Amerikan Rauta 08/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TA I O N SIE LL Ä N IIT Ä U SE A M PIA , M U TT A KY LL Ä N IIS TÄ M O N ET O N JO PA R IS SA KE SÄ SS Ä U N O H TA N U T.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Kooler than cool Saurun paksukuonot SEMA SHOW LAS VEGAS. SIX-5 AMERIKASSA JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI FORD ’41 BUSINESS COUPE DODGE D100 PICK-UP ’ 59 & DODGE TOWN PANEL ’ 58 Chevrolet Chevy II ’67 • AC Cobra Replica Ford Roadster ’32 • H-D ”Evildirt” DeSoto Firedome Convertible ’57 Imperial Crown Southampton 4D HT ’61 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: os a 4 Siipi-Moparit HANNU KAUNISMÄKI [556] & CRC BRÄKLEEN TEAM voitokkaasta vuodesta 2016! SAAVUTUKSET CLASS 1: • SVKMK Cup 2016 kultaa • NORDIC CHAMPIONCHIP 2016 pronssia TERVETULOA TAAS KANNUSTAMAAN! RIKON RATAENNÄTYKSIÄ JÄLLEEN 20.–21.5. 2017 BOTNIARINGILLÄ SISU CLASSIC RACE PM -KISOISSA KIITOKSET: • Päämekaanikko • Työkalut • Kuljetuskalusto • Varusteet • Teippaukset • Ruokahuolto ERITYISKIITOKSET: kiittävät yhteistyökumppaneitaan R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 6 • 8,9 € 6 414887 002455 1 6 8 70 02 45 -1 60 8 PAL VKO 2017-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 08 /2 016 N RO 32 ”JÄ TIN M IN Ä YH D EN IS O N V IR H EE N KIN TU O H O N
AUTOILUN AJANKUVAA AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 08/16 • Hinta 8,90€ Road trip: huolt oasem akierro s Tulev a klassi kko: Rover 820 ti Kisois sa ja kadul la: Irmsc herin histor ia MUSEOTONNARI Sa ab 90 00 Tu rb o ‘85 Honda MTX 125R ‘83 Mökkipyörästä museorekisteriin entisöity satapiikki Ruostetta Ruotsista Naapurimaan tuotteet kotimaan metsissä Räätälöityä tilaa Koripajojen komeat farmarimuunnokset Sadun sininen Opel Rekord Coupé ‘71 08 /1 6 36 84 80 -1 60 8 • PA L VK O 20 17 -0 2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ho nd a M TX 12 5R ’83 • Op el Re ko rd 19 00 L Co up é ’71 • Sa ab 90 00 Tu rb o ’85 • Sim ca Aro nd e M on tlh éry ’62 • Vo lvo 14 2 ’72 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Jokaisella autolla on tarina
Kun lähdimme huoltoasemalta jatkamaan kohti Vegasia, apukuskin paikalla istunut Hannu kysyi, kuinka kauan matka saattaisi vielä kestää. Vaan aika realistiselta se kyllä nyt tuntuu. Sisältyisikö kovasanaisen Trumpin valintaan myös viesti siitä, että tekopyhyyden ja hyssyttelyn aika on ohi. Emme kuitenkaan ehtineet ajaa kymmentä mailia, kun eräässä pitkässä alamäessä jono yllättäen pysähtyi kokonaan kaikilla kaistoilla. Seuraavan mäen noustuamme range olikin lyhentynyt jo 30 maililla, ja huokasimme helpotuksesta, että olimme pysähtyneet edelliselle mahdolliselle paikalle tankkaamaan. Muutosta meininkiin on kaivattu, eikä sivistyneistön äänenkannattajaksi leimautunut Clinton vanhan vallan kytköksineen sellaista arvatenkaan tuntunut lupaavan. Ainakin alkuun Trumpin valinta näyttäytyi meille suomalaisille amerikanautoharrastajille siinä mielessä positiivisena, että dollarin kurssi euroon nähden laski pitkästä aikaa noustuaan jo vuosia. Viimein avautui suora, jonka oikealla puolella näytti olevan huoltoasema, ja kurvasimmekin sinne tankkaamaan, kun matkaa tankillisella näytti olevan jäljellä enää kolmisenkymmentä mailia. On mahdotonta sanoa, kuinka uudenlainen Yhdysvaltain presidentti meihin täällä maailman toisella puolen vaikuttaa – vai vaikuttaako lopulta juuri mitenkään. ”Tää ei oo todellista”, tuumasin tuskastuneena, kun olimme puolessa tunnissa edenneet ehkä varttimailin verran. Siinähän kävi aika perinteisesti. P ari viikkoa takaperin, matkalla Los Angelesista SEMA Show’hun Las Vegasiin, päätimme pysähtyä syömään Peggy Sue’s 50’s Dineriin. ”Tunnin plus tietyöt ja yllättävät ruuhkat”, vastasin muistaen muutaman vuoden takaisen reissun, kun normaalisti reilut neljä tuntia kestävä matka venyikin tietöiden vuoksi seitsemään tuntiin. Moni taisi ajatella, että ei ole todellista, eihän tuollaisesta huutelijasta ja tv-viihdehahmosta nyt mitään presidenttiä tule. Sen 80-luvun presidentin vaalislogan taisi muuten olla ”Let’s Make America Great Again”. presidentti aikoinaan muuan lännenelokuvistakin tuttu Reagan, joten liekö tuo tosi-tv sitten taustana paljon kummempi. Bensahan siellä maksoi tietysti melkein dollarin gallonalta enemmän kuin edellisessä pysähtymispaikassa, mutta seuraavaa asemaa ei kannattanut jäädä enää odottamaan. Toisaalta tuon ennakkoasenteenkin ymmärtää – Trump oli esittänyt etukäteen melkoisen rajuja mielipiteitä ja lupaillut aikamoisia juttuja suuntaan jos toiseenkin. Ymmärtääkseen tilannetta, kokonaisuutta on kuitenkin katsottava työpaikkansa halvemman tuotannon maihin menettäneen tavallisen työläisen näkökulmasta – sellaisen, jonka työpanosta Chrysler mainosti sloganilla ”Imported from Detroit”. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Vuorten ylittäminen lyhensi ajotietokoneen näyttämää rangea hurjaa vauhtia, ja pian pelättiinkin jo, riittääkö bensa seuraavalle asemalle saakka. Tarkemmin katsottuna jonoa oli silmänkantamattomiin, eikä pysähtymisen syystä ollut mitään havaintoa, kun mitään isoa kaupunkia ei ollut lähelläkään. Sieltä lähtiessä totesimme, ettei vuokra-300:ssa enää hirveästi polttoainetta ollut jäljellä, mutta että ehtisimme kyllä tankata vielä myöhemmin ennen Vegasia. ”Aika realistiselta se kyllä nyt tuntuu”, kuittasi Harri, joka oli istuskellut jo tovin hiljaisena takapenkillä. Olihan maan 40. Ruuhkia ja presidenttejä Pääkirjoitus Kun keväällä mietiskelin ääneen tuttaville, että saapa nähdä, vieläkö Amerikassa reissaaminen on meille suomalaisille yhtä helppoa sitten, kun Trumpista tulee presidentti, kaikki naureskelivat ajatukselle. Reilua viikkoa myöhemmin oltiin taas koti-Suomessa, ja kaikkialla kävi kohina, kun oli käynyt ilmi, ettei valtamedioiden varmaksi voittajaksi etukäteen julistama Hillary Clinton voittanutkaan Yhdysvaltain presidentinvaaleja
Valmista tuli! Kun mekaanikot ovat saaneet tehtävänsä valmiiksi, he kertovat siitä tikkarimiehelle astumalla taaksepäin ja nostamalla kätensä. Takatunkkimies 0-0,4 s ja 2,3-2,6 s Tämä mekaanikko käy töihin heti kun auto pysähtyy. Renkaankiinnittäjä 1,0-1,5 s Uusi rengas asetetaan akselille ja mikäli tarvitaan, sama mekaanikko voi myös puhdistaa kuljettajan kypärän visiirin. “Kuollut mies” Ylimääräinen jäsen voi tarvittaessa paikata muita tiimiläisiä ongelmien ilmetessä. Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS Uutuuslehti, joka LIIKENNE “Asemies” 0-0,6 s ja 1,5-2,3 s Paineilmalla toimivalla pulttipyssyllä avataan ja kiristetään pyörän mutteri. Kiertämisaika on saatu minimiin lyhentämällä kierrettä äärimmilleen. “Kuollut mies” voi myös puhdistaa jonkin kriittisesti likaantuneen kohdan. WWW.MITENSE TOIMII.FI 022 | Miten Se Toimii 0.0 1.0 2.0 3.0 Sekuntia Mutterien avaaminen ja kiristys Ajetun renkaan poisto Uuden renkaan asennus Tunkkien nosto ja lasku Stop/go -merkki Muut tarpeelliset pikkusäädöt TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat!. Polttoainesäiliö Aikaavievä tankkausvaihe voidaan jättää väliin. Renkaanpoistaja 0,6-1,0 s Tämä mekaanikko on vastuussa pelkästään ajetun renkaan poistamisesta heti, kun mutteri on löysätty. Nykyautot kuljettavat tarpeeksi polttoainetta koko kisan ajaksi. Jackmanit eli tunkkimiehet nostavat auton perän tunkilla ylös
Polttoainesäiliö Aikaavievä tankkausvaihe voidaan jättää väliin. Säädöt vaikuttavat downforceen eli pitovomaan. 4. Walesin yliopistollinen sairaala puolestaan järjesteli hoitovälineistön ja henkilökunnan sijoittelun hoitohuoneissa uusiksi formulavarikon tapaan hyvällä menestyksellä. WWW.MITENSE TOIMII.FI 022 | Miten Se Toimii 0.0 1.0 2.0 3.0 Sekuntia Mutterien avaaminen ja kiristys Ajetun renkaan poisto Uuden renkaan asennus Tunkkien nosto ja lasku Stop/go -merkki Muut tarpeelliset pikkusäädöt WWW.MITENSE TOIMII.FI Varikkopysähdykse t Varikkopysähdysten tehokkuus hyödyksi Seuraamalla varikkotiimien työtä, koko maailma on saanut todistaa tarkan ja suunnitelmallisen toiminnan edut käytännössä. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle. T700-GE-701C -moottorit Turbiinimoottorit antavat AH-64D Longbowille 284 kilometrin matkanopeuden tunnissa. UPEAT JA HAVAINNOLLISTAVAT KUVITTUKSET YKSITYISKOHTAISET LÄPILEIKKAUSGRAFIIKAT ENSILUOKKAISET VALOKUVAT LEHTIPISTEISSÄ 8.12.2016 KAUTTA MAAN. Tarkasti harjoiteltua rutiinia noudattaen Formula 1 -varikkotiimit hoitavat pysähdyksen aikana työnsä keskimäärin kolmessa sekunnissa. 2. Sitä varten mekaanikkotiimi päivystää varikolla valmiina palauttamaan reissussa rähjääntyneen auton silmänräpäyksessä kisakuntoon. Etutunkkimies 0-0,4 s ja 2,3-2,6 s Tunkki työnnetään auton nokan alle renkaiden vaihtoa varten. Renkaanpoistaja 0,6-1,0 s Tämä mekaanikko on vastuussa pelkästään ajetun renkaan poistamisesta heti, kun mutteri on löysätty. Upeat läpileikkausgrafiikat esittelevät, miten asiat toimivat ja ensiluokkaiset valokuvat puolestaan tuovat nähtäväksi mitä uskomattomampia yksityiskohtia. Varikkopysähdyks en ennätys on Red Bullin ja Williamsin jakama 1,92 sekuntia. Runko Kevlaria, hiilikuitulaminaatteja ja Nomexia on käytetty 80 prosentissa kopterin rungosta. © W IK I/ Ja vi er R od rí gu ez JC ; Il lu st ra ti on b y A le x P an g Aseistus Tiger voidaan varustaa erilaisilla ilmasta-maahan ja ilmasta-ilmaan -aseyhdistelmillä kopteriversiosta riippuen. TIESITKÖ. TIESITKÖ. 6. Gyroskoopit vakauttavat tähtäimen tehokkaasti. Oheinen kuva on HAD-taistelukopterimallista, mutta muita vaihtoehtoja ovat UHT-tulitukikopteri, aseistettu tiedusteluversio ARH ja taistelutukikopteri HAP, jota on käytetty rintamalla Afganistanissa, Libyassa ja Malilla. HAP on palveluksessa Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Australiassa. Palomies Vaikka riskit ovat vähentyneet tankkauksen poistuttua, on palomiehillekin yhä paikkansa varikolla. Miten Se Toimii | 013 WWW.MITENSETOIMII.FI AH-64D Apache on epäilemättä suosituin monen roolin suorittamiseen kykenevä taistelukopteri tänä päivänä. Se kehitettiin kylmän sodan aikana vastaamaan mihin tahansa länsimaihin kohdistuvaan neuvostohyökkäykseen. 7. Niinpä esimerkiksi terveydenhoitoja lääketeollisuus toivovatkin pääsevänsä samalle tasolle täydellisyydessä tukeutumalla Formula 1 -tiimien apuun. Takatunkkimies 0-0,4 s ja 2,3-2,6 s Tämä mekaanikko käy töihin heti kun auto pysähtyy. Vanhempia versioita on käytössä myös lukuisissa maissa. Edistynyt ohjaamo Lentäjää avustetaan havainnollisella ja päätöksiä avustavalla teknologialla, joka priorisoi näytettäviä lentotietoja. TEKNOLOGIA Hämmästyttäviä ideoita ja mielenkiintoismpia keksintöjä! LIIKENNE Näin meitä palveleva liikenne todella toimii. TIGER “Polttoainetankit ovat itsetiivistyviä ja rajähdyksen tukahduttavia” Ohjaamo Tigerin kahdenistuttava ohjaamo mahdollistaa lentäjän takana istuvan ampujan roolien vaihdon tarvittaessa. Ranska ja Saksa kuitenkin jatkoivat kopterin kehittelyä. TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat! YMPÄRISTÖ Maailma avautuu nyt aivan uusin silmin. “Kuollut mies” voi myös puhdistaa jonkin kriittisesti likaantuneen kohdan. Nykyautot kuljettavat tarpeeksi polttoainetta koko kisan ajaksi. 3. McLaren on auttanut lääkevalmistaja GlaxoSmithKlineä tiputtamaan hammastahnan valmistuslinjalla tapahtuvan maunvaihtoproses sin aikaa alle puoleen ja Williamsin väki on kehittänyt lääkäreiden kanssa tehokkaampaa vastasyntyneiden elvytystapaa. Runko Hallittavuuden ja havaitsemattomuuden ehdoilla suunniteltu runko on maalattu naamiovärein. Se on lehti täynnä hyödyllistä ja mielenkiintoista lukemista koko perheelle vastaten kysymyksiin, joita ette ole tulleet aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa kertomalla eri alojen faktoja – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. 5. Automaattitykki 30-millinen automaattitykki voi ampua suuritehoisia miinakranaatteja. Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 ruokkii aivojasi! LIIKENNE 012 | Miten Se Toimii WWW.HOWITWORKSDAILY.CO M Kaikkeen sopiva taisteluheko on avainpelaaja nykyajan ilmasodassa Lujaa iskevä, säälimätön tappajapeto, Airbus Helicoptersin Tiger on varustettu niin aseistukseltaan, kuin suorituskyvyltään hallitsemaan taistelukenttää. Tähtääminen Ampujalla on mahdollisuus valita kohteensa joko manuaalisella tähtäimellä tai automaattisella seurannalla. © Il lu st ra ti on b y B ar ry Cr ou ch er ; A la m y; Sh u tt er st oc k Näin huippuunsa harjoitelleet varikkotiimit tekevät ihmeitä joka kisassa F ormula 1 -sarjassa jokainen sekunti on ratkaiseva. HISTORIA Menneisyys ei ole todellakaan kuivaa kanssamme! AVARUUS Mitä ympäröivään äärettömyyteen kuuluu. Tigerillä on hihassaan monta ässää, joilla se kylvää pelkoa vastustajiinsa Moderni taistelukopteri Mastoon asennettu tähtäin Elektroniikkayhtiö SAGEM on valmistanut Osiris-tähtäimen, joka toimii eteenpäin katsovana FLIR-infrapunakamerana ja laseretäisyysmittarina. Kohteen jäljitys Korkealle asennettu tähtäin sisältää kameran, lämpökameran sekä lasersuuntimalaitteen. Voimaa on! Tigerin moottoreina on kaksi 960 kilowatin turbiinimoottoria. LIIKENNE “Asemies” 0-0,6 s ja 1,5-2,3 s Paineilmalla toimivalla pulttipyssyllä avataan ja kiristetään pyörän mutteri. Jackmanit eli tunkkimiehet nostavat auton perän tunkilla ylös. Noin 12 000 amerikkalaista helikopteria lensi Vietnamin sodassa yhteensä 2 miljoonaa tehtävää ja 7,5 miljoonaa lentotuntia. Tikkarimies 0-0,1 s ja 2,6-2,8 s Tämä tiimin jäsen on saanut nimensä käyttämänsä pitkän “stop/go” -ohjausmerkin mukaan. Nykyään Apache AH-64D:tä käytetään Yhdysvalloissa, Egyptissä, Kreikassa, Israelissa, Japanissa, Kuwaitissa, Hollannissa, Kiinassa, Singaporessa ja Arabiemiraateissa. Raketit Nopeasti laukaistavat 70 millimetrin raketit mahdollistavat Apachen tarjoaman tulituen maajoukoille vihollisen sotilaita, linnoitteita ja ajoneuvoja vastaan. Molemmilla on pääsy niin ohjaimiin, kuin asejärjestelmiinkin. Tutkaheijasteiset pinnat on pidetty minimissään. Kopteri on erikoistunut panssarintorjuntatehtäviin, mutta Tigerin monipuolisuus tarkoittaa sitä, että se voi hoitaa useampiakin rooleja. Renkaankiinnittäjä 1,0-1,5 s Uusi rengas asetetaan akselille ja mikäli tarvitaan, sama mekaanikko voi myös puhdistaa kuljettajan kypärän visiirin. “Siipimiehet” Näiden tiimiläisten tehtävänä on säätää ja tarvittaessa vaihtaa auton siipiä. Luvassa on syväluotaavia ja laajoja artikkelikokonaisuuksia, tiedeuutisia eri puolilta maailmaa sekä ajankohtaisia haastatteluja. Polttoainesäiliöt ovat itsestääntiivistyviä ja räjähdyksen tukahduttavia osumien tai onnettomuuden varalta. Nämä äärimmäisen tehokkaat autot on rakennettu nopeuden ehdoilla kulkemaan jopa yli 360 kilometriä tunnissa. “Kuollut mies” Ylimääräinen jäsen voi tarvittaessa paikata muita tiimiläisiä ongelmien ilmetessä. Tigerin matala ja kapea sivuprofiili tekee siitä vähemmän haavoittuvaisen taistelussa Instrumentiikka Sekä lentäjällä, että ampujalla on edessään LCD-näytöt, jotka tarjoavat jatkuvasti tietoa ja toimivat käyttöliittymänä kopterin järjestelmille. Tutkakupu Järjestelmä mahdollistaa kohteiden havainnoinnin esteidenkin takaa. Valmista tuli! Kun mekaanikot ovat saaneet tehtävänsä valmiiksi, he kertovat siitä tikkarimiehelle astumalla taaksepäin ja nostamalla kätensä. Ohjaamo Kahdenistuttava ohjaamo tarjoaa erinomaisen näkymän taistelukentälle laajoilla katselukulmilla. AH-64D ampuu soihtunsa vastatoimena infrapunahakeutuville ohjuksille 1 3 2 4 5 7 6 8 Mistral-ohjukset Kolmen kilon taistelukärki ja kuuden kilometrin kantomatka antavat Tigerin ohjuksille merkittävän tuhovoiman pitkältä matkalta. 8. Neuvostoliiton myöhempi luhistuminen tarkoitti sitä, että Tiger ei koskaan nähnyt taistelua kylmän sodan aikana. AH-64D päivitettiin vuonna 2008 muun muassa kehittyneemmän taisteluelektroniikan, radiojärjestelmän, paranneltujen moottoreiden ja voimansiirron, laskutelineiden sekä kirsikkana kakun päällä UAV:eiden eli miehittämättömien ilma-alusten ohjausjärjestelmän myötä. Hellfire-ohjukset Nämä laserohjatut ohjukset ovat tehokkaita vihollisen panssarikaluston ja rakennusten tuhoamisessa. Ikoninen taistelukopteri on yhä voimissaan AH-64D APACHE LONGBOW 1. Ja kun muistetaan, että kilpailun voittajat erotellaan toisistaan sekunnin murto-osilla, parhaat varikkotiimit todella vaikuttavat ratkaisevasti voittoon. Nykyään Tiger on täysin varusteltu kekseliäällä häiveteknologialla, erittäin tarkalla GPS-järjestelmällä ja elektronisilla vastatoimenpiteillä. Kiertämisaika on saatu minimiin lyhentämällä kierrettä äärimmilleen. Tämä edellyttää kuitenkin jatkuvaa ylläpitoa kisassa. Komposiittilavat Komposiittimateriaaleista valmistettu nelilapainen roottori mahdollistaa korkeamman kantokuorman, nousunopeuden ja lentovauhdin aiempiin verrattuna. Noin kaksi vuosikymmentä palvelusta on osoittanut, että Apache on luotettava ja taisteluvalmis mitä moninaisimmilla taistelunäyttämöillä. Lavat Kuitukomposiiteista tehdyt neljä roottorinlapaa ovat kevyitä ja kestäviä. Ennen kuin auto edes pysähtyy kunnolla, tiimi on jo formulan kimpussa vaihtamassa renkaita ja osia sekä puhdistamassa autoa
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 6 AMERIKAN RAUTA 8/2016. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat tässä numerossa Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
• Puh. INLAND EMPIRE DRIVELINE R VETOAKSELIT, TERÄSALUMIINI KARDAANIT, ERIKOIS YOKET... MAALIT/ KONEMAALIT... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info TRADEPARTS.INTO VERKKOKAUPPA TRADEPARTS.INTO VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPA 24/7 TRADEPARTS.INTO VERKKOKAUPPA TRADEPARTS.INTO VERKKOKAUPPA 24/7 24/7 VERKKOKAUPPA 24/7 VERKKOKAUPPA 24/7 AVOINNA KAMPIAKSELIT, VEIVIT, DAMPPERIT, STROKER KIT... SUOJANAUHAT/ PAKOSARJATULPANJOHDOT… MAAILMAN PARHAAT OSAT MUSTANGIIN! KORJAUSPELLIT, MERKIT, ALUSTAN OSAT, LISTAT, SISUSTAN OSAT... TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. VETOAKSELI, PERÄ CASE, LUKOT, VÄLITYKSET, LAAKERIT, ASENNUS OSAT, YOKE, PINION SUPPORT… PAKOSARJAT, SUPISTAJAT... lminlujuus laakereita. PUI I nteriors KATSO KUUKAUDEN TARJOUKSET! KOJELAUTA CAMARO 70-78 (EI AC 400) CAMARO 97-99 OE GM 569€ R R MOPAR A-B-E, CHEVY 55-57/ 58UP, TRUCK, NOVA, F-BODY, NEW CAMARO -HUIPPUTUOTTEET! Nyt löydät AMSOIL -huipputuotteet Road Machinen verkkokaupasta! AMSOIL Z-ROD on huippuluokan korkeasinkkinen synteettinen öljy erityisesti klassikoihin ja viritettyihin moottoreihin. DESIGN ENGINEERING, INC. I N D U S T R I E S Parts & Accessories R ENTERPRISES R R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R by by Crankshafts Crankshafts R DESIGN ENGINEERING, INC. Phone. AMSOIL Gasoline Stabilizer ehkäisee bensiiniä pilaantumasta talviseisonnan aikana. Lisäksi erityinen lisäainepaketti joka suojaa ruosteelta ja korroosiolta seisonnan aikana. PENKIT, KISKOT... AMSOIL Break-In Oil on sisäänajoöljy juuri rakennetun moottorin sisäänajoon. PELTIOSAT, TIIVISTE KITIT, SISUSTAN OSAT, MERKIT... 1 pullo käsittelee 150 litraa bensiiniä. LAADUKAAT ALKUPERÄISET SISUSTAN OSAT JA IKKUNAHARJASARJAT We turn back the clock. Autttaa männänrenkaita asettumaan nopeasti, samalla kun korkea lisäainepitoisuus suojaa venttiilikoneistoa, ja korkea . Moottorikemikaalien erikoisliike myynti@roadmachine.. 040-5678 924 www.roadmachine.fi Uusi verkk okau ppa avatt u!
ESITTELYSSÄ 14 Ford Business Coupe ’41 Erno Komulaisen palkintoja kahminut ’41 saattaa olla yksi viileimmistä kotimaassa koskaan valmistuneista kustomeista. 46 Ford Roadster ’32 Tuusulalainen Jani Huhtamäki rakensi roadsterinsa Rolling Bones -vaikuttein ja vanhan koulukunnan opein. 52 Imperial Crown 4D HT Southampton ’61 Suomeen jo uutena tuotu siipijätti ehti olla poissa liikenteestä 45 vuotta, kunnes se päätyi päätoimittajamme Tomi Erosen haltuun. 34 Chevrolet Chevy II ’67 Mikkeliläisen Mika Räihän kliini pikkukakkonen on rakennettu pääpiirteissään rapakon takana, mutta viimeistelty Etelä-Savossa. 60 Harley-Davidson Sportster ’96 Raiza Raition ”Evildirt” ei kuvia kumartele, vaan kuvastaa omistajansa näkemystä, jonka mukaan rajat on tehty rikottaviksi. Kannessa: Ford Business Coupe ’41 Nro 32. 8/2016 46 Ford Roadster ’32 52 Imperial Crown 4D HT Southampton ’61 14 8 AMERIKAN RAUTA 8/2016. 40 DeSoto Firedome Convertible ’57 Joensuulaisen Mika Karvisen avo-DeSoton forward look -muotoilun päällekäyvyyttä täydentää maltillisesti modernisoitu tekniikka. 28 AC Cobra Replica Tamperelaisen Tero Backin kunnostama lasikuitureplica on Suomen ensimmäinen V8-koneella rekisteröity Cobra. 20 Dodge D100 Pick-up ’59 & Dodge Town Panel ’58 Kari Saurun paksukuonot erottuvat massasta paitsi raikkaalla värityksellään, myös pirteillä isolohkotekniikoillaan
ARTIKKELIT 58 Tarinan takana: Imperial Crown 4D HT Southampton ’61 Vanha Suomi-auto ehti käydä hyvin lähellä romutuskuntoa ennen kuin se pelastettiin ja saatettiin takaisin kadulle. 12 Pelit ja vehkeet Vinkkejä niin kovien kuin pehmeidenkin arvojen vaalijoille. 84 SIX-5 Amerikassa, osa 4 Kimmo Nevalainen palasi Amerikkaan ja saavutti maililla tavoittelemansa nopeuden, mutta matkalle mahtui myös draamaa. 74 Jenkkiautonäyttely Lahden Messukeskuksen hallit olivat täynnä komeaa kalustoa, ja kattausta täydensivät nimekkäät ulkomaanvieraat. 64 SEMA Show 74 Jenkkiautonäyttely 28 AC Cobra Replica 9 AMERIKAN RAUTA 8/2016. 80 Porvoon Jenkkiautonäyttely Custom Car Club Porvoo järjesti 35-vuotisen historiansa kunniaksi pääosin paikallisesta kalustosta koostuvan näyttelyn. VAKIOT 10 Rauta-annos Kotimaisille harrasteautoiluun liittyville tahoille on sadellut mainetta ja kunniaa. 92 Muumio muistelee Olli muistelee viimeisiä nauloja erään aikakauden arkkuun naputellutta poronpurijaisreissua. 90 Toisenlainen talli Taipalsaarella asuva Arto Ruokonen on rakentanut harrastetallin oheistoimintoineen entisen kirjapainon tuotantotiloihin. 82 Materiaali Sirkus -teosnäyttely Turussa marraskuun alussa pidetty näyttely esitteli Petri Ruususen steam punk -esineistön ohella myös hänen rakentamiaan moottoripyöriä. 94 Puuhanurkka Kimmon ’59 Chevrolet Apachen sisusta ehostui syksyn mittaan uuteen kuosiin. 96 Kutjan kuva Paksukuonoteema jatkuu Jannen piirtämän ’59 Chevrolet Panel Truckin muodossa. TAPAHTUMAT 64 SEMA Show Vegasin jättiläinen oli suurempi kuin koskaan, minkä vuoksi julkaisemme siitä myös ennätyssuuren raportin
Seinäjoella sijaitseva Pinstriping Finland on tästedes hotrod-henkisten Mooneyes-tuotteiden ja tarvikkeiden virallinen maahantuoja. ”Edellä mainittu uudistuksemme koskee myös harrasteajoneuvovakuutuksen piirissä olevia ajoneuvoja pois lukien museorekisterissä olevat ajoneuvot, joiden vakuuttaminen on jo valmiiksi yksilöllistä ja joiden kohdalla tariffointi on poikkeuksellista”, täsmentää LähiTapiolan Vahinkovakuutuksen yksikönjohtaja Tapani Alaviiri. Toimittanut: Antti Kautonen & Kimmo Janhunen Uutispalsta Joulurokkia Keravalla Christmas Rock’n’Roll -tapahtuma järjestetään Keuda-talon Keravasalissa perjantaina 16. Myös korjausoppaita ja dokumentteja on saatavilla tätä kautta, sisältäen muun muassa Classic Industriesin 550-sivuisen osakatalogin. Hersti Auto Shop kuuluu kustomvelho John D’Agostinon Celebrity Kustoms -ketjuun, ja palvelee Suomen lisäksi tarvittaessa myös asiakkaita muualta Euroopasta. Pinstriping Finland tuo Mooneyesiä Wild Green A myytiin Hyviä uutisia vakuutusrintamalta Näyttäviä autoja rakentava ja entisöivä Hersti Auto Shop on valittu Vuoden yrittäjäksi Tuusulassa. Myyjäisiin on vapaa pääsy, lippuja konserttiin myy Lippupiste. Kyseessä on Rock Up -myyjäisten ja rock-tapahtuman yhdistelmä, ja illalla pidettävässä konsertissa esiintyy Sherwood Tigers, jonka on koonnut Teddy & The Tigersin alkuperäisjäsen AP Niemi. Siihen päästään 8 vuoden vahingottomalla ajolla. joulukuuta. Mopar-osat nettiin Mopar-autoja nykyisin valmistava FCA Group on avannut uuden, osahakua helpottavan sivuston klassikkoautoilleen. Sivustolta löytyy 45 erilaista osatoimittajaa, jotka toimivat yhteistyössä Moparin kanssa oikeiden osien löytämiseksi restauroitavaan projektiautoon. Mikäli yhdelle autolle sattuu vahinko, se ei laske kaikkien autojen bonuksia. Maksimibonus on 80 %, joka on nykytilassa Suomen korkein bonus. Tuusulan Yrittäjien perusteluina nimityksen myöntämiselle oli muun muassa se, että kyseessä on erikoisala, jossa huippuosaajan kädenjälki pääsee näkyviin myös ulkomailla ja että koko toimiala vahvistuu hyvän verkostoitumisen kautta. Ilman hintavarausta myynnissä olleesta autosta odotettiin varmasti paljon kovempaa hintaa, sillä Rawlings itse mainitsi haastattelussa, että hänen firmansa rakentamana vastaava tulisi maksamaan pitkälle toistasataa tuhatta taalaa. Jatkossa liikennevakuutuksen bonus muodostuu asiakkaan henkilökohtaisen vakuutusja vahinkohistorian perusteella, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että saman asiakkaan kaikki autot saavat saman bonusprosentin. Hersti Auto Shop palkittiin 10 AMERIKAN RAUTA 8/2016. LähiTapiola on monelle autoharrastajalle suosiollinen valinta jo siitä syystä, että he tarjoavat harrasteajoneuvovakuutusta myös ei-museoautoille. Rokkia on siis tiedossa pukinkonttiin; myyjäiset alkavat kello 18 ja konsertti pidetään iltakahdeksalta. Tuotteet ovat jo saatavilla Pinstriping Finlandin verkkokaupasta osoitteesta pinstripingfinland.valmiskauppa.fi. Vakio-osien lisäksi sivustolta löytyy luonnollisesti myös tarpeellista virityspalikkaa. Vasarahinnaksi tuli kuitenkin lopulta 49 500 dollaria, mikä sekin on Amallille ihan hyvä hinta, vaikkei toivotun kaltaista voittoa tainnut tullakaan. LähiTapiola tuo vuoden 2017 alussa markkinoille uudenlaisen liikennevakuutuksen henkilöasiakkailleen. Osoitteessa mopar.com/restoration esittäytyy pitkä liuta valmistajan hyväksymiä osatoimittajia eri osakategorioissa sisustasta ulkokuoreen, tekniikkaan, alustaan ja peltiosiin. Suomalaisen Heath Garagen rakentaman Wild Green A ’30 Coupen Elmiasta ostanut Gas Monkey Garagen Richard Rawlings laittoi auton myyntiin Las Vegasin Barrett-Jackson -huutokauppaan. Auto Shop aloitti toimintansa vuonna 2007, ja perustaja Timo Herstin lisäksi yrityksessä on tällä hetkellä kaksi muuta työntekijää. Tarvikkeiden myynnin lisäksi lisäksi Pinstriping Finland järjestää tuote-esittelyjä ja pinstriping-maalauskursseja oppilaitoksille sekä erikoismaalausalan harrastajille
Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Muun muassa alkuperäisen, 1970-lukuisen Cannonball Run -tapahtuman puuhamiehenä tunnettu journalisti, kirjailija ja automies Brock Yates on kuollut 82 vuoden iässä. Huonon kannattavuuden takia Walter P. Astuessaan voimaan lokakuussa eteenpäin laitettu ehdotus pidentäisi vaikkapa Havannan katukuvaan oleellisesti kuuluvien dollarihymyjen elinikää. 11 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Mikäli Chryslerin oma Walter P. Chrysler -museo on ollut sulku-uhan alla jo vuosia, ja nyt FCAyhtiö on päättänyt ottaa tilat hyötykäyttöön. Myöhempinä vuosina Yates järjesti muun muassa moottoriradalta toiselle kiertäviä One Lap of America -tapahtumia. Seuraavat vuodet tiloihin laskettiin vain yhtymän työntekijöitä perheineen, ja nyt lappu laitetaan luukulle kokonaan. Vuodet 1999-2012 museossa kävi noin 90 000 vierailijaa per vuosi tutustumassa Chryslerin historiallisin malleihin, mutta silti vuosina 2010-11 takkiin tuli miltei puolitoista miljoonaa dollaria. Museo näet suljetaan joulukuun 18. Kuuban ja Yhdysvaltain välisten suhteiden lientyessä USA:n valtiovarainministeriössä on suunnitteilla säädös, joka mahdollistaisi kuubalaisten amerikanrautojen viemisen Yhdysvaltoihin joko kunnostettavaksi tai lopullisesti myytäviksi. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Tinkimätön ja kovasuinen Yates järjesti Cannonball Run Sea-To-ShiningSea Memorial Trophy Dash -ajoja vuosina 1971-79 protestoidakseen 55 mailin kattonopeutta, ja näissä kisoissa tarkoituksena oli päästä New Yorkin Red Ball Garagesta Kalifornian Redondo Beachissa sijaitsevaan Portofino Inniin mahdollisimman rivakasti. Perinteestä kehkeytyi tunnettuja Cannonball Run -elokuvia, ja ensimmäisessä näistä Yates esiintyi itsenään. Maan katuja kurvailee yhä vankka jenkkirautakavalkadi, jonka tekniikkaa on korjailtu saatavilla osilla. Museossa on tällä hetkellä 67 autoa, jotka säilötään toisaalle, ja niitä tullaan esittelemään Chrysler-tapahtumissa autonvalmistajan eri toimitiloissa. Brock Yates 1933-2016 Kuuban amerikanraudat Kuuban kauppasaarron astuttua voimaan vuonna 1962, paikallinen autokanta on osin jähmettynyt tuohon aikaan. päivä ja tilat muutetaan toimistoiksi. Chrysler -museo kiinnostaa, tulee sinne lähteä kiireellä. Tähän mennessä, mikäli maasta on viety vastaavia ajokkeja jotakin kautta Yhdysvaltoihin, niitä ei ole voinut enää laivata takaisin Kuubaan. Chrysler-museo suljetaan Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia
Hinnat ovat uniikkien erikoisluomusten mukaisia, mutta voihan niistä poimia vaikka ideoita ja lähteä tonkimaan romuttamoita. Koko 40 x 40 cm, hinta 38,00 €/kpl. Oman auton logolla varustetut tyynyt eivät ehkä ole sisustuslehtien suosittelemia, mutta sopivat autoharrastajan sohvalle kuin kiikarit hirvelle. Yksi pullo käsittelee 150 litraa bensiiniä. www.usparts.fi Quick Fuel -kaasuttimet katuja kilpakäyttöön 12 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Sen takaa Lucky13 -merkin topattu ”Black Sin” worker-takki, josta löytyy kokoja välillä S-XXXXL. www.volcanodesign.fi Toisenlaiseen sisustukseen AMSOIL Gasoline Stabilizer on uusi bensiinin kausisäilytysaine. Kuvassa näkyvä sohva 1776,00 €, kirjoituspöytä 1850,00 € ja sohvapöytä 355,00 €. Kuvan Quick Fuel Q-Series 750 cfm E85 -kaasuttimen hinta 875,90 €. Miksei tuollaisen voisi heittää vaikka auton takapenkillekin torkkujien iloksi. Tarjolla on esimerkiksi Jeepin keulasta tehtyä kirjoituspöytää, erilaisia autojen peristä ja keuloista tehtyjä sohvia sekä öljytynnyreistä valmistettuja nojatuolia ja sohvapöytiä. www.jukkatukku.net Eivät koristetyynyt ole pelkästään naisten juttu. Hinta 135,00. www.jarimaki.fi Toppatakki talvipakkasille Tuoteuutuudet Koristetyynyjä miehille Volcano Designilta löytyy mielenkiintoisia huonekaluja niille, joita Sotkan tai Ikean mallistot eivät miellytä. www.roadmachine.fi Talviseisotukseen Quick Fuel -kaasuttimien suurivirtauksinen runko, billet-suutinrungot ja -läppärunko sekä säädettävä toisiopuolen kiihdytyspumppu takaavat, että moottori vastaa tarkasti ja luotettavasti kaasuun. Valikoimassa on myös useita muita kuva-aiheita liittyen autoihin ja moottoripyöriin. Kaupalliset bensiinilaadut alkavat pilaantua parissa kuukaudessa ja muodostavat ”pihkaa”, joka tukkii injektorit ja kaasuttimet sekä jumittaa neulaventtiilit. Hinta 15,25 €. Saatavana bensa-, alkoholija E85-käyttöön. Stabilointiaine ehkäisee bensiinin pilaantumisen talviseisonnan aikana. Toimittanut: Kimmo Janhunen Jukka-Tukku ei jätä kylmäksi talvellakaan
Kunnolla läpättyjen ja koputettujen venttiilien ansiosta korkeaviritteisen kaasutinmoottorinkin pakokaasupäästöt voivat olla hämmästyttävän puhtaat. Käynnistysvirta riittää max. Uutuutena myös Lil’ Daddy Rothin flake-maalit, joiden sävyistä mainittakoon mm. www.pinstriping.fi Venttiilien koputukseen Noco Genius on kevyt ja pienikokoinen apukäynnistin, joka on helppo kuljettaa mukana. 6,0 l bensiinimoottorin tai 3,0 l dieselmoottorin käynnistämiseen. Hinta 26,00 €/60 g purkki. www.jenkkiosat.com Käynnistysapuri Kun lapsen opastaa työkalujen maailmaan heti pienestä pitäen, pysyvät ne kädessä vähän isompanakin. Venttiilien tiiviyden merkitys korostuu pakokaasupäästöissä ja moottorin suorituskyvyssä. Hinta 48,00 €. www.kaasutinexpertti.fi Quick Fuel -kaasuttimet katuja kilpakäyttöön 13 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Värivaihtoehtoja on kaikkiaan 29 erilaista. Venttiilin ja sen istukan pinnan lopullinen viimeistely tehdään niin sanotulla koputuksella, jossa venttiiliä painetaan istukkaansa vasten 5-10 kilon voimalla. Valualumiininen ilmanputsari 300,00 €, kolmen mittarin kromipaneeli 110,00 €, kahvikuppi 18,00 € ja tarrasetti 10,00 €. Hinta 159,00 €. Käyttämällä tässä pronssipitoista ANFtahnaa, saadaan tason karkeudeksi 3 mikrometriä, eli millimetrin tuhannesosaa. Lisäksi laite on iskunkestävä ja siinä on sisäänrakennettu suojaus virheellisen kytkennän varalta, eli vaikka + ja – kengän laittaisi yhteen laitteen ollessa päällä, se ei räjähdä silmille. Monet asentajat tyytyvät pintaan, joka venttiilinistukkaan ja venttiiliin työstettäessä syntyy, mutta tiivistyspintojen tasojen karkeutta voidaan kuitenkin vähentää läppäämällä, eli hiomalla venttiiliä istukkaansa vasten hiomatahnan avulla. ANF-tahnalla viimeistelty pronssipinta auttaa myös lämmön siirtämiseen venttiilistä istukkaan. Laitteessa on sisäänrakennettuna taskulamppu, joten apukäynnistys onnistuu helposti myös pimeässä. Harley-Davidsonin 5-osainen työkalusetti sopii perheen kaikkein pienimmille. Työkaluissa on vinkuja helistinominaisuudet, joilla mieli pysyy virkeänä kovemmissakin urakoissa. Hinta 6,00 €/putkilo. www.jarimaki.fi Toddler Tools Kustomkulttuurin kulmakiviä Viritetyissä moottorikokoonpanoissa venttiilien tiiviys voi olla ratkaiseva tekijä tuloksiin pyrittäessä. Beatnik Purple, Odd Ball Orange sekä Warm Beer. Pinstriping Finlandilta löytyy uuden jälleenmyyntidiilin myötä suoraan hyllystä koko joukko Mooneyesin legendaarisimpia kustomtarvikkeita
Kooler than cool 14 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Ei olekaan ihme, että auto on kahminut palkintoja, missä on esillä ollutkin. Kooler than cool 15 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen FORD BUSINESS COUPE ’41. Erno Komulaisen ’41 on epäilemättä yksi viileimmistä kotimaassa koskaan valmistuneista kustomeista
Coupeen rakennettiin myös ensimmäinen ilmajousitusversio, jota Erno on kylläkin parannellut myöhemmin. ”Se oli varmaan 2006 loppukesästä, kun tämän Fordin hankin. ”Seuraavana talvena siihen tehtiin nuo runkomuutokset ja vaihdettiin Letukan tekniikka”, Erno jatkaa. Ford Business Coupe ’41 Verhoilut tehtiin puhtaanvalkoisesta kuumasaumatusta keinonahasta. Kojelaudan kiiltäviä osia ei ole kromattu, vaan siisti pinta on maalia. Mullahan oli ennen tätä Kutjan Jannelta ostamani chopattu ’51 Chevy, jonka Herstin Timppa muutti minuila ollessa kaksioviseksi ja jonka myin Ruotsiin silloin 2006 Do-Dadsin jälkeen.” Oli siis aika hankkia uusi projekti, ja 40-luvun alun Business Coupe tuntui tarpeisiin juuri sopivalta. ”Auto oli seissyt kauan, ja oli oikeastaan teknisesti helvetin huonossa kunnossa, vaikka olikin päällisin puolin siisti. Ennen kuin joku ehtii itkemään pilatun alkuperäisyksilön perään, niin todettakoon, että se oli aika kaukana 100 pisteen entisöinnistä, ja joku John D’Agostino rakentaa kustominsa vielä paremmista aihoista. Heti ensimmäisenä talvena Erno hankki autoon uudet, edelleen alla olevat Firestonen valkosivurenkaat ja ensimmäiset fender skirtit. ”Ajokortti-ikään päästyäni myin sen, tai vaihdoin sen johonkin. ”Ensimmäiset vuodet meni niin, että tehtiin vähän talvella ja ajettiin kesät.” Jos Business Coupen katto näytti korkealta vakiokuntoisessa autossa, niin ilmajousien asennuksen myötä se vasta alkoi korkealta näyttääkin. Siitä otettiin vähän lehtiä pois takajousista ja sillä ajeltiin sellaisenaan ne muutamat hetket, mitä siinä nyt oli sille kesälle aikaa.” Sisältä Ford oli alkuperäisessä kunnossa, varsin ehjäkin, mutta likainen, ja sellaisenaan sai siinä vaiheessa kelvatakin. Tuossa vaiheessa auto pysyi vielä vanhassa värissään ja etuakselinakin oli jäykkä alkuperäinen. Taka-akseliksi tuli S10:n kapeahko versio, jotta pyörät saatiin mahtumaan kunnolla lokasuojien sisään. ”14 -vuotiaana hankin ensimmäisen amerikkalaisen autoni. Rungon takapäätä kiksattiin reilusti ja Erno teki sinne kopion G-bodyn alkuperäisestä nelipistetuennasta. Ford oli ollut jo pidempään myynnissä Nettiautossa Kirkkonummen suunnalla, ja oli täysin alkuperäisessä kunnossa – hyvä aihio rakennettavaksi siis. Mustikansinistä mattapintaa. Lättäpää, alkuperäinen manuaali ja takaakseli myytiin eteen päin, ja Fordia liikuttamaan tuli perinteinen kansiventtiilipikkulohko jatkonaan TH350-automaatti. 16 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Automaattia käsketään yksipenkkiselle autolle käytännöllisesti rattikepistä niin yleisen pitkän lattiashifterin sijaan. Sen jälkeen taisi tulla 17M-Taunus, ja sitten oli joku jenkkipiilofarkku ja pari chopattua Amazonia, joista toiseen tehtiin oikein liekkimaalauskin.” Enemmän Erno tunnustautuukin moottorihulluksi kuin puritanistiseksi amerikanautoharrastajaksi, vaikka Business Coupen tyylipuhtaus antaakin vahvoja viitteitä jäljempänä mainitusta. Tai kanadalainenhan se Acadian oli, enkä minä sitä koskaan saanut liikenteeseen. Kyllähän sillä silti ajeltiin lähiseudulla, vaikkei korttia vielä ollutkaan”, Erno muistelee nauraen
Musiikit toistaa piiloon asennettu CD/MP3-soitin. Espoolainen tekijämies jyrsi akryylistä nuo takavalon lasit, ihan itse tein niille reiät. ”Mulla oli siinä mielessä selkeä visio, etten halunnut tuota chopattavan liian paljoa. ”Siinä vaiheessa peräkin sheivattiin kokonaan ja tehtiin ensimmäinen versio noista nykyisistä takavaloista. Kattohomma aloitettiinkin 2009, Saarelan Kartsahan tuon choppasi.” Erno selittää. Toisena talvena korin muuttelua jatkettiin hitsaamalla takalokasuojat kiinteästi koriin, minkä jälkeen auto maalattiin tummalla mattapintaisella violetilla. Limeworksin rattiputkelle jouduttiin tekemään custom-kiinnike mitoitusvirheen takia. 17 AMERIKAN RAUTA 8/2016. ”Jos Business Coupen katto näytti korkealta vakiokuntoisessa autossa, niin niiden ilmajousien asennuksen jälkeen se vasta alkoi korkealta näyttääkin. Tarkka tekijämies kyllä kysyi sitten, saako hän vähän siistiä niitä”, Erno naurahtaa ja jatkaa: ”Ensimmäisissä versioissa heijastuspintakin oli kromiteippiä, mutta kaveri ehdotti sitten, että tekee kokonaan uudet pohjat rosterista tilalle.” Katon muodot kohdalleen. Erno teki kojelaudan alle pahkan, johon asensi ilmajousituksen vivut ja mittarit. En halunnut takasivuikkunoista tulevan liian pieniä ja halusin säilyttää Business Coupen alkuperäisen muodon, ettei perästä tule liian kiilamaista.” Kartsa kävikin Ernon ohjeistamana töihin ja Fordin kattolinja muokkautui pikkuhiljaa Saadakseen rokin soimaan Erno marssi Autostudiolle, mistä mukaan lähtivät Hertzin laadukkaat kaiuttimet sekä takakonttiin kätketyt subbari ja vahvistin
Väliin vaan tuli klassiseen tapaan väliprojektia ja väliprojektin väliprojektia. 18 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Flyerista vauhtia. Sisätilojen kiiltävät osat maalattiin Pornaisissa – niitä ei siis ole kromattu, joten siihen nähden yllättävän hyvät niistä tuli.” Toissa talvena auto viimein maalattiin uudelleen sisältä ja päältä. Takapuskurille riitti kiillottelu, etupuskurin sain ostettua Jorelta Hyvinkäältä siitä ’41 Fordista, joka on nyt Kautsilla. Olin heittämässä koko Impalan vanhaa konetta verkonpainoksi, kunnes aloimme tutkia numeroita ja se selvisikin 327:ksi. Aloin selailla niitä, ja löysin Hondan Root Beer -värin, joka autoon tulikin.” Ernon auto edustaa pitkälle omistajansa käden jälkeä, eikä sen rakenteJätin minä yhden ison virheenkin tuohon. Penkki ja valkoiset verhoilumatskut olivatkin valmiina monta vuotta odottamassa motivaatiota tehdä auto loppuun.” Paikallaan olleet fender skirtitkään eivät sopineet Ernon silmään, joten niille oli tehtävä jotain. ”Pyöränkin tein siinä välissä, ja yksi syy tuon valmistumisen kestoon ovat olleet vanhat Toyotat, jotka ovat jonkunlainen Akilleen kantapää minulle.” Ernon ohimennen mainitsema pyörä on Fordin tapaan erittäin tyylikäs, siro kiiltävänmusta Shovel-chopperi, joka on esitelty monissa näyttelyissä ja lehdissäkin. ”Kartsa teki tähän ensin yhdet pitkät skirtit, joiden malli ei sopinut ollenkaan minun ajatuksiini, joten ostin lopulta Kartsalta yhdet valmiit ja ne pitkät jäivät hänelle. ”Penkin verhoili Herstin Helen, katon ja hattuhyllyn karvat ja ovipahvien makkarat osasimme Miran kanssa ihan itse liimata. Sombrero-kapselit hankin myös Kartsalta, joka on muuntanut niitä sopimaan noille Fordin vanteille.” Ulkopuolisten kromiosien suhteen Erno pääsi oikeastaan yllättävän helpolla. ”Paremmat maskit jouduin metsästämään. Olin ehtinyt kuitenkin asentaa jo Fordissa olleen pikkulohkon siihen, joten Fordiin oli hankittava kokonaan uusi moottori”, hän jatkaa. Tai on siellä niitä useampia, mutta kyllä niistä monet on jo parissa kesässä unohtanut. Ford Business Coupe ’41 lähemmäs nykyistä. ”En ollut oikein vakuuttunut siitä Impalan kolmenollavitoseksi kerrotusta moottorista, joten otin sitten Fordista koneen siihen. Pikkuhiljaa sikäli, että tolppia lyhennettiin kahteen kertaan. ”Kesäksi 2010 sain melkein kattoon pohjat, mutta se kesä oli jo niin pitkällä, ettei enää riittänyt into tehdä sitä loppuun.” Vierähtikin useampi vuosi ennen kuin Fordille tapahtui mitään kunnolla näkyvää, vaikka kyllä Erno projektia koko ajan jotenkin edisti, ja matkan varrella siihen esimerkiksi asennettiin Heidt’sin Mustang II -tyyppinen etuakselisto hammastankoineen ja levyjarruineen. ”Vähän kaikkea kokeiltiin, pieniä testimaalauksia tehtiin monellakin eri värillä, kunnes näin netissä jonkun hyvän näköisen ruskean sävyn. ”Ensin siitä otettiin tuuma vähemmän, mutta se näytti ihan vakiokorkuiselta, joten edestä otettiin tuuma lisää ja takaa vielä pikkuisen reilummin.” Vaikka autoon teetettiin kaikki uudet sävylasit Kuttilalla, ei takalasin mittoja muutettu alkuperäisestä, vaan sitä vain kallistettiin sopivasti. Fordin odotellessa valmistumistaan Ernon lowrider-kuumekin pääsi kasvamaan niin suureksi, että hän hankki Kaliforniasta hydrauleilla varustetun ’64 Impalan
KORI: Etuvalot frenchattu, lokarit moldattu koriin, kattoa madallettu, takaluukun kahva poistettu, fender skirtit, takalamput poistettu, custom-takavalot puskurinkävyissä. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti, Chevy S10:n perä harvalla välityksellä. Parturoitu peräpää on todella kliini. Takavalot on upotettu puskurin käpyihin. 19 AMERIKAN RAUTA 8/2016. lussa ole juurikaan ulkopuolisia ammattilaisia hyödynnetty, vaan väriä myöten kaikki on toteutettu harrastajatuttujen voimin. SISUSTA: Verhoiltu kauttaaltaan valkoisella keinonahalla, Limeworksin rosterinen rattiputki, one off rattiputken kiinnike, CD/ MP3 -soitin ja Hertzin kaiuttimet sekä subbari. JARRUT: Levyt edessä, S10:n rummut takana. VANTEET: 15” peltivanteet, Cadillacin Sombero-kapselit. Kapselit ovat klassiset Cadillacin Sombrerot, jotka on muokattu sopimaan Fordin vanteisiin. ”Varastomies teki pohjat ja moottoriasentaja maalasi”, Erno naurahtaa. Ensimmäistä kertaa auto oli valmiina esillä kesällä 2015 Pistons Rumblessa, eikä olisi valmistunut, jos ei jätkät olisi talvella päättäneet, että pannaan Ernon auto siihen flyeriin”, mies myöntää, ja jatkaa sitten: ”Jätin minä yhden ison virheenkin tuohon. Kyllähän se oli niin, että ammattilaiset tekivät Titanicin ja amatöörit Arkin. Fordin nimittäin maalasi Ernon kerhokaveri Häkkilän Pete kotitallissaan. Faktat FORD BUSINESS COUPE ´41 • OMISTAJA: Erno Komulainen, 37 • PAIKKA: Tuusula. ”Airbagin Hemmo antoi hommaan kyllä ihan hyviä vinkkejä ja tarkisti pohjat, ja Nevalaisen Jamppa jeesasi muutamien roskien ja valumien poistossa. KIITOKSET: Pete, Luntamo, Kääriäinen, Aulankoski, Hemmo, Jamppa. MOOTTORI: GM SB V8, pukinsarvipakosarjat, itse tehty tuplaputkisto Smittysin vaimentimin, 12 voltin sähköt. ALUSTA: Heidt’sin Mustang II -tyyppinen etuakselisto, hammastanko-ohjaus, G-Body-tyyppinen 4-link takana, Slam Specialtiesin 2-makkaraiset palkeet edessä, Dunlopin 3-makkaraiset palkeet takana, manuaaliventtiilit, iso painesäiliö, Viairin kompressori. RENKAAT: Firestone Deluxe Champion 6.70-15 miljonäärivalkosivut. Tai on siellä niitä useampiakin, mutta kyllä niistä monet on jo parissa kesässä unohtanut.” Mitä siihen nyt sitten toteaisi
Saurun paksukuonot 20 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Ainakin 1990-luvun alussa autonäyttelyissä pyörineet muistavat pitkän linjan automaalarina tunnetun Kari Saurun miehenä, jonka autot erottuivat massasta paitsi maalauksellaan, myös sillä, että niissä oli aina Hemi. Niin erottuvat vieläkin, eikä meininki konehuoneissakaan ole suuremmin muuttunut. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen ja Veli Vartiala DODGE D100 PICK-UP ’59 & DODGE TOWN PANEL ’58. Saurun paksukuonot 21 AMERIKAN RAUTA 8/2016
”1973 menin Ammikseen maalarilinjalle, ja siitä lähtien näitä on ammatikseen ropattu. Se ’60 Coupe Windsor oli myös ensimmäinen auto, jolla aloin näyttelyissä pyörimään. ”Sen Furyn mä vaihdoin ’56 Bel Air Sport Sedaniin, vanhaan Heinolan taksiin. ”S nadeina skloddeina fillareilla vedettiin Suutarilaan Sadolinin väritehtaan aidan taakse ihailemaan riviin ajettuja hienoja pakettivaunuja”, Kari Sauru muistelee tykästymistään paksukuonoihin. Yksi kaveri halusi sen sitten väkisin ostaa, ja siihen tuli vaihdossa se ’37 Business Coupe, jonka tein Hemillä silloin aikanaan. Tilaa tarvitaankin, jotta 12-tuumaisille vanteille asennetut 365-takaslicksit mahtuvat pyörimään. ”Kyllä semmoinen hieno siipiauto kiinnitti huomiota, se Windsorhan oli vain 38 000 mailia ajettukin.” Muutenkin kyseessä oli vielä tuohon aikaan helposti Kaliforniasta löytynyt kaikin puolin hyvä yksilö, josta sai varsin helpolla näyttelykuntoisen. Kyllähän ennen tuota uustuontiaikaakin oli joitakin ihan hienoja laitteita, mutten niitä mihinkään näyttelyihin vienyt. ”Broidi on vähän mua vanhempi, ja sen kanssa näitä tehtiin kyllä jo ennen ajokortti-ikää. Vasta sen tultua Suomeen aloin lueskella opuksista, että mikä auto oli kyseessä.” 375 hevosvoiman 413-kuutiotuumaisella Cross Ram Wedge -moottorilla varustettu kirjainsarjalainen ei tosiaan ollutkaan mikään tusinapeli, mallia kun on valmistettu vain 1 280 kappaletta. ”Muistan mallin tosiaan jo pikkukundista, kun niitä oli yllättävän paljon Suomessa myös poliisiautoina ja ambulansseina.” Karin ensimmäinen oma jenkki oli kuitenkin ’62 4 D Fury vuonna 1973. Usein niitä on ollut kerralla lähemmäs 10, niin kuin nytkin.” Vähitellen Mopar-mieheksi. Sitähän ei silloin edes ymmärretty, mistä autosta oli kyse. Kerennyt monta sutta tekemään sen jälkeen, ja joskus on joku onnistunutkin”, Kari naurahtaa. 22 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Siihen ympättiin ensin 265 kasi, ja sitten tilalle löytyi Ilmosen Peralta Corvetten 327. Ehkä kukaan ei vaan pyytänyt, kun en itse ole noita minnekään tyrkyttänyt.” Ensimmäinen maahantuotu saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta tosiaan siipi-Moparit eivät edustaneet noihin aikoihin sitä listan halutuinta päätä, vaan yleensä yli 25-vuotiaiden autojen tuonnin helpotuttua haluttiin itselle Amerikasta ’59 Caddy tai klassikko-Chevy. Dodge D100 Pick-up ’59 & Dodge Town Panel ’58 Paksukuonokaapin etulokareita on levitetty kaaristaan, pulleita takalokareita taas sisäreunoistaan. Hetkeäkään ei ole 43 vuoteen ollut sellaista aikaa, ettei ole yhtään jenkkiä ollut. ”80-luvun puolivälistä aina 90-luvun puoliväliin tein vähintään yhden, välillä kaksikin autoa vuoteen.” Muistan mallin tosiaan jo pikkukundista, kun niitä oli yllättävän paljon Suomessa myös poliisiautoina ja ambulansseina. Siinäkin piti hullutella, kun auto oli alun perin varustettu lättäpääkutosella.” Hemeistä tunnettu. ”Se oli mukava auto, se kulki 250, ja sillä oli mukava leikkiä motarilla Cosworthien kanssa. Hän muistaa esimerkiksi ’64 New Yorker Town & Countryn, jollaisen uustoi sittemmin 1990-luvun taitteessa maahankin. ”Siellä Mosassa, missä asuin, oli vieressä kauppapuutarha, jossa pyöri ruotsalaisia isoine Mopareineen, joihin joskus saattoi lapsena päästä kyytiinkin”, Kari jatkaa. Mähän uustoin ensimmäisen siipi-Chryslerin Suomeen 1986. Saurun Hemi-kausi alkoi kuitenkin jo ennen ’37:aa. Sitä seurasi saman vuosimallin niin ikään 413 Wedgellä varustettu rättikattoinen New Yorker. ”Mielikuvitus oli poikaa autoja korjaillessa siihen aikaan, kun teitä kasteltiin lipeällä, eikä korjauspeltiäkään ollut saatavilla”, mies toteaa. ”Sen jälkeen tein sen ’61 300 G:n
Siihen tehtiin silloin kuidusta puskurit ja etuja takaluukku. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Karin rakentamista autoista varmasti kaikkein tunnetuin on 80ja 90-lukujen taitteessa työn alla ollut kelta-punainen Stock Car -henkinen siipi-Dodge, jonka keulalle mies asensi niihin aikoihin uskomattomalta tuntuneen yli 500-heppaisen 426 Hemin. Alukantinen 528-kuutiotuumainen Hemi on rakennettu katukäyttöä ajatellen mahdollisimman miedoksi, mutta tuottaa silti 661 hevosvoiman tehon ja 850 newtonmetrin maksimiväännön. Tehtiin sen maalauksenkin suhteen iso duuni Hälvän Petrin kanssa, kun siinä oli kaikki tekstit maalattu Penkkejä peittävät meksikoviltit, ja Kari kertookin kaapin verhoilun olevan vielä keskeneräinen. Tein osan suorasta pellistä ja joitain osia sain Hyypän Matilta hankittua. ”Sehän oli helvetin huono lähtökohta, sitä oli kolaroitu tosi pahasti toiseen takakylkeen. Sitä ennen Suomessa oli nähty ruutukatto kai edellisen kerran Timo Mäkisellä, sitten kolme kuukautta sen Dodgen näyttelyssä olon jälkeen niitä alkoi näkyä kaikilla”, hän toteaa. ”Se ’59 Custom Royal oli kova juttu silloin aikoinaan. Törkynen (Tomppa Kekäläinen) teki ne, ja sehän oli yllättävän kevyt kokoisekseen, ei painanut kuin 1580 kiloa Hemillä. B&M:n Pro Ratchet -shifteri viestii tavallista suuremmista menohaluista
Verhoilijat tehkööt verhoilun”, Kari toteaa. ”Mulla oli tosiaan niitä Hemejä silloin useampi, Custom Royalissa ja ’37:ssa oli sama kone, mutta GTX:ssä eri. ’68 GTX:kin on edelleen Loviisassa sillä Jounilla, joka sen minulta osti.” Räyhäkaappi. 24 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Musta on tullut niin laiska jo. Kovapeltinen aihio oli seissyt pitkään, mutta oli tekniikkaa lukuun ottamatta osiltaan täydellinen. Sen jatkoksi pultattiin TF727-aski ja Danan D60-lukkoperä. Runko puhallettiin ja maalattiin, ja myös siihen tuli hammastanko-ohjaus, korkeussäädettävät kynätolpat ja Wilwoodin levyt. Samalla, kun etulokareiden uloimpia kantteja levitettiin, sai peräpää uutta pulleutta roditapaan. Ajettavuutta on paranneltu Mustang II -tyyppisellä etuakselistolla hammastanko-ohjauksineen ja coilovereineen. Jorosen Simo on mun hyvä kaveri, se tekee mulle vaihteistot. Se ’59 on kuulemma taas ajokunnossa tiukalla 440:llä. ”Nykyään mulla on kyllä sähkömieskin, joka saa tehdä sähköt. Maskin väriksi tuli kermanvaalea, ja etuhelman ”kielen” Kari maalasi punaisella. Kari oli nimittäin päättänyt jo etukäteen pullistaa korin muotoja, mikä onnistuikin varsin huomaamattomasti. Kummastakin paksukuonosta löytyvät joka kulmasta Wilwoodin levyjarrut. ”Sitten se mopo taas lähti käsistä, kun ostin Arizonasta romikselta tuon ’58 kaapin, johon mulla oli valmis visio.” Kuten arvata saattaa, tuohon visioon sisältyi Hemi. Ruosteiden takia sitä ei hitsailla tarvinnutkaan, mutta uudelleenmuotoilun takia hitsipilliäkin joutui korille näyttämään. ”Mullahan on ollut aina isolohkoja, ja on helppo touhuta noita, mitkä tuntee ennestään.” Kari päätyikin voimalinjapähkäilyissä Suomessa kokonaan uusista osista rakennettuun 4,5 tuuman porauksella olevaan World Productsin lohkoon koottuun 528-kuutiotuumaiseen ja alukantiseen Hemiin. Sen jatkoksi tuli TF727 2800 stall speedin turbiinilla sekä ’65 New Yorkerista lähtöisin Kari jätti kaapista puskurit pois korostaakseen sen pulleita muotoja. Tekniikaksi tuli kuitenkin Hemin sijaan tavallisempi alukantinen 440, jota oli piristelty aika reippaasti. Siihen levitettiin silloin peltivanteet 10-tuumaisiksi Strömbergillä, kun ei sellaisia leveitä peltivanteita valmiina mistään saanut.” Myytyään Custom Royalin pois Kari nosti sen Hemin huomiotaherättävän sini-keltaiseksi maalaamansa ’37 Dodgen nokalle, ja samoihin aikoihin valmistui myös Hemi-koneinen pinkki ’68 GTX, joka sai FMA-1-kilvet sen seurauksena, että Kari oli yksi Finnish Mopar Associationin perustajajäsenistä. Hillitympi pick-up. Dodge D100 Pick-up ’59 & Dodge Town Panel ’58 Sitten se mopo taas lähti käsistä, kun ostin Arizonasta romikselta tuon ’58 kaapin, johon mulla oli valmis visio. Puskurit jätettiin kokonaan pois, ja Kari maalasi korin jossain valossa melkein harmaaltakin näyttävällä smurffinsinisellä. ”Mulla oli sen jälkeen siinä aika pitkä tauko. Kuitenkin tänä päivänä mulle paljon tärkeämpää on se tekeminen kuin ajaminen.” Sen tietäen ei olekaan ihme, ettei Karilla ollut mitään ihmeempää kiirettä päästä ajamaan ulkoisesti valmiilla paksukuonollaan. Tekniikan suhteen ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Kori nostettiin rungolta, joka puhallettiin ja maalattiin, ja ajettavuutta modernisoitiin Heidt’sin Mustang II -tyyppisellä etuakselistolla putkitukivarsineen, hammastankoineen ja levyjarruineen, ja myös peräpäähän asennettiin Wilwoodin levyt sekä QA1:n säädettävät coilover-tolpat. En osta autoja muualta kuin kuivilta alueilta, kun en jaksa enää hitsata turhaan.” Vuotta kaappia uudempi pickis kävi läpi koko lailla samanlaisen käsittelyn kuin kaappikin. ”Avolava tuli mulle 2015 tammikuussa Kaliforniasta. Piti rakentaa kaikki uudelleen.” Menikin viitisentoista vuotta ennen kuin Kari aloitti taas suuremman oman autoprojektin, maalaushommiahan hän oli tehnyt kaikki nuokin välivuodet. ”Mähän teen autoihin itse kaiken muun, paitsi automaatin ja verhoilut. On mulla toi ’63 New Yorker Salon ollut 80-luvun lopulta lähtien, mutta 1993 konkurssissa meni kaikki muu. Kokonaan Suomessa rakennetun moottorin ollessa vielä kesken hän hankkikin ajelun sijaan toisen aihion, jota alkoi läpikäymään. ja käsin straipattu
Ja kyllähän pickis 340-heppaisenakin ihan mukavasti liikkuu. Pickikseen ei asennettu räikkäshifteriä eikä rallirattia, vaan ratti lainattiin samasta ’65 New Yorkerista, josta tuli myös muu tekniikka. Ratti on lähtöisin ’65 New Yorkerista. Tyylikäs kaksivärinen verhoilu on TiCaBon käsialaa. Pick-upin perusväri on sama kuin kaapissa, mutta siihen tuli kermanvaaleaa huomattavasti enemmän. oleva kasikolmevarttinen perä pitkällä ruuvilla. Astetta räyhäkaappia herrasmiesmäisempään kokonaisuuteen sopi myös viimeistelty sisustus, josta tulikin todella upea. Pick-up on sisustaltaan astetta kaappia herrasmiesmäisempi. Pickiksen lokareita Kari ei lähtenyt levittämään, vaan tyytyi maalaamaan vakiomuotoisen korin sisältä ja päältä kaapissakin käyttämällään värillä. Niin, Karihan tosiaan päätyi hetken avolavalla ajeltuaan vaihtamaan sen kireän 440:n remontoituun vakiokuntoiseen 413 Wedgeen, jonka totesi sopivan leppoisaan ajeluun rakennettuun autoon paremmin. 25 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Avolavaan asennettiin myös puskurit, joista tuli maskin tapaan kermanvaaleat. Penkkien verhoilusta Kari antoi vastuun TiCaBon Tiitille ja Henriikalle, joita on sen jälkeen käyttänyt jo parissa muussakin projektissa. Vaaleat terenauhat tuovat sisustukseen hienostunutta ilmettä. Koriltaan Kari säilytti avolavan vakiomitoissaan, ja siihen tulivat paikalleen myös alkuperäiset puskurit
Finnish Mopar Associationin perustajajäseniin kuuluvalla Karilla oli aikoinaan autossaan FMA-1 -rekisteritunnuskin. 26 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Pick-upin keulalla kävi ensin kireä 440, jonka Kari kuitenkin päätyi vaihtamaan cruisailukäyttöön sopivampaan vakiokuntoiseen 413 Wedgeen. Mopareiden ohella lähellä sydäntä ovat nimenomaan isolohkot, ne kun ovat jo niin tuttuja. Myös perä on matka-ajoon hyvin sopiva 2,76-välityksinen. Dodge D100 Pick-up ’59 & Dodge Town Panel ’58 Joku voisi ajatella, ettei näin komean paksukuon oparin rakentanut mies enää enempää kaipaisi
VANTEET: 8x15” ja 10x15” teräsvanteet RENKAAT: 225/75 R15 edessä, 295/50 R15 takana SISUSTA: ’65 New Yorkerin ratti, TiCaBon verhoilu, Auto Meterin valkopohjaiset mittarit. KORI: Lokasuojia levitetty, puskurit poistettu, gangsterilippa. Näiden lisäksi pihalla on ’65 New Yorker -avo sekä patinakuosinen ’48 Dodge, joka on myös varustettu isolohkolla ja hammastanko-ohjauksella, mutta se on jo oman juttunsa arvoinen. JARRUT: Wilwoodin levyt joka nurkassa. ”Mä oon aina halunnut tehdä jotain muuta kuin mitä muut on tehneet”, hän toteaa. ”Siitä kai kaikki ne ’37:t ja ’59:t on syntyneet, puhumattakaan noista paksukuonoista.” Joku voisi ajatella, ettei näin komean paksukuon oparin rakentanut mies enää enempää kaipaisi. VANTEET: Centerline Auto Drag 8x15” ja 12x15” RENKAAT: 225/75 R15 edessä, 365 x 15 slicksit takana SISUSTA: Korin värillä maalattu ralliratti, B&M Pro Ratchet -shifteri, meksikoviltit penkeissä, Auto Meterin valkopohjaiset mittarit. DODGE TOWN PANEL ’58 MOOTTORI: 528 cid Hemi V8, World Productsin 4,5” bore lohko, Eaglen kampiakseli ja veivit, Keith Blackin männät, portatut alukannet, kirein mahdollinen mekaaninen laahurinokka, Indyn Tunnel Ram -imusarja, 2 x 750 cfm Quick Fuel dp -kaasutin, MSD Pro-Billet-jakaja, TPI:n keraamisesti pinnoitetut peltisarjat, 3” tuplaputket. Faktat OMISTAJA: Kari Sauru • PAIKKA: Nurmijärvi. DODGE D100 PICK-UP ’59 MOOTTORI: 413 cid Wedge V8, 4-kurkkuinen kaasari, block hugger -peltisarjat, tuplaputkisto. Joku voisi ajatella, että näin komean paksukuonoparin rakentanut mies ei enää enempää kaipaisi, vaan ei siinä vielä kaikki. 27 AMERIKAN RAUTA 8/2016. VOIMANSIIRTO: TF 727, 2800 Stall Speedin turbiini, Dana 60 -perä 3.54 välityksellä. TEHO: 340 hv VOIMANSIIRTO: TF 727, 2800 Stall Speedin turbiini, ’65 New Yorkerin 8 3/4 perä 2.76 välityksellä. ALUSTA: Heidtsin Mustang II:n keula, hammastanko-ohjaus, QA1:n coiloverit. ALUSTA: Heidtsin Mustang II:n keula, hammastankoohjaus, QA1:n coiloverit. TEHO: 661 hv ja 850 Nm vääntö. JARRUT: Wilwoodin levyt joka nurkassa. ”Nythän niitä on jo kolme, kun pihalla odottaa kuorkki, josta tulee autonkuljetusauto”, Kari kertoo
Ensimmäinen laatuaan 28 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Ensimmäinen laatuaan 29 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Tuukka Erkkilä AC COBRA REPLICA. Tamperelaisen Tero Backin Cobralla on ollut merkittävä rooli kotimaisten lasikuitureplicoiden elinkaaressa. Tero hankki auton hiljattain itselleen ja ehosti sen ennennäkemättömän viimeisteltyyn kuntoon. Kyseessä on näet Suomen ensimmäinen V8-koneella rekisteröity Cobra, jonka Jyrki Pykäri rakensi jo 90-luvulla
Moottoria on siirretty noin 30 senttiä taaksepäin ja kardaania on lyhennetty yli 30 senttiä. ”Se on käsittääkseni kopio jostain englantilaisesta Cobra-korista, mutten tiedä tarkemmin, mistä. 30 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Osat piti laminoida yhteen itse, eivätkä ne ensimmäisen yrityksen jälkeen istuneet sinne päinkään. Kotimainen kori. ”K oko projektihan sai alkunsa siitä, kun yleisesti puhuttiin, ettei V8-koneista Cobraa voi saada Suomessa kilpiin. Siitä rohkaistuneena hän pisti hakemuksensa vetämään esittäen seikkaperäisesti, kuinka kanta-autona käytettäisiin ’79 Chevrolet Malibua, jonka muokatulle rungolle istutettaisiin lasikuituinen AC Cobran replica-kori. ”Sen lisäksi siirsin taka-akselin alatukivarsien runkokiinnityspisteet rungon alapuolelle, koska penkit sijoitettiin runkoaisojen väliin. Auton korin Jyrki osti Euran Lasikuidusta, jonka oli määrä toimittaa Cobran replica-koreja piensarjaan, joka olisi toteutettu Volvon tekniikalle. Koreja ehdittiin leipoa kourallinen ja Jyrki sai hankittua niistä yhden itselleen. Hakemuksen hyväksymisessä oli tuolloin oleellista se, ettei kanta-auton ohjauslaitteisiin saanut koskea. Kori itsessään oli tullessa osina, ja esimerkiksi luukkujen sisäja ulkopinnat olivat erilliset. Sumo Cobria on jatkettu hieman ovien takaa, mutta tässä on alkuperäinen akseliväli sekä vähän pulleammat muodot. Kojelauta tehtiin alumiinista ja Jyrki verhoili sen itse. Cobra-replicoita oli toki tehty Suomessa aiemminkin, mutta ne pohjautuivat teknisesti useimmiten Ford Taunuksiin. Veneen moottori. Aina, kun joku julistaa jonkun asian mahdottomaksi, niin mun pitää heti tehdä se”, perustelee Pykärin Jyrki ryhtymistään Cobran rakentamiseen parikymmentä vuotta sitten. Ostohetkellä korin osat olivat punaiset, mutta valmis lopputulos maalattiin sinivioletiksi valkoisilla raidoilla. Malibun akseliväliä jouduttiin lyhentämään aika paljon, jotta Cobran kori saatiin asettumaan sen päälle. Sopivan malliset kuppipenkit löytyivät yllättäen Bilteman valikoimasta, tosin Jyrki joutui ottamaan niiden istuinosista viiden sentin siivut pois saadakseen penkkejä hiukan alemmaksi. Jyrki hankki Malibun jouluna 1995 ja katsasti valmiin tuotoksen reilua puoltatoista vuotta myöhemmin. Konetta siirrettiin noin 30 senttiä taaksepäin ja kardaania lyhennettiin yli 70 senttiä. Sisustaan ei hyödynnetty kanta-autosta käytännössä mitään. Hanke kuitenkin kariutui ilmeisesti ennen kuin pääsi toteutusvaiheeseen. ”Kulmittain otetussa ristimitassakin oli useamman sentin heitto, minkä vuoksi sitä joutui vedättämään aika lailla, jotta pyöränaukot sai kohdilleen”, mies muistelee savottaansa. Silläkin on tietty visuaalinen vaikutus”, Jyrki spekuloi. Jos en olisi tehnyt niin, olisivat penkit jääneet luonnottoman korkealle”, hän selittää. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei raideleveyttä saanut muuttaa, mutta akseliväliä sen sijaan sai. Englannista tuli myös rättikatto, mutta sen sivuikkunat piti teettää uusiksi Verhoomo Priman Vänttisellä, kun katon mukana tulleet eivät istuneet alkuunkaan. Lisäksi Sumoissa on tuulilasi aika pystyssä kulmassa ja tässä puolestaan enemmän kallistettu. Avomallisessa lasikuitukorissa ei arvatenkaan ollut minkäänlaista jäykkyyttä, joten Jyrki rakensi kynnyskoteloihin ja kardaanitunneliin monokokkityyppisen jäykistävän rakenteen. Tuulilasin, maskin, puskurin hampaat sekä muut kiiltävät osat Jyrki tilasi Englannista Europa Specialist Spares -nimiseltä osatoimittajalta. Jyrki soitti silloiseen AKE:een ja kysyi, onko asialle periaatteellista estettä ja vastaus oli ei. Luvat haettiin alun perin Malibun vakiolle 305-koneelle, mutta AC Cobra Replica Malibun runkoa piti lyhentää melkoisesti, jotta Cobran kori saatiin asettumaan sen päälle. Mä ärsyynnyn tuollaisesta heti. Veekasikoneella varustettu ”real deal” tuntui tuon ajan Suomessa vielä saavuttamattomalta. Jyrki sai kaikki kohdilleen vasta purettuaan ja sovitettuaan osia pariin eri otteeseen
Vakiojouset kelpasivat kokoonpanoon sopivasti lyhennettyinä. Hän kun halusi vain kuunnella ääniä. Nokka-akseli oli Crane Camsilta ja imusarja sekä kaasari Edelbrockilta”, Jyrki listaa. ”Minulla oli siinä koneessa aika paljon rahaa kiinni, joten päätin ottaa sen Cobraan ja vaihtaa veneeseen lankkukylkifarmarin koneen ennen kun myin pois koko veneen. Kaikkien tukivarsien kanssa käytettiin PST:n uretaanipuslia. Tuo olkavarsimuutos toi vannetta ulospäin melkein tuuman, joten vanteetkin menivät sen päivityksen myötä uusiksi”, Jyrki havainnollistaa. Eli veneen moottori meni autoon ja auton moottori veneeseen. Kerran prätkäpoliisi pysäytti Tuusulantiellä ja sanoi, että älä sammuta. Niiden myötä hän sai nipistettyä varttimailiajasta pois kokonaiset kuusi kymmenystä. 350-kuutiotuumaisessa pikkulohkossa on mm. Ajettavuutta hän kohensi vaihtamalla eteen Capricen olka-akselit ja niihin 1LE-Camaron 12” jarrulevyt sekä B-bodyn satulat. Katsastuksissa autosta ei yleensä keksitty muuta huomautettavaa kuin liian kovat äänet, joista eri konttoreiden insinööreillä ei kuitenkaan ollut selkeää yhtenäistä käsitystä. Määräykset vaihtelivat vuosien mittaan – välillä matkustajan puoleinen kylkiputki sai toimia ja välillä taas ei. myöhemmin Jyrki päivitti voimanlähteeksi ’79 Camaron 350-koneen, jonka hän oli rakentanut aiemmin veneeseensä. Parhaaksi tulokseksi autolle mitattiin melko tasan 13 sekuntia loppunopeuden noustessa reilun neljänsadan metrin matkalla 176 kilometriin tunnissa. tasapainotettu alakerta sekä keraamisesti pinnoitetut männät ja palotilat. Varttimailirykäisyissä kevyen auton ongelmaksi osoittautui pidon puute, varsinkin lähdöissä. Ajoin pokkana toiselle konttorille, ja siellä sanottiin, että tähän autoon kuuluu tällaiset äänet. Jopa laakeriliuskatkin oli pinnoitettu, sillä aloitin noihin aikoihin Tech Line -pinnoitteiden maahantuonnin ja tietysti niitä piti kokeilla ensin omaan projektiin. ”Kerran ajoin katsastukseen, jossa auto määrättiin melumittaukseen Hakuninmaalle. Kromiosilla kuorrutettu moottori on peräisin ’79 Chevrolet Camarosta. ”Vakio-Malibu painaa tyhjänä yli 1500 kiloa ja Cobra kuskin kanssa noin 1140 kg, joten lyhennetyillä vakiojousilla siitä tuli juuri sopivan kova. Kaasutin on Holleyn 600 cfm. Simpukka vaihdettiin AGR:n nopeaan ja välyksettömään malliin. Kerran prätkäpoliisi pysäytti 31 AMERIKAN RAUTA 8/2016. 2000-luvun puolella Jyrki vaihtoi koneeseen Vortec-sylinterikannet, eli paremmin virtaavat valurautakannet, joita käytettiin GM:n truckeissa vuodesta 1996 eteenpäin. Yhdessä Hotchkissin ylätukivarsien kanssa tuo muutos paransi camber gainia, eli renkaan pystykallistumaa kurveissa. Veneeseen rakennetun moottorin alakerta oli tasapainotettu ja männät sekä palotilat pinnoitettu keraamilla. Takatukivarret pidettiin vakioina, mutta ne boksattiin ja varustettiin uretaanipuslilla, minkä lisäksi ne saivat kaverikseen kallistuksenvakaajan
Hän tuumasi, että nyt lähdetään himaan ja minä vastasin, että katsopa ulos. Herrasmiehenä annoin sen toki hänelle”, Jyrki naurahtaa. ”Säilytin Cobraa pari ekaa talvea vanhan talon kellarissa, jossa oli hiiriä. Jos ajoi satasta, ei pahemmin kastunut kuin tukka, ellei eteen sattunut rekkaa. Siellä satoi vettä, eikä autossa ollut vielä silloin rättikattoa. Noh, eihän siinä lopulta muu auttanut, kuin ajaa himaan 150 kilometriä kaatosateessa ja alle kymmenen asteen lämpötilassa. Juuri, kun asia valkeni minulle, tuli eräs Vette-kuski pyytämään kypärää lainaan. Sopivan malliset kuppipenkit löytyivät parikymmentä vuotta sitten Bilteman valikoimasta. Mulla oli aina kypärä mukana Cobran takakontissa kiihdytyskisoja varten. Hän kun halusi vain kuunnella ääniä.” Riesana hiiret ja vedet. Jyrkin aikana auton käyttö oli aktiivista ja se jätti jälkeensä monenlaisia tarinoita. Ilmeni että hiiri oli tehnyt tarpeensa kypärän sisään. Tuusulantiellä ja sanoi, että älä sammuta. ”Kerran olimme Cobralla käymässä Haminassa mun vanhemmilla juuri, kun vaimoni oli viimeisillään raskaana. Ajot vähenivät alkuinnostuksen jälkeen pikkuhiljaa ja Jyrki muistelee ajaneensa auAC Cobra Replica Ovien, kojelaudan ja penkkien mustat verhoilut ovat Design Eugenin tikkailemat. Kerran olin ajamassa Street Slidessa, ja kun vedon jälkeen otin kypärän päästäni, rinnuksille putoili sellaisia tummia ”riisinjyviä”. Erään rekkakuskin ilme olikin näkemisen arvoinen, kun ohitin sen kurkistamalla tuulilasin yli samalla, kun vaimo pyyhki ikkunaa huoltikselta mukaan otetuilla serveteillä. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Perillä olimme niin jäässä, ettemme meinanneet taipua autosta ulos”, Jyrki nauraa
33 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Seuraavan omistajan selviteltyä kansiongelmaa paljastui, että koneesta oli mennyt vain kannentiivisteet”, Jyrki päättää. Auton alkuperäinen rakentaja, Jyrki Pykäri sai Cobran valmiiksi jo 20 vuotta sitten. JARRUT: Edessä 1LECamaron 12” levyjarrut B-bodyn satuloilla, takana ’79 Malibun rumpujarrut. Teknisesti auto oli hyvä, mutta viimeistelyssä oli toivomisen varaa. Myyrät söivät öljynlauhduttimen letkut poikki, ja kun yritin siirtää autoa toisaalle, niin eihän se onnistunut, kun öljyt olivat tulleet pihalle. ”Maalautin korin serkkupojallani, minkä jälkeen vein auton Eugen Helmiselle sisustan verhoiluun. RENKAAT: Edessä 235/65 R15, takana 255/60 R15. Se jäi koko ajan enemmän taka-alalle, enkä kerta kaikkiaan löytänyt intoa auton laittamiseen muiden projektien painaessa päälle. Nykyään sen omistaa kuvassa näkyvä Tero Back, joka on palauttanut auton iskuun ja viimeistellyt sen viimeisen päälle. Tässä kohtaa huomasin tämän kasikoneisen Cobran tulleen myyntiin ja ilmoitin sen myyjälle saman tien, että otan sen. Se oli joko Autoa purettiin, putsattiin, maalattiin ja niputettiin järjestelmällisesti yhden talven ajan, minkä jälkeen se valmistui nykyasuunsa tämän vuoden keväällä. KORIMUUTOKSET: Euran Lasikuidun valmistama AC Cobra Replica -kori, jonka kanta-autona toimii ’79 Chevrolet Malibu. Moottori tuntui toimivan nesteiden lisäämisen jälkeen normaalisti, joten ajoja jatkettiin entiseen malliin. Harrasteauton metsästys. Autoa oli kuitenkin päivitetty siihen suuntaan, ettei se oikeastaan olisi Teroa enää kiinnostanutkaan. Kaupat oli ehditty jo tehdä ja auto oli lähtenyt pihasta uuden omistajan matkaan. Lopuksi hän hankki autoon uudet American Racingin täyskiiltävät Salt Flat Special -vanteet, jotka hankittiin mittatilauksena, koska offset osoittautui hankalaksi. Faktat AC COBRA REPLICA • OMISTAJA: Tero Back, 51 • PAIKKA: Tampere. Lisäksi Afsoon Alhainen, Vilho, Aila ja Martti Back, Jukka Mäkeläinen, Jukka Lehtonen sekä Soini Car Parts. Kuinka ollakaan, pian sen jälkeen tuo entinen Mustangini ilmestyi myyntiin Nettiautoon”, Tero manaa. Matka päättyi koneen ylikuumenemiseen, mutta tapahtuneesta selvittiin yllättäen säikähdyksellä. VANTEET: 15” American Racing Salt Flat Special. salainen tai prepaid. Seisotuksen aikana hiiret söivät myös osan verhoiluista”, Jyrki harmittelee. SISUSTA: Omavalmisteinen kojelauta ja ovipahvit, kuppipenkit, Design Eugenin verhoilut. Ulkoseisotus luonnollisesti vain pahensi sen tilaa, kun alumiinit hapettuivat, kromit ruostuivat ja rättikatto meni homeeseen. ALUSTA: ’79 Chevrolet Malibun lyhennetty ja muokattu runko, edessä Capricen olka-akselit, Hotchkissin ylätukivarret ja lyhennetyt vakiojouset, takana boksatut vakiotukivarret ja kallistuksenvakaaja. MOOTTORI: ’79 Chevrolet Camaron 350 cid V8, tasapainotettu alakerta, Vortec-sylinterikannet, keraamipinnoitetut männät sekä palotilat Crane Camsin nokka-akseli, Edelbrocin imusarja, Holley 600 cfm kaasutin, omavalmisteiset pakosarjat ja kylkiputket. tolla viimeisen kerran vuonna 2005. KIITOS: Suuret kiitokset serkulleni Pekka Kankaalle auton maalauksesta ja Eugen Helmiselle auton verhoilusta. Cobra oli ostohetkellä toimiva auto, ja ulkoisesti se näytti olevan hyvin pitkälti siinä asussa, johon se oli Jyrkiltä jäänyt. Jyrki epäili kansien haljenneen ja auto jäi siitä johtuen seisomaan. Tamperelainen Tero Back astui kuvioihin vuonna 2015, jolloin hän hankki Turun seudulle päätyneen Cobran itselleen. Matkan varrelle sattui yksi epäonninen työmatka, jolla alavesiletku irtosi klemmareistaan ja vuoti jäähdytysnesteet keskelle aamuruuhkaa. ”Mähän olen rakentanut aikoinani aika paljonkin jenkkiautoja, ja sain alun alkaen ajatuksen, että voisin hankkia takaisin jonkun ennen omistamani ja itse kertaalleen rakentamani auton. VOIMANSIIRTO: TH350-automaatti, lukkoperä. Autoa purettiin, putsattiin, maalattiin ja niputettiin järjestelmällisesti yhden talven ajan, minkä jälkeen se valmistui nykyasuunsa tämän vuoden keväällä. ”Kysyin Jyrkiltä mielipidettä, minkäväriset raidat autoon kannattaisi laittaa ja hän vastasi, että ehdottomasti mustat. Se tuli alun alkaenkin tehtyä vähän hätäisesti, kun oli niin kova kiima päästä ajamaan. Huomasinkin sopivasti, että myyntiin tuli minun vanha ’69 Corvette Stingray, mutta kun lopulta sain myyjän langan päähän, niin vastaus kuului, että autosta näkyy enää takavalot. Vähitellen kone alkoi kuitenkin kuluttamaan jäähdytysnestettä yhä kovempaan tahtiin. Tero ajeli sillä pari kuukautta sellaisenaan ja löi sen syksyllä atomeiksi. Päätin hankkia siihen kaiken mahdollisen kiiltävänä”, Tero selittää. ”Mulla ei ollut tuohon aikaan omaa tallia, joten Cobra vietti kaksi vuotta ulkona kelien armoilla. ”Koko auto olisi pitänyt rakentaa uusiksi. Ryhdyin saalistamaan autoa rekisterinumeron perusteella ja löysinkin omistajan nimen, mutta puhelinnumeroa en saanut mistään. Myin sen lopulta pois vuonna 2012 ja auto matkasi Tampereelle. Harmittelin sitä aikani ja rupesin miettimään seuraavaksi entistä ’65 Fastback Mustangiani, jonka olin rakentanut näyttelytasoiseksi. Moottorille minun ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa kaikki ulospäin näkyvä uusiksi. Kuvien ottamisen jälkeen herrasmiesmäisen hillitty harmaa on saanut ylleen raidat, joiden myötä myös auton alkuperäinen rakentaja pääsi vaikuttamaan sen nykyiseen ulkoasuun. Niinpä muita ei edes harkittu”, Tero lopettaa silminnähden tyytyväisenä lopputulokseen. Niinpä sen menemistä ohi suun ei tarvinnut enää murehtia ja mies saattoi keskittyä puhtaasti uuteen hankintaansa
PIKKUKA KKONEN 34 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Mikkeliläisen Mika Räihän poikkeuksellisen kliini yksilö onkin rakennettu pääpiirteissään rapakon takana, mutta viimeistelty valmiiksi Etelä-Savossa. PIKKUKA KKONEN 35 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET CHEVY II ’67. Jenkeissä nämä Chevroletin kompaktit sporttimallit ovat olleet suosittuja rakenteluaihioita kauan, mutta Suomessa niiden potentiaali on jäänyt hiukan pimentoon
Novien markkinoita oli tullut seurattua säännöllisen epäsäännöllisesti ja ajatuksissa pyöri, saisiko nyt hankittua sen 2-ovisen hardtopin, johon nuoruusvuosina ei ollut varaa. Sen sijaan laitoimme resurssimme yhteen ja ryhdyimme hommaan kimpassa. Tiimin ensimmäinen kilpuri syntyi edellä mainitusta Cansosta, joka muutettiin 2-oviseksi. ”Saatuani ajokortin virittelin aluksi eurovehkeitä, lähinnä VW Golfeja. Chevrolet Chevy II ’67 Näyttelytasoiseksi siloitellussa konehuoneessa on siisti, Chevyn 350-kuutiotuumainen pikkulohko, jonka perässä on Borg-Warnerin 6-vaihteinen T-56-manuaalivaihteisto. Lopulta mielenkiinnon herätti oranssi, täysin valmiin näköinen ’67 Chevy II hardtop coupe, joka näytti kuvien perusteella viimeistelyltään sellaiselta yksilöltä, joka voisi täyttää Mikan Auto piti myydä Teksasin ulkopuolelle ja mieluiten mahdollisimman kauas, jottei siihen törmäisi enää vahingossakaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Canso sai seuraajakseen ’69 Camaron. Ajatuksissa oli suorituskykyinen katuauto, jolla voisi halutessaan ajaa kilpaakin. Varttimailille valjastettuja Camaroja rakennettiin kaikkiaan neljä kappaletta. M ika Räihän taival Chevyn sporttikompaktien parissa alkoi jo 90-luvun alussa, kun hän hankki Chevy Novan kanadalaisserkun, Acadian Canson. Tomi ajoi ja minä toimin mekaanikkona”, Mika kiteyttää. Samaan aikaan aloin haikailla jenkin perään”, Mika muistelee kiinnostumistaan jenkkimuskeleista. Sitä joko ajetaan tosissaan tai ei ajeta ollenkaan. Viimeisin kilpurimme seisoi lopulta kolme vuotta odotellen, jos vaikka jatkaisimme, mutta sitten myimme sen pois rullaavana”, Mika kertoo lopettamispäätöksen hauduttelemisesta. 36 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Yhden epäonni, toisen onni. Autosta rakennettiin pro street -tyylinen laite, jota ei edes yritetty rekisteröidä kadulle. Mika aloitti eBayn aktiivisen seuraamisen vuonna 2009 tuumittuaan, että on taloudellisesti järkevämpää ostaa Jenkeistä valmis auto, kuin hankkia täältä raato ja tehdä siitä mieleinen. ”Totesimme yhteen ääneen, ettei molempien ole järkeä ryhtyä rakentamaan omaa kilpuria. ”Päätimme lopettaa, kun kumpikaan ei enää tuntenut olevansa hommassa mukana sataprosenttisesti. Kyseinen ’67-vuosimallinen yksilö oli opiskelijan budjetille sopinut neliovinen tolppamalli. Kilpaluokkana oli aluksi Outlaw ja ensimmäiset kisat ajettiin vuonna 1996. Harrasteluna siinä ei oikein ole mieltä, kun laji vaatii älyttömästi aikaa ja rahaa. Kun samalta kylältä löytyi yllättäen toinenkin kisatouhuista innostunut kaveri, Tomi Pöntinen, päättivät kaverit lyödä hynttyyt yhteen ja perustaa yhteisen kilpatiimin. Ruostehommat eivät enää kiinnostaneet, sillä niitä oli tullut aikanaan tehtyä ihan riittävästi. Rakensin useampia erilaisia vapariversioita sekä yhden turbotetunkin 80-luvun lopussa, mutta lopulta ne menivät sen tasoisiksi, että katsastamisissa alkoi olla kaikenlaisia ongelmia. Tiimi kilpaili vuoteen 2010 saakka siirtyen lopulta Pro Mod -luokkaan. Niinpä Mika katseli pääsääntöisesti valmiiksi rakennettuja autoja. Pian sen jälkeen hän alkoi kuitenkin kaivata jotain korvaavaa tekemistä kilpurin rassaamiselle ja ryhtyi miettimään oman harrasteauton hankkimista
Itse asiassa se osoittautui paremmaksi, mitä hän oli uskaltanut odottaa. Vammat osoittautuivat kuitenkin niin vakaviksi, ettei se päivä koskaan koittanut. 37 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Auto oli valmistunut 2000-luvun alussa, mutta sen maalipinta oli Auton ulkokuori on rakennettu nykyasuunsa Jenkeissä jo 2000-luvun alussa. Myyjä tunsi auton historian ja tiesi tarkkaan, mitä sille oli tehty. kriteerit. Maali ja kromit ovat siitä huolimatta edelleen virheettömät. Autoon liittyvät muistot kun olivat kipeitä koko perheelle. Vaihdettuaan useita sähköposteja myyjän kanssa ja juteltuaan hänen kanssaan puhelimessa reilun tunnin, Mika tuli entistä vakuuttuneemmaksi kaupan kohteesta. Saatuaan auton kotitalliinsa Mika sai todeta, ettei uusi tulokas tuonut mukanaan ikäviä yllätyksiä. Auto rakennettiin valmiiksi isän ja kavereiden avustuksella sillä olettamalla, että poika toipuu ja pääsee lopulta nauttimaan autostaan. Sen suhteen heille oli varma laaki myydä auto Suomeen.” Käyttötarkoitukseen sopivaksi. Odotettuaan useamman vuoden isä päätti laittaa auton myyntiin ja ostajalle oli ainoastaan yksi ehdoton vaatimus; auto piti myydä Teksasin ulkopuolelle ja mieluiten mahdollisimman kauas, jottei siihen törmäisi enää vahingossakaan. Itselle rakennetun auton kohdalla ei ollut tingitty tai tehty kompromisseja. Edessä ollut sohvapenkki ei tarjonnut minkäänlaista sivuttaistukea, joten se sai väistyä Recaron matalien erillispenkkien tieltä. Siitä luopumisellekin paljastui ymmärrettävä, joskin varsin surullinen syy: ”Auton oli hankkinut teksasilaismyyjän poika noin parikymppisenä 90-luvun alkupuolella. Ehjäkorista, kasikoneista ja vakiokuntoista autoa ryhdyttiin rakentamaan kohti nykyasua, mutta projekti jäi kesken pojan jouduttua vakavaan auto-onnettomuuteen ja sen seurauksena pyörätuoliin
SISUSTA: Recaron erillispenkit. VOIMANSIIRTO: BorgWarnerin 6-vaihteinen T-56-manuaali, Centerforcen Dual Friction -kytkin ja teräsvauhtipyörä, Denny’s Driveshaftsin CroMo-kardaani, 10-pulttinen lukkoperä. ALUSTA: Heidt’sin etuakselisto putkitukivarsilla, KYB:n kaasuiskunvaimentimet, takana Calvert Racingin traction barit. Päivitin pysäyttimet CPP:n levyjarruihin, joilla sai vähän näyttävyyttä lisää, ja tietysti jarutehoakin. JARRUT: CPP:n levyjarrut, edessä 13” ja takana 11” levyt. RENKAAT: Falken, edessä 225/40 R18, takana 245/40 R18. Faktat CHEVROLET CHEVY II ’67 • OMISTAJA: Mika Räihä, 48 • PAIKKA: Mikkeli. VANTEET: 18” Coys Wheels C5. 38 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Chevrolet Chevy II ’67 MOOTTORI: Nelipulttinen Chevyn 350 SB V8, teräskampiakseli, teräskiertokanget, TRW:n takomännät, Comp Camsin XE-sarjan hydraulinokka-akseli, Dart Pro 1 -alumiinikannet, Edelbrock RPMimusarja, Barry Grant -kaasutin, MSD:n sytytyslaitteet, S&S Headersin 2,5” pakoputkisto
Voiman välittää 10-pulttiselle lukkoperälle Denny’s Driveshaftsin valmistama kromimolybdeenikardaani. Se veti alakierroksilla laihalle, eikä toiminut oikein kunnolla, vaan vaati paljon kierroksia lähteäkseen pelaamaan. Nykyiset levyt ovat kooltaan edessä 13” ja takana 11”. Kertaalleen rakennetulle autolle ei ole tarvinnut tehdä suuria muutoksia, mutta alustaa Mika on suunnitellut päivittävänsä vielä hiukan paremmin käyttötarkoitusta vastaavaksi. Kun pakettiin lisäisi vielä ohjaustehostimen, alkaisi ajettavuus olla nykyvaatimusteni tasolla”, kuvailee varttimailiradoilta eläköitynyt kisakonkari nykytahtiaan, jossa mukavuus taitaa alkaa vähitellen ajaa suorituskyvyn edelle. Konehuone oli pellitetty ja siloteltu ulkoasultaan näyttelytasoiseksi. ’96–97 Camarosta peräisin oleva laatikko oli saanut seurakseen Centerforcen Dual Friction -kytkimen teräsvauhtipyörällä. Olen ajatellut ottaa traction barit pois ja laittaa vakaajat niin eteen kuin taaksekin. Mukana seurasi aikakortti, jonka mukaan autolla oli ajettu 12,4 sekunnin varttimailiaika 182 km/h loppunopeudella, joten kokonaisuus oli osoitettu toimivaksi myös käytännössä. Slickseillä varttimailia ajettaessa setupin on pitänyt olla jäykkä ja toisella puolella on selvästi enemmän pre loadia. En ollut oikein tyytyväinen siihen, joten purin koneen ja vaihdoin siihen miedomman nokan. Periaatteena miedontamisessa oli se, ettei maksimiteho juurikaan tippuisi, mutta alas saisi lisää vääntöä, ja niin siinä kävikin. Päivitin pysäyttimet CPP:n levyjarruihin, joilla sai vähän näyttävyyttä lisää, ja tietysti jarrutehoakin. 39 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Tullessa autossa oli vielä GM:n peltivanteet. Kansien virtaavuutta parannettiin samalla porttaamalla ne mikkeliläisellä, kilpa-moottoreiden rakentamiseen erikoistuneella Speed Factorylla. Nuo nykyiset Coysin vanteet tulivat USA:sta auton mukana samalla kyydillä.” Sohvapenkin Mika totesi mahdottomaksi, koska se ei tarjonnut minkäänlaista sivuttaistukea eikä siinä yksinkertaisesti pysynyt paikallaan. ”Kone oli tehty ihan niin kuin se pitääkin tehdä, mutta siinä oli aika raju nokka, mikä teki siitä hiukan turhan ylävireisen lievempään katukäyttöön. edelleen aivan virheetön. Katsottuaan mallia Tomin keltaisesta ’69 Camarosta, hän hankki autoon vanhat Recaron matalat erillispenkit, jotka verhoiltiin uusiksi yhdessä takapenkin kanssa. Alkuperäinen 283-kuutiotuumainen kone Powerglide-automaatteineen oli saanut tehdä tilaa piristetylle 350-kuutiotuumaiselle moottorille sekä 6-vaihteiselle T-56-manuaalivaihteistolle. ”Edessä oli tullessa levyjarrut ja takana rummut. Nyt autolla pystyy ajamaan pienelläkin vaihteella näppärästi eikä se rupea nykimään”, Mika selventää. ”Traction bareilla auton perä tuntuu vähän liiankin jäykältä ja epämukavalta
Tiukka etukeno 40 AMERIKAN RAUTA 8/2016
41 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä DESOTO FIREDOME CONVERTIBLE ’57. Joensuulaisen Mika Karvisen harvinaisen avo-DeSoton päällekäyvyyttä korostaa maltillisesti modernisoitu tekniikka. Virgil Exnerin lanseeraamalla ”forward look” -muotoilulla tarkoitetaan Chrysler Corporationin automalleissa 1955-61 esiintyneitä piirteitä, joiden myötä auto näyttää tulevan vauhdilla päälle paikallaan seisoessaankin
Osien metsästystä. Valkoisen ja kullan väriyhdistelmä on lainattu Adventurer-mallista. Ensimmäiseen omaan autoon rahani riittivät vuonna 1983, jolloin ostin itselleni synttärilahjaksi ’66 Bel Airin. Mikan löytämää yksilöä myytiin nimikkeellä ”older restoration”. Sen sijaan hän suuntasi katseensa paljon lähemmäksi, länsinaapuriimme Ruotsiin, jossa siipi-Mopareiden kromija peltiosia on tarjolla DeSoto Firedome Convertible ’57 Kromeissa oli jonkin verran puutteita, mutta Mikalle oli alusta saakka selvää, ettei Jenkkilä ollut enää ainoa paikka niiden etsimiseen. Mätähommien yhteydessä korjattiin normaalit siipi-Mopareiden ruosteet, kuten kuskin jalkatila, sisäja ulkohelmat edestä taakse sekä takakontin pohja. Sillä tiellä olen edelleen ja matkan varrella on tullut rakenneltua lukemattomia eri tyylisiä ja -merkkisiä autoja. 42 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Lisäksi valmistettiin 1 151 kappaletta Fireflite Convertibleja sekä 300 kappaletta Adventurer Convertibleja. Kromeissa oli jonkin verran puutteita, mutta Mikalle oli alusta saakka selvää, ettei Jenkkilä ollut enää ainoa paikka niiden etsimiseen. Kori oli maalattu uudelleen, mutta ruostekorjaukset oli jätetty vähemmälle. Ulkoista olemusta oli kohennettu kromaamalla etupuskuri uudelleen ja sisustan viihtyvyyttä vaihtamalla lattiamatto uuteen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että autoa oli kunnostettu vuonna 1976 sen ajan tapaan. Tällä hetkellä minulla on työn alla ’17-vuosimallinen T-Ford, joka rakentuu 60-luvun tyyliin sekä pari muuta hieman tavallisempaa jenkkiä”, Mika aloittaa. Kyseisen yhdistelmän sijaan Mika on erityisen tykästynyt Adventurer-mallien valkoisen ja kullan kombinaatioon, joten auto maalattiin sellaiseksi. Ennen harvinaisen avo-Firedomen paikallistamista hänellä oli ollut muutamia ’57-58 DeSotoja hardtop-mallisina. ”Jenkkiautot kolahtivat minulle jo ihan pikkunassena 70-luvulla. Tai ehkäpä pellit olivat olleet vielä riittävän hyvässä kunnossa silloiselle kunnostajalle, joka oli joka tapauksessa aikaansa edellä, koska siivekkäitä Mopareita ei vielä tuolloin pidetty niin entisöinnin arvoisina kuin vaikkapa Cadillaceja sekä classic Chevyjä. Firedomen kojelauta on kaunista katseltavaa. Korin valkoinen osa oli ollut alkuaankin valkoinen, mutta kyljen ”sweep trim” oli ollut lohenpunainen. K arvisen Mika on monille tuttu pitkän linjan jenkkiharrastaja, jolla on ollut vuosien mittaan niin paljon mielenkiintoista harrastekalustoa, ettei moni osaisi sellaisesta haaveillakaan. Paikallistin sen vuonna 2013 Missourista, suurin piirtein keskeltä Jenkkilää pienestä Ava-nimisestä kaupungista.” Firedome Convertiblea tehtailtiin vuonna 1957 vain 1 297 kappaletta. ”Tämän kyseisen vehkeen löytyminen oli parin vuoden sitkeän metsästyksen tulos
Eturunko otettiin kokonaisuudessaan vuosituhannen vaihteen Lincoln Town Carista. Tällä hetkellä konepellin alla on pirteämmällä nokalla herätelty Moparin LA-pikkulohko, jonka ulkonäköä on vanhennettu muun muassa Hemi-venakopilla ja -ilmanputsarilla sopimaan paremmin DeSoton klassiseen tyyliin. ”Tein parina kesänä treffit myyjien kanssa Power Meetiin ja lopuksi piti tehdä vielä talven toiviomatka Länsi-Götanmaalla sijaitsevaan Varan kylään. Tämä nykyinen päristin oli valmiiksi hyväksi havaittu, kun se jäi yli käyttiksenä toimineen E-bodyn isolohkottamisesta. Vaihteistonkin jouduin avaamaan, jotta sain kevennettyä sen vivuston toimintaa sellaiseksi, että sitä jaksaa liikutella nappivalitsimella”, Mika selittää. Se siitä käyttiksestä sitten”, Mika naurahtaa. ”Rakennusvaiheessa konehuoneeseen soviteltiin uutta Hemiä ja hetken aikaa sinne mallailtiin myös Viperin V10-moottoria, mutta niiden ympärille löytyi lopulta sopivammat korit. ”Ne ovat jollain ihmeen tavalla välttyneet kastumiselta ja niissä on vielä lokakuun 1956 leimat jäljellä. Vaihteistona on Moparin 904-automaatti, joka muutettiin toimimaan alkuperäisellä painonappi-shifterillä. ”En pystynyt mitenkään kuvittelemaan tähän muunlaista vaihteenvalitsinta, on se sen verran hieno keksintö. Paikka on mukavien veljesten ylläpitämä ja heidän puotinsa on varsinainen siipi-Mopartaivas kymmenine hienosti varastoituine siivekkäineen. Näin autoon saatiin levyjarrut ja modernimpi ohjaus. suorastaan yllättävän hyvin. Vaatii vaan aika paljon testailua ennen kuin painonappien erittäin lyhyt liikevara liikuttaa laatikon vaihteenvalitsinta juuri sopivasti. Ostohetkellä DeSoto kulki omin voimin, mutta siinä ei ollut enää alkuperäistä tekniikkaa. Huono juttu autossa, jossa ei ole edes Park43 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Suosittelen kaikille”, Mika vinkkaa. ”Alun perinhän näissä on laatikon perässä kardaanikäsijarru, joka ei ole onnistunut luomaan itselleen erityisen luotettavaa mainetta. Tämä antaa olettaa, että verhoilut olisivat olleet irrallaan kuivassa varastossa sinä aikana, kun auto ruostui ulkona.” Viilausta mieleiseksi. Verhoilut tehtiin penkkien osalta uusiksi keinoeläimen nahasta, mutta ovipahvit ja takasivupaneelit ovat edelleen alkuperäiset. Siellä sijaitsee KP USA Bilar, josta lähti mukaan täysi autolastillinen tavaraa. Perän Mika poimi Chrysler 300:sta siksi, että sai takapyöriin vaikuttavan käsijarrun
”Nämäkin olivat minulle sellaiset ”must have” -osat, joita ei voinut korvata muilla. Sen sijaan piti olla kekseliäämpi ja viitseliäämpi, mikä edellytti aktiivista etsimistä, soittelemista ja reissaamista milloin missäkin”, Mika kuvailee. ”Tämä oli sen verran harvinainen malli, ettei sen kanssa voinutkaan vain sohvalla istuen klikkailla osia netistä, kuten noiden tavallisempien merkkien kohdalla tulee tehtyä. 44 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Niin, joskus vanhat autot onnistuvat heittämään omistajansa aikamatkalle muutoinkin kuin ratin ja polkimien välityksellä. Vanteille pyöräytettiin aikakauteen kuuluvat rättivalkosivut, jotka ovat kuin hyvä nainen – näyttävät hyvältä ja pitävät mielen virkeänä ajellessa”, Mika innostuu kuvailemaan. Saatuaan auton valmiiksi, hän on kiertänyt sillä ahkerasti näyttelyitä ja tapahtumia, mutta ikimuistoisimmat auton parissa vietetyt hetket ajoittuivat kuitenkin sen rakenteluun tai oikeastaan sitäkin edeltäneeseen osien hankintaan, joka vei miehen hetkittäin matkalle menneisyyteen. Rakennusvaiheessa konehuoneeseen soviteltiin uutta Hemiä ja hetken aikaa sinne mallailtiin myös Viperin V10-moottoria. Harmi vaan, ettei tehdas ymmärtänyt tehdä niitä valmiiksi 15-tuumaisina. DeSoto Firedome Convertible ’57 asentoa vaihteistossa.” Vanteina on 15-tuumaiset peltivanteet, joille on poikkeuksellisesti sovitettu alkuperäiset 14-tuumaiset pölykapselit
KIITOS: Suuret kiitokset isälleni, joka on auttanut vapaa-aikoinaan kymmenissä projekteissa aina sieltä ekasta Belaruksesta lähtien sekä hovimaalari-Samille myös iso käsi värityshommista. Faktat DESOTO FIREDOME CONVERTIBLE ’57 • OMISTAJA: Mika Karvinen, 49 • PAIKKA: Joensuu. ALUSTA: Lincoln Town Carin eturunko, tukivarret, iskunvaimentimet ja ohjaussimpukka. SISUSTA: Alkuperäinen, penkit uudelleenverhoiltu keinonahalla. Moparin LA-pikkulohkon ulkonäköä on vanhennettu onnistuneesti Hemiventtiilikopilla ja -ilmanputsarilla. JARRUT: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. VOIMANSIIRTO: TF A-904-automaatti, Chrysler 300:n perä. 45 AMERIKAN RAUTA 8/2016. MOOTTORI: Mopar LA SB V8. VANTEET: 15” peltivanteet, joille sovitettu alkuperäiset 14” kapselit. RENKAAT: Valkosivuiset ristikudosrenkaat, koko G78 x 15
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kimmo Korhonen FORD ROADSTER ’32. Niin pitkälle k uin tietä riittää 46 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Pari vuotta sitten esittelimme Huhtamäen Janin ’31 Model A Coupen, joka oli rakennettu vahvasti Rolling Bones -vaikutteiden alaisena. Nautiskeltuaan sen kyydeistä aikansa Jani myi auton eteenpäin, mutta kaipuu rodin rattiin säilyi
Niin pitkälle k uin tietä riittää 47 AMERIKAN RAUTA 8/2016
48 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Hyppää vaan jousille ja kääntää avaimesta, niin taas mennään. Pakosarjat ovat omavalmisteiset ja niiden päissä on äänenvaimentimet. Lättäpää on vakio, mutta läpikäyty. Tämä on sellainen auto, joka on aina yhtä mukava ottaa tallista. Ford Roadster ’32 Runkoaisat on käännetty edestä Rolling Bones -tyyppisesti maskin sisään
Konepelti on tarvikemallinen ja kuvissa 49 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Jälleen kerran aihio oli pikemminkin kasa osia, kuin autoa muistuttava yksilö. Lattian tukipalkkeja piti uusia, mutta itse lattia tehtiin puusta, kuten se on ollut alkujaankin. ”Pakosarjat leivoin siihen itse, mikä osoittautui yllättävän työlääksi. Hän väsähti tekemään autoa itse ja haki sille uutta, asiaa ymmärtävää kotia. ”Pakkohan sellainen oli vielä tehdä, kun kaverilta ilmaantui Jokelasta sopiva aihio. ”Hyvin se 95-heppainen kone tuon kokoista autoa sysäilee”, mies vakuuttaa. Lättäpääkone sai jäädä vakioksi, mutta Jani kävi sen läpi samoin kuin 3-vaihteisen manuaalilaatikonkin. Etuakseliksi istutettiin neljän tuuman droppiakseli putki-iskareilla. Ei tarttee kikkailla”, mies perustelee. Jani arvelee auton palvelleen kotipolttoisen kuskaamisessa, mutta toisaalta onhan sitä kuljetuskapasiteettia saattanut tarvita muihinkin tarkoituksiin. Ei huuda korvaan”, hän jatkaa. Näin saatiin koko komeus alkuperäistä matalammaksi. Hyppää vaan jousille ja kääntää avaimesta, niin taas mennään. Koria oli nostettu rungon päälle vain vähän malliksi”, Jani muistelee lähtöruutua. Runkoa jäykistettiin boksaamalla, minkä lisäksi runkoaisoja käännettiin edestä sisäänpäin ja typistettiin siten, että niiden päät jäivät maskin sisäpuolelle. Muilta osin kori oli kuitenkin suhteellisen hyvä ja ainoastaan helmoja piti paikkailla terveellä pellillä. Hänen rakentamansa A Coupe meni taannoin eteenpäin Poudan Pasille, jolta se puolestaan jatkoi matkaansa länsinaapuriin uudelle omistajalle. Harvinaisia yksityiskohtia. Korin takaosassa oli muistona jälkiä ajalta, jolloin siihen oli sovitettu anopinjakkaran paikalle lava. Askettinen sisustus koostuu pakollisista mittareista, ’39 Mercuryn ratista sekä uudelleenverhoillusta sohvapenkistä. Vielä vanhempaa koulua. Vanhan koulun meininkiä on havaittavissa myös Schroederin ohjauksessa. ”On hyvä ajaa! Tämä on sellainen auto, joka on aina yhtä mukava ottaa tallista. Laitoin päihin vielä vaimentimet, joiden kanssa se on kohtuullisen miellyttävä ajaa kovemmassakin vauhdissa. Ajattelin, että on semmoinen tunnin homma leipoa nuo käyrät tuohon megafooniin, mutta aikaa menikin hiukan enemmän. Sittemmin Janin tallissa on rakentunut muun muassa ensimmäisen sukupolven Mercury-kustomeita, mutta pitemmän päälle polte rodin rattiin kasvoi taas liian kovaksi. Moottori purettiin kokonaan osiksi, minkä yhteydessä männät vaihtuivat muutamaa numeroa suuremmiksi. Renkaiksi valikoituivat hyviksi todetut Firestonen ristikudosrenkaat, jotka ovat edessä kokoa 4.50/4.75x16 ja takana 7.50x16. Kapselit ovat ’46 Fordista. J ani on niitä ihmisiä, jotka nauttivat aidosti rodilla ajamisen askeettisesta fiiliksestä. Taka-akseli on ’41 Fordista ja sille asennettiin ’39 Mercuryn poikittainen lehtijousi, jonka norrat käännettiin. Samassa rytinässä vaihdettiin laakerit ja kaikki muutkin hilppeet moottorin sisällä uusiin. Edellisessä autossa Jani päivitti etujarrut So-Calin rummuilta näyttäviin levyjarruihin, mutta tällä kertaa mentiin enemmän vanhan koulukunnan meiningillä ja jätettiin joka nurkalle mehujarrut, jotka ovat peräisin 40-lukulaisesta Fordista. Auton rakentaminen alkoi rungon päivittämisellä, jossa noudateltiin pitkälti samoja kaavoja kuin Coupenkin kohdalla
Se poikkeaa alaosaltaan hiukan roadsterin vastaavasta, mutta ajaa asiansa mainiosti. Uudet ruskeat keinonahkaverhoilut syntyivät verhoomossa niin sohvapenkkiin kuin anopinjakkaraankin. ”Aikeissa on tehdä perään vielä helman alle kääntyvä roll pan -tyyppinen pelti, jotka ovat tyypillisiä Rolling Bonesin rakentamille autoille. Niiden kiinnikkeinä toimivat So-Calin rosteriset lamppujen ja iskunvaimentimien yhdistelmäjalat, joita on muokattu rankalla kädellä, kaasupillillä lämmitellen uusiin linjoihin. SISUSTA: Uudelleenverhoiltu sohvapenkki ja anopinjakkara, ’39 Mercuryn ratti. KORIMUUTOKSET: lokasuojat poistettu. VOIMANSIIRTO: ’39 Mercuryn 3-vaihteinen manuaali. Penkistä oli jäljellä peltikehikko, jota Jani täydensi tekemällä siihen uuden rungon. VANTEET: 16” peltivanteet 40-luvun Fordin kapseleilla. Takavalot ovat peräisin ’37 Fordista. KIITOS: Kaikille ystäville, jotka olette olleet mukana enemmän tai vähemmän. 50 AMERIKAN RAUTA 8/2016. JARRUT: Nestejarrut. Hauskana yksityiskohtana mittaristossa on koholla varustettu manuaalinen bensamittari, joka toimii edelleen. TEHO: 95 hv. Lisäksi auto saattaa vaihtaa väriä, sillä minulla on pyörinyt mielessä yksi tietty vihreän sävy.” Janin työtahdin tuntien auto saatetaan nähdä loppuun viedyssä asussa jo ensi kesänä. RENKAAT: Firestonen ristikudosrenkaat, edessä 4.50/4.75x16, takana 7.50x16. Ajovalot ovat Guide Headlampsin valmistamat. ”Autohan on edelleen niin sanotusti projektivaiheessa, vaikka se onkin aivan toimiva ja olen ehtinyt sillä jo muutaman tuhat kilometriä ajamaankin”, Jani korostaa. Mittaristoksi Jani ruuvasi hyllyssä valmiina lojuneen coupe-mallin mittariston. Faktat FORD ROADSTER ’32 OMISTAJA: Jani Huhtamäki, 50 • PAIKKA: Tuusula. Alkuperäinen tuulilasin kehys tuli osakasan mukana ja sisälsi vieläpä sammaloituneen originaalin tuulilasinkin. MOOTTORI: Fordin lättäpää-V8. Ford Roadster ’32 oikeastaan vasta koesovituksessa. Autohan on edelleen niin sanotusti projektivaiheessa, vaikka se onkin aivan toimiva ja olen ehtinyt sillä jo muutaman tuhatta kilometriä ajamaankin. ALUSTA: Boksattu runko, runkoaisojen etupäitä typistetty ja käännetty sisäänpäin, edessä 4” droppiakseli putki-iskunvaimentimilla, ’41 Fordin taka-akseli ’39 Mercuryn poikittaisella lehtijousella, jonka norrat on käännetty. Ratti on ’39 Mercurysta. Harvinaiset ja halutut rodilamput löytyivät Luntamon Jussin varastoista. Se on tarkoitus varustaa vielä sivupelleillä, jotta koneen saa kokonaan piiloon
(03) 318 5426 (03) 318 5440 . AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE JO 36 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. Teippaukset . Sulantie 11, 04300 Tuusula 010 396 2990 myynti@tpesonen.fi www.tpesonen.fi w.faceb k.com/amerikanrauta. • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: UUDET JA KÄYTETYT OSAT + POSTIMYYNTI PIETILÄNTIE 1-3, 13130 HML PUH: 03-61 50 50 AVOINNA: ARK 9-17 VANTAA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO TIILITIE 16, 01720 VANTAA PUH: 09-2210 0024 AVOINNA: ARK 8:30 17:30 PIRKKALA: UUDET OSAT + KÄYT NOUTO PURUTIE 47, (PARTOLA) PIRKKALA PUH: 03-266 2818 AVOINNA: ARK 10-18 www.southwesttrade.. WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Tekstiilipainatukset . EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Purkuosat,koneet,vaihteistot, jne. 425,100 kpl (alv 0%) personoitavat KERHOMATSKUT Palvelemme Ma 7.30 16.00 Ti, Ke, To 7.30 17.00 Pe 7.30 16.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Tarrat . Pinssit . Brodeeraukset vuoden 2017 kalenteri omilla kuvillasi alk
Mafiatyyliä 52 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Kiss Kiss Forbid’n IMPERIAL CROWN 4D HT SOUTHAMPTON ’61. Virgil Exnerin kultavuosien hulluinta päätä edustava siipijätti ehti olla poissa liikenteestä 45 vuotta, kunnes päätyi hetken mielijohteesta kirjoittajan haltuun, ja palasi loppukesästä tien päälle. 53 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Imperialien työnlaatua ylistettiin, mutta melko pian ne alettiin tuntea myös siipi-Mopareille tyypilliseen tapaan jokseenkin ruostumiselle arkoina. Vaikkei hylätystä jättiläisestä heti kauppoja tullutkaan, ei se Krisulta unohtunut, muttei hän koskaan etsinyt sille korvaajaa ulkomailtakaan. Mummolan nurkilta. Kone rikki petroolileikeissä. ”Hinthaaran jälkeen auto seisoi vuosia Ylästössä Korhosen omalla tontilla”, Krisu jatkaa. ”Kuulin, että kaverukset olivat hankkineet yhdessä Jenkeistä Forsströmin ’64 Thunderbirdiin ja tähän Slot Mag -vannesarjatkin, mutta vain Forsströmin autoon ne jostain syystä päätyivät paikalleen.” Ilmeisesti noihin aikoihin myös takalehtijouset taottiin ajalle tyypilliseen liioiteltuun ryhtiin, mutta jostain syystä homma jäi vaiheeseen, eikä auto enää palannut tien päälle Korhosella ollessa, vaan jäi vuosikymmeniksi seisomaan poistuttuaan rekisteristä vain 10 vuotta vanhana 15.2.1971. Hinnalle vertailukohtaa tuo se, että 80-luvun alkupuolella tuolla hinnalla olisi saanut ostettua uuden japanilaisen auton, joten se oli aika paljon täysin projektikunnossa olleesta, vuosia taivasalla seisseestä ja puutteelisesta aihiosta. Kerrankin päätin nukkua yön yli ennen kuin soitin autosta – enhän minä ollut paria tonnia tarjoamassa, enkä juo kaljaakaan, vaan mieluummin viiniä tai siideriä. Tehokkaalla isolohkomoottorilla varustettu, pitkälle kolmatta tonnia painava vahvarunkoinen auto kun oli niissä melkoisen tuhoisa ase, ja ikääntyneitä edustusmalleja on aina ollut saatavilla suhteellisen halpaan hintaan. Olin juuri myynyt C10 pickupin, joten budjettikin oli kunnossa – mutta paljonkohan tuo Imperial maksaisi. Kummallista kyllä, vielä kalliimpia LeBaroneita tuli ilmeisesti peräti kolme, vaikkei sen hintaluokan autoa ollut tuohon aikaan edes presidentillä. Kuinka ollakaan, melkein parikymmentä vuotta myöhemmin onnettomuuden seurauksena sairaslomalla kotona makaillessaan mies huomasi netin myyntipalstalla jotain tuttua. Krisu näki kauan seisseen Imperialin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1983, vaikka tulikin sen omistajaksi lopulta vasta yli 20 vuotta myöhemmin. Koska auto muutti taas pois Helsingistä, vaihtui myös rekisteritunnus B-alkuisesta jälleen U-alkuiseen, tällä kertaa UAS-42-tunnukseen. ”Olen kuullut, että Korhosella ollessa alkuperäinen 413 olisi rikottu petroolikokeilujen tuloksena, ja sen seurauksena autoon on päätynyt nykyinen, vuotta uudempi moottori”, Krisuna tunnettu Christian Strömberg kertoo. Tunnustan, en ollut koskaan pitänyt 60-luvun alun Imperialeja erityisen hyvännäköisinä, vaan enemmänkin vähän outoina jättiläisinä, mutta tuon yksilön kuva teki vaikutuksen – tuollaisen minä haluan. 65 000 markan pyyntihinnan ”myyjä” autolle silti osasi esittää. Tiedossa mustan Crownin historiasta on se, että se rekisteröitiin kotimaisiin Uudenmaan läänin UK-720-kilpiin jo vuoden 1960 puolella. Valtavine siipineen ja leveine valkosivuineen Imperial henki menneen ajan mafiaglamouria, ja yhtäkkiä minulla oli taas autokuume. S e oli tämän vuoden heinäkuun alkupuolta, ja olin Itä-Suomessa järven rannalla kesälomailemassa, kun huomasin Pirttisen Eeron jakaneen Facebookissa mustan Imperialin myynti-ilmoituksen. Kuitenkin se lienee ainoa uutena maahan tullut Crown 4 D HT. Ilmoituksessa ei nimittäin mainittu hintaa ollenkaan, siinä kerrottiin vain, että ”hinta sovitaan herrasmiesten kesken, parin tonnin tarjoajat ja kaljoitteluporukat käännytän kylmästi tontilta”. Imperial Crown 4D HT Southampton ’61 Alkuperäinen 340-hevosvoimainen 413-kuutiotuumainen isolohko rikkoutui perimätiedon mukaan 70-luvun taitteen petroolikokeiluissa, joten nokalla on nykyisin vaihtomoottori, joka on edelleen kaikin puolin hyvässä kunnossa. Sovinkin samana päivänä, että Lahdessa asuva serkkupoika kävisi vilkaisemassa autoa, minkä jälkeen voitaisiin palata aiheeseen tarkemmin. Noihin aikoihin alkuperäinen nappi-727 meni rikki, ja perimätiedon mukaan se vaihdettiin uuteen. Imperialhan oli ollut poissa rekisteristä 45 vuoden ajan, ja sen edellinen omistaja Christian Strömberg oli pikkuhiljaa kunnostellut sitä takaisin vanhaan loistoonsa viimeisten 10 vuoden mittaan. Chrysler-yhtymän parasta osaamista edustanut luksusmerkkihän kantoi vuonna 1961 markkinoiden suurimpia siipiä, ja Crown oli myös Amerikan suurin ja levein uusi henkilöauto, ellei limusiinejä oteta huomioon. Tuolloin, vuonna 1967, Crown sai myös siinä tänä päivänäkin olevat BRR-40-rekisteritunnukset. Saman vuoden marraskuun lopussa jo edesmennyt pitkän linjan amerikanautoharrastaja Bengt Forsström hankki Imperialin itselleen Scan Autosta, jonka palveluksessa työskenteli, ja myi auton parin vuoden päästä kaverilleen Bengt Korhoselle. Yhtenä viikonloppuna Kesoilin taakse oli ilmestynyt mielenkiintoinen näky, mistä piti ottaa kuviakin”, hän selittää. Korroosio veikin siipijättiläisiä paljon samoin kuin periamerikkalaiset Destruction Derby -romurallit, joista Imperial kuulemma suljettiin pois ylivoimaisuutensa tähden. Tiukan tinkimisen tuloksena seuraavana päivänä Imperial koristikin jo Mikan kotipihaa, ja sovimme, että hän yrittäisi fiksailla sen katsastuskuntoon sillä aikaa, kun itse olin vielä kesälomareissulla. Se, kenelle Cadillacin ja Rolls-Roycen kilpailijaksi mainittu Imperial uutena Suomeen tilattiin, ei ole tiedossa. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2016. ”Meillä oli mummola Hinthaarassa ja siellä tuli käytyä joka viikonloppu. Soitin myyjälle, joka tunnistikin minut – hän työskenteli kuulemma Eeron tapaan US-Partsilla, vaikkei minulle nimeltä tuttu ollutkaan. Vaan olihan siinä vieläkin tekemistä enemmän kuin pariksi illaksi. Vuonna 1965 auton myi järvenpääläiselle Atelier Faunille Berner Oy, jolta se päätyi Helsinkiin autokauppiaalle nimeltä Arto Jaala. ”Armeijan jälkeen ’84 aloin sitten selvittää auton taustoja ja se johti Porvooseen, erästä toista kahvilaa pitämään siirtyneeseen entiseen Kesoilin pitäjään.” Lopulta kävi ilmi, ettei mies ollut sittenkään Imperialin omistaja, vaikka sellaisena esittäytyikin, joten homma jäi lopulta siihen. ”2003 jouduin autokolariin ja kotona lojuessani päädyi ajankuluksi katselemaan autoja netistä, kun vastaan tuli myynti-ilmoitus ’61 Valtavine siipineen ja leveine valkosivuineen Imperial henki menneen ajan mafiaglamouria, ja yhtäkkiä minulla oli taas autokuume
Mika kertoi, että joku olisi halunnut ostaa siitä jo osiakin, joten minulle tuli vaan sellainen tunne, että minun oli pelastettava se. Krisu oli kuitenkin saanut vihdoin itselleen jo kauan sitten himoitsemansa auton, vaikka sen liikenteeseen saattamiseen olikin vielä aika pitkä matka. Varustelistaltakin löytyvät niin sähköikkunat kuin sähköpenkkikin. ”Läksin kuitenkin katsomaan Imperialia, ja vanha tuttu autohan se oli. 55 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Hommaa jarrutteli se, että Krisulla oli faijansa kanssa kesken 16,5-metrinen torpeedoveneprojekti. Sitten alkoi inventointi, mitä kaikkea autosta puuttui. Itsehän olin kyynärsauvojen kanssa mukana hakemassa autoa, enkä minä siinä vaiheessa voinut sille mitään edes tehdä.” Inventoinnista osien hankintaan. ”Se oli 2004 tai 2005, kun sain kuulla, että kaverilla olisi tyhjänä tallipaikka Kalliossa, ja Imperial hinattiin sinne. Selkeimpiä puutteita olivat rikottu kuskin oven lasi ja tuuletusikkuna sekä uusiksi menevä tuulilasi, mutta paljon muutakin vaikeasti hankittavaa osaa oli matkan varrella kadonnut. ”Otin lähtökohdaksi sen, että jos kone on ehjä, niin alan tuosta rakentaa. Ruosteinen möykky näytti onneksi sisältä uudelta, kaikki Takatilat ovat hulppeat, olihan Imperial vuosikertansa suurin amerikkalainen auto, jos ei limusiinimalleja oteta lukuun. Suomi-Imperialista.” Auto oli kaupan Vesalaisen Mikalla Perttelissä, ja Krisu otti yhteyttä Mikaan. Tekniikan kuntokin oli arvoitus. Vaihteistoa käsketään aikakauden Mopareille tuttuun tapaan napeista. Puutteitahan oli paljon”, Krisu muistelee
Renkaat löysin Lohjalta Rollsin alta, ja vanteet puhallutettiin ja pulverimaalattiin. Se oli sellainen Backyard Engineering -kustomi”, mies naurahtaa. vaikutti olevan hyvässä kunnossa ja sylintereissäkin oli selvät hoonausjäljet. Kunnostin kaasarin ja sytkäpuolen osat, ja huollon jälkeen se lähtikin heti ensimmäisellä käymään.” Osien haaliminen saattoi siis jatkua. Listat löytyivät Pohjanmaalta Suomesta kaverilta, joka oli hankkinut mädän ’61 4 D HT:n varaosa-autoksi omaan ’61 avoonsa.” Takavaloistakin toinen puuttui, ja tallella ollutkin oli rikki, mutta niin vain Krisu sai lopulta haalittua suurimman osan kadoksissa olleista koristeosista, ja pikkuhiljaa Imperial alkoi taas muistuttaa sitä autoa, joka se oli ollut tehtaalta lähtiessään. Kiiltävän mustan välivärin vedin itse omassa tallissa 2012, ja joka kesä Imperialilla ajettiin jonkin verran puuhakilvissä”, Krisu päättää omalta osaltaan Crownin tarinan. ”Osia hankkiessa menikin monta vuotta. Imperial Crown 4D HT Southampton ’61 Mallin muodot kun ovat jo valmiiksi niin hurjat, ettei niissä juuri kustomoimista ole. Olihan siinä hitsattavaakin etusiivissä, etulokarin alareuna puuttui kokonaan. Uusin tietysti myös kaikkea mahdollista, mitä löytyi täältä meidän varastosta. Vastaanotettuani neljän päivän ajan kuvia kohdista, joista Mika oli laikannut irti peltiä päätin, että on parempi 56 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Puuttuvasta lohkostanssista 413 paljastuikin vaihtomoottoriksi. ”Autoonhan oli tallessa vain toisen puolen ajovalonkehykset, ja Big M:ltä löytyi ’63:sta pari tilalle. Takaisin kilpiin. ”Siinä vaiheessa se maalattiin mattamustaksi, ja kylkiin vedettiin ensimmäisessä vaiheessa listanreiät peittävät erkkaraidat. Takakaaret oli tehty jo silloin Hinthaaran aikoina. Jarrutkin kävin läpi, liimautin kenkiin uudet kitkapinnat ja hioin rummut.” 2006 Krisu pääsikin ensimmäistä kertaa testaamaan Imperialia tien päälle. ”Sitten tehtiin taas vähän peltitöitä ja 2009 joulukuussa auto vietiin ajamalla Elimäelle, kun muutimme maalle. Mika, mies joka tykkää hitsaamisesta, aloitti katsastuksen kannalta olennaisten ruostevaurioiden kartoittamisen, ja niitähän olikin yllättävän paljon. ”Hankin korjaamokirjoja ja selvittelin osatarjontaa pitkin internetiä, ja eBaystä tulikin tilattua siihen paljon osia. Suureksi avuksi osien haalimisessa oli kalifornialainen Big M Automotive, jolta löytyi paljon sellaista, mitä ei muualta saanut”, Krisu jatkaa. Lupasin puhelimessa kaupoista sovittaessa Krisulle, että kyllä Imperial on kilvissä vielä ennen heinäkuun loppua. Mielessä oli nimittäin mennä sillä Do-Dads Reunioniin ja Räyskälän Vintage Dragseihin
Vartin päästä puhelin soi ensimmäisen kerran, ja tunnin sisällä sain tekstiviestin, jossa luki: ”Terve, yritin tavoitella Nettiauton Imperiaaliin liittyen. Heti alkuun minulla oli Imperialin suhteen selvät suunnitelmat – leimaan, tonttiin ja Watson-kuvioita kylkiin. Janne Sonkamo.” Soitin, ja kerrottuani olennaisimmat faktat autosta kaupat sovittiin saman tien. Mallin muodot kun ovat jo valmiiksi niin hurjat, ettei niissä juuri kustoimoimista ole, vaan niitä voisi lähinnä korostaa sopivilla maalauksilla. Tekniikan puolella korjaamista oli lähinnä valoissa, jotka toimivat alkuun todella epämääräisesti. Seuraavana päivänä sain viestin, että ”nyt auto nähty ja oli semmoinen kuin pitikin”. JARRUT: Alkuperäiset rumpujarrut edessä ja takana. Faktat IMPERIAL CROWN 4D HT SOUTHAMPTON ’61 OMISTAJA: Janne Sonkamo • PAIKKA: Espoo. Auto katsastettiin heinäkuun viimeisellä viikolla ja Do-Dadseihin sillä päästiin suunnitelmien mukaisesti. Uudet, alkuperäisen kaltaiset verhoilut on kuulemma jo myös tilattu hapristuneiden ja paikoin saumoista ratkeilleiden tilalle, joten eiköhän pitkään heitteillä ollut Imperial ole vihdoin löytänyt arvoisensa kodin. VOIMANSIIRTO: TF727-nappiautomaatti, alkuperäinen perä. 57 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Sellaiset olikin tarkoituksena toteuttaa kuluvan talven aikana, mutta se, että kyseessä oli mitä ilmeisimmin ainoa alkuperäinen Suomi-Crown, sai minut miettimään asiaa uudelleen. Samalla, kun suunnitelmat kustomoinnista kävivät epäselvemmiksi, tuli autostakin tylsempi. Ostan sen pois ja voin tulla hakemaan viikonloppuna. TEHO: 350 hv. MOOTTORI: 413 CID Wedge V8. ALUSTA: Keulaa madallettu vääntösauvoja säätämällä. Kolmesta palasta tehdystä matosta tulikin varsin siisti, ja sen reunat kanttasi lahtelaisen Autoverhoomo Customin Mika Volanen. saada auto nopeasti takaisin tien päälle sen sijaan, että etsittäisiin aiempien hitsareiden tekemiä virheitä ja pyrittäisiin tekemään autosta alustaltaan uutta vastaava, kun ei se sitä ollut muualtakaan. Yhtenä perjantaiaamuna laitoin sen sitten Nettiautoon ajatuksella, että jos joku haluaa ostaa sen nopeasti sellaisenaan museoitavaksi, niin ehkä se on parempi niin. Samaa herrasmieslinjaa jatkettiin fyysisen kaupanteon suhteen, Janne laittoi rahat tilille ja auto toimitettiin hänen ilmoittamalleen parkkihallipaikalle Espooseen. Rekisteröinti oli periaatteessa helppoa, koska kaikki paperit olivat tallessa, mutta ei se käytännössä niin helposti sujunut, sillä sain Trafilta – yllättäen – ristiriitaisia ohjeita. Jannella kävikin sikäli tuuri, että hän onnistui löytämään heti eBaystä vain ’61 vuosimallissa käytetyt alkuperäiskapselit. Niin Mika tekikin, ja noin neliön verran uutta peltiä pohjaan lopulta vaihtui, ehkä olennaisimpana etupenkin tukipalkin päät, jotka Mika teki molemmat uudelleen. Hurjan korkealla ostettaessa ollutta etupäätä tosin madallettiin vielä levikkeellä Mustialassa, kun etupään vääntösauvojen kääntäminen vaikutti yllättävästi myös takapäähän, eikä auto ensimmäisellä kerralla tippunut suoraan. Ne ensimmäiset olivat kuulemma kiinni jossain mopossa. VANTEET: Alkuperäiset 15”. Terv. Öljyt vaihdettiin ja sisälle askarreltiin uusi lattiamatto, sellaista kun ei ostettaessa paikallaan ollut, eikä niitä nelioviseen ole edes tarjolla missään. Lopulta auto oli rekisteröintikatsastettava ennen kuin sen sai omiin nimiin, ja sain tilattua siihen toiset siinä olleet kilvet. RENKAAT: 15” miljonäärivalkosivut. Soitatko kun ehdit
6. 7. Ja tällainen oli kunto 20 vuotta myöhemmin, kun Krisu viimein sai ostettua auton itselleen parin välikäden kautta. 4,5. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Christian Strömberg, Tomi Eronen Vanha Suomi-auto kävi kertaalleen jo hyvin lähellä romutuskuntoa, kunnes Christian Strömberg pelasti sen itselleen. Tarinan takana 1 2 3 4 5 6 7 Henkiin herätetty 58 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Ollessaan pihalla auto keräsi heti ihmettelijöitä ympärilleen. Tältä Imperial näytti maatessaan ulkosalla Porvoon Hinthaarassa 1984. Tänä kesänä saimme auton lopulta katsastuskuntoon. Kun Krisu sai tallipaikan Kalliosta, autolle alkoi pikkuhiljaa tapahtua. Kuva Mika Vesalaisen pihalta Perttelistä. 2. Kuvassa paikallaan ovat vuotta uudemman Imperialin lainakapselit. 1. Penkeistäkin tuli puhdistamalla melko siistit, lattia sen sijaan kaipasi muutakin kuin siivousta. Vuosien ajan Krisu keräsi puuttuneita kromiosia ja fiksaili ulkopinnan ruostevaurioita. Ensi alkuun Imperialiin asennettiin Grantin kumiratti, joka ei kyllä ollut tyyliinsopivin mahdollinen vaihtoehto. 3. Tässä alkuperäisratti kunnostettuna paikallaan
Lopuksi Autoverhoomo Customin Mika Volanen kanttasi reunat alkuperäistyyliin. Vuosien ajan Krisu keräsi puuttuneita kromiosia ja fiksaili ulkopinnan ruostevaurioita. 12. Penkeistäkin tuli puhdistamalla melko siistit, lattia sen sijaan kaipasi muutakin kuin siivousta. Kuvassa keulaa on jo madallettu, minkä jäljiltä etupyörien alla on vielä lankut. 2. Heinäkuun lopussa Imperialiin päästiin viimein kiinnittämään siinä aikoinaan olleiden kaltaiset BRR-40-kilvet. 2009 projekti oli siinä vaiheessa, että Krisu pääsi suihkimaan pintaan mattamustan pohjavärin. Kuvassa paikallaan ovat vuotta uudemman Imperialin lainakapselit. Tältä Imperial näytti maatessaan ulkosalla Porvoon Hinthaarassa 1984. Tässä alkuperäisratti kunnostettuna paikallaan. 2012 Krisu veti pintaan kiiltävän mustan, joka oli tarkoitettu vain väliväriksi ennen lopullista maalausta, mutta joka on Imperialin pinnassa edelleen. 3. Pehmeää oli myös penkin alla kulkevan tukipalkin molemmissa päissä. Uusiksi meni myös tuulilasi. 13. Lattiamattoa autossa ei ollut ollut vuosikymmeniin, joten sellainen tehtiin Autoverhoomo Customin toimittamasta materiaalista messumatosta tehtyjä kaavoja hyödyntäen. Tässä ollaan talvisella koeajolla. Kuskin helman takakulmasta irtosi pehmeää paikkaa tutkittaessa paikoin 15 milliä paksu kittikimpale. Alle löytyivät sopivankokoiset leveillä valkosivuilla varustetut ristikudosrenkaat erään Rolls-Roycen alta. Kun Krisu sai tallipaikan Kalliosta, autolle alkoi pikkuhiljaa tapahtua. 9. Ollessaan pihalla auto keräsi heti ihmettelijöitä ympärilleen. 15. 16. Kuva Mika Vesalaisen pihalta Perttelistä. Tässä kesäisessä kuvassa näkyy selvästi, kuinka puuttuvien listojen reiät oli näppärästi peitetty punaisella eristysnauhalla Backyard Engineering -hengessä. Ensi alkuun Imperialiin asennettiin Grantin kumiratti, joka ei kyllä ollut tyyliinsopivin mahdollinen vaihtoehto. 4,5. Lahdessa kesällä 2016 korjailu jatkui ruostehommilla. Takapenkin selkänoja juuri pestynä. 8. 8 9 10 11 12 13 14 15 16 59 AMERIKAN RAUTA 8/2016. 6. 7. 11. Uusi saatiin paikalleen loppuvuodesta 2008. 1. Ja tällainen oli kunto 20 vuotta myöhemmin, kun Krisu viimein sai ostettua auton itselleen parin välikäden kautta. 10. 14
Rajat riekaleiksi 60 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Pyörä, josta miehen omintakeinen tyyli nousi harrastajien tietoisuuteen, oli kuitenkin sitä edeltänyt, näkemyksellinen ja paikoitellen eriskummallinenkin Evildirt. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER ’96. Neljä numeroa sitten tutustuimme Bike Fellowsin Raiza Raition runsaasti huomiota herättäneeseen Evillogic-Harrikkaan. Rajat riekaleiksi 61 AMERIKAN RAUTA 8/2016
”Olin 2013 Forssan swapissa, joka järjestettiin marraskuussa Pyhäinmiestenpäivänä ja kiertelin myyjiä kysellen, mikä oli rumin tankki, mitä heiltä löytyi. Yhdellä kojulla mulle lykättiin käteen tuollainen saksalaisen MZ:n tankki ja tiesin heti, että tämä on nyt se osa, jonka pohjalle koko pyörä rakennetaan”, Raiza jatkaa. Keulaksi valittiin Sporan kapea alkuperäinen, mutta sen putket käännettiin väärin päin. Tästä Evildirtin kuva lähti kiertämään interwebbiä kiihtyvällä tahdilla ja rakentajan visionäärisyydelle sateli kiitosta ja kannustusta. Ne ovat yksityiskohtia, joita kaikki eivät näe, mutta jotka ovat minulle ensiarvoisen tärkeitä.” Värimaailma on mukaelma vanhoista Harrikan turkoosin ja luonnonvalkoisen yhdistelmistä, mutta sävyjä säädettiin kokonaisuuteen sopivammiksi. Runsaalle detaljoinnille on Raizan pyörissä aina sijaa. ”Aloitin pyörän rakentamisen 27.4.2014 ja sain sen valmiiksi 15.8.2014. WTF. Raiza on toteuttanut myös joukon kypäriä, jotka sivuavat pyörien teemoja. Niiden alta paljastuneet pyöreät painaumat saivat kuitenkin jäädä. Evildirt oli ensimmäinen pyörä, jonka kanssa Raiza antoi itselleen luvan rikkoa kaikkia mahdollisia rajoja. Kahvat ovat Riverside Customin käsityötä. Kontrastiksi niiden rinnalle tuotiin räikeän oranssit vanteet, joiden sävyä käytettiin myös straippauksissa. ”Ajoin sillä myös Nörrtäljen Custom Bike Show’hun ja kuulin jälkeenpäin, että pyörälle olisi annettu Cafe Racer -luokan kolmospokaali, mutta olin ehtinyt lähteä jo pois.” Bike Fellows tekee yhteistyötä hollantilaisen Motorcycle Storehousen kanssa ja saatuaan Evildirtin valmiiksi Raiza lähetti siitä kuvan heidän myyntipäällikkönsä sähköpostiin. ”Mulla oli siinä aluksi muovinen ankanpyrstö, mutta se murtui ensimmäisessä vähän reippaammassa ajossa. Tämä sopii kaikkeen muuhunkin tekemiseeni”, mies kiteyttää. Näin jarrulevy tuli oikealle puolelle ja jarrusatula eteen vanhaan kisatyyliin. E vildirt-nimen saaneen, vahvasti race-henkisen Sporan lähtökohta oli täysin palanut pyörä, joka oli seissyt tuhonsa jälkeen kymmenisen vuotta. Ensireaktio oli sanatarkasti seuraava: ”Excuse me, but what the fuck is this?” Hämmastyksestä selvittyään mies kuitenkin jakoi kuvan Facebook-sivuillaan, minkä seurauksena pyörästä innostui legendaarinen amerikkalainen satulaja laukkuvalmistaja La Rosa. Alkuperäinen kone käytiin täysin läpi ja sitä varustettiin samalla vähän originaalia jyrkemmällä nokalla. Etulamppu on tarvikeosa, joka on viimeistelty Mooneyesin luomella ja maalauksella. Uuden loksun tein vähän ovelammilla kaarilla ja leikkauksilla, jotka pääsevät oikeuksiinsa erityisesti kilpitelineen puolella. Hän ei kuitenkaan tee niitä yksi yhteen jonkin tietyn pyörän kanssa, sillä kypärän teeman pitää kantaa yksinäänkin ja sitä pitää voida käyttää myös eri yhteyksissä. Käyttökelpoista siinä oli lähinnä identiteetti. ”Päätin viedä asioita sinne, minne niitä ei yleensä viedä. Ulkoasua viimeisteltiin Harley-Davidson Sportster ’96 patinoimalla sitä paikoitellen aika rajustikin ja vetämällä päälle vahva lakka pienellä flakella. Sittemminhän siitä on tullut hänen tavaramerkkinsä. Evildirt oli uranuurtaja myös siinä mielessä, että se oli ensimmäinen pyörä, jossa Raiza päätti vetää pakoputken ei-paraatipuolelle. 62 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Silloin totesin, että muovi ja moottoripyörät ovat kaksi asiaa, joita ei pidä sekoittaa keskenään. Kone oli itse asiassa tehty jo valmiiksi aina osien kiillotuksia myöten jo ennen kuin Raiza ryhtyi työstämään pyörää muilta osin. Ohjaustanko on perinteinen Clubman. Penkin pohjana käytettiin jousitettua fillarin satulan runkoa, jonka Raiza totesi toimivaksi kaveriksi pyörän jäykälle rungolle. Pyörä valmistui sopivasti vuoden 2014 Turku Kustom Show’hun ja Raiza kiersi sillä kotimaisia näyttelyitä vuoden 2015. Lisäksi alaputket kiillotettiin. Suomalaisyleisöllä meni asian sulatteluun hiukan kauemmin. Pyörään tehtiin ensi töiksi jäykkä runko ja lopputuloksesta haluttiin alusta alkaen jotakin todella häiriintynyttä. Takalokasuoja on muokattu tarvikemallisesta ankanpyrstöstä. Kaikki graafiset elementit ovat hänen omaa käsialaansa. Ohjaustanko on Biltwellin perinteinen Clubman, joka on keulaan juuri sopivan levyinen. Tankkia muokattiin aika lujaa ja sen kyljistä poistettiin kumiset polvisuojat huulineen. Rakensin sen siis omien töiden ohella vajaassa neljässä kuukaudessa”, Raiza ilmoittaa täsmällisesti
Pohjana on alkuperäinen korkki, johon on leikattu messinkinen kraana. Päätin viedä asioita sinne, minne niitä ei yleensä viedä. 63 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Tankin korkki on Raizan itse tekemä. Tämä sopii kaikkeen muuhunkin tekemiseeni. Takalokasuoja on muokattu tarvikemallisesta ankanpyrstöstä
Las Vegasin jättinäyttelyssä vietettiin juhlavuotta, kun SEMA Show järjestettiin jo 50. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tomi Eronen, Hannu Lemmetti Bruce Levenin ’51 Ford edusti tyylillisesti jotain ennennäkemätöntä, eikä sieltä tavallisimmasta päästä ollut myöskään GT51:ksi nimetyn auton upeasti viimeistelty konehuone Hilborn-ruiskulla varustettuine ’56 Lincolnin 368:eineen. Myös kardaani on QA1:n hiilikuituinen. 5-vaihteisella Tremec-manuaaliaskilla varustettu auto tihkui klassista raaserihenkeä Halibrand-vanteitaan ja Porsche-tyyppistä Nardi-puurattiaan myöten. Klassisen näköisestä Matching Numbers -autosta löytyi firman Level 3 Performance Handling Kit, joka sisältää esimerkiksi takapään 6-pistetuennan täysin säädettävin coiloverein. Vuodesta 1967 aina vuoteen 1976 show pidettiin Los Angelesissa, ja 1977 se muutti maailmankuuluun pelikaupunkiin. kertaa. JUHLAVUOSI sema show 2016 64 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Alustanosavalmistaja QA1:n osastolla oli näytillä ammattidriftaaja ja stunt-kuski Tony Angelon ’71 Demon 340. Edelleen show kasvaa vuosi vuodelta, tälle vuodelle halleja oli käytössä jälleen yksi viimekertaista enemmän
Premier Performance Productsin osastolla huomion kiinnitti tämä mörköyhdistelmä. Dakota Digitalin uutuuksiin kuuluivat ledeillä taustavalaistut HDX-sarjan anadigimittaristot ’47-87 Chevy pickupeihin. Kyydissä oleva laite on lähinnä 40-luvun 1,5 tonnin Dodge-pickis, joka on rakennettu muokatulle ’94 Ramin alustalle. Erikoisen näköiset etuvanteet ovat vanhat Foresight Venturet. KNS:n truck-mallin Spider Cap saikin Global Media Awardin. Hinuri on joskus ollut ’38-mallinen Diamond T, ja sen voimanlähteenä on 24-venttiilinen ja 600-heppainen Cumminsin turbodiesel. Nokalta löytyy 573-heppaiseksi kerrottu Oldsin kasi. Keulalta löytyy FirePower-venttiilikopin vanhennettu moderni SRT-Hemi. 2016 Goodguys Custom Rod of the Year -finalisti on varustettu Art Morrisonin etuakselistolla ja vanhennetulla modernilla 392 cid ruisku-Hemillä. Jay Allisonin ’47 Chrysler Town & Countryä voinee hyvällä omatunnolla kutsua restomodiksi. Äijät kertoivat Summitin tehneen juuri LS1, LS2 ja LS6 -moottoreihin sopivasta sarjasta niin suuren tilauksen, että huolta on enemmänkin riittävästä tuotantokapasiteetista kuin myyntimääristä. FiTech EFI:n vajaan 1700 dollarin hintainen Ultimate LS Master Kit pitää sisällään uuden imusarjan, billet-bensakiskot, 92-millisen billet-kaasuläpän, itseoppivan ECU:n ja kauko-ohjaimen sekä polttoainepumpun ja johtosarjan. JUHLAVUOSI 65 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Wayne Davisin ’55 Imperial näyttää entisöidyltä alkuperäisautolta, muttei Chrysler koskaan vastaavaa valmistanut, vaan auto on syntynyt Chrysler New Yorker -avosta Rutterz Rodzin Mike Rutterin käsissä. Kyseessä ei tiettävästi ole aito vanha kilpuri, mutta vaikuttava laite se on joka tapauksessa. Spider Cap ei sinällään ole millään lailla uusi tuote, mutta 6-pulttisena niitä ei ole ollut saatavilla. Uusien näytteilleasettajien halliteltoissa matkalla SEMA Shuttle -busseilta päähalleihin väkeä tervehti Nitro Coolin osastolla Shawn ja Kathy Parkerin ”The Radiator Lady” ’59 Rambler Gasser. ATS compound turbo -ylipaineistuksensa turvin Cumminsin dieselin kerrotaan tuottavan yli 1300 hevosvoimaa
SEMA Show’ssa on paljon ihmisiä, jotka ovat jo nähneet alalla kaiken mahdollisen. Detroit Steel Wheelsin isot Mobsteel-peltivanteet ovat nykyisin erittäin suosittuja. Yksi tämänvuotisen näyttelyn rohkeimmista klassisista kustomeista oli Night Shift Kustomsin rakentama McCulloch-remmiahdetulla 230 cid kutosella varustettu ”Voluptous” ’47 Chevy. SEMA Show Alberto DeAlban ’63 Impala SS ”El Rey” edustaa lowriderrakentelua upeimmillaan. Jos massasta erottumiseen ei ole käytössä rajatonta budjettia, voi asian hoitaa tuomalla tontilleen harvemmin oikeasti hienosti rakennetun automallin. Alkuperäisen rivikutosen tilalta löytyy nykyisin 80-lukuinen Cumminsin 4BT turbodiesel jatkonaan ’94 Ram 3500:n 5-vaihteinen manuaali. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Auto on taideteos, katsoi sitä mistä suunnasta hyvänsä. Chris Beattyn Wile E. Tämä Comet oli siitä hyvä esimerkki. Coyoteksi nimetty ’55 Ford F-100 edustaa modernia näkemystä klassisesta aihiosta. DCM Classicsin rakentama ’62 Dodge D100 -pickis on patina-auto jen aatelia. Sellaiset olivat myös Spyderin osaston Chevy Stepparissa. Kyllä, moottori on tosiaan nelipyttyine n! CPP:n mannekiinina oli täydellisesti rakennettu ’63-87 C10 Pickupin runko putkitukivarsineen ja levyjarruineen
Pääväri on BASF:in Rescue Green, jolle kontrastia tuo Mercedes-Benzin Gold Metallic. Yksi show’n harvoista lowridereista oli Armando Floresin candypunainen ’65 Impala. Louisissa toimiva Classic Car Studio käytti lähes 2 000 tuntia. Lukuisia perinteikkäitä autolehtinimikkeitä julkaisevan TEN-lehtitalon osastolla oli esillä tämä petollisen entisöidyltä näyttävä LS7-tekniikalla varustettu ’70 C10. Rudy Sandovalin ’76 Ford LTD:n huikea maalaus on Baldwin Parkissa maalaamoaan pitävän tunnetun lowrider-taiteilija Danny D:n käsialaa. Auto on taideteos, katsoi sitä mistä suunnasta hyvänsä. Alberto DeAlban ’63 Impala SS ”El Rey” edustaa lowriderrakentelua upeimmillaan. 625-heppaisella 509 cid isolohkolla ja 4L80E-automaatilla sekä Fordin 9” perällä varustettu auto on saanut inspiraationsa vanhoista italialaisista pikaveneistä ja sikarihuoneista. Paikalla oli tietysti tuttuun tapaaan myös Kindig-it, joka esitteli tällä kertaa aistikkaan 1Gen Camaron. Spectre Performancen Gone-Madiksi nimetty ’55 Nomad on villi kokonaisuus, jonka pelkän korin rakenteluun St. Vanteet ovat edessä 18ja takana 20-tuumaiset. 67 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Tämän hetken muskelitrendejä edusti tyylipuhtaasti myös tämä Duster, jonka enkelinsilmistä voi kyllä olla monta mieltä
Kuparoiduin kromiosin koristeltu mattamusta kuori kätkee sisälleen 1000-hevosvoimaisen Cumminsin tuplaturbodieselin! Mike Stoveskin ’68 Dart ei näytä mitenkään niin kovin ihmeelliseltä, mutta se liikahtaa ripeästi 493-kuutioisen ja Trick Flow -kansilla varustetun, Vortechahtimella ruuditetun Scat-strokerinsa turvin. 68 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Seitsemän vuotta työn alla olleen auton ajovalot ovat lähtöisin ’56 Packardista, takavalot ’55 Oldsmobilesta, ja muutenkin konseptiautojen hengessä rakennetussa kokonaisuudessa on jäljellä varsin vähän ’58 Packardin muotoja. Klassisesti liekitetty ’55 Chevy oli varustettu Shaver Specialties Racing Enginesin 550-heppaisella 474 cid W-koneella. SEMA Show Count’s Kustomsin maalaaman Jason Duhonin ’68 Coupe DeVillen väritysidea on raikkaan erilainen, mutta jokin candypunaisen ja paloautonpunaisen yhdistämisessä mättää. Ringbrothersien uutuusautoja on vuosien osattu jo odottaa, ja niin oli tämänkin ’48 Caddyn kohdalla. Ehkä tummempi väri yhdistettynä alkuperäisemmän oloiseen maskiin ja toisenlaisiin vanteisiin, kuten alkuperäisissä skisseissä, olisi toiminut paremmin. Brookvillen uustuotantokoreja esitteli tämä tyylipuhdas ’32 Roadster. Tim Whiten ’50 Caddy kuuluu niihin kummajaisiin, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. John D’ Agostinon ”Rita”, ’58 Packard Sportster, sai nimensä Rita Hayworthin mukaan. Valitettavasti tällä kertaa odotukset ylittivät lopputuloksen. Periaatteessa uuden Cadillac ATS-V:n 464-heppaisella tuplaturbo-V6:lla ja 8-vaihteisella automaatilla varustettu auto on runsaine hiilikuituosineen hieno, mutta jokin kokonaisuudessa ei vaan sovi ainakaan kirjoittajan silmään. Auton puskureita ei ole maalattu harmaiksi, vaan ne ovat hiilikuitua
Rob Slonskin ’70 Z28 RS on todella maukas kokonaisuus. 3 tuuman madallus ja Vintage Worksin 18-tuumaiset V45-vanteet siniraitaisin renkain todella pukevat 460-heppaisella alukansilla ja rullanokalla piristetyllä LT1:llä varustettua autoa. Classic Car Studion ’66 C10 ”Tiffanyn” LS1:n ylipaineistuksen hoitaa pari Nelson Racingin 64 mm Mirror Image -turboja. Erikoisen näköinen moottori on 1200-heppaiseksi kutiteltu Cumminsin 5,9-litrainen turbodiesel. 5,7-litraisella 3Gen Hemillä varustetun auton luumunvioletti mattapinta on teippiä. Konehuoneesta löytyy 5-litrainen Coyote ja kromiosat ovat saaneet kauttaaltaan vanteiden kanssa yhteen sopivan tummanharmaan harjatun pinnan. 69 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Pro touring -henkeen rakennettu kompakti on saanut 215-kuutiotuumaisen alumiinikasinsa tilalle MAST Motorsportsin rakentaman 427:n, joka tuottaa 710 hevosvoiman huipputehot. James Jacksonin Olds F-85 ’61 oli yksi tämän vuoden Goodguys/ PPG Street Machine of the Year Top 4 -finalisteista. Andrew Farisin ’29 Plymouth Sedan oli esillä House of Kolorin osastolla. Speedhunters-verkkomedian porukan suunnittelema ”Project Yankee” ’75 Dodge Dart Sport yhdistelee perinteistä jenkkirakentelua ja tämän päivän japsitrendejä. Nykyään sen voisi muotoilla paremminkin ”real power with some crazy turbo shit”. Joskus sanottiin, että ”real power, no turbo shit”. Goodguysin osastolla oli näytillä Steve Legensin ’63 1/2 Galaxie, joka oli modernisoitu varsin onnistuneesti
70 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Tällä kertaa homman juju olikin siinä, ettei tällaista Coupea koskaan tehty, vaan irrotettavalla kovakatolla varustettu auto on rakennettu 60 Special Sedanista – ja viimeistely on tuttua Foose-tasoa. Jos ei moottori näytä yhtään tutulta, niin ei ihme – se on ’56 Kanadan Mercuryn P-875-koodin Hemi! Derale Performancen mahtava ’66 Mercury Cyclone henkii nostalgista Nascar-fiilistä aina 427 cid -moottoriaan myöten, mutta sen kohdalla tarinassa onkin mielenkiintoinen käänne. Toinen Rick Doren tuoreista metalliveistoksista kantaa nimeä ”Shangri-La”. Yksi koko näyttelyn aistikkaimmista rodeista oli ehdottomasti Gene Winfieldin yhdessä Curt Ukasikin ja GIS Automotiven kanssa rakentama ”Edsel’s Shop Truck”, ’32 pickup. Myös sen alumiinikori on Doren kustomeille tuttuun tapaan Marcelin käsialaa. Tämä 80-luvun Ford F100 pickis oli esittelemässä verhoiluja. SEMA Show Käytävältä löytyi myös tämä huikea siniraitarenkain varustettu split window Vette. Oikeastaan auton piti valmistua jo vuoden 2015 näyttelyyn, mutta hyvää kannatti odottaa vuosi kauemmin. Moottori ei nimittäin tilavuudestaan huolimatta oli FE-isolohko, vaan JMS Racing Enginesin rakentama stroker-pikkulohko. Jostain syystä saman aikakauden Fordeja näkee rakennettuna paljon GM:n squarebodyjä harvemmin. Tyylisuuntaa en oikein ymmärrä, mutta toteutus oli todella hieno. Chip Foose yllätti tällä kertaa tuomalla näytillä ”Madam X” -nimeä kantavan ’39 Cadillacin, joka oli hyvin klassisen näköinen
Huomaa 22-tuumaiset, alkuperäisen oloiset Detroit Steel Wheelin Artilleryuutuusvanteet ja oranssit raidat renkaissa! Goodguysin perustajiin kuuluneen, vuosi takaperin ajasta iäisyyteen siirtyneen Gary Meadorsin omistaman alkuperäisen oloisen ’48 Town & Countryn keulalta löytyy Viper SRT:n 505-heppainen V10-moottori. Fast & Furious -tähti Sung Kangin maukas ’72 Maverick tunnetaan nimellä ”Project Underdog”. Mielenkiintoisena pointtina muuten auto oli kustomoitu leffaa varten niin nopeasti, ettei sisälle ollut ehditty kiinnittää kahvoja ollenkaan. Myös sitä liikuttaa moderni turboahdettu 2,3 litran EcoBoostmoottori. Ray Evernhamin omistama auto on osin entisöity vastaavaan kuntoon, jossa auto nähtiin elokuvassa, mutta esimerkiksi takarenkaat ovat juuri ne samat kuin silloinkin. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Stoner’s Speed Shopin ’49 Chevy 3100 voitti Chevy SEMA Design Awardsin People’s Choicen. Yksi itselle kaikkein sävähdyttävimpiä kokemuksia oli American Graffitista tutun ’58 Impalan näkeminen ensimmäistä kertaa livenä. Siksi ikkunat ovat auki kaikissa kohtauksissa
AMBR-finalisteihin kuuluu myös Charles Spencerin Hemi-koneinen ’31 Roadster. Auto näytti joka puolelta siltä, että se todella olisi ladosta löytynyt vanha kilpa-auto. Ilmajousitettu jättiläinen on metsänvihreine maalauksineen ja 22” alkuperäiskapselia muistuttavine custom-vanteineen edustava kokonaisuus. Yksi koko näyttelyn koskettavimmista laitteista oli Donohue-tribuutti ’69 Javelin, jota ei ihan ensimmäisenä olisi edes replikaksi epäillyt. SEMA Show 72 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Myös tämän C10:n maalipinta vaikutti alkuperäiseltä. Vaeltavia leditakavaloja esitellyt maapähkinävoin värinen squarebody oli alkuperäisessä maalissaan. Delmo’s Speed Shopin rakentama kullanvärinen ’59 GMC oli yksi niistä, joihin ei keksisi mitään muutettavaa. Mallin 50-vuotisjuhlan kunniaksi oli pihalle koottu edustava Camaro-rivi. RMD Garagen hienovaraisesti customoima ’62 Lincoln Continental oli esillä rengasvalmistaja Toyon tontilla. American Racingin tontilla oli esillä tämä huikean komea C10 Cheyenne, jonka alla olivat firman VF509 Sombrero -uutuusvanteet. Kaunis se onkin. Vaikka SEMA Show’ssa näkee paljon todella huikeita laitteita, harvat niistä kuitenkaan kelpuuttaisi itselle aivan sellaisenaan. Gas Monkey Garagen nokkamies Richard Rawlingsin nimmarit olivat kysyttyä tavaraa SEMA:ssakin
Rick Doren uusia metalliveistoksia oli esillä kaksin kappalein. Moottoriswapeissa ollaan päästy jälleen uudelle asteelle. Fred ja Melanie Orrin ’60 LeSabre on hieno esimerkki siitä, että muotoja voi modernisoida niitä pilaamatta. Pellin alta löytyi E-Charger, jonka luvattiin parantavan polttoainetaloutta jopa 25 prosenttia ja tarjoavan 150 lb/ft lisäväännön. Sellainen 3,5-litraisena tuplaturbona löytyi myös Dynamatin osastoa koristaneen ’72 F100:n keulalta. Vaihteistona oli 6-vaihteinen Tremec-manuaali. Käytävältä löytyi miehen viimeisin luomus, ”After Shock” -nimeä kantava kokonaan itse muotoiltu streamliner kustom. Darryl Hollenbeckin guacamolen värinen ’32 Roadster valittiin keväällä America’s Most Beautiful Roadsteriksi. Auton inspiraationa ovat olleet 60-luvun showautot. Modernien Modularkasien ja LS:ien ohella nyt patinavehkeidenkin keulalle asennetaan EcoBoosteja, joita saa myös crate-koneina. Nepparilevikkeet ovat kuuluneet viime vuosien kuumimpiin trendeihin eurojen ja japsien rakentelussa, ja sopivat ne kyllä 2Gen-Camaroonkin. Ei ihmetytä yhtään, miksi. Uskoo ken tahtoo. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Tom Fosterin ’52 Styleline Deluxe Kustom oli tuotu esittelemään Vintage Flatz -mattamaaleja. Jos ei Johnathan Goodwinin ’57 Pontiac Chieftainin bomber-henkinen kuosi itsessään herättänyt huomiota, niin viimeistään konehuone sen teki varmasti
Törkkis Kekäläinen, mies Weird Antiquesin ja lukemattomien ravintolasisustuksien takaa, toi näytille vastikään valmistuneen Hudson Pickupinsa. Paitsi, että hallit olivat täynnä upeaa, yllättävän suurelta osin ennennäkemätöntäkin kalustoa, oli paikalla kaksi kovan tason amerikkalaista tähtivierasta – Gas Monkey Garagen Richard Rawlings sekä vanhan polven kustomlegenda Gene Winfield. JENKKIAUTONÄYTTELY 74 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Steam Punk Truck ”The Kraken” on orimattilalaisen Hämäläisen perheen luomus. Tämän vuoden 6-numeron kantta koristanut Jaska Velinin Eldorod palkittiin sekä parhaana rodina että Richard Rawlingsin valintana. Eipä siis ollut ihme, että väkeäkin tuntui olevan ennennäkemättömän paljon. ’29 A-mallin Pickupin ympärille rakennettu kokonaisuus toi kotiin vietäväksi Autorama-sarjan voiton ja Show Car -luokan kakkospalkinnon. Niin Honey Pancake kuin Stuart Littlekin valittiin näyttelyn TOP 10:een. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Lahden Jenkkiautonäyttelyä on ylistetty jo useamman vuoden maan parhaaksi näyttelyksi, mutta koskaan aiemmin marginaali ei ole ollut näin suuri kuin tänä vuonna. Hieroipa Rawlings siitä kauppojakin, mutta ainakaan vielä huikea laite ei muuttanut Teksasiin. Heath Garagen hienosti maalattu traileri toimi myös osaston takaseinänä
2000-lukuisen Ford Crown Victorian alustalle rakennettu Modular-tekniikkainen auto valmistui suomalaisvoimin Gene Winfieldin pajalla seitsemässä päivässä, ja toisessa seitsemässä päivässä Mikael ajoi yhdessä Custom Creationsin Juhani Härkösen kanssa sillä Route 66:n itärannikolle, mistä se laivattiin Suomeen. Hauska oli myös VIP-tilan alakerrasta löytynyt Hersti Autoshopin tallisomistus ’37 Buick -projekteineen. Mr. F100P71-nimeä kantaa näyttelyn järjestäjä Mikael Forsmanin Ford-pickis. Upean candyvioletin kustomin choppauksen on toteuttanut aikoinaan jo edesmennyt Dick Dean. Texas Ranch -teemaisen VIP-osaston nurkalta löytyi myös Marko Stjerbakoffin maitoauto, joka on jo lähestynyt reippaasti maanpintaa alkuperäiseen nähden. Amerikan Raudan osastolla esillä ollut Stjerbakoffin Markon Modularkoneinen pickis sai ansaitusti Patina-luokan ykköspalkinnon. JENKKIAUTONÄYTTELY Heikki ja Hanna Skytän ’59 Skyliner sai Classic-luokan kolmospalkinnon. Malin Zetterqvistin Cutlass Supreme ’67 ”Hush Hush” palkittiin parhaasta maalauksesta. Gas Monkey, Richard Rawlings, sekä Miss Pin-Up -kisan some-äänestyksen voittaja Sini Hulkkonen. Timo Hersti palkittiin vuoden rakentajana. Toinen näyttelyn tähtivieraista, legendaarinen Gene Winfield valitsi suosikikseen ruotsalaisten Anki ja Roger Carlssonin ’51 Mercuryn. 75 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Royal Purple -voiteluaineita promotoimaan oli valjastettu Timo Erosen ’68 Dart Super Stockeri. Mallia on valmistettu ainoastaan kyseisenä vuonna, ja vastaavia 440 Magnum -yksilöitä hihnalta rullasi tiettävästi vain 733 kappaletta. Jenkkiautonäyttely Rättvikistä tuli näyttelyyn David Gunnars ’66 Nova -farmareineen. Erikoisen mallisin takapyöränaukoin ja lasikuituisin etulokasuojin sekä kevennetyin puskurein varustettuja Hemi Darteja valmistettiin vuonna 1968 vain 75 kappaletta. 426 Hemin turvin auto on kulkenut varttimailin luokassaan Euroopan toiseksi nopeimpaan 8,80 sekunnin aikaan loppunopeudella 241 km/h. Projektiluokan ykkösenä palkittiin Custom Creationsia pyörittävän Juhani Härkösen ’70 Super Bee ”Plan Bee”. Vasta 93 000 mailia ajetulla autolla on ollut tähän saakka vain neljä omistajaa, ja se on maalattu kertaalleen entisöinnin yhteydessä vuonna 1991. Esa ja Minna Liikasen ’70 Challenger R/T SE voitti 70-lukuisten luokan. Pro Touring -tyyliin rakennettu auto oli täynnä upeita yksityiskohtia, ja saikin ansaitusti Pro Touring -luokan ykköspalkinnon. Paljon on vielä tekemistä jäljellä, mutta suunnitelma on melkoisen huikea Kenne Bell -ruuviahdettuine 8,3-litraisine Viper V10 -moottoreineen, Maybachista lähtöisin olevine automaatteineen ja aktiivi-ilmajousituksineen. 76 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Pieni madallus tekee oikeutta jättiavon viivottimella piirretyn kulmikkaille linjoille. Jonas Henrikssonin Gas Monkey Chopper on sekoitus Indiania ja Harrikkaa. Perttulalaisen Jere Kukkosen Chrysler 300 ’66 on saanut nykyisen maalipintansa tiettävästi jo vuonna 1988, mutta vuodet ovat olleet sille harvinaisen lempeitä
En ole vielä nähnyt 100 pisteen entisöintiä, mutta Ollin auton kohdalla ollaan hyvin lähellä sitä. Ainakin toistaiseksi Vote kertoi voimanlähteeksi tulevan ihan Pontiacin oman veekasin. Eihän niitä nyt toki ihan jokaiselle riitä, mutta mallia valmistettiin kuitenkin 50-luvun Mopar-avoksi paljon, 6 900 kappaletta. 77 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Olli Mannisen ’57 Dodge Custom Royal D500 Convertible oli kenties koko näyttelyn odotetuin uutuus. Projektiluokassa palkittiin myös Vote Kauppisen Pontiac Le Mans ’66, jonka uusi 350 crate -moottori kuului olevan menossa autoon vain somistusmielessä. Kahdesti aiemmin Suomessa käynyt herra kiitteli kovasti järjestäjiä hyvästä näyttelystä ja kertoi tulevansa maahan mielellään uudestaankin. Keskustelua herättikin se, että miten vaarallista se tinan sisältämä lyijy lopulta onkaan, jos äijät ovat tuossa iässä tuollaisessa vedossa. Gasserit rinnakkain. Hieman Gas Monkey -julkisuuden varjoon jäi näyttelyn toinen tähtivieras, 89-vuotias kustomlegenda Gene Winfield, joka opastaa tässä Tomi Kangasta tinaamisessa. Teemu Arolan sopivasti pudotettu, mutta muuten alkuperäisen oloinen ’54 Belvedere -avo jättää miettimään, miksei näitä näe enempää. Norjalaisen Glenn Andersenin kuusipyöräinen ”Partyfinder” Van ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Etualalla ruotsalaisen Stefan Olanderin pumppukoneinen ’51 Chevrolet Delivery ja taaempana Tommi Äikään ’62 Falcon, joka on varustettu 429 Super Cobra Jetillä. Kuvasta sitä saattaa olla vaikeaa huomata, mutta sen pinnan kaupunkimaisemasta löytyy 3 000 toimivaa ledivaloa! Pasi Rekolan ’71 Satellite Sebring Plus kulkee kyllä lokasuojien tekstin lupauksen mukaisesti Hemin voimin, mutta keulalta löytyy perinteisen 426:n sijaan peräti 572-kuutiotuumainen alumiini-Hemi. Paitsi, että auto on upeanvärinen päältä ja sisältä, on myös työnjälki täydellisen tinkimätöntä joka puolella
Micke Fredrikson kuuluu ahkeriin Suomen-kävijöihin. Kari Niemeläisen ’91 Crown Vic oli osa kerho-osastojen kakkospalkinnon pokannutta kokonaisuutta. Auto oli saanut tänä kesänä LS1-koneeseensa uuden Edelbrockin imusarjan ja LS:n rumat suorasytytyspuolat kätkevät venttiilikopat. Osasto toivotteli tervetulleeksi vaaralliseen Huitsinnevadaan, jossa voi näköjään tylsistyä kuoliaaksi vaikka ensimmäisen Amerikan Rauta -numeron kannesta tutun ’66 Impalan ratin takana. Nyt mukana oli 50-60-luvun taitteen tyyliin miedosti kustomoitu ’57 Bel Air. Niemeläisen Tero pokkasikin näyttelystä useamman pokaalin, kun Impalan Pro Touring -luokan kolmospytyn lisäksi kotiin vietäväksi tuli ’65 Malibun saama Performance-luokan toinen palkinto. Samalla tontilla oli esillä myös kontiolahtelaisen Aarne Sormusen ’71 Camaro, jonka konehuoneesta löytyy LS-tekniikka jatkonaan 6-lovinen Tremec-manuaali. Lahtelaisen Vesa Viidan hienokuntoinen ’90 Grand Wagoneer edustaa klassisen SJ-malliperheen tuotannon loppupäätä. Jenkkiautonäyttely 78 AMERIKAN RAUTA 8/2016. 60-luvun alusta tuotannossa ollut korimalli loi aikoinaan koko herrasmiesmaasturiluokan, ja oli – uskomatonta kyllä – tuotannossa uudistuneen pikku-Cherokeen rinnalla aina vuoteen 1992 saakka. Arto Ruokosen surffisomistus sopi hienosti Surfburbaniksi nimetyn auton henkeen, ja toikin Taipalsaarelle vietäväksi Paras Somistus -palkinnon. Niklas Hallström nähtiin joitakin vuosia sitten Jenkkiautonäyttelyssä ’64 Impala lowriderdeineen. Tällä kertaa mies toi Norrtäljestä näytille patinakuosisen ’57 Bel Air Sport Coupen
Tämän ikäluokan Cadillacit olivat mafian suosiossa siitä syystä, että niihin mahtui mainiosti 10 kuskattavaa – kolme eteen, kolme taakse ja neljä takakonttiin. Lauantaina kuuden jälkeen näyttelyn pihalta lähti jo tutuksi tulleeseen tapaan cruisingletka, joka jatkoi kohti satamaa. 79 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Sään viileys näkyi myös siinä, ettei kovin moni ollut rodeilla liikenteessä. Kuten kuvasta näkyy, niin poutasäästä huolimatta t-paidassa ei tarvinnut ulkona kulkea, ja jotkut olivat jo suosiolla vetäneet piponkin päähän. Leena-Maarit Tiaisen omistamassa ’58 Edsel Rangerissa takapenkin tunnelma oli kuitenkin sen verran korkealla, että ikkunan saattoi pitää auki. Joonas Kauppilan avo-Pontiac edustaa raaempaa lauluauto-osastoa. Sinne, Ace Cornerin pihalle oli saapunut myös tämä huikean komea ’57 New Yorker -avo. Kyseinen yksilö on muuten ainoa uutena maahantuotu Kenworth. Auton alla ovat harvemmin nähdyt Cragarin Star Wire -pinnavanteet. Harri Vauton Kenworthin alustavalot loistivat komeasti pimenevässä illassa. Parkkipaikalla lymyili myös Timo Pärhän ’61 Buick Invicta. 392 Hemillä varustettua rättikattoa valmistettiin kaikkiaan vain 1 049 kappaletta, joten ihan joka päivä tallaista sinkkuvaloista ei tule vastaan. Zoran Kanti-Paul näyttää, miten Coronetin renkaat lämmitetään
CCCP, eli Custom Car Club Porvoo järjesti 35-vuotisen seurahistoriansa kunniaksi jenkkiautonäyttelyn, joka sijoittui Taidetehtaalle, historiallisen Vanhan Porvoon kainaloon. Mäntsäläläisen Jere Liljan ’65 SS Novaa on nykypäiväistetty hammastankoohjauksella ja levyjarruilla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 10. Metallia oli työstetty ihan tosissaan ja kokonaisuudessa oli lukuisia paitsi kekseliäitä, myös taidolla toteutettuja detaljeja. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Kilpuripuolella huomio keskittyi Eronen Racingin komeaan Mopar-kalustoon, ’68 Barracudaaan, ’70 Challengeriin ja ’68 Dartiin, joista jokaisen pellin alta löytyy 426 Hemi. Näytillä oli myös Kari Saurun toisaalla tässä lehdessä esiintyvä ’58 Dodge Town Panel massiivisine 528 Hemeineen. syyskuuta järjestetyn näyttelyn perusteella Porvoon mitta ei ole mahtailevan suuri, mutta tunnelmaltaan sitäkin kotoisamapi. Porvoon mitalla Näyttelyn sykähdyttävin laite oli allekirjoittaneen mielestä vielä projektiasteella ollut porvoolaisen Kari Tuomisen ’32 DeSoto
Porvoon mitalla Pete Myllynen on kustomoinut neliovista ’49 Lincolniaan alkuperäistä muotoilua kunnioittaen. Mikael Sjöströmin ’64 Mustangissa on poikkeuksellisen pirteä värivalinta. Auto on entisöity Kaliforniassa vuonna 1992 ja tuotu Suomeen kahta vuotta myöhemmin. 22 vuoden aikana sillä on ajettu alle 5 000 km. Sympaattinen lättis-rottarodipikkis Bad Company Garagen malliin. tämä 351 Clevelandilla varustettu Torino. Aito Suomiauto liikkuu 262 kuutiotuuman voimin. Siitä osoituksena tämä DeSoto -parivaljakko, valkopunainen Fireflite ja punavalkoinen Firedome. Varsinaista näyttelyä täydensi hienosti harrasteparkki, jossa nähtiin mm. Punainen ja valkoinen toimii kaksiväriyhdistelmänä kummin päin vaan. Hannu Haajan ’31 Roadster edusti rodien harvalukuista joukkoa. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Tämä radikaali omavalmistepyörä on rakennettu porvoolaiselle hard rock -yhtyeelle, Baton Rogue Morguelle. Tässä Ramchargers Racing Teamin nimeen vannovassa ’62 Dodge Dartissa on jotain hyvin autenttista. Ryhdikäs työjuhta – ’38 Chevy pickup. Taidetehtaalla nähtiin paljon paikallista kalustoa, kuten Seppo Nylundin ’70 Pontiac Le Mans. Kaksipyöräiset oli koottu esille omaan halliinsa
Laitteella kommunikoidaan suoraan ihmisen alitajuntaan, jolloin kuurokin kuulee. ’53 Triumph Speed Twin on saanut nimekseen ”Amor”. ’48 Harley-Davidson Panheadiin perustuva ”Boomerang” on erinomainen osoitus siitä, kuinka taitavasti koruseppänä toimiva Ruusunen käyttää erikoisia materiaaleja ja harvinaisia metalleja. ”Cosmos”, eli ’73 Honda edustaa perinteisempää chopper-rakentelua, ainakin 30-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävän Ruususen mittapuulla. Etualan steam punk -henkisen ”Cyclomoteurin” juuret ovat ’42 Harley-Davidsonissa. Näyttävänä sivujuonteena esiteltiin myös Huudi Choppers -linjan koruseppämäisellä tarkkuudella rakennettuja moottoripyöriä. VPK:n talo tarjosi näyttelylle poikkeuksellisen komeat puitteet. Hankkeen takaa löytyy Petri Ruusunen, jonka mielikuvituksellinen Suomen Huudimuseo tuottaa mitä eriskummallisempia steam punk -henkisiä aparaatteja. Alusta mainostettiin sloganilla: Tulevaisuus lähestyy nopeammin kuin hitaammin, ole valmis! HUUDI CHOPPERS Esimerkki esillä olleista fiktiivisistä aparaateista – Mesmer Communicator. Huudi Choppersin uusimpia laitteita edusti Teknik Svopada -konepajan ”Futuromoteur”, jonka uumeniin oli uhrattu ’86 Honda CBX 750. kuparia ja messinkiä. Monissa hänen pyörissään näkee mm. Ruusunen lienee keksinyt myös laitteen, jolla laajentaa mielikuvitustaan. Ruusunpunaista tunnelmaa korostavat Jussi Säterin kynäruiskumaalaukset. 82 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Te ks ti ja ku va t: Ki m m o Ja nh un en Turun VPK:n talolla järjestettiin marraskuun alussa hyvin poikkeuksellinen teosnäyttely, joka kantoi nimeä Materiaali Sirkus
www.paimelanparoni.net Rattoisaa joulua! Tervetuloa Paimelan Ranchille! Lautahaasia 96, 17120 Paimela Kulkupeliä joka lähtöön! 0400 867 120 • paimelanparoni@gmail.com Verkkokaupasta lahjatarvikkeet myös autoharrastajille! www.paimelanparonitar.. Vaihdossa auto, moottoripyörä, vene tai kone.. Multisillantie 24, 38910 Ala-Honkajoki (Kankaanpää) • 050-369 0094 • Ma-pe 10-18, la 10-15 BUICK SPECIAL CABRIO 1961 3.5L Bensiini V8 Automaatti. Uusi kaasutin-liikahtaa mukavasti. 19 900 € Harvinainen, Kone ja laatikko hiljan täysin läpi laitettu
Apukuskin penkille ei lähtenyt enää toisella reissulla Kimmon vaimo, vaan matkaan lähdettiin poikaporukalla. ”Museolta oltiin yhteydessä minuun kerran kuukaudessa ja kerrottiin, mikäli autoa oli siirrelty tai käynnistelty. Valmisteluja tehtiin paljon ja varasuunnitelmillekin kehiteltiin vielä varasuunnitelmat. Comp Cams kehitteli ratkaisua nostajia riivanneeseen ongelmaan ja toimitti Kimmolle paketin valmiiksi odottelemaan Corvette-museolle, jossa auto vietti talvikuukaudet. Sieltä tuli niin ikään raporttia kuukausittain aina kun kohde oli tarkastettu ja läpikäyty. Comp Cams kannusti Kimmon toista mailisessiota toimittamalla koneeseen osia, joilla on ainakin toistaiseksi saatu pidettyä nostajia vaivanneet ongelmat poissa. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: SIX-5 Racing & Mika Auvinen Kimmon paluu Amerikkaan oli paitsi menestyksekäs, myös tunteiden sävyttämä. Maililla saavutettiin vauhti, jota rapakon taakse alun alkaen lähdettiin tavoittelemaankin, mutta reissuun mahtui isojen ilojen lisäksi myös suurta surua. Kimmon kaverilla Mikalla sattui olemaan sopivasti merkkipäivä ja Kimmo päätti kustantaa Mikan veljen kanssa miehelle ikimuistoisen synttärireissun. Myös isompi trailerimme jätettiin Jenkkeihin Baltimoren paikkeilla sijaitsevaan traileriparkkiin. Yksi edellä mainituista oli se, että ilokaasut saataisiin kytkettyä päälle mekaanisesti vaikka väkisin, ellei järjestelmässä piillyttä vikaa onnistuttaisi löytämään. SIX-5 AMERIKASSA osa 4 E nsimmäisen reissun epäonnistumisten vuoksi Kimmolla oli arvatenkin paljon hampaankoloissaan. 84 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Auto sijoitettiin lasin takana olevalle nosturipaikalle, josta yleisö pystyi seuraamaan Kimmon työskentelyä. Lähetys sisälsi mm. cone-malliset venttiilijouset, titaaniretainerit ja lukot sekä shimmipaketin. Lisäksi he lähettivät erikseen viestiä, kun aluetta lähestyi suurempi myrskyrintama ja kertoivat erityisjärjestelyistään”, Kimmo kiittelee sikäläisten palvelujen toimivuutta. Sikäli Kimmolla oli omakin lehmä ojassa, että Mika on aktiivinen Vette prepattiin kuntoon Bowling Greenin museolla, jossa se vietti talvensa. NOS-systeemin toimimattomuutta sillä tärkeimmällä hetkellä arvuuteltiin usealla eri taholla, samoin nostajien kestämättömyyttä
Otimme ylös seuraavasta rampista ja ryhdyttyämme tutkimaan aiheuttajaa, huomasimme keulassa vääntyneen maskin ja rekisterikilven lisäksi melkoiset veriroiskeet. Dallasissa Kimmo ja Mika päätyivät kaupungin keskustaan, jossa kaverit päättivät levähtää hetken tyhjän näköisellä parkkialueella pohtien seuraavia koordinaatteja. Kimmon äiti oli näet päässyt juuri saattohoitoon. ”Päästyämme Pohjois-Teksasiin oli jo pimeää, kun auton edessä näkyi nopea vilaus, jota seurasi helvetillinen losaus. Kyseinen yksilö oli yksi kolmesta COPO 9737-koodilla varustetusta autosta. Käytännössä vieraat saivat siis seurata lasin takaa, kuinka Kimmo valmisteli autoaan mailikoitokselle. Vieressä oli upeasti valaistuja korkeita taloja ja Päästyämme Pohjois-Teksasiin oli jo pimeää, kun auton edessä näkyi nopea vilaus, jota seurasi helvetillinen losaus. Testiviikonlopun jälkeen piti suunnata nokka pikku hiljaa kohti Teksasia, sillä matkaa oli taitettavana noin 1 700 kilometriä. Seuraavana päivänä ajettiin mutkaa ja auto tuntui kaikin puolin hyvältä niin suorituskykynsä kuin ajettavuutensakin osalta. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2016. ”Käytin tietysti tilaisuuden hyväkseni ja myin siinä samalla aika monta t-paitaa”, Kimmo kuittaa. Testaamiseen museolla oli oma mutkarata ja lisäksi Bowling Greenin lähettyvillä oli myös varttimailirata, jossa oli sopivasti testipäivä tulevana viikonloppuna. Museokamaa. Suomalaisille ehdotettiin, että he voisivat vaihtaa osat ja prepata auton valmiiksi museon korjaamotiloissa, mutta jutussa oli pieni koira haudattuna. Sen seurauksena keulasta vääntyi rekisterikilven lisäksi osa maskia, ja valojen väliseen kuituun jäi preeriasuden pään kokoinen painauma. Iloisen jälleennäkemisen jälkeen tsekattiin auto ja sen jälkeen Comp Camsin toimittama osapaketti. Vaikka järjestelyt tuntuivat olevan kaikin puolin kunnossa, leijui koko matkaan lähtemisen yllä kuitenkin synkkä pilvi. ”Äiti kannusti kuitenkin lähtemään ja totesi, että ei muuta kuin sinne vaan. Hänen toivoteltuaan hyvät matkat päätin lopulta pitää kiinni suunnitelmasta”, Kimmo muistelee kurjaa lähdön tunnelmaa. Lisäksi Kimmo oli tilannut itsekin tavaraa valmiiksi museolle. Välillä koko lasi oli poissa ja maestro joutui vastailemaan monenkirjaviin kysymyksiin autoonsa liittyen. Pesimme auton seuraavana aamuna ja oioimme pahimmat vekit, minkä jälkeen matka jatkui eteenpäin.” Pankkeja ja pekonia. Corvette-museolla oli perustarjontansa lisäksi väliaikainen näyttely, jossa esiteltiin takavuosien kilpaja muskelikalustoa. Näytillä oli esimerkiksi tämä nostalginen gasserChevy sekä vain 69 kappaletta valmistettu ’69 Camaro ZL-1. Lähtöä edeltävät päivät Kimmo viettikin äitinsä vuoteen äärellä, eikä koko matkan peruminenkaan ollut kovin kaukana. Auto laitettiin näet nosturipaikalle, joka oli näkyvillä museovieraille. Kojootti päätti päivänsä hyppäämällä Veten eteen pimeällä tiellä. valokuvauksen harrastaja ja pystyi ikuistamaan ja dokumentoimaan reissun samalla. Se aiheutti pientä viivästystä, mutta pääpiirteissään kehitys oli kuitenkin oikeansuuntaista. Paikalle sattuneet metsämiehet tekivät omat dna-karvatestinsä, ja totesivat jäljelle jääneen märän läiskän kojootin jäänteiksi. Kaverit lensivät Washingtoniin ja jatkoivat siitä vuokra-autolla Bowling Greeniin. Ilokaasujärjestelmää vaivannut vika ei ollut varsinaisesti vielä löytynyt siihen mennessä, mutta Kimmo oli kuitenkin ehtinyt tehdä tutkimustyötä sekä varustaa auton varajärjestelmällä. Lauantaille ajoittuneiden kiihdytystestien yhteydessä meni kuskin puolen takapyöränlaakeri kappaleiksi
Kuumalla kelillä moottoreiden jäähdyttelyssä otettiin käyttöön kaikki keinot. Mies oli jo melkein lähettämässä kamerakopteriaan ilmaan, kun vartijat alkoivat lähestyä. Uusi huohotusjärjestelmä koottiin Aeromotiven hilppeistä rajusti soveltamalla ja kun järjestelmä todettiin toimivaksi, päätettiin lyödä luukku kiinni ja jatkaa matkaa. Kimmo pelkäsi pahimmillaan koneen olevan jo niin väljä ja hajalla, ettei koko mailin ajamisesta tulisi mitään. Huohotusongelmat olivat kuitenkin poissa ja kun luukkukin meni kiinni asti, päättivät kaverit jatkaa matkaa. Mika tuumi, että niiden rinnalla saisi komeita kuvia, puhumattakaan videopätkistä. Syvässä etelässä muukalaisiin suhtaudutaan epäilevästi ja ennen yhteisen sävelen löytymistä keskustelua hallitsi useampikin kiusallinen hiljaisuus. Muistoksi yrityksestä jäi kaksi halkeamaa luukun molemmille puolille. Kylmä hiki alkoi kuivua otsiltamme viimeistään siinä vaiheessa, kun avasin konepellin ja keskustelu kääntyi hevosvoimiin. Asia alkoi kuitenkin ratketa San Antonion Pep Boysilla, jossa vastaanotto oli lämmin. Mitään ei käytännössä tarvinnut enää ostaa, riitti kun kertoi vain mitä halusi. Vierailut normivaraosaliikkeisiin aiheuttivat paikallisissa vain ihmetystä, mutta lopulta häntä tärppäsi eräässä pikkukylässä. Kimmohan oli vieraillut siellä jo edellisellä reissullaan ja tällä kertaa henkilökunta tunnisti auton ja kuskin heti heidän kurvattuaan pihaan. Vähitellen virkavallan äänensävy alkoi kuitenkin rauhoittua. Mika ei uskaltanut tulla edes pois autosta, mutta minä rohkaisin mieleni. Suhtautuminen mainetta keränneisiin suomalaisvieraisiin oli täysin toisenlainen kuin ensimmäisellä kerralla. Seuraavien päivien aikana moottorin huohotusjärjestelmä alkoi oikkuilla. Se, kuinka onnistuimme vahingossa löytämään sen ja vieläpä ajamaan sisään kielletylle alueelle, ei meille koskaan selvinnyt. Koirat haukkuivat, Etelävaltioiden liput liehuivat ja piha oli täynnä kaikenlaista hämärää kalustoa. Sisältä löytyi kuitenkin todella asialliset puitteet. Vilkaisu olan yli osoitti, että takaapäin lähestyi jalkautunut poliisipartio, joka piiritti suomalaismatkaajat. 86 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Vähitellen pääsimme kuitenkin siihen pisteeseen, Vilkaisu olan yli osoitti, että takaapäin lähestyi jalkautunut poliisipartio, joka piiritti suomalaiskaksikon. ”Siinä alkoi aika tiukkasanainen neuvottelu, jonka tuoksinassa meille selvisi, että tarkoin vartioitu tornitalo oli Yhdysvaltain keskuspankin päärakennus, jonka alueella oleskelu oli ehdottoman kiellettyä. Jääpalat olivat yksi suosituimmista. Lopulta saimme vain hyväntuuliset ohjeet, kuinka poistua alueelta”, Kimmo kertaa kuumottavaa tilannetta. ”Ajoimme kapeaa, puskien reunustamaa asfalttitietä ja usko meinasi loppua ihan kokonaan, kunnes tien päässä siinsi Bacon’s Speed Shop -nimeä kantava vauhtikauppa. Hups ja kräks, uudet tötteröt olivatkin sen verran korkeat, etteivät ne mahtuneet kunnolla konepeiton alle. Asia kuitenkin vaivasi Kimmoa ja hän alkoi rakennella mielessään luukun alle paremmin mahtuvaa systeemiä. SIX-5 Amerikassa Bacon’s Speed Shop näytti päälle päin epämääräiseltä hökkeliltä, eikä paikka ollut Etelävaltioiden lippuineen ja räksyttävine koirineen erityisen kutsuva
Kaikki meni nappiin. Kaikki oli taas hyvin”, kertoo Kimmo kulttuurillisten yhteneväisyyksien löytymisestä. Korskeimmat motorhomet olivat kuin pyörillä kulkevia omakotitaloja. Puitteet osoittautuivat lopulta varsin asiallisiksi ja Kimmo löysi kaiken tarvitsemansa. Loppuilta meni onnittelujen, oluen, rentoutumisen, kättelyiden ja muutaman miestä vahvemmankin merkeissä. Käytännössä tuo kyseinen kortti oikeutti hänet ajamaan maksimissaan 220 mph, mitä enempää hän ei missään nimessä tarvinnutkaan. Loppupäivän Kimmo seuraili muiden ajoja ja valmistui henkisesti seuraavan päivän totuuden hetkeen. Seuraavat hetket olivat absurdeja, eikä Kimmolle jäänyt niistä tarkkoja mielikuvia. Aikakortin kirjoittaneet ihmiset hyppivät tasajalkaa ja kun Kimmo ryhtyi keräämään jarruvarjoa kasaan, he kerääntyivät ympärille onnittelemaan. ”Jäähdyttelimme paikkoja ostamalla kaupasta isoja pusseja jääpaloja ja kaatamalla niitä imusarjan päälle. Lopulliseksi nopeudeksi mitattiin 201,3 mph, eli 324 km/h, joka ei jättänyt enää mitään hampaankoloon”, Kimmo kertaa kovan työn takana ollutta suoritustaan. Hänen vastattuaan kielteisesti käteen tuupattiin kylmä olut. että siirryimme katsomaan autoa ja kokonaan tilanne raukesi viimeistään siinä kohdassa, kun raapaisin peräkärryn kylmälaukusta huurteisen oluen ja tyrkkäsin sen isännän kouraan. Totuuden hetki. Samalla hän sai testattua ilokaasujen toimivuuden käytännössä. Kun käänsin bensatankin täyttöluukun kumisuppilon alas, pystyin kaatamaan jäitä myös bensatankin päälle, mikä puolestaan viilensi polttoainejärjestelmää.” Lopulta parivaljakko pääsi perille Beevillen lentokentälle ja rekisteröitymään mukaan kahinoihin. Kone kävi lämpimänä ja varsinkin ruuhkissa piti pitää viilentelytaukoja. Kaikki toimi, ja kun Kimmo näki lukeman vääntyvän taulussa 200:n paremmalle puolelle, nosti hän jalkansa kaasulta. Yksi erikoisimmista osallistujista oli ’68 Mustang Fastback, nimeltään Zombie 222. Seuraavia päiviä leimasi armoton helle. Kimmolla puuttui ajokortistaan vielä viimeinen silaus, joten hänen piti aluksi suorittaa veto, joka oikeutti hänet kokeilemaan ajokkinsa voimavaroja oikein toden teolla. Muitakin kuskeja alkoi kerääntyä paikalle ja kun Kimmo vihdoin pääsi perehtymään NOSsysteeminsä toimimattomuuteen, sai hän kaverikseen osaavaa porukkaa oikein isommalla kädellä. Ennen paluutaan varikolle Kimmo soitti kuulumiset kotiin ja hänen ajettua autonsa parkkiin väkeä alkoi parveilla häntä kohti sankoin joukoin yleisen älämölön saattelemana. Purettuaan releen Kimmo totesi sen kärkien palaneen ja hänen vaihdettuaan sen uuteen kaikki alkoi toimia taas normaalisti. Järjestelmällisesti edennyt testaaminen osoitti lopulta, että yksi turvarele ei toiminut, vaikka se sai herätteen, kuten pitikin. Mukana saattoi kulkea paitsi kaikilla tarpeellisilla mukavuuksilla varustettu asunto, myös autokorjaamo nostureineen kaikkineen. Joku kysyi, meinaako Kimmo vielä ajaa. ”Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt vetää täysillä loppuun saakka, jotta olisin nähnyt, paljonko se kulkee, kun kaikki menee suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta saavutin sen, mitä lähdin hakemaan. Kun aika vihdoin koitti, oli suoritus varsin eleetön. Mailituloksellaan 177,8 mph se rankattiin maailman nopeimmaksi sähköautoksi. Ilta ja yö vietettiin iisisti ja perjantaina, ensimmäisen varsinaisen ajopäivän aamuna oltiin pelipaikoilla jo aamuvarhaisella. Päässä velloi ajatuksia laidasta laitaan, päällimmäisenä pelko koneen hajoamisesta. Tällä kertaa aikaa oli hyvin kuljettajakokouksiin, rataan tutustumiseen, alkuvalmisteluihin ja hetkittäiseen relaamiseenkin. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Auton on rakentanut Blood Shed Motors, joka on erikoistunut konvertoimaan klassikkoautoja sähkökäyttöisiksi superautoiksi. Jossain vaiheessa Kimmo yritti palata hotellille, mutta muut kuskit olivat eri mieltä
Kun auton rattiin ei ollut asiaa, päätti Kimmo viettää päivän toimittajanhommia kokeillen. 88 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Odotellessaan bussia, jonka oli määrä viedä kaverit juuri tuolle kyseiselle kiertoajelulle, Kimmo sai Suomesta pysäyttävän tekstiviestin – hänen äitinsä oli juuri siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mies hölkkäsi autolleen ja toi meille käyntikortin, jossa oli lähellä sijaitsevassa pikkukylässä olevan majatalon osoite. Kimmolla oli optiona laittaa auto joko samalla tai vasta seuraavalla viikolla lähtevään laivaan. Autossa vallinneesta väsymystilasta kertoo se, että Mika ei tunnetusti pysty nukkumaan hiljaisissakaan autoissa, mutta silti uni maistui hänelle hyvin suurimman osan matkasta. Tuuli puolestaan oli sitä luokkaa, että se tuntui kampeavan autonkin tieltä. ”Saatuani auton parkkiin avasin jäähdyttelymielessä konepellin ja otin läppäristä karttaohjelman esille. Ihan kaikki ei mennyt nappiin Mikallakaan, sillä kurottauduttuaan kameroineen ulos auton ikkunasta kuvaa ottaakseen, hän onnistui pudottamaan objektin keskelle tietä. Kun mukana oli kuvaajakin, kävi parivaljakko haastattelemassa muita kuskeja tulevaa dokumenttiaan varten. Melkoinen reissu! Ei tarvitse Kimmon vanhainkodissa valehdella kiikkustuolissa tarinoita kertoessaan. Loppumatka meni rauhallisemmissa merkeissä. Nasan avaruuskeskuksen rakettidynon äärellä ihminen saattoi ihmetellä omaa pienuuttaan. Kimmo halusi kuitenkin pitää kiinni Floridan puolella vierailemisesta, sillä Mika ei ollut käynyt siellä koskaan. Matkasta selvittiin kuitenkin ehjin nahoin ja auto saatiin jätettyä kontituspaikalle. Tuumasin vaan, että kiitti letuista. Siinä olotilassa pimeässä ajaminen ei tuntunut järkevältä vaihtoehdolta. Sunnuntaiaamuna Kimmo heräsi halvatun kokoisesta matkailuautosta vieressään tyhjä tequila-pullo. New Orleansissa suomalaiskaksikko ylitti huikean Lake Pontchartrain Causeway -sillan, jonka kokonaispituus lähentelee neljääkymmentä kilometriä. Kuultuaan kaiken olevan kunnossa hän komensi meidät äkkiä pois ja kielsi etsimästä yöpaikkaa kyseiseltä alueelta. Kaverit jatkoivat pitkin rannikkoa Floridan osavaltion puolelle, josta he ampaisivat Atlantan ja Virginian kautta kohti koillista. Varovainen matka bajamajoille meni tyhjiä tölkkejä väistellen ja loppupäivä korjailtiin oloa. Pian edessä oli kuitenkin joukko synkkiä hahmoja, jotka tukkivat tien vaatien heitä pysähtymään. Osoitteeksi Miami. Takana tulleen rekan renkaista kantautunut räminä vakuutti parivaljakon siitä, että toiveet lasin säilymisestä ehjänä olivat turhia. Kimmo aavisti, ettei kyseessä ollut turistiystävällinen patrulli, ja kun oma mielentilakin oli mitä oli, hän päätti kokeilla, kumpi väistää. Kun molemmilla kaveruksilla oli lomaa jäljellä, taipuivat he jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja päättivät lomailla viikkoa pitempään. Kaikkiaan reissulla kertyi matkamittariin 3 461 mailia, eli 5 570 kilometriä. Samassa meidän luo kiirehti rekkakuski kysellen, että ei kai automme ollut rikki. Keskittymiskyky ei ollut parhaimmillaan, joten kaverit päättivät ottaa eräältä rampilta ylös miettiäkseen, minne menisivät ennen kuin ulkona laskeutui totaalinen pimeys. Kimmo jatkoi renkaat savuten aina rampille saakka, eikä kenestäkään ollut perään lähtijäksi. Iltaa kohden paikat laitettiin pakettiin ja matka jatkui. Rauhallisuuden perikuvana tunnetulle kaverille kasvoi äkkiä sarvet päähän hänen vaihtaessa pykälää pienempään ja nostaessa kierrokset 4000:n paikkeille. Matka alkoi Washingtonista ja myös päättyi sinne. Lopuksi vuokra-autolls Baltimoresta Washingtoniin ja lentokoneella kotiin. Matkasuunnitelmat menivät uusiksi ja Kimmo otti yhteyttä huolitsijaansa saadakseen autolle kyydin aikaisempaan laivaan. Kaverit pakkautuivat takaisin autoon, heittivät nopean u-käännöksen ja lähtivät liikkeelle noudattaakseen miehen neuvoa ja poistuakseen paikalta. Ei tarvinnut pysähtyä. Jos olisimme jättäneet auton tunniksikin oman onnensa nojaan, niin se olisi kuulemma purettu palasiksi ja viety. Rivakka lähtö kohti joukkiota ja kaasupolkimen painallus pohjaan juuri heidän edessään sai juipit hyppäämään tien sivuun arvatenkin kiukkuisina. Auton piti olla kahden päivän päästä yli 2 000 kilometrin päässä Baltimoressa, jossa hoidettiin sen saatteleminen kotimatkalle. Toistamiseen väärässä paikassa. Itselleni ajaminen taas oli keino saada ajatukset muualle.” Kuin pisteeksi i:n päälle helteinen keli muuttui Washingtonia lähestyttäessä räntäsateeksi ja lopulta rakeiksi. Kaveri vilautti asettaan viitaten seudun rauhattomuuteen ja kertoi hyvin yksiselitteisesti meidän olevan liian valkoisia sinne. Missään nimessä emme kuitenkaan saaneet jäädä sillan sille puolelle, jolla olimme”, Kimmo huokaa. Ajatukset olivat arvatenkin aivan muualla kuin raketeissa, eikä matkan jatkaminen viikolla tuntunutkaan enää mielekkäältä. Saavuttaessa Louisianaan, New Orleansiin, Kimmo oli edelleen sekaisin saamistaan uutisista. ”Tuumattiin, että kun ei olla vielä Floridassakaan käyty, niin laitetaan navigaattoriin osoitteeksi Miami.” Kaverit päättivät ajaa rantaa pitkin todettuaan, että sen reitin varrelle sattui useampi mielenkiintoinen kohde, kuten Nasan avaruuskeskus, jossa pääsi tutustumaan esimerkiksi rakettidynoon. ”Se oli pitkä ja kuuma matka, jollaiselle en lähde ihan heti uudelleen
03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.?. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. 050-523 9955 WWW.FALCONT.COM Tuottajantie 61, 60100 Seinäjoki Rahtija huolintapalvelua yksityisille ja yrityksille Amerikka-aiheisten tuotteiden verkkokauppa Everything from the land where everything is bigger JOULULAHJAT HELPOSTI VERKKOKAUPASTA! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM HUOLTOJA KORJAUSPALVELUT. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. KAUHARACING .FI AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! WWW. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. www.american-parts.net VARAOSAT JA TARVIKKEET 35 VUODEN KOKEMUKSELL A S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Kuva: Gage Skidmore u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. PUH. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKI-AUTOT • 040-0130 313 PRESIDENTIVA ALIEN TULOKSEN VUOKSI KÄVI NÄIN: NYT MYYDÄÄN KAIKKI VÄHÄT AMERIKKALAISET POIS HALVALLA! USKALLATKO TEHDÄ TARJOUKSEN VAI OSTATKO KÄYPÄÄN HINTAAN. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
”Viime aikoina olen suunnitellut yhden lisäseinän tekemistä, jotta saisin avattua baarin puolen entistä isommaksi”, mies paljastaa. Baarin ikkunoista näkee pajan puolelle. Nykyään siellä näet syntyy painotuotteiden sijaan komeaa harrastekalustoa, kuten Arton hiljattain valmistunut, alkujaan Suomen Lennätinlaitoksella palvellut ’56 Chevrolet Suburban, joka on surffihenkisen ulkoasunsa mukaisesti nimetty nykyään Surfburbaniksi. Kookkaasta tilasta on lohkaistu osa miehen kauan haaveilemalle baarille asianmukaisine oheistoimintoineen. Ultra-hedelmäpeli on saksalaista valmistetta. Pienen paikallisen kirjapainon tuotantokäytössä palvellut tila oli omiaan autoharrastajalle ja muokattavissa helposti omien persoonallisten mieltymysten mukaiseksi. ”Ruudullisessa lattiassa näkyivät edelleen siellä aikoinaan sijainneiden koneiden paikat, sillä niiden jalkojen alta puuttuivat laatat.” Tuotantohan tuossa kyseisessä tilassa ei varsinaisesti ole loppunut, vaan muuttanut vain muotoaan. Baarin seinät ja nurkat ovat täyttyneet vuosien mittaan asiaan kuuluvasta rekvisiitasta; moottoreista, flipperistä, bensamittareista ynnä muusta tavarasta, joka luo paikkaan oman, uniikin tunnelmansa. Toisenlainen talli Ensimmäisiä baariin haalittuja tavaroita oli parturikampaamosta pelastettu tiski sekä bensamittarit. Luonteikas paksukuono on näet ihan oman tarinansa arvoinen. Ja kun seiniä ryhdyttiin pystyttämään, niin päätin toteuttaa myös poikavuosista saakka haaveilemani oman baarin”, Arto jatkaa. Baarin takahuoneessa on myös biljardipöytä ja jaloilla seisova jalkapallopeli, joten kellarissa viihtyy helposti muutenkin kuin autojen parissa. Gottlieb’sin Jet Spin -flipperi on vuodelta 1977 ja edustaa viimeisiä elektromekaanisia laitteita. ”I hastuin tähän isoon yhtenäiseen alakerran tilaan heti, kun kävimme tätä taloa katsomassa”, Arto kertoo, ja ymmärtäähän sen varsin helposti. Tilaa alakerrassa on kaikkiaan noin 160 neliötä, joista varsinaista tallitilaa on noin 100 neliötä. Tallin asukkiin, eli Surfburbaniin palaamme tarkemmin tuonnempana. Kirjapainosta harrastepyhä ttö 90. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Taipalsaarella asuvan Arto Ruokosen harrastetalli on rakentunut omakotitalon alakertaan, jossa ovat alun perin sijainneet pienen kirjapainon tuotantotilat. ”Pari, kolme vuotta käytin tätä yhtenä isona tilana, enkä raaskinut pilkkoa sitä, mutta sitten piti lohkaista varasto säilytystilaksi. Baari vie viitisenkymmentä neliötä ja varasto kymmenen
Tallikompleksi sijaitsee vuonna 1972 rakennetun omakotitalon alakerrassa, jonne on käynti sekä talon sisältä että ulkokautta. Aluksi sellaiseen ei ollut rahaa ja nyt sellaista ei baariin enää mahtuisikaan. 91 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Kuvaushetkellä siellä majaili ’56 Chevrolet ”Surfburban”. Arto on aina halunnut itselleen aitoa jukeboksia. Entisöity Gilbargon bensapumppu on ollut alkuaankin Esson väreissä. Gulfin väreihin maalattu vanha poikien fillari on esiintynyt Arton autojen rinnalla näyttelyissä. Tallin puolella on tilaa useammallekin autolle. Baarista pääsee pelihuoneeseen, josta löytyy täysikokoinen biljardipöytä sekä jalkapallopeli. Arton talliin se löysi tiensä Overdriven myyntipalstan välityksellä. Korvikkeena toimii rikkinäisenä löytynyt mini-jukeboksi, jonka sisälle mies asensi autoradion
Itse oli tullut hankittua ensimmäinen Pannupää vuonna ’87 ja siinä samalla tuotua niitä maahan muutamalle kaverillekin. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Tällä kertaa Olli muistelee kenenkään sitä vielä tietämättä viimeisiä nauloja erään aikakauden arkkuun naputellutta poronpurijaisreissua. Tosin ainoa Harrikalla lähtija oli Ana, joka oli myos hiljan hankkinut ekan Pannupään minun avustuksellani. Vanhoja Harrikoita ja jenkkiautoja oli saanut jo muutaman vuoden ajan tuoda maahan suurin piirtein järkevillä kustannuksilla ja tätä mahdollisuutta oli laajassa mitassa käytetty hyväksi. Ana matkalla pohjoiseen ensimmaisella Harrikallaan. Poronhoitoalueella etulokarin puute aiheutti ennaltaarvaamattomia ongelmia. E lettiin kaurismäkelaisen Suomen viimeisiä hetkiä vuonna 1989. Me muut läksimme matkaan autoilla – minä, Loiri ja Kimmo seka eräs neitokainen AYL-60 Fordilla ja Pahkis ’56 Kustom-Mercurylla, joka vielä silloin oli Anan. Kaikki oli niin kuin oli totuttu jo muutaman vuosikymmenen ajan – pääsiäisenä ei saanut tanssia, Neuvostoliittoa ei saanut arvostella, eikä kioskeilta ja huoltsikoilta saanut keskiolutta. Me vedimme Tampereen ja Vaasan kautta 8-tielle aikatauMuumio muistelee Matkalla pohjoiseen Pakollinen turistikuva napapiiriltä. Vasemmalta Ana, Pahkis ja Kimmo. Pahkis oli aina kehunut kotipaikkakuntansa Rovaniemen pyöräkokoontumista ja sai meidät houkuteltua lähtemään paikalle hieman isommalla porukalla. Mercury ja Pannupääosasto ajoi itäistä reittiä Kuopion kautta ja tutustui samalla ensimmäisen kerran Jyrkiin ja muuhun Kuopion mahtitallin porukkaan. Berliinin muuri murtuisi muutaman kuukauden sisällä ja YYA-sopimus raukeaisi, mutta sitähän ei kukaan voinut tietää. 92 AMERIKAN RAUTA 8/2016
Oulun kohdalla oli pakko tehdä pieni cruising-lenkki kaupungille tutustumaan perjantai-illan huumaan pohjoisessa. Jonkun ajan päästä hän palasi autoltaan, jossa oli käynyt tarkistaakseen dokumenttien oikeellisuuden radiopuhelimitse. Ajoimme kesäillan pikkuhiljaa hämärtyessä kohti pohjoista. Melko hiljaista oli sielläkin. Heitimme muutaman lenkin kaupungilla, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet ainoatakaan naispuolista kyytiläistä houkuteltua mukaamme, vaan kohtaloomme tyytyen suuntasimme Fordin keulan kohti pohjoista. Aamuyöllä saavuimme Rovaniemelle, joka nukkui syvää unta ja jatkoimme kohti leirintäaluetta, jossa kokoontuminen järjestettiin. Pyörimme aikamme kokoontumisessa ja myöhemmin suuntasimme Rovaniemelle, missä Pahkis esitteli meille antaumuksella kotinurkkiaan. Bongasimme Anan pyörän ja sen vierestä teltan, ja olihan tietysti pakko herättää kaveri kertoaksemme, että olimme saapuneet. Kuinka ollakaan, se ohitti meidät ja laittoi vilkut päälle, siihen aikaanhan pysäytys hoidettiin eri lailla kuin nykyisin. lusyistä, koska pääsimme lähtemään matkaan vasta päivää myöhemmin. Suurimpana ongelmana oli ollut ajaminen etulokarittomalla pyörällä tiellä olevaan poronkuseen, minkä jälkeen koko ukko tuoksui melko muhevalta. Temppu ei niin vain onnistunutkaan, sillä herra oli matkan ja muutaman oluen uuvuttama, ja sai vain toisteltua “ei öljynpainetta”, mikä liittyi jotenkin matkantekoon Pannupäällä. Matkalla pohjoiseen Menomatkalla jossakin 8-tiellä laskevan auringon loisteessa. Pyörän päällä Tami Tukholmasta, tulossa vai lähdössä. Kotiinlähdön koittaessa teimme uuden jaon autokuntiin, Kimmo siirtyi Pahkiksen kanssa Mercuryyn paluumatkalle, Loiri ja neito jäivät kahdestaan viettämään laatuaikaa Fordiin läpi kesäisen Suomen ja minä lensin Helsinkiin. Sillä aikaa toinen kaivoi esiin puhallusmittarin ja pillin, ja ojensi sen ikkunan raosta Kimmolle, joka puhalsi laitteeseen. Konsta tarkisti lukeman ja jäi paikoilleen odottelemaan kollegansa paluuta. Herra oli matkan ja muutaman oluen uuvuttama, ja sai vain toisteltua ”ei öljynpainetta”, mikä liittyi jotenkin matkantekoon Pannupäällä. Poronpurijaisista paikan päältä. Toinen konsta otti ne vastaan ja poistui Saabin suuntaan. Tämä on viimeisiä kuvia, joissa Kimmo kävelee. Kimmo Customin ratin takana, paikalla, jossa hän hyvin viihtyi, sekä matkassamme ollut kauniimman sukupuolen edustaja. Elokuussa hän halvaantui, kun sokea ja kuuro papparainen kääntyi autollaan hänen Harrikkansa eteen yllättäen suoralla tiellä. Konstat olivat havainneet retkueemme kierroksella kaupungissa ja heidän mielenkiintonsa heräsi, olihan kysessä täysin tuntematon epäilyttävä jenkkirassi, joka varmasti oli jollakin laittomalla asialla. Kimmo, joka oli ratin takana, veivasi lasia alas reippaan tuuman, ja ojensi raosta ajokortin ja rekisteriotteen. Siihen kyllästyttyämme hoilasimme itse, kun huoltoasemiltakaan ei saanut kuin Finnhitsejä. Sen vuosikymmenen vaihde oli vedenjakaja monellakin tapaa, niin maailmanpolitiikassa kuin henkilökohtaisella tasolla minulle ja muutamalle ystavälleni. 93 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Jonkun matkaa kaupungin ulkopuolella huomasimme sinisen Saabin perässä. Kiertotien jälkeen matka jatkui kohti Kemiä ja sinnekin päätimme poiketa, olihan juuri meneillään ravintoloiden sulkeutumisen aika, joka niihin aikoihin oli jo heti puolen yön jälkeen. Lokarittoman pyörän ongelmia. Pyörä tosin oli kuljettanut hänet kunnialla perille. Hän ojensi paperit Kimmolle, joka veivasi lasin kiinni, laittoi vaihteen drivelle ja poistui kohti Rovaniemeä. Koko aikana ei viranomaisten kanssa vaihdettu sanaakaan – molemmat osapuolet tiesivät, mitä olivat tekemassä. Rovaniemen reissulta on viimeiset kuvat Kimmosta kävelemassä. Viranomaiset kampesivat kumpikin ulos autostaan ja kävelivat Fordin kuskin oven kohdalle. Customissa oli kasettisoitin, mutta vain yksi kasetti, Elviksen elokuvamusiikkia. Puolenyön markkinatilanteen tarkistus
Hytin ja lavan peltikorjauksia ei voitu vielä aloittaa, koska tarvittavat korjauspalat olivat hankkimatta. Lähtöpisteessä sisusta näytti tältä. Puuhanurkka Chevrolet Apache 3200 ’59 Tänä vuonna jouduin päättämään ajokauden hiukan pakotettuna jo syyskuun alussa, kun Apachen kytkinpolkimen vivustosta petti tanko keskellä Tuusulan iltapäiväruuhkaa. Itse asiassa olin jo ehtinyt hankkia projektikuntoisen TH200R4-ylivaihdelaatikon ja toimittaa sen prepattavaksi eräälle lootagurulle. Teipillä kasassa pysynyt kahva oli lähellä lentää roskiin, kunnes päätin vielä kokeilla sen ehostamista. Onhan myös auton ulkokuori tarkoitus pitää patinaisena ja elämää nähneenä. Kumimaton alta paljastui paikoitellen paksultikin pintaruostetta, mutta lattia oli kauttaaltaan kova eikä reikiä löytynyt edes penkin selkänojan takana sijaitsevan bensatankin takaa, mikä monesti kuuluu tämän ikäisten pick-upien heikkoihin kohtiin. Kaikki oli pinttyneen lian peitossa, joten aloitin pesemällä metallipinnat tärpätin ja hienoimman saatavilla olevan teräsvillan avulla. Alustan päivittäminen puolestaan kannattaa tehdä edellä mainittujen kanssa samassa yhteydessä, koska lava on nostettava pois hytin takakulmia paikattaessa, ja tuolloin takarunkoon ja -jousiin pääsee käsiksi huomattavasti helpommin. Sisustan metallipinnat olivat mielestäni patinoituneet kauniisti ja alusta saakka oli selvää, ettei niitä maalata uudelleen. Kojelaudassa oli ostohetkellä monen sorttista nuppia ja vipstaakia, kaikki hieman eri paria keskenään. Kun auto sitten jäi halvaantuneena seisomaan talliini, ajattelin käyttää pidennetyn rakenteluajan hyödyksi. Puhtaalle pinnalle vedin vahan. Konehuonekaan ei vaatinut mitään välittömiä toimenpiteitä, joten otin työn alle sisustan. Puhdistetun pinnan suojaksi vedin mustan, teollisuuskäyttöön tarkoitetun 2-komponenttiepoksin. Ostaessani auton luulin sisustan värin olevan pikemminkin vaaleanruskea, mutta se paljastuikin vaaleanvihreäksi.. Putsasin lattiapellin porakoneeseen kiinnitettävän teräsharjan avulla. Sisäkahva oli asennettu tehtaalla vain kuskin puolelle. Olisihan sen toki voinut korjata, mutta se tuntui turhalta, koska olin jo päättänyt luopua koko manuaalilaatikosta ja sen myötä myös kytkinpolkimesta. Kimmo 94 AMERIKAN RAUTA 8/2016 Tässä kuvassa oven yläpuolisko on puhdistettu ja alapuoli puhdistamatta. Yleisilme oli rauhaton
Kojelaudan päälle vielä hula hula -tyttö keinuttamaan lanteita, ja valmista tuli! Lattiamatoksi valitsin kumipohjaisen maton, joka ei liu’u alumiinipintaisen vaimennusmaton päällä. Muut osat puhdistin irrallaan ja osan niistä maalasin uudelleen. Hytin lattiaan ja takaseinään liimasin vaimennusmattoa. Penkki oli periaatteessa ehjä, mutta sen värimaailma ei miellyttänyt. Alkuperäinen radio oli rikki, mutta kunnostin sen etupaneelin ja jätin sen nuppeineen paikalleen puhtaasti ulkonäön vuoksi. Lopputuloksessa on aimo annos Meksiko-henkeä. Katon ja käsinojan verhoilusta suoriuduin omin avuin, mutta penkin, aurinkolippojen ja maton kohdalla jouduin turvautumaan Verhoomo Salon ammattiapuun. Ratin maalasin valkoiseksi ja varustin ohjaustehostimen puuttuessa vanhalla puisella urakkanupilla. Penkin istuinosa ja selkänoja verhoiltiin ulkokuoren kanssa yhteensopivalla viltillä, jonka soveltuvuutta verhoilumateriaaliksi kohennettiin tikkaamalla se ensin kiinni tukikankaaseen. Koko mittaristopaketin olisi voinut ostaa uutena, mutta tällä kertaa selvisin pelkän pleksin uusimisella. Penkin alaosaan valitsin konjakin sävyisen keinonahan, joka muistuttaa ruosteista pintaa. Erityisesti silmään pisti musta kangas, joka muistutti kuvioinniltaan lähinnä hiilikuitupintaa.. Samaa vilttiä käytettiin myös kattoverhoiluun ja käsinojaan. Uudet tehtiin filmivanerista, joka lopulta verhoiltiin. Tuotteeksi valitsin arkkeina myytävän Ground Zeron GZDM 3700-AB alubutyl -maton, jossa on vahva liimapinta ja helppo muotoiltavuus. Samalla materiaalilla viimeisteltiin myös takaseinä ja -kulmat. Asennus ei vaatinut lämmitystä, vaan liima tarttui hyvin jo huoneenlämmössä. Mittariston pleksilasi oli halkeillut ja krakeloitunut, minkä lisäksi sitä oli joskus liimailtu varsin huonolla menestyksellä. 95 AMERIKAN RAUTA 8/2016 Saadakseni kojelaudasta yhtenäisen näköisen, vedin osan sähköistä uusiksi ja sijoittelin osittain uusimani kytkimet mahdollisimman symmetrisesti. Alkuperäisistä aurinkolipoista ei ollut jäljellä paljoakaan
Sirompi paksukainen Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Teksti ja piirros: Janne Kutja Myös Kutjan kuvassa jatketaan tällä kertaa paksukuonoteemaa, tässä tapauksessa GM-konsernin käsitys hyöyajoneuvosta: Chevrolet Panel Truck 1959
Vanteet ovat Billet Spesialtiesin vintage-henkiset Legacy 2 -vanteet, joita saa varsin isokokoisinakin. Tekniikkana tälläisen modernin rakentelutyylin kohdalla voisi olla mikapä muukaan kuin tehokas ja taloudelliseksikin todettu Chevroletin LS-sarjan moottori. Sektioin myös puskuria, joka saattaa olla useimmissa tapauksissa olla oikeassa elämässä hieman liian työläs operaatio, mutta efekti toimii hyvin tässä yhteydessä. 97 AMERIKAN RAUTA 8/2016. Edessä ne ovat hieman pienemmät 18-tuumaiset ja takana 20-tuumaiset. P anelin kori siivottiin ylimääräisistä merkeistä ja alun perin karun hyötyajoneuvon kaikki luukut sovitettiin koriin paremmin istuviksi niin, että raot ovat tasaiset joka puolella koria. Autossa on sen verran kokoa, ettei renkaidenkaan kohdalla tarvitse silti valita ihan matalimpia vaihtoehtoja. Puskureita on niin ikään leikattu ja siirretty sisään ja hieman ylöskin päin yhtenäisemmän ilmeen saavuttamiseksi. Alkuaan hieman ulkoneva maski on myös siirretty taakse päin lähemmäs koria. Isoimpana korimuutoksena on katon madaltaminen tuulilasin ja tippalistan yläpuolelta, millä haluttiin poistaa ”otsaa” ja luoda keveyttä sekä linjakkuutta
Hänen Tommy Times -pajaltaan ei ole totuttu näkemään massaan sulautuvia toteutuksia, eikä sellainen ole tämä 500-hevosvoimaisella 429:llä ilman minkäänlaisia rajoitteita rakennettu Falconkaan. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 19.01.2017 Raportti Japanin kovimmasta kustom-näyttelystä. Muodin harjalla Family Bomb Ford Falcon Gasser ’62 ”Tällaiset vehkeet tuntuvat olevan vähän niin kuin muodissa, kun järjestetään kaikenlaisia Vintage Dragseja sun muita”, perustelee Tommi Äikää toisen gasserinsa rakentamista. Ford F100 Pickup ’69 Vuosi sitten esittelimme Marko Stjerbakoffin keulaltaan vanhennetun ’46 pickupin. Chevrolet Sedan Delivery ’46 V-P Heinäaho vaihtoi ’51 Ford F-1 -avolavansa perheelliselle paremmin sopivaan takapenkilliseen bombaan, jollaisia ei ihan joka päivä näe edes homman juurilla Kaliforniassa. Nyt vuorossa on miehen ulkoisesti patinoitunut mutta tekniikaltaan täydellisesti modernisoitu ’69, jota liikuttaa Lincolnin 32-venttiilinen Modular-kone. Ulkokuori pettää Mooneyes Show Yokohama 98 AMERIKAN RAUTA 8/2016
AUTOILUN AJANKUVAA AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 08/16 • Hinta 8,90€ Road trip: huolt oasem akierro s Tulev a klassi kko: Rover 820 ti Kisois sa ja kadul la: Irmsc herin histor ia MUSEOTONNARI Sa ab 90 00 Tu rb o ‘85 Honda MTX 125R ‘83 Mökkipyörästä museorekisteriin entisöity satapiikki Ruostetta Ruotsista Naapurimaan tuotteet kotimaan metsissä Räätälöityä tilaa Koripajojen komeat farmarimuunnokset Sadun sininen Opel Rekord Coupé ‘71 08 /1 6 36 84 80 -1 60 8 • PA L VK O 20 17 -0 2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ho nd a M TX 12 5R ’83 • Op el Re ko rd 19 00 L Co up é ’71 • Sa ab 90 00 Tu rb o ’85 • Sim ca Aro nd e M on tlh éry ’62 • Vo lvo 14 2 ’72 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Jokaisella autolla on tarina
2017 BOTNIARINGILLÄ SISU CLASSIC RACE PM -KISOISSA KIITOKSET: • Päämekaanikko • Työkalut • Kuljetuskalusto • Varusteet • Teippaukset • Ruokahuolto ERITYISKIITOKSET: kiittävät yhteistyökumppaneitaan R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 6 • 8,9 € 6 414887 002455 1 6 8 70 02 45 -1 60 8 PAL VKO 2017-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 08 /2 016 N RO 32 ”JÄ TIN M IN Ä YH D EN IS O N V IR H EE N KIN TU O H O N . TA I O N SIE LL Ä N IIT Ä U SE A M PIA , M U TT A KY LL Ä N IIS TÄ M O N ET O N JO PA R IS SA KE SÄ SS Ä U N O H TA N U T.” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Kooler than cool Saurun paksukuonot SEMA SHOW LAS VEGAS. SIX-5 AMERIKASSA JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI FORD ’41 BUSINESS COUPE DODGE D100 PICK-UP ’ 59 & DODGE TOWN PANEL ’ 58 Chevrolet Chevy II ’67 • AC Cobra Replica Ford Roadster ’32 • H-D ”Evildirt” DeSoto Firedome Convertible ’57 Imperial Crown Southampton 4D HT ’61 LISÄKSI ESITTELYSSÄ: os a 4 Siipi-Moparit HANNU KAUNISMÄKI [556] & CRC BRÄKLEEN TEAM voitokkaasta vuodesta 2016! SAAVUTUKSET CLASS 1: • SVKMK Cup 2016 kultaa • NORDIC CHAMPIONCHIP 2016 pronssia TERVETULOA TAAS KANNUSTAMAAN! RIKON RATAENNÄTYKSIÄ JÄLLEEN 20.–21.5