Pylväiden väli: 500mm. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160mm sivusuunnassa. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. 3kpl työkalutaulut. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 U U TU U S! FORD SEDAN DELIVERY ’34 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 6/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 6 70 02 45 -2 10 6 PAL VKO 2021-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 21 NR O 70 ”D AL LE LL A O LI SII H EN JU U RI PE LT IT YÖ T JA KO N EH U O N EE N M A A LA U S KE SK EN , JA AU TO VA IK U TT I H YV Ä LT Ä.” 100 SIVUA RAUTAISTA LUET TAVA A YLI 25 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA AMERIKAN RAUTA -KIIHDYTYSPÄIVÄ, CRUISINGIT YMPÄRI SUOMEN! BUICK SUPER SEDANETTE ’49 CHEVROLET 210 STW ’56 CHEVROLET CAMARO LS3 ’67 CHEVROLET S10 BLAZER TAHOE ’94 OLDSMOBILE F-85 CUTLASS ’63 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’87 LISÄKSI ESITTELYSSÄ ROCKAROLINA Harrastuksesta työksi C HARVINAISTA HERKKUA PLYMOUTH ROAD RUNNER 440 EFI ’68 VITAMIINI A. Kaikki hinnat sis. Sähköliitäntä: 230V. Puristusvoima: 15t. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Nostokorkeus: 1,8m. Työtason korkeus: 946mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Korin maks.paino: 1800kg. Mitat: 1740x1212x2510mm. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Paino: 88kg. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Nostokorkeus: 400-1210mm. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Ramppien mitat: 590x340mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Korin maks.pituus: 5,5m. 649€ tuotenro 497975 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Työalue: 168-980mm. Nostokyky: 2500kg. Moottori: 400V / 0,75kW. Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Nostokyky: 1350kg/pari. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa
PEOPLE | PRODUCTS | VEHICLES | IDEAS NOVEMBER 2–5, 2021 • LAS VEGAS CONVENTION CENTER • LAS VEGAS, NEVADA SEMASHOW.COM/REGISTER 21_SS_Attendee_Bin_Ad_Cobra_American_Rauta_v001.indd 1 8/2/21 9:50 AM
Niin, kaikki me olemme aloittaneet ja aloitamme jostain. Heinäkuun Amerikan Rauta -kiihdytyspäivässä tuli juteltua melko tovi niitä ja näitä maamme ehdottomiin rakentajalegendoihin kuuluvan Leinon Pekan kanssa. Maantiellä auto oli mainettaan parempi, mutta kaupungissa auttamattoman hidas ja työläs ajaa, eikä ihan huoletonkaan. Toisinaan käykin niin, että se peli tulee ikään kuin pelattua loppuun, eikä se unelmien kohde sitten ollutkaan lopulta ihan sitä, mitä odotti. Oli sitten aihiona autopelin alkupäätä tai loppupäätä edustava malli. Harrastin 1990-luvun lopulla hetken myös ilmajäähdytteisiä Volkkareita, ja onnistuin hankkimaan itselleni 21-ikkunaisen Sonderbusin, siis sen junakeulaisen ja haitarikattoisen version. Samankaltainen autopelin lopputulos on johtanut monen tutun kohdalla siihen, että siirrytään 50–60-lukuisten autojen rakentelusta rodeihin tai Harrikoihin, kunnes ehkä vuosien päästä siinä vanhassakin hommassa tuntuu taas olevan hohtoa. V uosia sitten, kun olimme toimittajamme Kimmon kanssa SEMAreissulla Los Angelesissa, Kimmo päätyi juttusille erään erikoisen näköisen hemmon kanssa, jonka olin nähnyt jo useampana vuonna ajelevan ympäri Hollywoodia rähjäisellä, kehnosti liekkimaalatulla sivuvaunu-Vespallaan. Viimeisimpänä rupesin miettimään erään ’65 Wildcatin kohtaloa. Nyt kun huippukuntoisten pikkubussien hinnat pyörivät helposti kuusinumeroisissa hinnoissa, vaikkei kyse olisi edes mistään harvinaisesta erikoisversiosta, jollaiseksi en sittenkään vielä haitarikattoista laske. Tuon reissun jälkeen olen todennut usealle autonsa myyntiä ääneen pohtineelle tuttavalle, että ihmisen ei pitäisi mennä myymään mitään haaveilemaansa, mitä on onnistunut itselleen hankkimaan. Kumma kyllä niitä autoja, joita minä alan haikailla vuosien päästä, ei enää löydy mistään. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Käytettyjä autoja 3 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Pääkirjoitus. Se 1970-luvun lopulla faijan myymä ’61 Fairlane oli kadonnut jäljettömiin, joten tilalle hankittiin lopulta 2000-luvun puolella toinen samanlainen. Kyllä, se junakeulan myyminen on jälkikäteen harmittanut aika moneen kertaan. ’65-mallisen kaksiovisen ja museorekisteröidyn Americanin. Aika pian kävi kuitenkin ilmi, että niin hauskan näköinen kuin laite olikin, oli se lähinnä nätti puutarhatonttu. Aloitetaanko peli alusta vai oliko se sitten siinä. Pekka, jos kuka, tunnetaan äärimmäisen tarkkana ja huolellisena rakentajana, jolle pieni kauneusvirhe on helposti pikkusormenojennus läpikäyntipaholaiselle, eikä Firebirdin konehuone tosiaankaan ole näyttelykelpoisessa kunnossa. Tuon nelilovisella manuaalilla varustetun Suomi-auton(?) kyydistä tuli nautittua elämäni ensimmäisinä baari-iltoina, vaan niin tuntuu sekin kadonneen jäljettömiin. Jos jollain on tietoa, missä NN-482 on nyt, saa laittaa viestiä. ”No! Never sell your stuff!” Nauroimme jälkikäteen keskustelulle todeten, että se kaveri oli tainnut elää niin kuin opetti. Sittenkin olen antanut sen itselleni anteeksi, koska huomaan, että sen kohdalla minua harmittaa autosta luopumista enemmän se, ettei ollut kristallipalloa, joka olisi kertonut, ettei mallin hinnannousulle näytä olevan rajoja. Kun siinä parkkipaikalla kierrellessämme avasin Firebirdin konepellin kaverini Mikan halutessa konehuoneeseen kurkistaa, tuumasin Pekalle, että älä siten säikähdä. Vanhaa Sonderianikaan en ole nähnyt vuoden 2005 jälkeen, ja taannoin etsin sitä ’63 avo-Oldsia, jonka tuntuu maa nielleen 1996 tienoilla. Puhun kokemuksesta. Näissä vanhoissa autoissa on se ikävä puoli, ettei samanlaista saa ehkä enää koskaan tilalle, jos tuleekin toisiin ajatuksiin. Tuhansia ja tuhansia työtunteja Ruotsissakin 80-luvun alussa kohahduttaneen täydellisen upean Vetten rakentajana ja koko harrastuksen edelläkävijänä maassamme tunnettu Pekka totesi vain, että ”käytettyjä autoja minäkin olen aina rakentanut”. Myin sen pois, ja hankin taas Ramblerin. Onhan se käytännössä niin, että usein joutuu luopumaan siitä pienemmästä haaveesta saavuttaaksen sen suuremman unelman – jotkut puhuvat autopelistä, jossa edetään, ja jonka läpi pelaamiseen tavallaan pyritään, mutta jonka maali pelottaa sikäli, että mitäs sitten. Aika monesti ainakin se hinta takaisin ostettaessa on aika paljon korkeampi. Jouduin muistuttamaan asiasta viimeksi Tikanojan Tommia, joka harkitsi myyvänsä ’58 avo-Edselinsä, jonka on jo kerran myynyt ja hankkinut vuosien päästä takaisin. Kävi ilmi, että Vespa oli ollut kaverilla jo kauan, ja kun Kimmo mainitsi, että hänelläkin oli Vespa, jonka hän taannoin tuli myyneeksi, tuo heppu kavahti
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Tilaajapalvelu Puh. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Toimitus. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Petri Ruokamo Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
Nopeat toimitukset omasta varastosta. Koneet, laitteet ja tarvikkeet Autonja veneenhoitotuotteet Maalituotteet Hiomatuotteet Liimat Teipit Maaliruiskut ja -tarvikkeet Henkilösuojaimet Harrastajalle alan parhaat merkit. Automaalituotteiden verkkokauppa WWW.COLORNET.FI PART OF HL GROUP Tuotteet autonhoitoon ja maalaukseen. Phone. Toimitukset 6,90 €, yli 100 € tilaukset veloituksetta Ilmainen palautus HL GROUP Colornet Amerikan rauta-0621.indd 1 9.6.2021 9.57. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INFO 1 9 9 6 2 2 1 THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING THE DIFFERENCE IS IN THE TOOLING ALE 25V KUNNIAKSI CP4810 PALKKI-MOOTTORIN GM TRUCK 47-59 BB-SB päät irti 39,2711 LEVYJARRU SARJA CHE A-F 299,4059-60M JARRUSATULA GM D52 uudet 1pr 99,600-6570-00 JARRUPOLJIN+KYTKIN POLJIN SRJ KYSY 199,LOPUT JARRUPOLKIMET FORD-RODI 1928-34 SEKA GM TRUCK 1947-59 KYSY 49,MOPAR 035220ANN JÄÄHDYTIN MOPAR B-BODY CHARGER-BELVEDERE 66-69 aut 370,036045ANN JÄÄHDYTIN CHALLANGER-B-BODY 70-72 BB aut-no ac 1 419,036090ANH JÄÄHDYTIN DART-DUSTER 70-72 318-340 399,FORD & GM 011810ANN JÄÄHDYTIN 70-71 F-BODY BB 250,005309ANN JÄÄHDYTIN BUICK RIVIE-WILDC-ELEC-INV 67-70 399,051510AND/10 JÄÄHDYTIN FORD-TORINO 68-69 FE 4riv 359,JÄÄHDYTIN SALE P R O D U C T TM Classic Performance Products Classic Performance Products WEB STOR E OPEN 24/7 myös myymälät: Turku, Tampere, Jyväskylä ja Lahti. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00
40 ChevroletS10BlazerTahoe’94 Maskulaisen Mika ”Mane” Maunun S10 rakennettiin nopealiikkeiseksi ilmajousitetuksi lowrideriksi alun perin jo Kaliforniassa. 52 ChevroletCamaroLS3’67 Savonlinnalaisen Ilpo Huttusen vuosikausien haave modernilla tekniikalla varustetusta Camarosta toteutui hieman perinteisestä poikkeavalla tavalla. 32 OldsmobileF-85Cutlass’63 Vihtiläisen Waltteri Elon Oldsmobile yhdistelee onnistuneesti rakentelukulttuurin eri elementtejä. 26 Chevrolet210STW’56 Klaukkalalaisen Timo Salon klassikkofarkku muistuttaa, kuinka upeita 50-luvun loppupuolen perheautot olivat tehtaan linjalta valmistuessaan. 46 BuickSuperSedanette’49 Hyvinkääläinen Jyrki Lepola hankki miedosti kustomoidun Buickin itselleen 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi, mutta päätyikin käymään auton täysin läpi. ESITTELYSSÄ 14 PlymouthRoadRunner’68 Järvenpääläisen Petri Leppälän oranssi maantiekiitäjä on yhtä aikaa klassisen näköinen ja erottuu massasta muutamilla persoonallisilla ratkaisuillaan. kannessa: PlymouthRoadRunner’68 Nro 70. 6/2021 32 Oldsmobile Cutlass F-85 ’63 20 Ford Sedan Delivery ’34 14 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 6/2021. 20 FordSedanDelivery’34 Anni Meriläisen ja Kaj Tarvaisen aito pelti korinen Delivery on kuluttanut maamme katuja jo reilut kymmenen vuotta näyttäen edelleen pakasta vedetyltä. 58 Harley-DavidsonSportster’87 Hyvinkääläinen Janne Tommila rakensi ’67 Plymouth Barracudalleen kaveriksi samanvärisen ja -henkisen Sportster-Harrikan
86 XtremeSuperSummerMeet Lahden Jenkkiautonäyttelyn järjestäjät kokosivat pikaaikataululla Malmin lentokentälle uuden tapahtuman. 10 Pelitjavahkeet Harrasteautoilijan tuoreimmat tuotevinkit. 89 SandFieldTest&Tune Oripään lentokentällä pääsi heinäkuun viimeisenä lauantaina testaamaan ajokkinsa menohaluja 1/8 maililla. 94 Muumiomuistelee AYL-60 ja sen kivinen polku ovat tulleet hyvin tutuksi lehdessämme vuosien mittaan. 70 LemiCruising Lemin Cruising-tapahtumalla on pitkät perinteet, kokoontumista on järjestetty jo vuodesta 2000. 78 RenkomäkiMotorShow Lahden Renkomäellä järjestettiin vahvasti Amerikan kulkimiin painottunut harrasteautonäyttely. VAKIOT 8 Rauta-annos Miten olisi Camaro puukyljillä ja surffilautatelineellä. 7 AMERIKAN RAUTA 6/2021. 86 Xtreme Super Summer Meet 66 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä 46 Buick Super Sedanette ’49 TAPAHTUMAT 62 MalmiPre-Party Heinäkuussa Malmin lentokentällä kokoonnuttiin kenties helteisimmässä säässä koskaan. 96 Kutjankuva Janne otti kustomkäsittelyynsä hieman poikkeuksellisen aihion, ’68 Camaron. ARTIKKELIT 38 Tarinantakaa:OldsmobileCutlassF-85’63 Waltteri Elo on ottanut elämäntehtäväkseen pelastaa autoja, jotka alkavat olla elinkaarensa ehtoopuolella. Palaamme asiaan vielä kerran. 66 AmerikanRauta-kiihdytyspäivä Heinäkuun ensimmäisen viikonlopun kiihdytyspäivässä nähtiin ensimmäistä kertaa myös Vintage Drag -kisaajat. 12 Tapahtumakalenteri Vielä sitä kesää on jäljellä, ainakin kun tapahtumien määrää katselee. 76 Riihimäenturpakäräjät Ullan Pakarilla järjestetään joka keskiviikko Turpakäräjät-nimellä tunnettu kokoontuminen. 80 BigWheelsCruise Pieksämäen Big Wheels typistyi jo toisena vuonna peräkkäin yleisötapahtumasta cruising-paraatiksi. 84 OldMotorsDay Oululainen Old Motors Shop puuhasi Oulun keskustan liepeille harrasteautohenkisen päivätapahtuman. 82 LaplandCruising&Rock’n’Roll Kolarissa järjestettiin heinäkuun toisena viikonloppuna tapahtuma rock’n’rollin ja amerikanautojen ympärille. 92 Harrastuksestatyöksi:Rockarolina Vierailimme verhoiluyrittäjänä toimivan, jo pitkään jenkkejä harrastaneen Karoliina Hiltusen luona. 72 SatamaDrive-inShow Kuopiossa ensimmäistä kertaa järjestetty meetti keräsi Kallaveden äärelle 115 harrasteajoneuvoa
Vanhat autot elävöittämään keskustaa Savonlinnassa on oivallettu vanhojen harrasteautojen viehätys ja se, kuinka niiden avulla voidaan saada lisää elämää kaupungin keskuspaikalle. Kokonaisuuden kruunasivat molemmille puolille asennetut pisaramaiset sporttipeilit sekä pinnavanteet. Ainakin mainoskuvat olisi voitu käydä ottamassa ihan oikeasti Waikiki Beachilla sen sijaan, että lämmin rantatunnelma yritettiin luoda epätoivoisesti Detroitjoen rantaan samalla, kun horisonttiin piirtyi sumuisen harmaan teollisuuskaupungin silhuetti. Lähtökohdaksi valittiin Camaro SS 350 Convertible, johon räätälöitiin näkyvimpinä elementteinä irrotettava takapaksiin kiinnittyvä surffilautateline sekä puukyljet kontrastiksi okraan vivahtavalle keltaiselle korinvärille. Käytännössä tämä tapahtui siten, että Savonlinnan Moottorikerho neuvotteli asiasta Savonlinnan kaupungin kanssa, ja sai lopulta luvan käyttää torialuetta museoikäisten ajoneuvojen näyttelypysäköintiin toriajan jälkeen, eli kello 16:sta eteenpäin. Erikoisvarustellulla mallilla pyrittiin havainnollistamaan, kuinka muuntautumiskykyinen tämä poniautomarkkinoille suunnattu sporttimalli olikaan. Kaupungilta ymmärrettiin, että tällä tavalla saadaan elävöitettyä keskustaa ja torialuetta, mikä paitsi virkistää torikahviloiden kaupankäyntiä, tarjoaa myös katseltavaa kesäkaupunkina tunnetussa Savonlinnassa vieraileville turisteille. Torialueen asianmukaista käyttöä valvoo Savonlinnan Moottorikerho. Waikiki Camaro Chevrolet Camarosta on nähty vuosien varrella monenlaisia erikoismalleja, joista Waikiki lienee yksi erikoisimpia. Eksoottisille rannoille sijoittuva surffikulttuuri eli kuitenkin riehakkaimman kulta-aikansa jo 1940ja 50-luvuilla. Maskin ritilässä käytettiin tiikkiä ja kulmikkaiden etuvalojen erityispiirteenä oli se, että ne paloivat vihreinä kuskin painaessa kaasua, keltaisina, kun jalka nostettiin pois kaasulta ja punaisina jarrua painettaessa. Ehkä General Motorsilla oltiin idean kanssa hiukan myöhässä, vaikka tokihan Hawaiji vähäpukeisine naisineen kaislahameissa on aina teemana puoleensavetävä. Kyseessä ei ollut varsinaisesti konseptiauto, vaan toteutusta kutsuttiin nimellä ”idea car”, jota kierrätettiin autonäyttelyissä yleisön reaktioita tarkkaillen. Kuvat: General Motors 8 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. General Motorsilla haluttiin vuonna 1967 korostaa sitä, että Camaro on enemmän kuin vain kulkuneuvo, jolla pääsee siirtymään paikasta toiseen
Helsingin Eduskuntatalolla järjestetyssä mielenilmauksessa luovutettiin eduskunnalle myös ajoneuvoharrastamista koskettava adressi, joka oli kerännyt pitkälti yli 60 000 allekirjoitusta. elokuuta. Vuonna 1921 Kalifornian Tulare Countyssä syntyneen Iskenderianin intohimo autojenrakenteluun pääsi valloilleen Ford Model T:n parissa, jonka kanssa hän opiskeli ajoneuvomekaniikan perusteet jo high school -ikäisenä. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Kuva: Fuel Curve Kuvat: Lumo Automotive 9 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Autoilun houkuttelevuuden vähentäminen keinotekoisin toimin puolestaan on asiatonta haitantekoa. Liike on kerännyt Facebookja nettisivujensa välityksellä jo lähes 300 000 jäsentä. Tapahtumaan ilmoittautui ennalta noin 4000 osallistujaa. Ed Iskenderian 100 vuotta! Ikinuori Gene Winfield on tullut monelle suomalaiselle tutuksi kotimaisten autonäyttelyiden vieraana, mutta 94-vuotias rakentajalegenda ei suinkaan ole ainoa amerikkalaisen autonrakentelun merkkihenkilö, jolla menee edelleen lujaa. päivä täydet sata vuotta. Vuonna 1963 Isky oli mukana perustamassa SEMA-yhdistystä, joka tuolloin oli vielä lyhenne sanoista Speed Equipment Manufacturers Association. Konkreettisina toimina on järjestetty Torviprotesteja, joista viimeisin toteutui 7. Pyöränkulmat kuntoon Nurmijärvellä sijaitsevalla Lumo Automotivella onnistuvat nykyään myös harrasteautojen ohjauskulmien säädöt. Ed ”Isky” Iskenderian täytti kesäkuun 10. Stop autoilijoiden kuritukselle! Facebook-ryhmästä alkunsa saanut ”Stop! autoilijoiden kuritukselle!” -kansanliike on saavuttanut melkoisen näkyvyyden, eikä sen toiminnasta ole varmasti voinut olla kuulematta monikaan kotimainen autonkäyttäjä. Sittemmin yhdistyksen nimi muokattiin muotoon Specialty Equipment Market Association lyhenteen pysyessä samana. Mies erikoistui nokka-akseleihin ja lunasti paikkansa viriosamarkkinoilla jo 50-luvulla. Työ suoritetaan yhdessä pätevän alihankkijan kanssa, jolta löytyy koneelta valmiit arvot lähes kaikilta automerkeiltä 40-luvulle saakka. Vuonna 1985 hänelle myönnettiin yhdistyksen toimesta SEMA Hall of Fame sekä Chevroletin Legends in Performance -palkinnot. Verot tulisi kerätä haittaveroja lukuun ottamatta mahdollisimman tasa-arvoisesti, ja autoilua ei tulisi Suomessa käsitellä haittana. Päivänsankari oli itse paikan päällä ja vaikutti ikäisekseen hyvinkin virkeältä ja terävältä. Loppu on historiaa. Iskylle järjestettiin ainakin kolmet viralliset syntymäpäiväjuhlat – yhdet LTR Racing Enginesillä, toiset Petersen Automotive Museumilla ja kolmannet vielä SEMA:n puolesta. Usein erityisesti rakenneltujen autojen kohdalla kulmien säädössä muodostuu ongelmaksi maavaran pienuus, mutta tarkoitusta varten valmistetulla adapterilla säädössä käytettävän peilin kiinnitys onnistuu mataliinkin yksilöihin. Liikkeen ajama asia on pähkinänkuoressa se, että autoilun ollessa välttämättömyys, on ylenmääräinen rahastaminen sen varjolla riistoa
Hintaesimerkkeinä kaasupoljinmekanismi Mustangin 1964–65 ja 1966–68 -vuosimalleihin 99,00 € sekä vastaavat kick down -vaijerisarjat 59,00 €. www.autodude.fi Poljinmekanismit ja kick down -vaijerit Trade Partsilta on saatavilla klassisiin Mustangeihin Scott Draken ja Holleyn valmistamat kaasupoljinmekanismit ja kick down -vaijerit, joille tulee käyttöä esimerkiksi manuaalivaihteistosta automaattiin päivitettäessä. www.tradeparts.info 10 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Tuoteuutuudet. Hinta 10,56 €. Hinta 18,50 €/litra. Australialaisen Penriten SAE 140 peräja vaihteistoöljy soveltuu parhaiten vanhojen ajoneuvojen tasauspyörästön ja manuaalivaihteiston öljyksi. Hinnat alkaen 58,00 €. www.tradeparts.info Sähköläpivienti Aeroflow’n tuotevalikoima on kasvanut näppärällä polttoainetankin sähköläpiviennillä. www.roadmachine.fi Ohjauspylvään suojamuovit Classic Industriesin valmistamat ohjauspylvään suojamuovit löytyvät nyt suoraan Trade Partsin varastosta Moparin 1964–69 B-bodyihin sekä 1970–76 A-bodyihin. www.minitron.fi Fluoripohjainen autovaha Gyeon Q² Wax on uusi fluoripohjainen autovaha, joka sopii kaikille väreille. Hinta 25,00 €/175 g. Toimittanut: Kimmo Janhunen Penritevaihteistoöljy Vanhoihin ajoneuvoihin sopivaa Penriten T140-öljyä saa nyt Minitronista. Se tarjoaa upean vedenhelmeilyn, maukkaan kiillon sekä mahtavan vedenhylkivyyden helppokäyttöisyydestä tinkimättä
Jari Mäen valikoimasta löytyvät erikseen myös sopivat vyöt, joissa on nepparikiinnitys solkia varten. Klassiset automallit ovat aina olleet Pertti Jarlan mieleen kaikissa kokoluokissa, mikä on näkynyt stripeissä kautta aikain. Suodattimia saa sekä kumikaulalla, jonka voi asentaa suoraan metalliputkeen että alumiinikaulalla, jolloin asennuksessa käytetään kumiputkea. www.like.fi Sähköä johtamaton rasva Aeroflow’n valikoimista löytyvä Dielectric Grease on sähköä johtamaton asennusrasva, joka on kätevä esimerkiksi tulpanhattujen asennuksessa. Hinta 1,24 €. www.kaasutinexpertti.fi 11 AMERIKAN RAUTA 6/2021. www.presco-shop.fi Puhdasta ilmaa moottorille ITG-ilmanpuhdistimien suodattimet ovat tähän saakka olleet avosoluvaahtoa, mutta nyt perinteisten vaahtosuodattimien rinnalle ovat tulleet poimutetulla puuvillasuodattimella varustetut versiot. Lisäksi se jättää pinnoille kerroksen, joka ehkäisee kulumaa ja suojaa auringon UV-säteiltä. Soljen hinta 36,00 €. Hinnat alkaen 93,90 € valmiiksi öljyttynä. Vyönsolkitaskumatti Jos kesän cruisingeissa ei tarvitse istua itse kuskin paikalla, on vyönsolkitaskumatti hauska lisävaruste. Tuote pitää pinnat luonnollisen kosteina ja pidentää nahkaverhoilujen käyttöikää. Kesäkuussa ilmestyneessä kokoelmakirjassa ”Fingerporilla on asiaa” esitellään vilkkaan ihmekaupungin menopelit ja vehkeet. Teoksen kerrotaan kelpaavan oivallisesti matkalukemiseksi ja antavan pontta lähtemisen suunnitteluun. Hinta 14,95 €. www.roadmachine.fi Ruokaa nahalle Ghost Leather Conditioner on niin sanottu kolmitoiminen nahkaruoka. Soljen koko on 9,5 x 5 cm ja paksuutta sillä on 2 cm. www.jarimaki.fi Fingerporin menopelit Fingerporin suosittu Liikennekirja on saanut jatkoa. Sopii myös muoville ja vinyylille. Se puhdistaa, suojaa ja kosteuttaa nahkaa yhdellä käsittelyllä. Hinta 19,99 €/0,5 kg
AMCCF Cruising & Camping Apianlahti Camping, Valkeakoski 20.–22.8. 20.8. 30 Helsinki-Malmin lentokenttä 3.–5.9. Helsinki Bike Show Suvilahti, Helsinki 21.8. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. FHRA Cruising Pre-Party vol. Rautalankaa ja jenkkirautoja Mobilia, Kangasala 21.8. FHRA Winter Nationals, FHRA kiihdytysajon finaalit LSK Business Park, Kauhava 18.–19.9. Itäharjun ajot Teollisuuskatu 44, Turku 25.8. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Jeep Drivers’ Clubin juhlatreffit Multamäki, Laukaa 20.–22.8. October Swap Meet Teivon Ravikeskus Vinkkaa tapahtuma! Oletko tapahtumajärjestäjä ja haluaisit tapahtumasi kalenteriimme. Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. Cone Valley Cruising Soutustadion, Sulkava 28.8. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Lähetä meille tietoa osoitteeseen toimitus@amerikanrauta.fi. Säkylä Cruising Kahvila Tauko/tori, Säkylä 27.–29.8. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. FHRA Street Mayhem Test n’Tune Motopark Raceway, Virtasalmi 20.8. Malmi Street Drags Helsinki-Malmin lentokenttä 4.9. Radalle.com Ahvenisto Ahvenisto Circuit 10.–11.9. Custom Car Club Porvoo 40-vuotisjuhlanäyttely Uusimaa Areena, Porvoo 4.9. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Orimattilan Cruising Wanha Amis 21.8. perjantai Cruisingit Tapahtumat 12 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Tapahtumakalenteri Toimittanut: Kimmo Janhunen. Rømø Motor Festival Lakolk Strand, Tanska 21.8. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Rauma Street Race Isometsäntie/Susivuoren alue 21.8. Vuosikymmenet kohtaavat (80ja 90-luku) Espoon Automuseo 28.8. Kuopion rompepäivät ja ruska-ajot Kasarminpuisto, Kuopio 28.8. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Kouvola Swap & Meet Kouvolan ravirata 28.8. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä 9.10. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Kajaani, ABC Kuun 1. Kiihdytysajon SM-osakilpailu 3 & 4 Motopark Raceway, Pieksämäki 21.–22.8. Kauhajoki Kruisinki K-Citymarket, Kauhajoki 20.–21.8. Drive-in & Rock Hyvärilän nuorisoja matkailukeskus, Nurmes 20.–22.8. V8-Magazine & GTi-Magazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 28.8. No Speed Limit -huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 21.–22.8. FoMoCo Day Ahveniston moottorirata 28.8. Vuosikymmenet kohtaavat (70-luku) Espoon Automuseo 21.8. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. Historic Grand Race Ahveniston moottorirata 22.8. Pargas Retro -paraati Bantiksen kenttä, Parainen 3.9. perjantai Klaukkala, Jäähalli Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Kangasalan varaosaja rompemarkkinat Mobilia, Kangasala 28.8. Lapinlahti Kruisinki Lapinlahti 4.9. Radalle.com Finals Botniaring 25.9. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3
Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. 4500 € • Cadillac Eldorado Touring Coupe, Northstar 32 Valve 1996 264 tkm., 7500 € • Dodge Challenger R/T Hemi Kasikoneella 5,7 V6 2012 124 tkm., 38 800 € TULOSSA MYYNTIIN: • Chevrolet Impala Bubletop 1961 • Buick Electra CAB 66 1966 • Ford Countryn Sedan 390.C6 1965, 13 700 €. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 1955, 25 000 € • Ford Fairlane 500 V8 292CID ja Man. 1959, 13 800 € • Chevrolet Caprice 5.0l V8 Aut. 10–18 www.southwesttrade.fi www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • Pontiac Firebird Formula 400, 6,6L 400 CID Aut. (03) 61 50 50, avoinna: ark. 272 Y-Block V8/Aut. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. 1975, 19 800 € • Chevy Van 6,5TDI 1996 333 tkm., 9400 € • Chevrolet Camaro SS 2010 30000 Tax free • Pontiac Bonneville 1965, 11 500 € • Corvette 1978, 14 800 € Tax free • Ford Crown Victoria alkup. 1990 310 tkm. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. (03) 266 2818, avoinna: ark
C VITAMIINIA 14 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Voimaakin löytyy, sillä Petri on asentanut rullaavana hankkimansa auton nokalle portatuilla alukansilla ja rullanokalla varustetun ja Pro-Flo 4 -ruiskulla ruokitun 440-isolohkon. Järvenpääläisen Petri Leppälän oranssi maantiekiitäjä on yhtä aikaa klassisen näköinen ja erottuu massasta muutamilla persoonallisilla ratkaisuillaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Lucy Barck VITAMIINIA 15 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Plymouth Roadrunner ’68
Loput sen osat olivat vielä siellä Pernajan puolella Lassella.” 16 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Plymouth Roadrunner ’68. ”Käytiin sitä Roadrunneria sitten katsomassa, Dallella oli siihen juuri peltityöt ja konehuoneen maalaus kesken, ja auto vaikutti hyvältä. Kojelaudan alta löytyvä mystisen näköinen palikka on manuaalikoneistoisen TF727:n perään liitetyn sähköisen Gear Vendor -ylivaihteen ohjain. Siistikuntoinen sohvapenkki tuli auton mukana, ja tuo persoonallisen vivahteensa kokonaisuuteen. Krisseä kiinnosti se pelkkä moottori, eikä Lasse myynyt sitä erikseen, joten Krisse ehdotti, että ostetaan koko paketti ja minä saisin siitä rullaavan projektin”, Petri Leppälä kertaa muutaman vuoden takaisia tapahtumia. Itse autonhan sain vasta parin kuukauden odottelun jälkeen, 2018 vappuna, koska se oli Liljendahlissa työn alla, kun siihen oli tehty runkopalkkien yhdistäjät ja konehuoneen ja lattian maalaus. ”M un serkkupoika Krisse, joka on kaiken pahan alku ja juuri tiesi, että Högdahlin Lassella oli tämä aihio, johon oli tulossa 572-megalohkoon tehty stroker B1-kansilla. Se oli joskus ’96–97, ja siitä ne Moparit pikkuhiljaa tulivat tutuiksi, että ei sitten ole muihin merkkeihin tullut lähdettyä. Edelbrockin ruiskun myötä kojelaudan keskelle tuli tabletti, jolla ruiskun säätely hoituu kätevästi. Krissellä oli ’61 Dodge Phoenix, jonka hän yllytti minut ostamaan, ja siitä lähtien hän on ollut suunnilleen jokaisessa autokaupassa yllyttämässä. Vaihteita hämmännetään Turbo Actionin Cheetah -shifterillä. Ei kun ’50 Panshovel myyntiin ja se menikin yllätyksekseni tosi nopeasti kaupaksi. Pääsin siitä sitten himaan ja mietin, että nythän se pitäisi rahoittaa jollain. Siihen oli varattuna se uusi tekniikka TF727-askeineen ja Gear Vendor -ylivaihteineen, tai oikeastaan moottoreita tuli kaksi, toinen oli vakioiskuinen 440-projektikone. Ei mulla ole oikeastaan muita harrastejenkkejä ollutkaan, että kai siinä jotain merkkiuskollisuuttakin on, vaikka oikeastaan tuo jenkkitouhu lähti ihan junnuna siitä, kun faijalla oli silloin 80-luvulla ’67 Cougar 428 Cobra Jetillä”, hän jatkaa tarinaa. ”Minähän ostin tosiaan Krisseltä ensimmäisen oman autoni vielä alaikäisenä
Se mulla olikin 11 vuotta. ”Kun Duster oli toiminut minulla hienosti käyttöautona Tuomaksen rakentamalla tekniikalla, päätin nostaa sen moottorin sitten tähän koppaan, joka oli uhkaavasti valmistumassa. Takakyljet siihen on jostain syystä vaihdettu jo ilmeisesti Jenkeissä ollessa. Kun sitten sain sellaisen ilmajousitetun Amazon-väliprojektini myytyä, niin vähän niin kuin puoliväkisin vaihdoin Tumpin kanssa autoa.” Ei Petri siis autoton ollut Roadrunner-projektin hankkiessaankaan, joten ei ollut mitään hoppua saada sitä muutamassa viikossa ajoon, vaikkei siihen välttämättä kovin kauaa olisi mennytkään. ”Siinähän oli rattiputkea sun muuta maalattu oranssiksi, niin niitäkin sitten mustattiin. Tuohan on ollutkin aika ehjäpeltinen, yksi paikka sinne oli pohjaan hitsattu. Tuo auto on aikoinaan tullut käytettynä Jenkeistä Ruotsiin ja sieltä edelleen Suomeen. Siihen tehtiin sinä aikana 496 stroker alukansilla. ”Sen ekan Phoenixin jälkeen tuli ’71 318 Duster, jonka myin, ja vielä ammattikoulussa ollessani opintolainalla rahoitin seuraavaksi ’70 korinvaihto R/T Chargerin. Siihen ostin viidellä tonnilla peltiä, mutta se jäi kesken, kun mun polvi murtui kesken projektin. Soitin sitten Krisselle, että haluatko ostaa Barracudan pois, kun Vantaan Rompetorilla oli kaupan pinkki MR-kilpinen ’73 Swinger, joka oli valmis auto. Sitten se kone levisi, ja vaihdoin sen korin ilman tekniikkaa Paukkurin vanhaan Swingeriin. Siinä vaiheessa moottorille ei tehty muita muutoksia, kuin laitettiin aihion mukana tulleet B-korin pakosarjat paikalleen.” 17 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Suomeen tullessa autossa paikallaan ollut 383 meni Lassen Challengeriin ja Challengerista jäänyt 440 taas tuli tämän mukana projektina.” Kun pikku osainventaarion jälkeen näytti siltä, että Roadrunnerin saisi kuin saisikin vielä samalle kesälle ajoon, päätti Petri napata siihen valmiin moottorin itsellään vuoden päivät olleesta Dusterista. Dallella oli siihen juuri peltityöt ja konehuoneen maalaus kesken, ja auto vaikutti hyvältä. Sitten tuli Kotkasta oranssi ’71 Duster 340:llä, ja sen tilalle niin ikään musta Demon-flippikeulainen ’70 Duster 440:llä. ”Se Swinger ehti olla mulla ehkä vuoden, kun tuli Simpuran Tumpin kanssa puheeksi, että jos joskus olet myymässä isolohko-Dusteriasi, niin ota yhteyttä. Se oli kymmenkunta vuotta ollut Lassella, ja siitä valtaosan työn alla. Mopar-muskeleiden pauloissa. Look oli tosiaan vielä auton Petrille tullessa aika 90-lukuinen Centerline Convo Pro -vanteineen. Sitten tuli se vaihe, että piti päästä kovaa, joten laitoin siihen 452 strokerin. Korihan oli valmis ja siistissä maalissa, ja palapelin palaset tulivat kutakuinkin kaikki jo kaupassa mukana. Silloin helmoissa oli ollut ruutulipputeippaukset, jotka Lasse oli kuitenkin repinyt jo pois”. Petrin tapauksessa Mopar-muskelit veivät miehen mennessään jo poikkeuksellisen varhain ja kovaa. Olin siinä vaiheessa 17, ja tuo auto maksoi 30 000 markkaa. Alun perin auto on ollut metallinhohtosininen, mutta nykyinen oranssi maali on ollut pinnassa jo auton tullessa Lasselle. No, pianhan siitä piti remontoida kone, laatikko ja peräkin”, Petri selittää jälkikäteen nauraen. Siinä oli lasikuituiset takaluukut sun muut, niin sinne tuli niin paljon pakokaasua sisään, ettei sillä tullut vastasyntyneen lapsen kanssa ajeltua, joten vaihdoin sen ’70 Barracuda -projektiin. ”Kun se oli muiden purkama, eikä ollut mallina entuudestaan tuttu, niin otti siinä aikansa selvitellä, mikä menee mihinkin
Nuo hood pinsit ovat ’69 mallin reprokamaa.” Fourpack EFI. Sen jälkeen sitä päivitettiin vielä Comp Camsin 274-asteisella mekaanisella rullanokalla ja 850 Quick Fuel -kaasarilla, joten paketti liikutti Dusteria aika raikkaasti ja oli varsin käypäinen voimanlähde myös Roadrunneriin. ”Se oli 2018 elokuuta, kun revin Dusterista moottorin tähän. Eihän se Gear Vendorkaan kyllä suoraan tuohon koriin paikalleen mahtunut, kardaanitunneliin piti tehdä tilaa”, Petri huokailee jälkikäteen. Seuraavaksi kesäksi vaihdoin QA1:n putkiylätukivarret ja QA1:n reaktiotangot, ja sitten sinne tuli Tuo oli kuitenkin kymmenkunta vuotta saanut Tumpilla ja mulla mailaa, niin mä rengastin ja laakeroin ja vaihdoin kannet uusiin Edelbrockin RPM:iin.” Huolella koottu ja täysin tasapainotettu isolohko ei pidä sisällään mitään mystistä, mutta on tehokas ja toimiva paketti. Tallikavereille tuli mainittua, että se on syyskuussa leimassa ja sitä sitten ryskittiin loppuaikana niin, etten varmaan viikkoon ehtinyt nähdä poikaakaan ollenkaan. ”Lasikuituinen scoopillinen konepeitto tuli mukana, ja se oli ihan käsittämättömän kiero, joten jouduimme oikaisemaan sen. 18 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Plymouth Roadrunner ’68. Perinnereseptillä uusin maustein. Vanha väljä manuaalisimpukka päivitettiin tehostettuun Borgesoniin. Tämähän oli manuaalin polkimilla, joten tilasin autoon eBaystä automaatin poljinsarjan, joka puhallettiin ja pulverimaalattiin. Toiselle kesälle Roadrunner jalostuikin melkoisesti niin ulkoisesti kuin teknisestikin. Silloisilla Dusterin pienillä tri-y-pakosarjoilla siitä mitattiin tehoa mukavat 469 hevosvoimaa. Sixpack-mallin putsari hämää, ei sieltä alta löydy kolmea kaksikurkkuista vaan Pro-Flo-ruisku. Lohkon päälle oli pultattu uudet 440 Sourcen kannet, ja polttoainetta moottorille annosteli Torker 2 -imusarja ja 650 kuutiojalan kaasutin. ’67-vuosimallin lohkossa oli takokampiakseli, Moparin omat LYveivit, Keith Blackin hypereuteettiset männät ja alakerta oli täysin tasapainotettu. Sitten syksyllähän tuo taas purkaantui, ja vanteet menivät ensimmäisenä vaihtoon. ”Alussa se laitettiin ihan normipuslilla ja nivelillä liikenteeseen, mutta jokainen pusla ja nivel uusittiin. Nokkaakseli oli Moparin mekaaninen 284-asteinen. Kaveri maalasi sen aluksi kiiltävänmustalla, mutta ei se näyttänyt jotenkin hyvältä kiiltävänä, joten vein sen Häkkilän Petelle, joka maalasi sen puolikiiltävällä. ”Auton mukana tulivat Mustangin erillispenkit, joita yritin monta päivää sovitella, mutta lopulta päädyin asentamaan paikalleen tuon niin ikään mukana tulleen sohvapenkin. Tumppi remontoi 727:n, perään oli juuri asennettu uusi Eatonin lukko ja 4.11-välitys, jonka arvelin olevan ihan sopiva Gear Vendorin kanssa. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna se sitten valmistui. Siihen piti vaihtaa vetolevy ja irrottaa silmälaakeri, kun se oli manuaalilla, ja päätin asentaa tähän automaatin. Mullahan on vanhoissa autoissa ollut aina se, että on pitänyt olla Weldin vannetta ja kavennettua perää, mutta sitten, kun tuli vastaan netissä Roadrunnerin ’69 A12-malli, niin sain tuon peltivanneidean.” Petri tilasikin aluvanteiden tilalle Wheel Vintiquesin 15 tuuman peltivanteet eteen 8 ja taakse 10 tuuman levyisinä. Sisusta oli muutenkin hyvä, kojelaudan jouduin maalaamaan ja lattiamatoksi tilasin uuden. US-Partsilla työskentelevä Mopar-fanaatikko Tuomas oli rakentanut moottorin jo useampia vuosia sitten Dusteriin huolella, mutta ilman mitään mystisiä palikoita. Ajoin kaksi tai kolme viikkoa ennen kuin laitoin auton seisontaan
Aina ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, kun onnistuu tekemään juuri ne oikeat jutut. 19 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Jarrut: CPP:n levyt edessä, 11" 3 tuumaa leveät rummut takana. Petri onnistui löytämään Sixpack-mallin scoopin kylkiin alkuperäisen kaltaiset tarrat, mutta 6 BBL -tekstin sijaan 4 BBL -versiona. Loppukesästä perään vaihdettiin harvempi 3,55-välitys. Niitä vähän portattiin ja sovitettiin imusarjaan. Venttiilijouset vaihdettiin nokan spekseille sopiviin. Renkaat: Cooper Cobra G/T Radial 235/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Faktat Plymouth Roadrunner ’68 • Omistaja: Petri Leppälä, 40 • Paikka: Järvenpää. JP:n jakopää siihen tuli silloin myös, samoin hi-volumeöljypumppu. Sehän oli rumpujarruilla, kun se tuli minulle, mutta kaupassa tuli mukana CPP:n levyjarrusarja eteen”, Petri selittää. Rengastuskin on 10-tuumaisine vanteineen astetta tuhdimpi kuin tehtaalta parhaimmillaan, mutta kokonaisuus on erehdyttävän alkuperäisen oloinen. Kori: Lasikuituinen sixpack-konepeitto, ’68 Camaron etuspoileri, sisemmät umpiot maalattu keltaisella, väri vaihdettu Vitamin C -oranssiin. Ajattelin kokeilla hankkia vastaavan tähänkin, mutta otin ’68-mallisen, koska se on sileämpi. Siinä ruiskuasennuksen yhteydessä joutuikin tekemään kaikki sähköjohdot ja bensalinjat uusiksi. Jostain netistä sen idean sain. Ruiskun myötähän tuli sitten sähköflektiä ja sähköbensapumppua, joten vaihdoin autoon myös Toyotan 120-ampeerisen laturin, jonka kanssa pääsi eroon siitä ulkoisesta hajoavasta säätimestä. Maksoi jotain parikymppiä Rockautolla, niin tuumin, ettei siinä ainakaan iso raha hukkaan menisi, ja hyvin se tuohon minusta istuu”, mies tuumii, ja täytyy todeta, että oikeassa on. Petrin Roadrunner on mielenkiintoinen yhdistelmä Moparin muskelivuosien parhaita paloja höystettynä nykyaikaisilla ratkaisuilla. Ruiskusarjassa tuli myös uusi jakaja, ja ruisku ohjaa nykyisin myös sähköflektiä.” Kesälle 2020 Petri päätyi tekemään tekniikalle myös muita päivityksiä. Vanteet: Wheel Vintiques, edessä 8x15"ja takana 10x15" ET 0. Alusta: Edessä PST:n 1.03" vääntösauvat, QA1:n putkiylätukivarret, säädettävät QA1 -iskunvaimentimet, takana Mopar Performancen Extra Heavy Duty -lehtijouset, Kybin kaasuiskunvaimentimet, polyuretaanipuslat, rungon yhdistäjät, Borgesonin tehostettu ohjaussimpukka 3,5 kierrosta laidasta laitaan. Toisessa pakosarjassa mulla oli lambda kaasarin säätelyä varten jo aiemmin, mutta nyt se tuli jatkuvaan käyttöön. Vaihteistokin päivitettiin Cope Racingin Pro Street -manuaalikoneistolla. myös PST:n 1,03-tuumaiset vääntösauvat. ”Tuo oli kuitenkin kymmenkunta vuotta saanut Tumpilla ja mulla mailaa, niin mä rengastin ja laakeroin moottorin ja vaihdoin ne vanhat 440 Sourcen kannet uusiin Edelbrockin RPM:iin. ”Tuon mukana tuli myös se 440-projektimoottori, joka oli tarkoitus sitten rakentaa siihen Dusteriin tämän koneen tilalle, mutta Duster menikin kaupaksi rullaavana ilman konetta. Takana on Moparin Extra Heavy Duty -jouset, ja joka nurkkaan tuli uudet Kybin kaasuiskarit. Siinä on ylivaihde, alukannet ja rullanokka, ja polttoainetta annostelee ruisku, ja auto on parannettuine alustoineen alkuperäistä lähempänä tienpintaa. Sisusta: Grant 969 -ratti, sohvapenkki, Turbo Actionin Cheetah SCS -shifteri, Auto Meterin rundari, 7" tabletti. Persoonallista ilmettä keulalle tuovat myös keltaiset sisemmät umpiot sekä ’68 Camaron etuspoileri. 80:n vauhdissa kierrokset pysyvät ylivaihde päällä reilusti alle kahdessa tuhannessa. Näin sitten netissä oranssin Roadrunnerin, johon oli laitettu ’69 Camaron spoileri. Tuskin se nykyään vähempää tehoa antaa kuin silloin Tumpin aikoina vanhoilla palikoilla, tuo nykyinen ruiskun läppärunkokin kun on tonninen”, mies pohtii ääneen, ja kyllä rohkenen väittää, että arvio ei ole ainakaan liioitellun optimistinen. ”Ekana talvena maalattiin myös nuo sisemmät umpiot lasimaalilla keltaisiksi. Moottori: ’67 mallin 440 cid V8, .030-ylikokoon porattu lohko, Mopar Performancen takokampiakseli, Moparin LY-kiertokanget, täysin tasapainotettu, Keith Blackin hypereuteettiset KB237-männät, 10,5:1 puristussuhde, kevyesti portatut ja imusarjaan sovitetut Edelbrock Performer RPM -alumiinikannet 84 cc palotiloilla, Comp Cams XE -rullanokka 236/242 astetta .50 nostolla, .564/.57 nostot, Crane Gold rullakeinuvivut 1,5 vipusuhteella 440 Sourcen alumiinistandeillä, Smith Brothersin ruuvit keinuvivuissa, 440 Sourcen cut to length -työntötangot, ARP:n alakerran pultit, JP Performancen jakopää, suurtehoöljypumppu, 440 Sourcen alumiininen vesipumppu, Edelbrockin alumiini-imusarja, Edelbrock Pro-Flo IV -ruisku, Edelbrockin jakaja, MSD:n 8,5 mm sytytysjohdot, Tanks INC:n ruiskukäyttöön tarkoitettu tankki ja Walbron 255 lph pumppu, AN6-kokoiset PTFE-linjat, Holleyn paineensäädin, 1 7/8" peltipakosarjat, 2,5" putkisto Simonsin pitkillä vaimentimilla ja Hputkella, alumiininen jäähdytin 16" sähköflektillä ja mekaanisella puhaltimella. Voimansiirto: peruskorjattu ja vahvistettu TF727-automaatti Cope Racingin Pro Street -manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, TCI:n Breakaway -turbiini, Gear Vendor -ylivaihde, vaihteiston lisäöljynjäähdytin, teetetty kardaani 1350-etupäällä ja Moparin isolla takaristikolla, 8 3/4" -perä 489-casella ja Eatonin Tru-Trac -lukolla, Yukonin 3,55:1 välitys. Kiitos: Moona ja Samu, Krisse Salonen, Tuomas Simpura, Mudlake Garagen ukot. Sen myötä autosta tuli mukava ajaa pidempääkin matkaa. Kesäkuussa 2019 sitten vaihdoin sen minulle jääneen 440-projektimoottorin tuohon Pro-Flo 4 -ruiskusarjaan Tuomaksen kanssa, kun hän kaipasi Challenger-projektiinsa isolohkoaihiota. Myös tankki vaihdettiin ruiskuversioon, jossa on pumppu sisällä
Ford Sedan Delivery ’34. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ] ] Deli Deli 20 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Pohjaa myöten viimeistelty auto on kuluttanut maamme katuja jo reilut kymmenen vuotta näyttäen edelleen pakasta vedetyltä. Vantaalaisten Anni Meriläisen ja Kaj Tarvaisen aito peltikorinen Delivery, lempinimeltään Deli, on rakennettu pitkälti nykyiseen asuunsa Yhdysvalloissa jo 80-luvulla
21 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Välillä melkein unohtaa ajavansa harrasteautolla, sillä se lähtee aina käyntiin ja toimii kuten pitää, eikä tarjoile minkäänlaisia yllätyksiä. Myyntikuvat olivat vakuuttavat ja tiedotkin kattavat. Fordin kyseisen vuoden kokonaistuotanto oli lähes 564 000 autoa, joista Sedan Deliveryjä oli vain noin 9000 kappaletta. Kaj nyt vaan sattui törmäämään auton myynti-ilmoitukseen Internetin ihmeellisessä maailmassa, eikä osannut enää sivuuttaa sitä. Deliveryn kanssa tallitilan jakaa tällä hetkellä ’32 Ford Roadster, ’36 Ford 3-window Coupe, ’55 Chevrolet Convertible sekä ’55 Chevrolet Nomad. Auto oli myynnissä pienessä autokaupassa Ohion lähellä. ”Siinä on monta autoa samassa paketissa. Tietoja rakentajasta tai auton edellisestä omistajasta myyjältä ei kuitenkaan syystä tai toisesta herunut. Sattuman kauppa. Kojelaudassa olleet ylimääräiset reiät peitettiin alumiinilevyllä, johon kaiverrutettiin V8-logo. Painoarvoa hänen sanoilleen antaa se, ettei kyseessä suinkaan ole pariskunnan ainoa harrasteauto. ’34 Sedan Delivery on harvinaisempi malli, kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Enää tallissa ei ole muita kolmenelosia kuin Delivery, mutta siitä vaikuttaisi tulleen pitopeli. Jälkimmäistä vaihtoehtoa puoltaa se, kuinka hyvin auto on tehty. Vaikka se on harrasteauto ja vieläpä hyvin kaunis sellainen, on se myös todella luotettava ja suorastaan käytännöllinen. Wise Guysin valmistaman tarvikesohvapenkin on verhoillut Lasse Vänttinen. Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. Auto kuljetettiin ensin Miamiin, Floridaan ja kontitettiin sieltä matkalle kohti Suomea. 22 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Ford Sedan Delivery ’34. Auto oli rakennettu tai rakennutettu Yhdysvalloissa jo 80-luvulla. Yhdessä puolisonsa Annin kanssa he ovat mieltyneet ’34-vuosimallisiin Fordeihin siinä määrin, että niitä on ollut heillä kaikkiaan neljää eri korimallia – Deliveryn lisäksi Fordor, 5-window Coupe ja Cabriolet. Matkustamon värimaailma on suorastaan harmoninen. Korityöt ja maalaus pohjatöineen ovat niin ikään ilmeisen tinkimättä toteutettu, sillä luukut istuvat paremmin kuin tehtaan jäljiltä ja 80-luvulla ruiskutettu maalipinta on vieläkin moitteeton. Ensimmäistä tarjousta myyjä ei hyväksynyt, mutta toisella kerralla tärppäsi. Uutta kesää Delin kanssa odottaa aina yhtä innolla”, Anni perustelee. Pian Annikin oli yhtä vakuuttunut, että he tarvitsevat Deliveryn. Bremerhavenissa, Saksassa se purettiin laivasta ja lastattiin pienempään rahtilavaan, jolla matka jatkui Suomeen saakka. ”Tapasimme kerran Englannissa kaverin, joka valmistaa näitä koreja lasikuidusta. Työn jälki vaikuttaa kauttaaltaan ammattimaiselta aina alustan yksityiskohtia myöten. Deliveryn hankinta tuli eteen sattumalta, eivätkä Anni ja Kaj mitenkään erityisesti etsineet sellaista. Hän oli aivan ihmeissään, kun ei ollut koskaan nähnyt aitoa peltikorista”, Kaj aloittaa
Takakyljet olivat ilman tekstejä alastoman näköiset. Kun kontin ovet vihdoin avattiin tammikuussa 2011, oli suurin jännittämisemme aihe se, että onhan auto varmasti peltikorinen eikä lasikuituinen. Centerlinet vaihtuivat aluksi klassisiin chrome smoothie -vanteisiin, jotka rengastettiin valkokylkisillä vyörenkailla. Samalla hän taiteili pinstripet konepellin kuhunkin louversiin. Rullavyötkin näyttivät aivan liian moderneilta. Centerlinet ja Supran penkit. Emme halua renkaiden ohjailevan autoamme. Kun näin ilmoituksen, menin saman tien talliin mittaamaan pulttijakoja ja offsettejä, ja totesin, että ne kävisivät Deliveryn alle ihan täydellisesti. Teemme sen mieluummin itse”, Anni kuittaa. Valojen kytkin sijaitsee kuskin oven takatolpassa. Siitä saakka se on puhaltanut matkustamoon mukavan viileää ilmaa, mikä on tehnyt helteillä heitetyistä reissuista huomattavasti siedettävämpiä. Ratti vaihdettiin banjomalliseksi ja mittareiksi valittiin nostalgiset kermanvärisillä pohjilla varustetut Auto Meterit. Asia korjaantui, kun kylään kutsuttiin Pekka Mannermaa, joka taiteili kylkiin Kajn huolintaliikkeen mainostekstit. Verhoilun myötä sisustaa faceliftattiin muutenkin esimerkiksi ovipahvien osalta. Lopulta saimme huokaista helpotuksesta, sillä auto oli juuri sellainen kuin luvattu”, Anni muistelee. Autoon oli asennettu jo 80-luvulla ilmastointi, joka huollettiin pian auton Suomeen saapumisen jälkeen. Laitoin hänelle välittömästi viestiä, että ostan ne”, Kaj kertaa. Kaikki muut kosmeettiset seikat olivat korjattavissa, eivätkä huolettaneet meitä. Noita edellä mainittuja kosmeettisia seikkoja olivat esimerkiksi Centerlinen vanteet, jotka vaikuttivat oudolta valinnalta suhteellisen perinteiseen hot rodiin. Takakyljissä ei ollut ostohetkellä lainkaan tekstejä, ja sellaisenaan auto oli suorastaan alastoman näköinen. Samaa outoa linjaa jatkoivat Toyota Supran erillispenkit, jotka eivät edes sävy sävyyn verhoiltuina istuneet kokonaisuuteen, kuten eivät myöskään 80-lukua huutaneet Lecarran nelipuolainen ratti ja mustapohjaiset valkoisilla viisareilla varustetut mittarit. Tällä hetkellä alla on 60-lukuiset Radirin Tri-Ribb III -vanteet, jotka antavat autolle sopivasti takavuosien hot rod lookia. 23 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kyljen makkaratoppauksiin vastaavat viivat oli maalattu jo Amerikassa samoin kuin takaluukun keskellä oleva straippikuvio. Seikka korjattiin kutsumalla paikalle Pekka Mannermaa, joka taiteili niihin Kajn huolintaliikkeen mainostekstit. Siitä kun ei voinut kuvien perusteella sataprosenttisesti varmistua. Supran penkit korvattiin Wise Guysin tarvikepenkillä, jonka verhoili Lasse Vänttinen. Haussa oli alkuperäinen ’34:n sohvapenkki, mutta siihen hätään sellaista ei löytynyt mistään. ”Kun kontin ovet vihdoin avattiin tammikuussa 2011, oli suurin jännittämisemme aihe se, että onhan auto varmasti peltikorinen, eikä lasikuituinen. ”Me ajamme autoillamme niin paljon, etteivät ristikudosrenkaat tule kysymykseen. ”Yksi englantilainen tuttavamme laittoi nämä myyntiin vaihdettuaan ne pois Corvettensa alta. Takatilassa on neljä ledivaloa, jotta siellä näkee myös pimeässä
Moottori: Chevy 350 cid V8. 24 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Ford Sedan Delivery ’34. Vanteet: 15" Radir Tri-Ribb III. Norjassakin olemme käyneet sillä vastaavassa tapahtumassa, ja kaikkialla se tuntuu herättävän ihmisissä positiivisia fiiliksiä”, Anni listaa. Sisusta: Wise Guysin sohvapenkki, banjoratti, Auto Meterin mittarit. Taka-akseli puolestaan on adoptoitu C3-Corvettesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun kyseinen palkinto myönnettiin ulkomaiselle autolle. Sillä pääsee yhdellä tankkauksella melkoisia matkoja. Yksi Delin parhaita puolia on se, että siinä on rodiksi varsin ruhtinaallinen matkatavaratila. Lopulta sen käyttö jäi kuitenkin niin vähäiseksi, että myimme sen eteenpäin. ”Sen ansiosta moottorin kierrokset ovat satasen nopeudessa noin 1200–1300 paikkeilla. ”Tähän oli tehty alumiininen bensatankki, joka on tilavuudeltaan hurjat 90 litraa. Edessä on nelilinkein tuettu jäykkä neljä tuumaa dropattu putkiakseli. Mainio reissuauto. ”Reissuun lähtiessä mahtuvat mukaan isommatkin matkalaukut ja on sillä vastaavasti tullut Suomeen myös aika paljon englantilaista siideriä”, Anni paljastaa. Faktat Ford Sedan Delivery ’34 • Omistaja: Anni Meriläinen ja Kaj Tarvainen • Paikka: Vantaa. Taisimme olla siihen vähän liian mukavuudenhaluisia. Voimansiirto: TH400-automaatti sähköisellä Gear Vendor -ylivaihteella. Renkaat: Valkosivuiset vyörenkaat, edessä 205/60 R15, takana 235/75 R15. Alusta: Edessä nelilinkein tuettu jäykkä neljä tuumaa dropattu putkiakseli, C3-Corvetten taka-akseli, lehtijouset ja putki-iskunvaimentimet. ”Siinä mahtui nukkumaan kaksi ihmistä ja takaosassa oli pieni keittiökin. kesä Deliveryn kanssa, eikä kumpikaan vaikuta yhtään kyllästyneeltä sen kyytiin. Koukulle tehtiin uudet kunnolliset runkokiinnikkeet, sillä Annilta ja Kajlta löytyi myös pieni englantilainen pisaravaunu, joka sopi muotokieleltään Deliveryn perään nätisti. Vuonna 2014 kävimme Saksassa ESRA:ssa, eli European Street Rod Nationalsissa, jossa auto palkittiin Top 5 -palkinnolla. Moottorina on Chevyn vakio 350-pikkulohko ja vaihteistona TH400-automaatti sähköisellä Gear Vendor -ylivaihteella. Jarruina on levyt joka nurkalla. Vuosien varrella se on nähnyt tietä niin kotimaassa kuin ympäri Eurooppaakin. Autoon oli asennettu vetokoukku jo Amerikassa, mutta sen kiinnitys vaikutti heppoiselta. Ohjaamossa on hiljaisempaa kuin joissakin uudehkoissa pakettiautoissa”, Kaj kuvailee. Sillä pääsee yhdellä tankkauksella melkoisia matkoja”, Kaj naurahtaa. Tällä hetkellä pariskunnalla on menossa 11. Tähän oli tehty alumiininen bensatankki, joka on tilavuudeltaan hurjat 90 litraa. On kivempi herätä hotellihuoneesta ja mennä valmiille aamupalalle”, Kaj myöntää. Jarrut: Levyjarrut. ”Kesällä 2013 kävimme sillä Englannin rodikerhon päätapahtumassa, NSRA Hot Rod SuperNationalsissa, jossa se voitti People's Choicen
60-luvulta peräisin olevat Radirin Tri-Ribb III -vanteet ovat klassiselle hotrodille nappivalinta, jonka kruunaavat valkosivurenkaat. 25 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Sen ansiosta moottorin kierrokset pysyvät matka-ajossa maltillisina. Tekniikkana on Chevroletin vakio 350-pikkulohko jatkeenaan TH400-automaattilaatikko, jossa on sähköinen Gear Vendor -ylivaihde
Klaukkalalaisen Timo Salon täysin läpikäyty herkullisen värinen klassikkofarkku muistuttaa, kuinka upeita olivat 50-luvun loppupuolen perheautot tehtaan linjalta valmistuessaan – Timpan auto on kaikin puolin kuin uusi. Chevrolet 210 Station Wagon ’56. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Aikakone Aikakone 26 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Aikakone Aikakone 27 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Osia juuri kyseiseen, Tri-Five-vuosikerroista hankalimpanakin tunnettuun, on miehelle kertynytkin hyllyyn runsaasti, mikä saattoi olla osatekijänä siihen, että Timppa päätyi puolenkymmentä vuotta takaperin hankkimaan uuden ’56-projektin, vaikka entisissäkin oli vielä tekemistä. ”Se oli talvella ’16–17, räntäkeliä, kun auto tuli himaan. ”Se oli ollut kaupan pitkän aikaa, olikohan se nyt Craigslistillä, ja Pyykkö oli katsellut sitä itselleenkin”, Timppa kertoo tarkoittaen ystäväänsä Kari Pyykköä, joka tunnetaan niin ikään paitsi autotuojana, myös intohimoisena ’56-harrastajana. Edullisempaan 210-malliin kuului tehtaalta pillerikapselit toisin kuin äveriäämmässä Bel Airissa. Sehän oli vuotta 2016, kun minä sen ostin”, Timo selittää. Mikkonen arvioi, että maali oli vedetty jo 90-luvulla, eli auto olisi seissyt purettuna jo niin kauan. Farmarin pinnassa oli mintunvihreä väri, ja sen katto oli maalattu valkoisella. ”Kari B. ”Se oli maalattu projekti, mutta kasaamaton. Mikkonen maalasi Chevyn alkuperäissävyjä mukailevillä nykyväreillä. Runko oli puhallettu ja pulveroitu, ja kaikki jouset, puslat ja jarrut oli jo uusittu alkuperäisosilla”, Timppa jatkaa. 28 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Chevrolet 210 Station Wagon ’56. V erhoomo Salo -logoilla koristellusta ruskeasta LS-tekniikkaisesta ’58 Delraystäkin monien muistama Timo Salo on ollut vuosikaudet erityisen tykästynyt nimenomaan viiskutosiin Chevyihin. Sen lisäksi, että Timpalla oli yli 25 vuoden ajan Amerikan Raudassakin esitelty ’56 Bel Air Sport Coupe, on miehellä ollut jo useamman vuoden työn alla lehtemme projektinakin käsitelty ’56 Nomad, jonka aihio ei tosiaankaan ollut kaksinen. Syystä tai toisesta ilmeisen hyvästä aihiosta läpikäytäväksi otettu auto oli jäänyt kuitenkin kesken jo vuosia sitten, ja vuodet näkyivät jo uudelleen maalatuissa pinnoissa aika tavalla. Syystä tai toisesta ilmeisen hyvä aihio oli jäänyt kuitenkin kesken. Farmarin pinnassa oli mintunvihreä väri, ja sen katto oli maalattu valkoisella. Sai sitten mieleisen.” Kari B. Ja oli se niin haalistunutkin, että päätin vaihtaa sen värin samalla, kun joutui maalaamaan kuitenkin. Alkuun mietittiin Karin kanssa, että vain putsataan ja lakataan se yli, mutta lopulta päädyttiin maalaamaan koko auto uudelleen, kun se vanha maalipinta oli mennyt vesihionnassa muutamasta kohdasta puhki
”Etuhiekkapelti puuttui autosta kokonaan, joten sitä piti työstää paikalleen, mutta muuten ei ollut peltitöitä tehtävänä. 29 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Lasit puuttuivat kaikki, joten ne hankittiin täydellisenä sarjana uutena samaan konttiin auton mukana. Verhoilut Timppa päätyi uusimaan hyvälaatuiseksi tietämällään Ciadellan täydellisellä verhoilusarjalla, joka sisälsi myös lattiamatot ja kattoverhoilun. Sisältä auto on täysin uutta vastaavassa kunnossa. Mikkoselle, joka ruiskutti pintaan vuoden 1956 alkuperäisiä mukailevat nykysävyt. Lopulta kontituksessa kesti niin kauan, että nekin tulivat muun auton kanssa samalla kyydillä maahan.” Kaikki kylkien listat oli valmiiksi kiillotettu hyvin, joten niille Timpan ei tarvinnut tehdä itse muuta kuin asennella ne paikoilleen. Sisustan verhoilut tilasin valmiina Ciadellalta, kun kankaat tulisivat erikseen tilattuina niin kalliiksi.” Timppahan tosiaan ammattilaisena olisi pystynyt ompelemaan verhoilut itsekin, mutta klassikko-Chevyn kohdalla täydellisiä verhoilupaketteja saa hyvälaatuisina niin järkevällä hinnalla, että totesi järkevimmäksi tilata sellaisen ja asennella valmiit verhoilut paikalleen. Täydellinen värityksen vaihto. Vastuu värinvaihdosta jäi siis lehtemme Muumio-jutuistakin tunnetulle Kari B. Samaan pakettiin kuului ovipahvien ja lattiamaton ohella myös uusi kattoverhoilu, eli setti on hyvin täydellinen. Puskurit tulivat myös auton mukana, mutta ne olivat himmentyneet, joten Jenslundin Pete, joka kävi tarkistamassa auton, toimitti ne saman tien kromattaviksi. Beige on hyvin lähellä Chevroletin alkuperäistä, helmiäisoranssinruskea on jonkin verran alkuperäistä syvemmän sävyinen. Tuo suht’ hyvä maski mulla oli himassa valmiina, kun noita osia on jäänyt siitä sinisestä ’56 Bel Airista, joka minulla oli yli 25 vuotta”, hän selittää. A-pilareiden alle oli joskus hitsattu semmoiset 10 sentin paikat, muuten autoa ei ollut hitsattu mistään”, Timppa kertoo tyytyväisenä. ”Kari maalasi myös kojelaudan ja sisälistat samalla kertaa. ”Aika lailla kaikki osat autossa oli tullessa mukana, mutta sisusta oli kokonaan purettuna. ”Takavalot hankin uudet, niin myös ovenkahvat, ja etupäässäkin kaikki muu on uutta, paitsi maski
Oli se käynnissä kyllä ollut joskus”. ”Moottori avattiin ja tarkistettiin, ja se vaikutti tosiaan ajamattomalta. Niille tuli Vitourin 205/70 -levyiset renkaat. Kauttaaltaan läpikäyty. Tilasin myös uudet 210-mallin pillerikapselit, tässähän ei kuulu olla kokopeittäviä niin kuin Bel Aireissa”, Timppa selittää. ”Ekan kerran ajettiin loppukesällä 2020, ja auto oli näytillä syyskuun puolivälissä Malmin Show & Go Festivalilla.” Tuolloin moni taisi ihmetellä auton kilpiä, jotka eivät olleet sen, vaan nuo kuvissakin näkyvät näyttelykäyttöön paikalleen ruuvatut käytöstä poistetun auton kilvet. Koska Timo halusi farmariin nelivaihteisen automaatin, jatkoi siinä paikallaan ollut vaihteisto matkaansa kirjoittajan Cutlassiin, ja Chevyyn tuli tilalle Haikalan Samilta projektina hankittu loota, joka remontoitiin ennen paikalleen asennusta. Tullessa alla oli ’71–74 Chevellen alkuperäiset 5 Spoke-erikoisvanteet, joiden tilalle ostin uudet Wheel Vintiquesin Series 62 -vanteet 15x6" koossa joka nurkassa. Mutta on lopputuloskin aivan uuden näköinen auto, joka muistuttaa siitä, kuinka komeita autot tehtaan jäljiltä 50-luvun puolivälissä olivat. Oli se käynnissä kyllä ollut joskus. ”Jarruiksi tuli eteen uudet levyt tehostetun kaksipiirisen sylinterin kera. Moottori avattiin ja tarkistettiin, ja se vaikutti tosiaan ajamattomalta. 30 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Chevrolet 210 Station Wagon ’56. Autolla ajettiin siirtotarrojen kera. Vaikka auton rakentelun saa lehtijutussa tai tv-ohjelmassa kuulostamaan nopealta ja suoraviivaiselta puuhalta, meni tämänkin projektin valmiiksi saattamiseen lopulta yli kolme vuotta. Nyt Chevy on kuitenkin viimein omat peltikilpensä saanut. ”Uusi crate-kone oli autossa paikallaan, laatikkona oli TH350, jonka kerrottiin olevan remontoitu”, Timppa jatkaa. Sähköt uusittiin American Autowiren sarjalla, ja moottori maalattiin Luukan Ripan toimittamalla alkuperäisellä punaisella sävyllä.” Niin, vuonna 1956 pikkulohko ei tosiaan ollut vielä oranssi, kuten jo vuotta myöhemmin. ”Kaikki lukot ja lukkomekanismit tästä näet puuttui myös, samoin rattiputki”, hän muistaa äkkiä
Voimansiirto: TH200R4-automaatti, alkuperäinen perä. Jarrut: Levyjarrusarja edessä, rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri. Alusta: Alkuperäinen, kaikki uusittu. Sisusta: Kaikki uusittu Ciadellan alkuperäistä vastaavilla materiaaleilla, Retrosoundin soitin. Vanteet: Wheel Vintiquesin 15" teräsvanteet, pillerikapselit. Moottori: Pikkulohko-V8, 4-kurkkuinen kaasutin, pukinsarvipakosarjat, tuplaputkisto. Nelivaihteisine automaatteineen kuluvilta osiltaan täysin uusittu Chevy onkin mukava matka-auto. Faktat Chevrolet 210 STW ’56 Omistaja: Timo Salo, 51 • Paikka: Klaukkala. Jarrupääsylinteri on vaihdettu kaksipiiriseen ja edessä on nykyisin levyjarrut. Kori: Maalattu metallinhohto-oranssinruskealla ja beigellä. 31 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Uusi crate-pikkulohko rakennettiin näyttämään ’56-malliselta tarkkaa värisävyä myöten. Renkaat: Vitour 205/70 R15 valkosivurenkaat. Kyllä herkullisen värisellä 210-farmarilla kelpaa kurvailla Nomadin valmistumista odotellessa. Jopa konepellin saranat kestävät lähemmän tutkiskelun
32 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Kun keittiömaailmassa yhdistellään eri maiden ruokakulttuureja, puhutaan cross kitchenistä. Tätä tyylilajia edustaa vihtiläisen Waltteri ”Wade” Elon kivinavetan kätköistä pelastama, suhteellisen harvinaista korimallia edustava Oldsmobile. Oldsmobile F-85 Cutlass ’63. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 33 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Jos autonrakentelussa sekoitellaan eri rakentelukulttuureiden elementtejä, voitaneen vastaavasti puhua cross garagesta
Se oli ensimmäinen auto, jonka maalasin itse. Mies kätteli kaupat molemmista ja oli jo poistumassa onnellisena paikalta, kun vanha isäntä mainitsi, että hänellä olisi kivinavetassa vielä kasivitonen Oldsi, joka lähtisi sopivasti samaan kyytiin. 90-luvulla Suomeen tuodun auton alkuperäinen 215-kuutiotuumainen, eli 3,5-litrainen Rocket V8 oli perimätietojen mukaan ryyditetty jossain vaiheessa ilokaasuilla, 34 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Oldsmobile F-85 Cutlass ’63. Heräteostos. ”En saanut tarpeeksi nopeasti opastusta aiheeseen keneltäkään, niin päätin ryhtyä touhuamaan omin päin. ”Sen hitsasin ja maalasin ollessani 16-vuotias. Avo menee äidille, mutta HT:n Wade aikoo rakentaa itselleen. Sen parissa tuli harjoiteltua pohjatöiden tekoakin. Oldsmobile löytyi Vihdin perämetsistä puolivahingossa, kun Wade oli menossa katsomaan ’69 Impalaa, josta oli saanut kaveriltaan vihiä. Tarjosin vähän enemmän ja löimme kaupat lukkoon tästäkin”, Wade kertaa. Joku oli yrittänyt ostaa autoa viimeiset kymmenen vuotta tuhannella eurolla, mutta ihan sillä isäntä ei ollut siitä luopunut. Paria viikkoa myöhemmin auto oli jo leimattu. Edellä mainittujen Dusterin ja Vanin lisäksi kokoelmasta löytyy muun muassa ’59 Ford Country Sedan sekä ’61 Pontiac Tempest. Välillä tulee väkisin harjoituskappaleita, mutta toki ne johtavat lopulta onnistumisiin”. ”Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei mikään 80-luvun pitkäkatto ole oikein oma juttu, mutta käydään nyt kohteliaisuuttaan katsomassa. Olen halunnut aina tehdä autoilleni kaiken mahdollisen itse, mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta ehkä huonokin. Siihen piti vaihtaa kokonaan pohja ja puolet toisesta kyljestä. Kymmenen vanhana olin tekemässä ensimmäistä moottoriremonttia perheessämme olleeseen Plymouth Dusteriin, joka muuten on minulla edelleen, ja kahdentoista ikäisenä ryhdyin opettelemaan sorvaamista”, mies listaa. Ihan ensimmäisen kerran Cutlass-mallinimeä käytettiin Motorama show-autossa vuonna 1954. Jätin asian Kun auto lopulta paljastui pahvilaatikkokasan alta tajusin, että isäntä olikin viitannut kasivitosella mallimerkintään, eikä vuosilukuun. ”Hän on vieläkin minulle hiukan katkera siitä, että joutui synnyttyäni myymään pois pick-upinsa ja hankkimaan tilalle perheauton”, Wade naurahtaa. Kokonaisten autojen lisäksi mies harrastaa myös klassikkovanteita, joita niitäkin on tullut metsästettyä melkoinen kokoelma. Wade on ottanut eräänlaiseksi elämäntehtäväkseen pelastaa yksilöitä, jotka alkavat toisten silmissä olla jo elinkaarensa ehtoopuolella, ja palauttaa niitä liikenteeseen parhaansa mukaan. Merkkiuskollisuudesta on siis turha puhua, eikä tässä tapauksessa voida puhua edes uskollisuudesta valmistusmannerta kohtaan. W ade on itseoppinut autonrakentelija, joka on aloittanut harjoittelun poikkeuksellisen nuorena. Cutlass oli aluksi Oldsmobilen kompaktin F-85-malliston top trim level, eli parhaan varustelutason omaavat autot saivat sen lisämallinimekseen. Ensimmäinen auto, jolla mies ajeli täysiikäistyttyään, oli Chevy Van, joka niin ikään on hänellä edelleen. Auto paikallistettiin seisomasta metsän siimeksestä, ja kuinka ollakaan, sen sisään oli taltioitu vielä kiinnostava vannesettikin. Hitsipilliin hän tarttui ensimmäistä kertaa kahdeksanvuotiaana, kun hitsauksistaan ratkennut mopon runko piti saada takaisin kuntoon. Paria päivää ennen tämän jutun tekoa hän kävi hankkimassa kaksi ’63 Chevrolet Corvairia – umpimallisen HT:n ja avomallisen Monza Spyderin. Kiinnostusta nimittäin riittää yhtä lailla myös vanhempiin japanilaisiin ja eurooppalaisiin autoihin. Omaksi mallistokseen se nousi vuonna 1964. Tällä hetkellä miehellä on yli 30 autoa. Kun auto lopulta paljastui pahvilaatikkokasan alta tajusin, että isäntä olikin viitannut kasivitosella mallimerkintään eikä vuosilukuun, ja samalla kiinnostuksenikin heräsi. hautumaan, mutta tutkittuani tapausta tarkemmin päätin pelastaa senkin pois. Yksi niistä on jutussamme esiintyvä ’63 Oldsmobile F-85 Cutlass. Waden tapauksessa mielenkiinto jenkkiautoja kohtaan ei tullut perintönä isältä, kuten ehkä tavallisimmin, vaan äidiltä, joka oli ja on edelleen innostunut amerikkalaisista autoista
”Ajelin autolla yhden kesän automaattina, mutta en oikein tykännyt. Muilta osin alusta on edelleen alkuperäisen kaltainen, mitä nyt eturunkopalkkia jouduin muokkaamaan hiukan”, Wade selvittää. Penkkien verhoilut ovat olleet alun perin viininpunaiset, mutta aikojen saatossa ne ovat kuluneet ja haalistuneet kullansävyisiksi, mikä sopii varsin hyvin auton nykyiseen värimaailmaan. Samaan syssyyn kokosin erillisistä komponenteista myös ilmajousitussysteemin. Ostohetkellä pellin alla oli kuitenkin GM:n 4,3-litrainen TBI V6 jatkeenaan Powerglide-automaattilaatikko. 35 AMERIKAN RAUTA 6/2021. jolloin auto oli ollut varsin hauska kylänkiertopeli. Sitten päätin swapata koneen perään 4-vaihteisen Saginaw-manuaalin, joka vaati samalla kardaanitunnelin laajentamisen
Korkeintaan se suojataan jossain vaiheessa mattalakalla. Auto keveni kymmenillä kiloilla, kun imuroin ne puhtaiksi”, mies päivittelee. 36 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Oldsmobile F-85 Cutlass ’63. ”Koria tutkaillessa hämmästystä herätti lähinnä se, kuinka täynnä hienoa hiekkaa kaikki kotelorakenteet olivat. Tein sellaiset ylijäämämatosta, mutta ensin laitoin pohjaan äänieristeen.” Jatkossa autoon on tulossa suhteellisen pikaisella aikataululla Ford Thunderbird Super Coupesta peräisin oleva ahdettu 3,8-litrainen OHV V6. Sen alta löytyy GM:n 4,3-litrainen TBI V6 jatkeenaan 4-vaihteinen Saginaw-manuaali. ”Minulle on kuittailtu useaan otteeseen, että vanteet taitavat olla kalliimmat kuin koko muu auto. Moottori menee tähän ja muu tekniikka johonkin muuhun autoon. Uskomatonta sikäli, että nekin sointuvat ruosteisten peltien ja vanteiden keskiöiden värimaailmaan niin hyvin, että verhoilumateriaalin voisi kuvitella olevan hyvinkin harkittu. Itse en kuitenkaan keräile vanteita näyttelyesineiksi, vaan halutuimmatkin yksilöt päätyvät aina autojen alle”, mies toteaa. Ja hyvä niin – lopputulos on tuore ja raikas. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut. Tuo itsekantava korimalli on sellainen, että lattia on alempana kuin helmat, minkä seurauksena auton alla alkaa olla varsin ahdasta. Avaimessa roikkuva Destroy Tag kertoo karua kieltään siitä, kuinka Oldsin elinkaari on käynyt lähellä ennenaikaista loppuaan. Moottori: GM:n 4,3-litrainen TBI V6. Alusta: Ilmajousitus. Romutettaviksi tuomitut autot on varustettu tällaisilla tageilla rapakontakaisilla romuttamoilla. Pikakiinnitteinen konepelti siirtyy tarvittaessa helposti syrjään kokonaan. Voimansiirto: 4-vaihteinen Saginaw-manuaalivaihteisto, alkuperäinen perä. ”Lattiamattoa ei ollut ostohetkellä lainkaan. Ulkokuoren suhteen on selvää, ettei patinapintaan kosketa. Eri kulttuureita yhdistellen. Samalla vaihdan perän vähän kestävämpään. Faktat Oldsmobile F-85 Cutlass ’63 Omistaja: Waltteri ”Wade” Elo, 27 Paikka: Vihti. Sisusta: Alkuperäiset, viininpunaisesta kullansävyiseksi haalistuneet verhoilut. Vanteet: 14" Work Wheels Equip 03. Vanteiden tarkempi malli on Equip 03, ja yleisimmin niitä nähdään rakenneltujen japanilaisten autojen alla, mutta koska Wadella ei ole ennakkoluuloja, ei hänelle tuottanut ongelmaa pultata niitä jenkkiauton alle. ”Löysin sellaisen auton yhdeltä romikselta ja kävin pelastamassa siitä tekniikan sekä akselistot jousituksineen. Korimuutokset: Patinoitunut hitsaamaton alkuperäinen itsekantava kori. Waden omista kokoelmista löytyneiden 80-lukuisten Work Wheelsin vanteiden pronssinsävyiset keskiosat mätsäävät hienosti yhteen korin ruostuneiden pintojen kanssa. Kalifornian auringon alla nuoruutensa viettäneen auton pellit olivat niin hyvässä kunnossa, ettei niihin tarvinnut hitsata paikan paikkaa, ei edes pohjaan. Sen verran Super Coupen alkuperäinen kokoonpano tulee muuttumaan, että siihen tulee tuplaturbo. Renkaat: Edessä 225/60 R14, takana 235/60 R14. Se, kuinka auto palasi Meksikolaiselta romuttamolta vielä elävienkirjoihin, on hämärän peitossa. Tällä hetkellä autossa on vielä sen oma perä, joka on vähän heikonpuoleinen. Tehotavoitteena on ottaa koneesta ulos viitisensataa hevosvoimaa. Kiitos: Perheelle, Vilille, Jerelle, Samille, Oskarille ja Pasille sekä Vili Ekbergille erityiskiitos kiireavusta tallimuuton aikoina. Niinpä olen suunnitellut, että vedän pakoputket todennäköisesti ulos suoraan etulokasuojien kyljistä”, Wade päättää visioihinsa uppoutuen. Sisustan verhoilut ovat edelleen alku peräiset, ja olleet alkujaan viininpunaiset, mutta haalistuneet kullansävyisiksi
. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin. ??. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??. . ??. ??. . SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. . ??. R akk au des ta R aut aan #a m er ik an ra ut a @ am er ik an ra ut am ag az in e. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen MAAHANTUONTIA USA:STA LENTOJA KONTTIRAHTINA WWW. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. USA-CARS .fi Puh. KAUHARACING .FI Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUN SEUDULLA PALVELEVA JENKKIPAJA • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit. ??
Lava katteineen näkyy kuvan oikeassa reunassa ja tarvittavat alustan osat löytyvät jo hyllystä. Avo-Corvairin mukana tuli auton alkuperäinen turbolla varustettu ilmajäähdytetty bokserikuutonen, jonka Wade on ehtinyt jo kunnostaa käyntikuntoon. Sen jälkeen siirrytään harrastehenkisiin käyttöautoihin. 1. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pelastetut 38 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Tarinan takaa: Oldsmobile Cutlass F-85 ’63 1 3 4 5 6 2. Mies on erikoistunut yksilöihin, jotka alkavat olla elinkaarensa ehtoopuolella ja näyttävät toisten silmissä toivottomilta. 2. Wade on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta pelastamaan hyvän kokoelman autoja – kaikkiaan yli 30 kappaletta. Wade osti molemmat Corvairit samalta omistajalta Outokummusta. 6. Bokserikuutonen on tarkoitus varustaa ruiskulla ja ahtaa, pinnoiltaan auto jäänee nykyiseen Suomi-patina-asuun, mutta alusta päivitetään ajettavammaksi ja luonnollisesti huomattavasti matalammaksi. Avo päätynee käyttöön Waden äidille, jolta koko amerikanautoharrastus on periytynyt. 4. 3. HT oli hankittu varaosa-autoksi ja se on huomattavasti avoa rapsakammassa kunnossa. Wade ajaa autoillaan ahkerasti. Corvair Monza Spyder oli muuten maailman ensimmäisiä turboahdettuja autoja. Parhaimmillaan totaalisen läpikäynnin vaatineita autoja on palautunut liikenteeseen parin kappaleen vuosivauhdilla. ’61 Pontiac Tempest oli lähestulkoon ajokuntoinen auto jo Wadelle tullessaan. Autossa on 195-neloskone, joka on käytännössä puolikas Pontiacin 389-kuutiotuumaisesta V8:sta. Pian se swapataan paikalleen, ja autossa tällä hetkellä oleva vapaastihengittävä vastaava siirtyy Waden itselleen hankkimaan HT-malliin. Kesäisin kaikki ajot hoituvat vanhuksilla aina niin pitkälle, kun teitä ryhdytään suolaamaan. 5. Mies aikoo kuitenkin tehdä siitä vielä auton itselleen. Jarrujen läpikäyntiä ja vanteiden pulverimaalausta suurempia toimenpiteitä sille ei ole tarvinnut tehdä. Miehen viimeisin hankinta on ’63 Chevrolet Corvair Monza Spyder. Vaihteistokonstruktio on sikäli erikoinen, että se sijaitsee takana transakselin muodossa. Auto on kokenut asennekasvatusta kuuden sentin madalluksen ja Compomotiven vanteiden muodossa. Tästä ’92 Chevrolet Fleetsidesta tulee käyttöpeli ensi talveksi
Flake-sininen ’64 Ford Fairlane on vanha näyttelyauto, joka oli hilkulla joutua romutettavaksi, mutta Wade ehti pelastaa sen. Auto on ollut perheessä vuodesta 1996 saakka ja Wade on ollut tekemässä siihen ensimmäistä moottoriremonttia jo 10-vuotiaana. 9. 10. Auto on ollut viimeksi katsastettuna tieliikenteeseen vuonna 1976, jonka jälkeen se on seissyt kolmisenkymmentä vuotta Lohjan suunnalla. Konehuoneessa on joskus vaikuttanut remmiahdettu 351, mutta tällä hetkellä autoa liikuttaa 289-motti. 11. 12. Taustalla näkyvää Internationalia mies rakentaa asiakastyönä. Mintunvihreällä ’64 Plymouth Valiantilla on kiihdytystausta, joka juontaa juurensa 1980–90-luvuille. Sittemmin autoa on elvytetty enemmänkin, mutta lopulta se jäi seisomaan jouduttuaan uudelleen kolariin. Mainittavaa on, että mies on tikkaillut autoon keinonahkasisustan ollessaan 11–12-vuotias. 14. Auto on saanut odotella vuoroaan vuosia, mutta jonain päivänä se on määrä jalostaa ratakilpurimaiseksi Nascar-vivahtein. Täpärästä tilanteesta muistuttavat A-pilareiden takaa kasaan painuneet tippalistat, kun autoa oli siirrelty romuttamolla nostelemalla sitä katosta kuormaliinoilla. Waden suunnitelmissa on varustaa auto Chevyn tekniikalla ja Tremecin manuaalilaatikolla, minkä jälkeen sitä pääsisi jälleen kokeilemaan varttimailille. 39 AMERIKAN RAUTA 6/2021 10 11 12 13 14 7 8 9. Tuplaturbotetulla 340:llä varustettu ’70 Plymouth Duster on parhaillaan telakalla moottorin keskimmäisten runkopukkien mentyä soikeiksi. ’64 Rambleriin Wade on suunnitellut istuttavansa Bemarin suoran kuutosen, ja luonnollisesti ahdettuna. ’90 Chevy Van oli ensimmäinen auto, jota Wade ajoi kortin saatuaan. 8. Kuulemma edelleen yksi parhaita autoja, joita hänellä on koskaan ollut. Tekniikkaa lukuun ottamatta projekti on kuitenkin osiltaan varsin täydellinen. Seuraava työn alle pääsevä isompi projekti on ’59 Ford Country Sedan, joka vaatii mittavia peltitöitä. Myös pohjatöiden teko ja pintavärin ruiskuttaminen tuli harjoiteltua Vanin parissa. Peräänajon seurauksena auto törmäsi edellä olevaan autoon, ja oiottavaa tuli molempiin päihin. Tekniikkahaaveena on Moparin täysalumiinimoottori ahdettuna. Auto on jäänyt seisomaan varsin uutena oltuaan liikenteessä vain kymmenisen vuotta. Neliovinen ’67 Malibu on Suomi-auto, joka oli jo kertaalleen kyläseppäilty kuntoon kolaroinnin jäljiltä, kun se tuli Wadelle 2000-luvun alussa. 16-vuotiaana hän vaihtoi autoon pohjan ja melkein koko toisen kyljen. 7. 13. Helmat puuttuvat käytännössä kokonaan ja tuuletusaukkoja löytyy muutenkin sieltä täältä. Tallista löytyy toinenkin ’70 Duster, jonka Wade on purkanut atomeiksi jo 14-vuotiaana
länsirannikon henkeä Aitoa 40 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Chevrolet S10 Blazer Tahoe ’94. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Zilah-Maria Ylen 41 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Maskulaisen Mika ”Mane” Maunun S10 rakennettiin nopealiikkeiseksi ilmajousitetuksi lowrideriksi alun perin jo Kaliforniassa, mutta on saanut nykyisen turkoosin lookinsa Suomen kamaralla
Tekniikkana oli auton alkuperäinen vakiokuntoinen uudemman polven 4,3-litrainen Vortec V6, joka 190-hevosvoimaisena liikuttaa pikkuista Blazeria varsinkin takavetoisena varsin mukavasti. O li aika, kun mini-truckit olivat se kaikkein kuumin juttu, ja oikeastaan valtaosa USA:n länsirannikon lowrider-kulttuurista pyöri niiden ympärillä. Siitä eri versioinaan tuli myös yksi mini-truck-rakentelun kestosuosikeista, ja suosio lowrider-aihiona on jatkunut näihin päiviin saakka, vaikka isokorisemmat henkilöautot ohittivatkin ajan myötä pikkupakut suosiossa lowrider-piireissä varmasti pitkälti länsirannikon gangsta rapin nousun ja perinteistä lowrider-tyyliä esitelleiden musiikkivideoiden myötä. Kaliforniasta tuotu. Kotimaan markkinoille monia maastureita on valmistettu myös pelkästään takavetoisena, niin hullulta kun se tavallaan tuntuukin. ”Face down, ass up, that’s the way we like to hop!” Jousituksen liikeradat ovat suuret ja alusta on todella nopea, joten auto nostaa myös tassun ilmaan. Kuitenkin vielä N.W.A:n Straight Outta Compton -albumin julkaisun aikoihin oli kova juttu rakentaa lowrider Suzuki Samuraista. Kuten Kaliforniassa otetusta kuvasta näkyy, Blazer todella nostaa myös tassua. Sikäli ei olekaan mikään ihme, että myös jutun aivan vanhakoristen S10 Blazerien loppupään tuotantoa edustava yksilö päätyi lowrider-aihioksi ollessaan vielä Kaliforniassa. Etupään makkarapalkeille ilmaa ohjaamaan oli asennettu puolen tuuman magneettiventtiilit, takapäässä oli tyydytty astetta pienempiin 3/8-tuumaisiin. Alun toista kymmentä vuotta takaperin helsinkiläinen Tuukka Tiilimäki bongasi Blazerin Kaliforniasta myynnistä ja laivautti sen Suomeen. Auto oli päällisin puolin alkuperäisessä kunnossa ja kokovalkoinen puskureita myöten. Osamarkkina oli valtava, ja nimenomaan vastauksena japanilaisten minitruckien suosioon Chevrolet lanseerasi ensin Isuzu-sukuisen LUV-pickupin ja sittemmin hittimalliksi muodostuneen S10:n. Alustaa oli kuitenkin muokattu reilummin, ja autoon oli rakennettu erittäin nopea ilmajousitus lisäkaasupulloineen, mikä mahdollisti jopa 300 psi:n järjestelmäpaineen. Kompressoreja oli asennettu kaksi, ja erikoisimpana ratkaisuna auton taka-akselin tuenta oli muutettu cantilever-tyyppiseksi 6-link-tuennaksi, joka mahdollistaa taka-akselin laajemmat liikeradat. Ilmapalkeetkin on takapäässä sijoitettu erikoiseen paikkaan, lähelle takahelmaa. Ennen Suomeen tuloa alla olivat isot aluvanteet, Suomessa Blazer sai alleen 13" pinnat. Koska Amerikassa auton alla olleet isot aluvanteet olivat jääneet sinne, hankki Tuukka ensi töikseen auton alle tuttavansa Avellanin Iiron kautta 13-tuumaiset osittain kullatut pinnavanteet perinteisin 155/80 R13 -kokoisin valkoraitarenkain, joita kuluikin nopeaan tahtiin, koska auton ärhäkkä jousitus ei sallinut kovin tarkkaa korkeudensäätöä, vaan auto nousi helposti 10-switch boxin vipua hipaisemallakin astetta liian ylös, 42 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Chevrolet S10 Blazer Tahoe ’94. Kyseessähän on sikäli erikoinen malli, että paitsi että se on runsaalla Tahoevarustetasolla, se on myös takavetoinen toisin, kuin meillä yleensä nähdyt pikku-Blazerit. Toisaalta aika harva nykypäivän katumaasturikaan koskaan minkäänlaisiin maasto-olosuhteisiin joutuu. Kuvissa näkyvät myös mallin alkuperäiset kylkilistat ja korinväriset puskurit. Korinvärinen puskuri vaihtui kromipintaiseen värinvaihdon yhteydessä Blazerin ollessa Tuomas Mäntysellä
”Uusi kromimaski ja vanhemman mallinen kromipuskuri tulivat Marjakankaan kautta Rockautosta ja sileät umpiot Motonetistä, itse tein taakse roll panin ja lyhensin runkoaisojen päät sitä varten. Straipit ja pilarien kultaukset tein itse”, hän jatkaa. Katto ja konepelti saivat vielä violettia ja turkoosia hilettä tehosteeksi. ”Ensimmäisenä kesänä sillä tuli vähän ajeltua sellaisena, mutta sitten 2011 ostimme omakotitalon, jossa oli talli, niin siitä se ajatus sitten lähti!” Tuomas muistelee. Monenlaista Tuomas ehti Blazerille tehdäkin. Valkoisesta turkoosiksi. Sisäkatto muistuttaa touhun juurista. Oli kyllä äkkipikainen jousitus”, Tuomas toteaa. Jousitusta ohjataan perinteisellä 10-switch boxilla ilman digitaaleja. Oikea etukulma oli saanut Stadissa pikku pusun, joten sitä oli oiottava ja maski oli vaihtokunnossa, vaikka auto sinällään ajokuntoinen hankittaessa olikin. Vaihdoin myös takavalot ja upotin kilven takaluukkuun.” Ruostetta Kaliforniasta tuodussa autossa ei ollut, mutta muutama kohta oli kulunut osuttuaan liian monta kertaa vauhdissa maapalloon, joten niitä Tuomas hiukan hitsaili. ”Ilmavuotoja jouduin korjailemaan myös, muuten en sinällään muutellut alustaa mitenkään. Jos oikein muistan, kaupat jäivät lopulta 150 euron kiistalle, ja Blazerin hankki lopulta Seinäjoelle Tuomas Mäntynen. 43 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Tuossa vaiheessa allekirjoittanut näki auton ensimmäisen kerran, ja kävinpä sillä ajamassakin, kun olin lähellä ostaa sen itselleni. Oikea etukulma oli saanut Stadissa pikku pusun, joten sitä oli oiottava ja maski oli vaihtokunnossa, vaikka auto sinällään ajokuntoinen hankittaessa olikin. ”Itse maalasin ovenvälit ja paikallinen harrastaja Jussi Kulmala veti pintaan Nissan Micran turkoosin värin. ”Tarkoitus oli tehdä siitä nuschool minitruck/ lowrider pinnavanteilla. Olin suunnitellut myös korin laskemista rungon päälle, mutta talon viimeistely sun muu sellainen vei voimat ja ajan, niin ajattelin lopettavani koko harrastuksen”, hän selittää sitä, miten päätyi lopulta kuitenkin luopumaan autosta. mikä lowridereille tyypilliseen tapaan söi renkaat ulkoreunoiltaan loppuun äkkiä. Kojelaudan harmaalla ja violetilla kankaalla vuorattu pinta on Tuomas Mäntysen ajoilta. Kesällä 2010 Tuukka oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että halusi luopua autosta, ja laittoi sen nettiin myyntiin
Kaverini ”Kaitsu” Kajala rakensi silloin lowrider-Kuplaa, johon kävin syksyllä 1991 ostamassa hydraulit Losista meksikaaneilta. Turkoosi metalliväri on Nissan Micran värikartasta. Three wheel motion on vielä kokematta, mutta vanhojen Kaliforniassa otettujen kuvien perusteella tämä ilmajousiauto siihenkin pystyy. Manelle tullessa Blazerin alla olivat 18-tuumaiset aluvanteet, jotka eivät siis toki sopineet miehen silmään ollenkaan. Pinstripet ja lehtikultaukset teki itse auton Suomessa päällisin puolin uusiksi rakentanut Tuomas. Ei ihme, että gansta rapiin vahvasti tykästynyttä Zilahiakin hymyilyttää. ”Sen lisäpullon jätin pois, kun eivät pystyneet sitä jenkkipulloa Suomessa täyttämään. Ensimmäinen oma lowrider. Manelle tullessa Blazerin alla olivat 18-tuumaiset Barzettan aluvanteet, jotka eivät siis toki sopineet miehen silmään ollenkaan. Mane on tilannut Jenkeistä ainakin puolen tusinaa sarjaa pinnavanteita sen jälkeen, kun hankki ensimmäiset niin ikään tallistaan löytyvään ’61 Impalaansa, mutta vanteet ovat menneet aina kiireisemmille eteen päin. Koska näiden kohdalla olikin sitten jo kiire, päätyi Mane tilaamaan itselleen uudet tällä kertaa Saksasta, ja saikin alkukesästä naputella Blazerin alle jälleen pinnavanteet tyyliin sopivilla kapeilla valkoraidoilla varustetuin renkain. 44 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Chevrolet S10 Blazer Tahoe ’94. Yhdestä mestasta poistuimme todella liukkaasti, kun tunnelma alkoi olla liian painostava”, Mane muistelee. ”Lowridereista haaveilu oli kiivaimmillaan parikymppisenä. ”Oli muuten ihan mielenkiintoinen reissu etsiä niitä hydrauleja silloin. Taka-akseli on tuotettu cantilevertyyppisellä 6-linkillä, ja makkarapalkeet ovat peräpäässä. Lowrider Magazinesta katsottiin osoitteet ja kartan kanssa suunnistettiin pitkin Californiaa etsien lowrider-osakauppoja. Viimein jo peruskouluikäisestä lowridereita fiilistellyt Mika ”Mane” Maunu bongasi Blazerin myynti-ilmoituksen Facebookista, ja haki auton Lappeenrannasta itselleen. Puolenkymmentä vuotta takaperin oltiin tultu tilanteeseen, jossa Tuomas oli väsynyt Blazerin rakentamiseen, kun ei ollut sitä saanut kertaakaan edes katsastettua, ja päätyi myymään sen eteenpäin ja ikään kuin lopettamaan harrastuksen, vaikka tätä nykyä tallista ’64 Impala lowrider löytyykin. Turkulaisen Wastarannan Kiisken tallin kantaporukkaan kuuluva Mane tunnetaan paremmin Harrikkamiehenä, mutta hänellä on ollut ja on tälläkin hetkellä myös useampi komea auto. Stereoitakin oli tarkoitus rakennella enemmän, mutta en lopulta ehtinyt asentaa kuin JL Audion etupään”. Turussa pyöri siihen aikaan myös hydrauleilla varustettu Rinteen Ronin ’60 Chevy Delivery, jonka näkeminen Turun yössä oli viikon kohokohta nuorelle harrastajalle”, Mane nauraa. Blazer kierteli useilla eri omistajilla pitkin Suomen eteläisempää puoliskoa, eikä tainnut olla kaukana, että siitä olisi tullut oikea kiertopalkinto, vaikka autossa ei sinällään ollut mitään vikaa. Sen jälkeen, kun Terrorinakin tunnettu Toni Himmelroos myi sen Helsingistä Kotkan suunnalle 2017, siitä katosivat jonnekin matkan varrelle ne pinnavanteetkin. Ketjut viestivät, että kyseessä on aito asia. Manen S10:iä katsellessa ei voi kuin todeta, että se huokuu sitä aitoa länsirannikon henkeä. Lowridereita ei pitkästä kuumeilusta huolimatta ollut kuitenkaan ollut ensimmäistäkään ennen tätä Blazeria. Osa mestoista oli erittäin hämäriä takapihan pajoja, yrityksen kokoa ei voinut arvata lehti-ilmoituksen perusteella
Renkaat: Vitour Galaxy 175/65 R14. Sisusta: Harmaat nahkapenkit, customvaihdekepinnuppi, kojelauta verhoiltu harmaalla ja violetilla kankaalla, näyttö keskikonsolissa, JL Audion 3-tie-etupää 8" midbassoilla ovissa, Ground Zeron 6,5" kaiuttimet takaovissa. Moottori: 4.3 Vortec V6. Kori: Etupuskuri vaihdettu kromimalliin, kirkaslasiumpiot edessä, pyöränkaarien ja kylkien listat poistettu, upotettu antenni, takaluukku sheivattu ja siihen tehty custom-kilvenupotus, roll pan takapuskurin tilalla, kori maalattu Nissanin metallinhohtoturkoosilla, Tuomas Mäntysen tekemät lehtikultaukset ja pinstripet. Alusta: Edessä 6" makkarapalkeet ja 1/2 tuuman magneettiventtiilit, taka-akselilla cantilever-tyyppinen 6-linktuenta, 3/8" magneettiventtiilit ja 6” makkarapalkeet, Viairin 380C -kompressorit, 1/2 tuuman linjat, 10-switch box. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. 45 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Vanteet: Showtime Hydraulicsin 14x7" reverse-pinnavanteet. Faktat Chevrolet S10 Blazer Tahoe ’94 • Omistaja: Mika Maunu, 49 • Paikka: Masku. Voimansiirto: 4L60-automaatti, 10-bolt-perä
SYNTTÄRI LAHJA Myöhästynyt 46 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Hyvinkääläinen Jyrki Lepola hankki miedosti kustomoidun Buickin itselleen 50-vuotissyntymäpäivälahjaksi, mutta päätyi lopulta ottamaan sen heti maahantultua työn alle sillä seurauksella, että 52-vuotispäivätkin ehdittiin viettää ennen kuin Buick oli läpikäyty näyttelykuntoiseksi. Buick Super Sedanette ’49. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen SYNTTÄRI LAHJA 47 AMERIKAN RAUTA 6/2021
2007 sitten löytyi tuo GTO, johon annoin yhden prätkän vaihdossa. Sitten hankin GS-Sitikan, jota joutui laittelemaan itse. Sitten tulikin pitkä tauko autorakenteluissa, kunnes 2000-luvun taitteessa ostin ensimmäisen sittemmin kokonaan kunnostamani prätkän, ja iski kipinä, että ostan harrasteauton. Autohan tuli mukamas ajokuntoisena, mutta ei se oikeasti sitä ollut.” Mittaristo oli tullessa epämääräinen, joten Jyrki tilasi autoon itse suunnittelemansa Auto Meterin klassisen näköisen setin. Siinä opiskelujen lomassa ostin sitten useampia leimaamattomia autoja, joita fiksailin kuntoon ja myin eteenpäin. Ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa”, hän toteaa. Sen jälkeen hankin Coupe GT Taunuksen, johon vaihdoin 2,6-litraisen veekutosen. Amerikassa rakennettu. Viimeistelyä ja korjausta vaativia kohtia oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, eikä kuvissa asialliselta näyttänyt ulkokuorikaan Jyrkiä lopulta miellyttänyt. Niitä prätkiä on ollut sittemmin kaikkiaan kahdeksan”, Jyrki naurahtaa. Koko ikänsä autojen ja moottoripyörien kanssa touhuillut Jyrki oli alkanut katsella sopivaa kaveria vuonna 2007 hankkimalleen ’71 GTO -avolle, ja Nettijenkeillä myynnissä ollut ’49 Buick tuntui natsaavan. Kuten todettu, ei Jyrki ensimmäistä kertaa vanhojen autojen korjailun kanssa tekemisissä ollut, vaikka leipänsä olikin ansainnut varsinaisesti aivan toisella alalla. Luulin sen olevan pikkufikseillä saatavissa ekaksi kesäksi ajoon, mutta lähtökohta oli niin heikko, että päädyin lähtemään saman tien pitkällä kaavalla ja lyömään auton osiksi. Myös rattiputki ratteineen vaihtui Flaming Riverin laadukkaaseen versioon. Pontiaciinkin on tehty aika lailla kaikki uusiksi nyt matkan varrella.” Jutun Buick oli GTO:n tapaan jo kertaalleen rakennettu auto, jonka tekniikka oli päivitetty kokonaisuudessaan ’71 Cadillac DeVillestä kotoisin olevaan modernimpaa etujousitusta myöten. ”Se oli syksyä, kun tein siitä kaupat, ja vuodenvaihteen tienoilla se tuli sitten Suomeen”, Lepola jatkaa. ”Renkaat oli tyhjänä ja jarrut jumissa, joten jouduttiin vetämään se kyytiin nahkoineen. ”T ämä tuli minulle tammikuussa 2014 omaksi 50-vuotislahjaksi”, Jyrki Lepola selittää. ”Näin jo valokuvista, että tuulilasit olivat rikki, joten sain vaihdetettua ne suoraan siellä satamassa ennen Suomeen rahtausta uusiin. 48 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Buick Super Sedanette ’49. ”17-vuotiaana ostin ekan oman peltoauton, ’67 Anglian. Se olikin lopulta auton paras puoli, vaikkei nyt ruostetta kovin paljoa ollutkaan. ”1980-luvun alussa ostin 1600 Taunuksen, johon laitettiin peltisarjaa, tuplakaasaria ja nokkaa, ja peltitöitäkin joutui tekemään. Siinä niitä konsteja autojen korjailuun karttui”, mies kiittelee. Puskurit Jyrki kromautti uudelleen Loimaalla, ikkunalistoista sai hyvät kiillottelemalla. Tiedossa oli, ettei auto välttämättä näyttelykuntoinen olisi sinisine primer-pintoineen, mutta oli vaikuttanut kyllä ennakkotietojen perusteella paljon paremmalta, kuin mitä kontinpurkupaikalla ilmeni. ”Silloin hankin 124-korisen 300CE-Mersun, jonka kunnostelin, ja sen jälkeen fiksailin yhden huonon Audi TT:n
Valkoinen verhoilu oli ehjä, mutta tosi likainen. Tämähän oli tullessa rattivaihteella, joten hankin tähän kunnollisen Lokarin lattiashifterin. ”Vain kuskin lattiassa oli postikortin kokoinen hitsaamista vaativa paikka, mutta hioin tuon koko auton pellille käsin. Mittaristo on mun itse suunnitelma, Auto Meterin Pro Shopilta tilattu. ”Vaihdoin sen epämääräisen rattipylvään tuohon Flaming Riveriin. Kaikki mahdolliset mekanismit vaativat myös kunnostusta”, Jyrki selittää. Sain sen kuitenkin jynssättyä vielä takaisin puhtaanvalkoiseksi. Laitoin kojelautaan Retrosoundin soittimen, ja jostain syytä jätin nuo 6x9:t hattuhyllylle, vaikkei niiden ulkonäkö oikein itseä miellytäkään. Valoista puuttui siis pohjatkin, ja onnistuin löytämään sitten eBaystä nuo kokonaiset uudet valot 120 dollarilla.” Valojen pohjat putsattiin, hapotettiin ja maalattiin, ja Jyrki veti niille uudet sähköt. Penkit oli verhoiltu valkoisella nahalla jo Jenkeissä auton ollessa vielä mattasininen, mutta ne olivat tullessa hyvin likaiset. Jyrki sai kuitenkin puhdistettua verhoilut vielä näyttelykelpoisiksi. ”Sähköt tein koko autoon uusiksi, sulaketaulu ja releet ovat nyt kojelaudan keskiritilän alla. Parturointia ja parantelua. ”Takavalot oli asennettu ilman kehyksiä ja polttimotkin olivat rautalangan päässä. 49 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Sen verran kyllä sain tietoa, että tämä oli ennen sitä aiempaa maalausta hiottu peltipuhtaaksi, mutta ajattelin tehdä homman pohjia myöten kunnolla uudelleen.” Jyrki frenchasi itse ajovalot, sheivasi kahvat ja listat, ja sovitteli takavalot paremmin uudelleen paikalleen. Sen puulaatikossa luki itse asiassa Design by Lepola, harmi kun olen hukannut sen laatikon jonnekin”, hän kertoo suu virneessä. Sisällä meni uusiksi myös rattipylväs ratteineen. Jyrki aloittikin homman peltitöistä
Kuuteen vuoteen on tullut 590 kilsaa. Nykyisellään Buick on konehuonetta myöten siistissä kunnossa. 50 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Buick Super Sedanette ’49. En minä oikein tykkää käydä isommissa tapahtumissa, jossain paikalliscruisingeissa olen käynyt". Aihion paras puoli oli lopulta jo Jenkeissä autoon vaihdettu Cadillacin 472 cid -tekniikka TH400-askeineen ja nykyaikaisempine etuakselistoineen
En minä oikein tykkää käydä isommissa tapahtumissa, jossain paikalliscruisingeissa olen käynyt”, mies myöntää. 51 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Sisusta: Flaming Riverin ratti ja rattiputki, penkit ja ovipahvit verhoiltu valkoisella nahalla, Lokarin shifteri, Auto Meter Pro Shopin custom-mittaristo, Retrosoundin soitin, Kickerin 6x9" kaiuttimet hattuhyllyllä. ”Kuuteen vuoteen on tullut 590 kilsaa. Ensimmäistä kertaa Buick oli viimein valmiina ajossa vuotta viiskymppisiä myöhemmin, ja katsastettiin heinäkuussa 2016. Faktat Buick Super Sedanette ’49 • Omistaja: Jyrki Lepola, 57 • Paikka: Hyvinkää. Renkaat: Coker Classic 205/75 R15. Jousiksi asennettiin tuon minun GTO:n alkuperäiset takajouset. ”Herstin Timppa asensi takapäähän hankkimani nelilinkit ja kunnon iskarit. Korimuutokset: Ajovalot frenchattu, kahvat ja listat sheivattu, maalattu candypunaisella, gangsterilippa. Alusta: ’71 Cadillacin etuakselisto, lyhyemmät kierrejouset, takana nelipistetuenta. Kun pohjatyöt olivat valmiit, vei Jyrki Buickin Antsan Pajalle maalattavaksi. Etupäähän olen uusinut kaikki kuluvat osat itse, ja myös Cadillacistä lähtöisin oleva perä on laakeroitu ja tiivistetty uudelleen”. Sekin on muuten varustettu kahdeksansylinterisellä haaramoottorilla, vaikka Maranellosta kotoisin onkin. Candypunaisen ruiskutti pintaan hyvinkääläisen Antsan Pajan Kari Lehtinen. Karamellin punaista. Vanteet: 15" teräsvanteet, kokopeittävät kapselit. Moottori: ’71 Cadillacin 472 cid V8. Jarrut: ’71 Cadillacin tehostetut levyt edessä, rummut takana. ”Tein tätä melkein kahdeksan tuntia päivässä, tunteja paloi pitkälti toista tuhatta”, Jyrki ynnäilee. Jyrki parturoi Sedanetten kahvat ja listat sekä frenchasi ajovalot. Jyrki taitaakin olla lopulta niitä harrastajia, jotka nauttivat sittenkin enemmän rakentelusta kuin itse ajamisesta, jos jotain voi päätellä mittariin kertyneiden kilometrien vähyydestä. Voimansiirto: TH400-automaatti, ’71 Cadillacin taka-akseli. Kiitos: Antsan Pajan Kari Lehtiselle hienosta maalauksesta, Herstille takapään nelilinkkien hitsauksesta, katsastusavusta ja muistakin hyvistä vinkeistä, ja tietenkin vaimolle, kun sain jokseenkin kaiken vapaa-aikani tähän suht' vapaasti käyttää. Ikkunalistat kiillottelin itse”, hän jatkaa. Siellä Kari Lehtinen veti pintaan klassisen candypunaisen värin. ”Puskurit ja maski olivat aika hyvässä kunnossa, ja kromautin ne uudelleen Loimaalla, samoin kojelaudan keskiritilän. Ja tietysti osansa kesäisistä kilometreistä vie paitsi sillä avo-GTO:lla ja moottoripyörällä ajaminen, myös miehen tallista löytyvällä Ferrari 348:lla kurvailu
Hopeanharmaa ’67 Camaro näyttää ulospäin klassisen huolitellulta, mutta verhon taakse kätkeytyy modernia uhmakkuutta käyttömukavuuteen yhdistettynä. PIENEN POJAN Chevrolet Camaro LS3 ’67. Savonlinnalainen Ilpo Huttunen on automies jo toisessa polvessa. Vuosikausien haave modernilla tekniikalla varustetusta Camarosta toteutui hieman perinteisestä poikkeavalla tavalla. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen unelma 52 AMERIKAN RAUTA 6/2021
53 AMERIKAN RAUTA 6/2021
M onella autoharrastus alkaa jo lapsena siitä unelmaautosta haaveillen. Sisustassa on tyylikkäästi yhdistetty uutta ja alkuperäistä. Piiloon asennetun äänentoistojärjestelmän ansiosta sisustan ilme on pysynyt klassisena. Mukana olleiden katsoessa Huttusen saaneen auringonpistoksen juttu jauhoi kuin rikkinäinen levy kotimatkan ajan, eikä paluuta enää ollut. Västeråsin Summer Meet -reissulla 2018 ajatus kirkastui kiteytyen sanoiksi ”rakennan muuten restomod-tyylisen Camaron”. Mielenkiinnon kohteet vaihtelevat iän myötä, ja useissa asioissa maku muuttuu, mutta kummallista kyllä, ei sen unelma-ajokin kohdalla. Ilpo selaili netissä eri sivustoja ympäri maailman, mutta vastaan tulleista aihioista vain puuttui se joku. 54 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Chevrolet Camaro LS3 ’67. Aihion kun piti olla järkevän hintainen sekä ajokuntoinen ajatuksella viat ja muutoskohteet listalle ensimmäisenä kesänä ja sitten rakentamaan. Iän karttuessa kuvioihin tulivat omat ja kavereiden autot, milloin tehtiin autohifejä, milloin turbo-Nissaneita, joiden motteja testattiin halkeamispisteeseen saakka Camaron pyöriessä ajoittain mielessä. Kokonaisuus toimii hyvin ulkoasun kanssa. Alkoi siis intensiivinen aihion haku. Silloin ajatus kirkastui kuin NOS-pullosta suhautettuna, kiteytyen sanoiksi ”rakennan muuten restomodtyylisen Camaron, ja siihen tulee moderni ruiskutekniikka ja manuaali, vuosimalli on ’67 tai ’68”. Näin oli ainakin Huttusen Ilpon tapauksessa. Ajatus kunnon V8-jenkistä väistyi kuitenkin lapsiperheen arjen tieltä, autoharrastuksen jatkuessa rivakkaliikkeisten käyttöautojen parissa. Autokorjaamoyrittäjän poikana Ilpo värkkäili jo ennen ajokortti-ikää monenmoisten ajopelien ympärillä. Kuume kulki aaltoina, ollen välillä lievempi, mutta koventuen lopulta kohtuupahaksi. Västeråsin Summer Meet -reissulla 2018, Ilpo kierteli loputtomia autorivejä kaveriporukan kanssa mittaillen mielessään lukuisia Camaroita
Ensimmäistä huurteista hörppiessä oli hyvä hetki vilkaista ilmoitusta. Kerranhan täällä eletään”, Ilpo summaa hankintaa. Munamankelilla tuopilliselle lähiravintolaan sotkiessa taskussa tuntui puhelimen värähdys kielien uudesta myynti-ilmoituksesta netissä. Hinta vaan oli reilusti aiottuja muhkeampi, ja puhelin sujahti takaisin taskuun. Race-tyylinen sisusta antaa vihjeitä kulkupuolesta. Kauppojen kunniaksi Ilpo houkutteli työpäivän jälkeen naapurinsa olusille. Siitä alkoi kiivas chattailu jatkuen pitkälle iltaan ja johtaen lauantaina puolilta päivin suulliseen sopimukseen kaupoista. Rahoittaakseen Camaro-projektin Volvon merkkiorganisaation palveluksessa toimiva Ilpo laittoi silloisen tyylikkään käyttiksensä myyntiin työpaikan kautta. Iltakaljasta se lähti. Perä on nyt kevyemmän näköinen ja sopii paremmin race-tyyliseen ilmeeseen, jota komppaavat myös tyylikäs bensatankinkorkki ja kookkaat vanteet. ”Lopulta ostopäätös oli helppo tehdä. Speedhutin digitaalimittaristo yhdessä keskikonsoliin sijoitetun tabletin kanssa kertoo reaaliajassa kaiken moottorin toiminnasta. Kun aikansa on tarjontaa kartoittanut ja todennut sen rajalliseksi, on oikean yksilön löytyessä aika toimia. Kaikki tapahtui äkkiä, niin myös virallinen kauppa, ja auto haettiin Forssasta ItäSuomeen jo seuraavana tiistaina. Kuvausten jälkeen auton takapään ilme on muuttunut piilotettujen pakoputkiston ulostulojen myötä. Eräs aurinkoinen perjantai alkukesästä 2020 automyyjä ilmoittikin Volvon myydyksi. Auton speksit osuivat suunnitelmiin niin hyvin – jopa osittain ylittäen ne – että olisi ollut tyhmyyttä olla ostamatta. Eikä se itse rakentaminen olisi tullut halvemmaksikaan. 55 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kolmannen lasillisen kohdalla päänsisäinen laskukone oli raksutellut ja Ilpo päätti viskata myyjälle viestin
Kaarreajettavuutta lisättiin vielä tukevalla kallistuksenvakaajalla sekä Z28-Camarosta peräisin olevalla nopeammalla ohjauksella. Paketti toimii hienosti kaikissa liikennetilanteissa ja maantiellä sylinterien lepuutustoiminto takaa matalan kulutuksen. Camaron alusta saatettiin myös Forssassa tehoja vastaavalle tasolle. Nyt on oikea hetki tarkastella, mistä täydellinen Camaro rakentuu. Auto hankittiin hyvässä uskossa valmiiksi rakennettuna 327 cid pikkulohkolla ja 4-lovisella manuaalilla varustettuna. 56 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Chevrolet Camaro LS3 ’67. Hieman lisätehoja moottorista kutiteltiin peltisarjoilla, ohjelmoinnilla sekä imupuolen muokkauksella. Eteen asennettin putkitukivarret ja Eibachin jämäkät kierrejouset sekä kaasuiskarit. Pikkuviilausta. Myös peltiosiltaan Camaro koki mittavan kunnostuksen Pajalan toimesta, ulkopelleistä vanhaa on enää ovet. Sisustan osalta Camaro on pitkälti alkuperäisen kaltainen, tosin varustettuna FK:n kuppipenkeillä ja nelipistevöillä. Taka-akseliksi tuli FAB 9:n valmistama Fordin 9-tuumainen Truetrac-lukolla ja Strangen 31-rihlaisilla vetareilla varustettuna. Työn laadusta kertoo sekin, että LS:n alkuperäinen häiriövalo ja OBD-testaus toimivat, kuten niiden kuuluu. Timo muokkasi Camaroa kuuden vuoden ajan pitoautoperiaatteella kesät ajaen ja talvet rakennellen. Kaunis hopeanharmaa väri on nyt parisen vuotta vanha ja poimittu USA-Fordin kartasta. Pajalalle Camaro saapui Amerikasta noin seitsemän vuotta sitten. Nokalla kävi vuosien varrella monenlaista tekniikkaa, joka viimein johti nykyiseen 2013 mallin SS-Camaron LS3-moottoriin ja Tremecin 6-vaihteiseen manuaaliin. Korin ryhtiä parannettiin etuja takarunko yhdistämällä ja lisää vetopitoa saatiin CalTracksin tangoilla. Alkuun ostos vaikuttikin lupaavalta, mutta syvempi tarkastelu johti sen hyvin perusteelliseen uudelleenluomiseen. Keskikonsoliin on upotettu Huawein tabletti, josta seurataan moottorin toimintaa. Turvallisuutta lisävät myös puolikaaret B-pilarin kohdalla. Turha löysyys ohjattavuudesta poistui puslien vaihdolla polyuretaanisiin. Konsolin jatkeena on Speedhutin digitaalinen GPS-mittaristo, analogisia ovat ainoastaan polttoaineja öljynpainemittarit. Ulkoa Camaro oli kiiltävän musta. Camaro pähkinänkuoressa. Taakse tuli puolestaan Wilwoodin levyjarrusarja nelimäntäisin satuloin. Pysähtymisen hoitoon hankittiin eteen C5-Corvetten jarruja napapaketti, jossa on jäähdytetyt ja uritetut levyt nykyaikaisin laakerein. Nykyisen ilmeensä auto on saanut forssalaisella Timo Pajalalla ollessaan. Nokalla kävi vuosien varrella monenlaista tekniikkaa, kunnes viimein keulalle asennettiin nykyinen 2013 mallin SS-Camaron LS3-moottori ja samasta autosta adoptoitu Tremecin 6-vaihteinen manuaali. Nykyaikaisen LS3-ruiskutekniikan etuja on käyttömukavuus, kulutus ja laaja teho sekä vääntö koko 7000 kierroksen alueella
Renkaat: Edessä 225/40 R18, takana 255/45 R18. Vanteet: Ridler 18". Hattuhyllyn alla piilossa ovat puolestaan saman merkkiset 7x10" kaiuttimet. Savonlinnalaisen käsialaa on myös konehuoneen siistimpi ilme, jota on tarkoitus jalostaa edelleen maalaamalla se kokonaan korin ulkopinnan väriin. Auto soveltuu kaikenlaiseen ajeluun katuräppäilystä kaukomatkailuun. Jo ennestään täydellistä kokonaisuutta on hiottu Ilpolla ollessa verhoilemalla keskikonsoli sekä hattuhylly uudelleen ja lisäämällä piiloon asennettu äänentoistolaitteisto. 57 AMERIKAN RAUTA 6/2021. ”Ei tarvita mitään sadetansseja tai kaasun lirputteluja kelin mukaan, kunhan kääntää avaimesta ja ajaa”, Ilpo kuittaa. Takakontti on sisustan tapaan verhoiltu, ja paneelien taa kätkeytyvät akut sekä Ground Zeron 640 watin 4-kanavainen vahvistin. Sisusta: FK-kuppipenkit 4-pistevöin edessä, ½-kaaret, Speedhutin GPS-pohjainen mittaristo ja modattu keskikonsoli, jossa upotettuna Huawein tabletti moottorinohjaukselle, Kenwoodin Bluetooth-soitin, Ground Zeron 640W 4 -kanavainen vahvistin, Phoenix Goldin 10" tuplapuhekelainen subbari ja Ground Zeron 7x10" -kaiuttimet. Auto on modernin tekniikkansa ansiosta vaivaton ja toimii kuin kello. En ole katunut hetkeäkään”, Huttunen tuumaa juttutuokion lopuksi. Pakettiin kuuluu Bluetooth-järjestelmä, jota ohjataan kännykällä itse autosoittimen ollessa jemmassa hanskalokerossa. Muitakin jippoja järjestelmään kätkeytyy, mutta kaikkea Ilpo ei halua paljastaa. Viimeistely näkyy joka puolella. Ruiskutekniikka tarjoaa vääntöä ja voimaa laajalle alueelle niin, että 1500 kiloa painava Camaro liikkuu ripeästi kaikissa ajotilanteissa. ”Oli viisas päätös ostaa valmis auto, kun oikea yksilö tuli kohdalle. Ilpo Huttunen on vähintäänkin tyytyväinen Camaroonsa. Alusta: Edessä putkitukivarret, Eibach-kierrejouset ja kaasuiskarit sekä kallistuksenvakaaja, polyuretaanipuslat ja etusekä takarungonyhdistäjät, takana CalTracs -tangot, lehtijouset ja kaasuiskarit, Z28-Camaron nopeampi tehostettu ohjaus. Voimansiirto: ’13-mallisen SS-Camaron 6-vaihteinen Tremec-manuaali, FAB 9:n valmistama Ford 9" taka-akseli Truetraclukolla ja Strangen 31-rihlaisilla vetareilla, välitys 4,11:1. Kiitos: Marjo-vaimo sekä lapset Perttu ja Melina. Ilpo aikoo myös lisätä pakoputkistoon sähkötoimiset läpät. Teho: 468 hv. Möröksi ristitty Camaro on ollut Huttusen perheellä aktiivisessa käytössä hoitamassa päivittäisen työja kauppareissuliikenteen sään ollessa hyvä. Faktat Chevrolet Camaro ’67 • Omistaja: Ilpo Huttunen, 43 • Paikka: Savonlinna. Kallelle autokuumeen luomisesta, Timo Pajalalle hienon auton rakentamisesta sekä kaikille muille ystäville ja tutuille, jotka tuntevat olleensa mukana toteuttamassa pienen pojan unelmaa. Jarrut: Tehostetut levyjarrut, edessä C5-Corvetten etunapaja jarrupaketti jäähdytetyin ja rivotetuin levyin, takana Wilwoodin sarja 4-mäntäisin satuloin. Matka-ajossa kierrokset ovat mukavat 1850 satasen vauhdissa, ja pyttyjen lepuutustoiminnon ansiosta kulutuskin on reissuilla ollut 8 litraa sadalle. Moottori: ’13 Chevrolet LS3 6.2 V8, avarrettu imupuoli, ohjelmoitu ja väännönrajoitus poistettu, peltisarjat, ei saasteleitteita. 2,5 tuuman rosteriputkisto H-putkella ja tuplavaimentimilla
Hyvinkääläisen Janne Tommilan ’67 Plymouth Barracuda esiintyi lehdessämme alkuvuodesta 2020. Sen jälkeen mies rakensi autolleen kaveriksi samanvärisen ja -henkisen Sportster-Harrikan. Harley-Davidson Sportster ’87. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Sävy sävyyn 58 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Sävy sävyyn 59 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Alun alkaen olin suunnitellut tekeväni kaiken itse, mutta samalle aikaa ajoittunut isäni kuolemaan johtanut sairastuminen verotti voimia. Vähän sellaista bobberityyliä siihen oli haettu”, Janne kuvailee ostokuntoa. 60 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Harley-Davidson Sportster ’87. Pakoputket on valmistanut Jannen poika Toni. Sain homman helpommin käyntiin, kun lyhensin hieman omaa tehtävälistaani. Kyseessä oli vuonna 2002 Saksasta Suomeen tuotu XLH Sportster 883 Evolution, jolle oli tehty jo Saksanmaalla 1200 cc -konversio. ”O stin pyörän helmikuussa 2019 hämeenlinnalaisesta liikkeestä. ”Siitä oli tehty sellainen köyhän miehen jäykkäperä, eli iskareiden tilalla oli vain tangot. Aiemmat omistajat olivat rakennelleet sitä miedosti omannäköisekseen, mutta musta maalipinta oli edelleen alkuperäinen. Ne päällystettiin mustalla lämmöneristysnauhalla ja varustettiin coctail shaker -mallisilla äänenvaimentimilla. Samalla pyysin heitä tsekkaamaan koneen läpi, että kaikki on teknisesti ok. Pyörässä on muutenkin useampi itse suunnittelemani ja hänen toteuttamansa osa. ”Vanhin poikani Toni on ammattinsakin puolesta kova hitsaamaan ja koneistamaan osia, joten putkien teko jäi pääosin hänelle. Nykyisellään äänet ovat hyvät, mutta maltilliset.” Tummennettua kokonaisuutta raikastamaan Janne valitsi valkosivuiset renkaat, jotka ovat niin edessä kuin takanakin samaa 130/90 R16 -kokoa. ”Kaverit olivat kehuneet Lapinjärvellä toimivaa Artmotoria, joten annoin kaikki maalaushommat heidän hoidettavakseen. Putket olivat ostohetkellä suorat ja meteli niillä oli ihan järkyttävä. Pakoputket päällystettiin mustalla lämmöneristysnauhalla ja äänenvaimentimiksi löytyi Kahlekuninkaalta mustat coctail shakerit. Kevään ja kesän mies haudutteli omia ideoitaan ja muodosti mielessään visiota, miltä lopputulos tulisi näyttämään. Lähdöt säästettiin vanhoista ja loput Toni kokosi kahden tuuman putkesta. Tähän Janne sai apua Teknoksen tehtailla Rajamäellä työskentelevältä kaveriltaan. Koeajolle en tietenkään tuolloin päässyt, mutta pyörin sen ympärillä renkaita potkien aikani, kunnes lopulta olin valmis tekemään siitä kaupat”, Janne muistelee pyörän hankintaa. Pyöränrakennusterapiaa. Lopulta pyörän rakentaminen toimi eräänlaisena terapiana”, Janne kertaa rankkoja aikoja. Väri poimittiin suoraan Barracudasta, joten sitä ei tarvinnut tässä projektissa arpoa. Syksyllä 2019 hän potkaisi projektin käyntiin ja purki pyörän osiin. Kone maalattiin Artmotorilla entistä tummanpuhuvampaan asuun ja kiiltäviä osia karsittiin muutenkin vähemmäksi kautta koko pyörän pulverimaalaamalla niitä mustiksi. Stonga oli vaihdettu ja lokarit sekä mittaristot riisuttu pois
Lisäksi nahka värjättiin siten, että se tummenee satulan reunoja kohden. Keula on ’90 FXST Softailista ja 14 tuumaa korkea ape hanger -ohjaustanko mallia El Diablo. Pyörän osien maalauksesta vastasi Lapinjärvellä toimiva Artmotor. Tankki vaihdettiin ’98 Sportsterista ja tuntemattomiksi jääneet lokasuojat tulivat Artmotorilta kaupanpäällisinä. Väri poimittiin suoraan Barracudasta, joten sitä ei tarvinnut tässä projektissa arpoa. Jalkatapit ja muut hallintalaitteet poimittiin Performance Machinen valikoimasta. Vaihdoin siihen sitten sisuskalut siitä halvasta, minkä jälkeen se on toiminut moitteitta”, Janne nauraa. Myös keulan työkalurulla on heidän käsialaansa. Jack Daniel’s -tekstein koristeltu jerrykannu piilottaa sisäänsä akun, minkä lisäksi siihen jäi sopivasti tilaa pienelle mukana kuljetettavalle varabensapullolle. Nykyinen verhoilu kaivertamalla toteutettuine barracuda-kuvioineen on tehty Verhoomo Elegantessa Helsingissä. Oranssien pintojen lisäksi myös moottori maalattiin entistä tummanpuhuvampaan asuun. Kiiltäviä osia on karsittu kokonaisuudesta kovalla kädellä kautta linjan. Purin sen ja vein sen sitten Verhoomo Eleganteen Helsinkiin. Kilpiteline tehtiin itse hyödyntämällä vakiopohjaa ja puolikasta kiertokankea. ”Tuo satulahan siinä oli jo ostohetkellä, mutta mustana. ”Takavalo on nettilöytö, joita tilasin itse asiassa kaksi kappaletta eri myyjiltä. Tankin Harley-Davidson-teksti toteutettiin tarralla, ja jätettiin viimeisen lakkakerroksen alle. Alkuperäinen öljysäiliö ei miellyttänyt silmää, joten se korvattiin Moonin tankilla. Pyörä valmistui nykyasuunsa kesäksi 2020, minkä jälkeen mies on ollut helppo tunnistaa liikenteen joukosta Deep Burnt Orange -sävyisen ajokin ansiosta, on alla sitten ollut nelitai kaksipyöräinen menopeli. Samassa paikassa tehtiin naudan nahasta myös keulalle ripustamani työkalurulla”, Janne kiittelee. 61 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kerroin ideani nahkaan kaivertamalla toteutettavasta Barracuda-kuviosta, ja vaikkeivät he olleet kuulemma vuosiin kaivertaneet mitään, niin lopputulos onnistui mielestäni todella hienosti. Ensimmäisen ostin joltain pyöräosatoimittajalta ja se maksoi toista sataa. Alkuperäinen öljysäiliö on korvattu Moonin perinteisellä tankilla, joka sai kuitenkin jäädä alumiinipintaiseksi. Kuinka ollakaan, siitä kalliista lähti maajohto irti, eikä polttimokaan pysynyt paikallaan. Toisen ihan vastaavan ostin Wishistä parilla eurolla. Helppo värivalinta. Satula oli pyörässä jo ostohetkellä, mutta mustaksi verhoiltuna
Kukaties tämäkin kuva jää kauniiksi muistoksi ajoista, kun Malmin lentokentällä oli vielä jotain toimintaa. Etualalla vanhakyläläisen Jari Rajalan Ford Fairlane 500 Club Victoria, taaempana helsinkiläisen Mannisen perheen Amerikan Raudan kannesta tuttu Dodge Custom Royal D500 Convertible. Malmin lentokenttä, 3.7. Malmi Pre-Party 62 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Heinäkuussa kokoonnuttiin Malmin lentokentälle kenties helteisimmässä säässä koskaan. Koreat viisseiskat vierekkäin. Mukavaa nähdä, että auto on päätynyt hyviin käsiin Henkan kuoltua, ja näkyy jälleen ahkerasti tien päällä. Kuin kaksi marjaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tomi Naaramon ’60 Impala kuului vuosikymmenien ajan Ridin’ & Drivin’ -lehden tekijänä ja Mobilistinkin toimittajana tunnetuksi tulleelle Henrik Von Schantzille. Porukkaakin oli vaikka kuinka, ja tällä kertaa liikenne oltiin saatu kesäkuuta sujuvammaksi pienillä mutta toimivilla järjestelyillä
BAD-50 Buickilla saapuivat Malmille auton konepellillä istuvan omistajan Sini Myllykosken mukana Anna Vähäsöyrinki ja kuljettajan tehtävän saanut Toni Aunio. Juspe Lehtovirran avo-Plymarin pellin alta ei löydy kolmekasikolmosta. Mallia valmistui aikoinaan vain 618 kappaleen verran. Tuolloin auto oli kouvolalaisen ”Pappa” Jokisen omistuksessa, nykyisin Plymouth majailee Helsingissä. Tämä ’68 Sport Satellite Suomi-auto nähtiin Amerikan Raudan Cruisin’ Extran 80-lukuisissa kuvissa viininpunaisena. Yksi kesän huikeimpia uutuuslaitteita on Juha Seunan ’46 Ford COE, joka kätkee kuoriinsa paljon uudemman Chevroletin dieseltekniikan. Jokke Haapalan aikoinaan Kouvolan suunnalla tähän kuntoon läpikäymä ’60 Imperial Crown -avo on edelleen uudenveroisessa kunnossa. 80-luvulle vei ajatukset myös tämä Satellite, jonka olisin voinut kuvitella nähneeni juuri tällaisena BreVir Auton myyntihallissa Keimolassa aikoinaan. 63 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Chopattu ja ilmajousitettu auto on oikeasti häijy, sen pellin alta löytyy nimittäin pirteä LS-tekniikka… Tämä ilmajousitettu ja varsin härskin näköinen, vaikkakin jo pinnoiltaan kulahtanut ’70 Coupe DeVille olisi ollut kaupan todella sopivaan 9000 euron hintaan
64 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Malmi Pre-Party. Australialaiseen Holden Commodoreen perustuva malli on perinteisen takavetoinen ja varustettu 6-litraisella L76-veekasilla, joka tuotti tehtaan jäljiltä 361 hevosvoimaa. Henri Ekbergin ’08 Pontiac G8 GT lähettää terveisiä Ruotsiin. Waltteri Elon ilmajousitetun ’63 Olds F-85:n pinnassa on komea patina. Lasse Dahlmanin Chargerin patinoitunut maalipinta herättää miettimään, onko auto tuotu vastikään jostain vielä aurinkoisemmista maisemista, mutta vanha NN7-rekisteritunnus viestii auton olleen maassa jo pitkään. Sieltä löytyy nimittäin isolla Turboneticsin föönillä varustettu virkeä pikkulohko! Lahtelaisen Sampo Ahosen ’53 Packard Kustom on linjakas kokonaisuus, jota katsoessa ei äkkiä edes huomaa, kuinka paljon keulailme on muuttunut alkuperäisestä. Niiden turvin mallin luvattiin kiihtyvän 0–60 mph 5,2 sekunnissa ja kulkevan varttimailin 13,4 sekuntiin. Tämä nätti ’70 Chevrolet Kingswood -farmari kuuluu Jouni Viitaselle. Valkoiset leveät peltivanteet toimivat hyvin yhteen valkoisen katon kanssa! Ville Lohtajan Dart ei ole ehkä ulkoiselta viimeistelyltään aivan näyttelytasoa, mutta konehuone ei jätä kylmäksi. Amerikan Raudan messutyttönäkin moneen kertaan nähty Cemile oli Malmilla hankkimassa uusia jäseniä FHRA:lle. Frenchattujen ajovalojen lisäksi vilkut on siirretty maskista lokasuojiin ja konepeittoa on jatkettu reilusti alaspäin samalla, kun alkuperäinen maskin kromattu ”ylähuuli” on poistettu. Mäntsäläläisen Jere Liljan ’65 Nova SS koki viime talven aikana melkoisen muutoksen, kun kromivanteet vaihtuivat mustiin race-henkisempiin, keulalle tuli spoileri ja tummemman sävyn sai katon ohella myös maski. Work Equip 03 -tyyliset vanteet tuovat tuulahduksen toisesta maailmasta
”Jaa te oottekin jo lähdössä!” Aulankosken Kaitsu heittää vielä viimeiset jutut ’59 Edselillään Malmille tulleelle Virtasen Mikalle. California Dreamin’. Kolmekakkosia Roadstereita oli kertynyt Malmille sellainen rivi, että Jorkki naureskeli ääneen, että eikö hänellä ollutkaan ainoa. Korhosen Jorkki tuli ensimmäistä kertaa Lemiltä pääkaupunkiseudulle uutta Roadsteriaan ulkoiluttamaan. Edselin kyydistä oli nautiskelemassa myös Kylmäniemen Kari. Erikoinen soikea mittaristo on lähtöisin Hudson Terraplanesta. ’51 Nash Ambassador ja ’59 Ford Thunderbird eivät juuri enempää eri maailmoista voisi olla. Voisi jopa sanoa, että edustettuna oli ehdottomasti kotimaisten kolmekakkosten kerma. Tikanojan Tommi oli jo myymässä uudelleen jo kauan sitten omistamaansa, kerran myymäänsä ja sittemmin takaisin hankkimaansa ja miedosti kustomoimaansa ’58 avo-Edseliä, mutta tuli sitten järkiinsä ja luopuikin avo-Lincolnistaan. ’34:n maskilla varustettu ’32 sai saman tien uuden nimen ”kakkosnelonen”. Marko Wahlroosin ’32 Roadster on ehdottomasti yksi komeimmista Suomessa rakennetuista koskaan. Tämä kuva kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paljon amerikkalainen automuotoilu muuttui vajaassa 10 vuodessa. 65 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Etummainen kuuluu Kerma C.C:n Seppo Nissiselle
Myös Raine Kitunen nähtiin maan nopeimpiin katuautoihin jo useita vuosia kuuluneen Torinonsa kanssa pitkästä aikaa radalla. Antti Millasnoore ’67 Camaroineen on tuttu kotimaisilta kiihdytysradoilta jo 70-luvulta lähtien. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen kiihdytyspäivä Hattu nousee vanhan kisaratsun kohdalla. Ripeä on Jyrki Laakson 454SS:kin, päivän nopein veto 11,56 sekuntia ja 198,35 km/h. Paras aika tällä kertaa 9,55 sekuntia. Malmin lentokentällä nähtiin heinäkuun ensimmäisen viikonlopun helteessä kiihdyttelemässä katuautoilijoiden lisäksi myös ensimmäistä kertaa Vintage Drag -kisaajat. 66 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Loppunopeutta Torino keräsi karvan yli 242 km/h. Seuraavaksi nopein jenkki Pikkiksen jälkeen oli niin ikään reippaasti kulkenut Toni Nurmisen Dodge Dart ajalla 9,45 ja loppunopeudella 240,44 km/h. Amerikan Rauta Malmin lentokenttä 3.7. OBS-pickupien lähdön vei nimiinsä odotetusti Mikko Wihinen, joka Pikkiksineen kävi vetämässä Malmilla ennätysajan, 8,76 sekuntia hurjalla 265,38 km/h loppunopeudella
Tällä kertaa Buickille kellotettiin päivän parhaaksi 13,05 sekuntia. Tony Vermilä tuli tällä kertaa paikalle ’70 Chargereineen. Koko katsojille varattu alue oli käytännössä täynnä, samoin parkkitila alkoi olla jossain vaiheessa päivää kortilla. Camaro kulki 350-pikkulohkon voimin suoran parhaimmillaan 13,83 sekuntiin. Malmilla neljännesmailiin kului vähimmillään 11,86 sekuntia, ja loppunopeuttakin kertyi 186,92 km/h. Lähes 195 km/h loppunopeus vihjaa kuitenkin siitä, että potentiaalia vielä selvästi kovempiin lukemiin on, ja Chevyn isolohko (!) onkin kiidättänyt pickiksen parhaimmillaan 10 sekunnin puolelle. Nätti Charger myös kulkee, päivän paras aika 12,55 sekuntia. Päivä oli todella helteinen, joten line-upissa ei voinut välttyä hikoilulta. 67 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Tuomo Rikkosen ’70 Challenger on paitsi nätti, myös nopea. Pinsiöläisen Marko Veräjyksen ’72 Dodge D100 Smurffi-pickup kulki Malmilla varttimailin karvan alle 12 sekunnin. GM-Cruisers-kerhon pitkäaikaisiin aktiiveihin kuuluva Janne Lepistö nähtiin Malmilla ’72 Camaro SS:n puikoissa. Yleisöä oli paikalla todella sankoin joukoin. Markku Martikaisen ’62 Impala kulkee poikkeuksellisen ripeästi, vai mitä sanotte 12,66 sekunnin varttimailiajasta tällaiselle cruiserille. Tässä vuoroaan odottavat isä ja tytär, Ari ja Lotta Remahl lehdestä tuttuine Grand Nationaleineen
Vintage Drag -luokan lineup on komeaa katsottavaa. Novalle Malmilla lukemat 11,08 s. 68 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Amerikan Rauta -kiihdytyspäivä. Korhosen Jorkkia ei ”kakkosnelosineen” nähty tällä kertaa radalla, vaikka Jorkki jos joku on sitä mieltä, että autot tykkää, kun niillä ajetaan! Varikkoalueen kaunottariin kuului tämä 376 LSX -tekniikkainen ’68 avo-Camaro. Vasta 9-vuotias raaseporilainen Siiri Mesiniemi kävi Junior Dragstereineen myös radalla. Vanha maailma ja nykypäivä kohtaa. ja 169,63 km/h. SN95-mallipolven Mustangit ovat varsin suosittuja virittelykohteita. ja 204,51 km/h, viisvitoselle 12,56 s. Pauli Kinnusen ’96 Cobra kulki Malmilla varttimailin 13,66 sekunnissa, ja peräti 181,08 kilsan loppunopeus antaa kyllä luvan odottaa reilusti kovempaa aikaa, jos pitoa vaan riittää. Päivän komeimpiin kisapareihin kuului ehdottomasti Jarmo Tynjän kuvankaunis Chevy 210 ja Juha Tynjän yhtä upea Nova. Matti Rautakosken Valiantille aika 12,31 ja Pekka Penttilän Charger SRT-8:lle 13,40 sekuntia
69 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Jenna Patoharjun El Camino on tuttu näky kadunmiehen kiihdytyspäivillä, ja kulkikin varttimailin nyt mukavasti 13,40 sekuntiin. Välillä Motorsportti vaatii veronsa. Legendat rinnakkain. Juha Sulangon Amerikan Raudassa pari vuotta takaperin esitellyn yli 600-hevosvoimaisen Dartin ratin takaa löytyi tällä kertaa Suliksen vaimo Katja. Loppunopeutta Topolino kerää lyhyelle matkalle reilut 185 km/h. Varkautelaisen Daniel Pakarisen ’74 Chevrolet Malibu Coupe vie korimallillaan ajatukset takavuosien Nascar-ympyröihin. Eski Haajasen ”Psycho Therapy” Topolino oli tällä kertaa 1/8 mailin matkalla mittelevän Vintage Drags -porukan nopein ajalla 6,33 sekuntia. Loppunopeudet olivat vielä tasaisemmat, Valiantille päivän nopein 213,56 ja Dartille 213,12 km/h. Päivän paras veto tuotti aikakortin 12,17 sekuntia loppunopeudella 184,64 km/h. Aukion paras aika 10,71, Husson 10,85. Hyvin ainakin Pakarisen yksilö kulkee suorallakin, aikakorttiin kirjattiin parhaimmillaan 11,38 sekunnin ja 197,10 km/h lukemat. Saaret olivat liikkeellä Anteron ’59 El Caminolla. Auton rekisteritunnus on osuva CVY-59. Paras aika 10,04 loppunopeudella 180,36 kielii siitä, että täysillä ei ole maaliin saakka menty. Kaikenlaisesta epäonnesta kärsinyt Harri Komu pääsi kuin pääsikin iltapäivästä ajamaan Malibullaan sähköongelmien selättämisen jälkeen. Jyväskylän suunnalta kiihdyttelyä katsomaan olivat tulleet Antero ja Hanna Saari, jotka halusivat ensimmäisenä täsmentää, että ovat sisaruksia, eivätkä pariskunta. ja Brutukselle 8,66 s. Masa Martikaisen upeasta ”Hateful Eight” Thunderbirdistä löytyi tällä kertaa heikko lenkki kardaanin kohdalta. Voitto meni Tannerille, päivän paras aika Blown Madnessille 7,75 s. Tässä mittaa toisistaan ottavat 1/8 maililla Mika Tannerin ”Blown Madness” Belvedere ja Timo Herstin ohjastama ”Brutus” Pontiac. Jamppa Tolvasen vanha Wheelie Valiant vei tällä kertaa nykyisen omistajansa Jyrki Aukion käskemänä niukasti voiton Jaska Husson Dartista. Harvemmin on Suomessa päästy näkemään kahta altered wheelbase -kilpuria vastakkain
Teksti ja kuvat: Janne Kutja J o 90-luvulla oli tapana kokoontua satunnaisesti iltaisin Tapuliaukiolla ja siitä sitten tuli idea kokoontua hieman isommin jonain tiettynä ajankohtana. Tälläkin kertaa nautittiin aurinkoisesta säästä, vaikka lähialueilla oli sadellut vettä jonkun verran. Ensimmäiset pari vuotta paikkana oli Tapuliaukio, jonka pieneksi jäämisen jälkeen paikaksi vakiintui K-kaupan ja Kouvon Baarin piha-alue sekä lähiympäristö. Vaikka kuvista ei ehkä näy, niin paikalla on yleens myös paljon lähinnä vanhempia japsija euroautoja. Tarkempia jatkojalostussuunnitelmia fourbanger-tekniikalla olevalle autolle ei vielä ollut, sillä Roadster Pick-up on vuorossa seuraavana. Jari Pekkanen ohjastaa nykyään tätä Veijo Lücken kuntoon saattamaa Suomi kustomia. Lemi Cruising Lemi, 5.6. Lemin Cruising-tapahtumalla on pitkät perinteet, kokoontuminen on järjestetty jo vuodesta 2000. Kouvon Tatu oli herätellyt vanhan (Suomi) ’30 Ford Tudorin henkiin juuri ennen tapahtumaa. 2021 Paikalla näkyi jonkun verran myös moottoripyöriä. 70 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Yksi hienoimmista oli Jani Kaljusen ’49 Shovelhead chopper, joka on tuttu myös Amerikan Raudan sivuilta muutaman vuoden takaa numerosta 39. Organisoimaton tapahtuma on aina kesäkuun ensimmäisenä sunnuntai-iltana, osanotto on ja on aina ollut runsasta ja jonkun verran paikalla on myös sellaisia autoja, joita ei välttämättä näe juurikaan muualla. Lemiläisen Sami Stridin ’66 Dodge Coronet on viime talven aikana Kaliforniasta rantautuneita yksilöitä. Mahtava meno, tiukka etukeno..
Mikko Kouvo pääsee ulkoiluttamaan ’52 coupe-Cadillacia harvakseltaan, suuri osa ajasta kuluu rekka-auton ratissa ympäri Eurooppaa. Lappeenrantalainen Jussi Mäkinen on hankkinut oman Biscaynensa äskettäin vanhemmalta mobilistilta. ’39 Ford Pick-up on varustettu Virtasen Suomessa tehdyllä korilla. Harvemmin näkee hienoa alkuperäiskuntoista yksilöä. Lemiläisen Ilkka Jantusen entisöimätön, huomiota herättävällä keltamustalla väriyhdistelmällä oleva yksilö on Amerikantuontia reilun kymmenen vuoden takaa. Taustalla näkyy hyvinkin viritetyn oloinen Porsche 911. Auton omistaa Aki Soupanki. Viisseiskat jonossa: Sami Kouvon punainen Astro Supreme -vanteilla ja taaempana Marko Hämäläisen street machine Cragarin SS-vanteilla. Vaikka paljon hienoja 50-luvun avoja on myyty Ruotsiin, niin jotain onneksi tulee tähänkin suuntaan. Kummatkin autot ovat alun perin halvinta Chevyn 150-mallisarjaa. Kolmannen sukupolven 70-luvun alun Chevy Novaa harvemmin näkee kuvan kaltaisessa kuosissa: perusmallina kokopeittävillä pölykapseleilla ja muutenkin alkuperäisenä vaaleanruskean sävyn kruunatessa kokonaisuuden. Sämpylämuotoilua eri vuosikymmeniltä ja mantereilta. Auto on ostettu 60-luvulla Postin huutokaupasta ja ollut samassa perheessä siitä asti. Leena Koskisen neliovinen ’49 Baby Lincoln kuuluu paikkakunnan kalustoon. Petri Lahti eli Petu aloitti ’50 Lincoln kustomilla tänä vuonna ajokauden Lemiltä. Savitaipaleelta olevan Timo Lantan ilmajousitetun ’66 Chevy Biscaynen isokokoiset American Racing -vanteet ovat vaihtuneet äskettäin useamman tuuman pienempiin. 71 AMERIKAN RAUTA 6/2021. ’55 Ford Sunliner on harvinainen näky Suomessa. ’64 Chevyn nelioviset sedanit ovat tuttu näky lauluautoina. Ismo Maijanen Lappeenrannasta on omistanut ’63 Chevrolet Impalan parisenkymmentä vuotta, jona aikana auto on kokenut täydellisen läpikäynnin. ’59 Ford Retractable on tuoretta tuontia länsinaapurista Lappeenrantaan tältä keväältä. Vaikka mallin perusteella voisi kuvitella kyseessä olevan Suomi-auton, ei näin kuitenkaan ole, vaan Chevy on tuotu Suomeen jälkituontina, mikä ehkä osaltaan selittää hienoa kuntoa
19.6. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Hannu Tuppurainen Tuure Koponen toi Iisalmesta näytille ’68 Pontiac Grand Prixinsä. SATAMA Drive-In Show Drive-In Show 72 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kuopion Satamatorilla ensimmäistä kertaa järjestetty Satama Drive-In Show keräsi Kallaveden äärelle 115 harrasteajoneuvoa. ’67 Chevrolet Camaro SS Convertible kuuluu tapahtuman järjestäjiin lukeutuvalle Timo ”Timba” Pelkoselle. Koko perheen tapahtumaan oli järjestäjän mukaan haettu mallia Stadin cruisingeista, ja jatkossa se pyritään järjestämään kesäkaudella joka tai ainakin joka toinen kuukausi
Pieksämäen Big Wheelsin järjestäjänä tutuksi tullut Heikki Skyttä esittelee tottuneesti ’59 Ford Galaxie Skylinerinsa peräkonttiin taittuvaa hide-away hardtop -kattomekanismia. Komeasti viimeistelty ’63 Plymouth Fury on Leppävirran suunnalla vaikuttavan Jorma Koposen ja hänen veljensä Reijon viimeisin yhteisprojekti. Takavalot ovat Ford Falconista ja takaikkuna on muutettu kolmiosaiseksi. Pornaisista saakka paikalle saapunut pumppukoneinen Moparmuskeli on tuttu näky kiihdytysradoilta ja on varsin raikas tuulahdus savolaisessa kaupunkimaisemassa. 73 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Auton kattoa on madallettu 7 cm ja takasiipiä jatkettu muokaten samalla niiden kärkiä terävämmiksi. Just Suck My Blower, kehottaa Tuomas Harjunpään ’70 Dodge Dart Custom tuulilasissaan. Hienosti entisöity ’62 Cadillac Eldorado Convertible kilpaili kauneudesta kesäisen Kallaveden kanssa. Kuopion Satamatorilla arvioitiin vierailleen päivän aikana 7000–10000 kävijää. Normaalisti Kuopion satamassa näkee toisenlaisia risteilyaluksia, mutta kyyti olisi kelvannut tälläkin risteilijällä. Kyseessä on siis R/T Convertible vuosimallia ’70. Jari Turunen kävi Joensuusta paikalla aina yhtä komealla ’61 Chrysler New Yorker Convertiblellaan. Ari Louhikallion Dodge Challengerin rekisterikilpi kertoo spekseistä kaiken olennaisen. Tuoreimman pään poniautokalustoa edusti kuopiolaisen Antti Tunkkarin nätisti stancetettu ’17 Ford Mustang. Kajaanilaisen Panu Kilpeläisen ’56 Ford Fairlane kustom valittiin tapahtuman kolmen kauneimman auton joukkoon
AC Cobra on näyttävä laite hyvin tehtynä replicanakin. ”Oikeesti iso farkku” on kuljettanut omistajansa lukuisia kertoja Savosta aina Saariselälle saakka, kun työtehtävät Tunturihotellilla ovat kutsuneet. Olihan paikalla tietysti myös Tero Niemeläisen paremmalle puoliskolleen Sannalle rakentama, Amerikan Raudan kannestakin tuttu ’56 Chevy Stepside nimeltään Unelma. Jyrki Hakkaraisen ’67 Chargerilla on erikoinen historia. Aika harvassa ovat ne cruisingit, joihin voi halutessaan saapua myös veneellä. Juha Rissasen yksilö on 351-koneella varustettu omavalmiste. Että osaakin kauniisti patinoitunut 40-luvun lopun Hudson Commodore olla komea, ja vieläpä varsin maltillisilla muutoksilla. Joka kerta yhtä vaikuttava ilmestys on myös onttolalaisten Pasi ja Sanna Poudan surffihenkinen ’52 Chevrolet Woody STW, tuttu Amerikan Raudan kannesta viiden vuoden takaa. 74 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Satama Drive-In Show. Viime numerossa esiintynyt Allu Mutasen ’55 Chevrolet Bel Air Convertible sai rinnalleen kuopiolaisen Jukka Peurasaaren vuotta tuoreemman Chevrolet 210:n, joka valittiin myös tapahtuman top kolmoseen. Mikko Saarelaisen yksilössä ajokorkeuden pudotus ja aurinkolipan lisääminen ovat saaneet auton näyttämään tuntuvasti alkuperäistä linjakkaammalta. Se, onko tämän Pontiac Catalinan oikealla puolella näkyvä toimenpide mielenosoitus amerikkalaisten autojen harrastamiselle, vai joku muu performanssi, jäi epäselväksi. Sampsa Muhosen 440-isolohkolla varustettu ’65 Chrysler Newport STW näkee tietä ahkerasti. Auto on ostettu uutena Kuopioon, ja vuonna 1970 se oli mukana Persian Shaahin autosaattueessa hänen vierailunsa yhteydessä
Ullan Pakarin parkkialueella Riihimäellä järjestetään joka keskiviikko Turpakäräjätnimellä tunnettu kokoontuminen, jonne saapuu viikosta toiseen kalustoa ympäri pääkaupunkiseudun. Ja kyllähän ne sitä ovatkin, ’79 mallia valmistui 5118 kappaletta. Tänä kesänä Lil’ Red Truckeja on tuntunut tulevan vastaan tapahtumissa erityisen paljon. Vierailimme paikalla kesäkuun alussa. Lil’ Red Truck muuten oli vuonna 1978 markkinoille tullessaan 0–100 mph kiihtyvyydeltään nopein amerikkalainen tuotantoauto! Heikki Höltän upean ’67 Coronet R/T:n nokalta löytyy räyhäkkää ulkokuorta vastaava voimanpesä, 572 cid Hemi. Kuulin taannoin jonkun naureskelevan ääneen, että eikö näiden pitäisi olla harvinaisia. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Vaikka kuuluukin suosittuihin kustom-aihioihin, kyllä ’57 Lincoln Premiere on vaan aika komea alkuperäiskunnossakin, kuten Timo Puikkosen hieno yksilö osoittaa. Turpakäräjät Riihimäki, 9.6. 76 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Riittävä madallus ja klassiset Cragarin SS:t sopivasti alkuperäistä suuremmassa halkaisijassa korostavat hyvin korimallin hienoja piirteitä. Oldsmobile-miehen silmään pisti erikoisena juttuna Cutlass Supremen sporttiratti, miten lie Plymariin päätynyt. Tässä ’62 Furyssä oli Suomi-nostalgia vahvasti läsnä. Niitä ei monella olekaan, joten hyvinkääläisen Mika Salon ’37 Opera Coupe on todella poikkeus sääntöön. Joku näissä kolmoskorisissa Camaroissa on alkanut viehättää aina vain enemmän. Myös paikallisiin Mopar-maanikkoihin kuuluva Lyytikäisen Tomppa saapui paikalle Hattaraksi nimeämällään ’62 Chryslerillä, joka on miehen ympärivuotinen käyttöauto! Ei ole tarkalleen tiedossa, mitä Hessu Tahvanaisen ’67 F-250 Camper Specialin konehuoneesta löytyy, mutta äkäisen kuuloinen laite oli. IROC-Z oli kulmien kunkku 80-luvun lopulla. Harvemmassa paikallistapahtumassa törmää niin upeaan siipiavokatraaseen kuin Turpakäräjillä. Save the whales! Viimeisen lähdön GM:n full-size-farkku on upea juuri tällaisena puukylkineen. Niinpä. Tämän komean ’50 Chevy 3100:n choppauksen teki aikoinaan Mosan tallilla Make Saari, ja auton viimeisteli nykyiseen ilmeeseen Tomahawk Townilla Kossu. Riihimäkeläisen straipparin, Ari Ahon ’52 Pontiac Chieftain Catalina on komea näky, eikä pientä madallusta kummempia kustomointeja kaipaa. Bäckin auton nokalla ei kuitenkaan ole niiden tapaan 392 Hemiä, vaan tuoreempi 440-isolohko nappiautomaatin kera. Kaikesta näki, ettei kyseessä ollut mikään replika, vaan ihkaaito reliikki kauniisti ruskettuneita Cragareita myöten. Sittemmin auto on muuttanut Hyvinkäälle, mutta hieno kokonaisuus on edelleen. Moottorina on uusi Chevyn crate-pikkulohko. Olisiko 3Gen jopa se seuraava iso juttu. Roadmaster edusti varustelultaankin lajin parasta päätä. Tekniikasta löytyy C3Corvetten apurunko, hammastanko-ohjaus ja Wilwoodin levyjarrut. 77 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Koska viimeksi näit roddatun LaSallen. Kirkkaimpana joukosta loisti Timo Bäckin ’57 Windsor, joka on muutettu näyttämään erehdyttävästi 300C:ltä, joita valmistui avomallisina vain 484 kappaletta
Havaintomallina toimi kuin valumuotista kaivettu 928-Porschen lohko kansineen. Ford-liikkeen pihalla ihmeteltiin uutta patteri-Mustangia, Bilteman pihalla Auburnia ja Kärkkäisen parkkiksella radoille paluun tehneen Robert Lappalaisen Camaroa. MotorShow RENKOMÄKI Viime numeron kansikuvassa komeilleen Tuomo Kiviojan ’69 Dodge Pickupin työkalumainen olemus ei paljasta auton todellista luonnetta, mutta kun Mickey Thompson lyö joutavaa 426 Hemin voimalla, alkavat päät kääntyillä äänen suuntaan kauempaakin. Useamman kaupan parkkikselle levittäytyneessä MotorShow'ssa pidettiin huoli turvaväleistä ja oman autonsa saattoi ajaa suoraan näyttelyrivin jatkoksi. Renkomäki, Lahti 19.6. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Harri Laine esitteli kuivajääpuhalluksen mahdollisuuksia. Lahden eteläisen sisääntuloliittymän kupeeseen, Renkomäelle, järjestettiin vahvasti Amerikan kulkimiin painottunut harrasteautonäyttely. 78 AMERIKAN RAUTA 6/2021
Jarruvalo puolestaan muistuttaa yliajon vaaroista. 79 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Ja miksi ei, sillä nyt 30 vuoden kilpailutauon jälkeen Roope on palannut radoille Roadsport-luokan Camarolla. Musta ’70 Imperial on helteellä lämmin, joten nestetyksestä on pidettävä huolta. Pinnavanteisen ’53 Cadillacin perään sopii siihen uutena asennettu continental kit. Vanha ratakettu Robert Lappalainen jakeli osastollaan hyväntuulisena nimmareita. Juha Saukkosen kynsilakanpunaista baggeria koristavat hornan lieskat. Osastolla ihailtavana oli myös samaan Gulf-teemaan värjätty GT40. Melkeinpä huomaamatonta kustomointia löytyy muun muassa kojelaudasta. Ford-kaupan pihaan kelpasi kurvailla ’57 Fairlanella
Poleenin rantapuistosta startannut letka otettiin kuitenkin paikkakunnalla vastaan entiseen malliin ja tunnelma oli korkealla niin autoissa kuin katujenkin varsilla. Cruisingin lähtöpisteenä toimi Poleenin puisto, jossa varsinainen Big Wheels -tapahtumakin normaalisti järjestetään. Hinnat ovat pudonneet murto-osaan siitä, mitä ne olivat uutena, minkä myötä Hummerit ovat nykyään kelpo harrasteautoja. Kari Vännisen yksilö on H2:n ensimmäiseltä tuotantovuodelta 2003. 80 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kauas on tultu niistä ajoista, kun Hummer H2:t olivat nousukkaiden statussymboleja. Autokunnat kokoontuivat ja järjestäytyivät siellä lähtöasetelmiin, mutta yleisöä paikalle ei voitu kokoontumisrajoitusten vuoksi päästää. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Hannu Tuppurainen ja Evi Kangasmäki Ei Big Wheelsiä ilman jenkkirekkoja, jotka toimivat perinteisesti cruisingletkan johtajina. Komea ’79-vuosimallinen Peterbilt 359 Detroit Diesel 8V92 Silver kuuluu Pasi Perälälle. Big Wheels typistyi jo toisena vuonna peräkkäin yleisötapahtumasta cruising-paraatiksi. Big Wheels Cruise 2021 Tumman lila värisävy pukee Eero Makkosen ’71 Plymouth Road Runneria. Pieksämäki, 17.7
Tässä ei ole stance-poliisillakaan sanomista! Marko Willamon ’70 Chevrolet Corvette Stingrayn renkaiden istuvuus pyöränaukkoihin on kuin oppikirjaesimerkki. Sitä edeltäneiden peltikorjausten yhteydessä peräpään ilmettä muokattiin takavalojen vaihdolla sekä kilvenupotuksen poistolla. Auto sai viime talvena Silvarello Customsilla uuden maalipinnan. 70-luvun kulmikkaat Thunderbird-mallit alkavat näyttää päivä päivältä houkuttelevammilta, erityisesti tällaisissa hieman epätavallisemmissa pastelliväreissä. Jos törmäätte jossain Jukka Miinalaisen ’58 Oldsmobileen, niin käykääpä kurkkaamassa sisälle. Mika Lampisen ’56 Ford Customline Sedan Mikkelistä. ’69 Chevrolet Bel Air ei ole niitä automalleja, joita useimmin näkee chopattuina, mutta kuopiolaiselta Henri Rukolalta sellainen löytyy. Antero Saaren ryhdikkään näköisen ’59 Chevrolet El Caminon omistajaksi olisi päässyt suorittamalla hänelle 17 000 euroa käteisenä. Nykyomistajallaan Tapsa Syvänperällä se on ollut 90-luvun lopulta saakka. 81 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Patinapintaisessa autossa on komein Meksiko-henkinen sisusta, johon olen koskaan törmännyt. Tämä yksilö edustaa seitsemättä sukupolvea, jota valmistettiin 1977–1979. Savonlinnalaisen Arttu Kinnusen nykyään omistama ’62 Chrysler New Yorker on päivittynyt edukseen siitä, kun se esiteltiin Amerikan Raudassa vuonna 2014. Tämän ’46 Hudson Commodoren on rakentanut pitkälti nykyiseen asuunsa television Vintage Valtakunnastakin tuttu Tomppa Kekäläinen jo 80-luvulla
Jari Ikkelän Pontiac LeMans Convertible ’65 on täysin läpikäyty vuosina 2019–2021 ja autosta oli kattava esittely Amerikan Raudassa 2/2021. Onni Pasman tallista löytyy Kekkos-Cadillacin lisäksi myös tämä Buick Century Convertible ’58. LM7-koneisen ja mm. Ravintola Meän Paikka järjesti heinäkuun toisena viikonloppuna tapahtuman rock ’n’ rollin ja amerikanautojen ympärille. Väitettiinpä Sleeppareiden levyllä Elviksen asuvan peräti Maskun kyläkaupan yläkerrassa. Upea alkuperäiskunto ei ole entisöinnin tulosta, vaan auto yksinkertaisesti on vain säilynyt erittäin hyvin. Tämän jälkeen oli vuorossa vapaata kruisailua ja illan päälle ravintola Meän Paikassa esiintyivät Elvis & Cool Company sekä Midnight Sun Burlesque. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo L auantaipäivänä amerikanautot kokoontuivat Hotelli Kolarin parkkialueelle ja niistä yleisö sai päivän päätteeksi valita oman suosikkinsa. Buick on kulkeutunut Jenkkilästä ensin Tukholmaan vuonna 2003 ja sieltä nykyiselle omistajalleen Rovaniemelle. Rock ’n’ Roll Lapland Cruising & 82 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Elviksen kuolema on herättänyt vuosien saatossa esiin monenlaisia salaliittoreorioita. Kuten Tornionjokilaaksolle on tyypillistä, oli tässäkin tapahtumassa osallistujia ja yleisöä länsirajan molemmin puolin. Buickin punavalkoinen väriyhdistelmä juontaa juurensa kyseisen auton historiaan amerikkalaisen Boumi Shriners -hyväntekeväisyysjärjestön paraatiautona. Nyt Elvis nähtiin Kolarissa juontamassa tapahtumaa ja viihdyttämässä yleisöä. Kolari 10.7. Aurinkoisessa säässä vietetty tapahtuma oli Kolarissa ensimmäinen laatuaan ja vastaanotto oli sitä luokkaa, että järjestäjän mukaan jatkoa seuraa myös ensi kesänä. alustaltaan modernisoidun avon omistajaksi on mahdollista päästä tulevan talven mittaan, jolloin auto on tarkoitus myydä seuraavan projektin tieltä
Liki 30-vuotisen hiljaiselon aikana Cadillacia oli erinäisistä syistä piiloteltu muun muassa Raajärven lakkautetulla kaivoksella Kemijärvellä. 83 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kemiläisen Antti Vilmin yksilössä ei kaiken järjen mukaan pitäisi enää kovin isoa sipistelyä olla museoleimaa varten, kun muutamat ajan saatossa kadonneet nippelitkin on jo saatu metsästettyä purkuautoista. Myös leijonavaakunan telineet ovat vielä tallella, niitä ei aivan joka pojan autosta löydy. Jällivaarasta saapunut tyylikäs ’68 Chevrolet Impala Custom Coupe edusti isoissa Chevyissä hieman harvemmin nähtyä kattolinjaa. Kemiläinen Toni Hiekkaranta osti ’67 Pontiac LeMansin Ruotsista kesällä 2020. Vuosituhannen lopulla Cadillac vaihtoi omistajaa ja saatettiin mittavien kunnostustöiden myötä nykyiseen moitteettomaan kuntoon, palaten liikenteeseen vuonna 2003. UKK:n jälkeen auto toimi Lapin läänin rajavartiolaitoksen komentajan virka-autona ja tältä ajalta ovat peräisin L-alkuiset Lapin kilvet. Auton nykyinen omistaja on Onni Pasma. Kaliforniantuontia vuodelta 2016. Hiljalleen Cadillac katosi autoharrastajien kirjoista ja jäi lähinnä huhuksi rovaniemeläisten autopiirien keskuuteen. ’47 Cadillac Sedanette Series 61. Veijo Pasman ’62 Impala 4d hardtopissa oli ikkunoita auki täyslaidallinen. ”Rennon letkeä letukka”, kuvaili omistaja autoaan, ei paha. Pellin alla on orkkis 327 cid. Pillerikapselein, 225 cid Slantillä ja lievällä patinalla varustettu auto edusti tyylipuhtaasti Kekkoslovakian tavanomaisempaa amerikanauto-osastoa. Punainen flake-maalaus on auringonpaisteessa melkoinen karkki, eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Ponu on tällä hetkellä varustettu vuoden 1971 350 cid Pontiac-myllyllä ja tekniikkapäivitystä on kovasti suunnittelun alla. Mielenkiintoista Suomihistoriaa 2,6 tonnin edestä Cadillac Fleetwood 75 Imperial Limousinea myytiin uutena Suomeen 1961 vain kolme kappaletta; yksi Esso Oy:lle, toinen Kansallisosakepankille ja tämä kolmas valtiolle palvellen presidentti Kekkosen virka-autona kuusi vuotta. Näin hehkeä sisusta kuuluu ’65 Ford Mustangille, joka oli länsinaapurin murteella ”svensksåld”, eli jo uutena Ruotsiin myyty. Ensimmäisen siviiliomistajan auto sai 1973, mutta ajot loppuivat pian vääränlaisten (pesevien) öljyjen aiheuttaman moottorivaurion myötä lyhyeen, eikä tuohon aikaan oikein tahtonut näin erikoiseen autoon saada Suomesta edes osia. Aiemminkin Pohjois-Suomen puolella nähdyn ja palkitun auton omistaja on Tommy Lagerholm Kiirunasta. Edellisiltana Caprice kuljetti täyden lastillisen iloisia ihmisiä Äkäslompolon Pirtukirkkoon ja takaisin, vanhan taksin rutiinilla. Ensimmäiset sämpylämallin Capricet museoleimataan Suomessa tänä vuonna. Kosti Eeron ’67 Ford Galaxie 500:n ulkokuoren patina on autenttisuudessaan sitä luokkaa, että sen syntymiseen on tarvittu lujasti aitoa Amerikan aurinkoa. Alustasta löytyi ’58 Cadillac Fleetwoodin perä sekä ’72 Chevrolet Brookwoodin keula levyjarruineen. Kolarin paikallisia jenkkiautoja edusti myös Virpi Majurin ’67 Dodge Dart. Sähkötoimisen välilasin takana on varmasti käyty maailman mittakaavassakin kiinnostavia keskusteluita ja Cadillacin kyydissä lienevät viihtyneet myös Urkin kalakaverit siinä missä salarakkaatkin. Viimeistellyn ulkokuoren alla oli yllätys – Cadillacin 500 cid moottori, jossa esittelykyltin mukaan luvattiin myös hevosia olevan peräti 500. Kolarin kalustoa
84 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kuvassa keskellä Juhis Rantapään nykyisin omistama ”Liz” ’63 Riviera ja pariskunnan kauniimman puoliskon Susanna Muurin ’52 Chevy 3100 Pick Up. Koska paikka sijaitsi Toppilansalmen vanhalla satama-alueella meren rannalla, saapui osa porukasta vesikulkineilla. Keskelle koronakesän hiljaisuutta miehet päättivät järjestää Ouluun päivätapahtuman, joka ei ollut nimestään huolimatta mikään yrityksen avoimien ovien päivä vaan Oulun keskustan liepeillä järjestetty miitti. Oulu, 17.7. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Antti Pitkänen ”O li aistittavissa, että porukka haluaisi jotain tapahtuman tynkää, kun oli ollut pitkään hiljaista ja sitten ajateltiin, että tehdään tuollainen matalan kynnyksen tapahtuma”, Harri Honkala, toinen Old Motors Shopin pyörittäjistä ja tapahtuman järjestäjistä kertoo. 2017 perustettu oululainen Old Motors Shop koostuu käytännössä autoharrastajakaveruksista Mika Tapiosta ja Harri Honkalasta. Näytille oli tuotu myös Oulu-laiva ja Normandian maihinnousussakin mukana ollut Alpo-hinaaja. Tapahtumassa oli hyvin edustettuna harrastuksen eri päät. ”Mukava hulina oli koko päivän, eikä oltu kuitenkaan ihan lirissä kaluston kanssa”, Honkala kiittelee. Old Motors Day Old Motors Day Haapajärveläisen Janne Pekkalan ’69 GTX on härski näky todella leveine Centerline-takavanteineen. ”Paikaksi valikoitui Toppilansaaressa lähellä keskustaa Möljän sillan kupeessa sijaitseva tyhjä kerrostalotontti, jota saatiin lupa käyttää.” Honkala kertoo paikalla olleen parhaimmillaan reilut 100 autoa ja lisäksi moottoripyörät, joita saapui myös hyvä määrä. Tapahtuma saanee siis varmasti myös jatkoa tulevaisuudessa. Nokalta löytyy yli 750-heppainen 502-kuutiotuumaiseksi stroukattu 426 Hemi 4-vaihteisen 833-manuaalin ja Dana 60 -perän kera
Tapahtumassa soitti countrya pitkän linjan moottoripyörämiehiin kuuluva Jari ”Jarkki” Siekkinen, jonka vaimon bagger näkyykin kuvassa etualalla. Oululaisen Mika Halosen miedosti kustomoitu ’53 Customline ja lumijokelaisen Antti Sallisen ’56 Sedan Delivery edustivat komeasti 50-luvun puolivälin sinisen ovaalin tuotteita rinnakkain. Pohjoisemman väkeä ajoikin paikalle etukäteen sovitusti letkana. Tässä ’65 Grand Prixeineen lipuu Pasi Tuovila Torniosta. Kari Mörön alkuperäiskuntoinen ’67 Corvette Sting Ray Roadster on varustettu hienosti kokonaisuuteen sopivin punaraitarenkain. Järjestäjä Harri Honkalan oma ’29 A Tudor tuli Harrille pari vuotta sitten South Carolinasta, ja oli pääpiirteittään nykykuosissaan tullessa. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Early Thunderbird catches a thunderworm. Pääkkösen Veijo oli seurueineen liikenteessä kahden auton taktiikalla. Kallelleen asennettu ’32:n maski kuuluu Harrin Suomessa tekemiin muutoksiin. Amerikan Raudassa viime vuonna esitelty komea ’58 Buick Century on sitten esittelyn muuttanut Oulun nurkille Esa ja Minna Liikasen talliin. Esillä oli myös oululainen skedekulttuuri, ja paitsi skeittarina myös verhoilijana tunnettu Anton Mustonen järjesti paikalle sitä varten pienen peräkärryssä paikalle kuljetetun rampinkin. Pasi Juntunen raakoine ’28 Ford A -raasereineen kuuluu paikallisiin rodiukkoihin. Etummaisena lehdessämmekin esitelty ’32 Roadster, taaempana ”Esteri” tai kotoisammin baariksi kutsuttu ’37 Pick-up. Tapio Riiskin ’55 Thunderbird on korea näky
Nimestään huolimatta kyseessä oli enemmänkin näyttely kuin Forssan Pick-Nickin tapainen meet. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Super Summer Meet Heath Garage, eli Kankaan pariskunta toi Malmille näytille uusimman rodinsa, ’30 Ford A Coupen, joka kantaa nimeä ”El Avocado”, koska on Tomin sanojen mukaan ruskea ja ruttuinen päältä, mutta herkullisen vihreä sisältä. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Tyylillisesti Tomin ja Anna-Stinan Gas Monkey Garagelle myymää ”Wild GreenA” -rodia mukailevan auton erikoisen näköiset ajovalot on rakennettu ’58 Chevyn parkeista! Willys-rodeja ei liiemmin Suomessa näe. Hämeenlinnalaisen Tomi Tulisalmen raikkaan limenvihreä ’70 Charger on ottanut nykyisen omistajansa käsissä melkoisen harppauksen tummanvihreästä ja valkokattoisesta museoautosta pro touringin suuntaan. Mistään ei olisi uskonut, että tapahtuma oli koottu vain kolmessa viikossa, joskin näyttelyn kalusto pohjautui toki osittain alun perin kesäkuun alkuun kaavaillun Nostalgia Car Show’n antiin. Tämän hienon ’41 Coupen omistaa Pekka Vaisto. Vaikka tapahtuman nimi muistutti Suosikki-lehden kulta-ajoista, ei sitä ollut rakennettu takavuosien nuorisoidolien varaan. Xtreme Helsinki-Malmin lentokenttä 31.7
Hämäläisen perhe Orimattilasta yllätti tuomalla näytille Saabin! Ysikutonen on kokenut varsin villin kustomoinnin, ja somistuskin oli UFO-teemainen. Heti hangaarin oviaukon kupeessa oli tarjolla musiikillista nautintoa rock n’ rollin muodossa. Tässä sitä tarjoilee Texas Oil. Melkoinen erikoisuus on myös Carvistan ’06 SRT-10 Night Runner Special Edition, joka on nimensä mukaisesti varustettu 8,3-litraisella V10-koneella. Latolöytöosastoa edustaa Petri Rouvisen rajunnäköiseksi sektioitu ’75 Chevy Van, joka on ihan oikeasti seissyt kauan. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Mikael Häggblom edusti kevyesti roddattuine Ford-ambulansseineen ajan ja auton hengessä. 5,9-litraisella moottorilla varustetulla ’96-mallisella Indy Pace Carilla puolestaan on ajettu vain 800 mailia. Mika ”Kossu” Kososen hieno ’50 Buick sai näyttelystä kustomien ykköspalkinnon. Carvistan Ram-kokoelma on melkoisen komea. Lowridereita edusti komeasti helsinkiläisen Jouko Sydänmaan kliini ’64 Impala SS. Tämä ’05-mallinen 4x4 Hemi Rumble Bee on numerojärjestyksessään auton nro 27, ja sillä on ajettu vasta 1165 mailia. Tapahtuman järjestäjä Mikael Forsmanin Torino Roadster ei varmasti jää huomiotta. Mallia valmistettiin kaikkiaan 3212 kappaletta. 22 000 mailia ajetun auton valmistenumero on 25/400, mutta toteutunut valmistusmäärä jäi vieläkin alhaisemmaksi, ja näitä valmistui vain 370 yksilöä
88 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Xtreme Super Summer Meet. Mika Siveniuksen tuorein Bomba, ’50 Chevrolet Suburban Carryall on teknisesti täysin modernisoitu hammastanko-ohjausta ja LS1-moottoria myöten. Mustang-kerhon osastolta löytyi Tiina Vuoren nätti ’65 HT. Viitasen Savoyn historia ei ole tiedossa, mutta Nymanin Dart on rakennettu varta vasten Suomi Hot Rod -kuosiin jälkikäteen, ja hienosti onkin. Vaikka tapahtuman nimi oli Summer Meet, kyllä kyseessä oli lopultakin enemmän hallinäyttely. On mukavaa nähdä, kun yksipäiväisessäkin näyttelyssä jaksetaan panostaa somistuksiin. Zacke Zackrisson toi Ruotsista näytille tämän nätin Econolinen. Viiden aikaan illalla Malmilta lähti cruisingletka kohti illan Porvoon cruisingia. Harrasteparkki oli suhteellisen pieni, eikä asfalttiparkkis houkutellut piknikmeininkiin. Onnistunut toteutus ei edellytä aina mitään ihmeellistä, paalit loivat tälle Vantaan Rompetorin näyttelyyn tuomalle ’64 1/2 avoprojektille autenttista latolöytötunnelmaa. Jo reilut 30 vuotta sitten miedosti Suomessa kustomoitu ’60 Impala kuuluu nykyisin Christoffer Gschossmannille. Annoksen Suomi-nostalgiaa tarjoilivat ylpeästi perät pystyssä Niklas Viitasen ’62 Plymouth Savoy ja Thony Nymanin ’65 Dart. Tomi Tarion LS3koneisen ’68 Firebirdin kokonaan hienostuneen kullanvärinen sisustus luo hienon kontrastin synkälle ja raa’an oloiselle ulkokuorelle. Auton kustomoi aikoinaan Lappeenrannassa Olli Martikainen. Ähtäriläisen Toni Hautalan ’42 Dodge WC53 Carryall on huikea kokonaisuus, joka kääntäisi päät SEMA Show’ssakin
Yhdeksän sekunnin alittaminen jäi 15 sadasosan päähän. Hannu Onnela kävi kokeilemassa ’65 Dodge Dartinsa menohaluja kahden lähdön verran. Aki Tarkian häijynnäköinen ’71 Chevrolet Monte Carlo oli päivän neljänneksi nopein ajalla 7,642 sekuntia. Villi veikkaus, että Saku Kauselan ’74 Trans Amin pellin alta löytyy 455-isolohko. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Test & Tune Harri Laukkasen 454-koneinen ’78 Monte Carlo ylitti maaliviivan täpärästi kilpakumppaniaan, Jani Laukkasen ’86 Oldsmobile Cutlassia nopeammin ajassa 8,116 sekuntia. Oheisohjelmaksi oli koottu myös pieni rompetori ja näyttely, jonka lisäksi kalustoa pääsi ihailemaan harrasteparkissa. 89 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Kello pysähtyi parhaimmillaan aikaan 12,433 sekuntia. Sand Field 31.7. Oripään lentokentällä vietettiin heinäkuun viimeisenä lauantaina harrasteajoneuvojen kokoontumisajo, jossa pääsi testaamaan ajokkinsa menohaluja 1/8 maililla
’70 Chevrolet Camaro on varustettu tuoreen Camaron 6,2-litraisella LT1-tekniikalla ja Heidtsin alustalla. Taustalla näkyvä vihreä Cuda esitteli pajan peltikorjausvalmiuksia. Petri Karttusen lehdessämmekin esitelty ’72 Plymouth Valiant kiersi rataa ahkerasti. Parhaaksi 1/8 mailin ajaksi kirjattiin 7,480 sekuntia 171,76 km/h loppunopeudella. Triangle Motor toi näytille komean kattauksen muskeliautoja. Pasi Mäkelän Boss 302 Modular -koneella varustettu ’72 Ford Mustang Mach I keräsi konehuoneensa ympärille väkeä tasaisen varmasti. Kari Asikainen ajoi upealla ’72 Oldsmobile Cutlassillaan päivän pohja-ajan 7,215 sekuntia nopeuden noustessa yli 172 kilometriin tunnissa. Ruuhkaksi asti radalla ei ollut autoja missään vaiheessa, eikä ajajien päivä näin ollen kulunut lineupissa jonotellen. Mies on ajanut autolla Roadsport V8 -ryhmässä, mutta viime vuodet auto on viettänyt rauhallisempia eläkepäiviä. 90 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Sand Field Test & Tune. Turkka Tuomi kävi testaamassa ’71 Camaronsa menohaluja radalla kolmen lähdön verran. Keulalla on takomännillä varustettu 455-isolohko. Pasi Koota pyrähti saman matkan 8,491 sekunnissa tipunkeltaisella ’81 Camarollaan. Sami Lankisen komea ’70 Plymouth Road Runner oli esillä lentokonehallissa, johon oli koottu pieni autonäyttely. ’70 Oldsmobile 442 on tuotu Virosta, jossa sitä oli rakennettu varsin laadukkaan oloisesti
Kalle Uusitalon asenteikkaan rottarodin kohdalla merkin ja mallin tunnistaminen tuotti jo hieman päänvaivaa. www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustukseen ja keräilyyn!. Mika Nurmisen ilmajousitetussa ’63 Chevrolet Bel Air STW:ssä on todella asiallinen patina ja osuva rekisterikilpi. Toteutus pohjautuu ’48-vuosimalliseen Ford F-6-avolavakuormuriin. Autoja ja autojen osia suoraan USA:sta. Kalevi Lindholmin ’30 A-mallin Ford Tudor saapumassa tapahtuma-alueen portista sisään. Chopatulla ’51 Shoebox Fordilla Oripään kentälle saapui Salme Kulmala. Päivän patina-annoksen tarjoili Aulis Juvonen ’48 Oldsmobile Dynamicillaan. Kolmannen sukupolven ukkoslintu on saanut mukavasti ilmettä Bartholomew Ford -kisavärityksellä, joka on saanut inspiraationsa legendaarisen stock car -kuskin, Curtis Turnerin takavuosien kilpureista. Rompetorimyyjiltä saattoi löytää puuttuvan palasen vaikkapa kojelautaan. Marko Koskisen ’74 Plymouth Barracudan ulkoasu on saanut aimo annoksen pro-touring-henkeä modernien vanteiden myötä. Tämä miedosti kustomoitu ’49 Chevy oli juuri valmistunut ja pääsi Oripäähän neitsytmatkalleen. Tarjolla oli ainakin ’73 Cadillacin, ’65–66 Chryslerin ja ’59–60 Chevroletin mittaristot
Siihen tein koulussa näyttötyönä flake-etupenkin, mutta auto on muuten vielä vaiheessa, kun nämä omat autot on vähän jääneet. Rättikattojakin olen alkanut asentaa. Mulla mahtuu tuonne koko autokin, jos pitää koko sisustahomma tehdä, toisinaan asiakkaat tuovat pelkät irtonaiset ovipahvit ja penkit.” Kuvaushetkellä paikalla olikin kokonaisena autona paikalle tuotu Opel Kapitän, johon oli juuri valmistunut täysverhoilu. Päädyin sitten opiskelemaan Hervantaan jalkineiden valmistusta.” Vielä kerran uudelle alalle. Siinä tuli sitten hallia laajennettaessa 2018 miehen kanssa puhetta, että tehdään sinne sitten samalla verhoomotilat. Pääsin sinne alun perin oppisopimuksella opiskelemaan entisöintiä, ja sitä kautta jäin töihin. Halusin tehdä jotain sellaista, että autot jäisivät harrastukseksi. Jo silloin kyti päässä ajatus siitä, että tuo verhoiluhomma kiinnostaisi”, hän selittää. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä ”J enkkiautoja on tullut harrastettua teiniajoista lähtien, Kangasalla kun olen pyörinyt. Tein siihen penkit, ovipahvit ja kojetaulun semmoisesta käärmekeinonahasta tuck’n’rollina. ”Se Chrysler maalattiin jo kertaalleen yli, kun isäni on automaalari, ja sieltä paljastui flakea kyljistä siinä pohjatöitä tehdessä, eli se on joskus ollutkin hottentotti. Penkinkorjauksiakin teen kyllä, vaikka ainahan nuo koko verhoilut ovat mielenkiintoisimpia. Hän kertoo keskittyvänsä töissään mielellään nimenomaan vanhempien autojen verhoilemiseen sekä custom-henkisiin töihin. Ja yksi Rockarolinan mielenkiintoisista tuoreista verhoiluprojekteista on luvassa seuraavassa numerossa, mutta ei siitä vielä sen enempää… 92 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Harrastuksesta työksi. Ajan mittaan kävi ilmi, ettei suutari halunnut sittenkään loputtomiin pysyä lestissään. Kun muutin tänne Siuroon miehen tykö nelisen vuotta sitten, tein vielä niitä suutarinhommia. ”Siellä Mobiliassa ollessa teetätin Teuvalla koulussa uudet verhoilut siihen ’61 Bel Airiin, ja silloin ihastelin, miten hienot penkit tuli, mutta Teuva oli niin kaukana, että en lähtenyt opiskelemaan ajoneuvoverhoilua vielä silloin. Valmistuttuani verhoilijaksi Hämeenlinnasta perustinkin 1.5.2019 tänne oman ajoneuvoverhoomon nimellä Rockarolina. ”Huonekaluja en enää tee, olen keskittynyt noihin ajoneuvoihin. Ensimmäinen jenkki oli ’61 Chevrolet Bel Air, sittemmin se on vaihtunut ’70 Newportiin, jonka ostin 2009. Enimmäkseen ne peltityöt ja huoltotyöt olivat se oma juttu, sähköihin en puuttunut ollenkaan. Ero harrastamisen ja työnteon välillä oli kuitenkin liian pieni, joten päätin vaihtaa alaa. Perä siinä onkin jo nostettu ylös”, hän jatkaa oman autoharrastustaustansa selvittämistä. Aikani sitä tehtyäni totesin, että ei sekään ollut sittenkään se oma juttu, vaan verhoilu kiinnosti edelleen, joten otin lopputilin ja lähdin opiskelemaan vielä kerran. Varmaan se oli senkin takia niin sydäntä lähellä, kun se on ollut suosikkiauto nuorempana”, Karoliina tunnustaa. Täytyy sanoa, että eräs ’59 Cadillac on ollut tähän mennessä mielenkiintoisin projekti. Se on minulla edelleen. Siitä olisi suunnitelmissa tehdä sellainen kasarihottentottityylinen, flakea pirusti ja niin edespäin sitten kun kerkiää”, Rockarolina-verhoomoaan pyörittävä Karoliina Hiltunen selittää. Harrastuksesta työksi: Rockarolina Tällä kertaa huomion saa vasta pari vuotta verhoiluyrittäjänä toiminut, mutta jo pitkään jenkkejä harrastanut ja autoja rakennellut siurolainen Karoliina Hiltunen. ”Joku flake-projekti olisi mielenkiintoinen tehdä. Peruskoulun jälkeen Karoliina opiskelikin ensin ajoneuvoasentajaksi, ja päätyi sitten töihin kotipaikkakunnallaan toimivaan Mobilia-automuseoon. ”Olin vajaat viisi vuotta Mobiliassa entisöijänä. Toivoisin pääseväni tekeväni myös sellaisia sisustoja, joissa tehdään penkkeihin muotoa, kun noihin joka tapauksessa joutuu noita vaahtomuoveja sahailemaan. Toi mun mieshän on samainen Hongiston Jani, jonka rodi on esitelty Amerikan Raudassa 2014”, Karoliina selittää. ”Pääsin tekemään ortopedisiä jalkineita, ja siinä opin ompelemaan
Kapitänin verhoilussa käytettiin vanhan näköistä karkeamartioista keinonahkaa ja patinoituneen oloista kangasta. 93 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Rockarolinan lankarullien kuljettimena toimii ’90 Dodge Ram Van. Karoliinalta löytyy hyvin kankaita varastostakin, ja lisää valikoimaa löytyy mallikansioista aina flakemateriaaleihin saakka. Tässä ommellaan Mercuryn sisustaa. Juuri 35 vuotta täyttäneellä Karoliinalla on ammatteja opiskeltuna jo useita, muun muassa ajoneuvoasentaja, suutari ja viimeisimpänä verhoilija
Hyvin isälleni kelpasi myöhempinä vuosina myös mieheni 60-luvun Impalan kyyti, siinä vanhan miehen oli hyvä muistella menneitä.” Se, miten AYL siis päätyi Tattarisuolta Pohjanmaalle, ei ole tiedossa, mutta se, kuinka se päätyi sieltä romuttamolle Länsi-Suomeen, on nyt saatu selville. Auton vakuutuksiin ei saanut alkuun bonuksia, vaan ne lähtivät kipuamaan pakkaselta joka autossa erikseen omistajasta riippumatta. Nyt selvisi sekin, kuinka auto päätyi nousiaislaiselle hajottamolle, josta sen tähänastinen raggaritarina sai alkunsa. Päätimme palata asiaan vielä kerran, kun saimme auton historiasta uutta tietoa ja jopa vanhoja kuvia. Mustavalkoinen kuva on otettu Sysmässä vuonna 1973, ja siinä AYL-60:n kanssa poseeraava Heidi Maneliuksen äiti sekä mummo. Huoltoja ennaltaehkäiseviä korjaustoimenpiteitä tuli usein ainakin omassa tuttavapiirissäni laiminlyötyä. Äitini kanssa ihmettelimme pitkään, että miten isäni raaski siitä luopua, sillä siinä autossa oli jotain taikaa…” Ilmeisesti Maneliuksen perhe oli ”Äylin” toinen tai kolmas omistaja, ja heille tullessa Custom oli metallinhohtosininen ja valkoisella katolla sekä alkuperäisellä punaisella sisustalla. Samoin työkalut, jotka olivat hyvin kalliita. Matkapuhelimia ei ollut. 94 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Muumio muistelee Vielä kerran Äyli. ”Martinlaaksossa asuessamme Äyli yritettiin myös varastaa, mutta varkaiden harmiksi jäivät verekseltään kiinni. Annetaan Henry J. Ajelimme paljon Etelä-Suomessa ja myös Sysmän suunnalla auto tuli monelle tutuksi, koska siellä silloinen mökkimme sijaitsi. Äyli kulki kuin unelma ja herätti myös paljon huomiota noihin aikoihin. ”Isälläni oli Customia ennen myös toinen jenkki, vuosimallin 1955 Ford Fairlane Victoria, ja isäni Raimo oli vannoutunut Ford-mies koko ikänsä. Lopulta Äyli nimittäin päätyi 70-luvun loppupuolella pressun alle Malmin Tattarisuolle, isäni silloisen firman aidatulle pihamaalle. Minulla ei ole tietoa, että keneltä ja mistä auto tuli meille ja kenelle lähti meiltä, harmi kun isäni ei ole enää kertomassa. Äyli matkasi meille Helsingin Punavuoreen, jossa silloin asuimme ja muutti myöhemmin mukanamme Vantaan Martinlaaksoon. Koska harrastajissamme on eri ikäluokkaa jatkamassa perinteitä hyvässä ja pahassa, niin tästä syystä avaan hieman nuoremmille muutamia asioita menneisyydestä. Brigitte Bardot ja Suomi-Custom. ”Isäni näki ainoastaan yhden kerran myymisen jälkeen Äylin ajavan liikenteessä vastaan, nuoren miehen sillä ajellessa. Valitettavasti olen unohtanut osan asioista, mutta ”kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta”. Bensan hinta tuntui 99-, 96ja 92-oktaanisille silloinkin kalliilta, ja tuoreen kuljettajan oli syytä muistaa laittaa kasikympin lätkä näkyvälle paikalle takaikkunalle. Olutta ei myyty kioskeilla eikä huoltoasemilla. AYL-60:n ylpeä omistaja Raimo Manelius joskus 70-luvulla.. Oli toki kolikoilla toimivat puhelinkopit, joissa saattoi aistia virtsan kitkerän tuoksun. Olisi kiva saada se väli umpeen, kuinka auto päätyi Tattarisuolle ja kuka sen sieltä osti isältäni ja tuliko siitä heti jo silloin ”lauluauto”. Belvedere • Kuvat: Heidi Maneliuksen albumi ”E desmennyt isäni osti 70-luvun alkupuolella jenkin, Ford Custom 500 vuosimallia ´64, jonka rekisterinumero oli AYL-60 ja joka myöhempinä vuosina sai legendaarisen Äyli-lempinimen”, Heidi Manelius kertoo. Belvederen kertoa se tarina niin oikein kuin hän haluaa sen muistaa. Siitä muutaman päivän päästä isäni asensi autoon varashälyttimen”, Heidi Manelius jatkaa. Sleepy Sleepers kyllä kappaleellaan ”Kaljaa kioskeihin” pyrki edesauttamaan tätä asiaa omalla persoonallisella tavallaan. AYL-60 ja sen Suomi-auton kivinen polku on tullut hyvin tutuksi lehdessämme vuosien mittaan. Jenkkien varaosien saatavuus oli haastavaa ja hinnat olivat tai tuntuivat kalliilta. No, Alko meni kiinni perjantaina klo 16. Teksti: Tomi Eronen ja Henry J. Seesteiset vuodet alkoivat olla takanapäin ja sieltä auto matkasi kohti uusia seikkailuja. Rattijuopumuksia seulottiin liikenteessä enimmäkseen hönkäisemällä auton ikkunan raosta poliisin kasvoille
Wagoneer teki poikaset jo alle sadan kilometrin ajon jälkeen, joten soitto huoltsikalta kotikonnuille, ja niin ystävällinen kaveri lähti tuomaan Ford Customia voipuneen Jeepin tilalle. Hovista oli tulossa alas hänen ensimmäinen reissunsa Hämeenlinnaan diisselikursseille. Jaken linnareissu ei ollut hänen viimeisensä. Vailla ajokorttia, työkaluja, traileria... En vain muista. Ostaja olisi pitänyt enemmän valkopohjaisista NK-, NVtai NL-kilvistä. Onneksi näin, nyt myöhempien autoharrastajapolvien kannalta. Voisinko järjestää rikkoontuneen Fordin pois vilkkaasti liikennöidyn tien varresta. Motivaation puute toisten auton rahtaamiseen pitkien taipaleiden takaa oli kuitenkin aika merkittävä asia tähän raskaaseen päätökseeni. Välillä kävimme uimassakin ja lystiä oli, mutta kun kuumana kesäpäivänä seisoimme asfaltin polttaessa jalkapohjia rikkinäisen auton vieressä, ohikiitävien rekkojen jylistäessä ohi, niin ei paljon enää naamaa naurattanut. Fordissa oli katsastus hoidettuna ja koriltaan se oli kohtuullisen hyväkuntoisen oloinen ja väriltään harmaa. Henkilökohtaisesti en ole siis koskaan edes ajanut AYL-60 Customia, ja luulin vuosikymmenien ajan saattaneeni sen viimeiselle matkalle, mutta myöhemmin tietooni on saatettu, että kyseistä autoa on saattanut viimeiselle matkalle moni muukin. Sama systeemi toimi varmasti jokaisessa Suomen kirkonkylässä tämän toisen tuotteemme kohdalla. Näin Jake kertoi, kun viimeksi aiheesta keskustelimme. Kauppa kävi ja savua oli niin kuin taikurin teltassa. Niistä tuli hieman junttitai pappamainen vaikutelma. Sidontaliinoja ei ollut. Humussa ja sumussa se reissu tehtiin. Autotrailerit olivat harvassa ja varsinkaan niiden omistajat eivät mielellään vuokranneet niitä. No, meitä lähti pörhäkkänä paikalle asiaa hoitamaan viisi miestä ja yksi nainen ’71-mallisella Volvo Sataneljänelosella. Ennen satamaa Customin voimat kuitenkin hiipuivat, voimansiirrosta kuului kova rämähdys, ja matka katkesi Mynämäen liepeille. Lupauiduin nuoruuden innolla, vaikka matkaa olikin melkoisesti. Uskoakseni kyseessä oli maan tapa. Ei liioin kärrynvetoon laillista ajokorttia ollut kenelläkään meistä, itselläni ei sattuneesta syystä mitään korttia. Mikäli juuri hänellä tai hänen veljellään sitä ei satu jostakin syystä olemaan, niin viimeistään serkulta sitä varmuudella löytyy. Jake ei ollut mikään seurakunnan puhtoinen kuoropoika. Toinen oli ’72 Jorkkeri ja toisen kohdalla on tullut Domestos. Ei todellakaan, mutta heti vapauduttuaan hän osti alleen astetta paremman jenkin. Mutta ennen sitä Ford sai toimia liikkuvana vähittäismyyntipisteenä. Soitin Nousiaisten Autohävittämöön Reino Krouvilalle ja myin auton niille sijoilleen. Asiakkaat osasivat pysäyttää oikean kulkuneuvon kaduilla, kysellä tanssipaikkojen parkkialueilla ja totta vie, käytettiin sitä myyntiartikkelia itsekin ”myymälässä”. Ei pelkästään tupakoinnista, vaan sitä toi myös Customin suuri polttaineen kulutus yhdistettynä haljenneeseen pakosatsiin. Sopivan voimakasta veturia ei ollut. Kolmostietä Tampereen suunnasta Laihialle tultaessa Ford oli vasemmalla puolella ikääntyneen omakotitalon pihassa, jossa oli myös erillinen piharakennus. Ei. Jake epäili perän hajonneen. Hovista oli tulossa alas hänen ensimmäinen reissunsa Hämeenlinnaan diisselikursseille. Takeita mistään korvauksesta ei oikein ollut. Käytän vertausta: Tapaat kadulla Marmariksesta tulleen miehen ja tiedustelet häneltä Iskender kebabia. Tähän se soveltuikin varsin mukavasti, koska hattuhyllyyn oli jo joku aiempi omistaja tehnyt piiloon luukun, joka ulottui peräkontin puolelle. Krouvila maksoi rahat tilille, haki auton pois ja luovutuspaperit lähtivät postissa hänelle. Ei metallivärinen, mutta alla pyörivät kiiltävän kromatut valepinnavanteet ja sisustus oli aistikkaasti verhoiltu kullanruskealla plyyshillä. Myyjänä oli Pepe-niminen mies, ja hänellä oli pihallaan myös kaksi täysikokoista Moparia. Vaikka en kaikkea muistakaan, niin Volvon rekisterin muistan satavarmasti! BB – Brigitte Bardot. Ja aina vain AYL-60 Fordin tarina jatkuu, välillä muotoaan muuttaen. 95 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Jotenkin tästä liikkumisesta ja elämäntavasta tuli myös taloudelliselta kantilta katsottuna saada toimiva yhtälö. Markkinointipuoli hoitui tavallaan kuin itsestään. Ford Custom vuodelta 1964 oli sanomalehden lauantailaatikon pikkuilmoituksissa myytävänä 80-luvun alkupuolella. Ennen vanhaan auto oli koko perheen ylpeys, josta otettiin usein valokuvia. Penkit ja oviverhoilut olivat todella hyvin ja siististi tehdyt. Sainkin pian yhteydenoton Ruotsista, että aika tiimalasissa on käymässä vähiin ja Vankeinhoitolaitos odottelee pikapuoliin Jakea avainnippuaan helistellen Hämeenlinnassa. Haluaisin hieman puolustella tätä ikävältä kuulostavaa päätöstäni. Customin uusi omistaja Jake ei ollut mikään seurakunnan puhtoinen kuoropoika. Pepe oli selvästikin mieltynyt enemmän Mopareihin ja niinpä kasikoneinen Custom lähti taittamaan matkaa uuteen, muttei niinkään hyvään kotiin nykyistä 1000 euroa vastaavalla summalla käteistä. Vähittäismyymälä jäi tien oheen ja matkustajat pääsivät liftaamalla eri autojen kyydissä satamaan, vieläpä ennen laivan lähtöä. Tuttavani oli soittanut tupapuhelimella myyjälle ja pyysi minua mukaan perehtymään lähemmin kohteeseen. Tämähän aiheutti luonnollisesti sen, että aikataulu laivan lähtöön alkoi kuolaamaan, ja harmaa Ford sai useita satoja kilometrejä maistaa todella kovaa kyytiä kesäisellä maantiellä. Ei. Mutta alkukesällä ’84 oli päästävä Ruåtsiin ja alle tämä retkue valitsi Jeep Wagoneerin. Uusi ostos toi uuden omistajan, kutsutaan häntä nyt tässä vaikka nimellä ”Jake”, kotiinsa iltamyöhään. Siispä kohti Turkua. Rekisterilaatat olivat mustapohjaiset AYL-60-tunnuksin. Kokemusta ei ollut
Black Fly Ensimmäisen sukupolven Camaro toteutettiin muokattuna hillitysti pro touringin sijaan pro street -tyyliin. Teksti ja kuva: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2021 Kutjan kuva
Black Fly kuulosti hyvältä nimeltä tälläiselle autolle – se tarkoittaa suomeksi mäkärää. Hieman samalla kaavalla tehtiin muutokset jutun autoonkin paitsi, että väritys sai pysyä hillittynä. Vanteet ovat kooltaan 15x5" ja takana halkaisijaltaan tuumaa isommat 16x10" Hoosierin Pro Street Radialit. Vanteiksi halusin korinväriset peltivanteet alkuperäisillä pillerikapseleilla hieman samaan tyylin kuin 1969 vuoden ZL1-Camaroissa, mutta nyt tietenkin pro street -versiona. Väriksi valikoitui musta, jossa ainut väripilkku ovat kapeat punasivut renkaissa. P ro Street-termistä tulee useimmilla ensimmäisenä mieleen 80ja 90-lukujen kirkkaantai pastellinsävyiset autot Amerikan lehtien sivuilta. Kattopelti on säilytetty alkuperäisenä ja sekä Aettä B-pilareita on kallistettu katon suuntaan katon pysyessä pituussuunnassa aika lailla paikoillaan. Etupuskurin alapuolelle on muotoiltu alkuperäistä suurempi ilmanottoaukko, jonka alla on hieman alkuperäistä pienempi etuspoileri. 97 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Muutenkin kuvankaltainen ajokorkeus vaatii työtä alustapuolelle, jotta kaikki toimii niin kuin pitää. Auton muotoilua ja aggressiivista pro street -ulkonäköä korostettaessa kattoa on madallettu. Madallus noin tuuman verran, mikä on niin vähän, ettei naapurin mummo välttämättä asiaa edes tajua. Takapyöränaukkoja on muokattu lievästi parhaan istuvuuden takaamiseksi. Ulkonäkömielessä autoille oli väritysten lisäksi tunnusomaista rengastus: kapeat edessä ja usein lähes puoli metriä leveät takarenkaat, jotka vaativat taka-akselin kavennuksen
se u raa va ss a nume ro s s a Uuden elämän saanut El Avocado ja peto Kaunotar 98 AMERIKAN RAUTA 6/2021. Inkoolaisen Olli Salmen Nomad ei ole Olalle ensimmäinen lajissaan. Myytyään Wild GreenA -rodinsa Gas Monkey Garagelle Tomi ja Anna-Stina Kangas rakensivat samaa henkeä mukailevan uutuusrodin, joka sai nimekseen El Avocado päältä ruskean ja sisältä herkullisen vihreän värinsä johdosta. Tuomas Simpuran Challengerit ovat kuin yö ja päivä, eivätkä pelkästään väritykseltään. Ford A Coupe ’30. Malmi Show & Go Power Festival Dodge Challenger ’70 & Dodge Challenger ’73. Valkoinen on kaunis, vähän ajettu ja alkuperäiskuntoinen 318-pikkulohkolla ja automaatilla varustettu, musta taas on voimaa uhkuva no numbers matching -yksilö 600-heppaisine 512-isolohkoineen ja manuaaleineen. Miehen komeaksi entisöimä yksilö myytiin sittemmin Ruotsiin, mutta tämä, kertaalleen pelkästään kisakäyttöön valjastettu yksilö sai taannoin Ollin käsissä uuden nostalgisen lookin ja uuden elämän. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 7.10.2021 Chevrolet Nomad ’55. Raportti FHRA:n kauden päätapahtumasta, joka yhdistää näyttelyn, kokoontumisen ja katukiihdyttelyn
PEOPLE | PRODUCTS | VEHICLES | IDEAS NOVEMBER 2–5, 2021 • LAS VEGAS CONVENTION CENTER • LAS VEGAS, NEVADA SEMASHOW.COM/REGISTER 21_SS_Attendee_Bin_Ad_Cobra_American_Rauta_v001.indd 1 8/2/21 9:50 AM
Kaikki hinnat sis. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Sähköliitäntä: 230V. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Työalue: 168-980mm. 649€ tuotenro 497975 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160mm sivusuunnassa. Puristusvoima: 15t. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 U U TU U S! FORD SEDAN DELIVERY ’34 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 6/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 6 70 02 45 -2 10 6 PAL VKO 2021-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 21 NR O 70 ”D AL LE LL A O LI SII H EN JU U RI PE LT IT YÖ T JA KO N EH U O N EE N M A A LA U S KE SK EN , JA AU TO VA IK U TT I H YV Ä LT Ä.” 100 SIVUA RAUTAISTA LUET TAVA A YLI 25 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA AMERIKAN RAUTA -KIIHDYTYSPÄIVÄ, CRUISINGIT YMPÄRI SUOMEN! BUICK SUPER SEDANETTE ’49 CHEVROLET 210 STW ’56 CHEVROLET CAMARO LS3 ’67 CHEVROLET S10 BLAZER TAHOE ’94 OLDSMOBILE F-85 CUTLASS ’63 HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’87 LISÄKSI ESITTELYSSÄ ROCKAROLINA Harrastuksesta työksi C HARVINAISTA HERKKUA PLYMOUTH ROAD RUNNER 440 EFI ’68 VITAMIINI A. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Nostokyky: 1350kg/pari. Mitat: 1740x1212x2510mm. Nostokyky: 2500kg. Nostokorkeus: 1,8m. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Pylväiden väli: 500mm. Moottori: 400V / 0,75kW. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Ramppien mitat: 590x340mm. Työtason korkeus: 946mm. Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. 3kpl työkalutaulut. Korin maks.paino: 1800kg. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Korin maks.pituus: 5,5m. Paino: 88kg