Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. ratti, ym. Alv. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. Takuu 36 kk/200 tkm. Alv. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 69.900,RAM-mallisto alkaen! SLT CLASSIC HEMI BLACK 69.900,Sis. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2024 123.900,Sis. Alv. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. 69.900,Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! AMERICAN BEAUTY CAR SHOW 40 th FORSSAN PICK-NICK – YLI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! AMC JAVELIN SST ’69 • MUSLA CONVERTIBLE ’66 FORD 5W COUPE ’32 • FORD COURIER ’61 MERCURY MONTEREY CONVERTIBLE ’50 • H-D SHOVELHEAD ’80 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kerhoesittely STREET MACHINE CLUB FORSSA 70 02 45 -2 40 6 PAL VKO 2024-41 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 6/ 2 02 4 • 11 ,9 € PLYMOUTH VALIANT V100 390 STROKER ’64 CHEVROLET EL CAMINO ’60 SSweetie weetie Pie Pie SSweetie weetie Pie Pie _Fl Demon___ _Fl Demon___ AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 24 NR O 94 ”E N H AL U N N U T SIT Ä A LK U PE RÄ IS TÄ N O KK A PE LT IÄ RE I’IT TÄ Ä, JO TE N TE ET IN PE IP O N JO N ILL A RA U M A LL A LA SIK U IT U IS EN PE LL IN ”. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2024 184.900,Sis. Takuu 36 kk/200 tkm. Alv. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2024 121.900,Sis. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2024 182.900,Sis. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. 24% Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4X4
Autonäyttely, harrasteparkki, swap-myyntialue ja street food autoja Tervetuloa x-treme motor show’hun Ilmoittaudu heti tai viimeistään 8.9 menneessä pohjoismaiden komeimmat ajoneuvot Special quest: from hot rod hangar (austria) space mercurius GTC & spice girl näe auto livenä osallistu netissä arvontaan, voita vip-ruokailu chadin ja joealinen kanssa @originaljenkkiautonayttely #jenkkiautonayttely. Su klo 10–16 Liput Tiketti.fi ja ovella (katso lippuluokat netistä) Halvat Early Bird liput 8.9. Lippuja myynnissä rajoitettu määrä. saakka, hanki tapahtuman t-paita. Ku va : Di rk Be hl au Kuva: @dominooo_gallery / lower.united Avoinna: La 10-18, cruising startti klo 18.30, After Party. Lippujen hinnat nousevat 27.9. Paikkavaraukset: hameenlinna@x-treme.fi tai puhelin 046 8782 479 jenkkiautonayttely.fi Special Quest: The stars of bad chad customs: chad & jolene (canada) Autorama, Bike-O-Rama, Classic , Custom, Hot Rod, Lowrider, Motorsport, Muscle Car, Performance, Pick up, Projekt, Sport Car, Styling, Truck, Tuning, Van, Vintage
Väkeäkin oli paikalla mukavasti, vaikkei ennätyksiin päästykään. Osalle meistä erottumisesta tuleekin jonkinasteinen sairaus, hyvänlaatuinen onneksi. Ominaista näille unelmille on myös se, että ne muuttuvat matkan varrella. Unelmien muuttumisesta taas kertoo vuonna 2001 ensimmäistä kertaa järjestetyn American Beauty Car Show’n paisuminen kansainväliseksi menestykseksi ja tarinan huipentuminen tähän vuoteen, joka virallisten tietojen mukaan jää viimeiseksi lajissaan. Jonkun unelmasta on ollut usein kyse myös suuriinkin mittoihin sittemmin kasvaneiden autotapahtumien kohdalla. Sami Salmelan nuoruusvuosien unelma oli oma AMC Javelin, joka toteutui pitkälti toista kymmentä vuotta ensimmäisen oman jenkin hankkimisesta, ja Late Pitkänen taas totesi pidempään Fordeja harrastettuaan haluavansa ’61 Courierin, jonka kuuli tuttavansa juuri hankkineen. Sittemmin unelmat ovat muuttuneet moneen kertaan, ja pääsin takavuosina tekemään ”siitä” Jorkan Vetestä jutunkin Amerikan Rautaan. Jani Huhtamäelle oma ’49–50 avoMercury oli vuosikaudet se unelma, vaikka mies on rakentanut useita todella hienoja kovakattoisia Mercury kustomeja. Haapsalussa nauroimmekin oudon tavaran kerääjänä tunnetun Kaireniuksen Miken kanssa sitä, miten seuraavassa vaiheessa sitä saattaa ollakin kiinnostunut 30-lukuisista lowrider bombeista tai Studebaker Avantista – harvoin nähdyistä ja vähän kummallisista laitteista, joista tavallinen työsuhdeautoileva toimistotyöläinen ei ole koskaan kuullutkaan. Vaikka monelle on tärkeää kuulua joukkoon ja kerhoon, oman suolansa jenkkiautoharrastukseen tuo massasta erottuminen, ja ilman sitä ei olisi koskaan syntynyt Westergardin Fordia tai Hirohatan Mercurya. Tässä numerossa esitellään myös tapahtuman taustalta löytyvä Street Machine Club Forssa, joka sekin juhli vastikään 40-vuotista taivaltaan. Minulle se kukkulan kuningas oli ’69 Corvette Stingray, jota mielessä edusti se Jorkka Mäkisen nopea candypunainen yksilö levitettyine lokasuojineen. 3 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Pääkirjoitus Unelmia (ja toimistohommia) K un olin 80-luvun alussa päiväkodissa, oli yleistä, että leikkikavereiden pikkuautoista paras oli Porsse, joka oli tietysti myös se nopein ja hienoin auto. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi. Tässäkin numerossa on esillä monenlaisia unelmia. Ensin unelmana on oma jenkki, sitten haaveillaankin jo autopelin loppupään malleista, ja sitten kun sellainen on saatu, on ”kaikilla muillakin” jo sellainen. Eikä varmasti Pekka Leinon Polaraa tai Vetteäkään. Joskus kyse on realiteeteista, kun se haaveiden kohde muuttuu pitelemättömän kalliiksi tai perheen kasvun myötä kaksipaikkainen harrasteauto ei enää täytäkään sitä tarkoitusta, johon aikoinaan kuvitteli autoa tarvitsevansa. Erilaisia unelmiahan tässäkin harrastuksessa jahdataan. Osa niistä on jäänyt mieleen lapsuudesta, kun omilla vanhemmilla tai naapurilla oli joku auto, osa taas on tehnyt vaikutuksen valkokankaalla tai lehdissä. Kun Haapsalussa American Beauty Car Show’ssa minulta yritettiin puoliväkisin ostaa autoa alta, rupesin oikein miettimään, että mitä ostaisin sen tilalle, jos minulla yhtäkkiä olisi rahat kädessä. Taika oli kuitenkin jossain määrin jo rauennut, vaikka kyllä tuolle lapsuuden unelmalle tila tallista löytyisi edelleen. Minulle ei. Harvoin taustalla on ollut pelkästään rahan ahneudesta kypsynyt etevä liikeidea. Karmeassa kunnossahan auto hankittaessa oli, mutta upeaan kuosiin Pitkänen sen yli viisivuotiseksi venyneen urakan tuloksena kunnosti. Jo neljättäkymmenettä kertaa järjestetty Forssan Pick-Nick sen sijaan jatkuu, eikä koko viikonlopun seutua piinannut sadekaan onnistunut pilaamaan juhlavuoden tunnelmaa, vaikka omat muutoksensa se järjestelyihin aiheuttikin. Palasin niihin vanhoihin unelmiin, joista osa oli yksinkertaisesti liian kalliita, mutta moni ei vain enää sytyttänyt samaan tapaan kuin joskus – ja osa oli jo koettu
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 4 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Toimitus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Mika Maunu, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Ville Sievers, Mikael Forsman, Fredrik Robertsson, Pekka Lähde, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Outi Mentula Kustantaja Viipalemediat Oy Puh
Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle ?. . • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta TESTIEN TULOKSET PUHUVAT NYT: Vedetön jäähdytysneste . Uusia kaasuttimia ja kaasuttimien huoltosarjoja vahvempi kipinä antaa enemmän tehoa, pienemmän kulutuksen, vähemmän päästöjä Ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C www.kaasutinexpertti.. puh 050 523 89 51 • kurki-suonio@kolumbus.. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. . nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
kannessa: Chevrolet El Camino ’60 Nro 94. 44 AMC Javelin SST ’69 Amerikassa harrasteautojen tarjonta on huomattavasti laajempaa, kuin kotoSuomessa, mutta ostaminen sieltä ei aina ole kaikkein helpoin tehtävä. Vuosi kaudet haaveissa oli kuitenkin oma ’49 tai ’50 avo. 28 Plymouth Valiant 2d ’64 Hyvinkääläinen Janne Siukonen lunasti siskonsa mieheltä kauan seisseen Valiantprojektin, josta jalostui erottuvan pinkki ja stroker-tekniikkainen muskeli. 40 Musla Convertible ’66 GZ Racingin innovatiivinen tiimi loi jotain ainutlaatuista: ”Muslan”, joka on ’66 Mustangin ja ’19 Tesla Model 3:n teknologian fuusio. ESITTELYSSÄ 10 Chevrolet El Camino ’60 Nokialaisen Kimmo Tolvilan käsissä El Bimbona aiemmin tunnettu El Camino muuttui rajuksi ahdetuksi katukilleriksi nimeltä El Demon. Tämän sai huomata myös ylivieskalainen Sami Salmela nuoruuden unelma-autoa hankkiessaan. 50 Harley-Davidson Shovelhead Chopper ’80 Ari ”Kossu” Koski-Harja rakensi kertaalleen Geomilerista Flying Mileksi jalostuneen chopperin vielä kerran uudelleen. 22 Mercury Monterey Convertible ’50 Jani Huhtamäki tunnetaan useammankin todella hienon Mercury-kustomin rakentajana. 16 Ford 5w Coupe ’32 Pitkän linjan harrastajana tiedetty Jake Lähdeniemi halusi Roadsterinsa jälkeen projektiksi Coupen ja kohteeksi päätyi legendaarinen ’32 5 Window. 34 Ford Courier ’61 Kivinen on usein vanhan Suomi-auton polku. 6/2024 50 H-D Shovelhead Chopper ’80 22 Mercury Monterey Convertible ’50 10 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Niin on ollut myös iisalmelaisen Late Pitkäsen upean Courierin kohdalla
61 Forssan Pick-Nick Pilvenmäen raviradalle kokoonnuttiin Forssan Pick-Nickin merkeissä jo 40. 73 Västerås Summer Meet Powerin vanhalla paikkakunnalla järjestettävä Summer Meet tunnetaan erityisesti lentokentällä järjestettävästä päätapahtumastaan, mutta myös oheistapahtumistaan. 82 Street Week – kisaajan silmin Ruotsin Street Weekin suosio kasvaa vuosi vuodelta. Väkeä saapui paikalle vanhasta muistista ihan mukavasti, vaikka sadekuurojen uhka varmasti karkoitti osan kävijöistä. 70 Power Meet Muutettuaan Västeråsista Lidköpingiin Power Meet on jatkanut vahvana, ja nykyisin uudella paikkakunnalla järjestettävä pitkät perinteet omaava tapahtuma on pysynyt konseptissaan samana. Järjestäjät halusivat kuitenkin kympin täyteen, joten tänä vuonna järjestettiin nyt se vihonviimeinen. 61 Forssan Pick-Nick 56 American Beauty Car Show 34 Ford Courier ’61 TAPAHTUMAT 54 Hang Em Hi Viime vuoden piti olla viimeinen Hang Em Hi. kertaa järjestetty tapahtuma keräsi paikalle yli 250 autoa, mikä täytti kentän ääriään myöten. 80 Wheels Nationals Classic Motor Meet Heinäkuun toisena viikonloppuna järjestetty Classic MotorMeet teki jälleen uuden kävijäennätyksensä 8 500 myydyllä lipulla ja yli 1 500 autolla. kerran hienosti järjestänyt, vuonna 1983 perustettu Street Machine Club Forssa. 69 Jenkkiautot Maatilapuodilla Kirkkonummen maatilapuodilla jo 8. VAKIOT 8 Rauta-annos Muutoksia FHRA:n johdossa sekä uutisia Jenkkiautonäyttelyn kohtalosta. 56 American Beauty Car Show Viron Haapsalussa vuodesta 2001 järjestetty American Beauty Car Show pidettiin Piispanlinnan upeassa miljöössä tällä tietoa viimeistä kertaa. 91 Pistons Rumble Pistons Rumble järjestettiin perinteiseen tapaan Rehtilän nuorisotalolla. 76 ESRA Euro Nationals Odotukset olivat korkealla, kun FSRA:n vastuulle lankesi jälleen European Street Rod Associationin Euro Natsien järjestäminen Suomessa. 96 Kutjan kuva Jannen piirustuspöydällä sämpylä-Mercurystä muotoutui kovakattoinen avoversio. kerran. 7 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Tällä kertaa pääsemme seuraamaan Hellman Racingin mukana, millainen tapahtuma on kisaajan silmin. ARTIKKELIT 66 Pick-Nickin pyörittäjät – esittelyssä SMCF Kerhoesittelyssä Forssan Pick-Nickin jo 40. 92 Muumio muistelee Fairmontin tarina jatkuu muisteluilla ajasta, kun auto sai uuden, entistä tehokkaamman stroker-koneen. 88 Big Wheels Tänä vuonna Pieksämäelle kerääntyi liki 1 500 erilaista harrasteajoneuvoa ja Saimaan rantamaisemissa vieraili noin 15 000 henkeä
Tiroch on myös maalannut Red Bull F1-tiimin autoja sekä kuljetuskalustoa. D O M IN IK M AT U ŠT ÍK , LO W ER U N IT ED (@ D O M IN O O O _G A LL ER Y / @ LO W ER .U N IT ED ) Yksi X-Treme Motor Show’n vetonauloista on itävaltalainen Mercurius GTC, ’51 Mercury. Pari viime vuotta näyttely on järjestetty Järvenpään Aino Areenalla, mutta tällä kertaa on vuorossa kokonaan uusi kaupunki, Hämeenlinna. Toista kymmentä vuotta sitten ensimmäistä kertaa Helsingissä järjestetty Jenkkiautonäyttely muodosti sittemmin Lahdessa jo reilut parikymmentä vuotta sitten ensimmäistä kertaa järjestetyn X-Treme Car Show’n kanssa Autot ja Viihde -nimellä tunnetun kokonaisuuden. Hänen asiakkainaan ovat olleet muun muassa Arnold Schwarzenegger, David Coulthard ja Jenkkiautonäyttelyssäkin vieraillut ZZ Topin Billy Gibbons. Samalla kokonaisuus saa uuden nimen, X-Treme Motor Show. Tähän on nyt tulossa parannusta, sillä Hämeenlinnassa vierekkäin sijaitsevilla Loimua ja Säästöpankki Areenoilla tilaa on käytettävissä siihen verrattuna ainakin tuplasti. Auto voitti Saksassa European Tuning Showdownin vuonna 2023. x-treme.fi. Tiroch tuo mukanaan Mercurius GTC:n, joka on muunnettu ’51 Mercury Coupesta näyttäväksi showautoksi, joka on saanut inspiraationsa avaruusaluksista. ”Etsimme henkilöä, joka kykenee kehittämään FHRA:ta monipuolisesti yhdistyksenä, upean Original American Car Show -brändin omistajana ja suomalaisen kiihdytysurheilun tienraivaajana. Ilmoittautuminen 28.–29.9. ”En halua luvata mitään muuta kuin sen, että tulemme parantamaan tekemisen laatua jokaisella osa-alueella ja nimenomaan pitkäjänteisesti sekä kaikkien toimijoiden ja kerhojen kanssa yhdessä. Tällä kertaa tapahtuman vetonauloihin kuuluu muun muassa itävaltalainen taiteilija ja custom-rakentaja Knud Tiroch, joka tunnetaan ainutlaatuisista kynäruiskutaideteoksistaan. 8 Uutispalsta AMERIKAN RAUTA 6/2024 Toimittanut: Tomi Eronen. Jenkkiautonäyttely Hämeenlinnaan Helsingin Messukeskuksesta aloittanut ja Lahdessa paikkansa yhtenä maamme kärkinäyttelyistä vakiinnuttanut show muuttaa Hämeenlinnaan. Pinola, 42, korostaa keskeisiksi tavoitteikseen ACS-brändin viime vuosien hyvän kehityssuunnan jatkamisen kaikkia ajoneuvoharrastajia palvelevaan suuntaan sekä kiihdytysajon SMsarjan palauttamisen elinvoimaiseksi paikallisia katuautokisoja ja -sarjoja unohtamatta. Jo perinteisesti Jenkkiautonäyttelyissä on nähty kansainvälisiä tähtivieraita sekä paljon ulkomaista huippukalustoa. Myös parkkitilat ovat paljon suuremmat, ja harrasteparkki sijoittuu hallien väliin, jolloin paikalle saadaan toivon mukaan myös hieno ulkonäyttely. järjestettävään tapahtumaan on käynnissä osoitteessa www. Aino Areena oli kooltaan suhteellisen pieni, ja sen pihan parkkitilat olivat varsin vaatimattomat. Pinola tuo mukanaan vahvaa osaamista, vaatimustason nostoa ja rohkeutta toteuttaa uudistuksia”, kertoo FHRA ry:n johtokunnan puheenjohtaja Ari Remahl. Jos aiemmin toimintaa on saattanut leimata tietynlainen ylimielisyys, niin nyt kääritään hihat ja aletaan nöyrästi töihin”, elokuussa toimitusjohtajan tehtävässä aloittanut Pinola tiivistää. FHRA:lle uusi nokkamies Edellisen toimitusjohtajan työsuhteen päätyttyä kesäkuussa päätti suomalaisen harrasteautoilun ja kiihdytysurheilun kattojärjestö Finnish Hot Rod Associationin johtokunta kutsua FHRA Marketing Oy:n uudeksi toimitusjohtajaksi pitkään FHRA:n toiminnassa ja kiihdytysurheilun maailmassa mukana olleen Anssi Pinolan. Tiroch on myös perustanut Itävaltaan Hotrod Hangarin, joka on yksi Euroopan merkittävimmistä muskeliautokokoelmista
Ridler Awardin Poteet voitti ’37 Roadsterillaan jo vuonna 1996. Rompemarkkinat Vaasan Automuseon piha 28.–29.9. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 25.–27.10. perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. SEMA Show Las Vegas Alajärvi, ABC/S-Market Kuun 1. lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. perjantai Cruisingit Tapahtumat AMERIKAN RAUTA 6/2024. heinäkuuta. perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. perjantai Klaukkala, Tori Kuun viimeinen lauantai klo 16 Lahti, Ace Corner Kuun 2. perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. perjantai Porvoo, Kokonniemi (Kokonniementie 1) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. Poteet ylitti 400 mph tuntinopeuden yli 55 kertaa, useammin kuin kukaan muu maailmassa, ja hänen nopeusennätyksekseen jäi ”Speed Demon” -kilpurilla vuonna 2020 ajettu 470,015 mailia eli yli 750 kilometriä tunnissa. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. Kiihdytysajon SM-osakilpailu Kauhava 14.9. 31.8. Poteetin tuotoksiin lukeutuivat myös muun muassa Goodguys Street Machine of the Year 2013 -palkittu pro touring -tyylinen ’69 Torino GT, niin ikään Goodguysin Street Rod of the Year -palkinnon vuonna 2017 pokannut ”GPT Tudor” ’32 Ford sekä 2010 Goodguysin Truck of the Year -palkinnon saanut ’32 Ford Pickup. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. Bastioni Car Show Hamina 7.–8.9. Memphisissä asunut Poteet oli myös tunnettu autokeräilijä, jonka ”The Three Penny Roadster” ’36 Ford voitti AMBR-palkinnon vuonna 2019. perjantai Espoo Kuun 2. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. George Poteet on kuollut Maanopeuslegenda ja arvostettujen Ridler Award sekä America’s Most Beautiful Roadster -palkintojen voittajana tunnettu George Poteet menehtyi 76-vuotiaana 16. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. X-Treme Motor Show Hämeenlinna 12.10. Oslo Motor Show Lilleström 5.–8.11
__Fl De_mon___ __Fl De_mon___ 10 AMERIKAN RAUTA 6/2024
11 6/2024 AMERIKAN RAUTA. __Fl De_mon___ __Fl De_mon___ Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet El Camino ’60. Nokialaisen Kimmo Tolvilan El Camino tunnettiin maahantulonsa jälkeen söpönä El Bimbona. Masi Isohannin käsissä auto aloitti kuitenkin muodonmuutoksensa liekitetyksi pedoksi, ja Kimmo vei työn loppuun, tuloksena Brutaalilla 10-71-ahdetulla 408 cid LS-padalla varustettu katukilleri
”Se oli rullaava hylsy. Halusin, että sitä lattiaa nostetaan myös vähän ylöspäin, että pakoputket saa kulkemaan riittävän ylhäällä, ettei auto raavi joka paikkaan. Jutun El Camino tuli aikoinaan Amerikasta Salosen Virvelle, ja sen hieno liekkimaalaus on tehty ison veden takana jo 2000-luvun alussa. Suunnittelin tuota pumppukonetta jo siihen ’48 pickupiin, joka esiteltiin Amerikan Raudassa aiemmin, mutta se projekti tyssäsi sitten niin sanotusti viranomaisasioihin”, Tolvila selittää. 12 Chevrolet El Camino ’60 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Ohjaussimpukkakin vaihdettiin nopeampaan Borgesoniin. Tekniikaksi Masi rakensi ahdetun Vortec-pikkulohkon, muttei ehtinyt saada autoa kokonaan valmiiksi ennen kuin se vietiin väkisin käsistä. Tuo nykyinen on tehty ’62 Cadillacin maskista, ja Masi muutti keulan myös takaisin nelivaloiseksi.” Isohanni alkoi jalostaa Caminoa määrätietoisesti kohti pro touring -tyyliä, ja modernimman ilmeen saavuttamiseksi maski maalattiin kokonaan mustaksi. ”Auto oli ollut käyntikuntoinen, muttei varsinaisesti liikehdintäkuntoinen Masin myydessä sen, mutta se oli seissyt siellä Tampereella pari vuotta tallissa vanhat viinat polttoainelinjoissa, joten ne kaikki olivat menneet pilalle.” El Bimbo. ”M ähän ostin sen rullaavana maaliskuussa 2023. Sen pohjan oli Amerikan Joe korjannut joskus hitsailemalla muutamalla hepillä peltejä vanhan päälle, ja se oli aika karun näköinen alta. Neljännen sukupolven LY6-lohkoon on sovitettu Brian Crowerin takokampiakseli, Summit Racingin Pro-sarjan H-profiiliveivit ja takomännät, ja kansina ovat portatut LS3-moottorin alumiiniset. Kardaanitunneliakin piti levittää, jotta tuo 4L80-vaihteisto saatiin mahtumaan paikalleen. Sieltä Masi osti sen kesällä 2019”, Tolvila kertaa Caminon lähihistoriaa. ”Tuomen Turkkahan on ollut siinä mulla isona touhumiehenä”, Kimmo kiittelee ja jatkaa sitten naurahtaen: ”Auton aiemmin omistanut Virve sanoi, ettei siihen voi laittaa tuollaista moottoria, kun se on niin mätä se koppa, mutta mä nauroin, ettei se enää ole.” Ahdettu LY6. Kyllähän Masilla oli ollut hieno visio tässäkin autossa, mutta se seuraava omistaja halusi ostaa sen väkisin keskeneräisenä, ja siinä kai loppui mielenkiinto ja liekö loppunut taitokin”, Tolvila miettii. ”Kone on sinänsä Masin jäljiltä, sitä ei ole avattu, mutta tuo birdcatcher on muutettu sähköisesti toimivaksi. ”Caminon hylsy lähti ensimmäisenä peltisepälle. Sisälle tuli uusi TMI:n tukevammin muotoiltu musta sohvapenkki ja mittaristokin vaihtui Dakota Digitalin alkuperäispaikalle asennettuun moderniin versioon, joka oli helppo saada toimimaan yhteen modernin moottorin kanssa. ”Ne kaikki oli vasta höpötillä kasattu malliksi, ja moni paikka oli käsikireydellä, joten ne piti kaikki käydä läpi. Nokaksi Masi hankki Brian Tooley Racingin ahdinkäyttöön tarkoitetun Stage 4 -version ja moottorin päälle asennettiin ahtimen kanssa yhteen sopivaksi muokattu Holleyn Auto oli ollut käyntikuntoinen, muttei varsinaisesti liikehdintäkuntoinen Masin myydessä sen, mutta se oli seissyt vanhat viinat polttoainelinjoissa, joten ne kaikki olivat menneet pilalle. ”Virveltä se meni Pönnin Jannelle, jolta se kulkeutui edelleen Paimelan Paronille. Tuon kesän loppuun Masi ajeli El Caminolla siinä kuosissaan, kunnes otti sen työn alle. Masi hankki autoon myös tehdasuuden Fordin 9" perän 3,5:1 välityksellä, Detroit Locker -lukolla ja 35-rihlaisilla vetareilla, ja asensi siihen Ridetechin täydellisen alustan putkitukivarsineen. Laatikon tukipalkki ja koneenkorvat piti tehdä kaikki uusiksi, se vanha laatikon palkki oli vain semmoista alumiinipeltiä, joka oli pultattu lattiaan. Lavan pohja tehtiin myös uusiksi.” Kimmon sukulaistyttö Laakson Kia maalasi sitten Colorkit-maalaamollaan epoksit auton pohjaan ja sisälle, ja sen jälkeen päästiin rakentamaan tekniikkaa. Se kävi kierroksen Tampereella, ja palasi Masille rullaavana, mutta ei käynyt Masin tontilla enää uudestaan, vaan jäi kotimatkalla mulle”, aiempine autoineenkin Amerikan Raudan sivuilla nähty Kimmo Tolvila kertaa päätymistään jutun El Caminon omistajaksi. ”Sieltä auto sitten kulkeutui Hämeenlinnaan, jossa siitä purettiin tekniikka toiseen käyttöön ja ne pilalle menneet bensalinjat pois.” Siinä kohtaa ympyrä sulkeutui, ja Isohanni osti auton rullaavana sieltä takaisin itselleen. Kotiin Alaveteliin asti se ei kuitenkaan koskaan ehtinyt, vaan jäi Kimmon talliin Nokialle. Auto oli siinä vaiheessa rakennettu 60-luvun alun Bellflowerin tyyliin maanläheisine stanceineen, Supreme-vanteineen ja putkimaskeineen, ja Virve nimesi sen ”El Bimboksi”. Moottorinohjaukseksi tuli MaxxEcu, jossa on pakosarjojen lämpömittaus joka sylinterille omansa”, Tolvila jatkaa. Siitä oli purettu oikeastaan kaikki taka-akselia lukuun ottamatta”, hän jatkaa. Sijoituspaikka strokerille. ”Sehän oli Virvellä yksivaloisella maskilla ja kromatuilla kylkiputkilla. Hervannassa Ville teki siihen koko pohjalevyn uutta, siitä leikattiin kaikki vanhat pois alta. ”Mähän olin ostanut Masilta tämän ahdetun 6-litraisen moottorin jo paljon aikaisemmin, ja sille etsittiin vähän sijoituspaikkaa. Masi kertoo kyseessä olleen rajuimman hänen tähän saakka rakentamansa LS-pohjaisen moottorin
Katkaisijan taakse saa kolmesta viiteen tehoaluetta, ja jopa moottorin vikavalo toimii, mutta toivottavasti ei syty koskaan.” Masin Caminoon hankkima Nuke-tyyppinen alumiinitankki oli yksi harvoja asioita, mitä oli jäljellä siitä ensimmäisestä autoon asennetusta LStekniikasta. Tabletilta selviää kaikki oleellinen tekniikkaan liittyvä data. ”JM-Garage remontoi autoon Tero’s Garagelta ostamani 4L80Elaatikkoaihion, joka vahvistettiin samalla kestämään moottorin tehot. Masin aikaan hankittiin myös nykyinen Dakota Digitalin mittaristo. Kimmo totesi niiden sopivan hyvin El Caminonkin alle. Masi Isohanni aloitti El Bimbona aiemmin tunnetun auton muodonmuutoksen härskiksi katukilleriksi, ja tilasi Jenkeistä siihen myös TMI:n topakammin muotoillun sohvan. ”Tuo billet-syyläri oli hiton kallis, se tilattiin Jenkeistä. Hi-Ram-imusarja sekä Littlefieldin järeä 10-71-ahdin. Vaikka tämä on suunnilleen härskeimmällä mahdollisella nokalla, kone käy nyt yllättävän tasaisesti ja 950 kierroksen tyhjäkäyntiä. ”Tällähän pystytään ohjaamaan kaikkia 12 suutinta erikseen, kun Holley olisi pystynyt ohjaamaan vain kahdeksaa. Tankille tehtiin nyt uudet bensalinjat ja asennettiin uudet Hellcatin pumput. 13 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Moottori ei siis ole se sama, jonka Masi alun perin teki El Caminoon, vaikka samantyyppinen paketti onkin. MaxxECU mahdollistaa moottorin hyvin tarkan säätämisen ja valvonnan. Se tulikin ihan oikeilla mitoilla, mutta Mustangin lähdöillä, joten Henu, joka on noissa hitsaushommissa autellut, muokkasi sen El Caminoon sopivaksi.” Ridlerin vanteet jäivät Kimmolle hänen aiemmasta ’48 Thriftmasteristaan, joka esiteltiin Amerikan Raudassa myös. Masin Kokkolan Moottorihiomolla teettämä kardaani lyhennettiin uuteen pakettiin sopivaksi, ja Turkka kävi läpitte Masin luonnosteleman 3" rosteriputkiston saumat ja siihen asennettiin haitarit. ”Sen takia tuota ruvettiin MaxxEculle rakentamaan, että jos tarkemmalla valvonnalla ja ohjauksella saa säästyttyä yhdeltäkin moottorivauriolta, niin panostan mielellään siihen”, Kimmo selittää. Järjestelmässä on myös keruusäiliöllinen huohotusjärjestelmä. Pakosarjoihin hitsattiin lämpöanturit.” Jäähdyttimet autosta puuttuivat tullessa myös
Kia maalasi sen sitten muuhun autoon sopivaksi”, Tolvila kertoo. En halunnut sitä alkuperäistä nokkapeltiä rei’ittää, joten teetin Peipon Jonilla Raumalla lasikuituisen pellin, johon tehtiin aukko tuolle scoopille. Laatikon kylkeen asennettiin semmoinen potentiometri, jonka avulla saatiin näkymään vaihdenäyttö myös mittaritaulussa. Sille piti rakennella kiinnikkeet. Joitakin peltiosia, kuten hansikaslokeron kansi ja tuhkakupin kansi maalattiin, kun niitä oli joku maalaillut paukkupullolla.” Näyttävä liekkimaalaus on toteutettu alun perin jo vuosituhannen alussa Amerikan mantereella. Kia joutuikin tekemään värimalleja varmaan 25 kappaletta niin niihin liekkeihin kuin siihen mustaankin.” Värimallien teko kuitenkin kannatti, sillä sävyeroa ei maalipintojen suuresta ikäerosta huolimatta ole havaittavissa. ”En halunnut sitä alkuperäistä nokkapeltiä rei’ittää, joten teetin Peipon Jonilla Raumalla lasikuituisen pellin, johon tehtiin aukko tuolle scoopille. Ei siitä tulisi mitään, jos kaikkia haluaisi miellyttää. ”Sisälle Masi oli hankkinut tuon TMI:n sohvan, joka oli sekin vain heitetty paikalleen. Kojetaulu oli ostaessa purettuna kokonaan pahvilaatikoihin, ja lattiamattokin oli irrallaan”, Kimmo listaa tekemistä vaatineita kohtia. Mehän poistettiin alustasta ilmajouset, nyt siinä on Ridetechin coiloverit”, Tolvila valottaa. Katukäytössä tehot ovat kuitenkin viidensadan tuntumissa. ”Auton värihän on erikoinen, kun siinä mustassa on jotain flakekidettä. Moni on sanonut, että tuo auto on pilattu noilla vanteilla, mutta itselle noita tehdään. Se meni eteenpäin vakiovanteilla ja mallailin, että ne kävisivät tuohon aika hyvin. ”Ovipahvit ja sisäkatto olivat vanhat, mutta siistit, jotain sisävalon kupua ja sellaista pisteosaa mä sinne tilailin. Sisälokarit hiekkapuhallutin, ja hitsari korjaili niistä reiät, ja sen jälkeen Kia teki niihin pohjat ja maalasi nekin.” Vannevalinnan suhteen ei tarvinnut tällä kertaa kovin kauaa miettiä, Caminon alla olevat Ridlerin 20-tuumaiset kun löytyivät Kimmolta valmiiksi varastosta. ”Masi oli leikannut pakoputkille reiät takakylkiin, mutta ne helmat olivat sieltä auki, joten Ville muotoili siihen ne alaosat uusiksi. Modernisointia kabiiniin. Mä halusin, että ne kaikki Dakota Digitalin ominaisuudet saadaan myös toimimaan. Vahvoilla osilla rakennettu neljännen polven pikkulohko tuottaa TBS:n 10-71-ahtimen ylipaineella jopa nelinumeroisen teholukeman. ”Nuo vanteet jäi minulle siinä edellisen pickupin kaupassa. 25 värimallia. 14 Chevrolet El Camino ’60 AMERIKAN RAUTA 6/2024. ”Dakota Digitalin mittaristo oli autossa mukana, muttei sille ollut vedetty sähköjä, ja jouduin hankkimaan siihen niitä lisäpalikoita, jotta se saatiin keskustelemaan MaxxEcun kanssa. Uuden konepeiton maalanneella Kia Laaksolla olikin melkoinen työ sen sävyä hakiessa, mutta lopputulos on upeasti onnistunut. On mullakin ollut mielessä, että siihen tulisi jotain enemmän old skool -vannetta, ja sitten levitettäisiin takalokarit ja kavennettaisiin perä. Retrosoundin soittimen Masi oli jo hankkinut valmiiksi, ja sen kavereiksi tuli nyt Alpinen aktiivisubbari sekä MDS:n 6x9-tuumaiset kaiuttimet vahvistimineen laatikoihin penkin taakse piiloon.” Kevyttä ehostelua vaativat myös sisustan muut pinnat
Alusta: Ridetechin alusta coiloverein ja putkitukivarsin, Borgesonin nopeampi ohjaussimpukka, Ridetechin 4-linktuenta taka-akselilla. Teho: Riittävä. ”Vesipumppujakin on jo kolmas paikallaan. Tuolla tallissa se jonain iltana tuli sitten mieleen, että sen pitää olla El Demon, kun se on tuommoinen erikoisempi ja siinä on tuollainen tekniikka.” 15 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Eikä tämän mittakaavan projekti kai koskaan helposti mene loppuun. Voimansiirto: Vahvistettu 4L80E-automaatti 7 levyllä ja shift kitillä sekä Hughesin syvällä öljypohjalla, Kokkolan Moottorihiomolla teetetty vahvempi kardaani, omilla spekseillä tilattu TCI custom billet -turbiini 2300 stall speedillä, Fordin 9" perä 3,5:1 välityksellä, Detroit Locker -lukolla ja 35-rihlaisilla teräsvetareilla. Nämä on niitä vitsauksia, kun ei mikään sovi suoraan, vaan kaikkea täytyy modata jollain tapaa.” Epäonneakin oli mukana ahtimen suhteen, kun kaverit katsoivat sen öljymäärän väärin, ja lopputuloksena se meni vaihtokuntoon, ja Littlefieldin tilalle tuli uusi The Blower Shopin vastaava. Kiitos: JM Garage, Colorkit Kia, Petori Oy Ville, Auto Jani, Henu, Palonen, Peippo, Jouni, Masi ja muut projektissa mukana olleet. Kaksi ensimmäistä muutettiin hitsaamalla lähdöiltään sopimaan tuon hihnalinjan kanssa, mutta ne eivät toimineet kuin hetken. Vanteet: Ridler 645 20x8,5" edessä, 20x10" takana. El Caminon muodonmuutos oli siis muskeleita myöten täydellinen, mutta sille piti vielä keksiä uusi nimi. Faktat Chevrolet El Camino ’60 • Omistaja: Kimmo Tolvila, 52 • Paikka: Nokia Moottori: 408 cid LY6 Gen 4 V8, Brian Crowerin takokampiakseli, Summit Racing Pro H-profiiliveivit, Summit Racing Pro -takomännät, puristussuhde, portatut LS3-moottorin kannet, muokattu Holley Hi-Ram -imusarja, Brian Tooley Racingin PDS Stage 4 Supercharged -nokka, MaxxEcu Pro -moottorinohjaus, 1000cc suuttimet, TBS 10-71 -teflonahdin, ahtimen päällä 2300cc lisärikastussuuttimet, 165-litrainen Nuken alumiinitankki, esisiirtopumppu ja 2 x Hellcatin 525 l/h pa-pumppu pääpumppuina, Nuken keruusäiliöllinen huohotusjärjestelmä, AN10-polttoainelinjat, suorasytytys, muokatut peltisarjat, 3" rosteriputkisto, Bicoolin iso billet-alumiinisyyläri. Eroon bimboleimasta. Jarrut: Wilwoodin levyt edessä, Corvetten levyt ja satulat takana. Sisusta: Pienempi alkuperäisen näköinen ratti, rattikarahka, TMI:n sporttisempi penkki, Dakota Digitalin RTX-mittaristo, Retrosoundin soitin, MDS:n 6x9” kaiuttimet vahvistimella, Alpinen aktiivisubbari. Ennen seuraavaa dynotuskertaa tehdään vielä muutoksia, että saadaan imulämmöt kuriin”, Kimmo selittää. Vaan sitten kun ongelmat on lopulta ratkaistu, lopputulos on se, joka palkitsee. ”El Bimbo” kun ei enää tuntunut Kimmosta oikealta häijylle tehopaketille. Putkisto on kolmituumainen ja rosteria alusta loppuun. Eikä se oli ihmekään, että voimaa tulee, moottorin rakentanut Masi kertoo nimittäin potentiaalia olevan pitkälle nelinumeroisiin teholukemiin, mikäli tekniikasta halutaan ottaa kaikki irti. Renkaat: 245/35 R20 ja 305/30 R20. Pakoputkien tuominen läpi kyljestä on mielenkiintoinen detalji. Valitettavasti laki sallii kadulla vain 340 kilowatin tehon, joka siitä on nyt katusäädöissä dynotettu. ”Vääntöä oli jo 2 100 kierroksella yli 600 newtonmetriä, vaikkei tuo ole vielä ihan säädöissäkään, ja tehoa tuli yli 600 heppaa takapyöriltä. Joskus ihan yksinkertaiselta kuulostava muutos saattaa vaatiakin valtavan määrän työtä, eikä aina tunnu onnistuvan oikein millään. Erityiskiitos Turren paja/ Turkka. Tämä kolmas on JM-Garagen muokkaama, ja nyt AN-liitännällä. Korimuutokset: ’62 Cadillacin maskista muokattu musta custom-maski, liekkimaalaus, hytin ja lavan pohja tehty uusiksi, pakoputket tuotu läpi takakyljistä, edessä ja takana ledivalot. Voimaa Caminon nykyisessä tekniikassa nimittäin piisaa. Neljä vuotta se ehti kuitenkin olla leimaamatta, vaikka Masi ehti sen kertaalleen tehdä jo pitkälle ennen auton myyntiä”, Tolvila laskeskelee. ”Mulla oli koko ajan mielessä se, että El pitäisi olla jotenkin nimessä mukana. Koneet ja sellaiset olivat valmiina, niin se on aika paljon helpottanut tämän etenemisessä
Pitkän linjan harrastajana tiedetty Jake Lähdeniemi halusi Roadsterinsa jälkeen seuraavaksi projektiksi Coupen ja haltuun päätyi legendaarinen ’32 5 Window. 16 AMERIKAN RAUTA 6/2024. HEP-32 Teksti ja kuvat: Janne Kutja Ford 5w Coupe ’32
17 6/2024 AMERIKAN RAUTA
Tärkeää tässä tapauksessa oli tosiaan välttää liiallista kiiltävien osien määrää, sekin kun lähtee helposti laukalle, eikä ole itsestään selvää, että se olisi lopputuloksen kannalta hyvä asia. Rolling Bones Hot Rod Shop ja samalla nimellä kulkeva vapaamuotoinen ryhmä on ollut esillä noin 30 vuoden ajan ja jättänyt ison jäljen sceneen maailmanlaajuisesti. 1932-mallinen Heavy-etuakseli ja varhainen Cadillac-kansiventtiilimoottori olivat suurimmat määräävät tekijät lopulliselle suunnalle. Ihan vain vaihtelun vuoksi seuraava auto sai olla katollinen Coupe-malli ja myös hieman viimeistellympi, vaikka näyttelyhommat, tai muu sellainen ei ollut sen ihmeemmin tähtäimessä. Rodija kustom-aiheista kirjallisuutta Jake on suurkuluttanut kuitenkin jo noin 30 vuotta ja aika monta kertaa on tullut mietittyä yhdessäkin, mitä olis kiva olla joskus isona tallissa. Ken Smith oli siis taiteilija, joka rakensi haluamansa tyylisiä hot rodeja itselleen ja asiakkailleen suhteellisen pienessä New Yorkin osavaltiossa sijainneessa pajassaan. Asiakkaana oli muiden muassa äskettäin menehtynyt George Poteet, jolla oli mittavan hot rod -kokoelman lisäksi hallussaan myös mäntämoottoristen autojen maanopeusennätys. Muutamakin tyylillisesti erilainen vaihtoehto pyöri mielessä. Lopulta Cadillac-moottori viimeistelyineen johti siihen, että muutakin kiiltävää haluttiin ulkoasuun, mutta kohtuuden puitteissa kuitenkin. Alun pienen mietinnän jälkeen suuntaviivoiksi tuli vahvasti Doane Spencer Roadsterin ja Rolling Bones -ryhmän vaikutteita omaava tyylikäs ja puhdaslinjainen kokonaisuus, joka sisältää menneiden aikojen hot rod -tekniikkaa koko voimalinjan läpi. Ei sillä, että tyylihommat olisivat olleet varsinaisesti haussa, vaan että ”nyt kun mulla on nämä osat, niin nyt menen tuohon suuntaan” ennemminkin. Kirjoittajalle ensimmäinen mieleen jäänyt kerta oli reilu 20 vuotta sitten American Rodder -lehdessä esitelty Ken Smithin mattapunaruskea Ford ’32 3w Coupe, josta oli löydettävissä myös nuo yllä mainitut elementit. Osia oli siis keräilty jo Roadsterin hankintahetkestä lähtien, eikä kaikelle ollut niin tarkkaa loppusijoituspaikkaa. ’39 DeLuxen kojetaulu ja vuotta uudempi ratti näyttävät täysin luontevilta kolmekakkosen ohjaamossa. Ainoa tekstiiliä sisältävä kohta ohjaamossa ovat 1957 vuodelta peräisin olevat lentokoneen vyöt. Vyöt lepäävät Toommy Designin valmistamilla alumiinipenkeillä, joita puolestaan reunustaa kromattu turvakaari. Suuntaviivoja. Myöhemmin on selvinnyt, miksi auto näytti niin hyvältä ja kuka sen takana oli. T uo mainittu Roadster on lättäpäätekniikalla ja Hallock-tuulilasilla oleva mattaharmaa perinne hot rod, jossa se tietty rähjäisuus on vahvasti läsnä, mutta mistään rottarodista ei voida kuitenkaan puhua. 18 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Ford 5w Coupe ’32
Samassa yhteydessä myös tuulilasia kallistettiin aavistuksen verran taaksepäin ja katon alkuperäinen aukko pellitettiin umpeen. Muuten yleisilme autoissa on varsin kliini ja klassinen, konepellitkin ovat paikallaan. Tekniikan mukana seurasi myös legendaarinen ’39 LaSallen vaihdelaatikko, mutta se ei tällä kertaa ollut yhtälöön sopiva ratkaisu, vaan siihen löytyi sopiva tuote Paavolan Arilta Tuusulasta. Kun Per vielä suostui hoitamaan lähetyksen Suomeen ja ylimääräiseltä keikalta Ruotsin länsirannikolle vältyttiin, niin kaupat oli helppo tehdä. Rengastus on pienet edessä ja isot takana, useimmiten esimerkiksi Firestonen 4.50x16 edessä ja kapeat ja korkeat 7.60x16 takana. Bonneville-autojen vaikutus näkyy reiluissa choppauksissa, joissa usein tuulilasia on kallistettu taaksepäin. Suuresta osasta Coupen rakentamisesta vastasi käytännössä Teemu Forsberg, jonka oma vaaleanvihreä ja nyttemmin omistajaa vaihtanut A-mallin Pick-Up muistetaan myös Amerikan Raudan kannesta. Pitkän harkinnan jälkeen choppauksessa päädyttiin viiden tuuman lukemaan edessä ja hieman vähemmän takana. Kiireisen perheenisän ja yrittäjän aika on kortilla, joten vetovastuuseen valtuutettiin Lumo Automotive, täyden palvelun autonrakennusja entisöintiyritys Nurmijärven Karhunkorvesta. Olisi tietenkin ollut mahtavaa, jos Ken Smith olisi päässyt näkemään tämänkin auton, mutta niin ei nyt käynyt. Kaupan päälle tulee perän suorien rattaiden ulina, jossa on tietysti oma viehätyksensä. Jo ennen Coupen hankkimista tuli Ruotsissa tarjolle 50-luvun alun Cadillacin 331-kuutiotuumainen moottori valmiina läpikäytynä pakettina. Rolling Bones-tyyliset autot eivät ehkä ole ihan suoraan jonkun tietyn aikakauden mukaisia, vaan ikään kuin kokoelma parhaita paloja. Tyypillistä on 1932–1936-mallinen etuakseli, jota on siirretty hieman eteenpäin, mutta vain sen verran, kuin on tarpeellista. Tällaisessa autossa perä jää paljon näkyviin takaapäin katsottaessa, joten ratkaisuun päädyttiin, vaikka hieman hinta kirpaisikin. Askiksi tuli Muncie M22 ”Rockcrusher” close ratio 4-vaihteinen manuaali, joka kestää kovempaakin käsittelyä. Jo ennen Coupen hankkimista tuli Ruotsissa tarjolle 50-luvun alun Cadillacin 331-kuutiotuumainen moottori valmiina läpikäytynä pakettina, kiillotettuine Offenhauser-imusarjoineen ja Hildebrandtventtiilikoppineen. Konepeltien pois jättäminen ei tässä tapauksessa ollut vaihtoehto. Tilaisuuteen oli pakko tarttua, kun kerran hintakin oli kohdillaan, ja myyjä oli aikoinaan Jokers-kerhon riveistä tuttu ja nykyään Pistons-kerhoon kuuluva Per Thoren Göteborgin suunnalta. Konepelteihin jouduttiin tekemään pullistukset, koska juuri tuolta kohdalta leveä Cadillacin moottori ei olisi mahtunut konehuoneeseen. Muita muutoksia varsinaiseen koriin ei tullut. Jakella olikin jo kokemusta Lumon palveluista aikaisemman rodinsa kanssa. Perä on suurelta osin myös ulkonäkösyistä Wintersin Quick Change -banjoperä, jonka välitystä voi tosiaan vaihtaa nimensä mukaisesti nopeasti rattaiden paikkaa vaihtamalla, ja tätä ominaisuutta on myös käytännössä kokeiltu. Mr. Cadillacin 331. Sivuprofiilissa näkyy erityisen hyvin auton mataluus ja linjat sekä tukija ohjausvarsien sijoittelu. Samantyyppisiä toteutuksia voi löytää myöhempien aikojen Hi Tech -rodeistakin, tosin hieman toisella tavalla tehtynä. Ajovaloina on usein Guide 682 -malliset tai vastaavat ja sijoitettu varsin alas niin, ettei sivulta katsottaessa valon yläreuna nouse renkaan yläreunaa ylemmäs. Usein runkoa on kavennettu tulipellin etupuolelta alkaen, jotta runkoaisat saadaan samaan linjaan korin kanssa. Erittäin ajattomia ja klassisia hot rod -juttuja siis kaiken kaikkiaan. Bones Ken Smith kuoli valitettavasti keväällä 2023 pitkällisen sairauden uuvuttamana, mutta pajan toiminta jatkuu edelleen Marty Bachandin vetämänä. 19 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Myöhemmin koneen löytymisen jälkeen löytyi sitten peltikorinen aihio Hollannista ja varsinainen rakentaminen saattoi alkaa. Etuna oli tietysti myös yrityksen sijainti hyvin lähellä Jaken asuinpaikkaa, mikä helpotti projektin mukana pysymisessä ja osien kuskailussa. Lumo
Eikä ihme. Näennäisen yksinkertainen kokonaisuus kätkee paljon mietittyjä yksityiskohtia sisälleen sekä osiensa, että mittasuhteidensa puolesta. Ohjauksen välitys on juuri sopiva ja ajotuntuma muutenkin hyvä. Kytkin on nestetoiminen ja tehty Chevyn pikkulohkon osilla. Kromatun etuakselin sisäosa ja ajovalot on maalattu mustaksi kehykset mukaan lukien. Näyttelyssä auto herätti paljon huomiota varsinkin niin sanottujen pitkän linjan harrastajien ja ulkomaisten autoharrastajien keskuudessa. Akseli on tuettu jaetulla v-tuella rungon sivuun. Ratti on vuotta uudemmanmallinen Limeworksin valmiste. Mistään virimoottorista ei ole kyse, vaan tasaisesti vääntävästä ja helposti käytettävästä käyttökoneesta. Penkkejä kehystää vanhantyylinen turvakaari, joka on kromattu. Kojetaulun alta pilkistää ohjaussimpukka, joka on yllättävää kyllä Moparin 60-luvun tavaraa. Maalauksen toteutti paljon harrasteajoneuvoja maalannut MS-Street Artin Markus Salin ja vieläpä lopulta melkoisen tiukalla aikataululla. Auto oli luvattu viime helmikuun alussa järjestettyyn Kustom Kulture Show’hun. 20 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Ford 5w Coupe ’32. Kaksi Rochesterin kaksikurkkuista kaasaria tarjoilee bensaa Offenhauserin vintage-imusarjan läpi moottorille, joka kävi vielä irrallaan Santalan moottoridynossa toimivuuden takaamiseksi. Nykyään aivan toisella alalla oleva Jake on pyörittänyt vaimonsa kanssa ammattimaisesti verhoomoa, joten verhoilu tulee olemaan suurella todennäköisyydellä omaa tuotantoa. Maalatulla peltipinnalla, kromilla ja kiillotetulla alumiinilla saa kyllä siistin lopputuloksen aikaiseksi. Asia, joka helpottaa kummasti arjessa. Takaviistosta näkyy hyvin pienten eturenkaiden sirous sekä keveys ja etunoja tulee selville erittäin hyvin. Kaikkien osien sijoittelua on mietitty tarkkaan ja on toki mukavaa, että muutkin huomaavat sen. Huomio ohjaamossa kiinnittyy vahvasti Toommy Designin valmistamiin bomber-tyylisiin alumiinipenkkeihin ja turvavöihin, jotka ovat 50-luvun lentokoneesta. Heavy-mallin etuakseli sai jarruikseen harvemmin nähdyt Kinmontin jarruilta äkkiseltään näyttävät uudet levyjarrut. Remontoitu Cadillacin moottori ei siis tarvinnut sen suurempaa huomiota osakseen. Idea tähän löytyi HAMB-keskustelupalstalta. Se ei ollut listalla ensimmäisenä kohteena, koska sen voi tehdä myöhemminkin ja tietty raakuus viehättää myös. Lopulta Markus ehtikin maalata Coupen korin ja rungon ja Lumon väki vieläpä koota sen. Alkuperäistyyppiset sammakkoiskarit on maalattu, kun taas kaikki ohjausvarret ovat kiiltävää metallipintaa. Sisusta autossa on hyvin askeettinen, eikä verhoilua käytännössä ole. Etujarrujen kuoret ovat alumiinia, ja niiden sisältä löytyy hyvin tavalliset levyjarrut. Tällä hetkellä olemattoman verhoilun sijaan ohjaamon näkymää hallitsee ’39 Ford Deluxen kojetaulu, joka on paljon näyttävämpi kuin askeettinen alkuperäinen. Valmissetti tämäkin, joka ei ole ollut vielä kovinkaan kauan saatavilla. Verhoiluja on tarkoitus vielä lisäillä jossain vaiheessa, kun aikaa liikenee. Vain välttämätön. Quick Change -perän kuori jää hyvin näkyville korin alta ja olikin yksi merkittävä syy hankintaan
Lisäksi muutamia osia on kromattu. Moottori on maalattu mustaksi, alumiiniosat eli ilmanputsarit, imusarja ja ventiilikopat on kiillotettu. Värimallit maalasi Antti Hurmerinta, auton maalasi MS-Street Art valitulla petroolinsinisellä sävyllä. Jarrut: Walden Speed Shopin Kinmont-tyyliset levyjarrut edessä ja rumpujarrut takana. Konepeltien sivuihin lisätty pisaranmalliset pahkat moottoria varten. Kiitos: Ja anteeks. Sisusta: ’39 Ford DeLuxen kojelauta, ’40 Ford Limeworks-ratti. Vanteet: Ford ’40 4x16" ja 5x16" peltivanteet ’46 vuosimallin pölykapseleilla. Heavy-mallin etuakseli sai jarruikseen harvemmin nähdyt Kinmontin jarruilta äkkiseltään näyttävät uudet levyjarrut. Kori: Chopattu 5" edestä ja takaa hieman vähemmän, tuulilasia kallistettu luonnollinen määrä taaksepäin. Valusarjat on maalattu. 21 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Hildebrandt-venttiilikopat, alkuperäiset valupakosarjat. Toommy Designin bomber-tyyliset alumiinipenkit, ’57 vuosimallin lentokoneen vyöt. Renkaat: Firestone 4.50x16" edessä ja 7.50x16" takana. Etuvalot BLC 662 ja valorauta Lumon valmistama, ’48 Chevroletin takavalot, korin takaosaan alas tehty rolled pan -pelti. Katon aukko pellitetty umpeen. Voimansiirto: Nelivaihteinen Muncie M22-manuaalivaihdelaatikko, Winters Quick Change-perä. Faktat Ford 5w Coupe ’32 • Omistaja: Jake Lähdeniemi • Paikka: Jokela, Tuusula Moottori: Cadillac 331 cid V8, Offenhauserin vintage-alumiini-imusarja, kaksi Rochesterin 2-Jet kaksikurkkuista kaasutinta
Vuosikaudet haaveissa oli kuitenkin oma ’49 tai ’50 avo, ja sellainen säilymäihme löytyi sattumalta Temeculasta alkuperäiseltä omistajalta. UNEL MA Se 22 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Jani Huhtamäki tunnetaan useammankin todella hienon Mercury-kustomin rakentajana. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Terhi Väyrynen Mercury Monterey Convertible ’50
UNEL MA 23 6/2024 AMERIKAN RAUTA
Sitten sen myynnin jälkeen tuli taas 10 vuoden tauko noissa harrasteautoissa, mutta kustomit ovat aina kiinnostaneet.” Sen tummanvihreän näyttelyvoittaja-Kustomin myytyään Jani rakensi kuitenkin välissä ’31 Coupe -rodin, kunnes hankki kaksi kappaletta ’39 Mercuryitä, jotka kustomoi samaan aikaan, kun rakenteli myös ’30 Roadsteria. Tein myös sen Amerikan Raudassakin esitellyn ’32 Roadsterin, joka meni sittemmin Savonlinnaan. Temeculassa myynnissä ollut avo oli seissyt vuodesta 1993, ja oli edelleen alkuperäisellä omistajallaan. heinäkuuta 2021, samaiselta sivustolta olen löytänyt useamman auton. ”Salosen Virvelle rakensin myös sen ”Purple Haze” Mercuryn, joka chopattiin Luntamon Jussin kanssa, kuten se vihreä ’39:kin. Kuten on hyvin tiedossa, kuuluvat kyseisten vuosikertojen sämpylä-Mercuryt niihin automaailman ikonisimpiin, ja nykyään jo hyvän kaksiovisen kovakattoisen aihion löytäminen on haastavaa. Värikään ei ollut ihan tavallisimmasta päästä, vaan hempeä Mirada Yellow -pastellinkeltainen. ”Ihan parikymppisenä choppasin kuplavolkkareita, ja tein niistä roadstereita sun muuta. ”Sitten tämä tuli vastaan selaillessani netin tarjontaa ison veden takaa. Sämpylämuotojen pilkkomisen pariin mies ajautui kuitenkin jo kauan sitten, ennen kuin Mercuryiden kustomoinnista saattoi haaveillakaan. ”Ruotsissa on ainakin yksi samanvärinen ja Hollannissa taisi olla kaksi tuolla värillä”, Jani tietää kertoa. Autoa myytiin automaattina, mutta tuommoinen puoliautomaattihan se on, vapaakytkimellä varustettu ylivaihdemanuaali. ”S e oli vähän niin kuin jonkinlainen unelma, että jos tulisi jossain vaiheessa ’49 tai ’50 avo vastaan, niin sellaista voisi harkita hyvinkin vakavasti”, Jani Huhtamäki kertaa päätymistään jutun säilymäihmeen omistajaksi. Se oli 20. Siksi tuon aikakauden avo oli enemmänkin unelman kuin suunnitelman asteella Janillekin, joka on kuitenkin rakentanut monta monen muun unelma-autoa. Temeculassa myynnissä ollut avo oli seissyt vuodesta 1993, ja oli edelleen alkuperäisellä omistajallaan”, Jani muistelee. Se motti oli yllättävän hyvä, kun se avattiin, joten todennäköisesti lukema pitää paikkansa.” Pelleiltään ikänsä Kaliforniassa ollut auto oli älyttömän hyvä, siistissä mustassa maalissa pohjastakin. 24 Mercury Monterey Convertible ’50 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Ensimmäinen hänen kustomoimansa oli 2010 neliovisena hankittu ja kaksioviseksi muutettu tummanvihreä ’50 Kustom, joka keräsi melkoisen määrän palkintoja valmistuttuaan 2012. Sittemmin Mercury myytiin Thomas Bengtssonille Ruotsiin, ja sai siellä uuden lookin liekkimaalauksineen, sekä Letukan pikkulohkon tilalle Roushin rakentaman 427-moottorin. Sitten mulla oli pitkä tauko, kunnes hankin ’73 isolohkoavoVetten. Viimeiseksi niistä kolmeysi-Mercuryistä valmistui musta, jolla en ihan hirveästi ehtinyt ajelemaankaan, kun myin sekä sen että vihreän Pirkanmaan suunnalle”, hän kertoo. ”Se oli muuten hetki sitten myytävänä 990 000 kruunulla, ja meni parissa päivässä”, Jani toteaa. Tuli mulle silloin 80-luvulla Jenkeistä joku Cadillac, ja mitähän niitä oli. Janihan tosiaan tunnetaan Mercury-harrastajana jo pidemmältä aikaa. Mittarissa oli 69 000 mailia. Ensimmäiseltä omistajalta löytyneen auton alkuperäinen Mirada Yellow -pastellinkeltainen on värinä leimallisen kalifornialainen, ja tuo jotenkin väkisin mieleen Karate Kidin wax on, wax off -kohtauksen. Mercury-mies. ”Kauppa tehtiin varsinaisen omistajan pojan kanssa, mutta isäntä itsekin oli vielä hengissä
Teknisesti läpikäyty. Erittäin hyvä tuli.” Jani hankki uudet alkuperäiset johtosarjat, toisin sanoen autoon uusittiin kaikki mahdolliset sähköjohdot. ”Tämä huili jostain syystä siellä Temeculassa tosi kauan ennen kuin lähti edes satamaan. Vaihdelaatikko tuli tarkastettua, ja moottoriin tuli kaikki uutta. ”Avo tuli minulle Cambrian Virtasen Panun kautta, eikä sitä käyty edes katsomassa, vaan luotettiin myyjään ja myyjän lähettämiin kuviin. Panu järkkäsi sieltä kuljetuksen perille asti. Hitsattavaa ei ollut yhtään missään. Uskomattoman koskemattomana säilynyt autohan oli tarkoituksena museokatsastaa päällisin puolin konservoituna, mutta pinnan alle ei haluttu jättää turhia riskitekijöitä. R-koneistus hoiti koneistukset hienosti. 25 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Alkoi jo hiukan jännittää, että oliko siellä mitään autoa, mutta kyllä se sieltä tuli, ja erittäin hyvä ostos olikin.” Mercury saapui viimein maahan vasta tammikuun lopulla 2022, ja sitä alettiin saman tien tekemään, mutta osien saanti oli silloin koronapandemian takia hieman hankalaa, ja etenemistahtiin vaikutti myös se, että Jani hankki avon jälkeen myös toisen Mercuryn, Kanadasta löytyneen ’49 Coupen kustom-aihioksi, ja ehti saada sen kotiin ja purkaa sen osiksi ennen avon saapumista. ”Avosta käytiin ensin läpi jarrut ja tehtiin pikainen katselmus niveliin, mutta eipä siihen tarvinnut juuri mitään alustaan vaihdella. Lopputulos on sopivasti antiikkisen näköinen, ettei sisusta näytä liian uudelta kokonaisuuteen nähden. TiCaBo-verhoomon Tiiti ja Henriikka ompelivat uuden sisustan alkuperäissävyjä mukailevilla keinonahoilla. Hänen kauttaan minulle on tullut jo jokunen auto”, Janza jatkaa. Vintage Motorsista ja USPartsista tuli hankittua repullinen uusia osia, itse kokosin moottorin ja vihdoin pääsin testaamaan autoa
Mercury tarjoaa erittäin nautinnolliset ja leppoisat kyydit, autossa kun on ihan vakiotekniikka. Vuosikymmeniä vanhat rättirenkaat Jani vaihtoi uusiin 225/75-kokoisiin Kontioihin. ”Itse asiassa yritin tilata tuohon kahteenkin kertaan Goodyearin Super Cushioneja, joita ei sitten lopulta yli vuoteen tuntunut saapuvan, joten päädyin peruuttamaan tilauksen Jegsiltä Tiesin kyllä, että niitä oli silloin Jenkeistäkin tosi vaikeaa saada, että ei siinä ollut yhdestä kaupasta kyse.” Toisaalta Jani myöntää, että teräsvyörenkailla ajettavuus on ihan muuta kuin rättirenkailla, olkoonkin, että ne olisivat hiukan paremman näköiset. Monista rakentamistaan kustomeista tunnettu Janikaan ei ole raaskinut lähteä tekemään avon korille mitään. Jopa myllytys tuntui synniltä, kun patinoituneesta säilymäihmeestä meinasi tulla turhan kiiltävä. 255-kuutiotuumainen alkuperäinen lättäpää on täysin remontoitu. 26 Mercury Monterey Convertible ’50 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Konservointihengessä. Peräpäätä laskettiin sentään pari tuumaa alemmas madalluspaloilla. Samalla uusittiin myös ovipahvit, mutta lattiamatto jäi vanhaksi. ”Apukuskin lokarin päällä oli jotain sellaista skeidaa, joka ei lähtenyt pois millään muulla kuin myllyttämällä, joten jouduin sitten myllyttämään koko auton. ”Tuo on yksi parhaimpia autoja, joita minulla on ollut, mä tykkään ajella tuolla. Eipä tuolle tarvinnut päällisin puolin oikein muuta kuin pestä ja siivoilla”, mies toteaa tyytyväisenä. ”Siellä TiCaBolla tytöt tekivät myös sisustan uusiksi lähes alkuperäisen kaltaiseksi. Tiitillä oli siellä malleja, joista sain poimittua hyvin samansävyiset materiaalit kuin alun perin”, Jani kiittelee hyvää työn jälkeä. Ajattelin kyllä alkuun, että hitto se meni nyt pilalle, kun siitä tuli niin kiiltävä”, Jani naurahtaa ja jatkaa sitten: ”Itku kurkussa vetelin maalia nyt niihin patinoituneisiin kohtiin, kun meinasin museoleimata tuon.” Mercury tarjoaa erittäin nautinnolliset ja leppoisat kyydit, autossa kun on ihan vakiotekniikka. Uusi kangaskatto tuli auton mukana nätisti viikattuna, ja sen asensi paikalleen lähellä Janin kotia toimivan TiCaBo-verhoomon Tiiti
Siinä on kuvassa näyttelyn jäljiltä paikallaan avon Kalifornia-kilpi. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 225/75 R15. Kun auto on säilynyt pohjastaan tällaisena yli 70 vuotta, on siitä turhaa etsiä ruostetta muualtakaan. Chopatusta ’49 Coupesta on luvassa lisää tarinaa syksymmällä. Alusta: Vakiojouset edessä, 2" madalluspalat takana. Jarrut: Rumpujarrut edessä ja takana. 27 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Janilla on tätä nykyä sämpylä-Mercuryjä kaksin kappalein. Voimansiirto: 3-vaihteinen ylivaihdemanuaali, alkuperäinen perä. Faktat Mercury Monterey Convertible ’50 Omistaja: Jani Huhtamäki • Paikka: Haarajoki Moottori: 255 cid Flathead V8. Kiitos: Erityiskiitokset US-Parts Finn Am Oy/ Ribis, Jömi ja Hagle, Vintage Motors/ Timo Jämsen, TiCaBo/ Tiiti ja Hensku, R-Koneistus. Vanteet: 15" peltivanteet, alkuperäiset kapselit. Kori: Patinoitunut alkuperäinen, uusittu rättikatto. Sisusta: TiCaBon uudelleen alkuperäisiä sävyjä mukaillen verhoilema
Sweetie Pie Sweetie Pie Sweetie Pie Sweetie Pie 28 AMERIKAN RAUTA 6/2024
Hyvinkääläinen Janne Siukonen lunasti siskonsa mieheltä kauan seisseen Valiant-projektin, josta jalostui erottuvan pinkki stroker-tekniikkainen katukilleri nimeltään Sweetie Pie. 29 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Sweetie Pie Sweetie Pie Sweetie Pie Sweetie Pie Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Plymouth Valiant V100 ’64
Ympäristön paineen hankkia GM-tuote voisi kuvitella olleen vahva, kun isällä on ollut jo 80-luvulta saakka ’63 Impala SS, joka on nykyisin varustettu 409-moottorilla ja velikin ajelee ’64 Letukalla, mutta Janne on pitänyt päänsä ja pysynyt Mopar-tuotteiden parissa. ”Peltivanteet ja leveämmät takarenkaat olivat myös alusta asti ajatuksissa. En siis varsinaisesti etsinyt Valianttia, mutta mikäs sen parempi!” Lihalaatikoiden inventointi. ”Tekniikan osalta hankintoja tuli tehtyä aina, kun sopivasti osui kohdalle. ”Mukana auttamassa olisi myös hyvä ystäväni, monitoimimies Steniuksen Mika, joka teki autoon esimerkiksi takajousien siirron apurunkojen kohdalle. Ensimmäiseen vuoteen Valiantille ei tapahtunut kuitenkaan oikein mitään. ”Ajatus isomman projektin hankkimisesta ajokuntoisen auton rinnalle pyöri pidemmän aikaa mielessä. Mun autoihin ei tule esimerkiksi kuppipenkkejä eikä yli 15" renkaita”, mies toteaa päättäväisenä. Toisella kerralla sitten kysyin vakavasti suoraan, että myisikö sen. Tarkoituksena siskon miehellä oli ollut laittaa tähän pikkulohko ja nelivaihteinen manuaali, jonka olisin myös voinut ostaa auton mukana, mutta jätin sen vaihteiston sitten hänelle, kun en itse noista manuaaleista tykkää.” Jannelle oli heti selvää, että autoon tulisi piristetty Moparin pikkulohko ja vaihteistoksi automaatti. Eteen oli myös jo vaihdettu levyjarrut V8-swappiä ajatellen. 30 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Plymouth Valiant V100 ’64. Kyllähän sitä pitkään ajatteli, että tuleeko tämä koskaan näkemään mun aikana tietä. ”Vain akselit, luukut ja rattiputki sekä kattovalon johdot olivat kiinni. Ja olihan kopassa vielä paljon muutakin hitsattavaa. Harri Nurmi auttoi myös pienemmissä hitsauksissa matkan varrella.” Sweetie Pie. ”F aijalla ja broidilla on aina ollut jenkkejä, mutta heillä on ollut GM:iä. Kaupassa tuli vanha 318-lohko, uusi Eaglen stroukkikampura ja veivit sekä Iconin männät, jotka jäivät vielä siinä vaiheessa odottamaan jatkotoimenpiteitä. Tykkään aika orkkishenkisistä muskeliautoista, sopivalla twistillä. Peltivanteet ja leveämmät takarenkaat olivat myös alusta asti ajatuksissa. ”Alustasta oli poistettu massat kauttaaltaan. Käytiin autoa katsomassa tallissa ja tehtiin kaupat. Paljon autoon oli kyllä tehty valmiiksi isoja peltitöitä, kuten lattiat, takakontinpohja, apurungonyhdistäjät, takapyöränkaaret ja takahelmat”, Janne listaa aihion hyviä puolia. Nappasin sen heti. Mä taas olen perheen musta lammas sen suhteen, kun ihan teinistä asti nuo Moparit ovat sytyttäneet. Sellaisen, jota aina silloin tällöin tekisi, kun kerkeää ja talkoovoimia saa avuksi. Tämä löytyi lopulta yllättävän läheltä, siskon mieheltä”, mies avaa Valiantin hankinnan taustoja. Eli hyvä lähtökohta. Tässä vaiheessa elettiin vuotta 2019, samaa aikaa, kun peltihommat käynnistyivät, eli siinä mielessä olin aika ajoissa liikkeellä”, Janne kertaa. ”Elettiin jotain syksyä 2019, kun päätin ottaa yhteyttä vanhaan luokkakaveriin Henri Lehtiseen – tiesin, että häneltä voisivat peltihommat hoitua hyvin loppuun. Tykkään aika orkkishenkisistä muskeliautoista, sopivalla twistillä. Sen kaksiovisen ’66 Monacon myytyään hän hankki cruisailuautokseen 471 stroker-isolohkolla varustetun ’67 Dartin. Monia pienempiä peltihommia siunaantui Mikallekin. Taisin kerran kysyä hieman siitä jotain ympäripyöreästi ja asia jäi mielen päälle. ”Auto ei ollut myynnissä missään. Mun eka jenkki oli vuosi intin jälkeen hankittu ’66 Monaco”, Janne Siukonen kertoo. Henkkahan lupautui saman tien auttamaan ja loppuvuonna 2019 alettiin hommiin.” Henkka levensi muun muassa takapyöränkotelot ja teki ruostuneen takalasinreunan uusiksi. Elettiin syksyä 2018, ja Valiant oli tyypillinen kutoskoneinen Suomi-auto, joka oli purettu lihalaatikoihin. Muun muassa ylimääräiset konehuoneen reiät laitettiin umpeen. 318-strokerkitti löytyi Overdriven kautta, sen myötä 318 kasvaisi 390-kuutiotuumaiseksi
Samoin sopivan mittainen kardaani löytyi ostoilmoituksella!” 31 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Jannelle oli tärkeää, että kaikki alkuperäiset valot, kuten pitkien merkkivalot ja mittariston himmentimet toimivat oikein. Jenkeistä löytyi korvaamaton palsta, missä oli asennettu sama setti Mopariin”, Janne kiittelee onneaan. TF904:sta käsketään manuaalikepin tilalle lattiaan ruuvatulla B&M:n StarShifterillä. Puskureitakin tuli kaupassa useampia, joista sai valkattua parhaimmat. ”Se vuosi auton kanssa menikin mukavasti, kasailu kun on tunnetusti mukavaa puuhaa. ”TF904 tuli valmiiksi vahvistettuna pääkaupunkiseudulta Ahosen Samilta. Henna antoi sille lempinimen Sweetie pie, ja se on kantanut sitä tähän päivään asti.” Idea helmojen raidoista tuli projektissa autelleelta Harrilta. Silloin tuntui ensimmäisen kerran, että tästähän saattaa auto tulla. Tässä kun ei hirveästi kromia ole, niin raidat tuovat sopivasti näköä ja tiettyä muskelihenkisyyttä. Mukana tullut maski oli erittäin hyvä, ja muutenkin projekti oli pisteosiltaan täydellinen. Parin viikon päästä nokka kohti Pohjanmaata ja akseli mukaan. Kojelauta maalattiin alkuperäiseen tapaan ulkokuorta himmeämmällä sävyllä. ”Puolitoista vuotta meni peltija pohjatöiden kanssa ja keväällä 2021 Henkka ruiskutti happopohjamaalin, pohjamaalin ja pintavärin tallissa päälle. ”Tämän jälkeen päästiin mitoittamaan takavanteita, jotta 295:set mahtuvat pyörimään alla. Olihan se hieno hetki, kun seuraavana päivänä auton näki maalattuna. Teetin vanteet 10" leveiksi backspacen ollessa 7,5". Pohjat tein itse ensimmäistä kertaa ja nehän on ihan sysipaskat. Tarrat teki Tuurissa sijaitseva Tarramaakari erittäin hyvällä palvelulla!” Pala palalta. Samalla tuli laitettua äänieristeet ja asennettua Vintage Airilta tullut lämmitin sekä uusi lattiamatto, uudet tiivisteet, uusi tankki, ikkunat ja niin edespäin.” Taka-akseli löytyi jälleen Overdriveltä. Vaihtoehtoja pyöriteltiin yhdessä puolisoni Hennan kanssa ja väriksi valikoitui yhteistuumin RAL-kartasta ”Red violet” nimeä kantava marjapuuronpunainen. Autossa olleen 8 ¼" akselin myin kaverille vastaavan Valtterin alle.” Kun Mika sai hitsattua jousitallojen paikat oikeille kohdille, pääsi Janne asentamaan akselia paikalleen. Nyt nekin luulisin osaavani tehdä paremmin”, Janne toteaa nauraen. ”Värin suhteen oli alusta asti selvää, että joku punaisen sävy autoon tulee, mutta piti olla joku sellainen, jota ei Valiantissa ihan heti tule vastaan. 10" turbiinin hain myös häneltä vähän myöhemmin. ”Valmiiksi A-koppalevyinen 8 ¾", lukolla ja 3,73-välityksellä ja uusilla isojakovetoakseleilla. ”Kesä niissä sähköissä meni. Penkit saivat salmiakkitikatun keinonahkaverhoilun. Huulta ei siis vanteisiin juuri jää, mikä on ehkä vähän tylsää, mutta toisaalta sivusta päin katsottuna auto näyttää aika vakiolta –mikä on tavallaan aika siisti juttu! Taakse tuli uudet 10" rumpujarrut.” Vaihteisto löytyi Facebookista osto ilmoituksella. Ensin aloin tehdä sähköjä. Pohjaksi ostin EZ Wiringin kitin. ”Harri laittoi kuvan yhdestä Valiantista, jossa oli vastaava tarroitus ja innostuin siitä heti. Laitoin heti viestiä, että otan sen. Auton alkuperäiset sähköt tulivat kahdessa muovipussissa, jonne ne saivat jäädäkin
Kone tulille ja nokan sisäänajo – kaikki ok! Sen jälkeen vähän jarrujen ilmailua ja parin sadan metrin testilenkki porukoiden pihaan, missä pesin pölyt pois. Meni siinä muutama ilta sovitellessa ja konetta pois nostaessa, mutta eipähän ole kolisseet!” Muuten tekniikan asennus menikin sitten sujuvasti, Jannella oli toinen lohko ja tyhjä vaihteiston koppa, joita hän oli jo sovitellut moottoritilaan, joten siellä oli kaikki johdot ja letkut valmiina varsinaista moottoria varten. 390 stroker. Imusarjasta, kaasuttimen alta löytyi myös epämääräinen pellin palanen, jonka alkuperä ei selvinnyt. Oli huikee fiilis!” Enää puuttuivat pakoputket, jotka Harri Nurmi ja Henri Valo tekivät yhdessä illassa rosterista. Ajattelin jo, että nostajat olivat vialliset ja tilasinkin ne hätäpäissäni uudet. ”Onneksi olin ollut peltisarjojen tilaamisen kanssa ajoissa. ”Putkien teon jälkeen Lyytikäisen Tomppa auttoi muutoskatsastuksessa ja auto katsastettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005! Kuukauden verran ajelin sillä, mutta ajoittainen moottorista kuuluva kova naputus sai ihokarvat pystyyn. ”Penkit irrottelin ja ne verhoiltiin mustalla keinonahalla Hausjärvellä kevättalven 2023 aikana. Keinuvivuissa oli jälkiä työntötankojen hyppimisestä pois paikoiltaan. Kauttaaltaan siistittyä konehuonetta kelpaa esitellä. ”Heinäkuussa 2022 alkoi olla totuuden hetki, mistä muutama vuosi aiemmin pystyi vain haaveilemaan. En halunnut pilkkoa sisälokareita, joten sarjoiksi tuli useammasta osasta koottavat Dougsin D-450:t. 32 Plymouth Valiant V100 ’64 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Maalauksen yhteydessä hitsattiin umpeen kaikki sen ylimääräiset reiät. Lohkosta oli löytynyt halkeamia. Siinä vaiheessa menikin useampi kuukausi, ettei Janne tehnyt tekniikalle mitään. Tilasin ne toukokuussa 2021 ja ne saapuivat 13 kuukautta myöhemmin juuri, kun moottori alkoi olla kasattuna. Varsinainen moottorin rakentaminen alkoi talvella 2022. Moottorin pyörivät tasapainotettiin Lensulla ja moottorin lohkokin oli koneistamolla”, Janne kertoo. Autosta oli purettu lähes kaikki irtoava, ja tekemistä riitti joka puolella, vaikka paljon hitsaushommia oli jo tehty. Saman merkin 2-tasoimusarja löytyi Facebookista samalta kaverilta, jolta ostin taka-akselin. Roadrunner-töötti tuli Jannelle vuosia sitten jossain osavaihtokaupassa, ja kun auton mukana ei tullut mitään tööttiä, niin hän päätyi laittamaan sen Valiantiin. Öljypohjaan tuli lisätilavuutta ja hitsuuttelusta vastasi Valon Henri. Viimeistään tässä vaiheessa päätin, että otetaan koko pata ylös ja purkuun.” Valiant ostohetkellä. Päätin ajaa auton talliin joskus elosyyskuussa ja aloin ottaa mottia pikkuhiljaa auki. Niiden kanssa sai vääntää helvetisti. Myöhemmin selvisi, että olin säätänyt väärin venttiilivälykset. ”Puuttuvia moottorin osia hankin vähitellen lähinnä US-Partsin kautta, jonne kiitokset menevät Tuomas Simpuralle aina loistavasta palvelusta. Kansiksi tuli Anabilta alumiinikannet, jotka ovat kopiot Edelbrockeista. Kone oli jo menossa hyvää vauhtia kasaan uusin laakerein alkukesästä 2023, kun Juho laittoi viestiä eräänä yönä puolen yön aikaan. Ei vaikuttanut, että se olisi ollut moottorista peräisin”, Janne kertaa sittemmin vääräksi osoittautunutta johtopäätöstä. Myöhemmin katsottiin vielä Harrin kanssa tulppien reiästä kameralla koneeseen, ja olihan siellä männässä jälkeä, eli se palanen oli pyörinyt männän päällä. Putkien välistä menee vääntösauvat ja olisihan ne kolisseet koneen käydessä, joten sinne piti jollain ilveellä saada taottua lisää tilaa
Voimansiirto: Vahvistettu TF904-automaatti, 10" turbiini, 8¾" perä 3,73:1 välityksellä ja lukolla. 295/50-kokoiset takapyörät ovat Valiantiin melkoisen isot, ja yhdessä pienten etupyörien kanssa ne luovat melko räyhäkkään stancen. Mulla oli mennyt väärät laakerit koneeseen. Moottoria ei ole dynotettu, mutta eiköhän ne tehot siellä nelosella alkavissa lukemissa pyöri”, hän pohtii. Autohan oli tarkoitus ajaa pääsiäisenä American Car Show’hun näytille. Jarrut: Levyt edessä, 10" rummut takana, line lock. Kaikki on toiminut nyt hyvin ja 295 palaa kyllä kevyesti. Tarkoituksena on nostaa siitä kone pois ja siivota konehuone. Kiitos: Juho, Harri, Mika, Henri, Tomppa, Hena, Seppo, Tarramaakari sekä erityiskiitos puolisolle Hennalle tuesta ja kärsivällisyydestä! Kiitos kaikille muillekin, jotka ovat jotenkin olleet mukana auttamassa! Oppirahat maksettu. Tässä säilyi kuitenkin kaikki moottorin pyörivät ehjinä.” Kone päästiin nostamaan takaisin nokalle, ja joulukuulla Janne kävi vielä muutaman kerran testailemassa autoa nastarenkailla. Takapyöränkoteloita oli levitettävä, jotta leveät renkaat saatiin mahtumaan Valiantin alle. ”Se oli stanukokoinen, ja sattui olemaan vielä vahvempaa tekoa juuri tuolta osin, mistä stroukkisarjan mukana tullut lohko oli halki. Selvisi, että sekä kiertokankien että runkolaakereissa oli kiinnileikkaamisen jälkiä. Se käynnistettiin Juhon koekäyttöpukissa, että nähtiin sen toimivan, kuten kuuluu. Näissä strokeja osassa muissakin jälkiasennusakseleissa kaulojen reunat on lisävahvuuden takia pyöristetty toisin kuin tehdasakseleissa, ja ne vaativat omat, kapeat laakerinsa. Kyllähän tuossa tuli oppirahoja maksettua, mutta toisaalta olisi kai sitä voinut huonomminkin käydä. ”Se ’67 Darttikin on edelleen minulla tallissa. Juho sanoi heti, että tuo vaan tänne se, niin katsotaan kuntoon. Myös hiukan osumaa ottaneen männän ja kannen pystyi vielä käyttämään uudestaan, jäljet eivät olleet niin pahoja. ”Olin ollut Juho Talvitien kanssa jo aiemmin yhteyksissä, ja nyt päätin kysyä häneltä, josko hän ottaisi moottorin huomaansa. Renkaat: 195/65 R15 edessä, 295/50 R15 takana. Kori: Alkuperäinen, takalokareita levitetty sisäänpäin. Pillerikapselit tulivat projektin mukana, ja Janne maalasi niiden keskiosien detaljit uudelleen. Kesä 2023 meni sitten koneistuksissa ja syksyllä Juho kokosi koneen. Juho purki koneen ja onneksi purettiinkin kokonaan. ”Kone oli jo menossa hyvää vauhtia kasaan uusin laakerein alkukesästä 2023, kun Juho laittoi viestiä eräänä yönä puolen yön aikaan. Olisihan se voinut toimia ilman ongelmia hamaan tappiin astikin, mutta ei haluttu ottaa riskiä.” Onneksi Jannella oli auton mukana tullut 318lohko tallessa. ”Varsinaisesti otin sen ajoon maaliskuussa 2024, jotta saisi mahdollisimman paljon kilometrejä ennen kesää. Katsotaan, jos sitä konetta piristelisi hiukan samalla.” 33 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Alusta: Vääntösauvat edessä, lehtijouset takana, rungonyhdistäjät, KYB Gas-A-Just -iskarit. Oli otettava aikalisä, ja sinä yönä ei kauheasti nukuttanut. Sisusta: Verhoiltu mustalla keinonahalla, B&M Star Shifter, Auto Meter Sport Comp -rundari. Vaivannäkö kannatti, kolinoita ei ole ilmennyt. Faktat Plymouth Valiant V100 ’64 • Omistaja: Janne Siukonen, 32 • Paikka: Hyvinkää Moottori: 390 cid SB V8 (stroukattu 318), Eaglen kampiakseli 4.000" iskulla, Eaglen veivit, Iconin männät, alumiinikannet, PRW-rullakeinuvivut, Comp Camsin XE274 hydraulinen laahurinokka, Comp Camsin jakopää, Edelbrock Performer RPM Airgap -imusarja, Holley 770 kaasutin, MSD-sytytys, Flowkooler-vesipumppu, Doug’s Headersin peltisarjat, rosterinen tuplaputkisto. Ensimmäinen kesä Sweetie Pien ratissa on mennyt mukavasti, eikä Jannella olekaan sen varalle suurempia suunnitelmia – mukavahan se on välillä keskittyä ajelemiseenkin. Akku on siirretty takakonttiin. Ne tulivat sen stroukkikitin mukana, niin oletin tietty, että pakkohan niiden on olla oikeat, sen kummemmin perehtymättä. Lohkosta oli löytynyt halkeamia kansitasosta pultinreikien ja vesikanavien välistä. Doug’s Headersin D-450-pakosarjat koottiin paloista, ja niiden reitti on todella ahdas. Onneksi autolla ei kauheasti ollut kuitenkaan ajettu, niin akseli säilyi ehjänä”, Janne kiittelee onnea onnettomuudessa. Vanteet: 6x15" peltivanteet edessä, 10x15" takana
KORSKEAM PI KURIIRI Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Courier ’61. Niin on ollut myös iisalmelaisen Late Pitkäsen Courierin kohdalla, sillä se oli ehditty jo ainakin kertaalleen kolaroida pahasti ja purkaa varaosa-autoksi, kunnes palasi ajoon jäädäkseen latoon moottorivian seurauksena odottamaan jotakuta, joka kaivaisi esiin sen sielun. 34 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Kivinen on usein vanhan Suomi-auton polku
KORSKEAM PI KURIIRI 35 6/2024 AMERIKAN RAUTA
36 Ford Courier ’61 AMERIKAN RAUTA 6/2024. ”Semmoinen haalistunut punainen se oli. Keravalla se on kai ollut.” Tekstit olivat kuitenkin jo kadonneet, kun Ford tuli Laten tontille. Muutaman kuukauden Courier saikin odotella inspiraatiota Laten pihalla, kunnes hän kävi töihin sen parissa. Hänellä se on ollut keikka-autona vuoteen 1967 asti, ja sen jälkeen sillä on ollutkin montakymmentä omistajaa”, Late jatkaa. Kojelauta on jossain vaiheessa vaihtunut ’64 Galaxien versioon. ”Alun perin ajatus oli vain laittaa mukana tullut tekniikka paikalleen ja ottaa auto ajoon. 2017 myin ’64 Fairlanen, ja silloin tuli himo saada 60-luvun alun farkku-Ford”, Late Pitkänen kertoo. Olikohan se 2005, kun tuosta oli hajonnut moottori siellä etelässä, ja se oli tullut konevikaisena tänne odottelemaan korjausta keulapellit purettuna.” Eikä Courier tosiaan mitenkään komeassa kunnossa ollut muutenkaan. ”Olen nähnyt vanhoja kuvia, joissa autossa on ollut valkoiset scallopit ja isolla teksti vekkulipojat kyljessä. Siitä oli vielä leikattu takapyöränkaaret pyöreiksi ylös asti. ”Auto on tullut uutena Kankaanpään sähköasentajille, ja sitten se onkin jo vuoden ikäisenä myyty iskelmälaulaja Veikko Tuomelle. Mallia tuntematon ei sitä kyllä voisi mistään havaita, ja Ford käyttikin esimerkiksi uudemmissa RHD-versioissa vanhemman mallin kojelautoja. M akuasioista sopii aina kiistellä, mutta ainakin kirjoittajan silmin katsottuna ’61-mallinen Fordin täysikokoinen kaksiovinen kuuluu yhdessä Chevyn Tri-Five Nomadien kanssa niihin kaunislinjaisimpiin farmarikorimalleihin ikinä. ”Oon ollut aina Ford-mies, että on ollut EuroFordeja ja amerikkalaisia. Sitten rupesin kuitenkin katselemaan niitä Kuulin sattumusten kautta, että yksi tuttu oli hankkinut tämän Siilinjärvelle, joten menin vähän väkisin ostamaan autoa. En ollut edes nähnyt siitä kuvia, mutta tiesin, että ainakin kymmenen vuotta tuo oli ollut Sukevalla yhdessä ladossa seisomassa. ”Sitten kuulin sattumusten kautta, että yksi tuttu oli hankkinut tämän Siilinjärvelle, joten menin vähän väkisin ostamaan autoa. Lauluautokäytössähän se oli ollut, että aika karussa kunnossa. Vanhassa rekisteriotteessa näkyy, että autoon oli muutoskatsastettu 70-luvulla 295-kokoiset renkaat ja kylkiputket.” Vanha keikkaratsu
Kaasuttimena on kuussatanen Edelbrock, ja jakaja on Fordin orkkis, mutta siinä on Cranen X1 Ignitor sisällä. Siihen tuli 70-luvun alun koneen kannet, Edelbrockin Performer-imusarja, Fox-Mustangin peltisarjat ja 262XE-nokka, jotta sai vähän pirteämmän siitä. takakaaria, että oli ne aika karmeat. Ostettaessa kuosi ei järin juhlava ollut. Olikohan puristussuhde 9,7, jos en väärin muista. 37 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Ostin aihioiksi pystylamppu-Mersun kaaret, joista rupesin tekemään tilalle uusia, ja siitä se sitten paisui. ”Tuosta tulikin ihan mukavan pirteä, just Ruotsin puolella käydessä huomattiin, että 11,5 litraa oli maantiekulutus, että melko vähällä menee.” Penkit verhoili mustalla keinonahalla Kajaanissa Jaakkolan Masa, jonka viilinvihreä Mercury nähtiin Amerikan Raudan kannessa vuosi takaperin. Moottori on porattu .030 ylikokoon, ja siinä on Speed Pron männät. Pakosarjat hiekkapuhalsin, ja vedin niihin keraamisen pinnoitteen”, Pitkänen selittää. Mersun värikartasta löytynyt kullanruskea metalliväri tuo sen muodot hienosti esiin. Pian auto oli purettu kokonaan ja hiottu peltipuhtaaksi.” Courierin nokalla oli viimeksi ollut 352, joka oli rikkouduttuaan myyty eteenpäin, mutta kaupassa tuli mukana 80-luvun 302 ja C4-laatikko. Kaksiovinen farmarikori on hyvin linjakas, ja ainakin kirjoittajan mielestä vetää vertoja Chevyn klassikko-Nomadeille. ”Ei siihen moottoriin jäänyt kuin lohko ja kampiakseli vanhaa. Pinnassa oli haalistunut ja laikukas punainen väri, keulan pellit oli purettu, kun moottori oli nostettu pois ja takapyöränaukot oli leikattu isommiksi 70-luvun street freak -pyörien mahduttamiseksi alle
Korista tuli hitsailtua kaikkia vanhoja ja hienoja Suomikorjauksia vähän parempaan jamaan ja hiekkapuhallettua kaikki ruostepaikat. Vaikka kuusykkösen yleismuoto on tavallaan jo laatikkomainen, on muotoilu itse asiassa hyvinkin pyöreälinjaista. ”Korista tuli hitsailtua kaikkia vanhoja ja hienoja Suomi-korjauksia vähän parempaan jamaan ja hiekkapuhallettua kaikki ruostepaikat. ’61 oli Fordin viimeinen siipivuosimalli. ”Onnistuin löytämään sitten Salosta paremman tilalle. Tuo oli vissiin joskus 70-luvulla kolaroitu tosi pahasti, kun kattokin oli leikattu irti. Vanteista se lähti. ”Akselit ja tukivarret sun muut alustasta puhalsin, ja maalasin ne polyuretaanilla mustiksi. Takaakseli on alkuperäinen, sopivan kardaanin löysin samana päivänä, kun laitoin sellaisen ostoilmoituksen mittoineen Ford-Freakien myyntipalstalle. ’62 mallin keula oli kovin samannäköinen, mutta perän evät olivat kadonneet. Iskareiksi tuli uudet Kybin Gas-A-Justit.” Jarrut tietysti uusittiin myös samalla. Ohjaustehostinta ei ole vieläkään”, mies jatkaa. ”Sen verran päivitin, että tällä kertaa tuli tehostetut ja kaksipiiriset jarrut. Pari tuumaa sitä on pudotettu alaspäin laskupaloilla ja jousia katkomalla. 38 Ford Courier ’61 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Maskista sain kiillottelemalla kohtuusiistin”, hän kertoo tyytyväisenä. Tässähän on ’64 Galaxien kojelauta nykyään.” Puskurit olivat löytäneet tiensä takaisin paikoilleen jo auton tullessa Latelle, mutta etupuskuri oli vääntynyt ja todella huono. Renkaiksi hän hankki melko pienet, 205/ 65-kokoiset valkoraidalliset Vitourit. ”Ihan ensin ennen kuin auto tuli edes talliin, ostin siihen nuo 15x6-tuumaiset Supreme -vanteet. Niistä olin aina haaveillut, että tähän autoon ne on tultava”, Late toteaa. Kaikki kuluva, kuten nivelet ja puslat, mitä sinne alustaan nyt sai, vaihdoin uusiin. Tuo oli vissiin joskus 70-luvulla kolaroitu tosi pahasti, kun kattokin oli leikattu irti. Joku kertoi, että se on ollut varaosa-autonakin aikoinaan, kun siitä oli ne puskurit ja kojelautakin hävinnyt. Lokasuojista on parturoitu listat ja merkit, kuten keulastakin
Faktat Ford Courier ’61 • Omistaja: Lauri Pitkänen, 36 • Paikka: Iisalmi Moottori: 80-lukuinen 302 Windsor V8, porattu .030" ylikokoon, Speed Pron takomännät, 70-luvun alun kannet, Comp Camsin XE262-nokka, Edelbrockin Performer -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, jakajassa Cranen X1 Ignitor, Fox-Mustangin peltipakosarjat, tuplaputkisto, alumiininen jäähdytin. Cal Custom -tyylisillä venttiilikopilla ja ovaaliputsarilla varustettu 80-lukuinen 302 Windsor on saanut lisäpuhtia 70-luvun alun kansilla ja Speed Pron korkeampipuristeisilla männillä. Renkaat: Vitour Galaxy 205/65 R15. Kiitos: Perheelle jaksamisesta ja Juho Väisäselle avusta. Siinä vähän jännitti, kun eihän tuohon farkkuun myydä sellaista. Kori: Konepellin merkit ja etulokareiden listat sekä takaluukku sheivattu, kori maalattu Mercedes-Benzin Tunise Beigellä ja Mipan Super Whitella. Jarrut: Alkuperäiset rummut edessä ja takana, tehostin ja kaksipiirinen jarrusylinteri. Tuo on Mersun väri tuo kultainen, ja katto on Mipan Super White. Otin sitten ’61 Coupen maton, ja se olikin ihan käypäinen.” Yli viisivuotiseksi venyneen ”tekniikka paikalleen ja ajoon” -urakan päätteeksi Courier valmistui kuin valmistuikin kesän 2023 Vuokatti Motor Show’hun, jonne Late oli luvannut vievänsä sen näytille. Voimansiirto: C4-automaatti, paksu kardaani, 9" perä. Tämän sitten bongasin jostain tapahtumasta. ”Alkuperäiset penkit oli tallella, mutta niissä oli varmaan joskus 80-luvulla tehdyt verhoilut, jotka olivat ihan repaleet. Tehtaaltahan tämä on ollut punainen”, hän valaisee. Peltitöiden yhteydessä Late siloitteli auton takaluukun ja poisti etulokasuojien listat sekä konepellin merkit. Vanteet: Uniq Supreme 6x15". Sisusta: Flake-maalattu ratti, ’64 Fordin kojelauta, penkit verhoiltu mustalla keinonahalla. Itse alusta loppuun. ”Pohjatöitä riitti melko rajusti, kun on tuommoinen vanha lauluauto, jossa oli käyty vähän katolla ja joka pelti oli mutkalla. Alusta: Etujousia lyhennetty kierroksella, takana 2" madalluspalat, KYB GasA-Just -iskarit. Tässä omassa tallissa tuon maalasin. Alaosan väri on nimeltään Tunise Beige. Lattiamatto puuttui myös. ”Sehän tuli valmiiksi edellisenä yönä, yllättäen”, Late naurahtaa ääneen. Kyllähän siihen yli viisi vuotta meni, kun talvisin lähinnä rakentelin, enkä mitenkään erityisen aktiivisesti, vaan sitä mukaa, kun sai aina inspiraatiota siirtyä seuraavaan kohtaan.” 39 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Jaakkolan Masa ompeli penkkeihin uudet verhoilut, itse tein ovipahvit ja maalasin ratin kultaisella flakella. ”Ei ole ikinä tullut itse autoa maalattua, mutta piti ruveta sekin sitten kokeilemaan. Edellispäivänä ennen näyttelyä pääsin vihdoin testaamaan sitä. Pitkään tuli katseltua sellaisia ajan henkisiä vaaleita metallinhohtovärejä, esimerkiksi vihreää. Myös nokka on vaihdettu Comp Camsin jyrkempään. Kittailujen tultua valmiiksi vedin epoksit ja hiomavärit pintaan”, Pitkänen jatkaa. Jenkeistä tilasin uuden lattiamaton. Eihän sillä ollut ajettukaan kertaakaan. Käytettynä hankitun Edelbrockin imusarjan samoin kuin vesipumpunkin Late lasikuulapuhalsi, minkä ansiosta ne näyttävät melkein uusilta. ”Viimeiset viikot tehtiin pitkää päivää, kun siitä puuttui sisusta ja listat ja vaikka mitä muuta
GZ Racingin innovatiivinen tiimi loi jotain ainutlaatuista: “Muslan”, joka on ’66 Mustangin ja ’19 Tesla Model 3:n teknologian fuusio. Projekti on osoitus siitä, miten perinteinen muotoilu ja nykyaikainen sähköinen suorituskyky voivat sulautua saumattomasti yhteen. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman Ford Mustang Convertible ’66. 40 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Musla
Tekniikkavalinta perustui brändin maineeseen sähköautojen kehityksen edelläkävijänä. Ajatus jalostui lopulta yhteistyössä Tukholman yläpuolella sijaitsevaan GZ Racingin kanssa, jossa Joakim Engstrand ja Markus Hermansson ottivat haasteen vastaan ja loivat Mustangista ja Teslasta Muslan. M uslan tarina alkoi Niklas Berglundin ajelusta vanhalla Mustangilla, jolloin hänen mieleensä juolahti villi ajatus yhdistää sähköauton ominaisuudet klassiseen poniautoon. Voimanlähteenä toimii 280 kW:n (380 hv) Tesla 980 -moottori, joka takaa autolle sähköisen suorituskyvyn. Kaksi vuoden työn vaatineen projektin suurin haaste oli säilyttää auton alkuperäinen ulkonäkö ja stance samalla, kun tekniset ominaisuudet eivät vain säily, vaan myös paranevat. Projektin aikana tiimi kohtasi monia haasteita, mutta heidän sitoutumisensa projektiin ja kiinnostuksensa innovatiivisiin ratkaisuihin mahdollistivat sen, että Musla sai uuden elämän sähköisen voiman avulla. GZ Racing vastasi alustaratkaisujen ohella 12 ja 400 voltin sähköjärjestelmien toteutuksesta. Musla-projekti alkoi syksyllä 2021, ja sen tavoitteena oli yhdistää Mustangin ikoninen ulkonäkö Teslan sähköteknologiaan. GZ Racing halusi yhdistää perinteisen autonvalmistuksen parhaat puolet sekä sähköisen liikkuvuuden ja toimintojen mahdollisuudet. 41 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Projektin Sydän. Työläintä oli yhdistää vanhanmalliseen Mustangin koriin Teslan pohjalevy, jossa sijaitsevat isot akut. Korimuutoksista huolimatta edes harva Mustangin omistaja huomaa mitään outoa. Auton sydämessä sykkii Tesla Model 3 Long Rangen 75 kWh:n akku, joka tarjoaa noin 550 kilometrin toimintasäteen. Kotikenttäetuihin voidaan lukea yritykset, jotka ovat GZ Racingin naapureita: One Stop Race Shop, josta on saatu paljon erilaista apua, laserleikkauksia tekevä Autocut sekä Keltek ja MSR, joista oli apua erilaisten metallitöiden kanssa. Sähköauton voimansiirron lisäksi Muslaan on toteutettu ilmajousitettu alusta parannetuilla akseleilla sekä tehokkaammilla jarruilla alkuperäiseen Teslaan nähden – ikään kuin Tesla olisi joutunut hot roddingin kohteeksi
Kun Mustangin lattia oli leikattu pois kynnyskoteloihin asti, sopi Teslan pohjalevy reikään jokusen millimetrin marginaalilla. Heti alkuun oli todettava, että sähköauton voima astuu saman tien peliin, kun kaasupoljinta painaa. Teslan Model 3:n multi-link-taka-akselistoa on kavennettu 150 mm ja se on varustettu Corvette C4:n kallistuksenvakaajalla. Outoa ajossa on modernien ajo-ominaisuuksien lisäksi klassisen ikonin tunnelma ilman ääniä – ei kuulu mitään muuta, kuin lintujen laulua ja metsän tai pyörien huminaa. Koeajo – millainen siitä tuli ajaa. Paketti sopi paikkaansa yllättävän hyvin. Edessä sekä lokasuojia että konepeltiä pidennettiin 80 milliä, jotta kaikki saatiin mahtumaan paikoilleen. Painopisteen ollessa matala Musla käyttäytyy ikään kuin mikroauto asfaltilla ja sekä jarrut että ohjaus ovat jämäkkiä. Ajatuksesta toteutukseen. 42 Musla AMERIKAN RAUTA 6/2024. Ainoastaan takamoottori otettiin käyttöön, eli Mustang on edelleen takapyörävetoinen. Eteen sovitettiin uusi Mustang 2 -etuakselisto kallistuksenvakaajan kera. Sisustakaan ei herätä suuremmin epäilyksiä, vaan näyttää hyvin klassiselta. Ajovalot antavat vihjeen nykytekniikasta. Mustangin alkuperäinen pohja leikattiin kokonaisuudessaan pois ja sen tilalle hitsattiin Teslan pohjalevy, joka oli mitoiltaan yllättävänkin lähellä Mustangin pohjaa. Lähtökohdaksi valittiin juuri Jenkeistä tuotu avomallinen ’66 Mustang, ja sattumalta läheiseltä autopurkaamolta löytyi kevyesti takaa kolaroitu Tesla Model 3 Dual Motor Long Range , jossa oli 45 000 km mittarissa. Kun visio alkoi muuttua todellisuudeksi, alkoi oikeiden aihioiden etsiminen. Tässä kohtaa moni amerikanraudan ystävä kaipaisi veekasin murinaa, värinää ja tuoksuja. Long Range -versio toi tuplasti ajomatkaa yhdellä latauksella. Takapyöränkoteloita on siirretty 20 mm taaksepäin, ja hiekkapellit muokattiin kokonaan uusiksi, jotta Teslan alusta ei tulisi näkyviin. Kuvassa näkyy Teslasta purettu taka-akselisto moottoreineen sekä suurikokoinen akusto. Kun kaasua antaa, kiihtyvyyden tuntee saman tien selässä, ja onkin hyvä, että myös ajo-ominaisuuksiin on panostettu. Autossa on sähköinen Microsteer-ohjaustehostin sekä Tesla Model 3:n oma jarrutehostin. Ilmajousitus rakennettiin BC Racingin coiloverien ympärille, ja sitä ohjaa Accuair E-level -automatiikka. Alussa oli olemassa jonkinlainen budjetti, joka projektin edetessä on ylittynyt moneen kertaan sitä mukaa, kun työtunteja on kertynyt. Muslan kiihtyvyydeksi on arvioitu 5 sekuntia nollasta sataan ja sen toimintasäde on 550 km. Kaiken kaikkiaan Muslan ajoominaisuudet ovat verrattavissa parhaimpiin urheiluautoihin. Tesla Model 3:sta hyödynnettiin kaikki järkevästi hyödynnettävissä oleva. Kun pohjalevy oli tukevasti paikallaan, alkoi muu rakentelu
Renkaat: Continental 225/45-17 edessä ja 235/45-17 takana. Kojelaudan taakse kätkeytyy Muslan 12 voltin järjestelmä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, sillä sehän on hot roddingin perusajatus, että ei kopioida muita, vaan luodaan aina jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Lasketut puskurit, erikoisvalmisteiset kynnyskotelot, Land Roverin LED-valot ympäriinsä, latauspiste asennettu alkuperäisen tankinluukun alle. Auto on Ruotsissa katsastettu ja rekisteröity paikallisten amatöörimuutossääntöjen mukaan. Sähköinen Microsteer-ohjaustehostin. Musla-projektin suola ja sokeri piilee siinä, että on haluttu astua laatikon ulkopuolelle ja tehdä jotain, mitä voisi sanoa mahdottomaksi. Teho: 280 kW / 380 hv. Musla ei ole vain näyttelyesine, vaan se on suunniteltu olemaan täysin käyttökelpoinen ja varsin suorituskykyinen ajoneuvo. Sähköiset ikkunanostimet ympäriinsä, sähköinen katto, Fusion BB200 Black Box -äänentoistojärjestelmä kolmella diskantilla, kolmella keskialuekaiuttimella ja yhdellä 300 W aktiivibassolla. Tulevaisuuden Visio. Kori: ’19 Tesla Model 3 Long Range -alustalevy, jonka päälle asennettu ’66 Mustangin kori. Jarrut: Wilwoodin 6-mäntäiset jarrusatulat 327 mm uritetuilla jarrulevyillä edessä. Takapenkin istuinosan alla sijaitsevat auton aivot – 12 voltin ja 380 voltin komentokeskus. Takaviistosta Musla on kuin mikä tahansa ’66 Mustang. Sisusta: CJ Classics Black Forest Woodgrain -ohjauspyörä, CAN-väyläohjattu mittaristo, täysin Mustangista inspiroitu verhoilu muotoilluilla etupenkeillä, Tesla Model 3:n takapenkin istuinosa yhdistetty madallettuun Mustangin selkänojaan. Ja siinä Musla-projekti on onnistunut täydellisesti. Takana Tesla Model 3:n 335 mm levyjarrut sisäänrakennetulla sähköisellä käsijarrulla, Tesla Model 3:n sähköinen jarrutehostin. Takapyöränaukkoja on kuitenkin hieman siirretty ja etupäätä on jatkettu 80 milliä. Mustang 2 -tyyppinen etuakseli kallistuksenvakaajalla, 150 mm kavennettu Tesla Model 3:n multi-link-takaakselisto, Corvette C4:n kallistuksenvakaajalla. Vastaaville kokeiluille on jatkossakin tilausta. 43 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Musla ei ole vain näyttelyesine, vaan se on suunniteltu olemaan täysin käyttökelpoinen ja varsin suorituskykyinen ajoneuvo. Akseliväliä pidennetty 100 mm. 80 mm pidennetyt etulokasuojat ja konepelti, takapyöränkoteloita siirretty 20 mm taaksepäin. Voimansiirto: Teslan suoraveto 9,03:1 loppuvaihteella. Siellä, missä oli joskus polttomoottori, on nykyisin etutavaratila. Kiitokset: Kaikille, jotka ovat olleet mahdollistamassa projektia, kuten GZ Racing (Joakim Engstrand ja Markus Hermansson), Keltek (Karl-Erik Ljung), F Form (Filip Säfsten), MSR (Peter Johansson) ja Autocut. Vanteet: Legendary Wheels Magnum 500, 17x 7", takavanteita levitetty 25 mm. Volcano V360 -tuplakompurat ja 19 litran ilmatankki. Musla-projekti on merkittävä askel EV-muunnosten kehityksessä, ja se esittelee, kuinka historiallinen kauneus ja moderni teknologia voivat yhdistyä harmonisesti. Sen sisätilat puhuvat vuoden 1966 designkieltä, mutta piilossa on moderni teknologia, joka tekee siitä yhtä tehokkaan – tai tehokkaamman – kuin alkuperäinen V8-moottorilla varustettu versio. Musla-projektia on pakko sanoa onnistuneeksi, mutta pitäisin ehkä henkilökohtaisesti miellyttävämpänä projekteja, joissa Teslan koriin sovitetaan LS-moottoreita tai vastaavia voimapaketteja. Faktat Musla • Omistaja: Niklas Berglund Moottori: Tesla 980, pidemmän matkan 75 kWh akku. Alusta: BC Racing -coiloverit yhdessä Bag slim -palkeiden kanssa, joita ohjaa Accuair ELevel -automatiikka
44 AMERIKAN RAUTA 6/2024
Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä AMC Javelin SST ‘69. Vahingossa hyvä Vahingossa hyvä 45 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Amerikassa harrasteautojen tarjonta on huomattavasti laajempaa, kuin täällä kotosuomessa, mutta niiden ostaminen sieltä ei aina ole kaikkein helpoin tehtävä. Tämän sai huomata myös ylivieskalainen Sami Salmela, kun mies hankki itselleen nuoruuden unelma-auton ison veden takaa
Kaverin kanssa juttelin, että kumpaakohan noista alkaisi ostamaan, niin sain suoran vastauksen, että Javelinin tietenkin”. Eihän niitä siihen aikaan paljon Suomessa ollutkaan, mutta mielessä olikin ajatus, että ehkä jonain päivänä sitten”. Ajoin kotiin Kokkolan kautta, missä Markku asuu. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa siinä alussa, joko Javelin tai ykköskoppainen avo-Camaro. ”Silloin noita AMC:n kamppeita tuli kateltua laajemminkin. Se päivä tuli vuonna 2011, kun Sami alkoi toden teolla etsiä uutta harrasteautoa eBaystä. Kaksiovinen korimalli viehätti, kun se oli niin kuin Taunus, mutta isompi”, kertaa Sami ensimmäisen jenkkiautonsa hankintaa. ”Kun päästiin armeijasta kaverin kanssa siviiliin ja saatiin päät selviksi juhlimiselta, niin melkeinpä ensi töikseen katkaistiin Ladasta kattotolpat ja chopattiin se oikein kunnolla. Siinä oli silloin sopiva yksilö tarjolla kummastakin vaihtoehdosta. Myyjän skeptisyys ei kuitenkaan loppunut rahojen siirtoon, vaan hän halusi todisteita, että Javelin oikeasti menee Suomeen. Helppoa se ei tällä(kään) kertaa ollut, koska myyjä oli hyvin skeptinen kaupanteosta ulkomaalaisien kanssa. Se ei koskaan toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, joten parhaaksi ajaksi pienien pärinöiden ja paukkeiden kera jäi vartilla muistaakseni 12,4”. ”Hornetin vaihdoin autoliikkeessä olleeseen ’72 AMC Matadoriin. Se Hornet oli melko lailla raato, sellainen keskeneräinen projekti, joka oli jäänyt metsän laitaan seisomaan. ”Seuraavana vuorossa oli taas Hornetti, johon rakenneltiin vireämpi 360-kuutiotuumainen moottori katukisat mielessä. No se sopi, koska myyjä luotti pankkiinsa sen verran, että se ei kuitenkaan niitä rahoja vie”, naurahtaa Sami nyt jo koko maksuhässäkälle. Hornetti rakennettiin nuoruuden innolla kauttaaltaan uusiksi ja se palvelikin loistavasti nuoria miehiä senaikaisissa viikonloppuharrastuksissa. Jopa AMC:n oma kuutosmoottori kolmilovisella rattimanuaalilla vaihtui varaosa-Aspenista otettuun vastaavanlaiseen moottoriin. ”Se tuntui siitä kaverista jotenkin niin ihmeelliseltä, että hänen myymänsä auto voi päätyä toiselle puolelle maapalloa. Matador meni myyntiin, jotta hän sai sillä rahoitettua kolmen kuukauden Amerikan matkan. Kun erään pääsiäisen jälkeen vietiin Matadorilla tyhjät pullot kauppaan, niistä saatiin 400 markkaa, ja juhlat jatkuivat vielä yhden vuorokauden”, Sami muistelee vanhoja seikkailuja hymyillen. Siinä oli silloin sopiva yksilö tarjolla kummastakin vaihtoehdosta, niin se aiheutti vähän päänvaivaa. Kun hinnasta oli päästy yhteisymmärrykseen ja pyydettiin tilinumeroa maksua varten, niin sehän ei käynytkään myyjälle. Se oli kuorma-auto, joka olis tarvittaessa kulkenut reilusti yli kahtasataa”, Sami toteaa. Hän oli ihan vakuuttunut siitä, että kun me Markun kanssa saadaan auto, niin hänen tili tyhjennetään samoin tein”, muistelee Sami ensimmäisiä kaupantekoyrityksiä. ”Pienellä syrjäisellä kylällä asuneella myyjällä oli sellainen mielikuva, että kaikki yrittää huijata häntä ja pahimpia siinä olivat ulkomaalaiset. Ajomukavuutta saatiin rutkasti lisää Aspenin kuutosen perässä olleen automaattiaskin ansiosta. 46 AMC Javelin SST ’69 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Pari vuotta siitä, 90-luvun lopulla, mies pääsi vihdoin käsiksi omaan jenkkiautoon. Mies halusi kuvan autosta, jonka vierellä on uusi omistaja. Se oli hyvä reissuauto, kun sen pohjapinta-ala on reilut 10 neliötä, niin mahtui kaikki halukkaat kyytiin. Myyntikuvien perusteella AMC vaikutti suhteellisen siistiltä, joten siitä alettiin vääntää kauppaa ihan tosissaan. Toisaalta taas olen kyllä omistanut aikoinaan kymmenkunta Ladaakin, joista suurin osa ajettiin jääradalla paskaksi”, naurahtaa ylivieskalainen Sami Salmela alkuun. Sillä ei jäänyt liikenteessä jalkoihin. Puhemieheksi kaupankäyntiin Sami sai valjastettua kaverinsa Markku Hackspikin, jolla oli vankka kokemus autojen sekä osien tuonnista Amerikasta. Kuva otettiin ja laitettiin sähköpostilla eteenpäin, joten tuli sekin lupaus täytettyä”, vetää Sami yhteen Javelinin hankintaprosessia. ”Siinä ehti olla yksi kimppa-auto Dodge Aspen ennen kuin ostin itselleni ensimmäisen American Motors Corporationin tuotteen. No se hoitui pikimmiten, kun hain Javelinin Hämeenlinnasta. Takakontissa oli myös tilaa. Ensimmäisen sukupolven Javelineihin Sami ihastui jo harrastuksen alkuaikoina. Vuosien kuluessa Samin omistuksessa on ollut useita muitakin jenkkiautoja, joista mainitsemisen arvoinen on vuoden 2002 Chevrolet Suburban. ”Kysyimme myyjän paikalliselta pankilta, jossa hänellä oli tili, että onnistuuko siirtää rahat sinne, ja he siirtävät ne myyjän tilille. Yksi Ladoista päätyi aikoinaan jopa kustomoinnin alle. Sitten saatiinkin päästellä reteenä matalakattoLadalla pitkin kylänraittia”. Kuva tai sitä ei tapahtunut. Tuo Javelini oli sellainen, että tuollaisen kun joskus pystyisi laittamaan ja saisi itselle, niin se olisi mun haaveauto. ”Mulla oli kaksi vaihtoehtoa siinä alussa, joko Javelin tai ykköskoppainen avo-Camaro. ”K yllähän sen tajusi jo nuorena sällinä, että onhan nämä jenkkiautot makeamman näköisiä, kuin mitkään muut autot. Vaihtoehdot alkoivat olla kavereilla melko vähissä, mutta Markku keksi vielä yhden tavan, jota päätettiin kokeilla. ”Se oli dealers option -kampe, jossa oli 8,1-litrainen Vortec-moottori Whipplen remmiahtimella
Penkkien verhoilut oli uusittu jo aiemmin edellisen omistajan toimesta Amerikassa. Takana olevilla ilmaiskunvaimentimilla Javelinin stance on saatu Samin silmää miellyttäväksi. Samilla löytyy käsivarresta Javelinin kuva tatuoituna ihan rekisterinumeron kera, joten auto kuuluu niihin yksilöihin, joita ei tulla hävittämään perheestä. 47 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Sami sai hankittua uudet oviverhoilut ja kyynärnojat kuluneiden alkuperäisten tilalle
”Tekniikka on toiminut hyvin, mitä nyt kerran alkoi alkuperäinen kärkijakaja oikkuilemaan, mutta se korjaantui muuttamalla se kärjettömäksi uudella sytkämodulilla. Käyntiäänistä päätellen koneeseen on laitettu myös joku mieto tänttäränttänokka-akseli. Renkaat: edessä 225R45/17 takana 245R45/17. Ei tehostinta (vielä). Vaimolle, ymmärryksestä harrastuksen suhteen! Konehuone on käyttökunnossa, eikä sitä ole lähdetty sen kummemmin entisöimään. ”Tämä on kyllä helppokäyttöinen kampe, jonka kanssa ei ole tarvinnut turhaan taistella. Kun sattui melkeinpä vahingossa tulemaan kerrankin hyvä yksilö, niin pidetään se sellaisena ja nautitaan ajosta”, toteaa Sami juttutuokion lopuksi. Faktat AMC Javelin SST ’69 Omistaja: Sami Salmela, 48 Paikka: Ylivieska. Javelinin kopan liikuttelusta vastaa 290-kuutiotuumainen veekasimoottori, jonka jatkeena on Borg-Warnerin kolmivaihteinen automaatti. Javelin on toiminut Samilla kesäisenä harrasteautona, jolla voi tarvittaessa hoitaa kakki arkiset ajot. Maskin maalasin uudelleen ja teippasin konepeltiin valkoiset rannut autossa jo olleiden kylkiteippien lisäksi”. Jenkeissä konetta on piristetty Edelbrockin RPM-imusarjalla ja saman firman nelikurkkuisella kaasuttimella. Sisälle oli Amerikassa vaihdettu uudet laadukkaat penkkien verhoilut. Takana alkuperäiset rumpujarrut. 48 AMC Javelin SST ’69 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Vaihteisto: BorgWarner 3-vaihteinen automaattivaihteisto. USPartsilla sattui olemaan tuohon koppaan passelit peltisarjat hyllyssä, niin tuli ne ostettua ja asennettua paikoilleen. Auton ostaminen pelkkien kuvien perusteella sisältää aina pienen ja joskus vähän isommankin riskin. Tehostamattomiin jarruihin Sami ei oikein ollut Javelinissa tyytyväinen. Ne rakensin ’95 Pontiac Trans Amin levyjarruista pienellä muokkauksella. Ainahan autoista voisi rakentaa paremman, mutta Javelinia ei ole tarkoitus alkaa purkamaan osiksi. Jarrut: Edessä Pontiac Trans Am levyjarrut. Vanteet: American Racing edessä 7x17 ja takana 8x17. Alusta: ohjaustehostin, takana ilma-iskunvaimentimet. Siinä kyllä huomasi ison eron huonosti virtaavien alkuperäisten valusarjojen kanssa, nimittäin vetoa ja vääntöä tuli koko kierrosalueelle lisää, ainakin näin persdynolla testattuna”, Sami toteaa. Kiitokset: Markku Hackspiklle avusta auton hankinnassa. Siinä samalla tuli vaihdettua puuratti useasta kohtaa halki olleen alkuperäisen tilalle”, mies selventää. Moottori: 290 cid V8, Edelbrock RPM imusarja, Edelbrock 4-kurkkuinen kaasutin, mieto viritys nokka-akseli, peltisarjat, kärjetön virranjakaja. On kauhutarinoita pitsinohuista ruosteen syömistä lattioista, joka on kauttaaltaan vahvistettu paksulla kerroksella lasikuitumattoa. ”Hankin uudet siniset oviverhoilut sekä ovenkahvat, joita ei saanut kuin mustana. No se ei haitannut, kunhan ne vaan ovat nyt ehjät. ”Sitä aina varautuu pahimpaan, kun on kyse Amerikan miesten rakennelmista, mutta tämä Javelin oli positiivinen yllätys. Joskus näinkin päin. Korin maalipinnalle, puskureille ja listoille riitti kunnon kiillotus. Tuolla tallissa odottelee vielä uusi jarrutehostin-pääsylinteri-yhdistelmä, joka pitäisi asentaa jossain vaiheessa paikoilleen. Itse alustaan ei ole tarvinnut vaihtaa kuin ylätukivarsien puslat ja taakse ilmaiskarit, jotka antavat tarvittaessa lisäryhtiä hieman kuoleentuneille alkuperäisille lehtijousille”. Samin Javelinin oli kuitenkin toista maata. Alusta on täysin hitsaamaton ja siinä on tehtaan maalit ja massat. ”Kovempien jarrutusten jälkeen alkuperäiset rumpujarrut menettivät tehonsa siinä määrin, että päätin laittaa eteen levyjarrut. Se on nimittäin niin, että niistä tulee helposti talliin jääviä projekteja, jotka eivät valmistu koskaan
. ??. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 6.9 Travelling Jones feat Pepe Ahlqvist 21.9 Ysäribileet Villilän Studiolla DJ & Remix 28.9 Verstas Goes Kustom Kulture Iltabileissä AT’s Roots & Ramblin’ sekä huikea Slowgang 19.10 Korpikabaree Vol2, Burleskifestivaali 26.10 Teemu Ruokoski muistobileet 2.11 Halloween bileet Penniless & Oz 10.11 Isänpäivälounas kaksi kattausta 15 ja 16.11 Ohjelmallinen avoin pikkujoulu Sami Saari & Sonic sekä 7.12 Verstas Roots & Blues. ??. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. Esa Kuloniemi ja Trick Bag Nakkilan Verstas, Pyssykankaantie 170, Hormisto Katso lisää nakkilanverstas.fi/tapahtumat MMooootttt oorriikkaahh vviillaatt VVaappuuss ttaa ssyyyysskk uuuunn llooppppuu uunn jjookkaa ttoo 1177--2200 Verstaalla ja Villilässä tapahtuu UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. ??. ??. ??. . ??. ??. . Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. ??. ??
Flying Mile 50 AMERIKAN RAUTA 6/2024
Ari ”Kossu” Koski-Harja rakensi kertaalleen Geomilerista Flying Mileksi jalostuneen chopperin vielä kerran uudelleen. Flying Mile Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Harley-Davidson Shovelhead ’80. 51 6/2024 AMERIKAN RAUTA
Jussi Alasalmen maalaama tankki on huikean hieno. Tästä tuli silloin Flying Mile, ja tämä on versio kaksi”, Ari ”Kossu” Koski-Harja kertaa Shovelinsa tarinaa. Alasalmen Jussi sitten lakkasi ja straippaili sen, niin pääsi huomattavasti edullisemmalla.” Jussin päästä onkin lähtöisin vahvasti koko pyörän nykyinen väritys. 52 Harley-Davidson Shovelhead ’80 AMERIKAN RAUTA 6/2024. ”Nää sarvet teki Anttilan Marko Koskenkorvalta siihen edelliseen 32:een keulaan, ja ne sovitettiin sitten tähän uuteen risukeulaan. Siitä se kai lähti, että tuli kädet niin kipeiksi niiden aiempien sarvien kanssa, niin päätin vaihtaa ne, ja sitten meni vaihtoon samalla keulakin. Minä sitten ostin sen pois. Mulla oli Tollen 32:n siinä hetken aika kiinni, mutta sitten kuulin Anttilan Jannen tekevän itselleen etupäätä ja pyysin, että tekisikö Janne minullekin”, Kossu jatkaa. Edesmenneen Pasi Heinisen hienoja kaiverruksia löytyy monesta kohtaa. ”T ämähän on ollut alun perin Isokankaan Mikon Geomiler, jonka Flying Choppersin Andy rakensi Mikolle reilut 15 vuotta takaperin. ”Teki vain mieli uudistaa tätä vielä kerran. ”Tää on viime talvena syntynyt tällaiseksi. Mikko myi tämän 2021, kun runko oli poikki, eikä Mikko jaksanut käydä sitä enää korjaamaan. Jotain muuta, mitä ei ole ollut vielä ennen. ”Etupään aihiot teki Keskikorven Ismo Vehniällä, ja Anttilan Janne jatkoi siitä. Semmoinen kaveri kuin Tomi Anttila pidensi tuota Kahlekuninkaalta hakemaani Mustangin tankkia, että saatiin myös vähän tilaa siihen.” Väritys satulasta. Edellisellä kuosilla, joka esiteltiin Amerikan Raudassa 2022, kerkesin varmaan 6–7 000 kilsaa ajaa. Meinasin ensin viedä valmiin risukeulan Loimaalle kromautettavaksi, mutta se olisi tullut aika kalliiksi, joten päätettiin kokeilla, kuinka lakkaus toimisi siinä. Anttilan Janne Pyhäjoelta teki tuon +34:n risukeulan, ja Alasalmen Jussi maalasi sitten tuon tankin, jota muokkailtiin Parkanossa. Näillä nykyisillä on paljon mukavampi ajaa”, Kossu toteaa. Timanttitikatun satulan taiteili Satula-Ilkka. Sen päällä jatkuu satulan salmiakkikuvio, ja kullankeltaisiksi maalattuja alueita kehystävät lehtikultaukset ja straipit
Vaihdelaatikko remontoitiin nyt keväällä.” Värivalo keulalle. 53 6/2024 AMERIKAN RAUTA. ”Tupit tulivat Kahlekunkulta, mutta nuo uudet hallintalaitteet hankin Upilta Vaasasta. Järvelän Arska täältä Seinäjoelta teki tuon Sissy Barin kokonaan messingistä. ”Pyörän kaiverrukset on tehnyt keväällä edesmennyt Pasi Heininen. Jussi sanoi, että siinä voi mennä puolisen vuottakin, ja totesin, ettei ole kiirettä, kunhan kevääksi tulee valmiiksi. ”Mika Kulju Nurmosta, täältä ihan meidän liepeiltä teki tuon Flying Mile -laukun. Uudessa, aivan erinäköisessä ja entistäkin komeammassa kullanhohtoisessa kuosissaan Flying Mile valmistui tämän kevään Hot Rod & Rock Show’hun, missä herättikin ansaittua huomiota. Moottoria ei ole mun aikana avattu, sen on Andy tehnyt joskus ’07–08. Sen jälkeen taitavat olla mun osalta näyttelyt Suomessa käytynä. Tämäkin on nyt niin korkea, ettei tätä meinaa saada rengasta tyhjentämättä peräkärryynkään”, Kossu toteaa suu virneessä päätään puistaen. Hyvin se on toiminut, ja tuntuu potkua löytyvän ihan hyvin aina sinne poimunopeuteen 150:een saakka. Jussi ei sitten sanonut mitään kummempaa, mutta sanoi haluavansa ottaa tuon satulan mukaan, ja jatkoi sen tyyliä tankkiin. Annoin Jussille vapaat kädet”, Kossu kertoo lopputulokseen hyvin tyytyväisenä. Messingin kullankeltainen sävy jatkuu myös moottorissa. ”Maalausta tuli öljytankkiinkin, siihen maalasi tuon Rat Finkin ilmajokinen Marko ”Lämä” Läntinen. Vein vain vanhan mustan laukun malliksi, ja se oli piu pau tehty, se oli pari viikkoa ja laukku oli mulla kädessä. Pyörän nimi löytyy kohokuviona laukusta, jonka taakse on tehty kotelo varabensapullolle. Easyriders-logo on myös saman kaverin tekemä. Mulla on Pannupäässä toinen samanlainen, ja ne molemmat kromattiin Loimaalla. Öljytankkia koristaa Rat Fink -aiheinen maalaus. Upilta tulivat myös nuo messinkiset työntötangonsuojaputket. Tuo kicksin poljin on Andyn tekemä, niitä on käsittääkseni vain 10 kappaletta valettu”, Kossu valaisee. Mika on tehnyt mulle pannupäälompsankin, ja aivan mahtava on tekemään. ”Lamppu on joku Pontiacin vanha valo. ”Satula-Ilkka teki uuden satulan, ja kysyin sitten Jussilta, että maalaisiko hän mulle tankin. Kun kerran hallitsevaksi väriksi tuli kulta, ja sitä tuli myös hoijakkaan, niin messingillä päätettiin jatkaa myös muissa yksityiskohdissa. ”Tampereella tämä oli ensimmäistä kertaa tässä kuosissa esillä. Tötterön päähän on tehty tuollainen Flying Mile -logo ja öljypumppuun tollanen luuranko. Norrtäljessä olin sillä, ja Kauhavalle tämä on seuraavaksi näytille menossa. Se sai tuonne varakanisteripullonkin siihen loihdittua taakse”, rakentaja kiittelee. Se on komea, mutta siitä vähän huono, kun se on painava, ja heiluu pitkään, kun ottaa jonkun osuman.” Kun kerran hallitsevaksi väriksi tuli kulta, ja sitä tuli myös hoijakkaan, niin messingillä päätettiin jatkaa myös muissa yksityiskohdissa. Pannupäässä on viheriäksi värjätty, tämän lasi maalattiin lasimaalilla punaiseksi”, Kossu selittää
54 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Lynchmen ja Hi-Revs CC täyttivät tyhjiön perustamalla oman, ja nyt olisi seuraavan porukan aika ottaa homma haltuun. Järjestäjät halusivat kuitenkin kympin täyteen, joten tänä vuonna järjestettiin nyt se vihonviimeinen. Tämä 60-luvun henkinen kustom on rakennettu ilmeisesti vuoden ’56 Fordista. Vihonviimeinen Suomalaiset Hang Em Hin vakiokävijät pohtivat, mihin ensi vuonna suunnataan. Nätti ’36 Ford 3 window Coupe. Tapahtuma sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten Jokersryhmän lopettaessa oman tapahtumansa järjestämisen. Viime vuoden piti olla viimeinen Hang Em Hi. Teksti ja kuvat: Mika Maunu Enköping, 8.6
Lowrider-kalustoa edustivat tällä kertaa nämä ’64 ja ’63 Impalat. Vanibuumi ei näytä laantumisen merkkejä. Tässä paikalle kurvaa Patrik Schöllin Denver Chopper -tyyliin rakennettulla Shovelheadilla. Pyörän omistaa Johannes Olofsson järjestävästä kerhosta, Lynchmenistä. 55 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Chrome Reverse -vanteita näkisi mielellään useamminkin. Emelie Grannas ja Jonas Westerberg ovat kiertäneet ahkerasti eri tapahtumia vuoden 1954 Chevrolet 3100 Pickupillaan. Oppikirjan mukaisesti rakennettu Panhead Bobber. Kaasuttimena 80-luvulla vain muutaman vuoden valmistettu kaksikurkkuinen S&S. Hiukan miedommin kustomoitu versio aiheesta Ford ’56. Tässä sellaiset ’67 Impalan alla. Tässä sympaattinen Dodge A100. Moottoripyöriä oli viimeisessä Hang Em Hissa ennätysmäärä
Eikä se oikeastaan mikään ihme ole. Viron Haapsalussa vuodesta 2001 järjestetty American Beauty Car Show pidettiin Piispanlinnan upeassa miljöössä tällä tietoa viimeistä kertaa. Loppuhuipennus Perjantaina lauttaan ajaessa sää oli melkoisen harmaa, ja asfaltti vielä monin paikoin sateen kastelemaa. Raisiolaisen Jari Lammin kullalla kuorrutettu DeSoto ’57 palkittiin parhaana 50-lukulaisena. Viikonloppu huipentui Kiltsin vanhalla lentokentällä pidett y i h i n kiihdytyskisoihin. Tommi hankki Sleeppareidenkin käytössä olleen Suomi-auton mistäpä muualtakaan kuin Lahdesta, ja vaihtoi talven mittaan sen 383-tekniikan 6-71-ahtimella terästettyyn 440-isolohkoon. Pilvien väistymistä jonossa odotteli myös Tommi Buddasin ’61 Chrysler. Valtavan määrän harrastajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja tietenkin Eestistä koonnut näyttely piti sisällään paitsi todella hienon kattauksen showautoja, myös bändejä ympäri maailman. 56 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Haapsalu, 12.–14.7. Myös ulkonäköä uudistettiin nostalgisella liekkimaalauksella sekä sivuputkilla
Myös kulkupuolta löytyy, 289 cid moottoria kun on terästetty jo tehtaalta malliin tarjotun kaltaisella Paxton-ahtimella. Gator Grain -katolla ja 440-isolohkolla varustettu auto onkin todella hieno. Paikallisia autoja edusti myös Külli Palmisteen Petty-värityksinen ’70 Road Runner Superbird, joka pisti Kiltsissä takarenkaistaan ilmoille komean punaisen savupilven! Loppuhuipennus 57 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Komeasti patinoitunut auto on varustettu lokasuojan tekstin mukaisella 413 Wedge -moottorilla, jota on kutiteltu Brodixin B1-kansilla, mekaanisella rullanokalla ja Supertecin custom-takomännillä. Yksi allekirjoittanutta eniten säväyttäneistä autoista oli Mike Kaireniuksen ’63 Studebaker Avanti, johon on tehty juuri ne oikeat asiat. Ruotsista tuli näytille Josef Sommarkransin ’33 Chevrolet Mercury Coupe. Todella härskinnäköinen auto ei kuitenkaan ole koskaan toiminut palokuntakäytössä, vaan on tehty tavallisesta neliovisesta Packardista. Nimi saattaa kuulostaa oudolta, mutta Chevrolet tosiaan valmisti sekä kalliimpaa Eagle-mallisarjaa että edullisempaa ja kolme tuumaa lyhemmällä akselivälillä ollutta Mercury-mallisarjaa. 1,5” chopatun auton Ghaia Bronze -metalliväri on aistikas. Auton sisustus on Cadillac Escaladesta samoin kuin akselistotkin. Etupäätä on paranneltu QA1:n tavaralla ja pysähtymistehoa tuovat Wilwoodin nelimäntäsatuloin varustetut levyjarrut. Jonta Hänninen tuli Super Stock -tyyliin rakennettuine ’62 Dart 440:eineen paikalle Ruotsista. Sopiva madallus ja Salt Flat -vanteet pukevat uuden punaisen metallivärin Miken käsissä saanutta autoa upeasti. Samaan aikaan, kun Eaglea valmistettiin yli 450 000 auton verran, jäi Mercuryiden tuotantomäärä 8909 autoon, joista on säilynyt hyvin harva. PG Tälthin Windviper on yhdistelmä rajusti kustomoitua ’46 Chrysler Windsoria sekä Viperia, josta on myös auton V10tekniikka. Auton rakentaminen tähän kuosiin vei 7 vuotta, ja laite kääntää takuulla päät, missä ikinä liikkuukin. Sampo Ahonen toi Lahdesta näytille ’39 Ford ”Pervitin Expressin”. Lahdesta paikalle tuli myös lukuisista uniikeista luomuksistaan tuttu Mika Kauko ’37 Packard Chief’s Careineen. Riihimäkeläisen Sami Kuutin ’69 Charger R/T SE valittiin näyttelyn parhaaksi muskeliautoksi. Viron oma autokalusto komistuu kaiken aikaa
Jimmy Engstedtille kuuluu myös tämä maukkaan patinakuosinen ’32 Ford Roadster. Nykyisen kuosinsa auto on saanut Janne Bodinin käsissä vuonna 2012. Haapsalu on ollut tapahtumapaikkana sikäli erikoinen, että se on kerännyt paikalle vahvan edustuksen niin Virosta, Suomesta, kuin Ruotsistakin. Tämä uusi Last Call Challenger SRT Hellcat Redeye Widebody Jailbreak olisi ollut myytävänä. Pelle Erikssonin jo vuonna 1968 chopattu ’55 Ford F100 pickup on erittäin tyylipuhdas kokonaisuus keinonahalla verhoiltuja astinlautojaan myöten. Koska näit viimeksi Morris Marinan remmiahdetulla isolohkolla. Yli 500-heppaisella stroukatulla 383-pikkulohkolla varustettu ’23 Ford C-Cab Fire Truck tuli paikalle Norjasta. Niin, tuskin koskaan. Uskomatonta kyllä, näitäkin löytyy Suomesta useampi! Piispanlinnan takapihalle oli koottu ”alttari”, jossa oli näytillä ruotsalaisen Jimmy Engstedtin komea ’32 Ford RPU sekä useampi hieno pyörä. Takaseinässä muisteltiin American Beauty Car Show’n 2001 alkanutta historiaa vanhoin tapahtumajulistein. Ennakkoluulottoman ja todella härskin toteutuksen taustalta löytyy Nikke Wasström, jonka ahdettu ’70 Charger esiteltiin Amerikan Raudassa seitsemän vuotta takaperin. 58 American Beauty Car Show AMERIKAN RAUTA 6/2024. Suomesta tuli myös Lassi Eskeli ’67 Shelby GT500:ineen. Ahdetulla 6,2-litraisella Hemillä varustetun tulevaisuuden keräilyharvinaisuuden hinta on Virossa aika paljon inhimillisempi kuin suomalaisen autoveron jälkeen. Lapussa luki 135 900 euroa. Ruotsin Alnössä asuvan Mikael Henrikssonin nätti Packard Caribbean on yksi 500:sta vuonna 1955 valmistuneesta yksilöstä. Paikallista kalustoa edusti tämä täysin läpikäyty avo-Mustang, jonka viimeistely ja maalipinnat kestivät todellakin lähemmänkin arvioinnin
Mastokaupungissa myös moottorit ovat korkeita. Chevyn pikkulohkotekniikalla varustettu auto on rakennettu ihan siviilimallista, vaikka lopputulos tuokin värityksineen vahvasti mieleen sota-Jeepit. Silver Verrev on leimallisen 70-lukuiseen tyyliin rakenneltuine ’74 Corvetteineen paikallisen Vette-klubin Gold Member. 59 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Ruotsista näytille saapui myös GZ Racingin Teslan tekniikalla varustettu ”Musla”, jonka ajokelpoisuus tuli myös todistetuksi, kun auto tuli vastaan Kiltsin lentokentän nurkilla sunnuntain kiihdytysajojen aikaan. Cruisailu pelkästään jenkkiautoille rajatulla osalla kaupunkia jatkui läpi yön. Silver on liittynyt kerhoon vuonna 2012. Lahtelaisilla oli lavatansseissa naisten haku. Vasemmalla Tume Kiviojan 426 Hemillä varustettu ’69 Dodge D100 ja oikealla Arttu Ojalan ahdetulla 454:lla liikkuva ’66 Chevy. Juha Sepposen ’55 Jeep Willys on raju laite
Ja meillä kaikilla oli niin muukaavaa… Tästä parista voiton vei etualan El Camino, joka kulki varttimailin aivan 12 sekunnin pintaan. Turboahdetulla 4,3-litraisella veekutosella varustettu nelivetoinen GMC Typhoon kuului aikakautensa nopeimpiin amerikkalaisiin tuotantoautoihin. Erilaisia lippuja näkee Viron amerikanautoissa todella paljon. Tämänkin Suomi-kustomin uusi muotoilu on tehty alun perin Lahen Ämmälässä. Linnoituksen muurin toisella puolella on leirintäalue, jossa tuntui myös hyvä meininki jatkuvan läpi viikonlopun. Mallia tulee todella harvoin vastaan muissa väreissä kuin mustana tai valkoisena. Suomi-kustomeiden lippua kantaa korkealla Jimi Kammosen Ranch Wagon. Yleisin niistä on tähtilippu, mutta jotkut liputtavat myös Etelävaltioita sekä Eestiä. Lyytikäisen Tomppa vaihtoi ’61 Sunlinerinsa perässä roikkuneen ketunhännän Viron-reissun kunniaksi kokonaiseen kettuun. Uusikoriset Challengerit ovat Virossa niin suosittuja, että niillä ajetaan omaa Cupiaan. Kiltsissäkin niitä oli ajamassa varmaan toista tusinaa. Auton viimeisimmästä versiosta on vastannut sen nykyisin omistava Tasi Suni. Kyseessä on todella aito Suomi-auto. 60 American Beauty Car Show AMERIKAN RAUTA 6/2024
Lokasuojan V6-merkki johtaa harhaan, Harri Nurmen ’65 GMC pickupin patinakuosi kätkee alleen modernin LM7-tekniikan. Leveät poliisityyliset peltivanteet ja pieni etukeno tuovat auton ilmeeseen mukavasti muskelia. Pilvenmäen raviradalle kokoonnuttiin Forssan Pick-Nickin merkeissä jo 40. kerran. Kyllä, luit oikein! 61 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Tällä kertaa sade ei lopulta kiertänyt aluetta, mutta mukavasti porukkaa saapui paikalle jälleen kerran. Juhlavuosi Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Forssa, 4.8. Ensimmäinen kerta oli jo vuonna 1983, mutta kun koronan vuoksi kerta jäi välistä, niin tasakymmenet tulivat täyteen tänä vuonna. Tämänikäisissä GMC:eissä käytettiin muuten 305-kuutiotuumaista veekutosta. Tämän ’67 AMC Ambassadorin stance oli poikkeuksellisen hyvä
Joku vuosi sitten samalla paikalla olikin Oton ruskea Chevy Vani, tällä kertaa Otto ja Noora olivat liikkeellä paripyöräisellä Chevyn pickupilla. Tässä vuoroaan arvosteluun odottaa Tuning & Performance -luokan voittanut Heikki Hölttä ’67 Coroneteineen. Aiemmin mintunvihreänä liikkunut ’58 on saanut nurmijärveläisen Matti Väisäsen käsissä uuden punaisen värityksen. No, Vitourin renkaita ei ollut silloin vielä kellään, mutta muuten. Tie tuomariston eteen ei ollut tällä kertaa pitkä ja kivinen, mutta sitäkin mutaisempi. Kiskolaisen Jarkko Lindströmin ’70 Valiant Signetin vähäeleisyydessä on jotain hyvin puhuttelevaa. Mattilan Otto oli leiriytynyt aivan arvostelupaikan viereen, mistä on tullut heidän vakiopaikkansa Pick-Nickissä. Köyliöläisen Pasi Välilän ’73 Swinger näytti myös siltä, että se olisi voinut olla samassa kuosissa samassa paikassa kaviouralla jo ensimmäisessä Pick-Nickissä vuonna 1983, ja olisi ehkä kymmenvuotiaana voinut olla yhtä pakasta vedetyn näköinenkin. Tämän ’66 Dartin rakensi kuvankaltaiseen kuosiin edesmennyt Ari Siikanen jo yli 30 vuotta sitten. 62 Forssan Pick-Nick AMERIKAN RAUTA 6/2024. Kukaan ei tainnut kuitenkaan tarvita vetoapua edes iltapäivän sateiden jälkeen. Sittemmin auto on vaihtanut omistajaa moneen kertaan, mutta näyttää edelleen freesiltä. Nurmialue oli jo aamusta sen verran kostea, että sinne ajatettiin autoja hyvin säännöstellysti, mikä johti aamupäivästä melkoisiin sisääntulojonoihin. Konehuoneesta löytyy 90-lukuisen Corvetten LT1-monipisteruiskutekniikka
63 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Lähivuosien päivityksiin lukeutuu uusi maalipinta sekä 425-hevosvoimainen 409-moottori, joka kuuluu niihin muskelimaailman legendaarisimpiin voimanlähteisiin. 15-tuumaiset Supremet tekevät autosta aivan erinäköisen. Auto sai 60-lukuisten ykköspalkinnon. Kylmäniemen Kari tuli Amerikan Raudan kannestakin tutulla ’59 Cadillacillään Forssaan suoraan mökiltä Matkusta. Pasi Korhosen ’83 Monte Carlo SS kuuluu meillä harvemmin nähtyihin, mutta Amerikan mantereella hyvin suosittuihin rakentelukohteisiin. Tehtaan jäljiltä SSmallikaan ei mikään raketti ollut 175-heppaisine 305:ineen, mutta virityspotentiaali hyvin perusGM-tekniikkaa edustavassa G-bodyssä on rajaton. Päivän aurinkoisin näky saattoi olla Heikki Virtasen ’38 Chevy samanvärisine vaunuineen. Hyvinkääläinen Seppo Siukonen on omistanut tämän ’63 Impala SS:n jo 80-luvun lopulta saakka. Pertti Pääskysmäen ’74 Firebirdin stuukki oli jotenkin ihanan 80-lukuinen. Auto oli pellin läpi uhmakkaasti kurkistavine ahtimineen kuin niistä päälle 40 vuoden takaisista autopaidoista. Pasin autoakin liikuttaa nykyisin tuoreempi LS1-moottori. Vain FiTechin ruisku muistutti, missä ajassa eletään. Pasi Salon ’48 Chevy Thriftmaster -patinapickistä ei äkkiä edes ymmärtäisi samaksi, joka esiteltiin 20-tuumaisin vantein Amerikan Raudassa Kimmo Tolvilalla ollessaan. Kari pokkasi Caddyllään Rod & Custom -luokan kakkospalkinnon
Ruskolaisen Esko Lehtosen ’32 Chevy on erittäin tyylikäs rodiuutuus. Tämä nätti ’60 Chevy Sedan Delivery kuuluu etumoottoridragsteriakin Vintage Drag -kisoissa ajavalle Minna Palmille. Viimeisen lähdön Hellcat Widebody Charger oli liikkeellä koekilvissä. Niihin lukeutuu myös Marko Niemisen BAD-40-rekisteritunnuksen saanut ’18-mallinen Hellcat Challenger. Tuntuu, että tänä kesänä tuoreet Mopar-muskelit ovat löytäneet tiensä kotimaisiinkin tapahtumiin ihan ennennäkemättömällä tavalla. 64 Forssan Pick-Nick AMERIKAN RAUTA 6/2024. Tämä häijy Cadillac-ruumisauto kuuluu viime numerossa esitellylle taiteilija Jarmo Nuutrelle. Keltatekstiset Goodyear Eaglet ovat piste iin päälle. Väritys oli yhtä aistikas sisältä ja päältä, ja kilpurimaisen tummanharmaat American Racingin VN502:t sopivat karamellimaiseen kokonaisuuteen kuin nenä päähän. Jani Koivusaari tuli perheineen Hämeenlinnasta tällä ’71 Olds 442:lla, jonka nokalta löytyy kiukkuinen 550-heppainen 510 cid moottori. Ratin takana taisi olla kuvattaessa Minnan puoliso J-P Lehtinen, jonka punainen Sedan Delivery esiteltiin Amerikan Raudassa 2021. Eestinkilpisiä autoja näkyi Forssassa tänä vuonna poikkeuksellisen monta. Hellcat Redeye -versiota on sanottu maailman tehokkaimmaksi ja nopeimmaksi nelioviseksi henkilöautoksi, ja nopea se todella onkin. Tehdas lupasi kiihtyvyydeksi 0-100 km/h 3,6 sekuntia, varttimailille 10,7 sekuntia ja huippunopeudeksi 326 km/h. Janne Noukkala tunnetaan Mopar-miehenä, mutta tällä kertaa Janne oli liikenteessä ’60 Thunderbirdillä
Tämä museorekisteröity ’69 Road Runner olisi ollut myytävänä 39 000 eurolla. Juha Pihkon ’58 Chevy Brookwoodissa näkyvät vuosirenkaat selvästi. 65 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Katon korea karamellinoranssi pitsipinta luo muuten karkealle kuosille hyvän kontrastin. Hillitty Sable Bronze -väri pukee yleensä kirkkaissa väreissä nähtyä muskelia hienosti. Viime talven aikana Kartsa entisti sen matalampikattoiseksi ja teki myös keulaan pitkään mielessä olleet klassiset muutokset. Auton muutettua Suomeen myös vanha nimi ruksittiin yli, ja se sai uuden Lucky Shot -nimen. Karkkilalaisen Pertti Toikan ’63 Cadillac S&S Ambulance on huikea näky hälytysvaloineen kaikkineen. Monilla taisi alkaa soida päässä sen nähdessään ”Who you gonna call?” Auto palkittiin sekä 60-lukuisten kakkospalkinnolla että järjestäjän valintana. Abe oli syystäkin tyytyväisen oloinen, kun vieressä olivat mahdollisesti kaikki Suomen tämänikäiset Lincoln Caprit. Saarelan Kartsa toteutti viime kesänä unelmansa ja hankki Ruotsista Quiksilveriksi ristityn ’50 Mercuryn. Ja erittäin onnistuneesti. Naantalilaisen Petri Painilaisen ’59 Impala Sport Coupe on huikean upea näky punaraitarenkaineen. Mika Nurmisen kustom-Mercuryyn on tehty kaikki ne klassiset jutut, mitä Mercuryille nyt tehdään aina choppauksesta konepellin reunojen pyöristämiseen ja ajovalojen frenchaukseen
Ihan ekassa Pick-Nickissä oli noin 250 ajoneuvoa ja kävijöitä noin 5 000.” Kasvun vuodet. Siitä oli kuitenkin koko ajan vaan kasvua ylöspäin”, Jo noilta ajoilta toiminnassa mukana ollut Ilkka Stenberg muistelee. Paikkavaihtoehtoina olivat myös Lahden ja Riihimäen raviradat sekä Kupittaan ravirata Turussa. Pick-Nickin pyörittäjät Kerhoesittelyssä Forssan Pick-Nickin jo 40. Ensimmäisinä vuosina vain se alue, jossa ne katsomot on, eli se yksi suora, oli täynnä ajoneuvoja. 66 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Mukana on vielä monta alkuperäisjäsentäkin. FHRA:n katuautotoimikunnassa vaikuttivat siihen aikaan aktiivisesti Petri Hälvä, Billy Laitila, Seppo Nissinen ja Kai Saarikko, ja FHRA:n johtokuntaan kuului Pekka Mannermaa, jolla oli myös hyvät suhteet Turun SA-HK:hon. ”90-luvun alun lama vähän rauhoitti, mutta esimerkiksi vesisade ei ole koskaan tehnyt suurempaa haittaa, ehkä muutama sata on jäänyt sen takia tulematta. Kerhon logo on puhdasta Amerikkaa. ”Joka vuosi sitä kysytään, että miksei tämä ole kaksipäiväinen, mutta mistä me 300 järkkäriä saataisiin. kerran hienosti järjestänyt, vuonna 1983 perustettu Street Machine Club Forssa. Sammuneita oli viety Loimaata myöten putkaan, ja osa oli jouduttu talteenottamaan merikonttiin. Kerhoa ei siis perustettu tapahtuman järjestämistä varten, mutta aktiivinen uusi kerho sai tämänkaltaiselle tapahtumalle sopivaa paikkaa etsineen porukan kallistumaan juuri Forssan ja Pilvenmäen raviradan käyttämiseen. Forssassahan oli juuri ennen ensimmäistä Pick-Nickiä järjestetty Sun Rock -tapahtuma, jota käytetään vieläkin järjestyksenvalvojakurssilla kouluesimerkkinä, miten ei pidä toimia. Mukana uudenlaista tapahtumaa oli kaavailemassa myös American Car Show’ta alusta asti järjestämässä ollut Martti ”Luppe” Luoso. FHRA:lta ja SA-HK:lta oli meitä auttamassa myös makkaranmyyjiä ja liikenteenohjaajia. Ensimmäisinä vuosina FHRA hoiti tapahtuman markkinoinnin ja PR-toiminnan, parin vuoden päästä vetovastuu siirtyi kokonaan SMCF ry:lle, joka oli alusta asti vastannut käytännön järjestelyistä. 90-luvun alussa sitten ei saanut keskialueelle välillä ajaa ollenkaan, kun sinne kylvettiin miljoonaluokan summalla italialaista rairuohoa”, Stenberg naurahtaa. ”Osasyy tämän muodostumiselle tällaiseksi oli se, kun perjantaina oli Helsingissä Cruising, josta ajettiin suoraan Hankoon, ja Hangosta Venesillan leirintäalueelle”, Juha Roine pohtii. Kerho perustettiin 1983, samana vuonna, kun järjestettiin myös ensimmäinen Harrasteauto Pick-Nick, jonka nimen harrasteauto-sana vaihdettiin vuonna 2006 harrasteajoneuvoon. ”Se vaan sattui semmoiseen saumaan, että samaan aikaan alkoi saada tuoda maahan 25 vuotta vanhoja autoja järkevillä veroilla. ”1985 tapahtuma alkoi pikkuhiljaa kasvaa, ja vuonna 1986 oli jo semmoinen tunne, että mahtuuko tänne Pilvenmäelle tällaista määrää autoja. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Liuta nykyisiä SMCF:n jäseniä. Kyllä siinä ennätysvuosissa mennään sinne 80-luvun loppuun, jo silloin on papereihin kirjattu yli 25 000 kävijän määrä. V armasti kaikille kotimaisille jenkkiharrastajille on tuttu tapahtumana Forssan Pick-Nick, mutta paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt sen taustalta löytyvä Street Machine Club Forssa -kerho. Billy, Pekka ja Seppo olivat Ruotsissa reissatessaan alkaneet pohtia, että Suomeenkin pitäisi saada joku iso yksipäiväinen sunnuntain perhetapahtuma Wheels Pick-Nickin tapaan. ”Kerholta oli varmaan kolmisenkymmentä ihmistä järjestämässä ensimmäistä PickNickiä, mutta sitten oli lisäksi väkeä FHRA:lta ja Turun SA-HK:lta”, alusta asti toiminnassa mukana ollut Juha Roine kertoo. FHRA taas kaipasi vastapainoa kiihdytyskisoille, joten tämänkaltainen tapahtuma sopi suunnitelmiin täydellisesti
”Masa on juontanut tapahtumaa vuodesta 1991. Suurimmat muutokset ovat liittyneet uudistettuihin arvosteluluokkiin. Vuodesta 2000 kerho on toiminut vanhassa punatiilisessä navetassa, josta löytyy mukavat tilat rakentelulle. Nimismies sanoikin meille aikoinaan, että te ette tule ikinä saamaan kasaan sellaista määrää järjestysmiehiä, että kaksipäiväiselle tapahtumalle lupa tulisi. 67 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Leimukalliolla oli Eklundin järjestämänä ainakin kahtena vuonna bändejä, ja sitten me järjestettiin Drive-Inleffanäytös vuosina 1996 ja 1997, mutta sen kulut olivat niin suuret, että pakkasellehan se meni.” Kaikki tyylisuunnat ovat kerhon kalustossa edustettuina. Nimismies sanoikin meille aikoinaan, että te ette tule ikinä saamaan kasaan sellaista määrää järjestysmiehiä, että kaksipäiväiselle tapahtumalle lupa tulisi.” Pick-Nickin sisältö onkin pysynyt kaikki 40 kertaa hyvin pitkälle samanlaisena. Nurkan takana on toinen tila, joka on varattu autojen säilytystä varten. Salorannan Masa soittaa levyjä, vaikka voisi kyllä soittaa välillä muutakin kuin American Graffitia”, Stenberg toteaa nauruun röhähtäen. Kerhotilalla vieraillessa tallissa oli rinnakkain työn alla Janne Sarasmäen patinoitunut ’56 Ford ja Ville Hagan Pro Street -henkeen rakennettu Camaro-keulainen ’68 Firebird. ”Cruisingit järjesti takavuosina sellainen F-Rockers-kerho, jota ei taida olla enää olemassakaan. ”Joinakin vuosina oli myös bändejä, muttei niistä koettu suurempaa lisäarvoa. Sen ensimmäiset vuodet tapahtumaa juontaneen kaverin vaimo oli todennut, että joko juontohommat loppuu tai hän lähtee.” Useampana vuonna Pick-Nickin yhteyteen on järjestetty myös lauantai-illan cruisingeja, joiden järjestelyssä SMCF ei kuitenkaan ole ollut mukana
Yhden ainoan kerran muistan, että kun oltiin aloittamassa siivoamaan tapahtuman päättyessä, niin siellä keskikentällä kaksi kaveria löi toisiansa turpaan. Kerho toimii nykyisin kaupungilta vuokratussa Viksbergin kartanon vanhassa navetassa, johon muutettiin vuonna 2000. ”Joskus Pohjanmaalta tuli bussilastillinen väkeä, jotka oli keränneet kaikilta erikseen pääsymaksun. ”Ennen vanhaan Himbergin Ellu soitti aina maanantaiaamuna polisilaitokselle, että onko ollut mitään häiriöitä Pick-Nickin takia, ja ainoa, joka on jäänyt mieleen, on se, että joku ajoi kakkostietä Pilvenmäelle pappa-Tunturilla alasti”, Stenberg kertoo nauraen. Mielenterveystyötä. ”Reilusti alle 10 jäsenistä on niitä, jotka ovat olleet ihan alusta, mutta yli 30 vuotta kerhossa olleita on jo iso röykkiö”, Riikka Andersson ynnäilee. ”Silloin, kun kiellettiin se tulella grillaaminen Pick-Nickissä kokonaan, olisiko ollut 2018, niin siitä nousi hirveä äläkkä, että mikä Pick-Nick se sellainen, on, jossa ei grillata saa, mutta 2 500 kuumaa autoa kuivassa heinikossa ja grillejä siellä välissä, niin onhan se hirveän riskialtista.” Pääsymaksun suhteen Forssassa on valittu hiukan epätavallinen linja, mitä kävijöiden on ollut joskus haastavaa ymmärtää. Vaikka kerho onkin painottunut jenkkikalustoon, ei muitakaan laitteita hyljeksitä. Aiemmin meillä oli talli tuolla Cittarin alakerrassa”, Juha Roine selittää. Oli tää aika karussa kunnossa, kun me tänne tultiin. Lintukorven Jallu ja Niina, Isomäen Aku ja Päivi, Roineen Juha ja minä”, Ilkka Stenberg toteaa. ”Alkuperäisiä jäseniä on jäljellä vielä kourallinen. Sittenhän se yksi lehmä heitti kaverin selästään pois suoraan naamalleen sontakasaan, ja molemmat ranteet murtuivat. ”He totesivat, että ilmainen sisäänpääsy luo yhteisöllisyyttä ja mahdollistaa osallistumisen kaikille. Veri lensi, ja mentiin sitten kohteliaasti sanomaan, että tapahtuma on ohi, voitteko poistua. Tuore kerho esiteltiin lehdessä ensimmäisen Pick-Nickin kynnyksellä vuonna 1983. ”Oikeastaan mitään tappeluja tai muuta ei ole ollut vuosien varrella. ”Silloin, kun me tänne tultiin, niin kaupungilla oli jo päätös, että ne ajaa tästä pillarilla yli. ”Tänne vedettiin uudet lämpöjohdot ja uudet vesijohdot, täähän oli ensin öljyllä. Cittarin alakerrasta navettaan. ”Kerholla järjestetään aina pikkujoulut, ja sitten on ajokauden avausta ja päätöstä täällä vietetty. Siinä meikäläinen sitä lehmänkakkaa valunutta kaveria kuskasi sitten aamutuimaan ennen seiskaa Forssan sairaalaan.” Kaiken kaikkiaan Pick-Nick on siis ollut poikkeuksellisen rauhallinen, eikä myöskään roskia ole koskaan jäänyt juurikaan talkooväen siivottavaksi. SMCF:n toiminnassa alusta asti mukana ollut Juha Roine kertoo olevansa Moparmies, mutta on silti vuosia ajellut tällä ’56 Bel Airilla, jonka tuli hankkineeksi projektina lähes vahingossa. Suurin polemiikki on tainnut liittyä ruuanlaittoon alueella. Niillä on tänne talliin avain, jolla on oma autopaikka. ”Yläkerran asunnoista toinen oli toisessa asuneen teollisuusvartijan susikoiran kämppänä.” Kerholaiset kunnostivat rähjäisen navetan käyttöönsä sopivaksi talkootyönä. Kerhon puheenjohtajana toimii tällä hetkellä myös jo pidemmän aikaa kerhoon kuulunut Henry Koivula. Sitten me saatiin liitettyä tää kaukolämpöön, se auttoi lämmityskuluissa paljon.” Hallista löytyy yhteisten korjaustilojen lisäksi jäsenille vuokrattavia autopaikkoja, seurustelutila, pieni keittiö ja sauna. ”Muistuu mieleen just sieltä 90-luvun puolivälistä, että Pilvenmäen kupeessa olevan Villatehtaan vierellä oli laitumella lehmiä, ja siitä tuli sitten kavereille kuningasidea lähteä niillä ratsastamaan. Kumpikin lähti siitä saman tien omiin autoihinsa ja huusi toisilleen, että ”nährään Tampereella!” ”Yksi, mikä oli tavallista silloin 80ja 90-luvuilla, oli se, että tultiin suoraan ”samoilla silmillä” aamuyöstä portille venaamaan sisälle pääsyä ja portille nukkumaan”, Riikka jatkaa. Se oli ihan eri näkökulmasta saatu tunnustus kuin koskaan aiemmin”, Riikka toteaa tyytyväisenä lopuksi. ”Kerran 80-luvulla joku keksi kiivetä tuolta piikkilanka-aidan yli alueelle, ja kun se oli repinyt siihen ne farkkunsa, niin totesin, että ihan vapaa pääsy tänne on, että kyllä tuolla olisi ollut nuo portitkin.” Kävellen paikalle tulevilta tai pyöräilijöiltä ei tosiaan pääsymaksua peritä, vaan alueelle tulevilta autoilta sekä autolla paikalle tulevalta yleisöltä peritään parkkimaksu, mutta ei siinäkään tapauksessa jokaiselta tulijalta erikseen. Omalla tavallaan Amerikkaa edustaa tämäkin Datsun Fairlady. Hallista löytyy myös tilat seurustelua varten, pieni keittiö sekä sauna. Street Machine Club Forssa 68 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Muutkin kerholaiset saavat pientä maksua vastaan käyttää tallia korjauksia varten, ja kerholla on nosturit ja pelit ja vehkeet, sekä aika hyvä työkaluvalikoima.” Yhdistyksessä on tällä hetkellä 115 jäsentä, joista Pick-Nickin järjestelyyn osallistuu vuosittain vähintään 50–60. Kun matkanjohtaja ojensi sen rahanipun lipunmyyjälle, otti lipunmyyjä päällimmäisen setelin ja antoi loput takaisin, koska maksu on tosiaan autokohtainen, ei per henkilö.” Valittu linja sai kiitosta viime vuonna myös Lounais-Hämeen psykologeilta, jotka antoivat SMCF ry:lle palkinnon mielenterveyttä edistävästä työstä ja toiminnasta
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kirkkonummi, 27.7. Suomalaiset ’58 Impala -avot kuuluvat urbaanilegendoihin. Hillitynnäköisen sleeperin tekniikkana on isolla Garrett-turboahtimella ylipaineistettu E85:llä toimiva LQ4 Fordin 9-tuumaisen perän ja TH400-askin kera. Leif Nylundin ’32 Ford Coupe on ehdottomasti maailmanluokkaa edustava rodiuutuus, joka on yhtä upea, katsoi sitä miltä puolelta tahansa. Auto voittikin tapahtuman People’s Choicen. kertaa järjestetty tapahtuma keräsi paikalle yli 250 autoa, mikä täytti kentän ääriään myöten. Hienoa työtä Hannulta jälleen kerran. Huhut puhuvat muistakin. Maatilapuodilla Mikko Wirtasen ’72 Nova on raju laite. Tällaista Hudsonia ei ihan heti tule toista vastaan. Pitkään Jaskalla olleen auton matkamittariin on kertynyt vasta 64 000. Paikallista kalustoa edustaa Hannu Harjantin viime talvena tähän kuosiin rakentama ’41 Dodge Kustom. Pasi Saarimaa hankki vastikään kokoelmiinsa tämän ’38 112 Series 89 Convertiblen, joita on tiettävästi jäljellä vain muutamia maailmassa. Mopar-miehenä tunnetulla Husson Jaskalla on myös tällainen uutta vastaavan näköinen ’94 Impala SS. 69 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Tässä se yksi nyt todistettavasti on. Kyösti Hailin ’49 Dodge Wayfarer on kuin karkki. Eestinkyläntien varressa sijaitsevalla maatilapuodilla jo 8
E rityisesti cruising kauniin kaupungin läpi on erittäin suosittu ja toimiva. Linjakkaaseen ’32 Hi-boy Roadsteriin istuvat niin Buickin ilmanottoaukot kuin sateelta suojaava kattokin. Yhdistetyllä F100 P71:n rakenteluja Route 66 road trip -matkalla halki Amerikan kohtasin ruotsalaisen Moparharrastajan, Henrik Berglundin keskellä ei mitään. Itse tapahtuma järjestetään paikallisella lentokentällä, jossa kolmen päivän tärkeimmät tapahtumat ovat iso swap-alue, autonäyttely sekä autojen arvostelut ja palkitsemiset. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman Lidköping, 4.–6.7. Cruisingliikenne kulkee kahteen suuntaan ja varikolla on tarjolla ruokaa ja wc-palveluita. Reitin varrella on paljon ihmisiä, jotka pitävät omia pieniä juhlia tien vieressä tai parvekkeilla seuratakseen cruisingin menoa. Hän suuntasi länteen ja minä itään. Norjalaista 50-luvun edustusta: edessä Buick vuosimallia 1954 Roadmaster ja taempana Buick Century vuosimallia 1955 erikoisella kaksiväriyhdistelmällä. 70 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Monet keski-eurooppalaiset osallistujat tulevat juuri näistä syistä Power Meetiin, ja harvinaisemmat osat vaihtavat omistajaa jo torstain alkumetreillä. Reitille pääsy maksaa symbolisen hinnan, jonka mahdollistamana yli 100 toimitsijaa varmistaa, että reitti, joka kulkee osittain kaupungin sataman ja keskustan läpi, on suljettu muulta liikenteeltä kuin amerikkalaisilta ja muilta harrasteautoilta. Nyt, 8 vuotta myöhemmin, tavattiin Power Meetillä samojen autojen kanssa. Perinne jatkuu Swap meetin tarjonta on runsas, ja jos ei ole etsimässä tiettyä osaa, on aina mukavaa kuunnella 50-60-luvun musiikkia ja antaa mielikuvituksen juosta, mihin autoon kyseinen osa voisi sopia. Myös äänentoistoon on panostettu, ja päivät ovat täynnä hyvän tuulen rock ’n’ rollia, joka tukee alueella vallitsevaa 50ja 60-lukujen henkeä. Muutettuaan Västeråsista Lidköpingiin Power Meet on jatkanut vahvana, ja nykyisin uudella paikkakunnalla järjestettävä pitkät perinteet omaava tapahtuma on pysynyt konseptissaan samana, mutta myös kehittynyt omalla tavallaan
Power Meet 2024 tarjosi yhdistelmän aurinkoa ja sadetta sekä juuri valmistuneita uutuuksia että eilispäivän legendoja. Liekitetty ’32 Ford Tudor Hot Rod crusiaili ahkerasti niin lentokenttää edestakaisin kuin myös kaupunkireittiä. Detroit Steel -vantein varustettu Buick Special vuosimallia ’56 oli matkustanut Power Meetiin Belgiasta. Valmiina illanviettoon kiertämään Lidköpingin cruising-reittiä hitaasti nautiskellen hyvästä musiikista ja seurasta. Power Meet kerää harvinaisempia malleja isojen järvialueiden ympäriltä, missä kiinnostus isokorisiin autoihin on aivan omaa luokkaansa. Neliovisten mallien suosio on kasvanut. Hieno oli tämäkin ’59 Cheyy-farkku. Hudson Hornet -harvinaisuus vuodelta 1957 kesti auringonpaisteen kuin sateenkin, joka vain jalosti sen patinaa lentokenttätapahtumassa. Powerin Swap Meet houkuttelee paljon väkeä Keski-Euroopasta, jotka sankoin joukoin ovat jo torstaiaamulla ostohousut jalassa tarkastelemassa osaja autotarjontaa. 71 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Tämän Jeepin omistaja oli matkustanut Poweriin Saksasta yhdistäen kesämatkaan myös PohjoisNorjan kiertämisen
Plymouth GTX valmistautumassa ilta-ajoon. Lidköpingin cruisingreitti oli kokonaisuudessaan varattu vain harrasteautoille, ja yli 100 toimitsijaa oli varmistamassa järjestelyjen sujuvuuden. 60-luvun Dodge-vanissa on tunnelmaa. 72 Power Big Meet AMERIKAN RAUTA 6/2024. Vaikka päivällä tuli runsaasti sadekuuroja, oli sää iltaisin kaunis ja aurinkoinen. Cruisingreitti on koko matkaltaan kaksisuuntainen, ja liikenneympyröissä voi vaihtaa ajosuuntaa. Pitkin cruisingreittejä on paljon juhlivia kannustusjoukkoja omissa leireissään tai kuten tässä, osallistumassa tunnelmaan parvekkeelta käsin. Tänä vuonna olivat rättikatot ahkerassa käytössä – välillä alhaalla, välillä yläasennossa. Ei, kyseessä ei ole se sama auto, joka koristi Amerikan Raudan kantta, vaan Idan Ruotsissa rakentama. Tässä kurvailee Risto Kangas harvinaisella ’59 Plymouth Suburban -farmarillaan. Ida Isoahon häijy, chopattu ja patinoitunut ’60 Cadillac kiertämässä kaupungin ydintä
Suomalaisille viikonloppu on erityisen hieno tilaisuus kokea kaksi suurta tapahtumaa yhdellä matkalla nauttien samalla kivasta seurasta, harvinaisista osista ja mielenkiintoisista autoista. Powerin vanhalla paikkakunnalla järjestettävä Summer Meet tunnetaan erityisesti lentokentällä järjestettävästä päätapahtumastaan, mutta myös oheistapahtumistaan, kuten Skulltunan kustom-kokoontumisesta. Kaupunki tuki tapahtumaa tarjoten muun muassa WCtiloja ja vesipisteitä, kun taas Varos Cruising varmisti reitin järjestyksen säilymisen. Summer Meetin järjestäjä sekä Brinkens Garagen ja Mels Garagen omistaja Klas Brink toi esille peräti viisi huippuentisöityä Oldsmobile ’58 -avomallia. Cruisingreitin haasteistakin päästiin tänä vuonna yli, kun Varos Cruising -yhdistys otti ohjat käsiinsä tarjoten ruokarekkoja ja markkinakojuja osallistujille. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman Västerås, 4.–6.7. Bändejä ei pajalla nähty, mutta Teddy Boys Garagessa oli puolestaan joka ilta live-musiikkia tarjolla. Lentokentän strip-baarissa oli tarjolla elävää musiikkia ja kentällä käytiin pin-upkilpailu sekä autojen pudotuskilpailu, jossa yleisö valitsee auton, joka etenee kohti voittoa. Power & Summer Meet tarjoavat jokaiselle jenkkiautojen ystävälle jotain ja lupaavat unohtumattomia elämyksiä vuosi toisensa jälkeen. Reitti kulki kahteen suuntaan, tosin pienemmällä reitillä kuin ennen. Osallistujia muistutettiin turvallisuudesta ja yhteisön säännöistä jo etukäteen, ja kaupunki suhtautui myönteisesti tapahtuman järjestelyihin, jolloin cruisingia päästiin ajamaan. A utotec-liike, joka aiemmin palveli aiemmin tapahtuman aikaan 24/7, oli nyt avoinna 8–24. Tutuissa Tutuissa maisemissa maisemissa 73 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Burnout-paikka Hällan ostoskeskuksen parkkipaikalla oli peruttu kokonaan, mutta viime vuonna pois jäänyt Skulltunan kustom-tapahtuma järjestettiin uudestaan Ruotsin Street Rod -kerhon toimesta. Joskus on hienoa nähdä entisöityjen vaunujen vastapainoksi tällainen koskematon patinoitunut versio suositusta mallista, kuten tämä Dodge Coronet vuodelta 1959
Swapissä ei myydä vain autonosia. Vanhan ajan charmia voidaan täydentää tällä tavoin nykyaikaisella suorituskyvyllä. Mikael Fredriksson nautti kotikenttäedusta ja osallistui tapahtumaan eri päivinä eri autoilla. Tämä harvinainen Dodge Pick-up jäi vaivaamaan mieltä, ja olisi ollut tarjolla hintaan 130 000 Skr. Summer Meetingin päiväohjelmaan kuuluu Strip-baari, jossa tarjotaan kävijöille viihdykkeenä elävää musiikkia. Myös ruokaa ja juomaa on saatavilla, ja sateen yllättäessä hangaari tarjoaa suojan. Hänen Lowrider Chevy ’57:nsa oli entisöity Lahden Jenkkiautonäyttelyn 2017 jälkeen ja voitti Custom-sarjan toisen palkinnon. David Gunnarsin mestariteos: Chevrolet Corvair ’62, jossa yhdistyy ajattoman klassikon muotoilu ja modernin Audi RS6:n tekniikka. Suomea kuulee yleisesti niin Lidköpingissä kuin Västeråsissakin, sillä suomalaisia on tapahtumissa aina ollut runsain määrin. Yksi niistä oli monivuotinen osallistuja Sauli Vesala Oulusta. Merlin on Lars Nielsenin muotoilema upea visio ’39 Ford Coupesta, joka osallistui tapahtumassa autojen arvosteluun sekä Mels Challenge -kisaan, ja sai toisen palkinnon molemmissa. Satunnaiset sateet eivät haitanneet saksalaista Jeep-omistajaa, joka nautti Skandinavian hyvästä hengestä vaihtelevasta säästä huolimatta. Auto voitti Best In Show -palkinnon. 74 Västerås Summer Meet AMERIKAN RAUTA 6/2024
Leif Rådin hienosti kustomoidusta Nash-kylpyammeesta löytyy viritetty kuutoskone. Varmasti yksi kuvatuimmista osallistujista. Autotec oli luonnollinen pysähdyspaikka tavata tuttuja ja seurata pidempään työn alla olleita asiakasautoja. 75 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Veli-Matti Backmannin rakentelema Custom Chevy asustelee nykyään Ruotsissa ja nähtiin Skulltunan Kustom-tapahtumassa. Petri Terho nautti avoautoilusta, kun se oli mahdollista sadekuurojen välissä. Kätevä cowboyn cruiser, jonka voi parkkeerata minne haluaa ja pystyttää oman leirin. Elämä on täynnä seikkaluja, se on vain asenteesta kiinni. Skulltunan Kustom-tapahtuman järjesti tänä vuonna SSRA-kerho, joten rodikalusto oli enemmistönä. Elias Välkki sai uuden kasikoneen rokkaamaan, ja Willys katsastettiin päivää ennen laivan lähtöä Ruotsiin. Västeråsin cruisingeja häiritsi välillä poliisien runsas läsnäolo, välillä sade, mutta silti ne eivät pilanneet juhlatunnelmaa. Cruising-iltojen keskipisteenä olivat full-size-autot, mutta sekaan mahtui myös tehokkaita Hot Rodeja ja muskeliautoja. Mikael Henriksson ajoi sleeper-Woodynsa Tukholmasta Skulltunan tapahtumaan
Tämä hiukan Milnerin Coupen mieleen tuonut keltainen ’32 5w tuli Ruotsista. Futuristinen tehtaan hot rod alkaa edustaa nyt jo moderneja klassikoita. Vaivannäkö ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma taisi onnistua yli odotusten, kun sääkin siunasi. Savian Pasia ei tuntunut huoli painavan. Euronatikat Erilaista rodikalustoa edusti Plymouth Prowler, joka oli tullessaan markkinoille ehkä vielä enemmän kummajaisen näköinen kuin nykyään. 76 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Koska kyseessä olivat tosiaan koko Euroopan rodinatikat, näkyi Ellivuoressa kalustoa joka puolelta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ellivuori, 11.–14.7. Suomessa! Tämä pro street -henkinen Ford taas tuli Brittein saarilta. Tämä Fordpickis tuli paikalle Saksasta. Odotukset olivat korkealla, kun FSRA:n vastuulle lankesi jälleen European Street Rod Associationin Euro Natsien järjestäminen Suomessa
Järjestävää kerhoa, Finnish Street Rod Associationia edustava Jussi Rautoja oli liikenteessä pickupillaan. 77 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Vieressä yksi Suomen kaikkien aikojen hienoimmista rodeista, joka näkyy epäilyksistä huolimatta olevan edelleen maassa. Kotimaista kalustoa edusti Janne Kuusikkomaan ’49 Plymouth Business Coupe, jonka kuparipannumaiset kromiosat luovat mattavihreälle maalipinnalle mielenkiintoisen kontrastin. Vaihteistona on nelilovinen T-10-manuaali, ja myös R-logolla varustetut kapselit ovat Ramblerista. Norjalaista Turnpike Roddersia edustaneen Ford-avolavan sisusta oli melkoisen hieno! Joka puolella oli salmiakkikuvioitua ja pyöröhiottua peltiä. Alustassa on Heidtsin Superide-etupää, taka-akseli taas on 60-lukuisesta Jaguar S-Typestä. Ruotsalainen Chevy oli rakennettu todella maukkaasti moderniin tyyliin ylikokopeltivanteineen ja 8-stackeineen. Norjalaisen Helge Henriksenin ’33 Ford on varustettu aidolla vanhalla Kanadassa valmistetulla peltikorilla. Juhanilla oli Silver Bulletissa kätevä maskin peite, jolla saa pidettyä ötökät pois jäähdyttimestä. Pakoputken ulostulo on jokseenkin mielenkiintoisella paikalla takavalon yläpuolella. Uba Walliuksen Ford Model R on varustettu AMC:n 304-tekniikalla, kuten pitkän linjan AMC-harrastajan tyyliin sopii. Kaikki eivät olleet rodeja, vaan mukaan mahtui myös kustomhenkisempää kalustoa. Jokseenkin forrmula-henkinen Tudor oli konepellin tekstien mukaan isoisän rakentama. Klassisen näköisen auton tekniikka on moderni, ’04 GTO:n LS1 4L60E-laatikon kera
Masa Martikaisen ’30 Roadsteria liikuttelee nostalginen Chevroletin W-sarjan kasi. Pekka Vesterisen T-Hot on erittäin tyylipuhdas lajinsa edustaja. Hintapyyntö ei ole kirjoittajan tiedossa. Timo Paavolan patinakuosinen Ford-kuorkki on häijy näky jättikokoisine rekkavanteineen. Kattaus oli todella komea. Karvosen Harrikin oli paikalla Wanhoine Rouvineen. Etualalla 2023 Hot Rod & Rock Show’n Street Rod -luokan voittanut Ulf Kajgårdin ’32 Ford 3W Coupe. 78 ESRA Euro Nationals AMERIKAN RAUTA 6/2024. Henri Ollikaisen ’31 Tudor on raju laite rekkariaan myöten. Mannermaan Peksu oli hypännyt kotimaisen rodipioneeri Vennun kyytiin. Tämä mielenkiintoinen matkailuauto olisi ollut myös myytävänä. Tämän ’36 Fordin tuulilasi näytti melkoisen matalalta! Kyseessä olikin enemmän Speedster kuin Roadster. Stjerbakoffin Marko tuli rodinatikoihin tuoreimmalla hankinnallaan, Kari Kylmäniemen viime vuosikymmenen taitteessa rakentamalla ’30 A Roadsterilla
8 90. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 15 500 € • PLYMOUTH BELVEDERE 1954, harvinainen 27 900 € • CHALLENGER RT 1970, 52 000 € • CHEVROLET CAMARO SS 2010, 41 700 € • CORVETTE 1976 tulossa! • DODGE CHALLENGER RT Tax F ree 192 tkm., 2009 • OLDSMOBILE DELTA 88 SUPER ROCKET 1965, 26 900 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB 2013, 146 tkm., 39 900 € • CADILLAC ELDORADO TOURING COUPE 1996, 264 tkm., 6 300 € • DODGE CHALLENGER R/T 2012, 127 tkm., 36 300 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI Täällä on tilaa touhuta ja temmeltää, ruuvata ja rassata! Katso lisätiedot: etuovi.com/kohde/20776910 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI New old Stuff is coming! Call 040 5610 703 www.oldstuff.fi Autot, osat ja Vintage tavarat sisustukseen ja keräilyyn! Supermarket.fi Edelliset numerot alkaen Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • DODGE CHALLENGER SRT 2011, 176 tkm., 13 800 € • CHEVROLET IMPALA 1962, 170 tkm., 33 700 € • DODGE CHALLENGER RT 2012, 139 tkm., 23 300 € • MERCURY MONTEREY 1960, 38 400 € • MERCURY MONTEGO MX 5.0 V8 Aut.1968, 18 400 € • PONTIAC GRND PRIX 1966, 28 100 € • PLYMOUTH SPECIAL DELUXE 1946, 10 400 € • A-FORD TUDOR 1928, 16 900 € • A-FORD 1930, 19 900 € • T-FORD 1926 mus.rek. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
Haaparannassa asustelevan Harri Laurin ’34 Ford omavalmisterodi valmistui kevään mittaan. Suomalaisia pitkämatkalaisia edusti myös tämä avomallin Shoebox-Ford. 80 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Classic MotorMeet Perinteiset jenkkirekat ovat juhlava näky. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Haaparanta 11,–13.7. Wheels Nationals Jukka Juopperin ’66 Chevrolet Corvette on alkuperäinen isolohkoauto. Perinteisellä paikallaan heinäkuun toisena viikonloppuna järjestetty Classic MotorMeet teki jälleen uuden kävijäennätyksensä 8500 myydyllä lipulla ja yli 1500 autolla. Tämä Peterbilt 379 oli saapunut paikalle Borlängestä Taalainmaalta asti. Tällä hetkellä race-henkinen Vette on varustettuna D1-Prochargerilla ahdetulla 427 cid koneella sekä 6-vaihteisella Tremecillä. Uustuotantorungolle on sovitettu SBC-pohjainen tekniikka ja kori on Harrin metritavarasta loihtima. Kolmipäiväinen tapahtuma alkoi hieman kosteissa merkeissä, mutta kelit paranivat huomattavasti loppua kohden ja cruisingissa lauantaiyönä Haaparannan keskusta täyttyi taas jenkkiautoista . Suomalaiset ovat löytäneet tapahtuman vuosi vuodelta paremmin, eivätkä kaikki Suomi-kilpiset autokunnat ole heti Tornionjoen vastarannalta
Pilsnerbil-kuosinen ’65 Chevy Impala cruisaili keula pystyssä. Tämä ’70 Dodge Challenger on kemiläisen Petteri Kanónin hiljattain valmistunut projekti. Kilpi ei liene sattuma. Jarkko Pulkkisen ja Timo Haltun yhteishuoltajuudessa oleva ’67 Chevy Camaro on entinen Blacklist-kilpuri. 81 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Yli 1500 auton seasta on hankala nimetä suosikkiaan, mutten varmasti ole ainoa, joka olisi kysyttäessä nostanut tämän ’71 Plymouth Cudan kärkikolmikkoon – eikä se jäänyt tuomaristoltakaan huomaamatta. ’53 Cadillac isoilla peltivanteilla ja auringonpolttamalla maalipinnalla on Jällivaaran raggariautoja. ’66 Cadillac DeVille hieman karummalla maalipinnalla ja isoin vantein. Kotiinviemisiksi lähti ansaitusti Ten Most Outstanding Cars -pokaali. Suomalaisväriä burnisareenalla edusti mm. Kauttaaltaan tinkimätön työnjälki, 572 cid Hemi ja pillerikapselit ovat varsin kova combo. Cruisingreitin varrelle kerääntyy perinteisesti paljon yleisöä. Tapahtuman varmasti kymmenestä ’58 Chevystä tässä yksilössä oli ehkä herkullisin kaksivärimaalaus. Auton omistaa Oddne Johansen Norjan Harstadista. Perjantain ohjelmaan kuuluu paikallisen rengasliikkeen pihalla järjestetty Burnout Box. Jouni Junnon ’52 Ford F-1 on upea patina truck. Tekniikkana on 426 cid Hemi, jonka jatkeena Tremecin manuaali sekä Dana 60 -perä. Tässä ’72 avo-Impalassa tuntui olevan voimaa kiitettävästi. Kaikki rättikatot eivät ole pelkkään leppoisaan cruisailuun. ’66 Chevy Pickupin maalipintaa voi luonnehtia autenttiseksi. 469-koneista autoa on hivenen päivitetty sekä ulkoisesti että sisäisesti nykyomistajien toimesta. Karri Niskala ’71 Chevellellään
omassa Ultimate Street -luokassa. Sadetta ja myrskyä riittikin sitten aamuyöhön saakka, joten ei tarvinnut paljon kierrellä varikolla moikkaamassa tuttuja. Ohjaamon puolella (rallinuotitusluurit korvilla ja mittareita tarkkaillessa tuo termi on hyvinkin kuvaava) ilokaasupulloteline sekä letkut poistetaan ja tilalle asennetaan apukuskin penkki, pujotellaan turvavyöt, vaihdetaan REkisaradio matkakuulokkeisiin sekä lisätään pieni sammutin. Tuulen takia kaikki purkivat katoksensa pois. Varikko oli täynnä ja line-upiin jonoteltiin huolella. Toisessa Hannu missasi vaihtovalon, kun jäi tuijottamaan jostain tuulilasille lentänyttä sadevettä ja neljännessä jäivät Lencon kepit taakse, eli lähtö tehtiin kolmosella. Varamäntiä olisi ollut pari mukana, mutta tavoite muutettiin läpiajamiseen ehjänä, olihan sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen jo 2. Reitit saa itse valita, kunhan vain käy check pointeilla. Aamulla edelleen myrskytuulessa oli tilanne päällä, kun keskimmäiseltä varikkoalueelta pyöri pop-up teltta suoraan Hellrayn päälle. Auto nostetaan jackeilla 60 cm korkeuteen, jotta uralliset katuslicksit saadaan tyhjennettyinä alta pois. 200 osallistujaa seuraajineen kilpailee viidellä radalla ja ajaa siirtymiä noin 1 500 km viikon aikana. Testejä Suomessa ajettiin vain slickseillä, joten kaksiuraiset luokkasäännönmukaiset katuslicksit yllättivät tire shakella kakkoselle vaihtaessa. T ämän kesän päätapahtumaan valmistautuminen sujui rutiinilla tavaroiden pakkaamisen osalta, mutta ennakko-odotukset nukkumisen suhteen olivat huonot. Oli pakko mennä kaatosateeseen ulos repimään telttakangas alas ja irrottaa myrskykiinnitykset, jotta saimme telttarungon kaadettua kumoon. Wheeliebarsit otetaan pois ja alle lisätään vaihteistoöljynlauhdutin matka-ajoon, jarruvarjojen tilalle vaihdetaan vetokoukku, kisabensa valutetaan pois ja tilalle vaihdetaan pumppubensa. Reittimme oikaisivat muutaman kerran jopa hiekkateitä pitkin. Jarruvarjojen käyttö kiellettiin turvallisuussyistä. Onneksi Hannu ehti väliin nappaamaan teltan jaloista kiinni juuri ennen kuin ne olisivat kolhineet auton kyljet rikki. Vedimme lisäsadesuojaksi pop-upin kankaan pikku teltan päälle ja toivoimme, että aamulla kaikki ei olisi ihan litimärkää. Hellrayn muutokset kisamoodista katukuntoon vievät yli kaksi tuntia koneen jäähdyttyä. Konekuidun alla avataan venakopat, vaihdetaan tulpat ja teräksiset vipat. Teksti ja kuvat: Sari Hellman Ruotsi, 6.–13.7. Tämän lisäksi pakataan kaikki kisassa tarvittava släpetiin, eli pikku peräkärryyn. Lauantaina Mantorpissa oli hyvin ohjeistettu katsastuspäivä. Keskiyön jälkeen heräsimme siihen, että biker-teltan päällä ollut pop-up särkyi myrskyssä ja sen tangot yrittivät uhkaavasti tulla sisälle katon läpi. Luvassa oli kolme lähes 400 kilsan siirtymää ja sunnuntain aloitusta lukuun ottamatta kisat olivat katsojaystävällisesti klo 14–21. Drag and Driven päätapahtuma Euroopassa on vuodesta 2017 alkaen ollut Ruotsissa viikolla 28 järjestettävä Street Week. Sunnuntain ajot alkoivat tuttuun tyyliin puoli tuntia ennen olleella ohjaajakokouksella, jossa Lelle toivotti kaikki tervetulleeksi ja streetweek-henki oli jälleen katossa. Juuri, kun pääsimme kisavalmiina katsastuksesta varikolle, alkoi sade. Ajot loppuivat kolmelta, ja totesimme, että parhaalla radalla saatu 5,29 sekunnin aika kertoi myös sen, että loppukisatkin ajetaan boostatulla 98:lla ja todennäköisesti yhdellä ilokaasusetillä 2–3 sijasta. Cybertrailer on suunniteltu siten, että kaikelle on paikkansa ja kaikki saadaan kiinnitettyä turvallisesti. Mantorpista kisaviikolle. Pitkien jonojen ja säätämisen takia saatiin neljä lähtöä, kaksi niistä meni vaihtamisten takia pieleen. Tavaraa on, sillä bensojen ja ilokaasun lisäksi tarvitaan jackit, nostokoneikko, aggregaatti, kompura, johtoja, työkaluja, varaosia, ajovarusteet, pop-up-teltta, tuolit, pöytä, keittiölaatikko, nukkumisteltta, makuualustat, makuupussit, dusch-kassit sekä vaatekassit. Lite bättre Street Week 82 AMERIKAN RAUTA 6/2024
Teltta, makuualustat ja makuupussit viritettiin auton viereen, liinapesu ja nukkumaan neljäksi tunniksi. Ensimmäinen korjaus tehtiin Mäkkärin pihassa tunnin ajon jälkeen. Saimme jackien käyttöön turvallisen asfalttipaikan ja alkoi viikon ensimmäinen modaus katuversiosta race-moodiin. Hellrayn 40 litran tankki vaati useita tankkauksia matkalla, sillä tankillisella Cybertrailer perässä pääsimme noin 80 km. Syönnin jälkeen totesimme, että otetaan auto ylös ja tiivistetään AN-liittimien juntturit, jotka vaikuttivat vuotavan moottoriöljyä, joten tauko venyi parilla tunnilla. Lisäksi kärryä piti paikata, sillä takaoveen oli tullut reikä tuulen paiskattua sitä päin mm. DalaJärna herätti kieltämättä tunteita, sillä olimme siellä ajamassa ensimmäistä kertaa kilpaa vuoden 2019 onnettomuuden jälkeen. ja muutosten jälkeen siirtymälle kohti Sundsvallia päästiin jo klo 23:15. Co-driver tarvitsi suojan autosta ulos astuessa, sillä maa oli sateen jäljiltä mutainen ja sitä mutaa ei todellakaan Hellrayhin haluttu sisälle. Ehkäpä juuri siksi heitä ei näkynyt tiistaina Sundsvallissa. Kaikki tyhjät kannut tankattiin täyteen, sillä aiemmilta kerroilta muistimme, että tankkauspaikkoja ei kovin tiheässä pohjoisemmassa ole. 83 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Ragnar Rödingillä oli paljon tarvikkeita mukana ja kokonaispainoa oli 1500 kg. Siellä tuli katsottua ensimmäisen kerran peiliin ja todettua, ettei kasvojen mustuus ollut rusketusta. Yölliset siirtymät olivat tunnelmallisia, muun liikenteen osalta rauhallisia ja kaiken kaikkiaan erittäin hienoja. Ensimmäisellä Check Pointilla Anabilla Fjugestassa olimme puolen yön aikoihin, ja siellä olikin Eleganten Racingilla (#93) meneillään kova vaihteistoremontti. Matkamittarissa oli satelliittien mukaan 332 km, yölle luvassa hieman enemmän ja takuuvarmaa oli, että joka hetki ei olisi tulevalla taipaleella satelliittiyhteyksistä tietoakaan. Ajelimme ylös ja alas, keskellä ei mitään, läpi seitsemän asukaan Noppikosken ja yhä ylemmäs. Paluu onnettomuuspaikalle. Yöllä kolmen aikoihin pysähdyimme levähdyspaikalle järven lähelle. Ensimmäinen muutos siirtymälle, pakkaaminen, tutut juttusilla ja loppumaton tuuli, jonka takia kärryn ovia ei voinut jättää auki, vaan joka kerta ne piti sulkea, ja pahimmillaan tarvittiin molemmat hakemaan tavaroita, jotta ovet eivät uudestaan päätyisi tuulen heittelemiksi. Paluureitti oli töyssyistä heinäpeltoa pitkin. Koneeseen kortin syöttämisen jälkeen se käynnistyi hitaasti ja varmasti kuin vanha kammesta käynnistettävä foordi ja sylki rauhalliseen tahtiin bensaa tankkiin ja kanistereihin. Siihen odotteluun tarvittiin akkua ilokaasupullon lämmitykseen. Siirtymälle lähteminen kohti Dala-Järnää kesti, ja matkalla pysähdyimme syömään lounaan ensimmäiseen auki olevaan paikkaan, Motalan Mäkkäriin, puoli yhdeksän aikaan illalla. kärryn matkaspoilerin. Se alkoi hieman ennen meidän varikkopaikkaa ja siitä oli yli 100 metriä line-up-asfaltin toiselle mokomalle. Sitä jytkytystä kuunnellessa mietimme, mistä E85:lla ajavat löytävät polttoainetta, esimerkiksi edellisen paikan Opel Calibra (#122). Line-up-jono oli jälleen ikuisuuden pitkä. Pieleen mennyt lähtö DalaJärnassa. Onneksi seuraa pitivät paikallinen nuoriso EPA-traktoreineineen ja hieman totutusta poikenneen musiikin säestyksellä. Pakatessa emme voineet olla kysymättä hänen kärrynsä painoa, sillä hallitunkin lisäksi sitä siirsi neljä miestä ähisten koukkuun. Ennen yhdeksää olimme toisella Check Pointilla Sunnansjössä ja radalla Dala-Järnassa puoli yhdeltätoista. Löysimme Dalvikista tankkauspaikan, jonka pihan perällä oleva ainoa mittari ei herättänyt suurinta luottamusta. Väkisinkin yritti välillä joku apina tulla harteille härkkimään muistojen perukoilta. Siirtymä sisälsi upeita yöllisiä maisemia ja luurienkin läpi päässä soi Lencon matkavauhdissa laulama uuuaa-uuaaa – kertosäe. Jouduimme toteamaan, että oma akkumme oli loppu, eikä latautunut aggregaatilla, joten haasteita olikin saada ilokaasupullon paineet tarpeeksi ylös. Aamulla arvottiin hetki, mutta olihan se käytävä järvipesulla, onneksi kylmähköönkin veteen liukenevat shampoot kuuluvat kisavarustukseen. Parhaaksi ajaksi toisena kisapäivänä saatiin 5,38 s. Lisäksi rengaspainemittari päätti pudottuaan alkaa näyttämään omiaan, joten jälleen saatiin soveltaa. Uuden öljynlauhduttimen liittimet olivat alkaneet vuotaa. Hätistelimme ne kuitenkin välittömästi pois, sillä viime vuodesta poiketen luokassamme sallittiin nyt wheelie barsit
Jatkoimme matkaa eteenpäin ja klisee ”yössä kylän läpi jyrään, melkein nolottaa” sai jälleen uuden merkityksen, kun jouduimme ajamaan uinuvan Rasta Platsin ympäri päästäksemme telttailemaan järvinäkymiin. Söderhamn. Pro Spectatorimme alkoivat olla huolissaan syömisistämme, tai oikeastaan sen puutteesta ja tulivat grillaamaan meille gourmee-aterian valmistautuessamme siirtymälle, mitä luksusta! Tunnin päästä parin tankkauksen jälkeen olimme ensimmäisellä Check Pointilla, hassulla pienellä bussipysäkillä ja matka jatkui pikku teitä. Kahviaddikti co-driver (minä) tyytyi jo tuulisten varikoiden jälkeen sekoittamaan pikakahvin keittämättömään veteen. Apukuskille riittää suunnistamisen, kuskin hereillä pitämisen (radio), oikean tienreunan ja mittariston tarkkailua koko matkalle, joten somettamiseen tai kisapäiväraporttien kirjoittamiseen ei todellakaan ole aikaa, vaikka niitä seuraajille olisikin kiva toteuttaa. Onneksemme makuupussit ovat –9 °C saakka, sillä Hellrayn lämpimästä syleilystä siirtyminen 5-asteiseen ulkoilmaan saattaa karkottaa parhaimmatkin unet. Söderhamn olikin täysin uusi tuttavuus. Auton 40 litran tankki täyteen ja toiset 40 litraa kannuihin, taas. Edelliseltä kisapaikalta lähdön jälkeen matkaa taitettiin 9,5 tuntia. Matka eteni aamun sarastaessa ja puoli kolmen aikaan saavuimme Dahlia Motorille Färilään ensimmäiselle Check Pointille. Yhtään eivät olleet asiasta pahastuneina, vaan innoisssaan! Söderhamnia ennen oli myös pakko puunata hieman Hellrayta, joka oli tasan tarkkaan niin likainen ja pölyinen kuin aiemmin ajamamme siirtymät. Sundsvallin rata oli hyvä, kuten joskus muinoinkin siellä ajaessamme. Juotua ei tule lainkaan tarpeeksi, radalla syömme paistetut kananmunat ja jossain vaiheessa kisapäivän jälkeen vasta kunnon ruokaa. 98-bensaa ei Ruotsissa ole läheskään joka asemalla. Keskellä yötä kaduilla ei ollut muuta liikennettä ja niinhän sinne sitten unohtui kiila kääntyvien kaistalle Iggesundin rautatieaseman edessä. Istuminen tappaa, mutta Hellrayssa istuminen on ryhdikästä ja aktiivista hommaa. Testit oli tehty slickseillä, joten hetki meni, että co-driver muisti miten katuslicksien Co-driverille lineupit ovat rankkoja. Aiempina vuosina on ehtinyt kävelemään varikolla ja vaihtamaan kuulumisia, mutta tällä reissulla kaikki aika meni ihan omassa Streetweek-kuplassa täydessä työn touhussa. Auttaa saavat vain toiset kilpailijat, eli mustan rannekkeen omaavat. Yölliset maisemat ovat kyllä hienoja ja tämäkin näky olisi jäänyt kokematta ilman Street Weekiä. Kohti Sundsvallia. Telttaleiriä purkaessa juttelemaan tuli ruotsalaisia Street Weekin mukana kiertäneitä katsojia, jotka kehuivat, kuinka heidän matkailuautonsa oli heilunut meidän ajaessamme yöllä ohi. Oma osansa saattoi olla jo väkisinkin tällä leirien jumppaamisella, vähäisillä yöunilla ja syömisillä. Sundsvalliin tuli hieno ja jopa painostavan lämmin päivä. Street Weekin rata oli aivan eri paikassa kuin varsinainen rata, ja no prep kerrakseen, pitoa radalla oli saman verran kuin varikolla. Lähdimme Kiikalan säädöillä liikenteeseen, mutta ensimmäinen lähtö meni aivan savuille meillä ja monella muullakin. Olimme hyvin lähellä Söderhamnin rataa, joten aamulla odottelimme alueen kahvilan avautumista ja söimme aamiaissämpylät rauhassa. Neljän maissa löytyi sopiva Folk Parkin edusta kaivaa esiin teltta ja nukkua hetki. 84 Street Week Sweden 2024 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Check Pointilla 2 Delsbossa olimme puoli kymmeneltä ja radalle löysimme Sundsvallissa pienen sateen ja huonojen hiekkapätkien jälkeen juuri sopivasti ohjaajakokoukseen klo 13.30. Pakkotilanteessa laitettiin siis 95-oktaanista ja octane boosteria sekaan. Lähdöt jäivät yhteen ihan ok 5,38 sekunnin vetoon ja olimme yhä luokassamme sijalla 2. Seuraavalla Check Pointilla menikin sitten tunti, kun jäimme vihdoin juttelemaan muiden kisaajien kanssa. Kahdeksalta heräsimme auringon porottaessa telttaan ja ehdimme sopivasti pois ennen puiston aukeamista. Sunnuntaisen Mantorpin kaltaisia sormikramppeja ei sentään enää kuskille tullut, sillä lisäsimme päiväohjelmaan pinkit himalajansuolajuomat aamuisin. Kiilakin palautettiin kilpakumppanin toimesta takaisin meille. Sundsvallista siirtyminen keskiviikon iltakisaan Söderhamniin oli tähän mennessä kohtuullisin ja pääsimme matkaan klo 23.23
Seuraava haaste oli saada kuljettajan paksu A20-ajoasu pysymään kuivana. Päädyimme varaamaan yöksi lähistöltä huoneiston Pro Spectatoriemme kanssa. Ennen Street Weekiä pohdimme paljon yöllisten siirtymien sujumista ja jaksamista, mutta nyt olimme jo sitä mieltä, että ne olivatkin hyvä juttu. Toisessa lähdössä saimme 7,7 ajasta sekunnin pois ja olimme valmiit kolmanteen lähtöön. Mikä onni tämä välipäivä olikaan, sai dropata itsensä lääkkeillä ja kunnon yöunet. Majoituksessa olimme puolilta öin, sillä oli pakko piipahtaa vielä varikolle hakemaan villasukat. Popup-teltta saatiin lainaksi norjalaisilta, mutta sade oli niin rankkaa, että ei ollut mitään keinoa saada laitettua autoa matkakuntoon kuivana, eikä märissä vaatteissa ajaminen huuruisilla ikkunoillakaan vaikuttanut turvalliselta vaihtoehdolta. Kello oli 9.22 ja totesimme ehtivämme siihen. Välipäivä ja Laxå. Listalle siis tehokkaampi moottoriöljynlauhdutin ja pika-apuna avasimme lampunluukut, jotta saimme ajoviimaa moottorille. Itsekin olin läpimärkä ja kylmissäni. Meitä oli vastassa maaginen näky auton valokeilassa hupun alla. Päässä oli ajatus, että ajot alkavat aamulla ja kun ajojen ollessa kesken katsoi kelloa, se olikin jo iltaseitsemän. Muutama pari ennen meitä, lisää sadetta. Kamat sateen suojaan pressujen alta Cybertraileriin, Hellray hupun alle ja laina pop-up kasaan, ettei se lähde lentoon tuulessa. Matkamittarin mukaan olimme ajaneet 948 km. ilmanpaineet säädetään. Kiertokankien vaihto menossa ruotsalaisen pikkutien levennyksellä. Sitten tuli kuitenkin sade ennen kuin ehdimme viivalle. Ilma oli viileämpää, liikenne vähäisempää ja äkkiä sitä tottui uuteen vuorokausirytmiin. Paikalle ilmestyi myös Street Week Crew. Palkinnot olivat jälleen kerran kiihdytyskisoissa totuttua tasoa paremmat. Huoneisto oli oikein oiva, ehdimme juuri hakemaan avaimen ja kävimme syömässä. 85 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Sinnikkäästi odotimme iltaysiin saakka, mutta ajoja ei enää ollut ja sade vain yltyi. Sadetta kesti, Hellray odotteli line-upissa hupun alla. Sateen vihdoin lakattua rataa kuivattiin ja muutama vielä ilman aikaa ollut kilpailija pääsi ajamaan lähdön ensin. Tuloksena tällä kertaa oli Ultimate Street -luokan kakkossija. Pysähdyksiä oli paljon jo tankkauksien takia ja samalla jäähdyteltiin myös co-driveriä, joka ilmeisestikin oli edellispäivän kastumisesta vilustunut, kuumeessa ja aivasteleva. Huoneistolla oli luksusta saada vaatteet kuivumaan ja päästä lämpimään suihkuun. Pitoja ei ollut kanssakilpailijallamme Samillakaan, jolla myös oli uusi auto ja leveät renkaat. Yllättävän rauhassa sai tehdä, varmaan johtui kellonajasta. Muutaman kerran kaveri kävi tarkistamassa tilannetta, mutta viittä vaille 12 olimme ajamassa porteista ulos, lisäpainona myös norjalaisten superpainava pop-up. Tässä pakataan hyvin nukutun yön jälkeen tavaroita kasaan Lindesbergin levähdyspaikalla. Pahvilaatikossa pyttyjen alla on ultraäänipesuri. Pakka oli todellakin seonnut no prep -ajajien viedessä sateen keskeyttämän päivän kärkipaikat, mutta olimme silti yhä sijalla 2 kokonaistuloksissa. Sisäinen kello oli muutenkin seonnut, ei ollut käsitystä mikä päivä on, kellonajasta puhumattakaan. Torstai oli ilmoitettu välipäiväksi ja menimme sateen lakattua takaisin radalle pakkaamaan, sillä seuraavana päivänä vuorossa oli Laxå. Juuri saatuamme hupun pois Hellrayn päältä meille tultiin ilmoittamaan, että lentokenttäradan tulee olla tyhjä klo 12.00 tai kalusto siirretään piikkitraktorilla pois. Koska Street Week on mitä on, niin annoimme hänen tulla mittaamaan seuraava lähtöön ilmapaineet meiltä – ja tulihan samalla lainamittari kalibroitua. Matkapäivä oli lämmin ja jonoissa jouduimme ajamaan sen verran alle ideaalivauhdin, että moottorin öljynlämmöt tuppasivat nousemaan, vedenlämmöt pysyivät kuitenkin alle 90 °C
Kolmas lähtö klo 20.30 epäonnistui burnista lukuun ottamatta, sillä vaihde pomppasi päältä heti startissa. Eyvind Matheson päästeli hienolla Chevyllä parhaimmillaan aikaan 7,37 ja oli kokonaisuutena Classic-luokan kolmas keskiarvolla 7,68. Jyrki Laakso Vantaalta voitti Hot Rod -luokan parhaan ajan oltua 6,507. Ajoaika tuli täyteen kolme paria ennen vuoroamme. Ainoa juttu vain, että aika oli yli 7 sekunnin ja 60-jalkainen kolme sekuntia. Laxåssa ensimmäinen lähtö oli kohtuullinen 6,26 s. Seuraavaan Rasta Platsiin pääsimme perustamaan telttaleiriä iltaysiltä ja menin nukkumaan itseäni kisakuntoon lähes saman tien. Moottoriongelmia. Edessä oli enää viimeinen siirtymä maaliin Mantorpiin Check Pointin kautta, missä ei saanut olla ennen klo 11 lauantaina. Klo 23.55 lähdimme Laxån radalta eteenpäin. He laittoivat omasta autostaan lisävaloa meille, kaivoivat yön pimeydessä esiin retkituolit, eväät ja lisävaatetusta, sillä ulkona alkoi olla viileää. Auto oli siis nytkäyttänyt kellot käyntiin kuskin olettaessa, että vaihde hyppäsi pois päältä. Matkaa oli taitettu Mantorpista alkaen 1201 km satelliittimatkamittarin mukaan (plus ehkä ne katvealueet). Olin yhä hieman heikkokuntoinen lääkityssä kuumeessani, mutta sain onneksi pahimpiin työntämisiin apua toisten tiimien mustarannekkeisilta. Kymmenen minuuttia, muutama pari edellä. Lisähaastetta saatiin kuljettajalle ilmenneestä oireesta, jonka takia oli vältettävä kaikkia fyysisiä ponnisteluita ainakin siihen saakka, kunnes hän pääsisi lääkäriin maanantaina Suomessa. Lähdimme jonottamaan kolmanteen lähtöön, jono oli pitkä. Iltapäivällä viiden aikaan pysähdyimme ensimmäistä kertaa koko matkalla syömään jo päivällä ja Check Pointilla olimme klo 19.30. Tekniikka kuusilitrainen LS3, 4L60 ja GM 12-bolt. Ilman 60-jalkaista aika oli 4,54 s. Pro Spectatorimme olivat katselleet viikon aikana saman näytöksen jo useasti, autoonhan ei saa koskea kuin kuljettaja, co-driver ja muut mustarannekkeiset. Seuraavaan lähtöön oltiin valmiina, burniksesta jäi todella hyvät kumijäljet ja kun auto vihdoin lähti, niin se katosi oikein mallikkaasti lyhyelle radalle. Upeat Pro Spectatorimme pitivät jälleen huolen syömisestämme, mikä osoittautuikin mahtavaksi ratkaisuksi. Kuski oli autossa, kaikki oli valmista. Väsyneinä aloimme laittaa autoa matkamodeen, siirtyisimme lähemmäs Check Pointtia vielä alkuyöstä. Ilokaasuista ei tarvinut tälläkään no prep -radalla haaveilla, eikä wheelie barseille ollut tarvetta. Mantorpin katsomot olivat täynnä, kuten muillakin kisapaikoilla paitsi Söderhamnissa, jossa oli kova sateen uhka päällä koko päivän. Me vaihdoimme ruuvausvaatteet takaisin päälle ja kaivoimme Cybertrailerista jackit, nostokoneikon ja aggregaatin. Kuljettaja sai luuriin ohjeet ajaa rata läpi odottamaan återliningia ja juoksin line-up-jonon hännille varaamaan paikkaa neljänteen yritykseen. Ongelma oli, että siihen olisi tarvinut catepillarin, sillä Cybertrailerin kohdalla siinä kohdin oli maakasoja ja isoja kiviä. Emme päätyneet siirtämään autoa, emmekä saaneet naisesta uutta ystävää. ja edellisen lähdön 60-jalkainen oli ollut 1,50 sekkaa, joten siinä olisi ollut hyvinkin 5,90–6,10 aika, mikäli tähdet olisivat olleet kohdilleen. Luokassa on indeksinä 6,50 sekuntia, jota ei saa alittaa. Jono eteni tuskaisen hitaasti, kello läheni ajojen loppumisaikaa, joka oli klo 21. Mittaristo näytti alipaineen vähenemistä, lämmöt nousivat ja äänet kuulostivat samassa niin pahalle, että pysähdyimme risteyksen levennykseen. Sehän sitten toteutuikin, mikä oli osalle onni ja lopuille epäonni. Olimme jo asettuneet varikkopaikalle, jonka saimme nurmikon reunan ja maakasojen välistä valita, kun porttinainen tuli ilmoittamaan, että meidän pitäisi siirtyä viisi metriä toisen auton viereen. 86 Street Week Sweden 2024 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Aamulla siirryimme Laxån radalle hyvissä ajoin, mutta hieman meinasivat kierrokset nousta. Myöhemmin ilmeni, että hän toimi myös line-upin loppupään lähettäjänä. Streetweekin ajamiset olivat siinä. Nostimme Hellrayn ylös ja raahasimme varikkomaton alle. Matkaluurien läpi kuului outoja tsirk-ääniä. Epäilykset oli tutkittava, sillä keskeyttäminen ei tässä vaiheessa ollut vaihtoehto
Paras aika 5,50 erittäin hyvällä huonon radan set-upilla. Hävisimme loppujen lopuksi ykköselle viikon keskiarvossa 0,109 sekuntia ja kolmanneksi tullut ennakkosuosikki Sami meille 0,082 sekkaa. No, koko kroppa oli viikon jälkeen sen näköinen ja oloinen, kuin olisi ollut pahemmassa tappelussa. Aina ei viikon aikana muistanut huomioida Lencon aggressiivista vaihtamista ajoissa, joten muutaman kerran vasen käsivarsi oli juuri vaihtaessa väärässä paikassa ja mustelmilla, vaikkei niitä helposti muuten tulekaan. Kuvan ottamisen jälkeen kirmasin menosuuntaan tielle, missä kaistat jakaantuivat ja kampesin apparin paikalle. Turbotekniikalla varustettu auto kulki Dala-Järnassa 4,69 ja keskiarvo 4,93 riitti voittoon. Ne tuuletukset tulivat niin koko viikon edestä – mikä ilo oli päästä maaliin ja varmistaa koko ajan hallussamme ollut Ultimate Streetin kakkossija! Maaliin keräyksessä otettiin valokuvat ja pian siirryimme ison trailerin luokse. Maalia kohti. Palkintojenjaossa kuuluttaja jaksoi edelleen koko viikon jälkeen huomioida kaikkien saavutuksia. Yölliset siirtymät toki tarkoittivat sitä, että teiden varsilla ei alkuvuosien tapaan ollut yleisöä kannustamassa ja grillaamassa. Otimme myös kakkosen tulpan pois, mutta käynnistäessä moottori tärisi niin vahvasti, että tulppa oli laitettava takaisin. Huoltoaseman pihassa oli tyypillinen Check Point -härdelli, eikä sinne ollut mitään järkeä lähteä meidän kääntösäteeltään äärettömän yhdistelmän kanssa. Me saimme suomalaisen sisun näyttämisestä ja kilpailun jatkamisesta loppuun saakka lisäpalkintona Outstanding Performance -pokaalin ja Summitin lahjakortin, mille varmasti on käyttöä, kunhan päästään tutkimaan vaurioiden laajuus kotona. Olin ympyrän vieressä katselemassa autoja, jonottaneet ajoivat ovi auki ja lämpö hehkui rotvallin reunan taakse. -7 kg » yöunien keskiarvo 4,5 h » Co-driver (Apple Watchin akku tosin loppui parina päivänä) » keskiarvo 9,5 km kävelyä/päivä » ka 680 kcal/päiväkulutus » 17 h seisomista per pv Toni Nurminen Kukkilasta voitti voitti Dodge Dartillaan Ultimate Street -luokan. Enää ei auto heilunut matkapahoinvointiin saakka. Bensan kulutuksen laskeminen onnistui nappiin, sillä kaikki kannut saatiin tyhjiksi. Työntötanko pois ja lopulta otettiin myös kakkosen molemmat tönärit pois, sillä kakkosellekaan ei olisi poikkeusoloissa tullut kuin roiskevoitelua. Kuuluttaja kysyi Samilta, miltä tuntui jäädä kolmossijalle, ja Sami kuittasi vastauksen ”Hannu körde lite bättre.”. Sanoin ei voi kuvata sitä tunnelmaa, joka kisapaikalla ja siirtymillä on. Öljyä saatiin tarpeeksi, kun pikaisen laskutoimituksen perusteella valumavatiin tullut määrä laskettiin kahdeksaksi litraksi. Uusi suodatin paikalleen, alakerta kiinni ja koneen pyöritys. Hampurilaista ei kumpikaan saanut alas aamiaiseksi, kuljettaja tyytyi pirtelöön ja co-driver latteen. Tekniikkana 388 ci LS ja TH400. Streetweekkaajat auttavat ja tukevat tosiaan. Nurminen kiri voittoon keskiarvolla 5,71. Yöksi luvattiin jälleen sadetta, joten varasimme huoneiston. Ei muuta kuin 27 kg painavan varaosalaatikon äheltäminen alas kärrystä ja kaivamaan esiin laakereita, sillä öljy näytti puhtaalta. Se vaatii matkatarvikelaukun nostamisen, turvakaarien ylittämisen, asettautumisen laukun ja selän takana olevan tyynyn kanssa, ylävyöt kiinni sekä kuulokkeet korville ja piuha kiinni. Koko Street Week24:n voitti Johan Gehrke ´63 Novalla. Kaistale oli sen verran kapea, että ilmatäytteisillä makuualustoilla ei voinut nukkua aivan reunassa, jotta ei keikahdettu teltan kanssa ojaan – tai metsään. 87 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Meitä alusta saakka mukana olleita, eli 2017 aloittaneita on yhä mukana ja sitä yhteyttä kaikkien jaettujen kokemusten jälkeen ei voi muuten saavuttaa. Neljän tunnin yöunien jälkeen lähdimme ajelemaan Check Pointin läheiselle Sibyllalle, missä oli muitakin jo odottamassa. Järvenrannan paikat olivat varattuja, joten jäimme levikkeelle tien toiselle puolelle metsän reunaan. Klo 12.55 ajoimme sisälle Mantorpin maaliin, kuuluttaja kertoi yöllisestä operaatiostamme ja Check Point -kuva tarkastettiin ennen sertifikaatin saamista. On Pro Spectatoreita, jotka seuraavat radalta toiselle kisaajia ja kannustajia niin kotijoukoissa kuin somessakin. Nelosen imunostaja oli jumissa. Kynnyksellä sinne matkatessa vasta todella kuuli, miten omituinen käyntiääni onkin kuudella pytyllä. Pysähdyimme matkalla vielä pari kertaa jonon liikkuessa vähän liian hitaasti ja samalla tankattiin loput kannut Hellrayhin. Aamu oli jälleen valjennut, kun aloimme nukkumaan puoli viideltä, tuntia ennen normielämän heräämisaikaa. Kuski alkoi purkaa moottoria alhaalta päin esiin ja kaivoin kärrystä otsalampun valossa jälleen leikkaussalihoitajan (mikähän tähän olisi oikea termi?) tavoin tarvittavia työkaluja. Purkaminen eteni ja löytyi syykin, kiertokangenlaakerit. Yhdentoista lähestyessä liikenneympyrään alkoi tulla radalta päin autoja ruuhkaksi asti ja lopulta ympyrään tulot ruuhkautuivat kaikkiin suuntiin niin pitkälle kuin tietä näkyi. Pakkasimme Hellrayn valmiiksi matkalle Kapellskäriin ja menimme suihkuun ennen palkintojen jakoa. Mahtavaa, auto alas, kamat Cybertraileriin ja lähdettiin nilkuttamaan kuudella pytyllä johonkin sopivaan yöpaikkaan. Puolen tunnin päästä Hellray päästettiin pihasta hyvin väliin, ajo suoraan ympyrään, jonka keskelle olin siirtynyt ottamaan kuvan, missä näkyy Check Point, auto ja kuljettaja, jotta saamme viimeisen Check Point -kuvan julkaistavaksi sosiaaliseen mediaan ja näytettäväksi tuomaristolle. Tekniikkana LS yhdellä turbolla, vaihteistona Powerglide. Tämän jälkeen viriteltiin vielä puhelin lataukseen. Street Week Sweden oli jälleen ihan huikea kestävyyskisa. Sekin ongelma saatiin sääntöjen mukaisesti ratkaistua, sillä Street Weekin kaltaisen kisaviikon ollessa käynnissä on selvää, että yölliset soitot tehdään vain todellisessa tarpeessa – ja jos haluaa nukkua, on puhelin laitettava ”älä häiritse” -tilaan. Laakereiden vaihdon aikana tutkailin puhelinta (onneksi täällä sentään oli toimivat kentät) ja mietin, mistä Keski-Ruotsissa voisi saada lisää moottoriöljyä puoli kolmelta yöllä. Kiitos jokaikiselle, joka jälleen seurasi matkaamme! Numeroina: » Hellray 1460 km » 632 litraa bensaa + 80 litraa kisoissa » matkakulutus 43,3 l/100 km » 111 dB sisällä matkanopeudella 85 –90 km/h » bensat 1370 €, diesel 280 € » osallistuminen 821 € » laivamatkat 960 € » Crew » paino yht
Ajoneuvovirta alueelle soljui tasaisena koko päivän. Ilmapiiri kaupungissa onkin vieraanvarainen ja leppoisa. A joneuvojen pääpaino on amerikkalaisissa merkeissä, mutta sekaan mahtui monenmoista kulkinetta. Perinteikkäästi Big Wheels päättyi kaupungin lähialueet kiertävään cruisingiin, jonka varrella väkeä on aina runsaasti kannustamassa autokuntia. Isot pyörät pyörivät 88 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Big Wheels vetää kansaa vuodesta toiseen. Arviolta näitä Highway Hiltoneita on Suomessa noin 120 yksilöä. Savonlinnalaisten Mika ja Riikka Ohrasen ’60 Impala on verhottu maukkaan pinkkiin flake-maalaukseen TiNin tekemin straipein höystettynä. Tärkeä osa Big Wheelsiä ovat jenkkirekat, joita tällä kertaa paikalla oli mukavat 11 kappaletta. Palkintoja Pieksämäellä jaetaan useissa kategorioissa, kuten Top 5 -ajoneuvot ja People’s Choice, joka meni tällä kertaa Kimmo Janhusen komealle surffiteemaiselle Chevrolet Apachelle, sekä Steel Cowboy Award parhaalle raskaalle ajoneuvolle. Tänä vuonna rautatiekaupunkiin kerääntyi liki 1 500 erilaista harrasteajoneuvoa ja Saimaan rantamaisemissa vieraili noin 15 000 henkeä. Harrastuksen suosio on kasvanut vuosien varrella, mikä näkyy nuppien määrässä maassamme. Heikki Thilin upea ’53 Chevrolet 1500 on viimeistelty monin ajan henkeen kuuluvin varustein, joista katseen vangitsee lavalla komeileva puutynnyri. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Pieksämäki, 20.7. Juha Tuulaniemen vielä hieman kesken ollut Ford F100 ’53 Union Shop Truck on varustettu ilmajousin ja liikkumisen hoitaa Chevyn pikkulohko yhdessä TH700-laatikon kanssa
Saku Jokisen tyylikäs ’64 Impala palkittiin Top 5 -pokaalilla. Harvemmin rodina tavattu Graham Paige Coupe ’28. Tapahtuman People’s Choicen voitti tällä kertaa Amerikan Raudan toimittajanakin takavuosina tunnetun Kimmo Janhusen Apache. Timo Kuosmasen tyylikkäässä ’32 Ford 3w Coupessa on aidot vanhat Suomi-kromikilvet, joita sai heinäkuusta 1949 lokakuun loppuun 1951. Vaihteistona on TH700R4. 89 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Autossa on ilma-alusta ja stroukattu 327 cid sekä manuaali. Ajattoman tyylikäs ’69 Camaro oli saanut modernimpaa ilmettä vanteilla ja LED-ajovaloilla. Meillä harvemmin nähty, erittäin hienokuntoinen Dodge Royal Lancer ’56. H A N N U TU PP U R A IN EN Aitoa Texas-patinaa oli kuopiolaisen Hannu Tuhkasen Chevrolet 210 ’56:n pinnassa. Ilma-alustaisen customin tekniikkana on luotettava GM:n 350+350. Auto on hiljattain saapunut Suomeen ja menee tulevana talvena työn alle. Varkautelaisen Maxim Hellen ’58 Chevrolet Apache on harvemmin nähty 4x4malli. Lapualaisen Jorma Knuuttilan omistaman auton liikuttamisesta vastaa stroukattu 350 pikkulohko, jonka iskutilavuus on kasvanut 383:ksi. Tyylikkäästi patinoitunut ’49 Hudson Commodore kuuluu nurmeslaiselle Mikko Saarelaiselle. Voimalähteenä 315-kuutiotuumainen Super Red Ram V8
Nupin erikoisuus on Spicerin 5+4 -vaihteisto, joka koostuu kahdesta erillisestä vaihdelaatikosta ja vaihdekeppejäkin on kaksi. Pick-up-kalustoa Pieksämäellä oli runsaasti. Jari Miettisen ’74 Jeep Wagoneerin 360 V8 oli niin nälkäinen, että se oli viedä omistajansa makkaraperunatkin. Ralf Rågård oli tullut paikalle Närpiöstä saakka upealla yhdistelmällä. Jenkkirekkaparkista löytyi aito 2-tahtidiesel. Tapahtuman järjestäjille kiitos huolenpidosta. Tämän veijarin puoliso kaipasi ilmeisesti hieman omaakin aikaa. Sopivasti madallettu alusta sopii autoon hienosti. Tässä lienee Suomen kuvatuin jenkkirekka. Veturina Oldsmobile Ninety Eight ’58 perässään SMV vuodelta ’69. Pasi Perälän Peterbilt 359:n nokalla on turbolla ja mekaanisella-ahtimella varustettu Detroit Diesel 8V92TA Silver. Tyylikkäästi patinoitunut ja alkuperäisellä rivi-8:lla sekä manuaalilla varustettu Pontiac Streamliner ’48. 90 Big Wheels AMERIKAN RAUTA 6/2024. Silicone Express Peterbilt 359 EXHD sai tapahtumassa parhaalle raskaalle ajoneuvolle jaettavan Steel Cowboy Awardin. Pinstraippihommiakin tekevä Marko Nykänen oli saapunut paikalle vuoden ’81 C10 Fleetsidella. KW Events Oy:n omistaman Kenworth W900A, joka tunnetaan paremmin punaisesta talvipuvustaan toimiessaan Coca Cola -rekkana. Välijäähdytetty V8 on varustettu pumppusuutintekniikalla ja neljällä pakoventtiilillä sekä Jake Brake -moottorijarrulla. Halukkaille jaossa oli palautusosoitetarroja. Täpärästi Big Wheelsiin valmistunut retkeilyversio Chevrolet Suburbanista kuuluu Tohmajärveltä saapuneille Harri ja Saikku Pippurille . Auto on sama, jonka aikoinaan omisti Kuopiolainen M-Rengas
Roopen isä, Kaitsu Aulankoski voitti Best of the Best -palkinnon, jonka valintakriteerit ovat hyvin laveat. Mikin matka jatkui kuulemma Pistonseilta A-pommien kautta aina Pohjois-Norjaan saakka. Miki Helmisen vuosi sitten Ruotsista tuoma A Roadster on saanut talven aikana uuden kiiltävän värin pintaan. Nuorissa on tulevaisuus. Teksti ja kuvat: Mika Maunu Minkiö, 20.7. Viimeistelyssä ei ollut valittamista. Tänä vuonna palkinnon voitti henkilö. Pistons Rumble järjestettiin perinteiseen tapaan Rehtilän nuorisotalolla. Jaskalla allaan tuore hankinta, Austin Healey ’54 ja Iirolla monista julkaisuista tuttu Triumph. Rymyä ja jyrinää Sampo Ahosen rakentama ’39 Ford Pickup on erittän linjakas. Vaneja näkyy joka vuosi enemmän. Mukava oli myös huomata nuoremman polven ottaneen tapahtuman omakseen. Jaska Velinin ja Iiro Mattilan välillä käytiin huikeaa taistelua, jossa otettiin brittivehkeistä mittaa. 91 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Väkeä saapui paikalle vanhasta muistista ihan mukavasti, vaikka sadekuurojen uhka varmasti karkoitti osan kävijöistä. Takalokasuojissa on vahvaa Streamliner-muotoilua. Herrojen jutuista päätellen ajettiin todella kovaa. Etualalla Maken ja Virven hyvin erillaiset näkemykset Sportsterin rakentamisesta. Best Bike -tittelin voitti Roope Aulankoski Shovelhead Chopperillaan
Tässä osassa seikkailuja sen kanssa ympäri Suomea ja vähän lahden toisella puolellakin. Hienosti kyllä 393 stroker väänsi alhaalta lähtien. T5 laatikko osoittautui siis kestoltaan riittämättömäksi joten hankin tilalle uuden Tremec TKO 500 5-vaihteisen manuaalin. Harmitti, mutta sain kuitenkin idean kokeilla, kuinka ajaminen sujuisi pelkällä nelosella. Kytkinlevy ja muistaakseni kytkinkin kyllä menivät tuon reissun jälkeen vaihtoon, niitä erilaisia 1-levyisiä kytkimiä ja levyjä meni muutenkin koko ajan. Bussipysäkiltä tehty koelähtö sujui mainiosti, ja kuinkas ollakaan, ajettiin koko Stadin Cruising läpi täydellä autolla pelkällä nelosvaihteella ilman ongelmaa, ja yöllä vielä kotiin Tampereelle. Takaikkunasta näyteltiin jotain, ilmeisesti kansainvälisiä käsimerkkejä. Kytkinten osalta huomasin, että jenkkien kytkimille ilmoitetut vääntömomentti ja tehoarvot ovat usein aika rajusti ylimitoitettuja, mikähän Fidanza tai joku, jonka piti kestää 700 heppaa, antautui jo reilulla 500:lla. 2003 kesäkuussa pakkasin perheen Futuraan, katuslicksit takakonttiin ja Porin lentokentälle kokeilemaan varttimailia. Muuta ei tarvittu, pienempää sisään ja täysillä sämpylästä ohi. Elettiin vuotta 2002 tai 2003 tai jotain, ja oltiin menossa Tampereelta Stadin Cruisingiin. Mikään Summitilta saatava yksilevykytkin ei kestänyt, siellä niitä mustuneita levyjä roikkuu Tampereella Hervannan tallin katossa vieläkin. Auto oli täynnä asiaankuuluvaa henkilöstöä ja matkaeväät takakontissa. Saman tuloksen antoi myös takarenkaan koon, välitysten ja moottorin kierrosluvun perusteella tehty laskutoimitus. Askiongelmia. Paras aika 11,57/202 km/h 1,85 sekunnin 60.ft ajalla. Laatikko oli siis remontoitu. Ajettiin ihan rauhallisesti kunnes Hämeenlinnan keskustan kohdalla motarilla joku chopattu sämpyläletukka, muistaakseni oranssi, pyyhkäisi meistä korskeasti ohi. Edellä mainitussa episodissa alkoi Fordin Motorsportin tehdasuusi Z-7003 T5-manuaalilaatikko pitää sellaista ulinaa, että se oli otettava auki ja vaati täysremontin. Ninjan 300 km/h mittari oli pohjassa, ja Futuran mittarihan nyt meni rajoittajatappiin lähes päivittäin, joten siitäkään ei ollut apua nopeuden määrittämisessä. Teksti ja kuvat: Ville Sievers Alastarolla 2009 Ford Nationalseissa ajettiin tähän asti paras varttimailiaika, 11,006 sekuntia loppunopeudella 204 km/h. Täyskiihdytys reilulla 500 hepalla ja noin 2 000 kilon painolla oli taas T5-laatikolle liikaa – siihen ei jäänyt jäljelle kuin suora nelosvaihde! Ei päästäisi cruisingiin. 92 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Muumio muistelee Ford Fairmont Futura ’80 osa 3. Tästä taas johtopäätöksenä, että Futuran nopeus tässä legendaarisessa kisassa oli aika tarkkaan 280 km/h. Eipä se nyt kyllä ihme olekaan, sillä laatikon ilmoitettu vääntömomentin kesto on 300 ft.lbs ja tuosta 393:sta lähti noin 500. Lisää kisailuja. Jos hampaita oli alun perin 11 ja sillä saavutettiin rajoitinta vasten 300 km/h nopeus, niin 10 hampaan eturattaalla nopeus oli silloin 273. Perillä slicksit alle, muutama veto ja ajamalla takaisin Tampereelle. Ninjan huippunopeus oli tehtaalta aika tarkkaan 300, tähän yksilöön oli vaihdettu eturattaan tilalle kiihtyvyyden parantamiseksi ratas, jossa hampaita oli yksi vähemmän. Fairmontin tarina jatkuu muisteluilla ajasta, kun auto sai uuden, entistä tehokkaamman stroker-koneen. K akkososa päättyi siihen, kuinka Kawasaki Ninja jäi Saksan moottoritien ex tempore -huippunopeuskisassa toiseksi kävelyvauhdin marginaalilla
Meillä oli Hämeenkyrön lentokentällä pienimuotoinen kiihdytystapahtuma, jossa järjestäjinä toimivat Ford-Freak ja Mustang-kerhot. Toisellekin V12-Bemarille jouduin myös hieman demonstroimaan veekasin voimaa vähän myöhemmin. Sivuston ylläpitäjä otti minuun yhteyttä sen jälkeen, kun olin raportoinut sivustolle Ninjan nöyrtymisestä ja kysyi, tehtäisiinkö sivustolle juttu Futurasta kuukauden auto -osioon. Honda mainosti silloin kokosivun mainoksilla uutta Civic Type R:ää tyyliin ”tässä autossa puhuu raaka voima eikä kojelaudan jalopuujäljitelmä”. Näitä katsojia myös kyyditettiin siinä suoralla. Saimme kuningasidean pysäyttää autot jonon viereen kadulle ja vetää siinä neljän auton ryhmäburnis. Siellä oli sitten sellainen uusi Type R ajamassa, slicksit ja kaikki. Oltiin taas tulossa kentältä, Pentinmäen Jari oli ensi kertaa Futuran puikoissa. No, pyrki karkuun, muttei päässyt. Sinä kuumana kesäiltana liikkeellä oli todella paljon porukkaa ja keskustassa sijaitseva Paapan Kapakan terassi oli ihan täynnä porukkaa. Lopulta, kun oli leikitty tarpeeksi, vetäisin sitten ohi. Ei muita vahinkoja. Kuinka ollakaan, jalopuukojelauta oli maalissa noin 150 metriä ennen jaappaninmuskelia. Tämä ikimuistoinen ilta päättyi siihen että mentiin yöllä kahden-kolmen aikaan Kuljun moottoritielle ottamaan pikku kisailulähtöjä. Noh… kovin pitkälle eivät päässeet, kun joutuivat pysähtymään liikennevaloihin, ja minä Futuralla perään. Helkkarinmoinen savu taas takana, mutta tällä kertaa kuminkäryyn sekoittui myös vesihöyryä. No, ajoin auton sivuun, poliisi tuli naama punaisena ja sylki pärskyen huutamaan päin naamaa. Oli selvää, että joku isompi vaurio 93 6/2024 AMERIKAN RAUTA Ruotsalaisvaarin törmäyksen takia auto maalattiin uudestaan. Niinä vuosina olin aktiivinen keskustelija jenkkien Fordmuscle -nettisivustolla. Leikittelinkin vähän päästämällä Bemarin vähän niin kuin karkuun ja ottamalla sen sitten kiinni. ” Sivuston ylläpitäjä otti minuun yhteyttä sen jälkeen, kun olin raportoinut sivustolle Ninjan nöyrtymisestä ja kysyi, tehtäisiinkö sivustolle juttu Futurasta.. 2007 Powerin reissulla uskollinen 393 stroker moottori sitten hajosi. Niin kova, että vetäisivät siinä Futurasta oikealta ohi. Tästä kisasta jäi erityisesti yksi mukava muisto. Sana tapahtumasta levisi ja paikalle tuli paikallista porukkaa katsomaan. Letkan perään osunutta 850-Bemaria alkoi moinen hidastelu ilmeisesti harmittaa, koska se lähti ohituskaistalla vetämään ohi moisista amerikanpaskoista niin paljon kuin siitä irtoaa. Katu nousee Laukontorilta ylös Keskustoria kohti ja on vähän niin kuin tunneli rakennusten välissä. Seuraavan kesän Alastaron kadunmiehen kiihdytyspäivillä katkaisin Ford Racingin 3" alumiinikardaanin lähtöviivalle. Olin siinä valoissa Paapan risteyksessä, ja kun valot vaihtuivat, otin ihan sellaisen ihan pikku rykäisyn, ehkä kaksi sekuntia. En alkanut siinä jonossa siihen hommaan, mutta kun virvokkeiden avustama vaadinta takaa vain koveni ja koveni, päästin lopulta edellä olevan auton parinkymmenen metrin päähän, kakkonen pesään ja auto poikittain tielle 7 000 pannussa. Loppujen lopuksi ei edes sakkoja tullut. Vauhtia oli kyllä ihan riittävästi kaupunkiolosuhteisiin. Kun ohituskaista mäen päällä alkoi loppumaan vedin lopulta siitä ohi, oliskohan Bemarilla ollut jotain parisataa taulussa. En tietenkään ymmärtänyt sanaakaan ruotsia ja kun poliisi joutui pois mukavuusalueeltaan puhumaan englantia, niin se isoin raivo häipyi. Ikkunat olivat auki ja sisällä neljä hyvin ruotsalaisen näköistä pitkätukkaista kundia, joilla näytti olevan kova meno päällä. Kun lopulta ensimmäinen suora aukesi, antoi Jari Futuralle kenkää. Mulle jäi erityisesti mieleen Futuran takapenkillä istunut isä ja noin 10-vuotias poika. Tamperetta tuntevat tietävät Takon kartonkitehtaan ja silloisen ravintola Cabaret´n välisen kadun. Jumalauta siinä veekasit karjui infernaalisesti ja koko tunnelikatu täyttyi savusta. Juuri kun ilo, savu ja veekasin karjunta oli ylimmillään, tuli vastaan poliisin maija ja sieltä hyökkäsi, myös karjuen ulos Ruotsin poliisin karhuryhmä rynkyt tanassa. Siinä oli Futuran lisäksi muistaakseni musta isolohko-Swinger, 350 ci Camino ja Ahosen Timin 11 sekan 80-luvun 350 ci Camaro. Heh, taisi olla sama kesä, kun ajelin keskellä päivää rauhassa Hervannassa menossa kaupunkiin. 2004 käytiin Futuralla Power Meetissä. Ulospääsy kentältä on piinaa, on kuuma, ja se kestää ja kestää. Ihmiset reagoivat ilmiöön laidasta laitaan – osa oli raivoissaan ja toiset taas huusivat aivan ekstaasissa. Tilalle tuli Mark Williamsin alumiininen 3,5" mittatilaustuote, joka on sitten kestänytkin. Olimme lauantain helteessä ajamassa Västeråsin kentältä poispäin hitaasti liikkuvassa jonossa, kun takana olevasta Kylmäniemen Karin keltaisesta Galaxie-avosta alettiin kovaäänisesti vaatimaan kuumuuden puuduttaman porukan virkistystä pikku burniksen muodossa. Otti kunnon burniksenkin. Luottomaalari Timo Nikola maalasi Futuran astetta aiempaa tummemmaksi. V12 vastassa. Perään tuli Ruotsin kilvissä oleva sininen BMW 750i V12. Juttu tehtiin otsikolla Finnish Fairmont. Pois lähdettäessä ajeltiin rauhallisesti letkassa. Futuralla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia pysyä perässä. Cabareen ovelle oli muutaman kymmenen metrin jono, jossa oli ehkä 200 ihmistä. Tällä Hämeenkyrön lentokentällä ajettiin vain 200 metriä ja sitäkin vain ihan hupimielessä vanhan ajan lippulähetyksellä. Valot vaihtuivat ja Bemari lähti keskustaa kohti niin paljon kuin siitä irtosi. Olin letkan puolivälissä, ja kun huomasin, mitä tapahtui, läksin Bemarin perään. Vedon jälkeen molemmat oli hiljaa, kunnes isä sanoi pojalleen ”oli tämä sentään vähän erilaasta kuin se Ferraari jonka kyyrissä oltihin, vai mitä poika?” Poliiseja ja Poweria. Kaverini, joka oli ollut siellä terassilla, kertoi naureskellen, että se huumaava puheensorina oli katkennut kuin veitsellä leikaten. Eräänä lauantaisena kesäiltana noin 2003 oltiin Tampereella liikenteessä kolmen muun tehokkailla veekaseilla varustetun auton kanssa. Valitettavasti sitä ei enää löydy sivustolta (www.fordmuscle.com). Jossain vaiheessa alla oli myös ultraharvinaiset Weldin tekemät 17" Cragar S/S -vanteet
Laskukaava antaa tehoksi auton paino ja varttimailin loppunopeus huomioiden noin 570 heppaa. Syntisenpunainen äänieristetty sisustus hyvien stereoiden kanssa takasi matkustusmukavuuden. Käyttäytyi kyllä ihan siivosti, mutta noi 6x15"Weldin kevyet etukisavanteet eivät kestä sitä rääkkiä. Kytkimeksi vaihtui jossain vaiheessa McLeodin Street Twin -kaksilevyversio, kun ei ne yksilevyiset kestäneet. Ei niitä oikeasti suorituskykyisiä autoja kyllä kovin paljon oikeasti tien päällä liikkunut. Rakensin sitten uuden 351W-pohjaisen moottorin, tilavuudeltaan 408 ci. Aika pienellä se meni johtuen manuaalilaatikosta, hyvin rakennetusta pienikitkaisesta moottorista ja tarkasta säädöstä. AFR myönsi laatuongelman ja korvasi osan vahingosta. Se on muuten hieno tunne, kun ei tarvitsekaan 400 metrin päästä lopettaa, vaan voi päästää lappu lattiassa vielä 1200 metriä. Ekan kerran sellainen hajosi alle joskus 2000-luvun alussa ja toisen kerran sama tapahtui muutama vuosi myöhemmin, kun en enää muistanut ekaa hajoamista. Ja vielä manuaalilla. Maantiekulutus oli matalimmillaan noin 13 litraa, kuitenkin 6,5-litrainen yli 500-heppainen kaasarikone ja 1 700–1 900 kg matkailupaino. Poraus 4,030" 4" iskulla. Paras aika 11,006/204 km/h. Ai niin, kerran tuli kyllä kunnolla turpaan pyörältä. Katsastaakin täytyy, että voi ajaa turvallisesti ja päästöarvot alittaen!. Tämä korjattiin ja samassa yhteydessä seuraavana talvena Nikolan Timo maalasi auton uudestaan, nyt aikaisempaa hieman tummemmaksi munakoison/ luumun väriseksi. Hinaamalla Tukholmaan ja Turusta Tampereelle. 267 km/h maililla tauluun pienten ongelmien sävyttämänä. Kaikenlaista pientä. Kävinhän muuten parina vuotena Futuralla kokeilemassa rata-autoiluakin Ford Nationalseissa Alastarolla. Nykyisinhän tilanne on hieman toinen. Taisi muuten olla tällä reissulla, kun ennen moottorin hajoamista liikenneympyrässä ikivanha ruotsalaisvaari ajoi vanhalla farmari-Volvollaan Futuran takakylkeen lommon. Venttiiligeometria ja -koneisto ja olivat kunnossa, eikä syy ollut siinä. Saas nähdä, toteutuuko se ja missä muodossa, ja kuinka monta vuotta siihen menee… 94 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Suomalainen Fairmont sai maailmankuulua julkisuutta Fordmuscle-sivuston tekemän esittelyn myötä. Etupenkkiä ja ikkunoita säädetään sähköllä, tuuletusta voidaan tehostaa avaamalla tehdaskattoluukku ja tehostettu raidetanko-ohjaus ja tehostetut levyjarrut yhdessä jykevän alustan kanssa tekevät ajettavuudestakin soveliaan Grand Touring -tyyppiseen ajoon. Viimeisin kokoonpano on 4,11 välitys ja Wavetrack-lukko – ne siellä on vieläkin. Kaikkia muutoksia ja tapahtumia en muista, eikä niitä jaksa kukaan lukeakaan, mutta viimeisin isompi muutos oli 2009, kun vaihdoin Tremecin 5-vaihteisen pois ja tilalle 6-vaihteinen T56 Magnum. Paskan marjat sanon minä, pyörä veti saman tien sellaisen 50–100 metrin kaulan! Taisi olla turbolla. Melkoista toistettavuutta. Futura ei siis ole hävinnyt mihinkään, vaan on vain odottanut kuivassa säilytyspaikassa uutta tulemista. Tosta hinauksesta vois muuten myös kirjoittaa ihan oman tarinansa, mutta mainittakoon vain, että hinausautona toimi Mäki-Petäjän Jannen ’69 Mustang Sportsroof, jossa on moottorina äreä ränttätänttä 408W stroker Dominaattorilla. Yhtenä lopullisena tekijänä oli sitten myös tuoreehko lakimuutos, joka lopultakin mahdollistaisi sen 460-perustaisen isolohkon Futuraan – jospa tekisi siitä 35 vuotta vanhasta ideasta totta. Huominen on aina tulevaisuutta. 408. Pitää tähän väliin muuten pikkuisen valottaa bensankulutusta, kun sen jollakin Powerin reissulla huvikseni mittasin. Hankin jo World Productsin pomminkestävän aftermarketlohkonkin 4,125" porauksella. Syynä moottoririkkoon oli AFR 185 -kansien ohjureissa, jotka olivat niin kuluneet, että lopulta yksi venttiili putosi sylinteriin ja seurauksena oli melkoinen täystuho. Kerrankin taisin ajaa saman ajan samoissa kisoissa kolme kertaa. Väistämättä tulee mieleen, että kyllähän niille nyt täytyisi vähän yllätyksiä järjestää. Olin juuri ajanut Alastarossa ton enkan ja olin jo melkein kääntymässä Tampereen ohitustieltä kotiin. AFR 205 -kannet, Super Victor -imusarja, 950 Holley, Compin mekaaninen rulla 242/248@0,050 ja 1,7 keinut. Usein auto oli täynnä porukkaa ja matkatavarat tai slicksit takakontissa. Autojen ja pyörien suorituskyvyt ovat parantuneet ja alle 4 sekuntiin sataseen kiihtyvän sähköautonkin voi kuka tahansa nörtti ostaa kaupasta. Mustangiin tuli vielä latausvika niin, ettei valoja voinut pitää päällä, ja totta kai satoi ja oli pimeää. Silloin takaa tuli joku pyörä aika lujaa rinnalle ja jäi siihen. Koska auton alustaa ei ole rakennettu kiihdytyskäyttöön, eikä autoa edelleenkään kevennetty, pikemminkin päinvastoin, paras 60-jalkainen taitaa olla 1,75 s. Joka paikkaan ajettiin ja useimmiten myös takaisin. Scatin takokampi, H-beam veivit ja SRP-takomännät. Taka-akselina kaikki nämä vuodet sama Currielta tilaama 31-rihlaisilla vetareilla varustettu 9", johon toki murikan, lukot ja välitykset muutin moneen kertaan. Ihan ok – kyseessä on kuitenkin pumppubensalla toimiva katumoottori. Vapaastihengittävän katu 351–408 W-moottorin ja muiden asiaan liittyvien juttujen kanssa tuli touhuttua uutterasti. No, tyrkkäsin kolmosen sisään ja lapun lattiaan, siinä oli vielä vähän alamäkeä ja auto tuntui kiihtyvän upeasti. Peltisarjoina edelleen samat uskolliset 1 ¾" Hookerin Super Compit. Samalla myös vaihteisto vaihtui vahvemmaksi TKO 600:ksi. Kaasu pohjassa vaihdot aina totta kai. Pyörien kanssa tilanne oli vähän toinen, suurin piirtein joka toinen tai kolmas niistä tukisti Futuraa turpaan. Hallissa järjestettiin seisovan mailin ajoja, joten sinnehän piti mennä kokeilemaan 2009. Kadulla Futuran suorituskyvyn haastajia oli vuosien mittaan melkoisesti, mutta noiden 20 vuoden aikana täytyy todeta, että eipä vaan yhdellekään autolle tullut jäätyä katuolosuhteissa toiseksi. 2007–2010 kävin myös muutamia kertoja ajamassa varttimailia. siellä oli. Tehonkesto 1 500 heppaa ja tilavuutta saa 470 ci asti. Huvittavaa oli toi 10 sekunnin alituksen jääminen 7 tuhannesosasekunnin päähän, mutta kun ei niin ei. Toimii kyllä komeasti kadulla, negatiivisena puolena myös tuplahinta, lisääntynyt paino sekä tyhjäkäynnillä esiintyvä lievä ääntely. Kiva oli kyllä toi 20 vuoden ensimmäinen aktiiviura Futuran kanssa. Puristussuhde maltillinen 10,8. Haalin myös muutakin osaa, kuten CHI-kannet Australiasta, mutta sitten tulikin kaikenlaista muuta äksöniä, kuten Fairlane GTA ’66 Suomi-auton täyskunnostus. Ei se kyllä kutosvaihdetta tarvitse, mutta pitihän sekin kokeilla. 2010 myin auton 408-moottorin pois tarkoituksena rakentaa tilalle isompi ja tehokkaampi 351W-perustainen stroker
C O M REGISTER TO ATTEND EXPLORE THOUSANDS OF NEW PRODUCTS AND INNOVATIONS FROM 2,000+ EXHIBITORS! NOVEMBER 5–8, 2024 L A S V E G A S C O N V E N T I O N C E N T E R W W W. S E M A S H O W. S E M A S H O W. C O M REGISTER TO ATTEND EXPLORE THOUSANDS OF NEW PRODUCTS AND INNOVATIONS FROM 2,000+ EXHIBITORS! NOVEMBER 5–8, 2024 L A S V E G A S C O N V E N T I O N C E N T E R W W W. C O M REGISTER TO ATTEND. S E M A S H O W. EXPLORE THOUSANDS OF NEW PRODUCTS AND INNOVATIONS FROM 2,000+ EXHIBITORS! NOVEMBER 5–8, 2024 L A S V E G A S C O N V E N T I O N C E N T E R W W W
96 AMERIKAN RAUTA 6/2024 Kutjan kuva. Best of both worlds Teksti ja piirros: Janne Kutja 1949–51 Mercureita ei ollut saatavana hard top -mallisina, eikä nytkään ole oikeastaan kyse siitä, vaan avomalliin lisättiin irrotettava katto perinteisten kustomointien kera
Toki samaa teemaa voisi hyödyntää pienempääkin takalasia hyödyntäen. T ällä kertaa näytämme, miltä ’49–50 Mercury voi näyttää näyttää kustomoituna, eikä siinä vielä kaikki. Irrotettavaa kovakattoa tähän tyyliin toteutettuna näkee jonkun verran uudemmissa tehdastekoisissa autoissa ja on niitä aikoinaankin ollut, jos ei muuten niin jonkun koripajan toteuttamana vähintäänkin. Kyseessä on vieläpä avomalli, jota ei aivan niin usein näe kustomina. Eikä siinäkään vielä kaikki, kuten ostos-tv:ssä sanottiin, vaan autoon tehtiin maalattu ja kiiltävä irrotettava kovakatto käyttäen alkuperäistä takalasia. Varsin perinteinen kustom-Mercury siis, jolla voi halutessaan nauttia raikkaasta ulkoilmasta umpiauton hyviä ominaisuuksia unohtamatta. Fender skirtsit ovat Mercuryn omat vuodelta 1951. 97 6/2024 AMERIKAN RAUTA. Valojen alapuolelle on upotettu pyöreät vilkut/parkit. Maski on hieman muokattu alkuperäinen, josta keskikoriste on poistettu. Viisainta olisi varmaankin kuitenkin käyttää esimerkiksi lasikuitua lopullisessa versiossa, jotta katon satunnainen irrottaminen helpottuu.Perinteiset muutokset sämpylä-Mercuryyn sisältävät tällä kertaa etuvalojen upotuksen ’52 Mercuryn kehyksillä. Puskureina toimivat ’49 Plymouthin erittäin hyvin kolmesta ”poimustaan” tunnistettavat puskurit edessä ja takana. Katto on rakennettu alkuperäisen coupe-katon muotoja hyödyntäen. Kattoa on madallettu ehkä noin nelisen tuumaa, ja samassa yhteydessä takasivuikkunan linjaa on oikaistu hieman loivemmaksi. Muotoihin hyvin istuva kylkilista on ’55 Pontiac Star Chief -mallista. Vuotta uudemmasta Oldsmobile Fiestasta ovat puolestaan leveiden valkosivurenkaiden kehystämät pölykapselit alkuperäisillä vanteilla
98 AMERIKAN RAUTA 6/2024. Kangasalla asuvan Joni Joenniemen maata raapivassa Caddyssä yhdistyy nostalginen Bellflower custom -tyyli ja viileä patina. Jyväskyläläinen Pietari Markko rakensi itselleen oman vastaavan varustettuna modernilla 5-litraisella ja 32-venttiilisellä Coyote-tekniikalla. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 10.10.2024 Eleanor se u raa va ss a nume ro s s a Kasarimuskeli Viileää patinaa Chevrolet Camaro IROC-Z Turbo ‘88. Siitä pitää huolen Schwitzerin S400-turbolla terästetty LM7-moottori, jonka perässä on BMW:n 6-vaihteinen ZF-manuaali! Cadillac Coupe DeVille ’60. Loppukesän tapahtumat Ford Mustang Fastback ’67. Antti Sillmanin 3Gen-Camaro ei ole pelkästään uhmakkaan näköinen, vaan myös voimaa löytyy. Nicholas Cagen tähdittämä Gone in 60 Seconds on varmasti kaikille autoihmisille tuttu elokuva, jonka autotähti ”Eleanor” piirtyi pysyvästi verkkokalvoille. Mukana muun muassa Ride-In Oulu Motor Meet, Nurmeksen Drive-In & Rock ja Pistohiekan Hayride Jamboree
Paikkavaraukset: hameenlinna@x-treme.fi tai puhelin 046 8782 479 jenkkiautonayttely.fi Special Quest: The stars of bad chad customs: chad & jolene (canada) Autorama, Bike-O-Rama, Classic , Custom, Hot Rod, Lowrider, Motorsport, Muscle Car, Performance, Pick up, Projekt, Sport Car, Styling, Truck, Tuning, Van, Vintage. Ku va : Di rk Be hl au Kuva: @dominooo_gallery / lower.united Avoinna: La 10-18, cruising startti klo 18.30, After Party. Lippujen hinnat nousevat 27.9. Autonäyttely, harrasteparkki, swap-myyntialue ja street food autoja Tervetuloa x-treme motor show’hun Ilmoittaudu heti tai viimeistään 8.9 menneessä pohjoismaiden komeimmat ajoneuvot Special quest: from hot rod hangar (austria) space mercurius GTC & spice girl näe auto livenä osallistu netissä arvontaan, voita vip-ruokailu chadin ja joealinen kanssa @originaljenkkiautonayttely #jenkkiautonayttely. saakka, hanki tapahtuman t-paita. Lippuja myynnissä rajoitettu määrä. Su klo 10–16 Liput Tiketti.fi ja ovella (katso lippuluokat netistä) Halvat Early Bird liput 8.9
24% Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4X4. Alv. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. 69.900,Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! AMERICAN BEAUTY CAR SHOW 40 th FORSSAN PICK-NICK – YLI 30 SIVUA TAPAHTUMIA! AMC JAVELIN SST ’69 • MUSLA CONVERTIBLE ’66 FORD 5W COUPE ’32 • FORD COURIER ’61 MERCURY MONTEREY CONVERTIBLE ’50 • H-D SHOVELHEAD ’80 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Kerhoesittely STREET MACHINE CLUB FORSSA 70 02 45 -2 40 6 PAL VKO 2024-41 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 6/ 2 02 4 • 11 ,9 € PLYMOUTH VALIANT V100 390 STROKER ’64 CHEVROLET EL CAMINO ’60 SSweetie weetie Pie Pie SSweetie weetie Pie Pie _Fl Demon___ _Fl Demon___ AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 24 NR O 94 ”E N H AL U N N U T SIT Ä A LK U PE RÄ IS TÄ N O KK A PE LT IÄ RE I’IT TÄ Ä, JO TE N TE ET IN PE IP O N JO N ILL A RA U M A LL A LA SIK U IT U IS EN PE LL IN ”. ratti, ym. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2024 123.900,Sis. Alv. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2024 184.900,Sis. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm. Takuu 36 kk/200 tkm. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Kevyt kuorma-auto! Takuu 36 kk/200 tkm. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 69.900,RAM-mallisto alkaen! SLT CLASSIC HEMI BLACK 69.900,Sis. Alv. Takuu 36 kk/200 tkm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2024 182.900,Sis. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. Alv. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2024 121.900,Sis