Amerikan Rauta 07/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

• MALMI SHOW & GO POWER FESTIVAL RIDE IN OULU MOTOR MEET · HAYRIDE JAMBOREE PONTIAC TRANS AM ’82 FORD A COUPE ’30 CHEVROLET 454 SS PICKUP ’91 CHEVROLET CHEVELLE ’69 PONTIAC GTO ”BRUTUS” ’65 • HARLEY-DAVIDSON V-ROD TURBO ’04 CHEVROLET BEL AIR NOMAD ’55 DODGE CHALLENGER ’70 • DODGE CHALLENGER ’73 THUNDERBIRD-PROJEKTI Pullasorsasta Petolinnuksi R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 7 70 02 45 -2 10 7 PAL VKO 2021-47 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 21 NR O 71 ”A U TO H AN O N PÄ Ä LT Ä RU SK EA JA RU PU IN EN , M U TT A SIS Ä LT Ä H ER KU LL IS EN VIH RE Ä – A IV A N KU IN AV O KA D O .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ EE ll Av ocado Av ocado ANSSIN KITT
Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. 37 90 212 sivua! Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.. Tilaa ennakkoon! Tilaa kirja osoitteesta supermarket.. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Kiiruhda tilaamaan omasi! Tilaa ennakkoon verkkokaupasta supermarket.fi ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA
Sarjassa oli mukana myös KITT:in paha kaksoisveli KARR, joka erosi ulkoisesti KITT:istä keltaisella scannerivalollaan ja hopeanvärisellä alaosallaan. Vieläköhän se on jossain olemassa. Kutoskoneella ja automaatilla varustettu auto sammui kylmällä koneella reilun 50 metrin päässä kotipihasta olleessa jyrkässä ylämäessä, ja kun tehostus hävisi auton sammuessa, äitini ajama Camino valui perä edellä isoon koivuun. Jonnekin Järvenpään suunnalle Camino taisi mennä. Aikana ennen internetiä oli keräilyesineidenkin saatavuus rajoitetumpaa, mutta luulen, että kaikki vähänkin KITT:iä muistuttavat lelut tuli noina vuosina hankittua. Ensimmäinen saamani ritariässänauto osoittautuikin oikeastaan C3-Corvetteksi, jota sen löytänyt sukulaisnainen ei ollut tietenkään erottanut Trans Amista. Myöhemmin niitä löytyi erikokoisia ja erityyppisiä, joku hyppäsi, kun sen katosta oli painanut napin pohjaan ennen vauhtiin työntämistä, toinen taas ajeli pitkin lattioita itsekseen kääntyillen pöydänjaloista tai seinistä kuin robotti-imurit ikään. Siitä tulikin sellainen juttu, jota oli istuttava seuraamassa television ääressä aina klo 19.30, kun lähetys alkoi. Pontiac Trans Am, joka puhui, ajoi itsekseen, kulki yli kolmeasataa, hyppäsi esteiden yli ja kaiken lisäksi oli tuhoutumaton, oli tietysti lapsen mieleen. M uistan elävästi sen iltapäivän alkuvuodesta 1984. Muistan, kun myöhemmin samana vuonna olimme pohjoisen reissulla, ja piti valita majoituspaikka niin, että siellä näkyi myös kakkonen, koska MTV:n lähetykset tulivat sieltä. Sellaiseltahan se lapsen silmään näytti. Olin päiväkodissa, leikkimässä autoilla muiden kaverien kanssa, kun joku tiesi kertoa, että televisiosta tulee tänään sellainen uusi ohjelma kuin Ritari Ässä. Jo kauan ennen Ritari Ässä -sarjan loppua tuli kuitenkin aika luopua siitä perheen urheiluavolavasta. 80-luvun alkupuolellahan tosiaan pohjoisemmassa Suomessa ei vielä välttämättä näkynyt kahta valtiollista tv-kanavaa. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Lapsuuden unelma 3 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Ritari Ässästä tuli suuri suosikki. Jotain maan suosituimpiin muusikoihin lukeutuvan Anssi Kelan tinkimättömyydestä myös auton rakentelussa kertoo se, että mies harmitteli ääneen hankkineensa autoon erehdyksessä sellaiset kylkilistat, joita käytettiin KITT:issä vasta myöhemmillä tuotantokausilla, kun hänen autonsa oli tarkoitus olla ensimmäisen tuotantokauden replica. Ihmeauton suosion vanavedessä Suomessakin esitettiin myös selvästi Knight Riderista inspiraation saanut, erikoisvarustellulla moottoripyörällä temppuja tehneestä poliisi Jesse Machistä kertova Street Hawk -sarja, suomalaisittain Katuhaukka, joka jäi huomattavasti Ritari Ässää lyhytikäisemmäksi. Se oli jotain loppukesää, kun El Camino lähti meiltä. Yli 35 vuotta myöhemmin olikin uskomaton kokemus päästä KITT:in rattiin. Ihan niin kuin varmuuden vuoksi, ettei jaksoakaan olisi vain päässyt menemään ohi, vaikka olihan meillä videot, joille myös jaksoja nauhoitettiin. Siitäkin huolimatta, että tiesi temppujen olleen vain filmin fantasiaa ja että kyseessä oli replica, mutta erittäin tinkimättömästi tehty sellainen. Neljän tuotantokauden aikana KITT:istä nähtiin myös monta erikoisvarusteluversiota, kuten avomalli sekä lisäsiivillä varustettu Super Pursuit KITT, ja niiden myötä taruun tuli mukaan myös legendaarinen George Barris. Ero on nimittäin etenkin mustassa autossa ihan oikeasti mitätön. Harmi, kun missään kuvissa ei näy sen rekisteritunnusta. Lavaan tuli melkoisen syvä vekki, joka korjailtiin näin jälkikäteen ajatellen aivan kohtuuttoman huonosti, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli vasta kolmisen vuotta vanha auto. Knight Industries Two Thousandin erikoisvarustukseen kerrottiin kuuluvan Tri-Helical Plasteel 1000 Molecular Bonded Shell -pinnoituksen, joka kestää niin konetuliaseiden ammukset kuin räjähteetkin. On varmaa, että tuolla sarjalla oli merkittävä rooli kolmannen sukupolven Firebirdien kysynnän kasvattajana, niin suosittu se huippuvuosinaan oli. Tiedossa oli, että siinä olisi mukana ihmeauto KITT, jonka mielsin heti samanlaiseksi tummansiniseksi uusimman korimallin El Caminoksi, kuin meillä oli ollut jonkin aikaa ja olihan se ohjelma nähtävä
03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pekka Lähde, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Toimitus. Tilaajapalvelu Puh. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Petri Ruokamo Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle
Maks. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Maks. Vaihdettava neliskanttinen terä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työsyvyys: 120mm. teräspelti: 1,6mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Moottori: 230V / 370W. Moottori: 400V / 0,75kW. 199€ tuotenro 511068. Paino: 4,3 kg. Paino: 1kg. Maks. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. kanttausta ja kutistusta varten. teräspelti: 1,0mm. Maks. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Sisältää 6 rullaparia mm. Maks. Kitasyvyys: 700mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. pellin paksuus 2mm. Oskillointi: 5 mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Teho 500W. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Työkorkeus: 1200mm. 2,5mm teräspelti. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Hiomapaperin mitta: 150 mm
58 Harley-DavidsonV-RodTurbo’04 Espoolainen Kari Rautanen kamppailee varttimaileilla omavalmisteisella Funnybikella, mutta miehen siviilipyöräkin on melkoinen tekninen taidonnäyte. Eetu Kallunki pelasti vuosikausien pölykerroksen hautaaman, vasta 15 000 mailia ajetun tehtaan hot rod pickupin. kannessa: FordACoupe’30 Nro 71. Korvaajasta ei kuitenkaan tehty samanlaista, vaan huolettomampi patinaversio. 46 PontiacGTO’65 Timo Hersti ja kumppanit rakensivat replican 60-luvun puolivälissä USA:n varttimaileilla tutuksi tulleesta FX-kilpurista, Brutuksesta. 7/2021 26 Pontiac Trans Am ’82 18 Dodge Challenger ’70 & ’73 12 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 7/2021. ESITTELYSSÄ 12 FordACoupe’30 Kun Richard Rawlings osti Heath Garagen edellisen A Coupen Yhdysvaltoihin, piti tilalle saada toinen. 26 PontiacTransAm’82 Ihmeauto KITT painui maamme suosituimpiin artisteihin kuuluvan Anssi Kelan mieleen 80-luvulla niin vahvasti, että lopulta hän päätti rakentaa sellaisen itselleen. 18 DodgeChallenger’70&’73 Vantaalaisen Tuomas Simpuran Challengerit ovat kuin yö ja päivä. Valkoinen on vähän ajettu ja alkuperäiskuntoinen kun musta taas uhkuu voimaa 600-heppaisine isolohkoineen. 52 Chevrolet454SSPickup’91 Latolöytöjä voi tehdä Suomessakin. 40 ChevroletChevelle’69 Kim Söderbergin ”Black Steel Chevelle” on vinyylikattoinen herrasmiehen katukilpuri, jonka täyspeltikorin paino on kompensoitu hevosvoimilla. 32 ChevroletBelAirNomad’55 Inkoolaisen Olli Salmen kilpurista katuautoksi palauttama Nomad kuuluu ehdottomasti maamme komeimpien nostalgiakilpureiden joukkoon
75 Drive-In&Rock Nurmeksen tapahtuma järjestettiin jo kahdeksannen kerran, mutta ensimmäistä kertaa Hyvärilän matkailukeskuksella. 10 Pelitjavehkeet Alustanpesuputki, GPS-jäljitin sekä joukko muita harrasteautoilijan elämää helpottavia uutuuksia. 66 MalmiShow&GoPowerFestival Malmilla elokuun alussa järjestetty tapahtuma nousi FHRA:n vuoden päätapahtumaksi näyttelyineen ja katukiihdyttelyineen. 88 Kutjankuva Janne piirsi suola-aavikkokilpuriversion Trans Amin veronkiertolavamallista. 86 Puuhanurkka:FordThunderbird’87 Näin laatikkovikaisesta Fox body Thunderbirdista tuli tehtaan prototyyppimäinen ”Thunder & Lightning”. 85 Konteissakelluvat Uudessa pop-up juttusarjassa esittelemme kalustoa, joka on seilaamassa merellä kohti Suomea. 72 HayrideJamboree Puumalan Pistohiekan toisen maailmansodan aikaisella lentokentällä järjestettiin nostalginen hiekkakiihdytystapahtuma. 82 KouvolanSwap&Meet Perinteisesti toukokuussa Kouvolan raviradalla järjestettävä Swap & Meet siirtyi tänä vuonna elokuun lopulle. 78 ConeValleyCruising Sulkavan Soutustadionilla ei nähty elokuun viimeisenä lauantaina kirkkoveneitä, vaan kattaus komeita jenkkiautoja. 7 AMERIKAN RAUTA 7/2021. VAKIOT 8 Rauta-annosjatapahtumakalenteri Lappeenrantalaispariskunta teki kulttuuriteon kunnostamalla kotipihalleen Matti Suurosen suunnitteleman Gulf-rakennuksen. 80 Jenkkiautonäyttely,Porvoo Custom Car Club Porvoon 40-vuotisjuhlanäyttely pidettiin syyskuun ensimmäisenä lauantaina Uusimaa Areenalla. ARTIKKELIT 38 Tarinantakana:ChevroletNomad’55 Kun Olli aloitti vuonna 2007 putkirunkoisen kilpuriNomadin palauttamisen katuautoksi, oli edessä melkoinen projekti. 72 Hayride Jamboree 66 Malmi Show & Go Power Festival 46 Pontiac GTO ’65 TAPAHTUMAT 62 RideInOuluMotorMeet Järjestyksessään viides Ride In Oulu Motor Meet keräsi Äimäraution raviradalle 850 ajoneuvoa ja nelisen tuhatta henkeä
Edellisen omistajan mukaan rakennus oli toiminut Lappeenrannan Kärenkylässä Valtatie 6:n varrella bensan rahastuskoppina. Myyjällä se oli ollut varastossaan 40 vuotta. Kellarissamme on toiminut Route 66 -kellaribaari ja majoitustila, mutta mietimme lisätilaksi jotain ulkona toimivaa majoitusvaihtoehtoa, kuten asuntovaunua tai vastaavaa. ”Meidän Gulfimme tarina alkoi siitä, kun pyöritimme kotonamme Airbnbtoimintaa. Kunto ei ollut kaksinen. Tältä CF-10 näytti saapuessaan uuteen kotipihaansa 29.9.2019. Sarjaan kuului kolme erimallista rakennusta; huoltoasema CF-100/200, kioski CF-10 sekä asuinja liikerakennus CF-45. Se oli ollut myyjällä varastossa 40 vuotta ja perimätiedon mukaan se oli palvellut alun perin Hangossa. Casa Finlandia oli arkkitehti Matti Suurosen vuosina 1969–1971 suunnittelema sarja lujitemuovisia rakennuksia, joiden innoittajana toimi hänen vuonna 1968 suunnittelemansa Futuro-talon saama suosio. CF-mallimerkinnän perässä oleva numero viittasi rakennuksen sisätilojen pinta-alaan. Se on niin ikään Matti Suurosen suunnittelema ja valmistettu Polykemin tehtaalla. Ainoa muisto, mitä Gulfin ajoilta oli jäljellä, oli ovenkahva. Sieltä se tuotiin Annen ja Tuomaksen pihamaalle kuormaautolla syksyllä 2019. Avajaisia päästiin viettämään tämän vuoden elokuussa. Juuri kun rakennus oli valmistumaisillaan, löytyi sen kruunuksi Gulfin vanha valomainos, joka noudettiin Porvoon läheltä Kulloon kylästä. Olemme keränneet teemaan sopivaa rekvisiittaa vuosien varrella, ja sisustimme sen siten, että se on helposti muokattavissa majoituskäyttöön”, Anne kertoo. Ainoa asia, mitä Gulfin ajoilta oli jäljellä, oli ovenkahva. Koko lattia piti rakentaa uudelleen ja kaksi isoa ikkunaruutua uusia, minkä lisäksi pienempää sipisteltävää oli ihan joka puolella. ”Meille oli heti selvää, että rakennus saa Gulfin ilmeen takaisin. Ku va t: Ja ri Pe kk an en , An ne Ko ntu ne n ja Tu om as M arj ao ja Lattiaan laitettiin ralliruutua ja baaritiskiksi Lappeenrannan kaupunginteatterin vanha lavaste. Etualalle rakennettiin lisäksi terassi. Kun bensan myynti oli päättyi, oli rakennus päätynyt heidän kesämökilleen Kannuskoskelle. Gulfin vanha valomainos löytyi Porvoosta ja on palvellut alun alkaen Hangossa. 8 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Sitten Tori.fi-sivustolla tuli vastaan tämä Gulf-huoltoasemana toiminut CF-10”, Anne alustaa. Gulf omalle pihalle Lappeenrantalaiset Anne Kontunen ja Tuomas Marjaoja tekivät kult tuuri teon kunnostamalla omalle kotipi halleen Gulfhuoltoasemana toimi neen, Matti Suurosen suunnit teleman Casa Finlandia CF10 rakennuksen. Gulf-rekvisiitta on kerätty vuosien varrella
Autoja valmistetaan kirkkaan keltaisena sekä harmaana, ja niiden väritykset raitoineen on kopioitu numeroilla 3 ja 4 kilpailleista IMSA-kilpureista. Kaikkiaan niitä oli 13 kappaletta, ja jokainen niistä esiintyi vuonna 1979 alkunsa saaneen postapokalyptisen elokuvasarjan viimeisimmässä osassa. Suurimman suosion odotettiin kuitenkin saavuttavan elokuvan pääosassa olleen Tom Hardyn esittämän Max Rockatanskyn auto nimeltä Razor Cola – ’73 XB Falcon Coupe, jonka konepellin läpi työntyy kaksi päällekkäistä remmiahdinta. Erikoismallit tarjoillaan luonnollisesti performance-paketin kera. Corvette IMSA GTLM Championship Edition 2022 Chevrolet Corvette C8.R-kilpureilla on mennyt viime aikoina vahvasti. Verstas Goes Kustom Kulture Verstas Moottorikahvila, Nakkila 29.–31.10 Oslo Motor Show Norges Varemesse, Lillestrøm, Norja 2.–5.11. Erikoismallia saa sekä coupeettä avomallisena. October Swap Meet Teivon Ravikeskus 9.10. Ekens Gassers Swap Meet Nacka, Tukholma, Ruotsi T apah tuma t Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. SEMA Show Las Vegas Convention Center, Nevada, USA 27.11. Coupen hinta on Yhdysvaltain markkinoilla 62 195 taalaa ja avon vastaavasti 69 695 taalaa. Kuvat: General Motors Kuvat: Lloyds Classic Car Auctions 9 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Chevrolet voitti paitsi GT-autojen valmistajien tittelin myös kuljettajaja tiimimestaruudet. Niin no, ovathan ne tavallaan selviytyneet koko teknisen sivilisaation tuhosta. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Mad Max -autot kaupan Lloydsin huutokauppakamari sai syyskuun lopussa kaupattavakseen vuoden 2015 Mad Max Fury Road -elokuvassa esiintyneet autot. Huudettavana oli ajoneuvoja, kuten The Gigahorse, The Doof Wagon, Nux Car ja Sabre Tooth. Kahdeksanvaihteisella kaksoiskytkentävaihteistolla varustetun mallin kiihtyvyys nollasta sataan on 2,9 sekuntia. Kaikkien ajoneuvojen lähtöhintana oli yksi dollari. Kiteytetysti niiden voidaan sanoa dominoineen koko IMSAratasarjaa. 6,2-litraisen LT2moottorin suorasuihkutusjärjestelmää on päivitetty, millä tehot on saatu kasvatettua lähes 500 hevosvoimaan. Mielikuvitukselliset ajoneuvot syntyivät elokuvan tuotantotiimiin kuuluneen Colin Gibsonin aivoituksina. Rankasti aseistetun näköiset ajoneuvojen epäsikiömäiset risteytykset löytyivät luonnollisesti Australiasta, missä sarja sai alkunsa, ja huutokauppaa kuvailtiin leikkisästi merkittävimmäksi latolöydöksi ihmiskunnan historiassa. Kaudella 2020 plakkariin jäi kuusi voittoa, seitsemän paalupaikkaa, sekä luokan nopeimmat ratakierrokset kuudessa kisassa. 9.10. Sen kunniaksi vuonna 2022 tulee markkinoille 1000 kappaleen erä Corvette Stingray IMSA GTLM Championship Edition -mallia, jolle povataan hyvää tulevaisuutta keräilymarkkinoilla
Varren mitta on 118 cm ja suuttimien viuhkamainen suihku leviää 50 cm leveydelle. www.autodude.fi Rekisterikilven valot Onko rekisterikilven valo pimeänä. Toimittanut: Kimmo Janhunen Varkauden varalle Cobblestone GPS-Tracker on seurantalaite, joka havaitsee sijaintinsa satelliittiviestinnän avulla. Esimerkkinä virranjakaja pikkulohkoChevyyn hintaan 249,00 €. Hinta 54,90 €. Saatavilla sekä mustilla että punaisilla kehyksillä. Hinta 150,00 €. Valikoimasta löytyvät sytytyspuolat, virranjakajat ja ignitorsytytysmoduulit sekä lättäpääFordiin että Chevyyn. Tällä hetkellä varastosta löytyvät rekisterikilven valot esimerkiksi 1979–04 Mustangeihin. www.tradeparts.info Moottorin murahtelua tasatunnein Ford Mustang -seinäkello ei ole pelkästään ajannäyttäjä. Se lähettää sijaintinsa tietyin väliajoin, jolloin on mahdollista seurata, missä laite kulloinkin kulkee. Pesuri on varustettu laakeroiduilla renkailla, joiden korkeus on 125 mm. www.herstiautoshop.com PerTronixin sytkäosat Vintage Motorsin tuotevalikoima on laajentunut PerTronixin tuotteisiin. www.jarimaki.fi 10 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Tuoteuutuudet. Hinnat 10,60–16,60 €/kpl. Hinta 75,00 €. www.vintagemotors.fi Alustanpesuputki Neljällä laakasuuttimella varustettu painepesurin lisävaruste on kätevä apuväline auton alustan pesussa. Putki liitetään 1/4" pikaliittimellä painepesurin pistoolikahvaan. Kellossa nimittäin pärähtää aina tasatunnilla kyseisen tunnin kuvassa olevan auton käynnistysääni. Laitteen käyttäminen ei vaadi tilausta ja sovellukset ovat suomenkielellä. Apu saattaa löytyä Trade Partsilta. Trackeria voidaan käyttää esimerkiksi autoihin, moottoripyöriin, veneisiin, trailereihin tai asuntovaunuihin
www.koivunen.fi Kaasua! Trade Partsilta l öytyy valikoimistaan niin Scott Draken kuin Holleynkin valmistamat alkuperäismalliset ja -mittaiset kaasuvaijerit 1969–70 Ford Mustangeihin ja Mercury Cougareihin. Runko on suunniteltu mekaaniselle rumpujarrulle, mutta se on helposti muutettavissa nesterummulle. Uutuusmalli Ridler 645 on saatavilla kooissa 7x17"– 10x20" ja pulttijaoilla 5x114,3 (5x4,5"), 5x120,65 (5x5") ja 5x127 (5x5,5"). Hinnat 14,50–15,50 €/kpl. Perä jäykäksi Upi’s Garagelta on saatavilla Harrikoihin hitsattavaa takarunkoa, jonka avulla rungosta saa tehtyä helposti jäykän ja myös alkuperäisen jäykkäperän näköisen. Myös Mayhem Wheels -mallisto on laajentunut kahdella uudella mallilla. Ohjehinta 295,00 €/kpl. Ohjehinta 380,00 €/kpl. www.tradeparts.info Pienet ja sirot vilkut Minin vilkut ovat pienikokoisia ja suhteellisen huomaamattomia, minkä ansiosta ne ovat löytäneet tiensä myös hot rodeihin ja kustomeihin sekä muihin rakenneltuihin autoihin, joissa haetaan kliiniä ulkonäköä. Hinta 60,00 €. Desert racing -henkinen Mayhem Flat Iron on valmistettu flow forming -menetelmällä, jolla vanne on saatu erityisen kevyeksi ja kestäväksi. www.jarimaki.fi Vanneuutuuksia Koivunen Oy on laajentanut USA-autojen vannevalikoimaansa. Ohjehinta 200,00–280,00 €/kpl. Hinta 900,00 €. Saatavilla koossa 9x20" ja mitoilla 6x135/6x139,7 ET 0–18. Kuvan vilkkujen asennusreiät ovat halkaisijaltaan noin 35 mm. Ridler Custom Wheels valmistaa näyttäviä hot rod ja resto mod -henkisiä vanteita ja myöntää niille elinikäisen rakennetakuun. Moottorikohtaiset kaasuvaijerit ovat saatavilla 302-, 351-, 390ja 428-kuutiotuumaisiin moottoreihin. Saatavilla koossa 9x17" ja mitoilla 6x139,7 ET–12. www.upisgarage.fi Pipo merkki uskollisen päähän Talvi tulee, sille emme voi mitään, mutta ainakin voimme suojautua siltä tyylillä. Uutuudet ovat saatavilla hyvin varustetuista rengasliikkeistä kautta maan. Hinnat alkaen 18,00 €. Upilta saa tarvittaessa myös valmiiksi taivutetut putket mittojen mukaan jäykkäperäksi muutettaessa. www.minitron.fi 11 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Merkkiuskollisten pipot löytyvät Jari Mäen valikoimasta. Isompiin maastureihin ja lava-autoihin suunniteltu lujarakenteinen Mayhem Monstir tarjoaa näyttävyyttä leveällä huulella ja harjatuilla yksityiskohdilla
El A v ocado El A v ocado 12 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Kun Richard Rawlings osti Heath Garagen edellisen A Coupen, Wild Green A:n, piti tilalle saada toinen. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 13 AMERIKAN RAUTA 7/2021. El A v ocado El A v ocado Ford Model A Coupe ’30. Korvaajasta ei kuitenkaan tehty samanlaista, vaan patinaversio sillä ajatuksella, miltä tuo Amerikkaan matkannut näyttelyrodi saattaisi näyttää vuosikymmeniä myöhemmin – elämän runtelemana ja aavikolle unohtuneena
Paksun pintaruosteen peitossa olleesta akselista löytyi puhdistuksen myötä yllättäen herran nimikirjoitus kaiverrettuna. Ennen tätä spektaakkelia oli tosin tehty huolellinen seitsemän kuukauden valmistelu. ”Kun olimme siellä taannoin, niin löysin sen hänen isosta etuakselivarastostansa. Etuakselin tarina on paljon erikoisempi, sillä se on peräisin Gene Winfieldin pajalta Mojavesta, Kaliforniasta. Wild Green A -nimen saanutta autoa rakennettiin Lahden Jenkkiautonäyttelyssä järjestetyssä Hot Rod Circus -livesessiossa, jossa yleisö sai seurata sen rakentumista lähietäisyydeltä. Olen aina ajatellut, että yksi A Coupe pitää olla, ja aloinkin etsiä uutta aihiota heti, kun edellinen oli myyty. Lisäksi sitä koristeltiin rei’ittämällä. Voi hyvinkin olla, että se on seilannut Wild Green A:ta vastaan sen ollessa matkalla rapakon toiselle puolelle”, Tomi tuumii. Etuakseli on peräisin Gene Winfieldin pajalta Kalifornian Mojavesta. ”Olen aina ajatellut, että yksi A Coupe pitää olla, ja aloinkin etsiä uutta aihiota heti, kun edellinen oli myyty. Etujarrujen levyt ovat 240 Volvosta ja satulat V40:stä. Pian kauppojen kättelemisen jälkeen Tomi ja Anna-Stina huomasivat kuitenkin kaipaavansa autoa. Mittailin rullamitan kanssa erilaisia akseleita, joita oli kasoittain ja lopulta löysin oikeanlevyisen juuri tähän projektiin. Se on lukollinen pikku-Dana ja todennäköisesti peräisin jonkun Hiacen tai Hiluxin alta”, Tomi arvelee. Siellä siihen iski silmänsä Gas Monkey Garagea luotsaava Richard Rawlings – mies, joka tunnetaan mieltymyksestään vihreisiin autoihin. Sittemmin hän on myynyt auton eteenpäin ja nykyään se vaikuttaa Washingtonin osavaltion pääkaupungissa, Olympiassa. Taka-akselin tuennaksi tehtiin nelilinkit coilovereilla. Winfieldin akseli. Välissä valmistui muun muassa Honey Pancake -nimen saanut ’29 Chevrolet 2d Sedan sekä Mystery Trainiksi ristitty ’32 Ford Tudor steampunk-rodi. Autoharrastajalta löytynyt aihio oli purettu valmiiksi palasiksi, mutta kaikki osat olivat vielä alkuperäisissä mitoissaan. Auto sai valmistuttuaan ansaitsemaansa huomiota monissa kotimaisissa näyttelyissä ja lopulta myös Ruotsin puolella Elmiassa. Jarrukilvet Tomi on tehnyt itse. Jarrupääsylinteri on niin ikään Volvosta. Siitä lähtien se on ollut varastossa, mutta tästä se löysi paikkansa. Ajovalot on tehty ’58 Chevroletin parkkivaloista. Kysyin Geneltä voisinko saada sen, ja kun mies näytti vihreää valoa, toin sen mukanani Suomeen. Lievittääkseen luopumisen tuskaansa he päättivät paikata Wild Green A:n jättämän tyhjiön rakentamalla toisen A-mallin Coupen. Runko ja hytti olivat erillään ja irto-osat pinnavanteista maskiin oli pakattu hytin sisälle. Vaihteistona on shift kitillä varustettu TH400. Kruununa komeilee kolmen Strömbergin 97-kaasarin patteristo. Kun aihio lopulta pääsi työn alle, otti Tomi ensiksi muokattavakseen sen rungon, joka vahvistettiin ja zetattiin. Vanteet ovat ’36 Fordin 16-tuumaiset pinnavanteet, joille pyöräytettiin dirt tracker -hiekkaratarenkaat. Eteen jätettiin perinteinen poikittainen lehtijousi, mutta sen kaverina oleville iskareille rakennettiin keinulautatyyppinen ratkaisu, jonka ansiosta ne jäävät huomattavasti matalammalle ja katoavat näin ollen näkyvistä. H eath Garagen Tomi ja Anna-Stina Kangas rakensivat edellisen A Coupensa reilut viisi vuotta sitten. Akseli oli yltä päältä vahvan pintaruosteen peitossa, ja kun putsasin sen, niin keskeltä paljastui kaiken ryönän alta kaiverrettu Winfieldin nimikirjoitus”, Tomi ihmettelee. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Ford Model A Coupe ’30. Niinpä Wild Green A matkasi Rawlingsin jäljissä Teksasiin. Aihio löytyi Wisconsinista ja rahdin hoiti Minkkisen Sami. Edessä olevan poikittaisen lehtijousen rinnalla oleville iskareille Tomi rakensi keinulautatyyppisen ratkaisun, jonka myötä ne jäävät maskin taakse piiloon. Paketti tuli Suomeen jo vuoden 2016 lopulla, mutta sai odotella varastoituna vuoroaan useamman vuoden. Moottori on Letukan pikkulohko, jonka päälle Tomi sovitteli Edelbrockin E-Force 144 -ahtimen. Asiat eskaloituivat siihen pisteeseen, että Rawlings teki autosta tarjouksen, jonka Tomi ja Anna-Stina hyväksyivät. ”Taka-akseli oli Wild Green A:n alla, kun se tuli meille. Takana on Mustangin levyjarrut Volvon satuloilla
Se koristeltiin nupeilla, jotka ovat itse asiassa laatikostojen vetimiä. Esimerkiksi peräluukku on kokonaan uutta ja se käsiteltiin kokonaisuuteen sopivaksi runttailemalla ja kuluttamalla peltiä sopivasti. ”Ei tämä ruosteiden puoleen mikään älyttömän huono ollut. Haasteena oli saada uudet korjauspellit vanhennettua saumattomasti yhteen alkuperäisten peltien kanssa. Tomi toteaa. ”Tein maskista aukeavan siten, että se kallistuu eteenpäin, jolloin pääsee kätevästi käsiksi syylarinkorkkiin, ja jos ei hätäpäissään tiedä, mistä ottaisi kiinni, niin nyt on ainakin riittävästi nuppeja”, Tomi naurahtaa. Kontin luukun ja katon louversit prässättiin Äikään Tommin pajalla Lappeenrannassa. Kojelauta on kavennettu 50-luvun lopun Chevy pick-upista. Kattoteline on Tomin omaa käsialaa. Kattoa on chopattu 5,5 tuumaa ja sen louversit on prässätty Tommi Äikään pajalla Lappeenrannassa. Sisusta on viimeistelty virheettömäksi kontrastina rouhealle ulkokuorelle. Penkit ovat Tomin itse valmistamat samoin kuin ovipahvit ja ”lattiamatotkin”. Paljon huonommistakin on tehty”. Korista korjattiin aluksi ruostevauriot, mutta ulkopinnat jätettiin tällä kertaa tarkoituksella karun patinaiseen asuun. Anna-Stina tilasi niitä Wishistä tukkuerän. 15 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Maanläheinen ulkokuori. ”Muuten näistä lasketuista peristä tulee minun mielestäni ihan tielanan näköisiä”, Tomi perustelee. Peräpään hiekkapeltiä on muokattu ottamalla soiro peltiä välistä pois. Koria channeloitiin siten, että lattia laskeutuu keskeltä syvemmälle myötäillen runkopalkkeja. Maskin kehys on ’32 Fordista ja madallettu nelisen tuumaa. Herkullisen vihreä maalipinta on saanut rinnalleen peilikiiltoista rosteria, alumiinia ja messinkiä. Kattoa chopattiin tuuman verran enemmän kuin Wild Green A:ssa, eli yhteensä 5,5 tuumaa
Sisustan lisäksi näihin omavalmisteisiin lukeutuvat muun muassa kattoteline, pakosarjat, vesiputket, bensalinjat, saranat sekä peräkonttiin sijoitettu bensatankki. Lamppuina on työvalot, joiden päälle on ruiskutettu oranssi candy. Myös rekisterikilven kehys on omaa tuotantoa. Peräkontti kätkee sisälleen bensatankin, joka on valmistettu itse rosterista. Penkit, niiden väliosat ja oviverhoilut on tehty itse millisestä ruostumattomasta pellistä ja somistettu messinkikoristein. Eräänä päivänä se sitten valkeni meille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Autohan on päältä ruskea ja rupuinen, mutta sisältä herkullisen vihreä – aivan kuin avokado”, Tomi kuittaa. Pakosarjat syntyivät omalla pajalla. Kojelauta on 50-luvun lopun Chevrolet pickupista, mutta sitä on kavennettu poistamalla keskikohta. Auton kaikki rosterista tehdyt osat ovat Tomin itse loihtimia. Kojelaudan reunojen muodot jatkuvat oviin saakka. Lopulta päästimme kokonaan irti vanhasta nimestä ja jätimme asian hautumaan. Jos ulkokuori näyttää Heath Garagelle epätavallisen koreilemattomalta, niin sisällä on revitelty senkin edestä. Herkullisen vihreä kiiltävä ja virheetön maalipinta on saanut rinnalleen runsaasti peilikiiltoisia metalliosia. Avokadoa liikuttaa Chevroletin pikkulohko -V8 Edelbrockin E-Force 144 -ahtimella ja kolmella Strömbergin 97-kaasarilla. Sisusta silkkaa show’ta. ”Mietimme valmiille autolle aluksi nimiä, kuten Old Green A tai Patina Green A, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet oikeilta. Tankin korkki on peräisin tuoreemmasta Fordista ja Anna-Stina koristeli sen kaivertamalla siihen koukeroita sekä ”Power Juice” -tekstin. Art Carrin shifterille tehtyyn peltikoteloon sijoitettiin kaikki tarvittavat katkaisijat. Lisäksi hän pensselöi kylkiin hillityt straippiviivat ja ovien yläpuolille auton nimet. Alumiinipellistä valmistetut ”lattiamatot” nostavat channeloidun lattian samalle tasolle reunojen kanssa. Keulan omaperäinen nelivaloilme syntyi ’58 Chevroletin parkkivaloilla, joille Tomi teki taustat itse. Keskelle on istutettu suuri pyöreä nopeusmittari ja apukuskin puolelle upotettu Winfieldin Custom Shopin kookas alumiinilätkä. Ovien logot ovat samat kuin Wild Green A:ssa, mutta kulutettuina versiona. ”Se sai hyvän syyn olemassaololleen etuakselin myötä, ja kyllähän Winfieldin perintö näkyy meillä muutenkin jollain lailla vähän joka projektissa. 16 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Ford Model A Coupe ’30. ”Meinasin aluksi, että autoon tulisi saman sävyiset ikkunatkin, mutta lopulta tyydyimme kuitenkin kirkkaisiin.” Tällä kertaa Anna-Stina ei päässyt kikkailemaan maalauksen kanssa niin paljon, mihin hän on aiemmissa projekteissa tottunut, mutta jotain kuitenkin. Tämän auton sisustassa on jäljitelty esimerkiksi hänen tavaramerkikseen noussutta häivytysmaalaustekniikkaa, joka maailmalla tunnetaan nimellä Winfield Fade”, Tomi kertoo
Sisusta: Kavennettu 50-luvun lopun Chevrolet pick-upin kojelauta, omavalmisteiset rosteripenkit, oviverhoilut ja lattiamatot, Art Carrin shifteri omavalmisteisella peltikotelolla, johon asennettu tarvittavat katkaisijat. Renkaat: Dirt tracker -hiekkaratarenkaat, edessä 6.00-16, takana 8.90-16. Tankin korkki on peräisin uudemmasta Fordista, ja AnnaStina koristeli sen kaivertamalla. Moottori: Chevroletin pikkulohko-V8, Edelbrockin E-Force 144 -ahdin, kolme Strömberg 97 -kaasutinta. Autohan on päältä ruskea ja rupuinen, mutta sisältä herkullisen vihreä aivan kuin avokado. 17 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Jarrut: Edessä 240 Volvon levyjarrut V40:n satuloilla, omavalmisteiset jarrukilvet, takana Mustangin levyjarrut Volvon satuloilla, Volvon jarrupääsylinteri. Voimansiirto: 3-vaihteinen TH400-automaatti shift kitillä, lukkoperä. Jopa takaluukun saranat ovat itse tehdyt. Vanteet: ’36 Fordin 16" pinnavanteet. Alusta: Vahvistettu ja zetattu runko, etuakseli siirretty maskin etupuolelle, edessä poikittainen lehtijousi, putkiiskunvaimentimet piilotettu omavalmisteisella keinulautaratkaisulla, takana nelilinkit ja coiloverit. Korimuutokset: Kattoa chopattu 5,5", channeloitu 4", louversein koristellut kattopelti ja peräkontin luukku, rei’itetty aurinkolippa, 4"madallettu aukeava ’32 Fordin maski, ajovaloina ’58 Chevroletin parkkivalot omavalmisteisin taustoin, takahiekkapelti muokattu matalammaksi. Faktat Ford Model A Coupe ’30 • Omistaja: Heath Garage • Paikka: Lapua
Tuomas Simpuran Challengerit ovat kuin yö ja päivä, eivätkä pelkästään väritykseltään. Dodge Challenger ’70 & Dodge Challenger ’73. Valkoinen on kaunis, vähän ajettu ja alkuperäiskuntoinen 318-pikkulohkolla ja automaatilla varustettu, musta taas on voimaa uhkuva no numbers matching -yksilö 600-heppaisine 512-isolohkoineen ja manuaaleineen. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Mallit: Mari Serenius & Cemile Laitinen PETO Kaunotar ja 18 AMERIKAN RAUTA 7/2021
19 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Sen näki jo kuvista, että siinä oli paljon peltitöitä, mutta ei se minua haitannut. Asiantuntemusta ei ole Tumpin tapauksessa hankittu nettiä selailemalla, vaan etätyöpäivinäkin mies työskentelee talliltaan käsin, jolloin voi kätevästi käydä tarkistamassa jotain suoraan moottorista tai vaihteistosta, jos osatarpeen kohteena on Mopar. V iime numeron Road Runner -artikkelissa tuli moneen otteeseen mainituksi Tuomas Simpura, jonka monet tuntevat myös US-Partsilta asiantuntevana osamyyjänä. Jo ekana päivänä, kun se tuli, rupesi miggi laulamaan." Penkit verhoili tarkalleen alkuperäisen mallin mukaan Tumpin asiakkaisiin kuuluva kokemäkeläinen Jari Lahti, joka ei edes tee verhoiluhommia päätyönään. Ei muuten jäljestä ihan heti uskoisi. Tehdasasusta poikkeaa vain nykyinen Rallye-mallin konepelti, jonka Tumppi päätyi valkoiseen Challengeriinsa hankkimaan alkuperäisen sileän mallin pellin vedeltyä hiekkapuhalluksessa pilalle. 20 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Dodge Challenger ’70 & Dodge Challenger ’73. ”Ostin ensimmäisen Mopen, kun olin 17, eli se oli ehkä 1998, emmä näistä vuosista ole ihan niin tarkkaan selvillä”, Tumppi miettii nauraen. Sehän meni sitten minulta Leppälän Petrille, jonka Road Runner oli viime lehdessä.” ”Petriltä sain vaihdossa pinkin ’72 Swingerin ja sen verran välirahaa, että sain ostettua tuon valkoisen ’70 Challengerin. Valkoisen ja punaisen yhdistelmä on herkullinen. Siitä oli Torissa myynti-ilmoitus välittäjän kautta. ”Se oli Aspen, kasikoneella, ihan aito takavetoinen jenkki. Niihin kun Tumppi on vihkiytynyt jo ihan nuoresta saakka. Auto oli vielä Jenkeissä, Michiganissa, ja jotenkin iski vaan tuo, että se oli valkoinen ja punaisella sisustalla.” Challenger tulikin maahan todella nopeasti, Tumppi muistelee auton tulleen kuudessa viikossa kaupanteosta. Sillä ajoin muutaman vuoden, kunnes tuli useamman tauko. Sen jälkeen, vuonna 2005 tuli Duster, joka oli mulla 11 vuotta
”Jossain papereissa luki, että auto olisi jäänyt seisomaan vuonna 1986, kun vaihteisto oli hajonnut. Muuten se oli aika täydellinen, mutta seistessä siitä oli valitettavasti pöllitty kaikki pyyhkijöihin liittyvä, tuo oli nimittäin ollut alkuaan kolminopeuksisilla pyyhkijöillä, mutta nyt jouduin korvaamaan ne kaksinopeuksisilla, kun ei alkuperäisen kaltaisia mistään löytynyt. Hän on meidän asiakas töissä, ja pyörittää varsinaisesti koneja laakerifirmaa, mutta hyvin myös verhoiluhommat onnistuvat.” Ja hyvin näyttävät onnistuvan myös varaosamyyjältä peltityöt. ”Jo kuvista näki, että siinä oli paljon peltitöitä, mutta se ei minua haitannut. Jo ekana päivänä, kun auto tuli, rupesi miggi laulamaan. Totesin, että jos sä niin sanot”, Tumppi kertoo nauraen ja kuittaa: ”Kaikki on uusittu tehtaan korjauspaloilla pistehitseistä, niin eihän sitä toki sillä tavalla huomaa.” Flip Top -bensakorkki kuuluu niihin detaljeihin, joita ei oikein voi jättää '70 Challengerissa kuvaamatta. Tuo kiinalainen kärjetön jakaja harmittaa, sen vaihdan joskus alkuperäiseen”, Tumppi selittää ja jatkaa: ”Huoltokirjan mukaan autolla oli ajettu vasta 87 000 mailia, kun se oli jäänyt seisomaan. Se toimii niin hyvin, ettei sille kannata tehdä mitään. Siinä ruostekorjailuiden yhteydessä avasin ja rengastin tuon matching numbers -moottorin ja kunnostin lootan, muuten auto on ihan bone stock. Tero Teräs Kellokoskelta maalasi auton alkuperäisellä EW1 Alpine White -sävyllään, ja sillä kerralla puskurit vaihdettiin uusiin. Maski on edelleen alkuperäinen, samoin listat.” Matching Numbers. ”Museoleimalla tarkastaja totesi alustaa katsellessaan, että tätä ei ole kyllä hitsattu. Challengerissa oli paikallaan alkuperäinen 318-pikkulohkon ja TF904-automaatin yhdistelmä, ja sillä oli ruosteisuudesta huolimatta ajettu varsin vähän vaihteiston antauduttua vuosikymmeniä sitten. Ensimmäiseksi kesäksi maalasin auton itse ja kasasin sen alkuperäisine kromeineen, parin vuoden päästä se riisuttiin taas tyhjäksi ja vietiin oikeaan automaalaamoon. Kaikki perus E-Bodyn mätäpaikat siitä piti käydä läpi. Vanishing Point -leffassa suuren yleisön mieliin painunut värisävy on nimeltään Alpine White, värikoodiltaan EW1. 21 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Punainen sisustakin on muuten orkkis, mutta penkit verhoili kokemäkeläinen Jari Lahti täysin alkuperäiseen malliin
Koko kori on jäykistetty, asensin siihen US Car Toolin Stage 2 -jäykistyskitin, joka pitää sisällään rungonyhdistäjät, torque boxit ja sellaiset kotelot, jotka yhdistävät tulipellin sisälokasuojiin. Challenger oli tullut Kimmolle purettuna, sisällä oli kasa sekalaisia osia, jotka eivät edes olleet tästä autosta. Tämäkin on alun perin kyllä ollut 318:lla ja automaatilla.” Kyseessä ei siis ollut mikään helposti museoon -projekti, vaan varsin puutteellinen ja purettu yksilö, joka oli sitä vähemmän haluttua facelift-koria. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Dodge Challenger ’70 & Dodge Challenger ’73. Siellä oli välillä niin kylmä talvella hitsailla, ettei kaasu enää tullut pullosta. ”Tähän veti sitten mustan värin 2019 elokuussa samainen Teräksen Tero. Mukana tuli jostain Satellitesta otettu 318 ja 904, mutta ne myin suoraan eteen päin. Nyt tuore ratti näyttää siltä, että olisi ollut paikallaan autossa jo vuosikaudet, vaikka oikeastaan koko auto valmistui tälle kesälle. Takakyljet vaihdoin myös, kun kaarissa oli pitsiä. Koko kori hiekkapuhallettiin ja epoksimaalattiin Hyvinkäällä”, Tumppi selittää. Peto. Tää ’73 oli itse asiassa muuten hyväkorinen, mutta vinyylikaton alla vesi oli päässyt muhimaan niin paljon, että vaihdoin kattopellin. ”Täähän tuli Kuortin Kimmolta, kun mulla oli vielä tuo valkoinen kesken”, Tumppi jatkaa kertoen siitä toisesta, no matching numbers -pedostaan. ”Takajouset tilasin Summitilta, ja sinne laitettiin yhdet lisälehdet, kun perä ui uusine jousineen ihan hullun matalalla.” Rattina mustassa Challengerissa on Tumpin työnantaja US-Partsin hyllystä poimittu puinen Grant, johon tuli lisää luonnetta Osmopuuvahalla. ”Annoin sen pinkin Swingerin vuorostaan tähän vaihdossa. ”Kun sain sen valkoisen hitsailuista tuolta itse pihalle kyhäämästäni peltihallista tähän lämpimään, tämä ’73 tuli sinne tilalle. Kori on kyllä nyt kuin sahapukki, se ei nitku yhtään.” Alustassa oli tullessa paikallaan vain siirtokelpoista sälää, joten sinne Tumppi hankki heti QA1:n tukivarret ja vakaajat
Myös mustan auton verhoilut ovat kokemäkeläisen Jari Lahden käsialaa. ”’70:n maskin keskiosa tuli kaupassa mukana, ja se olikin semmoinen kick-off, josta päätin tehdä koko auton ’70:n näköiseksi. Muutoksen faceliftistä ’70-mallisen näköiseksi Tumppi päätyi tekemään auton mukana tulleiden sekalaisten osien inventoinnin myötä. Alkuun mulle tuli Leppälän Petriltä koneeksi sellainen melko vakio alukantinen 440, jolla ajoin viime kesän. Ulkonäöltäänkin auto on muutettu vastaamaan ’70-mallista. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Tuo aski on sellainen kootut teokset -malli, jonka tein itse. Kattoverhoilun laitoin molempiin itse, se oli todella vaikeaa, ja täytyy hattua nostaa niille, jotka tollasen tekee itse. American Racingin vanteet ovat edessä 17ja takana 18-tuumaiset. Kone oli siis tullessa ihan osina.” Tumppi hankki 512-kuutiotuumaiseksi stroukatun isolohkon päälle työpaikaltaan uudet Edelbrockin kannet, jotka samoin kuin Torker II -imusarjan porttasi Aukion Jykä. Se ei vain sytyttänyt, kun ei tehoa ollut riittävästi. ”Etupenkkien rungot kuuluivat kauppaan, takapenkin ostin Kuortilta erikseen. Näin tehtiinkin, ja se kaveri sai valmiin 440:n ja minä kasasin tämän itselleni. ”Kävin Lappeenrannasta ostamassa A-Bodyn A833-manuaalin, johon kävin Keravalta minulle valkoisen Challengerin Suomeen välittäneeltä kaverilta E-Bodyn hännän. Tää stroukkikone tuli mulle yhdeltä kaverilta, joka rakennutti sen itselleen Lahden Kansityössä alakerraltaan valmiiksi, mutta se jäi vuosiksi seisomaan minun nurkkiin. Musta peto on varustettu nelivaihteisella kovalla askilla. Nokaksi tuli Comp Camsin hydraulinen XE285 Hi-Lift -laahuriversio, ja yksinkertaisella perusreseptillä Tumppi arvioi moottorin tuottavan lähemmäs 600 hevosvoiman tehot. Ehdotin sitten lopulta, että vaihdetaan noita koneita, kun et saa näköjään tuota ikinä nippuun. McLeodin tuplalevykytkin on varsin mukava käyttää, mutta kestää tehokkaan isolohkon väännön. Nämä toimitettiin ihan paljaina teräsrunkoina Kokemäelle, jossa etupenkkeihin tehtiin alkuperäisiä vastaavat verhoilut, mutta pehmusteisiin lisättiin sivuttaistukea. Etulokasuojat ovat oikeastaan ’72:n, mutta feikkasin ne seiskakympin näköisiksi. No Matching Numbers. Muutoksen faceliftistä '70-mallisen näköiseksi Tumppi päätyi tekemään auton mukana tulleiden sekalaisten osien inventoinnin myötä. Mustasta ’73:sta on turhaa numerotäsmäävyyksiä hakea, mutta kokonaisuus uhkuu voimaa. Ei tullut ihan A1-laatuista, vaikka jotkut saa sen ekallakin kerralla hienosti onnistumaan”, Tumppi toteaa. Konepelti tuli Kuortilta, vanhemman mallisen peräpellin ostin AMD-tavarana meiltä töistä ja vaihdoin sen pistehitseistä”, Tumppi selittää
”Olisin alkuun halunnut tähän mustat peltivanteet, ehkä haluan vieläkin, mutta siinä vaiheessa meillä ei ollut töissä varastossa sopivia, joten päädyin näihin isompiin American Racingeihin. ”Kun laittaa QA1:n ylätukivarret ja Borgesonin simpukan, niin ohjauksesta tulee näissä tosi rauhallinen. Maalari tosin totesi, että olisit valinnut ihan minkä tahansa muun värin, kun tallimaalausta kerran oltiin tekemässä.” Muutaman tallitalven ja sopivasti onnistuneen vaihtokaupan lopputuloksena Tumpilla on melkoisen kadehdittava pari, joka täydentää toisiaan. Jarrut: Rummut joka nurkassa, jarrutehostin. Alusta: Alkuperäiset vääntösauvat, edessä Konin iskarit. 24 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Dodge Challenger ’70 & Dodge Challenger ’73. Se menee kuin juna”, Tumppi selittää, ja lyhyen koeajon perusteella täytyy todeta, että oikeassa on. Vanteet: Rally Wheels 7x15". Kesäisiin työmatka-ajoihin ja cruisailuihin se riittää mukavasti. Hekumoin edelleen mielikuvissani, että tässä olis mustat Police-vanteet. Sisusta: Uusi punainen alkuperäistyyppinen verhoilu. Faktat Dodge Challenger ’70 Omistaja: Tuomas Simpura • Ikä: 39 • Paikka: Vantaa Moottori: 318 cid SB V8, kaksikurkkuinen kaasutin, kärjetön sytytys, valurautapakosarjat, tuplaputkisto. Valkoinen alkuperäisyksilö taas on rauhallinen ja helppo kadunkulmissa, vaikka maantiellä onkin vakioalustoineen paljon levottomampi ajaa vakiokokoisista pyöristä huolimatta. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 235/60 R15, ja 245/60 R15. Ei tätä mustaa tarvitse motarilla yhtään ohjailla, vaikka on isot vanteet ja matalat renkaat. Voimansiirto: TF904-automaatti, 7 1/4" -perä 2,76:1 välityksellä. Kori: Alkuperäinen väriä myöten, konepeitto vaihdettu Rallye-tyyppiseen. Valkoisen kaunottaren nokalta löytyy alkuperäiskuntoinen 318-pikkulohko, jonka tehdas ilmoitti tuottavan 230 hevosvoiman SAE-bruttotehot. Alusta astihan oli selvää, että tästä tulee musta, kun toinen oli valkoinen. Valkoisella hän ajaa kesäisin työmatkojaan ja arkiajojaan, mustalla pedolla voi sitten käydä räppäilemässä hymy korvissa, se nimittäin manuaaleineen piirtää viivaa aika helposti pitkästä perävälityksestä huolimatta
Kiitos: Petri Leppälä, Tero Teräs, Jari Lahti. Mustan pedon huolellisesti rakennettu 512-kuutiotuumainen stroker-isolohko tuottaa Tumpin arvion mukaan tehoa 600 hevosvoiman nurkkiin, ja liikuttaa käytännössäkin Challengeria hienosti. Renkaat: 235/50 R17 edessä, 275/40 R18 takana. Jarrut: Levyjarrut edessä, rummut takana, jarrutehostin. 25 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Alusta: QA1:n tukivarret, kallistuksenvakaajat ja reaktiotangot, alkuperäiset vääntösauvat, Konin iskarit, Borgesonin ohjaussimpukka. Kori: Muutettu vastaamaan ’70-mallista, uudet repropeilit. Faktat Dodge Challenger ’73 • Omistaja: Tuomas Simpura • Ikä: 39 • Paikka: Vantaa Moottori: 512 cid BB V8, ’67 mallin 440-lohkoon asennettu Sourcen 512-stroukkisarja alumiinirunkopukein, Jyrki Aukion porttaamat Edelbrock Performer RPM -alukannet, Comp Cams XE285 HiLift hydraulinen laahurinokka, 1,6:1 vipusuhteen keinuvivut, Jyrki Aukion porttaama Edelbrock Torker II alumiini-imusarja, Holleyn 850 cfm nelikurkkuinen DP-kaasutin, Hookerin Competition -peltipakosarjat, Magnaflow’n 2,5" tuplaputkisto. Vanteet: American Racing Torq Thrust II 8x17" ja takana 9x18". Voimansiirto: 4-vaihteinen A833-manuaali, McLeodin tuplalevykytkin, pääsylinteri ja työsylinteri ’98–02 Camarosta, Hardy Spicerilla teetetty vahvistettu kardaani, 8 3/4" perä Yukonin lukolla ja 3,23:1 välityksellä. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen musta keinonahkaverhoilu, Osmo-puuvahalla käsitelty Grantin ratti kiillotetuin puolin
KITT 26 AMERIKAN RAUTA 7/2021
1980-luvun alkupuolella vaarojen varjoissa vaelsi mies, jota ei ollut olemassa, ja jonka seuraamisesta tiistaisin kello 19.30 tuli ainakin X-sukupolvelle todellinen sukupolvikokemus. Sarjan todellinen sankari oli kuitenkin ihmeauto KITT, joka painui myös maamme suosituimpiin artisteihin kuuluvan Anssi Kelan mieleen niin vahvasti, että hän päätti rakentaa itselleen sellaisen. Pontiac Trans Am ’82. Teksti: Tomi Eronen Kuvat: Tomi Eronen, Lari Järnefelt/ Felt Fotografi 27 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Sininen California-kilpi kuuluu tietysti autenttiseen kokonaisuuteen. Kerrotaan, että Pontiacin promootiopäällikkö Jim Graham ei kuitenkaan ensin innostunut kaavaillusta näkyvyydestä Trans Amille, vaan piti ideaa puhuvasta autosta jotenkin typeränä ja huvittavana. Ihmeauto KITT:in varusteluun kuului kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, varsinkin myöhempinä tuotantokausina, jolloin Barrisinkin kerrotaan osallistuneen avo-KITT:in ja levikkeillä varustetun Super Pursuit Mode KITT:in rakentamiseen. Knight Industries Two Thousand. Sitkeydellä diiliin kuitenkin päästiin, ja Pontiac toimitti tuotannolle 16. Se, samoin kuin keulalle asennettu punainen skanneri sai inspiraationsa Taisteluplaneetta Galacticasta, siinähän Cyloneilla oli samantyyppiset skannerisilmät. Tuotantotiimi halusi David Hasselhoffin tähdittämän sarjan autopääosaan juuri uudistuneen Pontiac Trans Amin, ja uskoi varmasti saavansa aikaan diilin General Motorsin kanssa helposti, olihan muuten merkkinä varsin kurjassa jamassa 1980-luvun alussa olleella Pontiacilla hyviä kokemuksia tuotesijoittelusta lähivuosilta muun muassa Smokey & The Bandit (Konna ja Koukku) -leffoista. Koska turbo oli koko 80-lukua symboloiva sana, oli kolmannen polven Trans Amin turbiinimainen erikoisvannekin tietysti nimeltään Turbocast. Jo heti alkuun kävikin selväksi, ettei runsaasti toimintakohtauksia sisältäneen sarjan tuotanto olisi mahdollista kolmen auton 28 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Pontiac Trans Am ’82 ”KITT”. huhtikuuta 1982 kolme uutta mustaa Trans Amia. Anssi totesi, että tuo maailman hienoin auto on saatava itselle. Nihkeään asenteeseen ei helpottanut edes se, että Larson oli noihin aikoihin hittituottaja, jonka käsistä oli vastikään lähtenyt muun muassa Taisteluplaneetta Galactica sekä Magnum P.I. Keilapalloa muistuttava kapseli näyttää osalta vannetta, mutta on erillinen koristeosa, jonka alkuperäisenä funktiona lienee ollut johtaa ilmaa jarruille vanteen läpi. T-Top-tyyppinen targakatto kuului alkuperäisen KITT:in varusteisiin, joten sellainen piti tietysti löytyä myös Anssin replicasta. K uten hyvillä tarinoilla on tapana, tämäkin alkoi ihan puhtaasta sattumasta. Alkoi oikeanlaisen aihion etsiminen, ja aika pian kävi myös selväksi, että ei se Valkeakosken auto olisi lopulta vastannut kuitenkaan sitä, mitä Anssi autoltaan halusi, koska se oli muun muassa kutoskoneinen ja siitä puuttui oikeassa KITT:issä ollut T-Top-tyyppinen targakatto. Takavalot peittävän mustan pleksin KITTmuutokset toteuttanut Marko Sand teki itse. Keulan vetorauta oli alkuperäisissä tvtähtiautoissa kuvausteknisistä syistä, ja Anssin mielestä se kuului myös mahdollisimman autenttiseen replicaan. Sankariauton muutoksista vastasi Michael Scheffe, joka loihti uuteen Trans Amiin avaruusajan elektroniikan. Se jäi sitten harmittamaan, mutta totesin, että tuollainen täytyisi rakentaa itselle”, Kela palaa puolentoista vuoden takaisiin tapahtumiin. Olennaisimpia erikoisominaisuuksista olivat tietysti auton tekoäly ja puhekyky, sekä hyvä huumorintaju – ja Turbo Boost, jonka avulla KITT pystyi paitsi kulkemaan yli 200 mph nopeutta, myös vetämään hyvin raskaita taakkoja sekä kovimpana kaikesta – hyppäämään autojen yli. Kaikki lähti some-keskustelusta unelma-autoista. Joku linkitti keskusteluun myynti-ilmoituksen Valkeakoskella olleesta KITT-replicasta, ja muistot tuosta puhuvasta, hyppivästä ja tuhoutumattomasta lapsuuden sankarista – kyllä, autosta – palasivat elävänä mieleen. ”Valkeakosken auto ehti kuitenkin mennä kaupaksi ennen kuin ehdin sitä ostamaan. Katon tiivisteet uusittiin täysin auton maalauksen yhteydessä. Palataan ajassa lähes 40 vuoden taakse, tarkemmin sanottuna kevääseen 1982, kun tuottaja Glen A. Larson oli aloittamassa uuden Knight Rider -nimisen TV-sarjan kuvauksia. Vaikka legenda George Barrisin osuudesta KITT:in rakentamiseen elää vahvana, ei Barris tiettävästi ollut mukana suunnittelemassa ensimmäisen kauden KITT:iä, eli Knight Industries Two Thousandia
Tarkemmassa tutkiskelussa ilmeni, että tässä oli myös lämmittimetön takalasi aivan kuten oikeassa ensimmäisen tuotantokauden KITT:issä. Kirjoittajakin muistaa, miten noita purkkapaketissa olleita Ritari Ässä -tarroja kerättiin. Korin kunnostus annettiin Automaalaamo Antti Hämäläisen tehtäväksi, ja ruostetta autossa oli onneksi vain T-Topin palkissa. Tarkemmassa tutkiskelussa kävi ilmi, että tässä oli myös lämmittimetön takalasi aivan kuten oikeassa ensimmäisen tuotantokauden KITT:issä.” varassa, vaan Trans Ameja tarvittiin lisää. Knight Rideria tehtiin kaikkiaan 84 jaksoa ja neljä tuotantokautta, ja sen ympärille muodostui ihan oma fanituoteteollisuutensa purukumeista pikkuautoihin. Ihan ensimmäisenä auton tultua maahan kesäkuun lopussa 2020 siihen teki täydellisen perushuollon nurmijärveläinen Nyman’s Garage. vuonna 1984, ja siitä tuli supersuosittu myös meillä. Lopulta auto maalattiin kauttaaltaan esikuvan mukaisella kiiltävänmustalla osin Hämäläisen maalaamossa, osin Karaasissa Espoon Juvanmalmilla. Hauskana juttuna kävi ilmi myös, että tämä oli valmistunut noiden kolmen alkuperäisauton kanssa samalta Van Nuysin tehtaalta vain viikkoja niitä aiemmin”, Anssi selittää. Perustekniikaltaan ja koriltaan Trans Am oli hyvässä kunnossa, ja siihen oli jo asennettu ilmeisesti hollantilaisen Knight Passionsin valmistama KITT-keula. ”Sopiva auto löytyi Ruotsista viime vuoden toukokuussa, ja se tuli maahan tuttavani pyörittämän Autosolayrityksen kautta”, Kela jatkaa oman ihmeautonsa tarinaa. Päätin, että tästä tehdään nimenomaan ensimmäisen tuotantokauden replica, auton varustelu kun muuttui jonkin verran myöhemmillä tuotantokausilla. 29 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Vaihteisto tiivistettiin, perään vaihdettiin öljyt ja myös ohjaustehostin sekä ohjausvaihde tiivistettiin. syyskuuta 1982, Suomessa Ritari Ässä -nimellä tunnetun sarjan ensiesitys oli tammikuun 10. Alustan kolinattomuus varmistettiin etuvakaajan koiranluiden ja puslien uusimisella. Skanneri kuitenkin puuttui, ja sisustus oli tavallinen sinisävyinen. ”Moottoripuolella auton parissa on puuhannut myös Kasipajan Harry Löfström”, Kela täydentää. Niin suosittu, että KITT-replica kiersi Sirkus Finlandian mukana nähtävyytenä maata kaudella 1987, ja edesmennyt Heikki Reijonen toi maahan sarjaa tähdittäneen David Hasselhoffin, joka ei tuossa vaiheessa ollut vielä Baywatchista tunnettu. ”Yksi ostokriteereistä oli, että tässä oli juuri oikeanlaiset vanhemman mallin PMD-penkit. Oikeanlainen aihio. Itse purukumihan oli vähän liian sokerista, eikä erityisen hyvää. Yhdysvalloissa Knight Riderin pilottijakso esitettiin 26. GM:n nihkeä suhtautuminen asiaan oli jo tiedossa, joten sieltä niitä ei lähdetty kyselemään, mutta pelastukseksi Knight Rider -tuotannolle kävi eräs onnettomuus, jossa uusia Camaroja ja Firebirdejä kuljettanut juna suistui raiteilta, ja tuotannolle järjestyi tusinan verran myyntikelvottomaksi vaurioituneita ja tuhottavaksi tuomittuja Firebirdejä stunttikäyttöön. Siinä yhteydessä uusittiin myös iskunvaimentimet, takavakaaja sekä etujarrusatulat, vanhat kun olivat aivan jumissa. Metallinhohtosininen yksilö edusti juuri oikeaa vuosikertaa 1982, oli varustettu T-Topkatolla ja tekniikkanakin oli esikuvan tapaan 305 cid pikkulohko Crossfire Injection -ruiskulla ja TH200C-automaatilla. Kaikki autoista eivät tosiaan olleet Trans Ameja, vaan ilmeisesti valtaosa oli ihan perusmallia
Oikeanlaiset vanteet löytyivät lopulta Kanadasta näihin F-Bodyihin erikoistuneelta purkamolta, ja Koko sisustan väri on vaihdettu, ja Rockarolina teki penkeistä juuri sellaiset, kuin ne olivat vuonna 1982 KITT-aihioissa tehtaan jäljiltä. ”Monissa replicoissa näki aivan erilaisesta kankaasta tehtyjä beigejä uustuotantoverhoiluja, mutta ’82 mallissa kuuluu olla tällainen Parella-kangas, jota sain hankittua Knight Rider Historiansin Kitt Still Rocks -kanavan kautta. Kattokonsolin viisi keinukytkintä olivat yksi hankalimmista osista löytää, sillä niiden valmistus oli juuri lopetettu. Lattiamatto vaihdettiin myös uuteen, Ensimmäisen tuotantokauden versio. Sieltä löytyivät myös uustuotantoa edustavat penkkien oikeanlaiset PMD-logot. Mittaristo toimii, ja oikeanpuoleinen pikkutelkkari hoitaa myös taustapeilin ja peruutuskameran virkaa. Lopulta erään foorumin kautta löytyi kaveri, jolla oli yksi oikeanlainen sarja hyllyssä”. ”Kylkilistojen kohdalla minulle kävi sellainen lapsus, että tulin tilanneeksi sellaiset, joita käytettiin vasta toisen tuotantokauden autoissa.” Lattiakonsolin ja yläkonsolin osia sekä irtomatot Anssi hankki Knight Rider Worldiltä Italiasta. Hänen isänsä maalasi sisustan muoviosat löytämäni värikoodin mukaisella kellanruskealla sävyllä. ”Renkaiden kohdalla päätin joustaa autenttisuudessa helpomman saatavuuden takia, niitä oikeantyyppisiä Goodyear Eagle GT:itä olisi kyllä saanut, mutta se vanha malli oli paitsi todella kallis, myös kuulemma huono ajettavuudeltaan. Karoliina rakensi penkit täysin uusiksi ja teki myös uudet ovipahvit. KITT-hallintalaitteiston napit ovat suurelta osin toimivia toisin kuin alkuperäisissä tähtiautoissa. Vastuun KITT-varustelusta sai valkeakoskelainen Marko Sand, joka oli rakentanut sen Kelan nenän edestä menneen KITT-replican itselleen, Anssi taas teki parhaansa selvittääkseen, mitkä olivat juuri oikeat ja laadultaan parhaat osat period correct -lopputulokseen. Parella-kangas toimitettiin aikoinaan GM:lle neutraalinvärisenä, ja se värjättiin haluttuun sävyyn tehtaalla. ne kunnostettiin Tuusulassa. ”Kattokonsoliosa tuli Meksikosta Kitt’s Customsilta, kun se oli sulavalinjaisempi kuin ensin tilaamani KRW:n osa. Bowling Ball -kapselit ovat lasikuituiset, niitä tehdään uutena”, Anssi valaisee ja harmittelee perään: ”Nykyisin Turbocast -vanteita saa uustuotantona, KRW ryhtyi valmistamaan niitä. Kojelaudan muutososat sekä gullwing-ratti tulivat Hollannista Knight Passionsilta, itse elektroniikka, skanneri ja kojelaudan näytöt taas tilattiin Italiasta ZA Elettronica-nimiseltä firmalta. Tämä väri tunnetaan nimellä Camel Tan. 30 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Pontiac Trans Am ’82 ”KITT”. Tietysti puoli vuotta sen jälkeen, kun olin ensin kovalla vaivalla saanut metsästettyä itselleni vanteet Kanadasta. Toinen KITT:in ulkonäön kannalta hyvin olennainen ja vaikeasti löydettävä varuste ovat 15-tuumaiset Turbocast-vanteet, joita ei valmisteta uustuotantona. Nyt niitä saa suoraan hyllystä, mikä vie vähän pohjaa omalta saavutukselta.” Värien vaihtoa. ”Nuo keulan blackout-levyt samoin kuin takavalojen päälle asennetun mustan paneelin Marko teki itse”, Anssi kertoo
Sisusta: Knight Passionsin Gullwing-ratti, Knight Passionsin KITT-kojelauta, penkit verhoiltu uudelleen kellertävänruskealla alkuperäistyyppisellä Camel Tan Parellakankaalla, Knight Rider Worldin alakonsoli ja kattokonsoli, lattiamatto vaihdettu beigeen, muoviosat maalattu alkuperäistyyppisellä kellertävänruskealla, Knight Rider -kangasmatot, Google Assistant -pohjainen puhuva Raspberry-tietokone, Retrosoundin MP3-soitin Bluetoothilla, uudet Retrosoundin kaiuttimet alkuperäispaikoilla, ohjaamo vaimennettu kauttaaltaan. Alusta: Alkuperäinen, kuluvat osat uusittu. Renkaat: Bridgestone 215/65 R15. 31 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Kori: Etupala vaihdettu Knight Passionsin KITT-versioon, korin väri vaihdettu mustaan, KITT-scanneri keulalla, takavalojen päällä tummennuspleksi. Voimansiirto: TH200Cautomaatti, alkuperäinen 10-bolt perä. Vanteet: Turbocast Wheel 15x7", alkuperäistyyppiset Bowling Ball -kapselit. Meni aika kalkkiviivoille, hirveällä kiireellä sitä touhuttiin”, Anssi myöntää naurahtaen niin tyypilliselle loppumetrien rutistukselle. Mutta mitähän ihmettä tapahtui kaikille niille 80-luvulla kerätyille Ritari Ässä -tarroille. Monissa replicoissa näki aivan erilaisesta kankaasta tehtyjä beigejä uustuotantoverhoiluja, mutta ’82 mallissa kuuluu olla tällainen Parella-kangas.” Lapsuuden unelma muistui mieleen ihan sattuman kautta, ja toteutettavahan se oli. Trans Amista tuli Anssin toinen harrasteauto, aiemminhan suurena formulafanina ja nopeana kuskinakin tunnetulla miehellä oli levyn kanttakin koristanut ’59 Cadillac. Kojelaudan nappuloista David Hasselhoffin näyttelemä Michael Knight saattoi saada aikaan niin tien pinnan liukastavan öljyruiskeen kuin vihollisia hämäävän savuverhonkin. Suurimman vaikutuksen myös allekirjoittaneeseen teki kuitenkin tietysti Turbo Boost, jonka avulla KITT paitsi kulki yli 200 mph, myös pystyi hyppäämään muiden autojen yli. Faktat Pontiac Trans Am ’82 • Omistaja: Anssi Kela, 49 • Paikka: Helsinki. Kojelaudan päältä näkyy, koska ollaan Pursuit-moodissa ja mennään isoa kovaa. ”Deadline projektille oli saada se valmiiksi Vain Elämää -kuvauksiin toukokuun lopussa, kun niin tuli sovittua. Peruutuskameralle 3D-tulostettiin sovite alkuperäisen takaluukun lukon reikään, ja sen näyttönä toimii kojelaudan oikeanpuoleinen näyttö. Yli 35 vuotta siitä, kun 11-vuotias Anssi hankki Trans Am -pikkuauton, jonka värjäsi tussilla mustaksi esikuvansa mukaisesti, tuolloin epätodelliselta kuulostanut unelma muuttui todeksi 1:1 mittakaavassa. Teho: 165 hv. Moottori: LU5 305 CID Crossfire Injection V8. Yläkonsolin juoksevalle numerosarjalle Anssi on yrittänyt keksiä sopivaa selitystä, ja kiertonopeudeltaan se on kuulemma lähinnä tahtia, jolla uusia autoja valmistuu maailmassa. Kiitos: Auton maahantuonti ja kuljetukset: Matti Flinkkilä ja Jaakko Pesola, KITT-osien ja -elektroniikan asennus sekä yleiset korjausja huoltotoimet: Marko Sand, verhoilu: Karoliina Hiltunen/ Rockarolina, auton ja osien maalaus: Antti Hämäläinen sekä Lauri Linnavuori ja Johnny Hagert/ Karaasi, äänentoiston ja elektroniikan asennus: Samu Kaunisto/ SK-Autosound, tietokoneen asennus ja koodaus: OP Komonen ja Janne Jokitalo, Amerikka-osien huolinta: Seija Iivanainen/ BenzBoy. ja teetin uudet turvavyöt Hyvinkäällä Turvavyö Oy:llä. Jarrut: Vakiolevyt edessä, rummut takana. Tosin tällä kertaa värinvaihdossa ei käytetty tussia, mutta intohimo aiheeseen oli ennallaan, siitä kielii detaljoinnin tinkimättömyys, joka ulottuu aina Knight Industries -valmistenumeroon ja etuhelman alle asennettuun vetorautaan saakka. SK-Autosound vaimensi Pontiacin ohjaamon kauttaaltaan ja asensi paikalleen alkuperäistä muistuttavan Retrosoundin soittimen sekä uudet kaiuttimet mukaan lukien keulan puhekaiuttimen, josta kuuluu myös skannerin pitämä tuttu wowwow-ääni. Mähän tilasin Jenkeistä paljon asioita, ja mua auttoi niiden kanssa suuresti Benzboyn Seija Iivanainen, kiitos siitä hänelle”
UUDEN ELÄ MÄN SAANUT 32 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 33 AMERIKAN RAUTA 7/2021. UUDEN ELÄ MÄN SAANUT Chevrolet Bel Air Nomad ’55. Miehen komeaksi entisöimä yksilö myytiin sittemmin Ruotsiin, mutta tämä, kertaalleen pelkästään kisakäyttöön valjastettu farmari sai Ollin käsissä uuden nostalgisen lookin ja uuden elämän. Inkoolaisen Olli Salmen Nomad ei ole Olalle ensimmäinen lajissaan
Tuolloin, vuonna 1993 hänellä oli myös jo toinen ’55 työn alla, joten mahdollisuutta Nomadin rakentamiselle yhtä aikaa ei ollut. Moilasen Jarilta sain sitten ostettua tuon oikean puolen siiven. Kuskin puolen siivistä toinen oli kolaroitu etupäästä ja toinen mätä takapäästä, joten niistä tehtiin yksi ehjä. ”Kun se valmistui 1999 kilpuriksi, sillä piti ruveta tosissaan ajamaan kaudella 2000, mutta sitten en saanutkaan lisenssiä, kun minulla huomattiin sydänvika, joten lopulta siitä myytiin koneet ja laatikot veks. ”Mehän rakennettiin sitä Nervous Breakdownia Ilmosen Peran kanssa silloin, ja tehtiin sitten sellainen päätös, että tämä Nomadprojekti jäi odottamaan vuoroaan.” Tuo Nervous Breakdown -nimen saanut kaksiovinen ’55:hän valmistui ensin harmaaoranssiksi kilpuriksi, sitten Pete Buchmann jalosti sen astetta hillitympään katukuosiin ja auto on nykyisin Komun Harrilla yksivärisenä tummanharmaana erittäin siistissä kunnossa. Homma haluttiin tehdä kilvanajotarkoitukseen hyvin, eikä harvinaista koria silloin suuremmin säälitty. Olli hioi sen puhtaaksi ja kunnosti muuten, muttei kiillottanut puolia liian peileiksi, ikä saa näkyä. Se oli sellainen rullaava valmis kilpuri, niin vuokrasin sitä Raiskin Vesalle kaudelle 2002, kun Vesa ajoi sen ’34 Fordinsa ympäri. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet Bel Air Nomad ’55. ”Moilasen Jarilta löytyi tulipelti purkuviiskutosesta, Mikkelistä Ahosen Jarilta sain hankittua sopivan rungon ja farmarin lattian. Olin silloin työttömänä, joten mulla oli aikaa tehdä”, Olli selittää. Mullahan oli silloin työn alla rouvalle tuo ’55 pickup”, Olli jatkaa. Ostin sen toisen 1988 ja se valmistui 1989. Sitten se ei kuitenkaan kulkenut oikein riittävästi, joten päätettiin ruveta rakentamaan uutta kilpuria tuosta Nomadista. Hyllystä löytynyt Chevyn tööttinappi kävi yllättäen siihen suoraan paikalleen. Siitä se alkoi hahmottua, että siinä olisi pääpiirteissään osat, joilla tuosta voisi vielä auton saada. Ja kun miettii, millainen urakka oli kyseessä, täytyy muistaa, että Olli on tosiaan alan ammattimies itse. ”Se tuli jo edesmenneeltä Järven Jounilta Forssasta. Sitä ennen mulla oli jo se chopattu vaaleansininen ’57, jonka rakentelua jatkoin siinä saatuani sen ’55:n ajopeliksi, ja se valmistui pari vuotta myöhemmin. Olisko pelkästään noita ’55:sia seitsemän tai kahdeksan kaikkiaan ollut, parhaimmillaan oli kai neljä samaan aikaan”, Olli laskeskelee. Salosta löytyi etulokasuojia ja sisälokareita, mutta alkuinnostuksen jälkeen huomasin, että kasassa olikin kaksi kuskin puoleista lokaria. 2007 se palautui mulle sitten takaisin, ja yritin myydäkin sitä eteenpäin, muttei se mennyt kaupaksi. Sen jälkeen tuo jäi taas seisomaan, kunnes se meni 2006 Kuriksen Laurille vuokralle Viroon. Silloin 2002 Nomadilla voitettiinkin NDRS:n Super Gas -mestaruus. ”Kaksi ja puoli vuotta meni pelkästään peltitöissä, mutta ei minua yhtään se homma pelottanut. Auton muoviosat jatkoivat matkaansa Poriin, ja aloin pikkuhiljaa keräillä osia ikään kuin vasemmalla kädellä tuohon Nomadiin. Kai se oli sitten liian kallis”, Olli miettii. Kilpurista kadulle. Aito 60-lukuinen Les Lestonin puuratti oli paikallaan Ollin Teija-vaimon ’55-mallisessa veneessä, ja oli maalattu ruskealla. ”Nervarilla Pera ajoi kilpaa silloin 1994– 1995, kunnes ostin sen pois ja ajoin sillä itse kauden 1996. Ollilla klassikko-Chevyjä oli ollut kuitenkin jo paljon aiemmin. ”Ensimmäinen ’55 oli ’81 ostettu punavalkoinen neliovinen Sedan, josta tuli sitten ”Lollipop”. Kouvolasta tuli konepelti, ja joitain keulan osia oli jäänyt itsellekin nurkkiin. ”Päädyin sitten nostamaan korin pois siltä putkirungolta, ja KaiErik Nieminen osti sen rungon minulta pois. Siihenhän tuli Jenkeistä Alstonin putkirunko, joka tuli sellaisena osarunkona, joka rakennettiin täällä kokonaiseksi, ja se koritettiin tuolla Nomadin korilla.” Käytännössä siis Nomadista laikattiin irti alkuperäinen lattia, ja kori katkaistiin raa’asti tulipellin kohdalta tuulilasin alapuolelta. Aika nopeasti se eteni, kun tehtiin sitä silloin yhdessä faijavainaan kanssa.” Tämä kyseinen, vuonna 1993 pohjamaalissa ja purettuna Ollille tullut yksilö oli itse asiassa ihan ensimmäinen uustuontipykälien helpotuttua vuonna 1986 maahan tullut Nomad, jota Ilari Aalto oli alkanut rakentaa katukilpuriksi. E lettiin vuotta 1993, kun Olli Salmi, jota voisi hyvällä syyllä kutsua maamme herra viisvitoseksi, oli vasta entisöinyt yhden ’55 Nomadin upeaan alkuperäiskuntoon, ja muutaman kesän ajeluiden jälkeen hänelle tarjottiin siihen vaihdossa jutun Nomadia, josta oli alettu rakentelemaan katukilpuria. Monella moinen projekti olisi jäänyt toteuttamatta. Korihan oli pätkäisty tosta tuulilasin alapuolelta sen putkirungon takia, joten sen osuuden joutui mallailemaan itse paikalleen.” Työtä Nomadin kadulle palauttamisessa siis todella riitti
Kesken rakentelun jouduin aikoinaan vaihtamaan tallia Jakomäestä Mosaan, ja itse omin käsin heitin silloin tuon auton takapenkin roskiin. Mähän oon itse maalannut tämän muuten, mutta Welho’s Customsin Vilkki keksi vetää tähän flake-katon, jonka sitten lakkailin itse. Mulla oli myös jemmassa yksi sarja Nomadin sisälistoja, kun olin yhden sellaisen jo tehnyt. Takasivuikkunoiden listat ja takalasin kehys ovat myös sellaisia osia, joita ei löydy Danchukiltakaan, vaan ne ovat sellaista swappikamaa. Onneksi olin aikoinaan säilyttänyt kaikki korin listat ja alkuperäisen takaluukun. Minä heitin omia ideoitani, joita Uki täydensi.” 35 AMERIKAN RAUTA 7/2021. ”Ovet oli kitattu suoriksi aikoinaan, jotta niistä saatiin kilpuriin muotit, mutta nyt ne joutui tekemään kunnolla uusiksi, kun siellä kitin alla oli pehmeää. Uudet puskurit sain ostettua Moilasen Jarilta, mutta paljon kiiltäviä osia on tilattu uutenakin. Nyt sitten kolme vuotta sopivaa etsittyäni löysin Salon Timpalta yhden paljaan rungon, josta tehtiin tuo penkki. Nostalgista race lookia. ”Kun tässä vähän tätä Gasser-tyyliä haettiin, niin nyt mulla on mielessä coilovereiden vaihto eteen, kun nuo jouset on tulleet pikku hiljaa alemmas, vaikka ne on isolohko-Camarosta. Niinpä listojen piti olla paikallaan ja kaiken kauttaaltaan siistissä kunnossa. ”Jotain sivupeltejä joutui hankkimaan Jenkeistä, mutta sieltä kun olen 40 vuotta Danchukilta osia tilannut, niin sieltä kyllä löytyy mitä vaan. Mannermaan Peksu, taiteilija Jumalan armosta, teki nuo kylkien tekstit ja numerot sekä lehtikultaukset. Nomadilta löytyi 60 dollarilla puuttuva alalaidan lista. 55 tuntia Pekka sitä melkein non-stoppina teki, jotenkin tuo luku 55 jäi hyvin mieleen”, Olli kertoo nauraen. Että periaatteessa korissa ja sisustuksessa olisi paljon alkuperäistä, mutta ei mitään entisöintiä kuitenkaan. Minä heitin omia ideoitani, joita Uki täydensi. Kilpakäyttöön se oli aikoinaan korvattu kromiteipillä.” Ylipäätään Ollilla oli tavoitteena tehdä autosta sen näköinen, millainen siitä olisi voinut tulla, jos se olisi rakennettu katukilpuriksi tuoreeltaan 60-luvulla. Taka-akselilla on traction barsit, tähän ei mitään nykyajan nelilinkkejä ole haluttu laittaa, kun kokonaisuus on haluttu pitää nostalgisena.” Sisustat Kaasisen Uki on tehnyt minulle jo vuosikausia, ja sai tehdä tähänkin. Halusin tämän kuitenkin liikenteeseen normaalisti, joten en lähtenyt laittamaan lehtijousta eteen, vaan tässä on ihan normaali akselisto ja simpukka, ja niin näyttää olleen monissa 60-luvun Classic Chevy -kilpureissakin. Etupenkki meni silleen hassusti, että tuli erään virkkalalaisen naapurikylän harrastajan kanssa puhetta, että hänellä oli jouten lojumassa yksi sohva, kun hänellä oli omassa autossaan erillispenkit, ja se joutilas osoittautuikin juuri alkuperäiseksi kaksiovisen viisvitosen etusohvaksi. Jos nyt ihan oikein muistan, niin apukuskin oven ikkunan alalaidan lista tästä puuttui, mutta ihme tuurilla Amerikasta Mr. Silloin, kun 1980-luvulla entisöin sen ensimmäisen Nomadin, niin ei niihin ollut hirveästi mitään saatavilla, mutta nyt taitaa kattopelti olla ainut, jota ei löydy. Uki korjaili sitten pehmusteet ja jousitukset, minä autoin runkojen kanssa sen minkä osasin”, Olli selittää. Sehän tässä myös auttoi, että oli jo valmiiksi hyvä tuttavaverkosto ympärillä”, Olli kiittelee. Lehtijouset on siirretty rungon keskelle, ja Fordin 9-tuumainen on kavennettu klassikkoon sopivaksi. Helmalistat tulivat uudet, niiden etulokareihin tulevat alkupäät sain ostettua Wahlroosin Makelta. Keulaahan on nostettu parin tuuman verran. Värityksessä päädyttiin samaan kullan ja vihreän yhdistelmään kuin tuossa rouvan pickupissa. ”Päätin, kun olin yhden jo entisöinyt, että teen tästä sellaisen kuin tämä on ollutkin, mutta vähän omilla jutuilla. Penkkihomma oli alkuaan eräänlainen farssi. ”Sisustat Kaasisen Uki on tehnyt minulle jo vuosikausia, ja sai tehdä tähänkin. Paitsi, että se vaikuttaa ulkonäköön, niin olen joutunut jo vaihtamaan eturenkaatkin pienempiin, etteivät ne ota kiinni pakosarjoihin
”Alkuun ajettiin perinteisellä Accelin suurtehopuolalla, mutta sitten vaihdoin sytkälaitteet noihin modernimpiin MSD:eihin, joilla sai sitten kierroksenrajoittimenkin kohdalleen. Samanlainen kevyt föönaus tehtiin myös Tunnel Ram -imusarjalle. 7000 kierrokseen sitä uskaltaa Pekan Metritavarasta teetetty vihreä biljardipöydän verkaa muistuttava lattiamatto tuo tyylikkään säväyksensä kokonaisuuteen. Mulle taas oli ehdottoman tärkeää saada tähän vastaava 396, jollainen tässä on ollut joskus”, Olli valaisee. Lohkosta ajettiin nyt myös dekkitasot, kun ne olivat jääneet edelliseltä rakentajalta tekemättä. Tämä kesti täydellisen koneremontin jälkeen ensimmäisellä kerralla 20 kilometriä, Haapsalussa linnalta radalle. Hi-Car Oy:n Ikis teki venttiilihommat ja itse kävin hänen ohjeilla vähän kaivelemassa noita kanavia. Nyt tämä käykin 900 kierrosta tyhjää, ja jostain 2500 kierroksesta lähtee tuo nokka mukaan. 396 sen olla piti. Venttiilitkin olivat ensimmäisen kerran jälkeen keskenään eri kokoisia.” Hydraulisella rullanokalla varustetusta isolohkosta tulikin juuri sellainen kuin Olli siitä halusi, mutta turbiinin stall speed on kompromissi katuajon ja kiihdyttelyn väliltä. Siinä on vaan se ikuinen ongelma, että tää tehtiin kadulle, ja hyvä katuauto ei ole aina hyvä kilpa-auto ja toisinpäin”, Olli pohtii ääneen. Ei äkkiä uskoisi, että tämä karamelli oli kerran pilkottu pelkäksi kuoreksi putkirungon päälle. Ihan alhaalta se ei Tästä haluttiin tehdä sellainen, että saa olla ränttätänttää, mutta pitää toimia kaupan bensalla.” lähde radalla niin kuin sen pitäisi, mutta se johtunee turbiinista, joka saattaa mennäkin vaihtoon. The Second Treasure on paitsi tällä hetkellä Inkoon klassikkotallin toinen kulta-vihreä aarre, myös Ollille jo toinen ’55 Nomad. Nykyinen moottori ja vaihteisto ovat Vanhasen Pekan tekemiä”, hän kertaa epäonneaan ensimmäisen moottorirakentajan kanssa. Lähtökierrokset pitäisi saada ylemmäs, mutta nykyisellään tämä toimii kuin sveitsiläinen kello kadullakin. ”Ensimmäinen moottoriversiohan meni munilleen, ei auttanut kuin tehdä koko homma uusiksi. ”Tästä haluttiin tehdä sellainen, että saa olla ränttätänttää, mutta pitää toimia kaupan bensalla. ”Moottori oli ollut yhdellä duunikaverin kaverilla jossain Impalassa, ja se oli jäänyt rikkonaisena jo joskus 90-luvulla lojumaan. Rullakeinut sun muut olivat vääränlaisen nokan ja asennusvirheen aiheuttamien öljynkierto-ongelmien jäljiltä palaneet pilalle, joten yläkerta meni kokonaan uusiksi jakopäätä ja työntötankoja myöten. ”Tää syttyy vasta 200 metrin jälkeen, että sikäli tää sopii vähän huonosti niihin Vintage-kisoihin, varttimaililla se toimii paremmin. 36 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet Bel Air Nomad ’55. Nomad on upeasti viimeistelty joka puolelta
Ollillahan oli tavoitteena tehdä auto siihen tapaan, kuin se olisi saatettu rakentaa silloin melko tuoreena. ’66-mallinen 396-isolohko sopii portattuine rautakansineen hienosti vanhan liiton hengessä rakennettuun laitteeseen. Siinä yhteydessä vain kysyttiin, minkä kokoinen moottori merkitään, ja tämä oli 6,5-litraisella jo aikoinaan tullattu, vaikka rullaavana minulle tulikin. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, B&M Holeshot 2500 stall speedin turbiini, Fordin 9" perä 3,91:1 välityksellä. Alusta: Isolohko-Camaron 2" korkeammat kierrejouset edessä, 2" korotuspala yläpallonivelten välissä, 2" normaalia pidemmät etuiskarit, lehtijouset ja traction barsit takana. Kiitos: Hi-Car/ Igis, Harri Paukku/ Help-Lasi, Uki Kaasinen, Pekka Mannermaa. ”2018 tämä rekisteröitiin Suomeen ensimmäisen kerran, vaikka auto oli ollut maassa jo yli 30 vuotta. Kori: Maalattu Chevroletin 51U -kullankeltaisella ja flake-vihreällä, Pekka Mannermaan tekemät kylkien numerot, tekstit ja lehtikultaukset. Jarrut: Classic Chevyn aftermarket-levyjarrut edessä ja Wilwoodin levyt takana, 3-piirinen pääsylinteri. Vanteet: ET Gasser 5x15" edessä, US Mag 10x15" takana. Faktat Chevrolet Bel Air Nomad ’55 • Omistaja: Olli Salmi, 60 • Paikka: Inkoo. ’55 Nomadissa on se hieno puoli, että tehtaalta on jo takapyöränaukko pyöreä, joten mahtuu vaikka minkälaiset pyörät taakse. Nyt ollaan kyllä just toisessa ääripäässä siitä, mitä tämä oli tullessa. Eikä tämä toinen aarre ole Ollin viimeiseksi viisvitoseksi jäämässä, vaikka pitopeliksi tehty kaikin puolin onkin. Ollilla on paraikaa työn alla tällä hetkellä epoksivärissä grillissä oleva kaksiovinen ’55 -farmariprojekti, joka odottelee jo hiomaväriä pintaansa. Nää katuvanteet ovat US Magin 10x15", radalla käytetään samankokoisia Torq-Thrusteja ja sliksejä”. Renkaat: Vitour Galaxy 205/70 R15 valkosivurenkaat edessä, BF Goodrich Radial T/A 275/60 R15 takana. Sen ovat noteeranneet myös näyttelytuomarit, ensiesittelyssään 2018 Helsingin American Car Show’ssa auto sai FHRA:n tunnustuspalkinnon, ja kovatasoisessa Ruotsin Elmian pääsiäisnäyttelyssä 2019 Race Car -luokan ykköspalkinnon. Tää auto nyt kun oli tämmöisellä historialla, niin pyysin Peksua tekemään siltä pohjalta kylkiin nuo Born Racer -tekstit. Sisusta: Les Lestonin puuratti, B&M:n shifteri, Uki Kaasisen kullalla ja flake-vihreällä verhoilemat alkuperäispenkit, Stroudin vyöt, Auto Meterin Sport Comp -kierroslukumittari. Moottori: ’66 vuosimallin 396 cid BB V8, Keith Blackin 10,5:1 puristussuhteen männät, 454:n pienipalotilaiset ja isokanavaiset portatut ja venttiilitöiltään tehdyt 788-rautakannet, hydraulinen rullanokka, Edelbrockin Street Tunnel Ram -imusarja, 500 cfm Carterin 4-kurkkuiset kaasuttimet, MSD:n jakaja, puola ja boksi, Patriotin Fenderwell-peltipakosarjat, 3" tuplaputkisto Borlan vaimentimilla. mukaan kierrättää, nyt se on sellainen, mikä alun perin piti ollakin.” Ja kyllähän Ollin Nomad on todellinen karkki. Tämä oli silloin niin hirveä teos, ettei tässä ole niiltä jäljiltä oikein muuta kuin katto ja takasiivet, nyt on alkuperäiset sisälokkaritkin takana. 37 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Streetmac hine lienee kuvaava termi. 4. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Olli Salmen albumit Katuautosta kilpuriksi ja takaisin kadulle 1. 3. Kilpuri siitä Ollin käsissä tulikin. Ollille tullessa vuonna 1993 Chevy oli kuitenkin jo purettu ja pohjamaalissa, ja siitä oli aloitettu rakentaa katukilpuria. Valmistuttuaan 1999 kilpuriksi se oli ensin käytössä Vesa Raiskilla Super Gas -luokassa ja sitten Lauri Kuriksella Virossa. Autoon vaihdettiin täydellinen Alstonin putkirunko ja keulan osat vaihdettiin kevyempiin kuituisiin. Peltiovet ja takaluukku Ollilla olivat onneksi itsellä tallessa 90-lukuisen kilpurimuutoksen jäljiltä. Ruostehommiakin riitti. 2. Kun Olli Salmi aloitti vuonna 2007 putkirunkoisen kilpuri-Nomadin palauttamisen jälleen katuautoksi, oli edessä sellainen projekti, joka olisi jäänyt monelta tekijähenkilöltäkin tekemättä. Kova siitäkin lopulta tuli. Alkuperäistä autossa ei ollut vuonna 2007 juuri jäljellä. Tästä kuvasta näkyy selvästi Nomadin putkirunko. 9. 7. Oikeanpuoleinen etulokasuoja löytyi Savitaipaleelta, vasen Salosta. Vuonna 1986 maahantullessaan Nomad näytti tältä. 5. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet Bel Air Nomad ’55 1 2 3 4 5 6 7 8 9. Tovin tuumailtuaan Olli päätyikin nostamaan korin kisarungolta ja myymään rungon eteenpäin. Tässä auto juuri Kurikselta Inkooseen palanneena. Rintapellissäkin oli melkoisesti tekemistä. 6. Sopiva alkuperäisrunko ja farmarin lattia löytyi Mikkelistä Jari Ahoselta, tulipelti taas Moilasen Jarin purkuviiskutosesta. 8
10. 21. Runko paljaana odottelemassa maalausta. Sisusta maalattiin ensin mustalla epoksilla, jonka päälle tuli rungossakin käytetty harmaan sävy. Muuten Olli maalasi auton itse, mutta katon vihreän flakepinnan taiteili siuntiolaisen Welho’s Customsin Vilkki. Keulan alahuuli tuli uutena. 19. Tässä moottori odottamassa koesovitusta. Peltityöt ja maalaukset tehtiin alusta loppuun ammattilaistapaan tinkimättä mistään tai oikaisematta missään. 2018 keväällä Nomad oli vihdoin siinä kunnossa, että sen saattoi viedä näyttely-yleisön ihasteltavaksi. 12. Kuvassa korikitattua saumaa. 39 AMERIKAN RAUTA 7/2021 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22. 15. 16. 13. 20. Olli hankki moottoriksi ’66-mallisen 396:n, Tunnel Ramilla tietysti. 396 ja TH350 ensimmäisen remontin jälkeen viimeisteltynä odottelemassa asennusta paikalleen. Tässä takakyljen verhoilu juuri paikalleen asennettuna. 14. Rintapelti on jo saanut pintaan kullanvärin, muu kori on maalaamatta. Verkamaiset lattiamatot Olli teki metritavarasta itse, muut verhoilut ompeli upeasti Uki Kaasinen kullan ja vihreän sävyillä. Keulan osat koesovituksessa. 18. 11. Tässä ollaan laskemassa koria takaisin rungolle. Tässä vaihdetaan apukuskin puolen kynnyskoteloa. Huomaa oviaukon tuenta, jotta kori pysyy muodossaan. Sävy sävyyn -yhdistelmä on niin komea, että saattaa tehdä mieli viedä Nomad trailerilla tapahtumiin, vaikka auto täysin katukelpoinen onkin. 17. Viimein oli aika viedä Nomad maalaamolle korin ruiskutusta varten. 22. Tässä takakyljet jo hiontavärissä. Runko maalattiin harmaalla, tukivarret ja taka-akseli saivat pintaansa nostalgisen kirkkaanpunaisen
HERRASMIES MUSKELI 40 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Kim Söderbergin ”Black Steel Chevelle” on vinyylikattoineen todellinen herrasmiehen katukilpuri. Kuten lempinimestä voi päätellä, kori on edelleen kokonaan peltiä eikä alkuperäistä sisustaakaan ole karsittu. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 41 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Paino on kompensoitu puhdikkaalla isolohkolla, vahvalla voimansiirrolla ja toimivalla alustalla. HERRASMIES MUSKELI Chevrolet Chevelle ’69
Seuraavana syksynä auton pohja höyrypestiin ja maalattiin samoin kuin korjattu kontin pohjakin. Atkinsoniin, jonka ilmoittelua olin seurannut jo pidemmän aikaa. Alustaa oli päivitetty Detroit Speedin kaksi tuumaa pudottavalla madallussarjalla ja eteen oli vaihdettu putkitukivarret. Hän teki tarvittavat korjaustyöt ja rekisteröi auton valmiiksi 427:lle.” Kim ajoi ensimmäisen kesän autolla sellaisenaan, ja kävi kokeilemassa sitä Räyskälässä varttimailillakin. Kone ja laatikko nostettiin pois ja myytiin eteenpäin eräälle Corvette-harrastajalle Jyväskylään. Tekniikka vaihtoon. ”Se sijaitsi Resedassa, Los Angelesissa. Musta maalipinta kiillotettiin ja vinyylikaton pienet kosmeettiset virheet korjattiin. Tämä kyseinen pikkulohkolla ja TH350:llä varustettu yksilö tuli vastaan surffaillessani kaikessa rauhassa Craigslistiä joulun aikoihin, ja samalla alkoi hirveä kiire kesken pyhien. Chevelle lähti käyntiin ja sillä ajettiin terminaalin pihalla lyhyt koeajo ennen lastaamista trailerille. Hän mainosti hoitavansa kaiken auton tarkistuksesta kaupantekoon ja rahtiin saakka, mikä kuulosti houkuttelevan vaivattomalta. Rahansiirron jälkeen ei mennyt aikaakaan, kun auto oli jo toimitettu Los Angelesin sataman odotusalueelle. Jenkkiautokärpänen puraisi miestä jo lapsena, ja siitä saakka muskeliautot sekä kiihdytyskisat ovat pysyneet lähellä sydäntä. Olen näet ollut 427fani ihan aikojen alusta saakka”, Kim myöntää. ”Siinä myyntivaiheessa huomasimme, ettei kone ollutkaan 355, kuten myyjä oli kertonut, vaan BluePrint Enginesin 383-kuutiotuumainen, 430-heppainen crate-moottori. ”Kun sain asiasta tiedon, niin lappuun oli merkattu vuosimalliksi 1972, mikä aiheutti pientä sydämentykytystä. Myyjä oli joku meksikolainen, ja kun katsoin lopulta Google Mapsista katunäkymää, jossa hänen osoitteensa sijaitsi, niin enpä olisi uskaltanut mennä ovikelloa soittamaan”, Kim jatkaa. Hinta kun vaikutti minusta varsin sopivalta. Olin yhteydessä John W. Sitten varsinaiset muutostyöt vasta alkoivatkin. Laitoin hänelle joulupäivänä viestiä, että hoidettaisiin homma kotiin äkkiä, ettei myyjä vaan ehtisi myymään sitä kenellekään muulle. Hieman aiemmin hän oli myynyt rullaavana eteenpäin ’69 Corvettensa, josta oli jäänyt jemmaan toimivaksi todettu ja suhteellisen vähän ajettu GM Performance Partsin crate-isolohko hydraulisella rullanokalla. ”Ainoa miinus oli oikeastaan moottorin öljypohjassa ollut reikä, jonka joku oli paikannut vähemmän ansiokkaasti Plastic Paddingilla, mutta kyseinen konehan ei ollut jäämässä käyttöön muutenkaan. Tervepeltisen Kalifornia-auton kori oli ehjä niin päältä kuin altakin, eikä ruostetta löytynyt kuin neliösenttimetrin kokoiset paikat molempien takalokasuojien kohdilta peräkontista. ”Toinen takafillari suti puoleen väliin rataa, minkä myötä kävi hyvin selväksi, ettei perässä ollut lukkoa”, Kim muistelee ensimmäistä varttimailikokeilua Chevellellään. Sain hieman yllättäen myönteisen vastauksen, joten aloin etsiä tuon koppaista Chevelleä”, Kim muistelee. Nyt on joulu, eikä täällä tapahdu yhtään mitään”, Kim naurahtaa. Se oli positiivinen yllätys”, Kim kertaa. 42 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet Chevelle ’69. Sitä varten oli ajatuksissa hankkia joku 60-luvun lopun GM-tuote, jossa on ollut alun perin isolohkotekniikka. Vein auton ensi töikseni luottokaverilleni Ojalan Jukalle Lahteen. Ajaksi mitattiin reipas 15 sekuntia. Noh, paikan päällä odotti kuitenkin onneksi ihan oikea auto”, Kim huokaisee. Joulun jälkeen Atkinson vastasi heti ensimmäisenä arkipäivänä, että auto on edelleen saatavana ja varattu Kimille. Yllätyksettömän hyvä. Kotona autoa alettiin tutkia tarkemmin, ja sen todettiin vastaavan melko täydellisesti myyjän kuvausta. ”Siinä oli ehtinyt käydä mielessä jo Impalaa sun muuta, kunnes palaset loksahtivat kohdalleen Chevellen muodossa. Sisälokasuojat loistivat poissaolollaan. Hän rauhoitteli, että ota nyt ihan iisisti. ”Siinä esiintyi musta samanikäinen Chevelle, ja kysyin vaimoltani kautta rantain, että eikö tuollainen olisi aika makee. ”Auto oli saanut vuoronumerokseen 427:n, mikä oli minulle lopullinen merkki siitä, että nyt oltiin oikealla asialla. K im on ajanut varttimailia ensimmäisen kerran Hangon katuautokisoissa vuonna 1981. Chevellen suhteen kaikki lähti liikkeelle syksyllä 2015, kun hän katseli vaimonsa kanssa sivusilmällä vuonna 2007 julkaistua nuorisoelokuvaa nimeltä The Invisible. Maaliskuun 2016 puolivälissä auto saapui Hämeenlinnaan Kaukokiidon terminaalille
Alkuperäinen sohvapenkki oli menettänyt ryhtinsä, eikä tarjonnut minkäänlaista sivuttaistukea, joten se varastoitiin odottamaan entisöintiä. Lopulta saimme koneesta ulos enemmän, mitä tehdas vaparina lupasi – 642 hv ja vajaa 900 Nm”, Kim iloitsee. 43 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Se sai kuitenkin tehdä tilaa Kimin isolohkomoottorille, jolla oli Corvettessa ollessa ajettu Alastarolla 11,8 sekunnin varttimailiaika 202 km/h loppunopeudella. Vaihdelaatikkoa hän alkoi puntaroimaan dynosta saatuun vääntökäyrään peilaten. Alkuperäinen kojejlauta on päivittynyt Grantin puukehäisen ratin sekä Autometerin lisämittarien muodossa. Sisusta on alkuperäinen lukuun ottamatta Sparcon kuppipenkkejä ja turvavöitä. Hän katsoi läpi myös kannet, mutta niille ei lopulta tehty venttiilitöitä suurempia toimenpiteitä. Nyt Kim päätti kuitenkin viedä lohkon ensitöikseen Hi-Cariin, jossa Ikävalko koneisti dekkitasot nollaan. Tämä kyseinen yksilö tuli vastaan surffaillessani kaikessa rauhassa Craigslistiä joulun aikoihin, ja samalla alkoi hirveä kiire kesken pyhien. ”Kun saimme koneen nippuun, menimme sen kanssa Sämpy Santalan dynoon, jossa vietimme päivän säädellen ennakoita ja vaihdellen suuttimia. Kaasuttimeksi Kim hankki 950 cfm virtaavan Holleyn. Vuonna 2010 hankitulla crate-moottorilla oli ajettu vähän, eikä sitä ollut koskaan avattu
GM Performancen crate-isolohkossa on hydraulinen rullanokka ja sitä ruokkii Holleyn 950 cfm virtaava kaasari. Syylariksi vaihdettiin Griffinin alumiininen mallikohtainen versio, jolle piti niin ikään tehdä hiukan tilaa, auto kun oli tehtaalla varustettu piskuisella kuutoskoneella. Vaikka Chevellellä kamppaillaan säännöllisesti varttimaililla, on Kim säilyttänyt johtoajatuksenaan sen, ettei auton koria ja runkoa muuteta. Sen pitäisi riittää paljon tehokkaammallekin kokoonpanolle, ja se tuli Suomeen sopivasti Peten kontissa. Nykyisellään kontin pohja on virheetön. Ensi talvena on tarkoitus päivittää takapäätä uusilla jousilla sekä miettimällä uusiksi tukivarsien asentoja. Jarrutehostimelle asennettiin Leedsin sähköinen alipainepumppu, jolla saatiin kasvatettua moottoritehoihin nähden hieman alimittaiseksi jäänyttä jarrutehoa. Uuden opettelua. Asia korjautui uusilla isolohkojousilla. Samalla simpukka vaihdettiin Borgesonin tiheävälitteiseen. Etujousitusta muutetaan samalla löysemmäksi, jotta se nostaa enemmän keulaa lähdössä”, Kim listaa tulevaisuuden parannuskohteita. 44 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet Chevelle ’69. Niinpä päätin kysyä Kivinummen Antilta, mitä hänen kokoamansa PG maksaisi tällaiseen kokoonpanoon. Kun vaihteisto oli tiedossa, oli perän uusimisen vuoro, sillä autossa kiinni ollut pieni 10-pulttinen lukoton perä ei soveltunut tähän kokoonpanoon enää millään lailla. Itse olen kuitenkin tullut vuosien varrella siihen tulokseen, että Jenkeistä tilatessa voi saada mitä vain. Sitä kautta sain hankittua 9-tuumaisen perän, joka tilattiin hiukan kavennettuna ja varustettuna 3.50-välityksellä, TrueTrac-lukolla sekä 35-rihlaisilla vetareilla. Pidin hintaa kilpailukykyisenä, joten tilasin laatikon häneltä”, Kim perustelee. ”Olen viime aikoina opetellut itse alustageometriaa ja sitä, mihin mikin asia kokoonpanossa vaikuttaa. ”Putket loppuvat ennen taka-akselia, mikä tekee äänimaailmasta aika rouhean. Peräkontti on ainoa paikka, josta tästä Kalifornia-autosta löytyi ruostetta, tosin vain neliösentin kokoisilta alueilta lokasuojien kaarien tuntumasta. Koneessa on myös suhteellisen jyrkkä nokka, joka antaa oman soundinsa tyhjäkäyntiin pitäen sen varsin miehekkäänä”, Kim kuvailee. Vanha bensapumppu sai väistyä Aeromotiven valmistaman tankin sisäisen pumpun tieltä, ja niin menokuin paluulinjatkin vedettiin uusiksi. Joka päivä oppii jotain uutta, ja voi olla, että ensi vuonna mennään vieläkin lujempaa, jos vaan kaikki natsaa kohdallilleen ja saamme 60 jalan ajat paremmiksi”, Kim summaa. Tällä hetkellä paras aika on 11,48 sekuntia 198 km/h loppunopeudella. Alumiinisyylari on Griffinin mallikohtainen versio. Chevellessä oli jo valmiiksi ohjaustehostin, mutta sitä päivitettiin Kimiltä hyllystä löytyneellä March Performancen serpentiinihihnapyöräsysteemillä. Autossa oli jo Jenkeistä tullessa SSBC:n levyjarrut edessä, ja taakse tuli Ford Explorerin levyjarrusetti Currien perän mukana. Kun isolohko saatiin paikalleen, huomattiin Chevellen keulan pudonneen melkoisesti. Pakosarjat on varustettu 2 1/8 -tuumaisilla primääreillä ja putkisto on halkaisijaltaan 3,5". Pakosarjojen jälkeen pystyttiin hyödyntämään autossa jo ostohetkellä olleita 3,5" pakoputkia, jotka on varustettu Dynaflow’n vaimenninpöntöillä. ”Juttelin asiasta Niskasen Peten kanssa, ja hänellä sattui olemaan Pohjois-Kaliforniassa kaveri, joka asui ihan Currie Enterprisesin tehtaan lähellä. Etujouset antautuivat, eikä koneen alla olevan palkin ja tallin lattian väliin jäänyt kuin neljä senttiä väliä. ”Kävimme tänä kesänä ajamassa Motoparkissa liimaradalla, ja siellä totesimme tuollaisen matalan perän, jossa on iskareiden joustovaraa vain jokunen sentti, pohjaavan ihan liian nopeasti, mikä taas aiheuttaa pidon irtoamisen aivan ennen aikojaan. ”Moni oli sitä mieltä, että Powerglide on hyvä vaihtoehto, kun sellaisen tilaa sopivilla spekseillä. Kim hankki Chevelleen vuosimallikohtaiset, 2 1/8-tuumaisilla primääreillä varustetut peltisarjat, joille jouduttiin muokkaamaan paikoitellen hieman lisätilaa. Koneen paikalleen istuttamiseksi jouduttiin tekemään uudet koneenkannakkeet. Välillä tuntuu ihan kuin olisi koulunpenkillä, mutta se on mahtavaa oppia uutta vielä tällä iällä
Voimansiirto: Kivinummi Racingin Powerglide Reidin kuorilla, Currien 9" perä 3.50-välityksellä, TrueTrac-lukolla ja 35-rihlaisilla vetoakseleilla. Vaikka Chevellellä kamppaillaan säännöllisesti varttimaililla, on Kim säilyttänyt johtoajatuksenaan sen, ettei auton koria ja runkoa muuteta. Jarrut: Edessä SSBC:n levyjarrut, takana Ford Explorerin levyjarrut. Faktat Chevrolet Chevelle ’69 Omistaja: Kim Söderberg , 58 • Paikka: Vihti . Kori: Alkuperäinen täyspeltinen kori. Sisusta: Sparcon kuppipenkit, Grantin nelipuolainen ratti, Cheetah SCS Turbo Action -shifteri, Autometerin lisämittarit. Renkaat: Edessä 225/60 R15, takana 275/60 R15. Alusta: Detroit Speedin madaltava alustasarja, Edessä putkitukivarret, Borgesonin tiheävälitteinen ohjaussimpukka. 45 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Kiitos: Ade ja Toni/Bad Vega Racing, Pete Niskanen/Bulldogs Garage, Jukka Ojala/BB-Motors, Jari Hietanen/Laukkanen Motorsport, Ikis/Hi-Car, Sämpy Santala/Santala Racing, Automaalaamo T.Wägg Oy, huoltojoukot ja kaverit, jotka ovat olleet jeesaamassa varikolla tai tallilla sekä koko Black Steel Chevelle -yhteisö Facebookissa. Vanteet: 15" Rallye Wheels, kisavanteina 15” Compomotive Modular. Moottori: GM Performance Partsin crate-isolohko, hydraulinen rullanokka, Holleyn 950 cfm kaasutin, Aeromotiven tankinsisäinen polttoainepumppu, ilokaasut, peltipakosarjat 2 1/8" primääreillä, 3,5" pakoputkisto kahdella Dynaflown vaimentimella, Griffinin alumiinijäähdytin
Brutaali Brutus 46 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Nykyään monet kutsuisivat autoa gasseriksi, mutta sitä se ei ollut. 60-luvun puolivälissä Yhdysvaltain varttimailiradoilla nähtiin Pontiac GTO nimeltään Brutus. Nitrometaanimoottoreineen ja eteenpäin siirrettyine takapyöränaukkoineen kyseessä oli oman aikansa puhdaslinjainen FX-kilpuri, jolle Timo Herstin johdolla Suomessa rakennettu replica nostaa hattuaan. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 47 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Pontiac GTO ’65
Ilmeisesti ongelmat liittyivät lähinnä kokoonpanon riittävään polttoaineen saantiin. Näillä toimenpiteillä oli pyritty rauhoittamaan auton levotonta käytöstä ihan jo kuskin oman turvallisuuden nimissä. Brutuksen legenda jäi elämään, eikä varmasti vähiten sen poikkeavan ulkomuodon ja näyttävien keulimisten ansiosta. Kyseessä oli Mickey Thompsonin suunnittelema ja toteuttama kombinaatio, jotka ovat nykyään harvinaisia kuin kanan hampaat. Päätettiin, että auto rahoitettaisiin ja rakennettaisiin yhdessä, minkä jälkeen kaikki pääsisivät ajamaan sillä vuorollaan. Hän ei kuitenkaan ajanut autoa itse, vaan muodosti tiimin yhdessä ”Jungle Jim” Libermanin kanssa. Kaudelle 1966 auton ulkoasukin oli muuttunut. Niistä on näet säilynyt jälkipolville varsin paljon kuvamateriaalia lyhyeksi jääneestä urasta huolimatta. Suomeen aihio löysi tiensä Mikael Forsmanin saatua siitä vihiä oman kontaktinsa kautta. Valitettavasti tämä hybridi-Hemi ei osoittautunut erityisen luotettavaksi. Brutuksen tarina jäi kuitenkin varsin lyhyeksi. Ylipainetta luomaan asennettiin 6-71-remmiahdin. Keulaa oli laskettu alemmaksi ja etuakselia siirretty eteenpäin. Ennen hyppäämistään Brutuksen puikkoihin Jim tunnettiin ihan vain Jim Libermanina. Luit oikein. Sitten homma oli tyssännyt johonkin, ja auto päätynyt myyntiin keskeneräisenä. Jutussamme esiintyvää yksilöä oli ryhdytty rakentamaan alkuperäisen kopioksi Yhdysvalloissa, mutta projekti oli jäänyt kesken. Brutuksen legenda jäi elämään, eikä varmasti vähiten sen poikkeavan ulkomuodon ja näyttävien keulimisten ansiosta. Ensimmäisellä kaudella tämän match racerin pellin alla näet nähtiin 450-kuutiotuumaiseksi stroukattu Pontiacin oma 421-isolohko Chryslerin Hemi-kansilla. Yhteishuoltajuus. Auto romutettiin ja Lew Arringon jatkoi uuden Firebird funny carin parissa. Jo kesken kauden moottoriksi vaihdettiin Chryslerin 392 Hemi, joka porattiin 0.030 ylikokoon aikaansaaden 398-kuutiotuuman iskutilavuus. Tästä syystä auton kyljissä nähtiin myös monia askarruttaneet tekstit ”MT Hemi Pontiac”. Jungle-lisänimen hän sai Brutuksen myötä, sillä auto ampaisi matkaan aina rajusti keulien ja Jim sai käyttää käsiään ja jalkojaan ihan tosissaan. Käytännössä autoon oli ehditty tehdä runkomuutokset, eli taka-akseli oli siirretty eteenpäin, ja lisäksi korin pyöränkaarimuutokset oli aloitettu. A lkuperäisen Brutukseksi nimetyn ’65 Pontiac GTO:n omisti herra nimeltä Lew Arrington, joka myös rakensi sen tehdasuudesta autosta varttimaileriksi pajallaan San Josessa, Kaliforniassa. Miestä kuvailtiin villi-ihmiseksi, kun hän pystyi pitämään vikuroivan kilpurin omalla kaistallaan. Mikaelin lisäksi yhteishuoltajuuteen lähtivät mukaan Timo Hersti, Jari Lahtinen ja Vote Kauppinen. Viimeisimmässä evoluutioversiossaan vuonna 1967 se sai sen luokan perämällin, että ajot loppuivat siihen. 48 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Pontiac GTO ’65. Brutus oli monella tavalla erikoinen laite, eikä vähiten tekniikkansa puolesta. Homma sai tuulta purjeisiinsa varsin nopeasti, ja ennen kuin autoa oli saatu Suomeen, oli koossa neljän innokkaan kaverin tiimi. Molemmat olivat entuudestaan tunnettuja Pontiac-miehiä
Hankkeen alumetreillä elettiin aikaa, jolloin tänä vuonna tositoimiin päässeestä Finnish Vintage Drag Racing Associationista ei ollut vielä tietoakaan. Brutus sai aikanaan ansaittua mediahuomiota, josta kenties merkittävimmäksi nousi kansikuvamallina esiintyminen alaan vihkiytyneen Super Stock & Drag Illustrated -lehden joulukuun 1966 numerossa. Myös etuakselia on siirretty aavistus eteenpäin, mutta etupyörien kaaret ovat edelleen alkuperäisillä paikoillaan. Toki FVDA:n perustaminen ja uuden Vintage Drags -ryhmän lisääminen FHRA:n kiihdytyskuvioihin toi projektiin lisäpontta. Mikael hoiti autolle kuljetuksen Los Angelesista Suomeen, mutta joutui lopulta itse nostamaan kätensä pystyyn muiden hankkeiden vyöryttyä tärkeysjärjestyksessä nostalgiakilpurin osaomistajuuden edelle. Porukan ajatuksena oli lähtökohtaisesti käydä sudittelemassa Brutuksella ihan vain omaksi iloksi erinäisissä katuautokisoissa. Kuskin jakkara on G-Force Racing Gearilta ja ovipahvit leikattu alumiinilevystä. 49 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Taka-akselia on siirretty 10 tuumaa eteenpäin, mikä oli aikoinaan suurin sääntöjen sallima määrä. Sisusta on varsin minimalistinen. FX-kilpaluokka on lyhenne sanoista Factory Experimental. Yhteishuoltajuus neljän omistajan kesken sinetöitiin perustamalla Brutus ry. Simunaglide-vaihteistoa hämmennetään B&M:n shifterillä. Hänen paikkansa porukassa lunasti Harri Komu, jolla oli hyvin niin kiinnostusta kuin tietämystäkin aiheeseen jo valmiiksi
Enää askarruttaakin vain yksi kysymys – kuka ihme on Brutus, jonka mukaan auto on nimetty. Nimen alkuperästä ei tunnu olevan kenelläkään tietoa. Suurimmaksi ongelmaksi on todettu kerta toisensa jälkeen pidon puute. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Toukokuussa 2021 sillä päästiin ensimmäistä kertaa ajamaan, ja sittemmin sillä on päästy ottamaan tuntumaa varttimailisuoriin eri puolilla Suomea. Voimansiirto: Simunaglide-vaihteisto, Fordin 9" perä. Eteen tilattiin jäykkä gasseriakseli Speedway Motorsilta ja taakse Fordin ysituumainen Trade Partsilta. Aihio saapui Suomeen maaliskuussa 2017. Turvakaaret tehtiin niin ikään kokonaan uudelleen. Korimuutokset: Takapyöränaukkoja siirretty noin 10" eteenpäin. Pitkän odotuksen jälkeen innostus kuitenkin laimeni lähes silmissä, kun auto nähtiin ensi kertaa livenä. Moottoria ja vaihdelaatikkoa aihion mukana ei tullut lainkaan. Lopulta lähes kaikki, mitä autoon oli aloitettu, purettiin pois ja tehtiin uudestaan. Sisusta: G-Force Racing Gear -kuppipenkki, alumiiniovipahvit, alkuperäinen ratti ja kojelauta tarvittavilla lisämittareilla, B&M:n shifteri. Kilpuri rakentui suhteellisen rauhalliseen tahtiin. Ehkä Lew ja Jim ovat vain todenneet, että se on kilpa-autolle ihan yhtä hyvä nimi kuin mikä tahansa muukin. Toisen puolen muutos tehtiin kokonaan Suomessa. Toinen takakaarimuutos oli tehty Jenkeissä, mutta siinä oli vielä viimeisteltävää, jotta työnjälki saatiin kelvolliseksi. Korin pohjatyöt ja maalaus ovat Timon käsialaa lukuun ottamatta alkuperäisen kaltaisia grafiikoita, jotka maalasi siveltimellä käsin Pete Pihlajamaa. 50 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Pontiac GTO ’65. Sitä eivät historiankirjat kerro. Faktat Pontiac GTO ’65 • Omistaja: Brutus ry • Paikka: Tuusula. Voimanlähteeksi hankittiin tehdasuusi 383-kuutiotuumaiseksi stroukattu pikkulohko, jonka päälle istutettiin Weiandin 6-71-remmiahdin. Vaihteistoksi hankittiin Antti Kivinummelta uusi Simunaglide. Vanteet: 15" slottivanteet. Renkaat: Edessä 26.0x4.0-15, takana 30x10-15. Alusta: Taka-akselia siirretty 10" eteenpäin, edessä gasseriakseli, jota siirretty hieman eteenpäin, nelilinkit. Vain yksi ongelma. Myös etuakselia päätettiin siirtää aavistuksen verran eteenpäin, mutta vain sen verran, ettei toimenpiteen takia tarvinnut muokata runkoa eikä siirtää etupyöränkaaria. FVDA:n ja sen myötä Vintage Drags -ryhmän perustaminen puhalsivat kipinän kuitenkin uuteen liekkiin, minkä seurauksena autoa ryhdyttiin saattamaan ajokuntoon ihan toden teolla marraskuussa 2020. Se oli näet paljon kehnompi, mitä kuvien perusteella oli kuviteltu. Lattiat tehtiin uusiksi niin mittavasti, että vanhaa jäi käytännössä vain tulipelti. Moottori: 383 Stroker SBC V8, vinotulppaiset alumiinikannet 64 cc palotiloilla, mekaaninen rullanokka, Weiandin 6-71-remmiahdin, Fenderwell-pakosarjat. Weiandin 6-71-ahdin löytyi Suomesta nettipalstan kautta ja vinotulppaiset 64 cc -palotilaiset alumiinikannet Komun Harrilta hyllystä. Nykyisellään taka-akseli on alkuperäiseen nähden 10 tuumaa edempänä, mikä oli aikoinaan suurin sääntöjen sallima määrä. Kojelauta ja ratti ovat alkuperäiset täydennettynä tarvittavilla lisämittareilla, ja shifterinä toimii B&M:n malli. Tekniikaksi ostettiin uusi tyhjä lohko ja siihen lisäksi 383-stroukkisetti. Fenderwell pakosarjat ohjaavat pakokaasut etupyörien taakse. G-Force Racing Gearin penkki löytyi Komun Harrilta, ja ovipahveiksi leikattiin sopivat palat alumiinilevyä. Heti saavuttua sitä tehtiin hetki innokkaasti, mutta sen jälkeen tasaisen epäsäännöllisesti. Rakentamisessa lähdettiin liikkeelle rungosta ja ihan ensimmäiseksi autoon hankittiin uudet etuja taka-akselit tuentoineen. Välillä se ehti seisoa vuoden ulkonakin odotellen motivaation paluuta. Sisustaa autossa ei myöskään ollut tullessaan lainkaan, eikä siinä toisaalta paljoa ole vieläkään
(03) 266 2818, avoinna: ark. (03) 61 50 50, avoinna: ark. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 10–18 www.southwesttrade.fi myös myymälät: Turku, Tampere, Jyväskylä ja Lahti. Koneet, laitteet ja tarvikkeet Autonja veneenhoitotuotteet Maalituotteet Hiomatuotteet Liimat Teipit Maaliruiskut ja -tarvikkeet Henkilösuojaimet Harrastajalle alan parhaat merkit. Toimitukset 6,90 €, yli 100 € tilaukset veloituksetta Ilmainen palautus HL GROUP Colornet Amerikan rauta-0621.indd 1 HL GROUP Colornet Amerikan rauta-0621.indd 1 9.6.2021 9.57 9.6.2021 9.57. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. Nopeat toimitukset omasta varastosta. Automaalituotteiden verkkokauppa WWW.COLORNET.FI PART OF HL GROUP Tuotteet autonhoitoon ja maalaukseen
PÖLYN ALTA KAIVETTU 52 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Silti noita latolöytöjä voi tehdä ihan Suomessakin, ja jopa kaupunkitalleista, jollaisesta Eetu Kallunki pelasti vuosikausien pölykerroksen hautaaman vasta 15 000 mailia ajetun tehtaan hot rod pickupin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 53 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Hemi in the barn lienee kaikille tuttu tarina, joka kuulostaa lähinnä urbaanilegendalta. PÖLYN ALTA KAIVETTU Chevrolet 454 SS Pickup ’91
Uutena Suomeen myyty. Nimekseen tämä RPO B4U -koodilla tehtaalta lähtenyt C1500 sai perinteikkäästi 454 SS, ennen tätä avolavaahan GM ei ollut pariin vuoteen valmistanut SS-malleja lainkaan. Jutun yksilön hankki uutena Aro-Yhtymältä helsinkiläismies vuonna 1991, eli se oli tuolloin jo ylivuotinen. Kerrotaan, että 454 SS:iä tilattiin aikoinaan Suomeen kaikkiaan 50 kappaletta, 30 Metroautolle ja loput Aro-Yhtymälle, ja tilatuista yksi jäi jostain syystä saapumatta, eli 49 niitä Suomeen myytiin. Huippunopeutta nelivaihteinen 350 Sportside itse asiassa keräsi isolohkosisartaan enemmän. Varustelutasoltaan malli perustui kalleimpaan Silverado-varustetasoon, mutta niistä poiketen mallin maski ja puskurit olivat kokonaan mustat ja merkit punaiset. Suomeen vuonna 1990 lanseerattu 454 SS saapui juuri laman kynnyksellä ikään kuin yhtenä viimeisistä hyvän ajan merkeistä. Tärkeimpänä kaikista, malli sai keulalleen suurimman mahdollisen moottorin, eli perinteisen 454-isolohkon TBIruiskulla ruokittuna. Ajettavuuttakin parannettiin paksumman 1,25-tuumaisen kallistuksenvakaajan, topakammat Bilstein-iskarit ja nopeamman ohjauksen sisältävällä Performance Handling Packagella. Vaikka isolohko lyhytlavaisessa sporttipickupissa komealta kuulostikin, mikään ylivertainen raketti 454 SS ei itse asiassa aikanaan ollut. Vaihteistona päädyttiin 350-pickupeista poiketen vanhaan kolmivaihteiseen TH400:een, ja peräksi tuli vahvempi 14-pulttinen. 230 hevosvoimaa ja 522 newtonmetrin väännön tuottavine moottoreineen se oli vain 20 hevosvoiman verran tehokkaampi kuin tehokkain siihen saakka markkinoilla ollut 350-avolava. Eihän GM:n idea mitenkään aivan uusi ollut, oli Dodge valmistanut markkinoiden nopeimmaksi aikanaan osoittautunutta Lil´ Red Truckia jo 1970-luvun lopulla, mutta yhä kompaktimpien ja vaatimattomammilla moottoreilla varustettujen henkilömallien maailmassa idea pienestä muskelipickupista oli tuore. N ykyään raivokkaan tehokkaat pickupien muskeliversiot, kuten Fordin SVT Raptorit tai RAM TRX ovat jo arkipäivää, mutta vielä 1980-luvun nousukauden taittuessa 1990-lukuun näin ei ollut. Loppujen lopuksi hyvin vähällä ajolla ollut auto unohtui vain 15 000 mailia matkamittarissaan 15 vuodeksi seisomaan talliin täysin koskematta. Kenties muskelimallin ostossa oli kyse yleisestä nousukauden ilmentymästä, tuolloin ostettiin paljon korskeita laitteita, joista monet päätyivät tuoreeltaan erilaisiin pakkohuutokauppoihin ja realisointihalleihin vain hetkeä myöhemmin. 54 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet 454 SS Pickup ’91. Myöhemmin mustan rinnalle tuli saataville myös Victory Red -punainen ja Summit White -valkoinen, ja sisäväreihinkin tuli lisää vaihtoehtoja. Tuolloin mallia saattoi kutsua jopa suosituksi, sillä ensimmäisenä vuonna sitä rullasi tehtaalta 13 748 kappaletta, kun kolmena seuraavana sitä myytiin enää yhteensä reilut 3000 yksilöä, vaikka vuotta myöhemmin 454 SS sai hieman lisää tehoa ja nelivaihteisen 4L80E-automaatin. General Motors otti tehtaan hot rodinsa aihioksi vuonna 1987 markkinoille tulleen, nykyisin Old Body Stylenä tunnetun GMT400-korimallipolven puolentoista tonnin pickupin, eli C1500:n lyhytlavaisen ja suorakylkisen version. Tiuhan välityksen ansiosta SS kiihtyi kuitenkin 0–60 mph 7,7 sekunnissa ja suoriutui varttimailista 15 sekunnin puolelle jäävään aikaan, mikä teki siitä aikansa nopeimman pickupin. Kaikki maahan tulleet autot olivat samanlaisia mustia, ensimmäisenä vuonnahan mallia valmistettiin vain Onyx Black -mustana ja Garnet Red -punaisella sisustuksella. Tälle 454 SS:lle ei kuitenkaan käynyt näin, vaikka ensihuuma haihtuikin varsin nopeasti
Garnet Red -punainen verhoilu on kauttaaltaan uutta vastaavassa kunnossa, kuten tietysti vain 15 000 mailia ajetulta autolta voi odottaakin. 55 AMERIKAN RAUTA 7/2021. 454 SS perustui ylellisimpään Silveradovarustetasoon, joten sen vakiovarustukseen kuuluivat niin sähköikkunat, ilmastointi kuin graafisella ekvalisaattorilla varustetut stereotkin, C-kasettisoittimella tietysti. C-kasettina auton mukana toimitettiin myös opastus auton ominaisuuksiin. Kenties muskelimallin ostossa oli kyse yleisestä nousukauden ilmentymästä, ostettiin paljon korskeita laitteita, joista monet päätyivät tuoreeltaan pakkohuutokauppohin ja realisointihalleihin
Merkit tilasin Ebaystä, ja ne maksoivat yli 200 euroa parilta, koska vain 454 SS:ssä on tuollaiset punaiset 1500-merkit”, Eetu selittää. Lopulta auto museotarkastettiin ja 454 SS:n vakiovarusteluun kuulunut ilmastointi täytettiin uudella kylmäaineella, jotta sekin saatiin toimimaan. Sen kun vaihtoi, niin se lähti käytännössä ykkösellä käyntiin. Alusta: Performance Handling Package -alusta (paksumpi 1,25" kallistuksenvakaaja, Bilsteinin iskarit, nopeampi ohjaus). Vaikkei autolla ollutkaan ajettu paljoakaan, olivat vuodet jättäneet jälkensä sen maalipintaan, joten Eetu antoi kaverilleen RR-Designin Sami Härmälälle tehtäväksi sen fiksaamisen taas uutta vastaavaan kuntoon. ”Siellä koko tallissa oli edellisen kerran käyty silloin seitsemän vuotta sitten, kun mä kävin Chevyä siellä katsomassa”, hän jatkaa perään naurahtaen. 56 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Chevrolet 454 SS Pickup ’91. Faktat Chevrolet 454 SS Pickup ’91 • Omistaja: Eetu Kallunki, 38 • Paikka: Tuusula. Ei raaskinut Eetukaan, vaan päätyi laittamaan sen myyntiin, kun ei itsellä mahdollisuutta sen jättämiseen omiin kokoelmiin museoon ollut. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A 275/60 R15. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Muukin 454 SS:n tekniikka on hyvin perinteistä 3-vaihteisine TH400-automaatteineen ja järeine 14-bolt-akseleineen. ”Mähän en ajanut sillä käytännössä mitään, siihen tuli mulla ollessa pari sata kilsaa katsastuksineen kaikkineen, kun sitä jouduttiin siirtelemään.” Kuluvan vuoden heinäkuussa auto vaihtoikin omistajaa, ja on nyt lounaissuomalaisella harrastajalla hyvässä tallessa. Bensatankki puhdistettiin ja pumppu uusittiin, kun sieltä oli 15 vuodeksi täyteen jäänestä tankista sulanut sellainen viisi senttiä pitkä tankin sisäinen kumiletku. Kiitos: RR-Design/ Sami Härmälä, Ville Räisänen. Moottori: 454 cid BB V8, TBI-polttoaineenruiskutus, tuplaputkisto. ”Öljyt vaihdettiin koneeseen, laatikkoon ja perään, samoin tulpat. Sisusta: Alkuperäinen Sport-nahkaratti, punaisella velourilla verhoillut alkuperäispenkit. Sisusta ei kaivannut kuin vuosikausien pölyjen putsausta näyttääkseen samalta kuin 30 vuotta sitten myyntihallissa, tallin varjossa seisseen auton verhoiluja kun ei ollut aurinkokaan päässyt haalistamaan. ”Auto oli mun perhetutulla, ja olen tiennyt sen olemassa olon vaikka kuinka kauan”, pickupin pölyn alta pelastanut Eetu Kallunki kertoo. Mä kävin katsomassa sitä siellä tallissa varmaan seitsemän vuotta sitten, kun oli hänen kanssaan puhetta, että mitä sille tehtäisiin. Varmaan joku päähänpisto tullut, että hän tarvitsee lava-auton, se oli hänellä niin sanotusti mökkiautona. ”Se oli seissyt vuodesta 2006 Kannelmäessä kerrostalon kivijalassa olevassa pikkutallissa. Tämä perhetuttuni asui ennen kyseisessä talossa, jonka talliin se oli unohtunut 15 vuodeksi seisomaan. Vuonna 1990 se oli kuitenkin parasta, mitä avolavoihin rahalla sai. ”Laatikon vuotamaan alkanut stefa uusittiin ja apusimpukan myös vaihdoin toiselle puolelle, kun siinä oli hyvin pieni välys.” Kuin 30 vuotta sitten myyntihallissa. TBI-ruiskulla ruokittu 230 nettohevosvoiman 454-isolohko ei ole vakiokuntoisena mitenkään erityisen vaikuttava näky. Delco AM/FM-radio ja C-kasettisoitin graafisella ekvalisaattorilla. Ei sille sitten ollut oikeasti juurikaan käyttöä, ja hänen vaimonsa mielestä se vei niin paljon polttoainetta, että auto ikään kuin unohtui.” Lopulta vuosi takaperin Eetu osti käytännössä vasta sisään ajetun pickupin ikään kuin syntymäpäivälahjana itselleen ja alkoi kunnostaa sitä takaisin tien päälle pitkän seisomisen jäljiltä. Voimansiirto: TH400automaatti, 14-bolt -perä 3,73:1 välityksellä. Takaisin päivänvaloon. Kääntöpuolena tällaisessa lähestulkoon ajamattomana säilyneessä autossa on se, ettei sillä oikein raaskisi ajaa jatkossakaan. ”Tuo perhettuttukaan ei muistanut enää, mitä hän on autosta esimerkiksi aikoinaan maksanut. Kori: Maskia ja puskureita myöten kokomusta musta-punaisin merkein ja 454 SS -logoin. ”Autoon oli ihan uutuuttaan laitettu lavakate, jonka otin pois, kun se oli niin ruma”, Eetu selittää. Vanteet: 8x15" kromivanteet. Öljytkin olivat vielä ihan kirkkaat, se oli seissyt 20-asteisessa tallissa koko ajan”, Eetu selittää. ”Ovien merkit ja 454 SS -teippaukset oli tehtävä uusiksi, koska ensimmäinen omistaja oli halunnut ne kaikki aikoinaan poistaa, ettei tulisi semmoista kateutta. Eetulla, joka rakenteli vuosikaudet komeita eurooppalaisia ja japanilaisia autoja, on sen sijaan nyt itsellään niin ikään kauan seisseenä löytynyt ’63 Lincoln Continental, josta lisää omassa jutussaan tulevaisuudessa. Jarrut oli tietysti herkisteltävä joka puolella, ja kovettuneet renkaat alalla vuosia työskennellyt Eetu vaihtoi oitis uusiin alkuperäisen kokoisiin BF Goodrichin Radial T/A:ihin. Koneenhan mä pyörittelin ensin varmuudeksi otettuani tulpat irti ja laitettuani öljyä mäntien päälle, mutta se pyöri tosi hereesti. Siitä oli silloin tällöin puhetta, että huolletaanko ja laitetaanko se kuntoon hänelle, mutta sitten se kääntyikin niin, että jos minä ostaisin sen”, Eetu jatkaa
P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.fi AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 9-17. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark
Hi-Tech Harley 58 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 59 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Turbotettu etanolilla käyvä V-Rod laskeutuu maan kamaralle ilmajousilla ja viestii toiminnoistaan väylätekniikan avulla. Hi-Tech Harley Harley-Davidson V-Rod ’04. Espoolainen Kari Rautanen kamppailee varttimailimestaruuksista omavalmisteisella Funny Bikella, mutta miehen siviilipyöräkin on melkoinen tekninen taidonnäyte
330LPH polttoainepumppu ja suurtehopuolat syövät niin paljon virtaa, että sitä pyritään säästämään muualla. En saanut sitä polkemalla käyntiin, mutta jaksoin työntää sen pienen mäen päälle, josta sain mäkistartin”, Kari aloittaa. Ulkoilijoiden reaktiot olivat karmeita. Niillä pystytään selaamaan myös väyläteknologiaan liitetyn mittariston tarjoamia tietoja. ”Matkan varrelle on mahtunut monenlaisia pyöriä, mutta joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla katupyöräily alkoi tuntua erinäisine rajoitteineen hankalalta. Lamput ja vilkut on vaihdettu ledeiksi käytännön syistä. Kun heiltä alkoi tulla sormimerkkejä ja yritettiin työntää pois tieltä, niin päätin lopettaa heti alkuunsa”, Kari muistelee. Myytyään enduropyörän ja varusteet pois Kari ajatteli, että kustomi voisi olla hyvä ratkaisu. Touring-malliset kahvat valittiin siitä syystä, että niiden säätimiin saatiin sijoitettua ilmajousituksen hallinta. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Harley-Davidson V-Rod ’04. Pyörä on rakentunut vuosien varrella äärimmäisistä tehoistaan huolimatta varmatoimiseksi paketiksi, jossa Kari ei näe enää paljoakaan parantamisen varaa. Aloin treenata sitä tosissani, mutta pian huomasin, ettei kovaäänisillä paukuttavilla laitteilla ajelua katsottu hyvällä Pohjois-Espoon metsäautoteillä. Jawaa seurasi 100-kuutioinen Honda, jonka koneesta oli venttiili katkennut ja mennyt männästä läpi. ”Jossain vaiheessa sain päähäni, että V2:n turbottamista olisi kiva kokeilla. Pian alla oli 1400-kuutioinen Suzuki Intruder, mutta ei mies malttanut olla sitäkään virittämättä. Sen korjauksen jälkeen vuoron sai Monkey, joka kulki Karin käsittelyn jälkeen toistasataa. ”Opettelin purkamaan ja kokoamaan sen koneen, ja perustekniikka tuli opiskeltua sen parissa. K arin moottoripyöräharrastus alkoi 12-vuotiaana, kun hän sai 175-kuutioisen Jawan. Tässä kun on aika korkeakierroksinen ja kohtuullisen tukeva moottori, joka soveltuu turbon luonteeseen”, mies perustelee. Silloin päätin ryhtyä ajamaan enduroa, kun metsässä 80 km/h on jo kova vauhti. Intruder ei kumminkaan ollut siihen hyvä aihio, joten päädyin ostamaan tämän V-Rodin. Sillä ei tarvitsisi kaahailla, vaan voisi papatella hissukseen maanteillä
Tuolloin V-Rodiin ei ollut saatavilla kovinkaan laajalti aftermarket-osia, olihan kyseessä vielä suhteellisen marginaalinen Harrikka. Se on aika sopiva tuollaiseen 1,5-litraiseen moottoriin. Se herää hyvin siinä 4000 kierroksen kantturoilla ja olen kierrättänyt konetta aina 9000 kierrokseen saakka.” Tankin alle jäävään tilaan on sijoitettu omavalmisteinen plenumi, joita Kari valmisti aikoinaan myyntiin saakka touhuttuaan kansainvälisenä pioneerina V-Rodien turbottamisen suhteen. Männät ovat 4,5-tuumaiset, eli 110-milliset, ja keraamisesti pinnoitetut. Tankin alta paljastuu omavalmisteinen plenumi, joita Kari teki aikoinaan myyntiin saakka toimittuaan pioneerina V-Rodien turboahtamisen suhteen. Toisen käden painikkeiden avulla hallitaan mittariston näyttöä, josta saa ulos paljon erilaista tietoa, kiitos väyläteknologian. Pyörän alkuperäinen ECU on päivitetty jälkimarkkinatuotteeseen, jolla pystyy säätämään esimerkiksi molempia sylintereitä yksilöllisesti ahtopaineen mukaan. Silmiinpistävin piirre on kiiltävien osien määrä – pyörähän näyttää kromatulta lähes kauttaaltaan kullanhohtoista runkoa ja käärmeennahalla verhoiltua satulaa lukuun ottamatta. Näyttävä etuvanne on kooltaan 26 tuumaa. Iskua on pidennetty full circle billet -kampiakselilla. Ulkoasun suhteen Kari halusi pitää pyörän pikemminkin klassisena kuin rankasti rakennellun näköisenä. ”Ulkoisestihan tätä ei ihan kauheasti ole rakenneltukaan, mutta moottoria olen muokannut aika raskaasti. Takana vanteen halkaisija on 18 tuumaa ja leveyttä on 8 tuumaa. ”Sitä on kasvatettu pikkuhiljaa, mutta olen pysynyt koko ajan Garrettissa. Takapään kokoonpanossa on hyödynnetty Arnottin iskareita, mutta etupää on tehty kokonaan itse sorvaamalla sinne eräänlaiset välimännät. Lamput ja vilkut on vaihdettu ledimallisiin käytännön syystä: ”330LPH polttoainepumppu ja suurtehopuolat syövät virtaa niin paljon, että pyrin säästämään sähkönkulutuksessa muualla”, Kari perustelee. Pitkää ja matalaa olemusta korostaa myös omavalmisteinen ilmajousitus. Vakiona V-Rodin etukolmioiden rake on 4 astetta, mutta koska Kari halusi pyörästä pidemmän, hän vaihtoi siihen triken kolmiot, joissa rake on 8 astetta. ”Suurin ongelma moottorissa oli se, että lohkon puolikkaat eivät tahtoneet pysyä toisissaan kiinni. Olin siihen aikaan töissä paikassa, jossa oli oma automaalaamo ja sieltä löytyi hyvät epäkeskohiomakoneet, niin niillä minä iltaisin jumputtelin nuo pohjat ihan itse”, Kari kertaa. Kompressori on yleismallinen ja sijaitsee tankissa. Myös vaihdelaatikko on osittain billetiä. ”Pohjien teko kromauksia varten oli melkoinen urakka. ”Siitä etukolmioiden vaihdosta seurasi se, että jättö pieneni, mutta vannekoon kasvattaminen puolestaan kasvattaa jättöä, mikä kompensoi sen”, Kari selvittää. Billet-kytkin on hänen itsensä suunnittelema ja alihankkijalla valmistutettu. Kari osti pyörän vuonna 2007 muutaman vuoden käytettynä. Pyörä on rakentunut vuosien varrella äärimmäisistä tehoistaan huolimatta varmatoimiseksi paketiksi, jossa Kari ei näe enää paljoakaan parantamisen varaa. Sen jälkeen oli GTR2560 ja nyt siinä on GTR2860, joka riittää 330 heppaan saakka. Siellä on jo ties kuinka monennet nokat menossa. Iskutilavuudeltaan tuo alkujaan 1130-kuutioinen Revolution-moottori on stroukattu 1487-kuutioiseksi”, Kari listaa. Hihnaveto on päivitetty ketjuvedoksi. Nyt siellä on ARP:n 12-milliset kannenpultit ja runkolaakeripultteina vahvimmat mahdolliset Cumminsin dieselin kansipultit, minkä lisäksi jakopinta on tapitettu. Ilmajousituksen säätimet on piilotettu Touring-mallisten kahvojen painikkeisiin. Nykyisellään kokonaisuus on tasapainoisen näköinen”, mies toteaa. Kaikki ahtoputket ovat niin ikään itse tehtyjä ja turbon ylikuumenemista hillitsee sen keskiosassa kiertävä jäähdytysneste. En ole kuitenkaan vielä keksinyt, kuinka nuo putket siinä tapauksessa vetäisi. Moottorin alla on kahden kämmenen kokoinen paksu alumiininen billet girdle jäykistämässä lohkoa. ”Jos keksisin fiksun reitin ahtoputkille, niin voisin harkita välijäähdyttimen jättämistä kokonaan pois, sillä tällaisessa lyhytkuormitteisessa moottorissa sillä ei ole niin suurta merkitystä. Sen tehot riittivät noin 250 hevosvoimaan, mutta kun nälkä kasvoi syödessä, niin se jäi pieneksi. Tällä hetkellä ne virtaavat 205 cfm. Häikäisevä ulkoasu. Voimaa kuin pienessä kylässä. Ensimmäinen oli aika alhaalta vääntävä GTR2554. Niillä eväin tuo moottori on pysynyt nipussa jo lähes 8000 kilometriä”, Kari kuvailee. E85:lla käyvässä koneessa on tällä hetkellä menossa kolmas turbo. Palotiloja on muotoiltu paremmin hengittäviksi ja kannet on portattu. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2021
Ride In Oulu Oulu 7.8. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Motor Meet Tämä ’55 Chevy on todellista oululaista hot rod -historiaa! Auton alkuperä on sikäli erikoinen, että tämä on yksi niistä korkeintaan muutamista sadoista General Motors Nordiska A.B.:n Tukholman tehtaalla kootuista ’55 Chevyistä. Flippikeulan alle istutettiin tuolloin 454 cid BBC, joka myöhemmin on saanut kaverikseen remmiahtimen. Mad Max -henkisen auton tekniikkana on terästetty 302 cid Windsor, jonka jatkeeksi on sovitettu Borg-Warner T5 ja 8" perästä löytyy Spartan Locker. Neliovisena taksina taipaleensa aloittanut Bel Air kulkeutui Tampereelta Ouluun 80-luvun puolivälissä, jossa Tapio Lopakka rakensi jo raadoksi luokiteltavasta aihiosta kaksiovisen katuraaserin ajan henkeen. Järjestyksessään jo viides Motor Meet pidettiin Äimäraution raviradalla elokuun alussa. Nyt tämä vanha street racer oli liikenteessä yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. 62 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Kelit eivät jättäneet tänäkään vuonna toivomisen varaa, vaan auringosta saatiin nauttia koko päivä. Auton omistaa Rainer Junes. Tapahtuma keräsi paikalle noin 850 ajoneuvoa ja nelisen tuhatta henkeä. Päivän härskeimmästä etunojasta vastasi todennäköisesti oululaisen Kimmo Pelkosen ’65 Ford Fairlane
’64 Pontiac Grand Prix piristävällä maalauksella ja tyyliin sopivilla vanteilla. Paikalla oli myös muutamia näyttäviä yhdistelmiä. Museorekisteröidyn Olssin nykyinen omistaja on Juha Määttä. Petri Koivun ’33 Chevy oli rengastusta ja vanteitaan lukuun ottamatta ainakin päältä päin melkoisen autenttisessa kunnossa. Ison veden taakse verrattuna on Suomessa näiden kompaktien kasarijenkkien harrastus enempi vasta tuloaan tekevä ilmiö. 63 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Torniossa vaikuttavan Poro-Markon viimeisin päivitys harrastekalustoon on tämä Chevyn pikkulohkotekniikalla varustettu Dodge Luxury Liner ’41. Tuoreimpia lisäyksiä maamme ’70 Challengerien kantaan on kemiläisen Kristian Grönvallin äskettäin Ruotsista Gävlen kunnasta hakema matching numbers 383 Magnum -koneinen SE. GM:n ’78–88 G-bodyjen harrastaminen on Amerikassa ollut jo pitkään varsin suosittua ja autojen hintakehitys sen mukainen. Kemiläisen Hannu Johanssonin 2Gen Pontiac Firebird liikkuu rivakasti remmiahdetun tekniikan voimin. Aivan niin uniikki ei tämä 220 kappaleen verran valmistettu ’72 Hurst/Oldsmobile Cutlass Supreme 455 Hardtop Coupe ole, mutta melkoinen harvinaisuus silti. Sopivan yksilön lopulta löydyttyä auto vielä viimeisteltiin yksityiskohtia myöten vastaamaan esikuvaansa. Jari Pirinen tavoitteli pitkään mahdollisimman tarkkaa kopiota Konna & Koukku (Smokey and the Bandit) -elokuvassa Burt Reynoldsin ohjastamasta ’78 Pontiac Firebird Trans Amista. Jo 1970-luvulla Jenkeistä Ruotsiin kulkeutunut auto on entisöity länsinaapurissamme 2010-luvulla, jonka jälkeen se on kulkeutunut Suomeen 2014. Harvinaisista autoista puhuttaessa kuulee usein sanottavan, että jos jotain on valmistettu kaksi kappaletta, on niistä toinen Suomessa. Ford Mustang on harvemmin karavaanarikäytössä nähty auto, mutta miksipä ei... Tämä ’81 Oldsmobile Cutlass oli säilynyt asiallisessa alkuperäiskunnossa. Koneena on Pontiacin 428 cid BDS:n 8-71-ahtimella, laatikkona vahvistettu TH400 ja perä on 10-pulttinen 3,73-välityksellä ja lukolla
Tämä ei ole Dodge, vaan uutena Italiaan myyty Euro Spec Chrysler Viper GTS, johon on myöhemmin Ruotsissa asennettu Paxton-remmiahdin. Vaihteisto on vahvistettu 4L80E itse modatulla ”bolt together” -turbiinilla ja lootaa ohjataan Microsquirtilla, joka on kytketty CAN-väylällä moottorinohjaukseen. Tämä yksilö kuuluu Markku Aintiolle. Penkkipapereissa komeilevat lukemat 645 hv ja 885 Nm. ’73 GMC Suburban ”Macho Grande” on tuttu netissä pyörivästä Roadkill-sarjasta. Tekniikkana Typhooneissa (ja Cycloneissa, joka on vastaava avolava) on turboahdettu 4,3 V6 ja 4L60E-automaattivaihteisto. Juhan Olssin tekniikka on käynyt läpi vuosien mittaan useita eri kehitysversioita, ja viimeisimmät muutokset koskevat lähinnä moottorinohjauksen päivittämistä MS3X:si. 64 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Ride In Oulu Motor Meet. Tällä hetkellä Charger toimii testimuulina Mikon ’68 Road Runner -projektin 440 cid Six-Packille. Laatikon jatkona on 12-pulttinen Camaron levyjarrullinen lukkoperä DIY-mallin säädettävillä tukivarsilla. Uuden moottorinohjauksen myötä Cutlassista löytyy nykyään niin flexfuel, dataloggaus kuin luistonestokin. Alle 5000 valmistuneen yksilön joukosta on Suomeen riittänyt useampiakin kappaleita. Kaikessa askeettisuudessaan vanhat pickupit ovat varsin sympaattisia laitteita. Pellin alla on 509 cid Chevroletin isolohko AFR:n kansilla, Dart Tunnel Ram -imusarjalla ja 100 mm läppärungolla, kahdella 70 mm turbolla sekä välijäähdyttimillä ja 3,5" putkistolla. Paavo Partanen hankki tämän ’68 Impalan Ruotsista 2017. Kemiläinen Juha Knihti saapui paikalle ’69 Oldsmobile Cutlassillaan. Tämä Chevy kuuluu Ilkka Heiskarille. Pukeman Timo saapui tapahtumaan Torniosta Viperillään. GMC Typhoon oli 1991–1993 valmistettu suorituskykyinen pieni nelivetoinen SUV. Mikko Poutiaisen pitkään omistama ja jo varhain 90-luvulla läpikäymä Dodge Charger ’68 on yhä moitteettomassa kunnossa. Erittäin siistin kokonaisuuden kruunaa C7-Corvetteissa käytetty upea värisävy ”Black Rose Metallic”. Ostohetkellä vielä perus raggarikunnossa ollut auto on tuon jälkeen läpikäyty täysin
Keminmaalaisen Aleksi Valtokarin Jenkeistä pari vuotta takaperin hankkima ’69 Dodge Dart on alkujaan kuutoskoneinen auto, joka on saanut 383 cid isolohkon sen kuuluisan Amerikan Joen toimesta. Musse oli tuolloin kasaamista vaille jäänyt projekti, johon oli tehty täydellinen kunnostus mittavine peltitöineen vuosina 2008–2011. Tavoitteena on ollut mahdollisimman toimiva ja luotettava kokonaisuus, jolle onkin kertynyt vuosittain reilusti kilometrejä projektin valmistumisesta 2015 alkaen. Levyjarrut löytyvät joka nurkasta. Tätä nykyä auto kuuluu Anssi Pellikalle. Kosolan Jyrki valitsi Oulun keikalle tallistaan Amerikan Raudassakin esitellyn ’60 Oldsmobile Dynamic 88 Convertiblen. Kenties uudesta saakka Lapissa ollut auto on modernisoitu tekniikan ja alustan osalta käyttämällä perinteistä Chevyn pikkulohkoa, ’74 Mustangin etuakselistoa ja Fordin 9” perää. Kasaamisen jälkeen autosta on nyt nautiskeltu tien päällä. Oulaisissa asuva Matti Färm oli saanut pitkän kunnostustyön kohteena olleen ’69 Plymouth Sport Satellitensa liikenteeseen tälle kesälle. Flakemaalissa oleva katto ja kromit loivat hienon kontrastin elämää jo vähän enemmän nähneeseen muuhun maalipintaan. Suomen Kumitehdas Oy:n edustusauto Nokialta alkujaan. Dodge D5 Sedan vuodelta 1937 ehti seisahtaa varsin pitkään 60-luvulta saakka, ennen kuin kulkeutui torniolaisen Ari Eskelisen haltuun ja koki uudestisyntymisen rodina. Myös väljä 750 cfm Holley sai väistyä uuden 600 cfm vakuumin tieltä. Tekniikkana on 393 cid kokoon stroukattu Windsor (420 hv/690 Nm), vahvistettu C4 ja lukkoperä. Tämä museoleimattu yksilö etsiskeli itselleen uutta omistajaa. 65 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Tämä Chevrolet Caprice pitkäkatto herätettiin taannoin puun alta kymmenen vuoden unilta uuden laturin ja akun voimin sen enempää sammalia siivoamatta. 50-luvun Buickit ovat runsaine kromeineen varsin juhlavia autoja. Rompetorilta löytyi monenmoista pienempää aarretta, mutta löytyipä sieltä myös tämä Chevy Van G30 Beauville nappisilmä. Kuutos-Darttia vastaamaan jäänyt alusta ja jarrut on nyt Suomen kamaralla päivitetty palvelemaan nykyistä tehoreseviä ja lisäksi taka-akseli on vaihtunut 8 3/4" lukolliseen. Mustang-harrastajana tunnettu Ilpo Varonen hankki tämän ’71 Ford Mustang ”Mach 1” Fastbackin loppuvuodesta 2019. Mitäpä olisi autotapahtuma ilman X-runkoista Impala lowrideria. Nyt alkaa ajettavuus ja kulkupuoli olla jo ihan mukavalla mallilla. Peltivanteet pillerikapselein sekä hivenen jo kulunut musta maalipinta pukevat hyvin tätä ’66 Dodge Monacoa
66 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Juha Rimmin ”Time Machine” Vette vastasi yhdestä komeimmista burniksista. Joonas Peltolan Chevelle vei kuitenkin tässä parissa selvän voiton ajalla 11,57. No, tiedätte kyllä minkä takia Helsingin American Car Show jouduttiin perumaan jo toista vuotta peräjälkeen, joten FHRA:n kauden päätapahtumaksi muodostui tänäkin vuonna Malmin Show & Go Power Festival. Päivän ajot ajettiin käytännössä kokonaan aamulla heti tapahtuman startattua. Tälläkään kertaa sää ei ollut armollinen, vaan sade-ennuste näytti jo etukäteen katastrofaaliselta. Tässä renkaita lämmittää Firebirdeineen Risto Vataja, jolle kirjattiin aikakorttiin lukemat 11,27 ja 199,71 km/h. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Mika Taskinen ajoi nätillä ’78 Corvetellaan Malmilla varttimailin 14,54 sekuntiin. Parhaaksi ajaksi jäi tällä kertaa 11,25 loppunopeudella 209,72. Ajamaankin päästiin kuitenkin vajaan 70 lähdön verran. Malmi Show & Go Power Festival Helsinki-Malmin lentokenttä 7.8
67 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Vaajoensuulle ajaksi 10,28 ja loppunopeutta lähes 220 km/h, Asikaisen lukemat 12,31 ja reilut 180 km/h. Michel Seeckin turboahdettu ’64 Dart ei päässyt tällä kertaa näyttämään ihan parasta potentiaaliaan. Ajan paranemiseen suurin syy lienee ollut laatikkoremontissa, jonka yhteydessä turbiinin stall speed nousi 3500 kierroksesta 4000:een. Muskeli vastaan perheauto. Tomi Marttinen ajoi Tesla Model S:llä neljännesmailin aikaan 11,41. Päivän nopeimmasta autovedosta vastasi Raine Kitunen Torinoineen ajalla 9,47. Marko Paavilaisen ’64 Galaxiellä oli pahoja pitovaikeuksia, ja ajaksi kirjattiin 16,57. Kari Asikaisen Cutlass joutui tällä kertaa nöyrtymään Timo Vaajoensuun Vegalle. Karvan alle 200 km/h loppunopeus vihjaa, että potentiaalia kympin puolelle on. Uho-Juho ajoi Maverickilla ennätysajan 11,17, ja kosteasta säästä huolimatta pitoa oli niin paljon, että 9-tuumainen perä antautui. Autoista päivän kolmanneksi nopein oli Toni Nurmisen Dart ajalla 9,51 ja 239,25 km/h loppunopeudella. Aikakorttiin lukemat 11,22 ja 207,62 km/h. Tällä kertaa taksimalli vei voiton, Hara Salmisen Novalle aika 12,87, Juha Lahikaisen ripeälle Capricelle 12,49! Amerikkalainen se on tämäkin. Vuorman Petri ajoi Swingerillään peräti puoli sekuntia entistä ennätystä kovempaan aikaan 12,17
68 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Malmi Show & Go Power Festival. Finnish Vintage Drag Racing Associationin osastolla oli näytillä myös toisaalla tässä lehdessä esitelty FX-kilpuri ”Brutus”, jonka tuomarit valitsivat näyttelyn kärkikymmenikköön. Viime kesänä tämän ajan jättäneen Suomi Hot Roddingin Hall of Fame -nimiin ehdottomasti kuuluneen Virtasen Ahdin vanha T-Bucket kilpuri on nykyisin komeassa kunnossa Jari Kujalalla. Sateen takia ajot loppuivat lyhyeen, ja monet luopuivat toivosta jo päivän ensimmäisen kuuron kohdalla. Heath Garagen ”Mystery Train” ’32 Tudor nähtiin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Harrasteparkissa komeili myös Amerikan Raudan kaikkien aikojen ensimmäisen numeron kantta koristanut Niemeläisen Teron LS1-tekniikkainen ’66 Impala. Tuloksena heti Top 10 -pokaali. Unu Vinhavan ’31 Roadster De Luxe näyttää aina vaan hyvältä, ja tuli valituksi myös Top 10:een. Top 10 -autoja tämäkin. Ehdottomasti yksi hallin huikeimmista kokonaisuuksista. Janne Majarannan gasser-tyyliin rakennettu ’67 Ranchero on ollut omistajallaan pidempään hiljaisuudessa työn alla, ja nähtiin nyt ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Autohan valmistui jo pari vuotta sitten, ja ehdittiin ensiesitellä Lahdessa, mutta sitten korona sotki näyttelykentän kokonaan
Takavuosina suosiossaa ollut mini-truck-rakentelu on kovassa nousussa Amerikan mantereella. Auto valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Komean auton matching numbers -moottori on Chevroletin ensimmäinen isolohko, 348 cid ja vieläpä kolmen kaksikurkkuisen kaasuttimen Tri-Power-paketilla! Lehtemme kanttakin koristanut Masi Isohannin entinen ’66 Nova STW majailee nykyisin Vantaalla Joni Hytin tallissa. Petri sai toki jälleen kotiin vietäväksi yhden pokaalin, eikä aiheetta. Petri Terhon ’47 Buick Coupe lukeutuu niihin autoihin, joita tavallinen kaduntallaaja uskoo hienosti entisöidyksi. 69 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Malmilla minejä edusti Jonkka Mäkisen karamellinoranssi Astro, joka on harvinaisesti henkilöauto pehmeällä takapenkillä. Kaj Hägglundin ’58 Impala -avo oli kuin karamelli väriään myöten. Viime numerossa nähtiin Kaj Tarvaisen ’34 Ford Delivery, ja perheen kokoelmista löytyy myös tämä upea ’55 Bel Air Convertible. Tällaista korimallia ei kuitenkaan tehdas koskaan tehnyt. Lequ Laurellin ’70 Cadillac DeVille valmistui juuri parahiksi näyttelyyn, ja viimeisiä säätöjä tehtiin vielä paikan päällä
Olli Mannisen upeaksi entisöimä ’71 Road Runner oli tietysti esillä FMA:n osastolla, Ollihan on kerhon puheenjohtaja. Kotimaisiin F1-legendoihin kuuluvan Mika Salon entinen ’63 C20 kuuluu nykyään Juha Liukkoselle. Corvette C8:ia ei ole taidettu kotimaisissa näyttelyissä ennen nähdäkään. Auto valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Malli jakaa mielipiteet edelleen vahvasti ferrarimaisine piirteineen. Miami Vice Racing -tiimin Rasmus Koivulan ohjastama ’67 Barracuda on voitokas kilpuri, jonka viimeisimpiä saavutuksia ovat 2020 suomenmestaruus sekä EDRS-mestaruus. Auto on ollut nykyisenlaisessa ruutulippukuosissa niin kauan kuin jaksan muistaa, ja Liukkosellakin jo vuodesta 2002. Ville Huhdan 427-koneinen ’63 Galaxie 500 Fastback on rakennettu ikäkauden F historic-luokan rata-autoksi, ja on ensimmäinen laatuaan Suomessa. GM-Cruisersin osastoa koristi Mika Saroman ’67 Camaro, jonka klassinen look kätkee alleen LS2-tekniikan. Jannella jo vuosia ollut upea jenkkivene sopii miehen vasta hankkiman ’69 Mustangin perään täydellisesti väritystä myöten. Puskurin erikoinen kiilto johtuu siitä, että se on huomattavasti alkuperäistä kevyempi erikoisversio. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Malmi Show & Go Power Festival. Janne Uskali toi näytille komean yhdistelmän
??. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. USA-CARS .fi Puh. ??. ??. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo TERVETULOA TERVETULOA UUTEEN UUTEEN NETTIKAUPPAAMME NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. ??. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. . 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA estorekauharacing.vilkas.shop estorekauharacing.vilkas.shop AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. . ??. R akk aud esta R aut aan #a m er ik an ra ut a @ am er ik an ra ut am ag az in e. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. ??. ??. . . ??. ??. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä
Puumalan Pistohiekan toisen maailmansodan aikaisella lentokentällä järjestettiin tiettävästi maamme ensimmäinen tämänkaltainen kiihdytystapahtuma, jossa pitkälti rodeista koostunut osallistujakaarti otti mittaa toisistaan hiekkaradalla. Ari Vilanderin ’50 Ford Custom -avo makasi tyylikkäästi tontissa. Vaikka sääennuste oli kurja ja pikkuisen välillä ripsauttikin, oli tapahtuma melkoinen yleisömenestys, jonka tuloksena taisi Puumalasta grillimakkara loppua. Pistohiekka, 14.8. Varjokuva-yhtyeen basistinakin monen tunteman Juho Kumpulan A Tudor on komea ja erittäin tyylipuhdas kokonaisuus. Ruskea canvas-katto luo tummanvihreälle maalipinnalle hyvän kontrastin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Mikko Silvennoinen Hay Hayrrid idee Jamb Jamboorree ee Rodit vastakkain. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Tomi Pitkä liekitettyine kustom-Buickeineen tuli Pistohiekalle Hyvinkäältä. Dollarihymyn kultahammas on hauska ja persoonallinen oivallus. Tuusulalaisen Jake Lähdeniemen upea Ford ’32 Roadster jäi tällä kertaa aavistuksen rovaniemeläisen Raimo Kinisselän ’29 Tudorille, ajat 12,31 ja 12,87 sekuntia
Tässä huristelee Hyperventilator-rodeineen tapahtuman puuhamies Jallu Pekkanen, joka ei tällä kertaa osallistunut itse kiihdyttelyihin aikaa vastaan. Liperiläisen Ville-Veikko Rädyn ’62 Impala nähtiin kahdeksan vuotta takaperin Amerikan Raudan kannessa. Kaikki viivalla nähdyt autot eivät olleet rodeja, vaan osallistuminen oli sallittua kaikilta ennen vuotta 1969 valmistetuilta ajoneuvoilta. Myös muutama prätkä nähtiin ottamassa mittaa toisistaan. Myös live-musiikkia oli tarjolla. Tässä vastakkain perinteiset Suomi-taksimallit Mikko Valkeapään ’65 Dodge Dart ja Sampo Leksiksen ’64 Rambler Classic. Komea ilmajousitettu auto on edelleen. Nämä valkoiset liekit koristavat imatralaisen Vesa Hellmanin ’59 Cadillac Coupen keulaa. Korhosen Jorkin ’32 Roadster oli liikkeellä sadeasussa katto ylhäällä. Etualalla lähtöä tekee Ville Ortila MZ ’58:llaan, taaempana Tapsa Syvänperä ja ’42 H-D WLA. 73 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Joensuun nurkilta tuli Pistohiekalle myös Harri ”Mambo” Vaakanainen harvemmin rodiaihiona nähtyine ’30 Nash Roadstereineen
Autosta on luvassa tarkempi esittely seuraavassa numerossa. Hauskaa oli joka tapauksessa. Römön rantakisoissa näkee välillä melkoisen mielenkiintoisia raasereita. Virtaselle ajaksi hiekkapätkällä 10,46 sekuntia, Hämäläiselle karvan hitaampi 11,50 sekuntia. Juspe Lehtovirta ei ole säälinyt Rebel Rodiaan ennenkään, eikä vanhuus ollut yllättänyt miestä vieläkään. Juspen ’32 Fordorille aika 10,76 s. Tommi Äikään ’27 ”Double T” on rakennettu varta vasten tämäntyyppisiin leikkimielisiin mittelöihin, ja Tommi suunnistikin autoineen tapahtumaa seuraavalla viikolla Römöön yhdessä Pekkasen Jallun kanssa. Komeasti hiekkaa pöllytti myös vaajakoskelaisen Oskari Turusen LQ4-tekniikkainen ’57 DeSoto, lehtemme sivuilta tuttu auto tämäkin. Toisistaan ottivat mittaa myös mustat x-runkoiset, etualalla Jani Hämäläisen ’63 Bel Air, taaempana Iiro Virtasen samanikäinen Letukka. Pasi Pouta oli lähtenyt Onttolasta liikkeelle tällä kertaa ’47 Pickupillaan, jonka rengastus ei ehkä ollut tähän tarkoitukseen ehkä parhaiten sopiva. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Hayride Jamboree. Tomahawk Townin ”Hannibal” Roadsterin ratin takana nähtiin Pistohiekalla Kili, vaikka mukana taisivat olla kaikki muutkin kimppaprojektin osakkaista. Niistä lienee innoituksensa saanut myös tämä mielenkiintoinen tekele, joka on joskus ollut ’34 Chevrolet. Autojen nopeimpiin kuului Olli Heikuran lehtemmekin sivuilta tuttu ’33 Adler, joka liikkuu edelleen ripeästi, vaikka keulalla onkin astetta aiempaa miedompi pikkulohkotekniikka. Hieno laite! Hyvärisen Jannen Nailhead-koneinen ’23 T-Hot on aito vanha hot rod, joka on tiettävästi rakennettu Kaliforniassa jo vuonna 1958
Ohjelmassa oli paitsi rokkia ja drive-in-leffaa, myös rastiajoa sekä ensimmäistä kertaa omaksi kokonaisuudekseen pystytetty kustomkulttuurinäyttely. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Hämyinen tunnelma olikin onnistuttu kopioimaan varsin onnistuneesti. Drive-In & Rock järjestettiin jo kahdeksannen kerran, mutta ensimmäistä kertaa Hyvärilän matkailukeskuksen alueella. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Drive-In Drive-In & Rock & Rock PielisAreenalle oli koottu pienimuotoinen ”Kustom Kulture Show”, johon oli otettu mallia Helsingin Kaapelitehtaan jo perinteeksi muodostuneesta vuosittaisesta tapahtumasta. Nurmes 20.–21.8. Rokit alkoivat perjantai-iltana Pekka Tiilikaisen & Beatmakersin johdolla rautalangan raikuessa komeasti Hyvärilän yössä
Miehen uusi projekti, ’57 Cadillac Eldorado Seville on enää laatikkoa vaille valmis. Valmiilla teoksella on vielä veistelyn jälkeenkin painoa 700–800 kiloa, ja se tuotiin paikalle traktorin etukuormaajaa hyödyntäen. Seinäjoelta saakka saapuneen kylttimaalariguru Jussi Alasalmen taidonnäytettä käsilaukussa. Kustom Kulture – Marco ”Platu” Planting, joka taiteili näyttelyn aikana vanhasta kaivosmiehen kypärästä kustomkulttuuritribuutin Von Dutchin hengessä. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Drive-In & Rock. Sama korimalli, kaksi eri rakentelunäkemystä. Tuomas Pasurin rakentama ’54 Chevy Deluxe kustom on nykyisin helsinkiläisen Road Pilots -kerhon joensuulaisella etäjäsenellä Jake Kinnusella. Paikalla oli myös Suomen Mr. Kustomkulttuurinäyttelyssä oli esillä muutamia autoja, joista keskeisimmälle paikalle oli nostettu Niemeläisen Sannan ”Unelma” ’56 Chevy pick-up sekä Heikuran Ollin raju ’33 Adler, molemmat tuttuja Amerikan Raudan sivuilta. Nurmekselaisen Sami Tirkkosen ”Lil’ Twister” ’31 Ford A Deluxe Roadster on tuttu Amerikan Raudan kannesta muutaman vuoden takaa. ’58 Buick Special Riviera Estate Wagon on suhteellisen harvinainen laite, sillä vain 1,4 % kyseisenä vuonna valmistuneista Buickeista oli tällaisia farmareita. Yksi mykistävimpiä taideteoksia näyttelyssä oli tämä 1000 kilon painoisesta puunrungon pätkästä valmistettu tiki-patsas. Omistajanvaihdoksen jälkeen autoon on uusittu tekniikkapuolta, ja Jakella on vielä suunnitelmissa pieniä oman maun mukaisia muutoksia. Komea yksilö kuuluu nurmekselaiselle Kimmo Vainionpäälle, joka on Buick-mies henkeen ja vereen. Mikko Jaatinen saapui paikalle Kontiolahdelta ’70 Dodge Challengerilla, jonka pellin alla tuntuisi olevan voimaa ihan riittävästi. Ari Elorannan ’38 Chevrolet Master Deluxe on scallopeineen maukas mild custom, kun taas Ari Vaahersolan ’36 Ford Fordor Sedan pitää korkealla pussihousujen lippua. Ei siis varsinaisesti mikään kansanauto
77 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Remu esiintyi perjantai-illan kunniavieraana ja lauantaina rokkikukko kierteli hetken hyväntuulisena PielisAreenan pihalle kokoontuneiden autojen joukossa. Hämäläisen Janskin ’48 Pontiac Silver Streak on luonnossa vielä vaikuttavampi ilmestys kuin kuvissa. Jouni Räsänen toi Polvijärveltä näytille todella komeaan kuntoon saattamansa ’60 Imperialin. Tässä taustalla Helge Nygrenin ’52 Buick Kustom. Old Crow Speed Shopin logoilla varustettu ’68 Ford F-100 Ranger on tapahtuman järjestäjiin kuuluvan Ville Halosen perheen kakkosauto, jolla ajetaan tarpeen vaatiessa kesät talvet. Toni Lukkarisen ’55 Chevrolet Bel Air perjantai-illan kelmeässä iltavalaistuksessa. Maukkaan autenttisen patinapinnan omaava ’53 Chevy pick-up on nurmekselaisen Jari Määtän uusin hankinta. Viikonlopun aikana tämä 360 + C6 -tekniikalla varustettu luottopeli palveli talkooporukalla järjestelyhommissa. Patinaoranssi ’59 De Soto 2d HT on myös Nurmeksen paikallisia pelejä. Harvinaisen mallin puuttuvien pisteosien metsästys kesti 14 vuotta, mutta nyt auto on vihdoin täydellinen. Oreniuksen pariskunta, Riina-Liisa ja Marko, saapuivat viettämään viikonloppua ilmajousitetulla ”Sugar Rush” -nimen saaneella Cadillac 2d HT Coupellaan. Jos tapahtuman tunnelma pitäisi kiteyttää yhdellä kuvalla, niin eiköhän se olisi tässä. Mukavasta kulusta vastaavat 5,3-litrainen Vortec, Camaron alusta ja kaikki mahdolliset tehostimet. Hilpeä seurue nautiskelemassa avomallisen ’70 Cadillac Coupe De Villen kyydeistä hetkeä ennen lauantain rastiajon starttia. Tekniikkapuolelta löytyy 440-isolohko, 727-laatikko, levyjarrut ja tehostimet. Auton erikoisuus ovat sivulle kääntyvät swivel seat -etupenkit
LS1:llä ja 4L60E-automaatilla varustettu laite on Suomi-auto, kuten rekisterikilvestäkin ehkä voi päätellä. Savonlinnalaisen Ninna Makkosen ’62 Chevrolet Biscaynen ulkoasua piristää race-henkinen ralliruudutus, jonka värimaailma toistuu vanteissa ja sisustassa. Jarno Punnosen nykyään omistama ’58 Chevrolet Brookwood esitteli ilmajousituksensa ulottuvuuksia. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Cruising 78 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Heikki Kyröläisen supermassiivisen ’71 Imperial Le Baronin maski on kuin valaan kita. Perässä seuraa Harri Löppösen keltainen ’57 Chevy Bel Air -farmari. Cone Valley Sulkava 28.8. Soutustadionilla ei nähty elokuun viimeisenä lauantaina kirkkoveneitä, vaan laaja kattaus lähitienoiden komeimpia jenkkiautoja. Vesa Paasosen ’34 Ford 3W Coupe tuo tyylillisesti mieleen ZZ Topin pääjehu Billy Gibbonsin takavuosien levynkansistakin tutun ’33 Eliminatorin, joka on ollut allekirjoittaneen ohella varmaan monen muunkin ensikosketus hot rodien houkuttelevaan maailmaan. Autoja alkoi valua Soutustadionille heti klo 13 jälkeen, kun portit avattiin. Komea keli keräsi paikalle kenties enemmän kalustoa kuin koskaan aiemmin
Autosta on luvassa täysimittainen esittely hieman tuonnempana. Jukka Immosen ’70 Mercury Cougarista löytyy kaikki hottentotin pakolliset varusteet kattoikkunasta roiskeläppiin. Ilari Hallaluoto ajoi todella edustavan ’66 Imperial Crowninsa Sulkavalle Lappeenrannasta saakka. Tapahtuman railakkain äänimaailma kuului ehdottomasti Hasasen Villen ’68 Chevrolet Chevelle SS:lle, kiitos miehen omassa testipenkissä säädetyn 541-kuutiotuumaisen isolohkon. Kyseisen automallin hienoimpiin erikoisuuksiin kuuluu erikoisesti muotoiltu takaikkuna, joka aukeaa sähköllä. ’54 Cadillac Eldorado alkaa olla harvinainen näky missä päin maailmaa tahansa. Päivän komein patina löytyi Heikki Kontisen ’79 Dodge D150:n pinnasta. Majesteetillinen ’58 Lincoln kuuluu Piia Kinnuselle. Tero Lantan harvemmin nähty Nocturne Blue -sävyinen Pontiac Firebird Trans Am on vuosimallia ’79. Heikki Kontisen komea nelikurkkuisella 440-isolohkolla varustettu ’69 Plymouth Satellite on Sulkavan omaa kalustoa. Jani Koposen museorekisteröity ’65 Pontiac Tempest Custom on kuin pakasta vedetty. 79 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Katon reunojen ja c-pilareiden pitsimaalaukset ovat savonlinnalaisen Silvarello Customsin käsialaa. Tämä yksilö kuuluu Jukka Kolehmaiselle
Vuonna 1981 Suomen presidenttinä oli Kekkonen ja myydyimpänä autona tilastoissa komeili Lada 2105. Music Television aloitti musiikkivideoiden näyttämisen ja nuoriso luki Suosikki-lehteä. Vantaalaisen Toni Nyströmin ’34 Plymouth on rakennettu Vintage Street Altered -luokkaan. Raaka hot rod oli omiaan esiintymään Porvoon juhlanäyttelyssä – muistuttaahan se aina väritystään myöten Custom Car Club Porvoon logoa. Kullanvärinen maalaus on ruiskutettu pintaan vuonna 1969. Porvoo 4.9. Tom Österlundin ’32 Ford kantaa ylpeänä nostalgista show rod -ulkoasuaan, jonka se on saanut jo 1950–60-lukujen vaihteessa. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 40-vuotisjenkkiautonäyttely Uusimaa Areenalle saavuttaessa yleisön oli vastaanottamassa tämä sympaattinen Chevroletin 30-lukuinen hinausauto, joka oli kuin suoraan Route 66:n varrelta. Samana vuonna perustettiin myös Custom Car Club Porvoo, jonka 40-vuotisjuhlanäyttely pidettiin syyskuun ensimmäisenä lauantaina Uusimaa Areenalla Back to the Roots -teemalla
Punainen ’67 Fairlane GTA on varustettu 390:llä, C6-vaihteistolla ja 9” perällä. Hallin keskiympyrään oli koottu asetelma kasarityylisiä hottentotteja, jotka esittelivät ylväinä takapuoliaan näyttely-yleisölle. Markus Storbjörkin ’55 Chevrolet Bel Air Nomad on tuotu osina Jenkkilästä vuonna 2017 ja rakennettu komeaan nykyasuunsa Suomessa. Mika Tannerin 500-kuutiotuumaisella koneella varustettu ’71 Dodge Charger on vanhoja Porvoon autoja, joka on ahdettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1982. Kerkkoolaisen Arto Häkkilän ’65 Chevrolet C10:n konehuone on kuin modernia taidetta. 81 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Molemmat ovat museorekisterissä. Teemu Vapolan modifioidulla Paughcon rungolla ja risukeulalla varustettu ’77 Harley-Davidson Ironhead on saanut nimekseen Potslojo. Eki Kokkolan ’59 Plymouth Belvederen pintaa katsellessa ei tahtonut millään uskoa, että se on maalattu 40 vuotta sitten. Aito Suomi-auto on ollut samalla omistajalla 47 vuotta. Mielenkiintoisia detaljeja tässä 5000 työtuntia vaatineessa pick-upissa riittää, katseletpa sitä miltä puolelta tahansa. Vuotta vanhemman Galaxien pellin alta löytyy 428-isolohko, eikä sen valmistusmäärä ole kuin 8705 kappaletta. Porvoolainen Jukka Kaarikivi toi näytille kaksi komeaa Fordia. Etualalta myötäpäivään kierrettäessä autot olivat Thony Nymanin ’65 Dodge Dart, Emmi Jaatisen ’62 Plymouth Fury, Niklas Viitasen ’62 Plymouth Savoy sekä Kari Lempiäisen ’65 Pontiac Bonneville
Pyhtääläisen Jouni Alatalon ’60 flattäri makasi tyylikkäästi raviradan pinnassa ilmajousineen. Swap & Meet Swap & Meet Kouvon Tatu oli lähtenyt tällä kertaa liikkeelle jo aikojen alusta omistamallaan Rambler American -farmarilla, jonka etulokasuojat kerran jatkoi kustomointikärpäsen puremana. Kun Forssan suurtapahtuma Pick-Nick peruuntui tältä vuodelta kokonaan, oli mukavaa nähdä, että paikkaaja löytyi eteläisestä Suomestakin. Perinteisesti toukokuussa järjestettävä Swap & Meet siirtyi tänä vuonna elokuun lopulle, mutta osanottajien määrää se ei tuntunut vähentävän. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Imatralaisen Vesa Hellmannin ’59 Caddyn keulalta löytyy näyttävien valkoisten liekkien ohella moderni 6-litrainen LQ4-tekniikka. Nyt auto on jälleen palannut tien päälle, ja lokasuojatkin on vaihdettu takaisin alkuperäisen mittaisiin. Kouvolan Kouvolan ravirata, 28.8. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Tunnelma kaviouran kaarteessa oli autojen pois lipuessa kuin Forssan Pick-Nickissä kuunaan
83 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Imatralta swappiin tuli myös Kalle Luostarinen komeine ’50 Coroneteineen. Rauno ”Rapu” Kettusen nätin ’50 avo-Fordin erikoisin juttu löytyy konehuoneesta, autoa nimittäin liikuttaa Cadillacin 390 cid moottori! Nastolalaisen Osmo Salmisen ’56 Thunderbird on varsin sympaattinen näky harvinaisessa Sage Green -värissään. Luumäkeläisen Tomi Katteluksen ’60 Oldsmobilen täytyy olla se sama, joka yhden tarinan mukaan oli tuotu merimiesautona Jenkeistä, ja siinä oli jo 60-luvulla rajusti viritetty, yli 400-hevosvoimainen moottori. Itse swap ei tällä kertaa kovin suuri ollut, mutta kyllä myyjiä oli kelpo rivi saapunut paikalle sateen uhasta huolimatta. Topi Hyrkäs on rakennellut ’89 Caprice Classiciaan lowrider-suuntaan. Ikävästä lähihistoriasta vihjaavat vain pienet rutut kuskin puolen takaoven listoissa. Todella leveät 20" takovanteet ovat Asanti-merkkiset, eivätkä siis todellakaan mitään hinnat alkaen -mallistoa. Janne Antikainen kurvasi paikalle upealla Chargerilla, jota on rakentanut asiakastyönä jo neljän vuoden verran. People’s Choice -palkinnon saaneen auton konehuoneesta löytyy jotain todellakin massasta poikkeavaa, nimittäin Red Ram Hemi blowerilla terästettynä! Lasse Puhakan Chrysler New Yorker ’57 on ollut maassa jo vuodesta 1991, jolloin Vartialan Veli ja Reinmanin Esa toivat sen, ja auto on vastikään entisöity nykyiseen komeaan kuosiin. Todellisuus taisi olla se, että auto oli tullut uutena maahan edustusautoksi, ja vietti vuosikaudet suulissa ennen kuin se entisöitiin, kolaroitiin traktorilla lunastuskuntoon ja on nyt näköjään onneksi pelastettu. Nuorempi rakentajapolvi on alkanut löytää 80-lukuiset aihiot aina vain paremmin. Auton tekniikasta löytyy 505 cid stroker-ruiskukone, isot Wilwood-levyjarrut, kynäjouset ja taka-akseli on tuettu nelilinkillä. Kirkkaita värejä harvemmin muskeli-Mopareissa nähty Sahara Beige pukee ’73 Chargeria hienosti
Komea lopputulos palkittiin tapahtuman Top 5 -pokaalilla. Sen jatkona on Bemarin manuaali, ja kokonaisuudesta tekee vieläkin arvostettavamman se, ettei autoa ole tehty miljoonabudjetilla vaan ihan itse omassa tallissa. Raviradalla nähtiin myös autenttista ruotsalaishenkistä raggarimeininkiä. Ruotsinpyhtääläisen Pekka Koiviston ’72 Cadillac Coupe DeVille oli sisältäkin kuin juuri autoliikkeestä ulos ajettu, mikä ei ole ihme, sillä Kalifornia-auton mittariin oli kertynyt vasta 9580 mailia! Mika-Petri Jorosen ’72 Plymouth Scampin stance oli puhuttavan maanläheinen. Avustajakaartiimme kuuluvan Pekka Lähteen ’51 F-1 Ford on ollut pitkä projekti. Tässä ’70 avo-Cadillacissä oli vahva Hollywood Beat -meininki! Kuinka moni muistaa vielä tuon 80-luvun puolivälin poliisisarjan, jossa etsivät Nick McCarren ja Jack Rado ratkoivat rikoksia kolhuisella avo-Caddyllä kurvaillen. Leuan loksautti nätin auton takalasista löytynyt AutoDallas -tarra – onko tämä tosiaan Suomi-auto. 84 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Kouvolan Swap & Meet. Vasemmalla ’78 C3, oikealla ’98 C5, Kouvolan omaa kalustoa. Jos ajattelit, että avo-Cadilac pumppukoneella on räyhä, niin kyllä mattamusta avo-Cadillac pumppukoneella, sivuputkilla, isoilla kromivanteilla ja turkispäällisillä on vielä räyhempi! Yksi koko kesän kovimpia uutuuksia kotimaassa on ehdottomasti Jussi Rötkön ’55 Chevy -pickis, jonka viimeistely on kauttaaltaan SEMA-tasoa. Kuulemma maalaukseen oli esimerkiksi mennyt 1000 euron verran, eikä pintaa ollut vielä edes kiillotettu, vaan se oli sukulaispojan ruiskun jäljiltä! Saman omistajapariskunnan, Jukka ja Marina Rikan, Pace Car Corvettet vierekkäin. Useampikin rytmiryhmä oli liikenteessä vanhalla limolla, joista rankin oli ehdottomasti tämä ’70 Plymouth Fury. Tämän päivän Amerikkaa edustaa myös voimanlähde, joka on kahdella Holsetin turbolla ylipaineistettu Vortec-pikkulohko
Oldsin perämurikka on sopivasti framilla… ”Cabinet of Curiosities”. Moottorina on 331 Chevyn pikkulohko metanolilla piristettynä ja vaihteistona vanha tuttu PG. Hän hankki Kaliforniasta itselleen valmiin kisapelin ensi kesän Vintage-kapinoihin. GMC löytöpaikalla Kingsburgissa. Näin liikkuu kalusto Kaliforniassa. Höysteenä metanoli. Perä on Oldsista. Tähän aaltoon haluaa mukaan myös Minna Palm Tampereen seudulta. Uudessa pop-up juttusarjassa esittelemme kalustoa, joka on merellä ja tulossa konteissa kohti Suomea. GMC:ssä on tällä hetkellä iso 302 cid kuutonen, mutta mukana tuli vielä varamoottori, GMC:n 270 cid kuutonen. Onpahan mistä valita. Elämää nähneenä, mutta täysin uusi elämä ja seikkailu edessä… Karu kabiini. Lehden ilmestyessä Kalifornian ruuhkaisissa satamissa aikansa odottanut yhdistelmä on jo Suomessa, ja toivotaan, että ensi kesänä näemme tämän upean yhdistelmän mukana Vintage-ajoissa. Kokonaisuutta täydentämään tiimi hankki kuljetusalustaksi vuoden ’55 GMC 370-series -kuorma-auton. Veturi löytyi Fresnon läheltä Kingsburgista, joka tunnetaan enemmänkin Sun Maid -rusinoista ja ruotsalaisista emigranteista. Suomeenhan perustettiin vuoden 2020 lopulla Finnish Vintage Drag Racing Association ry. Aika osuva kohde karavaanin levähtää… Vintage-kisaaja aloittamassa matkaa kohti Suomea rahtifirman pihassa Kaliforniassa. Unleaded 87 – $2,999/gallona… 85 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Konteissa kelluvat Konteissa kelluvat. (FVDA) edistämään Vintage-kisa-asiaa. SBC ja Hillbornin ruiskut. Teksti: Pekka Lähde V intage Drag Racing on nyt HOT, aallon harjalla. Laite on rakennettu vuonna 2009 vanhaan henkeen
Korissa ei ollut juurikaan ruostevaurioita, pieniä kolhuja sen sijaan joka puolella. Kovin vastahakoisena Mika yritti selittää, ettei millään ehtisi, ja että jos vaan maksaisin sen itse näkemättä, mutta lopulta sain houkuteltua Mikan viemään rahat ja tekemään kaupat saman tien, ettei aihio vaan menisi jollekin muulle. To mi Hankittaessa Thunderbird oli ankean tummansininen, järkyttävän korkea ja varustettu 15-tuumaisilla superpallorenkailla. Muistin tuttavapiirissä myynnissä olleen ’59 Rancheron, johon oli juuri asennettu perinteinen 302 Windsor, ja niinhän siinä kävi, että avolava tuli ostettua, ja autojen moottorit päädyttiin vaihtamaan keskenään. Olisikin kyllä suoranainen ihme löytää lähes 35-vuotias käyttöauto, jossa sellaisia ei olisi. Mitä sitten tapahtui, on pitkä juttu, mutta fyysisiltä mitoiltaan valtavankokoinen OHC-Modular todella asennettiin joka puolella kenkälusikkaa käyttäen vanhemman sukupolven T-Birdin keulalle hyödyntäen muun muassa kenttiläisen moottorin kumityynyjä. Vihreän sävyksi piti tulla aluksi BMW:n Urban Green, mutta totesin sitten, että se saattaisi olla auringonpaisteessa turhan äitelä, ja aloin etsiä muita samantyyppisiä vaihtoehtoja. Oikeastaan ajattelin, että hankittaisiin tekniikanluovuttajaksi uudempikorinen Super Coupe ja vaihdettaisiin alkuperäinen laiska kölninkutonen remmiahdettuun versioon teemalla ”tehtaan Super Coupe -prototyyppi”. Kaikki oli tehty sähköjä vaille valmiiksi, kun kävi ilmi, ettei swäppi olisi sittenkään vallitsevien säädösten puitteissa laillinen, koska kaikki Modular-moottorit olivat yksinkertaisesti hiukan liian tehokkaita alkuaan heikkotehoiseen Aerobirdiin, kuten mallia Jenkeissä kutsutaan. Siitä tulikin idea, että swäpatään Modular Fox-Bodyyn, ja ostin viininpunaisen ’94 Thunderbirdin tekniikanluovuttajaksi. Minulla oli oikeastaan valmiina päässä visio, miltä FoxBody Thunderbirdin pitäisi näyttää, mutta sitä, millainen tekniikka tuohon autoon laitettaisiin, ei todellakaan ollut tiedossa. Ei sekään lopulta ihan heittämällä mennyt, sillä Thunderbirdin öljypohjassa piti olla sumppu eri päässä, eivätkä truck-mallin pakosarjatkaan käyneet, vaan ne piti vaihtaa uudemman GT-Mustangin peltisiin versioihin. Kyllä, Porschella on myös tavallinen Olive Green, mutta sen totesin liian vaaleaksi Thunderbirdiin, tumma sävy tuo korin muodot paremmin esiin. Sitten tuli Herstin Timpan kanssa puheeksi, että hänellä oli jäämässä ylimääräiseksi uudempi 4.6 Modular -kasitekniikalla varustettu Thunderbird, josta hän tarvitsi vain taka-akseliston. Ulkoväriksi halusin jotain ihan muuta kuin tavallisesti, ja vaihtoehtoina oli oikeastaan beige, harmaa ja vihreä, joista päädyin viimeisimpään. Moottorina oli 3.8 V6 ja laatikossa kaikki vaihteet – myös pakki – veivät hitaasti eteenpäin. Puuhanurkka Ford Thunderbird ’87 Yhtenä päivänä loppukesästä 2019 Facebookia selatessani huomasin Lahden suunnalla myyntiin tulleen laatikkovikaisen ’87 Thunderbirdin, ja tartuin saman tien puhelimeen ja soitin siellä päin asuvalle serkkupojalle, että ”käy hakemassa se”. Vaadittiin luovaa ajattelua. Sopivat tuoreemman Mustangin Eibach-madallusjouset löytyivät Turun suunnalta uudenveroisessa kunnossa, ja hyvä löytö oli myös Turbo Coupen sporttisisusta hyvine penkkeineen ja erilaisine ratteineen. Suurin yllätys oli kuitenkin se, ettei Edelbrockin kaasutinimusarjan kanssa mahtunut paikalleen vakiopellin alle juuri minkäänlainen normaali ilmansuodatin. Ruostevaurioita korissa ei juurikaan ollut, ja vaikuttaa kaikin puolin siltä, että mittarissa oleva vajaa 104 000 saattaa hyvin pitää paikkansa. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Ensimmäisessä vaiheessa keulalle vaihdettiin 4,6-litrainen Modular OHC -kasi, joka osoittautui kuitenkin sittenkin katsastusta ajatellen liian tehokkaaksi. Kuvassa paikallaan uudelleen maalatussa konehuoneessa jo 5-litrainen perinteinen pikkulohko. Porschen värikartasta löytyi sitten Black Olive Green, joka oli juuri sitä, mitä hain. Lopulta keksittiin kokeilla Firebirdissä paikallaan ollutta kärpässilmää, ja sehän mahtui juuri ja juuri. Selvää oli, että moderninnäköinen kori huusi reilua madallusta ja paljon alkuperäisiä isompia vanteita – ihan kuten oli ollut mallista aikoinaan sen markkinoille tullessa piirretyissä skisseissä
Vain vuosina 1987-1988 tällaisena valmistettuun malliin löytyy korin osia lähinnä käytettyinä Ron’s Performance Garagelta Kalifornian Orlandosta, mistä Kaireniuksen Miken kontissa tuli valo tähänkin. 87 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Kyllä, niitä valmistetaan edelleen Kaliforniassa, mutta vain tilauksesta. Maalaamalla kromimaskin korin värillä sai myös korostettua nokan terävää muotoa. Puskurit maalattiin kokonaan korin värillä ja alkuperäiset paksut kumiset kylkilistat poistettiin maalauksen yhteydessä. Koska halusin autosta mahdollisimman kliinin ja häijyn näköisen, tilasin siihen GT Stylingiltä savunharmaat valonkuoret, joita näki paljon Camaroissa ja Mustangeissa 1990-luvulla. Tässä auto viimein hiomavärissä alkukesästä 2021. Päätin, että maskista samoin kuin korin C-pilareistakin poistetaan ukkoslintumerkit ja niiden reiät tukitaan. Projekti alkoi jo syksyllä 2019, mutta sitä venytti muun muassa tallin muutto eri paikkakunnalle. Oikeanpuoleinen takavalo oli rikki, mutta näihinpä ei ihan niin vain uutta löytynytkään tilalle. 18-tuumaiset vanteet ja sopiva madallus tekivät autosta paljon linjakkaamman näköisen. Ovet maalattiin irrallaan, jotta värinvaihto saatiin ulotettua joka paikkaan. Hyvä ystäväni ja tallikaverini Petteri teki pohjatyöt ja ruiskutti omassa tallissa pintaan Porschen Black Olive Greenin, joka viimeisteltiin vesihiomalla ja kiillottamalla koneellisesti
Suolaa ja pippuria! Kolmannen sukupolven kotimaista veronkiertotuotantoa edustava Pontiac Trans Am pick-up koki uuden nousun Bonneville-kilpureiden innoittamana. Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 7/2021 Kutjan kuva
Etulokasuojaan heti oven etupuolelle tehtiin scooppi, ja sekä eteen että taakse spoilerit. Tekniikkapuolelle voisi päivittää turbotetun LS-tekniikan, niin kulkupuolikin olisi linjassa ulkonäön kanssa. Rakentelun kannalta juuri tämä peräosa onkin hieman haastava ja mietin, että miten tätä voisi jotenkin hyödyntää. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Mieleen juolahtivat mm. L ava-Camarot ja Firebirdit kuuluivat erikoisuuksiin, joita Suomen autoverotus sai aikaan 1980-luvulla. Vähensin kuitenkin hieman kokonaispituutta tuomalla takapuskuria lähemmäksi koria. Kuvassa näkyvä iso takalasi ei olekaan takalasi, vaan sivulta katsottuna suurinpiirtein samanmuotoinen pleksi, joka on ruuveilla kiinni. Tunnusomaista näille autoille oli pitkä peräylitys ja pressurakenteet alkuperäisen takalasin yläosan paikalla sen sivuosien ollessa pellitetty umpeen. Kori säilyi alkuperäisen oloisena, mutta siihen tuli joitakin muutoksia verrattuna aihiona toimineeseen lavamalliin. Bonnevillen suola-aavikoilla kiitävät kilpurit, joista osa on hyvinkin pitkiä. Autoa madallettiin hyvin reilusti ja vanteet saivat peitteekseen legendaariset Moonin valmistamat, ruuveilla kiinnitettävät Full Moon -pölykapselit, joita käytetään lähes poikkeuksetta oikeissakin suola-aavikkokilpureissa. Jos nyt ei aivan Bonnevilleen asti lähde kilpailemaankaan, niin teemaa voisi ainakin hyödyntää muuten. Totesin tämän kokeilun jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi tässä tapauksessa, alunperin ajattelin, että lavan osuus olisi ollut näkyvämpi. Sisäpuolelle jää edelleen lavarakenteet
Sopivine madalluksineen ja 20-tuumaisine Rally Wheelseineen yli 500-heppaisella 507 cid stroker-isolohkolla varustettu auto on todellinen muotovalio, johon olisi vaikeaa keksiä mitään muutettavaa. Viime vuonna tuo Vegasin jättinäyttely jäi sattuneesta syystä kokonaan väliin, mutta tänä vuonna se tällä tietoa todella järjestetään ja suuremmissa tiloissa kuin koskaan, sillä käytössä on yksi kokonaan uusi halli! Dodge Charger SE ’73. Vauhtikaupan herkkuosilla hemmoteltu 489-isolohko on kiidättänyt kookkaan farmarin 1/8-maililla 168 km/h nopeuteen kellon pysähtyessä maaliviivalla aikaan 6,843 sekuntia. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 25.11.2021 Muotovalio se u raa va ss a nume ro s s a Pikakuljetus Pikakuljetus Pikakuljetus Pikakuljetus AITO HOT ROD Chevrolet Delivery ’60. Juha-Pekka Lehtisen Deliveryn kuppipenkit ja turvakaaret kielivät siitä, että tällä autolla tavara liikkuu tarvittaessa hyvinkin ripeästi. Kolmannen polven Chargerit ovat jääneet suosiossa kulmikkaamman toisen sukupolven varjoon, mutta Juha Luumeen yksilöä katsellessa ihmettelee, miksi. Vanha patinoitunut kullanväri paljastui hätäisesti vedetyn mattamustan pinnan alta, ja nostalginen on myös auton voimanlähde, joka ei olekaan lättis tai peruspikkulohko vaan Buickin naulapää! SEMA Show 90 AMERIKAN RAUTA 7/2021. Mikkeliläisen Janne Hyvärisen T-bucket on oikeasti rakennettu tähän kuosiin jo yli 60 vuotta takaperin Pohjois-Kaliforniassa. Ford T-Hot ’23
Tilaa ennakkoon! Tilaa kirja osoitteesta supermarket.. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Kiiruhda tilaamaan omasi! Tilaa ennakkoon verkkokaupasta supermarket.fi ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA. 37 90 212 sivua! Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.
• MALMI SHOW & GO POWER FESTIVAL RIDE IN OULU MOTOR MEET · HAYRIDE JAMBOREE PONTIAC TRANS AM ’82 FORD A COUPE ’30 CHEVROLET 454 SS PICKUP ’91 CHEVROLET CHEVELLE ’69 PONTIAC GTO ”BRUTUS” ’65 • HARLEY-DAVIDSON V-ROD TURBO ’04 CHEVROLET BEL AIR NOMAD ’55 DODGE CHALLENGER ’70 • DODGE CHALLENGER ’73 THUNDERBIRD-PROJEKTI Pullasorsasta Petolinnuksi R ak kaud e st a Ra ut aa n • 7/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 7 70 02 45 -2 10 7 PAL VKO 2021-47 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 21 NR O 71 ”A U TO H AN O N PÄ Ä LT Ä RU SK EA JA RU PU IN EN , M U TT A SIS Ä LT Ä H ER KU LL IS EN VIH RE Ä – A IV A N KU IN AV O KA D O .” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI LISÄKSI ESITTELYSSÄ EE ll Av ocado Av ocado ANSSIN KITT