Amerikan Rauta 06/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! YLI 30 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! AMERICAN BEAUTY CAR SHOW HAAPSALU FORSSAN PICK-NICK JA PALJON MUITA CHEVROLET HOT ROD ’34 FORD FAIRLANE 500 2D HT ’58 • FORD MUSTANG GT 5.0 ’91 OLDSMOBILE CUTLASS 502 TWIN TURBO ’69 PLYMOUTH ROAD RUNNER 451 ’69 • HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’80 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 6 PAL VKO 2023-39 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 6/ 2 02 3 • 10 ,9 € FAARAOIDEN OLDSMOBILE CUSTOM CRUISER 6.5 TD ’86 MERCURY KUSTOM ’50 JÄLJISSÄ AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 23 NR O 86 ”Y H TÄ ÄN PE LT IÄ EI O LE SE LL A IS TA , JO TA EI O LIS I TA RV IN N U T H IT SA TA . alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 74.900,Sis. Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin LARAMIE, LIMITED 3.0 ECODIESEL alkaen 98.900,Sis. alv Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla. WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 67.900,Sis. alv TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. Moottori vaihtoehdot Hemi ja Hemi eTorque VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. JO PA KA TO SS A JA KO JE LA U D A SS A O LI RU O ST ET TA .”. alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chervolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis
119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! OCTOBER 31—NOVEMBE R 3, 2023 LAS VEGAS CONVENTION CENTER • LAS VEGAS, NEVADA S E M AS H O W. Kaikki hinnat sis. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. C O M / R E G I S T E R ACT NOW! REGISTER EARLY FOR THE BEST PRICE WHERE CONNECTIONS ARE BUILT WHERE CONNECTIONS ARE BUILT. 1/4” liitoskierre. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen. Vapaa korkeus rampin alla 1760mm. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. ennen hitsausta. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Selvä lisävaruste autotalliin, joka tekee vaikutuksen myös naapuriisi. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Maks. 5390€ tuotenro 513556 Säilytysnostin 4:lle autolle / 4200kg Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. Mukana 1,5 mm suutin. Paino: (kg): 122. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. työpaine (bar): 8. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Nettopaino: 1280 kg. Jännite (V): 400. Teho (hv): 5,5. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 699€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Ilmantuotto (l/min): 495. 1190€ tuotenro 513925 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Vaatii noin 10-12 litraa hydrauliöljyä. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Tilavuus (l): 200. Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Jännite: 230 V Paino: 1355 kg Nostokapasiteetti: 4200 kg Nostokorkeus (mm): 1880 Sulake (A): C16 Mitat (PxLxK): 5400(4430)x4920x2190mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella
Yhden näistä suomalaisista olin kylläkin tavannut alkukeväästä Pomonassa GNRS-reissulla. Monet ovat pitkin vuotta puhuneet, ettei mikään käy kaupaksi, ja nyt tilanne näyttää kuitenkin kääntyneen niin päin, että some on tulvillaan ostoilmoituksia lisäkommentilla ”Nettiauton tarjonta tiedossa”. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Kuin silloin 80-luvun lopulla 3 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Pääkirjoitus. Ja kyllä, siellä on ihan tosiostajia liikkeellä. Kaikkea ei tarvitse, eikä kannata tehdä itse, mutta on se hienoa, kun joku osaa ja pystyy. ’34 Chevyn kohdalla sen sijaan kävi toisin päin kuin yleensä – auto siirtyikin pojalta isälle. Olen yhä useammin huomannut tuon pätevän myös ihmisten näkemisen suhteen. Harrasteautojen markkinassa tuntuu olevan tällä hetkellä kotimaassa vallalla erikoinen tilanne. On monia suomalaisia autoharrastajia, joita näen vuosittain lähinnä Las Vegasissa SEMA Show’n yhteydessä, ja vähän samanlainen fiilis tuli tällä kertaa Haapsalussa American Beauty Car Show’n aikaan, kun joka puolella tuntui tulevan vastaan tuttuja, joita en ollut hetkeen Suomessa nähnyt. Sellaisia on yllättävän paljon, ja tuntuu, että niitä on alkanut löytyä enemmän myyntiinkin. Ilmassa on jollain lailla aistittavissa optimismi. S itä sanotaan, että joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Moneen otteeseen on harmittanut, kun ei pysty repeämään joka paikkaan, vaikka mahdollisimman monissa on kyllä yritetty käydä. Fox-Mustangin omistava Mikko Haajanen vietiin jo synnytyslaitokselta kotiin Mustangilla, ja RynnäkköOldsin rakentaneet Lyytikäisen veljekset ovat myös autoharrastajia jo toisessa polvessa. American Beauty Car Show’ssa huomio kiinnittyi tänä vuonna erityisesti paikalliseen kalustoon, jonka määrä kasvaa vuosi vuodelta. Näyttäisi siltä, että monet myyjät on vallannut sen tason pessimismi, ettei autoja enää jakseta ilmoitella, ”kun ei niitä kukaan osta”. Pääasia on, että harrastus jatkuu ja voi hyvin. Kun aloin sitten etsiä autoa tilalle, jouduin laittamaan ostoilmoituksen, enkä sitä kautta löytänyt lopulta mieleistä, vaan päädyin etsimään rekisterinumeron avulla vanhan tutun auton nykyisen omistajan, ja kauppoihin päästiin. Viron kilvissä Haapsalun mukulakivikaduilla mateli myös edellisessä numerossa esitelty ’63 Buick, ja jotenkin meiningistä tuli mieleen aika ennen 90-luvun lamaa Suomessa. Positiivisena juttuna kotimaisen harrastekaluston tilanteen kannalta on todettava myös, että meille suotuisan Ruotsin kruunun kurssikehityksen seurauksena harrasteautoja tulee länsinaapurista maahan varmaan enemmän kuin koskaan – ja siellä sitä kalustoa tunnetusti on, autoja on sinne rahdattu Amerikasta moninkertaisesti Suomea enemmän. Iso osa kalustosta on tuoretta Challengeria, Chargeria ja pickupia, joissa liehuvat USA:n liput – ihan niin kuin Suomessa silloin 35 vuotta sitten. Tänä kesänä tapahtumien määrä ihan kotimaassakin on ollut valtava, eikä päällekkäisyyksiltä ole voitu välttyä. Itsekin tulin myyneeksi heinäkuussa yhden auton ikään kuin puolivahingossa ilmoittamatta sitä varsinaisesti missään. Tässä numerossa esiintyy myös monella tapaa harrastus useammassa polvessa. Jostain syystä tähän numeroon tuli myös erityisen paljon sellaisia laitteita, joissa kaikki mahdollinen on tehty itse. Tarkennettakoon, ettei kyseessä ole Lincoln, jolla kävimme Haapsalun reissulla. Pakko myöntää, etten lopulta ollut edes kovin motivoitunut myyjä, mutta kun tuli luvattua, niin pakkohan se oli myydä. Se on Eetun auto, joka muuten kuuluu niihin laitteisiin, jotka ovat ehtineet seistä uustuontinsa jälkeen ajamattomina Suomessa toistakymmentä vuotta. Tapahtumien runsaudesta kielii myös se, että tähänkin lehteen kertyi tapahtumajuttuja reilusti yli 30 sivun verran. Kansikuva-Mercuryssä omistajan tekemää on jopa verhoilu, ’69 Road Runnerin nuori omistaja taas on vastannut jopa autonsa moottorin koneistuksista
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Toimitus. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tilaajapalvelu Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Mika Maunu, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Mikkonen, Masa Saloranta, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Pekka Lähde Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh
Isolla parkkipaikalla upeita harrasteajoneuvoja! Joka viikko Longest Distance palkinto! Pyssykankaantie 170, 29270 Hormisto, Nakkila nakkilanverstas.fi 30.9. Nyt meiltä saa myös: Vintage Motors Hot Rod Shop, Jäähdytintie 28, Helsinki WWW.VINTAGEMOTORS.FI Avoinna kesätorstaisin klo 17-20 (vapusta – syyskuun loppuun ) Kahvilasta herkkuja ja virvokkeita. Verstaan rouhea ravintola palvelee koko illan ajan. Penniless 3.11. Verstaan stand up vol 3 Antti Haapala, Anitta Aho ja Ville Saarenketo Tarkemmat tiedot ja mahdolliset muut tapahtumat nakkilanverstas.fi/ tapahtumat. Syksy n makein Kustom Kulttu urin ja livemu siikin tapaht uma 21.10. Punk-ilta 30.9. ennennäkemäton burleskifestivaali Verstaalla tapahtuu joka torstaisen Moottorikahvilan lisäksi: 25.8. Verstas Goes Kustom Kulture 21.10. Korpikabaree Burleski-ilta 28.10. Masa Saloranta Roots Trio 16.9
24 Ford Fairlane 500 2D HT ’58 Minna Satola hankki Fairlanensa ensimmäiseksi autokseen vuonna 1988 ollessaan vasta 17, eivätkä Minnan ja Fordin tiet eroa koskaan. 50 Chevrolet 2D Sedan ’34 Siurolainen Keijo ”Kepa” Leppälä viimeisteli valmiiksi poikansa Jannen pitkälle rakentaman Chevrolet-projektin. 32 Plymouth Road Runner ’69 Antti Haikio Salosta oli vasta 13-vuotias pojankoltiainen hankkiessaan projektiksi sopiva Road Runnerin. 38 Ford Mustang GT 5.0 ’91 Keravalaisen Mikko Haajasen Mustang edustaa Fox-Bodyä parhaimmillaan. ESITTELYSSÄ 12 Mercury Kustom ’50 Kajaanilainen Masa Jaakkola rakensi kustominsa faaraoiden jäljissä. 56 Harley-Davidson Shovelhead ’80 Savonlinnalainen Mika Sistonen hankki Harrikan nurkka-ajeluun autoprojektin rinnalle. Muutaman muodonmuutoksen jälkeen prätkästä muotoutui maukkaan musta bobberi. 6/2023 56 H-D Shovelhead ’80 18 Oldsmobile Custom Cruiser 6.5 TD ’86 12 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Hienovaraisesti koristeltua manuaali-Mussea liikuttaa kutiteltu 306-pikkulohko, josta saadaan tarvittaessa lisää potkua ilokaasuilla. 18 Oldsmobile Custom Cruiser 6.5 TD ’86 Lyytikäisen veljekset ostivat armeijasta päästyään yhdessä farkun, josta tuli lopulta isomman kaveriporukan kimppa-auto, ja joka jalostui ryhmän käsissä uniikiksi seikkailuautoksi. 44 Oldsmobile Cutlass 502 Twin Turbo ’69 Kemiläinen Juha Knihti hankki heräteostoksena projektin, jonka tekniikaksi rakensi yli 500-kuutioisen V8:n kahdella turbolla. Tässä tapauksessa kyse ei ollut kuitenkaan niistä muinaisen Egyptin faaraoista, vaan American Graffiti -elokuvasta tutusta Pharaohs-kerhosta. kannessa: Mercury Kustom ’50 Nro 86
88 Riihimäen Turpakäräjät Ullan Pakarille kokoonnutaan Riihimäellä joka keskiviikkoilta turpakäräjien merkeissä. 72 Forssan Pick-Nick Pilvenmäen Pick-Nick on pitänyt paikkansa kotimaisten kärkitapahtumien joukossa. VAKIOT 8 Rauta-annos Uutisia muun muassa tapahtumarintamalta sekä museoajoneuvojen käyttöajoista. 65 Classic Motor Meet Haparanda Yhdettätoista kertaa järjestetty Classic MotorMeet saavutti jälleen uuden ennätyksensä 1 200 autolla ja lippujakin myytiin 8 000. 85 H ang E m H i Hang Em Hi järjestettiin taas parin vuoden jälkeen Enköpingissä, kuulemma toiseksi viimeistä kertaa. 80 Malmi Pre-Party Heinäkuussa päästiin vihdoin Pre-Partyissäkin nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. 92 Toisenlainen Talli: Tompan talo hallissa Lyytikäisen Tomppa teki aidosti toisen laisen ratkaisun, ja rakensi hallin sisälle kokonaan oman pienen talon. 10 Pelit Ja Vehkeet Tarjolla tehostartteja sekä kokonaan uuden polven Sniper. Orimattilassa pidetään kuitenkin kerran kuussa kokoontuminen päivällä. 68 Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma 60 American Beauty Car Show 24 Ford Fairlane 500 2D HT ’58 TAPAHTUMAT 60 American Beauty Car Show Haapsalun piispanlinnan tunnelmallisessa miljöössä päästiin jälleen viettämään viikonloppua aurinkoisessa säässä. 7 AMERIKAN RAUTA 6/2023. 94 Muumio Muistelee Olli jatkaa viime numerossa alkanutta tarinaa oman rodin rakentamisesta Amerikan maaperällä. 86 Pistons Rumble Pistons-kerhon kaikelle yleisölle avoimet kesäjuhlat vietettiin tutussa paikassa, Rehtilän nuorisoseurantalolla Minkiössä. 96 Kutjan Kuva Janne käsittelyyn päätyi ’57 Ranchero, josta jalostui perinteinen kustom. ARTIKKELIT 30 Tarinan Takana: Ford Fairlane 500 2D HT ’58 Elämä kuljettaa toisinaan hyvinkin pitkälle kotiseuduilta, ja se on yksi yleisistä syistä, miksi autoprojektit jäävät vuosiksi kesken. 68 Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma Vesiksellä kiihdyteltiin jälleen lehtemme nimikkopäivän mer keissä, ja tällä kertaa mukana oli perinteisen katuautojen varttimailitestailun ohessa myös kilvanajoa. 82 Big Wheels Sadekaan ei tuntunut Pieksämäelle saapuneita suuremmin häiritsevän, vaan kävijöiden määrä hipoi ennätyslukemia. Minnan Satolan Fairlane kuitenkin palasi tielle entistä ehompana. 77 Orimattilan Päiväcruising Cruising-tapahtumat pyrkivät jakaantumaan iltacruisingeihin ja aamiaismiitteihin. 90 Vantaan Cruising Kesäkuussa Vantaalla meno oli jokseenkin rauhallisempaa, eikä alkukauden kaltaisia ylilyöntejä osunut silmiin. 78 Hot American Cars Ideapark Lempäälän paikallinen harrasteajoneuvokerho Vehicle ry järjesti kesäkuun alussa jo kuudetta kertaa näyttelyn Ideaparkin keskusaukiolla. 71 East End Cruising Uutena tapahtumana Suomen suveen ilmestynyt East End Cruising järjestettiin Kiteen Puhoksella vanhassa ruukkiympäristössä
Viimeisiä viedään Stellantis-konsernissa perinteisten V8-mallien tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hieman surulliselta, mutta ainakin Mopar on ottanut viime hetkistä kaiken irti. järjestettävä festivaali pitää sisällään niin moottoriurheilua, näyttelyautoja kuin musiikkiakin, esiintyjinä muun muassa Wiz Khalifa sekä Fast and Furious -leffoistakin tuttu räppäri Ludacris. Noita malleja oli kaikkiaan seitsemän: ’23 Challenger Shakedown, Challengerin ja Chargerin Scat Pack Swinger, Charger Super Bee, Charger King Daytona, Challenger Black Ghost sekä viimeisimpänä 1025-hevosvoimainen kukkulan kuningas, Challenger Demon 170. Lienee lupa veikata, että Fordilla on myös haluja nokittaa teholukemissa kovimmalle kilpailijalleen, joka kantaa niin ikään muinaisen hirmuliskon nimeä. Monet ovat määritelleetkin nyt niiden käyttöajaksi perinteisen yhden kuukauden sijaan 90 tai tai jopa 120 vuorokautta. 3.–4.11. Pidennystä museoautojen käyttöaikaan Perinteisesti museoajoneuvojen käyttöaikana on pidetty 30 päivää vuodessa, mutta nyt useat vakuutusyhtiöt ovat tehneet muutoksia käytäntöihinsä. Dodgegarage.com -sivuston Horsepower Locatorilla voi käydä katsomassa, minkä verran autoja jälleenmyyjiltä vielä löytyy, mikäli mielii saada uuden ’23 Challengerin tai Chargerin itselleen. Spy shoteja vuoden 2024 F-150 Raptor R -mallista on jo nähty, ja mallin ainakin uskotaan olevan ensi vuonnakin varustettu 5,2-litraisella ja mekaanisesti ahdetulla Shelby GT 500 -mallissakin käytetyllä Predator-moottorilla. Vielä vuosikerrassa ’23 RAM TRX – eli T-Rex vei Hellcat-koneineen hevosvoimakisan kahden luupään mitalla lukemin 702 vastaan Fordin 700. Jo vuosi takaperin Stellantis kertoi, että se tulee julkistamaan sarjan ”viimeisen lähdön” Last Call -erikoismalleja polttomoottorikäyttöisistä muskeliversioistaan ennen kuin kauppoihin tulevat uudet, sähkökäyttöiset Chargerit. SEMA Fest Las Vegasin SEMA Show on reissukohteena haaveena monilla, mutta haasteita siellä vierailuun on tuonut tähän asti se, että näyttely on tarkoitettu vain ammattilaisille, eikä sinne niin vain pysty ostamaan lippuja. Sitä ei ole tiedossa, kuinka paljon eri jälleenmyyjäliikkeet ovat tilanneet noita viimeisen lähdön erikoismalleja omiin myyntivarastoihinsa – arvatenkin paljon, ja käyttämättömiä ’23 muskelimalleja riittää varmasti pitkälle ensi vuoden puolelle – tai sitten ei. 8 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Yhtiökohtaisia eroja tuntuu olevan, joten kannattaa tarkistaa ehdot omalla kohdalla omasta vakuutusyhtiöstä. Helpostusta tilanteeseen on tuonut parina viime vuonna myös suuren yleisön ulottuville tuotu mahdollisuus hankkia liput perjantaille, ja tänä vuonna aiemmin SEMA Ignited -nimellä tunnettu päätöstapahtuma kasvaa kaksipäiväiseksi SEMA Festiksi. Viimeiset tilaukset vuoden 2023 malleista on otettu sisään heinäkuun lopussa, ja mallien tuotanto päättyy vuoden loppuun mennessä. Liput tapahtumaan ovat myynnissä nyt. Joka tapauksessa näyttää siltä, että ainakin Raptorin taru jatkuu, ja malli on saamassa ensi vuodelle uudistetun keulan sekä toisenlaiset teippaukset kuin aiemmin. Raptorin taru jatkuu Vaikka Moparin suunnalta kuuluu perinteisten bensa-V8:ien kannalta huonoja uutisia, on Ford mukana muskelisodassa tulevallakin vuosikerrallaan, ja on itse asiassa ottamassa sähköisessä siirtymässä jopa hieman takapakkia
V8-Magazine & GTiMagazine kiihdytyspäivä Vesivehmaan lentokenttä 1.9. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. Koska sivu näyttää siis olevan menetetty, siirtyy tapahtuman viestintä sosiaalisessa mediassa uudelle sivulle, jonka osoite on www. Jenkkiautonäyttely Aino Areena, Järvenpää 3.–4.11. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. Yokohama Hot Rod Custom Show Jokohama, Japani T apah tuma t Toinen kerta Järvenpäässä Jenkkiautonäyttely järjestetään tänä vuonna toista kertaa peräkkäin Aino Areenalla Järvenpäässä. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. FHRA Street Mayhem & Test n´Tune LSK Business Park, Kauhava 2.–3.9. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. Mobilisti Jamb-O-Ree Ace Cafe, Lahti 26.8. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. SEMA Fest Las Vegas, USA 25.11. Bastioni Car Show 2023 Hamina Bastioni 1.9. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. Tapahtuman järjestäjä kohtasi loppukesästä melkoisesti vastatuulta, kun ensin Malmin Nostalgia Car Show jouduttiin perumaan paikaksi varatun lentokonehallin lattian vajottua alueella tehtyjen kaivutöiden seurauksena ja sitten Jenkkiautonäyttelyn Facebooksivu kaapattiin ja muutettiin toisennimiseksi, eikä sitä ole rikosilmoituksesta huolimatta saatu takaisin oikeisiin käsiin. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Ajankohta on tuttuun tapaan syys-lokakuun vaihteessa, tarkemmin 30.9.–1.10. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. Taivalkosken Moottorikerho ry:n huippunopeuden mittauspäivä Pudasjärven lentokenttä 26.8. FHRA Cruising Pre-Party Helsinki-Malmin lentokenttä, Helsinki 2.9. 26.8. FHRA kiihdytysajon SM-finaali LSK Business Park, Kauhava 9.9. Ajokauden päätös Cruising Shell, Ylämylly 30.9.-1.10. facebook.com/originaljenkkiautonayttely. Ekens Gassers Swap & Meet Tukholma, Ruotsi 3.12. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. perjantai Cruisingit 9 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Presco.fi 10 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Tuoteuutuudet. Starttien hinnat alkavat 275 eurosta. Saatavilla on myös Androidja iOS -puhelimille ladattava sovellus, jolla pääsee käsiksi kaikkiin valikoihin sekä valmistajan tekniseen Sniper 2 -tukeen. Uuden sukupolven ECU:n häiriösuojausta on muutettu paremmaksi iäkkäämpien ajoneuvojen johdotuksista tulevia RFI-häiriöitä silmällä pitäen, ja tarkemmin muotoiltu kaasun läppäakseli sekä magneettilukijalla varustettu kaasun asentotunnistin mahdollistavat pehmeämmät liikkeellelähdöt. 500 ml sumupullon suositushinta on 14,00 €. Sniperin uusi ulkonäkö on aiempaa pelkistetympi, mitä korostaa johtojen uusi sijoittelu läppärungon takaosassa. Toimittanut: Tomi Eronen Uuden sukupolven Sniper Holley on julkaissut uuden Sniper 2 -ruiskusarjan, johon on tehty lukuisia parannuksia. Maniac Line on saatavana Autotarvikeliikkeistä sekä autoalan erikoisliikkeistä tai suoraan presco.fi -verkkokaupasta. Presco kertoo tuoneensa sarjasta aiemmin pieniä koe-eriä, joista saatu palaute on ollut erinomainen. Pääjohtosarjan valmiit liittimet helpottavat sytytyksen hyper spark -järjestelmän liittämistä osaksi täydellistä nykyaikaista moottorinohjausjärjestelmää, ja Sniper 2:sta löytyvät valmiit paikat kick down -vaijerin helppoon asennukseen GM:n TH350-700 sekä Fordin C4-6 -automaattivaihteistojen kanssa. Esimerkiksi ’65–70 Mustangin vasemman eturunkopalkin ulkopuolen korjauspelti 10218F 76,30 €, sisäpuolen 10218G 208,90 €. Ensimmäiset Sniper 2:t ovat saatavilla elokuussa, hinnat alkaen 1549,90 €. Maniac Line -tuotesarjassa kerrotaan panostetun helppokäyttöisyyteen ja nopeuteen sekä riittoisuuteen. Tradeparts.info Runkopalkit kuntoon Trade Partsin varastosta löytyvät nyt myös Scott Draken runkopalkkien korjauspalat Mustangeihin. Tradeparts.info Laadukkaampi autonhoitosarja Presco Oy on aloittanut Maniac Line -tuotesarjan myynnin Suomessa, ja ensimmäinen isompi myyntierä saapui varastoon heinäkuun lopulla. Esimerkkeinä Moparin 1,4 kW säädettävä sekä pikkulohkoihin että isolohkoihin sopiva IMI-109N-startti 285 €, Fordin 289-351Wautomaatteihin sopiva 2 kW startti IMI-906 329 € ja samantehoinen Chevyn pikkuja isolohkoihin sopiva IMI-902 329 €. Lisätietoja maahantuojalta www.usparts.fi/ajankohtaista Usparts.fi Tehoa starttaukseen Uusilla Denso-koneistoilla varustetut IMItehostartit jenkkimoottoreihin löytyvät nyt Trade Partsin varastosta. Esimerkkinä Maniac Linestä Glass Cleaner & Degreaser, joka poistaa tehokkaasti kaikilta lasipinnoilta pinttyneen rasvan ja muut epäpuhtaudet, vaikka ei sisällä perinteisesti käytettyjä vahvoja alkoholeja tai ammoniakkia. Tehdas työllistää noin 100 henkilöä ja toimittaa mm. Maniac Line -tuotesarjan on kehittänyt Ma-Fra, jolla jo melkein 60-vuoden kokemus autokemikaaleista. Koko kuskin puolen eturunkopalkki kahdessa osassa MC124FLH 338,30 €. Maseratille ja Lamborghinille autonhoitokemikaalipaketit autoihin. Uutta on myös läppärungon kanssa samaa valua oleva polttoaineen jakotukki sekä linjaan asennettava polttoaineen paineensäädin
Rasvanäppien olohuoneet – Unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! 212 sivua. Amerikan Rauta avaimenperä 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Kaupan päälle avaimenperä. Supermarket.fi 4 90 14 90 Amerikan Rauta tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. 37 90 37 90 8 90 Viipale mediat mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan! supermarket.fi Amerikan Rauta parkkikiekko Candy skull time. Olympiavuoden klassikot – Tarinoita 1952 automalleista Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. Alk.
FF aaraoiden aaraoiden jäljissä jäljissä FF aaraoiden aaraoiden jäljissä jäljissä 12 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Mercury Kustom ’50. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FF aaraoiden aaraoiden jäljissä jäljissä FF aaraoiden aaraoiden jäljissä jäljissä 13 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Kajaanilainen Masa Jaakkola rakensi kustominsa faaraoiden jäljissä. Tässä tapauksessa kyse ei ollut kuitenkaan niistä muinaisen Egyptin faaraoista, vaan American Graffiti -elokuvasta tutusta Pharaohs-kerhosta
Pari oveakin katosi matkalla. Kahvojen poisto tekee kylklinjasta todella kliinin. ”Ihan hylsy se oli, mutta hyvä siitä oli ruveta tekemään. Jopa katossa ja kojelaudassa oli ruostetta, ja kylkilistoista alaspäin koko kori on tehty käytännössä uusiksi. Oli sitä vähän touhuttu jo sitä ennen. Jopa katossa ja kojelaudassa oli ruostetta, ja kylkilistoista alaspäin koko kori on käytännössä tehty uusiksi. Oli ’67 avo ja ’65 SS, ja ensimmäinen Ford, jonka hankin, taisi olla ’59 Ford -neliovitolppa, jonka choppasin joskus ’94. Kattoa laskettiin sopivasti, hiukan enemmän takaa kuin edestä. ”Mähän sain ajokortin ’85 tai ’86, ja silloin sitä ruvettiin pyörimään tuolla ”isompana”. Edessä on farmarin omat, takana Mersun jouset. Niihin aikoihin se American Graffitikin tuli televisiosta ja näin sen ensimmäisen kerran. Tärkeimmät osat, kuten maski, takavalot ja takalasit, joiden pitää minun mielestä olla tällaisessa tallessa, oli mukana, ja ne oli samat osat, jotka on edelleen autossa. Useampaan kertaan chopattu. Sehän oli jo vuonna 2010, kun tuo minulle tuli.” Rautaputkilla ja liinoilla tuettu korttitalo. Siinä ei kuitenkaan ole mitään ongelmia pidemmälläkään kundilla kuskin paikalla”, mies kertoo. Jostain Lahden läheltä Olli oli tuon aihion löytänyt, pitkään jossain maannut tuo auto on. Korimuutoksia on liikaa kuvatekstissä lueteltavaksi. ”S e varmasti oli American Graffiti -elokuva, mistä se lähti. Se oli jo kertaalleen chopattukin, mutta se homma piti tehdä pariin kertaan uusiksi vielä sen jälkeen, kun auton näki ulkona. Tämähän on minun mielipide, mutta minun mielestäni vesikourujen poisto tekee Mercurysta ihan karmean näköisen.” Yhtään peltiä ei ole sellaista, jota ei olisi tarvinnut hitsata. Tämän Mercuryn minä sain Toppisen Jussin pehmittämänä ostettua Heikuran Ollilta Kontiolahdelta. Siitä se tuli sitten se tuumaus, että pitäisi joskus tehdä tuollainen Mercury”, Masa Jaakkola pohtii kysyttäessä, mistä tuli idea rakentaa se varmasti kaikkein ikonisimmaksi muodostunut kustomointikohde. Rautaputkilla ja liinoilla se oli tuettu, että se pysyi suurin piirtein muodossaan. Tässä on ihan rautajouset, halusin ne säilyttää. Saatiin semmoiseksi jämäkäksi kuitenkin tuo. Se ostettiin minulta sitten väkisin pois”, hän selittää. ”Mulla on ollut neljä tai viisi noita Squarebirdejä. Ei siellä tallissa nähnyt läheltä, millainen se katon linja on, niin tein niin monta kertaa, että siitä tuli hyvä”, rakentaja valaisee. Jos joku ei ole kyseistä leffaa koskaan nähnyt, kerrottakoon, että siinä Pharaohs-nimisen kerhon jäsenet ajelevat chopatulla, maroonpunaisella ’51 Mercurylla. Tuon AOD-askin kanssa tämä ei kulutakaan juuri mitään. Oli siinä pikkuosaa, kuten ovenkahvatkin kyydissä, mutta nekin olivat ropisseet kotimatkalla tielle, kun siinä ei ollut sitä pohjaa”, Masa selittää nauraen. Etsin nimenomaan ’49 tai ’50 Mercurya, ja lopulta Olli suostui projektinsa myymään, vaikka pitkä operaatio se ostaminen oli. Monet pidempään harrastuksen parissa pyörineet muistanevat vuosien varrelta Masalla olleen Thunderbirdin, mikä ei olekaan ihme, sillä miehellä on ollut niitä melkoisen monta. Moottorihan on tosiaan myös ’84-mallisesta Country Squiresta. Mulla oli ensimmäinen auto 17-vuotiaana hankittu ’65 Chevelle, sen jälkeen oli Impaloita useampia. 14 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Mercury Kustom ’50. ”Tuon takaosan muodon saamisessa oli se isoin työ. ”Siitä saa niin pirun hyvän ajaa, ja osia saa edullisesti. ”Viimeiset kolme vuotta autoa on aktiivisesti rakennettu. Taakse Masa ei halunnut valkosivuja, koska mustalla renkaalla syntyy tietyssä valossa sellainen efekti, että koko perä leijuisi. Yhtään peltiä ei ole sellaista, jota ei olisi tarvinnut hitsata. On mulla nytkin sellainen chopattu ’60, jonka vedin valkoiseen epoksiin, ja se oli tarkoitus maalata pintavärillä myöhemmin, mutta kun se toimi niin hyvin, niin se jäi sellaiseksi. Jouset ovat ihan alkuperäisissä mitoissaan, mutta koria on pudotettu rungolle sen verran, että auto on silti matala. ”Kori oli ostettaessa muodossaan, mutta lattia oli jo leikattu kokonaan pois. Minun mielestäni näissä pitää tolpan olla suora, ja vesikourun pitää olla aina tallella. Eipä se parane siellä.” Akselistot ohjauksineen Masa päätyi ottamaan 80-lukuisesta Fordin farmarista
15 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Mercuryn verhoilut Masa on ommellut itse alusta loppuun. Ja rattikin on itse verhoiltu. Sisustaa ei hevillä uskoisi värisokean tekemäksi. Kankaiden valinnassa apuna olikin Masan puolison veli, joka tekee verhoilutöitä itsekin. Ratissa on Chevroletin keskiö, Volvon kehä, rosterilangat ja 80-luvun Western Wheelsin vanteen keskiosa
”Onnistuin löytämään tuollaiset Cibiet, joissa on hieno tuo kuvio. Vaikka Mercury on melkoisen matala, se kulkee edelleen ihan rautajousilla. Venttiilikopat on tehty itse yhdistämällä pikkulohkon koppaan Mercuryn FE-kopan päällysosat. Mulla sattui olemaan tuota Lincolnin listaa, jota halusin käyttää helmoissakin sivuputkien sijaan.” Ajovalot Masa frenchasi käyttämällä ’65 Mercuryn 5 3/4" kehyksiä, umpiot ovat alkuperäisen kokoiset. Halusin autosta aika kliinin, että siihen ei tulisi mitään muuta ylimääräistä kuin tuo uusi listoitus. Sen osia oli jäänyt myös yhdelle tutulle harrastajalle aikoinaan”, Masa selittää ja summaa perään: ”Se on monessa muussakin kohtaa mennyt niin, että ensin löytyy joku sopiva osa ja sitten tehdään sen ympärille, eikä toisin päin. Käytiin joskus Kaijalais-Penan jäämistöstä hakemassa tavaraa kuorma-autolla, ja otin sieltä tuota kiiltävää aika paljon. Nuo etunurkissa olevat kikkareetkin ovat Lincolnin puskurin koristeet. Kylmä valo tekee väristä enemmän minttuisen, ilta-aurinko tuo päärynäisen pään esiin. Fenderithän olen tehnyt itse suorasta pellistä, ja niiden etureunan koristeet taas ovat ’65 Mercuryn maskista. Fendereiden alalaidan kromilistat taas ovat ’49 Lincolnin lokasuojan koristeet väärin päin käännettynä. Puskurit, kävyt, cross barit ja takalampun kehykset on kromattu uudelleen. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Mercury Kustom ’50. Skirtit ovat omatekoiset, ja niiden alalistat ovat ’49 Lincolnista. Samanlaisesta suorasta listasta on taivutettu myös tuo ylälista. Keulan pellit hitsailin kaikki yhteen, mutta muuten sitä ei ole muokkailtu, tosin lokarinkaaret on tehty omasta päästä aika pitkälti.” Kylkilistat ovat tosiaan Masan omaa designia, joskin ne on tehty ihan konsernin alkuperäistavarasta. Se onnistuikin aika hyvin, että se jopa toimii ihan täydellisesti. Itse kaventelin ja sovittelin palat paikalleen, ja Loimaan kromaus hoiti hommat hyvin ja vieläpä nopeasti.” Myös konehuone on parturoitu hyvin kliiniksi, ja siellä jatkuu ulkokuoren päärynäviilin sävy. Akselistothan ovat tehostettuine ohjauksineen kotoisin ’84 Country Squiresta, ja sen myötä etupäästä löytyvät nykyisin levyjarrut. Ovenkahvat poistin, ovet aukeavat nykyään mekaanisesti tuosta alkuperäisestä tippalipasta. ”Mulla sattui olemaan tuota Lincolnin listaa, jota halusin käyttää helmoissakin sivuputkien sijaan. Valon säädöt on siirretty lokarin sisäpuolelle. Niiden etureunan koristeet ovat lähtöisin ’65 Mercuryn maskista
Faktat Mercury Kustom ’50 • Omistaja: Masa Jaakkola, 56 • Paikka: Kajaani. ”Maalaushommassahan kävi silleen, että se maalattiin ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten kevättälvella. Moottori: ’84 Fordin 302 cid V8, Holley Street Dominator -alumiini-imusarja ja Holleyn 500 cfm kaasutin, valusarjat ja rosterinen tuplaputkisto yksillä vaimentimilla. Tuli tuurilla vähän erilainen, kun noissa on niin usein niitä Sombreroita. Penkkien verhoiluhommilla tämän rakentelu aika pitkälle alkoikin.” Etupenkiksi tuli 80-luvun Fordin tuplasohva, josta Masa poisti niskatuet. Verhoiluja olen tehnyt jo 90-luvulta asti, se on tämän oman työn tai yrityksen ohella semmoinen iltaharrastus.” Vaikka mieleinen hempeänvihreä pintaväri oli lyöty lukkoon jo varhain, ei se maalauskaan mennyt kerralla maaliin. ”Mulla oli aiemmin GT-Torino, josta jäi ylimääräiseksi se penkki, niin löytyi sillekin käyttöä. Oli tosi hyvä juttu, että sain tämän viimein valmiiksi. ’58 Mercuryn kapselit löytyivät sattumalta Pohjanmaalta tänä keväänä, kun olin pitkään miettinyt, mitä tuohon laittaisi. Ensin oli ajatuksena tehdä siitä puolikiiltävä ja straipeilla. ”Ihan viimeisenä tehtiin kattoverhoilut ja semmoiset. Eihän niissä penkeissä ollut muuta jäljellä kuin rungot, toppasin ne uudestaan ja verhoilin.” Myös ratin Masa teki itse yhdistämällä Chevyn keskiön, Volvon kehän ja 80-lukuisen Western Wheelsin vanteen keskiosan rosterilangoilla. Lisäksi siitä näkyi armottomasti kaikki pohjatöiden virheet, joten päätin hieroa pohjat kunnolla uusiksi, ja nyt siitä tulikin hyvä. Vanteet: 14" peltivanteet, ’58 Mercuryn kapselit tarvikespinnerein. ”Väri tuli mieleen jo aika alkuvaiheessa, kun auto oli vielä ihan raatona. Annoin avovaimoni Niinan veljen Holopaisen Arin, joka tekee myös verhoiluhommia Rovaniemellä, sitten valita nuo kankaat ja ehdotin, että siellä pitäisi olla myös jotain violettia. Alusta: Kierrejouset ja Konin iskarit joka nurkassa, akselistot ja tehostettu ohjaus ’84 Country Squiresta. Päärynäviilin värinen. Takapenkki on ’70 Torinon, ja sen leveys sopi suoraan Mercuryyn. ”Ensin valittiin tuo pintaväri, ja kun itse olen värisokea, niin minun pitää varmistuttaa nuo sävyt aina muilla. Voimansiirto: ’84 Fordin AOD-automaatti ja 8.8" taka-akseli. Itse olen tehnyt tässä autossa pintamaalia ja kromauksia lukuun ottamatta kaiken. ”Melkoinen työ siinä oli, pelkästään ommellessa meni viitisen tuntia, kun se sisäsauma on ommeltava käsin. Nykyään mopoiässä oleva poika oli silloin vielä ihan pieni, ja joskus avattiin päärynäviilipurkki ja todettiin, että tuossahan se väri on. Renkaat: Kontio 205/75 R14 valkosivut edessä, mustakylkiset samankokoiset renkaat takana. Ari löysi tuon ruudullisen kankaan Kinisselän Raimon firmasta Rovaniemeltä, ja käytettiin tereenä tuota puhdasta violettia, jolla myös vanteen reunat on maalattu. Kori: Katto chopattu, ajovalot frenchattu ’65 Mercuryn kehyksin, ovenkahvat, merkit ja listat parturoitu, kylkilistat tehty Lincolnin listoista, omatekoiset Fender Skirtit ’49 Lincolnin listoin. Vika ei kuitenkaan ollut tällä kertaa maalarissa. Sisusta: Omatekoinen ratti Chevyn rattiputkessa, 80-lukuisen Fordin sohva edessä ja ’70 Torinon takapenkki, kaikki verhoiltu uudelleen kattoa ja ovipahveja myöten itse. Jukkis Väisäsen JP Paint maalasi auton hienosti.” Tänä keväänä melkein 13 vuoden verran muotoaan hakenut projekti alkoi vihdoin olla esittelykelpoisessa kunnossa, ja Masa ilmoittikin sen Oulun näyttelyyn. Sitten siihen tuli ensimmäinen naarmu jo autoa talliin kuskattaessa, ja eihän sitä saanut millään korjattua puolikiiltävästä. Meillä on seitsemän harrasteautoa taloudessa, ’59 Plymouth Custom Suburban odottaa tuossa vuoroaan, se Customin C olisi tarkoituksena muuttaa Kooksi.” Tekeminen ei siis Masalta lopu, vaikka vuosikymmenien Graffiti-unelma onkin muuttunut todeksi. Kiitos: JP Paint/ Jukkis Väisänen, Autovi Systems/ Raimo Kinisselkä, Ari Holopainen, Jani Jokela, Anssi, Janski, Mikael ja tietysti Niina. Ja sen mukaan se sitten haettiin”, Jaakkola kertoo. 17 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Jarrut: Levyt edessä ja rummut takana, tehostin
Rynnäkkö Olssi 18 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Oldsmobile Custom Cruiser ’86. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Johanna Aarniva Rynnäkkö Olssi 19 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Lyytikäisen veljekset ostivat armeijasta päästyään yhdessä Custom Cruiserin, josta tuli lopulta isomman kaveriporukan kimppa-auto, ja joka jalostui ryhmän käsissä aidosti uniikiksi turbodieseltekniikkaiseksi seikkailuautoksi
Tosi paljon sillä ajettiin, ja hauskoja reissuja oli”, Joonas summaa. ”Villen kanssa polteltiin tallin pihalla tynnyrissä orkkislattiamatto, ja samaan nuotioon meni takapenkki ja kattoverhoilukin. ”Kaveri kävi hakemassa sen Kotkasta. ”Siinä rupesi olemaan vähän sähkötöitä ja kaikkee”, Santeri toteaa. Sen ensimmäisen vuoden se oli Santerin ja minun kimpassa. Auton tekniikka pyrittiin vain pitämään siinä kunnossa, että sillä voi ryypätä ja rellestää. Kun autoa olivat mukana korjailemassa veljesten lisäksi kaveriporukasta jatkuvasti myös Ville sekä Olli, päädyttiin omistussuhdettakin muuttamaan siten, että farmarista tuli kaikkien neljän yhteinen. Sanomattakin on siis selvää, että myös poikien piti saada varhaisessa vaiheessa alleen omat jenkit, ja siistikuntoisesta farmarista tuli kaveriporukan yhteinen seikkailukiesi. ”Se oli kai 2021 loppukesää, kun sitä ruvettiin Villen kanssa tuossa siivoamaan”, Joonas jatkaa. Astinlaudat tehtiin juuri ennen lehtikuvausta. Touhu tosiaan kulkee perheessä, sillä veljesten isä Tommi muistetaan Amerikan Raudan sivuilta useammistakin autoistaan, joista viimeisimpänä esiteltiin patinapinkki Chrysler 300 ’62 nimeltä ”Hattara”, ja pari aiempaa härskiä rakennelmaa tunnetaan rekisteritunnuksistaan BAD-58 ja BAD-59. Kattoverhoilu siinä vähän roikkui”, Joonas Lyytikäinen, toinen sittemmin Rynnäkköolssi-nimen saaneen Custom Cruiserin ”alkuperäisistä” omistajista kertoo. Siivouksen tulos. Keulalle tuli jo silloin yksi ledipaneeli ja sitten 2020 Kustom Kultureen tehtiin tuollainen kattoteline. Siinä taisi mennä Niin edessä kuin takanakin ovat nykyisin järeät palkkipuskurit. Otettiin siinä ’17–18 uutenavuonna vähän neuvoa antavaa, ja siinä se päätös kypsyi. Etupuskurin kettinkiviritys juontaa juurensa erään tuttavan autosta piirtämään luonnokseen, jossa puskurista roikkui kettinginpätkiä. Siihen tuli myös joku kiinalainen ledipaneeli. Se oli silloin oikea mobilistin unelma, ihan ehjä ja suorakylkinen. Se oli joskus 2019 tai 2020, kun sain idean sovitella siihen jotain kolmeykkösiä maasturin renkaita alle, ja siitä se idea sitten lähti”, Joonas selittää. Kun maalipinta ei ole liian kiiltävä, siihen voi kirjata vaikka piirustuksia mittoineen. ”Viimeiset kaksi vuotta sillä ajettiin jäteöljyllä, se oli todella huonolla huollolla. ”Reilut neljä vuotta takaperin tein keulalle ensimmäinen karjapuskurin. Me käytiin kerran sillä sitten tuossa paikallisessa baarissa, ja auto jätti sen eteen silloin”, Joonas kertaa Oldsin luonnollista kehitystä – tai kulumista. Sen ulkonäkökin alkoi pikkuhiljaa jalostua entistä seikkailuhenkisemmäksi. Kaikki tuohon autoon liittyvä on päätetty kännipäissään”, Santeri-veli jatkaa. ”Monta vuotta sillä ajeltiin, ei siihen tehty kuin perusremontteja. Lopulta 2021 se moottori oli kuitenkin niin sohlo, ettei se oikein käynytkään. Alusta asti kaverit olivat hahmotelleet, että autoon pitäisi saada paljon ledivaloja, ja Valostorelta ne saatiinkin lopulta hyvään hintaan. ”I ntistä kun päästiin, niin ostettiin kännipäissään tuo puokkiin. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Oldsmobile Custom Cruiser ’86
Jo aiemmin auton alla olleet vanteet levitin 7-tuumaisista 10-tuumaisiksi itse, ne oli helppo pyöritellä siinä irtonaisella rungolla kasaan. ”Sitten löytyi sopivasti ’95-mallinen GMC:n 6,5-litrainen dieselvani, joka lunastettiin tekniikan luovuttajaksi. Ne puhallettiin ja maalattin Teknodurilla samoin kuin runkokin. ”Jossain vaiheessa siihen hahmoteltiin jotain Bemarin turbodieseliäkin, mutta lopulta päädyttiin ihan perinteiseen V8-dieseliin.” Autohan oli valmiiksi Oldsin moottorilla, joten siihen oli helppo vaihtaa tuoreempi samansukuinen dieselkone, vaikkei 5,7-litraista isompia koskaan tehtaalla farmarien keulalle asennettukaan. Kyynelpeltiin upotettu mittaristo on kotoisin uudemmasta tekniikanluovuttaja-Vanista. Silloin, kun koppa nostettiin pois, kävi ilmi, että esimerkiksi laatikon palkki oli ruostunut pois, ja laatikko oli koneessakin kiinni vain kahdella pultilla.” Tuossa vaiheessa oli selvää, ettei loppuun ajetulle tekniikallekaan riittäisi mikään isompi huolto, vaan olisi aika hankkia kokonaan uudet voimat pellin alle. Äänentoistolaitteita kavereilla on tarkoituksena parannella entisestään, vaikka 5-kanavapääte, paremmat kaiuttimet ja subbari autosta jo löytyykin. Syyskuun alussa Järvinen tuli sitten kaivinkoneella tuohon pihaan, ja niinhän se nousi. ”Ja sit vedettiin maali päälle”, Joonas jatkaa. ”Villeltä sattui sopivasti löytymään rempatut satulat ja hyvät levyt eteen, Ville teki myös kaikki jarruputket oikein vimpan päälle hyvin. ”Kaikki perushilppeet siihen koneeseen uusittiin, Ville läppäsi siitä venttiilit, ja se automaatti vain huollettiin. Sitten vain tilattin Rockautolta hirveä kasa osia, alustaan uusittiin kaikki kuluva ja taakse tuli ilmaiskarit”, Joonas selittää. 21 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Kardaanin mä lyhensin, ja sikäli se kävi aika helposti. 35-tuumaiset pyörät yhdistettynä korin korotukseen ja nepparilevikkeisiin tekevät Oldsista todella härskin näköisen. Renkaiksi tuli nuo 35x12,5" BF Goodrichin All Terrainit, jotka onnistuin ihmeen kaupalla löytämään halvalla käytettyinä.” Olssin tien päällä nähneet ovat suurella todennäköisyydellä nähneet sen takaluukku auki, ja jonkun istumassa selkä menosuuntaan. Touhu tosiaan kulkee perheessä, sillä veljesten isä Tommi muistetaan Amerikan Raudan sivuilta useammistakin autoistaan. ”Mä hiekkapuhalsin kaiken”, Santeri toteaa. Kun Ville ja Olli meni tossa pihalla puukkosahalla raa’asti siihen Vaniin sisään, niin siinä ei mennyt kuin muutama tunti, kun se tekniikka oli irrallaan.” Samasta Vanista riisuttiin Oldsmobilea varten myös sähköisesti ohjattu 4L80E-automaatti sekä sähköt mittaristoa myöten. Lokakuussa sitä runkoa sitten kuskattiin jo Transitilla hiekkapuhallukseen. jonnekin aamukahteen, kun todettiin, että pitäiskö siitä nostaa tuo koppa pois
Varapyöräkotelon tasoittelin, kun se on helvetin ruma noissa. ”Sitten käytiin Kojolta hakemassa uusia suuttimia, ja sen jälkeen se olikin semmoista perusniputusta. Tuo Holsetin HX40 Super oli mulla jäänyt johonkin hyllyyn lojumaan, joten totesin sen sopivaksi tähän. Joulukoristeesta autoksi takaisin. 22 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Oldsmobile Custom Cruiser ’86. ”Meillä oli jouluvalotkin siinä koristeena. Imusarjaa muutin niin, että sorvasin päälle lähdön välijäähdyttimen putkelle. ”Juhannuksen jälkeen oli vähän hiljaista, siinä oli kaikilla muuttoa ja mulla oli Mustangiremonttia, joten vasta loppusyksystä jatkettiin auton tekoa”, Joonas selittää. 30 päivän kohdalla on puuttuneet vielä sähköt, ja 28 päivää ennen pääsiäistä kone kävi ensimmäistä kertaa.” Moottoriksi tuli Jenkkien nykydieselbuumiin sopivasti ’95-mallisesta Vanista otettu 6,5-litrainen diesel, jolle ylipainetta tuottaa Holsetin HX 40 Super -turboahdin. Peräti 5-tuumaisella ulostulolla varustettu 3,5” rosteriputkisto takaa miehekkäät soundit. Se cooleri oli jäänyt kaverille ylimääräiseksi jostain ralliprojektista.” Sen talven kori lojui tallin pihalla hangessa odotellen aikaa ja inspiraatiota. Jotain RynnäkköOlssin nykyisestä korkeudesta kertoo se, ettei 183-senttinen taskuamatsoni Johanna näytä korkokengissä sen vierellä erityisen pitkältä. Jotkut kiinalaiset HD-iskarit siinä on edessä, mutta muuten se on alustaltaan ihan vakio.” Alkukesän rakenteluinnon laannuttua tahti hiljenikin taas pidemmäksi aikaa. Sitten mä sorvailin siihen nuo korinkorotuspalikat ja tasan vuosi sitten nostettiin tuo koppa taas hienosti pyöräkoneella päälle. ”Siinä vaiheessa, kun pyörät oli alla, se kone päästiin niputtamaan uusilla tiivisteillä. Alkutalvesta 2022 ruiskupumppu kävi Tammerdieselissä remontissa, ja siihen pyydettiin lisäämään samalla syöttöä. Neljään tyttöönhän me maalailtiin kaikkia irto-osia ja tehtiin kaikkea jonninjoutavaa hieromista tuollaiseen Oldsiin”, Joonas toteaa nauraen. Keväällä otettiin taas Järvisen kanssa koppa rungolle, ja mä hitsailin siitä mädät pois
30 päivän kohdalla on puuttuneet vielä sähköt, ja 28 päivää ennen pääsiäistä kone kävi ensimmäistä kertaa. ”Silloin, kun jätkät osti osuuden tosta multa ja Santerilta, niin tehtiin auton tiimoilta oma Whatsapp-ryhmä, RynnäkköOlds and The Boys, ja se nimi on autolla pysynyt.” Ja pakko onkin todeta, että rynnäkkö-sana sopii hyvin sekä niskojen yliojentumista aiheuttavan seikkailuauton ulkonäköön, että rytmiryhmän viihtymisasteeseen ainakin sikäli, kun on nähnyt kesän iloitteluja tapahtumissa – ja miksipä ei. Renkaat: BF Goodrich All Terrain 35x12,5 R15. ”Tän vuoden tammikuussa hankittiin siihen tuo alumiininen syyläri, Ville teki siihen kannakkeet, ja rakenteli flektin. Hauskanpitoonhan se on rakennettukin. Vielä edellisenä yönä jätkät tekivät viiteen-kuuteen asti aamulla sähköjä, pari viimeistä viikkoa Ville ei tainnut hirveästi nukkua ollenkaan. Eka kerralla ei ollut tarpeeksi vertailulappuja tuosta ahtamisesta, mutta leima tuli lopulta verrattain helposti. 23 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Ohjausakseli oli tekemättä, lämppärin koteloa piti muokata ynnä muuta. Aikaa näyttelyyn oli 50 päivää, mikä kirjoitettiin tallin tsekkitauluun. Siinä vaiheessa oli vielä sähköt ja puskuritkin tekemättä, eikä se siis ollut vielä kertaakaan käynytkään. 50 päivän rypistys. Ville ja Järvinen tekivät vaihdevivustot pyörötangosta ja lattaraudasta kokonaan uusiksi, paljon kaikkea pientä siinä oli.” Tekemättä oli vielä myös pakoputkisto, jonka Joonas teki 3,5-tuumaisesta rosterista 5-tuumaisella päällä, ilman vaimentimia. Siitä se tekeminen sitten alkoi, ei varmaan 3–4 päivän taukoa jäänyt missään välissä, kun sitä rakenneltiin tosissaan. Yleismalliset kaarilevikkeet tulivat Vauhtiveikot.fi -verkkokaupasta. Ville perkasi Vanin sähkösarjan tähän sopivaksi, Faktat Oldsmobile Custom Cruiser ’86 Moottori: ’95 Vanin 6,5-litrainen V8 diesel, Holset HX 40 Super -ahdin ulkoisella hukkaportilla, turbon suuttimet, imusarja muutettu välijäähdyttimelle, iso cooleri, syöttöä lisätty, alumiininen syyläri, 3,5" rosteriputkisto 5" ulostulolla, hukkaportin putki menee etupyörän viereen rungon ja korin väliin. Ensimmäiset tilatut olivat tähän liian lyhyet, joten oli tilattava toiset, jotka olivat sopivat. Alusta: HD-etuiskarit edessä, vakiot takana, koria korotettu rungolla. Vanteet: Cragar Super Spoke 15x10" vanteet, maalattu mustiksi. Päästiinhän me tolla American Car Show’hun, ja kolme päivää melkein aamusta iltaan sillä ryypättiin”, Joonas kuittaa tyytyväisenä. Voimansiirto: 4L80E-automaatti, alkuperäinen 10-Bolt perä. Kaveri teki aikoinaan tuosta sellaisen sketchin, joka oli aika Mad Max -henkinen, ja siinä roikkui puskurissa jotain kettinginpätkiä, niin laitettiin sitten noi ketjut tohon, vaikka tästä nyt lopulta tulikin maasturimaisempi. Noihan maksoi kokonaiset 110 euroa sarjalta, niin uskalsi ottaa riskin tilatessa”, Joonas naurahtaa. Mulla alkoi siinä työkiireet, niin jätkät hoiti leimahommat siinä loppuun. ”Saatiin Ollin kanssa ruinattua pari viikkoa lomaa, joten ruvettiin tekemään siinä noita palkkipuskureita kahden millin pellistä, jota leikeltiin rälläkällä trukkilavan päällä. Kori: Omatekoiset palkkipuskurit, omatekoiset astinlaudat, nepparikaaret, omatekoinen kattoteline, Purelux-ledivalot. Ja hauskaa on riittänyt. Me tehtiin Ollin kanssa nuo metallihommat, Ville ja Santeri tekivät sitten kaikkea pienempää, kuten sovittelivat Hydrobooster-tehostimen paikalleen. ”Viikkoa ennen pääsiäistä auto vietiin viimein dynoon katsastuslappuja varten. Helmikuulla sitten mietittiin, että pitäsköhän tolla leppäjeepillä mennä käymään American Car Show’ssa. Pyöränkaarista otettiin senttitolkulla kamaa pois ja sisälokarit tehtiin uusiksi pellistä, että nuo kolmevitoset mahtuvat kääntymään. Kiitos: Auton koko porukka, Kiuru ja Järvinen, Valostore. Jarrut: Vakiolevyt edessä, rummut takana. RynnäkköOlds and The Boys, eli koko ryhmä samassa kuvassa. ja teki kaikki maadoitukset ja valojen sähköt uusiksi”, Joonas kertoo ja jatkaa: ”Käytännössä vuoden alussa oli vasta kardaani paikallaan ja koppa rungolla. Sisusta: Grantin puuratti, Vanin mittaristo turkkipeltisessä mittariston kehyksessä, Hertz HDP5 5-kanavainen vahvistin, Ground Zeron 4" kaiuttimet kojelaudalla, Focus Acousticsin 5,25" erillissarjat takana, Alpine 12" R-sarjan subbari refleksikotelossa
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 24 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Kun yhteistä matkaa auton kanssa on 35 vuotta, on selvää, että kyse on pitopelistä. Kunnes kuole ma erottaa Ford Fairlane 500 2d HT ’58. Minna Satola hankki Fairlanensa ensimmäiseksi autokseen ollessaan vasta 17, eivätkä Minnan ja Fordin tiet eroa koskaan, se on kuulemma varma
Kunnes kuole ma erottaa 25 AMERIKAN RAUTA 6/2023
se vietiin ensimmäisen kerran leimalle Rovaniemellä, mutta hylättiin amerikkalaisten valojen ja iskutilavuuden todistuksen puutteen takia. Yli 25-vuotiaiden autojen uustuonnin helpotuttua 1984 alkoi komeaa kalustoa virrata USA:sta Suomeen kovaa tahtia, ja rovaniemeläisillä parkkipaikoillakin nelioviset Coronetit ja Valiantit vaihtuivat kaksiovisiin siipi-hardtopeihin. Se oli maalattu alkuperäisten tyylisillä mustalla ja keltaisella, joka kuitenkin oli alkuperäistä pistävämmän sävyinen, ’76 Chryslerin kartasta. ”Heinäsen Arton opastuksella pääsin itsekin jonkin verran rassaamaan autoa. Fairlanella ajettiin paljon, Tein 10 auton listan. Moottori oli porattu .030 ylikokoon ja varustettu TRW:n männillä sekä Iskyn miedolla virinokalla. Mukana tuli jopa ’62 vuosimallin Owners Manual sekä täydellinen ’58 Shop Manual -kirja. Harrastuksen kasvaessa kaupunkiin perustettiin oma jenkkiautokerho Midnight Sun Cruisers, johon Minna liittyi heti, ja kuuluu tänä vuonna 35-vuotiaan kerhon alkuperäisjäseniin. ”I nnostukseni jenkkiautoihin alkoi 15-vuotiaana, kun seurustelin pojan kanssa, jolla oli ’65 Galaxie. Elettiin vuotta 1988, kun perheen tuttava lähti USA:han etsimään autoja, ja tuolloin 17-vuotiaalle Minnalle löytyikin juuri se mieleisin, ’58 Fairlane 500 ja vieläpä kaksiovisena hardtopina. Auto oli edelleen Kalifornian papereilla, mutta se oli kulkeutunut omistajansa mukana New Jerseyhin, joten se laivattiin Suomeen Baltimoresta.” Alkuaankin 300-hevosvoimaisella 352 Thunderbird Special -moottorilla varustetun auton tekniikaksi oli vaihdettu jostain syystä ’62-mallinen 352, jonka remontista oli tarkat tiedot. Viisi ensimmäistä oli Fordeja”, Minna jatkaa. Yksi niistä kiinnitti huomion, se oli jokun ruotsalaisen ’58 Fordin kuva, ja siihen ihastuin”, Rovaniemellä nuoruutensa asunut, mutta sittemmin Vantaalle muuttanut Minna Satola kertoo. Tein 10 auton listan. Yhdessä isäni ja perhetuttavan kanssa juteltuamme päädyimme hankkimaan auton rapakon takaa. ”Samassa kuormassa tuli Rovaniemelle myös kolme Corvettea, ja siitä se sitten alkoi. Olisinkin halunnut ysiluokan jälkeen jopa opiskella autonasentajaksi, mutta isä ei antanut, vaan pakotti minut lukioon. Ykkösenä oli ’58 Fairlane, toisena ’59 Mercury ja kolmantena ’57 Fairlane. Huonessaan hänellä oli paljon V8:n keskiaukeman kuvia autoista. 26 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Ford Fairlane 500 2d HT ’58. Eka oma auto. Fairlanen alla oli American Racingin 15-tuumaiset Outlaw-vanteet ajan henkeen sopivasti mustakylkisin renkain, ja auto oli äkkiseltään siistissä kunnossa. 5.5. Muutenkin harrastajayhteisö oli tiivis, eivätkä ystävät ole kadonneet, vaikka vuosia onkin kulunut ja paikkakunta vaihtunut pariinkin otteeseen. ”Myöhemmin tulikin mahdollisuus hankkia harrasteauto meidän perheeseen. Ykkösenä oli '58 Fairlane, toisena '59 Mercury ja kolmantena '57 Fairlane. Se jouduttiin viemään sitten Kemiin saakka katsastukseen, siellä iskutilavuuden määrittely jotenkin onnistui”, Minna muistelee nauraen. Auton aiempi omistaja, Navy-sotilas Timothy Kurek oli pitänyt siitä selvästi huolta. Viisi ensimmäistä oli Fordeja." Projektissa suurena apuna olleen Arto Heinäsen äiti teki nykyiset, auton ulkoväreihin sointuvat ovipahvit, vanhat kun olivat tummemman keltaiset. ”Huhtikuussa 1988 auto tuli Suomeen
Ei auttanut, vaikka selitin auton olleen lainassa”, Minna kertoo tapahtumalle jälkikäteen naureskellen. Hyvä ystävä suostui kuitenkin lainaamaan vaihteistonsa, joka asennettiin minun Fairlaneen, ja sitten auto laitettiin junaan ja asemalta matka jatkui kohti määränpäätä, joka oli Uusikaupunki. Sitten 1997 auto päätettiin ottaa kunnolla työn alle ja käydä koriltaan läpi.” Etupenkki sai nykyisen mustan keinonahkaverhoilunsa jo 90-luvulla auton ollessa vielä toisen värinen. Etupenkki oli tullessa valkoinen, ja takapenkki oli verhoiltu nykyisenlaiseksi mustaksi, joten etusohva päällystettiin mustalla keinonahalla jo silloin 90-luvulla. ”Muuten sille ei mitään ihmeempiä tarvinnut tehdäkään, mutta joskus silloin 90-luvun alussa kannet käytettiin irti ja remontoitiin. Rovaniemeläinen maalari teki taiteellisena ihmisenä siihen silloin ne liekit. Tapahtuman jälkeen laatikko otettiin irti ja palautettiin omistajalleen.” Fairlanen oma vaihteistokin remontoitiin pariikin otteeseen, ja autolla ajettiin aktiivisesti aina vuoteen 1997 saakka. 27 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Olin nimittäin saanut kesätyöpaikan kaupasta, ja lainannut auton kaverilleni, joka ajeli sillä välillä päivisin minun ollessa töissä. Viimeisimmän, miltei parikymmenvuotiseksi venyneen maalauksen yhteydessä Fairlanen sävyt käännettiin toisin päin siten, että nyt aiemmin keltaisesta keskiosasta tuli musta ja katosta sekä alaosasta taas keltaiset. sillä ajoivat myös kaikki mun ystävät aina välillä, ja sain sen takia potkut töistäkin. Yhtenä päivänä paikan omistaja sitten sanoi minulle, että sinä et ole ollut töissä päivisin, kuten olisi pitänyt, vaan sinut on nähty monena päivänä ajelemassa autolla ympäriinsä. Niiden aluvanteiden tilalle hankin myös 14-tuumaiset peltivanteet kokopeittävin kapselein ja valkosivurenkain”, Minna kertoo. ”Melko nopeasti se amerikanmaalipinta alkoi halkeilemaan, niin auto maalattiin mattamustaksi keltaisin liekein joskus ’93 tai ’94. Ratin korjasi epoksilla ja maalasi uudelleen Minnan mies Toni auton viimeisimmän maalauksen jälkeen. ”Joskus 90-luvun alussa oli tarkoitus lähteä Ford Nationals -tapahtumaan tyttöjen kanssa, ja minulla hajosi Fairlanesta vaihteisto juuri ennen sitä. Se oli kesät ihan minulla käyttöautona
Ikkunan tarra muistuttaa edellisen omistajan sotilastaustasta, ja on ollut paikallaan vuosikymmeniä. Ensimmäinen maalaus kuitenkin kupli, joten työ jouduttiin tekemään kahteen kertaan. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Se olisi ollut hienoa, että isä olisi kerennyt näkemään sen taas liikenteessä”, hän toteaa silminnähden mietteissään ja summaa: ”Tuo on semmoinen auto, josta en ikinä luovu. Ensimmäisellä kertaa sain kuitenkin eripariset. Vanteet: 14" peltivanteet kokopeittävin kapselein. ”Heinäsen Arto piti autosta huolta, 2016 sain sen viimein tänne etelään. Kun tuli aika rekisteröidä auto pitkän seisonnan jälkeen, mun vanhat Lapin läänin kilvet olivat vielä vapaana. Tekniikan osalle riitti, kun käytti kaasuttimen ultraäänipesurissa, ja Toni vaihtoi siihen myös kalvot ja tiivisteet. Toni maalasi uudelleen kojelaudan ja puhdisteli ja kiillotteli mittariston sekä listat.” Kojelautaan tilattiin myös uusi uretaaninen pehmuste, kun vanha päällinen oli virttynyt jo niin kehnoon kuntoon. Uusi konepeltikin hankittiin. ”Heinäsen Arton äiti teki nuo oviverhoilut uusiksi, kun ne aiemmat olivat sellaiset tummankeltaiset. Mun isä menehtyi aika nuorena, 57-vuotiaana, eikä kerennyt koskaan nähdä auton valmistuvan. Alusta: Etujousia madallettu kierroksella, takana vakiolehdet. ”Fairlane lojui kuitenkin lähinnä purettuna vuoteen 2004 saakka, kunnes korin korjailu alkoi oikeasti. Vaihteisto: ’62 Fordin valurautainen FMX-automaatti, alkuperäinen perä. ”Auto jäi sitten kesken, kun muutin Helsinkiin 2000. Renkaat: BF Goodrich 215/70 R14 valkosivut. En ole kauhean tyytyväinen nykyiseenkään, mutta isona sitten maalautan sen uudelleen”, Minna toteaa hymyillen. Kori: Maalattu Sun Gold ja Raven Black -alkuperäissävyin, mutta värialueet kääntäen. Silloin asennettiin myös uudet Marteliuksen putket. Hän oli siitä silloin huolissaan, kun sitä alettiin 90-luvun lopulla kunnostaa, että se koko auto menee pilalle. Löysimme Arton kanssa Kätkävaaran metsästä ’58 farmarin raadon, josta oli jo lokasuojat myyty, mutta onnistuimme jäljittämään ne, ja Arto hitsaili ne kuntoon sekä sovitteli tähän paikalleen.” Tällä kertaa maalauksessa yritettiin käyttää mahdollisimman lähelle alkuperäisiä Sun Gold ja Raven Black -sävyjä. ”Kun tuli aika rekisteröidä auto pitkän seisonnan jälkeen, mun vanhat Lapin läänin kilvet olivat vielä vapaana, ja tilasin ne tällä kertaa mustina. 28 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Ford Fairlane 500 2d HT ’58. Sisusta: Verhoiltu uudelleen mustalla ja keltaisella keinonahalla. ”Aikani väritystä mietittyäni päätin, että vaihdetaan värialueet toisin päin, jolloin katosta tulikin keltainen ja keskiosasta musta. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi vuodesta 1997 vuoteen 2018 ajamatta, kun se tuli tänne Vantaalle vielä vähän keskeneräisenä. Kun ilmoitin sitten virheestä, niin minulle kerrottiin, että vangit saattaa joskus tehdä tämmöisiä kepposia. Ensimmäisellä kertaa sain kuitenkin eripariset, toinen oli LPK ja toinen LKP. Kiitos: Arto Heinänen. Vai olikohan vain vahinko", Minna kertoo ihmeissään. Se hiottiin pellille, ja tarkoitus oli maalata se uudelleen”, Minna selittää. Bensatankki vaihdettiin sekin uuteen. Lattiassa oli vähän hitsattavaa vielä ja sisustan osat olivat irrallaan. Mieheni Tonin avustuksella auto saatiin vihdoinkin liikenteeseen." Paremman takapuskurin ja sivulistat Minna löysi nimenomaan ’58 Fordeja harrastavalta Martin Östlundilta Ruotsista, ja kävi miehensä Tonin kanssa hakemassa sen sieltä vielä auton ollessa työn alla Rovaniemellä. Menen sen kanssa vaikka hautaan.” Faktat Ford Fairlane 500 2d HT ’58 • Omistaja: Minna Satola, 52 • Paikka: Vantaa. Moottori: ’62 Fordin 352 cid, porattu .030 ylikokoon, TRW:n männät, Iskenderian Camsin virinokka, 4-kurkkuinen kaasutin, Marteliuksen tuplaputkisto. ”Heinäsen Artoa pitää kyllä kiittää, ilman häntä Fairlane ei olisi vieläkään varmaan täällä. Yli 20 vuotta telakalla. Oli siinä jo hitsattavaakin, taakse vaihdettiin uudet quarter panelit ja teetettiin helmapellit. Niin, ja näet tässähän oli tullessa lasikuituiset etulokasuojat
(09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. 9-17. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 03 2251948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi. Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo
Minnan Fairlane kuitenkin palasi tielle entistä ehompana, ja liikkuu jälleen aktiivisesti. Minna kuuluu rovaniemeläisen Midnight Sun Cruisersin perustajajäseniin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Minna Satolan albumit Pitkään pohjoisessa 1. Nuoret naiset ja Fairlane talvella 1989. 4. Liekit maalasi taiteellisena tunnettu tuttava Matti Happonen. 2. 30 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Ford Fairlane 500 2d HT ’58 1 2 3 4 5 6. Jostakin syystä auton aiemmin omistanut Timothy Mark Kurek oli käyttänyt sen arvioitavana Cars Of Distinctionissa San Diegossa. Huomattavaa on, että Cadillacissäkin on L-kilvet, eikä N-alkuiset, kuten yleensä noihin aikoihin! 6. Amerikanmaalipinta alkoi halkeilla melko nopeasti, joten puolenkymmentä kesää Fairlanella kurvailtuaan Minna päätti maalata sen mattamustaksi. Tuolloin auto oli vielä väritykseltään alaosastaan musta ja yläosastaan keltainen. 5. Tuolloin, vuonna 1986, sen käyväksi arvoksi on noteerattu 3000 taalaa. Fairlane tuli Rovaniemelle samassa rekassa kolmen Corvetten kanssa huhtikuussa 1988. Elämä kuljettaa toisinaan hyvinkin pitkälle kotiseuduilta, ja se on yksi yleisistä syistä, miksi autoprojektit jäävät vuosiksi kesken. Pinkun parkissa Rovaniemellä näkyi tuolloin 80-luvun lopulla sulassa sovussa perinteistä Suomi-kalustoa ja komeita uustuontimalleja. Minna Satolan Fairlanen tarina on monella tapaa erikoinen ja yhtä aikaa tavallinen. Tämännäköinen selostus auton osista ja maalisävyistä sen mukana seurasi. 3
Maalauksen yhteydessä auton lasikuituiset etulokarit vaihdettiin metsäautosta löytyneisiin peltisiin. 2013 180 km., Tax Free 29 800 € • Oldsmobile Delta 88 Super Rocket 1965, 27 600 € • Chevrolet Camaro SS CAB 2013 Tax free 146 tkm., 28 200 € • Cadillac Eldorado Touring Coupe 1996 264 tkm., 6 300 € • Dodge Challenger R/T 2012 127 tkm., 38 800 €. ??. 7. . Välissä se ehti olla ajamatta yli 20 vuotta. ??. 7 8 ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. . ??. ??. ??. ??. ??. 1966, 26 800 € • Chrysler Saratoga 1951 Upeasti entisöity! 20 200 € • Pontiac Grand-Prix 1965, 15 900 € • Chevrolet Camaro SS CAB 6.2L 298HK Aut. Vuonna 1997 Fairlanen kori otettiin kunnolla työn alle, ja se maalausprojekti veikin lopulta kaikkien sattumien summana melkoisen kauan. 8. Maalaus tehtiinkin kuplimisen takia vuosien varrella kahteen kertaan, ja tekemistä riitti vielä Minnan miehelle Tonillekin, vaikka auto olikin päällisin puolin valmis listoituksia myöten. • Chevrolet Camaro -71/77, 27 900 € • Dodge Challenger RT 2009 Tax Free. ??. ??. . 27 100 € • Plymouth Fury 360 Magnum 1960, 21 200 € • Dodge Coronet 1959, 297 00 € • Challenger RT 440 Magnum, 50 000 € • Chevrolet Camaro SS 2010, 46 200 € • Corvette 1976 tulossa. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. Auto jäi seisomaan purettuna Lappiin Minnan muuttaessa Helsinkiin 1999, ja peltityöt alkoivat oikeasti vasta 2004. USA-CARS .fi Puh. . Viimein 2016 Fairlane saapui Minnan uuteen kotipihaan Vantaalle uudessa värityksessään. Moottorivikainen, 17 900 € • Buick Lesabre CAB 340 cid/ Aut. ??. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 www .back falt.fi Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • DoPontiac Starchief 1959 Täysin alkup
KojootinKojootinpö pö ll ll yttäjä yttäjä 32 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Teksti ja kuvat: Masa Saloranta 33 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Antti Haikio Salosta oli vasta 13-vuotias pojankoltiainen selaillessaan isänsä Kaitsun kanssa eBaytä tarkoituksenaan löytää projektiksi sopiva muskeli-Mopar. Etsinnässä haaviin tarttui ’69 ”pillared coupe” Road Runner 383-isolohkolla. Plymouth Road Runner ’69
15" peltivanteet ovat edessä 4" ja takana 10" leveät, ja luonnollisesti Antin itse modaamat. Vaihteistoina valittavana löytyi joko 3-vaihteinen automaatti tai 4-vaihteinen manuaali. Sarjakuvat mukaan. Kymppitonnin lisähinnasta tuotantoyhtiölle sai Road Runner käyttöönsä myös Maantiekiitäjän ”Beep Beep” -soundin äänitorviinsa. Museoitua taidetta. Ylellisempi GTX on luotu Sport Satelliten pohjalle, ja hinta lähenteli 3 500:aa Amerikan dollaria, kun halvimmillaan ”Maantiekiitäjän” sai 2 870 taalan hinnalla. 60 -luvun loppupuolella useat ensimmäisten polvien muskeliautot olivat jo karkaamassa hinnoiltaan nuorison saavuttamattomiin, ja useimmat uutuudet tarjosivat mittavia varustelupaketteja – tietysti lisähintaan. Plymouth Division osti käyttöoikeuden ”Road Runner ” -nimeen Warner Bros./ Seven Arts -tuotantoyhtiöltä ja sai 50 tuhannen dollarin kertakorvauksella käyttöönsä nimen lisäksi myös kuvitusdekaaleja siihen aikaan erittäin suositusta Looney Tunes -sarjakuvista sekä animaatioelokuvista ”Wile E.Coyote and The Road Runner” (Kelju K.Kojootti ja Maantiekiitäjä). Myös bucket seat -erillisistuimet lisättiin optiolistaan. 34 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Plymouth Road Runner ’69. Plymouthin odotettiin myyvän noin 20 000 autoa vuonna 1968; myynti ylitti kuitenkin kaikki odotukset ja noin 45 000 yksilöä valmistettiin. Vuoden 1969 malli säilytti saman perusilmeen ensimmäisen vuosikerran kanssa, vain pieniä kosmeettisia muutoksia tehtiin muun muassa takavaloihin ja maskiin, sivuvaloihin ja uusiin Road Runner -tarroihin. Nuorisolle tarjottiin tässä tapauksessa ainoastaan raakaa voimaa uhkuva muskeliauto. Tämä sijoitti Road Runnerin kolmanneksi muskeliautojen myynnissä, ja vain Pontiac GTO ja Chevyn Chevelle SS 396 myivät sitä enemmän. Dodge debytoi Road Runnerin serkun, Super Been, vuoden 1968 puolivälissä nähtyään Plymouthin menestyksen Road Runnerin kanssa. Vuonna 1968 esitelty Road Runner perustui halpaan Belvedereen, eikä juurikaan varustuksellaan loistanut, lattioitakin suojasi ainosataan kuminen suojamatto. Varhaisimmat vuoden 1968 mallit olivat saatavana vain 2-ovisena pylväskupeina, mutta myöhemmin mallivuonna tuli tarjolle 2-ovinen tolpaton hardtop-malli. B-alustaisen Road Runnerin moottorivaihtoehdot olivat 335 heppaa tuottavasta 383-isolohkosta 426 Hemin kautta 440 cid 7,2 litran veekasimoottoreihin. Antin Road Runner on hyväksytysti museokatsastettu, ja myös pitkälti käsityönä tehtyä taidetta
”Kori oli viisi senttiä kierossa, joten se suoristettiin. Museomuskeli. Auto oli mällätty molemmisa etukulmista ja toisesta takakulmasta, niitä parsittu aika reilusti", hän kertoo. Auto oli joskus kolaroitu, ja periaatteessa oli lähes salmiakin mallinen. ”Kaitsu-Pappasti” tietysti ollut auttamassa aina, kun on toista käsiparia tarvittu”. Vielä kun sen kävi tarkastamassa näitä Suomeen tuotavia laitteita ”katsastava” puolituttu asiamies, sinetöitiin kauppa näkemättä itse autoa lainkaan. Vuonna 2008 Antti, silloin siis 13-vuotiaana, löysi isänsä Kaitsun avustuksella Tennesseen Chattanoogasta juuri tällaisen '69 Pillared Coupe 383 ”matching numbers” Road Runner -aihion. Sohvapenkki on jostain hieman uudemmasta Moparista alunperin, mutta vaihtunee ajan myötä sekin alkuperäisemmäksi. Eikä sekään aina auta, ovat aika velhoja tuon bondon käytön kanssa... ”Auto oli korigrillissä ja koko auto hiekkapuhallettiin. Niin, siis vaikutti, kun katseli eBay:n kuvia ja luki myyjän ylistyksiä autosta. 35 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Antti opiskeli Plymouthinsa kanssa peltityöt, ja paljon niitä saikin tehdä. Kaikki lattiat, takaluukun pohja ja osa konehuoneesta tehty suorasta pellistä. Sisustassa on pyritty mahdollisimman autenttiseen lookiin ja tunnelmaan. Vaan eipä ollut, Road Runner oli Amerikan Joen kymmenisen vuotta aiemmin pakkelilla kasaama ja ylimaalaama todellinen pommi. Siis piti. Toisen etulokasuojan etuosaa ei ollut olemassakaan, paitsi jonain leivonnaisena. Kaikki peltityöt sun muut on tehty tietenkin itse. Kuten niin monet muutkin, joita ei ole itse päässyt paikan päälle tarkastelemaan. Tai tässä tapauksessa Juoksukäkeä höyhenistä. Toisen etulokasuojan etuosaa ei ollut olemassakaan, paitsi jonain leivonnaisena. eBay-löytö. Pohjat ja maalauksenkin tein itse. No, tuttu tarina, auton piti olla hyvä. Mopoikäinen Antti (niin, Salon Raatalassa mopoikä alkaa hieman eri ikäisenä kuin muualla Suomessa...) ei kuitenkaan homman laajuutta säikähtänyt, vaan tarttui härkää sarvista. Moottorin koneistukset sun muut jutut on tehty myös kaikki itse kampiakselin painotusta lukuun ottamatta, ja vaihteisto ja peräkin on oma käsialaa. Myynti-ilmoituksen mukaan hyväpeltinen ja -kuntoinen auto vaikutti järkevältä ostokselta. Antti teki myös verhoilut itse – tietysti. Ja ruostetta oli riittävästi. Keep it simple... Auto oli joskus kolaroitu, ja periaatteessa salmiakin mallinen
Hevosvoimat liikkuvat näillä eväin jossain 500–600:n haarukassa, tarkkaa mittausta ei ole tosin vielä tehty. Lähentelee jo turvakaaripakkoa, ja niitä Antti ei kuitenkaan haluaisi museoajoneuvoon asentaa. Siisti moottoritila kätkee kuitenkin huomattavan määrän erikoisia ratkaisuja. Road Runneriin nuorukainen stroukkasi 383-isolohkon, ja nyt kuutiotuumia on sopivasti 451. Nopealla katseella konehuone näyttää täysin alkuperäiseltä alkuperäisine akkuineen ja ilmansuodattimen logoineen. Tarkoituksena onkin jatkossa jalostaa Road Runneria entistäkin lähemmäs alkuperäisen näköiseksi ja mikäli mahdollista – vieläkin nopeammaksi. Kiikalan Burnout Partyn ”Testaa ja Rassaa” -testipäivällä parhaat rykäisyt lähentelivät jo loppunopeuden puolesta 10:n aikoja, joka tarkoittaisi turvakaarien asentamista, mikäli ajatuksena on vielä virallisesti kisaa ajella. Väittäisin, että jopa huomattavasti paremmalla kuin ennen, kiitos Antin tapaisten ennakkoluulottomien nuorukaisten! Road Runneriin nuorukainen stroukkasi 383-isolohkon, ja nyt kuutiotuumia on sopivasti 451. Kiikalan Burnout Party:n Testaa Ja Rassaa -testipäivänä Antti rykäisi jo matalia 11 sekunnin aikoja yli 200 km/h loppunopeuksilla. 36 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Plymouth Road Runner ’69. Kivaahan se on hieman silloin tällöin kumeja poltella, vaikka vain omaksi iloksi teemalla ”koska mä voin”! Ja kylillä ajettavaksi Road Runner on tehty – ei pelkästään stripille. Auto on varustettu lisäksi NOS(Nitrous Oxide Systems) ilokaasusetillä. Auto on myös hyväksytysti museokatsastettu ja myös kulkee aika rivakasti. Auto on varustettu lisäksi NOSilokaasusetillä. Alkuperäisen akun tilalle on sijoitettu täysin orkkisvirtalähteen näköinen TIG-hitsattu säiliö 115-oktaaniselle race-polttoaineelle, ja ”akun” alla on oma bensapumppu tätä tarvittaessa syöttämään. Antilla on tätä nykyä Salon Raatalassa oma koneistamo, ja erikoisalaa ovat nokka-akselit, joita Antti tekee. Mahtavaa nähdä, että harrastus on myös uusien sukupolvien käsissä hyvällä mallilla. Fiiliset Antilla ovatkin korkealla, kun omien käsien tekemä laite kulkee hyvin ja pysyy vielä nipussakin
Sisusta: Sohvapenkki, kisavyöt kuskille, tarpeelliset lisämittarit. Vanteet: 4x15" peltivanteet edessä, 10x15” takana, itse muokatut. Renkaat: 4,5x30–15 edessä, 12,5x28–15 takana. Alusta: Edessä löysimmät mahdolliset vääntösauvat ja säädettävät iskunvaimentimet, takajousien lehtipakat muokattu. Ilokaasun säiliö on siististi ja tukevasti asennettu takaluukkuun. Moottori: 451-kuutiotuumaiseksi stroukattu 383 cid BB V8, 440 Six Packin kampiakseli, jonka runkolaakerit sovitettu B-lohkoon, runkolaakerit girdle-sidotut (omaa valmistetta), H-profiilikiertokanget, ilokaasuille sopivat Icontakomännät, kansissa isommat rosteriset imuventtiilit ja Inconel-pakovenat, nokka-akseli itse hiottu, ”riittävän tiukka” ja siihen sopivat jouset, Edelbrock Victor yksitasoinen imusarja, 950 cfm tuplapumppukaasutin, Malloryn kaksikärkijakaja, Hookerin peltisarjat, 3" tuplaputkisto x-putkella. Jarrut: 11" Police-rummut, joissa teetetyt hiilikuitukengät. Teho: Yli 500 hv. Konehuoneessa sijaitseva ”akku” ei ole akku ensinkään, vaan sen näköinen säiliö 115-oktaaniselle kilpabensalle. 37 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Voimansiirto: TF727 manuaalikoneistolla, 8¾" perä lukolla. ”Coyote Duster” dekaali putsarin päällä on pinstripeja kylttimaalarina vahvaa nousua nauttivan Salon Hajalassa asuvan Jari Kedonperän käsialaa, kuten kilpakypärän juoksukäki-motiivitkin. Kiitos: Kai ja Nora, Tuula ja Elias sekä Jenkkiosat.com. Myös toimiva akku sekä päävirtakytkin on sijoitettu asianmukaisesti konttiin. Faktat Plymouth Road Runner ’69 Omistaja: Antti Haikio, 28 • Paikka: Salo
Foxy Red 38 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Keravalaisen Mikko Haajasen Mustang edustaa FoxBodyä parhaimmillaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Jenni Ahosilta 39 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Hienovaraisesti koristeltua manuaali-Mussea liikuttaa Eaglen veiveillä, Wisecon männillä ja Edelbrockin E-Street-alukansilla kutiteltu 306-pikkulohko, josta saadaan tarvittaessa lisää potkua ilokaasuilla. Ford Mustang GT 5.0 ’91
Aiemmin auto oli Espoossa Kinnusen Timolla, veljeksillähän oli muitakin Mustangeja, ja kävin katsomassa tätä Lohjalla tallissa”, Shipley muistelee. ”Kyllähän tätä on syntymästä asti on tullut imettyä”, Mikko toteaa siitä, miten ajautui amerikanautojen pariin. Muskelia ulkokuoreen. Koria oli jo koristeltu muuttamalla keulan ilme muistuttamaan ’93 Mustang Cobraa, ja konepeitto oli vaihdettu lasikuituiseen Cowl Induction -versioon. ”Niin Firebird kuin Camarokin olivat molemmat automaatteja, ja itseä tuo manuaali kiinnosti. ”Sehän lähti siitä, kun ostin LT1-koneisen ’94 Pontiac Firebirdin 2017 tai 2018. ”Mä ostin sen 2018. Koria oli jo koristeltu muuttamalla keulan ilme muistuttamaan ’93 Mustang Cobraa, ja konepeitto oli vaihdettu lasikuituiseen Cowl Induction -versioon. Erittäin leveät, edessä 9,5ja takana 10,5-tuumaiset vanteet sekä Saleen-tyyppinen takasiipi tuovat kummasti lihaksikkuutta FoxBodyn linjoihin. Teemme haastattelua saman pöydän ääressä Wartsika Gassers -kerhon tallilla, johon Eski kuuluu, joten keskusteluissa kohtaa kahden sukupolven näkemys. ”Se mulla ehti olla pari-kolme vuotta, kunnes vaihdoin sen järvenpääläisessä liikkeessä ’88 Z-28 Camaroon.” Tuo kyseinen 3Gen-Camaro osoittautui muuten sittemmin Salmen Ollin vanhaksi, siis lukuisista viisvitosista Chevyistään tutuksi tulleen herran, joka ajaa myös Nostalgia Drag -kisoja Nomadillaan. Muutenkin olin Foxeja katsellut jo useamman vuoden, muttei silloin Pontiacin hankinnan aikaan sopivia ollut tarjolla. Jutun ’91-mallisen GT:n rakensi nykyiseen kuntoonsa vihtiläinen Niko Shipley. Peräpään kruunuksi oli 40 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Ford Mustang GT 5.0 ’91. Tulenpunainen väri sopii kokonaisuuteen upeasti. Se tuli Kausalasta pikkuliikkeestä”, Mikko kertoo. Niin on myös Mikko Haajasen tapauksessa, Mikon isä Eskihän on pitkän linjan jenkkiautomiehiä, ja ajaa tätä nykyä Nostalgia Drags -kisaa näyttävällä ”Psycho Therapy” Topolinollaan. Vaikka vanhemman polven mielestä ’91 saattaa kuulostaa suhteellisen tuoreelta, on jutun Foxikin jo 32 vuotta vanha – vanhempi kuin ’59 Cadillacit olivat uustuonnin alkaessa 1984. Etenkin loppupään Fox-Mustangit olivat suosittuja virittelykohteita jo tuoreeltaan, olihan malli 5-litraisella monipisteruiskukasilla varustettuna varsin ripeä vakionakin, ja pienikokoisena ketterä ja kiva ajaa radallakin. 2022 keväällä tämä tuli myyntiin ylöjärveläisessä liikkeessä, ja kävinkin siellä vaihtamassa Camaron Mustangiin”, Mikko jatkaa. On huomattu myös, että jokaisella sukupolvella on omat klassikkonsa, vaikka toki tiettyjen mallien suosio jatkuu vuosikymmenestä ja ikäluokasta toiseen vankkumattomana. Aikanaan ikäluokka löytyi uudelleen, ja viime vuodet sen edustajien haluttuus ja hintataso on noussut kaiken aikaa niin meillä kuin maailmallakin. ”Mikkohan tuli synnytyslaitokselta kotiin ’67 Mustangilla, että Mustang-historia alkaa jo siitä”, Eski täydentää väliin. N yt eletään jo Suomessakin sitä jenkkiautoharrastuksen aikakautta, että monelle nuoremmalle harrastus on tullut verenperimänä. Jossain vaiheessa Foxeille kävi, kuten monelle suositulle mallille käy välillä, että rakentelijat kiinnostuivat enemmän uudemmista ja vanhemmista sukupolvista, ja Fox jäi unholaan
”Mulle tullessa auto oli vähän huonossa kunnossa ulkopinnoiltaan ja kaipasi sisältäkin siistimistä. Jarrujen päivittyessä Mustang Cobran isompiin levyihin, muuttui samalla pulttijako nelipulttisestä Fordin perinteiseen viisipulttiseen. Tein itse pohjat, yksi Koskisen Mika sen maalasi tossa pari tallia meistä eteenpäin. 41 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Perä huollettiin muutenkin, ja Cobran jarrut autoon kanssa päivitettiin.” Ajettavuuteen on panostettu myös rungonyhdistäjillä, Eibachin madallusjousilla sekä kaasuiskareilla. Nykyinen väri on Redfire, joka on jonkun Fordin pickupin sävy”, Niko selittää ja jatkaa: ”Tummennetut etu-umpiot vaihdoin kirkaslasisiin ja nuo LX-mallin takavalot fiksailin siisteiksi. Samalla vaihdettiin alustaan Maxximum Motorsportin puslat ja perään tiheämpi 4.10 välitys. hankittu Saleen-mallin isokokoinen siipi. Tämänikäisissä Foxeissa oli tehtaan jäljiltä turvatyynyllä varustettu nelipuolainen nahkaratti, joka on saanut jäädä paikalleen. Penkit sen sijaan ovat vaihtuneet tukevampiin Sparcon sporttijakkaroihin. ”Mulla oli vähän aikaa 19-tuumaiset vanteet alla, mutta ne näyttivät turhan isoilta Foxiin, joten päädyin etsimään 18-tuumaisia.” MS-Osatuonnilta löytyivätkin mieleiset Infinityvanteet, joilla on leveyttä edessä 9,5 ja takana peräti 10,5 tuumaa. Konepeitto ja takasiipi oli asennettu paikalleen mattamustina, joten me purettiin auto ’18–19 talvella, ja maalattiin uudestaan. Koria on myös jäykistetty iskaritolppien säädettävien yläpäiden väliin asennetulla BBK:n poikittaistuella
Äänikin on mukavan räyhäkkä, mutta ei liian kova. Kerran, pari viikossa sillä tulee ajettua, ihan harrastekäytössä se on.” Niin, Niko Shipley päätyi tosiaan syksyllä 2021 vaihtamaan Foxyn astetta uudempaan, kun vastaan tuli pitkään haussa ollut malli, jossa oli valmiiksi ahdin, jollaista hän oli Foxiinkin kaavaillut. Merkittävimmät muutokset on kokenut kuitenkin Mustangin tekniikka. Yhdessä viisilovisen manuaalin ja tiuhan 4,1-perävälityksen kanssa se siirtää vain reilut 1400 kiloa painavaa Foxia raikkaasti. BBK:n lyhyiden peltisarjojen ja 2,5-tuumaisen putkiston kautta hengittävä moottori tuottaa vapaastihengittävänä Kivasti se sutii ykkösen ja kakkosen, ja kolmosenkin”, Mustangin nykyisin omistava Mikko toteaa virnistäen. Konehuoneessa näkyvimpiä muutoksia on Holleyn Systemax-imusarja BBK:n vapaavirtausilmanottoineen ja 75 mm läppärunkoineen. ”Kivasti se sutii ykkösen ja kakkosen, ja kolmosenkin”, Mustangin nykyisin omistava Mikko toteaa virnistäen ja jatkaa: ”Onhan se räyhä peli verrattuna aiempiin, ja tuo tiheä perä ja manuaali tekee siitä jotenkin ajettavamman. Moottorin ja vaihteiston on remontoinut American Automotiven Tommi Huhtanen. Imupuolta on parannettu Holleyn Systemax-imusarjalla, 75-millisellä läppärungolla ja BBK:n ilmanotolla, ja polttoainesuuttimet on vaihdettu Ford Performancen 24-paunaisiin. 42 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Ford Mustang GT 5.0 ’91. Ja pellin alle. reilut 350 hevosvoimaa ja ilokaasuilla tehoa on saatavissa vielä noin 150 hevosvoimaa lisää. 306-kuutiotuumaiseksi ylikokoon poraamalla tilavuudeltaan kasvanut pikkulohko on stroukkaamaton, ja varustettu Eaglen H-profiilisilla kiertokangilla, Wisecon korkeapuristeisilla takomännillä, Edelbrockin alukansilla sekä Ford Performancen rullanokalla. Kannet ovat Edelbrockin alumiiniset ja alakertaa on parannettu Eaglen H-profiiliveivein sekä Wisecon takomännin. Tarvittaessa lisää tehoa saadaan vielä 150 hepan NOS-ilokaasusetin avulla
Myös aiemmat ovat edustaneet samaa autotyyppiä, joskin ne olivat GM-tuotteita. Moottori: 306 cid HO V8, Eaglen H-profiiliveivit, Wisecon takomännät 10,25:1 puristussuhteella, Edelbrock E-Street -alukannet, 1:6 vipusuhteen rullakeinuvivut, Ford Performancen 303 -rullanokka, Holley Systemax -imusarja, Ford Performancen 24 lb suuttimet, 75 mm läppärunko, BBK:n vapaavirtausilmanotto, MSD 6 AL 2 -sytytys, BBK:n lyhyet peltisarjat, 2,5" tuplaputkisto Edelbrockin vaimentimilla, NOSilokaasusetti. Toisaalta miksi olisikaan, valmis pakettihan se on, ja edustaa aikakautensa muskeleita parhaimmillaan. Niin, voimaahan ei tosiaan kai koskaan voi olla liikaa. Faktat Ford Mustang GT 5.0 ’91 • Omistaja: Mikko Haajanen, 29 • Paikka: Kerava. Vanteet: Infinity Wheels 9,5x18" ja 10,5x18". Teho: +350 hv, ilokaasuilla +150 hv. Jarrut: Mustang Cobran levyjarrut, jako muutettu 5-pulttiseksi. Alusta: Eibach-madallusjouset, Bilsteinin kaasuiskarit edessä, Eibachin iskarit takana, etuja takarunko yhdistetty, Maxximum Motorsportin puslat, säädettävät yläpäät edessä, BBK-poikkituki. ”Tietenkin joku ahdin siihen olisi ihan kiva”, mies pohtii ääneen aiemman omistajan ajatuksia myötäillen. Siihen on tehty juuri ne oikeat asiat, joilla alkuaan hiukan muoviseen 3Gen-Mustangiin on saatu särmää. Voimansiirto: Borg Warner T-5 -manuaali, vaihdevälinlyhennin, lukkoperä 4,10:1 välityksellä. Siitä käytiin ihan pieni kilpajuoksukin, että tuo ’03 Terminator ehdittiin käydä hakemassa.” Niin tulenpunainen Foxy päätyikin Mikolle, jolla ei suurempia suunnitelmia sen varalle ole. Sisusta: Alkuperäinen airbag-ratti, Sparcon penkit, Auto Gagen monsterirundari, Auto Gagen öljynpaineja bensapainemittarit. Mustang on Mikon kolmas harrastejenkki. Renkaat: 235/40 R18 edessä, 255/35 R18 takana. ”Olin pitkään metsästänyt tollasta Terminator Cobraa, ja kun lopulta yksi tuli myyntiin, Foxy lähti vaihtoon. 43 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Kori: Kirkaslasiumpiot, kirkkaat vilkut, ’93 Cobra -tyylinen maski ja etupuskuri, lasikuituinen Cowl Induction -konepeitto Shelby-lukoin, LX-mallin takavalot, Saleen-takasiipi
44 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Vauhtia on piisannut myös projektin valmistuttua – kulkupuolesta kun vastaa yli 500-kuutioinen V8 kahdella turbolla. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo 45 AMERIKAN RAUTA 6/2023. 10 vuotta seisahtaneeseen projektiin tuli vauhtia, kun kemiläinen Juha Knihti selaili Nettiautoa ja teki heräteostoksen. HÄVITTÄJÄ Oldsmobile Cutlass Twin Turbo ’69
46 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Oldsmobile Cutlass Twin Turbo ’69. ”Myöhemmin nokka vaihtui vielä Mike Jonesin suunnittelemaan customnokkaan, mutta omani oli parempi. Väri ei ole pikimusta, vaan Range Roverin kartasta löytynyt metallinhohtoharmaa. Vuotta myöhemmin auto kulkeutui edelleen Raimo Nukalalle Pietarsaareen. Euroopan amerikkalainen. Työt käyntiin. Punainen väri vaihtui tässä yhteydessä satiininmustaan ja alle ruuvattiin Weld Draglite -vanteet. Erinäisten muuttujien johdosta Raimon kohdalla Oldsmobileprojekti kuitenkin keskeytyi jo ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, ja tekniikkaa vailla olevan Oldsmobilen hiljaiselo jatkui. Kiivas motocross-harrastus vei kuitenkin miehen mennessään ja Oldsmobilen kunnostus jäi kiinnostuksen hiipumisen seurauksena aloittamatta. Tässä vaiheessa auton runko ja pohja hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Espanjan Valenciaan viittaava katsastustarra löytyy vuodelta 1997, ja Suomeen Olssi on kulkeutunut mitä ilmeisimmin Ruotsista kesällä 1998. Ekan ja viimeisen kännykkäkuvan välillä oli vierähtänyt aikaa 12 tuntia, ja saumat oli jo tinattu siinä vaiheessa”, Juha kertoo. Tosin nyt ahtamisen jälkeen se Jonesin nokkakin toimii”, Juha muistelee. Kori hiottiin pellille ja vanhat kolarikorjaukset tehtiin paremmin; toisen takakyljen alaosa meni kokonaan vaihtoon, ja samalla vaihtui myös happamaan kuntoon päässyt etulokasuoja. Etenkin alkuvuosina kalusto vaihtui tiheään ja omistuksessa ehti olla myös useita Mopareita, vaikka hän paikallisesti onkin tunnettu pitkään GM-miehenä. Kirottu Finlandia 2000 -kattoluukku tuli myös hävitettyä alkuun hitsaamalla katto umpeen, mutta myöhemmin homma tehtiin uusiksi kunnolla, kun AMD:ltä alkoi saada uusia kattopeltejä. Vuosikymmenen seisoneen projektin kohdalla alkoi tapahtua, kun kemiläinen Juha Knihti bongasi ilmoituksen ja päätyi puhtaasti heräteostoksena hakemaan Cutlassin Pietarsaaresta itselleen. Jutun Oldsmobile Cutlassin kulkeutuminen Juhalle oli silti lähinnä sattuma. Ensimmäinen suomalaisomistaja oli porilainen naishenkilö, joka kuitenkin varsin pian halusi vaihtaa punaisen Cutlassinsa Hyytisen Arin kanssa ’64 Cadillaciin. Tummanpuhuva kokonaisuus on hävittäjämäinen. ”Se oli nätti homma, tein yhtenä sunnuntaina. Seuraavaksi nokka-akseli vaihtui Juhan omien speksien mukaan Crane Camsilla tehtyyn. Arilta auto kulkeutui myös varsin pian eteenpäin ja päätyi parin lyhyen välilaskun kautta Kolan Timolle Järvenpäähän. Kun motivaatiota ei auton suuntaan vuosien mittaan löytynyt, päätyi Timo myymään projektin syksyllä 2005 ja seuraava omistaja löytyi Kurikasta. Lopulta Raimo päätti siirtyä toimivaan kalustoon ja laittoi Cutlassin Nettiautoon myyntiin syksyllä 2010 samassa kuosissa, missä auto oli hänelle aikoinaan saapunut. Aivan varhaisimpia vaiheita kyseisen Cutlassin historiasta ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti auto on ollut aina Euroopassa, kun valmistajakin on ”General Motors Continental Antwerpen”. Tarkalta malliltaan auto on Oldsmobile Cutlass S Holiday Coupé ja lähtenyt tehtaalta Oldsmobilen 350 cid kasilla. Rullaavan projektin palauttaminen liikenteeseen alkoi tietysti tekniikan hankinnalla. Timon aikoina Oldsmobilen pikkulohkokasi sanoi työsopimuksensa irti kesällä 1999, jolloin moottori nostettiin pois remontointia varten ja tarkoitus oli samalla muutenkin kunnostaa autoa. 10,5:1-puristeisen moottorin ensimmäinen kehitysversio oli vapaasti hengittävä 1050 cfm Dominator kaasarilla ja tiukalla mekaanisella Lunatin laahurinokalla varustettu. ”O n niitä ollut aina, varmaan kymmeniä”, Juha toteaa muistellessaan aiempia jenkkejään. Alakerta oli valmiiksi koneistettu ja sen päälle löytyi niin ikään vastaavan merimoottorin kannet, jotka autopuolella tunnetaan rectangular port -kansina. Aiemminkin Chevyn isolohkojen kanssa puljannut Juha hankki 502 cid Mercruiserin alakerran, joka on siis alkujaan merimoottori, mutta käytännössä vastaa Chevyn Gen VI -isolohkoa. Harrasteautojen lisäksi on käyttöautoina nähty muun muassa etanolille muutettu Buick Roadmaster sekä Duramaxilla päivitetty Squarebody, jolla tuli sahattua työkeikkojen perässä kymmeniä tuhansia kilometrejä pitkin Pohjois-Suomea ja -Ruotsia
Kolmelovinen TH400 vaihtui nelivaihteiseen 4L80E loikkarilaatikkoon, jota ohjaamaan tuli MicroSquirt. Keulalle sovitettiin kaksi välijäähdytintä maskin ja puskurin taakse. Oldsmobileen turboiksi valikoitui kaksi 70 mm puhallinta. Uuden sävyn myötä autoon vaihtuivat myös nykyiset vanteet. Vaurioiden korjauksen yhteydessä auto sai uuden värin, joka on Range Roverin värikartasta löytynyt metallinharmaa, josta osaltaan myös tulee auton lempinimi ”hävittäjä”. Jäljistä päätellen palo oli saanut alkunsa Hydroboostin teräspunosletkun osuttua äänimerkin releeseen. Mekaanisen alipainepumpun virkaa hoiti ”leppäjeepin saastepumppu”. Tarvittavan informaation tarjoavat muutamat perinteiset lisämittarit sekä Android-autosoittimen kautta toimiva MegaSquirt Shadow Dash -virtuaalimittaristo. Kesällä 2017 tuli vähän takapakkia tulipalon muodossa. Pakosarjat ja koko pakoputkiston Juha teki putkihitsarina itse rosterista. Moottorinohjaus päivitettiin tässä vaiheessa MegaSquirt 3:ksi. Levylukollisen perän välitys vaihdettiin loikkarilootan myötä kolmen ja puolen paikkeille aiemman 2,7:1 sijaan. Ruiskua tuli ohjaamaan MegaSquirt 2 ja samalla myös sytytys päivitettiin suorasytytykseksi hukkakipinäpuolalla. Puolat olivat Cadillacistä, ja myöhemmin vaihtuivat Volkswagenin puoliin. ”On se, mut kun kone hengittää hyvin, eikä pakopaineita ole paljon, niin kestää olla ruttua”. Askel taakse ja kaksi eteen. Seuraavassa aallossa konetta päivitettiin vaihtamalla kaasarin tilalle ruiskukäyttöön modattu Dart Dual Tunnel Ram -imusarja, johon on tehty paikat 100 mm läppärungolle ja kahdeksalle 1600cc suuttimelle. Peränä autossa on Chevyn 12-pulttinen, joka ilmeisesti on ollut siinä jo uudesta asti – se mahdollisesti on export-mallin erikoisuuksia. Konehuoneen kaikki sähköt ja letkut sekä maski tuhoutuivat, ja lisäksi konepelti muutti muotoaan. MegaSquirt ohjasi Fordin EDIS-sytkävahvistinta. ”Tekniikka olisi pitänyt oikeastaan jättää siihen versioon, mutta minulla oli tuolloin liikaa vapaa-aikaa ja aiempaa kokemusta V8:n ahtamisesta, niin päätin sitten turbottaa Oldsin”. Juhalla nimittäin on myös turboahdettu ’67 Chevy Pickup 454 cid isolohkolla. Konehuoneessa syttyi palo kesken kauppareissun, ja ennen kuin paikalle saatiin riittävästi sammuttimia, ehti auto palaa keulasta jo aika lohduttomaan kuntoon. Värin päälle Juha suihkautti vielä mattalakan. Ahtopainetta on 0,8 baria, joten alakerta jätettiin 10,5-puristeiseksi, joka äkkiseltään kuulostaa kovalta ahdettuun koneeseen. Kojelaudan tarra kiteyttää oleellisen: ”Redneck and proud of it!” Tekniikka olisi pitänyt oikeastaan jättää siihen versioon, mutta minulla oli tuolloin liikaa vapaa-aikaa ja aiempaa kokemusta V8:n ahtamisesta, niin päätin sitten turbottaa Oldsin.” 47 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Ensimmäinen oli GM:n 245-millinen (9.75"), joka alkoi ahtamisen myötä luistamaan. Faktat Oldsmobile Cutlass ’69 • Omistaja: Juha Knihti, 44 • Paikka: Kemi. Valmistuttuaan turbiini tasapainotettiin JN-Tradingillä. Perheautosta puheen ollen, Juhalla on tapana paistaa pojilleen ”turbomakkarat” kun Cutlassilla ollaan reissussa. Kulkua piisaa. Vanteet: Ridler Convo Pro II, edessä 15x7", takana 15x8,5". Aikakorttiin kirjautui kuitenkin varsin kunnioitettavat lukemat – 10,8 sekuntia ja loppunopeutta 220 km/h. Kyseinen purkki rajoitti kierrokset kuuteen tonniin, joten aivan puhdasta vetoa ei saatu aikaiseksi. Kiitos: Timo Knihti, Jukka Jokela, Petri Ruokamo, Bob Shepard, Marko Ylimartimo, Jaakko Hirvonsalo. Laatikkoa voi säätää läppärillä ja valita toiminnan täysautomaatin ja manuaalikoneiston väliltä. Tuolloin moottorinohjauksessa elettiin vielä MegaSquirt 2:n ja Fordin EDIS-sytkäboksin aikaa. Moottori: 502 cid Gen VI BB V8, rectangular port -kannet, 8-pistetäyssekventiaaliruisku, MegaSquirt 3 -moottorinohjaus, kaksi 70 mm turboa, välijäähdyttimet. On selvää, ettei sellainen aivan heittämällä 4L80E:n keulalle sovi, joten turbiiniin täytyi vaihtaa boorit, öljypumpun napa sekä kampiakselin pääty. Aiemmin vapaastihengittävänä autoa tuli testattua varttimaililla useammankin kerran, jolloin parhaaksi tulokseksi jäi 11,4 sekuntia ja 196 km/h. Jarrut: Edessä alkuperäiset levyjarrut, takana 3Gen-Camaron levyjarrut, Hydroboost-tehostin. Toistaiseksi ainoa varttimailiveto ahdetulla tekniikalla suoritettiin Pudasjärvellä kesällä 2017. 48 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Oldsmobile Cutlass Twin Turbo ’69. Myöhemminhän moottorinohjaus vaihtui MegaSquirt 3:ksi, jolta menee tieto suoraan sytytyspuolille, eikä vastaavaa ongelmaa näin enää ole. Stall speed on 4000 kierroksen tienoilla ja turbiini on lukollinen. Juha avasi turbiinin sorvissa ja teki siihen rosterista uuden staattorin, kun alkuperäinen on alumiinia. Sisusta: Kirkey-penkit, Shadow Dash MS -mittaristo, B&M Ratchet Shifter. Cutlassin konetila tulee täyteen isolohkosta kahdella turbolla. ”Sen Pudasjärven 10,8 vedon jälkeen vaihdoin kypärän stetsoniin, ajelin Rovaniemelle yhden naisen luo ja sieltä takaisin Kemiin”, Juha kuittaa tekniikan toimivuuden kiteyttäen. Nokka-akselin asentotunnistin on tehty virranjakajasta ja ruisku on täyssekventiaalinen. Juhan rakentelufilosofiaan eivät kuulu bolt-on, billet, eikä bling-bling. Tämäkään ei silti riittänyt pelastamaan turbiinia kasvaneiden tehojen edessä. Pidempiä matkojakaan ei tarvitse ujostella, kun ylivaihdelaatikon ja lukkoturbiinin ansiosta satasen vauhdissa kierroksia on vain reilut pari tuhatta. Makkarat kietaistaan folioon ja asetellaan turbojen päälle – sadan kilsan päästä on ruoka valmis! Varttimailin ulkopuolella kilometrejä tuleekin paljon. Renkaat: Edessä 225/70 R15, takana 275/60 R15. Alusta: Edessä QA1:n säädettävät iskarit, takana Konin säädettävät iskarit ja paksu vakaaja. Lisäksi vetolevyyn täytyi tehdä uusi jako. Ei ole tavatonta, että Oldsmobile näkyy kemiläisessä arkiliikenteessä keskellä talvea M+S-renkaat allaan. Tuona aikana ainoastaan yhdet Fel-Pron kannentiivisteet paloivat ja yksi nostaja antautui, joten luotto tekniikkaan on suhteellisen korkealla. Voi kuitenkin olla, ettei turvakaarettomalla autolla tule sen täyttä potentiaalia enää varttimaililla kokeiltua. ”Sitten, kun se antoi kunnolla periksi, ei sen sisällä ollut enää juurikaan ehjiä osia… paitsi se staattori.” Viimeisin kehitysversio on avattavaa mallia, ja aihiona siinä on käytetty BMW:stä peräisin olevaa ZF:n turbiinia. ”Taisi siinä kone kerran sammuakin matkalla”, Juha muistelee. Voimansiirto: Vahvistettu 4L80E, itse modattu 4000 stall speedin ZF-lukkoturbiini, Chevyn 12-pulttinen takaakseli levylukolla ja 3.55:1 välityksellä. Vanhoja työstökoneita harrastava Juha kiinnostui jossain vaiheessa tutkimaan tarkemmin turbiinin sisältöä ja on niitä vuosien mittaan Oldsmobilen laatikkoon tehnyt useampiakin eri versioita. Vaihdelaatikkoa on luonnollisesti myös modattu rankalla kädellä: lisälevyille on sorvattu tilaa, öljypumppuun ja öljynkiertoon on tehty muutoksia, isompi boost valve, accumulaattori blokattu... ”Ei ole kanttia ajaa kunnolla, siksi se taitaakin jäädä enempi tuollaiseksi perheautoksi”. Sama peruskone on ollut auton keulilla jo yli 10 vuotta, joista ahdettunakin vuosikausia
Lehtipisteissä kautta maan! tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. V4 GT ’66 HARRASTAJAN PAKEILLA: Tapio Hartikainen TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja rivakka Mini Cooper S MAINOKSEN IMUSSA: Ruisku tuli konehuoneeseen TASANOPEUSAUTO MAZDA 323 4WD TURBO ’87 AMERIKAN RAUSKU OPEL MANTA 1900 ’75 MÄKIPÄÄN DUETTO ALFA ROMEO SPIDER 1600 ’66 5/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi CORSAIR Fo rd 5/ 20 23 Alf a Ro m eo Sp ide r 16 00 ’66 • Fo rd Co rsa ir V4 GT ’66 • M azd a E 22 00 ’84 • M azd a 32 3 4W D Tu rb o ’87 • Op el M an ta 19 00 ’75 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6 Jokaisella autolla on tarina
POJALTA ISÄLLE Chevrolet 2D Sedan ’34. Nykyisin chopattu ja näyttävä rodi on toiminut 50-luvulla jopa poliisin virka-autona Suomessa. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 50 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Siurolainen Keijo ”Kepa” Leppälä viimeisteli valmiiksi poikansa Jannen pitkälle rakentaman Chevrolet-projektin
51 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Kepan edellinen rodi, ’37 Ford Tudor oli väriltään sininen, joten mies päätti pysytellä värivalinnassa hyväksi havaitulla linjalla myös Chevroletin kohdalla. 80-luvun alussa auto päätyi sinne, minne tuohon aikaan suurin osa näistä 30-luvun autoista päätyi, eli Esko Rahkosen Laanille Lahteen. Samoihin aikoihin Kepan poika Janne Leppälä hankki itselleen täysin projektikuntoisen Chevrolet 2D Sedanin vuodelta 1934. Aidosta Suomi-autosta tuli mukana taustatietoja vuodesta 1948 asti. ”No 2005 vuonna oli rodinatikat Nokialla, niin sinne tuli sitten lähdettyä kattelemaan näitä autoja. Vuonna 1961 auto poistettiin rekisteristä ja se kulkeutui Nastolaan eräälle maatilalle, missä sitä käytettiin tilan alueella, vaikka se ei enää ollut rekisterissä eikä katsastettu. Takapyöränkotelot tehtiin uusiksi ja lattiat pellitettiin”, Kepa kertaa poikansa Jannen tekemiä metallitöitä. Eteen jäi alkuperäinen akselisto lehtijousilla, mutta siihen tilattiin levyjarrusetti ison veden takaa. 52 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Chevrolet 2D Sedan ’34. Oli mulla jossain vaiheessa 90-luvulla käyttöautona vähän aikaa Dodge Ramcharger -maasturikin”, taustoittaa Kepa harrastehistoriaansa. Korissa riitti kanssa paljon metallihommia, kun hytistä poistettiin kaikki puuosat ja ne korvattiin metallisilla vahvikkeilla. Muutenkin tuli 80-luvulla noita Saksan Fordeja rassattua. Se olikin mulla semmoiset 11 vuotta”. ”No joo, noista metri-Fordeistahan tuo harrastaminen lähti aikoinaan liikkeelle. ”Yksillä tutuilla oli maatila, missä niillä oli muutamia lampaita ja niiden suojakatoksena oli 60-luvun lopun Opel Rekord -farmarin katto. Ensimmäisenä Janne alkoi kunnostaa runkoa ja koria. ”Rahkonen myi sen ’92 kunnostettavaksi, mutta eipä se homma silloisella omistajalla oikein edennyt. Entisöinti siinä oli varmaan ollut mielessä, kun se oli saanut uusittua joitakin niitä korin puuosia ennen kuin Janne sai sen ostettua vuonna 2006”, Kepa toteaa. Kun koko ikänsä Suomen maanteillä liikkunut Chevrolet otettiin työn alle, oli sanomattakin selvää, että töitä projektissa riittäisi useammaksi vuodeksi. Oikeastaan vois sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti”, naurahtaa Kepa ja jatkaa: ”Seuraavana vuonna tuli sitten hankittua ensimmäinen oma rodi, kun ostin Niemisen Jarilta ’37 Ford Tudorin. Katon choppauksen jälkeen Jannen piti keksiä ratkaisu siihen, miten saisi katon keskiosasta umpeen siinä olleen rättikaton reiän. Se oli heti kättelyssä selvää, että Janne unohtaisi Chevroletin entisöinnin ja autosta rakennettaisiin täysiverinen hot rod. Töitä tiedossa… ja paljon. Vuonna 1948 auton ostanut vehkajärvinen maanviljelijä Risto Rantala rekisteröi sen juuri näille HH-850-kilville, jotka autoon hankittiin heti, kun se rekisteröintikatsastettiin uudelleen. Siihen löytyi ratkaisu yllättävästä paikasta. ”Kun runko saatiin boksattua ja muutenkin vahvistettua, niin siihen sovitettiin taakse El Caminon 10-pulttinen perä rumpujarruilla. K eijo ”Kepa” Leppälän autoharrastuksen juuret ulottuvat 70-luvun loppupuolelle, jolloin miehen lompakosta löytyi tuoreella leimalla varustettu paperinen ajokortti. Seuraava omistaja oli peräjärvinen poliisi, jolla se oli myös virkakäytössä aina vuoteen 1955 asti”, kertaa Kepa Chevroletin historiaa. Miestä olivat kuitenkin aina kiinnostaneet jenkkiautot ja niistä varsinkin hot rodeiksi luokiteltavat laitteet. Auton takaosassa on polttoaineen täyttöaukko, josta voi tankata noin 50 litraa menovettä Jannen itse tekemään rosteritankkiin. ”Näistä papereista näkyy, että vuonna 1948 auton ostanut vehkajärvinen maanviljelijä Risto Rantala rekisteröi sen juuri näille HH-850-kilville, mitkä hankittiin autoon heti, kun se rekisteröintikatsastettiin uudelleen 2011
”Tuota moottoria on poika vähän viritellyt, kun siihen on laitettu jyrkempi nokka, itse tehty peltisarja, Offenhauserin alumiini-imusarja ja Edelbrockin nelikurkkuinen 500:nen kaasutin. Idean ratin päällystämisen Kepa sai Pontiac Torpedosta, joka meni Jannelle vaihdossa rodiin. Niin ja, ajamista helpottamassa on myös ohjausja jarrutehostin.” Peltiset etulokasuojat löytyivät pääkaupunkiseudulta, mutta takalokasuojat Janne joutui muokkaamaan lasikuituisista versioista, jotka eivät olleet tarkoitettu 2D Sedan -malliin. Moottorina rodissa toimii Chevroletin 207 cid suora kuutonen, jonka jatkeena on nykyisin TH200-R4-automaattivaihteisto. Vaihteisto oli ensin TH350, mutta se vaihdettiin TH200-R4-malliin, niin saatiin yks pykälä lisää”, Kepa kertaa Jannen tekemiä tekniikkamuutoksia ja jatkaa: ”Eihän siinä ollut mitään penkin runkoja ostettaessa, joten poika muokkasi eteen P5-Taunuksen sohvan ja taakse kavensi penkinrungon Kuplavolkkarin takapenkistä. Wunderbaumia ei tarvitse, koska Grantin ratin päällä oleva tervanaru hoitaa sen tehtävän. Rattiakseli on Valiantista ja sen jatkeena on Mersun ohjaussimpukka. Kuten jo edellä mainittiin, niin Janne katsasti vielä viimeistelemättömän auton takaisin tieliikenteeseen vuonna 2011, mutta vuosien saatossa sen käyttö jäi vähäiseksi perheenlisäyksen ja omakotitaloremontin myötä, joten mies alkoi miettiä sen myyntiä vuonna 2017. 53 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Lokasuojien väliin tulevat astinlaudat mies pokkasi suorasta pellistä. Kun he lopettivat lampaiden pidon, niin poika kävi sieltä ruinaamassa sen katon ja teki siitä rodiin kattopellin”, Kepa selittää nauraen. Myös sytkäpuolta on parannettu HEI-jakajalla
Esimerkiksi viime talvena laitoin joka kulmaan uudet kaasuiskarit. Ikimuistoinen reissu”, Kepa summaa varsin tyytyväisenä. Tällä on ehditty heittää monta kivaa reissua ja yksi niistä ikimuistoisimmista on se, kun 2009 Janne päätti lähteä Chevroletilla elokuussa Saarijärvellä järjestettyihin rodinatikoihin. Jarrut: Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut, jarrutehostin. Alusta: Alkuperäinen runko boksattu ja vahvistettu, Mersun tehostettu simpukkaohjaus. Ilman lokasuojia olleen auton kori maalattiin perjantaina iltapäivällä ferrexinpunaisella ja illalla yhdeksän aikaan oltiin tarrakilpien kanssa valmiina reissuun. Kiitokset: Janne, Jarkko, Esa, Jorma, Pasi, Jouni, Vexi ja Jaska. Vielä kun hän hankki alla olleiden punaisten peltivanteiden tilalle klassiset, harmaalla keskustalla varustetut American Racingin viisipuolavanteet, niin rodi alkoi olla Kepan silmää miellyttävässä kunnossa. Vanteet: American Racing Torq-Thrust 15". Värisävy on ihan perus RAL-värikartasta valittu”, mies kertaa auton maalausprosessia. Minä lähdin mukaan huoltoautoksi ’37:lla Tudorilla, joka oli täynnä työkaluja sekä varaosia. Vaihtokaupat perheen kesken. Ostin siihen ihan Grantin peruskumiratin, minkä sitten päällystin Motonetistä haetulla tervanarulla. ”Leikkelin alumiinista sopivat pohjat sivuverhoiluille ja yks mun kaveri sitten verhoili ne keinonahalla. Ensimmäisenä Kepalla oli edessä ferrexinpunaisen auton maalauttaminen. Jorma kuitenkin viimeisteli pohjat ennen kuin veti värin pintaan. ”Kun poika alkoi puhua Chevroletin myynnistä, niin minä ehdotin sille vaihtokauppaa tuohon vasta hankittuun Pontiaciin. Pari kuukautta auto oli Sastamalassa Malkamäen Jorman luona, missä siihen käytiin aina äijäporukalla tekemässä pohjia. Valiantin ratti meni myös vaihtoon, koska se oli niin iso, ettei autoon meinannut mahtua sisälle. Renkaat: Edessä 195/65R15 ja takana 225/70R15. ”Se Tudorikin oli sininen, niin päätin, että tehdään tästäkin sellainen. Lattiaan laitoin kauttaaltaan äänieristemattoa ennen kuin tein siihen uuden lattiamaton. Osasyynä siihen on tietenkin moottorin viritys, jonka Janne teki kunnostuksen yhteydessä. Siinähän tuli sitten samalla Wunderbaum autoon, kun nyt siellä tuoksuu miedosti terva”, Kepa toteaa naurahtaen. Kori: Chopattu, muuten peltiä, mutta takalokasuojat lasikuitua. Moottori: 207 cid R6, jyrkempi nokka-akseli, Offenhauserin imusarja, Edelbrock 500cfm kaasutin, HEI-jakaja, peltipakosarja. Perille päästiin ja vielä takaisinkin, joten neitsytmatka oli siltä osin varsin onnistunut. Faktat Chevrolet 2D Sedan ’34 Omistaja: Keijo ”Kepa” Leppälä, 62 Paikka: Siuro. Suora kuutosmoottori jaksaa kuljettaa kevyttä rodia ihan kiitettävästi. Chevroletin penkit oli jo Janne verhoiluttanut, mutta muuten sisustassa riitti puuhaa Kepallekin asti. Sisusta: Tervanarulla päällystetty Grantin kumiratti, edessä P5-Taunuksen penkki, takana kuplavolkkarin penkki, kumpiakin kavennettu, verhoilu keinonahkaa. Kepa puolestaan oli noihin aikoihin myynyt itsellään 11 vuotta olleen ’37 Ford Tudorin pois ja hankkinut tilalle patinakuosisen Pontiac Torpedon vuodelta 1946. Siinä jouduttiin pysähtelemään huoltoasemilla lämmittelemässä, koska Chevroletissa ei ollut lämmityslaitetta eikä muita ikkunoita kuin pleksistä tehty etuikkuna. 54 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Chevrolet 2D Sedan ’34. Siihenhän mahtuisi perhekin paremmin kyytiin.” Kepan vaihtoehdotus sai kannatusta myös Jannen puolelta, joten autot vaihtoivat omistajaa perheen sisällä. Kyllä siitä kivan näköinen tuli ja iso kiitos siitä kuuluu Jannelle, joka tässä projektissa on isoimman työn tehnyt. ”Pikkuhiljaa sitä aina parannellaan. 207:sta löytyy jyrkempi nokka-akseli, peltisarja, Offenhauserin alumiinimusarja, Edelbrockin nelikurkkuinen kaasutin sekä kipinää vahvistava HEI-jakaja. Sitä ennen poika heitti autolla muutaman sadan metrin testilenkin tallin lähitiellä ja tuumasi, että eiköhän lähdetä tien päälle. Voimansiirto: TH200-R4-automaattivaihteisto, 10-pulttinen El Caminon taka-akseli
Harley-Davidson Shovelhead ’80. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen PPulp ulp FF iction iction PPulp ulp FF iction iction 56 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Savonlinnalainen Mika Sistonen hankki Harrikan nurkka-ajeluun autoprojektin rinnalle. Muutaman muodonmuutoksen jälkeen prätkästä muotoutui maukkaan musta bobberi karamellimaisin candykuvioin
PPulp ulp FF iction iction PPulp ulp FF iction iction 57 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Tallilla touhuillessa ajatus hieman erikoisemmasta jujumaalauksesta syntyi porukassa ideoidessa. ”Ajatuksena oli tehdä pyörästä kaupunki cruiseri. Matkapyörä se ei ole, ainakaan minun makuun”, rakentaja nauraa. Korkea tanko päivittyi Z-bariin ja kaikki sähköjohdot sukitettiin uudelleen. Moottoripyörä tuntui sopivan vaivattomalta peliltä. Auto esiteltiin aikanaan myös Amerikan Raudassa. Lavaletukkaa seurasi ’69 Camaro, jota Mika on kunnostanut useamman vuoden ajan. Kaikki peltiosat ja runko saivat ylleen pohjamaalia muistuttavan kiiltävän harmaan, ja perinteikäs hevosenkenkäöljysäiliö väistyi Mikan itse valmistaman pyöreän tankin tieltä. Pitkät trumpettipakoputket vaihtuivat lyhyempiin, sivulle puhaltaviin malleihin. Kaksi pyörää vaihtui neljään, kun tilalle tuli ’58 Chevrolet Apache, josta sikisi Mikan ensimmäinen totaaliprojekti. 58 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Harley-Davidson Shovelhead ’80. Tuolloin alla oli japsivalmisteinen kyykkypyörä. Aika tahtoo reissutöiden takia olla välillä kortilla”, Pulp and paper -alalla työskentelevä Mika toteaa. Yksinkertainen rakenne ja siisti yleisilme vastasivat hakukriteereitä ja pyörä palveli sellaisenaan parin kesän ajan. ”Piti hankkia joku harrastevehje kahviraaseriksi, kun tuon Camaron kunnostus alkoi vähän paisua. Pohjamaalin harmaa. E nnen Shovelheadin ostoa aikaisempaa kokemusta moottoripyöristä savonlinnalaisella oli reilun kymmenen vuoden takaa. Pelkistetty ilme prätkässä säilyi pari kesää, kunnes keväällä ’21 iski kipinä tehdä siihen jotakin uutta. Siisti, valmiiksi rakennettu yksilö löytyi Tampereelta Harrikkaliikkeestä kuutisen vuotta sitten. Tällä kertaa peltiosien maalaus toteutettiin yhdessä tallikaverin eli allekirjoittaneen kanssa minun ollessa ruiskun kahvassa ja Mikan hoitaessa suojausja Pelkistetty ilme prätkässä säilyi pari kesää, kunnes keväällä ’21 iski kipinä tehdä siihen jotakin uutta. Merkiksi valikoitui useamman vuoden mielessä ollut H-D. Ainoa tekninen korjaus oli kuluneiden kick startin hammasrattaiden vaihto. Tekniikkana pyörässä oli jo tuolloin suht’ vakiokuntoinen 80-kuutiotuumainen Shovelhead. Taitavana rakentajana Mika toteutti kaikki työt itse maalausta myöten vain muutamassa viikossa. Mika purki jälleen rungosta kaiken irti ja päätyi värikartalla kiiltävän mustaan, jonka hän ruiskutti runkoon. Mika halusi pelkistää ilmettä ja päätyi purkamaan koko pyörän osiin. Edellisen rakentajan toimesta Shovelissa oli pinnassa murrettu vaaleanvihertävä väri hieman 70-lukua huokuvin grafiikoin
Käsityönä rosterilevystä syn tyi keskelle uniikki koristelista. Kuviossa on hyödynnetty marmo rointiefektiä yhdessä mini flaken kanssa. Takalokari kätkee alleen jämäkän tukirakenteen, mikä mahdollistaa kyytiläisen kuljettamisen. Satulan alla oleva öljysäiliö on niin ikään rakentajan itse valmistama. Kuvioihin päädyttiin tekemään marmorointiefektiä, jonka päälle ruiskutettiin Royal Blue candyä sekä hopeaa mini flake -hilettä. Sen verran nätti Shovelista tuli, ettei se ehtinyt edes ihan valmiiksi saakka, kun Mikan työkaveri halusi ostaa sen itselleen. Niinpä pyörä vaihtoi omistajaa ja on palvellut uuden isännän, Johannes Lipposen, käskyjä jo reilun vuoden ajan. Kait tää sit on bobberi.” Mutta mitenkäs tarina sitten päättyykään. Teknisenä päivityksenä vanha kärkisytytys sai väistyä Dynan elektronisen sytkän tieltä. teippihommat. Matala ohjaustanko vaihtui takaisin apehangeriin ja satula sai uuden ilmeen Mikan osaavissa käsissä. Lyhyet pakoputket on kääritty lämpönauhalla, etteivät sääret pala shortseissa kahville ajellessa. ”Teknisesti H-D on ollut pomminvarma”, miehet toteavat yksissä tuumin. 59 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Monitaitoisena rakentajana Mika valmisti satulan itse. Pyörän rakentelutyyliä Mika kommentoi sanoen: ”Jaa-a… Mikähän tää nyt sit ois… tyylitön varmaan (naurua)… En oo ikinä ollu minkään tyylin orja, vaan teen aina oman mielen mukaan. Shovelin maalaus teh tiin yhdessä tallikave rin kanssa sivuhomma na muiden projektien lomassa
60 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Haapsalu, 14.–15.7. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Suomesta Tallinnaan menevät laivat olivat perjantaiaamuna tuttuun tapaan melkoisen täysiä, vaikka osa porukasta meneekin Viron puolelle jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkamista. Perjantaina iltapäivällä, kun saavuimme perille Haapsaluun, sade säikytteli, mutta sää muuttui illan mittaan aurinkoiseksi, ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Tällä kertaa pääesiintyjänä oli suomalainen Melrose, joka tuntui täyttävänkin rokkikansan odotukset mainiosti. Näytillä oli kalustoa niin Virosta, Suomesta kuin Ruotsistakin, ja tuttuun tapaan molempina päivinä oli tarjolla myös livemusiikkia. American Beauty Car Show American Beauty Car Show Totuttuun tapaan osa kaupunkia oli tapahtuman ajaksi suljettu muilta kuin amerikkalaisilta autoilta, ja tuolla alueella cruising jatkuikin lähes vuorokauden ympäri. Haapsalun piispanlinnan tunnelmallisessa miljöössä päästiin jälleen viettämään viikonloppua aurinkoisessa säässä
Jos ei ’68 avo-Mustang Shelby-varusteilla ja maasturina hämmästytä tarpeeksi, niin kerrottakoon auton tekniikan olevan LS-tyyppistä Chevroletia! Parkkikselta löytyi myös Janne Mäki-Petäjän yli 600-heppaisella strokerilla varustettu ’69 Mustang Mach 1. Paikallinen kilpikäytäntö mahdollistaa huomattavasti monipuolisemmat rekisteritunnukset kuin Suomessa. Lähellä tapahtuma-alueena toimivan piispanlinnan portteja oli parkissa tämä mielenkiintoinen näky, joka tuo toisille mieleen Gas Monkey Garagen, toisille Seikkailija Thomas Crown -leffan. Jonon kärjessä olleen Pontiacin kilpi viesti selvästi kyseessä olevan ’06-mallinen GTO. Kyseessä ei kuitenkaan ole se Richard Rawlingsin leffa-auton kopio, vaan suomalaisen Jarmo Taipaleen versio aiheesta. 61 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Eestinkilpisten autojen määrä tapahtumassa tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Melko lailla koko potin näyttelyssä vei Mannisen perheen Amerikan Raudan kannesta tuttu ’57 Dodge Custom Royal D500 Convertible, joka sai sekä Best Classic Car että Best 50s Car -palkinnot. Perjantai-illan esiintymislavan Elvis Show’n lisäksi paikalla nähtiin myös liikkuva Elvis Show, kun nämä kuusi kultapukuista suomalaista Elvaria cruisailivat ympäri kaupunkia avo-Chryslerillä läpi koko viikonlopun! Tätä kadun varressa ollutta ’60 Impalaa oli pakko mennä katsomaan lähempää ja kyllä – se todella oli hiottu peltipuhtaaksi ja lakattu! On muuten ollut hyväkorinen yksilö! Tässä parkkialueelle lipuu Jani Hämäläisen chopattu ’60 Cadillac. Paikallista kalustoa edusti myös tämä mahallaan levännyt ’65 villikissa
Kyllä – se on juuri se Mummo Ankan auton esikuva, mutta moniko tiesi, että kyseessä oli todella vuosina 1916–1939 valmistettu sähköauto! Üllar Suvemaan yksilö edustaa vuosikertaa 1930. 62 AMERIKAN RAUTA 6/2023 American Beauty Car Show. Apukuskin paikalla viihtyi Vintage-valtakunta tv-ohjelmastakin tuttu pitkän linjan romustelija ja automies Mike Kairenius. Impala saikin Best 60s Car -palkinnon. Jyväskyläläisen Saku Jokisen ’60 Impala on myös Amerikan Raudasta tuttu auto kymmenisen vuoden takaa, ja on säilynyt edelleen virheettömän hienossa kunnossa. Dollarina tunnettu Petteri Pesonen toi Haapsaluun näytille komean ’59 Impala Sport Sedaninsa. Parhaana 40-lukuisena palkittiin Petri Terhon ’48 Cadillac, joka on työnjäljeltään Terholle tyypillisen tinkimätön. Useimmiten lowrider bombit ovat GM-tuotteita, mutta hyvin bombatyylin koristelu sopii Chrysleriinkin, kuten Riho Altmäen hieno ’37 Royal osoittaa. Yleisön valintana palkittiin Maikol Kriivan ’67 Lincoln Continental, joka olikin kaikin puolin hienosti rakennettu laite. Joku näissä kaappariovisissa Lincolneissa vain viehättää silmää aina vaan… Upea oli myös Ülo Kirstin ’63 Imperial -avo, jonka punainen katto ja sisusta tuovat hienon kontrastin helmenvalkoiselle maalipinnalle
Thunder Wheels toi näytille härskinnäköisen patinakuosisen ’68 Mustanginsa, jolla ajettiin myös kilpaa sunnuntaina Kiltsin lentokentällä ajetussa rahakisassa. Harvemmin nähdyllä nelisilmäkonversiolla varustetulla ’57 Bel Airilla näyttelyyn saapui Suomessakin ahkerasti eri autoineen vieraileva Mikael Fredriksson Ruotsista. Tämä oli ’20-mallinen Challenger R/T Plus Scat Pack Widebody, 6,4-litraisella Hemillä, tietty. Valtteri Nymanin lyhytlavainen ’77 C10 ei ole pelkästään nätti, vaan myös tekniikkapuoli on tehty uusiksi. Olle Thorslundin Best Hot Rod -palkinnon saanut ’32 Roadster on melkoinen karamelli herkullisen punaisine maalipintoineen ja kromattuine alustanosineen. Mikkeliläisen Jarmo Autereen helmiäisvalkoinen ’59 Caddy on kokenut miedon kustomoinnin straippausten ja lake pipesien muodossa. Näyttävää ja meikäläisittäin melko hinnakasta tuoreempaa kalustoa katsellessa ei voi välttyä ajatukselta, että Virossa eletään nyt harrastuksen kannalta samanlaista aikaa kuin meillä 80ja 90-lukujen taitteessa juuri ennen kuin lama iski. Virve Salonen toi näyttelyyn ”Black Betty” -nimeä kantavan ’34 Ford Roadsterinsa, johon vastikään vaihtoi lehdessämmekin esitellyn ”Purple Haze” ’39 Mercury Kustominsa. Silloin Suomessa uusi kalusto oli kylläkin GM-voittoista, lahden takana näkee paljon komeita Mopareita. 63 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Kalle Luostarinen Imatralta sai Haapsaluun parahiksi valmiiksi ’67 Dodge A100 Vaninsa, jolla pokkasikin ansaitusti kotiin vietäväksi Best Pickup & Van -palkinnon. Squarebodya liikuttaa moderni 5,3-litrainen Vortec-pikkulohko
Tällä kertaa aivan nurmialueen keskeltä löytyi pari komeita suomalaisia choppereita. Mataluus ja isot pinnavanteet sopivat erinomaisesti tähän ’67 Imperialiin. 1980-luvun lopun nousukaudesta muistuttivat myös hyvin monissa autoissa liehuneet tähtiliput. Moottoripyöriä linnoituksen pihalla ei ole hirveämmin tähän saakka näkynyt. Autosta on luvassa tarkempi esittely seuraavassa Amerikan Raudan numerossa! Jarmo Taipaleen kalustoa oli myös tämä todella nätti Bronco, jonka mies onnistui löytämään keväällä Hollannista. Tässä mennään rauhallisen näköisesti, mutta touhu ei aina näyttänyt järin turvalliselta, ja kyllä siellä jonkun nähtiin autosta putoavankin. 64 AMERIKAN RAUTA 6/2023 American Beauty Car Show. Cruising todella jatkuu Haapsalussa läpi yön. Kyseinen näky on pernajalaisen Thunder Wheelsin Ford Broncosta! Kertoivat, että tehoa löytyisi semmoiset tuhannen hevosvoimaa… Lappeenrannan suunnalta oli Cadillac-tekniikkaisella shoeboxFordillaan tullut näyttelyyn Rauno Kettunen. Arvaisitko, minkä auton keulalla on tämännäköinen tuplaturbopata. Pickisten lavat olivat järjestään täynnä matkustajia. Sellainen löytyi tästä 22-tuumaisilla vanteilla ja 37 tuuman mutapyörillä varustetusta F150-Fordistakin. Autolla pystyi myös ajamaan oikeasti matalalla. Etummainen kuuluu Juha Vengasaholle, taaempi taas Oku Janssonille
Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Avoautojen määrä tapahtumassa oli huomattava. Yhdettätoista kertaa järjestetty Classic MotorMeet saavutti jälleen uuden ennätyksensä 1 200 autolla ja lippujakin myytiin 8 000. Haaparanta, 13.–15.7. Upeassa säässä vietetty kolmipäiväinen tapahtuma huipentui perinteisesti koko yön kestäneeseen cruisingiin. 65 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Nationals Classic MotorMeet Wheels 60-luvun Cadillacit isoilla vanteilla ovat ruotsalaisten suosiossa. Kåre Mogemarkin ’34 Ford on tuoretta Haaparannan kalustoa. Tässä ’67 DeVille, paikallista Haaparannan kalustoa
Ruotsalaisen lainsäädännön kummajaisuus – EPA-traktori – eli maksimissaan 30 km/h kulkeva autosta rakennettu liikennetraktori voi näyttää myös tältä. Auton omistaja ja rakentaja ovat pariskunta Marko ja Sofia Rahmberg Luulajasta. Tänä vuonna jäi tunne, että suomalaisetkin ovat löytäneet tapahtuman aiempia vuosia paremmin. Vanha poliisiauto vaikutti olevan aivan uudenveroisessa kunnossa ja kokonaisuus oli hyvin autenttinen aina virkapukuisia poliiseja myöten. Täysiverinen hydraulijousitettu Chevy El Camino lowrider saanee uudet mopoautot kalpenemaan koulun parkkipaikalla. 66 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Wheels Nationals Classic MotorMeet. Miedosti kustomoitu Pontiac Chieftain ’51 pitsimaalatulla katolla. Neljän vuoden työ palkittiin ansaitusti Ten Most Outstanding Cars sekä People’s Choice -pysteillä. Norjasta paikalle saapui tämä ’70 Ford Custom ”State Trooper”. Omistaja Rolf Karlsson Norrfjärdenistä. Tekniset erikoisuudet eivät rajoitu kahteen turboahtimeen, vaan autossa vaikutti olevan myös BMW:stä lainattu automaattivaihteisto tältä vuosituhannelta. Tuoreempi LS-sarjan moottori oli myös hienosti feikattu näyttämään vanhalta 348/409 W-isolohkolta. Kalixista saapui tämä ’66 Chevrolet Chevelle ahdetulla LS:llä. Kuvat eivät tee oikeutta auton maalaukselle, ja upeita yksityiskohtia, kuten kaiverruksia, oli joka puolella. Street Rod -henkinen Ford ’46 tuli Bodenista. Harri Kankaanpää saapui tapahtumaan slottivanteisella ’64 Bel Airillaan Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta Seinäjoelta saakka. ’59 Chevrolet Impala ”Black Diamond” lowrider valmistui juuri sopivasti Haaparannan tapahtuman kynnyksellä; viimeisiä osia autoon ruuvailtiin vielä perjantaiyönä. Vain rosvot puuttuivat
Tämän isoilla kromivanteilla varustetun pinkin Super 88:n omistaa Emma Grönborg Jällivaarasta. Hiljattain valmistunut, täysin uusiksi rakennettu auto käsittää remmiahdetun LSX-koneen lisäksi muun muassa T56 Magnum -vaihteiston, Moserin 9" perän ja Detroit Speedin alustan. 67 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Torvisen Ripen tuorein latolöytö ’63 Cadillac Sedan DeVille – on nyt saanut pääsiäisestä alkaen nauttia matkanteosta pitkän huilin jälkeen. (Kuva: Marko Salmi) Tämä tyylikäs ja matala ’66 Cadillac oli PohjoisNorjasta. Varsin rouhealla maalipinnalla ja isoilla vanteilla varustettu matala ’66 Lincoln Continental paikoitettiin koivujen väliin parkkitilan huvetessa. Auton omistaja Hugo Pettersen luotsaa sikäläistä autokerhoa, AMCAR Harstadia. ’65 Chevy Impala SS on keminmaalaisen Lasse Kesälahden tuore maahanmuuttaja. tämä ’65 Chevy C15. Yli 30 vuotta sitten navetan heinäsuojaan seisomaan jäänyt auto vaati osakseen kansiremontin, jarrujen läpikäynnin sekä yleistä pienempää herkistelyä. Juha Määtän ’67 Pontiac Firebird kuului ansaitusti Ten Most Outstanding Cars -palkittuihin. Hienoja yksityiskohtia pickupissa olivat S.E.V. Marchalin lisävalot sekä kaksipiippuinen haulikko. Burnout Boxissa nähtiin mm. Vuoden 1958 Oldsmobileja oli tapahtumassa useita. 468 cid, TH700 ja 12-bolt -tekniikalla sekä ilmajousituksella varustettu Chevy löytyi Örnsköldsvikistä vain muutama päivä ennen tapahtumaa. Auton omistaja on Johan Stenberg Haaparannasta. Ruostekorjauksia ei tarvinut tehdä lainkaan, kiitos hyvin öljytyn korin. Alue jouduttiin lauantai-iltapäivänä hetkeksi sulkemaan, koska autoja ei yksinkertaisesti enää mahtunut enempää. ’59 Buick näyttää avona – jos mahdollista – vielä kovakattoistakin linjakkaammalta. Ikkunatarran perusteella Caddy on ruostesuojakäsitelty 80-luvulla. Tyylipuhdas ’32 Ford Hillbornin ruiskulla ja monenlaisilla Moonin värkeillä
68 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Vesiksellä kiihdyteltiin jälleen lehtemme nimikkopäivän merkeissä, ja tällä kertaa mukana oli perinteisen katuautojen varttimailitestailun ohessa myös totisempaa kilvanajoa, kun 1/8 maililla mittelöitiin No Prep Challengessa. -kiihdytystapahtuma Amerikan Raudan sivuilta tuttu auto on myös tämä nyky-Hemillä varustettu ’70 avo-Challenger, joka kulki neljännesmailin Vesivehmaalla parhaimmillaan aikaan 11,59 sekuntia. Timo Ritvasen Amerikan Raudassa muutama vuosi sitten esitelty ’67 ”GTO” on sekä nätti että nopea. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Amerikan Rauta Line-Upissa riitti kalustoa, mutta kaikki pääsivät ajamaan mukavan määrän lähtöjä, kun kerrankin sade ei ollut häiritsemässä. Paras aika Vesivehmaalla 11,17 sekuntia loppunopeudella 207,44 km/h. Vesivehmaa, 17.6. Loppunopeudeksi mitattiin 195,77 km/h
Sami Ranteen ’65 Buick Specialille kirjattiin päivän parhaaksi 13,05 sekuntia ja 167,47 km/h. ja 210,82 km/h, kun Kohvakalle tauluun ilmestyivät lukemat 11,97 ja 186,30. ja 197,75 km/h. Aikakorttiin kirjattiin lukemat 11,67 s. Vesiksellä Sekkouri vei pidemmän korren ajalla 10,92 s. Kimmo Hovi ajoi ”Rainmaker” Novallaan päivän kovimman ajan 1/8 maililla. Camarolle ajaksi 10,97 kovalla 223,31 km/h loppunopeudella, Vegan päivän paras 11,11 ja 199,66. ja loppunopeus 204,05 km/h. Jonas Wickholmin Dart oli yksi päivän nopeimmista autoista. Paras aika 1/8 mailille 6,73 sekuntia loppunopeudella 168,09 km/h. Markku Weckmanin nostalgisen näköisellä Barracudalla meni varttimailille aikaa 12,93 sekuntia. A-P Parvelan kovakulkuinen Vega joutui tällä kertaa nöyrtymään Tommi Liljan nätille Camarolle. Tässä vastakkain ovat Karim Sekkouri Satellitellään ja Hannu Kohvakka Monte Carlollaan. Ripeästi kulki myös Tomi Ahosen komea Firebird. Päivän paras veto 5,48 sekuntia loppunopeudella 214,19 km/h. Ajaksi 10,86 s. 69 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Liukkaasti liikkui tämäkin ’26 T-Ford tuplaturbopatoineen, vaikka kuljettajaksi oli kirjattu Epä Toivo
Janne Hyvärinen oli paikalla ajamassa No Prep Challengea Corvetteineen. Tämä nätti ’55 T-Bird ei osallistunut kiihdyttelyyn. ja 191,93 km/h, Arttu Ojalan Dodge Dart Sportille 12,49 s. Pate Paloniemen Hemi-koneinen ’66 Coronet kulki tällä kertaa varttimailin aikaan 10,9 sekuntia. Auton omistaa Ford-miehenä hyvin tunnettu Hakalan Timo. Patinariviä parkkikselta. ja 162,21 km/h. Loppunopeutta kertyi reippaat 209 km/h. Markus Valli vei Mustang Mach 1:ineen tästä parista pidemmän korren. Tällä kertaa noutaja tuli kaaviossa, kun Paul Brander veti pidemmän korren. Riku Rouhiaisen Chrysler New Yorker pysäytti kellot parhaimmillaan lukemiin 14,32 s. ja 177,79 km/h. Nätille Mustangille aika 11,56 s. Ne alkuperäiset tämänikäiset suorakyljet kun oli valmistettu lasikuidusta, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Hyväriselle päivän parhaaksi ajaksi 6,22 s. loppunopeudella 188,20 km/h. Juha Saukkonen sai tälle kesälle valmiiksi tavallisesta stepparista rakentamansa peltikylkisen Cameon. 70 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Amerikan Rauta -kiihdytystapahtuma
Teksti ja kuvat: Pekka Lähde East End Cruising Läheinen myllyravintola palveli ja täyttä oli, kun keli kerran suosi. Puhos, 17.6. Ensi vuonna East End Cruising jatkuu Puhoksella. Ja vielä Custom Cab! Todella hieno orkkiskuntoinen ’57 Chrysler Windsor. Samaan aikaan oli vielä moottoripyörien Poker Runin 2023 rasti järjestetty samalle alueelle, joten vipinää riitti. Järjestävänä seurana oli Eight Pistons East End -kerho Kesälahdelta. Uutena tapahtumana Suomen suveen ilmestynyt East End Cruising järjestettiin Kiteen Puhoksella vanhassa ruukkiympäristössä. Sopivasti patinoitunut ’67 Ford F-250 Camper Special. S ää suosi ja tapahtumaan virtasi ajoneuvoja ja juhlakansaa tasaisesti heti puolelta päivin. Lainvalvoja oli saapunut Texasista asti ’66 Chevyllä. Tarkkasilmäinen saattaa nähdä ’66 Belvederessä vielä camo-maalauksen rajauksia... Edellisenä iltana Nightwish oli konsertoinut kotikaupungissaan rantakentällä, joten kansaa oli liikkeellä kadunvarsilla runsaasti ja ajoneuvot saivat ansaitsemansa huomion. Osallistujien määrä saattoi jopa hieman yllättää järjestäjät ja ravintolan pitäjät. Uusi tapahtuma tuntui löytävän heti yleisönsä. Tapahtumapaikan läheinen ravintola Puhoksen vanhassa myllyssä avautui aiemmin kesäkuussa ja oli siten myös valmis ottamaan väkeä vastaan. Toivotaan sille pitkää ikää! 71 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Iltapäivällä suoritettiin cruising Kiteen keskustaan. Hieno nähdä vanha karjalainen lauluratsu voimissaan
Sateen uhasta huolimatta väkeä kertyi paikalle ihan vanhaan malliin, eikä kummempaa sadettakaan lopulta tullut, vaikka pientä tihkua oli pariin otteeseen ilmassa. Rompetorilta olisi saattanut ostaa vaikka kasan tyylikkäästi patinoituneita Indianan kilpiä yhdeltä ja samalta pöydältä. Yritystä oli pieneen lowrider meetiinkin, ja riviin kertyi autoja lopulta puolenkymmentä. Forssan perinteikäs Pick-Nick järjestettiin elokuun ensimmäisenä sunnuntaina jo 39. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Petteri Hautamaa Forssan Forssan Pick-Nick Pick-Nick 72 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Muutama muukin lowrider oli kyllä Forssaan tullut, mutta tieto omasta rivistä ei ilmeisesti saavuttanut kaikkia. Jenkkikilpiä tuntui tänä vuonna olevan tarjolla poikkeuksellisen paljon. kerran. Mika Maunun taannoin Amerikan Raudassa esitelty ilmaalustainen big body Caddy on aina vaan komea näky. Forssa, 6.8
Tällaista en muista minäkään aiemmin nähneeni. Hillitty vaaleansininen metallinhohtoväri poikkeaa hauskasti muskeleissa usein käytetystä räikeästä väripaletista. 73 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Tuomo Harpalan ’93-mallisessa bensa-Subessa on myös aikakauden mukaiset billet-vanteet sekä billet-maski. Nätti on myös helsinkiläisen Jouko Sydänmaan ’64 Impala, joka esiintyi alkuvuodesta myös Yeboyahin 10x -biisin musiikkivideolla. Chevyn Old Body Style -versiot kasvattavat suosiotaan kaiken aikaa, ja tällaisessa matalassa Suburbanissa on jotain erityisen herkullista. Puskurikin on billet-rivoituksella varustettu custom-versio. Tekniikkana on perinteinen AMC:n 258 cid suora kutonen automaatin kera. Swapin tyylikkäimmän veturin palkinto olisi kuulunut ehdottomasti tälle ’56 Eldorado Sevillelle. Enemmän kuin kahden uuden Corvetten verran maksanutta mallia valmistui kyseisenä vuonna kaikkiaan 3 900 kappaletta. Iittalalaisen Ari Tyvijärven ’68 Dart GT on maukas näky poliisimallin peltivanteineen ja Six Pack -scooppeineen. Tämä sopivasti madallettu ’78 C10 Silverado kuuluu helsinkiläiselle Teuvo Leppijärvelle. Konehuoneesta löytyy muskeliseen ulkonäköön sopiva 440-isolohko. Nelivaihteisella manuaalilla varustettua autoa liikuttelee Joukon tekemä raikas 327. Komeita squarebodyjä näkyi tällä kertaa Forssassa useita, ja huomionarvoista on se, että suorakylkiset ovat tätä nykyä rakentelukohteena selvästi stepparia suositumpia. AMC ja Griffith Corporation valmistivat vuosina 1981–82 näitä avomallisia Concorde Sundancereitä yhteistyössä tiettävästi alle 150 kappaletta, joten jäljellä olevien määrä on todella vähäinen
Kuortanelaisen Thomas Jokilahden ’64 Impala SS edustaa maamme puhdasveristä lowrider-kalustoa omistajan itse toteuttamine paneelimaalauksineen. Malli kuuluu niihin, jollainen pitäisi löytyä omasta tallista, jos se lottovoitto osuisi kohdalle. 74 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Forssan Pick-Nick. Tämä ’48 Checker A2 on yksi niitä surullisenkuuluisia Olympia-Checkereitä, joita tuotiin Suomeen käytettynä vuosina 1951–52 peräti viitisensataa kappaletta. Humppilalaisen Rami Ahosen ’66 Chrysler 300 4d HT olisi ollut kaupan varsin kohtuulliselta vaikuttaneeseen 11 500 euron hintaan. Hatunnoston arvoinen suoritus, autot on tehty ajettaviksi! Arto Savikon ’73 De Tomaso Pantera GTS on huima näky GT5-levityksineen. Vielä 10 vuotta sitten Panteran ostoon ei lottovoittoa tarvittu, mutta nyt hinnat ovat kohonneet superautojen luokkaan. Halikosta tapahtumaan tuli Kalevi Lindholm tyylikkään mataline ’70 Cougar -avoineen. Hannu Hellman osoitti, että kauttaaltaan näyttelykuntoisella ”Hellray” -kilpurilla voi oikeasti ajaa kadulla, ja kurvasi sillä Pick-Nickiin. Jos tämän Hudson Terraplanen mittasuhteissa tuntuu olevan jotain erikoista, niin ei ihme. Ne ovat kuulemma testimaalauksia ennen lopullista pintaväriä. Maskin ja sen listojen lisäksi samalta myyjältä olisi löytynyt ainakin kynnyslistat kyseiseen malliin. Kyseessä on kuusankoskelaisen Marko Tuunasen aikoinaan ’80 Caprice Classicin alustalle sovittama ’37 Hudsonin kori, jota on levitetty peräti 30 senttiä! Tekniikka on rungon mukaisesti täysin tuoreempaa Chevroletia. Checker ry:n 8-vuotisen entisöinnin tulos on tiettävästi maailman ainoa entisöity Checker A2. Mukavasti kokonaisuuteen väriä tuovat tummanpunaiset Zentith-pinnavanteet löytyivät Hollannista erään palaneen ’65 Impala lowriderin alta. Tarjolla olisi ollut myös iso kasa ’63 Chryslerin koristeosaa. Autothan olivat usein odotettua huonommassa kunnossa, ja ne ajettiin loppuun Suomessa varsin nopeasti
Maalarimestarina tunnettu Sami Härmälä sai sopivasti ennen Forssaa valmiiksi oman ’60 Cadillacinsä värinvaihtoprojektin. Avo oli muuten 4 103 dollarin hinnallaan kyseisen vuoden Mercury-malliston kallein. Amerikan Raudan tekijäkaartiin kuuluva Lehtisen Olli tuli poikansa Alfin kanssa Forssaan tällä kertaa LS-swäpätyllä ’88 Sportsidellaan, jota luonnehti uudehkoksi käyttöautoksi. Siipicoupe kuului aikakautensa nopeimpiin tuotantomalleihin 380-hevosvoimaisine 392 Hemi -moottoreineen. Äkkinäinen olisi voinut luulla, että Superbirdit eivät ole kovin harvinaisia, kun rinnakkain nurmikolle oli parkkeerattu Teemu Rekikosken aito keltainen ’70 sekä LarsJohan Smedlundin vihreä klooni. 75 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Juspe Lehtovirta hankki keväällä asuntovaununvetohommia varten tämän siistikuntoisen ’64 Chrysler Newport Town & Countryn. Sami hankki auton viime kesänä Kuopiosta valkoisena, ja pääsi nyt toteuttamaan itseään. Mercury Turnpike Cruiser toimi vuonna 1957 Indy 500 Pace Carina, ja sen kunniaksi Pace Car -painosta valmistettiin kaikkiaan 1 256 kappaletta. Juspen tietojen mukaan mallia on kolme Suomessa, ja kaikkiaan sitä on kolmella penkkirivillä varustettuna valmistettu 3 041 auton verran. Tässä arvosteluun saapuu turkulainen Markku Juovanen ’26 Hudsoneineen. Topi ja Satu Tuominen olivat tulleet paikalle Tampereelta ’60 Invictallaan, jonka uusi antiikkinahkaverhoilu sopi täydellisesti yhteen kuparipannumaisen pintavärin kanssa. Paimiolaisen Jan-Erik Kosken maanläheisen ’65 Cadillac Coupe DeVillen kattoa koristaa hieno paneelimaalaus. Totesimme yhteen ääneen, että ei olisi pidetty ’55-mallista pickistä uudehkona käyttöautona vuonna 1990, ei. Saatavilla oli myös 390-hevosvoimainen ruiskuversio, mutta Chrysler kutsui ongelmallisiksi havaitut ruiskuautot takaisin ja varusti ne jälkikäteen kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella. Chrysler 300D ’58 on aina komea näky. Suomestahan löytyy kolmaskin vastaava, Juha Pykälisen oranssi aito yksilö. Tuttuun tapaan autonsa sai viedä tuomareiden arvosteltavaksi, mikäli halusi. Tämän omistaa Olav Andtfolk Korsnäsistä
Helsinkiläisen Pinkomo-vaatekaupan kuljetuskalusto on sieltä tyylikkäämmästä päästä! Tämän korimallin Novat tulivat kirjoittajan ikäluokalle tutuksi Autopartio 525 -sarjakuvista. Marko Helenius kertoi kuulleensa niin usein chopatun ’57 Buick Caballeronsa kohdalla kysyttävän, onko se Chevy Nomad, että päätti asentaa autoon sellaisen maskin! Makehan muutti auton jo 90-luvulla neliovisesta kaksioviseksi ja maalasi sen ensin oranssiksi. Sopivat vanteet ja madallus tekevät ihmeitä, ja vain vuosina 2005 ja 2006 saatavilla ollut Legend Lime Green -väri pukee mallia hienosti. Tätä ’77 Cadillac Coupe DeVilleä markkinoitiin mielenkiintoisesti ”Instant Lowrider Kitinä”. S197-mallipolven Mustangista saa oikeasti komeannäköisen varsin pienillä muutoksilla. Kullanväriset Hurstvanteet tuovat mainion säväyksen lappeenrantalaisen Ari Terävän ’96 Camaro-avon tummanpuhuvaan olemukseen. Kuvan yksilön omistaa espoolainen Lasse Sandström. Pakettiin olisi auton lisäksi kuulunut Hi-Low-hydraulit sekä uudet 15x7" pinnavanteet. 76 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Forssan Pick-Nick. Markon auton väreihin sopiva Jenkki-laukku on vanhempi löytö, Maarita löysi kettukarkkikassinsa Forssan romutorilta
Malli on melkoisen harvinainen, kaikkiaan niitä on valmistettu 3203 yksilön verran. Tämä ’18-mallinen SRT Hellcat kuuluu lahtelaiselle Arto Heinoselle. Tuolloin Impala oli toki kuluneessa vaaleansinisessä maalissa, eikä nokalla ollut kiukkuista isolohkoa, vaan tavallinen 283. Autoa tarjottiin minulle ostettavaksi joskus 90-luvun alussa omalla parkkipaikalla 20 000 markalla, mutta kun silloin sekin oli iso raha. Tuoreita Challengereita on alkanut näkyä aina vaan tiuhempaan harrastetapahtumissa, ja miksipä ei. Cruising-tapahtumat pyrkivät jakaantumaan iltacruisingeihin ja aikaisin aamulla järjestettäviin cars & coffee -tyyppisiin aamiaismiitteihin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Orimattilan päiväcruising 77 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Orimattila, 3.6. Tämä on juuri se ’65 Impala, josta olen joskus pääkirjoituksessakin maininnut. Myös kirjoittajan vanha ’59 Ranchero oli saapunut paikalle. Jani Pätärin museorekisteröity ’91 Camaro Z28 Convertible olisi ollut kaupan 14 500 eurolla. Matalan ’63 Galaxien patina oli autenttinen. 4,6-litrainen Modular-tekniikka kuului olevan nykyisenkin omistajan käsissä taloudellinen. ’92–93 valmistettu nelivetoinen ja turboahdetulla 4,3 litran veekutosella varustettu malli oli aikakautensa nopeimpia tuotantoautoja, ja kiihtyi vakiona 0–60 mailiin tunnissa 5,3 sekunnissa. Orimattilassa pidetään kuitenkin kerran kuussa kokoontuminen päivällä, klo 12–15. GMC Typhoon kuuluu niihin jostain syystä hiukan unhoon jääneisiin superautoihin. Raikkaan Mopar-muskeliannoksen torille toivat vierekkäin parkkeeratut Joonas Granrothin ’72 Satellite -farmari ja Paula Siljanderin ’70 Duster
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Pikkukakkosavoja ei kovin usein näe. Ideaparkissa päitä käänsi myös keväältä Amerikan Raudan kannesta tuttu Kari Kylmäniemen ”Gold Rush” Cadillac ’59. Anders Åkermanin täysin läpikäyty yksilö on uutta vastaavassa kunnossa, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa. Tekniikkana on 195 cid suora kutonen sekä Powerglide-automaatti. Sen yhteydessä pidettiin myös rompetori kauppakeskuksen parkkipaikalla. Tämä erehdyttävästi ’59 Fordilta näyttävä laite ei olekaan sellainen, vaan harvinainen kanadanversio Mercury Meteor Niagara. American Hot Cars Kilpuriosastoa edusti komeasti Sami Ritaluopan kiukkuisella 580 cid isolohkolla varustettu ’70 Mustang Mach 1. Lempäälän paikallinen harrasteajoneuvokerho Vehicle ry järjesti kesäkuun alussa jo kuudetta kertaa näyttelyn Ideaparkin keskusaukiolla. 78 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Lempäälä, 10.6. Tämä ’63 Nova 400 SS on Mikko ja Janne Mäkisen kimppa-auto. Tämä ’48 Chevy Fleetline Bomb kuuluu Timo Kyttälälle
Moottorina on tietysti aikakauden hengen mukaisesti lättäpää kolmivaihteisen manuaalin kera. Parkkipaikan komistuksiin kuului Janne Pekkalan ’70 Charger R/T, joka muuten myös liikahtaa rivakasti isoisolohkonsa voimin… Liekö kyse kirkkaanvihreästä väristä vai Cragarin S/Svanteista, mutta jokin Sami Virkajärven ’56 Bel Airissa vie ajatukset vahvasti 70-luvun lopun Van Nuysille. Niko Väliahon ’37 Ford Pickup on todella härski laite! Omaperäisiin ratkaisuihin lukeutuu muun muassa hämähäkinseittimäinen maskin jatke. Markku Viitalan ’32 Roadsterin suola-aavikkokilpurilook on täydellinen. Heikki Heinon ’51 Mercury Kustom kuuluu niihin autoihin, joita katsellessa ei tule mieleen suuremmin muutettavaa. Tämän C10-Stepparin patina oli yksinkertaisesti ihana! Marco Humberg toi näytille ’66 Oldsmobile Toronadonsa. 79 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Ideaparkin parkkialueella järjestettiin näyttelyn yhteydessä pienimuotoinen swappi. Cadillacin Eldoradon kanssa saman rakenteen jakava isokokoinen coupe on Eldoradon tapaan etuvetoinen. Katsoi sitä mistä päin vain, on viimeistely SEMA-tasoa. Storbjörkin perheen ’55 Nomad on aina vaan yhtä komea näky
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Heinäkuussa helpotti Chevy Van mustanpuhuvana, ilmajousilla ja kullanvärisillä pitsimaalauksilla. Heinäkuussa päästiin vihdoin Pre-Partyissäkin nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Cadillac-lowriderilla on tyylikästä lipua kesäillan auringossa. Tatu on remontoinut moottorivaurion vuoksi aikoinaan seisomaan jääneen auton lättäpääkoneen, mutta päällisin puolin shoebox on pääosin alkuperäismaalissaan! 80 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Tom Österlundin ja Jussi Eskelinin ostalgiset rodit paistattelivat rinnakkain lätäkön reunalla. Helsinki-Malmin Lentokenttä, 7.7. Toimii! Kouvon Tatu tuli paikalle Suomi-säilymäihmeellään, ’50 Ford Customilla, jonka mittari lienee vielä ensimmäisellä kierroksella. Kalustoakin oli paikalla jo suunnilleen viime kesän malliin niin, että osa kävijöistä joutui jättämään autonsa nurmialueillekin
Malmilla nähtiin jo ensimmäinen Baja Yellow -värinen Ram TRX Havoc Editionkin! Kyseinen keltainen väri on nimenomaisen erikoismallin tunnusmerkki. Tuusulalaisen Risto Lehtosen ’57 Bel Air on nätti, mutta auton varsinainen yllätys löytyy konehuoneesta, missä on kahdella turbolla ja FiTech-ruiskulla terästetty pata! Pyykön Kari oli hankkinut ’58 Delrayhinsä vuosimallista kertovat erikoiskilvet. En edes muista, koska olisin nähnyt vastaavan. Harvoin näkee box-korimallin Caprice Classic -farmaria näin virheettömän oloisessa kunnossa! Ari Martin ’73 ’Cuda oli jotenkin erityiseti allekirjoittaneen makuun. 81 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Aivan upea laite. Auto ei ole pelkästään räyhäkkään näköinen, vaan keulalta löytyy ulkonäköä vastaava Tomi Rantakarin rakentama 505-kuutiotuumaisen stroker-isolohko. Nurmialueella oli parkissa myös tämä komea ’69 Pontiac Catalina -farmari. Mustat peltivanteet vanhemmin pillerikapselein sopivat 80-lukuiseen farkkuun hienosti. Tämä ’37 Packard vaihtoi perjantain aikana omistajaa pariinkin kertaan, kun ensin auton juuri ilma-alustaiseksi bombiksi rakentanut Stjerbakoffin Marko vaihtoi sen Mauton Tallin kanssa, ja kesken Pre-Partyn Tomi Olli vaihtoi rodinsa siihen. Vinhavan Ode oli saanut Buickiinsa vihdoin uudet puukyljet, ja autohan näytti melkein pakasta vedetyltä. Autohan on varustettu LS1-moottorilla ja ilmajousituksella, ja esitelty Amerikan Raudassa vuonna 2014. Lowrider bombeja näkee kotimaisissa tapahtumissa harvalukuisesti, mikä saa kangasalalaisen Jorma Rajalammen ’49 Pontiac Silver Streakin tyyppiset kaunottaret erottumaan joukosta. Veneperä-Rivierat on totuttu näkemään joko alkuperäisinä tai lowridereiksi rakennettuina, mutta tämä ’73-mallinen yksilö onkin ilmajousilla varustettu muskeli! Konehuoneesta löytyy 6-71-remmiahtimella kutiteltu 455, josta on matalilla 0,3 barin ahdoilla dynotettu 380 hevosvoimaa takapyöriltä
First Gen Charger ja Centerlinet on aina toimiva yhdistelmä. Tämän ’66-mallisen yksilön omistaa outokumpulainen Juha Juntunen. Samaan aikaa järjestetystä Himos Truck Show’sta huolimatta paikalle saapui kiitettävä määrä jenkkirekkoja. Ajoneuvoja oli noin 1 500, eli tapahtuman ennätystä hivottiin. Juha Tuomaisen Cadillac Coupe DeVille ’65 osoittaa, että kyllä 60-lukulaiseenkin sopii leveä valkosivu. Pieksämäki, 22.7. 82 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Teksti ja kuvat: Mika Maunu Big Wheels Classic Chevyjä kauneimmillaan edustavat Allu Mutasen ’55 Bel Air -avo ja Tero Niemeläisen ’57 Nomad. Vaikka aamupäivällä näytti, että tulossa olisi välivuosi, kun oli niin hiljaista, ei sade lopulta Big Wheelsin kävijöitä haitannut, vaan väkeä oli samaan malliin kuin ennen koronaa
Ehkäpä kylkija kattolinjaltaan kaunein 60-lukulainen 4-ovinen Chevrolet. Fenderit ja tonttiin, muuta ei tarvita. Autolla päivystivät Aada ja Pekka Tarkiainen. Deluxe -mallissa on muun muassa 5 ikkunaa ja kattoverhoilu. Näitä ei usein Suomessa näe. Tekniikkana pickiksessä on SBC 400 & TH700. 83 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Lokasuojan 427-teksteistä huolimatta konehuoneessa majailee virkeä 460 cid manuaaliaskin kera. Paikallista kalustoa edusti Topin ’66 Chevrolet C10. Auton omistaa Matilaisen Pasi. Hieman paremmin varusteltu ’53 Chevrolet 3100 Deluxe. Bel Airin pyöränaukoissa on persoonallista muotoilua. Tapahtuma järjestetään kauniilla paikalla Pieksänjärven rannalla. Mallissahan on jo valmiina kustomeissa ja hot rodeissa suositut takavalot. ’48 Pontiac Streamlinerilla Pieksämäelle saapui Janne Hämäläinen Kajaanista. Linun Amerikan Raudastakin tuttu ’64 Galaxie on aina vaan yhtä hieno. Panu Kilpeläisen tyylikäästi chopatun ’56 Fairlanen takapenkiltä kurkistelee Olavi Virta, kukapa muukaan. 1968 vuosimallin Chevrolet Sport Van. Paikalle lipumassa vuoden 1969 Mustang
Poikkeuksellisesti katto ylhäällä. Suhosen Sirpa esittelee vuoden ’72 454 cid Chevelleään. Savonlinnalaisen Mika Ohrasen ’60 Impala customin perässä oli ruotsalainen Borevagnen-asuntovaunu, jota valmistettiin vain lyhyen aikaa vuosina 1966–74. Auto on sittemmin entisöity, mutta perinne jatkuu – luit oikein, Mustangit ovat ikään kuin vaihtaneet rooleja! 84 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Big Wheels. Dodge Dart Phoenix ’60 4D HT kuuluu tapahtuman vakiovieraisiin. Tarinan mukaan erikoistilauksena olisi valmistettu myös yksi Coupe-malli. Kai Ahosen ’62 Cadillac Series 62 Convertiblessä oli ripaus pro touring -henkeä. Yksi Suomen kolmesta ’54 Cadillac Eldorado Convertiblestä. Vasemmalla Kari Sydänmaanlakan alkuperäinen ’72 Mustang Grande Coupe ja oikealla sille kunnianosoituksena tehty Timo Luhtisen ’71 Grande Coupe. Tämä ’66 Eldorado on omistajansa ensimmäinen jenkkiauto. Kontion osastolla päivysti Juha Rissasen ’58 Ford Retractable. Sydänmaanlakan Grande on se sama yksilö, jonka Simo Riikonen maalasi 80-luvulla Cobra Jet -teemaiseksi. Kaiken kaikkiaan Eldoradoja valmistettiin kyseisenä vuonna 2 150 kpl, joten kovin yleisesta mallista ei ole kyse. Tämä ’64 Fairlane on Heikki Keräsen hiljattain Turun suunnalta ostama vanha hauturi. Halpa kruunu houkuttelee ostoksille. Matka Oulusta Pieksämäelle taittui kutosen hurinaa kuunnellen. Uskallan väittää, että ainoa Suomessa. People’s Choice -äänestyksen voittaja oli Panu Hulkkosen Chevrolet Delray ’58, lempinimeltään ”Cool Vanilla”
Hang Em Hi Hang Em Hi Sami Seppälän Chevrolet Fleetline “Hazy Pear” sai tapahtumasta Best In Place -palkinnon. Omistaja Strul MC:n Filip Thomsen. Fredrik Lippen viimeisin, aika happohenkinen, “Psycadelia” Knucklehead. Järjestäjiin kuuluvaa Hi-revs CC -kerhoa edustaneen Fredden ’63 Impala on rakennettu traditionaaliseen tyyliin. Enköping, 9.–10.6. Hang Em Hi järjestettiin taas parin vuoden jälkeen, ja perjantain väkimäärästä päätellen tapahtumalle on edelleen kysyntää. Ohuilla alaputkilla varustetun keulan on valmistanut ruotsalainen Alley Choppers. Hydraulit, pinnavanteet ja kattoluukku olivat reseptinä Tommy Petersonin ’64 Impala lowriderissa. Ensimmäisen Denvers-tyylisen pyörän rakensi Micke Carlberg Tukholmassa vuonna 1974. Seuraava, kymmenes Hang Em Hi tulee olemaan viimeinen. Alla on nykyään harvemmin nähdyt Star Wire -pinnavanteet. Teksti ja kuvat: Mika Maunu Tämän chopperin suunnittelussa ei ole mietitty matkustajan matkustusmukavuutta. Järjestäjä toivookin paljon väkeä paikalle. 85 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Lauantaina osa väestä poistui punkyhtye Rancidin keikalle, tai muihin päällekkäisiin tapahtumiin. Adam Daviesin EarlyShovel on rakennettu kunnioittaen ruotsalaista Denver Choppers -rakentelutyyliä, mutta pienin muutoksin. Victor Törnqvistin käyttiksestä nopeasti rakentama Chevy Van tottelee nimeä ”Chocolate Shit Machine”
Tatu Kouvon keväällä valmistunut Ford Roadster Pickup nappasi Best Car -palkinnon. 40-luvun Cadillacit ovat julman kokoisia laitteita. Andy kertoi, että aika on kulunut ihmetellessä ja vahvistaessa pyörän teknisiä ratkaisuja. Teksti ja kuvat: Mika Maunu Pistons Pistons Rumble Rumble Sami Lahtinen saapui Jyväskylästä vuoden 1930 AFordilla. Tekniikkana on ei niin yleinen Fordin Y-Block. Andy saapui piipahtamaan ”Beetlejuice” Chopperillaan. Minkiö, 15.7. 86 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Pistons-kerhon kaikelle yleisölle avoimet kesäjuhlat vietettiin monen vuoden tauon jälkeen tutussa paikassa, Rehtilän nuorisoseurantalolla Minkiössä. Vanha Harman-keula on suunniteltu enemmän showkuin ajokäyttöön. Esiintyjinä nähtiin Hasta La Vista Social Club sekä Likaiset Pikkarit, ja kaikilla oli niin mukavaa. Devils CC:tä edustava Juha Linnanen oli saanut kustom-Caddynsä siihen kuntoon, että sillä saattoi kurvailla Kotkasta Minkiöön. DuVall-tuulilasi sopii myös pickupiin
Miika ”turmeltaja” Pusa Hämeenlinnasta saapui Minkiöön vahvasti 70s-henkisellä rautapääSportsterilla. 87 AMERIKAN RAUTA 6/2023. ’28 Fordilla Pälkäneeltä saapui Nina Ahonen. Tässä on kyllä onnistuttu kympin arvoisesti. Tommi Äikään resepti: 4" choppaus, 4" channelointi ja Early Hemi. Springer-keulan valmistajasta ei ollut tietoa, mutta se on kuulemma tarttunut matkaan baari-Illan jälkeisiltä jatkoilta. Autoon on vaihdettu ’65 mallin tyylinen custom-maski. Joka tapauksessa Timo Maijalan Ford F100 ”umpio” on tyylikkäästi vanhentunut. Autoa ei palkittu tällä kertaa, vaan herra itse pokkasi ensimmäistä kertaa jaossa olleen Best of the Best -tittelin. Tämän kesän Impalan piti olla telakalla, mutta niin vain jostain tuli idea, että Pistons Rumbleen pitää autolla päästä. Ja toimiipa Impala välillä käyttöautonakin. Snygg Panna, sanoisi ruotsalainen. Kakun kruunaa härski 6x2-kaasaripaketti. Sanotaan, että rodin rakentamisessa vaikeinta on värin valinta. Patinoitunut vai ruosteinen. Tuomo Mäkelä oli liikkeellä Dodge A100 ’65 ”Basket Casella”. Tommi Karkkilasta kävi piipahtamassa päiväkäynnillä. Harvalukuisia lowridereita edusti Wastarannan Kiiskissä vaikuttavan Makke Viholaisen ’64 Riviera. Coupe Devilsejä edustava Ole Espeland saapui Norjasta ’53 Lincolnilla. Velinin Jaskan Ford Cabriolet ”Eldorod” on ehta näyttelypeli, mutta tuli paikalle ajamalla, kuinkas muuten. Stadin ahkerimman Cruisailijan titteli lankeaa varmasti Ode Vinhavalle, jonka ’64 avo-Impalaan törmää usein Etelä-Suomen tapahtumissa
Ullan Pakarille kokoonnutaan Riihimäellä joka keskiviikkoilta turpakäräjien parissa. Tai no, ehkä kahdesta ei vielä riviä tule, mutta harvemmin näitä näkee kahtakaan vierekkäin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Riihimäen turpakäräjät Marko Leivo lukeutuu chopattuine ’50 Chevy 3100 Pickupeineen Ullan Pakarin vakiokävijöihin. Riihimäki, 14.6. 88 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Ensimmäisen polven Monte Carloja oli melkein riviksi asti. Väkivaltaa paikalla ei ole kuitenkaan nähty, ellei kumien rääkkäämistä sellaiseksi lueta. Tässä lipuu Jake Lähdeniemi 50-luvun high school hot rod -henkeen rakennettuine ’32 Roadstereineen. Punaisen stepparin patina on ihana. Forssasta turpakäräjiä ihmettelemään saapui Timo Pajala karamellimäisen kauniilla ’57 Bel Airillaan
Lievä etukeno ja Torq-Thrustit mustakylkisten renkaiden kanssa korostavat uuden oloista alkuperäiskuosia upeasti. Dodge Ram Rumble Bee oli jo tehtaan jäljiltä varustettu tällaisella korisarjalla ja scoopillisella konepellillä. Tämä pirteänkeltainen Swinger on yksi alkuperäisistä 340-koneella varustetuista Suomi-autoista. Autoa liikuttaa raikas isolohkokasi, jonka vetopyörätehot ovat reilusti yli 400:n. Tätä isolla mattolaiturilla varustettua ’64 Letukkaa saattaa erehtyä luulemaan siksi Häjyt-elokuvan kuus nelokseksi, mutta kyllä kyseessä on eri auto. 89 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Harri Jukaraisen ’35 Ford Phaeton on komea näky. Rakin taksiväreihin maalatussa Shovelissa on ripaus chicano-henkeä. Marko Mäkilä tuli myös ’67 Camaroineen paikalle Forssasta. Ullan Pakarilla näkyy paljon myös kaksipyöräistä kalustoa. Ylikokovanteet ovat Detroit Steel Wheelsin Artilleryt ja tummat valotkin taisivat olla ledit. Komeasti patinoitunut on myös vantaalaisen Sami Martiskaisen ’54 Ford F100. Tekniikkana mallissa oli aina 5,7-litrainen Hemi, ja värinä tietysti Solar Yellow. Timo Oksajoen ’59 Coronetissa on jotain hyvin puhuttelevaa. Bäki osti taannoin Holstin Sarilta tämän upeakuntoisen Mercuryn, jonka keltainen vinyylikatto lukeutuu mallin harvemmin nähtyihin alkuperäisoptioihin. Tämä toteutus aiheesta Buell ei ainakaan jätä ketään kylmäksi. Auto on ollut nykyisellä omistajallaan jo 80-luvulta saakka. Se sen sijaan jäi epäselväksi, kenelle takavalon reiästä roikkuva jalka kuului..
Moderneine vanteineen hauskasti massasta poikkeava kokonaisuus! Amerikan Raudan 10-vuotisjuhlanumeron kannessakin poseerannut Camaromimminä tunnettu Lucy oli tullut paikalle kaveriensa 1Gen-avolla, vaikka poseeraakin tässä uudemman Iroc-Z:n kanssa. Kesäkuussa Vantaalla meno oli jokseenkin rauhallisempaa, eikä alkukauden kaltaisia ylilyöntejä osunut silmiin. Tikkurila, 16.6. Tällä kertaa Vantaalla nähtiin esiintymässä myös orkesteri, kun Petri Putkuri pumppuineen tarjoili annoksen rokettirollia. Sää oli sellainen, että rodejakin oli uskaltautunut paikalle tavallista enemmän. Tässä rinnakkain Heinosen Peten ’34-keulainen ’32 Roadster ja Teemu Wirtasen ’30 A Cabriolet. cruising 90 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Perjantaiiltaa vietettiinkin leppoisissa tunnelmissa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Vantaan Kimmo Soikkelin ’31 A-malli on ollut alkuaan Fordor, mutta on muuttunut sittemmin kaksioviseksi ja matalakattoiseksi
Tämän yksilön stance oli täydellinen leveine slot mag -vanteineen ja kylkiputkineen. Kirkkaankeltainen väri johtaa ajatukset 80-luvun alun cruisingeihin, vaikka ilmeisesti on ollut tämän yksilön pinnassa suhteellisen vähän aikaa. Etummaisena 4Gen Camaro, perässä 3Gen Trans Am ja taaimmaisena 3Gen Camaro. 91 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Kertaalleen länsinaapuriin myyty auto on säilynyt varsin hienossa kunnossa, kun ottaa huomioon, että se on rakennettu tähän kuosiin yli 40 vuotta sitten. Tämä ’65 Nova SS oli aika maukas näky. Facelift-keulaista Trans Am GTA:ta valmistettiin kahtena vuonna kaikkiaan vain 3423 kappaletta. 390-tekniikkainen 8 hengen farmari olisi Masilla kaupan 12 500 euron hinnalla. Jukosen Masin ’65 Country Sedan sai komeat race-henkiset tekstauksensa useiden maineikkaiden pensselisetien kollaboraatiossa viime kesänä. Muskelia löytyy myös kuidun alta, siitä vastaa scoopin kupeesta kurkistavalla keskipakoahtimella terästetty isolohko. Tämä ’60 Chrysler New Yorker -avo on ollut Jouska Nissisellä jo 35 vuotta. Näissä tylppänokka-Econolineissa on sitä jotain. Tämä F-body-letka muodostui ilmeisesti ihan sattumalta. Tämä nätti ’65 Valiant Signet kuuluu nurmijärveläiselle Kimmo Malmströmille. Maailman pienuudesta kertoo jotain se, että autoa oli menossa ostamaan Kaliforniasta myös joensuulainen Turusen Jari, mutta Jouska ehätti ensin, ja New Yorker päätyi koristamaan pääkaupunkiseudun katukuvaa. Niskasen Pete teki kulttuuriteon tuomalla takaisin maahan Esa Salon aikoinaan rakentaman ’60 Dodge Phoenix -kustomin. Mäntsäläläisen Niklas Andersénin ’70 Corvette on todella häijy laite. Kolmannen sukupolven Firebirdit saivat kahteen viimeiseen vuosimalliinsa tämännäköisen aiempaakin terävämmän nokan
”Siinä on 100 millin villat kattoa myöten, ja lattian alla on styroksit sekä ilmarako betoniin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen T ommi Lyytikäinen päätyi poikkeavaan ratkaisuunsa useamman sattuman summana. Ulkopuolisiin töihin meni laatoitusten päälle kaikkiaan vain joku 700 euroa.” Vuodenvaihteeseen 2015–2016 mennessä halliin rakentuikin asumiskelpoinen pikkutalo, ja alkukesästä terassit sekä sisällle että ulos. Näin vältytään paremmin ikäviltä käryiltä hallin puolelta, eivätkä lämmityskulutkaan nouse järjettömiksi, vaikka tulisi kovempikin pakkanen, eikä tallilla yöpyessä haluaisi täristä kylmästä. ”Sitten, kun myin omakotitalon pois, totesin että rakennan tänne kämpän.” Vuodenvaihteessa 2014–2015 Tomppa päättikin käydä tuumasta toimeen ja alkaa rakentaa kunnollista yöpymistilaa hallin sisälle vanhan pikku toimistokopin tilalle. Tompalla oli alkuun tarkoituksena vain levyttää talon etuseinä ja peittää se pölykapseleilla, mutta sitten kaverin varastosta löytyi 10 vuotta joutilaana seissyt kasa tuppeensahattua lautaa. Lyytikäisen Tomppa teki kuitenkin toisenlaisen ratkaisun, ja rakensi hallin sisälle kokonaan oman pienen talon. TOISENLAINEN TALLI Pieni talo hallissa Usein talleissa näkee toteutuksia, joissa autojen rakentelupaikan kupeeseen on rakennettu iso parvi baareineen ja yöpymistiloineen. Samaan aikaan automyyntitoiminta kääntyi aina vain enemmän harrastejenkkien korjaamiseen ja omien autojen rakenteluun. Itse tein kaiken muun, Fire oli auttamassa mua runkokehikon kanssa. Poistoviemäri pysyi vanhalla paikallaan, kun siinä kulmassa oli valmiiksi vessa. Talon pohjapinta-ala on 78 neliötä ja asuinpinta-ala 73 neliötä, eli halliin jää noin 140 neliötä. Tomppa hankki 220-neliöisen hallitilan alun perin 18 vuotta takaperin autoliikkeensä käyttöön, mutta eron myötä huomasi asustelevansa yhä enemmän hallillaan. Turtsi kävi tekemässä kylppärin laatoitukset ja vesieristyksen, ja sähkäri teki kytkennät, kun olin valmiiksi vetänyt piuhat paikalleen. Työkalut järjestettiin pienempään tilaan hallin oven viereen talon rakentamisen myötä. ”Kolme autoa vielä nippa nappa mahtuu”, Tomppa kertoo. ”Monet hyvät bileet täällä on sen jälkeen pidetty”, Tomppa toteaa nauruun röhähtäen. 92 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Toisenlainen talli. Tavallisuudesta poiketen hän päätti unohtaa parvija koppiratkaisut, ja rakensi eristyksiä myöten käytännössä oikean pienen talon hallin toiseen laitaan
Myös kylpyhuone on tyylikkään tummasävyinen, mutta tummaa kokonaisuutta piristävät keittiön tapaan kirkkaanpunaiset tehosteet. Seinällä on alkuperäisjuliste Suomen ensimmäisestä autonäyttelystä vuodelta 1926. Tiilipinta on laatta kerrallaan paikalleen muurattua tiililaattaa. Sen teki tuttava Viivi. Hallin nurkasta löytyy myös pieni kuntosali. Keraaminen pääkallo on tehty Tompan oman pään mallin mukaan. Coca-Cola cooleri toimii Tompan karkkilaatikkona, jossa säilytetään sipsejä ja karamelleja. Kirkkaanpunaisen keittiön Tomppa tilasin mittojen mukaan omilla suunnitelmilla Hyvinkään Kalustetukusta. 93 AMERIKAN RAUTA 6/2023
Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen K un alusta oli kunnossa, alkoi kaikki koriin liittyvä aktiviteetti. Vakiokorkuisen tuulilasinkehyksen choppasi työpaikallaan Halttusen Kimmo, joka tuolloin asui myös Charlotten lähettyvillä. Rattiputken vaihdenäytön sain näyttämään suurin piirtein oikein pähkäiltyäni hetken vipusuhteiden kanssa. Olin vanhastaan sen verran tuttu autosähköjen kanssa, että sen muokkaaminen tarkoituksiini onnistui ilman isompaa päänvaivaa. Taustapeilin löysin Dennis Carpenterin (iso Fordin repro-osafirma, joka sijaitsee kylässä, jossa asuimme) miljoonalaatikoista ja se on ’36–37 Fordista. Kuvan kolmevuotias ei enää mahtuisi pelkääjän jalkatilaan, pituutta kun on nykyään lähes 190 cm. Viime numerossa kerrottiin muutosta Pohjois-Carolinaan vuonna 1999 ja pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta, eli oman rodiprojektin hankkimisesta sieltä ja sen rakentelun alkutaipaleesta. Sen hoiti Doug Morton. Ratiksi tuli ikisuosittu ’40 Fordin ruori. 94 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Muumio muistelee Roadsteria rakentamassa osa 2. Ajovalot kiinnikkeineen olin keräillyt swapeistä, kuten mittariston, tuulilasinkehyksen, konepellit, ratin ynnä muut. Mittaristoksi tuli ’37 Oldsin malli, jossa on kaksi isoa pyöreää mittaria, joissa numerot ovat taustavalaistuna kromatulla ulkokehällä. Lapset ja naapurin tyttö ottamassa kylmiä tyyppejä, kilpi on ruuvattuna kiinni ja pakista päätellen pikku säätö menossa. Kehys on kevytmetallia ja kiillotettavissa, 6-volttiset mittarien koneistot vaihdoin 12-volttisiin ja sain jopa bensiinimittarin toimimaan, tosin se näytti vain puolet liikeradastaan. Lämmityslaiteen purin 50-luvun alun Ford pickupista ja sovelsin Dougin pickupin katkaisijat siihen. Oldsin kehykseen porasin vielä reiät elinluovuttajapickupin virtalukolle ja valokatkaisijalle sekä DeSoton vilkun merkkivaloille ja ’40 Fordin pitkien merkkivalolle. Tällä kertaa jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ensiksi peltipuhdas pinta tarvitsi maalia niskaansa. Dougin pihalla oli purussa 60-luvun lopun Ford F-100, josta ostin koko sähkösarjan 20 taalalla. Aiemmin mainitulta jättiromikselta ostin ’55 Fordin automaatin rattiputken, 50-luvun Ford pickupin vanteet, 40-luvun Fordin kapselit, ’55 DeSoton vilkun merkkivalot ja muuta pientä osaa
Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Vaimo ja tytär mahtuivat penkille, mutta kolmivuotias poika oli pelkääjän jalkatilassa. Kabiinissa näkyy ’37 Oldsin mittaristo, jossa on hienot läpivalaistut kromikehämittarit, sekä alkuperäinen ’40 Fordin ratti, joita on jo pitkään tehty uustuotantona. Auto alkoi kevään kuluessa valmistua ja tuli aika marssia DMV:hen rekisteröimään sitä. Kaikkiin lähiseudun pikkucruisinkeihin piti osallistua, perhe tietenkin mukana. Oletusarvoisesti rodit rakennettiin uusista osista jossakin pajassa, viimeksi 50-luvulla oli joku tehnyt laillani. ’53 Ford F-500 menossa samaan osoitteeseen, ostin sen Dougilta ja se on nykyään Halttusen Kimmolla Uuraisilla. Sisustan kimppuun siirryin retkeilemällä lähiromiksella mittanauhan kera. Vain korkea jalusta piti purkaa ja tilalle istuttaa Dougin F-100:n penkin kiskot. Valmis auto lähdössä kontissa Suomeen heinäkuussa ’00. Oldsin kehykseen porasin vielä reiät elinluovuttajapickupin virtalukolle ja valokatkaisijalle sekä DeSoton vilkun merkki valoille ja ’40 Fordin pitkien merkkivalolle. Lisää romustelua. Onneksi kaikki sujui helposti, vaikka kyseessä onkin kekkostyyppinen byrokratian keskittymä, ja pääsin ruuvaamaan kilven kiinni. Edelleen eräs parhaita muistojani on ajaminen siellä kesäisessä kuumassa ja pimeässä illassa jostakin tapahtumasta kotiin. Se istui Roadsterin hyttiin, kuin olisi suunniteltu sitä varten. Rodbods oli jostakin syystä nähnyt aiheelliseksi laittaa sisäkahvoiksi tekeleet, jotka muistuttivat 70-luvun Kuplan kahvoja, ne korvasin Fordin kahvoilla. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi. Verhoilut kelpasivat sellaisenaan. Sain auton valmistuttua paljon huomiota ja uusia tuttuja, jotka halusivat nähdä moisen hullun. Sopiva penkki löytyi 90-luvun alun Moparin minivanistä, tarkemmin sanottuna sen toiselta riviltä. Ovija sivuverhoilut teetin parin talon päässä meistä toimineella veteraaniverhoilijalla, jolla oli vielä vanhaa varastoa sinistä tuck n’ rollia. Valmiilla autolla piti tietysti ensiksi kiertää esittelemässä sitä kaikille, jotka olivat edesauttaneet projektissa, eli romiksilla, koneistajilla, varaosaliikkeissä sun muualla. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Kun muutat, kerro myös meille Tilaajapalvelu: puh. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. Charlotte Rod and Custom -liike oli paikallisten harrastajien kokoontumispaikka ja omistajalta oli tainnut lipsahtaa, että joku hullu suomalainen rakentaa rodia romisosista. Tuo kyseinen kilpi on muuten minulla edelleen tallessa
Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 6/2023 Kutjan kuva. Aihioksi valikoitui ensimmäisen, eli 1957 vuoden malli. Ranchero Kustom Ensimmäisen sukupolven henkilöautomalliin pohjautuvat Ranchero-mallit ovat mainioita kohteita perinteiselle kustomoinnille
Kattoa on madallettu karkeasti arvioituna kaksi ja puoli tuumaa ja samassa yhteydessä b-pilarin etureunaa on kallistettu eteenpäin, jotta linja sopiii paremmin yhteen a-pilarin ja panoraamalasin kanssa. Vielä tuntuva alustan madallus ja kustom-Ranchero on valmis! 97 AMERIKAN RAUTA 6/2023. F ord Ranchero tuli tuotantoon vuonna 1957 ja oli seuraavanakin vuonna varsin samanlainen peruspiirteiltään. ’57 Fordille tunnuksenomaista ovat ajovalot, jotka tulevat selkeästi ulos korista ja luovat monien mielestä mulkosilmäisen ilmeen. Kunnon kustomoinnin jälkeen voikin olla vaikeaa arvioida, mikä vuosimalli oli lähtökohtana. 1958 vuosimallissa on paljon samankaltaisuuksia edellisen vuoden kanssa muun muassa koko takapään ollessa ainakin silmämääräisesti arvioituna sama valoja ja puskuria myöten. Pölykapselit ovat saman konsernin Lincolnista ja vuosimallia 1956, toki seuraavankin vuoden kapselit ovat lähes samanlaiset. Jutun autossa valot on korvattu 1958 mallin tuplavaloilla ja nyt keulassa yhdistyvät vuosimallien parhaat piirteet ainakin allekirjoittaneen mielestä. Suurimmat erot ovat etupuskurissa ja maskissa. Merkkejä ja kahvoja on parturoitu pois, mutta kaikki listat ovat paikallaan, etenkin kustomissa hyvin linjoja korostava kylkilista
Musta Musta helMi helMi se u raa va ss a nume ro s s a Perinteisellä metodilla Suomi-lege nda Suomi-lege nda 98 AMERIKAN RAUTA 6/2023. Perinteitä kunnioittaa myös ulkonäkö, joka on muutettu vastaamaan ’70 vuosimallia. Viimeisin projekti on kuitenkin astetta tuoreempi shoebox-avo, jota liikuttaa Cadillacin tekniikka, ja jonka viimeistely kestää tarkemmankin silmän. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 28.9.2023 Dodge Challenger ’73. Lappeenrantalainen Rauno ”Rapu” Kettunen muistetaan hyvin 90-luvulla rakentamastaan ’35 Ford -rodista. Ana osallistui nuorena edesmenneen ystävänsä Per ”Pelle” Gästrinin aiemmin omistamalla autolla jo Räyskälän ensimmäisiin kisoihin, ja on ollut mukana touhussa aivan suomalaisen hot roddingin alusta saakka. Pohjoisessa tapahtuu Ford Custom Convertible ’50. Kontiolahtelaisen Mikko Jaatisen Challengerin konepeitosta kivasti ulos tunkeva Weiandin 6-71-ahdin on ruuvattu 440-isolohkon päälle, eli muskeli-ikonin tehonlisäys on hoidettu perinteisellä metodilla. Chevrolet Camaro ’67. 7/23-numerossa ovat pääosassa pohjoisemman Suomen tapahtumat, Ride-In Oulu Motor Meet sekä Nurmeksen jo 10-vuotisjuhliaan viettänyt Drive-In & Rock. Antti Millasnooren Camaro on todellinen Suomilegenda
Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Jännite (V): 400. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. 1190€ tuotenro 513925 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Maks. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen. Jännite: 230 V Paino: 1355 kg Nostokapasiteetti: 4200 kg Nostokorkeus (mm): 1880 Sulake (A): C16 Mitat (PxLxK): 5400(4430)x4920x2190mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! OCTOBER 31—NOVEMBE R 3, 2023 LAS VEGAS CONVENTION CENTER • LAS VEGAS, NEVADA S E M AS H O W. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Ilmantuotto (l/min): 495. 1/4” liitoskierre. ennen hitsausta. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 699€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Nettopaino: 1280 kg. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Kaikki hinnat sis. Vapaa korkeus rampin alla 1760mm. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Mukana 1,5 mm suutin. Tilavuus (l): 200. Vaatii noin 10-12 litraa hydrauliöljyä. Selvä lisävaruste autotalliin, joka tekee vaikutuksen myös naapuriisi. Teho (hv): 5,5. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: (kg): 122. työpaine (bar): 8. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. C O M / R E G I S T E R ACT NOW! REGISTER EARLY FOR THE BEST PRICE WHERE CONNECTIONS ARE BUILT WHERE CONNECTIONS ARE BUILT. 5390€ tuotenro 513556 Säilytysnostin 4:lle autolle / 4200kg Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla
Moottori vaihtoehdot Hemi ja Hemi eTorque VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! YLI 30 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! AMERICAN BEAUTY CAR SHOW HAAPSALU FORSSAN PICK-NICK JA PALJON MUITA CHEVROLET HOT ROD ’34 FORD FAIRLANE 500 2D HT ’58 • FORD MUSTANG GT 5.0 ’91 OLDSMOBILE CUTLASS 502 TWIN TURBO ’69 PLYMOUTH ROAD RUNNER 451 ’69 • HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’80 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 6 PAL VKO 2023-39 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 6/ 2 02 3 • 10 ,9 € FAARAOIDEN OLDSMOBILE CUSTOM CRUISER 6.5 TD ’86 MERCURY KUSTOM ’50 JÄLJISSÄ AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 23 NR O 86 ”Y H TÄ ÄN PE LT IÄ EI O LE SE LL A IS TA , JO TA EI O LIS I TA RV IN N U T H IT SA TA . JO PA KA TO SS A JA KO JE LA U D A SS A O LI RU O ST ET TA .”. alv TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 67.900,Sis. alv Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla. Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin LARAMIE, LIMITED 3.0 ECODIESEL alkaen 98.900,Sis. alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 74.900,Sis. alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chervolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis