Amerikan Rauta 07/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

FORD CUSTOM CONVERTIBLE ’50 DRIVE-IN & ROCK NURMES HAYRIDE JAMBOREE • RIDE IN OULU MOTOR MEET JA MUUT LOPPUKESÄN TAPAHTUMAT! CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. ratti, ym. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4. ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2023 184.900,Sis. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Alv. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2023 123.900,Sis. CHEVROLET CAMARO ’67 • CHEVROLET THRIFTMASTER 3100 ’48 CHRYSLER WINDSOR 4D ’59 • DODGE CHALLENGER ’73 BLOWER FORD ROADSTER ’32 • OLDSMOBILE VISTA CRUISER ’76 HARLEY DAVIDSON SPORTSTER XL 1200R ROADSTER ’05 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Autoark eologiaa SUOMI-AUTON HISTORIAA SELVITTÄMÄSSÄ Hollywood SHOEBOX 70 02 45 -2 30 7 PAL VKO 2023-47 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 7/ 2 02 3 • 10 ,9 € IMPERIAL CUSTOM 413 EFI ’63 BADASS AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 23 NR O 87 ”S U U RI PÄ IV Ä KO IT TI M A RR A SK U U N PU O LIV Ä LIS SÄ 20 18 , KU N FO RD H A ET TII N LE M IN TA LL ILL E H Ä M EE N LIN N A ST A.”. Alv. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2023 182.900,Sis. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2023 121.900,Sis. Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Takuu 36 kk/200 tkm. Takuu 36 kk/200 tkm. Takuu 36 kk/200 tkm. Alv. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. 24% 6.2L V8 AUT 4X4. Alv. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm
37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 12 50 37 90 6/ 20 23 Alf a Ro m eo GT 13 00 Ju nio r ’69 • Da tsu n 28 0Z X ’82 • Fia t 13 1 Ab art h SE 03 1 -re plic a • Fo rd Es co rt 13 00 ’75 + RS 20 00 ’76 • M erc ury M on ter ey Cu sto m ’62 • M its ub ish i Ga lan t 20 00 GL S ’82 36 84 80 -2 30 6 • PA L VK O 20 23 -4 1 Jokaisella autolla on tarina. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. Teoksen pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä kehityshistoriassa. Nautinnolliset lukuhetket! Mielenkiintoista luettavaa moneen makuun: www.supermarket.fi Vaarin vanha kevytmopedi Camping Automatic Øglænd-mopon monta nimeä Jupiterista T-Siipeen Kovan luokan monttukone Solifer Minicross Tunturi Harrastajien tarinoita 55 47 74 -2 20 1 • PA L VK O 20 23 -0 5 Hinta 12,50 € ALKUPERÄISTÄ VASTAAVA TARVIKEOSA MOPOSPORT.FI ENEMMÄN KUIN MOPOILUN ERIKOISLIIKE V A R A O S A T I T A R V I K K E E T I A J O N E U V O T I V A R U S T E E T MYÖS KLASSIKOIHIN! MYYMÄLÄT JA HUOLTO TAMPERE: KORJAAMONKATU 2 TURKU: RIIMUKATU 6 VANTAA: PETIKONTIE 22 KAIKKI MITÄ TARVITSET YLI 30 000 TUOTETTA TOIMITUSKULUT ALK. Runsas kuvitus. 84 sivua. Mopo-klassikot Erikoisjulkaisu mopojen ystäville. 212 sivua. 228 sivua. 212 sivua. Runsas kuvitus. 2,99 MOPOJEN KOTIINKULJETUS 3,99 UUSITTU VERKKOKAUPPA PARANNELTU TUOTEHAKU JA MONIPUOLISET MAKSUTAVAT: MYÖS MOBILEPAY JA OSAMAKSU M O PO KL AS SIK O T VII PA LE M ED IA T O Y © 20 22 – leh ti va nh oje n m op oje n ys tä vill e Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. Rasvanäppien olohuoneet Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia. 82 82 Tilaa kirjat ja lehdet osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Kirja käsittelee Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. Runsas kuvitus. Lehtipisteissä kautta maan! tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. EDUSTUSJENKKI: Mercury Monterey Custom ’62 TULEVA KLASSIKKO: Renault Safrane RT 3.0 V6 MAINOKSEN IMUSSA: Vaihteisto myyntivalttina REIJO VIKMAN ABARTH-HARRASTAJA TIMANTTINEN ENTISÖINTI MITSUBISHI GALANT 2000 GLS ’82 REISSUN PÄÄLLÄ KESÄN TAPAHTUMAT 6/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 280ZX 280ZX DATSU N DATSU N ?
Sitten, kun joku päivän päätteeksi siivoaa kiireessä roskat tiskin takaa, päätyy tuokin muovikassi roskiin. Tapahtumia olisi ollut tähänkin lehteen tarjolla enemmän, kuin saatiin millään mahtumaan, joten cruisingraporteissa käydään tällä kertaa sellaisissa paikoissa, joista ei ole juuri aiemmin juttuja lehdessämme näkynyt. Cruisingit jatkuvat vielä, mutta isoista kotimaisista tapahtumista edessä on enää kauden päättävä Jenkkiautonäyttely, joka pidetään tänä vuonna viimevuotiseen tapaan Järvenpään Aino Areenalla, samassa paikassa kuin Miss Suomi -kisat. Mukana ovat myös tietysti niin perinteiset Nurmeksen Drive-In & Rock, Ride In Oulu Motor Meet, Turku Kustom Show, kuin jo kolmatta kertaa järjestetty Pistohiekan Hayride Jamboreekin. Samalta reissulta jäi mieleen myös kesän ehkäpä paras kysymys, jonka esittivät Haapsalun mukulakivikatuja komealla siipiavolla cruisailleet neitokaiset istuessaan kaapparioviContinentalimme kyytiin. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Hyviä reissuja 3 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Pääkirjoitus. Eipä siinä, matkailu avartaa. Toiset niistä ovat julkaisukelpoisempia kuin toiset, mutta kaikenlaista on sattunut. Ja tapahtunutkin. Syksyn tullessa on mukava pysähtyä miettimään kesän reissuja ja niihin liittyviä sattumuksia. Uudet, entistä suuremmat puitteet sai raviradalle siirtymisen myötä myös Lappeenranta Cruising, ja pistikin miettimään, että mitä jos se muodostaisi yhdessä Hayride Jamboreen kanssa itärajan superviikonlopun, ja raviradan tapahtuma olisi Forssan Pick-Nickin tapaan sunnuntaina, jolloin kaikki halukkaat ehtisivät molempiin. Haapsalun reissulla menomatka kesti jostain syystä varmaan tuplasti paluumatkan verran, kun Lincolnin luotsaamisesta vastannut ystävämme onnistui valitsemaan omaperäisen reitin useampaankin kertaan. Neliovisten lippua taas pitää korkealla Jamppe Honkalan härski perhecruiseri-Imperial, jossa yhdistyvät luksusmallin tilat ja muskelimoottori ruiskuineen sekä Voodoo-nokkineen. Näinä lämpiminä alkusyksyn iltoina tulee usein se tunne, että vaikka taikaa vielä on, sen voi jo tuntea vähitellen raukeavan. Vaikka viimeisin viikko onkin ollut syyskuuksi hyvin lämmin, sai aamujen kylmyys penkomaan paikkoja vielä hiukan paremmin ja se Messukeskukselle jääneeksi pelkäämäni takki löytyikin lopulta kotoa, toisten takkien alta. Olin jo ehtinyt penkomaan sitä etsiessäni kaikkien autojen takakontit ja sen tallin kaapin, jonne olin laittanut jemmaan näyttelyssä Kylmäniemen Karin Cadillacin vieressä olleet meksikoviltit. ”Miksi te ajatte katto päällä?” No, kun se on tässä mallissa hitsattu kiinni. Mikä siinä lieneekin, että suurin piirtein jokaisessa isommassa kotimaisessa autotapahtumassa hukkaan jonkun vaatekappaleen. Suomi-autojen historian selvittämiseen perehdytäänkin tämän numeron Autoarkeologiaa-jutussa. Autojen kuvaamisen kannalta lämmin ja aurinkoinen alkusyksy on ollut hyvä. Tähän voisi keksiä mitä huvittavampia vastauksia, mutta totuus lienee se, että usein pitkän näyttelypäivän aikana tulee paikan päällä vaihdettua syystä tai toisesta paitaa, ja se toinen jää muovikassiin tiskin alle. E ilen illalla löysin viimein sen pääsiäisestä asti kadoksissa olleen takkini, jonka kuvittelin jo kadonneen kokonaan. Erikoisteema on mielenkiintoinen, nimittäin nelioviset autot, joita meillä Suomessa on perinteisesti ollut paljon. On saatu otettua kiinni se, mitä loppukesän monsuunisateet siirsivät syksymmälle
Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Outi Mentula Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Toimitus. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Mika Maunu, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Pekka Lähde, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B
0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Nyt meiltä saa myös: Vintage Motors Hot Rod Shop, Jäähdytintie 28, Helsinki WWW.VINTAGEMOTORS.FI TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh
62 Harley-Davidson Sportster XL1200R Roadster ’05 Järvenpääläinen Pekka Tolvanen ei ollut omistanut Harrikkaa vuosiin, kun sai niin kovan cafe racer -kuumeen, että sellainen oli rakennettava. kannessa: Ford Custom Convertible ’50 Nro 87. 50 Chrysler Windsor 4D ’59 Lappeenrantalainen Jussi Mäkinen hurahti siivellisiin Chryslereihin tosissaan jo 17-vuotiaana. ESITTELYSSÄ 12 Ford Custom Convertible ’50 Lappeenrantalaisen Rauno ”Rapu” Kettusen viimeisin projekti on Shoebox-avo, jota liikuttaa Cadillacin tekniikka, ja jonka viimeistely kestää tarkemmankin silmän. 18 Imperial Custom 4D HT ’63 Hyvinkääläinen Jamppe Honkala oli vuosien mittaan mieltynyt tehokkaisiin A-korisiin, mutta perheen kasvu vähensi tehokkaasti niiden käyttöä. 30 Dodge Challenger ’73 Kontiolahtelaisen Mikko Jaatisen Challengerin konepeitosta ulos tunkeva Weiandin 6-71-ahdin on ruuvattu 440-isolohkon päälle, eli muskeli-ikonin tehonlisäys on hoidettu perinteisellä metodilla. 56 Chevrolet Thriftmaster 3100 ’48 Kimmo Tolvilan hankkiman ilmajousi-Stepparin hytissä oli niin komeasti patinoitunut pinta, että sellainen piti saada kopioitua uusittuun lavaankin. 36 Chevrolet Camaro ’67 Antti Millasnooren Camaro kulkeutui tuoreeltaan Kaliforniasta parikymppisen Per ”Pelle” Gästrinin kiihdytyspeliksi Keimolaan, ja siitä edelleen osaksi kotimaista kiihdytyshistoriaa. 24 Ford Roadster ’32 Markku Viitala päätti hypätä nelisen vuotta takaperin rodien kohdalla autopelin loppupäähän ja hankki osakasan, josta syntyi muutamassa kuukaudessa B-mallin Roadster. Ratkaisuksi löytyi jättimäinen luksussedan. 7/2023 62 H-D Sportster XL1200R Roadster ’05 12 Täs s ä num e ro ss a 18 Imperial Custom 4D HT ’63 6 AMERIKAN RAUTA 7/2023. 44 Oldsmobile Vista Cruiser ’76 Isokorisiin 70-luvun GM-tuotteisiin tykästynyt oululainen Juha ”Lilli” Liljamo kunnosti harvemmin nähdyn puukylkisen farmarin pienin muutoksin, alkuperäistyyliä kunnioittaen
VAKIOT 8 Rauta-annos Jenkkiautonäyttelyssä nähdään pitkästä aikaa amerikkalainen tähtivieras ja Devils CC juhlii tasakymmeniä. Ruuhkaisesta tapahtumaviikonlopusta huolimatta paikalle saapui komea kattaus kotimaisia kustomeita ja rodeja. Usein alue täyttyykin ääriään myöten kävijöistä, joista moni tulee lähialueelta sekä Lahden ja Orimattilan suunnalta. 42 Muumio Muistelee Antti Millasnoore avaa tragediaa Per Gästrinin muistopalkinnon tarinan taustalla. 81 Drive-In & Rock Nurmeksessa vietettiin tällä kertaa jo Drive-In & Rock -tapahtuman 10-vuotisjuhlia. 10 Pelit ja Vehkeet Tarjolla uutta kivaa imusarjoista erikoisempiin avaimiin. 7 AMERIKAN RAUTA 7/2023. elokuuta Lappeenranta Cruising järjestettiin uudella mallilla ja mikä tärkeintä, uudessa paikassa. 78 Hayride Jamboreee Sadonkorjuu päättää perinteisesti kesän, mutta heinää niitettiin Puumalan Pistohiekalla enemmän mielikuvissa ja mainoksissa kuin todellisuudessa. 76 Lappeenranta Cruising & Swap Tänä vuonna, tarkemmin sanottuna 12. 70 Ride In Oulu Motor Meet Seitsemännen kerran järjestetty Ride In Oulu Motor Meet keräsi ennätysmäärän harrasteajonevoja Äimäraution Raviradan alueelle. 88 Kutjan Kuva Vuoden 1950 Shoebox-mallin Fordista muokattiin lyhytkattoinen avomalli, jota tehdas ei ikinä valmistanut. 78 Hayride Jamboreee 70 Ride-In Oulu Motor Meet 56 Chevrolet Thriftmaster 3100 ’48 TAPAHTUMAT 61 Mäntsälän Pörinät Mäntsälässä kokoonnutaan Juustoportin suurelle parkkialueelle kerran kuussa. ARTIKKELIT 66 Autoarkeologiaa Autoharrastajina olemme siitä onnellisessa asemassa, että omistushistoria on usein mahdollista selvittää, eikä mielenkiintoinen historia aina vaadi sitä, että auto olisi Olavi Virran omistama Ford tai Elviksen entinen Cadillac. 84 Turku Kustom Show Turku Kustom Show järjestettiin neljättä kertaa Kauppakeskus Skanssin parkkihallin katolla. 86 Porvoo Cruising Porvoon seutu tunnetaan erityisesti muskeli-Mopareista, mutta kyllä alueella liikkuu paljon muutakin hienoa kalustoa. 74 Övertorneå Cruising Perinteinen Övertorneå Cruising Ruotsin Matarengissä vietettiin tällä kertaa sään puolesta kylmänkosteissa tunnelmissa
Ice Truckin Shuten entisöi jo Michiganissa asuessaan, ja se nähtiin myös Rod & Custom -lehden kannessa toukokuussa 2009. Myös sen huikea maalaus on miehen omaa käsialaa. Boeckmann palkkasi Shutenin vetämään Orbitron-projektia, ja Shuten onnistui haalimaan entisöintiin mukaan kaikki sitä alun perinkin rakentaneet henkilöt, jotka olivat vielä tuolloin elossa, mukana muun muassa sen suunnittelija Ed ”Newt” Newton sekä legendaarinen kustom-maalari Larry Watson. Vuodesta 2017 Dave on vetänyt Galpinin uutta osastoa, Speed Shopia, joka on keskittynyt vanhojen hot rodien ja kustomien entisöintiin, ja kokoelma kasvaa kaiken aikaa. Dave Shuten ja koko Galpinin omistaja Beau Boeckmann ovat tuttuja myös Car Kings TV-sarjasta. Dave Shuten Suomeen! Nuoremman polven kovimpiin kustomguruihin ehdottomasti lukeutuva Dave Shuten on tulossa Suomeen Jenkkiautonäyttelyyn syyskuun lopulla. ”Henry Jaded” Gasser kuuluu Shutenin Galpin Speed Shopille rakentamiin ”uusiin” autoihin. Vuonna 2007 hänen ystävänsä Michael Lightbourn teki sitten latolöytöjen latolöydön, ja onnistui paikallistamaan Rothin kadonneen Orbitronin, joka päätyi Kaliforniaan Galpin Motorsin hallituksen puheenjohtajalle, Beau Boeckmannille. Galpinhan kuuluu USA:n suurimpiin autokauppoihin, ja tuli viihdeteollisuuden puolella tutuksi MTV:n Pimp My Ride -sarjasta, jota tehtiin viidennestä tuotantokaudesta eteenpäin autojen varusteluun ja rakenteluun erikoistuneella Galpin Auto Sportsilla. Vanhemman polven villien show rodien rakentajien, kuten Ed ”Big Daddy” Rothin inspiroima Shuten päätyikin rakentamaan uudelleen Rothin vuonna 1963 rakentaman ja sittemmin kadonneen Mysterionin sekä Rothin rakennelmien inspiroiman oman päänsä tuotoksen, Astrosledin. Shuten ei ole pelkästään suunnittelija ja tiiminvetäjä, vaan myös erittäin taitava peltiseppä sekä erikoismaalari. Nämä, kuten Shutenin entisöimä Dan Woodsin Ice Truck -rodikin, päätyivät Rod & Custom -lehden kansikuva-autoiksi. Detroitin seudulla kasvaneen, tänä vuonna 51-vuotiaan Shutenin ensimmäinen oma auto oli ’66 Impala SS, ja Dave katseli pienestä pitäen vierestä isänsä työskentelyä automekaanikkona. Projektin myötä Dave sai pysyvän työpaikan Van Nuysilla Kaliforniassa toimivalta Galpinilta, ja muutti länsirannikolle. Shuten on tullut tunnetuksi tinkimättömyydestään, mitä kuvastaa myös se, että kolmenelosen tekniikaksi tuli ’65-mallinen 427 SOHC Sideoiler. Daven tuoreimpiin projekteihin kuuluu alkuvuodesta Galpin Speed Shopin kokoelmaan hankittu ”Skyship” ’59 El Camino, joka on kustomoitu jo 60-luvulla, ja jota entisöidään vanhaan loistoonsa. Shuten on suurelle yleisölle tuttu lähinnä Discoveryn Car Kings tv-sarjasta, mutta on rakennellut autoja jo vuosia ja vuosia ennen tuloaan suurempaan julkisuuteen. Huikean hieno ”Iron Orchid” ’34 Ford valmistui 2013. Kyseessähän on se paikka, jonne lopulta siirtyi kaikki Barrisin Kustom Citynkin arvokas rekvisiitta aina firman kylttiä myöten, kun vain muutaman kivenheiton päässä Galpiniltä sijainnut paja tyhjennettiin 2021. Shutenin oma harrastus kulki niin monen suomalaisenkin harrastajan tapaan pienoismalleista täysikokoisiin autoihin, ja 1990-luvun alussa Shuten sai työpaikan General Motorsilta Journeymen Tool and Die makerina. 8 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Yksi parhaiten tunnetuista Shutenin rakentamista autoista on hänen Boeckmannille rakentamansa ja 2013 Detroit Autoramassa ensiesitelty ”Iron Orchid” Ford ’34 5w Coupe, joka ei ole jäljitelmä mistään vanhasta show rodista, vaan kokonaan uusi, niiden henkeä kunnioittava laite. Mies kertoo, että tavoitteena oli avata Galpinin museon Speed Shop -laajennus jo tänä vuonna, mutta töitä tuntuu riittävän siinä määrin, että kenties se avataan yleisölle ensi keväänä. Ed ”Big Daddy” Rothin Orbitronin entisöinti oli se työ, joka vei Dave Shutenin Galpinille. Dave Shutenin voi tavata Jenkkiautonäyttelyssä Järvenpään Aino Areenalla 30.9.-1.10
Devilsten x 2 – 20 v. Yokohama Hot Rod Custom Show Jokohama, Japani T apah tuma t i 9 AMERIKAN RAUTA 7/2023. alkaen klo 16 Devils CC:llä, Seppolantie 21, Kotka. perjantai Porvoo, Kuninkaanportti (Ruiskumestarinkatu) Kuun viimeinen lauantai Raasepori, Karjaan ABC Kuun 1. 490,SK-3R-30-83U KARDAANI 3” RAKENNUS SARJA 28,6/93 gm ristikot s-sok 16 ............................................................ 409,SK6769-350S KARDAANI CAMARO 1967-69 TH350 1260mm 27 X 82 ...................................................... perjantai Hyrylä, Burger King Kuun 1. 335,PCE216.1010 YOKE VAIHTEISTON FORD C4, AOD, T-5 1330 28 spl .......... Ensi alkuun Devilsit olivat tiloissa vuokralla, ja vuoden sitkeiden neuvottelujen jälkeen saivat hankittua sen kerhon omiksi tiloiksi. kemut Devils CC, Seppolantie 21, Kotka 3.–4.11. perjantai Tampere, Motor Power (Pirkkalan Sarankulma) Kuun viimeinen lauantai Vaasa, Tuesday Coffee meet, Grillo, Sundom Kesätiistait klo 18–20 Vantaa, Rekolan Shell Kuun viimeinen perjantai Vantaa, Tiedekeskus Heureka Kuun 3. NIIDEN OSAT KYSY lISÄÄ KARDAANIT 30.9.–1.10. Tarjolla on myös ruokaa, ja voi bileissä ottaa jopa tatuoinnin walk-in-periaatteella! Devilsten x 2 14.10. lauantai Kajaani, ABC Kuun 1. Lauantai Mäntsälä, Juustoportti Kuun viimeinen perjantai Nokia, Nokian Panimo Oy Parittomat keskiviikot Nummela, Prisma Kuun 2. Lokakuun puolivälissä meijerillä juhlitaan kerhon parikymppisiä Devilsten x 2 -kemujen merkeissä, ja paikalla esiintyy Masa Saloranta Roots Trio sekä Sikovuori-bändit. lauantai Pori, ABC Tikkula Kuun 1. 122,SY-904-1330 YOKE VAIHTEISTON 904 MOPAR 27,4 X 82s ................... Verstas Goes Kustom Kulture Nakkilan Verstas 14.10. 187,SY-727-7260 YOKE VAIHTEISTO 727 MOPAR 27,4 x82s ....................... perjantai Helsinki, Kauppatori Kuun 1. (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info WEBSTORE OPEN 24/7 MS-101 KARDAANI MUSTANG 1965-70 ALUMIINI 50 1292mm C4 .................................................... Alajärvi (ABC/S-Market) Kuun 1. Phone. 369,SK-31-31-83 KARDAANI 3” RAKENNUS SARJA 1310 27/82 1560 .............................................................................. lauantai Jyväskylä, ABC Keljonkangas Kuun 2. perjantai Klaukkala, Jäähallin parkkipaikka Kuun viimeinen lauantai Lahti, Ace Corner Kuun 2. Kavereilla kävi tuolloin sikäli harvinaisen hyvä tuuri, että kotiseudulta löytyi joutilaana seissyt vanha meijerikiinteistö, jonka he saivat vuokrattua tallitiloikseen. Jenkkiautonäyttely Aino Areena, Järvenpää 30.9. 132,SY-C6-1330 YOKE VAIHTEISTON FORD C6 27 x 92 31 spl ....................... perjantai Cruisingit TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA, Avoinna arkisin 8.30-17.00. 589,MS-107S KARDAANI FORD/MUSTANG 1971-72 1197 mm SB-C6 ................................................................. 198,.................................................... perjantai Järvenpää, ST1 Kuun 3. SEMA Fest Las Vegas, USA 25.11. 99,2-3-12411X YOKE VAIHTEISTON Jeep NP231 Transfer Case 27 x82 2 .. lauantai Kerava, Neste Kuun 2. perjantai Espoo, Fat Lizard (Otaniemi) Kuun 2. 79SY-350-3R YOKE VAIHTEISTON TH350/TH700R4/4L60E 28,6 x 93 27 ... 129,3-3-5551X YOKE VAIHTEISTO TH400-TKO-4L80E 4w d pitkä 30,2x92 .. Perjantai Riihimäen Turpakäräjät (Ullan Pakari) Joka keskiviikko Seinäjoki, (Citymarket) Kuun 2. Devils Car Club 20 vuotta! Kotkan Devils-kerhon perustamisesta tulee tänä vuonna täyteen jo kaksi täyttä vuosikymmentä. Ekens Gassers Swap & Meet Tukholma, Ruotsi 3.12. Vuonna 1956 Kymenlaakson Osuusmeijerin käyttöön rakennetussa kiinteistössä oli toiminut sitä ennen hyvin sekalaisia yrittäjiä, eikä sen kunnosta ollut käytännössä pidetty minkäänlaista huolta
Toinen RetroSoundin uutuus on ’60-63 Chevroletin ja GMC:n C/K-sarjalaisiin tarkoitettu Denver, joka sopii suoraan mallien kojelaudan 1,5 x 3,5 tuuman aukkoon. 10 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Tuoteuutuudet. Myös USB-portteja on kaksi, ja USB:n kautta onnistuu myös 2,1 ampeerin laitteen lataus. Yksitasoinen, 4150-laipalla varustettu imusarja sopii käytettäväksi Square Bore -kaasuttimien ja Sniper EFI -järjestelmien kanssa, ja on siksi erinomainen vaihtoehto esimerkiksi moottoriswapeissa. Hemi-imusarja Holleyltä Chrysler Gen III Hemi -moottoreihin suunnitellut Holleyn uudet imusarjat ovat nyt US-Partsin valikoimissa. Kuvan Corvette-baarituoli 179€, ja saatavilla on useita eri versioita, kuten Fordia, Chevroletia, ja Moparia. Hinnat paketeille 379,00 € – 569,00 €. Toimittanut: Tomi Eronen Uutuusmalleja RetroSoundilta RetroSound Dallas Radio on virallisesti lisensoitu Ford Radio Face, joka on suunniteltu jäljittelemään alkuperäistä tehdasradiota ’85-86 Ford F-sarjan malleissa. Kojelaudan designia mukailevien nuppien ja painikkeiden ohella siitä löytyy Fordlogo. Motor 6 sen sijaan on suoraan iPod/iPhone -yhteensopiva ja varustettu edullisempien mallien varusteiden lisäksi digitaalisella DAB+ radiolla sekä erillisellä subwoofer-lähdöllä. Sk-autosound.fi. Dallasin tapaan Denveriä on saatavana samoilla kolmella eri keskusyksiköllä. Dallas on saatavana kolmella eri keskusyksiköllä. Myös Denverin design on suunniteltu sopimaan alkuperäiseen sisäilmeeseen. Usparts.fi. Dallas kiinnitetään suoraan auton tehdasradion aukkoon mukana tulevalla kiinnityssarjalla ja ajoneuvokohtaisella johtosarjalla. Motor 1A sisältää AM/FM RDS-virittimen sekä 3,5 AUX-plugilisätulon, 2A taas myös sisäänrakennetun Bluetoothin handsfree-mikrofoneineen, 32 000 värin näytön sekä USB-portin ja RCAlähdöt lisävahvistimille. Laaja tehoalue 7500 rpm asti. Hinta 599,90€. Jarimaki.fi. Matala design tuo tilaa konepellin alle ja helpottaa erilaisten ahtimien tai ilokaasun asennusta. Tuoleja talliin tai vaikka keittiöön Jari Mäen valikoimista löytyvät talliin, man caveen tai keittiöön tyyliin sopivat tuolit
Paitoja pickup-hahmoille Tarun mukaan tosi henkilöt ajavat avolavalla, joten sitä on hyvä korostaa asianmukaisella kuvalla varustetulla t-paidalla. Weirdantiques.fi.. Asianmukaiset avaimet Vintage-valtakunta tv-sarjastakin tutuilta Weird Antiquesin veijareilta saa nyt myös harrasteautojen avaimia. Saatavilla on niin amerikkalaisten autojen yleisaihioita kuin vanhempiin virtalukkotyyppeihin sopivia alkuperäisaihioitakin, ja kirsikkana kakun päällä erityisen komeita erikoisaihioita moniin merkkeihin ja malleihin. Avaimet jyrsitään mallin mukaan paikan päällä, hinnat 15-50 € per avain riippuen käytettävästä aihiotyypistä. Jarimaki.fi. Jari Mäen valikoimista löytyy niitä useimmille jenkkitruckmerkeille. Kuvan RAM-t-paita 39€
Hollywood Shoebox 12 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Teksti: Pekka Lähde • Kuvat: Tomi Eronen Shoebox 13 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Viimeisin projekti on kuitenkin astetta tuoreempi Shoebox-avo, jota liikuttaa Cadillacin tekniikka, ja jonka viimeistely kestää tarkemmankin silmän. Ford Custom Convertible ’50. Lappeenrantalainen Rauno ”Rapu” Kettunen muistetaan hyvin 90-luvulla rakentamastaan ’35 Ford -rodista
Koneeseen oli lisäksi istutettu vielä vuoden ’55 Eldoradon 2x4 imusarja kaasareineen. Avo-Ford siirtyi perheen aktiiviseen käyttöön ja siitä ovat todisteena esimerkiksi joulukuun 25. Paikallisten suomalaiskontaktien avulla auto saatiinkin Finn-US:n rahtiasemalle Los Angelesiin ja sieltä Suomeen. Kardaanitunnelia jouduttiin hieman modifioimaan uutta laatikkoa varten. Ei kovin kestävä parisuhde, ainakaan laatikon kannalta. Rapun rodi lienee antanut oman innoituksensa pajalla myös muille, sen verran monta hienoa hot rodia sieltä on syntynyt. Kilpakuski Bill Frick nimittäin alkoi modifioida uusia Fordeja ja Studebakereita New Yorkissa 1949, ja perusti sitä varten pajan nimeltä Bill Frick Motors. Berryt antoivat toki vielä vaihdossa ’34 Ford Coupen, josta ei tosin paljoa enää hyvitetty. Peräksi Rapu vaihtoi 3,25-välityksellä varustetun Fordin 8-tuumaisen. Ajettavaksi rakennettu. Uudet vuoden 1951 mallit olivat jo saatavilla, joten Moonilla oli hieman varaa tiputtaa uuden auton sticker price -hintaa. Suuri päivä koitti marraskuun puolivälissä 2018, kun Ford haettiin Lemin tallille Hämeenlinnasta. Oikeasti hyvä aihio. Mielessä välkkyi kuitenkin avomallinen shoebox-Ford, jota hän alkoi etsiä tosissaan vuonna 2018. Muun muassa raidetankoa oli hitsattu, joten voitiin todeta, että auto ei ollut ajokuntoinen, vaikka hyvältä näyttikin. Joka tapauksessa heti, kun aihio oli saatu Lemille, Rapu laittoi todellakin toimeksi. Tuo ’35 oli myös ensimmäinen rodi Lemin tallilla, eli niin sanotulla Juvolan Pajalla, jossa Rapu on ollut mukana jo varhaisessa vaiheessa. Shoebox todettiin myös paikan päällä koriltaan hyväkuntoiseksi, ja sen pohjassa oli vielä tehtaan maali. Lemin rodipioneeri. Toki myös outoja virityksiä ja puutteita löytyi. ”Onnea uuden Fordin johdosta. Tällä kertaa kun Cadillacin koneen perään istutettiin Wildcapin adapteri, jolla TH700 saatiin paikalleen ottamaan väännöt vastaan. Hyväkuntoinen runko puhallettiin ja maalattiin. Teitte hyvän valinnan.” Elettiin joulukuun 5. Näyttävän näköinen paketti kaiken kaikkiaan ja täyttää konehuoneen totaalisesti. 14 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Ford Custom Convertible ’50. Vaikka kaikki alkoi ’65-mallisesta Fairlane STW:stä, ei Rapu mitenkään yhteen merkkiin missään vaiheessa jämähtänyt, vaan alla ehti olla muun muassa ’65 Chrysler Newport, ’69 Chevy Impala -avo sekä ’74 Cadillac Eldorado ennen kuin hän aloitti hyvin tunnetuksi tulleen ’35 Ford 3W Coupensa rakentelun. ”S old!” huudahti vaaleaan puuvillapukuun ja kiiltäviin kenkiin pukeutunut leveästi hymyilevä automyyjä Moon Mullins ojentaessaan kätensä Berryn pariskunnalle, joka oli juuri ostanut häneltä uuden kiiltävänmustan 1950 Ford Custom Convertiblen. Mielenkiintoisin muutos oli kuitenkin tehty auton tekniikan puolella, nimittäin joku on matkan varrella istuttanut siihen Cadillacin 50-luvulta peräisin olevan myllyn. Hän asensi uusiin Fordeihin Cadillacin 331 kuutiotuuman V8:n ja myi autoja nimellä Fordillac. Rapu teki taustatyöt hyvin ja neuvotteli pitkään ostajan kanssa, ja Ford vaikutti hyväkuntoiselta ja hänen ajatuksiinsa täydelliseltä aihiolta. Rättikatosta esimerkiksi puuttui hydraulisylinterit ja sen lisäksi autoa oli madallettu jossain tuunauspajassa hyvin erikoisin ja vaarallisin keinoin. Melko pian potentiaalinen auto löytyikin Oregonista. Tuo auto tuli maahan 1989, ja siitä ehti syntyä Rapun käsissä kaksi eriväristä versiota, joista jälkimmäinen oli chopattu. Peräksi oli aikojen saatossa vaihtunut ’55 T-birdin murikka 3,70-välityksellä. Rapu on rakentajana tunnettu myös siitä, että aikaa ei tuhlata. Lopulta tuli kuitenkin se hetki, kun kolmevitosen kanssa kaikki oli nähty, ja auto myytiin Ruotsiin. Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Suomessa aloitteli jenkkiautoharrastustaivaltaan lappeenrantalainen Rauno ”Rapu” Kettunen. Adapterin avulla Caddyn pannu oli yhdistetty Fordin omaan 3-vaihteiseen manuaaliin. Liekö rakentaja saanut idean Fordillacista. Vauhti on kova, mutta työn laatu silti erittäin hyvä. Kun rodi oli myyty, Rapu pitikin usean vuoden tauon koko harrastamisesta ja autojen rakentelusta. Vääntökoneen vaatimana asennettiin B&M Holeshot 2000 lukkoturbiini, ja nelivaihteisen automaatin sähköinen ylivaihde muutettiin samalla hydraulitoimiseksi. päivä samana vuonna Hollywood Hillseillä tallentuneet piknik-kuvat. päivää vuonna 1950. Saman käsittelyn saaneet Studebakerit vääntyivät myyntinimelle Studillac. Auto purettiin melko perusteellisesti palasiksi ja maalauksen valmistelu aloitettiin
15 AMERIKAN RAUTA 7/2023. ’40 Fordin ratti on kiinni modernin tiltin päässä ja kojelautaa koristavat vanhemmat, jo Jenkeissä maalatut stripet. Etupenkkiä on madallettu kymmenisen senttiä. Sisustassa on vanhaa ja uutta sulassa sovussa. Stripeteema jatkuu myös takapenkin selkänojassa. Mielenkiintoisin muutos oli kuitenkin tehty auton konehuoneen puolella, nimittäin joku on matkan varrella istuttanut siihen Cadillacin myllyn
Moottori: Cadillacin V8, jyrkempi nokka, ’55 Eldoradon 2x4 -imusarja kaasuttimineen, ’57 Cadillacin valupakosarjat sekä vesipumppu, AM-Worksin tekemä rosterinen tuplaputkisto. Kiitos: Ajoneuvoverhoomo K. Alusta: Edessä 2,5" droppispindlet sekä 2,5" madaltavat jouset, Jamcon kallistuksenvakaaja, takana Vallilan Takomolla teetetyt lehtijouset madaltavin riipukkein, Borgesonin tehostettu ohjaussimpukka. Laurikainen. Cadillacin pata täyttää konehuoneen melko täydellisesti. Jarrut: Jamcon levyjarrut edessä, rummut takana, 2-piirinen tehostettu pääsylinteri. Kätisyyden vuoksi esimerkiksi vesipumppu on ’57 Caddysta. Vanteet: Punaiset 15" peltivanteet pillerikapselein ja trim ringsein. Voimansiirto: GM TH700R4-automaatti, B&M Holeshot 2000 -lukkoturbiini, Fordin 8" perä 3,25:1 välityksellä. Faktat Ford Custom Convertible ’50 • Omistaja: Rauno ”Rapu” Kettunen Paikka: Lappeenranta. 16 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Ford Custom Convertible ’50. Osien sijoittelu on täytynyt miettiä huolella, koska tilaa on vähän. Ilmanputsarit ovat ’58 Corveten. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 205/75 R15 Sisusta: ’40 Fordin ratti, Ididitin rattiputki, Kirsi Laurikaisen tummanruskealla nahalla uudelleen verhoilemat penkit ja ovipahvit. Kori: Maalattu uudelleen kiiltävänmustalla, TiNin pinstripet, rättikaton profiilia muutettu sulavammaksi
Pakoputket teki uusiksi rosterista lappeenrantalainen AM-Works. Auton tummanpuhuvaa ulkoasua korostettiin vielä tummennetuilla takavalon linsseillä. Tämä mielessä voinee ennustaa, että Fordia tullaan edelleen aktiivisesti jalostamaan, ja esimerkiksi skirtsit ovat paraikaa työn alla. Vaikka aihio oli koriltaan hyvä, tuli automaalari vielä etukäteen katsomaan, mikä määrä pohjatöitä oli tiedossa. Myös kallistuksenvakaaja on Jamcolta. Ulkopuolella homma olikin hieman helpompaa. Rättikaton mekanismeista puuttui niin sylinterit, pumppu kuin takarautakin. Uudet straipit koriin veti ammattitaidolla TiNi. Puskurit ja muutkin kiiltävät oli kromattu uudelleen jo USA:ssa, eikä niihin tarvinnut kajota. Cadillacin kone on sen verran mielenkiintoinen, että ansaitsee oman huomionsa. Ja nyt kun Shoeboxilla pääsee nauttimaan ajamisesta, on Rapulla alkanut kalvaa mieltä se ’35 Ford, että jos joskus vielä, joten hiljaisessa etsinnässä onkin ’36 3W Coupe. Renkaiksi valittiin Kontion vyörenkaat levein valkosivuin. Taakse tuli Vallilan Takomolla teetetyt uudet lehtijouset ja madaltavat riipukkeet. Kontti auki, picnic-tarvikkeet esiin ja pöytä koreaksi. Mikä on juhliessa, kun alla on uudenkarhea ’50 Ford Custom Convertible. Sen Rapu teki itse käytyään ensin ottamassa mallia Tomahawk Townin Hakkaraisen Lexan ’50 avosta. Ken Rapun tuntee, tietää, että hän tykkää nimenomaan ajaa ja paljon, joten ihan ensimmäisenä hoidettiin ajettavuuspuoli kuntoon. Saas nähdä, mitä tuleman pitää... Sisustan osalta muutoksia on tehty aika paljonkin, niitä ei tosin heti huomaa. Auto oli maalarinkin mielestä erittäin hyvä koriltaan, joten sopimukseen päästiin. Eteen asennettiin myös Jamcon levyjarrut 2-piiritehostimella, takana palvelee edelleen rumputekniikka. 17 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Öljynsuodatin siirrettiin sisälokasuojan päälle, koska tilaa on todella vähän. Päälle vedettiin kiiltävänmusta pinta, joka tekee oikeutta hyvälle korille ja Shoeboxin muodoille. Tehoa pitää olla riittävästi ja jos joku osa-alue ei toimi, se laitetaan uusiksi. Moottori remontoitiin ja sen koneistukset teetettiin Lahden Kansityössä. Penkkiä on madallettu noin 10 sentin verran, ja uudet verhoilut pinstripe-tikkeineen taiteili Lemillä Kirsi Laurikainen. Pakosarjat ja vesipumppu ovat ’57 Cadillacistä asentuvuuden ja kätisyyden takia. Joulun viettoa Hollywoodin tapaan 25.12.1950. Powered by Cadillac. 15” peltivanteet maalattiin punaisiksi ja niihin lisättiin orkkisnapit ja kromikehät. Rapun filosofiana rakentelussa on tehdä auto ensisijaisesti ajoa varten. Sisustasta ja varsinkin kojelaudasta löytyi vanhaa hyväkuntoista straippia, joten ne jätettiin ohjaamon koristeeksi. Itse kangaskatto oli ehditty jo USA:ssa vaihtaa, mutta Rapu muutti sen profiilia hieman sulavammaksi. Ohjausta parannettiin Borgesonin tehostetulla simpukalla ja etuakselisto koostuu nyt 2,5” pudottavista droppiakseleista Jamcon ohjausosilla ja hieman jäykemmillä 2,5” madaltavilla jousilla. Sähköt oli pakko uusia ja niin tehtiinkin alkuperäisiä johdotuksia mukaillen
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Tia Blomqvist Muskelilaiva M us keli M us keli-18 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Imperial Custom 4d HT ’63. Hyvinkääläinen Jamppe Honkala oli vuosien mittaan mieltynyt tehokkaisiin A-korisiin, mutta perheen kasvu vähensi tehokkaasti niiden käyttöä. Ratkaisuksi löytyi jättimäinen luksussedan, josta piti sitten kuitenkin kutitella reilusti lisää voimaa
19 AMERIKAN RAUTA 7/2023
413-kuutiotuumainen pata oli muuten orkkiskunnossa, mutta siihen oli jo laitettu tuo Fitechin ruisku. ”Olin menossa katsomaan toista autoa, yhtä Cadillacia, mutta sillä välin, kun tehtiin lähtöä, tämä oli ilmestynyt myyntiin. Ne myös tekevät katseesta jotenkin häijyn näköisen. 20 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Imperial Custom 4d HT ’63. Alkuperäisessä Mayan Gold Metallic -värissä ollutta Imperialia oli jalostettu merkille epätavalliseen suuntaan jo ennen sen tuloa Jampelle. Niin matka suunnattiinkin Kirkkonummelle. Aiempi omistaja, Lindströmin Mika, oli tehnyt ruiskuasennuksen takia myös bensalinjat uusiksi ja asentanut Holleyn bensapumpun”, Jamppe kertoo. ”Tuossa oli alla tummat Rocketin 17-tuumaiset vanteet, alkuperäiset 15” peltivanteet kapseleineen tulivat kuitenkin mukana kontissa. Oli minulla kyllä silloin pian kortin saamisen jälkeen ’64 Pontiacin Grand Prix, mutta sittemmin on ollut noita A-body Mopareita.” Tuolloin, pari vuotta sitten keväälläkin Jampen tallista löytyi niitä useampi, mutta varsinaisena ajopelinä hänellä oli melkoisen raikkaalla pikkulohkolla varustettu musta ’65 Valiant, joka tunnetaan nimellä Mörkö. ”Tuon vieläkin minulla olevan harmaan Valiantin lisäksi mulla on ollut niitä neljä muuta. Sitten tuli tilanahtaus, niin piti hankkia tollanen laiva”, mies selittää nauraen ja jatkaa: ”Se Mörkö-Valianttikin oli kaksipaikkainen, ettei sillä perheajoa paljoa ajeltu.” Koska tallissa odotti jo toinen kisaisempi A-body-projekti, päätyi Mörkö myyntiin Imperialin tultua perheeseen, ja lopulta se löysi uuden kodin Länsi-Uusimaalta. Kaksi kuusvitosta, yksi ’67 Valiant ja yksi ’65 Dart. ”2021 heinäkuussahan mä ostin sen”, Jamppe Honkala aloittaa tarinan siitä, kuinka hänestä tuli Imperial-mies hetken mielijohteesta. Ruisku-Wedge. Se olisikin ollut melkoinen päähänpistos, jos olisin semmoisen Cadillacin ostanut. Enkelinsilmäumpiot keulalla vihjaavat, että Imperialia ei ehkä ole teknisestikään entisöity
Eroa on lähinnä sisäverhoiluissa, joita muuten tämänikäiseen Imperialiin oli saatavilla useampina eri vaihtoehtoina kuin ulkovärejä! ”Verhoilut tähän on jossain vaiheessa uusittu. Maahan auto on tullut jo 90-luvun alussa Floridasta. päivä, ja on valmistenumeroltaan 36, eli ihan ensimmäisiä kuuskolmosia. Peräpäähän Imperialeissa muuttui aivan erinäköiseksi joka vuosi, ja siinä, missä kuusykkösessä oli yhdet automaailman suurimmista siivistä, oli kuuskakkosessa niistä jäljellä enää tyngät, joiden päälle oli asennettu rakettimaiset takavalot. Virgil Exnerin aikakauden viimeiseksi jäänyt 1963-vuosimallihan oli myös viimeinen, jossa käytettiin mallivuodelle 1961 lanseeratun tyyppistä ”irtolamppukeulaa”, jossa ajovalot seisovat omilla jaloillaan niille koriin muotoilluissa poteroissa. Tämä on valmistunut tammikuun 22. Äkkiseltään tunnistamattoman näköiset vanteet ovat siis tosiaan merkiltään Centerlinet, ja malliltaan Sundance. 21 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kaikkiaan mallia on valmistunut neliovisena 3 264 kappaletta.” Hieman Crownia alhaisemmasta hinnastaan huolimatta Custom jäi tosiaan viimeisinä vuosinaan selvästi Crownia vähemmän myydyksi, ja Jampen yksilö lieneekin ainoa lajissaan Suomessa. Sisällä askel kohti muskelimaailmaa oli otettu korvaamalla alkuperäinen avaruushenkinen mittaristo paneelilla, johon oli upotettu sarja Auto Meterin mittareita. Sytytys oli myös muutettu kärjettömäksi. Imperial edustaa Custom-mallin viimeistä vuosikertaa, ja vaikka kyseessä oli se luksusmerkki Imperialin hinnat alkaen -malli, on sen neliovinen hardtop-kori se aivan sama kuin kalliimmassa Crownissa, eikä Jampen yksilön varustelukaan kuuteen suuntaan säätyvine sähköpenkkeineen ja sähköikkunoineen juuri Crown-mallista poikkea. Mallivuodelle 1963 perään tulivat uudet, takalokasuojien eviin upotetut pystyvalot, ja perän ilme muuttui aivan toisenlaiseksi. ”Nopeusmittari on GPS-toiminen”, Jamppe valaisee
Nopeusmittari toimii GPS:llä, muut pyöreät mittarit ovat Auto Meteriltä. Autoon on piilotettu myös kunnolliset stereot DLS:n pääkaiuttimineen ja Digital Designin subbareineen. Moottoria ei ole viritysten jälkeen dynotettu, joten jää arvailun varaan, paljonko tehoa nykyisin löytyy, mutta jotain voi laskeskella siitä, että tehdas ilmoitti 413-kuutiotuumaiselle moottorille vakiokunnossa 340 hevosvoiman teholukemat… Sisusta on verhoiltu uusiksi alkuperäiseen tyyliin. Tässähän oli tullessa jokainen ajovaloumpio erilaisilla rihlauksilla, joten keula oli ihan hirveän näköinen. Neliskulmaisen orkkisratin takaa pilkistävä mittaristo sen sijaan on kaikkea muuta kuin alkuperäinen. Ei ole varmuutta, onko se remontti tehty Suomessa vai jo Jenkeissä, mutta laakereissa oli joka tapauksessa 1986 vuoden leimat.” Moottorin virittämisen yhteydessä vaihteisto käytiin täysin läpi ja sitä vahvistettiin. Onhan vuosimalleissa 1959-1965 moottorina tehomoottorina legendaarinen 413 Wedge. Se oli ihan valmis pakka sopivan kokoisine renkaineen. Alakertaan on 90-luvulla uusittu laakerit ja tehty perusremppa, ja alakerta oli edelleen tosi siistin näköinen, kun se nyt avattiin. Kun mulla oli siinä Mörkö-Valiantissakin tollaset, tosin 7-tuumaiset, niin ajattelin, että tohonhan ne on pakko saada”, Jamppe selittää. Jamppea kuitenkin on teho vetänyt aina puoleensa, ja alkukesästä Imperialkin sai reilun annoksen lisävoimaa keulalleen. ”Mä oon yrittänyt tuolla Facebook-ryhmissä kysellä, onko kellään tuollaisia täällä, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi tullut toisia vastaan. Ei siis tarvinne pelätä, että tulisi viereen toinen Imperial samanlaisilla vanteilla. Ne olivat tulleet Suomeen tuttavani Paulin ’64 Impalan alla, ja hän totesi, ettei hän tuollaisia siihen alle laita. Imperialeja ei ole totuttu mieltämään mitenkään sporttisiksi, vaikka kulkua löytyykin jo vakiokunnossa pitkälti yli kahden sadan. ”Varmaan ensimmäinen asia, jonka autossa muutin, olivat nuo Angel Eye -umpiot. Pauli sitten tykästyikin niihin minun vanhoihin tummiin vanteisiin, ja lopulta vaihdoimme pyörät päittäin. 22 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Imperial Custom 4d HT ’63. Vanhatkin vanteet olivat paikallaan jaonmuutosspacereillä, kun niissäkin oli Letukan jako, joten nämä kävivät niiden kanssa paikalleen.” Äkkiseltään enemmänkin vanteita katselleelle tunnistamattoman näköiset vanteet ovat siis tosiaan Centerlinet, ja malliltaan Sundance. ”’21-22 talvella tuli sitten nuo 18-tuumaiset Centerlinen vanteet. Saattavat olla vaikka ainoat Suomessa”, Jamppe pohtii. ”Talvitien Juho pisti Mopar Finland Crew -kerhon swapissä tavaraa myyntiin, ja siitä sitten innostuin, että pitäisköhän mun laittaa niitä tähän. Voodoo-voimaa. Sieltä tulivat 440-koneen portatut 452-isoventtiilikannet sekä Lunatin Voodoonokka. Jamppea kuitenkin on teho vetänyt aina puoleensa, ja alkukesästä Imperialkin sai reilun annoksen lisävoimaa keulalleen. Tilasin Ruotsista ANABilta shorty-rosteripakosarjat, putkiston tein itse 2,5-tuumaisesta x-pipen kera
Moottori: 413 cid Wedge BB V8, portatut 440-moottorin 452-kannet, Fel-Pron 1 mm kansitiiviste, Lunati Voodoo -nokka 268/276 astetta (.513 nosto), Holley Street Dominator -alumiini-imusarja, FiTechin ruisku, Holleyn bensapumppu, Spectren cold air intake K&N:n filttereillä, kärjetön sytytys, MSD Blaster 2 -suurtehopuola, ANABin shorty-rosteripakosarjat, 2,5" tuplaputkisto x-pipella, iso alumiinijäähdytin tuplaflekteillä. Faktat Imperial Custom 4d HT ’63 • Omistaja: Jamppe Honkala, 35 • Paikka: Hyvinkää. 23 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Polttoaineen syötöstä huolehtii FiTechin ruisku, ja imuilma moottoriin kulkee erikoisennäköisen Spectren cold air intaken läpi. Jarrut: 11" rummut joka nurkassa, jarrutehostin. Voimansiirto: TF727nappiautomaatti, Haaksin tekemä turbiini korkeammalla stallilla, 8 3/4" -perä 2,76:1 välityksellä. Kiitos: MFC ry:n jäsenille, joilta löytyi osat, apu ja tuki. 413 Wedgeä on piristetty muun muassa isoventtiilikansilla ja Lunatin Voodoo-nokalla. Kartioputsarit ovat K&N:n tavaraa. Sisusta: Uusi alkuperäistyyppinen verhoilu, GPS-nopeusmittari, Auto Meterin mittarit, Kenwood KMM-BT358 -soitin, Autostudio CB450 HLX 4-kanavapääte, Audison SR1DK -vahvistin, DLS:n 5,25" koaksiaalit edessä, DLS:n 6x9" takana, Digital Designin DD608 8" subbari, takakontissa 2 x Optima Red Top erotusreleellä. Alusta: Vääntösauvat edessä ja takana. Vanteet: Centerline Sundance, edessä 8x18" ja takana 9,5x18" Renkaat: Nankang 245/45 R18 edessä, 275/40 R18 takana. Kori: Angel Eye -ajovalot
Maken Kuuma Kanki 24 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Kuuma Kanki 25 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Omistettuaan kymmenkunta vuotta projektikuntoisen A-Coupen ja hankittuaan sittemmin sen rinnalle A-Tudorin, päätti Markku Viitala hypätä nelisen vuotta takaperin autopelin loppupäähän rodien kohdalla, ja hankki osakasan, josta syntyi muutamassa kuukaudessa B-mallin Roadster. Ford Roadster ’32
Peräpään jousesta on heitelty vähän lehtiä pois, että siitä sai vähän pehmeämmän ajaa. Jarrukengät, -sylinterit ja -letkut tulivat Vintage Motorsilta. Valmistumisensa jälkeen ’32 ei ole ollut poissa liikenteestä kesäisin ollenkaan, vaikka Makella on harrastepelinä myös 409-koneinen ’63 Impala. Aulikselta tuli ne moottorin korvat sekä S-Curvevesiletkut”, Make listaa. Mulla oli vaihtoehtona ostaa Mikkosen Esalta Tomahawkilta se ’39 Cadillac, mutta totesin sen sitten liian suureksi projektiksi, tämmöisessä on paljon vähemmän osia”, Viitala avaa naurahtaen. ”Kori oli irrallaan, rungossa oli akselit alla ja moottorina oli pelkkä tyhjä lohko, joka tuli lainaan, että runkoon sai tehtyä moottorinkiinnikkeet. Runko oli muuten ihan valmis, siihen laittelin uudet, siistimmät iskarinkiinnikkeet, ja vetelin pensselillä mustaa väriä. Nesteiskarit siihen tuli. 26 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Ford Roadster ’32. Nestejarrut tässä oli valmiina, mutta ne olivat eri paria. ”Se on toiminut niin hyvin”, mies kuittaa. Se oli toukokuun lopulla, kun sen ostin, ja päätin, että sinä kesänä se pitää saada liikenteeseen, ettei se jää semmoiseksi pitkäaikaiseksi projektiksi.” Moottori Tudorista. Nelisen vuotta takaperin Markku Viitala oli tullut autopelissä siihen vaiheeseen, että pääsi jo useamman rodin omistettuaan hankkimaan ’32 Roadsterin aihion. ”Etuakseli on vakio Heavy-akseli, samaten taka-akseli on ’32:n alkuperäinen. Moottorinkorvakkeet olivat tullessa tosi oudot latat, kun siihen on Aakkosen etupalkki vaihdettu. ’39:n jarrut tuossa on. Frankinä tunnettu Timo Lindholm maalasi nostalgiseen aavikkokilpuriteemaan sopivat logot. Tankkiin maalattiin tietysti myös Maken oman Hot Rod -tallin nimi. Niiden sädekehää ei ole himmentänyt vähääkään alkuperäisen kaltaisten peltikorien uustuotanto tai edes se, että koko auton voi rakentaa verrattain helposti uustuotanto-osista, kuten on tietysti myös monien muiden suosikkimallien, kuten ’55 Chevyn, ’67 Mustang Fastbackin tai ensimmäisen lähdön Broncon kohdalla. J otkut puhuvat autoharrastuksesta autopelinä, jonka loppupäätä rodien maailmassa edustaa useimmille ’32 Ford Roadster. ”Mää ostin sen Tampereelta semmoisena osakasana. Monta vuotta kaveria kiusasin, että myisi tämän projektin mulle, ja lopulta sain sitten hänet suostuteltua myymään sen
”Polkimet olivat jo tullessa paikallaan, mutta rungosta puuttui niiden kohdalta se V-tuki, se piti rakentaa uusi. Nykyinen kojelauta tuli Jocarilta, se ei tietenkään ihan suoraan tähän koppaan istunut, mutta sain sen kuitenkin soviteltua. Ensin tein ovipahvit vanerista ja päällystin keinonahalla, mutta ohjaamosta tuli yllättävän ahdas. ”Lattian ja ovien patit on lyöty pylväsporakoneessa kupukantamutterilla. Mää oon ihan itte pylväsporakoneessa karhunkielilaikalla hieronut nuo kuviot tuohon kojelautaan samoin kuin ovipahveihin ja lattiaankin”, hän selittää. Vaihdekepin juuren pahka taas on Markun äidin vanha alumiininen porkkanalaatikkovuoka, joka oli sopivasti pyramidikuvioinen jo tehtaan jäljiltä. ”Kojelauta oli ekana kesänä semmoinen pelkkä alumiinilevy, jossa oli vain latauksen merkkivalo ja joku mittari. Se oli jäänyt mulle ylimääräiseksi, kun joskus oli semmoinen Chevykin.” Käsijarrukahva aihiosta puuttui, sen Markku otti ’31 Coupestaan lainaan. Siinä oli sopivat pyramidikuviot ja se oli minusta hauska detalji. Mulla oli semmoinen ’29 Tudor, josta otin valmiin moottorin tuohon. Vintage Motorsilta löytyi jotain, ja mulla on ’31 Coupe Aakkonen ollut jo 12 vuotta projektina, niin siitäkin sai jotain lainailtua. 27 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Mittarit ovat lähtöisin tähtiperäGT-Cortinasta, ja ne sopivat mun mielestä tähän hyvin. Tein sitten näihin alumiinisiin tämmöiset kolot, mihin polvi mahtuu. Tuli kulkuakin vähän eri tavalla tuohon koneeseen, kun ennakot muuttuu kierrosten mukaan. Sähköt tein kokonaan uusiksi ’36 Chevroletin sarjaa hyödyntäen. Offenhauserin imusarja siinä on, ja nuo Strombergin 97 -kaasarit. Blockhugger-pakosarjat ostin tähän ’32:een Vintage Motorsilta. ”Mulla oli semmoinen ’29 Tudor, josta otin valmiin moottorin tuohon. Tuo vaihdekepin juuressa oleva kotelo on muuten semmoinen äidin vanha uunivuoka, jossa hän teki aina pienenä minulle porkkanalaatikkoa. Bensatankki on ihan uusi, ajattelin laittaa sellaisen, ettei ole kaasari tukossa koko aikaa.” ’32:n osakasa oli lopulta verrattain täydellinen, ja omasta takaa löytyneen moottorin ohella muitakin tarpeellisia osia Markku sai lainattua omista projekteistaan. Ranskanlättis siinä on, ja ’37:n vaihteisto. ”Ne puuttuneet osat löytyivät ihmeen hyvin sillä aikataululla. Rattiakseli tuli jonkun romukasan mukana, ja kannakkeen tein sille myös”, Make kertaa. Kone on tietääkseni alakerraltaan ihan alkuperäiskuntoinen ja remontoimaton. Tyylikkäät pyöreät mittarit ovat oikeasti vanhat ja kotoisin tähtiperäisestä Ford Cortina GT:stä. Ranskanlättis siinä on, ja ’37:n vaihteisto. Jakaja on tehty Chevyn pikkulohkon Malloryn 2-kärkijakajasta, kun eihän siinä vanhassa Mercuryn jakajassa ollut keskipakosäätöä ollenkaan. Se oli minun ensimmäinen rodiaihioni, ihan ehjä orkkiskori, ja runkokin on tehtynä jo valmiiksi akseleita myöten.” Cortinan mittarit ja äidin uunivuoka
Työkaverin vaimo, Majaveden Marianne, teki tuohon penkin, mutta se viivästyi sen verran, että ensimmäisissä ajoissa se oli vain semmoinen vanerilevy. Vaan jos se on huono, niin ei sellaista viitsi tuohon laittaakaan.” 28 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Ford Roadster ’32. Kyllä sillä on joka kesä tullut aika paljon, ja pikkuhiljaa se on jalostunut. ”Syysajoissa tuli silloin käytyä, ja semmoinen 300 kilsan lenkki ajettua. Koronavuosi vähän siinä rajoitti, meillekin tuli töistä lomautukset, kun autoja työkseni korjailen. Kun niissä oli tommonen hyvä patina, niin niitä en edes viitsinyt ruveta maalailemaan. Siitä kiitokset heille.” ”Katto on myös ollut suunnitteilla, jos jollain olisi hyvä tarjolla. Lopulta olin kuitenkin viikon vain poissa töistä, ja sain silloin tehtyä kojelaudan ja konepellit soviteltua. Kittiä siinä ei ole yhtään, vähän tinaa sen sijaan on vedetty jonnekin. Sama juttu etujarrujen kanssa, annoin niiden olla sellaisenaan. Kuumalla kelillähän Roadster on kauhean kuuma ajella, parikymmentä on mukava lämpötila.” Kuuma kanki. ”Nuo 16-tuumaiset ’35 mallin pinnavanteet otin myös siitä ’29 Tudorista. Katto on myös ollut suunnitteilla, jos jollain olisi hyvä tarjolla. 502 on valmistenumeron loppuosa, tuo kuuma kankihan taas on hot rod suomeksi.” Markun Roadster valmistui ajokuntoiseksi todella nopeasti, ja toukokuussa hankittu kasa oli kilvissä jo samana syksynä. Vanhempi poika oli kolarikorjaamolla töissä, niin maalailin korin siellä silloin juhannuksena. Väristä piti tulla matta, mutta eihän siitä sellaista tullut, joten mä hioin sen karhunkielellä mataksi”, Make selittää ja jatkaa: ”Frankki, eli Lindholmin Timo on maalaillut noi tekstit. ”Tuo ratti on mun mielestä ihan oikea ’40-mallinen, ei siis mikään uustuotanto. Vaan jos se on huono, niin ei sellaista viitsi tuohon laittaakaan. Lämmityslaitekin löytyy kojelaudan alta, se on joku työkoneeseen aikoinaan tehty pyöreä versio. Ne on jotkut englanninpellit, jotka hankin Ilarilta Hämeenlinnasta”, Viitala valottaa ja kiittelee projektin onnistumisesta kolmea poikaansa: ”Poikien kanssa tämä yhdessä rakennettiin, sen takia tämä valmistuikin niin nopeasti. BLC-ajovalot löytyivät Tomahawkin rompepäiviltä
Moottori on sisuskaluiltaan koskematon, mutta varustettu kahdella Strombergin kaasuttimella ja Offenhauserin imusarjalla. Virranjakaja muokattiin Chevyn pikkulohkoon tarkoitetusta Mallorysta. Moottori: French Flathead V8, Offenhauserin imusarja, Stromberg 97 -kaasuttimet, pikkulohko-Chevyn virranjakaja, blockhuggerpeltisarjat, alumiinisyyläri, sähköflekti. Sisusta: ’40 mallin ratti, omatekoinen sohvapenkki, Cortina GT:n mittarit omatekoisessa paneelissa, itse tehdyt alumiiniset ovipahvit ja lattiapellit. Voimansiirto: ’37-mallin vaihteisto, alkuperäinen perä 4,10:1 välityksellä. Kiitos: Pojille Henrille, Ronille ja Artturille sekä vaimolle Terjalle. Alusta: Alkuperäinen Heavy-etuakseli, nesteiskarit, Ford F-1:n simpukka, poikittainen lehtijousi ja putkiiskarit takana. Faktat Ford Roadster ’32 • Omistaja: Markku Viitala, 56 • Paikka: Ylinen. Vanteet: ’35 mallin 16" pinnavanteet. Renkaat: Firestone 5.00-16 edessä, 7.50-16 takana. 29 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Jarrut: ’39 mallin nestejarrut. Kori: 3" chopattu tuulilasinkehys, vanhat BLC-ajovalot, ’37 mallin takavalot
Perinteisellä Perinteisellä metodilla metodilla 30 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Kauniisti etukenossa nojaava koppa on muutettu vastaamaan ulkoisesti vanhempaa ’70 mallia puhtaasti tyylillisistä syistä. Kontiolahtelaisen Mikko Jaatisen Challengerin konepeitosta näyttävästi kurkistava 6-71-ahdin kielii 440-isolohkon voimareserveistä. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 31 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Dodge Challenger ’73
Olipa muuten pitkät kuusi päivää odotella kotimatkaa. Oli kuitenkin selvinnyt, että tämä yksilö oli melko harvinaisella varustelulla, joten Challenger oli koottu takaisin nippuun päätyen Suomeen 2010. J aatisen Mikon kiinnostus Challengereita kohtaan ei ole mikään hetken mielijohde, asia voidaan tarvittaessa varmentaa vuoden 1998 sanomalehti Karjalaisesta. Mustat peltivanteet tuovat hyvän kontrastin kirkkaankeltaiselle värille. Kyllä nolotti”, Mikko muistelee nauraen. Challenger-kuume nousee. Silloin Mikko hankki ensimmäisen jenkkiauton enoltaan. Takana on HiJackers-ilmaiskarit, joiden avulla stancea voi muuttaa. Autoa kuolatessa toimittaja kyseli vieressä mielipidettä ja tuumasin, että tuommoisen kun joskus vielä saisi. Perinteisesti pieni pohjan ruosteiden poisto paisui ja pian auto oli hiottu peltipinnalle, maalattu kauttaaltaan ja hetken mielijohteesta hankittu Dyersin 6-71-ahdin istui omavalmisteisen imusarjan ja vetolaitteiden avulla pikkulohkon päällä. ”Kyllä se oli selvää, kun auton näin, että kaupat tehdään. No sehän päätyi sitten lehteen saakka”, Mikko nauraa. Sitten tuli nämä yrityshommat ja kiireet, joten autoharrastus sai jäädä”, pilkekauppias kertaa. Historiasta tiedetään sen verran, että Jenkkilässä Challenger oli maannut jonkin aikaa hajottamolla, missä sen purku oli jo aloitettu myymällä siitä peltiosia. Mikon Challengerkuume oli tapissaan ja auton etsiminen alkoi. ”No joo, olin semmoinen nuori pojankloppi, 18 vuotta, kun se Kiteen Hirvosten harvinainen, alligaattorinnahkakatolla varustettu Challenger oli esillä Joensuun näyttelyssä. Autoa voikin kuvata sanomalla sen olevan tehty perinteisellä metodilla. Kaikki vaan osui kohdalleen ja tekniikka toimi kuin kello. Ulkoasultaan Challenger on ajattoman tyylikäs, siinä on näköä, ääntä ja voimaa. Mies voi lähteä jenkkiautosta, mutta jenkkirauta ei lähde miehestä, ja niinpä kolmen vuoden itsepetoksen jälkeen oli totuuden hetki. ”Niputin auton ja maalasin sen väliaikaisesti Epocoat-teollisuusepoksilla mattamustaksi. Tilalle tuli rullaava ’69 2D HT Coronet. Haastajaa kauppasi Thunder Wheels -niminen yritys, joka sopivasti sijaitsi tulossa olevan lomareissun varrella. Sellaisenaan se liikkui liki kymmenen vuotta, ja päätyi myös Amerikan Raudan sivuille. Se oli ’73 4D Coronet, joka liikkui 318-pikkulohkon turvin. Joitakin vuosia myöhemmin ensin kiertoon lähti ahdin ja sitten koko auto. Sen verran innoissani ajelin kohti Pohjois-Karjalaa, että poikakin unohtui huoltikselle Tolosenmäessä. Myös kiinnostus remmiahdettuja moottoreita kohtaan vie ajassa reilusti taaksepäin, Milleniumin tuntumaan ja vuoteen 2002. Parin mutkan kautta auto päätyi Ruotsinpyhtäälle Tommi Buddakselle, joka huomasi sen potentiaalin. ”Se vain tuntui siinä kohtaa mukavalta ajatukselta, kun ahdin oli tarjolla huokeaan hintaan. Sopivankuntoista ei vaan meinannut löytyä, kunnes juttumme yksilö pomppasi netissä esille. 32 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Dodge Challenger ’73. Budjettiraaserista tuli kiva räppäilylaite, vaikkei ne tehot nyt niin riipaisevia olleet”, kontiolahtelainen muistelee. Nokalla oli minun omatekemä 408-stroukkeri, joka oli todella herkkä moottori
Konepeitosta miehekkäästi pilkottava 6-71-ahdin ei Mikon mielestä herättänyt riittävästi huomiota, joten scoopin läpät saivat pääkallotarrat. 33 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Mies voi lähteä jenkkiautosta, mutta jenkkirauta ei lähde miehestä, ja niinpä kolmen vuoden itsepetoksen jälkeen oli totuuden hetki
”Tämä on kyllä ollut loisto-ostos. Matkustusmukavuutta ja turvallisuutta Mikko on lisännyt nelipistevöin ja Sparcon puolikuppipenkein sekä äänieristystä lisäämällä. Poliisisetä ei oikein arvostanut kumilla piirtelyä, vaan poimi kupongin talteen ihan kerrasta”, Mikko tunnustaa. Challenger on ollut Kontiolahdella nyt parisen vuotta. TF727-vaihteisto on varustettu manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla. Orkkisperä läpäisi tarkastuksen sellaisenaan. Tommi uusi myös Challengerin sisustan ja remppasi viallisen TF727-vaihteiston. Challengerin tavallisesta poikkeavaan optiopakettiin on kuulunut Rallye -mittarit, etuja takavakaajat sekä levyjarrut. Parempaa ajettavuutta. Samalla vaihdoin keulan ja perän osat vanhempiin paremman ulkonäön takia”, Tommi muistelee. motorhome-alakerta matalilla puristuksilla, joka sopii sellaisenaan ahdinkäyttöön”. 34 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Dodge Challenger ’73. Koneessa oli ns. Ajomukavuutta on parannettu Sparcon sporttipenkeillä. Peräksi jäi lukollinen alkuperäinen 8 3/4” ja optiopakettiin kuuluneet etulevyjarrut huollettiin. ”Tulevan talven suunnitelmiin kuuluu vaihteiston päivitys Gear Vendor -ylivaihteella, jarrujen parantaminen ja jossakin kohtaa kokonaan uudelleenmaalaus”, mies summaa. Tekniikka toimii upeasti ja tehoja on riittävästi – niin riittävästi, että lipsuvat kumit ovat käyneet kortinkin päälle. ”Challenger oli kyllä toimiva paketti ja siihen tuli minulla paljon kilsoja”, Buddas summaa. Taitavana tekniikkamiehenä Mikko käytti moottorin ja laatikon osina ihan tarkastusmielessä. Tuona aikana Mikko on parantanut sen ajettavuutta vaihtamalla ohjaukseen Borgesonin tehostetun simpukan, tekemällä runkojen yhdyspalkit ja vaihtamalla kaikki alustan puslat uretaanisiin, mistä hän lähettää kiitokset apuna olleelle Kalle Kotilaiselle. ”Kori näytti ruosteettomalta, joten päädyin purkamaan sen osiin ja hiekkapuhalsin sekä hioin kopan peltipuhtaaksi. Sitä vastoin manuaalikoneistoinen 727-laatikko oli saanut kipeää ja siihen tehtiin täysremontti, jonka yhteydessä Mikko lisäsi etupakkaan kuudennen levyn. Muutosten ansiosta ajettavuus parani huomattavasti. Hämmästykseksi koko kori oli täysin virheetön ja lommoton. Dodge on ollut ahkerasti ajossa ja kuluneella kaudellakin mittariin pyörähti reippaat 5 000 kilometriä. Pintaan tuli nykyinen kirkkaankeltainen väri, ja Tommilla ollessa autossa ollut 340-pikkulohko vaihtui nykyiseen 440:een. Taitavana tekniikkamiehenä Mikko käytti moottorin ja laatikon osina ihan tarkastusmielessä. ”Tekniikka tuli valmiina pakettina Lars Johan Svedlundilta Närpiöstä. Etuja takavakaajat saivat uudet puslat. Stanukoossa oleva kone oli virheettömässä kunnossa – kuin uusi – eikä se vaatinut suurempaa huomiota
Vanteet: 15" Rallye Wheels. 35 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Alusta: Vääntösauvat, Moparin etuja takakallistuksenvakaajat, runkojen yhdyspalkit, uretaanipuslat, Borgesonin ohjaussimpukka, takana Gabriel HiJackers-ilmaiskarit. Kierroksenrajoitin on asetettu 5600:aan. Borgesonin ohjaussimpukalla tuli lisää tilaa pakosarjoille. Konetilan ilmettä on jalostettu piuhoituksia uusimalla. Sisusta: Grantin kumiratti, Sparcon penkit, B&M:n shifteri, Rallye-mittaripaketti. Motorhome-alakerta on kestänyt ahdinkäyttöä hyvin, vaikka veivit ja valukampura ovat vakio-osia. Faktat Dodge Challenger ’73 • Omistaja: Mikko Jaatinen, 43 • Paikka: Kontiolahti. Moottori: 440 cid BB V8, Motorhomealakerta, Sourcen alukannet, Weiandin 6-71 mekaaninen ahdin 1:1 välityksellä, 2 x 600 cfm Edelbrock-kaasutin, peltisarjat ja tuplaputkisto. Renkaat: Edessä Nexen N Blue 205/60 R15 ja takana Vitour Galaxy Radial G/T 295/65 R15. Reilunkokoiset pakoputkenpäät kielivät tehoreserveistä yhdessä lokariin kertyneen kumin jäämien kanssa. Voimansiirto: TF727 manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, koottu paremmilla osilla ja etupakkaan lisätty 6-levy, 3000 rpm stall speedin turbiini, 8 3/4" perä tehdaslukolla. Korimuutokset: Muutettu vastaamaan ’70-mallista. Challengerin ulkoasu on vanhennettu vastaamaan monien mielestä paremmannäköistä ’70 mallia. Kiitos: Kalle Kotilaiselle, vaimolle sietämisestä ja pojalle mukavasta cruisailuseurasta. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin
Antti Millasnooren Camaro kulkeutui tuoreeltaan Kaliforniasta parikymppisen Per ”Pelle” Gästrinin kiihdytyspeliksi Keimolaan, ja siitä edelleen osaksi kotimaista kiihdytyshistoriaa. Keimolan Keimolan Chevrolet Camaro ’67. Nuorena edesmenneen Pellen kunniaksi kun jaetaan tänäkin päivänä vuosittain FHRA:n arvostetuin palkinto. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Antti Millasnooren albumit veteraani veteraani 36 AMERIKAN RAUTA 7/2023
37 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Meilläkin on jotain uutta tossa kadulla, tuutko kattoon?” Ana muistelee ja jatkaa: ”Niin sitten päätettiin lähteä koeajolle ja minä kampesin itseni Camaron takapenkille. Eipä enää niistä retkistä paljoa kukaan muista, eikä Camarokaan osaa kertoa. Vuoden 1977 syksy sekoitti sitten kaikki suunnitelmat. Kotimatkalla Kulosaareen he pistäytyivät myös Kalliossa Antti Millasnooren takapihalla, missä nuori mies kokosi tehtaan paketista uutta KTM-kisaenduroa. E ipä tiennyt Camaro valmistuessaan Los Angelesin tehtaalla kesäkuussa 1967, mihin matka sen lopulta kuljettaisi. De Luxe -sisustan ja sohvapenkin yhdistelmä on ollut jo varsin erikoinen valinta, ja kun siihen vielä lisätään kääntyvä takapenkin selkänoja, niin eipä montaa vastaavaa ole ainakaan Suomessa näkynyt. Ylemmässä kuvassa Antti Camaroineen Räyskälässä kesällä ’80. Talveksi hankittiin myös ensimmäiset talvirenkaat. Pasadenasta pohjolaan. Tarinoiden mukaan takapenkillä ei ole istunut kuin kanarialintu häkissään ennen auton Suomeen tuloa. Gästrineiden kotipihastahan löytyi myöhemmin myös ralleissa aikanaan menestynyt Commando Valiant, joten V8:n pörinään oli siinä perheessä totuttu ja löytyihän ystäväpiiristä kaikki Itä-Helsingin V8-henkiset tulevat kisaukot toki myös. Mukavuutta lisättiin myös ohjaustehostimella ja Camaro varustettiin AM/FM -radiolla, jotta Suomessa kuuluisi muutakin kuin naapurimaan kohinaa. Olihan se vielä siistissä kunnossa ja perheessä ymmärrettiin jenkkiautojen päälle. Camaron ensimmäinen koti oli Pasadenassa, Kalifornian auringon alla. Kallishan moinen silloin oli AM-radioon verrattuna liki kymmenkertaisella hinnalla. Niin Camarokin pakattiin laivaan muiden muuttotavaroiden tapaan ja pitkä matka yli Atlantin kylmään pohjolaan sai alkaa. Suomessa Camaron oli kotiutuminen Espooseen ja silloisen kotikunnan mukaan siihen ruuvattiin nykyiset ZYP-47-rekisterilaatat. Kun muutama vuosi oli ajeltu Suomessa ja silloiset muuttoautorajoitukset täyttyneet (piti olla käytössä kaksi vuotta ennen myyntiä), tuli Hilkalle ja Kaarlolle himo uuteen autoon. Tehtaalla siihen asennettiin tilauksen mukaiset varusteet, joiden kirjavuus poikkesi varmasti sen rinnalla valmistuneista sisaruksista, vaikkei siitä ihan Suomi-versiota tullut. Alkuvuodet kuluivat siis Kaliforniassa, kunnes Hilkalle ja Kaarlolle tuli aika jäädä eläkkeelle ja he päättivät muuttaa toiselle puolen maailmaa, takaisin Suomeen. Siitä meidän pihasta Camaron jälkeen kotimatka jatkui Kulosaareen ja isoveli Jannen kommentti oli aika ennustava, no siinä on autoa pitkäksi aikaa”. Auton ensimmäiset omistajat Hilkka ja Kaarlo olivat ruksanneet optioista kaikenlaista hieman erikoistakin, millä ajattelivat olevan käyttöarvoa myös Suomessa. Taisin olla ensimmäinen aikuinen, joka siellä istui, jos ei automyynnin kokeilijoita lasketa. Kuitenkin konehuoneesta löytyi 327 cid pikkulohko, toki erikoisena California-versiona ilmapumppuineen, eli jo silloin he tilausta tehdessään ajattelivat myös luontoarvoja. Seuraavalle kesälle kireämmäksi rakennettu moottori poiki kuitenkin heti kättelyssä, ja Camarolla kisaamisen sijaan Antti päätyi ruuvaamaan kaverinsa Wareliuksen Tomin Novaa. Pinnassa oli uusi väri ja tähtäimessä kymppikerho. 38 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Chevrolet Camaro ’67. Se löytyi GM:n silloisesta valikoimasta ja Camaro päätyi Nikolajeffin vaihtoautohalliin. ”He kävivät vain pihalla piipahtamassa, et kuultiin et sulla on uusi fillari. Eipä sen tarvinnut siellä juurikaan viihtyä, kun automyyjäkin sitä kotimatkoillaan käytti, ja pian Gästrinin perhe osti Camaron itselleen. Kaupat sopivat Pelle ja Maxi (Gisela) keväällä 1973 vanhemmalle veljelle Jannelle mitään etukäteen kertomatta. Pellen kuolema onnettomuudessa vain 22-vuotiaana lamautti koko perheen ja myös Camaro jäi talliin nukkumaan ja odottamaan jotakin
”Hän kuunteli radiosta ”vakavampaa” musiikkia, kun taasen poikien matkassa leffareissuilla ynnä muissa iltamenoissa kotimaisten kevyen musiikin tarjonnan loppuessa AM-aalloilta kaivettiin radio Luxemburg esiin. Arkikäyttiksethän oli siihen aikaan meillä kaikilla aika aneemisia laitteita”, Ana selittää. Ymmärrettävästi Gisela ja Janne halusivat löytää sille vain uuden arvoisensa kodin, jossa siitä pidettäisiin huolta, eikä myynti ollut mitenkään julkista. Leveille takapyörille on tehty lisätilaa levittämällä pyöränkoteloita parin tuuman verran sisäänpäin. ”Pelle käskytti Keimolassa auton kesällä 1977 jopa silloisen Standard-ryhmän voittoon tarkalla ajolla. Lopulta Camaro seisoikin vuoden päivät lähinnä tallissa. Siitä, kun Ana ensimmäisen kerran Camaronsa takapenkille pääsi, on tänä vuonna kulunut jo puoli vuosisataa. ”Se oli siihen aikaan aina melkoista ”taistelua”, kun virkamiehet vainosivat säännöillään kaikkia jenkkiautoja tarkemmin kuin muiden maiden valmisteita”, hän muistaa. ”Niin vaihtui 1978 syksyllä Camaron talli Kulosaaresta kaupungin puolelle siltaa Aleksis Kivenkadulle.” 39 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Pellen kanssa yhdessä sinne mentiin ja samalla käytiin Hansenilla ostamassa viriosia niin Camaroon tulevaan 350:een kuin minun silloiseen ’65 GT-Dartiin”, Ana muistelee. Kisa kun ajettiin jonkinmoisilla bracket-säännöillä, joista ei kuljettajat vielä silloin tainneet oikein ymmärtää mitään. Seuraavana kesänä Camarokin pääsi stripille. Keimolaan kiihdyttelemään. Paljon on matkalla ehtinyt tapahtua. Sehän kuului pitkälle aamuyön puolelle, kunnes naapurivaltion propaganda sen kuuluvuuden tappoi. Ana sai Dartinsa myytyä, vaikka se oli vielä hieman kesken maalauksen jäljiltä, ja onnistui saamaan opiskelijan budjetin miten kuten taipumaan suureen päätökseen. Pojat Janne ja Pelle lainailivat Camaroa alkujaan vain pidemmille reissuille ja edustustilaisuuksiin, kuten ystävien häihin ja synttäreille. Antti etsi pitkään autolle sopivaa ostajaa ja pitkällisen pohdinnan jälkeen Camaro päätyikin hänen talliinsa. Camaro toimi Gästrinin perheen käyttöautona ja palveli enimmäkseen Maxin pitkillä työreissulla aina Savoa ja Pohjanmaata myöten. Se olikin myös minun eka reissu Mantorpiin, mutta ei suinkaan viimeinen. FHRA oli poikien ollessa varusmiespalvelustaan suorittamassa järjestänyt ensimmäisen kiihdytyskisansa, jota tuolloin pidettiin ensimmäisenä koko maassa. Sittemmin on selvinnyt, että VR:n autourheilukerho on pitänyt jo 60-luvun lopulla omansa vain jäsenilleen Herttoniemessä. Nykyisen, tummemman sinisen värinsä Camaro sai kaudelle 1980, kun Ana jalosti sitä tosissaan kiihdyttelykäyttöön. Vuoden 1977 syksy sekoitti sitten kaikki suunnitelmat. Pellen ja Antin armeija-ajan jälkeen alkoi Camarolle uusi aika. Antti sentään kykeni käyttämään sen katsastuksessa. Pellen kuolema onnettomuudessa vain 22-vuotiaana lamautti koko perheen ja myös Camaro jäi talliin nukkumaan ja odottamaan jotakin. ”Camarolle taisi tulla koti-ikävä, kun niin paljon oli oikeita AUTOJA ympärillä Mantorpin leirintäalueen parkissa. Myös ekassa Räyskälän kisassa samana kesänä heti Mantorpin viikonlopun jälkeen olimme molemmat mukana, Pelle Camarolla ja minä Dartilla.” Murheellinen käänne. Kiihdyttäminen oli kiinnostanut Pelleä jo aiemminkin ja hän oli käynyt jo Mantorpissa kisoja katsomassa, joten kaverukset lähtivät Camarolla kesällä 1976 jälleen katsomaan, mitä Ruotsissa olisi tarjolla
Oudon mintunvihreät lattiamatotkin ovat olleet autossa tiettävästi uudesta saakka. ”Siellä oltiin rinta rinnan esillä tulevan kilpakumppanin ja tallikaverin eli PPP:n poliisiDartin kanssa. Kaikenlaisten sähläysten jälkeen moottori päästiin viimein ponnistamaan vasta toiseen kisaan ja silloinkin oli moni siihen haluttu osa korvattu jollain, mitä Suomesta tilalle löytyi. Siihen päätyi Camaron koneesta nokka-akseli ja vähän muutakin. ”Vanha kone meni kokonaisena seuraavalle käyttäjälle ja sitä myöten kilpailijalle. Camaro taas jäi pariksi kesäksi talliin pölyttymään.” Camaron erikoisiin alkuperäisvarusteisiin kuuluu De Luxe -sisusta sohvapenkillä sekä kääntyvällä takapenkin selkänojalla. 12,13 on auton ennätys edelleen. ”Olihan se aivan mahtavaa, kun kiukkuinen 350 parkui pellin alla aina 7500 kierrokseen asti ja Camaro kipitti jopa matalia 12 sekunnin aikoja. Väri vaihtoon. Kimpassa näitä nykyisin rakennellaan ja ollaan muutenkin kavereita, jopa intistä lähtien.” 10-kerho haaveissa. Olihan se aivan mahtavaa, kun kiukkuinen 350 parkui pellin alla aina 7500 kierrokseen asti. Niiden kulumattomuus selittyy sillä, että autolla on ajettu uudesta vasta reilut 138 000. ”Niitä koemaalauksia taisi lopulta kertyä liki kymmenkunta, kun milloin mitäkin väriä pilliin oli jäänyt ja ne hyödyksi käytettiin. Talvella ’78-79 Antti vaihtoi Camaron kaksivaihteisen Powergliden tilalle nelivaihteisen Muncie-manuaalin. ”Oltiinhan me hänen kanssaan samassa tallissa silloin. ”Minun mielestä urheiluautossa on kolme poljinta ja manuaalin riuhtomisessa on oma viehätyksensä”, hän toteaa. Jälkeenpäin ajatellen sitä komboa ei olisi pitänyt koskaan edes käyntiin laittaa, mutta halut ajaa kovaa oli suuret, ja hommaan oli vielä haalittu ihan rahallista sponsoriakin, joten jotain piti näyttääkin.” No, kympin rikkojaksi kaavailtu moottori hajosi ennen suurempia onnistumisia ja Antin aika meni sen myötä yhä enemmän Wareliuksen Tomin Novan kimpussa. Palataan kuitenkin vielä kesään 1980, jolloin Camarolla ajettiin ihan tosissaan kilpaa. Syksyn tullen alkoi sitten tapahtua. Maukka ruiskutteli monet koemaalaukset ympäri auton, kun minä ja Tapani hieroimme yhdessä pohjia”, Ana kertaa. Nova oli kahden miehen osaavammissa käsissä aika nopeakin. Keskikonsoli on omatekoinen, sellaista ei sohvapenkkiautoon tehtaalla asennettu. Opinhan minäkin siinä katsomaan peltien suoruutta, vaikka en vielä silloin tiennyt joskus peltikorjaamon työnjohtajaksi päätyväni.” Camaro valmistui nippa nappa vuoden 1980 Helsingin American Car Show’hun, joka järjestettiin tuolloin ensimmäistä kertaa Nordenskiöldinkadun jäähallilla. No, no guts, no glory.” Seuraavalle kesälle Antti haaveili 10-kerhoon pääsystä, ja lähtöjen rivakoittamiseksi taka-akseliksi hankittiin tehdasuusi Dana 60 samalla 5,13-välityksellä kuin edellisessä Pontiacin kymppipulttisessakin. Osat uuteen koneeseen alukankineen sekä uusine kansineen rullakamoin pantiin jo syksyllä tilaukseen. Oltiinhan me nopeampia kuin Dart ja vielä pienen koneen tasoitus päälle. ”Kesällä ’79 ajeltiin vaikka minne ja myös kilpaa edelleen Standardissa. Ai että mua harmitti, miksi hitossa nostin jo siihen lähtöön kierrokset 3800:aan, kun se olisi ollut varma nakki ihan 3400:n kierroksillakin. Samassa tallissahan me on Pekan kanssa oltu nyt kohta 10 vuotta. Pellen tekemä 350 pantiin purkaen ja nyt oli tähtäimessä kunnon Modified-kone, jolla ehkä myös voisi vähän kadulla suditella. Auton pohjakin hiekkapuhallettiin paljaaksi ja maalattiin silloisella kunnon pohjamaalilla KorroKotella, joka on hyvin pysynytkin kaikki nämä vuodet kiinni. 40 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Chevrolet Camaro ’67. Koneessa olisi ollut potentiaalia alle 12 sekkaan, mutta 10-pulttisen perän vakiovetoakseli ei sallinut kovalla kytkimellä yli 3500 rpm lähtökierroksia, vaan katkesi Räyskälän viivalle vedossa juuri PoliisiDartia vastaan. Leveämpien renkaiden mahduttamiseksi myös takalokareita levitettiin sisäänpäin parilla tuumalla. Samalla kori vietiin Jokivarteen, Suomessa huonosti korjattu maalipinta kun oli tullut tiensä päähän. Kiitokset maalauksista kuuluu edelleen Tähtisen veljeksille Tapanille, Karille ja varsinkin Maurille
Takaisin katukuosiin. Pari kesäähän tapahtuma järjestettiin Räyskälässä ja viimeisenä vuonna Oripään lentokentällä. Jotta Camaro olisi edes muistuttanut kilpa-autoa, vedettiin nämä ”kisat” laina-slickseillä ja pelkillä peltisarjoilla. Muutaman kerran käytiin myös muistelemassa vanhoja, eli stripillä Hangossa ja Motoparkissa. Sillä on ajeltu eri versioina ihan tähän päivään asti ja varmaan jatketaankin.” Camaron muu tekniikka päivittyi erilaisten vaihtokauppojen kautta myös nykyiseksi, eli 355+TH350+10-bolt-perä lukolla. Kun siellä tallissa ei saanut enää autoa pestä, menimme ystävän avustuksella Rajatorpan Shellille, ja useamman shampooja painepesurikierroksen jälkeen paljastui ilman suurempia naarmuja selvinnyt maalipinta. Jälkimmäisestä on edelleen nykyisen tekniikan ennätys 14,001 voimassa. Onni oli kuitenkin siinä hommassa läsnä, vaikka auto pölyyntyi pahasti.”, Ana selittää. Vanteet: Rally Wheels, 15x7" edessä ja 15x8" takana. Minä löysin Pihlajiston hallin lattialta 350-osakasan sopivasti ja tein siitä muutamien vaihtokauppojen myötä kivan ripeän cruisingkoneen. Nykyinen moottori ei ole lähellekään yhtä kireä versio, kuin kisakuosissa reilut 40 vuotta sitten. Myös simpukka on vaihtunut nopeampaan tehostettuun, nyt kierroksia on noin 2,5 laidasta laitaan. ”Vuodesta 1984 tolla kombolla on menty ja varsinkin alkuun tehtiin myös pitkiä lomareissuja ympäri Skandinavian, jopa Tanskaan ja Saksaan asti. 41 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kun Tomin kisaaminenkin päättyi työkiireiden myötä, alkoi Antin mieli vetää takaisin Camaron ratin taakse. Etujarruina on C4-Corvetten levyt, jotka sain mahtumaan 15” Rally Wheelsien sisään”, Ana listaa parannuksia. ”Ongelmana oli jäähdytysnesteen vuoto koneen sisälle, ja se sai silloin jäädä. Niin ja vois sen pitkän 3,08-perävälityksenkin tiheämmäksi sen myötä vaihtaa vielä, kun eläkeläisen kädet ja jalat toimii.” Faktat Chevrolet Camaro ’67 • Omistaja: Antti Millasnoore, 68 • Paikka: Helsinki. Katotaan nyt, saanko ne tulevan talven aikana mieleiseen kuntoon ja nokalle. 2,5 kierrosta), ohjauskulmat Dick Guldstrandin speksien mukaan. Tauko olikin aika pitkä, peräti 13 vuotta. Myös se 5-vaihteinen OD-manuaali vois olla kiva, kun hyllyssä odottaa jo kytkinpoljinkin valmiina – se sama, jolla on ennenkin kisattu. Alusta: Addcon paksumpi vakaaja, nopeampi GM:n tehostettu simpukka (n. puristussuhde n. Jarrut: C4-Corvetten levyjarrut edessä, rumpujarrut takana, kaksikalvoinen tehostin. Renkaat: 235/60 R15 edessä ja 275/60 R15 takana. Viimein sitten rauhoituin ja menin jopa naimisiin. Kori: Maalattu tummemmalla metallinhohtosinisellä, takalokasuojia levitetty sisäänpäin noin 2". 2015 alkaneissa Nostalgia Drag -kisoissakin on käyty hauskaa pitämässä ja yleisöä viihdyttämässä. Kukaties jonain päivänä Ana vaihtaa paikalleen sen manuaalin, ja tekee koneesta taas virkeämmän... Kaikkea ehti tapahtua, perhe kasvoi siinä välissä viisihenkiseksi ja Aleksis Kivenkadun tallin taloyhtiössä tehtiin sähkönousujen ja putkiremontin myötä porauksia Camaron tallin läpi niin lattian kuin katonkin osalta. Paljon vanhoja kisaukkoja, ja yövyttiin radalla kunnon kisabusseissa, kiitokset vielä lainasta niiden omistajille.” On Antilla silti edelleen Camarolle mielessä joitain päivityksiä sen tekniikan puolelle. ”Nyt on tekeillä yhdet wanhan liiton rautakannet, joita hitsailtiin viime talvena pitäviksi. Toin amerikanreissulta vahvemman etuvakaajan ja ohjauskulmat speksattiin samalla Dick Guldstrandin modifikaation mukaan. Samalla reseptillä on oikeastaan jatkettu siitä asti. Moottori: ’67 mallin 350 SS SBC-lohko, porattu .30" ylikokoon (tilavuus 355 cid), valukampuralla ”0”-kangilla, joissa SPS-pultit, TRW:n takomännät plasmamolyrenkailla. Sisusta: Alkuperäinen De Luxe -sisusta sohvapenkillä ja kääntyvällä takapenkin selkänojalla, AM/FM -radio, Sunin kierroslukumittari. Ana teki 355:n lähinnä cruisingkoneeksi, mutta kyllä Camaro silläkin on varttimailin 14 sekunnin pintaan kulkenut. ”Kun kesän 2006 lopulla kone oli jälleen nokalla ja käynnissä uusilla männillä ja niin edespäin, vein Camaron viimein pesulle. ”Matkalla on myös alustaa päivitetty. Muiden hylkäämät osat olivat tulleet kunnostusta vaativaan kohtaan, eikä ensiasunnon ostajan rahat riittäneet perheen kasvaessa koneremonttiin. 10,25:1, -461-valuiset kannet, joissa 1,94" ja 1,50” venttiilit, Cranen 236/244-asteinen (@.050") hydraulinen laahurinokka, Comp Camsin 1,6-vipusuhteen rullakeinut, Edelbrock Performer -imusarja, Holley 750 cfm vacuumkaasari, Accelin 2-kärkinen race-jakaja, Accelin puola, 1 5/8" peltisarjat ja Brunon tekemä putkisto X-putkella. Tytär Laura syntyi kesäkuussa 1993 ja olihan mahtavaa kuljettaa Camarolla elokuun cruisingissa 43 päivän ikäistä prinsessaa.” Sen kesän jälkeen Camaro kuitenkin taas unohtui talliin. Ne olivat mukavia tilaisuuksia. Hommassa varmaan auttoivat hyvät vahaukset, joita oli tehty ennen seisomaan jäämistä jopa kahden ammattilaisen toimesta American Car Show’ta varten.” Kytkinpoljin odottaa. Voimansiirto: TH350-automaatti, 10-bolt-perä 3,08:1 välityksellä ja lukolla. ”Oma firma vaati Tomilta veronsa, ja pitkälle hän pääsikin, jopa pressanlinnan konservointiin. ”Eipä niitä pitkiä reissuja nykyisin juuri tule, mutta cruisingeissa käydään ja myös GM-Cruisersin Summer Meet on ollut kesien ohjelmassa
Kuvassa Tri Gisela ”Maxi” Gästrin Camaroineen kesällä 1973 mökillä Sipoon Silverlandetissa. Yhteisten samanhenkisten ystävien myötä myös alkujaan Pelleen tutustuin. Veljekset olivat nuoresta alkaen kiinnostuneita moottoreista ja moottoripyöristä. Perheen isä muutti Ruotsiin poikien ollessa vielä nuoria, joten perheen johtaminen oli äiti Giselan vastuulla. Pelle vei voiton, kun oli lähdössä vikkelämpi. Hän eli perheen jäsenenä vielä, kun veljekset olivat jo aikuisia ja opiskelemassa insinööreiksi. Kun äidin työ lääkärinä oli ajoittain myös kovin liikkuvaa, oli ”kodin hengettärenä” Margareta ”Sys”, eli kotisisar. Me kuitenkin pysyttelimme vielä ihailijoiden puolella ja keskityimme mantsaan. Itse ajoin Pentonilla, joka oli vähän vanhempi, ’69, ja myös kovia kisoja kokenut. Pelle Camarolla ja Parnilan Eki Dusterillaan Keimolan iltakisan finaalissa 1977. Minultakin on kysytty useammankin kerran, kuka oli Pelle, ja mikä oli Pellen palkinnon tarina. Pelle oli ehtinyt sillä jopa Päitsille osallistua, mutta märkäkorvan kisa keskeytyi teknisiin ongelmiin. Pian Pellekin laittoi Jammun kiertoon ja siirtyi KTM:n stongaan. Teksti: Antti Millasnoore • Kuvat: Antti Millasnoore ja Janne Gästrin P elle syntyi kulosaarelaiseen perheeseen perheen toisena lapsena isoveli Jan Martinin seuraksi. Jo nuorena pojat myös vierailivat säännöllisesti isän luona Tukholmassa ja kun kotikieli oli ruotsi, ei matkustaminen ollut 60-luvullakaan hankalaa. Janne taisi ajella Hondalla, mutta Pellellä oli Yamahan piikki, ”mantsapyöräksi” (nyk. Niin myös me pärinäpojat saimme jo nuoresta pitäen oppia oikeasta AUTON äänestä. enduro) rakennettu, kun häneen itse tutustuin syksyllä 1971. 42 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Muumio muistelee Pelle, Camaro ja muistopalkinto. Autotkin oli hyviä kulkuneuvoja, talvella. ItäHelsingin puolella oli hyvät ajotreenipaikat lähellä ja siellä meitä mantsakuskeja olikin liki kymmenen, kisaa ajaneita melkein kaikki. Pelle Mantorpissa kesällä 1977 Hazze Frommin Raknarök Funny Caria ihmettelemässä. Pelle, eli Per Wilhelm Gästrin syntyi 25.10.1954 ja kuoli 18.09.1977, mutta hänen muistokseen jaettavan palkinnon on määrä kiertää ikuisesti. Hieno ihminen. Tämän HMK:n kisaporukan ”isoja poikia” olivat myös V8-hengessä autoilleet Eki, Jaska, Tunkki ja Lefu. Kerron nyt oman kokemuksen mukaisesti Pellen ystävänä sen niin kuin olen tuon kaiken kokenut
Palkinto on siis ikuisesti kiertävä ja onhan sen jakoa tullut mielenkiinnolla seurattua. Minulle jäi kerrottavaksi Pellen kotiväelle, mikä on seuraava osoite. Palkinnon sääntöihin kirjattiin myös vaatimus craftmanship-hengestä, joka olisi määräävä tekijä valinnan arvosteluissa. Heitin kuperkeikan Ruskeasannalla jääspoorissa ja vasen solisluu meni poikki. Sitten kohtalo (tunari prkl) puuttui peliin. Kotiintuomiset käytiin sitten hakemassa Hansen Racingin tiskiltä. Itse pääsin jo uudelleen ’73 keväällä kisaamaan uudella Kotarilla. Tämä johti myöhemmin myös kaikkeen tekemiseen niin autojen kuin prätkienkin rakentelussa. Tapaturma-asemalla olivat vähän ihmeissään, et kumpi meistä on potilas, kun autoimme toisiamme vuoroin ovissa liikkumisessa. Rellu tulee vastaan ja kääntää omasta suunnastaan vasemmalle. Menimme myös Mantorpiin mun Dartilla ja molemmat otimme osaa Räyskälän ensimmäiseen kisaan kesällä 1977. Niin syntyi idea kiertopalkinnosta, joka jaettaisiin FHRA:n toiminnan ympärillä ansioituneelle henkilölle tai henkilöille. Gisela halusi palkintoraadiksi Lefun, Ekin ja minut. Oli siinä hämmästeltävää. Itse vaihdoin Kotarin ja NSU:n ’63 Fordiin ja sillä mentiin sitten armeijan palvelukseen. Se kesä meni vielä kovasti kisatessa, mutta talven myötä alkoi V8-kuume poltella. Taustalla muutamakin legenda. Pellen vasen reisi meni poikki ja KTM-Penton lunastukseen. Onnettomuuden jälkeen Pellen kotiväki oli kovassa surussa ja hänen äidilleen tuli tarve tehdä jotain, mikä jättäisi Pellen ystäville pysyvän muiston. Seuraavaa Päitsiä varten hän osti ’71:n piikin, joka oli hyvin pidetty ja vähän kisattu. Alkuvaiheessa myös erä kyvykkyyttä esittänyt kahden hengen tiimi sai palkinnon yhteisenä. Olivat vähän ihmeissään, kun Sipoon pikkuteillä ei sille oikein löytynyt nopeampaa. Kuntoa hoidettiin yhdessä ja niin keväällä 1974 oli taas Päitsi tähtäimessä. Kirjoittajan eka kisa Camarolla ja heti meni kytkin. Porin 1st GO 1979. Vauhtia haettiin yhteisvoimin lisää ja seuraavan kesän Keimolan iltakisassa olimme molemmat jopa luokkiemme finaalissa. Ja kavereille kanssa. Näiden myötä olimme kiinteitä ystäviä ja tarvitsimme toisiamme vapaa-ajan kulkemisissa. Pellekin pääsi myöhemmin syksyllä ’76 Intistä ja alkoi ”halventaa” Valiantia halukkaalle ostajalle, joka ei siitä pystynyt maksamaan haluttua, eikä lopulta edes sovittua hintaa. Tilasin myös hinurin pyörälle. Metsästäjäkaverin käsissä ollut haulikko laukesi lähietäisyydeltä hänen omassa kotipihassaan ja vei Pellen pilvien päälle. Kolarikaverit. Pelle löysi legendaarisen ’66 Commando Valiantin, jolla oli nimekäs kisahistoria. Intin jälkeen olin jo kyllästynyt Fordin korjaamiseen ja vaihdoin sen ’65 Dart GT:hen. Seurauksena pitkä kipsi puoleksi vuodeksi. Huippukesästä surkeaan syksyyn. Pelle sai myös samana syksynä jalkaansa tarpeeksi voimaa, ja uuden Kotarin myös. Sillä käytiin sitten kiusaamassa muita ralliukkoja. Näin tilanteen takaa päin kuin hidastetussa leffassa. Pelle lensi kaaressa puistoon yli jalkakäytävän ja kohta tuli pitkä Belvedere-lanssi, joka vei Pellen Tölikään. Pelle tuli myös syksyllä 1975 perässä Santikseen, kun hän RauKiin joutui. Hävisin toisella rundilla Jokke Hakkaraiselle, taisi olla Jokken eka kisa. Molemmat otimme osaa myös Räyskälän ensimmäiseen kisaan kesällä 1977. Tuloksena luokkansa kolmossija. Nitron käry silmissä ahmimme kisafiilistä ja leirintäalueen parkkis oli jenkkiautojen taivas. Sillä raadilla mentiinkin alkuvuodet ja silloin jaettiin kiertopalkinnon lisäksi sen saajalle myös muistoesineenä 4" jakoavain kaiverruksineen, joka jäi siis palkinnon saajan haltuun. Olimme yhdessä liikkeellä kohti Harrin Essoa Myllypurossa, kun kortiton tunari, joka oli jäänyt kiinni kortitta ajosta jo 28 kertaa, käänsi Rellunsa päin Pelleä. Itsellä se meni huoltoauton ajamiseksi, mutta Pelle lähti sitä pyörällä kiertämään, eikä ollut turha reissu. Sinä syksynä sitten Pellen viikonloppureissu päättyi ikävään metsästysonnettomuuteen. Rakentelimme autoja pitkin talvea ja niillähän ajettiinkin myös talvisin. R.I.P. Oliko punavalo sittenkin minun vai ei. Niin sitten seurasimme FHRA:n kesän kisoja innolla ja heinäkuun lopussa kaappasimme Giselan Camaron, jolla lähdimme Ruotsiin, Mantorpiin katsomaan Drag Race Festivalia. Sinä syksynä sitten Pellen viikonloppureissu tyttöystävä Bollen kotinurkilla päättyi ikävään metsästysonnettomuuteen. Pellen pytty. Pelle voitti luokkansa, oma voitto ei ole vieläkään varmistunut, siihen liittyy kuusen kääntämisen sähläys. Lähdin siitä sitten minäkin Tölikään ja Pelle oli kuskina pitkän kipsin kanssa. Vieläkään ei ole varmuutta, kumpi voitti. Hienoja ihmisiä on sillä palkittu vuosien saatossa ja sitä arvostetaan harrastajien joukossa edelleenkin suuresti, vaikka nuoriso ei sen syntyhistoriaa välttämättä tunnekaan. Itse jatkoin kuitenkin ajotreenejä ja kevättalvella oli mun vuoro katkoa luita. Hän pyysi meitä kotiinsa keskustelemaan asiasta. Ajettiin Bracketiä, josta en silloin tiennyt yhtään mitään. Totesimmekin olevamme liian kaukana kosketuspinnasta lajiin jo muutaman vuoden jälkeen. Asuimme siis valtion laskuun viereisissä kasarmeissa. Palkinnon säännöissä oli pykälä, että se tulee jäämään FHRA:n hallinnoimaksi, kun me alkuperäisessä raadissaa olleet niin haluamme. Pata Ekman Minä Dartilla Keimolan iltakisassa ’77 vastassa Reino Rauhala ja SOHC Mustang. 43 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Niin vaihtui Camaron Quadrajet Holleyhin. Rallitekniikka autosta oli jo myyty halukkaille. Kaksi edelle kerennyttä oli kuitenkin SM-Crossia jo yleisessä luokassa ajavia kavereita, eli paljon kokeneempia. Vaihdettiin levy kiireellä ja ehdittiin kisaan vielä mukaankin. Tuo kolari yhdistikin sitten meidät ja meidän perheet
Lillin Lillin 70s Show 44 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Isokorisiin 70-luvun GMtuotteisiin tykästynyt oululainen Juha ”Lilli” Liljamo hankki jo toisen auton tutuksi tullutta reittiä pitkin Hollannista. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 45 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Oldsmobile Vista Cruiser ’76. Harvemmin nähdyn puukylkisen farmarin mies kunnosti pienin muutoksin, alkuperäistyyliä kunnioittaen
”S amalla kaavalla kuin edellinenkin auto”, aloittaa Lilli vastaamalla kysymykseen, kuinka Oldsmobile kulkeutui hänelle. ”Ne sanoivat, että rahti koskee vain autoa, joten päätimme lisätä jukeboksin osaksi autoa merkkaamalla se mukaan auton kauppapapereihin. Aluksi ongelmia laivayhtiölle tuotti Oldsmobilen takatilassa ollut vuoden 1962 Wurlitzer 2600 -jukeboksi, mutta ne saatiin selvitettyä, joten auto sekä jukeboksi pääsivät aloittamaan matkan kohti Oulua. Nyt oli hyvä tilaisuus hyödyntää Oldsin tyhjänä ammottanut tavaratila ja tuoda jukeboksi samalla kyydillä Ouluun, mutta sehän ei meinannut laivayhtiölle sopia alkuunkaan”, Lilli kertoo. ”Olin jo pidempään miettinyt jukeboksin hankkimista ja löysinkin hollantilaisesta niiden myyntiin erikoistuneesta liikkeestä sopivan hintaisen yksilön ostettavaksi. Ensin katselin paria Impalaa, mutta sellaista sopivan hintaista kuntoonsa nähden ei oikein tahtonut löytyä. Jukeboksinkuljetin. Noita isokoppaisia GM:n tuotteita oli ollut jo useampi, joten niihin oli jo jotenkin alkanut kiintyä. Kaava, johon Lilli lauseessa viittaa, tarkoittaa auton etsimistä netistä Euroopan markkinoilta ja sitten sen rahtaamista laivalla suoraan Ouluun. ”Myyjä laittoi autosta paljon valokuvia ja kun hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen, niin lyötiin kaupat lukkoon. Myyjän mukaan auto oli viettänyt koko ikänsä kyseisellä paikkakunnalla, mikä Lilliä vähän ihmetytti, koska Oldsmobilessa oli kuitenkin mailimittari kojetaulussa. Alkuperäisten huonokuntoisten listojen tilalle olin pähkäillyt aidosta puusta valmistettuja listoja. Jutun ’76 Vista Cruiser oli myynnissä liikkeessä, johon se oli kulkeutunut Saint-Tropez’in kunnasta Ranskan Rivieralta. Niin, ja se auttoi vielä päätöksenteossa, kun myyjä lupasi hoitaa auton rahtausta varten satamaan”, Lilli muistelee helposti syntynyttä ostopäätöstä. Tai siinä uskossa olin edellisen auton kokemuksien pohjalta”, naurahtaa Lilli. 46 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Oldsmobile Vista Cruiser ’76. Vastauksellaan mies tarkoittaa edellistä ostamaansa autoa, eli Chevrolet Caprice Classic Coupea vuodelta 1974, joka sekin on esitelty Amerikan Raudan sivuilla aika lailla tarkalleen vuosi sitten. Tai oikeastaan muuttujia oli nyt vain yksi, eikä se ollut elokuvasta tuttu digiboksi, vaan Wurlitzer-merkkinen jukeboksi. Sitten bongasin tämän Vista Cruiserin AutoScout24-sivustolta ja se oli vielä myynnissä Hollannissa, mistä rahtaaminen Ouluun onnistuisi varsin vaivattomasti. ” Vista Cruiser Zeebruggen satamassa. Kaikki näytti tässä vaiheessa varsin selvältä Oldsin rahtauksen suhteen, mutta siihen tuli pari muuttujaa, niin kuin kävi Napapiirin Sankarit -elokuvassa. ”Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut, että pitäisi vielä joku 70-lukulainen farmari hankkia. Vaikka myyjät olivat pakanneet jukeboksin Oldsmobilen tavaratilaan valmiiksi, niin siitäkään huolimatta Zeebruggen satamassa kyseinen yhdistelmä ei meinannut kelvata Ouluun lähtevän paperia sekä kartonkia kuljettavan laivan kyytiin
Koelaudan alle on joku edellisistä omistajista asentanut kolme lisämittaria, joilla voidaan tarkkailla moottorin toimintoja. Onneksi tallista löytyi saksinosturi, niin sain auton sellaiselle korkeudelle, että pystyin siinä vieressä rullailemaan asentajanjakkaralla ja irroittelemaan kyljessä olleita puujäljitelmätarroja”, mies kertaa projektin alkua. Yksi syy haluttomuuteen ottaa Oldsi kyytiin oli varmaan myös se, että takaluukku ei ihan mahtunut kiinni asti, vaikka narulla ja roudarinteipillä se kyllä pysyi kiinni. ”Marraskuussa kävin polven tekonivelleikkauksessa, mistä seurasi kahden kuukauden sairausloma ja siinähän oli kuntoutuksen lomassa sopivasti aikaa aloitella Oldsi-projektia purkuhommilla. Sen jälkeen laivayhtiö näytti hommalle vihreää valoa. Oldsmobileen Hollannissa ammattilaisen toimesta teetetty kuntotarkastusraportti ei kyllä pitänyt täysin paikkaansa, mutta auto oli sentään kohtuullisessa kunnossa. 47 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Teippien irrotuksen jälkeen seuraavaksi autosta purettiin pois kaikki tarpeellinen maalausta varten aina sisäverhoiluja myöten. Syksyn pimeinä iltoina Lilli tuli siihen tulokseen, että auto maalattaisiin ja sen ajo-ominaisuuksia paranneltaisiin alustaremontilla. Suomen kilpiin rekisteröinnin jälkeen syksyllä Lillillä oli edessä päätös, mitä kaikkea Oldsille talven aikana tehtäisiin. Kahdeksalle henkilölle rekisteröidyssä autossa tavaratilassa olevalla istuimella matkustetaan selkä menosuuntaan. Leikkauksesta luppoaikaa. Loppukesästä 2020, viikon kestäneen laivareissun jälkeen Oldsmobile rantautui Oulun Oritkarin satamaan, mistä se saatiin paperihommien jälkeen Lillin omaan talliin tarkempia tutkimuksia varten. Sen verran tiukka sovitus se takaluukkuun oli, että ei se sieltä itsestään mihinkään olisi tippunut”, naurahtaa Lilli päätään puistellen. ”Olin päättänyt, että auton alkuperäinen vihreä väri vaihtuu samana vuonna saatavilla olleeseen Mahogany-metallipunaiseen, joten myös kaikki ovenvälit sekä muut tarvittavat paikat oli maalattava
Alusta: QA1:n säädettävät coiloverit joka nurkassa. Projektin alussa yhtenä tavoitteena oli ajoominaisuuksien parantaminen ja siinä on Lillin mukaan myös onnistuttu jousitusmuutoksen ansiosta. Verhoilultaan rikkinäiseen etupenkkiin tilasin uuden alkuperäisen vinyylikankaan SMS Auto Fabricsilta Oregonista. Alkuperäisten huonokuntoisten kylkilistojen tilalle olin pähkäillyt aidosta saarnipuusta valmistettuja listoja. Sen aika näyttää”, tuumaa Lilli lopuksi. Olin jo heti projektin alussa päättänyt, että tulisin ostamaan Oldsiin coilover-iskunvaimentimet joka nurkkaan. Oldsmobilen 5,7litraiselle V8-moottorille ja TH350-automaattivaihteistolle riittivät toimenpiteiksi perusteelliset huollot sekä pieni kosmeettinen siistintä. Konehuoneesta tuli moottorin maalaamisen jälkeen vielä siistittyä vähän sähköjohtoja sekä vaihdettua suurin osa kumiletkuista uusiin.” Enää projektissa oli jäljellä uusien puujäljitelmäteippien valinta sekä kylkilistojen valmistus. Aina aiemmin projektin valmistuttua on ollut mielessä jokin uusi kohde, mutta nyt niin ei ole. Saa nähdä, tuleeko sellaista vielä eteen. Vanteet: 6x15" teräsvanteet alkuperäisin kapselein. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana, tehostin. Ne toteuttikin Mikko Lakso, joka leikkasi ensin lankusta sirkkelillä aihiot, joihin tehtiin sitten loppumuoto jyrsimellä. 48 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Oldsmobile Vista Cruiser ’76. Kun uutuuttaan kiiltävällä maalipinnalla varustettu Oldsmobile oli saatu takaisin Lillin omaan talliin, oli seuraavana vuorossa sisustan kunnostus. ”Lattiat putsasin ja maalasin ne teollisuuskäyttöön tarkoitetulla ruosteenestomaalilla. Ai niin, sehän pitää vielä mainita, että vaihdoin kaikki saatavilla olleet ovien ja ikkunoiden kumitiivisteet uusiin”, Lilli selventää. Teho: 170 hv. Itse sohvapenkin verhoilusta vastasi oululainen JV Kustomworks, jonka työn jälkeen ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Moottorille ja vaihteistolle riitti perusteelliset huollot, koska en ollut ajossa huomannut niiden toiminnassa mitään poikkeavaa. Handling-alusta. Seuraavaksi mies suuntasi energiansa tekniikan ja alustan kimppuun. Renkaat: 225/75 R15 kapeilla valkosivuilla. ”Alusta sekä runko tuli myös puhdistettua ja maalattua mustaksi tuolla jo edellä mainitulla ruosteenestomaalilla. Sellainen sopiva bolt-on-paketti löytyikin QA1:n valikoimista ja niiden asentamisessa ei ollut mitään ongelmia. Lehtonen ennen pintavärin ruiskutusta”, Lilli tarkentaa. Toinen hyvä puoli niissä on se, että alustan korkeutta on helppo säädellä. ”Oldsi on noilla coilovereilla todella hyvä ja vakaa ajettava. Puujäljitelmien paikoilleen asennuksessa tuli onneksi tuttu kaveri teippihommista auttamaan, niin se sujui ilman isompia kommelluksia. Korimuutokset: Väri vaihdettu vihreästä Mahogany-punaiseen, alkuperäistä tummemmat puukyljet saarnipuulistoin. Faktat Oldsmobile Vista Cruiser ’76 • Omistaja: Juha Liljamo, 58 • Paikka: Oulu. Moottori: 350 cid V8. Voimansiirto: TH350-automaatti, 10-boltperä. Lattiamaton vaihdoin myös uuteen, mutta lopuille verhoiluille riitti huolellinen putsaus. Kaikki muovipaneelit, mitä noissa farmareissa on aika runsaasti, tuli myös maalattua uudelleen. ”Halusin noista kylkiteipeistä vähän tummemmat, kuin ne alun perin olivat, joten päädyin valinnassa pyökinsävyisiin. Auto on toiminut nyt pari kesää harrastekäytössä ilman mitään ongelmia, joten se voisi pikku hiljaa joutaa vaikka uudelle omistajalle. Hahmottelin paperille listan profiilia ja sen perusteella Mikko teki kolme erilaista mallia, joista sitten valitsin omaan silmään parhaiten sopivan vaihtoehdon”, Lilli kertoo tarraja puutöistä. Ensin hitsattiin muutamat ruostepaikat, minkä jälkeen tein itse pohjatöitä alkuun ja ne viimeisteli pitkän linjan jenkkiautoharrastaja, maalarimestari J.J. Sisusta: Entisöity alkuperäinen
??. ??. 27100€ • Plymouth Fury 360 Magnum 1960 20900€ • Chevrolet Camaro SS 2010 46200€ • Challenger RT 1970 mus.rek. isolohko RT.440 Magnum -7273.23 lukkoperä. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. 2012 38800€ Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI. ??. USA-CARS .fi Puh. 32800 € • Plymouth Belvedere 1954 32000€ • Pontiac Starchief 1959 Täysin alkup. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. ??. moottorivikainen 2009 16900€ • Buick LeSabre Cab 1966 380CID V8 aut. . . 2013 Tax free 29800€ • Oldsmobile Delta 88 Super Rocket 1965 27600€ • Chevrolet Camaro SS CAB 2013 tax free 28200€ • Cadillac Eldorade Touring Coupe Northstar 32 Valve. ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • Ford Mustang 1967 22400 € • Chevrolet Corvette 1973 Täysin läpikäyty mus.rek. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. ??. 50000€ • Corvette 1976 tulossa! • Dodge Challenger RT Tax free. . ??. . ??. 1996 6300€ • Dodge Challenger R/T Hemi kasikoneella 5.7 6V man. 19900€ • Pontiac Grand-Prix 1965 16200€ • Chevrolet Camaro SS CAB 6.2L 298HK Aut. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 26500€ • Chrysler Saratoga 1951. ja ehjä. ??
Wiimeisiä Windsoreita 50 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Kyseessä ei ollut mikään hetken mielijohteesta tapahtunut ahaa-elämys, vaan seurausta kyseisen yhtiön autoihin altistumisesta jo pikkupojasta lähtien. Chrysler Windsor 4D Sedan ’59. Lappeenrantalainen Jussi Mäkinen hurahti tosissaan siivellisiin Chryslereihin 17-vuotiaana. Teksti: Veli Vartiala ja Tomi Eronen • Kuvat: Veli Vartiala 51 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Ulkoisesti Jussi on konehuonetta siistinyt myös tämän jutun kuvien ottamisen jälkeen. Vaan ei aikaakaan, kun Jussista tuli onnellinen 2-ovisen hardtop-Windsorin omistaja. Tosin vuosimalli oli vuotta ajateltua tuoreempi. Vuonna 1996 se sitten alkoi. Jussi muistelee auton siipien tehneen häneen suuren vaikutuksen ja jokaisella etukäteen odotetulla kyläreissulla piti tietysti päästä Chryslerin puikkoihin. 52 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Chrysler Windsor 4D Sedan ’59. Kesällä 1997 Jussi sai ajokortin ja kuukausi sen jälkeen eräänä perjantaina Markku-isä oli saanut tietää kaupungin laitamilla seisovasta vanhasta Chrysleristä. Lattiamattoa en sen jälkeen laittanut ollenkaan, kun se vanha oli niin huono”, Jussi kertoo. Muuten auto oli sellaisenaan täysin toimiva. Sisäverhoilut oli uusittu jo Jenkeissä, ja niissä on Jussin mielestä hieman oikaistu, eikä turkoosinsininen sisustus sovi hänen mielestään yhteen mustan kanssa, joten mies on kaavaillut vaihtavansa sisävärin punaiseen. Jossain vaiheessa Jussi sai ajatuksen, että olisi hienoa päästä kalustossa 50-luvulle, kun sen ikäistä ei ollut vielä hänellä ollut. Sen musta pinta oli harmaantunut Arizonan auringossa niin paljon, että sen sai myllytettäväkseen Jussin kaveri Kapulaisen Tero. Tekniikkana oli alkuperäinen isolohko nappiautomaatin kera, ja se tuntui pelaavan kaikin puolin hyvin, eikä sille ole tähän päivään mennessä tehty kummempia, mitä nyt jäähdytin on kennotettu uudelleen ja tasavirtalaturi päivitetty käyttöystävällisempään vaihtovirtamalliin. Amerikan Laulajat -viiri sopii hyvin lauluautoon, vaikkei sillä nyt totta puhuen nykyisin kovin usein lauletakaan. ”Se Dart oli kireällä pikkulohkolla, joten sillä ei oikein osannut ajaa nätisti, niin ajattelin, että tarjotaan sitä vaihdossa”, Jussi kertoo. Sen seikan valossa Chryslerillä yksittäisten mallien valmistusmäärät jäivät lähes poikkeuksetta hyvinkin pieniksi erityisesti avomallien kohdalla, niitä kun ostettiin loogisesti enemmän äveriäämmillä varustetasoilla. Chrysler lopetti jo 1940-luvulla tuotantoon tulleen Windsor-sarjan valmistamisen vuonna 1961 viimeisiin siipiin. Kaikki menneiden vuosien kokemukset yhteen niputettuna 17-vuotiaan Jussin päässä johtivat siihen, että hänen oli pakko alkaa etsiä kuuskymppistä Chrysleriä ja vieläpä kaksiovisena. Ainoa varoituskyltti oli ”Varokaa junaa”. Mahdottomalta tuntuvaan etsintään haettiin apua jopa tutkimalla vanhojen alan julkaisujen myyntipalstoja. Jussi teki hänen matkassaan mieleenpainuvia vierailuja Lappeenrannan lähelle, Inkilän veljesten tilalle, jossa kalusto pienelle juniorille oli kaikin puolin riittoisaa. Parista Imperialista ja Chrysleristä suosikkiautoksi pääsi musta, neliovinen ´60 Windsor. Siinä vaiheessa ei ollut tietoa, minkävuotinen tai -mallinen auto oli kyseessä ja oliko se ylipäätään edes myynnissä. Veturikuskina 15 vuoden ajan työskennellyt Jussi pitääkin penkkien peittona – mitäpä muutakaan – kuin VR:n vilttejä. T odettakoon näin aluksi yksi mielenkiintoinen pieni episodi. Oma vaikutuksensa amerikkalaisten autojen pariin päätymisessä on ollut tietysti vanhojen autojen lehdillä, jotka kuuluivat Jussin isän vakiolukemistoon. Se sopiikin veturimiehelle paljon paremmin kuin meksikoviltit. 2019 lokakuussa hän saikin vaihdettua pidempään itsellään olleen ’66 Dartin Paimelan Paronin kanssa jutun ’59 Windsoriin. Vuosi 1961 oli Chryslerille neljäs perättäinen alle 100 000 autoon päättynyt tuotantovuosi. Vuonna 1979 syntyneen nuoren herran joutuminen Chrysler-vaikutteiden ilmapiiriin oli pitkälti Markku-isän ansiota. Lienee ensimmäistä kertaa kuvaajan historiassa, kun otosten julkaiseminen kielletään. Vuodessa ei mitään sopivaa ollut kuitenkaan ilmaantunut kohdalle, ei vanhempaa eikä uudempaa siipi-Chrysleriä. Jussin Windsor oli ajettu laiturille, koska mitään kieltomerkkiä ei ollut hyvää aietta estämässä. Onneksi asia tuli selvitettyä jälkikäteen, eikä veturinkuljettajana toimivalle Jussille eikä kuvaajalle koitunut nuhteita. Väylävirasto pyysi, ettei sellaisia kuvia laitettaisi lehteen, missä auto näkyy asemalaiturilla. Viisi vuosikertaa. ”Lattia siihen piti hitsata, se oli siinä kunnossa. Jusu Muurin reilua vuotta aiemmin maahan uittama Chrysler oli kulkeutunut Paronin myyntirivistöön käytyään välissä Lohjalla, ja oli mukavasti patinoitunut, mutta ehjä auto. Myös Lappeenrannassa aikanaan vaikuttanut, se Suomen ensimmäinen vuoden 1957 Chrysler 300 C keräsi siipiautonälkää ikään kuin varastoon tulevaisuutta ajatellen
VR:n vanhoilla, vuodesta 1961 vuoteen 1985 käytössä olleilla logoilla varustetut viltit sopivat veturinkuljettajan auton penkkien päälle meksikovilttejä paremmin. Musta-valkoisen auton yläpinnat ovat saaneet Amerikan auringon alla suorastaan kauniin rusketuksen. Mattoa Jussi ei toistaiseksi ole lattialle ruostekorjausten jälkeen asentanut. 53 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Ruotsista Jussi sai hankittua myös hienokuntoisen alkuperäisen kaltaisen radion. Moottori: 383 cid 2bbl V8. Elämää nähneen neliovitolpan mustat museokilvet ja mobilistitarra ovat omiaan herättämään keskustelua, että onko laulukuosinen Windsor tosiaan museoauto. ”Sieltä sain samalla hankittua alkuperäisen radion ja joitakin puuttuneita listanpätkiä. Parempi rattiputki löytyi PG Larssonilta Ruotsissa, vanhassa kun vilkkuviiksi meni jatkuvasti sellaiseen hätävilkkutilaan, että molemmat takavalot vilkkuivat yhtä aikaa. ”Toiveautokin on jo matkalla muuttunut, nyt se suosikki on ’57.” Haasteena on vain se, että jälkimmäistä puuttuvista vuosimalleista on valmistettu tiettävästi avona vain kaksi kappaletta, ’57 mallia ei yhtään… MUS-30-kilvet ovat omiaan herättämään keskustelua museoväen parissa. Tuon ensimmäisen, kaksiovisen ’61 hardtopin ja jutun ’59 sedanin rinnalle Jussi onnistui myös hankkimaan 2020 marraskuussa patinakuosisen ’60 Windsorin neliovisena hardtopina, ja auto tuli paperihaasteiden jälkeen vihdoin 2022 tammikuussa Suomeen. Olin aikeissa vaihtaa tähän minulla olleen ’59 Imperialin ratin, mutta se osoittautui hieman liian syväksi Windsoriin.” Museopeli. Jussi toteaakin olevansa sikäli huono patinaautoharrastaja, että hänellä osuvat edelleen autossa tietyt jutut silmiin. Jarrut: Rummut joka nurkassa, tehostin. Teho: 305 hv. ”Minähän sain sen museoajoneuvotarran oikeasti silloin, kun museokatsastin sen ’61 Windsorini. Jussin kaikki muut harrasteautot olivat museokilvissä, joten piti sellaiset saada viisysiinkin, vaikka auto ei patinapintoineen ja vääntyneine puskureineen museotarkastuksen edellytyksiä täytäkään. Oikeanpuoleisen takaoven listat ovat ruuveilla kiinni, ja se kiero puskuri pitäisi kuulemma oikoa. Alusta: Vääntösauvajousitus edessä ja takana. Siinä oli myös rattiin kieputettu semmoinen 80-luvun Datsuneista tuttu punainen nahka päälle, joten revin sen ensi töiksi pois. ”Vaikka tämä onkin vähän rottakuosinen auto, niin mun mielestä listat pitää olla tallella, ja sama tuon maalipinnan kanssa, sen piti olla musta eikä harmaantunut.” Patinakuosinen auto tuo kuitenkin huolettomuudessaan mukavan vastapainon Jussin kuusykköselle, joka on hienossa alkuperäiskunnossa ja siinäkin mielessä täydentää kokoelmaa hyvin. Faktat Chrysler Windsor 4D Sedan ’59 • Omistaja: Jussi Mäkinen, 44 • Paikka: Lappeenranta. Sillä saa mukavasti herätettyä hämmennystä kuitenkin.” Myös romuliikkeestä löytynyt Amerikan laulajat -viiri sopii hyvin lauluautoon, vaikkei sillä nyt totta puhuen nykyisin kovin usein lauletakaan. Vanteet: 14" alkuperäiset peltivanteet, ’65 Ramblerin kapselit. ”25 vuotta siinä lopulta meni, että se haaveiltu ’60 vuosimalli saatiin vihdoin omalle pihalle”, Jussi toteaa. Siipi-Windsoreiden kokoelmasta puuttuu siis korimalleina enää avo ja farmari, ja vuosimallit ’57 ja ’58. Sisusta: Sininen/turkoosi, uudelleen verhoiltu. Voimansiirto: TF727-nappiautomaatti, 8 ¾" perä. 54 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Chrysler Windsor 4D Sedan ’59. Jussi alkoikin miettiä, että miten senkin saisi museokilpiin, kun kyllähän musta auto tarvitsi mustat kilvet, joten hän päätyi tilaamaan ne erikoistunnuksina. Varsinaisesti alkuperäisestä ei Windsorin ulkokuoressa poikkea kuin kapselit sekä half moon -valoluomet, mutta kierot ja lommoiset puskurit ja laikukkaaksi haalistunut maalipinta herättävät hämmennystä – onko tämä tosiaan museoauto. Renkaat: Rubber Compilla maalatut leveät valkosivut. Tunnukseksi hän valitsi MUS-30, joten saatiin ne museokilvet lopulta tähänkin Windsoriin
55 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Tallin ulkoseinää koristava ’66 Dartin perä on muisto A-bodyharrastuksesta. Kuten tallista huomaa, ulottuu Jussin harrastus pelkkiä autoja syvemmälle. Kitaroiden ja sekalaisen alan rekvisiitan ohella tallista löytyy myös 60-luvun alun Miniracing-autopeli sekä ’67 Dartin perästä tehty sohva. Kuvia otettaessa paikalle siipiautoista keskustelemaan saapui myös Lappeenrantaan muuttanut Kai L. Etualalla Jussin tuorein hankinta, ’60 Windsor 4d HT, taaempana vuonna 1997 hankittu ’61 2d HT. Bremer
PATINAN PERÄSSÄ Chevrolet Thriftmaster 3100 ’48. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 56 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kimmo Tolvilan lähes alkuperäiskuntoisen ’65 Impalan ja läpikotaisin Pro Touring -tyyliin rakennetun ’66 Nova -farmarinsa rinnalle hankkiman ilmajousi-Stepparin hytissä oli niin komeasti patinoitunut pinta, että sellainen piti saada kopioitua uusittuun lavaankin
57 AMERIKAN RAUTA 7/2023
”Hänelle auto oli tullut vuonna 2011 Jenkeistä, ja hän oli tehnyt lavan kokonaan suorasta pellistä samoin kuin hytin pohjankin. ”T ämä tuli minulle heinäkuussa 2022 Vaajakoskelta Kustom Cars Finlandia pyörittävältä Harri Puraselta, joka tekee peltihommia ihan päivätyökseen asiakkaiden autoihin”, Kimmo Tolvila kertoo. Kone vuosi myös aika paljon öljysuodattimen juuresta, mutta sekin saatiin sitten muokattua tiiviiksi.” Lavan pohjaa on nostettu reilun madalluksen takia, ja sen pohjapuut olivat melkoisen kauhtuneessa kunnossa, joten Kimmo käsitteli ne terassiöljyllä tummemmiksi. Lavan etureunasta kurkistaa ilmajousituksen säiliö. ”Tekniikkapuolella oli öljyvuotoja aika paljon, joten laatikko pudotettiin alas ja tiivisteltiin. Pukkicruisingit sillä vielä tuli ajettua, mutta sitten auto otettiin työn alle”, Tolvila selittää. 58 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Chevrolet Thriftmaster 3100 ’48. ”Ilmat siinä oli myös jo Purasen jäljiltä. Ajettavuudeltaan nykyaikaistettu. Minä lähdin sitä sitten ajokauden päätyttyä viimeistelemään. Takana on makkarapalkeet. Kimmolle tullessa hytti oli jo nykyisenkaltaisessa patinakuosissa, mutta uusittu lava oli sen kanssa hiukan eri paria. Siihen oli peltityöt tehty hyvin, ja se oli juuri katsastettu, mutta sisällä oli vanha vaahtomuovipatja penkkinä, ja kattokin oli pelkkää paljasta peltipintaa. Korin peltikorjausten ohella Puranen oli kunnostanut rungon, boksannut sen ja muokannut sitä muutenkin melkoisesti, kun eteen oli vaihdettu Heidtsin Mustang II -tyyppinen erillisjousitus tehostettuine hammastanko-ohjauksineen sekä levyjarruineen, ja peräksi asennettu Fordin 9-tuumainen, joka oli tuettu linkeillä. ”Mä ostin auton Huutokaupat.comin kautta. Lokarit oli saatu korjattua vanhoista.” Kustom Cars Finland on tullut tunnetuksi hyvin vaativista peltitaiteiluista, ja teki esimerkiksi tyhjästä Stjerbakoffin Markon Amerikan Raudan kantta koristaneeseen Divco-pakuun hyvin muodokkaat takalokasuojat, joten osaamista aiheeseen löytyy. Tekniikkana oli remontoitu vanhan liiton 283 ja TH350, ja mulla oli vähän ajatuksena, että olisin laittanut minulla sopivaa kohdetta odottaneen pumppumoottorin tähän, mutta siinä tuli sitten heti ongelma sen leimaamisen kanssa, niin en viitsinyt lähteä siihen hommaan”, Kimmo avaa muuttuneita suunnitelmiaan. Kimmo antoikin vastuun sen patinoinnista serkkutytölleen Laakson Kiialle, joka on automaalari, ja joka onnistuikin hommassa hienosti. Siihen oli asennettu Vintage Airin kaksi kompuraa ja eteen coilover-tyyppiset palkeet
Samalla ruskealla nahalla päällystettiin myös uusi billet-ratti. Penkki tehtiin aidolla nahalla uusiksi, ja uudet verhoilut tuli myös ovipahveihin, kattoon ja tuo hankkimani Forever Sharpin rattikin päällystettiin. ”Menee aina oma aikansa tuollaisissa pikku kynsimisissä, ne vie lopulta sitä yllättävän paljon”, hän toteaa. Lämmityslaite ei myöskään ollut ostettaessa toimintakuntoinen, joten Kimmo korjaili senkin, jotta autolla voisi ajella ongelmitta viileämmilläkin keleillä. ”Retrosoundin soittimen siihen hankin, ja kunnolliset kaiuttimet autoon piilotettiin. Ovilogot tekstaili Kumannon Eero.” Sisustahommia ja pikku kynsimisiä. ”Laakson Kiia on serkkutyttöni ja maalari, ja hänen kanssaan sitä aikamme pyöriteltiin, että mitä sille tehtäisiin. Ididitin rattiputki tässä oli jo tullessa paikallaan”, Tolvila kertoo. Kojelaudan keskelle alkuperäispaikalle asennettiin Retrosoundin soitin. Sisällä oli auton tullessa Kimmolle hänen makuunsa liikaa paljasta peltipintaa, joten penkki verhoiltiin aidolla nahalla, ja myös ovipahvit saivat ruskean pinnan. 59 AMERIKAN RAUTA 7/2023. 6x9” koteloitiin penkkien taakse ja Alpinen aktiivisubbari ja vahvistin tuli penkin alle. Kojelautaan alkuperäiselle paikalle hankin myös Retrosoundin kaiuttimen. ”Kaverini Jouni oli sitten puuhamiehenä siinä sisustahommassa. Ovien vetokahvat taivuteltiin messingistä ja Jouni sitten ompeli niihin nahat väliin”, hän jatkaa. Ulkoasussa oli paljon Kimmoa miellyttävää, mutta häntä häiritsi se, että lava oli maalattu kiiltävällä, kun hytissä oli hyvä aito patina. Kiia sitten sanoi, että hän haluaisi kokeilla tuollaista ruostemaalausjuttua, ja minä totesin, että sinulla on silmä siihen, että sen kuin kokeilet, ja Kiia maalailikin lavan onnistuneesti
Sisusta: Forever Sharpin Billet-ratti, Ididitin rattiputki, uudelleen muotoiltu sohvapenkki aidolla nahkaverhoilulla. ”Tuo vannemalli lähti siitä, että 11-vuotias tytär Peppi oli piirtänyt tällaiset minun synttärikorttiin Thriftmasterin alle. ”Vanteet päivitin isompiin, siihen tuli Ridlerin 20-tuumaiset, takana 10” leveinä. Ne löytyivät vieläpä suoraan hyllystä Suomesta Koivuselta Tmi Eero Huhtasen avustuksella.” Päivitetyssä kuosissaan patinapickis valmistui kuluvan vuoden Tampereen Hot Rod Show’hun, missä oli tuoreeltaan näytillä. Moottori: 283 cid SBC V8, rautakannet, jyrkempi nokka, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, keraamisesti pinnoitetut peltisarjat. Vanteet: Ridler 645 20x8,5" edessä, 20x10" takana. Sitten totesin, että kai sellaiset pitää sitten laittaa, vaikkei se varsinaisesti aiemmin mikään suosikkimallini ollut. Ostettaessa alla oli joka nurkassa kahdeksan tuumaa leveät 18-tuumaiset. 60 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Chevrolet Thriftmaster 3100 ’48. Kesän cruisailujen jälkeen Kimmosta alkoi kuitenkin taas tuntua, että vaihtelu voisi virkistää, miehellä kun ovat aiemminkin autot vaihtuneet tasaiseen tahtiin, vaikka on joku viihtynyt talllissa useamman vuodenkin. Niinhän me sitten vaihdoimme autoja, ja nyt Thriftmaster on Kalannissa Pasilla ja minulla on ’63 Impala -avo.” Faktat Chevrolet Thriftmaster 3100 ’48 Omistaja: Kimmo Tolvila, 50 • Paikka: Nokia. Mulla on rajalliset kuitenkin nuo harrastetilat, 120 neliön talliin ei kovin montaa autoa mahdu, jos meinaa jotain tehdäkin. Kiitos: JM Garage, Colorkit, Tmi Eero Huhtanen, Jouni ja tietysti perhe. Alusta: Runko boksattu ja muokattu, Vintage Airin ilmajousitus kahdella kompressorilla, etuja takapää erikseen säädettävissä, Heidtsin Mustang II -tyyppinen etuakselisto tehostetulla hammastanko-ohjauksella, edessä coilovertolpat, takana makkarapalkeet, taka-akselilla link-tuenta. Jarrut: Levyjarrut edessä, rummut takana. ”Parhaimmillaan mulla on ollut niitä seitsemän, mutta nyt on vain nämä kaksi – tämä ja ’60 El Camino -projekti. JM-Garagen kanssa jumpattiin useampi päivä pyöränkulmia öljyvuotojen tilkinnän ohessa, ja siitä tulikin tosi hyvä auto ajaa. Renkaat: 245/35 R20 edessä, 305/30 R20 takana. Saattoi ihan moottoritienopeudessakin irrottaa kädet ratista, ja se tosiaan kulkee suoraan”, Kimmo kiittelee. Kori: Patinakuosi, Eero Kumannon tekstaukset, lavan pohjaa nostettu, puskurit muotoiltu istumaan korin linjoihin. ”Lavan pohja oli myös aika kauhtunut, joten hioin sen ja sitten terassiöljyllä vedettiin se kolmeen kertaan, niin saatiin siitä tuollainen sopivan tummanruskea.” Vanteet synttärikortista. Laitoin Thriftmasterin sitten ihan vain omaan Facebookiin kokeeksi myyntiin, ja Salon Pasi otti yhteyttä. Renkaiksi tuli eteen 245:t ja taakse 305:t, kun halusin, että siellä takalokareissa olisi vähän täytettä, vanhat kun jäivät kovasti sisään. Pirteä pikkulohko on täysin remontoitu, ja siitä tuli mieleisen näköinen, kun Kimmo siisti sitä vaihtamalla venttiilikopat Edelbrockin uritettuihin sekä ilmanputsarin saman firman aiempaa korkeampaan versioon. Voimansiirto: TH350automaatti, Fordin 9" perä
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen M Määntsälän ntsälän pörinät Elokuun pörinöihin saapui ehkä tavallistakin enemmän komeaa muskelikalustoa. 61 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Nikke Andersenin 383-stroker-tekniikalla varustettu ’56 Bel Air Sport Coupe on suorastaan virheettömän upea kokonaisuus pro touring -mausteineen. Autoa liikuttaa rivakasti rullakamoilla ja aluveiveillä varustettu 426 Hemi, josta on dynotettu 650 hevosvoimaa. Usein alue täyttyykin ääriään myöten kävijöistä, joista moni tulee lähialueelta sekä Lahden ja Orimattilan suunnalta, mutta myös pääkaupunkiseudulta monet ovat ottaneet tavaksi ajella Mäntsälään kuun neljäntenä viikonloppuna. Järvenpäästä saapui paikalle Joni Huovinen rajuine ’75 Corvetteineen. Elokuun lopun pörinöiden aikaan sää oli harmaa, mutta se ei estänyt tätäkään koekilpistä miedosti kustomoitua avoShoeboxia saapumasta paikalle katto alhaalla. Lempääläläisen Marko Paavilaisen matalaa ’64 Ford Galaxie 500 XL:ää liikuttelee hiukan autoa tuoreempi 428 Cobra Jet, joka on lähtöisin Mustangin keulalta. Auto ei ole pelkästään nätti, sillä konehuoneesta löytyy Schwitzerin S400-ahtimella ylipaineistettu LM7 jatkonaan Bemarin 6-lovinen ZF-manuaali sekä Fordin lukollinen 8,8” perä. Mäntsälässä kokoonnutaan Juustoportin suurelle parkkialueelle kerran kuussa, perjantaisin. Täysin katukelpoisen auton nykyistä tuplaturboisolohkotekniikkaa ei ole vielä päästy testaamaan tositoimissa, mutta jotain sen potentiaalista voi arvuutella siltä pohjalta, että ilman ahtimia autolla on ajettu varttimaili parhaimmillaan reiluun 9,2 sekuntiin lähes 250 km/h loppunopeudella… Antti Sillman oli vasta hankkinut tämän nätin ’88 Camaron. Mäntsälä, 25.8. Rauno Rinteen ’71 Novan nokalle on vaihdettu moderni LS-tekniikka. Pitkän linjan kiihdytyskisakuskeihin lukeutuva Timo Eronen kuuluu paikallisiin harrastajiin ’70 Challengereineen
Dadson Racer 62 AMERIKAN RAUTA 7/2023
Järvenpääläinen Pekka Tolvanen ei ollut omistanut Harrikkaa vuosiin, kun sai niin kovan cafe racer -kuumeen, että sellainen oli rakennettava, ja loppujen lopuksi pyöriä valmistui kaksi – Pekalle ja hänen pojalleen Niklakselle omansa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 63 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Harley-Davidson Sportster XL1200R Roadster ’05
”Sen ensimmäisen version tein tyttären kummisedän, Kokkisen Kaitsun luona. Tehtiin pojan kanssa sitä varten semmoinen jigi, mutta kun meidän taivutuslaitteissa ei riittänyt voima taivuttaa peltiä oikeaan muotoon, niin mä yritin pitää sitä jigiä parhaani mukaan paikallaan, ja Niklas hyppi sitten sen päällä. Nopeusmittari on siirretty alemmas moottorin vasemmalle puolelle ikään kuin sylinterilohkojen väliin. Keulassa on progressiiviset jouset, ja sitä on madallettu kaksi tuumaa.” Ensimmäinen versio kahvilapyörästä valmistuikin kuukaudessa, kun oli kiire päästä kesällä ajelemaan. Satulan verhoili Månsken Design. Se oli niin ruma, että se oli pakko tehdä uusiksi, ja niin sitä syksyllä alettiin tekemäänkin. Muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan ollut, kuin tehdä sellainen H-D:stä”, Pekka toteaa. Löysin netistä ruotsalaisen Federico Motorsin, joka oli rakennellut Sportstereista cafe racereita siihen malliin, joka maistui, joten samaan tyyliin alettiiin tätä rakentelemaan”, Pekka jatkaa. On minulla siis useampia Harrikoita ollut jo ennen tätä Sportsteria. Tankki on väritystään myöten aivan alkuperäisessä kunnossa, se kun oli jo ostettaessa Pekan mieleen. Kilpurin näköä. ”Silloin pilkottiin tuo runko, laitettiin Kahlekuninkaasta hankitut clip-on-tangot ja madallettiin keula. Valon ritilä löytyi Wishistä, clip-on-tangot Pekka hankki Kahlekuninkaalta. Aihioksi löytyi alkuperäiskuntoinen 2005-mallinen Sportster XL1200R Roadster, jonka oranssi väritys beigeine kuvioineen miellytti Pekkaa erityisesti sellaisenaan. ”Silloin pääsin taas mukaan Mudlake Crew -talliin, ja katselimme yhdessä sitä perää, joka oli kuin papukaijan nokka. Kun muoto oli oikea, lopuksi hitsattiin palaset kasaan, ja tehtiin ohuesta tangosta takareunavahvike ja maalattiin lokari väriin.” Penkki tehtiin myös silloin kokonaan itse, sen pohjan materiaaliksi tuli kuitenkin pellin sijaan lasikuitu. Selväähän oli se, että se piti rakentaa itse mieleiseksi. Keulaputkien madalluksen teki Uniq Choppersin Mape, sieltä olen käynyt melkein kaikki pikkukilkkeet hakemassa. Ja nimenomaan tietyntyyppinen. Silloin mä en ollut vielä tässä tallissa mukana, mutta kaverit tunsin kyllä entuudestaan”, Pekka Tolvanen kertoo kaivellen päivämääriä puhelimestaan. ”M ä oon hankkinut tän huhtikuun alussa ’21. ”Olin kyllä Mudlake Garagessa jo joskus 20092010, mutta sitten väliin tuli lapsiperhearki ja vanhan talon remontointi, joten harrastaminen jäi hetkellisesti tauolle. Uusi takalokari tehtiin kokonaan itse. 64 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Harley davidson Sportster XL1200R Roadster ’05. Ensimmäinen prätkä, jonka rakensin, oli kuitenkin 24-vuotiaana entisöimäni sivuvaunuJawa, mikä oli sen ikäiselle poikkeuksellinen rakentelukohde.” Reilut pari vuotta takaperin Pekalle iski jälleen kova kuume saada pyörä. ”Silloin oli ajatus, että teen tollasen cafe racerin, ja varmaan 4-5 kuukautta etsin siihen sopivaa vaihtoehtoa. Alkuaan kromatusta lampun lipasta täytettiin kaikki kolot ja se maalattiin tankin oranssilla
Vanteet ja t-palat pulveroitiin, tuttavani Tero Teräs hoiti niin ne kuin ruiskumaalauksetkin. Mulla ei itsellä taito aina riitä, mutta ideoita on, joten on hyvä, että ympärillä on mukavia ja taitavia kavereita, joilta saa apua.” 65 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Pyörä vietiin Järvelään mun systerille odottamaan osia ja talvehtimaan, ja sitten kevätpuolella rakennettiin pojalle oma Honda CB 750 cafe racer. ATV-pintakäsittely Kellokoskella värjäsi nuo putket Ceracotella.” Pakoputkien kohdallahan kävi niin, ettei Pekka onnistunut löytämään mistään uutena mieleisiä, ja hankki lopulta nykyiset Vance & Hinesit eBaystä käytettyinä. Se olikin tosi hyvää aikaa mulle ja Nikelle”, Pekka toteaa ylpeänä. Takalokari on kokonaan omatekoinen ja peltiä, satulan pohjan Pekka sen sijaan valmisti lasikuidusta. ”Ne oli ihan kauheassa kunnossa. Kiitokset siitä kuuluvat Mudlaken porukalle sekä Nikelle, Mapelle, Kokkisen Kaitsulle ja Tero ”Mr Steel” Teräkselle ja kotiväelle. Niissä oli pinnassa Thermoteciä, ja kun sen otti pois, olivat alkukäyrät pahasti halki. Tyytyväinen Pekka lopputulokseen silti on kaikilta osin. ”Tuo ajoasento on tosin tämmöiselle pulskalle pojalle hyvin väkivaltainen, se on tarkoitettu tuollaiseen nakkikioskilla käymiseen. Lähestulkoon kaikki pyörän alkuaan kiiltävät tai hopeanharmaat osat on maalattu mustalla. Käytiin Kaitsun kanssa Hangossa, niin sen jälkeen kahteen päivään ei kävely meinannut onnistua. Se on kuitenkin kivan näköinen ja cafe racer -henkinen, että sikäli se on saavutettu se tavoite. Kesän ajeluiden jälkeen totesin, että pyörä piti saada kuitenkin race-henkisemmäksi, joten kiiltävät osat piti maalata. ”Kun se perä saatiin valmiiksi ennen joulua, osat menivät maalaukseen ja penkki lähti verhoilijalle. ”Kun kevät tuli, Niklaksen pyörä lähti säädettäväksi ja mä lähdin Järvelään kiinnittelemään asennusta odottaneita osia paikalleen. Tuo ajoasento on tosin tämmöiselle pulskalle pojalle hyvin väkivaltainen, se on tarkoitettu tuollaiseen nakkikioskilla käymiseen. Tästä tuli isi-poika-homma. Häijympi ilme. Viime talvena vanteet, hihnapyörät, pakoputket, keulaputket ja t-palat maalattiin mustaksi. Lehdon Juha sitten juotti ne kuntoon, minkä jälkeen ne menivät sinne ATV:lle työn alle.” Tälle kesälle Pekan kahvila-Roadster valmistuikin huomattavasti aiempaa härskimmän näköisenä mustine osineen, ja mies kaavaili siihen myös isoa alahöylää, jonka valmistaminen kuitenkin epäonnistui, joten se jäi pois ainakin vielä tästä versiosta
Tällöin SAHK:n (Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto) Tampereen kerho ehdotti Valtionarkistolle kortistojen luovuttamista SAHK:n paikalliskerhojen haltuun, mihin suostuttiin. Tämän vuoksi 1972 jaettiin amerikkalaisiin autoihin vielä viimeisiä mustia, viisimerkkisiä kilpiä, kun samaan aikaan muihin uusiin autoihin ruuvattiin pääasiassa jo valkoisia kuusimerkkisiä. Tämän jälkeen autojen rekisteritietoja on tallennettu mikrofilmeille ja loppuvuodesta 1989 alkaen sähköiseen tietojärjestelmään. Historia on osa vanhojen esineiden viehätystä. Saman vuosikymmenen lopulla ajoneuvoista alettiin pitää kirjaa kantakorteille. Koska arkistointiohjeen mukaan kortteja oli aikoinaan täytynyt säilyttää kymmenen vuotta rekisteristäpoiston jälkeen, oli osa vanhemmista kantakorteista jo ehditty hävittää, mutta oli niitä silti säästynyt noin kaksi miljoonaa. Syksyyn 1971 asti käytettykin ajoneuvo täytyi rekisteröidä uudelle tunnukselle omistajan asuinläänin vaihtuessa. 1973 alkaen kaikki uudet valkoiset viisimerkkiset kilvet olivat N-alkuisia, joista ensin jaettiin kahdella kirjaimella ja kolmella numerolla olevat, kunnes NX-sarjan jälkeen siirryttiin kolmekirjaimisiin, kahdella numerolla oleviin kilpiin. Jos auto vaihtoi omistajaa tai siihen tehtiin teknisiä muutoksia (esim. Viimeiset lyhyet N-kilvet on jaettu 1997. S uomessa ajoneuvojen rekisteröintikäytäntö alkoi 1922. Autoharrastajina olemme siitä onnellisessa asemassa, että omistushistoria on usein mahdollista selvittää, eikä mielenkiintoinen historia aina vaadi sitä, että auto olisi Olavi Virran omistama Ford tai Elviksen entinen Cadillac. Nämä olivat lääninhallituksissa säilytettäviä pahvisia lomakkeita, joihin kirjattiin käsin ajoneuvon rekisteröintitiedot, kuten auton merkki, malli, valmistenumero, moottorin koko sekä tietysti omistajan tiedot. Jos auto rekisteröitiin uudelle tunnukselle – eli käytännössä vaihtoi lääniä – luotiin uusi kantakortti, jonka tunnus kirjattiin ylös vanhaan korttiin. Vuonna 1972 tulivat aiemmin käytössä olleiden mustapohjaisten tilalle valkopohjaiset kilvet, joissa oli yleensä kolme kirjainta ja kolme numeroa, pois lukien lähinnä jenkkiautot, joissa tilan ahtauden vuoksi käytettiin yhä viisimerkkisiä kilpiä. Rekisteröintiläänin mukaan Autoarkeologiaa Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo 66 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Pahvinen kantakorttijärjestelmä oli käytössä vuoteen 1965 saakka. Miten sitten lähteä liikkeelle auton historian selvittämisessä. muutoskatsastus eri ajoneuvotyypiksi), kirjattiin muuttunut tieto samalle kantakortille. Kun autojen omistushistorian penkominen käytännössä on pitkälti rekisterinumeroiden selaamista, lienee paikallaan muutama sana myös suomalaisten kilpien historiasta jenkkiautoharrastuksen näkökulmasta. Rekisterikilpien historiaa lyhyesti. N-sarjan rinnalle tulivat 1991 myös J-alkuiset viisimerkkiset. Vanhat kantakortistot olivat jo aikoinaan vähällä joutua hävitettäväksi, kun niiden ylläpito lääneissä lopetettiin 1973
Koska esimerkin auto on rekisteröity uutena Oulussa, sen kantakortti löytyi Oulun Seudun Mobilistien arkistosta. Tilaus tapahtuu Kansallisarkiston nettisivujen kautta ja toimitus maksaa joitain kymmeniä euroja. Kattavat omistustiedot tästä päivästä vuoteen 1989 on saatavissa Traficomilta asiakirjatilauksena, jonka hinta on alle kympin luokkaa ja sen toimitusaika on yleensä muutamia arkipäiviä. Mikäli auto on vaihtanut omistajaa viime vuosina usemmastikin, voi edeltäviä omistajia näkyä jokunen enemmän. Amerikkalaisen omistushistorian selvittämiseksi ei vastaavia keinoja ainakaan siviilihenkilölle ole tarjolla. OX-alkuinen kilpi on tarkoittanut Oulun lääniä ja taksia. Loppujen kohdalla lukee kuitenkin vain ”yksityinen omistaja”. Nykyisen, tai ainakin viimeisen rekisteriin merkityn omistajan tiedot saa yleensä jo yhdellä tekstiviestillä lähettämällä auton rekisteritunnus palvelunumeroon, tai ostamalla sama palvelu Traficomin nettisivuilta. Vanhat kantakortit ovat käsin kirjoitettuja, ja se aiheuttaa haasteita koneelliselle tekstintunnistukselle. Tämä raportti sisältää kaikki omistajat noin vuodesta 1989 alkaen. Maakuntaarkistossa autojen omistushistorian kaivaminen ei ole ensikertalaiselle aivan läpihuutojuttu, mutta arkistonhoitajat tarvittaessa kyllä avustavat tutkimustyötä tekeviä henkilöitä arkistomateriaalin kanssa. Valtiolla on ollut käytössä kilpiä, joissa ensin on numero tai numeroyhdistelmä ja sitten kirjain. Vuosien 1988-1965 tiedot ovat tilattavissa Kansallisarkistosta ja vaihtoehtoisesti niitä voi käydä itse tutkimassa Kansallisarkiston eri toimipisteissä eli maakunta-arkistoissa. He laskuttavat käytetystä ajasta, eikä tilaukselle siis ole yhtä vakiohintaa. Miten lähteä liikkeelle. Sama kilpi on siirtynyt aina maaherran seuraavaan autoon. Kahdella tai kolmella numerolla ja yhdellä kirjaimella varustetut kilvet ovat yleensä koristaneet valtion eri liikelaitosten autoja. 1950-luvulla takseissa oli käytössä X toisena kirjaimena, eli esim. tuleva alkukirjain oli valkoisissa kilvissä käytössä vuoteen 1990 saakka. CD-kilvet ovat diplomaattikilpiä, joissa numerot kertovat, minkä maan suurlähetystö on kyseessä. Ruotsissa sen sijaan käytäntö on hyvin avoin ja ruotsalaisella rekisteritunnuksella voi hakea auton omistushistorian helposti ilmaiseksi eri nettisivujen kautta. Tämä kuitenkin edellyttää, että auto on ollut rekisterissä vuoden 1989 jälkeen, eikä omistustietoja ole salattu. Esimerkkiauton vuosien 1964-1960 tiedot ovat kantakortistossa, joita hallinnoivat SAHK Ry:n alueyhdistykset, Mobilia sekä Kansallisarkisto. 67 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Arkiston kätköissä. Auton tämänhetkisen omistajan lisäksi yksi edeltävä henkilöomistaja sekä kaikki mahdolliset yritysomistajat vuodesta 1989 saakka yleensä selviävät Traficomin nettisivuilta muutamalla eurolla nimellä ”omistajaja historiatiedot”. Miten siis hakea omistushistoria vaikkapa vuosimallin 1960 suomiautolle. Tyypillisesti yksinumeroiset valtion kilvet ovat kuuluneet valtionhallinnolle, kuten 1-L-kilpi, joka on ollut Lapin maaherran autossa. CarFaxin raportin saa 80-luvun alkupuolella valmistettuihin ja sitä uudempiin autoihin, mutta se ei sisällä omistajatietoja, vaan mahdolliset onnettomuudet, valmistajan takaisinkutsut ynnä muut
68 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Autoarkeologiaa. Eli jos ajatellaan, että jokin omistajamuutos tai muu muutos auton tiedoissa on tapahtunut vaikkapa juhannusviikolla vuonna 1985, löytyy tämä tapahtuma muutoseräkortistosta 25/1985, jonne on kerätty kyseisen muutoserän – eli vuoden 1985 25. Henkilötietosuojalain vuoksi rekisteritiedoista ei saa ottaa kuvia, mutta omia muistiinpanojaan saa tehdä vapaasti vaikka läppärillä. Edelliset muutoseränumerot löytyvät auton tiedoissa kohdassa ”ederat” ja ovat muotoa 8525 (vuosi, viikko). Autojen historiaa selvittäessä kannattaa hyödyntää myös epävirallisia kanavia. Muutoin käy niin, että päivän päätteeksi arkiston ovesta poistuttaessa kysymyksiä on pään sisällä enemmän, kuin aamulla samasta ovesta sisään tullessa. Tämän tiedon löytääkseen on kuitenkin haettava ensin hakemistokorteista halutun auton rekisteritunnuksella muutoseränumerot, joissa kyseinen rekisteritunnus esiintyy. Tietoa etsiessä silmien ohi nimittäin vilisee niin paljon mielenkiintoisia autoja, että vaara sivukujille harhautumiseen on suuri. Digitoitu materiaali koostuu lähinnä mikrokortiston muutoseristä, joita on aikoinaan ajettu järjestelmästä kerran viikossa. Henkilötietoasetuksen vuoksi ei omistajatietoja taulukkoon syötetä, mutta tarvittava kortti kyllä löytyy jo Exceliin kirjattavien tietojen perusteella, jos kyseessä on vaikkapa vanha valokuva, jossa auton rekisteritunnus on näkyvissä, tai metsästä löytyy auto, jonka valmistenumero on tunnistettavissa. Tuolloin ei ole ollut nykyisen kaltaista osoitteistoa kaavaalueen ulkopuolella, joten osa osoitteista ovat hyvin suurpiirteisiä. Jotkut harrastajat ovat saattaneet aloittaa lajin jo 70-luvulla, ja tällaisilla henkilöillä voi ymmärrettävästi olla melkoinen tietopankki aivojen muistikeskuksessa. Kun muutoksia on samalle rekisteritunnukselle useita, esitetään hakemistokortissa vain viimeisin tai pari viimeisintä muutoseränumeroa, eikä siis kaikkia muutoseriä. Toki rekisteröintiajankohdan perusteella voi jotain haarukointia tehdä, kun tiedetään milloin esimerkiksi LAsarja on ollut jaossa, mutta silloinkin kortteja voi olla tuhat kappaletta selattavaksi. Turun ja Porin läänin kantakortisto on jo digitoitu ja sitä pääsee selaamaan myös julkisesti Kansallisarkiston nettisivuilta. Muutaman päivän maakunta-arkiston tietokoneella istuneena sanoisin, että kannattaa olla putkinäköinen ja pitää fokus ensisijaisesti niissä autoissa, joita sinne on alun perinkin lähtenyt selvittämään. Kantakorttien kertomaa. Facebookissakin on useita ryhmiä, jotka ovat keskittyneet vanhojen, skannattujen paperikuvien jakamiseen jenkkiautoharrastuksen tiimoilta. Vielä 60-luvulla on ollut yleistä, että jonkun maalaiskylän käytännössä ainoa henkilöauto on voinut olla amerikkalainen taksi. Koska kantakortit ovat järjestetty aakkosittain arkistohyllyihin, ei yksittäisen auton löytäminen ilman rekisteritunnusta ole käytännössä mahdollista muuten kuin erittäin hyvällä tuurilla. Pelkästään Lapin läänin mobilistien hallussa olevia L-alkuisia kantakortteja on kymmeniä tuhansia. Puuduttavan excelöinnin vastapainoksi kantakortteja selaamalla avautuu mielenkiintoinen läpileikkaus vaikkapa 1950-60-lukujen autoiluun. Autoista voi tulla tarkkoja muistikuvia ja kertomuksia myös yllättävistä lähteistä. Jokaisessa muutoseräkortissa on kuitenkin auton tiedoissa ilmoitettu mahdollinen edellinen tai pari edellistä muutoseränumeroa (tai edellinen rekisteritunnus), eli tällä tapaa voi auton omistuspolkua lähteä kaivamaan kortti tai kaksi kerrallaan ajassa taaksepäin. Tästä johtuen moni harrastuksen ulkopuolinen henkilö saattaa muistaa rekisterinumeron tarkkuudella ”taksi-letukan” ja autot ylipäätään ovat myös helposti päässeet tuolloin valokuviin ennen kuin niiden määrä moninkertaistui ja niitä alkoi löytyä joka taloudesta. Erikoinen piirre on myös ollut tapa ilmoittaa auton omistajan ”ammatti tai arvo” kantakortissa. Tämä digitoinnin talkootyö kestää useita vuosia ja talkoolaisia tarvittaisiin lisää. Käytännössä kantakortit digikuvataan ja syötetään käsin Exceliin, josta tiedot on sitten suodatettavissa vaikkapa merkin, mallin tai valmistenumeron perusteella. Hommaa mutkistaa vielä se, että läänin vaihtuessa vapautuneet kilvet on voitu pian antaa taas seuraavalle autolle. viikon – muuttuneet rekisteritiedot aakkosittain. Tänä päivänä ei varmasti monikaan noteeraa lähialueensa taksien malleja saati osaa luetella niiden rekisteritunnuksia ulkoa. Salapoliisityötä. Mahdollisesti tuhannen kortin jälkeen käy ilmi, että auton tunnus sittenkin on ollut LB-alkuinen... Selvästikin yksityisautoilu on vielä 50-luvulla ollut Suomessa ylellisyyttä – vaikka autona olisi Moskvitsh – tai sitten auto on ollut ammatin harjoittamisen kannalta välttämättömyys. Vielä 60-luvulla on ollut yleistä, että jonkun maalaiskylän käytännössä ainoa henkilöauto on voinut olla amerikkalainen taksi. Tämän ongelman selättämiseksi on useissa kantakortteja ylläpitävissä yhdistyksissä aloitettu talkootyönä korttien digitointi
Vanhimmat ensirekisteröintija autokantatilastot ovat vuodelta 1956. Dollarin kurssivaihtelut ovat myös heilutelleet amerikkalaisten autojen ensirekisteröintejä vuosittain. Tilastotiedettä. Salapoliisityö vuoden 1960 X-runkoisten Chevyjen osalta etenee myös kaiken aikaa... Esimerkiksi vuonna 1968 jenkkejä myytiin Suomeen vain murto-osa edellisen vuoden määristä. Perkins-dieselin istuttaminen Buickin suoran kasikoneen tilalle on myös jotain, mitä ei tänään kukaan varmaan tekisi, mutta tämänkaltaisia muunnoksia on varaosien saantivaikeuksien helpottamiseksi ja kenties polttoainekustannusten pienentämiseksi aikoinaan tehty paljonkin. Tarinoiden ja vanhojen kuvien vaaliminen on yhtä tärkeää, kuin itse autojen säilyminen. Esimerkiksi itselläni on pitkälti selvitettynä kaikkien vuonna 1985 Suomeen ensirekisteröityjen Chevrolet Capriceiden (16 kpl) alkuperäiset omistajat ja nykykohtalot. Myös historian penkominen on sellainen laji, jossa ei tulla koskaan valmiiksi. Myös ennen sotaa valmistettuja jenkkiautoja näyttää kaivetun esille suulin perältä 40-50-luvuilla silloin, kun polttoainetta ja renkaita on alkanut taas riittää kuluttajille. Sen jälkeen, kun omat ja kavereiden autot on tullut selvitettyä juurta jaksaen, voi tutkintalinjaa laajentaa vaikka oman auton mallisisariin. Valuuttapulasta johtuneen tuontisäännöstelyn vuoksi ennen vuotta 1962 ei yksityisille uutena juuri myyty muita kuin itäautoja. Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. Autokantatilastoissa puolestaan on hyvin nähtävillä esimerkiksi piilofarmareiden tuonnin ”hullut vuodet”. Tietojen esitystavassa ja kattavuudessa on ollut joitain eroavaisuuksia vuosikymmenten mittaan, mutta pääsääntöisesti ensirekisteröintitiedot ovat esitetty vuoden, kuukauden ja läänin tarkkuudella merkeittäin ja mallisarjoittain. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60. Autojen ensirekisteröintitiedot sekä autokanta eri vuosina ovat myös tärkeää tietoa aiheesta vähänkään kiinnostuneille. Koska ensirekisteröintivuosi ei aina ole sama kuin mallivuosi ja lisäksi joitain harvinaisempia automalleja on voitu niputtaa kohtaan ”muut”, ei näiden tilastojen valossa kuitenkaan aina päästä täysin aukottomaan totuuteen eri automallien ensirekisteröintimääristä. Autojen historian selvitys ja taltiointi tarjoaa harrastukseen hieman postimerkkeilymäisen sivuhaaran, jossa säilytystilojen tai rahan riittävyys ei sanele ehtoja harrastamiselle. Tästä johtuen valtaosa sodanjälkeisen ajan jenkkiautoista vuoteen 1961 asti on myyty ammattikäyttöön, kuten takseiksi, hautausautoiksi, ambulansseiksi ja yritysten sekä valtion edustusautoiksi. 9-17. Nämä ovat nähtävillä Mobilian nettisivujen eKokoelmassa, jonne on kerätty paljon Suomen tieliikennehistoriaan liittyvää materiaalia
Kuvassa Oulun American Car Clubin kerholaisten kalustoa. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Motor Me Motor Meeett Ride In Oulu Tasaisen pintaruostepatin peitossa olevan Oldsmobilen keulalta löytyivät kylän isommat sarvet. 70 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Seitsemännen kerran järjestetty Ride In Oulu Motor Meet keräsi ennätysmäärän harrasteajonevoja Äimäraution Raviradan alueelle. Haaparantalaisen TorBjörn Ojan ”Hand Made Hot Rod” sai järjestäjien USA Top-3 -palkinnon. Tapahtuman järjestäjillä on alusta asti ollut haaveena 1 000 ajoneuvon rajan rikkominen, joka toteutuikin tällä kertaa niukasti. Myös konepellin keulakoriste oli korvattu kasipallolla. Oulu, 12.8
Auton alla pyörivät nykyisin harvemmin nähtävät alumiiniset turbiinivanteet. Oli miten oli, mutta nähtävää riitti iltapäivällekin. Raviradan alueelta moni kävi välillä heittämässä pienen cruisinglenkin kaupungilla ja palasi sen jälkeen takaisin tapahtumapaikalle. Pontiac Trans Amin ja Dodge Dartin kanssa tapahtumaan olivat kurvailleet Coyote & Roadrunner Garage Youtube-kanavalta tutut Jari Pirinen ja Juuso Ontero. Kolmoskoppaisen Camaron alla oli yleisemmin ykköskoppaisissa Camaroissa alla pyörivät Rally Wheelsit. Häkkisen Akin lowrider-Impala esitteli takaluukku ylhäällä JJ Hifi Garagen toteuttamaa tyylikästä ja hyvin toimivaa hifijärjestelmää. Nyt, kun pää on saatu Ruotsin suuntaan auki, niin toivottavasti sieltä tulee ajoneuvoja yleisön ihasteltavaksi myös tulevaisuudessa. K elin puolesta lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja ajoneuvoja raviradalle alkoi kerääntyä heti porttien avauduttua varsin reippaaseen tahtiin. Hitti vai huti. 71 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Ride In Oulu Motor Meet on vakiinnuttanut paikkansa Pohjois-Suomen suurimpana kesäisenä harrasteajoneuvotapahtumana ja se tullaan järjestämään myös ensi vuonna perinteisellä paikallaan, eli elokuun toisena lauantaina! Mauri Krogeruksen candypunainen Cadillac Low DeVille vuodelta 1970 oli tapahtuman yleisön suosikki. Ihmetystä kuitenkin alan harrastajien ja varmaan myös järjestäjien keskuudessa aiheutti se, että osa esillä olleesta harrastekalustosta alkoi poistua paikalta kokonaan, vaikka tapahtuma oli ollut käynnissä vasta muutamia tunteja. Säätiedotuksessa iltapäivälle luvatut mahdolliset sadekuurot pysyivät tapahtumapaikkaa kierrelleistä mustista pilvistä huolimatta onneksi poissa, joten piknikeväistä päästiin nauttimaan pilvien välistä paistaneen auringon lämmössä. Avo-Corvetessa oli menossa pieni kenttäremontti. Muuta oheisohjelmaa oli muun muassa suosittu CopterPlussan toteuttama yleisölennätys helikopterilla sekä kahteen kertaan esiintyneen The Rumble Rockersin keikat nurmialueella. Onko tällainen ”kiire” vain nykytrendien mukaista käyttäytymistä myös muualla Suomen tapahtumissa, vai ollaanko Oulussa paikallisella murteella sanottuna vaan niin ”hätäsiä”. Auton omistaa Anne-Mari Granvik. Niille, joilla ei omia eväitä mukana ollut, oli alueella tarjolla runsaasti ruokatarjontaa alkaen räiskälekahveista ja päättyen raviradan ravintolan herkulliseen buffetpöytään. Mahtaa tässä kaviouran laidassa parkissa olleen ’68 Chargerin 607-kuutiotuumaisessa Wedge-moottorissa olla reilusti enemmän hevosvoimia, kuin on ravi-illan aikana kaikissa lähdöissä yhteensä. USA-autojen Top-3:een valittiin Amerikassa 90-luvun puolivälissä tähän asuun rakennettu Chrysler Windsor ’55. Tämä tyylikkään värinen ’70 Pontiac GTO Judge Ram Air -moottorilla tuli paikalle Ruotsista. Tänä vuonna oli ilahduttavaa nähdä paikan päällä runsaasti harrasteajoneuvoja, varsinkin amerikkalaisvalmisteisia, Ruotsin rekisterikilvillä varustettuina
Matti Aulakosken Dodge Dart 440 ’62 on ollut miehen omistuksessa 18 vuotta. Matti rekisteröi Dartin tuolloin vasta 14 tunnin ikäisen Annika-tyttärensä nimiin. Predator-nimeä tottelevan ’68 Plymouth Satelliten konehuoneesta löytyy 496:ksi stroukattu isolohko, johon lisäruutia antaa ProChargerin keskipakoahdin. Nurmialueella oli myös näytillä useissa tapahtumissa palkittu Sauli Vesalan hieno jäänsininen Chevrolet Impala Sport Coupe vuodelta 1958. 72 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Ride-In Oulu Motor Meet. Mahtaakohan koppalakissa ja liekkihihoissa kuvassa oleva Lukkarilan Jussi demonstroida Torvisen Ristolle Oldsin ajo-ominaisuuksia... Museorekisteröidyn auton on entisöinyt Old Motor Shop Oulusta. 20 vuotta sitten pintaan ruiskutettu kameleonttiväri helmiäisliekeillä on edelleen hienossa kunnossa. Pellikan Jukan Corvetessa on kulkupuoli kunnossa, koska konehuoneesta löytyy stroukattu pikkulohko AFR:n alumiinikansilla sekä mekaanisella rullanokalla muiden herkkujen lisäksi. Rovaniemeläisen Teemu Kulmalan ’50 Oldsmobile on tarinan mukaan aikoinaan pelastettu romuttamolta. Nurmialueella auringon kanssa kilpaa loisti torniolaisen Matti Kosken ’71 383-isolohko Dodge Challenger ja sen vieressä miehen toinen Mopar, vuoden Challengeria vanhempi 340-pikkulohko Plymouth Duster. Olivat kuulemma katsastuskonttorilla varmoja, että oli silloin nuorin autonomistaja Suomessa. Vaihteistona on miehekäs Muncien nelivaihteinen manuaali. Seppo Honkalan harvinaisen ’65 Pontiac Catalina 2+2:n 421-kuutiotuumaisen moottorin päältä löytyy Tripowerkaasutinkombo
73 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Bad Red luki ratahenkisen Camaron kyljessä ja Cowl Induction -scoopissa oli puolestaan moottorin kuutiotuumiksi ilmoitettu 302. Matti rekisteröi Dartin tuolloin vasta 14 tunnin ikäisen Annika-tyttärensä nimiin. Mika Alaraasakan ’63 Ford Galaxien Thunderbolt-scoopilla varustetun konepellin alta löytyy 460-isolohko, johon on vaihdettu 429:n kannet. Musta ’59 Cadillac on käyty itse hakemassa ison veden takaa jo 37 vuotta sitten, mutta tuoreempi hankinta ’71 Ford Mustang T-5 on ostettu kolme vuotta sitten Kokkolasta. Sippolan perhe oli tuonut näytille harrasteautoja oikein kaksin kappalein. Kierrosherkkä pikkulohko kuulostaa hyvältä yhdistelmältä autossa olevan manuaalivaihteiston kanssa. Matti Aulakosken Dodge Dart 440 ’62 on ollut miehen omistuksessa 18 vuotta. Petteri Fröjdholmilla oli myynnissä ’81 Camaro, ja syy autosta luopumiseen pilkistää takaa, kun mies sai ostettua itselleen pitkään haaveissa olleen ’66 isolohko-Chevellen. Kemiläisen Juha-Matti Raappanan ’66 Chevrolet Capricea liikuttelee kevyesti PF-Racingin kasaama ja penkittämä 496-isolohkomoottori, josta löytyy tehoa 630 hevosvoimaa. Hautaniemen Akilla meinasi jäädä Äimäraution reissu harrasteautolla käymättä, koska Impalan 454-isolohkon rullakeinun säätömutteri meni edellisiltana poikki. Olivat kuulemma katsastuskonttorilla varmoja, että oli silloin nuorin autonomistaja Suomessa. Marko Ylimartimon ”Tasmanian Devil” Chverolet Bel Air vuodelta 1965 on tuttu näky Oulun tapahtumassa. Sen todistaa hyvin tämä A-Ford Pickup. Ruotsalaisen Juha kurvaili paikalle tyylikkäästi Nokian entisellä edustus-Buickilla. Aina ei hot rodin tarvitse olla chopattu, että se näyttäisi coolilta. Eskelisten perhe Torniosta oli jo viidettä kertaa nauttimassa Äimäraution raviradan tapahtumasta. Onneksi ratkaisu ongelmaan löytyi uuden osan muodossa allekirjoittaneen tallista. Ari ja Kati olivat liikenteessä ’37 Dodgella ja poika Arvi puolestaan vuoden ’55 Pontiac Chieftainilla, jota hän kuvaili varsin luotettavaksi reissuautoksi
Krister Israelsson saapui Malmbergetistä matalalla ’64 Impalallaan. 74 AMERIKAN RAUTA 7/2023. ’67 Oldsmobile Delmont 88 oli niin matala, että tuntui uppoavan peltoon. Tapahtuman patinaosastoa edusti myös tämä ’51 Ford F-2. Buick Wildcat ’65 oli Övertorneån paikallista kalustoa. Perinteinen Övertorneå Cruising Ruotsin Matarengissä vietettiin tällä kertaa sään puolesta kylmänkosteissa tunnelmissa. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Cruising Övertorneå Hivenen patinoitunut ’66 Pontiac Bonneville -farmari on varmasti oiva reissupeli. Matarenki, 21.-22.8. Tapahtumalla on myös vahva musiikillinen ote ja tämän vuoden nimekkäintä antia kuuden artistin joukosta edusti Mustasch. Lonkeronharmaa keli ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän hyväntuulista tapahtumaa ja autoja saapui paikalle 180 kävijämäärän ollessa yli 2 000
Omistaja Janne Kanto. Torniolaisen Arvi Eskelisen ’55 Pontiac Chieftainin tekniikkana on originaali 287 cid V8 ja StratoFlightautomaatti. Hiljattain valmistunutta 496 cid stroukki-isolohkoa on ryyditetty mm. Valtavat vanteet, mutta iso on autokin. Varsin toimiva kokonaisuus. Kiirunasta saapui tämä ’54 Cadillac DeVille. ’58 Ford Fairlanessa oli kaksivärisyyden lisäksi hillitty liekkimaalaus. LS-tekniikalla varustettu pro touring -henkinen ’68 Camaro saapui paikalle Luulajasta. ’70 Ford Thunderbird ”tunturipöllö” on varsin linjakas auto, etenkin pyrstön puolelta. Mitäpä olisi jenkkiautotapahtuma ilman punaista Corvettea. Auton kameleonttimaali haamuliekein on vuosituhannen alusta. Matala ’58 Buick Special Haaparannasta. Erittäin tuttu näky Pohjois-Ruotsin tapahtumissa. Kolea sää ei hyväntuulisia länsinaapureita haitannut. Haaparantalaisen Jan-Erik Mursun tuore hankinta, Plymouth Satellite vuodelta 1968. Tapahtuman järeämpää päätä edusti tämä SquarebodyChevy. 75 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Tässä erittäin siisti alkupään C3-korinen yksilö 454 cid isolohkolla. ’61 Cadillac DeVillessä oli pirteä erikoismaalaus. Mukava patinakustomlookki kylkiputkineen. Takarenkaiden leveys oli yhteensä metrin luokkaa. Edelbrockin RPM-kansilla ja ProCharger D-1SC -remmiahtimella. Voimalinjasta vastaa vahvistettu TF727 3200-stallisella turbiinilla sekä Dana 60 -lukkoperä. Varsin asiallinen ’58 Chevy Bel Air tuli Överkalixista. Cadillacin kyljistä päätellen matkaa Kiirunasta on saatettu tehdä myös soratietä pitkin. ’62 Lincoln Continental
76 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Teksti: Pekka Lähde • Kuvat: Pekka Lähde, Teemu Liukkonen, Pia Piiskonen Cruising & S Cruising & Sw wap ap Lappeenranta Lappeenranta 2023 2023 60-luvun vanit ovat harvassa. Karkean arvion mukaan paikalla kävi noin 600 ajoneuvoa päivän aikana. Itse tapahtumassa palkittiin kolme ajoneuvoa sekä yleisöäänestyksen voittaja. Sulassa sovussa ’56 F-100 ja ’51 F-1. Kaiken kaikkiaan muutos oli onnistunut. Juotavaa kului päivän aikana reilusti. Onneksi juhlakansa pystyi löytämään varjoa tai tarjottavaa myös radan ravintolarakennuksesta. Lappeenranta, 12.8. Iso ja positiivinen muutos oli myös se, että tapahtuma oli avoin kaikenlaisille harrastelaitteille ja kyllä niitä paikalle ilmestyikin. Kalle Luostarinen saapui sympaattisine Dodge A100 vaneineen Imatralta. Forssa on legenda ja omassa sarjassaan, mutta kyllä tässäkin voi olla aineksia johonkin suurempaan... Tämä Mercury Kustom majailee nykyään Lemillä, Mikko Kouvolla. Uutta oli myös Swap ja myyjiä olikin ihan mukavasti. Paljon hienoja ajoneuvoja jäi ulkopuolelle, koska tori tuli nopeasti täyteen. K aupungin ravirata sijaitsee länsipuolella ja vielä hyvin lähellä 6-tietä. Tapahtuman seuraava päivämääräkin on jo lyöty lukkoon – 10.8.2024 – sama paikka. Jo useamman vuoden on käynyt selväksi, että Lappeenrannan keskustan kauppatori on aivan liian pieni cruisingtapahtumalle. Uuden konseptin etuna on myös se, että raviradalla on kaikki tarvittava infra jo paikalla, kuulutukset kuuluivat hyvin sekä sisällä että ulkoalueella ja ravintolapalvelut ja sosiaalitilat olivat hyvin saavutettavissa. Kokoeron huomaa, ’56 on huomattavasti leveämpi hytiltään. Uusi alku sai myös parhaan mahdollisen sään, hetkittäin raviradan kehtomaisessa ovaalissa oli jopa liiankin kuuma. Tänä vuonna Lappeenranta Cruising järjestettiin uudella mallilla ja mikä tärkeintä, uudessa paikassa. Sinne on helppo osata myös muualta tulevien. Tapahtuman päätteeksi ajettiin kevyt cruisinglenkki kaupungin läpi päättyen linnoitukseen
Fresnon tuontia tämäkin. Illalla rokkikansaa viihdytti Pate Friman & Rebellion. Upea ’59 Buick Flattop syvän syksyisen punaisena. 77 AMERIKAN RAUTA 7/2023. ’56 Lincoln Premiere on melkoinen tehtaan kustom. Kauhtunut, mutta tuskin vaaraton oli tämä ’72 Dodge Demon. Pitkä työ toi tulosta, Tero Tuuliainen tuli tapahtumaan vasta valmistuneella Willys MB ’44:llään. ’70 Ford Torino GT:tä näkee harvemmin avona. Ravirata tarjosi tapahtumalle erinomaiset puitteet. Kolmanneksi jury arvosti Pyry Kupiaksen Hemillä varustetun ’68 Dodge Chargerin. Voittajaksi valikoitui Vesa Paasosen blowerilla varustettu ’34 Ford. Yleisön suosikkeihin kuului myös Rea ja Teemu Liukkosen ’59 Dodge Coronet 4 D HT. Yleisön sydämet valloitti Jukka Vuosalmen ’31 Ford -rodi
Kun kalusto on niin sanotusti kunnossa. Vaikka sanavalmis kuuluttaja yrittikin rauhoitella, nahkainen ajohanska puristui aina hieman tiukemmin ohjauslaitteeseen, kun lähtöviiva lähestyi. Heinää niitettiin Puumalan Pistohiekalla (vai pitäisikö sanoa piston-hiekalla) enemmän mielikuvissa ja mainoksissa, tosiasiassa homma meni aika hiekkaiseksi ja sitä oli sitten joka paikassa. Rankka duuni, rankat huvit, ja niin laitettiin illalla jalalla koreasti Pistohiekan legendaarisella lavalla, joka on nähnyt kaikenlaista menoa vuosien saatossa. Sieltä se tuli, vauhdin vietti, edessä olevan taistelun aiheuttama jännitys. Puolesta Savonmaan! Timo Kuosmanen ja ’32 Ford Coupe. ’Til we meet again... Siitä sitten sujuvasti sisään, voisiko sanoa ravitsemisja viihdealueelle, joka eteenpäin mentäessä muuttui huomaamattomasti varikkoalueeksi ilman rajoja. Hattua täytyy nostaa pienelle porukalle, joka tämän hoitaa pystytyksestä purkuun. Timo Maijalan yhdistelmä on tyylikäs, kilpurina nostalginen A-mallin Roadster ja vetoautona ’55 F100 Panel. Ja sitä festivaalikansaa, sitä tulikin sitten paikalle enemmän, kuin viime kerralla. Tästä tapahtumasta, nimenomaan tästä #3:sta, tullaan puhumaan muistoissa tyyliin ”olinhan siellä minäkin”. Tiivis, kiihkeä ja soljuva. Jatkosodan aikaisen lentokentän kiitorata täyttyi päästä päähän, tosin ajorata vain hetkittäin. Sadonkorjuu päättää perinteisesti kesän. Sen verran oli voiteluöljyä roiskunut myös järjestävän seuran organisaation rattaisiin, että Hayride toimi taas hieman paremmin kuin viime kerralla. M oottorikansan oma Woodstock on syntynyt. Muhkea oli myös kaksipyöräisten parkkialue. Ainoa heikompi hetki lienee ollut palaavien ajoneuvojen ruuhkautuminen metsätaipaleelle. Hymy pysyi kuitenkin huulilla. Se kai tässä on tärkeintä. Yhtä nopeasti, kuin se alkoi, se loppui. Tilanne sähköistyi lähtöalueella, jossa jämerä lähettäjä ja ajoittain vaihtuva Flag Girl sysäsivät nopeuden jumalattaren sokeuttamat kuljettajat matkalle halki kultaisen hiekan kohti Eldoradoa, mainetta ja kunniaa. Noin voisi helposti luonnehtia juuri mennyttä ruosteen ja ilon festivaalia. Pistohiekka, 19.8. Kilvanajo. 78 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Tämän vuoden musiikkitarjonnasta vastasivat Rusty Roaders, Let The Good Times Roll sekä Masa Saloranta Trio. Teksti: Pekka Lähde • Kuvat: Oskari Mäkisarja ja Pekka Lähde Hayride Jamboree #3 Hayride Jamboree #3 Welcome race fans! Hayride Jamboree #3 oli menestys. Parkkipaikka muodosti taas oman näyttelynsä, hienoa kalustoa vieri vieressä. Syke laski, kamat nippuun, vielä tervehdys vanhalle ystävälle, jota ei oltu nähty aikoihin ja kotiin. Kaveria ei jätetä ja kesä, jonka kerran elää sain. Vanha lentokenttä täyttyi kisavieraista ja kilpailijoista
Allan Mutanen toi Joensuusta kahinoihin ’31 Ford Speedsterinsä. Oskari Turusen ’57 DeSoto oli yksi päivän kovimpia pöllyttäjiä. Selkeä vaikutusyritys lähettäjään menossa. Sivuventtiilikasilla varustettu aidon makuinen hiekkakilpuri. Vanhojen luiskaperien taistelussa Buick vastaan Oldsmobile. Henri Ollikainen ’31 Tudorillaan vastaan Erkki Joon ja ’30 A-malli. Marko Miettinen ja Ford T ’23. 79 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kuvassa näkyy hyvin pakollinen suoja auton alla pitämään haavoittuva luonto puhtaana. ’37 Pontiac Hearse oli vaikuttava näky viivalla ja liikkeessä. Kyljessä luki: ”Pontiac Silver Streak 8”. Keskittyminen auttaa hyvään suoritukseen. Yksi kovimmista ja tasaisimmista lähdöistä. Se ei kuitenkaan tehonnut, vaan kilpailijat lähetettiin matkaan jämäkän tasapuolisesti. Entiselle kuskille tuli väsy jo ennen kuin kisat ehtivät alkaa... Kulttuuriteko. Hiekka lensi melkein Saimaaseen asti
Tästähän siinä oli pitkälti kyse. Leppikankaan ’39 Plymouth tekee kaikkensa K. Heikki Schwartzin Ford Pop sai hymyn huulille. Väliajalla laitettiin jalalla koreasti. Pieni, mutta ahdettu kone heitti hiekkaa vielä kolmosellakin... GMC-ryhmä oli somistautunut aiheeseen liittyvillä koristeilla. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Välillä hiekka lensi ihan oikeasti. Polkupyörä on aina hyvä olla matkassa. WannaBe-toimittajan henkilökohtainen suosikki, ’60 Ford Starliner. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Hayride Jamboree #3. Vaikka Hearse on kookas, se myös kulkee. Matkalla viivalle tuli hetkittäin ruuhkaa ja kireimmät pannut ylikuumenivat. Flag-girl-kilpailun voittaja Marille Mast lähetti kilpailijat matkaan. Kun yö saapui, piti laittaa valot päälle. Tässä oli kyseessä ilmeisesti jonkinlainen jäsentenvälinen. Ikean pastasiivilät on Fordissa otettu hyötykäyttöön. Mikko Kankaan ’59 Ford siirsi hiekkaa hyvinkin näyttävästi. Sitä ei onneksi tapahtunut Jarmo Autereen ’40 Dodge Business Coupelle. Petrasen ’37 Fordia vastaan. Fresnon tuontia on tämäkin ’57 GMC 100. Tasaisen näköinen kisa Chevyjen kesken. Masa Saloranta Trio viihdytti. Mattamustien hegemonia taisteltiin ’37 Pontiac Hearsen ja ’40 Dodgen välillä. Ready – Steady – GO! Lähetys on tapahtunut ja J. Battle of the ’57’s
Melko maan pinnassa makasi lieksalaisen Jari Turpeisen ’88 Caprice Classic Brougham. Nurmeksessa vietettiin tällä kertaa jo Drive-In & Rock -tapahtuman 10-vuotisjuhlia. 81 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Nurmes, 18.–19.8. Tällä kertaa paikalla ei järjestetty sisänäyttelyä, mutta perinteiseen tapaan Drive-In-leffa nähtiin, ja rokkiosuus oli vahva, kun pääesiintyjinä olivat Matchbox ja Peer Günt. Ja niin, esiintyivät paikalla Pääesiintyjätkin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä & Rock Drive-In Nygrenin Helge päivitti ”Fireball” Buick kustomiaan tänä kesänä Oldsin Fiesta-kapselein, jotka sopivatkin autoon hienosti. Rokkiosuus järjestettiin tällä kertaa PielisAreenalla, jonka piha täyttyi amerikkalaisesta kalustosta. Iisalmelaisen Late Pitkäsen ’61 Courier on todella upea näky kullanhohtoisine värityksineen ja Supreme-vanteineen. Paljon on matkan varrella muuttunutkin, ja tapahtumapaikka on siirtynyt Bombalta Hyvärilän PielisAreenalle
Vainionpään Kimmo oli tuonut myös ’58 Buickinsa paikalle. Janski Hämäläinen tuli Nurmekseen komeasti patinoituneine ’48 Pontiac Streamlinereineen Kajaanista. Ari Eskelisen seurue Torniosta vei ’37 Dodgeineen rastiajon voiton. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Drive-In & Rock. Näitä ei liian usein näe. Markus Salin oli tullut Drive-In & Rockiin vaunuineen Karkkilasta. Hauska yhdistelmä, streamliner, munavaunu ja cruiser-polkupyörä sävy sävyyn. Satiininhimmeä ’63 laikka-avo oli saanut konepeltiinsä pitsikuvioinnin. Makea laite onkin. Usein ei näe tämän polven Valiantejakaan. Tällaisia ’59 Buick Electroja tuotiin tiettävästi uutena Suomeen viisi kappaletta. Auto saikin tapahtuman Top-3-palkinnon. Tapahtumaan osallistuu paljon väkeä pohjoisempaakin. Kajaanista tuli myös Jani Jokela upeasti perinteisellä metodilla liekitettyine ’59 Impaloineen. Anssi Reisin Cadillac Eldorado Seville ’60 edustaa paikallista kalustoa. Paikalle oli Kajaanista saapunut myös Masa Jaakkola viime numeron kannesta tuttuine ’50 Mercuryineen. Malliston korskeampaa päätä edustanutta Sevilleä on valmistettu kaikkiaan vain 1075 kappaletta. Tämä siisti ’62-mallinen kuuluu juukalaiselle Ari Väyryselle. Mäntsälästä Nurmeksen kupeeseen Valtimolle kotiutuneiden Riina ja Marko Oreniuksen ’56 Cadillac Series 62 on saanut nimen ”Sugar Rush”, eli sokerihumala. Pasi Heikkisen upeakuntoinen AF-38 on yksi niistä
Perässä roikkuva kilpi viestii, että Kosola kuuluu Pharoahs-kerhoon. Tällä rastilla piti tunnistaa eri vuosien tapahtumajulisteet. Kuopiosta tuli Jari Ikäkoivu hienoine ilmajousitettuine Bubble-Capriceineen. Allekirjoittaneellakin päivän ajan joitakin vuosia sitten olleen ’91 GMC Sportsiden väri on vaihtunut polvijärveläisen Antti Soinisen käsissä mustasta pirteänoranssiin. 401 Nailheadilla varustettu auto on valmistettu South Gaten tehtaalla Kaliforniassa. Tämä nätti ’61 Buick Invicta 4d HT kuuluu Ylämyllyllä asuvalle Harri Mähöselle. Jyrki Kosola ajeli ’60 Olds -avoineen Nurmekseen Rovaniemeltä saakka. Viikonlopun rokkibileiden suurin tähti oli brittiläinen rockabillylegenda Matchbox. Tällä kertaa Drive-Inissa esitettiin omanlaisekseen legendaksi muodostunut kotimainen Katsastus. Tapahtumaan kuuluu perinteisesti myös rastiajo-osuus. 83 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kuvaajakin joutui osallistumaan tehtävien ratkaisuun. Tässä testataan Katsastus-elokuvaan liittyviä tietoja. Komea pickis esitellään Amerikan Raudan vuoden viimeisessä numerossa! Vastikään Amerikan Raudassakin esitelty Tuomo Heiskasen täydellisesti W30-optiokoodilla tunnetun 442:n näköiseksi muutettu Cutlass 455 ’71 sai myös tapahtuman Top-3-palkinnon. Tapahtumaan sai osallistua myös uudemmalla autolla, kuten tämä Challenger osoittaa
Ruuhkaisesta tapahtumaviikonlopusta huolimatta paikalle saapui komea kattaus kotimaisia kustomeita ja rodeja. Mika Nurmisen ’29 Ford A Roadsteria liikuttaa lättäpäänelonen. Turku Kustom Show järjestettiin nyt jo neljättä kertaa Kauppakeskus Skanssin parkkihallin katolla. 84 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Tässä projektissa näkyy myös vahvasti Isto Kotavuopion kädenjälki. Viisysi palkittiin Kustom-luokan voittajana. Turku, 19.8. Oli mukava nähdä tämäkin vanha Suomikustom edelleen liikenteessä. Kari Kylmäniemen Cadillac ei jättänyt tuomaristoakaan kylmäksi. Teksti ja kuvat: Mika Maunu Turku Kustom Show Aliens MC:n Lunkan käsistä valmistuu tasaiseen tahtiin tyylikkäitä choppereita
Erittäin hienossa alkuperäiskunnossa oli tämä ’70 Chevrolet Impala. Sastamalasta saapui Jari Tuomi ’64 Grand Prix customillaan. Herkullisen sisustan on verhoillut Ajoneuvoverhoomo L. Keihäs. Hot Rod -luokan voittaja Pasi Salon ’30 AFord vie ajatukset Bonnevillen suola-aavikolle. Myytyään muskelihenkisen Dartin Mika Hulkon kiikarissa olivat ’55-56 Mercuryt. 85 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kesän kovimpiin uutuuksiin kuuluu ehdottomasti Jari Lammin kullalla kuorrutettu ’57 DeSoto Adventurer. Nyt tekniikka on vaihtunut vastaamaan paremmin ulkokuorta. Oka Laineen ’71 Charger oli vuosia lammas suden vaatteissa. F merkitsee 72 kuutiotuumaa, L korkeapuristeisia mäntiä ja jälkimmäinen F jalkavaihdetta. Turun vanhinta jenkkiautokerhoa edustaa Jari ”Hemi” Kuortin Chevrolet Fleetmaster. Haaviin tarttui kuitenkin vuoden ’57 Mercury Montclair Turnpike Cruiser. Herkullisen turkoosi ’57 Chrysler New Yorker saapui keväällä Ruotsista. Moottorina 470-kuutiotuumainen stroker-isolohko Sniper-ruiskun kera. Eero Laineen vuoden 1952 FLF Panhead. Normaalistihan nämä tulivat tankkivaihteilla ja jalkakytkimellä. Nascar-henkiset maalaukset kylkiin on taiteillut Mannermaan Pekka
Porvoossa saattaa törmätä mihin vaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Porvoon cruising Mäntsäläläisen Velkku Majasen Chevy 150 ’57 on nostalginen näky yksinkertaisine musta-valkovärityksineen ja klassisine Centerline-vanteineen. Mielenkiintoista kyllä, aussimalli näyttää enemmän Dartilta kuin Valiantilta. Kari Anttosen Javelinin väriyhdistelmä sopii malliin erityisen hienosti. Porvoon seutu tunnetaan erityisesti muskeli-Mopareista, mutta kyllä alueella liikkuu paljon muutakin hienoa kalustoa. Vaikkapa oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuun Valiant-farmariin. Porvoo, 26.8. 340-hevosvoimaisella 413 Wedge -moottorilla varustettuja autoja valmistettiin 12 056 kappaletta, mikä ei sekään ole kovin paljon, mutta se on paljon siihen verrattuna, että farmareita valmistui 6ja 9-paikkaisina yhteensä reilut puolitoista tuhatta. Porvoon cruisingien kokoontumispaikka vaihtui muutama vuosi sitten ruokakaupan parkkipaikalta väljempään sijaintiin Kuninkaanportin teollisuusalueelle, missä kokoonnutaan joka kuun viimeisenä lauantaina. 86 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Auto ei ole vain nätti, vaan myös nopea, sillä sen AMC:n omasta 343-kuutiotuumaisesta kasista on mitattu 415 hevosvoiman ja 580 newtonmetrin teholukemat. Neliovinen sedan oli ’62 New Yorker -versioista se kaikista myydyin. Kyseessä on Australian markkinoille valmistettu Chrysler VE Valiant, kolmatta mallipolveahan ei farmarina Yhdysvalloissa valmistettu
Toisenhan otti autoliikkeen omistaja ajoon, mutta tätä säilytettiin ajamattomana aina 90-luvulle saakka. Sannaisista tuli tämä upea ’58 DeSoto Firedome. 87 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Orimattilalaisen Jani Sellgrenin erittäin maukkailla old school -liekeillä koristeltu ’57 Bel Air tuo kirjoittajan mieleen joskus vähän toistakymmenen vuoden iässä rakennetun pienoismallin. Kai Engströmin hieno ’59 Corvette esiteltiin 2016 Amerikan Raudassa hopeanharmaana, ja sai sittemmin näyttävän vihreäkeltaisen yliteippauksen. Vanteet ovat väärät, sillä vain reilut 14 000 kilometriä ajetun auton alkuperäisillä on vielä alkuperäiset renkaat, jotka ovat jo niin kovettuneet, että niitä käytetään vain näyttelytilanteissa. Nyt auto on jälleen vaihtanut väriä, ja saanut pintaansa hempeän vaaleanvihreän metallinhohtosävyn. Siinä on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan. Tämä G10 Chevy Van oli ensimmäinen museokilpinen vastaantullut lajissaan. Tappajahai on aika osuva nimitys hainharmaalle ’60 Plymouth Savoylle, joka kuuluu olevan Christinen pikkusisko. Auton omistaa Markus Hedström. Plymouth Duster kuului ennen uustuontiaaltoa niihin yleisimpiin kaksiovisiin malleihin maassamme. Valtaosa 6,6-litraisista juhlamalleista oli varustettu Oldsin 403:lla ja automaatilla, mutta 1817 autoa sai Pontiacin oman 400:n sekä T-10-manuaalin. Mutta kuinka moni on kuullut Feather Dusterista, Space Dusterista tai Silver Dusterista. Porvoolaisen Markku Lindbladin ’74-vuosimallinen yksilö edustaa harvinaisempaa Gold Duster -varustetasoa, johon kuuluivat lukuisat kullanväriset yksityiskohdat. Kyljen Darnell’s-logo viittaakin kyseisestä Stephen Kingin kirjaan perustuvasta elokuvasta tuttuun Darnell’s Do-It-Yourself Garageen, missä päähenkilö Arnie kunnostaa tappaja-autoaan. Klassiset turbiinivanteet ovat nappivalinta tähän ’66 Dart Convertibleen. Tämä yksilö on toinen niistä uutena maahantuoduista ’79 10-vuotisjuhlamallin Trans Ameista. Onhan vaneja toki museotarkastettu enemmänkin, mutta tässä harvemmin nähdyn Bright Red -punaisessa konvertoimattomassa yksilössä oli ihan perinteiset mustapohjaiset ja M-alkuiset tunnukset
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 7/2023 Kutjan kuva. Short Top Shoebox Vuoden 1950 Shoebox-mallin Fordista muokattiin lyhytkattoinen avomalli, jota tehdas ei ikinä valmistanut
Myös katon takareuna siirtyi eteenpäin. Shoebox-Fordeista on tehty muutamia 3w coupe -muunnoksia, tunnetuimpana niistä ZZ Topin Billy Gibbonsin musta Copperhed, joka on innoittanut muitakin vastaavanlaiseen muutokseen. Vaaleiksi maalatuilla peltivanteilla kapseleina ovat alkuperäiset pillerit kromikehyksin. Toisena työläämpänä vaihtoehtona on jatkaa alkuperäisenä varsin lyhyttä takaluukkua eteenpäin, toki tässäkin tapauksessa lievä kallistus on paikallaan. 89 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Kaikki tämä innoitti kokeilemaan samaa ideaa avomalliin. I dea ei silti ole aivan uusi, sillä esimerkiksi Dodgella oli vastaavanlainen malli tuotannossa suurin piirtein saman kokoluokan autosta 40-50-lukujen vaihteessa Sportabout Convertible -nimellä. alkuperäisen mitoilla. ”California rake” -termiä jotkut käyttävät ison veden takana. Vanteet ovat alkuperäistyyliset, mutta pari tuumaa isommalla vannekoolla. Jo ennestään ison ovija katto-operaation yhteydessä katto madaltui reilu pari tuumaa. Suomessakin on tehty ainakin pari kappaletta, joista toinen hyvinkin tarkkaan ns. Jopa muutamia Roadster-malleja tehtiin aluksi ilman sivuikkunoita. Tässä yhteydessä on hyvä myös hieman muuttaa takaluukun kulmaa eteenpäin, jottei luukun ja katon välissä oleva pelti nouse liian ylös, kun luontaista linjaa jatketaan. Alustaa sen sijaan on madallettu tuntuvasti ja niin, että keula on hieman perää alempana. Vaikka korin keskiosaan tulikin suuria muutoksia, jäi kori muuten alkuperäiseksi listoja ja merkkejä myöten. Valmistusmäärät olivat suhteellisen pieniä ja kyseisten autojen vähäinen harrastus on vaikuttanut siihen, että malleja tulee todella harvoin vastaan tapahtumissa tai muutenkaan. Perusideana oli pidentää ovia ja näin ollen myös jättää takasivuikkuna pois
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 23.11.2023 Karkki se u raa va ss a nume ro s s a Tri-Power Pro Street Ford Galaxie Sunliner ”406” ’62. SEMA Show 90 AMERIKAN RAUTA 7/2023. Lappeenrantalainen Antti Paavilainen on pitkän linjan harrastajille tuttu ’62:n Fordin ratin takaa jo 90-luvun alusta. Megaraportti Las Vegasissa jo 46. Jo 50 kilometrin ajon jälkeen pyöränlaakeri leikkasi kuitenkin kiinni, ja loppu on historiaa. Kun kontiolahtelainen Petri Behm hankki Dusterinsa Lappajärveltä vuonna 2006, piti sen olla rokkikuntoinen, mutta ehjä auto. Tuolloin autona oli kuitenkin 460-koneinen neliovinen raggarimalli. kerran järjestettävästä näyttelystä, jonne on luvassa maailman suurin aftermarket-osien kattaus. Chevrolet Bel Air 2D ’57. Forssalainen Timo Pajala rakensi klassikko-Chevystään todellisen karamellin modernein maustein. Nykyinen ’62 on hienostuneempi avoversio, jota liikuttaa kiukkuinen kolmella kaasarilla varustettu FE jatkonaan 4-lovinen manuaali! Plymouth Duster Twin Turbo ’71. 10 vuoden työn tuloksena autosta syntyi näyttelykelpoinen, pirteällä tuplaturboruiskupikkulohkolla varustettu laite, jossa oman työn osuus on lähellä 100 prosenttia. Ilmajousitetun auton pellin alta löytyy sopivasti piristetty nykytekniikka, ja peräkin on vaihtunut Fordin 9-tuumaiseen
212 sivua. EDUSTUSJENKKI: Mercury Monterey Custom ’62 TULEVA KLASSIKKO: Renault Safrane RT 3.0 V6 MAINOKSEN IMUSSA: Vaihteisto myyntivalttina REIJO VIKMAN ABARTH-HARRASTAJA TIMANTTINEN ENTISÖINTI MITSUBISHI GALANT 2000 GLS ’82 REISSUN PÄÄLLÄ KESÄN TAPAHTUMAT 6/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 280ZX 280ZX DATSU N DATSU N ?. 82 82 Tilaa kirjat ja lehdet osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Kirja käsittelee Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. 84 sivua. Lehtipisteissä kautta maan! tilaa.viipalemediat.fi/klassikot. 37 90 37 90 37 90 37 90 37 90 12 50 37 90 6/ 20 23 Alf a Ro m eo GT 13 00 Ju nio r ’69 • Da tsu n 28 0Z X ’82 • Fia t 13 1 Ab art h SE 03 1 -re plic a • Fo rd Es co rt 13 00 ’75 + RS 20 00 ’76 • M erc ury M on ter ey Cu sto m ’62 • M its ub ish i Ga lan t 20 00 GL S ’82 36 84 80 -2 30 6 • PA L VK O 20 23 -4 1 Jokaisella autolla on tarina. 2,99 MOPOJEN KOTIINKULJETUS 3,99 UUSITTU VERKKOKAUPPA PARANNELTU TUOTEHAKU JA MONIPUOLISET MAKSUTAVAT: MYÖS MOBILEPAY JA OSAMAKSU M O PO KL AS SIK O T VII PA LE M ED IA T O Y © 20 22 – leh ti va nh oje n m op oje n ys tä vill e Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. Mopo-klassikot Erikoisjulkaisu mopojen ystäville. 212 sivua. Runsas kuvitus. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. Runsas kuvitus. 228 sivua. Nautinnolliset lukuhetket! Mielenkiintoista luettavaa moneen makuun: www.supermarket.fi Vaarin vanha kevytmopedi Camping Automatic Øglænd-mopon monta nimeä Jupiterista T-Siipeen Kovan luokan monttukone Solifer Minicross Tunturi Harrastajien tarinoita 55 47 74 -2 20 1 • PA L VK O 20 23 -0 5 Hinta 12,50 € ALKUPERÄISTÄ VASTAAVA TARVIKEOSA MOPOSPORT.FI ENEMMÄN KUIN MOPOILUN ERIKOISLIIKE V A R A O S A T I T A R V I K K E E T I A J O N E U V O T I V A R U S T E E T MYÖS KLASSIKOIHIN! MYYMÄLÄT JA HUOLTO TAMPERE: KORJAAMONKATU 2 TURKU: RIIMUKATU 6 VANTAA: PETIKONTIE 22 KAIKKI MITÄ TARVITSET YLI 30 000 TUOTETTA TOIMITUSKULUT ALK. Runsas kuvitus. Teoksen pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä kehityshistoriassa. Rasvanäppien olohuoneet Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia
ratti, ilmajouset, nahkasista, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmönsäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, aut.ilmastointi, läm. ratti, ym. ratti, ilmajouset, nahkasisusta, 6 airbac, AKG-Sound syst., ym. Alv. Alv. Alv. 24% CADILLAC ESCALADE SUV 2023 182.900,Sis. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 CHEVROLET SUBURBAN HIGH COUNTRY 2023 123.900,Sis. 24% CADILLAC ESCALADE ESV 2023 184.900,Sis. CHEVROLET CAMARO ’67 • CHEVROLET THRIFTMASTER 3100 ’48 CHRYSLER WINDSOR 4D ’59 • DODGE CHALLENGER ’73 BLOWER FORD ROADSTER ’32 • OLDSMOBILE VISTA CRUISER ’76 HARLEY DAVIDSON SPORTSTER XL 1200R ROADSTER ’05 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Autoark eologiaa SUOMI-AUTON HISTORIAA SELVITTÄMÄSSÄ Hollywood SHOEBOX 70 02 45 -2 30 7 PAL VKO 2023-47 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 7/ 2 02 3 • 10 ,9 € IMPERIAL CUSTOM 413 EFI ’63 BADASS AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 23 NR O 87 ”S U U RI PÄ IV Ä KO IT TI M A RR A SK U U N PU O LIV Ä LIS SÄ 20 18 , KU N FO RD H A ET TII N LE M IN TA LL ILL E H Ä M EE N LIN N A ST A.”. Takuu 36 kk/200 tkm., Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nop.raj.tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, hätäjarruavustin, kaistavahti, aluvanteet, nopeudenrajoitus tunnistin, panoramakatto, rengaspainaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., tavaratilan lämmösäätölaite, törmäysvaroitin, katveavustin, läm. Takuu 36 kk/200 tkm. Alv. Uusi upea suburban korkeimmalla High Country varustuksella! Adaptiiviset ajovalot, Head-Up näyttö, kaistavahti, aluvanteet, panoramakatto, rengaspaineen valvontajärjestelmä, Start-Stop järj., aut.ilmastointi, ym. Takuu 36 kk/200 tkm. 24% CHEVROLET TAHOE HIGH COUNTRY 2023 121.900,Sis. 24% 6.2L V8 AUT 4X4. FORD CUSTOM CONVERTIBLE ’50 DRIVE-IN & ROCK NURMES HAYRIDE JAMBOREE • RIDE IN OULU MOTOR MEET JA MUUT LOPPUKESÄN TAPAHTUMAT! CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chevrolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. Takuu 36 kk/200 tkm. Kevyt kuorma-auto! 6.2L V8 AUT 4x4