SUURI KESÄN TAPAHTUMAEKSTRA 29 SIVUA TAPAHTUMIA! + 800 HV DODGE CORONET 440 ’68 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Eldorado Convertible ’73 Chevrolet Camaro RS ’70 • Plymouth Coupe ’36 Ford F-250 ’60 & Sport King Camper ’62 DeSoto Firedome STW ’55 • H-D Shovel ’75 CHEVY IMPALA SPORT COUPE ’58 R akk aud e s ta R au t aan • 6 / 2 01 9 • 8, 90 € 6 414887 002455 1 9 6 70 02 45 -1 90 6 PAL VKO 2019-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 19 NR O 54 ”O N GE LM A VA IN O LI, ET TÄ N YK YIS ET VÄ RIK A RT TA KO O D IT EIV ÄT TU N TE N EE T EN Ä Ä KY SE IS TÄ SÄ VY Ä.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Sting like a super bee American Beauty Car Show Haapsalu Forssan Pick-Nick Oldtimer Run Mikkeli Vuosikymmenien unelma Vuosikymmenien unelma
Kestosuosikki Super Resin Polish on erittäin tehokas maalipinnan puhdistaja, kiilloke ja suoja-aine. Pullollinen riittää 100 litraan bensiiniä. Sopii kaikille bensiinilaaduille. 250 ml. 60-5313 | 5,99 (13,31/kg) Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Tyyliä syksyyn!. 325 ml. 60-2756 | 12,90 (39,69/l) Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE Estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen, ja takaa huolettoman ensikäynnistyksen talviseisonnan jälkeen. Pakkauksessa mukana yksi helppokäyttöinen varisematon 450 g kuivatabletti. AutoGlym Super Resin Polish AUTOVAHA Suojaa autosi maalipinta ennen talvea perinteisellä ”punaisella Glymilla”. 60-8071 | 8,99 (35,96/l) KOSTEUDENPOISTAJA Poistaa tehokkaasti kosteutta kulkuneuvosi sisältä, voidaan käyttää koko vuoden kaikissa olosuhteissa ja lämpötiloissa. Aineen avulla bensiini säilyy jopa 24 kuukautta käyttökelpoisena
Heinäkuun puolivälissä päätin lähteä kerrankin täysin turistina johonkin autotapahtumaan, ja päädyimme suuntaamaan Haapsalun American Beauty Car Show’hun, kun sen tunnelmaa oli kerran niin paljon kehuttu. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että alle kymppitonnin ei Suomesta saa oikein mitään vanhempaa jenkkiä, mutta 15–20 000 väliin on tarjolla jo vaikka minkälaista. Ehkä se viimeisin tosiaan oli nurmikentällä vähän väärässä seurassa, mutta kyllähän tuoreemmatkin laitteet voivat olla jollekin harrasteautoja. Forssan Pick-Nickissäkin näytti ainakin silmämääräisesti olevan poikkeuksellisen täyttä, kun paikoitellen autoja oli parkkeerattu nurmikentän ja kaviouran laitojen lisäksi jopa letkamaisesti kaviouralle. Osaltaan tuota alemman pään hintatasoa nostaa tietysti se tosiasia, että rahtien, arvonlisäveron ja tullien jälkeen sen halvalla rapakon takaa ostetun auton hinta on moninkertainen, kun auto on kotimaassa. Täytyy myöntää, että ei ollut kehuttu turhaan. T oimituksen lähipiirissä sattui kesällä mielenkiintoinen katsastusepisodi. Malmin Pre-Cruisessa tehtiin kuulemma virallinen kävijäennätys elokuussa, kun harrasteautoja laskettiin saapuneen kentälle yli 1400. Omistajan kummasteltua sitä, miten noin voisi edes käydä, kun etupään kuluvat osat oli vielä kaikki uusittu lähivuosina, kuului vastaus, että runko saattaa olla ruostunut sisäpuolelta niin, että olka-akseli pääsee kiertymään. Herääkin väkisin kysymys, millainen on moisen hylkäyspäätökseen johtaneen diagnoosin tehneen katsastajan autotekninen tuntemus ja mikä vastuu siitä, että asiakasta johdatetaan korjaamaan jotain täysin väärää kohtaa. Veikkaanpa, ettei mene kauaakaan, kun niitä nähdään retrohenkeen rakenneltuina SEMA Show’ssa… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kesäunelmia ja katsastushommia 3 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Jotain kertoo jo se, että lähikadut oli suljettu muilta kuin amerikanautoilta ja kadun varrelta saattoi löytää kuminpolton erikseen kieltävän kyltin, mistä saattaisi päätellä, että muualla se oli ihan ok… Komeaa on ollut meininki loppukesästä myös Suomessa. Näyttäisi myös olevan niin, että siinä, missä meillä arvostus jämähtää pitkäksi aikaa jonkun tietyn aikakauden autoihin, tulevat Amerikan mantereella vuoroon aina uudet ”vanhat” rakentelukohteet, ja tällä hetkellä taitaa jo valtaosa 80-lukuisista takavetomalleista olla monesti kalliimpia siellä kuin meillä. Tuttavan vaimo vei nimittäin museokatsastetun ja hienokuntoisen muskeliauton vuosikatsastukseen kehän tuntumassa toimivalle, harrasteautoystävällisenäkin joidenkin mainostamalle katsastuskonttorille, ja päätös oli hylkäys. Nuhjuiset käyttöautot vuosimallista riippumatta voisi sitten ajaa suosiolla yleisöparkkiin. Asiakkaan epäilyt viasta jarruissa tyrmättiin. Ehkä siihen vaikuttaa kuitenkin se epäsuhta, että meillä kautta aikain ovat kansainvälisesti halvemmat mallit olleet suhteettoman kalliita ja toisaalta halutut mallit verrattain halpoja, mikä taas johtaa siihen, että kauppa käy parhaiten juuri siellä halvimmassa ja kalliissa päässä. Hyvin pian katsastuksen jälkeen selvisi, ettei autossa tosiaankaan ollut mitään olkaakseliin, saati hyväkuntoiselta näyttävän rungon ruosteisuuteen liittyvää vikaa, vaan puoltamisen aiheutti toisen puolen sisältä osittain tukkoon turvonnut jarruletku, jonka takia jarru tarrasi äkäisesti toiselta puolelta ensimmäisen kerran polkaistessa. Kuulinkin siellä useamman ihmettelevän, miksi sinne raviradalle harrasteautoparkkiin oli päästetty tuoreita Rameja, 300C:tä tai joku Audi. Ennemminkin harrasteautoparkkiin ajavilla voisi olla syytä itse miettiä, että onko se oma auto sellainen, että sitä voisi joku muukin mielellään siellä katsoa. Eihän siinä mitään, selvästi viallinen auto kuuluu hylätä, mutta syy oli eriskummallinen – kahden katsastajan tutkittua alustaa aikansa, he tulivat siihen tulokseen, että olka-akseli kiertyy jarrutettaessa, koska auto puoltaa silloin voimakkaasti. Pitkin kesää on ollut mukava nähdä, miten hienoa kalustoa paitsi valmistuu, myös tulee maahan koko ajan, vaikka toisaalta monilta kuulee, että netissä roikkuvat myynnissä kuukaudesta toiseen samat autot. Myönnän itsekin, että minusta on vieläkin vaikeaa tunnistaa esimerkiksi neljännen polven GM-pickupeja vanhoiksi autoiksi, mutta niin vain niistäkin ensimmäiset ovat jo neljännellä vuosikymmenellään
03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tilaajapalvelu Puh. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Toimitus. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
34 Plymouth Coupe ’36 Perinnerodien kulta-aikana voikkaalaisen Juha Rötkön modernisoitu Coupe on suorastaan piristävän erilainen lukemattomine Hi-Tech-muutoksineen. 28 Chevrolet Camaro RS ’70 Mika Laakson 2000-luvun alussa rakentama Camaro oli Suomen ensimmäisiä autoja, joihin tehtiin LS-moottoriswappi. 54 DeSoto Firedome STW ’55 Tamperelainen Juha Majavesi ei säästele harvinaista Soto-farkkuaan, vaan ajaa sillä kesät talvet niin työmatkat kuin harrastereissutkin. Kannessa: Chevrolet Impala Sport Coupe ’58 Nro 54. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Impala Sport Coupe ’58 Oululainen Sauli Vesala ihastui ’58 Impalaan jo 8-vuotiaana, ja vuosikaudet kestäneen läpikäynnin tuloksena miehellä on vihdoin oma jäänsininen Sport Coupe, jolla ei ilman palkintoja ole tarvinnut näyttelyistä lähteä. 6/2019 48 Ford F-250 Crew Cab ’60 & Sport King Camper ’62 22 Dodge Coronet 440 Hardtop Coupe ’68 12 6 AMERIKAN RAUTA 6/2019. 42 Cadillac Eldorado Convertible ’73 Oululainen Juha ”Lilli” Liljamo päätti viime syksynä kokeilla, onnistuisiko hän saattamaan Cadillacinsa näyttelykuntoon kuudessa kuukaudessa. 22 Dodge Coronet 440 Hardtop Coupe ’68 Vaikkei Petri Palokankaan Coronet olekaan tehtaan jäljiltä mallisarjan muskelisin Super Bee, on se yli 800-heppaisine 605-mörkömoottoreineen jotain, mistä tehtaan insinöörit eivät vuonna 1968 osanneet edes unelmoida. 60 Harley-Davidson Shovelhead ’75 Tate Salo rakensi vaimolleen Heidille retrohenkisen Shovelin, jonka kantava ajatus oli, että se näyttäisi 70-luvun tarvikeosilla tehdyltä tuotantopyörältä. 48 Ford F-250 Crew Cab ’60 & Sport King Camper ’62 Kuopiolaisella Timo Kuosmasella kulkee kesämökki mukana, sillä hänen jatkohytillisen Fordinsa lavalle on kiinnitetty saman aikakauden matkailukori. Auto on edelleen aktiivisessa harrastekäytössä
40 Tarinan takana: Plymouth Coupe ’36 Jos Juhan Plymouthin lähtokohta olisi ollut parempi, olisi tehtyjen muutosten määrä jäänyt todennäköisesti pienemmäksi. 70 Oldtimer Run Mikkelin Visulahden perinteikäs tapahtuma vietti 30-vuotisjuhliaan. 84 Vantaan Cruising Heinäkuun Heurekan cruising oli helteinen ja kalustoa oli paikalla sään mukaisesti. 86 Malmi Street Drags 66 Big Wheels 34 Plymouth Coupe ’36 Tapahtumat 66 Big Wheels Aurinkoinen lauantaipäivä veti Pieksämäelle ennätykselliset 1500 harrasteautoa. 76 Västerås Perinteisellä Ruotsin reissulla vierailtiin tällä kertaa Skultunan Lead Parkingissa sekä Summer Meetin oheistapahtumissa. 88 Forssan Pick-Nick Perinteikäs Pick-Nick järjestettiin Pilvenmäen raviradalla jo 37. 7 AMERIKAN RAUTA 6/2019. VAKIOT 8 Rauta-annos Maailman pisin ja haastavin klassikkoautojen nopeusja kestävyysajokisa pistäytyi Suomessa. 80 American Beauty Car Show Viron Haapsalussa järjestettävä ABCS tuntuu houkuttelevan vuosi vuodelta enemmän suomalaisia. Porukalla käydään milloin missäkin ja tien päällä sattuu ja tapahtuu. 95 Muumio muistelee Välillä muumio muistaa, välillä ei muista ja välillä muistaa väärin. rivoitettua alumiinia, Harrikan koko tarina ja hyvästit maalipinnan naarmuille. kerran. Artikkelit 20 Tarinan takana: Chevrolet Impala Sport Coupe ’58 Nebraskasta löytynyt aihio oli varsin hyvä, mutta silti sen parissa puurtaessa meni melkein 10 vuotta. 10 Pelit ja vehkeet Tällä kertaa mukana mm. 86 Malmi Street Drags Malmilla ajettiin tällä kertaa myös Vintage Drag -kisaa, ja sääkin oli kiihdyttelyn kannalta mitä mainioin. Tämä on nyt niitä tarinoita. 73 Pistons Rumble Rodija kustomväki kokoontui heinäkuun puolivälissä Minkiössä. 64 Choppereilla länsinaapuriin Tate ja hänen vaimonsa Heidi ovat ahkeria prätkä reissaajia. 33 Tarinan takana: Chevrolet Camaro RS ’70 Suomen ensimmäisen LS-moottorisen Camaron synnyttäminen oli välillä enemmän salapoliisityötä, kuin varsinaista rakentamista. 96 Kutjan kuva Jannen kohteeksi valikoitui ’58 Chevrolet, mutta pari malli sarjaa alempaa, kuin lehtemme kannessa esiintyvä yksilö
nähtävillä Hyvinkään Hotelli Sveitsissä, jossa osallistujat yöpyivät. Iacocca osallistui 1960-luvulla Ford Mustangin suunnitteluun ja markkinointiin nousten myöhemmin Fordin johtajaksi, kunnes hänet vuonna 1978 erotettiin tehtävästään. Valmiin mallin pituus on 33 cm ja siinä on mm. Lee Iacocca Yhdysvaltalaisen autoteollisuuden muistettavimpiin johtohahmoihin kuulunut Lee Iacocca kuoli heinäkuun alussa kotonaan Kaliforniassa 94 vuoden iässä Parkinsonin taudin aiheuttamiin komplikaatioihin. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuvat: Kimmo Janhunen. Autoja ei todellakaan säästelty. Ajossa kilpailtiin sekä kestävyydestä että nopeudesta, mutta suuri osa ajoneuvokunnista oli mukana pelkästä seikkailunhalusta vailla tarvetta keskinäiseen kilvoitteluun. Rohkeutta ja kekseliäisyyttä osallistujiltaan vaatineen reitin haasteellisimmat osuudet olivat todennäköisesti Gobin autiomaan ylitys heti rypistyksen alkupäässä sekä Mongolia, Venäjä ja Kazakstan tiettömine aroineen ja huonokuntoisine teineen. Brittiläinen Brian Scowcroft näyttää, kuinka ’36 Chevy taipuu Hyvinkään vauhtipuiston soraränniin. Yleisö pääsi vapaasti seuraamaan kilpailijoiden saapumista ja huoltotoimenpiteitä hotellin pihapiirissä. Yhteistyön ensimmäinen hedelmä on Creator Expert Model -sarjaan kuuluva Fat Boy, jonka pitäisi löytyä kaupoista jo elokuussa. Malli ei ole niin yksinkertainen kuin äkkivilkaisulta saattaisi arvella, sillä se sisältää 1023 osaa. ’48 Ford Coupella puolestaan brittiläinen David Long ja sveitsiläinen Daniel Marti. Sen jälkeen hän siirtyi Chryslerin toimitusjohtajaksi ja nosti kituvan yhtiön menestystarinaksi 1980-luvulla. Sveitsiläisparivaljakko Daniel Sauter ja Severin Senn osallistuivat ajoon komealla ’38 Chevrolet Fangio Coupella. Mies jäi eläkkeelle Chryslerilta vuonna 1992. I. Lego-Harrikka Lego julkisti heinäkuussa tiedotteen, jonka mukaan se on aloittanut yhteistyön Harley-Davidsonin kanssa. Virosta matka jatkui Latvian, Puolan, Saksan ja Belgian kautta kohti Pariisia. 8 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Uutispalsta Peking to Paris Maailman pisin ja haastavin klassikkoautojen nopeusja kestävyysajokisa saapui ensimmäistä kertaa Suomeen 28.–29.6.2019. Keith Weed ja Richard Holmes matkalla kohti Helsinkiä ja Tallinnan lauttaa ’40 Pontiacilla. Suomeen Hyvinkäälle saavuttuaan moni paikkailikin autojaan tavalla tai toisella ankarien olosuhteiden jäljiltä. Osallistujien rivistöä Hyvinkään Hotelli Sveitsin pihamaalla. Seuraavana aamuna matka jatkui Hyvinkään Vauhtipuistossa sijainneen ”erikoiskoe”-rastitehtävän jälkeen kohti Tallinnan lauttaa. Vanhimmat ajokit olivat viime vuosisadan alusta ja tuoreimmat 70-luvulta. pyörivä moottori liikkuvine mäntineen. P. Ralli starttasi Pekingistä kesäkuun alussa ja sen määränpää saavutettiin reilun kuukauden kuluttua. ’57 Bel Airilla olivat matkassa yhdysvaltalaiset Jim Eades ja Jim McLaren. R. Seitsemättä kertaa järjestetylle Pekingistä Pariisiin 11 maan halki kulkevalle rallille kertyi mittaa noin 14 000 kilometriä. Mukana oli useita amerikkalaisvanhuksia. Autot olivat 28.6
Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Stadin Cruising Kauppatori, Helsinki 7.9. Pihapiirissä olevat patinoituneet vanhat ajoneuvot, bensamittarit ja emalikyltit viestittävät vierailijalle, ettei nyt olla tulossa ihan tavalliseen kahvilaan, vaan luvassa on jotain ihan muuta. Vanhoista ovista rakennetuilla pöydillä ja antiikkituoleilla sisustettu kahvila on somistettu kotoisaksi. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Kuvat: Lea Lahti. FoMoCo Day Ahveniston Moottorirata, Hämeenlinna 30.8.–1.9. Kahvilan katto on verhoiltu ruosteisilla peltilevyillä ja seinät on somistettu ajoneuvon osilla. 23.–25.8. Kahvin, teen ja maukkaiden leivonnaisten maisteluun on pöytäryhmien lisäksi valittavissa myös houkutteleva sohvanurkkaus. www.vintagecafe.fi Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. FHRA Cruising Pre-Party vol. Vintage Rusty Cafen piha täyttyy joka torstai klassikkoajoneuvoista harrastajien kokoontuessa kahvilaan vaihtamaan kuulumisia. Rauta ja Petrooli Messupuisto, Riihimäki 6.9. Kalustus elää tehtyjen löytöjen mukaan, ja joskus on käynyt niinkin, että asiakas on halunnut ostaa mukaansa pöydän ja tuolit. Jopa wc-tilat on rakennettu persoonalliseen tyyliin vanhaa hyödyntäen. Vantaan Cruising Tiedekeskus Heureka 28.–29.9. Rømø Motor Festival Skærbæk, Tanska 31.8.–1.9. Porvoon Jenkkiautonäyttely Taidetehdas, Porvoo 20.9. Timo Paavolan ja Anu Laakson isännöimä paikka löytyy osoitteesta Vehkoontie 1, Asikkala. Jenkkiautonäyttely Lahden Messukeskus T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Kannattaa käydä: Vintage Rusty Cafe Kanavastaan tunnetun Vääksyn laidalta, Loukkuharjun teollisuusalueelta löytyy hallin päätyyn perustettu persoonallinen kahvila ja vanhan tavaran kauppa. 23 Malmin lentokenttä, Helsinki 6.9. Rautaa Rajalle Santa’s Hotel Tunturi, Saariselkä 24.8
www.vintagemotors.fi HarleyDavidson – Koko tarina Aaron Frankin kirjoittama uutuuskirja esittää Harley-Davidson Motor Companyn historian ennennäkemättömällä tavalla. Harley-Davidsonin tarina on klassinen amerikkalainen esimerkki inspiraatiosta, kekseliäisyydestä ja oikean ajatuksen osumisesta sopivaan aikaan. Aine on myrkytön, pH-neutraali ja biohajoava, ja sen voi kaataa viemäriin. Hinta 39,50 €. Hinta 39,80 €. www.jannesgarage.com Rivoitettua ja uritettua alumiinia Vintage Motorsilta löytyy paljon erilaista rivoitettua ja uritettua alumiiniosaa, joilla saa konehuoneeseen kiiltoa ja nostalgista tyyliä. Hinta 70,00 €/pari. Lisäksi mukana tulee hionta-aine sekä laadukas mikrokuituliina. Myydään pareittain, ei sisällä kumityynyä. Hinta 44,00 €. www.stuntman.fi Jäähdytysjärjestelmän ruosteenpoistoaine Thermocure on Evapo-Rust-teknologiaan perustuva aine, joka poistaa ruosteen ja kattilakiven auton jäähdytysjärjestelmästä. William Harleyn ja Davidsonin veljesten pieneen vajaan Milwaukeessa 1903 perustamasta pajasta tuli sittemmin maailman ikonisin moottoripyöräyhtiö. www.meguiars.fi 10 AMERIKAN RAUTA 6/2019. www.roadmachine.fi Naarmunpoistosetti Meguiarsin Quick Scratch Eraser Kit sisältää kaiken tarvittavan himmentymien, naarmujen tai muiden pienten maalivaurioiden korjaamiseen. Esimerkiksi Chevyn pikkulohkon venttiilikopat 95,00 €/pari, TH350-öljypohja 60,00 € ja pyöreä 14" ilmanpuhdistin 80,00 €. Hinnat alkaen 18,00 €. Settiin kuuluu 4" kiillotuslaikka, joka sopii tavallisen porakoneen istukkaan. www.readme.fi Amerikan malliin Vielä on kesää jäljellä ja Stuntmanilla monenlaisia western-henkisiä päähineitä loppukesän rientoihin. Ei aiheuta korroosiota eikä vahingoita tiivisteitä. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen SBC-moottorinkorvakkeet Janne’s Garage on lisännyt omavalmisteisten tuotteiden valikoimaansa Chevroletin pikkulohkomoottorin kiinnikkeet pystymalliselle kumityynylle. Rungon puoli hitsataan kiinni
Vuosikymmenien unelma 12 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Vuosikymmenien unelma CHEVROLET IMPALA SPORT COUPE ’58. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä • Malli: Maija Laiho 13 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Oululainen Sauli Vesala ihastui ’58 Impalaan jo 8-vuotiaana, ja vuosikaudet kestäneen läpikäynnin tuloksena miehellä on vihdoin oma jäänsininen Sport Coupe, jolla ei juuri ilman palkintoja ole tarvinnut näyttelyistä lähteä
Aivan loistava ”blank canvas” siis rakentaa mieleisensä.” Kaikki sisällä on uusittu sen näköisiksi, kuin ne olivat vuonna 1958 Impalan tullessa tehtaalta. Verhoilut toimitti Ciadella, ja ne asenteli paikalleen Saulin ammattiverhoilijatuttu Timo Salo, joka joutui ompelemaan myös valmisverhoilujen saumoja monin paikoin uusiksi. 14 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Impala Sport Coupe ’58. Ennen sitä omaa viiskasia Saulilla ehti olla pari muuta samanmerkkistä, ’60 Impala Nomad Suomi-auto ja ’87 Caprice Classic Brougham Sedan. Autosta puuttui kontin lattia kokonaan, samoin tekniikka ja vain tämänvuotisissa käytetty taka-akseli. Samoihin aikoihin rakentelimme kavereiden kanssa AMT:n 1/25-kokoisia koottavia autoja, ja joitakin vuosia myöhemmin sain käsiini uusintajulkaistun AMT:n alun perin ’63 ”de luxe” -sarjassa julkaistun ’58 Impala Sport Coupen kääntyvine etupyörineen ja aukeavine ovineen”, Sauli Vesala avaa pitkää historiaansa ”sen oikean” mallin ympärillä. Hintaluokan halvimman merkin status ja kotimaassaan jo 60-luvulla tapahtunut säälimätön revittelykäyttö näiden kohdalla on aiheuttanut tämän.” Nebraskasta trailerilla. Samoin kaikki listat ja niin ikään vaikeasti hankittavat penkkien aihiot olivat tallella. ”Capricen tultua myydyksi aloin etsiä itselleni ’58–60-mallista 2-ovista Impalaa. ”I hastuin ’58 Impalaan lapsena 80-luvulla nähtyäni 8-vuotiaana vanhemman kaverini kotona uusimman Veekasin, jossa oli esittelyssä Riitta Ekmanin Cay Coral -värinen ’58 Sport Coupe. -nettiforumille myyntiin täydellinen projekti, ’58 Impala Sport Coupe. Impalahan oli ensimmäisenä vuonnaan saatavana vain 2d HT Sport Coupena sekä Convertiblenä, ja Impaloissa ei kojelaudan ja takapuskurin välissä yksikään peltiosa ollut yhteensopiva alempien mallisarjojen autojen kanssa”, Sauli jatkaa. Sport Coupea valmistettiin USA:ssa yli 125 000 kpl ja Convertibleäkin yli 55 000 kpl. ”Kymmenisen vuotta sitten ollessani Pennsylvaniassa USA:ssa vaihto-oppilasaikaisen isäntäperheeni luona kyläilemässä, tuli sitten H.A.M.B. Kyseisten mallien suuren maailman hintapolitiikan tuntien olin lähinnä kiinnostunut sopivasta projektikuntoisesta yksilöstä. Kiinnostuin kuitenkin aihiosta, koska pintapelleiltään se oli vanhan, patinoituneen Silver Blue -maalipinnan peitossa, joten vaikeasti korjattavia pintapeltien ruostevaurioita ei olisi tiedossa. Näistä tosin ei kovinkaan monia ole näihin päiviin säilynyt, kuten sain omaa etsiessäni huomata. ”Impalassa viehätti sen omintakeinen muotokieli; muita ’58 Chevyjä matalampi katto, lyhyempi matkustamo ja pidempi takakansi, alemmas kaartuva kylkilinja sekä leveämmät takasiivet. Tämän ikäluokan auton kyseessä ollessa oli myös päivänselvää, että peltejä jouduttaisiin hitsaamaan, joten riitti, kunhan hitsattavat kohdat vain sijaitsisivat korin alapuolisissa osissa.” Kotimaassa tarjonta oli hyvin rajallista, joten Sauli seurasi vuoden päivät aktiivisesti internetilmoituksia Ruotsissa ja USA:ssa. ”Nuohan eivät alun perin olleet mitenkään erityisen harvinaisia aikalaistensa joukossa
15 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Impala sijaitsi Omahassa, Nebraskassa, 1 900 kilometrin matkan päässä Pennsylvaniasta. Detroitista toimitti autoon kaikki uudet alapuolen pellit; 6-osaisen peräkontin lattian, sisähelmat, kaikki kahdeksan lattian alapuolista poikittaispalkkia, takahelmat sekä pyöränkaaret. Matka ei oikeastaan ole sillä mantereella pitkä, mutta onhan sen melkein Suomen päästä päähän ja takaisin. ”Kysyin aluksi tarjousta auton rekkakuljetuksesta, mutta niiden hintojen oltua järjestään korkeahkoja, päätimme kaverini Mikeyn kanssa hakea auton itse hänen Ford F-250:llään ja trailerilla. Ovitolpasta löytyi winnipegiläisen Phillips 66 -huoltoaseman öljynvaihtotarra huhtikuulta 1971, ja kaikesta päätellen auto on jäänyt seisomaan pian tuon jälkeen. Lähdimme Carlislesta, Pennsylvaniasta keskiviikkoiltana klo 17 ja olimme takaisin lauantaina klo 12. Maalattujen sisustan osien sävyksi valikoitui hieman alkuperäistä voimakkaamman sininen. Alkuperäinen ratti saatiin entisöityä uuden veroiseksi kittailemalla ja maalaamalla. Edellinen omistaja Dave oli hankkinut aihion Kanadasta. Se ei siis ole uustuotanto-osa. ”Saatuani Impalan ”kotiin” aloin tutkia sen kuntoa ja kartoittaa osapuutteita. Pete Ciadella Arizonasta taas toimitti kokonaisen verhoilusarjan, eli penkkien päälliset, ovipahvit, lattiamaton, kattoverhoilun aurinkolippoineen sekä kumisen kontin maton.” Right Stuff Detailingilta Ohiosta tilattiin uusi kaksipiirisen tehostettu jarrujärjestelmä sekä levyjarrut eteen. Jännä yksityiskohta huomata oli se, että Fordin EFi 460:n kiihtyvyyteen ei Impalan painolla tuntunut olevan mitään vaikutusta, trukki vain kulki yhden mailin vähemmän gallonalla kuorma perässä”, Sauli kertoo nauraen. Dave oli autoon titlen saadakseen koonnut sen kokonaisen auton näköiseksi ”tyhjällä” 350-lohkolla, lohjenneella alumiini-Powerglidella sekä ’59-mallin tyhjällä perällä ilman tasauspyörästöä ja omatekoisin kiinnikkein.” Sauli onnistui löytämään ensi hätään tuttavaltaan puretusta ’57 farmarista peräisin olevan ”pumpkinin” 3,36:1 välityksellä ja lukolla 20 dollarilla, ja sai niin perän koottua rullauskuntoon. inc. ”Auto jäi säilöön tuttavapariskuntani talliin seuraavaksi talveksi Pennsylvaniaan ja itse tilailin talven siihen entisöinnissä tarvittavia tarvikevaraosia netin kautta täältä Suomesta käsin tallin osoitteeseen auton kyytiin rahtikulujen säästämiseksi. Kanadassa kootuista Impaloista ei minulla ole tarkempaa tietoa, mutta vastaavaa Pontiac Parisienne Sport Coupea on tiettävästi valmistettu 500 kpl, joten uskon Impalankin valmistusmäärien pyörivän sadoissa. C.A.R.S. Kymmenisen vuotta sitten ollessani USA:ssa vaihtooppilasaikaisen isäntäperheeni luona kyläilemässä, tuli sitten myyntiin täydellinen projekti
Sen sijaan valitsin GM Goodwrenchin 260-hevosvoimaisen 350 crate-moottorin, josta tekisimme päällepäin mahdollisimman paljon ajanmukaisen 283:n näköisen. Näin sitten purin Chevystä kaiken irti lähtevän seuraavan viikon aikana ja laitoin hylsyn menemään etelään jälleen Isä & Poika Nurmen rekan kyydissä.” Peltisepän luona kori nostettiin rungolta ja kiinnitettiin grilliin. Ensi alkuun vaihdoin Impalaan siihen kuuluvan asianmukaisen ’58 mallin taka-akselin ripustuksineen. ”Joskus lukuisia kertoja hänen kanssaan projektia kuutioidessamme hän kertoi tietävänsä ammattitaitoisen koripeltisepän, Mr. Vanhasta, auton keulalla ostettaessa olleesta tyhjästä 350:stä pelastin uusiokäyttöön pukinsarvipakosarjat sekä numeroiden perusteella 300-hevosvoimaisesta 327:sta peräisin olevan rautaimusarjan”, Sauli jatkaa. Siitä suunnitelmasta luovuin sittemmin sopivan aihion puutteessa. Ensimmäisen talven valmistelin omassa tallissa autoa ammattitaitoiselle peltisepälle vientiä varten, putsasin alustamassat pois ja purin autoa pikkuhiljaa. Tämä löytyi Välimäen veljeksiltä Oulusta ja on tiettävästi peräisin Oulussa 70-luvulla raggarikäytössä palvelleesta, palaneesta ja sittemmin varaosiksi puretusta Olavi Virran käytössä aikoinaan palvelleesta Levytukun ’58 Bel Air Sport Sedanista. ”Lukuisia pienempiä paketteja tuli myös Jegsiltä sekä Minnesotan Isantissa toimivalta ’58 Chevy -spesialistilta Auto City Classicilta.” Heinäkuussa 2010 Impala sitten laivattiin Halmarin toimesta New Jerseyn Newarkin satamasta Suomen Kotkaan. Kun korityöt oli tehty ja luukut soviteltu varmasti tarkemmin kuin tehtaalla, oli aika miettiä auton maalausta. Monster Transmission Floridasta toimitti autoon 500 hevosvoimaa kestäväksi vahvistetun TH700R4 -vaihteiston. Toisin sanoen autosta löytyy siis Olavi Virran entinen banjo!” Alkuperäisenä suunnitelmana Saulilla oli itse hitsata Impalan lattia katsastuskuntoon mukana tulleilla korjauspelleillä ja ajaa sillä patinakuosissa, mutta toisin kävi. J:n, joka lupasikin ottaa auton pellityksen työn alle, kunhan vain itse purkaisin korin hylsyksi ja laittaisin tulemaan. Olan vanha banjo. Lattiat tulivat korjatuksi, kaikki luukkujen raot sovitetuksi tasan kolmeen milliin ja korista tuli korjattua myös lukematon määrä pienehköjä kolhuja.” Vähintään uutta vastaava. Seuraavana keväänä Helsingin American Car Show’ssa tutustuin verhoilija ja entisöintimonitaituri Timo Saloon Klaukkalasta”, Sauli kertoo. ”Isä & Poika Nurmi Volpartsilta Tervajoelta toimitti puolestaan auton rekkakuljetuksena Ouluun elokuussa. ”Overkill ehkä, mutta alkuperäisenä haaveena oli rakentaa autoon 348-pohjainen stroker-voimamoottori. Muukin tekniikka hankittiin jo aihion odotellessa laivausta Suomeen uudella mantereella. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Impala Sport Coupe ’58. ”Itse kävin kerran kuukaudessa pitkän viikonlopun hänen pajallaan tekemässä ”manuaalisempia” hiekkapuhallus-, osien pesusekä hiontahommia. ”Asiaa tarkemmin kuutioidessa kävi ilmeiseksi, että pohjan kunnollinen kunnostus vaatisi korin noston rungolta, mihin ei omissa tiloissa ollut mahdollisuutta ja lisäksi takakylkien ollessa irtiruostuneet muuten ruosteettomista pyöräkoteloista, halusin noiden tulevan kunnostetuksi ensiluokkaisesti. Autolla olisi kuitenkin tarkoitus ajaa pitkää matkaa paljon, jolloin kuminkäryttelyominaisuudet olisivat jokseenkin toisarvoisia
17 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Niinpä korin pohja ruiskutettiin tehdasmalliin oxide-punaiseksi, ja runko, akselistot ja konehuoneen sisäpuoliset peltiosat 90 % kiiltoasteen mustalla polyuretaanilla. Impalan lukuisat kiiltävät koristeosat ovat ruostumatonta terästä, eloksoitua alumiinia ja kromattua terästä sekä sinkkipainevalua. Uutta tuli muun muassa kaikki alustan ja jarrujen osat sekä täydellinen American Autowiren johtosarja, jonka Timon asiantuntemuksella kokosimme yhdessä viikonlopussa. Konepellin saranat ja muut lukuisat pikkuosat puhalsin puhtaaksi ja käytin sinkattavana. Sauli halusi Impalansa alle nimenomaan 14-tuumaiset Supremet, joiden hankkiminen osoittautui todella työlääksi. Syksyllä 2017 asensimme uutuuttaan hohtavat puskurit autoon ja kevättalvella 2018 käytin maskin säleikön pulverilakkauksessa ja kiinnittelimme loput kiiltävät osat paikalleen.” Timppa kunnosti linttaanistutut penkkien jousitukset, hiekkapuhalsi istuinten rautaosat, maalasi ja toppasi ne ja lopuksi pingotti uudet istuinpäälliset paikalleen. ”Kolhiintuneet ja ”kiharat” rosteriset kylkilistat on pääosin oikonut ja kiillottanut Järvenpäässä eräs vanhan koulun rosterispesialisti, puskurit ovat US-Tradingin Kari Pyykön USA:sta hankkimat uudelleenkromatut vanhat. Ongelma vain oli, että nykyiset värikarttakoodit eivät tunteneet enää kyseistä sävyä. Värikin oli jo selvillä, alkuperäinen herkullinen Silver Blue. Useimmat valmistajat kun tekevät mallia vain 15-tuumaisena, ja ensimmäisestä tilatusta 14" sarjasta kolme oli kieroja ja toinen katosi kokonaan. Vuorasin koko matkustamon sisäkattoa myöten STP:n äänieristematolla ennen kuin Timo ammattiverhoilijana pingotti kattoverhoilun paikalleen. ”Tässä vaiheessa, auton ollessa täysin osina, nousi johtoajatukseksi tehdä projektista ruotsalaislehdistä tuttu pedanttisempi entisöinti. Helsingin Decoväristä löytyi tuollaisen Buickin värilastu, jonka perusteella valmistutin kaksi desiä väriä ja ruiskutettuani yhden AMT:n ’58-pienoismallin sillä oli valinta selvä”, Sauli selittää. Etusäleikön oikaisin ja pulverikromautin jälkeenpäin.” Maalauksen jälkeisestä listojen ja lasien kokoamisesta Sauli haluaa erikseen kiittää suuresti peltiseppä J:tä. Sivulasimekanismit tuottivat hieman töitä viisi vuotta purkamisensa jälkeen lukuisine säätöineen, mutta niin vain nekin saimme toimimaan”, Sauli toteaa tyytyväisenä. A-pilarien sisäpuoliset pellit, ovenkahvat, takavalojen kehykset sekä konepellin huulilista kromautettiin Loimaalla, josta hienosta palvelusta Esa Malkalle vielä iso kiitos. Marteliusta haluaisinkin erikseen kiittää mallikelpoisesta ja täsmällisestä palvelusta. Auto meni maalarille tammikuussa 2015 ja seitsemän viikon pohjatöiden jälkeen sain puhelimeeni kuvat valmiiksi maalatusta korista. Eloksoituja alumiinilistoja olen hionut ja kiillotellut itse. ”Ostettuani uuden mittatilauspakoputkiston Martelius Exhaustilta syksyllä 2016 pääsimme vihdoin käynnistämään auton ja kylläpä se kuulostikin hyvältä siinä tuplaputkistoineen tyhjäkäyntiä höristessään. Ongelma vain oli, että nykyiset värikarttakoodit eivät tunteneet enää kyseistä sävyä. Matkustamon sisäpuoliset peltiosat olivat alun perin Fathom Blue -sinisiä, nyt ne ruiskutettiin aavistuksen sähköisemmällä sinisellä, jonka löysimme maalarimestarin värikartoista. ”Peltiseppä ja Timo suosittelivat Mama & Papa Lopezin Big B & Kolors -maalaamoa Nurmijärvellä. Tunnelma oli melkoisen korkealla”, mies jatkaa. ”Vuodesta 2015 olemme Timon kanssa koonneet autoa kahdestaan yksi pitkä viikonloppu kerrallaan. Erilaisia korvaavia vaihtoehtoja harkittuamme sain tietää, että juurikin tuo samainen maalivalmistajan koodia vastaava sävy oli ollut seuraavan kerran käytössä vuoden ’72 Buickissa ja ’75 Oldsmobilessa
Kori: Entisöity, maalattu kauttaaltaan uudelleen alkuperäisellä Silver Blue -sävyllä. Vanteet: AWC Supreme 14x7". Kiitos: Mickie & Don Stough, Stanley Dye, Mikey & Nick Nericcio, Timo Salo, Mr. 18 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Impala Sport Coupe ’58. Moottori: 350 cid crate SB V8, 60-lukuisen 327:n rautaimusarja, Edelbrockin 4-kurkkuinen kaasutin, vanhat pukinsarvipakosarjat, Marteliuksen mittatilaustuplaputkisto, teho 260 hv. Faktat Chevrolet Impala Sport Coupe ’58 Omistaja: Sauli Vesala, 45 • Paikka: Oulu. Moottori on oikeasti uusi GM:n 260-heppainen 350 cid crate, mutta se on vanhennettu 60-lukuista rautaimusarjaa myöten näyttämään vanhalta 283:lta. Mikkonen, John & Julie Marsh, The Bresslers ja Masa Pitkänen sekä kaikki muut auton laitossa auttaneet. ”Vielä sivupahvit oviin ja auto oli valmis. Alusta: Vakiokierrejouset joka nurkassa, edessä Monroen iskarit, takana Gabriel Hi-Jacker -ilmaiskarit. Syksyllä Lahden näyttelyssä tuli vielä 50-lukuisten Ipalkinto ja kevään 2019 Helsingin ja Tampereen näyttelyistä Top 10 sekä Special Award”, Sauli luettelee. Syksyllä Lahden näyttelystä tuli vielä 50-lukuisten I-palkinto ja kevään 2019 Helsingin ja Tampereen näyttelyistä Top 10 sekä Special Award. Viime kesänä tuli vielä käytyä Ruotsissa Västeråsin Summer Meetissä, mistä jatkoin ajamalla Ouluun ja seuraavana viikonloppuna Haaparannan Wheels Natseihin. Jarrut: Right Stuff Detailingin levyt edessä, rummut takana, kaksipiirinen tehostettu pääsylinteri. Neitsytmatka hoitui Mikkeliin GM-Cruisersin Summer Meetiin, josta tuomisina tuli Late Great Chevy Internationalin ”Best ’58–64” -kiertopalkinto. Sen jälkeen ajelin auton takaisin etelään Forssan Pick-Nickiin, josta se sai 50-lukuisten II-palkinnon. J, Sirkku Rajala & Kari B. Voimansiirto: Monster Transmissionin vahvistama TH700R4-automaatti, alkuperäistyyppinen perä. Kaiken kaikkiaan kilometrejä tuli kesällä 2018 viitisen tuhatta. Kaiken kaikkiaan kilometrejä tuli kesällä 2018 viitisen tuhatta. Renkaat: Milestar 205/75 R14 ohuella valkoraidalla. Voi siis hyvällä syyllä sanoa, että se lapsuuden unelma on Saulin Impalan kohdalla todella toteutunut. Sisusta: Ciadellan uudet alkuperäistyyppiset verhoilut. Sen jatkona on niin ikään matka-ajoon hyvin sopiva nelivaihteinen TH700R4-automaatti
3. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. 4. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. 5. 2. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi.. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 1. Tervetuloa! Voiko sika säkissä olla rikki. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh
4. Helmat uusittiin kokonaan. Unelmasta totta Nebraskasta löytynyt aihio oli oikeastaan aika hyvä, mutta silti sen parissa puurtaessa meni melkein 10 vuotta, kun auto haluttiin läpikäydä kauttaaltaan huolella. Uusiksi menivät myös takalokasuojien alahelmat. 5. Mikkonen 1. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Sauli Vesala ja Kari B. Lattiakaukalot olivat melkoisen happamassa kunnossa, käyttökelpoista peltiä löytyi sentään kardaanitunnelin kohdalta. Koritöitä varten kori purettiin kokonaan tyhjäksi ja kiinnitettiin grilliin, jotta kaikki saatiin tehtyä huolellisesti. Impalan mukana kontissa Suomeen tuli myös iso kasa korjauspeltejä. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Impala Sport Coupe ’58 1 4 5 6 2 3. Impala trailerilla Nebraskassa viisi minuuttia kaupanteon jälkeen. 2. Vasemman puolen takimmaisen korikannakkeen korjaus käynnissä. Runko oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Uuden omistajan ilme ei jätä juuri kysymysmerkkejä. Takakontin pohjan oli joku aikaisempi amerikanaikainen omistaja laikannut pois kokonaan. 6. Myös nykyinen tekniikka oli autossa mukana, mutta se oli kaukana ajokuntoisesta. Kuvassa alla ovat 15-tuumaiset Supremet, jotka osoittautuivat kuitenkin liian isoiksi Impalan alle, ja siitähän ne ongelmat alkoivat… 3
Kun auto saatiin maalarilta, kokoamisessa vierähtikin lopulta vielä reilut kolme vuotta. Kun ruosteiset pellit oli saatu vaihdettua ehjiin, oli aika kiikuttaa kori Kari B. 10. Mikkosen Karin vastuulle jäi myös korin yläpuolen maalaaminen auton alkuperäisellä Silver Blue -värillä. Tässä varraskuvassa näkyy jo uutuuttaan kiiltävä takakontin pohja. Kuvassa jo osittain pohjamaalattu kori on laskettu rungolle. Sävyn kaavaa vain ei ensin tuntunut löytyvän mistään, mutta lopulta sama sävy löytyi 70-lukuisesta GMvärikartasta, ja kokeeksi maalattu pienoismalli osoitti värin juuri oikeaksi. Kaikki, mikä kuvassa kiiltää, on uutta. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi. 7. 8. 9. Mikkosen maalattavaksi. Pohja maalattiin alkuperäisen tyyppisellä oranssiin päin taittuvalla oxide-punaisella. 11. 9 7 8 10 11 Jokaisella autolla on tarina
Sting like a super bee Float like a butterfly, 22 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Kaikki tuntevat Muhammad Alin legendaarisen lausahduksen, ja vaikkei Petri Palokankaan Coronet olekaan tehtaan jäljiltä se mallisarjan muskelisin Super Bee, on se yli 800-heppaisine 605-mörkömoottoreineen jotain, mistä tehtaan insinöörit eivät vuonna 1968 osanneet edes unelmoida. DODGE CORONET 440 HARDTOP COUPE ’68. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Janita Boström 23 AMERIKAN RAUTA 6/2019
B&M:n shifterillä käsketään käännetyllä kaaviolla varustettua ja vahvistettua manuaalikoneista TF727:aa. Kaupassa tulivat mukana myös uudet ovipahvit ja uusi kojelaudan päällinen. ”Mulla oli jo valmiina jemmassa tuo 605-kone, joten ostin auton ilman siinä aiemmin ollutta 383-moottoria”, Petri selittää. 10 litran vapaastihengittävä. Jo valmiina odottamassa olleen 605-kuutiotuumaisen täysalumiinimoottorin juuret juontavat Petrillä aiemmin olleeseen pro street -henkiseen Challengeriin, jonka 730-heppaisen 8–71-ahtimella varustetun isolohkon tilalle hän alkoi kaavailla tehokasta vaparikonetta. Sittemmin Petrillä ehti olla monentyyppistä jenkkikalustoa Lincoln-limusiinistä remmiahdettuun ’57 Chevyyn, kunnes hän päätyi hankkimaan sen jo viime vuosituhannen puolella Ruotsissa alun perin rakennetun Challengerin, johon joutui lopulta teettämään Kaksiväriverhoiltu sohvapenkki on suorastaa söpö auton muuten raakaan olemukseen verrattuna. Ensimmäisen amerikanautonsa, C10 Scottsdalen, Petri hankki 21-vuotiaana 90-luvun alussa, ja välissä olikin pidempi tauko autoharrastuksesta yritystoiminnan viedessä kaiken liikenevän ajan ja energian. 24 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Dodge Coronet 440 Hardtop Coupe ’68. ”Se oli tullut Suomeen Jenkeistä 2014 ja sillä oli sen vuoden verran ajeltu vanhassa värissään, kunnes se oli purettu maalausta varten. Uudelleen verhoillut penkit ja ja muu sisusta olivat kuitenkin ostettaessa irrallaan, eikä auto ollut ollut ajossa maalauksen jälkeen vielä ollenkaan. Elettiin vuotta 2015, kun Suomessa tulikin myyntiin 605-alakerta, mutta se ehti mennä ennen kuin Petri ehti kättelemään kaupat. ”Juttelin sitten Aukion Jykän kanssa siitä, millaisen koneen sellaisesta saisi tehtyä, ja päädyin lopulta tilaamaan uuden Indyn alakerran Muscle Motorsilta Jenkeistä”, Petri kertoo. Se aiempi omistaja oli tuonut YK-joukoista itselleen tummansinisen Audin, jonka väriin oli mieltynyt niin, että oli päättänyt maalata Coronetinkin sillä samalla sävyllä.” Pelleiltään vasta maahan tullut auto olikin erittäin hyvä, ja heinolalaisomistaja oli myös ehtinyt hankkia sen penkkeihin uudet, alkuperäisen kaltaiset kaksivärisiniset verhoilut. ”T ämä koppa löytyi 2017 Heinolasta”, Petri Palokangas aloittaa mörkömoottorisen Coronetinsa tarinan
”Jenkeistä yksityishenkilöltä löytyivät nuo B1-alukannet CNC-koneistettuina. Peräpäässä oikeastaan mikään ei vihjaa Coronetin rajuista voimavaroista. Petri kasaili itse uuden sisustan paikalleen ja maalasi kojelaudan päällisen korin värillä. Ei sittenkään Challengerin nokalle. Vastuun uuden moottorin rakentamisesta sai Coronetinkin kohdalla samainen Aukion Jykä, joka on todella nopeine VIP-Plymoutheineen niittänyt mainetta aina Amerikkaa myöten. Tehoa puuttui paljon, joten Jykä avasi ja tarkasti moottorin, ettei siellä ollut mitään isompaa vialla, ja säätelyiden tuloksena siitä saatiin seuraavassa dynotuksessa 770 hevosvoimaa”, Petri selittää. Kun moottori sitten päästiin kiikuttamaan dynoon, oli ihmetys melkoinen, vaikka teholukemat olivat sinällään tasolla, johon ei luulisi olevan pettynyt. kokonaan uuden moottorin, kun se ostettaessa keulalla ollut 6–71-ahdettu 440 ei ollutkaan ihan sitä mitä piti. 2500 stall speedin turbiini jäi Petrille siitä remmiahdetusta Challengerista ylimääräiseksi. Luulin jo, ettei sitä koskaan saapuisikaan, kun kerran tuli sellainenkin selitys, että Jenkeissä on ollut niin pahat tulvat, etteivät he ole uskaltaneet lähettää moottoria”, Petri kertoo hörähtäen nauruun. Petri jätti taakse 383-tunnuksetkin, mikä herätti kirjoittajassakin hämmennystä ensimmäisen kerran auton kauempaa nähdessä. Husson Jaska teki 605:sen jatkoksi käännetyllä kaaviolla varustetun ja riittävästi vahvistetun perinteisen 727:n ja asensi myös kasikolmevarttiseen perään uuden Detroit Locker -lukon. Vastuun uuden moottorin rakentamisesta sai Coronetinkin kohdalla samainen Aukion Jykä, joka on VIP-Plymoutheineen niittänyt mainetta aina Amerikkaa myöten. Äänestä kun kuuli heti, että keulalla ei ole mikään tavallinen 383 Magnum. 25 AMERIKAN RAUTA 6/2019. ”Eka dynotus moottorilla vuonna 2016 tuotti 730 heppaa, ja kone tuntui olevan aivan sekaisin. Imusarja, vesipumppu ja pakosarjat tilattiin myös samalla, mutta kaikki tavarat eivät saapuneet koskaan perille.” Imusarja löytyi lopulta Suomesta, Hookerin pakosarjat oli vaan tilattava uudelleen. ”Maksoin osan etumaksuna, ja ajattelin alakerran tulevan sitten nopeasti Suomeen, mutta toisin kävi. Vaan ei siihen moottorin kasaukseen päästykään ihan niin nopeasti kuin aluksi kuviteltiin. ”Ei mulla mitään merkkiuskollisuutta ole, mutta nyt on viime aikoina ollut noita Mopareita, kun Jykä on niin hyvä tekemään noita koneita”, Petri naurahtaa. Viimein Calliesin kampuralla, Eaglen veiveillä ja Rossin custom-männillä varustettu alakerta saapui kuitenkin koti-Suomeen, ja Jykä pääsi niputtamaan siitä voimanlähdettä, jota tosiaan tuossa vaiheessa vielä rakennettiin Challengerin keulalle. Sen piti tulla kahdessa kuukaudessa, mutta lopulta meni vuosi ja kaksi kuukautta ennen kuin se alakerta saapui Suomeen
Petri ei ole sen kanssa viitsinyt käyttää konepeittoa ollenkaan, kun kaikkia kuitenkin kiinnostaa erityisesti se, mitä siellä on pellin alla... Samalla 12-tuumaiset flektit korvattiin todella järeillä 16-tuumaisilla, eikä keittämistä ole tarvinnut enää pelätä. Kannetkin kävivät virtauspenkissä ja imupuolta portattiin hiukan. Nythän sitä on melkein 13, mutta tuo toimii vielä ihan normaalilla pumppubensalla”, Petri kertoo. 26 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Dodge Coronet 440 Hardtop Coupe ’68. Pitovaikeuksia. 10-litrainen alumiinimörkö tuottaa yli 800 hevosvoimaa ja 1000 newtonmetrin väännön. Ensimmäisen kesän lämpöongelmat ratkesivat vaihtamalla alumiininen tarvikesyylari Vantaalla teetettyyn isoon kuparikennoiseen. Tää on tehty ihan omaan harrastuskäyttöön, kadulle huvitteluun”, mies toteaa. ”Sit siihen on laitettu vanin Hydroboosteri, että siihen sai jarrut tuon moottorin kanssa”, Petri jatkaa. Sisälle asennettiin myös tarpeelliset Auto Meterin lisämittarit sekä B&M:n lattiashifteri käskemään manuaalitoimista vaihteistoa. Pysähtymisen parantamiseksi Petri hankki myös levyjarrut taka-akselille rumpujen tilalle, edessä levyt oli valmiiksi. Kansipahveja madallettiin myös, jotta saatiin lisää ruttua. ”Viime vuonna Jykä laittoi jonkun Australian nokan tuohon ja vaihtoi ProSystemsin 1050-kaasarit Holleyn samankokoisiin Dominatoreihin, ei niitä Powersystemejä saanut toimimaan tässä käytössä. ”En halunnut tähän mitään kuppipenkkejä, kun ei tämä mikään kilpa-auto ole
Sillä on nimittäin isännän ääni. Renkaat: Linglong 215/65 R15 edessä Nankang 275/60 R15 takana. Jarrut: Levyt joka nurkassa, Chevy Vanin Hydroboost-tehostin. Alusta: Vakio, kulutusosat uusittu. Ei siitä mitään vikaa ole löydetty, jostain syystä se ei vaan anna tehoa ylhäällä.” Ensimmäiset kerrat Petri pääsi ajelemaan Coronetillaan viime loppukesästä, ja cruisingeissa kävi ilmi, että nokalla ollut alumiinisyyläri oli kerta kaikkiaan liian tehoton. Faktat Dodge Coronet 440 HT ’68 Omistaja: Petri Palokangas, 50 • Paikka: Vantaa. Kiitos: Jyrki Aukiolle koneen rakentamisesta. Yhdet 295-levyiset renkaat ovat jo hävinneet alta, ja Hoosierin sliksitkin osoittautuivat astetta liian kapeiksi voimavaroihin nähden. Se tonnin vääntö tulee kuitenkin jo 4000 kierroksella. Samalla flektit vaihtuivat 12-tuumaisista 16-tuumaisiin, ja nyt lämpöongelmia ei ole enää ollut kuumimmillakaan keleillä.” Pitovaikeuksia sen sijaan on ilmennyt sitäkin enemmän. Teho: 820 hv/1000 Nm. Vanteet: Mustat peltivanteet, edessä 7x15" ja takana 8x15". Voimansiirto: Husson vahvistama TF727automaatti käännetyllä kaaviolla ja manuaalikoneistolla, 2500 stall speedin turbiini, 8 3/4" -perä Detroit Locker -lukolla. Ja se ääni, se pitää itse kuulla. ”Noiden muutosten jälkeen siitä mitattiin 820 hevosvoimaa ja 1000 newtonmetriä vääntöä, mutta kyllä sieltä vieläkin 100 heppaa on hukassa, kun kone ei syystä tai toisesta tykkää kiertää korkealle, vaan 5500 kierroksen jälkeen tehokäyrä alkaa jyrkästi laskea. ”Vantaan Jäähdytinhuolto teki uuden syylärin tällä kesälle, mahdollisimman ison ja perinteisen kuparikennoisen. Sisusta: Grantin kumiratti, uusi alkuperäisverhoilu, uudet ovipahvit ja kojetaulun päällinen, B&M Quicksilver -lattiashifteri, Auto Meter Sport-Comp -monsterirundari, Auto Meterin vedenlämpöja latausmittarit kojetaulun alla. Kun 605 puhuu, niin muut kuuntelevat. ”Kolme vetoa kapeilla renkailla vedettiin, 11,65 ja 201 se parhaimmillaan meni.” Yli kahdensadan loppunopeus kielii siitä, että potentiaalia 10 sekunnin aikoihin on varmasti, ja kyllä kai sen pitäisi jo puhdasveriselle katuautolle riittääkin. Kori: Maalattu Audin tummansinisellä. 27 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Moottori: Indyn 605 cid alumiininen BB V8, Calliesin 4.750 -iskuinen kampiakseli, Eaglen veivit, Rossin custom-männät, alakerta kisatasapainotettu, CNC-portatut B1-alukannet, jotka viimeistellyt Jyrki Aukio, rullanokka, Comp Cams Elite -rullanostimet, custom-imusarja, 2 x Holley Dominator 1050 cfm nelikurkkuinen kaasutin, Holleyn sininen sähköpumppu, MSD Digital 6 Plus -sytkäboksi, ATI Super Damper, Mezieren sähköinen vesipumppu, iso custom-jäähdytin kahdella 16" sähköflektillä, Hooker-peltipakosarjat, 3" tuplaputkisto. Yhdet 295-levyiset renkaat ovat jo hävinneet alta, ja Hoosierin sliksitkin osoittautuivat astetta liian kapeiksi voimavaroihin nähden kesäkuun Malmin Dragseissä
Lajinsa ensi mmäisiä 28 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 29 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Mika Laakson 2000-luvun alussa rakentama Camaro oli Suomen ensimmäisiä autoja, joihin tehtiin LS-moottoriswappi. Työn onnistumisesta kertoo jotain se, että auto on edelleen aktiivisessa harrastekäytössä pääpiirteissään samassa edustavassa kuosissa, johon Mika sen rakensi. Lajinsa ensi mmäisiä CHEVROLET CAMARO RS ’70
N ykyään Nurmijärvellä asuva Mika Laakso sai vuosituhannen vaihteen tietämillä valmiiksi isolohkolla varustetun ’66-vuosimallisen SS-Impalansa. Ostin kuitenkin itselleni paksut manuaalit, joita opiskelin. ”Itse moottori asennettiin paikalleen viikossa Salon Timpan tallilla Klaukkalassa. Mika oli jo tuolloin ahkera amerikankävijä ja matkoilla oli nähty hienoja laitteita, joihin oli asennettu modernia tekniikkaa, pisimmälle vietyihin jopa uusia LS-moottoreita. Kytkinsysteemin sovittelu sen sijaan meinasi tuottaa muutaman harmaan hiuksen. Onneksi oli kuitenkin netti, sillä maailmalla vastaavia swappeja oli jo tehty ja myös dokumentoitu. Se oli kaameassa kuosissa. Koria oli kolhittu sieltä täältä ja sitä oli jo joskus aikoinaan rakenneltu, minkä seurauksena siitä puuttui paljon osia”, Mika aloittaa. Paketti saatiin kuitenkin pelittämään. Tälläkin kertaa elintenluovuttajana toimi Trans Am, mutta vuosimallina oli ’99. Olin esivalmistellut sopivia rautoja, joilla koneen sai asettumaan paikalleen. ”Tämä, jonka löysin, oli ainoa kohtuuhintainen, mutta sille oli myös syynsä. Oli siinä omat hässäkkänsä, että sai soviteltua kaikki sähköt puhumattakaan bensasysteemeistä. Trans Amissahan oli sähköiset nopeusmittarit sun muut”, Mika taustoittaa. Seuraavan kohteen tuli olla ’70 Camaro ja mielellään RS-mallinen. ”Ei ollut ketään, jolta kysyä, kuinka tällainen tehdään, niin olihan siinäkin ihmettelemistä alkuun. TPItekniikalla hän ajeli kesät 2002 ja 2003, mutta jotenkin aika tuntui ajaneen sen ohi. Esimerkiksi amerikkalainen LS1-foorumi oli jo olemassa ja sainkin sieltä korvaamattomia vinkkejä sekä kontakteja”, Mika muistelee. Boksin hän toimitti modattavaksi Chicagoon, jossa toimi niihin erikoistunut paja. TPI-välivaihe. Samalla raivolla Mika käytti runkoa sen verran irti, että siihen vaihdettiin uudet koripuslat. ”Moni asia oli kehittynyt jotenkin fiksummaksi. Oli aika toteuttaa projektin toinen vaihe, vaikka paikallaan ollut tekniikka toimikin kuin junan vessa. Öljypohja mahtui paikalleen semmoisenaan, eikä sitä tarvinnut muokata mitenkään.” Moottorin mukana tuli myös samasta luovuttaja-autosta peräisin ollut 6-vaihteinen Tremecin T56-manuaalivaihteisto, joka meni niin ikään paikalleen ilman suurempia ponnisteluja. Sille piti tehdä teline, johon löysinkin yllätyksekseni netistä suorat ohjeet. Mika muokkasi johtosarjan sopivaksi itse ja poisti siitä samalla kaiken tarpeettoman. Joku oli jo ratkaissut ongelmat, joten pääsin 30 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Camaro RS ’70. Silloin ei vielä ollut Dakota Digitaleja, joten piti soveltaa melkoisesti, että ne sai toimimaan. Jo talvella 2001 se kammettiin pois moottoritilasta Salon Timpan avustuksella Mikan silloisessa, Espoossa sijainneessa pienessä peltitallissa. Loppuun saakka rakennetulle, museoleimatulle autolle ei enää käytännössä voinut tehdä mitään, joten piti keksiä jotain uutta. Mika teki kaupat loppukesästä 2003 ja paketti saapui Suomeen talvella. Se oli välillä paljon enemmän salapoliisityötä kuin rakentamista”, mies kuvailee. Trans Amista adoptoitiin aika paljon kaikkea, kuten perä, jarrutehostin ja -pääsylinteri, ohjaussimpukka sekä mittaristo. ”Keväällä ryhdyimme asentamaan sitä paikoilleen kaverini Laulajan Mikan kanssa hänen tallillaan Veikkolassa. Sellainen löytyi lopulta Keltaisen Pörssin välityksellä. Kun molemmat olivat valmiina, oli paketti suhteellisen yksioikoinen koota. Pian suunnitelmat kiteytyivät yhden ainoan automallin ympärille. ”Sehän oli peräisin varsin vähän ajetusta purkuun menneestä Trans Amista. Jotain vastaavaa teki mieli toteuttaa itsekin, eikä Mika kovin kauaa ajanutkaan auton mukana tulleella 350+350-tekniikalla. Sillä koneella ajaisi varmasti vieläkin.” LS:n aika koittaa. Kyseessä oli siis vain neljä vuotta vanha tekniikka, jolla oli ajettu vaivaiset 30 000 mailia. Tilalle Mika hankki ’87 Trans Amin TPI-moottorin ja siihen kuuluneen TH700R4-vaihteiston. LS1-moottori löytyi eBayn kautta Amerikasta, kuten niin monet muutkin hyvät asiat. Sain askarreltua Trans Amin mittarit Camaron alkuperäiseen kojelautaan. Ajatuksissa alkoi pyöriä rakentelumielessä aivan toista ääripäätä edustava projekti, jossa vanhaan koriin ympättäisiin uusi tekniikka. ”Ensin piti löytää Camaron kytkinpoljin ja ympätä siihen uudemman tekniikkapaketin työsylinteri. Sähköjen suhteen hän totesi LS1:n jopa helpommaksi kuin TPI-koneen
Kun eräs tuttava teki hyvän tarjouksen, tuli autoon yhden talven aikana asennettua myös melkoinen autohifipaketti. Se liimattiin takaisin kasaan ja verkotettiin takapuolelta, minkä jälkeen Salon Timppa verhoili sen nahalla. Kun sain auton ensimmäiseltä maalarilta, niin sovitustyö oli jäänyt tekemättä ja vanhaa keltaista sävyäkin loisti sieltä täältä. Alkuperäiseen mittaristoon on istutettu uudemman Trans Amin mittarit. Alkuperäisten koodien mukaan auto oli ollut hopea mustalla vinyylikatolla, ja Mika halusi palauttaa sen sellaiseksi. Lopulta hän törmäsi 80-lukuisen Porschen sähkösäätöisiin penkkeihin, jotka löytyivät ilmajäähdytteisten kanssa tuolloin touhunneen Aulankosken Kaitsun kautta. Keulaan kiinnitettiin uudet uretaanipuskurit ja kromit. Penkeiksi Mika katseli joitain hieman modernimpia, mutta ne eivät istuneet tyyliin lainkaan. Kumpikaan ratkaisu ei ollut erityisemmin hänen mieleensä. Kun Mika aloitti Camaron rakentamisen, siinä oli omavalmisteinen targa-katto ja pinnassa keltainen väri. Niihin tehtiin uudet kiskot, joilla ne saatiin kiinnitettyä alkuperäisiin kiinnikkeisiin. Korin väri päivitettiin kuitenkin Mersun hopeaan sävyyn. Ulkoisesti hän halusi autosta hillityn herrasmiessportin ilman ylimääräisiä siipiä tai spoilereita. Aulankosken Kaitsulla oli kokemusta vinyylin liimaamisesta, joten hän sai tehtäväkseen sen samoin kuin sisäkattoverhoilun asentamisenkin. Mukavuuksista ei ole tingitty, sillä autosta löytyy ilmastoinnin ja hifiasennusten lisäksi myös peräkontin kattava keskuslukitus sekä varkaudenestojärjestelmä. Otin viikon verran happea ja tuumasin, että auto hiotaan uudelleen pellille. Auto on lähtenyt tehtaalta hopeisena ja vinyylikattoisena, joten se palautettiin sellaiseksi. 31 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Targan tilalle vinyyli. ”Autohan maalattiin kahteen kertaan, koska siitä ei tullut kerralla hyvä. Koria oli kolhittu sieltä täältä ja siitä puuttui paljon osia. Ovipahvit tehtiin uusiksi Timpan kanssa. Se oli kaameassa kuosissa. ”Löysin kattopellin yhdestä purkuautosta, josta oli kaikki muu jo purettu. Porschea ja Corvettea. Nykyinen hopeansävy on tosin Mersun värikartasta. Kuinka ollakaan, uustuotantokonsoli ilmestyi luetteloihin heti seuraavana vuonna. Kun Camaro tuli Mikalle, se oli väriltään keltainen ja siinä oli itse tehty targa-katto. Kun sytytysjärjestys oli erilainen kuin vanhoissa kaseissa, niin käyntiääni oli ihan jotain muuta, mihin olin silloin tottunut”, Mika naureskelee. F-Bodyn pakosarjat menivät paikoilleen sellaisinaan, mutta niihin koneistettiin uudet pakoputkien kiinnityslaipat. Halkaisijaltaan kaksituumaiset putket tehtiin itse. Halusin, että kori hiotaan kokonaan pellille ja sen kaikki paneelit ja luukut sovitetaan istumaan hienosti. ”Kun ekan kerran sain koneen käyntiin, niin totesin sen kuulostavan ihan Bemarilta. lopulta helpolla, kun vain kopioin häntä”, Mika kiittelee. Takapenkin ja hattuhyllyn väliin värkättiin subbarikotelo, joka muotoiltiin tilaansa autosta mitään rikkomatta. Tämä, minkä löysin, oli ainoa kohtuuhintainen, mutta sille oli myös syynsä. Keskikonsoli oli ostohetkellä ihan kappaleina, eikä niitä tuolloin saanut vielä uustuotantona. Vaihtotyön suoritti Saarelan Kartsa. Toisella kerralla sen maalasi Nevalaisen Jamppa ja sitten siitä tulikin viimeisen päälle hieno”, Mika kertaa. Camaron alkuperäiset etupenkit on korvattu 80-lukuisen Porschen sähkösäätöisillä penkeillä
Alusta: Paksummat vakaajat, uretaanipuslat, edessä putkitukivarret, nopeampi ohjaussimpukka. Hänen omistusaikanaan perävälitys on muutettu hiukan tiheämmäksi 4,10:1:ksi ja putkisto on uusittu, kun Mikan tekemä alkoi olla jo paikoitellen hapan. Faktat Chevrolet Camaro RS ’70 Omistaja: Marko Veikkanen Paikka: Joutseno. Eteen tulivat lisäksi putkitukivarret. Mitään muuta vikaa siinä ei ollut”, Jussi vitsailee. Uudemmissa Trans Ameissa on ollut sisältä avattavaa takaluukun kantta ja sellaisen solenoidi sopi Camaroon, niin sain sen kaukosäädöllä ohjattavaksi.” Ensimmäisen vannetilauksen mentyä mönkään Mika hankki Camaroon modernia henkeä korostaneet 17-tuumaiset vanteet C5 ZR1Corvettesta. Modasin järjestelmää sen verran, että sain lisättyä siihen myös takaluukun. Kun auto esiintyi valmiina American Car Show’ssa vuonna 2008, oli koko LS-homma vielä uutta ja ihmeellistä. Jarrut: Levyjarrut. Kyseessä on selvästikin erittäin hyvin tehty harrasteauto”, Marko lähettää terveisensä Mikalle. Kiertoon. Jussi ei itse ollut tuolloin edes paikalla, vaan tein kaupat rouvan kanssa ja vein auton mennessäni”, Marko muistelee. Renkaat: Edessä 255/40 R18, takana 285/35 R18. Ohjaussimpukka vaihdettiin nopeampaan ja levyjarrut päivitettiin isompiin. Puolisollani Eveliinalla on ’54 Bel Air ja olemme miettineet, jos Camaron koneen siirtäisi siihen ja hankkisi Camaroon LS3:n, mutta saa nähdä, toteutuuko suunnitelma koskaan”, Marko toteaa. Kun ekan kerran sain koneen käyntiin, niin totesin sen kuulostavan ihan Bemarilta. ”Kesäisin auto on ollut ahkerassa käytössä ja välillä työmatka-autonakin, mutta ei sillä ihan kaikille rakennustyömaille viitsi mennä. Lisäksi alustaan vaihdettiin paksummat vakaajat sekä uretaanipuslat. Vuonna 2011 hän myi autonsa Camaro-kerhoaktiivina tunnetulle Jussi Jokiselle, joka vaihtoi ensi töikseen liian moderneina pitämänsä Corvetten vanteet klassisempiin Bossin viisipuolaisiin kromivanteisiin. Kun sytytysjärjestys oli erilainen kuin vanhoissa kaseissa, niin käyntiääni oli ihan jotain muuta, mihin olin silloin tottunut. ”Hassu juttu tässä oli se, että löysin Jokisen auton myynnistä Ruotsin puolelta. Se oli oikeastaan vain yksi puhelinsoitto, jonka jälkeen asia oli selvä. Auto oli kokonaisuudessaan hieno ja kaikin puolin toimiva laite, mutta yksi vika siinä oli: ”En minä voinut pitää sitä, koska se oli aina vaan kaikille Laakson Mikan Camaro. Samalla myös alkuperäiset LS1:n pakosarjat vaihdettiin peltisarjoihin, jotka tilattiin Speed Engineeringiltä. Muutaman vuoden autosta nautiskeltuaan Mika alkoi taas haluta jollain tavalla astetta enemmän. Sikäli tämä on ollut kiva laite, että toimintavarmuus on ollut todella kiitettävää, eikä kulutuskaan ole kuin yhdeksän litran luokkaa satasella. Tein tarjouksen ja kävin koeajolla. Paketin mukana tuli myös Tremecin 6-vaihteinen T56-manuaalilaatikko. Alkuperäinen perä läpikäytiin ja vaihdettiin takaisin ’87 Trans Amin perän tilalle. Jussi lisäsi autoon myös spoilerit ja vaihtoi vesipumpun sähköiseksi. LS1-moottori on peräisin ’99-vuosimallisesta Trans Amista. Sisusta: Porschen sähkösäätöiset penkit, ’87 Trans Amin mittarit istutettu alkuperäiseen mittaristoon, ilmastointi, hifijärjestelmä, keskuslukitus, varashälytin. Nykyään auton omistaa lappeenrantalainen Marko Veikkanen, joka osti sen Jussilta vuonna 2015. ”Tarvetta parantamiselle ei siis välttämättä olisi, mutta onhan tässä kaikenlaisia visioita pyörinyt mielessä. Ilmastointi Camarossa oli ollut jo tehtaalta, mutta se läpikäytiin ja uusittiin tarvittavilta osin. ”Sähköä oli lopulta aika paljon, kun stereoiden lisäksi tuli lisättyä vielä varashälytin ja keskuslukitus. Moottori: LS1 V8 Voimansiirto: Tremec T56 6-vaihteinen manuaali. Infolappuunkin oli lipsahtanut moottorin tietoihin L51. Mieli oli aina tehnyt myös ’59 Impalaa ja oli aika siirtyä uudenlaisen harrasteen pariin. Lopulta hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä tämä oli nyt nähty. 32 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Camaro RS ’70. Se hankittiin Camaroon vuonna 2003, jolloin vähän ajettu moottori oli palvellut vasta neljä vuotta. Vanteet: 18" Boss 338
Herrasmiessportin synty Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Mika Laakso 1. Kumpikaan piirre ei erityisemmin miellyttänyt Mikaa. 8. Vinyylikattoisen mallin roofrailit ovat näet erilaiset kuin normikattoisen. Mikalle tullessa autossa oli ei-originaali 350+350-tekniikka, jonka hän kunnosti toimivaksi, muttei ajanut sillä käytännössä kuin katsastukseen ja takaisin. Kartsa Saarela vaihtoi auton kattopellin ja Kai Aulankoski liimasi uuden vinyylin. 2. LS1:n sähkösarja lattialle levitettynä. Pääpiirteiltään auto oli ehjä, mutta osapuutteita oli paljon. Lopullisen maalipinnan ruiskutti Jamppa Nevalainen. 7. Moottori oli Mikalle tullessaan palvellut vasta neljä vuotta. Auto oli väriltään keltainen ja siinä oli omavalmisteinen targa-katto. TPI-moottorin seuraajaksi hankittu LS1-moottori oli niin ikään peräisin Trans Amista. 4. 5. Kuvassa Timo Salo valmistautuu asentamaan vinyylikaton listoja, joita saikin metsästää oman aikansa. Johtosarjan hän muokkasi sopivaksi itse ja poisti siitä samalla kaiken tarpeettoman. Targa haluttiin pois ja tilalle musta vinyylikatto. 3. 6. Sen seuraajaksi ennen LS1-moottoria tuli ’87 Trans Amissa palvellut TPI-moottori TH700R4-laatikolla. Esimerkiksi kaikki kojelaudan tukirakenteet loistivat poissaolollaan. Targa oli GM:n originaaleja kattopaloja lukuun ottamatta itse tehty. Fyysisesti LS1 asettui Camaroon suhteellisen vaivattomasti, mutta pieniä järjestelyjä se kuitenkin vaati. Mika hankki itselleen paksut manuaalit ja opiskeli niistä LS:n sielunelämän. ’99-vuosimallisella autolla oli ajettu vain 30 000 mailia. Mikan varhaiset kuvat antavat hiukan osviittaa työn määrästä. Suomen mahdollisesti ensimmäisen LS-moottorisen Camaron synnyttäminen oli välillä enemmän salapoliisityötä kuin varsinaista rakentamista. 33 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Chevrolet Camaro RS ’70 1 2 3 4 5 6 7 8. Auto maalattiin kahdesti, koska ensimmäisen maalarin työnjälki ei ollut riittävän hyvä. Ensimmäinen maalikerros hiottiin pois ja aloitettiin alusta istuttamalla kaikki koripaneelit paikoilleen niin hienosti kuin mahdollista. Tässä Camaro on saapumassa Mikan tallille vuonna 2000
Vanhan koulukunnan vastakohta 34 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Näin ollen Juha Rötkön ’36 Coupe on suorastaan piristävä laite lukemattomine hi-tech-muutoksineen. Tällä hetkellä tunnutaan elävän jonkinlaista perinnerodien kulta-aikaa ja modernisoituja streed rodeja näkyy tapahtumissa yhä vähemmän. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 35 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Eikä kokonaisuuden kiinnostavuutta vähennä lainkaan se, että oman työn osuus lähentelee sataa prosenttia. PLYMOUTH COUPE ’36
36 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Plymouth Coupe ’36. Paitsi, että työnjäljestä näkee vuosikymmenten kokemuksen, on siihen osattu yhdistää erilaisia hyväksi todettuja ratkaisuja yllättävistäkin kohteista. Miehen tausta autojen parissa ulottuu kuitenkin aina 80-luvulle, jolloin hän laitteli pääsääntöisesti kilpakäyttöön tarkoitettuja Volkkareita. Päinvastoin autoja oli ihan laidasta laitaan ja välillä niistä lipsahdettiin muihinkin härveleihin moposkoottereista kolarikelkkoihin. Alkuperäinen penkki oli niin huonokuntoinen, että siitä hyödynnettiin vain liukukiskot. Sen verran hän kuitenkin rajasi hakuaan, ettei halunnut Omavalmisteiseen keskikonsoliin on sijoitettu ilmajousituksen säätimet, peräkontin aukaisunappi sekä turbiinilukon kytkin. Jopa sisustan messinkiset säätönupit ovat itse sorvatut. Ei liian yleistä mallia. Miehen taustaan peilaten ymmärtääkin helposti, kuinka Plymouthista tuli juuri sellainen, kuin se tänään on. Ja mikä parasta, auto on toteutettu hyvällä visuaalisella silmällä toimivuudesta tinkimättä. Nyt vanhoilla päivilläni ajattelin kuitenkin kokeilla jotain vähän erilaista”, Juha pohjustaa. J uha ei varsinaisesti ollut roditai edes jenkkiautomies ennen Plymouthia, mutta se ei estänyt osaavaa miestä siinä vaiheessa, kun mielen sopukoissa syntyi ajatus, että joku pyöreämuotoinen vanha jenkki olisi saatava seuraavaksi. ”Auton valinnan järkeilin mielessäni sillä tavalla, että mitä vanhempi, niin sitä vähemmän tulee heitettyä rahaa hukkaan sen hankinnassa. ”Niiden kanssa hain aina vähän uudempaa. Ovien saranointi on muutettu takareunaan ja samalla ovien etukulmat on pyöristetty, jotta ne eivät osu lokasuojiin. 90-luvun alussa kaikki niihin liittyvä tuli hukattua pois ja alkoi uusi harrastamisen muoto kolariautojen parissa. Kyllä ne jossain vaiheessa loppuvat nämäkin”, Juha perustelee valintakriteereitään. Lisäksi siihen jäi tilaa vielä pienelle rulokannella varustetulle lokerolle. Nykyiset ovien saranat ovat jo kolmannet versiot, ja nyt Juha on niihin vihdoin tyytyväinen. Kolariautojen joukkoon mahtui toki jenkkejäkin, joista mieleen painunein oli lähes kokonaan läpikäyty ja ylimaalattu Chevy Van, mutta minkäänlaista yhtenäistä linjaa laitteiden suhteen ei ollut. Uuden penkin rungon Juha teki itse ja sen toppaukset valmisti Maukka Riihiluoma, jonka käsialaa ovat myös verhoilut. Sain päivitettyä käyttöautojani entistä parempiin ja tavallaan ajeltua myös ilmaisia kilometrejä
Niihin kuuluu muun muassa alkujaan aukiveivattavan takaikkunan muuttaminen kiinteäksi. Korin pohjasta hän ei kelpuuttanut mitään, vaan teki kaiken uusiksi suorasta pellistä samoin kuin tulipellinkin. Nykyiset saranat ovat kolmannet prototyypit ja toistaiseksi näyttää siltä, että ne saavat jäädä lopullisiksi. Ne ovat niitä harvoja osia, jotka kelpasivat kokonaisuuteen lähes sellaisinaan. Autossa oli alun perin anopinjakkara, mutta Juha muokkasi siitä tavaratilan. Muutoksen myötä ovien etukulmat joutui pyöristämään, etteivät ne osu lokasuojiin. ”Se oli pelleiltään ja yleiskunnoltaan paljon huonompi, kuin kuvat antoivat ymmärtää. Aluksi hyppysiin oli jäädä Jenkeissä huutokaupattavana ollut ’38 Chevy, josta Juha tekikin korkeimman tarjouksen. Pettymyksiä tulee välillä, mutta niistähän viisastuu. Takalokasuojat ja korin takakulmatkin osoittautuivat niin huonoiksi, että ne uusittiin kokonaan. Etulamppujen varsissa olleet kiiltävät koristeet poistettiin ja niiden tilalle tehtiin aukot vilkuille. niin yleistä mallia, kuin vaikkapa ’32 Ford ihan siitä syystä, että niitä on jo verrattain paljon todella hienoiksi rakennettuina. 37 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Autoa oli alettu rakentaa kisakuosiin ja siinä oli muun muassa turvakaaret, mutta kyseessä oli kuitenkin puhdas katuauto. Töitä oli luvassa paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Huomaamattomien muutosten määrä on valtava, ja ne avautuvat vasta, kun Juha hiukan perehdyttää aiheeseen. Konepellin Juha taivutti niin ikään itse. Kohteeksi haettiin nimenomaan projektia, mutta kuitenkin mieluiten ennestään hitsaamatonta tai ainakin mahdollisimman tervettä aihiota. Etulamppujen varsista on poistettu kiiltävät koristeet ja niiden tilalle on tehty aukot, joihin on sovitettu vilkut. Takana oli alun perin anopinjakkara, mutta Juha käänsi sen saranoinnin toiselle puolelle ja muokkasi siitä tavaratilan. Se oli sen verran kaukanakin, että lähimmällä kaverillani olisi ollut 1000 kilsaa matkaa mennä paikan päälle hoitamaan asiaa, niin päätin unohtaa sen lopulta kokonaan.” Seuraavaksi löytyi jutussamme esiintyvä ’36 Plymouth, joka oli kauhtuneen punaisine maalipintoineen vielä suhteellisen alkuperäisen oloinen. Samalla Juha päätti tehdä niistä suicide-malliset omavalmisteisilla saranoilla, mutta kyseinen operaatio osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Sen muoto ei ole niin yksinkertainen kuin äkkivilkaisulla luulisi, sillä siihenkin on ajettu sikkikoneella muotoja. ”Itse tulin siihen tulokseen, että myyjä taisi tulla katumapäälle hinnan jäätyä niin alhaiseksi, ja heittäytyi siksi hankalaksi. ”Ne ovat ehkä hiukan tarpeettomankin järeät, sillä jo yksi sellainen jaksaa nostaa 80 kiloa”, Juha huomauttaa. Toisaalta ehkä juuri sen huonon kunnon takia muutoksiakin tuli tehtyä lopulta enemmän kuin alun alkaen oli tarkoitus.” Peltivelhoilua. Alkuperäinen maskin ritilä sai myös väistyä omavalmisteen tieltä. Ovet piti pellittää uusiksi kymmenen senttiä kahvojen alapuolelta. Piti löytää jotain erilaista, josta saisi omilla mausteilla aikaiseksi jotain uniikkia. Takaluukun vieressä kuskin puolella sijaitseva kliini polttoaineen täyttökorkki on venetarvike, joka jatkaa harkittujen yksityiskohtien loputonta linjaa. Kannen nostamisesta hän asensi huolehtimaan sähkötoimiset lineaarimoottorit, joita operoidaan ohjaamosta nappia painamalla. Päästäkseen aloittamaan puhtaalta pöydältä Juha käytti rungon hiekkapuhalluksessa ja korin soodapuhalluksessa. Ensin siitä tehtiin pahvimalli, jonka mukaan leikattiin suora alumiinipelti, joka lopulta taivutettiin oikeaan muotoon. Luukku nousee sähkötoimisilla lineaarimoottoreilla ohjaamosta nappia painamalla. Myös astinlaudat taivutettiin uusiksi ja katto pellitettiin umpeen. Perää levitettiin samalla kymmenen senttiä puoleltaan lisäämällä takalokasuojiin suikaleet peltiä, jotta alle saatiin mahtumaan leveämmät takarenkaat. Kun toimme auton trailerilla kotitallille, niin purin siitä kiukuspäissäni kaiken irti viikossa. Töitä oli luvassa paljon enemmän, kuin olin kuvitellut. Siitä ylimääräiseksi jäänyt veivi hyödynnettiin myöhemmin päävirtakatkaisijana. Etulamppujen lyhdyt ovat alkuperäiset samoin kuin takavalot kokonaisuudessaan. Auto saapui Suomeen joulukuussa 2015, mutta tullin varastolta noudettaessa sen ensi näkeminen ei kirvoittanut suuria riemunkiljahduksia. Sen ostamisesta ei vaan tullut lopulta mitään, koska myyjä ei kelpuuttanut mitään maksutapaa. Kun toimme auton trailerilla kotitallille, niin purin siitä kiukuspäissäni kaiken irti viikossa
”Ihmiset eivät aina läheskään heti ymmärrä, millainen työ tässä on ollut”, hän toteaa vaatimattomaan tyyliinsä. Runkopalkkeja vahvistettiin boksaamalla ja niiden keskellä olevan X-rakenteen läpi tehtiin läpiviennit pakoputkille, jotka Juha taivutti itse haponkestävästä tavarasta. Lopullisen pinnan lakkauksineen ruiskutti automaalarina toimiva siskonpoikani”, Juha kiittelee. Kliini yleisilme saatiin näin ulotettua aina auton pohjaan saakka, eikä helman alle kurkattaessa näy mitään ylimääräistä. ”Jotkut tekevät autonsa niin hienoiksi, ettei niillä voi ajaa, mutta kyllä minun mielestäni autolla pitää pystyä myös ajamaan. Uuteen jarrulinjastoon asennettiin Wilwoodin jarrupaineen säädin. ”Tein kaikenlaisia koemaalauksia, kunnes lopulta päädyin tähän Volvon värikartastosta löytyneeseen metallinhohtoiseen pronssiin. Vanha tekniikka meni kokonaisuudessaan romukoppaan. Runkopalkiston lomaan saatiin mahtumaan myös äänenvaimentimet, ja putkien ulostulot tuotiin läpi takahiekkapellistä. Pyyhkijänkatkaisimiin hän teki niistä luonnollisesti pienemmät versiot. Samaan tilaan sai mahdutettua myös akun. 38 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Plymouth Coupe ’36. Rungon Juha teki uuteen penkkiin itse ja toppaukset siihen loihti Maukka Riihiluoma, jolla auton sisusta kävi verhoiltavana vaaleanja tummanruskealla nahalla. Kompuran ja ilmasäiliön hän sijoitti piiloon penkin takana olevan irrotettavan paneelin taakse. Taka-akselin nelilinkkituenta rakennettiin niin ikään uusiksi ja myös peräpää varustettiin levyjarruilla. Eturunko päivitettiin Helix Suspensionin valmistamaan Mustang II -tyyppiseen ratkaisuun putkitukivarsineen, levyjarruineen ja hammastanko-ohjauksineen. Lisäksi siihen jäi tilaa vielä pienelle rulokannella varustetulle lokerolle, johon mahtuu vaikkapa aurinkolasit. Omavalmisteiseen keskikonsoliin Juha sijoitti ilmajousituksen säätimet, peräkontin aukaisunapin sekä turbiinilukon kytkimen. ”Kun olen muutamaa jenkkiautomiestä kyydittänyt, niin eniten he ovat ihmetelleet sitä, kuinka hyvin täällä pystyy juttelemaan ihan moottoritienopeudessakin.” Alkuperäinen penkki oli kunnoltaan niin huono, että siitä hyödynnettiin vain liukukiskot. Ennen sisustan asentamista korista äänieristettiin kaikki mahdolliset sisäpinnat värinöiden ja kolinoiden ehkäisemiseksi. Pakoputkia on saatu nostettua ylemmäksi tekemällä niille läpiviennit runkopalkkeihin. Mittariston taustat ovat – yllätys yllätys – itse tehdyt ja jopa kojelaudan messinkiset säätönupit Juha on sorvannut itse messingistä. Putkien päät on tuotu ulos takahelmapellistä. Käsijarru adoptoitiin Chevy Vanista ja valjastettiin toimintaan Mersun käsijarruvaijeria hyödyntäen. Konehuoneen omavalmisteosista mainittakoon muun muassa syylarikotelo, laturinjalka sekä alumiiniputkesta sorvattu rivoitettu paisuntasäiliö. Takalokasuojia on levitetty kymmenen senttiä puoleltaan, jotta alle on saatu mahtumaan 275-levyiset takarenkaat. Jotkut tekevät autonsa niin hienoiksi, ettei niillä voi ajaa, mutta kyllä minun mielestäni autolla pitää pystyä myös ajamaan. ”Pysähtyy kovastakin vauhdista”, Juha kiteyttää. Ohjaus tehostettiin Audin pumpun ja itse tehdyn säiliön avulla. Ihan kuten Kummeli jo aikanaan meille opetti – autot tykkäävät, että niillä ajetaan”, mies päättää. Polkimien taustat ja vivustot on tehty itse samoin kuin ohjausakselisto kannakkeineen. Suurin haaste hommassa oli saada paksut palkeet mahtumaan paikoilleen, mutta huolellisella sovittelulla kaikki löysivät sijansa. Vaikka se vastaa viimeistelyltään lähinnä uutta autoa, on se silti tehty sellaiseksi, että sitä voi huoletta käyttää. Värivalinta oli Juhalle vaikea, sillä mielessä pyöri sävyjä ihan laidasta laitaan. Juha katsasti Plymouthin liikenteeseen huhtikuussa 2017, minkä jälkeen se on ollut aktiivisessa harrasteajossa. Ilmajousituksen Juha kokosi yksittäisistä komponenteista. Tekniikka uusiksi kokonaan. Pronssia ja messinkiä. Moottoriksi hankittiin tehdasuusi Chevroletin kaasutinpikkulohko ja voimansiirtoon täysin läpikäyty TH700-laatikko, 240-Volvon 1031-perä sekä napista päälle kytkettävä turbiinilukko. Ensimmäisen kerroksen ruiskutin itse, mutta vaikka tässä on elämänsä aikana eräänkin auton maalannut, niin en ollut lopputulokseen tyytyväinen
39 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Alusta: Boksattu ja vahvistettu runko, pakoputket viety runkopalkkien läpi, Helix Suspensionin Mustang II -eturunko putkitukivarsineen ja hammastanko-ohjauksineen, takana nelilinkit, joka kulmasta erikseen säädettävä ilmajousitus. Korimuutokset: Takalokasuojia levitetty 10 cm puoleltaan, anopinjakkara muutettu tavaratilaksi, ovien etukulmat pyöristetty ja saranointi muutettu takareunaan ja toteutettu yhdellä saranalla, takaikkuna muutettu aukeavasta kiinteäksi, omavalmisteiset konepeitto, maski ja astinlaudat . Jarrut: 8" tehostimella varustetut levyjarrut edessä ja takana, Wilwoodin jarrupaineensäädin. Renkaat: Edessä 225/60 R15, takana 275/60 R15. Salmelle, Autoverhoilija Riihiluomalle, Esalle Amerikan päässä hoidetuista kuvioista sekä kaikille niille, jotka olivat projektissa jollakin tapaa mukana. Moottorina on tehdasuusi Chevroletin pikkulohko, jonka ulkoasua on koristettu lukuisilla rivoitetuilla alumiiniosilla. Faktat Plymouth Coupe ’36 • Omistaja: Juha Rötkö, 56 • Paikka: Voikkaa. Kiitos: Tumelle maalausavusta, Autosähkö J. Autossa on levyjarrut niin edessä kuin takanakin. Moottori: Chevroletin pikkulohko-V8, omavalmisteinen rosteripakoputkisto. Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto, Volvo 240:n 3,53-välitteinen 1031-perä, turbiinilukko. Sisusta: Kori äänieristetty, omavalmisteinen penkki ja keskikonsoli vaaleanja tummanruskeilla nahkaverhoiluilla, omavalmisteinen mittariston tausta, itse sorvatut messinkiset kojelaudan säätönupit. Vanteet: 15" American Racing Torq Thrust II. Paisuntasäiliön Juha on sorvannut itse alumiiniputkesta. Uuteen jarrulinjastoon Juha asensi Wilwoodin jarrupaineen säätimen
7. Peltitöiden määrä nousi mittavaksi. Alustan päivittäminen aloitettiin viemällä runko ensi töiksi hiekkapuhallukseen. 5. Jos lähtokohta olisi ollut parempi, olisi tehtyjen muutosten määrä jäänyt pienemmäksi. Lattiat ja kontin pohja uusittiin kauttaaltaan. Uusi omavalmisteinen tulipelti ennen paikalleen kiinnitystä. Hi-tech Hot Rod Juhan Plymouth osoittautui luultua huonommaksi aihioksi, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Myös takalokasuojat uusittiin ja samalla ne saivat kymmenen senttiä lisää leveyttä per puoli. Ovet pellitettiin uusiksi kymmenen senttiä kahvojen alapuolelta. 3. Runkopalkkien väliin saatiin mahtumaan myös äänenvaimentimet. Runkopalkkeja vahvistettiin boksaamalla ja niiden keskellä olevan X-rakenteen lomasta vietiin läpi Juhan valmistama rosteriputkisto. 4. Joulukuussa 2015 auto näytti tältä Juhan noudettua sen tullin varastolta. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Juha Rötkö 1. 2. Etupään ajettavuutta ja käsiteltävyyttä kohennettiin Helix Suspensionin Mustang II -eturunkopaketilla putkitukivarsineen ja hammastanko-ohjauksineen. 40 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Plymouth Coupe ’36 1 2 3 4 6 5 7. 6
Taka-akselille rakennettiin nelilinkkituenta. 12. Tässä se on siirretty suoralle alumiinipellille. Keulan osat, pakoputkisto ja kori paikoillaan. 41 AMERIKAN RAUTA 6/2019 8 10 11 12 13 14 15 16 17 9. Takahelmapeltiin puhkaistiin reiät pakoputkien ulostuloille. 8. Konehuoneeseen istutettiin tehdasuusi Chevroletin pikkulohko täysin läpikäydyllä TH700R4-automaattivaihteistolla. 14. 13. 15. 16. 17. Ilmajousituksen Juha kokosi yksittäisistä komponenteista. 10. Värinvalinta oli hankalaa, mutta lopulta Juha päätyi Volvon metallinhohtoiseen pronssiin. Uudet jarrulinjastot ovat tässä jo löytäneet paikkansa. Perä on Volvo 240:stä ja varustettu 3,53-välityksellä sekä turbiinilukolla. Oikeaan muotoonsa taivutettuna alumiinipelti istuu paikalleen nätisti. Myös astinlaudat taivutettiin uusiksi suorasta pellistä. Rumpujarrut saivat väistyä levyjen tieltä myös takana. Myös sisälokasuojat edustavat Juhan omaa suunnittelua ja toteutusta. Vahvistettu ja muokattu runko uudessa mustassa maalissa. 9. Takaosan mutkasta näkee, kuinka paljon takalokasuojiin tuli lisää leveyttä. 11. Uuden konepeiton muoto haettiin pahvimallin avulla
Todellista realityä 42 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Television hullussa reality-maailmassa on kaikki mahdollista, joten siellä voi Gas Monkey Garagen Richard Rawlings tiimeineen rakentaa auton alusta loppuun vaikka kuudessa päivässä. Viime syksynä oululainen Juha ”Lilli” Liljamo päätti kokeilla, onnistuisiko moinen temppu Lilli’s Garagessa vasta hankitun Eldoradon kanssa edes kuudessa kuukaudessa. Todellista realityä CADILLAC ELDORADO CONVERTIBLE INDY PACE CAR EDITION ’73. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 43 AMERIKAN RAUTA 6/2019
44 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Cadillac Eldorado Convertible ’73. Tavoite asetettu. Tuore projekti jäi kuitenkin uudessa kotimaassa seisomaan pitkäksi aikaa ja se vaihtoikin lopulta omistajaa samalla paikkakunnalla. No Harrilta tulikin vastaus puolen tunnin päästä ihan välirahatarjouksen kanssa. Loppukesä menikin mukavasti uutta ostosta testaillessa ja siihen tarkemmin tutustuessa. Erikseen voi oikein mainita Mika Suojasen hienosti entisöidyn avo-Eldoradon vuodelta 1973, jota on tullut ihasteltua useampaankin kertaan. Kaliforniassa asusteleva Peter Jeslund auttoi kaupanteossa sekä asennutti autoon uuden rättikaton ja vaihdatti alle tuoreet valkosivurenkaat ennen Cadillacin rahtaamista Suomeen. Jutun Eldoradon toi Suomeen asiakkaan tilauksesta Shaman Kustom Worksin jo edesmennyt Mika Tikkala vuonna 2011. Vaihdoin autoon uuden bensapumpunkin, mutta loppupeleissä syyksi paljastui bensatankkiin jossain aikojen saatossa joutunut kevytpeitteen palanen. Soitin Harrille ja sitten alettiin tosissaan vääntämään kauppaa, jonka tuloksena Corvette jäi Kemiin ja Cadillac löytyi omasta pihasta tuon mulla jo 25 vuotta olleen vuoden ’65 Chevrolet Impalan vierestä”, muistelee Juha reilu vuosi sitten heinäkuun puolivälissä tapahtunutta kaupankäyntiä. Cadillacin myynti-ilmoituksessa oli luvattu, että auto myydään kaikki maksut hoidettuna ja Suomen kilvissä. ”Mulla oli silloin 2005 C6 avo-Corvette ja laitoin oikeastaan aluksi ihan leikillään viestiä Cadillacin silloiselle omistajalle Harri Viidelle, että kiinnostaisiko vaihto kalliimpaan autoon. Kun sitä tarkemmin tutkittiin, niin paljastui, että bensaa ei tahtonut tulla tarpeeksi kaasuttimelle. ”Se jätti muutaman kerran tien päälle, eikä suostunut enää käynnistymään. Niin ja omalta osaltaan kiehtoi myös auton etuvetoisuus”, taustoittaa Juha Liljamo syitä Cadillacin hankintaan. Harri hoiti luvatusti vielä loput paperihommat sekä maksut Juhan avustuksella, jotta Cadillaciin voitiin ensimmäistä kertaa asentaa paikoilleen uuden kotimaan rekisterikilvet. Seuraavana päivänä kävin Kemissä tutustumassa tarkemmin Cadillaciin sekä otin siitä muutaman sata valokuvaa ja lupasin Harrille palata asiaan myöhemmin. Silläkin saattaa olla jotain tekemistä kiinnostuksen kanssa, että niitä on ollut vuosien varrella oululaisilla harrastajilla melko runsaasti. Myöskään uudella omistajalla ei kiireiden takia löytynyt aikaa erikoisuuden kunnostamiselle, joten Cadillac laitettiin myyntiin Nettiautoon, josta Juha sen bongasikin. Useamman vuoden ajamatta ollut auto löytyi eräältä kalifornialaiselta pienlentokentältä lentokonehangaarin perältä pressujen alle peiteltynä. Aivan ilman ongelmia ei yhteiselo Cadillacin kanssa kuitenkaan sujunut, vaan sitä vaivasi mystinen sammuilu kesken ajon. Siinä sitä katselin kuvia ja mietiskelin reilun viikon verran mahdollista auton vaihtoa. ”K yllä tällainen 70-luvun alun avoCadillac on pyörinyt ajatuksissa jo pidemmän aikaa ja niitä on tullut tutkailtua melko tarkasti näyttelyissä ja muissa tapahtumissa. Siitä irronneet suikaleet olivat pikkuhiljaa tukkineet polttoainelinjan ja sitä oli myös kulkeutunut jonkin verran kaasuttimelle asti, mutta siitä kuitenkin selvittiin pelkällä Juha kunnosti penkkien rungot ennen kuin ne saivat uudet päälliset laadukkaasta keinonahasta Verhoomo Antonin hoidossa
Onneksi Kuttilan Autolasista löytyi uusi tilalle muutamassa päivässä”, huokailee Juha näin jälkeenpäin. Samoin minua oli aina kiinnostanut se, että kauanko tuollaisen projektin läpi vieminen kestää, jos sitä tekee täysipäiväisesti. Satiininmustaksi pulverimaalatut sisälokasuojat ja muut konehuoneen osat löysivät tiensä takaisin paikoilleen ja Juha käytti myös reilun 15 kiloa erilaisia kiinnikkeitä ja muita osia keltapassivoinnissa Nivalan Mecapinta Oy:llä. Harvinainen auto oli varsin ehyt, mutta kuitenkin Kalifornian paahtavan auringon alla tasaisesti kulunut ja kunnostusta kaipaava yksilö. ”Siinä oli pari viikkoa aikaa Helsingin näyttelyyn, kun aloin asentaa tuulilasia paikoilleen ja menin hakemaan sitä varastosta, niin se olikin viltin alla kahdessa osassa. Juha oli luvannut ”Luppe” Luosolle, että Cadillac olisi esillä FHRA:n näyttelyssä pääsiäisenä Helsingissä, joten valot Lilli’s Garagen pajalla paloivat entistä myöhempään. huolellisella puhdistusoperaatiolla. "Niillä oli hyvä asennella irrallaan maalatut luukut ja ovet takaisin paikoilleen. Työt aloitettiin alustan kuumahöyrypesulla, jonka jälkeen purettiin koko sisusta pois. ”Jakopään ketju oli niin löysä, että sen melkein pystyi ottamaan pois paikoiltaan ilman ylärattaan irroitusta. Olin epähuomiossa laittanut sen lappeelleen, kun se olisi tietenkin pitänyt säilyttää pystyssä. Syyskuun puolivälin jälkeen Juha tekikin päätöksen auton täydellisestä läpikäynnistä. Cadillacin matkamittari näytti ostohetkellä 75 000 mailia ja todennäköisesti siinä onkin kaikki, mitä sillä oli ajettu. Kun juuri maalattu rullaava kori oli saatu takaisin talliin, niin Juhan oli aika keskittyä tekniikkapuoleen. Kun moottori ja vaihteisto oli asennettu kunnostettuina takaisin paikoilleen, niin Juha pystyi aloittamaan lopullisen kokoamisen. Tehottomuuden syykin saatiin selville, kun virranjakajan varsi oli jumiutunut, eikä se antanut kierroksilla lisää ennakkoa, vaan koko ajan mentiin 10 asteen perusennakolla. Osa osalta auto alkoi pikkuhiljaa näyttää valmiimmalta varsinkin sitten, kun puskurit sekä koristelistat oli asennettu paikoilleen. Taka-akselin irrotuksen jälkeen alusta ja runko puhdistettiin tulipeltiin asti ennen maalaamista Hempel-teollisuusmaalilla. Akseliston irto-osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin ennen kuin asensin ne paikoilleen uusilla puslilla sekä nivelillä. Olin jo aikaisemmin puhaltanut ja maalannut penkkien rungot, jotka verhoili sitten uusiksi Verhoomo Anton Oulusta ja sivuverhoilut puolestaan kunnosti Seppo Jaakola. Etuosan lattiapelleistä paljastui pieniä syöpymiä, jotka olivat muhineen kostean lattiamaton alla rei'iksi asti, mutta ne saatiin korjattua Caddy Daddyltä tilatuilla korjauspaloilla. Samoin jo alun perinkin löysät venttiilinjouset olivat kuoleutuneet, joten ne menivät myös vaihtolistalle. Lehtoselle, jossa vierähtikin seuraavat pari viikkoa. Nyt, kun Cadillac oli taas rullaavassa kunnossa, se vietiin hinausautolla Automaalaamo J.J. Vielä kun laitoin uuden lattiamaton, niin sisustasta tuli käytännössä kuin uusi”. Toinen asia, mikä autoa vaivasi vielä tuonkin jälkeen, oli tehottomuus veto päällä”, selvittää Juha kohdalle sattuneita ongelmia. ”Hyppäsin pois pitkään jatkuneesta työelämän kiireisestä oravanpyörästä ja olin päättänyt pitää sapattivapaata edessä olevan talven, joten projekti sopi suunnitelmiin vallan mainiosti. Moottorin kunnostamisessa oli useampikin kaveri auttamassa, mutta päätöksistä ja lopullisesta kasaamisesta vastasi tämän jutun kirjoittaja eli Kekaraisen Pasi”, Juha toteaa. Pidinkin itseäni viime talvena mikroyrittäjänä, jonka työnkuvaan kuului Cadillac Eldoradon kunnostus”, kertoo Juha naurun saattelemana. ”Kun moottori ja vaihteisto oli nostettu pois paikoiltaan, purin koko etuakseliston niin, että paikoilleen ei jäänyt kuin runkoaisat. 45 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Juha sääti vääntö sauvoilla sekä takana olevilla ilmaiskareilla Cadillacin ajokorkeutta hieman alkuperäistä matalammaksi. Lohkon sylinterit hoonattiin ja kampiakselin kaulat kiillotettiin sekä sylinterikannet kunnostettiin. Valo palaa myöhään. Vaihteiston hän vei korjattavaksi Piippolaan, missä Takalon Mika asensi siihen täydellisen korjaussarjan. Moottori purettiin osiin omalla tallilla ja sieltä löytyikin melko varma vastaus siihen, että mailit mittarissa täsmäävät, nimittäin matching numbers -moottorissa oli kaikki stanukoossa. Itse purin ja kunnostin koko kojetaulun, jotta kaikki toimisi kuin tehtaalta lähtiessä. Tämän jälkeen Juha siirtyi työskentelemään auton etupäähän purkaen kaiken pois tekniikan ympäriltä. Olin siellä apumiehenä tekemässä pohjatöitä, mutta lopullisesta viimeistelystä sekä alkuperäisen Cotillion White -värin ruiskutuksesta vastasi itse Lehtosen Otto”, Juha selventää. Aina, kun mulla oli jotain sopivaa väliä tai jouduin odottamaan jotain osaa, niin ne hetket tuli käytettyä ahkerasti listojen ja kromiosien kiillotukseen”, muistelee Juha ja jatkaa: ”Seuraavaksi olikin vuorossa sitten sisustan kunnostus
Vielä oli Cadillaciin tekemättä ennen ensiesiintymistä FHRA:n näyttelyssä yksi hyvinkin tärkeä ja koko projektin kruunava asia, nimittäin Indy Pace Car -teippaus. Renkaat: Champiro GT Radial 235/75 R15 -valkosivurenkaat. Kiitos: Poikani Juho – mittaamaton käsipari apuna, vaimoni Pia – kärsivällisyys huipussaan, Arska, Pasi K, Pekka I, Toni O, Mika T, Pauli P, Anton M, Seppo J, Ragge, Harjakatto Otto, Jim Pawel, Haipus Bros ja kaikki muut talven aikana kannustaneet. Jarrut: Levyjarrut edessä, rummut takana. Kävin projektin aikana kahden viikon ulkomaanmatkan sekä sairastin viikon influenssan ja ne kun tuosta aikajanasta vähentää, niin projektiin kului tasan kuusi kuukautta ja kaksi viikkoa”, päättää Juha juttutuokion päätään puistellen, mutta kuitenkin hymyillen. 46 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Cadillac Eldorado Convertible ’73. Vuoden 1973 Pace Caria ajoi Jim Rathmann, joka voitti kyseisen kilpailun vuonna 1960. Siirtyminen juna-asemalle meni muuten hyvin, mutta ohjaustehostimen pumppu sanoi sopimuksen irti matkalla. ”Siinä sitä pääsiäisviikon keskiviikkona tallin pihalla käyttelin ja edestaas liikuttelin, että uskaltaako sillä lähteä tien päälle ajamaan. ”Vaikka viime talvi oli kyllä melko rankka tiukan aikataulun suhteen, niin silti se kannatti tehdä, koska siinä oppi taas paljon uutta jenkkiauton rakentelusta. Alusta: Madallettu, edessä vääntösauvat, takana ilmaiskunvaimentimet. Pääsiäisen jälkeen hän vaihtoi ohjaustehostimen pumpun ja asensi uusitun takaluukun verhoilun paikoilleen. Faktat Cadillac Eldorado Convertible ’73 • Omistaja: Juha Liljamo, 54 • Paikka: Oulu. Vanteet: 15" teräsvanteet alkuperäisin kapselein. Se ei menoa haitannut, vaan pikkuisen jäykällä ohjauksella sain ajettua auton junaan ja pääsin kovan työn jälkeen vaimon kanssa nauttimaan näyttelyviikonlopusta Helsinkiin”, Juha kertaa. Teipit sain teetettyä Painomiehillä Oulussa, jossa Tomi ja Tuomas Haipus hoitivat homman totutulla ammattitaidolla. Laskeskelin, että työtunteja olisi tullut noin 1 700 kaiken kaikkiaan. Päätin tehdä teippaamisen itse, koska joskus työuran alussa yli 30 vuotta sitten niitäkin hommia oli tullut tehtyä ja ihan hyvinhän se vielä näytti onnistuvan”, selittää Juha pieni hymyn kare kasvoillaan. Nyt alkoi näyttää siltä, että auto saataisiin sellaiseen kuntoon, että sillä voitaisiin ajaa juna-asemalle ja Indy Pace Car Edition saataisiin ihmisten ihmeteltäväksi Helsingin näyttelyyn. Voimansiirto: 3-vaihteinen TH425-automaatti, etuveto. Seuraavana vuorossa olikin Oulun 40-vuotisjuhlanäyttely, jossa Cadillac voitti kakkospalkinnon 70-luvun luokassa. Sisusta: Verhoilut uusittu punaisella keinonahalla. Teho: 235 hv. Juhannusviikolla Cadillacille suoritettiin museokatsastus, jonka se läpäisi helposti kehujen kera. Vuosi 1973 oli toinen kerta, kun Cadillac sai kunnian toimia Indy 500 -kilpailujen Pace Carina. Sieltä löytyivät onneksi tarkat mitat ja ohjeet teippaukseen. Moottori: 500 cid V8. Kunnostettu 8,2-litrainen moottori on se sama, joka siihen on tehtaalla asennettu. Hyvin se tuntui käyvän, johon yksi syy oli varmaan Pauli Purhosen täysin kunnostama alkuperäinen Rochester Quadrajet -kaasutin. Lillin Eldoradon viimeisteltyä konehuonetta kelpaa esitellä. ”Olin saanut hankittua Amerikan Cadillac & LaSalle Clubin vice president Tim Pawlilta 60-sivuisen Authenticity manuaalin, joka sisälsi paljon hyvää tietoa Indy Pace Car Cadillacista
www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! Sell, Trade and Buy Old Stuff www.oldstuff.fi. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Rakkaudesta Rautaan www.facebook.com/amerikanrauta EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
48 AMERIKAN RAUTA 6/2019
FORD F-250 CREW CAB ’60 & SPORT KING CAMPER ’62. Kuopiolaisella Timo Kuosmasella kulkee kesämökki mukana, sillä hänen jatkohytillisen ’60 Fordinsa lavalle on kiinnitetty saman aikakauden matkailukori. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Mökki mukana 49 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Hienosti alkuperäisenä säilynyt Sport King Camper huokuu ehtaa 60-luvun tunnelmaa
Jatkohyttipikkiksen historiasta paljastui, että se oli palvellut uutena ilmavoimien tukikohdassa Oklahomassa. Kun mies lopuksi bongasi eBaysta vielä C6laatikolle tarkoitetun Gear Vendorsin kertojapaketin, jolla loppuvälitys putosi alle kolmen, ja vaihtoi taakse ilmaiskarit, oli auto valmis uusiin koitoksiin. Kyseinen vanhan koulukunnan vauhtipaja on Timpan ja hänen ystävänsä Mikko Jauhiaisen yhteinen harrastetalli, jossa rakennellaan paitsi nostalgisia varttimailereita etumoottoridragsterista Fiat Topolino -koriseen Altered-kilpuriin, myös kaikkea muuta aihetta sopivasti sivuavaa Fordpainotteista kalustoa. Se kun on aika mielenkiintoinen tapaus jo itsessäänkin. Kotiin päästyään mies tilasikin autoon matkantekoystävällisemmän 3,54-välityksen. K uosmasen Timppa on tunnetumpi rodien ja nostalgiakiihdyttelyn saralta, kuten numerossa 8/2018 julkaistusta Vaahtiliiteri-talliesittelystämme saattoi huomata. Piti ruveta katselemaan sellaista autoa, jossa olisi paremmin henkilönkuljetuskapasiteettia”, Timppa perustelee. Vapaa-ajan matkustelut Timppa hoitaa ’60 Ford F-250 Crew Cabilla, joka on saanut niskaansa paria vuotta tuoreemman Sport Kingin valmistaman camperin, eli lavalle asennettavan matkailukorin. 2000-luvun alussa sen oli hankkinut itselleen muuan teksasilainen keräilijä, joka vaihdatti alkuperäisen kuutosen ja manuaalin tilalle 352 FE:n sekä C6automaatin. Tovin ajeltuaan Timpasta alkoi tuntua siltä, ettei koneessa ollut puhtia siinä määrin kuin siinä piti olla. Imusarjaksi poimittiin vakio valuimusarja ja aikansa palvellut Holleyn kaasari vaihdettiin uuteen Edelbrockiin. 50 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Ford F-250 Crew Cab ’60 & Sport King Camper ’62. Camper Kaliforniasta. Lohko porattiin 0,060" ylikokoon ja nokkakepiksi valittiin Comp Camsin alhaalta vääntävä tuote trailerin vetoa silmällä pitäen. Pian mies kiinnitti huomionsa Ruotsin eteläkärjessä myyntiin tulleeseen mustaan jatkohytilliseen F-250-pickupiin, joka oli mallimerkinnästään huolimatta rakennettu järeämmälle F-350-alustalle ollen näin akseliväliltään 57 senttiä ja kokonaispituudeltaan 20 senttiä tavallista pidempi. Palataan tässä kohtaa kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin järeällä alustalla varustetun jatkohytillisen pikkiksen hankkimisen tienoille. Parin päivän päästä hän istuikin lentokoneessa matkalla Helsinborgiin hakemaan autoa kotiin. Matkailukoria Timppa ehti etsiä yli puolitoista vuotta ennen kuin tärppäsi. Timpalla oli ennen F-250:stä perinteisellä hytillä varustettu samanvuotinen F-100, jonka hän hankki etumoottoridragsterinsa vetoautoksi. Timppa ei osoittanut kaupankäynnin suhteen liiallista innokkuutta, vaan antoi auton roikkua myyntipalstalla jonkin aikaa. Tällä oli haluttu vaikutus, ja kun hinta tipahti sopivammalle tasolle, teki hän siitä oman tarjouksensa. Ilmavoimien entinen. ”Se jäi kuitenkin pieneksi, kun mukana reissasi aina enemmän porukkaa. Noin tuhannen kilometrin kotimatkalla Etelä-Ruotsista Kuopioon Timpalla oli hyvin aikaa tutustua uuteen hankintaansa. Vaikka Ford on mallimerkinnältään F-250, se on rakennettu järeämmälle F-350-alustalle ollen akseliväliltään 57 senttiä tavallista pidempi. Samalla autoon asennettiin ilmastointi ja sen sisustaa modernisoitiin erillisillä etupenkeillä sekä saman sarjan takapenkillä. Tarkemmat tutkimukset osoittivatkin sen olleen täysremontin tarpeessa. ”Selailin netin myyntisivustot läpi päivittäin, kunnes tämä löytyi lopulta Pohjois-Kaliforniasta Ukiah-nimiseltä paikkakunnalta”, mies muistelee. Rodipuolella lupsakka savolainen muistetaan erityisesti mekaanisesti ahdetulla lättäpäällä varustetusta ’32 Fordistaan, jonka hän myi viime kesänä Saksaan. Lavalle kiinnitetty camper löytyi yli puolentoista vuoden etsinnän jälkeen Kaliforniasta. Auto selviytyikin kestotestistä hienosti, mutta 4,10-välityksellä varustetun perän kanssa matkavauhti oli pidettävä maltillisena. Auto on palvellut uutena ilmavoimien tukikohdassa Oklahomassa
Kun camper saapui Suomeen, se näytti Timpan silmään jopa paremmalta, mitä myynti-ilmoituksen kuvista oli voinut päätellä. Idea osoittautui toimivaksi ja pariskunnan matka hedelmälliseksi. Kun materiaaleja oli toisen maailmansodan jälkeen jälleen saatavilla, laittoi hän suunnitelmansa toteen. Ensimmäinen camper valmistui keväällä 1945 parahiksi kevään metsästyskaudelle. Tuossa tapahtumassa King sai yleisöltä ehdotuksen, että myös pick-upin katon päällisen tilan voisi hyödyntää. Käsiin homma räjähti siinä vaiheessa, kun King esitteli luomuksensa Kalifornian Long Beachilla järjestetyssä Sport-And-Hobby Show’ssa. Sen jälkeen pinta kiillotettiin rättilaikalla. Ensimmäiselle retkelleen hän otti kavereidensa sijaan mukaan vaimonsa. Palattuaan kotiin hän suunnitteli matkailukorin, jossa oli nukkumapaikkojen lisäksi tila ruoan valmistukseen jääkaappeineen ja helloineen. 1950-luvulla King otti valikoimaansa matkailuvaunut ja 1970-luvulla motorhomet, ja yhtiö jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1987 saakka. Työläin työvaihe oli ulkopuolen kiillotussavotta, johon kului parin viikon vapaa-ajat. Pahimmat hapettumat saatiin irti sitruunahapon, veden ja karhunkielen kanssa. Tällä samalla matkalla Kingit törmäsivät lammasfarmariin, joka oli hyvin kiinnostunut heidän camperistaan. 1930-luvun lopulla mies muutti nuorukaisena Kaliforniaan, jossa hänen rakkautensa luonnossa liikkumiseen syntyi. Idean pick-upin lavalle sijoitettuun matkailukoriin hän sai ollessaan kahden kaverinsa kanssa metsästysretkellä Montanassa. Kolmen raavaan miehen mahduttaminen pieneen asuntovaunuun osoittautui haasteelliseksi, eikä ulkona tapahtunut ruuanlaittokaan ottanut aina onnistuakseen. 51 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Kontituksen yhteydessä camperin alle tehtiin teline, jonka avulla sitä voitiin liikutella trukilla. Täysin alkuperäiskuntoista koria piti korjata ainoastaan pick-upin katon päälle menevän nukkumapaikan osalta. Sen lattia lahonnut etunurkistaan, mutta kirvesmieskaveri Esko ”Nikkari” Kokkarisen avulla Timppa sai makuusiiven uuteen uskoon. Pitkän keskustelun päätteeksi farmari antoi viisi sadan taalan seteliä etumaksuna viidestä vastaavasta camperista, jotka King lupasi valmistaa ensi töikseen palattuaan Kaliforniaan. Alkuperäiset Sport King -tekstit häämöttivät kyljistä sen verran, että niiden perusteella saatiin teetettyä uudet tarrat. Tämän seurauksena syntyi ensimmäinen cabover camper, jossa makuutila oli sijoitettu ohjaamon päälle. Petteri Kervinen Finn-Us Logisticsilta kävi katsomassa camperin paikan päällä ja järjesti sille luottokuskinsa, joka osasi rahdata epätavallisen muotoisen kollin tullauspaikalle vaurioittamatta sitä. Muutamaa kuukautta myöhemmin farmari palasi neljän ystävänsä kanssa noutamaan camperinsa, sana kiiri ja tilauksia alkoi tipahdella lisää ilman minkäänlaista mainontaa. Korin kaikki saumat tiivistettiin samalla, ettei sisään pääse vuotamaan vettä mistään. Kyljessä ollut lohenpunainen kaistale maalattiin mustaksi auton kanssa sävy sävyyn. Ennen camperin kehittämistä King suunnitteli ja rakensi teardrop-mallisen asuntovaunun. Tämä synnytti ajatuksen, eikö pick-upia voisi itsessään hyödyntää jotenkin. 2000-luvun alussa Ford päätyi teksasilaiselle keräilijälle, joka päivitti autoon sen nykyisen sisustan erillisine etupenkkeineen. Walter King – matkailukorin keksijä Campereiden isänä pidetään yhdysvaltalaista Walter Kingiä, joka oli kotoisin Boys Town -nimisestä kaupungista Nebraskasta. Kun camper saapui Suomeen, se näytti Timpan silmään jopa paremmalta, mitä myyntiilmoituksen kuvista oli voinut päätellä
Autolla onkin reissattu reippaasti harrastetapahtumissa pitkin Suomea. Camperin kalusteet ovat alkuperäiset aina hellaa ja jääkaappia myöten. Kiitos: Esko ”Nikkari” Kokkariselle, Satu-emännälle ja muille kavereille suuresta avusta. Kyseinen Sport Kingin valmistama camper-malli on sellainen, että se soveltuu kaikkiin aikakautensa pickup-lavoihin Stepsidesta Fleetsideen ja lyhyestä pitkään lavaan. Alkuperäinen vesipumppukin rupesi toimimaan, kun sen putsasi ja varusti uusilla tiivisteillä. Lyhyessä lavassa, kuten Timpalla, takalauta käännetään alas ja kori tulee hiukan reunan yli. Vanteet: 16" peltivanteet alkuperäiskapselein. Myös hella ja jääkaappi toimivat täysin. Ajettavuuden suhteen Timppa ei huomannut camperin juurikaan vaikuttaneen ominaisuuksiin, mitä nyt sivutuuli ottaa siihen hiukan voimakkaammin. Korimuutokset: Lavalla Sport King Camper -matkailukori. Tällainen ”cabover camper” on kyseisen Kingin matkailukoritehtaan keksintö. 52 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Ford F-250 Crew Cab ’60 & Sport King Camper ’62. Kaikki sisustan puukalusteet olivat todella hyvässä kunnossa ja vaativat ainoastaan huolellisen puhdistuksen. Sisusta: Auton ohjaamossa uusitut erillispenkit ja takapenkki, camperissa alkuperäinen sisustus. Faktat Ford F-250 Crew Cab ’60 & Sport King Camper ’62 Omistaja: Timo Kuosmanen • Paikka: Kuopio. Myös lukemisto näyttäisi edustavan samaa aikakautta. Alusta: Järeämpi F350-alusta, takana ilmaiskarit. Jarrut: Rumpujarrut. Moottori: 352 FE V8, porattu 0,060" ylikokoon, Comp Camsin alhaalta vääntävä nokkaakseli, valuimusarja, Edelbrockin kaasutin. Vesisäiliö oli ruostunut puhki, joten se vaihdettiin nykyaikaiseen muovisäiliöön ja samalla uusittiin putket. Malli on sikäli omiaan jatkohytilliseen pikkikseen, että siinä on nukkumapaikat neljälle henkilölle. Pikkiksen hytin katon päälle menevässä osassa on nukkumasoppi. Renkaat: 215/75 R16. Kiinnitys lavalle tapahtuu kiinnitysliinojen avulla. Voimansiirto: C6-automaatti, Gear Vendorsin kertojapaketilla, Dana 60 -lukkoperä
03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan! Tilaajalahja ksi hieno metallinen avaimenperä , arvo 14,90 € 66 90 KESTOTILAUS 8 NUMEROA AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä
Käyttöpeli, j onka löytää park Kikselta 54 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Tamperelainen Juha Majavesi ei nimittäin säästele harvinaista Soto-farkkuaan, vaan ajaa sillä kesät talvet niin työmatkat kuin harrastereissutkin. Käyttöpeli, j onka löytää park Kikselta DESOTO FIREDOME STW ’55. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 55 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Toisinaan käyttöauton löytäminen muiden niin samannäköisten autojen keskeltä isoilla parkkipaikoilla on vaikeaa, mutta tässä tapauksessa ei
Ei hänkään tiennyt, että olisin tuollaista juuri himoinnut, mutta lähetti minulle sattumalta kuvan, ja siitä se sitten lähti”, mies jatkaa. Sisustus on kauttaaltaan kuluneessa alkuperäiskunnossa. 56 AMERIKAN RAUTA 6/2019 DeSoto Firedome STW ’55. Sitä ennen oli ’51 Coronet, metsälöytö neliovitolppa, joka kunnostettiin viidessä viikossa siihen kuntoon, että sillä päästiin Västeråsiin. Niin, ja sitten oli ’76 Fury, vanha Tornion hauturi. On mulla ollut GM:ääkin, joku puukylkifarkku ja joku ’70 Dusteri. O n olemassa sanonta, että jos jotain automallia on valmistettu enemmän kuin yksi kappale, niitä on myös Suomessa. Se muutettiin sinä aikana kaksioviseksi hardtopiksi ja chopattiin, ja tekniikaksi tuli varaosavanista poimittu kasi. ”No se nyt on vähän niinku kaverin syytä”, Juha Majavesi naurahtaa, kun kysyn, kuinka hän tuli hankkineeksi moisen farmariharvinaisuuden. Mutta Mopar-voittoista on ollut.” Harvemmalla on ympärivuotisen käyttöautonsa ratin takana tällaiset näkymät. Niin on myös ’55 DeSoto -farmarien kohdalla, vaikka vain 1803 yksilön verran valmistuneeseen malliin en muista itsekään koskaan muulloin törmänneeni. ”Ainahan mä oon tykänny noista 50–60-luvun Moparin farkuista, ja tuttu nainen tuon bongasi. ”Ihan ensimmäinen jenkki minulla oli ’65 Fury, vanha Shellin edustusauto. DeSoton kojelauta on useine pyöreine mittareineen aikalaisekseen suorastaan pelkistetyn tyylikäs. Ennen tätä DeSotoa oli eksälle jäänyt ’61 Newport, vaaleansininen ja sinisillä liekeillä, sen läpikävin alusta loppuun. Kaikki on kuitenkin edelleen kutakuinkin ehjää, vaikka verhoilumateriaalien tekninen käyttöikä alkaakin olla vahvasti tiensä päässä
Minähän tilasin eBaystä uuden, mutta eihän se siihen sopinut. ”Kyllä siinä useampi viikko menikin ennen kuin laitoin DeSotoa myyneelle kaverille viestiä, että voisiko sitä tulla katsomaan. Kyllä se vähän hilpeitä katseita motarilla kerää, kun pyyhkii Corollista ja Bemareista ohi talvella. Linjoiltaan jättimäistä Amazonia muistuttavaa farmaria liikuttaa alkuperäinen 291-kuutiotuumainen Hemi. Sähköt mä myös muutin 12-volttisiksi, kun ei meinannut 6-volttisena piisata edes 100 ampeerin akussa puhtia.” Ja onhan matkalle mahtunut joitain vastoinkäymisiä, nimenomaan kesäisillä Ruotsin-reissuilla. Alla oli peltivanteet alkuperäiskapselein ja korikin oli koskemattoman oloinen, joskin väri oli vaihtunut jossain vaiheessa nykyisenlaiseen alkuperäistä kirkkaampaan punaiseen. Kun ei minulla muutakaan käyttöautoa ole ollut, niin olen pyyhkinyt tuolla, ei se siitä rikki mene. Myyjän mukaan auto oli ollut 36 vuotta edellisellä omistajalla päivittäisessä ajossa Västeråsin lähellä, mutta jo Orivedeltä kotiin ajellessa tankista irtosi niin paljon ruostetta, että se tukki suodattimen, joten vähän epäilen sitä päivittäistä ajoa”, Juha naurahtaa. Ensimmäisenä alemmas. ”Silloin se oli orkkiskorkeudessakin, mähän sittemmin tiputin sitä. ”Kaksi talvea ja kolmatta kesää mä oon sillä ajanut. ”Vesipumppu on oikeastaan ainoa, mikä on mennyt ajaessa rikki. ”Etulattiat siitä oli hitsattu ja mä olen hitsannut siitä nuo takapyörän aukkojen takapuoliset helmat.” Tuulessa ja tuiskeessakin. Kattelin sitten, että isolohko-Moparin vesipumppu on ulkoapäin samanlainen, ja pienillä muutoksilla sain sen sopimaan. ”Kylmis teki mulle siihen sitten alumiinista uuden tankin, kun ei sitä pystynyt pelastamaan enää sitä vanhaa.” Joka tapauksessa harvemmin nähty, hiukan jättimäistä Amazonia muistuttava auto oli pitkälti alkuperäisessä kunnossa aina 291-kuutiotuumaista ja kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettua Hemi-konettaan myöten. Mulla oli silloin auton oston aikaan kepit jalan takia, niin ei siinä pystynyt alkuun muuta kuin ajelemaan. Siinä oli alla joku sekarengastus, niin hankin sitten US-Partsin poistomyynnistä nuo nykyiset, joilla olen ajanut kesät talvet. Kyllähän se alkuun kylmää kyytiä oli, mutta vaatteita päälle, ja kun sen kerran saa lämpenemään, niin lämpöä piisaa valurautalohkosta kyllä”, Juha jatkaa. Myös muu voimalinja on tehtaan jäljiltä, mutta sähköt on uudistettu 12-volttisiksi. Yksi niistä ikivanhoista ehti jo räjähtääkin.” Teknisesti Soto tuntui olevan kuitenkin hyvässä kunnossa, eikä ollut pahemmin ruostunutkaan koskaan. Ainahan mä oon tykänny noista 50-60-luvun Moparin farkuista, ja tuttu nainen tuon bongasi.” 57 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Faktat DeSoto Firedome STW ’55 Omistaja: Juha Majavesi, 51 • Paikka: Tampere. DeSoton kattopahka on melkoisen korkea mataliin ikkunoihin nähden, ja Juha suunnitteli jo choppaavansa sen, mutta päätyikin sitten ruiskuttamaan katon hilemustalla, joka madalsi ilmettä optisesti jonkun verran. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Sisusta: Kulunut alkuperäinen. Renkaat: Maxxis 225/70 R15 tuuman valkosivulla. Ensimmäisellä kerralla olin unohtanut vaihtaa sähkömuutoksen myötä kuusivolttisen puolan 12-volttiversioon, ja sehän hyytyi sitten Loimaan kohdalla. Vanteet: 15" mustat peltivanteet. Toisella kerralla olin vaihtanut siihen laakerit perään, ja se toimi pari viikkoa ihan hyvin. Yhteen lakkakierrokseen taisin vetää vähän sinistä helmiäistäkin. Moottori: 291 cid Hemi V8, 12 voltin sähköt. Voimansiirto: 2-vaihteinen PowerFliteautomaatti, alkuperäinen perä. Kori: Katto maalattu hilemustaksi. Tuli siitä paljon paremman näköinen, oli se niin hirveän korkean näköinen kokopunaisena, että olin harkinnut jo sen tippakourun yläpuolisen pahkan choppaamista”, hän selittää. Teho: 185 hv. Siinä sitten päädyin vetämään kattoon kiiltävänmustaa, kolmivärihileet niskaan ja vähän lakkaa pintaan. Alusta: Edessä lyhennetyt Vanin kierrejouset, takana noin 2" madalluspalat. Samalla metodilla DeSoto on saanut myös kylkiinsä kuvioita jo pariinkin otteeseen. ”Kerran silloisen eukon kanssa oltiin menossa Lahden Cruisingiin, ja menin siinä hänen meikkaillessaan puuhailemaan pariksi tunniksi tallille. ”Kaksi kertaa sillä on yritetty Västeråsiin, ja molemmilla kerroilla on stopannut matka kesken. Yllättävä kyllä, sehän hyytyi taas Loimaan kohdalla, kun katkesi vetari”, Juha selittää epäonnelle nauraen ja toteaa: ”Tänä vuonna olisi tarkoitus yrittää kolmannen kerran. 58 AMERIKAN RAUTA 6/2019 DeSoto Firedome STW ’55. ”Tuossa viime perjantaina, kun satoi vettä, tulin käymään tässä työmaalla ja maalailin siihen taas vähän lisää liekkejä kylkiin.” Ilme on muokkaantunut matkan varrella sitä mukaa, kun automaalarin hommia neljännesvuosisadan tehneelle Juhalle on iskenyt yllättäen inspiraatio. Jos ei sekään onnistu, niin sitten tämä auto ei vaan halua mennä Ruotsiin enää.” DeSoton ilme on muokkaantunut matkan varrella vähän vaivihkaa sitä mukaa, kun automaalarin hommia neljännesvuosisadan tehneelle Juhalle on iskenyt yllättäen inspiraatio
Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua laatuluettavaa!. Unelmia ja visioita! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.fi Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta
F l ower Power F l ower Power 60 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Vaimolleen Heidille hän rakensi retrohenkisen Shovelin, jonka kantava ajatus oli, että se näyttäisi 70-luvun tarvikeosilla tehdyltä tuotantopyörältä, jossa ei olisi juurikaan käsityöosia. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 61 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Tate Salo on pitkän linjan chopper-kulttuurimies, jonka käsissä on valmistunut vuosien varrella konepyöriä pätkästä pitkään. HARLEY-DAVIDSON FLH 1200 SHOVELHEAD ’75
Paperitkin olivat ok”, Tate kuvailee aihiota. Perä jäykäksi. Mattamustassa möhköpyörässä oli viiden gallonan tankit, leveä ohjaustanko ja swingiperä. Hän näet innostui aiheesta jo vuonna 1972 katseltuaan livenä tipparellun takapenkiltä, kun stadilaisten mätäkukkojen chopper-lauma tuli viereiselle kaistalle. Sitä muotoiltiin hiukan uusiksi, minkä jälkeen se asennettiin ylärunkoputken päälle, korostamaan chopperimaisuutta. Minulla oli päässäni hahmotelma, minkä näköinen pyörästä tulee”. Alkuajan huumassa pyörä tuli rakennettua erinäköiseksi joka vuosi. Shovelit minä kelpuutan Harrikan tuotteista vielä chopper-moottoreiksi”, mies linjaa. Ylimääräiset osat laitettiin myyntiin ja niistä saadut tuotot menivät lyhentämättöminä uusien osien rahastoon. Tate ajoi sillä sata kilometriä todetakseen, että kaikki toimii, minkä jälkeen hän nappasi siitä kuvat ja purki pyörän osiksi. Pienellä budjetilla rakennettuun pyörään hankittiin mahdollisimman paljon osia kaveripiirin kautta. Moottoroitujen vehkeiden pariin siirryttiin 80-luvulla vahvan raggarivivahteen omanneiden jenkkiautojen parissa. Se vaikutti kuitenkin budjettipyörän rakentamiseen potentiaaliselta, sillä siinä oli valmiiksi käyttökelpoista tavaraa, kuten uusi RevTechin laatikko ja hyvää kromiosaa sekä koneessa että keulassa. ”Päätimme myydä sen ja hän valtuutti minut rakentamaan siitä saatavilla rahoilla hänelle räätälöidyn chopperin. Paperille rustatut luomukset heräsivät eloon, kun hän alkoi kavereineen rakentaa pitkäkeulaisia fillareita kaatopaikkajätteestä. Ensimmäisiin hankintoihin kuuluivat Jenkeistä tilatut takarungon valukappaleet, joiden avulla runko väännettiin jigissä puolivälistä uusiksi jäykkäperäiseksi. Siinä vapauden kaipuussa jäi sitten koulukin vähän taka-alalle. Tankki löytyi eräältä kohtalotoverilta, kuten moni muukin osa. ”Kaikenlaisia on ollut, mutta ei mitään uudempia laitteita. Nuori mies näki valon ja alkoi saman tien piirtää vastaavia choppereita. ”Heidillä oli aina ollut haaveena kiksikäynnistys ja itsemurhakytkin, koska niillä sekoilu näyttää tyylikkäältä. Konstruktioon kopioitiin mausteeksi hiukan Panheadin rungon mallia. Vaaleankeltainen ja kirkkaampi vihreä tekivät kuitenkin kokonaisuudesta virkeän. 62 AMERIKAN RAUTA 6/2019 H-D FLH 1200 Shovelhead ’75. Keulakulma päätettiin jättää vakioksi. Kun runko tuli oliivin vihreänä maalarilta, se vaikutti ihan sammakon oksennukselta. T atea voidaan tituleerata hyvällä omallatunnolla elämäntapaharrastajaksi. Kiksikäynnistys pyörään kuitenkin tuli ja lisäksi vielä starttikin. Tilalle piti saada jotain tavallisesta poikkeavampaa. Pari vuotta sitten syksyllä ostamani lähtökohta oli varmaan halvin Shoveli, mitä Nettimotosta löytyi. Sittemmin pyöriä on tullut ja mennyt Shoveleista lättäpäihin, ja on joukkoon mahtunut joku brittipyöräkin. Omaan chopperiin ei vielä tuolloin ollut varaa, mutta 90-luvun alussa Tate sai vihdoin hankittua ihka oman Panheadin. Kovin erinäköinen se kuitenkin tuolloin oli kuin nykyään. Taten vaimolla Heidillä oli aiemmin ajokkinaan Sportster 1200. Se vaati isohkon akun, jonka päätin sijoittaa öljytankin sisuksiin ja kun sopivaa tankkia ei swapeista löytynyt, niin sellainen tehtiin itse”, Tate tarinoi. Jätin kuitenkin suiciden tuonnemmaksi, etten jää heti kesäleskeksi. ”Tein listan tarvittavista osista, minkä jälkeen soittelin kavereille ja kiertelin swappeja. Ajettuaan sillä ahkerasti muutaman vuoden, se alkoi kuitenkin tuntua hänestä liian Opel Astralta
Vaaleankeltainen ja kirkkaampi vihreä tekivät kuitenkin kokonaisuudesta varsin virkeän. Pyörästä näet löytyy kiksikäynnistyksen lisäksi myös sähköstartti. Levyjarrut ovat kuitenkin vaimolle hyvä juttu”, Tate järkeilee. Poutasää. Näin se korostaa chopperimaisuutta ja koneen avonaisuutta. Pakoputket muokkattiin vanhoista. Muilta osin taiteilija sai vapaat kädet. ”Jude on ikään kuin meidän nuorisojaoston jäsen. ”Itselleni olisin tehnyt penkistä hiukan erinäköisen. Chopper-Kaitsu verhoili tuotoksen pikaisesti luottaen ikuiseen romunkierrätykseen perustuvaan vaihdannaistalouteemme. Kaverilta löytynyttä polttoainetankkia muotoiltiin hiukan uusiksi, minkä jälkeen se heitettiin rungon päälle. Takalokari on itse tehty, samoin penkin runko. Myrskyn jälkeenhän tulee aina poutasää – sen tiesi jo Kari Tapio.” 63 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Pyörään haluttiin retrohenkinen kuviointi ja Judelle annettiin väripaletti, jota käyttää. Takarauta on kalifornialaisen A.E.E. Omavalmisteinen öljytankki kätkee sisuksiinsa suurehkon akun. Toisaalta, kun oman pyöräni nimi on Myrsky, niin pitäisikö tämän olla Poutasää. Minulla oli mielessä kulmikkaampi muotoilu, mutta Heidi tykkää pyöreistä muodoista. ”Kun pelkkä runko tuli oliivinvihreänä maalarilta, niin se vaikutti ihan sammakon oksennukselta. Choppersin takarauta. Alkuperäisessä kokoonpanossa ne kulkivat alakautta eri tavalla, mutta niitä pätkittiin ja muotoiltiin uuteen uskoon, kunnes lopputulos miellytti. Hän ymmärtää tämän kulttuurin päälle.” Aluksi Heidi halusi, että hän saisi päätösvallan maalauksen osalta, mutta lopulta teema visioitiin kuitenkin yhdessä porukalla. Tatea voidaan siis hyvällä omallatunnolla tituleerata pitkän linjan chopper-kulttuurimieheksi. Tate innostui choppereista jo pikkunaskalina vuonna 1972 nähtyään tipparellun takapenkiltä stadilaisten mätäkukkojen lauman viereisellä kaistalla. ”Vannon vakaasti heidän tuotteidensa nimeen, koska ne ovat yksinkertaisesti niin hienoja”, Tate julistaa. Choppersin tuote 70-luvulta. Pyörän maalaus on Homegrown Choppersin Juden käsialaa. Nimeksi pyörälle on ehdotettu esimerkiksi Speed Turtlea. ”Takajarruksi laitoin liukkaan banaanin, mutta käänsin sen alapuolelle. Walkan swapista löytyi kerralla paljon tarpeellista nippeliä, kuten aito vanha kalifornialaisen A.E.E
Aamusta selkeni, eikä meillä pitänyt olla mitään kiirettä Torsholman lautalle, mutta kiirehän siitä kuitenkin saatiin. Varasokka oli onneksi megessä. Heidi päästeli edellä tuoreehkolla Shovelillaan tuulta vasten ja mä paukuttelin peesissä. Kettingit vaan kireämmälle ja lautalle. Kaikki meni kuitenkin ok. 64 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Heidin Shoveli näet ruikkasi öljyt luodolle. Päivää ennen lähtöä teimme kuitenkin yhteisen päätöksen matkata sittenkin Enköpingiin. Yöllä nousi todella raju myrsky ja mökistä paukkuivat ikkunat auki tuulen piiskatessa punaista kallioluotoa. Oliko öinen rainjacket-hiippari sivaltanut veitsellään letkua, vai onko kumipuun laatu vaan nykyään niin shittiä, että vuoden vanha letku halkeaa. Tänä kesänä ohjelmaan mahtui muun muassa reissu Ruotsin Enköpingissä järjestettyihin Hang Em Hi #6 -kekkereihin, jonne luikerreltiin luotoja pitkin. Aluksi oli ajatuksena mennä Norrtäljen Custom Bike Show’n 50-vuotiskekkereihin, joka arvatenkin oli megatapahtuma. Choppereilla Kallen valtakuntaan Sokka irti ja sokka kiinni. Teksti ja kuvat: Taisto Salo T uulinen helatorstai innoitti meidät matkaan Sweduihin ja kehuttuihin Hang Em Hi #6 -bileisiin. Jeesattin Rollea, onhan heppu uittanut peräpohjolaan lukemattomat määrät Panheadeja kasarilla. Hymy herkässä matkalla tiedottomaan tilaan. Toimisko tää nyt, tuumii Heidi saatuaan Shovelinsa taas tien päälle. Tate ja hänen vaimonsa Heidi ovat ahkeria prätkäreissaajia. Toinen jeppe ihmetteli Pannun öljyistä olemusta, ei varmaan ollut ennen sellaista nähnytkään, toisin kuin minä, joka olen aina vannonut sanonnan ”toimii kuin rasvattu” nimeen. Maisema-ajelujen jälkeen jäimme viettämään rauhaisaa iltaa Brändössä sijainneeseen mökkiin. Raision kevätaurinko oli lämmittänyt prätkägyyt kivenkoloistaan, ja sieltä ne luikerteli liukkaasti meidän luokse tankkauspaikalle. Kiitos siitä, ne toimivat aina! Mökki Brändössä. Kustavin puodista eväitä tulevaa yötä varten pakatessani huomasin, että ketjuistani oli singahtanut sokka radalle. Porukalla käydään milloin missäkin ja tien päällä sattuu ja tapahtuu. Gyiltä oli ilmeisesti myrkyt vähissä, kun eivät purreet, tai sitten olivat vain paikallisia rantaloiroja. Näin tarina tallentui Taten matkapäiväkirjaan. Panheadin ketjuista singahti sokka radalle. Lähdimme tien päälle huolettomasti kokemaan jotain uutta, emmekä paljastaneet frendeillemme suunnitelman muutosta. Lauttarannassa herra Hoghaus oli unohtanut pariksi tunniksi valot päälle uuteen Harrikkaansa
Psychobilly riivasi kansaa lentoon sixties choppereiden ja huolella värkättyjen ameriikanbiilien saartamana. Porsche 914 -mopoauto vei kuitenkin kärkisijan suvereenisti hitaudellaan. Matka Hummelvikistä kohti Eckerön satamaa sujui lähes hyvin, mitä nyt Shovelista tuntui virrat häviävän. Eikä meitä finskejä edes hirtetty vielä. Matkalla huvittivat välillä perjantaiajelulle lähteneiden teinien menopelit. Enköpingissä pihapiirin keskiön täyttivät 60-lukuiset chopperit. Kerran vielä gasot lopahti mun Pannusta ennen pääsyä Enköpingin hurvittelumestalle. Vanhoja frendejä oli runsaasti Wastarannankiiskiltä, Old Soul Collectivelta sekä Pistonseilta, ja taisi tulla taas pari uuttakin. Pari päivää meni lungisti. Rystypään piippujen takana Kiiskien chopukoita Turkkusesta. Kyllä oli style niin kohdillaan näillä iloisilla saaren asukeilla. Navi oli rustattu oikein ja reitti luikerteli maisemissa, jossa hyvin hoidetut pihamiljööt ja vehreä kesä piti huulet hymyssä. Soittelujen jälkeen kaasuttelin hakemaan 40 kilsan päässä sijainneesta kyläpahasesta ainoan akun, joka heiltä löytyi. Ellan ja Martinin meiningissä on kaikki kohdallaan. Ella oli pyydetty esiintymään Twin Clubin 50-vuotisbileisiin. Perjantai-ilta oli jo täydessä nosteessa. Kaitsu Aulankoski yllättyi niin tulostamme, että täräytti luuvitosen täysillä mun siniseen flakeskufuun ja limaisen kännipusun suulle. Perälauta paukahti kiinni saman tien, kun saimme cyclet lautan nielusta sisään. Kallen valtakuntaan päästyämme matkaan pääsyn ihanuus päättyi neljän kilsan päässä Grisslehamin satamasta, kun Heidin Shoveli piiputti sivuun. Ei voinnut kuin ihailla heitä ja heidän Indian-trikeään. Bileet menivät normitapaan, siitä sitten ei sen enempää. Vapauden intoa Wehviksellä ja neidollaan Heidillä. Olin tehnyt etukäteen paperilehtiönavigaattorin telttapötkylän päälle stongaan. Reitti oli tasaista toisin kuin meillä täällä Suomaassa, jossa routamontut sen kuin syvenee. Ruotsalainen kaivovesi ei kuitenkaan ollut ihan akkuveden fäärtiä. Paperilehtiönavigaattori. Huh, joskus menee tiukille leppoisa aamu. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Eckerölaivan antimet täyttivät meidät ja tax free -ostokset toivat pakaaseihin reilusti kiloja, ehkä myös tulevia iloja. Bändit olivat olleet kaiketi todella kovia. Tapasimme myös Ahvenmaan Kobba Hoppersin Martinin, joka oli lähtenyt vaimonsa Ellan roudariksi sielukkaalla Indian trikellä. Olivat varsinaisia Bonnie and Clyde -hahmoja, kun olivat toteuttamassa tie vie -meiningillä omaa unelmaansa. 65 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Eckerön botskia odotellessa näimme tuttuja Jämsän suunnalta. Pienellä akulla oli hintaa 700 kallenkruunua. Jonon vetäjäksi paljastui milloin mitäkin. Apua saimme tien toiselta puolelta kalkkunafarmilta. Portista meidät huidottiin sisään ilman stoppeja. Lowrider Impalakin keikkui ilosta illassa. Kannella aurinkoa ottaen ja saaristoa ihaillen etenimme tuttua reittiä Åpporlandiaan. Parasta olla hyvä. Hang Em Hi järjestettiin Strul MCC:n tiluksilla Hi-Revsin & Lynchmenien toimesta. Muutenkin oli ilo nähdä, että nuoremmissa sukupolvissa on todella kovaa old school -henkeä niin rakentelemiseen kuin elämäntapaankin liittyen. Ylimääräistä letkua löytyi onneksi ylivuotoletkusta. Plebs Choppersilla on pitkät perinteet choppereiden värkkäämisessä. Duunit irtisanottu, koti myyty ja matka aukeaa ilman päämäärää ja aikatauluja. Akku kaput!! Lataus oli syönyt akun kuivaksi. Kiitos myös Kalle kustaan hovin tienhoitoon siirtämistä kruunuista. Onnea heille vapauteen! Me kuitenkin normikansalaisina tuskailimme itsemme sunnuntaina Tukholman tunneleiden ja tietyöruuhkien kautta Viikkarille kohti Helsinkiä todeten, että olipa antoisa, mutta voimia kysellyt miniloma Kallen valtakunnassa. Yksi käynnistys meni työntelyksi, kun ei edes kiksillä lähtenyt. Turkulaiset kiiskiläiset Heidi ja Wehviläinen olivat paikalla 4-pyttyisellä A Phaeton -tyyppisellä värkillä. Linjat kohdillaan Panshovelissa jälleen kerran. Olimme siis perillä oikessa paikassa, tuli molemmin puolin selväksi. Siitä äkisti pätkä ja satkua pyöräteitten kokoisia väyliä lautalle kurvaillen
Myös Mikko palkittiin Big Wheels Top 5 -pokaalilla. Niin tälläkin kertaa – aurinkoinen lauantaipäivä veti paikalle noin 1500 autoa ja lippuluukulle oli vielä puolen päivän aikaan yli sadan metrin jono. Jo aamupäivällä kuultiin ihmisten arvuuttelevan, viekö People’s Choicen tänä vuonna Helge Nygrenin vai Petri Terhon Buick, ja niinhän siinä kävi, että pystin sai pakata mukaansa Helgen ’51 Buick Super nimeltään ”Fireball”. BIG WHEELS 20.7. Mikko Tuomaisen kliini ’35 Chevrolet on kymmenen vuoden rakentelun tulos. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Markus Salin oli startannut ’51 Chevrolet Fleetlinella perheineen matkaan jo aamuvarhaisella ja Pieksämäeltä matkaa jatkettiin munavaunun kera vielä kauemmas kotoa. Pieksämäellä järjestettävän Big Wheelsin tapahtumajutut tuntuvat toistavan itseään, kun joka vuosi paikalla on käynyt ennätysmäärä niin kalustoa kuin yleisöäkin. Ennätykset rikki 66 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Matkaan tarttui Big Wheels Top 5 -palkinto. Valkoisen ja pronssin yhdistelmä pukee Juha Juntusen ’56 Ford F-100 -pikkistä
Aulis Hämeenkorven ’32 Ford ”B1 Bomber” Roadsterin lättäpää on saanut tehosteekseen erikoisen, vuodelta 1940 peräisin olevan McCullogh M-40 -keskipakoahtimen. Kokonaisuus palkittiin Steel Cowboy Awardilla. Aavistus osuikin oikeaan – kulkupuolesta vastaa LS6. Modernit Corvetten vanteet isoine jarruineen vihjasivat, että Tom Holmin ’63 Impalan pellin alla saattoi piileskellä jotain muuta kuin alkuperäistekniikka. Auto palkittiin Top 5 -pystillä. ’50 Hudson Pacemaker sekä ’46 Hudson pick-up. Pekka Sikanen oli rakentanut apumoottorillisesta polkupyörästä komean Indian Board Track Racer Replican ja nimennyt sen osuvasti ”Flying Finndianiksi”. Mika Ikolan ’84 Peterbiltissä oli arvokas lasti. Jukka Pohjoiskangas saapui Poleenin rantapuistoon ensimmäisten joukossa komeasti kauhtuneella ’60 Chevrolet Apachellaan. Tällä puoliperävaunulla varustetulla ’75 Dodge CNT 950 Big Hornilla saapui paikalle Petri Manninen. Jenkkirekat ovat aina olleet osa Big Wheelsiä, mutta tällä kertaa perävaunullisten rekkojen määrä oli huomattava. Tämän ’46 Hudson Commodoren taustalta löytyy Vintagevaltakunnasta tuttu Tomppa Kekäläinen, jolla on sittemmin nähty mm. Savonlinnalaisen Arttu Kinnusen ’62 Chrysler veti perässään 60-lukuista AC6 Airstreamia. Taustamusiikista vastasi energinen Djs Las Lunaticas, joka soitti vinyylisinkuiltaan 50ja 60-lukujen helmiä laidasta laitaan. 67 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Janne Pekkalan Hemi-koneisessa ’69 Plymouth GTX:ssä oli päivän härskein etukeno. Välillä Ruotsista tulee komeaa kalustoa myös Suomeen päin. Alustaa on päivitetty edessä Mustang II -tyyppisellä etuakselistolla ja takana nelilinkeillä. Jussi Väätäinen oli saanut Saksassa rakennetun autonsa Suomen kilpiin vain hetkeä ennen Big Wheelsiä. Taustapeilistä roikkunut Tipi sopi teemaan saumattomasti. 68 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Big Wheels. Keijo Airosalon ’86 Pontiac Firebird Trans Amissa on harvinaisen pirteä väritys. Harri Pynnösen HarleyDavidson Fatboy harvinaisen linjakkaalla sivuvaunulla. Harvoin näkee ’75 Mustang II Coupea näin tyylipuhtaana. Scoopista päätellen menohalujakin saattaa löytyä. ’89-vuosimallisessa 5,0-litraisessa HO-moottorissa on FiTechin ruisku. Lydia Verde osallistuu tämän vuotiseen Pin-Up Finland -mallikilpailuun, joka huipentuu Lahden Jenkkiautonäyttelyssä. Jukka Nousiaisen ’66 Mustang on rakennettu rujosta aihiosta maukkaasti modernisoiduksi pro toureriksi. Jani Tuuran kisaisen näköinen ’70 Ford Torino Brougham on tuotu Kaliforniasta. Kuopion autokanta on kasvanut tänä kesänä yhdellä ”Eleanor” Mustangilla. Big Wheelsin yhteydessä järjestetyssä, vintageja retrokulttuuriin erikoistuneessa Savo Vintagessa saattoi törmätä tyylikkäisiin ihmisiin
Pellin alta löytyy ilokaasutettu 454-isolohko. Pertti Naukkarisen ryhdikäs ’60 Studebaker Lark 6 Hankasalmelta. Jukka Miinalainen saapui tänä vuonna paikalle kustomkirvestä saaneella ’63 Ford Galaxiella. Big Wheelsissä järjestettiin myös Underground Model -mallikilpailun finaalit. 69 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Kolmannen sukupolven Chevrolet C10 -pikkiksiä näkisi mielellään enemmänkin samaan tapaan laitettuina, kuten tämä Stepside-lavainen Custom Deluxe. Arto Junttila lähti Niinisalosta ulkoiluttamaan ’39 Packard Henney Hearseaan. Järjestysmies vaihtoi kuulumiset ’66 Chrysler New Yorker -lentokenttätaksilla paikalle saapuneen hilpeän joukkion kanssa. Juhlallinen laite niin kooltaan kuin ulkoasultaankin. Sanna ja Peter Strömsholmin ’49 Dodge Wayfarer Business Coupe on saanut keulaansa klassisen liekityksen. Petri Väisäsen ’87 G20 Chevy Van kiihtyy tarvittaessa ripeämmin kuin kuskinsa. Voittajaksi valittiin katolla keimaileva Kitty Witchybell. Raikkaan klassinen matkailuyhdistelmä – ’55 Buick Special ja SMV-munavaunu sävy sävyyn
30 -vuotiskekkerit Mikke l issä 70 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Mikkelin Mobilistit ehdottivat 4.10.1989 muille paikallisille kerhoille yhteisen tapahtuman järjestämistä, mikä toteutuikin jo heti seuraavana kesänä Mikkelin Raviradalla. kerran. Samassa paikassa järjestettiin vielä toisenkin vuoden tapahtuma, mutta sen jälkeen paikaksi vakiintui Visulahden Matkailukeskus, jossa Oldtimer Run vietettiin tänäkin vuonna, järjestyksessään 30. OLDTIMER RUN, 29.6. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Päivän pirtein yhdistelmä saattoi olla tämä ’69 Mustang Fastback perässään saman aikakauden Hymer Eriba Nova -asuntovaunu
Kimmo Röpelisen mintunvihreä yksilö on vuosimallia ’59, VilleVeikko Lampisen musta puolestaan vuosimallia ’56. Auto on muutettu 4-ovisesta 2-oviseksi jo vuosituhannen taitteessa. Oldtimer Runissa osataan ajattaa paikalle saapuva kalusto riveihin valmistajien ja tyylisuuntien mukaan. Tässä komean Mopar-rivistön etunenässä varsin virheettömän oloinen Plymouth Satellite Convertible. Suomeen AMX on tuotu muuttoautona uudenkarheana, vuonna 1974. Auto on ollut Karilla vuodesta 1987 saakka. Kari Pulkkisen ’73 Javelin AMX on tuttu näky Mikkelin harrasteautoympyröissä. Paikalla oli myös viime vuoden Oldtimer Runin People’s Choice -palkinnon pokannut Tomi Holmbergin ’37 Chevy, jonka mies pelasti rapistumiselta ja rakensi nykyiselleen vuonna 2017. Numerossa 8/2017 esittelimme Jari Räsäsen aiemman Ford Country Sedanin, joka oli vuosimallia ’64. 71 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Sittemmin hän on vaihtanut vanhempaan ja ohjastaa nykyään ’57-vuosimallista yksilöä. Patinaparivaljakko. Pick-upien rivissä oli ihasteltavana kaksin kappalein komeasti kauhtuneita GMC-paksukuonoja. Indianapolis 500 Pace Car Corvetteja nähtiin mukana parikin komeaa yksilöä: C3-malli vuodelta 1978 ja C5 vuodelta 1998. Etualan ’41 Ford on Asikkalassa sijaitsevan Vintage Rusty Cafen maskotti. Taaempi ’65 Austin S200 COE puolestaan on suomikustomeiden grand-old-maneihin lukeutuvan lahtelaisen Mika Kaukon uusimpia luomuksia
Olisittepa muuten nähneet lavan, siellä niitä kukkia vasta olikin! Tämä sammaloitunut ’52 Buick-suomikustom oli nostalginen ilmestys. Ensimmäisessä versiossa auto oli väritykseltään musta ja varustettu punaisella Carson Topilla. Jukka Haapiaisen ’61 Mercury Cometin kustomointi edustaa modernimpaa linjaa. Tällä komealla ’57 Cadillac Eldorado Sevillellä saapui paikalle Tapsa Ponkkonen. Kun pick-up on valjastettu puutarhan maskotiksi, saattaa sen koneen esillepano näyttää vaikka tältä. Enpä muista ihan hetkeen nähneeni tällaista ’68 Ford Country Squire -puukylkifarmaria. Mika Ruokolahden ruohonvihreässä ’71 Impalassa on vinyylikattoineen ja valkosivurenkain varustettuine Supreme-vanteineen hillittyä charmia. 72 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Oldtimer Run. Vielä erikoisemmaksi yksilön tekee sen pellin alta löytyvä 4,6-litrainen Modular-kone GT Mustangin laatikolla. Nykyään auton omistaa Jyri Patja. Tätä 70-luvun seksikkäimmällä oopperaikkunalla varustettua erikoisuutta on valmistettu vain 531 kappaletta. Numerossa 1/2017 esitelty V-P Heinäahon ’48 Chevrolet Sedan Delivery oli saanut peräänsä sympaattisen kiiltäväpintaisen munavaunun, joka mainosti perässään isänsä olleen oikea Airstream. Ja milloinkas tuli viimeksi vastaan ’78 Dodge Aspenin Super Coupe -malli. Jyri Patjan omistaman yksilön pellin alla on 360-pikkulohko. Sittemmin auton katto muokattiin Turun suunnalla nykyiseen asuunsa, tosin Buick ehti olla välissä myös lilahtavassa sävyssä. Alkujaan senkin takaa löytyy Mika Kauko, joka rakensi auton aikoinaan 4-ovisesta tolppamallista. RantaMikkolan puutarhan GMC on vuosimallia ’50 ja siellä kukkasten keskellä pilkottaa 305-pikkulohko
73 AMERIKAN RAUTA 6/2019. MINKIÖ 13.7. Pistons Rumble kokosi jälleen rodija kustomväkeä Minkiöön 13. Yhdellä sun toisella rodija/tai pyöräharrastajalla on nimittäin nykyään myös vani. heinäkuuta. Tapahtuman melko pienestä koosta huolimatta osanottajia oli jälleen Suomen ja Ruotsin lisäksi ainakin Norjasta ja Saksasta, kansainvälinen meininki siis. Teksti ja kuvat: Janne Kutja P istons Rumble alkoi oikeastaan jo perjantaina 19.00 startanneen yhteisajelun merkeissä. Hyvä, ettei laji ole aivan täysin ukkoontumassa. Auto on pääasiassa yhdistelmä Tja A-mallin osia. Pistons Rumble Rumblemobiili on tapahtuman epävirallinen pace car, joka soveltuu mainiosti vaikkapa mökkitiellä kurvailuun. Oskari Nuppola voitti Best Hot Rod -palkinnon juuri rekisteröidyllä T-mallin Roadsterilla. Huomionarvoista oli tälle vuodelle motskareiden vähäinen osanotto päällekkäisyyksistä johtuen sekä rakenneltujen vanien lisääntyminen
Järjestävän Pistonskerhon Pekka Tomminen Nurmijärveltä omistaa tämän A-coupen. Tämä matala A-mallin Tudor saapui Rovaniemeltä asti, matkaa tulee noin 800 kilsaa suuntaansa. Odotus on nyt palkittu ja lopputulos on hieno! Enää vain puoliksi puupyörä, Sami Stridin hemi-koneisen Hubmobilen puiset takavanteet olivat vaihtuneet yllättäen IKH:n valikoimista löytyneisiin teräsvanteisiin juuri ennen tapahtumaa. 74 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Pistons Rumble. Omistaja Raimo Kinisselkä. Lähestulkoon kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Huomaa eriste pakosarjan etureunassa. Jussi Herrasen ’55 Buick on odottanut uudestisyntymistään jo tovin. Kartsan Tudorin konehuoneessa meinaa olla ahdasta. On muuten sama auto, joka chopattiin näytösluonteisesti ajokauden päättäjäisissä alkuillan tunteina muutama vuosi sitten. Amerikan Raudan sivuilla aikaisemminkin vilahtanut Tom Røineen ’56 Plymouth ”The Creature” valittiin parhaaksi kustomiksi ansaitusti. Seppo Hautamäen aakkos-pickupissa on vahva itse tekemisen meininki. Patina-Roadsterissa ei ole turhaan herkuteltu nykyajan hienouksilla, kuten nestejarruilla tai kansiventtiilitekniikalla. Ram Horn -valusarja on sen verran leveä, että tulee lähes kiinni konepellin sivuihin. Ei ollut ensimmäinen kerta tässä tapahtumassa, kun kustom-palkinto menee Norjaan
Laite oli projektina (silloin ferrexinpunainen) kilpailevan julkaisun kansikuvana yhdeksänkymmentäluvun alussa. Onneksi on Ram, jos ramaisee. Kaikkien jo lähdettyä kotiin, piti kokeilla, miten hiekka pöllyää Vanilla ja kyllähän se pöllysi. Niihin lukeutui oletettavasti tämäkin toisen sukupolven Ford Econoline. Saksalaispariskunta saapui paikalle kahdella autolla. Tämän ’60 Winnebago-matkailuauton perässä kulki myös ’29 Ford Roadster. Nykyiselle omistajalle Veijo Lückelle kuuluu kunnia auton saattamisesta kilpiin. Tyylinäytteen antaa Tatu Kouvo. Hieman yllättävä, mutta toimiva valinta. 75 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Vanhan koulukunnan vaneja on paikalla vuosi vuodelta yhä suurempi määrä, ja uusia (vanhoja) laitteita tulee maahan koko ajan. Vinhavan Odella oli meneillään jo perinteeksi muodostunut show pyöränpulttien kanssa. Ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta. Tini straippasi apulaisensa kanssa Miki Helmisen Tudoria, joka on muuttanut reilusti ulkoasuaan sitten edellisen omistajansa, Haran. John Jäderholmin ’60 Chevyn takavalot ovat kotoisin ’54-mallisesta. Tämä ’57 Olds kuului niihin projekteihin, joiden valmistuminen tien päälle otti hieman enemmän aikaa. Ilkka Suokkolan Bellflowertyylinen ’60 Chevrolet El Camino oli kaupan, eikä hintapyyntikään ollut kovin paha
Candysininen Cadillac hohtavan valkoisella sisustalla. Nähtäväksi jää, muuttuko auto ns. Bert Gustavssonin Cadillac voitti Lead Sled of the Year -palkinnon ’41 Cadillacillä, joka on alun perin ollut 4-ovinen Sixty Special! Autoa on leikelty vähän joka paikasta ja lopputuloksena on hyvin coachbuilt-henkinen kulkuneuvo. 76 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Itse nurmikenttätapahtuma jäi tänä vuonna kokonaan väliin, kun nähtävää riitti niin paljon muualla. Samassa yhteydessä on myös Zombie Zoneksi kutsuttu alue, jossa ovat koolla rodit ja muut rakennetut laitteet sekä karummat kustomitkin. Hieno paikka, mutta meinaa käydä hieman ahtaaksi varsinkin, kun yleisöä ja autoja siunaantui ennätysmäärä. ’53 Plymouth on muuttunut aika paljon linjakkaampaan suuntaan kustomoinnin myötä. Vierailijoita oli jopa useampi tuhat. Kyseessä on vieläpä neliovinen yksilö! Tämä norjalainen candypunainen ’50 Merc voitti Gonners CC:n palkinnon. Teksti ja kuvat: Janne Kutja T ämänvuotinen Lead Parking oli 30-vuotisjuhlatapahtuma, paikkakin on vaihdellut vuosien saatossa, Skultuna on ollut paikkana jo vuosia. Tällä kertaa perinteisen Ruotsin reissun kohteeksi valikoitui Västerås, jossa vierailtiin sekä Skultunan Lead Parking kustom-kokoontumisessa että Summer Meetin oheistapahtumissa. Perinteitä kunnioittaen VÄSTERÅS, 4.–6.7. Tavallinen kustomharrastajakin näyttää filmitähdeltä ajaessaan tällä. Raakoja ’41 Fordeja oli paikalla parikin kappaletta. valmiimmaksi vai pysyykö nykyinen käyttökuosi. Keli oli mitä loistavin koko lauantaipaivän tapahtuman ajan, mutta viimeisten autojen poistuttua taivas repesi totaalisesti ja vettä satoi kaatamalla niin, että purkutöitä piti odotella sateen suojassa. Mikael Johnssonin Club Coupe on reippaan choppauksen lisäksi muutettu ht-malliksi, ja myös helmat ovat saaneet hieman pyöristystä. ’57 Cadillacin kapselit kerrankin varmasti ihan oikealla paikallaan
Allan Bergmanin rakentama ’51 Chevy on ollut tässä kuosissa jo kolmisenkymmentä vuotta, punainen pohjamaali paistaa läpi vuosi vuodeltä yhä enemmän. Kattohan on alun perin sangen korkea. Vaikka katto ei erityisen matalalta vaikuta, niin on sitä silti chopattu. Auton on rakentanut Dan Johansson. Ingemar Beckerin maalaamassa A-Roadsterissa liekkejä riitttää. Pölykapselit ovat ’59 Dodgen, ja oikeastaan koko auto voisi olla samalta vuodelta. Bosse Hottonin jo vuonna 1988 rakentama Popo-Pink Ford T-23 C-Cab on entisöity omistansa Micke Fredrikssonin toimesta. Kulttiauto pohjoismaisten kustomdiggareiden keskuudessa. Kahvat ja joitain merkkejä on poistettu ja koko komeus maalattu vaaleanvihreällä metallihohdolla sekä tummalla flakella. Petri Terho sai Messingsbruk-palkinnon ja oli varmasti myös vahva ehdokas Lead Sled of the Year -palkinnollekin. Tässä on yhdistetty Henry Fordin kaksi suosikkia: lättäpääveekasi ja Tmalli. 1923 vuoden Runaboutin on rakentanut omistaja Gunnar Lindström. 77 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Huiman nelioviosen ’54 Kaiser-kustomin ympärillä riitti katselijoita ruuhkaksi asti (koko ajan!) Tässä on todellakin jatkettu siitä, mihin tehdas aikoinaan jäi. Ennen viime kesää autolla ei ollut vielä ajettu ollenkaan! Auto voitti Wild Zombie Awardin. Auton on rakentanut Jani Huhtämäki neliovisesta aihiosta Tuusulassa, sittemmin Mercuryn siirryttyä Ruotsiin Thomas vei sen Ola Thorslundin (Olas Garage) jalostettavaksi. Lars Konradin neliovinen limenvihreä ’56 Ford on kustomoitu maukkaasti melko pienillä muutoksilla. Thomas Bengtssonin omistama ’50 Mercury voitti parhaan maalauksen palkinnon. Listoja ja merkkejä on poistettu, maskina on omavalmisteinen ritilä. Päälle päin näkyvimpinä muutoksina entiseen on Desoton hammasmaski sekä liekkimaalaus, joka on myöskin Olan toteuttama. ’59 Edsel toimii mainiosti mild customina
Letukan isolohkoa vaikuttaisi olevan. Nicke Janssonin 1949-50 Chevyyn on istutettu ’51 Dodgen maskin lisäksi ’53 Buickin etupuskuri, joka muodostaa melkoisen ”alahuulen” alkuperäiseen verrattuna. Choppausta ja madallusta lukuunottamatta kori on alkuperäinen. ’54 Ford on kokenut katon madalluksen lisäksi myös vaativan kylkilinjan madalluksen. Tämä chopattu ’58 Chevy voisi melkein olla Suomesta, sillä se on on aloittanut taipaleensa neliovisena. Ilmiselvän choppauksen lisäksi pienemmät takavalot ja kylkilistat on napattu vuotta vanhemmasta. Stefan Blomin radikaalin ’58 Ford Coupen scallopeissa olevat pitsikuviot ovat pääkalloja ja ruusuja. Kustomkerhon entinen aktiivi Per Webb on laittanut tämän projektin aikoinaan alkuun neliovisesta sedanista. ’51 Ford saapui paikkalle ensimmäisten joukossa. 78 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Västerås 2019. Duett Gasserissa oli oikeasti aika raikas tekniikka, rakennusten välissä vaan raikasi, kun Volvo poistui ylämäkeen. Tälle autolle on esikuva viisikymmentäluvun lopun Amerikasta, Jerry Tituksen ’57 Ford oli tosin malliltaan 2d ht. ’51 Mercury Ahvenanmaalta oli uusi tuttavuus ainakin itselle. Etuvalojen muutos antaa autolle aggressiivisen ilmeen. Tierpiläisen Oskar Granvikin ’48 Ford Club Coupe on tehty hyvin perinteiseen tyyliin myös tekniikkansa puolesta, joka on 59AB-lättäpääveekasi ja manuaali. Mies Kustomrama-nettisivun takaa, eli Sondre Kvipt Norjasta saapui Suomessakin vierailleella villisti maalatulla ”Maze II” ’57 Ford Rancherollaan. Huomaa kyljestä heijastuvat Packardin takavalot. Tore Persson teki paljon peltitöitä ja jatkoi homman maaliin asti
Tuntuu, että jokainen alatapahtuma paisuu vuosi vuodelta. Autotecilla ja Hällan parkkipaikalla meno jatkuu myöhään yöhön. Tästä on jätetty turha sipistely pois. Summer Meetin oheistapahtumat Hälla, Mopar Meet ja Autotec Varsinaisen tapahtuman ulkopuolella riittä paljon nähtävää ja tässä hieman kuvasatoa Lauantai-illasta Västeråsin tyyliin. Puhutteleva yhdistelmä tämäkin. Erittäin härski ’71 Cuda. Ilmeisesti pakki puuttui, sillä pois lähtiessä auto käännettiin työntämällä menosuuntaan. Kliini samppanjanvärinen ’66 Lincoln bongattiin myös Autotecin pihalta. Cadillac Limousine Detroit Steel Wheelin isoilla 20-tuumaisilla peltivanteilla. Kuvassa tarkoituksenmukainen, ilmeisesti ainakin Volvon osista rakennettu dieselkoneinen häksätin. Kuvassa ei välttämättä näy, mutta pyöränkoteloiden keskellä oli violetit ledivalot. Toinen paikalla nähdyistä siipi-Mopar Pro Streeteistä oli tämä oranssi ’58 Dodge. Hieno ’55 Chevy oli loppusilausta vaille valmis. Hällan parkkipaikalla on iso burnisjuhla iltaiseen aikaan, betoniporsain rajatulla suoranpätkällä saa sudittaa sydämensä kyllyydestä valvoituissa olosuhteissa. ’54 Cadillac Eldorado Convertible samavuotisilla California-kilvillä. Tämä pumppukoneella oleva A-Coupe tarjoili varsin tuhtia äänimaisemaa. ’58 Buick Special, eli halvimman mallisarjan edustaja on laskettu lähes maihin. Kustompölärit ja Bellflower-putket kruunavat lookin. Autotec tekee huoltojen ja korjausten lisäksi kokonaisia autoja alusta loppuun. Taustalla hieman uudempi Hymer-Eriban retrohenkinen rockabilly-asuntovaunu. Norjalaiseen ’59 Cadillaciin tehtiin huoltoa asiakkaiden istuessa kyydissä! Eipä aikaakaan, kun matka sai jatkua. 79 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Vanha, isokokoinen Ruotsin rekisterikilpi kruunaa kokonaisuuden. Tämä avo-Challenger herättää vahvoja nostalgiaviboja korotettuine perineen ja M/T Indy Profile -renkaineen
Virheetön ’49 Chevrolet 3100 -pikkis loisti kilpaa auringon kanssa. Äkkiseltään arvioiden tänä vuonna niin näyttelyautoista kuin vieraistakin ainakin puolet oli suomalaisia. 80 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Lisäksi kalustoa oli saatu haalittua paikallisten laitteiden lisäksi myös Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Suomenlahden tuo ll a puo l en AMERICAN BEAUTY CAR SHOW 12.–14.7. Matalan, miedosti kustomoidun ’59 Edsel Rangerin toivat näytille ruotsalaiset Tony ja Lotta Grössing. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Viron paikallista kalustoa – ’37 Chevrolet Master. Viron Haapsalussa järjestettävä ABCS tuntuu houkuttelevan vuosi vuodelta enemmän suomalaisia
Komeat kylkitekstit ovat Pekka Mannermaan käsialaa. Marko Stjerbakoff oli saanut valmiiksi Divconsa perävaunun, joka nähtiin lehtemme osastolla kevään American Car Show’ssa vielä hieman keskeneräisenä. Ruotsalainen Sten Löthagen toi näytille miedosti kustomoidun ’53 Ford Crestline Sunlinerinsa. Checker saa aivan uuden luonteen, kun se ei olekaan väriltään taksinkeltainen. Virolaisen Üllar Suvemaan komea ’53 Oldsmobile 98 Holiday Coupe rinnallaan Marko Taposen ’51 Chrysler New Yorker. Viron kilvissä ollut ’56 Pontiac oli kuin suoraan Kuuban kaduilta. Matkustaja näytti väsyneeltä, mutta onnelliselta. Kaduilla törmää toinen toistaan komeampiin laitteisiin, kuten tämä Juha Ikävalkon ’70 Mercury Cougar. ABCS:n tunnelma koostuu osittain siitä, ettei se rajoitu tapahtuma-alueen sisäpuolelle, vaan koko Haapsalu tuntuu olevan amerikanautoilla kyllästetty. Sami Lassilan valkoinen ’67 Marathon menee dollarihymystä siinä missä Markku Aaltosen ’57 Chevykin. Pasi Pannulan kliini ’37 Buick Sport Coupe. Yksi kotimaisista vetonauloista, jotka suorittivat Haapsalussa ensiesiintymisensä, oli Juha-Matti Martikaisen 427-stroukkikoneella varustettu ’55 Ford Thunderbird -gasseri nimeltään ”Hateful Eight”. 81 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Toinen odotettu kotimainen uutuus oli Tero Niemeläisen vaimolleen Sannalle rakentama ”Unelma”, eli ’56 Chevy Stepside. Harri Tolosen ’71 Oldsmobile Vista Cruiser -puukylkifarmarin pellin alla on 455-kuutiotuumainen voimalaitos. Auto suoritti neitsytmatkansa Haapsaluun. 82 AMERIKAN RAUTA 6/2019 American Beauty Car Show. Kaksin kappalein kotimaista Mopar-muskelia. Hannu Kyttäsen ’48 Checker A2 on paitsi ääriharvinainen myös todella upea entisöintitaidonnäyte. Virolainen Kaili Aavik oli paikalla myymässä jenkkiautohenkisiä öljyvärimaalauksiaan. Kari Tuomisen ’48 Chrysler Windsor Club Coupe on saanut keulaansa pelkistetyn modernia ilmettä. Pasi Heikkisen ’69 Dodge Coronet 440 RT Magnum takanaan Tommi Buddaksen pumppukoneinen ’69 Roadrunner. Mopar-nostalgiaa! Riitta Alangon Petty-kloonattu ’62 Plymouth Belvedere sekä Keijo Hokkasen entinen ”Psycho Orange” ’66 Dodge Coronet, jonka omistaa nykyään ruotsalainen Jouni Hänninen. Ruotsalainen ’59 Ford Fairlane 500 Skyliner Retractable Hardtop esittelemässä konttiin taittuvaa kattomekanismiaan. Myös Suomen Checker-kerho oli paikalla. Mamas Pride Garage -nimen alla työskentelevä neito tekee myös tatuointeja
Auto on rakennettu kuorma-autosta ja pienennetty lyhytlavaisen jenkkipikkiksen mittoihin. Pär Eriksson toi raikkaasti liekitetyn ’37 Ford Slantbackinsa paikalle Ruotsista. Heidtsin eturunko, levyjarrut, ilmastointi sekä sähkösäätöiset penkit. 83 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Jaska Velinin voittoisa Eldorod nappasi Haapsalusta parhaan rodin palkinnon sekä People’s Choicen. Juhani Hirvosen ’58 Corvette on valkosivurenkaineen ja raitoineen komea näky. Kokonaisuus on rakennettu ’78 Malibun rungolle ja varustettu Chevroletin 305-pikkulohkolla. Kyseessä on aito Fuel Injection -malli. Haapsalussa nähtiin myös pari kappaletta Majestics lowriderkerhon Amsterdamin jaoksen kalustoa, joista toinen oli tämä hydrauleilla varustettu Marijn van Mastrigtin ’65 Chevrolet Impala. Maukas street rod on varustettu Chevyn LT1-pikkulohkolla, 4L60E-automaatilla sekä 9" perällä. Siinä on pitkäkin mies ihmeissään syynätessään virolaisen offroad-monsterin alustaratkaisuja. Auto valittiin ansaitusti tapahtuman parhaaksi kustomiksi. Speksilistalta löytyvät myös mm. Venäläinen Egor Gavrilov on tehnyt miehen työn GAZ F153:nsa kanssa. Oslo Motor Show’n mainosautona toiminut norjalainen ’31 Aakkonen oli ehdottomasti tapahtuman härskein rodi
Yleensä leveän, punaisen C6-Corvettensa ratin takaa bongattu Laineen Markku tuli heinäkuussa Heurekalle tällä hienokuntoisella Chevystepparilla, joka kuulostikin aika kiukkuiselta. Tällä kertaa joukkoon mahtui poikkeuksellisen monta aivan uutta tuttavuutta. Heinäkuun Heurekan cruising oli helteinen ja kalustoa oli paikalla sään mukaisesti. Ne sopivatkin kokonaisuuteen hienosti. Cragarin S/S:t tuovat muuten alkuperäiskuntoiseen autoon hitusen lowrider-henkeä. Tässä ’69 Satellitessa oli kaikessa raakuudessaan jotain hyvin puhuttelevaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Azure Aqua -sävy pukee komeasti ’63 Impalaa. 84 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Cruising Cruising Pyykkösen Miikan omistama Suomi-legenda ”Junk yard K” sai alkukesästä uudet Lepolan Jannen rajailemat liekit keulaansa. Vantaan VANTAA, 20.7. Isot vanteet toimivat paketissa hienosti, ja väritys sopii hyvin nelioviseenkin, varsinkin kun pellin alta löytyy kahdella kaasuttimella ruokittu 512-isolohko
Monte Carlo SS on se malli, joka on totuttu näkemään räyhähenkisenä, mutta kyllä pystykeulaisestakin Montesta saa vihaisen näköisen. Kilpien tilalla olivat vielä siirtotarrat, joten auto lienee tuotu maahan ihan lähiaikoina. Tämä ’55 Caddy on Petri Palokankaan uusin hankinta, joka tarjoaa mukavasti vaihtelua toisaalla tässä lehdessä esitellyn ’68 Coronetin äkäiseen menoon. Fox-Mustangit ovat aina olleet jossain määrin suosittuja rakentelukohteita, mutta viime vuosina niiden suosio tuntuu nousseen kotimantereellaan erityisen kovaa vauhtia. Modernit lediajovalot olivat melkoisen mielenkiintoisen näköiset. Mukava nähdä pitkästä aikaa myös näin tyylikkäästi rakennettu S10. Salosen Mikon ’34 Tudor on todellinen susi lampaan vaatteissa. Vantaalaisen Ville Virtasen pikkulohkokasilla varustettu mini truck vaikutti myös ripeältä. Ajan hengessä on vahvasti mukana myös vihtiläinen Niko Shipley tyylikkäine ’91 Mustangeineen. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Auto onkin siistiytynyt Jonen käsissä jo melkoisesti, ja sen takapuskurissa roikkuu Pharoahs-kyltti merkkinä legendaarisen kerhon jäsenyydestä. Tai no, ehkä mustan lampaan. Leiviskän Mikan Buick makaa hyvin lähellä maanpintaa ilmajousineen. Patinakuosiseen nostalgiseen kokonaisuuteen kuuluivat myös melkein maataviistävät kylkiputket sekä niiden takaa pilkistävät keltaiset traction barsit. Tätä yksilöä liikuttaa viritetty 305. Panu Nuotion ’73 Camaron varustelua voi kuvailla aika lailla ”everything from the list”. Tämä ’53 Chevy tuli jo Jenkeissä kustomoituna, mutta vähän keskeneräisenä alun perin maahan Höglundin Harrille, ja löytyy nyt Road Pilotsien tallista Haralta. Todella komea laite! Lohjalaisen Tuomo Harpalan ’53 Ford Ranch Wagon on chopattuine kattoineen ja hopeanhohtoisine mattapintoineen häijyn näköinen. Teholukemista en lähde sanomaan mitään, mutta auto meni kesäkuun lopun Malmi Dragseillä varttimailin aikaan 12,37 sekuntia yli 190 km/h loppunopeudella! Kaasisen Jone hankki jokin aika sitten ’60 El Caminonsa kaveriksi Keski-Suomesta tämän ’59 Impala Flatroofin. Tämä ’55 Nomad oli aivan uusi tuttavuus
Hurja aika 8,8396 pesi myös kaikki moottoripyörät, ja 267 km/h loppunopeus oli sekin todella kova varttimaililla katuautolle, oli sitten kyse lavamallista tai ei. Päivän nopeimmasta vintage-vedosta vastasi Juha-Matti Martikainen ’55 Thunderbird Gassereineen. Malmilla kiihdyteltiin ainakin tänä kesänä viimeistä kertaa elokuun ensimmäisenä lauantaina. Salmen Olli toi Vintage-mittelöihin upean ’55 Nomadinsa. Mukana oli tällä kertaa myös Vintage Drag -luokka, ja sääkin oli kiihdyttelyn kannalta mitä mainioin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Vesa Mursunen Malmi Street Drags #3 Mika Tannerin A/FX Belvedere joutui nöyrtymään, kun Jamppa Tolvasen kilpurina aikoinaan tunnettu Valiant kulki nykyisen omistajansa Jyrki Aukion käsissä neljännesmailin aikaan 11,01 loppunopeudella 207,37. Toivoa sopii, ettei tämä kerta jäänyt kaikkien aikojen viimeiseksi, vaan Helsingin päättäjät kuuntelisivat viimein järkipuhetta ja mainioiden Malmin kentän tapahtumien sarja saisi jatkua. Päivän kiistaton kunkku oli Mikko Wihinen lähemmäs 2000-hevosvoimaisine Pikkiksineen. Siellä kun oli nähty vierekkäin viisi tri-five Nomadia, mutta Malmillapa niitä olikin rivissä kuusi! Ollin Nomad kulki varttimailin korkeaan 13 sekunnin aikaan. Ollin masinoimana perjantain Malmin pre-cruisessa rikottiin myös ruotsalaisten Nomad-ennätys. MALMIN LENTOKENTTÄ, 3.8. Paras aika 11,93 loppunopeudella 187 km/h. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2019
Paras loppunopeuskin oli vain karvan alle kahdensadan, 198,68 km/h. Kuten kuvasta näkyy, Eero voitti reaktioajassa selvästi, mutta Chevy vei varttimailin. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Chevettelle päivän parhaat lukemat 11,16 ja 200,84, mutta aiemmilta kesiltä tiedetään, että potentiaalia on paljon kovempaan. Two-tenille nopeimmaksi ajaksi mitattiin Malmilla 12,31 ja loppunopeutta 173,91 km/h, mikä varmasti tuntuu jo melko villiltä noin korkeassa laitteessa. Åke Ojalan Chevy-farmari ”The Judge” on sekin hämmästyttänyt kansaa jo vuosikymmeniä. Vintage-sarjassa kisailivat vastakkain myös Antti Vidgren Chevy Fleetmasterillaan ja Eero Pirttinen Chryslerillaan. Samihan hankki mustikaksi kutsumansa Chevrolet Chevetten taannoin Forsmanilta, ja Malmilla meni kerralla kaksikin neitsyyttä – mies kun ei ollut koskaan aiemmin polttanut kumia tai ajanut varttimailia. Tuuhean parran kasvattanut Haajasen Eski ajoi taas ’30 A Coupellaan kirkkaasti 12 sekunnin puolelle, paras aika 12,86. FHRA:n toimitusjohtaja Lequ Laurell nähtiin myös stripillä Corvetteineen. Juha Tynjän nätille Chevy II Novalle kirjattiin Malmilla lukemat 10,9 ja 201,57 km/h. Jimmy Forsman kävi kokeilemassa radalla myös avo-Mustangia, jolle ajaksi kirjattiin 15,94. Sami Heteaho kävi omien sanojensa mukaan 402 metrin autokoulun Jimmy Forsmanin opastamana. Tällä kertaa parhaaksi ajaksi kirjattiin 10,898 loppunopeudella 223,26 km/h. Esa Korhosen ’79 Malibulle parhaaksi ajaksi mitattiin tällä kertaa 12,584. Malmilla nähtiin myös Daniel Tikanderin vuosi takaperin Amerikan Raudassa esitelty tuplaturboisolohkon voimin liikkuva Dodge D150. Suorituskykyään kävi testaamassa myös tämä hurjan näköinen venäjänkilpinen Challenger. Jarmo Korhosen ’64 Belvedere kulki varttimailin aikaan 10,918 loppunopeudella 198,51 km/h. Timo Vaajoensuun sleeperin oloinen Vega ei turhia nuoku, vaan kipittää varttimailin mataliin 11 sekunnin lukemiin. Korean värinen auto kulkeekin kovaa, paras aika tällä kertaa 11 sekuntia ja loppunopeutta reilut 203 km/h. Komeasti Vega kulkeekin, tällä kertaa päivän nopein repäisy oli 10,20 sekuntia ja 224,72 km/h. Lujaa meni myös Hairetdinin Akin ”Brutal Bastard” ’55. Paras aika Fleetmasterille 14,75, Business Coupelle 15,34. Elämää ihan kovalla kädellä nähnyt koppa kätkee uumeniinsa virkeän tekniikan, joka kiidättää linttakuosisen fullsizerin varttimailin päähän 11 sekunnin pintaan. Ahti Rothin Vega-farmari vie ainakin kirjoittajan ajatukset vahvasti sinne 80-luvun varttimailimittelöihin
Poutainen sääennuste näkyi selvästi väen määrässä, ja portille muodostuikin jonoa ihan vanhojen hyvien aikojen malliin. kerran. Pekka Kiisken ’53 Kaiser Deluxe sai 50-lukuisten luokan kolmospalkinnon. Marcus Storbjörkin huikean upea ’55 Nomad oli saanut kokonaisuuteen sopivat MAD-55-kilvet ja sai Forssasta Tuning & Performance Car -luokan ykköspalkinnon. FORSSA, 4.8. Tällä kertaa taidettiinkin olla jo niillä rajoilla, että alueelle ei olisi montaa autoa enempää mahtunut. Perinteikäs Pick-Nick järjestettiin Pilvenmäen raviradalla jo 37. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kenttä täyttyi tänä vuonna kenties viileän sääennusteen takia tavallista myöhemmin, mutta sitäkin tiukemmin. 88 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Autoja näytti olevan selvästi edellisvuotta enemmän. Tällä kertaa mukana oli myös loimaalaisen Eveliina Järvisen hienokuntoinen ’63 neliovitolppa Bel Air. Pick-Nick Forssan X-runkoisten rivi löytyi tutulta paikaltaan ulosajoportin puoleisesta kulmasta
Chryslerin ’58 300D on aina vaikuttava näky. 89 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Saattaa toki olla kyse lukkarinrakkaudestakin, mutta näyttäisi siltä, että G-bodyjen suosio rakentelukohteena olisi vihdoin kasvamassa. Jarmo Peurasen Chrysler Newport Custom ’64 henkii vahvasti 80-luvun alkua tekstirenkain varustettuine American Racingin 200S-vanteineen ja karamellinpunaisine värityksineen. Tämä Cutlass Supreme oli vihaisen kuuloinen, ja G-koppaisen saa todella kulkemaan nopeasti, kuten maan useista nopeista Grand Nationaleista tiedetään. Piikkiöläisen Juha-Matti Salmisen ’58 Chevy Brookwoodin patinalle luo mielenkiintoisen kontrastin komeasti auringossa kimmeltävä pitsikatto. Kovakattoista 300D:tä valmistettiin kaikkiaan 618 kappaletta. Lindgrenin Pekan ’56 Windsorissa on vahva Bellflower-meininki reipasta madallusta ja pillejä myöten. Korsnäsistä tuli Olav Andtfolkin harvinainen siipimuskeli, jonka alkuperäinen 392 Hemi tuotti tehtaan jäljiltä 380 hevosvoimaa tehden 300:sta maailman nopeimman vakioauton. Moonclone-kustomillaan Forssaan tällä kertaa saapunut Ola Rautauoma kertoi rakentelevansa toisen sukupolven isolohko-Camaroa, johon etsiskeli rompetorilta alkuperäishenkisiä venttiilikoppia. Vanhojen hyvien aikojen henki oli vahva myös korsnäsläisen Jan-Anders Åkermanin museorekisteröidyssä ’65 Barracudassa pitkiä antenneja ja perän korotusta myöten
Tarjolla oli myös vanhoja mainosvalokirjaimia joka lähtöön. Mallin erikoisuutena ovat konepellin päällä olevasta vivusta kääntyvät renkaat. Tänä vuonna Forssassa tuntui näkyvän poikkeuksellisen paljon poliisiautoja. Miestä tuntuivat nyt kutkuttavan muskeliautot. 90 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Forssan Pick-Nick. Pönnillä oli myös kaupan kaikenlaista mielenkiintoista, kuten keskellä näkyvä banjoratti, jonka hintalapussa luki 160 e. Pienoismallipinossa kirjoittajan huomion kiinnitti AMT:n Ford Econoline ”Cruising Van”. Turkulaisen Kiisken tallin Mane tuli perheineen piknikille tyylikkäästi ’59 Dodge Suburban -farmarilla, jonka kertoi vaihtavan omistajaa lähipäivinä. Tuommoinen olisi aika tyylikäs täysikokoisenakin… Erikoisin lukuisista Forssassa tänä vuonna nähdyistä poliisiautoista taisi olla tämä ’58 Edsel. Yksi niistä oli tämä rompetorin puolella kaupan ollut Tonkan Crown Vic -leikkikalu. Vilenin O-P ei tiennyt osuvansa heikkoon kohtaan kaupatessaan tätä hienoa ’65 Wildcat -pikkuautoa. Rompetorin tyylikkäin kuljetin oli ehdottomasti Janne Pönnin Apache
’72 Dodge Polara on farmarina niin harvoin nähty, että ei ole tullut aiemmin edes huomattua, kuinka julman muskeliset sen linjat ovat. Tämä yksilö kuuluu paraislaiselle Janne Eklundille. Maco Väätäinen, jonka Crestline Victoria esiteltiin taannoin Amerikan Raudassa, vaihtoi Fordin vastikään ilmajousitettuun Cadillaciin. Mukava nähdä, että maan lukuisat ’62–64 Impalat ovat tänä kesänä tulleet esiin talleistaan. Jostakin syystä nämä 70-luvun jättikorimallit alkavat näyttää päivä päivältä paremmilta, erityisesti ht-versioina. Himoittuja vuosimalleja kun on maassa niin paljon, että on useamman vuoden ajan ihmetyttänyt, missä ne piileskelevät. Römpän Dodge sai Forssasta 60-lukuisten kakkospalkinnon. Isot, magnesiuminharmaat Torq Thrust -vanteet muuttavat imatralaisen Pauli Harjun ’64 Galaxie Fastbackin asenteen täysin. Sen vieressä näkyvä Mika Grönbergin ’66 Monaco on sekin tuttu lehtemme sivuilta. Silti tämän Jefferson Avenuen tehtaalta Detroitista valmistuneen yksilön kaltaisia valmistui aikoinaan vain reilut 600 kappaletta. Toni Wikholmin ’60 New Yorker edustaa yhtä kauneimmista farmarikoreista koskaan, ainakin kirjoittajan silmin katsottuna. 91 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Vilssoni Lehtosen ’62 Impalan takaikkunalta löytyy lowrider-piireissä suosittu sälekaihdin eli amerikkalaisittain Venetian blind
Saarelan Kartsan Tudor sai vastikään maalipintansa viimeistelyksi valkoiset straipit Mannermaan Peksun käsittelyssä. Vennun ’38:n voisi sanoa jo kuuluvan kotimaisen hot rod -harrastuksen kulmakiviin itsessään. Katja Kuusiston ja Marco Humbergin viime numeron kannesta tuttu Chevy sai Forssasta Van & Truck -luokan ykköspalkinnon! Ripa Luukan vanteita lukuun ottamatta jo 90-luvulla tähän kuosiin rakentama ’56 on edelleen hienossa kunnossa, eikä tyylikään ole kestänyt aikaa hullummin. Tämän Fordin yllätys piili pellin alla, sieltä nimittäin löytyi Lexuksen VVT-i-rivikutonen! 92 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Forssan Pick-Nick. Tona kun kuuluu niihin tyyppeihin, joille on sittenkin ajamista tärkeämpää se itsensä toteuttaminen rakentelun kautta. Mikä lienee syy siihen, että rodeja näkyy perinteisesti Forssassa niin vähän. Hienoa nähdä, että auto pysyy vuosikymmenestä toiseen aktiivisesti liikenteessä. Tänä vuonna ei ollut samaan aikaan ainakaan mitään isoa rod runia Suomessa, ja ehkä siksi paikalla olikin enemmän rodeja kuin vuosiin. Mouhijärveltä saapuneen Jarmo Haapasen ’66 C10:n samppanjanväri oli niin upea, että oli pakko käydä kysymässä, minkä auton kartasta se on. Ilma-alustalla varustettua stepparia liikuttelee 327, jonka perästä löytyy harvemmin näissä nähty 5-lovinen manuaali! Amerikan Raudan kannesta tuttu ”Green Bastard” Apache olisi nyt myynnissä uusien projektien tieltä. Oli kuulemma Hyundaista
93 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Tomi Tulisalmen ’70 museo-Charger muuttui viime talven mittaan huomattavasti raikkaamman näköiseksi. Jari Holopaisen komea avo-Olds on rakennettu sisustaltaan pahasti palaneesta museoautosta. Alkupään kolmannen sukupolven Trans Am GTA:t ovat jo museoautoiässä. Monenlaista autovaunu-yhdistelmää näkyi Forssassa tänäkin vuonna, mutta ehkä erikoisin kokonaisuus oli Tampereelta tullut avo-Eldon ja vanhan moottoriveneen yhdistelmä. Koska näit viimeksi jossain autotapahtumassa Lavaron. Pro Touring -henkisten muutosten ja isojen vanteiden ohella auton väritys vaihtui tummanvihreästä nykyiseen limenvihreään ja valkoinen vinyylikatto poistettiin. Hienoa nähdä, että joku vaalii näitäkin, vaikkei tuo veronkiertoperä nyt varsinaisesti 3-korista Camaroa kaunistanutkaan. Pasi Kootan ’81 Z28-Camarossa oli samaan aikaan jotain hyvin ysäriä ja jotain hyvin puhuttelevaa! Myös taka-akselilta löytyvät levyjarrut vihjaavat virkeämmästä tekniikasta. Vaikka luukkulamppukori saikin vähän kaksijakoisen leiman Ritari Ässä -sarjan seurauksena, kuuluu se niihin automalleihin, jota on vaikeaa jälkikäteen koristelemalla parantaa. Avomallia valmistettiin vuonna 1985 vain 2300 kappaletta, joten ei ole pelkoa, että samanlaisia tulisi kovin usein vastaan. Lehtemme kannestakin tuttu Salosen Patsen kiukkuinen ’67 Camaro SS toimii mainiosti myös perhekuljettimena, vaikkei 1Gen F-body nyt varsinaisesti sieltä autojen tilavimmasta päästä olekaan
Nämä neljännen polven GMpickupit alkavat olla erityisesti lyhyellä Fleetside-lavalla haluttuja kotimaassaankin. 94 Forssan Pick-Nick AMERIKAN RAUTA 6/2019. Rock n’ Roll Car -luokan kakkossijan sai Amerikan Raudan messutyttönäkin useamman kerran nähty Liana Ohayon ’73 Valiantillaan. Komea oli myös vesilahtelaisen Ari Kortesmaan Ochrevärinen ’74 Cheyenne 4x4 Super 30. CNG-tarralla pääsi ajamaan yksinäänkin kimppakyytejä suosivalle Car Pool -ohituskaistalle kotimaassa, mutta Pick-Nickin kaviouran ruuhkassa etenemisessä ei kaasukäyttöisyydestä ollut hyötyä. Vähikkäläläisen Rauno Nevan ’78 Mercury Marquis Colony Park kuuluu viimeisiin FoMoCon farmarijättiläisiin, seuraavana vuonna tuli markkinoille jo uusi, selvästi pienempi farmarikori. Partioautot vierekkäin. Hieno ’58 Cadillac Sixty Special oli vielä ulkomaisissa kilvissä, liekö tullut suoraan Pick-Nickiin. Orimattilalaisen Kari Koskisen ’61 Valiant onnistuu olemaan mustine peltivanteineen ja pillerikapseleineen yhtä aikaa pienen ja sympaattisen ja muskelisen näköinen
Myös hän muisti punaisen avo-Mustangin, jonkun puisen varaston tai mökin nurkalla, ehkä osittain pressun alla. Eikä meillä ollut tullut yhtään uutta ideaa siihen, mistä seuraavan lehden Muumio muistelee -tarina kirjoitettaisiin. Aikaa oli kulunut välissä niin paljon, että silloin sattumalta bongattu auto olisi voinut olla missä vaan perämeren rannikon tuntumassa, epätodennäköiseksi sijainnin sisämaassa teki se, että miten me turisteina matkalla Oulusta pohjoiseen olisimme päätyneet jonnekin maaseudulle, missä Mustang makasi sattumalta vajan takana, ellei siellä lähellä ollut jotain nähtävyyttä, jota olisimme olleet menossa katsomaan – todennäköisesti jotain, joka olisi rannalla. Auton oli täytynyt olla jossain muualla, kenties lähempänä Kemiä. Tällä kertaa muistelun kohteeksi päätyi eräs Mustang, joka nähtiin kerran kesällä Oulussa – vai eikö sittenkään. Haarukoidessamme sijaintia alkoi tuntua todennäköiseltä, että Mustang ja ranta eivät sittenkään liittyisi toisiinsa, vaan siinä aika ja minulle tuntematon seutu ovat vain yhdistäneet samana päivänä nähdyt asiat. Toki aikaakin oli kulunut välissä vuosikymmeniä, mutta väkisin tuli mieleen se Edu Kettusen kappale, jossa lauletaan, että ”minä muistan väärin ja kuitenkin muistan”. ”Minkälainen?” Pasi kysyi. ”Kuusvitonen tai -kutonen. Pasi muisti jonkun hänelle vähemmän tutun alueen, josta on kirjoitettu Ari Paulowin kirjoissa, mutta eivät Googlesta löydetyt kuvat tukeneet muistikuvaani rannan seudusta. Kävin ostamassa sen vielä Hemiltä Joensuusta. Kellään paikallisilla ei ollut tuosta muistellusta autosta mitään mielikuvaa, eikä sopivaa rantaseutuakaan löytynyt. Punainen, kutoskoneella ja mun mielestä vielä jenkkikilvissä. Kello taisi olla jo yli yhdeksän illalla, kun totesimme Pasin kanssa, että oli pakko luovuttaa paikan etsiminen epämääräisten muistijälkien avulla. Sellaista Muumio-tarinaa, josta voisi kirjoittaa lehtijutun nopeasti, emme siihen hätään keksineet, mutta siitä Mustangista se keskustelu sitten lähti aivan omille uomilleen. Ja mielikuva Oulusta oli hänelläkin vahva, joka tapauksessa korkeintaan tunnin päässä Nallikarista, missä Oulussa tuolloin yövyimme. Ei ollut mitään mielikuvaa tuollaisesta avosta, joten Oulun päässä alkoi muodostua vahva epäilys muistikuvaa kohtaan. Alkoi jo tulla mieleen se vanha vitsi niistä metsäpolulla päivän kulkeneista ja vuorotellen toisiaan juksanneista ekonomeista, jotka eivät oikeasti tienanneet senttiäkään, mutta tekivät paljon liikevaihtoa, kunnes Pasi linjan toisessa päässä avasi suunsa ja naurahti: ”Kirjoita tästä se Muumio-juttu.” Väkisin tuli mieleen se Edu Kettusen kappale, jossa lauletaan, että ”minä muistan väärin ja kuitenkin muistan”. Ja keulan pellit oli kai purettu syystä tai toisesta pois.” ”Ei oo voinu olla!” Pasi totesi. Tärkeämpää oli selvittää, missä se selvästi mielikuviin piirtynyt paikka oikeastaan oli ollut, ja miksi Pasi ei muistanut kyseistä autoa, vaikka väitti lähes varmuudella tietävänsä Oulun alueella siihen aikaan vaikuttaneet alkupään Mustangit. Netistä löytyneissä kuvissa Hailuoto muistutti eniten sitä muistikuvaa, joka minulla Mustangin tuolloisesta sijainnista oli, mutta en minä muista, että se olisi ollut lauttamatkan takana. Teksti: Tomi Eronen ”T uli muuten mieleen, että kerran, kai kesällä ’92, oli siellä Oulussa myytävänä halvan oloinen avoMustang”, tuumasin muun jutustelun lomassa oululaiselle avustajallemme Kekaraisen Pasille puhelimeen. Soitin siis serkkupojalle, joka oli tuolloin reissussa mukana. 95 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Muumio muistelee Kerran Oulussa. ”Mulla oli ainoa kuusvitonen avo-Mustang täällä niihin aikoihin. Lopputulos oli siis se, että olimme kuluttaneet illan nivoessamme yhteen olemattomia johtolankoja etsiessämme autoa, jonka sijainti ei oikeastaan meitä edes kiinnostanut. Nallikarihan tuli tietysti rantaseutuna ensimmäisenä mieleen, mutta siellä ei kuulemma ole edes 1992 ollut sen tyyppisiä varastoja, jonka nurkalla projektikuntoinen Mustang olisi seissyt. Mutta se on pitkä tarina, siihen liittyy myös se yksi Charger.” Oikeastaanhan olin soittanut Pasille kysyäkseni, missä vaiheessa seuraava hänellä työn alla ollut Muumio muistelee -tarina on. Seuraavaksi Pasi soitti Mika Tapiolle, joka kuulemma tiesi kaikki Oulun seudun jenkkiautot jo noilta ajoilta. Jotain muistikuvassa oli siis pielessä, vaikka yleensä muistan asiat epätavallisen tarkasti, ja olen kyllä satavarma siitä, että sellainen Mustang sillä suunnalla tuolla kyseisellä reissulla nähtiin. Koska väitin kivenkovaan nähneeni sellaisen Mustangin todennäköisesti loppukesällä 1992 jossain rannan lähellä, todennäköisesti Oulussa, mutta varmuudella Kalajoki-Kemi välillä, aloimme haarukoida Google Mapsin avulla, missä moinen, mielikuvaan sopiva ranta-alue olisi voinut olla. Muistikuvassani se oli todennäköisesti lähellä sellaista aallonmurtajatyyppistä kivilaituria ja majakkaa, tai majakkaa muistuttavaa kahvilaa. Ei meille niinkään ollut tärkeää se, millainen tuo Mustangi oli tai missä se olisi nyt, saati sitten se, paljonko se silloin lähes 30 vuotta sitten olisi maksanut
Näillä sanoilla mainostettiin alkuperäisessä esitteessä 1958 vuoden malleja. Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2019 Kutjan kuva. Samalla linjalla jatkettiin myös jutun autossa. Miedosti muokaten Matalampi ja pidempi, leveämpi ja vahvempi..
Sisusta voisi olla vaalean hopeaa tai helmiäisvalkoista ohuista suikaleista tehtyä tuck n’ rollia. Valkoisista ’58 Chevyista tulee aina mieleen George Lucasin America Graffiti -elokuvassa esiintynyt coupe. Ja kieltämättä valkoinen(kin) väri sopii vuosimalliin hyvin varsinkin, jos käyttää jotain tehosteväriä sen kanssa, vaikkapa punaista, kuten elokuvan autossa. Siitäkin huolimatta tällä kertaa katon korkeuteen ei puututtu ja korimuutokset pidettiin hyvin vähäisinä, tälläisen voisi halutessaan rakentaa suht’ pienellä budjetilla ainakin jos vertaa samanvuotisten Impaloiden hintoihin. Biscayne poikkeaa ulkoisesti muista malleista listoituksen ja merkkien osalta. Korimuutoksiin kuului tällä kertaa vain merkkien ja ovenkahvojen poisto, jotka varsinkin takaovissa ovat ikään kuin keskellä kylkeä, huomattavasti alempana kuin etuovien kahvat. Stance on niin kutsuttu California rake, eli keula ihan alhaalla ja perä hieman ylempänä, mutta varsin alhaalla sekin on. Luksusvaikutelmaa lisäämään valittiin myös Cadillac-tyyppiset pinnavanteet. Nyt tehostevärinä käytettiin kullan sävyä. Ne kun ovat nykyään varsin korkeita. 97 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Jopa maski jätettiin alkuperäiseksi, vanhan liiton putkimaski tosin sopisi hyvin tähän. Mallille ominainen kylkilista löytyy vain tästä mallista ja siinä on jollain tavalla samaa näköä kuin Pontiacin listassa. Mallia oli saatavana ainoastaan 2ja 4-ovisena tolppana ja kattokin oli korkeampi kuin Impalassa. K ohteeksi valikoitui ’58 Chevrolet, mutta pari mallisarjaa alempaa kuin toisaalla tässä numerossa esiteltävä yksilö, eli käsittelyn sai neliovinen Biscayne-malli
CADILLAC SEDAN DEVILLE ’66. PLYMOUTH VALIANT ’62. Anni Meriläisen perheessä on useita harrastejenkkejä ja tähän saakka ne kaikki on varustettu huolettomin LS-moottorein. Viimeisimmän tulokkaan, IsoBritanniasta löytyneen kolmi-ikkuna-coupen konehuoneessa on kuitenkin perinteisempi voimanlähde, ’48-vuosimallinen 59Alättis, jonka kanssa Annilla onkin ollut hiukan totuttelemista. Seuraavasta numerosta selviää, kuinka suuri se oli tänä vuonna! Linnacruising Poikkeus vahvistaa säännön Kompakti siipimuskeli FORD 3 WINDOW COUPE ’36. Vasta 22-vuotias tamperelainen Eemeli Stenström toteutti miedosti customoimansa Sedan DeVillen pintaan samantyyppisen fadeaway-maalauksen, jollaisia kustomikoni Gene Winfieldillä on ollut tapana tehdä, eikä lopputulos varmasti jätä kylmäksi! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 10.10.2019 Hämeenlinnan vuosi vuodelta kasvanut tapahtuma saattoi viime vuonna olla jo Forssan perinteikästä Pick-Nickiäkin suurempi. Winfieldin tyyliä 98 AMERIKAN RAUTA 6/2019. Joensuulaisen Pasi Kastisen siipi-Valiantissa on aimo annos pro touring -henkeä, joka ei siis rajoitu vain isoihin vanteisiin ja madallukseen, vaan myös tekniikka vastaa pikku-Mopen muskelisemmaksi muuttunutta ulkoasua
60-8071 | 8,99 (35,96/l) KOSTEUDENPOISTAJA Poistaa tehokkaasti kosteutta kulkuneuvosi sisältä, voidaan käyttää koko vuoden kaikissa olosuhteissa ja lämpötiloissa. 60-2756 | 12,90 (39,69/l) Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE Estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen, ja takaa huolettoman ensikäynnistyksen talviseisonnan jälkeen. Pullollinen riittää 100 litraan bensiiniä. AutoGlym Super Resin Polish AUTOVAHA Suojaa autosi maalipinta ennen talvea perinteisellä ”punaisella Glymilla”. Pakkauksessa mukana yksi helppokäyttöinen varisematon 450 g kuivatabletti. 250 ml. Aineen avulla bensiini säilyy jopa 24 kuukautta käyttökelpoisena. 325 ml. 60-5313 | 5,99 (13,31/kg) Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Tyyliä syksyyn!. Kestosuosikki Super Resin Polish on erittäin tehokas maalipinnan puhdistaja, kiilloke ja suoja-aine. Sopii kaikille bensiinilaaduille
SUURI KESÄN TAPAHTUMAEKSTRA 29 SIVUA TAPAHTUMIA! + 800 HV DODGE CORONET 440 ’68 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Eldorado Convertible ’73 Chevrolet Camaro RS ’70 • Plymouth Coupe ’36 Ford F-250 ’60 & Sport King Camper ’62 DeSoto Firedome STW ’55 • H-D Shovel ’75 CHEVY IMPALA SPORT COUPE ’58 R akk aud e s ta R au t aan • 6 / 2 01 9 • 8, 90 € 6 414887 002455 1 9 6 70 02 45 -1 90 6 PAL VKO 2019-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 19 NR O 54 ”O N GE LM A VA IN O LI, ET TÄ N YK YIS ET VÄ RIK A RT TA KO O D IT EIV ÄT TU N TE N EE T EN Ä Ä KY SE IS TÄ SÄ VY Ä.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Sting like a super bee American Beauty Car Show Haapsalu Forssan Pick-Nick Oldtimer Run Mikkeli Vuosikymmenien unelma Vuosikymmenien unelma