LINNACRUISING CRY BABY RØMØ MOTOR FESTIVAL FSRA NATIONALS FORD 3W COUPE ‘36 CADILLAC SEDAN DEVILLE ‘66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford F-250 4WD ’60 Chevrolet Bel Air 4D ’59 Plymouth Valiant V-100 ’62 Plymouth Roadrunner Hemi ’70 Harley-Davidson Shovelhead ’77 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’65 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 7 70 02 45 -1 90 7 PAL VKO 2019-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 19 NR O 55 ”N O SE VÄ RIP Ä O LIK IN N IIN ER IK O IS EL LA H ILE EL LÄ , ET TE I SIT Ä SA AN U T SE KO IT ET TU A SA M AN LA IS EK SI, JO TE N PÄ ÄD YIN M AA LA AM AA N KO KO AU TO N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Tyyliä syksyyn! Poikkeus sääntöön Loppukesän tapahtumat Oikeita asioita Oikeita asioita
36 84 80 -1 90 6 • PA L VK O 20 19 -4 3 6 41 48 83 68 48 08 19 00 6 Viipale mediat PELLINPIIRTOJA: Sergio Sartorellin konseptit AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Rallikesä -92 TULEVA KLASSIKKO: Toyota Camry V6 ’04 ROMU-KORTELAINEN HARRASTAJAN PAKEILLA HERRA KAPTEENI OPEL KAPITÄN ’69 VW 1500 S ’67 MANSEROCKKIERROS ROAD TRIP TAMPEREELLA 6/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi Variant Da tsu n 120 A Ch err y ’80 • Ma zd a 929 L Ha rdto p Se da n ’79 • Me rce de s-B en z L3 19D ’62 • Op el Ka pitä n 280 ’69 • Vo lks wa ge n 150 S Va ria nt ’67 06 /1 9 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Jokaisella autolla on tarina
Ei myöskään vanhemman auton lastuviritys. Esityksen mukaan muutoskatsastusta eivät edellyttäisi sellaiset ennen vuotta 1998 käyttöönotettujen autojen viritykset, kuten muun kuin ahtimella varustetun moottorin puristussuhteen muuttaminen, imusarjan, kaasuttimen, nokka-akselin tai pakosarjan vaihto. Määräyksen kaavaillaan astuvan voimaan 1. Rodien ja 50-luvun alun mallien rakentajan kannalta parasta on se, että sen estämättä, mitä muuten määrätään paino-tehosuhteesta, saisi erillisjousitetulla etuakselistolla varustettuun erillisrungolliseen autoon asentaa enintään 100 kW tehoisen moottorin, kunhan jarrut ovat kaksipiiriset, edessä on levyjarrut sekä runko on boksattu ja varustettu x-palkilla. Ylipäätään määräysluonnoksessa sallittaisiin auton virittäminen ilman auton muuttamista vastaamaan vertailumallia, mikäli tehonlisäys on alle 20 prosenttia. ”I f racing was outlawed, only outlaws would race”, kuuluu vanha sanonta. Huomioitavaa on sekin, että hydraulitoiminen alusta mainitaan määräysluonnoksessa tieliikenteessä sallittuna, kunhan se on tehdasvalmisteinen kiinnikkeitä lukuun ottamatta. Tällä kertaa kuitenkin tavoitteena on selkeästi vähentää byrokratiaa ja sallia kategorisesti sellaiset muutokset, joita tehdään joka tapauksessa. Määräysluonnoksesta löytyvät myös termit flippikeula, putkikeula ja caltracs sekä traction bars, mikä tarkoittaa sitä, että ne, samoin kuin turvakehikkokin olisivat katuautossa sallittuja ilman erikoislupia tietyin edellytyksin. tammikuuta 2020. Odotamme mielenkiinnolla. Uudemmissakin autoissa ohjelmointi voitaisiin hyväksyä muutoskatsastuksessa edellyttäen, että käytönaikainen päästömittaus läpäistään eikä saastelaitteita ole poistettu. Nyt näyttäisi siltä, että myös Traficom on ymmärtänyt, että asioita tehdään joka tapauksessa, mutta kun niiden tekeminen sallitaan järjen rajoissa, on niiden valvominen mahdollista, ja kaikilla on parempi olla. Mikäli tehokkaamman vertailumallin paino-tehosuhde on enintään 5 kg/ kW, saisi se pienentyä aina arvoon 4 kg/ kW saakka. Samoin tuoreempienkin automallien ahtaminen jälkikäteen on sallittua, mutta tehon katsotaan kasvavan niissä tapauksissa aina vähintään 30 prosenttia. Näyttäisi myös siltä, että aiempi prosenttiraja moottorin tilavuuden kasvun suhteen poistuisi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Ihan luvan kanssa Pääkirjoitus 3 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Edelleen mukana on kyllä se hieman erikoinen tuore vaatimus ilmatai hydraulitoimisen alustan säätymisestä korkeussuunnassa yhden napin painalluksella, etuja takapää eivät saa säätyä erikseen. Siitäkin teho saa kasvaa edellyttäen, että auto on muutettu vastaamaan alustaltaan ja jarruiltaan tehokkaampaa vertailumallia, sekä nettotehon ja omamassan suhde pysyy sallituissa raja-arvoissa, ja muuttuneista tehoista todistukseksi riittäisi tarvittaessa graafisella kuvaajalla varustettu tehonmittaustodistus. Viime vuosina on tullut Liikenneviraston suunnalta monia autoharrastajien kannalta hieman ristiriitaisia määräysuudistuksia, mutta tämä uusin, nyt lausuntopyyntövaiheessa oleva luonnos lupaa monille pelkkää hyvää. Vertailumoottorilla suhteen ollessa enintään 25 kg/kW, saisi se pienentyä arvoon 12 kg/kW, suhteen ollessa enintään 20 kg/kW sallittaisiin 10 kg/kW suhde, seuraavassa luokassa rajat olisivat 15 ja 7 kg/ kW ja sitä seuraavassa 10 ja 5 kg/kW. Sama pätee muuten aika moneen asiaan. Vanhan tutun 7 kg/kW paino-tehosuhderajan rinnalle esitetään useampia raja-arvoja vertailumoottorilla varustetun tehokkaamman mallin painotehosuhteeseen perustuen. Lisäksi ympäristösyistä vanhoihinkin autoihin vaadittaisiin yksitoiminen katalysaattori, mutta itse muutos kävisi siis muutoskatsastuksella, ilman kalliita ja aikaa vieviä sekä työläitä poikkeuslupaprosesseja. Uutta on myös se, että ennen 1.1.1998 käyttöönotetun auton korin leveyttä saisikin muuttaa 200 mm aiemman 100 mm sijaan. Sallittua olisi myös korin muotopeltien korvaaminen muovisilla tai komposiittisilla, kunhan niiden vaihtaminen ei vaikuta korin jäykkyyteen
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Toimitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Marco Planting Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Tilaajapalvelu Puh
www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 2. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Kestotilaus 66,90 8 numeroa Rakkaudesta Rautaan. Voiko sika säkissä olla rikki. 4. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. 1. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 3. 5. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla
54 Harley-Davidson Shovelhead ’77 Raisiolaisen Klaus Uimosen lapiopään kehitys nykyiseen cafe racer -asuunsa oli ajoittain epätoivoista. 48 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’65 Paraisilla asuvan Jari Holopaisen tulipalosta selvinnut full-size-avo on nykyisellään komeampi kuin koskaan aiemmin. 24 Plymouth Roadrunner ’70 jääliläinen Pentti ”Pena” Arponen toteutti pitkäaikaisen haaveensa vuoden 1970 Hemimoottorisesta Plymouth Roadrunnerista. 36 Ford F-250 4x4 ’60 Hyvinkääläisen Kari ”Karra” Asikaisen komeasta nelivedosta ei uskoisi, että se oli entisessä elämässään paloauto. 7/2019 36 Ford F-250 4x4 ’60 30 Chevrolet Bel Air ’59 12 6 AMERIKAN RAUTA 7/2019. ESITTELYSSÄ 12 Cadillac Sedan DeVille ’66 Kangasalalla vaikuttava 22-vuotias Eemeli Stenström toteutti miedosti muokkaamansa Caddyn pintaan fadeaway-maalauksen kustomikoni Gene Winfieldin tapaan, eikä lopputulos jätä kylmäksi. 42 Plymouth Valiant V100 ’62 Ylämyllyläisen Pasi Kastisen pikkuinen siipijenkki edustaa nykyisellään jotain ihan muuta kuin tehtaan jäljiltä. 30 Chevrolet Bel Air ’59 Varpaisjärven Jumisesta kotoisin oleva Henry Niskanen on yhdistellyt Chevyynsä onnistuneesti monia eri rakentelutyylejä. Kannessa: Cadillac Sedan DeVille ’66 Nro 55. 18 Ford 3 Window Coupe ’36 Vantaalainen Anni Meriläinen on vannonut aiemmissa harrasteautoissaan visusti LSmoottoreiden nimeen, mutta uusin tulokas on eri maata
87 Puuhanurkka Jussin Peterbilt-projekti on aiheuttanut rakentajalleen ylimääräistä päänvaivaa. 74 FSRA Street Rod Nationals 2019 Kotimaamme rodikerhon kesän päätapahtuma järjestettiin tänä vuonna Nurmijärven Kiljavanrannassa. 10 Pelit ja vehkeet Hyödyllisiä uutuuksia niin seisotukseen kuin rakenteluunkin. 86 Muumio muistelee Viime numerossa pähkäiltiin, mikä muumion muisteluissa ei täsmännyt – vai täsmäsikö sittenkin. 76 Cone Valley Cruising Kavereiden kesken Käpykylän ruisinki järjestettiin elokuun lopulla souduista tunnetulla Sulkavalla. VAKIOT 8 Rauta-annos Shelby Daytona Coupen jalanjäljissä suunniteltu konsepti on pääsemässä tuotantoon 15 vuotta julkistamisensa jälkeen. 24 Plymouth Roadrunner ’70 7 AMERIKAN RAUTA 7/2019. 78 Rømø Motor Festival Tanskassa, Jyllannin niemimaan valtavilla hiekkarannoilla on kilpailtu autoilla jo sata vuotta sitten. 78 Rømø Motor Festival 58 LinnaCruising 18 Ford 3 Window Coupe ’36 Tapahtumat 58 LinnaCruising Kantolan tapahtumapuistossa Hämeenlinnassa järjestettyihin kinkereihin oli ympätty niin leffaa kuin livemusiikkiakin. 88 Kutjan kuva Janne osoittaa, että ’36 Fordin kolmi-ikkunakupee toimii myös kustomina. 64 Ride in Oulu Motor Meet Kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma keräsi Äimäraution raviradalle ennätysmäärän harrasteajoneuvoja. 70 Cry Baby Vintage Car Show Ranskan Redangessa pidetty kustomkulttuuritapahtuma järjestettiin valitettavasti viimeisen kerran. Artikkelit 83 ACC Oulu 40 vuotta Oulun American Car Club juhli syyskuun puolivälissä kerhon 40-vuotissynttäreitä
SEMA vieraili Suomessa Pian päästään taas nautiskelemaan Las Vegasin vuotuisen SEMA Show’n annista, mutta tänä vuonna aiheen pariin päästiin jo hiukan normaalia aiemmin, kun SEMA-organisaatiossa tittelillä Senior Director, International and Government Affairs työskentelevä Linda Spencer vieraili Suomessa tutustumassa pohjoismaisiin jälkiosamarkkinoihin. Nykyaikana ei voida välttyä spekulaatioilta täyssähkötai hybridiversiosta, ja Stander myöntää, että suunnitelmia sellaisistakin on työpöydillä pyörinyt. Tehoa lupaillaan kuitenkin yli 700 hevosvoimaa. Yhteistyössä Amerikan Raudan päätoimittajan, Tomi Erosen, kanssa organisoituun tapaamiseen kokoontui joukko suomalaisia USA-osia maahantuovia tai niiden kanssa muulla tavoin tekemisissä olevia tahoja. Sen voimanlähteeksi suunniteltiin alun alkaen täysalumiinista 6,4-litraista V10moottoria, jonka oli laskettu tuottavan 605 hv tehoa ja 679 Nm vääntöä. Itse hän tunnustautuu kuitenkin vannoutuneeksi polttomoottorimieheksi ja arvelee myös valtaosan asiakkaistaan asettuvan hänen linjalleen. Voimanlähteen täytyy käytännön syistä perustua olemassa olevaan tuotantomoottoriin, minkä vuoksi GR-1 on saamassa konepeittonsa alle ahdetun V8:n, joka on arvatenkin sukua Shelby GT500:n moottorille. 8 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Uutispalsta Ford Shelby GR-1 tuotantoon Shelby Daytona Coupen jalanjäljissä suunniteltu konseptiauto on pääsemässä tuotantoon 15 vuotta julkistamisensa jälkeen. Ennen varsinaista tapaamista hän vieraili alan yrityksissä muodostaakseen käsityksen paikallisen harrastuksen laajuudesta sekä markkinakentästä. Kyseisen firman repertuaariin kuuluvat tinkimättömästi toteutetut replikat kilparadoilta tutuista automalleista, kuten AC Cobra Mk II ja III, Shelby Daytona Coupe, Ford GT40 sekä Corvette Grand Sport. Niille, joille GR-1 on tuntematon kirjainyhdistelmä, kerrottakoon, että kyseessä on Fordin suunnittelema suorituskykyinen konseptiauto, joka esiteltiin ensimmäisen kerran yleisölle savimallin muodossa jo vuoden 2004 Pebble Beach Concours d’Elegancessa Kaliforniassa. Mikäli suunnitelmat saadaan maaliin saakka, GR-1:stä tullaan valmistamaan piensarjatuotantoautona, jonka valmistusmäärä tulee olemaan enintään 325 kappaletta. Ku va t: Su pe rf or m an ce. Valmis, toimiva konseptiauto puolestaan tuotiin yleisön eteen vuotta myöhemmin North American International Auto Show’ssa Detroitissa. Toimittanut: Kimmo Janhunen GR-1:n kori on kokonaisuudessaan alumiinia ja asiakas saa valita, haluaako autonsa kiillotettuna vai maalattuna. Tällä hetkellä Superformancella odotellaan erinäisten asiakirjojen saapumista leimattuina useammista valtion virastoista, kuten National Highway Traffic Safety Administrationista. Nollasta sataseen auton piti kiihtyä 3,9 sekunnissa ja huippunopeutta sen kerrottiin keräävän 306 kilometriä tunnissa. Superformancen toimitusjohtaja Lance Stander on raottanut salaisuuksien verhoa sen verran, että suunnitelmat V10-tekniikasta on jouduttu kuoppaamaan, mutta suorituskyvystä ei silti ole tingitty. Vieläkään mallia ei ole tuomassa tuotantoon Ford eikä myöskään Shelby, vaan Kalifornian Irvinessä toimiva, luksushenkisiä kisareplikoita valmistava Superformance, joka on tiettävästi tehnyt jo sopimuksen edellä mainittujen kanssa. Tuotantoon auto ei kuitenkaan koskaan päätynyt, ja suurin osa ehti lopettaa siitä haaveilemisenkin, kunnes asian tiimoilta alkoi tipahdella huhuja tämän vuoden alkupuolella. GR-1:n inspiraatio ja myös osa sen muotoilujujuista haettiin ikonisesta Shelby Daytona Coupesta. Vaikkeivät aivan kaikki kutsutut päässeetkään paikalle, kuvaili Linda tapaamista erittäin antoisaksi ja onnistuneeksi. Hintaa ei ole vielä julkistettu, eikä siitä ole kuulunut valveutuneita arvauksiakaan, mutta oli se mikä hyvänsä, niin mitä todennäköisimmin autoja ei riitä kaikille halukkaille
Biketoberfest 2019 Daytona, Florida 20.10. Täydellä autoverolla uuden Raptorin hinta lähentelee sataatuhatta euroa, mutta mikäli se tulee mahdolliseksi rekisteröidä kevytkuorma-autoksi, on malli huomattavasti useamman saatavilla. uusi maailmanennätys, kun eurooppalaiset harrastajat kokoontuivat yhteen muodostaakseen kaikkien aikojen suurimman Ford Mustangeista koostuneen kulkueen. 12.10. SEMA Show Las Vegas, Nevada T apah tuma t 9 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Raptor Suomen markkinoille Perusmallin Ford Ranger on kuulunut Suomen Fordin maahantuontiohjelmaan jo jonkin aikaa, mutta nyt saataville on tullut myös ärjympi Raptor-versio. Ford Mustangissa. Malli on näet lähes 17 senttiä leveämpi, reilut viisi senttiä korkeampi ja nelisen senttiä pidempi kuin perus-Ranger. Ennätyksessä oli mukana malleja Mustangin jokaisesta sukupolvesta. Yhdistetyksi polttoaineenkulutukseksi Ford ilmoittaa 10,7 litraa sadalla kilometrillä. Tolucassa, Meksikossa 3.12.2017 järjestettyyn Mustang-kulkueeseen osallistui 960 autoa. Näkyvin ero Raptorissa perus-Rangeriin verrattuna on sen koko. Kokonaismaavaraa on 28 senttiä ja kahluusyvyyttä 85 senttiä. Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Kaasutintie 17, Tattarisuo, Helsinki 5.-8.11. Voima välittyy kuljettajan valinnan mukaisesti joko takarenkaille tai kaikille neljälle renkaalle 10-vaihteisen automaatin kautta. Moottori tuottaa maksimitehoa 213 hv ja vääntöä 500 Nm. California Hot Rod Reunion Bakersfield, Kalifornia 26.10. Alustan kohdalla merkittävin ero löytyy takajousituksesta sekä FOX Racingin iskunvaimentimista, joissa on edessä 32 % ja takana 18 % enemmän liikkumavaraa kuin perusmallissa. October Swap Meet Teivon Ravikeskus 12.-13.10. Raptorin 2,0-litrainen dieselmoottori on varustettu kahdella erikokoisella turbolla, jotka toimivat eri kierrosalueilla tarjoten suorituskykyä riittävästi kautta linjan. Laatikko on sama, jota käytetään mm. Edistyksellinen kaatumisenestojärjestelmä ja ajovakauden hallintajärjestelmä pitävät auton vakaana haastavissakin ajo-olosuhteissa. Maailman suurin Mustang-kulkue Fordin testialueella Belgian Lommelissa tehtiin 7.9. Amerikan Rauta onnittelee! Ku va t: To m Ba ile y. Myös maavaraa on viisi senttiä enemmän. Pomona Swap & Meet Pomona, Kalifornia 17.-20.10. Lyhyen koeajon perusteella menohalujaja kykyjä oli hankalammassakin maastossa suorastaan houkuttelevan paljon. juhlavuoden kunniaksi myös erikoiskoreografiaan. Uuden ennätyksen saavuttamiseksi Mustangit ajoivat katkeamattomassa kulkueessa, jossa autojen väli oli enimmillään 20 metriä. SCTA El Mirage Landspeed Race El Miragen suola-aavikko, Kalifornia 25.-27.10. Mies paransi ’69 Camarollaan tuloksia lupaavasti pitkin viikkoa, kunnes tempaisi viimeisenä päivänä Virginia Motorsports Parkissa tauluun lukemat 5,998 sekuntia loppunopeudella 250,46 mailia tunnissa. Autot ja kuljettajat osallistuivat Mustangin 55. Paikalle kokoontui kaikkiaan 1 326 Mustangia, millä Ford murskasi oman ennätyksensä vajaan kahden vuoden takaa. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Hormisto 13.10. Ku va : To m i Er on en Kuva: Oy Ford Ab Viiden sekunnin katuauto Tom Bailey teki historiaa tämän vuoden Hot Rod Drag Weekillä ajaessaan katuautoksi luokitellulle kilpurille ensimmäisen viitosella alkavan ajan
Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Yleismalliset ilmapussikiinnikkeet Janne’s Garage on ryhtynyt valmistamaan yleismallisia ilmajousien kiinnikkeitä. www.kaasutinexpertti.fi Kätevä vannehoitosetti Auton syyshuollon yhteydessä ennen talviseisotusta kannattaa muistaa puhdistaa myös vanteet. Hinta 55,00 €/pari. www.presco-shop.fi Vanteet elinikäisellä takuulla Koivunen on aloittanut Mayhem-vanteiden maahantuonnin. Hinta 7,90 €/210 ml tai 8,90 €/400 ml. Prescon maahantuoma Kit Regénera Cerchi on kokonaisvaltainen vannepesupaketti, joka puhdistaa, pesee ja ylläpitää. Malleja on kolme: Rampage, Arsenal ja Warrior, joiden kaikkien värityksenä on musta/harjattu. Vahvakuituinen ja jämäkkä harja poistaa lian tehokkaasti vahingoittamatta herkkiäkään pintoja. Puhdistusaine irrottaa tehokkaasti jarrupölyn ja raudan kaikilta vannetyypeiltä turvallisesti. Mayhemit sopivat yleisimpiin 5-, 6ja 8-pulttisiin amerikkalaisiin lava-autoihin, kevytkuorma-autoihin sekä maastureihin, ja ne tulevat saataville hyvinvarusteltuihin rengasliikkeisiin kautta maan. Kokoja löytyy väliltä 1720 tuumaa, leveys 9 tuumaa. Kyseinen vannemallisto on suunniteltu kestämään vaativaa käyttöä ja valmistaja myöntääkin vanteilleen elinikäisen rakennetakuun. www.jannesgarage.com Mestarivoitelija Pietarissa toimiva VMP Auto on kehittänyt uuden Valeraruosteenirrotusöljyn, joka tunkeutuu hyvin ruosteeseen, eikä synteettisen erikoisöljynsä ansiosta vahingoita kumiosia millään tavalla. Kapeassa mallissa on pitkät lahkeet, jotka voi kääntää haluamalleen pituudelle. www.stuntman.fi 10 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Materiaali on perinteistä farkkukangasta. Hinta 22,00 €. Se jää osien pinnalle voiteluaineeksi pysyvästi ja muuttaa ruosteen suojakerrokseksi, jolloin ruostuminen pysähtyy. Housuissa on suuret vyönlenkit, edessä napitus ja taskut sekä edessä että takana. Hinta 65,00 €. Tällä hetkellä saatavilla on kolmituumaiselle akseliputkelle mitoitettu kiinnike, mutta myös muita kokoja saa tilaamalla ja mallistoa täydennetään jatkossa. Hinnat alkaen 309,00 €/kpl www.koivunen.fi Vintagefarkut Stuntmanin syksyn mallistosta löytyvät vintage-tyyliset farkut, jotka ovat saaneet inspiraationsa 40-luvun työmiesten farkuista. Se soveltuu teräkselle, kevyille metalliseoksille ja myös kromille
Hintaesimerkkinä OE-mallinen 18 gallonan polttoainetankki 1964-66-vuosimallien A-korisiin autoihin sinkittynä 151,00 €. www.martelius.com Näytä merkkiuskollisuutesi Jari Mäen ehtymätön jenkkiautohenkisten tuotteiden valikoima on täydentynyt entisestään vöillä, joiden kuoseista löytyvät useimmat amerikkalaiset automerkit. Talviunille Mobitive on aloittanut Spinellin suojapeitteiden maahantuonnin. Hinta 34,00 €/946 ml. Autojen peitteiden hinnat alk. Hinnat alk. Aineen ja vaahdottimen avulla voidaan puhdistaa kevyesti likaantunut auto ilman fyysistä kosketusta maalipintaan. Sarjan sisältämät kannakkeet ovat mallia bolt-on, eli sopivat suoraan vanhojen tilalle. www.meguiars.fi Puslien rasvaukseen Roadmachinen maahantuoman Amsoilin valmistama Poly Truck Grease on varsinaisesti tarkoitettu raskaan kaluston kohteisiin, mutta sen on todettu soveltuvan hyvin myös uretaanipuslien rasvaukseen. Aine ruiskutetaan maalipintaan paksuksi vaahdoksi, jonka annetaan vaikuttaa hetken. Hinta 432,00 €. Ulkokäyttöön tarkoitetut suojapeitteet ovat 100 % sateenkestäviä ja ne toimivat suojana myös puista tihkuvaa mahlaa ja siitepölyä vastaan. Lopuksi vaahto huuhdellaan pois painepesurilla. Hauska juju ovat niiden soljet, joiden malli on tuttu vanhoista autojen turvavöistä. Valikoimasta löytyy peitteitä sekä sisäettä ulkokäyttöön, autoille ja moottoripyörille. www.mve-online.com Polttoainetankkeja Mopareihin Trade Parts on lisännyt valikoimiinsa Classic Industriesin valmistamat polttoainetankit Moparin 1962-76 vuosimallien A-, Bja E-korimalleihin. Mikäli auto on reilummin likainen, vaahdotusta voidaan käyttää esipesuaineena, joka poistaa suurimman osan liasta, mutta sen jälkeen vaaditaan vielä lisäpesua. Hinta 13,58 €/397 g. www.jarimaki.fi 11 AMERIKAN RAUTA 7/2019. 58,00 € ja moottoripyörien 45,00 €. www.tradeparts.info Vaahtoutuva pesuaine Meguiars on tuonut markkinoille painepesuriin liitettävän pesuainevaahdottimen kanssa käytettävän Ultimate Snow Foam Xtreme Cling Wash -pesuaineen, joka on suunniteltu erityisesti pinnoitetuille, vahatuille tai sealant-käsitellyille pinnoille. 26,00 €. Turvavyölukollisia vöitä on saatavilla myös yksivärisinä mustina. www.roadmachine.fi Cadillacin putkiremonttiin Pakoputkien valmistajana tunnettu kotimainen Martelius Exhaust on lisännyt valikoimaansa Suomessa valmistetun pakoputkien kannakesarjan Cadillacin vuosimalleille 1959-60. Vaahtomaisen koostumuksensa ansiosta se ei valu maahan. Sisäkäyttöön tarkoitetut peitteet soveltuvat pölyja säilytyssuojaksi myös pitempiaikaiseen säilytykseen. Peitteen materiaali on hengittävä, eikä kangas sido kosteutta ajoneuvon pintaan tai itseensä
Vasta 22-vuotias Eemeli Stenström toteutti miedosti customoimansa Sedan DeVillen pintaan samantyyppisen fadeaway-maalauksen, jollaisia kustomikoni Gene Winfieldillä on ollut tapana tehdä, eikä lopputulos varmasti jätä kylmäksi! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Liana Ohayon 12 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Oikeita asioita Oikeita asioita CADILLAC SEDAN DEVILLE ’66
Oikeita asioita Oikeita asioita 13 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Se oli semmoinen ihan peruscruisailupeli, ja mun ensimmäinen veekasijenkki. Sitä ennen mulla oli ’66 Rambler American. Kalifornian Sacramentosta löytynyt Cadillac oli varsin siisti ja ehjä auto, ja Eemelillä oli mukamas selvät suunnitelmat sen osalle. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Cadillac Sedan DeVille ’66. Mun piti vaan madaltaa se ja ajella sillä sellaisenaan, Matala siitä piti joka tapauksessa tulla, mutta sehän lähti käsistä koko touhu. Tavallaan tykkäsin siitä autosta, mutta onhan se ollut aika hirveetä kyytiä nyt kun miettii”, hän naurahtaa. Kylki ei nimittäin oikeasti ole lainkaan kovera. ”Ennen tätä mulla oli punainen ’67 vuosimallin Coronet, joka ostettiin pois multa, en ehtinyt pistää sitä edes mihinkään myyntiin. ’62 Cadillac mulla oli ekana mielessä ja rupesin semmoisia kattelemaan, mutta sitten ne tuplaturbiinihässäkät sun muut saivat katsomaan uudempia, ’65-66:sia. ”Niin, se oli viime vuoden syyskuussa, kun se tuli Suomeen. Eemelin itse ruiskuttama fadeaway-maalaus korostaa upeasti Cadillacin linjoja ja jopa johtaa niiden suhteen harhaan. Joka tapauksessa nimenomaan Cadillac mulla oli hakusessa”, Eemeli jatkaa. Ja tosiaan, kun muistaa, että mies on vasta 22, eihän siinä nyt hirveää määrää autoja ole välttämättä ehtinyt vielä omistaakaan. ”K oskahan se oli”, pohtii Eemeli Stenström ääneen, kun kysyn, milloin jutun Sedan DeVille alun perin tuli hänelle. ”Matala siitä piti joka tapauksessa tulla, mutta sehän lähti käsistä koko touhu. Cragarin S/S:t pienine valkoraitarenkaineen tuovat Caddylle klassista lowrider-ilmettä. Bongasin tämän Caddyn heinäkuussa Sacramenton Craigslistiltä, ja jo pari kuukautta myöhemmin se tuli Finn-US Logisticsin kautta Hämeenlinnaan
Sitten työpaikallani automaalaamossa Upea helmiäisvihreä sävy taittuu vihreästä kullankeltaiseen ja suorastaan hehkuu kesäillan auringossa. Pakoputki piti tehdä kulkemaan aika ahtaissa väleissä laatikon palkkien välissä. On sillä kuusi päällä ajettu keskustassa, ja ihan hyvin sillä pystyy ajamaan. mutta sitten minua rupesi se kuskin puolen lokarissa jo ostettaessa ollut iso lommo häiritsemään sen verran, että päätin oikaista sen ja maalata lokasuojan.” Hommahan ei kuulosta mitenkään erikoiselta – varsinkin, kun ottaa huomioon, että Eemeli on itse automaalari. 15 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Sama juttu takaluukun ja takalokareiden kanssa, joten päädyin hiomaan auton osittain peltipuhtaaksi. ”Etuovet aukeavat oven ylälaidan listojen läpi tulevista tapeista, takaovet nykyisin vain sisältä.” Se jo etukäteen mielessä ollut madallus hoidettiin vähän poikkeuksellisella tavalla, pienellä budjetilla mutta stancesta tinkimättä. Käyrää käyrän perään vaan, niin se saatiin jäämään kokonaan runkopalkkien suojaan.” Winfieldin tyyliä ”Sitten tuli Lepolan Janne, joka näytti minulle sellaista Gene Winfieldin rakentamaa sinistä pickupia, joka oli maalattu fadeaway-tyylillä ja sanoin, että olisi kiva maalata joku auto noin. Ensimmäinen, joka pohjakosketuksissa ottaa maahan, on runko, että sikäli ei tarvitse jännittää. Kylkilistojahan siinä ei mun aikana edes koskaan ollut, ja sitten kun ovet näyttivät niin hyvältä ilman kahvoja, teipit reikien päällä, päädyin leikkelemään peltipalaset reikien tukoksi ja hitsailemaan kahvanpaikat umpeen”, Eemeli selittää. ”No se väripä olikin niin erikoisella hileellä, ettei sitä saanut sekoitettua samanlaiseksi, joten päädyin maalaamaan koko auton. Kliiniä kylkilinjaa on korostettu poistamalla ovien ulkokahvat sekä ylimääräiset merkit. ”Kardaani on nyt peukalon paksuuden verran lattiasta alaspäin, mutta ei se ole pohjaan ottanut, kun ei tuo nyt juuri jousta. Takana on lisäksi ilmaiskarit, jotka saa täytettyä takakonttin tulevasta letkusta”, Eemeli valottaa erittäin matalan alustan aineksia. Janne totesi, että hän tietää, kuinka se tehdään, ja päädyin sitten kokeilemaan sellaista yhteen irtonaiseen konepeltiin. Toisiin kohtiin tuli samaa väriä vaaleammaksi sekoitettuna, toisiin samaa mustalla höystettynä. Se onnistuikin niin hyvin, että vedettiin koko auto yli saman tien”, Eemeli naurahtaa. Etujousista on varmaan puolet kierroksista lähtenyt, samoin takaa. ”Eteen tuli jonkun G20 diesel-vanin jäykemmät jouset, taakse laitettiin alkuperäiset etujouset ja takajouset sisäkkäin. ”Auton muodothan sen kertoi, että mihin tuli mitäkin sävyä. Tullessahan se oli jo vaaleanvihreä valkoisella katolla, alun perin auton sävy on ollut jonkun verran tummempi vihreä.” Rautajousilla ”Purin sitten ikkunat sun muut pois ja teippasin muovit ikkuna-aukkojen peitoksi, mutta teippejä irrotettaessa lähtivätkin katosta maalit. Ne menevät tosiaan sisäkkäin niin tiiviisti, että paketti tuntuu toimivan hyvin. Se oli selvää jo alussa, että Caddystä piti tulla vihreä, tykkään siitä
Värilätkässä luki Reinbacher, en tiedä minkä sävy se on, mutta ihan jonkun saksalaisen laitteen valmiskaava, joka vedettiin vaalealle, melkein valkoiselle pohjalle. Siinä on pariakin eri helmiäistä, ja päällä ihan peruskirkaslakka”, mies selittää ja jatkaa: ”Lakkapinta on vesihiottu ja kiillotettu lopuksi, jotta siihen saadaan tosiaan mahdollisimman hohtava ja tasainen pinta.” Cadillacin sisustukselle Eemeli ei ole toistaiseksi tehnyt mitään, se oli jo tullessa varsin siisti, ja sävyt sopivat erinomaisesti yhteen nykyisenkin ulkovärin kanssa. ”Alkuun mun oli tarkoitus ajella ihan peltivanteilla ja kokopeittävillä pölykapseleilla, mutta sitten, kun katsoin sitä maalattua autoa pihalla, niin eihän siinä auttanut kuin laittaa uudet Cragarit tilaukseen.” Ohuilla valkoraidoilla varustettuine pienehköine renkaineen klassiset S/S:t tuovatkin Cadillacille mukavasti 70-luvun lowrider lookia. Ja sen maalaus on upea niin väriltään kuin tyyliseikoiltaan ja työn laadultaankin, Sisustukselle Eemelin ei ole tarvinnut tehdä mitään, se oli jo tullessa siistissä kunnossa ja sen eri vihreän sävyt sointuvat nykyiseen ulkoväriin täydellisesti. katselin pitkään eri värilätkiä ja sieltä löytyi sopiva. Silti autolla on todistettavasti kierretty tapahtumia muuallakin kuin kotikaupungin lähettyvillä. Ei ihan heti uskoisi, että Eemelin Cadillac on tosiaan varustettu ”kovalla” alustalla, niin matalalla se lipuu. Ehkä jopa paremmin kuin sen edellisen vihreän. 16 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Cadillac Sedan DeVille ’66
Moottori: 429 cid V8, teho 340 hv. 17 AMERIKAN RAUTA 7/2019. ”Ei sille mitään ihmeellistä ole tehty. Alusta: G20 Diesel vanin etujouset ja kaasuiskarit, takana alkuperäiset etuja takajouset sisäkkäin sekä ilmaiskarit. Renkaat: Vitour Galaxy 185/70 R15. Faktat Cadillac Sedan DeVille ’66 • Omistaja: Eemeli Stenström, 22 • Paikka: Kangasala. Vanteet: 15x7” Cragar S/S. vaikka nuori rakentaja sitä itse hiukan vähätteleekin. Jarrut: Rummut edessä ja takana, tehostin. Kiitos: Janne Lepola. Se oli selvää jo alussa, että Caddystä piti tulla vihreä, tykkään siitä. Usein on tärkeämpää osata tehdä niitä oikeita asioita kuin asioita oikein. Sisusta: Vihreä sisustus, Pioneerin CD-soitin, kaiuttimet kojelaudalla ja hattuhyllyllä. ”Ja mihinkäs sitten ajetaan?” Mitä iistimpää, sitä siistimpää, on meininki Los Angelesin lowrider-piireissä, ja East L.A.:n tyyliä henkii vahvasti myös mallina toimineen Lianan look. Voimansiirto: TH400-automaatti, alkuperäinen 14-pulttinen perä. Kori: Ovenkahvat ja kylkilistat poistettu, ajovaloissa Half Moonit, takakylkien merkit poistettu. Sitä on vaan siistitty ja alkuperäisiä linjoja on korostettu.” Ja niinhän se on
18 AMERIKAN RAUTA 7/2019
IsoBritanniasta löytyneen 3 Window Coupen konehuoneessa on vanhoilla vauhtiosilla viritetty lättäpää, joka päihittää huolettoman ja taloudellisen ruiskukoneen ainakin kauneudellaan. Anni Meriläinen ja hänen miehensä Kaj Tarvainen ovat vannoneet aiemmissa harrasteautoissaan visusti LS-moottoreiden nimeen, mutta uusin tulokas on eri maata. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ”Fred” 19 AMERIKAN RAUTA 7/2019. KAVEREIDEN KESKEN FORD 3 WINDOW COUPE ’36
”Olimme vuonna 2010 ensimmäistä kertaa omalla autolla Englannissa ESRA:n, eli European Street Rod Associationin järjestämissä Euronationalseissa. ”Siitä se meidän perheen LS-villitys alkoi”, Kaj toteaa. Katsastusinsinööri sanoi, että ne pitäisi vaihtaa, johon minä puolileikilläni tokaisin, että siihenhän minä en ryhdy. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin purkaa autoa ja tulin hioneeksi koria pikkuisen yhdestä kohtaa. Sen jälkeen tuli ’34 Delivery ja sitä seurasi ’34 Cabriolet. Tämä poiki oman Minitron-firman, jonka toiminta jatkuu edelleen. Hyvä kittari oli ollut, auto oli nimittäin päälle päin tosi siistin näköinen”, Kaj muistelee yhtä harrastehistoriansa tuskaisinta vaihetta. ”Avo oli hankintahetkellä tulpanjohtoja vaille museoleimakunnossa. ”R akensimme vuonna 2006 Vantaalle omakotitalon ja siitä urakasta selvittyämme ajattelimme, että nyt meillä on hyvin aikaa keskittyä autoharrastukseen. Ruotsin Wheels Nationalseissa paikallinen jenkkiautolehti halusi tehdä siitä artikkelin, jonka nähtyään muuan Björn halusi välttämättä ostaa auton itselleen. Epäusko oli melkoinen, kun maalipinnan alta paljastui kittikerros, jonka paksuus vaihteli sentistä kahteen. Auto oli kuitenkin juuri sellainen kuin oli luvattukin”, Kaj komppaa. ”Suomessa suurin LS-buumi oli vasta edessäpäin, eikä monellakaan ollut niistä vielä kokemuksia. Onneksi Anni ja Kaj olivat jo ehtineet hankkia talliinsa seuraavan potilaan, 5 Window Coupen. Kiersimme autolla Englannit, Ranskat ja Belgiat”, mies pohjustaa. Siellä ihastuimme viisiikkunaiseen coupeen korimallina, eikä kotiin päästyämme mennyt kuin pari viikkoa, kun Kaj bongasi sopivan yksilön Ruotsista”, Anni kertaa. 20 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ford 3 Window Coupe ’36. Lopulta pariskunta ehti nauttia Fordoristaan vain vuoden päivät. ”Jotkut kaverit totesivat, että ette kai te tuosta enää autoa saa tehtyä, mikä vain vahvisti meidän taistelutahtoa. Lopulta autosta jäi koskematta vain tulipelti ja tuulilasin kehys. Viisi-ikkunaista rakennettiin aika mittavasti oman maun mukaiseksi. Päätimme kokeilla jotain uutta ja hankimme ensimmäisen amerikanFordimme, A-mallin Tudorin”, Anni aloittaa. Meille se avasi kuitenkin harrastuksessamme ihan uudenlaiset ovet, kun tykkäämme reissata paljon. Tuo edellä mainittu Tudor sai pian rinnalleen Kanadasta hankitun ’34 Fordorin, johon oli asennettu valmiiksi LS1-moottori. Ulkonäön kruunaavat Aero-malliset ilmanputsareiden kannet sekä rivoitettu virranjakajan suoja. ”Myyjä toi auton Siljan terminaalille vastaan ja menimme hiukan lymyillen paikalle siltä varalta, että se onkin ihan kauhea. Varaosien maahantuontifirmaa pyöritetään eräänlaisena harrastustyönä muiden iloksi ja hyödyksi, vaikka omat Minit ovatkin jo vaihtuneet pääasiassa 30-lukulaisiin Fordeihin. 59A-lättäpää on porattu 0,030” ylikokoon ja siihen on sovitettu Mercuryn kampiakseli, Eggen männät, mieto nokka, Navarron kannet sekä Edelbrockin imusarja kahdella kromatulla 97 Strömbergillä. Ennen amerikkalaisvalmisteita perheessä oli harrastettu pääasiassa Minejä. Ei meillä oikeastaan Tämän ’36 Coupen myötä olemme ehkä pääsemässä pikkuhiljaa irti ’34-sairaudesta, onhan suurin osa korimalleista jo käytykin läpi. Kaikki muut pellit uusittiin aina pohjaa myöten. Kolmisensataa heppaa ja alle kympin kulutus
ollut vaihtoehtoja, ei voinut heittää pyyhettä kehään”, Anni toteaa. Siinä vaiheessa tajusin, että minun on pakko saada jossain vaiheessa ’36 Ford, mutta en villeimmissä kuvitelmissanikaan uskaltanut ajatella sen olevan tuo auto.” Chrisin silmäterä. ”Olin vapaaehtoisena jakamassa saapujille rannekkeita vuoden 2016 Supernationalseissa, kun hän saapui paikalle. Kansainvälistä harrastamista. Vuoden 2010 Supernatikoissa pariskunta alkoi jutustella paikallisten kanssa, ja heidät adoptoitiin englantilaisten joukkoon ihan huomaamatta. Samalla suhteet britteihin syvenivät entisestään. Silmäni liimautuivat autoon niin tiukasti, että hyvä kun sain hänelle rannekkeen käteen. Pian Anni oli mukana Suomessa vuonna 2012 järjestettyjen ESRA:n natikoiden järjestelyissä ja tutustui moniin eurooppalaisharrastajiin. ”Tämän ’36 Coupen myötä olemme ehkä pääsemässä pikkuhiljaa irti ’34-sairaudesta, onhan suurin osa korimalleista jo käytykin läpi”, Anni kiteyttää. Yläasteikäisenä hän kävi siellä koulua ja Minien varaosien myötä yhteyksiä saarivaltioon tulee pidettyä välillä päivittäin. Auto oli varsin hyvässä kunnossa, jopa hieman liian hyvä ollakseen totta kaikkine alkuperäisine peltiosineen. Euroopan rodiharrastajien päätapahtuma järjestetään joka vuosi eri maassa ja puheenjohtaja tulee aina järjestävästä maasta vaihtuen vuosittain”, Anni selittää. Tuolloin minä hyppäsin hänen saappaisiinsa ja nyt olen ollut ESRA:n sihteerinä vuodesta 2017 lähtien. Vuodesta 2010 saakka Anni ja Kaj ovat käyneet joka vuosi myös Englannin rodikerhon, eli NSRA:n – National Street Rod Associationin – päätapahtumassa. Näin hän tuli nähneensä ensimmäisen kerran myös Chris Smithin tuolloin omistaman punamustan ’36 Ford 3 Window Coupen. Auto jatkoi matkaansa kaverin kaverille, jonka piti tulla ostamaan 5-ikkunainen, mutta joka ihastuikin avoon. He ovat täysin omistautuneita asialleen ja saattavat käyttää siihen kaiken vapaa-aikansa. Kun Chris kuuli auton viettäneen aikaa Walden Speed Shopilla, hän soitti Bobby Waldenille tarkistaakseen faktojen paikkansapitävyyden. Parhaina vuosina paikalla on ollut 4 000 autoa”, Kaj innostuu. Stewart Warnerin mittareita jäljitettiin vuosia, ennen kuin haluttu kokonaisuus oli täydellinen. ”Englannissa on pitkät perinteet vapaaehtoistyöllä ja se näkyy heidän tapahtumiensa järjestelyissä. ”Andy Miles oli pitkään ESRA:n johdossa, mutta sitten hän menehtyi yllättäen. Sen jälkeen perheessä oli hetken aikaa ’35 Ford pick-up, joka kuitenkin löysi suht’ pian uuden kodin Pakilasta. Kun kaikki piti kutinsa, päästiin kaupantekoon. Kun avo lopulta valmistui, istutettiin siihenkin LS-moottori, kuinkas muutenkaan. Kauniisti verhoiltu punainen nahkasisustus ulottuu aina konttiin saakka. 21 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Chris on Briteissä tunnettu rakkaudestaan 30-lukuisiin Fordeihin. Jutussamme esiteltävän kolmekuutosen hän paikallisti eBayn välityksellä Las Vegasista vuonna 2011. ”Se on mieletön, väitän, että yksi Euroopan hienoimpia. Pelkkää swappitapahtumaa varten koko hallitus kokoontuu viikonlopuksi suunnittelemaan sitä. Itsekin olemme olleet siellä monesti vapaaehtoisina porteilla ohjaamassa liikennettä tai muuta vastaavaa, olemmehan nykyään myös NSRA:n jäseniä”, Anni kertoo. Anni kertoo olleensa aina hiukan kallellaan IsoBritannian suuntaan
Ja niin, se moottori. Maskiritilä ja 15-tuumaiset peltivanteet maalattiin punaisiksi, mikä antaa mustalle päävärille komean kontrastin leveiden valkosivujen ja virheettömien kromien rinnalla. Chris teki suuren osan työstä itse ja opetteli pellinkäsittelyä samalla ystävänsä Paul Hobbyn johdattamana. Valot kuuluvat niihin alkuperäisiin yksityiskohtiin, jotka eivät olisi vaihtamalla parantuneet. Nam! Muutto Pohjolaan. Joku saattaisi sanoa, että liian hyvä chopattavaksi”, Chris alustaa. Voimanlähteen ulkonäkö kruunattiin OTB Gearilta hankituilla Aeromallisilla ilmanputsareiden kansilla ja rivoitetulla virranjakajan suojalla sekä punaisilla tulpanjohdoilla. Chris ei kuulemma kehdannut viedä sitä tapahtumaan enää”, Anni tarinoi. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ford 3 Window Coupe ’36. Ulkokuori kruunattiin konepellin louverseilla, joita on neljä riviä puolellaan. Sopiva etukeno saavutettiin droppaamalla etuakselia kolme ja puoli tuumaa. Lopputulos ei näytä lainkaan litistetyltä, mutta kuitenkin huomattavasti alkuperäistä linjakkaammalta. ”Aluksi aikeissani oli vain laittaa auto ajokuntoon, rekisteröidä se ja ottaa se ajoon. Pitkän tähtäimen suunnitelmissa oli kuitenkin myös katon hillitty choppaaminen, joka lopulta suoritettiinkin varsin pian auton saavuttua, ettei se vaan jäisi kokonaan tekemättä, kun kyseessä oli niin hyvin säilynyt auto. Mies tuli tutkimustensa päätteeksi siihen tulokseen, että kolmekuutosen optimaalinen katon madallus olisi kolme tuumaa, ja näin edettiin. ”Ajattelin, että joo, just, varmaan, mutta kun sain hänen numeronsa ja soitin hänelle, niin yllätys oli melkoinen, kun vastaus olikin myöntävä. Takapään jousitus sai jäädä vielä toistaiseksi ennalleen. Punaisen nahkasisustuksen loihti firma nimeltään Trimmania Eric Giddingsin johdolla. Hän kävi läpi lukemattoman määrän julkaisuja 40-luvun ja 50-luvun alun hot rod -rakentelusta ja päätyi lopulta period correct -toteutukseen, jossa alkuperäistä etuakselia dropattiin kolme ja puoli tuumaa. Kattoa on madallettu optimaaliset kolme tuumaa, mikä saa auton näyttämään huomattavasti alkuperäistä linjakkaammalta, muttei kuitenkaan litistetyltä. Katon madallukseen kului kaikkiaan 120 työtuntia ja oviin vielä 90 tuntia lisää. Toinen seikka, johon Chris käytti mittavasti aikaa, oli oikean ajokorkeuden löytäminen. Miehellä oli kuulemma niin paljon muutakin työn alla, että jotain saattoi pistää eteenpäin. Konepeltinsä alle auto sai ’48-vuosimallisen 59A-lättäpään, joka porattiin 0,030” ylikokoon ja johon sovitettiin Mercuryn kampiakseli, Eggen männät, mieto nokka, Navarron NOS-kannet sekä Edelbrockin imusarja kahdella kromatulla 97-Strömbergillä. Maskiritilä ja 15-tuumaiset peltivanteet maalattiin punaisiksi, mikä antaa mustalle päävärille komean kontrastin leveiden valkosivujen ja virheettömien kromien rinnalla. Sohvalta voi tiirailla Stewart Warnerin mittareita, joita Chris jäljitti useita vuosia saadakseen kasaan haluamansa kokonaisuuden. Aikaa ehti kulua ensinäkemisestä pari vuotta, kunnes Anni kuuli eräältä NSRA:n tuttavaltaan, että Chris saattaisi luopua autostaan, vaikkei se varsinaisesti ollutkaan myynnissä. Päätöstä saattoi vauhdittaa se, että auto oli Englannissa jo aika nähty, olihan se voittanut Supernatikoissa ensin People’s Choicen ja seuraavana vuonna vielä Top 10 -palkinnon
Renkaat: Firestonen leveillä valkosivuilla varustetut ristikudosrenkaat, edessä 5,60x15 ja takana 8,20x15. Moottori: ’48-vuosimallinen 59A Flathead V8, lohko porattu 0,030” ylikokoon, Mercuryn kampiakseli, Eggen männät, mieto nokka, Navarron NOS-kannet, Edelbrockin imusarja, kaksi 97 Strömberg -kaasutinta. Faktat Ford 3 Window Coupe ’36 • Omistaja: Anni Meriläinen • Paikka: Vantaa. Chris asui etelärannikolla, ihan eri suunnassa, mihin Anni ja Kaj olivat tuolloin suuntaamassa, mutta he poikkesivat kuitenkin paikan päällä ja totesivat jo samalla reissulla ottavansa auton. Tuo auto kuitenkin ansaitsee tuon koneen, niitä ei kannata erottaa”, Anni tuumii. Niinpä hän päätyi FRD-36-ostokilpiin. Kiitos: Ari Häkäräinen ja Pentti Manninen. Alusta: 3,5” dropattu alkuperäinen etuakseli, takana QA1:n putki-iskarit. Vanteet: ’40 Fordin 15x5” peltivanteet kromatuilla trimmirenkailla ja pillerikapseleilla. Asiat etenivät ja ensimmäisestä yhteydenotosta meni noin kuukausi, kun pariskunta meni seuraavan kerran Englantiin. Tämä oli elokuun alkua, ja lähdimme kotiin ja syyskuun puolivälissä starttasimme uudestaan reissuun. Lopulta Chris kuitenkin ehdotti, että hän voisi tuoda sen veloituksetta Saksan Travemündeen. Sisusta: punainen nahkaverhoilu, Stewart Warnerin mittaristo. ”Pohdimme yhdessä auton mahdollista ajamista Suomeen. Siitä saakka auto on ollut kavereiden kesken Fred”, Anni päättää juttutuokion. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Askikin oli vielä vaihtumassa, ja auton alkuperäisen kolmivaihteisen laatikon tilalle oli jo hankittuna C4-automaatti kaikkine tykötarpeineen, mutta nyt näyttää siltä, ettei sitä raaskitakaan vaihtaa”, Kaj kertoo. Korimuutokset: 3” chopattu katto, konepellissä 4 riviä louverseja puolellaan. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, ’37-48 vuosimallin taka-akseli 3:54-välityksellä. Menimme Travemündeen trailerin kanssa ja toimme auton Finnlinesilla kotiin.” Auto rekisteröintikatsastettiin ilman ongelmia samana syksynä ja sen ohjausta paranneltiin hiukan talven aikana. Jarrut: ’40 Fordin NOS-rumpujarrut. Siksi siitä tuli FRD. Kun näytin kilpeä kollegalleni töissä, niin hetken pohdittuaan hän kysyi, onko se lyhenne nimestä Fred. ”Rekisteröinnin hetkellä lyhyet kilvet alkoivat olla vähissä, eikä Anni halunnut autoonsa pitkää. ”En löytänyt mistään kivannäköisiä oikeilla mitoilla olevia putki-iskareita, niin jouduin ostamaan QA1:n billet-iskarit, jotka maalasin kiiltävän mustiksi, jotta sain ne häviämään alustaan. Chris oli suunnitellut takapään alkuperäisten sammakkoiskareiden päivittämistä putki-iskareilla ja Kaj päätti viedä hänen suunnitelmansa maaliin saakka. ”Teen päivätyötäni tietojärjestelmien parissa, niin ajattelin, että kaikkeen mahtuu vähän XML:ää. ”Meillä on kavereita jonottamassa tuota konetta, kun kaikki ovat varmoja, että vaihdamme tähänkin LS-moottorin
Hemi haaveissa 24 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Useita erilaisia harrasteautoja vuosien saatossa omistanut jääliläinen Pentti ”Pena” Arponen oli jo pidempään etsiskellyt itselleen sopivaa B-body Moparia pois myydyn Cudan tilalle. Hankintalistan kärkipäässä oli vuoden 1970 Plymouth Roadrunner ja vielä mieluiten Hemi-moottorilla varustettuna. Pena onnistuikin löytämään oikeanlaisen auton Ruotsista kaverilta saamansa vinkin perusteella. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 25 AMERIKAN RAUTA 7/2019. PLYMOUTH ROADRUNNER HEMI ’70
Miehen mielessä olikin pyörinyt jo jonkin aikaa ajatus Plymouth Roadrunnerista, joka vielä olisi varustettu Hemi-moottorilla. Noita Vaneja oli sen jälkeen useampikin ja sitten jossain vaiheessa, kun tuota autokauppaa teki, niin vaihdossa saattoi tulla muitakin jenkkejä. Se sanoi, että kaivahan tietokone esille, sillä nyt on Blocketissa myynnissä sulle sopiva auto, nimittäin 1970 Plymouth Roadrunner Hemillä. Ruotsissa Tukholman lähellä myytävänä ollut Roadrunner ei ollut aito Hemi-auto, vaan se oli tehtaalta lähtiessään varustettu 383-isolohkolla. ”Samppa soittikin autosta samoin tein ja selvisi, että myyjä Nils Mannerfeldt puhui myös englantia, joten pystyin jatkamaan kaupankäyntiä siitä eteenpäin itse. Nils lupasi varata autoa mulle siihen asti, että saan jonkun käymään siellä sitä katsomassa, kun en itse juuri silloin työkiireiltä ehtinyt. ”Siihen tuli vaihettua koko sisusta kolaroidusta Starcraft Vanista ja samalla maalasin siihen metallisinisellä omaa silmää miellyttäneen raidoituksen. Alustan ja etukelkan saumat oli vahvistehitsattu jo Amerikassa, mutta takaripustuksen sekä Dana 60 -taka-akselin muutoksista vastasi Nils, joka työkseen rakentaa periä niin katukun kilpa-autoihinkin. Lukolla ja 3,73-välityksellä varustettuun Dana 60:seen laitettiin teräsvetoakselit sekä lehtijouset vaihtuivat monoleafeihin, joita tukevat Caltracs-tangot. Onneksi sain Leinosen Jerryn serkkupojan, joka asuu Tukholmassa, käymään katsomassa Roadrunneria paikan päällä.” Auton tarkastamassa käynyt Juha työskentelee automaalarina, joten ulkopinnasta ei kovin hyviä arvosanoja tullut, mutta se ei saanut Penaa perääntymään kaupoista. ”Tuon moottorin oli juuri läpikäynyt Tukholmassa asuva oululaislähtöinen Jari Konola, Penan Roadrunnerissa on hyvin silmää miellyttävä stance. Myyjän kanssa puhuttiin useampikin pitkä puhelu, joissa kävi ilmi, että kyseessä on varsin hyvä yksilö, joka oli tullut Ruotsiin Amerikasta vuonna 2006. Miehen ensimmäinen oma amerikanauto oli 90-luvun alussa hankittu valkoinen GMC-vani vuodelta 1990. ”Kyllä ne amerikanautot jäivät jo tuolta ajalta tuonne muistin sopukoihin kytemään ja olinhan sitä muutenkin kiinnostunut kaikista moottorilla toimivista laitteista. Kuten jo edellä mainittiin, Penalla ollut 383-isolohko Cuda vuodelta 1970 oli jatkanut matkaa uudelle omistajalle, joten nyt tallissa oli tilaa uudelle hankinnalle. Ajettavuutta on paranneltu säädettävillä iskunvaimentimilla sekä nyt myös takaa löytyvillä Wilwoodin levyjarruilla. Ruotsissa Tukholman lähellä myytävänä ollut Roadrunner ei ollut aito Hemi-auto, vaan se tehtaalta lähtiessään varustettu 383-isolohkolla. Mulla ei silloin ollut muuta kuin ilmakivääri ja läjä koottavia lennokeja sekä kahdeksan markkaa rahaa, mutta niin vain kaupat syntyivät”, muistelee nykyisin omaa autoliikettään pyörittävä Pena. Roadrunnerissa oli paikoillaan Ray Barton Racing Enginesin rakentama 472:ksi stroukattu valurautalohkoinen Hemi, jonka jatkona oli nelivaihteinen A-833-vaihteisto. 17 tuuman Magnum 500 -vanteilla on leveyttä kahdeksan tuumaa. Eihän siinä muu auttanut kuin kaivaa läppäri esille, että pystyi alkaamaan tutustumaan Roadrunnerin ilmoitukseen tarkemmin ja kyllähän se auto hyvältä auto näyttikin” kertaa Pena ensisilmäystä Plymouthiin. Tykästyin Corvetteihin ja niitä on vuosien saatossa ollut useampia ihan omassa harrastekäytössä. 26 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Plymouth Roadrunner Hemi ’70. A rposen Pena sai ensikosketuksen jenkkiautoihin nuoruudessaan 60-luvulla, kun perheeseen hankittiin ensin Rambler Classic sekä myöhemmin farmarimallinen Rambler American. ”Olimme viettämässä pääsiäistä mökillä, kun puhelin soi ja toisessa päässä oli Peltomaan Jari, jolle olin maininnut ohimennen tuosta valloillaan olevasta Hemi-kuumeesta. Kaupat lukkoon. Tämä asia ei kuitenkaan Penaa häirinnyt, vaan mies soitti välittömästi Kalixiin kaverilleen, jolla oli ruotsinkieli paremmin hallussa. Ensimmäisen oman mopon sain nuorena poikana ostettua tai paremminkin vaihdettua kaverilta, jolla se oli jäänyt seisomaan talliin täysin purettuna. Silti pidän itseäni enemmän sekakäyttäjänä näissä harrasteautohommissa, enkä ole niinkään merkkiuskollinen”, naurahtaa Pena, jonka tallista löytyy tälläkin hetkellä FoMoCo-, Moparsekä GM-tuotteita
Koko verhoilu on uusittu alkuperäistä vastaavaksi. Tästä Hemillä ruuditetusta Roadrunnerista ei löydy jarrueikä ohjaustehostajaa. Jos dementia iskee, niin varmuuden vuoksi konepellin pahkan taakse on kirjoitettu, mikä se siellä konehuoneessa möyryää. 27 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Ratti on vaihdettu Grantin pienempään puukehäiseen. Konepellin kiinnitys on varmistettu jälkiasennetuilla Hood Pinseillä. Oikea äijäauto! Nelivaihteista manuaalia käsketään Hurstin Pistol Grip -kepillä
28 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Plymouth Roadrunner Hemi ’70. ”Vaikka olin sen pikana maksanut muutamaa päivää aikaisemmin, niin se ei siltikään näkynyt Nilsin tilillä. Aloimme yhden vanhan koulukaverin kanssa muistelemaan, niin mehän ollaan oltu Jarin kanssa aikoinaan samassa keskikoulussa Laanilassa, mutta eri luokilla.” Kaikki tuntui olevan Roadrunnerissa kohdillaan, joten miehet sopivat kaupoista puhelimessa ja Penalla oli edessä enää sen maksaminen sekä kuljetuksen järjestäminen Suomeen. Syyksi oli paljastunut pistehitsauksesta irronnut loiskelevy. Esille näyttelyyn. Soitin pankkiin ja sieltä sanottiin, että summa on sen verran iso, että se menee erikoistarkistukseen. Tehoa Hemistä löytyi 640 hevosvoimaa”, selventää Pena moottorin taustoja ja jatkaa: ”Sen verran vielä tuosta Konolan Jarista, joka on varsin tunnettu moottorinrakentaja Ruotsissa, että sen nimi kuulosti jotenkin perhanan tutulta, kun luin sen noista auton mukana tulleista papereista. Penan pirteänvärisen Roadrunnerin takaluukun päältä löytyy säädettävä Go Wing. Penan tilaama kuljetusrekka oli jo matkalla hakemaan Roadrunneria Suomeen, kun Nils soitti, että maksu autosta ei näy hänen tilillään. koska moottorista oli alkanut kuulua metallista resonoivaa ääntä. Pena siisti konehuoneen ennen auton ensiesiintymistä Oulun 40-vuotisjuhlanäyttelyssä. Laakereiden sekä männänrenkaiden vaihdon jälkeen Jari oli koonnut moottorin huolella ja säätänyt sen vielä omassa tehopenkissään. Ne on Siistiltä näyttää
Faktat Plymouth Roadrunner ’70 • Omistaja: Pentti Arponen, 60 • Paikka: Jääli. Meinasi tulla kallis rekkakyyti ilman autoa, mutta lopulta Plymouth saatiin rekan kyytiin ja kohti uutta kotia”, huokaisee Pena näin jälkikäteen. Menneen kesän aikana Roadrunneria on ulkoilutettu varsin säästeliäästi, johtuen Penan työkiireistä. Ollaankin sovittu, että seuraavan kerran, kun menen käymään Tukholmassa, niin tavataan ihan kasvotusten ja voin korvata stefasta aiheutuneet kulut”, päättää Pena nauraen. varmaan näitä kaiken maailman rahanpesuhommia varten, mutta onneksi ystävällinen pankkivirkailija sai hoidettua maksun siltä istumalta. Konehuoneessa oli sellaisia johdonpätkä-Abiko-kyhäelmiä siellä täällä, joten päätimme velipojan kanssa tehdä sähköt hyvin pitkälti uusiksi kunnon tinaliitoksilla. Ei pompota perä, kun takana on Caltracs-tuenta. Alusta: Alkuperäiset saumat vahvistehitsattu, Monoleaf-lehtijouset ja Caltracs-tangot takana, säädettävät Rancho-iskunvaimentimet ympäriinsä, ei ohjaustehostinta. Tulihan sillä myös käytyä tuossa heinäkuussa ajamassa varttimailia Pudasjärven kiihdytysja testipäivillä. Suurin homma oli konehuoneen siistimisessä, mutta se olikin tiedossa. Voimansiirto: 4-vaihteinen A-883-manuaalivaihteisto, McLeod-kytkin, Dana 60 -perä Strangen teräsvetoakseleilla, lukolla ja 3.73:1 välityksellä. 29 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Tiukoille se meni, mutta valmiiksi auto saatiin juuri sopivasti näyttelyyn”, Pena selittää ennen juhlanäyttelyä ollutta kiirettä. Aloimme Peltomaan Jarin kanssa ensi töiksemme sovittelemaan kaikki luukut ja etulokasuojat, kun ne eivät oikein tuntuneet istuvan paikoilleen. Samalla suoritettiin pieniä paikkamaalauksia ja hiottiin roskia pois maalipinnasta ennen myllytystä ja vahausta. Renkaat: Hankook Ventus HR II Sport, edessä 245/45 R17 ja takana 255/50 R17. Halusin auton ehdottomasti näyttelyyn konepelti auki, jotta yleisö saisi ihmetellä Hemiä tarkemmin. Sen kyllä tiesi jo etukäteen, että tehokas moottori ja manuaaliaski ei ole mikään paras vaihtoehto, kun alla ovat normaalit katurenkaat. No suttailuksihan se meni, mutta katsotaan ensi kesänä uudelleen, kun alle saadaan katuslicksit. Kaikki, mitä hän kertoi Roadrunnerista ostohetkellä piti paikkansa. Vanteet: Magnum 500 8x17”. ”On sillä tullut jonkun verran ajeltua ja käytyä tuolla Nallikarissa järjestettävissä perjantaicruisingeissa. Hemin vääntö irrottaa pidon renkaista pienellä kaasun polkaisulla. Tässä Roadrunnerissa takapää kestää kovempaakin rääkkiä. Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä on reilu ja mukava kaveri. Uskoisin, että kyllä noilla Caltracstangoilla siihen pitoa saadaan”, tuumaa Pena hymyssä suin. Konehuoneessa oli sellaisia johdonpätkä-Abiko-kyhäelmiä siellä täällä, joten päätimme velipojan kanssa tehdä sähköt pitkälti uusiksi. Sisusta: Uusittu alkuperäisverhoilu, edessä sohvapenkki, Hurst Pistol Grip -vaihdekeppi, jälkiasennuskierroslukumittari sekä lisämittarit kojetaulun alaosassa. ”Ensin vähän epäröin, kun siinä olisi liikaa siistimistä ja aikaa vajaa kaksi viikkoa. Teho: 640 hv. Pomminvarma Dana 60 on varustettu Strangen teräsvetoakseleilla. Roadrunner saapui Ouluun vappupäivänä ja koska kuitenkin kyseessä on harvinainen auto Hemillä, niin Penalta kysytiin, olisiko se mahdollista saada esille Oulun 40-vuotisjuhlanäyttelyyn. Tuon Pudasjärven reissun jälkeen hän huomasi, että manuaalivaihteiston takastefa oli alkanut vuotaa oljyä ja hän päättikin laittaa Nilsille sähköpostia kysyäkseen minkälainen stefa sinne kuuluu. Korimuutokset: Väri Sublime green, takana Go Wing -spoileri. Moottori: Ray Barton Racing Enginesin 472 cid Hemi V8, uusi Mopar Performancen lohko, Eaglen kampiakseli, Manley-kiertokanget, Ultralight-männät 10:1 puristuksella, TCI-damperi, Double Roller -jakopää, Clevite 77 -laakerit, Milodon öljypohja, Edelbrock Dual-Quad -imusarja, 2 x Edelbrock 750 cfm kaasutin, MSD Pro Billet -virranjakaja, MSD 6AL -sytytysboksi, Taylor 409 Race -tulpanjohdot, alumiinijäähdytin, TTI-peltisarjat, Flowmasterin 3” pakoputkisto. ”Tarkoitus oli vain saada selvyys siihen, että tilaan oikean osan, mutta muutaman päivän kuluttua tuli postin mukana Nilsiltä paketti, jossa oli uusi stefa vaihteistoon. Jarrut: Edessä alkuperäiset levyjarrut, takana Wilwoodin levyjarrut, ei jarrutehostinta. Kiitos: Jari P, Masa A ja Jussi A
Omalla tyylillä 30 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 31 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Viisysi Letukoita on totuttu näkemään niin alkuperäiskuntoisina, lowridereina kuin linttoinakin, ja onpa joku rakentanut sellaisen pro street -henkeenkin. Varpaisjärven Jumisesta kotoisin oleva Henry Niskanen on yhdistellyt autoonsa vähän noita kaikkia, ja hämmästyttävää kyllä, lopputulos on erittäin onnistunut. Omalla tyylillä CHEVROLET BEL AIR 4 D SEDAN ’59
Kyllä se tekniikkakin tuli aika lailla läpikäytyä siinä samalla. ”Bel Air oli tullessa sellainen pepsodentinsininen ja siinä oli valkoinen katto. 32 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Chevrolet Bel Air 4 D Sedan ’59. Jape tuossa Lapinlahdella puhalsi rungon ja akselit. Entinen maali lähti levyinä pois, kun siinä oli joku ruiskukitti alla, ja koko kori piti hioa pellille asti. Vedin pintaan sitten epoksin ja puolihimmeän mustan. Siinä meni kampiakseli uusiksi, eikä kannattanut vanhaa ruveta hiotuttamaan, kun uusi maksoi US-Partsilla niin vähän. Se onkin ihan pelkällä maalipinnalla nyt”, Henry jatkaa. Peltitöitäkin siinä aloiteltiin, vaihtaa piti vänkärinpuolen takakylki puolivälistä alaspäin, kuskin puolelle takavartti ja takakaari, ja oli siinä joka paneelissa jotain hitsattavaa. Senhän piti olla sellainen, että vaihtaa vain väriä, mutta ei se semmoinen ihan ollut. Korin pohjasta hioin mekaanisesti kaikki vanhat massat ja maalinjäämät pois. Jo 80-luvulla Suomeen tulleen Chevyn moottori oli vaihdettu tuoreempaan pikkulohkoon Helsingin Katsastuskonttorin päätöksellä vuonna 1988, ja nokalta löytyi auton tullessa Henrylle vakiokuntoinen 400, jonka perässä oli TH350-automaatti. Se taisi olla 2010, onhan se ollut nyt jo 2017 lähtien tuossa asussa liikenteessä”, Henry Niskanen kaivelee muistiaan. ”Syksyllä otin auton sitten työn alle. Jotain sähköhommaa siinä oli ja sitä oli hinattu raidetangoista, minkä takia niiden päät olivat pilalla ja apusimpukka oli muljahtanut väärälle puolelle. ”Takaluukuksi hankin olevinaan paremman, kun vanhasta oli pintapelti mennyt ropelille, kun sen reunoja oli korjattu, mutta lopulta tähän joutui tekemään samalla tavalla reunat uusiksi. Laakerit tuli kaikki uudet, pytyt meni vielä hoonaamalla ja männät piti rengastaa. Vähemmän ukkimaiseksi. Maassa makaava Bel Air on härski yhdistelmä kustomia ja pro streetiä hippusella perisuomalaista linttameininkiä, vaikka auto onkin kauttaaltaan hyvin siistissä kunnossa. ”S e tuli tuosta Riistavedeltä kaverilta. Entinen maali lähti levyinä pois, kun siinä oli joku ruiskukitti alla. ”Korinhan minä käytin rungolta kanssa. Senhän piti olla sellainen, että vaihtaa vain väriä, mutta ei se semmoinen ihan ollut. Ne x-runkoisten ongelmakohdat, takakontin ympäryspellit menivät kokonaan uusiksi, lattiakaukalot ja takakontin pohja tuohon oli vaihdettu jo aiemmin.” Sanomattakin on siis selvää, ettei siitä mikään nopea pikku projekti lopulta tullut. Viikon askartelujen jälkeen pääsin kuitenkin viemään sen leimalle ja yhden kesän ajoin sillä sellaisenaan”, hän jatkaa
”Ilmajouset laitoin joka kulmaan, itse tein kaikki kiinnikkeet. Kannet ovat vielä ihan orkkisrautaversiot, joihin tuli uudet venttiilit, ja itse tein niihin käsipelillä kolmikulmaseetit ja semmoisen kirvesporttauksen”, hän selittää naurahtaen. Kun sovittelin tuota tunnel ramia siihen päälle, niin en voinut laskea kansia, tai sitäkin olisi joutunut muokkaamaan. Uretaanipuslat tuli kanssa kaikki”, Niskanen selittää. Kansille Henry kertoo tehneensä ”kirvesporttauksen”. Ilmajousille painetta pumppaa tarkoitukseen valjastettu hihnakäyttöinen Yorkin ilmastoinnin kompura. 33 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Jälkikäteen kävi itse asiassa ilmi, että siinäkin 350-askissa oli ulostuloakseli mennyt vähän kierteelle, miten lienee sekin mahdollista”, mies naurahtaa. Saatiin jotain särmää siihen. ”Siinä mielessä tuo TH200-laatikko on hyvä, kun se käy 350:n tilalle pelkän poikkipalkin vaihdolla. ”Kaverilla sattui olemaan sopivasti edullisesti myynnissä tuommoinen tunnel ram, niin totesin, että tuollainenhan siihen pitää laittaa, kun se oli muuten vähän ukkimainen auto. Nokkana siinä on semmoinen Comp Camsin venemalli, semmoinen vääntöversio.” Vaihteiston Henry päätyi vaihtamaan nelivaihteiseen, ja sen kohdalla valinta osui TH200-R4:ään. Jousiksi sovitettiin Airlifitn Dominatorit eteen tuuman isompina kuin taakse, ja niitä Tunnel Ramilla varustettu 400-pikkulohko on sisuskaluiltaan pääpiirteissään vakiokunnossa nokkaa lukuun ottamatta. Jumisen tyyliä
Lisäsin sitä kompuran alkuperäistä magneettikytkintä ohjaamaan sitten vain painekytkimen, jolla se käynnistyy tietyssä paineessa. Todellisessa elämässä kului kuitenkin puolenkymmentä vuotta ennen kuin Henryllä oli vihdoin edessä Bel Airin uuden värin päättäminen. ”Se ehti olla pitkään pohjamaalissa, kun oli kaikkea muuta siinä välissä. Säiliö on tehty raksakompurasta.” Lehtijutussa, kun tarinan tiivistää muutamalle sivulle kuvineen, tulee äkkiä mielikuva, että kaikki etenee kovin nopeasti. Sen takia siitä tulikin varmaan tuommoinen harmaa lopulta. ohjaamaan asennettiin 4-karainen manuaalinen paineilmalohko. ”Ilmajousituksen kompuraksi tuli Rockautosta Yorkin hihnavetoinen, jolle rakensin itse tuet Zetorin kiristimellä. ”Tuo väri on Stone Grey, kivenharmaa, jonka löysin sitten värikarttoja selailemalla. Eihän se nyt ihan samanlainen ollut kuin se tietokoneella näytti, mutta ihan hyvä. Ne tehtiin, missäpä muualla kuin Ruotsissa, kun kerran suomalaisesta autosta ja taiteilijasta on kyse! Cruiser skirtit ja järvipillit ovat omiaan korostamaan Bel Airin pituutta ja mataluutta. Jättimäisine vaakasiipineen Henryn ’59 näyttää siltä kuin se olisi lähdössä lentoon ihan juuri. Itse minä sen Konepellin straippaukset ovat Mannermaan Peksun käsialaa. Ei minulla silloin purettaessa ollut mitään sen kummempaa ideaa uudesta väristä”, hän myöntää. Koneen päässä oli valmiiksi paikka lisähihnalle, joten se oli sikäli aika helppo. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Chevrolet Bel Air 4 D Sedan ’59
Sisusta: Verhoiltu kokonaan, uusi lattiamatto ja kattoverhoilu, Mooneyesin lisämittarit. Jarrut: Rummut edessä ja takana. Korimuutokset: Ovenkahvat poistettu, kylkilistat ja merkit poistettu, omatekoiset cruiser skirtit, toimivat spot lightit. Muut verhoilutyöt tehtiin koti-Suomessa, naapurikunnassa. Mannermaan Pekka teki konepeltiin tuon straippauksen, kun 2017 käytiin Skultunassa”. 35 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Rakensin maalaamista varten hienon ilmanvaihtosysteemin pehkupuhaltimesta, johon ymppäsin sähkömoottorin sen alkuperäisen traktorin voiman ulosoton tilalle. Voimansiirto: TH200-R4-automaatti, shift kit, alkuperäinen perä. ”Onhan se ollut melkein päivittäisessä käytössä kesäisin. ”Nilsiässä yksi tyttö teki nuo penkkien verhoilut ja ovipahvit keinonahasta uusiksi. Kiitos: Kaikille apukäsille ja muuten hengessä mukana olleille. Sen ostin armeijan jälkeen, että ei mulla näiden lisäksi ole muita jenkkejä ollutkaan. Viime keväänä mulle tuli tosin ’49 Fleetline -projekti Floridasta, mutta se on vielä kesken.” Onkin mielenkiintoista nähdä, millainen on varpaisjärveläinen näkemys luiskaperästä, kun kerran mies on saanut siipiautostakin näin omaperäisen kokonaisuuden aikaan pilkkomatta korin peruslinjoja. Faktat Chevrolet Bel Air ’59 • Omistaja: Henry Niskanen, 32 • Paikka: Varpaisjärvi. Vesissä hioin ja puleerasin sitten lopuksi tuon suorakiiltovärin. Uuden lattiamaton ja kattoverhoilun Henry tilasi valmiina, niitä kun saa hyvin X-runkoisiin. Renkaat: 205/60 R14” edessä, 225/60 R14 takana, irtovalkosivut. Alusta: Ilmajousitus, Airlift Dominator D2600 edessä ja D2500 takana, edessä tukivarren takapuolelle siirretyt iskarit, takana lyhemmät Jeepin iskarit, uretaanipuslat, 25 litran raksakompuran säiliö, York 210 hihnavetoinen ilmastoinnin kompura, 4-karainen manuaalinen paineilmalohko. Eipä siinä koko autossa oikeastaan muiden tekemiä juttuja tule mieleen muita kuin tuo verhoilu.” Oman työn osuus on siis Henryn Bel Airin kohdalla melkein 100 prosenttia, eikä hän ole sitä tallissa pidettäväksi rakentanut. Moottori: 400 CID V8, Edebrockin Tunnel Ram -imusarja, 2 x Holley 600 cfm vacuum, Comp Camsin nokka, puolipitkät pakosarjat, haponkestävä 60 mm putkisto toimivin lake pipesein. Käyttöautona mulla on ’62 Bel Air, jolla tulee työajot ajettua ympäri vuoden. Vanteet: Mangels Estrela 6x14”, takana 7x14”. maalasin autotallissa. Sisustan naapurikunnassa toteutettu verhoilu on käytännössä ainoa asia, jonka Henry on teettänyt ulkopuolisella. Rakensin maalaamista varten hienon ilmanvaihtosysteemin pehkupuhaltimesta, johon ymppäsin sähkömoottorin
Vanhan Etelä-Haagan VPK:n pumppuauton tie loisteliaaseen nykyasuunsa on ollut paikoitellen pitkä ja kivinen, mutta on sen harteille soviteltu välillä sankarin viittaakin. Nykyään tämä komea neliveto toimittaa Kari ”Karra” Asikaisen harrasteauton virkaa. Yli kivien ja kantojen FORD F-250 4X4 ’60. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 36 AMERIKAN RAUTA 7/2019
37 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Autossa ei ollut lainkaan lavaa, vaan eräänlainen laatikko pumppuineen ja miehistönkuljetuspenkkeineen. Puhtaanapitolaitokselta ei löytynyt sopivaa kalustoa ja Kauppatoria samanaikaisesti puhdistamassa olleet laitteet olivat jäälle liian raskaita. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ford F-250 4x4 ’60. Lopulta tilanteen pelasti taksikuskina toiminut Vekkari, joka jätti vuoronsa ajamatta ja haki kotoaan nelivetoisen F-250:n. K un Karran korotetulla alustalla varustettua, viimeisen päälle näyttelytasoista F-250 pick-upia katselee nykyään, ei ihan ensimmäiseksi tule mielikuvaa paloautona aktiiviuransa toimineesta työjuhdasta. Voimakas itätuuli oli tuiskuttanut Suomenlinnan jäätielle metriset lumikinokset, normiautot olivat juuttuneet kiinni, eikä apua saatu paikalle viiteen tuntiin. Paikalle lähti auralla varustettu pieni maastoauto, joka ei kuitenkaan päässyt paljoa rantaa pidemmälle. Näin kuitenkin on. Alkuperäinen penkin runko on varustettu uusin pehmustein, minkä jälkeen Karran vaimo on ommellut siihen uudet verhoilut. Pian tämän jälkeen se hävisi katukuvasta. Ford hankittiin uutena Helsinkiin, Etelä-Haagan paloaseman pumppuautoksi. Sillä hän puski kinosten halki ja veti yksitellen jäältä rantaan kaikkiaan kahdeksan autoa. Vuonna 1983 Siinä oli käytännössä akseleiden päällä maannut runko ja kaikki muut osat olivat irrallaan. Jossain vaiheessa 70-luvulla VPK päätti myydä auton pois huutokaupassa, johon vanhempi veljeni lopulta osallistui. Käytännössä tuolla moottorikäyttöisellä pumpulla nostettiin vesijohtoverkoston paine riittävän korkeaksi sammutustehtäviin. Karin arkistoista löytyneen vanhan lehtileikkeen mukaan Ford oli toiminut eräänä 70-lukulaisena talviyönä onnistuneesti pelastustehtävissä. Yhtäkkiä se osakasa oli minulla levällään pitkin pihaa. Vähän ajetun auton kahvat sun muut nippelit ovat puhdistamisen jälkeen edelleen kuin uudet. Karralla itsellään ei ole auton vaiheista muistoja tuolta ajalta, mutta sen edellisellä omistajalla, Jone Kannelalla on: ”Olin fillari-ikäinen nappula, kun asuin Pohjois-Haagassa ja kävin aina silloin tällöin ihastelemassa autoa siellä VPK:n pihalla. Pelastava nelivetoenkeli. Ne kun eivät kuuluneet kauppaan, vaan jäivät VPK:lle. Niinpä auto meni sivu suun”, Jone muistelee. Muuan Markus ”Vekkari” Weckström oli kuitenkin tarjonnut täsmälleen saman summan sillä erotuksella, että hän tarjoutui purkamaan palolaitteet pois itse. ”Itse muistan nähneeni auton ekoja kertoja liikenteessä Vekkarin ohjastamana ihan ensimmäisessä FHRA:n swapissa, joka järjestettiin 70-luvun lopulla Malmilla. Hän tarjosi autosta jotain kymmenen tuhannen markan pintaan ja oli lähellä saada sen itselleen. Lumilinkokin oli todettu auttamatta liian pieneksi. Sisusta on läpikäyty kokonaisuudessaan
Kromit olivat edelleen miltei uudenveroiset, eikä osissa ollut kulumaa tai väljää juuri nimeksikään. Muutamaa vaihtoehtoa puntaroituaan hän päätyi siniseen sekä kokonaisuutta raikastaviin valkoisiin puskureihin, maskiin ja kattoon. Kauan kateissa. Siellä oli kuuleman mukaan myös yksi purettu Ford pick-up. Maalausta oli vuosien saatossa kolhittu sen verran, että uudelleenmaalaus oli itsestäänselvyys. 460-moottori läpikäytiin ja sen kannet käytettiin koneistettavina. Kun se tuli minulle, niin siinä oli käytännössä akseleiden päällä maannut runko ja kaikki muut osat olivat irrallaan. Yhdistin sen varsin pian samaksi autoksi. Siinä oli takomännät ja puristuksia vähän nostettu. Siisti kokonaisuus viimeisteltiin uusilla laseilla ja tiivisteillä. Kaveri kertoi purkaneensa ja maalauttaneensa auton uudelleen ajan hengen mukaisesti candy-punaisella ja valkoisella helmiäisellä. Projekti ei kuitenkaan ottanut hänellä oikein startatakseen, kun auton rakentamiselle ei ollut kunnollista paikkaa eikä silloisen työtilanteen vuoksi liiemmin aikaakaan. Pohjan Karra nikkaroi tammesta. Karran auto kestää katseet myös alapuolelta. Alkuperäinen tankki on poistettu kuskin penkin selkänojan takaa ja korvattu runkopalkkien väliin sijoitetulla alumiinitankilla. Kaverini totesi, että voisi yrittää huutaa sen sieltä pois ja hieman myöhemmin sainkin häneltä puhelun, että auto olisi Lohjalla, mikäli halusin sen vielä. Vuosien varrella Jone tuli miettineeksi useaan otteeseen, mitä tuolle VPK:n vanhalle Fordille kuului, kunnes eräs hänen lohjalainen ystävänsä kertoi joitakin vuosia sitten Inkoossa pidetystä kuolinpesän huutokaupasta, jossa oli kaupan vanhoja autoja. Maalaustyön sai hoitaakseen tuttu työtehoseuran opettaja. Valmiiksi hän ei kuitenkaan saanut autoa koskaan”, Jone jatkaa tarinaa. Parempia ominaisuuksia. Siihen kiinnitettiin alkuperäiset lokasuojat, jotka tulivat osakasan mukana. Paloautomaisuus sai hävitä kokonaan viimeistään tässä vaiheessa, sillä punaista Karra ei Fordista enää halunnut. ”Kun edellinen omistaja oli purkanut auton 80-luvun alussa, siihen oli hankittu ilmeisesti Yhdysvalloissa rakennettu ’72-vuosimallinen 460-moottori vähän vanhemmilla kansilla. ”Vuonna 2016 auto tuli sitten minulle”, Karra toteaa. Kiireisen rakentelutalven aikana auto käytiin läpi käytännössä täydellisesti Jonen toimiessa apumiehenä. Auton mentyä huutokaupassa Vekkarille, sillä oli ajettu alle 20 000 kilometriä. Runko on maalattu korinväriseksi ja kliiniä näkymää korostavat omavalmisteiset rosteriputket. Pakoputkisto väännettiin uusiksi rosterista. Mätävikojakaan ei ollut päässyt syntymään, kun osat oli säilytetty aina sisätiloissa. Maalaus oli varsin hyvin tehty, todennäköisesti aika kalliillakin, ja siinä oli raitoja sun muita sen ajan kuvioita. Alusta jäi pääpiirteiltään vakioksi tehtaan nelivetoalustaksi, mutta jakolaatikoston Karra muokkasi vaijeritoimiseksi. Alun 39 AMERIKAN RAUTA 7/2019. ”Kuunneltuani tarinaa hetken aikaa, totesin että sen on pakko olla sama auto. Naapuriin rakenteille. aloitin työt Finn-Amilla ja hieman sen jälkeen tiskille tuli persoona, joka kertoi F-250 Fordistaan. Yhtäkkiä se osakasa oli sitten minulla levällään pitkin pihaa.” Siinä mielessä projekti vaikutti kiitolliselta, että osat olivat edelleen todella hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Jonen naapurissa asuneella Karralla oli tuolloin harrasteautonaan ’57 Willys Jeep, mutta jo yhden kesän ajojen jälkeen hän oli alkanut haikailla sen tilalle jotain V8-koneellista ja hieman enemmän ajoominaisuuksia omaavaa laitetta. Lavaahan Fordissa ei ollut koskaan ollutkaan, mutta eräs Karran kaveri valmisti sellaisen pellistä vanerista tehdyn muotin mukaisesti. Niinpä Jone tarjosi F-250:stä hänelle lupautuen itse toimimaan ”joo joo -miehenä” rakentelun varrella. ”Ajattelin heti, että se pitää saada ajoon jo seuraavaksi kesäksi, ja maaliskuussa 2017 se olikin leimakunnossa”, mies jatkaa. Joku oli tehnyt ison työn moottorin ja sen perässä olleen C6-vaihteiston sovittamiseksi paikoilleen, ja työn jälki oli vieläpä tosi hyvää”, Jone kuvailee. Niinpä ostin tuon kauan haaveilemani auton vihdoin itselleni”, Jone tarinoi
Bensalinjat tein samalla luonnollisesti uusiksi”, Karra listaa. Alusta: Tehtaan korotettu 4x4-alusta, jakolaatikko muokattu vaijeritoimiseksi, tehostettu ohjaus. alkaen systeemi oli toteutettu tangoilla. 40 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ford F-250 4x4 ’60. Alkuperäisiin 12-tuumaisiin rumpujarruihin rakennettiin kaksipiirinen jarrutehostin ja niiden linjat uusittiin kokonaisuudessaan. Voimansiirto: C6-automaatti. Sisusta tehtiin niin ikään uusiksi kokonaan. ”Bensatankin siirsin hytistä penkin selkänojan takaa lavan alle runkopalkkien väliin ihan turvallisuussyistä, ja onhan se mukavampaa, kun ei haise enää bensa ohjaamossa. Moottori: ’72-mallinen 460 cid V8 vanhemmilla kansilla ja takomännillä, rosteriputkisto. Korimuutokset: Omavalmisteinen lava. Kattopahvi tehtiin kokonaan uudelleen. Moottoritila on huoliteltu yhtä siististi kuin muukin auto. Olisi pitänyt jättää se punaiseksi, kun kyseessä on kuitenkin vanha paloauto”, Karra päättää naurahtaen. Sisusta: Alkuperäistyyppisesti uudelleenverhoiltu. Paisuntasäiliön tein vaahtosammuttimesta, kun aluksi hankkimani muovinen oli niin hirveän näköinen. Renkaat: BF Goodrich Mud Terrain T/A, 265/75 R16. Esimerkiksi takavalot tein Fordson Majorin etuvaloista, joihin sovitin uudet IKH:sta hakemani sisukset. Selkänoja tikkailtiin samalla kaavalla kuin alun perin, eli yläosaan sovitettiin keinonahkakaistale. Kaikki kojelaudan alkuperäiset katkaisijat olivat tallella ja edelleen todella hyvässä kunnossa. Vanteet: 16” Cragar Daytona. Kiitos: Kotiväki ,Jouni ”Jone” Kannela, US-Parts/Sami Siven. Sähköt vedettiin kuitenkin kokonaan uusiksi valmiilla US-Partsilta hankitulla sarjalla. Alkuperäisen tekniikan tilalle on sovitettu ’72-vuosimallinen 460-isolohko, jonka perässä on C6-automaattivaihteisto. Vaikka projekti oli mukava toteuttaa, kun osat olivat hyväkuntoisia, niin kyllähän siinä kaikenlaista joutui soveltamaankin. Vanhaan penkkiin istutettiin uudet pehmusteet, minkä jälkeen Karran vaimo suoritti verhoilutyön kotipuhteina. Verhoilumateriaali ei ole alkuperäinen, mutta kuitenkin tyyliin hienosti sopiva. ”Vaikka projekti oli mukava toteuttaa, kun osat olivat verrattain hyväkuntoisia, niin kyllähän siinä kaikenlaista pientä joutui soveltamaankin ja välillä sai käyttää mielikuvitustaankin. Ohjaus päivitettiin nopeammaksi ja tehostetuksi Saginaw-tyyppisellä ohjaussimpukalla. Faktat Ford F-250 4x4 ’60 • Omistaja: Kari Asikainen, 53 • Paikka: Hyvinkää. Jarrut: 2-piirisellä tehostimella varustetut 12” rumpujarrut
Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa!. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Tervetuloa! Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Uusi osoite! Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo 1. Valitse etupaneli 3. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. 9–17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. Valitse nupit Avoinna ark. Valitse soitin 2
Kompakti siipimuskeli 42 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Se on matala, näyttävä ja pikkulohkokaseineen siinä on aimo annos muskelihenkeä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 43 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Ylämyllyläisen Pasi Kastisen pikkuinen siipijenkki edustaa nykyisellään jotain ihan muuta kuin tehtaan jäljiltä. Kompakti siipimuskeli PLYMOUTH VALIANT V-100 ’62
Tuo on sisältä ja konehuonetta myöten leivottu epoksilla, missään ei näy vanhoja värejä. ”Tämä väri on Fordin kartasta löytyvä punainen. ”Se on itse asiassa Laitisen Samin tekemä auto. Jutun viimeistä siivekästä vuosikertaa edustava Valiant kulki kuitenkin suvussa aikanaan Laitisen Samille, joka muistetaan ehkä parhaiten takavuosina rakentelemastaan pro street -henkisestä GT-Dartista. Tilanne oli siinä vaiheessa se, että minulla oli virtaa tuon korjaamiseen, Samilla ei, joten auto tuli minulle.” Valiantissa oli nimittäin siinä vaiheessa vaihteisto rikki, eikä se ollut ajokuntoinen. Aikanaan Valiant jäi kuitenkin Samilla muiden hommien varjoon ja oli ajamatta useita vuosia seisten useammassakin eri paikassa. Tuo on Samin isän veljellä ollut jo joskus ammoisina aikoina, ja Sami on rakentanut tämän joskus 2000-luvun alussa. ”K uus vuotta se on mulla ollut nytten tuo peli”, Pasi Kastinen aloittaa. ”Samille tullessa tämä on ilmeisesti ollut aika huonopeltinen, aika paljon se peltitöitä on tehnyt. Sen jäljet näkyivät jo myös maalipinnassa, mutta Sami korjasi kuitenkin samaan rahaan ne Kun peltityöt olivat valmiit, Laitinen ruiskutti korin ympäriinsä metallinhohtoisella syvänpunaisella, joka muistuttaa sopivassa valossa erehdyttävästi candyä. 44 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Plymouth Valiant V-100 ’62. Jos en ihan väärin muista, tämä on ensimmäistä kertaa ollut valmiina 2004 Oulun näyttelyssä”, Kastinen jatkaa. Moottoriksi tuli vakiokuntoinen tuon aikakauden 360, jonka jatkona on TF904-automaatti. Pitkälti se on varmasti Samin isän, Laitisen Matin, sekä hänen ystäviensä ansiota, hänen tuttavapiirissään oli näitä monta ja Matilla on edelleen oma flake-punainen autonsa, jonka hän on rakentanut nykyiseen kuntoonsa jo joskus 80-luvulla.” Nyttemmin eläkkeelle kittaushommista jäänyt Matti Laitinen on tunnettu vuosikymmenet seudulla taitavana automaalarina, jonka jälkiä sitten hänen poikansa Sami ja Mikko ovat seuranneet ruiskun kahvaan. ”Sami oli tuota sitten hävittämässäkin, mutta ei sitä silloin kukaan ostanut, vaikka se oli jossain välissä yleisessä myynnissäkin ja sitten lopulta Sami soitti minulle, että ota sinä tuo, ei hän halua laittaa sitä maailmalle kiertoon. Lapsuuden minäkin näiden jenkkien kanssa olen viettänyt isän taholta, mutta tämä on ihan ensimmäinen mulle itselle”, hän jatkaa. Tässähän on nykyisin ’60 vuosimallin osia takaluukun kansi ja mittaristo. Tämä on varmasti tehty silloin talon parhaista osista, varaosia kun Laitisilta on löytynyt omasta takaa. Omille kylille. ”Kyllähän ne nämä tämänikäiset Valiantit ja Lancerit ovat aika lailla kulkeutuneet tänne Pohjois-Karjalaan loppusijoituspaikalleen. ”Joskus muistelen Samin kanssa jutelleeni, että 2000-luvun alussa noita ’60-62-mallisia oli ollut 19 rekisterissä Suomessa, joista 16 oli Pohjois-Karjalassa. Kun peltityöt olivat valmiit, Laitinen ruiskutti korin ympäriinsä metallinhohtoisella syvänpunaisella, joka muistuttaa sopivassa valossa erehdyttävästi candyä. Alkuperäinen pikkuperä sai sekin väistyä Aspenin 8 1/4 -tuumaisen akselin tieltä, ja eteen asennettiin sellaisen levyjarrut. Tiedän täältä Joensuun seudulta pelkästään noita kolme tai neljä.” Eikä Kastinen taida tyhjää naureskella väitteineen, kieltämättä noita pienikorisia siipiversioita on tullut kirjoittajallekin vastaan eniten juuri kyseisellä suunnalla. ”Se oli silloin ennen minulle tuloa säilytyksessä sisätiloissa, mutta oli seissyt myös ulkona. Samalla jarrut muutettiin tehostetuiksi ja myös ohjauksesta tuli tehostettu. ”Mullahan oma isä on taas ollut Matin ystävä ja ollaan oltu perhetuttujakin jo sen minkä minä muistan. Keulassa vuosimalleissa on myös vähän eroa, mutta muutenhan nämä ovat pitkälti samanlaisia”, Pasi selittää. Siitä se kipinä jäi.” Tekniikka toiselta vuosikymmeneltä. Isällä oli tosin ’65, sillä minä olen kouluun ja tarhaan kulkenut. Meilläkin oli aina lapsuudestani asti Valiant, että siitä se juontaa tämä homma. Sami rakensi korin läpikäynnin ohella Valiantin tekniikan kokonaan uusiksi, ja alustaltaan sekä jarruiltaan auto vastaakin nykyisin käytännössä 70-luvun lopun kasikoneista Aspenia
Ohessa tietenkin alustaan päivitettiin kasa uretaanipuslia sekä kaasuiskarit KYB:in mallistosta. Leveys on sama edessä ja takana, mutta takana on eri offset, minkä takia takavanteet näyttävät leveämmiltä.” Myös rengaskoko on sama 205/45 R17 joka nurkassa, eikä reilusti madallettu Valiant kyllä suurempihalkaisijaisia pyöriä kaipaakaan, pieni autohan se on. Se vaan ei tuntunut omalta jutulta varsinkaan, kun rengashommia itse teen työkseni. Mittaristo on lähtöisin ’60-mallisesta Valiantista, erillispenkit taas ’65 Signetistä. ”Kun tämä tuli Samilta minulle, tässä oli tummat lasit ja mustat peltivanteet, joille piti tehdä jotain. ”Ostin sen hajonneen tilalle toisen askin, jonka piti olla kunnostettu, mutta mikä lie ollut. ”Mulla on onneksi työpaikan puolesta käytettävissä semmoinen vanteen fitment-mittari, jolla saa mitattua tasan tarkasti, millainen paketti alla sopii pyörimään offsetin ja halkaisijan puolesta aina 22” asti. Se ei ollutkaan ihan niin helppo homma, kun edessä raideleveys on suurempi, joten joutui pelaamaan aika tarkkaan leveyden ja offsetin kanssa. virheet, mitä siihen oli tullut esille”, Pasi kertoo. Säädettävät olisin halunnut sinne laittaa, mutta tuo etuiskunvaimentimien todella lyhyt pituus rajoitti sitä niin, että olisi 45 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Sillä saatiin sitten tuohon juuri sopivan kokoiset vanteet. Sisältä löytyy melkoisesti kotimaista käsityötä edustavia puuosia. Aikani sen laatikon kanssa temppuiltuani sanoin muhoslaiselle Mopar-jumalalle Vaittisen Kallelle, että tee siihen sellainen aski, että se varmasti kestää, ja nyt menee pykälä pesään silloin kun pitää.” Modernimpaa ilmettä. Tässä on jouduttu myös konehuonetta vähän muotoilemaan, että on saanut tuon nykyisen koneen ja tehostimet paikalleen”, Pasi selittää. ”Koska halusin auton käyttäytyvän, kuten sen pitää, käytin paljon aikaa pyöränkulmien hienosäätämiseen
Reilun neljä vuotta olen nyt sillä ajellut sen isomman huollon jälkeen, ja tänäkin keväänä vaihdoin vain öljyt ja suodattimet, siinäpä ne huollot on olleet melko pitkälti. Myös apulaitteet kaikkineen saivat väistyä uusien tieltä. Vanteet: American Racing Torq-Thrust II 8x17” Renkaat: 205/45 R17. Kori: ’60-mallin pahkallinen takaluukun kansi, maalattu Fordin metallinhohtopunaisella. Jotain ikkunantiivisteitä olen siihen myös uusinut sitä mukaa kun niitä on löytynyt, tähän malliin kun ei juuri uusia korinosia löydy”, Pasi toteaa. Laitoin tähän HEI-sytkän ja PLX:n laajakaistalambdan, uuden 600 cfm Edelbrockin kaasarin sekä Lokarilta uudet vaijerivetoiset kickdown/kaasuvaijerit telineineen, jotka muuten ovat todella hyvät”, Pasi toteaa. säädettävä iskari mennyt mittatilaustekoiseksi, joten päädyin vain päivittämään ne parhaisiin saatavilla olleisiin iskareihin. Myös sen ulkoinen olemus alkoi olla aika raju irtoilevine maaleineen, joten nostin koneen ylös. Onneksi kaveri Mika oli melkein pakottamalla pakottanut ottamaan vanhan laturin takakonttiin varmuuden vuoksi. ”2014 kesällä sitten kivi pyörähti laatikon ja moottorin välissä, kun ei ollut turbiinin suojapeltiä, ja moottori alkoi vuotaa öljyä rajusti. Sisusta oli verhoiltu uudelleen jo Valiantin Samilla ollessa, mutta Pasi vaihtoi paikallaan ostettaessa olleen Capricen sähköpenkin ’65 Signetin erillispenkkeihin, jotka verhoilutti muuhun sisustukseen sopiviksi. ”Tehtiin kerrasta sillä periaatteella, ettei autoa tarvitsisi koko ajan ropata, mutta niin vain uusi laturi päätti hajota moottorin neitsytmatkalla Ruotsin-reissulla 30 kilometrin päässä Västeråsista keskellä yötä. Sen reissun jälkeen laakeroin peränkin ikään kuin varmuuden vuoksi ja samalla uusittiin kaikki jarrut”, mies listaa ajovarmuuden nimissä tekemiään parannuksia. Moottori: 360 cid V8, Edelbrockin alumiini-imusarja, Edelbrockin 600 cfm nelikurkkuinen kaasutin, HEI-jakaja, valupakosarjat, vakiojäähdytin tuplasähköflekteillä, 2,5” tuplaputket Flowtechin Red Hots -vaimentimilla. Voimansiirto: Peruskorjattu ja vahvistettu TF904-automaatti billet-takaservolla ja shift kitillä, 2200 stall speedin turbiini, 8 1/4” perä. Samalla kaikki konehuoneessa maalattiin uudelleen ja päivitettiin moottori paremmin omaan makuun sopivaksi Mopar Performancen kopilla. Suurin mielenkiinto on viime kohdistunut ’60 Fury Suomi-auton rakenteluun, ja se on nyt viimein värissä ja hitsailtuna, odottelee loppukasausta”, Pasi toteaa tyytyväisenä. ”Nyt se on tekniikaltaan tehty koko lailla uusiksi, eikä sillä tarvitse kuin kääntää avainta ja ajella. Kaikki mittarit olivat oikeastaan Samilta tullessa mykkiä, joten hankin tilalle Jenkeistä ehjät orkkismittarit, vaihtelin polttoaineanturit ja nythän ne toimivat niin kuin pitääkin. Jarrut: Dodge Aspenin levyt edessä, 10” rummut takana, tehostin. Sisusta: Grantin puuratti, ’60 mallin mittaristo, mittariston ympäriltä napit poistettu, ’65 Signetin erillispenkit, sisustan puuosat kaikki teetetty puusepällä, PLX:n laajakaistalambda. 46 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Plymouth Valiant V-100 ’62. Faktat Plymouth Valiant V-100 ’62 • Omistaja: Pasi Kastinen, 34 • Paikka: Ylämylly. Alusta: Madallettu reilusti, edessä alkuperäiset vääntösauvat, KYB-kaasuiskunvaimentimet, takana lehtijouset, rungon yhdistäjät, polyuretaanipuslat, tehostettu ohjaus. Kiitos: Sami, Mikko ja Matti Laitinen avusta ja ymmärryksestä sekä myös Kalevi Vaittinen ja Samuel Lihavainen ja Mika Hakkarainen kaikesta autoon liittyvästä avusta. Nyt se on tekniikaltaan tehty kokolailla uusiksi, eikä sillä tarvitse kuin kääntää avainta ja ajella. Siihen vaihdettiin uudet laakerit ja vesipumppu, ja kone rengastettiin ja hoonattiin
03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. laakeri 72 285,KATKAISTAVAT VETO AKSELI SARJAT FORD 8 9”25 35” 2831 spl sis laakeri-laippa-stefa, pultit ENTERPRISES R CUT TO FIT ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Tu tu st u ja til aa : w w w. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Phone. . am er ik an ra ut a. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. Ke st ot ila us 66 ,9 8 nu m er oa R akk au des ta R au taa n. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 SPEEMASTER 79 PERÄN OSAT VETOAKSELI FORD 8 9” CE CTFSB28 VETOAKSELI FORD 8 9” 5X4,5”| 28spl|28”-25”| sis
48 AMERIKAN RAUTA 7/2019
OLDSMOBILE DYNAMIC 88 CONVERTIBLE ’65. Paraisilla asuvan Jari Holopaisen harvemmin nähty täysikokoinen avo oli lähellä jo kertaalleen poistua keskuudestamme tulipalon seurauksena, mutta on nykyisin ilmajousituksineen ja isoine kromivanteineen komeampi kuin koskaan. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä PALOSTA SELVINNYT 49 AMERIKAN RAUTA 7/2019
”Muutamia kohtia olen vähän paikkamaalaillut, mutta muuten maalipinta on sama kuin ostettaessa. Valmistenumeron perusteella tämä on valmistunut Kaliforniassa, että uskoakseni tämä on siellä päin ollutkin, ja siksi pelleiltään hyvä.” Super Rocketin voimalla. Sen palon jälkeen auto on maalattu tällaiseksi. Silloin kun mä ostin tän, niin siihen oli lattiaan ruuvattu räikkäshifteri ja siinä oli kierroslukumittarikin.” Jari siivoilikin sisustusta alkuperäisemmän oloiseksi poistamalla turhaksi kokemansa rundarin ja siirtämällä vaihteenvalitsimen takaisin rattiputkeen. Edessä mulla on Airliftin coiloverpalkeet, mutta niissä joutuu pitämään niin kamalasti painetta, että aion vaihtaa ne ihan tavallisiin. Siellä oli mattokin askarreltu lattiaan liimatusta messumatosta”, Jari jatkaa. Se tuli valmissarjana siltä siskon mieheltä, joka oli tilannut tuon GMC pickupiinsa. ”Kojetaulu oli päällystetty ruskealla keinonahalla. Kun otin sen pois, niin alta paljastuikin ehjä, vain parista kohtaa haljennut pinta. Samoihin aikoihin rakensin tuohon myös ilmajousituksen. ”Ostettaessa siinä oli alla 15” American Racingin vanteet, joiden tilalle ostin nuo 18-tuumaiset alut Vannetukulta. ”Nuo nykyiset ovipaneelitkin olen tehnyt itse, kaikki kahvat ja sähkölasinkatkaisijat ovat toistaiseksi peräisin toisista malleista.” Messumatoista eroon. Se oli siis semmoinen Airliftin sarja automaattiohjauksella.” Sen verran Jari päätyi alustaa muokkaamaan, että korvasi sen mukana tulleet puolen tuuman ilmalinjat 8-millisillä, joilla niilläkin perä pompahtaa hetkessä ylös. ”O limme siskon miehen kanssa Power Meetissä Ruotsissa seitsemän vuotta sitten ensimmäistä kertaa, ja siitä tuli kipinä ruveta hankkimaan itselle jenkkiautoa. Ne pellit olivatkin niin huonossa kunnossa, että tein lopulta kaikki itse uusiksi ohkaisesta alumiinista, johon prässäsin muodot itse tekemälläni muotilla. Etupenkit ovat lähtöisin jostain Volvosta, josta oli takapenkkikin, mutta löysin Etelä-Ruotsista, sieltä Euroopan suurimmasta autopurkaamosta, ’67 mallin takapenkin sen tilalle. Väri on lähellä alkuperäistä, mutta vähän sitä hailakampi ja mun mielestä itse asiassa parempi. Takaluukun pohjasta olen vaihtanut puolet, kun sinne oli vuotanut joskus vettä. Ostettaessahan koko sisusta oli ruskea, ja olen verhoillut sen mustaksi”, Jari selittää. 50 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ´65. Sitten tuli kaksi norsunkokoista koiraa, niin piti hankkia Fordin Econoline, johon vaihdoin silloin GM:n 6,2-litraisen dieselin ja TH700-askin, kun käyttöautojahan ne oli.” Jutun Porvoosta löytynyt, harvemmin nähty ’65 Oldsmobile-avo oli ollut kertaalleen hienossa alkuperäiskunnossa, mutta palovaurioitunut, lunastettu ja sittemmin korjailtu sisustaltaan vähän erikoisesti. ”Sen sisustan tein ihan ensimmäiseksi kuntoon. ”Tuo on tullut Suomeen joskus 80-90-luvun taitteessa, ja ollut muutaman vuoden museorekisterissä, mutta sitten se on palanut jo 90-luvun alussa ja sen seurauksena tuo sisusta ei ole alkuperäinen. Tämä oli sitten Porvoossa kaupan”, Jari Holopainen kertaa paluutaan amerikanraudan pariin. Muuten lattiat ovat ihan alkuperäiset ja ehjät. Auton palamisen seurauksena siinä on edelleen edessä jostakin Volvosta lähtöisin olevat penkit, jotka Jari on vaimoineen verhoillut muun sisustan tapaan mustiksi. Tullessa paikallaan oli lattiashifteri, jonka Jari vaihtoi rattivalitsimeen. ”Olihan mulla joskus 90-luvun alussa puukylkinen Caprice Classic, jota laittelin ja josta poistin puukyljet. Tein itse muotit ja prässäsin korjauspellit itse. Alkuperäinen radio puuttui, lämppärin alipainetoimiset systeemit oli korvattu jostain muusta autosta otetuilla mekaanisilla vivustoilla ja kojelauden alumiiniset paneelit oli päällystetty jollain puujäljitelmäteipillä. Se on hyvä peli Ostettaessa siinä oli alla 15” American Racingin vanteet, joiden tilalle ostin nuo 18-tuumaiset alut. Avon ulkoiseen ilmeeseen vaikutti melkoisesti myös vanhan ruskean vinyylirätin vaihtaminen mustaan canvas-kattoon. ”Tekniikka on kokonaan alkuperäinen, moottori on alkuaankin ollut tuo tehokkaampi nelikurkkuinen 360 hevosvoiman versio
51 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Vuosikerta 1965 oli muotoilullisesti huippuvuosi monille GM:n merkeille. Oldsmobilen isokoriset taitavat olla niistä harvimmin nähtyjä, vaikka tehtiin Dynamic 88 -avoakin sentään 8500 kappaletta. Ikään kuin peilikuvatakavalot ovat mielenkiintoinen yksityiskohta muotoilussa
52 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ´65. Nyt viimein löysin oikeanlaisen etusohvankin tuohon, joten se verhoillaan ensi talvena, ja laitetaan koko sisusta uusiksi. Nyt siinä on nostoa imupuolella 0,472 ja pako 0,496 tuumaa ja asteita imupuolella 289, pakopuolella 300.” Myös peltipakosarjat Jari joutui tekemään itse, alkuperäisiäkään kun ei auton mukana tullut ja ostettaessa paikallaan olivat jokseenkin kamalat Cutlassin pienemmän koneen sarjoista itse harsitut. Korkeapuristeinen Super Rocket tuotti jo vakiokunnossa kunnioitettavat 360 hevosvoimaa. Tuossahan on myös eri 45 asteen nokkakulma kuin uudemmissa isoissa, joissa se on 39 astetta. Pienten piristysten myötä vääntävän moottorin teholukemat alkavat tätä nykyä varmasti nelosella. Tulee sisältä taas vähän alkuperäisemmän näköinen.” Siinä oli kuudesta sylinteristä männänrengas poikki, että oli vähän väljän oloinen. Siinä oli kuudesta sylinteristä männänrengas poikki, että oli vähän väljän oloinen”, Jari kertoo naurahtaen. Yhdet sähköt olen siihen jo tehnyt, kun ne olivat sen tulipalon jäljiltä aivan kamalat, mutta johonkin se nyt hävittää virtaa, joten täytyy vielä parannella”, mies selittää ja kuittaa lopuksi: ”Kaiken olen tehnyt omin pikku kätösin. Tai no vaimo on ommellut penkkien verhoilut, mutta itse olen tehnyt ovipahvit. Männät tilasin Eggeltä, ne ovat alkuperäistä vastaavat. Sen takia tuohon on todella vaikeaa löytää nokkaa. Rätin vaihto ruskeasta mustaan korosti mallin muskelista ilmettä. Toihan on nyt .030 ylikokoon porattu, ja kannet koneistettiin Super-koneistuksessa Turussa, siellä on nyt pronssiohjurit. ”Siinä on nyt kahdet vaimentimetkin, kun emäntä sanoi ensimmäisen Turun reissun jälkeen, että humisee niin kamalasti, että jotain on tehtävä.” Alkuperäinen TH400-automaatti on vakiokunnossa, mutta siihen Jari on suunnitellut hieman korkeamman stall speedin turbiinia ja shift kitiä, kunhan nyt jossain vaiheessa tulee sen vuoro. Tulevan talven hommiin kuuluu sähköjen tekeminen kokonaan uusiksi yleismallin johtosarjalla. nyt, kun olen tehnyt siihen täyden rempan kolme vuotta sitten. Niitä olikin vaikeaa löytää tuohon, kun männäntappi on eri kohdassa kuin 455:ssa, vaikka muuten männät ovat samanlaiset. ”Joka kesä se on ollut ajossa ja talven aikana aina olen sitä pikkuhiljaa laitellut. 18-tuumaiset vanteet ovat suuriin pyöränaukkoihin juuri sopivan kokoiset, eivät lainkaan yliison näköiset. 2,5 tuuman putkisto on niin ikään omatekoinen, ja oli alkuun x-putkella varustettu, mutta nyt täysin erillinen tupla, jotta putket saatiin kulkemaan riittävän lähellä pohjaa ilma-alustan asennuksen jälkeen
Teho: Yli 360 hv. Alusta: Airlift -ilmajousitus, coilover-palkeet edessä, D2500-makkarapalkeet takana, Konin säädettävät Classic-iskarit takana, tuuman kallistuksenvakaaja edessä, 8 mm linjat, 5 gallonan painesäiliö, Viair-kompressori, Airliftin automaattinen EasyStreet-tasonsäätö Jarrut: Tehostetut rummut joka nurkassa. Kiitos: Vaimolle kärsivällisyydestä, Pasille avusta katon asennuksessa. Sisusta: Grantin 15” puuratti, Volvon erillispenkit edessä, ’67 mallin takapenkki, kaikki verhoiltu mustalla keinonahalla. Vanteet: Barzetta America 18x9”, ET 0, tuuman spacerit. Renkaat: 245/40 R18. Moottori: 425 CID Super Rocket V8, porattu .030 ylikokoon, Professional Productsin Air-Gap -imusarja, D. Kori: Alkuperäinen, maalattu hiukan alkuperäistä vaaleammalla keltaisella, musta canvas-katto. Elgin Camsin 289/300-asteinen nokka, Pertronixin kärjetön sytytys HEIjakajassa, itse tehdyt peltisarjat, 2,5” tuplaputkisto Flowmasterin vaimentimin. Faktat Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ´65 • Omistaja: Jari Holopainen, 54 • Paikka: Parainen. Voimansiirto: TH400automaatti, alkuperäinen 8.8” perä 3,08:1 välityksellä. 53 AMERIKAN RAUTA 7/2019
77 54 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Raisiolaisen Klaus Uimosen harrastekalusto ulottuu ennakkoluulottomasti idästä länteen. HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’77. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 55 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Hänen Shovelinsa vuosimalli on hauska sattuma, sillä kahden seiskan lukuparilla on miehen elämässä monta merkitystä
”Vesa jeesasi kesän aikana paljon ja pikkuhiljaa tunnelin päässä alkoikin näkyä valoa, kunnes seuraavaksi porsi aski”. Rungon muodot ja linjat oli haettu uusiksi jo edellisten omistajien aikana, ja koska ne olivat mieleiset, ei niitä katsottu tarpeelliseksi lähteä suuremmin muuttamaan. Klaus kysyi Vesalta, voisiko hän tuoda pyöränsä seuraavaksi talveksi VT-Cyclelle työn alle ja käydä mahdollisesti itsekin jeesailemassa sen laitossa, kun omaa rakentelutilaa ei sillä hetkellä ollut käytössä. Fast & Furious -sukupolven edustajan historiaan kuuluu luontevasti myös japanilaisten autojen harrastamisjakso, joiden jälkeen rakkaus roihahti itäautoihin. ”Soitin isäukolle ja vaahtosin visiostani, jota pidätteli ainoastaan hienoinen likviditeettivaje. Kysyin, lainaisiko hän minulle rahaa, johon hän vastasi, että mene töihin ja löi luurin kiinni. Harrikkaa kohtaan Klasulla oli kauan selittämätön omistamisenhalu, joka ei päästänyt otteestaan. 56 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Harley-Davidson Shovelhead ’77. Niinpä painoin duunia entistä kovemmin ja pienillä järjestelyillä sain kuin sainkin ostettua himoitsemani pyörän Raahesta itselleni”, Klaus kuvailee. Keväällä 2010 hänellä oli poikamieheksi jäätyään sauma pyörän hankkimiseen ja sopiva kohdekin löytyi Nettimotosta kasvattaen kiusausta entisestään. Sen jälkeen kontrastia luovia messinkiosia onkin ilmaantunut sinne tänne. Tuntemus Harrikoita kohtaan oli kuitenkin tuolloin vielä rajallinen, eikä ostohetkellä osannut kiinnittää huomiota kaikkiin seikkoihin, joihin olisi pitänyt. Rakkaus moottorivehkeisiin syntyi siis jo lapsena. Vesan vastattua myöntävästi homma karkasi lopulta käsistä hiukan pidemmälle, kuin alun alkaen oli tarkoitus. Keulakin oli lyhennetty valmiiksi, millä oli aikaansaatu cafe racer -henkinen stuukki. Hän otti ongelmatapaukseni avosylin vastaan, vahvisti rungon asianmukaisesti ja tarkisti sen kauttaaltaan, ettei uusia yllätyksiä pääsisi enää ilmaantumaan”, Klaus kiittelee. Vaihteiston vivut ja jalkatapit ovat omavalmisteisia. Varsinainen rakentelu alkoi mopoista, joihin vaihtuivat värit parhaimmillaan viikoittain ja koneetkin niistä olivat auki melkein yhtä usein. Antautunut laatikko vaihdettiin uuteen RevTechin tuotteeseen, minkä lisäksi jarrut Viehätys messinkiin sai alkunsa K-Techin jarrukahvoista. Epätoivo oli hetken aikaa melkoinen, mutta juhannukseen mennessä tämä pääsiäisenä hankittu pyörä oli purettu jo palasiksi. Päältä kaunis kakku. K laus on harrastekalustonsa suhteen poikkeuksellisen avarakatseinen, sillä hänen kalustonsa ulottuu itäautoista länsipyöriin. Pyörää oli jo rakennettu nykyiseen asuun, varsin näyttävästikin, mutta toteutus oli kuitenkin jäänyt puolivillaiseksi, mikä tosin selvisi vasta myöhemmin. Ensimmäisen monttupyörän hän sai 4-vuotiaana ja 8-vuotiaana hankittiin peltoautoksi Datsun 100A. Tällä hetkellä miehen tallista löytyykin varsin mielenkiintoinen parivaljakko – ’76 farmari-Lada ja ’69 Tšaika – molemmat näyttelykuntoisina ja ilmajousitettuina. En kuitenkaan ehtinyt ajaa sillä montaakaan kertaa, kun siitä murtuivat rungon poikittaisvahvikkeet”, Klaus kertaa ongelmien alkua. ”Asuin pitkän aikaa Liedossa ja sain sieltä tietooni Vesa Äyräksen sekä hänen VT-Cyclepajansa. Monen merkityksen numero. ”Se lähti käyntiin ja tuntui toimivan, niin ei muuta kuin kärryyn ja kotiin
”K-Techin jarrupalikoita valitessamme huomasin, että heiltä saa messinkisiä kahvoja. Vaihteiston vivut ja jalkatapit sorvasin itse ja tein niistä hiukan alkuperäisiä pidemmät, jotta sain jalat vähän leveämmälle. Moottori sai jäädä koskemattomaksi, sillä pyörään oli tehty koneremontti vain vuotta ennen kuin se siirtyi Klasulle, eikä sillä ollut ajettu kuin vajaat 4000 kilometriä. ”Ensinnäkin 77 oli minun ja vaimoni ensimmäisen yhteisen asunnon numero. Öljytankkiin maalattu numero 77 on luonnollisestikin pyörän vuosimalli, mutta on hauska sattuma, kuinka monta muutakin merkitystä kyseisellä lukuparilla on Klasun elämässä. Ensimmäisen kerran se maalattiin siten, että kylkimaalaukset säästettiin. Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, onhan 7.7. 57 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Valmiiksi matalan pyörän kääntäminen muuttui samalla hiukan entistä hankalammaksi, mutta siihen tottui nopeasti”, Klaus selittää. päivitettiin K-Techin pysäyttimiin. Niistä lähti ajatus messingin käyttämisestä eräänlaisena tehostevärinä, ja niinpä alumiiniset tapit ja polkimet vaihdettiin messinkisiin kahvojen ohella. Polttoainetankki on myös perua edellisiltä omistajilta ja sen muotokieli puhutteli Klasua sellaisenaan. Maalaamaan se on kuitenkin jouduttu matkan varrella useampaan otteeseen. ”Jollain aiemmista rakentajista on ollut hyvin silmää, se täytyy myöntää. Siinä kohtaa päätin, että tehdään koko tankki uusiksi kunnolla. Epätoivo oli hetken aikaa melkoinen, mutta juhannukseen mennessä tämä pääsiäisenä hankittu pyörä oli purettu jo palasiksi. Lähinnä tälle on saanut tehdä vain teknisiä ja rakenteellisia parannuksia”. Vaikeuksien kautta voittoon! Sen jälkeen, kun Klaus hankki pyöränsä, sen runko on murtunut, laatikko porsinut ja tankin maalaukset kuplineet ruvelle. Pikkuhiljaa tie on kuitenkin tasoittunut lähes 10-vuotisella yhteisellä taipaleella. on vaimoni syntymäpäivä ja meidän kihlajaispäivämme. Toisekseen 7.7. ”Se oli ostohetkellä päältä ihan appelsiinipintainen. Sisäpuoli epoksoitiin, pintapuolen hitsaussaumat juotettiin ja lopuksi tankki maalattiin uudelleen.” Ohjaustanko ja takalokasuoja kiinnikkeineen istuivat myös Klasun silmään sellaisina, kuin ne olivat ostohetkellä. vielä minun nimipäivänikin”, Klaus nauraa. Puolessa vuodessa pinta meni kuitenkin uudelleen röpelöiseksi, eli bensa pääsi jotenkin sisäpuolelta tunkeutumaan läpi ja pilasi sen. Kevennysreikineen ne loivat kokonaisuuteen sopivasti race-henkeä, jota Klaus vielä lisäsi maalaamalla renkaiden kookkaat tekstit valkoisiksi. Kerran pyörä sitten kaatui yöllä ukonilmalla, kun olin jättänyt sen seisomaan nurmikolle ja korkinkauluksen välistä valunut bensa puhdisti tankin toiselta puolelta peltipaljaaksi
LinnaCruising on tapahtuma, joka on muuttanut luonnettaan jo moneen otteeseen siirtyessään ensin pellon laidalta Ahveniston radalle ja sieltä viime vuonna entistä suurempiin puitteisiin Kantolan tapahtumapuistoon. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Hyvältä se Mercury näyttää vakiokorkuisenakin, hikiäläisen Jarmo Masalinin ’50 Coupe on siitä elävä esimerkki. Lin a C r u i s i ng 58 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Tuomo Kiviojan ’69 Dodge D100 Pick-upin rekisterikilpi muistuttaa, mikä on konsernin legendaarisin voimamoottori. HÄMEENLINNA, 9.-11.8. Ehkä tämänvuotisen LinnaCruisingin vaikuttavimman näköinen rytmimusiikkijoukkoliikutin oli tämä Ram Van. Kolmipäiväisiksi venyneisiin kinkereihin kuuluu edelleen toki myös kaupunkia kiertelevä cruising, mutta oheistarjontaan on ympätty myös niin leffaa kuin livemusiikkiakin
Siistikuntoinen museorekisteröity ’63 Riviera olisi ollut kaupan vajaalla 15 tonnilla. Juspe Lehtovirran autot vierekkäin. Näissä Squarebirdeissä vaan on sitä jotain. Tämän ’69 Dartin muistan jo 80-luvulta kotikulmilta koko lailla samassa lookissa, tosin perä taisi olla hieman alempana ja vanteina jotkut aikakauden truck-versiot. Nykyisin auton omistaa hyvinkääläinen Tommi Parkkinen. Mallia näkee oikeastaan yllättävän harvoin, sillä sitä tehtiin kuitenkin reilut 84 000, mikä oli aika tarkalleen kolmannes samanikäisen Chevy Bel Air Sedanin valmistusmäärästä. Uhola-limon ja blower-Chargerin välissä oli tuorein hankinta, ’68 avoSatellite, jonka moottorin koko oli tuttuun muskelityyliin kirjattu konepellin pahkoihin: Moni-moni-kymppi. Kellokoskelaisen Lari Suojasalon matala 300C on varustettu rautajousilla, ja tämä on todella sen normaali ajokorkeus! Lin a C r u i s i ng 59 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Turenkilaisen Marko Majaniemen ’56 Plymouth Belvederessä on jotain hyvin sympaattista kaikkine elämän jälkineen
Alkuperäistä Lime Goldia mukaileva vihreä väri on poimittu Suzukin kartasta! DeSoto Firedome oli neliovisena sedanina vuonna ’58 merkin myydyin malli. Tämä Chrysler nähtiin kerran viime vuosikymmenellä X-Treme Car Show’n Pimp My Ride -tyyppisenä liveprojektina. Silloin autoon tehtiin kaappariovet, vaihdettiin ajan hengen mukaiset isot kromivanteet ja kattokin laikattiin irti. Loimaalaisen Ari Rauhalan ’57 Sport Sedan on saanut koristeekseen annoksen lowrider-herkkuja. Avo-Chryslerissa oli periruotsalaista raggarityyliä. Ihan hirveästi niitäkään ei valmistunut, kaikkiaan 9505 kappaletta. Nyt katto on taas paikallaan, ja menneisyydestä muistuttaa enää lähinnä silloiseen violettiin väritykseen ehkä nykyistä paremmin sointunut sisusta. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2019 LinnaCruising. Tämä upea yksilö kuuluu Sannaisissa asuvalle Markus Hedströmille. Autoa siirtää Tuumacidin Tepon käsialaa edustava 530-heppainen 347 cid stroker-pata jatkonaan C4-automaatti. Marko Lehtisellä on ollut kuvan ’67 Mustang jo vuosituhannen taitteesta saakka, ja vuosien mittaan auto on käyty koko lailla läpi uutta maalia ja reilusti piristettyä tekniikkaa myöten. Lahtelaisen Timo Häkkäsen nätti ’72 Duster on museoleimassa, ja sen konehuoneesta löytyy todella edelleen kallistettu kutonen! Tämä oli varmasti päivän härskein pyörä
Samppa Lindforsin Cadillacin takaluukun louversit ovat varsin omintakeiset, eikä tyyli nyt muutenkaan ihan sitä tyypillisintä näille maailmanluokan standardin edustajille ole. Keijo Peipisen ’65 Econoline on malliltaan Super Van, mikä ei oikeastaan viesti siitä, että se olisi jotenkin mallina ylihyvä, vaan nimityksellä tarkoitettiin yksinkertaisesti pidempää pakuversiota. 60-luvun puolivälin 2-oviset Moparit mielletään useimmiten muskeliautoiksi, mutta kyllä hienostuneempikin tyyli toimii, kuten lapualaisen Risto Kankaan upeakuntoinen ’64 Fury osoittaa. Jouni Kylmäniemen ’60 Cadillac oli saanut viereensä koriltaan alkuperäisissä mitoissa olevan lajitoverin. Akaalaisen Janne Kaukisen lokinsiipiovella varustettu ’77 G30 Sportvan kuuluu niihin aitoihin vanhoihin suomalaisiin showvaneihin. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin tyylipuhdas. Oikein tyylikkään näköinen laite. Näin Joni Hurmeen ’55 Chevy -farmarin kuukausi-pari takaperin sattumalta parinsadan metrin päästä ohi ajamassa ja kyselin sen jälkeen useammilta tuttavilta, oliko yksilö tuttu. Vasemmalla 2150 kappaleen verran valmistettu ’56 Eldorado Biarritz ja oikealla ’58 Eldorado Biarritz Convertible, valmistusmäärä 815 kappaletta. Tällaista siipiparia näkee harvemmin rinnakkain. Maskia saattaa erehtyä luulemaan äkkivilkaisulta uudemmanmalliseksi, mutta todellisuudessa se on vanha, johon on sovitettu 4x6” umpiot
Näkyipä nurmikentän laidalla myös yksi uusi Challenger SRT Demon, se tehtaan jäljiltä 840-hevosvoimainen ja maailman nopeimmaksi tuotantoautoksikin kehuttu versio, jollaisella on ajettu vakiokunnossa 9,65 sekunnin varttimailiaika 225 km/h loppunopeudella! Herstin Timpan aikoinaan rakentama Fleetline on nykyään Riihimäen seudulla Rantamäen perheessä. Ei tullut kuitenkaan vastaan ketään, joka olisi siitä mitenkään pahoittanut mieltään. 62 AMERIKAN RAUTA 7/2019 LinnaCruising. Hammarbergin Villen ’81 C10 oli kirjoittajalle tullessa ankean mattamusta, joten sain idean kokeilla hioa se kiiltävämmäksi ja samalla antaa rohkeasti maalin mennä puhki paikka paikoin. Juuri uuden albumin julkaissut Night Nurse -bändi säesti sekä cruisingiin lähtöä että letkan paluuta paikalle. Forssan Pick-Nickissä oli puhetta siitä, että vakiokuntoiset Ramit eivät vielä oikein täytä harrasteauton tunnusmerkkejä. Tämä poikkeuksellisen siisti yksilö pisti miettimään, että täyttävätkö sittenkin. Perinteiseen burniskisaan osallistui myös ylöjärveläinen Marko Veräjys ’72 Dodge D100 -stepparillaan. Matkan varrella moni asia on muuttunut, muun muassa oranssi-pinkki modernin tyylinen maalaus on vaihtunut perinteiseen liekkiteemaan, mutta auto on edelleen selvästi tunnistettavissa siksi samaksi yksilöksi. Ulkoisesti auto onkin sittemmin mustaksi maalattua maskia lukuun ottamatta siinä kunnossa, jossa se minulta lähti. Cruisingiin lähtö oli porrastettu eri lähtöryhmiin pysäköintipaikan mukaan, ja viimeisissä ryhmissä olleet joutuivatkin odottamaan lähtöä melko kauan. Härskin näköistä ’78 Malibua ohjasti Mika Stenius
Kellokoskelainen Kari Nohteri on omistanut tämän komean ’59 Olds 98 -avon jo 1980-luvulta saakka. Tunnelma isolla nurmikentällä järven rannan tuntumassa oli mitä mainioin. Janne Pönnin Pontiac Streamliner ’47 kustomoitiin alun perin ollessaan Pasi Romppaisella Turun suunnalla. Chevy II:n rajunnäköiset vanteet olivat ilmeisesti lähtöisin legends-autosta. 63 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Akaalaisen Ville Rehuttun ’79 G30 Beauville Sportvan on yleisilmeeltään koko lailla uuden oloinen, ja oikeastaan täydellinen juuri sellaisena kuin on. Joku näissä kaappariovisissa Lincolneissa kiehtoo päivä päivältä enemmän. Tamperelaisen Jussi Pitkäsen 383-isolohkon voimin liikkuvaan ’68 Plymouth Sport Suburban -farmariin on saatu sporttisempaa ilmettä moderneilla vanteilla, jotka sopivat patinapintaiseen autoon hienosti. Huolella tehty auto ei ole vuosien varrella rapistunut yhtään. Siisti lyhytlavainen C10 Cheyenne ’77 kuuluu tuusulalaiselle Sami Wallentinille. Mallin hienous on jo tajuttu sen kotimaassa, missä kovakattoistenkin hinnat pyörivät helposti useissa kymmenissä tuhansissa dollareissa. 350-pikkulohkolla varustettu pickis on museorekisterissä. Cruisingletka oli pitkä, ja Hämeenlinnan ympäristössä kierrellyt reitti kesti helposti yli kaksi tuntia. Lämpimänä lauantaipäivänä saattoi nauttia vaikka piknikeväistä. Kaikkia autoja ei laiteta heti kiertoon
Taustalla näkyy Riston toinen auto, Desoto Firesweep vuodelta 1959, jonka perässä on Opio 600 -asuntovaunu. Grabber Blue -värillä maalattu Poni suoriutui reissusta moitteetta. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen P äivän aikana raviradan alueella vieraili 514 harrasteajoneuvoa ja yleisöä tapahtumassa kävi 2 700. Päivä huipentui iltajameihin raviradan ravintolassa, jossa esiintyi Messed Up Trio. Mikäli omia eväitä ei ollut mukana ja pelkkä ”kisamakkaran” syönti ei innostanut, niin siihen tarjosi herkullisen ratkaisun raviradan uusittu ravintola. 2020 kannattaa merkata jo nyt valmiiksi kalenteriin! Ragge ja Ringo saapuivat paikalle avo Pontiac Bonnevillellä. Moni paikallaolija pääsikin nurmialueella paremmin oikeaan pick-nick-tunnelmaan eväskorin ja grillaamisen kanssa. Ensi vuonna tapahtuma järjestetään jälleen elokuun toisena viikonloppuna, joten 8.8. Risto Pitkänen Simosta suoritti neitsytmatkan Oulun tapahtumaan juuri valmistuneella vuoden 1972 Mustang Mach 1:llä. Peter Strömsholmin ’49 Dodge Wayfareriin oli maalattu tyylikkäät liekit sitten toukokuisen Oulun vierailun, jolloin auto oli esillä American Car Clubin 40-vuotisjuhlanäyttelyssä. Lämmin ja aurinkoinen sää ilman sateen uhkaa oli saanut ajoneuvoharrastajat liikkeelle runsain joukoin. OULU, 10.8. Palkintojen jaon jälkeen olikin vuorossa viime vuoden tapaan cruising, jossa ajettiin kaupungin läpi letkassa Nallikariin ja sieltä torinrannan kautta takaisin Äimärautiolle. Siellä oli tarjolla tapahtuman henkeen sopiva buffetlounas. Kolmannen kerran järjestetty Ride In Oulu Motor Meet keräsi elokuun toisena viikonloppuna Äimäraution raviradalle ennätysmäärän harrasteajoneuvoja. Näyttää siltä, että Ride In Oulu Motor Meet on vakiinnuttanut paikkansa Suomen harrasteajoneuvotapahtumien joukossa ja mikäli paikalla olijoita oli uskominen, tällaista tapahtumaa on vuosikymmenet odotettu Pohjois-Suomeen. Tänä vuonna ajoneuvoja ohjattiin kaviouran lisäksi myös raviradan keskellä olevalle nurmialueelle ja se saikin paljon kiitosta tapahtumaan osallistuneilta harrastajilta. 64 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ride In Oulu Motor Meet
Mielellään FoMoCo konsernin tuotteita harrastava Hannu Pieniniemi oli tällä kertaa liikenteessä vähän tuoreemmalla Roush Mustangilla. Temmesläisen Lauri Mätäsahon Freightliner-rekka oli ylivoimaisesti tapahtuman suurin ajoneuvo ja myöskään konehuoneessa olevalle 14-litraiselle Cummins-moottorille ei kokonsa puolesta löytynyt tapahtuma-alueelta vastusta. For Sale! Kyseisen kyltin saattoi bongata useamman harrasteauton ikkunasta tapahtuma-alueella. 65 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Yksi myynnissä olleista autoista oli tämä vähän ajettu, museorekisteröity ’74 Lincoln Continental Mark IV. Keräsen Heikin Fordin takaikkunasta löytyy hyvin paikkansapitävä teksti: ”Life’s too short to drive boring cars”. Oivon Hantte toteutti pitkäaikaisen unelmansa ostamalla itselleen toissa kesänä Ruotsista vuoden ’58 Cadillac Fleetwoodin. Vanteissa olevaa oranssia väriä löytyy myös konehuoneesta sekä pinstraippauksista. Miedosti kustomoitu ’54 Ford Customline on lumijokelaisen Mika Halosen muutaman vuoden rakentelun tulos
15-tuumaiset Cragarin S/S -vanteet korkeaprofiilisilla renkailla olivat mukavaa vaihtelua nykysuuntauksen mukaisten suurien erikoisvanteiden ja kuminauharenkaiden joukossa. Ei tainnut Floridan osavaltiossa olevan West Palm Beachin kaupungin palopäällikkö tietää, että vuonna 1991 hänen käytössään ollut Chevrolet Suburban päätyisi viettämään leppoisia eläkepäiviä Suomeen. Buickille ansaittu Top-3-palkinto. Kaverusten punaiset avoautot. Etualalla Vesa Olsbon Chevrolet Corvette, jonka vuosimalli on 1961 ja taustalla Tenho Riiskin Ford Thunderbird vuodelta 1955. Juha Lensun omistamana lehdessämme esitellyn ’57 Buick Special kustomin pellin alta löytyy nykyisin stroukattu Chevroletin pikkulohko Weiandin 144-remmiahtimella piristettynä. Auton omistaa nykyisin oululainen Sami Ranta. Tämän Camaron omistajan rengasja vannevalinta oli monen vanhan liiton miehen mieleen. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ride In Oulu Motor Meet. Kattoa on laskettu kaksi tuumaa ja ilma-alusta toimii SmartRiden ohjauksella. Tapahtuman jälkeen olleen cruisingin vetoautona toimi Piritta Mertalan lehtemme sivuilta tuttu 429 cid Mercury Cyclone GT vuodelta 1970
67 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Harvemmin näkee Chevrolet Custom Deluxe 20 pick-upia pitkällä Stepside-lavalla. Kolmevuotias Aarrepoika Muhokselta liikkui alueella tyylillä. Marjakankaan Matti oli vaihtanut tälle kesälle vuoden ’66 avo Buick Skylarkiin mustan rättikaton kankaan sekä alle American Racingin Salt Flat -vanteet. Vanteita myöten satiininmustalla maalatun ja korkealla L-88-scoopilla varustetun C3 Corveten ulkonäkö antaa olettaa, ettei konehuoneesta löydy vakio matching numbers -tekniikkaa. Nuoremmat harrastajat eivät mahda muistaakaan tällaista vuoden 1996 autoverotarraa, mikä löytyy vieläkin Juhan Impalan tuulilasista. Jari Tuomisen ’75 Pontiac Firebirdin kulkupuolesta vastaa piristetty Chevroletin isolohkomoottori ja sen koko 396 on merkattu myös scooppiin, jonka hiilikuitupinta on toteutettu dippausmenetelmällä. Pro Street Mosse isoilla takarenkailla ja kettinkiratilla herätti ansaitusti huomiota yleisön keskuudessa. Pentti Ylä-Outisen targakatolla varustettua vuoden 1979 Chrysler 300 Cordoba -mallia on valmistettu vain 335 kappaletta. Oululainen Juha Liljamo oli tuonut AR:n edellisessä numerossa esitellyn Cadillac Eldorado Pace Carin lisäksi näytille omistuksessaan pitkään olleen Chevrolet Impalan vuodelta 1965
Osasto palkittiin Special Awards -pokaalilla. Torniosta paikan päälle saapui Dodge Challengerillaan Matti Koski. Oululaiset pitkän linjan jenkkiautoharrastajat grillailupuuhissa. Tapahtuman järjestäjillä onkin tarkoitus ensi vuonna lisätä markkinointia Pohjois-Ruotsin suuntaan, jossa tiedetään olevan hurja määrä hienoa kalustoa. Tämä hemioranssi 383-moottorilla varustettu auto on yksi niistä kolmesta, jotka tulivat Suomeen vuonna 1971 maahantuojan toimesta. Pepen vieressä istuu Hannu Johansson, jonka remmiahdettu Pontiac Trans Am näkyy taustalla. 68 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Ride In Oulu Motor Meet. Rompetorilla oli myynnissä ajoneuvojen osien lisäksi muutakin tavaraa. Tänä vuonna raviradalta saattoi bongata ensimmäistä kertaa muutaman Ruotsin rekisterissä olevan harrasteauton. Niin ne ajat muuttuu”, tuumasi Cadillaciinsa nojaileva Alpo ”Mano” Martikainen. Kuvassa Tuula Blomin tyylikäs osasto, jossa oli myynnissä Pipsan Koruilun suunnittelemia ja valmistamia koruja. Tällä kertaa allekirjoittaneen suosikki oli Pekkalan Jannen ’69 Plymouth GTX, jonka konepellin alta löytyy täysalumiininen 528-kuutiotuumainen Hemi. ”Loistava tapahtuma, jollaista on jo vuosia kaivattu tänne pohjoiseen” tuumasi kuvassa oikealla istuva keminmaalainen Pepe Pitko, joka oli tullut paikalle ’70 Plymouth Fury III:lla. Onkohan tämä Harley-Davidson omistajan mielestä oikea rahareikä, kun pyörän motiivimaalauksessa leijailee dollarin seteleitä. ”Ennen oli takaluukku täynnä viinaa, mutta nyt täällä on vichypulloja
Unelmia ja visioita! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.fi Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua laatuluettavaa!. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta
Laitteet kestivät yllättävän hyvin, eikä ylimääräisiä jäähdyttelytaukoja tarvinnut pitää, ainakaan autojen takia. Tapasimme järjestäjän, Remi Gammaitonin, The Gormandizers CC:sta huhtikuussa Hollannissa Flatlands Motoramassa. Matka kohti Ranskaa alkoi ’58:n takapenkillä. Teksti ja kuvat: Marco Planting S iinä kun ääneen ajattelimme, että mitenhän sinne metsään pääsee, ehdottivat sveitsiläiset Shoplifters–kerhon kaverit heti, että lennätte Zurichiin ja lähdette roadtripille heidän kanssaan. Ilta sujui grillaten ja ihmetellessä heidän kustomkulttuuritaidekokoelmaansa. Viihtyisyyteen oli todella panostettu. Redange, Ranska. Aamulla kukonlaulun aikaan laitettiin ´58 Letukka tulille ja kurvailtiin kokoontumispaikalle. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Yövyimme Shopliftersin Ralphin ja Johannan luona. Cheaters CC Sveitsistä vietti 20-vuotisjuhlaa ja muut kerhot olivat tehneet heille upeita lahjoja, joista Shopliftersien lahjaan Mikäs on roadsterilla ajellessa, kun lämpöä on melkein 40 astetta. Paikalle oli saapunut myös hyvä valikoima food truckeja ja toki oluen lisäksi sieltä löytyi myös viinibaari, Ranskassa kun ollaan. Oli parturia ja muuta asiaankuuluvaa kojua. Erilaisia puisia kojuja ja katoksia sekä kerho-osastoja oli rakennettu puistoon vain tätä viikonloppua varten. Saimme kutsun taiteilijatelttaan ja kun vielä kuulimme, että tämän vuoden Cry Baby tulee olemaan viimeinen, ei osallistumista tarvinnut kauemmin miettiä. Olutta myytiin muuten tapahtuman aikana 5 000 litraa. Heinäpaalit ja tunnelmavalot toivat oman mausteensa. Stroukkikone ja manuaali, ei ollu hidas! VINTAGE CAR SHOW Cry Baby 28.-29.6. Joten ei kun lentolippujen ostoon! Torstai-iltana Arctic Pinheadsit Alasalmen Jussi ja allekirjoittanut matkasimme siis Sveitsiin. Ennakko-odotukset tapahtuman suhteen olivat siis korkealla. Letka lähti ajelemaan kohti Ranskaa ja matkan varrella porukkaan tuli lisää autoja. Heinäpaaleilla reunustettu väylä oli ahkerassa käytössä koko yön. Molempina iltoina esiintyi useampikin bändi ja myyjiä löytyi laidasta laitaan. Euroopan tapahtumista Cry Baby on ollut bucketlistalla pitkään, Ranskassa, aivan Luxembourgin rajalla järjestetystä tapahtumasta kun on aina kuullut vain hyvää. Tosin yhdestä vehkeestä putosi äänenvaimennin Ranskan rajalle. Hienoa kalustoa lipui koko illan sisään alueelle. Uutena juttuna tapahtumassa oli cruisingkatu. Autoja tapahtumassa oli noin 300, kerhoja oli paikalla kymmeniä. Ainoana miinuksena oli siitä noussut pöly, mutta se ei tuntunut ketään häiritsevän. Perille tultiin iltapäivästä ja heti aisti tunnelman ja ihmisten hyvän fiiliksen. Tapahtuma osui juuri sille kuumimmalle käristyskupoliviikonlopulle, joten matkaa taitettiin melkein 40 asteen lämmössä. Ei muuten varpaita palellut hot rodissa
Suomeenkin rantautunut vanibuumi on voimakasta myös manner-Euroopassa. Jotkut autot ovat jo alunperinkin niin kauniita, ettei suuria muutoksia välttämättä tarvita, kuten tämä Cadillacin malli. Craftres-kerhon kalustoa. Perillä! Shopliftersien Markus ja Muyi vetävät letkaa tontille. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Laite alkaa pikkuhiljaa näyttää aika erikoiselta. Pikkuremonttia Sveitsin ja Ranskan rajalla. Paikalle oli tuotu myös muutamia mielenkiintoisia projekteja. Vincent Rousseau on rakennellut Fordiaan monta vuotta. Matkan varrella letkaan liittyi lisää porukkaa ja perillä meitä oli jo 14 autokuntaa. Onneksi isossa porukassa löytyy aina paljon työkaluja, varaosia ja taitoa. Etualalla Mathieu Madmath Yernauxin Chevy
Sämpylä-Mercuryt ovat harvinaisempi näky Keski-Euroopassa. saimme mekin osallistua maalaten siihen tekstejä ja straippeja. Me ainakin lähdemme uudestaan, jos jatkoa seuraa! Cheaters CC juhli 20-vuotista taivaltaan ja sai vastaanottaa lukuisia huomionosoituksia muilta kerhoilta. Tässä tapauksessa meni kyllä roska silmään… Cruisingin nuorin kuski nauttii tunnelmasta. Samanlainen fiilis, kuin alkuaikojen A-Bomberseissa, mutta ranskalaisin maustein. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Cry Baby #7. Saa nähdä, miten käy, vai tekeekö joku jotain uutta tämän tilalle. Osa jengistä majoittui viereisen lammen rantaan teltoilla. Mutta niinhän monille pienille hyville tapahtumille käy, joko ne kasvavat liian suureksi ja alkuperäinen fiilis katoaa, tai sitten järjestelyporukka pienenee ja ne muutamat puuha-Petet väsyvät. Kauneus on katsojan silmässä. Porukka toivoo tapahtumalle jatkoa ja uusia talkoolaisia onkin jo ilmoittautunut, jotta homma jatkuisi. Hieno bomb-henkinen Chevrolet. Teltta-alue oli kivalla paikalla lammen rannassa. Sunnuntain vietimme tutustuen Luxembourgiin ja sieltä matkasimme lentäen Köpiksen kautta kotiin. Todella harmi, jos tämä oli viimeinen Cry Baby. Henkilökohtainen suosikkini oli ehdottomasti tämä juustohöylä. Hotelleja tässä pikkukylässä ei juuri ole, joten meidänkin huoneet olivat rajan toisella puolella Luxembourgissa noin 15 minuutin ajomatkan päässä. Koko tapahtuman härskein laite. Tässäkin tapahtumassa niitä taisi olla vain kaksi. Nuorempaa hot rod -sukupolvea Aces-kerhosta
Christophe Méhault on rakentanut hienon ’28 Roadsterin ’32:n aisoille. Laitetta liikuttaa Hemi. Pimppikeula oli saapunut paikalle Saksasta. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Jean Marc ahkeroi taiteilijateltassa koko viikonlopun. Muutama maukas Volkkarikin oli saapunut paikalle. Ladyt lataavat virtaa iltajuhlia varten puun varjossa. Tapahtuman ainoa COE. Alexander Scrapin’ Apes-kerhosta on muuttanut 5-ikkunaisen kolmekutosensa 3-ikkunaiseksi. Lämpöä riitti
Kun vatsat olivat täynnä, jatkettiin matkaa Ilvesvuoreen Kivimyllyn Koneen pihalle näytille. Tällä korkeakattoisella oli mukana Pekka Vesterinen. Kotimaisen rodikerhon kesäkekkalot järjestettiin tänä vuonna Nurmijärven Kiljavanrannassa, josta ajeltiin lauantaiaamupäivänä Rod Runin merkeissä Tuusulan Weird Antiquesille ja sen viereiselle Vanhalle Unkalle lounastamaan. T-hotit olivat sarjakuvamaisine piirteineen niitä autoja, jotka saivat pojankloppina puntit tutisemaan. FSRA Street Rod Nationals 2019 9.-11.8. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Ei pelkkiä rodeja! Salosen Virve jätti tällä kertaa ”Silver Bulletin” kotiin ja lähti reissuun ’39 ”Purple Haze” Mercuryllaan, joka sai Kiljavanrannassa rinnalleen väritykseltään melkein sävy sävyyn olevan, Pasi Puntasen nykyään omistaman Shoeboxin. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Autojen välissä taitaa olla vanhin tapahtumaan osallistunut ajoneuvo
Jälkimmäisen kyydistä taisi löytyä myös tapahtuman nuorin osanottaja. Markku Kumpusalmen ’36 Plymouth ja Eski Haajasen ’31 Ford A Coupe ovat molemmat esitelty Amerikan Raudan sivuilla. Tällä yksilöllä pörräili paikalle Stig Fagerstedt. Leppälän perhe oli mukana kaikkiaan kolmen sukupolven voimalla. Seinäjoelta tullut Antti ”Putte” Punkari on monessa mukana. Komea tynnyrikärry sisälsi ”Bootleg Distilleryn” tuotetta. Kiljavanrannassa oli tunnelmaa lauantaiaamuna auringon noustessa. Olisiko Auburnista street rodiksi. No miksikäs ei! Löytääkseen kyseistä mallia jatkojalostettuna ei tarvitse mennä länsinaapuria kauemmaksi. FSRA:n vuoden 2019 rodiksi valittiin suljetulla lippuäänestyksellä ylivoimaisin äänin Tomahawk Townia edustavan Saarelan Kartsan ’29 Tudor. Hyvärisen Janne ajoi lavamallin T-Fordillaan paikalle Mikkelistä saakka. Rolf Lindblom saapui Hangosta linjakkaalla ’34 Phaetonillaan. Välillä hän ajaa Camarolla Thunderia, välillä cruisaa Prowleria ja toisinaan herättää pahennusta tällä ’30 Ford -rottarodillaan. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Pirkanmaan jaosta edustava Keijo ”Kepa” Leppälä saapui Kiljavalle ’34 Chevroletilla ja hänen poikansa Janne perheineen ’46 Pontiac Streamlinerilla Porista
Tulevana talvena vakio Pontiacin 400-moottori muutetaan ruiskutekniikalle ja E85:lle. Tekniikka koostuu 260 cid V8:sta ja 3-lovisesta manuaalista. Aikanaan talviautonakin palvellutta ’80 Oldsia liikuttaa kevyesti piristetty Chevyn 350+TH350-tekniikka. Erikoinen detalji autossa on Fordin 3-lovinen top loader manuaali, jolla auto on rullannut ulos tehtaalta. Upeassa säässä paikalle saapui kalustoa mukavasti, vajaat sata ajoneuvoa lähinnä ympäri kaakkois-Suomen. Käpykylän Cruising SULKAVA, 31.8. Savonlinnalaisen Reijo Helinin Ford Fairlane 500 Sports Coupe ’63 saapui Amerikasta muutama vuosi sitten. Moottorina on matkakäyttöön viritetty Pontiacin oma 389 cid, joka on osoittautunut luotettavaksi kahden Saariselän reissun aikana. Tyylikkäässä patina-asussa oleva Pontiac Ventura ’66 kuuluu savonlinnalaiselle Henri Tolvaselle. Nykyisen omistajan toimesta auton yksityiskohtia on paranneltu ja ajo-ominaisuuksia lisätty ilmaiskareilla. Uudet punaiset verhoilut on tikannut savonlinnalainen verhoiluliike Virpi Räsänen. Sen jälkeen auto on pellitetty kauttaaltaan ja maalattu kattoa lukuun ottamatta. Näyttelyn ja kauniisiin järvimaisemiin sijoittuneen cruisailun jälkeen iltaa vietettiin palkintojenjaolla sekä bandien säestyksellä. Ensimmäistä kertaa järjestetty Cone Valley Cruising eli kavereiden kesken Käpykylän ruisinki järjestettiin elokuun lopulla souduista tunnetulla Sulkavalla. Ihoneulojaksi itseään tituleeraava Akseli Simonen oli herätellyt henkiin kahdeksan vuotta seisoneen Oldsmobile Cutlassin. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Nummi-Pusulasta Savoon siirtynyt Juhani Jääskeläinen hankki tämän kauniin ’67 Pontiac Executiven reipas vuosi takaperin Eestistä valmiiksi kunnostettuna. Omistajan mukaan patina on takuulla aito. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2019
Jenkkiharrastajan isänmaallisuudesta kertoo puhutteleva motiivimaalaus vetopöydän suojassa. Harvemmin nähty tekniikkakonstruktio löytyi tämän ’70 Dusterin konehuoneesta. Raskaan kaluston edustajia paikalla oli kaksin kappalein. Auton mukana tulleen dynolapun mukaan 0,35 barin ahdoilla tehoa irtoaa mukavat 249 heppaa ja vääntöä 398 Nm. Makuuhytistä löytyy jääkaappi, viihdelaitteet ja mukava sohva, josta nappia painamalla saadaan vuode. Sen jälkeen Caddy on käytännössä purettu ja koottu kokonaan uudelleen, ja samalla pohja, konehuone ja peräkontti on tehty nykyiseen asuunsa. Moparin 225 cid kuutosen kylkeen oli asennettu Whipple Superchargersin 3300SC-ahdin ja ruisku. Cadillaceja eri vuosilta oli paikalla mukava määrä. Auton nykyinen omistaja, mikkeliläinen Jarkko Hämäläinen oli hankkinut Dusterin itselleen hiljattain Kouvolasta. Martti Huopalaisen ’56 Cadillac Fleetwood Sixty Special sai ansaitusti tuomaristolta Parhaan ajoneuvon palkinnon. Tekniikkana autossa on 365 cid ja Hydramatic. Marko Seppäsen komea Kenworth W900A ’78 on Sulkavan omaa kalustoa. 77 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Tämän ’59 Series 62 -avon rekvisiittana oli asiaankuuluva rammari takapenkillä. Jorma Kokkosen Freightliner FL60 vuosimallia ’95 on varustettu Cumminsin 275-heppaisella moottorilla ja Allison-automaattivaihteistolla. Pellin alla on Sisustakin tuttu NTC400 Cummins. Hollannista kolmisen vuotta sitten tuotu auto oli tuoreessa maalissa ja sisustus tehtynä Martille saapuessaan
Hienosti alkanut kilpatoiminta loppui kuitenkin äkillisesti vuonna 1924 sattuneen onnettomuuden myötä. Hankkeen takana oli muuan Svend Simmelkjær, joka oli kehitellyt ideaa mielessään pidemmän aikaa vaikututtuaan Jyllannin niemimaan valtavien hiekkarantojen potentiaalista. Muiden aikansa nopeimpien kilpailijoiden joukossa oli myös Sir Malcolm Campbell, joka saavutti rannalla 240 km/h nopeuden vuonna 1923. Rømø Motor Festival 2019 – erilainen rantaloma 29.-31.8. Juuri, kun kisojen piti alkaa, löydettiin rannalta kuitenkin vielä miina, joka piti poistaa, ennen kuin herrasmiehet saivat käynnistää moottorinsa. elokuuta 1919. Svendin haave kävi kuitenkin toteen jo kahta vuotta myöhemmin, jolloin Fanøn rantahietikko valjastettiin aikansa hurjimpien kuskien ja laitteiden kilvanajoihin. Ensimmäisessä kisassa kilpaili vaatimattomat 40 autoa, mutta tämän vuoden 110 kilpailijaa karsittiin 250 ilmoittautuneen joukosta. Niistä palasista koostui tämänvuotinen Rømøn moottorifestivaali legendaarisella Lakolkin rannalla Tanskassa. Kun hän vuotta myöhemmin yritti parantaa omaa ennätystään, hänen autostaan irtosi rengas, joka pomppasi yleisöön johtaen 15-vuotiaan katsojan kuolemaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen T anskan rantahietikoilla ajettiin ensimmäisen kerran kilpaa 23. Ajajia oli mukana 11 eri maasta. Vuonna 2016 ensimmäisen kerran järjestetty Rømø Motor Festival perustettiin kunnioittamaan lähes satavuotiaiden ajojen muistoa. Ensimmäinen kisa oli kaavailtu järjestettäväksi jo vuonna 1917, mutta sotaisa ilmapiiri ei sallinut polttoainetta käytettävän huvitteluun. Ei nopeus, vaan vauhdin tunne. Varsinainen kilpailupäivä oli lauantai, 78 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Satavuotinen historia, silmänkantamattomiin ulottuva rantahietikko, 115 kilpailijaa vanhoilla kilpa-autoillaan, yli 30 000 katsojaa ja 27-asteinen aurinkoinen hellepäivä
Perjantaina moni osallistuja kävi ottamassa tuntumaa rantahietikkoon. Kilpailun nopein oli Johan Lundgrenin 500-kuutioisella JAPin koneella varustettu ’38 Rex-moottoripyörä, joka ylsi 200 metrin matkalla 119 km/h nopeuteen. Ajat ja nopeudet olivat kuitenkin toissijaisia, sillä kaikki osallistujat tuntuivat olevan voittajia saatuaan autonsa Lakolkin rannalle ja päästyään mukaan tähän ikimuistoiseen tapahtumaan. Tanskaan he saapuivat torstaina iltapäivällä. mutta saavuimme paikalle jo torstai-iltana asettuen samaan majoitukseen Suomesta paikalle saapuneiden Tommi Äikään, Jari ”Jallu” Pekkasen ja Lassi ”Late” Kuorttisen kanssa. ”Se on aina tyylikästä, kun kilpapyörä tuodaan paikalle toisen pyörän sivuvaunussa”, tuumii Tommi mietteliäänä. Olisi ollut komeaa nähdä mukana ensimmäinen suomalainen. Lisää autosta ja matkasta on luvassa seuraavassa numerossa. Tommin huoltoautona toimi Late Kuorttisen ’38 DeSoto. Teimme näin itsekin heti aamusta, minkä jälkeen vierailimme kuskeille pystytetyllä omalla leirintäalueella. Ajoimme molemmat autot harrasteparkkiin, johon toivotettiin tervetulleiksi ’58-vuosimalliset ja vanhemmat autot. Miehet päättivät silti lähteä matkaan ja tekivät sen tyylikkäästi ajamalla Lappeenrannasta saakka. Nopein auto puolestaan oli Rene Carduesin American LaFrance vuodelta 1914. Järkälemäisen kilpurin voimanlähteenä toimii 27-litrainen Hispano Suizan valmistama lentokonemoottori, joka tuottaa 650 hevosvoimaa. Kilpailijoille oli oma leirintäalue, joka sijaitsi reilun kymmenen kilometrin päässä kisapaikasta. Kaikkein kovimmat aplodit taisi saada kaveri, jonka pyörä hyytyi pian startin jälkeen, mutta joka siitä huolimatta nilkutti sillä sinnikkäästi yli maaliviivan. Yksi heistä oli ruotsalainen Martin Kempe todella autenttisella ’26 Harley Pocket Valve Racerillaan. Jallu lähti Tommin kartanlukijaksi ja Late valjasti huoltoautoksi hiljattain lehdessämme esitellyn poliisikuosisen ’38 DeSoton. Lappeenrantalainen Tommi Äikää ajoi varta vasten rakentamansa ’28 Willyksen Tanskaan, mutta jäi valitettavasti varasijalle ilmoittautuneiden määrän noustua odottamattoman korkeaksi. Iltapäivällä oli kaluston katsastustilaisuus, jonka jälkeen kävimme vielä nautiskelemassa autoilla tyhjillä rannoilla, jotka kuuluvat itse asiassa paikalliseen tieverkostoon. Kolmikko lähti matkaan jo tiistaina ajaen ensin Helsingin satamaan, josta lauttakyyti vei heidät Saksaan. 79 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Illalla pistäydyimme iltabileissä istuskelemassa nuotiolla ja nautiskelemassa virvokkeita live-musiikin soidessa taustalla. Niillä saa siis ajaa vapaasti, kunhan muistaa 30 km/h nopeusrajoituksen. Tommi oli rakentanut Rømøn kisoja silmälläpitäen lättäpääkoneisen ’28 Willys Knightin ja ilmoittautunut kisoihin mukaan, mutta valitettavasti hän jäi varasijalle kilpailijoiden määrän kasvettua odottamattoman suureksi. Pienen arvonnan päätteeksi totesimme, että parhaat katselupaikat löytyivät maaliviivan tuntumasta, jossa kilpailijat heittivät monesti vauhdissa yläviitoset ja saattoivat kääntää autonsa paluutielle näyttävästi hiekkaa pöllyyttäen. Varsinainen kilpailupäivä starttasi lauantaina klo 10, mutta olimme paikalla hyvissä ajoin välttääksemme massiiviset ruuhkat. Perjantai oli niin sanottu valmistelupäivä, jolloin monet kävivät ajokkeineen ottamassa tuntumaa rantahiekkaan. Tässä Etelä-Tanskasta paikalle saapuneen Scavengers Motor Clubin leiriä. Kilpailua edeltävänä päivänä rantahietikot olivat vielä tyhjät, mikä mahdollisti unohtumattoman fiilistelyn pitkin silmänkantamattomiin ulottuvia rantahietikkoja
Tapahtuman omat viralliset valokuvaajat ja toimitsijat olivat sonnustautuneet ajan hengen mukaisesti. Tuttu kasvo kisapäivän harrasteparkissa. Espanjalaiselle Ken Robinsonille matkaa kertyi noin 3 000 kilometriä suuntaansa ja mies taittoi sen four bangerilla varustetulla ’27 Ford T-Roadsterilla. Naiskuljettajien määrä oli huomattava ja tätäkin Nybo Rodshopin rakentamaa Belly Tankeria ohjasti tanskalainen Camilla Nybo West. Alumiinikorisessa autossa on poikkeuksellisesti Plymouthin lättäpääkone. Kilpakalustoon nähden tämä ’51 Hudson Hornet näytti kuitenkin suorastaan modernilta. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Rømø Motor Festival 2019. Reseptinä 136-kuutiotuumainen lättäpää, 3-vaihteinen manuaali, kaksi 81 Strömbergiä, Eddie Meyersin imusarja, muokattu T-mallin runko sekä toisen maailmansodan aikaisen lentokoneen drop tankista tehty kori. Tällä pitkällä ja linjakkaalla ’30 Boattail-Aakkosella saapui kilpailemaan saksalainen Robert Krause. Tommi ei ollut ainoa, joka ajoi pitkän matkan 20-lukuisella laitteella päästäkseen nauttimaan Lakolkin rannoista. Tästä ei kuljetuskalusto enää paljoa tyylipuhtaammaksi muutu
Moottorina on ’40 Lincoln Zephyrin V12 Austinin virikansilla sekä suoraan kampiakselin päähän asennetulla 30-lukuisella Marshallin ahtimella. Kuusi vuotta kestänyt projekti huipentui Rømøssä ajettuihin testeihin. Tanskalaisen Hans Christian Møllerin ’37 Ford Cabriolet Special on nimeltään ”Nellie” ja sen alkuperäinen omistaja on ollut 1940ja 50-luvuilla mainetta niittänyt kilpa-ajaja Robert Nellemann. Mikäli konepeiton teksti hämmästyttää, niin mainittakoon, että kyseisen keksinnön takaa löytyy herra nimeltä Louis Chevrolet. Nimbus on perinteikäs tanskalainen moottoripyörä, jota valmistettiin vuodesta 1919 vuoteen 1960. Autojen katsastustilaisuus pidettiin edeltävänä päivänä ja se veti ympärilleen melkoisesti väkeä. Tanskalaiset Henning ja Sara Fredriksen ovat isä ja tytär, jotka muodostavat ’38 Nimbus Sportilla kisaavan sivuvaunutiimin. Auton käsintehty kori on saanut inspiraationsa Mercedes-Benzin ensimmäisestä W-25-kilpurista. 81 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Specialin linjakas kori on valmistettu alumiinista. Saksalaisen Klaus Glasmacherin yksipaikkainen ’23 Frontenac Singer Special perustuu Fordin T-mallin osiin, tosin sen moottoria on päivitetty oman aikakautensa edistyksellisellä Frontenacin OHV-kansiventtiiliratkaisulla. Uutena auto on lähtenyt tehtaalta neliovisena sedanina. Yksi häkellyttävimpiä kilpureita oli ruotsalaisen Glenn Billqvistin ’35 Ford Glennster S-12
Hänen kilpurinaan toiminut ”Lily Dodger” koostuu vuoden 1917 Dodge Roadsterin korista, vuoden 1931 Ford Model A:n rungosta sekä vuoden 1936 lättäpäätekniikasta. Myös kisan toinen Belly Tanker oli naisen ohjastama. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Rømø Motor Festival 2019. Ranskalaiseen Kustom Surfers -porukkaan kuuluvan Gregory Herven tuuletukset ohjastettuaan ’27 Ford Roadsterinsa yli maaliviivan. Ketjuvetoisessa monsterissa on Hispano Suizan 27-litrainen V12-moottori, joka on peräisin toisen maailmansodan aikaisesta hävittäjälentokoneesta ja tuottaa 650 hevosvoimaa. Saksalainen Michael Grotzki saapumassa paluutietä period correctilla ’32 Studebaker Speedsterillään. Saksalainen Susanne Ruppelt ja hänen miehensä hakivat kisaan kumpikin omilla autoillaan, mutta vain Susanne mahtui mukaan. Sveitsiläinen Mia Strandgaard ajoi poikaystävänsä Frank Jean Flückin sekä heidän mekaanikkonsa Marc Nelsonin yhdessä rakentamaa, 60-hevosvoimaisella lättäpäällä varustettua kilpuria. Saksalaisen Rene Carduen 1914-vuosimallinen American LaFrance oli omaa luokkaansa monessakin eri suhteessa. Sveitsiläispariskunta Barbara ja Norbert Gschwander olivat säästäneet kylpyhuoneremonttia varten, mutta käyttivätkin rahat lopulta ’30 Ford Sprintcariin ja saapuivat sillä Rømø Motor Festivaleille. Auto on rakennettu pääosin A-mallin osista ja sitä ohjasti Barbara
Hietasaaren venesataman kahvio Seelarissa, jossa perustettavan kerhon nimeksi päätettiin American Car Club Oulu. Kerhon perustamisesta oli kuultu huhuja ja siitä oli puhuttu jo jonkin aikaa paikallisten huoltoasemien baareissa. Nyt 40 vuotta myöhemmin ACC:n toiminnassa on edelleen mukana samoja henkilöitä, jotka ovat olleet mukana alkuvuosista asti. Oulun American Car Club jäsenet juhlivat kerhon 40-vuotissynttäreitä ystävien sekä yhteistyökumppanien kanssa syyskuun puolivälissä. Paikka oli somistettu tapahtuman henkeen sopivaksi kookkailla tähtilipuilla ACC OULU 40 VUOTTA 83 AMERIKAN RAUTA 7/2019. kerholaiset kokoontuivat puolen päivän aikaan Club Teatrian pihalle kaluston yhteiskuvaa varten. Kesän aikana asiat loksahtivat lopullisesti paikoilleen ja kerhon perustamiskokous pidettiin 17.9. Kuvauksen jälkeen vuorossa oli vapaamuotoista cruisailua pitkin Oulun katuja, jonka jälkeen kokoonnuttiin kerhohallille kakkukahveille ennen illan päätapahtumaa. Ainahan ei sovittu päivämäärä voi tietenkään kaikille sopia erinäisten päällekkäisyyksien vuoksi, mutta paikalle oli kuitenkin saatu kuvausta varten 36 ajoneuvoa. Koko päivän ohjelma huipentui illalla kutsuvierastilaisuuteen sekä kaikille avoimeen bileiltaan Oulun Club Teatrialla, jossa pääesiintyjänä oli saksalainen The Baseballs -yhtye. Lauantaina 14.9. Tänä päivänä kerhon jäsenmäärä on 55 henkilöä ja se on sopiva sekoitus jenkkiautoharrastajia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Joillakin heistä on vuosien saatossa saattaneet hiukset harventua sekä niiden väri vaihtua harmaaseen, mutta edelleen silmissä on sama palo ja mielessä rakkaus jenkkiautoja kohtaan. OULU, 14.9. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 7 0-luvulla Oulussa alkoi nuorison keskuudessa yleistyö amerikanautoharrastus siinä määrin, että omalle kerholle alkoi olla tarvetta. Juhlan aika. Ruskon kaupunginosassa osoitteessa Liusketie 9 sijaitsevalla Oulun American Car Clubin hallilla voi käydä keskiviikkoiltaisin tutustumassa kerhon toimintaan. Toukokuussa 1979 joukko oululaisia jenkkiautoista kiinnostuneita harrastajia vieraili Tikkurilan jäähallissa FHRA:n järjestämässä American Car Showssa, ja paluumatkalla näyttelystä nuorten miesten mielessä vahvistui tunne oululaisen jenkkiautokerhon perustamisesta. Oulun ACC:n omistama 600-neliöinen kerhohalli tarjoaa jäsenille loistavat harrastemahdollisuudet pidempien projektien läpiviemiseen tai vaikka käyttöauton remontointiin. Oulun Club Teatria, joka on Pohjois-Euroopan suurin klubi 4 000 asiakaspaikallaan, tarjosi loistavat puitteet iltatapahtumalle
Nämä avot oli juuri kotiutuneet kahden ja puolen viikon Euroopan turneelta. ja klubin sisälle oli myös tuotu juhlakansan ihasteltavaksi muutama jenkkiauto. Onnea 40-vuotias Oulun ACC! 84 AMERIKAN RAUTA 7/2019 ACC Oulu 40 vuotta. ACC:n puheenjohtaja Heidi Romppainen toivotti kaikki tervetulleiksi maljannoston kera, jonka jälkeen kutsuvierastapahtuma jatkui ruuan ja juominkien merkeissä. Kerhon alkuaikoina jenkkiautoilijoita pidettiin kyllä raggareina ja ties minä huligaaneina, mutta onneksi yleinen käsitys harrastajista on muuttunut paljon parempaan suuntaan. No se jää nähtäväksi, mutta varmaa on, että American Car Club Oulu jatkaa perinteikästä työtä jenkkiautoilun saralla vielä tulevaisuudessakin. Miehen tallista löytyy, kuten monella muullakin kerholaisella, useampikin harrasteauto. Club Teatrialla vierailikin paljon autosekä moottoripyöräharrastajia, joten puheenaiheista ei tainnut olla illan aikana missään vaiheessa puutetta. Rantapään Juha-Matti tuli kuvauksiin vuoden 1951 Buickilla. Yön pikkutunneilla, kun ihmiset poistuivat ravintolasta hyväntuulisina, saattoi kuulla ensimmäiset kommentit, että millaisethan juhlat on kymmenen vuoden päästä, kun mittariin pamahtaa 50. Ennen varsinaista pääesiintyjää tunnelmaa kohotti vielä entisestään oululainen The Rumble Rockers. Kyllähän joka kaupungista pitää yksi pinkki ’59 Cadillac löytyä ja Oulusta sellainen löytyy Pasi Åmannin tallista. Hieno ilta huipentui saksalaisen, vuonna 2007 perustetun cover-yhtyeen The Baseballsin keikkaan, joka on varsin onnistuneesti muokannut nykyhittejä perinteiseksi rock and rolliksi. Bändejä oli esiintymässä kolme kappaletta, joista ensimmäisenä lavalle nousi Benson Boogie Band. Vuoden 1964 Chevrolet Impalan SS:n omistaa Mika Tapio ja ’66 Pontiac Tempestin Christer Hast. Ja poliisi tuli paikalle… No ei vaiskaan, vaan drone-kuvaaja pyysi kerholaisia nostamaan kädet ilmaan. Ilta alkoi kello 18 kerholaisten sekä kutsuvieraiden yksityistilaisuudella, joka kesti pari tuntia ennen kuin ovet avattiin muullekin yleisölle. Sorviston Jukan Plymouth Valiant on oikea hinnat alkaen -malli, nimittäin autosta löytyy lisävarusteena vain säädettävät mittarivalot sekä tupakansytytin
Petteri Fröjdholmin Chevrolet Camaro Sport Coupessa on silmään sopiva etukeno. (kuva ACC Oulu) Kari Ollila oli tuonut paikalle kaksi Buickia, ’68 avo Electra 225:sen sekä miehellä jo vuodesta 1988 olleen Superin vuodelta 1958. Kutsuvierastilaisuus alkoi tervetuliaismaljan nostolla. Rasimuksen Tonin Pontiac LeMans 481-kuutiotuumaisella stroukkimoottorilla on ollut perheessä jo vuodesta 1978. Kerhon Mopar-lippua pitää korkealla Toppisen Manu pikkulohkoisella ’74 Dodge Chargerilla. Kuvassa vasemmalta lukien puheenjohtaja Heidi Romppainen, rahastonhoitaja Jukka Sorvisto sekä varapuheenjohta Alpo Martikainen. 85 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Konepellin alta löytyy alkuperäinen 267-pikkukasi ja oikeastaan ainoa muutos autossa on 18 tuuman American Racing -vanteet. Yksi niistä oli neliovinen HT Limited, jonka Matti Kajaus osti sen alkuperäisen omistajan pojanpojalta Kanadasta. Kerhon uudempaa kalustoa edusti Kalle Kajauksen LT1-Corvette vuodelta 1994. Rodien ja customien rakentajan tunnettu Veli-Matti Backman kurvasi paikalle ’81 Chevrolet Corvetella, jonka konekuidun alta löytyy alumiinikansilla varustettu stroukattu pikkulohko. ’58 Buickeja saapui juhlakuvaukseen peräti kolme kappaletta
Kaveri myi sen Kemin kupeeseen, Gasthouse Yöpuun viereen. Punainen tosiaan, uudella mustalla rätillä, 200+C4, sohvapenkillä ja lattiashifterillä. Se kertoo jotain autojen hinnoista ja saatavuudesta suhteessa renkaisiin ja vanteisiin niihin aikoihin, itsekin hankin tuolloin Hornetiini käytetyt Mangelsit eräästä viisipulttisesta Toyotasta, uudet Cooperin valkoteksteillä varustetut takarenkaat sain ylioppilaslahjaksi. Nykyhintoihin verrattuna summa on ihan naurettava, mutta siihen aikaan tuollaisen kaksiovisen hooteen arvo oli siinä 30-40 000 väliin, joten ei se mikään lottovoitto silloin ollut. Sitten, pian edellisen lehden ilmestyttyä lukijoille, toimituksen sähköiseen postilaatikkoon tipahti seuraava viesti: ”Tervehdys perämeren rannikolta Simoniemestä, uusi lehti oli laatikossa. Yhden tarinan mukaan Hailuodolle johtavan tien varrella olisi nimittäin ollut muuten aika lailla tarinaan sopiva Mustang, mutta korimalliltaan HT. Pikaisella silmäyksellä hyvältä näyttää, jälleen kerran. Välillä piti pysähtyä tonkimaan huoltoaseman roskista aaltopahvia, jolla tukittiin rintapellin pahimpia ruostereikiä. Olitte sitten käyneet joko Simoniemessä tai Yöpuun takana Kemissä, kyllä ne ranta ja Mustang kuitenkin liittyivät toisiinsa.” Niin selvisi siis paitsi hatarien mielikuvien lähde yli 25 vuoden takaa, myös se, mitä autolle tapahtui. Tuosta Mustang-tarinasta muistui jälleen mieleen se katkera tarina eräästä autosta, joka jäi ostamatta kesällä 1996 tai 1997. Varonenhan on kierrättänyt avoa ja oranssia Fastbackiään näyttelyissä. Taisi olla kaverin vanha Musse. Nekin tulivat Ruotsin puolelta, kun ne olivat siellä niin paljon halvempia kuin Suomessa. Väri lienee kuitenkin vaihtunut jo vuosia sitten, autohan oli tuolta tuttavalta lähtiessä haalistuneen vaaleansininen mutta hyväpeltinen, mustalla sisustuksella ja muistikuvani mukaan 283:lla ja TH400:lla varustettu. Peltivanteet ja orggis-pinnakapselit. Teksti ja kuva: Tomi Eronen V iime numerossa pähkäiltiin sitä, mikä muumion muisteluissa ei pitänyt paikkaansa. Viime numerossa muisteltiin Mustangia, jonka epäiltiin jo olevan tavalla tai toisella yhdistelmä kaukaisia, hieman vääristyneitä muistikuvia. Mieltä kalvoi hieman jo epäilys siitä, että se vanha tuttu elokuvamuisti olisi puuttunut peliin. Kuvan hieman köpösti aikoinaan rakenneltu pienoismalli syntyi silloin 90-luvun alussa coupesta sen nyt muistellun punaisen avon inspiroimana. Haettiin tuo ajamalla Kokkolasta, joku talvi 90-luvun alussa. Onko se sitten huonoin autokauppa, joka jäi tekemättä. Californian kilvissä ja pilkkihaalarit päällä. Päältähän tuo oli siisti. Alla oli mustat peltivanteet, ja tarjouksessa oli sellainen erityispiirre, että uudet 295-milliset takarenkaat leveämpine vanteineen eivät olisi kuuluneet kauppaan. Monessa tapauksessa se, että kaupat jäivät tekemättä, on tuntunut lopulta pelastukselta, mutta tuon Impalan ostamatta jättäminen harmittaa hiukan vielä yli 20 vuoden jälkeenkin. Sitten toimitukseen tuli sähköposti, joka todisti, että auto on olemassa ja voi hyvin. Jostain syystä ensimmäisenä luin taas Muumion muisteluja, kovin vaikutti tutulta tuo tarina. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Muumio muistelee Ei sittenk ään muistiharhaa. Silloinen omistaja aloitti projektin ja myi sen osin purettuna, muistaakseni Ilpo Varoselle, joka teetti auton valmiiksi. Olitte sitten käyneet joko Simoniemessä tai Yöpuun takana Kemissä, kyllä ne ranta ja Mustang kuitenkin liittyivät toisiinsa. Ehkä ne kesät eivät olleet pidempiä tai helteisempiä, liekö leipäkään maistunut enempää leivältä, mutta raha oli markka ja autot halpoja – olkoonkin, että ne kolmenkympin aihiot olivat opiskelijalle silti saavuttamattomissa, ja monesti sitä bensaakin haettiin automaatista 20 markan setelillä, kun ei enempää rahaa ollut. Sitä sanotaan, että huonoin kuva on se, joka jäi ottamatta. Sehän eroaa valokuvamuistista siten, että sitä muistaa asiat sellaisina, kuin ne olisivat voineet olla elokuvissa. Kaveri nimittäin tarjosi meidän omalla parkkipaikalla minulle ’65 SS Impalaa 20 000 markalla. Oliko mielikuvien auto sittenkin kovakattoinen, vai jossain ihan muualla kuin Oulun ja Kemin välillä lähellä rantaa. Todella monta kertaa sen jälkeen ’65 Impalan nähdessäni olen kuitenkin miettinyt, että onkohan tämä se sama auto. Sitä en tosiaan missään vaiheessa odottanut – en myöskään sitä, että kyseessä olisi se sama, moneen kertaan nähty upeassa näyttelykunnossa oleva avo
Kun alusta oli jälleen rullaava, purettiin rungon etuosasta kaikki mahdollinen loppurungon hiekkapuhalluksen tieltä. Kiinnittämiseen käytettiin pääosin haponkestäviä pultteja ja muttereita. Akselit, kuten kaikki muutkin takarungon osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin erikseen ennen kasaamista. Akselistot asennettiin paikalleen uusien polyuretaanipuslien tukemana. Olipa oma hommansa punnertaa noin 70 kiloa painavat jousipakat pois paikaltaan. Vialliset etujousen tapit ja puslat uusittiin ennen kunnostettujen lehtipakkojen asennusta paikalleen. Hytti oli näet toista senttiä vinossa halttaantuneiden kumien takia. Pitkäksi venyneen alustan kunnostuksen vastapainona on valmistettu rosterista erilaisia koristeosia, kuten takavalopalkki ja syylärin ylätuet. ohjaamon kiinnityspuslat vaihdettiin uusiin. Kaikki vastinpinnat maalattiin ennen asennusta. Puuhanurkka Peterbilt 359 EXHD ’84 Tiedättekö sen projektin, kun kaikki alkaa lupaavasti, mutta kuitenkin yksinkertaisestakin hommasta muodostuu valtaisa jaakobinpaini. Rullaava runko hiekkapuhallettiin luonnonhiekalla. Takarungon vauriot on korjattu, osat maalattu ja rungon kasaus on meneillään. Peterbilt-projekti starttasi noin vuosi sitten edeten melko verkkaisesti monestakin syystä. Ennen puhallusta mm. Painoa etupäällä on noin 4 000 kiloa ja itse akselikin painaa useamman sata kiloa, joten virheliikkeisiin ei ole varaa. Näin ollen kaikki, minkä vain irti sai, poistettiin ohjaamosta taaksepäin. Annettakoon toki itselle armoa sen verran, että kokonaisen rekkaveturin kunnostaminen etupuskurista takimmaiseen runkopalkkiin on mammuttimainen savotta pääosin yhden käsiparin tehtäväksi, aliarvioimatta saatua apua, joka on monessa kohtaa ollut korvaamaton. Etuakselin ja jousien irrotus kuorma-autosta vaatii hieman pohtimista. Alkuperäinen tavoite oli saada auto valmiiksi jo menneen kevään näyttelysesonkiin, mutta kuten kuvista nähdä saattaa, tuntuu nyt tulevakin kevät vielä kaukaiselta haaveelta. 87 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Kuten tiedossa oli jo hankintavaiheessa, auton takarunko vaati perusteellisen kunnostuksen. Taka-akselit maalattuna, valmiina asennettavaksi takaisin runkoon. No tämä on ollut yksi niistä, mutta luovuttaminen ei kuulu sanavarastoon. Korokepalojen poisto vaikutti akselin caster-kulmaan ja Amerikasta hankittiin tarvittavat muutoskiilat akselin ja pakkojen väliin. Ju ssi Alustan koekasauksen yhteydessä kaikki ilmalinjat kiinnikkeineen sekä jarruja ilmaventtiilit vaihdettiin uusiin. Matalampaa stancea varten jousipakat kiikutettiin takomoon ja korokepalat akselin päältä siirtyivät ovistopparin rooliin hallin nurkkaan. Seuraava suuri harppaus onkin ohjaamon hionta peltipinnalle. Tämän hetkinen status projektissa on pohjamaalattu runko, johon kaikki osat on kertaalleen sovitettu paikalleen ja hommaa voidaan jatkaa välihionnan kautta lopulliseen pintamaalaukseen. Ratkeilleet ja korroosion runtelemat runkopalkit korvattiin kokonaan uusilla ja kaikki runkopultit puhallettiin, tarkastettiin ja maalattiin irtaallaan. Samalla puslat vaihdettiin polyuretaanisiin. Seuraavana oli vuorossa etujousitus
Teksti ja kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 7/2019 Kutjan kuva. Uudelleen muotoiltu kolmeikkuna ’36 Ford 3w coupe toimii loistavasti sekä rodina että kustomina. Perinteisen tyylin kustomiin tehtiin totutusta poikkeva sivuikkunaratkaisu
Asia selvinnee helpoiten alkuperäiseen oveen vertaamalla. ’36 vuosimallin kolmeikkuna-Coupet ja Roadsterit ovat olleet kustomoinnin kulmakiviä jo harrastuksen alusta asti. Käytännössä koko katon takaosa puolivälistä taaksepäin on valmistettu uudestaan. Itse asiassa koko sivuikkunan aukko on muotoiltu uudestaan ja ikkunan alalinjaa on tiputettu alaspäin ehkä tuuman verran. Karmit ovat samantyyppiset kuin 1938 Cadillac Sixty Specialissa, joka oli tunnettu näistä silloin uudenaikaisista ohuista karmeistaan. Myös kylkipokkauksen yläpuolella olevat kaksi ”poimua” on yhdistetty. Paksu alkuperäinen ovenkarmi korvattiin ohuemmalla kromatulla. Alkuperäisiä ajovaloja on tiputettu alaspäin ja konepellin yläosa on tehty yksiosaiseksi sekä sivupellit korvattu sileillä versioilla. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2019. Ford-konserni käytti hieman vastaavia ensimmäisen kerran 1939 julkaistussa uudessa Mercury-merkissä ja sen coupe-mallissa. Niitä kustoimoitiin jonkin verran jo autojen ollessa uusia. Muutaman tuuman katon madalluksen ohessa kattoa jouduttiin muokkaamaan muutenkin uusiksi, jotta kromikarmit istuvat kokonaisuuteen. Ihan peruschoppauksesta ei ole siis kyse. Muut korimuutokset jätetiin maltillisiksi. Tuulilasia on kallistettu taaksepäin lievästi ja senkin alareunaa on tiputettu alaspäin. Ehkäpä jotain tämänkaltaista olisi saattanut syntyä esimerkiksi Coachcraftin koripajalta, joka teki hyvin vaativia korimuutoksia 1940-luvun alusta asti. Itse puskurit ovat ’41 Mercurysta ja rengastuksena miljonäärivalkosivurenkaat Cadillacin Sombrero-kapseleilla. Myöhemmissä Mercuryissä (1941 alkaen) palattiin takaisin prässättyihin ja ovessa kiinteästi oleviin karmeihin. Ilmeen viimeistelee vanhan pikaveneen stance, jossa keula on ylempänä. Muita muutoksia ovat lähinnä muutamien merkkien poistaminen sekä alkuperäisten takavalojen korvaaminen puskurinkäpyihin tehdyillä. Myös katon alareunaa ja sivuikkunan ympärystää kiertävä poimu on poistettu
Buick Super Riviera ’58. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 28.11.2019 Jättiraportti pelikaupungin osaparatiisista, jossa ovat esillä paitsi koko maailman uusimmat alaan liittyvät tuotteet, myös koko Amerikan mantereen komeimmat autot. Vihtiläinen Tona Räsänen tunnetaan enemmänkin 50-60-luvun taitteen Chevy-miehenä, onhan hänellä ollut pitkään Impala ja miehen ”Green Bastard” ’59 Apache on koristanut lehden kanttakin. Ylämyllyllä, Joensuun kupeessa asuva Mika Karvinen on pitkän linjan rakentaja, jonka rodejakin on ehditty näkemään Amerikan Raudan sivuilla useampi. Perheenlisäyksen vuoksi oululainen Harri Honkala alkoi suunnitella uutta, isompaa harrasteautoa aiemman kaksipaikkaisen pick-upinsa tilalle. Oikeesti Hot Michiganin jätti 90 AMERIKAN RAUTA 7/2019. FORD ROADSTER ’32. Tähän asti ehdottomasti kuumin rauta on kuitenkin tämän kevään Helsingin American Car Show’hun valmistunut ’32 Roadster, joka myös liikahtaa melkoisen rivakasti Morgan’s Racing Enginesin rakentaman pikkulohkonsa voimin. SEMA Show Aitoa patinaa Dodge D100 Adventurer ’71. Viimeisin projekti oli kuitenkin erittäin matalalle pudotettu Mopar-pickis, joka campereineen jatkaa tavallaan saumattomasti Apachen trailer trash -tematiikkaa. Lyhyen etsinnän jälkeen Michiganista löytyikin sopiva isokorinen Coupe, jota Harri on muokannut mild kustom -tyyliin
Jokaisella autolla on tarina. 36 84 80 -1 90 6 • PA L VK O 20 19 -4 3 6 41 48 83 68 48 08 19 00 6 Viipale mediat PELLINPIIRTOJA: Sergio Sartorellin konseptit AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Rallikesä -92 TULEVA KLASSIKKO: Toyota Camry V6 ’04 ROMU-KORTELAINEN HARRASTAJAN PAKEILLA HERRA KAPTEENI OPEL KAPITÄN ’69 VW 1500 S ’67 MANSEROCKKIERROS ROAD TRIP TAMPEREELLA 6/2019 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi Variant Da tsu n 120 A Ch err y ’80 • Ma zd a 929 L Ha rdto p Se da n ’79 • Me rce de s-B en z L3 19D ’62 • Op el Ka pitä n 280 ’69 • Vo lks wa ge n 150 S Va ria nt ’67 06 /1 9 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi
LINNACRUISING CRY BABY RØMØ MOTOR FESTIVAL FSRA NATIONALS FORD 3W COUPE ‘36 CADILLAC SEDAN DEVILLE ‘66 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Ford F-250 4WD ’60 Chevrolet Bel Air 4D ’59 Plymouth Valiant V-100 ’62 Plymouth Roadrunner Hemi ’70 Harley-Davidson Shovelhead ’77 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’65 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 1 9 • 8,9 € 6 414887 002455 1 9 7 70 02 45 -1 90 7 PAL VKO 2019-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 19 NR O 55 ”N O SE VÄ RIP Ä O LIK IN N IIN ER IK O IS EL LA H ILE EL LÄ , ET TE I SIT Ä SA AN U T SE KO IT ET TU A SA M AN LA IS EK SI, JO TE N PÄ ÄD YIN M AA LA AM AA N KO KO AU TO N .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Tyyliä syksyyn! Poikkeus sääntöön Loppukesän tapahtumat Oikeita asioita Oikeita asioita