113 900 € sis.alv. DODGE Charger 2024 SRT 6.4 Scat Pack, aut., avaimeton käyn., katveavustin, navig., sähkös. ist. järj., katveavustin, led-valot, p-avustin., avaimeton käyn., nahkaverh., sähkös. muistilla., äänentoistojärj., ym. DODGE Challenger 2023 SRT Hellcat Jailbreak Redeye 807HP, ajonvak. 77 900 € sis.alv. LINCOLN Navigator 2019 L Reserve 4WD 3.5, 8-hengen, 66 000 km, Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, sumuv., alut, älypuh.integr., sadetun., kaadettavat takaist., ym. ajovalot, kaarrevalot, törmäysvar., ym. DODGE Ram 2022 1500 Classic Warlock Crew Cab 5.7 Hemi 4X4, 124L-polttoainetankki, Suomi-auto, Level 2, Rambar, Retrax-lavarulo, lisäpitkä, ajonvak. 265 526 € sis.alv. tunnistin, rengaspainevalv., ym. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS CADILLAC Escalade 2024 ESV Sport Platinum 6.2 V8, 10 000 km, 24-tuumaiset Dub-vanteet, nahkaverh., rengaspainevalv. adapt. muistilla., ajonvak. järj., p-tutka, mukautuva vakionop. ”. säädin. ajovalot, avaimeton käyn., nahkaverh., p-tutka, sähkös. DODGE Ram 2024 1500 Longhorn Crew Cab 5.7 Hemi 4X4 A, ajonvak. 66 900 € sis.alv. tunnistin, rengaspainevalv., ym. DODGE Ram 2024 1500 Crew Cab Longhorn 5.7 Hemi 4x4, ajonvak. 149 900 € sis.alv. järj., katveavustin., avaimeton käyn.,nahkaverh., nopeusraj. järj., adapt. 96 900 € sis.alv. Avoinna Ma-Pe 9–17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi FHRA MALMI PRE-PARTY RIDE-IN OULU MOTOR MEET YLI 20 SIVUA TAPAHTUMIA! CADILLAC SERIES 62 COUPE ’60 CHEVROLET BUSINESS COUPE ’38 DODGE CHALLENGER SE ’70 FORD COUNTRY SEDAN ’59 FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’66 HARLEY-DAVIDSON FL ’50 LISÄKSI ESITTELYSSÄ HAYRIDE JAMBOREE JA SORA L ENSI 70 02 45 -2 40 7 PAL VKO 2024-48 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 7/ 2 02 4 • 11 ,9 € KASARIMUSKEL I 590 HV CHEVROLET CAMARO IROC-Z 5.3 TURBO ’88 FORD MUSTANG FASTBACK 5.0 COYOTE ’67 AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 24 NR O 95 ”S E TE KE M IN EN O N M U KA VA A, M U TT A SIT TE N , KU N SE O N VA LM IS , N IIN SIT TE N H Ä N SE O N N Ä H TY ”, PIE TU TU N N U ST A A. DODGE Ram 2022 1500 TRX Crew Cab 6.2 V8 Supercharged 4x4, 711 hv, Suomi-auto, 44 000 km, Level 2, Rambar, Retrax-lavarulo, lisäpitkä, ajonvak. muistilla. ist. järj., katveavustin., avaimeton käyn., nahkaverh., nopeusraj. ist. järj., katveavustin., ledit, p-kamera, avaimeton käyn., rengaspainevalv. järj., rengaspainevalv., 3-hengen ohjaamo, ym. 158 527 € sis.alv. Lisäksi taidamme muidenkin amerikkalaisten autojen huollot ja korjaukset! Voit myös jättää renkaasi säilytykseen rengashotelliimme. 114 900 € sis.alv. Valtuutettuna Dodge ja Ram -huoltona pidämme autosi kunnossa vuoden ympäri. DODGE Ram 2024 1500 Regular Cab 5.7 SLT Hemi 4x4, mäkilähtöavustin, airbag, per.kamera, vanteet, vetokoukku, ajonvak. 179 900 € sis.alv
Jättiraportti Las Vegasin pelikaupungin meganäyttelystä! SEMA Show Dodge Coronet R/T Hemi ’67. Nyt on Janin klassiseen tyyliin kustomoiman ’49 Coupen vuoro – vaan sepä ei olekaan Mercury, vaan Kanadassa valmistettu Monarch! 91 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Kun pitkään etsitty ja Amerikasta saakka itse haettu harrasteauto tuhoutuu, kysyy tilanne suomalaista sisua. Jukka Juopperi päätti rakentaa lähes toivottomasta romusta paremman, kuin se oli ollut koskaan. Riihimäkeläisen Heikki Höltän Super Stockia henkivä Coronet on tinkimättömästi läpikäyty niin päältä kuin altakin, eikä tekniikka koreaa ulkokuorta häpeä. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 28.11.2024 700 hepan vaparinorsu se u raa va ss a nume ro s s a Tuhkas ta t imant iksi Kool Blue Chevrolet Corvette 427 ’66. Monarch Club Coupe ’49. Elokuun lehdessä esiteltiin Mercury-mies Jani Huhtamäen säilymäihme ’50 avo. Muskelia löytyy konehuoneesta, siellä nimittäin työskentelee 528-kuutiotuumainen alumiininorsumotti. Kahdeksan vuoden työn tulosta tarkastellessa voi hyvällä syyllä todeta, että tavoite on saavutettu
Tai neliovinen sedan voittaisi kaksiovisen hardtopin. Syyskuun Malmin Pre-Party keräsi enemmän väkeä kuin vuosiin, ja keli oli aivan kesäinen. Ehkä on kuitenkin niin, että vaikkei se vanhan tuttavan auto olisikaan ylivertaisesti sitä tuntemattoman vastaavaa hienompi, niin tuomarit vain sattuvat tietämään tuttavan autosta enemmän. On nimittäin puhuttanut se, millä perusteella palkintoja jaetaan. Tai oikeastaan ajattelin, että otan jotain purtavaa mukaan, ja syön ne autossa matkalla kotiin. Toisaalta arvosteluun liittyvät käytännöt vaikuttavat toisinaan hieman liiankin salamyhkäisiltä – ilman mitään järkevää syytä. Joka tapauksessa kesälle ei vielä malttaisi heittää hyvästejä. Kuvitelkaapa tilanne, jossa joku 80-lukuinen auto, vaikkapa Caprice Classic tai C4-Corvette olisi palkinnoissa korkeammalla sijalla kuin vaikkapa ’55 Chevy tai ’69 Charger. Kuinka ollakaan, kyseisessä hampurilaispaikassa oli syömässä tuttuja pääkaupunkiseudulta, ja jäinkin siinä ruokaa odotellessa juttelemaan Hannelen ja Kimin kanssa niitä näitä lukijamatkoista käyttöautojen korjauksiin. Sama se on valokuvaajallakin autoja kuvatessa. Kesä alkoi myöhään, mutta on kestänyt sitäkin pidempään. 3 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Pääkirjoitus Matkalta E ilen, kun ajelin illan pimetessä Nakkilasta kuvausreissulta takaisin pääkaupunkiseutua kohti, päätin pysähtyä haukkaamaan jotain Huittisiin. Kuulin tänä kesänä, että näyttelyssä, johon itsekin olen autoineni osallistunut useampana vuonna, on jätettävä tietyksi yöksi konepelti ja ovet auki, jotta tuomarit pystyvät arvostelemaan auton kauttaaltaan. Siinä tuli puheeksi myös asia, joka on pyörinyt mielessä moneen kertaan, ja joka tuntuu mietityttävän monia muitakin. Tätä kirjoitettaessa on vielä edessä kotimaisen kauden päättävä Jenkkiautonäyttely, joka järjestetään tällä kertaa Hämeenlinnassa. Yleinen uskomus tuntuu olevan, että palkinnot menevät tapahtumissa usein järjestäjän tuttaville, tai ainakin aina samoille henkilöille. Eiväthän näyttelytuomaritkaan sittenkään ole kaikkitietäviä röntgensilmiä, vaan ihmisiä, joilta saattaa hienoja detaljeja jäädä huomaamatta, ellei niitä kukaan heille esittele. Tietysti näyttelyja tapahtumatuomareilla on harteillaan melkoinen taakka sen suhteen, ratkaisevatko lopulta makuasiat vai työn laatu ja onko arvostettavampaa, että auto on hienona, vaikkakaan ei ehkä aivan virheettömänä pysynyt säilymäihme, vai että se on täydellisesti entisöity vielä hiukan hienommaksi. Lopulta tuli syötyä kuitenkin ne ruoat paikan päällä. Jää nähtäväksi, millainen cruisingkeli on silloin. Sitä en osaa varmaksi sanoa, onko asiasta jossain julkisesti mainittu, mutta ainakin allekirjoittaneella on jäänyt se kohta lukematta, eikä sitä tiennyt kuin yksi viidestä näyttelyitä kiertäneestä tutusta, joilta asiasta kysyin. Jos pelti on tuona yönä kiinni, tulee osiosta nolla pistettä, kuten Suomelle Euroviisuissa ikään, vaikka pellin alla olisi mitä. Toki himoittuihin ja siten myös kalliisiin automalleihin usein käytetään enemmän rahaa myös rakentelun kohdalla, ja siten lopputulokset ovat usein astetta viimeistellympiä kuin halvemmissa aihioissa, mutta pelkästään se malli ei saisi olla se ratkaiseva tekijä. Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jos autorakentelussa arvostus mitataan pelkästään rahassa – puhuttiin sitten aihioon tai sen rakentamiseen käytetyistä euroista tai dollareista – olisi ihan samantekevää lähteä näyttelyhalleihin vertailemaan tiliotteita. Entä sitten ylientisöinnit, pitääkö vanhan auton olla kirjaimellisesti virheetön myös nykystandardien mukaan esimerkiksi korinosien sovitukselta, vai kuuluvatko täydet pisteet sittenkin sille, joka entisti auton juuri sellaiseksi, millaisena se aikoinaan valmistui tehtaalta virheineen päivineen. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi. Vahvasti yksimielisiä on oltu kuitenkin siitä, että automallin ei pitäisi sittenkään ratkaista sitä, kenelle palkinnot annetaan. Taisipa siinä turistessa ja naureskellessa kellon lyhyempi viisarikin liukua pykälän eteenpäin. Jälkimmäisen voi tietysti helposti todeta näyttelyiden palkintoluetteloista. Tietämättä kyseisen näyttelyn pisteytystä tarkemmin voi äkkiä laskeskella, että auto, joka saa ulkokuoresta ja konehuoneesta molemmista kutosen, voittaa ulkokuoren osalta kympin saaneen auton, jonka konepeltiä ei ollut tiedetty jättää auki arvostelua varten
Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Avustajat Tuukka Erkkilä, Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Pekka Lähde, Mikko Silvennoinen, Robert McCarter, Beto Mendoza, Kari B. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 4 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Toimitus. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
ESITTELYSSÄ 10 Ford Mustang Fastback ’67 Gone in 60 Seconds on kaikille tuttu elokuva, jonka autotähti ”Eleanor” piirtyi pysyvästi verkkokalvoille. Siitä pitää huolen turbolla terästetty LM7-moottori. Viimeisin versio on liekitetty early chopper. kannessa: Ford Mustang Fastback ’67 Nro x. 7/2024 60 HarleyDavidson FL ’50 18 Chevrolet Camaro IROC-Z ’88 10 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 7/2024. 48 Chevrolet Bel Air 4D ’70 Tyylikkään musta neliovinen sedan on kontiolahtelaisen Tuomo Toropaisen ensimmäinen jenkki. 54 Ford Country Sedan ’59 Eri puolilla Joensuuta asuvat kaverukset hankkivat yhteiseksi projektikseen kauan seisseen farmarin, joka sai nimekseen Patti Roger. 24 Cadillac Series 62 Coupe ’60 Kangasalla asuvan Joni Joenniemen maata raapivassa Caddyssä yhdistyy nostalginen Bellflower Custom -tyyli ja viileä patina. 30 Chevrolet Business Coupe ’38 Lempääläinen Mika Rahunen ei hankinut Business Coupeaan pelkäksi tallinkoristeeksi, vaan ajoa varten keleistä riippumatta. 60 Harley-Davidson FL ’50 Sami ”Vesu” Vesterinen on ehtinyt rakentaa itsellään jo yli 20 vuotta olleen Panheadin moneen kertaan. 42 Ford Galaxie 500 Convertible ’66 Kun oululaisen Anton Mustosen ensi kertalaisena upeasti maalaama ’69 Impala varastettiin ja kolhittiin, ei Anton halunnut tehdä enää samaa autoa uusiksi, vaan hankki uuden aihion. Välillä diesel tekniikallakin liikkunut Chevy on päätynyt Suomeen muuttokuorman mukana. 18 Chevrolet Camaro IROC-Z ’88 Antti Sillmanin 3Gen-Camaro ei ole pelkästään uhmakkaan näköinen, vaan myös voimaa löytyy. 36 Dodge Challenger SE ’70 Pirkkalalaiselle Tero Niittyselle Moparit tulivat verenperimänä, kun hänen kaikilla kuudella enollaan oli omansa. Jyväskyläläinen Pietari Markko rakensi itselleen vastaavan modernilla Coyote-tekniikalla
74 CDLC Fitted Fest Lahdessa järjestettiin jo totuttuun tapaan CDLC.Con Fitted Fest. VAKIOT 8 Rauta-Annos Suomalaismenestystä radoilla sekä kotimaista kalustoa Mecum-huutokaupassa! 88 Kutjan Kuva Tällä kertaa Jannen käsissä syntyi kaksioviseksi hardtopiksi kustomoitu ’59 Ford -farmari. 76 Turku Kustom Show Turku Kustom Show järjestettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Kauppakeskus Skanssin parkkihallin katolla. 72 Rock ’n Roll Summer Circus Rokkisirkus kokosi Kemin ympärivuotiselle LumiLinnalle runsain määrin jenkkiautojen ja rockmusiikin ystäviä. 78 20th Rat Fink Reunion Ruotsin Avestassa järjestetty Rat Fink Reunion vietti jo 20-vuotisjuhliaan. 80 Drive-In & Rock Nurmes Nurmeksen Drive-In & Rock järjestettiin jo kolmatta vuotta Hyvärilän PielisAreenalla. 82 FHRA Cruising Pre-Party Malmin lentokentällä nähtiin syyskuun alun lämpimässä säässä uskomaton määrä autoja ja ihmisiä, ja paikalla järjestettiin jopa Drive-In-leffanäytös. 86 Vantaan Cruising Kumi paloi elokuussakin iloisesti ja tuntui siltä, että jenkkien osuus kalustosta oli suurempi kuin alkukesästä. Molemmissa oli vieläpä Hemi-koneet! 7 AMERIKAN RAUTA 7/2024. 64 Hayride Jamboree 82 FHRA Malmi Pre-Party 24 Cadillac Series 62 Coupe ’60 TAPAHTUMAT 64 Hayride Jamboree Tällä kertaa ei Pistohiekan jo perinteiseksi muodostunutta Jamboreeta juuri sää siunannut, mutta porukalla tuntui olevan hauskaa kuin lapsella kuraleikeissä ikään. 68 Ride-In Oulu Motor Meet Äimäraution raviradalla perinteisesti elokuun toisena viikonloppuna järjestetty tapahtuma keräsi paikan päälle reilut 500 ajoneuvoa. Eniten työtä teetti katto, joka oli käytännössä ruostunut irti. Nimittäin vannoutuneella Ford-miehellä on historiassa myös pari syrjähyppyä Mopareiden kanssa. ARTIKKELIT 59 Tarinan takana: Patti Roger Country Sedan ei ollut ehkä ruostunut niistä tyypillisimmistä paikoista, mutta ruostetta riitti silti. Jenkkikaluston osuus tapahtumassa kasvaa vuosi vuodelta, kun nuoremman polven harrastajat löytävät tiensä niiden pariin. 90 Muumio Muistelee On tunnustusten vuoro
”Siellä kaikki toimi kuin sveitsiläinen kello, ja minuun otettiin heti yhteyttä, kuinka asian suhteen edetään”, Höglund kehuu suuren myyntiorganisaation järjestelmällistä toimintaa. Tarkempia tietoja tuotavista malleista ei vielä ole, muttei varsinaisesti tarvitse hieraista kristallipalloa ennustaakseen, että se varsinainen myyntimalli tulee olemaan verotuksellisista syistä tänä vuonna julkaistu E-Ray-uutuusversio, joka on sekä ensimmäinen nelivetoettä hybridi-Corvette. tammikuuta 2025. Corvetten paluu Amerikkalaisten urheiluautojen kukkulan kuningas eli Corvette palaa vihdoin virallisesti Euroopan ja myös Suomen markkinoille sen uuden jakelijan myötä. Chevrolet huutokaupataan 4 500 auton jättihuutokaupassa Floridan Kissimmeessä ilman hintavarausta 11. Koko seikkailusta on luvassa tarkempi raportti Amerikan Raudassa! 8 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Mallin 6,2-litraisen LT2-pikkulohkon sekä etupäästä raapivan sähkömoottorin yhteistehoksi kerrotaan 655 hevosvoimaa, joista 495 tuottaa LT2. E-Rayn luvataan kiihtyvän 0-60 mph 2,5 sekunnissa ja suoriutuvan varttimailista 10,5 sekunnissa. Suomessa kauttaaltaan läpikäyty ja teknisesti uusiksi rakennettu C10:hän tuli maahan vajaat 10 vuotta takaperin Kalifornian Long Beachiltä, missä se oli toiminut paikallisen tatuoijan käyttöautona. Sopimukset huutokaupasta tehtiin, pickupista lähetettiin kuvat, tiedot ja tuore esittelyvideo Mecum Auctionsille, ja auto lähetetään syksyn kuluessa takaisin alkuperäiseen kotimaahansa. No reserve! Kokeiltuaan aikansa myydä Amerikan Raudassakin esiteltyä ’65 Chevrolet C10:ään kotimaisilla markkinoilla Harri Höglund päätti lähteä merta edemmäs kalaan ja alkoi tutkailla, kuinka onnistuisi auton vienti myyntiin Amerikan isoihin huutokauppoihin. Vahvasti etenkin Laakkonen-kaupan myötä Suomeen rantautunut Hedin Mobility Group tuo 2025 aikana kotimaan markkinoille virallisesti Corvetten, jonka maahantuonnista vastaa myös koko Manner-Euroopassa
Puolelle mailillekin Hirvoselle tutkattiin 314,13 km/h nopeus – lähes 200 mph siis. Sehän ei kuitenkaan ole edes lähellä Hirvosen ennätystä, elokuun lopussa kun Killmode Corvettelle mitattiin seisovan mailin loppunopeudeksi huima 384 km/h. Vuoden 2025 RAM 1500 -avolavoista ei nimittäin enää löydy vuodelle 2003 Ramien keulalle tarjolle tulleita Hemi V8 -moottoreita, vaan ne korvaa uusi kolmelitrainen Hurricane-tuplaturborivikutonen, joka on tosiaan täysin eri moottori kuin hinnat alkaen -version 3,6-litrainen Pentastar, se kun on V6. Hooniganhan tuli tunnetuksi alkuvuodesta 2023 moottorikelkkaonnettomuudessa kuolleen Ken Blockin perustamana lifestyleja vaatebrändinä, ja logo koristi myös hänen lukuisia runsaasti huomiota maailmalla saaneita kilpaja stunttiautojaan. Tehoa alumiinilohkoisen Hurricanen perusversio tuottaa 420 hevosvoimaa, mikä on itse asiassa 25 enemmän kuin 5,7-litraisen Hemin viimeisimmässä eTorque-versiossa. Mitenhän moisen saisi mahtumaan vaikkapa Dartin keulalle… Flying Finns Killmode Corvetteaan vuosikaudet pieteetillä jalostanut järvenpääläinen Tuomas Hirvonen oli Landracing.sen järjestämissä nopeusajoissa Söderhamnissa autoista nopein. Yokohama Hot Rod Custom Show Pacifico Yokohama 14.–15.12. 12.10. Oslo Motor Show Lilleström 5.–8.11. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Tampere 25.–27.10. Hei hei, Hemi Suunnitelmasta on puhuttu jo jonkin aikaa, ja nyt se on toteutumassa. Seisovalle mailille melkoisen viileässä viiden asteen lämpötilassa kertyi nopeutta 367,43 km/h. 9 AMERIKAN RAUTA 7/2024. SEMA Show Las Vegas 1.12. Muun muassa perinteikkään American Racing -vannebrändin nykyisin omistava Wheel Pros nimittäin uudelleenbrändättiin Hooniganiksi vain vuosi takaperin, ja nyt konserni on hakeutunut Chapter 11 -konkurssimenettelyyn, joka vastaa meikäläistä yrityssaneerausta. Itse asiassa kokonaan heippoja ei Hemille heitetä, sillä järeämpien 2500ja 3500-mallien perusmoottorina säilytyy 6,4-litrainen ja 410-hevosvoimainen haaramoottori. Mielenkiintoista kyllä, tuo uusi kutosmoottori tunnetaan myös AMC-merkiltä vanhastaan tunnetulla nimellä SST, joka kuitenkin viittaa tässä yhteydessä straight-six-turboyhdistelmään. Huimaa on myös se, että koko kärkiviisikko oli suomalaisia, sillä myös neljä nopeinta pyöräkuskia oli härmästä – suomalaisia kehuttiinkin koko Euroopan nopeimmiksi. Big Wheels Winter Show Paviljonki, Jyväskylä T apah tuma t Hoonigan vaikeuksissa Uutinen ei ehkä äkkiseltään kuulosta suuremmin jenkkiharrastajaa koskettavalta, mutta näin itse asiassa on. 48-vuotiaan Rantaniemen voitto varmistui Englannin Santa Podissa syyskuussa ajetussa FIA European Drag Racing Championship -osakilpailussa, jonka mies voitti myös komean 5,89 sekunnin aikakortin kera. EM-voitto Suomeen Forssalainen Jere Rantaniemi teki suomalaisen kiihdytysautoilun historiaa ajamalla Pro Modified -luokan euroopanmestaruusvoittoon Camaroineen
10 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Mustang Fastback ‘67. Nicholas Cagen tähdittämä Gone in 60 Seconds on varmasti kaikille autoihmisille tuttu elokuva, jonka autotähti ”Eleanor” piirtyi pysyvästi verkkokalvoille. Jyväskyläläinen Pietari Markko rakensi itselleen oman vastaavan varustettuna modernilla 5-litraisella ja 32-venttiilisellä Coyote-tekniikalla
11 7/2024 AMERIKAN RAUTA
Jopa A-pilareiden alaosat piti uusia, ja B-pilarit vaihdettiin kokonaan. ”Tavallaanhan auto sopi hyvin tähän projektiin, kun ei hyvää olisi kannattanut alkaa noin paljoa leikkelemään. Pietu halusi shifterin näyttävän manuaalin kepiltä, vaikka todellisuudessa autossa on 8-vaihteinen automaatti. Etuja takarungot on yhdistetty omilla ratkaisuilla, jotta sai 2,5" rosteriset pakoputket kulkemaan alla nätisti, ja rungon takapäätäkin on kavennettu, jotta saatiin pyöränkoteloita kasvatettua tarpeeksi”, Pietu valottaa peltitöiden laajuutta. 12 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Ford Mustang Fastback ’67. Auto vain oli niin jenkkityyliin tehty kittikasa, ettei yhtä pahaa ole vielä vastaan tullutkaan. Minulla oli semmoinen Hollannista ostettu Falcon, jonka hankin alun perin asiakkaan autoon tarvitun moottorin takia, ja annoin rullaavan auton sitten vaihdossa tähän”, Pietu selittää. ”K yllähän se tavallaan on aina ollut semmoinen unelma-auto”, jo pidemmältä aikaa nimenomaan Mustang-miehenä tuntemaan opittu Pietari Markko pohtii ääneen, mistä idea oman Eleanorin rakentamiseen kumpusi. ”Useamman autonhan tässä välissäkin ehti tekemään. Jo Cobran omistamisen aikoihin, 2018–2019 tuli tarjolle jutun ’67 Mustang. Autoon on kytketty täydellinen ilokaasujärjestelmä, jota ei ole kuitenkaan toistaiseksi edes kokeiltu käytännössä. Tämä oli se iisakinkirkko, jota tein sitä mukaa, kun ehdin. Tämä projekti oli aloitettu ihan väärin päin. Mies on myös ahkera Kumipallo-kiertäjä, ja osallistui tapahtumaan muun muassa tuolla vauhtiperällä sekä takavuosina omistamallaan 427 Shelby Cobralla. Aiempi omistaja olikin todennut sen liian haastavaksi ensimmäiseksi projektiksi.” Ei mitään järkeä. Ohjaamo on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Pohjapellit ovat oikeastaan omavalmistetta samoin kuin kardaanitunneli ja osa tulipellistä. ”Edellinen omistaja oli ostanut Mustangin ensimmäiseksi jenkkiautokseen, isä-poikayhteisprojektiksi, ja hankkinut Eleanor-korisarjan sekä Fastbackin, johon sen asentaa. ”Muutaman sattumuksen kautta sain vaihdettua silloin toisen projektin tällaiseen Fastbackaihioon, jossa tuli myös Eleanor-korisarja mukana. Siitä oli leikattu kaikki ensin pois, ja sitten vasta alettu korjailemaan, kun se olisi kannattanut hitsailla pala kerrallaan, ettei kori pääse elämään.” Äkkiä myynti-ilmoituksessa ehjältä näyttänyt valkoinen auto oli siis osoittautunut hyvin ruosteiseksi, eikä korin hiekkapuhallus ollut saanut sitä näyttämään yhtään paremmalta. Pietun ei siis auttanut kuin alkaa parsia ruosteista hylsyä kokoon, jotta pääsisi joskus asentamaan siihen niitä elokuvasta tuttuja osia. Kattopelti ja helmapellit ovat oikeastaan ainoat, jotka jäivät vanhaa, oli tuo niin mätä. Pietarillahan on ollut muiden muassa myös ruiskutekniikkaiseksi rakennettu ’67 2d HT sekä näyttelymenestystäkin saanut metallinhohtomattasininen ’67 Fastback. Vaihdekepin päästä löytyy Go Baby Go -nappi, jolla saadaan naurua plenumiin. ”Kun tämä Mustang tuli tallin pihaan, oli yksi työmies jättänyt lapun päälle, että onko tässä mitään järkeä”, omaa harrasteautojakin rakentelevaa korjaamoaan pyörittävä Markko jatkaa. Kaksi Mustangia tein välissä itselle, ja tuli siinä pari asiakasautoakin tehtyä. Niistä ruostekorjauksista se kuitenkin nimenomaan alkoi, että sai sen takaisin auton näköiseksi jollain tavalla. Kaikki on verhoiltu aidolla nahalla
”Selivaaran Anttihan vastasi myös korisarjan lopullisista sovituksista, ja kyllä Antti totesi, että osien kanssa joutui aika paljon tekemään töitä, että ne sai istumaan kunnolla. Peräpäästään Mustang on päivitetty esikuvansa mukaisesti näyttämään Shelby GT500:lta. 13 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Taakse mahtuisi nyt vieläkin leveämmät renkaat, mutta niitä ei 18-tuumaisina ollut saatavilla.” Selivaara Classic -peltikorjaamoa Porissa pyörittävä Antti Selivaara toteutti etulokasuojien levikkeet, jyväskyläläisen Kustom Cars Finlandin Harri Puranen teki takapään levitykset pellistä. Myös uusi sisäkatto verhoiltiin aidolla nahalla ja alcan taralla näyttävin tikkauksin. Edellinen omistaja oli ostanut Mustangin ensimmäiseksi jenkkiautokseen, isä-poika-yhteisprojektiksi, ja hankkinut Eleanor-korisarjan sekä Fastbackin, johon sen asentaa. Sarjaan kuului lasikuituinen keulapala spoilereineen, lasikuituinen konepeitto ja takaluukku, helmat, peräpään kulmapalat sekä lokasuojien kuitulevikkeet”, Pietu listaa. Ohjaamosta löytyy myös turvakaari. Firma on kuulemma yksi laadukkaimpia tuollaisten sarjojen tekijöitä. ”En halunnut missään tapauksessa niitä lasikuituisia lokasuojanlevikkeitä asentaa tuohon, vaan tehtiin samanlaiset pellistä, ja pyöränkoteloita levitettiin myös sisälle päin. Lokarin levikkeet Pietun autoon tehtiin pellistä, vaikka Eleanor-sarjan mukana tulivat lasikuituiset versiot. Pietu halusi toteuttaa ovipahvit toisin päin kuin yleensä, ja niiden reunat ovat nyt alumiinia ja keskiosat nahkaa. Joitakin osia joutui laminoimaankin uudestaan.” Etupenkkeinä on Scatin tukevasti muotoillut ja auton väreihin sopivin monipistevöin varustetut. ”Tähän oli tilattu Mustangs To Fearin Eleanor-korisarja. Reinkarnaatio Ellinoorana. Tuohan meni tuo vannejuttukin niin, että löysin nuo BBS:t projektina myynnissä, ja tein sitten pyöränkotelot ja taka-akselin niiden mukaan
Eteen tuli Scatin penkit, joita siirrettiin jo lattiapellin uudella muotoilulla normaalia alemmas. ”Yksi syy, miksi Moteciinkin piti siirtyä oli se, että halusin suorasytytyspuolat venttiilikoppien päältä moottorin taakse piiloon, jotta tuo näyttäisi vanhalta moottorilta, ja se toteutettiin sitten Moparin tulpanjohdoilla.” Äkkivilkaisulta kokonaisuus muistuttaakin nyt 60-lukuista SOHC:tä Hemityyliin venttiilikoppien keskeltä läpi tulevine tulpanjohtoineen. 6R80-vaihteistoa tuli ohjaamaan US Shiftin Standalone-boksi.” Taka-akseliksi Pietu hankki Detroit Speed Shopin 9-tuumaisen omilla mitoilla tilattuna, ja kardaani tehtiin yhdistämällä uuden Mustangin etuosa omatekoiseen takaosaan. BBS Le Mans -vanteet on muutettu kolmiosaisiksi ja niillä on takana leveyttä peräti 13 tuumaa. Lediumpiot löytyivät niinkin eksoottisesta paikasta kuin IKH:lta, ja niitä kaupattiin Massey-Fergusoniin sopivina. Sitä se verhoilijakin ihmetteli, että ei tällaista kattoverhoilua 14 Ford Mustang Fastback ’67 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Takapäähän rakennettiin nelipistetuenta, etupää taas muutettiin Mustang II -tyyppiseksi tehostetun hammastanko-ohjauksen kera Rod & Custom Motorsportin sarjalla. Penkit, samoin kuin kaikki muutkin sisustan osat kojelautaa myöten verhoili Car-Art tuossa Muuramessa aidolla nahalla, ja se Jari teki siinä kyllä valtavan työn”, Markko kiittelee. ”Minun piti alkuun laittaa tuohon Ford Racingin Standalone-moottorinohjaus, mutta tuohon tuli kuitenkin niin paljon muutoksia, kuten vaijerikaasu, että päädyin käyttämään Motecia. ”Kyllä se alusta asti oli selkeä ajatus, että tähän tulee uusi tekniikka, että ei ruveta millään vanhalla tekemään. ”Hankin tuohon yksiosaisen lasikuituisen kattoverhoilun, johon on integroitu kattokonsoli. Johtosarja muokattiin Ritolan Sakun kanssa alkuperäisestä, josta poistin kaikki ylimääräiset johdot ja Saku teki välijohdon Motecille. Go Baby Go! ”Muuten koekasailin auton valmiiksi ennen maalausta, mutta sisustaa en kasannut, ja se oli virhe”, Pietu toteaa jälkikäteen asialle nauraen. Kojootti konehuoneeseen. Sen reunat verhoiltiin alcantaralla ja kattokonsoli nahalla, se on mielestäni hyvin onnistunut yksityiskohta. Pirellin renkaiden punavalkoiset tekstit tuovat piristyksen muuten harmaaseen kokonaisuuteen. Samalla joka nurkkaan tuli isot, tehostetut levyjarrut. Takapenkiksi soviteltiin uuden Mustangin istuin, mikä olikin aika työlästä. ”Ostin sitten Virosta 3 000 kilsaa ajetun Ranskassa kolaroidun ’15-mallisen Mustangin, josta tuo tekniikka tuli.” Alkuaan 430-hevosvoimaista 5.0 Coyotea ei lähdetty sen kummemmin virittelemään, Speedmasterin 8-stack-läppärunkopaketti tuli moottorin päälle lähinnä ulkonäkösyistä. ”Sisustahomman määrä oikeastaan yllättikin tässä projektissa, kun vähän joka kohtaa oli muokattava. Halusin tähän myös automaatin, että tästä tulee kiva ja helppo ajaa, ja kun olin ajanut jo Kumipallo-reissun sillä mattasinisellä Mustangilla, niin halusin pitää tämän riittävän mietona, ettei sitä viritetä tappiin”, Markko selittää
Ideana oli, että alumiinilevy jatkuu samalla tavalla kuin kojelaudassa. Se oli loppujen lopuksi yllättävän helppo toteuttaa, vaikka aika tarkkanahan niiden leikkausten kanssa sai olla”, rakentaja myöntää. Nupin päästä toimii sekä vaihdelukko että ilokaasut.” Ilokaasujärjestelmä on siis rakennettu täysin toimivaksi, muttei kaasujen kanssa ole toistaiseksi ajettu ollenkaan. ole selvästi tarkoitettu nahalla verhoiltavaksi, kun siitä näkyy kaikki virheet läpi, ja kaikkia sisustan alkuperäisiä osia joutui työstämään samasta syystä ennen verhoilua.” Mittaristo on Dakota Digitalin, mutta pohjat on itse teetetty, ja niissä on Gone in 60 Seconds -elokuvasta tuttu Go Baby Go -teksti. ”Keskikonsoliksi on sovitettu ’69 Mustangin konsoli, jonka keskiosa on tehty kokonaan itse. ”Ovipahvit on tehty kolmesta eri osasta ja ovat tavallaan omavalmistetta. Halusin tähän myös automaatin, että tästä tulee kiva ja helppo ajaa, ja kun olin ajanut Kumipalloreissun sillä mattasinisellä Mustangilla, niin halusin pitää tämän riittävän mietona, ettei sitä viritetä tappiin. ”Ne on kytketty Motecin kautta siten, että pyyntö tulee tietenkin vaihdekepin päästä, mutta ilokaasut eivät lähde päälle ennen kuin tietty käyttölämpötila ynnä muut ehdot täyttyvät.” 15 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Alla on alumiinikomposiitti, jonka päälle on ulkokehälle leikattu harjattu alumiini ja sitten sen päälle nahalla verhoiltu alumiinilevy, eli ikään kuin toisin päin kuin yleensä. Shifteriksi tuli nykyaikaiselle laatikolle tarkoitettu Lokarin malli, jota upotettiin syvemmälle lattiaan, kun halusin tuon näyttävän manuaalilta alkuperäisen Ellinooran tapaan
Omalla twistillä. Sisusta: Shelby-puuratti, aidolla nahalla verhoillut Scatin sporttipenkit Shell Valleyn Shelby Cobran vöin, takapenkki muotoiltu uuden Mustangin penkistä, omatekoiset ovipahvit, MTF:n konsolilla varustettu custom-katto, sisusta verhoiltu kojelautaa myöten nahalla, Lokarin shifteri, Dakota Digitalin mittaristo custompohjilla, Helixin äänentoisto yhdellä vahvistimella, 5,25" etupäällä, 6x9" takakaiuttimilla ja kahdella 10" subbarilla. Renkaat: Pirelli P Zero 235/40 R18 edessä, 335/30 R18 takana. Raidat on maalattu lakan alle, ja ne on tehty niin, että sitä perussävyä vain tummennettiin, jolloin ne eivät näy joka valossa ollenkaan. Pietu halusikin tuoreeseen 32-venttiiliseen Coyoteen sellaisen näköä, vakiokunnossa moottori olisi ollut hänen silmäänsä liian modernin näköinen Mustangin konehuoneeseen. Faktat Ford Mustang Fastback ’67 Omistaja: Pietari Markko, 42 Paikka: Jyväskylä Moottori: ’15-mallin Mustangin 5.0 Coyote V8, Speedmasterin imusarja ja 8-stack-läppärungot, Motec-moottorinohjaus, Aeromotiven tankin sisäinen sähköinen bensapumppu, teräspunospolttoaineletkut, Ultimate Headersin Cerametillä keraamisesti pinnoitetut rosteripakosarjat, 2,5" rosterinen custom-tuplaputkisto, alumiinisyyläri. Alusta: Rod & Custom Motorsportin Mustang II -tyyppinen etupää, tehostettu hammastanko-ohjaus, QA1:n coiloverit, taka-akselilla Detroit Speed Shopin nelipistetuenta. ”Lopputulos on ihan hyvä, mutta jos nyt aloittaisi alusta, niin monet asiat tekisi eri tavalla. Se on vuodesta 1986 saakka kylmässä tallissa muhinut Suomiauto, jolle on tarkoituksena tehdä täysentisöinti. En minä kuitenkaan koskaan noihin omiin tekeleisiin ole rakastunut pidemmäksi aikaa. Samalla tavalla toteutettiin myös kyljen raidat”, Pietu valaisee. Nyt rakentaisin ehkä ahdettuna ja vanhemmantyylisellä vaihteistolla. Se tekeminen on mukavaa, mutta sitten, kun se on valmis, niin sittenhän se on nähty”, Pietu tunnustaa. Motecin ohjaama 8-stack-ruisku ja kiiltävät venttiilikopat, joista tulpanjohdot tulevat keskeltä läpi vievät ajatukset 60-luvun 427 SOHC -moottoreihin. ”Viime syksynä sitten päätettiin, että kevään 2024 American Car Show’hun auto pitää saada valmiiksi, ja pitkiä päiviä siinä tehtiin, mutta valmiiksi se tuli. 16 Ford Mustang Fastback ’67 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Tosin nyt, kun sai sen manuaalitoiminnon kuntoon, niin on tuokin ihan hauska, kun voi kepittää kuin kuusivaihteista manuaalia”, hän pohtii ääneen. Jarrut: Baerin levyjarrut joka nurkassa. Saku teki myös Motecille ne alkuperäiseen johtosarjaan liittyvät johdot, ja Sieväsen Petri oli paljon apuna noiden korinosien kanssa. ”Selivaara Classic tuon maalauksen hoiti. Ei sitä ollut penkissä vielä käytetty, mutta Ritolan Saku laittoi sen siirtelysäätöihin. Vein auton sinne ihan hylsynä ’23 tammikuussa. Näihin tulee aina uusia näkemyksiä matkan varrella. Car-Artin Vuorisen Jari teki tosiaan myös ison työn siinä verhoilussa”, Markko kiittelee. Halusin siihenkin vähän omaa twistiä, ja törmäsin tuohon sävyyn Bentley-liikkeessä, kun veimme erääseen autotapahtumaan Eurooppaan lähtiessä kaverin Bentleyn sinne huoltoon. Kiitokset: Antti Selivaara, Car-Art/ Jari Vuorinen, Pete Sievänen, Saku Ritola. ”On minulla siellä yksi ’67 HT-kori odottamassa kotona rakentamista. Varmaan sitä punaista ’55 Pickupiakin pitäisi vielä tehdä loppuun, ja onhan minulla yksi ’67 F100-patinapikappiprojekti, jota olen tehnyt vasemmalla kädellä siinä sivussa, kun on muilta jäänyt aikaa”, mies luettelee jo seuraavia projektejaan. Voimansiirto: 6-vaihteinen 6R80-automaatti, US Shiftin Standalone-vaihteiston ohjaus, vahvempi kardaani, Detroit Speed Shopin 9" perä 3,53:1 välityksellä ja Ford Racingin True-Trac-lukolla. Kori: MTF:n Eleanor-korisarja, lokasuojat levitetty pellillä, 135 mm Massey Fergusonin lediajovalot, Shelby GT 500:n takavalot sekventiaaliledeillä, maalattu värillä. Se tekeminen on mukavaa, mutta sitten, kun se on valmis, niin sittenhän se on nähty”, Pietu tunnustaa. Vanteet: BBS Le Mans, muutettu kolmiosaisiksi, edessä 8,5x18" ja takana 13x18". ”Aika paljon siitä on ostotarjouksiakin tullut, mutta en ole sitä ainakaan toistaiseksi halunnut myydä. Värihän on Bentleyn värikartasta löytynyt Magnetic Grey
Tarkkuus/väli 1,0 Nm. Pulverimaalattu rakenne. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Mukana lattiajalusta. ALV € 699 sis. ALV € 279 sis. #543483 MOMENTTIAVAIN 3/8” 6-30NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. Nostokorkeus (mm): 1880. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Sähkömekaaniset lukot, jotka vapautuvat ohjauspaneelin kautta. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Mattamusta pinta. Mattamusta viimeistely. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Nostokapasiteetti: 4200 kg. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. € 2490 € 2290 sis. ALV € 99 sis. Mattamusta pinta. Mattamusta viimeistely. Nostoaika alhaalta maksimikorkeuteen vain 30 sekuntia. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Digitaalinen syvyysilmaisin. ALV € 89 sis. ALV. Nostokorkeus 1000mm. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. ALV sis. ALV € 59 sis. renkaiden vaihtoon ja työskentelyyn auton sivuilla. ALV € 5090 sis. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Paino: 1355 kg. ALV € 1290 sis. ALV € 75 sis. Tarkkuus/väli 0,1 Nm. Tarkkuus/väli 0,2 Nm. ALV € 59 sis. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. #498003 HUOLTONOSTIN 3000KG Laadukas huoltonostin esim. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV € 1190 sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. #543484 MOMENTTIAVAIN 1/4” 3-15NM Momenttiavain 1/4”-karalla. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. kotimekaanikolle. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN
Kasarimuskeli 18 AMERIKAN RAUTA 7/2024
Siitä pitää huolen turbolla terästetty LM7moottori, jonka perässä on BMW:n 6-vaihteinen manuaali! 19 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Antti Sillmanin 3GenCamaro ei ole pelkästään uhmakkaan näköinen, vaan myös voimaa löytyy. Kasarimuskeli Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Karoliina Tolvi Chevrolet Camaro IROC-Z Turbo ’88
Viimeisimpiä muutoksia oli tavallisten vöiden vaihto Sparcon nelipistevöihin. Alkuun moottorivaihtoehtoina oli 155-hevosvoimainen 5-litrainen LG4 ja 190-hevosvoimainen L69 sekä TPI-monipisteruiskutuksella varustettu 215-hevosvoimainen LB9, jonka teho putosi päästömääräysten vaatimien muutosten vuoksi seuraavaksi vuodeksi 190 hevosvoimaan. M eillä kaikillamme on varmasti omat muistikuvamme noista monille sitä puhdasverisintä kasarimuskelia edustaneista kolmannen polven Camaroista, joista iso osa ei oikeastaan edustanut muskeleita ollenkaan kutostai jopa neloskoneineen. Olin katsellut tuotakin Camaroa, joka oli ollut pidempään myynnissä, mutta mua vähän vaivasi tuo kolmoskori, kun olin pitänyt niitä perusversioita vähän nahkeina. En siis tosiaankaan ollut katsellut erityisesti kolmosgennereitä, mutta tuossa kyseisessä autossa yhdistyi asiallinen ulkonäkö mielenkiintoiseen tekniikkaan”, Antti jatkaa. ”Saatiin sitten pitkän neuvottelun päätteeksi hierottua vaihtokaupat, joten Malibu meni Noormarkkuun ja Camaro tuli minulle. Useammin omistajaa vaihtaneista ja pidempi aika sitten tehdyistä viritetyistä autoista ei yhtään tiedä, mitä ne pitää sisällään tai miten niitä on pidetty.” Mokkaratti tekee sisänäky mästä kisaisen oloisen. Tarkemmin katsottuna huomaa myös, että mittareita on lisätty. Siitä huomasi myös, että kaikki oli tehty asiallisesti, ja rakennelma oli tuore. Mallivuodelle 1987 tarjolle tulikin myös Corvetteista tuttu 5,7-litrainen ja 225-hevosvoimainen L98 TPI-moottori. Ei ihan heti tule mieleen, että kyseessä on Volvoon tarkoitettu malli! 20 Chevrolet Camaro IROZ-Z 5.3 Turbo ’88 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Kullanväriset vanteet sopivat hyvin yhteen Jaguarin sähäkänsinisen helmiäisvärin kanssa. Etupenkit on vaihdettu sporttisempiin FK:n malleihin ja ohjaamoa kiertävät kunnolliset turvakaaret. Ristiriitaisia ajatuksia kolmannen polven Camaro herätti helsinkiläisessä Antti Sillmanissakin, kun hän alkoi miettiä ensimmäisen jenkkinsä vaihtamista toisenlaiseen. Bemarin 6-vaihteisen manuaalin shifteri on melko omaperäisen näköinen. ”Ostin ensin samana kesänä, reilua kuukautta aiemmin kaksiovisen ’78 Malibun, jossa oli asiallinen LS1-tekniikka. Sekin oli yksi iso syy, miksi tämä kiinnosti, että autoa myynyt Antti Terävä oli itse rakentanut sen, joten kaikki autosta oli tiedossa. IROC-lyhenne tuli kilpailusarjasta International Race Of the Champions, ja tuo Z28-version ympärille rakennettu paketti piti sisällään jämäkämmän ja matalamman alustan, helmalevikkeet, ilmanottoaukoilla varustetun konepellin, 16-tuumaiset viisipuolavanteet sekä asiaankuuluvat isot kylkiteipit. Malibusta Camaroon. Se oli mun eka jenkki, olen kiihdytellyt aiemmin turbo-Bemareilla, joista toinen oli 800-heppainen katuauto”, hän kertoo. ”Mua vähän mietitytti jo alkuun, kun se Malibu oli vapari, ja olin tottunut ajamaan noilla ahdetuilla vehkeillä, vaikka oli siinäkin reilut 400 heppaa. Vuonna 1985 tarjolle tulleena IROC-Z-versiona tuo viivottimella piirretyn oloinen korimalli kuitenkin edusti Amerikan nopeimpia tuotantoautoja
Väriltään auto oli mattamusta – saattohoitovärissä jo siis. Moottori pysyi muuten sisuskaluiltaan vakiona, mutta männänrengasvälit hiottiin suuremmiksi ja runkolinjaan sekä kansiin vaihdettiin ARP:n pultit. IROC-Z:n alkuperäisten jousien kaveriksi hankittiin Kybin jäykkyyssäädettävät AGX-iskarit. Muutamaa vuotta aiemmin Antti Terävälle Noormarkkuun tullessa Camaro oli täysi raato, eikä todellakaan mikään museopeli. Akseli maasturista. Huipputehoa oli silloin 590 hevosvoimaa ja maksimiväännöt olivat 800 newtonmetrin luokissa. Kaarineen kaikkineen se painoi reilut 1 700 kiloa, että mikään keijukainen se ei ollut. Käytännössä kaikki puslat vaihdettiin jäykempiin uretaanisiin ja sekä eteen että taakse tuli paksummat kallistuksenvakaajat. ”Ahtimen valinta tuollaisessa ei ole niin yksinkertaista. MS-Koneistuspalvelu teki vaihteistoon uuden kytkinkopan, ja kytkimeksi tuli SRE 765 -asetelma Tenacin kahdella massalevyllä varustetun kytkimen sekä kovan vauhtipyörän kera. Ei siinä ollut mitään tekniikkaakaan, ja se oli seissyt useamman vuoden jossain pihalla”, Sillman selittää. Kansitiivisteiksi tuli ahtokäyttöä ajatellen monikerrokset Brian Tooley Racingin LS9-versiot. Väriltään auto oli mattamusta – saattohoitovärissä jo siis. ”Se kulki yllättävän hyvin, vaikka se oli niin painava auto. Peräksi vaihtui vahvempi remontoitu 2,73:1 välityksellä oleva Fordin 8,8-tuumainen, joka oli lähtöisin Explorerista. Jollain nykyaikaisella alhaalta vetävällä pienikokoisella kuulalaakeriahtimella saisi heräävyyttä lisää, mutta sitten yläpää menee helposti tukkoon. Saattohoitovärissä. Se ei missään tilanteessa tuntunut raskaalta”, Antti Sillman kertoo. Hänen käsissään Camaron tekniikka vaihtui 15 vuoden ikäisestä Silveradosta poimittuun 5,3-litraiseen LM7Vorteciin, jonka perään tuli BMW:n 6-vaihteinen GS6-53DZ-manuaali. Kuitenkin kyseessä oli aito IROC-Z-malli, joka on ollut tehtaan jäljiltä varustettu 305 TPI -moottorilla ja TH700-automaatilla. Alkuperäinen moottorinohjaus säädettiin HP Tunersilla uusiksi, ja kadulla oli käytössä 0,7 barin maksimiahtopaine. Samalla taakse tuli Explorerin levyt, etujarrut taas päivitettiin isompiin nelos-Camaron puristimiin sekä Cadillac CTS-V:n levyihin. Ahtimeksi Terävä valitsi Schwitzerin S400-mallin, joka on alkuaan tehty työkone käyttöön. ”Mitenkään erityisen mätä se ei ollut ollut, kuhmuinen ja epäsiisti vaan. Terävä oli aloittanut projektin 2021 rakentamalla auton teknisesti uusiksi. Mun mielestä tuossa oli kuitenkin ihan kiva turbon veto, ei mikään vanhanaikainen potku, mutta vähän sellainen kuitenkin”, Antti Sillman toteaa. Se oli maksanut muistaakseni 500 euroa. 21 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Nokaksi tuli Elgin Indus triesin Sloppy Stage 2 -nokan spekseillä teetetty akseli Pacin 1218 venttiilinjousin. Antti Terävälle Noormarkkuun tullessa Camaro oli täysi raato, eikä todellakaan mikään museopeli. Monenlaisia parannuksia Terävä teki myös Camaron alustalle. Se varustettiin Eatonin Truetrac-lukolla
Camaroon oli laitettu ihan hyvät musavehkeetkin. Camaroon olisi kiihdyttelyä varten pitänyt vähintään vaihtaa moottorinohjaus, ja manuaalilaatikon olisin myös vaihtanut automaattiin, tässä tapauksessa nykyaikaisempaan ZF:n 8-vaihteiseen”, mies pohtii ääneen. Vähän harrasteautossa pitää kyllä olla luonnettakin. Turbosmartin hukkaportilta lähtevä screamer pipe on tuotu ulos lokasuojasta pyöränaukon etupuolelta. Ensimmäisessä vaiheessa Camaro valmistui edelleen mattamustana. Jaguarin sinistä. Kiihdytyskärpäsen purema. Siinä oli 6x9" B-pilareissa ja MTX:n subbari ja vahvistin kontissa.” Vanteina Camarossa oli jaonmuutosspacereillä asennetut Volvon 18-tuumaiset Oceanit kullanvärisin keskiöin, ja lopulliseksi pintaväriksi Terävä valitsi niiden kanssa hyvin yhteensopivan Jaguarin kartasta löytyneen Bluefire-helmiäisen, joka ei myöskään poikennut liikaa Camaroihin alun perinkin tarjotusta metallinhohtosinisestä näyttääkseen heti vieraalta sävyltä. Punaisen värin pintaansa saanut Schwitzerin turbo ei jää huomaamatta konehuoneessa. 22 Chevrolet Camaro IROZ-Z 5.3 Turbo ’88 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Pieni taloyhtiön talli, jossa pystyn pitämään yhtä autoa kerrallaan, eikä siellä mitään isoa projektia pysty läpiviemään. Siksi päätinkin lopulta myydä Camaron, kun mulla on niin nihkeät harrastetilat. Pian Terävä alkoikin päivittää teknisesti valmista autoa sisältä ja päältä siistimmäksi. Hankin sitten kilpa-autoksi toisen valmiin tai aihion. 5,3-litrainen Vortec täyttää yhdessä ahtoputkistojen ja jäähdyttimien kanssa tilan melkoisen tehokkaasti. Penkeiksi tulivat FK:n sporttiversiot ja ovipahvit hän teki itse. ”Mä oon käynyt katsomassa kiihdytystä ekan kerran 25 vuotta sitten, mutta 2018 vasta kävin ekan kerran ajamassa, ja se kuume iski pahasti. Nyt tuo oli kuitenkin ihan viimeisen päälle toimiva katuauto, jota olisi joutunut sitten keventämään ja silpomaan aika paljon, niin mä koin, ettei siinä ole mitään järkeä, vaan sen on parempi jatkaa minulta sellaisenaan. Alkuaan harmaa lattiamatto vaihtui myös mustaan. ”Minä vaihdoin sitten sen paikallaan olleen Momon ratin ihan pyöreään Sabeltiin, kun se Momo oli vähän liian Fast & The Furious mulle”, Sillman jatkaa. ”Vaihdoin myös vakiovyöt nelipistevöihin. ”Harmitti sinällään myydä, kun tuo oli hyvin tehty ja niin matalavireinen, että sillä olisi ajanut sellaisenaan vaikka kuinka pitkään. ”Alun perin innostuin tuollaisesta tehokkaammasta katuautosta oikeastaan juuri siksi, että ajattelin pitää breikkiä kiihdytyshommista, mutta ei se sitten kuitenkaan minulta onnistunut”, Antti Sillman myöntää itselleen nauraen. ”Se oli sellaisenaan myynnissäkin, ja katselin sitä jo silloin, mutta se oli jotenkin todella karu mattavärissä vanhoine vaaleine ja likaantune sisustoineen”, Antti Sillman selittää. Mähän voin ajaa käyttöautolla, jos haluan ajaa rauhallisesti”, Sillman summaa
23 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Faktat Chevrolet Camaro IROC-Z ’88 • Omistaja: Antti Sillman, 43 • Paikka: Helsinki Moottori: Chevrolet LM7 5.3 Vortec V8, männänrengasvälit hiottu ahtokäyttöön sopiviksi, ARP-pultit runkolinjassa, kiertokangissa ja kansissa, Melling High Volume -öljypumppu, Cadillac CTS-V:n öljypohja, madallettu 2", nokka Elgin Industries Sloppy Stage 2 -spekseillä, Pac 1218 -venttiilinjouset, BTR 7-kerros ”LS9” -kansipahvit, huohotinsäiliö hanalla, öljynjäähdytin moottoriöljylle, Schwitzer S400 -turboahdin, Turbosmartin 50 mm hukkaportti, custom-pakosarjat ja 3" putkisto cut outeilla, 1000cc suuttimet, AEM-bensapaineensäädin, AEM-bensapumppu, iso välijäähdytin. Lopulliseksi pintaväriksi Terävä valitsi vanteiden kanssa hyvin yhteensopivan Jaguarin kartasta löytyneen Bluefire-helmiäisen. Renkaat: Edessä 235/40 R18" takana 265/30 R18. Sisusta: Sabeltin ratti, FK:n sporttipenkit, Sparcon 4-pistevyöt, custom-lattiashifteri, turvakaaret, GPSnopeusmittari, Pioneerin soitin, vahvistin, 6x9" kaiuttimet B-pilareissa, MTX:n subbari. Jarrut: Edessä 4Gen-Camaron satulat ja Cadillacin levyt, takana Ford Explorerin levyt, jarrutehostin. Voimansiirto: BMW:n 6-vaihteinen ZF GS653DZ -manuaali muokatulla kytkinkopalla, Tenacin 2-levykytkin SRE 765 -asetelmalla, vahvempi kardaani kardaanilenkeillä, Fordin 8,8" perä 2,73:1 välityksellä ja Eatonin Truetrac-lukolla. Kori: Alkuperäinen IROC-Z, väri vaihdettu Jaguarin Bluefire -siniseen. Alusta: Alkuperäiset IROCZ-jouset, säädettävät KYB AGX -iskarit joka nurkassa, apurungonyhdistäjät, uretaanipuslat, niveliä vaihdettu uniballeihin, paksut kallistuksenvakaajat edessä ja takana. Vanteet: Ocean Mk 18 edessä 8,5x18"
24 AMERIKAN RAUTA 7/2024
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Cadillac Series 62 Coupe ’60. Rokkikäkky 25 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Kangasalla asuvan Joni Joenniemen maata raapivassa Caddyssä yhdistyy nostalginen Bellflower Custom -tyyli ja viileä patina
Sohvien istuinosia peittävät tällä hetkellä meksikoviltit. ”No, kuvissahan autot näyttävät usein vähän paremmalta kuin oikeasti ovat, ja tätä myytiin itse asiassa Coupe DeVillenä. Siellä vesitilojen pohjalla oli varmasti viisi senttiä semmoista ruostemujua. ”Nuoresta asti mua on amerikanautot kiinnostaneet, ja kovasti oli alan lehtiä tullut luettua. Kuitenkaan yhtään ylimääräistä sähköjohtoa siinä ei ollut, ja osiltaan se oli täydellinen ja räpeltämättömän oloinen.” Pakoputket ja helman ruostevauriot korjattiin heti rekisteröintikatsastusta varten ja kuljettajan puolen alapallo meni myös uusiksi siinä yhteydessä. Myöhemminhän selvisi, että oli se legendaarinen Amerikan Joekin ehtinyt tehdä siihen kittikorjauksiaan. Sisäkattoon on maalattu samantapaista ruutukuviota kuin ulkopuolellekin. Kotikylällä Haapamäelläkin jenkkejä joskus näki, ja muutamilla kavereilla niitä oli jo silloin. Voidaan kai jo puhua perheenjäsenestä, kun auto on ollut mulla jo 17 vuotta?” Ei sittenkään Coupe DeVille. ”Se oli heti ensimmäinen talvi, kun mä otin sen pois, ja se olikin hyvä juttu sikäli, että vesikanavat olivat aivan tukossa vesiproppujen alta. ”Siitä sitten saatiin autoveroasiat eteenpäin ja saatiin kilvet autoon. Runkolaakereiden kaulat hiottiin silloin alikokoon, mutta kiertokangen kaulat menivät 26 Cadillac Series 62 Coupe ’60 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Penkkien kunnostaminen onkin Jonin seuraava projekti. ”Silleenhän se oli erikoinen juttu, että olin kuitenkin aiemmin ollut kiinnostunut enemmän muskeliautoista, mutta sitten, kun sen Cadillacin myynti-ilmoituksen näin, niin se oli heti selvä homma. ”Viikon verran siinä suunnilleen mietiskelin asiaa, kunnes soitin myyjälle, ja sain vähän sen varjolla tingittyä puhelimessa hintaakin. Eihän sillä suurta merkitystä oikeasti ollut, mutta vähän se jäi kaivelemaan, kun ei siinä ollut muita varusteitakaan kuin AMradio sähköantennilla ja lämmityslaite. Toisella kertaa se kauppa sitten syntyi.” Cadillac oli tullut samana kesänä maahan Wisconsinista, ja se oli tullattu, muttei sitä ollut vielä rekisteröintikatsastettu, eikä verotustakaan ollut vielä laitettu vireille. ”T arina alkaa vuoden 2007 heinäkuusta, kun olin valmistunut keväällä ammattikorkeakoulusta”, Joni Joenniemi aloittaa. Olin silloin 25.” Nettiautoa selaillessa Jonille tuli vastaan Kouvolan suunnalla myynnissä ollut ’60 Cadillac. Muutama vuosi siinä meni, ja ajattelin, että olisi hyvä juttu, kun se katsastus osuisi kesälle, ja katsastaja suostuikin lopulta myöntämään tämän nykyisen CVR46-tunnuksen omaan virheeseensä vedoten.” ”Kaljalla se tämäkin käy”. ”Pakoputket olivat ruostuneet poikki ja sisähelmat olivat ruostuneet puhki kuskin penkin kohdalta, mutta muuten auto vaikutti suhteellisen ehjältä. Jossain ruohikossa se ilmeisesti oli jonkun aikaa maannut. Ja toistaiseksihan se on viimeinenkin, ei ole ainakaan vielä muita tullut. Ei Joni kauaa ehtinyt ensijenkillään ajelusta nautiskella, kun kävi ilmi, että sen alkuperäinen 390-moottori piti ottaa työn alle. Sellaista lähdettiinkin katsomaan, mutta loppujen lopuksi auto osoittautui Series 62:ksi. ”Myyjä oli tuonut Jenkeistä useampiakin autoja maahan, kun hänen velipoikansa asui Wisconsinissa ja pystyi katselemaan autoja sieltä paikan päältä.” Kaiken kaikkiaan Cadillaciksi vaatimattomasti varusteltu Coupe vaikutti ehjältä ja pilaamattomalta, eikä perinteisiä lukuisien tee-se-itsemiesten omaperäisiä johtovirityksiäkään tuntunut löytyvän. Vihdoin vuonna 2007 tuli auton osto itselläkin mahdolliseksi. Ei moottorista onneksi löytynyt mitään suurempaa vikaa. Ja olin kuitenkin lähtenyt ostamaan Coupe DeVilleä, jossa varustelu on vakionakin parempi” Joni jatkaa. Sen ensimmäinen rekisteritunnus oli CZP-82, mikä oli siihen aikaan aika huono numero kesäautoon, kun se oli katsastettava aina ensimmäisenä keväällä ennen ajoja. Tietysti, kun soittohommia harrastan ja 50–60-lukujen tyyli on sieltä yläasteelta asti ollut mieleen vaatetuksen ja kampauksenkin suhteen, niin sitten se vaan jotenkin valkeni, että tuollainen sen pitää olla sen minun ensimmäisen jenkkiauton
Yhden kerran keksin hätäpäissäni auton ryydyttyä Tampereen keskustaan, että kontissa on jääkaapissa yksi kylmä kalja, josta kolme neljännestä kaadoin bensapumpun päälle ja loput kurkkuun, kun sen verran vitutti se kiehuminen. Ilmajousituksen komponenttien ohella sieltä löytyy vanha matkalaukku sekä 8-tuumainen subbari. Palkeiden kiinnikkeiden osat piirsin itse CAD:illä ja leikkautin sitten ne laserilla. Konepellin olin maalannut mattamustaksi jo joskus sitä ennen, ja ulkokattoon tuli mustavalkoinen ruutulippukuvio. ”Kun eräällä rymyreissulla kattoverhoilu repesi haitaten kusikin näkyväisyyttä, otin sen kokonaan pois, jotta siitä saa vielä joskus kaavat tehtyä uuteen verhoiluun. kiillottamalla. ”Siinä kohtaa taka-akseli oli irti ja kaikki ripustukset purettuna, joten hiekkapuhalsin ne ja putsasin pohjan vanhoista massoista. Sisäkaton äänieristyspahviin tuli sitten maalattua myös rokkiruutua.” ”Auto toimi siinä vuosia ihan perushuolloilla, ja tuli kyllä ajeltua pidempiäkin reissuja. Pian sitten läheisen hotellin pihalta juoksi viereen kaveri, joka ihmetteli, että kaadoitko sinä kaljaa tuonne moottoriin, johon totesin vain, että kaljalla se tämäkin käy. ”Esikoispoika syntyi sitten 2010 ja toinen poika 2013, joten niinä vuosina, kun lapset olivat pieniä, ei hirveitä tullut autolle tehtyä. Tein ensin takakontin pohjan ja sitten takapyöränkaaret sekä sisäettä ulkopuolelta uusiksi ihan suorasta pellistä. 2020–2021 talvella aloittelin tuon pohjan korjaamisen, ja kolmena peräkkäisenä talvena kävin sen läpi. Moni autoista tietämätön on ihmetellyt, että onko se alkuperäinen, mutta ei todellakaan ole”, Joenniemi jatkaa huvittuneena. Joni keksi laittaa takapuskurissa olleeseen reikään tukkeeksi vanhan tennarin, joka varmasti kiinnittää ohikulkijoiden huomion! 27 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Kaikki laakerit ja männänrenkaat tulivat uutta, ja jakoketju rattaineen oli uusittava samoin kuin öljypumpun korjaussarja ja semmoiset. Ei Joni kauaa ehtinyt ensijenkillään ajelusta nautiskella, kun kävi ilmi, että sen alkuperäinen 390-moottori piti ottaa työn alle. Sain sen sitten vielä seuraavan toukokuun aikana ajoon, vaikka se takapyöränkoteloiden korjaaminen aika työlästä olikin.” Samassa yhteydessä taka-akselille asennettiin ilmajouset. ”Tilailin eBaystä Slam Specialtiesin SS-8-palkeet ja ostin kompuran sekä säiliön erikseen. Västeråsissakin tuli käytyä niihin aikoihin useampi kerta. Sen jälkeen kone lähti taas laakista käyntiin ja matka kotiin sujui ongelmitta.” Peltitöitä ja ilmapalkeita. Vuosi sen jälkeenhän olisi saanut ihan Suomesta valmiita korjauspaloja noihin”, mies huokaa. Tämä auto saa myös monoa. Kun pojat kasvoivat, ja elämäntilanne muutenkin muuttui, niin tallilla pystyi viettämään enemmän aikaa. Sen jälkeen ei ole teknisesti mitään murheita oikeastaan ollutkaan”, hän pohtii ja toteaa sitten: ”Nykybensan kiehumisen kanssa on kyllä ollut varsinkin kuluneena kesänä haasteita. Siinä piti vetää tietysti myös kompressorin sähköt ja ilmalinjat, jotka tein kuusimillisestä, koska en tarvinnut nopeampaa jousitusta.” Tavaratila on Jonin tekemien peltitöiden jäljiltä varsin siistissä kuosissa
Pitsikuviota löytyy myös scallopien sisältä. ”Jostain luin, että eteen ei mukamas mahtuisi kuin tuumaa pienempi palje, mutta ei noiden kanssa ollut mitään ongelmaa, vaikken olekaan mistään leikannut mitään reunaa pois enkä tehnyt lisätilaa. Katupölyä ja siitepölyä oli ilmassa aika paljon, ja niinhän siinä kävi, että ne värjäsivät kellertäväksi sen ruudukon. Totesin, että kai se sitten on tuommoinen, mutta olisihan se valkoinenkin saanut olla. Katupölyä ja siitepölyä oli ilmassa aika paljon, ja niinhän siinä kävi, että ne värjäsivät kellertäväksi sen ruudukon. Silloin laitoin myös etupäähän palkeet paikalleen”, Joni kertoo. ”2021–2022 talvella tein sitten etupään, eli purin lokarit pois ja korjasin sisäloksut, ja olihan niissä etulokasuojissakin yllättävän paljon korjattavaa. Tuumasta toimeen, hain kunnollista rajausteippiä ja siinä lennossa mietin, että kullalla voisi rajata ruudukon kattoon. Lisää kuvioita kattoon. Suurin työ oli kaapia kaikki vanha massa ja ryönä irti auton pohjasta, jotta sen pystyi maalaamaan epoksilla yli. Tilasin vanteisiin heti kättelyssä Katon ruutukuvio sai vanhan näköisen kellertävän värin vahingossa. Kesällä sitten vesihioin sen katon, ja muuttui se hetkeksi valkoiseksi, mutta pian se oli jälleen keltainen. Näyttelylauantai oli kuitenkin käsillä ja auto oli otettava tietysti ajoon. ”Vanteet ovat US Wheelin Rat Rodit, jotka tulivat Espoossa marketplacella vastaan, ja kun sen verran Sulo Vilén olen, niin pitihän ne ostaa, kun halvalla sai, vaikka olin kyllä mielessäni ajatellut vannekoon maltillista kasvattamista. 28 Cadillac Series 62 Coupe ’60 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Kuinka ollakaan, se ei ruvennut kuivumaan ollenkaan, ja huomasin sitten, että mähän olin ottanut kaupan hyllystä väärän kovettajan siihen polyuretaanilakkaan.” Ei auttanut kuin soittaa Mastonin neuvontaan, jossa sanottiin, että kyllä lakka kovettuu, mutta hyvin hitaasti. Samassa yhteydessä etupään sisäpuoliset osat tuli hiekkapuhallettua ja maalattua sekä nivelet tarvittavilta osilta uusittua. ”Noin viikkoa ennen 2023 Hot Rod & Rock Show’ta aloin sitten miettiä tuon katon parantelua, kun tuli se ruudukko tehtyä joskus jollain halvimmalla maalarinteipillä ja sehän vuosi tietysti monesta kohtaa. Pitsireunuksineen Jonin itse taiteilema kattomaalaus on varsin komean näköinen. ”Kuskin lattiaan piti tehdä semmoinen 30x40 sentin paikka ja muutamia pienempiä paikkoja piti vielä tehdä. Pian se sitten jalostui, että olisihan se hienoa maalata siihen pitsiäkin, kun se on näyttänyt aina hienolta omasta mielestä. Vanteet ovat US Wheel Rat Rodit, jotka on varustettu Spider Capeillä ja rosterikehillä. Ajattelinkin, että tässä on nyt hyvä tarina takana, että kai sen pitää olla tällainen ja hyvin se kultaisten rajausten kanssa siihen istuukin.” Rokkikäkky. ”Se oli pölykuiva, mutta kynnellä tuntui ihan pehmeältä. Paljepaineet pysyvät näin maltillisina ajokorkeudessa ja jousitus toimii pehmeästi, kuten Cadillacissa kuuluukin.” Pohjan ruostekorjauksiakin riitti vielä talvelle 2022–2023. Ihan paria päivää ennen näyttelyä vedin pintaan lakan
Tälle keväälle maalasin myös kylkiin, konepeltiin ja takaluukun kanteen nuo scallopit.” Aluksi Jonilla oli ajatuksena vain maalata kylkiin Biarritzin ja Sevillen kaarevaa listaa mukailevat raidat, mutta pian hän totesi, ettei se riitä. Faktat Cadillac Series 62 Coupe ’60 • Omistaja: Joni Joenniemi, 42 • Paikka: Ruutana Moottori: 390 cid V8, Edelbrock 1405 600 cfm kaasutin alkuperäisen Carter AFB:n vivustolla, tuplaputkisto. Ohjaus vipukatkaisijoilla erikseen ja yhdellä katkaisijalla alas tai ajokorkeuteen. Ensimmäisen kesän vanteilla oli Nankangin kapeammilla 40 millin valkosivuilla varustetut renkaat, jotka pistin sitten eteenpäin ja hankin tilalle nuo Kontiot. Auton alkuperäinen 390-moottori on kokenut Jonin aikana peruskorjauksen, mutta on edelleen uusittua kaasutinta lukuun ottamatta täysin vakio. Kun nuo vanteet ovat puolitoista tuumaa alkuperäisiä leveämmät, niin niistä kaksi senttiä nykyistä leveämmistä Nankangeista piti laskea ilmatkin pois, että ne sai asennettua takana paikalleen”, Joni selittää ahtaudelle nauraen. Konehuone maalattiin uudelleen etupään ruostekorjausten yhteydessä. Summitilta niihin tarkoitetut kromikehät. Jarrut: Alkuperäiset rummut edessä ja takana. Sisusta: Alkuperäinen, penkeissä meksikoviltit ja katossa ruutumaalaus, hansikaslokerossa Pioneerin Bluetooth-soitin, Alpinen vahvistin, 2-puhekelainen RetroSoundin 4x7" kaiutin kojelaudassa, omatekoisen ritilän alla hattuhyllyssä Pioneerin 6x9" kaiuttimet ja Hertzin 8" subbari. ”Väriteema tuli suoraan katosta. Ja kun sitä mummon vanhaa pitsiverhoa tuli käytettyä katossakin, niin tuli sitten mieleen, että noihin scallopeihinkin voisi vähän tuota pitsikuviota tehdä”, Joni selittää ja jatkaa: ”Kun tätä kerran rokkikäkyksi olen kutsunut, niin pitäähän tässä sen verran rokkivehkeitä olla, että ei musiikki soi ihan mistään kannettavasta bluetooth-kaiuttimesta.” Vaikkei Caddystä mitään hifiautoa ole yritettykään rakentaa, niin kuitenkin Pioneerin soittimesta, Alpinen vahvistimesta, RetroSoundin kojelautaan asennetusta 4x7" kaiuttimesta ja hattuhyllyn alla olevista 6x9-kaiuttimista sekä Hertzin subbarista lähtee ääntä ihan tarpeeksi rokin kuunteluun. 29 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Kori: Jonin itse toteuttama scallop-maalaus ja ruutumaalattu katto, ajovalot keltaiset ja half moonein varustetut, Fender Skirtien sisäjäykisteet poistettu lisätilan saamiseksi. Siinähän on valkoista, mustaa ja kultaa. ”Viime talvena laskin katon maalausten päälle vielä lisää lakkaa ja vedin siihen tuon flakekiteen. Myös pieniä custom-juttuja on mielessä pyörinyt”, hän kuittaa lähitulevaisuuden suunnitelmistaan. Vanteet: US Wheel Rat Rod 8x15" valkoiset peltivanteet Spider Capein ja rosterikehin, reunat maalattu kullanvärisiksi. Alusta: Slam Spe cialties SS-8 -makkarapalkeet ja Konin säädettävät kaasuiskarit edessä, Slam Specialties SS-8 -makkarapalkeet ja Monroen kaasuiskarit takana, 2-piirinen valmisventtiiliblokki, 6 mm linjat, FAHRWairKin Comp 2 Evo -kompura, Viairin tuplaneulamittari, 50 litran painesäiliö. Patinahan on korjatuilta osilta tietysti keinotekoisesti tehty. Kiitos: Pojilleni ajoseurasta ja kannustuksesta, Oman Backfield Garage -tallin Ropsulle ja Henrylle avusta, Juho Kulmalalle vertaistuesta sekä kaikille muille, jotka kokevat kiitoksen ansainneensa. Voimansiirto: Hydramatic-automaatti, alkuperäinen perä. Kullanväriset scallopit mustilla rajauksilla kyllä sopivat tuohon patinoituneeseen valkoiseen hyvin. ”Tuon 8-tuumaisen subbarin voisi joskus päivittää järeämpään, mutta sisusta taitaa olla kuitenkin seuraava korjauskohde, kun noissa istuimissa alkaa nuo superlonit olla sellaista pölyä, että niitä saa imuroida lattioilta pois. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 215/75 R15
Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chevrolet Business Coupe ’38. BAD-38 30 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Lempääläinen Mika Rahunen ei hankinut Business Coupeaan pelkäksi tallinkoristeeksi, vaan ajoa varten keleistä riippumatta. Moderneilla alustaratkaisuilla sekä FiTech-ruiskulla varustetulla ripeällä pikkulohkolla rodilla pysyykin helposti nykyliikenteen mukana
31 7/2024 AMERIKAN RAUTA
Pyörillään ollut kori oli juuri maalattu ja konehuoneesta löytyi pikkulohkomoottori, jonka perään oli pultattu TH700-automaattivaihteisto. Kiinnostusta oli jossain vaiheessa myös muskeliautoista, joista esimerkiksi ’70 Mach1 Mustang miellytti silmää, mutta kyllä ne kuitenkin loppupeleissä olivat nuo rodit, joihin se innostus suuntautui”, selventää Mika Rahunen alkajaisiksi. Toisena vaihtoehtona esitin rodin oston, josta saisi hyvällä pidolla kolmen vuoden päästä omansa pois tai jopa enemmän. ”K yllähän sitä on jo nuoresta miehestä asti haaveillut jenkkiautoista, mutta sitä ajatteli, että kyllä se niin kallista touhua on, ettei silloin vielä siihen varaa ollut. ”Niissä kiehtoi erityisesti se, että tuollaisessa vanhannäköisessä autossa on modernimpaa tekniikkaa ja sillä pystyy ajamaan täysin nykyliikenteen mukana.” Kymmenisen vuotta sitten Mikalle tuli ajankohtaiseksi ensimmäisen oman rodin hankinta. Siitä tulikin mieleen hyvä idea, miten esittäisin asian vaimolle. ”Tykkäsin kaksysistä kovasti ja sillä tulikin ajeltua paljon. Nyt, kun kuskille oli jakkara, päästiin autolla tekemään koeajolenkki. Toinen asia, joka päätti koeajon nopeasti oli Kerroin, että ostan hevosen ja alan ratsastamaan. Auton mukana tuli monta laatikollista uusia tai kunnostettuja osia, jotka Pekka asensi paikoilleen. Sitten selvensin vielä, miten paljon kuukaudessa menee rahaa, ja jos vaikka kolmen vuoden päästä lopetan harrastuksen, niin niitä rahoja en koskaan saa takaisin. Mikan vaimo ei aina ollut innostunut miehensä autojutuista, joten tarvittiin sopivasti juonikkuutta, että homma saataisiin vietyä maalin asti. Niputusta ja testailua. Siinä ostohetkellä paikoillaan ollut 305:nen alkoi jossain kohtaa tasakierroksilla naputtaa, joten hankin siihen US-Partsilta 350 Crate-moottorin. Valmiiksi verhoillusta sisustuksesta puuttui istuimet ja se ongelma ratkaistiin Honda Civicin etupenkeillä. Myös epätarkka ohjaus tuli siinä koneenvaihdon yhteydessä uudistettua, kun vaihdoin siihen GM:n alkuperäisen tilalle Ford-tyyppisen poikittaisohjauksen. Tuolloin Mika hankki Niemen Kimmolta Amerikan Raudassakin sittemmin esitellyn ’29 Chevroletin, joka oli alun perin rakennettu rodikuosiin Oulussa 90-luvun loppupuolella Lopakan Tapin toimesta. Sitten selvensin vielä, miten paljon kuukaudessa hevoseen menee rahaa, ja jos vaikka kolmen vuoden päästä lopetan harrastuksen, niin niitä rahoja en koskaan saa takaisin. 32 Chevrolet Business Coupe ’38 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Ensimmäinen testilenkki jäi kuitenkin lyhyeksi ja tähän voikin sanoa, että onneksi. Kerroin, että ostan hevosen ja alan ratsastamaan. ”Siinä oli vakioturbiini ja liian kireä nokka, jolloin tyhjäkäyntiä ei saanut tarpeeksi alas, vaan auto pyrki ryömimään eteenpäin, vaikka kuinka olisi seisonut jarrupolkimen päällä. Sen jälkeen siitä tuli hyvä ajettava ja satasen vauhdissa pystyi päästämään kädet irti ratista ja se meni kuin juna suoraan”, muistelee mies vanhaa autoaan hieman jopa haikeutta äänessä. Jutun ’38 Business Coupen toi Suomeen Amerikasta Pekka Åström vuonna 2007. ”Tuolloin kaverini oli ostamassa tytölleen hevosta ja kertoi kaikista niistä jokakuukautisista kustannuksista, joita tulee vielä hevosen ostohinnan päälle. Seurasi hetken hiljaisuus, jonka jälkeen vaimo totesi, että käy ostamassa se helkutin rodisi”, mies naurahtaa
Kaikkien pienten tuunailuiden ohella Kimmo muokkasi pienelle takapenkille istuintyynyn, joka verhoiltiin muun sisustuksen väriin sopivaksi. Kojelaudasta löytyy Classic Instrumentsin vanhanmalliset mittarit, jotka ovat kuitenkin sähkötoimiset. Nykyaikaiset penkit ovat lähtöisin Honda Civicistä ja ne on verhoiltu uudelleen aidolla nahalla. Sen ulkonäkö viehätti omaa silmää. Vintage Airin ilmastoinnin säädinpaneeli ja FiTechin ruiskun ohjain tuovat ’38:n ohjaamoon tuulahduksen nykypäivää. Seuraava omistaja Chevyllä oli Kimmo Tolvila, joka jatkoi auton parantelua. Ajo-ominaisuuksia saatiin parannettua huomattavasti miedontamalla nokka-akselia ja vaihtamalla kaasutin FiTechin ruiskuun sekä korottamalla turbiinin stall speediä. Jari nosti moottorin pois keulalta ja kävi sen läpi. Ilmoitinkin Kimmolle, että jos olet jossain vaiheessa myymässä autoa, niin olen vapaaehtoinen sen ostamaan. Hyvä, ettei käynyt pahemmin”, kertaa Mika Chevyn alkutaivalta Suomessa. se, että jousitus oli aivan liian kova. No, se päivä tulikin ja jopa vähän yllättäen”, Mika heittää. Åströmiltä auto meni Jari Vesterbackalle, joka jatkoi sen jalostamista. ”Näin tuon kolmekasin myynti-ilmoituksen silloin, kun Kimmo osti sen Jarilta ja ajattelin heti, että tuossa on hyvännäköinen auto. Tallilla, kun Pekka pääsi tutkimaan tarkemmin etuja taka-akseliston kiinnityspisteitä, oli ne hitsattu aivan liian heppoisasti paikoilleen. Myös sisustukseen tehtiin Vesterbackan aikaan parannuksia. 33 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Etupenkit verhoilutettiin muuhun sisustukseen sopivalla kermanvärisellä nahalla ja samalla digitaalisilla näytöillä olleet mittarit kojetaulussa vaihtuivat paremmin tyyliin sopiviin Classic Instrumentsin malleihin
Aiemmat, alle loppuneet putket aiheuttivat aina pölypilven, koska putkenpäät oli suunnattu maata kohden. Ensi töiksi tein uudet täyspitkät pakoputket vanhojen ennen Strangen tekemää ysituumaista takaakselia loppuneiden tilalle. Ehkä tuo 3,73-perävälitys voisi olla vähän harvempi, mutta nelivaihteinen aski kyllä antaa vähän anteeksi. Kiitokset: Kimmo Tolvilalle auton myymisestä, JM Garage. ”No, siinä otettiin vähän lisää olutta ja taisi olla yhden jälkeen yöllä, kun lyötiin kättä päälle kaupan merkiksi. Oli tullut muutamaa vuotta aiemmin hankittua C4 avo-Corvette, jonka myin sitten pois uuden rodin tieltä”. Sain vastauksen, että mistäs meinasit rahat saada. Laitoin ’38:sta yöllä kuvan vaimolle, että ostin tällaisen. Mutta kuten tiedetään, niin harrasteautoista löytyy aina jotain paranneltavaa. Nykyisin olevien perälle asti yltävien pakoputkien ansiosta auto pysyy puhtaampana. Tuohon ei muuta voinut sanoa kuin että en tiedä, mutta ostettu se kuitenkin on”, mies naurahtaa. ”Se oli syksyä vuonna 2020, kun menin käymään omalla ’29 rodilla Kimmon luona tallivierailulla. Siinä kun istuttiin iltaa ja juttu luisti, niin yhtäkkiä Kimmo tuumasi, että sun rodis on tuossa noin. Renkaat: Falken 195/50 R16 ja 285/35 R18. Iso vaikutus sisämeluun oli myös bitumimaton lisäämisellä verhoiluiden alle. Sain vastauksen, että ei kun tää ’38 tässä sisällä, näinhän me vähän puhuttiin”, Mika kertaa kaupantekoillan tapahtumia. Kahden rodin loukussa. Tänä keväänä harrasteautokanta kasvoi taas yhdellä yksilöllä, kun tuli hankittua museorekisterissä oleva ’88 Iroc-Z Camaro. Se menikin nopeasti kaupaksi ja taas poltteli rahat taskussa, niin ostin C5 avoCorveten. Sisusta: Lecarra-ratti, nahkaverhoillut Honda Civicin penkit, Classic Instrumentsin mittaristo, Lokarin shifteri, Vintage Airin ilmastointi. Maksuaikaakin olisi saanut, mutta kun olin kokeillut autoa jonkin aikaa, niin maksoin sen saman tien pois. Tulevaisuudessa hänellä on tarkoituksena parannella Chevyn jarrujärjestelmää vaihtamalla perinteisen jarrutehostimen tilalle hydroboost-versio. Helteillä hyvä apu on tuo Vintage Airin ilmastointi, joka pitää ohjaamon sopivan viileänä. Seuraavan kesän mittaan Mikaa alkoi mietityttää, onko kahden noinkin saman aikakauden auton pito järkevää, joten miehen oli tehtävä päätös, kummasta rodista luopuisi. ”Ne oli vähän liian samanlaisia ja jotenkin tämä ’38 tuntui enemmän kiinnostavalta, joten ’29 meni myyntiin. ”Kimmo reiluna kaverina sanoi, että ota ’38 kotiin ja kokeile sitä ihan rauhassa. Leveyttä niillä on peräti 285 milliä. Bensapumppu jyrisi myös siihen malliin rungossa, että asensin uuden takakontissa olevan tankin sisälle uusien bensalinjojen kera. ”Olen pyrkinyt parantamaan ajomukavuutta tekemällä autosta hiljaisemman. Faktat Chevrolet Business Coupe ’38 • Omistaja: Mika Rahunen, 55 • Paikka: Lempäälä Moottori: SBC V8, Fi-Tech ruisku, peltisarjat, tuplaputkisto. ”Olen kyllä tykännyt ajella ’38:lla ja sillä onkin tullut käytyä esimerkiksi pari vuotta sitten Tanskassa Euro Natsissa ja tänä vuonna Västeråsin Summer Meetissä. Alusta: Mustang II -tyyppinen etuakselisto tehostetulla ohjauksella, taka-akselilla pitkittäiset alatukivarret ja coiloverit sekä panhard-tanko. Vanteet: American Racing Torq-Thrust 7x16" edessä ja 10x18" takana. Siistissä konehuoneessa näkyy myös Vintage Airin ilmastoinnin kompura, josta on ollut paljon hyötyä kesän hellepäivinä. Sanoin siihen, että niinhän se on tuolla ulkona. Takapäätä olen myös laskenut”, Mika listaa tekemiään parannustöitä. Ihan hyvin pystyy 86 vuotta vanhalla autolla ajamaan moottoritienopeuksia tänäkin päivänä”, toteaa Mika loppuun. 34 Chevrolet Business Coupe ’38 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Takapyörät ovat kaksi tuumaa suurempihalkaisijaiset kuin edessä. Jarrut: Levyt edessä ja takana rummut, jarrutehostin. Voimansiirto: TH700R4automaatti, Strangen Ford 9" perä 3,73:1 välityksellä ja lukolla. Nythän sitä ollaan periaatteessa taas siinä kolmen auton lähtötilanteessa.” ’38 Chevyn rakentelussa on edelliset omistajat tehneet ison työn, että auto on nyt siinä kunnossa, missä on
/tapahtumat Amerikan Raudan verkkokauppa Klikkaa ostoksille supermarket.fi Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 lähtien. 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN www.southwesttrade.fi www.southwesttrade.fi • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 hameenlinna@southwesttrade.fi VANTAA: Uudet osat + käyt. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta • Laadukkaat autolasit (tuuli/sivu/ taka) suoraan varastosta Verstaalla tapahtuu 19.10 Korpikabaree Vol2, Burleskifestivaali 26.10 Teemu Ruokoski muistobileet 2.11 Halloween bileet Penniless & Oz 10.11 Isänpäivälounas kaksi kattausta 15. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 9–17 tampere@southwesttrade.fi • Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. uudenvuoden bileet: Pottusalaattia, nakkeja, kuplivaa juomaa, bändejä ja makea ilotulitus! Nakkilan Verstas, Pyssykankaantie 170, Hormisto Katso lisää nakkilanverstas. ja 16.11 Ohjelmallinen avoin pikkujoulu -Sami Saari & Sonic 7.12 Verstas Roots & Blues Esa Kuloniemi ja Trick Bag 31.12. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 9–17 helsinki@southwesttrade.fi PIRKKALA: Uudet osat + käyt
Pirkkalalaiselle Tero Niittyselle Moparit tulivat verenperimänä, kun hänen kaikilla kuudella enollaan oli omansa. 36 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Reilut 45 vuotta ensimetreistä Dartin ratin takana ja liuta muskeli-Mopareita myöhemmin Terolla itsellään on komea, päälle 450-heppaiseksi kutiteltu Sublime Green isolohko-Challenger. Moparia su onissa Moparia su onissa Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Dodge Challenger SE ’70
Moparia su onissa Moparia su onissa 37 7/2024 AMERIKAN RAUTA
Siinä oli aika hyvin potkua, mä ajoin sillä Porin lentokentällä 10,8:n”, hän kertoo. Se oli Virroilta löytynyt ’70 Fury, joka oli turboahdetulla 440:llä. Ostinkin sieltä ’68 Corvetten, jonka 327-kone läjähti kesällä ’90 Suomessa lomalla ollessa, ja hankin American Importilta Jyväskylästä sen tilalle 350-vaihtokoneen. Myin sen siis pois, ja ostin tilalle Ruotsista ’70 383-Challengerin. Se oli 360-pikkulohkolla, ja tuota pakettia on tehty reilut 1 000 kappaletta kaikkiaan.” Kun avo-Fury sitten viime vuosikymmenen taitteessa myytiin Poriin, niin Tero hankki itselleen jutun kohteena olevan ’70 Challengerin. 38 Dodge Challenger SE ’70 AMERIKAN RAUTA 7/2024. ”Sitten tullaan taas Riihimäelle. Suomeen paluuta seurasikin myös paluu Mopareihin, ja Tero vaihtoi Tampereelle palattuaan Corvetten mustaan ’71 avo-Challengeriin. Se oli vihreä, mutta vedettiin pellille kanssa, ja maalattiin grafiitinharmaalla. Kesälomalla tuli puhetta, että Corvettea pitäisi lähteä jostain etsimään, ja hän sitten ehdotti, että lähtisin Ruotsiin, ja sinne lähdettiin. Se turbo oli siihen aikaan erikoinen juttu, ja se auto oli Tampereen näyttelyssäkin silloin. ”Siihen tein myös 493-koneen. Sain hänen kaverinsa kautta töitä TIG-hitsarina, vaikken osannut ruotsia kuin kaksi sanaa. Toinen enovainaani, jolla oli ’70 avo-Fury, opetti minua paljon näiden vehkeiden kanssa, ja 13 vuoden vanhana ajoin jo metsäautotiellä yhden enoni kutoskoneisen ’66 Dartin katon kautta ympäri, kun mutka kävi liian tiukaksi”, hän jatkaa nauraen. Tekniikkaa siihen ei tarvinnut vaihtaa, kun se oli valmiiksi 383:lla.” Sen myytyään Tero hankki ’71 Charger SE:n, johon rakensi 493:ksi stroukatun 440-isolohkon. Ostin sieltä sitten Sofia Hogseilta jäykkärunkoisen Shovelin, jota rakentelin. Vaihdoin siihen syyläristä taka-akseliin kaikki, ja siitä tuli 383-auto kanssa.” Kolme isolohkoautoa kerralla. Työkavereina oli Guyanasta ollut musta mies ja ranskalainen hippi. ”’88 armeijasta päästyäni muutin Ruotsiin, jonne yksi enoistani oli muuttanut jo vuonna 1963. Se oli Plum Crazy -värinen auto.” Tavattuaan vaimonsa 1992 Terolle tuli perheenlisäystä, ja sen myötä hän alkoi miettiä jälleen paluuta kotimaahan. ”Se meni silloin parhaimmillaan 11,3 sekuntiin Alastarolla varttimailin. Se oli mirramaalattu sininen, ja siinä oli kolme raitaa kyljessä.” Sitten tuli kuitenkin aika astua armeijan palvelukseen, ja Tero myi Furynsa pois. Se auto on nykyään Porissa.” Terolla oli siis tuossa vaiheessa kolme isolohko-Moparia, joista hän myi ensimmäiseksi Barracudan pois. ”Ostin 440-lohkon, joka porattiin .030 ylikokoon, jonka vaihdoin siinä olleen 318-pikkulohkon tilalle. ”Siellä oli mulla kuusi enoa, joilla kaikilla oli Mopareita. ”’85 ostin sitten ensimmäisen oman jenkkini. ”Sitten tuli hirveä Harrikkakuume, ja palasin takaisin Ruotsiin. Pääsin sitten auttamaan hiekkatiellä testaamaan sen jarruja, että siitä se homma lähti. Challenger oli valmiina esillä 1995 Tampereen näyttelyssä, ja myin sen sitten syksyllä 1995 kaverille”, mies kertoo. Siihen aikaan se oli kuitenkin ’70-paperisena liian uusi Suomeen tuotavaksi, jäykkää perää ei sallittu silloin kuin vanhemmissa. Mä myin sitten senkin pois ja hain ’70 Barracudan, joka oli myös koriltaan valmis pikkulohkoauto. Challenger on ollut tehtaalta juuri tällainen Sublime Green -vihreä ja mustalla vinyylikatolla. ”Totesin sitten, että lasten on parempi kasvaa Suomessa, ja mietin, että Harrikasta saisi Suomessa Challengeria paremman rahan, joten myin Dodgen pois 1999 ja hankin ’81 Wild Gliden, jonka toin sitten muuttotavarana Suomeen 2001. Nuorimmalla oli joskus silloin ’77–78 273:lla ja manuaalilla ollut ’66 GT Dart. Myytyäni sen ostin Lempäälästä ’69 avo-Furyn, jonka vedin pellille ja maalasin. ”Ostin valkoisen ’70 Western Sport Special Challengerin siihen tilalle. Kun vihreä Barracuda oli valmis, Tero hankki sen rinnalle ’71 Charger 500:n, joka oli ostettaessa ajokuntoinen 440-auto. Sen toinkin vuonna ’91 muuttoautona Suomeen.” Corvettesta Challengeriin. Vaihdoin auton sitten Ruotsiin palattuani niin ikään manuaalivaihteiseen ’71 avo-Corvetteen. ”R iihimäen ja Tervakosken välissä on semmoinen paikka kuin Punkka, missä muorilla oli maatila”, Tero Niittynen aloittaa tarinan siitä, miten hänestä tuli paatunut Mopar-mies. Se oli ensimmäinen ajokerta amerikanautolla. R/T-mallin sierainkonepelti ja kylkien raidat ovat myöhempiä lisäyksiä samoin kuin T/A-mallin takaspoilerikin. Lyytikäisellä ja Firellä oli siellä ’70 Matching Numbers avo-Fury, jonka päädyin ostamaan pois
Sisusta on siistissä alkuperäiskunnossa. 13 vuoden vanhana ajoin jo metsäautotiellä yhden enoni kutoskoneisen ’66 Dartin katon kautta ympäri, kun mutka kävi liian tiukaksi. Ovipahvin teksti kertoo, mistä mallista on kyse. Voisi kuvitella, että se on joskus uusittu, mutta Terolla ei ole siitä tarkempaa tietoa. 39 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Rattina on Moparin oma Tuff Wheel ja mittaristo on Rallyetyyppinen, jonka Tero arvelee kuuluneen SE-pakettiin
”Teemu oli sen silloin museoinut, ja kun se on museoauto, niin en ole sitä halunnut suuremmin käydä muuttelemaan.” Cragarin Nascar-henkiset Black Daytonat tuovat ilmeeseen hitusen räyhähenkeä. Se oli ollut Samin naapurin autossa kiinni, eikä sillä ollut ajettu kuin parituhatta kilsaa”, Niittynen valottaa. ”Ajattelin ensin rakentaa tähän koneeksi 440:n, mutta sitten sainkin Haikalan Samilta ostettua valmiina tämän 383:n ja totesin, että pääsen helpommalla.” Vakiokokoisena säilytetty isolohko on varustettu 440 Sourcen alukansilla, Lunatin 284-asteisella nokalla, Edelbrockin Torker -imusarjalla ja 750-kuutiojalan Demon-kaasuttimella – hyvin perinteinen resepti siis. ”R/T:n konepelti tähän on myös laitettu. Tää on N-koodin auto, ja limenvihreä jo tehtaalta tullessaan. Tästä Teron enon ’66 Dartista se kaikki alkoi 70-luvun lopulla. ”Auto on käsittääkseni maalattu siellä Kiteellä, veikkaisin, että 30 vuotta sitten. Se on AMD:n tarvike, mutta alkuperäinen sileä SE:n pelti on minulla tallessa. Myös vanteet ovat vaihtuneet Cragarin mustiin, Nascar-henkisiin Black Daytoniin, mutta mitään suuria ulkoisia muutoksia ei ole tehty, eikä olla tekemässä. T/A:n takaspoileri tuossa on myös. Teron ensimmäinen oma jenkki oli siihen aikaan poikkeuksellisen komea, turboahdetulla 440:llä varustettu ’70 Fury, jonka hän hankki vuonna ’85. Runkopalkkien yhdistäjät siihen on myös hitsattu pohjaan ja ylätukivarret on vaihdettu säädettäviin putkimallisiin.” Kiteeltä tullessa Challenger oli kokonaan vihreä, ja sen Tampereelle hankkinut Teemu asensi siihen alkuperäisen kaltaisen vinyylikaton. Alkuperäistä ja lainattua. Mun piti ostaa tämä Challenger jo 15 vuotta sitten, kun se oli Kiteellä myynnissä, mutta myyntisivu kaatui, ja Salmisen Teemu ehti ostaa tämän tänne Tampereelle”, Tero kertaa huonoa tuuriaan. N-koodin Sublime-auto. Tässä on SE-mallina alun perin ollut myös kattokonsoli, joka on kadonnut matkan varrella jonnekin”, Tero luettelee matkan varrella tehtyjä muutoksia. 40 Dodge Challenger SE ’70 AMERIKAN RAUTA 7/2024. ”Myin sen Chargerinkin pois joskus seitsemän vuotta takaperin. Takakontin pohjaan on tehty joku paikka, mutta koko pohjaa ei ole vaihdettu, kuten noissa yleensä. Hänellä oli tallissa valmiina useampia laatikkoaihioita, joista hän kunnosti ja vahvisteli yhden Challengeria varten, ja hankki turbiiniksi 3 000 kierroksen stall speedillä olevan B&M:n. Muistelen, että yksi kaverini oli käynyt katsomassa tätä siellä jo joskus 90-luvun alussa”, Tero miettii. Eikä sille kyllä olisi tarvettakaan. Näitä on tehty 193 kappaletta kaikkiaan pelkällä SE-varustelulla ja 383:lla.” Auto oli siis vailla tekniikkaa, mikä ei Teroa haitannut. ”Nelisen vuotta sitten sain sitten ostettua tämän häneltä rullaavana. Sisustakin on alkuperäinen jo täysin ehjä. ”Mä tein tuon perän jo aikoinaan Teemulle, mutta hän halusi silloin pidemmän 2,76-välityksen maantieajoon. Sitä ei ole suuremmin koskaan hitsailtu. Sitä minulla ei ole tiedossa, että onko sitä uusittu koskaan. Teemulla oli ollut tässä 496:ksi stroukattu 383, jonka hän halusi jättää itselleen. ”Hyvin se on tehty kyllä. Minä taas halusin tiuhemman, joten annoin sen 2,76:n Teemulle, ja autossa on nyt Richmond Gearin 3,55:1 välitys ja Truetrac-matoruuvilukko”, Niittynen kertoo. ”Tästä koneesta on dynotettu 457 hevosvoimaa, ja ostin sen kaasarista öljypohjaan valmiina pakettina
Tää on N-koodin auto, ja limenvihreä jo tehtaalta tullessaan. Sisusta: Tuff Wheel -ratti, R/T-tyyppinen Rallye-mittaristo. Renkaat: 235/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Teho: 457 hv. Alusta: Vääntösauvat ja Konin iskarit edessä, lehtijouset ja Gabriel Hijacker -ilmaiskarit takana, rungonyhdistäjät. Kolmekasikolmosta on kutiteltu muun muassa 440 Sourcen alukansilla ja Lunatin nokalla, ja tehoakin siitä on dynotettu mukavat 457 hevosvoimaa. Faktat Dodge Challenger SE ’70 • Omistaja: Tero Niittynen, 56 • Paikka: Pirkkala Moottori: 383 cid BB V8, 440 Sourcen alumiinikannet, Lunatin 284-asteinen hydraulinen laahurinokka .0533" nostolla, Comp Camsin rullakeinovivut, Comp Camsin tuplarullajakopää, Edelbrock Torker II -imusarja, Demon 750 -vakuumikaasutin, Moparin kärjetön jakaja, Hookerin 1 ?" peltisarjat, 3" tuplaputkisto. Kori: R/T:n konepelti, R/T-tyyppiset kylkiraidat, T/A:n takaspoileri. Jarrut: Levyt edessä, 10" rummut takana. 41 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Näitä on tehty 193 kappaletta kaikkiaan pelkällä SE-varustelulla ja 383:lla. Voimansiirto: Vahvistettu TF727-automaatti shift kitillä, B&M 3000 stall speedin turbiini, 489 case 8 ¾" perä Richmond Gearin 3,55:1 välityksellä ja Truetrac-lukolla. Vanteet: Cragar Black Daytona 8x15" edessä, 10x15" takana, takavanteiden offset muutettu
TOINEN KERTA 42 AMERIKAN RAUTA 7/2024
TOINEN KERTA Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Galaxie 500 Convertible ’66. 43 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Kun oululaisen Anton Mustosen ensikertalaisena upeasti maalaama ’69 Impala varastettiin ja kolhittiin, ei Anton halunnut tehdä enää samaa autoa uusiksi, vaan hankki uuden aihion, johon toteutti vieläkin upeamman lowrider-maalauksen
”Minähän sanoin silloin edellisen jutun aikaan, ettei minulle punaista autoa tule, mutta niin vain tuli. Uskomattoman tapahtumasarjan päätteeksi hän onnistui saamaan sen vielä takaisin itselleen. Mika Tapio sen sai myytyä Lohjalle sellaisena, ja sain vähän rahaa kuitenkin vakuutuksesta, niin pääsin miettimään uuden auton ostoa.” Kerhotallin pihalta. 44 Ford Galaxie 500 Convertible ’66 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Enhän minä siinä vaiheessa vielä arvannut, että tämä mulle tulisi joskus”, mies kertoo nauraen. Musiikki soi siis riittävän lujaa. ”Se oli käyntikuntoinen, mutta siinä ei ollut sisustaa, ja maalipinta oli kauhea. ”S ehän lähti aika lailla siitä, kun se Impala varastettiin”, Anton Mustonen muistelee Galaxien hankintaan johtaneita parin vuoden takaisia tapahtumia, joita ei ehkä haluaisi aina muistella. Auto oli keittänyt sinne 15 kilsan päähän. Sitten, kun siinä oli vähän jäykät ne etuovet, niin ne oli rikkoneet vielä kuskin ikkunan, jotta oli päässyt ulos siitä”, Anton selostaa vieläkin ihmeissään. Pakkohan se oli jättää seinälle muistoksi lastenlapsille”, Mustonen naurahtaa. Mika sanoi sitten, että tee siihen uusi sisusta, ja mulla oli punaista matskua silloin hyllyssä, niin tehtiin sitten sillä. Etuovissa on kummassakin neljä MDS:n 6,5-tuumaista midbassoa ja takakontista löytyy pari 10-tuumaisia subeja. Ja kun sen kerran joku nistinarkkari hajotti, niin jotenkin tuntui siltä, että se on ihan menetetty tapaus. ”Vähän aikaa olin ilman autoa ja mietin, että mistä löytyisi seuraava, ja Mika Tapiolla Old Motor Shopilla tässä Oulussa oli sopiva saman ikäluokan avoauto kaupan. ”Impalan konepellin jätin lopulta itselle, kun se oli minun ensimmäinen jenkkiauto ja ensimmäinen maalaus. Se oli vielä tässä American Car Clubin pihalla valmiiksi, niin oli helppo, kun ei tarvinnut tilata mitään internetistä.” ’66 avo-Galaxie oli ollut jo pidempään Old Motor Shopilla myynnissä, ja Anton oli sitä katsellut, mutta ei se oikein tuntunut hänen näköiseltään autolta. ”Se oli melko lailla kamala herätys, kun ihmettelin, miksi whatsapp piippailee, ja ajattelin vielä siinä, että kuka lienee taas tötöillyt, kunnes tajusin, että hitto tuohan on minun auto.” Kesällä 2021 Amerikan Raudassa esitelty avo-Impala tosiaan varastettiin melko lailla tarkalleen kaksi vuotta sitten Antonin kotitalon parkkihallista, eikä varkaita koskaan tavoitettu. ”Kyljen ne oli ajaneet ensimmäiseen pylvääseen siellä hallissa ja se oli kamalan näköinen löydettäessä, kun se oli vuotanut pitkin pihaa. ”Ei minulla silloin käynyt edes mielessä, että olisi sen Impalan tehnyt uudestaan alusta, kun kerran oli tuurilla saanut siitä niinkin hyvän. Se oli joskus näyttänyt valkoiselta, mutta oli semmoinen ruosteenkeltaisenharmaa, ruma kuin mikä. Ajattelin silloin syksyllä, kun Impalan myin, että ehtii se joku mieleinen löytyä kesään mennessä, mutta sitten, kun kesä alkoi lähestyä, päätinkin ostaa tuon.” Ketjuratti on se sama, joka Antonilla oli jo Impalassa
Sitten kävin ostamassa vielä oranssia candyä, jolla sain häivytettyä sen Ironman-tunnelman. Olisihan sen ehtinyt tehdä jo talvella, jos olisi päättänyt ostaa auton aiemmin”, mies kertoo pitkälle auton etsinnälle nauraen. Siinä kerhon pesuhallissa maalasin taas. Koko auton väritys muotoutui sisustan punaisen värin ympärille, Anton kun teki verhoilun jo Galaxien edelliselle omistajalle ennen kuin päätyi hankkimaan auton itselleen. Meinasin ajaa sen järveen, kun se näytti ihan Ironmaniltä punakeltaisena. Kori piti hioa aika lailla puhtaaksi, ja kaverini VilleVeikko harjoitteli hitsaamista, että sai takaluukusta nurkkia korjattua. Ja olis mulla ajatuksena ehkä maalata tuo tulevana talvena uusiksi, ellei sitä sitten joku osta pois. Sitä vähän arvelutti luopua niistä, mutta sanoin, että nämä ikuistetaan nyt vähän eri tavalla.” Kun maalaus oli valmis, oli pettymys kuitenkin suuri. On useaa candya, flakea, erilaisia raitoja, häivytyksiä ja anopin huvimajan pitsiverhoillekin löytyi parempi käyttötarkoitus. ”Tässähän on hirviän kokoinen moottori, 7,5-litrainen, mutta silti siinä on samat äänet, eikä sillä pääse sen kovempaa, kuin sillä Impalalla. Sitten vedin keltaisen candyn, jonka päälle maalasin punaisia kuvioita. ”Alkuun se näytti ihan hirveältä. 45 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Sen takia olen laittanut tuota hilettä ja erivärisiä paneeleita paljon. Vaan ei tästä toisaalta sellaistakaan tule.” Se oli joskus näyttänyt valkoiselta, mutta oli semmoinen ruosteenkeltaisen harmaa, ruma kuin mikä. Anopin huvimajasta otettiin pitsiverhot maalauksessa käytettäväksi, se erikseen käski mainita sen jutussa. Maalauksessa on käytetty jos jonkinlaista jippoa. Kesäksi tekemistä. Edellinen omistaja oli jo jotain lattiapaloja vaihtanut, tämähän oli ollut jo Suomessa ajossa ja oli kilvissä ostettaessa. Tällä kertaa varasin sen kahdeksi kuukaudeksi, kun viimeksi se oli minulla kuukauden. ”Ensin vedin hopeanvärisen pohjan, jonka päälle tuli reilusti hilettä lakan mukana. Hyvin oli hävinneet mielestä”, Anton myöntää. Nyt tein siinä pohjatyötkin”, mies selittää tarkoittaen Oulun American Car Clubin yhteiskäytössä olevaa maalaukseenkin sopivaa tilaa. Kromiosat autossa oli onneksi hyvät.” Ei Ironmaniä. ”Minä katsoin vaan, että siinä kattomekanismi ja moottori toimii, niin loputhan voi koristella itse”, Anton toteaa lopulta nopeasti syntyneestä ostopäätöksestään. Kun mun mielestä ainoa oikea väri on mattamusta. ”Autoväristorelta hankin ne heidän näkemyksensä mukaan sopivimmat aineet, ja pakko on sanoa, että ei edes ollut juuri Impalasta oppeja tallessa. ”Mullahan oli vähän ajatuksena se, että kun en ole mikään maalari, niin se pilveilisi yksivärisenä liikaa. ”Väriä määritti se sisustan punainen sävy. Siinä menikin sitten ne kuumimmat kahden kuukauden helteet autoa maalatessa
Illalla sain puhelun, että oliko sinulta tällainen auto hukassa. ”Sitten, kun se Impala lopulta löytyi, niin menin sitä hakemaan ja odottelin hinuria siinä varmaan puoli tuntia siellä pihalla. Se oli se ratti. Epäilyttävä huppupäinen mies. Sehän on se sama, joka minulla oli Impalassa. Soittaja oli etsinyt rekisterikilven perusteella puhelinnumeroni, ja kertoi nähneensä auton vierellä iltapäivällä jonkun Sen oli nistit ottaneet mukaansa, mutta heittäneet puskaan, ja silminnäkijänä ollut koirankouluttaja oli sattunut näkemään sen. Sisustassa ei hirveästi tekemistä enää ollutkaan. Sitä en tiedä sitten, miksi ne olivat jaksaneet sen irrottaa, kun olivat kuitenkin heittäneet sen pian menemään”, Mustonen ihmettelee. ”Sisälle vaihdoin ketjuratin. Punainen uusi verhoilu oli tosiaan tehty valmiiksi jo Antonin ostaessa Galaxien, ja tekijä oli vieläpä ollut hän itse. Sen oli nistit ottaneet mukaansa, mutta heittäneet puskaan, ja silminnäkijänä ollut koirankouluttaja oli sattunut näkemään, että varkaat heittivät jotain parinsadan metrin päässä pensaaseen. 46 Ford Galaxie 500 Convertible ’66 AMERIKAN RAUTA 7/2024
Tyttöystävä teki siinä pikkutarkempia hommia, minä tein isompia. Sen minä hankin hätäpäissäni silloin heti Impalan myytyäni.” Ja kyllä. Vanteet: American Racing Torq-Thrust II 17". Ei ne ole oikein isot eikä pienet. Kiitos: American Car Club Oulu, Autoväristorelle maaleista, Autoviihde popeista, Ville-Veikolle hitsailusta, Tosela -talli madalluksesta. 47 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Renkaat: Hankook Ventus 235/45 R17. Kori: Antonin itse toteuttama candyja flake-erikoismaalaus. ”Onhan mulla tallissa yksi ’49 Fleetline odottamassa motivaatiota. Faktat Ford Galaxie 500 Convertible ’66 Omistaja: Anton Mustonen, 36 Paikka: Oulu Moottori: 460 cid BB V8. Alusta: Vakio. Jarrut: Alkuperäiset rummut edessä ja takana. Piilotettu Bluetooth-vastaanotin, MDS:n vahvistimet, ovissa yhteensä 8 kpl MDS 6,5" kaiuttimia, 2x10" MDS:n subbarit. Nyt tässä on kaikkiaan kahdeksan kappaletta 6,5-tuumaisia ovissa, ja kaksi 10-tuumaista subbaria takakontissa. epäilyttävän näköisen huppupäisen tatuoidun kaverin. Samalta Mikalta sekin tuli. Sisusta: Ketjuratti, verhoiltu punaisella keinonahalla. Kyllä tämän kanssa on pikkuhiljaa päässyt sinuiksi, vaikka pitkään tuntui, että ei tämä ole minun auto, eikä siitä jotenkin minulle semmoista elämän tärkeintä asiaa ole vieläkään muodostunut. Eikä Anton toki ensimmäistä kertaa ollut tällaista tekemässä, tekihän hän ensimmäisen automaalauksensa ja samalla ensimmäisen erikoismaalauksensa aiempaan Impalaansa, joka koki kovan kohtalon. ”Etuoviin tuli kaiuttimia tuplamäärä Impalaan nähden. En minä jaksa itse etsiä mitään toista autoa, kyllä sille Mikalle jotain tulee jossain vaiheessa”, hän naurahtaa tarkoittaen tuttavaansa Mika Tapiota, jolta on kaikki amerikanautonsa hankkinut. ”Pari kertaa olen käynyt Keski-Suomessa mökilläkin. Totesin, että no se olin minä, että ei ollut valitettavasti nyt hyötyä tästä tiedosta”, mies kertoo jälkikäteen nauraen. Galaxieen asennettiin myös melko järeät stereot, jotka tulivat Autoviihteeltä. Maalausta ei heti uskoisi lähes ensikertalaisen tekemäksi. Musiikki tulee kännykältä bluetooth-vastaanottimen kautta.” Galaxien vanteet ovat edelleen samat 17-tuumaiset American Racingit kuin ostettaessa, vaikkei Anton niihin erityisen tyytyväinen olekaan. elokuuta 2023. ”Ne voisi vaihtaa, kun olisi rahaa johonkin mieleisempiin. Viimeinen tallipuristuspäivä on ollut 18. Pari päivää ehdittiin ajella viime syksynä, ei tullut montaa reissua.” Tänä kesänä Anton on vihdoin päässyt ajamaan Galaxiellaan ihan päivittäisiä ajoja. Onhan tuo kyllä noilla paljon parempi ajaa kuin Impala niillä kakskymppisillä”, mies toteaa. Voimansiirto: C6-automaatti, 9" perä. ”Siinä hiki päässä tehtiin koko kesä, ja sitten, kun se oli valmis, niin tuli talvi. Samalta mieheltä
Pitoauto 48 AMERIKAN RAUTA 7/2024
Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen Chevrolet Bel Air ’70. Välillä dieseltekniikallakin liikkunut Chevy on päätynyt Suomeen muuttokuorman mukana, mistä todisteena löytyvät hyvin säilyneet auton alkuperäiset asiakirjat. 49 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Tyylikkään musta neliovinen sedan on kontiolahtelaisen Tuomo Toropaisen ensimmäinen jenkki
Vuosien varrella pihassa on käynyt monia muitakin jenkkiautoja, mutta Bel Air oli todellista rakkautta ensi silmäyksellä”, mies nauraa. Historia tiedossa. ”Ihastuin autoon hakureissulla ja se on jatkunut näihin päiviin saakka. Uutena Bel Airin on ostanut suomalainen Ahti Turpeinen Michiganissa, Yhdysvalloissa, missä auto on palvellut aina vuoteen 1977 saakka, jolloin se laitettiin laivaan Turpeisten muuttotavaroiden mukana kohti Suomea. J enkkiautot ovat kiinnostaneet Tuomo Toropaista aina, osasyynä suvun pitkät perinteet niiden parissa. Tokaisin kotimatkalla, että jos Chevy ikinä tulee myyntiin, niin soitto minulle ensimmäisenä”, Tuomo muistelee tapahtumia vuodelta 2003. Kun näin auton, ihastuin siihen itse heti, mutta kun kaveri oli siitä jo kaupat sopinut, eihän siinä mitään voinut. ”Lähdettiin kaverille hakemaan jenkkiautoa Pihtiputaalta. Tokaisin kotimatkalla, että jos Chevy ikinä tulee myyntiin, niin soitto minulle ensimmäisenä”, Tuomo muistelee tapahtumia vuodelta 2003. Tolppa-Chevyä kauppasi tuolloin Kim Lehtomäki -niminen heppu, jonka toimesta hankinnan kohteena ollut Bel Air oli aikaisemmin kunnostettu perusteellisesti. 50 Chevrolet Bel Air 4d Sedan ’70 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Auton menneisyys on melko tarkkaan tiedossa, vaikka matkalle mahtuu monenlaisia vivahteita. Sen ensimmäisen oman, eli jutun Bel Airin tarina Tuomo Toropaisen osalta vie parinkymmenen vuoden taa. Tuomo ei empinyt hetkeäkään, vaan löi kaupat lukkoon saman tien. Unelma omasta amerikanraudasta toteutui vain vuosi Bel Airin noudon jälkeen, kun puhelin soi, ja kaveri kertoi sen myyntiaikeista
Luonnollinen jatkumo oli talliporukan lietsomana moottorin läpikäynti. 51 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Neliovisuus on mukavuustekijä koko perheen harrastuksessa. Mielenkiintoinen muutos auton tekniikassa on tehty vuonna ’80, kun sen alkuperäinen 350 cid bensa-V8 on vaihdettu saman kokoiseen dieselversioon. Ostoasiakirjat kertovat Bel Airin ostetun Public Chevrolet Sales -nimisestä yrityksestä Michiganin Calumetista. Kokonaisuus onkin tyylikkään hillitty. Mustat peltivanteet ja kromikapselit yhdessä sopivan rengastuksen kanssa tuovat mieleen vanhat dekkarielokuvat. Tuomolle siirryttyään auto liikkui ahkerasti Joensuun seudulla toimien usein kaveriporukan baarikyytinä. Myös loivaliikkeinen diesel vaihtui takaisin bensaversioon, tällä kertaa 305-pikkulohkoon, jonka voimin liikkuvana Bel Airin palasi takaisin tieliikenteeseen 2002. Samalla Bel Air sai ulkovärikseen kiiltävän mustan. Suomalainen rekisteriote puolestaan vahvistaa auton todella olleen välillä varustettu dieseltekniikalla. Tupaöljyn voimin auto liikkui seitsemän vuotta ollen Siilinjärvellä, kunnes päätyi seisomaan katsastamattomana. Ilmanvaihtoa ohjaamaan laitettiin kireämpi nokka ja pienipalotilaiset rautakannet. TolppaChevyn pelastus tapahtui reippaat kymmenen vuotta myöhemmin, kun se vuonna 1999 siirtyi Pihtiputaalle Kim Lehtomäelle, mistä tarinamme alkoi. Auton hyvästä huolenpidosta huolimatta vaihteisto alkoi vaatia kunnostusta. Todelliset tehot ovat edelleen arvoitus, mutta paketti on toiminut luotettavasti vuosien ajan ja vetoja on Tuomon tarpeisiin riittävästi, kuten hän asian ilmaisee. Kori irrotettiin rungosta, ja kaikki pinnat puhallettiin ja maalattiin uudelleen. Viimeisin sydänleikkaus tehtiin 2015, jolloin hoonattu ja rengastettu lohko sai päälleen Performerimusarjan ja 650:n Edelbrockin kaasarin. Sininen verhoilu on pitkälti alkuperäinen ja hyvin säilynyt auton ahkerasta käytöstä huolimatta. Samassa yhteydessä aiempi aavikkomainen 2,56:1-välitys vaihtui paremmin koneeseen soveltuvaan 3,55:een ja kymppipulttinen perä sai myös levylukon. Aihiona 305 todettiin hieman huonoksi ja nykyinen moottori rakentui luotettavana tunnetun 4-pulttisen 60-luvun 350-pikkulohkon ympärille. Lehtomäellä ollessaan auto koki perusteellisen kunnostuksen. Auton mukana kulkeneet alkuperäisdokumentit kertovat historiasta ja ovat hieno yksityiskohta
Kiitokset: Tallikaverit Tuomo Oksman, Teemu Hirvonen, Jussi Toppinen, Toni Madekivi, Mika Patrikka, Toni Vattulainen ja Tero Kinnunen, sekä kiitokset perheelle ymmärryksestä. ”Huomasin takakyljessä pienen kittihalkeaman, joka vaati huomiota. Automaalarina uransa tehnyt isäni oli vielä tuolloin aktiivityössä, joten otettiin siitä yhteinen projekti. Hyvin sovitetun voimansiirron kanssa maantiellä mukava matkavauhti on 100 km/h, jolloin jenkakello osoittaa 2700 kierrosta minuutissa. Kuukauden illat sitä askarreltiin, vaikka rehellisyyden nimissä minä olin enempi apupoikana isä Veli-Pekan tehdessä suurimman työn. Bel Airin nykyinen kiiltävänmusta pinta on peräisin Tuomon isän ruiskusta liki 15 vuoden takaa. Jenkkiautoilu on koko perheen harrastus, ja tapahtumia kierretään ahkerasti Pohjois-Karjalan ohella ympäri Suomea. ”On sitä joskus ostateltukin, mutta tämä ei ole myynnissä”, Tuomo toteaa päättäväiseen sävyyn. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut rumpujarrut. Luonnollisesti kulutusosia on vaihdettu, mutta muilta osin Bel Air on ollut luotettava ja hyvä harrasteauto. Sisustan osalta auto on pitkälti samassa asussaan, jollaisena Pihtiputaalta lähti. Peltiä autoon piti hitsata pikkuisten helmapaikkojen verran”, Tuomo kertaa. Kaikkiaan Tuomo on autoonsa edelleen hyvin tyytyväinen. Renkaat ja vanteet: 8x15" GM:n peltivanteet, renkaat edessä 225/70R15 ja takana 255/60R15. Pieniä detaljeja on vuosien varrella lisätty, ja äänentoisto on tehty perhekäyttöön sopivaksi yhdellä 12" subbarilla ja 6x9" sekä 6,5" kaiuttimilla. Rautakantinen 4-pulttinen pikkulohko on sopivan kireä kaupunkicruisailuun. Pirteän musta. 52 Chevrolet Bel Air 4d Sedan ’70 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Faktat Chevrolet Bel Air ’70 • Omistaja: Tuomo Toropainen, 43 • Paikka: Kontiolahti Moottori: 350 cid SBC V8, 4-pulttinen 60-luvun lohko, pienipalotilaiset teräskannet, puristussuhde 10,5:1, Comp Camsin XE274nokka, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 4-kurkkuinen 650 cfm kaasutin, lyhyet rosteripakosarjat, tuplaputkisto. Voimansiirto: TH350-automaattivaihteisto shift kitillä, B&M 2200 stallin turbiini ja 10-pulttinen perä Eatonin levylukolla ja 3,55:1 välityksellä
Täällä on tilaa touhuta ja temmeltää, ruuvata ja rassata! Katso lisätiedot: etuovi.com/kohde/20776910 www .back falt.fi Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT • CHEVROLET CORVETTE -78, 350+350, 25V Juhlamalli! 19 900 € • CHEVROLET CORVETTE -76, 15 800 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, 46 600 € • FORD MUSTANG MACH 1 -69, 66 800 € • FORD MUSTANG MACH 1 -70, aut. 15 500 € • PLYMOUTH BELVEDERE -54, 27 900 € • CHEVROLET CAMARO SS -10, 41 700 € • CHALLENGER RT -70, museorek. 52 000 € • A-FORD -30, 19 900 € • DODGE CHALLENGER RT -09, Taxfree • OLDSMOBILE DELTA 88 Super Rocket -65, 26 900 € • CHEVROLET CAMARO SS CAB -13, 39 900 € • CADILLAC ELDORADO Touring Coupe -96, 6 300 € • DODGE CHALLENGER R/T -12, 36 300 € Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 • 68410 Alaveteli, WWW.BACKFALT.FI UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Osoita kameralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/klassikot Jokaisella autolla on tarina.. 47 300 € • FORD MUSTANG MACH 1 -73, 36 500 € • CHEVROLER CAMARO SS -10, 36 500 € • DODGE CHALLENGER SRT -11, 13 800 € • CHEVROLET IMPALA -62 museorek. 33 700 € • DODGE CHALLENGER RT -12, 23 300 € • MERCURY MONTERY -60, 38 400 € • PONTIAC GRADN PRIX -66, 28 100 € • A-FORD TUDOR -28, 16 900 € • T-FORDT -26, museorek
PATTI PATTI ROGER ROGER 54 AMERIKAN RAUTA 7/2024
Eri puolilla Joensuuta asuvat kaverukset Asko Hassinen ja Timo Ryhänen hankkivat yhteiseksi projektikseen melkoisen ikävistä kohdin ruostuneen ja kauan seisseen farmarin, joka sai nimekseen Patti Roger. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Country Sedan ’59. 55 7/2024 AMERIKAN RAUTA
Kuvaushetkellä sisäkattoa ei ollut vielä tapetoitu. ”Tarina alkoi jo pari vuotta aiemmin, kun eräs Buick-kaverini vihjaili silloin tällöin siitä, kun minun ’61 T-Bird-projekti ei näyttänyt valmistuvan, että olis joskus kiva reissata Foordillakin. Jatkokertomus. Menin sitten ja myin pois käyttiksenä toimineen F150:n, jotta kaverit mahtuisivat muuallekin kuin lavalle tai Super Cabin penkin taakse. Lattiaan Asko teki uutta peltiä, ja minä iskin sitä sitten paikalleen”, Timo jatkaa. ”Samalla reissulla haettiin muuten ohjaustehostimen osat Sipoon kirkolta.” Kotona Pohjois-Karjalassa oli sitten aika ruveta tutkimaan tarkemmin, miten huono aihio lopulta pystyi olemaan. 56 Ford Country Sedan ’59 AMERIKAN RAUTA 7/2024. ”Kun ostettiin tuo auto, niin tuli siinä hakumatkalla mieleen, että eiköhän kirjoiteta tästä jatkokertomus Ford-Freakien lehteen. Takapenkki on säilynyt varsin siistinä. Olihan se kuitenkin Kalifornia-auto. Tarinan osia tulikin lopulta ainakin puolenkymmentä”, Timo kertoo. ”Siinä vaiheessa iski sitten kova tilastollinen potku munille. Mutta huono se oli. Askolla oli kuitenkin juuri peltiopissa käyneenä intoa hitsaushommiin ja kaverukset päättivät tehdä työnjaon niin, että Asko vääntelisi uutta peltiä ja Timo kunnostelisi tekniikkapuolta. Se oli käytännössä vain sillä kromilistalla kiinni”, Asko selittää. ”Sitä mukaa, kun rapsi maalia pois, niin aina löysi jotain uutta hitsattavaa. ”Jämsänkoskella kävin peltikoulua silloin, ja Mettälän Niko siellä vihjasi, että hänen kaverillaan olisi tuommoinen ’59 farkku, kun hän tiesi, että minulla on Fordeja ennestään”, Asko jatkaa. Tilattu takaluukun lasin karmi oli ison veden takana saanut viimeisen voitelun ammattitaidottoman trukkikuskin käsissä, eikä koskaan tullut Suomeen.” Asko pääsikin jälleen hyödyntämään peltikoulussa saamiaan oppeja uuden karmin askartelussa. Paljon löytyi myös pienempää hitsailtavaa akkutelineestä lähtien. Puolisolla on Mustangi ja itsellä on projektina ’57:n ja ’58 sekoitelma kustom, ja vielä ’51 F-1 Pickup on tällä hetkellä työjonossa.” Askolle tarjottu, Tero Lehtosella Elimäellä kaupan ollut Country Sedan oli halpa, mutta myös niin huono, että moni sitä oli tontilla käynyt katsomassa, mutta tullut toisiin ajatuksiin sen kunnostuksen suhteen. Menin kuitenkin tekemään kaikkien emämunausten äidin ja tilaamaan auton yhdeltä todella ”tunnetulta” seinäjokelaiselta automyyjältä tunnetuin seurauksin”, toinen projektin osakas Timo Ryhänen täydentää. Yksi kaveri vinkkasi, että tuommoinen olisi tyrkyllä, ja minä sitä ehdotin Timolle, jonka kanssa se lopulta jotenkin ostettiin puokkiin”, Asko Hassinen aloittaa Patti Rogerina tunnetuksi tulleen Country Sedan -kimppaprojektin tarinan. Erityisen työlääksi korjattavaksi osoittautui takaluukun ikkunankarmi, joka oli ruostunut todella pahasti. Alkuperäisiä kankaita on sitä varten jo valmiiksi hankittuna. Kaverukset löysivät kuitenkin Oklahomasta paremman, jonka saapumista Suomeen odottelivat innolla. ”Katto kävi irti kokonaan, siihen tuli koko matkalle semmoinen 15 sentin suikale uutta peltiä. ”Mullahan oli jo ’59 Fairlane, Kanadassa tehty, ja siihen olen tykästynyt. Niin kaupat projektista syntyivät, ja se jatkoi matkaa kaverusten auton perässä kohti Joensuuta. ”S yksyllä 2019 se puoliksi hommattiin. Elämää nähnyttä etusohvaa peittävä meksikoviltti saanee tulevana talvena väistyä uuden verhoilun tieltä. ”Enintään neljännes lasin kehyksestä oli käyttökelpoista”, Asko huokailee jälkikäteen
Renkaiksi hankittiin Kontion valkosivut, eikä niistä ole kyllä mitään pahaa sanottavaa.” Mikä ihmeen Patti Roger. Pekalta kysyttiin sitten, että oletko tehnyt sellaista ennen, ja Pekka vastasi, että en. ”Moottori kävi atomeina, samoin laatikko ja ohjaustehostimen pumppu. ”Kojelaudassa on ollut koko ajan ikivanha Dymo-tarraan kirjoitettu Patti Roger -teksti. Alustaan ei ole tarvinnut vielä vaihdella niveliäkään, ainoastaan kallistuksenvakaajan puslat ja iskunvaimentimet on uusittu. Harvemmin vastaan tullut 332-kuutiotuumainen FE-moottori oli loppujen lopuksi sisuskaluiltaan hyvässä kunnossa, ja sen osalta selvittiin männänrenkaiden, laakereiden, vesija öljypumppujen sekä jakopään uusimisella. Teknisesti läpikäyty. ”Laatikossa oli Cruise-O-Maticin perisynti, eli se pakkipannan servon kannake oli poikki laatikon rungosta. Moottorissa olivat myös pakkaspropun reiät täysin ummessa, ei siellä vettä kiertänyt. Ei sitä muuten olisi vuodessa ajoon saatukaan.” Selkeällä työnjaolla oli osuutensa siihenkin, että farkku saatiin kuin saatiinkin ajoon vielä hankintaa seuraavana kesänä. ”Itselle suurin asia tässä on ollut ensimmäistä kertaa tehdä tämmöinen yhteisprojekti ja kokeilla, millaista se on. Siinä vaiheessa iski sitten kova tilastollinen potku munille. Toteutuksesta vastasi Mannermaan Pekka. On päästy tekemään yhteisiä reissuja ja kaikenlaista on sattunut. ”Muuten auton vihreä väri on ilmeisesti alkuperäinen. Oikeastaan kaikki muu tekniikkaan liittyvä paitsi perä on läpikäyty”, Timo luettelee. Ei ole tiedossa, mitä kojelautaan Dymojetillä kirjoitetulla patti roger -tekstillä on tarkoitettu. Tilattu takaluukun lasin karmi oli kokenut viimeisen voitelun ammattitaidottoman trukkikuskin käsissä. On ollut kyllä miellyttävä matka, todella mukava kokemus. Sitä yritettiin Askon kanssa etsiä sivistyssanakirjoista ja vaikka mistä, mutta mitä se tarkoittaa, ei ole meille selvinnyt”, Timo selittää mysteeriksi jäänyttä auton nimen alkuperää. Mä sitä useamman illan putsailin kaikilla keksimilläni työkaluilla ruuvimeisselistä lähtien, ja lopulta se aukesi”, Timo kertoo nauraen. Mulla sattui olemaan yksi small case Cruise-O-Maticin kotelo mökillä, joten otin sen tähän. Yhdestä reiästä löytyikin peräti kuusi sinne hakattua pakkasproppua. On mahdollista, että on kyse Patista ja Rogerista, jotka ovat olleet pariskunta tai kenties etupenkillä matkustaneet sisarukset, tai kyseessä voi olla Patti Roger -niminen henkilökin. Me todettiin, että tämän viikonlopun jälkeen olet”, hän jatkaa nauraen. ”Taidettiin Niemeläisen Terolle esitellä ensimmäistä kertaa tämä sitten valmiina yhdessä Polvijärven tapahtumassa, ja Tero sai älynväläyksen, että kun Mannermaan Pekka on tulossa Nurmekseen, niin siihenhän pitäisi tehdä Dymo-tarran tyylinen pinstripe. Siinä oli sekin hyvä puoli, että samaan aikaan, kun hylsy oli Askon luona peltitöissä, minä rakentelin omassa tallissani parinkymmenen kilsan päässä tekniikkaa. Minulla ja Askolla on vahva epäilys, että se on jäänyt seisomaan jo Jenkeissä kauan sitten vaihteistovian takia. ”Loka-marraskuun vaihteessa kävin katsastamassa sen ja hakemassa kilvet, ja jo edellisenä iltana ehdin käydä ensimmäisellä koeajolla.” Joka tapauksessa auto alettiin pian tuntea Patti Rogerina, ja Niemeläisen Tero sitten keksi, että sehän pitäisi maalata sen perään. Tai no, vähänhän se meinasi jo talveksi ehtiä kääntymään. 57 7/2024 AMERIKAN RAUTA. On sitä paikkamaalailtu, mutta ainakin sävy on sama kuin tehtaalta. ”Olihan siellä useamman sentin tervakerros joka paikassa, kun se oli useita vuosia seissyt. Kaliforniasta tämä on Suomeen tullut, ja se on rullannut tehtaan linjalta jouluaattona 1958”, Timo valottaa
Ensi talvena ajattelin laittaa tuohon toisesta projekti-Cruise-O-Maticista alipainemodulaattorillisen venttiilikoneiston, jos sillä saisi vähän aikaistettua sitä kolmosen vaihtoa”, Timo pohtii. Autoa ei ole tarkoituksena entisöidä tehtaan loistoon, vaan kunnioittaa sen arvokasta vanhenemista. Kyllä, se on tosiaan tapetoitu. Vuosi Patti Rogerinkin kunnostamisessa kyllä vierähti. ”Alkuun jännitti, että millähän tavalla me nämä ajovuorot jaetaan. Laajennusta musiikkimakuun. Jarrut: Rumpujarrut edessä ja takana. Moottori maalattiin siistiksi, kun se kerran oli konehuoneesta ylhäällä. Ja onhan tässä musiikkimakukin laajentunut Askon Kumikamelikokoelmaa kuunnellessa”, mies kuittaa hymyssä suin. Tulevana talvena Askon olisikin tarkoituksena verhoilla Country Sedanin etupenkki uudelleen. Niiden kanssa olisi tarkoituksena verestellä ompelutaitoja”, Asko toteaa. Kori: Vakio. ”Viimeksi tehtiin juttu sisäkaton tapetoinnista. Faktat Ford Country Sedan ’59 Omistajat: Asko Hassinen ja Timo Ryhänen Paikat: Niittylahti ja Kulho Moottori: 332 FE V8, 2-kurkkuinen kaasutin, tuplaputkisto. Tapettikaupan myyjä oli vähän ihmeissään, kun kerrottiin, että meinattiin katto tapetoida. ”Joskus parikymppisenä, eli reilut 30 vuotta sitten tein joitakin verhoilujuttuja, ja muutama vuosi sitten verhoilin sen ’59 Fairlanen, mutta siitä sitten näkikin, että olisi hyvä välillä sitäkin hommaa harjoitella”, mies tuumaa itsekriittisesti. Tämä on molemmille mahdollistanut sen ajamisen, kun kummallakin on monta pidempää projektia työn alla. ”Vähän toista vuotta sitten siihen löydettiin alkuperäiset verhoilumateriaalit Jenkeistä, ja otettiin pakka niitä. 332-kuutiotuumainen FE-moottori ja Cruise-OMatic-vaihteisto on käyty läpi ja tekniikka on nyt varmassa toimintakunnossa. Voimansiirto: Cruise-O-Matic-automaatti, alkuperäinen 9" perä. Tarinat friikkien kerholehteenkin ovat saaneet edelleen jatkoa, viimeksi kaverusten vähän villin sisäkattoidean seurauksena. Vanteet: 14" peltivanteet. Alusta: Vakio. ”Mulla on tallissa ollut parikymmentä vuotta rakenteilla se ’61 Thunderbird, joten ehti tulla jo polte, että pääsisi välillä ajamaankin, eikä tarvitsisi aina vaan rassata. Asko sanoi sitten, että kartanlukijan puoli on hänen ja kuskinpuoli minun. Timo ja Asko päättivät hankkia Country Sedanin kimppaprojektikseen, jotta olisi yksi auto, jolla pääsisi ajelemaankin, kun vanhat projektit tuntuivat venyvän vuosikausien mittaisiksi. Minä taas olen tällä niin paljon kuin mahdollista ajanut työmatkojakin”, Timo kertoo nauraen. Kiitos: Asko kiittää Timoa ja Timo Askoa. Konepellin sisäpintaakaan ei ole uskallettu pestä, ettei sinne kirjoitettu huoltokirja katoaisi. En valehtele yhtään, jos sanon, että Asko on ajanut Patti Rogerilla kaikkiaan 25 kilometriä. Tää on niin pitkällä perällä, että tässä pitää käydä hakemassa kolmonen päälle vielä kahdeksankympin vauhdissa. Myyjä totesi ensin, että no eihän se ihan tavatonta ole sekään, ja kun jatkettiin, että auton katto, niin silloin ilme muuttui”, Timo kertaa hilpeyttä herättänyttä tapettiliikekäyntiä. ”Sitten nuo pakoputket pitäisi päivittää tähän päivään, mutta muuten ei oikeastaan olekaan mitään muuta kuin ajaa. 58 Ford Country Sedan ’59 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 205/75 R14. Sisusta: Alkuperäinen, tapetoitu sisäkatto
7. Lopuksi korjatut kohdat maalattiin alkuperäisellä April Green -sävyllä patinaa kunnioittaen. Peltikoulussa saaduista opeista oli hyötyä myös konepellin etureunan uusimisessa. 2. Country Sedan ei ollut ehkä ruostunut niistä tyypillisimmistä paikoista, mutta ruostetta riitti silti. Kun pohja on hyvä, ei valtavia kittikerroksia tarvita. 6. Asko ja Timo totesivat helpoimmaksi irrottaa koko kattopellin vesikourujen kohdalta ja korjata sen ruostevauriot irrallaan. Katto irti 59 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Ford Country Sedan ’59 1 2 3 4 5 6 7 8. Kaikkein työläin korjattava oli kuitenkin takalasin kehys, josta Asko joutui tekemään valtaosan käsin. Käytännössä kattopelti oli irti reunoistaan. Muotoa ja kanttia on vähän joka suuntaan. 5. Aihio oli varsin suorakylkinen ja periaatteessa ryhdikäs. Siitäkin kun oli leikattava mätävikojen takia melkoisen isot palat. Katto oli kuitenkin ruostunut erityisen pahasti. 8. 3. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Asko Hassinen 1. Eniten työtä teetti katto, joka oli käytännössä ruostunut irti. Korjauspalat paikallaan. Kieltämättä farmari on varsin villi näky, kun katosta on pelkät rangat paikallaan. 4
Viimeisin versio on liekitetty nostalgisen näköinen early chopper. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Harley-Davidson FL ’50. Vesun Pa nnu 60 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Sami ”Vesu” Vesterinen on ehtinyt rakentaa itsellään jo yli 20 vuotta olleen Panheadin moneen kertaan
Vesun Pa nnu 61 7/2024 AMERIKAN RAUTA
Päivän mies teki töitä ja niin matka jatkui taas. Se oli joskus 2001 tai 2002, kun rupesi tekemään Panheadia mieli, ja sitten semmoinen löytyikin Haminasta. Ehkä pisin reissu oli 10 vuotta takaperin Kroatian Splittiin. Muutaman vuoden se aina on pysynyt yhdessä lookissaan. Se otti pronssitankoa hyllystä ja sorvasi ohjurit ja otti hyllystä uudet venttiilit. Taisin vaihtaa silloin siihen myös jalkakytkimen ja käsivaihteen.” Lyhyt ja paksu. ”On se aika monta muotoa nähnyt minun käsissä sittemmin. Siitä lähtien on Vesuna tunnettu, vaikka Sami se virallinen nimi on”, Vesu Vesterinen selittää nauruun röhähtäen ja siirtyy sitten jutun varsinaiseen kohteeseen. ”Hyvä reissupyörä se on ollut, sitä on korjattu monessa maassa. 62 Harley-Davidson FL ’50 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Springerikeula on alkuaan levyjarruilla varustettu, mutta Vesu vanhensi sitä rakentelemalla siihen kiinnikkeet rumpujarrulle. Se oli musta-harmaa, ja aika leveillä tankeilla”, Vesu kaivelee muistiaan. Se oli ikimuistoisin matka, piti Budapestissa tehdä vähän koneremonttiakin, kun paloi pakoventtiili. Vesu maalasi liekkikuvioisen tankin itse, ja kokonaisuus on juuri oikealla tavalla vanhan näköinen. Ennen tätä mulla oli ’99 hankittu Sportsteri, joka ehti olla pari vuotta, että siitä se alkoi.” Eikä siinä kauaa mennyt, kun pastellinväriseen chopperiin piti saada omaa näköä. Se oli ehkä se tylsimmän näköinen, mitä tämä on ollut. Ei millään hirmu pitkällä keulalla, mutta chopperi kuitenkin”, mies jatkaa. On sen muutaman kerran joutunut purkamaan vuosien mittaan, ja viikko sitten vaihdoin magneeton väliaikaisesti tuommoiseen uudempaan normaalijakajaan, kun meni kipinä niin heikoksi. ”K yllä minä muistan jo ekaluokalla, kun joku kaveri antoi sen nimen. Se ehti olla varmaan kolmessa värissä, ainakin semmoinen kulta/musta se oli. Kyllä siellä aikamoisia pajoja on Unkarissakin, vaikkei oikein alkuun tiennyt, mihin joutui.” Koska Vesu on rakennellut Panheadiaan nimenomaan ajopyöräksi, on sen tekniikka haluttu jättää vakiokuntoon. Ja nyt se on tuommoinen. ”Seuraavaan versioon piti laittaa leveämpi kakssatanen perä ja taisi tulla pikkuisen pidempi keulakin. Piti siellä leirintäalueella alkaa sitten purkaa konetta ja etsiä koneistamoa, ja sieltä löytyikin niin hyvä H-D-paja, ettei löydy samanlaista varmaan enää mistään. Se on ollut välillä pitkä, välillä lyhyt, välillä ohut ja välillä paksu. Se magneetto olisi kyllä tarkoituksena saada takaisinkin siihen.” Upsweep-putket yhdessä bobbermaisen takapyörän kanssa tuovat Pannuun autenttista Wild One -henkeä. Se oli vähän semmoinen 80–90-lukujen tyyliin tehty chopperi, pastellinturkoosilla ja beigellä maalattu. ”Se on ollut mulla yli 20 vuotta. Pitäjä oli rakentanut Euroopan nopeimman kiihdytys-H-D:n koneen. ”Seuraava versio oli sitten lyhyt ja paksu. ”Kone on aika vakio Pannu, joka on yritetty pitää sellaisena
63 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Se on tehty ajettavaksi. Pitkään on pysynyt sama pyörä. On noissa tapahtumissa Saksassa, Ranskassa ja Hollannissakin tullut käytyä. Tanko on pikkuisen kavennettu BSA:n malli, tallikaverin hyllystä napattuna. Onhan mulla sitten tuo Rautapää, joka on ollut yli 15 vuotta sekin, ja sitten yksi Shovel-projekti, joka on tänä kesänä hankittu. ”Ite oon suunnilleen tehnyt, maalannut ja väännellyt kaiken, mitä onkaan raudasta. Vesun Pannusta on turhaa joutavia tingeltangeleita etsiä. Vaihdekepin bakelliittinuppi on lähtöisin jostain lämmityskattilan luukusta. Hyvä reissupyörä se on ollut, sitä on korjattu monessa maassa. Riserien kohdalle jäi se hitsisauma”, rakentaja selittää. ”Se oli punainen, ja siinä oli valkoiset scallopit. ”Kaveri ompeli siihen meidän vanhasta koiran raatelemasta sohvasta nahat. ”Oliskohan tämä nyt ollut kolme vuotta tämännäköinen. ”Siihen tuli tuommoinen pieni peanut-tankki, jonka ostin ihan uutena. Se takavanne oli se, joka jäi harmittamaan, kun siinä tuli joku semmoinen säästötunne. Ei siinä montaa juttua ole muilla teetätetty. Se oli ihan hyvä maalaus, ja siitä tyylistäkin pidin, mutta jotenkin sitä piti sitten uudistaa kuitenkin, joten päätin rakentaa sen kokonaan uusiksi.” Runko ja keula pysyivät tällä kertaa ennallaan, samoin tekniikka, mutta muuten pyörä uudistui täysin. Nyt on itseä alkaneet aina vaan enemmän kaikki vanhat ja vähän ruosteiset osat kiinnostamaan”, Vesu vinkkaa tulevaisuuden kuvioistaan. ”Ne on ihan tollaset upsweepit ilman mitään vaimentimia, että tietää, milloin se on käynnissä. Maalasin sen mustalla ja liekit siihen sutasin päälle. Ei ole tarvinnut vaihtaa, kun hyvä malli löytyi jo silloin, ja tuskinpa tulee vaihdettuakaan. Early chopper -tyyliä. Takalokarin kaventelin hyllyssä olleessa vanhasta ankanpyrstölokarista, ja siihen jäi semmoinen pieni koukku takapäähän.” Uudet pakoputket Vesu päätyi tilaamaan tällä kertaa valmiina. Keula on uudempi springeri, joka on ollut alun perin levyllä, mutta poistin siitä levyjarrujen kannakkeet ja hitsasin siihen rumpujarrun kiinnikkeet, niin nyt se muistuttaa vanhaa springeriä.” Norsunkorvan tilalle tullut satula on Vesun itse tekemä. Takavanne oli jo edellisessä versiossa tuo sama 16-tuumainen, etuvanne on 21-tuumainen. Edellinen look oli vielä pikkuisen enemmän 50-luvun bobber – näitä, mitä Hollisterissa oli”, Vesu kuvailee. Runkoahan on käännelty joka suuntaan vuosien varrella, ja nyt se on aika lähellä vakiomittoja, vaikka keulakulmaa on ollut monenlaista ja peräkin on ollut leveämpi vuosien mittaan
Yleisöä riitti. Luostarisen perhe toi Imatralta paikalle ihastuttavan näköisen Pop-Up Donut Shopin, joka vedettiin paikalle ’68 Dodge A100 Vanilla. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Mikko Silvennoinen Puumala, 10.8. Kuraleikkiä 64 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Tämä on yksi niistä harvoista tapahtumista, jonka kävijöitä ei sade onnistu karkottamaan. Alavetelistä paikalle oli saapunut Pettu Strömsholm upeine Baby Lincolnista rakennettuine kustom-Mercuryineen. Ajolinjat olivat paikoin varsin vauhdikkaitakin. Tällä kertaa ei Pistohiekan jo perinteiseksi muodostunutta Jamboreeta juuri sää siunannut, mutta porukalla tuntui olevan hauskaa kuin lapsella kuraleikeissä ikään. Rovaniemeläisen Heikki Ylihoikan ’32 Ford Roadster OHV-kantisine lättäpäineen lukeutui ehdottomasti tapahtuman komeimpiin osallistujiin. Pistohiekan Hayride vetää poikkeuksellisen paljon väkeä ihan ympäri Suomen
Karvisen Mika oli päätynyt Mutasen Allun kilpurin kuskinpukille. Lähtöviivalla rinnakkain Jussi Rautojan ja Elias Vilkin pickupit. Kuopiolaisen Antti Ryhäsen ’36 Ford Pickup kantaa nimeä ”She Devil”. Vettä tuli taivaalta siihen malliin, että Poudan Pasi joutui virittelemään kanisterin ’31 A Tudorinsa ilmanputsarin suojaksi. Ja hiekka lensi… Tässä sitä pöllyttää Henri Ollikainen ’31 Tudoreineen. Vauhtia ilmassa. Kuten kuvasta näkyy, 392 Hemi vei tällä kertaa pidemmän korren. Sateinen kelikään ei pystynyt tunnelmaa latistamaan. Tässä väkijoukon keskellä kurvaa Harri Vaakanainen Hudsoneineen. 65 7/2024 AMERIKAN RAUTA
Kyllä, se levitoi. Sulkavalaisen Heikki Kontisen ’32 Ford pickup -tavarafarmari on maukas näky vanhankeltaisine patinavärityksineen. Kilpailu saattoi olla paikoin silmitöntä, muttei silmätöntä. Berghäll näytti poistuvan ripeämmin viivalta, mutta Rislakki taisi viedä lopulta voiton. 66 Hayride Jamboree AMERIKAN RAUTA 7/2024. Vastakkain Antti Ryhänen pickupeineen ja Timo Kuosmanen vasta valmistuneine Coupeineen. Mittaa toisistaan ottamaan lähtivät myös Suomi Hot Roddingin pioneereihin kuuluva Juha Rislakki ’38 Chevyllään ja Primer-lehden päätoimittaja Ari Berghäll ’34 Fordillaan. Yksisilmäistä, ehkä. Mikkeliläisen Jarmo Autereen ’59 avo-Cadillac lähti vauhdikkaasti viivalta. Suksia ei sentään tarvittu, vaikka hiihtokeleihinkin oli näemmä varauduttu. Kalakukkokaupungin kuninkuus jaossa. Harvemmin näkee siipiavoa sorarännissä
Kalustossa riitti laidasta laitaan. Kilpaa ajettiin myös traktoreilla. Mielenkiintoinen pari tämäkin. 67 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Rädyn Ville-Veikko pääsi kuin pääsikin paikalle vuosia rakenteilla olleine A-Coupeineen, vaikka pitkiä päiviä se kesällä teettikin. Yksi nopeimmista laitteista oli odotetusti Heikuran Ollin Adler, joka oli varustettu tapahtumaa varten tavallista karkeammilla renkailla. Lopulta vettä kertyi radalle niin paljon, että ajot päädyttiin keskeyttämään iltapäivällä kokonaan. Tässä toisistaan mittaa ottavat savonlinnalainen Ismo Paananen ’32 Fordillaan sekä Tero’s Garagen pyörittäjänä tunnettu liperiläinen Tero Niemeläinen ’57 Nomadillaan. Onneksi on Cadillac, niin presidentin ei tarvitse kastella lakerikenkiään. Päivän mittaan keli muuttui melkoisen vetisesti, ja autoja kuivateltiin ajojen jäljiltä vielä useamman päivän ajan
68 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Tapahtuman järjestäjät olivat hankkineet arvottavaksi ’97 Ford Mustangin, joka arvottiin lipun lunastaneiden kesken päivän päätteeksi. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Oulu, 10.8. Äimäraution raviradalla perinteisesti elokuun toisena viikonloppuna järjestetty harrasteajoneuvotapahtuma keräsi paikan päälle tällä kertaa reilut 500 ajoneuvoa. Ensi vuonna Ride In Oulu Motor Meet järjestetään 9.8. Jotkut paikalle saapuneista innostuivat asiasta niin paljon, että päättivät ostaa useamman lipun parantaakseen mahdollisuuksiaan arvonnassa. samassa paikassa, joten silloin kannattaa suunnata jenkkiautojen (ja muidenkin) keulat kohti Oulua! Kertoimia vastaan Kursun Erkin ”Silverbird” ’79 Trans Amin konepellin alta pilkistää 4Gen-osilla piristelty LQ9-moottori. Nuojuan Harrin ”Black Raven” ’65 Chevrolet Malibu SS:n flippikeulan alta löytyy Brodixin alumiinikansilla paranneltu 510-kuutiotuumainen isolohko. E dellisvuosia pienempi osallistujamäärä selittyy sillä, että lauantaille oli luvattu rankkasateita ukkosten kera, mikä vaikutti varmaankin kauempaa matkaan lähteviin. Auto tullaan esittelemään talven aikana Amerikan Raudassa. Kaikesta huolimatta nähtävää riitti myös tänä vuonna yleisölle, jota vieraili seitsemän aukiolotunnin aikana paikan päällä kolmisen tuhatta. Jälleen kerran tuli todistettua se, että säätiedotuksia ei aina kannata uskoa, koska lauantaina raviradalla selvittiin tapahtuman aikana kahdella lyhyehköllä sadekuurolla. No, voitto irtosi ihan vain yhden lipun ostaneelle, onnea Mustangin voitosta Erikalle
USA Top-3 -palkinnon sai myös tämä aikoinaan Amerikan Raudassa esitelty ilmajousitettu Chevrolet Suburban ’56 Kaviouran laidalta löytyi Mad Max -tyylisiä Corvetteja kaksin kappalein. Ruotsin puolelta oli tullut paikalle Kåre Mogemark hienolla ’58 Buick Caballero Wagonilla. 69 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Ford Freak Club of Finlandin osastolta löytyi muun muassa pari ensimmäisen sukupolven Thunderbirdiä sekä yksi Edsel vuodelta 1959. Kurikan Jukka saapui paikalle museokatsastetulla ’69 pikkulohko Chevrolet Novalla. Auto sai raadin toimesta oikeutetusti USA Top 3 -palkinnon. Auto oli ollut miehellä ajossa vasta muutaman viikon kesälle venyneiden alustan peltitöiden vuoksi. Leinosten Trans Am on ilahduttanut Oulun katukuvaa jo 70-luvulta asti. Karjalaisen Pete oli tuonut näytille kummatkin harrasteajoneuvonsa. Petteri Fröjdholmin Chevrolet Chevelle SS ’66 on aito isolohkomalli. Loistava ”lisävaruste” ulkoilmatapahtumassa varsinkin epävakaalla kelillä on asuntovaunu. Vuosia miehen omistuksessa ollut ’63 Impala on saanut seurakseen tälle kesälle valmistuneen Chevrolet Fleetsiden. Leinosen Saken vanhennettu Chevy Vani toimi sateensuojana ja toimistona tapahtuman sisääntuloportilla
Tuntemusta tukivat myös sisällä olevat hyvän sivuttaistuen omaavat kuppipenkit ja A-pilariin asennettu iso kierroslukumittari. Leveillä peltivanteilla varustetussa Pontiacissa oli L88 scoopeineen ja sivuputkineen selvää rata-auton fiilistä. 80-luvun lopulla hankittua projektia rakenneltiin pikku hiljaa ja kilpiin se saatiin 2010-luvun puolivälin tienoilla. Martikaisen Mano vaihtoi joitain vuosi takaperin omistuksessaan jo yli 40 vuotta olleeseen avo-Cadillaciin mustan kattokankaan Ruotsissa aikoinaan asennetun valkoisen tilalle. Auto on ostettu tänä vuonna Ruotsista Oulun alueelle. Pudasjärven lentokenttäradalla paras aika ilman ilokaasuja oli tuohon mennessä 8,855 sekuntia loppunopeudella 246 km/h. 70 Ride-In Oulu Motor Meet AMERIKAN RAUTA 7/2024. Auto on Amilla tänäkin päivänä. Tämä hiomalla patinoitu ja Cadillacin moottorilla varustettu ’35 Ford -rodi mahtui myös USA Top-3 -listalle, joten palkintopytty lähti kotiinviemisiksi. Auto on edelleen hienossa kunnossa. Metsäntauksen Jukka on rakentanut tämän ’41 Oldsmobile Coupen tähän kuntoon jo 80ja 90-lukujen taitteessa. Marko Ylimartimon Toyota Corolla DX:n kori kätkee sisälleen putkirungon ja sen moottoritilasta löytyy 548-kuutiotuumainen isolohko. Haapakorven Ami rakensi aikoinaan tämän ’39 Ford Tudorin todella huonokuntoisesta Suomi-autosta. Samalla myös verhoilu vaihtui mustavalkoiseksi, joten nyt auto on samassa kuosissa, kun se oli tehtaalta lähtiessään vuonna 1959. Grabber Green -sävyinen ’70 Mach1 erottui värinsä puolesta helposti Mustangien rivistöstä. Nurmialueelta löytyi myös tämä tyylikäs ’69 Ford Mustang Grande, jonka konehuoneesta löytyy 302-pikkulohko, mikäli scoopin kyljessä olevaan merkkiin on luottamista. Tämän ’70 Plymouthin ovissa komeilee ruutulipun keskellä itse maantiekiitäjä
4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. 0400 563 522 Marko Pohjalainen Myös huollot ja isommat työt vanhempiin jenkkeihin SOITA TAI LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA www.kauharacing.com ??. . . ??. . TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. USA-CARS .fi Puh. TERVETULOA NETTIKAUPPAAMME Kysy lisää: usaosat@kauharacing.fi Puh. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI. ??. ??. ??. ??. Pajakatu 10, 20320 Turku • 040 557 1147 / 040 588 8131 • turunsuperkoneistus.fi Moottorikoneistamo since 1979 AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen Varaosat ja tarvikkeet amerikkalaisiin autoihin Tule myymälään Salitunkatu 3, Salo tai tilaa verkkokaupasta: www.jenkkiosat.com myynti@jenkkiosat.com, 045 202 1536 TURUN SUPERKONEISTUS Monipuolinen konekantamme mahdollistaa miltei kaikki alaan liittyvät koneistukset ja korjaukset. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??. ??. . Meiltä löytyy myös kattava valikoima varaosia autoihin ja muihin moottoreihin. ??. ??
Sää suosi tänäkin vuonna ja jatkoa tapahtumalle on varmasti luvassa. Iltabileissä LumiLinnalla oli tarjolla neljän bändin kattaus, joista illan päätti The Go Getters. Autolla on mittaa liki 6 metriä ja moottorin koko on 500 kuutiotuumaa. Teksti ja kuvat: Petri Ruokamo Kemi 17.8. Tämä Lokomon herroja Tampereella aikoinaan kuljettanut ’68 Plymouth Fury III on kuulunut Kemin katukuvaan jo 70-luvun puolivälistä saakka. Main Street Cruisersin ja Kemin Mat kailun yhteistyössä järjestämä Rock ’n Roll Sum mer Circus keräsi Kemin ympärivuotiselle Lumi Linnalle parisen sataa ajoneuvoa sekä runsain määrin jenkkiautojen ja rockmusiikin ystäviä. ”Ainoat valitukset ovat kuuluneet liian kipeiksi tanssituista jaloista”, kuvaili tunnelmia Kemin Matkailun tapahtumapäällikkö Janne Pekkala. Nykyisellä omistajallaan Aki Ojalalla auto on ollut neljännesvuosisadan, toimien ajoittain myös ympärivuotisena käyttöautona. Kemiläinen Hot Shakes viihdytti yleisöä pävän mittaan rock’n rollilla ja rockabillyllä. Rokkisirkus 72 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Tekniikkana 318 cid + TF727 + 8 ¾" lukkoperä. Tämän jälkeen oli vuorossa harrasteajoneuvojen näyttely LumiLinnan parkkialueella, jossa myös paikallinen Hot Shakes soitteli rockabillyä päivän mittaan. Länsinaapurista saapui paikalle upeaa kalustoa, kuten Kåre Mogemarkin ’58 Cadillac 62 Eldorado Biarritz Convertible. Vuoden 1975 Cadillacissa kaikki on suurta. T oista kertaa järjestetty tapahtuma starttasi harrasteajoneuvojen kokoontumisella, josta jatkettiin cruisingilla Kemin merellisissä maisemissa
Pellin alla on 235 cid Stovebolt-kuutonen kolmivaihteisella manuaalilla. Suurimmaksi ostokriteeriksi Sinin mainitsema candypinkki väri on 12 vuotisen yhteisen taipaleen aikana haalistunut – vai olisiko sittenkin vain parantunut. Aleksi Valtokari sai kuusivuotisen projektinsa muutamaa detaljia vaille valmiiksi juuri ennen tapahtumaa. Petri Pasula haki tämän ’60 Chevy Biscaynen Nokialta Kemiin juuri tapahtumaa edeltävänä yönä. Niillä onkin oma paikkansa suomalaisessa autoiluhistoriassa. Ennen omistajanvaihdosta auto oli ehtinyt tarinan mukaan seisoa parisenkymmentä vuotta, mitä ei ehkä heti uskoisi juuri kiillotetun maalipinnan ansiosta. Pojasta polvi paranee ja takarenkaiden menekki on entisestään kasvanut. ”Hyvä auto perheellisellekin, kun on vain kaksi paikkaa”, kuvailee alukantisella 350-pikkulohkolla ja 4-vaihteisella manuaalilla varustettua ’74 Corvetteaan Juha Siponmaa. Autosta löytyy omistajansa mukaan ”perusvirit, ahdinta lukuun ottamatta”. Mikko Vaaraniemen omistaman auton pellin alla on 493-kuutiotuumaiseksi stroukattu isolohko. Torniolainen Markus Keränen etsi sopivaa ensijenkkiä useamman vuoden, hakukriteereiden kultivoiduttua matkan varrella 351-moottorisiin Mercuryihin. Laajat peltityöt läpikäynyt ’73 Dodge Challenger on muutettu ’70 R/T:tä vastaavaksi ja koneena on 512 cid stroukki-isolohko. Kyseessä on suomiauto, joka on vaikuttanut Kemin seudulla jo 1980-luvulla. Kyseessä on eräänlainen paluumuuttaja; 15 vuotta sitten Mika Tikkala toi auton Jenkeistä Keminmaahan, josta se kulkeutui sittemmin etelään. Petri omistaa auton poikansa Nikon kanssa. Rodiosastoa tapahtumassa edusti muun muassa Kari Kittilän chopattu ’29 Ford A Tudor perinteisellä Chevyn pikkulohkotekniikalla. Tämä kultainen vuoden 2012 Chevy Camaro kuuluu Riku Karjalaiselle. Tätä yksilöä vaalii Arto Huotari. 73 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Jere Peurasaari lunasti 351 Cleveland -koneisen ’70 Cougarin isältään Jukalta viitisen vuotta takaperin. Alkujaan 440 cid koneella varustettu New Yorker on jo aikoinaan ollut menossa rullaavana paaliin, mutta pelastettu viime hetkellä ja liikkunut sittemmin 318-koneen turvin. Tämä ’69 Dodge Charger on tullut Ruotsista Kemiin hiljattain. Persoonallisen värinen ’73 Chrysler New Yorker kuuluu torniolaiselle Sini Alariestolle. Tämän ’71 Mercury Cougarin kohdalla kaikki loksahti lopulta kohdilleen ja mies kertoo pitävänsä autossa etenkin keulan muotoilusta sekä 351 Clevelandistä. C3-korisen Corvetten muodot tulevat hyvin esiin sopivalla värityksellä. Värinä on mikäpä muu kuin Plum Crazy. Kaikki lava-Firebirdit ja Camarot eivät ole tyystin kadonneet
Sibeliustalolla ja sen välittömässä ympäristössä järjestettiin jo totuttuun tapaan CDLC.Con Fitted Fest. Auton peilit on itse mallinnettu ja 3D-printattu! 74 AMERIKAN RAUTA 7/2024. On ollut mukavaa huomata, miten jenkkikaluston osuus tapahtumassa kasvaa vuosi vuodelta, kun nuoremman polven harrastajat löytävät tiensä niiden pariin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Lahti, 10.–11.8. Creme de Creme de La La Creme Creme Sisätiloissa näytillä oli jyväskyläläisen Matti Nissisen ilmajousitettu ’00 Vette, jonka leveämmät etulokasuojat ovat omaa tekoa, takalevitykset taas tuntemattomat valmisosat
Järjestävän tahon omassa käytössä on tämä Comptonista Ruotsin kautta Suomeen rantautunut ’64 Impala ”Death Low” hydraulilowrider. Sakari Vuorisen uusikorinen Challenger makaa ilmajousineen melko maanpinnassa. Vinhavan Ode vaihtoi Amerikan Raudassa joitakin vuosia sitten esiteltyyn Impalaansa ikään kuin auton 60-vuotislahjana pinnavanteiden tilalle Supremet ja lisäsi 60-lukuiseen lowrider/ mild custom lookiin sopivat Bellflower-putket. Uutta ja vanhaa yhdistelevän rakennuksen arkkitehtuuri luo tällaiselle exhibitiolle huikeat puitteet. Eleanorin rinnalla Sibeliustalon aulassa oli Lassi Eskelin aito Shelby GT 500 ’67. 75 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Sibeliustalon takana katseet vangitsi Miska Kähkösen hiilikuitulokarinen C5-Corvette. Tämän lehden kantta koristava Pietari Markon Eleanor, tai tuttavien kesken Ellinoora pääsi Sibeliustalon sisätiloihin paraatipaikalle. Vilho Ahlqvist tuli Lahteen Kangasalta hydrauleilla varustettuine ’60 Buickeineen. Lassi on CDLC.Coorganisaation puuhamies Antin isä, joten harrastus kulkee verenperimänä. Vihreät ajovalot ovat hauska detalji. Täytyy sanoa, että Electran patina on komea
Järjestäjien valinta kohdistui tällä kertaa Jouko Sydänmaan ’64 Impalaan. Henri Ollikaisen ’31 Tudorin kuosia voisi kuvailla uskottavaksi. Keltaiset sivulasit tuovat kokonaisuuteen pikantin 60-lukuisen säväyksen. Teemu ajoi koko ylätason läpi tyylikkäästi yksi pyörä ilmassa. 76 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Kustomit katolla Tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa palkintoluokkana myös Lowrider. Lowridereita nähtiinkin paikalla mukava kattaus, valtaosa niistä Supremeskerhon kalustoa. Siihen osallistuivat myös Henna ja Thomas Jokilahti nätteine ’64 Impaloineen. Päivän vaikuttavimmasta sisääntulosta vastasi Teemu Peittola '72 Cadillaceineen. Turku Kustom Show järjestettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Kauppakeskus Skanssin parkkihallin katolla, joka onkin paikkana tämänkaltaiselle tapahtumalle hämmästyttävän hyvä – tilava, valoisa ja siisti. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Turku, 17.8
Maukkaan näköinen kokonaisuus on myös Jari Kuortin ’48 Chevy Fleetmaster, joka edustaa tyyliltään sitä kustomien ja lowriderien häilyvää rajapintaa. Se on omistajan kertoman mukaan ainoa Suomessa lajissaan. Kun järjestävä kerho kantaa nimeä Hot Rod Bikers, on selvää, että myös pyörät ovat näkyvästi edustettuina näyttelyssä. Myös sisusta oli kauttaaltaan siisti ja valkoiseksi verhoiltu! Harrasteparkkia komisti myös tämä ’77 Aspen R/T Super Pack T-Top. Parhaana kustomina palkittiin ansaitusti Arto Riipin Amerikan Raudan kannesta tuttu Studebaker Dictator ’37. Etukeno California rake vie ehkä ajatukset Bellflower customeihin, mutta väliäkö kategorioilla, kun lopputulos on joka tapauksessa hieno. Näyttelyssä oli mukana myös useita osaja kustomtaidekauppiaita. Etummaisena Kasipallo MC:n Kari Rostedtin H-D Chopper. 77 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Eipä silti, tämäkin ’58 Mercury Montclair oli aivan upeassa alkuperäiskunnossa, vaikka yleisön puolella olikin. Skanssin yläkansi oli jaettu kahteen osioon, näyttelyyn sekä harrasteparkkiin, joka oli osan päivästä niin täysi, että autoja jouduttiin ajattamaan myös parkkihallin puolelle. Tällä maukkaalla Kaiser Kustomilla saapui paikalle Milla Klemetti. Parkkihallin puolelle oli ajatettu tämäkin Suomi-kustom ’64 Chevy, joka herätti huomiota suorakylkisyydellään. Esko Lehtosen ’32 Chevy on tuoreine turkooseine väreineen todella komea näky. Yksi niistä oli pinstraippari Jari Kedonperä, jonka Econoline on aikakauden mukaisine teksteineen vaikuttava näky. Aro Yhtymän uutena maahantuoma auto on täysin alkuperäisessä kunnossa ja museorekisterissä
Päivän ohjelmaan kuului pin-up-kilpailu sekä tietenkin parhaiden ajoneuvojen palkitseminen. Teksti ja kuvat: Marco Planting Avesta, 27.7. Letka porttien takana oli pitkä, kun ovet aamulla avattiin. Amerikan Rauta onnittelee 20-vuotiasta Rat Fink Reunionia ja toivottaa tapahtumalle pitkää ikää! Most Bitchin Bike -palkinnon sai tukholmasta saapunut Janne Andersson. Håkan haluaa nostaa esille pohjoismaalaista osaamista ja siksi tänä vuonna tapahtuman paitakuvan oli tehnyt Mannermaan Pekka, eikä Japanin Mooneyesin Wildman, kuten yleensä. Håkan Johansson on monessa mukana. Taiteilijakattaukseen oli tänä vuonna panostettu. Tapahtumassa nähtiin tuttuun tapaan kaikenlaisia USA-valmisteisia autoja, sekä muutama eurooppalainenkin. Micke Forsin aikoinaan rakentama rodi kulkee Fordin Y-lohkon voimin. Mies pyörittää Ruotsin Mooneyesia, rakentaa autoja asiakkaille, toimii Wheels Magazinen päätoimittajana sekä järjestää Moon Bike Showta ja nyt jo 20-vuotisjuhliaan viettänyttä Rat Fink Reunionia. Kellison säväyttää aina. Juhlavuosi 78 AMERIKAN RAUTA 7/2024. S ateisesta lauantaipäivästä huolimatta Avestaan saapui 1 400 kävijää tähän juhlatapahtumaan. Tunnettu hahmo pienoismallipiireissä, Claes Beck-Friis, oli tuonut esille useita tuttuja rakennelmiaan vuosien takaa. Pisimmän matkan paikan päälle oli matkustanut Kustom Kulture Show’ssakin nähty Tiki Tony Kreikasta. Kaikki hot rodit eivät ole lättäpäällä. Tämän yksilön omistaa Charlie Swordsson Falunista
Håkan Lindsbergin omistama 3-window on yksi Ruotsin vanhimmista rodeista. Mies taitaa olla tykästynyt kolmekutosiin, tallista löytyy nimittäin myös Pick-up, 5w sekä Roadster… Yksi maukas venekin oli saapunut paikalle. Fredrik Eriksson taisteli urheasti sadekuuroja vastaan ja sai vedettyä asiakkaan autoon maukkaat straipit. Mies rakensi autoaan pikku hiljaa 30 vuotta. Suomalainen kustom-rakentaminen palkittiin jälleen kerran. Ellivuoren Euro Natikoissakin nähty Anglia Panel on avestalaisen Kurt Ljungkvistin aikaansaannos. Coolest Custom -palkinto. Petri Terhon aikanaan luoma Buick on monen muun suomalaiskustomin tapaan nykyään ruotsalaisomistuksessa. Auto oli pitkään eteläisessä Ruotsissa käyttämättömänä ja nyt se saa hellää huolenpitoa uuden omistajan toimesta Tukholmassa. Sen rakensi jo 50-luvulla Lette Djurberg kaveriksi Roadsterille, jonka mies muuten edelleen omistaa. Isolohkolla ja 4-vaihteisella Munciella varustettu laite valittiin parhaaksi hot rodiksi. Kauniin ’36 3-window Fordin on rakentanut Allan Erikanders. Karl Erik Ljung toi näytille Tampereellakin nähdyn T-hotin. Jonas Westerberg on kiertänyt ahkerasti kesän tapahtumia pikkiksellään. 79 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Hieno patinamaalaus on hänen tyttöystävänsä Emelie Grannas Gullikssonin käsialaa. Hänet tunnetaan myös taitavana kynäruiskumaalarina jo 80-luvulta lähtien. Auto oli inspiraationa myös Peksun tekemälle tapahtumakuvalle
Perjantain rokkibileillä alkanut tapahtuma jatkui tuttuun tapaan lauantain ulkoilmanäyttelyllä ja rastiajolla, ja huipentui Drive-In-elokuvaesityksen jälkeiseen rokkikonserttiin. Tässä alueella kurvailee kajaanilaisen Marko Tuhkasen ’56 Bel Air Sport Coupe. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Pentti Kallinen ja Tero Niemeläinen Nurmes, 16.–17.8. 80 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Nurmeksen Drive-In & Rock järjestettiin jo kolmatta vuotta Hyvärilän PielisAreenalla. Kaikkiaan kyseessä oli jo tapahtuman 11. Sadetta ja paistetta Potvin Racing Camsiä mainostaa kuopiolaisen Mikko Jauhiaisen upea tälle kesälle valmistunut ’32 Roadster. kerta
Shelby look Mustangeja on Suomessa oikeastaan yllättävän vähän. 81 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Matching Numbers -yksilön tekniikkana on 340 ja nelivaihteinen manuaali. Perjantain tähtiesiintyjänä nähtiin ruotsalainen Go-Getters. Juuso Maran ’65 Impala edusti Nurmeksen paikallista kalustoa. Ensimmäistä kertaa käydyn Miss Drive-In Rock -tittelin sai lahtelainen Pauliina, jonka myös järjestäviin tahoihin kuuluva Wolfbound Cruisers valitsi suosikikseen. Tapahtuman järjestäjä Timo Pelkonen saapui paikalle museorekisteröidyllä ’71 ’Cudallaan. Drive-In-elokuvana esitettiin tällä kertaa Hurriganesin tähdittämä vuonna 1976 ensi-iltansa saanut Kuumat Kundit. Sisätiloihin oli rakennettu varsin vaikuttava suohirviösomistus, joka oli hauskan erilainen idea rottakuosisten autojen yhteyteen. Tämä kuuluu nurmeslaiselle Juhani Toloselle. Perinteeksi muodostuneeseen tapaan lauantai-illan ohjelmaan kuului rastiajo, jonka tehtäviin kuului muiden muassa pussinheittoa. Jos ’65–66:t unohdetaan, aitoja taitaa löytyä selvästi enemmän. Lauantai-illan rokit huipentuivat kotimaisen Honey-B & T-Bonesin esiintymiseen Aija Puurtisen johdolla
Rekisterikilpikin sen kertoo, auto on ’63 Cadillac. Kolmenelosessa oli nimittäin pelkät Kalifornian laput paikallaan. 82 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Malmin lentokentällä nähtiin syyskuun alun lämpimässä säässä uskomaton määrä autoja ja ihmisiä, ja paikalla järjestettiin jopa Drive-Inleffanäytös, jossa esitettiin Blues Brothers -elokuva. Olipa upea päätös Malmin Pre-Party-kaudelle, eikä toivottavasti se viimeinen kerta kentällä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Helsinki, 6.9. Lokasuojien Fuel Injection -tekstit eivät johda harhaan, vaan Kaj Tarvaisen auton keultalta löytyy tosiaan monipisteruiskun ruokkima LS-tekniikka. All summer long Pitkämatkalaisen palkinto olisi kuulunut tälle rodille, ainakin kilvistä päätellen. Tällä kertaa ei taidettu tehdä ennätystä Nomadien määrässä, vaikka oli viisvitosia paikalla peräti kolme kappaletta
Malmin Pre-Party on myös siinä mielessä miittinä erikoislaatuinen, että sinne saapuu valtavasti huikean hienoa autopelin loppupään kalustoa. Hienous ei jää pelkästään ulkokuoreen, vaan konepellin alta löytyy viritetty lättäpää. Saarelan Kartsan viime kesänä Ruotsista hankkima ja viime talven mittaan tähän kuosiin kustomoima ”Lucky Shot” ’50 Mercury on yksinkertaisesti upea. Kuortin Kimmo tuli tällä kertaa paikalle oranssilla ’70 GTX:llä, joka vaihtoi omistajaa pian syyskuun cruisingillan jälkeen. All summer long Ei, se ei ollut Bob Falfa, vaan Ola Rautauoma vastikään hankkimallaan ’55 Chevyllä, jonka stuukissa oli paljon Graffitia ja mennyttä aikaa aina punaisella plyyshillä verhoiltuja erillispenkkejä ja salmiakkitikattuja vinyylisiä ovipahveja myöten. Kude kuului hakeneen juuri ennen Malmia autoon pitkästä aikaa leiman. Tämä ’68 Satellite olisi ollut myynnissä 36 500 eurolla. Pitkän linjan cruisingkalustoa edustaa Petri Hälvän jo 80-luvulla tähän kuosiin entisöimä ’50 Mercury Sport Sedan, joka on ollut jo vuosikaudet Pharoahs-kerhoon kuuluvalla Mika ”Kude” Kuittisella. Konehuoneessa huomion kiinnitti 400-pikkulohkon päälle asennettu erikoinen Edelbrockin X-C8 Cross Ram -imusarja! Markus Salinin luiskaperä muistetaan 10 vuoden takaa Amerikan Raudan kannesta, ja on edelleen upeassa kuosissa, vaikka Markus kiertää autolla perheineen ahkerasti tapahtumia ympäri Suomen. Siitä esimerkkinä tämäkin kuin uusi ’57 Bel Air Convertible. 83 7/2024 AMERIKAN RAUTA. 440-isolohkolla varustetun hardtopin kerrottiin olevan 11 sekunnin katuauto
Oskin tapaan Kerma CC:tä edustaa myös Tommi Tikanoja, joka saapui paikalle juuri valmistuneella ’32 Roadsterillaan. Monet olivat tuoneet paikalle retkituoleja, ja saattoipa tunnelmasta nauttia aitoon Amerikan malliin pickupin lavalla olleesta pöydästäkin käsin, aurinkovarjon alta. Tapahtuman uusimman pään kalustoa edusti tämä ’23 Mustang California Special. Maalarimestari Sami Härmälän ’60 Cadillac on maukas näky dollarinvihreine väreineen ja 20-tuumaisine vanteineen. 84 FHRA Cruising Pre-Party AMERIKAN RAUTA 7/2024. Tämän ikäluokan Custom Cruisereitakaan ei tule vastaan liian usein. Myös Cyber Orange -värisen avon rekisteritunnus muistuttaa, että on kyse GT California Specialista. Jo 60-luvulta asti Fordin mallikarttaan kuulunut CS-optiopaketti tuli Euroopan markkinoille ensimmäistä kertaa vasta viime mallivuodelle. Pidempään Amerikan Rautaa lukeneet muistavat varmasti lehdestä Oskin bomber-henkeen maalatun ’58 avo-Edselin. Mauton tallin Petri Koivuniemi saapui tällä kertaa Malmille tällä maukkaalla Pontiac-kustomilla. Oskin kesäkauden käyttöautona toimii nykyisin tämä Willysfarmari, joka on varustettu Moparin Slant Sixillä! Dartista on kotoisin myös auton etuakselisto tehostettuine ohjauksineen. Porschen harmaalla värillä maalattu auto on yksinkertaisesti upea
Römpällä on suunnitelmissa entisöidä 383-isolohkolla varustettu auto alkuperäiseen loistoonsa. Lähinnä Tatua arvelutti runsas ilmankosteus, joka tuppaa yöaikaan huurruttamaan tuulilasin tehokkaasti. Autoja oli FHRA:n laskelmien mukaan paikalla yli 1000, mikä pitää varmasti paikkansa. Perttu Sikanen ajaa kovaa yli 1000-heppaisella turbo-Bemarillaan, mutta perheen cruisingpelinä toimiva kuvankaunis ’57 on museokatsastettu alkuperäisine kutoskoneineen! Jos tekoälyn pyytäisi tekemään kuvan modernista patina truckista Detroit Steel Wheelin vanteilla hylätyllä lentokentällä, se saattaisi näyttää juuri tältä. Mika ”Römppä” Grönberg myi uskollisen käyttö-Raminsa tuttavalleen ja hankki tilalle reilusti vanhemman avolavan, ’69-mallisen D200 Camper Specialin. Arizona Beigellä ja Demitasse Brownilla maalattuja Classiceja valmistui kaikkiaan 2000 yksilöä toukokuun ja heinäkuun 1978 välillä. 85 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Kouvon Tatu ajeli Lemiltä saakka Malmille Roadster Pickupillaan. ’78 Eldorado Custom Biarritz Classic edustaa isojen etuvetoisten loppuhuipennusta. Sami Martiskaisen ’54 Ford F100:n kokonaisuus on yksinkertaisesti liian täydellinen. Näitäkin on näemmä ainakin kaksi Suomessa. Kenttä oli tupaten täysi. 17-tuumaiset Jack Wheeler -peltivanteet sopivat hyvin madallettuun bubble-Capriceen
Nokalta kun löytyy tuore 6,2-litrainen Hellcat, joka tuottaa miedoimpanakin versionaan tehtaan jäljiltä yli 700 heppaa. Burnout Tässä ’72 El Caminossa oli juuri sellainen autenttinen patina, jota näkee edelleen päivittäisessä ajossa olevissa Caminoissa Kaliforniassa. Museokuntoisen oloinen ja hyvin siisti ’77 Nova olisi ollut myynnissä 7700 eurolla. Illan parhaista burniksista taisi vastata Elias Vilkki ’20-mallisine Willyksineen. Tämän korimallin GM:t painuivat allekirjoittaneen mieleen aikoinaan Autopartio 525 -sarjakuvista. Kumi paloi kuitenkin iloisesti ja tuntui siltä, että jenkkien osuus kalustosta oli suurempi kuin alkukesästä. Autoa liikuttelee Sniper-ruiskun ruokkima 500-hevosvoimainen isolohko. Renkaiden pitovaikeuksista vastaa Chryslerin 392 Hemi, jonka turvin patinarodi kulkee varmasti vähintäänkin tarpeeksi. Party 86 AMERIKAN RAUTA 7/2024. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Vantaa, 16.8. Ei, nyt ei puhuta siitä Kiikalan kiihdytystapahtumasta vaan Heurekan parkkismiitistä. Jari Huttusen ’69 Camaron rekisteritunnus paljastaa moottorin koon – SS-427. Elokuun cruisingin aikaan sää oli melkoisen harmaa, ja tipautteli se muutaman pisaran vettäkin. Marco Käyhkön ’69 Swinger seisoi parkissa pelti auki, eikä syyttä
”Keep a knockin’ but you can’t come in…” Christine-koppainen ’58 Fury tekee aina säväyksen ja herättää kunnioitusta, vaikka kyse olikin Stephen Kingin kirjallisesta luomuksesta, eikä tositarinasta. Tuusulalaisen Markku Wikholmin Chevrolet Colorado ei ole kompaktista koostaan huolimatta mikään neloskoneinen Baywatch-pickup, vaan pellin alta löytyy mini truckia pirteästi liikutteleva Vortec-V8. 87 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Tämä taisi olla ensimmäinen vastaan tullut mustakilpinen tämän korimallin Vette. Sami Salmela oli tullut Heurekalle Ylivieskasta viime numerosta tutulla ’69 Javelinillaan. Tämän hillitynharmaan ’85 Z28:n BBS RK -vanteet olivat kolmoskoppaiseen täydellinen valinta. Myös turboahdetulla Vortec-padalla varustettu Trans Am sauhutti kumia kevyen näköisesti. 3Gen-Camarot alkavat näyttää vuosi vuodelta paremmilta. Kyseessähän oli mallivuodelle 1991 tullut C4-mallipolven facelift, johon tuli samantyyppinen perä kuin ZR1-versiossa. Amerikan Raudan mallinakin nähty Janita Piiroinen saapui paikalle yhdellä Suomen legendaarisimpiin kuuluvalla katuautolla, Pata Ekmanin aikoinaan pieteetillä rakentelemalla Novalla, joka oli aikoinaan myös yksi maan nopeimmista katuautoista. Vantaallakin se aiheutti välillä pientä hämmennystä sireenin soitollaan, kun väki luuli paikalle tulleen oikean maijan. Kingin kirjassahan auto tosin oli neliovinen Fury, jollaista ei tehtaalta tullut lainkaan. Tämä poliisiauto on ollut kuluneena kesänä tuttu näky tapahtumassa kuin tapahtumassa
Hardtopkartanoauto Teksti ja piirros: Janne Kutja Entäpä jos vuoden 1959 Fordin lippulaivamalli olisi ollutkin 2-ovinen Hardtop-farmari. 88 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Kutjan kuva
Tolppien kallistaminen sinänsä on oma hommansa, mutta työläin osio olisi varmaankin rosterilistojen muokkaaminen. Aihioksi valikoitui 2-ovinen runsaamman listoituksen vuoksi. Listalla kalleimpana mallina ollutta Country Squire -mallia puukylkineen ei haluttu valita, ja kuten mainittu, ei sitä 2-ovisena ollut saatavanakaan.Kattoa madallettiin lievästi ja konseptiauton tyyliin sopivasti. Kallistusta tehtiin niin paljon, kuin mahdollista niin, että se näyttää sivuprofiilissa vielä luontevalta. Värityksessä pitäydyttiin alkuperäisessä kaksiväriteemassa, jossa katto ja kyljet ovat siniset ja etuosa sekä takaluukun yläosa valkoinen. Sisusta tällaisessa hieman erikoisemmassa mallissa voisi olla esimerkiksi aikakauden erillispenkit edessä ja takana keskikonsolin jakaessa tilan. 89 7/2024 AMERIKAN RAUTA. Etenkin ikkunoiden ympärillä saa olla kiiltävää, kun puhutaan tämän aikakauden Hardtop-malleista. Katon ohella muita korimuutoksia ei ole tehty, ainoastaan ovenkahvat ja joitakin yksittäisiä merkkejä poistettiin. Tolpista on otettu arviolta puolentoista tuuman siivut. Kuljetuskapasiteetti kärsii toki, mutta nyt ei oltu perhemallia tekemässä. B/C-pilaria kallistettiin, jotta oltiin suurin piirtein samoilla linjoilla kallistetun takalasin kanssa. F armarimalleissa on paljon mahdollisuuksia tutkia ajatuksella entäpä, jos olisi ollut, eikä välttämättä oikeankaan version toteuttaminen vaadi ihan mahdottomuuksia. Pölykapselit valittiin saman konsernin pari vuotta vanhemmasta ’57 Lincolnista. Fordilla oli vuonna 1959 tarjolla farmarimallia kolmessa eri mallisarjassa, joista kaksiovisena oli saatavilla kahta halvinta – Country Sedan ja Ranch Wagon. Ei tälläkään kertaa. Kattoa on myös lyhennetty, jotta takalasia saatiin kallistettua eteenpäin
Toivon, että saan vielä nähdä auton joskus valmiina ja nimenomaan sillä oikella 426 Hemillä! Tällä kertaa on tunnustusten vuoro. Lisää vain Hemi. Kun laitoin ilmoituksen nettiin sunnuntaiiltana, alkoi heti maanantaiaamuna puhelin soida! Yksi yhteydenottajista oli vanha tuttuni Saarelan Ilmo, joka kysyi, olisinko kiinnostunut vaihtamaan DeSoton aitoon ’66 Hemi Charger -projektiin. Nimittäin vannoutuneella Ford-miehellä on historiassa myös pari syrjähyppyä Mopareiden kanssa. Sieltä se sitten muutaman kymmenen vuoden päästä rahdattiin Suomeen. Molemmissa oli vieläpä Hemi-koneet! Teksti ja kuvat: Ville Sievers Sisustan osatkin olivat varsin hyvässä kunnossa. 90 AMERIKAN RAUTA 7/2024 Muumio muistelee Hemi-syrjähyppyjä Siinä se oli. Kahdella 4-kurkkuisella Holleyllä alun perin varustetun sellaisen. Säilytin autoa jonkun vuoden kuivassa hallissa ja keräsin motivaatiota sen entisöimiseen, mutta en sitä vain mistään löytänyt. Totta kai ehkä noin 40 vuotta ladossa oli tehnyt tehtävänsä, mutta kokonaisuutena kuitenkin hieno projekti. Ohhoh! Minä, Ford-tartunnan 1978 saaneena ja sitä ilman taukoja siitä lähtien hoitaneena omistin nyt aidon ’66 426 Hemi Chargerin. Sisusta oli täydellinen ja kaikki koripellit kiinni. Samaan aikaan mulla oli vielä edellisissä Muumio Muistelee -jutuissa seikkaillut Fairmont Futura, ’66 Fairlane 390 GTA suomiauto ja olikohan se 429 ’70 Torino GT:kin, joten pitkän harkinnan jälkeen myin Chargerin kaverilleni Ylöjärven suunnalle, missä se on nykyään entisöinnin kohteena. Sisäistin kyllä, mikä löytö auto oli, mutta kun se ei vain tuntunut iskevän tajuntaan ja hermoratoihin niin kuin sen olisi pitänyt. Hyvillä varusteillakin auto oli: 4 x sähköikkunat, tehostetut levyt edessä, radio ja kuskin puolen sisältä säädettävä peili. Charger oli tullut Suomeen Kanadasta. Pienten pohdiskelujen jälkeen DeSoto siirtyi Ilmolle ja Charger minulle. Sitä oli käytetty Hemi-kiihdytysauton veturina, ja kun tuosta kilpurista oli moottori hajonnut, korvaava tuote otettiin vetoautosta, joka sitten työnnettiin siitä suoraan latoon. L ankomiehen siirryttyä huoltamaan taivaallisen nopeita ja upeita suihkukoneita noin 10 vuotta sitten, mulle tuli tehtäväksi realisoida pari 80–90-lukujen taitteen Jaguaria, toinen V12 ja toinen kuutosella, sekä myös ’56 Desoto Fireflite 2d HT 330 cid Hemillä. Hemi Chargereita automaatilla valmistettiin vuonna 1966 kaikkiaan 218 kpl sen tiedon perusteella, joka minulla on. Konehuoneessakin oli vielä ohjaustehostimen pumppu sun muut tykötarpeet sidottuna rautalangalla kiinni lokariin. Hemi ladosta. 8 ¾ lukkoperä oli paikallaan ja 727-hemiautomaatti takakontissa. Aito 426 Hemi Charger. Auto oli täydellinen muuten, paitsi siitä puuttui jyvä keulalta. Ei kovin kaksisessa kuosissa ja ilman tekniikkaa, mutta kuitenkin.. Konehuoneen johdot olivat vielä nipussa siltä jäljiltä, kun Hemi oli nostettu nokalta ”parempaan käyttöön” vuosikymmeniä sitten
Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 28.11.2024 700 hepan vaparinorsu se u raa va ss a nume ro s s a Tuhkas ta t imant iksi Kool Blue Chevrolet Corvette 427 ’66. Monarch Club Coupe ’49. Kun pitkään etsitty ja Amerikasta saakka itse haettu harrasteauto tuhoutuu, kysyy tilanne suomalaista sisua. Elokuun lehdessä esiteltiin Mercury-mies Jani Huhtamäen säilymäihme ’50 avo. Kahdeksan vuoden työn tulosta tarkastellessa voi hyvällä syyllä todeta, että tavoite on saavutettu. Jukka Juopperi päätti rakentaa lähes toivottomasta romusta paremman, kuin se oli ollut koskaan. Jättiraportti Las Vegasin pelikaupungin meganäyttelystä! SEMA Show Dodge Coronet R/T Hemi ’67. Riihimäkeläisen Heikki Höltän Super Stockia henkivä Coronet on tinkimättömästi läpikäyty niin päältä kuin altakin, eikä tekniikka koreaa ulkokuorta häpeä. Muskelia löytyy konehuoneesta, siellä nimittäin työskentelee 528-kuutiotuumainen alumiininorsumotti. Nyt on Janin klassiseen tyyliin kustomoiman ’49 Coupen vuoro – vaan sepä ei olekaan Mercury, vaan Kanadassa valmistettu Monarch! 91 AMERIKAN RAUTA 7/2024
179 900 € sis.alv. LINCOLN Navigator 2019 L Reserve 4WD 3.5, 8-hengen, 66 000 km, Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, sumuv., alut, älypuh.integr., sadetun., kaadettavat takaist., ym. järj., katveavustin., avaimeton käyn.,nahkaverh., nopeusraj. säädin. DODGE Ram 2024 1500 Regular Cab 5.7 SLT Hemi 4x4, mäkilähtöavustin, airbag, per.kamera, vanteet, vetokoukku, ajonvak. DODGE Ram 2022 1500 TRX Crew Cab 6.2 V8 Supercharged 4x4, 711 hv, Suomi-auto, 44 000 km, Level 2, Rambar, Retrax-lavarulo, lisäpitkä, ajonvak. adapt. ist. 96 900 € sis.alv. 149 900 € sis.alv. 66 900 € sis.alv. tunnistin, rengaspainevalv., ym. 265 526 € sis.alv. muistilla., ajonvak. 77 900 € sis.alv. 114 900 € sis.alv. järj., p-tutka, mukautuva vakionop. ist. Valtuutettuna Dodge ja Ram -huoltona pidämme autosi kunnossa vuoden ympäri. muistilla. DODGE Ram 2024 1500 Longhorn Crew Cab 5.7 Hemi 4X4 A, ajonvak. DODGE Charger 2024 SRT 6.4 Scat Pack, aut., avaimeton käyn., katveavustin, navig., sähkös. järj., katveavustin, led-valot, p-avustin., avaimeton käyn., nahkaverh., sähkös. Lisäksi taidamme muidenkin amerikkalaisten autojen huollot ja korjaukset! Voit myös jättää renkaasi säilytykseen rengashotelliimme. ajovalot, kaarrevalot, törmäysvar., ym. DODGE Ram 2022 1500 Classic Warlock Crew Cab 5.7 Hemi 4X4, 124L-polttoainetankki, Suomi-auto, Level 2, Rambar, Retrax-lavarulo, lisäpitkä, ajonvak. järj., katveavustin., avaimeton käyn., nahkaverh., nopeusraj. Avoinna Ma-Pe 9–17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi FHRA MALMI PRE-PARTY RIDE-IN OULU MOTOR MEET YLI 20 SIVUA TAPAHTUMIA! CADILLAC SERIES 62 COUPE ’60 CHEVROLET BUSINESS COUPE ’38 DODGE CHALLENGER SE ’70 FORD COUNTRY SEDAN ’59 FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’66 HARLEY-DAVIDSON FL ’50 LISÄKSI ESITTELYSSÄ HAYRIDE JAMBOREE JA SORA L ENSI 70 02 45 -2 40 7 PAL VKO 2024-48 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta R a utaan • 7/ 2 02 4 • 11 ,9 € KASARIMUSKEL I 590 HV CHEVROLET CAMARO IROC-Z 5.3 TURBO ’88 FORD MUSTANG FASTBACK 5.0 COYOTE ’67 AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 24 NR O 95 ”S E TE KE M IN EN O N M U KA VA A, M U TT A SIT TE N , KU N SE O N VA LM IS , N IIN SIT TE N H Ä N SE O N N Ä H TY ”, PIE TU TU N N U ST A A. järj., rengaspainevalv., 3-hengen ohjaamo, ym. muistilla., äänentoistojärj., ym. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS CADILLAC Escalade 2024 ESV Sport Platinum 6.2 V8, 10 000 km, 24-tuumaiset Dub-vanteet, nahkaverh., rengaspainevalv. 113 900 € sis.alv. 158 527 € sis.alv. ist. ”. järj., adapt. DODGE Challenger 2023 SRT Hellcat Jailbreak Redeye 807HP, ajonvak. tunnistin, rengaspainevalv., ym. ajovalot, avaimeton käyn., nahkaverh., p-tutka, sähkös. järj., katveavustin., ledit, p-kamera, avaimeton käyn., rengaspainevalv. DODGE Ram 2024 1500 Crew Cab Longhorn 5.7 Hemi 4x4, ajonvak