna 1988 ja matkassa oli ehtinyt olla useampi välikäsi ennen sen päätymistä Vesalle. ”Pikkupoikina istuttiin siellä suut pyörinä kuunnellen isojen miesten jenkkijuttuja. Ensimmäisen jenkkiautonsa, veronkiertomallisen ’79 farmari-Impalan mies hankki vuonna 1993 ja sen jälkeen amerikkalaisiakin on ollut perheessä tauotta. Olin sopinut myyjän kanssa jo hinnankin, mutta lopulta hän päätti, ettei myykään autoaan minulle. Saatuaan oman tallinsa valmiiksi Vesa pääsi korkkaamaan uudet tilat tuoreeltaan Caddy-projektinsa kanssa. ”Itse asiassa se tuli minulle vähän vahingossa museokuntoisen ’60 Cadillacin kauppojen epäonnistumisen myötä. Epäilen vahvasti, että autoa oli käytetty jossain vaiheessa varaosa-autona”, mies jatkaa. Fillareilla siksi, että kellään meistä ei ollut vielä lupaa edes mopolla ajoon”, muistelee Vesa autoharrastuksensa alkumetrejä. Korihommia tehdessään Vesa luopui täysin alkuperäisen lopputuloksen tavoittelusta kustannusarvion paisuessa liian suureksi. ”Kori oli kohtuullinen pois lukien ovet ja takahelmat. Cadillac tuli kuvioihin vuonna 2005. Auto oli valmis ajoon vuotta myöhemmin. Mies oli tuolloin 13-vuotias ja liittynyt juuri kavereineen paikalliseen jenkkiautokerhoon, Joensuun Hot Rod Driversiin, jonka kokoukset pidettiin edellä mainitulla huoltoasemalla. ”S e oli 80-luvun alkua, kun sytkyttelimme fillareilla kavereiden kanssa paikallisen Finnoil-huoltamon kokoustiloihin. ”Lähempi tarkastelu osoitti, että autolle oli ehditty tekemään kaikenlaista – osittain ihan hyvää, mutta paljon myös ei-niin-hyvää. Puskurit ja ikkunalistat laatikoista kuitenkin löytyivät ja ne osoittautuivat käyttökuntoisiksi kiillotuksella ja pienellä oikomisella.” Auton alkuperäinen väri oli ollut metallinsiCadillac Series 62 Coupe ’60 Kojelaudan straippaukset ovat peräisin Vesan veljen, Eskon siveltimestä. Toinen kerta toden sanoo. ”Silloin isä joutui ostamaan taloon ensimmäisen hitsauslaitteen, jotta sain korihommat etenemään.” Volkkarilinjalle Vesa jäikin pitemmäksi aikaa ja tuolloin hankittu 1600 TA löytyy hänen tallistaan edelleen. Kyseinen auto oli mallia ”all parts in boxes”. Oltiin me mukana järjestämässä myös paikallisia näyttelyitä sun muuta toimintaa.” Ajokortin Vesa sai vuonna 1986. Ostohetkellä Vesan oma autotalliprojekti oli vielä keskeneräinen, joten auto joutui odottelemaan vuoroaan naapurissa, vanhempien säilytystiloissa. Näyttelyitä kierreltiin alkuun milloin junalla, milloin vuokra-Transitilla. ”Auton mukana tuli vain pari ruttuista kylkilistaa. 38 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Esimerkkinä fiber-laikalla epätasaiseksi kuokittu peltipinta, joka näytti kohtuullisen hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun päällä oli harmaa epoksi”, Vesa havainnollistaa. Vuotta aiemmin hän oli hankkinut itselleen ’66 Kuplan, jota nuori mies ryhtyi rakentelemaan ammattikoululaisen budjetilla California lookeriksi. Joku edellisistä omistajista oli vaihtanut ovet ’59 Caddyn oviin, jotka eivät kuitenkaan sellaisinaan olleet sopineet paikoilleen. Jälkiviisaasti ajateltuna parempi niin, sillä tämän toisen aihion kanssa pääsin toteuttamaan enemmän itseäni”, Vesa kertaa. Metsästäessäni puuttuvia ja laskeskellessa niihin tarvittavia euroja totesimme vaimokkeeni kanssa, ettei autosta tule alkuperäistä. Ovia oli muokattu siten, että jouduin lopulta ottamaan niiden alareunasta useamman sentin peltiä pois, jotta sain ne yhtenäisiksi korilinjan kanssa. Niinpä hitsailin listojen reiät umpeen
Kaikki kävi paikoilleen juuri niin kuin niiden pitikin”, Vesa kiittelee. ”Sain autoon leiman syksyllä 2006 ja sen neitsytmatka tehtiin Cokerin puolivyörenkaat notkuen Nurmekseen anopin luokse. ”Alkuperäiset venttiilikopat vaihdoin alumiinisiin. ninen, mutta se ei siinä vaiheessa miellyttänyt. Niinpä päätin ottaa seuraavan talven ohjelmaksi koneen täysrempan ja uusia kaiken, mikä vain vähänkin näytti siltä”, Vesa käy läpi autossa ilmenneitä alkutaipaleen lastentauteja. Pakoputkiston tilasin Jyväskyläläisen vauhtiputkan kautta, ja sen asennus oli todella helppo. Viimeisillä viikoilla hänellä oli kasausapuna veljensä Esko ja Mika, mutta tiukka aikataulu painoi niin pahasti päälle, että miehet päättivät lopulta luopua Powerin reissusta. ”Tutkiessani konetta piha-ajelujen lomassa, totesin sen aivan toimintakuntoiseksi. 39 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Väliversio. Sen jälkeen ei ole ilmennyt öljyvuotoja ja ovathan ne ihan siistitkin Cadillac-teksteineen. Asentelin ne paikoilleen pienillä muutoksilla. ”Nekin oli varmasti otettu siitä samasta ’59 Caddystä, kuin ne edellä mainitsemani ovet. Vesa maalasi auton itse uudessa tallissaan, kuten lukuisat muutkin kulkineet sen jälkeen. Koneen maalasin alkuperäisellä tumPunaisesta ja kullanvärisestä keinonahasta koostuvan sisustan Vesa ompeli ja asensi paikalleen itse. Ompelukone haltuun. Rujo yksilö oli saapunut Suomeen vuonna 1988 ja matkassa oli ehtinyt olla useampi välikäsi. Myös Amerikan Joen ompelema punaisesta plyysistä ja valkoisesta keinonahasta koostunut sisusta sai tuossa kohtaa kelvata sellaisenaan. Sen sijaan sävyiksi valikoituivat candypunainen ja flake-kulta, joiden yhdistelmä on aivan erityisen säihkyvä ilta-auringon säteiden heittäessä sekaan omaa taikaansa. Auto oli mallia ”all parts in boxes”. Alkuperäinen Hydramatic-vaihdelaatikko toimi muuten hyvin, mutta kylmänä se ei tahtonut vaihtaa kovinkaan helposti kakkoselta kolmoselle. Asensin siihen kuitenkin uuden Edelbrockin 600 cfm kaasuttimen ja eBayn kautta löytämäni vesipumpun. Ei hyvä. Moottorin lohko ja kannet tekivät visiitin Kiteen Moottorikoneistamolle. Vaihdelaatikon Vesa puolestaan käytti Puhoksessa Vaittisen Kalevin hellässä huomassa. Loppulakkauksen hän antoi kuitenkin kaverinsa Voden hoidettavaksi. Takalasiksi kelpasi alkuperäinen.” Autoa niputtaessaan Vesa asetti päämääräksi, että sillä pitäisi päästä lähtemään Power Big Meetiin Västeråsiin. Tuolloin elettiin vuotta 2006. Sivuikkunat teetin paikallisessa lasiliikkeessä ja tuulilasin ostin Kuttilalta. Noin 300 kilometrin lenkin jälkeen totesin, että auto sotkee nesteet keskenään. Korjaussatsi lootaan tilattiin rapakon takaa. Lämmettyään loota kuitenkin palveli hyvin, joten asiaan ei paneuduttu siinä vaiheessa sen enempää. Moottorina Caddyssa on sen alkuperäinen 390-kuutiotuumainen
Renkaat: 225/75 R15. Todettakoon nyt kaikille, että reipasta matkavauhtia pidettäessä Caddyn kulutus pysyy maantieajossa 14 litran paikkeilla.” Vesan silmään autossa alkaa näkyä jo käytön jälkeä, ja mies on miettinyt sen varalle jo joitain uudistuksia. Cadillac Series 62 Coupe ’60 mansinisellä sävyllä. Budjettisyistä päätin opetella ompelukoneen käytön itse ja tikkailin verhoilut omin käsin punaisesta ja kullan värisestä keinonahasta. ”Kesän aikana tuli kierrettyä useassa tapahtumassa ja seuraavana talvena sai sitten lähteä ne plyysit kierrätykseen. Siinä samalla lähetin pyyhkijän moottorin Jenkkilän suuntaan korjattavaksi ja parin kuukauden päästä se tuli paluupostissa takaisin uuttakin ehompana.” Kun tekniikka oli kunnossa, saatiin auto ajoon keväällä 2007 ja sinä vuonna Poweriin lähtökin onnistui. Joutuihan siinä monet lankasotkut selvittelemään. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rummut. Kiitos: Kaikille, jotka tuntevat olleensa mukana projektissa. Ajettavuus korjaantui lähes täydelliseksi, mutta ulkonäkö ei tietysti ole enää yhtä hieno. Koelaudan Vesa päällysti lasikuidulla ja maalasi sen sävyihin sointuvaksi. Vanteet: 15” aftermarket-pinnavanteet. 12-tuumaisella subbarilla saa jäljellä olevat listat narisemaan ihan riittävästi. Faktat Cadillac Series 62 Coupe ’60 • Omistaja: Vesa Kuivalainen, 48 • Paikka: Kulho. Reissulla kertyi mittariin noin 1 600 kilometriä, Itä-Suomesta kun on laivasatamaankin jo useampi sata kilometriä matkaa, mutta kaikki meni hyvin, eikä teknisiä murheita enää ilmennyt. Samalla järjestelmä muutettiin kaksipiiriseksi. Joutuihan siinä monet lankasotkut selvittelemään ennen kuin sain penkit edes välttävään kuntoon, mutta työ opetti tekijäänsä. Voimansiirto: 4-vaihteinen Hydramatic-automaatti. Ovipahvit syntyivät mainospohjalevystä ja millisestä pellistä. Alusta: Vakio. ”Muutaman vuoden ajeluiden jälkeen kyllästyin puolivyörenkaiden uraherkkyyteen ja ostin 7x15-tuumaiset aftermarket-pinnavanteet 225/75-kokoisilla vyörenkailla. Pysähtyvyyttä on parannettu Amerikasta tilatulla etupään bolt-on-levyjarrusarjalla tehostimineen. Kattoverhoilu oli ainoa sisustan osa, jonka hän tilasi valmiina. 40 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Korimuutokset: Listat poistettu, maalattu candypunaisella ja flake-kullalla. Budjettisyistä päätin opetella ompelukoneen käytön itse ja tikkailin verhoilut omin käsin. Moottori: 390 cid V8. Täytynee korjata tilanne piakkoin nykyaikaisilla rättirenkaan näköisillä vyörenkailla”, Vesa tuumii. Ne saavat kuitenkin odottaa vuoroaan siihen saakka, kun hän saa nykyisen projektinsa, ’52 Hudson Hornetin tien päälle. Nykyisellään ajomukavuus on kohdallaan ja autolla on mukava ajella pitempiäkin reissuja. ”Kiusaus pussittamiseen on ollut välillä todella suuri, mutta toistaiseksi olen pitänyt auton tällaisena, kun ei se minun silmääni niin häiritsevän korkea ole. Alusta on vakio rautajousineen. Siinä riittää pauketta vielä moneksi illaksi. Sisusta: Punaisesta ja kullanvärisestä keinonahasta tikatut verhoilut, omavalmisteiset ovipahvit ja kojelaudan alaosa. Ja niihin tyypillisimpiin kysymyksiin saa vastailla huoltamolla käydessä aivan poikkeuksetta. Musiikkipuolta valjastettiin hoitamaan Caliberin retrosoitin jatkeenaan Focalin vahvistin. Kaikki verhoilumateriaalit hankin uusina meriheinineen ja säkkikankaineen”, Vesa kertaa
sonax.fi ONKO VAHAAMINEN LIIAN TYÖLÄSTÄ. ONKO VAHAAMINEN LIIAN TYÖLÄSTÄ. OHJAUS Ilkka Laasonen ENSI-ILTA 2.9.2017 LIPUT arkisin 44 € / 41 € / 27 € / lauantaisin 50 € Kysy ryhmämyynnistä tarjousta yli 30 hengen ryhmälle! Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi Musik aali täynn ä Elvis-h ittejä OSAT JENKKEIHIN POHJOISESTA myynti@specialtrucks.. Meidät ja amerikkalaisten autojen osat ja palvelut löydät nyt uudesta osoitteestamme Riihimäellä: PAJAKATU 2 A 1. Tervetuloa tutustumaan! WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI ONKO VAHAAMINEN LIIAN TYÖLÄSTÄ. Pinnoitesetti riittää 2-4 käsittelykertaan, auton koosta riippuen. NYT VOIT PINNOITTAA AUTOSI ITSE! Joe DiPietro LOVE ME TENDER Romanttinen musikaali täynnä nostalgiaa ja huippuhyvää musiikkia! Musikaalissa kuullaan yli 20 Elvis Presleyn suosittua kappaletta. NYT VOIT PINNOITTAA AUTOSI ITSE! Helppoa ja nopeaa SONAX PLUS -setti sisältää kaiken tarvittavan auton omatoimiseen pinnoittamiseen, pinnoiteaineen, levityssienen ja kiillotusliinan
TALVIAJO ON TEHTY 42 AMERIKAN RAUTA 6/2017
TALVIAJO ON TEHTY 43 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen CHEVROLET 3100 PICK-UP ’47. Sen suhteen ei voida puhua pelkästä harrasteautosta, pikkis on nimittäin miehen ainoa ja jokapäiväinen käyttöauto. Tämä patina Pick-Up on CNC-koneistamoa pyörittävän Antti Kärkkäisen ensimmäinen jenkkiautoprojekti, mutta pikkutarkkaan työhön tottunut metallimies ei ole oikonut mutkia senkään kohdalla
Mielenkiinnon herätti Ohiossa ollut, vahvasti patinoitunut ’47 Chevy-pikkis, jonka nokalla nökötti sopivasti GM:n pikkulohko jatkeenaan TH350-laatikko, jota seurasi järeä 12-pulttinen perä. Hytin lattia oli paikattu aikanaan melkoisilla hitsikyhäelmillä, helmoista löytyi puolestaan alumiiniteippiä ja kittiä. Antti antoi lentävän laulaa ja kanttikoneen soida. Alkuperäinen, ohjaamossa sijainnut polttoainesäiliö, sai väistyä ja runkoon, lavan alle, Antti valmisti isomman 160 litraa vetävän tankin päivittäistä käyttöä ajatellen. Pikkis pääsi heti tositoimiin ja Antti haki auton Hämeenlinnasta ajamalla. Kone mitoitettiin kestämään huimat 8 200 kierrosta, ja hommaan valittiin Scatin takokampiakseli ja kiertokanget. Alustan kannakkeet, kuten jousien ja iskarien korvalliset päivittyivät uusiin laserleikattuihin osiin. Alkuperäinen täyttöaukko jätettiin kuitenkin toimintaan. Koko lattia, tulipelti, helmakotelot ja ovien alareunat syntyivät uudelleen suorasta pellistä. Piiloon jäävät korirakenteet puolestaan suihkutettiin kauttaaltaan alustassa käytetyllä kiiltävänmustalla. Apua auton etsintään rapakon takaa Antti sai Aspegrenin Markolta. Ennen alustan ja irto-osien hiekkapuhallusta paikalleen istutettiin vielä uudet moottorin ja vaihteiston kannakkeet. Varsin pian Marko lähetti nipun kuvia mahdollisista ehdokkaista Antille. Alustan kokoamisen yhteydessä kaikki jarruputket uusittiin. Sivussa lupapapereita täydennettiin Trafin hyvällä avustuksella. Teinivuosilta jäänyt haave omasta ’34 Ford 3W Coupesta johti ajatukseen vanhemmasta tavara-autosta. Pintaan suihkutettiin kestävä epoksipohjamaali, ja kokonaisuus viimeisteltiin kiiltävällä mustalla. Kaupat syntyivät nopeasti ja Chevy saapui Suomeen lokakuussa 2014. Destroukkeri. Työn tarkkuudesta kielii, ettei tuo uusi pääsulake kaivannut tasapainotusta lainkaan. Alkuun mies katseli 50-luvun lava-autoja, mutta pian etsintä fokusoitui vanhempiin läskilokareihin, ja erityisesti patinakuntoisiin. Perustaksi otettiin pikkulohko, joka destroukattiin uusilla alakerran osilla. Seikkaperäisempää tietoa auton historiasta tai kunnosta ei ollut, mutta lava-Letukka liikkui omin voimin, mikä riitti tässä tapauksessa. Letukka toimi kolme kuukautta päivittäisenä ajokkina, ja sivussa mies poikkesi konttorilla selvittelemässä kilvitystä. Etupään muutosten ja moottorin vaatimat poikkeusluvat pantiin heti hakuun. Näkyvimmät peltikorjaukset tehtiin lokasuojiin, jotka naamioitiin autenttiseen patinaan sopiviksi kylvettämällä tuoretta peltiä 20 % rikkihappoliemellä. Maalaushomman hoiti Antin kaveri. Luonnollinen jatkumo projektissa oli siirtyminen ohjaamon ja muiden koripeltien pariin. Epoksia ja rikkihappoa. Muun rakentamisen lomassa myös poikkeuslupapaperit saapuivat hyväksyttyinä Trafista, ja Antti saattoi viedä voimanlähteen päivitystä eteenpäin. Japsipyöriä ja road racingia kilpatasolla harrastaneena Antti tahtoi ripeäliikkeisen ja mainosarvoltaan puhuttelevan kamppeen. Peltivalmiit korin osat kiikutettiin maalaukseen, missä ohjaamon sisusta ja konehuoneen pinnat saivat päälleen hohtavan valkean värin. Lupapäätöstä odotellessa Antti aloitti projektin purkamalla koko auton osiin. Auton rakentaminen alkoi perinteisesti alustasta. YläkerChevrolet 3100 Pick-up ’47 Peltivalmiit korin osat kiikutettiin maalaukseen, missä ohjaamon sisusta ja konehuoneen pinnat saivat hohtavan valkean värin. 44 AMERIKAN RAUTA 6/2017. S ulkavalla asuva, mutta itseään henkiseksi juvalaiseksi kutsuva Antti Kärkkäinen tarvitsi koneistusyrityksensä Hellmet Oy:n käyttöön Chrysler 300:sta tilavamman auton. Samalla taka-akselin paikka siirtyi pari senttiä taaemmas ulkonäkösyistä. Tämä muutos johti uuden kardaanin tarpeeseen, sekin syntyi Antin omassa verstaassa. Moottoria vailla ollut alusta sai peltiosat päälleen kokonaan uudelleen tehtävää sähköistystä varten, joka pohjautuu American Auto Wiren sarjaan. Tekniikan kruunasi Camarosta adoptoitu keula levyjarruineen. Ensimmäisenä monitaitoinen metallimies korjasi rungosta kaikki edellisten seppien sätökset, boxasi rungon ja vahvisti sitä lisäämällä X-kappaleen
Mekaanisten rollanostajien jatkeeksi Antti hankki saman valmistajan Ultra Pro Magnum -rullavipat, joilla kokonaisnostoksi tuli 0,6". Moottorin ulkoinen asu sai viime silauksen näyttävällä March Performancen valmistamalla Ultra Drive Serpentine Billet -hihnapyöräpaketilla. jonka päälle alkuun hankittiin Edelbrockin 650 vakuumikaasari, joka päivittyi lehtemme kuvauksen jälkeen Holleyn Terminator-nelipisteruiskuun. Moottorin perässä ollut TH350 vaihtui vahvistettuun ja ylivaihteelliseen TH700:een, joka varustettiin B&M:n 2 400 rpm stall speedillä olevalla lukkoturbiinilla. Tekniikan ollessa viimein nipussa ohjaamo sai uudet ikkunat. Sytkäpuolelle koneeseen tilattiin MSD:n 6AL digitaalinen boksi ja billet-jakaja. Chevy on osoittautunut luotettavaksi myös talviolosuhteissa. Lavan alta löytyy käyttäjäystävällinen 160 litran polttoainesäiliö, jonka alkuperäinen täyttöaukko ohjaamon kupeessa on edelleen toiminnassa. Hienosti viimeistelty sisusta ja konehuone erottuvat jalokiven tavoin patinoituneesta ulkoasusta. Ajomukavuudesta kaikissa sääolosuhteissa huolehtii Vintage Airin lämppäri/ ilmastointipaketti ja tekniikan toimivuutta voi tarkkailla tyylikkäistä Classic Instrumentsin mittareista. Kunnostuksen yhteydessä kaikki ohjaamon ikkunat uusittiin sivuja takalasien saadessa aikaisempaa tummemman ilmeen. Lavan lankkulattiaan Antti lisäsi topakat kiinnityspisteet teräsosien kuljettamista varten. Moottorin palokaasujen poistosta vastaamaan Antti asensi pitkät peltisarjat, joiden jatkeena alustassa kiemurtelee 2,5" putkisto yksillä läpivirtausvaimentimilla hillittynä. Imusarjaksi pultattiin Team G:n Victor Jr. Sivuja takalasit tehtiin tum45 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Aidosti patinoitunut pinta kätkee alleen ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan tekniikan. taan hankittiin uudet Pro Compin 220cc Vintage Runner -alukannet ja nokaksi katukäyttöön soveltuva Comp Camsin rullanokka 0,5" nostolla, jossa imupuoli on 316-asteinen ja pako 310. Kierrosherkän pikkulohkon tasalämpimänä pysymisen ympärivuotisessa käytössä rakentaja varmisti hankkimalla Griffinin alumiinijäähdyttimen, johon asennettiin tehokas sähköflekti
Erityiskiitokset: Neste Kettula Vesa Pylkkänen, Joke Aulasvirta, Matti Vuorinen. Destroukattu pikkulohko kiertää herkästi 7 500 kierrosta ollen silti miellyttäväkäytöksinen jokapäiväisessä ajossa. Faktat Chevrolet 3100 Pick-up ’47 Omistaja: Antti Kärkkäinen • Paikka: Sulkava. Lupapaperien vaatima nelipyöräsuuntauslappu mukana leima irtosi kerrasta keväällä 2016. Auton aktiiviseen rakentamisen metallivirtuoosilla oli kulunut reipas vuosi ja leimalle oli kova halu. Kiitos: JA-SA Peltuote, Rauta Seiska Oy, Joni Qvintus, Esko Koivunen, Pyry Parkkinen, Verkko Viikarit ja Petri Vihonen. Käytännössä kaikki sisällä on uutta istuimen runkoa lukuun ottamatta. Omavalmistevanteet ja nastarenkaat. Reilun vuoden kokemuksella Chevy on osoittautunut hyväksi käyttöautoksi, kaikkiaan mittariin on ehtinyt pyöriä reippaat 20 000 kilsaa. Alusta: Runko boxattu ja vahvistettu X-palkilla, Camaron etupää simpukkaohjauksella kierrejousin ja levyjarruin, takana lehtijouset. Kojelaudan näyttävä mittaristokokonaisuus on Classic Instrumentsin tuote, jota komppaa liuta uusia krominippeleitä komean hanskalaatikon kannen kera. Camarosta peräisin olevat etuakselisto ja jarrut takaavat hyvän ajettavuuden pitkilläkin matkoilla. Renkaat: Edessä 195/70R14, takana 215/65R15. ”Ovat varmasti yhdet maan arvokkaimmista vanteista, mutta eipähän tule toisia samanlaisia vastaan”, mies nauraa. Jarrut: Camaron levyt edessä, rummut takana. Patina-Chevy on ollut leimaamisestaan saakka jokapäiväisessä käytössä. Seuraava askel projektissa on osoittaa lisää oman firman osaamista ja valmistaa 18-tuumaiset billet-vanteet kokonaan itse, aina suunnittelua myöten. Neljäseiska on palvellut hyvin ja varsinkin autolla haettu mainosarvo on ollut sanoin kuvailematon. 46 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Ajelun lomassa sisusta rakentui valmiiksi, eikä senkään tekemisessä oiottu mutkia. Syysja talvikelejä varten huurteenpoistosta ja kesällä viilennyksestä vastaamaan on asennettu Vintage Airin Gen IV -valmispaketti, pyyhkimet puolestaan oli jo Valloissa muutettu sähkökäytölle. Lattiaverhous kynnyslistoineen on rakentajan omaa käsialaa. Teho: Yli 400 hv. Voimansiirto: Vahvistettu TH700R4-automaatti, B&M:n 2 400 rpm stall speedin lukkoturbiini, omavalmistekardaani, GM 12-pulttinen perä. Kromattu tilttirattiputki löytyi Ididit-firman valikoimasta, ja kotimaasta hankittu Grantin klassikkoratti istui siihen hienosti. Talvella alla olivat perinteiset nastarenkaat, joiden turvin työmatkat myös liikeneuvotteluihin muille paikkakunnille sujuivat ongelmitta, vaikka pellin alla pauhaa varsin kiukkuinen pikkulohko. Vanteet: Omavalmiste, edessä 14", takana 15". Chevrolet 3100 Pick-up ’47 mennetusta laminoidusta versiosta. ”Moottori kiertää iloisesti 7 500 saakka”, Antti tuumaa. Katsastukseen mentäessä ainoa verhoiluelementti hytissä oli uudelleen verhoiltu sohvaistuin. imusarja, Holleyn Terminator-nelipisteruisku, MSD:n 6AL digitaalinen sytkäboxi ja billet-jakaja, March Performancen Ultra Drive Serpentine Billet -hihnapyöräpaketti. Kulutuslukemat koko ajalta ovat siellä 15–20 litran paikkeilla sataselle, ajomukavuus on hyvä ja verhoilutyön yhteydessä asennettu hyvä äänieristys takaa hiljaisen kyydin. Sisusta: Ididitin kromattu tilttirattipylväs, Vintage Air Gen IV lämppäri/ ilmastointipaketti, Classic Instrumentsin mittaristo, sähkötoimiset pyyhkijät, 30 mm teollisuusäänieristys. Talvella alla olivat perinteiset nastarenkaat, joiden turvin työmatkat myös liikeneuvotteluihin muille paikkakunnille sujuivat ongelmitta. Moottori: Chevrolet SB Destroker 8 200 rpm, Scatin takokampiakseli ja veivit, Pro Compin 220cc Vintage Runner -alukannet, Comp Camsin rullanokka 0,5" nostolla, mekaaniset rollanostimet, Comp Cams Ultra Pro Magnum -rullakeinuvivut, Team G:n Victor Jr
010 401 3310 vianor.fi Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. 24 %). Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. + 0,1717 e/min (alv. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. Amerikkalaisten käyttöja harrasteautojen huollot, renkaat ja varaosamyynti AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Vianor Jyväskylä Kuormaajantie 3 Puh. + 0,06 e/min (alv. 24 %)
EKTOPLASMAA Kataklysmistä 48 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Kataklysmistä 49 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Kokonaisuus on linjassa, mutta lopputuloksessa on jotain miellyttävän aistiharhaista. Joose Ollin hippikopterissa on psykedeelistä tunnelmaa, joka on syntynyt osittain tarkoin harkiten, mutta toisaalta heittäytyen täysin spontaanien visioiden vietäväksi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’49
”Raiza oli nähnyt pyörän Monkeyhousella, joten se oli hänelle tuttu laite. ”T ämä pyörähän on ollut yhdellä vanhalla sotilaalla. ”No joo, tällainen historia me tälle pyörälle kehitettiin. Matkapyörä. Rahat alkoivat poltella taskussa, kun näin myynnissä tuollaisen vanhemman laitoksen, ’49 Shovelin. Maksaessani Raizalle maaleja tajusin, että kullasta olikin tulossa pääväri ja violetti oli jäämässä tehosteeksi”, Joose nauraa. Loppusilauksen teki Raiza patinoimalla sen vanhannäköiseksi. Satulan pohja oli pyörässä valmiina ja se toimitettiin verhoiltavaksi Jarkko Simolalle. Pyörän alkuperäiset kromit olivat päässeet hiukan kukkimaan, mutta sen sijaan, että ne Satulan on verhoillut Jarkko Simola ja patinoinut vanhannäköiseksi Bike Fellowsin Raiza. Tällä tavalla keulalle jäi lisäksi täydellinen kolo kasaan pyöräytetylle viltille tai työkalurullalle. Lopulta vastaan tuli myös 6-lovinen Ultiman vaihdelaatkko, jolla sai ylivaihteen ansiosta nostettua matkavauhdin moottoritienopeuksiin. Nykyään mieheltä löytyy nurkistaan useampikin pyörä, mutta tällä kertaa keskitymme hänen uusimpaansa, Hippievil-nimen saaneeseen chopperiin. Kotiuduttuaan rintamalta hän kerjäsi kadunkulmassa ja näytteli peace-merkkiä”, Joose aloittaa. ”Laitettiin lootan päähän vielä isompaa ratasta, jotta pyörällä pääsee mukavasti 130 km/h vauhtia ilman, että tarvitsee painaa kauheilla kierroksilla. Pienessä hönössä Hot Rod Bikersien bileissä hän sitten tuumasi, että mitäs jos hän tekisi sen valmiiksi. Hän kertoi, että vehje on konerikkoinen, mutta pääsimme siitä kuitenkin kauppoihin. Hallintalaitteissa toistuu tankissa ja takalokarissa esiintyvä vihreä sävy. Myöhemmin lähdimme hänen kanssaan yhdessä YK-joukkoihin ja toimme sieltä palatessa mukanamme uudet pyörät. ”Sitten hän karkasi Kanadaan, kuten kaikki muutkin”, täsmentää pyörän rakentamiseen osallistunut Bike Fellowsin Raiza. Hippimäisellä asenteella. Tosiasiassa kaikki on alkanut minun kohdallani intissä, kun tutustuin kaveriin, joka puolestaan tutustutti minut Harrikoihin. Vialliseksi kerrotusta koneesta löytyikin reikä männästä, ja Joose päätti jo alkumetreillä vaihtaa siihen Evo-tekniikan. Tuolloin stonga oli tosin suorilla risereilla, joissa oli se vika, ettei se mahtunut kääntymään kunnolla.” Ongelmaan löytyi kuitenkin ratkaisu: ”Yleensähän riseri tuo tangon lähemmäksi, mutta tässä tapauksessa se käännettiin H-D Shovelhead ’49 180 astetta väärinpäin, jolloin se vie tankoa kauemmaksi ja päästään tankin ohi”, Raiza havainnollistaa. Satula tosin vaatii selän taakse kookkaan repun, jotta saa luotua itselleen mukavan sohvamaisen tunnelman.” Pyörä ehti olla Joosen nurkissa 12 vuotta, ja hän keräili siihen pikku hiljaa erinäisiä osia, mutta missään vaiheessa miehelle ei syntynyt kunnollista inspiraatiota sen rakentamiseen uuteen uskoon. Hieno tarina, vaikkei olekaan totta. Innostuin ajatuksesta itsekin, mutta aikaa kerkesi kuitenkin vierähtää puoli vuotta ennen kuin otin mieheen yhteyttä ja kyselin lisää”, Joose muistelee. Nykyinen keula oli paikallaan valmiina, mutta pyörän luonnetta päätettiin muuttaa uusimalla ohjaustanko. Hänellä kun oli siitä kuulemma visio jo valmiina. 50 AMERIKAN RAUTA 6/2017. ”Mulla oli yhden kesän ajan Evo-kopteri, jonka myin syksyn tullen pois. Hippikopterithan olivat ensimmäisiä todellisia matkapyöriä. Pyörän rakentaminen nykyasuun lähti liikkeelle värien valinnasta. Kyseinen ’00 Heritage Springer oli mun eka pyörä ja löytyy tallista edelleen”, Joose taustoittaa. Pyörä sijaitsi Oulun pohjoispuolella Haukiputaalla, joten lähestyin myyjää puhelimitse. ”Pupunkorvastongasta me puhuttiin jo alkumetreillä, mutta vakuutuin siitä totaalisesti vasta nähdessäni sellaisen ensimmäisen kerran mallattuna paikalleen. ”Itse ajattelin aluksi pääsävyksi violettia ja tehosteeksi kultaa. Itse asiassa ostin sen kuvien perusteella näkemättä sitä livenä lainkaan.” Pyörän oli alun alkaen tuonut Saksasta Joensuussa vaikuttava Jep Jep. ”Pikkuisen on jäänyt harmittamaan se Shovelin kone, kun siinä oli Malloryn magneettoa sun muuta herkkua, mutta halusin siihen tuoreemman ja luotettavamman koneen”, Joose perustelee. Tekniikkaan ei enää puututtu muuten kuin säätämällä padan asentoa, jotta se saatiin istahtamaan paikalleen nätisti
Raiza laittoi niistä kuvan Facebookiin ja painelin sinne haltioituneena sydämenkuvia. Niistä työstettiin ensin kulmia pois, minkä jälkeen ne kiillotettiin. Kyseinen käsittely tehtiin muun muassa rocker bokseille, etujarrukilvelle, öljytankille ja ketjusuojalle. Hippikopterithan olivat ensimmäisiä todellisia matkapyöriä. Tankin psykedeelisen spontaanit kuvioinnit syntyivät Raizan vilkkaan mielikuvituksen ja osaavan käden yhteistoiminnan tuloksena. Jalkatapit löytyivät Bike Fellowsin varastoista ja sopivat teemaan erinomaisesti, vaikka niiden lopullisesta ulkoasusta olikin hiukan vääntöä pintansa pitävän visionäärin ja pyörän omistajan välillä: ”Niiden sisäreunojen väri oli ensin kultainen ja ai että mä tykästyin niihin. Straipit ovat Ari Sinkkosen tekemät. Tankki otettiin Sportsterista ja Raiza loi sille uuden graafisen ilmeen. Symmetria on sairautta”, mies julistaa. Järkytys oli suuri, mutta ehkä mä niihin syksyyn mennessä totun”, Joose toteaa periksi antaen. Öljytankin hippimäisen happohuuruiset tekstaukset ovat peräisin Pekka Mannermaan siveltimistä. olisi korvattu uusilla, päätettiin niistä hioa pinta mataksi siten, että paikoitellen tuli kuparikerros näkyviin. Hiontajäljet jätettiin reilusti esiin ja päälle vedettiin House of Kolorin kultaflake. Tankin straippaukset teki turkulainen fillarimaestro Ari Sinkkonen ja öljytankin tekstittämiseen värvättiin vielä kolmas turkulainen taiteilijavirtuoosi, Pekka Mannermaa. ”Päätin asennoitua siihen sillä tavalla hippimäisen spontaanisti. Hallintalaitteet olivat päässeet vuosien saatossa karun näköisiksi. Satula tosin vaatii selän taakse kookkaan repun, jotta saa luotua itselleen mukavan sohvamaisen tunnelman. 51 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Kun sitten näin ne ensimmäisen kerran paikan päällä, niin mies oli mennyt maalamaan ne vihreiksi. Otin sen vain syliini ja ryhdyin vetelemään rajausteippiä ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Peitin osan, otin osan auki ja tein ihmeellisiä kuvioita psykedeeliseen meininkiin. Myös hän asetti itsensä hippimäiseen tilaan luodakseen teksteihin oikean tunnelman
Rannikolta rannikolle Teksti: Mikael Forsman • Kuvat: Mikael Forsman ja Kirsi Ojaniemi Paloauton ja Cougarin rakentelusta Kaliforniassa oli kulunut reilut 3 viikkoa kotimaan kamaralla, kunnes koitti aika lähteä projektimme toiseen osuuteen, määränpäänä ajaa halki Amerikan Lincoln Highwayta pitkin Los Angelesista New Yorkiin ja puolessa välissä matkaa osallistua viikon kestävään Hot Rod Magazinen Power Tourille. Los Angeles toLahti #2 52 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Matkaan lähdettiin Suomi 100 vuotta -hengessä
Los Angeles toLahti #2 S en jälkeen, kun palasimme kotiin edelliseltä matkalta, jolla vajaan kahden viikon aikana rakensimme Cougarin ja paloauton kustomguru Gene Winfieldin pajalla Kaliforniassa, alkoi kuume nousta päivä päivältä. Värikkään ja hienon tapahtumaviikonlopun jälkeen olikin sitten aika suunnata Gene Winfieldin pajalle Mojaven automaahan ja alkaa keskittyä kaikkiin viime hetken valmisteluihin, jotta autot olisivat valmiina edessä olevaan valtavaan rupeamaan. Laskeuduimme Los Angelesiin sopivasti toukokuun viimeiselle viikonlopulle, määränpäänä osallistua Santa Mariassa järjestettävään kustom-tapahtumaan. Selvää oli, että sinä päivänä emme pääsisi matkaan ja otimme 53 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Samalla, kun veimme paloauton ja bussin huoltoon, lähdimme hankkimaan vakuutuksia kaikille kolmelle autolle. Ystäviemme avustuksella löysimme lopulta tähänkin ratkaisun, ja saatoimme keskittyä seuraavin työkohteisiin. Seuraavana päivänä pääsimme hakemaan koulubussin huollosta. Pistävä haju keskeytti kuitenkin toiminnan ja samalla naiset huomasivat konepellin alta tulevan savua. Hetki sitten huollosta haettu auto noudettiinkin saman tien takaisin huoltoon. He ottivat tilanteen heti haltuunsa ja hakivat nopeasti paikan päälle alkusammutusvälineet, ja tovin kestänyt tilanne päättyi siinä mielessä hienosti, että bussi ei syttynyt palamaan ja bussin edessä oleva hotellikin säästyi siten vahingoitta. Jukka ja Ulla Löfbacka Pietarsaaresta olivat myös tulleet Mojaveen tarkoituksena lähteä yhdessä ajamaan kohti San Franciscoa. Los Angelesista San Franciscoon. Etsimme tarrapajan ja vietimme pitkän päivän suunnittelemalla ja tekemällä autoihin tulevia teippauksia. Tehtävälista ennen reissuun pääsyä oli yhtä pitkä kuin autio maantie edessämme. Bussin solenoidi oli mennyt epäkuntoon, kuumeni liikaa ja kuumuus alkoi sulattaa jo osaa sähköjohdoista. Sekä bussiin että paloautoon haluttiin huollossa vaihdettavan kaikki mahdolliset öljyt, nesteet, hihnat, lamput ja monet letkut, akut sun muut. Kirsi ja Ulla hakivat auton huollosta ja aloittivat matkatavaroiden pakkaamiset bussiin hotellimme luona sillä välin, kun me Jukan kanssa olimme vartin ajomatkan päässä Winfieldin pajalla. Olimme lähdössä suureen seikkailuun, jossa tulisimme vanhan paloauton ja hankkimamme koulubussin kanssa ajamaan ensin Los Angelesista San Franciscoon, ja sieltä edelleen New Yorkiin. Ei ollut aikaa murehtia turhia, vaan suurin osa ajasta matkojen välissä kotimaassa meni asioiden valmisteluun. Monta asiaa ehti käydä mielessä – mitä jos sattuisi sitä tai tätä – mutta jälleen kireä aikataulu auttoi tilanteessa. Vaikka halu olisi ollut suuri osallistua tapahtumaan omalla, juuri valmistuneella Cougarilla ja sen paloautosta tehdyllä kuljetusautolla, valitsimme kuitenkin vaihtoehdon hengailla viikonloppu kustom-paratiisissa vuokra-autolla. Vakuutuksen saaminen osoittautui odotettua haastavammaksi, kun meillä ei ollut omaa osoitetta Yhdysvalloissa
Tuntui kummalta, kun bussi oli huollossa jo toistamiseen ja vikoja alkoi ilmetä lisää sitä mukaa, kun edellisistä selvittiin. Toisaalta hyvä, että viat tulivat eteen nyt, eikä matkan aikana, sillä edessä oli osuuksia, joilla palvelua ei ole helposti saatavilla. Anna-Stiinalle matka oli ensimmäinen uudelle mantereelle, joten mikä olisi parempi ensikosketus siihen, kuin ajaminen rannikolta rannikolle runsaassa kahdessa viikossa. Päivän päätteeksi palasimme takaisin huoltoon noutamaan bussia, ja kun toimistossa asioinnin jälkeen menimme auton luokse, huomasimme, että sen ohjaustehostimen letku vuotaa reippaasti. Los Angeles to Lahti yhden hotelliyön lisää. Saimme paljon uusia tuttavuuksia, joukossa luonnollisesti aktiivisia sekä eläkkeelle siirtyneitä palomiehiä ja paljon Ford Racing -faneja. Siellä kun oikeanlainen oli saatavilla. Koska moottoritie Kaliforniassa on kuuma ja ajohalut suuret, Jukka ehdotti, että he lähtisivät Ullan kanssa runsaan parin tunnin ajomatkan päässä olevaan Barstow’hun hakemaan ohjaustehostimen letkua. Ripeä osanhakureissu. Jukka ja Ulla olivat ensimmäistä kertaa Amerikan ihmemaassa, ja sehän johti siihen että piti tilata oma merikontti mielenkiintoisille tavaroille ja tuliaisille Suomeen. Ajo itään, Bonneville ja Kindigit. Alussa askarrutti, miten paloauto toimisi, kun Cougari olisi sen päällä. Good Guys -tapahtuman parhaimpiin anteihin kuului valtava määrä unelma-automalleja miellyttävässä puistoympäristössä. Mitä pidemmälle ajettiin, sitä enemmän nousi varmuus autojen toimivuuden suhteen ja tyytyväisyyttä lisäsi sen, kun ihmiset niin maanteillä ja kaikkialla, mihin vaan pysähdyimme, tulivat antamaan positiivista palautetta näkemästään. Autolla ei voisi lähteä matkaan aamullakaan ilman, että letku vaihdettaisiin uuteen. Tomille taas autot olivat jo rakenteluvaiheesta tutut, ja nyt päästäisiin vihdoinkin kokeilemaan niitä maantiellä. Tämä oli meille ensimmäinen kokemus Good Guys -tapahtumista, ja se oli niin hyvä, että näihin tulemme varmasti palaamaan. Huollossa ei ollut vapaata aikaa kuin vasta seuraavana päivänä, eikä heilläkään ollut tarvitsemaamme osaa hyllyssä – eikä muuten ollut muissakaan kylän harvoista tarvikemyymälöistä. Kaivoimme työkalut esiin ja Jukka aloitti remontin. Siinä ajassa ehtii tapahtua ja nähdä monta eri kanssakulkijaa, luonnon monimuotoisuuden ja vaihtelevat sääolot, välillä koulubussin monista ikkunoista ja välillä paloauton hytistä. Tämä vuosi on ollut länsi-Amerikan säätyypille poikkeuksellinen. Monen tunnin jälkeen palattuaan hakumatkalta, Jukka vaihtoi Genen pajalla vanhan letkun uuteen ja matkaan lähtö alkoi olla käsillä. Ennen Renoa alkoi pitkä alamäki, mutta vaikka lämpö palasi pian hellelukemiin, olivat vuoristot lumen peitossa ja laaksot vihreät, mikä oli mieleenpainuva yhdistelmä. Lisäksi tapahtumassa oli todella hyvä swap meet, josta löytyi runsaasti vanhanajan tavaroita ja osia. Keväällä oli satanut neljän kuivan vuoden edestä vettä niin paljon, että viranomaisilla oli Matka Los Angelesista Lahteen sai virallisen hyväksynnän alkaa. 54 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Kalifornian autiomaan jälkeen oli virkistävää nähdä vihreyttä ja merta. San Francisco -viikonlopun jälkeen Jukka ja Ulla palasivat Los Angelesin kautta Suomeen, ja samaan aikaan tiimin uudet osallistujat saapuivat kaupunkiin. Vuoto oli kuitenkin niin paha, että rikkinäisen letkun korjausyrityksestä huolimatta toivottua tulosta ei saatu, vaan vuoto jatkui reippaana. Timo on kokenut Gumball-seikkailija, ja oli siten luonnollinen valinta Cougarin kuljettajan paikalle. Koska kello oli jo paljon ja aurinkokin laskenut mailleen, olivat huollon pojat lähteneet kotiin. Timo ja Ingela Helisten sekä Tomi ja Anna-Stina Kangas saapuivat sunnuntaina pelikentälle, josta alkoi yhteinen matkamme itään. Matka itään kohti Nevadaa ja Renon kaupunkia alkoi tämän jälkeen jyrkillä nousuilla, ja Kalifornian ja Nevadan rajamailla oltiin yhtäkkiä 2 500 metrin korkeudella, jolloin ilman lämpötila laski hetkellisesti verrattain alhaiseksi. Hyväksi koimme laadukkaat autot ja alueen palvelut sekä hienon tapahtumaympäristön. Jukka ja Ulla olivat autoa vuokratessaan saaneet alleen uuden ja tehokkaan avo SS-Camaron. Saavuimme perjantaina San Franciscoon, missä viikonloppuna järjestettäiin suuri Good Guys –tapahtuma. Seuraavana aamuna sitten selvitimme, mistä saisimme uuden osan. Huolelliset huollot olivat hyväksi, ja mitä enemmän autoilla ajoimme, sitä paremmin ne kulkivat, kun pääsivät oikeuksiinsa maanteille. Vietimmekin lauantaipäivän hyväntuulisessa ulkoilmatapahtumassa
Aivan fantastisen päivän päätteeksi oli kuitenkin yksi työläs vaihe vielä edessä, nimittäin autojen perusteellinen pesu. Lincoln Highway. Matka jatkui aamuauringon sarastaessa, ja edessä oli uusi jännittävä etappi läpi cowboyistaan tunnetun Wyomingin osavaltion. Tulimme alueelle, missä puhelimet lakkasivat toimimasta, ja nettiinkin oli monin paikoin vaikea päästä. Hetken ihmeteltyämme aavikon suuruutta ja hiljaisuutta purimme Cougarin paloauton kyydistä ja päästimme hevoset vapaaksi. Maaseudulla ei ole kiirettä, ja ihmiset ovat ystävällisiä, ja löysimme paljon elämää sekä kaikkea autoromuista vanhoihin lännenkaupunkeihin. Koska olimme aikataulussa, päätimme parina päivänä poiketa pääväylältä ja ajaa vieressä kulkevaa alkuperäistä Lincoln Highwayta pitkin. Maili maililta etenimme yhä lähemmäs Amerikan keskipistettä. Tunne oli sanoin kuvailematon, kun ikään kuin talvella järven jäällä pääsimme kaasuttelemaan ja sudittelemaan niin paljon kuin vaan jaksoimme. Välillä tuntui, että ainoa elävä läsnä olivat ne, jotka liikkuivat moottoritien päällä. 55 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Päästyämme perille, saimme lämpimän vastaanoton, ajokeistamme pidettiin ja rakentelupajan päällikkö Dave Kindig kuittasi puumerkkiinsä koulubussin konepeltiin. Vaikka pajalla oli normaali TV-kuvauspäivä, meille esiteltiin sen lukuisat eri tilat sekä asiakkaiden autoprojekteja. Korkeat vuoret alkoivat pikkuhiljaa jäädä taakse, ja maisemat muuttuivat preeriaksi. Se kulkee moottoritien numero 80 vierellä. Ajoimme maanantai-illan aluksi Renon pelikaupunkiin, ja koska oli maanantai, sai Kirsi järjestymään legendaarisesta Peppermill-kasinokylpylähotellista kaikille luksus-huoneet edullisella hinnalla. Pesun jälkeen ajoimme eteenpäin vielä hetken, kunnes löysimme mukavan periamerikkalaisen tieravintolan ja motellin, jossa saatoimme hyvillä mielin laittaa päämme tyynyyn. Valkoista suolaa niin kauas kuin silmä kantaa ja välissä kajasti vuoria. Suola aavikolta on nimittäin uskomattoman sitkeää sorttia, ja tunkeutuu jokaiseen mahdolliseen koloon ja tarttuu kiinni kuin liima. Työn alla oli samanaikaisesti noin 20 eri autoa, mikä kertoo jotain yrityksen koosta. Meillä oli suuret odotukset seuraavasta osavaltiosta – Utah ja sen kuuluisat suola-aavikot odottivat meitä. Todella upea päivän etappimme päättyi pysähdykseen automuseossa, jossa saimme tilaisuuden tutustua Kindig-Itin TV-sarjasta tutuksi tulleeseen ’39 GM Futurliner bussiin, jota entisöitiin pajalla useamman vuoden ajan. Nostalgiaa rakastavalle se on yhtä suurta juhlaa, liikenne pienemmällä tiellä on rauhallista ja jokaisen mutkan takana odottaa mahdollinen löytö – on se sitten hylätty auto, rakennus tai mielenkiintoinen henkilö. Monet pajan isoista asiakkaista – ei kooltaan, vaan lompakoltaan – ovat kaukaa Amerikan muista osavaltioista. Olimme saavuttaneet tärkeän välietapin, Utahin Bonnevillen suolatasangon. Seuraava aamu alkoi kuitenkin jo varhain aamu-uinnilla ja kuuma matka itään saattoi jatkua. kädet täynnä töitä saada raikkaat vesimäärät mahtumaan hallitusti jokeihin ja tekojärviin. Ajaessa huomaa, kuinka iso Amerikan manner oikeastaan on, välillä on sietämättömän pikiä etappeja ilman mitään muuta kuin luontoa. Siihen syntyi kartta reitistä, mitä ajaisimme, ja siihen lisättäisiin joitakin erikoisia yhteisiä sattumia ja elämyksiä matkan varrelta. Siirryimme seuraavaan osavaltioon, NebUseat tuhannet Amerikkalaiset ovat huomanneet ajoprojektimme halki Amerikan ja yksi niistä, Dave Kindig, toivotti erityisesti onnea 100-vuotiselle itsenäiselle Suomelle ja lähetti terveisensä suomalaisille autoharrastajille. Sehän kelpasi kaikille, ja mitä huoneen hinnassa saatiin säästettyä, tuhlattiin viihteeseen. Ja aivan kuten Route 66:lla, oli matkalla muistoja vuosien takaa, kun hiljentyneiden kaupunkien laitamille hylätyt huoltoasemat, kahvilat ja motellit olivat autioituneet uuden moottoritien karkotettua asiakkaat. Illaksi saavuttiin Wendoverin kaupunkiin, joka on vireä keskuspaikka Bonnevillen nopeusajojen aikana. Ympärillä oli vain silmänkantamattomiin kauniita maisemia, joita joskus katkaisivat kilometrin pituiset tavarajunat. Ennen sitä oli kuitenkin edessä pitkä päivän ajoetappi läpi Nevadan. Renon jälkeen pikkukylän illanvietto oli hieman leppoisampaa, kun aloitimme päiväkirjamme maalaamista koulubussin konepeltiin. Olimme jo tottuneet siihen, että pimeän illan jälkeen aamu sarastaisi kirkkaana kauniilla sinisellä taivaalla ja aamupalan jälkeen ajoimme hetken, kunnes se oli edessämme. Olimme ilman puhelimia monta päivää, seuranamme pitkää suoraa maantietä läpi kuvakauniiden maisemien. Salt Lake Cityssä oli pakollinen pysähtyminen Kindig-Itin pajalla Ajo Bonnevillen kuumalla suola-aavikkolla oli ikimuistoinen kokemus. Kun lounas aika ylittyi, palasimme reaalimaailmaan, kun vatsaa kurni ja meillä oli iltapäiväksi vielä yksi tärkeä pysähdys edessä, nimittäin vierailu Salt Lake Cityssä, TV:stä tunnetulla Kindig-It Design -pajalla
Osa Power Tourin viehätystä ovat vastoinkäymiset, jotka ratkaistaan kaverien avulla ja jos sekään ei riitä, on osallistumisen maksaneiden mahdollista saada hinausapua ja on myös korjauspisteitä, joilla voi saada apua eri vikojen tai tarvittavien varaosien kanssa. Ajan patina oli tehnyt sen, että oli kuin olisi matkannut aikakoneella tilaan, jossa autot ovat seisseet jo yli 30 vuotta. He eivät tiedä, mikä tai missä on Suomi, tai mikä on matkapuhelin tai kamera. Sittemmin hän oli kerännyt niistä hienoimmat vuosimallit ja avannut museon vanhoihin myyntihalleihin. Iso sirkus kaiken kaikkiaan, jonka pääroolissa olivat isot amerikkalaiset virityslafkat, jotka siirtyivät päivän päätteeksi osallistujien edellä seuraavaan kaupunkiin, jossa jo valmisteltiin seuraavaa isoa tapahtumaa. Buffalo Billin suuria saavutuksia on myös tunnettu kuivaliha, mitä varmasti meistä monet ovat syöneetkin automatkoilla Yhdysvalloissa. Meidänhän piti ehtiä ajoissa Hot Rod Power Tourin alkuun Kansas Cityyn. Ajoime lauantaipäivällä isolle stadionille, johon oli kerääntynyt useita tuhansia harrasteautoja ja kävimme rekisteröitymässä viikon kestävälle tourille. Maaseudun rauhassa olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin, jos ei villi sydän olisi sykkinyt seuraavalle seikkailumme etapeista. Paikka oli mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen. Siitä on todellakin jo 15 vuotta, kun viimeksi olimme tourilla mukana Kirsin kanssa – silloin New Beetlellä, ja tapahtuma on kuluneessa ajassa ehtinyt kasvaa ja kehittyä. Tänä päivänä näitä kuivalihoja on nykyään saatavilla Suomessakin. Vierailimmekin yhdessä perheessä. Vihreän kasvillisuuden ja preerian rajamailla tutustuimme kuuluisan Buffalo Billin Ranchiin. Pian kuitenkin alkoi preeria pikku hiljaa muuttua yhä vihreämmäksi, ruoho oli pidempää ja puut ja metsätkin alkoivat yleistyä. Keskellä ei mitään, Lincoln Highwaylla, törmäsimme Chevyland-museoon, jossa sen omistaja oli joskus myynyt uusia Chevrolet-malleja. raskaan, joka oli edeltäjänsä kaltainen. Näillä alueilla on myös paljon Amish-uskontoa edustavia, jotka vielä elävät 1800-luvun tasolla ilman mitään nykyajan mukavuuksia tai elektroniikkaa. Koko matkalle osallistuvien autojen määrä on noussut noin sadasta autosta lähemmäs viiteensataan. 56 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Hot Rod Magazinen väki piti hyvän huolen siitä, että kiertueella olleet tiesivät autoistamme ja reitistämme. Mies tuli aikoinaan tunnetuksi lahjakkaana puhvelinmetsästäjänä, joka ansaitsi elantonsa myymällä lihaa valtion työmiehille, jotka rakensivat rautateitä. Mukana kulkevien osallistujien lisäksi päivittäisille etapeille kokoontui tuhansia lähiseudun autoja. Buffalo Billin Ranch. Joka päivä tuhansia iloisia ihmisiä näkyi piknikillä pikkuteiden varsilla tervehtien tourin osallistujia, kun hot rod -paraati kulki ohi. Kesti melkein viikon verran ennen kuin oli kaikkia autoja nähnyt edes kerran, saatikka ehtinyt tutustua niiden omistajiin. Mothersin Forrest Tosie tavattiin jo 15 vuotta sitten Power Tourilla ja mies sai meidät monen vuoden houkuttelun jälkeen palaamaan takaisin viikon kestävään ajotapahtumaan. Hot Rod Power Tour
Tomi ja Anna-Stinan tuloja paluulentokenttien välissä oli reilut 5 000 km asfalttia. Monilla oli jo ennakkotietoa siitä, mistä olimme ja he kannustivat, tervehtivät ja monen kanssa myös ystävystyimme. Ohi virtasi vilkas raskasliikenne, oli pilkkopimeää ja väsykin painoi. Jäimme Kirsin kanssa vielä suurkaupungin rytmiin muutamaksi päiväksi hoitamaan autot satamaan ja Ro-Rolaivaan, joka veisi ne Suomeen. Ajoimme moottoritien laidalle ja pohdimme, mistä äkillinen sammuminen johtui, ja yritimme muutamaan otteeseen käynnistää autoa. Paloauto oli täydessä liekissä ja metriset lieskat olivat vastassa. Emme suinkaan odottaneet paikan päällä koko päivää remontin valmistumista. Ei tuntunut kivalta. Se oli ei-toivottu paluu elämän realiteetteihin, kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua. Palo oli kuitenkin melko massiivinen, sillä se poltti ison osan alustassa olleita sähköjohtoja, ja koska paloautossamme on ilmajarrut, sulivat jarruputketkin siihen paikkaan. Lopulta pääsimme jatkamaan Power Touria, ja vieläpä aikataulun mukaisesti. Onneksi meillä oli alkusammutusvälineitä sekä liikennettä varoittavia ja huomiota herättäviä turvavälineitä mukana, joten saimme tulen sammumaan ja liikenteen ohjattua kulkemaan vain yhtä kaistaa pitkin ja kohta jo ensimmäinen poliisi ja pian paloautokin saapui paikalle. Sammutuksesta selvittyämme saimme kovalla työllä lopulta paloauton takapyörät liikkeelle, ja etupää hinaustelineellä ja Cougar edelleen kyydissä lähdimme keskiyön jälkeen kohti paikallista pajaa meitä hakemaan saapuneella isolla Kenworth-hinausautolla. Amerikan maaseudut ovat vieläkin täynnä heitteille jääneitä projekteja. Monta hienoa sattumaa ja onnenkantamoista oli matkassa mukana. Sunnuntai-iltana hyvin myöhään, kun olimme ajaneet pitkän päivän ja jo lähellä hotellia, pysähdyimme syömään iltapalaa. Kiitos kaikille matkassa mukana olleille sekä meidän hienoa reissua joko Amerikan Rauta -lehdestä tai Jenkkiautonäyttelyn Facebook-sivuilta seuranneille. Hetken päästä alkoi valoihin heijastua savua ja asfaltti alkoi loistaa paloauton alla keltaisenaan. Vaikka saimme palon sammumaan, oli riski uudelleen syttymiselle olemassa ja paikalle saapunut palokunta kasteli ja jäähdytti nopeasti alustan ilman, että tuli todella suurta vahinkoa. Sitä ennen ne oli täytynyt hakeakin jostain kauempaa, mutta auto kävi taas, valot ja vilkut toimivat ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Toki tarjosimme apua, mutta vakuutusteknisistä syistä apuamme ei voitu ottaa vastaan, joten lähdimme koulubussilla käymään seuraavalla etapilla hakemaan leimat passeihin ja katsomaan sen päivän etapin hienoa meininkiä. Tosin se ei ollut itse aiheutettua, päinvastoin. Sen eteen olivat korjaamoyrittäjä ja yksi hänen työntekijöistään tehnyt hartiavoimin työtä, jotta kaikki ilmaja polttoaineletkut sekä sähköjohdot oli saatu vaihdettua koko alustan matkalta. Onneksi oli dieselkäyttöinen auto, bensa-auto olisi palanut railakkaasti siinä hetkessä. Tankkauspaussilta startattua, kohta tämän kuvan ottamisen jälkeen, syttyi paloauto tuleen ja joutui päiväksi varikolle, kun alustaan laitettiin kaikki letkut ja johdot uusiksi. ”Paloauto palaa”. Tämä on oiva esimerkki siitä, kun samanhenkiset auttavat toisiaan suuressakin hädässsä. Lisää tarinoita sitten Jenkkiautonäyttelyssä 30.9.-1.10.2017. Aamulla, huonosti nukutun yön jälkeen palasimme paikan päälle ja mietimme, oliko meidän matka nyt tässä, vai saisimmeko apua ja millä aikataululla. Olimme etukäteen tiedottaneet järjestäjiä autoistamme ja projektistamme ajaa Losista Lahteen, Suomeen, ja sanomaa oli hyvin levitetty eteenpäin. Kun aloitimme Power Tourin, olimme noin keskivaiheilla kokonaismatkaamme keskellä Amerikkaa, ja nyt viimein ylitimme Route 66 -tien ja etenimme Chicagoon. Palon havaittuamme ryhdyimme heti toimeen – sammutimme päävirran, aloitimme sammuttamisen ja soitimme 911-hätänumeroon. Ehdimme jatkaa siitä vain muutaman kilometrin, kun noin 90 kilsan nopeudessa ylämäessä paloauto sammui ja vieläpä kesken ohitustilanteen. Vielä oli maileja edessä, mutta loppumatka meni hyvin ilman dramatiikkaa, ja saavuimme New Yorkiin sen verran ajoissa, että ehdimme turistikierrokselle Vapaudenpatsaalle ennen kuin oli Anna-Stinan ja Tomin aika lentää kotiin. Samaisena maanantai-iltana, kun kello näytti yhdeksää, alkoi näyttää siltä, että paloauto saataisiin kuntoon. Viikko Hot Rod -taivaassa oli melkein liian hyvä ollakseen todellinen, joten pitihän siihen väliin saada vähän dramatiikkaakin. Kun paloauto oli saatu korjaamon pihaan, lähdimme koulubussilla hotelliin. 57 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Onneksi läheisen korjaamon omistaja oli itsekin autoharrastaja ja muuten paikallisen paloaseman autojen korjausvastaava, joten vaikka maanantaina pajalla odotti pihan täydeltä muita jo sovittuja korjattavaksi tuotuja koulubusseja ja kuorma-autoja, asetuimme ensimmäiseksi prioriteettilistalla kerrottuamme, että olimme Suomesta ja ajamassa Kaliforniasta New Yorkiin Power Tourin mukana. Tunne oli silti karmaiseva, nähdä silmissään paloauton ja Cougarin, joka oli kyydissä, palavan mahdollisesti siihen paikkaan yhdellä Amerikan vilkkaiten liikennöitävistä pääväylistä. Jones Garage oli tämän tarinan sankari, ilman sitä emme olisi päässeet varmasti matkaa jatkamaan tällä aikataululla. Palon aiheutti, kuten bussissakin, kaksi solenoidia, jotka olivat ylikuumentuneet, sulattaneet polttoaineletkun poikki ja katastrofin ainekset olivat valmiit. Koulubussin konepelti toimi päiväkirjana ja sisusta täyttyi eri matkan etapeista tulleista kuvista, tarroista ja magneeteista matkamuistona. Yritykset eivät tuottaneet tulosta ja olimme pakotettuja tilanteeseen, jossa hytti oli kipattava ja katsottava moottoritilaan, että missä mättää. Nähdään Lahdessa! Hetken ero idyllistä katastrofiin
Tapahtuma oli juuri sopivan intiimi ja tunnelma suorastaan käsinkosketeltavan leppoisa. Autontunnistuskisassa laite olisi ollut kova pala. 58 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Pistons Rumble Kyllä ruoste on hieno väri! Tämä ryhdikäs ’28 Ford Model A kuuluu Tuomas Siitoselle. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Rehtilän Nuorisoseurantalolla nähtiin koko joukko rehtejä nuoria, kun Pistons Rumble kokosi hotrodja kustomväen vuosittaisiin kesäkarkeloihinsa. Pari erilaista näkemystä ”mittaristoista”. Tästä näyttää pyörä, joka tuntuu kaihoavan soraovaalille paikallaan seistessäänkin. Auton karu ulkoasu saattaa jalostua tulevaisuudessa 80-luvun suomikustomien hengessä. Eniten häkellystä tuntui aiheuttavan tämä rälläkkää, hitsipilliä ja tinaa säästämättä rakennettu ’39 Chevrolet Master. Hellstenin Tomi leiriytyi paikalle ’37 Nash Lafayettellaan
Katon choppauksen on toteuttanut Hersti Autoshop. Kouvon Tatun roadster sai Pekka Mannermaan siveltimellä suorittamassa kasteessa nimen Särä Special. Jarmo ”Dido” Klemetin ’41 Plymouth Business Coupen olemus on jalostunut hiljattain entistä maatanuolevammaksi. Pasi ”Kasi-Pasi” Korhonen oli vaihtanut vapaalle ja suunnannut Rumblen rientoihin ’41 Cadillac Coupellaan oikein kuskin kera. ”No billet!” sanottiin tapahtumajulisteessa, mutta ruiskumoottoreita ei ollut erikseen kielletty. Otto Mattila teki miehen työn ’84 Chevy Vaninsa kanssa. Mies aloitti auton paneelimaalauksen toteuttamisen vain muutamaa päivää ennen tapahtumaa. Miki Helminen käytti tilanteen hyväkseen Modularilla modernisoimallaan ’64 Galaxiella. Kahteen vuorokauteen mahtui noin 40 tuntia teippaamista, suojaamista ja maalin ruiskuttamista, mutta Rumbleen sillä rullattiin valmiina. 59 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Särähän on lampaasta ja perunasta valmistettu eteläkarjalainen perinneruoka, josta Lemin kunta on erityisen tunnettu
Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Jallu Pekkasen cokis-maalattu Panel tervehti sisääntulijoita Mustialan alueen portilla. Auton apukuljettajan puoleisesta ovesta löytyy pulloteline, jonka ylösalaisin oikeaan baarimalliin olevista pulloista on helppo annostella juomia drinkkeihin. Kaukaisin vieras oli tämä Saksasta tullut ’58 Chrysler, joka kulki paikallisten saastemääräysten vuoksi maakaasulla! 60 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Veijo Pääkkösen ’39 Ford 1/2 Ton Pick-up on hauskan näköinen kokonaisuus. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jo useamman vuoden kotimaisiin kärkitapahtumiin kuulunut Do-Dads Weekend ei pettänyt tälläkään kertaa. Sade-ennusteet näyttivät aina perjantaihin saakka synkiltä, mutta lopulta vetisyys ei häirinnyt kuin joidenkin perjantai-illan viettoa. Sami Taskisen ’50 Mercury sai tämän vuoden Koolest Kustom -palkinnon. Ohjelmakin oli täydentynyt entisestään, kun live-musiikkia oli tarjolla jo perjantai-iltana, lauantaina oli vuorossa ajo letkassa Räyskälän Vintage Dragseihin sekä illan rokkibileet ja sunnuntaina järjestettiin perinteinen näyttely, joka oli tosin aiemmista vuosista poiketen Forssassa eikä Mustialassa, jossa DD-väki yöpyi
Hottia kerrakseen. Salmisen Miikka myi Amerikan Raudan kannesta tutun ’36 Dodgensa muutettuaan talviasuntonsa Espanjaan, ja Miikka ja Minttu olivat nyt liikkeellä Miikan miedosti mökin pihalla kustomoimalla ’60 Impalalla. Ford lähti kohti Mikkeliä uuden omistajansa Pasi Puntasen ohjastamana. Alasalmen Jussi tuli Mustialaan Shoeboxillaan, mutta palasi kotiin ’53 Bel Airilla. Lepolan Jannekin saapui paikalle ”Raitasellaan”. Komun Harri tuli paikalle ’57 Cameolla, jonka osti viime talvena. Jyväskyläläisen Juha Teräväisen Chevypickiksen ruskeakylkirenkaat sopivat patinoituneeseen kokonaisuuteen täydellisesti. Jo 80-luvulta saakka maassa ollut auto sai Suomen kilvet ensimmäistä kertaa vasta Harrilla ollessaan! Puheloisen Harri oli tällä kertaa liikkeellä nätillä pickupillaan, jonka himmeänmusta pinta on kaukana perinteisestä saattohoitoväristä. Hottest Hot Rodina palkittu Kalu Kallion A-Coupe ja Kouvon Tatun Roadster pikkuhiljaa hämärtyvässä lauantai-illassa. Tai Jannellahan on noita samanvärisiä Caprice-farkkuja parikin kappaletta. Tomi Friskin ’55 Caddy ei kaipaa nurmikkomadallusta, sen verran mahallaan se makaa muutenkin. Dashers-kerhoon kuuluvan Juha Rouhiaisen Suomi-auto Chevrolet Styleline Deluxe ’51 kierteli aiemmin tapahtumia mustana, ja on nyt saanut astetta vaaleamman värityksen. 61 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Auto oli myös myytävänä, mutta hintaa ei tullut kysyttyä. Ola Rautauomakin tuli Räyskälään ’53 Letukoineen. Vaikka yksilö on neliovinen, se toi korinvärisine peltivanteineen ja mustakylkisine renkaineen mieleen Max Wedge -kilpurit. Räyskälässä ripeä rodi sai heti alkuun liian kovan vastuksen, ja tämän parin voittoon ajoi Mika Tanner A/FX Hemi-Belvedereineen. Tämän rankan rottakuorkin alkuperästä ei ole suoraan sanottuna aavistustakaan, kysyttäessä vastaus oli vain, että ”se tuli kolomen viikon putkesta”, tai jotain sinne päin. Forsmanin Mikael saapui Räyskälään Crown Victoria -alustaisella P71pickiksellään, jossa on tätä nykyä jo kotimaiset kilvetkin. 62 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Tässä ’63 Plymouthissa oli jotain hyvin puhuttelevaa. Kulmikkaan korimallin erikoisuuksiin kuuluu takaosastaan avattava rättikatto. Shoebox-Fordeja ei kovin usein avomallisena näe, mutta Hakkaraisen Leksan yksilö taitaa olla jo kolmas Suomessa tänä kesänä vastaan tullut. Tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun Ola testasi autoa kiihdytyssuoralla. Pekka Polvisen Studebaker Wagonair kuuluu myös niihin malleihin, joihin ei ihan päivittäin törmää. Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Saurun Karin aikoinaan Hemi-koneiseksi rakentama ’37 Chrysler kuuluu tätä nykyä kotimaisiin kiihdytyslegendoihin lukeutuvalle Eero Pirttiselle, ja kulkee 400-isolohkon turvin. Eestinkilpinen ’59 Edsel Villagerkin nähtiin paikalla jälleen, tällä kertaa aiempaa matalampana ja miedosti kustomoituna
Tämän Thunderbirdin vanhan näköinen kilpurimaalaus oli harvinaisen onnistunut, se näytti todella vuosikymmeniä sitten maalatulta. Rottakustom-osastoa edusti Sami Tolvasen ’46 Chevrolet Stylemaster Coupe. Tämän Falconin stuukki oli hyvin nostalginen kylkiputkineen ja 70-lukuisine reikkeineen. Avoimeksi kysymykseksi jäi, mikä oli takalokareiden Finsoffat-tarrojen viesti. Kilpi ei ole sama, mutta muuten tämä oliivinvihreä Dart oli aivan samanlainen kuin se, jolla kävimme perheen kanssa Norjassa 1981. 63 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Komea laite! Korhosen Jorkin Coyote-tekniikkainen ’56 lasikattoVictoria oli saanut kokonaisuuteen sopivat kilvet. Puuhakilpinen Mercury oli ihan uusi tuttavuus. Aikakauden mukaiset Mag Grey -väriset Torq Thrustit mustakylkisin renkain muuttavat nokialaisen Niko Saarisen museokilpisen Town & Countryn asennetta kummasti. Mallia valmistettiin aikoinaan vain 603 kappaletta. Virve Salosen vasta valmistunut Matranga-henkinen Mercury kuuluu ehdottomasti upeimpiin kotimaisiin kustomeihin kautta aikojen. Vanibuumi alkaa pikku hijaa palata Suomeenkin. Sen huomaa jo siitä, että vanhan mallin Letukan keuloille ja pienille puskureille on kysyntää paljon enemmän kuin tarjontaa
Molemmathan ovat tuttuja nimiä sieltä alkuperäisistä Räyskälän kisoista, ja kummallakin on vieläpä samat autot kuin silloin ennen. Kiss Kiss Forbid’n. Tarjolla olisi ollut kaikenlaista vaatteista nostalgisen näköisiin kyltteihin ja autovahoihin. Ja se kulkee. Ilmassa oli vahvaa historian lehtien havinaa, kun rinnakkain asettuivat Jokke Hakkarainen Roadrunnereineen ja Antti Millasnoore Camaroineen. Ei ole tiedossa, koska tämä ’32 Ford on tähän kuntoon rakennettu, mutta kokonaisuus näyttää aidosti vanhalta. Korimuotoihin ei ole koskettu, mutta autoa on madallettu, vanteet on vaihdettu Supremeihin ja katto on maalattu flakella. Yksi härskeimmistä radankuluttajista oli Roni Rinteen kiukkuinen ’64 Chevy ”Hippy Shaker”. Do-Dads Reunion & Räyskälä Vintage Drags Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, mutta ainakin kirjoittajan silmin tämä Econoline oli ihana. Pasi Pouta nähtin viivalla paitsi patina-Pickiksineen, myös Harrikallaan kiihdyttämässä. Myyjiä oli Räyskälässä paikalla ennennäkemättömän paljon. Jussi Saaren ’60 Caddy Flatroof on hyvä esimerkki Bellflower-tyylisestä kustomoinnista. Nostalgisen oloiselle laitteelle antaa kyytiä kaksi turboahdinta. Tässä nojailunäytöksessä viivalle on valmistautumassa Jykä Peltonen maailman nopeimmaksi Y-Block -kiihdyttimeksi tituleeratulla etumoottorikilpurilla. Kiihdyttelyjen katsomisen lomassa oli välillä hyvä levähtää hetki niitylle parkkirattujen autojen välissä. Potkua näytti vehkeessä olevan! 64 AMERIKAN RAUTA 6/2017
’61 Dodge Pioneerin linjat ovat jo tehtaan jäljiltä sikäli villit, etteivät ne suurempaa kustomointia kaipaa. Moni muistaa tämän Fargo-paksukuonon näyttelykuntoisena 80-luvulta, nykyisin sen omistaa Jouni Kauppinen. Paikalla nähtiin myös Suomi-Ruotsi-maaottelu, kun tämä komea ruotsalainen ’34 Coupe päätyi ajamaan Haajasen Eskin ’31 Coupea vastaan. 65 AMERIKAN RAUTA 6/2017. 13-tuumaiset vanteet Esa on vaihtanut isompiin ja alustaan piti lisätä iskarit ennen kilvitystä, mutta päällisin puolin Impala on siinä kuosissa kuin tullessaan maahan. Tässä Eskin Coupesta ottaa mittaa Riku Järvinen ’70 Dustereineen. Kotimaisten Falcon Gassereiden kamppailussa taustalla näkyvä Tomi Kangas sai paremman lähdön, mutta Tommi Äikään 429 Super Cobra Jet -koneinen oranssi yksilö ylitti lopulta maalilinjan ensin. Osa Räyskälän tapahtuman viehätystä on sen huikea harrasteajoneuvoparkkis. Tällä kertaa Suomi vei selvän voiton. Tämän ’57 Plymouth-farmarin konepeiton pahka ei johda harhaan, pellin alta löytyy pirteä 440-isolohko. Mikkosen Esan ’64 Impala on aito Amerikan mantereella rakennettu lowrider hydraulialustaa myöten. Näytti vähän siltä, että Kiss Kiss Forbid’n olisi tarvittaessa hypännyt lähestyvän auton yli
Ungernin linnakkeessa A.C.D.C Loviisan suosiollisella avustuksella. ’77 Dodge Monaco ei ole kaksiovisena sedanina ihan tavallisimpia näkyjä. ’63 Dodge Polara Convertible on Loviisan paikallista kalustoa. Tämän yksilön vauhdikkuutta lisää Starsky & Hutch -tyyppinen raidoitus. Mopar Meet 66 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Finnish Mopar Associationin tämän kesän päätapahtuma järjestettiin 17.6. Pikkiksen pellin alla on isolohko, joka on saanut tuekseen kaksi Garrettin turboahdinta. WD Steelworksin pikarahtikalusto oli näytillä trailerilla, sillä projekti on vielä hiukan keskeneräinen. Tapahtumaa mainostettiin Suomen suurimpana HEMImiittinä, mikä varmasti pitikin paikkansa. Yksi harvoja 90-lukulaisten edustajia oli tämä ’90 Chrysler LeBaron Cabriolet Turbo. Varsin virheettömän oloinen neliovinen ’58 De Soto Firedome kuuluu Markus Hedströmille
67 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Jarmo Niemen omistama ’52-vuosimallinen yksilö edustaa kuudetta sukupolvea upean hillittyine kaksivärimaalauksineen. Rodeja näkyy Mopar-tapahtumissa harvemmin, mutta poikkeuksena nähtiin Eero Pirttisen omistama, pitkän Suomi-historian omaava ’37 Chrysler Business Coupe. Onneksi apuun riensi vanha kilpakumppani Hakkaraisen Jokke. Wayfarer kuului Dodgen mallistoon vuodesta 1949 vuoteen 1952. Ähiä on! Näin antaa ymmärtää Plymouth Satellite Custom STW:n pellin läpi puskeva Holleyn tuplakaasaripaketti scooppeineen. Chrysler Imperialit edustivat malliston top-of-the-line-päätä vuodesta 1926 alkaen. Mika Virran siisti sedan on vuodelta 1950. Husson Jaska touhusi haastajansa pellin alla muiden startatessa letka-ajoon. Tämän ’70 Dodge Super Been raidoitus vie ajatukset 70-luvun kilparadoille ja niillä vallinneeseen muskelimaniaan. Cruising-letkaan valmistautumista Dodge Monacon ratin takana. ’66 Dodge Coronet kaksiovisena hardtopina ampaisi cruisingiin 440-isolohkon voimin
GM Cruise & Drag Race Harri Komun ’55 Chevy kulki vartin hienosti aikaan 11,944. Potentiaalia noissa kyllä olisi niin ulkonäön kuin kulunkin puolesta. Blacklist #5, Jari Sinisalon ’67 Camaro kulki 402 metriä parhaimmillaan 10,25 s. Blacklistiläiset kävivät myös selvittämässä paremmuutensa ja laittamassa rataennätykset uusiksi. 1970ja 2010-luvun work truckit. Romu Keinänen Oy on espoolainen yritys. 68 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Ari Remahlin upea Buick GN kulki vartin parhaimmillaan aikaan 12,66 s. Stripillä kävi kaikkiaan 168 ajoneuvoa ja harrasteparkissa oli nähtävää jokaiselle. Hienoa, että alue on saatu aktiiviseen käyttöön ja tapahtumia on lentokentällä pitkin kesää. Tällä kertaa paikalle oli saatu myös näyttötaulu, jolla ajat ja nopeudet saatiin yleisön näkyviin, jos kuulutukset sattuivat menemään osalla aluetta ohi. Teksti ja kuvat: Hannu Lemmetti GM-Cruisers Ry ja FHRA järjestivät GM Cruise & Drag Race -päivän Malmin lentokentällä 8.7. Liekö hinnasta vai mistä kiinni, mutta uudempia lyhyitä Chevyn pickupeja ei maassamme juuri näy. ja 219 km/h. Tämän tyylikkäämpää mainosautoa saa etsiä
Mikko Eskelisen Camino meni sekin kovaa, 12,795, kun taas Timo Rautiaisen burnispaikan ohitellut Tesla kulki varttimailin hurjaan 10,977 aikaan. ja 238 km/h. Tuplaturbopikkiksensä ajoon saanut Mikko Wihinen otti vielä lähdöt omaan tahtiin ahtoja keräillen, mutta aika 10,005 antaa odottaa paljon upealta ’90 Chevyltä. Harrasteparkista löytyi myös tämä hieno G-body Camino. Tomi Naaramon MR-kilpinen ’40 Business Coupe kirmasi parhaimmillaan vartin ajassa 14,956. Toisilla yrityksillä on vähän hienommat shop truckit. Aikakaudet kohtaavat. Myös kuljetuskalusto on tyylinmukainen. Janne tahkosi rataa myös pyörällä ja hän kirjauttikin Suzuki Hayabusallaan uuden rataennätyksen 9,033s. Etualalla Erno Tofferin upea Chevelle, jonka paras aika oli 11,757. Janne Uskali säilytti päivän jälkeen Blacklist #1-sijansa. Paras aika 14,76 renkaat savuten. RimsWorks Oy:n matalaan Chevy Apacheen sopivat pinnavanteet upeasti. ja 243 km/h. Takana Hakulisen raju BL#2 Nova, jonka paras noteeraus oli 9,820 s. Aki Hairetdin toi stripille ”Brutal Bastard” ’55 Chevynsä. 69 AMERIKAN RAUTA 6/2017. ja 275 km/h. Päivän parhaaksi tuli 9,772 s
Ohjelmassa oli totuttuun tapaan niin varttimailin vetoa kuin slalomiakin, ja paikka sopii sikäli hommaan täydellisesti. Jos kirjoittajalta kysyttäisiin kaikkien aikojen kauneimpia farmareita, olisivat kärkipäässä varmasti Tri-Five Chevy Nomadit sekä ’61 Ford Courier. Tässä burnaa Uho-Juho Coyote-tekniikkaisella Maverickillaan. ’31 Roadsterin mustat HH-75-kilvet viittaavat auton omistavan Hannu Haajan nimikirjaimiin. Sukupolvet vastakkain. Pekka Elorannan siistissä kunnossa säilynyt Suomi-yksilö on ollut uudesta saakka samassa perheessä. Paras aika tällä kertaa 11,9 loppunopeudella 192 km/h. 70 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Hieman kuitenkin Ford-natikoissakin hämmensi sinisen ovaalin tuotteiden vähyys muunmerkkisiin autoihin suhteutettuna, kun harrasteparkkipaikallakin enemmän kuin joka toinen auto oli muuta kuin FoMoCo-kalustoa. Näin siistin 5-litraisen avomallin olisi saanut Malmilta 5 600 eurolla. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Ford Nationals järjestettiin tänä kesänä GM Cruisersien Meetin tapaan Malmin lentokentällä. Ford Nationals Fox-Mustangit tuntuvat olevan tällä hetkellä aika vähällä arvostuksella
’69 ja ’70 olivat siitä erikoisia Shelby-vuosimalleja, että niiden keula poikkesi täysin samanikäisistä perus-Mustangeista. Lohjalaisen Harri Kuntun ’65 Mustang kuuluu varmasti maan nopeimpiin ensimmäisen polven Mustangeihin ainakin mutkaradalla. Lahtisen Jari oli tullut paikalle ’29 A-Roadsterillaan. Ville Sieversin ’66 Fairlane GTA Suomi-auto on sitten viime näkemän saanut alleen astetta muskelisemman rengastuksen, joka sopii autoon täydellisesti. Jäi mysteeriksi, mitä tämän lokasuojan Boss 4.60 -merkintä viesti. Pellin alta löytyy 327-kuutiotuumaiseksi stroukattu alukantinen 302, jonka jatkona on 5-vaihteinen A5-manuaali. Joni Juvosen avo-Mustangin konehuoneesta löytyy Edelbrockin E-Force -remmiahdinsarja, johon kuuluvat Supercharger-tekstein varustetut kopat tekevät kokonaisuudesta sen näköisen, kuin kyseessä olisi joku tällaisena valmistettu moottori. Tuoreita Mustangeja oli paikalla todella paljon. Harvinaiseksi kori jäikin, sillä sitä valmistettiin kahtena mallivuonna yhteensä 935 kappaletta. Siinä, missä S-koodin Fairlane näytti valkosivuineen ja kapseleineen hiukan pappamaiselta, on siitä pyörät vaihtamalla tullut aito sportti, mitä 335-heppaisella 390:llä tehtaalta tullut auto toki onkin. Jotenkin tuntuu, että ’64 avo-Galaxiet ovat lähes aina punaisia. Powerking Salosen isolohkolla varustettu F250 kulkee varttimaililla matalia 12 sekunnin aikoja, ja jätti jälleen taakseen monet nopeamman näköiset muskeliautot. Tämä Candyapple Red -värinen GT 350 kuuluu porvoolaiselle Jari Lankiselle. 71 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Siksi tämä Kotkan suunnalta tullut museokilpinen yksilö oli mukava poikkeus. Tämä patinakuosinen ’37 pickis kuuluu oitmäkeläiselle Topi Hirsjärvelle
POWER BIG MEET VÄSTERÅS SUMMER MEET Ulkomaalaisten osallistuminen Power Meetiin oli ennätyksellisen korkea. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman & Kirsi Ojaniemi Moni jenkkiautoharrastaja suuntaa kesäisin Ruotsiin, Västeråsiin, missä on vuosikymmenet järjestetty yhtä maailman suurinta, autoharrastajia ja taviskansaa yhdistävää tapahtumaa, Power Big Meetiä. Amerikan Rauta pakkasi kesäkuteet putkikassiin ja lähti selvittämään, miten kansa ottaa uuden tilanteen haltuunsa. Tänä vuonna autokansaa hemmoteltiin oikein olan takaa, kun samanaikaisesti Lidköpigiin muuttaneen, alkuperäisen Power Big Meetin paikalle Västeråsiin syntyi uusi Summer Meet -tapahtuma. Ihmisiä oli lentänyt tapahtumaan niin Australiasta kuin Amerikastakin, ja autoja oli mukana kaikista suurimmista Euroopan maista, varsinkin Saksasta ja Hollannista, kun näille Lidköping tuntui olevan Västeråsia paljon lähempänä. 72 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Cruisingreitille osallistuminen maksoi noin 4 euroa ja maksulla sai ajaa 2,5 kilometrin pituisen lenkin keskeltä kaupunkia, jossa kaksipuoleinen liikenne veti tasaisesti eteenpäin. 135 toimitsijaa ja viranomaiset tekivät mainiota yhteistyötä harrastajien kanssa. vs. Cruising oli menestys, jossa osallistujat ja katsojat saivat nauttia näkemästään ja läheisyydestä löytyvistä baaripalveluista sekä live-musiikista keskellä kaupunkia
Lidköpingissä oli Power Meetin aikaan kadut täynnä viimeisen päälle entisöityjä jenkkiautoja, alue on tunnettu suuresta harrastuksesta varsinkin suurten GM ja Mopar -autojen ympärille. 40# Power Big Meet, Lidköping. Monenlaista huhua siirron syistä on liikkeellä. Valtava määrä autoja ja kansaa seuraamassa ajoa. Uudella nimellä tosin, Västerås Summer Meet. 73 AMERIKAN RAUTA 6/2017 Power Swap Meet oli iso ja laadukas. Tästä harvinaisesta avo De Sotosta oli huhujen mukaan tarjottu yli miljoona kruunua, mutta omistaja ei vielä lämmennyt kauppoihin, joten naisväki saattoi jatkaa auringosta ja ajoista nauttimista. Näin aktiivisena SoMe-aikana alkoi harrastajien suunnalta kuitenkin heti kiivas keskustelu tapahtuman säilyttämisen puolesta ja hyvin pian Västeråsiin löytyi useita halukkaita jatkajia. Sikäläinen kalusto alkaa olla myös yhä trenditietoisempaa, mitä ilmentää tämä bomb-henkinen pickis Belgiasta. Se oli siinä. Aloitimme matkamme idyllisestä Lidköpingistä, missä vietimme megatapahtumaviikonlopun kaksi ensimmäistä päivää, torstain ja perjantain. Osien lisäksi tarjottiin harvinaisia autoja ja projekteja. Virallinen lienee, että Lidköpingin Hovbyn lentokentälle, mahtui enemmän osallistujia 40-vuotisjuhlatapahtumaan. Loppu, slut. Se näkyi tämän vuoden osallistumismäärässä. Faktaa on aina kuitenkin se, että useimmiten uudistaminen kannattaa ja kilpailu piristää. V iime vuonna Power Big Meet -tapahtuman jälkeen kuului hetken kummia, että tapahtuma lopetettaisiin yllättäen kokonaan. Perjantai on lauantain rinnalla yksi pääpäivistä molemmissa tapahtumissa. Tähän ’66-malliseen intiaanivankkuriin rakastuimme ensi silmäyksellä.. Perjantaina alueelle saapui todella runsaasti väkeä ja tunnelma oli katossa. On varsin todennäköistä, että tällä chopatun shoeboxin omistajalla on myös Harrikka tallissaan. Siirryimme perjantaina illalla Västeråsiin ja suuntasimme aamulla noin kymmenen aikaan tapahtuman varsinaiselle järjestämispaikalle, Johannisbergin lentokentälle. 1# Västerås Summer Meet. Cruisingreitti oli tehty maksulliseksi, mikä takasi sen, ettei reitillä ollut muita autoja, liikenne kulki sujuvasti kahteen suuntaan ja reitin varrella riitti oppaita – 135 toimitsijaa, ja lisäksi reitin varrelle oli tehty pysähdyspaikkoja, joilla tarjoiltiin ruokaa ja juomaa. Tunnelma oli hyvä. Myös illan odotettu cruising ylitti odotukset. Hieno väritysidea. Torstaina paikalla oli jo kivasti autoja ja suuri määrä kauppiaita. Klas Brink, jolle tapahtuma oli tuttu usealta vuodelta, veti lopulta pisimmän korren ja otti vastattavakseen tapahtuman jatkuvuuden Västeråsissa. Ajonopeudet olivat hiljaisia ja kansa pääsi aivan lähelle autoja keskellä Lidköpingin kaupunkia. Tämän sheriffiauton omistaja saapui tapahtumaan Puolasta. Tapahtuma lentokentällä ja lukuisat oheistapahtumat kaupungissa olivat loppuun saakka mietittyjä ja laadukkaasti toteutettuja. Uuden järjestäjän myötä ja ennakkomarkkiJenkkiautoharrastus on viimeiset vuodet levinnyt räjähdysmäisesti Saksaan ja lähimaihin. Pian myös Power Big Meetin pitkäaikainen järjestäjä Kjell Gustafsson ilmoitti alkuperäisen 40-vuotistapahtuman toteutuvan ja muuttaneen paikkakuntaa etelämmäksi Lidköpingiin. Hän oli pitkän etsinnän jälkeen löytänyt auton Baltiasta, jonne se oli onnistuttu tuomaan täydellisellä poliisivarustuksella. Kävijäkohderyhmä oli hieman varttuneempaa ja uusi paikka toimi hienosti. Lähdimme siis avoimin mielin tutustumaan molempiin tapahtumiin. Tapahtuma koettiin Lidköpingissä tärkeäksi ja se näkyi ja tuntui. Kaikenkaikkiaan tästä kokemuksesta jäi erinomainen fiilis. 39 vuotta ja pam
Letka kulki vain yhteen suuntaan ja tökki monin paikoin pahasti. Molemmat tapahtumat olivat jälleen käynnin arvoisia ja varmasti molemmille olisi jatkuvuutta. Myös kauppiaita oli vähemmän kuin aikaisemmin. Västerås Summer Meet 74 AMERIKAN RAUTA 6/2017. nointia seuratessa luvassa oli ilahduttava määrä uudistuksia ja odotukset olivat korkealla. Se kun oli luotu kulkemaan, eikä lipumaan. Myös ikärakenne oli huomattavasti Lidköpingiä nuorempaa. Näytteilleasettajia oli huomioitu tuomalla paikan päälle mm. suihkumahdollisuus, mikä aikaisemmin oli puuttunut. Toistakymmentä pariskuntaa olivat muistaneet ottaa sormuksensa mukaan ja vannoa rakkautensa yleisön ja papin edessä. Illalla suuntasimme cruisingeihin. Samanaikaisuus ei tuo kummallekaan eikä kenellekään etuja, ja lisäksi se jakaa harrastajia, kun ydinkokoontumisella on ollut kuitenkin suuri suosio harrastajien keskuudessa yli maanrajojen. Kun koolla on väliä, liikutetaan Boss Hoss -pyörää tällaisella kuormurilla, kuten tämä saksalainen jenkkiautoharrastaja. Se liikkuu sittenkin! Amphicar on suunniteltu kulkemaan niin maalla kuin vedessä. Kaikki eivät nauti tölkkioluesta, mm. Västeråsissa tuntui, että väkeä oli enemmän cruisingeissa ja oheistapahtumissa kuin itse tapahtumakentällä. Mutta jos valita pitäisi, niin tällä kertaa Lidköping veti tunnelmassa pidemmän korren. Samoin kaupunkilaisia oli liikkeellä lähes entiseen malliin, joten cruising oheistapahtumineen oli lähes entisellään, mutta päätapahtuma menetti selvästi kävijöitä, autoja ja kauppiaita. Kentällä oli perinteiseen tapaan autonäyttely, uutta oli Kranz Challenge, joka oli käynnissä vielä lauantaina. Myös kentälle oli tullut uudistuksia, kuten iso olutkatos ruokailumahdollisuuksineen sekä ohjelmalava, jossa oli elävää musiikkia. Continental ’56 Saksan kilvissä. Kentällä oli kuitenkin kiva määrä autoja jo valmiina, tosin huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Patinoitu Chevelle oli yksi iltojen tehopakkauksista, joilla oli vaikeuksia pitää hevoset paikoillaan. Ison harmituksen aiheuttaa kuitenkin se, että tapahtumat järjestetään jatkossakin samaan aikaan. Lintta-autoja oli paljon, Lidköpingissä kun niitä ei näkynyt montaakaan. Ilta jatkui cruisaten. Power Big Meet vs. Perjantaina paikan päällä oli käyty pin-up–kilpailut, jonka voitti Suomesta kisaamaan lähtenyt ja Pin-Up Finland -titteliä hallitseva Cherry Liqueur. tässä arvokkaassa kyydissä matkustaja nautti punaviinistä, kristallilasista. Nyt pääsimme ajamaan kentälle ilman ainoatakaan pysähdystä. Classic Chevyn päivitetty konehuone. Classic Chevyt ovat harvemmin onnistuneitachopattuina, mutta tässä onnistunut poikkeus ’55 Chevyssä. Summa summarum. Joka vuonna aikaisemmin alueelle on pitkät jonot jo monen kilometrin matkalla
Harvemmin isot pinnavanteet istuvat klassikkomalleihin, mutta tässä Oldsissa vannevalinta on onnistunut. Kjelle Gustavsson on suuri mies. 75 AMERIKAN RAUTA 6/2017 Cadillac ’47 Custom on löytänyt uuden omistajan sitten viime Suomen-vierailunsa vuonna 2012.. Johan Törnqvistin Mercuryn House of Kolorin sävy on edustava myös sateella. Sen lisäksi että hänen 39-vuotisissa jalanjäljissään järjestettiin Summer Meet Västeråsiin, hän järjesti myös onnistuneen Power Big Meetin 40-vuotis juhlatapahtuman uudessa kaupungissa Lidköpingissä. Uusi Summer Meet -tapahtuma oli hankkinut vetonaulaksi Bernt Karlssonin, joka oli saapunut Kaliforniasta Västeråsiin choppaamaan ’59 Cadillacin kolmen päivän aikana. Monet tutut autot Powervuosilta olivat ajaneet Västeråsiin, etenkin ne, joilla oli sinne lyhyempi matka saapuessaan Pohjois-Ruotsista, Tukholman suunnalta, tai kuten tämä ’42 mallin Chevrolet COE, joka saapui Taalainmaalta
Ne ovat vieläkin ja monelle ne tärkeimmät kohteet. Västerås Summer Meet KAUPPAKESKUS HÄLLAN PARKKIS Toinen myös monivuotinen oheistapahtuma on kokoontuminen Hällan parkkiksella, jolla voi käydä polttamassa kumia ihan luvan kanssa. Jokaiselle jotakin. AUTOTEC HUOLTOPALVELU Yksi Västeråsin oheistapahtumista on AutoTec -yrityksen tiloissa järjestettävä kokoontuminen, jossa myös jenkkiautoharrastaja voi koko tapahtuman aikana saada apua ympäri vuorokauden, mikäli tekniset ongelmat vaivaisivat. Käytännössä se on johtanut siihen, että liikenne enimmäkseen seisoo, mitä enemmän kello näyttää. Tämä kansanjuhla ei näytä merkkejä laantumisesta, se vaan kasvaa ja paranee. SKULLTUNA LEAD PARKING Skulltuna CKOS Lead Parking on yksi Västeråsin monivuotisista oheistapahtumista, jonka järjestää Customs of Sweden (ex Custom Kemps of Sweden). 76 AMERIKAN RAUTA 6/2017. CRUISING VÄSTERÅS Cruising Västeråsissa on perinne, jota jatkettiin 2017 ilman muutoksia. Iltaisin pihassa on live musaa ja ruokaa sekä juomaa. Oheistapahtumat Västeråsissa ovat monien vuosien tulos siitä, että eri puolilla kaupunkia on kehitetty oheistapahtumia , jotka ovat tukeneet itse Power Meet -tapahtumaa. Chevellessä soviteltiin moottoria paikoilleen. Västeråsin oheistapahtumat – Autotec, Hälla ja Skulltuna. Pisimmältä tapahtumaan matkustanut auto lienee ollut sveitsiläinen Mercury, joka oli ajanut Sveitsistä Osloon ja sieltä Skulltunaan osallistuakseen kustom-miittiin. Uunituoreen bombin luovuttaminen asiakkaalle Italiaan alkaa olla lähellä. Power Big Meet vs. Samalla esillä on yrityksen projektivaiheessa olevia asiakasautoja. Alkuaikoina ajettiin rantabulevardia molempiin suuntiin, mutta turvallisuussyihin vedoten sitä ryhdyttiin ajamaan vain yhteen suuntaan
Sateeton ja lämmin sää sai yleisön seuraamaan limbokisaa kevyemmässä varustuksessa. Cape Fear Meeting Tämä Rambler tuntee nimen Raewo ja on hallinnut limbokisoja monta vuotta peräjälkeen. Lauantain kovimmat jyrinät järjesti Texas Oil. Tässä narua alittaa lehdessämmekin esitelty ’62 Chrysler, joka vaikuttaa nykyään Savonlinnassa Arttu Kinnusen omistuksessa. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Hannu Tuppurainen Itkonniemen Hot Roddareiden, eli IHRA:n järjestämät Cape Fear Meetingit tunnetaan ärreinä kinkereinä, joissa sattuu ja tapahtuu. Straippikonkari TiNin rankalla kädellä kustomoitu ’52 Chevy siirtyi vuosi sitten Varkauteen Tero ja Jenni Ylikotilan omistukseen. Bändejä oli ohjelmistossa molempina iltoina. Tänä vuonna ”keippi” järjestettiin jo 18. Perinteisen autojen limbokilpailun lisäksi ohjelmaan mahtui muun muassa kananpaskabingoa sekä mahaplätsin MM-kisat. 77 AMERIKAN RAUTA 6/2017 Panu Kilpeläisen miedosti kustomoitu ’56 Ford Fairlane saapui tapahtumaan neitsytmatkalleen Kajaanista.. kerran ja sen areenana toimi Juojärven rannalla sijaitseva Viihdekeskus Hojo Hojo
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Vaikka tämä kesä on näyttäytynyt varsin sateisena ja epävakaana, niin on siihen aurinkoakin mahtunut. Ainakin niinä iltoina, kun Heurekan parkkikselle on kokoonnuttu Vantaan cruisingien merkeissä, on Suomen kesä näyttänyt parhaita puoliaan. Upea ”Tahitian Coral” -sävyinen ’58 Cadillac hakemassa ruutua täpötäydeltä Heurekan parkkipaikalta. 78 AMERIKAN RAUTA 6/2017. ’73 Pontiac Ventura Coupe ei ole ihan niitä yleisimpiä muskeliautoja. Tämä yksilö oli varsin asiallisen oloinen viivasuorine kylkineen ja kaksivärimaalauksineen. Viheriölle kerääntynyt yleisö odotti toiveikkaana näkevänsä SS-Chevellen poistuessa komeat burnikset, mutta joutui tällä kertaa pettymään. Vantaan Cruising Leidit ilta-ajelulla viimeistä vuosikertaa edustavalla ’76 Plymouth Dusterilla
79 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Kuminpoltto on vähentynyt Vantaalla merkittävästi muutaman vuoden takaisesta, kiitos virkavallan ahkeran läsnäolon. Se, että Dodge Viper näyttää parhaimmalta juuri tässä sinivalkoisessa asussa, on kiistaton fakta, josta ei ole tarvetta väitellä. Tämän yksilön pellin alta löytyy modernia LS-tekniikkaa. Etualalla Isto ”Operation Rockin’ Piggy” Ikonen omassa elementissään ja takana ’59 Caddy, jolla on lähdetty liikenteeseen koko perheen voimin. Autenttisen oloinen ’71 Dodge Charger Pace Car saapui paikalle Taipalsaarelta saakka. ’58 Buick Century optimaalisella rautajousi-stancella. Jotkut uskaliaat kokeilevat kuitenkin ajoittain takapyörien pitävyyttä, kuten tässä tehdään ’67 Chrysler Newport Town & Countrylla. Vantaan Cruising ’55 Nomadin perä on yksi farmareiden kauneimpia kautta aikojen. Patinatrendi ei koske pelkästään rodeja ja pick-upeja, sillä myös muskeliautoja näkyy yhä useammin patinapintaisina. Hyvänä esimerkkinä tämä kolmatta sukupolvea edustava Chevy Nova
Tämä Monza oli saanut alleen melko leveät takagummit. 80 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Vantaan Cruising Vahvan lintta-asenteen omaava ’67 Plymouth Fury saapui paikalle Klaukkalasta. American La Francen suuntavilkku on mallia manuaalinen. Ville Ruuthin ’55 Willys Station Wagonissa on komeine patinapintoineen vahvaa rottahenkeä. Tuntuva madallus ja ylikokovanteistus ovat muokanneet avomallisen ’72 Buick Le Sabren luonnetta melkoisesti. Auton originaali kattokorkeus korjattiin silmiähivelevämmälle tasolle empimättä auton saavuttua Suomeen. Salon Timppa pyörähti Vantaalla pitkältä seisotukselta täksi kesäksi herättämällään ’56 Bel Airilla. Jani Huhtamäki myi keväällä roadsterinsa eteenpäin ja hankki rapakon takaa tilalle hyvässä alkuperäiskunnossa olleen ’39 Mercuryn. ”All the right junk in all the right places”, kuten eräs suosittu artisti taannoin lauleli
Autossa on 305 cid V8, TH700R4-laatikko, ’79 Jaguar XJ6:n erillisjousitettu taka-akseli sekä ’71 Camaron etupää Ridetechin tukivarsin ja ilmapalkein. Eyeball Productsin Australiasta tuotu ’52 Chevrolet Utility Coupe on kerrassaan linjakas hyötyajoneuvo. Big Wheels Komea ’57 Lincoln Premiere neliovisena hardtopina saapui paikalle ensimmäisten joukossa. Patinapinnan suojista löytyy täysin läpikäyty tekniikka ja sisusta. Tässä tapauksessa kokonaisuutta täydensi sisustan oranssi värimaailma.. Big Wheels on tunnettu big rigeistään, joita oli jo aamutuimaan rivissä vaikuttava viisikko. Lauantaille osui lopulta vain yksi napakka sadekuuro, josta huolimatta tapahtuma teki jälleen uuden kävijäennätyksen noin 1400:lla paikalle saapuneella harrasteautolla. Ranta-Mikkolan Puutarhan kukkaiskuljetin, ’50 GMC ½-ton pickup valittiin Top 5 -palkittujen joukkoon. 81 AMERIKAN RAUTA 6/2017 Gulf-teemaa näkee harvemmin 60-lukulaisissa full-size Chevyissä, mutta mikä ettei. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pieksämäen Big Wheels -viikonlopulle ennustettiin tänä vuonna sateita, mutta se ei osaavan järjestäjäporukan tarmoa latistanut. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös täysperävaunullisia rekkoja, oikein kaksin kappalein
Amerikan Rauta approves! Tapahtuman primus motor Heikki Skytän silmäterä on sinivalkoinen Ford Galaxie Skyliner Retractable vuodelta 1959. Myös Toni Räsäsen ja Tiina Säpin omistama ’59 Chevrolet Apache ”Green Bastard” valittiin topvitoseen. Tämä raikkaalla väriyhdistelmällä varustettu ’59 De Soto Firesweep Coupe saapui Big Wheelsiin Mikkelistä. Toiset etenivät tyylillä ilman autojakin. Maailmanmainettakin laajalti levinneellä Freak Race -sorarallivideolla niittänyt, värikkään Suomi-historian omaava ’49 Shoebox Ford oli saanut pintaansa uuden patinamaalauksen. Big Wheels 82 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Monesti harrastajat päivittävät kalustoaan vanhempaan, mutta tämä ’74 Malibun rungolle rakennettu ’39 Chevy Coupe olisi voinut vaihtua sopivasti C3tai C5-Corvetteen. Corvetten uusinta C7-sukupolvea alkaa vihdoin näkyä Suomessakin. Tapahtumassa oli silmiinpistävän paljon autojen henkeen pukeutuneita harrastajia. Pieksämäellä nähtiin tämä avomallinen yksilö. Baby bluen ja valkoisen yhdistelmä toimii erinomaisesti tässä miedosti kustomoidussa ’59 Impalassa
83 AMERIKAN RAUTA 6/2017. 80-luku palaa nähtävästi myös flippikeulojen muodossa, kuten tästä 440-isolohkolla varustetusta Dusterista voidaan päätellä. Polkuautoparkin koreimpia luomuksia oli tänä vuonna tämä ’87 Corvette, josta löytyi kuuden voltin sähköjärjestelmä sekä vaihteet eteen ja taakse. Tämä äärimmäisen autenttinen ’41 Willys MB oli kuin suoraan toisen maailmansodan taistelutantereelta aina kuskiaan myöten. Big Wheelsiin kuuluu erottamattomasti myös Savo Vintage -nimellä kulkevat vintageja retrokulttuurin erikoismessut, josta saattoi tänä vuonna hankkia esimerkiksi tällaisen hehkeän havaijilaistyttösen. Konehuoneessa oli Buickin naulapää Offenhauserin viripalikoilla. Kyseinen auto tullaan näkemään perinteiseen tapaan seuraavan vuoden julisteissa. Old School -tyyliin ’23 T-Bucketilla. Yleisö äänesti tänä vuonna suosikikseen tämän Pasi Matilaisen ’32 Chevroletin, jonka yhdennäköisyys saman ikäiseen Fordiin on maskipäivityksen myötä melkoinen. Sami Härkösen maukas ’74 Shovelhead on varustettu uudemmalla Evo-koneella
Forssan Pick-Nick Kolmannen sukupolven Econolineja ei näy kovin usein näin komeassa kuosissa. Rompetorin puolella olikin sitten tällä kertaa hiljaisempaa. Tällä kertaa se sitten tuli, sade nimittäin, ja vielä useampaan otteeseen. Mika Hotin ’62 Ranch Wagonin maalauksessa yhdistyvät onnistuneesti perinteiset liekit ja hillityt metallinhohtovärit. Vette on kuulemma ollut alkuaan niin sisältä kuin päältäkin punainen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Lukuisina vuosina ovat tummat pilvet leijuneet Pilvenmäen yllä, mutta aina vaan ne ovat tuntuneet kiertävän raviradan sade-ennusteesta riippumatta. Hannu Lahden LT1-Corvette on siitä erikoinen tapaus, että se on varustettu aikoinaan Japanissa täydellisellä Greenwoodin korisarjalla, ja samassa yhteydessä niin auton ulkokuin sisävärikin on vaihdettu. Harjunpääläisen Arto Mustaniemen ’91 Club Wagon edustaa aivan tuotannon loppupäätä, seuraavana mallivuonnahan sen korvasi uusi, pyöreämpi korimalli. Tämä yksilö markkinoi Lahden Classic Motorshow’ta.. 84 AMERIKAN RAUTA 6/2017 80-luvun lopun nopeimpiin sarjatuontantoautoihin kuuluneen Buick Grand Nationalin mustanpuhuvaa häijyyttä korostavat leveät mustat peltivanteet. Ja sitä tuli paljon, mutta yllättävän sitkeästi autokansa paikalla silti viihtyi
Tämä ’63 Impala oli, ja osallistuikin arvostelun Rock’n Roll Cars -luokkaan. Melko ankeasta kelistä huolimatta paikalle saapui myös viime numerosta tuttu Santalan perheen Eleanor. Kaikkia eivät ojatkaan pidättele. 60-luvun loppupuolen Thunderbirdien muotoilu on niin omintakeista, että ainakaan keula ei kaipaa pinstripejä kummallisempia kustomkikkoja osakseen. Tammelalaisen Arto Hakalan ’65 Convertiblen tapauksessa siihen riittävät GT-vanteet ja punaiset raidat. ’65 El Camino kuuluu kaikkien aikojen linjakkaimpiin avolavamalleihin. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Juhani Härkösen jättileveä F550 on rakennettu toistakymmenvuotiaasta F350:stä, ja siihen on vaihdettu seuraavan mallipolven keula. ’63 Impalat alkavat olla sikäli arvossaan, että harvemmin näkee varsinkaan kaksiovista ht:tä laulukunnossa. Herstin Timpan vanha ’49 Chevy majailee nykyään Riihimellä Daniel Uusitalon hyvässä hoidossa. Freightlinerin vanteilla varustetun jättipickiksen kokonaisleveys on huikeat 100 tuumaa! Early-Mustang ei sittenkään vaadi hirveitä erottuakseen massasta
Moscow–St. Siipiaikakauden villeintä päätä edustavat ’60 Fury ja ’58 Coronet. ’60 Country Sedaneja ei kovin usein näe. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Petersburg–Helsinki–Forssa -kiertueessa on jotain komealta kalskahtavaa, suurkaupunkeja kaikki tavallaan. Lohjalaisen Jussi Lönnströmin ’36 Chevy Touring Deluxessa on annos modernia otetta. Sitkeimmät söivät silti piknikeväänsä taivasalla. Squarebodynä tunnetun 1973-1987 valmistetun Chevyn avolavasukupolven suosion kasvu alkaa näkyä Suomessakin. Asikkalalaisen Timo Paavolan ensimmäisen vuosikerran erikoisempi squarebody-versio on varustettu 454-isolohkolla ja mittarissa on vasta 69 000 mailia. Poliisiautot tuntuivat olevan tänä vuonna muodissa. Suurin osa uutena maahantulleista kuuskympeistä taisi olla hautauskäyttöön hankittuja kaksiovisia Courier-versioita, eikä jälkituontiautojakaan montaa ole. Russian Mustang Clubin Roadshow 2017 toi useamman Mustangin paikalle. Tämä Caddy tuli Ahvenanmaalta. Kyllä, tämä on juuri se Hurriganesin Roadrunnerin kannesta tuttu Cisse Häkkisen vanha Caddy. Forssan Pick-Nick Päivänvarjoja ei tänä vuonna tarvittu, sateenvarjoja sitäkin enemmän
Riku Tulisalmen nätin ’65 Impalan pellin alta löytyy modernia LSX-voimaa. Tätäkään ”Shark Valley Surf Shop” ’78 C10:iä en ole tainnut nähdä kertaakaan sen jälkeen, kun sen myin useampi vuosi takaperin. Riihimäkeläisen Mika Okkolinin ’79 Blazer on harvinaisen siistissä alkuperäiskunnossa. Todella matala tilaauto oli sen myös todella ansainnut. Pitovaikeuksista päätellen ihan riittävästi. Kovat pellit eivät johda harhaan, yksilö ei kuuluu uutena Suomessa myytyihin, vaan on tuotu tällä vuosikymmenellä Kaliforniasta. Truck-luokan ykköspalkinnon sai Toni Räsäsen ’59 Chevy ”Green Bastard”. On se vaan hauska törmätä pitkästä aikaa omiin vanhoihin autoihin. Erikoinen on tämäkin Pontiac-korimalli. ’74 Grand Am ei edes ole mitenkään kovin vähän valmistettu, mutta Suomessa niitä ei juuri tule vastaan. Tämän F100:n kylkien tekstit taisivat olla uutta tuotantoa, mutta muuten patinakuosi vaikutti autenttiselta. Monte Carlon ja Trans Amin risteytykseltä näyttävä auto on paitsi varustettu Trans Am -tyyppisillä snowflake-vanteilla, myös 6,6-litraisella isolohkolla – aito muskeli siis. Vuodesta 1976 työssään palvellut Pilvenmäen ravilähetysauto, ’72 El Camino, olisi ollut kaupan tarjousten perusteella. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Venäjältä oli tämäkin ”Training Day” -korinen Monte Carlo. Itärajan takaa oli tullut paikalle tänä vuonna poikkeuksellisen monta autoa. Kilsoja kerrottiin kertyneen vähän, mutta käytön olleen kovaa
Nurmikentän keskellä oli mahdollista tutkia omin silmin sitä, kuinka vähän yhteistä äkkiseltään kovin samannäköisissä Buickeissa on. Dashers-kerhon leiriä. Auto palkittiinkin Truck-luokassa. Kari Välimaan ’57 Peterbilt Stake Bed ei varmasti jättänyt kylmäksi ketään, varsinkin kun lavalla oli nätti ’69 Chevelle. Samanlaiset, mutta niin erilaiset. Markus Salinin ja John Jäderholmin sämpylä-Letukat rinnakkain. Palkintojenjaon aikaan vettä alkoi tulla niin paljon, että lopulta kavioura muistutti enemmänkin jokea. Forssan Pick-Nick Vahvasti nostalginen fiilis oli tässä hienokuntoisessa Chevy Coachmen -matkailuautossa. Alueen poliisiautoista komein taisi olla tämä ’58 Edsel Ranger. Nurmijärveläisen Mika Laakson ’59 El Caminon matala olemus on ilmajousituksen ansiota. ’59 Fordien graalin malja on tietysti Skyliner Retractable, mutta komealta näyttää myös neliovitolppa korallinpunaisessa kaksivärimaalauksessa. 88 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Vanin alle hankittiin 70-lukulaiseen tyyliin sopivat harmailla keskiosilla varustetut Torq Thrust D -vanteet, jotka ovat edessä 8 ja takana 10 tuuman levyiset. 89 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Se oli henkilöautoksi rekisteröity ja kuvissa ihan siistin näköinen, ja ihan oikeasti ’77-mallinen. Siihenkin oli tosin vaihdettu uudempi 80-luvun lopun mallin keula ja isot puskurit. Enimmät lommot on jo kittailtu ja helmoihin on vedetty kiveniskusuoja. Sopivan kokoiset tekstirenkaat jäivät ylimääräisiksi Z28-Camarosta, johon ne olivat hiukan liian leveät. Chevy Van ’77 Kaikki alkoi siitä, kun serkkupoika soitti, että ostetaanko kimpassa vani. Tarkoitushan oli – Mercuryn tapaan – tehdä siitä patinakuosinen, mutta eri puolilta paljastuneet kittausta kaivanneet kohdat saivat muuttamaan mielen ja maalaamaan auton yli. Sisusta oli sen verran ummehtunut, että seinät ja katto päädyttiin levyttämään ja verhoilemaan kokonaan uudestaan. Tai oikeastaan sille päätettiin toteuttaa värinvaihto. Joka tapauksessa viime loppusyksystä oli haalittu vaniin olennaisimmat puuttuneet osat, ja oli aika käydä rakentamaan sitä takaisin tien päälle. Puuhanurkka To mi Hankittaessa kori näytti kohtuullisen siistiltä, mutta kyllä siitä työmaata löytyi. Mutta siitä lisää seuraavassa lehdessä. Kuin tilauksesta sellainen tulikin vastaan muutaman päivän sisään. Tekniikkaa aihiossa ei ollut ollenkaan, joten se vaikutti tarkoitukseemme juuri sopivalta. Ei kai tuollaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä. Se oli seissyt vuosia paikallaan starttivian takia, mutta oli kuulemma muuten tekniikaltaan kunnossa. Ei siinä kauan kestänytkään, kun punainen vani oli pilkottu, ja sen tekniikka sekä vanha maski valoineen oli siirretty vaaleansiniseen koriin. Lähempi korin kunnon tarkastelu osoitti fiiliksen oikeaksi. Alkuperäisestä liukuovesta rakennettu lokinsiipi saatii pysymään ylhäällä uusilla pumpuilla. Etupään kapteeninpenkit kelpuutettiin sellaisinaan, taakse rakennettiin sänkynäkin toimiva iso sohva, joka verhoiltiin tuttavan nurkista löytyneellä uudella 70-lukua henkivällä kankaalla. Onnistuin päivän facebook-viestittelyn tuloksena lopulta ostamaan siistikuntoiset vanhan mallin puskurit ja paremman maskin eräästä kokonaisena myynnissä olleesta kuorma-autovanista, ja oli todella lähellä, ettei sitäkin autoa tullut ostettua purettavaksi. Minusta tuntui samantien selvältä, ettei tuota autoa tultaisi kunnostamaan, vaan siitä vain pelastettaisiin sen oletettavasti ehjä 350 cid & TH350 -tekniikka. Seuraavaksi alkoi oikeanlaisten pienten puskurien metsästys. Tätä kirjoitettaessa vani odottaa ylimaalausta. Punaisesta raadosta saatiin myös ehjempi takaovi, tai oikeammin puolikas. Aikanaan papereiden löydyttyä kävikin ilmi, että pääväriltään erittäin haalistuneen viininpunainen auto oli oikeasti ’79, ja myyjä oli vain muistanut vuosimallin väärin. Käyttökelpoinen kaasari lainattiin Mikan silloisesta Corvette-projektista, ja kyllähän se tekniikka tosiaan tuntui olevan kunnossa. Etuoviin päädyttiin pulttaamaan punaisesta vaninraadosta poimitut truck-peilit. Auto oli kuulemma ’76-mallinen pitkä vani, todennäköisesti joskus jälkituotu ja ollut varustettu kovilla veronkiertopenkeillä. Siinä oli kyllä vanha pyöreälamppukeula, mutta uudemmat, kulmikkaat puskurit ja takavalotkin olivat sitä uudempaa mallia. Kysyin sitten, että no paljonko se maksaa, ja vastaus kuului, että sano ensin, ostetaanko. Kuvassa paikalleen on jo asennettu taustalla näkyvästä tekniikanluovuttajasta otettu maski. Paikan päällä selvisi, että auto oli tosiaan seissyt vuosia paikallaan, mutta eipä ollutkaan ’76, ei. Takavalojen alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Päätin alkaa katsella toista koria vasta ostetulle tekniikalle. Tai oikeastaan kyse oli ovenpuolikkaasta, koska vaaleansinisen aihion ovet oli hitsattu ikkunoiden kohdalta kiinteästi koriin, ja niiden alapuolelle oli jätetty luukut. Samaan aikaan Mika hitsaili korista löytyneitä ruostekohtia ja vaihtoi niiden ehjäilyjen yhteydessä muun muassa oikeanpuoleisen takaoven punaisesta poimittuun ehjempään
Kuviot ovat varsin työläitä tehdä ja pienikin virhe voi pilata työn jopa kokonaan. Lakan alle maalattavat kaksija kolmikerrossävyt sekä candyt soveltuvat hyvin liekkimaalauksen häivytysten tekoon ja ovat nopeita työstää. Liekitys sopii yhtä lailla rottahenkiseen patina rodiin kuin huippuviimeisteltyyn show customiin. Liekkimaalauksen toteutustapoja on useita riippuen siitä, halutaanko kuvion jäävän kokonaan lakan alle, vai tehdäänkö se jo valmiiseen, ehjään maalipintaan. Yhteistä kaikille tavoille on kuitenkin kuvion kauniin muodon merkitys, jonka tulee sointua kohteena olevan ajoneuvon korilinjaan ja teemaan. Työhön tarvitaan perusmaalaustarvikkeiden lisäksi ainakin rajausteippiä, maalarinteippiä, maskikalvoa, suojauspaperia, paperiveitsiä, pölypyyhe ja karhunkieli. Liekkien perusteet 90 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Olipa lopullinen syy mikä tahansa, liekit ovat olleet aina allekirjoittaneen mieleen. Ohessa on avattu liekkimaalauksen perusteita muutamien eri toteutustapojen osalta, sekä niksejä, jotka helpottavat työn tekemistä. Runsaiden häivytysten ja värikerrosten takia paikkamaalaaminen on haasteellista, vaikkakaan ei mahdotonta. Toki vaikutusta on myös liekkien tuomalla aggressiivista asennetta huokuvalla olemuksella. Maalikauppiaalta kannattaakin hankkia perussävyn lisäksi sekoitussävyä, jolla käytettyä väriä saadaan tummennettua ja vaalennettua. Koukerokuvio antaa monet mahdollisuudet erilaisille toteutustavoille auton rakennussuunnasta riippumatta. Tärkeää on huomioida värien sävytystarve, jotta häivytykset saadaan tehtyä oikein. Liekkien väritys on syytä pohtia tarkkaan ennen maalien hankintaa. Liekkimaalauksen esivalmistelut kannattaa tehdä huolella ja varmistua tarvittavien materiaalien saatavuudesta työn aikana. Ensimmäiset koukerot tuli tuhrittua pikkupoikana kerrostalon kylpyhuoneessa vanhan Joposta kyhätyn chopperifillarin runkoon. Automaalauksen perusteet on syytä hallita jollakin tasolla ennen erikoismaalauksiin siirtymistä. Liekkien rajauksessa voidaan käyttää ruiskumaalaamalla tehtyä outlinea tai straippaamista, jossakin tapauksessa koko tehosterajaus jätetään pois tai tehdään pelkkä ulkorajaus. L iekkimaalauksen monet mahdollisuudet sekä kuvion mukaan leikkivät väriyhdistelmät häivytyksineen lienevät yksi suurimmista syistä kuvion säilymiseen muodissa vuosikymmenten ajan. Tallilla – Liekkien perusteet Teksti: Jussi Löppönen, kuvat: Jussi Löppönen, Kimmo Janhunen Perinteinen liekkimaalaus on oikein tehtynä aina tyylikäs ja ajaton valinta
Valmistelu riippuu käytettävästä maalaustekniikasta, jolla hanke toteutetaan. Nämä liekit on maalattu kokonaisuudessaan lakan alle. Tavallisesti aloitan kuvion teon keskeltä konepeittoa, johon keskilinja on merkitty teipin avulla. Ulkorajaus on tehty ruiskulla maalaamalla hyödyntäen ohutta kolmen millin rajausteippiä. Lopuksi pölyt puhalletaan pois ja pinta pyyhitään pölypyyhkeellä. Ennen liekkikuvion laatimista tulee ajoneuvo ja maalattava pinta valmistella asianmukaisesti. Tarvittavista kohdin teippi trimmataan terävällä paperiveitsellä leikkaamalla osumatta alla olevaan maalipintaan. Auton perusväriin kauniisti sointuva liekkien väri saatiin aikaan sävyttämällä auton perusväri tummemmaksi. Haluttaessa kuvio voidaan luonnostella pinnalle sopivalla menetelmällä, jos kyseessä on välilakattu uusi maalipinta tai vanha maalipinta. Jos tarkoituksena on maalata ja lakata vain liekkien alue, karhennetaan kuvion maalattava osa karhunkielellä huolellisesti. Kaksija kolmekerrosmaalaustekniikkaa käytettäessä ilman välilakkausta ei maalipintaan saa tehdä mitään merkintöjä, koska ne korostuvat lakkauksen myötä. Itse suosin menetelmää, jossa kuvio laaditaan pintaan suoraan rajausteipillä, ilman apupiirrosta. Uuden maalipinnan tulee olla kunnolla kuiva ennen kuvion tekoa, eikä pintaan saa tulla rasvaa tai muita epäpuhtauksia teippauksen aikana. Vanhat maalipinnat tulee puhdistaa huolellisesti rasvasta ja epäpuhtauksista. Nämä lieskat maalattiin muutama vuosi aikaisemmin sumutetun suorakiiltopunaisen päälle. Liekkimaalauksen lakkaraja kulkee hopeanvärisen rajauksen reunassa. Kuvio pyritään kopioimaan apumittojen avulla toiselle puolen mahdollisimman tarkasti. Jos myös liekkejä ympäröivä alue lakataan uudelleen, tulee se valmistella ennen kuvion tekoa. 91 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Liekkikuvion reunat suojataan rajausteipin päälle siten, että rajausteippi on ulommaisena maalattavaan pintaan nähden. Apumittoja hyödyntäen kuvio toistetaan konepeiton toiselle puolelle ja edetään siitä kylkeen. Liekkien tekoon parhaiten soveltuu kolme milliä paksu, taipuva rajausteippi. Kuvio viimeistellään ja piiloon jäävät alueet peitetään maalarinteipillä tai maskikalvolla. Liekkeihin on maalattu lisäjippona heittovarjo sävyttämällä taustan sinistä tummemmaksi. Liekkimaalaus ilman tehosterajausta
Suojaukseen voidaan käyttää maalarinteippiä tai erityistä vaahtomuovinauhaa. Maalisumu tunkeutuu pienimmästäkin raosta. Samoin tehdyistä sekoituksista ja maalausvaiheista on hyvä pitää kirjaa, mikä helpottaa korjaustyötä. Tässä pohjasävynä on käytetty hyvin peittävää hopeaa. Muutoin ohut maalisumu tunkeutuu teippien välistä ja lopputulokseen jää ikävä tumma raita. Lopuksi näiden teippien väliin jäävä ohuen ohut sauma teipataan yli esimerkiksi 6 mm leveällä rajausteipillä. 92 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Jos liekkien rajaus tehdään ruiskulla maalaamalla, sumutetaan ensin pintaan haluttu ulkorajauksen väri. Häivytyksiä tehdessä maalia kannattaa ohentaa normaalia enemmän, jolloin maalisumu on hienojakoisempaa ja häivytys kauniimpi. Runsaan ohisumutuksen takia kuvion kontrastit voivat näyttää rajuilta ennen suojausten poistamista. Seuraavaksi pintaan sumutetaan liekkien perusväri koko kuvion alalle. Tallilla – Liekkien perusteet Jos kuvio maalataan tumman värin päälle, on hyvä suihkuttaa pohjalle kirkas väri paremman peittävyyden ja väriloiston takia. Haluttuja kohtia, kuten liekkien reunoja ja kärkiä lähdetään tummentamaan asteittain vaaleammasta tummempaan edeten, oman vision pohjalta. Kuvien tapauksessa hopea toimi samalla myös pohjasävynä. Isommat alueet ja häivytykset voi tehdä normaalilla yläkannuruiskulla, mutta tarkemmissa kohdissa pieni miniruisku on näppärä. Kun maali on kuivunut, liekkikuvion ulommainen reuna teipataan halutun paksuisella rajausteipillä piiloon mahdollisimman tarkasti kuvion ulkoreunaa rajaavan teipin laitaa pitkin. Ovien ja paneelien saumakohdat tulee suojata huolella, ettei ohisumutus tee kuvion reunoista suttuisia. Värien sekoittaminen kannattaa tehdä erillisiin astioihin ja ylijääneet maalit laittaa talteen mahdollista tulevaa korjaustarvetta varten
Tässä projektissa vain liekkikuvio kirkaslakattiin, minkä vuoksi lakkaus suoritettiin ennen kuvion suojausten poistamista. Teippi leikkaa märkää lakkaa helpommin, jolloin ei ole vaaraa kuvion irtoamisesta teipin mukana. Kun pelkkä liekkikuvio kirkaslakataan lakkarajan jäädessä kuvion reunaan, tulee suojauksien poisto tehdä mahdollisimman pian lakkauksen jälkeen. Liekkikuvion ja ympäröivien alueiden jäädessä lakan alle suojaukset poistetaan mahdollisimman pian kuvion valmistumisen jälkeen, ja koko alue kirkaslakataan. 93 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Lakkaamalla suurempia kokonaisuuksia kerralla saadaan pinnasta lasimaisen sileä ilman tuntuvaa kuvion reunaa. Liekkimaalauksen monet mahdollisuudet sekä kuvion mukaan leikkivät väriyhdistelmät häivytyksineen lienevät yksi suurimmista syistä kuvion säilymiseen muodissa vuosikymmenten ajan. Teippi tulee aina poistaa mahdollisimman jyrkässä kulmassa, kuviosta poispäin vetäen. Mattavärin ja kirkaslakattujen liekkien raja jää kätevästi straippaamalla tehdyn tehosteraidan alle
Mallia rakennustöihin Häkkinen ja Kaplas kävivät keväällä katsomassa Floridan Gainesvillestä ja sieltä tarttuikin mukaan paljon ideMuumio muistelee 30 vuotta sitten Näyttävä yhdistelmä. Paluutiellä Chevrolet ”Smallfoot” Pick-Upin hinauksessa on Juha Airion Pro Comp -luokan Pontiac Trans Am Funny Car. Miehet ratahankkeen takana olivat Pieksämäki Hot Rod Association ry:n sen aikainen puheenjohtaja Jari ”Patu” Kaplas (R.I.P.), maa-alueen omistanut ja radan rakennustöistä vastanneen Häkkisen Soran yrittäjä Pasi Häkkinen sekä alkuperäisen radan suunnitellut Antti Puranen. Lisää tietoa luvattiin seuraavassa numerossa, jossa uudesta radasta ei puhuttu mitään, vaan artikkelien pääpaino oli tulevassa American Car Show’ssa. K iihdytyskisoja oli tullut seurattua paikan päällä ihan 80-luvun alkupuolelta asti Suomessa Räyskälässä ja Seinäjoen Rengonharjulla sekä tietenkin Pohjois-Ruotsin Piteåssa. Minulle itselleni Drag Racingista muodostui jo nuorena ”se oikea juttu” jenkkiautoharrastuksessa, vaikka kyllä mielenkiintoa on vuosien varrella riittänyt muillekin harrastuksen osa-alueille. Siinä sitä sai katsella huuli pyöreänä, että voiko tämä olla mahdollista Kekkoslovakiassa, vaikka Manun aikakautta jo mentiinkin. Motoparkin radan neitsytmatkan pääsi ajamaan Jukka Ora Dodge Challengerilla, jonka kulkupuolesta vastasi 426 Hemi. Silloinhan ei interneteistä sun muista ollut tietoakaan, joten infoa sai vain alan julkaisuista. ”Press-Stop... Stop”... Tunnistatteko muita. 94 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Press-Stop... Ensimmäinen kiihdytyskisa nimeltään First Go ajettiin Virtasalmella viikko juhannuksen jäkeen. Näin luki FHRA:n Takaluukusta-lehden kannessa vuoden 1987 ensimmäisessä numerossa. Tietenkin tiiviisti mukana oli harrastuksen kattojärjestö Finnish Hot Rod Association ry. Olihan kyseessä koko Euroopan ensimmäinen vain kiihdytyskäyttöön tarkoitettu rata! Virtasalmelle. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Kesäkuun lopulla tuli kuuluneeksi 30 vuotta Motoparkin moottoriradan valmistumisesta. Burnisalueella oli paljon hot rod -harrastajille tuttuja naamoja. Suomeen saadaan drag-rata. Juha Kajon Camaron kuskin paikalla Motoparkissa oli itse rakentajavelho Risto ”Ripa” Koskinen. Kevään mittaan Street&Race ja V8-Magazine uutisoivat myös ratahankkeesta, mutta vuoden kolmannessa Takaluukusta-lehdessä oli aukeaman juttu tulevasta radasta piirustuksineen. Kisan pilasivat vaihteisto-ongelmat ja ajat jäivät vaatimattomiksi. Muistellaanpa kuvien kera vähän radan valmistumisen vaiheita sekä itse kisaa. Paikka, johon rata rakennettaisiin oli louhoksen jättömaata. Radan paikaksi valikoitui Hällinmäen vanha kaivosalue Virtasalmella. Kajo oli Camarolla kuitenkin kesän 1987 katuautojen kunkku ajalla 10,556. Yleisöä oli paikalla pikkuisen eri malliin kuin tänä päivänä (pois lukien Nitro-kisa). Kuvassa vasemmalla muhkeissa viiksissä tänäkin päivänä Stock-ryhmässä ajava Jarmo Markkanen ja takaoikealla Pekka Leino
Uusi radanpinta oli liukas, mutta se ei menoa haitannut. Pöllyävä betonipinta. Muistaakseni alueelle johtavalle hiekkatielle oli tehty useampi kaista, jolloin lipun osto ja parkkipaikalle pääsy sujui varsin jouhevasti. Talvella ’87 postiluukusta tipahtanut FHRA:n Takaluukusta-lehden kannessa ollut uutinen sai varmaan hymyn useammankin drag race -fanin kasvoille. Kaikesta aisti sellaisen innostuneisuuden niin yleisön kuin kilpailijoiden keskuudessa. Auto on vieläkin Timolla ja viimeksi tänä vuonna sitä on ulkoilutettu Seinäjoen West Coast Street Cup -osakilpailussa. Radan pituudeksi tuli 1,2 kilometriä, josta lähdöstä 250 metriä oli betonia parhaan pidon saavuttamiseksi. Mukaan oli päässyt myös Timo Suojanen Mustangilla, jonka parasaika kisassa oli 13,015 s. Mukana tilaisuudessa olivat tietenkin myös radan puuhamiehet ja silkkinauhan leikkaamisen jälkeen Voutilanen sanoi mikkiin legendaariset sanat ”Gentlemen, start your engines”. Ennen kymmentä pyydettiin varikkohiljaisuutta, että radan virallinen vihikiseremonia voisi alkaa. Esa Uusitalon avo-Lincolnilla tuli radan vihkiseremoniaan paikalle Mikkelin läänin maaherra Uki Voutilainen. Ihan oikea kiihdytysrata. Onneksi maaherra Voutilainen osoitti asian suhteen pelisilmää ja huvilupaa jatkettiin sunnuntaille parilla tunnilla, jolloin ennen kello 12 alkavaa pudotuskisaa saatiin ajaa pari tuntia kesken jääneitä lajitteluja. Lisää vauhtia lajille antoi talvella tullut päätös, että kilpurit sai tuoda maahan verottomana. Radan reunaa pitkin menivät betoniset turvakaiteet, minkä ansiosta yleisö pääsi katsomaan entistä lähempää kilpureiden ajosuorituksia. Press-Stop... Sen tuli suorittamaan Mikkelin läänin maaherra Uki Voutilainen, joka saapui paikalle Esa Uusitalon hienon avo-Lincolnin kyydissä. Sunnuntainakin oli sateen uhka koko päivän, mutta eliminaatio saatiin ajettua ja voittajat selville. Kun kesäkuu koitti ja kisapäivämäärä varmistui, niin paikan päällehän oli päästävä. Loistava idea oli myös ykkösradan puolelle katsomon ja radan väliin tehty paluutie, mistä kilpurit palasivat yleisön edestä takaisin varikolle. Nyt kuitenkin Suomessa oli hyvä rata, jota pikkuhiljaa kehittää eteenpäin. Anders Smedsin Monza kampesi itsensä poikittain burniksessa. Kahdessa kuukaudessa ja seitsemässä päivässä nämä puuhamiehet toteuttivat sen, mistä muut vasta haaveilivat. Kyllä kai siinä pääsi joku kirosanakin suusta, kun sitä ääneen ihmetteli. Ei muuta kuin auto parkkiin järjestysmiesten osoittamalle paikalle, kameralaukku mukaan ja kohti varsinaista rata-aluetta. Itse kisassa lajitteluja ehdittin tuossa avauskisassa ajaa vain muutama kierros, minkä jälkeen alkoi rankkasade ja lauantain lajittelu oli siinä. Press-Stop... Ensimmäisessä kisassa oli vielä paljon pienempiä ja vähän isompiakin ongelmia, mutta olihan se selvää tiukan rakennusaikataulun takia. Taustalla Jaffu Holmin Pro Pontiac, joka myöhemmin kisassa kokeili uusien betonisten turva-aitojen kestävyyttä huonolla menestyksellä. Toisaalta olimme kyllä liikkeellä aika aikaisin ja jonkun ajan päästä jonot kasvoivat huomattavasti. Syvennyksiä vettä varten ei vielä ollut, joten vesi pääsi leviämään vähän turhankin laajalle. Itse varikko näytti olevan liian pieni tällekin kilpailijamäärälle ja sitä laajennettinkin heti seuraavaan kisaan. On niitä ennätyksiä Motoparkissa paranneltukin lukuisia kertoja näiden 30 vuoden aikana... Itse rakennustyöt alkoivat huhtikuun loppupuolella ja etenivät uskomattoman nopealla aikataululla, olihan siellä tarkoitus ajaa kilpaa kesäkuun lopulla. Siinä se sitten silmien eteen avautui koko komeudessaan, yli kilometrin mittainen suora. 95 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Matkalla sitä mietittiin ja juteltiin, että millainen paikka mahtaa olla niiden muutaman työmaakuvan perusteella, joita oli nähty suomalaisissa harrastelehdissä. Autoja tuotiinkin seuraavina vuosina runsaasti maahan varsinkin Stock / Super Stock ja Pro Stock -luokkiin. Ensimmäisen vedon sai kunnian suorittaa Jukka Ora valkoisella StockChallengerilla ja näin rata oli virallisesti korkattu. Radan varrelle oli tehty kohotetut luonnonkatsomot, joten näkyvyys radalle oli yleisöllä varsin hyvä. Motoparkin avauskisa oli katuautoille kutsukilpailu. Kun lähestyimme Motoparkia Pieksämäen suunnalta, niin ympärille katsoessa näkyi vain peltoja, havumetsää sekä joitain maalaistaloja, kunnes yhtäkkiä oikealla puiden lomasta alkoi paljastua rata-alue. Jo saman vuoden finaalikisassa radan pito oli saatu niin hyväksi, että siellä pidettiin oikeat ennätysmurskajaiset. Lauantaina aamuyöllä hyvissä ajoin starttasimme velipojan kanssa kohti Virtasalmea, että oltaisiin perillä hyvissä ajoin ennen kisan alkua. oita, joita voisi hyödyntää Motoparkissa. Drag Racing oli kovassa nosteessa Suomessa, mihin uudella Motoparkin radalla oli iso osuus
Teksti ja piirros: Janne Kutja 30-lukuiset Fordit mielletään lähtökohtaisesti hot rodeiksi, mutta niistä saa tehtyä myös maukkaan perinteisen tyylin kustomin. Tässä tapauksessa koko sivu auki, niin kuin joskus kuulee ht-malleista sanottavan. 5-ikkunakustom Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 6/2017
Eroja voi tarkastaa takana näkyvästä haamukuvasta. Muina muutoksina autossa ovat ’41 Fordin De Luxe -mallin puskurit, joissa on hieman enemmän muotoa alkuperäisiin, melko litteisiin verrattuna. 97 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Perusparturointien jälkeen päälle on laskettu tummanpunainen metalliväri. 5w coupea sen sijaan on tarjolla huomattavasti huokeammin ja tarjontakin on jopa runsasta vähempi-ikkunaiseen verrattuna. Tässä tapauksessa 5w Coupen mallia muutettiin choppauksen lisäksi muuttamalla sivuikkunalinja hard top -tyyppiseksi. Alkuperäisiä etuvaloja on laskettu alaspäin ja konepellin sivut on korvattu sileillä versioilla. Isona miinuksena ovat jo pitkään olleet erittäin suolaiset hintapyynnit jopa hyvinkin projektikuntoisista yksilöistä. Tiettyjä yhtäläisyyksiä on Matranga ja Hirohata Mercuryihin, mutta auton malli on kuitenkin tässä varsin erilainen. Pölykapseleinä on ’49 Lincolnin tyylikäs ja vähäeleinen malli. 1936 Ford 3w Coupe on mitä mainiointa ainesta perinteiseksi kustomiksi
Vuoteen 1995 mennessä Timppa rakensi sen täysin uuteen uskoon ’71 Corvettesta adoptoituine 402-isolohkoineen. Isolohkoklassikko 98 AMERIKAN RAUTA 6/2017. Joensuun kupeessa majaileva Mika Karvinen on autoineen vanha tuttu Amerikan Raudan sivuilta, ja tällä kertaa esitellään varmasti Mikan tähän mennessä vanhin rakennelma, 100-vuotias neliveräjäinen hot rod -vaunu. Pasi Salosen huikean hieno Pro Touring Camaro on jalostunut nykyiseen kuosiinsa palaneesta aihiosta omistajansa käsissä. Hammastanko-ohjauksella ja säädettävällä alustalla varustetusta autosta löytyy jopa ilmastointi, ja tekniikkana on viinalla toimiva remmiahdettu LSX jatkonaan 6-vaihteinen manuaali. Project Phoenix Hämeenlinnan Linnacruising, Lappeenrannan So-Car Meet, Uudenkaupungin Street Rod Nationals ja Ruotsin A-Bombers Old Style Weekend. Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56. Monen Classic Chevyn takaa tuttu Timo Salo hankki 90-luvun alussa puutteellisen aihion, joka oli toimittanut rapakon takana varaosa-auton virkaa. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 05.10.2017 Loppukesän tapahtumat Se on 100! Ford Phaeton ’17. Chevrolet Camaro SS ’67. Sittemmin auto unohtui seisomaan vuosikausiksi, kunnes mies herätti sen henkiin tämän vuoden keväällä
Rakkaudesta Rautaan. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.
FORSSAN PICK-NICK DO-DADS REUNION & RÄYSKÄLÄ VINTAGE DRAGS FORD ’32 ROADSTER CHEVROLET MONTE CARLO SS LS6 ’71 Pontiac Bonneville Convertible ’66 • White Road Commander 2 ’79 Cadillac Series 62 Coupe ’60 • Chevrolet Pick-Up ’47 • H-D Shovel Chopper ’49 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 6/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 6 70 02 45 -1 70 6 PAL VKO 2017-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 06 /2 01 7 NR O 38 ”SII NÄ M IN Ä SIT TE N IST UIN KE LL AR ISS AN I, RO AD ST ER IN KO RI PÖ LK KY JE N PÄ ÄL LÄ JA VA RU ST ET TU NA TU UL ILA SIL LA , JO KA M AK SO I EN EM M ÄN KU IN KO KO M UO VIU NE LM A.” KESÄN TAPAHTUMAEKSTRA – YLI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! Lehdentekijän HerrasmiesMUSKELI lemmi kk i