JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI KJULA DRAG RACE • RIDE IN OULU MOTOR MEET FORD B ROADSTER ’32 LS3-KONEINEN CHEVROLET CAMARO Z28 ’72 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Dodge Dart ’73 • Chevrolet 3100 Pick-up ’51 Mercury Kustom ’39 • Ford Country Sedan ’65 Chrysler 300 2d HT ’65 • Harley-Davidson FXS ’81 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 7 70 02 45 -1 80 7 PAL VKO 2018-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 18 NR O 47 ”S PID ER IA H ÄIR IT SI SE , ET TÄ H EL SIN GIS SÄ PY Ö RI SA M O IH IN A IK O IH IN N EL JÄ CA M A RO A, JO TK A O LIV AT SA M A N KA LT A IS ET VÄ RIT YK SE LT Ä Ä N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Pretty in Pink B-Bomber Top 10 Moparmuskelit !
Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isäinpäiväksi 37 90 212 sivua laatuluettavaa! Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen
Siihen on monta syytä, mutta yksi on kyllä tallimääräykset, joiden myötä kyse ei aina tunnu olevan reilusta kilpailusta, vaan palkintopallille noustaankin todellisten ansioiden sijaan poliittisin perustein. Omistaja itse kertoi, ettei kehdannut edes mennä hakemaan palkintoa, niin väärään osoitteeseen se meni. Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Aivan kuin järjestäjä katsoisi osallistujalistaa ja koettaisi keksiä sillä hetkellä tärkeimmille sidoshenkilöille sopivimmat palkinnot, vaikka esillä olisi kenties ollut komeampaakin kalustoa. Sen sijaan ensimmäiseen kotimaiseen Hall of Fameen oli valittu neljä tämänvuotista ulkomaista tähtivierasta, yksi ruotsalainen näyttelyauton tuoja sekä järjestäjät itse. Toinen jotenkin järkeenkäypä syy palkinnoitta jättämiselle on se, että auto on valittu saman näyttelyn Top 10:een tai vaikkapa koko näyttelyn parhaaksi autoksi jo aiempana vuonna. En ole ihan varma siitäkään, oliko järkevää antaa yli 300 auton kovatasoisessa näyttelyssä peräti neljä palkintoa sinällään härskille ja komeasti toteutetulle leikkuupuimurille, kun varmasti hienoa kalustoa olisi palkittavaksi riittänyt muutenkin. Välillä on tullut jopa tunne, että palkittavat valitaankin nimilistan mukaan, eikä auton perusteella. Siinäkin tapauksessa on kyllä aihetta pohtia, olisiko palkinto sittenkin kuulunut jälleen sille, vai eikö auton olisi kuulunut olla viimeisimmällä kerralla näyttelyssä ollenkaan. Tilanne ei oikeastaan ole ollut viime aikoina paranemaan päin, ja oudolta näyttäneitä palkitsemisia ovat helpottaneet epämääräiset palkintoluokat, jotka eivät kohdistu tiettyyn selkeästi arvosteltavaan kohteeseen, kuten perinteiset ”Best Paint” tai ”Best Interior”. Siinä vaiheessa, kun näyttelyssä palkitaan ”ahkerin ajaja radalla” tai ”ahkerin ajaja maantiellä”, herää väkisin kysymys, että pitikö jollekin tutulle vain väkisin keksiä joku sopiva palkinto jaettavaksi. Samasta syystä en ole aikoihin noteerannut joidenkin autonäyttelyiden palkintojenjakoa kovin korkealle. Toisinaan kyse saattaa toki olla yksinkertaisesti tuomariston puutteellisesta asiantuntemuksesta. Itse en ollut tänä vuonna paikalla Jenkkiautonäyttelyn palkintojenjaossa ollenkaan, mutta kieltämättä politikoinnissa ja siitä seuraavassa kiusaantuneisuuden tunteessa kuuluu siellä mennyn aivan uudelle tasolle, kun järjestäjä oli päättänyt jakaa ensimmäistä kertaa Suomessa autorakentelun Hall of Fame -tunnustukset kahdeksalle keskeiselle vaikuttajalle, joiden olisi toki voinut kuvitella olevan kotimaisia pitkän linjan autorakentajia. Epäilyksiä tuosta ei ainakaan ole omiaan vähentämään se, että joillekin autoille on jälkikäteen, palkintojenjaon ulkopuolella jaettu netissä julkaistuja kunniamainintoja aivan kuin palkinnoitta jääneiden, mutta jollakin tavalla taloudellisesti tärkeiden näytteilleasettajien mielen parantamiseksi. Kenties vielä huonompi syy kiintiöpalkitsemiselle on se, että näyttelyssä olleen laitteen omistaja on osallistunut jotenkin näyttelyn järjestelyihin. E n ole jaksanut katsoa enää vuosiin Formula ykkösiä. Palkintopolitikoinnissa autonäyttelyssä olen oppinut hyväksymään ainoastaan sen ”kiintiöratkaisun”, että samalle autolle ei aina anneta montaa palkintoa samassa näyttelyssä, vaikka se ehkä olisi ne ansainnutkin. Kirjoitus ei välttämättä mitenkään edusta kuvassa esiintyvän henkilön mielipidettä, eikä häntä ehkä edes paljon kiinnosta. Mutta ei, ei X-treme Hall of Fame -listalta löytynytkään tunnettuja rakentajanimiä, kuten Hersti, Kangas tai Leino, ei taiteilijoita kuten Kutja tai Mannermaa eikä sen paremmin Fiskiksen, Kimin tai Lupen kaltaisia taustavaikuttajiakaan. Viime vuonnakin maan suurimpiin kuuluvassa kotimaisessa näyttelyssä sai performance-luokan kakkospalkinnon dieselkoneinen perheauto, jonka ainoa viritys oli lastutus. Pahimmillaan noista politikoinneista on tullut yleisöstä katsoen kiusallinen fiilis. Se taas on johtaa helposti siihen, että palkintojenjaon päätteeksi lavalla seisoo enemmän väkeä kuin sitä katsoo lavan edessä. Tuota tunnetta ei lainkaan lievennä se, että joissain näyttelyissä ei palkintojenjaossa mainita ollenkaan autoa, vaan pelkästään omistajan nimi. Arvostelulajien kohdalla jossittelulle on aina sijaa, mutta liian usein olen törmännyt siihen, että ”pitäähän sille joku palkinto antaa, kun se tuo tänne joka vuosi auton”, tai jos auto on tuotu näytille ulkomailta saakka. Ei kai siinä sitten… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Palkintoja ja politiikkaa Kuvituskuva (Jaska Jokusen albumi)
Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikkonen, James Maxwell, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Toimitus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tilaajapalvelu Puh
American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. www.americanpower.. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53. Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lavaautoihin. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. 0500 813 297 Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit, Dodget, Fordit ja Pontiacit. 03 652 3380 Puh. 040 0813 297 Puh. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³
Aiemmin auton konehuoneessa palveli iso ruiskuisolohko, mutta hiljattain sinne päivitettiin tehdasuusi LS3-moottori. 18 Ford Model B Roadster ’32 Tommi Lukkarila ja Veijo Pääkkönen rakensivat yhdessä perinteitä kunnioittavan kolmekakkosen, josta löytyy poikkeuksellisen paljon ilmailumaailmasta tuttuja osia. 36 Dodge Dart ’73 Neliovi-Dartti on sleeper-aihiona varsin herkullinen. Kannessa: Chevrolet Camaro Z28 ’72 Nro 47. 54 Chrysler 300 2D HT ’65 Kari Sauru pelasti pitkään myynnissä olleen ajan patinoiman 300-aihion, joka ei näyttänyt kelpaavan kenellekään, ja kävi sen täysin läpi aina alustaa myöten. 42 Mercury Coupe ’39 Porvoolaisen Virve Salosen ”Purple Haze” on kauttaaltaan omien mieltymysten mukaiseksi rakennettu mittatilauskustom. Monitaituri on tehnyt lähes kaikki projektinsa työvaiheet itse. Mies hankki ensijenkikseen ajokuntoisen aihion ja läpikävi sen kokonaan omin voimin yhdessä talvessa. Muutokset tehtiin pikkuhiljaa talvien aikana ja kesät nautiskeltiin kyydeistä. 7/2018 36 Dodge Dart ’73 18 Ford Model B Roadster ’32 12 ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Camaro Z28 ’72 Crister ”Spider” Frigrenin kakkosgennerin värivalinta ei ole ujo, mutta ei sitä sen puoleen ole tekniikkakaan. 48 Ford Country Sedan ’65 Joensuun Niittylahdessa asuvan Jukka Miinalaisen puukylkifarmari on osoitus siitä, että epätavallisemmastakin aihiosta voi saada linjakkaan kustomin. Hillitty pyörä on suorastaan tehdasmaisen kliini, mutta kokonaisuudessa on monia mielenkiintoisia detaljeja. 31 Ford Mustang Convertible ’69 Oululainen Kim Sulkakoski rakensi Kalifornian auringon alla paahtuneen Mustangin mieleisekseen GT-klooniksi. 24 Chevrolet 3100 Pick-up ’51 Kirkkonummelainen Hannu Harjanti iski Etelä-Amerikassa lomaillessaan silmänsä 50-lukuisiin jenkkipick-upeihin. 64 H-D FXS Shovelhead ’81 Kari Viljasen lapiopää on kromattu aina runkoa myöten. 6 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Yksi rajuimmista vastaan tulleista toteutuksista yli 600-hevosvoimaisine strokerkoneineen löytyy Lopelta
88 Kutjan kuva Tältä olisi voinut näyttää Dart Sport Wagon. 47 Tarinan takana: Mercury Coupe ’39 Virven Mercury suunniteltiin sillä ajatuksella, että autolla pitää pystyä lähtemään vaikka pitemmälle ulkomaanreissulle ilman pelkoa tekniikkamurheista. 74 Kjula Vintage Drag Race Kävimme suomalaisvoimin tutustumassa ruotsalaisrataan ja sen kisoihin, oheistoimintoihin sekä Kjulan lentokentän sieluun. Janne teki ’73 Swingeristä kaksiovisen farmarin. Artikkelit 30 Tarinan takana: Chevrolet 3100 Pick-up ’51 Auton totaalinen läpikäynti yhden talven aikana on melkoinen urakka kokeneemmallekin rakentajalle, saati sitten ensimmäistä jenkkiään pressukatoksessa rakentelevalle. VAKIOT 8 Rauta-annos Käsittelyssä privaatti kotimainen H-D-museo, uusi kotimainen osatoimittaja ja V8 Thunderin mestaruussarjan kaksoisvoitto. 59 Top 10 Mopar-muskelit Amerikkalaisavustajamme James Maxwell listasi Chrysler Corporationin historiallisesti tärkeimmät muskelimallit. 70 Ride In Oulu Motor Meet Oulun meetin tapahtumapaikkana toimineella Äimäraution raviradalla vieraili päivän aikana 470 harrasteajoneuvoa ja lippuja yleisölle myytiin reilut 2 000 kappaletta. Väkeä oli valtavasti, peräti 1 500 autoa, mutta silti kokonaisuus toimi sujuvasti. 80 Jenkkiautonäyttely 74 Kjula Vintage Drag Race 42 Mercury Coupe ’39 Tapahtumat 68 Cruising Pre-Party, Malmi Stadin Cruisingien Malmin Pre-Partyillä tarkeni t-paidassa vielä syyskuussa. 80 Jenkkiautonäyttely Lahden syysnäyttely kokosi saman katon alle noin 350 toinen toistaan komeampaa ajoneuvoa meiltä ja muualta. 86 Muumio muistelee Mitä yhteistä on kouvolalaisella harrasteautolla ja Cannesin filmifestivaaleilla. 78 Bomba Drive-In & Rock Bomballa ja Hyvärilän alueella järjestettävä Ylä-Karjalan rokkiviikonloppu drive-in-elokuvineen on vakiinnuttanut paikkansa kotimaisessa tapahtumatarjonnassa. 10 Pelit ja vehkeet Holley Sniper -ruiskusarjaa Quadrajetiin, tuplaputkistoja Moparin A-bodyihin ja legendaarisen ajopelisarjan paluu. Amerikkalaisia tähtivieraita oli paikalla Billy Gibbonsista Gene Winfieldiin. 7 AMERIKAN RAUTA 7/2018. 85 Espoon Cruising Espoon joka kuukauden toisen perjantain cruisingit ovat vakiinnuttaneet tänä kesänä paikkansa Otaniemessa sijaitsevalle panimoravintola Fat Lizardille. Kovin vähän, mutta maailma on ihmeellinen paikka
Toimitusten kerrotaan tulevan Jenkeistä lentorahtina parhaimmillaan jopa kolmessa päivässä. Viimeksi tällainen tilaisuus järjestettiin 30.8. Toimittanut: Kimmo Janhunen Suomalaisen Team racinGPalvelun kuljettajat ajoivat syyskuun alussa kaksoisvoittoon V8 Thunder -luokan Pohjois-Euroopan mestaruussarjassa. Aikana ilman tietokoneita urheiluautojen suunnittelu oli hyvin inhimillistä, sillä suunnittelussa jouduttiin turvautumaan insinöörien näppituntumaan. Painavammat ja tilaavievät osat toimitetaan konttirahtina, jolloin toimitusaika on 6–9 viikkoa. Näin se säästyi sodalta. Mestariksi ajoi Tuomaala numerolla 23 ja hopealle Wadén numerolla 44. 8 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Uutispalsta Privaatti H-D-museo Kuopiossa Suomessa pääsee harvoin tutustumaan privaatteihin museoihin, mutta aika ajoin sekin on mahdollista. Firman takaa löytyy Camaro-harrastajanakin tunnettu Vesa Tynkkynen, jolla on taustalla pitkä maahantuontikokemus. Keväällä 2019 Classic Motorshowssa paneudutaan urheiluautojen kiehtovaan historiaan aina 90-luvun puoliväliin saakka. Sarja kiersi neljän maan radoilla Latviassa, Virossa, Ruotsissa ja Suomessa. Museoon on säilötty varsin harvinaisia esimerkkejä merkin pitkältä ja perinteikkäältä historialta. V8 Thunderin mestaruussarjan kaksoisvoitto Suomeen Uusi kotimainen osatoimittaja Helsinkiin on perustettu uusi jenkkiautojen varaosien ja tarvikkeiden maahantuoja, Suomen Muskeliauto – Muscle Car Finland. Seuraavan kerran pyörä näki päivänvalon 1990-luvun loppupuolella, kun seinä purettiin. Team racinGPalvelun osalta parhaiten menivät Latvian ja Viron kilpailut, Ruotsista taisteltiin paljon pisteitä, mutta ratkaisu jäi Hämeenlinnan Ahvenistolle, missä varmistui hienojen suoritusten jälkeen sarjan kaksoisvoitto.. Silloin tällöin museolla pidetään kuitenkin avoimia ovia, joista tiedotetaan muun muassa Facebook-sivuilla. Museoon esille asetettu pyörä on säilytetty autenttisessa, lähes täysin alkuperäisessä kunnossa. Tuolloin alalla tapahtui jatkuvasti edistystä ja tekniikkaa vietiin eteenpäin suurin harppauksin. Firman nettisivut löytyvät osoitteesta www.muskeliauto.fi. Viime aikoina suurinta mielenkiintoa on herättänyt vuoden 1925 JDCB, jonka harvinaisuus liitettynä sen tarinaan tekee yksilöstä ainutlaatuisen. Pyörän ensimmäinen omistaja kätki sen toisen maailmansodan koittaessa rakennuksen väliseinän sisään olkien alle piilottaen pyörän Norjaa miehittäneiltä natsijoukoilta. Iron Horsen museo sijaitsee Kuopion matkustajasataman tuntumassa osoitteessa Makasiininkatu 4, mutta se ei ole normaalisti auki yleisölle. Merkkivalikoimasta löytyy muun muassa Eaton, Richmond, Motive Gear, Yukon, Amsoil ja Ridetech. Urheiluautot seuraavan Classic Motorshow’n teemana Urheiluautojen kulta-ajan voidaan sanoa olevan ajanjakso 50-luvulta 70-luvun alkuun. Iron Horse on Harley-Davidsoneihin erikoistunut kuopiolainen moottoripyöräliike, jonka vuosien varrella keräämä H-D-kokoelma on koottu yksityiseen museoon
Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Valitse soitin 2. Valitse nupit Avoinna ark. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Valitse etupaneli 3. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 1
QuickCoat on parhaimmillaan vahan päälle laitettuna, mutta toimii myös mainiosti ainoana maalipinnan suojatuotteena. Väri Classic Gold. PlayStation 4ja Xbox One -pelikonsoleille. ”Bolt-on” asennus vanhempiin GM:n V8-kaasutinmoottoreihin onnistuu ilman adaptereita tai imusarjan vaihtoa. Hinta 34,90 €/750 ml. www.uspartsperformance.fi Kaikille ulkopinnoille King Carthur QuickCoat on nopein ja helpoin tapa suojata auton ulkopinnan kaikki materiaalit ulkoisilta rasituksilta ja saasteilta. Viimeisin pajan omaa suunnittelua edustava tuote ovat hot rod/custom-malliset Chevroletin pikkulohkomoottorin kiinnikkeet, jotka on valmistettu Suomessa. Hinta 70,00 €. V-Rally 4 tarjoaa nimensä mukaisesti sekä rallikisoja, Extreme-Khana-taitoajamista, V-Rally Crossia sekä veikeitä Buggy-kisoja. Hinta 289,00 €/kpl. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Legendaarinen ajopeli sarja tekee paluun PAN Vision Finlandin jakelema ja Bigben Gamesin julkaisema V-Rally 4 -ajopeli julkaistiin 6.9. Pitkästä pelihistoriastaan tunnettu V-Rally-ajopelisarja tarjoaa pelaajilleen ainutlaatuisen ja erilaisen ajopelikokemuksen. www.koivunen.fi Holley Sniper EFI Quadrajet Suositut Holley Sniper EFi -ruiskusarjat ovat nyt saatavilla myös Rochester Quadrajet Spread Bore -imusarjoihin. www.autodude.fi Kotimaiset kiinnikkeet Chevyn pikkulohkolle Janne’s Garage jatkaa tuotekehittelyään sitä mukaa, kun markkinoilta ei löydy sopivia osia. V-Rally 4 haastaa pelaajat kokemaan vauhdin lisäksi myös erilaiset taitohaasteet sekä erikoisemmat kisamuodot, kuten vuoren huipulle ajettavan Hillclimb-kisan. PC-tietokoneille peli saatiin 25.9. Esimerkkinä maastureihin ja lava-autoihin tarkoitettu näyttävä 5-puolainen ACC Avenger järeällä 2800 kg akselikantavuudella. QuickCoat levitetään auton pinnalle pesun jälkeen auton ollessa vielä märkä. Kiinnikkeet eivät sisällä kumityynyjä. Sniper EFI Rochester Quadrajet sisältää samat huippuominaisuudet kuin 4150-sarjalaisetkin. Hinta 1476,90 €. Se on suunniteltu erityisesti vaahdotinkäyttöön, joten suoja-aineen levittäminen on helpompaa kuin koskaan. www.panvision.com Pick-upeihin j a maastureih i n ACC Wheelsin vannevalikoima on laajentunut ja siinä on keskitytty suurempiin vannekokoihin sekä maastureiden vannekysyntään. ja Nintendo Switch -pelikonsoleille se ilmestyy myöhemmin julkistettavana ajankohtana. www.jannesgarage.com 10 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Kuvan peitteellä on hintaa 89,00 €. www.jarimaki.fi Tuplaputkisto Moparin A-bodyyn Marteliuksen valikoimaan on lisätty tuurnataivutettu, hyvin virtaava tuplaputkisto Moparin A-bodyihin. Paketti sisältää putket, äänenvaimentimet, kannekesarjan ja tukevat u-pulttikiristimet. 59,95 €/kpl. Valmistajien paletista löytyvät mm. Hinta 69,00 €. Materiaalina paidassa on puuvillaseos, joka koostuu 60 % polyesteristä ja 40 % puuvillasta. Vintage Motorsilta saa nyt Laadukkaat La Covers -autopeitteet. Autolle arvoisensa talvipeite Arvokas harrastekalusto kannattaa suojata talvisäilytyksessä kunnolla. www.vintagemotors.fi Rumble59 -flanellia Rumble59-flanellipaita on syksyn uutuus, jonka mainostetaan olevan parhaimmillaan farkkujen ja bootsien kanssa. Hinnat alk. www.martelius.com 11 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Kokoina SXXL. Versioita on saatavana Dodge Dartiin ja Plymouth Valiantiin, ja ne soveltuvat pikkulohkoveekaseihin vuosimalliväliltä 1969–75. www.vannetukku.fi Amerikkalaisten alkuperäisöljyt Jari Mäki on ottanut valikoimaansa kattavan valikoiman laadukkaita alkuperäisöljyjä ja muita nesteitä. www.stuntman.fi Toisenlaiset valkoraitarenkaat Vitour Formula X Sport -valkosivurenkaassa on nopeiden renkaiden vastustamatonta tyyliä. Formula X Sport ei ole pelkkää kaunista ulkokuorta, vaan se kätkee sisälleen uusinta rengasteknologiaa, kuten isommat, epäsymmetriset kuviopalat renkaan reunoilla, neljä pitkittäisuraa sekä optimaalisesti suunnitellut 3D-aktiivivaimennuspalat. Hinta 599,00 €. Peruspeitettä löytyy varastosta sekä full size -kokoisiin että pick-upeihin. Myyjätaholta luvataan, että pukiessasi tämän päällesi tytöt ovat hurmioissaan ja kaverit kateellisia. Tilauksesta voidaan tehdä sopiva peite vaikka kustomiin tai rodiin mittojen mukaan ja haluamastasi materiaalista. Mallistossa myös deliveryyn sopiva peitto. BradPenn, Mobil, Motorcraft, Kendall ja ACDelco
12 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pinkcess 13 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Aiemmin auton konehuoneessa on palvellut myös oikeasti iso ruiskuisolohko, mutta hiljattain sinne päivitettiin tehdasuusi LS3-moottori. CHEVROLET CAMARO Z28 ’72. Camaro Club Finlandin puheenjohtajana tällä hetkellä toimivan Crister ”Spider” Frigrenin kakkosgennerin värivalinta ei ole ujo, mutta ei sitä sen puoleen ole tekniikkakaan
Helsingissä itse vaikuttanut Spider kirosi pitkää välimatkaa, mutta soitti kuitenkin myyjälle, joka vannoi auton olevan kaikin puolin vimpan päälle. Oma ruotsinkielentaitoni ei kuitenkaan ole hirveän vahva, joten pyysin exäni siskoa soittamaan myyjälle. Vanhempaa harrasteautoa metsästettiin lähinnä Keltaisesta Pörssistä ja lopulta silmiin osui ilmoitus, jossa myytiin ’72 Camaroa Suonenjoella. Bensatankkina toimii kerääjäsäiliöllä varustettu Jazin turvatankki ja siirrosta huolehtii kaksi Boschin 044:sta. Spider varasi junalipun Suonenjoelle ja heti junan saapuessa asemalle hän näki Camaron parkkeerattuna näkyvälle paikalle vanhan asemarakennuksen vierelle. Ilmoitus oli vain jäänyt poistamatta netistä”, Spider tarinoi. Miehellä oli 2000-luvun alussa käyttöharrasteautonaan ’89 Pontiac Trans Am GTA, mutta taloudellisen tilanteen kohennuttua hänellä oli mahdollisuus erillisen käyttöauton ja harrastelaitteen hankintaan. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Chevrolet Camaro Z28 ’72. Pakokaasut poistuvat Hookerin peltisarjojen kautta kolmituumaisiin rosteriränneihin ja vaimennuksesta vastaavat Dynomaxin race-vaimentimet. Katselimme auton ympäriinsä, kävimme koeajolla ja lopulta pääsimme hinnastakin sopuun. ”Tiesin saman tien, että tuo on mun auto. Tuolloin elettiin alkukesää ja autokuume jylläsi päällä todella vahvana. ”Aluksi yritin etsiä ’66–67 Novaa, mutta eihän sellaista siihen hätään löytynyt, kun ei niitä tahdo löytää hyvinä nykyäänkään. Sille tielle mä sitten jäin, se oli rakkautta ensisilmäyksellä”, mies romantisoi. Autolla oli omat nettisivut lukuisine kuvineen ja kaikkine mahdollisine tietoineen. Piti kuitenkin yrittää pitää naama peruslukemilla, ettei myyjä huomannut intoani. Ruotsissa oli yksi hemmetin hieno täysin rakennettu yksilö, joka oli kauttaaltaan keltainen aina turvakaaria myöten. ”O stin tämän auton vuonna 2003 ja tää oli mun eka Camaro”, Spider-lempinimellä tunnettu Crister aloittaa. Niin hän tekikin, mutta auto oli kuulemma myyty kahta kuukautta aiemmin. Tällä hetkellä autoa liikuttaa tehdasuusi Chevroletin LS3-tekniikka perässään 4L70E-automaatti
Pinkit tekstit on tilattu Tire Stickersiltä ja liimattu renkaiden kylkiin itse. En uskonut, että se tulisi kovin nopeasti, joten yllätyin melkoisesti, kun Make soitti alkuviikosta, että tule hakemaan tämä loota pois, kun se on niin iso, ettei se mahdu olemaan täällä.” Spider vei konepeiton saman tien Kellokoskella toimineelle tutulle automaalarille, joka ruiskutti sen mustaksi hopeanharmain raidoin, kuten se oli aiemminkin ollut. Spideria häiritsi se, että Helsingissä pyöri samoihin aikoihin neljä Camaroa, jotka olivat enemmän tai vähemmän samankaltaiset väritykseltään, ja hän koetti sinnikkäästi keksiä sopivaa keinoa, jolla erottua joukosta. Tapasimme kuitenkin kerran siten, että olimme molemmat sopivasti maistissa, ja päätin ottaa asian uudelleen puheeksi. ”En oikeastaan tiedä itsekään, mikä perversio tuo pinkki minulle on, mutta sellaisella ne raidat sitten vedettiin. Kun syksymmällä tuli aika laittaa auto talviteloille, niin soitin Veskulle ja kysyin, miten on. Värit olivat siis käänteiset kuin nykyään”, Spider selventää. Ilmanputsarin kierretanko löi peltiin vekin. Samalla päivittyi myös kaasari, mutta Spider huomasi vasta lyötyään pellin kiinni, että uusi kokoonpano oli aiempaa korkeampi. Spider kuvaili kokoonpanoa mielenkiintoiseksi, mutta äärimmäisen epäkäytännölliseksi. Parviaisen Vesku Peltikorjaamo Parviaisesta oli vanha tuttuni vuosien takaa, mutta hänkin kieltäytyi aluksi kunniasta vedoten hirveään työn määrään. Spiderin rakkaus New Jersey Devilsiä kohtaan näkyy useissa detaljeissa, kuten auton rengasteksteissä. Niinpä hän vei samalle maalarille koko auton. Seuraavan vuoden keväällä Spider alkoi miettiä tosissaan, että väritykselle pitäisi tehdä jotain. Auto oli ostohetkellä musta ja siinä oli hopeanharmaat raidat. Mustapinkiksi ja pinkkimustaksi. Uuden valmiiksi maalatun konepeiton kanssa hän ehti vielä saman viikon perjantain cruisingeihin. Tuumasin, että jostain pitää saada cowl induction -tyyppinen kuitukonepeitto tilalle ja menin seuraavana päivänä käymään Laakkosen Maken luona Racer’s Placella, joka sijaitsi vielä siihen aikaan Keravalla pienessä yksiön kokoisessa putkassa. Mies murahti selvästi vastentahtoisesti, että tuo tänne se, kun tuli kerran luvattua”, Spider muistelee. Auto pysyi seuraavat pari vuotta sen värisenä, eikä vastaan tullut toista samanlaista, mutta kaikki, jotka ovat joskus omistaneet mustan auton, tietävät kuinka hankala sellainen on pitää puhtaana ja siistinä. ”Muistan edelleen, että se oli keskiviikkopäivä, kun tämä tapahtui. Sanoin, että tartteisin Hardwoodin kuitupeiton, johon Make tuumasi, että hyvä, että tulit tänään, niin osa ehtii vielä saman päivän tilaukseen. Tämä kaihersi myös Spideria. Spideria häiritsi se, että Helsingissä pyöri samoihin aikoihin neljä Camaroa, jotka olivat samankaltaiset väritykseltään. Sitten piti enää löytää maalari, joka viitsi ottaa homman tehdäkseen. Sopivassa mielentilassa Vesku tulikin luvanneeksi hoitaa homman. 15 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Ennen LS3-moottoria kuitukonepeiton alta löytyi massiivinen ruiskulla varustettu 556-kuutiotuumainen isolohko, joka oli luonnollisesti koristeltu pinkein detaljein. Lopulliseen ratkaisuun johtaneiden tapahtumien ketju alkoi siitä, kun mies päätti päivittää alkuperäisen 396:n imusarjan paremmin virtaavaan. ”Päätin lopulta, että vaihdetaan värit toisin päin, jolloin mustaa olisi merkittävästi vähemmän
16 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Chevrolet Camaro Z28 ’72. Kustomoitu kabiini. Ainoa tähän mennessä ilmennyt vika on se, etteivät autossa valmiina olleet Autometerin Phantom-sarjan analogiset mittarit keskustele täydellisesti yksiin LS-tekniikan kanssa, mutta mitään ajoon vaikuttavia ongelmia kokoonpanossa ei ole ollut.” Alustaa on päivitetty edessä putkitukivarsilla ja QA1:n coilovereilla. Sit mulla oli isompi kone kuin Hassella, mutta hän ehti muuttaa rapakon taakse ennen kuin me päästiin vertailemaan autojemme voimavaroja.” Isoisolohkon myötä laatikko vaihtui käännetyllä kaaviolla varustettuun nelisataseen. Kesäkuussa 2017 auto oli noutovalmis. Sikapolkijan vanavedessä. Samoihin aikoihin modernit ruiskumoottorit olivat alkaneet yleistyä rajua vauhtia ja erilaisia LS-kokoonpanoja alkoi olla tarjolla paketteina vaihteistoineen päivineen. ”Vesku on työssään tunnetusti perfektionisti ja jäljestä tulikin välihiontojen kera maalattuine raitoineen aivan erinomainen”, mies kiittelee. Siinä vaiheessa, kun auton ulkoasu alkoi päivittyä pinkkiin suuntaan, piti luonnollisesti myös sisusta päivittää sävy sävyyn. Siinä vaiheessa, kun auton ulkoasu alkoi päivittyä pinkkiin suuntaan, piti luonnollisesti myös sisusta päivittää sävy sävyyn. Make tilasi kaikki rojut ja suoritti moottorin kokoonpanon. Fyysisen asentamisen olisi ehkä pystynyt tekemään itsekin, mutta kun tuollaisessa modernissa koneessa on niin paljon sähköjä, käännyin ammattimiehen puoleen ja annoin asennuksen tehtäväksi Janne’s Garagelle, jolla on varsin laaja kokemus LS-swapeista. Käytännössä sillä ei huvittanut lähteä mihinkään pitemmälle, ja minä taas tykkään reissata autoillani paljon”, Spider kertaa tekniikan kehityskaarta. Verhoilut ovat kauttaaltaan TiCaBon Tiitin käsialaa ja toteutettu mustalla nahalla sekä alcantaralla. ”Meidän kulmilla pyöri niihin aikoihin yksi tyyppi, ketä me kutsuttiin sikapolkija-Hasseksi. ”Esitteitä tuli hiplattua monessa näyttelyssä, kunnes lopulta tein ostopäätöksen ja tilasin tehdasuuden LS3-koneen Kivinummen Antilta. Mittarit ovat Auto Meterin Phantom-sarjaa. Ennen LStekniikkaa Camaron alkuperäinen 396 vaihtui kuutiotuumiltaan reippaasti kookkaammaksi isolohkoksi. Mukana tuli 4L70E-laatikko. Niinpä Vanhasen Pekka teki siitä sitten ruiskuisolohkon, josta tuli erittäin mielenkiintoinen, vaikkakin äärimmäisen epäkäytännöllinen kokoonpano. Moottori porsi vuoden 2013 paikkeilla, minkä jälkeen Spiderin piti miettiä, että mitäs sitten. Make arveli alkuperäisen perän sanovan morjens jo ensimmäisellä vedolla, joten se päivitettiin Strangen valmistamaan Fordin ysituumaiseen, joka on autossa edelleen. Ajattelin, että kyllä mulla pitää olla isompi kone kuin Hassella, joten ryhdyimme vääntämään Laakkosen Maken kanssa kauppaa 556-kuutiotuumaisesta isolohkosta. Sisustan mustasta nahasta ja pinkistä alcantarasta koostuva verhoilu on TiCaBo:n Tiitin käsialaa. Tämä puolestaan vaatii nykyisten 17-tuumaisten Vintage Wheelsin 5-puolavanteiden päivittämisen tuumaa suurempiin. Lisäksi alustaa on jäykistetty yhdistämällä apurungot. Vesku ehdotti tilalle raikkaampaa Suzukin pinkkiä sävyä ja Spider luotti hänen arviointikykyynsä. Pinkit tikkaukset ja Z28-brodeeraukset ovat kuin piste i:n päällä. Taakse on vaihdettu Wilwoodin jarrut ja eteen SSBC:t, jotka on tosin tarkoitus vaihtaa tulevan talven aikana C5-Corvetten jarruiksi. Sillä oli Challenger, johon tuli 500-kuutiotuumainen isolohko, joka oli tuolloin jotain aivan käsittämätöntä. Pikantin lisän kokonaisuuteen tuovat pinkit tikkaukset sekä etupenkkien Z28-brodeeraukset. Autossa olleet pinkit raidat oli maalattu alkuaaan Yamahan värikoodilla, joka oli kuitenkin ammattimaalarin silmään hiukan likainen sävy. Takana on CalTracksin traction barit ja mono-leaf-jouset sekä QA1:n iskarit. ”Ajattelin, että läpikäynnin yhteydessä siihen isolohkoon voisi laittaa ruiskun
Valmiiseen tuotteeseen ruuvattiin paikalleen Pioneerin 2-DIN-soitin, joka sai rinnalleen Rainbow’n kaiuttimet ja vahvistimen. Jarrut: Edessä Wilwoodin ja takana SSBC:n levyjarrut. Vanteet: Vintage Wheelsin 17" 5-puolavanteet. Jenkeistä löytyi moderniin tyyliin toteutettuja uustuotantokonsoleita, jotka tosin olivat varsin tyyriitä. Vilpittömät pahoittelut kaikille, joita unohdan kiittää! ”Aluksi Tiiti verhoili auton alkuperäiset penkit, mutta etupenkit ehtivät olla ajossa vain yhden kesän, kunnes näin jossain messuilla jakkaratarjouksen nykyisistä Sparcoista. Toinen vaihtoehto olisi hankkia pelkkä uuden Camaron mittaristo ja sovittaa sellainen vanhaan kojelautaan”, mies maalailee tulevaisuudensuunnitelmiaan. Kiikutin nekin saman tien Tiitille, joka verhoili ne tutulla kaavalla. Teknisesti suunnitelmissa on ollut myös nykyaikainen eturunko hammastanko-ohjauksineen sekä takapään nelilinkit, mutta toisaalta paketti on osoittautunut toimivaksi nykyiselläänkin. Hansikaslokeroon oli jouduttu sijoittamaan ajotietokone sun muut hilppeet, joten pienelle tavaralle ei ollut enää lainkaan säilytystilaa. 17 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Kosketusnäyttösoitin on Pioneerilta ja äänentoistosta vastaavat Rainbow'n kaiuttimet ja vahvistin. Voimansiirto: 4L70E-automaatti, Strangen valmistama Fordin 9". Renkaat: Edessä 235/45 R17, takana 275/40 R17. Joku asia voisi aina olla paremmin. Kaikkihan me sen toki tiedämme – eivät nämä harrasteautot koskaan valmiita ole. Tosiasiassa projekti sisälsi myös kittaa-hiokittaa-hio-työvaiheen, kunnes lopputulos oli valmis verhoiltavaksi keinonahalla. Alusta: Edessä putkitukivarret ja QA1:n coiloverit, takana CalTracks traction barit, mono-leaf-jouset ja QA1:n iskarit, apurungot yhdistetty. Seuraavaksi siirryin AVK:n sivuille katselemaan tarjontaa, josta löytyikin passelin oloinen uudehkon C-Mersun keskikonsoli. Ostohetkellä autossa oli ’73 tai ’74 Camaron keskikonsoli, joka oli vääränlainen, mutta sai kuitenkin palvella 14 vuoden ajan. Moottori: Chevrolet LS3, Jazin turvatankki kerääjäsäilöllä, kaksi Boschin 044 -polttoainepumppua, Hookerin peltipakosarjat, 3" rosteripakoputket Dynomaxin race-vaimentimilla. Kun hansikaslokero jouduttiin uhraamaan ajotietokoneelle, löytyi korvaava säilytystila asentamalla omavalmisteiseen keskikonsoliin C-sarjan Mersun kyynärnoja avautuvine lokeroineen. ”Mittailin leveyttä ja ryhdyin hahmottelemaan, millainen siihen voisi käydä. Niinpä sellaista suunniteltiin kyynärnojan alle, kuten monissa uusissa autoissa on tehty. Faktat Chevrolet Camaro Z28 ’72 Omistaja: Crister ”Spider” Frigren, 53 • Paikka: Helsinki. Mittailin sen vielä paikan päällä kertaalleen ennen ostopäätöksen tekoa, kunnes vakuutuin sen sopivuudesta.” Tätä seurasi työläin vaihe, jota Spider itse kutsuu leikkaa-liimaaaskartele-menetelmäksi. ”Olen nähnyt toteutuksia, joissa koko kojelauta on otettu viitossukupolven Camarosta mittaristoineen ja konsoleineen kaikkineen. Lopulta Spider totesi, että asialle oli tehtävä jotain. Se olisi sikäli houkutteleva ratkaisu, että modernin mittariston voisi saada toimimaan hyvin yhteen modernin tekniikan kanssa, kun järjestelmissä olisi sama ohjainyksikkö. Ne alkuperäiset ovat todella hyvin verhoillut ja uudenveroisessa kunnossa, mutta aika hankalat myydä sillä värityksellä”, Spider naurahtaa. Kiitos: Janne Mäkinen, Heikki, Make Laakkonen, Mato, Vesku Parviainen, TiCaBon Tiiti, Toni, Pekka Vanhanen, Anssi ja Luigi. Lisäksi niistä ei löytynyt vaihtoehtoa, jossa olisi ollut kookkaamman kosketusnäytöllisen soittimen paikka, joten mies päätti ostaa akryylija mdf-levyä, ja askarrella konsolin alusta loppuun itse. Korimuutokset: Hardwoodin cowl induction -tyyppinen kuitukonepeitto. Sisusta: Sparco R100 -kuppipenkit, nelipistevyöt, mustalla nahalla ja pinkillä alcantaralla toteutettu verhoilu pinkein tikkauksin, omavalmisteinen keskikonsoli, Pioneerin 2-DINsoitin, Rainbow’n vahvistin ja kaiuttimet
B Bomb er 18 AMERIKAN RAUTA 7/2018
FORD MODEL B ROADSTER ’32. Tommi Lukkarila ja Veijo Pääkkönen rakensivat yhdessä perinteitä kunnioittavan kolmekakkosen, josta löytyy poikkeuksellisen paljon ilmailumaailmasta tuttuja osia. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Sarah Vartiainen B Bomb er 19 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Tommin amerikanautomenneisyyteen kuuluvat palkkasoturikaudella muuttoautona tuotu Ford Thunderbird Super Coupe sekä myöhemmin hankittu ’55 Buick. 20 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ford Model B Roadster ’32. Väsyttyään ilmailumaailmaan Veijo hankki viime vuosikymmenen lopulla ”baarina” tunnetun ’39 Ford Pickupin, joka ei kuitenkaan ollut Veijon ensimmäinen sen tyylinen rakennelma, vaikka ensimmäinen varsinainen rodi olikin. Hän sai kuitenkin idean, että ’32 pitäisi rakentaa seuraavaksi, joten miehet ottivat Veijon löytämän aihion yhdessä työn alle. ”Myöhemmin 80-luvulla hankin semmoisen Buick Century -farmarin, mutta se oli lähinnä koirankuljetusta varten. ”Tuttavalleni Jussi Eskelinille, jonka kanssa olimme kiertäneet Retromobileissa ja vastaavissa klassikkonäyttelyissä vuosia ihailemassa vanhoja urheiluautoja, tuli sitten rottarodikuume, joka tarttui minuunkin ja aihioita alettiin hankkia. Lojuihan minulla melkein 20 vuotta tässä semmoinen ’63 Corvettekin, mutta siinä olisi ollut aika paljon tekemistä, ennen kuin se olisi ollut mieleinen”, hän jatkaa tuota monien unelmamallia vähätellen. V eijo Pääkkönen ehti ennen 30-luvun Fordien maailmaan uppoutumistaan touhuta vuosikaudet vanhojen lentokoneiden parissa, mistä muistuttaa vieläkin tallissa jutun Roadsterin vieressä vuoroaan odottava paljaaksi puhallettu 40-lukuisen Stinson-pienkoneen luurankomainen putkirunko. ”Ensimmäinen oma autoni oli Kupla, jonka rakentelin ’40 Fordin tyyliseksi avolavaksi 80-luvun alussa”, Veijo kertoo, kun utelen, oliko hänellä amerikanautotaustaa ennen kuin hän alkoi rakennella lentokoneita. Veijon Oulussa asuva serkku Tommi Lukkarila taas oli rakennellut omalla tahollaan ralliautoja ja kaikenlaista muuta, muttei ollut varmaan nähnytkään ’32 Fordia kuin kuvissa. Mattavihreä sävy mukailee vanhoissa sotilasajoneuvoissa käytettyä Olive Drab -väriä. Se sopiikin loistavasti yhteen maalaamattomien Rocket-vanteiden kanssa. ”Sitä Kupla-avolavaahan kutsuttiin aikoinaan Essiksi, siksi tuosta ’39 Pick-Upista tuli myös Esther.” Väri sotilasajoneuvoista. Varsinainen rakentelu alkoi kuitenkin runkojigin tekemisellä, jotta 85 vuotta vanhat runkoaisat saatiin kunnostettua uuden vuosituhannen haasteisiin. Jussi rakensikin sellaisen Old Schoolin, minulle tuli tuo Esther Too, jonka myötä rakentamiset jäivät”, Veijo selittää viitaten siihen baarilavikseen. Auton rakentamisesta vastasi suurimmaksi osaksi Tommi, Veijo vietti tallissa reilun viikon kuukausittain noiden parin talven aikana
Taakse tulivat sammakkoiskarit ihan niin kuin haluttiinkin.” Jarruiksi tulivat ’40 Fordin nestetoimiset rummut, sopiva ristiohjaus saatiin hieman uudemmasta brittiläisestä Ford Pilotista. 21 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Sport Aviation -lehdessä ollut sekoitusohje oli kuitenkin kadonnut, joten käytetty väri on sitä vanhaa Olive Drabiä vaaleampi, mutta sopivin normaalikarttojen pohjalta löydetty. ”Etuakselin löysin Rajalan Ilpolta, ja luulin tietysti ostettaessa sen olevan se yleinen perch bolt -väliltään 46-tuumainen versio, mutta sehän olikin sellainen kaikkein kapein. 21-pulttiselle lättäpäälle riitti sen maalaaminen Fordin vihreällä, se kun oli ostettaessa erikoisen limensävyinen. ”Siitähän seurasi lopulta se, ettei sammakkoiskareita voinut käyttää, vaan oli hankittava akselin etupuolelle nykyaikaisemmat putkiiskarit. ”Auton olemus rakennettiin Old School -ajatuksella riisuttuna suola-aavikkotyyliin, käyttäen myös ilma-alusten komponentteja soveltuvilta osin. Sähkömoottorilla esiin kääntyvät valot ovat olleet alun perin lentokoneen laskeutumisvalot. Yleensä mulla on aina mittanauha taskussa, mutta juuri sillä kerralla ei ollut”, Veijo naurahtaa ja kaivaa rullamitan taskunsa pohjalta. ”21-pulttisen aiemmin remontoitu lättäpää oli maalattu vähän erikoisella räikeänvihreällä, joka ei missään tapauksessa sopinut suunnitemiin, ja sille riitti ulkoinen siistiminen sekä maalaaminen Fordin värillä”, Veijo selittää. Tässä, kuten muissakin meidän autoissa haluttiin käyttää kauniita murrettuja värejä, ei mitään kirkkaita sävyjä.” Varsinainen rakentelu alkoi kuitenkin runkojigin tekemisellä, jotta 85 vuotta vanhat runkoaisat saatiin kunnostettua uuden vuosituhannen haasteisiin. Ajovalot ovat aidot vanhat BLC 682-C:t. Myös konehuoneen sivupeltien kiinnityksessä on käytetty ilmailumaailmasta lainattuja pultteja. Runko boksattiin ja sitä jäykistettiin lisäksi rei’itetyillä teräslevypalkeilla, minkä jälkeen se päästiin maalaamaan Veijon toisen maailmansodan aikaisten sotilasajoneuvojen pinnasta poimimalla Olive Drab -mattasävyllä
Tommi keksi sitten tähän Rocketin vanteet, jotka tulivat Auliksen kautta”, Veijo selittää. Renkaiksi tulivat kokonaan mustakylkiset Firestonen rättikumit, jotka ovat takana 7,5ja edessä 6-tuumaiset. Veijo ja Tommi tekivät sivupellit itse, ja niihin iski louversit Lasse Tura. Se kunnioittaa perinteitä olematta tylsä. Jokaiselle armeijan ilmailukäyttöön hyväksymälle osalle aina lusikka-haarukkayhdistelmästä panssarivaunuihin on omat numerokoodinsa, näille pulteille ja kiinnikkeille ne ovat välillä NAS1703-NAS1710. Kori ruiskutettiin sisäpuolelta vaimentavalla ja ruostesuojana toimivalla Noxudolilla, jota Veijo Luntamon Jussin tapaan kehuu kovasti. ”Meillä oli niitä 5-tuumaisiakin, mutta pelättiin, että ristiohjauksen Pitman arm ottaisi kiinni johonkin, jos keula olisi niin alhaalla.” Serkusten Roadster ensiesiteltiin heinäkuun Pistons Rumblessa, jossa se herätti kaksine valoineen sen verran positiivista huomiota, että auto kutsuttiin myös Do-Dads Invitational Car Show’hun harvojen ja valittujen joukkoon. Eivätkä Veijolta ja Tommilta rakentelukohteet ole tähän loppumassa. Peltien kiinnitykseen tuli pala lentokonemaailmaa, nimittäin siinä käytettiin Yhdysvaltain armeijan National Aerospace Standard -luokiteltuja pultteja, joita löytyi Veijolta tallista. Soikea nopeusmittari edustaa vaihteeksi automaailmaa, ja on lähtöisin Hudson Terraplanesta. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ford Model B Roadster ’32. Ohjaamon verhoilut tehtiin vanerista, joka kuultovahattiin harmaasävyiseksi. Maski sekä konepelti oli hilemaalattu, mikä kertoo aihion aiemman omistajan jokseenkin erilaisista rakentelumieltymyksistä. ”Viime elokuussa tuli hankittua tuo ’32 Victoria, jota on talven mittaan pikku hiljaa kunnostettu mieleisemmäksi, ja seuraavaksi rakennetaan sitten se tyttöjen auto”, Veijo paljastaa. ”Penkit ovat lähtöisin 70-luvun Hughes 500 Military-kopterista, ne painavat runkoineen vain 1,5 kiloa kappaleelta ja oli aikoinaan hankittu kellukekoneeksi suunniteltua Stinsonia varten” Samanlaiset istuimet sovitettiin myös anopinluukkuun, tosin rungoiltaan tilanpuutteen vuoksi uudelleen muotoiltuna. ”Korille tehtiin 30–40 millin putkirunko alkuperäisten puuvahvikkeiden tilalle”, Veijo jatkaa. Penkit kopterista. Maalaamaton pinta saakin uudet vanteet näyttämään erehdyttävästi 50 vuotta vanhoilta kisavanteilta. Lentokoneosien varastoistaan Veijo keksi poimia Roadsteriin myös Grimesin sähköllä omilla moottoreillaan esiin kääntyvät lisävalot, jotka ovat olleet ilmeisesti alkuaan Beecraftin tai Cessnan laskeutumisvalot. Sulakkeet sen sijaan on toteutettu lentokoneista tutuilla circuit brakereilla. Choppaamaton vanha tuulilasinkarmi löytyi swapistä korvaamaan alkuperäinen rikkoutunut tuulilasi. ”Minua on aina miellyttänyt vanteissa vanha tyyli, jota Halibrand on tehnyt. Eikä se ole mikään ihme, Roadsterissa on juuri sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Olisin jopa aikoinaan halunnut Corvetteenkin Kidney Beansit, mutta ei American Racing -teksteillä
Renkaat: Firestone 6.00-16 ja 7.50-16. Faktat Ford Model B Roadster ’32 • Omistaja: Veijo Pääkkönen/Tommi Lukkarila • Paikka: Porvoo/Oulu. Voimansiirto: ’30-luvun lopun Fordin 3-vaihteinen manuaali, ’30-luvun lopun Fordin perä. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Alusta: Runko boxattu ja jäykistetty teräslevypalkeilla, Ford Pilotin ristiohjaus, kromatut putki-iskarit ja droppiakseli edessä, sammakkoiskarit takana. Aviation-peräisiä ovat myös penkit, jotka ovat lähtöisin 70-lukuisesta Hughes-sotilaskopterista. Jarrut: ’40 Fordin nestejarrut. Vanteet: Rocket Racing Fire 5x16". Jokaiselle armeijan ilmailukäyttöön hyväksymälle osalle aina lusikkahaarukkayhdistelmästä panssarivaunuihin on omat numerokoodinsa. Anopinluukkuun sovitetun parin putkirungot oli tosin tehtävä tilanpuutteen vuoksi kokonaan uusiksi. Moottori: 221 cid 21-bolt flathead V8, 1 3/4" tuplaputket. Kori: Korin puurakenteet korvattu teräsputkijäykisteillä, omatekoiset moottoritilan sivupellit, BLC 682-C -ajovalot, AN 3095-1A (Air Force-Navy Aeronautical Standard) (Grimes P/N G3101) aircraft landing lights 250 watin sähköisesti kääntyvät lisävalot, A-mallin Duolamp-takavalot. Sisusta: Ford Pilotin ratti, Hughes 500 Model 369D military version (Mil Spec OH-6) -helikopterin istuimet, Hudson Terraplanen nopeusmittari, Auto Gaugen valkopohjaiset lisämittarit, Kidde Aerospace aircraft fire extinguisher -sammutin
Täysin ajokuntoisena ostettu aihio ei tietenkään ollut sellainen, mutta Hannu ei siitä lannistunut, vaan läpikävi auton itse kokonaan ja modernisoi sen samalla teknisesti kelvolliseksi pidempiinkin reissuihin. CHEVROLET 3100 PICKUP ’51. Kirkkonummelainen Hannu Harjanti iski Etelä-Amerikassa lomaillessaan silmänsä 50-lukuisiin jenkkipickupeihin ja päätti hankkia sellaisen ensimmäiseksi amerikanautokseen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen L omareissun ihastus 24 AMERIKAN RAUTA 7/2018
L omareissun ihastus 25 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Se meni oikeastaan niin, että tuttavani Esan tuttava Arska oli hankkinut Jenkeistä hänelle jo useamman auton, ja hän suostui sitten hankkimaan minullekin pickupin. Ilmajousituksen tasonsäätö hoituu Accuairin E-levelin kaukosäätimellä. Vaihdoin samalla Herstin suosituksesta öljypumpun, joten en olisi itse älynnyt edes käydä vaihtamaan. Katselin netistä monia eri ehdokkaita, kun tuo tuttavani Esa näytti minulle tätä, että siinä olisi hyvä aihio. Laitoin sitten Ebayhin tarjouksen, 5401 dollaria, jolla auto jäikin käteen, kun ei löytynyt toista yhtä hullua tarjoamaan niin paljoa”, Hannu jatkaa virne suupielessään. 2011 kesäkuussa auto viimein oli noudettavissa Hämeenlinnasta, ja Hannu haki tarrakilvet siihen. Hytin sain mahtumaan talliin rungon ollessa siellä katoksessa”, Hannu selittää. Hersti AutoShop oli kyllä osien hankinnan suhteen iso apu, kun eihän minulla ollut mitään tietoa, mistä niitä osia alkaa hankkimaan.” Pihakatoksessa puhallettu. ”Tein runkoa pihalla pressukatoksessa, jonne olin tehnyt itse eräänlaisen grillin. ”Päätin asentaa autoon samalla automaatin ja totesin, etten osaa yhdistää sitä alkuperäiseen putkikardaaniperään, joten päädyin hankkimaan tuttavalta piilofarmarista TH350vaihteiston ja aavikkovälityksellä olleen perän. Onnistunut ratkaisu ehdottomasti. Ohjaussimpukan kanssa oli kasikonetta asennettaessa tehty sellainen patentti, että pyörä otti kiinni simpukkaan, joten oli keksittävä siihen uusi ratkaisu. Hannulla oli ensin useamman vuoden alla valkoraitarenkaat ja vanteissa oli kromikehät, mutta sitten hän päätyi muuttamaan lookin pelkistetymmäksi. Samalta kaverilta löysin myöhemmin myös käsijarrumekanismin.” Takapäähän tilattiin nelilinkit, joilla uusi akseli saatiin tuettua runkoon. En minä kerennytkään sille mitään siinä tekemään, kun piti lähteä kesälomareissulle. Lopuksi runko maalattiin mustalla epoksilla. Tulipellistä hitsailin myös miljoona ylimääräistä reikää umpeen. ”Meinasin ajaa sen kotiin, kun sen piti olla täysin ajokuntoinen. Seetit hioin ihan kotikonstein. Kenkälaatikon kokoinen lava ja saman pituinen konepelti”, Hannu Harjanti selittää ensi kosketustaan avolavoihin, jollaisen omistajaksi tulikin varsin pian. ”K ävimme Uruguayssa viime vuosikymmenen taitteeessa pari kertaa lomareissulla, ja siellä ollessa ihastuin noihin vanhoihin jenkkipickupeihin. Sylinterit näyttivät niin hyviltä, että ne tyydyttiin hoonaamaan, ja moottoriin uusittiin männänrenkaat ja laakerit. ”Muutama väsymishalkeama rungosta löytyi, mutta ruostekorjauksia sille ei tarvinnut tehdä. Enimmäkseen ne taisivat olla Fordeja, mutta jotenkin se pisti silmiin, että karseen näköinen vehje. ”Avasin moottoria vähän ja huomasin, että on sille peruskorjaus tehtävä. Tajusin siinä autoa purkaessani, että ei sitä ohjaustakaan voinut säilyttää sellaisena. Hyvin se sen jälkeen pelasikin, ei se vienyt öljyäkään yhtään.” 26 Chevrolet 3100 Pickup ’51 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Itse en tästä niin innostunut, mutta Esa totesi, että tässä on se hyvä puoli, että tähän on jo kasikone laitettu. Siellä oli noita patinoituneita romuja aika paljon. No, sehän tuli sitten Kirkkonummelle hinausauton kyydissä. Kun se simpukka oli muutenkin väljä, päädyin lopulta hankkimaan tuohon Heidtsin Mustang II -tyyppisen etupään”, Hannu jatkaa. ”Siitä se homma sitten eteni, vaikka kyllähän se vähän arvelutti, että mitähän siitä tulee. Positiivisena yllätyksenä tuli se, että moottori ei ollutkaan mikään 100-heppainen saastekone, vaan ’69-vuosimallin Camarosta tai Corvetesta lähtöisin oleva nelipulttinen. Pikkuhiljaa se alkoi selviämään, ettei autolla sellaisenaan voisi ajella, vaan sitä pitäisi alkaa vähän läpikäymään.” Uskomatonta kyllä, ensimmäisen amerikanautonsa projektikuntoisena ostanut Hannu lähti sen suuremmin empimättä purkamaan autoa osiin ja ehostamaan sitä pala kerrallaan. Enhän mä päässyt sillä kuin muutaman kilsan, kun lämmöt nousivat ja vesiletku kosahti sinne. Korista piti hitsata apukuskin jalkatilan kulmaa ja perälaudan vaihdoin uuteen, koska se vanha oli jo niin hitsailtu ja mutkilla. ”Sen reissun jälkeen rupesin niitä katselemaan, eikä siinä montaa kuukautta mennyt, kun tämä tuli ostettua. Hannu purkikin Letukan ihan osiin ja hiekkapuhalsi sen rungon sekä akseliston omalla pihallaan
Yritin ostaa vanhaakin, mutta ei kukaan sellaista minulle ostoilmoituksesta huolimatta tarjonnut”, Hannu jatkaa. Kalliiksihan se tuli, kun jouduin hankkimaan senkin lock up -boksin, mutta kyllä se neljäs vaihde on enemmän mukavuustekijä.” Moottorin lisäkutittelun myötä uusiksi meni myös putkisto, joka oli ensi alkuun Hannun itse Motonetin mutkista kokoama. Ilmapalkeiden päälle. Sisällä oli tullessa kaksi huonokuntoista erillispenkkiä, joten hankin Jenkeistä silloin tuon sohvan ihan uutena." Lava on kauttaaltaan turkkipellitetty ja varustettu kiinnityslenkeillä, jotta siellä voi oikeasti kuljettaa jotain ilman pelkoa koreiden pintojen kolhiintumisesta. Hankin siihen Edelbrockin 2098 Total Power Package -virityssarjan ja 600 cfm kaasuttimen, joiden avulla tehoa luvattiin tulevan 410 hevosvoimaa. ”Jotenkin en halunnut tehdä tuosta sellaista alkuperäistä synkän tummanvihreää, vaan ajattelin, että tämmöisen pirteämmän värin kanssa muotokin tulee paremmin esiin.” Lavan pohja meni uusiksi ja kaikki korin kiiltävät osat uusittiin. Kokoamisen yhteydessä uusittiin kaikki muut lasit, paitsi hytin takakulmat. Vanhan ruosteisen puuratin tilalle Hannu tilasi myös uuden alkuperäistyyppisen, ja rattiputki meni uusiksi samalla samoin kuin kaikki ohjaamon kiiltävät osat, joita tosiaan saa uutena helposti. Olihan se melkoinen riski lähteä tuntemattomalla laitteella reissuun. Lasikuituisen, pumpuilla varustetun kovan kannen ansiosta siellä on hyvä myös kuljettaa matkatavaroita pidemmillä reissuilla, ohjaamossa kun niille ei tilaa ole. Stirwell-maalikaupassa Hannu selaili aikansa oransseja ja punaisia värikarttoja, muttei oikein päässyt mihinkään lopputulokseen, kunnes myyjä näytti Hannulle valokuvasta Porschen, jonka väri näytti mieleiseltä. ”Herstin kanssa sovimme, että maalaan itse kaikki sisäja alapuolet ja hän vetää pintamaalin. ”Ensimmäisen kesän ajoin sillä rautajousilla. Tultiin vielä pohjoisen kautta takaisin, että kyllä siinä aika pitkä lenkki tuli”, Hannu toteaa. Sieltä tulivat myös valkosivurenkaat, jotka alle silloin asennettiin.” Sellaisenaan auto valmistuikin kesäksi 2012, jolloin se myös rekisteröitiin kotimaisiin kilpiin. Porschen oranssiksi. No, sitten se kertaalleen Suomessa peruskorjauttamani normaalitehot kestäväksi kerrottu laatikko ei enää toiminutkaan normaalisti”, Hannu harmittelee. ”Tulin siihen tulokseen, että vaihdan tuohon sähköisellä turbiinilukolla varustetun TH700R4-laatikon. Jostain syystä halusin tuohon umpinaiset vanteet, joten tilasin South West Tradelta nuo Smoothiet, jotka maalattiin korin värillä. Sittenhän siinä nälkä kasvoi tehojenkin suhteen ja piti alkaa vaihtaa nokkaa ja kansia. ”Kokosin itse venttiiliryhmän irtoventtiileistä, ja kaikki saatiin kätevästi lavan alapuolelle piiloon.” Ohjaimeksi tuli Accuairin automaattisen tasonsäädön mahdollistava E-level, johon pystyy ohjelmoimaan myös useamman eri esiasetetun korkeuden. ”Sittenhän me lähdettiinkin sillä heti Ruotsiin Västeråsin Power Meetiin. ”Sisällä oli tullessa kaksi huonokuntoista erillispenkkiä, joten hankin Jenkeistä silloin tuon sohvan ihan uutena. ”Etupäässä oli se ongelma, että ne ensimmäiset eivät jaksaneet oikein nostaa sitä, joten hankin tilalle uudet, astetta isommat säkit. Sitten Veikkolassa oli joku, jolla oli vähän vanhempi samanlainen, olikohan ’47 ilmajousilla, joten sitten tuli vaan se into, että tuohonkin pitää saada sellaiset.” Niiden suhteen Hannu kääntyikin Lowtoysin puoleen, jolta joka nurkkaan hankittiin coilover-tolppien ympärille sopivat ilmapalkeet. 27 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Tai oikeastaanhan kiiltäviä osia tuli aika paljon lisää, kun tässä puskurit ja maski olivat alkuaan maalattuja
Viimeisimpänä parannuksena seitsemänvuotisessa projektissaan Hannu päätyi vaihtamaan kaasuttimen ruiskuun. Olin minä joskus ostanut tien varresta jonkun Corollan, jonka hitsailin ja korjailin kuntoon rouvalle käyttöautoksi ja tehnyt yhden vanhakoppa-Escortin tekniikanvaihdon loppuun leimakuntoon. ”Teetin siihen sitten Marteliuksella uuden kunnollisen alusta loppuun. Edelbrockin Performer RPM -alukannet sisältäneen virityssarjan ja FiTechin EZ EFI -ruiskun myötä korkeapuristeisen '69-mallisen 350:n pitäisi tuottaa nelisensataa hevosvoimaa. Siellä tehtiin myös keraamisesti pinnoitetut peltipakosarjat.” Kaasarista ruiskuun. ”Toistaiseksi tuo ruisku on ollut ihan itseoppivana, mutta tavoitteena on ollut saada tuo dynoon säädettäväksi.” Ihan itse on Hannukin saanut opetella autonsa niksit alusta asti. Siihen tuli tehtyä kone ja maalattuakin koko auto, mutta ei minulla ollut yhtään jenkkiautoa ollut edes käyttöautona”, hän toteaa. ”Broidillani töissä olevan Marko Tuomelan kanssa tuli puheeksi tuollainen ruiskusysteemi, kun valitin hänelle jotain kaasarin säätöjen vaikeudesta. ”Tämä oli minulle ensimmäinen tällainen projekti. Marko totesi, että hänellä on kiihdyttely-Moparissaan FiTechin ruisku, ja aloimme miettiä, mitä tuolle pitäisi tehdä sellaisen asennusta varten.” Tovin asiaa tuumailtuaan miehet sopivatkin, että Marko asentaisi vastaavan setin Hannun Letukkaan. ”Paluulinjahan tuohon piti rakentaa, ja samalla tehtiin koko polttoainelinja uusiksi”, Hannu selittää. ”Kävin hankkimassa US-Partsilta uuden 3,73-välityksen ja aloin kysellä, että kuka sen vaihtaisi paikalleen. Seuraavana kesänä jo ensimmäisillä ajoilla kävi ilmi, että perävälitys oli liian pitkä nelivaihteisen vaihteiston kanssa, eikä auto vaihtanut ollenkaan nelosta normaalinopeuksilla. Kaikki korin kiiltävät osat on uusittu. Harva nimittäin edes uskaltautuu tämänlaajuiseen projektiin vailla aiempaa kokemusta aiheesta, ja vielä harvempi niistä uskaltautuneista saa koskaan vietyä projektia loppuun. Mä kyllä funtsailen asiat yleensä moneen kertaan ennen kuin alan niitä tekemään, mutta silti koko ajan oppii uutta”, mies puntaroi. 28 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Chevrolet 3100 Pickup ’51. Tarjoukset olivat kuitenkin niin kalliita, että päädyin vaihtamaan sen itse. Se oli kyllä virhe, nyt olen joutunut avaamaan sen jo kolmeen kertaan, kun se välysten säätäminen ei ole ihan yksinkertainen juttu”, Hannu naurahtaa. Keraamisesti pinnoitetut pakosarjat sekä putkisto on teetetty Marteliuksella. Hauskasti lähes kirkkaanpunaisesta kellertävään taittuva oranssi löytyi sattumalta Porschen värikartasta. ”Se tässä on kyllä ihmetyttänyt, että noihin japanilaisiin ja eurooppalaisiin autoihin ostetut uudet varaosat ovat lähtökohtaisesti olleet sopivia ja toimivia, mutta näiden osat ovat usein todella huonolaatuisia. ”On sillä jo yli 20 000 mailia nyt oranssina ajettu, tosin onhan tässä jo seitsemän kesääkin takana." Ja se on hatunnoston arvoinen suoritus. Hannu sai, ja autosta tuli sellainen, että sillä tosiaan voi myös ajaa pidempiäkin matkoja. Tämänkin auton kohdalla on kyllä tehty niin monta kohtaa turhaan moneen kertaan, kun ei ole tajunnut ensimmäisellä kertaa, kuinka nämä pitäisi tehdä
Vanteet: 15" Wheel Vintiques Smoothie, Baby Moon -kapselit. Kori: Peltinen gangsterilippa, kromimaski ja -puskurit. Kiitos: Esa, Arska, Hersti AutoShop, Marko ja kaikki, jotka ovat olleet jollain tavalla osallisina tässä projektissa. Moottori: ’69-vuosimallin 350 cid V8 4-boltalakerralla, Edebrock Performer RPM -alukannet 65cc palotiloilla, Edelbrockin 308/318-asteinen Performer RPM -nokka 0.488/0.510 nostoilla, Edelbrock Performer -jakopää, Edebrock Performer RPM Air Gap -alumiini-imusarja, FiTechin EZ EFI -ruisku, uudet bensalinjat, sähköinen bensapumppu, Marteliuksen keraamisesti pinnoitetut custom-peltipakosarjat ja -putkisto. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rummut. Tämänkin auton kohdalla on kyllä tehty niin monta kohtaa turhaan moneen kertaan, kun ei ole tajunnut ensimmäisellä kerralla, kuinka nämä pitäisi tehdä." 29 AMERIKAN RAUTA 7/2018. 400 hv. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, farmarin 10-bolt perä 3.73:1 välityksellä. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen ratti, yleismallin rattiputki, harmaalla kankaalla verhoiltu sohvapenkki. Alusta: Edessä Heidtsin Mustang II -tyyppinen apurunko, Universal Air Aero Sport -ilmajouset, takana 4-link, Accuair E-level -ohjausautomatiikka, Viair 444c -kompressori, 8 magneettiventtiiliä, 5 gallonan säiliö. Teho: n. Faktat Chevrolet 3100 Pickup ’51 Omistaja: Hannu Harjanti, 60 Paikka: Kirkkonummi. Renkaat: Nokian 205/60 ja Kumho 225/60 R15
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Hannu Harjanti 1. Tässä auto on vielä kärryssä ensimmäistä kertaa oranssina kotipihassa. Laseista uusittiin kaikki muut, paitsi hytin takakulmien kaarevat ikkunat. 2. 4. Hannu pääsi sillä tulliaitauksesta peräti kolmen kilometrin päähän. Runko, kuten suurin osa korinkin pelleistä oli onneksi hyvässä kunnossa, eikä sitä tarvinnut hitsata ruostevaurioiden takia lainkaan. Rohkea veto ensikertalaiselta. 3. Myyjän kertomuksen mukaan Ebaystä löytynyt auto oli ”runs and drives” -kunnossa, ja sitähän se periaatteessa olikin. Hannu hitsaili umpeen myös tulipellin ylimääräiset reiät. Aikamoinen urakka Auton täydellinen läpikäynti yhden talven aikana on melkoinen urakka kokeneemmallekin rakentajalle, mutta vielä kovempi suoritus se on ensimmäistä jenkkiään osittain pressukatoksessa rakentelevalle. 6. 7. 9. Lavan ja hytin Hannu sai yksitellen mahtumaan talliinsa kunnostettavaksi, rungon hän hiekkapuhalsi ja maalasi pressukatoksessa. Sittemmin ovat vaihtuneet myös kannet ja kaasuttimen on korvannut ruisku. Kuvassa ovat alla vielä tilapäisaluvanteet, jotka lainattiin siitä samasta piilofarmarista, josta Hannu otti pickupiin taka-akselin. Samaa linjaa ulkokuoren kanssa jatkoi rapistunut ohjaamo tuntematonta alkuperää edustaneine erillispenkkeineen ja ruostuneine puuratteineen. 8. 5. Positiivista oli, että pickis oli valmiiksi varustettu V8-moottorilla, joka vieläpä osoittautui ’69-malliseksi ja Camaron tai Corvetten keulalta lähtöisin olevaksi korkeapuristeiseksi 350:ksi. Aikansa kotipihaan hinattua autoa tutkittuaan Hannu päätyi purkamaan sen osiin täydellistä läpikäyntiä varten. Pintamaalausta Hannu ei lähtenyt tekemään itse, vaan antoi siitä vastuun Hersti AutoShopille. Etuakselistoksi tuli Heidtsin Mustang II -tyyppinen levyjarruineen. 30 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Chevrolet 3100 Pick-up ’51 1 2 3 4 5 6 7 8 9. Ensimmäisellä kerralla Hannu teki moottorille kevyemmän remontin ja uusi siihen laakerit, männänrenkaat ja tiivisteet
Oululainen Kim Sulkakoski rakensi pikku hiljaa Kalifornian auringon alla paahtuneen Mustangin mieleisekseen GT-klooniksi. Projektin alusta asti oli selvää, että auton jokainen muutos ehdittäisiin tehdä loppuun aina talven aikana, jotta kesäisin päästäisiin nauttimaan koko perheen voimin avo-Mustangin kyydistä. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 31 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Väärin päin rakennettu FORD MUSTANG ”GT” CONVERTIBLE ’69
Puhelimessa Petrin kanssa jutellessa selvisi, että auton myyjä oli vain 14 mailin päässä Petrin kotoa, joten välimatka ei ainakaan olisi este Mustangin hankinnalle. Alusta asti oli selvää, että Kimiä kiinnostivat eniten 60-luvun lopun ja 70-luvun alun muskeliautot ja niistä erityisesti Ford Mustangit. Neitsytmatkalla sillä päästiin eteenpäin ruhtinaalliset 10 metriä, kunnes Mustang päätti sammua ja olla käynnistymättä uudelleen. Juhannusviikolla 2012 Mustang vihdoin tuotiin trailerilla Sulkakoskien omakotitalon pihalle, jossa sitä koko perheen voimin alettiin ihmetellä. ”Lataus ei monen muun asian ohella toiminut, joten huomasin heti, että töitä olisi edessä ja paljon, mutta sitähän tämä harrastus on. ”Oikeastaan se on yhden minun kaverin ansiota, että tämä avo-Mustang seisoo nykyisin meidän tallissa. ”Petri kävi paikan päällä ottamassa kuvia autosta ja vielä samana iltana ne olivat minun sähköpostissa. Kyllä minä tein ostopäätöksen siltä istumalta ja ilmoitin Petrille, että käy ostamassa Poni pois kuleksimasta”, muistelee Kim seitsemän vuoden takaisia ostohetkiä. Ilmoituksessa oli vain yksi pieni, epätarkka kuva, joten ostopäätöstä sen perusteella oli mahdoton tehdä, mutta onneksi San Diegossa asui Kimin ja Timon yhteinen tuttava Neuvosen Petri. K im Sulkakosken vuosia kestänyt moottoripyöräharrastus alkoi vähitellen hiipua vuoden 2008 tietämissä. Lisäksi rengasliikkeessä pyöräytettiin alle uudet BF Goodrichit valmiksi autossa olleille 14 tuuman American Racing Outlaw -vanteille. Oli siinä myös paljon positiivista, esimerkiksi todella vähäinen ruosteen määrä sekä paikoillaan olleet pisteosat. Yksi erikoinen juttu, joka pisti silmään konehuoneessa, oli ratkeama kuskinpuolen jousitornin yläosassa, josta paistoi ihan päivänvalo 32 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ford Mustang ”GT” Convertible ’69 Ford Mustang ”GT” Convertible ’69. Ennen Mustangin laivausta Suomeen siihen asennettiin paikallisella verhoomolla vielä uusi rättikatto. Rahtihommat hoiti jouhevasti Neuvosen Petri firmansa Alpine Traden kautta. Sitä oli vauhdittamassa myös pari vuotta aikaisemmin tapahtunut moottoripyöräonnettomuus. Kyllä se karulta kuvissa ensi silmäyksellä näytti, kun rättikatosta ei ollut jäljellä kuin kehikko ja viimeisin ylimaalaus oli suoritettu pensselillä tai telalla. Perse edellä puuhun. Hyvä niin, nimittäin itse en olisi tähän avon myynti-ilmoitukseen todennäköisesti törmännyt”. ”Kolarin jälkeen rakensin vielä yhden kustom-Kawasakin, mutta en enää tuntenut samaa paloa moottoripyörähommiin kuin aikasemmin, vaan yhä enemmissä määrin kiinnostus alkoi kohdistua amerikanautoihin”, mies kertaa. Hamarin Timo nimittäin löysi itselleen ’69 Grande-Mustangin Craigslistiltä ja sillä jäi jotenkin se autojen bongaus päälle, vaikka oma yksilö olikin jo löytynyt
”Ainoat kohdat, jotka vaativat uutta peltiä oli kuskinovi ja saman puolen takalokasuojan alaosa, jonka Amerikan Joe oli näppärästi korjannut kanaverkolla ja kitillä. Mustang Mach 1 -mallin scoopin takaa löytyvät myös suuntavilkkujen merkkivalot. Siinä se loppukesä kului tarrakilvillä ajellessa sekä pikkuvikoja korjatessa ja juuri ennen seisontaan laittoa lokakuun alussa Mustangille suoritettiin rekisteröintikatsastus onnistuneesti. Se oli maalattu puhtaanvalkoisella keinovalossa lievästi siniseen taittavalla helmiäisvärillä. 33 AMERIKAN RAUTA 7/2018. läpi. Ensimmäisen talven Kim päätti panostaa auton ulkoasun paranteluun, johon kuului maalauksen uusiminen sekä ulkoisten pisteosien uusiminen. Epäilimme Petrin kanssa, että olisiko kontti pudonnut vahingossa satamassa ja tullut maahan tuo kulma edellä. Väriksi olin suunnitellut alkuperäistä Wimbledon White -sävyä, mutta kaikki muuttui, kun kävin katsomassa maalari Samin tallissa ollutta Subarun ralliautoa. Heti huomasin, että tuossa on se oikea sävy myös omaan Mustangiini. ”Onhan se vähän niin kuin menis perse edellä puuhun, kun aloittaa maalauksesta, mutta jotenkin se pensselimaalaus piti saada pois päiväjärjestyksestä. Onhan se vähän niin kuin menis perse edellä puuhun, kun aloittaa maalauksesta, mutta jotenkin se pensseli maalaus piti saada pois päiväjärjestyksestä. Loppukevään aikana mies saikin rauhassa kasailla vastamaalattuun Mustangiin uudet merkit ja pisteosat paikoilleen, jonka jälkeen auto oli valmis tulevan kesän ajokauteen. Ratkeaman konehuoneesta korjasi vanhanliiton peltiseppä Rissasen Ipe, joka on amerikanautoharrastaja itsekin. Siihen kun lisättiin vielä Mach 1:n musta etuspoileri ja scooppi sekä saman väriset GT-rannut helmaan, niin olin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen”, toteaa Kim. Mene ja tiedä sitten”, pohtii Kim tapahtunutta näin jälkikäteen. Sitä vauriota ei ollut kuvissa, jotka Petri oli minulle lähettänyt ja sen synty jäi näin täydeksi mysteeriksi. Purin auton maalausta varten ja vein sen SPL Motorsiin Kempeleeseen, jossa peltija maalaustyöt tehtäisiin”, Kim kertoo. Maalikerroksia Mustangista löytyi yhteensä 12, joten se päätettiin hioa kokonaan pellille ja siinä apuna käytetiin myös soodaja hiekkapuhallusta
Ehdottomasti paras sijoitus oli Borgesonin tehostettu simpukka nopealla ohjauksella. Siistissä käyttökunnossa oleva konehuone on ainoa vielä läpikäymätön kohta Kimin Mustangissa. Tarvis tehdä jotain. Kimiä kuitenkin harmittivat Mustangin huonot ajoominaisuudet siinä määrin, että seuraavana talvena edessä oli alustan täydellinen läpikäynti. Eteen tuli jäykemmät jouset, joista otin vielä puoli kierrosta pois ja taakse tuuman madaltavat mid-eyelehtijouset. Marketti reissulla sattumalta löytyneet CocaCola -laatikot pitävät sisällään harrastajille tärkeän ”Survival Kitin” mahdollisien ongelmien varalta. Niin ja tulihan se vielä korjattua reippaasti ääntävä peräkin ja samalla asennettua sinne uusi levylukko”, mies kertaa alustaremonttia. Itse pohjalevy oli hyvässä kunnossa ja sille riittikin huolellinen puhdistus ja massaus. Alustaremontin kruunasivat keväällä alle laitetut REV Wheelsin 17 tuuman vanteet, joissa on leveyttä edessä kahdeksan ja takana yhdeksän tuumaa. Seuraava kesä meni mukavasti avoautolla ajellessa ja erilaisissa harrasteautotapahtumissa käydessä. Alkuperäisestä ratista oli jäljellä vain rippeet, joten se korvattiin Grantin 15-tuumaisella Classic Nostalgia -mallilla. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ford Mustang ”GT” Convertible ’69 Ford Mustang ”GT” Convertible ’69. Ohjaustuntuma on nykyisin aivan toista luokkaa. ”Edellisessä katsastuksessa sanottiin, että alkaa pikku hiljaa olla nivelten vaihdon aika, joten päätin laittaa kerralla kaikki uusiksi. ”Todennäköisesti rakennan jossain vaiheessa tehokkaamman moottorin ja sen vaihdon yhteydessä siistitään myös konehuone lopullisesti”, mies toteaa. Yksi erikoinen juttu, joka pisti silmään kone huoneessa, oli ratkeama kuskin puolen jousitornin yläosassa, josta paistoi ihan päivänvalo läpi. Myös takaluukku on verhoiltu asianmukaisesti ja samalla siitä tuli käytännöllisempikin. Ajattelin, että kaikki, mitä tekee, menee varmasti parempaan suuntaan, joten vaihdoin myös kaikki puslat uretaanisiin
Mustangin verhoilut olivat suhteellisen ehjät, mutta kuitenkin tasaisen kuluneen näköiset, joten ne eivät enää Kimin mielestä sopineen yhteen kunnostetun ulkokuoren kanssa. Kun auto tuli minulle, niin siinä ei toiminut kuin nopeusmittari. Mitäpä sitä toimivaa konetta purkamaan”, naurahtaa Kim. Tämän mallin sivuscooppi löytyy ainoastaan vuoden ’69 Mustangeista. Renkaat: 225/45 R17 ja 255/40 R17. ”Ei mulla ole tarkkaa tietoa esimerkiksi siitä, mikä nokka koneessa on, mutta ei se kuitenkaan vakio ole. Auton mukana tulleiden papereiden joukosta löytyi kuitit moottorisekä vaihteistoremontista ja kuitissa oli vielä oikein erikseen maininta miljoonan mailin takuusta. Sisusta siistiksi. ”Niin ja noissa mittareissa oli kanssa oma savotta, että ne saatiin toimimaan. On siinä kuitenkin Edelbrockin nelireikäinen imusarja ja saman firman kaasutin. Takana mid-eye 1" madaltavat lehtijouset, KYB Gas-A-Just -kaasuiskarit, ohjaus muutettu nopeammaksi tehostetulla Borgesonin simpukalla, tehostimen pumppu GM Saginaw. Vuosien saatossa Mustang on muokkautunut juuri omistajan silmää miellyttäväksi GT-klooniksi, jota on piristetty myös Mach 1:stä lainatuilla osilla. Vanteet: Rev Wheels 8x17" ja 9x17". Samalla tuli asennettua Grantin 15-tuumainen Classic Nostalgia -ratti ja Retrosoudin soitin, joka sopi alkuperäiselle paikalle vallan mainiosti. Hyvinhän tuo tuntuu toimivan, eikä savuta tai vie öljyä. Kiitos: ”Amerikanserkuille” Petri Neuvonen/ Alpine Trade ja Kimmo Rantala auton hankinnasta ja tuonnista Suomeen, SPL Motor Oy/ Sami Lehtola ja Kimmo Viinikangas peltitöistä ja maalauksesta, Tradeparts ja Seppo Niemensivu osahankinnoista, ACC Oulu kuvauspaikasta & valomiehistä. Faktat Ford Mustang Convertible ’69 Omistaja: Kim Sulkakoski, 45 • Paikka: Oulu. Keraamisesti pinnoitetut Flowtech-peltisarjat 2,5" X-putkistolla ja Dynomax Turbo -ovaalivaimentimilla, isolohkon 3-rivinen jäähdytin, Powermaster-ministartti. Voimansiirto: alkuperäinen C4-automaatti shift kitillä, alkuperäinen 8" perä 3.00:1 -välityksellä ja levylukolla. Kimin kaverilta löytyi juuri Mach 1:n mallin mukaan verhoillut korkeaselkänojaiset penkit kuluneiden alkuperäisten tilalle. ”Tuollaisena minä sen näin jo siinä myynti-ilmoituksen suttuisessa kuvassa. Sisusta: Grant Classic Nostalgia -ratti Mustang-keskiöllä, korkeaselkänojaiset penkit vuoden ’71 Mach 1 -kuvioinneilla ja väreillä, Mach 1 -keskikonsoli, Retrosound-soitin. Menneenä talvena hän paranteli vielä pakokaasujen virtausta Flowtechin keraamisesti pinnoitetuilla peltisarjoilla ja rakentamalla X-putkella varustetun kahden tuuman pakoputkiston. Ford Mustang Parking Only on varsin osuva kyltti Sulkakoskien omakotitalon pihalla, nimittäin sinne on vastikään ilmestynyt myös ’71 Fastback Mustang. Mitä tälle 429 Cobra Jetillä varustetulle autolle tapahtuu, on sitten jo toinen juttu. ”Muuten kunnostin sisustan alkuperäisillä materiaaleilla, mutta eteen asensin kaverilta yli jääneet juuri verhoillut korkeaselkänojaiset penkit, joissa on pari vuotta nuoremman Mach 1:n verhoilut. Kimin periaate siitä, että Mustang on aina kesällä ajossa, on pitänyt, ja autolla onkin ajeltu varsin ahkerasti. 35 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Alusta: Edessä isolohkon kallistuksenvakain, uretaanipuslat, jouset jäykemmät 620 lbs 1" matalampina ja puoli kierrosta lyhennettyinä. Moottori: 302 cid 4V vuodelta 1971, Edelbrockin imusarja ja 650 CFM AVS -kaasutin, jyrkempi nokka-akseli, Uniliten kärjetön jakaja MSD:n puolalla. Joistakin mittareista oli piirilevy rikki ja toisissa taas johtojen liitoksissa häikkää. Tekniikan suhteen onkin selvitty ainoastaan joidenkin tiivisteiden ja kaikkien apulaitteiden vaihdolla sekä konehuoneen sähköjen uusimisella. Pikku hiljaa sitä on jalostettu eteen päin ja seuraavana työlistalla onkin hitsata paikoilleen apurungon yhdistäjät, jotta saataisiin tuota avokoria vielä jäykemmäksi”, päättää Kim tämänkertaisen tarinan, mutta uusi taitaa olla jo syntymässä – nimittäin loppukesästä miehen pihaan ilmestyi Oulun alueella 80-luvun puolivälistä asti majaillut Fastback Mustang vuodelta ’71. Siitä ne pikku hiljaa yksi kerrallaan saatiin toimimaan”. Korimuutokset: Mach 1 -etuspoilerilla ja konepellin scooppi, helmoissa GT-raidat, Mach 1 sport-peilit sisäsäädöllä. Jarrut: Edessä isot levyjarrut, takana rummut. Nyt olikin hyvä hetki asentaa paikoileen myös auton mukana tullut Mach 1:n keskikonsoli”, Kim muistelee sisustaprojektia
SLEEPER 36 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Oliivinvihreä Dodge Dart edusti Kari Peitsamolle suomalaista rockunelmaa yhdessä hohtavanvalkoisten lenkkareiden kanssa, mutta kotimarkkinoillaan A-bodyt olivat niitä tylsimmän ja halvimman pään perusautoja. DODGE DART ’73. Juuri siksi Dart on sleeperaihiona yksi herkullisimmista, ja yksi rajuimmista vastaan tulleista toteutuksista yli 600-hevosvoimaisine stroker-koneineen löytyy Lopelta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 37 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Autosähköinsinööriksi aikanaan opiskellut mies joutuu työssään matkustelemaan paljon ja olemaan reissuilla pitkiäkin aikoja, joten noilta keikoilta löytyi myös seuraava virittelykohde. Olin itse jo useita ja useita vuosia hyvinkääläisten Mopar-harrastajakavereiden kanssa pyöriessä ihastellut neliovisia Darteja. ”Tuon Mitsu Evo X:n toin ulkomaankeikalta 2013, ja sen moottorin hengitystä parantelin aika paljon, sekä tein siihen kokonaan uudet kartat.” Ohjelmoinnilla ja moottorin ulkopuolisten osien vaihdolla Evosta saatiinkin kutiteltua reilut 100 hevosvoimaa lisää. Dart oli ollut Petrillä jo vuodesta 1997, ja hän päätyi luopumaan siitä alettuaan rakennella itselleen Fox-korista Mustangia, jollainen oli siihen aikaan Uho-Juhon kilpurinakin. Järjestelmän tiedonkeruuseen saa yhdistettyä myös lambdan, jolloin todellisia seossuhteita eri kierrosluvuilla pystyy tutkimaan jälkikäteen. Dart ei, poikkeuksellista kyllä, ole uutena Suomeen tuotu, vaan sen oli ostanut 1973 Yhdysvalloista siellä asunut suomalainen, joka toi sen maahan muuttoautona 1975. ”Sitten, kun Unosta luovuin, mulla ei ollut omaa tehokkaampaa autoa, vaan leikin muiden autoilla ja tein rallihuoltohommia. Himoitsin sellaista, jossa olisi voimaakin, ja tämä täytti hyvin vaatimukseni, joten päätin ostaa sen itselleni loppukesästä 2016.” Stroukattu 340. Sisältä Dart on upeassa alkuperäiskunnossa. Jopa Super Stock -tyyliin prepattua TF904:ää käsketään edelleen alkuperäisesta rattikarahkasta. Kisamekaanikkotouhujen kautta hän oli tutustunut myös Dartin aiemmin omistaneeseen Petri Seppälään. Keulalta ei olekaan koskaan löytynyt sitä perinteistä kallistettua kutosta, vaan alkuaan auto oli varustettu 318-pikkulohkolla Juhan Dartissa yhdistyy perinteinen kaasutintekniikka ja nykyaikainen ohjelmoitavuus MSD:n Grid-sytytysohjainyksikön ansiosta. ”Sellaisia ruiskunsäätöja ohjelmointihommia olen tehnyt muillekin”, Juha selittää. WRC-Focuksen mekaanikkohommista eksyin joskus 2007 Haapasen Tommille huoltohommiin ja rakentelemaan hänen vaimonsa Anita Mäkelän kilpuria, ja sitä kautta aloin sitten katsoa tätä jenkkihommaa vähän uudella silmällä”, hän jatkaa. ”E nsimmäinen räyhäkkäämpi rakentelukohde minulla oli 18-vuotiaana rakentelemani Fiat Uno Turbo, josta saatiin kaivettua aikanaan karvan alle 200 hevosvoimaa”, Dartin nykyisin omistava Juha selittää sitä, kuinka päätyi amerikanautojen maailmaan. ”Petri toimi Uho-Juhona tunnetun Juho Yijälä-Rädyn mekaanikkona. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Dodge Dart ’73
Sen tiedonkeruuseen saa liitettyä myös lambdan, jota en ole kylläkään ehtinyt työkiireiden vuoksi siihen vielä yhdistää, vaikka itse lambda-anturi onkin jo paikallaan”, Juha kertoo. Tuossa vaiheessa myös vanha 318 sai väistyä Edelbrockin alukansilla ja Moparin mekaanisella laahaavalla nokalla varustetun 360 short blockin tieltä. Menohalujen lisääntymisen myötä myös jarrut on päivitetty reilusti tehokkaammiksi, edestä löytyvät Wilwoodin levyt, taka-akselilla taas Strangelta optiona ruksatut Ford Exporerin levyt. ”Konehuonekin on pyritty säilyttämään alkuperäisen oloisena, vaikka tekniikka onkin rakennettu huippuosilla. Hitsiliimaa tarvittiin siinäkin vaiheessa hyvin vähän, eikä Dartia ole näihin päiviin mennessä hitsattu pohjasta ollenkaan. ”Siinä on myös Flaming Riverin nopeampi tehostamaton 16:1 ohjaussimpukka.” Huippumoderni sytytys. Ajettavuutta on parannettu QA1:n säädettävillä etuiskareilla, Super Stock-lehtijousilla ja lisäämällä korin jäykistykseksi torque boxit sekä rungonyhdistäjät. Tuo kavennettu Danan perä on asennettu tähän jo kymmenkunta vuotta sitten”, Juha kertoo. Tullessa siinä oli orkkislaturi 39 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Tuossahan on nyt samantyyppinen muistikortilla ja tiedonkeruulla varustettu MSD:n Grid -sytytysohjainyksikkö, jollaista käytetään nitroautoissakin. ”Tämä Petri on aika pedantti insinööri, joten kaikki osien kuitit on huolellisesti mapitettu aina paketeissa mukana tulleita tarroja myöten. ”Kampiakselin etupuolisesta triggeristä Grid saa valokuidulla tiedon ykköspytyn sytytystapahtumasta, eli sitä kautta sytytyksenohjain tietää, mikä pytty sytyttää milläkin hetkellä. Tarkoituksena Petrillä oli saada aikaan auto, joka olisi edelleen sekä katukelpoinen että kulkisi stripillä kovaa”, Juha selittää. Kymmenkunta vuotta Seppälä ajelikin siistinä säilyneellä autolla tehdaskuosissa viritellen tekniikkaa pikkuhiljaa rajummaksi, kunnes oli aika käydä kori läpi. Sleeper-henkeä rikkovat hieman Centerlinen Competition Series -vanteet, jotka Juha on kaavaillut vaihtavansa tavallisiin peltivanteisiin. ja TF904-automaatilla sekä molemmilla tehostimilla. Tuo nykyinen moottori on rakennettu tehdasuuteen 340-lohkoon, ja siinä on neljän tuuman iskulla oleva Ohio Crankin 4340-teräskampiakseli ja saman firman H-beam-veivit, joilla tilavuutta tulee 410 kuutiotuumaa. Sen turvin Dart kipittikin varttimailin jo 12,4 sekuntiin. Uuden, hiukan alkuperäistä syvemmän vihreän metallinhohtosävyn auto sai pintaansa talvella 1999/2000, mutta kori säilytettiin täysin alkuperäisissä muodoissaan. Männät ovat Rossin tekemät mittatilausmallit, kannet alumiiniset Indyn CNC-portatut ja nokka Cam Motionilta tilattu mekaaninen rullaversio aika reiluilla nostoilla.” Vaihteisto on A&A:n osilla Super Stock -tapaan vahvistettu manuaalikoneistoinen TF904, jonka turbiinin matalahko 3200 kierroksen stall speed viestii hyvin onnistuneesta moottorikokoonpanosta. ”Stockereiden moottoreita ja vaihteistoja paljon rakentanut Marko Salminen on tehnyt tämän nykyisen vaihdelaatikon ja moottorin kuusi vuotta takaperin. ”Sytkäpuolen olen tehnyt itse uusiksi samoin kuin muitakin sähköjä
Sen takia pitääkin saada se lambda kytkettyä siihen tiedonkeruuseen. Musta tuntuu, että mä tein tuon moottorin viimeisen sisäänajon”, Juha jatkaa. Autossa on muuten edelleen paikallaan alkuperäisellä yhdellä kaiuttimella varustettu AM-radio, joka myös toimii.” 605 hv ja 750 Nm. En ole niihin loppunopeuksiin ihan tyytyväinen. Petri oli aika paljon pitänyt vaan autoa tallissa. Mulla kävi sellainen vahinko siinä triggeröinnin muutoksessa, että 3D-tulostettu hihnapyörän shimmi ei kestänyt Malmin kiihdytystä, ja sen seurauksena hihnapyörä pääsi ottamaan vähän kiinni syylariin. ”Lattiamatto siihen on vaihdettu aikanaan, ja etusohvan selkänojan taustan käytin korjautettavana ensimmäisenä talvena, kun auto oli minulla. Samalla verhoilija korjasi etupenkin jousituksen, mutta muuten verhoilut ovat tehtaan jäljiltä. Tosi kiva sillä on ajaa, uskaltaa vetää lujaa mutkiinkin. ”Vaikka moottorilla on ikää jo useita vuosia, ei tuolla tekniikalla ole paljoakaan ajettu. Mulla on tunne, että se kävisi vähän paksulla. ”Kyllä sillä on rullattu meillä ollessa aika paljon cruisingeissa pitkin Uuttamaata, Lopelta tulee kuitenkin matkaa joka suuntaan. Diggaan erityisesti siitä, että tuossa yhdistyy vanhanaikainen kaasutintekniikka ja nykyaikainen ohjelmoitavuus tuon MSD:n Grid-yksikön myötä. Öljynkiertoa olen myös muuttanut siten, että nyt siinä on tuo ulkoinen öljynsuodatin.” Viime kesän Malmin kiihdyttelyiden jälkeen Juha joutui tekemään myös pientä remonttia moottorin yläkerralle. 40 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Dodge Dart ’73. Lopputuloksena se onneksi vain avasi hivenen pakoventtiiliä ja irronnut palanen jäi nätisti nostajalaaksoon.” Pientä ehostusta kaipasi pääpiirteissään todella hienossa alkuperäiskunnossa säilynyt sisustakin, jonka Juha aikoo säilyttää sellaisena myös jatkossa. Liimaradalla Dartilla on ajettu parhaimmillaan varttimaili 11,2 sekuntiin, Malmin liukkaalla lentokenttäradalla ajoin 11,7 sekunnin vedon vajaan 190 kilsan loppunopeudella. moniurahihnalla, mutta näiden runsaiden sähköhärpäkkeiden myötä korvasin sen Audin 100Ah mallilla”, hän jatkaa. ”Siellä oli Smith Brothersin kromimolytönärit, joista yksi katkesi kuin veitsellä viime vuonna Malmilla sen pallon juuresta. Jopa sisälokasuojista löytyvät edelleen alkuperäiset tarrat, eikä mitään ole leikelty tai muokkailtu muuten rankalla kädellä. Olen tekemässä tuolle sähköpumpulle Arduinolla uudenlaista ohjausta, jolloin puolijohderelettä pulssittamalla saadaan pyörimään pumppu Konehuone on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisen henkisenä korkeaan viritysasteeseen nähden. ”Vesipumpun vaihdoin myös tuohon Craig Daviesin sähköiseen ja vaihdoin samalla jäähdyttimen kolmiriviseen yleismalliin, johon hitsasin alkuperäisten kaltaiset korvakot
Penkissä tuota on ajettu vain 6500 kierrokseen, nyt rajoitin on vähän yli sen. Bensallahan tuosta on mitattu moottoridynossa 605 hevosvoimaa ja 750 newtonmetriä.” puolet hiljempaa cruisaillessa, mikä säästää myös pumppua ja pitää polttoaineen lämmön matalampana.” Etanoliin Juha ei kuitenkaan ole Dartin polttoaineena siirtymässä, vaan ihan tavallisella pumppubensalla mennään jatkossakin. ”Myös monet ystävät kulkevat mukana tapahtumissa ja ovat välillä auttamassa pikkuprojekteissa. 41 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Eikä Juhan tavallisennäköinen neliovinen Dart tosiaankaan kuulu niihin autoihin, joita kannattaisi lähteä haastamaan viivalle. Kiitos: Jarkko ”Jake-Setä” Leipälä, Johannes Juvonen, Sami Lehtimäki, Juho ”Uho-Juho” Yijälä-Räty, Chief, Petri Seppälä, Vaimo ”Kemppane”, Hoo-Dog, Tmi Kuitsa, Trade Parts ja koko Buli Racing Teamin väki. Rattivalitsimineen ja sohvapenkkeineen se on sleeper – sanan varsinaisessa merkityksessä. Jukan kanssa ollaan touhuttu yhdessä paljon”, Juha kertoo. Alusta: Edessä HD-vääntösauvat, säädettävät QA1 -iskunvaimentimet, takana Super Stock -lehtijouset, rungon yhdistäjät, korin jäykistyssarja (torque boxit), Flaming Riverin tehostamaton nopeampi ohjaus. Kori: Puskureista poistettu pystykävyt, kylkilistat poistettu, maalattu metallinhohtovihreällä. Voimansiirto: Peruskorjattu ja Super Stock -tyyliin A&A:n osilla vahvistettu TF904-automaatti manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, Transmission Specialtiesin turbiini 3200 rpm stallilla, vaihteiston lisäöljynjäähdytin, Denny’s Driveshaftin alumiininen kardaani, 1053 billet Yoke, kavennettu Dana 60 -perä Eaton Tru-Track-lukolla, 4.10:1 välitys. Renkaat: 205/65R15 edessä, 255/60R15 takana. Perä on Strangen kavennettu Dana 60 Eatonin TruTrack-lukolla, ja sen ja vaihteiston välillä voiman siirtää Denny’s Driveshaftin alumiinikardaani. Nykyisin Dart on jo jossain määrin koko Juhan perheen projekti, koska myös vaimo on välillä ollut yön pikkutunneille asti apuna rakentamassa ja säätämässä sekä puunannut autoa edustuskuntoon. ”Tuota on kokeiltu penkissä myös viinalla, eikä siitä saatu yhtä paljon voimaa kuin 98:lla. Bensallahan tuosta on mitattu moottoridynossa 605 hevosvoimaa ja 750 newtonmetriä, viinalla huipputeho jäi alle kuudensadan. Vanteet: Center Line Competition Series Vintage 15". Faktat Dodge Dart ’73 Moottori: 410-kuutiotuumaiseksi stroukattu 340 cid V8, Ohio Crankin 4340-terässtroukkikampiakseli 4" iskulla, Ohio Crankin H-profiilikiertokanget, täysin tasapainotettu, Rossin mittatilaustakomännät, 10,8:1 puristussuhde, CNC-portatut Indy 360-1 -alumiinikannet, Cam Motionin Custom-nokka mekaaninen rullanokka,COMP Cams Endure-X kovat rullanostimet, T&D:n neulalaakeroidut keinuvivut, Smith Brothersin työntötangot, ARP:n alakerran pultit, Moroso 8qt iso öljypohja, suurtehoöljypumppu, Craig Daviesin 150L/min sähköinen vesipumppu omalla ohjaimellaan, Indy 360 -alumiini-imusarja, Pro Systemin 850 cfm custom-kaasutin, MSD Grid -ohjainyksikkö, MSD 6A -puola ja kipinänvahvistin, MSD Pro Billet -jakaja, triggeröinti siirretty kampiakselin etupuolelle, Magnafuel Quickstar 300-sähköpumppu muovisessa turvatankissa, TTi:n steppipakosarjat, TTi:n x-putkella varustettu ja keraamisesti pinnoitettu 3" putkisto alusta loppuun, moniurahihnapyörät, alkuperäiskiinnikkeisiin sovitettu kolmirivinen yleismallin alumiinijäähdytin yhdellä sähköflektillä ja lämpötilaja releohjauksella. Huipputeho on tullut 5900 kierroksella, maksimivääntö 4900 kierroksen kohdalla.” Periaatteessa yksinkertaisella reseptillä, käyttämättä poppakonsteja tai uhraamatta katukelpoisuutta on vapaastihengittävästi pikkulohkosta saavutettu varsin kunnioitettavat lukemat. Erikseen täytyy kiittää Trade Partsin Johanssonin Jukkaa, joka on ollut Suomen päässä minun hovihankkijani osien suhteen. Jarrut: Wilwoodin levyt edessä, Strangen ’97 Ford Explorer -tyyppiset levyt takana, tehostin. Sisusta: Alkuperäinen ratti, alkuperäiset sohvapenkit, rattishifteri, Auto Meterin kierroslukumittari kojetaulun päällä, ja sen alle piilotettu vaihtovalo, kojetaulun alla piilossa öljynpaineja vedenlämpömittarit. Tuota on kokeiltu penkissä myös viinalla, eikä siitä saatu yhtä paljon voimaa kuin 98:lla
Purp l e Haze 42 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 43 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Purp l e Haze MERCURY COUPE ’39. Sittemmin tämän FSRA:n aktiivisen puuhanaisen kalusto täydentyi komealla kustomilla, kun hopealuoti sai seurakseen häivähdyksen purppuraa. Porvoolainen Virve Salonen ponnahti kanssaharrastajien tietoisuuteen viimeistään siinä vaiheessa, kun hän hankki talliinsa yhdysvaltalaisen rakentajaguru Boyd Coddingtonin varhaisimpiin luomuksiin lukeutuvan Silver Bulletin
K un tapasin Virven ensimmäisen kerran, elettiin kesää 2009. Mittatilauskustom. Lopulta täydellisen valmiin auton etsiminen päätettiin lopettaa ja sen sijaan rakentaa oma unelmien auto pala palalta. Hahmotellessaan mielessään kustomia, jonka voisi pitää tallissaan pidempäänkin, Virve rajoitti hakukriteerinsä lopulta vuosimalleihin 1939 tai 1940. Unelma kustomMercurysta oli siis elänyt jo vuosia ennen kuin projekti varsinaisesti käynnistyi vuonna 2016. Perheestä löytyi jo yksi rodi, Suomessa rakennettu ’31 Ford, ja haku oli päällä ennemminkin 70-luvun muskeliautosta. Kun kiikarissa ollut moninkertainen Super Chevy -palkinnon voittaja kuitenkin osoittautui työnlaadultaan odotettua huonommaksi, käännettiin katseet Boydin tuotokseen, joka matkasi lopulta Suomeen. Tyylillisesti hän oli mieltynyt Sam Barrisin aikoinaan Nick Matrangalle rakentamaan klassiseen ’40 kustom-Mercuryyn, mutta toisaalta ’39 vuosimalli miellytti enemmän pelkistetympien etulamppujensa osalta. Kun sama mies oli seuraavan kerran lähdössä Amerikan mantereelle, hän tiedusteli Virveltä, mitä tällä kertaa laitettaisiin konttiin. Virve oli hankkinut eBaysta löytämänsä auton alkukesästä 2008 Michiganista ihastuttuaan siihen myyntikuvien perusteella totaalisesti, vaikkei uuden harrasteajokin hankinta tuolloin oikeastaan ollut edes ajankohtaista. Virven ja Jussin tallissa kun oli valmiiksi jo Cuda ja Chevelle. Tuolloin Virve totesi, ettei uskalla avata koko nettiä, vaikka toisaalta hänen haaveissaan olikin jo tuolloin 40–50-luvun vaihteen Mercury. Tällöin jokainen yksityiskohta voitiin hieroa juuri halutunlaiseksi. Lopulta täydellisen valmiin auton etsiminen päätettiin lopettaa ja sen sijaan rakentaa oma unelmien auto pala palalta. Virve ehti vuosien varrella iskeä silmänsä muutamiin hyvin rakennettuihin yksilöihin, mutta yksikään niistä ei kuitenkaan ollut ihan juuri sitä, mitä hän tavoitteli. Auto esiintyi Street Rodder -lehden kannessa huhtikuussa 1978 ja lehti suitsutti sen olevan henkeäsalpaava sekoitus perinteitä ja uusia innovaatioita sekä edustavan kokonaan uudelleen jalostettua rodirotua. Kyseinen auto on ensimmäisiä rakennelmia, joissa Coddingtonin oma tunnusomainen tyyli tuli esille maalattuine maskinkehyksineen ja pelkistetyn kliineine linjoineen. Hesingin Kauppatorilla cruisailleesta jenkkiautomassasta erottui viekkaasti kustomoidun näköinen ’60 El Camino, jonka ratin takaa löytyi Virve. Musta, epäsymmetrisillä liekeillä ja kustom-maskilla varustettu lava-ajokki esiteltiin minulle nimellä El Bimbo. Tämä ei sinällään haitannut, sillä autosta ei ollut tarkoitus tehdä minkään olemassa olevan auton jäljitelmää, vaan monista yksilöllisistä ratkaisuista rakentuva hillityn tyylikäs kokonaisuus. 44 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Mercury Coupe ’39. Aluksi Virve ja Jussi pitivät floridalaiselta huutokauppasivustolta löytynyttä autoa vain kaukaisena haaveena. Heinäkuun lopulla tulokas oli kuitenkin saapunut Kotkan satamaan ja tallin vanhat asukit olivat joutuneet tiivistämään välejään tehdäkseen tilaa uudelle tulokkaalle. Stadin cruisingeihin hän oli saapunut yhdessä miehensä Jussi Jokisen kanssa. Auton hankinnassa avusti pariskunnan porvoolainen tuttu ja pitkän linjan amerikanautoharrastaja, Kimmo Rutila. Tällä kertaa Virvellä olikin kerrottavanaan jymypaukku – pariskunta oli hankkinut tunnetun yhdysvaltalaisen rodirakentaja Boyd Coddingtonin vuonna 1977 valmistuneen ’29 Ford Roadsterin, joka tunnetaan nimellä Silver Bullet. Paria vuotta myöhemmin tiemme kohtasivat jälleen
Sisusta on verhoiltu kauttaaltaan vaalealla nahalla. Matranga-tyyppiseksi muokattu sivuikkuna oli karmeineen yllättävän työläs valmistaa. Takapyörät piilottavat fenderskirtit ovat omavalmisteiset. Ensiksi otettiin kuitenkin työn alle Virven auto. Rakentajaksi Virve valitsi Janza Kustom -nimen takaa löytyvän, Haarajoella vaikuttavan Jani Huhtamäen, jolla oli kokemusta paitsi lehdessämmekin esiteltyjen Rolling Bones -tyylisten rodien rakentamisesta, myös Mercuryiden kustomoinnista. Ajatuksena oli, että Jani rakentaisi toisen autoista itselleen ja toisen Virvelle. Virven auton aihion Jani etsi rapakon takaa ja se uitettiin Suomeen toisen samanlaisen yksilön kanssa. Matkalaukuksi naamioitu kotelo kätkee sisäänsä ilmajousituksen komponentit. Kaiken kaikkiaan auton rakentuminen lumihangessa maanneesta raadosta nykyisenlaiseksi kustomiksi vei noin 18 kuukautta. Tämän vuosikymmenen alussa Janza hankki Ruotsista ’50 Mercury Sport Sedanin, jonka hän muokkasi neliovisesta kaksioviseksi, choppasi, sheivasi sekä varusti tuoreemmalla Chevroletin tekniikalla ja ilmajousituksella. 45 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Huoliteltu työnjälki jatkuu peräkonttiin saakka. Kattoa on chopattu edestä noin kolme ja takaa noin viisi tuumaa. Alkuperäiset takavalot on poistettu ja uudet huomattavasti sirommat tuikut sijoitettu puskurin käpyihin. Lopuksi Mörkö-Mercury sai nimen Bogey
3" ja takaa n. Loput ajokaudesta käytettiin ahkerasti ajellen ja kartoittaen samalla, mitkä osa-alueet tekniikasta toimivat odotetusti ja mitkä vaativat tulevan talven aikana osakseen huomiota. Korimuutokset: Kattoa chopattu edestä n. Virve nimesikin autonsa Jimi Hendrixin kaikkien tunteman rokkiklassikon mukaan. Sisusta: Vaalea nahkaverhoilu, Vintage Air -ilmastointi. Takarenkaiden peitoksi Jani valmisti omatekoiset fender skirtit. Mercuryn alkuperäinen lättäpäätekniikka on korvattu Chevroletin modernilla ruiskumoottorilla, jonka perässä on 4L60E-automaatti. Korissa oli siinä määrin ruostevaurioita, että Jani pellitti koko pohjan uusiksi. Lopulta kävi niin, että kun auto ajettiin kauden päätteeksi talliin, purettiin siitä koko tekniikka vielä kertaalleen pois. Renkaat: Goodyearin 7.10-15 ristikudosrenkaat leveillä valkosivuilla. Värivalinta vaikuttaa äkkiseltään mukailevan Nick Matrangan auton sävyä, mutta osoittautuu tarkemmin katsottaessa huomattavasti purppuraisemmaksi. Kallistettujen b-pilareiden sijaan Virve halusi autoonsa siron kaarevan karmin samaan tapaan kuin alkuperäisessä Matranga-Mercuryssa. Koeajo suuntautui Haapsalun American Beauty Car Show -tapahtumaan, josta palattiin kotiin ansaitusti palkittuina. Kattoa chopattiin edestä noin kolme ja takaa noin viisi tuumaa. Tällä kertaa auto tuntui varmalta myös teknisesti, eikä se ole tänä kesänä vaatinutkaan muuta kuin tankkausta ja kovaa ajoa. Käyttöä silmällä pitäen värivalinnassa vältettiin turhaa erikoisuuden tavoittelua ja päädyttiin suoraan värikartasta löytyvään sävyyn siltä varalta, että pintaa jouduttaisiin korjaamaan mahdollisen vahingon sattuessa. Talven puserruksen jäljiltä auto oli valmis uuteen koeajoon pääsiäisviikon torstaina, jolloin se ajettiin Porvoosta Helsingin Messukeskukseen American Car Show’hun. Takavalot poistettiin ja korvaavat tuotteet sijoitettiin takapuskurin käpyihin. Faktat Mercury Coupe ’39 • Omistaja: Virve Salonen • Paikka: Porvoo. Janin työnsarka alkoi nostamalla kori pois rungolta ja vahvistamalla se boksaamalla. 5", takavalot sekä osa merkeistä listoista ja kahvoista sheivattu, omavalmisteiset fenderskirtit. Se, kuinka työlääksi kyseinen muutostyö osoittautui, yllätti kaikki. 46 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Mercury Coupe ’39. Samalla runko valmisteltiin ilmajousitusta varten ja pakoputkille tehtiin läpiviennit rungon poikittaispalkkeihin. Alusta: Boksattu runko, Heidtsin eturunko, hammastanko-ohjaus, edessä putkitukivarret, ilmajousitus. Moottori: Chevroletin 5,3-litrainen V8, Hookerin keraamisesti pinnoitetut pakosarjat. Värivalinta vaikuttaa äkkiseltään mukailevan Nick Matrangan auton sävyä, mutta osoittautuu tarkemmin katsottaessa huomattavasti purppuraisemmaksi alkuperäisen Matranga-Mercuryn ollessa pikemminkin punaruskea. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Voimansiirto: 4L60E-automaattivaihteisto, Fordin 8" perä. Kahdesti valmistunut. Mercuryn alkuperäinen lättäpäätekniikka sai väistyä Chevroletin modernin ruisku-V8:n ja 4L60E-automaattilaatikon tieltä. Vanteet: 15" peltivanteet 1948–52 Cadillacin sombrero-kapseleilla. Eteen vaihdettiin Heidtsin eturunkopaketti hammastanko-ohjauksineen, putkitukivarsineen ja levyjarruineen. Camaro-kerhoaktiivina ja tottuneena autonrakentajana tunnettu Jussi kävi kaiken läpi uudelleen ja karsi tekniikan lastentaudit pois yksi kerrallaan. Ajokuntoon Mercury saatiin ensimmäisen kerran viime vuoden heinäkuussa. Lisäksi korista sheivattiin joukko ylimääräisiä kahvoja, merkkejä ja listoja. Sisusta viimeisteltiin vaalealla nahalla ja huoliteltiin aina peräkonttia myöten
Käyttökustomi Virven Mercury suunniteltiin alusta alkaen sillä ajatuksella, että autolla pitää pystyä lähtemään ilman pelkoa tekniikkamurheista vaikka pidemmälle ulkomaanreissulle. Mercuryn alkuperäinen lättäpää korvattiin Chevroletin varmatoimisella modernilla 5,3-litraisella ruiskumoottorilla. Kahvat sekä ylimääräiset merkit ja listat on sheivattu pois. Rungonmuokkausvaiheessa pakoputkille tehtiin läpiviennit rungon poikkipalkkeihin. 47 AMERIKAN RAUTA 7/2018 1 2 3 4 5 6 7. Ja niin sillä on tehtykin! Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 1. 7. 5. 4. Mittavien koritöiden näkyvin osa-alue oli katon choppaaminen, joka on tässä jo toteutettu. Vaihdelaatikko on 4L60E-automaatti. Runko vahvistettiin boksaamalla ja eturungoksi vaihdettiin Heidtsin tuote putkitukivarsineen, hammastanko-ohjauksineen ja levyjarruineen. 2. Kattoa madallettiin edestä noin 3 ja takaa noin 5 tuumaa. Pakoputket ylittävät taka-akselin varsin tarkalla mitoituksella. 3. Hookerin valmistamat pakosarjat ovat keraamisesti pinnoitetut ja pysyvät näin käytössä siisteinä. 6. Lattiapellit tehtiin kauttaaltaan uusiksi, sillä niissä oli varsin laajat ruostevauriot. Maavara minimoitiin ilmajousituksella
Puukylkiku stom 48 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 49 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Puukylkiku stom FORD COUNTRY SEDAN ’65. Joensuun Niittylahdessa asuvan Jukka Miinalaisen puukylkifarmari on osoitus siitä, että epätavallisemmastakin aihiosta voi saada linjakkaan kustomin. Monitaituri on tehnyt lähes kaikki projektin työvaiheet itse tekniikan swappaamisesta peltitöihin sekä sisustan ompelemisesta maalaukseen ja tammesta valmistettuihin kylkilistoihin
”Totesin Terolle taannoin, että jos hän aikoo joskus luopua autosta, niin voin ostaa sen pois. ”Konepellin louversit ja takaluukun saranat”, kuuluu Jukan vastaus, kun tiedustelen häneltä, onko autossa mitään, mikä ei olisi hänen itsensä tekemää. Tehtaan jäljiltä autossa ei ollut minkäänlaisia listoja, ei puisia eikä metallisia. Lopuksi pohja maalattiin ja massattiin, minkä jälkeen kori sovitettiin uuden rungon päälle. Jossain vaiheessa pintaan oli ruiskutettu uusi viininpunainen maali, mutta se oli menettänyt hohtonsa jo kauan sitten. 90-luvun lopulla autolla oli tiettävästi vielä ajettu, mutta aika ja suolatut tiet olivat tehneet tehtävänsä. Puhumattakaan tammesta veistetyistä kylkilistoista, jotka tämä puuveneiden parissakin kunnostautunut rakentaja loihti myös omin avuin. Paria vuotta myöhemmin hän sitten palasi asiaan, kun oma kiinnostus autoon ei ollut syttynyt. 50 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ford Country Sedan ’65. Aika harva meistä voi sanoa tehneensä autoprojektissa kaiken itse, mutta tässä tapauksessa ollaan hyvin lähellä. 90-luvulle saakka liikenteessä olleen auton kunto oli ankea ja elähtänyt, mutta vielä pelastettavissa. Luovuttaja-autosta käytettiin myös etuja takaripustukset samoin kuin jarrutkin. Auton runko oli päässyt erityisen huonoksi, mutta yllättäen esimerkiksi jalkatilojen pellit olivat aivan hyvät. Country Sedan löytyi Jukan kaverilta Tero Eroselta Heinävaarasta. Etulokasuojien alareunat vaihdettiin terveeseen peltiin, niin myös takahelmapellit ja takaluukun alaosa. Lähtökohta oli alkuperäinen Suomi-auto, jolle aika ja tiesuola olivat tehneet tehtävänsä. Tuolloin oli vuosi 2011”, Jukka muistelee. Sen runkoaisat pidennettiin ja levennettiin sopiviksi Fordiin. Kori nostettiin pois rungolta, minkä jälkeen Jukka hiekkapuhalsi sen omassa pihassaan. Alkuperäiskuntoinen auto oli tullut hänelle vaihdossa ja ehti seisoa pidemmän aikaa hänen pihallaan toimettomana. Colony Park valepuvussa. Kontin pohjassa ei ollut juurikaan säästettävää, joten se uusittiin kokonaan. Tekniikanvaihto ja peltityöt onnistuvat monilta, mutta kun sekaan heitetään vielä sisustan teko kattoverhoiluineen ja ammattilaistasoisen maalipinnan ruiskuttaminen, niin vastaavat tekijät alkavat olla harvassa. Kyseessä on alkuperäinen Suomi-auto, jonka kunto ei ollut kovinkaan kaksinen. Aika harva meistä voi sanoa tehneensä autoprojektissa kaiken itse, mutta tässä tapauksessa ollaan hyvin lähellä. K olmisenkymmentä vuotta autoja harrastaneen Jukan osaamisrepertuaari on suorastaan kadehdittava. Alkuperäinen runko hylättiin kokonaan ja sen tilalle otettiin runko ’87 Mercury Colony Parkista, joka hankittiin varta vasten elintenluovuttajaksi
Yhteen Galaxieen tein aiemmin joka kulman erikseen säädettäväksi, mutta totesin, että aika vähän tarvitsee nostella toista kylkeä ilmaan”, Jukka perustelee. Penkkien rungot hiekkapuhallettiin ja korjattiin paikoitellen hitsaamalla, minkä jälkeen osa jousista vaihdettiin uusiin. Country Sedanin tulipelti leikattiin pois ja tilalle sovitettiin Colony Parkin tulipelti. Uudet ovipahvit tehtiin mdf-levystä. 302-kuutiotuumainen ruiskumoottori ja AODlaatikko poimittiin kokonaisuudessaan edellä mainitusta Colony Parkista. Ne toimivat sekä kaukosäätimestä että kojelautaan sijoitetuista napeista. 302-kuutiotuumainen ruiskumoottori ja sen jatkeena oleva AOD-laatikko ovat peräisin ’87-vuosimallin Mercury Colony Parkista. Ovenkahvat poistettiin ja ovien sisälle asennettiin sähkösolenoidit, joilla ovet avautuvat. Takapenkin alle Jukka teki 51 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Venttiilit puolestaan löytyvät tavaratilan takareunassa olevan luukun alta. Paineilmalinjat ovat halkaisijaltaan kahdeksanmilliset. Samasta elintenluovuttajasta on hyödynnetty mm. Uusi, huomattavasti alkuperäistä matalampi olemus saatiin aikaan ilmajousituksella, jonka Jukka kokosi itse valitsemistaan komponenteista. Auton laatikkomaista muotoilua pehmitettiin poistamalla katon takimmaisten pilarien tuulenohjaimet takalasille ja muotoilemalla pilarit pyöreiksi. Myös ovenkahvat ja tankkausluukku poistettiin. Jukka on tehnyt autojen ja veneiden verhoiluja lähinnä omiin laitteisiinsa, ja aiheesta oli kertynyt kokemusta siinä määrin, että Country Sedaniinkin hän päätti tikkailla sisustan itse teollisuusompelukoneellaan aina kattoverhoiluja ja lattiamattoja myöten. Korinvärisiksi maalatut säiliöt sijoitettiin Viairin kompuroiden kanssa tavaratilan kääntyvien penkkien alle. Colony Parkista hyödynnettiin myös jarrupääsylinteri, rattipylväs, ohjauslaitteet ja polkimet sekä koko sähköjärjestelmä. Palkeet ovat Slam Specialitiesilta ja painesäiliöt tehtiin jauhesammuttimista. Pehmusteet uusittiin myös ja niitä lisättiin hiukan alkuperäiseen nähden, jotta penkit saatiin tukevammiksi. Kone oli toimiva, joten sitä ei avattu, mutta siistittiin hiukan houkuttelevamman näköiseksi ja varustettiin kustomiin paremmin sopivilla venttiilikopilla. Tekstiilija puutöitä. Lopuksi Tommi Äikää Lappeenrannasta prässäsi konepeltiin louver-rivistöt. ”Keula ja perä on säädettävissä erikseen, mutta ei joka nurkka. Kardaanikin pystyttiin käyttämään, kunhan se ensin pidennettiin sopivaksi sorvaamossa, Mercuryn akselivälihän oli 120 mm lyhempi. runko etuja takaripustuksineen, jarrut, ohjauslaitteet ja koko sähköjärjestelmä
Siinä välissä saattoi kulua kaksikin vuotta, kunnes lopulta ryhdyin maalaamaan koria. Olin näet tilannut väriä kymmenen litraa, kun sillä oli tarkoitus maalata rungot ja kaikki. Valkoisella keinonahalla toteutetulle verhoilulle antavat särmää kultaiset terenauhat. Jukka päätti tikkailla sisustan itse teollisuusompelukoneellaan aina kattoverhoiluja ja lattiamattoja myöten. Rattipylväs on peräisin ’87 Mercury Colony Parkista samoin kuin muutkin ohjainlaitteet. Aluksi autosta piti tulla vain kaksivärinen, mutta lopulta siitä tulikin kolmivärinen. Rungon maalattuani sävy näytti vielä ihan hyvältä, vaikkakin hiukan liian tummalta ja limeltä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä se näyttää isommalla pinnalla paremmalta. ”Alemman limenvihreän piti olla huomattavasti vaaleampi metallinhohtoinen sävy. Ilmajousituksen säiliöt ja kompurat sijaitsevat tavaratilan kääntöpenkkien alla. Sanoin, että ei tarvitse, pistä vaan menemään. Ehdin ruiskuttaa kyljet, kun totesin, ettei se väri oikein miellytä isollakaan pinnalla. Katto oli alun perinkin tarkoitus vetää valkoiseksi. Niinpä vedin sillä vain alaosan ja sekoitin yläosaan hillitymmän sävyn lisäämällä maaliin enemmän vihreää pastaa ja vähän hopeaa saadakseni myös lisää metallinhohtoa. Tuttu kaveri sekoitti sen väriliikkeessä Joensuussa ja kysyi, haluanko tulla tarkastamaan sävyn sopivuuden ennen kuin hän sekoittaa sitä isompaan purkkiin. Varsinaisen takapenkin selkänojan saa käännettyä eteenpäin, jolloin tavaratilasta saa todella pitkän ja pohjaltaan tasaisen. Pintavärinkin mies ruiskutti itse omassa tallissaan, mihin nähden lopputulos on todella hyvä, eikä häpeä lainkaan oikeissa maalauskammioissa ammattimaalareiden maalaamia autoja. Siihen valitsin vanhan liiton värin, jossa on hiukan hopeaa candya pinnassa”, Jukka avartaa. sähkökeskuksen, johon sijoitettiin kaikki ilmajousituksen ja ovien solenoidien releet sekä kaukosäädinboksi. Peräkontin pohjasta avautuu tarvittaessa lisää istuintilaa. 52 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ford Country Sedan ’65
heinäkuuta, juuri sopivasti päivää ennen Big Wheelsiä. Peräpään kustomilmeen täydentävät toimivat Bellflower-putket. Konepellissä on kuusi riviä louverseja, jotka on prässätty Lappeenrannassa Tommi Äikään pajalla. Faktat Ford Country Sedan ’65 Omistaja: Jukka Miinalainen, 49 • Paikka: Niittylahti. Vanteet: 15" peltivanteet, Mooneyes Starburst -kapselit. Myös uudelleen kromatut puskurit tilattiin Jenkeistä.” Alun perin Jukalla oli tarkoitus laittaa autoon Fordin pillerikapselit, mutta törmättyään Kalifornian reissulla Mooneyesin Starbursteihin suunnitelma meni uusiksi. Kiitokset: Pojalleni Vertille sekä Tero Eroselle. Vahva alku! Ajovalojen ilmettä on täydennetty Mooneyesin Tri-bar Headlight Ring Covereilla. Renkaat: 225/70 R15. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rummut. Niinpä tein isomman paneelin vain takapyöränaukkojen taakse. ”Olisin halunnut puuosista vähän kookkaammat, mutta kyljen pokkauksen vuoksi se ei ollut oikein mahdollista. Pieksämäelle suunnatulta neitsytmatkalta mies palasikin paikallisen UCCkerhon myöntämän Special Awardin kanssa. ”Noilla sai vähän enemmän kustomtatsia, vaikka ne ovatkin ehkä parhaimmillaan sämpylöissä ja harvemmin nähdyt 60-luvun vehkeissä”, mies aprikoi. Fenderskirtit ovat ’65 Galaxiesta, mutta niistä on tehty reilusti korkeammat lisäämällä väliin 60 millin suikale peltiä. 53 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Kilvet Jukka sai autoonsa perjantaina 20. Moottori: ’87 Mercury Colony Parkin 302-ruiskumoottori. Korimuutokset: Konepellissä 6 riviä louverseja, ’65 Galaxien fenderskirtit 6 cm jatkettuina, takakattopilarit uudelleenmuotoiltu, omavalmisteiset puukylkilistat. Voimansiirto: ’87 Mercury Colony Parkin AOD-laatikko. Alkujaanhan autossa ei ollut minkäänlaisia kylkilistoja, mutta lisäsin puukylkien yläpuolelle vielä rosterilistat, kun löysin Jenkeistä täydellisen uuden satsin. Näin ne alkavat alempaa ja peittävät pyöränaukkoa paljon enemmän. Puiset kylkilistat syntyivät massiivitammesta ja niiden teossa veneenrakennustaustasta oli todella hyötyä. Näyttelymenestys sai jatkoa syksyn Jenkkiautonäyttelyssa, jossa Country Sedan palkittiin Mild Kustom -luokan kakkospokaalilla. Sisusta: Valkoinen keinonahkasisusta kullanvärisillä terenauhoilla. Alusta: ’87 Mercury Colony Parkin etuja takaripustukset, ilmajousitus
Syyttä väheksitty 54 AMERIKAN RAUTA 7/2018
CHRYSLER 300 2D HT ’65. Katseltuaan aikansa pitkään myynnissä ollutta ajan patinoimaa 300-aihiota, joka ei näyttänyt kelpaavan kellekään, Kari päätti hankkia sen itselleen ja kävi sen kokonaan läpi alustaa myöten. Kari Sauru on mies, joka ei Mopar-piireissä esittelyjä kaipaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 55 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Se oli varmaan 2013, kun sen Lapinjärveltä ostin, ja sitä tuli rakennettua vähän täytetyönä, pikku hiljaa aina silloin, kun ei mitään muuta ollut työn alla.” Kori grilliin. Niitä tehdessään Kari nimittäin iski silmänsä tuttavallaan kaupan olleeseen ’65-malliseen, Pohjois-Kaliforniasta uustuotuun Kolmesataseen, joka vaikutti varsin hyvältä aihiolta, muttei näyttänyt kelpaavan kenellekään. Todennäköisesti 300 oli loppujen lopuksi aika vähän ajettu, sillä se oli ilmeisesti jäänyt aikoinaan seisomaan tuon aikakauden isolohkojen tyyppivian takia. Kaikki kuluva uusittiin iskareita ja raidetangonpäitä myöten.” Peräänkin vaihdettiin laakerit ja stefat, vaikkei siinä sinällään ollut mitään vikaa. Samalla muutettiin yksipiiriset jarrut 2-piirisiksi. Myös ilmastoinnin kompressori uusittiin, jotta viilenninkin saadaan jatkossa toimimaan, vaikka toistaiseksi kylmäainetta ei olekaan vielä ehditty lisätä järjestelmään. On sitä vaan niin paljon helpompi käsitellä grillissä ihan pintamaalaamista myöten”, Kari jatkaa. ”Tässä ei ollut yhtään hitsattavaa missään, eikä osapuutteitakaan juuri ollut. Sen seurauksena tähänkin oli tullut laakerivika niin kuin todella moniin muihinkin vastaaviin. Todennäköisesti 300 oli loppujen lopuksi aika vähän ajettu, sillä se oli ilmeisesti jäänyt aikoinaan seisomaan tuon aikakauden isolohkojen tyyppivian takia. Sen sai jälleen kerran huomata myös tunnetuimpiin kotimaisiin Mopar-rakentajiin kuuluva Kari Sauru rakennellessaan Amerikan Raudassa pari vuotta takaperin esiteltyjä isolohkopaksukuonojaan. Jarrut laitoin muutenkin uusista osista ihan kaikki, vain vanhat jarrukilvet puhallettiin ja maalattiin. ”Moparin insinöörit alkoivat viisaina käyttää tuolloin nylonjakopäätä, joka sitten aikanaan mureni ja meni öljynkiertoon tukkien sen. ”Alustaan uusittiin kaikki puslat ja nivelet. 56 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Chrysler 300 2d HT ’65. Muutoksena alkuperäiseen eteen tuli levyjarrut vähän tuoreemmasta C-bodystä, optionahan sellaiset on saanut jo uutena 1965. S iinä, missä 60-luvun lopun Chargerit kuuluvat automaailman himoituimpiin malleihin ja 50-luvun kirjainsarjan Chryslereillä on legendaarinen maine kaikkien korvissa, ovat 60-luvun puolivälin isokoriset Moparit jääneet vähän unohdettuun asemaan. Työ alkoikin suoraviivaisesti purkamalla kori tyhjäksi ja kiinnittämällä se grilliin, jossa se puhallettiin ja maalattiin ympäriinsä. Hankalinta siinä jakopääviassa on se, että ne nailoninpalaset kertyvät sinne öljy-pick-upiin, kun mikään magneetti ei tietenkään kerää niitä itseensä.” Auton alkuperäiseen 315-hevosvoimaiseen 383-koneeseen laitettiin käytännössä kaikki liikkuva uutta kampiakselia lukuun ottamatta, kun kerran autoa oltiin muutenkin käymässä huolella läpi. ”Mä en tee noita enää muuten kuin grillaamalla, vaikka se tuntuu, että siinä on työnsä siinä akseleiden purkamisessa. Kaikki apulaitteet uusittiin tai peruskorjattiin myös, ja syylariin tuli uusi kenno. Kaikki muut tekniikkahommat tein itse, vaihteiston kunnosti luottomieheni Simo Joronen, joka tekee minulle kaikki muutkin automaatit”, Kari selittää. Vaihteisto käytiin myös läpi, vaikkei sillä olekaan paljoa koskaan ajettu. ”Se oli sen näköinen päälle, että sitä oli käynyt vaikka kuinka moni ihmettelemässä, mutta kukaan ei huolinut sitä, kun se oli niin auringonpolttama. ”Marteliukselta löytyi suoraan pakoputkien kaavat ja putket tulivat viikossa. Se on silti lopulta kaikista ehjin auto, jonka olen urani aikana tehnyt”, vuosikymmenet automaalarina työskennellyt Sauru hämmästelee itsekin jälkikäteen
Jarruihin jäivät vanhaa vain kilvet, jotka nekin puhallettiin ja maalattiin. Kuten rekisteritunnuksesta saattaa päätellä, auto on museokatsastettu. Alustaan on uusittu kaikki kuluva iskareita ja raidetangonpäitä myöten. Korin ollessa grillissä oli myös pohjan puhaltaminen ja maalaaminen helppoa. Tästä kuvakulmasta erottuu selvästi, kuinka mielenkiintoisen koverat ’65-vuosimallin kyljet ovat. Kori on koko lailla uutta vastaavassa kunnossa luukkujen sisäpuolia ja koteloita myöten. Mallivuodelle 1965 383-isolohkon teho kasvoi 305 hevosvoimasta 315 hevosvoimaan. Alkuperäisen kaltaisen pakoputkiston Kari tilasi Marteliukselta. 57 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Myös auton alkuperäisoptioihin kuulunut ilmastointi on täysin remontoitu
Niin istuimet, ovipahvit kuin kojelaudan päällisenkin verhoili uudelleen järvenpääläinen Verhoomo TiCaBo. ”Noissa C-korisissa on omat ongelmansa, jos jotain pisteosia puuttuu, niin ei ihan helposti niitä löydäkään”, Kari jatkaa. 15-tuumaiset alumiinivanteet ovat kotoisin hieman uudemmasta 300:sta. Komean turkoosinhohtoinen väri kantaa nimeä Peacock Turquoise, riikinkukonturkoosi. Sisäpuolen listat ja takavalojen kehykset kromautettiin Jenkeissä. Lähetin laatikollisen tavaraa sinne kromattavaksi syksyllä, ja keväällä ne tulivat valmiina takaisin”, Kari kertoo. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että tekniikan osien lisäksi myös monet muut osat, kuten lattiamatto, ovat samat myös monissa koriltaan aivan erinäköisissä C-body-versioissa. Muitakin villejä suunnitelmia miehellä jälleen muhii päässä, joten Saurun nimi ei varmasti pääse unohtumaan jatkossakaan. Jarrut: Levyjarrut edessä, rumpujarrut takana, jarrutehostin. Faktat Chrysler 300 2d HT ’65 Omistaja: Kari Sauru Paikka: Nurmijärvi. Tuo kojelaudan päällinen oli viimeinen juttu, jota auto odotteli kai kaksi vuotta maalattuna. ”Olen kyllä TiCaBon jälkeen tämänkin auton kohdalla suunnattoman tyytyväinen. 1965-vuosimallikin edustaa koriltaan oneyear-only-malleja, joten sen suhteen osien tarjonta ei ole käytettynä kovin runsasta. Yllättäen sieltä löytyikin uusi säiliö, joka ei maksanut lopulta kuin 18 euroa!” Kuluvan vuoden heinäkuussa 300-projekti oli viimein edennyt siihen vaiheeseen, että Kari pääsi sillä tarrakilpien kanssa ensimmäisiin cruisingeihin, ja muutamaa viikkoa myöhemmin paikalleen päästiin ruuvaamaan oikeat kilvet. Kiiltoa Atlantin takaa. Alusta: vääntösauvajouset edessä, lehtijouset takana. Uusi matto löytyikin valmiina Classic Industriesilta. Kaikki ovien ja ikkunoiden auringonpaahteessa kovettuneet tiivisteet korvattiin myös uusilla. Moottori: 383 cid BB V8, nelikurkkuinen kaasutin, Marteliuksen tekemä tuplaputkisto. Ne saatiinkin saman tien mustapohjaisina, sillä auto museotarkastettiin jo heti valmistuttuaan. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen verhoilu. Voimansiirto: TF727-automaatti, 8 3/4" -perä. Ainakin kirjoittajan silmin ’65 Chryslerin sisustus lukeutuu aikakautensa tyylikkäimpiin. 58 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Chrysler 300 2d HT ’65. Sitten sain houkuteltua tytöt tekemään sen, ja nehän sanoi tehneensä kaksi kerralla, ensimmäisen ja viimeisen”, Kari naurahtaa. Entisöintityön valmistuttua Kari onkin taas palannut ominaisempiin hommiinsa, ja rakentaa paraikaa Max Wedge Dartia, joka valmistunee ensi kevääksi. Vanteet: 15" aluvanteet. ”Tuo pissapojan säiliö oli hassu juttu, etsin uutta varmaan pari vuotta eBaystä, kunnes satuin tilaamaan Vans Autolta joitakin muita osia. Uudet verhoilut teki alkuperäisten mallien mukaan TiCaBo Järvenpäässä. Renkaat: 225/75 R15. ”Ostin Jenkeistä uudet puskurit, korin listojen osalta selvittiin kiilloituksella
Mallin ylistettiin kuitenkin olevan – ei sen vähempää – kuin maailman nopein vakioauto. Ideana oli ikään kuin ahtamisefekti, kun pitkillä imuputkilla saatiin hyödynnettyä moottorin imutahdin muodostamia oskilloituvia paineaaltoja, joilla pyrittiin saamaan aikaan imupuolen ylipaine erillisen ahtimen tapaan. Ilmastointia ei C-300-malliin ollut edes tarjolla – tehdas tiesi, että ostajat eivät haluaisi ilmastoinnin vievän osaansa 300 hevosvoimasta. Chryslerin Hemiä markkinoitiin alkuun nimellä ”Fire Power”, nimi Hemi tuli markkinointikieleen vasta vuosia myöhemmin. Vuoden 1960 uutuus oli ”ram-induction”, jossa imusarja muodostui 30-tuumaisista cross ram -putkista, joiden päissä oli Carterin nelikurkkuiset kaasuttimet. Vuoden 1955 Chrysler C-300 oli ”gentleman’s high speed touring car”, joka oli nimetty sen 300 hevosvoimaa tuottavan 331,1-kuutiotuumaisen Hemi-moottorin mukaan. Tuota alkuperäistä kirjainsarjan autoa seurasi mallivuodelle 1956 354-kuutiotuumaiseksi kasvaneella Hemi-moottorilla varustettu 300B, joka teki samalla C-300-mallina lanseeratusta 1955 mallista ”300A”:n. Top 10 Mopar-muskelit Jos joskus on mahdollista koota tämänkaltainen lista objektiivisesti, niin se on mahdollista juuri Top 10 muskeli-Mopareiden kohdalla. Siinähän kansien palotilat ovat nimen mukaisesti kiilamaiset. 1955 Chrysler C-300 – Se alkuperäinen kirjainsarjan auto. Mallin kehitystyössä mukana ollut Chrysler-insinööri Tom Hoover luonnehti kuitenkin, että suuri ja raskas C-300 oli mainio Teksasin läpi ajamiseen, muttei hyvä kiihdytysradalla. Tehoksi tuollaisella imusarjalla varustetulle 413 Wedgelle kerrottiin 375 hevosvoimaa, short ram -optioversiona 400. Siksi tässä jutussa ei käsitelläkään sinällään mielenkiintoisia tehomoottoreilla varustettuja poliisiautoja tai farmareita, vaan historiallisesti tärkeimpiä muskelimalleja. Vaikka Chrysler Corporation on valmistanut paljon tehokkaita automalleja, kyllä ne ovat nämä kyseiset mallit, jotka ovat konsernin muskelimaineen kannalta kaikkein merkittävimmät. Mallivuodelle 1957 Hemi kasvoi jo 392-kuutiotuumaiseksi, ja parhaimmillaan tuosta puolipallon muotoisilla palotiloilla varustetusta moottorista saatiin polttoaineen suihkutuksella varustettuna 390 hevosvoiman teholukemat, kunnes Chrysler päätti korvata Hemit 413-kuutiotuumaisella Wedge-moottorilla. Vaikka nimitystä muskeliauto ei ollut tuolloin vielä keksitty, pidetään tätä mallina, joka aloitti koko muskeliaikakauden. Ne olivat hyvin korkeapuristeisia 59 AMERIKAN RAUTA 7/2018. 1962–63 Max Wedge B-body. Teksti ja kuvat: James Maxwell Vuoden 1955 Chrysler C-300:n moottori tuotti 50 hevosvoimaa enemmän kuin saman vuoden vakio Hemi. 413 Wedgestä saatiin kahdella nelikurkkuisella Carter-kaasuttimella 380 hevosvoimaa. Koria oli muokattu Imperialin maskilla, jäykemmällä jousituksella ja niin ikään Imperialista lainatuilla tehokkaammilla jarruilla. Tämä kaikki kehitystyö erikoisen monikaasutinjärjestelmän eteen kulminoitui vuodelle 1962 tuotantoon tulleisiin ”Maximum Performance” 413 cid -moottoreihin. Moottori oli jo tehtaalta varustettu kovilla nostimilla, suurinostoisella nokalla ja kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella. Tehonkasvu perustui siihen, että 15-tuumaisilla cross ram -imuputkilla moottori kiersi korkeammalle, ja huipputeho saavutettiin 5200 kierroksella. Sisustus oli nahkaa ja C-300-nimi heijasteli sitä faktaa, että moottori tuotti 300 hevosvoimaa
Puolipallon muotoisilla palotiloilla varustetuissa kansissa oli peräti 2,25-tuumaiset imuventtiilit sekä 1,94 tuuman pakoventtiilit. Pillerikapseleineen ja köyhine varusteluineen useimmat eivät yhdistäneet näitä autoja suorituskykyyn, joten 413 Max Wedge -autot olivat sleepereitä sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä useimmista laitteista ollutkaan kadulla niille mitään jakoa. Kuvan 1962 Dodge Dart 2-ovitolppa on hyvä esimerkki riisutusta ja kevyestä korista, joka sopi hyvin uuden ”Maximum Performance” -optiomoottorin asennuskehykseksi. 1964–71 426 HEMI B-Bodyt. Pian noita myös kevennetyllä light-weight-korilla tarjolla olleita Hemi-autoja päätyi myös kiihdytysradoille. Ensimmäinen 426 Hemi valmistui loppuvuodesta 1963 voittamaan vuoden 1964 Daytona 500 -ajot. Uusien, pienempien Moparin henkilöautomallien tulo markkinoille 1962 muodosti ideaalisen tilanteen niille, jotka hakivat maksimaalista suorituskykyä. Kiihdytysradoilla Hemi nähtiin ensimmäistä kertaa toukokuussa 1964. Kilpailukäyttöön näihin malleihin oli saatavilla tehtaalta alumiininen keula sekä takakonttiin siirretty akku. Uudelleenmuotoiltujen 1963 Dodgejen ja Plymouthien myötä Max Wedgen iskutilavuus kasvoi suuremman porauksen avulla 426 kuutiotuumaan ja myös kiertokankia vahvistettiin sekä öljynkiertoa parannettiin. Kisakäyttöön varusteltujen light weight sedanien maskeja oli levennetty ja niissä oli vain yhdet ajovalot normaalien tuplavalojen sijaan, eikä takapenkkiä ollut ollenkaan. Tehoa saatiin nyt 415 hevosvoimaa 11:1 puristuksilla ja 425 hevosvoimaa 13,5:1 puristussuhteella. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Top 10 Mopar-muskelit. Vuosien 1964 ja 1965 voittoisien Hemi-kisapelien rinnalle tulivat 1966 ”Street Hemi” -autot. Kiihdytysradoilla 1964 426 Hemissä käytettiin Holleyn nelikurkkuisia kaasuttimia lyhyillä, 12,5 tuuman imuputkilla varustetussa cross-ram-imusarjassa. Suurikanavaisia ja hyvin hengittäviä uusia Hemi-kansia käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1964 tuotantoon tulleissa 426-kuutiotuumaisissa Dodgen ja Plymouthin käyttämissä kisakoneissa, joilla voitettiin heti myös NASCAR:in suurin kilpailu, Daytona 500. Ennen pitkää NASCAR yritti kontrolloida vain kilpailukäyttöön valmistettujen moottoreiden käyttämistä stock car -kisoissa, ja vuodelle 1966 se onnistuikin pakottamaan Chryslerin tarjoamaan näitä radikaaleja moottoreita myös suurelle yleisölle. (11:1 ja 13,5:1) ja suurikanavaisia kilpamoottoreita, joissa oli virtaviivaisesti muotoiltu valualumiininen 2x4-imusarja sekä isot ylöspäin kääntyvät peltipakosarjat. Nokka oli mekaaninen 300-asteinen, ja nostoa oli 0,52 tuumaa. Etuistuimina niissä käytettiin Dodge A100 vanin pieniä erillisspenkkejä painon säästön nimissä ja etulokasuojien sekä konepeiton ohella myös puskuri oli alumiinia. Koska tehdas tiesi, että Max Wedge -autojen ostajat halusivat saada autoistaan kaiken irti liikennevaloissa tai drag stripillä, oli 3-tuumaisiin kollektoreihin rakennettu cutoutit, joiden myötä putket oli avattavissa nopeasti maksimaalisen pakopuolen virtauksen saavuttamiseksi. Mallin ylistettiin kuitenkin olevan – ei sen vähempää – kuin maailman nopein vakioauto. Paketti osoittautui voitokkaaksi
Vaikka tehdas ilmoitti näiden kisaHemien tuottavan vain 425 hevosvoimaa, kisatiimit saavuttivat niillä blueprintattuina helposti yli 500 hevosvoiman lukemia. Kaiken huipuksi dynotestit osoittivat näiden uusien ”table top” -imusarjojen toimivan paremmin yläkierroksilla. Pontiac aloitti suurten massojen muskeliautoteeman GTO:llaan vuonna 1964 ja viimein loppuvuonna 1967 Plymouth vastasi haasteeseen esittelemällä uuden vuoden 1968 Road Runnerin. 700 dollarin lisähinnalla oli tarjolla myös 426 Hemi. Tehoksi ilmoitettiin 410 hevosvoimaa puristussuhteella 11:1 ja 420 hevosvoimaa 13,5:1 puristuksilla. Jopa töötti muistutti piirroshahmon tunnettua ”meep, meep” -ääntä.” Perusversiona Road Runner maskoi vain 2800 dollaria, ja jo silloin pellin alta löytyi 383-kuutiotuumainen V8 4-kurkkuisen kaasuttimen ja tuplaputkiston kera. Vuoden 1962 Plymouthin ”413 Super Stock” -moottorissa (Dodge kutsui sitä Ramchargeriksi) oli yksiosainen alumiini-imusarja osittain siitä syystä, että mallivuoden uusissa koreissa oli entistä pienemmät konehuoneet, eivätkä vanhan mallin pitkät cross ram -imusarjat enää olisi mahtuneet niiden sisälokasuojien väliin. Homma karkasi vakavasti lapasesta vuonna 1969, kun aerodynamiikkaparannusten hyödyntäminen NASCAR:issa saavutti vaiheen, jossa kilpa-autot eivät enää näyttäneet kovin paljon lähtökohdiltaan. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Road Runner, muskelia suurille massoille. Mallille annettiin nimeksi Road Runner, ja sen vakiomoottoriksi tuli 335-hevosvoimainen 383-isolohko. Siinä oli tosiaan paljon vastinetta rahalle. Kansissa oli 25 prosenttia suuremmat kanavat ja imuventtiilit oli kasvatettu 2,08-tuumaisiksi. 440 Six Packissä oli 1969 oranssi Edelbrockin alumiininen imusarja, seuraavalle vuodelle tehdas valmisti oman valurautaisen 3x2imusarjansa. Kesken vuotta 1969 markkinoille tuodut erikoismallit, Dodge Super Bee ”Six Pack” ja Plymouth Road Runner ”440-6bbl” olivat perusisolohkon kutiteltuja versioita, joita ei voinut verratakaan perus 383:een, vaan ne pystyivät haastamaan jo legendaarisen 426 Hemin. Olisinpa keksinyt sen. Siipiä ja sensemmoista: Dodge Daytona/ Plymouth Superbird. 390-hevosvoimaisina nämä mallit olivat täyttä asiaa – niin lähellä todellista tehtaan hot rodia, kuin Chrysler Corporation oli koskaan ennen suurelle yleisölle suuntaamissaan tuotteissa päässyt. Omistajan käsikirja muistutti korkeapuristeisimman moottorin suhteen, ettei sillä saisi koskaan ajaa täysillä enempää kuin 15 sekunnin ajan. 1969 1/2 440 Six Pack. Kolmen kaasuttimen patteriston kokonaiskapasiteetti oli 1350 cfm, keskimmäinen oli 350 cfm, ja kaksi muuta 500 cfm. Kaudelle 1965 kisa-Hemien (A-990) imusarjat muuttuivat magnesiumista valmistetuiksi. Niin Dodge Daytona kuin Plymouth Superbirdkin hyödynsivät kiilamaista jatkettua keulaa ja valtavankokoista takasiipeä, joiden ansiosta niillä ajettiin usein palkintopallisijoituksille ja toisaalta tuotantoautomarkkinoille saatiin taas jotain kohua herättävää. Oikeastaan taksimaisen riisutun 2-ovisen tolppa-Belvederen muokkaaminen edulliseksi muskelimalliksi nopeasti kasvaville nuorisomarkkinoille oli luonnollinen ratkaisu. GTO:n kummisetänä tunnettu Jim Wangers kiteytti Road Runnerin ehkä parhaiten: ”1968 Road Runner oli ensiluokkainen esimerkki yhteispromootiosta Warner Brosin kanssa hyödyntäen Maantiekiitäjä-piirroshahmon tunnettuutta auton logossa
Kaikissa vuosien 1970 and 1971 Street Hemillä varustetuissa E-body-autoissa oli Shaker-scooppi, joka oli kiinni moottorissa, eikä konepeitossa. Uudet E-body-autot Dodge Challenger ja Plymouth Barracuda oli suunniteltu konehuoneeltaan riittävän tilaviksi 426 Hemi-moottorille, ja niissä hyödynnettiin samaa alustaa kuin B-bodyssä, joskin lyhennettynä. 340-pikkulohko oli varustettu kolmella kaasuttimella (yhteensä 1210 cfm) ja nokkana oli .429/.444-nostoinen, 268-/276-asteinen. Vuodelle 1971 425-heppaisen Hemin mekaaniset nostimet korvattiin hydraulisilla. Aerodynamiikan parantamisen nimissä malli sai 18 tuumaa normaalia pidemmän kiilamaisen keulan sekä 23,5 tuuman korkuisen takasiiven. Varusteluun kuului scoopilla varustettu lasikuituinen konepeitto, duck tail -takaspoileri, sivupakoputket sekä eriparirengastus, edessä E60 ja takana G60 -puolivyörenkaat. 440-isolohko/426 Hemi E-bodyt. Chargereiden Charger on 1969 ”Daytona”, joka luotiin menestymään NASCAR-superspeedwayllä. Näillä ilmanvastuksen laskettiin vähenevän peräti 23 prosentilla. Trans-Am-auto kadulle: 1970 AAR ’Cuda/T/A Challenger. Vuodelle 1970 Chrysler Corporation päätti osallistua SCCA:n (Sports Car Club of America) Trans-Am road racing -mittelöihin ja teki myös suurelle yleisölle suunnatun T/A-mallin. 62 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Top 10 Mopar-muskelit. Kaikki Moparin legendaarisimmat muskeliautot eivät kuitenkaan ole isolohkolla varustettuja saati Hemi-versioita. Selvin 1969 Six Pack Super Been tunnusmerkeistä on lasikuituinen yksiosainen isolla toimivalla scoopilla varustettu konepeitto. Väkivahva maine kiiri 426 Hemi edellä, ja sekä niillä että 440-kuutiotuumaisilla Wedge-moottoreilla varustetut Challenger R/T:t ja Plymouthin ’Cuda-mallit kuuluvat ehdottomasti niihin himoituimpiin Moparin tehomalleihin. Vaikka Dodgen Challenger ja Plymouthin uuden alun saanut Barracuda tulivat markkinoille äärimmäisen myöhään pony car -sodan huomioiden, ne menestyivät suorituskykyorientoituneina malleina hyvin. Shakerscooppi oli vakiona Hemi-versioissa, 440-malleihin sen sai lisävarusteena. Vuodelle 1970 Äiti Mopar esitteli uudenlaisen konseptin – korkealle kiertävällä 340-pikkulohkolla varustettu Challengerin tehomalli sai lisänimen T/A (Trans Am) ja ’Cuda vastaavasti nimen AAR tehtaan sponsoroiman Dan Gurneyn kisatiimin mukaan. Ilman kapseleita toimitettujen autojen kolmikaasarisen 440:n kerrottiin tuottavan 390 hevosvoimaa. Käytännössä six pack -autot olivat yhtä nopeita kuin Hemi B-bodyt, eivätkä Wedget kaivanneet Hemin tapaan jatkuvaa venttiilien säätöä. Näitä malleja ei parane unohtaa, kun puhutaan kaikkien aikojen kovimmista Mopar-muskeleista. Plymouthin vastaava ’Cuda-versio kantoi nimeä ”AAR”. Uniikeilla ”T/A” -kansilla ja 10,5:1 puristussuhteella tehoksi kerrottiin 290 hevosvoimaa, joka oli tarkoituksella ilmoitettu alakanttiin vakuutusmaksuissa säästämisen vuoksi. Vain 503 kappaletta valmistettiin, moottoreina joko 440-4-barrel Wedge tai 426 Hemi
Keräilyauto jo markkinoille tullessaan. ”Siinä on kaikki vahvistettu. Vaikka kyseessä on täysiverinen katuauto, sen varusteisiin kuuluvat niin 315/40 R18 -kokoiset drag radial -renkaat kuin line lock ja TransBrakekin. Dodge Challenger SRT Demon. Idea koko vuonna 1992 lanseerattuun Viperiin tuli siitä, kun Chrysler Corporationin silloinen presidentti Robert Lutz ajoi Ford-moottorisella Cobrallaan töihin, eikä se vain jotenkin tuntunut oikealta – allahan oli väärän konsernin tuote. Dodge Viperin ytimenä on aina ollut sen tehokas V10-moottori. Tuossa vaiheessahan 70-luvun legendaarisen muskelimerkin maine oli muisto vain, ja monille Dodge toi mieleen lähinnä naapurin mummon Arieksen. Kunniamaininta – ’61 Dodge Dart Kunniamaininnan kovimpien muskeli-Moparien listalla ansaitsee ehdottomasti Ramchargerseiksi kutsutun Chrysler Corporationin henkilökunnasta koostuneen ryhmän käyttämä 1961 Dodge Dart Seneca, joka oli varustettu 413 cid cross-ram ”RB” -isolohkolla. Ihan kuten vanhoina hyvinä aikoina, Chrysler-yhtymä halusi heti näyttää kiihdytysradalla, mihin uusi Demon-versio pystyy. Moottoriahan valmistettiin oikeastaan Chrysler 300-mallin keulalle. Jättimäisen takasiiven sisältävine Extreme Aero Packageineen tuo Viperin viimeiseksi jäänyt painos on se ultimaattinen Viper. Ja sille annetaan myös normaali uuden auton takuu. Kuvan auto on rakennettu samalla idealla ja osilla kuin se alkuperäinen, mutta ei ole kyseinen yksilö. Se on vankka, se on tukevaa tekoa”, Leah luonnehti ajon jälkeen. Malli saavutti 1,15 G:n sivuttaiskiihtyvyyden ja suoriutui varttimailista 11 sekunnin aikoihin. Malli on täysin katukelpoinen ja -laillinen, mutta takapenkkiä siitä ei löydy. Tuolla 413 Wedge -moottorisella Senecalla voitettiin myös Indianapolisin vuoden 1961 NHRA Nationalsin kiihdytyskisat. Nollasta sataan sujui alle neljän sekunnin ja huippunopeuttakin Viper keräsi 285 km/h. Kyllä, se on tuotantoauto, joka keulii. Jotkut diilerit kyllä asensivat 413 Wedgeä Darteihin jo uutena. Kun Lutz tajusi, että kehitteillä olleeseen Dodge Ram -avolavaan oli tulossa V10, hän marssi suunnittelijoiden luokse, ja pian oli työn alla Dodgen uusi lippulaivamalli, jonka piti lisäämän kovasti kaivattua jännitystä Dodge-merkin ympärille. Syy, miksi Dartia ei valittu Top 10 -listalle oli se, että vaikka sanotaan, että vuonna 1961 Dartiin oli jo saatavilla 413 cross-ram -moottori, ei sellaisten asentamisesta tehtaalla löydy itse asiassa mitään todisteita. Kun Dodge julkaisi uudelleen Challengerin mallivuodelle 2008, se pyrki hyödyntämään vanhan mallin legendaarista mainetta, ja muskeliakin löytyi konehuoneesta heti mukavasti uuden 425-hevosvoimaisen 6,1 litran Hemi-moottorin myötä. 840-hevosvoimaisella remmiahdetulla 6,2 litran Hemi-koneella varustetun auton ratin taakse värvättiin lahjakas Top Fuel -kuljettaja Leah Pritchett, joka kiidättikin uutuusmallin huikeaan 9,65 sekunnin varttimailiaikaan ja 140,90 mph loppunopeuteen – keulien lähdössä. Vuodelle 2017 Mopar toikin markkinoille yhden rajuimmista laitteista koskaan – uuden Viperin katulaillisen American Club Racing -version, joka oli ihan täysiverinen kilpa-auto. 2,7 litran IHI-ruuviahtimella terästetty 840-hevosvoimainen moottori kuljettaa uuden Challenger SRT Demonin varttimailin matkan 9,65 sekunnissa. Kun ensimmäinen Dodge Viper tuli markkinoille, sen vitsailtiin kulkevan nollasta putkaan kuudessa sekunnissa, ja 25 vuoden ajan se haastoi tiukasti niin Corvetet kuin monet eksoottisemmatkin superautot ollen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen malli Moparin muskelihistoriassa. Joka tapauksessa tuo Ramchargersien 1961 Seneca oli se auto, joka antoi lopullisen sysäyksen Moparin muskelivallankumoukselle. Todennäköistä onkin, että Dodgen väki juksasi hieman kertoessaan, että moisen olisi oikeasti saanut tilattua tehtaalta 1961. Viimeisen mallivuoden 2017 Viper ACR (American Club Racer) varustettiin 8,4-litraisella täysalumiini-V10:llä, joka tuotti vapaastihengittävänä 645 hevosvoimaa. Ja hintaa oli vain noin 10 prosenttia eurooppalaisten superautojen hinnoista. 63 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Käytännössä kyseessä oli katukilvin varustettu kilpa-auto Extreme Aero -paketteineen. Dodge Viper American Club Racing Version (Extreme Aero Package). Pikkuhiljaa mallista alkoi putkahdella markkinoille myös uusia erikoisversioita, kuten Drag Race Package ja Hellcat, jotka jäivät kuitenkin täysin tälle vuodelle kauppoihin tulleen uutuuden varjoon. Tuo porukka, johon kuuluivat Tom Hoover, Jim Thornton, Dale Reeker, Dan Mancini ja Mike Buckel, sai yhdessä pr-puolen pomo Frank Wileyn kanssa toteuttamallaan projektilla vakuutettua yhtymän johdon valmistamaan tehdasmalleja, joissa prioriteettina oli maksimaalinen suorituskyky
K romattu 64 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Kari Viljasen lapiopää on kromattu aina runkoa myöten. HARLEY-DAVIDSON FXS SHOVELHEAD ’81. Hillitty pyörä on suorastaan tehdasmaisen kliini, mutta kokonaisuudessa on monia mielenkiintoisia detaljeja aina kurvikkaasta takaswingistä hevosvetoisen heinäharavan penkistä tehtyyn satulaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 65 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Epäonnisen tapauksen jälkeen pyörä unohtui seisomaan kolmeksi vuodeksi, minä aikana Karin päässä ehti muhia visioita sen jatkojalostamiseksi. Matala olemus saatiin aikaan matkapyörän ilmajousilla. Niinpä pituutta lisättiin 10 sentillä”, Raiza kertaa. Tankkia ei kromattu perinteisin menetelmin, vaan se annettiin ruiskukromattavaksi Liedossa toimivalle Chrome Touchille, joka hyppäsi innolla projektiin mukaan. Ruiskukromatun tankin päälle on ruiskutettu sininen candy. Tämä loisi projektille vahvan pohjan, jonka ympärille kiiltävän kliiniä pakettia voitaisiin ryhtyä rakentamaan. Kiiltävä kosketus. Raaka-alumiininen lamppu on siloteltu ja kiillotettu syvennysten pohjia lukuun ottamatta. K arin pyöräprojektin voidaan katsoa alkaneen siitä, kun sen kone päästi vuosia sitten lohkojen välistä öljyt pihalle. Kromimaalin päälle Kone on kiillotettu monilta osin täydellisen läpikäynnin jälkeen. Pyörän runko on kokonaisuudessaan siloiteltu ja sen jälkeen kromattu. Todeksi ne loi metalliguru Opa. Esimerkiksi kustomtankki tipahti Raizan syliin jo vuosia sitten ja hän pisti sen saman tien jemmaan, kun tiesi sen muotokielen puhuttelevan Karia. Takaswingin pituuden kasvattaminen oli Karin idea, mutta sen villit kurvit ovat Raizan aivoituksia ja toteutus puolestaan metalliguru Opan käsialaa. Niinpä Raiza sai mahdollisuuden osoittaa kykenevänsä myös täysin toisentyyppisiin toteutuksiin, kuin mieheltä on perinteisesti totuttu näkemään. Piti siis löytää suunnilleen samoille spekseille tehty kompura joltain toiselta valmistajalta. Siinä jouduttiin myös hiukan arvailemaan, mutta lopulta homma saatiin toimimaan hienosti. Keulaputket vaihdettiin hiukan pidemmiksi ja kulmaa muutettiin laakerikupeilla kolme astetta. Runko säilytettiin pääpiirteiltään koskemattomana, tosin sitä työstettiin melkoisesti ennen kromaamista. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2018 H-D FXS Shovelhead ’81. Pituutta swingillä on kymmenen senttiä enemmän kuin alkuperäisellä. Kokonaisuudesta tuli hyvin tasapainoisen näköinen”, maestro tuumii. Ilmajouset ovat matkapyörästä. Raiza oli tietoinen Karin mieltymyksestä krominkiiltoon, joten hän ehdotti, että pyörästä kromattaisiin koko runko. ”Se oli pikkuisen arvaus, mutta osuimme oikeaan. Raizan rakentelutyyli tukeutuu monesti patinaan ja messinkiin ollen varsin omintakeinen ja tunnistettava, mutta Karin visio unelmiensa pyörästä edusti kliineine ratkaisuineen aivan toista ääripäätä. Keraamisesti pinnoitetuista pakoputkista ylempänä oleva on suht’ koskematon, mutta alaputkeen lisättiin pituutta, jotta päät saatiin menemään tasan sen noustessa takaosastaan lähemmäksi yläputkea. Tekstaukset ovat Pekka Mannermaan tekemät. Takaswingin omaperäisen kurvikkaat muodot ovat peräisin Raizan päästä. ”Hyllystä löytyi projektiin sopivat Progressiven valmistamat jouset, mutta meille meinasi tulla tenkkapoo, kun heiltä ei ole pariin vuoteen saanut lainkaan kompressoreja. ”Aluksi ajattelimme, että 7,5 sentin pidennys olisi riittävä, mutta lopulta päädyimme Karin kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että tehdään se reilusti. Kaikki saumat siloteltiin näkymättömiin jopa sellaisissa kohdissa, joissa putken ympärysmitta kasvaa. Satula on tehty vanhan hevosvetoisen heinäharavan penkistä leikkelemällä se uuteen uskoon, hitsaamalla reunaan pyörötanko ja kromaamalla koko komeus. Saimme sen vieläpä niin hyvin piiloon, ettei se näy oikeastaan mistään.” Osia projektiin kerättiin varsin kauan ja sopivia laitettiin talteen vuosien varrella aina, kun niitä tuli vastaan. Kun aika oli kypsä, hän ehdotti Bike Fellowsin Raiza Raitiolle, että mies ottaisi projektin läpiviemisen kontolleen
”Oli mahtavaa tehdä pyörä kerrankin sellaisella budjetilla, ettei kaikkia kuluja tarvinnut miettiä eikä osien valinnassa joutunut tekemään kompromisseja”, mies päättää. Pyörään oli käytetty noin 1200 työtuntia ja siihen uponneiden eurojenkin määrä oli varsin tuntuva. Pakoputkien vetäminen niin sanotusti väärälle puolelle on Raizan perinteinen tavaramerkki, mutta tällä kertaa sitäkään ei tehty. Tutkailtuaan kohdetta pitkän tovin ja haastateltuaan sekä pyörän omistajaa että rakentajaa, hän määritti pyörän vakuutusarvoksi 48 500 euroa. Tankin tekstin taiteili Pekka Mannermaa ja lopuksi päälle ruiskutettiin lakka. Kekseliäänä rakentajana tunnettu Raiza on useimmiten toteuttanut rakennelmansa hillityillä budjeteilla, mutta mies myöntää, että tällaisen projektin läpivieminen oli hänellekin eräänlainen unelmien täyttymys. ”Pyörään on valmistettu myös toinen samanlainen runkoon kiinnitettävä penkki kyyditettävälle, sillä kyseessä on perheharrastus”, tokaisee Kari, joka harrastaa pyöräilyä vaimonsa Maijan kanssa. Lampun kupu oli alkujaan raaka-alumiininen malli, joka silotettiin ja kiillotettiin. Putkien pintakäsittelyksi valittiin keraaminen pinnoitus. Kone pistettiin palasiksi ja Bike Fellowsin tekniikkaguru Jouni Hörkkö teki sen uusiksi. Kontrasteilla kikkailua. ruiskutettiin lilaan taittava candyväri nimeltä Royal Blue, sillä jos tankkikin olisi jätetty kiiltäväksi, niin kokonaisuudesta olisi tullut liian tasaisen kiiltävä. Siihen vaadittiin arvio saksalaiselta Classic Data -arviointifirmalta, jolla on Suomessa kuusi asiamiestä. Lopputulokseen tyytyväisenä Kari halusi pyörälleen sen arvoisen vakuutuksen, sillä ajatus siitä, että vahingon tai varkauden kohdalle sattuessa saisi vain lähtökohtaa vastaavan korvauksen, oli luotaantyöntävä. Ylempänä oleva putki on suht’ koskematon, mutta alaputkeen lisättiin pituutta, jotta se menee tasan ja nousee takaa enemmän yhteen ylemmän putken kanssa. 1200 työtuntia. Kaikki arvostelukohdat oli merkattu ykkösiksi, eli parhaiksi mahdollisiksi. Takaswingin pituuden kasvattaminen oli Karin idea, mutta sen villit kurvit ovat Raizan aivoituksia ja toteutus Opan käsialaa. Lamppu varustettiin syvällä reunarenkaalla, minkä myötä Raiza sai soviteltua sen sisälle ledilampun. 67 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Mittarikupu on Riverside Customin, eli Pekkarisen Timpan valmistama. Satula tehtiin vanhan hevosvetoisen heinäharavan penkistä. Tankin sinisen sävyn lisäksi käytettiin erilaisten kiiltoasteiden alumiinija rosteriosia. Samalla nostettiin puristuksia ja vaihdettiin nokka, jolla saatiin hiukan erilainen vääntöalue. Raiza antoi sille ensin laikkaa, minkä jälkeen se hiekkapuhallettiin. Esimerkiksi hallintalaitteet ovat satiinialumiinia samoin kuin moottorin työntötankojen suojakuoret. Vaikka pyörän kantava ajatus oli olla krominkiiltoinen, niin kokonaisuuden ei kuitenkaan haluttu olevan pelkkää kiiltävää massaa. Pakasta vedetyn vastaavan, täysin koskemattoman Shovelin arvo oli verrokkina 36 000 euroa. Lopuksi Jouni kiillotti koko koneen. Siinä olevien urien pohjat jätettiin kuitenkin tarkoituksella rosoisiksi, jotta pintaan tuli samankaltaista vaihtelua kuin penkeissä. Pinta jätettiin tarkoituksella ruosteensyömän rosoiseksi. Reunoihin hitsattiin sileä pyörötanko ennen kromaamista, mikä luo hyvän kontrastin rosoiselle pinnalle. Suomesta löytyy vakuutusyhtiö, joka tarjoaa harrasteajoneuvovakuutuksia, mutta rakennetun moottoripyörän kohdalla arvon määrittäminen ei ollut aivan yksioikoista. Onneksi yksi heistä harrastaa myös moottoripyöräilyä ja on näin ollen perehtynyt myös rakenneltuihin kaksipyöräisiin. Tehdasuusi viisivaihteinen laatikko valittiin luonnollisesti myös kiillotettuna
Liekö oven Darnell’s Garage -teksti viitannut Christine-leffaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen All Summer long Sami Haikalan patinapintainen Satellite-farmari kulkee maakaasulla. Väkeä oli valtavasti, puhetta oli peräti 1500 autosta, mutta silti kokonaisuus toimi edelleen sujuvasti ilman pahempia ruuhkia. MALMIN LENTOKENTTÄ, 7.9. Käsittämättömän helteinen kesä jatkui syyskuulle saakka, ja Stadin Cruisingien Malmin Pre-Partyilläkin tarkeni t-paidalla mainiosti loppuun saakka. Ari Kaarnalehto lähti Esa Salon luo Lahteen tekemään kauppoja rakentajalegendalla kaupan olleesta ’56 Mercurystä, kun kiinnitti tallissa huomionsa Esan ’58 Skylineriin. Paikalta poistuvien autojen letkaa katsellessa heräsi kyllä väkisin kysymys, mihin ihmeeseen ihmisillä on sieltä kiire niin aikaisin, kun suurin osa ei päädy Kauppatorillekaan. M-kirjainkin lisättiin 300-numeroiden perään 90-luvun lopulla, mutta ei tuolla etuvetoisella versiolla enää oikein tehty kunniaa muskelikauden erikoismalleille, joten Chrysler palasi tunnuksissa 300C:hen. Yön yli mietittyään Esa suostui luopumaan autosta, jonka myyntiä ei ollut edes harkinnut, ja Ford muutti Road Pilotsin talliin Helsinkiin. 360 hevosvoiman 413 Wedge -moottorilla varustettua 300L-mallia valmistettiin vain 2415 kappaletta, tämä jo vuodesta 1990 Suomessa ollut yksilö on ollut ainakin lähiaikoina myytävänä. Chrysler 300L päätti legendaariseen maineeseen nousseen kirjainsarjan vuonna 1965. 68 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Pasi Mikkosen ’34 Ford 3w Coupe on todella tyylipuhdas kokonaisuus. Joni Kilpelän S10 on rakennettu mataluuden ehdoilla. Takahelman alta pilkistää nostalginen Halibrandin Quick Change -murikka. Jarkko sai vuosia työn alla olleen autonsa täksi kesäksi viimein tien päälle. Auton omistaa nykyisin helsinkiläinen Christoffer Gschossmann. Tarinan lopussa mainittiin Mikan hankkineen jälleen patinakuosisen flättäriaihion, joka on jalostunut Mikalla nättiin alkuperäiskuosiin. Härskin mattamustan isolohkorotta El Caminon ratin takaa tutun Jarkko Waskisen Chargerin konepeiton 572 Hemi -tekstit viestivät, ettei auto ole vain räyhän oloinen. Aero Race Wheelsin Black Chrome -väriset Nascar-vanteet sopivat katinalalaisen Jaakko Raitasen ’67 Camaron häijyyn olemukseen täydellisesti. 69 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Tämähän on se lähemmäs 30 vuotta takaperin Lappeenrannassa kustomoitu yksilö, johon on vaihdettu suorakaiteen muotoiset takavalot. Todella matala laite liikkui Malmillakin jatkuvasti kipinää iskien. Oskin takavuosina Amerikan Raudassakin esitelty ’58 Edsel kuuluu kotimaisiin legendoihin. Auton omistaa kauniaislainen Janina Knihtilä. Malisen Mika kertoili Muumio muistelee -palstalla taannoin pitkästä kiintymyksestään ’59 Letukoihin. Hurst Dazzler -vanteet tuovat autolle aivan uudenlaista ilmettä. Mika kertoo halunneensa autoon ehdottomasti pillerikapselit, koska ”kaikilla on kokopeittävät”. Candypunainen ’78 Trans Am vie ajatukset kultaiselle 80-luvulle. Malmin illassa lipui myös Olli Martikaisen vanha ’60 Impala mild kustom. Vanhojen sotakoneiden tyyliin maalattu auto on miehellä edelleen, mutta Malmille Oski tuli tuoreemmalla hankinnallaan, ’36 Phaeton -rodilla. Jukka Huhdan paksukuonossa on modernisoitu tekniikka aina Vetten etukelkkaa myöten. Salon Timpan vanha ’58 Delray on nykyisin Hyvinkäällä samaan kaveripiiriin kuuluvalla Kari Pyyköllä
OULU, 11.8. Edellisillan ukkosmyrsky oli onneksi laantunut yön aikana ja järjestyksessä toinen Ride In Oulu Motor Meet saatiin vietyä läpi sateettomassa säässä. Elokuun toinen lauantai valkeni Oulussa pilvisenä ja tuulisena. Tapahtumapaikkana toimineella Äimäraution raviradalla vieraili päivän aikana 470 harrasteajoneuvoa ja lippuja yleisölle myytiin reilut 2 000 kappaletta. Fairlanen kuparinruskean värisävyn kajaanilainen Panu Kilpeläinen löysi Ducaton värikartasta. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Oululaisille harrastajille tuttu ”Ekin Edsel” saapui paikan päälle Kokkolasta nykyisen omistajansa Jani Nikulan tuomana. Kuvassa oransissa paidassa oleva Heinosen Kari järjesteli ajoneuvot radan varteen päivän aikana varsin sujuvasti. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Chopatun kustom-Fordin takavalot ovat alunperin lähtöisin Falconista sekä Angliasta. Muskelia kerrakseen! Pontiac Firebirdin konepellin läpi pilkistää BDS:n 8-71-remmiahdin. Ride In Oulu Motor Meet 2018 Etualalla lokasuojaan nojailevan Janne Holmströmin Chevrolet Caprice Classic farmarin konepeltiä komistaa aikoja sitten tehty motiivimaalaus, jonka tekijä on jäänyt mysteeriksi myös itse omistajalle
Koodeja kuvassa tutkimassa Leinosen Sakke. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Sirpa Tähjänjoen ’72 Chevrolet Corvette tuli Suomeen Floridan lämmöstä kahdeksan vuotta sitten. Tekniikaltaan varsin hyväkuntoiseen autoon uusittiin vain verhoilut sekä maalaus. Koodien selvittelyä piknikin lomassa. Riikosen Harria mietitytti, mistä on lähtöisin hänen RS-Camarossaan oleva pikkulohko. Raahesta paikalle olivat saapuneet Anne ja Jarkko Laukkonen ’65 Plymouth Belvederellään. Keke ja Camaro ovat olleet erottamaton parivaljakko jo kohta 40 vuotta. Oulun Old Motors Shop oli tuonut näytille ’67 Chevrolet Biscayne -farmarin sekä miedosti old school -tyyliin kustomoidun ’58 Ford Fairlanen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muuten varsin alkuperäisen auton ulkonäköä on piristetty Cragarin 17 tuuman S/S-vanteilla. Värisävy on alkuperäinen Mille Miglia Red. Edellisen omistajan toimesta auto oli katsastettu viimeksi 19 vuotta sitten, jonka jälkeen se jäi syystä tai toisesta seisomaan lämpimään talliin. ”Eipähän tarvinut miettiä, kummalla lähtee”, naureskeli Mikko. Oululaisen Rami Wennströmin uusin hankinta Ford Mustang ’64½ teki neitsytmatkan Äimäraution raviradalle ”tuore leima” rekisteriotteessa. ”Kananmunaleipää ja kahvia”, totesi Ikosen Keke, kun kysyin ohi mennessä, mitä eväitä kylmälaukusta löytyy. Moottoripyörien People’s Choice -palkinnon voitti Janne Juntunen ”Hell Billy” H-D Baggerilla. Osia ja autoja maahantuovan firman taustalla häärivät Mika Tapio ja Piritta Mertala. Mikko Lappalainen kurvasi tontille korotetulla Dodge Ram Hemillä, jonka lavalle mies oli nostanut varsin pelkistetyn, mutta tyylikkään rautapää-Sportsterin
Varmaan yksi tyytyväisimmistä paikalle saapuneista harrastajista oli Rasimuksen Toni, nimittäin sen verran miehellä on ollut vastustusta Pontiac-projektinsa kanssa. Neitsytmatka uudella jykevä-äänisellä 481-kuutiotuumaisella stroker-moottorilla sujui sisäänajon merkeissä pintakaasulla. Auton 47 vuotta omistanut Heikki on ehtinyt entisöidä sen jo kaksi kertaa. Etelävaltioista aikoinaan Suomeen tuotu ’61 Buick Skylark on vauhdikkaan näköinen varsin onnistuneessa kaksivärimaalauksessaan. Tässä kuvassa kiteytyy hyvin koko tapahtuman idea. Yksi tapahtuman hienoimmista autoista oli nurmekselaisen Kimmo Vainionpään Buick Special 4-door hardtop. Auto herätti ansaitusti ihastusta yleisön joukossa. Auton omistaa Juha Erkkilä Kokkolasta. Tämä kajaanilainen kaveriporukka oli liikenteessä Janne Ylikuljun käytössä sopivasti patinoituneella ’59 Chevyllä. Hyvää seuraa sekä ruokaa. Dodge Coronet 440 farmarin muutokset rajoittuvat Vintage Wheelsin 17 tuuman vanteisiin sekä Six Pack scoopilla varustettuun konepeltiin, jonka alta löytyy matching numbers 383-moottori. Auton perinteitä kunnioittaen on nykyinen omistaja Kervisen Mane teettänyt takaluukkuun maton syvän etelän lipusta. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Ride In Oulu Motor Meet. Ojamaan Toni sai Lincoln Capri kustomillaan kotiin viemisiksi Jenkit Top-3 -palkinnon. Jääskön Heikki Oulunsalosta oli tällä kertaa liikenteessä museorekisteröidyllä vuoden ’61 Chrysler New Yorkerilla
Sisustasta löytyvät Recaron kuppipenkit, joissa on myös airbagit. Hiilikuituratti on teetetty Floridassa mittatilaustyönä. Jarmo Pyhäluodon ’08 Chevrolet Corvette Z06:sta löytyy useammanlaisia muutoksia alkuperäiseen nähden. Parhaillaan 11,93 sekuntiin varttimailin kulkenut auto on nykyisin enemmänkin normi cruisailukäytössä. Moottoripyörien Top-3-listalle mahtui myös Arto Pöytälaakson Harley-Davidson Softail chopper vuodelta 2000. Juhamatti Turpeenoja kadotti ympärivuotisena käyttöautona toimivan ’65 Chevy II:n tankinkorkin edellisellä viikolla, ja nyt sen virkaa hoitaa perheen koiran hylkäämä purulelu. Kun vuodesta 1976 seissyt auto pestään höyrypesurilla, on lopputulos tällainen. Auton sisältä löytyy tietenkin vanhan ajan henkeen sopiva LA-puhelin. ”Mukava tapahtuma, paljon nähtävää ja vieläpä suhteellisen lähellä Raahea, mistä ollaan liikenteessä”, tuumaili Jarmo. Pro Stock scooppi Savolaisen Jussin Pontiac Firebirdin konepellissä kertoo auton aikoinaan viettäneen enemmänkin aikaa kiihdytysradalla. Moottoriin on vaihdettu nokka, imusarja ja Mast Motorsportin kannet ja ajo-ominaisuuksia on paranneltu Pensken alustasarjalla. Harvemmin nähty korimalli, Dodgelta, Phoenix vuodelta ’61 ”käännetyillä” siivillä. Old school -tyyliin mikkikansilla ja ränttätänttänokalla viritetty 327 vastaa Jarmo Finnigin ’55 Chevyn liikuttelusta. Isolohkolla ja manuaalilla varustetulla ’66 Chevrolet Impalalla meno saattaa välillä olla vähän nyökkivää, joten takalokasuojassa oleva nimi ”The Amazing Jolly Jumper” on varsin osuva. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2018
Suomessakin leviää kiihdytysajopiireissä sana, joka viittaa lentokenttään, jolla kesäkauden aikana ajetaan viisi osakilpailua ja josta kahdessa niistä ajetaan Vintage Drag Racingia. Kävimme suomalaisvoimin tutustumassa rataan, kisoihin, oheistoimintoihin sekä Kjulan lentokentän sieluun. Teksti ja kuvat: Mikael Forsman Drag Race Kjula Vintage Kjulan järjestäjät olivat onnistuneet keräämän yhteen useita ”suuria” autoja, jotka olivat vuonna 1968 mukana Anderstorpin kisoissa. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Joukossa muun muassa tämä musta T-Ford, joka välillä on ehtinyt elää useita vuosia Atlantin toisella puolella ennen kun se hiljattain laivattiin takaisin Ruotsiin
Muut suomalaiset, Aki Hairetdin ’55 Chevy Gasserillaan ja Heath Garagen Tomi ja Anna-Stina Kangas Suicide Cometilla olivat jo edellisiltana suoristuneet näistä toimenpiteistä. Saavuimme kisapaikalle perjantaina juuri ennen puolta yötä, joten perjantain grillaukset ja Efter partyt jäivät tällä kertaa väliin, mutta se ei menoa haitannut. Lähdimme matkalle Blacksmith Natsin Vintage Drag Racing -kiihdytyskisoihin Kjulaan Heikuran Ollin kanssa, ja matkanteossa käytimme 1971 mallin Ford-paloautoa, jonka runsas vuosi sitten rakensin yhdessä Heath Garagen Tomi Kankaan kanssa hinuriksi Gene Winfieldin pajalla Kaliforniassa ja jolla sen valmistuttua ylitimme Amerikan mantereen. Toisin sanoen ne vastaavat säännöksiä, jotka on laadittu vuonna 1973. Plymouth-hinuri on hienosti toteutettu 1960-luvun kisahenkeen, juuri NIIN kuin ne olivat silloin. Suomessa vanha paloauto ehti valitettavasti viettää ensimmäisen talvensa ulkosalla ja kesän mittaan sitä huollettiin, jotta road tripit sillä voisivat jatkua nyt Euroopan puolella. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Mekaanisella Hilbornin ruiskulla varustettu kilpuri on saanut väriltään ja tyyliltään sopivan kuljetusauton. Heikuran Olli ja Adler olivat jo aamuyhdeksältä valmiina ajamaan ensimmäiset testivedot. Rehevä, vihreä ympäristö tekee varikosta ja autonäyttelystä viihtyisät. Björn Carlströmin Dodge Pick-up on niin täynnä hienoja yksityiskohtia, että siinä saa automies kiertää auton useamman kerran ennen kuin on ehtinyt tajuamaan ja sulattamaan kaikkea kekseliäisyyttä. Ruotsissa on runsaasti mahdollisuuksia ajaa kiihdytysajoja, mutta Kjulan tekee erikoiseksi se, että normaaliluokkien lisäksi on Test & Tune -luokat sekä kahdessa osakilpailuissa omat Vintage-luokat. Samoin kuin kiihdytysajoissa, myös näyttelyissä lasketaan yhteen osakilpailujen pisteet ja kauden päätteeksi palkitaan koko kauden hienoin auto. Kjulan ajoissa on 50–70 toimitsijaa per kisa ja täydet valmiudet ajaa nitrolla ja metanolilla. Katsojille tämä on suurta herkkua. Kesäkaudessa paikalla ajetaan viisi kiihdytyskisaa ja jokaisessa on oma ulkoilma-autonäyttely, ”Parking lot Battle”. Ainoa tieto sen toimivuudesta oli pieni koeajo Monien suomalaisten tuntema Keijo Hokkanen oli paikalla edustamassa Eskilstunan SHRAkerhoa, joka on myös tärkeä osa vuonna 2018 Ruotsissa juhlittua Drag Racingin 50-vuotistaivalta. Kristin on se nopea nainen Norjasta, joka puikottaa ”Gunslinger” ’59 Cadillacillaan ysin aikoja varttimaililla. Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja sitäkin hektisempänä, kun edessä oli rekisteröityminen ja Adlerin katsastus, josta lähdettiin suoraan ajajakokoukseen. K jula on entinen Ruotsin armeijan käytössä ollut lentokenttä, joka sijaistee E20-tien varrella noin tunnin ajomatkan päästä Tukholman laivasatamista ja vartin ajomatkan päästä Eskilstunan palveluista. Hieman mietitytti, mitä vedoista tuleman piti, sillä Adleriin oli viimeisenä lähtöä edeltävänä yönä vaihdettu vaihdelaatikko. Kisoja on myös Suomesta mahdollista seurata livenä netin välityksellä. Pitkä, hieman ylöspäin kallistuva kiitotie on leveä ja tässäkin kisassa se oli liimattu koko neljänsadan metrin matkalta. Niissä nähdään autoja ja pyöriä, joiden aktiiviura kiihdytysajoissa on ohi, tai ne on vastikään rakennettu Vintage-luokkiin. Normaalikilpureiden lisäksi siellä voi kokea ne hurjimmat entisajan kiihdytyspelit ajamassa kilpaa keskenään. Tapahtuman takana on Rod & Kustom Scandinavia -järjestö sekä Lelle Olssonin ajanottotiimi. Barracuda-tiimi ”Sharp Teeth” on edelläkävijä monella tapaa. Keijon race-henkinen Dodge Coronet palkittiin varikon autonäyttelyn puolella. Tyylilleen uskollisesti, kärmeennahkabootseissaan, millä hän promotoi isoa norjalaista Country Festivaaliaan
49,LM 14-T TIIVISTE ETUOVEN FORD TORINO 1970-71 1pr ............. Tervetuloa! TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. 150,K20001 MATTO LATTIAN F-BODY 1967-69 MUSTA ACC OER .................................. 49,LM 110-VC TIIVISTE ETUOVEN-KORIIN FORD E-VAN 92-02 VASEN-OI ...................................... 50,410B-5808312 VANNE PELTI 15X8” 6X5,5” ET -12MM RALLY BLACK MOD ............... 390,LM 14-B TIIVISTE ETUOVEN FORD FAIRLANE 1966-67 2DHT 1pr 99,LM 12-O TIIVISTE OVEN EL-CAMINO 1964-65 1pr ..................... Suomalaisiin osallistujiin kuului myös Aki Hairetdin, jonka ’55 gasseri on tässä lähtövaloissa vastassaan Stefan Flodellin ”Super Nova”. 75,ERÄ POISTO MATTOJA CLASSIC INDUSTRIES/ACC MB932501 MATTO LATTIA CORONET 1966-70 2DR AUTOM MUSTA ............................. Suomalaiset ajoivat hyvin tasaisia aikoja, erot vain sekunnin kymmenesosia. Phone. Pitkän aurinkoisen kiihdytyspäivän päätteeksi koitti illaksi varikolla perinteinen ”Kackle Fest”, jossa Vintage-luokan kilpureiden moottoreille annettiin ylimääräinen lauluvuoro ilta-auringossa. Aki Hairetdin, jolla suomalaisista oli takana eniten käyntejä Kjulassa ja joka ajoi itse kisassa, ylsi omassa Gasser-luokassaan neljännelle sijalle kadulle leimatulla 55:llaan. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. 80,LM 20-N/K442 TIIVISTE ETUOVEN CHEVROLET NOVA 2D HT 1962-67 1pr .................................................................. 70,RR 1515 TIIVISTE RÄTTI KATTO -KIT f -body 1982-91 6 ........... 110€ KPL METRO TIIVISTEITÄ RR 1610 TIIVISTE RÄTTIKATONKATON GM A-BODY 1968-72 AVO ............................................................... Tästä on sitten helppoa siirtyä varsinaisiin luokkiin ja kilvanajoon. Tämä onkin osa Kjulan henkeä, että kisoissa on huomioitu myös ne, jotka eivät itse aja, mutta haluavat olla mukana hengessä. Kiihkeän kisapäivän lopetti kilpatiimien yhteinen illanistujainen viereisessä ladossa, jossa rytmiryhmän menoa vauhditti The Go Getters. 135,0502-8851 VANNE ALU 17X8” 5X5”/5X5.5” ET+20mm VAIN 2KPL ........................... 40€ KPL ALK. 179,RR 4002-S TIIVISTE KATONREUNA MOPAR 1973-74 CHARGER SE 1pr ...........................................................88,RR 5015 TIIVISTE KATONREUNA PONT/GM 1967-68 2DHT 68” pitkä .............................................. Huoli osoittautui turhaksi, auto toimi hyvin ja useita testiajoja saatiin ajettua päivän aikana. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Tuusulassa, Herstin tallin ulkopuolella, jossa Adler siirrettin Allisonin kyytiin. 190,HA510201/700301 MATTO TAKAOSA CUT PILE F-BODY 1982-92 .................. Ari Minkkisen häijy Tudor Dragsteri voidaan melkein lukea suomalaiseksi, Västeråsissa vaikuttavalla miehellä on kuitenkin nuoruutensa takana Suomessa ja suomenkieli täysin tallessa. 25,Kjula Vintage Drag Race. Test & Tune -luokka onkin suosittu luokka Kjulassa, jossa voi saada alkutuntumaa ajoihin ja päästä säätämään omaa ajokkiaan. Heath Garagen rakentama ”Suicide Comet” on kiihdytysauto, jolla on paljon historiaa Ruotsissa ja sen jälleennäkeminen kisatouhuissa oli monelle ruotsalaiselle suuri ilon aihe. 109,SWAP JATKUU WEBSHOPISSA EAGLE-BOSS VANTEET POISTO HINNOIN REV TERÄS VANTEITA MYÖS POISTOISSA ALK. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info STORE OPEN 24/7 VANNE POISTOJA 3382-2012 VANNE ALU 20X10” 5X4,5” ET+35MM MUSTA KIILLOTETT .............
Kesäisin, keskiviikkoiltaisin Jarmo pitää ovet auki vierailevalle yleisölle. 77 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Romukeräilijän märkä päiväuni Parhaat reissut syntyvät siitä, kun matkan päämäärä on tiedossa, ajoon on varattu runsaasti aikaa ja reittiä on sovittu muutettavaksi, jos eteen sattuisi tulemaan jotain mielenkiintoista. Ollin siitä kuultua ei vallinnut erimielisyyksiä siitä, ettei ylimääräinen lähes 500 kilsan ”lenkki” olisi turha kiertotie. Nostalginen levähdyshetki Hultforssin idyllissä, jossa varaslicksit lastattiin toisaalle tehden tilaa juuri hankituille hevoskärryjen pyörille ja romuille. Kun on määrätietoinen ja kun Ruotsin metsistä vielä voi löytää arvokasta ruostetta, se on ollut mahdollista. Hän otti töistään lopputilin, madalsi hieman elintasoaan myymällä kaiken sen, minkä se vaati, että sai ostettua tilan, johon alkoi keräämään ”romua” ja paikan, jossa hän myös asuu. Perjantaihan olisi kuitenkin luppopäivä Kjulassa, koska varikkokin aukeaisi vasta viiden aikaan iltapäivällä. Olli Heikura veti Adlerinsa Joensuusta Tuusulaan, jossa vaihdettiin kuljetuskalustoksi vanha paloautomme, joka pääsi sisäänajomatkalle länsinaapuriin. Jarmo Halttu on alkuaan Lapin miehiä. Sellainen tilanne synnyttää helposti seikkailun. Kun Jarmo hiljattain täytti 60 vuotta, hän huomasi, että moni hänen ystävistään oli sairastunut vakavasti tai poistunut laveammille vesille, ja hän tajusi, että nyt tai ei koskaan hänen tulisi toteuttaa pitkä-aikainen unelmansa vanhasta huoltoasemasta sisältäen myös korjaamon, varaosaliikkeen, virityspajan ja kahvilan. Hän teki muutoksia elämäänsä ja keskittyi siihen, mikä antaa elämäniloa, hänen tapauksessaan se on romunkeräily. Pitää olla hyvä visio, mutta loppukädessä myös taiteellista näkemystä, että saa kaiken näyttämään aidolta. Tosin saavuimme paikanpäälle Kjulaan vasta keskiyöllä, sillä hinurin valtava kenno alkoi vuotaa matkan aikana ja ylimääräiset vedentäytöt ja pysähdykset lisäsivät lopulta saapumisaikaa Kjulaan. Amerikanautojen harrastaus on Jarmolle ollut aktiivista siitä asti, ja erilaisia kulkimia on tullut ja mennyt. Tien viereen Jarmo on asettanut rat rod -henkisen projektin tervehtimään ohikulkijoita ja vieraita, ajan henkeen sopiva matkailuvaunu perässä. Aamulla Allisonin nokka osoitti pohjoiseen (paloauto on saanut lempinimekseen ”Allison”, joka tulee kuorma-auton automaatilaatikosta), ja näyttävä yhdistelmä sai osakseen huomiota kanssa-autoilijoilta. Haltun ”huoltsikalle” on ihana mennä pakoon kiireitä ja kokea hetken, kuin aika olisi pysähtynyt. Jarmo on tehnyt sen, mistä moni uskaltaa vain uneksia. Kisasoturina oli mukana Ollin mattamusta Adler ja vasta kun äijät ja kamppeet oikeasti olivat onnistuneesti laivassa kohti Tukholmaa, otettiin sille yhdet, ja illanvietossa suunnittelimme seuraavan päivän reitin. Se oli kaikki sen arvoista, sillä perjantaina iltapäivällä saavuimme Allisonin kanssa Hoforssiin ja edessämme oli näky kuin vanha huoltoasema Amerikassa, joka olisi maannut rauhassa niillä sijoillaan 1930-luvulta saakka. Vielä uskomattomammaksi kokonaisuuden tekee se, että Jarmo on kerännyt kaiken tavaramäärän vajaassa kahdessa vuodessa. Projekti on tehty sillä silmällä, että se innostaisi muita ja tuottaisi iloa myös muille, jotka paikalle eksyvät. Kyseessä oli ruotsalaisen kiihdytysajon 50-vuotisjuhlavuoden kisaviikonloppu ja yksi sarjan viidestä osakilpailusta. Inarista lähtöisin oleva perhe muutti vuonna 1971 Ruotsiin työn perässä. Kerroin Ollille Haltun Hoforsin ”romutaivaasta”, jossa olen vieraillut aikaisemmin ja josta ajattelin Ollinkin innostuvan. Jarmon luona hymy oli herkässä, kun oli niin monta nurkkaa tutkittavana. Olli on jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut romun keräilystä. Pohjois-Ruotsista vastaan saapuvia kisatiimejä mahtoi ihmetyttää, mihin tämä laite oli menossa, olivatko koordinaatit hukassa, kun suunta oli pohjoiseen, mutta myöhemmin asiat selvisivät heillekin varikolla
Kuopiolaisen Jaakko Oinosen isoilla pinnavanteilla varustettu ’64 patina-Bonneville herätti taannoin melkoisesti keskustelua lehtemme Facebook-sivulla. Tässä Jouni Tirkkosen ’68 Chargerin kuminkäristysnäyte. Bomba Drive-In & Rock NURMES, 24.–26.8. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Bomballa ja Hyvärilän alueella järjestettävä YläKarjalan rokkiviikonloppu drive-in-elokuvineen näyttää vakiinnuttaneen paikkansa kotimaisessa tapahtumatarjonnassa – ja miksei olisi, kun ohjelmistoon on tosiaan panostettu ja lähiseudulta löytyy paljon aktiivista harrastajaporukkaa. Katon ralliruudutus on mielenkiintoisesti toteutettu. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Marko Haverinen Hauskalla rekisteritunnuksella varustettu ’54 Packard Cavalier Suomi-auto kulkee packardmaisen suoran kasin sijaan Letukan pikkulohkoveekasin voimin. Käytettävyyttä on parannettu myös levyjarruilla. Kyllähän pieni burnis on aina paikallaan. Iisalmelaisen Juha Kaarakaisen ’59 Chrysler Windsorissa on mukava mild kustom -stuukki. Kajaanista saapui tänäkin vuonna paikalle Virpi Auma-aho-Hämäläisen tyylikkään matalalla lipuva ’59 Chevy Parkwood -farkku
79 AMERIKAN RAUTA 7/2018 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Koko tapahtuman komein patina löytyi ehdottomasti tästä hopasta. Musiikkia oli tänäkin vuonna tarjolla kahtena iltana. Bomban Drive-Inin vakiokävijöihin lukeutuu Nygrenin Helge Fireball-Buickeineen. Perjantain annista vastasivat brittiläinen The Blue Cats sekä kotimaiset Agents, Housewreckers, The Toreadors ja Scandinavian Hanks. Tämä ’63 Suomi-Belvedere kuuluu Niko Lappalaiselle. Tämän avo-Valiantin muistan nähneeni seisomassa Porissa Delta Cruisersien tallissa joskus kesällä 1995. Amerikan Raudan kannesta tuttu Sami Tirkkosen ”Lil’ Twister” edusti paikallista kalustoa. Lauantain Blues Roots -päivätapahtumassa esiintyivät Pate Friman & The Orient Express sekä The Hoolers. Ennen kuin tapahtumat täyttyivät kaksiovisesta uustuontikalustosta, kuuluivat nämä takseinakin aikoinaan Suomessa usein nähdyt nelioviset tyypillisimpiin harrastelaitteisiin. Olisitko sinä tiennyt kaikki. Nurmeksen mäkiset kadut tuovat paikoin mieleen San Franciscon. Paikalle oli saapunut myös Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoja Coronetillaan. Lauantain rastiajon yhtenä osana oli kapseleiden tunnistuskisa. Lauantai-illan tarjontaan kuului myös burleski-show. Tässä Bomban alueelle kurvaa lehtemme sivuiltakin tutulla ’57 DeSoto -avollaan Itä-Suomen pitkän linjan rakentajiin kuuluva Karvisen Mika
80 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Nevalaisen Jampan ’55 Cameon tinkimätön työnjälki palkittiin Mild Custom -luokan ykköspystillä. John D’ Agostinon oma Crystal Award meni tällä kertaa Ruotsiin, Zacke Zacrikssonin ”Golden Arrow” ’57 Fordille. Katja Kuusiston ja Marco Humbergin ’57 Chevy 3200 Pickis on Janne’s Garagen rakentama. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen, Kimmo Janhunen Jenkkiautonäyttely Matti Äyräväisen Continental Mk II ’57 kuuluu ehdottomasti komeimpiin kotimaassa koskaan rakennettuihin autoihin. LAHTI, 29.–30.9. Taso oli jälleen kerran korkea, ja paikalla oli peräti neljä ulkomaista tähtivierasta, Gene Winfield, Billy Gibbons, Jimmy Shine ja John D’Agostino. Lysholmin isolla ruuviahtimella terästettyine 365-kuutiotuumaisine GM Performancen alukantisine ruiskupikkulohkoineen se myös kulkee rivakasti. Häijyn tummanpuhuva Mobsteelvanteilla varustettu auto sai tällä kertaa Truck-luokan kolmospalkinnon. Kotimaisen näyttelykauden päätti jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Lahden suurhallissa järjestetty Jenkkiautonäyttely
81 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Saulin Impala pokkasi ansaitusti myös 50-lukuisten ykköspalkinnon. Hylätyn Texaco-huoltoaseman lisäksi osastolta löytyi useita vanhoja bensapumppuja sekä vääksyläisen Timo Paavolan komeasti patinoitunut ’28 A Ford Pickup. Gas Station Memories -teemaosastolta löytyi myös tämä ruotsalainen ’42 Chevrolet COE BP-tankkikärryineen. Auton katto oli kuulemma lainattu Pobedasta! Heti Hot Rod ja Custom -hallin oven suussa vieraita tervehti Raiza Raition ’63 FL. Ruotsista oli näyttelyyn tuotu myös pyörivälle jalustalle sijoitettu Håkan Södermanin British Racing Green -värinen ahdettu ’28 Tudor, jonka erikoisuuksiin lukeutuu Peugeot 307:sta kotoisin oleva lasikatto. Saulillahan oli niiden kanssa vastoinkäymisiä melkoisesti, ja vasta kolmannet tilatut tulivat perille Suomeen ehjinä. Weird Antiquesin Miken ja Tompan rakentama huoltoasemaosasto kantoi nimeä Gas Station Memories. Esa Hytösen todella komea Volvo Amazon kustom voitti sekä Billy Gibbonsin ja Jimmy Shinen antaman palkinnon että Peoples’ Choicen. Vesalan Saulilla vuosikaudet työn alla ollut ’58 Impala sai loppukesästä kotimaiset kilvet ja oli Lahdessa ensimmäistä kertaa esillä uusine 14-tuumaisine Supreme-vanteineen
Tuoreen Jeepin ”Citron Pearl” -helmiäisvärillä maalattu auto on edelleen upea kokonaisuus. Tämä jo 80-luvun puolivälistä saakka maassa ollut Flower Car on maailmanlaajuisestikin ajatellen todella harvinainen, eikä kaipaisi mitenkään hirveästi töitä, jotta sen voisi palauttaa liikenteeseen. Konehuoneesta löytyy kenties hieman yllättäen Chevroletin isolohko jatkonaan TH400 ja GM:n 10-pulttinen perä. Anne-Mari Granvikin ’55 Windsor on kustomoitu alun perin Teksasissa vuonna 1996, mistä se tuli Ruotsiin jo vuosituhannen taitteessa. Nyt mies teki vahvan paluun kustomkentälle linjakkaasti chopatulla ’49 Dodge Wayfarer Business Coupellaan. Miss Pin-up Finlandiksi valittiin tänä vuonna vantaalainen Tatiana Black. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Jenkkiautonäyttely. Alaveteliläinen Peter Strömsholm muistetaan 90-luvun puolelta Kiirunahydraulein varustetusta miedosti kustomoidusta ’60 Oldsistaan, joka oli ensin viininpunainen ja myöhemmin mattamusta. Sieltä tuli myös tämä ’49 Buick Kustom -parivaljakko, josta oli vaikeaa päättää, kummasta tykkäsi enemmän. Ensimmäisen perintöprinsessan tittelin sai helsinkiläinen Miss Polka Dot ja toiseksi perintöprinsessaksi kruunattiin Daisy Damsel Ylivieskasta. Cadillac Club on ehdottomasti eniten osastoihinsa panostava merkkikerho, ja sai tänäkin vuonna Lahdesta parhaan kerho-osaston palkinnon. Aika merkittävä osuus näyttelykalustosta oli tänäkin vuonna ruotsalaista. Tomi Friskin ja Janita Boströmin ideoima osasto kantoi nimeä ”Camp De Ville”, ja esitteli humoristisesti karavaanarielämää ’58 Cadillacien ympärillä. Rauno Hautamäen nätti ’41 Sedan Delivery on ”California Special Delivery” -nimensä ansainnut, nimittäin sen nokalta löytyy remmiahtimella ruuditettu Chevyn isolohko. Toinen todella erikoinen ’58-toteutus osastolla oli hyvinkääläisen Kari Pyykön Superior Hearsesta aikoinaan rakennettu Camper, jossa on kyllä jotain hyvin härskiä. Kjell ja Raili Bromanin ’59 Serie 62 Convertiblen komea turkoosi sävy kantaa nimeä Inverness Green Metallic
Pieksämäen Big Wheelsiä edusti varkautelaisen Tuomas Pasurin komea ’54 Chevy Kustom. 83 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Mannermaan Peksu vitsaili vähän aikaa sitten Facebookissa, että kai Löfbackan Jukka tuo ’46 Chrysler-kustomprojektinsa Lahden näyttelyyn. Bel Air ehti olla useamman vuoden välissä Teemulla ajossa Kaliforniassa, josta se tuli kaluston vähennyksen myötä Suomeen Esa ja Minna Liikaselle. Hakalan Timpalla jo pidempään olleen Ford ’34 Coupen peltikorjaukset on tehty suorasta pellistä vääntämällä, ei valmiilla korjauspaloilla. Kustomlegenda Gene Winfield nähtin jälleen Lahdessa toteuttamassa choppausta sellaisella kokemuksella, jolle ei taida tästä maailmasta vertaista löytyä. Vantaalaisen Anni Meriläisen ’36 Ford 3w Coupe on klassisen tyylikäs kokonaisuus, jonka vanteiden punaisella värillä maalattu maski antaa pianomustalle juuri sopivan kontrastin. Keulalta löytyy 400M-isolohko, joka on myös papereissa! Kyllä, se on se Teemu Selänteen vanha ’57. Janne Bodin Gävlestä toi näytille ’66 Oldsmobile Toronadonsa, johon on pienillä muutoksilla onnistuttu saamaan mukavasti kustomotetta. Tomahawk Townin tontilta löytyi Kartsan Tudorin ja Unun Roadsterin ohella tämä huikea neppisautorata. Jukka ottikin homman tosissaan ja toi auton näytille huomattavasti edistyneempänä! Alkuaan vaarimaisen korkealinjainen Windsor on saanut Jukan käsissä aivan uudenlaista linjakkuutta, joka ei ole pelkästään madalluksen ansiota, vaan koria on myös jatkettu! Paljaspintaiset aluvanteet ovat Rocket Racingin Injectorit
Räväkän siipifarmarin keulalta löytyy tyyliinsopiva voimanlähde, yli 500-hevosvoimainen 452 cid stroker-isolohko. Raju laite oli myös tämä tonttiin laskettu Austin-kuorkki. Pyhäselässä asuvalla Jari Turusella on jo pitkä tausta siipi-Mopareiden parissa, mies tunnetaan muun muassa ’60 DeSoto Adventurerin ja ’61 Chrysler New Yorker -avon ratin takaa. Härkösen Juntin ”Plan Bee” ’70 Super Bee -projekti oli näytillä keskeneräisenä, mutta huikeita juttuja autolle on jo tehty. Amerikan Raudan osastolla esillä ollut lahtelaisen Marko Talvitien BAD-58, ’58 New Yorker -farkku, oli samassa hallissa näytillä viimeksi 1995. Lehden osastolla oli myös Kylmäniemen Karin Tunnel Ram -pikkulohkolla varustettu ’30 A Roadster, jossa oli tällä kertaa paikallaan myös konepelti. 84 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Jenkkiautonäyttely. Auton rakensi koko lailla tähän kuosiin 90-luvun alussa Tommi Lyytikäinen, jolla on nykyisin BAD-59-kilpinen ’59 Chrysler. Lahteen mies toi vastikään valmistuneen ’61 300G:nsä. Mies itse leikkisään tyyliinsä totesi, että ”jos tuo kone porsii, niin mie alan ryyppää, ja jos kerran sulle paljonko tuohon on mennyt rahaa, niin sie rupeet ryyppää.” Ei-amerikkalaisen kaluston koskettavin auto kirjoittajan silmin oli ehdottomasti tämä ruotsalainen Porsche 356, jota patina puki upeasti. Pistons-kerhoa edusti näyttelyssä Teemu Forsbergin vasta valmistunut pickup. Amerikan Raudan huoltoasemateemaisella osastolla lehtiä ja kirjoja markkinoi sekä silmää ilahdutti tällä kertaa Janina. Auto voitti Vintage-luokan ykköspalkinnon. Keulalta löytyvä Viperin V10moottori sisältää liian paljon custompalikkaa tässä lueteltavaksi, mutta potentiaalia pitäisi löytyä jopa 2000 hevosvoimaan saakka. Gustav Strömbäckin ’69 Firebird 400:n vannevalinta on osunut nappiin ainakin allekirjoittaneen silmin
Suuri yleisö ei kuitenkaan ole löytänyt paikalle samoin kuin muihin pääkaupunkiseudun cruisingeihin, vaikka puitteet ovat kyllä kunnossa. Tony Vermilän ’34 Ford 5W Coupe on komea näky hämärtyvässä loppukesän illassa. Kimmo Korven turkoosinvärinen neliovinen ’57 Bel Air on kuin suoraan Havannan kaduilta. 85 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Lihavan liskon cruisingit ESPOON CRUISING. Espoon joka kuukauden toisen perjantain cruisingit ovat vakiinnuttaneet tänä kesänä paikkansa Otaniemessa sijaitsevalle panimoravintola Fat Lizardille. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pätkävanikuume sen kun kasvaa! Pasi Saarimaan nostalginen ”Stuntvan” on kuin tuulahdus 70-luvulta. Auto esiteltiin lehdessämme pari numero takaperin. Parkkikselle on pystytetty cruisailijoille omaa burgeripistettä ja kotiinlähtiessä on voinut vierailla panimokaupassa, jonka aukioloa on jatkettu iltakahdeksaan saakka. Ari Tamminen pyörähti paikalla linjakkaalla ’70 Pontiac Tempestillään. Ari Rajalan tummanpuhuva ’70 Camaro Z28 poistumassa lihavan liskon parkkipaikalta
Cheers!” Lontoolaiset veljekset Stewart ja Milton Homan ovat jo vuodesta 1983 ja virallisemmin vuodesta 1986 saakka pyörittäneet amerikkalaisiin autoihin keskittynyttä yritystä nimeltä Dream Cars. Good good…”, alkoi Englannista tullut puhelu. Dream Carsin logo maalattuna hallin seinään Batterseassa Etelä-Lontoossa, missä heidän vanha tukikohtansa sijaitsi. Tutustuin itse heihin asuessani kolme vuotta Lontoossa. Aikojen saatossa veljekset ovatkin keränneet aikamoisen kokoelman myös itselleen, vai miltä kuulostaa: ’53 Cadillac Eldorado avo, Monaco on saapunut Lontooseen ja NN-316-suomikilvet ovat vielä autossa kiinni. Tässä tapauksessa pitää palata vuoteen 1999 ja Lontooseen, josta kaikki alkoi. Ja kuten tiedämme, 1980-luvulla autoja oli hyvin saatavilla ja hinnat olivat kohtuullisia. Oletteko tekemässä replikaa?”, kysyin. Dream Cars aloitti yksinkertaisella idealla: ostaa, myydä ja korjata vanhoja USA-autoja. Ne palautettiin myöhemmin asianmukaisesti Suomeen. Minäpä soittelen ja selvittelen. Harrastuksen he aloittivat jo 1970-luvun alussa. Mitä yhteistä on entisellä kouvolalaisella harrasteautolla ja Cannesin filmifestivaaleilla. Jo alkuvaiheessa heille tuli mukaan tuontitoiminta hakumatkojen kohdistuessa enimmäkseen Kaliforniaan. How are you mate. Noita Monacoja tuotiin kyllä Suomeen uutena isojen firmojen edustuskäyttöön, joten sellainen saattaisi löytyä. Minä palaan asiaan. Teksti ja kuvat: Pekka Lähde ”H ello! How is it going. Teille itselle. ”Ei meille… Teemme replikaa promootiofirmalle, mainoskäyttöön.” ”Ok. All’s well. ”Hei, kun sinä kerran tunnet suomalaisen autoskenen, niin voisitkohan sinä etsiä meille auton?” ”Hei, hyvää kuuluu. ”’74–75 Dodge Monacoa… 4-ovista… Tiedäthän, Bluesmobilea!” ”Hei, se kuulostaa hyvältä. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Muumio muistelee Missä olet, NN-316?. Kyllä varmaan, millaista etsitte?”, vastasin. Kovin vähän, mutta maailma on ihmeellinen paikka
Olemme tehneet myös TV-mainoksia”, Stewart listaa. Itse asuin vielä tuolloin Lontoossa. Monaco oli löytynyt Keltaisesta Pörssistä, hinta oli sopiva ja kunto kohtalainen. Monacon matka maailmalle saattoi alkaa. Auton nykysijainti ja kunto on kuitenkin hämärän peitossa, täysin tuntematon. Jos se vaikka olisi ok, niin ei muuta kuin kaupoille”, vastasin. Tarinan mukaan Monaco vietiin Cannesin filmifestivaaleille, joilla tuo kyseinen elokuva oli mukana, muistaakseni toukokuussa 2000. Muutaman päivän päästä tuli soitto Suomesta. ”Nyt pitäisi löytyä ’74–75 Dodge Monaco”, ohjeistin tuumien, että olihan niitä aikoinaan näkynyt ja olinpa joskus ollut sellaisen kyydissäkin. Onnekseni en tullut luvanneeksi miehelle mitään, sillä eihän Monacoja nyt puissa kasva. Monaco saapui ehjänä Lontooseen ja sitä alettiin heti varustella uuteen rooliinsa Blues Brothers 2000 -elokuvan promootiokiertueelle Euroopassa. Englannissa rekisterikilvet ovat muovia ja ne saa ostettua vaikkapa varaosaliikkeestä, kunhan vain on rekisteriote mukana. Archeissa, jotka ovat rautatiesiltojen alla olevia kaariholveja. Niin lähti kotimaan autopartio liikkeelle kohti syvää Kouvolaa. Loppu on historiaa. Power Meetin kävijät ovat saattaneet törmätä heihin vihreässä ’54 Cadillacissa, hilpeät lontoolaiset kun ovat jokavuotisia vieraita Ruotsissa. Kätevää! 87 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Hieno miljöö! ’59 Cadillac Eldorado Biarritz, ’59 Buick Electra 225 avo, ’58 Edsel Citation avo, ’54 Cadillac avo ja niin edelleen. Mietittyäni, mistä lähtisin autoa etsimään, otin yhteyttä luottoystävääni Suomeen ja kerroin asian taustat. Pienen hidasteen matkaan teki vaihdelaatikon hajoaminen ensimmäisissä ajoissa Etelä-Lontoon kaduilla Batterseassa, mutta siitäkin selvittiin. Aikojen saatossa Dream Cars onnistui pääsemään mukaan myös hieman kannattavampaan liiketoimintaan, jonka ytimessä olivat kuitenkin edelleen vanhat tai muuten erikoiset, myös erikoisvalmisteiset autot. Suomi-Monaco lainavaatteissa. Kerrottiin jopa, että Dan Aykroyd istui Monacossa ja signeerasi kojelaudan. Englannissa tehdään paljon isojakin filmituotantoja ja veljesten onnistui saamaan tukeva jalansija saarivaltion elokuva-, mainosja markkinointipiireissä. ”Mene ihmeessä ja rahojen kanssa. Missä olet, NN-316. Lyhyen koeajon jälkeen kaupat lyötiin lukkoon ja ’75 Dodge Monacon matka maailmalle saattoi alkaa. ”Menenkö katsomaan?”, kysyi kaverini. Suurin osa alueen yrityksistä toimi ns. Auto osoittautui ehjäksi ja katsastus oli voimassa. Auto ajettiin Sompasaaren satamaan ja siitä laivaan kohti Felixtowea Englannin itärannikolla. NN-316 on muunnettu Bluesmobileksi maalauksin ja tarroin. Auto ajettiin pienen välivarastoinnin kautta Sompasaaren satamaan ja siitä laivaan kohti Felixtowea Englannin itärannikolla. ”Aloitimme Benny Hill Show’n kanssa vuonna ’78 ja olemme tehneet vähän kaikenlaista – Mission:Impossible, Bourne Ultimatum, Jack Ryan, Stanley Kubrickin ’Eyes Wide Shut’ ja paljon tuoreita supersankarileffoja, sekä musiikkivideoita Madonnan, Cherin, Diana Rossin, Robbie Williamsin ja monien muiden kanssa. Dream Carsin Redhillin halli täynnä amerikanrautaa
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 7/2018 Kutjan kuva. Dart Sport Wagon 1973 vuoden kaksiovinen farmari Dart olisi voinut näyttää tältä, ainakin lievästi rakenneltuna. Aihioksi otettiin kaksiovinen Swinger, jonka etuovien pituus vaikutti sopivalta 2d-farmarimuutokseen
Tyyli ennen tarkoitusta, kuten sanonta kuuluu. Pellin allahan saattaa olla Slant Sixin sijaan joku tehokas pikkulohko tai jopa tuoreempi ruiskumoottori, ehkä Hemi. Ihan suoraan leikkaa ja liimaa -menetelmällä ei tässä silti toimittu. Kattoa on chopattu lievästi, ehkä noin 1,5 tuumaa. Tämä linjakkuus on tosin se seikka, joka varmaan olisi ollut aikoinaan toisin suht’ edullisessa ja tarkoituksenmukaisessa tuotantomallissa, ainakin farmarissa. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Etuovet on käytetty sellaisenaan Swingeristä, jolloin myös ovenkarmit jäivät pois, ainoastaan sivulasit on jouduttu muokkaamaan uusiksi. Ajatus oli, että pilarit voisi tehdä käyttämällä hyväksi Swingerin ja neliovisen Dart sedanin osia. E nsi näkemältä mielleyhtymä 60-luvun puolenvälin kaksiovisiin Chevelle-farmareihin on vahva. Vanteet on päivitty 17-tuumaisiksi Moparin Rally Wheelseiksi, joiden keskiosa on niin ikään maalattu vaaleanhopeaksi. Takasivulasin aukko on muotoiltu niin sanotusti tyhjästä, mutta tähänkin kohtaan voisi apuja löytyä jostakin olemassa olevasta farmarimallista. Niin vähän, ettei reilusti madalletussa autossa sitä välttämättä helposti edes huomaa. C-pilarissa pyrittiin käyttämään piirteitä Swingeristä pilarin kulman ollessa kuitenkin Swingeriä pystympi tässä farkkuversiossa. Koko komeus on ruiskutettu hopeanvärisellä metallihohtosävyllä, tehosteena punainen Bumble Bee stripe takakyljessä. Konepellissä päädyttiin suoraan versioon, mutta saattaisi siinä vallan tulla kyseeseen myös joku scoopilla varustettu. Kattomallista tehtiin tarkoituksella mahdollisimman linjakas, tavaratilan koon tietysti pienentyessä C-pilarin ollessa varsin loivassa kulmassa. Renkaat ovat riittävän paksut profiililtaan, jotta ne täyttävät pyöränaukon hyvin
Kari Kylmäniemi on jo pidemmän aikaa kuulunut maan ehtivimpiin rakentelijoihin. Kim Hakasalon omistama suomikustomi on jalostunut nykyasuunsa kolmen eri rakentajan käsissä. Toinen ääripää Kova klooni 90 AMERIKAN RAUTA 7/2018. Suurimman työn teki porilainen Jari Tuuha puolittaessaan neliovitolppamallin ovien määrän ja muotoillessaan linjat uusiksi jo 2000-luvun alussa. Muuramelaisella Timo Ritvasella meni seitsemän vuotta GTO-klooninsa nykykuntoon saattamisessa. Stardust-Fairlanen ja viime syksynä valmistuneen huikean upean Invictan jälkeen mies on jo ehtinyt rakentaa härskin tunnel ram -pikkulohkolla varustetun rodin, jonka tyyli edustaa aika lailla toista ääripäätä kuin aiemmissa kimaltelevissa siipiautoissa. Pontiac LeMans ’67. Hienoja ja omaperäisiä yksityiskohtia siitäkin löytyy silti joka puolelta! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 29.11.2018 Jättiraportti Las Vegasin suurnäyttelystä! SEMA Show 2018 Kolmen kustomoima DeSoto Diplomat ’55. Lopputulosta katsellessa se ei ihmetytä yhtään, niin hieno modernilla LS-tekniikalla varustettu auto on. FORD A ROADSTER ’30
Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isäinpäiväksi 37 90 212 sivua laatuluettavaa! Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa
JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI KJULA DRAG RACE • RIDE IN OULU MOTOR MEET FORD B ROADSTER ’32 LS3-KONEINEN CHEVROLET CAMARO Z28 ’72 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Dodge Dart ’73 • Chevrolet 3100 Pick-up ’51 Mercury Kustom ’39 • Ford Country Sedan ’65 Chrysler 300 2d HT ’65 • Harley-Davidson FXS ’81 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 7 70 02 45 -1 80 7 PAL VKO 2018-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 18 NR O 47 ”S PID ER IA H ÄIR IT SI SE , ET TÄ H EL SIN GIS SÄ PY Ö RI SA M O IH IN A IK O IH IN N EL JÄ CA M A RO A, JO TK A O LIV AT SA M A N KA LT A IS ET VÄ RIT YK SE LT Ä Ä N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Pretty in Pink B-Bomber Top 10 Moparmuskelit !