Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Toimitukset alkavat 14.9.2018 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 220 sivua! FORSSAN PICK-NICK • RUOTSIN MEETIT 30 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! DODGE CORONET SRT-8 4D ’66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Buick Riviera ’63 ”Liz” • Ford Galaxie Skyliner Hide-Away Hardtop ’59 Cadillac Fleetwood Limousine ’95 • Kenworth W900L Aerodyne ’91 Chevrolet Camaro Z28 ’78 • Chevrolet Chevelle LS1 ’66 • H-D FL 1200 ’53 FORD A TUDOR ’30 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 6/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 6 70 02 45 -1 80 6 PAL VKO 2018-42 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 18 NR O 46 ”S IT TE N H ÄN SE LÄ H TI LA PA SE ST A LO PP U PE LE IS SÄ KO KO H O M M A, ET TÄ SII TÄ TU LI KII LT ÄV Ä KIN .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Vanhan ja uuden liitto Tatun Tudor. Tilaa ennakkoon! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.
Niin, se yli 25 vuoden takaisten asioiden muistelu johti kuitenkin siihen, että aloin katsella aktiivisemmin niitä ’63 Oldseja, ja ei siihen montaa viikkoa mennyt, kun huomasin olevani sellaisen omistaja. Se viime pääkirjoituksen ’63 avo-Oldsin kohtalon miettiminen johtikin vähän toisenlaiseen lopputulokseen kuin olisin kuvitellut. ’56 Mercury lähti, ja pihaan tuli ’63 Dynamic 88 Fiesta, vanhempaa farmaria kun oli toisaalta tehnyt jo pitkään mieli. Ei sen viimeiseksi omistajaksi merkityn liikkeen omistajakaan enää muistanut, minne avo heiltä päätyi, mutta ulkomaille heiltä ei niihin aikoihin ole tiettävästi autoja myyty. Todennäköisesti tuo avo-88, samoin kuin vähintäänkin sadat muut viime vuosituhannella uustuodut autot, makaa jossain tallissa tyhjän panttina alun perin pienehkön vian takia. Tuo farmarikin on ehtinyt kertaalleen seistä tiettävästi rikkoontuneen tuulilasin takia jo ainakin 15 vuotta tallissa tultuaan maahan vuonna 1990. Tapahtumiakin tuntui olevan suorastaan liian monta per viikonloppu, eikä lähiseudullakaan ehtinyt käydä kuin murto-osassa niistä. Niin käy, kun asialle on olemassa sosiaalinen tilaus, ja puitteet ovat kunnossa. Eipä sekään toisaalta ihme ole, kun muistaa, että heinäkuussa oli päiviä, jolloin aurinko lämmitti terassin laudat niin kuumiksi, ettei niillä tehnyt mieli kävellä avojaloin. Vaikka ajankohta aikaisin perjantaina illalla on töissä käyvälle hankala, ei se ole estänyt väkeä saapumasta Malmille kauempaakin. Jos avo olisi varastettu tai tuhoutunut liikkeellä vielä ollessa, luulisi sen jääneen ainakin mieleen. Yksi huikeimmista suosion kasvattajista on ollut kyllä FHRA:n Malmin lentokentällä järjestämä Cruising Pre-Party, joka on tainnut koota alueelle parhaimmillaan lähemmäs 2000 autoa vain muutaman tunnin aikana. Toisin kuin odotin, sitä avoa ei tähän mennessä ole löytynyt. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Pitkä, kuuma kesä 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 6/2018. Perinteisten tapahtumien, kuten Forssan Pick-Nickin rinnalle kohosi viimeistään tällä kertaa peräti kolmepäiväiseksi jatkettu Hämeenlinnan Linnacruising, ja monien yksipäiväisten meettien kohdalla aika tuntui yksinkertaisesti loppuvan kesken. Autoharrastajalle kesä oli siis täydellinen – todellinen kaliforniankesä – olkoonkin, että jonotukset hellesäässä eivät ole aina vanhan auton kanssa niitä stressittömimpiä. Ja toisaalta kauempaa tuleville on ollut ohjelmaa tarjolla seuraavallekin päivälle, kun kentällä on järjestetty katukiihdytyskisat. Toivottavasti toiminta jatkuu samaan malliin ensi kesänä, ja onhan tänä syksynä vielä edessä lokakuun Pre-Party. Ennen seuraavan numeron ilmestymistä järjestetään myös kotimaisen kesäkauden suuri päätöstapahtuma, Lahden Jenkkiautonäyttely. Tänäkin vuonna paikalle on tulossa useampi ulkomainen tähtivieras, joista ainakin ZZ Topin aktiivisena autoharrastajana tunnettu Billy Gibbons jakaa palkinnon omalle suosikkiautolleen. E llen illalla, kiiruhtaessani vesisateessa ruokakaupan pihalla odottavaan autoon, havahduin siihen, kuinka uskomaton tämä kesä on säiltään ollut, kun 16 asteen iltalämpötila tuntui suorastaan talviselta
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Tilaajapalvelu Puh. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Mikael Forsman, Kirsi Ojaniemi, Veli Vartiala, Robert McCarter, Markku Pahkajärvi, Jim Maxwell, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Toimitus
040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Rakkaudesta Rautaan HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta www.facebook.com/amerikanrauta. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³
6/2018 18 Dodge Coronet SRT-8 ’66 48 Kenworth W900L Aerodyne ’91 12 6 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Konehuoneesta löytyy ’04 Corvetten LS1 ja ulkokuorta on päivitetty BMW:n projektorivaloilla sekä Mersun sähkökattoluukulla. Kiikoisilla asuva Mikko Viitala valitsi luisupelikseen toisenlaisen lähtökohdan. 36 Chevrolet Chevelle ’66 Keminmaalainen Petri Laine on modernisoinut Chevellensä niin päältä kuin sisältäkin. Vesan viimeisin hankinta on Silicone Expressin verstaalla valmistunut jenkkirekka. 54 Chevrolet Camaro Z28 ’78 Drifting on laji, joka yhdistetään useimmiten japanilaisiin autoihin. 90-luvun puolivälin limusiinin saadessaan hän totesi saman tien, että siinä pitäisi olla aaltopeltikatto. Perheen pääasiallisena harrastekulkineena toimii Fordin peltikattoavo. 24 Cadillac Fleetwood Limousine ’95 Pietarsaaressa vaikuttava John Löfbacka on niitä hahmoja, joiden tallilta on turha odottaa jotain ennen nähtyä. Kannessa: Ford A Tudor ’30 Nro 46. 42 Buick Riviera ’63 Timo Hersti aloitti Liz-nimen saaneen Rivieransa rakentamisen jo silloin, kun se ei edes ollut vielä hänen. Läpikotaisin kustomoitu tehtaan custom valmistui pitkälti nykyiseen kuosiinsa ollessaan vielä Marco ”Platu” Plantingilla. 60 Harley-Davidson FL 1200 ’53 Onttolalaisen Pasi Poudan autoja on nähty Amerikan Raudan sivuilla jo useita, Miehen juuret ovat kuitenkin moottoripyörien rakentelussa. ESITTELYSSÄ 12 Ford A Tudor ’30 Lemiläinen Tatu Kouvo kuuluu verrattain nuoresta iästään huolimatta kotimaamme tunnetuimpiin rodirakentajiin. Viimeisin miehen käsistä valmistunut auto on omaperäisellä otteella rakennettu Tudor. 18 Dodge Coronet SRT-8 ’66 Kotimaisiin varttimailikonkareihin kuuluva lahtelainen Pauli ”Pate” Paloniemi sai tälle vuodelle valmiiksi autonsa kolmannen moottorin – Prochargerin ahtimella vahvistetun modernin 6,1-litraisen Hemin. 30 Ford Galaxie Skyliner Hide-away Hardtop ’59 Heikki Skyttä on monille tuttu paitsi Overdriveharrasteautosivuston perustajana, myös Itä-Suomen suurimman harrasteautotapahtuman, Big Wheelsin, järjestäjänä. 48 Kenworth W900L Aerodyne ’91 Vesa Kivimäki on maailmalla tunnettu stuntkuski, joka omistaa myös Suomen ainoan Monster Jam -luokitellun autonmurskaajan
76 Big Wheels Harrasteautoja, moottoripyöriä, jenkkirekkoja, elävää musiikkia ja street foodia. 85 Forssan Pick-Nick Perinteikäs Pick-Nick täytti Pilvenmäen raviradan tuttuun tapaan jo aamupäivästä. 95 Muumio muistelee Tomi kertaa ensimmäisen jenkkinsä tapahtumarikasta ostoreissua, jolta ei jäänyt jälkipolville ainoatakaan valokuvaa. 80 The D-Day Tällä kertaa Do-Dads Reunionin tilalla järjestettiin yksipäiväinen D-Day -kiihdytyspäivä, jonka tapahtumapaikkana toimi Räyskälän sijaan Oripään lentokenttä. 10 Pelit ja vehkeet Ajankohtaiset tuoteuutuudet autoille ja ajajille. 7 AMERIKAN RAUTA 6/2018. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Janne teki hieman epätavallisemman kynäkustomin toisen sukupolven Camarosta. Itä-Suomen suurimman harrasteautotapahtuman kaava toimii vuodesta toiseen. 90 LinnaCruising Linnacruising otti tänä vuonna ison harppauksen, kun tapahtuma muutti Kantolan puistoon ja muuttui peräti kolmepäiväiseksi. Autoja laskettiin saapuneen paikalle tällä kertaa noin 2500 kappaletta. 75 Elo-Kimara Tuusulan Hyrylässä vietettiin elokuussa Weird Antiques’in järjestämä vanhan tavaran ja keräilyesineiden swappitapahtuma. Molempiin kerääntyi valtava määrä sekä autoja että harrastajia. VAKIOT 8 Rauta-annos Kutja kirjastossa, parrat pääosassa ja Remu polkuautotuomarina. 70 Malmin Pöhinät Katulailliset ajoneuvot pääsivät testaamaan kiihtyvyyttään Malmin lentokentän Street Drags -tapahtumassa toisen kerran tänä kesänä 7.7. 70 Malmin Pöhinät 64 Power Big Meet & Summer Meet 42 Buick Riviera ’63 Tapahtumat 64 Power Big Meet & Summer Meet Ruotsin suurtapahtumat kylpivät superhelteissä
Etuakseli on flipattu maskin etupuolelle ja takamaavara on minimoitu ilmapusseilla. Hyvinkäältä löytyy sitäkin. Toimittanut: Kimmo Janhunen. Postia maailmalta Vaikka Amerikan Rauta ei ilmesty paperiversiona Suomen rajojen ulkopuolella, on ilahduttavaa huomata, että maineemme kiirii aika ajoin suorastaan hämmästyttävän kauas. Hiljattain meihin otti Facebook-sivujemme kautta yhteyttä brasilialainen Augusto Bittencourt, joka esitteli viestissään varsin härskin itse rakentamansa ’29 A-mallin Fordin. Auton kattoa on madallettu roisit seitsemän tuumaa ja sen moottorina on vuoden 1945 Lincoln Zephyrin V12-lättis. Monelleko muuten tulisi mieleen lähteä etsimään hot rod -aiheista kirjallisuutta kirjastosta. Tällaisen hetken saattoi kokea heinäkuussa Hyvinkään kaupunginkirjastossa, jossa esiteltiin varsin laajasti lehtemme avustajanakin tunnetun muotoilija Janne Kutjan tuotantoa. Kaikkiaan teoksia oli esillä nelisenkymmentä kappaletta, suurin osa originaaleja. Sama teema toistuu auton detaljoinnissa kautta linjan. Olipa kirjaston tarjonnasta koottu asiakkaille lainattavaksi myös hyvä kattaus autoja piirustusalan kirjallisuutta, mikäli joku haluaa seurata Jannen jalanjälkiä. ja se koostui Jannen taitelemista vanhoista autoista aina klassisista amerikkalaisista sekä eurooppalaisista rakennettuihin hot rodeihin ja kustomeihin. 8 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Uutispalsta Kutjan taidetta kirjastossa Nykyihmiset tuntuvat hiukan vieraantuneen kirjastoista, mutta mieli kannattaa pitää avoimena, sillä luettavan ja kuunneltavan lisäksi biblioteekeissa voi törmätä ajoittain yllättäväänkin tarjontaan. Osataan sitä näköjään Etelä-Amerikassakin. Miehen taidenäyttely oli esillä 14.–31.8. Lisäksi paikalle oli koottu kattava otos paitapainatuksia sekä alan kirjallisuutta, jossa Jannen kuvia on vuosien varrella nähty. Hauska yksityiskohta ovat aurinkolippaan leikatut pelikorttien maalogot pata, risti, hertta ja ruutu
Street Outlaws Race Pudasjärven lentokenttä 8.–9.9. Mikäli se onnistuisi luotettavasti ja riittävän yksinkertaisesti, voitaisiin harrasteajoneuvoiksi luokitelluille laitteille mahdollistaa esimerkiksi verotuksellisesti erilainen kohtelu kuin normaalissa päivittäisessä käytössä oleville ajoneuvoille Seuraamme mielenkiinnolla asian etenemistä. Hyväntuulinen rokkikukko innostui yllättäen vielä laulamaankin paikalle kokoontuneelle yleisölle. ZZ Top -kitaristi ei kuitenkaan ole ainoa vieras rapakon takaa, sillä So-Cal Speed Shopin pitkäaikainen mekaanikko ja autorakentaja, nykyään Kalifornian Orange Countyssa omaa pajaansa pitävä Jimmy Shine saapuu myös Lahteen. Espoon Cruising Tietotie 1, Otaniemi 15.9. Myös Jimmy tulee palkitsemaan valitsemansa auton. Ride-In moottoripyöränäyttely Ace Corner, Lahti 21.9. Route 24 Cruising Joenkulmantie 2, Vesivehnaa (lähtö klo 19.00) 15.9. Heinosen tahtotila on se, että yksityinen henkilö voisi tulevaisuudessa hankkia erityiset harrasteajoneuvorekisterikilvet, joista maksettaisiin kiinteä vuotuinen maksu. Jenkkiautonäyttely Lahden Messukeskus T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Harrasteajoneuvolaki etenee Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen on vaatinut museoajoneuvorekisterin rinnalle erillistä harrasteajoneuvoluokkaa, ja elokuun alussa asia otti askeleen eteenpäin. Parrat ovat Jenkkiautonäyttelyssä muutenkin esillä, sillä kaikilla muodikkailla ja trenditietoisilla miehillähän kasvaa nykyään parta. 7.9. Trafissa pohditaan tällä hetkellä muun muassa sitä, miten eri harrasteajoneuvot määritellään ja yksilöidään. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 7.–9.9. Gibbons on tavattavissa paikan päällä ja hän tulee valitsemaan ja luovuttamaan valitsemalleen autolle erikoispalkinnon, joka tulee ehkä olemaan ainoa laatuaan. Remu polkuautotuomarina Tuusulan Vanhalle Unkalle muuttanut Weird Antiques järjesti kesäkuun viimeisenä päivänä Pedal Cruising -perhetapahtuman, jonka pääosassa olivat tulevaisuuden autoharrastajat polkuautoineen. Vans&Trucks Club of Finland Syysmeeting Salusjärven leirikeskus 8.9. Vantaan Cruising Tiedekeskus Heureka 29.–30.9. Päätuomariksi paikalle saapui Hurriganesyhtyeen legendaarinen Remu, joka yhdessä junioreiden kanssa valitsi noista kymmenestä autosta yhden ylitse muiden. Lahden tapahtumassa valitaankin vuoden Partanaama. Paikalle kerääntyi noin 40 vanhan polkuauton komea kavalkadi, josta kaksi yleisöstä poimittua nuorta miehenalkua esivalitsi kymmenen mieleisintään. Cruising Pre-Party Malmin lentokenttä, Helsinki 7.9. Siitä pidetään hyvää huolta, partaan sivellään erilaisia hoitavia öljyjä ja tuoksuja ja tukkakin on kunnossa, kuten ennen vanhaan. Historic Race Cup Finals Motopark, Virtasalmi 14.9. Tapahtumassa laitetaan kuntoon miesten kuontaloita ja myydään aihepiiriin liittyviä tuotteita.. Summa pitäisi sisällään kilpikohtaisen liikennevakuutuksen sekä käyttömaksun, jolloin samoja kilpiä voisi käyttää useissa eri ajoneuvoissa, muttei kuitenkaan samanaikaisesti. Parhaillaan liikenteen turvallisuusvirasto Trafi selvittää mahdollisuuksia uuden harrasteajoneuvorekisterin perustamiseksi. Parrat pääosassa Yhdysvaltalainen tunnettu muusikko ja hot rod -mies, ZZ Topin kitaristi Billy Gibbons saapuu 29.–30.9.2018 järjestettävän Lahden Jenkkiautonäyttelyn tähtivieraaksi. Jimmy tunnetaan lahjakkaana autojen ja moottoripyörien rakentajana ja hän on rakentanut useita erikoisautoja tilauksesta muun muassa Gibbonsille
Hinta 8,90 €/250 ml. www.vintagemotors.fi Fuksiaa flakea päähän Ton-up Storen 70’s Helmets -värivalikoima on täydentynyt fuksianpunaisella flakella. Hinta 19,50 €. Vannetukun maahantuomaa Vitour-jenkkirengasta on nyt saatavilla järkihinnalla ja useissa kokoluokissa. Toisin sanoen 250 ml riittää 250 litraan bensiiniä. Pullossa on annostelunokka, jolla tämä onnistuu kätevästi. Stromberg e-FIRE on laadukas ja sitä saa kaksitai kolmepulttisella kiinnityksellä sekä 12 että 6 voltin järjestelmiin. Hinta 190,00 € sisältäen suojapussin. www.tonupstore.com Vahaus valmis pinta kerralla Meguiar’s Wash Plus on uudenlainen autoshampoo, joka sisältää mikrorakeita ja irrottaa pinttyneenkin lian yhdellä kertaa jättäen vahausvalmiin pinnan. Tarra-alustalla ja pölynpoistolla varustetun koneen hinta on 89,00 €. Shampoon lisäämistarve vähenee pesun edetessä, vaikka kinnasta huuhtookin välillä. Kaikkia malleja saa sekä DOTettä ECE-versioina. Nämä italialaiset avokypärät valmistetaan käsityönä ja niiden malli pohjautuu vanhoihin Nava ja DIWS Grand Prix -kypäriin. Toimittanut: Kimmo Janhunen Vitour-valkoteksti rengas Uusi Vitour Galaxy R1 Radial G/T White Letter on tehokkaiden amerikkalaisten muskeliautojen moderni rengas, jossa näyttävät valkoiset sivutekstit korostavat klassikkojen luonnetta. www.koivunen.fi 10 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Tuoteuutuudet. www.vannetukku.fi Hyvä ja halpa hiomakone Yleensä väitetään, että mikäli haluaa hyvän ja halvan, joutuu ostamaan kaksi eri tuotetta. www.meguiars.fi Lyijyn korvaava venttiilisuoja Liqui Molylta on tullut markkinoille uusi lisäaine korvaamaan lyijyllistä bensiiniä tarvitsevien moottorien venttiilien ja istukoiden voitelun. Car Paint Centeriltä kuitenkin vannotaan, että tässä epäkeskohiomakoneessa yhdistyvät molemmat edellä mainituista ominaisuuksista. Hinta 395,00 €. www.carpaintcenter.fi Stromberg e-FIRE Vintage Motorsin valikoimiin on tullut uusi jakaja Ford 59A -moottoreihin. Tuotetta käytetään normaalista poikkeavalla tavalla, sillä se annostellaan suoraan pesukintaaseen. Tuote on väriltään punertava ja sitä annostellaan suhteessa 1:1 000. 70’s kypärissä on lasikuitukuori, pesua varten irrotettavat poskiosat sekä perinteikäs tupla D -leukahihna
Kovavahoihin verrattuna Fusso 7 -vaha on äärimmäisen helppo levittää, minkä lisäksi myös sen kiillottaminen on helpompaa, kuin useiden vastaavien suojatuotteiden. Paidat ovat miellyttävän tuntuista 100-prosenttista puuvillaa ja kevyitä päällä. Hinta 29,90 €. Hinta 24,90 €. Kestoksi Soft99 lupaa tällä vahalle jopa seitsemän kuukautta. Se myös suojaa rengasvallia ikääntymiseltä. Hinta 23,00 €. Efficacyn kaikki designit piirretään käsin ja paidat myös painetaan käsityönä perinteisillä menetelmillä. Vahan muodostama polymeerinen kalvo estää tehokkaasti lian tarttumista ja pinta muuttuu vettähylkiväksi. www.autodude.fi 11 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Nyt sarjaan on tullut muutamia näyttäviä uutuussävyjä, kuten Candy Purple sekä Spectracoat Silver. www.tradeparts.info Wetlookpinta renkaille Meguiar’s Hot Shine Reflect Tire Shine on sumutettava rengaskiilloke, joka sisältää vettä hylkiviä polymeerejä. www.tonupstore.com Vettähylkivä maalipinta Soft99 F7 Fusso Coat on nestemäinen vaha, jonka vedenhylkivyys ja kesto ovat kohtalaisen lähellä kovavahojen ominaisuuksia. Se antaa renkaan pinnalle syvän mustan wet look -pinnan, joka heijastaa ja kimaltelee auringon valossa. Nestemäisen vahan etuna on kuitenkin helppo työstettävyys. www.carpaintcenter.fi Paitaa Nashvillen malliin Efficacy Clothing Companyn uusi t-paitamallisto on saapunut Ton-up Storelle. Polymeerirakenteensa ansiosta tuote kestää renkaan pinnalla pitkään. Kytkinlevyjen hinnat alkaen 190,00 € ja kytkinsarjat alkaen 310,00 €. www.meguiars.fi Uusia ”jännämaaleja” KustomCanz on candyja helmiäissävyjä sisältävä maalisarja, jota on saatavilla spraypulloissa. Kun pito ratkaisee Trade Partsilta löytyvät nyt varastotuotteina McLeodin kytkimet, hydrauliset painelaakerit/pääsylinterisarjat sekä kytkinlevyt
Tatun Tudor 12 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Lemiläinen Tatu Kouvo kuuluu verrattain nuoresta iästään huolimatta tunnetuimpiin kotimaisiin rodirakentajiin. Viimeisin miehen käsistä valmistunut auto on omaperäisellä otteella rakennettu Tudor, jossa on käytetty mahdollisimman paljon nimenomaan Ford-osia. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 6/2018. FORD A TUDOR ’30
Takavalot on käännetty kyljelleen. Kolmenelosen akseli pudottaa tuota kuitenkin noin 1,5 tuumaa. Sinne jäi aika siistin näköinen Volvo paalattavaksi.” Tatu hitsaili Volvon kattopellin paikalleen takaperin, kun se näytti niin päin istuvan parhaiten Amallin muotoihin. Nuo Ford F-1 pickupin pyörännavatkin olin ostanut jo joskus aikoinaan jemmaan. Edelliset hitsaukset olikin tehty todennäköisesti 70-luvulla. Ratti on aito vanha Superior 500. Takalasi on säilytetty normaalikokoisena, minkä ansiosta peräpelti ei näytä suhteettoman korkealta. Sen sovituksessa teki tiukkaa, mutta halusin käyttää sen jo siitäkin syystä, että siinä on Ford-logo.” Eikä se korikaan nyt ihan asennusvalmis ollut, vaikka ikäisekseen hyvä olikin. Kun niitä paria Tudoria olin jo rakennellut aikoinaan, piti sitten keksiä tälle jotain toisenlaista.” Mahdollisimman paljon Fordia. ”Lähtökohtaisesti tuo koko auto on tehty sillä periaatteella, että mahdollisimman vähän on ostettu mitään valmisosia. ”Tuo nykyinen on sen ’34 GDV-4 Suomi-auton orkkisetuakseli, Aakkosen suoralla akselilla kun keula jäi niin hölmön ylös. Hot rodissa pitää olla manuaali, siinä tuntee sen veekasimoottorin väännön”, Tatu selittää nauraen. Simpukka on ’37 Fordista ja poikittaisohjaukselle ja se taas tuli sen minun LEM-1 Roadsterin mukana, mutta jälkitoimituksessa, joten se ei siihen ehtinyt. ”Rakentelu lähti varsinaisesti siitä, että takarunkoa kiksattiin rajusti ja koria channeloitiin neljä tuumaa. ”Sinne tallin hämärään mennessä katselin sitten kauempaa sitä koria, ja sen verran valoa sieltä kajasti, ettei se voinut olla pickupin hytti – sehän olikin Tudori! Olin varannut kuitenkin jo rahat mukaan siltä varalta, että siellä olisi jotain ostettavaa, joten kyllähän se aihio mukaan lähti.” Kyseessä oli rungolta pois nostettu ja keskeneräinen, mutta aika täydellinen aihio. Sen edellisen Tudorin kangaskatosta tuli sellainen vauhdissa pullistuva riepu, joten aloin miettiä tähän kovaa kattoa”, Tatu kertoo. ”Meni sitten varmaan vuosi, kun Seppälä soittaa keskellä yötä Suomen aikaa Pomonan Swapista yhden laatikon vierestä, että nyt olisi tämmöinen 500 taalaan tarjolla. ” 14 Ford A Tudor ’30 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Olihan se otettava. Sama kaveri oli ostanut veljeltäni Petteriltä yhden entisöidyn Thamesin, ja kun sitä lähdettiin sitten viemään trailerilla ostajalle, lähdin mukaan katsomaan, että millanen A-pickup-aihio siellä on”, Tatu jatkaa. M iehän en ole varsinaisesti halunnut tuollasta Tudoria koskaan omistaakaan, mutta on niitä kolme ollut”, Tatu Kouvo aloittaa tarinan komean Tudorinsa taustalla. Rupesin sitten suunnittelemaan, että mitä tälle nyt tekisi. Moottori ja vaihdelaatikkokin löytyivät valmiina tuosta nurkista.” Ennen tekniikan asentamista paikalleen oli kuitenkin edessä paljon tekemistä niin korin kuin rungonkin parissa. Tatun ei ollut alkuun tarkoituksena chopata autoa lainkaan, mutta lopulta tolpista lähti pari tuumaa. Tuo pikkulohko taas jäi ylimääräiseksi Kotvasen konejumpista, eikä siitä lopulta jäänyt mitään muuta alkuperäistä kuin lohko ja kampiakseli ja kiertokanget. Aloin suunnitella sitä sen mukaan, mitä minulla löytyi valmiina hyllystä tai mitä pystyi tekemään itse. ”Sehän meni niin, että lupasin heittää Bremerin Ykän Metsälään, kun olin siihen suuntaan matkalla, mutta koukkasinkin Tattarisuolle Volvon katon leikkuuseen. ”Tässä kävi yksi elimäkeläinen mobilisti, joka katteli tuota tallissa makaavaa Vekun pikappia, kun se oli aika kauhean näköinen, ja alkoi sitten höpötellä, että on mullakin yksi tuommoinen A-mallin hytti kotona. Sitten erinäisten suhteiden kautta Laineen Kari Volvoxilta sponsoroi minulle sellaisen katon”, hän jatkaa. Edestäkin puuttui lippa, mutta se tuli kuitenkin aihion mukana. ”Noihinhan on laitettu kaiken maailman Astron ja Vanin kattopeltejä, mutta niiden jäykisteiden siirtäminen tuollaiseen koriin ei niin helppoa olekaan. Toinen juttu oli se, että halusin käyttää tuossa Fordin suoraa etuakselia yleisesti käytetyn droppiakselin sijaan siitäkin syystä, että tarvikeakselit ovat niin paljon kapeampia kuin tuollainen sopiva taka-akseli. Kävi sitten ilmi, että jonkun 145tai 245-Volvon kattopelti olisi tuollaiseen riittävän pitkä ja leveä, joten aloin etsiä sellaista. Ykällä oli siinä collegepaita päällä keskellä talvea, joten kyllä mies tarttui äkkiä hommiin, eikä mennyt kauaa, kun katto oli kyydissä. Ehdottomasti manuaali. Vaikka erilliset etupenkit ovat kotoisin Ministä, oli niitä kavennettava, jotta ne sopivat nätisti Tudoriin. ”Siitä puuttui ovien yläpuolelta katto ja takaneljännekset ikkunoiden päällä oli jo Suomipeltiseppä tehnyt vähän omalla tavallaan. ”Laatikko tuli niin, että laitoin kerran Jenkeissä reissailleelle Seppälän Jonille, että jos tuommoinen T5-aski löytyy, niin voisin ostaa sellaisen. Se oli heti selvää. Jos A-Tudorin haluaa pudottaa noin alas, on taka-akselin oltava melkoisen leveä, että ne renkaat mahtuvat oikeasti paikalleen. Nehän ovat leveydeltään 46tai 48-tuumaisia, kun alkuperäinen on 50-tuumainen”, Tatu selittää. ”Halusin myös käyttää mahdollisimman paljon Fordin omia osia, ettei sotkettaisi juuri muiden automerkkien osia. Sittenhän se lähti lapasesta loppupeleissä koko homma, että siitä tuli kiiltäväkin”, Tatu jatkaa naurahtaen. ”Tämä oli sillä lailla hyvä kori, että ovien alareunoja ei ollut koskaan hitsattu ja cowliakin vain vähän kaasulla. Runkoa on myös sweepattu pari tuumaa tulipellin kohdalta
Tuli siihen sitten vähän nokkaakin, en kyllä muista tarkemmin, mikä.” Kotvasella Tatu tarkoittaa hänellä käyttöautona aiemmin ollutta jo muinoin Kantri Kotvaseksi nimettyä ’58 Ford-farmaria, joka esiteltiinkin taannoin Amerikan Raudassa. ”Mustaan versioon oli kaikki syylärit sun muut minulla valmiina, ja siihen tuli ’31:n maski. Eturenkaat ja 15" 50-luvun Fordin vanteet tulivat valmiina pakettina Bäckiltä Hyvinkäältä, nuo Firestonen takarenkaat taas oli jääneet itselle ylimääräisiksi, joten ostin niille uudet Wheel Vintiquesin Ford-vanteen näköiset peltivanteet. Siitä se sitten syksyllä lähti käyntiin sekin choppausprojekti, eikä siinä ollut silloin kesällä 2015 oikein mitään sisustaakaan. ”Se ensimmäinen musta versiohan ei ollut mikään kaunis, mutta se olikin enemmän sellainen koeajoalusta tuolle tekniikalle silloin 2015. Pienemmän choppauksen takia pystyin pudottamaan alkuperäisen kokoista takalasiakin sellaisenaan alaspäin, jolloin kokonaisuus näyttää sopusuhtaiselta, eikä tuo Tudorin korkea peräpelti näytä niin järkyttävän korkealta. Sitähän tuli chopattua kaksi tuumaa, tuuma vähemmän kuin edellistä Tudoria. Olen joskus bongannut tuon ratkaisun jostain ikivanhoista rodeista, ja totesin, että tähän sellaiset on tehtävä. 15 AMERIKAN RAUTA 6/2018. ”Se perähän lässähti siinä ajellessa, joten lisäsin taka-akselille lehtiä ja ilmaiskarit. Oli niissä kyllä niin paljon hommaa, etten ihan heti ala samanlaisia tekemään.” Sittenkin chopatuksi. Alkuun tätä ei tosiaan pitänyt chopata ollenkaan, mutta on se vaan niin karun näköinen se koppi, kun laite on matala, mutta ikkunat niin suhteettoman korkeat. Liekit syntyivät tussilla DoDads Reunionissa. En halunnut kuitenkaan tuosta sellaista päälle tallotun näköistä, mitä ne yleensä Jenkeissä ovat, kun pyörät tulevat melkein katon korkeudelle. Koeajelu ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä sen tuloksena löytyi kehitettävää myös ajettavuuden kannalta. Kapselit ovat ’40 Fordin Standard-kapselit, jotka ovat minun mielestä vielä hienommat kuin ne yleisemmät Deluxemallin kapselit.” Monen silmään Tatun Tudor olisikin näyttänyt melkoisen valmiilta autolta jo tuolloin mustana, mutta Tatulla oli sen suhteen jo jatkosuunnitelma selvänä. ”Nuo kollektorit, tai miksi niitä nyt sanotaankin, on tehty lättäpään öljynsuodatinkannuista. Sittenhän se lähti lapasesta loppupeleissä koko homma, että siitä tuli kiiltäväkin.” Ensimmäinen versio Tudorista näytti tältä vuonna 2015. Ne on pulverimaalattu ja vielä lakattu. Se oli saman viikon maanantaina, kun nostettiin kori ensimmäistä kertaa rungolle, ja jo perjantaina läksin ajelemaan sillä Do-Dadsiin 300 kilsan matkaa, ja siinä ehdittiin tekemään sähkötkin välissä”, Tatu muistelee. ”Cal Customin 60-lukuiset venttiilikopat löytyivät Jukosen Masilta, ja tommosia kiiltäviä osiahan siihen piti sitten alkaa hommailemaan, kun se lähti käsistä se homma. Kun siinä on rullakeinut, niin siihen piti myös hankkia tuollaiset venttiilikoppien korotuspalat, muistaakseni ne olivat Ansen-merkkiset.” Pakosarjat ja perälle asti jatkuvan putkiston Tatu teki kokonaan itse. Sain hankittua tutulta valmiiksi rempattuna tuohon nuo GT40P-kannet
”Ei tätä ole tehty tiukasti minkään aikakauden mukaiseksi, vaan tässä on käytetty osia 30-luvulta 90-luvulle. Ja kyllähän Tatu Tudorinsa kanssa on melkoisen maukkaan sopan keittänyt, vaikkei sellaista koskaan edes halunnut. ”Tähän punaiseen versioon löytyi sopiva 20,5 tuuman syyläri Speedway Motorsilta, eBay kun on pullollaan niitä halvempia 22" syyläreitä, joka ei olisi mahtunut sellaisenaan tämän ’32:n maskin taakse. Kunttu oli tilannut ne aikoinaan 2x4-imusarjaansa varten. Pakosarjat Tatu rakenteli itse lättäpään öljynsuodatinkannuja hyödyntäen. Kaasareihin tuli täydelliset korjaussarjat ja läppäakselit sekä punaiset letkut Vintage Speediltä. Mulla oli valmiiksi hyllyssä sellaiset y-haarat, joilla tuon vivuston sai kytkettyä 4x2:ksi. Siitä piti tulla Fordin Ruby Red, mutta maalarin mielestä se kaava oli jotenkin hankala, joten aloin katsella muita vastaavia vaihtoehtoja. Konehan on sovitettu niin ylös ja eteen, jotta pystyttiin käyttämään mekaanista bensapumppua ja perinteistä flektiä. Tuo pintavärikin oli semmoinen juttu, etten ole ikinä pitänyt punaista auton värinä, mutta kun siihen sotketaan vähän metallinhohtoa ja helmiäistä, niin tulihan siitä nyt ihan hyvä. ”Maalaukseen ja pohjatöihin osallistui kolme Kouvoa, kaksi samaa miestä kuin Kuntun Hemi-Coupen kohdalla, mutta eri järjestyksessä, eli tässä Janne teki pohjat ja pikku-Jussi veti pintavärin.” Kun kerran Tudorin ilme oli muuttumassa useampaakin astetta näyttävämmäksi, alkoi Tatu suunnitella myös moottoriin näyttävämpää kaasutinpatteristoa. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Ford A Tudor ’30. Kirsi se ompeli myös nuo ovipahvit Tampereen näyttelyä edeltävällä viikolla.” Parissa vuodessa Tudorin ulkonäkö muuttuikin aika lailla täysin. ”Noista neljästä kaasarista kaksi oli ollut minulla aiemmin Roadsterissa, ja aloin sitten netistä katsella, miten noita saisi neljä toimimaan yhteen multikaasarisysteeminä. Pidin kuitenkin pääni, kun tässä oli jo musta maskin ritilä ja musta runko, eikä valkoista ollut missään muualla. ”Viime syksynä sitten tulin luvanneeksi sen Tampereelle näyttelyyn ja totesin, että nyt se on hyvä tehdä loppuun, ettei se jää vuosikausiksi keskeneräisenä lojumaan. Korin väriin sopivat punaiset letkut ovat pieni, mutta silmäänpistävä detalji. Tuo alkuaan Roadsteriin hankittu Moonin imusarjan päälle laitettu jakokappale on varustettu paineenalennusventtiilillä, koska nuo Fordin kaasarit eivät kestä paljoa painetta.” Tatun tarinointia kuunnellessa kiteytyy mielessä selkeästi se, että vaikka mies virnuillen kertoo joka puolelta autoa löytyvistä siniovaalilogoista ja on halunnut käyttää siinä mahdollisimman pitkälti yksinomaan Fordosia, on sopivasti vastaan tulleita kilkkeitä yhdistelty luovasti. ’34:n etuakselia käyttämällä on saatu aikaan mieto 1,5 tuuman droppi. Maskiin piti tehdä tuollainen keskilista, kun sillä siitä tuli aika lailla semmoisen varmaan kymppitonnin hintaisen winter-maskin näköinen”, Tatu selittää. Neljän Holley 94 -kaasarin patteristoa ei voi olla huomaamatta. Siihen tehtiin kaksi vuotta pohjatöitä”, Tatu naurahtaa. Pitää osata poimia joka scenestä ne hyvät jutut, parhaat siltä aikakaudelta ja sekoittaa vielä ne sopivaan keittoon”, mies ynnää. Osia seitsemältä vuosikymmeneltä. Sieltä kartoista sitten pamahti Opelin värikartasta mieleisen näköinen sävy, jonka mukaan tilattiin maalit”, hän jatkaa. ”Sen katon choppauksen jälkeen auto jäikin vuodeksi ilman, että sille olisi tehty mitään. ”Kun runko oli kerran jo musta, halusin myös tulipellistä mustan, vaikka Kutjan Jannekin oli sitä mieltä, että sen pitäisi olla luunvalkoinen. Olihan siinä välissä se sisustakin kyllä pari vuotta tekeillä, sen verhoilun aloitti ensin Mirkku ja sitten lopulta kiireessä Kirsi teki ne etupenkkien selkänojat loppuun, kun ei Mirkulla ollut enää siihen sopivaa ompelukonettakaan
Alusta: runkoa sweepattu etupäästä 2 tuumaa, takaa kiksattu 12 tuumaa, Ford ’34:n etuakseli ja kromatut Pro Shock -putki-iskarit, pitkittäiset tukivarret ja poikittainen lehtijousi sekä ilmaiskarit takana. Sisusta: Superior 500 -ratti, Ford Transitin osasta muokattu rattiputki, kavennetut Minin etupenkit, itse tehty takapenkki, Petterin hiekkapuhaltamat tekstit mittaripaneelissa, vanha traktorin vaihdekeppi biljardipallonupilla, omatekoinen poljinasetelma, ’37 Fordin poljinpinnat + lusikka. Vanteet: 50-luvun Fordin 15" peltivanteet edessä, Wheel Vintiquesin 15" Gennie-vanteet takana, ’40 Fordin Standard-kapselit. 17 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Faktat Ford A Tudor ’30 • Omistaja: Tatu Kouvo, 38 • Paikka: Lemi. Renkaat: Firestonen leveillä valkosivuilla varustetut, 5.60-15 ja 7.0015 takana. Kiitos: Mirkku, Kirsi, Mika, Janne ja Jussi. Moottori: Ford Windsor SB V8, GT40P-rautakannet, jyrkempi nokka, alumiini-imusarja 4 kaasarin tupla-adaptereilla, Ford/ Holley 94 -kaasarit, omatekoiset pakosarjat ja taakse saakka menevät putket läpivirtausvaimentimin, Pertronixin kärjetön Flamethrower-virranjakaja, Powermasterin 12V laturi ja tehostartti, 20,5" jäähdytin. Voimansiirto: Fordin Borg Warner T5 5-vaihteinen manuaali pidemmällä kytkinkopalla, vahvempi kytkin, Ford LTD:n 8.8" perä 3,08:1 -välityksellä. Kori: ’32:n repromaski, kromatut Dietz-ajovalot omatekoisissa jaloissa, koria channeloitu 4" ja chopattu 2", kyljelleen käännetyt A-mallin takavalot. Kun runko kerran oli musta, halusin myös tulipellistä mustan, vaikka Kutjan Jannekin oli sitä mieltä, että sen pitäisi olla luunvalkoinen. Jarrut: Ford F-1 pickupin jarrut edessä, Ford LTD:n rummut takana, Mustangin 2-piirinen jarrupääsylinteri. Maalaamalla maskin mustaksi ja lisäämällä sen keskelle pystykoristeen, Tatu sai perusmallisen maskin näyttämään erehdyttävästi todella harvinaiselta ja halutulta ’32:n talviversiolta
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 18 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tälle vuodelle mies sai valmiiksi autonsa kolmannen moottorin – Prochargerin ahtimella terästetyn modernin 6,1-litraisen Hemin. Kotimaisiin neljännesmailikonkareihin kuuluvan lahtelaisen Pauli ”Pate” Paloniemen neliovi-Coronet on suomiauto, jonka historian varrelle on mahtunut monenmoista. Vanhan j a uuden liitto DODGE CORONET SRT-8 ’66
Vanhan j a uuden liitto 19 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Auto laivattiin Suomeen, jossa Autokeskus Oy myi sen Helsinkiin saman vuoden toukokuussa. Vahvan veekasimoottorisen auton voimavarat päätettiin laittaa hyötykäyttöön, ja niinpä sen perään kiinnitettiin vetokoukku. Toisinaan Coronetin kookkaita sisätiloja käytettiin samoilla reissuilla nukkumiseenkin. Tekniikan Maailma koeajoi vastaavan Coronetin tuoreeltaan numerossaan 14/1966. Kerran hän päätti koettaa kisapaikalla myös vetoauton menohaluja, ja Coronetin ensimmäiseksi varttimailiajaksi kirjattiin reilut 16 sekuntia. Myös takapyörien kaaret mies teki kokonaan uusiksi käsityönä. Vuoden 1996 Burnout Partyssa ajoin viimeisen kerran”, Pate kiteyttää kolmetoistavuotisen kilpailu-uransa parhaimmillaan kymmenen sekunnin aikoja kulkeneella saksalaisella sporttisedanillaan. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Dodge Coronet SRT-8 ’66. Ei hän silti ole malttanut pysyä kisatouhuista erossa sen jälkeenkään, vaan on toiminut teknisenä avustajana useammankin menestyneen kisatiimin taustajoukoissa. Auton hinta oli tuolloin 30 450 markkaa, joka oli suhteellisen paljon – samalla rahalla olisi saanut melkein kaksi Plymouth Valiantia tai kolme Toyota Crownia. Tuolloin Paten ajokkina toimi siviiliautosta katukelpoiseksi kilpuriksi rakennettu BMW 2002, jonka teknisen kehityskaaren varrella mies tuli perehtyneeksi muun muassa Hestec-moottorinohjausjärjestelmään ja tiedonkeruuseen. Koukku perään ja töihin. Autosta tuli juhta, jolla Bemaria kuskattiin kisapaikoille trailerin kanssa. Coronetin pohja oli säilynyt hyvänä, eikä sitä ole tarvinnut uusia vielä tähänkään päivään mennessä. Kun Coronet tuli Patelle, se oli toiminut koko ikänsä ympärivuotisessa käytössä. Tämä alkoi näkyä korroosiolle arimmissa paikoissa, kuten helmoissa. Pikku hiljaa myös Coronetin ratapotentiaali alkoi kuitenkin kiinnostaa, ja 90-luvun alussa Pate hankki siihen 360-kuutiotuumaisen uustuotantomoottorin nastolalaiselta kanssaharrastajalta. Ajan hengen mukaisesti auton olemusta oli ärhäköitetty sivuputkilla, jotka oli merkattu myös rekisteriotteeseen. Pian tämän jälkeen autoon ruiskutettiin sininen maalipinta, joka siinä on edelleenkin. Pate riisui ne pois varsin pian, mutta muilta osin Coronet kelpasi jonkin aikaa teknisesti sellaisenaan. Vuosien varrella Vahvan veekasimoottorisen auton voimavarat päätettiin laittaa hyötykäyttöön, ja niinpä sen perään kiinnitettiin vetokoukku. ”Löysäpintaisella soratielläkin pystyi ylläpitämään poikkeuksellisen korkeita keskinopeuksia”, lehdessä ylistettiin. Toimittajat kiittelivät vuolaasti erityisesti auton ajettavuutta ja sen automaattivaihteiston toimivuutta. K un Paten Coronet rullasi ulos Dodge Divisionin Detroitin tehtaalta alkuvuodesta 1966, oli sillä huomattavasti pohjoisempi määränpää, kuin monella kaltaisellaan. Juttumme Coronet muutti vuonna 1979 pääkaupunkiseudulta Lahteen ja helmikuussa 1988 se päätyi Patelle, jonka nimi oli jo ehtinyt tulla tutuksi maamme varhaista kiihdytysurheilua seuranneille. Tekniikkana oli ostohetkellä vakiokuntoinen tehtaalla asennettu 273-pikkulohko jatkeenaan TF904-automaatti ja kasikolmevarttinen perä 2,94:1-välityksellä – juuri se sama paketti, jota TM oli aikanaan ylistänyt. Coronet hankittiin puutavaraliikkeeseen, jossa se lienee toiminut kuljetustehtävien sijaan edustusajokkina. ”Vuonna 1991 voitin kaasariturbotekniikkaisella Bemarillani Hangon katuautokisan B-ryhmässä
21 AMERIKAN RAUTA 6/2018. konetta viritettiin maltillisilla päivityksillä, kuten peltisarjoilla ja nelikurkkuisella kaasuttimella uusine imusarjoineen. Muutamia eri nokka-akseleitakin siinä kokeiltiin, mutta kokoonpano pidettiin varman ongelmattomana. Hän kun ei halunnut puhkaista Coronetin konepeltiä. ”Osa töistä tuli tehtyä vieläpä kahteen kertaan”, Pate tähdentää. Kun autossa oli jo ruisku, niin ensimmäiset ajatukset kohdistuivatkin turboon tai jopa kahteen. Pate arveli kuitenkin, ettei malttaisi olla niiden kanssa virittämättä autoaan liian rajuksi. Kun mies oli kisannut vuosia turboauton kanssa ja toiminut pakokaasuahtamisen parissa, oli ihan odotettavissa, että jossain vaiheessa Coronetinkin moottorin kanssa täytyy perehtyä ahtamisen saloihin. ”Kun täytin 50, ostin itselleni lahjaksi ruuviahtimen”, mies tokaisee ratkaisustaan. Paten kohdalla tämä ei kuitenkaan päde. 2000-luvun alkupuolella hänestä alkoi tuntua siltä, että Coronetin voimavaroja piti koetella hiukan kovemmin. Ruuvin asentaminen ei ollut mikään pulttaa kiinni -toimenpide, sillä kaikki voimaa välittävät osat, kuten vetokärsä, hihnapyörät, kiristäjät ja laakeroinnit piti valmistaa itse. Auto kun ei saanut riistäytyä puhdasveriseksi kilpuriksi, vaan sillä piti edelleen pystyä ajamaan mukavasti päivittäisiä ajoja ja pidempiäkin reissuja. Vauhti kiihtyy. Kyseisellä tekniikalla Pate ajoi parhaaksi ajaksi 11,7 sekuntia Porin lentokentällä. Seosten säätäminen Hestecin avulla oli Patelle tuttua hommaa kilvanajovuosilta ja sillä saavutettiin paitsi parempi varttimailiaika, myös parempi polttoainetaloudellisuus. Sen jälkeen sille koitti hottentottihenkiset sivuputkiajat, joiden jälkeen se valjastettiin kilpurin trailerin veturiksi ja tiimiläisten yöpymispaikaksi. Nollasta sataan auto kiihtyi 3,7 sekunnissa. Samalla kuvioihin tuli mukaan Autronicin moottorinohjaus, jonka myötä konehuoneeseen lisättiin myös Aquamist-vesisuihkutus kaasuläpän ja ahtimen väliin viilentämään ahtoilmaa vedätyksissä. Vielä toissa kesänä hän ohjasti Coronetille Vesivehmaan kentällä ruuvitekniikan voimin 12,0 ajan, mutta pian sen jälkeen eräs kaveri Orimattilan suunnalta halusi ostaa hyväksi todetun tekniikkapaketin Dusteriinsa. Suomeen uutena hankittu auto palveli aluksi puutavaraliikkeen edustusautona. Kauppojen toteuduttua Pate joutui miettimään, mitä valjastaisi voimanlähteeksi seuraavaksi. Valmiista moottorista mitattiin Lahdessa sijaitsevalla Powerbytellä 514 hevosvoimaa. Kilparadoilta tuttu Simo Patoharju auttoi Patea hankkimaan Ruotsista Lysholmin tehtaalta mekaanisen ahtimen, joka oli tyypiltään 2300 AX – käytännössä vastaava, jollaisia käytetään 2000-luvun Ford GT:issä. Muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi kyseinen ahdin oli matala, mikä sopi Patelle erinomaisesti. Ruiskusysteemissä käytettiin omavalmisteista kolmituumaista läppärunkoa, 500 kuutiosentin suuttimia ja Edelbrockin Torker II -imusarjaa. Samanlaista kun ei viitsinyt rakentaa enää toistamiseen. Koko kone läpikäytiin ja varustettiin sisuskaluiltaan ahdinpaketin vaatimalle tasolle. Kaasutintekniikka jäi historiaan ja koneeseen asennettiin Hestecin moottorinohjaus suorasytytyksellä. Kun ihminen vanhenee, niin monesti hänen vauhtinsa ja vauhdinnälkänsä alkaa hidastua. Puhumattakaan imusarjan jyrsimisestä matalammaksi ja suuttimien sovittamisesta uudelleen imukanaviin. Tämän päivityksen jälkeen Coronetille mitattiin Hyvinkäällä ajaksi 13,8 sekuntia
TTI:ltä löytyivät peltisarjat, jotka kävivät suoraan kyseiselle moottorille ja kyseiseen koriin. Hän on ehtinyt ajamaan nykykokoonpanolla noin 3 000 kilometriä hakien siihen samalla parhaita säätöjä ja eliminoiden pieniä lastentauteja. Alkuperäisten mäntien tilalle löytyi vähän ajetut vahvemmat männät, joiden lisäksi kokoonpanoon vaihdettiin Comp Camsin nokka-akseli ja venttiilijouset sekä uudet laakerit ja työntötangot. Aukion Jykän avustuksella puulaatikkoon pakattu moottori kuljetettiin ensin Floridan satamaan ja laivattiin siitä Suomeen. Kickdownin ohjaus on toteutettu Audin imusarjan läppämoottorilla, jonka ohjauksesta vastaa niin ikään Haltec”, Pate kertaa ehkä hieman yllättävään laatikkovalintaan päätymistä. Paketti oli listattu myyntiin vaihteistoineen, mutta lopulta myyjä suostui myymään pelkän moottorin. Rullanostajat saivat jäädä alkuperäisiksi. Kehitystyö ei siis suinkaan ole vielä ohi, mutta yksi asia on varmaa: tahdikkaan taksimaiset edustusajot kuuluvat tämän neliovisen kohdalla auttamatta historiaan. ”Sellaisia moottoreita ei kuitenkaan tuntunut löytyvän kerta kaikkiaan mistään. Etsin Suomen lisäksi Ruotsista, Virosta ja Saksasta, mutta turhaan. Sen verran autoa on jo kuitenkin ehditty riivata, että varttimailiaika on saatu nipistettyä 11,5 sekuntiin. Pate on päivittänyt vakiona 425 hevosvoimaa tuottanutta voimanlähdettä Comp Camsin nokalla ja venttiilijousilla, uusilla laakereilla ja työntötangoilla, TTI:n peltisarjoilla sekä Prochargerin mekaanisella ahtimella. Teholukemia ei ole päästy vielä mittamaan dynoon, mutta tavoitteeksi Pate on asettanut kuutisensataa hevosvoimaa. Moottoria ohjaamaan valittiin tällä kertaa Haltechin 2500 Elite, joka ohjaa myös sähkökaasua Audin polkimella. Moottorihan tuottaa 425 heppaa jo vakiona ilman ahdinta. Niinpä hankin pelkän ahtimen ja tein loput tarvittavat osat itse. Ruuvimoottorin perässä oli vielä alkuperäinen TF904-automaatti, mutta moottorin swappauksen myötä se päivitettiin TF727:aan. ”Toistaiseksihan tuolla ajetaan vielä pienillä paineilla, mutta kun päivitän moottorin vielä FlexiFueliksi, niin E85:lla voi sitten kokeilla hiukan korkeampiakin ahtoja. ”Prochargerilta saa valmista ahdinsarjaa uuteen Chargeriin, mutta eihän se tuohon käynyt. Jenkeistä sellainen sitten lopulta paikallistettiin Mississipistä erään autopurkaamon listoilta.” Kyseessä on 2007-vuosimallinen moottori, jolla oli ajettu noin 100 000 mailia, ja joka oli palvellut uutena joko Dodge Chargerissa tai Chrysler 300C:ssä. 6,1-litrainen Hemi-moottori on vuosimallia 2007. Tuo ahdinhan on mitoitettu yli 900 heppaan”, Pate selittää. Prochargerilta saa valmista ahdinsarjaa uuteen Chargeriin, mutta eihän se tuohon käynyt. Vetolevyn sain Summitilta ja turbiiniksi laitoin PTC:n tuotteen, joka on ehkä vähän liian raju, mutta sen voi vaihtaa, jos siltä alkaa tuntua. Uuden vuosituhannen voimaa. 22 Dodge Coronet SRT-8 ’66 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Vaihtoehtoja läpikäydessään Patelle tuli mieleen uusi 6,1-litrainen Hemi-kone, jollaisen hän oli hiljattain säätänyt erääseen Cudaan. Niinpä hankin pelkän ahtimen ja tein loput tarvittavat osat itse putkineen ja välijäähdyttimineen”, Pate avartaa. ”Mulla oli valmiiksi 727 pikkulohkon kopalla ja jaolla. Moottori oli myyjän mukaan ehjä, mutta saatuaan sen tallilleen Pate purki sen kuitenkin kokonaan. Tässä kävi niin onnellinen sattuma, että tuo uusi Hemi sattui olemaan juuri samalla jaolla ja vanhan liiton 727 kävi sen perään suoraan
23 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Vanteet: 15" Centerline-alumiinivanteet. Voimansiirto: TF727-automaatti TCI:n koneistolla, PTC:n turbiini, isoilla ristikoilla varustettu kardaani, 8 ¾" perä lukolla. Renkaat: Edessä 205/65 R15, takana 255/60 R15. Polttoaineen painesäätimien paluulinjassa on flexfuel-anturi sekä polttoaineen lämmön ja paineen mittaus. Moottori: 2007-vuosimallin 6,1-litrainen Hemi V8, vahvemmat männät, Comp Camsin nokka-akseli ja venttiilijouset, Prochargerin ahdin, omavalmisteiset ahtoputket ja välijäähdytin, TTI:n 2" peltisarjat, 3" pakoputkisto, Haltechin 2500 Elite -moottorinohjaus. Ohjausyksikkö on sijoitettu kojelaudan alle apukuskin puolelle. Faktat Dodge Coronet SRT-8 ’66 • Omistaja: Pauli ”Pate” Paloniemi, 62 • Paikka: Lahti. Vaihdelaatikon vaijerin rakentaminen sen yhteyteen vaati kuitenkin hiukan kekseliäisyyttä. Jarrut: Edessä isolohkoisen Plymouth Satellite Sportin levyjarrut, takana alkuperäiset 10" rumpujarrut. Pate ratkaisi ongelman Audin imusarjan läppien ohjausmoottorilla, jota ohjaa Haltech. Kiitos: Iiris Nykänen, Pentti Rajala, joka on toiminut kovasti apuna moottorin ynnä muiden asennuksissa, Jani Niskanen/Speedimports, Janne Näränen/Powerbyte. Alusta: Vakio lukuun ottamatta kallistuksenvakaajaa. Sähköinen kaasupoljin poimittiin Audista, sillä se oli sopivasti pienempi kuin Hemin oma. Moottoria ohjaa Haltechin 2500 Elite
Pietarsaaressa vaikuttava John Löfbacka on niitä hahmoja, joiden tallilta on turha odottaa jotain ennen nähtyä. Kuinka moinen seikka onkin voinut jäädä auton uutena venyttäneeltä koripajalta hoksaamatta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 24 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Sheet Metal Surf Board CADILLAC FLEETWOOD LIMOUSINE ’95. Kun mies sai käsiinsä 90-luvun puolivälin limusiinin, totesi hän saman tien, että siinä pitäisi olla aaltopeltikatto
Sheet Metal Surf Board 25 AMERIKAN RAUTA 6/2018
”Ajoimme taksilla Virroille, ja teimme Hannun 26 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Cadillac Fleetwood Limousine ’95. Katosta tuli niin jämäkkä, että se tukee todennäköisesti koko autoa. Se vaikutti sillä hetkellä mukavan helpolta ratkaisulta, mutta kyllä minä sunnuntaiaamuna ajattelin, että mitä helvettiä minä tällä oikein teen”, John jatkaa. ”Se oli yksi perjantai-ilta, kun ryhdyin tekemään sitä, eikä minulla ollut taaskaan Talvella peltikatto osoittautui aivan erityisen käteväksi, kun autohan oli käytännössä koko ajan katoksen alla. Eihän 90-lukuinen koripajan venyttämä Fleetwood ehkä edusta ihan kaikkein halutuinta kustomaihiota. Idearikkaan rakentajan ei kuitenkaan tarvinnut odotella inspiraatiota kovin kauaa. kanssa autosta kaupat. Surffilaudan muotoa mukaileva aaltopeltikatto on kiinnitetty putkirungon päälle. Kaikki sai alkunsa tämän vuoden helmikuussa kohtalon oikusta: ”Olimme matkaamassa porukalla Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettyyn Kustom Kulture Show’hun ja ajokkinamme oli isolohkomoottorinen farmari-Galaxie. Virtain kustomkeisarin autot vaihtuvat tunnetusti tiuhaan tahtiin, ja kuinka ollakaan, mies oli saanut juuri leimatuksi hänelle tulleen ’95-vuosimallisen Cadillac Fleetwood -limusiinin. Aaltopeltisurffilauta. Lapuan kohdalla siitä kuitenkin petti pyöränlaakeri ja auto jouduttiin jättämään tien sivuun. Pitkään aaltopeltikattoon ei varsinaisesti alun perin suunniteltu surffilaudan muotoa, mutta siitä vain tuli sellainen. Soittelin hetken ympäriinsä, kunnes Jaakkolan Hannun kohdalla tärppäsi”, John aloittaa tapahtumarikkaan reissun vaiheiden kertaamisen. Kyseessä oli Krystalin koripajan tuotos, joka oli jo ehkä nähnyt ne kaikkein hohdokkaimmat vuotensa, mutta sen 5,7-litrainen LT1-kone ja automaattilaatikko pelasivat kuten pitikin. J ohnin limusiiniprojekti ei ollut mikään suunniteltu juttu, kuten joku ehkä saattaa arvatakin. Sillä hetkellä se saattoi olla hauska päähänpisto, mutta John päätti pitää kiinni tästä iloisessa mielentilassa syntyneestä ajatuksesta. Jo matkalla Helsinkiin hän muistaa tuumineensa, että autoon pitäisi saada pitkä aaltopeltikatto. Ja mikä parasta, siihen mahtui kyytiin koko porukka. Lopulta hän keksi sille järkiperusteenkin – alkuperäiset vinyylikatothan ovat monesti kärsineitä sekä reikäisiä, ja kattopeltikin mahdollisesti päässyt ruostumaan vinyylin alta. Edestä rakenne on liimattu tuulilasiin, ettei ajoviima irrota sitä
”Värväsin Dynamic Trion, eli Peksun, Tinin ja Veikon tänne pariksi päiväksi”, John kiteyttää. Edestä rakenne on liimattu tuulilasiin, ettei ajoviima irrota koko hökötystä paikaltaan. Harmaita penkkejä väritettiin kuitenkin sen verran, etteivät ne jääneet aivan irrallisiksi kokonaisuudesta. Talvella peltikatto osoittautui muuten aivan erityisen käteväksi, kun autohan oli käytännössä koko ajan katoksen alla. Toki siitä tuli jonkin verran myös lisää painoa, mutta ei se tunnu menoa haittaavan. Hitsasin ensin putkirungon, jonka päälle ruuvasin peltikaton. Aikaa oli puolitoista kuukautta. Kun auto on 6,9 metriä pitkä, niin voitaneen todeta, että sitä ympäröi lähes 14 metriä potaskaa. Kestävyys tuli testattua kerran, kun ajoimme sillä 150 kilometriä tunnissa kuorma-autoa vastaan. Sattuu ja tapahtuu. Samalla kun uusi katto maalattiin satiininmustaksi, ruiskutettiin sama sävy myös koko autoon ikkunalinjasta ylöspäin. Ja molemmilla kotimaisilla”, John selvittää. Hän otti tavoitteekseen, että uuteen uskoon laitetulla autolla piti päästä osallistumaan Tampereen Hot Rod & Rock Show’hun. Johnilla ei ollut rakenteilla uutta showautoa kevään näyttelyitä silmällä pitäen, joten hän päätti, että paikataan puute limolla. ”Ne ovat olleet minulla pitkään, eivätkä ne ole sopineet minun mielestäni oikein mihinkään autoon. Sisusta piti taiteilla vähintään yhtä psykedeeliseksi, mutta lopulta kylkien tekstaaminen osoittautui niin työlääksi, että aika loppui kesken. Kyljet jäivät alkuperäisiksi kiiltävänmustiksi, mutta niidenkin varalle Johnilla oli ideat valmiina. Stance korjattiin ilmajousituksella ja Colorado Customin 20-tuumaisilla Segundo-nimisillä billet-vanteilla. Hyvin se pysyi paikallaan”, mies puolustaa aivan uudenlaisen kattoinnovaationsa rakenteellista lujuutta. Siinä ei päässyt ikkunat jäätymään koko talven aikana”, mies jatkaa perustelujensa listaa. Konepeltiin maalattiin Johnin työpaikan, eli Bilmålarservicen logo ja takapaksiin kookas maltanristi, molemmat lyöntikullalla somistettuna. Takavalojen linssitkin ovat saaneet osansa straippareiden psykedeelisistä hajatelmista. Vaikka John ensimmäisenä sunnuntaiaamuna hiukan säikähtikin ostostaan, niin loppujen lopuksi se on osoittautunut todella mieluisaksi hankinnaksi. 27 AMERIKAN RAUTA 6/2018. minkäänlaisia suunnitelmia saatikka piirustuksia. Takalokasuojia joutui tosin levittämään hieman, jotta ne sai mahtumaan paikoilleen”, mies kertaa. 14 metriä potaskaa. Straipparikolmikko loihti kylkiin koko matkalle oranssista pohjasta, limenvihreistä straipeista ja mustista scrolleista koostuvan listan, jonka alle puolestaan taiteiltiin koko autoa kiertävä punainen teksti, joka koostuu suomenja ruotsinkielisistä lauseista. ”Se teksti on ihan semmoista päivittäistä löpinää, vanhoja sanontoja sun muuta jorinaa, mitä paikkakuntalaisten suusta on kuultu. Tässä ne kuitenkin näyttivät kapealla valkosivulla varustetuilla matalaprofiilirenkailla suhteellisen hyvältä. ”Itse asiassa se on niin jämäkkä, että se tukee todennäköisesti koko autoa
Kyseessä oli toukokuussa Helsingissä järjestettyyn Nostalgia Car Show’hun tehty matka, jolle limon perään kiinnitettiin traileri, jolla kuljetettiin näyttelyyn Johnin hiukan keskeneräinen Chevy Van. Siinä sitten yhdeltä kaverilta jäi jalka takarenkaan alle ja peräpäässähän oli aika mukavasti painoa, kun siellä oli autotraileri kiinni. Korimuutokset: Kiinteä surffilaudan muotoinen aaltopeltikatto, takakaaria levitetty. Alusta: Ilmajousitus. Faktat Cadillac Fleetwood Limousine ’95 Omistaja: John Löfbacka • Paikka: Pietarsaari. Kattoa on tuettu sivuilta rakenteilla, jotka on somistettu lyöntimetallilla koristelluin maltanristein. ”Se oli monella tapaa vähän epäonninen reissu. Renkaat: Matalaprofiilirenkaat kapealla valkosivulla. Auto toimi kerrassaan mainiosti, vaikka LT1 joutuikin antamaan kaikkensa. Moottori: 350 cid LT1 V8. Voimansiirto: 4L60E-automaatti. Tapahtumarikkaita laulureissuja on tehty useita.” Yksi oli kuitenkin sellainen, jolla sattui enemmän kuin tapahtui. Kun limo oli vielä lastattu täyteen väkeä, niin äkkiseltään voisi kuvitella, että se oli Cadillacin tekniikka tai voimansiirto, johon sattui, mutta ei. ”Tämä kun on kahdeksalle rekisteröity, niin kyytiin mahtuu isompikin joukkio ja porukka on viihtynyt tosi hyvin. Sisusta: Straipein koristeltu alkuperäissisusta. Vanteet: 20" Colorado Custom Segundo. Niitä nimittäin tullaan varmasti näkemään jatkossakin. Toivotaan parempaa onnea seuraaville keikoille. Jarrut: Vakiot. Olin lähdössä liikkeelle, kun luulin kaikkien olevan jo kyydissä, mutta näin ei ollutkaan. Onneksi mitään ei murtunut, mutta kyllä siitä ambulanssireissu tuli. Taas piti soittaa ambulanssi”, John päivittelee yhdelle reissulle osuneen huonon tuurin määrää. Limon perään kiinnitettiin traileri, jolla kuljetettiin näyttelyyn Johnin hiukan keskeneräinen Chevy Van. Jo melkein Helsinkiin päästyämme huomasimme, että Vani oli pikkuisen siirtynyt trailerilla, ja kun ryhdyimme korjaamaan sen kiinnitystä, niin toiselta kaverilta katkesi akillesjänne. 28 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Cadillac Fleetwood Limousine ’95
Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. 03 652 3380 Puh. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. 040 0813 297 Puh. Ajoneuvojen ostot, kuljetukset ja rekisteröinnit! www.falcont.com info@falcont.com 050 523 9955 Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. www.americanpower.. Tervetuloa!
Graalin malja 30 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 31 AMERIKAN RAUTA 6/2018. FORD GALAXIE SKYLINER HIDE-AWAY HARDTOP ’59. Skytän nelihenkisen perheen tämän hetken pääasiallisena harrastekulkineena toimii Fordin peltikattoavo, josta tuli jo 80-luvulla Heikille jenkkiautojen graalin malja. Pieksämäellä vaikuttava Heikki Skyttä on monille tuttu paitsi Overdrive-harrasteautosivuston perustajana, myös Itä-Suomen suurimman harrasteautotapahtuman, Big Wheelsin, järjestäjänä
H eikin oma jenkkiautoharrastus starttasi 1980-luvun puolivälin paikkeilla ’64 Ford Fairlane 500:lla, jota seurasivat ’60 Ford Thunderbird ja ’57 Chrysler Windsor. Kun Ilmo on sittemmin kunnostautunut juurikin erilaisten unelma-autojen metsästäjänä, niin tässä oli helppo kääntyä tutun tyypin puoleen”, Heikki perustelee. Suomessa oli myynnissä ajokuntoinen yksilö ilman toimivaa kattomekanismia ja Saksasta löytyi muutama ’57 sekä ylihinnoiteltu ’58. Yhdestä kohtuuhintaisesta ’57:sta koetettiin hieroa kauppoja Ruotsissa, mutta omistaja oli ilmeisen haluton myymään autoaan suomalaisille ja se sai jäädä, kun vuosimallikaan ei ollut se toivottu. Ensin tähyiltiin USA:n ja Kanadan valikoimaa ja yhtä houkuttelevasti hinnoiteltua ’58:ia kävi Ilmon kanadalainen tuttava katsomassakin. Siinä haaveilussa ei tosin ehditty edetä 1/18-mittakaavan pienoismallia pidemmälle, kun alkukesästä 2012 Malmön Wheels Nationalseissa hänen eteensä osui todella siististi rakennettu punavalkoinen ’59 Ford Galaxie, joka kolahti. ”Ilmo on kotoisin samoilta hoodeilta ja jenkkiautoharrastusta on aloitettu yhtä aikaa Pieksämäen paikalliskerhossa puuhaillen. ”Kun olin nuori fiftarihenkinen harrastajanalku ja autona oli Ford Fairlane, niin tietysti silloin 80-luvulla se kaikkien Faikkujen kruunu oli tuollainen 50-luvun peltikattoavo. Haaveesta oli ehditty mainita aiemmin myös Saarelan Ilmolle, joka oli siitä lähtien tehnyt omaa myyräntyötään lähettelemällä teasereita sähköpostiin aina sopivien yksilöiden osuessa kohdalle. Seuraavan talven aikana ajatus kuitenkin kypsyi pikku hiljaa siihen pisteeseen, että unelman toteuttamista saattoi alkaa puolivakavissaan harkitsemaan, ja erilaisia myyntipalstoja tuli seurailtua sillä silmällä yhdessä ja erikseen. Windsor odottelee valmistumistaan ja T-bird puolestaan omaa kunnostusvuoroaan – tekniikka on kuosissa, mutta kori ja sisustus kaipailevat päivitystä, sillä auton edellisestä kunnostuksesta on aikaa jo yli neljännesvuosisata ja yhteisiä kilometrejä on kertynyt mittariin reilusti. Siihen aikaan se oli kuitenkin ihan tavoittamattomissa oleva unelma. Alun perin Hannan toiveissa siinteli 50-lukuisen siipikaluston rinnalle ehta muskeliauto, tarkalleen sanottuna ’69–70 Mustang Fastback. 32 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Ford Galaxie Skyliner Hide-Away Hardtop ’59. Kaksi viimemainittua ovat edelleen Skytän perheen kalustovahvuudessa, mutta Fairlane päätyi kiertoon 90-luvun alkupuolella osana T-birdin rahoitusjärjestelyjä. Lopulta katseet suunnattiin kuitenkin käytännön syistä EU-alueelle, koska se, minkä hintatasossa säästäisi, menisi helposti rahtikuluihin ja arvonlisäveroon. Ja vaikka Malmössa bongattu auto olikin tavallinen hardtop, niin tokihan unelmointi kohdistui ’59 Fordien malliston huipulle, jossa patsasteli peltikattoavoSkyliner – vaikka siinä vaiheessa kyse olikin vain haaveilusta. Tämä ’59 Galaxie Skyliner on itse asiassa Heikin Hanna-vaimon auto ja tällä hetkellä myös koko nelihenkisen perheen pääasiallinen harrastekulkine. Lopulta vaihtoehdoiksi jäi Lopulta jäljelle jäi Hollannissa myynnissä ollut, mutta Belgiaan rekisteröity ’59, joka osui hintahaarukkaan ja lisäksi sen sinivalkoinen väritys oli suomalaiseen silmään sopivampi. Vaimon valinta. Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja kärkikolmikko henkilökohtaisessa ”tollainen ois kiva joskus olla” -listauksessa asettui ’58–60 Thunderbirdiin, ’57 Chrysleriin ja ’58–59 Skylineriin jo joskus 80-luvun lopulla”, Heikki muistelee. Tuon kyseisen Galaxien ansiosta muskeliMustang sai luovuttaa Hannan unelma-autorankingin ykköspaikan
Lisäksi auto oli 332-koneella, eikä myyjäkään ollut täysin varma, halusiko sittenkään myydä autoaan. Sittemmin alkuperäinen tasavirtalaturi on väistynyt tehokkaamman vaihtovirtalaturin tieltä, syylari on vaihdettu alkuperäismalliseen alumiiniseen ja vesipumppu on uusittu. Heikin ja Hannan ajatuksena oli alun alkaen tehdä autolla reissuja eri tapahtumiin, minkä johdosta kunnostuskohteet ovat olleet pääosin teknisellä puolella. Jarrutehostin oli vaihdettu samalla uudempaan 70–80-lukuiseen malliin ja se huollettiin korjaussarjalla kesällä 2016 pian auton saapumisen jälkeen. Harmillista kyllä, lasinpesintä ei autoon ole uutena lisävarustelistalta raksittu, joten ilmeisesti pesuaine oli päätetty valuttaa sopivimmalta vaikuttaneeseen paikkaan, joka sattui olemaan syylarin yläosassa oleva paisuntasäiliö. Lopulta jäljelle jäi Hollannissa myynnissä ollut, mutta Belgiaan rekisteröity ’59, joka osui hintahaarukkaan, ja lisäksi sen sinivalkoinen väritys oli suomalaiseen silmään sopivampi kuin perinteiset punatai turkoosivalkoiset vaihtoehdot. Alkuperäinen alipainetoiminen tuulilasinpyyhkijämekanismi on siirtynyt eläkepäiville ja sen tilalle on pultattu New Port Wipersin valmistama bolt-on-paketti, jossa on portaaton tihkukytkin ja kaksi jatkuvaa nopeutta. Autolla on tehty lomareissuja pariin otteeseen Ruotsin puolelle ja myös Viroon. ”Ensimmäisenä kesänä harmia koitui lähtömaassa tehdystä pikahuollosta, jossa joku hyvää tarkoittanut oli laittanut säiliön täyteen lasinpesunestettä. Ajomukavuutta autoon on haettu vaihtamalla alkuperäiset rättirenkaat moderneihin Cokerin valkosivurenkaisiin. Paketti toimii alkuperäisestä pyyhkijän katkaisijasta kääntämällä, joten ajomukavuus lisääntyi alkuperäisen ilmeen kärsimättä. Ja mikä olennaisinta, kattomekanismikin tuntui toimivan mainiosti. Korin siniset alueet on maalattu uudelleen arviolta 80-luvulla, kun auto vielä majaili Amerikan mantereella. 33 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Skylinerin kanssa reissuun on osattava pakata vain kaikkein välttämättömimmät matkatavarat, sillä katon ollessa alhaalla tilaa on todella niukasti. Itävallan kaikin puolin hyvältä vaikuttaneesta autosta hierottiin kauppoja tosissaan ja suunniteltiin jo hakureissuakin, mutta myyjä ilmoitti kesken kaiken, että oli tehnyt kaupat mieluummin maanmiehensä kanssa, eikä auto ollut enää tarjolla pohjoisen ulkomaaneläville. ”Skylinerin kanssa oppii pakkaamaan mukaan vain sen, mitä todella tarvitsee. Ilmon työmatka osui sopivasti samoille kulmille ja hän kävi itse koeajamassa ja tarkastamassa auton. Auton maalipinta on hiukan patinoitunut ja auringonpolttama, mutta toistaiseksi se ajaa asiansa. Tavaratilaa on niukasti, mikäli kattoa haluaa laskea matkan varrella alas, mutta hyvin sinne ovat nelihenkisen perheen matkatavarat mahtuneet useammankin päivän reissuille. Ruotsissa kaupan ollut yksilö vaikutti olevan päällisin puolin ihan ok, mutta myyjän maininnat ruostekuplista siellä sun täällä viittasivat siihen, että työnsarka korin kanssa voisi olla arvaamattoman suuri. Arkeologiset havainnot viittaavat siihen, että kyseinen toimenpide on tehty USA:n puolella 1980-luvulla eli ennen auton päätymistä Belgiaan. Sen aineen saaminen pois jäähdytyskierrosta oli hankala operaatio ja sitä riitti useammaksi huuhtelukerraksi”, Hanna harmittelee kankeita alkutahteja. Kun kaupat lyötiin lukkoon, järjestyi Ilmon kautta sujuvasti myös välivarastointi ja kuljetus Lievestuoreelle, samoin kuin asiointi tullin ja katsastuskonttorin kanssa. Omaan käteen sopivaksi. Jo aiemmat omistajat olivat lisänneet aftermarket-ilmastoinnin ja päivittäneet alkuperäiset 1-piirijarrut 2-piirisiksi. Kyse kun ei ole show-autosta, vaan menopelistä, jolla reissataan kilometrejä laskematta. neljä ’59:iä, joista yksi oli Ruotsissa, yksi Itävallassa, yksi Hollannissa ja yksi Ranskassa. Kävi ilmi, että siinä oli H-koodin Thunderbird 352 Interceptor -tekniikka ja kaikki tiedot täsmäsivät, eikä mitään epäilyttävää paljastunut. Ajovalot on päivitetty alkuperäisistä sealed beam -umpioista moderniin leditekniikkaan ’69 Mustangiin tarkoitetulla valosarjalla. Kaliforniasta Belgiaan vuonna 1996 tuotua autoa oli fiksattu jossain vaiheessa muun muassa maalamalla korin sininen alue uudelleen. Someen jaetut matkakuvat Skylinerista tien päällä vesisateessa ovat herättäneet suoranaista kauhua amerikkalaisen International Ford Retractable Clubin jäsenissä, koska heistä pääosalla tuntuu olevan tapana kiskoa autojaan kokoontumisiin umpitrailereissa”, Hanna päivittelee. Ranskan ’59 vaikutti kuvissa hienolta, mutta tarkempi googlailu paljasti sen olleen samalla jobbarilla myynnissä useampaan otteeseen ja palautuneen kaupanteon jälkeen ainakin kahdesti takaisin
Jousitus on alkuperäinen ja Heikin mukaan elinkaarensa ehtoopuolella. ”Tekniikka on siinä mielessä mukava, että sama paketti löytyy myös ’60 Thunderbirdin pellin alta ja siitä on kertynyt kokemusta jo 28 vuoden ajalta. Vuosien varrella hyllyyn kertyneitä varaosiakin löytyy kätevästi omasta takaa. Mittariston pohja uusittiin ja pleksi vaihdettiin kilometriasteikolla varustettuun. Samalla auto tulee myös madaltumaan muutaman tuuman, sillä uutena Skylinereissa on ollut perus-Fordeja korkeampi maavara ja yhdessä normaalia muhkeamman takaosan kanssa se tekee autosta turhankin korkean näköisen. Samalla alkuperäinen mittarivalaistus korvattiin ledeillä. Tuttu ja turvallinen siis”, Heikki tokaisee. Tallissa asennusta odottaa kaverilta hankittu ’59 Skylineriin räätälöity Jamco Partsin alustapaketti uusine kierreja lehtijousineen sekä iskareineen. Hillittyä modernisointia. 34 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Ford Galaxie Skyliner Hide-Away Hardtop ’59. Tekniikka on siinä mielessä mukava, että sama paketti löytyy myös ’60 Thunderbirdin pellin alta ja siitä on kertynyt kokemusta jo 28 vuoden ajalta. Moottorina autossa on malliston tehokkain ”Thunderbird 352 Interceptor Special ”, joka on toistaiseksi palvellut sellaisenaan lukuun ottamatta sytytyksen vaihtoa kärjettömään Ignitor-systeemiin ja kesälle 2018 vaihdettua uutta kaasutinta ja starttimoottoria. Sisustan verhoilut ovat pääosin alkuperäiset ja säilyneet ikäisikseen todella hienossa kunnossa. Vain kojelaudan nupit ja ikkunaveivit on uusittu. Mittariston Heikki on purkanut ja entisöinyt
Tavaratila oli jo valmiiksi siisti, mutta sieltä puuttui osa verhoiluista. Ajomukavuutta on haettu nykyaikaisemmilla Cokerin valkosivurenkailla ja vanteiksi on vaihdettu klassiset Cragarin S/S:t, jotka tuovat muuten massiiviseen autoon hieman kevyempää fiilistä. ”Muutamia vuosia Thunderbirdillä tuli ajeltua rättirenkailla, ja vaikka ne autenttiset ovatkin, niin kyllä pidemmässä reissussa moderni rengastus on mielestämme aivan ehdoton ajomukavuuden kannalta, etenkin kun liikutaan Suomen uraisilla teillä”, Hanna ja Heikki perustelevat. 35 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Sitä tuskin oli USA:ssa tarvittu sen paremmin kuin Belgiassakaan, joten syksyn 2016 reissu Lahden Jenkkiautonäyttelyyn ja kevään 2017 matka American Car Show’hun olivat hyytäviä. Sisustan verhoilut ovat pääosin alkuperäiskunnossa. Mittariston Heikki purki ja entisöi vuonna 2017. Helsingistä otin matkalle mukaan pikkupullon vettä ja jätin sen apukuskin jalkatilaan matkan ajaksi. Alkuperäisyydestä poikettiin sen verran, että kellertävän valkoinen mittarivalaistus vaihtui sinisiin ledeihin, minkä seurauksena ohjaamo onkin iltavalaistuksessa sangen tyylikäs. Alusta: Alkuperäinen. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut, muutettu 2-piirisiksi ja vaihdettu uudempi tehostaja. Vanteet: 14" Cragar S/S. sortin puudelin järsimät. Kiitos myös International Ford Retractable Clubille sekä Ford Skyliner Norden -porukalle, joiden kirjallisuus ja tietotaito ovat tulleet tarpeeseen. Haukivuoren kohdalla pysähtyessä huomasin vesipullon olevan jäässä, koska apukuskin puoleinen raitisilmaventtiili oli vielä fiksaamatta ja työnsi viileää ilmaa jalkatilaan. Lähes jokainen reitin varrella yöaikaan avoinna ollut huoltoasema tuli tutuksi, kun kuski kaipasi lämmittelyä. Tullessa autossa oli alla alkuperäiset peltivanteet Sun Ray -lisävarustekapseleilla ja rättirenkailla, jotka ovat sittemmin löytäneet paikkansa varastosta. Kiitos: Auton hankintaja rekisteröintiavusta IS Automotivelle ja HS Autoworksille, eli Ilmo ja Hese Saarelalle sekä paikalliselle vakiomekaanikkotiimille Pertille, JiiPeelle ja Veskulle. Konepellin alta löytyy malliston tehokkain ”Thunderbird 352 Interceptor Special”, joka on toistaiseksi palvellut sellaisenaan lukuun ottamatta sytytyksen vaihtoa kärjettömään. Renkaat: Coker Classic Radial 215/75 R14. Vakioremppatilojen lainasta kiitokset Maansiirto Tujuselle sekä USA Car Club Pieksämäki ry:lle. ”Auton lämmityslaite oli aika jämähtäneessä kunnossa. Raitisilmaröörin vuodot tuli paikattua, mutta lämmityslaite korjasi itse itsensä ja alkoi hönkiä omia aikojaan lämmintä matkustamoon – kesän 2017 helteisimpinä päivinä, kuinkas muutenkaan”, Heikki kuvailee uusimman perheenjäsenen hidasta totuttautumista pohjoiseen ilmanalaan. Sisusta: Pääosin alkuperäiskuntoinen. Neulat saivat uutta väriä ja mittariston pohja uusittiin samoin kuin pleksi, johon vaihdettiin samalla kilometriasteikko. Voimansiirto: 3-vaihteinen Cruise-O-Matic. Kojelaudan nupit ja ikkunaveivit on uusittu, kun alkuperäiset olivat pahasti auringon polttamat ja jäljistä päätellen jonkin Faktat Ford Galaxie Skyliner Hide-Away Hardtop ’59 Omistaja: Hanna Skyttä Paikka: Pieksämäki Moottori: Thunderbird 352 Interceptor Special V8. To do -listalla on vielä kattoverhoilun siistiminen ja muutamien sisustan maalattujen listojen uudelleenmaalaus. Uudet, alkuperäistä vastaavat verhoilumateriaalit löytyivät eBaysta
No ei siinä ehtinyt kulua kuin se ensimmäinen tonni, niin Petri päätti, että jos autolle jotain tehdään, niin tehdään se sitten kunnolla. ”Ei siihen mene kuin tonni-pari, maksimissaan neljä, niin se on hyvässä cruisailukunnossa”, tuumasi Keminmaalla asuva Petri Laine Eila-vaimolleen ostettuaan uuden harrasteauton perheeseen. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Kolmen Ässän Chevelle 36 AMERIKAN RAUTA 6/2018. CHEVROLET CHEVELLE ’66
”Kumpikin Vette tuli laiteltua kuntoon ja samalla muokattua enemmän mieleiseksi pikku jutuilla. ”A ika perinteistä reittiä olen päätynyt amerikanautoharrastuksen pariin. Myin tuon viimeisimmän Ouluun ja sen jälkeen tulikin parin vuoden paussi autoharrastukseen, kun kunnostin tuota meidän omakotitaloa, mutta kyllä sinäkin aikana päässä pyöri erilaisia ajatuksia seuraavasta projektista”. ”Ensimmäinen jenkki tuli ostettua 2002. Ajatus oli, että laitan sen kuntoon pikku budjetilla, mutta toisinhan siinä kävi”, muistelee Petri. Auton piti olla hitsattu ja se näytti muutenkin ihan ok-kuntoiselta, joten tein siitä kaupat. Siitä piti tulla meille hääauto, mutta ehdin myydä sen työkaverille ennen häitä. ”Niitä tuli katseltua netistä niin Suomesta kuin ulkomailtakin ja siinä yhtenä iltana, kun rouvalle taas jotain kuvaa myytävästä Vetestä näytin, niin hän tuumasi, että pitäiskö nyt laittaa sellainen harrastepeli, johon mahtuu koko perhe kyytiin. Se oli ’72 HT Mustang, jonka kävin perusteellisesti läpi kahden ja puolen vuoden aikana. Rakenteluinto alkoi jo mopoiässä, jolloin tuli hankittua aina projektikuntoisia kamppeita yleensä pahvilaatikossa ja ne sitten värkkäilin takaisin ajokuntoon. 37 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Petri oli miettinyt seuraavaksi kohteeksi C3-Corvettea ja ennen kaikkea kromipuskurimallia, joita valmistettiin viitenä vuonna 60ja 70-luvun taitteessa. ”Ihan tästä kotikulmilta Keminmaasta löytyi ’66 Chevrolet Chevelle 396-isolohkolla. Syy Mustangista luopumiseen ei ollut ramppikuume häiden suhteen, niin kuin moni olisi saattanut luulla, vaan Petri oli aina halunnut itselleen Corveten. Sitten kun sain ajokortin, niin noita euroautoja tuli rakenneltua, kun rahat ei vielä riittänyt jenkkiautoihin” Petri Laine kertaa harrastuksen alkuaikoja. Ensimmäinen Vette oli C4-mallia ja siitä luovuttuaan Petri hankki seuraavan sukupolven C5:n. Tuo ideahan alkoi pikku hiljaa omastakin mielelestä tuntua järkevältä, joten aloin seuraavaksi kartoittaa sopivaa muskeliautoprojektia.” Kauan ei Petrin tarvinnut projektia etsiä, kun sopiva sellainen löytyi ja vielä yllättävän läheltä. Uuden omistajan kanssa sovittiin, että autoa saa käyttää tulevissa häissä, mutta loppujen lopuksi häät pidettiinkin tammikuussa, joten päätimme antaa Mussen olla rauhassa talviunilla”
Reikä kattoon. Petrin tutkiessa uutta ostosta kävi ilmi, että ei tästä millään pikku budjetilla kyllä selvittäisi. Samalla tuli boksattua taka-akselin tukivarret”. Laikka laulamaan. Suurin ja työläin vaihe oli ruosteisen tuulilasin alaosan ja tulipellin muokkaus. Suurensin myös takapyöränkoteloita sisälle ja ylöspäin, jotta isompien renkaiden kanssa perä saataisiin tarpeeksi matalalle. Jutun Chevelle on rantautunut ison veden takaa Suomeen ja tarkemmin Kemiin vuonna ’90. Touhun miehenä Petri päätti hyödyntää vajaan neljän kuukauden ajan laajentamalla ja kunnostamalla omassa pihassa ollen autotallin, jonka lattiaan remontin yhteydessä upotettiin myös autonosturi. Mielessä kävi pelkkä maalaus ja kotelosuoja-aine, mutta loppujen lopuksi Petri päätyi käyttämään rungon uppokuumasinkkauksessa. ”Ulkopinnat hioin koneella pellille, mutta muuten kori puhallettin lasilla. ”Heti 90-luvun alkupuolella Chevelle kulkeutui vähän tai oikeastaan vähän enemmänkin vauhdikkaamman porukan omistukseen. Tuontihetkellä siistissä kunnossa ollut GM:n A-body oli alun perin varustettu 327-moottorilla ja kaksivaihteisella Powerglide-automaattivaihteistolla. Auto purettiin täysin muttereiksi ja kori nostettiin pois rungolta, jotta se voitiin laittaa pyöriteltävään korigrilliin kiinni. Vastaava merkki löytyy myös Chevellen takapaneelista. Vuoden 2014 alussa Chevelle-projekti polkaistiin tosissaan käyntiin. Korin peltitöissä vierähti vuoden päivät ja seuraavaksi kunnostuskohteeksi otettiin runko. Suurimmat peltityöt näyttivät olevan tämän projektin suhteen takana päin, mutta Mikko Meskuksen vierailu tallilla muutti suunnitelmat. Uusiksi meni takaluukun pohja, takapyöränkaaret, ovien alaosat, takalasin ja -luukun välinen pelti ja osa takaluukusta. Moottoriksi Severin tallista löytyi 396-kuutiotuumainen isolohko ja siinä samalla autoon tehtiin joitain pieniä hitsaushommia, jotta se saataisiin katsastettua. Samalla suoristin tulipellin, kun se alkuperäisenä oli niin ruman näköinen minun silmään”. Se oli kyllä paljon huonommassa kunnossa kuin luulin. Petrillä on aina ollut autoissa kattoluukku ja jos ei ole ollut, niin se on harmittanut siinä määrin, että kulkupeli on mennyt vaihtoon melko nopeasti. Se olikin sitten positiivinen yllätys ja hiekkapuhalluksessa ei paljastanut ruostereikiä. Sen verran se oli saanut lämpöä hitsatessa ja sinkkauksessa, että siitä piti ketjutaljoilla vetäistä ristimitat kohdilleen. ”Jossain vaiheessa auto vaihtoi omistajaa porukan sisällä ja loppujen lopuksi siitä otettiin moottori Chevrolet Blazeriin, jonka jälkeen Chevelle jäi seisomaan ilman tekniikkaa”. Siinä vielä edellinen yö meni hitsatessa ja roiskeita pois hioessa, mutta kyllä siitä päästiin samoilla silmillä lähtemään aamukuudelta serkkupojan, Keräsen Matiaksen, kanssa kohti Ylivieskaa. ”Meinasi tulla rungon viimeistelyssä vähän hoppu, kun olin etukäteen sopinut ajan sinkkaukseen. Petri mietti pitkään eri vaihtoehtoja rungon pintakäsittelyyn. Petrin sukunimikaima Laineen Severi osti lopuksi Chevellen rullaavana ja aloitti sen ”elvyttämisen” takaisin tieliikenteeseen. Mikko, jonka kanssa asiaa mietin, sattuu omistamaan 38 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Chevrolet Chevelle ’66. Siinä oli kolme peltiä päällekkäin ja kaikki tein vanhojen mallien mukaan suorasta tavarasta uusiksi. Alkuperäisten lippulogojen tilalle Petri löysi Ebaystä LS1merkit. Itse olen Tervolasta kotoisin, joten omakohtaisia havaintoja noilta ajoilta ei ole, mutta olen kuullut hurjia juttuja auton ja porukan seikkailuista”, Petri kertaa auton aikaisempia vaiheita. Petri päätyi tilaamaan Summit Racingilta uudet etulokasuojat sekä konepellin kahden tuuman Cowl Induction -pahkalla. Boksasin avonaiset sivut umpeen ja hitsasin tehdassaumat uudelleen, kun osa niistä alkuperäisistä hitsisaumoista ei ollut edes osunut oikeaan kohtaan. Nyt se on suorempi kuin tehtaalta lähtiessään”, toteaa Petri. Runko akseleineen jätettiin pressun alle ulos ja työn alle otettiin ensimmäisenä pelkkä kori. Samana päivänä pääsimme ajelemaan takaisin kotiin upposinkattu runko kyydissä. Chevellen Petri osti syksyllä 2013 ja sen silloinen omistaja oli maksanut autolle tallivuokran vuodenvaihteeseen asti. ”Kyllähän se oli ihan itsensä ja rouvan huijaamista, kun alussa uskotteli, että tästä projektista muutamalla tonnilla selviäisi”, nauraa mies jälkeen päin koko ajatukselle. ”Siinä oli korin peltityöt jo valmiiksi tehty, niin yhtenä iltana tallilla alettiin Meskuksen Mikon kanssa miettimään, että pitäisikö Chevelleenkin tehdä kattoluukku
”Muokkasin Magnaflow’n x-putkella varustetun kolmen tuuman rosteriputkiston siten, että sain putkien ulostulot heti takapyörän aukkojen taakse. Soitimme kaverille ja lähdimme saman tien paikan päälle hieromaan kauppoja. Kahden tuuman Cowl Induction -scooppi tuo mukavasti muotoja Chevellen konepeltiin. Muutin kattoluukun vielä kaksitoimiseksi poistamalla ylimääräiset toiminnot”, Petri kertoo. Kun hinnasta päästiin sopimukseen, niin kello oli jo aika paljon, mutta päätimme kuitenkin jäädä irroittamaan moottori Veten raadosta ja koko yöhän siinä loppujen lopuksi sitten meni”, Petri naurahtaa. Sille riitti pelkkä huolto, mutta varmistukseksi Petri vaihtoi myös etuja takastefat. Vaihteistoksi jäi Chevellessä ostohetkellä paikoillaan ollut kolmivaihteinen TH350, jonka edellinen omistaja oli valmiiksi remontoinut ja vahvistanut. Vanteiksi valitsin American Racing Torq Thrust II:t”. Alunperin Petrillä oli tarkoitus säilyttää Chevellessä paikoillaan ollut isolohkotekniikka, mutta Lahdenperän Jukkis alkoi puhua ruiskutekniikan puolesta. Perä jää helposti liian korkealle 20 tuuman takavanteilla, mutta mies ratkaisi sen ongelman isontamalla pyöränkoteloita yläsekä sisäsuunnassa, jolloin pyörät saatiin uppoamaan syvemmälle. ”Olavi sanoi, että kyllä sinä sen itsekin osaat siihen sovittaa ja antoi hyvät neuvot, miten työt tulisi toteuttaa. Kovan työn teettänyt kattoluukku istuu paikoilleen kuin se olisi alun perinkin Chevelleen tarkoitettu. Pitkään katselin Ebaystä eri autojen pakoputken päitä ja sopivimmat löysin BMW X5 M:stä. autopurkaamon ja hän lupasi sponssata luukun mekanismeineen, jos sopiva jostakin purkuautosta löytyisi. Kattoluukun asennustyö askarrutti Petriä siinä määrin, että hän kävi kysymässä paikallista vanhanliiton peltiseppää Olavi Juntikkaa kattopellin vaihtotalkoisiin. Neljä iltaa siinä tuli rouva taas apuna hitsattua pistejäähdytysmenetelmällä osat paikoilleen. Moottorin lämmöt saa pysymään hyvin kurissa kolmerivisellä alumiinisyylarilla, johon laitoin yhden ison sähköflektin. 39 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Jopa kattoluukkua liikuttava moottori on alkuperäisellä paikalla eli takaluukussa kuskinpuolen pyöränkotelon päällä. Vähän ajettua moottoria ei kannattanut edes aukaista, vaan ainoat muutokset, mitä siihen tehtiin, oli kaasuläpän vaihto mekaaniseksi, öljypohjan sekä öljypumpun imuputken vaihto ja rosteripeltisarjat, koska Corveten omat pakosarjat olisivat osuneet keskelle runkopalkkia. Tärkeintä oli tarpeeksi hyvä tukikehikko siihen ympärille. Olavi kävi lopuksi toteamassa työn onnistuneeksi ja samalla tinaamassa kaikki saumat. Petrille oli tärkeää saada autolle omaa silmää miellyttävä stance. Tekniikan parantelua. Vetolevyyn piti porata uusi pulttijako sekä sorvata sovitusholkki kampiakselin ja turbiinin väliin. Moottorinkiinnikkeet Petri teki itse netistä löytyneiden ohjeiden mukaan. ”Jukan kaverilla oli 2004 vuoden kolari-Corvette, jossa oli paikoillaan 28 000 mailia ajettu 5,7 LS1 -moottori ja se sattui olemaan vieläpä myytävänä. Bensapuolella pääsin helpoimmalla, kun tilasin Aeromotiven tankin, jossa on sisällä valmiiksi suurtehopumppu ja laitoin konehuoneeseen saman firman regun, että sain bensanpaineet kohdilleen”, kertaa Petri. Laitoin kaikki samalla lailla, kuin ne oli Mersussakin aina kosteuden poistokouruja myöten. Tein samalta istumalta pahvisapluunan katon muodoista ja lähdin heti seuraavana päivänä purkaamolle sopivaa kattopeltiä metsästämään. Kyllähän siinä melkoinen työ kaiken kaikkiaan oli. GM:n vuoden ’66 värikartasta löytyneeseen viininpunaiseen väriin sekoitettiin isointa metallihiukkasta, joka tulee selvemmin näkyviin vasta auringonpaisteessa. Moottorinohjauksesta huolehtii Haltech Elite, joka pystyy lukemaan Corveten moottorin alkuperäisiä antureita. ”Ajo-ominaisuksia parantelin Unisteer Performancen hammastanko-ohjauksella, paksummilla Hotchkisin etuja takakallistuksenvakaajilla, QA1:n korkeusja jäykkyyssäädettävillä coilovereilla sekä laittamalla levyjarrut joka nurkkaan. Lukolliseen 3:08-välityksellä varustettuun kymppipulttiseen taka-akseliin vaihdettin laakerit ja stefat. Lähimmäksi sapluunan muotoja osui 124-korimallin Mersun katto, jossa vielä itse luukkukin oli tarpeeksi kookas, ettei se näyttäisi liian pienelta Chevellen katolla”
Neljän kuukauden kaikki vapaa-aika kului uudella tilavammalla talliosakkeella, jonka Petri oli ostanut kesken projektin. Petri halusi ehdottomasti säilyttää autossa sohvapenkin, että kyytikapasiteetti olisi mahdollisiman suuri. Väriä pintaan. Kaikki johtojen liitokset ja liittimet niin sisällä kuin konehuoneessakin on tinattu ja päälle on laitettu liimakutistesukka. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa rouvan kanssa sitä suunnittelemaan, vaikka meistä kumpikaan ei ollut moista ennen tehnyt. Penkkien rungot on hiekkapuhallettu, korjattu ja maalattu ennen uusien verhoiluiden asennusta. ”Kaikki verhoilut ja pisteosat sisustassa ovat uutta. Alustassa on happo-ja epoksimaali, jonka jälkeen vedin päälle maalattavan massan ja kruunasin koko komeuden kiiltävällä mustalla”. ”Omassa tallissa tuli maalattua kaikki muut paitsi pintapellit. Sivupaneeleista löytyy myös kaksi Phoenix Gold SX 10 tuuman subwooferia. Chevellen korin pohjan, rungon, konehuoneen ja ovien välit sekä muut sisäosat Petri on maalannut itse. ”Menihän siinä vähän enemmän aikaa kuin odotin, mutta saipahan kitit ja välivärit kuivaa rauhassa. Pienillä muutoksilla ja saastelaitteiden poistolla saatiin Corveten LS1-moottorista puristettua 35 hevosvoimaa enemmän kuin vakiosta. Väriksi valitsin GM:n vuoden ’66 värikartasta viininpunaisen värin, johon lisätiin isointa metallihiukkasta. Pintapeltien maalaria Petri etsiskeli jonkin aikaa ja loppujen lopuksi sopiva löytyi Oulusta. Auton ollessa maalaamoreissulla hän päätti kunnostaa penkkien rungot, jotka hiekkapuhallettin ja maalattiin ennen kuin Petri asensi niihin uudet verhoilut. Akselit ovat grafiitinharmaat, kun meinasin aluksi maalata koko auton sen väriseksi, mutta sellaisia Chevellejä tuntui olevan netti pullollaan. Aikaa siinä meni meillä pari viikkoa, mutta hyvä tuli, vaikka itse sanonkin.” Loppukiri. Petri päätti ottaa kunnon loppukirin ja saada auton valmiiksi näyttelyyn. Kuumasinkattu runko piti hioa mataksi, että siihen sai maalin tarttumaan. Ohjelmointia helpotti Haltech Elite -moottorinohjausyksikkö. Laitoin äänieristykseksi bitumimattoa lattiaan, ovien sisäpuolelle ja peräkonttiin. ”Ammattiverhoilijoiden kommentti oli, että tässä on kyllä liian kova homma, kun on tuo kattoluukkukin jälkikäteen laitettu. 40 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Chevrolet Chevelle ’66. Hyvän työn Perälän Atte ja kumppanit tekivät ja varmasti vien pojille myös seuraavan projektin maalattavaksi”, tuumaa Petri. A-Värin pojat ottivat Chevellen työn alle ja sillä reissulla sitten vierähtikin vuoden päivät. Takaluukun verhoilulla saatiin aikaan viimeistelty lopputulos sekä samalla piilotettua kaksi DLS:n vahvistinta. Alkuvuodesta 2018 soitti Hastin Christeri ja kyseli Chevelleä toukokuussa pidettävään Oulun American Car Show’hun. Oman hankaluutensa sisustaan toi kattoverhoilu, jolle ei tahtonut löytyä tekijää millään. Ne jätin suosiolla ammattimiehille. Hän halusi säilyttää Chevellessä sohvapenkin ja rattivalitsimen, koska tarkoitus oli tehdä cruisailuauto koko perheelle. Olen myös yrittänyt piilottaa johdot mahdollisimman hyvin, että lopputulos olisi viimeistellyn näköinen”. Samalla vedin uudet sähköt hifeille
Auto oli esillä myös Kemin näyttelyssä, jossa se sai Top 5 sekä People’s Choicen kolmannen palkinnon. Alusta: Runko boksattu ja vahvistehitsattu, takatukivarret boksattu, Unisteer Performancen hammastanko-ohjaus, Hotchkisin etuja takakallistuksenvakaajat, QA1 korkeusja jäykkyyssäädettävät coiloverit. Vanteet: American Racing Torq Thrust II, 8,5x18" edessä, 10x20" takana. Tehoa moottorista irtosi loppujen lopuksi 385 hevosvoimaa ja vääntö saatiin nousemaan 700 newtonmetriin”. Faktat Chevrolet Chevelle ’66 Omistaja: Petri Laine, 38 Paikka: Keminmaa. Chevelleen tuli myös ulkopuolelle kaikki pisteosat uutta aina puskureita myöten. Rupesin nauramaan, että tähän autoon on tehty niin paljon töitä ja muutoksia, että tämä voisi olla ihan hyvin kolmen ässän Chevelle”, tokaisee Petri hymyillen. ”Monesti on tulleet ihmiset juttelemaan ja muistelemaan, että täällä Keminmaassa on ollut 90-luvulla samanlainen Chevelle. Kori: BMW:n projektoriajovalot, 2" Cowl Induction scooppi, W124-Mersun sähkötoiminen kattoluukku, tulipelti muokattu suoraksi, takapyöränkoteloita suurennettu. Chevelle näytti valmistuvan hyvissä ajoin ennen Oulun näyttelyä, mutta tarkkana työntekijänä tunnettua Petriä häiritsi yksi asia. Yksi mies näytti noita keulassa olevia SS-merkkejä ja sanoi, että eihän tämä ole alkuperäinen SS-malli. Niillä on ollut hyvät ilmeet, kun olen paljastanut, että tämä on se sama auto. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaattivaihteisto, Shift kit, B&M Holeshot turbiini (stall speed 2400), GM 10-pulttinen taka-akseli lukolla, 3.08:1 -välitys. ”Tuo peräkontti ei vastannut auton muuta tasoa, joten päätin tehdä sinne kokonaan uudet verhoilut. Vielä piti saada Chevellen moottori säädettyä ennen Oulun reissua ja siihen hommaan Petri sai houkuteltua avuksi Hirvonsalon Jaskan. Ajovaloja Petri paranteli BMW:stä lähtöisin olevilla projektorilinssiumpioilla, joiden asennuksessa meni oletettua kauemmin. 41 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Jarrut: Wilwoodin levyjarrut, tehostin. Sisusta: Uusittu Legendary Auto Interiorsin materiaaleilla, penkkien rungot hiekkapuhallettu ja maalattu, Grant Classic GM 15" ratti, Auto Meterin kierrosluku-, öljynpaine-, seos-, lämpöja volttimittari. Hifit: Soitin Alpine, 2 x DLS vahvistin, edessä 6,5" SPL-kaiuttimet, takana 6x9" Rainbow-kaiuttimet, 2x10" Phoenix Gold SX subwoofer. Olihan siinä melkoinen työ sille ajalle, kun vielä muotoilin ja pyöristin kulmat sivupaneeleista. Yksi mies näytti noita keulassa olevia SS-merkkejä ja sanoi, että eihän tämä ole alkuperäinen SS-malli. Oulun näyttelyssä Chevelle sai osakseen ansaittua huomiota ja sijoittui kovatasoisessa Street & Race -luokassa toiseksi. Chevelleen on tullut kesän aikana kilometrejä tasaiseen tahtiin ja sen kyydistä on päässyt nauttimaan alkuperäisen suunnitelman mukaan koko perhe. Pitkon Pepen kautta tuli vielä etupuskuriin kirkkaat parkkivalojen lasit, joita ei meinannut aluksi löytyä mistään. Renkaat: 225/40R18 edessä, 275/35R20 takana. Ensin ajeltiin yksi ilta ympäri Keminmaata ja Jaska naputteli vänkärinpenkillä läppäriä, että saatiin autosta jonkinlaista dataa. Moottori: ’04 Corvetten 5,7 LS1 V8, teho 385 hv/700 Nm, mekaaninen kaasuläppä, Aeromotiven suurtehopolttoainepumppu ja regulaattori, vapaavirtausilmansuodatin, rosteripeltisarjat, Haltech Elite -moottorinohjaus, Magnaflow’n 3" rosteriputkisto x-putkella. Seuraavana päivänä oltiin sitten neljä tuntia Kemin Tekun tehopenkissä ja Jaska sääti kartat viimeisen päälle kohdilleen. Kiitos: Eila-vaimolle avusta ja hyvistä hermoista, koko perheelle kärsivällisyydestä, Matias Keräselle avusta, Jukkis Lahdenperälle kuvauspaikasta ja kiitokset myös kaikille projektissa eri tavoin mukana olleille. Lopuksi verhoilin paneelit punaisella keinonahalla”, mies muistelee lopussa tullutta kiirettä. ”Jaska on ihan päällikkö säätämään näitä kamppeita. ”Kevään aikana tuli kyllä ahkerasti oltua tallilla ja siinä viimeisillä viikoilla ennen tavoitteeksi asetettua Oulun näyttelyä meinasi syöminenkin unohtua, mutta onneksi rouva huolehti muonituksesta tuomalla tallille sapuskaa”, kiittelee mies vuolaasti projektissa muutenkin apuna ollutta Eila-vaimoaan. Samalla sain upotettua subbarit sivuille ja piilotettua vahvistimet
42 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä • Malli: Irina 43 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Timo Hersti aloitti Rivieransa rakentamisen jo silloin, kun se ei edes ollut vielä hänen. Celebrity Kustomsin autojen tapaan myös se sai nimen vanhan hyvän ajan Hollywood-tähdeltä, Elisabeth Taylorilta. Läpikotaisin kustomoitu tehtaan custom nimittäin valmistui pitkälti nykyiseen kuosiinsa ollessaan vielä Marco ”Platu” Plantingilla. BUICK RIVIERA ’63
Platu viimeisteli kokonaisuuden tekemillään straipeilla. Tullessaan markkinoille syksyllä 1962 Riviera edustikin koko General Motorsille uutta autoluokkaa – se oli täysikokoisia malleja pienempi, mutta kuitenkin tehokkaalla moottorilla ja täydellisellä varustelulla – ja vain nelipaikkainen. Eri candyillä ja hopeanhohtoisella flakella toteutettu paneelimaalaus on upea, ja noudattelee pääasiassa watsonmaiseen tapaan Rivieran peruslinjoja. Valkoisen ja punaisella nahkasisustalla varustetun auton alla olivat sen tullessa Mäntsälästä hieman tuoreemman Buickin Rally Wheels -vanteet, jotka Platu kuitenkin vaihtoi heti kättelyssä 15-tuumaisiin Supremeihin, ja mild custom -tyyli oli kohdallaan. Riviera-nimihän oli ollut Buickilla käytössä jo vuodesta 1949, mutta aina vuoteen 1963 saakka sitä käytettiin vain muiden mallisarjojen, kuten Roadmaster ja Electra lisänimenä. Kovin suuria suunnitelmia ei taitavana straipparina ja Helsingin Kustom Kulture Show’n järjestäjänä tunnetulla Marco ”Platu” Plantingillakaan Rivieransa varalle ollut, kun hankki sen leimattomana, mutta muuten koko lailla ehjänä Mäntsälästä kesällä 2007. Tyylikkäästi takasiipien jatkoksi sovitetut valot ovat lähtöisin '54 Mercurystä, alun perinhän Rivierassa on vaakasuuntaiset valot peräpellissä. B uickin vuonna 1963 ensimmäistä kertaa markkinoille tullut Riviera kuuluu jo automalleina niihin tehtaan customeihin, jotka erottuivat aikalaisistaan huomattavasti jo tehtaan jäljiltä. Heti alkuun Platu asennutti Herstin pajalla autoon Airbagit.comilta tulleen ilmajousisetin, jonka asennus ei kierrejousitetun mallin tapauksessa edellyttänyt mitään suurempia rakenteellisia muutoksia, riitti kun hitsaili paikalleen bracketit ilmapalkeille sekä niiden tieltä siirretyille etuiskareille. Ensimmäisiä Platun tekemiä ulkonäkömuutoksia autolle olivat vuonna 2007 Supreme-vanteet, jotka sopivat edelleen kokonaisuuteen täydellisesti. Vähäeleisine listoituksineen ja jokseenkin eurooppalaishenkisine muotoiluineen se kuuluu automalleihin, jotka alkavat näyttää täysiveriseltä kustomilta hyvin pienin muutoksin. 44 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Buick Riviera ’63. ”Siihen piti vain vaihtaa etuiskarit ja renkaat, että se saatiin katsastettua”, Platu kertoo. Alkuperäinen maski on korvattu Zombie Steelworksillä teetetyllä rosterisella, ja tuplavalojen tilalla ovat nykyisin astetta isommat yksittäiset umpiot, jotka ovat kotoisin '62 Cadillacistä
Kun sitten Tommi ja minä aloimme työstää loppumaalausta ja aloin hioa flakekaton reunaa alas, niin huomasin, että pinta lähtee isoina lastuina irti. 1K ei ollutkaan läpikuiva, joten kaikki lähti irti. ”Takatolppa leikattiin neljään osaan ja samalla se kallistui reilusti eteenpäin. Soitin sitten Platulle ja ehdotin, että vaihdetaan se Roadster Pickupiin. Isommat yksittäiset ajovaloumpiot ovat lähtöisin ’62 Cadillacistä. Viimeinen silaus ennen Rivieran esittelyä Kustom Kulture Show’ssa keväällä 2015 oli uusi yksivalomaski, jonka teki rosterista Zombie Steelworksin Teemu ”Pulla” Mäkinen. Karamellipintainen mäkiauto. Täydellisen kustomoinnin koki myös sisusta, jonka verhoili Platun valitsemilla aistikkaanvärisillä materiaaleilla Verhoomo Priman Lasse Vänttinen. Ruostekorjauksia jouduttiin tekemään takahelmaan, takakontin pohjaan ja pyöränkaariin. Tolpista lähti ensin tuuma liikaa. Siitä alkoikin vuosia – yllättävänkin monta – kestänyt rakentelu-urakka, jonka aikana auto ehti vaihtaa lopulta omistajaakin. 60-luvun alun Moparista kotoisin olevan erikoisen näköisen ratin Platu bongasikin Lassen verhoomon seinältä ja sai houkuteltua Lassen myymään sen. ”Riviera oli keskeneräisenä esillä Kustom Kulture Show'ssa ja purin sisustan taas pois sivulasien asennusta varten heti näyttelyn jälkeen. Tolpista lähti ensin tuuma liikaa, joten jouduin hitsaamaan sen takaisin, kun ei se näyttänyt hyvältä niin matalalla katolla”, Hersti selittää. Katon raidat on saatu aikaan ruiskuttamalla samaa candyä useampia kerroksia – sävy tummuu aina, kun kerrokset lisääntyvät”, jatkaa Platu, joka itse hoiti tietysti auton straippailut. Luppe kuitenkin halusi auton väkisin American Car Show'hun, joten ei kun verhoilut takaisin autoon ja sinne, vaikka en olisi halunnut. Ensimmäinen maalari oli vetänyt flaken 1K-lakan kanssa kattoon ja päälle 2K-lakkakerrokset. Sitten omaa sekoitusta oleva vihreä-limekulta mikälie sävy pintaan. Ovista poistettiin kahvat, takakontista lukko ja alkuperäiset vaakatakavalot vaihdettiin ’54 Mercuryn lamppuihin, joita kylläkin madallettiin, jotta ne saatiin istumaan Rivieran perän linjoihin. 45 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Auto valmistui kuin valmistuikin kyseiseen näyttelyyn, ja valittiin samana keväänä myös Helsingin American Car Show’n Top 10:een. ”Se itse asiassa tuli puheeksi sitä kautta, että Stjerbakoffin Marko oli kuullut Platulta, että hän voisi myydä Rivieran. Kun ne oli teipattu umpeen, vedettiin limekultakandyllä tulevat alueet ensin hopeanvärisellä metallinhohtovärillä, eli flaket umpeen. Projekti alkoi choppauksella ja ruostevaurioiden korjauksella. Eniten harmitti se, että palkitaan Top 10 -pytyllä, vaikka vehkeessä ei ole edes moottoria vielä”, Platu selittää. Rivieran esittelystä Amerikan Raudassa sovittiinkin jo tuolloin, tarkoituksena oli kuvata se myöhemmin syksyllä, kunhan moottori on taas keulalla. Platu ei kuitenkaan oikeastaan ehtinyt ajella Buickilla kuin vähän tuolloin kesällä 2007, kun siitä hajosi tilttirattiputki. Kokonaisuuden hahmottamista helpotti Kutjan Jannen Platun visioiden pohjalta piirtämä mallikuva. Ensin Platu ei lämmennyt, mutta parin tunnin päästä ajoi tänne hallille ja sanoi, että aletaan hieroa kauppoja.” Takatolppa leikattiin neljään osaan ja samalla se kallistui eteenpäin. Sen Platu teki yhdessä esimerkiksi Huhtamäen Janin kustomien maalauksesta vastanneen Tommi Heikkisen kanssa. ”Homma aloitettiin niin, että katto maalattiin flakella eräässä Hyrylän automaalaamoista. Siinä vaiheessa päätimme Tommin kanssa hioa auton pellille, jolloin etusiivistä löytyivät vanhan kolarivaurion jäljiltä kittimatokorjaukset, jotka Tommi hitsasi ja kunno sti maalaamolla”, Platu selittää. Puskurit toimitettiin Eskilstunaan kromattaviksi, leveitä helmalistojahan tässä yksilössä ei edes ollut. Rattiputki teki tiltin. Muut kiireet veivät kuitenkin Platun ajan sikäli tehokkaasti, että näyttelyiden jälkeen auto jäi Hersti Autoshopille seisomaan peitteen alle niin siksi kuin seuraavaksikin kesäksi, ja lopulta seisoi samassa tilassa sijoillaan vielä kesän 2017, kunnes Herstille tuli mieleen ehdottaa vaihtokauppaa hänellä olleeseen ’30 Roadster Pickupiin. Sitten scallopit kullanvärisellä candyllä. ”Sitten tuo jäi sen rattiputkivian takia seisomaan, ja seisoi varmaan vuoden päivät pihallakin, kunnes tuli tuohon Sulalle minun vanhalle pajalle kait 2011”, auton nykyisin omistava Timo Hersti jatkaa. Talvella 2014–2015 oltiin vihdoin siinä vaiheessa, että oli aika toteuttaa auton maalaus. ”Koko auto vedettiin siis ensin yli hopeaflakella
Takakontti viimeisteltiin näyttelykelpoiseen kuntoon tälle kesälle, penkit saivat tämän kuosin jo vuosia sitten. Kojelauta on rumpujen pinnasta tuttuine helmiäispaneeleineen komea näky. Exner-aikakauden Moparin ratti sopii kokonaisuuteen paljon alkuperäistä kaksipuolaista paremmin. Lasse Vänttisen toteuttama verhoilu on kultatereineen todella upea, tällainen sen olisi pitänyt olla jo tehtaalta. Ensin Platu ei lämmennyt, mutta parin tunnin päästä ajoi tänne hallille ja sanoi, että aletaan hieroa kauppoja. Soitin sitten Platulle ja ehdotin, että vaihdetaan se Roadster Pickupiin. 46 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Buick Riviera ’63
Alusta: Chassis Tech -ilmajousitus digitaalisella ohjaimella. Vanteet: 15" Supreme. Jarrut laitoin myös kokonaan uusiksi.” Koska Rivieralla oli viimeinkin tarkoituksena päästä ajelemaan, asenneltiin siihen tällä kertaa myös stereot, joiden komponentit Timppa tilaili Saksasta. ”Alustaan vaihtelin kuluvia osia ja se hinkattiin läpi ja maalattiin. 47 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Retrosoundin MP3-radion jatkeeksi tuli erillissarja, ja vahvistimeksi hän asensi varastostaan löytyneen Autostudion. Uritetut venttiilikopat ovat kotimaista käsityötä, Otto Mattila teki niitä pienen sarjan vuosia sitten. Keväällä 2018 Liziksi Celebrity Kustoms -autoille tavalliseen tapaan nimetty Riviera saatiin viedä ensimmäistä kertaa ajokuntoisena näyttelyyn, Jönköpingin Elmiaan. Niin, jo kai sen oli aikakin päästä takaisin tien päälle. Faktat Buick Riviera ’63 • Omistaja: Timo Hersti, 54 • Paikka: Hyrylä. Moottori: 401 CID Nailhead V8. Rivoitetut venttiilikopat Platu hankki silloin vuosia sitten Mattilan Otolta, joka teki niitä muutaman sarjan”, Timppa jatkaa. Ilmanputsariksi löytyi koppien kanssa hyvin yhteen sopiva rivoitettu tarvikemalli, ja näyttävyyden nimissä Timppa hankki rautaimusarjan päälle uuden kromatun Edebrockin kaasuttimen. 401-kuutiotuumaista Nailheadia ei ole viritelty, mutta Timo Hersti siisti sen näyttelykelpoiseksi. Jarrut: Vakiot. ”Platu teetti kannet uusiksi, koska se aiemmin pölläytteli. Renkaat: 215/75 R15 vyörenkaat ohuilla valkoraidoilla. Tehtaan jäljiltä 325-hevosvoimainen 401 Nailhead oli irrallaan, ja sen kannet oli kunnostutettu, mutta asentamatta paikoilleen. Sisusta: Verhoiltu kauttaaltaan uudelleen, ’61 Moparin ratti, kojelaudassa helmiäiskoristeita, Retrosoundin MP3-soitin, Autostudion vahvistin, Auna-erillissarja. Myös uusien pakoputkien teko kuului viime talven hommiin. Siellä John D’Agostino noteerasi sen keräämäänsä kustomien kärkiviisikkoon, ja ansaittua huomiota auto on niittänyt, missä ikinä onkin esillä ollut. Siihen menikin muutama sata tuntia”, Hersti ynnäilee. Kori: ’62 Cadillacin ajovalot, rosterinen custom-maski, katto chopattu, ovenkahvat ja takaluukun lukko poistettu, merkit sheivattu, ’54 Mercuryn takavalot, Ramblerin sivupeili, Platun ja Tommi Heikkisen tekemä erikoismaalaus. Takaisin tien päälle. Takakontin paneelit mies teki itse nyt keväällä ja käytti ne verhoiltavana Vänttisellä, jotta myös kontti saatiin esittelykelpoiseksi. Viime talvena Timppa aloittikin Rivieran ajokuntoon saattamisen. Minä kokosin ne paikalleen ja maalasin moottorin spraycandyillä. Voimansiirto: Dynaflow-automaatti, alkuperäinen perä. ”Kun vein sen kesällä katsastukseen, tuli täyteen 10 vuotta edellisestä leimasta”, Hersti naurahtaa. ”Ei siinä ollut sivulasejakaan, ja verhoilutkin olivat vain suunnilleen paikoillaan. Jouduin viime talvena purkamaan kaiken ja kokoamaan kunnolla uudelleen
Always Been Crazy 48 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Autoharrastajana Vesa Kivimäki ei ole mikään tusinaukko. Mies on maailmallakin tunnettu stunt-ajaja, joka omistaa myös Suomen ainoan Monster Jam -luokitellun autonmurskaajan. Vesan viimeisin hankinta on näyttävä Kenworth, joka syntyi hullun idean pohjalta Silicone Expressin verstaassa. KENWORTH W900L AERODYNE ’91. Teksti: Jussi Löppönen • Kuvat: Tomi Eronen • Malli: Elina Oinonen 49 AMERIKAN RAUTA 6/2018
H ärmän lakeuksilta Voltista kotoisin oleva Vesa Kivimäki on autoharrastamisen todellinen moniosaaja. Väyrys-Mersuistakin Kivimäki on kutitellut 650 hepan tehokäyriä jo vuosia sitten. 50 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Kenworth W900L Aerodyne ’91. Dieselvirittämisen pioneerilla on myös plakkarissaan useampi truck pullingin suomenmestaruus itse viritetyllä V8-Scanialla, joka piirsi dynamometrilappuun kunnioitettavat 1 800 heppaa. Pohjalaisen meriiteistä ei suinkaan vähäisin ole se, että Vesa on ainoa suomalainen, joka on osallistunut viralliseen Kenworthissa on paljon käsityönä tehtyjä erikoisosia, kuten aurinkolippa, kivisuojapellit ajovalojen alla sekä perävaununpistokelaatikko valoineen. Mies luotsaa maailmallakin tunnettua Crazy Drivers -stuntryhmää, jonka käsissä bussi kulkee kahdella renkaalla, ja Kivimäen nimissä on myös virallinen maailman nopeusennätys kahdella pyörällä ajamisessa
Monster Jam -osakilpailuun omalla monsterillaan. Kaupanteossa sovittiin, että avustaisin toisen veturin hankinnassa, kun sen aika koittaa. Kenworth-projekti starttasi pari vuotta takaperin, kun allekirjoittanut hankki Vesan aikaisemman jenkkiveturin itselleen. Alkuun autoja etsittiin rapakon takaa, mutta lopulta sopiva yksilö löytyi ihan kotimaasta suhteiden ja lievän onnen kantamoisen kautta. Kanadalainen kaveri, Steven Roache, laati projektista tietokoneluonnoksen annettujen speksien perusteella. Kuten aina, niin myös tälläkin kertaa pikku sipistelystä alkanut projekti sai uudet mittasuhteet, kun kuvioihin otettiin 3D-mallinnus tietokoneella. Huono huolto oli tehnyt tehtävänsä ja perän laakerit löytyivät metallihileinä öljyn seasta. Supliikkimiehenä Vesa vaan tuumasi, että ”no kylhän sä siihen pystyt”. No, se koitti paria kuukautta myöhemmin. Elettiin jo tammikuun puoliväliä ja kyselin Vesalta, että oletko hoksannut, kuinka hullu tämä ajatus oikeasti on, kun aikaa tavoitteeksi otettuun Hot Rod & Rock Show’hun oli vajaat kolme kuukautta. Hienosta kalustosta pitävä mies myöntää avoimesti voiman menevän ulkonäön ohi. Vaativa projekti vietiin läpi huimassa kolmessa kuukaudessa Silicone Expressin pajalla. Ahdetun metanoli-V8:n tehot liikkuvat siellä 2 000 humman yläpuolella. Hullu ajatus. Syksyn tullen manasin Vesalle, että harmittaa, kun ei talveksi löytynyt omaa uutta rekkaprojektia, johon Vesku heitti vitsinä, että rakenna toi mun auto näyttelyyn. 51 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Selkeät linjat yhdessä pienten detaljien kanssa luovat näyttävän kokonaisuuden. Kuvien saavuttua oli selvää, että tarvittiin radikaalimpia muutoksia nupin näyttelykuosiin saattamiseksi. Tästä saamme oivan aasinsillan juttuumme. Tekniikkavelhona Vesa remppasi perän ongelmitta ja ensimmäisen kesän Kenworth palveli silloisessa asussaan kiskoen Monster Truck Show -kärryä näytöksistä toiseen aina Viroon asti. Alkutaival oli hitusen kivinen Vesan joutuessa heti peräremontin tekoon. Asiaa jauhettiin tovi herjana, kunnes Kenworth ilmestyi hallin pihaan
Projektin lähtökohtana oli luoda modernia jenkkirekkojen rakentelusuuntaa hyödyntävä lopputulos, jossa ajatuksena on ”Less is More”. Kadonneet askelmat rakennettiin alkuperäistä vastaaviksi ja tankkien paikat siirrettiin oikeille kohdin molemmin puolin runkoa. Idea lopullisesta raidan mallista löytyi 60 -luvun juovatrendejä mukaillen. Tietokonesuunnitelman mukaisesti etujousitusta madallettiin reippaat 10 senttiä erikoistaotuilla jousilla. Rungon yläpintaa peittämään rakennettiin siistit tasot koko matkalle kolmen millin alumiinista. Massiiviset 8" pystyputket saivat pidemmät, tasapäiset yläosat ja etumaski vaihtui uuteen pienin customointivivahtein sekä maalatulla säleiköllä varustettuun. Ajokorkeutta voidaan säätää ilmajousin. Säiliöt olivat erimittaiset, mikä ei sopinut suunnitelmiin, vaan ne muokattiin samanpituisiksi. Käytännössä lähes kaikki kiiltävät osat onkin tehty itse juuri tätä autoa varten. Isoja muutoksia. Tietokonesuunnitelman mukaisesti etujousitusta madallettiin reippaat 10 senttiä erikoistaotuilla jousilla. Häijympää ilmettä huokuva aurinkolippa syntyi omavalmisteena kiiltävästä rosterista, samoin kuin ohjaamon alla kulkevat valolistat konepeiton jatkeineen. Samalla äänieristystä lisättiin ja lattia sai ylleen uuden verhouksen. Sillä reissulla apparin askelmat oli poistettu ja rungon sivu täytetty pelkillä polttoainetankeilla. Sen seurauksena väreiksi valikoitui mattamustan ja kiiltävänmustan yhdistelmä, oranssein candyflake-koristejuovin. Kuskin puolen runkoa peitti puolestaan valtaisa aggregaattipaketti. Ohjaamoon lisättiin kauttaaltaan äänieristystä ja lattiaverhous vaihtui uuteen kojelaudan saadessa kattavan kromikylvyn. Kiiltävien osien määrä haluttiin pitää maltillisena, mutta kuitenkin jenkkirekkamaisena. Kenworth oli muokattu ennen Suomeen rantautumistaan Saksanmaalla messukärryn vetoon. Perusraidan piti olla mahdollisimman simppeli. 52 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Kenworth W900L Aerodyne ’91. Alkujaan katolla olleet kantikkaat rekkavalot ja alppitorvet vaihdettiin kokonaisuuteen paremmin soveltuviin pyöreisiin malleihin, mikä edellytti verhoilun pois purkamista. Kojelaudan toimimattomat mittarit ja sekaisin olleet sähköt korjattiin sekä verhoilut pestiin perusteellisesti. Tankit irrotettiin rungosta, samoin aggregaattipatteri. Kun kaikki alustan korjaukset ja ulkonäköön vaikuttavat muutokset erikoisvalmisteisten lasikuitutakalokarien asennusta myöten oli tehty, auto toimitettiin rungon hiekkapuhallukseen ja maalaukseen. Ajokorkeutta kun voidaan säätää ylemmäs ilmajousin myös edessä. Modernia ilmettä. Alkuperäiset polttoainesäiliöt olivat sen verran huonot, ettei niistä kiillottamalla olisi saanut kauniita, joten ne maalattiin mustalla ja pyöräytettiin rosterin sisään. Homma alkoi alustan ilmeen muokkaamisella takaisin amerikkalaisempaan asuun. Samalla syntyi vät kiinnityspannat kirkkaasta rosterista. Samassa rytäkässä makuuhytin kannakepuslat uusittiin ja pakoputkisto hytin alla vaihtui uuteen. Sillä aikaa irto-osiin, kuten runkotasoihin, ilmanputsareihin ja takalokareihin tehtiin pohjatyöt maalausta varten. Lisää matalampaa ilmettä saatiin vaihtamalla rengastus Nokian toimittamiin mataprofiilisiin kumeihin
Kiitokset: Projektin toteutuksesta Silicone Express/Jussi Löppönen sekä Valtteri Löppönen, Kilpi Ykköset, Lavoset Oy, Marko Seppänen, Lauri Käyhkö ja Ari Lyytinen sekä Nokian Tyres. Valvotuista öistä ja suuresta työmäärästä huolimatta projekti onnistui yli odotusten sekä rakentajan että omistajan ollessa lopputulokseen tyytyväisiä. Renkaat ja Vanteet: 315/70 R22,5 Alcoa takoalumiini. Rekkaprojektit ovat aina massiivisia työmäärältään isojen pinta-alojen ja osien koon sekä määrän takia. Samalla nimi kertoo projektin järjettömästä aikataulusta ja työmäärästä, lopulta viitaten myös Vesan stuntryhmä Crazy Driversin nimeen. Nimen takaa löytyy outlaw country -legenda Waylon Jenningsin kappale ”I’ve Always Been Crazy”, johon autoon teetetyt rekisterikilvet viittaavat. Projektissa paljon aikaa kului sellaiseen, mitä ei silmällä erota ja kaiken listaamiseen ei yhden jutun tila edes riitä. Faktat Kenworth W900L Aerodyne ’91 Omistaja: Vesa Kivimäki, 43 Paikka: Voltti Moottori: Detroit Diesel, varustettu Jake Brake -moottorijarrulla. Samalla ikkunamekanismit korjattiin ja sivuikkunat vaihtuivat tummennetusta lasista valmistettuihin. Ovien ja ikkunoiden tiivisteet uusittiin ja kaikki ovien lukot ja lukkopatruunat vaihdettiin, myös makuuosastoon. Oma savottansa oli pahasti sekaisin olleiden valosähköjen palauttaminen tehtaan asuun sekä johtojen veto asennettuja lisääärivaloja varten. Omamassa: 8 250 kg. Paljon piilossa. Vaihteisto: Fuller 9-speed OD. 53 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Runsas parkkivalorivistö yhdessä alustavalojen kanssa saa nupin hehkumaan pimeässä. Alusta: Täysilmajousitus. Jotta tarinamme ei päättyisi kuin seinään, niin todettakoon, että Silicone Expressin uusi rekkaprojekti odottaa jo laivausta rapakon takana... Lihaksikas Elina näyttää sirolta massiivisten kahdeksan tuuman pystyputkien vierellä. Niin, ja auto todella valmistui vajaassa kolmessa kuukaudessa napaten pokaalin kotiintuomisiksi Hot Rod & Rock Show’sta. Suurimpia yksittäisiä kohteita olivat ohjaamon ovet, jotka oli käytännössä rakennettava uudelleen ja sovitettava oviaukkoihin. Omavaltaisella päätöksellä annoin projektille nimeksi ”Always Been Crazy”. Pelkästään kojelaudan uumenista poistettiin muovikassillinen epämääräisiä piuhoja, ja lopulta vajaatoimiset mittarit saatiin näyttämään oikeita lukemia
Rakkaudesta driftingiin 54 AMERIKAN RAUTA 6/2018
CHEVROLET CAMARO Z28 ’78. Drifting on laji, joka yhdistetään useimmiten japanilaisiin autoihin, ja nousevan auringon maan vuoristoteiltä koko touhu onkin lähtöisin. Mikko Viitala valitsi luisupelikseen vähän toisenlaisen lähtökohdan, jolle kotimaiset mutkaradat olivat tuttuja grippiajosta jo usemman vuosikymmenen ajalta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 55 AMERIKAN RAUTA 6/2018
”’78 Camaroa ei minun kuskaamanani ole ikinä nähty. Takapaneeliksi vaihtui uusi ’70–73-mallinen leditakavaloilla.” Sittemmin keulaa on levitetty 10 senttiä kaaristaan Mikon opeteltua itse lasikuituhommat. Etuvanteina Mikko tykkää käyttää 16-tuumaisia mahdollisimman suuren kääntökulman nimissä, pienemmät eivät 320-millisten levyjen päälle mahtuisikaan. Alkuperäiset takakyljet tuli kolaroitua moneen kertaan ja oiottua, joten jossain vaiheessa luovutin ja ostin uudet peltiset takakyljet, jotka muotitin ja tein kuitukyljet tilalle.” Peräpelti on edelleen nimensä mukaisesti peltiä, mutta senkin Mikko on muotittanut jo isomman kolhun varalle. Otin laskutikun käteen, ja totesin ideassa olevan vahvasti järkeä. LS1 myyntiin ja uusi LS3 tilalle. Vanhempi, hakusessa ollut malli jäi kummittelemaan mieleen niin vahvasti, että vanhensin auton heti debyyttikaudelle sellaiseksi, peruskorihan näissä pysyi ’70–81 käytännössä samana. ”Ovet ovat myös luonnollisesti kuitua, ja Camarosta onkin saatu ihan suhteellisen kevyt. Niin lokasuojat kuin konepeitto, ovet ja takalokasuojatkin ovat nykyisin lasikuituisia. Camarossa on vakiona aika tarkkaan puolet tuosta.” Ackermann on nollattu ohjausmuutosten yhteydessä, mikä vanhojen rallioppien mukaan on hyödyksi poikittain edetessä. Etupyörille lisättiin luisuttelua ajatellen vähän kääntyvyyttä ja takapäätä Mikko jäykensi korvaamalla takaiskarit coilovertolpilla lehtijousien rinnalle asennettuna. ”Pari ensimmäistä vuotta kilpailin silloisella kesäharrastepelilläni, eli ’71 Opel Mantalla, joka oli 300-heppaisella 3,6 litran vaparikutosella varustettu katuauto. Lunatin suht’ kiukkuisella nokkakepillä varustettuna sellainen tarjosi 505 hv ja 660 Nm verran, jotka olivat siihen aikaan ihan sopivat lukemat.” Alkuun Camaron alustalle ei tehty kovin suuria muutoksia sen aiempaan Roadsport-kuosiin. ”Tuli ajatus, että josko rakentaisi auton, jolla voisi ajaa luisua ja rataa kumpaakin, ja mieluiten Roadsport V8 -luokkaa. Hain melkein samaa kyytiä myös yhden kesken jääneen 200SX-projektin, johon oli istutettu ’00 Camaron LS1+T56-tekniikkapaketti.” Mikko purkikin oitis Nissanin lihoiksi ja otti tekniikan talteen Camaroa varten. ”Sitten otin Summitin katalogin auki ja aloin ruksia palikoita LS1:n piristämiseksi noin 500-heppaiseksi. Aiemmin oli tullut painittua enimmäkseen yksinään kilpurien kanssa tallin hämärissä, mutta tätä kun alettiin tekemään, kisoissa mukana kiertävä ydinryhmä aktivoitui tallille kiitettävästi, ja niissä parissa kuukaudessa auton parissa tehtiin varmaan karkeasti 1000 työtuntia, ja koko laite tehtiin uusiin puihin aika lailla kaiken kattavasti.” Kuituosilla kevennetty. Korissa oli luonnollisesti valmiina turvakaaret, ja se oli jäykistehitsattu ja vahvisteltu jo aiemman kisahistoriansa takia. Itse kun harrastelin siihen aikaan juurikin kyseisiä laitteita, niin kiinnostihan tuo. ”Etupään kanssa on tehty aika paljon töitä ja evoversioita on ollut useita”, Mikko jatkaa. ”Vuosituhannen alussa alkoi netissä näkyä videoita, joissa 200SX-Nissaneita vietiin tougepätkillä ja moottoriradoilla tavalla, joka tuntui itsestä melkein käsittämättömältä, jatkuvassa sladissa mutkasta toiseen kumit savuten. ’70–73 Camaro oli etusijalla, kummatkin sellaiset sen hetkiset V8-kilpurit olivat ostettavissa, muttei kauppoihin päästy. Onneksi kyselin netissä aiheesta, ja joku ystävällinen sielu kertoi, että unohda, ja osta suoraan LS3. ”Ohjaus on muutettu hammastangolle. Viimeisimpien muutosten jälkeen ei ole käyty enää puntarilla, mutta 1250 kiloa tankki täynnä lienee aika lähellä nyt, ja aiemmissa mittauksissa painojakauma on ollut luokkaa 49/51 takapään hyväksi.” Luisutteluun sopivammaksi. Kuituosat kiinnittyvät yksittäin CroMoputkesta väännettyyn kehikkoon. ”Nyt on tehty itselle muotit lokareista ja muista keulan osista, jotka kaikki ovat irto-osia kolarikorjausten helpottamiseksi. Mikko pääsikin keskittymään sen kohdalla ulkoisiin muutoksiin. Siinä vaiheessa, kun homma alkoi muuttua totisemmaksi, rakensin vanhasta Roadsport B -kilpurista, coupe-mallin C-Kadetista, ahdetulla Bemarin M5koneella varustetun kilpurin.” Kadetilla Mikko ajoikin jaettuun sarjamestaruuteen 2007 ja oli myös kaksi seuraavaa kautta kärjen tuntumassa vähän himmeämmillä mitaleilla, mutta koko homma alkoi pikku hiljaa vähän kyllästyttää. Driftingissä on pyörien kääntyvyys oleellista, ja tuolla keinolla sai jättää alkuperäisistä muokattuihin spindleihin aika pitkät kääntövarret, ja ohjausgeometria pysyy hyvänä vielä 65 asteen kääntökulmilla. Takaikkunan pielet kävin mittailemassa tarkasti ’70 Camarosta naapurikylillä ja tekemässä lasista sapluunan, ja lasin pielet pellitin umpeen ’70–74-mallin tapaan. 2004 kesästä, kun drifting käsitteenä rantautui Suomeenkin, olin mukana alusta asti”, Mikko jatkaa. Camaro tehtiin rullaavasta hylsystä kisakuntoon 2010 talvella parin kuukauden aikana. Myös etupää on kokonaan muutettu vastaamaan ensimmäisen lähdön 2Geniä. ”A utoilla on ajettu ala-asteikäisestä saakka, mieluiten takavetoisilla ja poikittain aina, kun mahdollista”, Mikko Viitala aloittaa tarinan siitä, kuinka päätyi alun perin ajamaan driftingiä. Itse tankona käytin 240:n tehostamatonta alumiinikuorista, johon tuli Karpiolalta nopea välitys, mutta otin siihen lisäksi pituutta ja liikettä 10 senttiä normaalia enemmän. ”Roadsportiin jousitusta luonnollisesti vastaavasti löysättiin. SS-keulan tilasin jenkeistä kuituisena, ei flippiä, vaan konepellillä varustettuna. ”Kävin katsomassa ja kotiutin tuotteen. 56 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Chevrolet Camaro Z28 ’78. Seiskakasista seiskakympiksi. 2009 keväällä Overdriven ostoilmoituksen perusteella minulle kaupattiin kuitenkin Gulf-värityksessä ollutta, pari vuotta V8-kisoista huilannutta ’78 Z28 Camaroa”, Mikko selittää
500 heppaa ei siis riittänyt, joten alakerraltaan vakio LS3 ylipaineistettiin Paxtonin Novi SL2200 -keskipakoahtimella. Siinä oli joku Competition Engineeringin valmissarja pohjana, mutta geometriaa mallinneltiin hyvä tovi ja rukattiin kiihdytysajon pohjalta enemmän siihen suuntaan, minkä kuviteltiin olevan hyväksi driftingissä ja radalla. Lisää potkua Paxtonilla. Kannet kiristeltiin ARP:n pinnapulteilla ja väliin tuikattiin LS9-koneen 7-kerroksiset MLS-pahvit. ”Tuo on toistaiseksi ollut särkymätön, mitä nyt pinionin laakerit eivät oikein tahdo pysyä momentissaan ja vetarin spooreja on hieman tahtonut kulua. Erillinen jousi/iskaritoteutus on korvattu coil-overeilla McPherson-tyyliin. Eturunko on jätetty koskemattomaksi ja tukivarsien kiinnityspisteet alkuperäisiksi. Nyt runkopukit pysyvät paikallaan ARP:n pinnapultein, ja Wisecon mäntiä liikuttavat Calliesin H-profiiliveivit. ”Jarrut ovat tehokkaat, mutta 320 millin halkaisijan ansiosta voidaan käyttää 16" pyörää, tämä taas kääntökulman maksimoimisen nimissä.” Taka-akselina on edellleen auton alkuperäinen 8,5" 10-pulttinen Eatonin levylukolla, 3,7-välityksellä ja teräsvetareilla, c-clip eliminatorein varustettuna. Aihiona käytettiin Nissan 200SX:n tolppia, noita kun löytyi suunnitteluvaiheessa omistakin varastoista. ”Driftingsäännöt sallisivat paljon innovatiivisemmatkin etutuentamuutokset, mutta roadsport-sääntöjen puiteissa on tarvinnut tehdä kompromisseja. Lehtijouset korvattiin jossain vaiheessa omaa suunnittelua olevin 4-linkein. Kori on vanhennettu täydellisesti näyttämään ’70–73-malliselta. Noiden kestoikä rajoittuu kahdesta neljään muutaman mutkan kisavetoon, eli pyöriä pakkaillaan kisapäiväksi mukaan yleensä sellainen 12–20", Mikko selittää naurahtaen. Ennen kaikkea renkaiden saralla alkoi kilpavarustelu. Näin saatiin kompensoitua alatukivarren pituusero ja suhteellisin pienistä joustomatkoista kun puhutaan, järkevämpi camber-käyrä kuin vakiona.” Jarruina olivat aiemmin Wilwoodin levyt, jotka Mikko päätyi korvaamaan D2:n 6-mäntäisin irtokeskiölevyin. Takapäässä se edellytti peräpellin, puskurin ja valojen vaihtoa sekä takapilareiden pellittämistä vanhemman mallin muotoon. Perä on kyllä seuraavana päivityslistalla. 57 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Pikku ylipaineella ja E85-polttoaineella saatiin hieman lisävauhtia 730 hepan ja 870 newtonmetrin voimin, mutta ahtojen karkailun seurauksena löytyivät myös vakiokoneen kipupisteet kansipahvien muodossa, ja niitä vaihtaessa todettiin jo kiertokangissakin pientä muodonmuutosta. ”Se nokkavireinen LS3 oli alkuun kotimaisiin driftingkisoihin riittävä, mutta laji kehittyi ja hevosvoimasota jylläsi, ja samalla radat nopeutuivat. Ventiilikoneistoa päiviteltiin Compin työntötangoin, LS7:n nostimin, Compin Trunion kitillä ja niin Suomessa moottoriratojen profiilit ovat suht’ nopeita, parhaimmillaan nopeudet liikkuvat siellä 180 km/h päällä, mistä auto nakataan poikittain. Vetopyörinä alla pyörivät yleensä 265/35–18-kokoiset kiinalaiset semisliksit, eivät kylläkään pitkään. Kuvassa näkyy, kuinka erilainen peräpää isoine takalaseineen oli. Samalla luonnollisesti luovuttiin lehtijousista ja ne korvattiin coilovertolpin, Nissanin tolppia käytettiin pohjana tässäkin kohtaa. Ylätukivarret puolestaan ovat Camaroon tarkoitetut SPC:n säädeltävät putkivalmisteet. Nyt käytössä ovat BC Racingin ZR 2-way-tolpat lisäsäiliöillä. Alatukivarret ovat seitsemän senttiä alkuperäistä pidemmät ja omaa designia, 15 millin hardoxista leikkailtuja ja rautapuslin. Vaikkei sitä nyt helposti uskoisi, oli aihio tosiaan ’78-mallinen Z28. Nuo on vaan kiinnitetty runkoon hieman muokattujen kiinnikkeiden ulkopuolelle, kun alkujaan nuo tiukataan sisäpuolelle
Mielenkiintoisena nippelitietona voidaan muuten todeta, että polttoaineen tehovaikutus 98E5 vs. Muuten tuo aski on sietänyt nykyistä selkäsaunaa ihan mukisematta. E85 on tällaisessa korkeapuristeisessa ahdetussa aika tarkkaan 140 hevosvoiman luokkaa!” Vaihteistona LS3:n perässä on edelleen se sama kuusilovinen T56, jonka Mikko hankki aikoinaan LS1:n kanssa. ”Sitä perinteistä rata-ajoakin on muutaman kilpailun verran tullut ajettua, mutta ei voi mitään, ei siitä vaan saa samaa adrenaliiniryöppyä kuin tästä poikittain menosta parhaimmillaan. Nokkana on toistaiseksi vieläkin sama Lunatin keppi, mutta tilalle on nyt hankittu TSP:n 231/239-asteinen 0.640/0.629 @0.050 -nostolla, katsotaan minkä verran vaikuttaa. Isolla Paxtonin keskipakoahtimella ruuditettuna LS3 tuottaa nykyvireessään 825 hevosvoimaa ja 1000 newtonmetrin väännön. ”Tuon kanssa ei ole ollut ikinä mitään murhetta, ja päästiin käyttämään kauttaaltaan moottorin omia anturointeja. Luonnollisesti kellari on stressiporattu, aarporattu ja tasapainotettu.” Moottorinohjauksena on ollut alusta asti kotimainen Tatech. Ei se Camaroon niin kamalan paljon ole, mutta 1,5 kg/hv tehopainosuhteen pinnassa pyöritään kumminkin. 58 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Chevrolet Camaro Z28 ’78. Suomen moottoriratojen profiilit ovat suht’ nopeita, parhaimmillaan nopeudet liikkuvat siellä 180 km/h päällä, mistä auto nakataan poikittain. Kehityksen kelkassa on pysytty suht’ hyvin lajin kehittyessä. Ei tiennyt Camaro vuonna ’78, mitä joutuu vielä eläkepäivillään tekemään.” Teknisiä keskeytyksiä takana on toistaiseksi tasan nolla, ulosajoista ja omista ajovirheistä johtuvia sitten muutamia. Nyt kilon paineella vetoa on noin 825 heppaa ja 1000 newtonmetriä koneelta, luokkaa 770 heppaa takapyöriltä. Herkästi särkyvät vaihdehaarukoiden muoviohjurit kannattaa vaihtaa samalla pronssisiin ja tyyppiviaksi tiedetty 3–4-siirtäjähaarukka Viperversion teräksiseen. Auto nakataan poikittain ennen reiluhkoa nyppyä, ja siitä ilmassa kohti ensimmäisen mutkan betoniränniä”, mies selostaa kyytiä, jollaisesta tavalliset työmatka-autoilijat eivät tiedä mitään. Camarolla on nyt ajettu kilpaa seitsemän täyttä kisakautta ja pari hieman vähemmän kiireistä jäähdyttelukautta, ja laitteesta saatiin, hieman yllättävää kyllä, kerrasta kilpailukykyinen. ”Camaroa alkuaaan rakentaessa oli jo alkuun aika selkeä visio, että laitetaan kaikki uutta ja hieman ylimitoitettua. edespäin. Teknisiä keskeytyksiä takana on toistaiseksi tasan nolla, ulosajoista ja omista ajovirheistä johtuvia sitten muutamia”, Mikko myöntää. Keulan osat kiinnittyvät CroMo-putkesta tehtyyn kehikkoon, ja ovat nopeasti irroitettavissa. Baltian kisat puolestaan ovat olleet itselle mieleenpainuvimpia, Virossa Laitsen ”entryhyppiga” on sangen mielenkiintoinen. SM-kausilta pronssi ja hopea ovat nyt plakkarissa ja sitä myöten ihan mukava määrä palkinnoille ajettuja osakilpailusijoituksia. Sinne sitten sata lasissa kahva edellä menemään, kylki kyljessä kilpakumppanin kanssa. ”Viime syksynä koettu Riikan Bikerniekin noidankattilaosuus lienee mielenkintoisin ajamani kilpailu – Ahveniston suolenkkiä vastaava osuus keskellä metsää, mutta kapea rata ja sen verran korkeuseroa, että jokainen mutka on pimeä, ja tukevat neuvostoajan teräsaidat reunustavat rataa vain parin metrin turva-alueen takana. ”Kytkimenä on 2-levyinen Clutchmastersin FX850, 8,5" paketti, jolle lupaillaan väännönkestoa 2000 newtonmetriä, joten vielä olisi varaa.” Mahdollisimman paljon ylimitoitettua. Näitä on tullut korjailtua/preppailtua sittemmin muutamia muillekin harrastajille, samoin rakennettua noita LS-koneita niin kadulle kuin radallekin kilpakumppaneille”, hän selittää. Vaihtamalla orggis hidastinrenkaiden tilalle hiilikuituiset ja synkkapalojen tilalle billettiversiot, muuttuu aski kummasti. ”Tuon vähän tahmeaa vaihteensiirtoa saa kummasti parannettua päivittelemällä synkronointia. Aiemmat Opelit oli rakennettu hieman samaan tyyliin mitoituspuolen osalta tehoihin nähden, ja kanssakilpailijoiden usein hieman liian korkeaviritteisten laitteiden kalustorikkojen myötä kestävä paketti on palkinnut kauden loppusijoituksia katsellessa
Eduel Dynopalvelu/ Samuli Saarimaa, säätö. Alusta: Volvo 240:n tehostamaton hammastanko-ohjaus, kääntyvyyttä lisätty, muokatut Nissan 200SX:n D2 BR -coiloverit jäykkyyssäädöllä edessä, 200SX:n lisäsäiliölliset D2 ZR coiloverit takana, SPC:n säädettävät putkiylätukivarret ja omatekoiset alatukivarret edessä, omatekoinen 4-link taka-akselilla, z28 takavakaaja. 59 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Voimansiirto: 6-vaihteinen Tremec T56 -manuaali, Stage-2 preppauksin, Clutchmastersin FX-850 8,5" kaksilevykytkin teräsvauhtipyörällä-10-bolt perä Eatonin levylukolla, 3,7:1 välityksellä, c-clip eliminatorein ja teräsvetareilla. Renkaat: Edessä Toyo R888 205/55 R16, takana 265/35 R18 semisliksit. Luisupelilksi Camaron paljastaa sisältä hurjan mittainen hydraulisen käsijarrun kahva. AN-10-kokoisiin linjoihin viinaa syöttää Fuelabin 1500 hepan painepumppu yhdessä Holleyn HP150-siirtopumpun kanssa. Takaikkuna muutettu vastaamaan ’70–74-mallista, ’70–73-mallin peräpelti ledivaloin, kori vahvistehitsattu, turvakaaret, keulassa CroMo-kehikko. Etanolia käyttävä LS3 vaatii melkoisen järeän polttoainelaitteiston. 3 l keruusäiliö, Fuelabin 1500hp painepumppu, AEM-suodatin, AN-10 PTFElinjat AN-liittimin, 1350cc pa-suuttimet, Holleyn bensakiskot, 90 mm billet-kaasuläppä, Aeromotiven säädin, Tatech Pro 6 -moottorinohjaus. Jarrut: Etu: BMW E36:n 320 mm D2-levyt kuusimäntäisin puristimin, takana 300 mm jäähdytetyt levyt Wilwood Dynalite -satuloilla, D2 hydraulinen käsijarru Alconin sylinterillä. Polttoainepuolella 40 litran turvatankki, Holley HP150 -siirtopumppu. Sisusta: Kuppipenkit, 3" nelipistevyöt, täydellinen Auto Meterin mittaristo. Vanteet: Edessä Compomotive 16", takana Boss 338 18". Futurezille osatoimituksista ja pitkäaikaisesta tukemisesta, SEO Kiikoinen lukemattomien renkaiden vääntelystä ja vaimolle kiitokset pitkästä pinnasta. Moottori: LS3 V8, Calliesin H-profiiliveivit, Wisecon männät, Lunatin 227/238, 0,583"/0.6" @ 0.050 nokka, Lunati Venttiilijouset, Paxton Novi SL2200 -keskipakoahdin, ARP:n pinnapultit kansilla, runkopukeilla jne., LS9-koneen 7-kerroksiset MLS-kansitiivisteet, Comp Camsin työntötangot, LS7-nostimet, Comp Camsin Trunion kit, Pacesetter 1 ¾ pitkät pakosarjat ja 3" tuplaputkisto x-putkella. Ohjaamo on melkoisen riisuttu, eikä muistuta alkuperäistä oikein miltään osin. Faktat Chevrolet Camaro Z28 ’78 • Omistaja: Mikko Viitala, 38 • Paikka: Kiikoinen. Kori: Lasikuituinen ’70-mallinen RS-keula 5 cm levitetyin lokasuojin, lasikuituiset ovet, -takaluukku, puskurit jne. polykarbonaatti ikkunat. Tatech/ Tatu Tikanmäki, säätö ja moottoriohjauksen tuki. Kiitokset: Avusta auton kanssa: Tapio Ketonen, Teemu Koivuniemi, Pasi Nieminen, Vesa Ritala, Jussi Virtanen, Timo Viitala
60 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Perfect Day Perfect Day 61 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Miehen juuret ovat kuitenkin nimenomaan moottoripyörien rakentelussa. HARLEY-DAVIDSON FL 1200 PANHEAD ’53. Onttolalaisen Pasi Poudan autoja on nähty Amerikan Raudan sivuilla jo useita, pyöriä vain yksi autoesittelyn sivussa
Sitä pitää polkea kylmänä ryyppy päällä 12–13 kertaa, jotta se saa keittoa riittävästi ja sitten virrat päälle ja pam.” Koko pyörän vihreä värimaailma muotoutui omatekoisen satulan vihreän nahan ympärille. Ei Pasin aiempiakaan ajopelejä voi tyyliltään ennalta-arvattaviksi luonnehtia, mutta viime kevään Oulun näyttelyssä ensiesitelty vihreä hippikopteri onnistui silti yllättämään ainakin allekirjoittaneen. Siinähän oli käytännössä ihan uusi 93-kuutioinen S&S:n Pannukone ja RevTechin neljävaihteinen uusi vaihteisto. Ja niinhän siinä kävi, että vuosia aiemmin rakennettu, mutta vähälle ajolle edellisellä omistajallaan jäänyt Pannu-kopteri muutti Itä-Suomeen Pasin talliin. Ensimmäinen rakentelukohde oli pitkäkeulainen ja jäykkärunkoinen Jytä-Jammu 90-luvun puolella, ja vuosituhannen alussa hän hankki ensimmäisen Harrikkansa. Pakoputket korvasin Fish style -versioilla ja kaiken näköistä pikku nikkaletta tuli vaihdeltua. Öljynpainemittarin lisäsin myös, ja ilmanputsarin vaihdoin erilaiseen. Se oli Nettimotossa myynnissä. Runkomuutokset ja keulan jousto-osan kavennuksen oli tehnyt VT-Cycle, etupää oli kokonaan uusi 20 tuumaa vakiota pidempi, ja myös tankki oli jo minulle tullessa sama, mutta se oli tummanpunainen ja siihen oli maalattu kaikenlaisia örkkejä. Tuo Keijo oli ostanut sen romutorilta Ranskasta parikymmentä vuotta sitten jotain pyörää varten. Niistä oli takuulaputkin vielä tallessa, Jep Jepin kautta edellinen omistaja oli ne hankkinut”, Pasi jatkaa. Siinä luki vertavaluvilla kirjaimilla myös pyörän nimi, Surmantuoja.” Olikin heti selvää, että tyyli kokisi Pasin käsissä täydellisen muutoksen. Kun sain siihen uuden magneeton ja koneen kunnolla säätöihin, huomasimme, että vikaa oli myös käynnistystekniikassa. ”Takalokasuojaksi asensin Lo-Brow-pajan tekemään, eikä sitä paljoa tarvinnut muokatakaan. Raikas kukkamaalaus on TiNin käsialaa. Jakopääkin tarkistettiin sen käyntiinlähtöongelman takia, kun sitä sai polkea puolikin tuntia. Menin sitä sitten katsomaan, eikä se meinannut lähteä käyntiin millään, mutta sitten kun se saatiin pyörimään, se tuntui ihan hyvältä ajaa”, Pasi selittää. ”Sehän tuli alun perin tuolta Turun suunnalta tatuointitaiteilija Henri-sedältä. Pasilla onkin ollut kaiken aikaa autojen rinnalla myös moottoripyöriä, joiden kautta mies aikoinaan autoharrastuksen pariin ajautuikin. ”Jalkatapit vaihdoin myös, ja hoijakkaan hitsasin rauhanmerkin keskelle. ”Se oli rakennettu joskus viime vuosikymmenen taitteessa ja pytyt olivat jo kerenneet ruostumaan, joten ne purettiin pois ja hiekkapuhallettiin. ”Ei sitä oikein viimeistelty ollut, vähän joka paikka oli löysällä, ja kun se ei lähtenyt kunnolla käyntiin, ei sillä ollut hirveästi ajettu. Pasi patinoi satulanahan pyyhkimällä sitä asetonilla. Rakentelin siihen sitten kirkkaammat ledipolttimot, vaikkei tällä nyt pimeässä ajellakaan”, Pasi naurahtaa. Katsoin, että siinä oli ihan hyvät osat ja hyvä stuukki, jota ei tarvitsisi hirveästi muokata. 62 AMERIKAN RAUTA 6/2018 H-D FL 1200 ’53. Uudella tekniikalla. Ajovalona olleen keltalasisen kulmikkaan, huonokuntoisen autotarvikelampun tilalle löysin tuttavani varastoista Radios-merkkisen 50-lukuisen fillarin valon, joka oli edelleen käyttämättömänä paketissa. K un muutama vuosi sitten esittelimme lehdessä Pasi Poudan ’47 Chevrolet Thriftmaster patinapickupin, oli kuvissa mukana myös samaan tyyliin maalattu maltanristivanteinen H-D
”Satulan pohjan tein itse pellistä ja piirsin siihen tussilla mieleiset tikkauskuviot. ”Hihnan Perfect Day -tekstin maalasi Peksu viime syksyn Lahden näyttelyssä, kun mietin pyörälle nimeä ja tuli tuo Lou Reedin biisi mieleen.” Pasi kuuluu niihin rakentelijoihin, jotka tykkäävät myös ajaa valmiilla laitteillaan, ja tänä kesänä onkin ollut paljon hyviä ajokelejä, joten hippikopteri on päässyt tuulettumaan kunnolla. Käsishifteri on tehty kirurgin rintarangan avausvälineestä ja jalkakytkimen poljin Kuplan kytkinpolkimesta. ”Jalkatapeista tein puusta mallinteet, ja tämän saman pyöräharrastajakaverin, Holopaisen Keijon, kanssa valoimme ne itse alumiinista.” Yli 1000 euroa kappaleelta maksavat Invadervanteet olivat pyörässä paikallaan, ja sopivat myös Pasin jatkosuunnitelmiin mainiosti. ”Keväällä ostin myös yhden museopyörän, ’66 Panshovelin, niin nyt on kyllä riittävän monta vehjettä, millä ajella”, Pasi toteaa nauraen. Kun löysin tuon satulan vihreän verhoilunahan, vein tankin TiNille, jolle kerroin ideoistani, että halusin vihreää ja kukkia. 63 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tällä pidemmän matkan tekoa jarruttelee tosin vähän se, että tässä on vain seitsemän litran tankki, joten joutuu sadan kilometrin välein pysähtymään tankille.” Ja jos mieliikin vähän pidempää käyttösädettä, ei ratkaisua Pasin tapauksessa tarvitse kaukaa hakea. Kuukauden päivät se tankki ja takalokari olivatkin TiNillä maalattavana silloin toissa talvena. Surmantuojasta hippikopteriksi. Moottori ja vaihteisto oli uusittu jo silloin, kun Pannu kantoi vielä "Surmantuoja"nimeä. ”Nyt sen kanssa on oppinut elämään sillä lailla, että sen kanssa uskaltaa lähteä pidemmällekin reissulle. Loveja Hate-teksteillä varustetut jalkatapit Pasi teki itse tuttavansa kanssa. Ensiövedon hihnan Perfect Day -nimen maalasi Mannermaan Pekka viime vuoden Jenkkiautonäyttelyssä. Kahdesti sillä on jo käyty Poronpurijaisissa, varmaan pari tuhatta tänä kesänäkin ajettu. On sillä tullut ajeltua useampi reissu, se on tosi mukava ja leppoisa pyörä ajaa. Satulan verhoili Verhoilupaja Joensuussa. Tallissa kun on edelleen kolme aiemmin rakennettua pyörää sekä pari vuotta takaperin Sanna-vaimolle sopivammaksi muokattu, alkuaan Mooren käsissä syntynyt dirt-henkinen ”Race Girl” H-D. Pyyhkäisin tuota nahkaa vielä vähän asetonilla, jotta siihen tuli sellainen patina, ei näytä liian uudelta”, Pasi selittää
Kyseessä on ”yhteinen uskonto” ja toivottavasti molemmat mahtavat tapahtuvat jatkavat viitoittamillaan teillä ja autoharrastajien kasvava määrä tuo mukanaan entistä paremmin näytteilleasettajia ja tapahtumissa kävijöitä huomioivia palveluita alueille. Syitä tähän on useita. Sitä se totisesti olikin. Autot ovat kenelle elämäntapa, kenelle investointikohde ja kenelle business. Power & Summer 64 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Teksti: Mikael Forsman • Kuvat: Kirsi Ojaniemi ja Mikael Forsman K uten moneen otteeseen on todettu, pohjoismainen jenkkiautoharrastus voi hyvin. Västeråsissa iltacruising pääkadun varrella viedään läpi edelleen yhteen suuntaan ajettuna toisen kaistan toimiessa viranomaiskäytössä, joka käytännössä aiheuttaa pitkiä jonotuksia. Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu on lähes 40 vuoden ajan ollut ajankohta, kun teillä vaeltaa valtava määrä moottorimiehiä ja -naisia Västeråsiin, siellä järjestettävään Power Big Meetiin. Myös swap meet -alue on vahvempi Lidköpingissä, josta voi löytää muuten vaikeasti löydettäviä osia ja muita hyödykkeitä, kun taas Västeråsissa on kaupan määrällisesti enemmän uustuotantoa. Sen maksaa mielellään, sillä paikalla seisomisen sijaan letkat liikkuvat kahteen suuntaan, rinki pyörii, ja matkan varrella on pysähdyspaikkoja auton ja matkustajien tankkausta varten sekä lukuisia toimitsijoita ohjaamassa liikennettä. Yhtä kaikki, piirit kasvavat kaiken aikaa. Ruotsin suurtapahtumat, nykyään Lidköpingissä järjestettävä Power Big Meet sekä Västeråsin uusi Summer Meet kylpivät molemmat superhelteissä ja valtavassa määrässä autoja sekä autoharrastajia. Lidköpingissä on iltaisin cruisingparaatia varten kadut suljettu ja reitin varrelle pääsee vain harrasteautolla maksamalla pienen osallistumismaksun. Eläköön erovaisuudet. Tapahtumien välissä voi yöpyä vaikka Örebrossa, missä majoitushintoja ei vielä hinnoitella kysynnän mukaan. Tänä vuonna toistamiseen samana ajankohtana järjestettiin kaksi suurtapahtumaa, joista perinteinen Power Big Meet on muuttanut Lidköpingiin ja perinteiselle Johannesbergin Lentokentälle Västeråsiin on syntynyt uusi Summer Meet -tapahtuma, jota tänä vuonna kutsuttiin Hot Summer Meetiksi. Lidköpingin Cruising toimii. Västeråsissa Klas Brink tiimeineen jatkaa Powerin jalanjäljissä. Matkan varrella on huoltopysäkkejä, joissa on WC ja ravintolapalveluita. Autot ovat laadukkaita ja kävijät keski-iältään Västråsia vanhempia. Päätapahtumaan on tuotu enemmän livemusiikkia, pin-up-kisat ja kaljabaari. Tapahtumilla on muitakin eroja ja kehitettävää on molemmilla, mutta mielestäni niiden vertailuun ei kannata sen kummemmin uhrata energiaa. Ajankohta on hyvä, koska se on ollut luonnollinen alku lomakaudelle ja kesätapahtumille ja yleensä se varsinainen kesäsää on alkanut heinäkuun ensimmäisestä viikonlopusta. Uusia autoja rakennetaan, entisöidään, tuodaan maahan ja samalla kaivetaan vanhoja esille kovalla tahdilla. Västeråsin oheistapahtumat – Autotec-bileet, burniskohtaamiset Hällan kauppakeskuksessa sekä iltacruisingit ja lauantain Kustom-tapahtuma Skulltunassa jatkavat kasvuaan. Useamman kilometrin pituisella suljetulla katuosuudella liikenne kulkee kahteen suuntaan ja yleisö seuraa lähellä letkan etenemistä. Lidköpingissä Kjell Gustavson tiimeineen on onnistunut pitämään tapahtuman hengen. Toistaiseksi vallitsee siis hyvä tilanne kuluttajan kannalta, kun on valittavana kaksi laatutapahtumaa kahden eri järvimaiseman kupeessa samaan aikaan – kummassakin kannattaa käydä
Pienenä esimerkkinä Powerin Swap Meetin runsaudesta 50-luvun osissa. Power Meetin vakiokävijä, Keijo Hokkanen Eskilstunasta, löysi tapojensa mukaan useimmiten jotain mielenkiintoista suuresta swap meetistä. Coronetin takaluukusta eväitä hellepäivän viettoon Lidköpingin Hovan lentokentällä. 1958-mallinen Mercury Montclair 4D HT oli Lidköpingissä kaupan noin 15 000 eurolla. Power Meet Tukholmalainen World of Classics -automuseo oli Lidköpingissä edustettuna useamman miljoonan kruunun entisöinnin kokeneilla luksusmalleilla. Tällä kertaa eturivissä olivat 50-luvun suosituimmat GMja Mopar-mallit. 65 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Ei, nämä eivät ole Cadillac ’59:n takavalot, vaan neljä kertaa kookkaammat ambulanssivalot
Hellekesän mukaviin varusteihin 50-luvun autossa kuuluvat ilmastointilaite, gangsterilippa ja kattoteline, johon kiinnittää janojuomat ajon ajaksi. Teemu Forsberg ja Jussi Luntamo edustivat Vintage Motorsia Lidköpingissä. Cadillac Clubin puuhapariskunta Tomi Frisk sekä Janita Boström, joka tunnetaan myös Pin-Up Finlandista sekä taiteilijanimellä Kiss Kiss Forbid’n, löytyi hämmästelemässä swap meetin tarjontaa. Tänä vuonna löytyi swapista useita osia miehen omaan ’58 Buickiin. Mopar harrastaja Jan ”Fritte” Fridberg kävi päivää ennen Power Meetiä hakemassa kalifornianherkkunsa, vuoden 1959 mallin Imperialin, Göteborgin tullista. Lidköpingin illasta löytyi harvinainen alkuperäinen Buick ’38 Convertible. 66 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Power Meet & Summer Meet. Gavrilov ja vaimo kuuluvat vuosittaisiin vierailijoihin Venäjältä, jotka matkustavat Suomen kautta Power Meetiin
67 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tällä kertaa mies ahkeroi Västeråsin lentokentällä. Pekka ”Wizzz” Mannermaalla on iso asiakaskunta Ruotsin puolella. Summer Meetin Pin-Up-kisan voitti tänä vuonna merimieshenkinen Miss Silverfreak. Summer Meet Västeråsissa meitä lähestyi tämän Chevy Business Coupen omistaja, että hänen mielestään auto on liian korkea, ja josko siihen löytyisi oikea lääke Lahden Jenkkiautonäyttelystä. ’66-mallisen Ponchon takaluukusta on piristävää hakea hetken varjo tauon päivän helteeseen. Järuddsin perheen tuoreita Texasin tuliaisia ja omia rakennelmia on nähty jo useamman kerran Västeråsin Johannesbergin lentokentällä. Ulf Kusendal on säilyttänyt näyttelyautonsa huolella, tämä Cadillac nähtiin X-treme Car Show’ssa Suomessa tällaisena jo yli kymmenen vuotta sitten
Joukossa oli tänä vuonna myös korkeatasoista rodikalustoa. 68 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Power Meet & Summer Meet. Kranz Challengen järjestäjä Lars Åke Kranz palkittiin järjestelyistä juuri kromatulla ’59 Cadillacin etupuskurilla, joka menee aihioon, jota Bernt Karlsson choppasi livenä samaisella kentällä vuosi sitten. Turhaan tätäkään vania ei ollut seisotettu kosteassa tilassa odottamassa ulkoiluttamista hellepäivinä. Entisöintiprojekti Futurlinerissa oli jälleen saatu joitakin neliöitä peltejä vaihdettua. Ingerud Halvarssonin Pontiac kuuluu niihin harvoihin edelläkävijöihin, joissa 60-luvun lopun auton choppaus on hyvin onnistunut ja antaa oikeutta korin linjoille. Helle toi myös ukkoskuurot, mutta välillä jyrinä ostoskadulla ei aiheutunut ukkosesta, vaan Johan Erikssonin Dodge RTR Chargerin avoimista pakoputkista. Upea sää pyyhki useamman mielestä pois viime vuoden kosteat kelit. Suomalaiset ovat tottuneita pyhiinvaeltamaan Västeråsiin
Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 0400 867 120 paimelanparoni@gmail.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela www.paimelanranch.. Kulkupeliä joka lähtöön! Puh. Valitse soitin 2. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Valitse etupaneli 3. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.?. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. 1. Valitse nupit Avoinna ark. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Luonnollisesti paikalla nähtiin myös kiihdytyskonkari Jaska Husso, jonka Dartin parhaaksi ajaksi mitattiin pöhinöissä 12,030. Malmin pöhinät ’69 Oldsmobile Cutlass Convertible paistattelee kullanhohtoisena paitsi korinväriltään myös sisustaltaan. STREET DRAGS #2. Katulailliset ajoneuvot pääsivät testaamaan kiihtyvyyttään varttimailin matkalla Malmin lentokentällä toisen kerran tänä kesänä 7.7. Tämä ’70-vuosimallinen yksilö kuuluu Juha Vainiolle. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat tällä kertaa FHRA:n kanssa sen jäsenkerhot Finnish Mopar Association, GM-Cruisers sekä Ford-Freak Club of Finland. Dodge Swinger on niitä autoja, joihin keltainen väri sopii erinomaisesti. Varikon komein parivaljakko oli ehdottomasti Olli Salmen ’55 Chevrolet Nomad sekä sen veturina toimiva vuotta uudempi Chevrolet 3100 pick-up. 70 AMERIKAN RAUTA 6/2018
Osku Merikanto odottelemassa vuoroaan tripille. Kari Hermunen ajoi ’73 Plymouth Valiantilleen parhaaksi ajaksi 10,466. Timo Mäkelä käskytti ’80-vuosimallisen coupensa maaliviivan yli ajassa 10,589. Jyrki Pykäri kävi ulkoiluttamassa ’67 Buick Riviera Coupeaan ohjastaen parintonnin painoisen malmikasan maaliviivan yli alle 15 sekunnissa. Radalla nähtiin kaksi komeaa Ford Maverickia: Uho-Juhon uudella kojoottimoottorilla varustettu katukilpuri sekä tämä Tommi Lehtosen kliini yksilö, molemmat vuosimallia ’70. Harri Paukun El Caminon kovimmaksi tulokseksi kirjattiin Malmilla 11,820. Dartin päivän nopein veto vei 11,435 sekuntia. Tarkka aika oli 14,699. Chevrolet Monza on keveytensä johdosta kiitollinen kiihdyttelyaihio. Kim Kokko alitti ’67 SS Camarollaan kolmentoista sekunnin rajapyykin tyylikkäästi tuloksella 12,958. Joukko komeita Mopareita lineupin keulalla. 71 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Finnish Mopar Association oli yksi järjestävistä tahoista, joten mukana oli poikkeuksellisen paljon komeaa Mopar-muskelia
Nykyään on harvinaista nähdä Caprice näin ryhdikkäässä kunnossa ja vielä kaksiovisena coupena. Sen 6,1-litrainen kone tuottaa vakiona noin 450 hevosvoimaa. Takarenkaiden etupuolelle johdetut pakoputkien ulostulot kielivät siitä, että voimaakin saattaa löytyä enemmän kuin tehtaalta lähtiessä. ’70 Ford Torino Cobra näyttää päällekäyvältä paikallaan seistessäänkin. Matti Äyräväinen kävi näyttämässä radalla, ettei miehen Continental MK 2 ole pelkkä silkkihansikkain käsiteltävä näyttelyauto. Kim Forsmanin sympaattinen ’78 Chevrolet Chevette on pieni, mutta sitäkin pippurisempi. Tämän ’09 Dodge Charger SRT8 Super Been kerrottiin olevan ainoa laatuaan Suomessa. Gunmetal-sävyinen maalipinta ja maalatut kromiosat luovat yhdessä tälle nelioviselle ’71 Oldsmobile Cutlass Supremelle varsin modernin lookin. 72 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Malmi Street Drags #2. Raimo Wickholmin ’62 ”Ramcharger” Dodge Dartin paukut riittivät aikaan 13,104. Varttimailiajaksi kirjattiin ihan kunnioitettava 13,488. Ihan liekeissä! Juu, tämän Chevyn vuosimalli on ’38, aivan kuten rekisterikilvestä voi päätellä. Mies ajoi autolleen nopeimmaksi ajaksi 10,734 sekuntia 222,98 km/h loppunopeudella
Kaksivärimaalauksella varustettu ’56 Chevrolet 210 Sedan kuuluu Tomi Naaramolle. Kari Sauru kävi Malmilla ulkoiluttamassa komeaan kuntoon saattamaansa ’65 Chrysleria. Mika Tannerin muskeliMoparin 500-kuutiotuumaista konetta on ryyditetty remmiahtimella. 73 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Hannu Piirosen hehkuvan valkoinen ’59 Ford Thunderbird erottui varikolla edukseen. Pillerikapselein varustetut Detroit Steel Wheelsin vanteet pukevat erinomaisesti tätä mattapintaista pronssinhohtoista ’56 Chevyä, jonka konepellin läpi ulos työntyvä scooppi kielii menohaluista. Leveillä takanakeilla varustettu yksilö kuuluu Markku Pullille. Myös ysärihenkinen katuautolook toimii Classic Chevyssä mainiosti. Kolme ’56 Chevyä ja yhtä monta täysin toisistaan poikkeavaa rakentelutyyliä. Jari Siljanderin neliovinen ’63 Plymouth Belvedere on ryhdikkäässä alkuperäiskunnossa. Tästä ei Tri-Five enää paljoa klassisemmaksi muutu. Suorastaan polttavanpunainen tulilintu – ’77 Pontiac Trans Am. ”Just suck my blower” kehotti tämä ’71 Dodge Charger tuulilasissaan
Antti Taipaleen targa-kattopaloilla varustettu ’79 Chrysler 300 on museorekisterissä. Tomi Rantakari kuului 11 sekunnin alittajien joukkoon. Rodeja ei radalla montaa nähty. 74 Malmi Street Drags #2 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Haajasen Esan A Coupen parhaaksi ajaksi kirjattiin tällä kertaa 13,200. Mario Amberin ”Toadrunner” Valiant suoriutui varttimailista ajassa 12,432. Markus Vallin komealle ’70 Mustang Mach I:lle kirjattiin aikakorttiin lukemat 12,073 sekuntia ja 181,27 km/h. Kymppikerhoon mentiin tällä kertaa lukemilla 10,729 sekuntia ja 204,43 km/h. Petty Blue -sävy pukee upeasti Jarmo Korhosen Plymouth Belvedereä, jonka kovimmaksi ajaksi kellotettiin 11,891
Lehtemme avustajanakin tunnetun Markku ”Mano” Pahkajärven tyylinäytettä swappipöydän esillepanosta. Bensakannuja oli saatavilla jos jonkin näköisenä ja kokoisena. Kai Aulankosken ’64 farmari-Valiant on oiva kuljetin swappitavaran roudaamiseen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Toni Rikströmin Dodge Crewcabin lavalla paikalle kulki vähän isompikin tavara. Tuusulan Hyrylässä vietettiin elokuussa vintage-henkinen swappipäivä. Kookkaimmasta päästä taisi olla tiettävästi Helsingissä sijainneen Arvi Salmen kelloliikkeen massiivinen ajannäyttäjä. Weird Antiques’in järjestämä vanhan tavaran ja keräilyesineiden tapahtuma pidettiin samanaikaisesti Vanhan Unkan Grilli-cruisingin kanssa, mikä takasi yhdessä aurinkoisen kelin kanssa sen, että väkeä oli liikkeellä runsain joukoin. Jenkkiautonäyttelyn puuhanainen, Kirsi Ojaniemi, kurvasi Vanhalle Unkalle näyttävällä Suomi 100 -yhdistelmällä. ELO-KIMARA 18.8. Paloautosta rakennetun kuljetusauton kyydissä matkasi ’67 Mercury Cougar. Swappailua vanhalla Unkalla 75 AMERIKAN RAUTA 6/2018
76 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tänä vuonna iso pyörä pyörähti jo 17. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Big Wheels Big Wheelsissä vietettiin Suomen ensimmäinen epävirallinen camper-kokoontuminen, kun Saksasta saakka paikalle saapuneiden Monican ja Robertin ’66 Fordin viereen leiriytyi kuopiolainen Timo Kuosmanen ’60 Fordeineen. Harrasteautoja, moottoripyöriä, jenkkirekkoja, elävää musiikkia ja street foodia. Kun mukaan lisätään vielä pahviautoverstas, polkuautokokoontuminen, Savo Vintage -messut sekä illan Rock’n’Roll Party, on tarjolla varmasti jokaiselle jotakin. PIEKSÄMÄKI 21.7. kerran. Se on Itä-Suomen suurimman harrasteautotapahtuman kaava, joka tuntuu toimivan yhtä hyvin vuodesta toiseen
Rockarolinan myyntikojulta löytyi hienoja käsintehtyjä jerrykannuja, jotka sisälsivät nestetankkaustarvikkeet auton sijaan matkustajille. Rodin voi näemmä rakentaa vaikka Mersusta, jos ei pussihousut purista. Joensuulaisen Jari Turusen maukas ”Delray Beach Country Club” -tekstein koristeltu ’58 Chevrolet Delray Delivery on aito suomiauto. Onnellinen kaveri kuvan keskellä on Jani Manninen. Kameran käytöstä vastasi Skull Shutter Images, eli Sami Hartikainen. Auto valittiin tapahtuman topviitoseen. 77 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Underground Model -kilpailun finalisteja kuvattiin tapahtumaalueella ahkerasti. Karzi Sinkkosen sympaattisen ’59 Rambler Americanin kohdalla huomio kiinnittyi konepellin keulakoristeeseen – vatsallaan makaavaan naishahmoon. Kari Konttijärven ’52 Chevroletin omintakeinen ilme on aikaansaatu Minin etuvaloilla. Pellin alta löytyy LS1. ”Hullu akka ja pesusieni”, totesi tämän Cudan omistajan vaimo kuvaillessaan menetelmäänsä, jolla hän maalasi auton peltipinnat patinaisen näköisiksi. Ari Koskela saapumassa tapahtuma-alueelle ’49 Mercuryllaan. Topi Mäkelän ’55 DeSoto Firedomen pellin alta löytyi tuoreempaa tekniikkaa. Kovalla kädellä muokattu kustom on rakennettu neliovisesta sedanista
Janne ja Jouni Pulkkinen • Chrysler New Yorker ’60, om. Kaiserin omintakeiset muodot tunnistaa kaukaa. Vesa Kivimäki Pedal Cars Top 3: • Mosse, om. Viime vuosina kotimaamme harrastekentällä on tullut tutuksi Pistons-kerhon choppaama ja madaltama Cadillac Hearse, joka on toiminut myös näyttelyiden ulkomaanvieraiden limusiinina. Kari Konttijärvi • Ford Saloon Deluxe ’32, om. Niko Manninen • Chevrolet Custom ’52, om. PALKITUT Big Wheels People’s Choice: • Chevy Kustom ’54, om. Tuomas Pasuri Big Wheels Top 5: • Oldsmobile 88 4d HT Holiday, om. Jari Manninen • Dodge Custom Royal D500 ’57, om. Sussu ja Hannu Steel Cowboy Award: • Kenworth W900L ’91, om. Pieksämäellä nähtiin ’52 Superior Hearse juuri siinä kunnossa, johon se olisi voinut viimeisen matkansa jälkeen jäädä. Säiden suhteen tapahtumaa peloteltiin tänä vuonna rajuilla ukkosilla, mutta uskollinen yleisö saapui siitä huolimatta paikalle lähes entiseen malliin, eikä Poleenin rantapuistossa lopulta nähty kuin muutama pienehkö kuuro. Tanja ja Samuel Utriainen UCC Special Award: • Ford Country Sedan ’65, om. Ville, Kati ja Elli • Baghera, om. Jani Mannisen ’54 Chevrolet Handyman Wagon on komeassa patinakuosissa. Miellyttävällä väriyhdistelmällä varustettu ’64 Mercury Monterey Marauder tuli Uuraisilta. Takana näkyvä Tuomas Pasurin samanvuotinen kustom-Chevy voitti tämän vuoden People’s Choice -palkinnon. Jerry 78 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Big Wheels. Eino • Triang Thirty A. Heikki Skyttä on toiminut Big Wheelsin puuhamiehenä alusta saakka. Monessakos harrasteautotapahtumassa on tarjolla ”ite vehattua mujetta”. om. Tällä ’51-vuosimallin kaksiovisedanilla saapui paikalle Teemu Mäkelä Ilmajoelta. J. Juha Matilaisen Indian Big Chiefissä on autenttista lautaratakilpurin henkeä. Miinalainen Pieksämäen Lehden toimituksen valinta: • Pontiac Bonneville ’60, om. Cadillac Club of Finland oli täyttänyt kerhonsa komealla kalustolla hyvänkokoisen nurmialueen, jonne ei ollut muilla merkeillä asiaa. Perheen pienimmille suunnatun polkuautokokoontumisen järjestelyistä vastaa Heikin poika Jimi
Komean avolavan omistaa Jorma Rajalampi. Tämä Antti Prusin taannoin entisöimä ’58-vuosimallinen yksilö on nykyään Jari Kalliokoskella. Todella tyylikäs kokonaisuus! Tuomas Leinosen ’70 Mustangissa on roima annos modernia pro-touring-henkeä. Jukka Miinalaisen puisilla kylkilistoilla koristeltu ’65 Ford Country Sedan on mitä mainioin esimerkki siitä, että linjakkaan kustomin voi rakentaa onnistuneesti hiukan epätavallisemmastakin aihiosta. 79 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tyylikäs kokonaisuus saapui paikalle Varkaudesta. Kaksiovinen DeSoto Firesweep Sportsman vuodelta 1959 tyylikkään hillityssä kaksivärimaalauksessa. Studebaker Transtar on hiukan harvinaisempi avolavamalli. Ilmettä on jalostettu omistajanvaihdoksen jälkeen full moon -kapseleilla ja scallopeilla. Jotain omalla tavallaan viehättävää tässäkin on – ’65 Chevrolet Corvair Monza Sport Sedan. Viime lehdessä esitelty ’66 Chevrolet C10 Panel on siirtynyt Pekkasen Jallulta uudelle omistajalle ja vapautunut sen myötä Cola-kioskin tehtävistään. Tämä ’56-vuosimallinen Chevroletin pitkälavapikkis aiheutti allekirjoittaneelle sattuneesta syystä hiukan väristyksiä. Chevyn Rallye Wheelsit vihjaavat keulalta löytyvästä Letukan pikkulohkotekniikasta. Jenkkirekka-aukiolla nähtiin tänä vuonna esimerkkejä myös uudemmista amerikkalaisista työjuhdista. ’57 Studebaker Silver Hawk on coupemaisine kattolinjoinen ja kookkaine siipineen auto, josta voisi käyttää vaikka kulunutta termiä outolintu
Lähettäjänä toimi viimevuotiseen tapaan Kiss Kiss Forbid’n. 80 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tällä kertaa Do-Dads Reunionin tilalla järjestettiin yksipäiväinen D-Day -kiihdytyspäivä, ja paikkanakin oli Räyskälän sijaan Loimaan lähellä sijaitseva Oripään lentokenttä. Tässä vastakkain 60-luvun tehdasmuskelit, ’63 Impala SS 409 ja ’69 Plymouth GTX. Tatulle jäi kuitenkin rekisteritunnukseen lunastusoikeus. ORIPÄÄ, 28.7. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Pasi Pakarisen ilmajousitettu Ford F100 ’69 muistuttaa, ettei sen aina tarvitse olla Chevy. The D-Day Tänä vuonna kiihdytyssuoralla nähdyistä autoista entistä suurempi osa taisi olla oikeasti kisakelpoista kalustoa. Tässä vastakkain tassua nostamaan pyrkinyt American ”taksi” ja Jykä Aukion Valiant. Tällä kertaa Mopar vei pidemmän korren. Alueella järjestettiin myös kutsuperiaatteella toteutettu sisänäyttely, johon oli pyritty saamaan paikalle kotimainen hot rod ja kustom-kerma. Kouvon Tatu meni myymään LEM-1 Roadsterinsa, joka saapui Oripäähän jo uuden omistajan ajamana
Tämän ikäluokan Dodge Coronet oli farmariversiona takavuosina hyvin suosittu hautausauto kotimaassa. Tämä nätti Chevy mainosti Palkintokeskusta. Miehen uusi ajokki on upea Super Stockerin oloinen ’65 Coronet, jonka keulalta löytyy tietysti isolohko. Näin hyvin säilyneet alkuperäiset sedan-yksilöt ovatkin harvassa. Tänäkin vuonna pariskunta saapui paikalle Miikan miedosti kustomoimalla ’60 Impalalla, joka talvehtii ihan koti-Suomessa. Amerikan raitilla taas näitä porrasperäisiä nähtiin paljon poliisiautoina ja taksissa. Jesse Saariston Chevy ’53 on se sama Rautauoman Olan vanha auto, johon Ola vaihtoi Camaron katon joskus 90-luvulla. Yksi tapahtuman komeimmista rodeista oli ehdottomasti Aulis Hämeenkorven ’32 Roadster ”B17 Bomber”. Vanteet ovat 16-tuumaiset Rocket Racingin Solidit. Espanjassa talvet viettävien Salmisen Miikan ja Mintun kesärutiineihin kuuluu käynti Do-Dadseissä. Näitä ”glasshouse” farmareita ei ole liikaa Suomessa näkynyt. 81 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Vanhemmat avolavat tuntuvat yleistyvät yritysten mainostustarkoituksiin valjastettuna koko ajan. Reilu vuosi takaperin Amerikan Raudan kantta koristanut ’50 Mercury Sport Sedan kuuluu nykyisin enemmän Letukkamiehenä tunnetulle Harri Puheloiselle. Jukka Mattilan ahdetun pikkulohkon liikuttama ’26 T-Ford ei ole vain rajun näköinen, vaan se myös vei päivän kiihdytyskaavion voiton sekä Wildest Pull -palkinnon. Koriltaan ja rungoltaan aitoa Henryn terästä edustava auto sisältää liian monta hienoa yksityiskohtaa kuvatekstissä lueteltavaksi, mutta sen moottorina on yli 300-kuutiotuumainen kokonaan uusiksi rakennettu Offenhauser-alukantinen 59L-lättäpää, joka pitää sisällään muun muassa Scatin H-profiiliveivit ja Rossin männät. Kimmo Mattisen kiilanokkainen Charger esiteltiin taannoin Amerikan Raudassa
Veijo Pääkkösen ja Tommi Lukkarilan rakentama ’32 Roadster on yksi vuoden kovista kotimaisista uutuuksista. Autosta löytyy myös monta muuta ilmailuun viittaavaa detaljia. Auton erikoisiin yksityiskohtiin lukeutuu kaareva tuulilasi! Kai Aulankosken Valiant on harvinainen monella tapaa. Tampereen Hot Rod & Rock Show’n kantaviin voimiin kuuluva Kari Salomaa tuli paikalle ’57 Fairlane Skyliner Retractablellaan. Jyväskylän suunnalta paikalle tulleessa ’60 Bel Airissa taisi olla koko kentän isoin mattolaituri. Erikoiset tuplavalot juontavat juurensa Veijon lentokoneharrastukseen, ja ovat alun perin olleet Cessnan laskeutumisvalot. Nykyisin mies liikkuu miedommin rakennetulla ’60 Cadillacillä, jonka alkuperäistä linjakkuutta ilmajousituksen mahdollistama stance lisää kummasti. Henryhän totesi, että auton väri voi olla mikä vaan, kunhan se on musta. Häkkilän Peten ’28 RPU on tyylipuhdas perinnerakennelma, joka kunnioittaa värityksellään Henry Fordin omia mieltymyksiä. Paitsi, että se on vähemmän nähty farmari, on se varustettu nappiautomaatilla ja sen kerrotaan olevan koottu uutena Ruotsissa! 82 The D-Day AMERIKAN RAUTA 6/2018. Kyseinen korija vuosimallihan tähditti takavuosina myös nimikkoelokuvaa, jonka pääosassa oli Ford Fairlane -nimistä etsivää näytellyt Andrew Dice Clay. Puumalaisen Jussin reilusti kustomoitu Lincoln Cosmopolitan esiteltiin lehdessämme joitakin vuosia takaperin. Paattislaisen Roni Björkbackan ’58 Plymouth Suburbanin pinnassa on hieno patina. Luntamon Jussin tälle kesälle nippuun saama ’32 Roadster ei miehen omien sanojen mukaan ole valmis, mutta komealta se näyttää joka tapauksessa
Ulkoisesti vielä keskeneräisen auton kustomoidut Moparin artillery-vanteet ja keltaisin tekstein varustetut takakumit viestivät, että Tudorista on tulossa todella maukas! Tällä Econolinellä on takanaan pitkä ja värikäs Suomi-historia. Kerrotaan, että sillä olisi myös noudettu 40 vuotta takaperin erään kotimaisen amerikanautolehden ensimmäiset numerot painosta. Komea Chevy, jota oli vaikeaa laittaa mihinkään kategoriaan – onko se kustom, street rod vai bomb. Toisaalta väliäkö sillä, hieno se on joka tapauksessa. Erikoista kyllä, nokalta löytyy rivikutonen! Tatu Kouvo tuli itse tällä kertaa tontille juuri satamasta hakemallaan pätkä-Vanilla. Lappeenrantalaisen Jani Pätärin ’50 Buick on päällisin puolin klassinen mild kustom, mutta teknisesti jotain ihan muuta. C4-Corvetten etukelkalla varustetun auton voimanlähteenä on moderni LS-kone, ja sen taka-akseli kuuluu olevan lähtöisin Ford Excursionista! 83 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Saarelan Kartsa sai varsin nopealla aikataululla rakentamansa Tudorin valmiiksi juuri ennen Oripäähän lähtöä. Jannellahan on näitä samalla teemalla maalattuja Caprice Classic -henkilöautoja kaksikin kappaletta! Forsbergin Teemun juuri valmistunut ’30 Pickup lunasti kovat odotukset – todella hieno laite! Kauppisen Jounin Chevy Van on aito, uutena tähän kuosiin Kanadassa rakennettu matkailuauto, joka on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Pitkähkö ensikoeajo sujui kuitenkin hyvin, ja rodi kuljetti ongelmitta myös takaisin kotiin. Lepolan Jannen ”raitanen” kuuluu varmasti maamme matalimpiin Capriceihin
Harrasteparkissa nähtiin myös Felix Fredlundin aikoinaan puna-keltaiseksi rakentama Suomi-legenda Mercury. EVP lienee kuvaava termi Lassi Kuorttisen poliisiväreissä olevan ’38 DeSoto Coupen kohdalla. Lämmin kullansävy pukee lättäkattoista ’60 Caddyä todella komeasti. Asuntovaunuissa yksi malli oli ylitse muiden. Riihimäkeläisen Valtteri Vanhalan ’62 Caddy flexaa. Kutsuperiaatteella järjestetyn näyttelyn kirkkaimman palkinnon sai Petri Terho upeine Buickeineen. Ukonilmaa ei Oripäässä nähty, vaikka ukkoslinnut olivatkin kerääntyneet uhkaavasti vierekkäin. Aurinko helli myöhälle yöhön saakka, ja monien illanvietto jatkui läpi yön trooppisissa lämpötiloissa. 84 The D-Day AMERIKAN RAUTA 6/2018. Timo Hersti kävi juuri ennen D-Daytä ostamassa takaisin yli 15 vuotta takaperin tähän kuosiin rakentamansa Buickin. Rekisterikilpikin sen kertoo, se on 455-koneinen Trans Am
Myös myyntiesitteitä oli tuttuun tapaan kaupan. Tällä kertaa perinteikäs Pick-Nick-päivä koitti kirkkaana, eikä rompetorikauppiaidenkaan tarvinnut pelätä viimevuotisen kaltaista vedenpaisumusta. FORSSA, 5.8. Tässä imusarjoja joka lähtöön. NOS-pullo toi väkisin mieleen vuosituhannen alun Fast & Furious -leffat. Tästä ’71 Buickin takapuskurista pyydettiin 170 euroa. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Kenttä täyttyikin vanhaan tuttuun tapaan jo aamupäivästä, ja autoja laskettiin Pilvenmäelle saapuneen tällä kertaa noin 2500. Itsellekin tarttui jälleen joku mukaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Forssan P ick-Nick Rompetorilla oli tällä kertaa tarjolla enemmän mielenkiintoista tavaraa kuin vuosiin. 348 cid -koneen olisi saanut 800 eurolla! Tahko Pihkalan henki elää vahvana kotimaisessa harrastajakentässä, jos myynnissä olleiden baseball-mailojen perusteella voi jotain päätellä. Aurinkoisen sään myötä Pilvenmäen nurmikenttä oli täynnä jo varhain
Sami Alasimi tuli Oulusta saakka paikalle ’69 Mustang Sportsroofeineen, joka löysikin yllättäen Forssasta uuden omistajan. Tässä portista sisään lipumassa askaislaisen Teemu Juvan ’70 Cougar. Jostain syystä rodit ovat vuodesta toiseen PickNickissä todella vähissä. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Forssan Pick-Nick. Ja kyllähän tuore Ford Flex on sen verran harvinainen näky, että tuskin ketään pelotti alueen täyttyminen sen kaltaisista. Poliisikin oli paikalla monen auton voimin – ihan Ameriikasta asti. Autoa liikuttaa rivakasti Hakala Performancen huippuosista rakentama alukantinen 445 cid FE stroker-pata. Aiempina vuosina kun välistä kulkeneet kävelijät ovat hidastaneet liikkumista ja aiheuttaneet välillä vaarallisia tilanteitakin. Tänä vuonna sisääntuloväylä oli viisaasti varattu vain autoille. Rompetorilta löytyi myös Marilyn, mutta hinta jäi epäselväksi. Autojen tuomarointijono lipui tuttuun tapaan yleisön silmien edessä läpi päivän. Kenellä olikaan ne isoimmat siivet. Tällä kertaa harrasteautoparkkiin oli päästetty entistä helpommin myös nykyjenkkejä. Hurja laite on joskus ollut ’48-mallinen Ford F-6! Tämä ’62 Mercury sai ilmajouset ja pinnavanteet toimiessaan säkitettyihin laitteisiin erikoistuneen Lowtoysin Ollin Tomin kesäkäyttiksenä. Kalle Uusitalon rottakuorkki oli yksi harvoista siihen genreen laskettavista. Tässä tuomareiden syynättävänä karkkilalaisen Eija Toikan ’63 Fleetwood. Kaikki tuntevat erikoisemman pään G-korisista Buickin Grand Nationalin, mutta kuinka monelle on tuttu 80-luvun Hurst/ Olds
Watson-tyyliset scallopit pukevat Timo Mustosen ’59 Chrysler Windsor Town & Countrya hienosti. Ranchero GT ’70 429 Cobra Jetillä ja manuaalilla olisi ollut kaupan 34 000 eurolla. Tate Salo tunnetaan erityisesti omaperäisistä choppereistaan, mutta mieheltä löytyy myös nätti ’54 Fleetwood Sixty Special. Näihin päättyi vuonna 1996 isojen amerikkalaisten puukylkifarmarien aikakausi, ja viimeistä vuosikertaa myytiinkin Collectors Edition -nimellä. Useimmat tämän ikäluokan isot sedanit ehdittiin laulaa loppuun jo ennen niiden tuloa MR-ikään. Näitä sämpyläkorisia farmareita on näkynyt harrastetapahtumissa jo vuosia, eikä se ole mikään ihme. Buick Roadmaster Estate oli viimeisen dinosauruksen hulppein muoto, ja 260-nykyhevosvoimaisella LT1:llä varustettuna yllättävän pirteä. Upeiden Mersujen rakentelijana tunnettu Räisäsen Ville siirtyi keväällä uudenlaisten laitteiden pariin, ja hankki Juho Talvitieltä tämän 440 R/T Chargerin. Jaska Velinin Eldorod sai tänä vuonna ansaitusti Rod & Custom -luokan ykköspalkinnon. Onkin hauska nähdä näin hienokuntoinen ’79 Pontiac Bonneville museokilvissä. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tyylikkäästi nykyhenkeen rakennettu ’75 Le Sabre kuuluu Rolf Rehtoselle
Tässä arvostelujonoon menossa Mika Savolaisen ’49 Windsor Club Coupe. Tämäkin Impala saapui Suomeen täysiverisenä lowriderina, mutta on sittemmin jalostunut perinteisempään kuosiin. Jopa auton alkuperäisen kaltaiset ovipahvit on jouduttu tekemään itse, uusia kun ei ole näihin missään saatavilla! Toni Hallikaisen ’70 Plymouth Fury III -avon mustanpuhuvassa kokonaisuudessa on jotain hyvin puhuttelevaa. 88 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Forssan Pick-Nick. Suomessa on kyllä maan kokoon nähden ällistyttävän monta Tri-Five Nomadia. Nelioviset ilman tolppaa – nättejä maalipinnan kiillosta riippumatta. Tämä ’57 oli hämeenlinnalaisen Janne Vuolan. Kotiin vietäväksi tuli Rod & Custom -luokan 3-palkinto. Tämä manuaalivaihteinen ’67 Suomi-Fairlane GT kävi jo välissä Ruotsissa, mutta palasi taannoin takaisin kotimaisiin kilpiin. Dart Centeriä Porissa vuosikymmenet pyörittäneen Jarmon upea entisöintityö palkittiin 60-lukuisten ykköspalkinnolla. Farkku oli myös järjestäjien valinta. Loppupään C4-avo ei näytä oikeastaan tummine vanteideen ollenkaan hullummalta… Jarmo Hiljasen ’64 Dart -farmari on yleisen mallin ei-juuri-koskaan nähty muunnos. Vanhasta tyylistä muistuttavat enää kylkien pinstripet
70-lukuisten kirkkaimman palkinnon sai Mannisten vasta valmistunut ’71 Roadrunner, joka noudattaa viimeistelyltään samaa virheetöntä linjaa kuin perheen kaikkialla palkinnot kahminut ’57 D500. Miehen viimeisin projekti, tinkimättömän upea ’67 Satellite sai Forssasta 60-lukuisten 3-palkinnon. Jammo Ukkonen muistetaan useammista vuosien takaisista härskeistä isolohko-Mopareista. Marko Cavenin ’90 Lincoln Town Car on saanut miehen käsissä kummasti lowrider-henkeä tyylikkäällä paneelimaalauksella ja osin kullatuilla pinnavanteilla. Oikeat kilvetkin Saulilla jo pitkään työn alla olleeseen ja täysin läpikäytyyn autoon on, Supreme-vanteita sen sijaan on odotettu jo vaikka kuinka kauan. Sauli pokkasi Impaloineen 50-lukuisten toisen palkinnon. 89 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Tuoli ja auto sävy sävyyn. Raggariosastokin oli edustettuna keskinurmella. Ei tämäkään yksilö ollut kotimaan kilvissä, vaan oli tullut paikalle Virosta. En muista nähneeni aiemmin samanlaista ’57 DeSoto -farmaria. Terveisiä vaan Annelle. Ei kai 8900 euroa pitäisi olla paha hinta ryhdikkään oloisesta y-lohkolla ja automaatilla varustetusta ’58 Edselistä. Sauli Vesalan ’58 Impalassa olivat vielä paikallaan tarrakilvet sekä tilapäisvanteet, jotka tuovat autoon mukavan American Graffti -stuukin. Lämpimänä kesäpäivänä auton vieressä saattoi vaikka ottaa nokoset
Hempeä keltainen sopii edustusautoonkin hienosti. Sanomattakin on selvää, että kaikkea oli entistä enemmän, ja tapahtumapaikkana ollut Kantolan puisto täyttyi lauantaina äärimmilleen. Haminalaisen Tommi Tervon matalan ’68 farkku-Impalan patina on vahva, ja niin sanottua rokkimeininkiä autosta löytyy, mutta linttagenreä se ei silti edusta. Matti Simpasen upea ’55 Lincoln Capri edusti paikallista kalustoa. Lowtoysin Tomi Olli teki näitä pickupiin sopivia Escalade-keuloja viime vuosikymmenen loppupuolella useamman kappaleen, ja niitä onkin asennettu ainakin kolmeen eri pickikseen. HÄMEENLINNA, 10.–12.8. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Linnacruising 90 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Pari vuotta takaperin Ahveniston radalle muuttanut Linnacruising otti tänä vuonna uuden harppauksen, kun tapahtuma muuttui peräti kolmepäiväiseksi. Tämä taisi olla tatuointitaiteilijana hyvin tunnetun Raidan Tonyn vanha 454 SS
Wasströmin suvussa virtaa selvästi Mopar-veri. Toivakkalaisen Hannu Mannisen ’39 Chevy ”Ol’ Bootlegger” on yksi harvoista tyylipuhtaista kotimaisista Bombista, ja valmistui tähän kuosiin alun perin Nurmeksessa Sami Tirkkosen käsissä. Tämä ’70-mallinen kuuluu jyväskyläläiselle Juha Pykäliselle. Niken pumppukoneinen Charger esiteltiin lehdessä viime syksynä, hänen veljellään Fransilla on hieno Dart GTS ja serkkupoika Johan Wasströmiltä löytyy hyvin tunnettu BDD-32 Swinger. 91 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Timo Ritvasen upean ’67 GTO:n keulalta löytyy näyttelykuntoiseksi viimeistelty LS-pata. En äkkiä muista aiemmin nähneeni Linnacruisingissa autoja ulkomailta, mutta tällä kertaa niitä oli rivissä useampia. Tim Tarvaisen häijyn näköisen late-2Gen Camaron ulkonäkö vihjaa, että menohaluja saattaa löytyä tavallista enemmän. John Jäderholmin ’60 Impala koki viime talvena kevyen kustomoinnin sekä värinvaihdon. Plymouth Superbird kuuluu niihin malleihin, jotka tekevät vaikutuksen joka kerta. Sehän kuului aikoinaan Ami Liikalla ollessaan Suomen nopeimpiin katuautoihin, ja oli sittemmin 14 vuoden ajan Härkösen Juntilla Joutsenossa. Squarebirdeissä on sitä jotain. Yksi Ruotsista tulleista oli tämä ’67 avo-Dart. Siihen toteutettiinkin monta klassista kustomkikkaa, kuten upotetut antennit
Kyseessähän on Scanian kuorma-auton alustalle asennettu levitetty squarebody-kori. Kylmäniemen Kari myi vastikään kansikuva-Invictansa, ja on loppukesän ajellut viime talvena tähän kuosiin rakentamallaan ’30 Roadsterilla. Mäntsäläläisen Antti Uljaan Americanoa ei ainakaan kukaan voi nimittää hampaattomaksi rakennelmaksi. Teijo Pullisen ”Ukkometso” on juuri niin tylyn näköinen livenä kuin kuvissakin. Tolvasen Samin alkuaan rakentama ’28 Hudson on kokenut täydellisen tyylinmuutoksen mattamustan maalipinnan ja isojen modernien vanteiden myötä. Todella härski ilmestys! 92 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Linnacruising. Sauvolaisen Kari Alakylän ’70 ’Cuda 340:n korinväriset peltivanteet pillerikapselein ovat täydellinen valinta, jonka avulla se todella erottuu massasta. Aivan uusi tuttavuus oli Syvärinpäästä kotoisin olevan Henry Niskasen ’59 Chevy. Niko Yrjölän ’64 Galaxiessa oli isoine vanteineen ja patinoituneine keltaisine maalipintoineen jotain selittämättömän komeaa
Kaikki auton olemuksessa viittaa kuitenkin siihen, että nykyisin voimaa on pellin alla vielä paljon enemmän. Nurmijärveläisen Tapani Kemppaisen ’65 Mustang Fastback sai lievän Musse-kuumeen heräämään. On vaikeaa keksiä Fastbackiin väritystä, joka sopisi omaan silmään paremmin. ’75 Fury Custom olisi ollut kaupan 4800 eurolla. Kovin alkuperäisen oloinen kuori sohvapenkkeineen kätkee suojiinsa 410-kuutiotuumaiseksi stroukatun alumiinikantisen 340:n, josta on mitattu 605 hevosvoiman tehot! International Scoutissa on paljon samaa kuin huikeisiin hintoihin Jenkeissä nousseissa ensimmäisen sukupolven Ford Broncoissa. Oikein maukas yksilö! 93 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Hämeenlinnalaisen Marko Vatasen ’78-mallinen Aero Coupe on erittäin siistissä kunnossa. Vuodesta 1977 vuoteen 1979 kaksiovisissa Capriceissa käytettiin erikoista fastback-tyylistä pulleaa takalasia. Iivuhan on hankkinut omia Cadillacruumisautoja vuosien mittaan jo vaikka kuinka monta sen jälkeen, kun ruoveteläinen hautaustoimisto luopui jenkkihautureista ja Iivu päätyi varmuudeksi ostamaan oman pahan päivän varalle. Yksi Iivu Asunnan Caddy Hearseista on palvellut jo jokusen vuoden Night Nurse -bändin käytössä. Tämäkin lyhytlavainen Letukka lienee ollut alkuaan musta 454 SS. Juha Sulangon ’73 Dart on todellinen susi lampaan vaatteissa
Turolla on työn alla myös Mad Max -henkinen ahdettu vani, joka kuulosti aika mielenkiintoiselta laitteelta. Aitoa 90-lukua edusti Pornaisissa asuvan Jyrki Riihikallion ”Street Surfer” ’78 El Camino. Takavalot ovat kotoisin 3Gen Pontiac Firebirdistä ja käännetty ylösalaisin Caminon takahelmaan. Puumaa siirtää ripeästi 383-kuutiotuumaiseksi stroukattu Windsor. Patina on aitoa, mutta kisalogot jälkikäteen sen päälle taiteiltuja. AMC Spirit AMX -versiota valmistettiin vuonna 1979 kaikkiaan 3657 kappaletta, eli ei oikeastaan edes niin erityisen vähän. Turbiinivanteet kuuluvat mallin alkuperäisvarusteisiin. Turo Tuomisen ’03 Chevy Silverado 2500 näytti 37" pyörineen ja kokomustine väreineen aika mukavalta. Kosti Turkin 304 cid kasitekniikalla varustetun auton kolmevärimaalaus on patinoitunut ihanasti. Tällä kertaa viesti jäi vähän epäselväksi. Myös pellin alta löytyy ulkonäön lupauksille katetta piristetyn ’69-mallisen 383-isolohkon muodossa. Pastellisävyjen kirjo oli laaja. Ei se mitään, ei tiennyt moni muukaan. Etuvetoinen Oldsmobile Toronado ei kuulu niihin kaikkien suosikkimalleihin, mutta tämä yksilö oli upea! Aggressiivisempi vanteiden offset tuo kokonaisuuteen aivan uudenlaista uhmakkuutta, ja kyllähän keulalta voimaa löytyy, alkuperäisten moottorivaihtoehtojen tehohaarukka oli 375–400 hv. Cadillac Clubin tontti oli jälleen komean näköinen. Tunkki Nevalaisen Cougarin racekuosi pukee autoa komeasti. Tiesitkö tällaisia olevan olemassa. Jarkko Suurmäen seurue saapui tyylikkäästi tontille ’63 Caddyllä, jota oli kustomoitu muun muassa suurennetuilla siivillä sekä ’59 mallin takapuskurilla. Pete Hytösen ’75 Charger osoittaa, että linjoiltaan aika omintakeisesta personal luxury -mallista saa tehtyä täysiverisen muskelin. 94 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Linnacruising
Ei, Dartia ei ollut välissä myyty. Ja kyllä, Dart oli siellä tallissa. Autot eivät olleet kalliita, mutta eipä 16-vuotiaan budjettikaan suuri ollut. Toinen yllätyksistä oli se, että huoltoasemalla, jossa Dartin myyjä oli töissä, oli takapihalla parkissa meidän vanha Mercury Colony Park, joka oli kylläkin ehtinyt vaihtaa väriä siinä neljässä vuodessa, jonka se oli ollut toisilla omistajilla. Joka tapauksessa täristen istuin farmari-Carinan kyytiin, ja lähdimme ajelemaan kohti Savoa. Olisikohan sen yläraja ollut 7000 markkaa, kun mopojen hinnat olivat parissa vuodessa nousseet niin paljon, että samasta vehkeestä sai tuhansien kilometrien ajon jälkeen enemmän myydessä kuin aikanaan melkein uutena ostettaessa. Potentiaalisin myynnissä ollut auto oli kaupan Mikkelissä, noin kolmen tunnin matkan päässä, joten ihan saman tien sitä ei päässyt alaikäisenä vilkaisemaan. Se auto jäi siis ostamatta. Enää piti siis saada kyyti Mikkeliin. Nyt aikaa tapahtumista lienee kulunut riittäävästi, että voi kertoa siitä ihan ensimmäisen auton ostoreissusta, jolta ei sattuneista syistä valokuvia jäänyt julkaistavaksi. Seuraavana keväänä myyntipalstalehtien sivut rapisivatkin tavallistakin kovempaan tahtiin, kun sopivia vaihtoehtoja tuli selailtua viikosta toiseen. Se toinen, ikävämpi oli se, että myyjä oli riitaantunut edellisiltana tyttöystävänsä kanssa, eikä daami suostunut millään tulemaan avaamaan isänsä autotallin ovia ennen kuin kundi maksaa hänelle velkansa. Olen kertonut aiemmin Muumio muistelee -sarjassa siitä, miten ostin ensimmäisen kasikoneisen jenkkini, ’70 AMC Hornetin. Kyseessä oli siistin ja ehjän oloinen, muistikuvan mukaan vaaleansininen ’67 Dart, kutoskoneella ja ilman tehostimia tietenkin. Koska olimme kuitenkin jo Mikkelissä saakka, kaivoin taas pörssilehden esille, ja aloin tutkia muita lähistöllä olleita vaihtoehtoja. Katse kohdistuikin A-body Mopareihin ja erityisesti ’67–73 Darteihin. Läheltä löytyikin ’73-mallinen kirkkaanpunainen ja automaattivaihteinen Dart, jota ajoimme katsomaan saman tien. Joka tapauksessa oli selvää, ettei tuolla summalla katseltaisi kasiautoja eikä kaksiovisia, ja toisaalta uudemmat laitteet eivät minua siinä vaiheessa kiinnostaneet. Aurinkoisen viikonlopun päätti reipas lumisade, joka teki kesärenkailla cruisailusta mahdotonta. Mopolla kun ei tullut talvella suuremmin ajettua, eikä vasta ajokortin saaneilla kavereilla oikein ollut omia autoja, niin totesin houkuttelevaksi ideaksi myydä tuore mopo pois ja ostaa niillä rahoilla oma auto, jolla nuo täysiikäiset kaverit voisivat sitten ajella. Huhtikuun lopulla auton haku kävi jo todella kuumana, haaveissa kun oli päästä vappuajelulle omalla jenkillä. 95 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Muumio muistelee Ensimmäistä ostamassa. Perillä Mikkelissä meitä odottikin yllätys. Ei, Dartia ei ollut välissä myyty. Teksti: Tomi Eronen Perillä Mikkelissä meitä odottikin yllätys. Tai oikeastaan kaksi. Join hätäpäissäni kiireellä koko purkillisen jääkylmää appelsiinimehua, mutta ei se ainakaan vähentänyt leikkisää tunnetta vatsanpohjassa. Mitä lie musiikkia oli kuunneltu, mutta tanssin pyörteet olivat ilmeisesti olleet sen verran vauhdikkaat, että vielä lauantaiaamuna oli erittäin huono vointi, kun faija tuli herättämään, että lähdetään Mikkeliin. Ei tullut siis minusta Dartin omistajaa vapuksi 1995, eikä siitä olisi ollut silloin paljoa iloakaan. Se oli kuitenkin sen verran rähjäisen oloinen, että en siistiksi kuvittelemani ’67:n puihin menon jälkeen pystynyt hieromaan siitä kauppoja enempää. Tai oikeastaan kaksi. Kyllä sen piti olla 60-luvulta, tai korkeintaan 70-luvun alusta. Olisikohan sen hintapyyntö ollut 8000 markkaa, mutta joka tapauksessa yleisen tinkivaran huomioiden auto oli käytettävissä olevan budjetin rajoissa. Vuonna 1995 vapunaatto osui maanantaille, joten nuoriso – minä mukaanlukien – juhli tietysti sitä jo varmuudeksi perjantaina. Lukuisien puheluiden, sovitteluyritysten ja aikansa tallin pihalla seisoskelun jälkeen totesimme, että Dartia ei sinä päivänä saataisi ulos, vaikka kaveri kuinka vakuutteli ilmeiselle ex-tyttöystävälleen, että rahat tulevat heti, kun hän saa ne meiltä. O lin syksyllä 1994 päättänyt, että seuraavana kesänä hankkisin oman auton
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2018 Kutjan kuva. Kynäkustomi tehtiin tällä kertaa toisen sukupolven Camarosta, jollaisia harvemmin nähdään tähän kuosiin tehtynä näillä leveyspiireillä. Camaro Kustom Kyllä, luit aivan oikein
C amaro on totutusti yhdistetty suorituskykyhenkiseen rakentamiseen, mutta myös customja lowrider-rakennelmia on ollut mallin alkutaipaleelta lähtien. Tämän vuoksi muutoksia tehtiin hyvin vähän, suurimpana todella reilu alustan madallus joka vaatii joko hydraulit tai ilmajousituksen. Korimuutosten lista varsin on lyhyt, ja sisältää ainostaan merkkien ja etupuskurin pystykäpyjen poiston sekä alkuperäiseen maskinaukkoon sopivan putkimaskin. Varsinkin toisen sukupolven Camaro soveltuu jopa yllättävän hyvin tämäntyyliseen rakentamiseen varsinkin, kun kaikki spoilerit sun muut jätetään pois, ja olihan moni malli ilman niitä alunperinkin. Työn alle otettiin vuoden 1972 malli, jossa on vielä sirot kromipuskurit ja yksinkertainen sekä tyylikäs muotoilu ilman turhia kommervenkkejä. Sisusta on helmiäisvalkoista tai vaihtoehtoisesti hopeanväristä keinonahkaa, kapealla tuck ’n roll -kuviolla. 97 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Vaikutelma on hieman paneelimaalaustyyppinen, kun kontrasti on totuttua hillitympi. Nettihaku tuotti nopeasti useita lowrider-tyyliin rakennettuja yksilöitä sekä menneisyydestä että nykypäivästä. Raidoitus on tehty käyttämällä pääsävyä, mutta huomattavasti vaaleampana. Vanteet ovat 14" Astro Supreme reverset kapeilla valkosivurenkailla, jotka ovat kooltaan 175/70, eli varsin pienet
Täysin ajokuntoisena näkemättä ostettu aihio ei tietenkään ollut sellainen, mutta Hannu ei siitä lannistunut, vaan läpikävi auton itse kokonaan, ja modernisoi sen samalla teknisesti kelvolliseksi pidempiinkin reissuihin. Millainen show on tänä vuonna, selviää lokakuun numerosta. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 18.10.2018 Lahden Jenkkiautonäyttely on jo useampana vuonna perätysten osoittanut kuuluvansa kotimaisten näyttelyiden ehdottomaan kärkeen. Katseltuaan aikansa pitkään myynnissä ollutta ajan patinoimaa 300-aihiota, joka ei näyttänyt kelpaavan kellekään, Kari päätti hankkia sen itselleen ja kävi sen kokonaan läpi alustaa myöten. Oululaisen Kim Sulkakosken avo-Mussea ei ole entisöity, vaan sitä on jalostettu oman maun mukaisesti GT-version hengessä, ja sen värisävykin on kotoisin nousevan auringon maasta. Lomareissun ihastus Syyttä väheksitty 98 AMERIKAN RAUTA 6/2018. Kirkkonummelainen Hannu Harjanti iski EteläAmerikassa lomaillessaan silmänsä 50-lukuisiin jenkkipickupeihin, ja päätti hankkia sellaisen itselleenkin ensimmäiseksi amerikanautokseen. CHEVROLET 3100 ’51. Kari Sauru on mies, joka ei Mopar-piireissä esittelyjä kaipaa. Jenkkiautonäyttely Orientaali vivahde Ford Mustang Convertible ’69. Chrysler 300 ’65
Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Tilaa ennakkoon! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Toimitukset alkavat 14.9.2018 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 220 sivua! FORSSAN PICK-NICK • RUOTSIN MEETIT 30 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! DODGE CORONET SRT-8 4D ’66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Buick Riviera ’63 ”Liz” • Ford Galaxie Skyliner Hide-Away Hardtop ’59 Cadillac Fleetwood Limousine ’95 • Kenworth W900L Aerodyne ’91 Chevrolet Camaro Z28 ’78 • Chevrolet Chevelle LS1 ’66 • H-D FL 1200 ’53 FORD A TUDOR ’30 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 6/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 6 70 02 45 -1 80 6 PAL VKO 2018-42 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 18 NR O 46 ”S IT TE N H ÄN SE LÄ H TI LA PA SE ST A LO PP U PE LE IS SÄ KO KO H O M M A, ET TÄ SII TÄ TU LI KII LT ÄV Ä KIN .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Vanhan ja uuden liitto Tatun Tudor