Amerikan Rauta 07/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SIX-5 – AMERIKANSEIKKAILU JATKUU CRUISINGEJA: HÄMEENLINNA, JYVÄSKYLÄ, KARSTULA, VANTAA FORD MUSTANG FASTBACK ’68 CHEVROLET BEL AIR ’57 Dodge Opera Coupe ’39 Ford Roadster Pick-Up ’30 Chevrolet Corve e Sting Ray ’64 Chevrolet Styleline ’51 • H-D Night Rod ’04 Dodge Opera Coupe ’39 Dodge Opera Coupe ’39 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 6 • 8,9 € 6 414887 002455 1 6 7 70 02 45 -1 60 7 PAL VKO 2016-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Lyhennetty ja jatkettu CCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCCH H H H H HEEEEEEEEEEEEV V V V V V V V V V V V V V V V V V VRRRRRRRRRO O O O O O O O O O O OLLETT BBBBBBBBBBBBBBBBBEEEEEEEEEEEELLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLLL A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A A AIIIIIIIIRRRRRRRRRRRRRRR ’’’’’’5555555555555555555777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777777 • 8,9 €
Samalla tavalla hävisi 60-luvulla muodin muuttuessa moni aikaisista rodeista ja kustomeista. Ennen digikameroiden aikaa kun kuvan nurkassa tai takana näkyvästä kuukadesta tai vuodestakaan ei aina voi kovin suuria päätelmiä tehdä. Ei ihan helppo homma, eikä olisi tullut mieleenkään aloittaa silloin 90-luvulla, kun hyvätkin viisseiskat olivat vielä aika edullisia. 20-30 vuotta takaperin perän korotukset ja hilemaalit olivat historiaa, eikä juuri kukaan nähnyt 80-luvun alun näyttelyautoja nostalgisina ja säilyttämisen arvoisina lähihistorian aineellistumina, vaan lähinnä noloina virheliikkeinä, kun auton piti olla perusvärissä ja alkuperäisellä sisustalla varustettu. Se oli niitä alkukesän lämpimiä päiviä, kun kävin kuvaamassa Vilenin Fastbackiä Meri-Porissa, Kallossa ja Yyterissä. Se ei sentään päätynyt Bel Airin tapaan lumihangen alle metsäautotien varteen, mutta vähän niin kuin unohtui seisomaan talliin lähes 31 vuodeksi. Digikameroiden tultua kuvien arkistointi periaatteessa helpottui, mutta käytännössä useat vuosituhannen vaihteen jälkeen eteen tulleet tietokoneen vaihdot ovat johtaneet siihen, että täysin kadoksissa ovatkin 15 vuotta sitten otetut digikamerakuvat. Luulen, että usein katoaminen johtuu siitä, että se hauskana pidetty kuva on napattu jo kertaalleen johonkin toiseen käyttöön ja päätynyt sitten paikkaan x tai pahimmillaan mappiin ö. Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Kuka ties 10 vuoden päästä muistellaan kaiholla niitä 90-luvun billet-vanteilla ja pulssiviivoilla varustettuja rakennelmia, joista ei monikaan tule sinne saakka säilymään aikansa kuosissa. Ja mielellään näyttelysomisteena peilejä. Tällä kertaa selailin vanhoja albumeita löytääkseni kuvan tässä lehdessä esiteltävästä Tero Erosen ’57 Bel Airista, jonka näin ensimmäistä kertaa 80 senttiä lyhennettynä todennäköisesti vuonna 1991, ja jonka Tero pidensi sittemmin takaisin alkuperäisiin mittoihin. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.. Nekin, jotka ovat tallessa, ovat todella huonolaatuisia, tuolloin kun pokkarikameroiden kuvakoko oli yhden megapikselin luokkaa, aina ei sitäkään. Auton jäädessä 80-luvun puolivälissä seisomaan siitä nimittäin kaavailtiin Bullitt-kopiota, jollaisia löytyy maailmalta vaikka millä mitalla. Vähän samantyyppinen kohtalo – joskin ihan eri syystä – oli nykyisin Jarmo Vilenillä Porissa olevalla kansikuva-Fastbackillä. En ollut käynyt siellä kai 20 vuoteen, ja mirranhohtoisen Mustangin näkeminen noissa lapsuuden maisemissa vei ajatukset sinne 80-luvun alkuun. Konservoidussa mirrapinnassaan Frank-lempinimen saanut auto on harvinainen muisto ajalta, jolloin näyttelyautoissa ”piti” olla kirkkaanpunaista alustassa ja plyyshiä sisällä. Filmithän saattoi tulla kehitettyä kuviksi vasta vuotta, joskus kahtakin niiden ottoa myöhemmin. Liian usein tulee kuitenkin vastaan tilanne, että muistaa ottaneensa jostain tilanteesta kuvan, muttei sitä löydy kuvien seasta millään. Siksi kai pätkä jäikin seisomaan joutilaana yli 20 vuodeksi. Ei se leipä tainnut silloin maistua enempää leivältä, mutta kesät oli pidempiä ja Del Monte -mies sanoi ”kyllä”. Useimmiten noloimpia ja vanhanaikaisimpia juttuja tuntuvat olevan 10-15 vuotta aiemmin trendien aallonharjalla olleet ratkaisut, ja siksi niitä peitetään ja hävitetään kovaa tahtia. V anhoja valokuvia selaillessa joutuu usein miettimään, mistä mikin kuva on ja milloin se on otettu. Sanottiin mitä sanottiin, niin kyllä autoharrastuksessa vaikuttavat trendit ihan niin kuin muussakin elämässä. Olisi vähintään tekopyhää sanoa, että kertaalleen rakennetut laitteet pitäisi säilyttää sellaisina, kuin niistä on tullut ensimmäisellä kerralla, mutta on mukavaa nähdä, että jotain konkreettisia muistoja menneiden vuosikymmenien rakentelutyylistä on säilynyt näihin päiviin. Sen kohdalla täytyy kyllä sanoa tuon unohtumisen olleen lopulta hyvä juttu
Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.. Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. etunimi.sukunimi@amerikanrauta.. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.. materiaali@amerikanrauta.. Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat serti?oidusti ympäristöystävällisiä. Mikkonen, Jerker Jokiniemi, Veli Vartiala, Jukka Toivakka, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. myynti@amerikanrauta.. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.
ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. t u u m a c i d . fi Tehdaskylänkatu 7 H 11710 Riihimäki EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. Osat ja palvelut Säännölliset osatoimitukset USA:sta Huippumerkit Asennuspalvelu osille Moottori– ja autoprojektit Asiakaslähtöinen palvelu Hyvä sijainti Riihimäellä 040-5606 254 info@tuumacid.fi w w w. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI w.faceb k.com/amerikanrauta
ESITTELYSSÄ 12 Ford Mustang Fastback ’68 Porilaisen Jarmo Vilenin Frankiksi nimetty Mustang on sikäli erikoinen tapaus, että se on rakennettu ensimmäisen kerran jo lähes uutena. 40 Chevrolet Corvette Sting Ray ’64 Kuopiolaisen Timba Pelkosen C2 on levitettyine lokasuojineen, puskurittomine keuloineen ja konepellin läpi työntyvine remmiahtimineen karikatyyrimaisen hotrod-henkinen laite. 7/2016 52 HarleyDavidson V-Rod ’04 28 Chevrolet Bel Air ’57 12 Chevrolet Bel Air ’57 6 AMERIKAN RAUTA 7/2016. 20 Dodge Opera Coupe ’39 Lahtelainen Juha Saukkonen vietti yhden talven aikana tallissaan 2 000 työtuntia. 28 Chevrolet Bel Air ’57 Autoilla on monenlaisia tarinoita. Harvaa on kuitenkaan ensin lyhennetty ja sittemmin jatkettu takaisin alkuperäismittoihin. Tero Erosen Chevy on. 52 Harley-Davidson V-Rod ’04 Kitu Helander rakensi V-Rodistaan itsensä näköisen, yönmustan laitteen vahvalla Mad Max -hengellä. 46 Chevrolet Styleline 2D Sedan ’51 Chopattu ja ilmajousitettu luiskaperä oli lappeenrantalaiselle Jussi Suurinkeroiselle jo kolmas samaa vuosikertaa edustanut Chevrolet. Lopputuloksena syntyi korkealla oman työn osuudella rakennettu ja tinkimättä viimeistelty street rod. Vuosikymmeniksi talliin unohtunut auto on nyt konservoitu 80-luvun alun mirrakuosiin. Kannessa: Ford Mustang Fastback ’68 Nro 31. 34 Ford Roadster Pickup ’30 Timo Hersti muutti kertaalleen tipunkeltaiseksi ja lokarittomaksi juurirodiksi rakennetun RPU:n täysin uuden tyyliseksi vahvalla kustom-otteella
66 Bomba Drive-In & Rock 58 Linnacruising 20 Dodge Opera Coupe ’39 7 AMERIKAN RAUTA 7/2016. muistelee aikaa, jolloin maastovehkeet veivät mukanaan ja Wagoneerin mittariin kertyi puoli miljoonaa kilometriä. 26 Tarinan takana: Dodge Opera Coupe ’39 Hankintahetkellä Saukkosen Juhan Dodge oli lähinnä pakettiauton takapaksiin mahtunut osakasa. 79 SIX-5 Amerikassa, osa 3 Nevalaisen Kimmo pääsee vihdoin kokeilemaan Vettensä siipien kantavuutta Texas Milella. järjestetty ulkoilmatapahtuma vedettiin tällä kertaa läpi aurinkoisessa säässä ja varmoilla otteilla. 10 Pelit ja vehkeet Tarpeellista tavaraa rodeihin, muskeleihin, kustomeihin ja maastureihin, kuskeja unohtamatta. 61 Jyväskylän muistoruising Jyväskylässä pidettiin elokuussa normaalia spesiaalimpi kokoontuminen kunnianosoituksena edesmenneelle pitkän linjan harrastajalle. 58 Linnacruising Linnacruising kokosi Ahveniston radalle autokuntia kiitettävästi, muttei kuitenkaan ihan viimevuotiseen malliin, kiitos jatkuvien sateiden. 84 Muumio muistelee Kari B. 88 Kutjan kuva Tällä kertaa Janne veisteli kynällään todellisen klassikon, ’57 Chevyn. 70 FSRA Street Ros Nationals 2016 Finnish Street Rod Association järjesti vuosittaisen päätapahtumansa tänä vuonna Lappeenrannan luonnonkauniissa maisemissa. Ford Mustang Fastback ’68 Jarmo Vilenin ’68 Mustangia on rakennettu uudesta saakka ja autosta on arkistoitu myös kuvamateriaalia vuosien varrelta. Bomba Drive-In & Rock tarjosi hauskaa menoa jo kolmatta kertaa. Tänä vuonna autoja oli tuhatkunta. 72 So-Car Meet Kekseliäät eteläkarjalaiset väänsivät So-Cal-lyhenteen maantieteellisesti sopivammaksi ideoidessaan Lappeenrannan uutta tapahtumaa. 86 Puuhanurkka Choo Choo Customs Camino alkaa olla pikkuhommia vaille ehjätty. 76 Vantaan Cruising Heurekan iso parkkialue täyttyy harrastekalustosta ääriään myöten kerta toisensa jälkeen. 74 Classic Motormeet Haparanda Kaksipäiväinen tapahtuma kokoaa pohjoisen harrastajat joukolla Tornionjoen rantaan. ARTIKKELIT 18 Tarinan takana. VAKIOT 8 Rauta-annos Vanhat hyvät ajat palaavat; FHRA järjestää Old Boys -iltamia ja AC aloittaa vanhojen Cobrien tuotannon uudelleen. TAPAHTUMAT 56 Turku Kustom Show Turun urheilupuistossa 20.8. 66 Bomba Drive-In & Rock Pohjois-Karjalassa pidot ovat aina hyvät. 64 Carstunekruisinki Karstulan pallokentältä startannut tapahtuma kokosi yhteen reilut 150 harrasteajoneuvoa
Materiaalin kovetuttua auto kärrättiin parkkipaikalle toimimaan taide-esineen lisäksi jonkinlaisena isompana betoniporsaana; yhdessä vaiheessa se oli jo vaarassa tuhoutua kampuksen muuttaessa ja tehdessä tilaa uusille rakennuksille. Pulman ratkaisemiseksi ja asiakkaidemme tyytyväisyyden varmistamiseksi olemme päätyneet postittamaan Amerikan Raudat tästedes yksittäismuovitettuina tästä numerosta alkaen. Malmin lentokenttä on yhä pystyssä ja kokeneita hot rod -ja drag racing -persoonia yhä liikenteessä, joten FHRA:n Old Boys -iltamat alkavat lokakuun 6. Olemme saaneet tilaajiltamme toistuvasti yhteydenottoja postituksessa kärsineistä lehdistä, jotka ovat saapuneet postilaatikkoon koirankorvilla. Sisustan kunnosta ei toistaiseksi ole tietoa, eikä sitä ole vielä päästy endoskoopin avulla tutkimaan. Mikäli tunnet nostalgian piston ja vanhaa kuvasekä tekstimateriaalia menneiltä vuosikymmeniltä löytyy, olisi FHRA Old Boys -jaos varmastikin mielissään. Toimittanut: Antti Kautonen ja Kimmo Janhunen Uutispalsta spalst Betoniin valettu Caddy Kun autosta tulee taidetta , siitä tulee usein samalla kertaa mahdoton käyttää. Nyt, vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen pohjaa hitsattiin jonkin verran ja renkaat uusittiin konservointitöiden yhteydessä. Siltikin, autoaiheisia kokoontumisia riittää talven selän yli: cruisingeja järjestetään viikonloppuisin pääkaupunkiseudulla Kauppatorilla, Espoossa, Heurekan parkkipaikalla Vantaalla, ja muualla Suomessa vaikkapa Porvoossa, Raaseporissa ja Kajaanissa. päivä. Esimerkkinä tästä on ”Concrete Tra?c” -nimeä kantava teos, joka koostuu betoniin valetusta vuoden 1957 Cadillac Series 62 Sedan DeVillestä. Tarinakerholle on myös perustettu omat Facebooksivut kokoontumisten ylläpitämiseksi. Arkisin pidetään Riihimäellä ”Turpakäräjät” Ullan Pakarissa joka keskiviikko kello 18:00. Autoon kiinnitettiin hieman vahvikkeita muottien lisäksi, jonka jälkeen sen ylle kaadettiin tonnikaupalla betonia. Jatkossa hieman ehostettua Concrete Tra?cia esitellään Chicagon yliopiston pysäköintialueella Greenwood Avenuella. Kokoontumisia 8 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Vuosikymmeniä ikään kuin unohdettuna ollut, yhä kokonaisen auton sisältävä teos on nyt tuotu takaisin valokeilaan, ja ajokkia on hieman kunnostettu. Toivottavasti lehtemme saapuvat jatkossa tilaajillemme yhtä hyväkuntoisina kuin ne sinne päin lähtevät! Amerikan Raudat muoviin FHRA Old Boys Näin lokakuussa alkavat autotapahtumat olla jo vähissä harrastekaluston joko vaipuessa talviunille tai vetäytymässä punomaan juonia uudelle vuodelle. Tuolloin Malmin lentokentän Gate 1 -kahvioon kokoontuu suomalaisessa roddaus -ja drag racing -skenessä vaikuttaneita miehiä ja naisia turisemaan menneitä kahvikupin ääressä, ja ajatuksena on tallettaa ”entisiä hyviä aikoja” jälkipolville muisteluiden merkeissä. Alun perin vuonna 1970 89 dollarilla ostettu Cadillac uhrattiin taiteen alttarille Chicagon yliopiston, Chicagon nykytaiteen museon ja taiteilija Wolf Vostellin yhteisprojektina
AC Cobraa saa taas 9 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Lutziin hän innostui enemmän kiihdyttämisestä. Suomalaisväriä Drag Weekillä Rata-Harrikat AC Cars suunnittelee valmistavansa yhdeksän kappaletta AC Cobria tarkalleen siinä asussa, kuin alkuperäiset autot vuonna 1962 kasattiin. Perä on Fordin 9” ja varustettu 4,10-välityksillä. Lopulta olimme lopputuloksissa kahdeksannella sijalla 119 auton luokassa”, Juha ilakoi. Siirtymiä kertyi yhteensä 3 000 mailia. Tällä hetkellä auton alusta on rakennettu puhtaasti varttimailivetoja ajatellen ja moottori on saanut tuekseen ilokaasujärjestelmän. 50-70-luvuille sijoittuva ajanjakso oli jännittävää aikaa, mikä näkyy paikalle tuoduissa villeissä kehitelmissä. ”Drag Racing: America’s Fast Time” -näyttely kokoaa vanhoja kilpapyöriä, moottoreita ja memorabiliaa drag race -kulttuuriin sopivasti kustomoidun tavaran lisäksi. Juha Hätelä tutustui muutama vuosi sitten Jenkeissä työskennellessään Syracusessa, New Yorkissa asuvaan Robert Perrineen, ja pääsi tuolloin koko Drag Weekin ajaksi seuraamaan läheltä Robertin osallistumista mittelöihin ’56 Chevyllään. ”Viime talvena Robert kysyi, haluaisinko lähteä kisaamaan hänen kanssaan tänä vuonna, ja olin ilman muuta mukana. Edellä mainittu Lutz Race Cars voitti Unlimited-luokan tänä vuonna jo kolmannen kerran. ”Meidän luokassa ei saanut alittaa 10 sekuntia. Vaihteistona toimii vahvistettu TH200R4, jota komennetaan räikkäshifterillä. Viikon rutistus meni vähillä yöunilla, mutta suhteellisen pienin teknisin murhein. Ajoitin lomani siten, että pääsin sopivasti Drag Weekin ajaksi Jenkkilään”, Juha kertoo. Vuoden 1962 Cobra perustui silloiseen AC Aceen, jonka 2,6-litrainen Fordkuutonen korvattiin mainitulla 4,25-litraisella 260-kasilla. 32 parasta autoa valittiin viimeisenä iltana pudotuskilpailuun ja meillä oli mahdollisuudet voittaa koko luokka. Cobra Mk1 260 Legacy Edition -nimiset autot liikkuvat nimensä mukaisesti 260-kuutiotuumaisen kasikoneen voimin, ja ne valmistetaan käsin AC Heritage -työpajassa vuosikymmenten takaista kädenjälkeä kunnioittaen. ”Niiden aikana meiltä hajosi kerran rengas ja kerran jouduimme vaihtamaan startin hotellin pihassa.” Varttimaileilla auto kuitenkin toimi juuri, kuten sen odotettiinkin. Milwaukeessa sijaitseva Harley Davidson -museo keskittyy uudessa näyttelyssään drag-pyöriin. Ensimmäinen tuolloin kasattu yksilö, korinumeroltaan CSX2000 huutokaupattiin Montereyssä joitakin viikkoja sitten 13,75 miljoonalla dollarilla; nämä uustuotantoautot tulevat olemaan hieman edullisempia, vajaan 600 000 euron hintaisia. Auto kulki tasaisia kymmenen ja puolen sekunnin aikoja koko viikon. Robert on rakentanut 421-kuutiotuumaisella pikkulohkolla varustetun autonsa alun alkaen Ultimate Street Car -touhuihin, mutta tutustuttuaan Lutz Race Carsin Je. Montereyssä myyty , historiansa aikana moneen eri väriin maalattu auto on nyt kallein koskaan myyty jenkkiauto, ylittäen 2012 kaupatun, 11 miljoonan dollarin hintaisen Gulf/Mirage Ford GT40:n
Maalia myydään 0,1 ja 0,5 litran pulloissa. Hays Dragon Claw -kytkimet tulevat myyntiin syksyn ja talven aikana. Hinnat alkaen 49,95 €/kpl. Sen nanoteknologia mahdollistaa suoja-aineen tarttumisen tekstiilin pienten kuitujen ympärille. Janne’s Garagelta saa pajan omaa suunnittelua ja toteutusta edustavaa, yhtenäistä lättäpäämoottorin pakosarjan laippaa. Käsitelty tekstiili muuttuu nesteitä ja likaa hylkiväksi vaikuttamatta kuitenkaan tekstiilin ominaisuuksiin. Haysin patentoima vipuavusteinen järjestelmä mahdollistaa kevyen poljintuntuman, kun taas jousitettu keskiö pehmentää kytkimen purentaa. Haysin Dragon Claw toimitetaan kokonaisena sarjana sisältäen vauhtipyörän ja asennustarvikkeet. www.usparts.. Toimittanut: Kimmo Janhunen Ice FX -efektimaalilla saa luotua helposti jääkiteistä pintaa muistuttavan efektimaalauksen. Se painaa alle 16 kg. Dragon Claw on suunniteltu katukäyttöön, mutta se tarjoaa kilpa-autojen vaatiman tehonkeston. 2-levyinen kytkinpaketti on kaikesta huolimatta kohtuullisen kevyt. Haysin uusi 100 % amerikkalaisvalmisteinen, 2-levyinen Dragon Claw -kytkinpaketti uudistaa täysin suorituskykyisten kytkinten markkinat. Kulutuskestävyydestä kertoo se, että samaa ainetta käytetään ravintoloiden lattiamattojen suojaamiseen ja niiden kohdalla pinnat käsitellään uudelleen 6-12 kuukauden välein. Käsittely ei siis muodosta kalvoa tekstiilin pintaan, vaan sallii sen luonnollisen hengittämisen. Samalla kuitenkin kytkinlevyn keraaminen materiaali tarjoaa riittävän pidon myös kilpakäyttöön. Vitour Galaxy R1 on edullisen hintainen moderni valkosivurengas, jolla saa autoon klassista menneiden vuosikymmenten tunnelmaa ja tyyliä. www.?berprotector.. Maali voidaan ruiskuttaa myös kynäruiskulla tai levittää pensselillä. Tarjolla on laaja valikoima eri kokoja. Hinta: 0,1 litraa/15,00 € ja 0,5 litraa/55,00 €. www.jannesgarage.com Jääkide-efektiä Hays Dragon Claw -kytkimet Kapeaa valkosivua edullisesti Tuoteuutuudet oteuutuudet Lättiksen laippa Suojaa sisustalle nanoteknologialla Fiber ProTector on uusi ja tehokas suoja-aine tekstiileille. www.carpaintcenter.. Hinnat alkaen 1 989,00 €. 10 AMERIKAN RAUTA 7/2016. 2-levyisen kytkimen väännönkesto on jopa 1500 Nm (1150 lb.-ft kampiakseliteho). Pienempi riittää prätkän osien maalaamiseen ja isommalla tekee jo pikkuauton kokoisen pinta-alan. Hinta 60,00 €/pari
Hinta 109,00 €. Yhteys toimii nopean Bluetooth 4.0 -tekniikan avulla viiveettä ja katkoksetta. www.tradeparts.info Polkimien muutoksiin uosittuja pakojoustoja on nyt tken halkaisijoille 38, 41, 44, 51, 102 mm. Sileä sisäputki parantaa virtausta. www.roadmachine.. Valikoimassa ovat yleisimmät 6ja 8-pulttiset koot aina 22-tuumaisiin asti. Sopii niin Android, iPhone kuin Windows -puhelimillekin. www.usparts.. Paketissa on kolmen eri karkeuden vesihiomapaperia, työhön soveltuva hiontatuki sekä kiillotusja suoja-aineet. Hinta 27,00 €. Älypuhelin hyötykäyttöön Ma-Fra Regenera Headlight Restoration Kit on kuluttajille suunnattu ajovalojen kirkkaiden muovien ja pleksien ehostukseen tarkoitettu paketti, joka sisältää kaiken tarvittavan. Näköä o?roadmaasturiin Kiwi3 on pienikokoinen OBD-sovitin, joka voidaan kiinnittää auton OBD-liittimeen ja käyttää omaa älypuhelinta tämän jälkeen monipuolisesti mm. Laadukkaat joustot on valmistettu 304-rosterista. Hinnat alkaen 279,00 €/kpl (17-tuumaisena). Joustossa nta. Takit on valmistettu laadukkaista materiaaleista ja niissä on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin. www.presco.. Hinnat €. Hinnat alkaen 129,00 €. Vintage-tyyliset Rumble59-takit pitävät lämpimänä säästä riippumatta lisäten tyyliin aimo annoksen särmää. Koot M-XXXL. Lämmintä päälle Amerikkalaisen KMC Wheelsin XDsarjan vanteet tunnetaan hyvin o?road-kuljettajien keskuudessa. Laadukkaat jousettu 304-rosteäputki paran. Saatavilla useisiin eri kokoonpanoihin, esimerkiksi Ford ’28-48 ja GMC Pick-upit ’47-59. www.stuntman.. Nämä vanteet on suunniteltu kuljettajille, joiden mielipaikkoja ovat pölyiset hiekkatiet, mutaiset pellot tai korkeat kalliot. XD-sarjan uutusvanne on Rockstar III XD827. Aero?ow’n suosittuja pakojoustoja on nyt saatavissa putken halkaisijoille 38, 41, 44, 51, 57, 63, 76, 88 ja 102 mm. achine.. Syksy saapuu, mutta hyytäviä lämpötiloja ei ole syytä säikähtää. lisämittaristona, ajanottolaitteistona, vikakoodin lukulaitteena ja ajotietokoneena. Uusia kokoja pakojoustoihin Jarruja kytkinpolkimien muutokset onnistuvat kätevästi Classic Performance Productsin poljinpaketeilla, joita saa tulipeltiin tai runkoon tulevalla kiinnityksellä sekä 90 asteen muutoksella. Hinnat alkaen 99,00 €. www.futurez.. Tämä 5-puolainen aluvanne on saatavissa joko mattamustana tai osin kiillotettuna. Ajovalojen ehostukseen 11 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Joustossa on virtaussuunta. Hinnat 29,00-65,00 €
Nineni on Frank 12 AMERIKAN RAUTA 7/2016
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FORD MUSTANG FASTBACK ’68. Hurjinta tarinassa on kuitenkin se, että auton ensimmäinen lieksalainen omistaja aloitti sen rakentelun jo lähes uutena! k 13 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Porilainen pitkän linjan Mustangmies Jarmo Vilen onnistui hankkimaan vuosikymmeniksi tallin uumeniin haudatun vanhan näyttelyauton, jonka konservoi vanhaan loistoonsa
Meriläinen myi Fastbackinsä Mäntyharjulla sijainneeseen autoliikkeeseen, josta sen osti kauhavalainen Juha Lauttamus. V iime kesänä Haapsalun näyttelyssä amerikkalainen kustomguru John D’ Agostino pysähtyi katsomaan Jarmon Mustangia tarkemmin, ja hänelle kävi se sama erehdys kuin monille muille kesän näyttelyissä auton nähneille – D’ Agostino luuli auton olevan vasta rakennettu 70-luvun tyyliin. ”Kävin kuluneena kesänä tapaamassa Mikkoa Lieksassa, ja hän kertoi, että ostohetkellä liikkeessä oli myös uusi Shelby Mustang, mutta siinä oli puolet isompi hinta, joten valituksi tuli tavallinen Fastback. ”Mikko myös maalasi alunperin Wimbledon Whitena tehtaalta tulleen autonsa kelta-mustaksi ja asennutti siihen sivuputket ja tuplatakavalot. ”Silloin Kauhavalla päin tehtyjä näyttelyautoja ei ollut montaakaan, joten paikkakuntalaisten mielissä tämä Mustangi on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja edelleen olen saanut kuulla, kuinka kova juttu Frank oli silloin, kun se mustana sateenkaarimirroineen liikkui ympäri Pohjanmaata.” Muutaman vuoden näyttelyiden kiertelyn jälkeen Lauttamus päätti kuitenkin luopua autosta, ja laittoi siitä ilmoituksen lehteen Ford Mustang Fastback ’68 Mustang oli alun perin kutoskoneella varustettu, mutta nykyinen 302 cid kasi vaihdettiin keulalle jo 1972. Muutettuaan Suomeen Meriläinen oli jo kyllästynyt alkuperäisen kutoskoneen laiskuuteen, joten hän tilasi Musseen tehdasuuden 302 cid moottorin, joka siihen asennettiin vuonna 1972. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Aikansa kutakin, ja niin tuli vuonna 1978 Mustangin ensimmäiselle omistajallekin aika luopua vanhasta sotaratsusta. Toiset tulivat perille ja ovat vielä tänä päivänäkin autossa paikallaan”, Vilen jatkaa. Uudessa, aikakauden kovimpia trendejä edustaneessa kuosissa Mustang kiersi näyttelyitä 80-luvun alussa ainakin Hangossa, Vaasassa ja Seinäjoella. Todellisuudessa ilme on kuitenkin perua 70ja 80-lukujen taitteesta, tai oikeastaan sen rakentelun juuret ovat vielä kauempana. Meriläinen kulki Mustangillaan ahkerasti Ruotsin ja Suomen väliä, ja siihen asennettiin myös vetokoukku, jotta perään saatiin tarvittaessa kärryyn lisää tavaraa. Mikolle heräsi kuitenkin Shelby-kuume ja hän tilasi aika nopeasti Amerikasta Shelbyn scoopin ja muuta mukavaa autoonsa. Siihen maalattiin myös mustia raitoja ja sitä koristeltiin muutenkin oman mielen mukaiseksi jo silloin 60-luvun lopulla”, Jarmo selittää. Auton nimittäin osti uutena Ruotsista suomalaisperäinen Mikko Meriläinen, joka toi sen muuttoautona Suomeen 70-luvun alussa. ”Juha rakensi auton nykyisen kaltaiseen näyttelykuosiin maalauttamalla mustan mirrapinnan Nurmon automaalaamossa ja myös sisusta tehtiin uusiksi punaisella plyyshillä ja kultamaalilla. 80-luvun alun näyttelyissä moottorin kooksi kerrottiin syystä tai toisesta 351, mutta sellaisesta moottorissa on oikeastaan vain nokka. Myös Slot Mag -vanteet löytyivät taakse jo 70-luvun alkupuolella.” Mirraa pintaan. Siihen maalattiin myös mustia raitoja ja sitä koristeltiin muutenkin oman mielen mukaiseksi jo silloin 60-luvun lopulla. ”Jo varhain, noin vuonna 1973 tehtiin tilaus myös peltisarjoista, joista ensimmäiset varastettiin matkalla. Perä ylös, alustaan punaista ja valkoista maalia, ja niin uusi ilme oli valmis”, Jarmo kertaa Frankin historiaa
Sen perusteella pari vuotta aiemmin perustettuun kotimaiseen Mustang Owners Clubiin kuuluneet Asko ja Kristiina Pihlaja lähtivät Kauhavalle hieromaan sittemmin Frankiksi nimetystä Fastbackistä kauppoja. Jarmollahan on se ensimmäinen Mustang vieläkin, museorekisterissä ja kaikin puolin hienossa kunnossa. Bullitt-projekti ei kuitenkaan edennyt erikoiskilpien hankkimista pidemmälle, vaikka 90-luku oli jo pitkällä ja talliin viemisen 10-vuotispäivä lähestyi hyvää vauhtia. ”Asko hankki heille tuoreemman Mustangin alle ja Frankin lepo jatkui, kunnes se vietiin 1994 Myyrmäen Happy Days Car Show’hun kerhon osastolle hämähäkinseittisomisteineen.” Näyttelyn jälkeen Fastbackin kohtalona oli paluu alatalliin odottamaan Bullitt-suunnitelmien etenemistä. Jarmo oli tuolloin vasta 16, ja oli joulukuussa 1982 mukana perustamassa myös kotimaista Mustang-klubia. ”Asko ja Kristiina ovat mulle tuttuja jo 80-luvun alkupuolelta, mutta en yrittänyt ostaa Frankiä aiemmin, koska SE EI OLLUT MYYTÄVÄNÄ... Auto ajettiin kuitenkin talliin odottamaan uusia ideoita. Aikoinaan Mustangin perässä oli myös tuplatakavalot, jotka poistettiin Pihlajien ostettua auton Helsinkiin. Tuplatakavalot siitä poistettiin melkein heti, ja käytiin sillä muutaman kerran ”kylillä”, ennen kuin se jäi odottamaan uusiksi rakentamista.” Esikuvaksi muodostui Bullitin Mustang, jollaiseksi rakentelua varten Pihlajat alkoivat vähitellen hankkia osia Amerikasta. Hän kun oli Peräpään ilme on Back o. Kun viimein tuli mahdollisuus päästä Frankin omistajaksi, ei sitä tarvinnut kahta kertaa miettiä varsinkin, kun juniori oli myös heti ?iliksissä autoon”, Jarmo jatkaa. Olihan kaupungissa poneja tuon aikakauden mittapuulla melkoinen liuta, mukana maan tunnetuimpia näyttelyautoja. ”Kävin Erikssonin Pertin kanssa sitä katsomassa ja siellä se makasi maan alla tallissa vuosikymmenien pölyt päällä ja renkaat tyhjinä. Näin isoilla kirjaimilla se annettiin ymmärtää”, Jarmo selittää. Pori oli tuolloin 80-luvun alkupuolella jo opittu tuntemaan Suomen virallisena Mustang-kaupunkina, eikä mitenkään syyttä. Käyttöautonakin hänellä on Mustang, loppupään Foxkorinen, ja jo Vilenien seuraava sukupolvikin kurvailee 90-luvun lopun sekä 2000-luvun alun Mustangeilla. ”Elettiin 2015 vuoden alkua, kun minulle tuli Kristiinan kanssa puheeksi, että se alakerran muumio joutaisi ehkäpä jo uuteen kotiin, eikä missään nimessä kiertoon, vaan pysyvään kotiin. Sittemmin mies on hankkinut hoteisiinsa myös siistissä alkuperäiskunnossa olevan ’76 pikku kakkosen, joka ehti seistä ennen Jarmolle päätymistään useamman vuoden tyhjän panttina porilaisella pihalla. vuonna 1983. -roiseläppineen vahvan nostalginen. 15 AMERIKAN RAUTA 7/2016. ”Asko ja Kristiina olivat jo tuolloin kerhon jäseniä ja Fastbackin hankinta oli piste iin päälle. Mustang-kaupungin mies. 11 vuotta myöhemmin. Kuitenkin sieltä pölyn alta minua katsoi sellainen silmäpari, joka oli vietävä meille kotiin.” Nähdessään Askon Mustangiin hankkimat FB-68-kilvet Jarmo tuumasi, että tuo Fastback ’68 -tunnus on kyllä hyvä, johon Asko vastasi, että voi kai sen kilven niinkin tulkita. Kaupat syntyivät ja paluumatka Helsinkiin sujui rajussa ukkossäässä. Varhain Mustang-harrastuksen pariin ajautui koko ikänsä kaupungissa asunut Jarmokin, joka hankki ensimmäisillä kesätyöpalkoillaan vuonna 1980 viininpunaisen ja kutoskoneisen ’67 Coupen
Siitä tulikin muumiolle lempinimi Frank. Olihan Frank huilannut pääsääntöisesti lähes 31 vuotta, joten sen nykykunnosta ei ollut mitään tietoa. Takaposket ja kojelaudan Jarmo sai päättymättömältä tuntuneella hinkkaamisella puhtaaksi vanhoista liimoista. Hottentottivuosista muistuttavat lähinnä lisämittarit, jotka on sovitettu alkuperäiseen mittaristoon. 16 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Saavuimme paikan päälle ennen puolta päivää ja tallin ovien avauduttua alkoi elvytys. Ensin ilmaa renkaisiin ja sitten jarrujen tutkiminen. Tarkan markan pohjalalaiset olivat laittaneet vielä niin pienet suuttimetkin kuin vaan voi, ettei auto veisi bensaa paljoa, joten ne vaihdoin isompiin.” Ruostehommia Fastbackissä ei ollut, ne oli korjailtu jo ennen auton jäämistä seisomaan 70-luvun plyyshisisustan poisto oli ensimmäisiä töitä, kun Frank tuli meille. Penkeissähän oli mustavalkoiset päälliset, kaikki muu oli päällystetty punaisella plyyshillä ja kaikki kiiltävät osat oli maalattu kultaisiksi.” Jarmo pyrki säästämään sisustassa kaiken mahdollisen alkuperäisen ja uusimaan vain sen, mikä oli lopullisesti pilalla. Yli 30 vuoden pölyt verhoiluissa haisivat aika tunkkaiselle. ”Kotiin päästyä vaimoni Ellu ei aivan heti ollut silminnähden innostunut uudesta tulokkaasta, olihan näky aika lohduton. aina ajatellut kirjainten tulevan sanoista Frank Bullitt. Oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun pölyinen Frank näyttäytyi ulkoilmassa ja kampesimme sitä trailerille”, Jarmo naurahtaa. Itsellä oli alusta alkaen yksi ja ainoa tavoite: palauttaa se 80-luvun näyttelylookki ja unohtaa entisöinti. Jo ensipesu herätti ”kultukimalluksen” henkiin, niin kuin Ellu Frankin nimesi. Lopulta uusiksi menivät vain ovipahvit, lattiamatto ja etupenkkien verhoilut. Ford Mustang Fastback ’68 Sisusta on nykyisellään lähellä alkuperäistä. ”70-luvun plyyshisisustan poisto oli ensimmäisiä töitä, kun Frank tuli meille. Yllätys oli suuri, kun jarrut pelasivat ja auto saatiin käännettyä tallissa. Yli 30 vuoden pölyt verhoiluissa haisivat aika tunkkaiselle. Ensimmäiset pari viikkoa oli pelkkiä bensahuolia, aina kaasari tukossa ja muutoinkin kaikenlaista pitkään seisotuksesta johtuvaa vikaa oli päivittäin. Kaikkien nesteiden ja öljyjen vaihdon jälkeen oli aika koittaa herättää myös moottoria eloon. Lähes 30 vuotta vanhat bensat syttyivätkin tuleen ja ampuivat noet, pölyt ja karstat pakoputkesta ulos, mutta se kävi...” Takaisin näyttelykuntoon. ”21.3.2015 oli se päivämäärä, kun läksimme kohti pääkaupunkia ja traileriyhdistelmämme oli lastattu kaikella mahdollisella tarpeistolla. ”Ovipahveista paljastuivat kaiuttimen reiät, joten vaihdoin ne Askon 80-luvun puolivälissä hankkimiin uusiin. Tasan kuukausi auton hausta se katsastettiin ja meni läpi huomautuksitta, ja saman tien vaihdettiin Askon hankkimat FB-68-kilvet valkopohjaisista mustapohjaisiin
Ostin niitä mirroja useampaa erilaista, kun oli liian pientä tai suurta tai muuten väärää. VANTEET: Wolfrace Slot Mag 14”, tarvikespinnerit. Ensi hätään kevään ensimmäisiin näyttelyihin löytyivät Kouvon Tatulla Mercuryssä alla olleet Keystonen Klassikit, ja viimein Jarmo onnistui paikantamaan oikeanlaiset leveät Wolfracen Slot Magit, joille Seppo Niemensivu toimitti uudet renkaat. F aktat FORD MUSTANG FASTBACK ’68 • OMISTAJA: Jarmo Vilen, 52 • PAIKKA: Pori. Jarmo onnistui hankkimaan alle oikeantyyppiset 14 tuuman Wolfrace Slot Magit, joille asennettiin uudet Cooperin valkotekstirenkaat. Olisi ollut melkein helpompi maalata kokonaan uusiksi kuin konservoida, koska Timppa tutki, että mirraa on kolmessa eri kerroksessa ja lopputuloksen kannalta oli tärkeää saada kerrokset mahdollisimman samalla tavalla. KIITOS: Vaimo Elina, Miksu, Rami Harvonen, Petri Raukola, Pertti Eriksson, Timo Huolman, Seppo Niemensivu, entiset omistajat ja kaikki projektissa auttaneet. Sitten oli edessä vielä oikeanlaisten vanteiden hankkiminen. RENKAAT: Cooper Cobra Radial GT 225/70 R14. Tämä käytetty on old school -sateenkaarimirraa ja tämän tilasin muistaakseni Englannista. KORI: Shelby-tyyppinen scooppi. Frank on nyt palannut tien päälle ja pysyy hottentottikuosissaan muistuttamassa Suomiharrastuksen alkuajoista.” 17 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Alle olivat jossain vaiheessa päätyneet 14-tuumaiset Chrome Reverset, mutta Jarmon mielestä Frankiin kuuluivat Slot Magit tekstirenkain. MOOTTORI: 302 cid V8, 351W:n nokka, Holleyn 2-kurkkuinen kaasari, peltipakosarjat, tuplaputket. SISUSTA: Alkuperäinen, muutama lisämittari. ”Kaiken vanhan korjaaminen on vaikeaa, eikä 36 vuotta vanhan mirrapinnan paikkamaalaaminen ole sieltä helpoimmasta päästä. Tämä kesä Frankillä on pitkästä aikaa ajeltu ja kierretty ahkerasti tapahtumia, jatkossa Jarmolla on suunnitelmissa ainakin vaihtaa kolmilovinen laatikko Hurstin kepillä varustettuun neliloviseen, jonka Kasken Jukka hankki jo vuonna 1984 Ruotsista Frankia varten auton ollessa vielä Lauttamuksella. Sieltä kun löytyy hyllystä Mustangiin melkein mitä vaan nippeliä sattuu tarvitsemaan”, Jarmo kiittelee. Tallista löytyy edelleen miehen jo 16-vuotiaana hankkima ’67 Coupe. VOIMANSIIRTO: 3-vaihteinen manuaali, 9” perä 3.25:1 välityksellä. Takana näkyy myös Jarmon museorekisteröity ’76 Mustang II. ”Mustangien rakentelun kannalta on kyllä ollut iso etu, että Niemensivun paja on tuossa ihan lähellä. Aski tosiaan lojui Kaskella tallissa yli 30 vuotta Lauttamuksen ehdittyä myydä Mussen, mutta päätyi lopulta kuitenkin oikeaan osoitteeseen. p p p p p p p p p p piiiiiiiiiiiii-------n n n n n n n n n n n n n n n n n n n-----n 80-luvun puolivälissä, mutta niiden korjailun jäljiltä erikoismaalipinta vaati korjausta useammasta kohtaa. ”Nyt vaihteeksi vaan ajellaan ja nautitaan. Jarmo jos kuka on todellinen pitkän linjan Mustang-mies. ALUSTA: Perää korotettu. JARRUT: Levyt edessä, rummut takana. Huolmanin Timppa onnistui kuitenkin ?ksailemaan pinnan maalailemalla ja myllyttämällä, saaden auton näyttämään juuri maalatulta, vaikka pääosin pinta on vuodelta 1980. Niitä eri mirroja Timppa testaili Escortin irtolokasuojaan opetellen tekniikkaa ja sitä, miten saada juuri sama määrä hileitä per neliösentti. Purkki maksoi kotiin tuotuna noin 90 euroa
Hänen käsissään Mustang sai mustan mirrapinnan, plyyshiä sisälle ja slot magit myös eteen. Vuonna 1979 Meriläinen myi Mustanginsa Mäntyharjulla sijainneelle autoliikkeelle, josta sen osti Pohjanmaalle Juha Lauttamus. Ensimmäisessä versiossa paikallaan olivat myös kylkiputket, jotka Lauttamus sittemmin poisti. 2. Kuvassa Myyrmäki-hallin pihalta 1994 näkyvät selvästi mirrapinnan vaurioituneet kohdat, joita oli siinä vaiheessa pohjamaalattu. Päivitysten yhteydessä myös scooppi maalattiin hopeanväriseksi. Taakse asennettiin kahdet valot, ja autoon tuli tietysti myös isot roiskeläpät. Mustangin osti uutena tuolloin Ruotsissa asunut Mikko Meriläinen. 3 4 5 6 7 1 18 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Teksti: Tomi Eronen • kuvat: Jarmo Vilen , Mikko Meriläisen albumit Jarmon Frankiksi nimeämä Mustang kuuluu niihin yksilöihin, joita on rakenneltu uudesta saakka, mutta joka on ehkä juuri siksi säilynyt niin hyvin. 1984 Mustang muutti Helsinkiin Asko ja Kristiina Pihlajan hoteisiin. Meriläinen ja Mustang 60-luvun lopulla. Keulalle tilattiin tehdasuusi 302 cid veekasi. Se muutos ei onneksi koskaan oikeastaan ehtinyt alkaa. Tarinan takana Uudesta saakka rakenneltu 2 1. 3. 4. Vaikkei Shelbyyn budjetti riittänytkään, ei tyylistä tingitty, kuten kuvasta näkyy. Seuraavan kerran Mustang näki päivänvalon Vantaan Happy Days Car Show’ssa 1994, missä se oli näytillä vuosikausien pölyt päällään ja hämähäkinseiteillä somistettuna. 7. 6. Kuvassa Mustangissa on vielä kutoskone, mutta konepellillä on jo Shelbytyyppinen scooppi ja valonupotukset on maalattu mustalla. Ja mikä uskomattominta, auto rakennettiin tähän kuosiin 70-luvun Lieksassa! 5. Mustangin rakentelu jatkui ajan hengessä perän korotuksella, kylkiputkilla ja slot mageillä levein renkain. 70-luvun alussa Meriläinen muutti Suomeen, kotiseudulleen Lieksaan, ja Mustang maalattiin kirkkaankeltaiseksi. He eivät autolla paljoa koskaan ajaneet, vaan se jäi pian talliin odottamaan uudelleenrakennusta Bullitt-kopioksi. Huomaa kuvassa, kuinka erikoisvanteet ovat vain takana, kuten noihin aikoihin oli yleistä
Ensi hätään, kun sopivia sloteja ei ollut vielä löytynyt, Jarmo hankki Frankin alle vanhat Keystonen vanteet, jotka maalasi kokonaan hopeanvärisiksi.. Viimein oikeannäköinen mirramaali saatiin aikaan, ja Frankin konservointityö ulkoisesti käyntiin. Kankaat irtosivat helposti, vanhojen liimojen suhteen sen sijaan homma ei käynytkään ihan kädenkäänteessä. 80-luvun showtyyliin päällystetyt ovipahvit eivät olleet vuosikymmenten likakerroksineen mitenkään erityisen houkuttelevan näköiset. Sen jälkeen menikin yli 20 vuotta ennen kuin Musse kaivettiin tallin kätköistä seuraavan kerran. Tässä Huolmanin Timppa korjaa ovea. 11. 10. Ruostumaan Frank ei ollut onneksi koskaan päässyt, mutta vanhan mirrapinnan paikkamaalaus tuntui alkuun mahdottomalta jutulta. 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 AMERIKAN RAUTA 7/2016 8. Lopuksi Jarmo maalasi sisäosat uudelleen alkuperäisen punaisella. 18. 15. Kuvassa näkyvät selvästi kuskin oven maalivauriot. Tässä Frank on jo Jarmon kotipihassa. 9. Loputtomalta tuntunut hinkkaus tinnerirätillä tuotti tulosta, ja liimat saatiin puhdistettua ilman, että osien struktuuripinta olisi kadonnut. Kuvassa Jarmo kättelee Asko Pihlajaa 21.3.2015, kun auto on jälleen ulkona päivänvalossa. Back to life. 12. Öljyt eivät vuosikymmenien seisomisen jäljiltä olleet mitenkään mukavan näköiset. Vanteina olivat auton tullessa Jarmolle 14” Smoothiet kapein, mustakylkisin renkain. 14. 17. 13. 16. Uutta ja vanhaa pintaa rinnakkain takakyljessä
20 AMERIKAN RAUTA 7/2016
Monesti kuulee sanottavan, että työ haittaa harrastuksia, mutta entäs sitten, kun jää työttömäksi. 21 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Lahtelainen Juha Saukkonen osasi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen DODGE OPERA COUPE ’39. Taitavan miehen käsissä Viton takapaksiin mahtunut osakasa jalostui kuviemme lopputulokseksi yhden talven aikana. Moniko osaa kääntää menetyksen hyödyksi ja ajatella asiaa siltä kantilta, että nyt on aikaa harrastaa
Positiivisesti ajateltuna kaksi kolmesta autojen rakenteluun yleisesti vaikuttavasta muuttujasta oli kunnossa, kun tilaa oli riittävästi ja aikaa yllin kyllin. P ari vuotta sitten Saukkosen Juhalle tuli eteen erikoinen tilanne. Alkuperäisten listojen kanssa ne on sulautettu yhdeksi harmoniseksi kokonaisuudeksi, jota voisi luulla jopa tehdastekoiseksi. Metalliluumuksi kutsuttu väri näyttää varjossa perusruskealta tai mustalta, mutta auringon paisteessa siitä tulee esiin lilan ja pronssin sävyjä. Kuvista tosin näki heti ensisilmäyksellä, ettei ihan pieni puuhastelu riittäisi sen valmiiksi saattamiseen”, Juha muistelee ensikosketustaan aihioon. Myyntihetkellä auto oli jo Suomen kamaralla, tarkemmin sanottuna Pietarsaaressa. Tarkempi tutustuminen myyntikohteeseen paljasti, että sen mukana tuli myös Moparin pikkulohko ja 727-laatikko. Juhan mielestä oli piristävää, ettei pellin alla ollut perinteistä Chevroletin tekniikkaa, ja ostopäätöksen tekoa lisäsi ainakin ajatuksen tasolla tieto siitä, että kyseinen tekniikka on ollut joskus vuosien varrella kiinni autossa sen majaillessa vielä rapakon takana. Se kolmas, eli taloudellinen tilanne ei ollut töiden loppumisen myötä kannustavin mahdollinen, mutta Juha vei homman maaliin kovalla oman työn osuudella tinkimättä lopputuloksesta. Harvinaisempi aihio oli purettu osiin ja ruosteiden poiston yhteydessä sen kori oli tuettu ristikoilla sekä hitsattu kiinni renkailla olevaan putkikehikkoon. ”Etsin netistä talvi-iltojen iloksi pientä puuhastelua, kun silmiini osui hienon näköinen Moparin Business Coupe -projekti. Kello on omavalmisteinen. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Samaan syssyyn hänen 28 vuotta kestänyt työsuhteensa päättyi konkurssin myötä. Mies oli juuri myynyt edellisen projektinsa, ’65 Plymouth Barracudan, talli oli tyhjillään ja talvi tulossa. Dodge Opera Coupe ’39 Kojelautaan on istutettu Imperialin mittaristo ja kytkimet
Todettuamme sen odotettuakin paremmaksi hän sai verhoilla loputkin.” Kori oli arvatenkin puutteellinen myös listojen osalta, minkä vuoksi Juha sai jälleen kerran pistää peliin koko osaamisensa, sinnikkyytensä ja idearikkautensa. Kojelautaa muokattiin siten, että siihen saatiin istutettua Imperialin mittaristo kytkimineen. Madalsin selkänojat ja pyöristelin kulmia, ettei lopputulos näyttäisi vain siltä, että laitoimpa autooni sporttipenkit. ”Se muuten osoittautui pienissä tiloissa töitä huomattavasti helpottavaksi apuvälineeksi”, Juha huomauttaa. ”Etupenkit tein ’08 Opel Astran penkeistä, joissa on korkeusja ristiselän säätö. Kaikissa muutoksissa haluttiin kuitenkin kunnioittaa alkuperäistä ja saada kaikki muokatut osat näyttämään siltä, kuin ne olisivat kuuluneet autoon jo alun perin. Työ onkin varsin onnistunut, eikä tehtyjä muutoksia juurikaan huomaa, ellei viereen laiteta vastaavaa alkuperäistä autoa. ’39 Dodgessa oli jo alkuaan edessä kolmiotukivarret ja takana pitkittäiset lehtijouset. Suunnittelimme ne yhdessä kaverini kanssa, minkä jälkeen hän tikkaili koevedoksen. Muutosja korjaustöiden jälkeen runko ja kori maalattiin mustalla epoksilla. Kansiin tehtiin venttiilityöt ja koneeseen hankittiin uusi imusarja, kaasutin, startti, laturi, virranjakaja, venakopat, jakopää, öljy-, vesija bensapumput sekä syylari. Kokonaisuuden viimeisteleviin kohteisiin kuuluu myös ovien ulkopuolisten saranoiden muuttaminen piilomallisiksi sekä niiden lukituksen uudistaminen paremmilla osilla. Yhdessä listassa meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Vararenkaan ja kaupparatsun salkun lisäksi konttiin mahtuu tarvittaessa isommatkin pakaasit ja kapsäkit. Auton mukana tullut moottori avattiin ja läpikäytiin. ”Verhoilut ovat aitoa nahkaa. Koska alkuperäisten varaosien saanti osoittautui olemattomaksi, joutui Juha etsimään korvaavia osia muiden merkkien valikoimista. 727-automaatti sai uuden nappishifterin Dodge Polarasta. Kiinnitys hoitui 3M-teipillä ja päät varmistettiin niiteillä. Jälleen kerran kaikki toteutettiin siten, että alkuperäisten listojen ja nappishifterin kanssa kokonaisuudesta tuli tehdastekoisen näköinen. Kaikki irto-osat upotettiin 1 000 litran sitruunahappoastiaan ja maalattiin painepesun jälkeen niin ikään epoksilla. Joka nurkalta löytyvät tehostetut levyjarrut, joiden sylinteri on piilotettu lattian alle. Juha piti työtunneistaan kirjaa Yksityiskohtien kanssa on vietetty aikaa ja se näkyy. ”Maskiin tuli 26 kappaletta listoja, jotka kanttailin rosterista polveni päällä. Viimeistely ulottuu aina takapaksiin saakka. Seuraavat viikot kuluivat peltitöissä, joiden myötä Dodge sai uuden lattian, helmat, ovien alareunat, peräkontin pohjan, lokasuojien uudet muodot, astinlaudat, kojelaudan, takaluukun alareunan sekä joukon muita palasia. Nykyiset pyörienripustukset on toteutettu samaan tapaan, mutta madalletulla setupilla. Takapenkiksi tuli auton oman etupenkin istuinosa ja selkänojan muokkasin BMW:n takapenkistä”, Juha kertoo paljastaen jälleen muutaman kekseliään yksityiskohdan. ”Korin väriksi löysin aika hienon sävyn uuden Ford Fiestan värikartasta. Vähän Fordia ja sipaus Chevyä. Huonokuntoisia ja sellaisenaan käyttökelvottomia kromiosia oli kaikkiaan 34 kappaletta. Maskin listat on kanttailtu yksitellen rosterista. Metalliluumuksi kutsuttu väri näyttää varjossa perusruskealta tai mustalta, mutta auringon paisteessa siitä tulee esiin lilan ja pronssin sävyjä.” Pikkuisen Polaraa ja aavistus Astraa. Kylkilistat tein alumiinipro?ilista, jonka lopuksi kiillotin. ”Esimerkiksi raitisilmakotelo oli ruostunut kokonaan pois ja sen tekemiseen avausmekanismeineen kului viikko”, Juha konkretisoi detaljien toteuttamiseen uponnutta aikaa. ’40 Chevyn takavalot istuvat lokasuojiin, kuin ne olisivat olleet siinä aina. Huurunpoistojärjestelmäksi löytyi traktorivaraosa, joka sisälsi kennon ja puhaltimen. Loput Dodgesta lastattiin Vitoon ja otettiin suunta kohti Nastolaa ja kotitallia. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Näistä mainittakoon ’42 Fordin etuvalot ja ’40 Chevyn takavalot, joita varten lokasuojat piti muokata sopiviksi. Tein niihin pohjat itse ja maalasin ne, minkä jälkeen toimitin ne muovikromattavaksi.” Auto valmistui puolessa vuodessa yhden auton kotitallissa
JARRUT: Levyjarrut joka nurkassa. RENKAAT: Edessä 165/80 R15, takana 235/55 R15. Tuollaisen rutistuksen jälkeen voisi kuvitella, etteivät rahkeet riittäisi heti uuteen projektiin, mutta Juhallapa on jo tallissaan uusi projekti. ALUSTA: Edessä kolmiotukivarret, takana pitkittäiset lehtijouset. KIITOS: Dan Hagenille auton myymisestä ja rodikärpäsen puremasta, Eikka Viinikaiselle avusta monessa ongelmassa, hoviverhoilija Kari Laitamäelle sisustasta, Ari Rantaselle maalauskammnion lainasta sekä kaikille, jotka olivat apuna osien hankinnassa sun muussa, mutta ennen kaikkea vaimolle kestämisestä, kun isäntää ei paljoa sisällä näkynyt. Konepellin alla on täysin läpikäyty Moparin pikkulohko, jonka perään on pultattu TF727-automaatti. Siitä voi jokainen laskea itse, minkä mittaisia päiviä tallissa on vietetty ja paljonko puolen vuoden aikana on pidetty vapaapäiviä. VOIMANSIIRTO: TF727-automaatti. Saapa nähdä, montako tuntia siihen menee. Dodge Opera Coupe ’39 MOOTTORI: Mopar pikkulohko-V8. SISUSTA: Kojelautaan muokattu Imperialin mittaristo kytkimineen, etupenkit muokattu ’08 Opel Astran penkeistä, takapenkki tehty auton alkuperäisen etupenkin istuinosasta ja BMW:n takapenkin selkänojasta. Dodge Opera Coupe ’39 24 AMERIKAN RAUTA 7/2016. VANTEET: 15” peltivanteet kromatuilla pillerikapseleilla. F aktat DODGE OPERA COUPE ’39 • OMISTAJA: Juha Saukkonen, 47 • PAIKKA: Nastola ja laski käyttäneensä projektiin kokonaisuudessaan noin 2 000 tuntia. KORIMUUTOKSET: Lokasuojiin muokattu ’42 Fordin etuvalot ja ’40 Chevyn takavalot, ovien ulkopuoliset saranat muutettu piilosaranoiksi. Tuollaisen rutistuksen jälkeen voisi kuvitella, etteivät rahkeet riittäisi ihan heti uuteen projektiin, mutta Juhallapa on tällä hetkellä tallissaan uusi projekti – ’37 Ford Club Cabriolet, jonka on määrä valmistua ensi kesäksi
Phone. Lämmintä sisäsäilytystilaa! VARAA OMA PAIKKASI HETI! A u to , v en e tai m a tk ai l ua uto • A u to , v e n e t a i ma t k ai lua ut o • 620€ 12 kk, sis alv. 85€ AMMATTILAISTEN TESTAAMAT OSAT KADULLE TAI KISAAN -ÖLJYPOHJAT/ P UP, PULTIT, LOISKELEVYT… ÖLJYPOHJA CHEVY SB 55-79 MIL30401 7Q 179€ LAADUKKAAT SISUSTAN OSATIKKUNAHARJASARJAT I N C . FORSSA GARAGE ON TURVALLINEN VENEIDEN JA MOOTTORIAJONEUVOJEN SÄILYTYSTILA! Puh. 34€ R/15M KUN TARVITSET OHJAUKSEEN TAI JARRUIHIN MUUTOS OSIA SIMPUKAT-ALUSTAN OSAT, OLKAAKSELIT VAKIO DROP, JAKO/ PAINEVENTTILIT+LIITTIMET, JARRUPOLKIMET,KANNATIN PALKIT… JARRUPOLJIN FORD 33 CP602-BPB 99€ LEVYJARRU SARJA-KIT CP4CK GM TRUCK 6-5,5” 389€ OLKAAKSELIT CHEVY 55-57 CP30109 199€ VERKKOKAUPASSA PALJON LISÄTTYJÄ TUOTTEITA!. Forssa Garage sijaitsee Forssan Finlaysonin alueella ja tarjoaa asiakkailleen 15 000 m 2 lämmitetyn sisäsäilytystilan, joka on vartioitu ja sisältää sprinklauksen. LÄMPÖNAUHAT ALK. PUI I nteriors INLAND EMPIRE DRIVELINE DESIGN ENGINEERING, INC. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info We turn back the clock. Cl assic Per for m ance Products KAIKKEA AUTOHARRASTAJALLE ! STORE OPEN 24/7 F202-10 CHEVELLE 2D HT 79€ VIRITYS OSAT JÄRKI HINTAAN SYLINTERI KANNETIMUSARJAT-VESIPUMPUT, KEINUVIVUT, STROKER OSAT… ALUMIININEN VESIPUMPPU ALK. KARDAANI MUSTANG 64-66 MS-102S 1266MM +C4 299€ PAREMPAA SUOJAA LÄMPÖNAUHAT-TURBOSTARTIN SUOJAT, TULPAN/ JOHTOJEN SUOJAT, ÄÄNI ERISTEET... +358 44 434 3862 TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. KADULLE JA KISAAN VAIHTEISTOT CRUISE,STAGE I-II-III, TURBIINIT, MANUAALI, VAIHTEISTON OSAT, TURBIINIT,T5/MUNCIE/TOP LOADET VAIHTEISTOT/OSAT C6/429 STAGE 1 1490€ KARDAANIT KOVAANKIN KÄYTTÖÖN ALU-TERÄS 2,75-4” VALMIIT KARDAANIT/RAKENNUS SARJAT, YOKE-TERÄS, SILMUKAT... Tuo vaivattomasti talvisäilytykseen vene, asuntoauto/-vaunu, harrasteauto, henkilöauto, moottoripyörä, mopo tai mönkijä
Etupenkit muokattiin ’08 Opel Astran penkeistä, joissa on korkeusja ristiselän säätö. Kojelautaan sovitettiin paikka Imperialin mittaristolle kytkimineen. Pyöränkaaria kasvatettiin edessä, jotta renkaat mahtuvat kääntymään kunnolla madalluksen kanssa. 5. Tarinan takana 1 2 3 4 5 Näkymätöntä työtä 6 7 8 9 10 26 AMERIKAN RAUTA 7/2016. 6. 10. Teksti: Kimmo Janhunen , Kuvat: Juha Saukkonen Juha Saukkonen pyrki suuressa osassa Opera Coupensa muutostöitä lopputulokseen, joka näyttäisi tehdastekoiselta tai ainakin muodostaisi harmonisen ja ajan hengen mukaisen kokonaisuuden. Tässä kunnossa Dodge tuli Juhalle. 3. 4. Takalokasuojat muokattuina ’40 Chevyn takavaloille. 7. 1. Moparin pikkulohko läpikäytiin, kannet koneistettiin ja käytännössä kaikki kuluvat osat uusittiin. Alkuperäinen raitisilmakotelo oli ruostunut kokonaan pois. Pysäyttimiksi päivitettiin SSBC:n levyjarrut joka nurkalle. Kori oli tuettu ristikoilla ja hitsattu kiinni renkailla olevaan putkikehikkoon, mutta kaikki muu sullottiin pakettiautoon. Runko pyörillään ja tekniikka paikoillaan. Pyöränaukkojen reunoihin hitsattiin pyörötangot, mikä tukevoitti niitä huomattavasti. Maskiin tuli kaikkiaan 26 rosterilistaa. 9. 8. 2. Näin ollen monet suuritöiset muutokset jäävät äkkisilmäyksellä huomaamatta. Uuden teko avausmekanismeineen oli työläs työvaihe. Selkänojia madallettiin ja kulmia pyöristettiin. Yhteen listanpätkään upposi noin 2,5 työtuntia. Juha kanttaili ja taivutteli ne rosterista polvensa päällä
03 ma-pe 8 tilaaja amerik. www.paimelanparoni.net Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela Kulkupeliä joka lähtöön! 0400 867 120 • paimelanparoni@gmail.com Verkkokaupasta lahjatarvikkeet myös autoharrastajille! T L K V m AUTOHALLIPAIKKOJA 70 €/kk myös matkailuautot ja veneet • Korkeus 8m • Ovien korkeus 7m • Ovien leveys 4m TIEDUSTELUT 0400-665471 Kukkonen Karjaalla pilarittomassa ja ilmavassa hallissa + alv Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 www.am merican-paarts.net 35 V VUODEEN KOK KEEMUKSEL LLA 15” 99,95 € Alkaen: 17” 129,95 € 18” 149,95 € America Tilaajapalvelu: puh. Tilaaja puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.
Lyhe e y jatke u 28 AMERIKAN RAUTA 7/2016
Tero Eronen palautti auton takaisin normaaleihin mittoihin, joskaan ei enää nelioviseksi. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET BEL AIR ’57. 80ja 90-lukujen taitteen uustuontihuumassa maahan tuli jos jonkinlaista erikoisuutta. Mukana oli myös tämä ’57, joka oli lyhennetty etuovien mitta poistamalla thunderbirdmäiseksi kirpuksi, jonka kerrottiin keulivan. ja 29 AMERIKAN RAUTA 7/2016
S e oli kevättä 1991 tai 1992, kun törmäsin tuohon kummalliseen viisseiskaan ensimmäistä kertaa. ”Alun perinhän minulla on autopeltiseppämaalarin koulutus ja aiemmin työskentelin oppilaitosympäristössä metallipuolen huoltomiehenä, joten laidasta laitaan näitä hommia on tullut tehtyä. ”Pistin sen saman tien isolla rälläkällä 20 senttiä tuulilasin takaa poikki ja nostin korin puolikkaat rungon päältä pihalle. Täytyy toisaalta muistaa sekin, että elettiin vielä aikaa, jolloin ’57 oli näyttelyyn tuomisen arvoinen jo ihan mallina. ”Olin keväällä 2011 katselemassa japanilaisia varaosa-autoja Niirasen Markun pihalla Juuassa, kun ohimennen tuli puheeksi, että hänellä on myös semmoinen pätkä-Letukka, ja tajusin, mistä autosta on kyse. Moni ei olisi uskaltanut moiseen projektiin ryhtyä, eikä totta puhuen olisi ihan kylmiltään kannattanutkaan, mutta Tero päätti kylmänviileästi katkaista auton uudelleen ja jatkaa sen normaalin viisseiskan mittoihin. Tuo musta yksilö oli kuitenkin siitä omituinen, että se näytti olleen alun perin neliovinen, ja ikään kuin siitä olisi poistettu etuovet kokonaan. Totesin, että keulasta ja perästä se näyttää ihan Chevyltä, mutta on vain lyhkäisempi versio.” Tuulilasin takaa rälläkällä poikki. Itsehän minä näille autoilleni kaiken teen maalausta ja tekniikkaa myöten”, hän selittää. 30 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Sen jatkona on nelilovinen Muncie 20 Zoomin 11-tuumaisen kytkimen kera. ”Enemmän olin tehnyt kuitenkin entisöintihommia ja pienempiä euroautoja, en niinkään jenkkiprojekteja.” Ensimmäisen talven Chevy makasi pihalla hangessa odottaen pääsyä työn alle, ja alkukesästä 2013 Tero vihdoin työnsi sen talliin. Se oli lumihangen alla metsäautotien ajouran varressa. Lopputulos muistutti hiukan early-Thunderbirdejä ollen kuitenkin niitä selvästi korkeampi. Vuosia kului, ja joskus albumeita selaillessani muistan miettineeni, mihin tuo kummajainen katosi. Sellaisenaanhan sitä ei toki ainakaan noihin aikoihin olisi saanut kilpiin millään, mutta tuskin sitä kukaan paalannutkaan oli, kun se kerran oli asiakseen sellaisena maahantuotu. Olin nähnyt auton ensimmäistä kertaa 1991 tai 1992 joensuulaisen automaattikorjaamon pihassa”, Tero kaivelee muistiaan. Auto oli tuotu Joensuun näyttelyyn, eikä se kyllä totta puhuen ollut näyttelykuntoinen, mutta ihan perussiisti kiiltävänmustine maalipintoineen ja Rally Wheelseineen. Kuva on Joensuun näyttelystä vuodelta 1991. ”Siinä meni pitkälle talveen, ennen kuin pääsin katsomaan sitä. ”Auton oli ostanut Floridasta nyt jo edesmennyt vaihteistokorjaaja Rami Räsänen, jolta se oli ilmeisesti kulkeutunut suoraan Niiraselle.” Niirasella se seisoi kuitenkin enimmäkseen joutilaana aina kevääseen 2012 saakka, kun Tero osti sen. Kun kaveri kyseli Letukkaa muutamaa vuotta myöhemmin, ei se enää ollutkaan kaupan, enkä kuullut autosta mitään taas 10 vuoteen, kunnes sain tietää sen päätyneen työn alle Tero Eroselle Heinävaaralle. Tällaisena pätkänä kirjoittaja näki Bel Airin ensimmäistä kertaa. Sen olisi saanut kuulemma ostaakin tuolloin markkaaikana todella halvalla, mutta eipä siihen aikaan ollut sen kummemmin ylimääräistä rahaa kuin käyttöäkään rekisteröintikelvottomalle autolle. Sen jälkeen Isoventtiilisin mikkikansin varustettu 327 cid on ollut uutena ’65 Impalan nokalla. Joskus vuosituhannen taitteessa tuli sitten sattumalta puheeksi, että auto olikin faijan tuttavalla jemmassa
”Katsoin yhdestä kirjasta akselivälin ja piirsin tallin lattialle pari oikeanmittaista viivaa. Otin pro?ilimallin pätkähelmasta, ja teetin paikallisella Peltiliike Mutasella millin pellistä uudet, pidemmät helmapalat.” Korin lyhennys oli toteutettu siten, että etuoven etureunaa oli tallella 15 senttiä, ja oven loppupää oli alkuperäistä takaovea. ”Se oli aika villin näköinen yhdistelmä. Sitten vain vähän ristimittausta ja pukkien päälle uudet runkopalkin pätkät, jotka hitsasin kiinni runkoon.” ”Seuraavaksi nostin korin pätkät päälle ja sain runkoon paikalleen kaksi korinkiinnikettä, joilla palat pysyivät paikallaan. Monta osaa, kuten takapuskuri, oli kadonnut kokonaan pitkän seisomisen aikana. Etupyöränaukoista pilkistävät omatekoiset peltisarjat ovat härskin näköiset, ja tuovat autolle räyhäkkää gasserhenkeä. katkaisin rungon ja jatkoin sen alkuperäisiin mittoihin. Joka nurkasta löytyvät nykyisin ’95 Firebirdin levyjarrut. Laitoin nettiin ostoilmoituksen 2-ovisen ovista, ja Jyväskylästä löytyikin neliovisen ovista tehdyt ovet, jotka osoittautuivat pari senttiä liian lyhyiksi alkuperäisiin nähden, mutta kelpuutin ne lopulta sellaisinaan. Ennen lyhennystä Bel Air oli ollut neliovinen, mutta Tero ei halunnut siihen enää takaovia. Sellaisesta on lähtöisin myös lukollinen taka-akseli. 31 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Alun perin neliovista autoahan oli Floridassa pätkäisty 80 senttiä”, hän jatkaa. Oli minulla ostoilmoitus toisesta katostakin, mutta ei sellaista ollut Pistin sen saman tien isolla rälläkällä 20 senttiä tuulilasin takaa poikki ja nostin korin puolikkaat rungon päältä pihalle. Ensin tein sisäja ulkohelmat, joilla sain ankkuroitua puolikkaat toisiinsa
Kannet olivat 2,02” ja 1,60” venttiileillä varustetut mikkikannet, jotka tulivat irrallaan mukana. Kairasin vähän niiden kanavia ja putsailin jäysteitä pois ja kiillottelin palotilat, nokkana kelpasi paikallaan ollut virinokka.” Jos moottori olikin haussa pitkään, niin uusi taka-akseli löytyi nopeasti. Katon keskiosaan löysin sopivasti kaarevan palan A-mallin Kadetin katosta. ”Peltiä taisi autoon mennä kaikkiaan kuusi neliötä ja hitsauslankaa 30 kiloa.” Kun Bel Air tuli Terolle, sen keulalla oli 327, joka oli aivan jumissa – verkonpaino. Laatikkokin oli koottu Jenkeissä väärin. Ostinkin sen pois ja avasin sen koneen, mutta loppujen lopuksi turhaan. Katon keskiosaan löysin sopivasti kaarevan palan A-mallin Kadetin katosta, tosin se käännettiin etu-taka-suunnassa väärin päin.” Vanha kone verkonpainoksi. ”Runkoa korjaillessa huomasin, miten veltto se oli, joten tein siihen rei’itetystä neljän millin plootusta sellaisen x-vahvikkeen, jollaisia näkee avoautoissa”, Tero selittää. Peränä oli se alkuperäinen ’57:n eteenpäin aukeava malli, joka sekin oli ihan romurautaa.” Aika lailla puhtaalta pöydältä lähdettiin siis tekniikan kohdalla. Oulusta löysin neliovisen ’55 Letukan takaovet ja B-pilarit, joilla sai sitten takakyljet umpeen.” Katonreunat ja vesikourut Tero muotoili itse hiekkasäkin päällä millin pellistä. ”Koneeseen oli päässyt jostain vettä ja se oli ruostunut aivan kiinni. Koodien mukaan kone oli ollut uutena ’65 SS Impalassa. Nykyiset rosteripenkit ovat Teron itse tekemät, ja ne verhoili punaisella keinonahalla Kyösti Huppunen. Sisustassakaan ei ollut kojelautaa lukuun ottamatta juuri käyttökelpoisia osia jälljellä. Chevrolet Bel Air ’57 Ei minulla ollut mitään englanninpyöriä eikä muita välineitä. ”Mulla oli varmaan vuoden verran ostoilmoitus 327-koneesta, eikä ensin kuulunut mitään, kunnes joku Kokkolasta tarjosi 20 vuotta sitten remontoitua ja osittain purettua ’65-mallista 327:aa. kellään tarjolla. Lohko oli porattu jo viimeiseen ylikokoon ja yläkerrassakin oli saastemallin kannet. 32 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Otin kuitenkin öljykanavat auki ja kasasin sen uusilla männänrenkailla ja laakereillä sekä tiivisteillä, ja siitä tuli hyvä moottori. Minä sitten tein itse siihen ylikokoiset päittäislaakerit ja remontoin sen täysin, jotta sain siitä toimivan. ”Ei minulla ollut mitään englanninpyöriä eikä muita välineitä
ALUSTA: Runko vahvistettu, uretaanipuslat. Samalla siihen teetettiin Karpiolalla vahvemmat vetarit. 33 AMERIKAN RAUTA 7/2016. MOOTTORI: 327 cid V8, porattu .030 -ylikokoon, pattipäämännät, virinokka, ei tietoa asteista, portatut mikkikannet, Offenhauserin yksitasoimusarja, Holley 650dp -kaasari, HEI-jakaja, omatekoiset peltisarjat, sivuputket, Painlessin johtosarja. 1993 tuli ensimmäinen oma amerikanrauta, ’67 Fairlane, joka on minulla vieläkin. tuossa tallin seinässä lukee, mulla on ollut tapana merkitä siihen projektien valmistumispäivämäärät. VANTEET: 15” peltivanteet. Vääntelin sitten itse siihen tuommoiset kisahenkiset peltisarjat, kun tilaakin oli hyvin”, Tero jatkaa. Perähän oli tuohon ihan liian leveä, joten sitä piti kaventaa 14 senttiä. Penkit tein itse peltimankelilla kolmen millin alumiinista, ja niiden päälle tein vanerista levyt, joihin sain verhoilut kiinniteltyä. Kun olin päättänyt vähän kevennellä tätä, päädyin jättämään sisälokasuojatkin edestä pois. OMISTAJA: Jep Jep Oy • PAIKKA: Joensuu. KIITOS: Jukka Miinalaiselle sähkötöistä ja Kyösti Huppuselle verhoiluista. VOIMANSIIRTO: 4-vaihteinen Muncie 20 -manuaali, 11” Zoom-kytkin, ’95 Firebirdin lukkoperä, Karpiolan vetarit. Itse verhoilut teetin tällä kertaa verhoomolla Pilkossa. Heikuran Ollilta löytyivät myös nuo 15” peltivanteet, jotka hiekkapuhalsin ja maalasin. SISUSTA: Rosteriset kuppipenkit, turvakaaret. RENKAAT: 215/70 R15 ja 215/75 R15 takana. ”Totesin jo aihiota katsellessa, että tehdään tästä raaseri, kun niitä puuttuvia pisteosia oli niin paljon. Satulan kiinnikkeet teetin koululla. ”Mulla menee laidasta laitaan tämä harrastus jenkkiautoista itäautoihin. F aktat CHEVROLET BEL AIR ’57 • RAKENTAJA: Tero Eronen, 43 • PAIKKA: Heinävaara. ”Kaverilla oli aikoinaan ’95 Firebird, jonka narkkarit polttivat parkkipaikalle. Viime syystai lokakuussa pääsin ajamaan autolla ensimmäistä kertaa ja marraskuun puolella sain siihen kilvet. 1.11. Takapuskurikin oli hävinnyt matkan varrella, ja tuon nykyisen löysin Helsingistä.” Sanomattakin on selvää, ettei tämänlaajuinen projekti valmistu hetkessä, mutta silti homma tuntui jo loppua kohden aika raskaalta. Alustaan asensin uretaanipuslat ja uudet iskarit joka nurkkaan.” Gasserihenkeä. ”Totesin sitten, että Chevrolet ei ollut minun juttu, enemmän nuo Fordit kiinnostaa, joten tuumasin kaverille, että voisin myydä tuon, kunhan se valmistuu. ”Sisälläkään ei ollut mitään käyttökelpoista. Se on kuluneessa alkuperäiskunnossa, pikkulohkolla ja nelivaihteisella T10manuaalilla”, Tero selittää ja paljastaa sitten romuun rakastumisen todellisen laajuuden. Tämähän oli minun mittakaavalla harvinaisen pitkä projekti, 2,5 vuotta, kun yleensä autot ovat valmistuneet yhdessä talvessa”, Tero puntaroi. ”Kyllä siinä kerkesi tulla jo vähän loppuunpalamisen meininki, kun se oli niin pitkä urakka. Jep Jepin Kervisen Janne sitten oli kuullut siitä kaverilta, ja sovimme, että hän ostaa sen. Mulle tuli lukkoperä ja etujarrut siitä. Letukan myytyäni vedin siinä pari viikkoa sitten henkeä ja makailin sohvalla, kunnes aloitin uuden projektin.” Bel Airin valmistuttua Tero kävikin kolmessa kuukaudessa S110-Skodan läpi museorekisterikuntoon. ”On tuossa pihalla odottamassa vuoroaan viitisenkymmentä autoa, parikymmentä varaosalaitetta ja 30 paperillista aihiota. JARRUT: ’95 Firebirdin levyjarrut joka nurkassa. KORI: Lyhennetty ja jatkettu. Rattina oli vanha Grantin kuminen, tämän sain Heikuran Ollilta ostettua. On noita jenkkejäkin sen Fairlanen lisäksi ’57 Ranchero -projekti, ’39 Plymouthin raato ja käyttöautona minulla on ’82 Scottsdale.” Saattaa siis hyvin olla, että aihioita on enemmän kuin yhdelle ihmisiälle, mutta päättäväisyydellä maaliin viety Bel Airin jatkoprojekti antaa luvan odottaa, että Teron rakentamista autoista kuullaan vielä. Toinen kaveri osti sitten sen lunastetun raadon ja myi sen tekniikan osina
34 AMERIKAN RAUTA 7/2016
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen FORD ROADSTER PICK-UP ’30. Timo Hersti muutti kertaalleen tipunkeltaiseksi ja lokarittomaksi juurirodiksi Suomessa rakennetun RPU:n täysin toisentyyliseksi. Nykyisessä versiossa on lokareineen, putkimaskeineen ja monivärisine erikoismaalauksineen vahva kustomhenki. Juurilta kustom tyyliin 35 AMERIKAN RAUTA 7/2016
Karmin choppasi mieleisempään korkeuteen Ollin tuttava, ja siihen teetettiin kiiltävät tolpat Suomessa. ’40-luvun loppupuolen 59A-lättäpään läpikäynnistä Olli antoi vastuun perän ja laatikonkin remontoineelle Auto-Harrasteen Onni Tuomiselle, joka kokosi moottorin mäntiä myöten uusin osin. Kori ei paljoa muutoksia kaivannut, kun kattoakaan ei ollut. H erstin tuoreimman rodin tarina on siitä erikoinen, että vaikka auton rakentelu alkoi Suomessa viime vuosikymmenellä, olisi se voinut edetä ihan samaan tapaan jo 50ja 60-lukujen Kaliforniassa. Tankkia ei tällä kertaa asennettu A-mallin alkuperäistyyliin cowlin luo, ja autoon tuli Brookville Roadsterin A-malliin tarkoitettu kojelauta, jonka keskelle kiinnitettiin Championin klassisen näköinen rivoitettu mittaripaneeli Stewart Warnerin mittarein. Koska havitellun kaltaisia kartionmallisia pakosarjoja oli tuolloin todella vaikeaa saada, teki Ollin tutun tuttu kanttaamalla aihiot, joista Tönö Tomppa kasaili rosteriset pakosarjat, jotka lopuksi myös kiillotti peilipinnalle. Kokonaisuudesta muodostui pitkälti sellainen, että se oltaisiin voitu rakentaa jo 40ja 50-lukujen taitteessa. Punaista tuli myös kansien ja mittaripaneelin rivoituksiin sekä verhoiluihin. 36 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Olisi siis voinut kuvitella, että Olli olisi kierrellyt vasta valmistuneella autollaan innolla näyttelyitä ja tapahtumia, vaan toisin kävi. Penkin teki verhoilija kokonaan itse. Tyyliltään hyvin perinteinen mustakylkisillä renkailla varustettu rodi valmistui keltapunaisena kevään 2006 Helsingin American Car Show’hun, ja koristi myös näyttelyn mainosjulistetta. Viime vuosikymmenen alkupuolella maahan tullut Roadster Pick-up rakennettiin nimittäin ensin hyvinkin roots-tyyliseksi lokarittomaksi hot rodiksi, josta se jalostui Timpan käsissä astetta modernimman tyyliseksi show rodiksi. Taka-akseliksi tuli niin ikään ’40-mallinen banjoperä, joka oli jo lähtökohtana vähän ajettu, mutta joka remontoitiin ja varustettiin pisimmällä saatavana olleella välityksellä. Lokareita tai konepeltiä autoon ei asennettu, ja maskiksi tuli kromattu vakiokorkuinen aakkosen versio. Välillä auto oli julkisessa myynnissäkin, mutta ei löytänyt ostajaa, vaikka oli ehdottomasti osiinsa nähden käyvän hintainen. Tipunkeltainen juurirodi. Verhoilun toteutti Jake Lähdeniemi. Ollilta Timpalle. Vaihteistoksi löytyi noin ’40-vuosimallinen 3-vaihteinen manuaali, joka remontoitiin täysin. Olli sanoi ensin ei, mutta seuraavana päivänä olikin kiinnostunut vaihtamaan”, Timo Hersti kertoo. Runko boksattiin ja sen takapäätä kiksattiin kolme tuumaa, ja alkuaan heiveröistä runkoa vahvistamaan tuli myös yleisesti käytetty k-palkki. 60-luvun show rod siitä piti tulla, ehdottomasti lokareilla ja konepellillä, ja kaikki punainen ja keltainen piti saada hävitettyä”, Timppa jatkaa. Värityksestä tuli todella massasta erottuva, korin ja rungon väriksi Olli valitsi tuoreemman GMC:n Dark Yellow -kanariankeltaisen, akselistot ja Kelsey-Hayesin 16-tuumaiset pinnavanteet maalattiin kirkkaanpunaisella. Olli otti työn alle ’32 3W Coupen ja RPU jäi kylmään talliin odottamaan aikaa parempaa tai uutta omistajaa, jota kiinnostaisi ajella sillä. Etupäähän asennettiin neljän tuuman droppiakseli, ja joka kulmaan nykyaikaisemmat putki-iskarit. Helmiäisvalkoisella keinonahalla verhoillun ohjaamon salmiakkikuvioinnista tuli idea myös maalaukseen. Kansiksi tulivat Fentonin uustuotantoviriversiot ja koneen päälle asennettiin Thickstonin imusarja kahden 97-Strömbergin kera. Vaikka lopputulos oli toisaalta sitä, mitä Olli oli odottanutkin, ei sillä ajelu jostain syystä kiinnostanutkaan, vaan aina mies päätyi ottamaan alle jonkun toisen laitteen. ”Yksi iltapäivä kysyin Ollilta, että onko sulla vielä se auto, ja ehdotin sitten, että vaihdetaan Rancheroon. ”Minulla oli kyllä mielessä jo se, millainen siitä tulisi, ja että väriksi tulisi vihreä. Pickiksen aihio löytyi Charlotten swapistä ilman tekniikkaa, ja puuttuvat osat sen maahantuonut, lehtemme tekijäkaartiin kuuluva Olli Lehtinen haali vähitellen sieltä ja täältä. Timpan tarjoama vaihdokki oli siis se sama viime syksynä Amerikan Raudassa esitelty, Watson-tyyliin maalattu ’58 Ranchero, joka alkoikin hetken miettimisen jälkeen Ollia kiinnostaa. Vuosia kului, eikä Olli edes aktiivisesti enää kaupannut autoa, muttei mielenkiintoa siihen silti tuntunut itseltä löytyvän. Ford Roadster Pick-up ’30 Jarruiksi Olli hankki myös eteen 40-lukuiset rummut. Viimein tuttavapiiristä löytyi kaveri, jota auto kiinnosti, ja jolla oli sopiva vaihdokkikin. Niinpä RPU haettiin pian Hersti Autoshopille, missä alkoi saman tien sen muodonmuutos. Ajovaloiksi Olli valitsi klassiset Guidet, peräpäähän asennettiin ’39:n teardrop-malliset
Auringossa kultaan päin taittava vihreä sävy on itse asiassa nimeltäänkin Diamond Gold. Timpan käsissä RPU alkoikin muuttua 40ja 50-lukujen taitteen tyylisestä roots-pelistä seuraavien vuosikymmenten taitteen henkiseksi custom rodiksi. Yksi iltapäivä kysyin Ollilta, että onko sulla vielä se auto ja ehdotin sitten, että vaihdetaan Rancheroon. Lavan kylkiin mies päätyi asentamaan ’57 Bel Airin koristepaneelit. Se olikin ainoa asia, mitä tekniikassa piti uusia.” Custom rodiksi. Auto purettiinkin kokonaan osiin, mutta tekniikkaa ei avattu, eihän sillä ollut ajettu täysremontin jälkeen juuri ollenkaan. 37 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Kustom-hengessä Timppa maalasi rungon ja moottorin vihreään taittavalla helmiäisvalkoisella ja vaihtoi 16” pinnavanteet tuumaa pienempiin peltivanteisiin, jotka varustettiin BF Goodrichin miljonäärivalkosivurenkailla ja Polvisen Pekalta löytyneillä ’53 Studebakerin kapseleilla. Joku saattaa ajatella, että oliko koko auton purkamisessa mitään järkeä, mutta vuosien säilytys kylmässä hallissa oli jo jättänyt siihen jälkensä. Lavan pohjan Timppa teki kokonaan uusiksi, ja koko lavaa pudotettiin kolmisen tuumaa aiempaa alemmas rungolle. Siniset straipit ovat Platun käsialaa. Kiillotetut kannet olivat hapettuneet reilusti, moottorista oli lohkeillut maalia ja kokonaisuus oli joka puolelta käytetyn näköinen. Itse asiassa niin pahasti, ettei millään olisi uskonut kyseessä olevan niin vähän valmistumisen jälkeen ajettu laite. ”Bensaletkutkin olivat hapertuneet, vaikka autolla ei ollut ajettu kuin 500 kilsaa
Timppa ei sitä avannutkaan, vaan tyytyi maalaamaan aiemmin punaisen moottorin helmiäisvalkoisella. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Nuo potkupellit löytyivät samasta paikasta etulokasuojien kanssa, astinlaudat tilasin uutena.” Tällä kertaa autoon tuli myös konepelti, joka on Root Liebeltä tilattu ’32:n tyyppisillä saranoilla varustettu. Vaikka näyttää siltä, että autoa Tällä kertaa autoon tuli myös konepelti, joka on Root Liebeltä tilattu ’32:n tyyppisillä saranoilla varustettu. ”Olisin ostanut uudet takaloksut, muttei Mac saanut toimitettua niitä, joten jouduin kunnostamaan vanhat. ’32:n versioon vaihdettiin myös maskin kehys, johon Timppa teki itse harvemmin rodeissa nähdyn putkimaskin. 59A-lättiksen remontoi täydellisesti Auto-Harrasteen Onni Tuominen. Ajovalot vaihtuivat toisenmallisiin Guidelamppuihin. ”Etulokarit löytyivät Riihimäeltä ja takalokarit Kouvon Petteriltä”, Timppa selittää. Kannet saivat koristuksekseen violettia. Ford Roadster Pick-up ’30 Lokasuojineen, ’53 Studebakerin kapseleineen ja valkosivurenkaineen Roadster Pick-Upia ei ihan äkkiä siksi Ollin vanhaksi autoksi uskoisi
”Lähdeniemen Jaken kanssa oli puhetta verhoilun salmiakkikuvioista, ja siitä tuli idea maalaukseenkin”, Timppa jatkaa. Sehän on nimeltään Diamond Gold, ja se oli erikoista maalata, kun se oli ihan valkoista litkua, joka vedettiin mustalle pohjalle, jonka päällä se muuttui sitten tällaiseksi kimaltavan vihreäksi.” Tummanvihreän pohjan päälle Timppa maalasi violetit salmiakkikuviot, joiden reunat Platu straippaili kirkkaansinisellä. RENKAAT: BF Goodrich -valkosivut, 5.90–15 edessä ja 6.70–15 takana. 39 AMERIKAN RAUTA 7/2016. F aktat FORD ROADSTER PICK-UP ’30 • OMISTAJA: Timo Hersti, 52 • PAIKKA: Tuusula olisi madallettu lisää, niin se on pääasiassa lokasuojien ja astinlautojen luomaa optista harhaa. SISUSTA: Verhoiltu uudelleen helmiäisvalkoisella keinonahalla, ’46–48 Fordin ratti, Championin rivoitettu mittaripaneeli, Stewart Warnerin mittarit, lattiamatto GM:n 60-luvun flakematto. ”Lähdeniemen Jake verhoili sisustan sillä samalla Rancheroon hankitulla helmiäisvalkoisella keinonahalla, matto taas tehtiin siitä Salmisen Miikan Dodgessa käytetystä GM:n 60-luvun ?akemaisesta tavarasta, jonka rullan lopun ostin.” Rivoitetut mittaripaneelin urat saivat salmiakkikuvioiden violetin sävyn samoin kuin kansien uratkin. ALUSTA: 4” droppiakseli, peräpäätä madallettu, runkoa kiksattu 3”, k-palkki, putki-iskarit joka nurkassa. ”Tiputin kyllä myös lavan 3” alemmas normaaliin korkeuteen, sehän oli aiemmin tavallista ylempänä rungolla.” Kun väritys oli vaihtumassa kokonaan, menivät verhoilutkin täysin uusiksi. Lavan pohjalle tehtiin uudet puut ja listat, ja erikoisena ratkaisuna sen ulkosivuihin asennettiin ’57 Bel Airin kylkikoristepalat. KIITOS: Jake Lähdeniemi, Car Paint Center/ Ripa Luukka. Saapa nähdä, jääkö tämä ulkoasu lopulliseksi, vai nähdäänkö autosta joskus vielä psykedeelisempi 60-luvun versio. VANTEET: 15” peltivanteet, ’53 Studebakerin kapselit. Vaikka RPU:n valmistuminen venyi lopulta lokasuojien turhan odottelun takia loppukesään, on Timppa ajanut sillä jo varmaan enemmän kuin Olli ehti sillä ajaa. ”Vihreä sävy ratkesi vasta Luukan Ripan uudessa maalikaupassa värejä ihmetellessä. MOOTTORI: ’40-luvun loppupuolen 59A Flathead V8, Fentonin kannet, Thickstonin imusarja, 2 x Strömberg 97, Suomessa tehdyt rosteriset custom-pakosarjat, 12 voltin sähköt. VOIMANSIIRTO: ’40-vuosimallin 3-vaihteinen manuaali, ’40-mallinen banjoperä pisimmällä mahdollisella välityksellä. JARRUT: ’40-mallin rummut.KORI: ’32:n maskin kehys, custom-putkimaski, Guide 682-C-valot, Root Lieben A-mallinen konepelti ’32:n saranoilla, chopattu tuulilasin karmi, ’37 Fordin takavalot, Platun pinstripet. Cowlin päälle Timppa hankki kromatun pannan, jollaista Roadster Pick-upeissa ei alkuaan ollut
Ma asta 40 AMERIKAN RAUTA 7/2016
ero uja 41 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET CORVETTE STING RAY COUPE ’64. Sen levitetyissä lokasuojissa, puskurittomassa keulassa ja konepeiton läpi puskevassa remmiahtimessa on 80-lukuista, karikatyyrimaista hotrod-henkeä, mutta silti se ei ammu kokonaisuutena yli. Kuopiolaisen Timba Pelkosen C2 on piristävän erilainen yksilö kotimaisessa Vette-kannassa
Samoihin aikoihin myös Challenger meni myyntiin ja vaihtoi lopulta omistajaa vuoden 2013 puolella. Dartia seurasi niin ikään 340-koneella varustettu Duster. Timba saatteli projektin loppuun ehostamalla auton viimeisen päälle niin ulkokuoreltaan kuin tekniikaltaankin. ”Kun otin auton ajoon keväällä 2013, niin kone kilahti melkeinpä heti. Sinnikästä huutoa. 2000-luvun puolella Timba mieltyi Corvetteihin ja kokeilikin useampaa eri sukupolvien lasikuitusporttia. Hetken aikaa minulla oli uusi C6-mallikin, mutta sitä ei tullut koskaan edes kilvitettyä Suomeen. Toistettuaan saman proseduurin vielä kolmannenkin kerran ja jäätyään nuolemaan näppejään, Timba päätti ottaa yhteyttä Blue Marlin Motorsille tiedustellakseen, millä hinnalla auto vaihtaisi omistajaa. T imba tunnetaan paitsi pitkäaikaisesta jenkkiautoja pyöräharrastuksestaan, myös siitä, että miehen äänija tapahtumatekniikkaan keskittynyt yritys on toiminut vuosien varrella monien amerikanautotapahtumien järjestelyjen taustalla. Remmitekniikka ruotuun. Corvetten metsästys alkoi toden teolla talvella 2012-13. Syylliseksi osoit42 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Lopulta hän pääsi vääntämään kauppaa suoraan myyjän kanssa, ja tingattuaan hintaa puolin ja toisin he pääsivät lopulta yhteisymmärrykseen siitä, kuinka paljon taaloja Timba siirsi Pohjolasta Ameriikan suuntaan. Vieläkään hänen korkeimmaksi jäänyt huutonsa ei ylittänyt hintavarausta, eikä näin ollen edelleenkään johtanut kauppoihin. Muilta osin auton olemukseen kuuluivat muun muassa ajan hengen mukaiset plyyshipenkit. ”Ihan ekana minulla oli C4, sitten pari kappaletta C3:ia ja niiden jälkeen pari C5:ttä. Timba ei kuitenkaan antanut periksi, vaan odotti auton tulevan uudelleen myyntiin ja tarjosi siitä hiukan enemmän. Hänen ensimmäinen jenkkiautonsa oli Dodge Dart, joka piti hankkia pian sen jälkeen, kun kaveri oli ostanut itselleen Ramblerin. Niinpä Timba päätyi palaamaan Mopareiden pariin ’71 Dodge Challengerin muodossa. Ensikosketuksen saatuaan Timba päivitti neliovisen ja kuutoskoneisen mallin kaksioviseen GT-Dartiin, jossa oli erään paikallisen gurun rakentama, pirteä 340-kuutiotuumainen veekasi. Netissä Timba iski silmänsä Floridassa toimivan Blue Marlin Motorsin huutokauppalistoilla komeilleeseen remmiahdettuun toisen sukupolven edustajaan, ja päätti huutaa sitä. ”Amerikkalaisia autoja minulla on ollut 20-vuotiaasta lähtien, yli 30 vuoden ajan, ja pyöriä samoin”, Timba ynnää. Hänen tarjouksensa oli korkein, mutta ei ylittänyt myyjän asettamaa hintavarausta, joten kaupat jäivät syntymättä. Kun auton verot olisivat nousseet korkeammaksi kuin sen hankintahinta, niin päätin, ettei se ole minun autoni.” Corvetteissa oli kuitenkin yksi merkittävä puute – niissä ei ollut takapenkkiä. Jenkeistä uitettua autoa oli ryhdytty rakentamaan jo rapakon takana, ja Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’64 Stroukatun Chevyn pikkulohkon päälle on pultattu Tunnel Ram -imusarja, Weiandin 6-71-remmiahdin sekä kaksi kappaletta nelikurkkuisia Holleyn kaasareita. Corvetten konepeiton alla oli jo valmiiksi 383-kuutiotuumaiseksi stroukattu pikkulohko Weiandin 6-71-remmiahtimella, mutta heti alkumetreillä paketti osoittautui hiukan ongelmalliseksi. Kaikki perheenjäsenet eivät mahtuneet kyytiin samaan aikaan, eikä reissuja voinut tehdä kaveriporukalla. ”Minulle puhkesi kova C2-kuume, kun sellaista tallistani ei vielä koskaan ollut löytynyt”, Timba perustelee. Muutaman vuoden huolettomien Challengerkilometrien jälkeen vanha Vette-suola alkoi kuitenkin janottaa
Samalla autoon asennettiin jarrutehostin ja uusittiin kaikki jarruputket. Heidän käsittelyssään koneen iskutilavuus kasvatettiin 392 kuutiotuumaan ja sähköinen bensapumppu korvattiin Holleyn mekaanisella. Mäntsälässä autoon vaihdettiin Konin iskarit ja uusittiin kaikki alustan puslat sekä raidetangot. ”Kaikki alkuperäiset mittarit toimivat, mutta kun ei noihin vanhoihin mittareihin voi oikein luottaa, niin laitoin ohjaamoon lämpö-, ahtopaineja polttoaineenpainemittarit”, mies selittää. Ilman levikkeitä takarenkaat olisivat viitisen senttiä ulkona kaarista. ”Jäähdytyksestä vastaamaan laitoin Grif?nin alumiinisyylarin. Kokoonpanossa oli vahvat männät ja siihen asennetut Holleyn nelikurkkuiset kaasarit olivat aivan passelit tuolle ahtimelle samoin kuin Tunnel Ram -imusarjakin”, Timba evästää. Polttoainelinjat ja vesiletkut korvattiin metallipunosletkuilla. Vetteä oli rakennettu Jenkeissä siinäkin mielessä vanhan koulukunnan opeilla, että edessä oli todella kapeat renkaat ja vastaavasti takana varsin leveät. Itse asiassa en ole saanut sitä päälle muuten kuin kokeilumielessä kuumailmapuhaltimella”, Timba toteaa. tautui sähköinen bensapumppu, joka pelleili eikä syöttänyt tarpeeksi bensaa, kun annoin autolle vähän enemmän kenkää. ”Se oli todella hirveä ajettava kapeilla eturenkailla. Alkujaanhan siinä ei ollut mitään tehostimia, eikä ohjaustehostinta ole vieläkään. Niinpä koneesta suli männät. Timba vaihtoi itse etujarruihin uudet levyt ja palat sekä taakse hihnat, rummut ja sylinterit. Sen lisäksi kokoonpanossa on kaiken varalta myös termostaattitunnistimella toimiva sähkö?ekti, mutta sille ei ole ollut tarvetta, kun neste tuntuu kiertävän hyvin, eivätkä lämmöt nouse liikoja. Jos auto oli epäonninen heti ensimmäisenä Sisusta on entistetty alkuperäisen kaltaiseksi lukuun ottamatta moderneja mittareita. Nyt edessä on 215ja takana 255-levyiset kumit.” Pyöränkaaria on levitetty, millä renkaita on saatu tuotua enemmän ulospäin. Autossa ollut 4-vaihteinen Muncien M21 -manuaali avattiin ja tarkistettiin, mutta se ei vaatinut toimenpiteitä. Hankin niiden tilalle uudet ja kokeilin pariakin eri rengaskombinaatiota. Lukkoperän samoin kuin kardaanin ja vetareiden kanssa on saanut olla myös huoletta, sillä ne oli vaihdettu jämäkämmiksi jo Jenkkilän aikoina. Kovan onnen kulkine. Paketti oli kyllä rakennettu ihan oikeaoppisesti, eikä konerikosta tarvinnut myyjää syytellä. Keulan ilmettä on muutettu poistamalla kromipuskurit ja lisäämällä eteen spoileri. Timba vei auton Mäntsälään Lysimoxille, jossa voimanlähde palautettiin elävien kirjoihin. Sähköpuoli uusittiin niin ikään ja varustettiin MSD:n Blaster 2 -suurtehopuolalla, virranjakajalla sekä läppärillä ohjattavalla sytkäboksilla. 43 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Sisusta oli uusittu edellisen omistajan aikana, eikä Timban ole tarvinnut koskea siihen mittareiden uusimista lukuun ottamatta
Vette oli lopulta remontissa koko kesän, minkä seurauksena Timba päätyi hankkimaan itselleen Dodge Charger SRT8:n, jota Kauton Jussi oli tehnyt tunnetuksi Viron puolella kiihdyttelemällä autolla paikallisissa varttimailikarkeloissa. Auto vaurioitui siinä määrin, että vakuutusyhtiön edustaja myöntyi koko auton ylimaalaukseen. Perheellisenä tulee aina vähän kitinää tuosta kaksipaikkaisuudesta. Olen harkinnut Vettestä luopumista ja miettinyt, että tilalle voisi hankkia esimerkiksi Cudan tai Firebirdin. Tällä kertaa mentiin kuitenkin niin alkuperäisillä linjoilla, että autolle myönnettiin museokilvet. Tänä vuonna Timba pääsi vihdoin nauttimaan Corvetten kyydeistä ja Charger siirtyi hänen vaimonsa käyttöön. Ilman harrasteautoa kun ei voinut kesää viettää. Merkkiuskottomuutta. Nuori mies on rakentanut isänsä Harrikoiden innoittamana mopoja ja piikkejä, mutta pian hän saa siirtyä kaksipyöräisistä nelipyöräisiin täyttäessään ensi keväänä 18 vuotta. l me kesänään, jatkui sama huono tuuri valitettavasti myös seuraavana kesänä. Minulle riittää, että auto on amerikkalainen.” 44 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Kortin odotus on arvatenkin kiivasta, sillä ensimmäinen oma auto odottaa jo valmiina tallissa. Saatuani leiman paperiin lähdin ajamaan kahden kilometrin päähän kotiin, kun motarin rampilta tuli kolmion takaa vanha pappa keulaan”, Timba kiroaa. Chevrolet Corvette Sting Ray Coupe ’64 Saatuan i leiman paperii n lähdin ajamaa n kahden kilomet rin päähän kotiin, kun motarin rampilt a tuli kolmion takaa vanha pappa keulaan . Merkkiuskollinen minä en ole ollut ikinä – sen näkee jo kurkkaamalla pihamaalle, josta löytyy tälläkin hetkellä Fordia, Moparia ja Chevroletia. ”Otin auton liikenteeseen vappuna ja ajoin sen ensi töikseni omalta talliltani noin 500 metrin päässä sijaitsevalle katsastuskonttorille. Timba puolestaan on alkanut taas tuntea kasvavaa janon tunnetta, jonka aiheuttaja on ennalta tuttu vanha suola. 390-koneella varustettu Ford F-150 purettiin täysin palasiksi ja rakennettiin uudelleen. Omena ei ole pudonnut kauaksi puusta Pelkosen perheessä, sillä Timban poika seuraa vahvasti isänsä jalanjälkiä. Tuolloin Timba suunnitteli, että pintaan vedettäisiin alkuperäisen tummanpunaisen sijaan räväkämpi candypunainen väri, mutta arpoessaan sävyjä Siilinjärvellä sijaitsevalla JP AutoTuningilla, tuli Fordilta parahiksi markkinoille uusi kaksikomponenttimaali, jossa oli candya jo itsessään. ”Challengerista ei ehkä olisi sittenkään pitänyt luopua, se kun oli sopivasti muskelihenkinen auto ja nelipaikkainen
RENKAAT: BF Goodrich Radial T/A, edessä, 215/60 R15, takana 255/60 R15. SISUSTA: Alkuperäinen, lisätty lämpö-, ahtopaineja polttoaineenpainemittarit. ALUSTA: Konin iskunvaimentimet. KORIMUUTOKSET: Lokasuojia levitetty, edestä poistettu kromipuskurit ja asennettu spoileri. F aktat CHEVROLET CORVETTE STING RAY COUPE ’64 • OMISTAJA: Timo ”Timba” Pelkonen • PAIKKA: Kuopio 45 AMERIKAN RAUTA 7/2016. KIITOS: JP AutoTuning, Lauks, Aatos, Arto Sulopuisto, Autopuhdistus Karppanen. VANTEET: 15” American Racing Torq Thrust. VOIMANSIIRTO: 4-vaihteinen Muncie M21-manuaali, lukkoperä, vahvemmat kardaani ja vetoakselit. MOOTTORI: Chevy SB V8, stroukattu 392-kuutiotuumaiseksi, Weiand 6-71 -remmiahdin, Tunnel Ram -imusarja, kaksi Holleyn 4-kurkkuista kaasutinta, MSD:n Blaster 2 -suurtehopuola, virranjakaja ja sytkäboksi, Griffinin alumiinisyylari. JARRUT: Edessä levyt, takana rummut
Draggin’ t 46 AMERIKAN RAUTA 6/2016
tail Te Te Te Te T T T ksti ja kuvat: j Kimmo Janhunen CHEVROLET STYLELINE 2D SEDAN ’51. pp J Lappeenrantalaisella Jussi Suurinkeroisella on ollut autoja laidasta laitaan, ja ne ovat vaihtuneet varsin tiuhaan tahtiin. kaik k kkiaan kolme kap ppaletta yksi avo ja kaksi chopattua sedania 47 AMERIKAN RAUTA 6/2016. Erityisen mieltynyt mies tuntuu olevan ’49–52 Chevyjen korimuotoiluun ’51 vuosimallisia yksilöitä hänellä on ollut Chevyjen n korimuotoiluun. ’51-vuosimallisia yksilöitä hänellä on ollut kaikkiaan kolme kappaletta, yksi avo ja kaksi chopattua sedania. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET STYLELINE 2D SEDAN ’51. Erityisen mieltynyt mies tuntuu olevan ’49–52 Chevyjen korimuotoiluun. Lappeenrantalaisella Jussi Suurinkeroisella on ollut autoja laidasta laitaan, ja ne ovat vaihtuneet varsin tiuhaan tahtiin. 51-vuosimallisia yksilöitä hänellä on ollut kaik kkiaaaan ko o o olme kappaletta, yksi avo jaaaaaa kaksi chopattua sedania
Aika kului ja vähitellen päässäni alkoi kuitenkin kypsyä ajatus Oldsin myymisestä sekä uuden harrasteauton hankinnasta. Ensimmäisen oman harrasteautonsa, ’71 Datsun SSS Coupen, Jussi hankki 16-vuotiaana. Kipinä amerikanautoihin oli syttynyt. En ollut ikinä kokenut mitään vastaavaa”, Jussi ?ilistelee kaihoisasti. ”Olin noin 6-vuotias, kun velipojan kaveri tuli noutamaan häntä eräänä kesäisenä lauantaiaamuna cruisailemaan vuoden ’66 Ford Fairlane 500:lla. Kun veljeni kaveri tempaisi oikean jalan lattiaan, lensin kaaressa seisaaltani takapenkille. Fairlane oli rakennettu perinteiseen 70–80-lukujen taitteen Suomi-tyyliin. Vuonna 1998 Olds lähti telakalle vajaaksi puoleksitoista vuodeksi, jonka aikana se tuli purettua täysin osiin, eikä kunnostuksessa jätetty yhtään ruuvia koskematta. Auto rakennettiin alkuun opiskelijabudjetilla siten, että sen sai vain ajoon ja sen ratissa sai purettua isoimmat ajohalut. Terkkuja Maukalle, jos tätä luet”, Jussi huikkaa. Minä seisoin into pinkeänä takapenkin edessä nähdäkseni ulos, enkä malttanut istua. ”Jotenkin minulle on tullut varsinkin tässä myöhemmällä iällä ajatus, että täällä eletään vain kerran, ja jos jotain autoa tai prätkää haluaa ja sen pystyy hankkimaan joko ostamalla tai vaihtamalla, pitää se vain tehdä. Autoa auton perään. Perä oli reilusti korotettu ja murikkaan oli maalattu Etelävaltioiden lippu. 48 AMERIKAN RAUTA 6/2016. Sivuilla oli kylkiputket puhumattakaan muista tuon ajan ”must”-jutuista. Leveät valkosivut ja kokopeittävät kromikapselit sopivat kokonaisuuteen saumattomasti. Myin auton Sipooseen muistaakseni vuonna 2002 ja se on edelleen samalla omistajalla. ”Kun pääsimme pihalta pois, avautui pieni suora. Olin pihalla lähdössä pyörällä kioskille ostamaan irtokarkkeja juuri saadulla viikkorahalla. Monet pitävät samaa harrasteautoa vuosikaupalla, mutta minulle tämä on tuntunut sopivimmalta ratkaisulta.” Lattarimeininkiä. Veli ja hänen kaverinsa lupasivat kyydin sinne kunhan kävelisin takaisin itse. Samalla sen tekniikka vaihdettiin Chevyn pikkulohkoon ja TH350-automaattiin. Jutussamme esiintyvä auto löytyi HAMB:n kautta, jossa se oli roikkunut Chopatun auton maalipinta oli nähnyt parhaat päivänsä ja myyjänä toiminut latinomies arveli sen olevan rakennettu 15–20 vuotta sitten. Valmistumisen jälkeen kierrätin sitä näyttelyissä ja niistä reissuista kirjoittaisi vaikka kirjan. Kun tuollainen tilaisuus tarjoutui, niin pyörä jäi niille sijoilleen ja olin hetkessä Fairlanen takapenkillä”, Jussi muistelee ensimmäistä konkreettista kosketustaan jenkkiautoiluun. Matka kioskille meni aivan liian nopeasti ja kohta nuori mies seisoi yksin lumoutuneena tien varressa katsomassa horisonttiin katoavan Fordin perää. Autojen välillä ja toisinaan niiden rinnallakin on ollut myös useita pyöriä, kuten ’61 Panshovel, ’97 Softail, ’99 Softail, ’97 kustom-Kawa sekä ’57 H-D Evo-tekniikalla. Ne äänet, jotka kuuluivat – huh... J ussin kahdeksan vuotta vanhempi veli pyöri jenkkiautoporukoissa Jussin ollessa vielä lapsi. Jussi hankki neliovisen Chevrolet Styleline 2d Sedan ’51 ’57 Oldsmobile 98 Star?re Sedanin, jollaisia oli tuohon aikaan tiettävästi vain neljä kappaletta kaikki Pohjoismaat mukaan lukien. Niinpä heidän kerrostalonsa pihalla näkyi usein USA-autoja, kun nämä vanhemmat jannut lähtivät milloin mihinkin. Sen jälkeen Jussin käsien läpi on kulkenut muun muassa ’62 avo-Impala, ’49 Mercury, ’51 avo-Chevrolet, ’31 Ford A Coupe, ’63 Nova-farmari sekä chopattu ’51 Chevrolet, joka on kuitenkin eri yksilö kuin tässä jutussa esiintyvä auto. ”Omistin Oldsin lähes 10 vuotta ja ajattelin pitkään, etten myisi sitä ikinä. siihen aikaan se oli aivan sanoinkuvaamatonta. Harjoiteltuaan autoilua aluksi sen parissa, koitti ensimmäisen jenkin vuoro vuonna 1993
Koneen jatkona oli TH350-aski, joka toimi moitteitta. Aluksi myyjä kieltäytyi, mutta palasi asiaan vajaan viikon kuluttua tiedustellen, vieläkö tarjous oli voimassa. ”Tällä combolla ajelin pari kesää, kunnes päädyin vaihtamaan askin TH700:ksi. Jussi oli ehtinyt aloittaa hintaneuvottelut toisesta autosta, muttei kuitenkaan ollut ehtinyt sopimaan vielä mitään. Samassa koko auto notkahti peräosastaan alas. Toinen ilmapussi antautui ja mikäli stopparikumeja ei olisi tullut laitettua, olisivat auton takaosa ja kyljet voineet saada uusia, 49 AMERIKAN RAUTA 6/2016. Hal-Marin edustaja kävi tsekkaamassa auton ja nouti sen lopulta terminaaliin lastattavaksi laivaan. Ja niin kävikin. ”Onneksi olin talvella laittanut C-notchattuun runkoon stopparikumit katsastusmiehen kehotuksesta. Elimenluovuttajana on siis toiminut Camino, Nova tai muu vastaava GM-tuote. Alkuperäinen tekniikka oli vaihdettu ’70-malliseen 307-kuutiotuumaiseen Chevyn pikkulohkoon. myynnissä pitkään. Tuulilasi oli halki kolmesta kohtaa, mikä kieli siitä, että lasi oli sovitettu aukkoonsa väärin. Tällöin jäisi 5-6 senttiä maavaraa, jos ilmapussi sattuisi pamahtamaan. Uusi lasi saatiin teetettyä Kuttilassa sapluunan avulla. Sisusta oli verhoiltu uudestaan harmaalla, tweed-tyyppisellä kankaalla, mutta ne on peitetty meksikovilteillä, jotka sopivat paremmin auton nykyluonteeseen. ”Olen tehnyt yhteistyötä Hal-Marin kanssa vuodesta 2004 saakka, joten tämä oli ihan normaali tapaus muiden joukossa. Alkuperäinen hintapyyntö oli posketon, mutta kun se pikkuhiljaa putosi järkevämmälle tasolle, teki Jussi siitä tarjouksen. Matkaajon kannalta ylivaihteellinen loota tuntui paremmalta ratkaisulta, ja se olikin juttu, joka olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.” Alustaan oli asennettu ilmajousitus, josta on säädettävissä erikseen etuja takapään korkeus. Tarkemman perehtymisen myötä selvisikin, että lasi oli leikattu originaalista ja että se otti parista kohdasta kiinni karmiin, mikä selitti halkeamat. Chopatun auton maalipinta oli nähnyt parhaat päivänsä ja myyjänä toiminut latinomies arveli sen olevan rakennettu 15-20 vuotta sitten. Olen auttanut vuosien varrella tuttavapiiriänikin hankkimaan autoja ja prätkiä suoraan USA:sta ja parhaana talvena taisin olla osallisena kaikkiaan kahdeksan auton ja parin moottoripyörän tuottamisessa”, Jussi ynnää. Toissa keväänä Jussi lähti talven remonttien jälkeen koeajolle, kun noin kuudenkympin vauhdissa kuului takaa kova pamahdus, kuin haulikolla olisi ammuttu. Matka jatkuu. Jussin henkilökohtainen suosikki ajoasennoista on perän laahaaminen keula ylväästi pystyssä. Pinta oli kuitenkin patinoitunut hauskalla tavalla, joten Jussi päätti pitää sen ulkoisesti sellaisenaan
Voimansiirto: TH700R4-automaatti. Vaikka itse Roadsterilla pärjäisinkin, niin ihan noin pientä en viitsi vielä altistaa niin rajulle ajoviimalle”, Jussi perustelee rodin ostamatta jättämistä. Chevrolet Styleline 2d Sedan ’51 MOOTTORI: 307 cid V8. JARRUT: Alkuperäiset rumpujarrut. Ilmoituksia selatessa silmiin osui numerossa 6/2015 esittelemämme Lyytikäisen Tompan ’58 avo-Edsel, ja jostain syystä Jussi kirjoitti myyjän nimen ja puhelinnumeron talteen paperilapulle, vaikkei normaalisti niin tee. ”Mietin pitkään asiaa siltä kantilta, että oma poika on vielä sen verran pieni ja Suomen kesäkelit tunnetusti vähän mitä sattuu. RENKAAT: G78-15 leveät valkosivut. Toissa keväänä Jussi lähti talven remonttien jälkeen koeajolle, kun kuudenkympin vauhdissa kuului takaa kova pamaus, kuin haulikolla olisi ammuttu. Penkit on verhoiltu harmaalla tweedillä, mutta Jussin silmään sopi paremmin huolettomasti penkkien päälle heitetyt Meksiko-viltit, jotka sopivat myös ovipahvien värimaailmaan. Sen verran hyvää kyytiä avo-Edsel on antanut. Avokuume oli kuitenkin kova ja mies päätyi etsimään 50-luvun avoja. Jutusteltiin pitkä tovi ja sovittiin lopuksi, että menen katsomaan autoa. KORIMUUTOKSET: Katto chopattu, takana ’59 Cadillacin valot. Miehen haavelistalla on ollut pitkään ’28–32 Ford Roadster, ja viime syksynä oli jo lähellä, ettei hän hakenut Ruotsista erästä lättäpäällä varustettua kolmekakkosta. Siihen panostetut työtunnit maksavat nyt itseään takaisin korkojen kera. Koeajolla Tomppa korosti, ettei hän vieläkään vanno myyvänsä autoa ja lähdinkin sieltä vielä tyhjin käsin. VANTEET: Alkuperäiset 15” peltivanteet. 50 AMERIKAN RAUTA 6/2016. ”Arvelin, että auto on myyty, mutta päätin kuitenkin vielä soittaa Tompalle. KIITOS: Kakelle, Patelle ja Kaitsulle. ALUSTA: Notchattu runko, ilmajousitus. Hän kertoi ottaneensa auton pois myynnistä, kun halusi vielä harkita, mitä sen kanssa tekee. F aktat CHEVROLET STYLELINE 2D SEDAN ’51 OMISTAJA: Jussi Suurinkeroinen PAIKKA: Lappeenranta. Kerroin kuitenkin olevani autosta kiinnostunut ja parin viikon päästä Tomppa heltyi luopumaan siitä.” Tätä kirjoitettaessa Chevy onkin jo uudessa hyvässä harrastajakodissa, ja vaikka Jussista tuntui pahalta katsoa auton lähtevän trailerilla pihasta, niin nyt tehty päätös tuntuu jo ihan hyväksyttävältä. ei-toivottuja muotoja”, Jussi kiittelee onneaan. Hyvä niin, sillä yritettyään löytää ilmoitusta paria päivää myöhemmin, ei sitä enää löytynyt
n takaavan set itus Meneekö näin vai pistetäänkö pussiin. Näin haluamme varmistaa, että lehti saapuu perille moitteettomassa kunnossa. pussiin, kiitos!. Etkö ole vielä tilaaja. Toivomme tämän uudistuksen takaavan sinulle jatkossakin nautinnolliset lukuhetket lehtemme parissa! Terveisin, Amerikan Rauta -lehden toimitus eettomassa kunnooossa. Pussitus aloitetaan tästä numerosta alkaen. Tutustu ja tilaa: Tiedoksi Amerikan Rauta -lehden tilaajille: Amerikan Rauta kulkee nyt pussitettuna! Viipalemediat Oy pussittaa jatkossa kaikkien tilaajiensa Amerikan Rauta -lehdet
HURJAPÄISTÄ MAD MAXIIN 52 AMERIKAN RAUTA 7/2016
53 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä HARLEY-DAVIDSON V-ROD ’04. Fastandfurious-sukupolveen kuuluva Kitu Helander rakensi V-Rodistaan itsensä näköisen, yönmustan laitteen, jossa on vahvasti läsnä Mad Max -henki
”M ähän oon 90-luvulla syntynyt, ja mun suosikkileffoja olivat pitkään Fast & The Furiousit”, Kituna tunnettu Kristian Helander selittää. ”Se oli jonkun paikalisen nakkikeisarin vanha, ja siinä oli tuon tankin lisäksi takaloksu maalailtu täyteen kuparinvärisiä ghost-liekkejä. Joku miettii varmaan, että olisi ollut helpompaa ostaa suoraan Night Rod, mutta tuo nyt tuli jo ostettua, ja päätin tehdä siitä vähän niin kuin pidemmälle viedyn version Mad Maxin hengessä. Syyskuussa 2015 paikallisesta liikkeestä löytyikin äkkiseltään sopivalta kuulostava pyörä, jota piti tietysti lähteä pian katsomaan. Perää oli levitetty, jotta vanne 280-levyisine renkaineen oli saatu mahtumaan paikalleen. Sitten totesin, ettei kaksi sutivaa pyörää ollut hyvä, ja ostin 500-heppaisen Subaru Imprezan.” Kun ikää tuli vähän lisää, nuoren miehen kiinnostus siirtyi nopeasti enemmän amerikkalaiseen kalustoon. Lisäpotkua on haettu paitsi suoralla putkella, myös Screaming Eaglen moottorinohjauksella ja ilokaasuilla. Oli se vakiokorkuisena kuitenkin aika kauhean näköinen, mutta nuo mieleiset vanteet siinä olivat alla.” Pyörä oli tehtaan jäljiltä ollut se perinteinen V-Rod-harmaa, mutta sen tankki ja takalokari oli jo maalattu mustiksi, ja niissä oli Jussi Säterin taiteilemat motiivimaalaukset. Ylipäätään tavoitteena oli päästä kaikesta kiiltävästä eroon. ”Viime syksynä olin sitten ?unssassa kotona ja katselin netistä V-Rodeja, joihin mulle oli tullut kova kuume.” Kun muistaa Kitun iän ja harrastustaustan, modernilla neliventtiilimoottorilla varustettu V-Rod sopii kuvioihin hyvin. Ratkaiseva tekijä V-Rodin ostossa taisikin olla se, että pyörässä oli valmiiksi paikallaan hänelle mieleiset vanteet, edessä Rick’sin 19-tuumainen ja takana vastaava 18-tuumainen. Pääkallokuvainen tankki sopikin Kitun visioihin, liekitetty takalokari sen sijaan ei. ”Sitä kautta hankinkin ensimmäiseksi omaksi autokseni Honda S2000:n, jota virittelin. Alkuaan hopeanharmaan pyörän ilme on muuttunut Kitun käsissä melkoisesti synkemmäksi. ”Rakensin sitten bobber-tyylisen Sportsterin, jonka myytyäni hankin hetken mielijohteesta kaverilta 300-heppaisen turboahdetun Suzuki Katanan”, Kitu jatkaa. ”Heti ostoa seuraavana päivänä maalasin koneen kokonaan mustaksi. Halusin tästä pyörästä oman näköisen, kun esimerkiksi se S2000 ei koskaan näyttänyt minulle omalta laitteelta.” Samalla ideologialla Kitu purki talven tultua Harley-Davidson V-Rod ’04 54 AMERIKAN RAUTA 7/2016. ”Ihmettelin kyllä vähän jälkeenpäin, miten tuo tuli ostettua. Mad Max -henkisillä piikeillä varustettu lasikuituinen takalokari on Kitun itse tekemä. Runko oli alkuperäisen harmaa ja joka puolella oli vakiokromiosien lisäksi vielä kaikenlaista ekstrakiiltävää, se oli semmoinen viiskymppisen unelma”, Kitu naurahtaa. Tankona on alkuperäistä leveämpä Drag Bar
Vähän hurjapäähenkeä tuli myös Rodiin ilokaasujen myötä, Kitu kun asensi moottoriin niin sanotun kuivan sarjan, jolla tehoa saadaan tarvittaessa noin 30 hevosvoimaa lisää. ”Penkki on myös lasikuidusta tehty. Takavanne on peräti 11 tuuman levyinen. Kytkinkahva olikin joku älyttömän hintainen 16-portaisella säädöllä ollut, mutta musta”, Kitu naurahtaa. Tango hän vaihtoi leveämpään Drag Bariin. Liekkilokari päätyi motiivimaalausten museoon, ja Kitu teki itse tilalle uuden lasikuituisen, jonka keskelle teki Mad Max -henkiset piikit. ”Ilokaasut toimivat alkuperäisen tööttinapin paikalta”, mies selittää. Moderniin tyylliin sopien Kitu hankki Rodiinsa myös Koson digitaalimittariston ja Motogadgetin ledivaroitusvalopaneelin. Perää madallettiin tuuman verran ja putki vaihdettiin suoraan – ja mustaan. Jos ne toteutuvat, niin keväällä senkin moottorin kyljestä löytyy ahdin… Joka puolella oli vakiokromiosien lisäksi vielä kaikenlaista ekstrakiiltävää, se oli semmoinen viiskymppisen unelma. ”Gripit ja kytkimen sekä etujarrun kahvat vaihdoin myös mustiin. Screaming Eaglen moottorinohjauksen löysin käytettynä, ja kaveri sääteli sen dynossa toimimaan”, Kitu jatkaa. 55 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Tehopuoleen liittyvät myös Kitun tärkeimmät tulevaisuuden suunnitelmat V-Rodinsa suhteen. Kitu halusi tehdä V-Rodistaan sellaisen, että se näyttää juuri hänen pyörältään. koko pyörän osiin ja maalasi sen jokaikisen kiiltävän tai harmaan osan mustaksi. Tankin pääkallomotiivi on Jussi Säterin taiteilema. Kieltämättä mies on onnistunut tavoitteessaan. Rick’s Motorcyclesin vanteet olivat se juttu, johon Kitu pyörässä alun perin ihastui
Mika Sivenius jatkaa tyylilleen uskollisesti 50-lukulaisten Chevyjen parissa. Tällä kertaa mies oli liikkeellä tällä ’52 Stylelinellä. 56 AMERIKAN RAUTA 7/2016. y y y , y y lekin. Tuomaristo valitsi Sami Järvelän ’48 Panheadin Chopper-luokan ykköseksi. Jari Lammin Sugar Babyksi nimetty steppari oli paitsi Kustom-luokan kakkonen myös yleisön suosikki. Turku Kustom S Te T T T T ksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Jari Lammin Sugar Babyksi nimetty steppari oli paitsi Kustom-luokan kakkonen myös yleisön suosikki. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Turun urheilupuistossa 20.8. järjestetty ulkoilmatapahtuma vedettiin tällä kertaa läpi aurinkoisessa säässä ja varmaotteisella rutiinilla, joskin ajoneuvoja olisi mahtunut kentälle enemmänkin. Samalle viikonlopulle sattui kuitenkin useita muita alan tapahtumia, minkä lisäksi moni jätti harrastekalustonsa niille varattuun parkkiin, vaikka olisi yhtä hyvin voinut kurvata drive-inhenkisesti näyttelyalueellekin. Tästä ei kustom?llari enää madallu kuin lapiolla
Show ’59 El Camino kuuluu lava-autojen aatelisiin vakionakin, mutta sopivalla madalluksella siitä tulee entistä liukkaampi. Päivän ainoa lowrider-henkinen kulkine oli tämä ’62 Impala kaksiovisena hardtopina. Aitoa patinaa löytyi myös Jani ja Esko Vahdon ’54 Pontiac Star Chie?n pinnasta. ’46 Pontiac suorastaan mahtavalla kaksivärisellä patinapinnalla sekä sopivalla madalluksella. Tässä A-mallin pikkiksessä oli sellaista kotikutoista Mummo Ankka -meininkiä. Pasi Salon linjakkaan ’31 A Fordin voisi päätellä olevan tuoretta amerikantuontia, sillä sen rakentajaksi mainittiin Amerikan Joe. 57 AMERIKAN RAUTA 7/2016 Custom Bike -luokan voiton nappasi Mossen hyvin omintakeista ja samalla äärimmäisen sympaattista streamline-muotoilua edustava ”alumiinimuna”, joka on tiettävästi rakennettu skootteri-Hondan ympärille.. ’48 Chevrolet Fleetmasterilla saapui paikalle Jari Kuortti. Mintunvihreä Galaxie miedolla kustomtatsilla
Tälläkin kertaa kaikki mainitut ryhmät olivat vahvasti edustettuina. John Andersonin Huldaksi ristityn ’38 Chrysler Imperialin kulkupuolta on piristetty sen jälkeen, kun auto esiintyi numerossamme 8/2015. Plymari oli aikoinaan suosittu edustusauto ja olipa samoissa hommissa täällä myös jokunen Buick. Kuminpolttoskabaakin sade haittasi (tai helpotti), ja se vietiin aikataulun mukaisesti läpi. Neliovihooteet rinnakkain, Buick ja Plymouth. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Tämän vuoden Linnacruising vietettiin tutuissa ympyröissä Ahveniston radalla. Y leisössä sateen huomasi lapsiperheiden ja muiden satunnaisten kävijöiden puuttumisena, hard core cruisailijat olivat kyllä saapuneet paikalle sateesta huolimatta. Tämän neliovitolppa lienee uudempaa tuontia. Tämäkin kaunotar omasi kilvistä päätellen pitkän historian maassamme. Lisäksi Ahvenistolla oli harvinaisen hyvä valikoima vanhoja Suomi 4 d sedaneita. Syynä voidaan pitää koko päivän ajoittain toistunutta sadetta. ’58 Buickeja on aikoinaan tuotu Suomeen uutenakin joitakin kappaleita jopa 4 d ht -mallisina. LINNACRUISING 58 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Linnacruisingissa näkee enemmän linttoja ja muita ryhmäautoja kuin ehkä missään muussa maamme tapahtumassa, limoja, hautureita ja farmeja unohtamatta. Autokuntia saapui paikalle kiitettävästi, ei kuitenkaan viimevuotiseen malliin. ajoittain toistunutta sadetta
Olds ’56 ei ole koskaan ollut yleinen auto Suomessa, eikä niitä ole uustuontinakaan tullut montaa. Klassinen kaunotar jakaa kattolinjan samanvuotisen Chevyn kanssa. Rodeja ei paikalla ollut tällä kertaa montaa, poikkeuksena tämä Vironkilpinen A-malli. Kyseessä ei kuitenkaan ole Roverin kone – kuka arvaa, mikä se on. Suomi on virolaisten Kalifornia näissä hommissa, sillä siellä Saksasta kopioidut säännöt kieltävät kaiken, mikä ei erikseen ole sallittua ja tekevät lokarittomalla autolla ajosta hankalaa. Mercury olivat myös hyvä valinta johtokunnan autoksi 60-luvun puolivälissä ja niitä onkin säilynyt vuosilta ’62-67 myös neliovisina hardtoppeina. Tämä Buick on oletettavasti kuskannut uutena jotakin johtokuntaa Suomessa. Volvon nokalle oli sovitettu V8. Tekniikkaa oli uudistettu nostamalla nokalle slant six, Moparin legendaarinen raataja. 59 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Kyseessä on Volvon oma B36, jota käytettiin maastoautoissa. John Jäderholmin Impala edustaa sekin Suomiautoja, vaikka ovia on totuttua vähemman. Auto on tullut jo 60-luvulla muuttoautona Tampereen seudulle. Vihje: katso venttiilikoppien mallia. Tämäkin 50-luvun alun Plymouth omaa pitkän Suomi-historian
Tämä Caddy on lipputangoista ja kilven yläpuolella olevasta telineestä päätellen ollut valtiollisessa käytössä. Niitä on jopa säästynytkin muutama. DeSoto Fire?ite ’56:sia tuli Suomeen uutena useita. Jälleen DeSoto vuosimallia ’55. Järvenpääläisen Teemu Pelkosen ’60 Diplomat lienee alkuperäiskilvissään. Tässä vakiokorkuinen versio. Tälläista ei liene koskaan maahan uutena tullut, sikäli tervetullut lisä autokantaamme. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Hauturiosastolla osallistujien yleisin merkki oli Cadillac, joita löytyi sekä vakioina että radikaalisti chopattuina. Tässä raskaammalla F-250-alustalla ja pitkällä lavalla varustettu Ford. DeSoto oli Suomessa yliedustettuna muihin merkkeihin verrattuna varsinkin, kun niiden suosio kotimaassaan hiipui 50-luvun loppupuolella. Tällä hetkellä suositut patina pickupitkin olivat paikalla edustettuina. Linnacruising Kaikki limot eivät ole laulukäytössä
Hienokuntoinen ’65 Mercury Park Lane Convertible on tuoretta kalustoa Jyväskylän seudulla. Elokuussa cruisailtiin erään edesmenneen pitkän linjan harrastajan muistoksi. Sitkeimmät harrastajat kuitenkin uhmaavat autottoman kävelykeskustan esteitä kokoontumalla jokaisen kesäkuukauden toisena perjantaina Keljonkankaan ABC:lle. Moni käyttikin tilaisuuden hyväkseen ja parkkialueen tuore asfaltti peittyi iloisesti kumipeitteeseen. Jo edellispäivien ”vapaissa harjoituksissa” olivat yhdestä Mustangista kiertokangenlaakerit antautuneet ja työnnettiinpä cruising-illan aikanakin muutama urhoollinen kuminvinguttaja areenalta sivuun. Mutta Ei SE MTN, ensi kerralla uudestaan! MuistocruisIng Konttisen perheen Oldsmobile lipuu matalalla. Hienot muodot Buick LeSabressa. J yväskylän cruisailut tunnetaan parhaiten lähemmäs tuhat autoa kokoavista Wappu Cruisingeistaan. Elokuun kokoontuminen oli tänä vuonna hiukan spesiaalimpi, se järjestettiin kunnianosoitukseksi edesmenneelle pitkän linjan harrastajalle. Muistocruisingin päätteeksi Autopalvelu Markko oli järjestänyt tiloihinsa mahdollisuuden makkaran paistoon ja kumin polttoon, taustamusiikilla höystettynä. Sieltä letkassa ajelut ovat suuntautuneet kaupungin keskustaan, satamaan tai Tourulan alueen suuntaan. Rohkeimmat poikkeavat muitakin kaupunkejamme vaivaavasta ”parking”-kulttuurista cruisailemalla spontaanisti. Miehekkään kuuloinen Cougar käytti tilaisuutta hyväkseen kuminpolttokentällä. Säynätsalon luonnonkauniisiin järvimaisemiin suuntautuneella lenkillä ainoastaan äkillisesti ilmestyneet sumupilvet haittasivat näkymien ihailua… Satunnaisesti reitin varrelle kokoontuneen yleisön puolesta nähtiin iloisia ilmeitä ja käsien heilutuksia vauvasta vaariin. Teksti ja kuvat: Jukka Toivakka Jyväskylän ”virallinen” cruising-ilta on joka kesäkuukauden toinen perjantai. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2016
Cruisingin myötä muistetun harrastajan harvinainen Venezuelassa valmistettu Mustang oli myös tuotu paikalle. Useaan autoon oli ripustettu surunauha edesmenneen ystävän muistoa kunnioittamaan. Sulavalinjaisen Oldsmobilen menoa ruudittamasta löytyi remmiahdin. 40-luvun Dodgeja näkee harvoin Suomen tapahtumissa. Bevara Raggarkulturen… Pontiac Firebird osallistui myös kuminsavustustalkoisiin. ’56 Cadillac on myös uusi tulokas Jyväskylän kaduilla. Hyvässä alkuperäiskunnossa säilynyt Corvette on saapunut loppukesästä Kalifoniasta. Jyväskylän Cruising 62 AMERIKAN RAUTA 7/2016
63 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Vasta 19-vuotiaan Valtteri Lampisen Mild Custom Chevy sai illan mittaan kaverikseen toisaalla tässä numerossa esitellyn Stylelinen, joka on muuttanut jutun teon jälkeen Lappeenrannasta Äänekoskelle. Mattavärin lisäksi huomio kiinnittyi auton vierellä asentamistaan odottaviin ilmapusseihin… Tämä ’59 Flat Top Impala kuuluu vakiokalustoon Jyväskylän cruisingeissa. Jani Ahola saapui paikalle modernisoidulla Ford-pikkiksellään Haapajärveltä asti. Turusen Oskun DeSotosta löytyy hienon patinan lisäksi potentiaalia myös kuminpolttoon. Pajan suojista löytyi mielenkiintoinen projekti. Milloin viimeksi näit ”Blues Brothers” -korimallin Monacon näin siistinä tai 2-ovisena
Siellä yleisöä viihdytettiin tasanopeus-, desibelisekä kuminpolttikisailulla. Kaiken tämän ohessa osallistujille jäi hyvin aikaa kruisailla ympäriinsä Karstulan keskustan lähimaastojen kauniissa järvimaisemissa. Moni myös kävi nauttimassa NättiJussin maanmainioista pizzoista, niitä voi suositella jokaiselle Karstulan suunnalla liikkuvalle! p p p p Perinteistä 80/90-luvun ”kangasalakustomointia” edustava lintta-Chevy on säilynyt alkuperäiskunnossa pitkällisen tallisäilytyksen ansiosta. Kuminpolttoskaban voitto meni BMWmerkkiselle laitteelle – olisikohan taas ensi vuonna jonkun amerikanraudan vuoro. Teksti ja kuvat: Jukka Toivakka Pienen tauon jälkeen jo kolmatta vuotta peräkkäin järjestetty Carstunekruisinki kokosi tänä vuonna Karstulan pallokentältä startanneeseen tapahtumaan reilut 150 harrasteajoneuvoa. Carstunekruisinki 64 AMERIKAN RAUTA 7/2016. E lokuun ensimmäisen lauantain kruisinkilenkki kierteli keskustan läheisyydessä maalaismaisemissa päätyen paikalliselle jokkisradalle. Myös perheen viisaimmat, kuten ohjekylttinen kertoi, pääsivät osallistumaan omaan tasanopeuskilpailuunsa polkuautoilla. Tänä vuonna tasanopeuskilpailun voitti Toni Liimatainen Chevy Bel Airilla ja desibelikilpailun Jari Rautio Remu Pyörällä. Satiininmusta ’59 Mercury Montclair herätti ainakin allekirjoittaneessa voimakasta omistamisen halua. Illan huipennuksena kruisinkikansa pääsi nauttimaan legendaarisen Turo’s Hevi Geen sulosävelistä. Illan päätteksi Karstula Areenalla oli mahdollisuus päästä kuulemaan livemusiikkia kolmen bändin esittämänä. Nyt on taas laulun aika! Pasi Tuominen osallistui ’38 Plymouthillaan desibelikisaan ja savustaa tässä rengasta
Närhen Maken ”MUN-59” on vaan kerrassaan upea. Liekö kuljettajaparina toiminut tunnettu säämies ja muuan yksityisetsivän sukulaismies. Karstulan kesäillasta löytyi kauniita maisemia ihailtavaksi. Esineitä ei pudonnut ainakaan voimakkaat muodot omaavan Remu Pyörän voittaessa desibelikilpailun. Olisikohan jo GM:n suunnitteluosaston pitänyt muovata ’60 Chevroletista jotain tämänsuuntaista, kun useampikin eri rakentaja on päätynyt näin samantyylisiin muutoksiin. Kokkolasta Karstulaan saapunut Suomi-Edsel osallistui desibelikilpailuun. Karstulasta matka jatkuin seuraavaksi päiväksi Forssan Pick-Nickiin. Uustuonnin alkuvuosina, puhumattaakaan aiemmin, sellaisen näkeminen olisi ollut jokaisen tapahtuman huipennus. 65 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Suomalaisenkin kaluston taso on niin kova ja monipuolinen, että perussiisti ’65 Coupe Impala jää autorivistössä lähes huomiotta. Monissa kesän tapahtumissa ilahduttanut auto on pitkään seisottuaan liikkunut enemmän kuin vuosikymmeniin. Team Uski-Kotilainen häipyi maisemaan ”Lady DeVillellä”
Kokoontuminen päättyy vuosittain Poker Runiin, johon tällä kertaa myös toimituksen tiimi osallistui keräten pelikortteja cruisingreitin varrella olleilta rasteilta. Nurmeksen tapahtumassa näkeekin monia muualla harvemmin esillä olevia laitteita. Mikko Jauhiaisen hieno Ford ’29 Pick-up on aito Suomi-auto. Bomba Drive-In & Rock kertaa hauskaa menoa ja Kuvan Mercury Cougar Hardtop ’73 on tullut tehtaalta uutena 351-2Vmoottorilla ja C6-automaatilla. Tyylikäs rottanäkemys klassisesta ’71 Challengerista on kajaanilaisen Teemu Kemppaisen käsialaa. Asennetta huokuvaa muskelia liikuttaa 383 Magnum -moottori, jonka jatkeena on alkuperäisen manuaalin korvannut TF727–automaatti. Kuopiolaisen ensimmäinen rodiprojekti on varustettu lättäpääV8:lla ja Muncien 21-manuaaliaskilla sekä Moparin 8 3/4” perällä. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Pohjois-Karjalassa pidot ovat aina hyvät, eikä vieraanvaraisuutta voi moittia. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Bomba Drive-In & Rock tarjosi nyt kolmatta kertaa hauskaa menoa ja paljon nähtävää, eikä vaihteleva sääkään tuntunut menoa haittaavan. Voittokäden saanut autokunta sekä tapahtuman hienoin ajoneuvo palkittiin ennen drive-in-elokuvaa, joka oli tällä kertaa Vesa-Matti Loirin ja ’60 Caddyn tähdittämä Rumble. P erjantai-illasta Bombatalolla esiintyi bändejä yön tunneille saakka ja lauantaina piha-alueelle kokoontui kohtuullinen määrä erilaista jenkkiharrastekalustoa
Chevrolet Nova ’76 350+350-tekniikalla kuuluu siilinjärveläiselle Kai Hoviselle. Joensuulaisen Teemu Monosen siistikuntoinen Impala ’67 2D HT liikkuu alkuperäisen 327-kuutiotuumaisen ja TH200R4-laatikon turvin. Lieksalainen Anu Haapalainen on kunnostanut Blue Flame -kuutosella olevan ’55 Bel Air STW:n kauttaaltaan. Vaihteistona on alkuperäinen valurauta-Powerglide. Paikalla oli muutama selkeästi massasta poikkeava laite. Kesäisin käyttöautona toimivan Impalan vääntömoottorin kulutus on miellyttävä 12,5 litraa matka-ajossa. Pink Lady Boutiquen kojulla Maria Teppo esitteli asiaan kuuluvia asusteita ja varusteita nurmekselaiselle Janika Kahtolalle. 80-luvun piilofarkut edustavat tämän päivän lauluautokulttuuria. 67 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Hän kertoo projektissa apuna olleen kavereiden ohella myös velipoikien
Hieno Ford Fairlane ’58 tuli Varkaudesta. Asiaankuuluva valvontayksikkö kiersi tarkastamassa korttirastit. Aina tyylikäs banjoratti oli saanut lisää näköä käsin maalatusta Chevrolet-logosta ja hienoista pinstripeistä. 68 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Bomba Drive-In & Rock Tapahtuman puuhamiehenä häärivällä Ville Halosella on tallissaan useampi jenkkiauto. Muuramesta saapuneen ’48 Pontiac Silver Streakin kylkikoristukseen on saatu vaikutteita lentokonemaailmasta. Pintaväriä lukuun ottamatta kokonaan läpikäyty Buick saa talvella uuden maalipinnan ja ilmajouset taakse, Ville kertoo. Bomballe mies oli saapunut ’67 Buick Le Sabrella, jonka liikuttamisesta huolehtii alkuperäinen Buickin 340 cid moottori 4-kurkkuisella kaasuttimella
Aitoa Drive-In-?ilistä parhaimmillaan iltausvan lisätessä tunnelmaa. Rumble–le?assa esiintynyt, nykyisin Mika Kuivalaisen omistama ’60 Caddy tarjoili viikonlopun näyttävimmät burnikset livenä. Poker Runissa autokunnat suunnistivat cruisinkireitin läpi kartan avulla ja poimivat pelikortteja viideltä eri rastilta. Klassikko-Chevyjä oli paikalla useampia. 69 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Tämä pikkulohkolla varustettu ’56 Bel Air saapui Kajaanista. Tämä Edsel Ranger ’58 oli tullut Nurmekseen Hollolasta saakka
Kaikki eivät majoittuneet Marjolan hotellihuoneisiin, vaan vetivät perässään omat kortteerinsa. Hyttiä on lyhennetty noin metrin verran. Kuvassa pumpun solisti Katariina ja basisti Åke. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tämänvuotiset rodinatikat vietettiin Lappeenrannan maisemissa. Väki majoittui perjantaina Hotelli Marjolaan, josta startattiin lauantaiaamuna lähes 50 kilometriä pitkälle, Saimaan rantoja kierrelleelle rod runille. Pikkis synytyi neliovisesta aihiosta, jota mies choppasi ja channeloi puolisen metriä. Matkan varrelle järjestettyjen rastien suorittamisen päätteeksi rodit kokoontuivat linnoituksilla samana päivänä järjestettyyn So-Car Meetiin. FSRA Street Rod Nationals 2016 70 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Tommi Äikään rakentama, puupuolavanteilla ja early-Hemillä varustettu ’28 Hupmobile kiinnitti ansaittua huomiota. Yleisöä viihdytti savonlinnalainen Poor Fellas -yhtye, joka saapui paikalle asiaankuuluvasti ’38 Chevrolet Master Limousinella
Sen arveltiin palvelleen mm. Veijo Pääkkösen ’39 Ford ½ Ton Pickup on sympaattinen laite, katselee sitä miltä kantilta tahansa. Paikallisiin harrastaja-aktiiveihin kuuluvan Pekkasen Jarin ’28 A Roadster, tuttavallisemmin Hyperventilator, oli saanut alleen melkoiset Hoosierin takanakit. Tämän omintakeisen woodyn alkuperäinen käyttötarkoitus jäi arvoitukseksi. Malliltaan auto on ’33 Model 46 Station Wagon. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Tästä laitteesta saisi autontunnistustehtävässä paljon pisteitä. Ari Elorannan ’38 Chevrolet Master on saanut pintaansa raikkaat scallopit. lestadiolaisbussina. Kyseessä on Essex Greater Eight vuosimallia ’31. Rod run päättyi linnoituksessa järjestettyyn So-Car Meetiin, jonne kurvasi myös kotkalaisen Samuli Petron Hemi-koneinen ’31 Tudor. Paikallisena puuhamiehenä toimineen Korhosen Jorkin ’34 Phaeton erottuu massasta. Marko Tuunasen rakentama ’27 Studebaker Erskine näyttää olevan edelleen hyvissä voimissa. Tässä ’32 Chevrolet Confederate varsin arvokkaasti vanhentuneena. T Kolmekakkosen Fordin eri variaatiot tunnistaa jokainen joskus rodien parissa pyörinyt, mutta entäs saman vuoden muut merkit ja mallit. Rod runille startattiin puolen minuutin välein, jottei rasteille päässyt syntymään ylitsepääsemätöntä ruuhkaa
Päivän komein nuori mies oli kiistämättä tämä kustomoidulla Mosse-polkuautolla kurvaillut juniori. Ovissa on So-Car Surf Schoolin logot, mutta ulkoasultaan auto sopisi saumatta myös Etelä-Kaliforniaan. Tapahtuman nimihän on väännetty SoCal-lyhenteestä, mutta muokattu maantieteellisesti sopivammaksi sen sijoittuessa Etelä-Karjalaan, eli englanniksi South Careliaan. Arto Ruokosen Suburban on nimetty osuvasti Surfburbaniksi. Te Te Te Te T T ksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 72 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Arto Ruokosen Suburban on nimetty osuvasti Surfburbaniksi. Päivän komein kasikone ei yllättäen löytynytkään jenkistä, vaan Tomi Turusen ’87 500 SEC Mercedes-Benzistä, jonka konehuoneeseen on istutettu turbotettu Chevyn 383-stroukkeri. Ovissa on So-Car Surf Schoolin logot, mutta ulkoasultaan auto sopisi saumatta myös Etelä-Kaliforniaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lappeenrannan historialliset linnoitukset toimivat komeina puitteina ensimmäistä kertaa järjestetylle So-Car Meetille, jolle tuntui olevan kysyntää. Tämä ’60 Dodge Dart Pioneer on Lappeenrannan paikallista kalustoa ja kuului ennen Livinki Design -putiikkia luotsaavalle Heidi Kaljuselle. Takana puolestaan häämöttää Kaljusen isännän punavalkoinen ’56 Buick Special. So-Car Meet si si Careeliaan
Väriyhdistelmä on nappivalinta. Leveät valkosivut toimivat hienosti pullukan, tonttiin tiputetun Chevy 3100 Pick-upin alla. Patinakuosisten neliovisten GM-tuotteiden parkkialuetta. LS3-moottorin imusarjoja. Mahtoiko kieliä siitä, mitä auton konepellin alta löytyy. Mattalime väritys ja modernit vanteet luovat ensimmäisen sukupolven Firebirdiin pro touring -henkeä. Paikalla oli myös peräkonttikirppis. Tämän matalan patinaStepparin lavalta löytyi mm. Muskelipuolella oli tarjolla mm. Tällä autenttisella Gemsulla saapui paikalle pesunkestävä farmari olkistetsoneineen ja heinäpaaleineen. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2016. varsin passelilla stancella varustettua kolmannen sukupolven Vetteä sekä asiallisesti toteutettua AC Cobra replicaa. Tämän ’57 Chevyn olemuksessa oli sopivasti ärhäkkyyttä. Viidennen sukupolven Lincoln Continental poikkeuksellisen pirteällä väriyhdistelmällä. Linnoitus toimi komeana taustana jenkkiklassikoille, kuten tälle ’57 Buick Centurylle. Vaaleankeltainen Dodge Dart Swinger näytti kiukkuiselta parkissa seisoessaankin
Haparanda Uutta ja vanhaa. CLA IC MOTORM T Teksti ja kuvat: Jerker Jokiniemi Kaksipäiväinen Classic Motormeet Wheels Nationals Haparanda kerää vuosittain lähes 1 000 autoa. Näyttelyalueella olikin kovatasoista kalustoa niin Suomesta, Ruotsista kuin Norjastakin. Etualalla Dodge Challenger SRT8, takana vanhempaa vuosikertaa oleva kotimainen 440 R/T. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Lincoln Continental Convertible vuodelta 1967 saapui alueelle heti aamusta. p Street race -tyyliin rakennettu, pirteän värinen ’56 Chevy Bel Air oli kauttaaltaan läpikäyty. Perjantain kuminpoltoilla oli kuulemma osuutta asiaan. Näyttävimmät yksilöt tulivat Norjasta. Musta yleisilme tekee suurikokoisesta ja miedosti kustomoidusta autosta häijyn näköisen. Monte Carlo SS tuntuu olevan suosittu auto pohjoisessa, Haaparannan Classic Meet keräsi näitä kasariklassikoita kaikkiaan neljä kappaletta. Norjalaiseen Chevelleen tehtiin tapahtuman aikana peräremonttia. Pohjoisen harrastajat kokoontuivat Tornionjoen rantaan, missä paikalla oli lähes 10 000 autoista kiinnostunutta. Perjantai-ilta huipentui mahtavaan The Bobbersin keikkaan, ja tapahtuman päättävä lauantai-illan cruisingletka ulottui parhaimmillaan maasta toiseen, kun reitti kulki Haaparannasta rajan yli Tornion puolelle
Koko auto on päivitetty tekniikan tasolle. Nelimäntäiset Brembon jarrut pysäyttävät auton tarvittaessa tehokkaasti. Tämä Cadillac ’47 oli yksi tapahtuman upeimmista autoista. Vannekoko on edessä 19 ja takana 20 tuumaa. Ruiskukone puskee jenkkispeksien mukaan noin 400 hv ja 700 Nm. Maalauksen jujuna ovat punaisen osan lähes näkymättömät liekit. Vuoden 1958 Oldsmobile Super 88 on säästynyt suuremmilta muutoksilta. Pakasta otetut Heidt’sin IRS-akseli, LS376-kone ja 4L70Evaihteisto yhdessä upean ulkokuoren kanssa toivat paikan tapahtuman kymmenen parhaan auton joukossa. Autoa on muuten levitetty melko huomaamattomat 10 cm. Auto oli Ruotsiin tullessaan Matching Numbers -vehje. Kadulle rakennetusta autosta löytyivät ainakin nelilinkit ja taka-akselille loppuvat putket. Autoa 59–60. Violetti Dodge Coronet Super Bee tuli Keminmaalta. Auto on muuten myynnissä. Dodge Charger 440 RT/SE ’69 on saanut inspiraation K&K Racing Teamin autoista ja Bobby Allisonin kullanvärisistä kilpureista. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Simon Johanssonin Serie 62 liikkuu tuoreemman .030-ylikoossa olevan Cadillacin 500:sen voimin. Autoa valmistettiin vuosina 1959–60. ’40 Ford Coupeen liekit sopivat upeasti. Nyt pellin alla lymyää uudempaa tekniikkaa. Iroc-Z Camarosta lainatut vanteet paljastavat Novan luonteen. Plymouth Cuda tuli myös Norjasta. muutoksilla. 452 cid koneen perässä on 727-automaatti ja viimeisenä lenkkinä 8 ¾ perä. First Generation Buick Invictasta syntyy siisti kustomi pienilläkin muutoksilla. Etuja takaspoileri olivat omaa valmistetta. Perinteiset liekkimaalaukset alkavat olla harvinaisia
Mopar-miesten kosteamman pään uniin kuuluu ’70 ’Cuda AAR. Vant n Cruising p p p p yyyyyy py y p Ei muskelinkaan aina tarvitse olla äreän näköinen, vai mitä. Ainakin allekirjoittaneen silmään nuo punaiset peltivanteet toimivat tässä paketissa paljon aluja tai mustia peltivanteita paremmin. Seppälän Sami oli lähtenyt ulkoiluttamaan Joni-veljeltään esittelyn jälkeen ostamaansa Hudsonia. Sellainenkin näkyi Heurekalla. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jos ei ole koskaan käynyt Vantaan Cruisingeissa, ei ihan heti uskoisi, kuinka täyteen autoja tapahtuma Heurekan ison parkkialueen kerää joka kerta. Tästä ei taida enää kliinerillä kiiltävää tulla. Ford-friikille ihan yhtä kovaa tavaraa on ’69 Mercury Cyclone Spoiler II Cale Yarborough Edition. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Kone on vaihtunut sitten esittelymme Buickin naulapäästä Letukan pikkulohkoon. Nytkin parkkiruutua piti etsiä useamman kierroksen verran, vaikka Vantaan yllä leijuneet todella tummat pilvet saivat varmasti sokerista tehdyn väen pysymään poissa tontilta. Keulalta löytyy tiettävästi Robert Pond Motorsportin 635-hevosvoimaiseksi kutiteltu 427 cid jatkonaan Tremecin TKO-600-manuaali
Kyydissä ollut ’54 Mercury Monterey -avo olisi ollut myytävänä vajaan seitsemän tonnin pyynnöllä. Auton tuulilasin karmi oli chopattu, mutta itse kattokehikko vielä alkuperäisissä mitoissaan. 396-koneisessa ’69 SS-Chevellessä oli kilpi auton mukaan. Mukava nähdä sellainen liikenteessä edes joskus nykyään. Hatunnosto Matille siitä, ettei mies rakenna trailer queenejä! Uskoisitko, että tämä on se sama S10, jonka ratin takana kirjoittaja istui ensimmäisen Amerikan Raudan pääkirjoituskuvassa. Vika saattaa olla omissa silmissä, mutta kirjoittajan on vaikeaa keksiä ’57 Chrysleriin parempaa väriä kuin Jari-Pekka Mäklinin neliovitolpassa. 77 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Siipiautoksi se on pieni, mutta sitäkin villimmin muotoiltu. Silti tai juuri siksi kompaktiluokan Dodge Lancerissa on jotain hyvin sympaattista. 70-luvun lopun Dodge Vanit olivat erityisesti Maxiwagoneina suhteellisen yleisiä maassa aikoinaan, ja niitä näki niin keikkakäytössä kuin kisatiimeilläkin. Äyräväisen Matin Continental kerää palkintoja näyttelystä kuin näyttelystä, mutta mies ajaa autolla ihan oikeasti myös kadulla. Aika hot on myös Vesa-Matti Lintusen sopivasti pudotettu ’78 Suburban Silverado. Karkkilalaisen Joni Syrjän kauhtuneessa ’65 Impalassa on autenttista itäisen Los Angelesin tunnelmaa. ’73-87 Pickupit tuntuvat olevan nyt avolavojen kuuminta hottia. Espoolaisen Juha Laakson yhdistelmä oli vaikuttava. En uskoisi minäkään, jos en kilvistä tunnistaisi samaksi
tup tup tup tup tup tup tup up tup p tup tup tup tt ate t ate ate ate ate ate ate a at n t n t n t n t n tt n t n äys äys äys ys äys äys äys ys ys äys y äysssi. i. Toinenhan on Leif Stenbackalla työn alla. i. Antti Blomroosin ’33 Ford STW on yksinkertaisesti ihana. Rehtosen Kaitsun ’63 Colony Park on toinen niistä uutena maahantuoduista Suomi-autoista. i. Aspen ei ole farmarina ollenkaan hullumman näköinen. 18-tuumaiset vanteet sopivat Vesa-Matti Luoman siistikuntoiseen farkkuun hienosti. Jostain syystä Camaroissa on alkanut viehättää näyttelykiillon sijaan tietty kuluneisuus. Tämä Valiant oli suorastaan söpö. i.. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Liekö monilla ollut uudet ja kalliit renkaat alla, mutta kuminpolttoa nähtiin tällä kertaa tavallista vähemmän. i. i Joni Hytti kuskasi kaverinsa harvemmin nähtyä ’63 Olds 98 -avoa. Vantaan Cruising Sanokaa lukkarinrakkaudeksi, mutta jotain komeaa on tässäkin. Heurekan parkki oli tälläkin kertaa tupaten täysi
Kimmon tekemät kartoitukset osoittivat, että kaupungin liepeillä sijaitsevassa Pep Boysin myymälässä olisi mahdollista suorittaa NOS-pullojen täyttäminen. Samasta paikasta saatiin hankittua kaikki muukin mahdollinen tarvittavista varaosista työkaluihin, jotka pakista sattuivat sillä hetkellä puuttumaan. Ottakaamme siis suunnaksi Beeville ja Texas Mile. Kun omatkin akut oli saatu ladattua, suuntasivat Kimmo ja Sari 22.10. Perjantai 23.10. Matkakertomuksemme on edennyt kolmanteen osaan, jossa Kimmo pääsee vihdoin koittamaan Vettensä rahkeita seisovalle mailille. Corvettensa keulan kohti San Antoniota. Nämä edellä mainitut valmistelut olisi pystynyt tekemään jo edellisenä päivänä, jolloin ensimmäisenä varsinaisena ajopäivänä olisi päässyt ajamaan heti aamusta alkaen. Märkää ja pimeää. 79 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Aikataulu ei sitä kuitenkaan mahdollistanut, joten Kimmo pääsi mukaan Matka kohti Texas Milea alkoi poikkemalla Pep Boysilla, jossa onnistui NOS-pullojen täyttö. Tapahtumapaikkana toimi Beevillen kaupungissa sijaitseva sotilaslentokenttä, jonne sisään kirjauduttuaan Kimmo pääsi ensi töikseen katsastamaan ajokkinsa. Race Keeperin videokuvaa mailin varrelta. Niinpä he ottivat ensimmäiseksi kohteekseen tuon aina vuodesta 1921 toimineen vauhtikaupan. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: SIX5Racing SIX-5 AMERIKASSA osa 3 V iime jaksossa suomalaisretkikunta jäi Austinissa sijaitsevalle International House of Hot Rods -pajalle, jossa Corvettea prepattiin valmiiksi tulevaan Teksasin koitokseen. ”Schwartzkopf” valmiina ottamaan kaiken irti ajokistaan kenties maailman tunnetuimmassa mailiajotapahtumassa. oli jo ensimmäinen Texas Milen ajopäivä. Vauhtia vähän päälle 270 km/h ja juuri auennut Suomenlippu-jarruvarjo. Siellä vietetyt päivät oli käytetty hyvin ja konepeiton alle oli saatu vaihdettua uusi Comp Camsin nokka sekä jälleen kerran myös uudet nostajat, vieläpä asiallisissa olosuhteissa, eikä tien päällä, kuten muutamalla edellisellä kerralla
Olin tottunut suomalaisiin ratoihin ja siihen, että pitää jarruttaa äkkiä. Lauantaiaamu valkeni hyvissä merkeissä, Saatuani auton pysähdyksiin, jouduin lähtemään liikkeelle uudestaan ja ajamaan suoraan vielä pitkän matkaa. SIX-5 Amerikassa 80 AMERIKAN RAUTA 7/2016. SIX-5:n ohella yksi vanhimmista oli tämä Datsun 240Z Chevroletin LT1-koneella. Line upiin oli tunkua sen jälkeen, kun yksi päivä jouduttiin skippaamaan ja pitämään sadetta. Rata oli kuitenkin niin pitkä, ettei jarrutusmatka todellakaan loppunut kesken. Kimmo veti ensimmäisen ajonsa ilman kaasuja ja hiukan varoen. karkeloihin vasta iltapäivällä. Iltapäivä meni taas sadetta pidellessä, mutta kun keli kirkastui yötä kohden, alkoivat järjestäjät tiedustella kisaajien mielenkiintoa yöllä ajamiseen. Paikalla satoi vettä jo Kimmon ja Sarin saapuessa sinne, mutta kun pilvet väistyivät ja aurinko alkoi porottaa lämmön noustessa 30 celsiukseen, höyrystyi rata kuivaksi hämmästyttävän nopeasti. Radalla valaistiin näkyvästi ½-, ¾ja täyden mailin etapit ja niiden välillekin oli suunnattu ihan riittävästi valoja kiitoradalle. Itse asiassa minulle kävi niin, että saatuani auton pysähdyksiin, jouduin lähtemään liikkeelle uudestaan ja ajamaan suoraan vielä pitkän matkaa, ennen kuin rata päättyi. Niin ei oltu koskaan aiemmin tehty, mutta koska keli oli vesittänyt päivällä ajamisen, ajateltiin kokeilla uudenlaista ratkaisua. Esimerkiksi Kimmon piti ajaa aluksi 160 mph kortti ja osoittaa suoriutuvansa kyseisestä nopeudesta, minkä jälkeen hän pääsi ajamaan kovempaa. Portaittain kovempaa. Tällä halutaan varmistaa se, että rata sekä ajoneuvon käyttäytyminen sillä ovat ajajalle tuttuja ennen kuin hän lähtee tavoittelemaan huippusuoritusta. Mailin merkin jälkeen valaistus kuitenkin loppui ja ajettiin vain kohti radan päässä siintäneitä punaisia valoja. Sen myötä oli hyvä painua pehkuihin valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin. Texas Mile toimii siten, että siellä ei ajeta heti täysillä, vaan edetään portaittain kovempiin nopeuksiin. Erityinen syy varovaisuuteen oli se, että pimeällä piti ajaa luukkulamput auki, mikä heikensi tuntuvasti auton aerodynamiikkaa. Olin tottunut suomalaisiin ratoihin ja siihen, että pitää jarruttaa äkkiä”, Kimmo kuvailee yhtä mieletöntä kokemusta rikkaampana. ”Se yöajo osoittautuikin aika mielenkiintoiseksi. Lähestulkoon kaikki olivat sitä mieltä, että ajetaan. Liukkaasti liikkui myös tämä Fox-Mustang. Tai olisi päässyt, ellei sade olisi keskeyttänyt kisoja juuri miehen päästyä line upiin. Nopeudeksi mitattiin 160,2 mph, minkä myötä Kimmo sai taskuunsa seuraavaan luokkaan oikeuttavan ajokortin. Tunne oli sellainen, että maaliviivan jälkeen tuli yhtäkkiä pilkkopimeää silmien ehdittyä tottua valoon ja vähitellen horisontissa alkoivat siintää punaiset tuikut, joita kohti ohjata. Mailimittelöissä nähtiin monenlaisia ajokkeja
289 2 km/h tuloksestta a a a tuli sillä hetkellä va 81 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Porukkaa pyöri ympärillä ja kyselijöitä oli välillä jonoksi asti. Hän pisti pullon suosiolla kiinni ja lisäsi hiukan sytytysennakkoa, millä keinoin saatiin parhaaksi ajaksi ihan kunnioitettava 179,7 mph, eli 289, 2 km/h. Ennen kuin ensimmäinenkään auto ehti radalle, rävähti paikalle massiivinen saderintama, joka parkkeerasi rata-alueen ylle koko päiväksi. Alue oli ehtinyt tyhjentyä kilpailijoista melkein kokonaan, mutta taskulampun avulla hän löysi pimeyden keskeltä yhden leirin, jossa tavaroita vielä pakkailtiin. Valitettavasti se jäi kuitenkin marginaalisen 0,3 mph päähän siitä, että Kimmo olisi päässyt jatkamaan. He soittivat paikalliseen hinauspalveluun, mutta vajaan kymmenen mailin hinausmatkasta yritettiin veloittaa poskettomat 500 taalaa. Minullahan ei siinä vaiheessa ollut vielä plakkarissa kuin 160 mph ylitys.” Ihan koko päivää ei käytetty kuitenkaan höpötellessä, vaan autokin sai luonnollisesti huomiota osakseen. Kun ilta koitti ja pimeys laskeutui radalle, sai Kimmo pakattua murheen murtamana kamansa ja suunnattua Corvetten keulan pikkuhiljaa kohti matkan seuraavaa etappia. Tuskien taival. Tatti kasvoi otsassa sellaisiin mittoihin, että pettymyksestä toipuminen vei tovin jos toisenkin. Kimmo tiesi jo ilman diagnosointia, että taas oli nostaja tullut tiensä päähän. ”Siinä oli paikallisetkin jo sitä mieltä, että nyt on hinta kohdallaan. Kuin pisteeksi hyvin masentavan i:n päälle, kone alkoi pitää jälleen sitä tuttuakin tutummaksi tullutta nakuttavaa ääntä. Ikenestä veti siihen malliin, että päätin korjata auton siinä paikallaan keskellä yötä. Aluksi suoritettiin taas kortteja, jotta päästiin ajamaan kovempaa, mikä kuitenkin päättyi Kimmon kohdalla mitä kiusallisimmalla tavalla. Eteen tuli paljon myös epäilijöitä, jotka eivät uskoneet auton suorituskykyyn. Jos Kimmo olisi saanut jatkaa, hän olisi voinut ainakin teoriassa löytää ilokaasuja riivanneen vian vielä seuraavana päivänä ja pystynyt kokeilemaan 200 mph ylitystä. Tarjoilu pelasi, ja ruokaa sekä juomaa tuli nenän eteen ihan pyytämättä ja yllätyksenä. Ajettuaan paikalle Kimmo näki matkailuauton perään kytketyn, kolmiakselisen umpivaunun, jonka sisältä löytyi kaikki mahdollinen aina nelipilarinosturista lähtien. Mailiajot päättyivät hänen kohdallaan siihen, koska 180 mph ei ylittynyt, eikä hänelle näin ollen myönnetty kovempiin nopeuksiin oikeuttavaa korttia. Sunnuntai 25.10. Eräs herra pyysi Kimmon auliisti autoineen hänen peräkärrylleen, jossa voisi suorittaa huoltotoimenpiteitä sateen suojassa. oli vihdoin päivä, jona päästiin tositoimiin. Mies päätti kuitenkin ottaa autosta irti kaiken, mitä siitä vaparina irtosi. Paikalle saapunut paikallinen MK2 Motorsportsin tuplaturbotettu Gord GT rikkoi seisovan mailin maailmanennätyksen nopeudella 279,9 mph. Kimmo kävi läpi kaikki releet ja katkaisijat, mutta vikaa ei onnistuttu paikallistamaan. ”Päivä kului siinä sitten ihmisten kanssa jutustellessa. Ilokaasut päättivät olla kytkeytymättä päälle, eikä vikaan löydetty ratkaisua koko päivän aikana. 289,2 km/h tuloksesta tuli sillä hetkellä vapareiden Suomen ennätys, mutta se ei miestä juurikaan sillä hetkellä lohduttanut. Backstagelta löytyivät asialliset huoltoja pesutilat asianmukaisine virikkeineen. Texasista suunnattiin Kentuckyyn ja Bowling Greenin Corvette-museoon, johon SIX-5 meni esille talveksi. ?ilis oli korkealla ja ennätykset tehty rikottaviksi, mutta kuinkas sitten kävikään. Kävimme monien kanssa läpi sellaisia perusasioita, kuten missä Suomi sijaitsee
Järkeilin, ettei autoa ollut järkevää ryhtyä korjaamaan niin väsyneenä, vaan kannattaisi levätä edes vähän ja palata asiaan virkeämpänä. ”Vedimme pikaisesti yhdet oluet ja painuimme nukkumaan. sherif. Käytännössähän tämä tarkoitti siis sitä, että pickupin perään kiinnitettiin Vette ja sen perässä roikkui vielä Kimmon ja Sarin huoltovaunu. Kun kyseessä oli sotilaslentokenttä ja vieressä sijaitsi vielä iso vankila, piti paikka saada pikimmiten tyhjäksi tavalla tai toisella”, Kimmo muistelee tuskaisen päivän huipentumaa. SIX-5 Amerikassa 82 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Vieressä oli onneksi varaosaliike, josta löytyi uusi tilalle, sillä sellaisia ei sattunut olemaan matkassa ensimmäistäkään varakappaletta.” Kun kone oli taas iskussa, ennustettiin puhurin olevan kolmen tunnin päässä. Esillepanossa on nähty vaivaa takavuosien katunäkymineen. oli kuitenkin eri mieltä. Kyseessä oli sen kokoluokan myrsky, että sitä ei haluttu jäädä katselemaan, vaan sen alta haluttiin pois melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Lopulta paikalta löytyi isolla pickupilla liikkunut isäntä, joka tarjosi pulaan jääneille suomalaisille hinausmahdollisuutta. Sari ja Kimmo pakkautuivat autoon kellon näyttäessä puolta neljää ja laittoivat navigaattoriin seuraavan kohteen, eli Kentuckyssa sijaitsevan Bowling Greenin Corvette-museon, jonne heidän autonsa oli menossa talveksi näytille. Tyyntä myrskyn edellä. Corvette Corvair on vuonna 1954 GM Motoramassa New Yorkissa esiintynyt fastbackkonsepti, josta käsityönä rakennettu replica on sen omistaja Michael Terryn ja Blue Flame Restorationin käsialaa. ”Päätimme ajaa niin vikkelästi ja kauas kuin vain suinkin ehtisimme, jotta pääsisimme myrskyn jaloista pois. Museon kokoelmissa on huikeita race-Vettejä vuosien varsilta aina varhaisimmista kilpureista 70-luvulla Sebringin lentokonehangaareissa rakennettuihin ratatykkeihin ja 90-luvun homologaatiomalleihin, unohtamatta myöskään kiihdytyskisoissa menestyneitä yksilöitä. Sinne päästyään Kimmo ja Sari saivat paikallisilta tietoa Meksikonlahdelta lähestyvästä 4-5-luokan hurrikaanista, jonka oli määrä saavuttaa Beeville seuraavana päivänä iltapäivällä. Kuinka ollakaan, onnistuin siinä nostajaa vaihtaessa tiputtamaan yhden sytytystulpan asfaltille sillä seurauksella, että se katkesi. Karavaani pääsi keskellä yötä ehjänä perille hotellin parkkipaikalle. Hinausköyden kiinnittäminen edellytti kuitenkin sitä, että auto piti ensin tunkata keulastaan ylös ja sen pohjasta piti purkaa etulevy pois. Kello 21.40 meillä oli Kyseessä oli sen kokoluokan myrsky, että sitä ei haluttu jäädä katselemaan, vaan sen alta haluttiin pois melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Aamulla heräsin ennen auringonnousua ja ryhdyin purkamaan moottoria. Kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut, päätti Kimmo tarttua tarjoukseen. Matkaa oli 1 706 kilometriä
Tuossa vaiheessahan podettiin vielä edelleenkin jonkinasteista sapetusta mönkään menneistä mailiajoista. Tunnelmat olivat kaksijakoiset, koska vian aiheuttajasta ei edelleenkään ollut tietoa. Alun alkaenhan Kimmon oli tarkoitus ajaa auto Texas Milen jälkeen kontituspaikalle, josta se olisi laivattu takaisin Suomeen. Kun kone ei ruvennut nakuttamaan, niin päätin antaa mennä.” Parivaljakko yöpyi Nashvillen paikkeilla, mistä matka jatkui seuraavana aamuna hiukan rauhoittuneemmissa merkeissä. Vaikka auton tiedettiin jäävän talveksi Jenkkeihin, ei Kimmo ollut tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia palaamisesta sillä Jenkkilän radoille seuraavana keväänä. ’68 Astro-Vette on toiminut osana aerodynamiikkatutkimusta, jossa pyrittiin kehittämään mahdollisimman liukaslinjainen Corvette. Bowling Green saavutettiin seuraavana päivänä puolilta päivin. Kun auto saatiin puunattua reissun jäljiltä näyttelykuntoon, se sijoitettiin – minnepä muuallekaan – kuin taannoisen maanvajoaman päälle. Talvisäilytyspaikka museossa oli järjestynyt hiukan sattumalta ennen reissuun lähtöä, kun Kimmon tuttava, Loisan Riku, oli keskustellut aiheesta museon väen kanssa ja lopulta kaikki osapuolet olivat pitäneet ajatusta houkuttelevana. Pahat kielet kyseenalaistivat jälkikäteen, oliko moiselle reissulle kannattanut edes lähteä, mutta Kimmohan oli tehnyt historiaa, vaikkeivat tulokset olleetkaan ihan odotetunlaiset. Osa maannielemistä autoista on nykyään esillä siinä kunnossa, johon ne luonnonmullistuksen jäljiltä jäivät. Ennen kisaa päätettiin varata reilusti aikaa, jotta koko ilokaasusysteemi ehdittäisiin läpikäydä ja tehdä siihen tarvittavat varajärjestelmät, joilla toimivuus tosipaikan tullen pystyttäisiin takaamaan. Kimmo saattoi vain todeta, että mikäli hän tietäisi, missä vika piilee, hän olisi korjannut sen. SIX-5 sijoitettiin näytille Skydomen sisäänkäynnin eteen, johon se jäi talviunille odottamaan kevättä. Joitakin sen piirteitä kopioitiin vuonna 1973 debytoineeseen C3-sukupolveen. Niin, eikä se myrskykään sitten loppujen lopuksi ollut saavuttanut edes Beevilleä, vaan oli tuntia ennen saapumistaan rannikolle muuttanut suuntaansa ja hyytynyt. Seuraavassa numerossamme on reissutarinan neljäs ja viimeinen osa, jossa kerromme, kuinka paluu Jenkkilän mailiradoille sujui, ja millaisia tuloksia Kimmo lopulta autollaan saavutti. Uusi yritys. 83 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Kun Comp Camsilta ilmoitettiin halukkuudesta lähteä tukemaan Kimmon toista yritystä, löi Kimmo suunnitelmat lukkoon Jenkkilään palaamisesta. Museoon talviunille. Talven aikana spekuloitiin kiihtyvällä tahdilla autoon tärkeimmällä hetkellä ilmaantunutta vikaa. jäljellä enää 212 kilometriä, mistä jokainen voi itse laskea ylläpidetyn keskinopeuden. Moni varmasti muistaa vuonna 2014 sattuneen tapauksen, jossa maanalaisen luolaston synnyttämä vajoama nielaisi Bowling Greenin museossa kahdeksan arvokasta autoa 12 metrin syvyyteen tuhoten osan autoista kunnostuskelvottomiksi. Hän oli näet ensimmäinen kilpailija ikinä, joka oli osallistunut samalla autolla Drag Weekiin, Optima Street Car Challengeen sekä Texas Mileen. Kimmo pääsi vierailemaan myös Corvetten tehtaalla, jossa hän sai kunnian käynnistää juuri linjastolta rullanneen auton ensimmäistä kertaa. Auto jäi museoon näytille, siinä piillyt NOS-vika pysyi edelleen mysteerinä ja Vette oli tarkoitus hakea talven jälkeen kotiin Suomeen. Kukaan amerikkalainenkaan ei ollut aiemmin ryhtynyt moiseen. Muistoksi jäi auton syntymätodistus. Talven aikana Jenkeistä alkoi kantautua ehdotuksia, josko Kimmo haluaisi mennä talven jälkeen yrittämään mailia uudelleen
Kuului pientä jupinaa vaatteiden mustumisesta matkustettaessa sikaosastolla. Hätä keinot keksii, ja pakoputki vedettiin ulos takapyörän takaa kyljestä. Ei mikään kaunotar. Samaa keulaa käytettiin myös J-20 Pick-upissa. Varustetasosta kertoo lämmityslaite, molemmat tehostimet ja neliveto. v Teksti ja kuvat: Kari B. Oliko se tullut purkuun vai muuten vaan poistunut käytöstä, ei ole tiedossa, varmana tietona olivat ajetut kilometrit. Mikkonen Lepakkofarmarin myynnin jälkeen tuli hankittua Jeep, ja maastovehkeet veivätkin mukanaan pitkäksi aikaa. Ruostealttiina tiedettyä koria oli hitsattu sieltä sun täältä, takalokarin reunat oli korjattu kulmaraudoilla, Niinpä Cherokee ajettiin kotiin ja ruvettiin vuod delta 1974. Usein on kysytty, miksi ihmiset istuivat Jeepin katolla. Sillä ensimmäisellä Wagoneerilla tuli kuitenkin ajettua ennen luopumista ainakin puoli miljoonaa. Olihan siinä luksustakin, oli kattoteline ja radiokasettisoitin, jossa oli kotistereoskobet 20 metrin piuhoilla. Ei siitä uutta tullut, mutta käyttömukavuus parani. Jeepin koria oli korjattu varsin suoraviivaiseti. Onhan se mukavampi istua auton katolla kuin asfaltilla, ja saattoihan siellä syödä ja nukkuakin. Jeeppi 84 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Tämä Jeeppi oli kaverillani Jarvan Masalla, joka pyöritti Lintuvaarassa käytettyjen jenkkien ja osien kauppaa. Alle vaihdettiin vähempi ajettuja renkaita ja suora vanne. Jeepissä oli sitä oikeaa Suomi-patinaa ja elettyä elämää. Se ei oikein pitänyt vettä eikä pakokaasuja ulkona autosta. Oikeastaan en tiedä, mut miksei olisi istuttu. Puoli miljoonaa oli mennyt rikki, eikä ajot olleet vielä ohi millään lailla. Kalkkirannan ajoiltahan siinä oli muistona itse tehty takaikkuna, poismyydyn orkkis ikkunan tilalla. Lepakkofarmi, ’67 Rebel oli tullut myytyä ja oli tarvis saada joku pitkäkattoinen tilalle. Uusi takaluukku oli tehty volkkaripakun takalasin ympärille. Takaluukun ikkunaan piti rakentaa salpa, koska se tuppasi aukeamaan itsekseen ajossa. Jutun Jeep Cherokee 3 D oli juuri tällainen. Niinpä Cherokee ajettiin kotiin ja ruvettiin tekemään katsastusremppaa. Tämä Jeeppi oli saatava ja tehtiin ne kaupatkin, vaikka laite oli leimaamatta. Vaihdettiin jarrukenkää ja jarrupalaa, ja pahimpia öljyvuotoja tilkittiin. Tämä Jeeppihän oli Cherokee J4F mode vuodelta 1974. Etupuskuri oli vielä tässä vaiheessa varsin siisti ja kolaroimaton. Kutoskone oli vaihdettu takalokarin reunat oli korjattu uod kulmaraudoilla, tu v v v v Muumio muistelee Miljoonan kilsan Cherokeen keula on ehkä hienoin Jeepin käyttämistä. Vesi vahingot korjattiin rautakaupan p-tiivisteellä. oskus käy niin, että auto löytää ostajan eikä ostaja autoa. Jeeppi oli tullut Masalle Gorilla Motorsiin Kalkkirannan autosta. Jeeppi näyttää kuvissa paremmalta kuin olikaan. Kutoskone oli vaihdettu pari vuotta vanhana Fiatin N50-kuormurin 3,4-litraiseen dieseliin, jonka perässä oli Jeepin oma kolmivaihteinen lattiamanuaali. Pysähdyksen sattuessa musa soimaan ja skobet pihalle, niin bileet oli käynnissä
Päälle vielä pala kokolattiamattoa ja lopputulos näytti hyvältä. Jeepin omavalmistetaka-akkuna näkyy tässä hyvin. Tallin pihalta pelastin purkuun menevästä Wagoneerista ehjät etulokarit ja ovet. Nopeassa aikataulussa sen matka jatkui entisen DDR:n alueelle Saksaan. Jeepin taival alkoi Lopez-perheen hyötyajoneuvona ja jatkui Mad Moose Teamin huoltoautona. Orkkis punainen maalipinta oli matta ja haalistunut miltei oranssiksi. Takatilan lattia oli ollut aika lailla ruosteessa, joten kolmen millin tavarasta oli leikattu oikean muotoinen pala, joka muuten peitti koko takaosan. Vaikka autossa oli voimassa oleva katsastus, poliisilla oli tarve ratsata sitä säännöllisesti. Uusi dieselpata piti sisällään naftapuolen ilmaongelman ja kaikkea muuta pientä. Ei siis mikään paska vehje, vaikka ruma olikin. Lopuksi keula koottiin ja suora etupuskuri asennettiin. Nokivasara joka tapauksessa asennettiin Jeeppiin. Cherokee oli myös poliisien suosikki, tosin varmaankin eri syystä kuin meidän. Tämän lisäksi jouduimme tekemään selvityksen, miksi olimme luovuttaneet Suomen valtion omistamat rekisterikilvet ulkomaille... Cherokeessa ei koskaan ollut korotuseikä laskusarjoja. Se oli hitsattu hepeillä lattiaan. 235-15-renkaita ja jarruosia kului jokunen, mikä johtui ihan ajetuista kilometreistä. Kun kaikki oli tehty, tuli huomattua, että vanha patina-Jeeppi oli pilattu. Hieno takanurkkakuva. Ja tämä kaikki siksi, ettei kilpiä ollut palautettu, eikä autoa poistettu rekisteristä. Keulapellit purettiin tieltä pois ja miljoonan ajettu Fiat-diesel sai väistyä. Mitä tarinamme Jeepille kävi. 90-luvun alkupuolella päätimme laittaa Cherokeen kivaksi. Samassa rytäkässä asennettiin naftaputket, pumppu sun muut. Viron k autta Saksa an. Kääntyvä selkänojainen etusohva oli adoptoitu jostain Moparista. Meidän luopuessa siitä 90-luvun puolessa välissä oli miljoona kilsaa jo rikki. Pieni ongelma meinasi muodostua Jeepin mukana menneistä Suomi-kilvistä. Cherokeen maski teki autosta leveämmän näköisen kuin se olikaan. Lopez-perhe Forssan Pick-Nickissä 1988. Jälkeenpäin ajatellen paras ratkaisu olisi ollut laittaa Cherokeehen alkuperäinen 258-kutonen ja hitsata lattiat kuntoon... Toivottavasti auto toimi yhtä hyvin Saksassa uudella omistajalla kuin meilläkin, ainakin seuraavat miljoona kilsaa. Auton dieselvero kun oli nimissämme ja jatkui aina vaan, oli Jeeppi Suomessa tai ei. Varapyörä kulki tuttuun tapaan katolla, välillä siellä toki oli paljon muutakin. Miksi näin, ei jaksa muistaa... jotka eivät olleet kovin sulavalinjaisia, mutta toki kestäviä. Ongelma ratkesi noin puolen vuoden väännön jälkeen, kun olimme toimittaneet Jeepistä kauppakirjan, laivaustodistuksen, maastavientitodistuksen ja Gorilla Motorsin todistuksen. Homma kelpasi pitkin hampain katsastusmiehellekin. Jeepin kuljetuskapasiteetti otetiin käyttöön, kun Anan Mercuryyn ostama etupenkki piti saada kotiin. Hyvin usein vaikka muut olisivat saaneet mennä ensin, ei kukaan liikkunut ennen kuin olimme poistuneet paikalta. Maalipinnan ylläpito oli helppoa ja vaivatonta, ei vahausta eikä hankausta – vain ajoa. Myöskin Jeepin katolla ollut raggarivalo oli suosittu, erityisesti erään moottoripyöräpoliisin toimesta. Se tehtiin ja asennettiin keulakolarin jälkeen, kun orkkispuskuri oli heikossa hapessa. Gorilla Motors osti Cherokeen takaisin ja kauppasi sen eteenpäin Viroon. Konttorin puolella karu meininki jatkui, koko sisusta oli mustaa keinonahkaa. Myös tullin edustajat yrittivät saada tankista naftanäytettä tuoksetta, olihan täyttöputkeen hitsattu verkko suht’ ylös. Remppa aloitettiin asentamalla 15x10” Blazerin sporttipeltivanteet ja valkosivurenkaat. Ulkonäöllisesti Jeeppi ei palkintoja voittanut. Cherokee oli myös poliisien suosikki, tosin varmaankin eri syystä kuin meidän. Kiinnostus kesti aina 90-luvun loppuun, vaikka lintat aina vaihtuivat. Jostain tuntemattomasta syystä originelli kutosmoottori ei asettunutkaan konehuoneeseen vaan kaivoimme jostain vain 200 000 km ajetun Fiat-dieselin. Kattovalo näkyy huputettuna. Myöhemmin asensin alkuperäispuskurin takaisin, kun tuli sopiva purku-Wagoneeri luovuttajaksi. Muissa autoissa peitetty valolaite hyväksyttiin, mutta Jeepissä ei! 85 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Myöskin kuussylinterinen bensamoottori odotti nurkassa. Samainen etupenkki on edelleen Mercuryssa Manon tallissa. Jeeppiin tuli asennettua jossain vaiheessa myös karjarauta. Siksi sitä tuli myös pidettyä kunnossa. Sillä lienee ollut katuuskottavuutta kanssaliikkujien joukossa. Eikä mennyt puhki, vaikka olisi innostunut enempikin hakkaamaan. Mitä sitä soivaa peliä turhaan vaihtamaan. Fiatin dieselmoottorin yksi ominaisuus oli vaappuva tyhjäkäynti, Jeeppi heilui edestakaisin seisoessaan paikallaan liikennevaloissa. Luukku oli saranoitu ylöspäin ulkovessasaranoilla. Kyseinen etupenkki myös palautettiin kaksoviseen Moppeen, kun löysin alkuperäisen penkin lopulta, olihan sijaispenkki ollut yli kymmenen senttiä liian kapea
Choo Choo Customsin Monte Carlo -keulaiseksi uutena rakentama ’85-mallinen Designer Series SS oli purettu kokonaan osiin, ja sen runko oli puhallettu ja maalattu, mutta projekti oli jäänyt kauan sitten kesken. Tällä kertaa madalluksen suhteen kävi uskomaton tuuri. Tavallaan puutteita oli vähemmän, kuin alkuun pelättiin, mutta toisaalta oli joitakin harvinaisempiakin puuttuvia juttuja, kuten koripuslat, kori kun oli haettaessa kiinni rungolla vain kahdesta kohtaa. El Caminon madallus on tavallaan helppoa, tavallaan vaikeaa. Kävi ilmi, että takajouset oli taottu nykyiseen mittaansa, joten vastaavien hankkiminen ei sujuisi netissä naputtelemalla. Tässä kuvassa Monte Carlo SS -tyyppinen keulapala on jo asennettu paikalleen. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Ne löytyvätkin nyt mustan Choo Choon alta. Helppoa sikäli, että etupäähän on saatavana niin droppispindeleitä, madallusjousia kuin coilovereitakin, ja keulaa voi pudottaa myös jousia lyhentämällä. Looginen vaihtoehto oli Monte Carlo SS:n parkki, mutta tiedossa oli sekin, ettei Choo Choo -keula ollut mitoiltaan yksi yhteen alkuperäisen Monten keulan kanssa, joten olisiko parkki sittenkin ollut joku Choo Choon oma ratkaisu. Sen omistaja kertoi, että parkkiumpio oli tosiaan sama kuin Monte Carlo SS:ssä, joten pistin sellaiset tilaukseen. Vaikeampi puute olivat etuparkit/vilkut, jotka eivät näyttäneet samanlaisilta kuin tavallisissa Caminoissa. Vastaus tuli eteen Forssan Pick-Nickissä, missä näin toisen, ehjän Choo Choo SS:n. Myös kaikki sisäosat olivat lähes 20 vuoden seisomisen jäljiltä hyvin likaisia ja kojelautaa myöten purettu pois. Venttiilijousiksi tulivat uudet jäykemmät, niiden hankintahan jouduttiin tekemään ”arvaa ellet tiedä” -periaatteella. Pari viikkoa tapahtuman jälkeen mies soitti minulle, ja kertoi vaihtaneensa omaan Caminoonsa uudet vakiojouset, joten vanhat olivat ylimääräisinä. Ostettaessa auto oli hurjan korkea, mutta siihen saatiin ostettua sopivanmittaiset jouset toisen Choo Choo Caminon alta. Moottori päädyttiin rakentamaan siitä Camaron korkeampipuristeisesta tasapäämännin varustetusta, jossa oli jo paikallaan uusi, myyjän mukaan 300-asteinen nokka, ja alakerta oli rengastettu ja laakeroitu. Forssassa näkemäni Choo Choo oli nimittäin omaan silmääni juuri sopivan korkuinen, joten kysyin, millaiset jouset siinä oli. Venttiilit hiottiin ja jousiksi asennettiin virinokan kanssa paremmin toimivat jäykemmät versiot. Kannet purettiin, niistä hiottiin venttiilit ja kanavat siistittiin valupurseista. Keulapala oli irrallaan, samoin sivulasit ja sisusta, ja penkitkin puuttuivat kokonaan. Kyseinen yksilö on ollut tosiaan tehtaan jäljiltä varustettu lattiashifterillä ja erillispenkeillä. Imusarjaksi tuli Edelbrockin Performer, kaasariksi kunnostettu Holleyn 600 cfm ja pakopuolelle asennettiin Flowtechin lyhyet sarjat sekä 2,5-tuumainen tuplaputkisto Red Hots -vaimentimin. Vaan hommapa kävi vielä helpommin. Sylintereissäkin näkyivät hoonausjäljet, joten tarina oli uskottava. Ruostetta siitä ei löydy hakemallakaan. Puuhanurkka T om i Tullessa Caminon kori oli rungolla, mutta kiinni vain parista kohtaa. Irrallaan tulleiden kansien kanavat siistittiin valupurseista. Kadoksissa olivat myös ikkunoiden harjalistat, jotka löytyivät US-Partsilta hyllystä. Ensimmäisenä oli inventoitava, mitä kaikkea autosta puuttui. Sivulasit, listat ja keulapala lamppuineen olivat irrallaan, samoin osina ollut moottori ja vaihteisto. Takapäässä sen sijaan on tynnyrinmalliset jouset, joten katkaisu ei ihan niin vain tule kysymykseen, eikä riittävästi madaltavia jousia oikein ole valmiina tarjolla. Suurin osa tavaroista onneksi lopulta löytyi, suurin puute olivat kadonneet etupenkit, mutta oman työnsä teetti myös sopivien ruuvien etsiminen kadonneiden tilalle, muoviosaa kun 80-lukuisen auton sisustassa riittää. 80-luvun lopun Camarosta kotoisin oleva 305 cid siistittiin päällisin puolin ja varustettiin Edelbrockin alumiini-imusarjalla, Holleyn nelikurkkuisella kaasarilla ja Flowtechin peltisarjoilla. Seuraavaksi olisi edessä maalipinnan siistiminen, auto kun on toistaiseksi alustasta hienommassa kunnossa kuin pintamaaleiltaan. Moottoreita tuli mukana kaksi, auton alkuperäinen 305 cid ja tuoreempi, Camarosta kotoisin oleva 305. Chevrolet El Camino ’85 Kuten pääkirjoituksessa olen jossain välissä maininnut, toukokuun lopulla tuli hankittua El Camino -projekti, joka oli katsastettu viimeksi 1990-luvun loppupuolella
AUTOILUN AJANKUVAA SEIKKAILU 6500 kilometrin road trip tonnin Daimlerilla FORD Mukavaksi muovattu harrasteauto AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/16 • Hinta 8,90€ XR4i 6500 kil t i Tähdet lentoon Virityspaja ja kilpatalli AMG:n vaiheet Tuleva klassikko Edullinen erikoisuus Ranskanmaalta Pala historiaa Väinö Linnan Mercedes-Benz 220 SE ’62 36 84 80 -1 70 6 • PA L VK O 20 16 -4 7 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 1 6 7 Viipale mediat SS U O M A L A IS TA T Y Ö T Ä – M A D E IN F IN L A N D Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Jokaisella autolla on tarina
Viileä klassikko Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Teksti ja piirros: Janne Kutja Tässä näemme hieman toisenlaisen toteutuksen toisaalla tässä lehdessä olevasta viisseiska-Chevystä, joka lienee yksi rakennelluimmista amerikanautomalleista
Lisäksi alkuperäisen maskin tilalle on tehty putkimaski ja auto on maalattu vaaleanvihreällä helmiäissävyllä yhdistettynä hopeanväriseen micro?akella toteutettuun kattoon. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Sen siivet ja listoitus olivat hyvin vahvasti muokattuja. Korimuutokset ovat periaatteessa varsin vähäisiä, merkit ja kahvat on parturoitu sekä konepellin koristeet ja pellissä olevat poimut on tasoitettu. Chrome Reverse -vanteet kapeilla valkosivurenkailla viimeistelevät 60-luvun alun lookin. Lähdimme toteuttamaan mietoa kustomointia myös lievästi ylelliseen suuntaan, mutta kuitenkin lähinnä vahvistamalla Bel Airin omia tunnuspiirteitä. Väriä mukaillen autossa on miedosti vihreät sävylasit, jotka antavat hienon efektin yhdistettynä helmiäisvalkoiseen tuck’n roll -sisustukseen. M allia kutsuttiin aikoinaan Baby Cadillaciksi ja itse asiassa Ruby Allender -niminen diileri valmistikin sellaisia El Morocco -nimellä. Toimenpide on kuitenkin varsin haastava, mikäli haluaa pellin pysyvän joten kuten suorana hitsauksen jälkeenkin
Cooler than Kool Mafiat liä 90 AMERIKAN RAUTA 7/2016. Eroselle, ja palasi loppukesästä takaisin tien päälle. Ford Business Coupe ’41 Erno Komulaisen ’41 on epäilemättä yksi viileimmistä kotimaassa koskaan valmistuneista kustomeista. Imperial Crown 4d HT Southampton ’61 Virgin Exnerin kultavuosien hulluinta päätä edustava jättimäinen siipimalli ehti olla 45 vuotta poissa liikenteestä, kunnes päätyi hetken mielijohteesta päätoimittajallemme Tomi Eroselle, ja palasi loppukesästä takaisin tien päälle. SEMA Show Saurun paksukuonot Dodge D100 Pick-up ’59 & Dodge Town Wagon ’58 Kari Sauru tuli 90-luvun alussa tunnetuksi siitä, että laittoi 426 Hemin useampaankin sellaiseen laitteeseen, jossa moista tekniikkaa ei olisi odottanut olevan. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 1.12.2016 Las Vegasin SEMA Show on näyttely, jonka taso hakee vuodesta toiseen vertaistaan. Mies rakentaa Mopareita edelleen, tuoreimpina tuotoksina täysin läpikäydyt paksukuonot, joiden pellin alta löytyy raskaan sarjan muskelitekniikkaa. Ei olekaan ihme, että auto on kahminut järjestään ykköspalkinnot, missä ikinä on esillä ollutkin
Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: Puhelimitse: puh. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. 66.90 €, 8 numeroa 71.90 €, 8 numeroa Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella:. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tuning.fi Suomen paras tuninglehti näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia