on avattu. LINNACRUISING A-BOMBERS OSW • SO-CAR MEET CHEVROLET CAMARO SS LSX ’67 BUICK SPECIAL ’52 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 • Dodge Charger 500 Blower ’70 Ford Mustang HT ’66 • Ford Phaeton ’17 • Mercury Monterey 2d Sedan ’57 Harley-Davidson Shovelhead ’49 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 7 70 02 45 -1 70 7 PAL VKO 2017-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 07 /2 01 7 NR O 39 ”TU LI TU OS TA N IIN PIM EE LA ITO S, ET TE I M ITÄ ÄN JÄ RK EÄ ”, PA TS E N AU RA HT AA VE RR AT ES SA AN CA M AR ON AJ OF IIL IK SIÄ AIE M PIIN C5 JA C6 -C OR VE TT EIH IN SA . Viipale mediat A A UA Z 469 B Huip pun ope us 100 km/ h Teho 72 hv Sylin terit L-4 Moo ttor in tilav uus 244 5 cm 3 Pain o 1730 kg Toy ota Cel ica Sup ra A A Huip puno peus 210 km/ h Teho 140 hv Sylin terit L-6 Moo ttori n tilav uus 2759 cm 3 Pain o 1300 kg A A Cad illac Alla nté Huipp unop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylint erit V-8 Moot torin tilavu us 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippu nopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 3453 cm 3 Paino 1300 kg Kutvosen Kustom Phoenix Project. Klikkaa itsesi ostoksille! Valikoimassa aikaisemmin ilmestyneitä numeroita, kirjoja, pelikortteja, lippalakkeja ja tarroja ym. ” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA SUPERMARKET.FI Viipalemediat Oy:n verkkokauppa SUPERMARKET .
Tilaa taattua laatua itsellesi tai lahjaksi. Kirjojen toimitukset alkavat viimeistään 2.10.2017. Viipale mediat Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Suuri Valmet-traktorikirja Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 208 sivua. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Helpoiten tilaat kirjoja verkkokaupastamme osoitteessa www.supermarket.. . Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Hinta: 37,90 € GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Hinta: 37,90 € Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Syksyn uutuuskirjat Viipalemediat Oy:ltä. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Osta osuva kirjalahja!. FINNJET – itämeren superkulkija Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 192 sivua. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 192 sivua. Isänpäivä on 12.11.2017. Hinta: 37,90 € Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias
Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi PS. Onneksi on sentään Mustang ja kilpailijoiden takavetoiset muskelimallit, kuten Charger ja Challenger, sekä isot avolavat, joiden tuonnin suhteen tuli 24.8. Alkuperäiskuntoon palauttaminen saattaa edellyttää muutoskatsastusta, mutta yhtä kaikki, ylimääräiset takapuskuriin katsastusta varten kiinnitellyt sumuvalot sun muut Suomi-patentit saa nyt unohtaa. Viimevuotiseen tapaan paikalle on tulossa jo 90 vuoden rajapyykin ylittänyt kustomlegenda Gene Winfield, ja näytillä ovat myös edellisten numeroiden LA to Lahti -artikkeleista tutut Winfieldin pajalla Mojaven autiomaassa rakennellut Cougar, paloauto ja koulubussi. Mitä muuta mielenkiintoista siellä nähdään, selviää seuraavasta numerosta, johon on luvassa myös raportti Las Vegasin SEMA Show’sta. Viime vuosikymmenen loppupuolella alkanut taksikannan hybridisointi oli johtanut siihen, ettei vanhan mallin keltaisia takseja enää New Yorkin kaduilla näy. kymmenen alussa Avenuet ja Streetit olivat täynnä perinteisen näköisiä amerikanautoja – niin Crown Vic -takseja ja -poliisiautoja kuin työkäytössä olevia, elämää nähneitä Econolineja – liikkuvat poliisit nyt meikäläistä Mondeota vastaavilla Fusioneilla tai C-Maxeilla ja rakennusmiehet Transiteilla. Manhattanin liikenteessä harrasteautot ovat ylipäätään harvinainen näky, mutta siinä, missä vielä viime vuosiOn kaikki niin kuin ennenkin Pääkirjoitus sastukseen sellaisenaan ilman ylimääräisiä muutoksia tai papereita. Amerikkalaisia tai ainakaan sellaiseksi tunnistettavia autoja näkyi kaduilla kovin vähän, ja taksitkin olivat Crown Victorioiden sijaan Toyotan Camryjä, Priuksia ja Siennoja – no oli siellä joukossa Nissaneitakin. Se pisti miettimään erityisesti Fordin muuttunutta ilmettä. Sitä ennen pitäisi saada autot talliin odottelemaan ensi kevättä. Trafi taipui nimittäin viimein uskomaan, että USA:ssa ja Kanadassa valmistetut autot on yleisesti varustettu tehtaalta asianmukaisella valaistuksella. Niistähän aika monet olivat keltaiseksi maalattuja vanhoja poliisiautoja, ja P71-varusteltuja… 3 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tässä tapauksessa toinen suosikkiartisti Kasmir voisi kuitenkin vastata, että ”ei ees oo”. Siitä oli nimittäin jo toistakymmentä vuotta, kun olin edellisen kerran käynyt New Yorkissa muuten kuin lentokentällä, joten mielikuva Manhattanin katukuvasta oli edelleen se sama kuin 2000-luvun alussa. Kun vielä samalla poistui vaatimus melutodistuksesta, ovat 50-state legal -amerikanautot käytännössä ajettavissa katK aikki, jotka ovat pitäneet radiota päällä kotimaassa tällä vuosikymmenellä tuntevat kyllä tuon J. Tätä kirjoitettaessa edessä on kotimaisista näyttelyistä vielä kauden suuri päätöstapahtuma Jenkkiautonäyttely, joka järjestetään jo viidettä kertaa Lahdessa. Syyskuinen näkymä West End Avenuella sijainneen asunnon ikkunasta oli kuitenkin jokseenkin mykistävä – eikä pelkästään hyvässä mielessä. Mitähän tapahtui niille varmasti yli 10 000:lle New Yorkissa vielä viime vuosikymmenen vaihteessa palvelleelle Crown Vicille. hyviä uutisia. Maailmanmarkkinamallien myötä meillekin tuli pitkästä aikaa Mustang, mutta amerikkalaisilta hävisi iso joukko persoonallisia ja jopa katukuvalle leimallisia automalleja. Ylipäätään kaduilla liikkuva automassa näyttää kenties jopa suomalaistakin yhtenäisemmältä – tylsännäköiset sukkulat erottaa toisistaan lähinnä perän logoista. Karjalaisen kappaleen. Käytännössä uudempienkaan amerikkalaisten autojen kohdalla valomuutoksia ei maahantuotaessa enää tarvitse tehdä, ja vanhempien kohdalla valot saa palauttaa sellaisiksi, kuin ne ovat olleet tehtaan jäljiltä
03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Pasi Kekarainen, Sami Hartikainen, Hannu Lemmetti, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. Tervetuloa tutustumaan! Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Kestotilaus 66,90 8 numeroa Rakkaudesta Rautaan. Meidät löydät Riihimäeltä uudesta osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI TALVEN PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT
Kannessa: Chevrolet Camaro SS ’67 Nro 39. 38 Ford Mustang ’66 Hämeenlinnalainen Mika Saari hankki ensijenkin yhdessä isänsä kanssa, mutta lunasti tämän lopulta ulos voidakseen toteuttaa visioitaan ilman kompromisseja. 26 Dodge Charger 500 ’70 Niklas Wasström lunasti isoveljeltään stroukkiChargerin liki 15 vuotta sitten. 20 Ford T Touring Phaeton ’17 Joensuun kupeessa majailevan Mika Karvisen Phaeton on itsenäisen Suomen kanssa samanikäinen, ja kaikkien aikojen vanhin lehdessämme esitelty auto. 43 Buick Special ’52 Järvenpääläisen Marko Kutvosen käyttökustomi toimii aivan kuten siinä legendaarisessa sanonnassa mainitaan. Näin ollen kustomin käyttöaste on verrattain kova. 48 Mercury Monterey ’57 Jyväskyläläisen Jarmo Kaplin matalan Mercuryn kauneus ei perustu virheettömään kiiltoon, vaan koskemattomuuteen ja vuosien jättämiin jälkiin. ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Camaro SS ’67 Tarina tuhkasta nousseesta Feenikslinnusta on lempääläläisen Pasi Salosen LSX-tekniikkaisen pro-touring Camaron tapauksessa harvinaisen paikkansa pitävä. Nyt leveillä slikseillä varustettu muskeli-Mopar on nopeampi kuin koskaan. 52 H-D Shovelhead ’49 Lappeenrantalaisen Jani Kaljusen kapea lapiopää on tyylipuhdas hippiaikakauden edustaja. 32 Chevrolet Bel Air ’56 GM Cruisersin aktiivijäseniin kuuluva Timo Salo rakensi ensimmäisen Tri-Five Chevynsä jo 90-luvun alussa, ja herätti sen henkiin tämän vuoden keväällä. 7/2017 20 Ford T Touring Phaeton ’17 26 Dodge Charger 500 ’70 12 6 AMERIKAN RAUTA 7/2017
10 Pelit ja vehkeet Viimeisimmät kotimaiset tuoteuutuudet harrasteautoilun saralta. 61 A-Bombers Old Style Weekend 32 Chevrolet Bel Air ’56 7 AMERIKAN RAUTA 7/2017. VAKIOT 8 Rauta-annos Talven tuloon voi varautua vaikka veekasikoneella varustetulla moottorikelkalla. 88 Kutjan kuva Janne muokkasi ’56 Chevystä varhaista tyyliä edustavan full kustomin reilulla choppauksella. 82 Puuhanurkka Tomin ja kumppaneiden Chevy Vanille viimeistellään 70-lukuista ”California Street Van” -tyyliä. 72 So-Car Meet Lappeenrannan linnoituksilla järjestettiin toista kertaa vuotuinen So-Car Meetiksi nimetty harrasteajoneuvokokoontuminen. ARTIKKELIT 37 Tarinan takaa: Chevrolet Bel Air ’56 Timpan ensimmäinen Classic Chevy rakennettiin 90-luvulla niin huolella, että se kestää katseet tänäkin päivänä. 78 Drive-In & Rock Nurmeksen Bomballa järjestetty tapahtuma vietettiin hyvän musiikin, upeiden autojen ja Drive-In-elokuvan parissa. 56 LinnaCruising TAPAHTUMAT 56 LinnaCruising LinnaCruising vietti 15-vuotisjuhlaansa Ahveniston moottoriradalla, joka puolestaan saavutti jo 50 vuoden iän. 70 Camaro Club Meet Camaro Club Finland on viettänyt mallin 50-vuotisjuhlaa kokoontumalla ahkerasti erilaisissa kesätapahtumissa. 66 Stadin Cruising Syyskuun cruisingeissa heräteltiin jengiä ajelemaan Stadin kaduille Kauppatoriseisoskelun sijaan. 80 FSRA Street Rod Nationals Suomen Street rod -klubi vietti 20-vuotisjuhlanatikoitaan Uudessakaupungissa. 84 Toisenlainen talli: Juvolan paja Lemillä sijaitseva 30-vuotias Juvolan Paja on kotimaisen kimppatallitoiminnan uranuurtajia. 74 Ride-In Oulu Motor Meet Äimäraution raviradalla ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma sai harrastajien keskuudessa loistavan vastaanoton. 68 Stockholm Cruising Suuri ja perinteikäs Tukholman cruising järjestettiin tänäkin vuonna elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. 61 A-Bombers Old Style Weekend Old Style Weekend järjestettiin länsinaapurissamme uudella innolla yhden välivuoden jälkeen
Mielenkiintoista nähdä, milloin tämä Indianapolisissa valmistettu paloauto on valmis, ja miltä se takaisin alkuperäiseen loistoonsa palautettuna näyttää! 8 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Ehdotetuista teistä valikoitui 11 äänestettävää, ja näistä puolestaan kolme finalistia. Aiempiin vuonna 2015 valmistuneisiin autoihin eroina tulevat olemaan muun muassa takapään erillisjousitus, pleksilasit, parannettu jarrujen jäähdytys sekä etulippa. Aikaisempi huippusijoitus Hortolla oli neljäs mestaruussija kaksi vuotta sitten. 350R:n ensimmäistä kilpailuvoittoa, ja koska näitä yksilöitä kohtaan osoitettiin kiinnostusta, tarkoitus on nyt valmistaa 36 auton sarja halukkaille. Ehdokkaina oli yleisön valitsemia suomalaisia teitä, joilla oli oltava merkitystä Suomen historian, kulttuurin tai elinkeinoelämän kannalta. Paloauton palautus Jotkut lukijamme tuntevat Stutz-merkin ylellisistä ja erikoista 1970-luvun autoista, mutta merkki periytyy 1910-luvulta. Projektissa sammutus-Stutziin vaihdetaan toimivaksi kunnostettu moottori, ja ajokin jarrut ja sähkölaitteet käydään läpi. Toiseksi tuli sotahistoriallinen Raatteen tie, joka sai äänistä 30%, ja kolmanneksi Päijänteen saaristotie 28 prosentilla äänistä. Kyseiset legendat laativat ensin kaksi vastaavanlaista autoa vuonna 2015 juhlistaakseen G.T. Harjutie sai finaalissa 42 prosenttia äänistä. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistettu paloauto on Kangasalan Mobiliassa restauroitavana, ja järkäle on työskennellyt aikoinaan Fiskarsissa. Kausi päättyi Iso-Britannian Santa Podissa pidettyihin kisoihin, jossa EM-hopeamitali päätyi orimattilalaiselle Hortolle. Kaikkiaan äänestyksessä annettiin yli 7 000 ääntä, ja parhaiten pärjäsi Punkaharjun maisemallinen, vuosisatoja vanha Harjutie, joka on monelle kotimaan matkailijalle ja autoilijalle tuttu. Drag racingin EM-hopea Suomeen Eagle Racing Motorsport Teamin Antti Horto saavutti EM-hopeaa Drag Racingin Top Fuel -luokassa. Koottavat autot perustuvat aitoihin vuoden 1965 Mustangeihin, ja ne tullaan käymään täydellisesti läpi. Shelby American ja Ford ovat hyväksyneet projektin, ja valmistuviin autoihin tullaan lyömään Shelbyn valmistenumerot. 350R:iä. Vuosisadan tie valittiin Suomen Tieyhdistyksen järjestämässä äänestyksessä valittiin hiljattain Vuosisadan tie. Kaikista OVC-Shelbyistä tulee luunvalkoisia sinisillä raidoilla, ja moottorina on Carroll Shelby Engine Companyn 289 rautalohko-kasi. Tänä vuonna mestaruuden voitti Duncan Micallef Maltalta, ja Anita Mäkelä sijoittui viidenneksi. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta OVC-Shelbyt ”Original Venice Crew” -porukaksi itseään kutsuva miehistö, Peter Brock, Jim Marietta ja Ted Sutton ryhtyvät valmistamaan uustuotantona vuoden 1965 mallia vastaavia Shelby G.T
iltana on myös cruisingia tiedossa. Stadin Cruising Helsinki, Kauppatori 3.11. Havel Auto Servicen muokkaamassa Arctic Cat -kelkassa on Chevy Silveradon 5,3-litrainen Vortec 5300 -kone, joka on turboahdettu. FHRA kauden päätösjuhla Helsinki-Malmin lentokenttä 27.10. Janne rikkoi jalkansa ja sai jotain ylimääräistä myös toiseen silmäänsä. 0,55 barin ahtopaineella sen arvellaan tuottavan 500-600 hevosvoimaa, ja kaksivaihteisella Powerglide-laatikolla varustettu kelkka ylti kokeiltaessa 220 km/h vauhtiin. Suomi-pojat maailmalla Syksyn mittaan saimme seurata mielenkiinnolla suomalaisen VIP & Flying Finns -porukan edesottamuksia Jenkkilän Drag Weekin Ultimate Iron -kilpaluokassa. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Syksyn ajelut Vaikka illat pimenevät , järjestetään tulevina viikkoina vielä cruisingeja ainakin Keravalla ja Nummelassa, Heurekan parkkialueella sekä Oulun Limingantullilla. Cafe Racing Kerava 14.10. Taustatiimissä hääräsivät manageri Niklas Wasström ja mekaanikot Patis, Seppo Paavola, sekä Mikko-Ville Kalevi alias Mikkis. Myöhäisimpiä swappeja on Tampereen FHRA:n järjestämä October Swap Meet Teivossa, ja samana 14.10. Myös Stadin cruisingia on odotettavissa vielä marraskuun puolella, kuten myös kokoontumista Raaseporissa. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. 6.10. Sitä seurasi kuitenkin laatikon antautuminen. 9 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Testilähdöt Gateway Motorsports Parkin radalla menivät hyvin ja ensimmäisenä varsinaisena kisapäivänäkin vauhti pysyi yllä, vaikka autosta napsahti kaasuvaijeri poikki. Kisapäivän jälkeisellä siirtymätaipaleella autosta puolestaan paukahti moottori. Raaseporin kokoontuminen Raasepori 10.11. Oulu Cruising Oulu, Limingantulli 3.11. Porukalle ehdotettiinkin myönnettäväksi jonkin sorttista huono-onnisimman tiimin palkintoa. Joka tapauksessa suoritus oli hatunnoston arvoinen ja tarjosi erinomaista viihdettä varttimailiyleisölle niin Suomessa kuin Jenkeissäkin. October Swap Meet Teivo, ravirata 20.10. Kaverit uurastivat pari vuorokautta kellon ympäri ja saivat moottorin kuntoon, jotta VIP pääsi vielä kerran esiintymään yleisölle perjantain päätöspäivänä. Vantaa Cruising Vantaa, Heureka T apah tuma t Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Toisena päivänä Janne ajoi autolle kauden uuden ennätyksen, mutta sen jälkeen alkoivat ongelmat. Kahinoihin lähdettiin kotimaisista varttimailikisoista tutulla sinisellä Plymouth VIPillä, jonka tuplaturboilla ryyditetyn isolohkomoottorin tehoreserviksi on kerrottu +2000 hevosvoimaa. Stadin Cruising Helsinki, Kauppatori 6.10. Raaseporin kokoontuminen Raasepori 13.10. Siispä talviurheilulajien harrastajien onkin jo syytä miettiä miten nuo toivottavasti lumiset kuukaudet vietetään, ja innoituksena voi toimia vaikkapa tämä V8-koneinen moottorikelkka. Cafe Racing Kerava 17.11. Auton omistavat Jyrki Aukio ja Jussi Lahti. Kasikelkka Tämä lehtemme numero ilmestyy lokakuussa, ja kuten eräässä HBOkanavan miekkailuohjelmassa sanotaan: talvi on tulossa. Kuskina reissussa toimi Janne Uskali ja apukuljettajana/mekaanikkona Jyrki Aukio. Porukka tiesi jo etukäteen, ettei koettelemus tule olemaan helppo. Nummela Kruisin Nummela, Prisma 14.10. Tulos riitti oman luokan kolmanteen sijaan. Se draaman määrä, mikä matkaan mahtui taisi kuitenkin tulla yllätyksenä kaikille. Vantaa Cruising Vantaa, Heureka 21.10. Tiimiltä jäi siis kisa kesken, mutta ryhmä ei antanut periksi
Nyt Fender on tehnyt oman vastaiskunsa ja esitellyt tyyliltään vuoden 1968-mallisia vahvistimia jäljittelevät Bluetooth-ämyrit. Käytännössä tämä uusi, keskikarkea hionta-aine sisältää nanohiukkasia, jotka takaavat äärimmäisen pienen kokonsa ansiosta tasaisemman leikkauksen ja upean viimeistelyn. www.presco.fi, www.laatukemikaalit.fi Tuoteuutuudet 10 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Malleista löytyy myös C4/SB sekä Toploader -välipellit. Näin ainakin tuotetta edustavalta Prescolta hehkutetaan. Sen voimakas piiskamainen isku nostaa lian tehokkaasti pintaan, josta se on helppo poistaa esimerkiksi imurilla. Malleja on kaksi, joista Monterey on suunnattu enemmän kotikäyttöön ja Newport kannettavaksi mukana. Toimittanut: Kimmo Janhunen Värikästä jarrutehoa Sen lisäksi, että BAER-jarrut saavat autosi pysähtymään, ne myös näyttävät hyviltä. Sen jälkeen pinnalle sumutetaan ohuesti Presco Quick Pro Detaileria ja käsitellään noin 50 x 50 cm alue kerrallaan. Baerin jarrusarjojen satulat ovat tilattavissa kymmenissä eli väreissä, joten voit sovittaa satuloiden sävyn autosi väritykseen. Suurin osa maaleista saadaan siis hiottua yksivaiheisesti. www.tuumacid.fi Fender-kaiuttimet Marshallin klassisen näköisiä Bluetooth-kaiuttimia on ollut markkinoilla jo tovin. www.fender.com Välipeltejä Moottorin ja vauhtipyörän / vetolevyn alkuperäismallisia välipeltejä on nyt saatavissa Trade Partsista. Presco Medium Compound on suunniteltu käytettäväksi kiillotuskoneen kanssa noin 15002000 rpm kierroksilla käyttäen lyhytkarvaista villalaikkaa tai puolikovaa vaahtomuovilaikkaa. Montereystä löytyy Bluetooth-yhteyden lisäksi 3,5 mm plugi ja paikat kahdelle RCA-piuhalle. Fender Monterey 350,00 $, Fender Newport 199,00 $. www.autodude.fi Hionta-aineiden uusi aika Nyt voit hylätä DATit ja SMATit , sillä hionta-aineiden maailmassa on koittanut uusi aika. Pesuaineliuos tehostaa puhdistusta entisestään, sillä erittäin pieniksi partikkeleiksi hajoava liuos irrottaa lian todella tehokkaasti. Aine levitetään laikalle noin kahden sentin viivana kummallekin puolelle laikan keskikohtaa. Hinta: 84,90 €. Värivaihtoehtoja on lähes kolmekymmentä. Esimerkkinä Chrome, Competition Yellow, Grabber Blue ja Hugger Orange. Newportiin puolestaan saa puhelimen kiinni myös USB-liittimellä. Suositushinta 47,00 €/1 kg. www.tradeparts.info Paineilmapuhdistin Dr. Dirt Dust Beater Pro on tehokas, helppo ja nopea apuväline erilaisten pintojen syväpuhdistamiseen. Esimerkiksi T5/302-välipelti teräksisenä alkaen 44,00 €
www.meguiars.fi Laukkuja autojen ylijäämämateriaaleista Entre2Retros valmistaa miehille suunnattuja laukkuja ja asusteita autoteollisuuden ylijäämäverhoilumateriaaleista. Sen sijaan sillä irtoavat tehokkaasti rasvat ja muut hankalat liat. Hinta 39,00 €. Total Foam on kehitetty tehoamaan pinttyneempäänkin likaan, joten aine ei ole vahaturvallinen. Monia tiivisteitä saa myös metritavarana. Mallikohtaiset ovitiivisteet alkaen 85,00 €/ pari. Esimerkkinä 4x14x10 cm -kokoinen toilettilaukku (39,00 €) ja saman sarjan tietokonelaukku (max. Pinta ei naarmuunnu, koska tuotteen sisältämät nanokokoiset partikkelit koteloivat lian ja irrottavat sen pinnasta. Tuotteet on kuitenkin suunniteltu hyvin ja viimeistelty huolellisesti. www.tradeparts.info 11 AMERIKAN RAUTA 7/2017. www.buldermotor.com King Carthur Total Snow Foam King Carhur Total Foam -liuotinpesuaine on jatkoa keväällä 2017 esitellylle Control Snow Foamille, joka keräsi harrastajien keskuudessa kovasti kehuja. Ennen kuin aine kuivuu kokonaan pintaan, pinta kiillotetaan kuivalla liinalla kevyellä kädellä. Hinta 44,90 €/ 5000 ml. Ainetta voidaan käyttää niin vaahdottimessa, pumppupullossa kuin kinnastelussakin. Tässä vaiheessa lika alkaa hajoamaan auton pinnassa. Tuotteen mukana tulee sumutinpullossa oleva pinnoite, joka antaa todella pitkäkestoisen suojan uv-valoa ja kulutusta vastaan. www.ecosto.fi Metrolta tiivisteet koriin Metrolta on tullut markkinoille uusia laadukkaita Super-Soft -tiivisteitä, joita löytyy aina ovien tiivisteistä U-kanaaleihin sekä kumistoppareihin. www.autodude.fi Umpioiden ehostukseen Meguiar’s Perfect Clarity Headlight Restoration kit puhdistaa, kirkastaa ja suojaa ajovaloumpiot pysyvästi ilman vesihiontaa. Nanopesu ilman vettä Pearl Waterless Wash & Polish on ympäristöystävällinen ajoneuvon pinnan huoltoaine, jonka avulla auton voi pestä missä ja milloin vain ilman vettä. Aine levitetään kattavasti pinnalle liinan avulla, jolloin liuennut lika kerääntyy liinaan. Tuotteiden värisävyt voivat poiketa hieman toisistaan, sillä tuotantoerät vaihtelevat hiukan. Aine suihkutetaan sekä auton pintaan että mikrokuituliinaan. 13” kannettavalle 129,00 €), joissa hihnat on toteutettu turvavöistä
12 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä CHEVROLET CAMARO SS ’67. Tarina tuhkasta nousseesta Feenikslinnusta lienee kaikille tuttu myös läpikotaisin rakennetusta autosta käytettynä vertauskuvana. Harvoin se on kuitenkaan niin totta, kuin lempääläläisen Pasi Salosen Camaron tapauksessa. Phoenix Project 13 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Ennen palamista Camaro oli ollut alkuperäisen maroon-punainen ja varustettu 350:lla ja nelivaihteisella manuaalilla, ja oli Patselle tuttu yksilö jo vuosien ajalta. Hallin sähkökesku ksesta lähteneessä palossa ei ollut kovinkaan paljoa onnea onnettomu udessa, tuho oli aika täydellinen . ”Ei siitä ollut jäljellä kuin pellit.” Hallin sähkökeskuksesta lähteneessä palossa ei ollut kovinkaan paljon onnea onnettomuudessa. Aiemmin uudempia Corvetteja rakennellut Patse näkikin aihiossa vielä sen verran potentiaalia, että päätyi hankkimaan sen ensimmäiseksi näin isoksi omaksi projektikseen vastikään myymänsä C6-Vetten tilalle. Konepelti meni 14 AMERIKAN RAUTA 7/2017. ”Ensin kori lasikuulapuhallettiin, sitten soodapuhallettiin ja sen jälkeen pintaan vedettiin epoksipohjamaali. Tuho oli aika lailla täydellinen, eikä mikään vakuutus lopulta korvannut vaurioita. ”Penkitkin oli olleet siinä auton vieressä hyllyssä ja palaneet ensimmäisenä”, Patse jatkaa. Ideoita Las Vegasista. Chevrolet Camaro SS ’67 ”H aaviston Eetulta mä sen Pirkkalasta ostin kohta kaksi vuotta sitten”, Patsena tuttavien kesken tunnettu Pasi Salonen selittää. ”Päällä oli valkoiset raidat ja SS-kamat siihen oli ruksittu tehtaalta.” Jos jotain positiivista palon jäljistä voi todeta, niin kuumuus ei ollut väännellyt pilalle muita peltiosia kuin konepellin ja katon
Korissa ei alkuperäisestä poikkea oikeastaan kuin 2015-mallisen Camaron väreistä poimittu Garnet Red -sävy. 15 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Kokonaan uudelleen verhoillun sisustan modernisointi on toteutettu hillityssä hengessä. Dakota Digitalin mittarit ovat kilometrinäytöllä. 18-tuumaisten vanteiden takaa pilkistävät joka kulmassa C6 Corvetten Z51-levyjarrut. Etupenkit ovat Sparcon R100:t ja takapenkki on muotoiltu uudelleen
Raahasin ne 16 AMERIKAN RAUTA 7/2017. ”Hammastanko on uusi neloskoppaisen Camaron osa, joka löytyi eBaystä. Pienemmän hihnapyörän kanssa se ahtaa nyt maksimissaan 0,85, kun vakio oli 0,4 baria.” Pikkuhiljaa sopivien osien lista selkeni, ja saman tien ne laitettiinkin tilaukseen. ”Kardaanitunnelia korotettiin viitisen senttiä tuota Tremecin 6-vaihteista laatikkoa varten, taakse oli jo aiempi omistaja tehnyt tilaa lisää 10 senttiä per puoli, minkä vuoksi runkoaisojakin on siirretty siellä lähemmäs toisiaan. Kannet ovat LS3-koneesta. Munhan piti alkuun laittaa sinne LS1 ihan vakiokunnossa, 6-vaihteisen Tremecin kanssa. Tuli syksy, ja Patselle tarjoutui tilaisuus lähteä Corvette-kavereidensa kanssa Las Vegasin SEMA Show’hun. Sillä reissulla tulikin tehtyä oikeastaan kaikki päätökset, mitä tuohon autoon tulee. Paljastui sieltä maalin alta luodinreikiäkin”, Patse jatkaa naurahtaen. Kannet myös särötarkastettiin ja pinnat ajettiin varmuuden vuoksi suoriksi. Semassa sitten katselin niitä LSA-koneita ja siinä se ajatus alkoi jalostua. Ostin tuon nykyisen ahtimen jo aiemmin ajatuksena laittaa se LS1:n päälle, ja porttailin sen itse. Siellä, suomalaisten grilli-illassa kaupungissa jo vuosia asuneen Melanderin Mikon luona Camaro-projekti tuli ensimmäistä kertaa allekirjoittaneen tietoon. Siinä oli kaikki pinnat valmiina, sitä ei tarvinnut koneistella ollenkaan. Männät ja pyörivät tulivat valmiiksi tasapainotettuna Manleyltä, enkä ole kyllä minkäänlaista värinää huomannut käytännössä. ”JM Garagehan kasasi mun kanssa ton koneenkin, ja 10-pulttisen taka-akselin sisuskalut uusittiin myös siellä kaikki. Ostin sitten yhden Hummerin koneen, jonka ajattelin rakentaa tähän, mutta sitten ostinkin uuden Gen4-lohkon GM Performancelta. vaihtoon ja katon oikaisussa oli maalarilla kaamea homma. ”LS3-koneen alukannet löysin käytettynä eBaystä ja niihin vaihdettiin kaikki liikkuvat osat Suomessa. Pitkään mietin oikeaa merkkiä, jolta hankkia tukivarret ja 4-link, ja Ridetechiin lopulta päädyin”, Patse selittää. ”Silloin Semassa kiertelin kojuja ja hain ideoita. Chevrolet Camaro SS ’67 Pellin alta paljastuu modernia LS-tekniikkaa portatun ahtimen kera. Rautalohko pitää sisällään Manleyn takomännät, H-profiiliveivit sekä takokampiakselin. ”Juttelin nokasta siellä Lingenfelterin osastolla, ja he suosittelivat tuota GT9-mallia ahdinkäyttöön. Vakiokääntövarret käännettiin ympäri, sopivat spindelit löytyivät CPP:ltä. SEMA Show’sta bongasin myös tuon Vaporworksin bensamoduulin pulssiohjatulla pumpulla”, Patse selittää. Sinnekin tuli Manleyn kamat, venajouset tulivat Lingenfelteriltä nokan mukana.” Moottorinohjaukseksi Patse hankki C6 Z4-Vetten E38 PCM:n HP Tunersin ohjelmalla. Lisätilaa vaihteistolle ja pyörille. Korin vääntymistä ehkäisemään hankittiin Speedtechin apurungon yhdistäjät, jotka tuntuvat vaikuttavan oikeasti ajossa paljon. Eteen asennettiin QA1:n vaimennusjäykkyydeltään ja korkeudeltaan säädettävät coiloverit, taakse tulivat GAZ:in jäykemmät iskarit. Johanssonin Jani on tehnyt sähköt ja Suojaston Marko säätötyöt”, hän kertoo
Kattopeltikin venyi palossa muodottomaksi. Dakota Digitalin mittarit saatiin erikoistilauksesta kilometrinäytöllä, ja asensin autoon myös uuden ilmastointilaitteen, joka oli kerrankin oikeasti ihan bolt on.” Osien helppoa sopivuutta paikalleen osaa arvostaa, kun tekee itse kaiken mahdollisen, kuten Patse, joka on jättänyt ulkopuolisten ammattilaisten käsiin Camarossaan vain maalauksen ja verhoilun sekä moottorinohjauksen säätötyöt. 17 AMERIKAN RAUTA 7/2017. ”Vanneidea tuli Semasta, ja seuraavana kesänä tilasin nuo 18-tuumaiset Avidit sitten MS-Tuonnin kautta. ”Haapasen Rami Tampereelta sen maalasi”, Patse kertoo lopputulokseen tyytyväisenä. ”Orkkistakapenkki muotoiltiin samalla sporttisemmaksi sopimaan paremmin yhteen Sparcojen kanssa. Alustasta löytyvät rungonyhdistäjät, putkitukivarret ja säädettävät coiloverit. Puskurit tulivat uusina, samoin maski, etupään valot ja ikkunalistat. Tuli tuosta niin pimee laitos, ettei mitään järkeä”, Patse naurahtaa verratessaan Camaron ajofiiliksiä aiempiin C5ja C6-Corvetteihinsa. Koko ohjaamo äänieristettiin STP:n paksuimmalla Black Gold -vaimennusmatolla, ja kaikki palaneet osat korvattiin uusilla. ”Se on semmosta sudittelua koko homma”, mies kuittaa semmoinen virne suupielessään, etteivät tallin nurkissa nukutut yöt ole varmasti menneet hukkaan. Palon jäljiltä kori riisuttiin täysin tyhjäksi ja puhallettiin puhtaaksi ensin lasikuulilla ja sitten soodalla. käsimatkatavaroissa, ja joka paikassa jouduin niitä selittämään, kun siellä oli American Autowiren koko korin johtosarja myös. Takavalot sain elvytettyä vielä käyttökelpoisiksi.” Ja niin vain palanut raato alkoi vähitellen muistuttaa jälleen autoa, joka oli syntymässä uudelleen teknisesti vuosikymmeniä modernimpana. Värin kohdalla Patse päätyi jonkin verran alkuperäistä muistuttavaan, mutta astetta raikkaampaan 2015-mallisen Camaron Garnet Red -väriin. Niihin spindleihin kävivät suoraan nuo Z51-Vetten satulat.” Uuden, kokonaan kolmetuumaisen rosteriputkiston Patse teki itse, ja siihen asennettiin Borlan vapaasti virtaavat vaimentimet. ”Tuli tuosta niin pimee laitos, ettei mitään järkeä”, Patse naurahtaa verratessaan Camaron ajofiiliksiä aiempiin C5ja C6-Corvetteihinsa. Se saa nostamaan upealle lopputulokselle hattua entistä enemmän. Tuhkasta timantiksi. Varmasti riittävän vahva kuuden tuuman alumiinikardaani tilattiin JM Garagen kautta Jenkeistä. Eteen Patse hankki Sparcon edulliset, mutta tukevat R100-sporttipenkit, jotka toimitti muun sisustan tapaan verhoiltavaksi Autoverhoilu.fin Evensille. Takaakselille on tehty nelipistetuenta ja kuulamutteriohjaus on korvattu 4Gen-Camaron tehostetulla hammastangolla. Palkkatöinään toisinaan 16-tuntisia päiviä luolissa viettävä mies kun rakensi melkein pilalle palaneen raadon kansainvälistä tasoa edustavaan näyttelykuntoon alle kahdessa vuodessa, ja on siinä sivussa ehtinyt rakennella autoja kavereillekin
Chevrolet Camaro SS ’67 18 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Puristussuhde 9,6:1, LSX Conceptin apulaitekannakkeet, ’15 ZL1 -mallin polttoainepuoli Vaporworksin moduulilla, pitkät rosteripakosarjat ja Borlan 3” putkisto. Jarrut: C6 Corvetten Z51-jarrut. Moottori: JM Garagen uuteen GM Performancen 4.030 bore L96-rautalohkoon tekemä LSX V8, Manleyn 402-stroukkisarja, -18 dish -takomännät ja takokampiakseli, H-profiiliveivit. ARP:n kaikki studit ja pultit, LSA-koneen kansitiivisteet. Kori: Maalattu ’15 Camaron Garnet Red -värillä. Faktat Chevrolet Camaro SS ’67 Omistaja: Pasi Salonen, 33 • Paikka: Lempäälä. Vanteet: Avid.1 AV-12 9,5x18” ja 11x18” Sisusta: Autoverhoilu.fin uudelleen verhoilema, Grantin 15” puuratti, Sparco R100 -etupenkit, uudelleen muotoiltu takapenkki, Dakota Digital -mittaristo kilometrinäytöllä. Alusta: 4Gen Camaron hammastanko-ohjaus, QA1 coiloverit ja RideTechin tukivarret edessä, Speedtechin rungonyhdistäjät, Strangen C-Clip -eliminatorit, RideTechin 4-link ja GAZ-iskunvaimentimet takana. Voimansiirto: 6-vaihteinen Tremec T56 -manuaali, C6 Z06 Corvetten kytkin, 10-bolt perä Eatonin lukolla ja 3,90:1 välityksellä. LS3-kannet, Lingenfelterin GT9nokka, Lingenfelterin venttiilijouset, portattu GM LSA -ahdin Lingenfelterin 2.34 -hihnapyöräpaketilla ja solid couplerilla. Kiitos: Pudis a idis iduciet ressed etum fugia porrorum nullabo
+ 0,06 e/min (alv. 010 401 3310 vianor.fi Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. co m /a m er ik an ra ut a R akk au des ta R au taa n. 24 %). + 0,1717 e/min (alv. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. Vianor Jyväskylä Kuormaajantie 3 Puh. Amerikkalaisten käyttöja harrasteautojen huollot, renkaat ja varaosamyynti w w w .f ac eb oo k. 24 %)
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä FORD T TOURING PHAETON ’17. Joensuun kupeessa majaileva Mika Karvinen on autoineen vanha tuttu Amerikan Raudan sivuilta, ja tällä kertaa esitellään varmasti Mikan vanhin rakennelma ja samalla vanhin lehdessä esitelty auto, 100-vuotias kolmiveräjäinen hot rod. Himo ja haku 20 AMERIKAN RAUTA 7/2017
21 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Joka tapauksessa Karvisen Mika on kuulunut joensuulaisen hot rod -harrastuksen ydinporukkaan jo vuosikymmeniä, ja tuli aikoinaan tutuksi remmiahdetun ja chopatun ’65 Chevellen ratin takaa. 80-luvulla kesken jäänyt. ”Se oli semmonen perinteinen himo ja haku. Sittemmin olen ollut mukana perustamassa pariakin eri kerhoa, joiden kummankaan jäsen en ole ainakaan 15 vuoteen ollut – toista on tuskin enää edes olemassa. Kori oli suihkittu mattamustaksi, mutta mehän vedettiin se kirkkaalle pellille ja aloitettiin alusta.” Varsinaisia muutoksia korille ei tehty lainkaan, jos ei sellaiseksi lasketa 2,5” tuulilasin karmin choppausta. Tuolloin 1990-luvun puolivälissä Mikan autot olivat jo alkaneet vaihtua niin tiuhaan tahtiin maahantuontitouhujen vuoksi, että Chevelleä ei juuri tien päällä näkynyt, mutta muistan niihin aikoihin miehen käyneen kerhotallilla muun muassa vasta maahantuomallaan punaisella 427 cid matching numbers avo-Vettellä. Tuohon aikaan kaikki ei onnistunut internet-lomakkeella, eikä minulla ollut vielä sähköpostiakaan, joten etsin käsiini kerhon puheenjohtajaksi tietämäni Karvisen Mikan numeron. Tämä löytyi Pohjois-Kaliforniasta, Janesvillestä, 2015 tammikuussa aika hyvänä aihiona. ”Sitä nyt ei edes kukaan tuossa huomaa”, Mika toteaa nauraen. ”Siinä oli esimerkiksi alkuperäiset katon puukaaret säilyneet tosi hyvässä kunnossa. Tekniikaksi oli vähän niin kuin asennettu ’78 Buickin 231 cid veekutonen ja TH350-automaatti, ja peränä oli saman aikakauden GM:n 10-pulttinen. Ne nyt tosin heitin menemään ja vääntelin uuden putkirungon tilalle. ”Konetta oli jo soviteltu paikalleen, muttei se ollut vielä käyntikunnossa. Ford T Touring Phaeton ’17 S e oli kevättä 1995, kun olin hankkinut ensimmäisen oman autoni, ja halusin liittyä lähiseudulla vaikuttaneeseen amerikanautokerhoon, jonka näyttelyissä olin käynyt joka vuosi jo yli 10 vuoden ajan. Taisi olla niin, että puheenjohtaja oli juuri vaihtunut, mutta keskustelu Mikan kanssa jätti sen fiiliksen, että tuohon kerhoon tosiaan saattoi liittyä – alaikäisen, ensimmäistä autoaan ostamassa olleen saama vastaanotto ei ollut lainkaan ynseä. Sitä ei ollut koskaan hitsattu, ainoastaan yksi luodinreikä piti korjata takaluukusta”, mies selittää. Amerikan Raudassakin on ehditty esitellä Mikan autoja jo useampi, ’57 avo-DeSoto, sittemmin Ruotsiin myyty isolohkolla varustettu A-Coupe sekä pojalle rakennettu A-traktori. T-Fordia olen aina himoinnut, enkä halunnut bucketia, vaan piti olla takapenkki, joten hain Phaetonia. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Luulen, ettei hallussaan käyneiden autojen määrää osaa laskea enää mies itsekään, mutta joka tapauksessa pari vuotta takaperin lukeattomia rodejakin omistanut Mika huomasi etsivänsä ihan tosissaan itselleen perhemallin T-Fordia. Sellainen T-Fordia olen aina himoinnut, enkä halunnut bucketia, vaan piti olla takapenkki, joten hain Phaetonia
Myös alkuperäinen ratti sai pintaansta kultaisen flaken. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Perässä kulkeva puuarkku on autoakin vanhempi, vuodelta 1904. Penkit verhoili aidolla nahalla joensuulainen Oldfix
Tein sähköt uusiksi rodimallin valmissarjalla, ja nuo vanhat karbiinilamput on muutettu toimimaan sähköllä. Laitisen Samihan siihen suihki tuon flaken pintaan. 24 AMERIKAN RAUTA 7/2017. ”Tein sähköt uusiksi rodimallin valmissarjalla, ja nuo vanhat karbiinilamput on muutettu toimimaan sähköllä. Phaeton laivattiin enkelten kaupungista Suomeen, ja Mika otti sen kotona Ylämyllyllä oitis työn alle. Tökin konepeltiin ihan ilokseni nuo pellin mukana kääntyvät rosteriset putket, jotka muuten ihan oikeasti tiivistyvät tuohon ilmanputsariin.” Mikan omaa kädenjälkeä edustavat myös peltisarjat. Ford T Touring Phaeton ’17 isoisän ikäinen mies oli aloittanut projektin jo 80-luvulla, mutta homma oli jäänyt kesken, ja jälkikasvu myi sitä sitten. ”Putkistohan on avattavaa mallia. ”Konepellit naputtelin itse suorasta pellistä kokonaan itse, niitä kun ei tullut ollenkaan tämän auton mukana. ”Droppiakseli siinä on edessä, takana on ihan poikittaiset lehtijouset ja joka nurkassa on semmoiset Corvette-mallin lyhyet putki-iskarit. Siinä on edelleen alkuperäistyyppinen pitkittäisohjaus, mutta Vegan boksilla”, Mika jatkaa. Tuo flakeväritys oli kyllä mielessä jo aihiota hankittaessa. ”Siinähän ei tullessa ollut verhoiluita ollenkaan, vaan tuo joensuulainen Oldfix teki sekä penkit että katon uusiksi aidolla keinoeläimen nahalla. Iskareihinkin tuli messinkikuoret, kaikki kotona naputeltuja osia.” Ensimmäisenä kesänä Phaeton liikkui mattamustana ja vielä viimeistelemättömänä, mutta Mika ajoi sillä silti esimerkiksi 150 kilometrin päähän Nurmeksen Drive-In & Rock -tapahtumaan. Puulootassa on alkuperäinen verhoilu, ja sieltä löytyy luukun alta alkuperäistä erotiikkaa, 100 vuotta vanhaa pornoa! Tuskin edes nilkka vilahtaa siinä kuvassa…” Keulalta ei löydy kahdeksanpyttyistä haaramoottoria, vaan Buickin 231-kuutiotuumainen V6, joka sekin kyydittää T-mallin riittävän suuriin nopeuksiin, vaikka ajettavuutta onkin parannettu monilta osin. Messinkiä lisäilin kaikkiin paikkoihin, joihin se vaan tuntui käyvän. Siinä on kullanväristä flakea kullanvärisellä pohjalla”, Mika selittää. Lähetin meksikolaisen kaverini Rubenin sitä peräkärryllä hakemaan, matkaa Los Angelesista kun kertyi useampi sata kilometriä.” 60-luvun showhenkeä. Ensi töiksi runko muutettiin boksatuksi, ja niin eteen kuin taaksekin asennettiin Speedwayn nelilinkit. Messinkiä lisäilin kaikkiin paikkoihin, joihin se vaan tuntui käyvän. Kyllä se on ihan totuuden nimissä myönnettävä, ettei tuo kaipaa yhtään enempää tehoa, kyllä sille se 120:n moottoritienopeus riittää”, Mika naurahtaa ja jatkaa saman hengenvetoon: ”Tuo takana oleva puuarkku on muuten vuodelta 1904, löytyi Tori.fistä 50:llä eurolla
25 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Konepellit ovat kokonaisuudessaan omatekoiset, niitä ei autossa ollut tullessa ollenkaan. Renkaat: 195/65 R15 ja 205/70 R15 ohuin valkosivuin. Jarrut: Chevyn 11” rummut edessä, 10” rummut takana, Speedwayn pääsylinteri. Kori: Tuulilasin karmia chopattu 2,5”. Sisusta: Flakella maalattu alkuperäinen ratti, uudelleen verhoillut penkit, alumiinista tehdyt ovipahvit. Voimansiirto: TH350-automaatti, GM:n 10-bolt perä. Putkien alapäät on oikeasti tiivistetty ilmanputsariin, joten ne toimivat eräänlaisena Ram Airina. Faktat Ford Model T Touring Phaeton ’17 • Omistaja: Mika Karvinen, 50 • Paikka: Ylämylly. Moottori: 231 cid Buick V6, 2-kurkkuinen Rochester -kaasutin, omatekoiset peltisarjat, avattava putkisto, 12 voltin sähköt. Alusta: runko boksattu, droppietuakseli, Vegan simpukka, pitkittäisohjaus, Corvetten putki-iskarit, 4-linkit ja poikittaiset lehtijouset. Vanteet: American Racing VN450 Hopster 6x15” ja 7x15. Mika on lisäillyt kullanhohtoa itse tekemillään messinkiosilla, joita on jopa iskareiden kuorina
25 vuotta perheessä 26 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Nyt, melkein 15 vuotta myöhemmin se on sellainen kuin Nikke halusi – ahdettu, leveillä slikseillä varustettu ja nopeampi kuin koskaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Mira Villman DODGE CHARGER 500 ’70. 27 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Kun isoveljen into toistakymmentä vuotta omistamaansa stroker-Chargeriin hiipui, päätti Niklas Wasström lunastaa sen itselleen
Viime vuosikymmenen loppupuolella sen 15 vuotta samassa värissä ollut kori alkoi näyttää merkkejä kunnostustarpeesta, ja Nikke päätti ottaa sen työn alle. ”Aki Heikinheimo vaihtoi muun muassa Cpilarit kokonaan ja korjaili katosta löytyneet 15 reikää”, mies kertoo. Siihen tuli Yukonin cut-to-fit-vetoakselit, jotka ovat kestäneet hyvin. Tarkkaan mieleen painuneista sekuntilukemista huomaa, että Nikellä on ollut aina vauhti verissä, ja Chargerillekin on tullut kaikki sienestämisestä lähtien vuosien mittaan tutuksi. Chargerhan tosiaan tuli tuolloin Niken isoveli Franssille, jonka ensimmäisenä tehtävänä klassikkomallin kanssa oli koota kauppaan kuuluneista osista ajokelpoinen paketti. ”Loviisasta löytyi sitten sen stroker-koneen päälle Six Pack -imusarja kaasuttimineen. Siinä kaupassa seurasi jo silloin kamat 473-kuutiotuumaiseksi stroukkaamiseen, ja siihen tuli niillä osilla reilun 11 puristukset. Kone kilahti kuitenkin laakerivaurion seurauksena jo katsastusmatkalla. ”Pyöränkoteloita levitettiin sisäänpäin, lehtijouset siirrettiin runkopalkkeihin ja Aukion Jykä kavensi tuon perän jigissään. ”Se oli rullaava, keltaiseksi maalattu koppa ja tuo sama ’69-mallinen 440-kone irrallaan osina. Sittenhän ne laakerit uusittiin, ja se alkoi rokkaamaan. Dodge Charger 500 ’70 28 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Charger oli muuten Six Pack -scooppia lukuun ottamatta ulkoisesti alkuperäiskunnossa, mutta sen kylkiin oli maalattu mustat raidat ”Hurja Larry, tuhma Mary” -leffan Chargerin tyyliin, ja mukana kaupassa tulivat 15-tuumaiset Centerlinet levein renkain. Ei Charger Nikellekään ensimmäinen oma jenkki ollut, vaan Moppeja oli ollut alla jo siitä asti, kun mies sai ajokortin – tai oikeastaan jo vähän kauemmin. Auto oli seissyt aika kauan broidin mielenkiinnon siirryttyä kaksipyöräisiin ja totesimme, että sen pitää pysyä perheessä. ”B roidi vaihtoi silloin vuonna ’92 340 Dusterinsa tuohon”, Nikke Wasström aloittaa Chargerinsa 25-vuotisen tarinan perheen sisällä. Heinon Seppo sen koneen silloin kasasi”, Nikke jatkaa. Jo silloin minulla oli visio, että siihen pitää saada isot pallot taakse ja ahdinkone.” Leveämmät läskit. Takana oli 295-milliset kumit, joita leveämpiä vakiopyöränkoteloihin ei mahtunutkaan. Se Swinger vaihtoi väriään minulla ollessa violetiksi, ja sillä ajoin parhaimmillaan varttimailin 15,2 sekuntiin. Tuo sama 3.91:1 välitys siinä oli jo silloin, kun tuo auto tuli meille 1992.” Samalla alustaa päivitettiin Competition Engineeringin 10/90 -etuiskareilla ja Moparin omilla XHD-takalehtijousilla. ”Mun eka autohan oli 17-vuotiaana hankkimani ’71 Swinger, johon hankin myös ahdinsarjan, muttei sitä koskaan asennettu paikalleen. Six Packin kanssa oli myös alkuun aika lailla ongelmia, kunnes Nousiaisen Harri sääti sen.” Tehoakin paketti tuotti 500 hevosvoiman nurkille, minkä turvin Charger kulki varttimailin parhaimmillaan 12,7 sekuntiin, mutta toimi silti luotettavasti vuodesta toiseen. Sen tilalle tuli sitten vähän ripeämpi ’65 GT Dart, joka kulki tullessaan vartin korkeaan 14 sekunnin aikaan, ja lopulta ajoin sen sillä 13,6 sekuntiin”, Nikke muistelee. ”Se kulki sellaisenaan vuoteen 2003 saakka, kunnes minä ostin sen pois. Ensimmäisen kerran auto oli broidilla valmiina liikenteessä 1994. Auto oli seissyt aika kauan broidin kiinnostuksen vaihduttua kaksipyöräisiin, ja totesimme sitten, että sen pitää pysyä perheessä
29 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Takakumit ovat 29x15.5-kokoiset Mickey Thompsonin katuslicksit. Nykyisellä rengastuksella 700 hevosta saa jo jonkinlaisen tartuntapinnan maaperään. Sisätilat ovat istuimia ja rattia myöten alkuperäiskunnossa, mutta kunnolliset turvavyöt on lisätty
30 AMERIKAN RAUTA 7/2017 Konehuoneessa katseen vangitsee BDS:n ahdinpaketti 8-71-pumppuineen.. Dodge Charger 500 ’70 Kun pitoa oli viimein saatu lisää, alkoivat Niken mielessä pyöriä ajatukset siitä ahdinmotista
2013 hyvin palvellut stroker-pannu nostettiinkin nokalta tarkoituksena rakentaa se uusiksi remmiahtimen kera. ”Ahdinmotin rakentamisen aikaan hankin siihen vetokoukun, joka osoittautui tosiaan oikeaksi vuoden 1970 Chargeriin tarkoitetuksi koukuksi. ”Kun tuo auto tuli meille ’92, siihen laitettiin shift kit, muuten sille ei ole tehty ikinä mitään, ei edes vaihdettu öljyjä. Ported by Pöly, Supercharged by Keitto Helmine. Voimansiirto: TF727-automaatti shift kitillä, kavennettu 8 3/4” -perä Yukonin cut-to-fit -vetareilla 3.91:1 välityksellä ja lukolla. Mulle olisi jo se riittänyt, mutta Jykä tuumasi, että nostetaan rajoitin 6 000 kierrokseen, kyllä sen periaatteessa pitäisi kestää.” Onneksi kesti myös käytännössä, ja on kestänyt jo useamman vuoden, niin kuin hyvin rakennetun koneen pitääkin. ”Aukion Jykä suunnitteli koneen, mutta työkiireiden vuoksi Keitto Helmine teki varsinaisen kokoonpanotyön. On tuolla vedetty jo venekärryä, ja tarkoituksena on vetää sillä jatkossa tuota samanikäistä Cudaa, jolla olen ajanut Blacklist-kisoja sekä Top Street -luokkaa ilokaasujen kanssa. On muuten kestävä maalipinta. Konepeittoon ei tullut enää mustaa osiota eikä kylkiin niitä raitoja.” Samalla ne vanhat Auto Drag -vanteet saivat väistyä uusien saman valmistajan ConvoPro-mallisten tieltä, ja takavanteille tuli tällä kertaa leveyttä peräti 12 tuumaa. Se vuotaa talven aikana niin paljon öljyä, että pelkkä sen lisäys keväisin on ajanut asian. Alusta: Competition Engineeringin 10/90 iskarit edessä, Moparin XHD-lehtijouset, nylon-puslat ja Konin säädettävät iskarit takana, pinion snubber. Sisusta: Auto Meterin monsterirundari, BTMennakonsäädin, kuskilla kisavyöt. Autossa oli kuitenkin vuosikaudet 500 ja nyt melkein 700 heppaa, sillä ajetaan kovaa, ja silti tuo aski tuntuu kestävän aina vaan. Päädyin ostamaan kokonaan uudet alukannet, koska vanhojen 906-rautakansien koneistaminen olisi tullut pelkästään maksamaan melkein yhtä paljon kuin nuo uudet”, Nikke selittää. Vanteet: Centerline Convo-Pro 8x15” ja takana 12x15”. Kori: Lasikuituinen konepeitto, pyöränkotelot tehty uusiksi. Broidin kanssa sitä on naureskeltu, kun nuo vahvistetut askit porsii, mutta tuo ei”, Nikke kertoo ihmeissään. ja 200 km/h.” Eikä Chargeria tosiaan pidetä pumpulissa tai vedetä trailerilla kiihdytysradoille, vaan pikemminkin päinvastoin. Moottori:’69 440 cid BB lohko, takokampura, ”hitsistroker” 3,9” iskulla, tilavuus 473 cid, Eaglen H-profiilikiertokanget, Wisecon 4,15” stroukkitasapäämännät 8,8-puristuksella, ARP:n runkostudit ja kansipultit, tuplarullajakopää, Hemin öljysihti, Edelbrock RPM -alukannet ported by Pöly, Comp Camsin 275HL hydraulinen laahurinokka, vakiovipat, BDS 8-71 -ahdinpaketti, alumiini-imusarja, 2 x Holleyn 750 cfm nelikurkkuinen DP-kaasutin, Hookerin peltipakosarjat, 2,5” tuplaputkisto, MSD 6BTM -sytytys, MSD:n Pro Billet-jakaja, Holley HP150 -sähköpumppu. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Kun pitoa oli viimein saatu lisää, alkoivat Niken mielessä pyöriä jälleen ajatukset siitä ahdinmotista. Sinälläänhän sekin on ihan katupeli.” 31 AMERIKAN RAUTA 7/2017. ”Sylintereille riitti hoonaus, niitä ei tarvinnut porata uuteen ylikokoon. Kannet siisti Pöly. Faktat Dodge Charger 500 ’70 • Omistaja: Niklas Wasström, 40 • Paikka: Helsinki. 0,7 barin ahdoilla tehoa mitattiin 693 hevosvoimaa 5 800 kierroksella. ”Tuolla nykyisellä moottorilla paras aika varttimaililla on ollut 11,3 s. Tavoitteena oli saada 600 heppaa, ja se tulikin jo päälle 5 000:ssa. BDS:n ahdinsarja tuli Jukan Valiantista pienen mutkan kautta, kun Jukka hankki itselleen vihreän New Yorkerin, johon tuli sittemmin 528 cid tuplaturbo. ”Kun kone säädettiin Sämpyn dynossa, simuloitiin myös matka-ajoa, jossa se näytti menevän 15-16 litran kulutuksella. Renkaiksi niille asennettiin 29x15.5-kokoiset Sportsman Pro -katusliksit. Jukan vanha Valiant taas meni Suokkaan Vesalle, joka halusi kyllä auton, mutta ei tarvinnut ahdinta, joten ostin sen pois.” Uskomatonta kyllä, myöskään TF727-laatikolle ei tehty minkäänlaista päivitystä, eikä sitä ole missään vaiheessa Wasströmeillä ollessa edes peruskorjattu. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 245/60 R15 edessä, M/T Sportsman Pro 29x15.5 R15 takana. Kiitos: Frans, Anders, Paula, Mari, Isa ja Daniel, Jykä Aukio, Jamppa Huittinen, Pekka Pitkänen, Aki Heikinheimo, Eki Parnila ja kaikki hahmot! Kun ruostevauriot oli saatu korjattua, Pekka Pitkäsen johdolla pintaan ruiskutettiin samantyyppinen, mutta ehkä astetta vihertävämpi keltainen kuin aiemmin. ”Se maalattiin raskaan kaluston lumiauravärillä
Henkiin herätetty 32 AMERIKAN RAUTA 7/2017
33 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET BEL AIR ’56. Siispä tervetuloa aikamatkalle 90-luvulle – aikaan, jolloin Timppa siirtyi Amazonin ratin takaa Chevyn ohjaimiin. Timo Salo on tuttu mies monelle Classic Chevyjen harrastajille. GM Cruisersin aktiivijäseniin kuuluvalla miehellä on tälläkin hetkellä työn alla pari Tri-Fivea, mutta ottakaamme kuitenkin tässä kohtaa esittelyyn se aivan ensimmäinen
Heti valmistuttuaan Bel Airissa oli kapeampi taka-akseli, joka mahdollisti leveiden takarenkaiden käyttämisen. Auto oli ollut alkujaan kaksivärinen, yhdistelmä sinertävän turkoosia ja beigeä. Siihen aikaan isolohkot olivat vähän muodissa ja sellainen piti vain saada. Eräs kiertävä peltiseppä kävi korjaamassa korin toisen kyljen ja teki samalla etulattiat uusiksi suorasta pellistä. ”Tuon nykyisen värityksen ruiskutti Salmen Olli. Sittemmin tyyli on jalostunut klassisempaan suuntaan. Olemme myöhemmin kiistelleet hänen kanssaan maalausajankohdasta, kun minun mielestäni vuosi oli 1993, mutta hän väittää kiven kovaan maalanneensa auton jo vuonna 1992. Eipä kai tuolla suurta merkitystä ole, maalaamo sijaitsi joka tapauksessa Maantiekylässä. Värivalinta oli ihan vaan päähänpisto. Ja autohan maalattiin Mietin heti alkuun, että laitan autoon isolohkon. Sininen sävyhän on Fordin väri, sama jota on käytetty mm. ”Ostin tuon Chevyn vuonna 1990 Pulkkisen Sakelta. Mexico-Escorteissa. Yli 20 vuotta sitten valmistuneeksi autoksi konehuone on todella siisti. Ei se mikään hirveä raato ollut, kori ei ollut juurikaan mätä, mutta kylläkin kolhuinen ja pisteosiltaan puutteellinen, mikä on ihan tyypillistä varaosa-autona toimineelle yksilölle”, mies jatkaa. Hopean Olli sekoitti ihan itse. Vääränmuotoisiksi väkerretyt kaaret päätettiin vaihtaa uusiin, mutta muilta osin peltitöistä selvittiin verrattain vähällä vaivalla. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Auton takalokasuojia oli muokattu, jotta alle oli saatu mahtumaan isot renkaat. Timpalle tullessaan se oli kuitenkin sinertävän harmaa. ”S en ulkomuodossa oli itse asiassa jotain samaa kuin Amazonissa”, Timppa aprikoi lähes 30 vuoden takaisia tunnelmiaan, jolloin hän tuli hankkineeksi ensimmäisen amerikkalaisvalmisteisen autonsa, jutussamme esiintyvän ’56 Chevrolet Bel Airin. Ehkä vähän sama asia kuin LS-koneet nykyään. Aiemmin hänen tallissaan oli majaillut lähinnä Volvoja. Chevrolet Bel Air ’56 402-kuutiotuumainen isolohko palveli aiemmin ’71 Corvettessa
Eteen asennettiin 11” tehostetut levyjarrut, joiden tehostin ja pääsylinteri poimittiin 80-luvun Camarosta. Uusi 402-kuutiotuumainen kone tuli lopulta ’71 Corvettesta. ”Ostin sen yhdeltä pro stockia ajaneelta kaverilta, jonka nimeä en nyt jaksa muistaa. Ylimääräiseksi jäänyt kone oli toimiva ja kaiken kaikkiaan täydellinen paketti apulaitteineen. ”Mietin heti alkuun, että laitan autoon isolohkon. Sen avulla saatiin mallattua paikoilleen muun muassa koneen kannakkeet. Kahdesti unohdettu. Penkit ja ovipahvit verhoili Kaasisen Uki. Kone oli jumissa ja sai jatkaa matkaansa eteenpäin sellaisenaan. Nykyiset ovat Chevellen tai vastaavan A-bodyn matalat kääntyväselkänojaiset penkit. ”Etupuskuria ei ollut silloin lainkaan ja maskikin oli paljon huonompi 35 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Sen istuttaminen Bel Airiin oli loppujen lopuksi aika helppo tapaus. Mies lainasi aluksi Branderin Tamilta haljenneen isolohkomoottorin lohkon ihan vaan sovitukseen. Penkkien väliin hän teki itse keskikonsolin, jonka suojiin piilotettiin sulakkeet ja releet. Auto leimattiin kattavan remontin jälkeen liikenteeseen vuonna 1995. Konsolin kanteen sijoitettiin sähköflektin ja sähköisen bensapumpun katkaisijat. Etujouset poimittiin isolohko-Camarosta ja peräpään alkuperäisistä jousipakoista poistettiin pari lehteä madalluksen takia. Laatikoksi tuli TH400, jonka teki Paksu, eli Vanhasen Pekka. Bel Air oli tullessa varustettu 327-kuutiotuumaisella pikkulohkolla ja kolmivaihteisella laatikolla. Taakse kelpuutettiin Fordin rummut. En mä ajatellut sitä sen enempää, se vaan tehtiin, kun iso kone piti olla”, Timppa kertaa aikakauden rakentamissuuntauksia. Ehkä vähän sama asia, kuin LS-koneet nykyään. Joka tapauksessa hän piti tallia Kalliossa Neljännella Linjalla ja kyseessä oli hänen asiakkaansa Vette, johon tuli tilalle isompi moottori. siniseksi kaikkialta pohjastakin aina tukivarsia myöten”, Timppa tarinoi. Kattoverhoilu puolestaan tehtiin heti Ollin maalausurakan jälkeen aivan siinä maalaamon naapurissa toimineessa verhoomossa.” Ostohetkellä autossa ei ollut lainkaan etupenkkejä. Uusia penkkien runkoja toki tehdään ja myydään, mutta se on tonnin menoerä heti”, Timppa kauhistelee. Nykyään Timppa tekee verhoilutöitä niin autoihin kuin huonekaluihinkin, mutta 90-luvulla asiat olivat vielä toisin. Ensimmäinen peräversio oli kapeampi, koska alle piti saada leveät renkaat”, Timppa perustelee. Siihen aikaan isolohkot olivat vähän muodissa ja sellainen piti vain saada. Taka-akselin ysituumaisine perineen ostin muistaakseni jostain isokoppaisesta 70-luvun alun Fordin farmarista ja käyttämättömän NOS-kuoren perään Fiskikseltä. ”Kaksiovisen ’56 Chevyn sohvapenkkejä ei löytynyt kerta kaikkiaan mistään, ja ovathan ne alkuperäiset kiven alla vielä tänä päivänäkin. ”En tehnyt vielä siihen aikaan niitä hommia, aloitin sen vasta 2000-luvun puolella. Sähköt teki piuha piuhalta uusiksi Buchmannin Pete. Pakko olla isolohko
Moottori: 402 cid V8. Vaikka auto unohtuikin välillä seisomaan, se vietti varastointivuodet lämpimässä peiton alla. Se oli ikään kuin ruostunut sisältäpäin, mutta ilmeisesti kyseessä oli vanhan bensan haihtuessaan muodostama kiteymä, joka muistutti lähinnä vanhan lakan kaltaista mönjää. Tänä keväänä, kun autoa alettiin herättelemään, se ei tuntunut saavan lainkaan bensaa. Siihen aikaan kaikki rahat menivät johonkin muuhun ja kaikki tuntui kauhean kalliilta, niin auto oli ensimmäiset vuodet hiukan vajavainen. Voimansiirto: TH400-automaatti, Fordin 9” perä. Laitoin takana sijaitsevan sähköisen bensapumpun imemään bensaa suoraan kannusta, ja kaikki tuntuikin toimivan taas hyvin. Mulla sattui olemaan himassa uusi anturi, joten vaihdoin sen, minkä jälkeen auto on toiminut moitteitta”, Timppa kiittelee. Faktat Chevrolet Bel Air ’56 • Omistaja: Timo Salo, ikä • Paikka: Klaukkala. Renkaat: Edessä 205/65 R15, takana 255/60/15. Sisusta: A-Bodyn kääntyväselkänojaiset matalat etupenkit, omavalmisteinen keskikonsoli. Osatarjontaakaan ei tietysti ollut samalla tavalla kuin nykyään”, Timppa muistelee kohdalleen osuneita laihoja vuosia. Tänä kesänä viiskutosella on ajettu varsin reippaasti aina Ruotsin Power Big Meetiä ja monia kotimaisia tapahtumia myöten ilman minkäänlaisia ongelmia. Samana vuonna hän osti talon, jossa asuu edelleen. 36 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Sen jälkeen tuli vielä ’64 Chevellekin ja inspiraatio oli arvatenkin muissa laitteissa kuin tässä.” Vuonna 2009 Timpan kaveri meni naimisiin ja halusi Bel Airin hääautokseen. Kaikki liienneet rahat menivät arvatenkin siihen, samoin kuin aikakin. Se ei alkanut lainkaan imeä tankista polttoainetta ja hetken aikaa ihmeteltyämme totesimme tankin anturin imuputken menneen tukkoon seisotuksen aikana. Ja kun se ei ollut omissa nurkissa, niin koko auto pääsi vähän unohtumaan. Tämän tapauksen myötä Bel Air jäi jälleen seisomaan sijoilleen, kunnes se heräteltiin eloon tämän vuoden keväällä, lähes kahdeksaa vuotta myöhemmin. Näin ollen 25 vuotta sitten ruiskutettu maalipintakin on edelleen suorastaan hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Toki sillä ajettiin välillä, mutta sitten mulle tuli ’72 Pontiac Firebird ja sitten ajettiin sillä. Sillä keinoin sain ajettua auton trailerille ja tuotua sen kotiin. Jarrut: Edessä 80-luvun Camaron levyjarrut, takana 70-luvun Fordin rumpujarrut. ”Kone kävi vain sen aikaa, minkä kaasariin kaadettu ryyppybensa riitti. ”Asuin itse täällä, mutta Bel Air majaili faijan tallissa Espoossa. Chevrolet Bel Air ’56 kuin nykyinen. Toivotaan, että ryhdikäs Classic Chevy saa tästä edespäin kirmata katuja vapaana unohtumatta uudelleen pimeän tallin uumeniin, vaikka Timpalla onkin taas useampi rauta kuumana. Alusta: Edessä isolohko-Camaron jouset, takajousipakoista poistettu pari lehteä. Vanteet: Rallye Wheels, edessä 7x15”, takana 8x15”. Autossa ei ollut hankintahetkellä lainkaan penkkejä, ja kun alkuperäisen kaltaista sohvapenkkiä ei löytynyt mistään, pultattiin etujakkaroiksi matalaselkänojaiset A-bodyn penkit. Tuolloin se otettiin taas liikenteeseen, mutta pian tämän kyseisen kunniatehtävän jälkeen moottori rupesi vuotamaan kampiakselin takapäästä öljyä
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Timo Salo Juttumme Bel Air oli ensimmäinen Timpan rakentama jenkkiauto, ja omien sanojensa mukaan mies tekisi monen asian nykyään toisin. 2. Kuvassa näkyy myös autoon uusittu TH400-vaihteisto. 1. Tässä kuosissa auto rekisteröitiin vuonna 1995. Se sai jatkaa matkaansa samoin kuin 3-vaihteinen laatikkokin, sillä Timpalle oli itsestään selvää, että autoon laitetaan isolohko, kuten tuolloin oli muodikasta. Auton mukana tuli 327-kuutiotuumainen pikkulohko, joka oli kuitenkin totaalisen jumissa. Tarinan takana 1 2 3 4 6 Se ensimmäinen 5 37 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Vuonna 1996 Bel Air toimi hääautona, mistä jäi muistoksi tämä kuva. Hankintahetkellä Timpan Bel Air oli varsin ankeassa siniharmaassa värissä. Kiertävä peltiseppä vaihtoi etulattiapellit ja korjasi samalla toista kylkeä. Auto sai pintaansa Fordin sinisen sävyn, joka on tuttu Mexico-Escortista. 5. Tässä kuvassa näkyvät pahimmat ruostevauriot, mitä autosta löytyi. Isolohkomoottorin lohkolla mallattiin uusien moottorikannakkeiden paikka. Sittemmin se unohtui säilöön vuosiksi, mutta vuonna 2009 muuan toinen Timpan kaveri halusi Bel Airin hääkiesikseen, minkä myötä se otettiin takaisin liikenteeseen. Pian tämän jälkeen moottori rupesi vuotamaan öljyä kampiakselin takapäästä ja auto unohtui uudelleen, kunnes se herätettiin tämän vuoden keväällä. 3. 4. Myös korin pohja ja alusta maalattiin huolellisesti siniseksi aina tukivarsia ja jarrulevyjen ulkoreunoja myöten. Fakta on kuitenkin se, että auto rakennettiin 90-luvulla niin huolella, että se kestää katseet tänäkin päivänä. 6. Korissa ei ollut paljoakaan mätävikaa, mutta se oli toiminut varaosa-autona, minkä vuoksi siitä puuttui jonkin verran pisteosia. Takakaaret vaihdettiin uusiin, sillä ne oli edellisten omistajien aikana muokattu aikakauden hengessä isommille renkaille. Aluksi sen ulkoasu oli asteen verran kisaisemman oloinen vanteistuksen sekä puuttuneen etupuskurin ja maskiritilän ansiosta
Black Label 38 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Black Label 39 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Isto Ikonen/ORP, Kimmo Janhunen FORD MUSTANG HT ’66. Mies hankki pitkään haaveilemansa ensijenkin yhdessä isänsä kanssa, mutta tehokärpäsen puraistua lunasti hänet lopulta ulos saadakseen toteuttaa omia teknisiä visioitaan ilman kompromisseja. Hämeenlinnalainen Mika Saari menetti vuonna 2011 sydämensä Mustangin muodoille
Tällä versiolla päästeltiin jälleen yksi kesä, mutta kone käyttäytyi ajoittain vähän hassusti ja Mika oli huomaavinaan myös asiaankuulumatonta hajua. Syksyllä kone nostettiin pois Ford Mustang HT ’66 Kuitukonepeiton alta löytyy jo kolmas moottoriversio. Aluksi he kiersivät katsomassa Trans Ameja ja muutamaa parin tonnin Chevyäkin, mutta aika pian molemmat tykästyivät Mustangeihin, minkä jälkeen hakukriteerit rajattiin pelkästään poniautoikonin edustajiin. ”Meillä ei ollut minkäänlaista merkkiuskollisuutta tai muitakaan rajoitteita. Niinhän siinä kävi, ettei autolla malttanut ajella vakiona yhtä kesää kauempaa. 40 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Parin vesiperän jälkeen Vantaalta löytyi auto, joka miellytti molempia. Jenkkeihin kumpikaan ei kuitenkaan ollut sekaantunut ennen tätä vuosikymmentä, jolloin amerikkalaisen ajokin hankkiminen alkoi kutkutella molempia. Uusi moottori x 2. Samalla näet päätettiin parantaa myös voimansiirtoa ja ajettavuutta. Kone oli vielä autossa kiinni ja Teppo pyysi kokeilemaan sitä. Uusi moottori sai peräänsä Hughesin C4-laatikon ja saman valmistajan 2500-stallisen turbiinin. ”Liityin Mustang-kerhoon ja näin kerhon sivuilla Tuumacidiä pyörittävän Inkisen Tepon ilmoituksen myynnissä olleesta 289-kuutiotuumaisesta koneesta, joka oli palvellut aiemmin hänen omassa Fastbackissaan. Kasikone oli ollut mielessä jo auton hankintahetkellä, ja kun ajokausi tuli päätökseen, päätti Mika pistää padan vaihtoon. ”M e ollaan isäukon kanssa molemmat vähän autohulluja”, jokkista ja motocrossia ikänsä ajanut Mika tunnustaa. Lähdimme vain katselemaan tarjontaa ja tunnustelemaan, mikä miellyttäisi molempien silmää”, Mika jatkaa. Mika piti tervettä koria ensiarvoisen tärkeänä piirteenä, sillä mätähommat eivät kiinnostaneet sen enempää häntä itseään kuin hänen isäänsäkään. Niinpä he päättivät ostaa ensijenkin kimpassa. Koneesta päästiin kaupoille, mutta auton uudistaminen ei suinkaan rajoittunut pelkästään moottorin vaihtamiseen. Ajoin innoissani Riihimäelle, ja olihan siinä kasissa meininkiä hiukan eri tavalla kuin kuutosessa”, Mika muistelee ensikosketustaan vinkkelimoottoriin. Myös etujarrut päivitettiin levyiksi. Nykykokoonpano on 331-kuutiotuumainen stroukkeri AFR:n alumiinikansilla, Comp Camsin hydraulisella rullanokalla, Mahlen takomännillä ja Weiandin Street Warrior -imusarjalla. Moottorin sen sijaan voisi vaihtaa, mikäli kuutosen kyydit eivät tuntuisi riittäviltä. Alustaa jäykistettiin apurunkojen yhdistäjillä, etupäähän uusittiin käytännössä kaikki liikkuvat hilut puslineen ja taakse vaihdettiin uusi perä sekä pyörännavat. Kyseessä oli hyväpeltinen alkuperäiskuntoinen auto, jonka pellin alla oli originaali 200-kuutiotuumainen kuutonen
Kuinka ollakaan, sekin löytyi Tepolta.” Kyseessä oli 302-kuutiotuumainen lohko, joka stroukattiin ennen moottorin kokoonpanoa iskutilavuudeltaan 331-kuutiotuumaiseksi. Lannevyöt korvataan samalla kolmipistevöillä. Pitää saada kuitenkin jälkikasvukin välillä kyytiin.”, Mika perustelee. Vuosi viimeisimmän koneremontin jälkeen, vuonna 2015, autoon vaihdettiin uusi kardaani, perä ja vetarit. Siellä todettiin, että lohko oli kahdesta kohtaa halki. ”Tilasin juuri Scatin Procar-penkit, joilla saa hiukan parempaa sivuttaistukea ja jämäkkyyttä. ”En jäänyt sitä suuremmin suremaan, vaan ryhdyin etsimään uutta lohkoa. 41 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Jousituksen suhteen takana mennään kuitenkin vielä lehtijousilla. keulalta ja Mika luovutti sen naapurustossaan asuvalle Hannu Hellmanille läpikäytäväksi. Penkkien lisäksi tulevan talven työlistalla on bensalinjojen uusiminen. Uudeksi murikaksi tuli 9-tuumainen alumiinikuorella, Strangen ristikoilla ja Yukonin Dura Grip -lukolla. Aiemmin autossa ollut 8-tuumainen oli varustettu niin harvalla välityksellä, että tilalle piti saada vähän tiheämpi. Tulevan talven aikana etupenkit päivitetään Scatin valmistamiin Procar-kuppipenkkeihin, jotka tarjoavat kuskille parempaa sivuttaistukea. Konepelti on vaihdettu kuituiseen ja etulokasuojat maalattu, mutta muilta osin Mikan ei ole tarvinnut koskea hyväkuntoiseen koriin lainkaan. Päälle asennettiin Holleyn tuplapumppukaasari sytkäkamat tulivat MSD:ltä. Sisustallekaan ei ole käytännössä tehty mitään. Ville otti vanhan perän vaihdossa ja hänelle kelpasivat myös auton alkuperäiset rumpujarrut. ”Uuden perän rakensi Sieversin Ville. Voimansiirtopäivityksen yhteydessä lisättiin myös traction barit, jotka estävät taka-akselia vääntymästä tiukemmissa kiihdytyksissä. Joka vuosi jotain. Muuten olisin varmasti päätynyt nelipistevöihin, mutta sitten menisi takapenkki vähän hukkaan. Palikkaa valittiin sillä silmällä, että sen pitäisi kestää, vaikka tehomäärä tulevaisuudessa kasvaisi, tai vaikka keksisin täydentää pakettia ilokaasuilla”, perinpohjaisesta parantelukierteestä nauttiva Mika perustelee. Hammastanko-ohjaus on vielä suunnitteluasteella, mutta jotain aavistuksen väljältä tuntuvalle ohjaukselle on Sisusta on toistaiseksi täysin alkuperäisessä asussaan. Palikkaa valittiin sillä silmällä, että sen pitäisi kestää, vaikka tehomäärä tulevaisuudessa kasvaisi, tai vaikka keksisin täydentää pakettia ilokaasuilla. Purkamisen jälkeen kannet ja lohko toimitettiin koneistamolle. Samalla vaihdettiin Konin säädettävät iskarit ja korvattiin rumpujarrut levyillä myös takana. Moottori on ollut paikallaan kolme vuotta, eikä sen kanssa ole ilmennyt mainittavia murheita. Valmistuttuaan vuonna 2014 kone käytettiin Sämpy Santalalla tehodynamometrissä ja siitä mitattiin reilut 400 hevosvoimaa tehoa ja kuutisensataa newtonmetriä vääntöä. Hannu kokosi paketin AFR:n alumiinikansilla, Comp Camsin hydraulisella rullanokalla ja -vipoilla, Mahlen takomännillä, Weiandin Street Warrior -imusarjalla, Cantonin öljypohjalla ja Hedman Heddersin peltipakosarjoilla
Voimansiirto: Hughesin C4-automaatti, Hughesin turbiini (2500 stall speed), Fordin 9” perä alumiinikuorella, Strangen ristikoilla, 3,25-välityksellä ja Yukonin Dura Grip -lukolla. Moottori: 302 cid V8, stroukattu 331 cid -kokoon, AFR:n alumiinikannet, Comp Camsin hydraulinen rullanokka-akseli, Comp Camsin rullakeinuvivut, Mahlen takomännät, Weiandin Street Warrior -imusarja, Holleyn tuplapumppukaasutin, Cantonin öljypohja, Hedman Heddersin peltipakosarja, 2,5” putkisto, MSD:n sytkäboksi. ”Olemme kyllä rakentaneet autoa yhdessä ja isä oli mukana Sämpyn pajallakin, kun moottoria dynotettiin. Lopulta maksoin hänet ulos koko Mustangista. ”Hän olisi ollut ty y ty väinen siihen alkuperäiseen kuutoseen”, Mika naurahtaa. Korimuutokset: Lasikuituinen konepeitto. No onkos isä ollut yhtä mielissään suunnasta, johon yhdessä hankittu auto on kehittynyt. Kaikenlaisia visioita hänelläkin on koko ajan. Sisusta: Alkuperäinen. Vanteet ja rengastus on toteutettu klassisella kaavalla. Olemme rakentaneet autoa yhdessä ja isä oli mukana Sämpyn pajallakin. Ennen isä asui tallissaan kaikki illat, mutta hänen eläkkeelle jäätyään mikään ei estä asumasta siellä päiviäkin”, vahvoja automiehen geenejä kantava Mika naurahtaa. kuitenkin tarkoitus tehdä. Vanteet: 15” American Racing TorqThrust II. Aika suttua veti. Ford Mustang HT ’66 Faktat Ford Mustang HT ’66 • Omistaja: Mika Saari, 35 • Paikka: Hämeenlinna. ”Kävin kokeilemassa kiihdyttämistä ensimmäisen kerran Malmin Ford Nationalseissa tänä kesänä. Alusta: Konin säädettävät iskunvaimentimet, apurunkojen yhdistäjät, traction barit taka-akselille. Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana. Ensimmäisen vedon jälkeen hänen kommenttinsa kuului, että eihän tuosta tuollaista pitänyt tehdä. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A, edessä 225/60 R15, takana 225/60 R15. Tavoite oli 13,5 sekuntia, eli jäätiin aika kauas, mutta laji puraisi sen verran vahvasti, että varmaan suuntaan varttimailille vielä uudelleen. Ensimmäisen vedon jälkeen hänen kommenttinsa kuului, että eihän tuosta tuollaista pitänyt tehdä. Kiitos: Hannu Hellmanille koneen kokoonpanosta ja Ville Sieversille perän rakentamisesta. Viime aikoina isä on viihtynyt paremmin hiljattain rakentamansa ja maalaamansa Kuplavolkkarin parissa. Ajaksi tuli 14,1 sekuntia 164 km/h lopareilla. American Racingin TorqThrust II -vanteilla on BF Goodrichin valkotekstiset Radial T/A:t. 42 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Kaksi lähtöä ehdin vetää, kunnes lähti alipaineletku irti jarruista”, Mika kertaa ensimmäisiä varttimailikokemuksiaan
Kutvosen kustomi 43 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen BUICK SUPER ’52. Mies kertoo auton toimivan aivan kuten siinä legendaarisessa sanonnassa mainitaan, minkä vuoksi sen käyttöastekin on verrattain kova. Järvenpääläisen Marko Kutvosen käyttökustomina toimii Kainuun maakunnasta nelisen vuotta sitten etelään hankittu Buick
Teknisesti auto oli toimiva ostohetkellä, ja on ollut sitä aina näihin päiviin saakka. Ensin kuviot hiottiin tasaisiksi, minkä jälkeen Härmälän Samin silloinen firma teippasi pintaan vaaleammanvihreät kuviot. Ilmapussit Buickissa oli jo ostohetkellä, mutta keulan palkeet Marko on päivittänyt vähän isommiksi, jotta etupää jaksaa nousta paremmin. Vaikka rodi oli lähinnä vastakohta sille, mitä Hannu oli hakemassa, kiinnostui hän Markon tarjouksesta ja miehet päättivät vaihtaa autoja. Kotimaisia tapahtumia on kierretty ahkerasti ja matkoilla on syntynyt monia unohtumattomia tarinoita. Buick Super ’52 Takavalojen pohjat ovat alkuperäiset, mutta niihin on istutettu '59 Cadillacin bullet-linssit. Buick oli tarkoitus kärrätä Kajaanista etelään, mutta yllättäen se ei mahtunutkaan trailerille. V uonna 2013 tämän miedosti kustomoidun, vuosituhannen vaihteessa Jenkeistä Oulun seudulle saapuneen sämpylän omisti vielä kajaanilainen Hannu Leinonen, jonka patinakuosinen '28 lowboy esiteltiin taannoin Amerikan Raudassa. ”Isoa avoa minulla ei ollut tarjota vaihdossa, mutta kysyin, olisiko Hannua kiinnostanut minulla tuolloin myynnissä ollut ’69 avo-Firebird. ”Siellä on rokki raikanut ja on laulettu ja menty”, mies kuvailee kabiinin autenttisen lauluautomaisen tunnelman ylläpitämistä. Muhittelin viikon verran päässäni ajatusta, että pitäisikö tarjota vaihdossa Fordia, ja lopulta otin Hannuun yhteyttä uudelleen tiedustellen hänen kiinnostustaan Aakkoseen”, Marko aloittaa hänen ja Buickin yhteisen taipaleen kertaamisen. Toimii kuin Buick. ”Tämä on ollut varmasti luotettavin peli, mitä minulla on koskaan ollut. Kuviot olivat kuitenkin Markon mielestä sen näköiset, kuin ne olisi vedetty kuivalla pensselillä, eikä hänen silmänsä tottunut niihin. Niinpä Hannu tankkasi tankin täyteen ja ajoi auton sen uuteen kotikaupunkiin Järvenpäähän. Maalaamisen sijaan ne päätettiin kuitenkin toteuttaa toistaiseksi teippaamalla. 44 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Sombrero hukassa. Auto oli ostohetkellä pitkälti samannäköinen kuin nykyäänkin, tosin sillä erotuksella, että keulaa ja lokasuojia koristivat liekurat. Lopulta erilaisista ratkaisuista nousivat päällimmäiseksi scallopit, joiden alle liekkikuviot voitaisiin hävittää. Sen siivittämiseksi Kutjan Janne on piirtänyt autosta luonnoksen Markon suunnitelmien mukaisesti. Hannu alkoi kuitenkin haikailla itselleen isompaa fullsize-avoa, jolloin hän päätyi listaamaan autonsa myyntiin. Eturunko on peräisin ’79 Oldsista ja taka-akseli ’92 GT Mustangista, eli autosta löytyvät levyjarrut joka kulmalta. Sisustalle Marko ei ole tehnyt omana omistusaikanaan käytännössä mitään. Siinä ei kuitenkaan ollut hänelle tarpeeksi kokoa, emmekä päässeet kaupoille. Värisävy tulee pysymään edelleen hillityn vihreänä, mutta yleisilmettä muutetaan pelkistetymmäksi ja rauhallisemmaksi. Ei muuta kuin avaimesta käyntiin ja menoksi”, omaa autokorjaamoaan kymmenen vuotta pitänyt Marko kiittelee Buickin varmatoimisuutta. Pellin alla on Chevyn 265-kuutiotuumainen pikkukasi ja sen perässä TH700-automaatti. Ilmoitukseen tarttui järvenpääläinen Marko Kutvonen. Ne tosin jäivät lopullisen vihreän teipin alle, mutta näkyvät sieltä kohokuvioina.” Auton kokonaisvaltaista maalaamista ja siistimistäkin on suunniteltu niin pitkälle, ettei enää puutu kuin toteuttaminen. Jotain oli tehtävä, mutta Marko ei katsonut tarpeelliseksi maalata koko autoa. Minulla oli tallissa myös se Kansasista Suomeen uittamani ’28 Ford, johon olin kerinnyt haalimaan melkoisen määrän osiakin. Niinpä Hannu tankkasi tankin täyteen ja ajoi auton Järvenpäähän. ”Pojat tekivät pienen jäynän ja teippasivat etulokasuojien kylkiin pinkillä teipillä oman RR Design -logonsa. 2015 kesällä Buick oli tarkoitus kärrätä Kajaanista etelään, mutta se ei mahtunutkaan trailerille. Kun auto on mukava ajaa, niin sillä on tullut myös päästeltyä menemään varsin reippaasti. Jarrut ovat tehostetut samoin kuin ohjauskin
Se oli ollut siellä jemmassa liki vuoden verran”, Marko naureskelee uskomattomalle tapaukselle. Konepellin alla on Chevyn 265 cid pikkukasi jatkeenaan TH700-automaatti. Peräkontissa sijaitseva ilmajousituksen säiliö poikkeaa hauskasti perinteisistä toteutuksista. Haravoimme porukalla moottoritien varsia, mutta eihän sitä kapselia tietenkään löytynyt pimeässä mistään. auto oli näytillä Virossa Haapsalun American Beauty Car Show’ssa ja paluumatkalla kävi varsin erikoinen juttu: ”Olimme palanneet jo Suomen kamaralle ja ajelimme Lahdentietä Stadista kotiin päin, kun iltahämärissä kuului aivan julmettu kolina noin satasen matkavauhdissa. Välillä pysähdyimme 45 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Katsottuani tarkemmin sain yllätyksekseni todeta, että se kadonnut sombrero oli siellä, ja vieläpä lähes vahingoittumattomana. Metsästin sitten tilalle uutta ja löysinkin Hyvinkään tallilta neljän samanlaisen kapselin setin. Ajoin auton tien sivuun ja totesimme, että yksi sombrero-kapseli oli tippunut. Autossa oli tuolloinkin fenderskirtit ja irronnut kapseli oli pyörinyt aikansa siellä välissä kimmottuaan lopulta ylöspäin jääden nakeliin lokasuojan väliin. ”Eräällä kundien kanssa vedetyllä syysretkellä otimme kohteeksi Lahden Cruisingin ja ajelimme sinne rauhassa maakuntien pikkuteitä kierrellen. Kun seuraavan kerran tein jarruremonttia ja olin jo laittamassa takapäähän rengasta takaisin paikalleen, osui sivusilmääni jotain kiiltävää sisäloksun välissä
Buick Super ’52 46 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin tilata lavetti paikalle ja tehdä kotimatka sen kyydissä. Lopulta totesin, että mä voin jeesata sua. Soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin, mikä mahtaa olla lähin paikka, joka korjaa '52 Buickeja. Renkaat: Valkosivuiset ristikudosrenkaat, H78-15. Kromipaneelin yläreunaan on istutettu huomaamattomasti moderni RetroSoundin soitin. Korimuutokset: Pudis a idis iduciet ressed etum fugia porrorum nullabo. Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana. Tänä kesänä autoon asennettiin vetokoukku ja pian perään on tarkoitus kiinnittää sävy sävyyn väritetty munavaunu. Vanteet: 15” peltivanteet sombrero-kapselein. Kun Lahteen päästyämme kurvasimme huoltoasemalle, niin autosta repesi etuvanne. Se paikka on Järvenpäässä Pykälistöntie 13:ssa, johon virkailija totesi, että niinpä onkin. Hitsasin sen vielä kuntoon repeämisen jälkeen, mutta kun siitä lopulta repesi toinenkin puoli, niin päätin jo hankkia uudet tilalle”, hän vielä jatkaa nauraen. Soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin, mikä mahtaa olla lähin paikka, joka korjaa ’52 Buickeja, mitä seurasi pitkä ja vaivaantunut hiljaisuus. Faktat Buick Super ’52 • Omistaja: Marko Kutvonen Paikka: Järvenpää. Näin sain auton kätevästi silloiselle omalle korjaamolleni”, Marko tarinoi. Buickin krominkylläinen kojelauta on yksi aikakautensa näyttävimmistä. ”Sen repeämisen syyksi paljastui muuten ruoste, joka oli nakertanut vannetta sopivasti. Nähtäväksi jää, millaisia sivujuonteita tarinoihin sen myötä syntyy. 47 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Huuli ratkesi vanteen reunasta irti melkein puolen kierroksen matkalta. Kiitos: Kaikille projektiin jollain tapaa osallistuneille. Hinurimatka meni vakuutuksen piikkiin ja kuski meinasi, että auto viedään lähimmälle korjaamolle, kuten häntä oli ohjeistettu. Moottori: Chevy 265 cid SB V8. Voimansiirto: TH700R4-automaatti. Alusta: ’79 Oldsmobilen eturunko, ’92 GT Mustangin taka-akseli, ilmajousitus. grillailemaan ja nautiskelemaan matkalla
Koskematonta kauneutta 48 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Jyväskyläläisen Jarmo Kaplin matalalla lipuvan Mercuryn kauneus ei perustu virheettömään kiiltoon, vaan koskemattomuuteen ja vuosien pintoihin jättämiin jälkiin. Teksti ja kuvat: Sami Hartikainen MERCURY MONTEREY ’57
Ilta oli alkanut jo hämärtää, kun Jarmo lähti Montereyllä koeajolle. Etulokasuojasta maalin pois ravistanut pieni lommokin viesti kolarista 40 vuoden takaa. Katon yli, takaluukkuun asti kulkee kaksiosainen pokkaus, joka jatkuu myös hattuhyllyllä halkaisten osittain takaistuimen 49 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Onneksi sattumalta Ruuskasen tuttu saapui tankkaamaan Suburbaniaan Shellille ja trailerikyyti Jyväskylään saatiin sovittua. Auto huokui ajan patinaa, pientä pintaruostetta, ja sisustakin oli ränsistynyt. ”Mercury herätti suurta mielenkiintoa meksikolaisten keskuudessa”, Ruuskanen toteaa Amerikan ajoista. Nuoreen ikäänsä nähden paljon jenkkirautojen parissa touhunnut kuopiolainen Juha Ruuskanen oli ostanut Amerikanreissullaan Mercury Montereyn vuosimallia 1957 etelä-Carolinasta. Autosta näki hyvin, ettei siihen ollut koskettu pintapuolisesti kymmeniin vuosiin. Isolla kirkolla ollessaan Juha oli asentanut autoon ilmajouset ja korjannut moottorin käyntikuntoiseksi. Auto vaihtoikin omistajaa. Jarmon kotimatkan ongelmaksi muodostui kuitenkin todella rankka sade ja sulattoamat pyyhkijät. Monterey oli linjoiltaan hieno keskiluokan malli ilman ylellisiä lisävarusteita. Lincolnin isolohkolla. Korimuotoilu poikkesi muista valmistajista selkeästi reilusti etukulmista ulos puskevine valonkehyksineen ja massiivisine, melkein identtisine puskureineen. Se ei kuitenkaan pientä ajolenkkiä haitannut, vaan Jarmo ihastui autoon täysin. Auto siirtyi kuitenkin talven aikana Floridan rannikolle ja rantautui Suomeen keväällä 2013. Jarmon Monterey on koriltaan hieman harvinaisempi 2-ovinen sedan. ”Vettä satoi kaatamalla ja autosta puuttui pyyhkijät kokonaan” hän muistelee. O li sateinen kesäkuun ilta 2013, kun Jarmo Kapli saapui katsomaan kaksiväristä 50-luvun Mercurya eräälle Kuopion Shellille. Auto oli ollut käytössä viimeksi vuonna 1973
Sittemmin ajovakautta on haettu uudella yleismallin 4-linkillä, jonka sovittamisen ja hitsauksen taka-akselille Jarmo hoiti jälleen itse. Suurin osa vuosimallin Montereysta rullasi tehtaalta ulos 312 cid pikkulohkokasilla, mutta Jarmon auto on varustettu Lincolnin 368 cid isolohkolla. Syksyn paikallisilla Ahvenlammen rompemarkkinoilla olisi ollut innokas nuori ostaja, mutta Jarmo ei suostunut myymään autoa. Tämä kuuden litran isolohko oli standardimoottori kaikissa Lincolnin autoissa vuosina ’56-57. Näistä lukemista menivät edelle vain muutamat, kuten Cadillacin 365 cid ja tietenkin aikakauden valtias Moparin 392 cid Hemi. Kaverit vähän vieroksuivat takapenkkiä muovien takia. Jarmo kävi myös läpi jousituksen ilmalinjan pienet vuodot ja asensi samalla poistopäähän sihtivaimentimet, mutta niiden myötä alustan hallinta muuttui epätasaiseksi jättäen kulmat eri koroille. Vaikka Jarmo työskentelee autoinsinöörinä kravatti kaulassa uusien autojen parissa, on Mercury Monterey ’57 Vanha leimatarra tuulilasissa viestii edellisestä picknikistä vierähtäneen tovin. Etujalkatilat ovat saaneet myös uutta peltiä. Moottorin saivat keulalleen myös Mercuryn lippulaivat Turnpike Cruiser ja ylellinen farmari Colony Park. Ilma kulkeekin nyt pois suorasta reiästä napakan äänen saattelemana. Paremmaksi ajaa. Kattolinja on kilpailevien valmistajien pyöreästä muotoilusta poiketen tasainen ja virtaviivainen, suoralinjaista koria myötäillen. Hattuhyllyä koristaa auton vanha rekisterikilpi vuodelta ´69. Muihin malleihin se oli saatavilla optiona. 3-vaihteinen Merc-O-Matic oli Ford tehtaan uutta innovaatiota 50-luvun puolessavälissä ja samaan laatikkoon pohjautuvia erivariaatiota käyttivät myöhemmin myös Volvo ja Jaguar sekä itänaapurin GAZ. Iskareiden kiinnikkeet Jarmo sovitti ja hitsasi itse. Automaattivaihteisto toimii kätevästi nappia painamalla. Jarmo rakensi myös jarrulinjan uusiksi ja sijoitti letkujen liitokset alemmaksi. Rompetorilta lähtiessä pitkään huoltamatta ollut vaihdelaatikko antautui sylkäisten öljyt pihalle ja ensimmäinen ajokausi päättyi siihen. Ilmajousien 7-kanavaisella ohjaimella auton kulmat säätyvät halutulla tavalla, yhdessä tai erikseen. Akselille saatiin täysi liikerata ja jarruletkut säilyivät alkuperäismittaisina, jolloin varaosatkin ovat helposti saatavilla, eikä letkun katkeamista tarvitse pelätä perää nostettaessa. Istuinosa oli virheettömässä kunnossa, mutta selkänojalta aurinko oli polttanut verhoilun halkeamille. Etuakseli osui kohdalleen kerralla, mutta takaakselilla sopivaa kulmaa joutui hakemaan muutaman kerran. Jarmo joutui lopulta kuitenkin ottamaan muovit pois, jotta koko seurue pääsi kyytiin. Kesä 2013 Jarmolla meni kierrellessä lähiseudun tapahtumia ja kavereiden kesken kaupungilla cruisailessa. Amerikkalainen Motor Trend lehti kuvaili vuonna ´57 Mercuryä yhdeksi hiljaisempia ja pehmeimpiä autoja koskaan. selkänojan. Takaiskareissa on lisäksi jäykkyyden säätö, jolla saa sopivan ajotuntuman ilmajousien kanssa. Alkuperäiset muovit penkissä. Talvella Jarmo laittoi kaikki puslat ja nivelet uusiksi sekä asensi jokaisella kulmalle uudet Konin iskunvaimentimet. Oisko herkimmille tullut klassiset sarjamurhaleffat mieleen”, mies naurahtaa. Mercury saatiinkin jälleen kevääksi ajoon. 50 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Auton ulkoisesta olemuksesta löytyy juuri sopivasti virtaviivaisuutta ja 50-luvun pyöreitä muotoja. ”Kaverit vähän vieroksuivat takapenkkiä muovien takia. Oisko tullut klassiset sarjamurhaajaleffat mieleen. Lannevedellä vaikuttava laatikkoguru Mika Ilmavirta huolehti Merc-OMaticin remontoinnista ja vaihtoi kuivuneet tiivisteet, palaneet kitkapinnat ja asensi askiin rebuild kitin. Mercury oli hetken jopa myytävänä 2016, mutta sittemmin Jarmo tuli toisiin ajatuksiin, eikä hänellä ole enää aikomusta luopua autosta. Takapenkillä oli vielä tehtaan alkuperäiset suojamuovit. ”Turnpike Cruiser” -nimeä kantava moottori puski pihalle vuonna ’57 huikeat 290 hv ja vääntöäkin löytyi peräti 560 Nm
Jarmolla on ollut ajatuksena säilyttää Mercuryn alkuperäinen ulkonäkö. Penkkien verhoilut uusitaan, kunhan Jarmo saa ajatuksen kasaan sisustan tyylin suhteen. Etupenkkien verhoilusta ovat täytteet hävinneet ajan saatossa ja tällä hetkellä mennään tyynyn ja meksikoviltin yhdistelmällä. Alusta: Ilmajouset joka kulmalla, Konin iskarit, 4-pistetuenta taka-akselilla. Sisusta: Alkuperäinen. Lincolnienkin keulalta tuttu 368 cid isolohko kantaa Mercuryssä nimeä Turnpike Cruiser. Tällä hetkellä ilmalinjan ainoana paineen tuottajana toimii keulan Mercury-logon taakse sijoitettu kompura. Voimansiirto: 3-vaihteinen Merc-OMatic -nappiautomaatti, Fordin 9” perä. Suuri huomio keskittyy myös ilmajousituksen päivitykseen. Vanteet: Western Wheelsin 15” pinnavanteet. Renkaat: 15” kapealla valkosivulla varustetut vyörenkaat. hänellä tapana kuittailla töissä nuoremmille työkavereille katkojan kärjistä, kun osa heistä ei ole sellaisista koskaan kuullutkaan. Uusi kattoverhoilu ja lattiamatto odottavat tallissa talven askarteluiltoja. Moottori: 368 cid BB V8. Auto tulee säilyttämään koskemattoman ulkomuotonsa lommoja myöten. Tulevaisuudessa ohjainyksiköstä tulee tietokoneohjattu ja korkeuden määrittäminen hoituu joko painetai korkeustunnistimin. Sopivasti patinoitunut maalipintakin saa jäädä ajanhampaan nakertamaa ruosteista lommoa myöten. Tämän talven perusteellisempi moottorin läpikäynti sisältää ainakin hoonauksen, uudet laakerit ja tiivisteet. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Teho: 290 hv, vääntö 560 Nm. Siitä kuullaankin kenties jatkossa lisää. 51 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Vanhempien autojen harrastus on Jarmolle hyvä tasapainonluoja työn rinnalle ja erilaista kalustoa onkin ollut reilusti klassikko-Opeleista alkaen. Jo vuodesta 2008 hallussa on ollut ´65 Impala laikka-avo, joka on tällä hetkellä korigrillissä kiinni ja kasausta vaille valmis. Remontin kasvattaessa omistajan ja auton luottamussuhdetta voi autoa ihailla kenties ensi kesänä myös kauempana kotoa, eteläisemmän Suomen harrasteajoneuvotapahtumissa. Patina pysyy. Ajan patinoima vaalea kaksivärimaalaus sopii niin Jarmon kuin varmasti monen muunkin harrastajan mieleen. Kapasiteettia olisi tarkoitus lisätä toisella kompuralla ja sijoittaa molemmat takakonttiin taka-akselin päälle. Faktat Mercury Monterey ’57 • Omistaja: Jarmo Kapli • Paikka: Jyväskylä. Vanhan koulukunnan Western Wheelersin vanteet saavat parikseen uudet valkosivut, kunhan sopiva malli löytyy. Sisusta on kuitenkin päässyt ränsistymään liikaa ja patina on jo kääntynyt käyttökelvottoman puolelle
Useimmat vapaudentavoittelijat unelmoivat ratsastamisesta auringonlaskuun, mutta Kaljusen Jani ajaa sitä karkuun, kuin synkkyyttä paeten. Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Sami Tynkkynen HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’49. Lappeenrannan Ilottulassa saattaa nähdä vilaukselta miehen, joka ohjastaa uskollista lapiopäätään omia polkujaan. Old soul, free spirit 52 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Sami Tynkkynen 53 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Perheen perustaminen ja talon rakentaminen vaativat välissä luonnollisesti omat panostuksensa, mikä oli pois harrastamisesta, mutta pikkuhiljaa mies päätyi hankkimaan Chevrolet Scottsdalen ja Dodge Ramin kautta ’56 Buickin, joka on perheessä edelleen. Tässä kohtaa prätkäinnostus alkoi nostaa jälleen vahvasti päätään ja Jani hankki Buickin rinnalle ’88 Springer Softailin, Harrikan 85-vuotisjuhlamallin. ”M uistan, kun asuimme penskana keskustassa ja poljin aina välillä pyörällä silloisen, vuonna 1981 perustetun Lappeenrannan Chopper Clubin tallille ihmettelemään heidän pyöriään. ”Pian tämän jälkeen bongasin jyväskyläläiseltä chopper-torilta triangle-lampun ja päätin, että siitä tulee seuraavan pyöräni etuvalo. Jani laittoi Springer Softailin myyntiin alkutalvesta sillä ajatuksella, että seuraavaksi ajokaudeksi olisi hyvin aikaa kehitellä jotain uutta. Nykyäänhän kerho tunnetaan nimellä Jerusalem MC”, Jani aloittaa paikallista harrastehistoriaa kerraten. Lappeenrannassa on ollut kaupungin suhteellisesta pienuudesta huolimatta hyvä kulttuurillinen kasvualusta niin amerikkalaisten pyörien kuin autojenkin saralla. Sen rinnalle tuli hankittua vaimon harrasteeksi myös siivekäs ’60 Dodge Dart Pioneer, josta kuitenkin sittemmin luovuttiin. Pyörää maalattiin ja sen ulkomuotoa muuteltiin mieleiseksi pienillä jipoilla. Kapea ohjaustanko on taivutettu itse ja varustettu Seven Sins Choppersilta löytyneillä flake-kuvioiduilla kahvoilla. Niiltä ajoilta onkin jäänyt jotenkin päällimmäisenä mieleen se jengin yhteisöllisyys”, Jani tunnelmoi. Lisäksi auto oli aina täynnä porukkaa, mikä oli hienoa. Lopulta se meni kuitenkin kaupaksi vasta kevättalvella. Autopuolellahan virallinen kerhotoiminta alkoi jo vuonna 1979 King Street Cruisersien merkeissä. Tässä kohtaa ei vielä tiedetty, tultaisiinko koko pyörä kokoamaan osista, vai löytyisikö sellainen valmiina. ”Muistan ihailleeni sitä touhua ihan pienestä pojasta saakka jo kauan ennen kuin itsellä oli ikää saatikka rahaa harrastaa mitään.” Kun vuosia alkoi olla takana riittävästi, kuvioihin tulivat tietysti mopot, mutta sen jälkeen Jani ei siirtynytkään moottoripyöriin, sillä amerikkalaiset autot kiinnostivat siinä kohdassa kaksipyöräisiäkin enemmän. 54 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Runko pysyi kuitenkin alkuperäisissä mitoissaan. Pyörän piti olla mahdollisimman kapea ja siinä piti olla sopusuhtainen, maksimissaan 2,2 metrin akseliväli”, Jani listaa. Niinpä kyseinen uutta ja vanhaa yhdistelevä malli risukeuloineen puhutteli aivan erityisesti”, Jani perustelee. ”Hankin ensimmäisen jenkkini, ’66 Dodge Dartin, ollessani vasta 17-vuotias, mutta ikä ei sikäli ollut ongelma, että täysi-ikäisiä kuskeja löytyi aina. ”En halunnut aloittaa vanhalla tekniikalla, mutta kaipasin pyörältä kuitenkin vanhaa henkeä. H-D Shovelhead ’49 Tankin ja takaloksun kuplivat paneelit ovat Petri Törmälän käsialaa. Hippikuplia. Viiden omistusvuoden aikana Janin visiot kehittyivät jatkuvasti siihen suuntaan, ettei lopulta ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin vaihtaa pyörä vanhempaan. Mielikuvani oli kuitenkin kehittynyt varsin tarkkaan rajatuksi
”Kyllä se vaan on niin, että pyörällä ajaessa vapaudentunteen kokee paljon vahvemmin kuin autolla, vaikka alla olisikin 50-luvun jenkki. Äkkiseltään ainoastaan ohjaustanko oli Janin silmään liian leveä, mutta se oli helposti vaihdettavissa. Vappukin oli pian tulossa ja totesin lopputuloksen näyttävän juuri sopivan kuohuvalta.” Maalaus viimeisteltiin reunastraippauksin ja lopputulos suojattiin lakkakerroksella. Lopulta keula sai jäädä turvallisuussyistä vaihtamatta ja Jani tykästyi kokoonpanoon sellaisenaan. 55 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Uuden pyörän flake-ruskea väri näytti hyvältä ja oli ruiskutettu pintaan ammattitaitoisesti, joten se sai jäädä. Valmistumisen jälkeen mies ei ole säästellyt jäykkärunkoista pyörää sen enempää kuin selkänikamiaankaan. Hippi-chopperia on käytetty ahkerasti, ja sillä on taivallettu niin pitkiä kuin lyhyitäkin matkoja. Ensin mietimme, että eri lokeroissa olisi voinut olla eri teemoja, mutta lopulta olimme yhtä mieltä siitä, että pitäydymme pelkissä kuplissa. Sitä päätettiin kuitenkin raikastaa vanhan koulukunnan raitoja, paneeleja ja kuplia yhdistelevällä hippiaikakauden teemalla, joka toteutettiin kullan sävyillä. Kevään jo kolkutellessa ovelle mies löysikin yllättäen 1200:lla koneella ja säädettävällä pumppukeulalla varustetun ’49 Shovelin, joka vastasi lähes täydellisesti hänen kriteereitään. Uudet kapeat tangot väännettiin täysin tyyli edellä kaverin työpaikalla, ja niiden päihin tilattiin Seven Sins Choppersilta löytyneet flake-kuvioidut keltaiset kahvat. Tämä tosin pätee niin hyvässä kuin huonossakin – luonnon tuoksut ja auringon lämpö tulevat vasten kasvoja täysin suodattamattomina, mutta niin tulevat myös lehmänpaskan aromit”, Jani kiteyttää. Tämän jälkeen Jani otti yhteyttä luottomaalariinsa, miehikkäläläiseen Törmälän Petriin, jonka avustuksella oli taiteiltu liekit edellisen pyörän tankkiin ja lokareihin. Aluksi Janilla oli ajatus keulan muuttamisesta kapeammaksi, mutta sen myötä hän olisi joutunut luopumaan Shovel-aikakaudelle tyypillisestä mekaanisesta rumpujarrusta. Bongasin jyväskyläläiseltä chopper-torilta triangle-lampun ja päätin, että siitä tulee seuraavan pyöräni etuvalo. ”Suunnittelimme maalauksen yhdessä, mutta Pete toteutti sen itsekseen kynäruiskulla alusta loppuun
Tuolloin keksittiin valjastaa kokoontumispaikaksi Ahveniston moottorirata, jossa täysin talkoovoimin yllä pidetty tapahtuma järjestetään edelleen. K un LinnaCruising järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2003, toimi sen tapahtumapaikkana Hämeenlinnan Verkatehtaan parkkipaikka. Mieto kustomointi pukee tätä kaksiovista ’60 Buick Le Sabrea. Tapahtuma pidettiin Satulinnassa aina vuoteen 2012 saakka, mutta sen jälkeen kävijämäärän jatkuva kasvu pakotti järjestäjät etsimään tilavampaa areenaa. Tänä vuonna ohjelma alkoi jo perjantaiiltana Aulanko Areenan avajaisklubilla. Seuraavana aamuna tapahtuma-alueen portit avattiin kymmeneltä, minkä jälkeen autoja valui sisään tasaisena virtana täyttäen moottoriradan reunukset. Vuonna 2008 autojen ja prätkien määrä nousi yli neljänsadan ja vuonna 2011 vastaava luku oli jo yli 600. Päivä päätettiin kello 17 startanneeseen letka-ajoon ja illaksi kokoonnuttiin jälleen Aulanko Areenalle, jossa pääesiintyjänä nähtiin sveitsiläinen vuonna 1998 perustettu The Hillbilly Moon Explosion. Pekka Valtonen päätti kuitenkin ohjastaa ’31 Ford Coupensa LinnaCruisingeihin. LinnaCru ising Rodien määrä oli Ahvenistolla varsin vähäinen. 56 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen LinnaCruising vietti 15-vuotisjuhlansa 12.8. Seuraavana vuonna hyvän vastaanoton saanut tapahtuma siirtyi Hattulan tanssija viihdekeskus Satulinnaan, jossa pidettiin ensimmäiset sittemmin perinteeksi muodostuneet kuminpolttokisat. Ensi vuoden tapahtumasta järjestävä taho uskaltaa luvata jo nyt suurempaa kuin koskaan. Kaikkiaan paikalla vieraili tänä vuonna noin 1400 autoja pyöräkuntaa. Ahveniston moottoriradalla, joka puolestaan saavuttaa tänä vuonna jo 50 vuoden kunniakkaan iän. Autoja saapui paikalle noin 120 ja moottoripyöriä kolmisenkymmentä kappaletta. Asiaan saattoi vaikuttaa samaan aikaan Uudessakaupungissä järjestetty FSRA:n kauden päätapahtuma. Ilmassa oli siis pakokaasun ja kuminkäryn lisäksi myös suurta moottoriurheilujuhlan tuntua
Neliovinen ’59 Chevrolet Impala miedolla kustomtatsilla. Kliinin valkoisessa ’94 Ford Mustang GT:ssä oli korisarjoineen rutkasti Miami Vice henkeä. Kunnolla korotettu Dodge Ram 2500 on todellinen äijämaasturi. Katsokaapa lavan läpi nousevien pystyputkien halkaisijaa. Konepellin alta löytyy 360 Magnum stroukattuna 402:ksi. 57 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Upeasti entisöidyn ’47 Chevrolet Loadmasterin lava toimi terassina, jossa mahtui mukavasti ruokailemaan koko suku. Tällä Mopar-rivistöä hienosti täydentäneellä ’67 Plymouth Barracudalla saapui paikalle Janne Tommila. Jestas sentään, kuinka kulunut aika voikaan lisätä auton charmia. Autohan on ’57 Pontiac Super Chief. Juha Rötkön maltillisesti hotroddaaman ’36 Plymouthin kuparinsävyinen maalipinta pääsi oikeuksiinsa auringon säteiden syleilyssä. Punavalkoisen väriteeman jatkaminen vanteisiin saakka toimii hienosti. Upeasti patinoitunut kaksivärivihreä ’46 Pontiac Streamliner hakemassa parkkiruutua
Myös majesteetillinen ’59 Chrysler Saratoga löysi paikkansa auringosta. Ensimmäisen sukupolven Mustang on epätavallinen valinta scallopeja, paneeleja ja hilettä sisältävälle erikoismaalaukselle, mutta lopputuloshan näyttää hyvältä. 58 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tämän Harrikka-väritteisen rodin korissa oli vahva omavalmisteen leima. Karkkilalaisen VeeVee Retron koju tarjosi fiftarihenkistä tavaraa aina hiusvahoista vaatteisiin ja keittiötarvikkeisiin. LinnaCruising 50-luvun klassisia pastillisävyisiä kaksivärimaalauksia: Mika Siveniuksen ’52 Chevrolet Bel Air ja Pasi Salmijärven ’55 Cadillac Coupe DeVille. Myyntikojualueelta saattoi löytää vaikkapa vanhan valurautaisen leikkikilpurin. Lincoln Capri Coupeja oli paikalla kaksin kappalein. TiNin straippipisteellä oli työn alla psykedeelinen tankki kaikilla mausteilla. Ja niitä esittelemässä pahvinen Abraham
Tämän yksilön kuluneessa ulkoasussa oli hyvää takavuosien räyhähenkeä. Tai todennäköisesti hiukan siistimpi. Kilometrejä kertyi auton mittariin viikon reissulla noin 1350. Tässä mallia näyttää Mopar-väki. Hannu Hellman täräytti paikalle pro street Corvettellaan, jolla osallistuttiin tänä kesänä Gasoline Street Weekille Ruotsissa. 59 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Ahveniston radan penkereet ja reunustat tarjoavat paikoitellen erinomaiset olosuhteet peräkonttipiknikkeilyyn. ’41 Chevrolet Coupe on erinomainen aihio kustomoinnille, mutta sen muodot näyttävät hyvältä alkuperäisinäkin. Kari Kylmäniemi saapui paikalle viimeisimmällä hankinnallaan, ’30 Ford A Roadsterilla. Tämän ’66 Pontiacin konehuone oli kuin tehtaan jäljiltä. Viehättävän autenttisen patinapinnan omaava ’54 Ford F-250 kuuluu janakkalalaisen Kuljetus P. Kaliforniankilpisen auton keulalta löytyi nelikurkkuisella kaasarilla ruokittu 389 cid. Ryhdikäs klassiseen tyyliin rakennettu Aakkonen saapumassa Ahvenistolle. Lyytisen kalustoon
Tällä suorituksella heltisi kisan kakkossija. Burniskisassa sijoittui ykköseksi numerolla yksi kisannut Jukka Gratschev ’86 Chevrolet Capricella. Kilpailun kärki valikoitui yleisöäänestyksellä. Mies rankattiinkin ’86 Buick Electra STW:llään ansaitusti kisan neljänneksi. Sinnikkäimmät vetivät jokaisen vedon niin pitkälle, että kumit puhkesivat, ja palasivat seuraavalle rundille uusilla renkailla. Olikos siellä virkavaltaakin mukana kisassa. Jukka veti heti kärkeen sellaiset pohjat, että kanssakilpailijoilla riitti ihmeteltävää. Ei sentään, auto kuuluu apukuskin paikkaa pitävälle Kirsi Tuokolle, jonka ’77 Dodge Aspen sijoittui kisassa viidenneksi. Riku Tulisalmi ei säästellyt hienoa ’65 Chevrolet Impalaansa. Tämä kliini Dodge Dart heitti Ahveniston ylle useammat komeat savut, mutta sen saamat yleisöäänet eivät riittäneet viiden parhaan joukkoon. Mikael Salonen lähetti ’94 Camarollaan ilmoille komeat savupilvet, muttei silti yltänyt kärkisijoille. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2017. LinnaCruising Kuusjoelta paikalle saapunut Antti Haikio kuului niihin, joilla oli kattotelineellä mukanaan useammat sutirenkaat
Lisäksi autossa nukkuu pari henkilöä todennäköisesti huomattavasti kuivemmissa oloissa kuin teltassa.. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2017 Dre Johanssonin hyvin mieto ’50 Oldsmobile muuttunee kustomimpaan suuntaan tulevaisuudessa. Renkaan pahanlaatuinen runkovauriohan se oli, kuten arveltiinkin, ja kuin ihmeen kaupalla ruotsalaisen tutun avustuksella löytyneessä firmassa oli juuri sopivankokoinen käytetty rengas, erittäin harrastajaystävälliseen hintaan vieläpä. Keleihinhän nyt ei paljoa voi vaikuttaa... Useampi vuorokausi teltassa kera sateen ja tuulen saa kyllä fiiliksen hieman laskemaan, mutta samassa veneessä olivat melkein kaikki muutkin. Se jäi itsellä tällä kertaa väliin, sillä piti suorittaa juuri ennen perille pääsyä havaitun ”jumputuksen” syy. Itse tapahtumassa kaikki sujui totutulla kaavalla ja pelkästään bändejä siellä esiintyi 12, ja lisäksi useampi DJ. Tänä vuonna viikonloppu oli edellisen kerran tapaan päivää aiempaa pidempi porttien auetessa torstaiaamuna seitsemän aikaan. Sadetta ja kovaa tuulta, siitä oli tämän vuoden tapahtumakeli tehty. No, se näyttelykään ei ollut ihan mahdoton spektaakkeli sateesta ja tuulesta johtuen (yllätys), ja lähes kaikki autot olivat muutenkin myös itse tapahtumassa. Tunnelma oli silti hyvä, muttei ehkä ihan niin katossa, kuin yleensä. GMC:n Panel Deliveryn kyydissä kulkee mukana mukavasti vaikka pari vanhaa moottoripyörää, jos sattuu tulemaan niinkin kaukaa kuin Sveitsistä. Uutuutena tälle vuodelle oli läheisessä Ljungskilen kylässä pääkadulla perjantaiiltapäivästä järjestetty autonäyttely. Kaikesta huolimatta huippureissu ja tapahtuma jälleen kerran, jos nyt ei lasketa märässä makuupussissa nukkumista. Lauantaina oli Devil’s Peak -mäkikilpailu, jossa kilpailuluokkina olivat hot rodit ja moottoripyörät. Tästäkin selvitiin ilman flunssaa, joten kaikki hyvin. A-Bombers Old Style Weekend Harvinainen kustomoinnin kohde ja muutenkaan ei niin yleinen näky, ’55 Dodge farmari. P aistoi se aurinkokin muutaman kerran niin, että sai otettua kuvia muutenkin kuin kaatotai tihkusateessa. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Old Style Weekend järjestettiin taas vuoden tauon jälkeen, 2016 oli ensimmäinen välivuosi tapahtuman historiassa. Mäkikisan parkkipaikalta saattoi bongata runsaasti autoja, joita ei itse tapahtuma-alueella nähty
’54 Chevy tyylikkäästi chopattuna nelioviversiona. Joskus luonnonvoimat vaativat pientä lisätiivistämistä auton oviin. Herralla on myös toinen samankorinen kustom Merc tallissa. Tom Petterssonin neliovinen ’49 Merc oli uusi tuttavuus. Tässä A-Coupessa oli erikoisen pitkän oloinen keula. Norjalaisen Bjørn Inge Janssonin ’55 Ford Thunderbird ”Wild Bird” on rakennettu alunperin tähän kuosiin Gil Ayalan toimesta jo viiskytluvun puolivälissä auton ollessa lähes uusi. Omistaja puheli, että takasivuikkunan muotoa saatetaan muuttaa linjakkaammaksi ensi talven aikana. Old Style Weekend 62 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tom Røinen ’56 Plymouthin 50-luvun lopun kuosi alkaa hahmottua. Johan Törnqvistin ’40 Mercuryn väri hehkuu mahtavasti auringossa. Tälle kesälle uutta ovat yhtenäinen valkoinen väri ja lähes koko korin peittävät mustat liekit
Onhan näitä, saattaa joku todeta, mutta ensimmäistakään orkkisavoa en ole vielä Pohjoismaissa tavannut. 63 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Jari Savolainen Skövdestä toi paikalle harvinaisen vastikään maahantuodun ’51 avo-Mercuryn. Tyytyväinen omistaja kruisailutunnelmissa kuskin paikalla. Ahdettua nelostekniikkaa T-mallin Roadsterissa! Sateen sattuessa imutorvet pitää suojata vaikkapa ICA:n muovikassilla. Tässä maukkaassa ’32 Roadsterissa oli tehty ”kevennysreiät” kangaskattoonkin. Saksankilpisiä autoja ja pyöriä on tapahtumassa paljon. A-malleja on paikalla lukemattomia, mutta Phaeton on aina piristävä poikkeus. Tässä yksi tyylikkäimmistä – A-Coupe muutaman vuoden tuoreemmalla truck-maskilla. RCS eli Roadster Club Scandinavia -kerhon osastolla myytin ajanmukaisia tekstiilejä. 1934 Ford Roadsteriin perustuva streamliner on vakiokävijä mäkikilpailussa. Patinoitunut ’41 Cadillac, jolle on riittänyt reilunpuoleinen madallus taildragger stancen aikaansaamiseksi
Old Style Weekend 64 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Daniel Johanssonin The Red Moreliksi ristitty 1951 Mercury on vuoden kovimpia kustom-uutuuksia. Mietoa kustomointia osakseen saanut neliovinen ’55 Pontiac. Muutenkin muutokset ovat melko hienovaraisia. Norjalainen Lakester oli piristävä ilmestys tyylinmukaisine pakoputkineen ja maitoautovanteineen, joita saa muuten nykyään uustuotantona. Tämä DeSoto on tullut nähtyä moneen kertaan vuosien varrella, nyt ensimmäistä kertaa kiiltävänä. Auto näkyi vuosia tapahtumissa mattametallinhohtopunaisena, jollaisena moni saattaa sen muistaa. Kuten tarkkasilmäinen lukija saattaa huomata se oli myös kaupan, hintaa ei mainittu. Kilpi kertoo oleellisen, eli ekan (1955) vuoden Chrysler 300. Tyylikäs A-Tudor oli varustettu kolmekakkosen rungolla ja maskilla. Musta ’55 Crown Victoria tuo vahvan tuulahduksen vanhoista Tukholman Hot Rod Show’n julisteista. Nyt kiiltävän värin myötä muutoksia on tehty muun muassa vaihtamalla takavalot ’55 98 Oldsista. Tämän ’32 Cabrioletin maalipintaan ei ole koskettu vuosikymmeniin
Alumiinikorisessa kilpurissa oli vanhan ajan Grand Prix -tunnelmaa. Kuvassa saksalainen ’28 Roadster. Välillä joutuu asemoimaan itsensä keskelle pusikkoa saadakseen uusia kuvakulmia. Neloskoneisella A-mallilla nopeus ei ole pääasia, vaan vauhti, ja sehän saa hymyn huulille! Tässä mentiin ihan hyvässä luistossa kaikilla neljällä pyörällä. Kent Vikmon Roadsterissa istutaan todella matalalla! Peter Lundgren yrittää kaasuttaa ohi kuvasta, mutta tällä kertaa kuvaaja oli nopeampi. Purkkiorja pysyi maltillisesti vaunun sisäpuolella. Kilpailussa naisia näkyi useammankin kulkuneuvon puikoissa, tässä tyylinäyte lättäpää-Harrikalla. 65 AMERIKAN RAUTA 7/2017
’69 Pontiac GTO:lla ei tarvinnut jäädä muun liikenteen jalkoihin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Syyskuun ensimmäisen perjantain cruisingeihin suunniteltiin toriseisoskelun sijaan reittiä, jota autot olisivat ajelleet edestakaisin. Virkavalta saattaisi olla eri mieltä luovan istumajärjestyksen suhteen, mutta ei anneta sen pilata tunnelmaa. Stadin Cruising Poikkeus, joka vahvistaa säännön. Amerikan Rauta oli silti hengessä mukana, ja tällä kertaa kuvakattauksemme koostuukin lähes yksinomaan liikenteessä nähdyistä autoista. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tästä kuvasta käy erinomaisesti ilmi cruisailun perusidea, eli hyvä seura ja hauskanpito harrastekalustosta nautiskellen. Kauppatorilta bongattu Daddy Greens Pizza Bariksi valjastettu Chevy Van. Auto toi vahvasti mieleen Los Angelesin Venice Beachin riemunkirjaviksi spreijatut hippivankkurit. Ajatus oli hyvä, mutta valitettavasti suurin osa autoista päätyi kuitenkin perinteiseen tapaan parkkiin Kauppatorille. Tässä katotonta kyytiä fiilistellään ’70 Oldsmobile Cutlassilla. Vaikka kesä oli monilta osin sateinen, niin syyskuussa päästiin nauttimaan avoautokeleistä. Majesteetillista kyytiä avomallisella ’75 Cadillac Eldoradolla
Herrat ilta-ajelulla ’64 Ford Falcon farmarilla. Autot ovat omassa elementissään, kun niillä ajetaan ja useimmiten ne näyttävätkin parhailta liikkeessä. 67 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Partasuinen pahis pakenee Corvettella perässään Lincolnilla seuraavaa stetsonpäistä kyläsheriffiä. Kustomkirveestä saanut DeSoto Diplomat erottui edukseen massasta. Tunnelmointia ’63 avo-Corvettella Stadin hiljalleen hämärtyvässä illassa. Otos kuin takaa-ajoelokuvasta. ’36 Ford 3-ikkunacoupe sointuu miltei sävy sävyyn Helsingin kaupungintalon kanssa. Siitä esimerkkinä raikkaan keltainen ’60 Ford F-100. Tässä voitaisiin olla tunnelman puolesta Kuubassa, mutta todellisuudessa ’56 Pontiac Star Chief rullailee Helsingin Pohjois-Esplanadia. Tässä Masa Martikaisen gasseri-henkinen ’30 Ford Roadster hetkeä ennen auringonlaskua. Hyötyajoneuvonkaan ei tarvitse olla tylsän värinen
Osanotto oli hieman laimeampaa kuin aikaisempina vuosina, liekö syynä ollut sateen uhka, joka realisoitui yhdeksi pieneksi kuuroksi iltakymmenen aikaan. Tapahtumaa vietettiin taas rennossa hengessä, ja virkavalta puuttui vain oikeasti vaarallisiin ylilyönteihin. Patinaosastokin oli hyvin edustettuna, tässä ’59 Buickin ja ’58 Chevyn voimin. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Suuri perinteikäs Stockholm cruising oli tänäkin vuonna elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, samana päivänä, kun Wheels Nationals järjestettiin Solvallan raviradalla. 68 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Nuorisolla ei ole varaa 50-luvun helmiin, mutta mukaan pitää päästä ja tulla huomatuksi. Takana muissakin kuvissa vilahteleva suomalaisen Akif Hairethinin Brutal Bastard tällä kertaa ’55 GMC COE truckin kyydissä. ’63 Bel Air 2d Sedanin alta pilkistävät pakoputken lähdöt sekä tukevammat takarenkaat paljastavat pelin hengen. Ruotsissa on rakennettu kustomeita jo 60-luvulta ja yleensä 50-lukulaisista aihioista, jotka tänä päivänä ovat nousseet melkoisiin hintoihin. Tässä lähtökohtana ’55 Ford-avo. Stockholm Cruising Blondes have more fun
Hyvin säilyneet ovat harvinaisia, tässä CJ-5 Golden Eagle -versiona, joka oli tarjolla ’77-80. Tämän ikäluokan Trans Amit on yleensä totuttu näkemään jonkun muun värisenä, ei se sinisenäkään näytä lainkaan hullummalta. AMC Gremlin on pitkaan ollut hyljeksitty automailman kummajainen, mutta kun aikaa on kulunut tarpeeksi, on sekin saavuttanut kulttistatuksen. Nuorisoauto voi myös olla tyylikäs, kuten tämä Opel. Eskilstunalainen Rök & Olja MC -kerho oli myös näyttävästi edustettuna. Tässä GM-painotteisesti. Malli on nimeltaan SP2 ja se perustuu Variantin komponentteihin. Ruotsissa kun ollaan, ovat siivekkäät ystävämme hyvin edustettuina. Näitä ei ole virallisesti tullut Eurooppaan, eikä niitä näin ollen näy. Kenworth Conventional kelpaa myös cruisingvälineeksi varsinkin, kun luun sai ulos tyyliin sopivasti. Packardista muokattu mild kustom näyttää hyvältä, vaikka kustomointi rajoittuukin scallopeihin ja pölykapseleihin. GMC:n 40-luvulla armeijalle rakentaman amfibiokuormurin ulkokuori on Sparkman & Stephensin suunnittelema, kyseessä on sama firma, joka suunnittelee Swanin purjeveneet. Brasilian VW:n näkemys urheiluautosta ’72-76. AMC rakensi 70ja 80-luvuilla erilaisia teippiversioita klassikkoJeepeistä. Oldsmobile Dynamic 88 2d Sedanina ei ole yleinen, hardtopina sitä on valmistettu paljon enemmän. Ne ovat aina nauttineet tasaista suosiota raggarien keskuudessa. 69 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tämän konehuoneeseen on laitettu BBC ja taakse hieman tukevampaa rengastusta
Camaro-kerho oli pyytänyt Vilman tapahtumaa edeltäneellä viikolla kutsujäsenekseen. Syksyn suurin rutistus on Lahden Jenkkiautonäyttely. Camaro Club Meet Esillä oli myös Thunder Stock Motorsportin ’68 Camaro ja autoa esittelemässä sen 15-vuotias kuski Vilma Palasmaa, joka siirtyi kaudelle 2017 aikuisten ryhmään kilpaillen isänsä Hannu Palasmaan kanssa samoissa kahinoissa. Tuusulan Vanhalla Unkalla järjestetyissä Cruising Grillijuhlissa. Kerho pyörii tällä hetkellä kolmen aktiivijäsenen, Crister ”Spider” Frigrenin, Jussi Jokisen ja Tapio Tarasoffin luotsaamana. Vantaalaisen Olli Ronkaisen ’68 Camaron tekniikka koostuu suureen suosioon nousseesta LS1 + T56 -yhdistelmästä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Camaro Club Finland kokoontuu ahkerasti miiteissä, cruisingeissa, kisoissa ja näyttelyissä. 50 vuotta täyttäneen Camaron juhlavuoden aikana näyttelyosastoihin on panostettu entistäkin kovemmin, ja esillä on ollut kovalaatuisia yksilöitä kaikista kuudesta sukupolvesta. Ohjelmistoon on kuulunut puhtaasti oman kerhon tapahtumia, kuten Camaro Cruisingit, mutta niiden lisäksi myös yleisiä kokoontumisajoja ja tapahtumia, kuten Unkan jo viidettä kertaa järjestetty Cruising Grillijuhla. Vertailun vuoksi länsinaapurissamme toimiva Camaro Club Sweden viettää tänä vuonna jo 35-vuotisjuhliaan ja siinä on yhteensä noin tuhat jäsentä. Kävimme kurkistamassa porukan toimintaan 19.8. Vuonna 2012 perustettu kerho on kerännyt viiden toimintavuotensa aikana noin 200 jäsentä. C amaro-kerhon väki on ollut aktiivisesti liikkeellä pitkin kesää epävakaista keleistä huolimatta. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2017
Jarno ”Öpy” Partasen ’67 Convertible oli Vanhalla Unkalla Tapio Tarasoffin ohjastamana. Siisti mustarättinen avomallinen kolmosgenneri kuuluu vantaalaiselle Alex Northille. Konepellin musta raita on miehen itsensä käsialaa. Hänen ’71-vuosimallinen Z28:nsa on saanut hiljattain keulalleen LS-tekniikan. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Kerhon hallituksen puheenjohtajana toimiva Crister ”Spider” Frigren vannoo New Jersey Devilsin nimeen aina pinkkejä rengastekstejä myöten. Jani Laurikaisen ’11 Convertible pyörähti paikalla hätäisesti ja poistui iloisten murinoiden saattelemana. Ari Lappalaisen ’02 vuosimallin avon kulusta vastaa LS1-moottori 4L60E-laatikolla. Ari Paavolan alkuperäishenkisen ’67 Camaron pellin alla on 327-kuutiotuumainen pikkulohko ja sen jatkeena nelivaihteinen Muncie-manuaali. Auto on vuosimallia ’88 ja sen tekniikkana on 5-litrainen V8 automaattilaatikolla. Paikalla nähtiin myös tämän vuoden ensimmäisessä numerossamme esitelty Tapio Pesosen LS-koneinen ’67 Convertible
So-Car Meet Tapahtuma-alueelle saavuttiin juhlallisesti tykkien välistä. Viime vuoden tapaan sateet kiusasivat järjestäjiä tälläkin kertaa, mutta komeat puitteet keräsivät silti paikalle laajan otannan eteläkarjalaista kalustoa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lappeenrannan linnoituksilla järjestettiin 26.8. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Näin vanhennutaan arvokkaasti. Pekkasen Jallun kolakioski, ’66 Chevrolet C10 Panel toimitti myös infopisteen virkaa. Ensimmäistä Coronet-sukupolvea edustaneen Dodgen pinnassa oli komea patina. Batman saapui paikalle avo-Cadillacilla. toista kertaa vuotuinen So-Car Meetiksi nimetty harrasteajoneuvotapahtuma. Tämän Fordson-maskilla varustetun rodipikkiksen tekniset ratkaisut tuntuivat herättävän monenlaisia ajatuksia
Mutta olisiko kuinka väärin maalata alumiinikori jollain värillä ja vaihtaa vanteet toisenlaisiksi. ’61 Chrysler Windsor ja ’62 Ford Thunderbird. ’58 Buick Specialin takarenkaiksi asennetut Hoosierin katuslicksit paljastavat, että auton käyttö saattaa olla astetta rajumpaa. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Etualalla ’71 Ford Country Sedan ja takana ’59 Edsel Ranger. Linjakasta 60-luvun alun muotoilua sävy sävyyn. Silti se jaksaa sykähdyttää lokinsiipiovineen joka kerta. Linnoituksen historiallisen kauniissa puitteissa kelpasi hengailla ja seurustella kohtalotovereiden kanssa. ’53 Cadillac Coupe DeVille kaksiovisena hardtopina. Mukulakivikatu ja mustiksi tervatut puupuolavanteet ovat period correct yhdistelmä. Sami Strid saapumassa linnoitukselle early-Hemillä varustetulla ’28 Hupmobilellaan. Tämä ’73 Dodge Charger harvinaisen hillityllä ja jopa elegantilla värillä saapui paikalle Kotkasta. Tämä upea ’59 Ford Country Sedan kuuluu Jaakko Pakariselle. DeLorean DMC-12 on sikäli erikoinen automalli, että kaikki yksilöt ovat lähes poikkeuksetta samanlaisia
Harrasteajoneuvoja aluella vieraili päivän aikana lähes 500 kappaletta. Isompia ruuhkia ei päässyt syntymään, vaan autot ja moottoripyörät pääsivät varsin jouhevasti tapahtuma-alueelle. O uluun on jo pitkän aikaa kaivattu kesälle jotain suurempaa harrasteajoneuvotapahtumaa. Puolenpäivän jälkeen yleisöä oli paikalla ihan tungokseen asti, ja päivän päätyttyä voitiinkin todeta alueella vierailleen parisentuhatta henkilöä. Paikaksi valikoitui Äimäraution ravirata, josta matkaa Oulun keskustaan on vain neljä kilometriä. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Lauantaiaamuna kalustoa alkoi virrata paikalle hyvään tahtiin heti porttien avauduttua. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Viime kesä meni sään suhteen varsin vaihtelevissa merkeissä, mutta onneksi elokuun toisena viikonloppuna säänjumalien askelmerkit osuivat kohdilleen Oulussa, jossa Äimäraution raviradalla järjestettiin ensimmäinen Ride In Oulu Motor Meet. Paikan päälle sai tulla harrasteajoneuvolla merkkiin tai malliin katsomatta ja juuri tästä syystä tapahtuma sai harrastajien keskuudessa loistavan vastaanoton. Raviradan porttien sulkeuduttua oli tiedossa vapaamuotoista cruisailua ympäri Oulun kaupunkia ja päivä huipentui iltabileisiin Hevimestassa, jossa lavalle nousivat 13 Rounds ja Zarthas -bändit. Haluankin tässä samalla kiittää kaikkia osallistuneita – yleisöä, yhteistyökumppaneita sekä erityisesti talkoolaisia, joista oli korvaamaton apu järjestelyissä”, toteaa Mika Tapio, joka on yksi tapahtuman puuhamiehistä. Kevään American Car Show on tunnetusti iso ja laadukas näyttely, mutta Ride In Oulu Motor Meetin myötä Ouluun saatiin myös toinen hieno tapahtuma, joka sijoittuu loppukesälle. ”Meetin ajoneuvoja yleisömäärä yllätti meidät järjestäjät kyllä todella positiivisesti. Yksi näyttävimmistä sisääntuloista oli ehdottomasti paikallisilla Mustang-harrastajilla, kun yli kymmenen toinen toistaan hienompaa Pony Caria lipui kaviouraa pitkin kerholle varatulle alueelle. Jani Ståhlbergin ’68 Camaron konepellin alla on ”sopivasti” voimaa tuottava isolohko jatkeenaan 5-vaihteinen Tremec TKO600manuaalivaihteisto. ”Mukava matka-auto, kun satasen vauhdissa kiekkamittari näyttää 1700 rpm”, kertoo Jani. Motor Meet Ride In Oulu Peltoniemien perheessä 70-luvun lopulta asti ollut Pontiac Firebird sai oikeutetusti Jenkkien Top3 -palkinnon. Konepellin alla on Pontiacin 501-kuutiotuumainen isolohko, jonka päällä on BDS:n 8-71-remmiahdin ruiskulla. Erinäisten yhteensattumien vuoksi järjestelyihin ja markkinointiin jäi aikaa vain puolitoista kuukautta, joten siihen nähden varsin pienellä porukalla ideoitu ja toteutettu tapahtuma onnistui todella hyvin
Liekkejä ukossa ja autossa. Veli-Matti Backmannin Studebaker President -rodi pääsi myös Top-3:een Jenkit-luokassa. Mika Vallen ja Malibu Bitchin yhteinen taival on kestäny jo 28 vuotta. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Kolmensadan kilometrin lenkki matalia kymppejä kulkevalla katuautolla on asennepalkinnon paikka. Järjestysmiehet ohjasivat ajoneuvot asianmukaisesti raviradan reunamille parkkiin. Tässä pakittelee Rojolan Tero pirteän väristä vuoden ’31 Ford A Tudoria jonon jatkoksi. ”Kerrankin mahtava tapahtuma, johon ei ole pitkä matka!” Näin tuumasi Haapakorvan Ami, jolle matkaa raviradalle kertyi suuntaansa kokonaista kolme kilometriä. Tämä hillitysti kustomoitu Shoebox Ford oli saapunut paikan päälle Rovaniemeltä. Yleisöä oli hyvin paikalla heti aamusta asti. Etualalla Matti Kovalaisen Dodge Viper. Yksi lukuisista paikalla olleista Mustangeista oli kiiminkiläisen Kim Sulkakosken avo vuodelta ’69
Plymouth Belvedere I oli nukkunut ruususen unta 18 vuotta, ennen kuin ylivieskalainen Tarmo Ollanketo kunnosti sen takaisin liikenteeseen. Kärjän Hannun käyttöautona on kesäisin C5Corvette. Syy siihen oli pikkulohkon vaihtuminen pitkään haaveissa olleeseen 396-isolohkoon. Puuhakilvillä olikin hyvä karauttaa paikan päälle.. no ei, vaan maatunut Nivalan pellolla. Sieltä Mäenpään Esko kävi kaivamassa tämän Rambler Rebelin esiin. Ride In Oulu Motor Meet oli ensimmäinen reissu autolla 26 vuoteen. Vuoden 1965 Chevy II on saanut pikkulohkon päälle neljä kaksikurkkuista sivuimukaasutinta. Nykyinen omistaja Hannu Pieniniemi on laittanut alle vähän isompaa vannetta, mutta muuten auto on pysynyt pitkälti samassa kuosissa. Museorekisterissä olevan auton omistaa Seppo Honkala. Onpa se välillä toiminut Tarmolla myös talviautona. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2017 Kansanahon Arto oli liikenteessä vasta Carolinasta maahan tulleella heräteostoksellaan. Ulospäin uutta olivat myös Barzettan 17-tuumaiset vanteet. Kuvan isolohko-Mustang on ollut tuttu näky Oulun alueella jo 80-luvun puolivälistä asti. Suomelan Jannen ’69 Chevrolet Chevelle oli poissa liikenteestä pari vuotta. Paahtunut Kalifornian auringossa... Vuoden 1954 Chevrolet 3600 ei tarvinnut muuta kuin uuden bensapumpun ja pientä sähköjen fiksailua. Määtän Juhan Chevyn pikkulohkolla liikkuvan siipi-Mesen patinoitunutta pintaa ei pikku pöly haittaa, nimittäin ainoa, mitä siitä kesän aikana pestään, ovat ikkunat. Mies on myös käynyt kokeilemassa sitä huippunopuskisoissa ja seisovan mailin ennätys on toistaiseksi 316 km/h. Ride In Oulu Motor Meet Sulavalinjaisessa vuoden 1965 Pontiac 2+2:ssa on alla alkuperäiset 8-pulttivanteet
Jani Pelkonen rakensi pojalleen kesäloman aikana oman rodin. Markun Harley Davidson Shovelin kaikki muuutokset ovat otteessa, myös 225 cm akseliväli. Leveällä 300:lla takarenkaalla varustetun Harley Davidson Softailin tankin alalaidan kuvio on totetettu lehtikullalla. LuckyAki’s Full Throttle Shopin myyntikojusta oli mahdollisuus ostaa Dickiesin tpaitoja Ride In Oulu Motor Meet -logolla. Kyllä kelpaa Elmerin kurvailla, kun keulilla on remmiahdettu hemi. 77 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Punainen flakemaalaus pääsi aurinkoisessa kelissä oikeuksiinsa. Mika Kuivalaisen ’40 Ford saattaa näyttää äkkiä katsottuna alkuperäiseltä, mutta kyllä siinä muutoksiakin on, kuten droppiakseli ja SBC-moottori. ”Näyttää alkuperäiseltä, mutta jokin tässä mättää” voisi olla näiden mobilistien ajatuskuplassa. Pick Upin lavalla esiintynyt Rockabullies piti tunnelmaa yllä pitkin päivää anniskelualueen läheisyydessä. Janne Anttilan Harley Davidson Evo chopper, jonka upea Western-aiheinen kynäruiskumaalaus on Matti Moliisin käsialaa, sai pyörien Top-3 -palkinnon. Fordin runkoaisojen väliin Aulis oli vaihtanut Italmeccanican ahtimella varustetun lättäpään. Hämeenkorven Auliksella ja Lopakan Tapilla riitti juttua Auliksen Vintage Rodin vierellä. Pyörän omistaa Jonne Alakiuttu
Bomba Drive-In & Rock Jarkko Kilpeläisen keskeneräisenä maahan tullut, mutta jo ison veden takana candyoranssiksi maalattu ’65 Bel Air -farkku on saanut uuden elämän Suomessa sisustaa myöten. Ilta sai arvoisensa päätöksen Hyvärilän nuorisokeskuksella, jossa katsottiin American Graffitia isolta screeniltä menneiden vuosien tyyliin. Sateenkaari toivotti ennen elokuvaa paikalle saapuneet tervetulleiksi. Pellin alta löytyy nimittäin moderni LS6 kuusivaihteisen manuaalin kera. Teksti ja kuvat: Tuukka Erkkilä Nurmeksessa järjestettiin järjestyksessään jo viides Drive-In & Rock -tapahtuma, joka hieman kosteista keleistä huolimatta keräsi hyvän määrän osallistujia nauttimaan viikonlopusta rennoissa merkeissä. Järjestävänä tahona ollut Wolfbound Cruisers piti huolen, että porukka viihtyi alusta loppuun. TiNi viimeisteli kokonaisuuden Nurmeksessa taiteilemalla perään ”Loverider” -nimen. Artistien esiintymisten jälkeen ajettu Poker Run täytti Nurmeksen kadut harhailevilla jenkeillä ja tuntuikin, että kaupungissa ei sillä hetkellä juurikaan muita liikkunut. Vainionpään Kimmo esittelemässä Poker runille tarkoitettua karttaa. Janne Hämäläisen ’59 Chevy -farmari ui sopivan matalalla perhevankkuriksi. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Allu Mutasen ’63 Vette on paitsi hyvännäköinen, ja myös kulkee
Leidit liikenteessä. Illan elokuvana toimi American Graffiti. Eero Kauppisen Olds 442 on täysin läpikäyty yksilö, jonka nokalta löytyy kiukkuinen isolohkotekniikka. Vesa Vähäraution sekä Mikko Kankaan Fordit valmiina lähtemään Poker Runille. Jussi Raittinen & Huojuva lato viihdytti kansaa pikku tihkusta huolimatta. Drive-in-alueella oli muutama ylimääräinen valo luomassa sopivasti tunnelmaa. Bomba Drive-In & Rock Kyllähän Nurmeksessa viihtyy. Ennen elokuvaa iskettiin tuikut päälle ja valaistiin tienoota hieman paremmin. 79 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tällä kertaa onnetar suosi pokerissa muita, eikä ensi vuonna ole kuulemma asiaa repsikan penkille enää
Auto tosin on Helsingistä ja omistaja Timo Tähtinen. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Tekniikkapuolella on harvemmin nähty Dodgen Red Ram Hemi vuodelta ’53. Isäntä itse ajoi ’34 Roadsterillaan, Sanna ’38 Cabrioletilla ja Janne ’31 A Sedan Deliverylla, kaikki tietenkin Fordeja. Teksti: Olli Lehtinen • Kuvat: Alf Lehtinen 12.-13.8. Matkaa tehtiin Vennun klaanin kanssa. Iltajuhlissa jaettiin palkinnot rastitehtävien voittajille ja perinteinen hienoimman auton pysti meni jo toista kertaa FSRA:n historian aikana Kauko Latvalle ja hänen tänä kesänä valmistuneelle ’32 Ford Roadsterilleen. Tarkoitusta varten oli varattu kokonainen hotelli, jonka läheisyydessä nähtiin perinteiset ohjelmanumerot. Latvan Kake hiljan valmistuneine ’32 Roadstereineen ei jättänyt ketään kylmäksi. Sen jälkeen autot olivat torilla paikallisen yleisön ihasteltavina ja väkeä riittikin lähes tungokseksi asti. ’41 Ford Pick-up kuuluu cooleimpien lava-autojen luokkaan myös Mäntässä. Koko matka saatiin nauttia viime kesänä kortilla olleesta sääilmiöstä. FSRA STREET ROD NATIONALS Kuopion Vaahtiliiterin edustajana toimi Kuosmanen Roadsterillaan, jossa on ahdettu lättäpäätekniikka. Rod Run ajettiin merellisissä maisemissa saaristossa kiertelevillä teillä. vietti Suomen Street rod -klubi 20-vuotisjuhlanatikoitaan Uudessakaupungissa
Uudenkaupungin torilla oli runsaasti väkeä katsomassa autoja. 81 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Kovasta yrityksestä huolimatta ei Korhosen Jorkki päässyt ’34 Fordillaan kärkeen. Muistuttaahan jäähdyttäjän korkin tarvikevinttikoira kaukaa katsoen kissaeläintä. Tähän vaikutti onnistunut yhteistyö FSRA:n, kaupungin matkailuväen ja paikallislehden kesken. Paikallinen autokerho hoiti Rod Runin sekä muut tarvittavat järjestelyt. Auto on ollut perheessä 70-luvun alkupuolelta, ja se elvytettiin tapahtumaa varten 10 vuoden Ruususen unesta. Janne Björkmanin ’31 Ford A Sedan Delivery, harvinainen korimalli missä päin maailmaa vain. Sanna Björkman ’38 Ford Kölnin puikoissa. Lahdesta saapui Marko Salonen T-bucketillaan, joka on kaikkien varmojen tietäjien mielipiteistä huolimatta saatu kilvitettyä Suomeen. Yhdellä Rod Runin rasteista mittailtiin äänenvoimakkuuksia. Jarmo Mäkelä tuli paikalle Loimaalta ’34 Ford Tudorillaan, jota Uudenkaupungin torin näyttelyssä epäiltiin Jaguaariksi
Musta ja oranssi taas vaikuttivat jotenkin liian itsestäänselviltä vaihtoehdoilta, ja kirkkaanpunainen olisi ollut tylsä. Lopulta vaaleansininen vei voiton. Tätä kirjoitettaessa lattioihin on jo asennettu laminaatit ja stereotkin vahvistimineen ja subbareineen toimivat. Valkoinen oli liian cargo van -henkinen, samoin beige. Vanin mystisten takavalojen arvoituskin selvisi, ne ovat peräisin ’71-mallisesta Lincoln Continentalista. Sävy oli jotenkin aavistuksen liikaa violettiin kääntyvä ollakseen uskottavan 70-lukulainen. Kyllä se siitä. Erilaisia keltaisia sen sijaan pyöri mielessä monia ihan peruskeltaisesta ruskehtavampaan butterscotch-sävyyn. Värejä löytyy riittävästi. Puuhanurkka To mi Keulan osat ja puskurit jälleen paikallaan maalauksen jälkeen. Rajoittavana tekijänä värivalinnassa oli sisusta, joka oli jo ehditty pitkälti vuorata sinisellä plyyshillä. Ruskean sävyt sen paremmin kuin vihreätkään eivät oikein tuntuneet sointuvan yhteen sinisen sisustan kanssa. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Löytyihän sellainen, ja mieleiseen vaaleansiniseen löytyi jopa kaavakin. Juuri oikeiden keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjen valinta ei muuten ollut niin helppoa, kuin olisi voinut kuvitella. Tämä yksilö on kuitenkin ollut tehtaan jäljiltä punainen. Lokinsiipioven päälle, vanhaan liukuoven kiskoon sekä sen vastapäätä sijaitsevan ikkunan yläpuolelle asennettiin lediputket, joiden valaistusta pystyy ohjaamaan kaukosäätimellä. Aikani maaliliikkeessä värimalleja selailtuani kysäisin, että sattuisiko 70-luvun GM:n jenkkisävyistä löytymään mitään karttaa. Peilit jätettiin vielä irralleen, jotta teippari saa hoitaa hommansa vapaammin. Jo pitkältä aikaa aiempien projektien parista tuttu Team Soundparkia Järvenpäässä pitävä Örri sai tehtäväkseen toteuttaa kylkien raidoituksen teipillä. Sisustassa ei ollut ostettaessa muuta jatkokäyttöön kelpaavaa, kuin ehjät, siniset kapteeninpenkit ja kojelaudan plyyshiverhoilu, josta sai vielä puhdistamalla ja uudelleen liimailemalla asiallisen. Vani maalattiin ovenvälejä myöten uudelleen GM:n 70-lukuisesta truck-värikartasta löytyneellä Light Blue -sinisellä, joka sopii aikakauden mukaiseen ”California Street Van” -tyyliin. Enää piti siis päättää väri. Aloinkin miettiä, mikä olisi sopiva uusi väri. Vanin väriksi tuli siis Chevyn oman truck-värikartan Light Blue, jonka olisi saanut siihen jo uutena. Seuraavaksi pitäisi tehdä ne kylkien raidat ja viedä auto leimalle, sehän on vielä rekisterissä, mutta katsastettu viimeksi vuosikymmen takaperin. Siinä oli riittävästi Kaliforniaa ja 70-lukua, ja sen päälle saisi hyvin toteutettua teemaan sopivan raidoituksen. Lattiaan valitsin tumman, himmeäpintaisen pähkinälaminaatin. Kuvassa mittaillaan etupenkkien ja peräosan sohvasängyn väliin jäävää matkaa. Se 80-lukuisten japsiautojen värimaailmasta muistuttava metallinhohtosininen oli varmasti sopinut yhteen uudemman keulan ja silloisen ”Starcraft lookin” kanssa, mutta tavoiteltuun 70-luvun reliikki-ilmeeseen se sopi harvinaisen huonosti. Chevy Van ’77 Viime numerossa oli puhetta Vanin värinvaihdosta
Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. www.neonkauppa.. alan työt. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI 17” 139, 95 € 15” 109, 95 € Nyt varastossa myös 17” uutuus! Autojen, veneiden ja huonekalujen verhoilut ym. Paimelan Ranch esittelee: www.paimelanranch.. Gulfhuoltoasema Amerikan Autot Oheistuotteet AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 050 0716 960 hoffren@gmail.com WWW.HOFFREN.WEBSITES.FI u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. AUTOSISUSTUS HOFFREN Aapakatu 4 15950 Lahti • Puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?
Kuva viittaa paikan entiseen elämään, jolloin samoilla sijoilla oli Tieja Vesirakennushallituksen päävarikko. Selitimme sinnikkäästi, ettei sellainen toimi meidän kohdallamme, ja lopulta hän tyytyi toteamaan, että mikäs hän on meitä neuvomaan”, Petteri jatkaa. Yritimme selittää hänelle, että me omistamme kaikki tämän yhdessä. Harrastetalliksi rakennus valjastettiin vuonna 1986, jolloin kuusi paikallista autoharrastajaa vuokrasi sen käyttöönsä. Nykyinen halli on rakennettu 50-luvulla ja alun perin siellä on huollettu TVH:n käytössä olleita kuorma-autoja. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Lappeenrannan liepeillä sijaitseva Lemin kunta tunnetaan perinneruoastaan Särästä, suurimmasta vientituotteestaan punaisesta perunasta sekä Juvolan pajasta, paikallisesta amerikanautotallista, joka saavutti tänä vuonna kunniakkaan 30 vuoden iän. Vuonna 1989 rakennettiin välitaso ja sen päälle yläkerta Juvolan paja Toisenlainen talli Tämä saattoi hyvinkin olla Suomen ensimmäinen tämän tyyppinen harrasteautoporukan kolhoosi. Hän väitti edelleen, ettei sellaista mallia ole olemassakaan, vaan jokaisen osakkaan olisi pitänyt hallita jotain tiettyä pätkää hallista. 84. Hän painosti meitä alusta saakka ostamaan koko rakennuksen itsellemme ja seuraavana vuonna me perustimmekin kiinteistöosakeyhtiö Juvolan pajan, joka lunasti hallin käyttöönsä”, muistelee Petteri Kouvo, yksi alkuperäisistä osakkaista. Nuoruuden vimmalla. Ostohetkellä alakerran tila oli maalattialla, eikä hallissa ollut kuin ulkolaudoitus. ”Vuokranantaja oli vähän kulmikas kaveri. Yleisestä epäuskosta huolimatta pajaa ja sen toimintaa ryhdyttiin kehittämään määrätietoisesti ja loputtomalla nuoruuden innolla. Ovissa oli melkoisesti hapanta samoin kuin takaseinässäkin, mutta vikoja ja puutteita elvytettiin sitä mukaa, kun ehdittiin. Jos veit vaikkapa auton rungon väärälle kaverille hiekkapuhallukseen, niin välittömästi tuli ilmoitus, että vuokrasopimus päättyy, mikäli tämän miehen palveluita vielä käytetään. ”Nykyäänhän kimppatalleja on vaikka kuinka, mutta tämä saattoi hyvinkin olla Suomen ensimmäinen tämän tyyppinen harrasteautoporukan kolhoosi. Tästä johtuen hallin ovet olivat alkuaan varsin korkeat nykykalustoon nähden. Rasvamonttu puolestaan oli matala, koska silloisen kunnossapitokaluston maavara oli melkoinen. Kaupoilla ollessamme pankinjohtajan oikea käsi totesi, ettei hän ymmärrä lainkaan tällaista kiinteistöosakeyhtiötä, jossa ei ole mitenkään jyvitetty sitä, mikä kuuluu kenellekin. J uvolan pajan oleskelutilojen seinällä roikkuu mustavalkokuva lavamallin A-Fordista, jonka kuskin paikalla istuu vanhan Viipurin läänin tiemestari koppalakkeineen, kyynärpää asiaankuuluvasti ikkunasta ulkona. Seiniä eristettiin ja ovet vaihdettiin uusiin nosto-oviin, jolloin oviaukkoja madallettiin hiukan alkuperäisestä
Studebakeriin ovat tekeillä viimeiset peltityöt. Välillä se on rakentunut aktiivisesti, mutta välillä muut asiat ovat menneet tärkeysjärjestyksessä sen edelle. 85 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Autoja mahtuu mukavasti sisätiloihin 14 kappaletta. Täällä on rakennettu alusta loppuun sellaisia näyttelyautoja, kuten Kettusen Rapun 90-luvulla mainetta niittänyt ’35 Ford 3-Window Coupe ja tuoreempana esimerkkinä Amerikan Raudan kannessakin esiintynyt Kuntun Mikan Hemi-moottorinen ’31 Ford A Coupe”, listaa tallin nuoremman sukupolven edustajiin kuuluva Tatu Kouvo. ”Pitkä”, joka alun perin vuokrasi tilan vuonna 1986, ja jota voidaan hyvällä omalla tunnolla sanoa koko Juvolan pajan isähahmoksi, menehtyi alkuvuodesta. Kaksi omistajaa on lähtenyt vuosien varrella omiin halleihinsa, mutta alkuperäisistä osakkaista neljä on edelleen mukana vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Juha Virolainen on ollut talliporukassa alkuvuosista asti. Kun valut olivat valmiit, palasimme taas näyttelyyn”, Petteri päivittelee. Vekku on ollut porukassa mukana vuodesta 1989 saakka. ”Silloin nuorena virtaa tuntui riittävän vaikka mihin. Vaikka 30-vuotista taivalta on syytä juhlistaa, on tähän vuoteen mahtunut valitettavasti myös surullisempia uutisia. Vekku Pekkasen A-mallin pick-up on ollut työn alla vuosia. Toisesta albumista löytyy kuvia paikalla vierailleista harrasteajokeista. Lattiakin valettiin siten, että veimme ensin auton näyttelyyn Karhulaan, ja kun se oli saatu esille, niin palasimme tallille tekemään valuja. Oleskelutilojen hyllystä löytyy valokuvaalbumi, johon on koottu kuvat kaikista tallissa rakennetuista autoista, eikä siinä ole montaakaan sivua tyhjänä. Tämän hetken mielenkiinnon kohteena hänellä on tämä ‘58 Impala, jolla on päästy jo suorittamaan koeajoa. Kouvon Tatun ’28 Ford A Roadster on LEM-1-rekisterikilpineen tuttu näky alan tapahtumissa. oleskelutiloineen. Aluksi porukassa oli hiukan liikehdintää, mutta kun kokoonpano vakiintui, on se pysynyt lähes ennallaan aina näihin päiviin saakka. Samalla, kun korjasimme hallia, pyörimme myös aktiivisesti kiihdytystouhuissa ja kiersimme näyttelyitä. Vuosien varrella tiloja on laajennettu ja nykyään lattiapinta-alaa on noin 400 neliötä. Hän jätti muille osakkaille perintönä lähellä sijaitsevan Siporex-hallin, jonka myötä tallin toimintaa voidaan kehittää eteenpäin. Nyt auton stance alkaa olla hierottu sen verran kohdilleen, että miehen aktiivisuus on lisääntynyt selvästi viime aikoina. ”Tilat ovat 50-lukuiset ja näin ollen hieman askeettiset, mutta soveltamalla täällä on pystytty tekemään ihan kaikkia autonrakennuksen työvaiheita hiekkapuhalluksesta maalaukseen. Tiedossa on siis taas talkoohommia. Vuokralaiset mukaan lukien talliin kuuluu tällä hetkellä toistakymmentä henkeä. Näillä näkymin sinne on tarkoitus keskittää jatkossa kaikki tulityöt. Taustalla näkyy saman miehen Tudorin kori, johon ovat tekeillä viimeiset maalausta edeltävät pohjatyöt
‘59 Ford on Kouvon Tatun ja Kuntun Mikan yhteisprojekti. Kouvon Tatun Tudorin alusta odottelemassa koria päällensä. 86. Vuodet ovat nakertaneet ankarasti sen koria, joka kaipaakin rutkasti tuoretta peltiä. Tallissa lepäilee myös paikallisen Särä-ravintoloitsijan ‘58 Imperial, joka on jäänyt viime vuosina vähemmälle ajolle. Miehen ‘41 Ford pick-upista on syntymässä rodi fenderless-hengessä. Autoon on päivitetty sattumien kautta löytyneet neliovisen hardtopin ovet. Toisenlainen talli Takapihan katoksessa odottelee parempia aikoja Arvottomatelokuvassa esiintynyt Pontiac. Tallin yhteisomistuksessa oleva Rambler alkaa jäädä kakkoseksi luonnon ottaessa yliotteen. Jere Jantunen on Juvolan pajan harrastajia jo toisessa polvessa
Juvolan pajan alulle pannut ”Pitkä” menehtyi tämän vuoden alussa. Tallikavereilleen hän jätti perintönä läheisen Siporexhallin, johon tullaan jatkossa keskittämään kaikki tulityöt. Vanhat kuvat antavat hiukan osviittaa siitä, miltä halli on alkuaikoinaan näyttänyt. 87 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Vuonna 1989 tallille rakennettiin viihtyisät oleskelutilat baareine sun muine viihdykkeineen. Vintille kulkevat kapeat ja jyrkät portaat, eikä voi kuin ihmetellä, kuinka paljon kookkaitakin auton osia sinne on saatu varastoitua. Tallilla on harjoitettu myös luovaa valaisinsuunnittelua. Rapu Kettusen ’35 Ford oli aikoinaan kova näyttelyvetonaula, joka rakennettiin alusta loppuun Juvolan pajalla. Muuttohetkellä se oli maalattiainen, eikä hallissa ollut kuin maalaamaton puulaudoitus. Tallilta löytyy nostalgisia näyttelyjulisteita sun muuta ajatukset menneisiin vuosiin vievää materiaalia
Vuosi sitten oli hieman uudempaan tyyliin tehty 1957 chrome reverse -vanteilla ja kapeilla valkosivurenkailla, ja nyt lähestymiskulmaa muutettiin hieman varhaisempaan tyyliin tehtyyn ’56 full kustomiin, jossa olellisina tekijöinä ovat reilu choppaus ja leveävalkosivuiset renkaat. Tinareki lienee kuitenkin hieman harhaanjohtava nimitys, sillä varsinaisten tinaa vaativien koritöiden määrä on lähes olematon. Viileä minttu Kutjan kuva 88 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Teksti ja piirros: Janne Kutja Tällä palstalla on aikaisemminkin nähty kustomoitu Classic Chevy
Viiskutosen alkuperäinen kylkilista on korvattu suoralla versiolla, jollaisena voisi käyttää ’56 Pontiacin tai Chevyn 150-mallin listaa jatkettuna. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Mietin pitkään myös auton oman Bel Air -mallin listan jättämistä, joka sekin olisi erittäin hyvä vaihtoehto joko yksitai kaksivärisessä autossa. Tässä ovat kuitenkin ne alkuperäiset rosteriversiot, jotka tunnistaa helposti spinnerin väliin jäävistä logoista ruudukon sijaan. Pölykapselit ovat 1956 Oldsin Fiestat ja juuri se malli, josta tehty eniten niitä halpoja peltisiä reproversioita. Takavalot on muokattu siten, että alkuperäinen kehyksen sisällä oleva osa on korvattu upotetulla kokopunaisella linssillä. N oin kolmen tuuman choppauksen lisäksi autosta löytyy paljon muitakin muutoksia, vaikkakaan ihan koko olemusta ei haluttu muuttaa ja valot, puskurit ja maski saivat pääosin säilyttää alkuperäisen hahmonsa.Keulan ainoana muutoksena merkkien poiston lisäksi on alkuperäisen maskin ritilän korvaaminen one bar -maskilla. Korin väriksi valitsin vaalean Aqua Bluen, jossa on reilusti helmiäistä, tietyistä kohdin koria hieman vaaleammaksi häivytettynä. Ajatuksena oli käyttää vaikkapa ’56 Packardin linssiosaa
SEMA SHOW 2017 Surffifarmari Ford A Coupe ’31. Edellinen omistaja oli ryhtynyt rakentamaan autoa surffiteemaan ja Jari päätti pitäytyä samoilla linjoilla jalostaen sitä pidemmälle. Kilikalimaalilla kuparinhohtoiseksi maalattu auto myös kulkee, varttimaili sillä on ajettu parhaimmillaan 12 sekunnin puolelle. Eski Haajasen coupea ei ole rakennettu virheettömäksi näyttelykarkiksi, vaan ennen kaikkea kovaa ajoa varten. Chevrolet Bel Air 2d HT ’54. Pieksämäellä asuva Jari Räsänen hankki pari vuotta takaperin farmarin, jonka silmiinpistävin piirre ovat sen korinväriset puukyljet. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 30.11.2017 Jo perinteiseksi muodostunut jättiraportti Las Vegasin valtavasta näyttelystä, jonka kiertämiseen ei ihan päivä tai kaksi riitä. Jo vuosikymmenien ajalta nimenomaan tämän aikakauden Letukoiden rakentelijana tunnettu Ola Rautauoma rakensi yksi toisensa jälkeen harrastajien hylkäämästä ja todella huonoon kuntoon päässeestä Suomi-autosta Duane Steckin 50-luvulla rakentaman Moonglow-kustomin kloonin. Moonclone Ri pe ä Aa k o n en 90 AMERIKAN RAUTA 7/2017. Ford Galaxie Country Sedan ’64
Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Kirjojen toimitukset alkavat viimeistään 2.10.2017. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. . Hinta: 37,90 € Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. FINNJET – itämeren superkulkija Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 192 sivua. Isänpäivä on 12.11.2017. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Hinta: 37,90 € GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 192 sivua. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Syksyn uutuuskirjat Viipalemediat Oy:ltä. Viipale mediat Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Suuri Valmet-traktorikirja Koko: 250 x 250 mm, 4-väri, kovakantinen ja 208 sivua. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Hinta: 37,90 € Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Helpoiten tilaat kirjoja verkkokaupastamme osoitteessa www.supermarket.. Osta osuva kirjalahja!. Tilaa taattua laatua itsellesi tai lahjaksi
on avattu. ” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA SUPERMARKET.FI Viipalemediat Oy:n verkkokauppa SUPERMARKET .. Klikkaa itsesi ostoksille! Valikoimassa aikaisemmin ilmestyneitä numeroita, kirjoja, pelikortteja, lippalakkeja ja tarroja ym. Viipale mediat A A UA Z 469 B Huip pun ope us 100 km/ h Teho 72 hv Sylin terit L-4 Moo ttor in tilav uus 244 5 cm 3 Pain o 1730 kg Toy ota Cel ica Sup ra A A Huip puno peus 210 km/ h Teho 140 hv Sylin terit L-6 Moo ttori n tilav uus 2759 cm 3 Pain o 1300 kg A A Cad illac Alla nté Huipp unop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylint erit V-8 Moot torin tilavu us 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippu nopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 3453 cm 3 Paino 1300 kg Kutvosen Kustom Phoenix Project. LINNACRUISING A-BOMBERS OSW • SO-CAR MEET CHEVROLET CAMARO SS LSX ’67 BUICK SPECIAL ’52 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’56 • Dodge Charger 500 Blower ’70 Ford Mustang HT ’66 • Ford Phaeton ’17 • Mercury Monterey 2d Sedan ’57 Harley-Davidson Shovelhead ’49 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 7 70 02 45 -1 70 7 PAL VKO 2017-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 07 /2 01 7 NR O 39 ”TU LI TU OS TA N IIN PIM EE LA ITO S, ET TE I M ITÄ ÄN JÄ RK EÄ ”, PA TS E N AU RA HT AA VE RR AT ES SA AN CA M AR ON AJ OF IIL IK SIÄ AIE M PIIN C5 JA C6 -C OR VE TT EIH IN SA