YLI 25 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! CHEVROLET SEDAN DELIVERY ’38 MERCURY COLONY PARK ’63 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Fleetwood Sixty Special ’61 Chevrolet El Camino ’59 • Ford F-250 4x4 ’91 Dodge Dart Swinger ’73 • Ford Convertible ’47 Harley-Davidson Panhead ’57 AR-KIIHDYTYSTAPAHTUMA • BIG WHEELS CRUISE • RIDE IN OULU MOTOR MEET • STADIN CRUISING • NASTOLA CRUISING Ra kkaud e s ta R au ta an • 6/ 2 020 • 9 ,90 € 6 414887 002455 2 6 70 02 45 -2 00 6 PAL VKO 2020-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 20 NR O 62 ”P AR I VII KK O A AJ AT U S EH TI KY PS YÄ M IE LE SS Ä, KU N N ES VE IN AU TO N LA U N IA IS EN M IK A LL E M A A LA TT AV A KS I.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA Timpan Bomba Tero’s Garage Harrastuksesta työksi Colonel
1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. Pyörintänopeus: 16000rpm 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Putken halkaisija: 19-63,5mm U U TU U S! U U TU U S!. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Paino: 40kg. 2550€ tuotenro 85268 Parkkipaikkanostin 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. 159€ tuotenro 512798 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Moottori 1-V 230V 180W. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Sisältää jalustan. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. teräspelti: 1,2mm. teräspelti: 1mm. Maks. Nostokorkeus: 1,8m. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Paino: 775kg. Uusi 4000kg malli! Nostokorkeus: 1880mm. Sähköliitäntä: 230V. 189€ tuotenro 509658 Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Nostokyky: 2500kg. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Levys pilarien välillä: 2400mm. Kutistus/ venytyskone Maks. Kokonaiskorkeus: 2510mm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Nostokyky: 4000kg. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen
Iso-Arskan legendaarista lausahdusta mukaillen – We’ll be back. Malmin kuukausittainen Pre-Party on saavuttanut hurjan suosion jo edellisvuosina, ja kun se järjestettiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä heinäkuussa, oli väkimäärä valtaisa. Sehän oli vapun seutua 1992, kun Los Angelesissa alkoivat historian kirjoihin vahvasti jääneet rotumellakat, ja historia on toistanut itseään tänä vuonna. Varmuuden vuoksi myös tammi-helmikuun vaihteessa yleensä järjestetty Pomonan Grand National Roadster Show päädyttiin siirtämään suosiolla ensi toukokuun puoliväliin. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi We’ll be back 3 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Pääkirjoitus. Nythän meillä Suomessa kävi lopulta niin, ettei niitä elokuun suuria tapahtumia tullut kiihdytyspäiviä ja Ride In Oulu Motor Meetiä lukuun ottamatta, kun niin Forssan Pick-Nick kuin Hämeenlinnan Linnacruisingkin peruttiin aika lailla viime metreillä. Hienosti sujuneen Pre-Partyn jälkeen uskallettiin alkaa suunnitella myös kiihdytyskisoja, ja Vesivehmaan Amerikan Rauta -kiihdytystapahtumassakin taidettiin tehdä yleisöennätys. 28 vuotta sitten pahin oli ohi viidessä päivässä. Vaikka eletään outoja aikoja , saatiin tähän elokuun numeroon tänäkin vuonna yli 25 sivua juttua toinen toistaan mainiommista kesätapahtumista, jotka tosin alkukesän rajoitusten vuoksi ovat varsinkin elokuun puolella kasaantuneet rajusti samoille päiville. Luotan silti siihen, että ennemmin historia toistaa taas itseään, ja maailma on joskus ennallaan sisänäyttelyidenkin suhteen. Toivottavasti jo ensi keväänä. Millainen olisi ollut esimerkiksi peruuttamaan jouduttu Nostalgia Car Show toteutettuna niin, että kävijät olisivat istuneet vieri vieressä rivissä alueen toisella laidalla ja yrittäneet sieltä käsin kiikaroida näytteille asetettuja autoja. T änä kesänä olen poikkeuksellisen monta kertaa palannut mielessäni 1990-luvun alkuun. Flashbackit aikaan, jolloin Terminator 2 pyöri elokuvateattereissa alkoivat jo tammikuun lopulla Los Angelesissa ja mitä enemmän tätä vuotta on nähty, sitä vahvemmin nuo ajat ovat palanneet mieleen. Malmin kentällä on kuitenkin tilaa liikkua, ja FHRA oli huolehtinut hienosti koronavarotoimista käsidesejä myöten. Tänä vuonna pienemmistä tapahtumista tuli kuitenkin isoja, todella isoja. Lehden painoon menon alla tuli Amerikan mantereelta jo odotettu ikävä tieto, että Las Vegasin SEMA Show on tältä vuodelta peruttu. Komeita uusia autojakin on putkahdellut esiin pitkin kesää kuin vaivihkaa, kun niitä ei ole esitelty perinteiseen tapaan yhtä aikaa kauden suurissa näyttelyissä. Sen torjuntatoimista päätettäessä on vain taas tehty päätöksiä vahvasti laput silmillä. Tätä kirjoitettaessa mellakointi ympäri Yhdysvaltoja jatkuu edelleen, ja jää nähtäväksi, kuinka kauan. Kun hallitus päätti kesällä, että yli 500 hengen yleisötapahtumiakin voitaisiin järjestää tietyin erikoisehdoin, ei otettu huomioon selvästikään muita kuin stadioneilla järjestettävät tapahtumat. Nyt jännitetään, voidaanko Lahden Jenkkiautonäyttely järjestää kaavaillusti lokakuun alussa vai ei, kun päivittäiset tartuntaluvut ovat kasvaneet merkittävästi heinäkuun alusta, vaikka tilanne ei olekaan Suomessa toistaiseksi mitenkään huolestuttava. Yleisurheilutapahtumien kohdalla on varsin helppoa jakaa väki eri sisäänkäynneistä paikalle saapuviin blokkeihin ja mahdollistaa kaikille omat istumapaikat, mutta autonäyttelyssä, jossa ideana on kierrellä mahdollisimman vapaasti katselemassa autoja, se on jo ajatuksena järjetön. Yksi asia on tietysti se, että pandemia pitäisi saada tavalla tai toisella loppumaan
4 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Toimitus. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Mikkonen, Petri Ruokamo, Petteri Hautamaa, Hannu Lemmetti, Markku Pahkajärvi, Veli Vartiala Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Thomas Backman, Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tilaajapalvelu Puh. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
Phone. Katso jälleenmyyjät: meguiars.fi Maahantuoja: @meguiarssuomi HL GROUP Meguiarsmainos Amerikan rauta 0620.indd 1 8.7.2020 13.35 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Meguiar’s -Hybrid Ceramic Detailer on Sio 2 -pohjainen hybridi-keraaminen viimeistelysuihke. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TR AD E PA RT S WE BS TO RE OP EN 24 /7 Classic Performance Products Classic Performance Products CP4S1 DROP CHEVY 60-62 TRUCK 2,5” ..........................249.CP4S3 CHEVROLET TRUCK 71-72 2,5” DROP 1pr ............249.CP4S9 GM P-UP63-70 VAKIO KORKEUS 1pr .....................239.6472SP CHEVELLE 64-72 W/ STEERING ARMS ..................229.5864DS-12 CHEVROLET 58-64 FULL SIZE 2” DROP .............199.6472DS-12 GM 64-72 CHEVELLE..2” drop käyttää 70-78 ....199.6567SP-SK MUSTANG 1965-66/67-69 V8 rumpujarrut ........399.7987DS 2” DROP G-BODY 79-87 1 pr ......................................229.CP30103 62-67 NOVA 2” DROP ..................................................239.LEVYJARRU SARJOJA CPP E6474WBP-D NOVA 68-74/F BODY 67-69 2” econo .............529.CP4CK-5 ETU GM TRUCK47-5*5” 12”kit sis levyt ...............299.CP4CK-6 ETU GM P UP 6*5,5” sis levyt-satulat-l...............358.2711 CHE A-F-BODY-NOVA68-74 MS 12”..........................349.LEVYJARRU SARJOJA ABS ABS620 MUSTANG/ FORD 64-67 alkuperäisten ..............799.ABS624 FORD FULL SIZE 57-66/T-BIRD 58-60 .............830.ABS806B BUICK 1964-1967 12” ...................................920.ABS834P PONTIAC Full Size/ 65-66 WHEEL KIT...........599.LEVYJARRUJA OLKA-ASKELIT Salessa Salessa ABS Power Brake, Inc.. Detailer lisää pinnan kiiltoa saaden sen helmeilemään vettä ja hylkimään likaa. VAHVISTA AUTOSI MAALIPINNAN SUOJAA SUMUTA JA PYYHKÄISE MENETELMÄLLÄ
52 Ford F-250 ’91 Rovaniemellä asuva Ron Johnson hankki prätkäkuljettimeksi korotetun ja maukkaasti muokatun full-size pick-upin. Esittelyssä 12 Mercury Colony Park ’63 Mika Salosen farmarista jalostui parissa kuukaudessa näyttelykelpoinen Bellflowerin tyyliin rakennettu mild custom. 56 Harley-Davidson Panhead ’57 Vaasalaisen Upi Haapamäen viimeisimpiin rakennelmiin kuuluva Coolerator jatkaa tekijälleen ominaisella linjalla. 46 Cadillac Fleetwood Sixty Special ’61 Noormarkkulaisen Seija Pihlavan Cadillac muistuttaa, miksi merkkiä ylistettiin ”Standard of the Worldiksi”. 6/2020 56 HarleyDavidson Panhead ’57 40 Dodge Dart Swinger ’73 12 6 AMERIKAN RAUTA 6/2020. 32 Chevrolet El Camino ’59 Nurmijärvellä asuvan Mika Laakson komea vanha hyötyajoneuvo on aktiivisesti mukana miehen arkiaskareissa. 24 Ford Convertible ’47 Lappeenrantalaisen Jussi Suurinkeroisen avoFordin patinoitunut ulkokuori kätkee sisäänsä täysin läpikäydyn tekniikan. 40 Dodge Dart Swinger ’73 Petri ja Senja Vuorman Swingeristä on muodostunut yhdeksän vuoden omistuksen aikana yksi maan hienoimmista lajissaan. 18 Chevrolet Master Deluxe Sedan Delivery ’38 Rakentelijakonkari Timo Hersti hankki kauan haaveilemansa Deliveryn ja rakensi siitä täysiverisen Bomban. Kannessa: Mercury Colony Park ’63 Nro 62
ARTIKKELIT 30 Tarinan takana: Ford Convertible ’47 Jussin Convertiblen rakentelussa on tehty valtava määrä näkymätöntä työtä. 7 AMERIKAN RAUTA 6/2020. 92 Muumio muistelee Pasi Kekarainen on dragsterimysteerin jäljillä. 87 Nastola Cruising Vuodesta 1999 saakka järjestetty tapahtuma keräsi tänä vuonna yli puolen tuhatta autokuntaa. 96 Kutjan kuva Janne piirustuspöydällä syntyi Matranga-henkinen kustom ’46 Ford Coupesta. 76 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä Lehtemme nimeä kantava kadunmiehen kiihdytystapahtuma toteutui elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. 10 Tapahtumakalenteri Loppukesän ja syksyn tapahtumat kootusti. 66 Ruukki-Cruising Heinäkuun Stadin cruisingien kanssa samaan aikaan järjestettiin FHRA support cruising Karjaa-Raaseporiakselilla. 82 Ride-In Oulu Motor Meet Neljättä kertaa järjestetty tapahtuma keräsi Äimäraution raviradalle noin 850 harrasteajoneuvoa. Hanki motti, joka haukkuu ja puree. 11 Pelit ja vehkeet Eikö normi LS enää riitä. 75 Kotkan torimiitti Kotkan torilla järjestetään kesäisin kaksi kertaa kuukaudessa Kotka Hot Roddersien torimiitti. 70 Big Wheels Cruising Parade Big Wheels järjestettiin tänä vuonna yleisötapahtuman sijaan cruisingparaatina, mutta tunnelma oli ennallaan. 80 Vantaan Cruising Heurekalla oli heinäkuussa porukkaa tungokseksi asti, ja tunnelma oli katossa. 76 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä 60 FHRA Cruising Pre-Party & Stadin Cruising 32 Chevrolet El Camino ’59 TAPAHTUMAT 60 FHRA Cruising Pre-Party & Stadin Cruising Heinäkuussa päästiin järjestämään kesän ensimmäinen Pre-Party, ja autoja oli paikalla sen mukaisesti. 38 Tarinan takana: Chevrolet El Camino ’59 Mikan lähtökohta on, että jos jotain ei osaa, niin se pitää opetella. 90 Harrastuksesta työksi: Tero’s Garage Tällä kertaa vierailtiin Joensuun kupeessa Liperissä. Vakiot 8 Rauta-annos Kuinka sopivat yhteen hotroddaus ja puutarhurointi. 74 Kerava Cruising Kerava on lunastanut paikkansa yhtenä pääkaupunkiseudun vakiocruisailupaikoista
Vanhojen autojen harrastajat ovat monesti taipuvaisia keräilyyn, mutta kokoelmiin on saattanut karttua aihioita, joiden saattaminen tieliikennekuntoon ei ole enää järkevää tai mielekästä. Janne Pönnin ranchin nurkkaa komistaa aktiiviuransa kauan aikaa sitten ohittanut GM-avolava, jonka keula tarjoaa suojaisen kasvuympäristön riippahernepensaalle. Tunnelmaan voi päästä yksittäisillä osillakin, mikäli vajan takaa ei löydy sopivaa raatoa uhrattavaksi. Yksi oli päätynyt uusiokäyttöön ulkohuussina. Auto on koottu pätkästä A-Fordin runkoa, AA-mallisen kuorma-auton cowlista ja Zetorin maskista. Seinään kiinnitetty lamppu on palvellut Lapuan edesmenneen Gulfin bensamittarin yläpuolella. Rodilla koristellun kukkapenkin idea lähti siitä, kun nurkissa olevia peltikasoja piti saada vähemmälle. Idea puutarhasomisteesta ehti kyteä vuosia, mutta aika tahtoi kuitenkin kulua oikeiden projektien parissa. 8 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen Janne ja Nina Ahosen puutarhassa ollaan hieman samoilla linjoilla Heath Garagen kanssa. Esimerkki kekseliäästä auton peräpään käyttämisestä löytyy rapakon takaa Randy Thompsonin pihamaalta. Kyseisen Suomiauton-raadon Janne pelasti taannoin eräältä laanilta, jossa niitä oli useampiakin. DeSoton hattuhyllyllä on kukkaistutuksia ja avoimesta peräkontin luukusta laskeutuu vesiputous pieneen tontilla sijaitsevaan lampeen. Ovien ja katon alkuperä on hämärän peitossa, mutta ne löysivät kokonaisuudesta paikkansa hienosti. Tässä tapauksessa fiilistä on haettu nostalgisin diileritekstein koristelluilla pickupin konepellillä ja öljytynnyrillä sekä vararenkaalla telineineen.. Renkaitakaan ei ollut kuin yksi, mutta Janne täytti sen uretaanilla ja leikkasi sen kahteen osaan. Silti ne voivat tuottaa vielä iloa silmälle, vaikkapa puutarhasomisteina, kuten näissä mainioissa esimerkeissä on tehty. Heath Garagen Tomi ja Anna-Stina ovat tuotteliaita paitsi tallissa, myös puutarhassa. Ajovaloihin on syksyn pimenevien iltojen myötä luvassa valot. Hiljattain Janne aloitti toisen vastaavan teon takapihalle aikeinaan pilkkoa 20-luvun lopun neliovinen Dodge rodipikkikseksi. Kun he lopulta laittoivat tuumasta toimeen, löytyi kaikki tarpeellinen omasta varastosta, eikä mitään tarvinnut hankkia varta vasten. Hot Rod Gardening Koronakevät oli mainiota aikaa keskittyä vaikka pihan tai puutarhan laittamiseen, ja niinhän moni tekikin. Cowli ja maski ovat Dodgesta, kuusi senttiä chopattu katto sekä moottorin lohko puolestaan Plymouthista
Esimerkkiä näyttää Tuusulassa sijaitseva Hotelli Gustavelund, jossa kokoonnuttiin American Car Breakfastin merkeissä ensimmäisen kerran lauantaina 25.7. Suomen AMC-kerho 20 vuotta! AMC Club Finland (AMCCF) juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja julkaisi sen kunniaksi kerholehdestään tuhdin 20-vuotisjuhlanumeron. Taksamittareita autoista ei löydy. Ensimmäisellä kerralla kostea sää verotti hiukan osallistujia, mutta kokonaisuutena tapahtuma onnistui niin hyvin, että se uusittiin jo kahta viikkoa myöhemmin 8.8. Kiireeseen Cadillacia ei kuitenkaan kannata tilata. Urheiluautoilijat ovat saaneet nauttia vastaavista tapahtumista jo vuosia, mutta nyt niitä on alettu järjestää amerikanautojen harrastajillekin. Lehden kannessa komeilee yksi erikoisimmista kotimaahamme saaduista AMC-tuotteista – Samu Ketosen hankkima ’69 AMC Hurst SC/Rambler. Korimalleja on pitkä ja lyhyt, ja personointivaihtoehtoja todella runsaasti erilaisista ovista ja puskureista kattokiskoihin ja lokasuojien levikkeisiin. Normitaksi saattaa heittää saman keikan puolet nopeammin, mutta tässä kyydissä vauhti ei olekaan se juttu, vaan tunnelmointi ja elämyksellisyys”, Tuomas perustelee.. Kyseessä on siis ihan oikea maastoauto. Hotelliaamiaisesta voi nauttia tuhannen neliön Pritsi-terassilla sekä sadan hengen juhlateltassa. 9 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Autoja ja aamupalaa Cars & Coffee -tyyppiset aamupalatapahtumat ovat vihdoin rantautuneet Suomeenkin. Kattaus oli amerikkalaistyyppisen runsas ja piti nälän loitolla pitkälle iltapäivään. Taksikyydit Cadillaceilla ovat olleet suosittuja erityisesti viikonloppuisin ja kalenteri on täyttynyt parhaimmillaan pariksikin viikoksi eteenpäin. ”Kaikki sai alkunsa siitä, että haluamme tarjota asiakkaillemme erilaisia elämyksiä, ’59:n puikoista tavoittamamme Tuomas Kilpeläinen kertoo. Amerikan Rauta onnittelee! Kuva: Ford Motor Company Cadillac-taksi Kuopiossa taksitolpalla ei tarvitse tyytyä perinteisiin vaihtoehtoihin, sillä matkan voi taittaa tyylikkäästi klassisella Cadillacilla. Broncon paluu Fordin takavuosien maasturista, Broncosta, on muodostunut erittäin suosittu harrastekohde varsinkin Yhdysvalloissa. Amerikkalaisvalmisteiset autot parkkeerattiin viereiselle nurmialueelle ja ei-amerikkalaisille autoille oli varattu oma tilansa hotellin etupihan parkkialueella. Cadillac-taksi on Ykkösmatkojen taksipalvelu, jossa on valittavana joko valkoinen ’59 Cadillac tai kullanhohtoinen ’62 Cadillac, molemmat neliovisia hardtopeja. ”Ei tämä mikään hätäisen ihmisen kyyti ole. Perusmoottorina on nelisylinterinen 2,3-litrainen ja väkevämpänä vaihtoehtona 2,7-litrainen V6. Tyylikkään karua ulkokuorta korostaa lähes 30 sentin maavara, joka mahdollistaa kahlaamisen jopa 85 sentin syvyisessä vedessä. Lähtökohtaisesti kyyti maksaa keskustan alueella 25 € ja lähiöihin ajetaan 35 €:lla. Ford onkin vastannut kuluttajien kiinnostukseen mallia kohtaan kehittämällä ja tuomalla markkinoille aivan uuden Broncon, joka kunnioittaa monella tapaa vanhaa erillisrunkoineen ja monine nostalgisine detaljeineen. klo 9-11. Tuomas kuitenkin painottaa, että hinnoittelu on joustavaa ja asiakkaiden erityistarpeet ratkaistaan ja hinnoitellaan tarvittaessa tapauskohtaisesti. Toisella kerralla aamiaisen tarjoiluaikaa oli jatkettu klo 12 saakka ja koko tapahtuman kestoa klo 14 saakka, jotta aamu-unisetkin ehtivät mukaan. Ykkösmatkat tarjoaa myös perinteisiä taksipalveluita ja esimerkiksi hääautovuokrausta, johon kalustosta löytyy Cadillacien lisäksi gangsterihenkinen ’38 Dodge Sedan Deluxe tai modernimmasta luksuksesta pitävälle ’19 Cadillac Escalade
lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Malmi Show & Go Power Festival 2020 Helsinki-Malmin lentokenttä 12.9. perjantai Klaukkala, tori Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. 28 Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Kopteri Ralley Hovimäki Camping, Somero 28.-30.8. perjantai Toimittanut: Kimmo Janhunen Cruisingit HUOM! Korona viruspandemian vuoksi tapahtumia saatetaan joutua edelleen perumaan tai niiden järjestämisaikoja muuttamaan. perjantai Kajaani, Kajaanin ABC Kuun 1. FHRA Test n’Tune LSK Business Park, Kauhava 4.-6.9. Jenkkiautonäyttely ja X-treme Car Show Lahti 10.10. Cone Valley Cruising Sulkavan Soutustadion 29.8. Motopark Raceway Katupäivä 2020 Motopark, Pieksämäki 19.9. Syysrompetori Vaasan autoja moottorimuseo 19.-20.9. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. lauantai Nokia, Neste Nokia (Nuijamiestentie) Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Vehoniemiajo Vehoniemen Automuseo 29.8. 15 th Lapinlahti Kruisinki Lapinlahti 5.9. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Tampereen seudun Mobilistien varaosapäivä Mobilia, Kangasala 29.-30.8. Helsinki Bike Show Suvilahti, Helsinki 5.9. Mansen Mäntämessut Keskustori, Tampere 29.8. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 19.9. V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 4.9. Route 24 maisemacruising Vesivehmaa 6.9. Radalle.com Gaala 2020 Tampere 10 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Tapahtumakalenteri Tapahtumat Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party vol. SyysHeikki Mobiilimäen piha, Turku 12.9. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Hot American Cars Ideapark, Lempäälä 5.9. perjantai Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Tarkista ajantasainen tieto tapahtuman järjestäjiltä, Amerikan Rauta ei vastaa mahdollisista muutoksista.. Taivalkosken Moottorikerhon kiihdytysja testipäivä Pudasjärven lentokenttä 5.-6.9. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. 28.-30.8. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Hormisto 7.11. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Kuopion Rompetori ja Ruska-ajot Kuopion Automuseo 29.8. Radalle.com Finals Botniaring 3.-4.10. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Great Live 50’s Rock n Roll Party Ravintola Lännen Kulta, Vantaa 29.8. FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 6.9. FoMoCo Ratapäivät 2020 Ahveniston Moottorirata 29.8
www.jannesgarage.com Kun perus-LS ei riitä Chatsworthissa, Kaliforniassa sijaitseva Nelson Racing Engines on kokoonpannut hipo-moottoreita tuhdimpiin tarpeisiin vuodesta 1996 saakka. Tässä avokypärässä se on juuri oikeassa elementissään luoden klassisen nostalgista ratakisatunnelmaa. www.nelsonracingengines.com Gulf-avokypärä Gulfin legendaarinen väritys on löytänyt tiensä lukemattomiin ajoneuvoihin ja niiden oheistarvikkeisiin. Hintaa paketilla on 25 999,00 $ sisältäen ECU:n, johtosarjan ja anturit. Hintaesimerkkeinä ’70 Torinon jarrutehostin sisältäen pääsylinterin 390,00 € sekä 70-luvun tyylinen Fordin jarrupaineventtiili 99,00 €. www.upisgarage.fi Täsmäharjoja auton puhdistukseen Meguiar’silta on tullut markkinoille uutuustuotteita, joista ilahtuvat erityisesti auton huolelliseen pesuun ja puhdistukseen orientoituneet. Hinta 29,00 €. Pajan uusimpia lanseerauksia on kesäkuussa markkinoille tuotu 427-kuutiotuumainen, Whipplen ahtimen avustuksella 1200-hevosvoimaiseksi kutiteltu LSX V8. Toinen uutuus on Wheel Brush, eli vanteiden puhdistamiseen tarkoitettu mikrokuituinen erittäin kestävä vanneharja, joita saa kahta eri kokoa. Teline asennetaan kaasupullon kaulan ympärille. www.tradeparts.info Hitsarin apuväline Hitsauskoneen letkuja johtoteline on näppärä lisävaruste, joka pitää ylimääräisen letkun ja johdon järjestyksessä ja poissa tieltä. Detailing Brush on erinomainen tuote esimerkiksi kojelaudan ja keskikonsolin lokeroiden ja ritilöiden puhdistamiseen, sillä sen harjojen pituutta voi säätää. Kiinnitysreiän halkaisija on 90 mm. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Pysäyttimet Fordeihin Mikäli Ford Motor Companyn tuotteen jarruremontti alkaa olla ajankohtainen, niin Trade Partsilta löytyy nyt ABS:n valmistamat tehostimet, sarjat ja venttiilit 1955-75 vuosimalleihin. Hinta 105,00 €. 35 cm harjan hinta on 19,50 € ja 45 cm harjan hinta 22,00 €. Hinta 24,00 €. Kypärä on Ehyväksytty ja se on saatavilla kokoina XS, S, M, L, & XL. www.meguiars.fi 11 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Colonel 12 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sofia Jalonen 13 AMERIKAN RAUTA 6/2020. MERCURY COLONY PARK ’63. Parissa kuukaudessa patinoituneesta farmarista jalostui näyttelykelpoinen Bellflowerin tyyliin rakennettu mild custom, jossa näkyy vahvasti Mikan oma tyyli. Aikoinaan malliston kalleinta päätä edustaneet puukylkifarmarit on opittu myöhemmin tuntemaan surffiautoina, mutta Mika Salonen lähti tuoreen hankintansa kanssa hieman erilaiselle tielle
päivä Mika ajelikin Mäkisen Jannen kanssa Mercurya katsomaan, ja mukaanhan se lähti. Monet muistavat jo yli 10 vuoden takaa Mikan järjettömän nopean liekkimaalatun ’01 Silverado Duramax pickupin, ja miehen käsialaa oli myös ”Superjorma” Karjalaisen 420 km/h nopeuteen Joensuun lentokentällä pystyneen Kawasaki ZZR:n turbomoottori. S alosen Mika tunnetaan myös PowerKinginä, mikä kertoo omaa kieltään miehen mieltymyksistä autojen ja ylipäätään moottoriajoneuvojen suhteen. Pari viikkoa ajatus ehti kypsyä mielessä, kunnes vein auton Launiaisen Mikalle maalattavaksi”, mies jatkaa. Viime talvena Mika oli kuitenkin siinä tilanteessa, että Duramax oli myyty aikaa sitten, ja tallista löytyi kyllä uutta tehokkaampaa moottoria odottanut, Blacklist-kisoista tuttu ’67 Fairlane GTA sekä niin ikään tekniikkapäivityksen alla ollut ’75 F-250, jonka aiempi moottori oli viinalla käyvä 14-71-ahtimella terästetty 572 cid isolohko. ”Soitin sitten autosta ja totesin pienen tinkimisen jälkeen myyjälle, että käy katsastamassa se, niin tulen ensi viikolla hakemaan sen, jos se on sellainen kuin on ollut puhetta.” Huhtikuun 16. Lincolnilla hän tarkoittaa sitä sittemmin Pohjanmaalle myytyä murhatun kokomustaa ’69 Continentalia, joka esiteltiin Amerikan Raudassa keväällä 2015. Pari viikkoa ajatus ehti kypsyä mielessä, kunnes vein auton Launiaisen Mikalle maalattavaksi. ”Ajatus oli, että Mercury oli ostettaessa siinä kunnossa, että sillä pystyy ajelemaan sellaisenaan tämän kesän, ehkä vanteita ja pientä madallusta lukuun ottamatta, ja katselee sitten talvella paremmin, mitä sille tekisi. Sitten huhtikuun alussa kuulin kaverilta, että tämä Colony Park olisi myytävänä Inkoossa”, Mika selittää. Ostin ensin yhden ’60 Cadillacin, jonka Vuorenmaan Jaska osti minulta väkisin pois, kun auto oli vielä Janne’s Garagen pihalla huoltohommien takia. Sisustuskin oli koskematon ja harvinaisen ehjä, mikä yhdessä kassakaappimaisesti sulkeutuvien ovien kanssa viittaa vahvasti siihen, että mittarissa näkyvät 77 000 mailia saattavat hyvin olla 14 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Mercury Colony Park ’63. Ne olivat kuitenkin madallusta ajatellen liian isot, eivätkä ehkä muutenkaan tähän autoon oikeat, vaikka ne Lincolniin Mannermaan Pekka straippasi scallopit sekä taiteili takaluukkuun mild customin nimen, Colonel Woodskull. Vuonna 2006 Ohiosta Suomeen tuotu Colony Park oli hankittaessa suhteellisen siistissä, joskin maalipinnaltaan ja puukyljiltään jo patinoituneessa kunnossa. ”Kaipasin jotain semmoista laitetta, jolla voisi cruisailla huoletta vahtimatta mittareita koko ajan. Tuo ensin mainittu Euroopan nopein dieselpickishän kulki varttimailin parhaimmillaan aikaan 9,897 yli 220 km/h loppunopeudella. Siksi puukylkinen matalallalipumisfarmari ei välttämättä kuulostakaan siltä itsestäänselvimmältä vaihtoehdolta, kun miettii, millaisen laitteen mies rakentaisi seuraavaksi. Pitsikatosta se lähti. kävivätkin hyvin”, Mika pohtii ääneen. ”Jo samana iltana vaihdoin alle ne Lincolnissa olleet Intron 20” Imperial -vanteet
Ampiren satelliittikaiuttimet ovat suorastaan upean näköiset, eivätkä pomppaa mitenkään häiritsevästi vanhan auton sisustasta. Alkuperäinen sisustus on komean kullanhohtoinen ja sen sävyt sopivat hyvin yhteen uuden ulkovärityksen kanssa. Kaksiosainen takaistuin on säilynyt uudenveroisessa kunnossa. Retrosoundin San Diego istuu Detroit-näyttöineen kojelautaan kuin alkuperäinen. Mika kysyi verhoilua perjantaina, mutta kun silloin oli cruisingilta, sovittiin, että hän tuo auton vasta lauantaina. Ovipahveistakaan on turhaa rispautumia etsiä. Ja niin olivat verhoilut valmiina maanantaiksi, kun auto piti viedä maalipinnan pinnoitukseen. Ilmajousituksen korkeudensäätöautomatiikkaa hallitsee vastikään valitettavasti konkurssin tehneen Accuairin e-Level, joka opittiin tuntemaan laadukkaana mutta hinnakkaana järjestelmänä. Soittimen jatkona on Mosconin DSP-prosessori, jolta signaali kulkee Gladenin nelikanavaiselle sekä järeälle monovahvistimelle. 15 AMERIKAN RAUTA 6/2020. SK-Autosoundin tekemät tavaratilan hifiasennukset verhoili Tattarisuolla toimiva Månsken Design todella nopealla varoitusajalla
Itse asentelin nelilinkin paikalleen, ja muuten se menikin ihan moitteettomasti, mutta linkin kehikolle jouduin laikkaamaan lisää tilaa takapenkin takaa, jonne tein sellaisen boksauksen. Siitä se sitten taas pala palalta lähti karkaamaan käsistä. Taakse tuli sieltä valmis 4-link ja joka nurkkaan ne firman omat Shockwave-coiloverilmapalkeet. Ilmeisesti farmarikorin lattiassa on sen verran eroa sedaniin, 4-linkin kun kerrottiin sopivan kaikkiin ’60-64 fullsize-Fordeihin”, hän jatkaa. ”Ei siinä kauan mennyt, kun päädyin tilaamaan tähän Ridetechin ilma-alustan. Myös puukyljet, jotka eivät enää tämänikäisissä ole alun perinkään oikeaa puuta miltään osin, olivat rapistuneet, joten maalauksen yhteydessä nekin kaipasivat uusimista. ”Tuosta pitsikatosta se lähti. Alkuun olikin tarkoituksena maalata uudelleen vain kermanvaalean auton katto, jonka sävyksi Mikat päättivät yhdessä alkuperäiseen tapaan punertavan, mutta reilusti tummemman purppuransävyn. Sellaisen tähän halusin, ja lopulta päädyttiin maalaamaan koko auto uudelleen”, Mika toteaa virnistäen sille, miten nämä projektit tuntuvat paisuvan kuin vaivihkaa. Eversti Puukallo. Pian Mika olikin jo sopinut Launiaisen Mikan kanssa koko auton maalauksesta. ”FAW D-Signille hommia tehneeltä ja sitä kautta vanhastaan tutulta Koskimiehen Topilta Spinnereillä varustetut Cragarin kromatut 17-tuumaiset Street Prot sopivat uuteen lookiin täydellisesti. Katselin ensin netistä yhtä Mersun punaruskeaa väriä, että se oli hyvä, ja sitten Launiaisen Mikan Tilulilu-maalaamolla liuskoista löytyi joku vastaava sävy. kaikki, mitä autolla on ajettu. Kun tämän homman aloitin, ei ollut mitään kuvaa, millainen tästä tulee, siinä ovat Rampe ja Kilpeläisen Pekka olleet paljon apuna suunnittelemassa. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Mercury Colony Park ’63. Päältä auto oli jo kertaalleen Amerikan mantereella maalattu ja ilmeisesti puskurit on kromattu silloin uudelleen, ainakin ne ovat hämmästyttävän hyvässä kromissa auton 57 vuoden ikään nähden. Pekka piirsi nuo scallopitkin paperille, vaikka Mika sitten toteutti ne lopulta ihan oman päänsä mukaan”, Mika selittää. Pitsikatosta se koko homma lähti. Kumien kohdalla Mika päätyi tavallisiin SUV-renkaisiin, joihin liimattiin Tirestickersiltä tilatut irtovalkosivut
Muuten tekniikka on toistaiseksi koskematon, sen rakentelun jätin tietoisesti sitten kakkosversioon. Voimansiirto: Cruise-O-Matic-automaatti, 9” perä. Puukylkigrafiikat suunnitellut Topi Koskimies onnistui hukuttamaan puunsyykuvion joukkoon hienosti pääkalloja, jotka näkyvät vain tarkkaan katsottaessa. Päädyin tilaamaan sellaiset 17-tuumaisina, vaikka jälkikäteen ajatellen 18-tuumainenkin olisi ollut hyvä vaihtoehto. ”Netistä selailin sitten vanteiden kuvia ja totesin, että nämä Cragarin Street Prot olisivat tähän hyvät. Ruostetta autossa ei paljoa ollut, mutta pari paikkaa Mäkisen Janne siihen joutui uusimaan.” Pahin pehmeä paikka olivat etulokasuojien päät, joissa ruoste oli päässyt muhimaan, ja myös kuskin puolen etulokasuojan alareunan peltivelhona tunnettu Janne teki uusiksi ennen maalausta. Sisusta: Alkuperäinen, Retrosound San Diego -keskusyksikkö Retrosound Detroit -näyttöyksikkö, Mosconi Gladen DSP 6 to 8 Pro, Gladen XL 150c4 4-kanavainen vahvistin, Gladen SPL 1800W -monovahvistin, Ampire-satelliittikaiuttimet, Gladen SQL 2-tie-erillissarja, 2 x Gladen SQX-Line 12” subwoofer. Vanteet: Cragar 390 Series Street Pro 8x17”. Renkaat: Tigar 235/55 R17, Tirestickers.comin irtovalkosivut. Kalloteema jatkuu myös pakoputkistossa. Teho: 300 hv. Moottori: 390 CID FE V8, 4-kurkkuinen kaasutin, 2,5” tuplaputkisto. pyysin, että voisiko hän piirtää kylkiin jonkun pääkalloaiheisen grafiikan, joka näyttäisi kuitenkin kauempaa ihan normaalilta puukyljeltä. Pakoputkien päiden pääkallot ovat Mikan Jenkeistä löytämiä H-D-tarvikkeita, ja niiden silmät loistavat pimeässä punaisena. Faktat Mercury Colony Park ’63 • Omistaja: Mika Salonen, 53 • Paikka: Sipoo. Sopivankokoiset valkosivurenkaat saatiin aikaan hankkimalla nykyaikaiset tavalliset SUVrenkaat ja tilaamalla niihin liimattavat irtovalkosivut Tirestickersiltä, ja ne oikeasti näyttävätkin siltä, että olisivat olleet renkaissa aina. Puukyljestä löytyvät myös Any10-logot, joilla viitataan Mikan erittäin nopeista laitteistaan tunnettuun Any10 Race Teamiin. Ja kai siihen jonkun vähän jyrkemmän nokan voisi laittaa samalla, vaikka kyllähän tuo Eiranen on jo ehdotellut, että laittaisin sen GTA:n vanhan koneen tähän”, Mika kertoo nauraen. Launiaisen taiteilemat scallopit viimeisteli Mannermaan Peksu pinstraipeillaan, ja Wizzz maalasi samalla myös takaluukkuun auton nimen – pitäähän customilla nimi olla. Koska tarkoituksena olisi pitää tämä edelleen cruisailupelinä, niin olen kaavaillut koneelle ihan perusremonttia ja Sniper-ruiskun asennusta. Jarrut: Tehostetut rummut. ”Mietin sitä siinä edeltävänä iltana, ja siitä tuo Colonel Woodskull sitten muotoutui”, Mika selittää suomeksi Eversti Puukalloa tarkoittavaa nimeä, joka sopiikin teemaan täydellisesti, Mikalla kun ovat pääkallot olleet jollain tavalla mukana laitteiden maalauksissa jo vuosikaudet aina moottoripyörien haamukalloista lähtien. ”Pakoputkiston jouduin tekemään kokonaan uusiksi ilma-alustan asennuksen yhteydessä, ja se on nyt pakosarjoilta asti 2,5-tuumaista. Lopputuloshan oli yllättävänkin hyvä, ja Samux sitten asensi Topin tulostamat puukylkiteipit paikalleen, kun Mika oli saanut maalaushommat valmiiksi. Tein tämmöisen valinnan oldschool-miesten huudellessa korviin pienemmistä vanteista”, Mika virnistää. Kiitos: Maalaus – Automaalaamo Tilulilu Oy, teippien graafinen toteutus – 47graphics/ Topi Koskimies, teippaus ja kalvotus – Samux, reteot – SK-Autosound, verhoilu – Månsken Design, Straipit – Pekka Mannermaa, erityiskiitokset Pekalle ja Ramille ideoista, Lahdentien Rengas Oy. Kori: Maalattu helmiäisruskealla, Mika Launiaisen pitsija scallop-maalaukset, Pekka Mannermaan pinstripet, Topi Koskimiehen suunnittelemat Woodskull-puukylkiteipit. Alusta: Ridetechin ilmajousitus Viairin tuplakompuroilla ja Accuair e-Level -ohjauksella, 4-link-tuenta takana. 17 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Bomba Timpan 18 AMERIKAN RAUTA 6/2020
CHEVROLET MASTER DELUXE SEDAN DELIVERY ’38. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 19 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Suomen ehdottomasti kuuluisimpiin kustomrakentajiin kuuluva Timo Hersti haaveili vuosikaudet umpikylkisestä ’38-39 bombista ja yksi huono aihio odotteli jo tallissa vuoroaan, kun tuli vastaan ajokelvoton museoauto, josta tekijämies sai nopeasti tehtyä täysiverisen Bomban
Timppa on erityisesti niittänyt mainetta rivakkaan tahtiin valmistuneilla kustomeillaan, mutta lähellä miehen sydäntä ovat olleet vuosikaudet myös lowrider bombit, eli ennen vuotta 1955 valmistetut oikeasti vanhan liiton lowriderit. Ja tulihan Timppa hankkineeksi takaisin sen ’53 avo-Buickin, josta luopuminen oli jäänyt aikoinaan pahasti Tavaratila on tosiaan pelkistetty tavaratila, eikä Deliveryssä sieltä istuimia löydy. Samaan aikaan Timpalla oli kuitenkin työn alla useiden asiakasprojektien lisäksi jo lähemmäs 10 vuotta valmistumistaan odotellut ’38 Buick sekä huomattavasti odotettua suuremmaksi projektiksi lopulta paisunut ’57 Chevy -avo. Niin paljon tuo pahasti keskeneräinen aihio kuitenkin mieltä kutkutti, että pari vuotta takaperin Timppa hankki sen takaisin itselleen. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Chevrolet Master Deluxe Sedan Delivery ’38. T imo Hersti on varmasti kaikkien suomalaisten harrastajien tuntema rakentaja, joka on tullut tänä vuonna tutuksi myös DPlayn Garage Kings -sarjasta. Kaikkien itselle ja Hersti AutoShopin asiakkaille valmistuneiden kustomprojektien rinnalla vuoroaan odotti vuosia ’39 Chevrolet Sedan Delivery -projekti, joka oli erittäin huonokuntoinen Suomi-aihio. Niitäkin Timpalla on ollut jo useampi, viimeisimpänä Amerikan Raudassa muutama vuosi takaperin esitelty lähestulkoon siinä kuosissa Kaliforniasta tuotu ’37 LaSalle. Suomi-auto oli kyllä entisöity näkyvien osiensa suhteen varsin hyvin, mutta ajokuntoinen se ei oikeasti ollut. Pettämättömästä tyylitajustaan tunnetulla miehellä eli lisäksi mielikuvitus koko ajan, ja uusia projekteja tuli vain lisää kovakattoisesta ’57-kustomaihiosta täysin kustomoitavaan 50-luvun Chevy pickupiin. Jonkin verran Timppa ehti sen peltejä korjailla, mutta sitten projektien suuri määrä ja tilan ja ajan rajallisuus pakottivat luopumaan tuosta projektista, jolle oli mielessä suunnitelma valmiina. Parempi lähtökohta
Suomi-auto on tosiaan varustettu kilometrimittarilla! Pihlajamaan Pete taiteili tyylikkäästi takakylkiin lehtikullalla Hersti AutoShop -tekstit. ’38 Buickin valmistuttua kuluvan vuoden keväällä Timppa jatkoi pakertamistaan muiden projektien parissa, kun yhtäkkiä tuli Nettiautossa vastaan mielenkiintoinen laite – melkein samanlainen Sedan Delivery, jollainen oli aihiona odottanut vuoroaan jo kauan – mutta ainakin päällisin puolin hyvin siistissä kunnossa. Aiemminhan ovista löytyi Leipomo Kremen -logot, joiden yhteydestä auton kaukaisempaan historiaan ei ole tietoa. Kyseessä oli oletettavasti jo joskus 1980-luvulla entisöity Suomi-auto – kyllä – niitä todella oli täällä 30-luvulla! Timpalla oli jo jonkin aikaa ollut käyttöä vailla ja myynnissäkin se niin ikään lehdessä esitelty, Platulta hänelle niin ikään vaihtokaupoissa päätynyt Bellflowerin hengessä rakenneltu ’64 Riviera kustom, joka oli käypää valuuttaa vaihdossa, ja niin pääsiäisen jälkeen Timpalla oli vihdoin se himoitsemansa umpikylkinen bomb kesän ajeluita varten. Auto esiteltiinkin uudessa asussaan Amerikan Raudassa viime kesänä. Läpinäkyvät häikäisysuojat ovat varuste, joita ei tänä päivänä kovin usein näe. Tai ainakin melkein. Timppa ottikin oitis yhteyttä Sastamalassa olleen auton myyjään ja alkoi hieroa siitä kauppoja. 21 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Sisältä auto on vanhan entisöinnin jäljiltä Lokarin shifteriä lukuun ottamatta. harmittamaan, ja joka piti sitten maalata mieleisemmän väriseksi, kun se aiemman omistajan ruiskuttama violetinpinkki näytti tympeältä
Valitettavasti tapa tehdä hienon näköisiä, mutta teknisesti täydellisen ajokelvottomia museokuoria on ollut etenkin takavuosina hyvin yleistä. Tällä kertaa vaikutti kuitenkin, ettei peltitöiden kohdalla ollut oikaistu, vaan alustaa ja runkoa myöten Chevy oli siistissä maalissa. Sieltä löysin myös CPP:n tukivarret ja spindelit eteen”, Timppa jatkaa. Hyväkuntoiseen runkoon hitsattiin uudelle akselille nelipistetuennat, ja eteen tuli Mustang II -tyyppinen etupalkki. Vanhan ajan ränttätänttää. Sopivat sain yhdestä rikkinäisestä hammastangosta, joka oli jäänyt Markon Divco-projektista.” Alun perin lowrider bombeissa käytettiin jousina ihan lämmittämällä madallettuja Tuo 327 tuli minulle joskus siitä Komulaisen Ernon ’64 Impalasta. 22 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Chevrolet Master Deluxe Sedan Delivery ’38. Punaiset straipit autossa olivat jo vanhemman entisöinnin jäljiltä, Bomb-henkiset koristeet ovat Timpan lisäämiä. Rautajousillakin ’38 saatiin laskemaan bombamaisen alas. Koko tekniikka ajokelpoisemmaksi. Pakosarjoiksi tulivat Speedwayn pukinsarvet, 2,5-tuumaisen tuplaputkiston Timppa teki itse. Tarkempi tutkiskelu paljasti, että ylipäätään yllättävän hyvänä koriltaan säilynyt Suomi-auto oli kyllä entisöity näkyvien osiensa suhteen varsin hyvin, mutta ajokuntoinen se ei oikeasti ollut. Timppa miettikin, että hänellähän on varastossa autoon sopiva moottori valmiina – helppo homma siis! Vaan eihän se moottori ollut kuin alku osalistalle. Se on 90-lukuisesta Thunderbirdistä, mutta sen raidetangot olivat väärän mittaiset. Usein tosin myöskään ne ulkokuoret eivät kestä oikein lähempää tarkastelua, saati ulkona seisottamista vaihtelevalla menestyksellä tehtyjen ruostekorjausten ja runsaan kittimäärän vuoksi. Venttiilikoppien 327-logotkin Timpalla ovat jo jemmassa, mutta niiden asennus on vähän jännittänyt, kun ne osoittautuivatkin tarrojen sijaan siirtokuviksi. ADO-69 on Chevyn oma vanha Suomi-tunnus, ja sen alla oleva keltainen kilpi on aito vuoden 1938 Kalifornian laatta. Tekniikan Timppa on päivittänyt perää myöten tuoreempaan. Satuin sitten löytämään US-Partsilta 350-heppaisen 327:n spekseillä olevan nokan, jolla sai sopivasti ränttätänttää käyntiin”, Timppa kertoo. Projektille meinasi kuitenkin lyödä kapuloita rattaisiin COVID-19, jonka vuoksi tavaraa ei ole ihan normaaliin tahtiin Amerikasta Suomeen saanut. ”Olin ajatellut ajella sillä alkuun sillä tekniikalla, mutta kone oli liian pahasti halki, ja jarrunesteet valuivat suoraan ulos, kun oli entisöitäessä unohtunut laittaa kuparirenkaat letkujen liitoksiin”, Timppa selittää nauraen. 15-tuumaiset Supreme-vanteet Timppa onnistui hankkimaan edullisesti käytettynä niiden jäätyä jouten Isohannin Masin El Caminosta. Erno ei saanut sitä oikein Impalassa toimimaan, joten vaihtoi sen tilalle uuden 350 Craten. ”Tuo 327 tuli minulle joskus siitä Komulaisen Ernon ’64 Impalasta. Moottoriksi löytyi omasta jemmasta hyvin kokonaisuuteen sopivat ’64 vuosimallin korkeapuristeinen 327, johon saatiin sopivasti ränttätänttää 350-heppaisen 327:n nokalla. Moottorissa oli jo valmiina Edelbrockin alumiini-imusarja, jonka päälle Timppa hankki uuden kaasuttimen, paikallaan olleen ratasjakopään mies sen sijaan päätyi korvaamaan ulinattomalla ketjuversiolla. ”Tuo Fordin 9” perä samoin kuin rempattu TH350-askikin tulivat Trade Partsilta. ”Hammastanko löytyi lopulta Partsista. Erno ei saanut sitä oikein Impalassa toimimaan, joten vaihtoi sen tilalle uuden 350 Craten. Ongelmana oli lopulta se, mitä arvelinkin, eli nokka oli kulunut aivan pyöreäksi
Nuo sumuvalot ovat vanhoja rompparilöytöjä, etupuskurin rauta minulla oli kiinni jo LaSallessa, johon vaihdoin sitten toisentyyppisen raudan. Fultontyyppinen lippa on peltiä, ei lasikuituinen tarvike. Tässähän ei ollut myöskään takana kuin yksi valo, joten hankin eBaystä sellaisen toisellekin puolelle.” Olennainen bomb-varuste, Fulton-tyyppinen gangsterilippa löytyi sattumalta tuttavan tuttavalta Hauholta, ja oli vieläpä oikea vanha peltinen. Timppa päätyikin jousien kohdalla puoliperinteiseen ratkaisuun, nimittäin käyttämään nykyään suositun ilmajousituksen sijaan rautajousia, mutta kuitenkin korkeussäädettävinä coilover-versioina joka nurkassa. Kori: Fulton-tyyppinen gangsterilippa, BLC:n sumuvalot, kolmiorauta etupuskurissa, vilkut etulokasuojien päällä, peep mirror -peilit, toinen takavalo lisätty, Pete Pihlajamaan taiteilemat logot, straipit ja lehtikultaukset. Onnellisen sattuman ja Timpan parin kuukauden uurastuksen seurauksena maamme teitä komistaa kuitenkin komea aito bomba, joka oli kertaalleen jo museoitu ajokelvottomaksi. Vielä piti tehdä jotain niille aikoinaan kylkiin maalatuille ”Leipomo Kremen” -logoille, joiden suhteen ei ole tietoa, onko tuollainen leipomo tosiaan aikoinaan Lohjalla ollut. Moottori: ’64 327 cid Chevy SB V8, 350 hp 327:n jyrkempi nokka, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, Speedway Motorsin pukinsarvipakosarjat, 2,5” tuplaputkisto, tehokkaampi alumiinijäähdytin, 12 voltin sähköt. Isohannin Masilta tulleet pyörät ovat kotoisin sen Salosen Virven vanhan ”El Bimbo” ’60 El Caminon alta. 23 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Puskurin rauta Timpalla oli kiinni aiemmin LaSalle bombissaan, BLC:n sumuvalot ovat vanhoja romutorilöytöjä. Jarrut: CPP:n levyjarrut edessä, Fordin rummut takana. Kiitos: Trade Parts/Jukka Johansson. 15-tuumaiset Supreme-vanteet Timpalla olivat olleet jo jonkin aikaa valmiina odottelemassa sopivaa autoa, ja tähän projektiin ne sopivat loistavasti. ”Kuulin, että sellainen saattaisi olla ylimääräisenä, mutta olin jo tilaamassa Jenkeistä uutta, kun ei lipasta ollut vähään aikaan kuulunut mitään, niin yllättäen se kaveri soitti, että nyt se lippa löytyi”, Timppa selittää nauraen. Faktat Chevrolet Master Deluxe Sedan Delivery ’38 • Omistaja: Timo Hersti, 56 • Paikka: Tuusula. Sisusta: Entisöity alkuperäisen kaltaiseksi, Lokarin lattiashifteri. Itse asiassa ihan alkuaikoina madallus saattoi olla saatu aikaan myös hiekkasäkeillä, luovaa ajattelua kun oli enemmän kuin rahaa. ”Tässä oli alun perin vinkkarit ovensaranoissa, ne poistin ja tilasin etulokasuojiin vilkut. Alusta: Edessä Mustang II -tyyppinen akselisto, Chassis Engineeringin etupalkki, moottorin kannakkeet, laatikon palkki ja jarrupoljin-bracket tehostimelle, CPP:n tukivarret, CPP:n olka-akselit, QA1:n coiloverit ja 90-lukuisen Thunderbirdin hammastanko-ohjaus, takana 4-link-tuenta ja Heidtsin coiloverit. Timppa maalasi vanhat tekstit ensin yli korin sinisellä, minkä jälkeen Pihlajamaan Pete sai tehtäväkseen taiteilla Hersti AutoShop -lehtikultatekstit takakylkiin. Viime vuosina vanhan liiton bombien, erityisesti ’38-39 Chevyjen hinnat ovat nousseet kotimaassaan huimaa vauhtia, eivätkä nuo ”vanhat pommit” ole enää siellä ihan joka pojan ulottuvilla. rautajousia, ja siinä olikin syy, miksi GM-tuotteista muodostui suosituimpia lowrider-aihioita – niissä kun oli yleisesti kierrejouset joka nurkassa. Lisävalot, ylimääräiset puskuriraudat ja gangsterilippa kuuluvat perinteisiin vanhan liiton lowrider bomb -varusteisiin. Renkaat: Vitour Galaxy 215/65 R15 tuuman valkoraidalla. Sikäläisellä hintatasolla olisi varmasti Timpan Bombakin jäänyt ostamatta. Voimansiirto: TH350-automaatti, Fordin 9” perä. Vanteet: 7x15” Uniq Supreme. Pete myös maalasi vanhassa Lowrider Magazinessa nähtyjen kuvien innoittamana kolmella eri sinertävällä sävyllä scrolleja ympäri auton
Koskema ton 24 AMERIKAN RAUTA 6/2020
FORD CONVERTIBLE ’47. Tämän Teksasista Norjan kautta Karjalan kunnaille päätyneen Convertiblen ulkokuori on kauniisti patinoituneessa, koskemattomassa kuosissa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Koskema ton 25 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Kaikki, minkä se kätkee alleen, on sen sijaan päivitetty auton nykyomistajan, Jussi Suurinkeroisen, visioiden mukaisesti
26 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ford Convertible ’47. Viestien vaihto kesti alkuiltapäivään ja lopulta syntyi yhteisymmärrys hinnasta. Siinä oli joku GM:n taka-akseli kuormaliinoilla rungossa kiinni ja lähes kaikki etupään ohjaussysteemit irti, joten kyytiin saaminen meinasi käydä mielenkiintoiseksi. Luettuaan ilmoituksen hän laittoi myyjälle viestin ja sai siihen nopean vastauksen. Ensimmäisenä avautui kuva Norjassa myynnissä olleesta ’47 avo-Fordista upean näköisessä patinassa. Jussi teki päätöksen auton ostamisesta näkemättä sitä luonnossa ja siirsi ostosumman bittiavaruuteen. Fordin alkuperäinen kromikylläinen kojelauta on todella kaunis suurine mittareineen. J ussi myi hyvin palvelleen ’58 Edsel Pacer Convertiblensa noin kuukautta ennen ensikohtaamistaan jutussamme esiintyvän avo-Fordin kanssa. Sitä seurasi siirtymätaival Ruotsin läpi Norjaan. ”Melkoisen puhelinrallin päätteeksi sain asiat hoidettua, ja lisäksi hyvä kaverini Jani lupautui lähtemään mukaan noutamaan autoa. Myyjä kuittasi seuraavana päivänä saaneensa suorituksen tililleen, minkä jälkeen alkoi noutomatkan kiivas valmistelu – laivalippujen varaus, vetoauton sekä trailerin etsintä ja töistäkin piti saada järjestettyä vapaata. ”Matka meni hyvin, mitä nyt lämpötila huiteli +32 asteessa ja tietenkin pakusta hajosi ilmastointi. Perille kuitenkin päästiin ja myyjän talokin onnistuttiin paikantamaan suht helposti”, Jussi muistelee. Tuo niin ikään patinapintainen avo-Edsel on esitelty numerossamme 6/2015, jolloin se kuului vielä Lyytikäisen Tompalle. ”Eräänä keskiviikkoaamuna töihin tullessani avasin Facebookin ruotsalaisen myyntifoorumin. Samana päivänä, kun Jussi sai Edselin myyntirahat tililleen, hän alkoi etsiä kuumeisesti jotain erilaista, hieman isompaa projektia. Kaupantekiäiskahveja juodessa myyjä totesi, että vain suomalaiset ja norjalaiset ovat riittävän hulluja ostamaan tällaisia autoja näkemättä.” Kojelauta hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudelleen, samoin kuin muutkin sisustan näkyvät peltiosat. Tästä alkoi kuumeinen viestien ja sähköpostien vaihto, jonka aikana selvisi, että myyjä, Ken Norrena, oli lähtöisin Pietarsaaresta ja muuttanut nuorena perheensä mukana Norjaan, jossa hän nykyään vaikuttaa Jackals CC -autokerhon riveissä. Kun tallin ovet aukesivat, hänelle konkretisoitui, mitä oli tullut ostettua. Määräpäivänä Jussi ja Jani suuntasivat pakun ja trailerin kohti Helsinkiä ja siitä laivalla yli Tukholmaan. Vaikka auto oli täydellisen läpikäynnin vaativa projekti, ei hän kuitenkaan katunut päätöstään. Ilmoitusta tavatessani tajusin tämän olevan projekti, johon ei tarvitse paljoa tehdä – ainoastaan kaikki etuja takapuskurin väliltä”, Jussi naureskelee ensivaikutelmalleen. Penkit verhoiltiin uudelleen punaisella keinonahalla, mutta sitä ennen korjattuihin runkoihin uusittiin täytteet. Pintamateriaalin sävyksi valittiin vuoden 1947 alkuperäinen Ford Pheasant Red. Eri myyntipalstoja tuli seurattua päivittäin niin Suomesta, Ruotsista kuin Yhdysvalloistakin. Tarvittavat lisämittarit valittiin Sunpron valikoimasta ja sijoitettiin kojelaudan alle. ”Sitten vain vinssaamaan autoa trailerin kyytiin. Irto-osat nosteltiin pakuun. Lopulta Ford saatiin kuitenkin asettumaan trailerille ihan hienosti. Päinvastoin. Hommat alkoivat näyttää hyvältä!” Ensitapaaminen
Kotimatkalla suunnattiin aluksi Västeråsiin, jossa Jussin kaveri oli luvannut parivaljakolle yösijan. Kovin montaa päivää kotiutumisen jälkeen Jussi ei malttanut odotella uutukaiseen tutustumista, vaan aloitti auton purkamisen ja visioinnin. Alun perin se on peräisin ’84 Mustangista, mutta sittemmin sitä on päivitetty muun muassa Lunatin miedolla virinokalla. Ehkä suurpiirteisempää työtä alettiin tehdä myöhemmin 50-luvulle tultaessa”, Jussi pohtii. Seuraavana päivänä ajettiin Tukholmaan ja toinen yö vietettiin laivalla. Etupään hän päätti korvata Heidtsin Mustang II -tyyppisellä ratkaisulla, lähinnä siksi, ettei vastaavaa ollut tullut vielä mihinkään omaan autoon kokeiltua. Ristimitassa oli heittoa vain yksi milli. Mittailun, kokeilun ja testailun jälkeen se onnistuikin aika mainiosti.” Kun uusi etupalkki oli saatu sovitettua paikalleen, oli loppu vain kasausta. Purkutöiden edetessä suunnitelmani alkoivat kiteytyä tail dragger -tyyliseen laitteeseen, johon sovellettaisiin ”keep your Ford Ford” -periaatetta”, Jussi kertaa. Lopulta Jussi onnistui paikallistamaan osan puuttuvista palasista Pohjois-Kanadasta, ja mekanismi saatiin toimimaan. Samassa yhteydessä keulaan asennettiin tehostamaton hammastanko-ohjaus. Mikalta löytyneillä sapluunoilla, joiden mukaan hän leikkasi työpaikan laserilla sopivat kiksauspalat. Sen jälkeen vuorossa oli tekniikan sovittaminen rungolle. Takarungon Jussi kiksasi Kuntun 27 AMERIKAN RAUTA 6/2020. ”Ajatuksenani oli säilyttää pieni takanoja, vaikka ilmapussit olisivat täynnä. Runko oli kivikova, kun auto oli ollut ikänsä kuivalla alueella. Kiksauksen jäljiltä lattian takaosa vaati myös muutostöitä. Uuden rättikaton asennuksen kanssa ilmeni ongelmia, kun kehikosta puuttui osia, jotka vieläpä paljastuivat sangen harvinaisiksi ja hankaliksi löytää. Konehuoneeseen oli sovitettu Chevyn 350 crate-kone ja TH350aski, jotka nostettiin kokonaisuudessaan sivuun. Korista puhallettiin vain lattiat molemmin puolin ja ulkokuoressa olevaa patinaa suojeltiin kaikin keinoin. ”Olin puhunut aiemmin Järvenpäästä olevan Salosen Mikon kanssa, että hänen ’34 Tudorinsa keulalla ollut 302-kone saattaisi olla ostettavissa. Kun runko ja kori oli purettu atomeiksi, ne kiikutettiin hiekkapuhallukseen. Kuskin penkin alle piti laittaa pieni korjauspala ja takakontin lattia uusia kokonaan, sillä se oli puhalluksen jäljiltä kuin tähtitaivas. Pidä Fordisi Fordina. Korin lattiat olivat pääosin hyvässä kunnossa myös puhalluksen jälkeen. Alkuperäisestä keulasta otettiin mitat ja samalla ristimitattiin runko. Ilmoitusta tavatessani tajusin tämän olevan projekti, johon ei tarvitse paljoa tehdä – ainoastaan kaikki etuja takapuskurin väliltä. Sovimme siitä kaupat ilman apulaitteita ja eräänä lauantaina ajelin Järvenpäähän, Fordin 302-kuutiotuumainen kone on palvellut aiemmin Salosen Mikon ’34 Tudorin keulalla. Vanhan keulan ja rungon mittailut sekä uuden etupalkin asennus onnistuivat Kauppilan Janin avustuksella. ”Se oli helppo purkaa, kun siinä ei ollut sähköjä, putkia, jarruja ja muuta vastaavaa. ”On uskomatonta, että 40-luvun tekniikalla tehty runko oli erittäin suora. Projekti nytkähti käyntiin tukemalla kori ja nostamalla se pois rungolta. Pinnassa oli ainoastaan normaalia pintahilseruostetta. Kori oli päässyt jossain vaiheessa hieman notkahtamaan, mutta se saatiin oiottua Toikan Kaken avustuksella. Vaihteistona on täysin läpikäyty Fordin AOD-laatikko. Jussi rakensi sille nelilinkit sekä ilmapussit. Taka-akseliksi valikoitui ’66 Ford Mustangin akseli, jonka Sieversin Ville kävi kokonaan läpi. Samalla sitä myös vahvistettiin, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan toistamiseen. Kivikova runko. Myös konepelti ja irtoloksut puhdistettiin sisäpuolen pintahilseilystä
Säätimen hankkimisen ja asennuksen jälkeen alkoi latauskin toimia.” Seuraavaksi Jussi alkoi testata jarrujen käyttäytymistä, kun silläkin saralla kaikki oli uutta. Tuollaisesta paketista oli kokemuksia tuttavapiirissä ja se oli osoittautunut toimivaksi”, Jussi perustelee. Nesteet koneeseen ja laatikkoon, uusi akku paikalleen ja tsekkaus, että kaikki on kuten pitää. Valitsin sähkösarjaksi 14 sulakkeen rasialla olevan täydellisen setin. Koko auto alkoi vinkua, piipittää ja ulvoa niin etukuin takapäästäänkin. Jussi hankki tilalle uuden Fordin Durasparkin, jolla kipinä löytyi saman tien. Kardaanin Jussi sai muokattua suht helposti ’64 Galaxien kardaanista, joka on peräisin hänen Helmisen Mikiltä ostamastaan autosta. Syyksi paljastui uutuuttaan rikki ollut kiinankopiojakaja, joka oli tullut koneen mukana. ”Monien vaiheiden jälkeen kirjoittelin Holleyn tekniikkafoorumille ja sain sieltä epäilyksen, että uusi muistikortti olisi korruptoitunut. Tunnelma oli hiljaisessa tallissa kuin tieteiselokuvasta. Hankin koneeseen tarvittavat apulaitteet ja varustin koneen Holleyn Sniper-ruiskulla. Riensin ostamaan uuden muistikortin ja latasin Holleyn sivuilta uuden softan. Käyttöönottohaasteita. Selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että laturi, jonka olin ostanut, vaati ulkoisen säätimen. ”Joko nyt saadaan auto käyntiin, tuumasin, ja ei kun kokeilemaan. Niihin sain apuja Kuusan Timpalta, joka on ihan virtuoosi sähköasioissa”, mies kiittelee. Kun ongelma oli selätetty, ryhdyttiin konetta käynnistelemään uudelleen. Sniper heräsi henkiin!”, Jussi kuvailee. ”Yllätys, jarruthan eivät ottaneet juuri ollenkaan. Tyylin suhteen Jussin linja pitää, sillä sekin näytti päällisin puolin auringon haalistamalta reliikiltä, mutta sisälsi täysin läpikäydyn rungon sekä nykyaikaisen Modular-tekniikan. Sitten päätin tarkistaa, että se varmasti myös lataa. Tuossa ’84 Mustangista alun perin peräisin olleessa koneessa on muun muassa Lunatin mieto virinokka ja varmasti tarpeeksi voimaa kuljettaa avoa. Sen jälkeen oli aika nostaa kori takaisin rungolleen. Kun sain sen tehtyä ja lähetin ohjelman ECU:lle, niin noin 1,5 sekunnin päästä koko auto alkoi vinkua, piipittää ja ulvoa niin etukuin takapäästäänkin. Sniper heräsi henkiin! 28 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ford Convertible ’47. ”Sähköt oli helppo tehdä, kun mitään ei tarvinnut purkaa pois. Se oli joitain vuosia sitten Konan tekemä ja tiesin sen toimivaksi”, Jussi kertoo. Ei kun ilmaamaan, ja vaikka ilmat olivat poissa linjoista, niin ei vain toiminut. ”Sovitin tekniikan alustaan ja pienen sovittelun jälkeen se istahti hienosti runkoaisojen väliin. Tsekkasin, ettei mitään vuoda mistään ja annoin auton käydä. Kun tekniikka oli saatu asennettua paikalleen, oli aika koekäynnistää auto. jossa purimme koneen porukalla Tudorin keulilta. Vaihteistoksi valikoitui Fordin AOD täysin läpikäytynä. Tuon auton saatatte muistaa numerosta 4/2018. Startti pyöritti hienosti, mutta ei antanut minkäänlaista lupausta. Ja voi sitä iloa hallissa, kun auto tärähti ensimmäisen kerran käyntiin. Noh, eihän se tuntunut lataavan ollenkaan. Uusi kortti laitteeseen ja käyttöönoton perusasetuksien läpikäynti. Tunnelma oli hiljaisessa tallissa kuin tieteiselokuvasta. Vaikka sähköhommat ovat isolta osin tuttuja, niin vastaan tuli myös muutamia hankalampia juttuja. Selvittelyn jälkeen syylliseksi osoittautui uudenkarhea Sniper-ruisku, joka ei suostunut heräämään henkiin. Bensaa tuli, mutta kipinä tuntui olevan hukassa. Pienten sovittelujen jälkeen sekin löysi paikkansa ja voitiin aloittaa kasaaminen
Nämä pisteosat osoittautuivat yhtä yleisiksi kuin kanan hampaat, mutta pitkällisten etsintöjen jälkeen Jussi onnistui löytämään osan puuttuvista palasista Pohjois-Kanadasta. Vanteet: 16” peltivanteet Lyon-kustomkapseleilla. Niillä kehikko saatiin kasaan ja päästiin asentamaan uusi rätti paikalleen. Viaksi ehdittiin jo epäillä vaikka mitä, kunnes paljastui, että polkimen liikeradan pituus suhteessa pääsylinterin liikkeeseen oli liian lyhyt. Korista puhallettiinkin käytännössä vain lattiat molemmin puolin. Luntamon Jussin kanssa tarinoitiin, että pitäisikö siitä ottaa sellaiset neljä tuumaa pois, mutta katsotaan nyt…” Faktat Ford Convertible ’47 • Omistaja: Jussi Suurinkeroinen, 50 • Paikka: Lappeenranta. Myös konepelti ja irrallaan olleet lokasuojat puhdistettiin sisäpuolen pintahilseruosteesta. 29 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Rätin asennuksessa apuna oli eräs tuttavani, joka teki aiemmin verhoiluhommia täyspäiväisesti.” Lopulta Jussi pääsi käyttämään auton pyöränkulmien säädössä ja pienien koeajojen jälkeen oli rekisteröintikatsastuksen aika. Kun vauhdinhillintäpuoli oli kunnossa, uskaltautui Jussi varovaiselle koeajolle tallin ympäri. Mietin, miten saisin järkevästi pidennettyä liikerataa, kunnes keksin tehdä säädettävän holkin polkimen ja tehostimen tangon väliin. Näin liikerataa pystyi säätämään ilman polkimen irrottamista, ja tuolla säädöllä jarrut alkoivatkin löytyä.” Rätti katoksi. Uuden rättikaton asennuksen kanssa oli ongelmia, kun kattokehikosta puuttui joitain osia. AOD:lle annettiin niin sanottuja paineiskuja, joilla vaihteet alkoivat löytyä, eikä askia tarvinnut enää irrottaa lisätutkimuksia varten”, Jussi listaa alkuhaasteita. Ulkokuorta suojattiin korin puhdistamisen yhteydessä kaikin keinoin. Alusta: Heidtsin Mustang II -tyyppinen eturunko, tehostamaton hammastanko-ohjaus, edessä putkitukivarret, takana nelilinkkituenta ja ilmapalkeet. Kiitos: Ken Norrena, Jani Pätäri, Jani Kauppila, Kari Toikka, Kai Ahonen, Jouni Hiltunen, Mika Kunttu, Ville Sievers, Miki Helminen, Mikko Salonen, Timo Kuusa sekä muut Borderline Fellows -kerhon kaverit, jotka auttoivat projektissa. Olen tässä alkanut miettiä, että on tuo tuulilasi ehkä hieman korkea. Alkuun vaikutti hyvältä, kunnes huomasin, ettei askista löydy kakkosvaihdetta isompaa. Sisusta: Uusi keinonahkaverhoilu ja rättikatto, Sunpron lisämittarit. Seuraavat koeajot tehtiin jonkin ajan päästä tallin viereisellä teollisuusalueella. Tällaista patinaa ei rahalla saa. Vuodet ovat tuoneet vanhan avoauton pintaan rutkasti karismaa. ”Ajelin sillä loppukesän tasaiseen tahtiin. Teknisesti auto on toteutettu ”keep your Ford Ford” -periaatetta noudattaen, eli moottori ja voimansiirto ovat ehtaa Fordia. Voimansiirto: AOD-vaihdelaatikko, ’64 Ford Galaxien muokattu kardaani, ’66 Mustangin taka-akseli. Renkaat: 3 ¼” valkosivulla varustetut Coker Classic -vyörenkaat, jotka muistuttavat ulkoisesti ristikudosrenkaita. Moottori: ’84 Mustangin piristetty 302-pikkulohko, Holleyn Sniper-ruisku. Silloin oli lähellä, ettei alkanut savu nousta korvista. Lattian takaosa vaati notchauksen jäljiltä myös muutostöitä. Vaikka laatikko oli rempattu, niin se oli kuitenkin seisonut kuiviltaan melkein vuoden, mikä oli tehnyt tehtävänsä. Sisäpuolelta kontin lattia on pellitetty kokonaan uusiksi, sillä puhalluksen jäljiltä se muistutti lähinnä tähtitaivasta. Jussin suunnitelmat tail dragger -tyyppisestä stancesta syntyivät varsin pian auton hankinnan jälkeen. ”Vaikka vauhti jäi kovin hiljaiseksi, niin se tunne, joka tuli istuessa maalipurkin päällä ja ajaessa keväisellä, vielä osin lumen peittämällä pihamaalla, oli sanoin kuvaamaton. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Sirot sivupeilit ovat kaunis yksityiskohta. Kilvet hän sai Fordiin viime elokuun lopulla odoteltuaan tovin verotuspäätöstä. Tekemistä on edelleen paljon, mutta nyt niiden kanssa ei tarvitse pitää kiirettä. Kori: Vaalittu, aito patinapinta. Penkit hän vei verhoilijalle päällystettäväksi keinonahalla. Katto nousee ja laskee siis toistaiseksi käsikäyttöisesti. ”Takapenkin alle on asennettu uusi pumppu sekä uudet työsylinterit, mutta niitä ei ole saatu vielä käyttöön, kun kehikosta puuttuu edelleen muutamia osia
Purkaminen oli nopeaa, kun autossa ei ollut lainkaan sähköjä, putkia, jarruja eikä muuta vastaavaa. 30 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ford Convertible ’47 1 2 4 3 5 6 7 8. Ilmapussien ja nelilinkkien hahmottelu käynnissä. Tulipeltiin ja lattioihin piti raivata hieman lisätilaa uudelle tekniikalle. Sopivat kiksauspalat leikattiin laserilla. 5. Tässä runko ja kori ovat lähdössä hiekkapuhallukseen. Auto on juuri lastattu trailerille Oppakerissa, Norjassa, ja kotimatka voi alkaa. 2. ’84 Mustangin 302-pikkulohko ja AOD-laatikko ovat löytäneet paikkansa rungolla. 6. Irto-osat kulkivat vetoautona toimineessa pakussa. 7. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jussi Suurinkeroinen 1. Runko osoittautui puhalluksen jälkeen todella kovaksi. Näkymätöntä työtä Jussin Convertible ei ole muuttunut ulkoisesti juurikaan ostohetken kuvasta, mutta matkan varrella on tehty valtava määrä näkymätöntä työtä, minkä myötä se on kehittynyt merkittävästi niin ajettavuudeltaan kuin tekniseltä toimivuudeltaankin. Pian kotiin pääsyn jälkeen uusi hankinta näyttikin jo tältä. 3. Tässä se on juuri pintamaalattuna. Rungolta irti nostettu kori tuettiin, jotta se pysyi muodossaan. Heidtsin eturunkopaketti koekasattuna putkitukivarsineen ja hammastanko-ohjauksineen poikittaispalkin hitsauksen jälkeen. 4. Korista puhallettiin vain sisälattiat sekä pohja. Rungon takaosan c-notchauksen suunnittelu meneillään. 8
Kojelauta hiekkapuhallettuna ja pohjamaalattuna. Korin sisäpuolen lattiat valmiina pintavärissä. Puhdistetuille piiloon jääneille pinnoille ruiskutettiin uretaaniväri. Vanhoja ei ollut tallella ollenkaan. 14 ja 15. Pyöreiden muotojen vuoksi asennus osoittautui huomattavasti hankalammaksi kuin esimerkiksi selkeälinjaisemmissa 60-70-lukujen katoissa. 13. 12. 16. Uusi rättikatto asennettiin kolmeen kertaan, kunnes lopputulokseen oltiin vihdoin tyytyväisiä. 10. 31 AMERIKAN RAUTA 6/2020 9 10 11 12 13 14 15 16. Näin takakonttiin jäi mukavasti tilaa myös matkatavaroille. Samalla se muotoiltiin siten, että takarungon kiksaukselle jäi tarvittava tila. Ilmajousituksen lopputyöt menossa. Korjattuihin runkoihin uusittiin täytteet ja pintamateriaalin sävyksi valittiin vuoden 1947 alkuperäinen Ford Pheasant Red. Kompuran ja muut komponentit sai asennettua hyvin kiksatun rungon vuoksi tehtyyn peltiin. Johtotehtävissä! Sähköt oli helppo tehdä uutta rodiboksia käyttäen. Hiekkapuhalluksen jälkeen korin alkuperäistä patinaa varjeltiin huolella. Tässä kuvassa ne on vasta pohjamaalattu. Koko takakontin pohja tehtiin uudesta pellistä. Penkit kaipasivat uusia verhoiluja, sillä entiset olivat kadonneet täysin vuosikymmenien aikana. 9. 11
Käyttelyauto 32 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Vaikka Mika Laakson Camino on varsin ryhdikäs ja kuvauksellinen yksilö, niin mies korostaa, ettei kyseessä ole mikään näyttelyauto. Sen sijaan voidaan puhua pikemminkin käyttelyautosta, sillä vanha hyötyajoneuvo on edelleen aktiivisesti mukana milloin missäkin arkiaskareessa rautakauppareissuista risukuormien roudaamiseen. CHEVROLET EL CAMINO ’59. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Käyttelyauto 33 AMERIKAN RAUTA 6/2020
34 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Chevrolet El Camino ’59. Sellainen järjestettiin, mutta seuraavana keväänä omistaja tuumasi, ettei hän tarvitse autoa itse vieläkään. Sitten alkoi metsästys. ”K aikkihan sai alkunsa vuonna 1989, jolloin sain ajokortin”, Mika aloittaa. Auto oli Mikon armeijatutun, joka oli tuottanut sen itselleen inttiaikanaan. Sitten kaverini ohjeisti, että voihan sellaisen rekisteröidä henkilöautoksi maksamalla ajoneuvoveron, joka taas ei ole sen ikäiselle autolle juuri mitään. Tämän ikäluokan Caminoiden tyyppivikana on se, että kura jää seisomaan takahelmakoteloihin aiheuttaen ruostumista. ”Kun päädyin myymään Camaron pois, niin aloin saman tien, tai oikeastaan jo vähän etukäteenkin katsella ’59 Impaloita. Syksyllä 2011 olimme Jenkkiautonäyttelyssä, joka järjestettiin silloin vielä Helsingin Messukeskuksella. Siellä oli ’60 El Camino, joka herätti hieman kiinnostusta, mutten voinut kuvitella avolavan hankintaa, kun luulin sellaisen olevan automaattisesti pakettiauto ja näin ollen 80-lätkän alainen. Nuo kaksi kesää synnyttivät ikuisen mielenkiinnon Impaloita ja ylipäätään ’59-vuosimallisia Chevyjä kohtaan. Muistot ajokortinsaantikesältä olivat kultaiset ja halusin seuraavaksi viisysin. Kun Myrskyjen, lumisateiden, joulun ja muiden hidasteiden jälkeen auto saapui vihdoin Suomeen. Suomessa se oli maalattu ja verhoiltu, mutta tekemättäkin oli vielä paljon, kuten tekniikka. ”Silloin kävi sellainen hassu juttu, että kaverini Mikko sai pariksi kesäksi käyttöönsä 348-koneella varustetun ’59 Impalan. Elettiin alkutalvea ja pakkasta oli 25 astetta. Camino Coloradosta. Ja niinhän me teimme”, Mika jatkaa. Mika onkin pellittänyt molemmat takakaaret ja -helmat uusiksi. Se on erikoinen tarina sikälikin, etten itse koskaan tavannut auton omistajaa. Hän näet lähti taas reissuun. Vuonna 2011 hän myi auton eteenpäin. Se sai mieleni muuttumaan ja Impala vaihtuikin haaveissani El Caminoon”, Mika tarinoi. Ruotsista oli kiikarissa kaksi autoa, jotka olivat kuitenkin molemmat liian kalliita kuntoonsa nähden. Hän nakkasi avaimet kaverilleni Mikolle, että ottakaa tuosta auto kesäksi, mutta duunatkaa ensin kone kuntoon ja katsastakaa se. ”Sitten käänsin katseeni Jenkkilän suuntaan ja löysin Teksasista yhden täysin alkuperäiskuntoisen yksilön. Esittelimme numerossa 6/2019 Mikan rakentaman ’70 Camaron, joka oli Suomen ensimmäisiä LS-moottoriswappiprojekteja. Saksastakin oli kiikarissa eräs yksilö, joka ei ollut niin paha kuin edellä mainitut ruotsalaiset, mutta edelleen liian kallis. ”Jatkakaa hommaa vaan samaan malliin vielä tämäkin kesä, kuului hänen kehotuksensa”, Mika muistelee. Omistajaa itseään sen laittaminen ei juurikaan kiinnostanut. Hän oli enemmän sellainen maailmanmatkaajatyyppi, ja tuolloin keväällä 1989 hän päätti lähteä kesäksi Etelä-Amerikkaan. Kun kaverukset olivat syksyllä palauttamassa autoa omistajalleen, tämä kysyi, olisiko heillä sille talvisäilytyspaikkaa. Ehdin jo päättää, että se on tuleva autoni ja värväsin Finn-Us Logisticsin Halmarin katsomaan autoa paikan päälle
Sain avattua öljykanavat, minkä jälkeen vaihdoin ohjurinkumit ja putsasin kaasarin. Ruostettakin oli, mutta ei kuulemma pahasti. ”Koneen savuttamisen syyksi paljastuivat kansien tukkeutuneet öjyreiät. Alta näet paljastui puhkiruostunut lattia, joka oli korjattu peltisellä mainoskyltillä. Koko keksinnön valmistus lopetettiin 60-luvulle tultaessa, kun niitä rikkoutui niin paljon. Rupesin tutkailemaan asiaa ja oivalsin, että vanhojen letukoiden sähkösarjoissa on valmiina sisäänrakennettu esivastus. Ei sittenkään LS:ää. Elettiin alkutalvea ja pakkasta oli 25 astetta. Seuraavaksi seurasin eBayssa paria huutokauppaa, joissa molemmissa hinta nousi minun saavuttamattomiin”, Mika juttelee epäonnisista ostoyrityksistään. Se paljastui vialliseksi ja oireili siten, että se käytännössä sammutti välillä sähköt puolalta”, Mika selittää. ”Se oli kuulunut jonkun vanhan herran kokoelmaan, jota hänen palkkaamansa välittäjä myi pois. Myyjä oli luullut laatikkoa perinteiseksi kaksivaihteiseksi Powerglideksi ja oletti sen olevan epäkuntoinen”, Mika selvittää. Se on eräänlainen GM:n 50-luvun portaaton vaihteisto. Laatikkokaan ei kuulemma vaihtanut lainkaan, mutta siihen löytyi syy varsin nopeasti. Myyjä kertoi auton lähteneen käyntiin, mutta se sammuili ja savutti rajusti. Myrskyjen, lumisateiden, joulun ja muiden hidasteiden jälkeen auto saapui vihdoin Suomeen. Mikan alkuperäinen tarkoitus oli päivittää autoon LS-tekniikka, mutta kun alkuperäinen, suhteellisen harvinainen 348-kuutiotuumainen kone osoittautui odotettua paremaksi, päätti hän säilyttää sen. 35 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Autossa näet oli vähän erikoisempi vaihteisto, Turboglide, joka on ollut aikoinaan harvinainen lisävaruste. ”Auton mukana tuli myös hankkimani LSmoottori, sillä olin ajatellut vaihtaa siihen uudemman tekniikan. hän oli puolimatkassa menossa, tuli puhelu, jossa myyjä kertoi tulleensa toisiin aatoksiin, eikä enää halunnutkaan myydä sitä. Lopulta hän lähetti kosolti valokuvia, joiden perusteella pidin sitä hintaansa nähden kaikkein järkevimpänä siihen saakka, ja tein ostopäätöksen. Kerran googlaillessaan hän päätyi yllättäen eräälle klassikkoautojen kauppasivustolle, josta ei ollut koskaan kuullutkaan, ja löysi sieltä nykyisen Caminonsa myynti-ilmoituksen. Onneksi näihin saa hyvin korjauspeltejä. Öljy siis tuli yläkertaan, muttei mennyt alas. Vuosi vuodelta paremmaksi. Auto sijaitsi tuolloin Coloradossa. ”Siihen piti hitsata oikeaa peltiä tilalle. ”Tehtaaltahan näitä ei saanut lainkaan karvamatolla, vaan pelkästään kumimatoilla, ja sisustan värivaihtoehtojakin oli vain kolme”, Mika perehdyttää. Kyseessä oli täydellinen ja alkuperäinen auto, mutta sillä oli ajettu viimeksi 80-luvun alussa, joten vikoja riitti. Sisällä oli alkuperäinen kumimatto, jonka päällä oli karvamatto. Voimanlähteen suhteen lähtökohta oli siis alun perin se, että alkuperäinen 348-kone sivuun ja uusi tilalle, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun Mika saikin elvytettyä alkuperäisen ja melko harvinaisen koneen takaisin henkiin. No, seuraavaksi se valutti sen öljyn pakosarjojen päälle. Siinä on kolme turbiinia eri nopeusalueille, eikä se siis käytännössä vaihda vaihdetta perinteisen laatikon tapaan. Kumimaton alle kurkattuaan hänelle tuli hetkeksi hieman epäuskoinen olo. Sen jälkeen totesin, että tämähän käy vaikka kuinka hyvin. Koneeseen tehtiin täysremontti sillä periaatteella, että se kestää koko loppuelämän. Alkuperäinen 348 kun oli myyjän kertoman perusteella kelvoton. Useimmiten ne vaihdettiin pois, mutta tuossa oli sellainen edelleen kiinni, ja se kaiken lisäksi toimi ihan hyvin. Ainoa vika sen jälkeisillä koeajoilla oli, että moottori sammahteli välillä
Jarrut laitoin myös kokonaan uusiksi letkuineen kaikkineen ja päivitin eteen levyt. 2015 ja 2016 välisenä talvena oli peräremontin vuoro. ”Kaikki puslat piti vaihtaa, sillä alkuperäiset kumit karisivat pois itsestään, kun autolla ryhdyttiin pitkän seisotuksen jälkeen ajamaan. Kardaanin päivitin ilmajousituksen myötä liukumalliseksi.” Autossa on joitakin hyvin harvinaisia optioita, kuten pehmustettu kojelauta, joka tosin oli arvatenkin nähnyt parhaat päivänsä. Sehän on näiden tunnettu ongelma, että kura jää seisomaan helmakoteloihin aiheuttaen ruostumisen. Siinä oli vielä alkuperäinen Letukan tehostettu pumppuohjaus. ”Raahasin Dallasin reissulta matkalaukussa ilmajousikitin, joka sisälsi säiliön, kompuran, venttiilit, tietsikkaboksin ja digitaalisen ohjausyksikön. ”Autossa on ollut jo tehtaalta lukkoperä. Pisteeksi i:n päälle Mika asensi Caminoon Avitalin valmistaman varashälyttimen kaukosäädöllä. Caminoa onkin tullut laitettua entistä ehommaksi määrätietoisesti joka talvi. Vielä harvinaisempi on kojelaudan Wonderbar-radio, jotka ovat nykyään haluttuja ja näin ollen varsin hinnakkaitakin lisävarusteita. Korjasin ensin apukuskin alahelman ja myöhemmin tein saman operaation kuskin puolelle. ”Vaikka se Turboglide toimikin ihan suhteellisen hyvin, niin päätin päivittää sen TH700automaattiin. Tein itse kehikon, jolla sain asennettua kompuran ja säiliön piiloon lavan pohjan alla olevaan tyhjään tilaan. Samalla tuli vaihdettua uudet olka-akselit. 2013 talvena oli vaihteiston päivityksen vuoro. Lisäksi tein sen talven aikana pakoputket ja kaasarikin vaati hieman elvyttämistä”, Mika muistelee. Caminohan on tehty samalle pohjalevylle kuin farmari ja tuo kyseinen tyhjä tila oli käytännössä takapenkin paikka, joka oli täysin käyttämätöntä tilaa. Purin ja kasasin vaihteiston itse ensimmäistä kertaa ikinä, ja ilmeisen onnistuneesti, kun se on edelleen ajossa ja toimii hyvin.” Saman talven aikana Mika teki sähköt kokonaan uusiksi American Autowiren kitillä, sillä alkuperäiset olivat hänen mukaansa suorastaan pelottavat. Ohjaukseen päivitin uuden simpukan. Kesän koitettua Mika myi pois Suzukin, jolla hän oli kokeillut parin kesän ajan moottoripyöräilyä, mikä ei kuitenkaan osoittautunut hänen jutukseen. Seuraavana talvena oli ilmajousituksen asennuksen vuoro. Myyntituloilla hän osti Caminoon uudet valkosivuiset vyörenkaat vanteineen. Loppuelämän kone. Se selvisi, kun löysin verhoiluja purettuani alkuperäisen lukkoperän ohjeet. Takakaaret oli molemmat helmoistaan korjattu kitillä arviolta joskus 80-luvulla. Laturi päivittyi samalla vaihtovirtamalliin ja ohjaustehostimen pumppu uudempaan. Kesäisin se on ollut aina ajossa. Tehtaalla on käynyt pieni suunnittelumoka, kun sadevedetkin johdetaan käytännössä suoraan niihin .” Mika on korjausten suhteen varsin omavarainen ja tarttuu toimeen enempiä empimättä sillä periaatteella, että jos jotain ei osata, niin opetellaan. Kun rupesin korjaamaan Pehmustettu kojelauta on suhteellisen harvinainen optio, mutta Mikan yksilöön sellainen oli asennettu jo tehtaalla. 2012 talvella keskityttiin lähinnä ajettavuuteen. Uusi päällinen tuli myös matkalaukussa Dallasista. 36 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Chevrolet El Camino ’59. Alkuperäinen näet sijaitsi vielä vuosimallissa ’59 tasavirtalaturin perässä
Renkaat: Vyörenkaat leveillä valkosivuilla. Verhoomo Salon Timppa otti verhoilut irti ja korjasi sohvapenkin jouset. Jarrut: Tehostetut kaksipiirijarrut, edessä 12” levyt, takana alkuperäiset rummut. Faktat Chevrolet El C amino ’59 Omistaja: Mika Laakso, ikä 49 Paikka: Nurmijärvi. Lohkon koneistukset tehtiin GT-Motorissa; tasoista otettiin pois lähes milli ja ne suoristettiin. sitä, niin se paljastui ’61 vuosimallin peräksi. Kiitos: Perinteisesti Salon Timolle kaikesta avusta tämänkin projektin kanssa. Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto, ’61 mallin lukkoperä. Toissa kesänä mies rakenteli autoon vetokoukun. Moottori: 348 cid V8. Se oli vanhan liiton mesta, jolle sähköpostikin oli aika moderni juttu. Maksimitehoja ei edes kokeiltu, vaan kone säädettiin käyttöalueelle optimiksi. Mittatilausnokan lisäksi kokoonpanoon uusittiin takomännät, venttiilit, jouset ja pronssiohjurit. Vanteet: 15” peltivanteet koristekapseleilla. Kokoonpanon jälkeen moottori käytettiin Sämpy Santalan dynossa sisäänajossa ja säädöissä. Alusta: Ilmajousitus. Tein sellaiset kiinnikkeet, että sen voi pultata kiinni”, Mika selventää. 2017 talvella oli vuorossa koneremontti, todennäköisesti ensimmäistä kertaa kyseisen yksilön historiassa. Uusimpana aluevaltauksena auto toimi 2019 kesän Malmi Street Dragseissa Masa Martikaisen ”Hateful Eight” Ford Thunderbird gasserin vetoautona. Kerroin heille spekseiksi, että mulla on pitkä välitys ja ylivaihde, ja haluan nätisti käyvän vääntökoneen, jota ei tarvitse purkaa enää koskaan. Löysin sellaisen firman kuin Show Cars, joka on erikoistunut 348ja 409-koneisiin, ja sieltä löytyi aivan erityistä tietotaitoa kyseisiin koneisiin. Jossain vaiheessa vanha koukku oli kuitenkin polttoleikattu irti. Vääntökäyrä oli yli 400 Nm heti 2000 kierroksesta aina 4000 kierrokseen saakka, eli juuri mitä haettiin”, Mika toteaa tyytyväisenä. Kannet teki Hi-Carin Ikis, ja samalla ohjeistuksella kuin muukin kone, eli loppuelämän kannet. Samalla ohjaamo äänieristettiin STP:n vaimennusmatolla. Saman talven aikana ehostettiin myös sisustaa. ”Siinä oli ollut joskus koukku, sillä runkoon oli hitsattu aivan hirveät palkit. Mikä ettei! Mika on korjausten suhteen varsin omavarainen ja tarttuu toimeen enempiä empimättä sillä periaatteella, että jos jotain ei osata, niin opetellaan. ”Koneeseen tehtiin ihan täysremontti. Nokka valittiin sillä perusteella, että käyttöalue on 1500-4000 kierrosta, jotta vääntöä saadaan kivasti heti tyhjäkäynniltä”, Mika alustaa. Sen jälkeen Caminoa onkin tullut käytettyä huviajeluiden lisäksi jos jonkinlaisissa arkiaskareissa, ja sillä on rahdattu tavaraa aina puutarhatraktorista auton moottoriin ja rautakauppakamoista polttopuukuormiin. Vanhemmissa oli vain neljä kitkalevyä, mutta vuonna 1961 tehtiin päivitys, jonka jälkeen niitä oli viisi per puoli. Sisusta: Uudelleenverhoiltu, lattia äänieristetty, Avitalin kaukosäätöinen varashälytin, Wonderbar-radio. Hyödynsin sen palkit ja suunnittelin asennuksen itse Blazerista jäänyttä nuppia hyödyntäen. ”Kyllä kannatti! Sieltä saatiin noin 30-40 heppaa lisää, ja niitä ei olisi perstuntumalla löytynyt mitenkään. Siihen uusittiin käytännössä kaikki. 37 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Se on voitu vaihtaa jossain kohtaa ihan takuutyönä”, Mika arvelee
2. 8. Alkuperäinen tasavirtalaturi päivitettiin vaihtovirtamalliin. Mika hankki tilalle uudet korjauspellit. Hän päivitti ne kokonaan uusiksi American Autowiren sähkösarjan avulla. Karvamaton alta löytyi kumimatto, ja sen alta puolestaan peltisellä opastekyltillä paikattu lattia. Vaikka Turboglide osoittautuikin toimintakuntoiseksi, päivitti Mika sen perinteisempään ja käyttövarmempaan TH700R4-automaattiin. Vikoja riitti ja ruostettakin löytyi. 38 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Chevrolet El Camino ’59 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10. Myyjä oli luullut vaihdelaatikkoa Powerglideksi ja oletti sen olleen epäkuntoinen, kun se ei vaihtanut. Vanha ja uusi paikkapelti rinnakkain. 5. 4. Totuus oli kuitenkin se, että autolla oli ajettu viimeksi 80-luvulla. Laatikko paljastuikin suhteellisen harvinaiseksi Turboglideksi, joka oli eräänlainen GM:n 50-luvun portaaton vaihteistokokeilu. 3. Nykyinen El Camino näytti vuoden 2011 myynti-ilmoituksen kuvassa suorastaan täydelliseltä. Samalla piti vaihtaa myös ohjaustehostimen pumppu uudempaan, sillä alkuperäinen sijaitsi vielä vuosimallissa ’59 tasavirtalaturin perässä. El Caminoa hän on ehostanut paremmaksi joka talvi, mutta kesät se on ollut aina ajossa. Takakyljet oli korjattu arviolta 80-luvulla pakkelia säästämättä. 6. 10. 9. 7. Mikalla on sellainen lähtökohta, että kaikki mahdollinen on tehtävä itse, ja jos jotain ei osaa, niin se pitää opetella. Auto, josta kaikki alkoi! Juuri ajokortin saatuaan vuonna 1989 Mika sai mahdollisuuden kurvailla kaksi kesää ’59 Impalan ratin takana. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Mika Laakso Pikkuhiljaa paremmaksi 1. Tämä jätti mieheen pysyvän jäljen. Auto saapui Coloradosta Nurmijärvelle kesken kylmimmän talven tammikuussa 2012. Alkuperäiset sähköt olivat Mikan mukaan suorastaan pelottavat
Mika teki nykyisen irrotettavan koukun itse hyödyntäen Blazerista jäänyttä nuppia. Tasoista otettiin pois lähes milli ja ne suoristettiin. 18. Mika asensi Caminoon myös Avitalin valmistaman kaukosäätöisen varkaudenestojärjestelmän. Autoon oli tilattu tehtaalta optiona pehmustettu kojelaudan päällinen, joka oli arvatenkin nähnyt parhaat päivänsä. Autossa on ollut jo tehtaalta lukkoperä, mutta se on vaihdettu jossain vaiheessa ’61 vuosimallin peräksi. Mika kertoi haluavansa nätisti käyvän vääntökoneen, jota ei tarvitse purkaa enää koskaan. Nokka valittiin sillä perusteella, että käyttöalue on 1500-4000 kierrosta, jotta vääntöä saadaan heti tyhjäkäynniltä. Tarvittavat osat ja neuvot löytyivät yhdysvaltalaisesta Show Cars -firmasta, joka on erikoistunut 348ja 409-koneisiin. 15. 12. 17. 14. Auto on aktiivisessa arkikäytössä, jota helpottaa vetokoukku. Tämä selvisi Mikan tehtyä peräremontin. Mika toi uuden mukanaan Dallasista matkalaukussa. Mika asensi autoon ilmajousituksen, jonka komponentit löysivät paikkansa lavan etuosassa pohjan alla olevasta syvennyksestä. 19. Pehmusteen alle jäänyttä peltikojelautaa ei ollut maalattu lainkaan sisustan väriin, vaan jätetty tehtaalla pohjamaaliin. Mikan speksaus oli vastaava kuin koko koneen kohdalla, eli toiveena olivat loppuelämän kannet. Lohkon koneistukset suoritettiin GT-Motorissa. Vanhemmissa oli vain neljä kitkalevyä, mutta vuonna 1961 tehtiin päivitys, jonka jälkeen niitä oli viisi per puoli. Vuonna 2017 oli alkuperäisen 348-koneen kokonaisvaltaisen remontin aika. 13. 16. Kansityöt teki uusittune venttiileineen, jousineen ja pronssiohjureineen Hi-Carin Ikis. Camino on tehty samalle pohjalevylle kuin farmari ja tuo kyseinen tyhjä tila oli käytännössä takapenkin kohta. Kardaaniakseli päivittiin ilmajousituksen myötä liukumalliseksi. 11. 39 AMERIKAN RAUTA 6/2020 12 11 14 13 15 16 17 18 19
Se yhteinen juttu 40 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 41 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Se yhteinen juttu DODGE DART SWINGER ’73. Petri ja Senja Vuorman Swingeristä on yhdeksän vuoden omistuksen aikana muodostunut varmasti yksi maan hienoimmista Swingereistä, joka ei vain kiillä, vaan myös kulkee varsin rivakasti pirteän alukantisen 360-pikkulohkonsa turvin
Tuolloin meillä oli ensimmäinen yhteinen jenkki, ’71 Dodge Coronet, ja aina välillä tavallaan kyselimme puolitosissaan naapurilta, että olisiko Swingeri myynnissä”, Senja Vuorma kertoo. Lattiamattokin uusittiin mustaksi versioksi”, Vuormat jatkavat. No, ei siinä tainnut mennä kuin kaksi viikkoa, niin Swingeri olikin vaihtanut omistajaa ja oli meidän”, Petri jatkaa pariskunnan yhteisen projektin tarinaa. Takapenkki kävi oppilastyönä verhoiltavana, ja hiljalleen sisusta alkoi miellyttää omaa silmää.” Ei sittenkään keltaisesta oranssiksi. ”Siinä talvi fiksailtiin sisustaa muun muassa maalaamalla kojetaulu ja ovipahvit mustaksi. Sisävärin Petri ja Senja vaihtoivat vihreästä mustaan, ja samalla penkeiksi tulivat sporttisemmat FK:n versiot. Meidän unelmissa autosta piti tulla helmiäisoranssi namu takaraidalla, mutta maalari Jani Huuskonen tokaisi auton nähdessään, ettei semmoista väriä kannata tuohon laittaa, vaan jokin gunmetal-sävy. Swingerin moottorin oli jo naapuria edeltänyt omistaja rakentanut varsin menestyksekkäästi, joten Petrin ja Senjan huomio kiinnittyi auton sisustaan ja ulkokuoreen. ”Siinä tuli sitten puhetta auton maalaamisesta ja päätimme ottaa sen seuraavaksi projektiksi”, Petri selittää. Takapenkki verhoilutettiin myös mustalla keinonahalla. Auto oli ulkoa ei niinkään pariskunnalle mieleisen hailakankeltainen, mutta koriltaan hyvässä kunnossa, ja sen 360 oli tosiaan hyvässä vireessä. Stroukkaamaton LA-pikkulohko oli rakennettu uusiksi Eaglen H-profiilisin veivein, Keith Blackin hypereuteettisin männin ja Edelbrockin RPM-alukansin. 42 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Dodge Dart Swinger ’73. No, siinä koitettiin mallata pienestä maaliläpyskästä kylkeä vasten, miten se sävy sopisi, mutta eihän se paljoa meille perusihmisille kertonut. Kojetaulu oli vihreä, samoin penkkien plyysi ja ovipahvit. Tallikaveri oli maalauttanut auton Siuntiossa Welho`s Customissa ja jälki oli vakuuttavaa, joten kävimme paikan päällä näyttämässä autoa. Perusvarma resepti sisälsi myös Comp Camsin 284-asteisen hydraulisen laahurinokan, Cranen 1,5 vipusuhteen rullakeinut, Edelbrockin imusarjan sekä TTI:n peltipakosarjat. ”E nsitreffit Swingerin kanssa olivat vuonna 2010, kun muutimme Nurmijärvelle ja auto sattui olemaan alakerran naapurin harrastepeli. ”Tallikaverilta sattui vielä löytymään mustat kuppipenkit, ja vaihdettiin ne tilalle. Väri lyötiin lukkoon sillä käynnillä ja ruvettiin odottelemaan ajokauden päätöstä, jotta saadaan auto purkuun.” Tuolloin meillä oli ensimmäinen yhteinen jenkki, ’71 Dodge Coronet, ja aina välillä kyselimme puolitosissaan, olisiko Swingeri myynnissä. Hän oli tehnyt oman yksilöllisen sekoituksen autoa ja takaraitaa varten ja sehän loisti komeasti auringonpaisteessa. Jani lupasi maalata isomman koepalan raidalla ja sitä käytiin katsomassa muutaman viikon päästä. ”Maalausta kyseltiin muutamasta paikasta, mutta selvästi ei oikein perusmestoja napannut homma. ”No, loppukesästä 2011 päätettiin pistää Coronetti myyntiin ja sovittiin, että etsitään sitten keväällä uutta harrasteautoa. Katto ja hattuhylly verhoiltiin mustalla nahalla
Toukokuussa saatiin käydä hakemassa Siuntiosta ihan erinäköinen auto. Siitä alkoi kahden viikon vimmattu kasaaminen ja jokunen pultti taisi jäädä ylikin niin kuin näissä kasaushommissa yleensä käy”, mies jatkaa nauraen. ”Siinä oli tuskanhiki, kun asennettiin konetta takaisin vastamaalatun konehuoneen uumeniin varsinkin, kun pakosarjat joutui laittamaan ennen konetta sinne kolisemaan. ”Onneksi ei löytynyt kaikkien niiden maalikerrosten alta kuin kuskin lokasuojassa pieni painauma, joka oli kitattu joskus aikoinaan”, Petri jatkaa. 43 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Muutama kesä vierähti vihdoin mieleisenvärisellä autolla ajellessa, mutta takaraivossa kyti konehuoneen maalaus, kun auto oli muuten ulkokuoreltaan hienossa kunnossa. Tyylikkäästi kiiltävät peltisarjat ovat TTI:n valmistamat. Konehuone maalattiin samalla gunmetal-sävyllä kuin kori joitakin vuosia aiemmin ja sisälokareihin maalattiin perän raidan sävyllä haamuliekit. Taas soitto Welho`s Customin Janille ja siellähän homma hoitui. Välillä alla on ollut myös mustat teräsvanteet. ”Maalarille auto meni joulukuussa ja Jani kehui jälkeenpäin, kuinka helppo oli tehdä, kun oli niin suorapeltinen ja ruosteeton kori. Manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla varustettua TF904-askia käsketään TurboActionin Cheetah-shifterillä. Konehuoneen erikoinen detalji ovat lokasuojien haamuliekit, jotka näkyvät vain sopivassa valossa. Voimaakin Eaglen H-profiiliveiveillä, Keith Blackin männillä ja Edelbrockin alukansilla varustetusta 360-pikkulohkosta löytyy mukavasti. Samalla hitsattiin umpeen kaikki konehuoneen ylimääräiset reiät ja siistittiin sähköt sekä letkut hieman piiloon. Säästyttiin Weldin Draglitet ovat takana 10-tuumaiset, ja kavennetun perän kanssa offsetiäkin on sikäli, että lippi on näyttävän leveä. Konehuone on Vuormien läpikäynnin jäljiltä huippusiisti, todennäköisesti sieltä voisi hyvällä omatunnolla vaikka syödä. 2012 loppusyksystä Petri ja Senja purkivat Dodgesta kaiken muun, paitsi kojelaudan, ja eräänä viikonloppuna ammattilainen kävi tallilla soodapuhaltamassa Swingerin peltipuhtaaksi
Yhteinen juttu. Sisusta: FK:n sporttipenkit, TurboActionin Cheetah-shifteri. Swingeri oli 44 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Dodge Dart Swinger ’73. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Voimansiirto: Peruskorjattu ja vahvistettu TF904-automaatti manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, A&A Transmissionin turbiini 3500 rpm stall speedillä, vaihteiston lisäöljynjäähdytin, syvä öljypohja, kavennettu 8 3/4" perä, TrueTrac-lukko, välitys 3.55:1. ”Koska moottori oli aikoinaan rakennettu ajatuksella, on kulkupuoleen tehty vain suht’ pieniä muutoksia. Alusta: Etupäätä madallettu vääntösauvoja säätämällä, Konin iskarit joka nurkassa. Tänä keväänä tulivat uudet Comp Camsin nostajat.” Swingeri on niin Petrille kuin Senjallekin ensimmäinen isompi rakenteluprojekti, eikä kommelluksiltakaan aina ole vältytty. Kiitos: Kaikki projektissa auttaneet tallikaverit ja tutut, Welho`s Custom, BB Motors, TH-Matic. Viime kesänä tuli Holleyn 750 tuplapumppukaasutin ja sen säätämisestä vastasi BB Motors. Samoin yksi kesä jumpattiin vaihdelaatikon kanssa viitisen kertaa. Moottori: 360 cid V8, vakiokampura, Eaglen H-profiilikiertokanget, KB hypereutectic -männät, Edelbrockin RPM-alukannet, Comp Camsin XE284H-hydraulinokka, Crane Gold 1,5 vipusuhteen rullakeinuvivut, Edelbrockin AirGap-imusarja, Holleyn mekaaninen tehopolttoainepumppu, Holleyn Ultra 750 -tuplapumppukaasutin, MSD Pro Billet -jakaja ja MSD 6AL -sytkäboxi, TTI-peltipakosarjat ja 2,5" putkisto, Griffinin alumiinisyyläri, sähköflekti, PLX-laajakaistalambda, akku takakontissa. ”Konehuoneen maalauksen jälkeen, kun piuhat oli vedetty ja kaikki oli valmiina käynnistystä varten, käännettiin virta-avaimesta, eikä yhtään mitään tapahtunut. Renkaat: Edessä 225/60 R15 ja takana 275/60 R15. Vuosien mittaan on asennettu Cheetahin shifteri ja MSD:n jakaja sekä boxi, K&N:n suodatin ja PLX:n laajakaistalambda. Vanteet: WeldRacing Draglite, edessä 7x15” ja takana 10x15”. Silloin oltiin auton alla enemmän kuin tien päällä ja ATF:n haju tuli hyvin tutuksi. Faktat Dodge Dart Swinger ’73 • Omistaja: Petri ja Senja Vuorma • Paikka: Vantaa. kuitenkin naarmuilta ja kone lepäsi lopuksi onnellisesti paikallaan”, Petri kertoo vieläkin helpotuksesta huokaillen
Tästäkin taas opittiin.” Lähitulevaisuudessa Vuormien suunnitelmissa on asentaa Swingeriin linelock sekä hankkia turvatankki takakonttiin, jotta pakoputket saadaan vedettyä taakse asti. Sinne kiitos nopeasta palvelusta. No, näissä tekemällä oppii”, Petri toteaa virheelle naurahtaen. Tilattiin Jenkeistä A&A Transmissionilta uusi turbiini ja 904 käytettiin sitä odotellessa peruskorjauksessa ja vahvistettavana. Tätä samaa jumppaa tapahtui nelisen kertaa. Silloin oltiin auton alla enemmän kuin tien päällä ja ATF:n haju tuli hyvin tutuksi. ”Samoin yksi kesä jumpattiin vaihdelaatikon kanssa viitisen kertaa. aivan mykkä, ei tullut virtaa minnekään. Kun korjattu versio tuli, niin eipä ollut enää ongelmia laatikon kanssa. Sen verran kuitenkin olimme luottaneet omiin taitoihin, että oli keretty jo vetämään kaikki piuhat suojaputkien sisään. Hankimme viime kesänä toisenkin harrasteauton, ’68 Fastback Impalan cruisailupeliksi ja siitäkin on tarkoitus muokata omaa silmää miellyttävä peli. Reklamaatio lähti rapakon taakse, mutta he olisivat halunneet turbiinin takaisin omakustannepostilla. Jonkun aikaa hommaa tutkittuamme tajusimme, että se tärkein virtapiuha oli väärässä paikassa kiinni ja kun sen vaihtoi, kaikki alkoi pelittämään oikein. Parhaimmillaan päästiin noin 30 kilsaa, kun vaihteisto alkoi nykiä ja vaihteet hävitä. Siinä oli sitten otettava ne kaikki omat piuhapiirustukset käteen ja alettava miettimään, mikä tässä meni pieleen. Parasta hommasta tekee yhdessä puuhailu ja harrastaminen. Turbiini tuli, laatikko ährättiin kiinni ja koeajolle. Siellä selvisi, että turbiinissa oli ihan liikaa stallia, ja se vain luisti koko ajan. Kai sitä huonomminkin vois rahansa ja aikansa käyttää”, pariskunta ynnää toisiaan säestäen. Alkoi usko olla jo hyvinkin koetuksella, mutta lopulta tajusimme kokeilla vanhalla turbiinilla ja autohan toimi oikein. Taas laatikko irti ja tutkittavaksi. Totesimme siinä vaiheessa, että on halvempaa käyttää se täällä auki, ja lähetimme turbiinin postilla TH-Maticille. 45 AMERIKAN RAUTA 6/2020. ”Kansien muokkausta ja ruiskua on myös mietitty. Toki vakioalustakin kaipaa huomiota jossain välissä. Swinger oli myös Senjalle ensimmäinen näin iso autoprojekti, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Ei toiminut oikein, vaan luisti ja öljyt oli ihan mustana
Mustaa eleganssia 46 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Noormarkkulaisen Seija Pihlavan Sixty Special muistuttaa tummanpuhuvassa hulppeudessaan, miksi Cadillacia ylistettiin ”Standard of the Worldiksi”. CADILLAC FLEETWOOD SIXTY SPECIAL ’62. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 47 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Tikkanen oli käyttänyt korin pois rungolta, joka oli hiekkapuhallettu ja maalattu, ja siellä Oulun suunnalla myös kori oli maalattu nykyisellä mustalla.” Body Platesta käy ilmi, että Seijan Fleetwood on alun perin ollut itse asiassa mustan sijaan aika harvoin tämän ikäluokan Cadillaceissä nähdyn grafiitinharmaa, Aleutian Grey. Ei minun tarvinnut sitä edes koeajaa, sanoin saman tien sen nähdessäni, että otan tämän. ”Aina tykkäsin näistä, ei se kipinä mihinkään sammunut, vaikkei itsellä ollutkaan vuosikausiin omaa jenkkiä. Lopulliseen liekkiin se kipinä roihahti Kuubassa käydessä. Kävin katsomassa useitakin erilaisia autoja, muttei niistä oikein mikään innostanut, kunnes sitten tämä tuli vastaan Turussa. Auton alkuperäinen väri oli harvoin nähty Aleutian Grey, joka vaihtui läpikäynnin yhteydessä pianomustaan. 48 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Cadillac Fleetwood Sixty Special ’62. Hattuhyllyltä löytyy muistoja reissuilta. Auto otettiinkin mukaan ja sovittiin, että maksan sen seuraavana päivänä, kun ei minulla ollut siihen hätään rahoja mukana. Viimeistelyja vailla. Se olikin aika myöhä ilta, kun saavuttiin uuden auton kanssa kotiin.” Vuonna 1998 USA:sta tuotu Cadillac oli entisöity läpikotaisin Oulun suunnalla, missä se oli ollut samassa perheessä aina viime vuosikymmenen puoliväliin saakka. ”Auto oli jo ostettaessa hyvässä kunnossa muutamia teknisiä asioita lukuun ottamatta. ”Markku Tikkanen Oulusta oli omistanut sen vuodesta 2001, ja hänen isänsä sen oli maahantuonut. Mustine väreineen Sixty Special näyttää vahvasti kummisedän kulkupeliltä. Kun ostoa seuraavana päivänä pistimme sen katoksesta käyntiin, se pöllytti niin paljon mustaa, että koko talo haisi bensalle vaatteita myöten.” Siitä alkoikin äkkiseltään komeannäköisen auton peruskunnostelu, jossa riitti näpertämistä siinäkin. ”Kävin katsomassa useitakin erilaisia autoja, muttei niistä oikein mikään innostanut, kunnes sitten tämä tuli vastaan Turussa. ”O li minulla jo silloin 90-luvulla ’64 Buick Electra”, Seija Pihlava kertaa historiaansa amerikanautojen parissa. Tuumasin silloin, että joko ostan auton tai ostan koiran.” Sillä kertaa ei haukkuja lähdetty katselemaan, vaan aika kului bensakäyttöisten vehkeiden myynti-ilmoituksia tutkiessa
Myös sisusta on verhoiltu uudelleen. Pienet yksityiskohdat viestivät, että kyseessä saattaa olla naisen ajopeli. Seijalle tullessa mittarit eivät toimineet, ja lattiamatto sekä häikäisysuojat kaipasivat vielä uusimista. Fleetwood Sixty Special oli vuonna 1962 Cadillac-malliston kallein kovakattoinen malli, jonka yläpuolella hinnastossa oli vain Eldorado Biarritz Convertible. 49 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Vakiovarustus onkin aikalaisekseen poikkeuksellisen kattava
Toivottavasti vielä paljon kilometrejä saan Helmi-Orvokin, joka tuon nimeksi on tullut, kanssa ajella ja koronasta huolimatta ensi vuonna taas pääsisi tapaamaan ja tutustumaan ihmisiin cruisingeissa”, Seija miettii. Alusta: Kierrejouset joka nurkassa. Renkaat: 225/75 R15 kapeilla valkoraidoilla. ”Vaikeinta onkin ollut löytää kaikki autoon kuuluvat tekstit, tälläkin hetkellä takatilan Fleetwood-teksti puuttuu. Ehkä tämä oli kiinnostava juuri siksi, kun se on Fleetwood, joita ei kovin paljon ole tullut vastaan. Pieksämäellä tuli käytyä Big Wheelsissä aiemmin, mutta sinne saakka en ole jotenkin uskaltanut sillä yksin lähteä, kun ei itse osaa autoa korjailla, jos siihen jotain tulee. Voimansiirto: Hydramatic-automaatti, takaveto. Yhtään hitsauspaikkaa autossa ei ole, se on ollut sikäli hyvä aihio”, Seija jatkaa. Varustelukin oli jo vakiona varsin täydellinen. ”Alipainekello siinä oli myös ostettaessa rikki, ja monenlaista pientä sähköjuttua. Mittareihinkin jouduttiin teettämään osia kellosepällä, ja pakoputkisto teetätettiin myös uusiksi silloin.” Kallein kovakattoinen. ”Silloin 2016 auto laitettiin sellaiseen kuntoon, että sain sen museoitua, ja kaikki toimii oikeasti. DeVillejä kyllä on”, Seija puntaroi. Seijan autostakin noista löytyy ilmastointi, joskin ihan käsin operoitavana versiona ilman automatiikkaa. Hain autoa aika pitkään, mutta mikään ei tuntunut omalta. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut rummut. Ilmeisesti se oli aika nopeaan kasattu. Faktat Cadillac Fleetwood Sixty Special ’62 • Omistaja: Seija Pihlaja, 55 • Paikka: Noormarkku. Olen kyllä saanut sen kanssa kiitettävästi apuakin. Ikkunatkin toimivat oudossa järjestyksessä, katkaisijat olivat sekaisin.” Sisustakin oli verhoiltu lähestulkoon kokonaan uudelleen, mutta aurinkolipat ja lattiamatto oli vielä uusittava. Sitten, kun mittareita kunnosteltiin ja purettiin kojelautaa sitä varten, niin sieltä löytyi semmoinen 40-senttinen taskulamppu, joka olikin se kolinan lähde”, Seija selittää nauraen. Teho: 325 hv. Sixty Special oli Eldorado Biarritz Convertiblen jälkeen kallein Cadillac-versio, jota valmistettiin vain neliovisena hardtopina, muita korimalleja ei ollut tarjolla. Siitä esimerkiksi kuului ajossa jotain ihmeellistä kolinaa. 50 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Cadillac Fleetwood Sixty Special ’62. ”Kilvet oli vaihtuneet kertaalleen, mutta minä halusin tähän takaisin tämän alkuperäisen NOO-77 Suomi-tunnuksen”, Seija Pihlava selittää rekisteritunnuksen vaihtoa. Lisävarustelistalla oli vain ilmastointi, jota sai myös automaattisena, sekä keskuslukitus, automaattinen valojenvaihtaja, sumuvalot ja lukkoperä. Fleetwood Sixty Special, joita valmistui vuonna 1962 kaikkiaan 13 350 kappaletta, ei oikeastaan valmistusmäärällisesti ole edes erikoisen harvinainen, mutta todella paljon harvinaisempi näky se on kuin saman ikäluokan halvemman pään sisaret, jos Cadillacin kohdalla nyt kehtaa halpa-sanaa edes mainita. Vanteet: 15" teräsvanteet, alkuperäiset kapselit. Moottori: 390 cid V8. ”Aktiivisesti sillä on tapahtumissa käyty, tosin tänä vuonna nyt vähän vähemmän. ”Tavaratilan sisustus on uusittu myös minun aikanani. Sisusta: Verhoiltu mustalla ja harmaalla nahalla alkuperäistyyliin. Korimuutokset: Maalattu kiiltävänmustaksi. Nyt oli kyllä tuttavan kanssa puhetta, että tänä vuonna tehtäisiin reissu siihen Pieksämäen cruisingiin, vaikka itse Big Wheels -tapahtumaa ei pidetäkään.” Auto oli jo Seijalle tullessa pääosin läpikäyty, joten Seija on joutunut uusimaan 325-hevosvoimaiseen 390-koneeseen vain vesipumpun matkan varrella. ”Museoautolla kun saa ajaa vain sen tietyn määrän, niin kaiken sen olen ajanut, minkä saakin. Kiitos: Kaikille ystäville, jotka ovat auttaneet, kiitos Harri Höglundille tallipaikasta. ”Alkuun autossa oli ongelmia kaasarissa, bensapumpussa ja tuulilasin pyyhkijän moottorissa, eli sellaisia pikkujuttuja
Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Tervetuloa! EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 4L-80E. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot • Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu • Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt
ISOMMAN OIKEUDELLA 52 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Prätkiensä kuljettamista varten hän hankki hiljattain huolella läpikäydyn sekä maukkaasti muokatun full-size pick-upin, joka ei jää huomaamatta keneltäkään. FORD F-250 EXTENDED CAB ’91. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ISOMMAN OIKEUDELLA 53 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Rovaniemellä asuva Ron Johnson ajaa kilpaa enduroa ja trialia
Autossa piti siis olla pitkä lava, jotta pyörät mahtuvat kyytiin perälauta kiinni, ja lisäksi tilaa piti löytyä myös erinäisille tarvikkeille. Tilaa tulee takuulla. Kaupat oli sinetöity viimeistään siinä kohtaa, kun väänsin sen ensimmäistä kertaa käyntiin – 7,5-litraisen bensaveekasin häpeilemättömän muhkea äänimaailma sulatti sydämen saman tien”, Ron kuvailee. 460-kuutiotuumaiselle moottorille on tehty perushuollot, minkä jälkeen se on varustettu uusilla peltisarjoilla ja Kyllä tuo on sellainen laite, että kun sillä lähtee ajamaan, niin tulee tunne, ettei ainakaan itselle satu ensimmäsenä mitään. Viiden hengen kuormuri. Sitä mainostettiin sanalla sanoen upeaksi ja sellaiseksi se lopulta osoittautuikin. Kaikki, mikä pärisee sekä haisee bensalle ja pakokaasulle, on kivaa”, mies kiteyttää. Jatkohyttikään ei näin ollen ollut pahitteeksi. Isoa pick-upia Ron alkoi etsiä prätkiensä kuljettimeksi. Ennen pohjatöitä ovista on paikattu massiivisten sivupeilien telineiden jättämät reiät ja lavan reunoista siloteltu lavakatteen kiinnitysnuppien jäljet. Uusi maalipinta on ruiskutettu myös ovien sisäpintoihin sekä kaikkiin sisäpuolen näkyville jääneisiin pintoihin. ”Asuin vielä tuolloin Nurmijärvellä ja ajoin katsomaan sitä paikan päälle. Alun perin auton pinnassa oli ollut kermanvalkoinen sävy, jonka hohdokkuus oli haalistunut vuosien varrella melko luotaantyöntäväksi. ”Aiemmin kuljettelin pyöriä peräkärryllä, mutta onhan tuo nyt hauskempi. uusista Mustangeista tuttu metallihohtoinen Kona Blue -värisävy. Lava ja luukut on irrotettu ennen maalauksen pohjatöitä, jolloin myös rungon puhdistaminen, ehostaminen ja maalaaminen on käynyt kätevästi. Edellä mainitut kriteerit täyttyivät lopulta pienessä hankolaisessa autoliikkeessä myynnissä olleessa, kuorma-autoksi rekisteröidyssä F250:ssä. Kokonaisuus on viimeistelty uusilla ledivaloilla. Ron on asentanut lavan etureunaan työkalulaatikoston, jonka keskellä on prätkän eturenkaalle mitoitettu kolo. Kokonaisuudessa on kuitenkin myös lukuisia eikosmeettisia parannuksia, jotka eivät ensivilkaisulla aukea. Tämän Fordin F-sarjalaisten kahdeksatta sukupolvea edustaneen yksilön matkamittarissa oli vain 55 000 mailia. Katselin muitakin saman hintaluokan pick-upeja, mutta suurin osa niistä oli joko todella murjotun oloisia tai ihan hirveästi ajettuja. Myös kyljen helmalistat ja astinlaudat ovat saaneet jäädä historiaan. ”M ähän olen tämmöinen moottoriholisti”, Ron aloittaa. Amerikanautoista hänelle ei ole kertynyt suuremmin kokemusta, mutta esimerkiksi vanhempia Jaguareja miehellä on ollut useita, joten autojen laittaminen on tullut tutuksi. Ostopäätöstä helpotti myös se, että auton rakenteluhistoria oli tarkasti tiedossa lukuisine projektikuvineen. 54 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ford F-250 Extended Cab ’91. Suomessa rakennetun auton silmiinpistävimpiä muutoksia ovat neljä tuumaa korottava Skyjackerin alustasarja sekä mm. Perälaudan keskellä oleva syvennys on passeli ajorampille. ”Olen harrastanut moottoriurheilua kymmenvuotiaasta saakka. Prätkähommat alkoivat tuolloin trialilla ja enduro tuli mukaan myöhemmin. Samalla mielessä pyöri ajatus, että olisipa kiva löytää joskus sellainen harrasteauto, jolle ei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin ylläpitää sitä”. Alustan korotussarjan asennuksen yhteydessä on vaihdettu samalla yläja alapallonivelet, raidetangot sekä kaikki alustan puslat
Alustaan on uusittu yläja alapallonivelet, raidetangot sekä kaikki puslat. Faktat Ford F-250 Extended Cab ’91 Omistaja: Ron Johnson, 50 Paikka: Rovaniemi. Kulkua sellainen lisäpaino ei muuta vielä yhtään” mies kuvailee. pakoputkistolla. Myös ohjausja jarrutehostimet sekä ilmastoinnin kompressori on vaihdettu uusiin. Voimansiirto: 5-vaihteinen manuaali. Renkaat: Falken Wildpeak A/T 305/65 R18. Korimuutokset: Kylkilistat ja lavakatteen kiinnikkeet poistettu, Kona Blue -värisävy. Ja ruuhkassa kun laittaa vilkun päälle, niin kummasti rupeaa tilaa löytymään jonossa – isomman oikeudella”, Ron päättää. Ainoa hänen teettämänsä toimenpide on ollut alustan putsaaminen ja ruostesuojaaminen sekä prätkäkuljetukseen soveltuvan säilytyslaatikoston asentaminen lavalle. 55 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Jäähdyttimeksi on vaihdettu uusi alumiinisyylari Spalin flekteillä. Sisusta: Starcraftin etupenkit. Alusta: Skyjackerin 4” korotussarja. Matkustusmukavuutta puolestaan on kohotettu päivittämällä pienet, alkuperäiset niskatuettomat jakkarat paremman tuen antaviin Starcraftin penkkeihin. Takapenkki on edelleen alkuperäinen. Ainakin toistaiseksi Ronin uusi prätkäkuljetin on osoittautunut juuri niin huolettomaksi kuin hän toivoikin, eikä sille ole tarvinnut tehdä mitään. Huomiotaherättävin päivitys on kuitenkin Skyjackerin neljän tuuman korotussarjan asennus, jonka ansiosta matka taittuu vaikka vähän huonommallakin tiellä. Hytin kaksiosaiset sivuikkunat luovat takatilaan oman veikeän tunnelmansa. ”Käytössä se on ollut minulla, jos nyt ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Vanteet: 18” Pro Comp Xtreme. Moottori: 460 cid V8. Matkustamon mukavuutta on kasvatettu vaihtamalla pienet alkuperäiset niskatuettomat penkit Chevrolet Starcraft Vanin penkkeihin, jotka antavat huomattavasti paremmin tukea. ”Kyllä tuo on sellainen laite, että kun sillä lähtee ajamaan, niin tulee tunne, ettei ainakaan itselle satu ensimmäisenä mitään. Jarrut: alkuperäiset. Tyhjänä se on vähän kova ajettava, mutta olemus muuttuu pehmeämmäksi, kun lavalle lastaa 500 kiloa tavaraa. Vaikka auto on rekisteröity neljälle, soveltuu vaatimaton takapenkki lähinnä lasten, lemmikkien tai tavaroiden kuljetukseen
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 56 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Coolera tor HARLEY-DAVIDSON PANHEAD ’57. Viimeisin niistä on viileä Coolerator. Vaasalaisen Hannu ”Upi” Haapamäen pyöriä on nähty Amerikan Raudassa pari kertaa aikaisemminkin. Upi’s Garage rakentaa ahkerasti asiakaspyöriä, mutta aina silloin tällöin mies rakentaa uuden kaksipyöräisen myös itselleen
Coolera tor 57 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Jarruja kytkinpolkimet Upi on tehnyt itse rosterista. Sen mies löysi jo vuonna 2007 Hollannissa järjestetystä pyöränäyttelystä, ja on säästellyt sitä sopivaan kohteeseen aina näihin päiviin saakka. Kone on vuosimallia ’57, mutta kyseistä VL-mallista runkoa on valmistettu vuodesta 1930 vuoteen 1936. BMX-fillareihin ajatukset vievä ohjaustanko on taivutettu rosteriputkesta ja hitsattu kiinni saksalaisen Duckmannin valmistamaan valettuun keskipalaan. Takajarru puolestaan on VL:n alkuperäinen rumpujarru. Wassel-mallinen tankki on tarvikeosa, jonka tunnelia on hieman muokattu. Niinpä rungon pystyputkia jatkettiin 1,5 tuumaa niin moottorin edestä kuin takaakin. Pääsiäisenä saunoessani totesin kuitenkin, että ei hemmetti, en ole vielä siihen valmis, kun nykyisen tilanteen eteen on kuitenkin tehty töitä jo parikymmentä vuotta. Upi’s Garagen pyörät ovat tunnetusti täynnä pieniä mielenkiintoisia detaljeja, kuten vaihdekepin nuppina toimiva lasisilmä. Hieroin sitä aika kauan, jotta sain sen näyttämään mahdollisimman alkuperäiseltä”, Upi kertoo. Toinen erityismaininnan arvoinen yksityiskohta ovat osittain ulkopuolisesti käämilangalla vedetyt sähköt. Vaihdekepin nuppina toimivan lasisilmän Upi toi tuliaisina vuonna 2007 Hollannissa järjestetystä pyöränäyttelystä. Sen sijaan vuokrasin keväällä uuden tilan ja pistin seuraavaa vaihdetta silmään. Takalokasuojan Upi yhdisteli kahdesta eri aihiosta. Ja hyvä niin, sillä hänen persoonallisen raikasta rakentelutyyliään seuraa mielellään jatkossakin. Öljysäiliö on kavennettu Moonin pönttö ja kytkimenä toimii Barnettin lock-up -mallinen tuote. Coolerator sai alkunsa Kotavuopion Istolta ensin Flying Choppersin Andylle ja sittemmin Upille kulkeutuneen rungon ja Panheadin moottorin myötä. Keula koostuu Sportsterin T-paloista ja gold nitride -pinnoitetuista yläputkista, jotka Upi tilasi Hollannista. Etuvalo on vanhasta ambulanssista ja siinä on ollut punainen lasi jo alkujaan. Tarkasti harkittuja detaljeja. Kokonaisuuden kruunaa sisäpuolinen kaasukahva. Panheadin moottori ei sopinut runkoon sellaisenaan, sillä se on huomattavasti suurempi kuin rungolla alun perin ollut lättäpäämoottori. ”Meinasin tosiaan edellisessä osoitteessa, että ryhdyn ajamaan pyörähommaa pikkuhiljaa alas. Lisäksi molemmat tankin alla olevat putket tehtiin kokonaan uusiksi samoin kuin takapään yläputkikin. U pi oli alkuvuodesta hilkulla lopettaa ammattimaisen pyöränrakentelun, mutta tuli kuitenkin lopulta toisiin aatoksiin. Sateellakin voi siis ajella huoletta. Kuulostaa vaaralliselta, mutta Upi tähdentää, ettei niistä saa tällejä, vaikka yrittäisi, kiitos päällä olevan suojalakan. 58 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Harley-Davidson Panhead ’57. Kysyntää tuntuu riittävän ja töitä on ollut ihan joka päivälle”, mies aloittaa. Tankin maalaukset pyörteineen ja teksteineen ovat Satu Tabellin taiteilemat. Pakoputkessa yhdistyvät Panheadin alkukäyrät ja jonkin vanhan lättäpään siivekäs loppupätkä, tosin aika reilusti lyhennettynä. ”Runkoa on muokattu loppujen lopuksi aika paljon, vaikkei se näytä siltä, mutta siihen minä juuri pyrinkin, etteivät muutokset pomppaisi silmille
”Tankin maalasi Art from the Underground -firmaansa pyörittävä Satu Tabell Kangasalalta. Runkoa on muokattu varsin runsaasti, vaikkei sitä ensivilkaisulla huomaa. Lieneekö herra Berry viitannut lyriikassaan Minnesotassa taannoin toimineeseen The Coolerator Company of Duluthiin, joka oli aikoinaan varsin suosittu jääkaappivalmistaja. ”Selvitin ensin, saako sinistä verhoilumateriaalia ylipäätään, ja kun sellainen löytyi, niin sen sävyn mukaan valittiin väri maalattaviin osiin”, Upi selittää. Tutustuin häneen joskus Helsingin Kustom Kulture Show’ssa ja vaikutuin siitä, kuinka hän hallitsee niin kynäruiskun kuin straippisiveltimenkin käytön. 59 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Siniset tulpanjohtojen päät olivat löytyneet kauan aikaa sitten jostain rompepäiviltä ja tulpanjohdoista sai oikeansävyiset laittamalla niiden päälle sinistä kutistesukkaa. Cooleratorissa on lukuisia mielenkiintoisia detaljeja, vai mitä sanotte esimerkiksi sähköistä, jotka on vedetty osittain ulkopuolisesti käämilangalla. Upi tuumi alkuvuodesta, että lopettaisi pyörien ammattimaisen rakentelun kokonaan, mutta saikin uuden liiketilan myötä seuraavan vaihteen silmään. Hänen raikkaan mielikuvituksellisia pyöriä tullaan siis näkemään onneksi jatkossakin. Kultaahan löytyi jo keulan yläputkista. Penkin pohjan Upi teki itse ja se verhoiltiin paikallisessa verhoomossa. Ja mikä parasta, hänellä aikataulut pitävät! Satu maalasi siis ensin tankin kylkien pyörrekuviot ja lopuksi tekstit. Oli niin tai näin, niin viileä nimi se on moottoripyörällekin. Pyörän nimestä kiitos menee hieman yllättävälle taholle: ”Nimihän syntyi kuultuani Chuck Berryn laulavan cooleratorista jossain biisissään, ja se vain kuulosti minun korvaani hyvältä”, Upi avaa. Selvitin ensin, saako sinistä verhoilumateriaalia ylipäätään, ja kun sellainen löytyi, niin sen sävyn mukaan valittiin väri maalattaviin osiin. Sinisen sävy valikoitui penkin verhoilun myötä. Tämä taitaa olla jo neljäs pyörä, jonka hän minulle maalasi, ja saa maalata kyllä seuraavankin”, Upi kiittelee. Kantavana ajatuksena olikin se, etteivät muutokset saa hypätä silmille. Siniset kahvat löytyivät Saksasta ja polkupyörämallisen kicksipolkimen kumit Jenkeistä. Värityksen valinnan alkumetreillä Upi muistelee pohtineensa, että punainen, sininen ja kulta voisivat sopia hyvin yhteen. Rungon syvänpunaisen pinnan ruiskutti Vaasassa toimiva Torkkelin Kim. Pirteä väriyhdistelmä
Harrasteautoilun kattojärjestö FHRA:n talouskin on kärsinyt isoja kolhuja, kun alkukausi yksinkertaisesti pyyhittiin pois. Teemu Suomen ’75 Trans Am on katu-uskottavan näköinen laite. 60 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Leveät 18-tuumaiset vanteet ovat Weld Wheelsin RT-S S71:t. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen, Jukka Toivakka STADIN Cruising Väkeä oli aurinkoisessa illassa liikkeellä mukavasti, mutta tungokselta vältyttiin silti joka paikassa. Vihdoin heinäkuussa päästiin järjestämään odotettu kesän ensimmäinen Pre-Party, ja autoja oli paikalla sen mukaisesti. HELSINKI 10.7. Tänä kesänä suuret tapahtumat ovat kaatuneet yksi kerrallaan korona-ajan rajoituksiin
61 AMERIKAN RAUTA 6/2020. G-bodyjen arvostus on noussut hurjaa vauhtia viime vuosina, ja varsinkin erikoisversioista on tullut jo hyvin haluttuja. ’58 vuosimallia tiedetään olevan jäljellä maailmassa alle 50 kappaletta. Melko harvinainen näky on myös ’68 Plymouth GTX Convertible, joita on valmistettu vastaavalla varustuksella automaattina vain 506 kappaletta. Nyt auto on Aallon Kimmolla Järvenpäässä, ja Allu on poistanut teipit, hieronut pinnan esittelykelpoiseen kuntoon sekä vaihtanut alle pinnavanteet. Mika Karilta Ouluun Sami Alasimille kulkeutunut auto sai Oulussa niin C1-Corvetten hampaat maskiinsa kuin tyylikkään uuden sisustankin, ja silloin se myös yliteipattiin mattavalkoisella. Tämä ’53 Chevy on muotoutunut nykyiseen lookiinsa usean eri omistajan käsissä. Cruising Jotkut malttoivat jopa rauhoittua lepäilemään oman auton luokse. Toni Nyströmin pumppukoneinen ’53 Buick on härski näky mustine peltivanteineen ja voimaa uhkuvine etukenoineen. Roush itse kutsuu Eatonin M90:een pohjautuvaa ahdinta Roushchargeriksi. Siksi oli erityisen mukavaa nähdä hienokuntoinen viimeisen polven Olds 442 tuoreissa Suomen kilvissä! Jouska Nissinen Kerman tallilta omistaa tämän ’58 Dodge D100 Sweptside pickupin, joka on muotoilultaan todella häiriintyneen näköinen avolava! Henkilöautomaisesti muotoillulla lavalla varustettu Moparin cameo maksoi uutena kolmanneksen perusavolavoja enemmän, joten sen valmistusmäärä jäi hyvin pieneksi. Valkoisella sisustuksella varustetun auton keulalta löytyy 440 Magnum. Rekisterikilpi kertoo olennaisen – kyseessä on Roush 427R, mikä tarkoittaa, että nokalta löytyy 427 hevosvoimaa tuottava Roots-ahdettu kasi. Hyvinkääläisen Timo Bäckin ’57 Chrysler -isolohkoavo näyttää ihan 300C:ltä, mutta on oikeasti WIndsor. Hieno laite joka tapauksessa, eikä huku kirkkaine värityksineen parkkipaikalle, vaikka muut autot olisi tuotu paikalle aikakoneella 50-luvun lopulta
Jyväskylästä ensimmäistä kertaa Helsinkiin cruisailemaan tulleen Osku Turusen ’57 DeSoton kyytiläisten ei tarvinnut jännittää mahdollisia maalipinnan pikkunaarmuja. Jarno Jääskeläisen GMC Work Truck makaa tukevasti tontissa kiinni. 62 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Stadin Cruising. Auton pellin alta löytyy moderni kolmannen polven Vortec-pikkulohko perässään 5-vaihteinen manuaali. Nykymaailman mukavuuksista löytyy myös sähköpenkkiä, sähkölaseja ja jopa ilmastointi. Jonon etummaisena Harri Paukku ’70 Buick GSX 455:llään. Siellä täällä lätäköt muistuttivat vielä lähipäivien runsaista sateista. Uusi Corvetten C5mallipolvi toimi vuonna 1998 myös Indianapolis 500 -kisojen Official Pace Carina. Kilpien perusteella se ainakin oli Australiasta! Kuka se väittikään, etteivät Corvetteen mahdu matkatavarat mukaan. Ilmajousitetun auton keulalta löytyy yllättävä tekniikka, kolmannen sukupolven tietokoneohjatulla ruiskulla varustettu GM-pikkulohko! Jouni Kylmäniemen patinapintainen ja juuri sopivasti chopattu ’60 Caddy ei jätä vieläkään kylmäksi. Rosteriputkiston ilmoille välittämät soundit ovat ihan jotain muuta, kuin nykyautolta olettaisi. Kai Tarvaisen ’50 Chevrolet Suburban Carryallin patinapinta kätkee LS1-tekniikan, Mustang II -tyyppisen etuakseliston ja Lincoln MK VIII:n erillisjousitetun takapään. Keltaisilla vanteilla ja grafiikoilla varustettuja pace car -replikoita valmistui tehtaalta 1163 kappaletta. Käsi ylös, kuka ei tarvitse tällaista reissuautoa. Joku sanoi, että tämä punaraitarenkainen Valiant UTE -harvinaisuus olisi tullut Porvoosta. Penkkien värityksestä päätellen tämä yksilö olisi jälkikäteen pace car -varusteltu, sillä kaikissa vastaan tulleissa tehtaan Pace Careissa on ollut keltaiset pääntuet. Heteahon Sami oli tällä kertaa liikenteessä viimeisen lähdön Mercury Marauderillaan, jonka konehuoneesta löytyy konseptimallin tapaan remmiahdettu 4,6-litrainen ja 32-venttiilinen Modular
63 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Petu Lahti onnistui löytämään yhdessä tallikaverinsa Ipin kanssa aidon Suomi-Broncon, joka oli vieläpä viettänyt vuosikymmeniä naapurikunnan alueella! Aivan huikea löytö! Joni Seppälä, jonka Hudrod esiteltiin takavuosina Amerikan Raudassa, on viime aikoina erikoistunut peltikeulaisiin Chevy Vaneihin. Hatanpään Autokeskus rakensi 80-luvun lopulla Tampereella USA-autotuonnin kulta-aikoina uusista GMC Vanduroista hulppeasti klassiseen vanityyliin sisustettuja Baron Cruiser -matkailuautoja, joita näki jopa taksikäytössä. Mukava nähdä niitä harrastetapahtumissakin. Top Chef Suomi -ohjelman ensimmäisen tuotantokauden voittanut Akseli Herlevi oli tiimeineen keksinyt loistavan idean houkutella jenkkiautoväkeä cruisingillan päätteeksi Naughty BRGR -ravintolaansa, jonka uusi Sturenkadun aikoinaan huoltoasemana toiminut paikka sopiikin tarkoitukseen tyylikkäästi. Jussi Vesa sai viime talvena herkullisen väriseen ’56 Mercuryynsä uudelleen kromatut puskurit, joiden asennus kohensi muuten jo aiemmin nätin auton olemusta kummasti. Kimmo Koivikon ’70 Stingrayn LAS50-rekisteritunnus viittaa miehen Lasso Drinks -yritykseen, joka valmistaa muun muassa Muumi-limua! Kiisken tallin Mane oli lähtenyt ulkoiluttamaan nättiä ’59 Dodge-farmariaan Maskusta Helsinkiin saakka. Puumalaisen Jussi hankki vastikään ’60 Caddynsä tilalle ’38 Buickin, jonka parissa on päässyt taas rakentelun makuun. Niitä miehellä on ainakin kolme. Perää on jo pudotettu, ja taakse löytyivät skirtit Herstin Timpalta, joka ei sitten asentanutkaan niitä Chevy Bombiinsa
Salon Mikakin oli lähtenyt cruisailemaan rajulla ’69 Camarollaan. Ja hyvältähän se näyttää, kun kyljet ovat suorat ja maalipinta kiiltävä. Aikaisimmat saapuvat Malmin Pre-Partyyn jo neljältä, ja iltayhdeksään mennessä kenttä on tyhjä. 64 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Stadin Cruising. Tässä Prätkäpajaa pyörittävä Lequ Laurell poistumassa isolohko-Corvetteineen. Kauppatorilla nähtiin myös Lasse Lembergin miedon kustomoinnin kokenut ’55 Mercury Medalist, jonka ’56 Montereyn listat saavat auton erehdyttävästi vuotta uudemman näköiseksi. Jo etukäteen oli puhetta, että mahtuvatko cruisailijat tällä kertaa Kauppatorille ollenkaan, kun telttoja ei pureta perjantai-illaksi. Tämä maukkaan näköinen Chevy Camper olisi ollut myytävänä kymppitonnilla. Kaj Malmströmin ’54 Mercury on kulkeutunut Jenkeistä Latvian ja Viron kautta Suomeen. Kiitoradalla auringossa kylpi myös Stjerbakoffin Markon viime numeron kannesta tuttu Buick. Hyvinkääläisen Toni Härkösen ’69 Pontiac Firebirdin väri vaihtui viime talvena vaaleanharmaasta mustaan. Mahtui sekaan autojakin, mutta harva oli niin sävy sävyyn kuin tämä ’70 Challenger, jossa oli kilpi autoa myöten
(03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUNSEUDULLE AVATTU UUSI JENKKIPAJA! • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset.
Pikkulinnut kertoivat, että tämän muskeli-Moparin takakumit pyörivät tyhjää ilman suurempia ponnisteluja. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Cruisaillen ruukille Mathias Larsson saapui Hangosta paikalle raikkaan oloisella ’75 neliovi-Dartilla. Klassista GM-kalustoa Karjaan ABC:n parkkipaikalla; pirteä keltavalkoinen ’55 Chevrolet Bel Air sekä modernimpaa vivahdetta ulkokuoreensa saanut ’59 Apache. RUUKKI-CRUISING 3.7. Kyllä, kyseessä on se sama Martikaisen vanha ’60, joka kustomoitiin nykyasuunsa jo 30 vuotta takaperin. Löytöjen teon lomassa kansaa viihdytti ulkoalueella esiintynyt Sultans of Jungle. 66 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Kalusto kokoontui klo 18 Karjaan ABC:lle, josta siirryttiin letkassa Ruukki-kirppiksen rompetorialueelle. Heinäkuun Stadin cruisingien kanssa samaan aikaan järjestettiin myös FHRA Support Cruising Karjaa-Raaseporiakselilla. Mintunvihreän ja turkoosin yhdistelmä tekee Christoffer Gschossmannin ’60 Impalasta todella karamellimaisen. Lars Ekholmin kaksiovinen ’57 Special ja Tom Sandblomin neliovinen ’55 Special olivat edustava Buick-kaksikko
Salolaisen Keijo Mäkisen ryhdikäs 360-koneella varustettu ’67 Dodge Dart. Esittelyn autosta voit lukea numerosta 5/2016. Komeita molemmat! Karjaan ABC:ltä startannut autoletka mutkitteli rompetorialueelle pitkin kauniita pikkuteita ja ruukkimaisemia. 67 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Nyt monsteri oli esillä Karjaalla. 70-luvun sportticoupet saapumassa määränpäähän. Ajoneuvo on tarkoitettu sotilaskäyttöön, mutta tiettävästi suunnitteilla on myös siviili-GTP. Etualalla ’77 Pontiac Trans Am ja takana ’74 Chevrolet Camaro, jotka kuuluvat Markus ja Teresa Ahlrothille. Lowbrow-artisti Thomas Westerlund kävi ulkoiluttamassa itse taiteilemaansa kaksipyöräistään. Takana pitkälavainen ’55 ja edessä lyhytlavainen ’56 Chevy Stepside. Myös tämä vahvasti country-henkinen patinaparivaljakko lämmitti mieltä. Tarkemmin sanottuna ’64 Chevrolet C10 ja ’15 Dodge Ram 3500 Longhorn. Avolavarakentelun kaksi ääripäätä – madallettu vanha GM ja korotettu uusi Mopar. Nelivetoisen panssaroidun Sisu GTP:n ensiesittely oli tarkoitus tapahtua tämän vuoden American Car Show’ssa, mutta suunnitelmat menivät mönkään. Tämän ’37 Ford pick-upin alkuperäinen patinapinta on yksi kauneimpia koskaan näkemiäni
Erittäin hyvin aikaa kestänyt toteutus. ”Who the fucking Greta?”, tiedusteltiin Jukka Haapalan ’51 DeSoton takapaksissa. Pysäyttävä näky liikenteessä joka kerta! Auton esittely löytyy numerosta 3/2015. Ja taas niin nättiä aitoa patinapintaa! Tällä kertaa ’48 Chrysler New Yorker Club Coupen pinnassa. Ja hienostihan surffihenkeen rakennettu shop truck meitä kuljettikin! 68 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ruukki-cruising. Allekirjoittaneen silmään tämä chopattu ja neliovisesta kaksioviseksi muutettu ’57 Buick Century Caballero on aina ollut yksi kaikkien aikojen hienoimpia Suomi-kustomeja. Jari Hirsikankaan komea ’62 Bel Air -farmari on nimetty Rockin’ Rosemaryksi. Ari Talus kävi ulkoiluttamassa Tommi Äikään taannoin rakentamaa ’41 Studebaker Commander gasseria. Kolmisen vuotta työn alla olleen oman ’58 Chevy Apacheni ensimmäinen pidemmälle suuntautunut reissu tehtiin Ruukki-cruisingiin. Super Six Power! Jarkko Sahlströmin kisaisan ’61 Mercury Cometin peltejä koristavat autenttiset diileritekstaukset. Legendaarisiin kotimaisiin rakennelmiin kuuluu yhtä lailla myös Vennu Björkmanin ’38 Ford Cabriolet
03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.fi Autoja ja autojen osia suoraan USA:sta. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. ??. 8-16.30 USA-AUTOJEN VArUSTEET, VArAOSAT & hUOlTO! Huoltokorjaamo ja myynti 0400-654888 / (06) 4229 888 ??. www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustuseen ja keräilyyn! L A A S T I K U J A 1 , 1 7 2 VA N TA A. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??. ??. . USA-CARS .fi Puh. 8-17, la 9-14 Korjaamo ark. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. ??. . Pikkuusen erikoosemPi kauPPa ja verkkokauppa www.jarimaki.fi Myymälä ark. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. . Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. ??.
Big Wheels Cruising Parade 70 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Niinpä Pieksämäen Big Wheels järjestettiin tänä vuonna yleisötapahtuman sijaan pelkkänä kaupunkia kiertävänä cruisingparaatina, joka keräsi väkeä runsaasti niin harrasteautojen rattien taakse kuin katujen varsillekin. Poikkeusolot vaativat poikkeustoimenpiteitä. Yleisöä alueelle ei tänä vuonna päästetty lainkaan, mutta muilta osin tunnelma oli ennallaan. Ensimmäinen välietappi oli Valtatie 9:n varrella sijaitseva Koskelon liikenneasema, josta matka jatkui viiden Mustangin letkassa. Oma Pieksämäen reissumme starttasi tällä kertaa Kuopiosta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pieksämäellä autot järjestäytyivät paraatiletkoihin Poleenin rantapuistossa, johon autokuntia saapui kaikkiaan viitisensataa. 18.7
Kalle Koskivirran chopatun ’61 Thunderbirdin peräpää oli saanut kylkiinsä takavalojen rakettimaisuutta korostavat luodinmuotoiset paneelit. Ford F250 Super Duty on erityisen näyttävä laite kaksivärisenä Harley-Davidson Edition -erikoismallina. Tämä ’77 Corvette meinasi saada vanhan suolan janottamaan, sillä korimallinsa lisäksi siinä oli monia yhtäläisyyksiä entiseen Stingrace-Vetteeni sivuputkineen ja Sparcon kuppipenkkeineen. Kovia taannoin kokeneen korin alareunasta on leikattu pois noin 30 senttiä, mikä selittää nykyisen matalan olemuksen. Kauhtuneen pinnan alta löytyy huomattavasti ulkokuorta siistimpi nelipulttisella lohkolla varustettu 383-stroukkikone jatkeenaan TH350-automaatti. Tämä ’04-vuosimallinen yksilö kuuluu Kai Maaraselle. 71 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Tässä chillataan ’73 Chevrolet Chevelle Coupen apparin jakkaralla. Vaaleansinisen ja mustan yhdistelmä pukee mikkeliläisen Mika Lampisen neliovista ’56 Ford Customlinea. Ennen klo 17 tapahtunutta starttia monella oli aikaa ottaa hetki rennosti. Ismo Kotron komea ’74 El Caminokin voisi olla värityksensä puolesta H-D-erikoismalli. Mikkeliläisen Kimmo Röpelisen ’59 GMC-stepparin autenttisen patinan ei pidä antaa hämätä. Ilkka Kallbergin Panel Delivery on erikoinen laite, sillä ’39 Fordin kori on istutettu ’78 Buick Century Special -farmarin rungolle
Voittajaksi suoriutui Ghoulina Killmister (oik.), yleisön suosikiksi Kathrine Kerosin (2. Cruising-paraatin reitti oli tänä vuonna pidempi kuin normaalisti, yhteensä noin 18 kilometriä. vas.) ja UGM-persoonaksi Noctivagante (vas.). Joensuulaisen Helge Nygrenin ’51 Buickkustom voitti viime vuoden People’s Choice -palkinnon ja sai näin ollen esiintyä tämän vuoden tapahtumatarrassa. Baby got back! Jani Tuovisen ’41 Chrysler Club Coupen perä on hillitysti sanottuna runsas. Fordin T-mallinen roadster track nose -keulalla. Alternative-mallien Underground Model -kisan finaalit pidettiin tuttuun tapaan Pieksämäen Big Wheelsin yhteydessä. Hänen ilmajousitettu ’60 Impalansa valmistui nykyasuunsa jo vuonna 2007 ja on kestänyt aikaa todella hienosti. Mikko Seppänen on Big Wheelsin vakiokävijöitä. Ei ihan yleisimpiä näkyjä edes rodimiiteissä. 72 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Big Wheels Cruising Parade. Ilmajousitetulla ’68 Cadillac Sedan DeVillellä paikalle saapui Janne Hakanen. Tästä ei 60-luvun amerikkalainen auto enää paljoa linjakkaammaksi muutu
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle
Keravan cruisingin keskipisteenä on nykyisin Alikeravan Neste, jonne väkeä helteisenä perjantaina kokoontuikin sankoin joukoin. Yksi komeimpia Keravalla vastaan tulleita laitteita oli ehdottomasti keravalaisen Hyden ’57 Chevy 210 Handyman, joka näyttää nopealta, mutta on huhujen mukaan silti lähinnä sleeper... Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kerava Cafe Cruising Custom-maalarina hyvin tunnetun avustajamme Kari B. Tämän yksilön billet-maski kuuluu aikakauden mukaisiin lisävarusteisiin. Etualalla Elias Välkki maukkaine ’28 Willys pickupeineen. KERAVA, 12.6. Suuri merkitys on tietysti myös paikalla, ja Alikeravan Neste tuntuu ottaneen cruisailijat avoimesti vastaan. Suomen Sherwoodinakin tunnettu Kerava kantaa rokkikaupungin viittaa komeasti, nimittäin paikallinen kuukausittainen cruise-in on kasvanut selvästi suuremmaksi kuin Espoon cruisingit. Mikkosen ’66 Classic Cross Country on asennoltaan gassermainen, mutta muu kokonaisuus kunnioittaa Suomi-hotrodding-juuria aina jenkkilipun väreihin maalattua konehuonetta myöten. Amerikan Raudassa aikoinaan esitelty Janne Salosen ’56 Bel Air -farkku oli saanut alleen uuden rengastuksen ja myös tekniikka oli muuttunut entistäkin virkeämmäksi. Mallihan on aiempien sukupolvien Sevilleistä poiketen perinteisen takavetoinen, ja sitä sai jopa remmiahdetulla 4,6 litran kasilla. Kaluston tuoreempaa päätä edusti tämä viime vuosikymmenen taitteen Cadillac STS. Nesteellä on otettu cruisaajaporukka hienosti vastaan, mistä kieli sekin, että terassille oli tuotu erikseen grilli, josta myytiin ruokaa suoraan, ja kuultiinpa paikalla myös live-musiikkia. Mustille leveille peltivanteille asennetut miljonäärivalkosivut olivatkin takana juuri ja juuri kaarien sisään mahtuvat sliksit! 74 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Eldoradon ”Money Green” -värinen sisustus on huikea. KOTKA, 16.7. Tällä kertaa mies oli liikenteessä vastikään Jenkeistä uitetulla komealla ’63 Sport Furyllä. Upeasta autosta on tulossa talven mittaan tarkempi esittely lehteen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kotkan torimiitti 75 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Pekka ”Juice” Leskisen ’59 Mercury on Suomi-legenda, joka muistetaan punakeltaisine lowrider-henkisine maalauksineen Felix Fredlundin Mercurynä. Suomen tunnetuin VIP-Plymouth on varmasti se Amerikassakin kilvanajossa käynyt yksilö, mutta Jyrki Hännisen ’68 yksilö osoittaa, että malli on varsinkin Ember Gold -värisenä aika hulppean näköinen alkuperäiskunnossakin. Yenkoetuhelma kruunaa kokonaisuuden. Ärhäkkä limenvihreä sopii Markus Vanhalan ’87 Corvetteen hyvin. Kotkan torilla järjestetään kesäisin kaksi kertaa kuukaudessa Kotka Hot Roddersien torimiitti. Tomi Kokkosen ’78 Camaron stuukki on niin 70-lukua kuin voi olla. Haminalainen Juha ”Popsi” Tiili on tunnettu nimi erityisesti moottoripyöräpiireistä Kujansuu MC:n presidenttinä. Insomnium-bändissä vaikuttavan miehen C4 sai tälle kesälle uudet mustat raidat. Violetti ’95 Mustang GT -avo oli kiukkuisen oloinen kuppipenkkeineen ja scooppipelteineen, ja takaluukun NOS-logo vihjaa, että lisätehoa saadaan tarvittaessa myös ilokaasuilla. Vierailimme paikalla heinäkuun puolivälissä. Kirjoittaja oli liikkeellä Herrasen Jussin pinkki-vaaleansinisestä hillitymmän musta-lilaksi muuttuneen LS-tekniikkaisen ’55 Buickin kyydillä
Hannu Kohvakka tuli Oldsmobile F-85:ineen Vesivehmaalle tavoittelemaan uutta ennätystä ja kenties jopa 11 sekunnin puolelle menevää aikaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen -kiihdytystapahtuma Jouko Ainasojan ’70 ’Cuda ei ollut pelkästään nätti vaan myös nopea. Vaikka Vesivehmaan rataa kehuttiin yllättävän pitäväksi hyvin kumitettuine pintoineen, Mika Tuhkasen 300C SRT8 suti ensimmäisessä lähdössä rajusti. 76 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Kun pitovaikeudet saatiin vähenemään, saatiin aikakorttiin lukemat 13,349 ja 177,57. Paras varttimailiaika Vesivehmaalla 10,928 loppunopeudella 204,68. Amerikan Rauta VESIVEHMAAN LENTOKENTTÄ, 1.8. Erikoisen alkuvuoden takia lehtemme nimeä kantava kadunmiehen kiihdytystapahtumakin jouduttiin siirtämään eteen päin, ja toteutui hyvin lyhyellä varoitusajalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tatu Heman on El Caminoineen tuttu näky erilaisissa kuminpolttokisoissa. Väki oli selvästi tapahtumaa jo odottanut, ja liekö koskaan Vesivehmaalla nähty näin paljon yleisöä. Caminon lavan etureunan alle kätkeytyy pari turboahtimia
Patoharjun ahdettu El Camino kärsi teknisistä ongelmista, ja parhaaksi ajaksi kirjattiin 14,12, mikä sekin on kyllä varsin ripeä aika lava-autolle. Kovin eri aikakausia ja tyylejä edustavat Raimo Wickholmin ’62 ”Ramcharger” Dart ja Asseri Mikkolan 32-venttiilisellä Coyote-tekniikalla varustettu ’88 Mustang. Paras aika 11,45 reilun 194 km/h loppunopeudella. Jyhani Jyrängön Riemukupla ja Jukka Ojalan Challenger muodostivat elokuvamaisen parin. 77 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Tällä kertaa Ojalan Challenger vei pidemmän korren ja kulki vartin parhaimmillaan 11,8 sekuntiin. Line-up-jono oli pitkä, mutta veti vauhdilla läpi päivän. Jarno Lappalaisen ”Angry Bird” Pontiac kulki tällä kertaa Vesivehmaan suoran 10,13 sekuntiin. Wickholmin päivän paras aika 12,308 sekuntia, Mikkolan 12,851 sekuntia. Haajasen Eskin ’31 A Coupea kyyditti Vesivehmaalla pariskunnan kauniimpi puolisko Sari Jalas, eikä tosiaan ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli muuten silloin 90-luvulla ensimmäinen viritetty isolohkoauto, jolla kirjoittaja pääsi ajamaan. Jarkko Waskisen isolohkolla ja takapenkillä varustettu ’67 avo El Camino on raju näky, ja kulkeekin rivakasti. Husso vei tämän lähdön, ja ajoi Vesivehmaalla parhaimmillaan aikaan 10,739. Pötkölle päivän parhaaksi kirjattiin 11,089. Hyvin Coupe Sarin käsissä kulkeekin. Kari Hermusen Americanilla luulisi postin ehtivän kerrankin ripeästi perille. Rambler kipitti etutassua nostaen neljännesmailin parhaimmillaan kasin puolelle. Paras tulos 8,96 ja 241,80. Rinnakkain Mika Patshijew ”Pötkönä” tunnetulla nopealla Belvedere-farmarillaan ja Jaska Husso Dartillaan
Juha Saukkosen Challenger ja Packard nähtiin ajamassa vastakkain useampaankin otteeseen. Paras aika 11,799 ja 190,07 km/h. Molemmista löytyy pellin alta Moparin moderni 5,7-litrainen Hemi. Vanha ja uusi vastakkain. Parikymmentä vuotta vanhat renkaat olivat melkoisen liukkaat, mutta 360-pikkulohkon voimavarat riittivät silti kuljettamaan Plymouthin 402 metrin päähän 14,08 sekunnissa. Loppunopeutta Challenger keräsi 10 km/h enemmän. Markku Weckman oli omistanut Barracudansa vasta pari kuukautta, ja tuli Vesivehmaalle ensimmäistä kertaa koskaan kokeilemaan autoa varttimaililla. Auto myös kulkee ripeästi, varttimaili sujui 11,4 sekuntiin ja loppunopeuttakin kertyi yli 194 km/h. Päivän paras patina löytyi Petri Perätalon Coronetin pinnasta. Daniel Tikander ajoi Amerikan Raudassa pari vuotta sitten esitellyllä hurjalla tuplaturboisolohko ’78 Dodge D150 pickupillaan uuteen ennätysaikaan 9,97 sekuntia ja 237,2 km/h! Ysin autoihin lukeutui myös Michel Seeckin ’65 Dart GT, joka kulki peräti 421-kuutiotuumaisine strokerpikkulohkoineen varttimailin 9,91 sekuntiin. Challengerille aika 13,26, 300C-tekniikkaiselle Packardille karvan alle 15,3 sekuntia. Jouni Lehtisalon Challenger päätyi lopulta tulostaulukossa ylemmäs ajalla 11,34, Rauno Björkbackan Valiantin parhaaksi ajaksi kirjattiin 11,4 sekuntia. Paras aika 12,997, jolla päästiin todella täpärästi 12 sekunnin kerhoon. 11 sekunnin varttimaileja kulkee myös Leevi Vallin kuvankaunis ’70 Mustang Sportroof. Anssi Lastusen GMC Sierra -avolava on hurjannäköinen laite pystyvälijäähdyttimillä varustettuine tuplaturbotekniikkoineen. 78 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma
Tuloksena kuitenkin lupaava 12,9 sekunnin lukema, ja kun loppunopeutta kertyi yli 190 km/h, on lupa odottaa selkeää parannusta aikaan jatkossa. Vennu Tukiaisen vasta valmistuneen turboahdetulla LS-tekniikalla varustetun ’68 Impalan vaihteisto suli ensimmäisessä lähdössä, joten ihan täyttä potentiaalia ei saatu vielä selville. Ehkä ensi kerralla ollaan jo uusilla sekunneilla. Yleisöparkki oli järjestetty niin, että harrasteautot ajatettiin etummaiseen riviin parhaiten näkyville. Aikakorttiin kirjattiin 11,945 ja 188,14. 79 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Häijy ukkoslintu ja poliisi vastakkain. A-P Rantasen Thunderbirdille kello pysähtyi parhaimmillaan 10,1 sekuntiin, Kimmo Hotin härski poliisiteemainen Gran Fury viipyi varttimaililla karvan yli 12 sekuntia. Blacklistin herruudesta ajoivat haastelähtönä vastakkain Sini Paukkuri Dartillaan ja Kimmo Hovi monilla tavoin tälle kesälle parannellulla Novallaan, jonka alustan uusista säädöistä on vastannut Hannu Hellman. Hovi vei lähdön, ja ajoi koko päivän kirkkaasti parhaimman autoajan, 8,618. Komeaa kalustoa siinä olikin. Loppunopeuttakin kertyi peräti 263,55 km/h! Eskin A lähestyy kaiken aikaa 11 sekunnin rajapyykkiä. Vesivehmaalla ajettiin myös Blacklist-osakilpailu. Tuomo Rikkosen ’66 Pro Street Mustang sauhutti sliksejä näyttävästi, ja kulki varttimailin matalaan 13 sekunnin aikaan. Vesivehmaalla Coupelle mitattiin 12,08 sekunnin aika. Hannu Kohvakka sai kuin saikin viime talven paranteluiden tuloksena Oldsinsa kulkemaan ennätysaikaan 12,01 loppunopeudella 182,17. Jukka Kajanderin nätti ’57 Bel Air kulki todella raikkaasti, 11 sekunnin aika tämännäköiselle puhtaalle katuautolle on kova tänäkin päivänä
Billet-vanteet on saatu päivitettyä tälle vuosituhannelle tummanharmaalla maalilla. Rapa-Ripa Luukan jo 90-luvulla tähän kuosiin rakentama ”Fat Air” ’56 on edelleen iskukykyisen näköinen. Heurekalla tehtiin heinäkuussa varmasti kaikkien aikojen väkiennätys, porukkaa oli joka puolella tungokseksi asti. Kinnusen Miko oli ottanut jälkikasvunkin mukaan cruisingeihin. Yksi illan ehdottomista kohokohdista oli Kari Saurun ”Mad Max Wedge” Dart, joka nähtiin vihdoin liikenteessä. Pieni alkuillan vesisadekaan ei muuttanut sitä tosiasiaa, että tunnelma oli katossa. Mikon mattamusta Satellite esiteltiin Amerikan Raudassa joitakin vuosia sitten, nyt Moparmiehen alla oli Charger. Vantaan Cruising 80 AMERIKAN RAUTA 6/2020. US-Partsin varaosatiskin takaa tuttu Ari Lius on tunnettu jo pitkään klassikko-Chevy-miehenä, ja erityisesti ’56 mallin harrastajana. TIKKURILA, 17.7. Vinhavan Ode liikkuu lowrider-Impalallaan katto alhaalla pikku kesäsateita pelkäämättä. Ruotsista muutama vuosi sitten tullut kyseisen vuosikerran Bel Air -avo on tainnut tulla perheeseen jäädäkseen. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Petteri Hautamaa Kumi paloi tuttuun tapaan, ja väkeä oli katsomassa todella paljon
81 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Etuvetoinen Cadillac Eldorado oli merkin avomallien viimeinen dinosaurus. Hyvin se kumi palaa Tukiaisen turboahdetulla LS:lläkin. Eipähän tarvitse kasvomaskiakaan, jos yksin ajelee. Tämä viimeistä isokokoista mallia edustava ’76-vuosimallin yksilö kuuluu sipoolaiselle Göran Nymanille. C7-Vettejä ei ole vielä liiemmälti kotimaisissa cruisingeissa näkynyt. Petri Savinaisen hieno ’69 GTO ei teippauksistaan huolimatta ole itse asiassa aito Judge, vaikka 350-heppaisella 400-koneella varustettu aito GTO onkin. Porvoolaisen Juha Ikävalkon Eliminator-klooniksi rakennettu ’70 Cougar on melkoisen häijyn näköinen mustaksi maalattuine puskureineen ja kromiosineen. Villen tallistahan löytyy myös saman ikäluokan hienokuntoiset Olds Cutlass sekä Plymouth Roadrunner. Kuten kuvasta näkyy, tehtiin Heurekalla varmasti kaikkien aikojen ennätys väkimäärän suhteen. Kimmo Kuortti oli tällä kertaa lähtenyt ulkoiluttamaan Sassy Grass Green -väristä ’71 ’Cudaansa. Joken Runner on vaan vuodesta toiseen yhtä hieno! On kuulemma ekologisempaa kulkea bussilla, niin miksipä sellaista ei hankkisi sitten itselleen. Moottorikin on autoa myöten, peräti 500-kuutiotuumainen, vaikkei enää muskelivuosien tehoja tuotakaan. Tämä huomattavasti ikäistään vanhemman näköinen, 2006-mallinen Brockway Bluebird olisi myytävänä Vintage-valtakunta-ohjelmastakin tutulla Mike Kaireniuksella. Korinväriset teräsvanteet pukevat autoa hienosti. Räisäsen Ville seurueineen oli tällä kertaa liikenteessä Villen 440-koneisella ’69 R/T Chargerilla. Hakkaraisen Jokke Roadrunnereineen kuuluu Vantaan cruisingin vakiokävijöihin
Tämä äärettömän hieno ’60 Cadillac saapui paikalle Norjasta. Lämmintä riitti koko päivän, kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja raviradan keskellä ”montussa” ei oikein tuulikaan päässyt viilentämään. Radio Rockin Kim Sainio ja Harri Moisio pitivät tapahtumassa rentoa meininkiä yllä kuuluttajien roolissa. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo T avoitteena ollut tuhannen ajoneuvon raja olisi hyvinkin voinut rikkoutua, jos länsinaapuristamme olisi päässyt Suomeen normaaliin tapaan. Iltabileistä oli välivuosi ymmärrettävistä syistä, mutta toisaalta se tarjosi mahdollisuuden kruisailla vaikka koko yön. Harrasteajoneuvojen lisäksi tarjolla oli rompetoria, pinup-kampauksia sekä pomppulinnaa ja muuta ohjelmaa perheen pienimmille. Norrbottenin alueen harrasteajoneuvot kun perinteisesti ovat aina tuoneet oman lisänsä pohjoisemman Suomen tapahtumiin. Jäipähän siinä suhteessa selkeää kasvuvaraa taas ensi vuoteen. Motor Meet Ride In Oulu Mustangeja oli kerätty komeaan rivistöön vuosimalleittain. Tämä mustanpuhuva yksilö on Chevrolet Camaro Z28 ’79 ja kuuluu oululaiselle Niko Viinikankaalle. OULU, 8.8. GM:n 2Gen F-bodyt tuntuvat olevan Oulun seudulla varsin suosittuja. päivänä keräsi noin 850 harrasteajoneuvoa ja 3200 kävijää Äimäraution raviradalle. Päivän päätteeksi palkittiin hienoimmat ajoneuvot eri kategorioissa, jonka jälkeen starttasi cruising Nallikarin kautta Torinrantaan. Ride In Oulu Motor Meet elokuun 8. Tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa ja aiempien vuosien kasvutrendi oli selvästikin saanut jatkoa. 82 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Legendaarinen Suomi-custom Mercury Monterey ’59 vaikutti olevan sisältä yhä komeassa 80-luvun alun kuosissaan kääntyvine plyyshipenkkeineen. Edelleen yhtä vaikuttava, kuin valmistuessaan silloin aikoinaan 90-luvun alussa. Ylimartimon Marko saapui Simosta paikalle pitkään omistamallaan ’65 Bel Airilla. Auto on 11 välivuoden jälkeen taas liikenteessä. Nykyisellään tekniikkana on Pontiacin 501 cid kone remmiahdettuna. Omistaja Raimo Annola Kempeleestä. Tekniikaksi Mika on rakennellut 355 cid pikkulohkon Weiandin 6-71-ahtimella ja FiTechin ruiskuilla. Piritta Mertalan ’59 Chevrolet El Camino oli saanut pellin alle LS-tekniikan. Uutena Chevy on toiminut Kemissä taksina. Auto on ollut samassa perheessä vuodesta 1978 ja kokenut sinä aikana monia kehitysversioita. Tämä erittäin siisti ’68 Chevrolet Camaro on saapunut maahamme Amerikasta puolenkymmentä vuotta takaperin. Moottorina on Petteri Vatasen rakentama 454 cid isolohko ja sen jatkeena vahvistettu TH350 sekä 8,5" 10-pulttinen perä. WWII aikainen Willys MB oli aito asia aina deaktivoitua sotilaskivääriä (M1 Garand) myöten. Käyntiäänessä on aika reilusti motorsporttia... Juha Mehtälän Pro Street Cadillac Chevyn 454 cid isolohkolla on eittämättä yksi Suomi hotroddingin ikoneista. Askin jatkona on 10-pulttinen 8,2" perä 3.36:1 välityksellä. 83 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Autolla on ajettu varttimaili sievästi 11,2 sekuntiin ja potentiaalia pitäisi riittää helposti 10 sekunnin puolelle. Omistaja Jaska Karjalainen Oulusta. Peltoniemen Henkan ja Jorman Pontiac Firebird ”Big Chief” ’71. Kemiläinen Mika Väyrynen perheineen saapui tapahtumaan ’72 Chevrolet Chevellellä. Voimalinjaksi on sovitettu 4L80E-vaihteisto muutaman sutanneen TH350:n seuraajaksi
Rambler American vuosimallia 1966. Auto on ollut uutena Hollywoodissa elokuvastudion käytössä. Neloskoppaisista Chevyn pickupeista ei maassamme ole koskaan ollut varsinaista pulaa, mutta näin uskomattoman siisteistä yksilöistä tuskin kovin pitkää jonoa saataisiin enää aikaiseksi. Sattuipa vielä niin, että neliovisen kanta-auton aikoinaan myynyt henkilö tuli tapahtumassa ihmettelemään tuttuja kilpiä... Norjasta saakka saapunut Peterbilt 379 oli vaikuttava ilmestys, eikä ainoastaan kokonsa puolesta. Se päätyi myöhemmin kanta-autoksi vuotta tuoreemmalle avo-Capricelle, jonka tuominen Ruotsista oli aikoinaan niin uskomaton byrokraattinen taistelu, että sitä on nykypäivän harrastajan vaikea käsittää. Tätä yksilöä oli terästetty jälkikäteen vielä Garrettin turbolla. Veikko Lesosen ’41 Cadillacillä on aikoinaan kuskattu muun muassa kauneusikonia nimeltä Marilyn Monroe. Lopulta korinvaihto kuitenkin onnistui, mutta tuore avoauto jäi pian talliin pölyttymään 90-luvun puolivälissä. Tapahtumassa oli nähtävillä useita muitakin ”kiilakoppia”. Simolainen Erkki Liiten hankki neliovisen ’73 Impalan vuonna 1985. Siisti 2Gen Firebird hivenen alkuperäistä suuremmilla Snowflake-vanteilla – ei voi mennä pieleen. Patinakuosia onnistutaan toisinaan jäljittelemään hyvinkin, mutta tällaista jäkäläkuosia ei pystyisi feikkaamaan. Ruotsinkilpiset autot puuttuivat tapahtumasta tällä kertaa, ymmärrettävistä syistä. Oli myös yleisön suosikki. Keinäsen Mikolla on 425-koneisen ’63 Buick Rivieransa kanssa yhteistä taivalta takana jo alun toistakymmentä vuotta. Nyt, 25 vuotta myöhemmin auto heräteltiin takaisin liikenteeseen. 84 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ride In Oulu Motor Meet. Pontiac Firebird GTA oli yksi 3Gen F-bodyjen tehokkaimpia malleja
Pitkään poissa liikenteestä ollut Suomiauto on saanut tekniikakseen terävän 350 cid pikkulohkon, TH400automaatin ja 10-pulttisen 8,5” lukkoperän 3,43-välityksellä. 1970 Oldsmobile Cutlass ei neliovisena tolppana liene tänä päivänä kovin yleinen näky sen enempää meillä kuin vaikkapa Amerikassakaan. ’72 Corvette sivuputkilla ja Centerline Convo Pro -vanteilla. ”Liekkiauto” kuulosti olevan kovasti junioreiden mieleen. Koneena on Italmeccanican ahtimella ruuditettu lättäpää. Tässä munavaunu on sävy sävyyn vetoauton, ’76 Pontiac Firebird Trans Amin kanssa. Tarinan mukaan näitä tuli uutena Suomeen vain kaksi kappaletta ja ne molemmat vielä samaan firmaan, samanvärisinä ja peräkkäisillä rekisterikilvillä. Rovaniemeläisen Kosolan Jyrkin semisti kustomoitu ’55 Cadillac Coupe De Ville -avo on tullut maahamme uustuonnin hulluina vuosina 80-luvun loppupuoliskolla. ’77 Ford LTD Country Squire, viimeisiä vuosimalleja tätä iso farkkua ennen mallin kutistamista. ’80 Chevrolet Fleetside ”squarebody”. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Vastikään Suomeen Ranskasta rantautuneen burnt orange -värisen ’73 Plymouth Roadrunner 440 Sixpackin omistaa Esa Kreivi Torniosta. Patinoituneissa hyötyajoneuvoissa on vaan sitä jotain. Jari Pirisen ja Juuso Onteron redneck-henkinen kuminpolttoauto, ’73 Chevy El Camino, on rakennettu Super Sport -klooniksi ja Daytona Pace Car –väriteemaan. Hämeenkorven Aulis oli tuonut paikalle tyylipuhtaan ’31 Ford Model A -rodinsa. Toimii! Paikalla oli myös muutamia näyttäviä yhdistelmiä. Toinen niistä on tämä Jarkko Laukkosen erittäin siisti 2010 museorekisteröity yksilö ja se toinenkin kuuluu yhä maamme autokantaan
Ilmajousitetulla ’66 Pontiac Tempest -avolla kruisaili Christer Hast seurueineen. Tämän ’68 Oldsmobile 442 -avon maalausteema sopi mielestäni täydellisesti korin muotoihin. Kauniissa kesäillassa ’64 avo-Impalalla ajellaan katto alhaalla ja fiilikset korkealla. Mopareita harrastava Matti Färm saapui paikalle Oulaisista ympärivuotisena käyttöautonakin toimineella ’73 Chrysler Town & Countryllä. Upea punainen ’59 Plymouth Fury tuo mieleen Christinen, mutta on toki elokuvan autoa uudempi. Auto on harvinainen rattimanuaalilla varustettu alkuperäinen SS, jonka Aki on rakennellut lowrider-kuosiin 4,5 vuoden aikana. Petri Laukan liekitetty Oldsmobile Delta kuuluu Oulun cruisingien vakiokalustoon. Tämän ajatuksen kanssa tuskin tarvitsee jäädä yksin. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Ride In Oulu Motor Meet. Tapahtuman järjestäjiin kuuluvan Aki Häkkisen ’64 Chevy Impala lowrider on täyttä silmäkarkkia sisältä ja päältä. ’70–71 Ford Torino on allekirjoittaneen mielestä yksi ehdottomasti hienoimpia Fordin koreja kautta aikojen. Tilavan farmarin Matti toi jenkeistä vuonna 2015
Tämä ’32 Ford oli tyylipuhdas ilmestys, jossa on niin sanotusti ruksattu kaikki oikeat kohdat. Teksti ja kuvat: Hannu Lemmetti Silloin kun lähdetään, niin lähdetään porukalla. Tämä vuodesta 1999 asti järjestetty, vuosittain kasvava tapahtuma keräsi tänä vuonna 552 autokuntaa ja suuren määrän katsojia. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Nastola Cruising Ville Pesonen saapui paikalle tällä upealla ’58 4d HT Edsel Pacerilla. Tämä upea ’58 Cadillac Eldorado saapui paikalle ensimmäisten joukossa. Kiireisenä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin melkein naapurissa pidetyn Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuman ohella myös Nastola Cruising. NASTOLA, 1.8. Kun tapahtuma alkoi klo 18, oli parkkipaikka jo täynnä autoja. Mallivuodelle ’71 Chevelle sai uuden muotoilun ja tuplavalot jäivät historiaan. Kiiltävämpien laitteiden lisäksi paikalla oli ilahduttavan paljon myös lauletumpaa kalustoa. Tämä SS Chevelle oli hienokuntoinen ja väritys sopii upeasti avomalliin
Tämä ’57 Chevy oli tyylipuhdas laite liekeistä rengastukseen ja konepellin läpi tuleviin tupliin Demon-kaasareihin. Tämän ’63 Ford Galaxien täydellinen etunoja ja rengastus muistuttivat, että malli menestyi tuona vuonna Nascarissa, voittaen mm. Niinimäen Masan ’58 Chevy pikkis on hieno mainos miehen firmalle. Kirjoittajan mieleen tämä museorekisteröity ’62 oli kyllä. Myös Hyden upean värinen ’57 Chevrolet Handyman oli yksi tapahtumassa palkituista autoista. Roush 427R -paketista ei enää viidennen sukupolven Mustang juuri parane. 88 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Imperialien muotoilu jakaa varmasti mielipiteet. Tapahtumaan ”kuuluu” kuminpoltto ja illan aikana tiehen jättikin merkkinsä parisenkymmentä autoa. Daytona 500 -kilpailun. Puheloisen Harrin upea ’50 Mercury oli ansaitusti yksi Top-10-palkituista. Toimialaan kuuluu luonnollisesti amerikkalaisten autojen huollot ja korjaukset. ’52 Buick Super Eight on täydellinen cruisailupeli lake pipeineen ja gangsterilippoineen. ’51 Cadillacin flake-maalaus pääsi oikeuksiinsa ilta-auringon laskiessa
Spiderina yleisesti tunnetun Crister Frigrenin Amerikan Raudan kannessakin esiintynyt ’71 Camaro oli yksi illan Top-10-palkituista. Osmo Salmisen ’56 Ford Thunderbird on upea ilmestys myös kovakatto asennettuna. Myös Platun straippaamat Nykypuu-logot on poistettu kyljistä omistajan vaihdoksen myötä, ja auto näyttää aivan toiselta! 89 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Kouvolasta saapuneen hiukan korkeamman Chevy Vanin katto toimi illan mittaan katselualustana. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun allekirjoittanut näkee ’70 avo-Cadillacissa 22” kromivanteet, sivuputket ja remmiahtimen. Kelpaa lipua luu ulkona. Hakalan Timpan upea ’46 Ford pickup oli myös ansaitusti yksi palkituista, ja on malliesimerkki siitä, kuinka vanteet tekevät auton. Mopareita harrastava Oravan Miska saapui Kouvolasta tuoreella hankinnallaan, ’70 Barracudalla. Illan mittaan piha ja myös läheiset pihat ja tien vieret täyttyivät harrastekalustosta. Hank Jacobin rakentama Hankwood-nimellä tunnettu ’58 Chevy Brookwood oli saanut jälleen uuden värityksen sitten viime näkemän. Ei ainakaan tarvitse kurotella, että näkee muiden yli. Kyseessähän on se sama Stjerbakoffin Markon entinen laite, joka kiersi näyttelyitä isoilla moderneilla pyörillä varustettuna
”Tein siinä 10 vuodessa 20 vuoden työt”, Tero naurahtaa. ”Hukan Jarin kanssa se taisi tulla puheeksi, että semmoinen LS-moottori olisi hyvä, kun mietin sen Malibun keulalla olleen vanhan liiton 400:n ahtamista, ja sellainen piti sitten hankkia.” Nykyään kolmannen polven pikkulohkot löytyvätkin kaikista Niemeläisen perheen Letukoista, Impalassa ja Unelma-pickupissa vapaastihengittävänä, Malibussa isolla Kenne-Bell-ahtimella terästettynä. Agrihuolto Niemeläinen -nimellä toiminut yrityskin jäi sinällään Teron omistukseen, mutta sen nimi muutettiin yrityskaupan yhteydessä Tero’s Garageksi, vaikkei siinä vaiheessa ollut edes oikein tiedossa, millaista liiketoimintaa yrityksellä tulisi olemaan. ”Myöhemmin siihen autoon tuli uudemman Corvetten alukantinen moottori, mutta ruisku säilyi samana. ”Ensimmäinen jenkki oli viikko ennen kortin saamista hankittu ’66 Bel Air, ja vuonna 1990 hankin ensimmäisen kerran tuon sittemmin takaisin ostamani ’65 Malibun. Vähitellen tuttavien ja tuttavan tuttavien HARRASTUKSESTA TYÖKSI: Tero’s Garage 90 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Harrastuksesta työksi. Sitten oli vaneja ja Blazereita useampia”, Tero muistelee. Kääntöpuolena oli tietysti se, että yritys menestyi, ja se taas toi taloudelliset edellytykset rakentaa niitä omia unelmia autojen muodossa sikäli, kun töiltä oli aikaa ja energiaa. Kun iso halli jäi Agrihuollon käyttöön, päätti Tero alkaa rakentaa pienempää harrastetallia uusiksi. Ennen Agrihuollon perustamista Tero ehti tehdä kymmenkunta vuotta koneistajan hommia useammassakin eri yrityksessä ja rakennella useampia ennakkoluulottomia laitteita. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen ”T ämän tallin rakentaminen alkoi kolmisen vuotta sitten, ja pari vuotta takaperin korjaamotoiminta alkoi vähän vahingossa”, Tero Niemeläinen myöntää. Tällä kertaa matka suuntasi Joensuun kupeeseen Liperiin, missä on parin vuoden ajan toiminut Tero’s Garage. Tero nimittäin ehti pyörittää omaan pihapiiriinsä rakentamassaan hallissa Agrihuoltoa 10 vuoden ajan, mutta myi sen liiketoiminnan eteen päin koko ajan kasvaneen työmäärän käytyä liian raskaaksi. Muutakin kuin LS:ää. Myin sen auton 1999 Nurmijärvelle, ja se on samalla omistajalla vieläkin.” Tero tunnetaankin nykyisin laajalti LSswapeistä, joita mies onkin tehnyt jo aika monta sen jälkeen, kun tuli asentaneeksi LS1:n ’66 Impalaansa, joka nähtiin ihan ensimmäisen Amerikan Raudan numeron kannessa 2012. Polttoaineenruiskutuksiin Tero tykästyi jo varhain, kun asensi ’80 Malibuunsa Corvetten Cross-Fire Injection -moottorin. Uudessa juttusarjassa esittelemme kotimaisia alan yrittäjiä, joille harrastuksesta on tullut työ
Sniper-ruiskun Tero on asentanut siihen jo aiemmin kesällä. Ensimmäinen asiakasprojekti oli LS2-koneinen 2GenCamaro, ja tallilla vieraillessa noita GM:n nykypikkulohkoja löytyi niin autojen nokalta kuin asennusta odottelemassakin. Maalauskammiossa oli käynnin aikaan Teron Kenne-Bellahdettu LS1koneinen ’65 Malibu. ’68 Monaco oli pajalla tällä kertaa iskareiden vaihdossa. Alemman kyltin teki Juntti Härkönen Garagen ”tuparilahjaksi”. Service-kyltti on koristanut aikoinaan Joensuun ensimmäisen autokorjaamon seinää. Sosiaalitilojen motiivimaalaukset ovat Decora Doran Katja Kouvalaisen käsialaa. projekteja kertyi kuitenkin rakenneltaviksi ja korjailtaviksi siinä määrin, että Tero päätti aloittaa tallissaan ihan oikean korjaamotoiminnan. Tämä koreaksi maalattu Vortec oli menossa Fordin pickupin keulalle. Tero kertoo, että viime aikoina rakenneltavana ollut kalusto on ollut Mopar-voittoista, vaikka Tero itse enemmän GM-miehenä tunnetaan, ja on työn alla ollut niin Alfa-Romeo kuin Kuplavolkkarikin. Maalaukset hoitaa tarvittaessa omassa kammiossa Teron poika Eemeli. Challengerin keulalle on tulossa tuore SRTHemi 8-vaihteisen ZF-automaatin kera. Virallisia Garagen avajaisia vietettiin elokuussa 2019, ja töitä on sen jälkeen riittänyt. Koko kori nostettiin rungolta, jotta auton lattia saatiin tehtyä uusiksi, ja samalla runko puhallettiin, vahvistettiin ja maalattiin uudelleen. Vaikka Tero on profiloitunut tekniikkaswappaajaksi, ei Tero’s Garagen toiminta rajoitu niihin, vaan Niemeläisiltä hoituvat niin vaativammatkin peltityöt kuin projektit alusta loppuun. Jari Ikkelän ’65 LeMans on saanut Tero’s Garagella LM7-tekniikan sekä pro touring -alustan coilovereineen ja nelilinkkeineen. 91 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Tälle valmiiksi kunnostetulle rungolle päästään tulevaisuudessa nostamaan Eemelin ’74 Suomi-Chevellen kori. Toimiston takaseinä on ikään kuin mökin ikkuna, jonka takaa löytyy Malibun kuvalla varustettu palkintovitriini
Me käytiin isän kanssa Tulliväylän pikku Teboililla katsomassa sellaista dragsteria, missä oli moottori kuskin etupuolella. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Pasi Kekarainen, Pekka Anttila ja Kari Peltonen T ämän jutun pähkäily sai alkunsa siitä, kun aloin veljeni Jarin kanssa muistella ensimmäisiä kiihdytyskisoja 80-luvun alusta, missä oltiin paikan päällä ihmettelemässä pelkillä peltisarjoilla karjuvia kasikoneisia jenkkiautoja. Sinä et sitä todennäköisesti muista, kun olit varmaan jotain kakstai kolmevuotias.” Jos ajankohta pitää paikkansa, niin enhän minä tuota muista, kun tuohon mennessä elämäni suurimmiksi saavutuksiksi voitiin todennäköisesti laskea potalla käynti sekä osasin myös verbaalisena lahjakkuutena yhdellä sanalla kertoa, mikä sinne pottaan tuli. Vuosiluvuksi Jari veikkasi 1971 tai 1972. 92 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Muumio muistelee Dragsteri mysteerin jäljillä. Hetken aikaa pölyisiä tavaroita myyräkuumeen pelossa tongittuani löysinkin tutun näköisen laatikon täynnä 60ja 70-luvun pikkuautoja, jotka ensi silmäyksellä näyttivät olevan merkiltään kovasti amerikkalaispainotteisia. Samoin paljon ihmetystä oli aiheuttanut iso moottori, joka oli ihan koko komeudessaan esillä ilman minkäänlaista suojaa. Kuvassa massiivisen remmiahdetun Hemin takaa kättä nostaa nyt jo edesmennyt Peltosen Kari, jonka paperikuvista Pekka aikoinaan nämä artikkelin kaksi kuvaa skannasi. Itse muistan paremminkin tuolta 70-luvulta leikkiauton, johon nuo edellä mainitut yksityiskohdat sopisivat. Siinä kun kerroin, että itselle taisi heti tuolloin ensimmäisellä kerralla kolahtaa oikein kunnolla jenkkiautoharrastuksesta tuo kuminkatkuinen kiihdyttelypuoli, niin velipoika tuumasi heti sen perään, että ”Tuo ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun nähtiin kiihdytysauto livenä. Limingantullin Kesoililla FED dragster oli esillä trailerilla, jossa oli kiinni tuon aikainen Turun alueen koeajorekisterikilpi. Jos otsikon eteen laittaisi sanan Viisikko, niin kyseessä voisi luulla olevan yksi suositun nuorisokirjasarjan teos, joita nuoret lukivat aikansa kuluksi kauan ennen internetiä tai älypuhelimeen tuijottelua. Tämän hullunkurisen laitteen eturenkaat näyttivät siltä, että ne oli lainattu naapurin Hilman maatalon maitokärrystä ja melkein metrin korkuiset kuviottomat takarenkaat puolestaan näyttivät pelkiltä sisärenkailta, joihin on laitettu reilusti liikaa ilmaa. Tuossa yhtenä päivänä olin käymässä vanhempieni mökillä, jonka pihavaraston perälle on aikojen saatossa kannettu kaiken maailman ”käytöstä poistettuja” tavaroita. Viisi vuotta minua vanhemman velipojan muistikuvat esillä olleesta kilpa-autosta olivat melko hatarat, mutta jotain hänelle oli kuitenkin jäänyt mieleen. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan tässä jutussa ihmetellään aikoinaan Suomen huoltoasemilla kiertänyttä varsin kummallisen näköistä kilpa-autoa. Eniten itse autosta oli jääneet mieleen isot takarenkaat, joita oli kuulemma pitänyt oikein paljain käsin päästä koskettelemaan. Varmoja havaintoja autosta on 70-luvulta, mutta kiersikö samantyyppinen laite Suomessa jo 60-luvulla. Sieltä löytyikin oikein kaksin kappalein Corgi Toysin valmistamaa Dragsterista sai myös käydä ottamassa ”kylmät tyypit”. Kaiken tämän on meikäpoika missannut, kun olen todennäköisesti vedellyt tyytyväisenä sikeitä lastenvaunuissa. Taustalla Fiatin keulan takaa näkyy vähän Pekan sinitankkista Suzuki GT550 -moottoripyörää
Puhelimessa kysyin Pekalta, että muistaako hän tällaista dragsterin vierailua Oulussa ihan 70-luvun alusta, johon Pekka vastasi: ”Kyllä muistan, mutta vuosi taisi olla 1975 ja se oli esillä Saarisen Kesoililla Limingantullissa.” Niin, että mitä, missä ja milloin oli. Takaosassa olevaa ohjaamoa katsellessa tuli kyllä mieleen, että täytyy olla kovapäisiä ukkoja, jotka tuollaisen remmiahdetun Hemin Muistaakseni siitä oli oikein paikallisessa Kaleva-lehdessä mainos, että sellainen dragsteri on esillä Nikkilän Eskon Teboililla. Soitto Arille, ja kun esitin kysymyksen dragsterista, ei miehen tarvinnut kauheasti kaivella mielen sopukoita, kun sain heti vastauksen. Päätin soittaa pitkänlinjan ajoneuvoharrastaja Anttilan Pekalle, johon tutustuin jo pikkupoikana, kun asuttiin Heinäpään kaupunginosassa. Hienoja ja kestäviä ovat olleet 70-luvun lelut. Aloin jälkeenpäin miettiä, keneltä voisin kysyä lisää tuosta Oulussa vierailleesta FED (=Front Engine Dragster) dragsterista, niin mieleeni tuli Kiutun Ari, jonka tiesin nuoruudessa asuneen lähellä kyseistä huoltoasemaa. Mr Prudhomme toimi itse kilpurin crew chiefinä ja hän saikin dragsterin kulkemaan 6,4:n sekunnin aikoja loppunopeuden noustessa yli 350 kilometriin tunnissa. Tuo purkkien teksti löytyi myös dragsterista, joka oli nimetty Wynn’s Winderiksi Don ”The Snake” Prudhommen toimesta vuonna 1969, jolloin Donin ja Wynn’s:in yhteistyö alkoi. ”En kyllä muista nähneeni mitään lehtimainosta dragsterin vierailusta, vaan kuulin asiasta Kesoilin kahviossa, jossa tuli kyllä käytyä tapaamassa muita motoristeja melkeinpä joka ilta. Nämä dragsterit ovat todennäköisesti ostettu juurikin tuon Teboililla vierailleen kiihdytysauton innoittamana, koska ne ovat tulleet myyntiin kauppoihin vuoden 1971 aikana. Nitroa polttavalla remmiahdetulla Keith Blackin rauta-Hemillä varustetulla FED dragsterilla ”The Snake” voitti muun muassa vuosina 1969 ja 1970 U.S. Olivatko Jarin ja Arin muistelut ajan kultaamia johtuen tuolloin poikien nuoresta iästä vai mistä oli kysymys. Commuter-etumoottoridragsteria, jotka olivat vauhdikkaiden leikkien jäljiltä vieläpä suhteellisen hyvässä kunnossa. Wynn’s Winderiä kierrätettiinkin ahkerasti näytillä ympäri Eurooppaa ja 70-luvun Suomen kiertueen järjestelyistä vastasi todennäköisesti paikallinen maahantuoja turkulainen Hyötyteho Oy. Tuo Oulun tapahtuma mietitytti vielä sen verran, että sitä piti alkaa selvittämään lisää, jotta varsinkin ajankohtaan saisi varmuuden. ”Kyllä minä melko varma paikasta olen, koska minulla on tietokoneella skannattuna pari valokuvaa siitä dragsterista”, totesi Pekka naurahtaen ja jatkoi: ”Vuodesta en ole ihan varma, voi myös olla ’74 tai ’76. Kyllä näin on. Toisessa kuvassa näkyy taustalla minulla tuohon aikaan ollut sinitankkinen Suzuki GT550 -moottoripyörä, joten tuolle aikavälille dragsterin vierailun sijoittaisin. Siinä auton vieressä oli muuten esittelyteline, jossa oli peltisiä purkkeja ja niissä luki Wynn’s”, kertaa Ari melkein puolen vuosisadan takaisia juttuja. Corgi Toys valmisti 70-luvun alussa sarjan kiihdytysautoja, joilla pyrittiin tekemään tunnetuksi Santa Podin moottorirataa sekä moottoriurheilua yleensäkin Englannissa. 93 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Ari oli tuohon aikaan alun toisella kymmenellä ja nuorta miehenalkua kiinnostivat tietenkin kovasti moottoripyörät sekä jenkkiautot. ”Muistaakseni siitä oli oikein paikallisessa Kaleva-lehdessä mainos, että sellainen dragsteri on esillä Nikkilän Eskon Teboililla. Mitä, missä ja milloin. Nationals -kilpailun Top Fuel Dragster -luokassa. Kyllä siinä joku hetki vierähti aikaa, kun Dragsteria kierteli ja ihmetteli. Se remmiahdetun moottorin koko tuntui ihan fyysisestikin sellaisesta pikku nassikasta järkyttävän isolta. Olin lukenut artikkeleita kiihdytysautoilusta TM ja Vauhdin Maailma -lehdistä, joten kyllähän tuollaista yli 1000-hevosvoimasta ihmetyksenaihetta piti ehdottomasti käydä katsomassa. Dragsteri on kyllä jäänyt mieleen, kun sitä oltiin kulmakunnan poikien kanssa TB:llä ihmettelemässä. Näiden kahden kauden jälkeen Don Prudhomme myi auton Wynn’s:lle ja se rahdattiin jossain kohtaa Eurooppaan, missä sitä oli tarkoitus käyttää erilaisissa markkinointitapahtumissa. Kuvat olen skannannut aikoinaan nyt jo edesmenneeltä hyvältä kaveriltani Peltosen Karilta.” Saarisen Kesoilin kahvio oli tuohon aikaan tunnettu kokoontumispaikka jenkkiautoilijoille, mutta varsinkin motoristeille se oli oikein kantapaikka. Naapurikerrostalossa asuneen Pekan tallista löytyi tuohon aikaan möhkö-Kawa ja kaksi kappaletta Saab 96 -ralliautoja sekä myöhemmin kuutosmoottorinen avo Triump Vitesse, joita innokkaana juniorina kävin ihailemassa. Kyllä se dragsteri siinä trailerin päällä melkoisen hurjalta näytti ja jopa vähän pelottavalta, kun olin lukenut hurjista onnettomuuksista, joita oli sattunut ulkomailla. Vuotta en tarkasti muista, mutta kyllä se oli heti siinä 70-luvun alussa. Tämä minun Commuter dragster on sarjan toinen auto ja sille löytyy myös oikea esikuva, joka valmistui Englannissa 1966 Santa Podin radan omistaneen Phelpsin perheen toimesta. Tiedän, että Pekalla on hyvä muisti, mutta kysyin kuitenkin, että oletko varma paikasta ja ajasta. Seuraavana pitäisi soittaa sellaiselle henkilölle, joka olisi 70-luvun alkupuolella ollut mopotai jopa ajokortti-iässä
Pakka sekaisin lopullisesti. Lähettiin sinne kaverin Amazonilla, kun itellä ei ollut vielä korttia. Pekan tiedot dragsterista kuvineen olivat siis kiistattomasti oikeat, mutta minua jäi vielä vaivaamaan tuo kilpurin mahdollinen aikaisempi vierailu Oulussa. Ramin vastaus teki jutusta entistäkin mielenkiintoisemman: ”En ole nähnyt 70-luvulla, mutta 60-luvun loppupuolella olen sellaisen nähnyt Laanilan Kesoililla. Jarin sekä Arin arvio vuodesta on turhan aikainen ja Pekalta saadut kuvat on varmaankin otettu jo vuonna 1974. Tulin siihen tulokseen, että soittelurinki olisi parempi lopettaa ennen kuin joku kertoo dragsterin vierailleen Oulussa jo 50-luvulla. Näitä kahta FED dragsteria vuonna 1971 Belgiaan laajentunut Wynn’s kierrätti 70-luvulla ahkerasti ympäri Eurooppaa. Tutut tuli sanomaan, että Kesoililla on niin hurja auto, että sellaista ei ole täällä ennen nähty. Jos Dragsteri ei ole vieraillut Oulussa kahdesti 70-luvun alkupuolella, niin todennäköisesti kyse on vain muutaman vuoden heitosta, joka on täysin ymmärrettävää melkeinpä 50 vuotta vanhassa asiassa. Wynn’s on tunnettu aktiivisena sponsorina moottoriurheilulle kautta aikain aina 50-luvun alkupuolelta asti. Drag racingin puolella juuri 60-luvulla Wynn’s sponsoroi Don ”Big Daddy” Garlitsia, joka kilpaili samassa Top Fuel Dragster -luokassa Don Prudhommen kanssa. Hyvähän näitä vanhoja asioita on muistella ja kirjoittaa, koska tietääkseni (toistaiseksi) kukaan meistä ei ole ainakaan nuortumassa… Tekniikan Maailma julkaisi vuonna 1968 viisisivuisen artikkelin kiihdytysautoilusta otsakkeella Liikennevalomestarit. Kuten jo mainitsin, nämä on vain minun spekulaatioita asiasta, mutta varmasti lukijoiden joukossa on harrastajia, jotka voisivat tietää asiasta tarkemmin. Pekka muisteli, että Wynn’sin tuotteita mainostettiin paljon 70-luvun aikana, joten olisiko Mr. Oikeassa kaverit olivat, nimittäin sen verran raju laite siellä oli näytillä.” Sitä tietoa ainakaan minä en saanut selville, että oliko tämä 60-luvulla Oulussa vieraillut FED dragsteri lähtöisin Ruotsista, Englannista vai Amerikasta ja mitä tuotetta sillä markkinoitiin. Melkeinpä heti sieltä löytyi muutama kuva ja jonkin verran tietoa tästä Don Prudhommen Wynn’s Winderistä. Manon vastauksen sisältö oli kuin kopio Ramin vastauksesta: ”Joo, sellainen oli näytillä 60-luvun lopulla Laanilan Kesoililla. voimalla ajaa kolmea ja puolta sataa maaliin”, Pekka muistelee. Kysyinkin, että satutko muistamaan kyseistä etumootorista dragsteria, kun olette olleet Oulussa viettämässä kesälomaa 70-luvulla. Jutun yhteydessä on piirretty taulukkoon kiihtyvyyskäyrät, joissa vertaillaan Don Garlitsin Top Fuel dragsteria ja perheauto Simca 1100:sta. Kun olin saanut Anttilan Pekalta Dragsterin skannatut kuvat sähköpostiini, aloin huvikseni katsella internetistä FED dragstereiden kuvia. Samalla reissulla dragsteria on kierrätetty useammalla Wynn’sin tuotteita myyneellä huoltoasemalla varmaankin peräkkäisinä päivinä, joten ihan hyvin se on voinut olla esillä Teboililla sekä Kesoililla Oulussa sekä muualla Suomessa. Otin yhteyttä Rasimuksen Ramiin, vaikka tiesin hänen muuttaneen Ruotsiin töihin vuonna 1970. Prudhommen exDragsteri voinut vierailla Oulussa kahdesti. Ajoin siitä Kesoilin ohi ja huomasin siinä kohdalla, että mikä hurjannäköinen laite on oikein huoltoaseman pihalla. Se on ollut ennen kuin mä sain ajokortin, eli ennen vuotta 1969, koska muistan, että olin silloin pyöräilemässä kotia kohti Hinttaan. 94 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Muumio muistelee. Mielenkiintoiseksi homma muuttuu siinä kohtaa, kun Garlits kertoo myös myyneensä kesäkuussa 1969 Swamp Rat 12-B dragsterin Wynn’s Internationalille ja sieltä kilpuri on rahdattu edelleen Eurooppaan. Itsellä kun ei ole minkäänlaista muistikuvaa Oulussa vierailleesta FED dragsterista, niin olenkin varmaan todella ”pätevä henkilö” vetämään tämän homman nippuun. Kaksin kappalein. No totta kait sitä piti mennä tutkimaan tarkemmin, mutta sitä en enää muista, että minkä asian tiimoilta dragsteri siellä oli.” Kun kyseenalaistin vuosikymmentä, niin sain Ramilta vastauksen napakasti ilman mitään miettimisiä tai jahkailuja: ”Laitan vaikka pääni pantiksi, että se oli varmasti 60-luvulla! Tästä on intetty ennenkin.” Tietenkin tutun miehen sanaan voi luottaa, mutta kysyin vielä varmuudeksi lähellä Laanilan Kesoilia Välivainion kaupunginosassa nuoruutensa viettäneeltä Alpo ”Mano” Martikaiselta asiasta. Tämä kirjoitus on taas hyvä esimerkki siitä, että muutamasta ihan mitättömästä heitosta lähtee juttu paisumaan ja sen tutkimiseen sekä selvittämiseen saa kulumaan päivän jos toisenkin. Näiden lehtien ansiosta Pekka tiesi jotain kiihdytysautoilusta ja tunnisti muun muassa dragsterin moottorin Hemiksi. Vuonna 1983 Garlits pyysi Wynn’siä jäljittämään vanhan kilpurinsa ja se löytyikin melko huonossa kunnossa pienestä hollantilaisesta varastosta. Varsinkin tuosta vähän pimentoon jäävästä jo 60-luvulla Ramin ja Manon näkemästä autosta olisi mukava saada lisää tietoa, joten laittakaa infoa toimitukseen. En antanut vinkkiä vuosikymmenestä, vaan kysyin pelkästään sitä, että onko Mano moista kilpuria nähnyt Oulussa näytillä. No, eihän tätä hommaa tähän voinut jättää, joten täytyi soittaa vielä pykälää aikaisemmalle saapumiserän edustajalle, jolta voisi saada asiaan vielä lisää selvyyttä… tai sitten ei. Nykyisin kyseinen dragsteri on esillä täysin entisöitynä Don Garlits Museum of Drag Racingin tiloista, jotka sijaitsevat Floridan Ocalassa. Dragsterin nimestäkin löytyvän öljyn voitelua parantavan lisäaineen valmistaja Wynn’s Oil Company perustettiin 1947 Kaliforniassa
Teksti ja kuva: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2020 Kutjan kuva. Matrangan inspiroimana Vieläkin aihiona edullisesti löytyvästä 40-luvun loppupuolen Fordista leivottiin kustomklassikko hyväksi koetuin keinoin ja vaivaa säästämättä
Tästä tulikin mieleen tehdä Matranga-tyylinen versio 1946 vuosimallin Fordista. Sivutolpattomia ht-malleja ei juurikaan tehty varhaisina aikoina, Barrisin kustomoima Nick Matrangan ’40 Mercury oli yksi varhaisimmista ja sekin valmistui viisikymmentäluvun alussa. Avoissa tarvitsi ”vain” tehdä A-pilareiden madallus ja listojen sekä tuuletusikkunoiden muokkaus. Kattomekanismeja ei juurikaan madallettu, vaan auto vietiin verhoomoon, joka teki siihen irrotettavan katon, joka kyllä näytti avon katolta, mutta ei ollut alaslaskettavissa. Carson oli yksi monista kattojen ja verhoiluiden tekijöistä Kaliforniassa. Muutamien listojen ja merkkien poistamisen ja konepellin listan lyhentämisen lisäksi takavalot on poistettu lokasuojista ja uudet on tehty puskurinkäpyihin aivan kuten Matranga Mercuryssäkin, jossa käytettiin vastaavia Fordin puskureita. Vaikka ovatkin erinäköisiä autoja, niin ’39-40 Mercuryissä ja ’41-48 Fordeissa (samaa koria käytettiin myös Mercuryissä noina vuosina) on paljon samankaltaisia linjoja, etenkin korin takapäässä. Nyt kuitenkin otettiin työn alle Club Coupe, joka on varustettu pidemmillä etuovilla verrattuna Business Coupe -malliin, jossa on lyhyet, neliovisen Fordor-mallin mittaiset ovet. 40 -luvun Ford coupet ja avomallit olivat hyvin suosittuja kustomahioita 40-luvulla ja vielä viisikymmenluvun alussakin, vaikka silloin uusista 1949-51 Fordeista ja Mercuryistä tuli suosittuja heti uudesta lähtien. Kokonaisuuden kruunaa tumma ja hillitty väri, joka saattaa olla vaikkapa kastanjansävyinen tai vihreä, vanhoista mustavalkokuvista katsottuna ne kaikki näyttävät mustilta tai tummanharmailta. Sivuikkunalinja kromikarmeineen on tehty kokonaan kustom-työnä. Kattoa on madallettu noin neljä tuumaa edestä ja ainakin tuuman verran enemmän takaa, tämä on kuitenkin suhteellista, sillä suuria osia katon puolivälin jälkeen on syytä valmistaa uusiksi, jotta linjat ovat kohdallaan. Toisena isona muutoksena ovat sivuhelmat, jotka on pyöristetty auton alle. Nykykielessä tuollaista kattoa kutsutaan carson topiksi. Tälläiset isot korimuutokset tehtiin lähes poikkeuksetta kustompajoilla. Yksi syy vähyyteen lienee ollut linjakkaan katon vaatima iso työmäärä ja siitä aiheutuvat kustannukset. Etenkin avomallit olivat suosiossa, koska katon madallus oli yksinkertaisempaa ja halvempaa autojen omistajille. 97 AMERIKAN RAUTA 6/2020
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 1.10.2020 Vierailemme alkusyksyn cruisingeissa ja swapeissä ainakin Lahnajärvellä ja Kouvolassa. Ford Coupe ’34. Hyvinkääläisen Aapo Salosen Valtterin nokalta ei löydy sitä tavallista LA-pikkulohkoa, vaan Vortech-ahdettu Chevroletin rautalohkoinen 5,3-litrainen 3Gen-moottori. Outside the box -ajattelua edustavat myös Japan Racingin vanteet. Sittemmin se on chopattu ja väri on vaihtunut vaaleampaan oranssiin, ja uusiksi rakennettuine ahdettuine pikkulohkoineen coupe myös kulkee erittäin rivakasti. Niinpä sen jalostaminen kustomiksi ei suuremmin surettanut. Alkusyksyn tapahtuma katsaus Kustomklassikko Se kuuma ’34 Mercury Coupe ’39. Seuraavassa numerossa esiteltävä yksilö vaikutti ostohetkellä säilyneen upeassa alkuperäiskunnossa, mutta totuus oli toinen. PLYMOUTH VALIANT ’65. Outside the Box 98 AMERIKAN RAUTA 6/2020. Porilaisen Jukka Tukiaisen '34 rakennettiin ensimmäisen kerran Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta takaperin. Jani Huhtamäen voidaan sanoa erikoistuneen ’39 Mercuryiden kustomointiin, sillä linjakkaasti kustomoituja kolmeysejä on rakentunut hänen tallillaan kaikkiaan kolme kappaletta
Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä. Nostokyky: 4000kg. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 139€ tuotenro 495091 Putkenporausteline Putkenporausteline teräs-, rst-, alumiiniputkien loveamiseen. 1599€ tuotenro 86772 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Putken halkaisija: 19-63,5mm U U TU U S! U U TU U S!. teräspelti: 1mm. Sähköliitäntä: 230V. Hiomanauhan koko: 10x330mm. Pyörintänopeus: 16000rpm 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Maks. Maks alumiinipelti: 1,5mm Kitasyvyys: 208mm. teräspelti: 1,2mm. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Kutistus/ venytyskone Maks. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taaksepäin poljin. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Levys pilarien välillä: 2400mm. 2550€ tuotenro 85268 Parkkipaikkanostin 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Sisältää jalustan. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. 159€ tuotenro 512798 U U TU U S! 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Satinointikone 1100W Teräksien, alumiinin, puun ym. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. Sähköliitäntä: 230V / 16A. 730€ tuotenro 511047 59€ tuotenro 510975 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. Moottori 1-V 230V 180W. Uusi 4000kg malli! Nostokorkeus: 1880mm. Nostokyky: 2500kg. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. 189€ tuotenro 509658 Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Nostokorkeus: 1,8m. Nauhahiomakone 10x330mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Paino: 40kg. materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Paino: 775kg
YLI 25 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! CHEVROLET SEDAN DELIVERY ’38 MERCURY COLONY PARK ’63 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Cadillac Fleetwood Sixty Special ’61 Chevrolet El Camino ’59 • Ford F-250 4x4 ’91 Dodge Dart Swinger ’73 • Ford Convertible ’47 Harley-Davidson Panhead ’57 AR-KIIHDYTYSTAPAHTUMA • BIG WHEELS CRUISE • RIDE IN OULU MOTOR MEET • STADIN CRUISING • NASTOLA CRUISING Ra kkaud e s ta R au ta an • 6/ 2 020 • 9 ,90 € 6 414887 002455 2 6 70 02 45 -2 00 6 PAL VKO 2020-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 20 NR O 62 ”P AR I VII KK O A AJ AT U S EH TI KY PS YÄ M IE LE SS Ä, KU N N ES VE IN AU TO N LA U N IA IS EN M IK A LL E M A A LA TT AV A KS I.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA Timpan Bomba Tero’s Garage Harrastuksesta työksi Colonel