TEKNIIKKAA: HIEKKAPUHALLUS KOTIKONSTEIN FSRA NATIONALS • KOUVOLAN SWAP & MEET JOENSUUN CRUISING • LAHNAJÄRVI CRUISING FORD 5-WINDOW COUPE ’34 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Fleetline ’49 • Ford Country Sedan ’57 Plymouth Valiant 2D Supercharger ’65 • mercury Kustom ’39 • Chevrolet Impala Sport Sedan ’62 Harley-Davidson Roadglide Bagger ’08 R akk aud e st a Ra ut aa n • 7 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 7 70 02 45 -2 00 7 PAL VKO 2020-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 20 NR O 63 ”JO TK U T SA N O O , ET TÄ KII H DY TY SA JO O N KA LL IS TA , M U TT A EI TÄ SS Ä O LE M EN N YT KO KO A IK A N A M U U TA KU IN RE N KA ITA .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI Vintage Motors Harrastuksesta työksi: ’ 34 Se kuuma DODGE 330 MAX WEDGE ’62 MAD MAX WEDGE
Sähköliitäntä: 230V. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Nostokorkeus: 400-1210mm. Paino: 1153g. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. pituus: 5,5m U U TU U S!. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Nostokorkeus: 1,8m. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokyky: 2500kg. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Ilmankulutus: 113l/min. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. paino: 1800kg. Korin maks. Pituus (ilman terää): 240mm. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Ilmankulutus: 170l/min. Pyörintänopeus: 9000rpm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Korin maks. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Käyttöpaine: 6,3bar. Paino: 650g. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Pituus: 360mm. Pyörintänopeus: 16000rpm. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Työpaine: 6,3bar. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Paineilmaliitäntä: 1/4”
Loppukesällä, kun tapahtumia alettiin taas järjestää, tulivat uutena ilmiönä, tai ainakin entistä selvemmin kentälle mukaan myös yritysten ja kerhojen avoimien ovien päivät. Olisihan semmoinen pakoputkikonepistooli toisaalta aika vänkä... Puhun kokemuksesta, erääseen autoon kantattiin taannoin takahelma lankkujen avulla ajamalla vanilla pellin yli… FHRA, jonka kauden päätapahtuma, pääsiäisen American Car Show jäi tältä vuodelta koko maailmaa mullistaneen pandemian vuoksi väliin, keksi mielenkiintoisen tavan paikata tilannetta. Vani tosin on sininen, mutta asento on etukeno, alla turbiinivanteet, ja kylkiinkin piti maalata perinteiset liekit. Ainakin itselle tämä harrastus on monilta osin sitä lapsuuden traumojen siirtämistä omaan nykytodellisuuteen, ja sitä se taitaa olla meistä aika monille. Vaikka sitä sanotaan, että miehet ovat isoja lapsia, niin harvempi taitaa enää himoita sitä Katuhaukan moottoripyörää. Porista löytyi 3Gen-Camaro, johon hain Friitalan myymälästä nahkaa penkkeihin liimattavaksi, ja sieltä löytyi muistaakseni myös se sittemmin Flash Gordon Cadillacin inspiroimana pilalle kustomoitu ’65 Bonneville. Toivoa sopii, että jotain vastaavaa järjestetään uudelleenkin, ihan varmasti kysyntää olisi. Se oli musta, ja sitä tuli rakenneltua Customizing Vans -kirjan huumassa. Kelläpä ei kytisi hiukan mielessä himo saada oma Christine-replika tai Milnerin ’32. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Vain mittakaava vaihtuu 3 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Pääkirjoitus. Luovaa ajattelua kriisitilanteessa, ja vahinko oli, että se kiihdyttelypuoli satoi tällä kertaa pois. On ollut mukava huomata Harrastuksesta työksi -juttusarjaa tehdessä, että tänä päivänä alan yrityksillä menee kotimaassa hyvin. Syyskuun toisena viikonloppuna Malmin lentokentällä Helsingissä järjestettiin yksipäiväinen tapahtuma, jonka ohjelmaan kuului niin kiihdytysajoa kuin myös näyttely, joka rakennettiin tunnelmalliseen vanhaan lentokonehangaariin. Noita juttuja ovat lähes poikkeuksetta verhoiluja maalaustyöt, mutta myös hitsaukset ovat yhä enemmän keskittymässä asiaan vihkiytyneille pajoille osin siitäkin syystä, että yhä useammissa vuokratiloissa on tulitöiden teko kielletty. L apsena kesäja hiihtolomareissuilla oli tapana ostaa jostain matkan varrelta uusi koottava auto. Joiltainhan nuokin löytyvät kotoa, mutta useimmille metallipajatason välineet jäävät omassa tallissa haaveeksi. Osansa edellä mainitulle on myös sillä, että vaatimustaso on kasvanut, eikä kokemuksen myötä se polven päällä väännelty ja pienistä tilkuista tehty korjauspala enää kelpaakaan, kun on nähnyt, millaista jälkeä englanninpyörällä sekä kunnollisilla kutistusja venytystyökaluilla saadaan aikaan. Se on mainio juttu, joka on ollut tavallista suuressa maailmassa jo pitkään. Monilla ovat kalenterit täynnä jo pitkälle ensi vuoden puolelle. Siitä ei ole mitään muistikuvaa, mihin se auto päätyi, mutta joku rakkaus vaneihin jäi pysyvästi. Kerhoille kyse on enemmänkin sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta alan yrityksille tuollaiset tutustumispäivät ovat hyvää pr:ää, joka näkyy todennäköisesti myös kassassa. Niin, niistä lapsuuden traumoista puheenollen, niitä lapsuuden pienoismalleja on taas yritetty muuttaa 1:1 mittakaavaan. Ihan ensimmäinen pienoismalli oli kuitenkin 70-luvun lopun Chevy Van. ’65 Corvette ”Street Machine” taas tuli muistaakseni Tampereelta, ainakin Teiskossa mökillä majoituttiin sillä reissulla. Eivätkä noilla pajoilla useinkaan hommia teetä ne, jotka eivät osaisi toteuttaa projektia itse, vaan yhä useampi mittavissakin projekteissa mukana ollut näyttää todenneen, että leipäviljankin voi kyllä kasvattaa pihamaalla, mutta monesti se ei ole järkevää, vaan on tehokkaampaa keskittyä päivätöihin ja jättää tietyt jutut juuri sen alan ammattilaisille. Asento oli etukeno, ja alla turbiinivanteet
Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pekka Lähde, Hannu Lemmetti, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Toimitus. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Virve Salonen, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Tervetuloa! KERAAMISELLA VAHALLA KIILTOA JA KESTOA AUTOSI PINTAAN Meguiar’s Hybrid Ceramic Liquid Waxin huippuluokan Si0 2 -hybriditekniikalla saat ajoneuvosi maalipintaan hybridikeraamisen suojan ja sitä on yhtä helppo käyttää kuin tavallista nestevahaa. Katso jälleenmyyjät: meguiars.fi Maahantuoja: HUIPPU-UUTUUS 2020 HL GROUP Meguiarsmainos-0202.indd 1 10.3.2020 15.15. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1
18 Dodge 330 2D ’62 Erottuvista muskeli-Mopareistaan tunnetun nurmijärveläisen Kari Saurun uusin luomus, Mad Max Wedge, on rakennettu 60-luvun tehtaan Super Stockereiden hengessä. 52 Harley-Davidson Road Glide ’08 Nastolalaisen Juha Saukkosen big wheel bagger on kenties maamme puhdaslinjaisin oman tyylilajinsa edustaja. 36 Chevrolet Fleetline Deluxe ’49 Vesa-Matti Luoman luiskaperä on hauska ja kursailematon kesäkäyttis sopivasti omistajansa näköiseksi päivitettynä. Esittelyssä 12 Ford 5-Window Coupe ’34 Porilaisen Jukka Tukiaisen HOT-34 on harvinainen tapaus – hienosti aikaa kestänyt ja edelleen näyttelykuntoinen laite, joka on rakennettu nykykuosiinsa jo vuonna 1993. 42 Ford Country Sedan ’57 Pieksämäellä asuvan Jari Räsäsen heikko kohta ovat farmari-Fordit. Kannessa: Ford 5-Window Coupe ’34 Nro 63. 24 Mercury Coupe ’39 Jani Huhtamäen The Evergreeniksi nimetty kustomklassikko vaikutti lupaavalta aihiolta – olihan se kertaalleen entisöity, mutta totuus osoittautui toiseksi. 7/2020 52 H-D Road Glide ’08 30 Plymouth Valiant 2D ’65 12 6 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Tällä kertaa esittelyssä on yhdeksälle hengelle rekisteröity perhevankkuri. 46 Chevrolet Impala Sport Sedan 4D HT ’62 Leenamari Nissi on taivaltanut Impalansa kanssa yhteistä matkaa vuodesta 1996 saakka. 30 Plymouth Valiant 2D ’65 Hyvinkääläisen Aapo Salosen Valtterin nokalta ei löydy perinteistä LA-pikkulohkoa, vaan Vortech-ahdettu Chevroletin rautalohkoinen 5,3-litrainen 3Gen-moottori
Vakiot 8 Rauta-annos Ei ole aivan tavallista, että Suomeen avataan uusi moottorirata. ARTIKKELIT 81 Puuhanurkka Tomin ja kumppaneiden Chevy Vanin rakentelu-urakka alkoi ruostekorjauksilla. cruisailemaan venetsialaisten merkeissä. 60 FSRA Street Rod Nationals Rodikerhon vuotuinen kesäjuhla vietettiin tänä vuonna Seinäjoella. 71 Ilmastonmuutoksen Puolesta Cruising Itärajalla ajeltiin retkeilyajotyyppisesti yhtenä letkana Värtsilään RajanRyssäykseen. 84 Hiekkapuhallus kotikonstein Markkinoilla on paljon erilaisia puhallusvälineitä kannusta kaappiin ja tiinusta kammioon. Nyt näin on kuitenkin käynyt! 10 Pelit ja vehkeet Vaikka korona kurittaa, ovat osatoimittajat saaneet hyllyihinsä mielenkiintoisia uutuuksia. 62 Lumo Automotive Open Door Nurmijärven Karhukorvessa sijaitsevalla pajalla vietettiin elokuun alussa avoimien ovien päivä. 74 Siuro Cruising Siuron taajamassa, Nokialla, kokoonnuttiin 29.8. 64 Lahnajärvi Cruising Suomen ensimmäinen taukopaikka on avattu uudelleen ja valjastettu cruisailuihin. 7 AMERIKAN RAUTA 7/2020. 82 Harrastuksesta työksi: Vintage Motors Helsingin Tattarisuolla toimiva vauhtikauppa tuo Yhdysvalloista vanhan koulukunnan erikoisosaa. järjestetty cruising kiemurteli kauniissa harjumaisemissa. 78 Malmi Show n’ Go Power Festival FHRA toteutti pika-aikataululla yksipäiväisen näyttelyn ja kiihdytyspäivän Helsinki-Malmin lentokentällä. 88 Kutjan kuva Monille ensijenkkinäkin tunnettu Valiant sai kokea aikaudelle sopivan pelkistetyn kustomoinnin. 78 Malmi Show n’ Go Power Festival 60 FSRA Street Rod Nationals 24 Mercury Coupe ’39 TAPAHTUMAT 56 Kouvolan Swap & Meet Toukokuulta elokuun alkuun siirretyssä tapahtumassa vieraili yli 800 ajoneuvoa. 68 Cone Valley Cruising Sulkavalla 30.8. 76 Helsinki Bike Show Syyskuulle siirretyn Helsinki Bike Show’n tapahtumapaikkana toimi Suvilahti. 86 Muumio muistelee Tällä kertaa ollaan Classic Chevy -ostoksilla Amerikan Arskan matkassa
Ratojen, rakennusten ja laitteiden valmius tullaan varustamaan kansainvälistä tasoa vastaavaksi sekä turvallisuusluokituksen myötä sille tasolle, että KymiRingillä on mahdollista järjestää kansainvälisiä kilpailuja. KymiRingin 4,6 kilometriä pitkä päärata on suunniteltu korkeimman FIA 1 -luokituksen mukaisesti. Välillä se tuntuu suorastaan nostavan päätään aivan uudella innolla, kuten Harley-Davidsonin ilmoitettua syyskuussa aloittavansa uudelleen legendaarisen ja perinteikkään The Enthusiast -lehtensä julkaisemisen. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna KymiRingillä järjestettiin Historic Kymi Race, jossa uuden radan korkkasi yli 150 historiallisen ratakilpurin joukko. Kuvissamme radalla nähdään uusi Bullitt Mustang sekä Esa Reinmanin ’34 Ford Cabriolet kuskinaan Markku Alén. Amerikkalaista moottoripyöräkulttuuria luotaava lehti perustettiin jo vuonna 1916, minkä jälkeen se ilmestyi aina vuoteen 2008 saakka. Kyseinen Cabriolet on ollut 50-luvulla Alénin isällä ja siitä on kosolti vanhoja muistoja, joita rallilegenda kävi verestämässä KymiRingin uudella asfaltilla. 8 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen Ku va t: Ve li Va rt ia la Ku va : Ha rle yDa vi ds on. Kun lehteä ryhdytään nyt julkaisemaan uudelleen, se korvaa Harley-Davidson Motor Companyn virallisena julkaisuna toimineen HOG Magazinen. Uusi suomalainen moottorirata Ei ole ihan jokapäiväistä, eikä -vuotistakaan, että Suomessa avataan uusi moottorirata. Kilpa-autojen varikko jouduttiin pitämään pandemiamääräyksistä johtuen suljettuna, mutta harrasteajoneuvojen näyttelyalue oli yleisölle avoinna. Samalla uudelle Enthusiastille luvataan entistä laajempaa jakeluverkostoa. Niinpä Iittiin, Kouvolan rajan tuntumaan valmistuneen KymiRingin käyttöönottoa voidaan pitää varsin merkittävänä harrasteajoneuvotapahtumana ja myös työvoittona – tuntuuhan suuren yleisön moottoriurheiluvastaisuus vain kasvavan vuosi vuodelta. Myötäpäivään ajettava rata koostuu 18 kaarteesta, jotka vaihtelevat niin nopeuden kuin säteensä mukaan. Harley-Davidson luottaa printtiin Vaikka tulevaisuudentutkijat välillä ennustelevat printtimedialle synkkiä aikoja, tuntuu paperille painettu lehtiformaatti kuitenkin olevan ajoneuvoharrastajille mieluisin. Avainohituspaikkoja on neljä. Myös kaksipyöräisten puolella rata täyttää korkeimman FIM A -luokituksen määräykset. KymiRingillä päästiin tositoimiin elo-syyskyyn vaihteessa, kun ratamoottoripyörät ajoivat siellä SM-kisansa
Noina aikoina retkeiltiin paljon motukoilla ja näistä retkistä olisi monta tarinaa kerrottavana, mutta erityisesti mieleen on jäänyt yksi Itä-Suomeen suuntautunut. October Swap Meet Teivon Ravirata, Tampere 10.–11.10. Pääjoukot lähtivät jo aikaisemmin ja Hesen oli tarkoitus ottaa meidät kiinni. Myöhemmin ajauduimme enenevässä määrin samoihin kuvioihin ja olimme jäsenenä samassa Harrikkatallissa, jolloin olimme tiiviissä kanssakäymisessä ja yhteistä historiaa syntyi. Se on muisto, joka hieman helpottaa. Vain paria viikkoa ennen traagista kuolemaan johtanutta onnettomuutta, jossa autoilija ajoi päälle hänen seisoessa choppereineen punaisissa valoissa, törmäsin Heseen Kivihaan tallin pihalla ja juttelimme puolisen tuntia niitä näitä aivan kuin vanhoina aikoina. Walkka MC syys-swap Linnanherrankuja 3, Helsinki 7.11. Veljekset Hese ja Iikka olivat kurvanneet paikalle ’64 4D HT Impalalla, joka oli hienossa patinakunnossa, jota tuolloin ei meidän lisäksi monikaan arvostanut. Ukkoa ei illan aikana kuulunut ja asetuimme yöpuulle, koska kuvittelimme hänen jättäneen homman väliin kurjan sateisen sään takia. Jyrki Himanka lähetti kuvan El Caminosta ja melko rohkeasta puukuormasta vuodelta 1998. Aamuyöllä alkoi kuitenkin ulkoa kuulua kolinaa ja sadeasuinen Hese ilmaantui mökkiin. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Hormisto 10.10. Olimme matkalla Lappeenrannan kerhon kanssa Savonlinnaan ja meillä oli välietappina kesämökki Punkaharjulla. Jenkkiautonäyttely ja X-treme Car Show Lahden Messukeskus 10.10. Hese oli lahjakkuus monella taiteellisella alalla, ja oma visio oli aina etusijalla, eikä hän antanut muiden odotusten määrätä tekemisiään. Hese poistui seurastamme liian aikaisin ja hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa niin monella eri alalla. Radalle.com Gaala 2020 Tampere T apah tuma t Harrastelaitteet hyötykäytössä Viime numerossa esittelimme Mika Laakson “käyttelyauton”, eli ’59 El Caminon, joka on omistajansa apuna milloin missäkin arjen askareessa. 9 AMERIKAN RAUTA 7/2020 RIP Heikki ”Hese” Tolonen Tapasin Hesen ensimmäisen kerran 80-luvulla Nordenskiöldinkadun jäähallin parkkipaikalla ACS-aikaan. Peräänantamattomuus on ensimmäinen asia, joka tulee hänestä mieleen (katsokaa vaikka Alaska Highway). Poikani muistaa vieläkin piirtelysession Hesen kanssa jossakin tapahtumassa, kun poika oli alle kouluikäinen. En viime vuosina ollut hänen kanssaan tekemisissä kovin taajaan, mutta aina tavatessa juttu luisti: aiheena tietysti kaikki pyörillä kulkeva sekä sen hetkisiin projekteihin liittyvät asiat. Olli Lehtinen Ku va : Yl e Kannisen Mikon ’55 “Fatbone” Ford F100:n lavalla kulkee bändin soittokamat.. Hesellä oli tuolloin jo takana lähes vuosikymmen harrastuksen parissa, joka oli alkanut Vartsikassa Hyypän Matin tallilla. 3.–4.10. Hänen matkantekonsa oli pitänyt sisällään jatkuvia vastoinkäymisiä liittyen muistaakseni jonkun jo hylkäämään ensiövetoketjuun, jota Hese vielä päätti hyödyntää Harrikassaan. Radalle.com Drifting Finals Pesämäki 31.10. Vanha ei välttämättä tarkoita väsynyttä! ”Eihän sitä nyt tyhjällä kannata ajaa”, toteaa Juha Teräväinen saatesanoiksi kuvaan, jossa kuskataan heinäpaalikuormaa ’46 Chevroletilla. Kaikki muut olisivat luovuttaneet, mutta ei Hese. Onneksi hän sai elää haluamallaan tavalla toteuttaen intohimoaan, joka oli alkanut siellä Hyypän tallilla 40 vuotta aikaisemmin. Hän otti myös muut huomioon ja vaihtoi aina ystävällisen sanan kaikkien kanssa. Tässä lavalla kulkevat pensasaidan taimet. ’64 Ford F100 on osoittautunut oivaksi apuvälineeksi Kirsi Urpasen puutarhahommissa. Hesellä riitti kunnianhimoisia projekteja, joita hän toteutti jo mainitulla periksiantamattomuudellaan ja visiollaan: alumiiniveekasimotukkaa, saunabussia, kuorkkia Airstream-asuntovaunulla sekä tietenkin käyttöja harrasteautoja sekä motskareita. Tämä kirvoitti monet lukijamme lähettämään meille kuvia omista harrasteautoistaan hyötykäytössä
Hinnat alkaen 9290,00 €. Hinta: 398,00 €. Sen 5,5 hv moottori varmistaa, ettei vesi jää syvimpiinkään koloihin. BTR:ltä löytyy kattava valikoima LSmoottoreiden nokka-akseleita, venttiilijousia, keinuvipuja, nostajia ja työntötankoja. Liittimet ovat itse koottavia ja niitä löytyy koossa #6, #8 ja #10, eri kulmilla, joko täyttöventtiilillä tai ilman. Viiden metrin letkulla varustettu laite on helppo siirtää pesupaikalle ja takaisin, eikä se vie paljoa säilytystilaa. www.sk-autosound.fi Chevrolet Performance LSmoottorit US-Partsilta löytyy nyt suoraan hyllystä Chevroletin 6,2-litrainen, 533-hevosvoimainen LS3 kaasutinversiona sekä ruiskujärjestelmällä varustettu 495-hevosvoimainen malli. Kyseessä on 1,5 DIN suorasovitettu radio, joka näyttää klassiselta ja sopii paikalleen saumattomasti alkuperäisen tehdasradion tapaan mallikohtaisilla mukana toimitettavilla kiinnitystarvikkeilla ja johtosarjalla. Ei kuivausnaarmuja Puhallinkuivaus on maalipinnan kannalta turvallisin mahdollinen kuivausmetodi, sillä siinä maalipintaan ei tarvitse koskea millään. nokka, tuplajouset ja työntötangot) irtoavat vähän reilulla tonnilla. Hinta 199,00 €. Janne’s Garagelta löytyy Mustang II -tyyppiseen hammastanko-ohjaukseen kätevät ja helposti asennettavat käännönrajoittimet. Tarkat hinnat eivät ole vielä tiedossa, mutta esimerkiksi LS1-, LS2ja LS3-nokkasarjat (sis. Hinnat alkaen 21,00 €. Lisäksi puhaltimella saadaan vesi pois myös kaikkein hankalimmistakin koloista, joita ei muilla keinoin saada kuivattua, kuten peilien taustat, ovien ja luukkujen välit, konehuone, vanteet ja maskiritilät. www.roadmachine.fi 10 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Tuoteuutuudet. www.autodude.fi Ilmastointiletkut ja liittimet Roadmachine on ottanut valikoimiinsa Aeroflow’n valmistamat A/C-letkupäät ja -letkut, jotka on tarkoitettu R134A-kylmäaineelle. www.jannesgarage.com Retrosound New York New York on Retrosoundin uutuusmalli, joka soveltuu 1970–2000-lukuisiin GM-autoihin sekä 1979–1991 Fordeihin. Hinta 15,00 €/pari. www.uspartsperformance.fi. www.muskeliauto.fi Hammas tangon käännön rajoittimet Joskus voi olla tarpeen rajoittaa renkaiden kääntyvyyttä, mikäli ne pääsevät ottamaan kiinni vaikkapa runkoon tai lokasuojan reunaan. Toimittanut: Kimmo Janhunen Brian Tooley Racing Suomen Muskeliauto on aloittanut yhteistyön Brian Tooley Racingin kanssa. BLO AIR-RS on erittäin kompakti ja tehokas autonkuivainpuhallin. Letkupäät ovat kromattua ruostumatonta terästä ja letku polyamidia RST-punoksella
AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. • Autoihin huolloista LS-moottoriswappeihin, käytössä HP-Tuners ohjelmointi. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. • Myös automaattivaihteistojen korjaukset. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. www.facebook.com/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere NYKYAIKAINEN JENKKIPAJA AUTOILLE JA PRÄTKILLE www.planetgarage.fi OULUNSEUDULLE AVATTU UUSI JENKKIPAJA! • Harrikka huollot, korjaukset sekä kustomoinnit
FORD 5-WINDOW COUPE ’34. Harvassa ovat ne hot rodit, jotka on rakennettu Suomessa 30 vuotta takaperin, saati jotka olisivat edelleen jopa samassa maalissa kuin yli 25 vuotta sitten. Porilaisen Jukka Tukiaisen HOT-34 on sellainen. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Se kuuma ’34 12 AMERIKAN RAUTA 7/2020
13 AMERIKAN RAUTA 7/2020
Katon choppautti 90-luvun alkupuolella Sami Holsti, ja samalla värikin vaihtui. Aina sitä kävin katselemassa ja ihailin”, Tukiainen jatkaa tarinaa siitä, miten hänestä tuli HOT-34:n omistaja. ”Nissisen Seppo tämän ’34:n on joskus 1987 tienoilla tuonut maahan. Tuolloin auton katto jätettiin vielä vakiokorkeuteen. ”Tämä oli siihen aikaan Keltaisessa Pörssissä myynnissä. ”Oli semmoinen epävakainen sää ja vähän liukastakin oli, kun lähdettiin kiireellä Helsinkiin tekemään kauppoja. Mä totesin, että mä ajan tätä vaikka viikon Poriin, mutta en jätä tätä enää toiselle puolelle Suomea”, Jukka naurahtaa. Siinä kaupanteon jälkeen keli alkoi kuitenkin huononemaan, ja Holsti sanoi, että auto saa jäädä kyllä heidän talliinsa odottelemaan kevättä. Ensimmäisen kerran ’34:n rakensivat Suomessa Kim Forsman ja Jouni Järvi jo 30 vuotta takaperin. Holsti choppautti kattoa kahden tuuman verran ja maalautti sen hieman aiempaa kirkkaammalla Porschen oranssilla vuonna 1993. Silloin katto oli alkuperäiskorkuinen ja väri hieman punaisempi. Sisustus on aidolla nahalla verhoiltuine sohvineen pitkälti siinä kunnossa, mihin se tehtiin jo silloin 30 vuotta sitten. Sisustus pidettiin myös klassisena Stewart Warnerin mittareineen ja nahalla verhoiltuine sohvapenkkeineen. Silloin se oli musta, ja mun käsittääkseni siinä oli jo silloin Jenkeistä tullessa Letukan 350.” Ensimmäistä kertaa coupen rakensivat punaiseksi ja näyttelykuntoiseksi katukisapiireissä Jimmynä hyvin tunnettu Kim Forsman ja Jouni Järvi. Ford sai valmistuessaan vuonna 1991 myös maksullisen HOT-34-rekisteritunnuksen, josta se tulikin hyvin tunnetuksi. ”Se oli huhtikuuta, ja lähempänä Huittisia alkoikin räntäsade, mutta lopulta päästiin kuin päästiinkin ehjin nahoin kotiin.” Ensimmäistä kertaa coupen rakensivat punaiseksi Kim Forsman ja Jouni Järvi. Silläkin ajelin kisoja jo joskus aikoinaan. Auto nimittäin päätyi pian Road Pilots -kerhon vanhimpanakin tunnetulle Sami Holstille, joka teki siitä oitis omanlaisensa. Coupe oli upea, mutta se ei säilynyt silloisella omistajallaan eikä siinä ensimmäisessä punaisessa kuosissaan kovin kauaa. Mustangista rodiin. Nelisen vuotta myöhemmin Holsti päätyi kuitenkin laittamaan ’34:n myyntiin kustomin tieltä, ja loppu on historiaa. Samihan haki sitten tämän tilalle Ruotsista sen REK-I Mercuryn heti”, hän jatkaa tarkoittaen sitä Barrisin pajan kustomoimaksikin uskottua tummanpunaista ’50 Mercurya. ”S e tuli Holstin Samilta mulle keväällä 1997”, Jukka Tukiainen muistelee kolmenelosen päätymistä itselleen. Hain sen tilalle hyväkuntoista valmista autoa, ja kävin katselemassa Mach 1 Mustangeja ympäri Suomen, mutta mikään ei oikein erityisesti lämmittänyt, kunnes sitten tämä tuli myyntiin.” Ja se oli menoa, se. Tuolloin Fordin katto jätettiin vielä vakiokorkeuteen, ja se sai alleen Cragarin Drag Star -vanteet sekä pintaansa hieman oranssiin päin kääntyvän punaisen värin. Pikkulohkoakin piristeltiin sen verran, että coupe kulki varttimailin 13 sekunnin pintaan. ”Tässähän kävi sillai, että tänne Poriin tuli Ylijuonin Pasille Helsingistä sellainen punainen ’34 joskus 1994, ja se oli jotain aivan ihmeellistä. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Ford 5-Window Coupe ´34. ”Mulla oli ennen tätä semmoinen ’49 Fleetline, jonka myin Tampereelle
15 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Jukalla ollessa mittarit ovat vaihtuneet Stewart Warnereista Auto Metereihin. Anopinpenkki kuuluu Jukan tekemiin parannuksiin. Banjoratti oli saanut pintaansa oranssin värin jo silloin, kun auton väri vaihtui oranssimpaan Sami Holstilla ollessa
Sehän oli aika ripeä, paras aika oli muistaakseni 12,1 siinä kunnossa. Mä sain siltä Ylijuonin Pasilta lainaan anopinpenkin, jolla tämän katsastin lisäpaikoille, ja sitten teetin verhoilijalla itselle vastaavan. ”Weiandin ahtimen asensin joskus 2008. Puristukset on jossain kympin paikkeilla. Siinä on Racer’s Placelta tullut noin 4000 kierroksen stallin turbiini, joka on mietitty niin, että se toimisi hyvin tuon nykyisen tekniikan ja välitysten kanssa. Mitään muuta ei ole ulkokuoressakaan maalattu kuin konepelti ja rintapelti, muuten se on siinä 90-luvun puolivälin maalissa. Sitten siihen tuli pink rod -veivit, TRW:n männät, fluidamper ja mekaaninen rullanokka. ”Mulla oli alkuun tuossa Mahlamäen Pasin vanha kisa-Powerglide, mutta sitten se kävi katuajossa raskaaksi manuaalikoneistoineen, joten vaihdoin siihen tuon paremmin cruisailuun sopivan nelisatasen. Konepelti jouduttiin maalaamaan ihan oman töpin takia, kun laskin painavan irti olleen pellin hetkeksi jalkani päälle ja sepä taipuikin kulmista oman painonsa alla”, mies tunnustaa. Hyvin tuo kyllä vääntää katuajossakin, vaikka olisi ollut vaunu perässä. Kiersin sillä Kiikaloita ja Hyvinkäätä sekä Porin päätä melkein 15 vuotta aktiivisesti. Rintapeltiin oli tehty vain kolo moottoria varten, mutta se tehtiin siistimmin silloin 1997, ja koko peltiä kallistettiin taaksepäin. Ahdin ei olekaan oikeasti toiminnassa katukäytössä, vaan enemmänkin koristeena. 16 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Ford 5-Window Coupe ´34. Siinä oli jo silloin Brodixin alukannet”, Jukka selittää. Mataliin 11 sekunnin aikoihin. Vaikeaa muistaa enää tarkkaan vuosia, kun tämä on ollut minulla niin pitkään. ”Mää halusin kuitenkin lisää tehoa, niin se sama lohko kairattiin ensimmäiseen ylikokoon ja tasapainotettiin R-Koneistuksella. Samoin nuo alkuperäiset torvet toin sieltä tuliaisina. ARP:n pulttisarjat laitettiin tietysti myös, mutta kannet on ihan pitelemättömät aika vanhat Brodixit edelleen. Sitten se meni kuitenkin niin lujaa, että olisi pitänyt alkaa rakennella kaaria sun muuta. Jotkut sanoo, että kiihdytysajo on kallista, mutta ei tässä ole mennyt koko aikana muuta kuin renkaita. ”Mittariston vaihdoin silloin 1997 jo, muuten auto on sisältä siinä kunnossa kuin ostettaessa. Porissakin meni hetken aikaa niin, etten saanut ajaa ollenkaan, kun se oli liian nopea.” Kaaria mies ei katuautoonsa kuitenkaan ryhtynyt tekemään, mutta lopulta vaihtoi kuitenkin vanhan lantiovyön nelipistevyöhön. Se oli silloin 1998 keväällä, kun se kävi Kivinummen penkissä, silloin sieltä tuli joku 430 hummaa, ja sellaisenaan auto meni varttimailin parhaimmillaan 11,3 sekuntiin kesällä 2002. 2007 talvella kromautin kaikki etupään osat, tai tuo uusi lehtijousi tuli valmiiksi kromattuna.” Edelleen kuuma. Mulla oli jo ostettu tähän vahvemmat kannentiivisteetkin, mutta kun ajattelin, että jos en olekaan ahtimeen tyytyväinen, niin on helpompi palata takaisin”, Jukka toteaa. Se siinä PG:ssä vitutti, kun sillä ei saanut vauhdista ykköstä päälle, jos joku tuli risteyksessä härnäämään”, Jukka nauraa röhähtää. ”Ajoin sen kesän sillä koneella, mikä siinä oli. ”Mää ostin myös Jenkeistä, olikohan se 2001, tuon teräksisen uustuotantomaskin hankittaessa paikallaan olleen korinvärisen lasikuituisen tilalle
17 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Jukka vaihtoi etuakselin kromattuun ja kromia saivat pintaansa myös muut alustan etupään osat. alumiiniimusarja, Holleyn 750 DP -kaasari, lyhyet kromatut rodimallin pakosarjat, HEI-jakaja, MSD 6AL -boksi, alumiinisyyläri sähköflektillä. Moottori: 355 cid SBC V8, pink rod -veivit, TRW:n männät, Brodixin alukannet, Crane Camsin mekaaninen rullanokka, Weiandin 142 -ahdin, Edelbrock Victor Jr. ”Hyvin tuo kone on toiminut, en ole kertaakaan käyttänyt sen 1997 remontin jälkeen kansiakaan irti. Jotkut sanoo, että kiihdytysajo on kallista, mutta ei tässä ole mennyt koko aikana muuta kuin renkaita. Vanteet: American Racing Hopster, 7x15" edessä ja 8x15" takana. Voimansiirto: TH400-automaatti, 9" turbiini noin 4000 stall speedillä, Fordin 9" perä 3,5:1 -välityksellä ja levylukolla. Optimi kiihdyttelyyn olisi tällä paketilla ollut varmaan joku 3,8 luokkaa. Myös lasikuituinen maski vaihtui samoihin aikoihin kromattuun peltiseen. ”Kokeilin siinä 4,11-välitystäkin, mutta se oli liian tiuha. Weiandin ahdin moottorin päälle tuli toistakymmentä vuotta sitten. Jukka rakensi Brodixin alukansilla varustetun pikkulohkon kertaalleen uusiksi heti auton ostettuaan, eikä moottoria sen jälkeen ole tarvinnut avata, vaikka aikaa on kulunut jo reilusti yli 20 vuotta. Sisusta: Oranssiksi maalattu banjoratti, nahkaverhoiltu sohvapenkki, Lokarin Gennie Shifter, Auto Meterin kultakehyksiset mittarit rosteripaneelissa. Alusta: Runko boksattu, TCI:n 4" droppaava etuakseli ja kromatut putki-iskarit, 4-linktuenta Panhard-tangolla sekä poikittainen lehtijousi ja coiloverit takana. Renkaat: 195/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. ”Pitkään alla oli ne samat vanteetkin, mutta viitisen vuotta takaperin hankin tilalle American Racingin Hopsterit, kun halusin uudistaa tuota ulkonäköä jotenkin. Jarrut: Wilwoodin alumiininapaiset levyjarrut edessä, rummut takana, 2-piirinen jarrupääsylinteri tehostimella. Faktat Ford 5-Window Coupe ´34 • Omistaja: Jukka Tukiainen, 56 • Paikka: Pori. Muutama vuosi takaperin Jukka halusi uudistaa Fordin lookia ja vaihtoi kauan alla olleet Drag Star -vanteet klassisemman näköisiin American Racingin Hopstereihin. Muutaman kerran oli tosi lähellä, mutta lopulta poliisi aina kehui hienoa autoa ja totesi, että koeta nyt ajaa rauhallisemmin.” Kaiken kaikkiaan HOT-34 on kestänyt aikaa poikkeuksellisen hyvin niin teknisesti kuin tyyliltäänkin. Kori: Chopattu 2", maalattu Porschen oranssilla, tummennetut lasit, ’39 Fordin Teardrop-takavalot. Oli minulla siinä semmoinen Detroit Locker -lukkokin, mutta se oli hankala, kun se kisoissa aukesi, jos pakitti välissä, joten sen kanssa piti olla tosi tarkkana”, mies jatkaa. Ennen kuin joku ihmettelee asiaa, kerrottakoon, että rekisteriotteeseen on kirjattu, että luvallisen pikkulohkon päällä ovat ahtimen kuoret koristeena. Vaikka kaikenlaisia kisoja tuli ajettua ja hulluteltua aikoinaan kadullakin, niin ikinä en ole sakkojakaan tuolla saanut. 2 500 sillä suurin piirtein on tullut vuodessa ajoa, ja välillä aika kovaakin käyttöä, tosin en minä sillä sateella ole ajanut muuten kuin silloin, kun sade on yllättänyt”, Tukiainen summaa. Ainoa, mikä on jättänyt tien reunaan, on bensan loppuminen, kun ei ole mittaria käytössä. Joinakin kesinä ei edes venttiileitä säädetty. Holstin kanssa Do-Dadseissä muutama vuosi sitten ihmeteltiin yhdessä sitä, että on se vaan hienoa työtä tehnyt se katon chopannut vanha äijä, kun ei ole vuosien varrella saumat ratkeilleet mistään kohtaa
Erottuvista muskeli-Mopareistaan tunnetun nurmijärveläisen Kari Saurun uusin luomus on Mad Max Wedge -nimeä kantava Dodge, joka on rakennettu 60-luvun tehtaan Super Stockereiden hengessä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 18 AMERIKAN RAUTA 7/2020. MAD MAX WEDGE DODGE 330 2D ’62
MAD MAX WEDGE 19 AMERIKAN RAUTA 7/2020
”Ebaystä vahingossa löytyneessä autossa tuli mukana vieläpä neliovinen varaosaauto, joten sikäli projekti vaikutti helpolta.” Kahden parhaat palat. Jutun halvinta mahdollista varustetasoa edustava ’62 Dodge tuli Karille pari vuotta sitten, 2018 syksyllä. Epäilemättä syy halvimman version haluttuuteen on nimenomaan siinä, että siitä saa tehtyä autenttisimman Super Stock -kopion. Se neliovinen oli onneksi ehjä auto, josta sain paremmat keulan pellit ja takaluukun kannen tähän”, Kari selittää. Sellaisten rakentamiseen on vihkiytynyt muun muassa Kalifornian Orange Countyssä toimiva West Side Hot Rods -paja, eivätkä muuten ole halpoja nuo SS-replikatkaan. ”En siinä vaiheessa edes erityisesti etsinyt tuollaista aihiota, mutta hetken mielijohteesta painoin enteriä”, Kari jatkaa nauraen. Kun 330 sitten saapui Kaliforniasta koti-Suomeen, alkoi sen tarkempi tutkiminen ja purkaminen. S aurun Kari tunnetaan jo vuosikymmenien ajalta ennakkoluulottomista Mopareistaan, joiden yhdistävänä tekijänä on ollut raju tekniikka, usein legendaarisella kuutiotilavuudella 426. Helppo ratkaisu olisi ollut lähteä jäljittelemään maineikkaan Ramchargers-tiimin ilmettä. Grillissähän mä oon tavannu nuo autot viime vuosina tehdä, se on ainut tapa saada hienoa jälkeä.” Korjausten jälkeen kori maalattiin hyvin kirkkaalla aavistuksen lämpimään taitetulla punaisella. Noihin villeihin laitteisiin lukeutuu niin kirkkaansininen ’37 Chrysler, pinkki ’68 Plymouth GTX kuin hempeän siniharmaa Dodgepaksukuonokin, ja Amerikan Raudan sivuilla on nähty lähivuosina myös ajettavuudeltaan modernisoitu isolohkolla varustettu ’48 patina-Dodge. En siinä vaiheessa edes erityisesti etsinyt tuollaista aihiota, mutta hetken mielijohteesta painoin enteriä.” Super Stock -teippigrafiikat ovat Petri Hälvän suunnittelemat, eivätkä suoraan kopioi mitään tiedossa olevaa vanhaa kilpuria. Kaksiovisen nokalla oli alkuperäinen jumissa oleva Slant Six, ja esimerkiksi penkit puuttuivat kokonaan. Ei ole tiedossa, millaisilla aineilla ’62 Dodgen one-yearonly linjat on saatu aikaan, mutta lääkitys on epäilemättä ollut kohdallaan. ”Auto kiinnitettiin korigrilliin, pohja puhallettiin ja kori hiottiin käsin pellille. ”Se oli ajokunnoton, suoraan sanottuna paska aihio. Lattiat ja takaluukun pohja tuli uusina AMD:ltä, puskurit ja lampunkehykset jätettiin suoraan Jenkkeihin kromattaviksi ja ne tulivat muiden jätkien kontissa myöhemmin Suomeen. Lista on liian pitkä tässä lueteltavaksi, mutta sinällään ei olekaan erityisen yllättävää, että juuri Saurun käsissä valmistuu Mad Max Wedgen tyyppinen auto. Kauan ulkosalla ilman takalasia seissyt aihio oli myös päässyt ruostumaan lattioistaan pahasti, vaikka länsirannikolta olikin. ”Oli pitkään ollut suunnitelmissa Max Wedge -auto ja sellaisen aihioksi piti löytää nimenomaan kaksiovitolppa, ei HT:tä, mutta noita on tarjolla paljon vähemmän ja nuo ovat nykyään hyvin kysyttyjä”, Sauru avaa projektin taustaa. 20 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Dodge 330 2D ’62
Se on yhdentoista rutuilla ja suurin piirtein alkuperäisillä Max Wedgen spekseillä varustetulla mekaanisella rullanokalla. Samuli porttasi nuo pienipalotilaiset 413:n kannet Max Wedgen alkuperäisen mallin mukaan.” Max Wedgehän oli Chrysler-yhtymän maineikas kilpa-autoissaan käyttämä moottori ennen kuin puolipallonmuotoisilla palotiloilla olleilla kansilla varustettu 426 Hemi korvasi sen. ”Moottoriin tuli Letukan pidemmät veivit, niille sopiva kampura ja kevyet nykyaikaiset männät, kun tuollainen Max Wedgen mäntä painaa varmaan kilon. 413 Max Wedge -autot olivat rinnan 409 Chevyjen kanssa Amerikan nopeimpia tuotantoautoja, ja niille mitattiin vakiona kiihtyvyydeksi 0–60 mailiin nelosella alkavia lukuja, järjettömiä lukemia 60-luvun mittapuulla. ”Tässähän ei ollut penkkejä tullessa ollenkaan. ”Se ei ole mikään Moparin oma väri, vaan taiteilijan oma näkemys hyvästä punaisesta”, Kari naurahtaa ja jatkaa: ”Olin joskus nähnyt jossain kuvassa punalasisen auton ja päätin, että tästä tulee kokopunainen sisustusta ja ikkunoita myöten. Max Wedge -koneiset Dodgen ja Plymouthin kevyet kaksiovitolpat olivatkin tuohon aikaan kilparadoilla melkoisen voittamattomia. ”Lohko mulla oli ennestään, moottoriin tuli kaikki liikkuvat uutta. Nelivaihteista manuaalia käsketään Hurstin vanhan liiton shifterillä. Karin mielestä tämäntyyppiseen Max Wedge -autoon kuului ehdottomasti sohvapenkki. 21 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Kuvassa ei ole vikaa, sisustus näyttää todella häiriintyneen väriseltä punaisten lasien ansiosta. Myös ohjaamosta tuli kokopunainen lattiamattoa ja kattoverhoilua myöten. Kari toteaakin vääntävän isolohkon ja manuaalin olevan paras mahdollinen yhdistelmä. Sain vihiä, että Pietarsaaressa oli tällaiset penkit, 2-ovisen sohvaa on lähes mahdotonta löytää, ja tähän kuului sellainen. Kojelauta on halvimmassa 330-mallissa äärimmäisen pelkistetty, paremmissa varustetasoissa sen peltipintaa peittää pehmuste. Lauantaiaamuna hypättiin rouvan kanssa autoon ja ajettiin yhtä kyytiä 900 kilsaa edestaas samana päivänä.” Alakerta omalla reseptillä. Hurmerinnan Samulin kanssa se yhdessä koottiin”, Kari kertoo. Dodgeen tilattiinkin oitis uusi punainen lattiamatto sekä sisäkaton verhoilu ja jäätiin odottamaan SMS Auto Fabricsilta mallitilkkuja alkuperäisistä verhoilumateriaaleista
Tehoakin irtoaa 461 hevosvoimaa, mikä taitaa ylittää alkuperäisen Max Wedgen lukemat, vaikka niidenkin 425 hevosvoiman ilmoitettu teho oli varmasti alakanttiin. ”Vanha pitkäputkinen Cross Ram -imusarja löytyi eBaystä, luojan kiitos suostuivat lähettämään sen Suomeen. ”A833-vaihteiston löysin Facebookista kotimaasta myynnistä, Dana 60 -perä oli minulla jemmassa, ja ne molemmat kävi läpi luottomies Simo Joronen. ”Päätin, ettei tähän tule lasikuituosia, ja sain sitten Ikävalkon Tapion tekemään alumiinista lasikuitumallin mukaisen Max Wedge scoopin. 3,54:1 välitys oli perässä valmiina, se on hyvä välitys kadulle, kun eihän tämä mikään kilpa-auto ole, vaikka olen sitä käynytkin varttimaililla kokeilemassa. Kiillotetun alumiinisen Max Wedge scoopin taivutteli Tapio Ikävalko lasikuituisen mallikappaleen mukaan. Lopputulos on todella upea. Malmilla ykkösen ja kakkosen läpi suli rengas, kolmosja nelosvaihteilla kytkin. Ne teki Nurmijärvellä Olli Korkka.” Grafiikka noudattelee tyylillisesti vanhojen Max Wedge -kilpureiden kylkikuvioita, muttei ole kopio mistään 426:n Cross Ram -imusarjan päällä ovat kunnostetut vanhat Carterin 625:t. ”Hälvän Petri suunnitteli nuo Mad Max Wedge -teipit, ja olen niihin kyllä tosi tyytyväinen. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Dodge 330 2D ’62. Siitä tuli upea”, Sauru kiittelee. Kari kertoo moottorin toimivan niillä todella hyvin ja moottori käy tasaisesti 900 kierroksen tyhjäkäyntiä 11:1 puristussuhteineen ja mekaanisine rullanokkineen. Kaikki alustan kuluvat uusittiin ja joka nurkkaan tuli levyt, Partsilta löytyi vielä tehostamaton levyjarruille sopiva 2-piirinen sylinteri. Nyt siellä on McLeodin 2-levykytkin, että nyt ei sula enää.” Autenttinen ilme. Tässähän on sama alusta kuin Ebodyssä, joten jarrukamoja sai helpolla”, Kari valaisee. Vääntöä on 1900 kierroksella jo 590 newtonmetriä, ja siitä jatkuu ihan suora käyrä, maksimi oli vissiin 610. Tuossahan tulee todella pitkät nuo ristiin ruokkivat putket, minkä ansiosta moottoriin saadaan järjetön alavääntö. 461 heppaa siitä tuli tehoa Sämpyn jarrussa, sai samalla ajettua nokan sisään ja tehtyä säädöt siinä kunnolla. ”Eteen vaihdettiin isolohkon vääntösauvat, vaimentimiksi tulivat laadukkaat perusiskarit. 461 heppaa siitä tuli tehoa Sämpyn jarrussa, sai samalla ajettua nokan sisään ja tehtyä säädöt siinä kunnolla.” Takajouset teetettiin Stock-tyyliin juuri tähän autoon tällä moottorilla ja tällä perävälityksellä juuri tämän auton spekseillä
Voimansiirto: 4-vaihteinen A833-manuaali, McLeodin 2-levykytkin, Dana 60 -perä 3.54:1 välityksellä. Kiitos: Samuli Hurmerinta, Simo Joronen, Tapio Ikävalko, Petri Hälvä, Olli Korkka ja suurkiitos oppipojalleni Ville Korpisalolle ja tietysti kaikille niille, jotka ovat osaltaan olleet mukana niin rakentamisessa kuin hengessä. Jarrut: Levyt joka nurkassa, 2-piirinen tehostamaton pääsylinteri. Alusta: Isolohkomallin vääntösauvat edessä, teetetyt Stockmallin lehtijouset takana. Kannatti mennä, heti ensimmäisestä sisänäyttelystä tuli täysin ansaitusti kotiin viemisiksi Top 10 -pysti. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen verhoilu, Hurstin shifteri. vanhasta, vaikka erehdyttävän autenttiselta näyttääkin Super Stock 426 -logoineen. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Moottori: 426 cid BB V8, Chevroletin kiertokangille sopiva kampiakseli, Chevroletin veivit ja takomännät, puristussuhde 11:1, Max Wedge -tapaan portatut 413 Wedge -rautakannet, mekaaninen rullanokka, Cross Ram -imusarja, 2 x Carter 625 cfm nelikurkkuinen kaasutin, suurtehobensapumppu, 1/2 tuuman polttoainelinja, valurautaiset Max Wedge -pakosarjat, 3" tuplaputkisto. Teho: 461 hv, vääntö 610 Nm. Nimittäin ne penkkien verhoilut. Jo heti alkuun Karille oli selvää, että autosta tulisi punainen punaisin peltivantein. Mä sain perjantaina kahden aikaan nuo penkit, kun läksin viemään autoa viideltä Malmille”, Kari huokaa. ”Verhoilut teki lopulta Pitäjänmäessä Jore rullakamasta, kun olin ensin vuoden odotellut Jenkeistä alkuperäisiä kankaita. Kori: Tapio Ikävalkon tekemät alumiiniset Max Wedge scoopit konepellissä, Petri Hälvän suunnittelemat Mad Max Wedge -teippaukset, punaiset kalvot ikkunoissa. Faktat Dodge 330 2D ’62 • Omistaja: Kari Sauru, 63 • Paikka: Nurmijärvi. Päätin, että nyt ne on tehtävä kuntoon, kun auto hyväksyttiin Malmille Show & Go Festivalin näyttelyyn. Vanteet: 6x15" ja 8x15" punaiset peltivanteet, alkuperäiset pillerikapselit. Renkaat: Nankang 205/75 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Tehtaan Super Stock -tyyliä tukevat myös korin värillä maalatut ja mustakylkisin renkain varustetut peltivanteet, jotka ovat aikakaudelle tyypillisesti renkaisiin nähden kapeat. Alkukesästä Dodge olikin siinä kunnossa, että sillä saattoi osallistua cruisingeihin, mutta vielä puuttui jotain. Jenkeistä tilattuja kangasmalleja ei vain kuulunut, ja penkin peittona sai toimia meksikoviltti
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Oskari Hellman 24 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Ikivihreä MERCURY COUPE ’39. Jani Huhtamäki on kustomoinut kaikkiaan kolme ’39 Mercurya, jotka muistuttavat ulkoisesti toisiaan tehden kunniaa Sam Barrisin aikoinaan Nick Matrangalle rakentamalle klassiselle kustomille. Tämä The Evergreeniksi nimetty yksilö vaikutti aihiona parhaalta – olihan se siistiksi entisöity, mutta totuus oli toinen
25 AMERIKAN RAUTA 7/2020
Jos ihan tarkkoja halutaan olla, niin Jani kustomoi ensimmäisen Mercurynsa jo 2010-luvun alussa, mutta tuolloin kyseessä oli ’50 Mercury Sport Sedan, josta rakentui klassinen kustomreki. Toisen niistä Janza Kustom -pajaa pitänyt Jani hankki itselleen ja toisen asiakkaalleen Virve Saloselle. Viimeistellyn klassinen linja jatkuu aina tavaratilaan saakka. Mutta palataanpa takaisin noihin Indianapolisista uitettuihin aihioihin. Tuon tekniikaltaan modernisoidun ja ilmajousilla varustetun maailmanluokan kustomluomuksen esittelimme lehdessämme syksyllä 2018. Aidon antiikkinahan sijaan paneeleissa käytettiin keinonahkaa. Kontin verhoilut toistavat matkustamon värejä, mutta materiaalit ovat käytännöllisempiä. N äiden niin sanottujen Matranga-tyyppisten Mercuryjen rakentaminen alkoi Janin kohdalla vuonna 2016, kun hän uitti Indianapolisista Suomeen kaksi lähes samanlaista ’39 Mercury-aihiota. Työn alle päätyi ensiksi Virven auto, joka valmistui lopulta 18 kuukauden mittaiseksi venähtäneen mittavan rakentelurupeaman jälkeen. Oman yksilönsä hän laittoi alulle heti autojen Suomeen saapumisen jälkeen, mutta varsin pian se jäi muiden projektien varjoon odottelemaan vuoroaan. 26 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Mercury Coupe ’39
Itse asiassa se vaikutti niin hyvältä, että arempi kaveri tuskin olisi tohtinut sille kustomkirvestä näyttääkään. Samalla korista sheivattiin takavalot sekä osa merkeistä, listoista ja kahvoista. B-pilari on kallistettu samalla eteenpäin. Loppupeleissä tämä oli lähtökohdiltaan kaikkein huonoin näistä kolmesta aihiosta, jotka olen tähän mennessä rakentanut”, Jani toteaa. Oman yksilönsä noista Indianapolisista saapuneista autoista Jani rakensi valmiiksi vasta tämän vuoden kevättalven aikana. Tämä kuvapari havainnollistaa, kuinka dramaattinen vaikutus katon choppaamisella on auton yleisilmeeseen. Kun kori lopulta puhallettiin kokonaan, niin siitä katosi koko alareuna. Jani joutui kiertämään koko auton ympäri pellittäen helmoja kauttaaltaan uudelleen noin 30 sentin korkeudelta. Edellinen entisöijä oli kiinnittänyt sen silikonilla!” Jani päivittelee. Tässä tapauksessa tolpista otettiin edessä noin kolme tuumaa ja takana viisi. Janin silmään ’39 Mercuryn alkuperäinen katto on erityisesti takaosastaan niin korkean pappamainen, että sille oli pakko tehdä jotain, ja Janin kohdalla tuo ”jotain” tarkoittaa yleensä choppaamista. Tolpista on otettu edessä noin kolme ja takana noin viisi tuumaa. Kaikkialla sekään ei riittänyt, sillä esimerkiksi kuskin oven pintapelti piti uusia kokonaan. Toteutukseltaan se noudattelee paljolti Virven autoa LS-moottoreineen, 4L60E-automaattivaihteistoineen sekä ilmajousituksineen. ”Kuskin puoleinen takasisälokasuoja oli suoranainen malliesimerkki näistä paljon pelotelluista Amerikan entisöinneistä. ”Se vain osui netistä silmään ja näytti niin houkuttelevan hyväkuntoiselta, etten voinut antaa sen mennä ohitse”, Jani selittää. Madalluksen yhteydessä Jani valmisti myös uudet, elegantisti eteenpäin kallistuvat B-pilarit. Hyvästit pappalookille. Korin kanssa ilmaantunut takaisku tarkoitti sitä, että Janille tuli kiire. Olihan kattokin jo osittain puhtaalla pellillä choppauksen jäljiltä. Ajattelin, että puhalletaan ja hiotaan se pellille, minkä jälkeen vedetään pintaan uusi maali suhteellisen helposti. Kuvien perusteella Jenkeistä löytynyt auto näytti olevan varsin hyväkuntoinen, suorastaan edustava yksilö. Aina silloin tällöin amerikkalaisissa myynti-ilmoituksissa törmää termiin ”vanhempi entisöinti”. Edellä mainittujen väliin ilmaantui kuitenkin yllättäen kolmas ’39 Mercury, tämä jutussa nyt esiintyvä auto. 27 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Janin silmään '39 Mercuryn alkuperäinen katto on erityisesti takaosastaan niin korkean pappamainen, että sille oli pakko tehdä jotain. No, kun puhalsimme helmoja ja vähän sisäpuolen peltejä, niin koko lattia putosi kokonaan pois. Kolme kuukautta yötä päivää. Mittavat peltityöt kattoivat edellä mainittujen helmojen, kuskin oven sekä takasisälokasuojan lisäksi koko lattian uusimisen tulipellistä takapuskuriin. Juuri näissä yksilöissä saattaa valitettavasti törmätä paikallisten mobilistien hieman kyseenalaisiin takavuosien entisöintimenetelmiin. Se oli korjattu kurkkupurkeilla ja popniiteillä, ja kittiä oli käytetty ihan helvetisti. Hän oli näet tullut luvanneeksi auton 2018 helmikuussa Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettyyn Kustom Kulture Show’hun, eikä suoraselkäisenä miehenä kehdannut enää peruakaan osallistumistaan. ”Seuraavan talven aikana koria oli tarkoitus siistiä vähän enemmän
”Se tuntui teknisesti ihan ookoolta, mutta pitihän se sitten kuitenkin aukaista, porata ja vaihtaa uudet männät, renkaat sekä laakerit. Siihen tehtiin siis ihan täysi koneremontti.” Kaikki kiiltävät osat kromattiin uudelleen Loimaan Kromauksessa. 28 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Mercury Coupe ’39. Sisustan upeat verhoilut puolestaan ovat Janin hyväksi toteaman TiCaBo:n käsialaa. Herkullinen antiikkinahkainen sisusta on TiCaBo:n taidonnäyte. Muutostöiden jälkeen pintaan ruiskutettiin hieman samansävyinen vihreä, joka siinä oli ollut jo ostohetkellä, mutta entistä hohdokkaampana. Penkit verhoiltiin antiikkinahalla ja kontti samantyylisellä keinonahalla. Jani kaipasi alkuperäiseen kojelautaan kontrastia antavaa ilmettä, joten keskellä oleva kaiutinsäleikkö sai ylleen 24 karaatin kultauksen. Autossa oli Janille tullessaan alkuperäinen, tai ainakin alkuperäisen kaltainen lättäpäämoottori, jonka jatkeena oli kolmivaihteinen manuaalilaatikko. Kojetaulun keskellä oleva kaiutinsäleikkö sai ylleen 24 karaatin kultauksen. Tuo aiemman entisöinnin yhteydessä ruiskutettu Mercuryn alkuperäisväri oli ollut metallinhohdon sijaan ihan normiväri ja taittoi nykyistä enemmän sinapinsävyyn
Jäljelle jääneiden virheettömyys on varmistettu kromauttamalla ne uudelleen. Sisusta: TiCaBo:n toteuttama antiikkinahkaverhoilu. ”Kun rakensin Virven auton vastaavalla kokoonpanolla, niin totesin sen vaan niin paljon paremmaksi ajaa. Vanteet: 15" peltivanteet ’53 Cadillacin sombrero-kapseleilla. Peltivanteiden klassinen kustom-ilme on taattu ’53 Cadillacin sombrero-kapseleilla. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Me ainakin toivomme niin! Lättäpäämoottori sai osakseen täydellisen läpikäynnin, jonka yhteydessä se porattiin ja varustettiin uusilla männillä, renkailla sekä laakereilla. Alusta: Edessä Heidtsin Mustang II -tyyppinen eturunko, hammastankoohjaus ja putkitukivarret, takana poikittainen lehtijousi ja ilmajousitus. Nähtäväksi jää, onko autojen rakentelu kokonaan taaksejäänyttä elämää, vai palaako mies joskus Janza Kustom -talliinsa pää täynnä uutta villin luonnon lataamaa virtaa. Nykyään miestä siis liikuttavat lähinnä jokikalastus, vuoristomaisemat, revontulet ja husky-ajelut. Leveillä valkosivulla varustetut renkaat on kruunattu ’53 Cadillacin sombrero-kapselein. 29 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Loppupeleissä tämä on ollut lähtökohdiltaan kaikkein huonoin näistä kolmesta aihiosta, jotka olen tähän mennessä rakentanut. Toistaiseksi Jani on listannut Mercuryn myyntiin vaihdettuaan maisemaa ja muutettuaan Norjaan toisen intohimonsa, eräelämän viemänä. Renkaat: Goodyear Super Cushion 4,5" valkosivuilla, koko 7.10–15. Renkaat ovat Goodyearin Super Cushionit, kokoa 7.10–15 ja varustettuna 4,5 tuuman valkosivuilla, eli leveimmillä, mitä saatavilla oli. Osa alkuperäisistä listoista, merkeistä ja kahvoista on sheivattu pois. Korimuutokset: Kattoa chopattu edestä n. Faktat Mercury Coupe ’39 Omistaja: Jani Huhtamäki • Paikka: Storslett, Norja. 3" ja takaa n. Ja onhan muokkaaminen tuon myötä jatkossa helpompaa, halusipa autoon vaikka uudempaa tekniikkaa tai ilmajouset”, Jani järkeilee. 5", takavalot sekä osa merkeistä listoista ja kahvoista sheivattu, omavalmisteiset fenderskirtit. Heidtsin eturunkopaketin myötä eteen tuli levyjarrut, mutta takana on edelleen rummut. Viime talvena Jani päivitti kokoonpanoa Heidtsin Mustang II -eturungolla ja kaksipiirijarruilla. ”En ole itse oikein ikinä lämmennyt siihen alkuperäiseen funkkishenkiseen ’39:n kojetauluun ja mittaristoon, niin tuolla tavalla siihen sai vähän ilmettä”, Jani kuittaa. Moottori: Ford Flathead V8. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, kun lehtijousipakasta otettiin pois muutama lehti. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaalivaihteisto. Takana Mercuryssä on jo tällä hetkellä poikittaisen lehtijousen kaverina ilmapalkeet
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Jonna Vehkakoski the Box Outside 30 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Hyvinkääläisen Aapo Salosen Valtterin nokalta ei löydy sitä tavallista LA-pikkulohkoa, vaan Vortechahdettu Chevroletin rautalohkoinen 5,3-litrainen 3Gen-moottori. Outside the box -ajattelua edustavat myös Japan Racingin vanteet. PLYMOUTH VALIANT 2D ’65
31 AMERIKAN RAUTA 7/2020
On minulla ollut useita kymmeniä enemmän ja vähemmän rakennettuja autoja, kuitenkin lähinnä japsija eurovehkeitä. Japan Racingin vanteet ovat edessä 17-tuumaiset, takana tuumaa isommat. ”H ankin auton 2018 syksyllä Vantaalta”, hyvinkääläinen Aapo Salonen aloittaa erikoisella tekniikalla varustetun Valiantinsa evoluutiotarinan. Keskipilarin maalaaminen mustalla tekee kaksiovitolpasta hämmästyttävän paljon hardtop-mallin näköisen. ”Muutaman siirtokilpiajelun jälkeen purin Vortecin Taunuksesta irti ja myin jo lähes 15 vuotta minulla olleen korin eteenpäin. Auto kun oli jo muutoskatsastettu Chevyn pikkulohkolle.” Aapo oli tosiaan rakentanut 2004-mallisesta Suburbanista lähtöisin olevan Vortecin jo vuotta aiemmin Coupe-Taunuksen keulalle, mutta päätyi lopulta etsimään tekniikalle katukilpien väliin mahtuvaa asennuskohdetta. Ohjaamo on alkuperäistäkin pelkistetympi turkkipellistä tehdyine lattialevyineen. Drifting-henkinen mokkaratti vihjaa siitä, että rakentaja on nuoremman harrastajapolven edustaja. 32 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Plymouth Valiant 2D ’65. Minähän etsin nimenomaan edullista ja mielellään rullaavaa sijoituspaikkaa tallista jo löytyneelle moottorille. Jenkit ovat olleet silti aina vahvin kiinnostuksen kohde, Valiant oli minulle vasta toinen jenkki”, Aapo jatkaa. Merkkiuskollinen en ole ikinä ollut, eikä Valiantissa kiinnostanut oikeastaan muu kuin jo tehdyt muutokset ja paperit. ”Siinä oli paikallaan huono Chevyn 350-moottori, jota en alkanut sen enempää aukomaan tai tutkimaan, kun tarkoitus oli vaihtaa kone joka tapauksessa. Etupenkkeinä ovat klassiset Jazin kupit, taakse Aapo istutti Volvosta kotoisin olevan penkin, jonka verhoilut sopivat sellaisenaan tummaan sisustaan
Tekniikka purettiin irti, ja ensimmäisenä sovitettiin tallista jo löytynyt 5.3 Vortecci paikalleen. Edellinen projekti oli mattamusta, joten tästä tuli valkoinen. Imusarjaksi tuli LS6:n versio 4" kaasuläpällä ja 680 kuutiosentin suuttimilla, pakosarjat Aapo askarteli itse. Moottorin hain 2017 Hämeenlinnasta, ja sen piti olla satkun ajettu ja hyväkuntoinen vakiomoottori. ”Maalasin auton itse surkeissa talliolosuhteissa, enkä todellakaan ole mikään automaalari. Jo Aapolle tullessa Valiant oli kertaalleen rakennettu pellon reunasta, ja sen ruostevauriot oli korjailtu silloin. Jo Aapolle tullessa Valiant oli kertaalleen rakennettu pellon reunasta, ja sen ruostevauriot oli korjailtu silloin. Nokaksi tuli Gen3 Performancen Stage 3 -versio, ja myös venttiilinjouset vaihdettiin jäykempiin. Ne sopivatkin autoon mielestäni erittäin hyvin.” Maastureiden osista. Kivinummi Racingin vahvistamaa TH350-automaattia käsketään Turbo Actionin Cheetah SCS -shifterillä. Tolla yhdistelmällä on kaksi väriä, joiden kanssa olen onnistunut edes kohtuullisesti varsinkin, kun pohjatöiden tekeminen ei myöskään ole vahvuuksiani. Purin moottorin kuitenkin lähinnä tarkistusmielessä ja siinähän oli nokkalaakerit aivan loppu. ”2018 talvella myös maalasin auton uuteen väriin ja rakensin sisustan nykyiselleen.” Auto oli tullessa vihreä, eikä se oikein sopinut Aapon silmään, mutta uuden värin valinnassa tulivat käytännön realiteetit vastaan. Rautalohkoinen niin sanottu LS-moottori rakennettiin uusiksi pääasiassa uusilla vakio-osilla. Alakertaa vahvistettiin ARP:n pulteilla, jollaisilla kiinnitettiin myös kannet, jotka ovat 6-litraisissakin Vorteceissa käytettyä 799-tyyppiä. ”Valiantin rakentelu alkoi heti 2018 syksyllä. Ylipäätään asioissa ja rakentamisessa yritän viimeiseen asti tehdä kaiken itse.” 33 AMERIKAN RAUTA 7/2020. ”Se oli ruosteeton, muttei erityisen hyväkuntoinen. Päätin sitten laittaa kerralla kaikki uutta ja läpikäydä moottorin kokonaan”, Aapo selittää. Nuo pitsinohuet ja kierot lasikuitulokasuojat siinä oli jo valmiiksi, ja takapyöränkaaret oli tehty uusiksi ilmeisesti toisista etulokareista. Nuo värit ovat mattamusta ja valkoinen
Myös vanteet vaihtuivat peltisistä noihin Japan Racingeihin ja hieroin tuon kuvien stancen. Vain kardaani ja laatikko on teetetty muilla, muuten kaikki on ollut valmista aftermarket-palikkaa tai itse tehtyä. ”Tullessa konepellissä oli korkea pulkkascooppi, ja halusin tilalle scoopittoman. Tähän ei kannattanut arvokasta pilkkoa, niin tein huonosta ja ruosteisesta pellistä vähemmän huonon, maalasin mustaksi ja laitoin paikalleen. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Plymouth Valiant 2D ’65. Valiantiin oli jo ostettaessa vaihdettu alkuperäisellä lukolla varustettu Jeepin Dana 44 -perä, ja ilmeisesti myös peräpään lehtijouset ovat Jeepin peruja. ”2019 kesällä päivitettiin taas tekniikkaa, tuli tuo ahdin ja tehtiin siihen liittyvät asiat, ja ajeltiin muutamia satoja kilometrejä. Niin, Valiant tosiaan ehti vaihtaa omistajaa jo kuvausten ja jutun julkaisun välissä. ”Ehdin ajamaan autolla 2019 ja 2020 kesinä yhteensä varmaan 500 kilometriä. Korvaamalla auton väriset 15" peltivanteet kullanvärisillä aluvanteilla saatiin Valiantiin kummasti lisää Pro Touring -ilmettä. ”Amerikanautoihin ei tahdo Suomesta saada enää ollenkaan ”Amerikan” vanteita, niin laitoin sitten Japan Racingiä. Näihin ei vaan peltiosia tahdo enää saada käytettynäkään, ja ne mitä löytyy, on tietysti arvokkaita. Sen nelivaihteisen laittaisin, jos auto mulla vielä olisi”, mies miettii vähän kaihoisan kuuloisesti. Sopii tyyliin, joka ei ole muutenkaan näyttelytasoa”, Aapo toteaa. Kun kysyn, onko jotain, mitä Aapo tekisi nyt projektin suhteen toisin, kiteyttää mies kokonaisuuden napakasti: ”Jättäisin myymättä.” Ennakkoluulotonta osien valintaa edustaa myös muovinen etuspoileri, joka on tarkoitettu ykköskoriseen VW Golf GTI:hin. Ennakkoluulotonta otetta. Vaikeinta oli varmaan maalaus, vaikkei sekään vaikeaa ole, jos lopputulokselta ei odota liikoja”, hän pohtii nauraen. ”Tyytyväinen olen siihen, että ulkonäöstä tuli erilainen kuin mitä nuo yleensä ovat, ja omaan silmään erittäin hyvä. Takakaaret on ilmeisesti tehty aikoinaan toisista etukaarista. Sen jatkona jo hankittaessa olleen mittatilauskardaanin Aapo pystyi myös hyödyntämään päädyttyään käyttämään vaihteistona perinteistä TH350:iä, joka on Kivinummi Racingin vahvistama ja remontoima. Äkkinäisen silmään kokonaisuus näyttää siltä, että olisi ollut sellainen jo tehtaalta. Valkoisen ulkokuoren vastapainoksi sisustasta tuli kokomusta. Noita on helposti saatavilla, ja kokoja löytyy paljon. Riisuttuun ohjaamoon asennettiin Jazin kuppipenkit monipistevöin, ratiksi tuli race-henkinen mokkapintainen ja shifteriksi Aapo hankki Turbo Actionin Cheetah SCS:n. Aapo päätyi koossa jenkkityyppiseen eriparisettiin, jossa takavanteet ovat tuumaa etuvanteita suurempihalkaisijaiset, millä saadaan aikaan myös lievä etukeno. Etuvanteisiin jouduin poraamaan rasiaterällä pylväsporakoneessa keskireiät läpi saakka, että navat mahtuivat läpi.” Ennakkoluulotonta osien valintaa edustaa myös muovinen etuspoileri, joka on tarkoitettu ykköskoriseen VW Golf GTI:hin. Mulle on aina ollut rakentaminen tärkeämpää kuin ajaminen, joten auto oli käytännössä koko ajan työn alla ja päivitettiin milloin mitäkin”, mies avaa. Koko ajan sitä tein ja paskaks ja paremmaks -periaatteella, eli kaikki, mikä hajoaa, päivitetään paremmaksi. Alkuperäisen mittariston tilalle ruuvattiin levy, johon tulivat öljynlämpö-, ahtopaineja vedenlämpömittarit. Tuohon autoon olisi sopinut pitkästi välitetty nelivaihteinen manuaali, Taunuksessa koneen perässä oli diesel-BMW:n 6-vaihteinen pikku-ZF, joka oli välityksiltään huono tuon moottorin kanssa, joten Valiantin tein automaatilla
Moottorinohjauksen hoitaa Maxxecu. Korimuutokset: Lasikuituiset lokasuojat edessä, puskuri poistettu, VW Golf GTI:n etuspoileri, takakaaret muokattu toisista etukaarista. Renkaat: 225/50 R17 ja 255/40 R18. Alusta: Edessä vääntösauvat, takana Jeepin lehtijouset, madallettu n. Voimansiirto: TH350 by Kivinummi Racing, mittatilauskardaani, Jeepin Dana 44 -perä lukolla. Aapo vierasti edellisen konepellin suurta pahkaa niin paljon, että päätyi siirtämään välijäähdyttimen moottorin päältä keulalle, mikä taas edellytti alkuperäisestä maskista luopumista. Faktat Plymouth Valiant ’65 • Omistaja: Aapo Salonen, 29 • Paikka: Hyvinkää. Tehoa löytyy kevyeen koppaan varmasti riittävästi. Kiitos: Anniinalle ymmärtämisestä :D, Tuomas Mussalo/ Gen3 Performance, Stadin Service. 3". Sisusta: Riisuttu, Jaz-kuppipenkit, mokkaratti, Turbo Action Cheetah SCS -shifteri, tarpeelliset mittarit. 5,3-litraista Suburbanin keulalta kotoisin olevaa Vortecia on piristetty Vortech V2 -ahtimen lisäksi jyrkemmällä nokalla, LS6-mallin imusarjalla, 4 tuuman kaasuläpällä ja isommilla suuttimilla. Moottori: ’04 Chevrolet Suburbanin 5.3 Vortec V8, 799-kannet, ARPpultit kansissa ja kiertokangissa, Gen3 Performancen Stage3-nokka, jäykät venttiilijouset, Vortech V2 -keskipakoahdin, LS6:n imusarja, 680cc suuttimet, 4" kaasuläppä, Maxxecu-moottorinohjaus, itse tehdyt pakosarjat, iso keulacooleri. 35 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Jarrut: ’73 Dartin levyt edessä, Jeep Grand Cherokeen levyt takana. Vanteet: Japan Racing JR26, 8x17" ja 9,5x18"
Just a Ride but a Good One Just a Ride but a Good One 36 AMERIKAN RAUTA 7/2020
Otsikon teksti lukee Vesa-Matti Luoman luiskaperän takapaksissa ja kiteyttää mainiosti auton olemuksen. Just a Ride but a Good One Just a Ride but a Good One CHEVROLET FLEETLINE DELUXE ’49. Ei sen kummempaa, kuin hauska ja kursailematon kesäkäyttis sopivasti omistajansa näköiseksi päivitettynä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 37 AMERIKAN RAUTA 7/2020
”Tämä löytyi Parkanosta, Pirkanmaalta. Se palveli miehen rinnalla aina siihen saakka, kunnes hän hankki vuonna 2015 jutussamme esiintyvän ’49 Fleetlinen. Viimeisin katsastus oli suoritettu vuonna 1989. Armeijan harmaisiin astuttuaan hän päätyi kuitenkin myymään farkun eteenpäin. Luiskaperä oli päätetty myydä pois tilaa viemästä ja edellinen omistaja oli hakenut sen sieltä omaan talliinsa.” Pian kaupanteon jälkeen Vesa-Matille selvisi, että autoa oli kolaroitu jossain vaiheessa kuskin puoleisen A-pilarin kohdalta, todennäköisesti jo Jenkkilän aikana. Aurinkolippa on 1949–1951 Chevroleteihin, Pontiaceihin ja Oldsmobileihin sopiva alkuperäinen NOS-osa. Lisäksi mukana tuli toinen kuutoskone, jonka Vesa-Matti kunnosti. Sen voimin hän ajeli yhden kesän, kunnes hankki kaveriltaan ’61 Impalasta peräisin olevan 283-moottorin, jonka lohko oli porattu jossain vaiheessa 0,030 ylikokoon. Aluksi haaveissa oli Buick, mutta lopulta hän totesi Chevroletin olevan kuitenkin osien saatavuuden kannalta helpompi harrastettava. Myyjä oli rakentanut jo aiemmin yhden saman vuosimallin avo-Chevn ja hankkinut tämän seuraavaksi projektikseen. Paketissa tuli myös TH350-laatikko. Ilmeisesti toleranssit olivat vuonna 1961 sitä luokkaa. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Chevrolet Fleetline DeLuxe ’49. Sen mies korjasi kuntoon heti seuraavan talven aikana. Parilla sadalla hankittujen kakkoskoppaisten VW Golfien parissa sai lisää tuntumaa autojen korjailuun, mutta niiden jälkeen Vesa-Matti palasi mieleiseksi todettujen vanhempien laitteiden pariin hankkimalla ’73 Kadetin. Auton alkuperäinen kuutoskone oli tiettävästi leikannut kiinni moottoritiellä Helsinki-Mäntsälä-akselilla, minkä seurauksena Chevy oli päätynyt seisomaan silloisen omistajan vaimon veljen maatilalle 90-luvun alussa. Lohkon tasopinnat oikaistiin ja niissä paljastui olleen pahimmillaan 1,5 milliä heittoa. ”Käyttöautona minulla on palvellut Chevrolet Astro ja sen jälkeen ’80 farmari-Aspen, joka tuhoutui harmillisesti taloyhtiön tulipalossa. Samalla koneeseen laitettiin 305-pikkulohkon 416 HO Heads -kannet. Korjaus oli tehty samaan kyseenalaiseen tapaan, kuin niin monissa muissakin tapauksissa – helmaan oli laitettu uusi pokattu pelti kolaroidun päälle ja lopputulos oli siloteltu katseenkestäväksi bondolla. Ostohetkellä luiskaperän mukana tuli se aikoinaan kiinnileikannut suora kuutonen perässään kolmilovinen laatikko. Kertaalleen unohdettu. Ei se mikään tehopakkaus ole vieläkään, mutta antaa nyt hieman enemmän vääntöä”, mies perustelee. ”Ekan kesän ajoin silläkin koneella sellaisenaan, mutta seuraavana talvena purin sen palasiksi. Vääntöä ja ajettavuutta. ”Vuonna 2014 siellä oli tuumittu autoharrastamisen olevan tilalla niin hidasta, että se saa loppua. Sisusta edustaa ulkokuoren kanssa samaa koruttoman käytännöllistä linjaa. K un Vesa-Matti täytti 18 vuonna 1998, sai hän isältään ’67 Opel Record -farmarin. Takapäässä on vielä toistaiseksi madalluspaloin varustetut lehtijouset, mutta sitä on tarkoitus päivittää kaksilinkkituennalla ja ilmapusseilla paremman tail dragger stancen aikaansaamiseksi. Se olisi ollut kiva säästää, mutta toisaalta tapahtunut vahinko antoi lisävauhtia tämän Fleetlinen rakentelemiseen”, Vesa-Matti harmittelee löytäen kuitenkin myös asian valoisamman puolen. Alustaa on kohennettu etupäästään Heidtsin eturungolla hammastankoohjauksineen. Hänen elämäntilanteensa kuitenkin muuttui ja lopulta hän myi kalustonsa pois ulkomaille muuton vuoksi”, Vesa-Matti taustoittaa. Vesa-Matti ehti haeskella sämpylämallista vanhempaa harrastepeliä pidemmän aikaa. Autoilua ei siis aloitettu uudella eikä edes uudehkolla autolla, vaan nykyauton sijaan nuori mies sai totutella heti vanhempaan ajokkiin oikkuineen ja ominaisuuksineen. Auto oli tuotu Suomeen 80-luvun lopulla ja tuolloin se oli museoleimattu
”Laitoin johonkin FB-ryhmään kyselyä, ettei kellään sattuisi olemaan 143,5-senttistä kardaania, ja pian joku vastasi Vaasasta, että löytyy.” Eturunko päivitettiin Mustang II -tyyppiseksi ja samalla käsiteltävyyttä kohennettiin QA1:n coilovereilla sekä levyjarruilla. ”Koneeseen on tarkoitus vaihtaa L98-alukannet 58 cc palotiloilla, ja sitten kun tekniikka alkaa olla omasta mielestä hyvässä iskussa, voisi alkaa suunnittelemaan sisustan laittoa. Uusi laatikko on itsessään yhtä pitkä kuin vanhakin, mutta vaatii kuitenkin uudet kiinnikkeet shifterille sekä laatikon takatuen modaamisen eri kohtaan. Chevy oli päätynyt seisomaan omistajan vaimon veljen maatilalle 90-luvun alussa. Eurassa sijaitsevalla Jaakko-Tuotteella näytti olevan siihen valmiit muotit. ”Uudet ikkunatiivisteet odottavat myöskin hyllyssä ja samalla ajattelin vaihtaa tuulilasin, koska se pitää kuitenkin irrottaa. Jatkotoimenpiteitäkin Vesa-Matti on ehtinyt miettiä jo varsin pitkälle. ”Siinä on ajatuksena saada autoon sellaista tail dragger -asentoa ja onhan se käytännöllisempikin, kun korkeutta saa säädettyä matkustajaja tavaramäärän mukaan.” Hyllyssä on asennusta odottamassa myös TH200R4-laatikko, jolla matka-ajoon saadaan kauan kaivattu ylivaihde. Tulevaa värimaailmaa on mietitty koko omistusajan – penkkien verhoiluihin antiikkinahkaa ja muihin pintoihin savensävyistä sinivihreää”, mies jatkaa. Katsoin, että tuohon on teetätetty jo kuskinpuoleinen sivuikkuna siellä joskus aiemmin.” Vaikuttaa siis siltä, että Fleetlinen eläkepäivät ovat turvatut ja kyyti vain paranee, mitä pidemmälle hoitosuunnitelmaa toteutetaan. ”Peräksi on suunnitteilla ’91-vuosimallisen 4x4 Blazerin kymppipulttinen Posi-Trac. Tämä ihan siitä syystä, että tuohon Classic Chevyn kymppipulttiseen osat ovat niin pirun kalliita”, Vesa-Matti järkeilee. 39 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Perän luovutti ’56 Chevy ja sopiva kardaani löytyi säkällä 90-lukulaisesta Camarosta. Toteutusta on suunniteltu yhdessä Janne’s Garagen kanssa. Moottori istutettiin niin taakse kuin mahdollista, eli se on käytännössä lähes kiinni tulipellissä. Takapää on vielä toistaiseksi lehtijousilla, mutta varustettu ilmaiskarein ja madalluspaloin. Edessä loistava tulevaisuus. Takapäätä on tarkoitus päivittää kaksilinkkituennalla, jonka myötä taakse asennetaan myös ilmapussit perän korkeuden säätöä varten. Vuonna 2014 siellä oli tuumittu autoharrastamisen olevan tilalla niin hidasta, että se saa loppua
Viimeisin katsastus oli suoritettu vuonna 1989. Faktat Chevrolet Fleetline DeLuxe ’49 Omistaja: Vesa-Matti Luoma, 40 Paikka: Helsinki. Korimuutokset: NOS aurinkolippa. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Voimansiirto: TH350-automaatti, 90-luvun Camaron kardaani, ’56 Chevyn 10-pulttinen perä. Renkaat: 15" valkoraitaiset vyörenkaat, koko 225/75 R15. Päivityksiä on luvassa lähinnä voimantuotantoon ja -siirtoon, ajettavuuteen sekä kabiinin viihtyisyyteen. Alusta: Edessä Mustang II -tyyppinen eturunko ja QA1:n coiloverit, takana alkuperäiset lehtijouset madalluspaloin ja ilmaiskunvaimentimin. Kiitos: Tallikaverit Teemu Wirtanen ja Ari-Pekka Anttila sekä muut, jotka olette auttaneet auton kanssa. Auto oli tuotu Suomeen 80-luvun lopulla ja tuolloin se oli museoleimattu. Moottori: 283-pikkulohko, porattu 0,030 ylikokoon, 305-pikkulohkon kannet 58 cc palotiloilla. Vanteet: 15" peltivanteet Chevroletin pillerikapseleilla ja koristekehillä. Vesa-Matilla on valmiiksi suunniteltuna pitkä listä parannuksia, mutta huoleton patinapinta saa kuitenkin jäädä. 40 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Chevrolet Fleetline DeLuxe ’49
??. ??. ??. 8-16.30 USA-AUTOJEN VArUSTEET, VArAOSAT & hUOlTO! Huoltokorjaamo ja myynti 0400-654888 / (06) 4229 888 ??. ??. ??. ??. 8-17, la 9-14 Korjaamo ark. ??. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen. . . ??. . Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 Pikkuusen erikoosemPi kauPPa ja verkkokauppa www.jarimaki.fi Myymälä ark. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. ??
D eja vu D eja vu 42 AMERIKAN RAUTA 7/2020
D eja vu D eja vu FORD COUNTRY SEDAN ’57. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 43 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Esittelimme näet hänen ’64-vuosimallisen yksilönsä vuoden 2018 lopulla. Sittemmin mies on vaihtanut autonsa seitsemän vuotta vanhempaan. Jos sinusta tuntuu siltä, että olet lukenut jutun Pieksämäellä asuvan Jari Räsäsen Ford Country Sedanista jo aiemmin, niin olet aivan oikeassa
’57 Country Sedan majaili ostohetkellä Kainulaisen Villen tallissa naapurikaupungissa Mikkelissä, noin 80 kilometrin päässä Pieksämäeltä. Tiedustelin kuitenkin, mitä kysyjällä oli mielessä. ”Ford-Freak Club of Finlandin Facebook-sivulla oli kuvaketju, johon pyydettiin syksyisiä kuvia Fordeista. Autohan on toki yhdeksän hengen versio, mutta tästä yksilöstä puuttuu takakonttiin kuuluvat istuinosat. Kaksivärimaalauksen alaosa ja katto ovat värikoodiltaan ”Woodsmoke Grey” ja keskiosa ”Colonial White”. ”S e edellinen Country Sedan tuli myytyä ikään kuin vahingossa eteenpäin ja sen myynnin jälkeen päätin toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni hankkimalla ’71 Ford Torino GT:n", Jari aloittaa. Hän tarjosi minulle vaihdossa tätä Country Sedania, ja kun nämä farkut ovat minulle heikko kohta, niin se oli menoa”, Jari muistelee. Sisustan pirteä punavalkoinen verhoilu noudattelee tehtaan verhoilukoodia AU, jossa valkoisen Colonial Vinylin rinnalla on punainen Flame Embossed or Pleated Flame Vinyl. Tässä taas olisi tuo oikeanlainen pohjalevy, muttei istuinosaa”, Jari tuumii. 44 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Ford Country Sedan ’57. Alusta varustettiin uusin iskarein ja samalla sitä madallettiin noin 1,5 tuumaa. Viimeisimpien Amerikan vuosien aikana siihen oli tehty paljon teknisiä parannuksia, esimerkiksi alkuperäinen, 245-hevosvoimainen Y-lohkoinen 312 Thunderbird Special -moottori oli läpikäyty. Kori oli ostohetkellä niin sanottu perussiisti, eikä Jari katsonut aiheelliseksi tehdä sille mitään. Syksyllä 2017 Jyväskylästä hankittu Torino ajoi harrasteauton virkaa aina seuraavan vuoden syksyyn sakka, kunnes kohtalo puuttui taas peliin. ”Itse lisäsin siihen kuudelle hengelle turvavyöt. Ja niinhän siinä kävi, että Mikkeliin mentiin Torinolla, mutta takaisin tultiin Country Sedanilla. Lisäksi käsiteltävyyttä on parannettu jarrutehostimella. Selvittelin, että Peltosen Jykällä olisi Hutsussaan tähän se penkkien istuinosa, mutta hänellä ei ole tuota moniosaista kontin pohjalevyä. Selviteltyään kyseisen yksilön historiaa, Jarille selvisi, että auton valmistuspäivä on ollut 19. Neliovista yhdeksän hengen Country Sedania on valmistettu Kaliforniassa sijainneella Long Beachin kokoonpanolinjalla yhteensä 49 638 kappaletta. Kun tulin pois, oli Torinosta jätetty kysely, olisiko se kenties myynnissä. huhtikuuta 1957 ja vain vuotta myöhemmin tuo vuonna 1930 avattu kokoonpanolinja oli suljettu lopullisesti. Jarrutehoa on kohennettu päivittämällä eteen levyjarrut, mutta takana on edelleen vakiot rummut. Ruostehommia autoon ei ole kuitenkaan tarvinnut vielä toistaiseksi tehdä, kun se on ollut ikänsä kuivassa Kaliforniassa”, Jari kuvailee. Latasin sinne kuvan Torinosta ja lähdin saunaan. ”Se on jossain vaiheessa ylimaalattu Jenkeissä, mutta maalauksen työnjälki on sitä perinteistä Ameriikkaa, eli hätäisesti tehdyille pohjille on maalattu hätäiset pinnat. Elokuvatähti. Jari teki kokoonpanoon sen verran päivitystä, että jäähdytin vaihdettiin alumiiniseen ja tasavirtalaturi vaihtovirtaversioon. Vastasin, ettei varsinaisesti ole, mutta tiedustelin kuitenkin, mitä kysyjällä oli mielessä. Auto oli tuotu alkusyksystä Kaliforniasta Suomeen ja käytetty rekisteröintikatsastuksessa vain viikkoa ennen kaupantekoa. Auton värit ovat niin ulkoa kuin sisältäkin sellaiset kuin ne ovat olleet jo tehtaalta tullessaan. Kauempaa katsottuna se on ihan siisti, muttei mitään näyttelytasoa. Sisustan punavalkoinen kokonaisuus puolestaan noudattaa verhoilukoodia AU, eli ”Colonial Vinyl and Flame Embossed or Pleated Flame Vinyl”, jossa Colonialilla viitataan valkoiseen ja Flamella punaiseen. Koko sisusta oli uusittu lattiasta kattoon jo Jenkeissä. Sisusta on uusittu lattiasta kattoon. Ensikontaktista meni reilu viikko, kunnes Jari oli Skytän Heikin kanssa ihmettelemässä autoa paikan päällä. 9 hengen perhefarmari. Se kävi nätisti ja tuntui toimivan kuten pitää, joten tarinassa oli varmasti perää. Vaihteisto on vaihdettu jossain vaiheessa uudempaan C4-askiin ja peränä toimii alkuperäinen lukoton ysituumainen. Hän tarjosi minulle vaihdossa tätä Country Sedania, ja kun nämä farkut ovat minulle heikko kohta, niin se oli menoa
Voimanvälityksestä vastaavat C4-automaatti ja ysituumainen perä. Auton menneisyyttä selvitellessä paljastui myös mielenkiintoista leffatriviaa. Vaihdossa tarjottiin vaikka mitä, kunnes Hakalan Harry Kokemäeltä teki autosta käteistarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Kori: Alkuperäinen Woodsmoke Grey/Colonial White -väriyhdistelmä. Konepellin alla palvelee läpikäyty alkuperäinen, 245-hevosvoimaa tuottava Y-lohkoinen 312 Thunderbird Special. Faktat Ford Country Sedan ’57 Omistaja: Harry Hakala Paikka: Kokemäki. Loppukesästä Jaria vaivannut moottoripyöräkuume nousi sellaisiin lukemiin, että hän laittoi Fordin kokeeksi myyntiin. Muutamaa viikkoa ensimmäisen yhteydenoton jälkeen Jari jäikin jo toistamiseen katselemaan Country Sedanin takavaloja, kun auto lähti uusiin seikkailuihin Harryn ohjastamana. Elokuvatähti tai ei, niin filmaattinen yksilö se on joka tapauksessa. 45 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Renkaat: 205/75 R15 -valkosivurenkaat. Auto on lähtenyt tällaisessa kaksivärimaalauksessa jo tehtaalta, tosin se on maalattu uudelleen Amerikassa jossain elinkaarensa vaiheessa. Moottori: 312 cid Thunderbird Special V8. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Sisusta: Verhoiltu uudelleen alkuperäisen AU-koodin väriyhdistelmän mukaan. Vanteet: 15" peltivanteet. Mahtaakohan olla juuri tämä auto, kun samoilla seuduillahan noita tuotantoja kuvattiin, missä tämäkin auto on ollut”, Jari pohtii. “Täsmälleen samanlainen Country Sedan puskurikävyillä, keulamerkeillä, konepellin koristeella, hopeanharmaalla alaosalla ja valkoisella keskiosalla sekä punavalkealla sisustuksella on ollut mukana ainakin seuraavissa tuotannoissa: Alfred Hitchcock Presents (1955–1962, useammassa jaksossa), The Real McCoys (1957–1963, yhdessä jaksossa), Father Knows Best (1954–1960, yhdessä jaksossa), Vertigo (1958), North by Northwest (1959), Homicidal (1961), Lolita (1962) ja It’s a Mad, Mad, Mad, Mad World, Movie (1963). Alusta: Alkuperäinen, madallettu 1,5". Alustaa on madallettu noin puolitoista tuumaa. Voimansiirto: C4-automaattivaihteisto, 9" perä. Harmaa värisävy on nimeltään Woodsmoke Grey ja valkoinen Colonial White
CHEVROLET IMPALA SPORT SEDAN 4D HT ’62. Onneksi näin kävi Leenamari Nissin ’62 Impala Sport Sedanin kohdalla tammikuussa 1996, muuten emme saisi nauttia siitä Suomessa. Teksti: Pekka Lähde • Kuvat: Kimmo Janhunen ja Leenamari Nissin sekä Pekka Lähteen arkistot ”X-runko sen olla pitää” ”X-runko sen olla pitää” 46 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Joskus tuurilla voi olla suuri merkitys tapahtumien kulkuun
”X-runko sen olla pitää” ”X-runko sen olla pitää” 47 AMERIKAN RAUTA 7/2020
Olin luvannut myös auttaa pienimuotoisesti, jos jollain tutulla oli auton hankinta mielessä tai osien tarvetta, kun kerran paikan päällä olin. Impala oli tosiaan myytävänä kerrottuun hintaan. Internet teki jo tuloaan, mutta autojen etsintä oli edelleen todella ”manuaalista” puuhaa. Uutta vuotta 1996 vietettiin Lappeenrannassa ja voivottelin auton puutetta kavereilleni. Otin kuvat ja kiertelin tutkien auton, jotta olisi mitä kertoa Leenamarille. Tässä ominaisuudessa minulla oli siten ilo auttaa tuttavaani Leenamaria sopivan x-runkoisen etsinnässä. Sitten tulin erään osarivistön päähän ja huomasin tutun Impalan – siinä se taas oli! Nyt en poistu auton luota ennen kuin omistaja tulee paikalle, päätin. Myyjä oli LA Countyn entinen sheriffi ja oli nyt jäänyt eläkkeelle. Impala oli ollut hänellä joskus jopa Sisusta on muuten originaali, ainoastaan lattiamatto on uusittu. 48 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Chevrolet Impala Sport Sedan 4D HT ’62. Ai niin se hyvä tuuri, tuskin olisin Impalaa enää nähnyt, ellei omistajalle olisi tullut puhelinsoiton verran asiaa jollekin. Hän nimittäin pysähtyi alueen puhelinkopeille soittamaan juuri ennen lähtöä ja siksi oli vielä paikalla. Juha ja Nile nappasivat asiasta kiinni ja ehdottivat Jenkkilästä tuontia. Nämä speksit mielessäni kävin läpi Recyclereita ja paikallisten lehtien classifieds-osastoja. Kaliforniassa ilmestyi Recycler-lehtiä viikottain (vrt. Siitä alkoi Impalan matka Suomeen, mutta annetaan Leenamarin kertoa itse tarina autostaan, jonka hän on nyt omistanut jo 24 vuotta. Olin aikani kävellyt swapin käytäviä läpi ja jo kerran käynyt katsomassa myynnissä olevat autot, kun erään osakäytävän päässä huomasin vihreän ’62 Impala Sport Sedanin, jonka ikkunassa luki hinta ja ”1 owner”. Näin tehtyäni palasin paikalle ja Impala oli poissa! Olisiko sittenkin pitänyt jättää omat tiedot – nyt se oli myöhäistä. Sen verran minäkin ymmärsin, että myynnissähän se oli. Ei puhelinnumeroa tai muuta kontaktitietoa… No, mietin, että kävelen muutaman osamyyjärivin ja tulen katsomaan autoa uudestaan. Keltainen Pörssi) ja sitten oli tietysti isot swapit, kuten Pomona ja San Diego. Suomessa myytävät olivat joko liian kalliita tai liian ruosteisia. Hän oli ostanut sen vanhalta rouvalta, jonka mies oli kuollut ja auto oli ollut rouvan edesmenneen miehen. Myyjä vaikutti hyvin asialliselta ja jämäkältä. Impala oli todella hyväkuntoinen. Pomonan swapiähän on järjestetty jo vuodesta 1975 suurella parkkialueella, lähellä kiihdytysrataa. Vapaa-aika sujui usein autotapahtumissa tai lentonäytöksissä. Sovimmekin tapaamisen hänen talolleen seuraavalla viikolla. Ajattelin, että jos sieltä joku neliovitolppaBelarus budjettiini löytyisi, olisin onnellinen. Kaksisävyisissä ovipahveissa on myös tyylikkäät krominapit. Menin lähemmäksi – ei omistajaa, auto oli tyhjä. Löytyikin jotain parempaa! Löytynyt Impala vaikutti hyvältä, mittarissa noin 43 000 mailia ja myyjä väitti olevansa toinen omistaja. Tässä kohtaa parempi onni oli puuttunut peliin. Hetken päästä auton omistaja saapui autolle ja avasin keskustelun. Pekka oli Kaliforniassa vuoden työkeikalla ja oli luvannut jeesata autoasioissa. Ei mitään… Pomonan swap tammikuussa 1996 oli tulossa ja sinne olisin muutenkin ollut menossa, joten odotukset olivat korkealla, josko sieltä löytyisi jotain. T yöskentelin Los Angelesissa vuosina 1995–1996 pienen suomalaisen ohjelmistoyrityksen tytäryhtiössä. Ihmettelin itsekseni, miten hän on päässyt paikalle yhdellä vaihteella, mutta asia selvisi, kun hän kertoi asuvansa aivan Pomonan liepeillä. Oma X-runkoinen. Voi kehno! Harmittelin asiaa aikani ja jatkoin matkaa. Sävy sävyyn olevat turvavyöt ovat alkuperäisoptiovaruste. Hän kertoi avoimesti autosta, muun muassa sen, että vaihteisto ei vaihda isommalle. Sain Leenamarilta toimeksiannon seuraavilla reunaehdoilla: Hyväkuntoinen neliovinen x-runko, tarkoittaen siis Chevroletin henkilöautoja vuosilta 1958–1964. Halu oli saada X-runkoinen Chevy
Impala saapui Suomeen pääsiäisenä 1996. Ei kolhuitta kotiin. Tien päälle ei ole tarvinnut jäädä. Arjen koittaessa se ajeltiin Roihuvuoreen ”Handen pajalle” laatikkoremppaan. Uusi lasi tuli Helsingin Matkahuoltoon ja oli kyllä ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun sitä ängettiin Heinäsen Jarin DX-Corollaan. Siinä oli ollut tukevalla magneetilla kiinnitettävä LA-antenni. Pääsin ihastelemaan taitavan peltisepän työtä, kun hän naputteli lommon suoraksi. Pohdimme, että olisiko bensapumppu. Pääsiäinen autoa ihmeteltiin isommalla ja pienemmällä porukalla. Kesä alkoi ja uusi hieno X-runkoinen oli alla. Matkaa oli onneksi vain reilut pari kilsaa. Auto laivaan ja kohti Tukholmaa ja Wheels Natseja. Vastasin, että edellinen omistaja oli Jenkeistä. Seuraavaksi suunnittelin Pitkään paikallaan olleet suojamuovit ovat olleet alkuperäisverhoilujen pelastus. 4D HT -korimalli on ikkunat alhaalla ilmavan näköinen. Kiitos vaan Jarillekin. Ruotsiin meno vanhaa rouvaa taisi kenkuttaa, kun motarilla kohti Helsinkiä alkoi kumma nykiminen. Vuonna 1996 ei minulla ollut nettiä käytössä, oliko edes kännykkää, en muista. Kotona ihastelimme hankintaa, ja auto oli juuri niin hieno kuin Pekka oli kertonutkin, ellei jopa hienompi! Kaikki oli alkuperäistä, sisustassa oli vielä muovit penkkien päällä ja maali oli vuodelta 1962. Olo oli kuin aikakoneessa. Impalan konttikin löysi korjaajan. Antenni matkasi auton mukana Suomeen ja sitä porukalla hämmästeltiin. Haimme pumpun ja ajoin nykimällä terminaaliin. Purkaja oli saanut trukilla stopattua ja sen seurauksena takaluukku ja puskuri olivat lommoilla. Pekka laittoi autosta valokuvia ja tietoja tulemaan faxilla. Impalalla onkin ajeltu vuodesta 1996 melko huolettomia maileja. Silti autoa hakiessa vähän harmitti. Pekka laittoi autosta valokuvia ja tietoja tulemaan faxilla. 49 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Kittiä ei kulunut yhtään, korjauskohdan huomaa ainoastaan hivenen erisävyisestä paikkamaalista. Vielä kerran Hurskaisen Mikalle suuret kiitokset! Edelleen hämmästelen taituruutta saada kolhuisesta kontista suora. Sitten yksi päivä nykiminen oli pois, olisiko ollut toiset vai kolmannet tulpanjohdot, jotka vaihdettiin ja sitten toimi. Faxipaperista tuijoteltiin kuvia ja tehtiin päätös – Impala Suomeen. Kotiin päästiin, mutta mystinen nykimävika ei koskaan selvinnyt. Impalaa oli nimittäin purkaessa kolhittu. Purkujengi oli yrittänyt käynnistelläkin autoa, mutta onneksi tankki oli Jenkkipäässä tyhjennetty. Pekka vakuutti, että auto on niin hienossa alkuperäisessä kunnossa, että se kannattaa laivata vaikka laatikkovikaisena. Parin vuoden ajan vaihdettiin varmaan kaikki sytytysosat, bensansuodattimet ja mitä ikinä keksittiin. Sheriffillä oli ranchi Oregonissa, ja sinne piti nyt ostaa karjaa ja Impala laittaa myyntiin sarvipäiden tieltä. Matkalla varmistimme, että US-Partsilta löytyy sellainen hyllystä. Päätöstä siivitti myös auton moottori, Impala oli varustettu alkuperäisellä 250 hevosvoiman 327 cid koneella – Ei ollut kutonen ja rattikeppi! Auto oli vieläpä täysin alkuperäinen – sisusta, maali, konehuone, ihan kaikki. Ensin mietin maalausta ja kattoa jo maalailtiinkin. Vähän mietitytti, kun kuulin, että laatikko ei vaihda kakkoselle. Yksi trukkikuski kävi kertomassa, että samassa kontissa ollut toinen auto oli saatu käyntiin ja sillä oli ”vähän suditeltu”. Pekka oli hankkinut Jenkeistä mukaan pahvilaatikollisen huoltoosia, olivat aika paljon edullisempia siellä, ja kilpiä päästiin ruuvaamaan kesäkuun alussa. Aikaa myöten konekin alkoi pössäytellä sinistä ja tuumittiin, että olisiko pienen koneremontin aika. Kaikki jarruja sytytysosat vaihdettiin myös ennen leimalle menoa. Auton avaimet käteen ja tulokasta hämmästelemään. partiointitehtävissä, siitä muistona on kumma rinkula takakontin päällä. Vika oli pieni ja lasku oli halpa. Tutut tietysti ihmettelivät, että mistäs tämmöinen on löytynyt – yleisin kysymys oli: kenen vanha tämä on. Vuonna 1996 ei minulla ollut nettiä käytössä, oliko edes kännykkää, en muista. Syynä ei ollut pumppu. Impalaan vaihdatettiin myös tuulilasi, alkuperäinen oli harmaana naarmuista. Siitä matka jatkui jälkikasvun riemuksi Gröna Lund -huvipuistoon matkan taittuessa taas nykien. Auto oli ollut kontin kakkoskerroksessa ja oli melkein pudonnut purkaessa. Perus akku-, tankkausja käynnistelyhässäkän jälkeen pääsin auton rattiin ja ykkösellä ajelin kotiin. Laivasta poistuimme nykien kaasulla ja jarrulla viereiselle parkkipaikalle pumpun vaihtoon. Kiirastorstaina ajelimme Käpylän maaliikennekeskuksen ja Helsingin tullin väliä pääsiäisruuhkassa hikoillen ja ehdimme saada byrokratian hoidettua ajoissa
Osat sujahtelivat melko simppelisti paikoilleen, jotain pientä laakerinhiontaa piti suorittaa, mutta muuten osat lopsahtelivat paikoilleen enempiä kiroilematta. Puhuin puolisoni mukaan projektiin, mikä ei ollut ollenkaan vaikeaa. Surf Green -sävyinen katto taas oli melkoisen surkeassa jamassa. Impala löytyi 1996 Pomonan swapista. Kaksivärimaalauksen alaosa on vielä kohtalaisessa kunnossa ja ollut joskus hieno Laurel Green -metallihohtovihreä. koneremonttia. Asennusmies hyppäsi tyhjään konehuoneeseen raappaamaan öljyistä mösnää pois ja putsaili paikat siistiksi ja jäi siinä samalla konehuoneeseen nalkkiin. Seuraavaksi putsattiin apulaitteita – varsin tylsää puuhaa, huomasin pian. Ensin hankin TH700-laatikon, mutta kun se oli siinä PG:n vieressä, huomattiin valtava kokoero. Se ei ollut enää patinaa, vaan ehtaa sontaläikkää. Putsausoperaation jälkeen Impala hinattiin toiseen talliin montulle. Ei olisi kannattanut, ilman jäivät. Autohan tuli alkuperäisillä kokopeittävillä kapseleilla, mutta mä olen aina tykännyt enemmän pillereistä. Konepellin jouset ovat suhteellisen löysät ja kun utelias ( ja melko tuhti) kissapoika hyppäsi auton katolta konepellin päälle, napsahti pelti alas. Yksi asia to do -listalta. Viikolla neljä noudettiin laatikollinen osia, pesty lohko ja työstetyt kannet. Omani löysin Power Meetistä vuonna 1997. Kaikkea siis tallin uumenissa puuhattiin ja sitten se vehje ei edes käynnistynyt! Kolmeen mieheen asiaa pohtivat, kunnes yleismittarin avulla huomasivat, että kärjet eivät maadoittaneet. Viisaammat ohjeistivat, että koneremppa ensin ja sitten maalaus, ei tarvitse sitten uutta maalipintaa varoa, kun remontoitua moottoria asentaa paikoilleen. Impalan takapaneeli on vielä tässä ehjä. Jutun tekijä nörttinä Amerikassa. Puhelinkopille onneksi pysähtynyt myyjä kuvassa vasemmalla. Koneremontin myötä ajattelin, että muutakin voisi teettää. Aikaa myöten penkkien muovitkin haurastuivat ja nyt ne on poistettu. Vaihtoehtoina oli, että joko ajokauden alku siirtyy tai puslien vaihto siirtyy. Höh. Tilattiin siis kassillinen puslia. Itse en ole koskaan moottoreita remontoinut, mutta hän onneksi on. Jätin päätöksen vastuussa olevalle mestarille ja päätös oli, että konehuone kuntoon, moottori paikoilleen ja auto pikkuhiljaa ajoon. Ei sentään, yllättävän paljon kaikkea pientä ja isompaa olikin vielä tekemättä. Leenamari ja Impala Käpylässä pääsiäisenä 1996. Kyseistä pillerimallia Chevy käytti vuoden ’61 ja ’62 autoissa. Onneksi sen pellin sai sieltä sisäpuolelta auki ja homma jatkui. En mä edes tiedä. Nämä hoideltiin kotipihassa kuntoon ja nyt toimikin hienosti! Isot kiitokset Repelle ja Timpalle, joka avustivat työkalujen lainauksessa, osien putsauksessa ja monessa muussa. Maalihan Impalassa on vuodelta 1962. Edelleen alkuperäismaalissa. Impala saatiin käyntiin ja viimein pääsin hakemaan Letukan kotiin! Säätää piti vähän vieläkin, käynti ei ollut paras mahdollinen ja joku venttiili naputti. Onneksi piti kiireellisesti ripustaa pyykit narulle ja pääsin luistamaan siisteihin hommiin. Impala ajettiin montulle ja Repen saattelin viikonlopuksi tallille. Moottorin paikoilleen asennus sujui siellä sutjakkaasti ja luulin, että kohta jo ajellaan. Tuumasta toimeen ja puoliso etsi interwebistä TH200-laatikon. Katto maalautettiin uudestaan ja samalla sävyllä vedettiin myös vanteet. Sekin kannettiin kellariin PG:n viereen mallailtavaksi ja huomasimme, että eihän se sovi tuokaan. Tai siis puoliso keskittyi. Kokoaminen saattoi alkaa. Päätin jättää laatikkoasian hetkeksi hautumaan ja että keskitytään moottoriin. 50 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Chevrolet Impala Sport Sedan 4D HT ’62. Sunnuntai-iltana kone killui nosturissa! Nyt oltiinkin ihan jännän äärellä, mitähän tämä kaikki maksaa. Palasin interwebiin tutkimaan ja sieltä selvisi, että minun autossani onkin lyhyt PG, eli TH200 ei käy suoraan, vaan pitäisi lyhentää kardaania. Ajomukavuuttakin olisi mukava saada ja bensankulutusta vähän alaspäin. Kaikenlaista. Sitten, kun asiaan ihan oikeasti vihkiydyttiin, saatiin todeta, ettei se vaihto päivässä käy. Impala oli kuitenkin ainoa käyttöautoni lähes 10 vuotta. Viimeisenä poistin takapenkin istuinosan muovin, kun pillimehuväki kasvoi isoksi ja oppi olemaan. To do -listalta saattoi nyt vetää koneremontin yli. Taas viisaammat neuvoivat, laita hyvä nainen TH200:nen, menee heittämällä PG:n tilalle. Kaikenlaista, kuten nokan sisäänajoa, säätöjä, laatikon asennusta ja niin edelleen. Pari kaveria oli kytännyt samaa settiä, mutta olivat jääneet jahkaamaan. Lähes kaikki lakka oli hiipunut pois ja vuosien varrella täplittynyt lintujen tuotoksista. Alkuperäinen, mutta hyvin kulunut
Faktat Chevrolet Impala Sport Sedan 4D HT ’62 Omistaja: Leenamari Nissi • Paikka: Lappeenranta. Sisusta: Alkuperäinen kaksivärivihreä. Monet GMCruisersin tapahtumat on nähty, olenhan ollut hallituksessa mukana yhdistyksen alusta asti, vuodesta 1998. Kaikenlaisia reissuja on tehty Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Venäjälläkin. Toinen taas näin: ”Kuules Leenamari, sä et tule ikinä löytämään noin vähän ajettua alkuperäistä Chevyä, ethän sä voi sitä myydä!” Arvaatte kai, kumpaa kuuntelin… 51 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Alkuperäinen ja käyttörempattu 250-heppainen 327 majailee siistityssä konehuoneessa. Paljon on vuosien varrella sattunut, onhan Impala ollut perheenjäsen jo melkein neljännesvuosisadan. Välillä museokatsastettunakin ja sitten taas ilman museostatusta. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, alkuperäinen perä 3.08:1 välityksellä. Moottori: 327 cid V8. Renkaat: 215/75 R15. Leimasta menty aina ekalla läpi. Jarrut: 1-piiriset rumpujarrut, ei tehostinta. Kiitos: Kiitos kaikille, jotka ovat aiheeseen vuosien saatossa sekaantuneet! Tunnistatte kyllä itsenne... Patinaa kertyy lisää sekä autoon että omistajaan, mutta joka kesä cruisataan niin kauan kuin bensaa myydään. Luotettavaa ja letkeää kyytiä. Ensimmäinen ja toinen puoliso ovat saaneet osansa Impalasta myös sekä huoltoapuna että ratin takana – kiitokset heille siitä! Alkuvuosina reissattiin monesti toisen Chevy-rouvan, Riikan oranssin ’59 Impalan kanssa. Yksi kaveri sanoi mulle kerran: ”Muista, että se on vain peltiä, siihen ei pidä kiintyä”. Vanteet: 15" peltivanteet, pillerikapselit. Teho: 250 hv
Road Kill 52 AMERIKAN RAUTA 7/2020
HARLEY-DAVIDSON ROAD GLIDE ’08. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 53 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Sen rakentelun juuret sijaitsevatkin Yhdysvaltain itärannikolla. Nastolalaisen Juha Saukkosen 30-tuumaisella eturenkaalla varustettu big wheel bagger on kenties maamme puhdaslinjaisin oman tyylilajinsa edustaja
Tämä tarkemmin sanottuna Summervillessä majaansa pitävä paja tunnetaan yhtenä itärannikon nimekkäimmistä laukkupyörien rakentajista, ja on palkittu lukuisilla Bagger Nation sekä Road Iron Bagger of the Year -palkinnoilla. Näin ollen kokonaisuudessa on yhteensä kahdeksan kaiutinta, joista neljä sijaitsee kuskin etupuolella ja neljä takapuolella. Vähitellen kyseisen tyylisuunnan laitteista ollaan kuitenkin innostuttu täälläkin, ja vastaan on tullut muutamia todella hienoja maailmanluokan big wheel baggereita. Edessä ajovalot on päivitetty ledimallisiksi, mutta takana on oltu vielä luovempia: ledit on upotettu osaksi motiivimaalausta. Sen sisäpuolelle on istutettu Double Barrell, eli kojelautamainen pohja, jossa oli valmiina paikat neljälle 6,5-tuuman kaiuttimelle, Dakota Digitalin mittaristolle ja Pioneerin soittimelle 7-tuumaisine kosketusnäyttöineen, kaukosäätimineen ja puhelintoimintoineen. Saukkosen Juhan yksilö ei todellakaan ole sieltä hillityimmästä päästä, mutta asian selittääkin se, että laite on rakennettu ilmiön kotimaassa Yhdysvalloissa. Näkyvimmät muutokset oli toteutettu niin ikään Etelä-Carolinassa sijaitsevan Camtech Custom Baggers -nimisen valmistajan lasikuituosilla. Lopulta homma saatiin maaliin paikallisen välikäden avustuksella. Etukate kätkee sisäänsä Double Barrell -kojelaudan, jossa on paikat kaiuttimille, mittareille ja soittimelle. Road Killin linjakas olemus on syntynyt Camtechin omalla pajallaan valmistamalla Road Glideen tarkoitetulla Evil Intentions -etukatteella, joka on varustettu lediajovaloin. Baggereiden rohkea ja näyttävä tyyli miellytti, ja aluksi hän katseli sellaisten rakennussarjoja. Pyörästä oli tehnyt korkeimman tarjouksen etelä-carolinalainen autoliike, joka sitten listasi sen myyntiin. Kyseinen pyörä oli siis ollut laukkumallinen jo tehtaalta, mutta sen tehdasasusta ei ollut jäljellä paljoakaan. 54 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Harley-Davidson Road Glide ’08. Lasikuituiset linjat. Osien hinnat osoittautuivat kuitenkin niin rajuiksi, että pikaisella ynnäyksellä tuli huomattavasti edullisemmaksi hankkia valmiiksi rakennettu pyörä. Kaiuttimia löytyy neljä kappaletta myös takaa, missä ne on asennettu satulalaukkujen kansiin. Laukut itsessään ovat kuusi tuumaa stretchatut ja niiden molemmille puolille on taiteiltu kynäruiskumotiiveja, joiden aiheet liikkuvat hautausmaasta liekkivanaa jättävään bagger-kuskiin. Kun hänen valitsemansa tie oli noussut pystyyn, oli pyörä myyty eteenpäin huutokaupalla. A merikassa jättimäisellä eturenkaalla varustetut ja kaikilla mahdollisilla mukavuuksilla ladatut laukkupyörät nousivat suureen suosioon kymmenisen vuotta sitten, mutta alkuun niiden karikatyyrimäiset piirteet näyttivät suomalaisen hillittyyn silmään vähän vierailta. Tankilta laukuille ulottuva yhtenäinen linja on tehty lasikuidusta valmistetulla, Custom Drop Seat -satulan kanssa yhteensopivalla Flared Sidecover Body Kitillä, jonka jatkeeksi on asennettu kuusi tuumaa stretchatut satulalaukut. Jotta äänentoistosta on saatu tasapainoinen ja miellyttävä, on laukkujen päälle valittu Dueler Lids -kannet, joissa on molemmissa kaksi paikkaa 6,5 tuuman kaiuttimille. Osittain lennokasta tyyliä tekisi mieli perustella myös pyörään liitetyllä huhulla, että sen olisi rakennuttanut äkkirikastunut huumediileri. Samaan aikaan suomalainen Raimo Tuominen lähestyi 40 vuoden ikää ja suunnitteli juhlistavansa pyöreitä lukemia kauan haaveilemallaan Harley-Davidsonilla. Road Glideen, mutta myyjäliike ei osoittanut halukkuutta käydä kauppaa ulkomaisen ostajan kanssa. Raimo iski netissä silmänsä tähän Road Kill -nimen saaneeseen ’08-vuosimalliseen FLTRI Linjakkaat lasikuituosat ovat Camtech Custom Baggers -pajan valmistamat
Maalauksen hauska yksityiskohta on taakse maalattu Road Kill -teksti, johon on upotettu ledit takavaloiksi. Sitten sitä ei nosta pystyyn kuin Pekkaniska”, Juha nauraa. Kenties hämmentävin yksityiskohta pyörässä on kuitenkin sen eturengas, joka on halkaisijaltaan kokonaiset 30 tuumaa. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, ettei Raimo ajanut pyörällä montaakaan kertaa, vaan se jäi lähinnä tallin koristeeksi. Pyörän sarjakuvamaisen matala asento on saavutettu ilmajousituksella, joka on toteutettu edessä ja takana omilla Viairin kompuroillaan. Synkän hirtehinen teema jatkuu taidokkaasti tehdyssä motiivimaalauksessa, jonka aiheet liikkuvat hautausmaasta liekehtivään bagger-kuskiin. 55 AMERIKAN RAUTA 7/2020. 1600-kuutioisen Twin Camin olemusta on päivitetty teemaan sopien lähes luonnollisen kokoisella alumiinisella pääkalloilmanputsarilla. Lennokasta tyyliä tekisi mieli perustella myös pyörään liitetyllä huhulla, että sen olisi rakennuttanut äkkirikastunut huumediileri. Muuta ei tarvittu. Matka-ajoahan se menee hienosti, mutta sitä olen joskus miettinyt hiljaa itsekseni, että mitäs sitten, kun kaadan sen vahingossa pötkölleen. Varusteita siinä on vaikka muille jakaa, mutta yhtä asiaa olen kyllä jäänyt kaipaamaan – nimittäin pakkia. 1600-kuutioista Twin Cam -moottoria on kustomoitu monin kiiltävin osin, kuten lähes luonnollisen kokoisella pääkalloilmanputsarilla. Niinpä Road Kill päätyi vaihtokaupassa Juhalle, joka onkin kuluneen kesän aikana ottanut siihen tuntumaa huomattavasti ahkerammin. Kun Raimo sai pyörän vihdoin Suomen kamaralle ja pääsi hypistelemään sitä livenä, totesi hän kauppojen onnistuneen. Noin isokokoisen ja painavan pyörän kanssa joutuu miettimään etukäteen, kuinka sillä pääsee etuperin pois. Ennen rekisteröintikatsastusta pyörän runkoon meistettiin runkonumero ja sille tehtiin tarvittavat jarrutestit Testmill Oy:ssä. ”Kyllähän se oli alkuun aika erikoisen tuntuinen ohjastettava, mutta kun sillä ajaa riittävästi, niin siihen syntyy omanlaisensa rutiini. Vain pakki puuttuu
56 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Tässä huristelee Sami Strid remmiahdetulla '29 Hupmobilellaan. Välillä oli hyvä käydä kiertämässä rataa ja moikkaamassa tuttuja. Voiman välittävät tiehen hyvin tervatut puupuolavanteet... Pasi Salmijärvi Herralasta saapui tällä upean keltaisella ’55 Cadillac Coupe DeVillellä. Raviradaltakin autoja lähti jo hyvissä ajoin ennen loppua Lappeenrannan ja Lahden suuntiin seuraaviin tapahtumiin. Teksti ja kuvat: Hannu Lemmetti Swap & Meet Kouvolan Swap & Meetissä halukkaat ajoneuvot arvostellaan perusteellisesti, minkä pohjalta TOP-palkinnot jaetaan. KOUVOLA, 8.8. Nähtävissä oli alkukesän tapahtumien peruuntuminen ja tästä johtuen päällekkäiset ja rinnakkaiset tapahtumat. Toukokuulta koronan vuoksi elokuun alkupuolelle siirretyssä Kouvolan raviradalla 19. Jukka Lehtinen tuli Haminasta hienolla ’71 Chevy Camarollaan, jossa pikkulohkon kaverina on 4-vaihteinen manuaali. kerran järjestetyssä Swap & Meetissä kävi yli 800 ajoneuvoa
Mikahan on aiemmin nähty pitkään Kotiteollisuus-teemaisen ’69 avo-Newportin ratissa, joka miehellä vieläkin on pihassaan. Kuva ei onnistu vangitsemaan, kuinka hienosti Luhtisen Timon ’71 Mustangin maalipinta syttyy eloon auringonpaisteessa. Korialainen Petri Leppänen tunnetaan ’70 Dodge Super Beestään. Haminalaisen Jari Malmin upeakuntoisessa ’72 Chrysler New Yorkerissa on alkuperäinen maali, sisusta ja konehuone. Oravan juuri maalattu ’83 oli upeakuntoinen ja korkeus sekä rengastus oli hierottu juuri kohdilleen. Kotkalaisen Ilpo Kotakarin ’69 Mustang on komea juuri tällaisena elämää nähneenä. 57 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Tällä kertaa liikkeella oltiin 440 Magnumilla varustetulla ’70 Dodge Coronet R/T:llä. Malliahan valmistettiin vain noin 250 kappaletta. Pääkaupungista tuli pari hienoa lyhytkorista Chevy Vania. Todella hieno aikakapseli. Talvitien ’60 Chrysler 300F:n musta ulkokuori punaisella sisustuksella on täydellinen yhdistelmä superharvinaiseen siipiavoon. Laurilan Mika tuli meetiin keväällä valmistuneella ’68 Caddy DeVillellä
Ristiinalaisen Mika Kärkkäisen ’70 Plymouth Cudassa on 426 Hemi ja 4-vaihteinen manuaali. Tämä parivaljakko, Georgie Boy Cruise Air II sekä ’29 Hupmobile Hemillä olisivat kumpikin olleet myynnissä. 58 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Kouvolan Swap & Meet. Sami Lindforsin Caddy pääsi makailemaan päivän rauhassa. Autohan on nähty välillä myös varttimaililla. Päivä todellakin suosi avoautoja, kuten näitä kahta ’70 Dodge Challengeria. Tämä hienosti toteutetulla liekkimaalauksella koristeltu ’55 Chevy 150 liikkui 383-pikkulohkon ja TH700R4-askin voimin. Åke Kainulainen oli saapunut paikalle Model 48 Fordilla, jossa väritys hienosti korosti vuodelle ’35 tullutta uutta korimuotoilua. Upeakuntoinen kokonaisuus, ansaitusti TOP 5 -palkittu. Helyn tallia pitävä Heli Jääskeläinen ulkoilutti tällä kertaa hieman enemmän hevosvoimia sisältävää, streettyyliin rakennettua ’68 Camaroa. Honkaset, jotka pitävät Hirvensalmella Ranta-Mikkolan puutarhaa, saapuivat tällä chopatulla ja ilmajousitetulla upealla ’50 GMC pickupilla
Upeasti esillä olivat olivat nämä ’44 Ford GPW sekä ’73 Ford M151 A2, joka oli nähnyt Vietnamin sodan ja punakhmerien hirmuhallinnon. ’66 Rambler Classic 770 -farmari on ollut Tuusulalaisen Wille Salmisen perheessä uudesta lähtien. Elimäkeläisen Ville Rinteen ’67 Plymouth Barracuda on varustettu alkuperäisellä 383-isolohkotekniikalla. STW-korimalli ei ollenkaan hävitä ’60 Chrysler New Yorkerin hienoa siipimuotoilua. Mika Siveniuksen ”Bella” ’51 Chevrolet Bel Air on upea mild custom, joka on aikaisemmin pokannut pokaalin muun muassa 2017 Chicago Car Show:sta. Helsinkiläisen Eerikki Salon omistuksessa on tämä upea numbers matching ’73 Plymouth Cuda. Hälikän Henrin ’50 Mercuryssä on Löppösen Jussin taiteilema liekkimaalaus, joissa kiiltävät liekit on maalattu mattapintaisen perusvärin päälle . 59 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Mikkeliläisen Kimmo Röpelisen ’59 Gemsua liikuttaa 383 SBC & TH350
Ensimmäisen illan ohjelmassa oli vapaata seurustelua, renkaanpotkintaa ja kuulumisten vaihtamista. Seuraavaksi vuorossa oli tutustuminen Jari Mäki Oy:n myymälään ja autokokoelmaan. Nationals 60 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Sunnuntaiaamuna pidettiin kerhon kevätkokous, joka oli koronarajoitusten takia siirretty näinkin myöhäiseen ajankohtaan. Mäenpäältä matka jatkui Seinäjoen Vanhalle torille, missä autot olivat näytillä parin tunnin ajan. Tämän tankkauksen jälkeen matka jatkui autoharrastaja ja kansanedustaja Juha Mäenpään tontille, jossa rastitehtävinä oli tunnistaa parikin eri 20–30-luvun taitteen Fordia sekä kompana yksi moottori, joka yllättäen ei ollutkaan amerikkalaista valmistetta, vaan venäläistä alkuperää. Lauantaiaamun sade lakkasi sopivasti ennen kymmentä, jolloin siirryimme pihamaalle. Rod Runin lähtöpisteessä Sorsanpesällä vietettiin lyhyt hiljainen hetki vastikään edesmenneen FSRA:n perustajajäsenen Daniel von Nandelstadhin eli tuttavallisemmin Nanden muistolle. Puukonheiton nollatulokset palkittiin tietenkin puukoilla, jotta kotona voi harjoitella lisää. Suljetulla lippuäänestyksellä Savian hieno ’33 Ford 3W Coupe sai puolet annetuista äänistä, joten aika selkeä oli valinta, vaikka monta muutakin hienoa kilpailijaa oli paikalla. Kyyneleet pyyhittyämme siirryimme alapihalle, mistä rodit lähetettiin minuutin välein matkaan Rod Runille. Rod Run oli Putte Punkarin suunnittelema runsaan 60 kilometrin mittainen reitti, jonka katkoi muutama tehtävärasti: Rinta-Joupin pihamaalla ratkottiin kaivuriaiheisia kysymyksiä, siitä seuraavaksi Kannoston Konepajalle ja puukonheittokilpailuun... oli muuten vaikea laji. Suurin osa tuli perille majapaikkaan perjantai-iltaan mennessä ja ilahduttavasti useita ihan uusiakin jäseniä uskaltautui mukaan. Tämän jälkeen toivoteltiin kaikille turvallista kotimatkaa ja iloista jälleennäkemistä, ensi vuonna sitten Sastamalassa samoissa merkeissä. Seuraava etappi oli Jari Mäen omistama SEO Koskenkorva, jossa meitä odotti ruokia notkuva buffetpöytä. FSRA Street Rod SEINÄJOKI, 21.–23.8. FSRA:n Vuoden Rodi 2020 -pokaali lähti Pasi ja Mari Savian matkaan. Teksti: Virve Salonen • Kuvat: Virve Salonen ja Mikko Joutsen F SRA:n vuosittaisia kesäkokoontumisia on vietetty ympäri maata ja tälle vuodelle paikaksi valikoitui Seinäjoki, missä tukikohtana toimi mainio Sorsanpesä-hotelli. Rod Runin parhaita palkittiin, Paskin Tuuri -palkintokin jouduttiin valitettavasti tällä kertaa jakamaan, kun jollain reissu ei mennyt ihan suunnitellusti. Eniten porukkaa taisi Konepajalla kiinnostaa Velton rakentama harrastepeli; kahdella H-D:n moottorilla varustettu kiihdytyspyörä. Lauantain iltajuhla starttasi liki 100 hengen voimin tietenkin pitkällä maistuvalla illallisella ja siitä päästiin hyvillä mielin palkintojen jakoon. Osa porukkaa kokoontui perjantaina jo aiemmin Nokialla ja saapui Seinäjoelle näyttävänä letkana. Ensin vuorossa oli Sorsanpesän sisäpihalla lyhyt ja tyylikäs muisteluhetki keväällä edesmenneen perustajajäsen Nanden eli Daniel von Nandelstadhin muistolle. Useimmille visiitti oli ihan ensimmäinen, joten jo siksikin mielenkiintoinen ja nähtävää oli runsaasti. Veltto tunnetaan harrastajien keskuudessa äärimmäisen käsityötaitoisena pyörärakentajana jo 70-luvulta lähtien. Rodikerhon perinteistä vuotuista kesäjuhlaa eli natikoita vietettiin tällä kertaa onnistuneesti Seinäjoella, koronapeikkoa ei näihin bileisiin kutsuttu. Komea tapahtumajuliste tuli tällä kertaa Jussi Alasalmen kynästä. Etualalla näkyvä Raimo Tuomisen Lincoln Victoria ’34 on vaikuttavan kokoinen laite, ja myös hienosti rakennettu. Juttua riitti siksikin, että monet kevään ja alkukesän totutut näyttelyt ja tapahtumat oli koronarajoitusten vuoksi peruutettu, eikä ollut nenäkkäin tavattu aikoihin
Vexi Lehtosen ’32 Chevy Jari Mäen pihamaalla. Yksi mielenkiintoisista uutuusrodeista oli Tommi Lukkarilan ja Veijo Pääkkösen ’32 Roadster Pickup Oulusta. Rod Runille startattiin kevyessä sateessa, mutta eipä näitä ole sokerista tehty. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Runin varrella vierailtiin myös Jari Mäen tiluksilla. Kannoston Konepajalla päästiin seuraamaan Velton huikean kaksimoottoripyörän käynnistystä. Tässä Äikään pariskunta starttaamassa Rod Runille hyväntuulisina. Jarin keräilyesineiden joukossa saatiin hämmästellä muun maussa Irwinin vanhaa jukeboksia. Juha Koskisen ’31 Coupe on juuri valmistunut rodiuutuus. Vuoden Rodiksi valittiin tällä kertaa siurolaisen Pasi Savian vasta valmistunut upea ’33 Ford 3w Coupe
NURMIJÄRVI, 8.8. Rodikattaus oli odotetusti komea. Elokuun alussa, samana viikonloppuna kun kiihdyteltiin Malmilla ja cruisailtiin ensin perjantaina Helsingissä ja lauantaina Lahnajärvellä, järjestettiin myös Nurmijärven Karhukorvessa Lumo Automotiven avoimien ovien päivä. Etualalla Kari Kylmäniemen entinen Amerikan Raudan kannesta tuttu ’30 A Roadster sekä Karin nykyinen A Coupe. Tämäntyyppisiä tapahtumia on järjestetty Amerikassa yleisesti vuosikaudet nimenomaan lähiseudun isompien tapahtumien aikaan, ja tänä kesänä niitä ovat pitäneet myös kotimaiset kerhot. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Luntamon Jussin omana reissurekenä on jo vuosien ajan toiminut tämä linjakkaasti chopattu ’46 Cadillac Miller Hearse, jollaisia ei vakiokunnossakaan ole montaa maailmassa. Lumo Automotive Open Door 62 AMERIKAN RAUTA 7/2020
Kuten avoimiin oviin kuuluu, pääsi hallin puolelle katselemaan, mitä siellä tehdään ja millaisin laittein. Myös vartaassa roikkuva Early T-Bird herätti kiinnostusta. Petri Niskasen ’32 on maalattu So-Cal Speed Shopin suosimaan toisen maailmansodan hävittäjäkoneiden tyyliin. Kuten Pahkajärven Mano osuvasti kuvaili, tunnelma oli kuin ”kotona Kaliforniassa”. Harrasteautot ajatettiin pihaan näytille, tuoreemmille käyttöautoille neuvottiin parkkipaikka portin ulkopuolelta. 63 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Hallissa oli paraikaa työn alla muun muassa Jati Jätyrin villi Nash Kustom. Tuolloin auto oli mattakullanvärinen punaisella katolla ja varustettu 60-luvun show rod -tyylisillä vinotuplavaloilla. Tarjolla oli myös virvokkeita ja pihalla myytiin hampurilaisia. Suunnitelmia maalaukseenkin Petellä tuntui jo olevan. Pekka Tomminen vaihtoi taannoin A Coupensa Helmisen Mikin tähän kuosiin rakentamaan Tudoriin, joka nähtiin Haralla ollessaan Amerikan Raudassa esittelyssäkin. Eteläisen Kalifornian henki on vahva myös Jake Lähdeniemen roadsterissa, joka nähtiin vielä Lumon yritysesittelyjutun aikaan keskeneräisenä hallin puolella. Häkkilän Peten G30 Vania on vanhennettu 70-luvun pikkupuskureilla, peltikeulalla sekä vanhemman mallin markereilla ja takavaloilla
Hiljattain paikka peruskorjattiin ja tänä kesänä se avattiin matkailijoille uudelleen. Vuonna 1981 Taukopaikan omistus siirtyi Fazerille ja rannalle rakennettiin Lahnajärven vesipuisto. Elokuussa järjestetylle toiselle kerralle varauduttiin paremmin, ja parkkitilaa saatiin järjestettyä triplasti ottamalla käyttöön myös viereinen hiekkakenttä. Tästä alkoi hilpeä kausi, jota kesti aina moottoritien tuloon saakka. Lopulta hän päätyi kuitenkin kulttuuritekoon ja elvytti taukopaikan uuteen loistoon. Ku va : Ve ijo Li nd gr en Paluu Lahnajärvelle Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen A lun alkaen Helsingin ja Turun puoliväliin sijoittuva Lahnajärvi rakennettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten. LAHNAJÄRVI CRUISING 8.8. Vuonna 1969 rannalle tuotiin Matti Suurosen suunnittelema Futuro-talo, jossa toimi grilliravintola ja kahvila Palax. Vuonna 1952 avattu Ravintola Lahnajärvi on Suomen ensimmäinen autoilijoille rakennettu taukopaikka ykköstien varrella. Matkamanna sai vuonna 1967 anniskeluoikeudet, siis kaksi vuotta ennen kuin keskiolut vapautettiin kauppojen myytäväksi. Ensimmäisen kerran cruising järjestettiin kesäkuun alussa, ja tarkoituksena oli pitää vain pienimuotoinen kokoontuminen, mutta järjestäjien yllätykseksi Lahnajärven piha täyttyi autoista alta aikayksikön ja lopulta niitä oli parkissa tien varressakin lähes kolmen kilometrin matkalta. Mittavien saneeraustöiden päätteeksi paikka avattiin asiakkaille uudelleen kesäkuussa 2020. Silti tila loppui kesken jälleen kerran. Hese lupaa, että cruisingia tullaan järjestämään ja kehittämään myös jatkossa, ja mikä ettei, sillä tarjoaahan Lahnajärven taukopaikka nostalgisine olemuksineen ja viihtyisine hiekkarantoineen mitä idyllisimmän paikan jenkkiautoväen kokoontumisille. Asiakaspaikkoja oli 250, joka ei nykyisellään kuulosta paljolta, mutta oli tuohon aikaan jotain ennenkuulumatonta. Vuonna 2015 paikkaa yritettiin avata uudelleen, mutta liiketoimintaa ei saatu kannattavaksi, ja se suljettiin uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin. 64 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Jo ennen varsinaista olympiavuotta tulevaan olympiakaupunkiin ja sen ympäristöön saapui tutustumaan kosolti ulkomaalaisia toimittajia, jolloin heräsi kysymys, miksei Suomesta löydy huoltoasemien lisäksi niin kuljettajia kuin matkustajiakin virkistäviä taukopaikkoja. Hiljentyminen johti lopulta paikan sulkemiseen vuonna 2008. Cruising-tapahtuman Lahnajärvelle ideoi jenkkiautoharrastajana tunnettu Heikki ”Hese” Palkkinen. Päärakennuksessa toimi itsepalvelukahvila ja oma leipomo. Uuden moottoritien valmistumisen myötä Lahnajärvi jäi kuitenkin sen verran paitsioon, että matkailijoiden oli liian helppo ajaa sen ohi. Tilaisuuteen tarttui seudulla vaikuttanut liikennöitsijä Volmar Mäkinen, joka perusti useamman muun tuntemansa liikennöitsijän kanssa yhteistuumin Matkamanna Oy -nimisen yrityksen, jonka nimissä Turku– Helsinki-linjan puoliväliin pystytettiin Suomen ensimmäinen autoilijoille suunniteltu taukopaikka Suomusjärven Lahnajärvelle. Samalla siellä ryhdyttiin järjestämään cruisingeja, jotka osoittautuivat välittömästi suosituiksi. Koko Lahnajärvi ajautui purku-uhan alle, mikä oli yhtenä vaihtoehtona mielessä myös Pekka Louniolla, joka hankki taukopaikan omistukseensa viime syksynä
Siinä mielessä tämä Jouni Mahlavirran ’71-vuosimallinen Chrysler 300 on nyt löytänyt ihan oikean paikkansa. Siellä komeili mm. Kookas ja edustava yksilö kuuluu paraislaiselle Krister Carlsonille. Lainvalvonnasta huolehti arizonalaissheriffi John Walker, ainakin mikäli oven tekstiin on uskomista. Shoebox Revuen solistinakin tunnetun Elina Railamaan kivasti patinoitunut ’59 Impala. Tämä sympaattinen ’58 Ford on aikalaisekseen varsin moderni muotoilultaan. Näitä 70-luvun isokorisia Mercuryjä näkee suht harvoin, ja vielä harvemmin kaksiovisina coupeina. Juha Rislakki saapui Lahnajärvelle ’38 rottaChevyllään, joka on aina yhtä pysäyttävä näky. Lahnajärvi Cruisingin alullepanijana ja koordinaattorina toimiva Hese Palkkinen saapui paikalle liekitetyllä ’35 Tudorillaan, jonka rekisteritunnus on varsin osuva. Muistan jonkun joskus haukkuneen 70-lukulaisia full-size Mopareita lahnoiksi. Karkkilalainen Marika Sanna kurvasi paikalle kliinillä ’64 Plymouth Valiantillaan. 65 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Tuomo Salovaaran nostalgiakilpurityyliin rakennettu ’29 A-mallin Ford taisi olla elokuun cruisingien vanhin nelipyöräinen osanottaja. Stepvan-villitys on jyllännyt Jenkkilässä jo vuosia, ja pikkuhiljaa näitä vanhoja jakeluautoja alkaa nähdä Suomessakin. Elokuun cruisingin parkkitilaa oli kasvatettu ottamalla käyttöön läheinen sorakenttä
Vuoden 1970 Ford Torino -malliston lippulaiva oli ehdottomasti 429-koneinen Cobra. Tätä palvelua John Anderssonin Huldaksi nimetyn ’38 Chrysler Imperialin kyljissä mainostetaan. Kun punainen kuudennen sukupolven Ford Ranchero varustetaan valkoisella camperilla, vie se ajatukset Monkee Mobileen. Markus Hedströmin ’58 DeSoto Firedomen punavalkoinen kaksiväriteema ulottuu sisustaan saakka. 66 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Lahnajärvi Cruising. Lahnajärvellä nähtiin Veikko Mäenhovin kullanruskea yksilö. Kauniisti kulunut ’49 Chevrolet 3100 -pikkis kuin suoraan Route 66:n varrelta kuuluu Klaus Heikkilälle. Sanna Lehojoen hieno ’53 Cadillac Eldorado Convertible oli yksi tienvarsiparkkiin tyytymään joutuneista. Komea laite joka tapauksessa! Vaikka pysäköintitila saatiin triplattua elokuun cruisingiin, loppui se silti kesken ja tienvarret täyttyivät autoista. Harvinaista, mutta aina yhtä upeaa nähdä pre-war-Harrikoita liikenteessä. Tilaisitko tältä mieheltä auton pesun ja vahauksen. Lahniksen mittarikentältä löytyvät edelleen pallonmuotoiset bensamittarit, joilla voisi kuvitella olevan 70-lukuisen muotokielensä puolesta vahva tulevaisuuden keräilypotentiaali. Kerrassaan upea kokonaisuus. Olli Hilden toi Lahnajärvelle ’31-vuosimallisen Fordin A-mallin pick-upin. Sari Holst edusti helsinkiläistä Road Pilots -tallia ampparillaan, eli keltamustalla ’50 Mercuryllään
Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Tilaa internetissä www.vanhatkoneet.. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 03 2251 948 Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. Soita tilaajapalveluumme puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
SULKAVA 30.8. Iltaohjelmaan kuului pinup-kilpailua ja livemusiikkia. 68 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Tuolloin autossa olleet sivuputket edellinen omistaja poisti puhtaasti käytännön syistä, kertoo nykyinen omistaja Jukka Immonen. Mittarissa on alkuperäiset 34 000 mailia, ja kaikki toimii kuten uutena. Tekniikkana on 305 cid ja TH200. Paikalla oli mukava määrä harrasteajoneuvoja rodista rekannuppeihin, jotka suuntasivat näyttävänä letkana cruisinglenkille. Cone Valley Cruising, jonka nimi juontuu kunnan vaakunassa esiintyvistä kävyistä, järjestettiin nyt toista kertaa. Korkealta ohjaamosta näkymät Vekaransalmen uudelta sillalta Saimaalle olivat komeat. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen ’70 Mercury Cougarin ulkoasu on ollut lähes muuttumaton 80-luvulta lähtien, jolloin se oli hyvin tuttu näky Savonlinnan seudulla. Cruisinki taittui mukavasti Jorma Kokkosen Freightliner FL60 -kuormurin kyydissä. Käpykylän Cruising Tämä virheettömässä alkuperäiskunnossa oleva vuoden '86 El Camino kuuluu kuopiolaiselle Jouni Lipposelle, joka on auton historiassa toinen omistaja. Tekniikkana on 351 Cleveland ja FMX-laatikko sekä lukoton 8". Reitti kiemurteli kauniissa harjumaisemissa ajomatkan ollessa kaikkiaan reippaat 60 kilometriä
Ilpo Huttusen tyylikäs ’67 Camaro liikkuu LS3:n ja 6-vaihteisen Tremecin sekä FAB9:n valmistaman 9" Fordin perän turvin. Rähinäruutujuovin varustettu ja race-henkinen Chevrolet Biscayne ’62 kuuluu savonlinnalaiselle Ninna Makkoselle. Takarenkaista päätellen Esa-Pekka Puurtisen ’71 Dodge Charger Super Been liikkuminen on vakiota rivakampaa. Mild custom -tyylinen Lincoln Premiere ’57 varustettuna tyylikkäillä lake pipeseilla ja pinstripeillä. Tapahtuman tyylikkäin patina löytyi tästä Dodge-pikkisestä. Hieno kuntoinen ’69 Charger kuuluu savonlinnalaiselle Vesa Laukkaselle. ”Tulevan talven suunnitelmissa on tehdä kaikki verhoilut uudelleen”, Ninna kertoo. Liikuttamisen hoitaa 360 cid vakiopata. 69 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Lauri Kinnusen ’76 Plymouth Fury -farkku on varustettu miehekkäällä mattolaiturilla ja rokkiasenteella. Joona Pihl kertoo Fury III 4D HT:n tarjoavan mukavan leppoisaa kyytiä rekan kuskaamisen vastapainoksi. Pellin alla sykkii mukavakulkuinen 512 cid stroukkeri. Sisältä löytyy turvakaaret ja Speedhutin mittarit
Tyylikäs Cadillac Series 62 ’59 Convertible kuuluu mikkeliläiselle Jarmo Autereelle. Auto tuli Jarnolle Hämeenlinnasta nykyisessä asussaan. Viime talvena auto koki teknisiä parannuksia 342 cid stroukkerikoneen muodossa ja sai uutta palikkaa myös alustaan putkitukivarsien ja Baerin levyjarrujen osalta. Vuoden ’70 Chrysler 300 Convertible saapui Texasista vuonna 2010, ja on rakennettu upeaan nykyasuunsa Joutsenossa. Täydellisen läpikäynnin saanut avo on varustettu aikakauteen kuuluvilla lisävarusteilla, kuten Fleetwoodin kromatuilla takavalon sivupelleillä ja Chevyn tupla-antenneilla sekä takahelman läpi tulevilla pakoputkenpäillä. Karkkilasta saakka tapahtumaan oli saapunut Sami Nousiainen ’76 Camaroineen. Reilusti piristetyn 355-pikkulohkon turvin autolla on kellotettu varttimaili aikaan 10,66 s. Matti Pölläsen Mustang on varustettu alkuperäisellä 200-kuutiotuumaisella kuutosella ja 3-lovisella manuaalilla. Auton perusteellinen kunnostaminen vei aikaa parisen vuotta. Auto on täysin läpikäyty ja sisusta on uutta kojelautaa ja rattia myöten. Nokalta löytyy piristetty 305+TH350-paketti, joka on osoittautunut luotettavaksi pitkillä matkoilla, omistaja kertoo. Jarno Punnosen ’68 Pontiac Firebird Pro Streetissä on menoa muussakin kuin nimessä. Sulkavan omaa kalustoa on Jukka Kostiaisen ’65 Bel Air, joka on toiminut Suomi-taksina aikanaan. Alkuperäisen 455 cid koneen perässä on modernimpi TH200R4-laatikko. ja 226 km/h. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Cone Valley Cruising. Tapahtuman järjestäjiin kuuluva Heikki Kontinen oli vaihtanut Hemi-koneisen Avo-Cudan astetta suurempaan Mopariin. Veli-Pekka Hirnin ’68 Mustang on aito Suomi-auto. Tämä hieno ’70 Oldsmobile Vista Cruiser on mikkeliläisen Marko Aspegrenin silmäterä. Piia Kinnusen Lincoln Continental '58:n pitsikoristeet ovat savonlinnalaisen Silvarello Customsin työtä. Nyt liikuttamisesta vastaa cruisingpiristetty 350-pikkulohko reippaan 300 kaakin turvin
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Petri Behmin tyylikkäästi rakennetun Dusterin konehuoneesta löytyy tehokas tuplaturbopikkulohko. ITÄRAJA, 22.8. Pekka Kaskisen ’71 Mach 1:n hopeanhohtoinen väri kantaa nimeä Light Pewter, eli vaalean kovatinan harmaa. Kiihtelysvaaralaisen Janne Raassinan mustanpuhuvan ’67 Valiantin keulakin on saanut tummemman ilmeen aina ajovaloumpioita myöten. Muuten alkuperäisen näköiseen autoon antavat oman säväyksensä matalaprofiilirenkain varustetut isommat Rally Wheelsit. Tämänkertainen Ilmastonmuutoksen Puolesta Cruising suuntasi yhtenä letkana aivan itärajalle Värtsilään RajanRyssäykseen, jossa illan ohjelmassa oli niin pinup-kisaa kuin rockbändejäkin. Ilmastonmuutoksen puolesta Lähtöpisteeseen Honkavaaran Gulfille väkeä kertyi mukavasti. Juha Mutasen ’70 Cudan kilpi kertoo asiaa ymmärtämättömällekin, mistä on kyse. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2020
Mustangit jonossa. Tämän vuosikerran Suomi-yksilöitä ei tule usein vastaan. Polvijärven Hot Roddersien puheenjohtaja Mika Rieppo osallistui cruisingletkaan ’71 440 Challengerillaan. Etualalla Jari Rouvisen museorekisteröity ’64 1/2 Coupe. Mustat peltivanteet pillerikapselein sopivat cruisingin järjestävän kerhon Riverside Rebelsien puheenjohtaja Tupi Toropaisen ’70 Bel Airin häijyn tummanpuhuvaan kokonaisuuteen täydellisesti. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Ilmastonmuutoksen puolesta. Nygrenin Hegen ”Fireball” Buick on varmasti yksi maan näyttävimmistä täysiverisistä kustomeista. Tälle kesälle auto sai Ridetechin ilmajousituksen, aiemminhan se kulki matalalla rautajousilla. Ari Tekokosken ’59 Rambler Customissa on vanhat Lapin läänin Suomitunnukset. Vuosien mittaisen projektin lähtökohtana oli neliovinen Suomi-raato. Poudat olivat tällä kertaa lähteneet liikkeelle Amerikan Raudan kannesta tutulla ’52 Chevy Bel Air Woodyllaan
Poutien Woodya seuraa Pasi Kastisen Valiant sekä Sanna Niemeläisen ”Unelma” pickis. Perillä Värtsilän kesäteatterilla oli paikalla enemmän Keski-Karjalan kalustoa. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Jani Koponen ’65 Tempesteineen tuli paikalle Kesälahdelta. Letkan keulalla oli peräti kolme lehdessämme esiteltyä autoa peräkkäin. Tässä liikkeellä iloinen seurue Mikko Nupposen Bonnevillellä. Kiteeläisen Markku Kettusen todella nätti ’71 Riviera tuli Jenkeistä viime talvena, ja odottaa tulevan talven paranteluja. Illan bändeinä Värtsilässä esiintyivät The Outsiders sekä Pate Freeman & The Rebellion
Samoin tekee konepellin läpi puskeva remmiahdettu moottori, jossa huhutaan olevan hevosvoimia enemmän kuin pienessä kylässä. J-P Lehtisen ’60 Chevrolet Deliveryn takarenkaiden leveys herättää kunnioitusta. Timo Ronkaisen ’38 patinaBuick sopivasti bomb-maustettuna gangsterilippoineen, lisävaloineen ja puskurirautoineen. Tällä korotetulla nelivetoisella Dodge Power Wagonilla ei tarvinnut jännittää cruisingreitille sattuneiden sorateiden kuntoa. Siuron taajamassa, Nokialla, kokoonnuttiin cruisailemaan venetsialaisten merkeissä. Autokunnat kerääntyivät ensin Knuutilan kartanon parkkialueelle, josta otettiin suunta Ylöjärvellä sijaitsevaan Wake Valleyn tapahtumakeskukseen illanviettoon. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Siuro Cruising Markku Kauranen saapui Valkeakoskelta paikalle komealla neliovisella ’58 Plymouth Belvederellään. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2020. 29.8
Siurolainen Kimmo Tolvila muistetaan ahkerasti takakumejaan kuluttaneen punaisen ’72 avo-Chevellen ratin takaa, mutta tällä kertaa mies saapui paikalle ’65 Impala Coupella. Järjestävää tahoa edustanut Lasse Tuomela johti cruising-letkan Knuutilan kartanolta Wake Valleyn tapahtumakeskukseen avomallisella ’74 Chevrolet Capricellaan. Marja-Liisa Saarilahden ’58 Cadillac saapuneena Ylöjärven Rivieraksikin kutsuttuun Wake Valleyhin. Neliovinen ’60 Impala on saanut kokea miedon kustomkosketuksen kaksivärisen maalauksen ja kaksivaloiseksi modifioidun maskin myötä. Ei siitä ainakaan linjakkuutta puutu. Uskallan povata tällaisille 70-luvun ”personal luxury car” -kategoriaan kuuluville autoille, kuten tälle kaksioviselle ’72 Lincoln Continental Mark IV Coupelle suosion kasvua rakentelurintamalla tulevaisuudessa. Mustangit eivät ole niitä autoja, joita yleensä nähdään patinakuosissa, mutta tällainenkin yksisarvinen Siurossa nähtiin. Siuro Cruisingin tapahtumaidean vuonna 2017 alulle panneen Marjatta Murtoon ’57 Chevy 3100 Stepparin pinta on poikkeuksellisen kauniisti paahtunut. Päivän komein akvaario pyörillä – Jari Isopahkalan kahdeksalle hengelle rekisteröity ’64 Chrysler Newport -farmari. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Jussi Havankan ’76 Chrysler Cordoban ”Jasmine Yellow” -värisävy luo maukkaan kokonaisuuden landau-katon konjakinruskean vinyylin kanssa. Annoksen päivän parasta patinaa tarjoili tämä ’58 Chevrolet Biscayne
5.9. Karikatyyrimäisessa patinamaalauksessa on havaittavissa vahvoja vaikutteita losangelesilaiselta tatuointija graffitiartisti Mister Cartoonilta. Tapahtumapaikkana toimi katukulttuurin mekka, Suvilahti. Komea baggerivaljakko. MMAF:n ja Aliens MC:n yhdessä järjestämä Helsinki Bike Show on perinteisesti järjestetty alkukesästä, mutta tänä vuonna se siirrettiin sattuneesta syystä syyskuun alkuun. Jyrki Talikan etualalla oleva ”Kermit” valittiin Classic Custom -luokan kolmoseksi ja palkittiin lisäksi parhaasta maalauksesta. Toimiva kokonaisuus on yhdistelmä alkuperäistä, tarviketta ja käsintehtyä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Bike Show Helsinki Antti Leskisen Pika Expressiksi nimetty ’92 Dyna Glide Custom sai Custom-luokan kakkossijan. Luodakseen massasta erottuvan ja ennakkoluulottoman racerin mies haki pyöräänsä vaikutteita Japanista. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Old Soul Collectivea edustavan Tom Hamaran vanhan liiton ’49 FL Panhead voitti ansaitusti Classic Custom -luokan. Tankkitaidetta Pete Pihlajamaan malliin. Tankki on Norton Commando Roadsterista
37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Tyyliä itselle tai lahjaksi!. Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tomahawk Townin tallissa kauan vuoroaan odottanut lakester-kimppaprojekti nähtiin vihdoin tien päällä. Välillä näytti jo siltä, että varttimailia päästäisiin tosissaan ajamaan. Korona siirsi pääsiäisen American Car Show’n ensi vuoteen, ja FHRA keksi tapahtumien järjestämisen hiukan vapauduttua toteuttaa pika-aikataululla yksipäiväisen näyttelyn Malmilla kiihdytyspäivän yhteydessä. Kiihdyttelemään pääsyä odotti myös Jarkko Passi härskin näköisine Furyineen. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Varikolla odoteltiin riittävää sateen taukoamista aina iltapäivään asti toiveikkaasti. Auto sai edellisiltana Mannermaan Pekan siveltimistä nimen ”Hannibal”, joka kuvastaakin raakaa laitetta hannibalmaisine maskeineen hyvin. Malmi Show & Go Power Festival HELSINKI, 12.9. Idea lentokonehangaariin rakennetusta näyttelystä olikin mainio, harmi vain syksyinen ajankohta vaati veronsa, ja sade vei sen Go-puolen mennessään
Tarkoituksena oli myös kiihdytellä kilpaa, mutta ajaminen jäi runsaiden sateiden vuoksi stripin kuivatteluyrityksiin, kun rata pysyi koko päivän todella liukkaana. Tässä rataa kuivattelemassa Saarelan Kartsa kansikuvarodeineen. 79 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Sami Seppälän Fleetline on Gas Monkey Garagelta Teksasista Suomeen ostettu aihio, jonka linjakas choppaus on Lumo Automotiven käsialaa. Tästä tulee varmasti hieno! FMA:n osastolla oli näytillä Aki Lehtosen kaksiovinen LeBaron. Auto odotteli vielä uutta isompaa ahdinta. GM-Cruisers piti oman miittinsä tapahtuman yhteydessä. Kerhon rivistä löytyi myös Tommi Orkolan nätti ’75 Trans Am. Harrasteparkin helmiin lukeutui Juha Liukkosen ’63 Avanti. Kaluston uudempaa päätä parkkipaikalla edusti komeasti tämä Charger Super Bee. DPlayn Garage Kings -sarjastakin tuttu Joni Hytin Chevy on aito 454SS. Celebrity Kustoms -autothan on jo perinteisesti nimetty vanhan hyvän ajan Hollywood-näyttelijättärien mukaan, ja Buickin nimellä viitataan tietysti Mansfieldiin. Neliovisena nämä olivat aikoinaan Suomessa suhteellisen yleisiä, mutta nyt ne tuntuvat suunnilleen kadonneen jäljettömiin. AVR2-rekisteritunnus viittaa siihen, että kyseessä on jo tehtaalta Paxton-ahdetulla 289-moottorilla varustettu R2-malli, joita valmistettiin vuosina 1963 ja 1964 yhteensä vain 1883 kappaletta. Recyclers-kerhon 30-vuotisjuhlaosasto oli upeine kustomkarkkeineen menestyksekäs, Marko Stjerbakoffin ’52 Buick valittiin tapahtuman Top 10:een, ja Timo Herstin ’38 Buick ”Jayne” sai Best in Show -palkinnon. Alla olivat tällä kertaa kromivanteet, lehtiesittelyn kuvissahan alla oli valkoiset Artilleryt
Kari Saurun ’62 ”Mad Max Wedge” sai myös ehdottoman ansaitun Top 10 -pokaalin. Top 10 -autoja tämäkin. Joni Juvosen Top 10 -palkittu ’66 Fastback rakennettiin tähän Eleanor-henkiseen kuosiin jo kymmenkunta vuotta takaperin. Tämän kesän uutuuksiin kuuluu myös Salon Timpan puolisolleen Putille rakentama ’56 210-farkku. Huikea laite! 80 Malmi Show & Go Power Festival AMERIKAN RAUTA 7/2020. Haajasen Eski suunnitteli tällaista Vuosaaren silta -somistusta jo kevään näyttelyyn. Auto kestää tarkemman tutkiskelun myös alta päin. Vuosaaren siltahan kuuluu Suomi Hot Roddingin legendaarisiin paikkoihin, jossa itä-Helsingin miehet kiihdyttelivät kilpaa varhain 70-luvulla. Plymouthia liikuttaa 340 jatkonaan Tremecin 5-lovinen manuaali, Oldsin pellin alta löytyy vanhan liiton 455. Tomahawk Townin Mika ”Kossu” Kosonen toi näytille vasta valmistuneen ’50 Buick Kustominsa, joka ei sittenkään ollut perusmusta, vaan tuoreen Mersun kartasta poimittu metallinhohtoinen sävy. Tällaisia Judkinsin korittamia V12koneisia ’38 Model K Lincolneja on valmistettu tiettävästi kaikkiaan vain 19 kappaletta. Täysin läpikäyty auto on niin päältä kuin altakin uutta vastaavassa kunnossa, ja esitellään talven mittaan Amerikan Raudassa. Räisäsen Ville toi näytille peräti kaksi autoaan, ’72 Road Runnerin ja ’71 Cutlassin. Kimmon patinakuosinen, mutta täysin läpikäyty ’59 Apache ”Hobo Mojo” oli ensimmäistä kertaa hallinäyttelyssä esillä ja valittiin myös tapahtuman Top 10:een. Kun se jäi toteutumatta, nähtiin Sarin ja Eskin autot American Graffitin hengessä rinnakkain Malmilla. Rodiosastoa edustivat komeasti Seppo Nissisen nostalgiseen tyyliin rakennettu ’32 Roadster ja Aki Hairetdinin ’30 A Coupe
Tällä kertaa päädyin siihen, että tehdään homma eri tavalla, ja muutetaan auto vastaamaan 1978–1982 mallia, jolloin pystytään käyttämään samoja isompia puskureita, eivätkä muutkaan yksityiskohdat paljasta fuskausta asiaa tuntevallekaan. Onnistuin löytämään Pohjanmaalta hyväkuntoiset lampunkehykset ja uudenveroisen maskin. Elettiin torstaita, joten näyttelyyn oli aikaa enää reilu päivä, ja yhtäkkiä meillä ei ollutkaan miehistönkuljetusvaunua, kun minunkin omista autoista kaksi oli menossa näyttelyyn esille. Ruostetta oli lähinnä takakulmissa ja takalattian reunoissa, jonne kanttautettiin oikeanlaisilla pokkauksilla varustetut korjauspellit. Sen aikana todettiin tekniikka toimivaksi ja talven tullen alkoi varsinainen rakentelu. Niitä etsiessä kävi ilmi, että myös lukkopelti ja keulan alapelti piti vaihtaa erilaisiin. Sitten piti alkaa miettiä, mitä autolle tehtäisiin, että siihen saataisiin vanhan liiton vanien henkeä. Ensimmäisenä edessä olivat ruostekorjaukset, joita oli lähinnä auton takapäässä lattian reunoissa ja takahelmojen kulmissa. Torstai-iltana Mika kävikin auton hakemassa, ja jarrujen elvyttelyllä ja kardaanin ristikon hitsauksella auto saatiin kuin saatiinkin puuhalappujen väliin lauantai-illan cruisingiin. Tom i Ostettaessa auto oli hyvin tyypillisen näköinen Suomi-vani astinlautoineen ja kolmioreikäisine truck-vanteineen. Ensimmäisenä irrotettiin astinlaudat, joita ei ollut tarkoituksena enää takaisin ruuvata. Pitkään seissyt, leimaton, ilmoituksen mukaan ’87-vuosimallinen ja bensakoneinen 8 hengen bussi. Vanien vanhentaminen on yleistä, joskin useimmiten pyritään vanhentamaan vani vastaamaan peltikeulaista 1971–1977-mallista. Kierroksen verran lyhyemmillä etujousilla asentokin korjautui kummasti. Plussaa oli ruiskutekniikka ja nelivaihteinen automaatti sekä se, että moottori oli vasta remontoitu. Ajovaloumpiotkin olivat vielä ’85 vuosimallissa samat niin sanotut sinkkuvalot, mutta yllätys tuli eteen siinä, ettei niiden paikka ollutkaan sama, vaan umpioita jouduttiin siirtämään reilusti ulommas! Chevy Van Bonaventure ’85 Yksi asia johtaa monesti toiseen, ja tällä kertaa vaniprojekti alkoi siitä, kun serkkupoika myi pois henkilöautovaninsa, jolla meidän piti lähteä Lahden cruisingiin viime Jenkkiautonäyttelyn aikaan. Avasin siis netin, ja sieltähän sopiva aihio löytyi. 81 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Puuhanurkka. Alusta oli poikkeuksellisen jämäkkä, mutta asento jotenkin takakeno, mikä ei sopinut suunnitelmiin alkuunkaan. Ne oli onneksi valmiiksi jemmassa samalla kaverilla, joka oli suunnitellut samaa swappiä omaan autoonsa, mutta hylännyt ajatuksen lopulta. Kuskin puoleisessa etuovessa oli suhteellisen iso lommo, joka vaati myös oikomista
Tavaramäärä on triplaantunut toiminnan Vintage Motors on shop-in-shop-tyyppinen putiikki, joka sijaitsee Helsingin Tattarisuolla Tomahawk Town -autokerhon tiloissa. Amerikkalainen kun tottelee rahaa ja haluaisi, että tavaraa ostetaan heti vähintään kontillinen. Paria vuotta aiemmin hän oli hankkinut ensimmäisen oman jenkkiautonsa, mustan ’60 Mercury Montereyn. Vintage Motors Helsingin Tattarisuolla toimiva Vintage Motors tuo Yhdysvalloista vanhan koulukunnan osia rodeista entisöintiprojekteihin erikoistuen perinteikkäisiin pienempiin valmistajiin, joille ei ole muita kotimaisia maahantuojia. ”Niinpä kiersimme tuon vuoden aikana lukuisia toimijoita luoden suhteita ja pohjustaen hanketta. Tutustuimme ihmisiin, ja joistakin heistä tuli kauppakumppanuuden ohella hyviä ystäviä, joiden kanssa olemme paljon tekemisissä muutenkin”, Timo taustoittaa. Tiskin takana yritystä luotsaava Timo Jämsén ja asiakkaana Vesa Saarinen, jota on kaavailtu vetämään uutta sivukonttoria. Paikoitellen yhteistyökumppaneiden löytymiselle aiheutti haasteita se, ettei pieni suomalainen toimija voinut sitouttaa kaikkia varojaan yhteen tiettyyn osatoimittajaan. Syy rapakon taakse lähtemiseen ei siis ollut lähtökohtaisesti firman perustaminen, mutta samalla syntyi ajatus, että vanhempien ja harvinaisempien osien tuominen voisi olla mielekästä duunia. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Harrastuksesta työksi. Lopulta Timo ja Ansu onnistuivat kuitenkin löytämään itselleen sopivankokoiset kumppanit, joiden kanssa homma saatiin käyntiin keväällä 2018. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista eikä järkevääkään. Yritys sai alkunsa, kun Timolle tarjoutui vuonna 2017 yhdessä puolisonsa Annamaija ”Ansu” Kallin kanssa mahdollisuus lähteä Amerikkaan vähän pidemmäksi aikaa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen V intage Motors toimii shop-inshop-tyyppisesti Tattarisuolla sijaitsevassa Tomahawk Town -harrastetallissa, jonka jäseneksi putiikkia luotsaava Timo Jämsén päätyi itse reilut 15 vuotta sitten. Tällä hetkellä Vintage Motorsilla on rapakon takana parisenkymmentä yhteistyötahoa. Autenttista erikoisosaa
Putiikin tunnelma on autenttinen – kuin olisi matkannut ajassa takaisin viime vuosisadan puoliväliin. Yli 1500 nimikkeen tuoterepertuaari ulottuu A-mallin Fordien maskeista värillisiin lannevöihin. Sitä luotsaamaan on kaavailtu Vesa Saarista, ja paikka tulisi olemaan Riihimäen ja Hyvinkään puolivälissä sijaitseva Monni. Kontteja tulee Suomeen keskimäärin kerran kuukaudessa ja viime vuonna niissä tuotiin yhteensä 25 autoa. Joskus olemme ostaneet myös kokonaisia varastoja tai talleja kerralla kaikkine sisältöineen. Vintage Motors tekee myös osakokonaisuusentisöintejä. Niistä esimerkkinä asennusvalmiit jarrusetit, jotka on pulverimaalattu ja varustettu uudelleenpinnoitetuin osin sekä uusin sylinterein. Timon puoliso Annamaija ”Ansu” Kalli esittelemässä Strombergin kaasutintarjontaa. ”Jos tämän homman kannattavuutta haluaisi jotenkin luonnehtia, niin kyllä tällä työmäärällä varmaan tienaisi jossain toisaalla paljon enemmän, mutta me tehdään tätä kuitenkin sydämestä harrastajalta toiselle”, Timo toteaa. ”Suurin osa tuoterepertuaaristamme on sellaista tavaraa, jolle ei ole muita kotimaisia maahantuojia, vaikka joitakin päällekkäisyyksiäkin toki löytyy. Omaa osatuotantoa olemme aloitelleet muun muassa vesiletkujen ja erinäisten metalliosien parissa, ja lisäksi olemme tehneet osakokonaisuusentisöintejä, joissa vanhoista jarruista on koottu myyntiin asennusvalmiita settejä pulverimaalattuine osineen, pinnoitettuine helyineen ja uusine sylintereineen”, Timo listaa tarjonnan laajuutta. Autojen avulla kontit saadaan täytettyä kustannustehokkaammin. 83 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Sen sisältöön on panostettu kovasti ja netistä löytyykin todella hyvin myytävien osien tiedot ja kuvat. Tärkeimpiä viimeaikaisia yritystoimintaan liittyviä projekteja on ollut nettikaupan kehittäminen. aloittamisen ajoista ja tuotenimikkeitä on nykyään yli tuhat. Perinteikäs valmistaja on yksi niistä yhteistyötahoista, joiden kanssa Vintage Motorsilla on virallinen edustussopimus. ”Yksi mainittava osakokonaisuus, jolle huomasimme olevan kysyntää, ovat puskurit. Niiden rahdit ovat suhteellisen kalliita, eivätkä monetkaan uskalla tilata niitä yksityishenkilöinä Amerikasta ilman välikäsiä ja laadunvalvontaa.” Tarvittaessa Vintage Motors etsii ja tuo asiakkailleen kokonaisia autojakin. Se on liiketoiminnallisesti järkevää, sillä kontit harvoin täyttyvät pelkistä osista. Tällä hetkellä toiminnassa on päästy siihen pisteeseen, että lähiaikoina tullee ajankohtaiseksi toisen sivukonttorin avaaminen. Perinteistä huolto-osaa Vintage Motors ei kuitenkaan myy, vaan erikoistuu harvinaisempaan osatarjontaan. Kilvanajoja huolto-osat eivät kuitenkaan ole meidän juttu”, Timo linjaa. Virallinen edustus Vintage Motorsilla on tällä hetkellä esimerkiksi So-Cal Speed Shopin, So-Cal Roadster Supplyn, Walden Speed Shopin, Strombergin, Classic Street Rod MFG:n ja Brookville Roadsterin tuotteille. ”Käytettyjä osiakin metsästämme mahdollisuuksien mukaan, mutta se vaatii käytännössä sen, että olemme itse Amerikassa paikan päällä
Osan kääntöpuolella maalia oli ohuemmin ja se irtosi suorastaan helposti. Yleisimmät puhalluksessa käytettävät aineet karkeusjärjestyksessä ovat sooda, lasikuula, alumiinioksidi, luonnonhiekka, kvartsihiekka ja metallirae. Koepuhallus testikappaleeseen on silti suositeltavaa vahinkojen estämiseksi. Puhalluksessa syntyy runsaasti pölyä, joten henkilökohtaisten suojavarusteiden on hyvä olla kunnossa. Osat tulee pestä rasvasta ja liasta ennen puhallusta. Testissä ovat edullinen, pistemäiseen puhaltamiseen tarkoitettu säiliöllinen puhalluspistooli takaisinkierrätyksellä sekä virallinen hiekkapuhalluslaitteisto 75 litran tiinulla. Korostettakoon, että näiden välineiden kohdalla puhutaan siis puhtaasti harrastekäytöstä ammattilaitteiden ollessa kokonaan eri luokassa. Puhaltaminen vie runsaasti ilmaa ja harrastekompressorit ovat usein varsin riittämättömiä tuotoltaan. Ohuille peltitai alumiinikappaleille voidaan käyttää hellävaraisempia menetelmiä, kuten erilaisia kuorirouheita, soodaa tai hiilihappojäätä. Todellista paineenalaista tuottoa voi vain arvailla, mutta se lienee siellä 650–750 litran paikkeilla. Perinteistä hiekkapuhallusta ei suositella käytettäväksi ohuesta materiaalista valmistetuille kappaleille, kuten ajoneuvon pintapelleille. Suurin ongelma on kompressorissa, joka rajoittaa puhallusta eniten. Tällöin puhalluksen aikana onkin pidettävä taukoja ja annettava kompressorin huilata. Menetelmänä hiekkapuhallus on yksinkertainen, paineilmalla puhalletaan hiovaa ainetta puhdistettavan kappaleen pintaan, jolloin ruoste ja maali irtoaa. Tämänkaltaisetkin puhallusvälineet kuitenkin helpottavat harrastajan työtä mukavasti. Kompuraa hankittaessa kannattaakin pohtia, onko hiekkapuhallustoiminta satunnaista vai säännöllistä, jolloin ruuvikompressori lienee paras vaihtoehto. Pienten ruostepisteiden puhdistukseen soveltuu myös nyt testissä olevaa puhalluspistooli. Tässä jutussa käsitellään omakohtaisia kokemuksia kahdesta erilaisesta puhalluslaitteesta, jotka sijoittuvat harrasteystävälliseen hintaluokkaan. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen H arrastajien keskuudessa omien puhalluslaitteiden hankinta on yleinen puheenaihe. Kosteus ilmalinjassa aiheuttaa hiekan paakkuuntumisen puhallusletkussa tukkien sen. Meillä järjestelmässä oli kaikkiaan kolme vedenerotinta, joista kaksi kompressorissa ja yksi puhallustiinussa. Kappaleet voidaan sijoittaa, vaikka kuormalavalle puhalluksen helpottamiseksi. Ammattimainen hiekkapuhallustyö vaatiikin aina ympäristöluvan. Luonnonhiekka jättää alumiininpinnan siistiksi. Suuremmat kokonaisuudet vaativat järeämpiä välineitä. Hiekkapuhallusta harrastelaittein Hiekkapuhallus on tehokas ja perinteinen menetelmä puhdistaa metallia ruosteesta sekä vanhasta maalista. Hiekkapuhallus. Maalatuissa kappaleissa pintapuolella maalia oli useampi kerros, joka irtosi yllättävän hyvin. Autoprojekteissa jonkinasteinen hiekkapuhallus kuuluu vakiotoimenpiteisiin ainakin pisteosien osalta tarjoten erinomaisen perustan maalaukselle. Nyt käytössä oli kuitenkin kohtuukokoinen mäntäkompura, jonka imutuotto on 925 litraa minuutissa. Hinta-laatusuhteeltaan testatut laitteet saavat arvosanan hyvä. Joka tapauksessa kompressorin tuotto riitti hyvin puhalluspistoolin tarpeisiin, mutta 75 litran hiekkasäiliöllä varustettuun välineistöön se oli auttamatta alimittainen, jos puhalletaan isompia kappaleita. Kovalla paineella pintaan ammuttu hiekka rummuttaa peltiä venyttäen sitä ja aiheuttaen pysyvän kappaleen muodon muutoksen. Vedenerottimien hinta vaihtelee, mutta kohtuulaadukkaita saa noin 60 eurolla kappale. Välineistön kustannukset jäivät suhteellisen pieniksi. Testin perusteella laitteilla voi aikaa käyttäen puhaltaa pieniä kohteita, kuten lokasuojan kaaret, helmat sekä pisteosat. Hiekkapuhalluksen ensimmäinen kompastuskivi on paineilmakompressori. 84 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Tallilla – Hiekkapuhallus. Kompressori. Myös työskentelypaikan valinnassa pöly ja syntyvä hiekkajäämä sekä ulkopuolisten pääsy puhallusalueelle on syytä huomioida. Markkinoilla onkin paljon erilaisia puhallusvälineitä kannusta kaappiin ja tiinusta kammioon. Kuvien kompressorin hankintahinta on siellä 1000 euron paikkeilla ja puhallustiinun varusteineen saa 250 eurolla. Puhdistustehoon vaikuttaa puhalluspaine, ilman määrä sekä hiova aine. Muuta huomioitavaa. Pistepuhalluspistooli on kustannuksiltaan edullisin, vain 16,90 euroa. Kovalla paineella tuleva hiekka voi aiheuttaa vahinkoa sivullisille sekä ympärillä oleville tavaroille. Suuren ilmankulutuksen takia kompressori ja ilmalinja tulee varustaa hyvällä vedenpoistolla
Halutessaan osat voi hioa kevyesti, jolloin maalipinnasta saadaan varmasti tasainen. Painemittari kertoo astiassa ja letkussa vallitsevan paineen. Hiekkapuhallus aloitetaan sulkemalla säiliön täyttötulppa (pidetään kädellä paikallaan) ja avaamalla ilmanpääsulkuhana. Puhallustiinun mukana tuli varsin hyvät ohjeet sekä räjäytyskuva. Puhallukseen käytettiin 0,5–1,0 mm raekoon luonnonhiekkaa. Säiliön pohjassa olevalla kahvalla annostellaan ilman sekaan menevän hiekan määrää. Hintaa sille tuli 150 €. 85 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Kumisia suukappaleita sarjassa on neljä, joilla voidaan muuttaa puhalluskuvioita esimerkiksi nurkkiin soveltuvaksi. Laitteiston maltillisesta tehosta kertoo se, että puhallussuutin oli pidettävä varsin lähellä työstettäviä kappaleita. Kuvan sarjan mukana tullut huppu oli välttävä, mutta paremman hupun hankintaa on pakko suositella. Jälkimmäisessä on myös mittari ja paineensäädin. Puhalluspistooli takaisinkierrätyksellä toimi yllättävän hyvin jättäen siistin ja tarkan puhallusrajan. Valmistajan ilmoittama imutuotto on 925 litraa minuutissa, joka riittää juuri pienten pisteosien puhallukseen. Sarjan mukana tullut noin 3 metrin mittainen puhallusletku korvattiin pidemmällä 8 metrin letkulla. Ilmakompressorina toimi italialainen Strong Linen mäntäkompura 7,5 hv moottorilla ja 200 litran säiliöllä varustettuna. Letkupaineeksi säädettiin 6,0 baria. Lopputuloksena on siistit ja pinnaltaan tasaiset kappaleet, joiden viimeistelyksi ennen maalausta riittää paineilmalla puhdistus. Puhallustiinun tulee olla aina paineeton ja hiekan syöttöventtiilin suljettuna ennen hiekan lisäystä. Seuraavaksi avataan ilmansyöttö puhallusletkuun ja viimeisenä pohjassa oleva hiekansyöttö. Paineensyötön pääsulku on sinisessä kahvassa ja mittarin vieressä olevalla punaisella säädetään ilman määrää. Ilmankosteudesta riippuen vedenerottomia voi joutua tyhjentämään puhalluksen aikana. Säiliö täytetään yläkautta ja hiekkaa laitetaan ¾ koko tilavuudesta, joka tarkoitti noin puoltatoista 40 kilon säkkiä. Hiekkapuhallukseen tulee käyttää vain virallista siihen tarkoitukseen valmistettua kumiletkua. Alkuun laitteiston hienosäätö vaatii hieman harjoittelua, mutta oikeilla venttiilien asennoilla puhallus sujui ongelmitta ja suht’ tehokkaasti. Hiekka on pidettävä kuivana myös varastoitaessa. Kuvassa on pyöreä suukappale paikallaan. Varsinainen hiekkapuhallusvälineistö on Meganexin valmistama, hiekkasäiliön ollessa 75 litraa. Suutin vaihdetaan avaamalla puhalluskahvan päässä oleva metalliholkki. Suoja-asun ja turvakenkien ohella tarvittavia varusteita ovat nahkaiset hansikkaat, hengityssuojain, kuulosuojaimet ja puhallushuppu. Sarjaan kuuluu myös neljä erikokoista suutinta, joista käytettiin suurinta 3,5-millistä. Varsinainen puhallustyö tapahtuu painamalla kahvan vipu kokonaan auki. Letkun halkaisija on 24 mm. Suoraan kompressorin säiliöön asennettiin kaksi vedenerotinta peräkkäin. Suojavarusteista umpihaalari olisi ollut parempi valinta
Menin käymään eräänä iltana Ari ”Arska” Kiutun tallilla, jossa meillä oli tarkoitus kartoittaa osapuutteita rakenteilla olevaan Chevyn stroukkipikkulohkoon. Joskus oli katto ruostunut melkein irti ja toisista taas löytyi kittiä sekä kanaverkkoa enemmän kuin peltiä”, kertoo Arska naurahtaen ja jatkaa: ”Mulla oli tuolloin käyttöautona uudenkarhea Camaro, mutta mieli teki ostaa taas joku harrastekampe rassailutarpeita varten. Suuntaansa matkaa kertyi reilun Suomen pituuden verran eli reilut 1 200 kilometriä. 80-luvun alussa tuore ajokortti taskussa nuorelle miehenalulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa asumaan Floridaan, jossa vierähtikin seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Sen jälkeen Arska vietti kesät Suomessa ja talven ajaksi mies muutti Floridan lämpöön aina kun se oli vaan mahdollista. Joskus sieltä löytyi just se mitä oli etsimässä, mutta tuolloin ei millään tahtonut löytyvän mulle sopivaa Chevyä”, selventää Arska auton etsintää. Auton keula käännettiin kohti Jacksonvilleä, joka ei kuitenkaan ollut Floridassa sijaitseva kaupunki, vaan samanniminen paikka Pohjois-Carolinassa. Tuolloin 80-luvulla harrastekalustoa oli Floridassa tarjolla runsaasti, mutta tiedossa oli myös niissä esiintyvät yllättävät ruostevauriot. Ideaksi lopulta tuli lähteä kavereiden kanssa pikku road tripille, joka suuntautui itärannikkoa kohti. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Ari Kiuttu J o nuoresta pojasta asti oululainen Ari ”Arska” Kiuttu oli ihastellut Oulun katukuvassa näkyneitä jenkkiautoja sekä tietenkin moottoripyöriä. ”Ne ei siellä armeijassa ainakaan tuolloin hirveästi arvostaneet siviileitä, joilla ei ollut sotilaallista koulutusta. Tätä järjestelyä kesti aina 90-luvun puoliväliin asti, joten tuolle ajalle kyllä mahtuu useampikin seikkailu harrasteautojen sekä muiden asioiden tiimoilta. Vasemmalla myhäilee tyytyväisenä uuden harrasteauton vierellä Ari ”Arska” Kiuttu. 60-luvun Camarot olivat tuolloin hinnoiltaan pikkuisen käytettävissä olevan budjetin ulkopuolella, joten päätin hankkia ’55 Chevyn, joita tuohon aikaan sai vähän halvemmalla.” 80-luvulla auton osto ei vielä onnistunut kotisohvalta buy it now -nappia painamalla ja maksukaan ei mennyt näppärästi tilisiirtona omalta tietokoneelta tililtä toiselle. Jos sieltä löytyi jotain mielenkiintoista, niin piti heti aamulla soittaa myyjälle, että voisiko tulla katsomaan. Kuva on otettu juuri sen jälkeen, kun kaupat on kätelty lukkoon oikealla olevan myyjän kanssa. Pääsin oikein käymään esittelykierroksella tuvissa ja vähän muuallakin”, nauraa Arska näin jälkikäteen. ”Nuohan on oikeita hot rod -seutuja ja siellä on drag race sekä dirt oval -ratoja melkein joka kylässä”, selventää Arska. Toinen syy matkan suuntautumiseen kyseiselle alueelle oli se, että samalla pystyisi käymään moikkaamassa erästä Arskan kaveria Peter Ampujaa, joka palveli tuolloin merijalkaväessä Camp Lejeunessa. ”Kyllä siellä siistejä ja hyväkuntoisiakin oli, mutta monesti niistä autoista löytyi melkoisia yllätyksiä, vaikka ne päällepäin näytti hyviltä. Siinä kun juteltiin Arskan eri puolille Amerikkaa suuntautuneista autonostoreissuista, niin aloin kyselemään tarkemmin muumiojuttu mielessä eräästä itä-rannikolle vuonna 1988 suuntautuneesta matkasta, josta miehellä olisi myös muutama valokuva albumissa muistona. Military-hommia, you know. Siinä moottorin sekä osien ihmettelyn lomassa tuli puheeksi Arskan 80-luvun Amerikan seikkailut, jolloin mies vietti talvet Floridan lämmössä huojuvien palmujen katveessa. Itsehän olin tietenkin käynyt armeijan Suomessa, joten arvostus nousi heti muutaman lievästi väritetyn inttijutun jälkeen. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Muumio muistelee Amerikan Arska ostoksilla. Myytäviä autoja pystyi parhaiten seuraamaan osavaltiokohtaisista myynti-ilmoituslehdistä, joita ilmestyi useita erinimisiä. ”Torstaiaamuna ilmestyi Show & Sell -lehti ja se piti samoin tein lukea kannesta kanteen
Nyt oli reissulla mukana oppaana merijalkaväen sotilas, mutta vielä parempi asia oli se, että kyseinen herra tunsi paikallisen vanhojenautojen jobbarin, jolla oli myynnissä useampikin Classic Chevy. Punavalkoisen ’55:n hinta oli 13 500 dollaria ja pari vuotta tuoreempi muistaakseni oli siinä kympin pinnassa. ”Siihen oli vaihdettu 454-isolohko ja moottorin kunnosta myyjällä ei ollut mitään tarkempaa tietoa. Välillä sitä joutui sen näköisiin paikkoihin dollarinippu taskussa, että ei tiennyt, onko sieltä enää paluuta”, muistelee Arska hieman vakava ilme kasvoillaan. Arskalla 780 mailin matka sujui leppoisasti uudella harrastepelillä ajellen, ja mikä positiivista, ilman mitään isompia ongelmia. Putkimaskilla kustomoidun kuparinpunaisen ’55:n konehuoneessa oli 454-isolohko, jonka kunnosta myyjällä ei ollut mitään tietoa. Kevään aikana ’55:lla cruisailun lomassa Arska korjaili siinä olleita pieniä ja vähän isompiakin vikoja ennen kuin auto pakattiin konttiin ja rahdattiin Suomeen. 87 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Näiden edellä mainittujen autojen lisäksi myyjän pihalta löytyi onneksi vielä yksi Classic Chevy, josta Arska pääsi vääntämään kauppaa oikein tosissaan. Armeijavierailusta oli myös hyötyä auton etsinnän suhteen, koska yksi Peterin armeijakaveri, jolla oli paikallistuntemusta tarjoutui oppaaksi. Pyynti oli 4 000 dollaria ja lopulta päädyttiin 3 500:aan, joka sopi hyvin kummallekin osapuolelle”, Arska kertaa ostohetkeä. Siinä oli rumpujarrut ympäriinsä, eikä se muutenkaan oikein sykähdyttänyt, vaikka myyjä laski hintaakin melkein tonnilla”, muistelee Arska kuparinpunertavaa autoa. ”Kävin sillä koeajolla ja ajattelin, että kyllä tällä uskaltaa lähteä ajelemaan kohti Floridaa, jos vaan hinnasta päästään yhteisymmärrykseen. Ostohousut jalkaan. Tämä musta vuoden 1955 kaksiovitolppa Bel Air ei todellakaan ollut missään näyttelykunnossa, mutta kuitenkin voitaisiin sanoa, että se oli asiallisessa käyttökunnossa. Moottorina oli lievästi piristetty kierrosherkkä 327-pikkulohko, jonka jatkoksi oli pultattu TH350-automaattivaihteisto. Tietoa sen auton kohtalosta ei minulla ole, mutta yhtä hyvältä tuo korimalli näyttää omaan silmään tänä päivänäkin, kuin se näytti yli kolmekymmentä vuotta sitten”, lopettaa Arska juttutuokion tästä seikkailusta. Aina kun siellä pysähtyy kaksovitolppa ’55:sta ihastelemaan, niin tulee mieleen, että onkohan tämä se sama auto, jonka toin aikoinaan Jenkeistä. ”Tuohon aikaan, kun ei ollut navigaattoreita sun muita apuvälineitä, oli nuo myynnissä olevien autojen etsinnät välillä melkoista show’ta. Seuraavana miehet suuntasivat suoraan oppaana toimineen merijalkaväen sotilaan tuttavan luo, jossa tiedettiin olevan tarjolla sekä rättiettä kovakattoisia Classic Chevyjä. Melkein viikon kestänyt reissu Pohjois-Carolinan Jacksonvillessä alkoi olla ohi ja oli aika suunnata autojen keulat kohti Floridan West Palm Beachia. ”Siellä oli kaksi tosi hienosti entisöityä avoChevyä vuosilta ’55 ja ’57, joista myyjä piti arvokkaampana vanhempaa. Kotimaan kamaralle saapuneen auton Arska laittoi Suomeen katsastettuna myyntiin ja sille löytyikin melko nopeasti uusi omistaja pääkaupunkiseudulta. Ei todellakaan pahan hintaisia, mutta auttamattomasti tuolloin oman budjetin ulkopuolella”, Arska toteaa. Oudoilla paikkakunnilla piti joskus soitella puhelinkopista lisää ohjeita ja repiä niissä olleista luetteloista karttasivuja mukaan avuksi, että löytää perille. Kuvassa vasemmalla oppaana toiminut merijalkaväen sotilas ja oikealla puolella pienimuotoista autokauppaa pyörittänyt myyjä. Muutenkaan auto ei vakuuttanut kunnoltaan Arskaa, joten se jäi edullisesta hinnasta huolimatta ostamatta. Välillä sitä joutui sen näköisiin paikkoihin dollarinippu taskussa, että ei tiennyt, onko sieltä enää paluuta.” Tämän hienosti entisöidyn vuoden 1955 Chevrolet Bel Air Convertiblen olisi saanut tuolloin ostaa hintaan 13 500 dollaria. Ennen autokauppiaan luo menoa miehet päättivät kuitenkin käydä katsomassa Show & Sell -lehdestä bongaamaansa ’55 Chevyä, josta pyydettiin 5 000 dollaria. ”On tullut nykyisin välillä käytyä tuolla Malmilla FHRA:n järjestämässä Pre Cruising -tapahtumassa, missä harrastekalustoa on näytillä illan aikana runsaasti
Teksti ja kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 7/2020 Kutjan kuva. Valid Valiant Monille ensijenkkinäkin tunnettu 60-luvun puolivälin Valiant sai kokea aikaudelle sopivan pelkistetyn kustomoinnin, jossa vanteilla ja hienolla maalauksella saadaan aikaan iso vaikutus
Valiantissa ei listoja ja koristeita kovin paljon ole alun perinkään, mutta muutamia riitti kuitenkin parturoitavaksi ovenkahvojen ja bensaluukun ohella. Ideana on kompensoida erittäin matalaa alustaa, joka saa vakiokorkuisen katon näyttämään korotetulta. Äkkiseltään vaikuttaa, että katto on vakiokorkuinen, mutta on sitä madallettu noin puolitoista tuumaa. Tälläinen häivytysmaalaus kaikkineen on toki hyvin vaikea käytännössä toteuttaa onnistuneesti, joten turvallisempaa on pidättäytyä tavallisemmissa metalliväreissä, joilla niilläkin saa hyvin vaikuttavan lopputuloksen. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Paras vaihtoehto olisi tietenkin valmistaa kokonaan uudet punaisesta pleksistä. Vanteina ovat Cragar S/S -malliset viisipuolavanteet neljätoistatuumaisina ja renkaina kapealla valkosivulla varustetut rättirenkaat. Katto on vaalean hopea, toisena hyvänä vaihtoehtona siinä toimisi valkoinen microflake. Takavalojen kehyksiä on muokattu siten, että kehys jatkuu samanlaisena kuin valon ympärillä alas asti. Kuvaan sopisivat myös lievät vaaleat häivytykset valittuihin kantteihin korostamaan muotoja. Maalaus on perusajatukseltaan yksinkertainen ilman mitään sen kummempia kuvioita. Linsseinä voisi mahdollisesti jopa käyttää alkuperäisiä ylösalaisin käännettynä. A ihioksi valikoitui ehkä hieman linjakkaampana vaihtoehtona ht-malli Valiant Signet, miksei toki tolppamalliakin voisi käyttää samalla idealla. Alustaa on madallettu parhaaksi katsotuilla menetelmillä riittävästi. Sävynä on vaalea metallinhohto-oranssi, joka on häivytetty tummemmaksi kohti helmoja. Jälleen kerran en malttanut olla koskematta kattoon, joka onkin ainut iso korimuutos tällä kertaa
Ode Vinhavan isä Unu vaikutti aikoinaan härmänmeksikolaisessa Lopez Car Clubissa ’64 avo-Impaloineen, ja Ode seurasi isän jalanjälkiä hankkimalla muskeli-Moparinsa tilalle oman lowrider-avon, jonka nokalta löytyy kyllä melko pirteäksi kutiteltu 327. Kauden päätös Jotain vanhaa ja jotain lainattua Cadillac Series 62 2D HT ’60. Sen saatte todeta, kun perehdymme mikkeliläisen Ville Kainulaisen puukylkifarmariin, jonka alkuperäinen pappamaisuus on totaalisen tiessään. Penkit ovat lainaa Thunderbirdistä, kojelauta Impalasta ja tekniikkana on ’03-mallinen Vortec jatkonaan Bemarin 6-vaihteinen manuaali! Ford Gran Torino STW ’74. Kuinka radikaalisti voikaan auton olemus muuttua ilmajousilla. Perinteitä kunnioittaen Groovy Woody 90 AMERIKAN RAUTA 7/2020. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 26.11.2020 Tänä vuonna ei järjestetä SEMA Show’ta eikä muita massiivisia ulkomaantapahtumia, mutta luvassa on sitäkin suuremmat raportit kotimaisista kauden päätöskemuista. Jouni Kylmäniemen patinaCadillac on rakennettu omaperäisellä tyylillä tekniikkaa ja sisustaa myöten. CHEVROLET IMPALA SS CONVERTIBLE ’64
U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Pituus (ilman terää): 240mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Nostokyky: 2500kg. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Pyörintänopeus: 9000rpm. Pyörintänopeus: 16000rpm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Korin maks. Työpaine: 6,3bar. Paino: 1153g. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Nostokorkeus: 400-1210mm. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Paino: 650g. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Ilmankulutus: 113l/min. Ilmankulutus: 170l/min. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Käyttöpaine: 6,3bar. pituus: 5,5m U U TU U S!. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Korin maks. Sähköliitäntä: 230V. Pituus: 360mm. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Nostokorkeus: 1,8m. paino: 1800kg. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Paineilmaliitäntä: 1/4”
TEKNIIKKAA: HIEKKAPUHALLUS KOTIKONSTEIN FSRA NATIONALS • KOUVOLAN SWAP & MEET JOENSUUN CRUISING • LAHNAJÄRVI CRUISING FORD 5-WINDOW COUPE ’34 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Chevrolet Fleetline ’49 • Ford Country Sedan ’57 Plymouth Valiant 2D Supercharger ’65 • mercury Kustom ’39 • Chevrolet Impala Sport Sedan ’62 Harley-Davidson Roadglide Bagger ’08 R akk aud e st a Ra ut aa n • 7 /20 2 • 9 , 9 € 6 414887 002455 2 7 70 02 45 -2 00 7 PAL VKO 2020-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 20 NR O 63 ”JO TK U T SA N O O , ET TÄ KII H DY TY SA JO O N KA LL IS TA , M U TT A EI TÄ SS Ä O LE M EN N YT KO KO A IK A N A M U U TA KU IN RE N KA ITA .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI Vintage Motors Harrastuksesta työksi: ’ 34 Se kuuma DODGE 330 MAX WEDGE ’62 MAD MAX WEDGE