Amerikan Rauta 08/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Ykköslähdön lahjaidea! Moonclone SRT-8. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Joulu lähestyy! Osta kova lahja! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa vuoden uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. SEMA SHOW LAS VEGAS JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’53 DODGE CHARGER 6.1 HEMI ’70 Ford ’A Coupe ’31 • Hudson pickup ’46 • Chevrolet Corvette ’96 Ford Mustang GTA Fastback ’67 • Harley-Davidson Fatboy ’93 Ford Country Sedan ’64 • Cadillac Sedan DeVille AMG ’59 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 8 70 02 45 -1 70 8 PAL VKO 2018-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 08 /2 01 7 NR O 40 ”R U O ST ET TA KIN O LI TO D EL LA PA LJ O N , KÄ YT ÄN N Ö SS Ä U U SIM IS TA VA AT I KA IK KI KY LJ EN PU O LIV ÄL IS TÄ AL AS PÄ IN PU SK U RE ITA LU KU U N OT TA M AT TA .” VUODENVAIHTEEN TUPLAJUHLANUMERO Suuri Valmet-traktorikirja Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias
KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .. Ne löytyvät osoitteesta:. Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469B Huipp unope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinte rit L-4 Moott orin tilavuu s 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supra A A Huippu nopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin
Meillä Suomessahan noita LS-vaihtoja rajoittaa Trafi Uusia aihioita Pääkirjoitus ei ole edes ollut yhtään oman elämänsä huutokauppakeisaria, joka olisi tarjonnut puolet pyynnöstä, eivätkä vaihdokitkaan välttämättä ole olleet ylihintaisia, mutta aika lailla kepillä jäätä tarjouksissa on kokeiltu. Vai miltä kuulostaa ehdotus, että vaihtaisin yllättäen käyttöfarmarini samanikäiseen kuorma-autoon, josta pyydetään 35 000 enemmän. Tuommoinen ’65 C10 pitäisi saada ensi kesäksi kilpiin… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi 3 AMERIKAN RAUTA 8/2017. muinaisaikaisine säännöksineen, kun hyvin monessa henkilöautomallissa nykytekniikkaan siirtyminen nostaa huipputehoa liikaa, vaikka toisaalta päästöt saataisiin myös sen myötä toiselle tasolle. SEMA:ssa suosituissa kohteissa nousivat kestosuosikkien, kuten Tri-Five Chevyjen rinnalla esille tänäkin vuonna Squarebody C10:t, eli ne ’73-87:t sekä 60-luvun kaapparioviset Lincoln Continentalit, jotka ovat olleet pitkään kohtuuttoman vähän arvostettuja. Jälkimmäinen ryhmä jakaantui vielä kahteen genreen – niihin, jotka odottivat kaiken olevan uutta vastaavassa kunnossa hinnasta riippumatta, ja niihin, jotka leikkivät ison autoliikkeen ostajaa uskoen liikaa tilillään odotelleen rahan voimaan. Tällä kertaa vastaan L as Vegasin SEMA Show on kuulunut vuoden kohokohtiin siitä lähtien, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa 10 vuotta takaperin. Luettelin kuitenkin ilmoituksessa selvästi, mitä kannattaa tarjota vaihdossa. Joku ehätti jo sanomaan, että patinan aika on ohi, ja hiukan odotin itsekin, että patina-autoja olisi näkynyt viime vuosia vähemmän, mutta eipä niin vaan ollut. Silloin 2007 suosituin rakentelukohde oli varmasti uusikorinen Mustang, ja paljon näkyi myös Chargereita ja 300C:itä. LS-moottorit rautalohkoisine sukulaisineen ovat vahvasti tätä päivää samoin kuin Moparin 3Gen-moottorit. Viime vuosikymmenen loppupuolella kyllästyin sitten autojen myymiseen kokonaan, ja lopetin sen. Yllättävän paljon on muuttunut sen jälkeen. 90-luvulla minulla vaihtuivat autot tiuhaan, parhaimmillaan vuodessa taisi kiertää pitkälle toistakymmentä autoa. Auton ostajia tuntui olevan kolmea lajia: niitä, joilla ei ollutkaan oikeasti rahaa, niitä, joiden vaihdokki oli järkyttävän ylihintainen ja niitä, joilla vaan oli liioitellut odotukset kohteelta. Tietysti tapahtuman kaupallisen teeman vuoksi näyttelyn sisältö muuttuu, kun jatkuvasti tulee uusia automalleja, joita käytetään osafirmojen uusien tuotteiden esittelyyn. Joku saattaa niitä vielä vierastaa, mutta varsinkin Yhdysvaltain markkinoilla noita käytettyjä uudemman polven tekniikoita on jo saatavana niin sopivalla rahalla, ettei ensimmäisen polven pikkulohkon virittäminen usein ole taloudellisesti järkevää. Näyttää siltä, että erityisesti pickupeissa patina ei ole trendi, vaan osa koko avolavojen rakentelua. Vähän erikoista on silti se, kuinka vähissä siellä ovat juuri tuollaiset 10 vuoden ikään ehtineet automallit. Goodguysin huikea ’79 Mustang pisti myös miettimään, että joko on pian Fox-Mustangien aika. Vaikka käyttöauton tilanne on siis ennallaan, niin on tässä taas tullut vähän niitä uusia aihioitakin hankittua. Nyt niitä viime vuosikymmenen Mustangeja ei tainnut olla koko show’ssa yhtään, kolmesatkuja ja Chargereita kai pari kumpaakin. Pyynnöt ovat toki aina pyyntöjä, ja tarjota saa aina, mutta jossain vaiheessa mennään jo ajanhukan puolelle. Toinen, vielä käsittämättömämpi ehdotus oli tarjota vaihdossa vuotta vanhempaa, paljon pienempitehoista ja puolet enemmän ajettua vastaavan kokoluokan käyttödieseliä ja 3 000 euroa rahaa, vaikka autojen pyyntihintojenkin erotus oli yli 5 000, eikä tuo tarjottu auto selvästikään kuulunut siihen käypäisiksi listaamieni vaihdokkien joukkoon. Sen jälkeen, kun laitoin jo yli viisi vuotta minulla olleen käyttöautoni viikko takaperin myyntiin, olen saanut huomata, että samaa väkeä on edelleen liikkeellä. Yhtä lailla siellä näkee sen, mikä on kova juttu vanhempien autojen rakentelun suhteen. Jotenkin touhusta tuli suorastaan vastenmielistä
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170, Fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mikkonen, Pasi Kekarainen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Antti Kautonen Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Robert McCarter, Kari B
SUOJANAUHAT/ PAKOSARJATULPANJOHDOT… MAAILMAN PARHAAT OSAT MUSTANGIIN! KORJAUSPELLIT, MERKIT, ALUSTAN OSAT, LISTAT, SISUSTAN OSAT... INLAND EMPIRE DRIVELINE R VETOAKSELIT, TERÄSALUMIINI KARDAANIT, ERIKOIS YOKET... Phone. MAALIT/ KONEMAALIT... (05) 3557 289 ja myynti@tradeparts.info 24/7 24/7 24/7 TRADEPARTS.INTO 24/7 24/7 24/7 24/7 VERKKOKAUPPA 24/7 24/7 24/7 TRADEPARTS.INTO TRADEPARTS.INTO 24/7 24/7 VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPA 24/7 VERKKOKAUPPA 24/7 24/7 VERKKOKAUPPA 24/7 AVOINNA KAMPIAKSELIT, VEIVIT, DAMPPERIT, STROKER KIT... PELTIOSAT, TIIVISTE KITIT, SISUSTAN OSAT, MERKIT... /kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. TRADEPARTS.INFO Rapakontie, 49480 SUMMA Avoinna arkisin 8.30-17.00. LAADUKAAT ALKUPERÄISET SISUSTAN OSAT JA IKKUNAHARJASARJAT We turn back the clock. PUI I nteriors R R MOPAR A-B-E, CHEVY 55-57/ 58UP, TRUCK, NOVA, F-BODY, NEW CAMARO KAIKKI LAADUKKAAT MOOTTORIN OSAT... I N D U S T R I E S Parts & Accessories R ENTERPRISES R R O R I G I N A L O R I G I N A L REPRODUCTION REPRODUCTION EQUIPMENT EQUIPMENT R Crankshafts Crankshafts R DESIGN ENGINEERING, INC. VETOAKSELI, PERÄ CASE, LUKOT, VÄLITYKSET, LAAKERIT, ASENNUS OSAT, YOKE, PINION SUPPORT… PAKOSARJAT, SUPISTAJAT... Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa.. DESIGN ENGINEERING, INC. www.mahtituote.fi HUOPAkypärät PUHELINKUORET PARKKIKIEKOT Korttikotelo Valmistettu maansiirtokoneen sisärenkaasta Army kypärä huovasta 100% laillinen 3D kohokuvioilla Rakkaud ta Rautaan Kestoti laus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.
ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’53 Ola Rautauoma rakensi todella huonoon kuntoon päässeestä Suomi-autosta Duane Steckin 50-luvulla rakentaman Moonglow-kustomin kloonin, joka nimettiin osuvasti Mooncloneksi. Kannessa: Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’53 Nro 40. 20 Dodge Charger 500 ’70 Driftingkuskinakin menestyneen Mikko Viitalan Fast & Furious -henkisen Chargerin pellin alla on perinteisen pumppukoneen sijaan moderni SRT-8-tekniikka. 54 Chevrolet Corvette ’96 Klaukkalalaisen Hannu Lahden Greenwoodkorisarjalla varustettu neljännen sukupolven Vette on rakennettu nykyasuunsa Japanissa. 42 Cadillac Sedan DeVille ’59 Helsinkiläinen Pasi Hämäläinen saattaa olla Suomen ennakkoluulottomin Cadillac-harrastaja Mersun AMG-moottorisine viisyseineen. 30 Ford Galaxie Country Sedan ’64 Pieksämäellä asuva Jari Räsänen hankki kesällä 2015 surffifarmarin, jonka silmiinpistävin piirre ovat sen korinväriset puukyljet. 36 Hudson Pick-Up ’46 Helsingin Jätkäsaaressa toimiva Weird Antiques kuljettaa erikoiset vanhat tavaransa niiden arvolle sopivalla avolavalla. 48 Ford A Coupe ’31 Eski Haajasen kuparinhohtoista coupea ei ole rakennettu virheettömäksi näyttelykarkiksi, vaan ennen kaikkea kovaa ajoa varten. 8/2017 20 Dodge Charger 500 ’70 36 Hudson Pick-Up ’46 12 6 AMERIKAN RAUTA 8/2017. 60 Ford Mustang GTA ’67 Lauri Kaitasen Fastbackissä on legendaarisen takaa-ajoleffa Bullitin henkeä. 66 Harley-Davidson Fatboy ’93 Raiza Raition ”Evillusionissa” on kokeiltu monia tyylejä risukeula-bobberista deep seat -runkoiseen chopperiin
TAPAHTUMAT 71 Jenkkiautonäyttely Lahden syysnäyttely ansaitsi Suomen parhaimman hot rod -näyttelyn tittelin tänäkin vuonna. 71 Jenkkiautonäyttely 78 FSRA Harvest Run 42 Cadillac 4D Sedan DeVille ’59 80 SEMA Show 7 AMERIKAN RAUTA 8/2017. 80 SEMA Show Las Vegasin jättiläinen on kasvanut niin järjettömiin mittoihin, ettei neljä päivää tahdo riittää sen perinpohjaiseen kiertämiseen. VAKIOT 8 Rauta-annos Modernisoituja klassikoita ja kotimaista amerikanvalloitusta. 96 Kutjan kuva Tällä kertaa Jannen kohteena on toisen sukupolven Charger, jonka katukuosi sai vaikutteita Trans Am -kilpureista. 28 Tarinan takana: Dodge Charger 500 ’70 Mikon kymmenvuotisessa projektissa Chargeriin yhdistettiin kahden yksilön parhaat palat, sekä koko joukko täysin uutta osaa. 78 FSRA Harvest Run Sadonkorjuuajo ajettiin tänä vuonna Järvenpäästä Helsingin Tattarisuolle, Tomahawk Townin uudelle tallille. Ja paljon muuta! 90 Muumio muistelee Alpo ”Mano” Martikainen muutti vuonna 1976 länsinaapuriin, mikä tarjosi mahdollisuuden unelmien jenkkiauton hankkimiseen. 10 Pelit ja vehkeet LS-moottorin tehopotentiaali käyttöön FiTech Ultimaten uudella ruiskujärjestelmällä. 94 Puuhanurkka Kimmon ’59 Chevrolet Apachen runkomuutokset on tehty ja korin korjaukset otettu työn alle. 70 Tarinan takana: Harley-Davidson Fatboy ’93 Raizan ”Evillusionin” kahdeksan vuoden evoluutio värikuvina. ARTIKKELIT 18 Tarinan takana: Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’53 Valmista Moonclonea ihaillessa on vaikeaa käsittää, kuinka huonoon kuntoon harvinainen Suomi-HT oli päässyt
Ensi vuonna perinneajoneuvorekisteri avautuu myös vuosien 1922 ja 1944 välillä Suomessa käyttöönotetuille ajoneuvoille, ja tätä ikäluokkaa edustavia amerikanautoja löytyy varmasti asiallinen määrä maastamme. Perinneajoneuvorekisteri karttuu Asiantuntijalautakunta teki ensimmäiset ajoneuvovalinnat perinneajoneuvorekisteriin 31. Valituksi tulivat kaksi henkilöautoa, kuorma-auto ja moottoripyörä; mukana olivat 1914-mallinen Ford Model T ja vuodelta 1920 peräisin oleva, Michiganissa valmistettu Republic -kuorma-auto. Toimittanut: Antti Kautonen Uutispalsta Hakala Performance Goes America Hakala Performancen Järvenpään toimipiste on maaliskuuhun saakka kiinni – hyvästä syystä, sillä yrityksen takana oleva Harri muuttaa talveksi Yhdysvaltoihin valmistelemaan jenkkiosien suoraa Suomeen tuontia; dealer-perustainen maahantuonti amerikanautojen osille on seuraava edistysaskel Hakala Performancen kartalla. Kyseinen testiautona toiminut yksilö on vielä varusteltu Southern Engineering Development Companyn eli SEDCOn viriosilla, joilla on esitelty ”virallisia”, Chevroletin hyväksymiä viritysmahdollisuuksia. Kun itse auto maksoi vajaat kaksituhatta dollaria, tuli ruiskulle hintaa yli viisisataa. Asiantuntijalautakuntaan kuuluvat edustajat seuraavista: Museovirasto, Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto, Veteraanimoottoripyöräklubi, Autohistoriallinen Seura, Veteraanikuorma-autoseura, AKK-Motorsport, Automuseoiden neuvottelukunta, Finnish Hot Rod Association, Trafi, Metropolia ammattikorkeakoulu, Suomen Linja-autoharrastajat, Suomen Linja-autohistoriallinen seura, Suomen maanrakennuskoneiden liitto ja Vanhat Velot. Nämä ensimmäiset ajoneuvot edustavat Suomen moottoriliikenteen varhaista historiaa ennen vuotta 1922. Ajoneuvon käyttöhistorian tulee olla suomalainen. Haku rekisteriin jatkuu myös vanhemmille ajoneuvoille ja asiantuntijalautakunta käsittelee hakemuksia kahdesti vuodessa. Yritys tiedottaa, että osamyynti, tilaukset ja toimitukset pelaavat kuitenkin täysin normaalisti, ja Harrin voi tavoittaa tavallisilla viestivälineillä palikoiden hankkimista varten. Black Widow on hieno säilymä noilta vuosilta, ja lukuisine tarroineen se todellakin erottuu. Toimintaa koordinoi valtakunnallinen autoja tieliikenteen alan erikoismuseo Mobilia. 1960-luvun alkupuolelle tultaessa GM ja SEDCO kuitenkin irtaantuivat autonvalmistajan satsatessa pr-mielessä liikenneturvallisuuteen kilpavarustelun sijaan. 8 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Perusmallin One-Fifty-varustelulla tehtaalta tulleessa mustassa leskessä onkin kallis aikakautensa optio – mekaaninen ruisku. Black Widow Losangelesilaiselle Petersenin automuseolle on lahjoitettu erityinen, Black Widow -nimeä kantava ’57 Chevy. elokuuta
Ralli-Chevyn jalanjäljissä Etelä-Amerikassa järjestetään ensi vuonna juhlaralli, jossa nostalgisoidaan tarkalleen 70 vuotta aikaisemmin ajettua 10 000-kilometristä Grand Prix of South Americaa. Popkulttuuria ja underground-teemoja sarjakuvamaisesti yhdistelevä Dirty Donny on monipuolinen taiteilija, jonka taidetta on päätynyt vanien ja hot rodien lisäksi mm. skeittidekkeihin, flippereihin ja levynkansiin. Argentiinan, Bolivian, Perun, Ecuadorin ja Kolumbian kautta kulkeva ralli noudattelee alkuperäistä reittiä niin tarkasti, kuin mahdollista. 9 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Konepelti on lasikuituinen, valaistus on LED-kamaa, ohjaus on hammastangollinen, joka nurkassa on jäähdytetyt levyjarrut, perämurikka on lukollinen ja alla pyörivät 17-tuumaiset vanteet. Blacklistin mukaan näin saadaan entistä isompi näkyvyys myös lajin ulkopuolella oleville ihmisille ja yrityksille, sekä toivottavasti lisää uusia harrastajia lajin pariin. Blacklist-sarjalle nettinäkyvyyttä Ilta-Sanomien netti-tv:ssä tullaan seuraamaan Blacklist Street Racerssarjan kaluston esittelyä, tallivierailuita, henkilöitä ja tulevan kauden koosteita; kaikista tapahtumista, joissa Blacklist-sarjaa käydään ajamassa, tulee netti-tv:hen erillinen kooste. Pellin alla on puolestaan Roushin viisilitrainen kasi, tarjoten 600 hevosvoimaa remmiahtimen avulla. Restomod-lavapaku Juhlistaakseen Chevrolet Trucksin 100-vuotisjuhlaa, valmistaja kustomoi vuoden 1967 C10 -lavapakun modernimpaan iskuun. Juhlamalli on laadittu muistuttamaan Chevrolet Perfomancen crate-moottoreista. Floridalainen Revology Cars on esitellyt täysin virallisen ja lisensoidun uustuotantoversion vuoden ’67 GT500:sta, jonka tekniikka on kuitenkin päivitetty Coyote-kasikoneella näihin päiviin. KKS 2018 -julisteen takaa löytyy kanadalaissyntyinen, nykyään Kaliforniassa vaikuttava Dirty Donny Gillies, joka saapuu tapahtumaan myös itse. Modernisoitu GT500 Kukapa ei haluaisi uudenkarheaa Shelby GT500:ta. Miehen nimekkäimpiin asiakkaisiin kuuluvat mm. Snap-On, Vans, Fender sekä Metallica. Lokakuussa 2018 pidettävä, 30-päiväinen ajotapahtuma muistelee vuoden 1948 kilpailua, jonka miltei voitti joko Juan Manuel Fangio Chevyllään tai Gálvezin veljekset V8-Fordillaan; Fangio kolaroi 1322-kilometrisellä seitsemännellä taipaleella, ja Gálvezit puolestaan ajoivat pellolle kaikkein viimeisimmällä pätkällä. Chevrolet Performancen ZZ6-pikkulohkolla varustettu C10 on maalattu 2018-malliston siniseen väriin, alusta ja jarrut on päivitetty moderneiksi, ja rengastus on 20-tuumainen. Hinnatkin ovat kovat: kuusivaihteiselle manuaalille 219 000 dollaria ja automaattilaatikolla 222 840 – alkaen! Dirty Donny Kustom Kultureen Helmikuussa järjestettävän Kustom Kulture Show’n tapahtumajuliste uusiutuu joka vuosi ja julistetaiteilijoina on nähty kansainvälisestikin nimekkäitä artisteja, kuten Max Grundy
Kaikki MotoStuka-tuotteet tehdään käsityönä Teksasissa piensarjoina. Clutchissa on tilaa työkaluille (5 kiintoavainta, 6 hylsyä) ja iso vetoketjullinen osio muille tarpeellisille tavaroille, kuten papereille, teipille, pienille varaosille jne. Hinta 125,00 €. Pakettiin kuuluu kaksi erillistä työkalua, joilla työskentely on sujuvampaa verrattuna yksirunkoisiin vaihtoehtoihin. Clutch tehtiin alun perin rajoitettuna Biltwell-yhteistyönä ja silloin koko sarja myytiin loppuun hetkessä. Laukun saa mukana tulevilla hihnoilla kiinnitettyä monenlaisiin paikkoihin, kuten runkoputkiin. www.uspartsperformance.fi Jäähdytysjärjestelmä puhtaaksi Thermocure poistaa ruosteen ja kattilakiven auton jäähdytysjärjestelmästä. Ei aiheuta korroosiota eikä vahingoita tiivisteitä. Hinta 39,80 €. Syystarjoushinta 239,00 € (normaalihinta 259,00 €.) www.mve-online.com Tuoteuutuudet 10 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Rungossa on 45:1 vipuvarsi, joka takaa hyvän hallittavuuden ja tekee laitteista kevytkäyttöisiä. Kahdella rungolla ikävät asetelmanvaihdot jäävät historiaan. Asetelmien kitasyvyys on noin 25 mm ja niiden liikkuvat osat on karkaistu. www.meguiars.fi MotoStuka ”Clutch” MotoStukan valmistama moottoripyörän tarvikelaukku on tehty kokonaan vahatusta paksusta canvaksesta ja MotoStukalle tunnusomaisesta vanhennetusta nahasta. www.roadmachine.fi Korkea kiilto ilman kiillotusta Meguiar’s Ultimate Fast Finish on helppokäyttöinen aerosolituote, jolla saat ajoneuvollesi korkean kiillon ja pitkäkestoisen synteettisten polymeerien suojan. Tuotepakkaus sisältää 241 gramman Ultimate Fast Finish -aerosolipullon sekä laadukkaan Meguiar’s mikrokuituliinan. FiTechin ruiskujärjestelmän säätö tapahtuu värikosketusnäytöllä varustetulla ohjainyksiköllä, joka voidaan asentaa imukuppikiinnityksellä vaikka kojelautaan, jolloin kaikki tärkeimmät säädöt ovat helposti ulottuvilla. Hinta 34,00 €. Järjestelmän asennus onnistuu helposti plug-and-playjohtosarjan ja itseoppivan ECU:n ansiosta. Toimittanut: Kimmo Janhunen FiTech Ultimate LS EFI -ruiskujärjestelmä Chevroletin LS-moottorin tehopotentiaalin saa näppärästi käyttöön FiTech Ultimate LS EFI 750HP -ruiskujärjestelmällä. Yksi purkki riittää max. Aine on myrkytön, pH-neutraali ja biohajoava, ja sen voi kaataa viemäriin. www.tonupstore.com Kutistajavenyttäjät Eastwood ilta on tullut saataville näppärä työkalupaketti korjauspeltien valmistukseen. Hinta 2 298,00 €. Yhdellä aerosolipullolla käsittelee keskikokoisen henkilöauton noin kuusi kertaa. Runkojen pohjissa on kiinnitysreiät, joten ne voidaan kiinnittää tukevaan työpöytään, ruuvipenkkiin tai erilliselle jalustalle. 11 litran jäähdytysjärjestelmään. Muokkaamalla käyttökahvaa ja rakentamalla omaan käyttöön soveltuvan jalustan, laitteet voi muuttaa helposti myös poljinkäyttöisiksi, jolloin käyttömukavuus ja tehokkuus paranevat entisestään. Koko auton voi käsitellä muutamassa minuutissa, koska erillistä kiillotustyötä ei tarvita – pelkkä suihkutus ja pyyhkiminen riittävät
Hinta 189,00 €. Myös virtausvastus ja painehäviö ovat pienemmät. Malleja on kolme erilaista. www.tonupstore.com Klassisia keilapaitoja Rumble59:n hieman normaalia lyhyemmällä leikkauksella varustetut kauluspaidat on suunniteltu 50-luvun innoittamana. Hinta 149,00 €. www.buldermotor.com Lasipinnoite Soft99 Glaco Mirror Coat Zero on lasipinnoite, joka toimii valmistajan mukaan, vaikka auto olisi pysähdyksissä. Klassiset paidat sopivat paitsi tietenkin keilailuun, myös erinomaisesti vaikkapa drinkkien siemailuun tai kasuaaliin tallihengailuun. Valujälkeä Harrikkaan Upi’s Garage maahantuo Jenkeistä nostalgisen näköisiä valettuja ilmanputsarikittejä, jotka soveltuvat S&S-, Eja Gkaasuttimiin. Paitojen detaljointi on upea brodeerauksineen ja erikoisine nappeineen. Unohda suihkussa käyminen ja auton peseminen – yksi suihkaus riittää. Alkuperäiset Pendleton-paidat tehdään 100 % Umatilla-villasta ja ne menevät niin lämpimänä ruutupaitana kuin kevyenä takkina. www.roadmachine.fi Raggarinraikas Nyt se on vihdoin keksitty! Raggarisuihke, jolla kuka tahansa saa autoonsa aidon lauluauton odöörit. Hinnat alkaen 25,00 €. Hinta 19,95 €. www.stuntman.fi Amsoilin öljynsuodattimet Amsoil Ea -öljynsuodattimet ovat Amsoilin omaa designia ja niissä käytetään edistyksellistä synteettistä suodatinmateriaalia, jolla saadaan 98,7 % suodatusteho 20 mikronin koossa, kun se joillain kilpailevilla merkeillä on vain 51 %. Sen käyttö lisää huomattavasti turvallisuutta, kun peileistä näkyy sateellakin kirkkaasti. Pendleton tekee kankaidensa kuosit aina kausittain, joten kun kangaserä loppuu, uusia samanlaisia paitoja ei ole enää saatavilla. Jokaisen miehen, naisen ja koiran paras ystävä. Vastaavia kittejä on saatavilla myös CV-kaasuttimiin sekä ruiskumalleihin. www.autodude.fi 11 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Paidan suosio surffaajien keskuudessa perustui pitkälti juurikin villan hyviin ominaisuuksiin, lämpimyyteen ja vedenkestoon. Hinnat alkaen 62,00 €. www.upisgarage.fi Pendleton Board Shirts Kalifornian surffaajien 60-luvulla tunnetuksi tekemillä Pendleton-paidoilla on pitkä historia harrasteajoneuvoihin ja rock’n’rolliin liittyen. Tästä syystä Mirror Coat onkin tarkoitettu erityisesti sellaisiin paikkoihin, kuten peilit, joissa ilmavirta ei edesauta pisaroiden liikkumista. Hinta 13,00 €. Muun muassa Beach Boyseilla oli kyseiset Board Shirtit aikanaan levynkannessa ja bändin nimenkin piti alunperin olla Pendletons. Suodattimia löytyy perinteisiin Chevyn, Moparin ja Fordin pikkuja isolohkoihin, LS-moottoreihin sekä Harrikoihin
Moonclone 12 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Jo vuosikymmenien ajalta nimenomaan tämän aikakauden Letukoiden rakentelijana tunnettu Ola Rautauoma rakensi yksi toisensa jälkeen harrastajien hylkäämästä ja todella huonoon kuntoon päässeestä Suomi-autosta Duane Steckin 50-luvulla rakentaman Moonglow-kustomin kloonin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’53
Moonclone 13 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Ensimmäisen kerran kävin katsomassa sitä Helge Snabbin automaalaamossa jo ennen armeijaa vuonna 1979. Kyseessä oli tiettävästi toinen Suomeen uutena tuodusta ’53 Bel Air 2d HT:stä, ja auto oli kyllä harvinaisuuteensa nähden päässyt poikkeuksellisen huonoon kuntoon. Myös CA-kilpien tunnus on sama kuin Mooncglow'ssa, joskin toistaiseksi laatat ovat valkopohjaiset. "Se oli ihan muruina oleva auto, jonka sain toisella yrityksellä ostettua. Viiskolmosen hankittuani siirryin Pihlajiston halliin, jossa rakentelinkin sitä aika paljon. Menin vähän niinkuin Hyypän Matin jalanjälkiä ja muutin heti sen kaksioviseksi, ja myöhemmin choppasin sen Letukan pariinkin otteeseen. Autohan jatkaa edelleen vahvasti matkaansa nykyisin nuoren salolaisen harrastajan hyvässä hoidossa. Sehän olikin vähän sellaista arkeologista selvitystä, kun alkuperäisestä autosta ei niin hyvin löytynytkään kuvia eikä tietoa. Projektia oli kuitenkin jossain vaiheessa edistetty sen verran, että sen mukana tulivat siistit, uudelleen kromatut puskurit. Autoa oli työnnetty traktorilla takaa niin, että sen kauha oli rutannut kontin ja lytännyt viitisen senttiä länään koko takaikkunan alareunan. Kaappin jäi muistoksi pokaaleita kymmenkunta peräti Ruotsia myöten. Hyypän Dodge-keulaisen siipi-Plymouthin lisäksi Billyn Packard ja Olan ’53 taisivat olla Stadin ainoat 50-lukuiset kustomit. ”Rupesin sitten kattomaan tuota Sport Coupea tuossa pihalla vähän uudestaan, ja tuli Moonglow-kloonin rakentaminen pikku hiljaa mieleen. Sitä oli muutamakin mobilisti käynyt katsomassa ja todennut, ettei siitä enää autoa tehdä. Minulla oli aikoinaan joku lehti, jossa se oli, mutta erehdyin myymään sen jollain rompparilla.” Niin vähitellen kypsyi päätös tehdä vielä auto siitä varaosiksi hankitusta raadostakin, joka oli jo yhdessä vaiheessa aiemmin ollut menossa peltoautoksi. ”Sitten aloin etsiä ’54:sta, josta ostaisin Mooncloneen tarvittavat keulan osat, se Mannermaan Peksu taiteili pintaan esikuvaa mukailevat vaaleansiniset pinstripet takakyljen tyttöä myöten. Moonglow oli jäänyt mieleen jo joskus 70-80-luvun taitteessa, mutta eihän se sillä lailla ollut minulle erityisemmin tuttu. Kummallista kyllä, takalasi oli säilynyt ehjänä, vaikka siihen oli tullut syvä ura”. Ei Ola itseään minään kustomguruna kenellekään esittele, mutta ilmeisesti harvinaisempi sukunimi on jäänyt hyvin ihmisten mieleen, kun aika usein Olan kysellessä vaikkapa osia tulee eteen kysymys, että ”oletkos sinä SE Ola”. V aaleasävyisen, kauttaaltaan tyylikkäästi remontoidun pohjois-helsinkiläisen omakotitalon keittiössä tekee cappucinoa mutteripannulla pitkä, viisissäkymmenissä oleva mies, joka on pukeutunut juuri niin, kuin pohjois-helsinkiläisellä hyvällä alueella asuvan ja uudelle Volvon isolla työsuhdefarmarilla ajavan miehen voi kuvitella pukeutuvan. Kadulla vastaan tullessa harva uskoisi, että kyseessä on mies, jonka valtaosa kotimaista autorakentelukenttää 80-luvulta tähän päivään seuranneista tuntee nimeltä, harvempi ulkonäöltä. ”Ensimmäisen ’53:nhan mä hankin jo vuonna 1981”, Ola muistelee. ”Kun soitin tätä ’53:sta kaupitelleelle kuopiolaiselle Petri Hiltuselle, hän totesi, että nyt alkaa oikeat miehet viimein soittelemaan, kun hinnan pudotti puoleen. ”Se ensimmäinen kustom sai monen vaiheen jälkeen '79 Camaron katon ja meni sitten vuosituhannen taitteessa vihreässä värissä vaihdossa seuraavaan projektiin”, Ola jatkaa. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Äsken soitti Hersti ja nyt soitat sinä”, Ola naurahtaa. ”Myöhemmin löysin sitten aidon kaksiovisen Suomi-auton, josta tuli tuo Minttu, eli Sleepy Mint.” Mintulla Ola tarkoittaa sitä ’75 Malibun rungolle rakennettua ’53 kaksiovitolppaa, joka esiteltiin valmiina American Car Show’ssa keväällä 2010. Ruostettakin oli todella paljon, käytännössä uusimista vaati kaikki kyljen puolivälistä alaspäin puskureita lukuun ottamatta. Eihän täällä ollut aitoja kaksiovisia vertailukohdaksi, joten kaksiovisen mitat sain Ruotsin Wheelsissä näkemästäni kuvasta suhteuttamalla mitat tankinluukun ja pyöränaukkojen avulla.” Nykypäivänä tilanne on aivan toinen kuin tuolloin, ennen yli 25-vuotiaiden autojen uustuonnin helpottumista, eikä Suomessa ollut vuosikymmeniä vanhaa kustomkulttuuria, vaikka kiihdytystouhuja ja autojen virittelyä olikin touhuttu vahvasti jo edellisellä vuosikymmenellä. ”Se oli ostettaessa huonompi, kuin mitä kuvatkaan antavat ymmärtää. ”Mähän ostin tämän hardtopin joulukuussa Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’53 2008 Mintulle varaosa-autoksi, mutta loppujen lopuksi tuosta meni Minttuun vain toinen lokasuoja, konepelti, puskurit ja maski.” Kauhalla kolhittu Suomi-raato. Sitä ennen mulla oli ollut lievästi kustomoitu '65 Valiant ja '76 Chevy Vani
Vaihdoin siihen männänrenkaat ja laakerit sekä nostajat ja vesipumpun, mutta koneistaa sitä ei tarvinnut. ”EMS:ltä tulivat kaikki uudet lattiapellit ja takakontin sisäosat, jotka hitsailin paikalleen. Ulkopuoliset korjaukset Ola teetti luottopeltigurulla, lattiat ja muut rakenteet hän teki itse. Pahin homma niiden osalta oli oikeastaan asentaa ne kaikki runkokannakkeet itse, ja saada koko kohtalaisen elastinen HT-kori takaisin mittoihinsa. Alkuperäisessä Moonglow’ssahan oli tiettävästi täysin vakiotekniikka.” Vaihteiston kohdalla Ola päätyi luottamaan kokeneempiin tekijöihin, ja teetti Helsinki Automatic Centerillä alkuperäiseen Powerglideen täydellisen remontin. Ola alkoikin muokata Bel Airia mahdollisimman tarkasti sellaiseksi, miltä Duane Steckin 50-luvun puolivälissä rakentama alkuperäinen Moonglow oli ensimmäisessä versiossaan näyttänyt. Myöhemminhän se sai muun muassa metallinhohtosinisen värin ennen varhaista tuhoutumistaan 60-luvulla. Ola alkoi purkaa projektia ja haalia siihen tarvittavia osia 2010, ja seuraavan vuoden X-Treme Car Show’ssa kori oli grillissä näytillä peltipuhtaaksi korkeapainepestynä. Kloonaus etenee. Mutta eihän sellaista purkuautoa löytynyt. Ruostettakin oli todella paljon, käytännössä uusimista vaati kaikki kyljen puolivälistä alaspäin puskureita lukuun ottamatta. Kesällä 2014 ruostekorjaukset olivat siinä vaiheessa, että auto pystyttiin viemään puolikuntoisena katsastukseen, jonka myötä Ola sai siihen alkuperäiset rekisteritunnukset. Puolitoista metriä rungostakin jouduttiin tekemään uudestaan. ”Oven alla olevat helmat ja vastaavat osat teetin tuossa Pakilassa olevassa peltifirmassa vanhojen mallien mukaan”, Ola selittää ja jatkaa: ”Moottorin mä remontoin itse. Vuonna 1959 se on myyty outokumpulaiselle kauppiaalle, jonka suvussa se on ollutkin aina vuoteen 1984 saakka. alkuperäinen kun oli vuotta uudempi, kuin tämä minulle tullut aihio. Madallus hoidettiin alkuperäisten kustomien Koska kahden oikeanlaisen kapselin tekemiseen jouduttiin käyttämään koko neljän harvinaisen kapselin sarja, päätti Ola varmistaa, että ne myös pysyvät paikallaan. ”Uutena Bel Air on kilvitetty AS-485-kilpiin pääkaupunkiseudulla. Rekisteristä auto oli kuitenkin poistunut jo vuonna 1967, kukaties juuri perävian takia.” Kun oli viimein varmaa, ettei auton uudelleen rekisteriin saamisessa olisi ylitsepääsemättömiä ongelmia, pääsi Ola aloittamaan varsinaisen kustomointityön. Oikeastaan Mintun alkuperäinen runko olisi ollut parempi tähän, ja ajattelin jo käyttää sitä, mutta siitäpä puuttuikin hard topissa koko matkalla oleva vahvikelatta rungon sisältä, joten autosta olisi tullut varmasti aika kamala ajaa.” Joku aiempi projektoijakin oli leikellessään ruosteisia osia pois rälläköinyt toisesta kyljestä mädän kohdan niin ylhäältä, että korjauspalan ja alkuperäisen kylkipellin väliin piti tehdä jatkosoiro itse. Tuossa vaiheessahan Bel Air oli vielä vakiokorkuisella katolla ja pääpiirteissään koriltaan entisöity. Suurimman osan tavaroista sain haailittua pikkuhiljaa Ruotsista, ’54:n isompi hiekkapelti tuli Jenkeistä.” Melkoiset peltityöt. Keski-bullet kiertyy vanteeseen kiinnitettyyn tappiin varmistaen, etteivät kapselit katoa kurveissa. 15 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Kone ja laatikko on tuon auton alkuperäiset, mutta perästä puuttui välitys kokonaan, joten ostin Loikkasen autosta tuohon manuaalin tiheämmän perän
Ovien yläpellit ja ikkunanreunalistat kromautettiin alkuperäisen Moonglow'n mallin mukaisesti. Niistä Ola bongasi myös ohjauspylvääseen kiinnitetyn metallisen taskulampun. Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’53 16 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Sisustuksen yksityiskohdat, kuten ratin Corvette-keskiö, kopioitiin vanhojen kuvien pohjalta. Verhoilun näyttävä kolmiokuvio jatkuu myös katossa
Takapuskurissa on ’56 Chevyn etukävyt ja bar, ja käpyjen päihin on sovitettu valot. ”Kapseleihin oli laitettu tuplamäärä noita siipiä, joten jouduin tuhoamaan kaksi kapselia noita etukapseleita varten. Kokonaan oma lukunsa olivat alkuperäisen Moonglow’n kapselit, jotka osoittautuivat tarkan tutkimuksen tuloksena ’56 Dodge Lancerista peräisin oleviksi. Lasien tekemisessä pitkämielisyydestä kuuluu kiitos Kuttilan porukalle. Kiitos: Iso kiitos kaikille projektissa avustaneille. Ostin tähän ensin uustuotantokylkilistat, jotka eivät natsanneet yhteen muiden kromien kanssa, joten hankin kunnostuskelpoiset käytetyt. "Nyt jo eläköitynyt Kuttilan vanha isäntä soitti oikein vielä perään ja kyseli, sopiko toisella yrityksellä. Takakylkien listoja ei edes saa uustuotantona, ja verta itkien maksoin sen rahdin sitten viimeisenä rutistuksena. Puskurithan tulivat auton mukana uudelleen kromattuna, tosin se etupuskuri päätyi Minttuun. Ei se ensin ollut uskoa mun kysymystä”, Ola jatkaa nauraen. ”Etupuskuri on uustuotantoa, takapuskuri on itse asiassa tämän auton alkuperäinen. Konepelti on myös muutettu saumattomaksi ja maskissa on triplamäärä hampaita. Oli kattilakaupan myyjätär hiukan ihmeissään, kun pyysin sellaista kattilaa, joka ei tulisi lampunkehyksen reiästä läpi. tapaan rautajousin, ilman korkeussäädön mahdollisuutta, joskin eteen asennettiin nykyaikaiset droppiolka-akselit. Kori: Chopattu, ’54-mallin keulan osat, saumattomaksi muokattu konepeitto, maskin ylähuuli moldattu koriin, ajovalot frenchattu, maskissa triplamäärä hampaita, ’56 Chryslerin takavalot, takapuskuriin sovitettu ’56 Bel Airin kävyt sekä bar, fenderskirtit jatkettu cruiser skirt -tyyppisiksi, dummy spot lightit, joihin on asennettu myös sisäkahvat omatekoisella varrella. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, takaveto. Faktat Chevrolet Bel Air ’53 • Omistaja: Ola Rautauoma, 56 • Paikka: Helsinki. ”Penkeistä oli jäljellä vain pelkät jouset, ja mun mielestä siellä onnistuivat kuvien perusteella hommassa yli odotusten”, Ola kehuu. Vanteet: 15” teräsvanteet, ’56 Dodge Lancerin kustomoidut kapselit. Noiden siipien kohdalla on jo alkuaan pultit, joilla ne on kiinni, mikä helpotti lisäsiipien kiinnittämistä itse rosterikapseliin”, Ola kertoo. ”Kattolistat on ruiskuhopeoitu, koska ne olivat niin huonossa kunnossa, ettei niitä saanut enää kromattua. Niitä siipiä on saanut aikoinaan tarvikeosana, mutta nyt en ole enää löytänyt niitä. Sehän oli reilusti enemmän kuin listojen hinta.” 2015 syksyllä kori oli viimein siinä kunnossa, että Ola saattoi kuskata auton Kari B. Moottori: 235 cid R6, 12 voltin sähköt, feikkituplaputket. Jarrut: vakiot. ”Ovipahvien kromilistoitus on tehty ’53:n omista listoista. Takalasi onnistui vasta toisella kerralla mun muotitusvirheen takia”, Ola tunnustaa. Kylkilistat käytettiin muuten sellaisinaan, mutta gravel shieldit poistettiin ja fenderit jatkettiin helmojen mittaisiksi. Renkaat: 6.70-15 3” valkosivuilla. Takasiivet muotoiltiin alkuperäistä pidemmiksi ja terävämmiksi, takakontista parturoitiin kaikki koristeet ja merkit ja takavaloiksi istutettiin ’56 Chryslerin takavalojen lasit ylösalaisin esikuvan mukaan. ”Kattoa chopattiin esikuvan mukaisesti ja ovenkahvat poistettiin. Lamput frenchattiin käyttämällä omaa alkuperäistä kehystä, sisäosan rosterirenkaat tein OPA:n kattiloita hyödyntämällä. ”Värisävyksi tuli alkuperäista sävyä vastaava Icebox White, eli jääkaapin valkoinen. ”Maskin ylähuuli moldattiin koriin kiinni ja se on nyt korin värinen. Sisusta: Uudelleen verhoiltu Moonclonen mallin mukaisesti kattoverhoilua myöten, C1 Corvetten ratin keskiö. Myös kapseleiden keskiosat on ruiskuhopeoitu WTP Coatingilla Pornaisissa. Villeimmän jutun mukaan ne olisivat välkkyneet sytytyksen tahtiin.” Sisällä käytännössä kaikki kiiltävät osat on kromautettu uudelleen Loimaalla, kun ovien yläpellit ja ikkunan ympäryslistat eivät alun perin olleet edes kromattuja. Niitähän ei taas tietenkään saanut reprona, joten sarjasta sai maksaa sievoisen summan. Noita myy uutena ainoastaan yksi äijä Australiassa, ja se ei suostunut jostain syystä mulle niitä myymään, vaan jouduin ostamaan ne Suomesta raameineen päivineen.” Tarkasti tehty tribuutti. Kyseessähän ei ole kopio, vaan poikkeuksellisen tarkasti tehty tribuutti, joka todella tekee kunniaa alkuperäisteokselle. Tuo mun auto kiiltää ehkä aavistuksen vähemmän kuin alkuperäinen, jotenkin utuinen ja patinoitunutkin se kiilto on.” Mahdollisimman tarkasti alkuperäisen Moonglow’n sisustusta jäljittelevän verhoilun toteutti vanhojen kuvien perusteella SisustusExpertti Limingantiellä. Noin vahvasti kallistettu panoraamatakalasi oli varsin haastava projekti." Auton lopullisen ilmeen viimeisteli Mannermaan Peksu vaaleansinisillä hennoilla straipeilla, jotka nekin mukailevat alkuperäistä, 50-luvulla rakennettua Moonglow’ta – tietysti sillä erolla, että perässä lukeekin Moonclone. Mikkoselle maalattavaksi. Kojelautaan asennettiin myös mallikuvien mukaiset kuusi valoa, joiden käyttötarkoitus on jäänyt mysteeriksi. Sitä kun ei ole ollut olemassa enää pian 50 vuoteen. "Moonglow-klooneja on Jenkeissä useita, mutta uskallan väittää, että mun on varmaan lähinnä alkuperäistä." 17 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Alusta: Lyhennetyt kierrejouset ja Fatmanin 2” droppispindelit edessä, Vallilan Takomolla suoraksi taotetut lehtijouset ja 2” madalluspalat takana
4. Takakyljen alaosa saatiin tilattua uutena korjauspeltinä, mutta valitettavasti uusi korjauspala alkoi vasta kylkilistan alapuolelta, joten väliin jäävä osa oli nikkaroitava itse. 7. Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Ola Rautauoma Lopputulosta ihaillessa on vaikeaa käsittää, kuinka huonoon kuntoon harvinainen Suomi-HT oli voinut päästä. 6. Lattioissakaan ei paljoa säästettävää ollut. Tässä muotoutuu puuttuva helma. Niin vaan monen entisöijän liian huonona hylkäämästä autosta tuli kotimainen Moonglow-tribuutti. Olan hankkiessa Bel Airin, se ei tosiaankaan ollut kaksisessa kunnossa. Yleensähän kaksioviset ovat säilyneet haluttuina malleina neliovitolppia paremmin. Tarinan takana 1 2 3 4 5 6 7 Kurjasta aihiosta 1. 2. Hard top -koppa piti tukea kunnolla, ettei se vääntyisi propelliksi, lattia kun ei paljoa koria jäykistänyt. 3. Kuten kuvasta näkyy, Suomi-auton takakyljet puuttuivat pitkältä matkaa kylkilistan yläreunasta alaspäin, samoin helmat. Kori nostettiinkin kättelyssä pois rungolta ja kiinnitettiin grilliin. Positiivista oli se, että alkuperäinen tekniikka oli paikallaan ja kunnostuskelpoista. 18 AMERIKAN RAUTA 8/2017. 5
Kuvassa näkyvät hyvin myös uusiksi muotoillut takalokasuojien päät. 11. Tässä kohtaa alkoi jo näyttää paremmalta. Kuvasta näkyy, kuinka maskin ylähuuli oli tehtaan jäljiltä erillinen, kromattu osa. 14. Kun pohjamaali oli saatu pintaan ja tekniikka remontoitua, auto koottiin kertaalleen ja rekisteröintikatsastettiin vuosikymmenien seisonnan jälkeen. Vaaleansinistä tuli myös kylkilistojen väliin, pääväriksi tuli hieman mattainen pakastearkun valkoinen. 16. 12. Oma työnsä oli myös esikuvan kaltaisten kapseleiden rakentamisessa, neljän sarjan pilkkomisella saatiin aikaan kaksi kuvan kaltaista kapselia. 10. 8. Kori puhalluksen jälkeen. Kuvassa näkyy keskiosan tähti ennen kromimaalausta. Tässä muokattu takapuskuri on jo paikallaan. 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Sitten oli aika tehdä Moonglowesikuvan kaltaiset korimuutokset. Sisustakin – tai se, mitä siitä oli siinä vaiheessa olemassa – asennettiin paikalleen katsastusta varten. Tässä auto on niiden jäljiltä lähdössä hinurin lavalla maalarille. 15. 18. 13. Kojelauta sai esikuvan mukaisen vaaleansinisen värin. 9. 17. Etulokasuojien alareunat vaativat uutta peltiä nekin
Mikon upeasti viimeistellyssä pianomustassa Chargerissa onkin paljon samaa kuin tuossa Vin Dieselin kuskaamassa filmitähdessä, mutta Mikon auton pellin alta löytyy perinteisen pumppukoneen sijaan moderni SRT-8-tekniikka. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä DODGE CHARGER 500 ’70. Hurjapä iden hengess ä 20 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Suomen ensimmäiseksi Drift Kingiksi takavuosina ajanut Mikko Viitala sai kipinän mustan Chargerin rakentamiseen vuosituhannen alun hittileffasta
21 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Käyttöpelejä rakentelin 90-luvun hengessä miedohkosti, ja ensimmäistä jenkkiä aloin haeskelemaan vuonna 2001”, Mikko selittää. Pian tuon Mantan hankkimisen jälkeen alkoi kuitenkin itää ajatus siitä unelmajenkistä. ”Maatilalla kun on varttunut, niin kaikkien pärisevien laitteiden kanssa on päässyt harrastelemaan pienestä pitäen, ja niiden korjailemista seurailemaan kotona. Jenkkipelit jäivätkin siinä kohtaa unholaan ja alkoi muutaman vuoden kestänyt aktiivinen Opel-harrastaminen. Projekti alkoi hieman liian kunnianhimoisesti, kori peltipuhtaaksi ja täysin palasiksi. Siitä juontaa juurensa myös Mikon into Chargereihin, vaikka maatilan poikana ja autoja korjaamotekniikan insinööriksi opiskelleena autokauppiaana harrastekalustoa on ollut paljon, laidasta laitaan. Laite päivitettiin ulkonäöllisesti ja alustaltaan 2000-luvulle ja sen tekniikkapuolta piristeltiin erinäisin kokeiluin, kuten ilokaasuin. 2003 valmistuin ammattikorkeasta ja pistin autoliikkeen pystyyn. Sitten tuli tämä toinen Charger-projekti rinnalle, useita pienempiä väliprojekteja ja niin edespäin, mutta eritoten Dodge Charger 500 ’70 6,1-litrainen SRT8-Hemi on avaamaton, mutta moottorinohjaus on päivitetty Tatechiin siltä varalta, että moottori ahdettaisiin. Varsinaisesti sydämen vei kiihdyttelyjen sijaan drifting rantautuessaan Suomeen 2004. Isossa pihapiirissä ja pelloilla pääsi ajelemaan vapaasti ja tilan rajautuessa vesistöön hyvinä talvina pääsi kulkemaan kavereillakin jo ala-asteiässä autolla. Paras aika aikakorttiin kirjattiin 12,88 s. ”Cruisailuhommat ja sen tyyppinen jenkkiautokulttuuri eivät niin kiinnostaneet, kasin äänet, kulkupuoli ja kumin palaminen sitäkin enemmän”, hän jatkaa. Ensimmäinen kilpiauto tuli 16-vuotiaana talliin ajokorttia odottamaan. Blade-elokuvat ja niiden päähenkilön ’68 Charger vaikuttivat vahvasti, mutta tuo Hurjapäiden ykkösosassa debytoinut musta ’70 Charger pumppukoneella sinetöi homman.” Kahden projektin loukku. Ekan leffan jälkeen rakentelin saman tien yhden 200SX:n kaikkien sen ajan trendien mukaan, ja tekniikkapuoleenkin panostettiin jo vähän enemmän. 2-pyöräisten pariin pääsin 8-vuotiaana ja ensimmäisen autoni taisin saada 10-vuotiaana. 22 AMERIKAN RAUTA 8/2017. M ikko Viitala kuuluu siihen sukupolveen, jonka autoharrastukseen jätti vahvan leiman The Fast & The Furious -leffa. Siinä, missä vanhempi polvi fiilisteli käymällä katsomassa American Graffitin yhä uudestaan elokuvateattereissa, nosti 2000-luvun nuorison silmissä autorakentelun uudenlaiseen hohtoon pääasiassa japanilaisvalmisteisista tuningautoista tutuksi tullut Hurjapäät, jonka pääosaesittäjien kulkupeleinä olivat oranssi Toyota Supra ja musta Dodge Charger. Mikko kävikin jo tuolloin katselemassa muutamaa aihiota, mutta mikään silloiseen budjettiin sopiva ei vaan kolahtanut. Vaneja ja GM-pickupeja on ollut kymmeniä, ja niitä on tullut myyntiinkin rakenneltua aika määrät. ”Ei niitä ihmeemmin rakenneltu, pientä piristelyä, kunnes tuli leffasarja Fast&Furious ja tuningbuumi Suomeen. Laite oli kuitenkin kulkenut korkeita 13 sekunnin aikoja varttimaililla, ja täytti ison osan hakukriteereistä. Epämääräisiä virityksiä konehuoneesta on turhaa hakea. Se oli ajossa pari kesää, kunnes otin sen työn alle korin rapistumisasteen takia. Tuolloin 2001 ei ollut vielä mitään sellaista must have -jenkkiä mielessä, ja eipä sellaiseen silloin olisi rahat riittäneetkään. Autoasentajalinja ammattikoulussa oli luonnollinen valinta, ja sieltä sitten korjaamoille töihin. Sen myötä tuli aina toisinaan osteltua jenkkejä myyntiriviinkin, ja muutamia ihan hienojakin laitteita kävi pihassa ollen hetken alla, muttei mitään sellaista, mitä ei olisi raaskinut myydä, kun kumit olivat sileät. ”2006 sitten löytyi ensimmäinen Charger, myöskin ’70 vuosimallin 500 ja pikkulohkolla, 80-luvun korinvaihtopelejä. Mantalla sain siinä Suomen ensimmäisen sarjamestaruuden 2006, ja sen jälkeen laji ja sen ajaminen on sanellut paljon muitakin projekteja tavallaan.” Opelin rinnalla Mikko rakenteli myös Nissaneita, erityisesti 200SX-malleja, ensimmäisiä jo ennen Mantaa. ”Sitten länsirannikolla tuli myyntiin ’71 Opel Manta A noin 250-heppaisella kolmen litran kutoskoneella ja vahvassa 80-luvun lookissa
Mikko asensi eteen BMW M3:n lepakkomallin sporttipenkit, jotka verhoilutettiin alkuperäisten penkkien mallin mukaan. Blade-elokuvat ja niiden päähenkilön ’68 Charger vaikuttivat vahvasti, mutta Hurjapäiden musta ’70 pumppukoneella sinetöi homman. Lopputulos on todella hieno! 23 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Korin muotoihin ei sinällään koskettu, mutta ovien ja luukkujen saumat soviteltiin tarkasti nykyautojen tapaan yhteen. Dodge Charger 500 ’70 24 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Joka ikinen autoon kiinnitetty nippeli on joko uusittu, maalattu uudelleen tai jotenkin kunnostettu. Oli hetkiä, kun jotain osakokonaisuutta lähti kunnostamaan asennusvalmiiksi, ja homma tyssäsi johonkin huonokuntoiseen nippeliin, joka lisättiin seuraavaan ostoslistaan
Käytin sen katsastuskonttorilla, hain veropäätöksen ja purin täysin atomeiksi edellisen viereen. Jäykistehitsaus vaikutti reilusti, nämähän on aika suurpiirteisesti tehty alkujaan”, Mikko selittää. Kun kori oli purettu tyhjäksi, sen korkeapainepesi Delete Mikon kotipihalla, ja kori osoittautui pesunkin jäljiltä varsin kovaksi. On tuo joka tapauksessa huomattavasti vääntöjäykempi nyt kuin alun perin. Sähköt olivat koskemattomat, osat kiinni alkuperäisillä ruuveilla ja niin edelleen. Korin maalaus ja pintapuoliset ruosteja kolarikorjaukset jäivät Heinimaan automaalaamon huoleksi. ”Oli hetkiä, kun jotain osakokonaisuutta lähti kunnostamaaan asennusvalmiiksi, ja homma tyssäsi johonkin huonokuntoiseen nippelin, joka lisättiin seuraavaan ostoslistaan.” Heti alkuun oli tiedossa, ettei siihen näyttelykuntoiseen Chargeriin tulisi kaasarikonetta eikä automaattia, vaan tekniikaksi tulisi moderni Gen3-kasi manuaalin kera. Ja hienointa on se, että toisin kuin hiekka, sooda tai lasipuhallus, tuo ei jätä pintaan mitään jälkeä, eikä myöskään venytä peltiä, vaan sellaiset osat, joissa ei ollut ajan patinaa tai kolhuja, olivat kuin prässistä tulleita pesun jäljiltä. Taka-akselin tuenta on alkuperäinen, mutta puslat on vaihdettu uretaanisiin ja lehdet ovat uudet HD-versiot. ”Ajatus projektin suunnasta muuttui ja tajusin, ettei isomman laajuusasteen projektiin kannata ottaa aihioksi sitä korinvaihtopeliä. ”Moderni tekniikka oli aika lailla itsestäänselvyys, samoin moderni manuaalivaihteisto, vanhojen automaattien luotettavuuteen kun ei ole itsellä ollut ikinä kovin kaksista luottamusta”, Mikko toteaa. Peltipuhtaaseen koriin oli mukava tehdä hitsaukset, mutta myös korin saumojen vahvistehitsaus samaan tapaan kuin kilpureiden korit on tapana vahvistaa. Nykyisellä tietämyksellä vahvisterakenteita saisi myös kori muutamiin kriittisiin paikkoihin, mutta ne jäivät tekemättä. ”Kiiltävää korin kotona katsellessa tajusin, mikä olisi oikea tekemisjärjestys tällaiseen projektiin. Tekniikan sovitukset, kardaanitunnelin suurentamiset ja moisten maalaushommat ovat kovin rassaavia, kun saa pelätä koko ajan jättävänsä naarmun johonkin”, mies vinkkaa muille vastaavanlaajuista projektia aloitteleville. Tinkimättömän pianomustaksi. Lommoja oli joitakin, mutta vaihtoon meni vain etulattiaa, etuja takahelmoja ja takahiekkapelti. ”Ruiskuttelin itse alustan ja sisustan irtoosat teollisuusepoksilla, alustan osat hiekkapuhallettiin ja niihin tuli pulverimaali pintaan kulutuskestävyyden nimissä. SRT8-tekniikka. Koppa vietti siellä aikaa hyvinkin vuoden päivät, kittien ja hiomavärien annettiin vetäytyä huolella ennen pintakerroksia. Alkuperäisenä ajatuksena autojen piti valmistua yhtä aikaa näyttelyihin, tästä tulla kliini versio ja toisesta mattamusta rokkenroll-versio antamaan kontrastia. Tämä löytyi Jenkeistä ja tuli tänne suomalaisen välittäjän kautta. Värinä on perusmusta lakkaväri, joka välihiottiin ja lakattiin kahteen tai kolmeen kertaan, ei muista enää, ja loppuun tehtiin myös hionta ja kiillotus. tuo driftingharrastus on vienyt harrasteajan ja kassan tehokkaasti ja mennyt vähän näiden muiden edellä aina”, Mikko naurahtaa. Samalla oli hyvä valikoida kahden Chargerin osat kahteen pinoon, paremmat asensin tähän, huonommat toiseen, ja aika monen osan kohdalla tähän tuli uutta ja paremmat käytetyistä menivät siihen toiseen yksilöön. Konin säädettävät iskarit ja Adcon vakaajat löytyvät niin takaa kuin edestäkin. Suunnitelma muuttui monellakin tapaa, tämän valmistuminen venyi ja vanui, budjetti paisui ja ylitarkkuus kiusasi tekemistä”, hän selittää. Tuon korkeapainepesun nimeen muuten liputan vahvasti, 2000 barin paine ja roottorisuutin yhdistettynä on sellainen yhdistelmä, että paksutkin kittikerrokset ja massat lähtevät kuin tyhjää vain, samoin pintaruoste ja jopa koritina. Lisäilin alustaan myös subframe connectorit. Harri ja Henry Heinimaalle ihan mielettömän hienosta maalipinnasta kiitokset, mutta myös siitä, että korinosat muotoiltiin istumaan koriin ja toisiinsa niin kuin nykyautoissa. Jo vuosikymmenen taitteessa, projektia aloiteltuaan, Mikko alkoi etsiä Charger on aidosti läpikäyty pohjaa myöten. 25 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Työtä taidettiin tehdä nelisensataa tuntia sielläkin projektin eteen.” Muuten Mikko teki Chargeriin pitkälti kaiken itse, ja tehdessä oppi uutta tälläkin kertaa. ”Laite oli siinä mielessä kiitollinen aihio, että toisin kuin korinvaihto-Chargerin tapauksessa, tätä ei ollut ikinä rakennettu uusiksi, vaan kaikki alkuperäiset jutut olivat paikallaan. Tosiaan pian korinvaihto-Chargerin työn alle ottamisen jälkeen pihaan tuli toinenkin samanikäinen – alkuperäinen N-koodin 383-isolohkoauto, johon oli jossain vaiheessa vaihtunut alkuperäisen automaatin tilalle A833-manuaali. Kaikki olisi pitänyt olla olla rakennettuna ja sovitettuna koriin ennen maalausta
Dodge Charger 500 ’70 Chargerin nokalle sopivaa moottoria. ”Tykkään oikeasti ajaa autoillani, ja vieläpä toisinaan hieman vauhdikkaamminkin. Moottorinohjauksen johtosarja muokkailtiin driftingtiimissäni vaikuttavan Ritalan Vesan kanssa Hemin omasta johtosarjasta täysin erilliseksi Tatechille passaavaksi, ja on liitetty yhdistyviltä osin yhdellä liittimellä auton johtosarjaan, eli jos joskus tulevaisuudessa tulee tarve moottorinohjauksen muuttamisesta toisenmalliseen, homma ei aiheuta suurtakaan päänvaivaa”, Mikko jatkaa. Keulapalan entisöinti jäi yhtenä isona työvaiheena mieleen, puhallettavia ja maalattivia osia oli yllättävän paljon ja varsinaisten maskiosien puhdistaminen ja maalaaminen kaksivärisiksi otti aikansa sekin.” Melkoinen jumppa oli sähkötöidenkin parissa, alkuperäisestä johtosarjasta kun ei juuri hyötyä nykyisen tekniikan kanssa ollut. Lisäksi sen piti myös kääntyä ja pysähtyä, ja olla jossain määrin jopa ratakelpoinen, jos vaikka kävisi joskus ajamassa street-luokan driftingkisaakin”, Mikko selittää. ”Maalattua nuokin kyllä likimain kaikki tuli autoa kasatessa. Lisäksi ampeerimittarillinen tyyli ei omasta mielestä ole järin turvallinen ja sulakepuoli oli aika puutteellinen, joten tälle suoritettiin isomman puoleinen modernisointi. Ajatukseni oli rakentaa Charger, jolla uskaltaa lähteä käymään vähän pidemmälläkin, ja jolla viitsii pidempää matkaa myös ajaa. ”Kysyin South West Tradelta, josko heidän kauttaan saisi tilattua Jenkeistä 5,7-litraisen moottorin. 26 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Punainen lanka kuitenkin oli, että koriin ei mene takaisin kiinni ainoatakaan vanhaa osa, mitä ei ole maalattu, uudelleen pinnoitettu tai muuten ehostettu. ”Muutenkin tein autoa sellaisella ajatuksella, että teen sen loppuiäkseni. Myyjä vastasi, että ei se oikein onnistu, mutta tulepa käymään tuolla takapihalla, kun siellä on yksi Jeeppi, jossa on joku Hemi”, Mikko muistelee. ”Tekniset toteutukset on monelta osin mietitty sen mukaan, että voimaa voi lisätä tarpeen vaatiessa. Tämän Chargerin sähköt olivat ensimmäiset, mitkä tein uusiksi tässä mittakaavassa. Tuo Tatech mahdollistaa ahtamisen huomattavasti helpommin kuin Moparin oma moottorinohjaus, kytkin on reilusti ylimitoitettu samasta syystä ja niin edelleen. Nyt konehuoneen puolella on iso sulakerasia, on omat sulakkeet likimain kaikille laitteille, eikä virtalukon kautta kierrä enää juurikaan muuta virtaa kuin muutamat jokusia ampeereja haukkaavat toiminnot ja ison 200 ampeerin ACC-releen herätevirta. Kyllähän se väkisin vetää jo vähän suupieltä virneeseen, kun kymmenkunta vuotta työn alla ollut ja aina vaan pitkittynyt projekti on vihdoin ajokunnossa. Kun vielä hinta oli vielä hyvinkin edullinen, löi Mikko saman tien kättä päälle. Mielellään ei käytetä kriittisissä paikoissa komponentteja, joihin ei saa huolto-osia 10 vuoden päästä, ja tästä syystä esimerkiksi jarruissa päädyin käyttämään muiden merkkien ja mallien OEMosia tarvikevauhtiosien sijaan.” Hurjapäiden henkeä. Niin olikin, kolaroidussa Grand Cherokeessa oli Hemi, ja vieläpä juuri se himoittu 6,1-litrainen ja 425-nykyhevosvoimainen versio. Alkuperäinen johtosarja oli koskematon, mutta konehuoneen puolelta huonossa kunnossa. Modernisoidusta ajettavuudesta ja toisaalta myös Hurjapää-kipinästä viestivät myös Modernisoidusta ajettavuudesta ja toisaalta myös Hurjapää-kipinästä viestivät myös 18-tuumaiset vanteet, jotka ovat japanilaiset Workit. Overhaulineita tuli myös katsottua jossain vaiheessa muutama jakso liikaa. ”Tein osa-alue kerrallaan aina jonkun osakokonaisuuden valmiiksi asti, purkamatta ihan kaikkea kerralla pieniksi nippeleiksi. 6,1-litraiset SRT8 Hemi -koneet olivat vain melkoisen hinnakkaita uutena, eikä käytettyjä ollut tiedossa, joten Mikko ehti jo hyväksyä ajatuksen tavallisesta 5,7-litraisesta kolmannen sukupolven Hemistä, kunnes kävi se uskomaton tuuri, josta monesti kuulee puhuttavan, mutta joka harvoin sattuu projekteissa omalle kohdalle. Sen jatkoksi löytyi virolaiselta driftingkaverilta synkrovikainen 6-pykäläinen Tremec T56 -manuaali, jonka Mikko kunnosti itse, niiden kanssa kun on kisakuvioissa touhunnut enemmänkin, ja tehnyt niitä useita myös muille harrastajille. Pulttitavaran sinkityksestä kylläkin luistin, etten sotke kiinnitystarvikkeiden paikkoja” hän myöntää. Ohjaukseen Mikko hankki Borgesonin konversiosimpukan, joka on vieläpä 10 kiloa alkuperäistä kevyempi ja nopea, vain 2,5 kierrosta laidasta laitaan. Niinpä alustaankin tuli jäykemmät jouset, Konin säädettävät iskarit ja uretaanipuslat sekä Adcon vakaajat niin eteen kuin taaksekin
Panhardtangon kiinnike lisätty koriin, äärivalot poistettu. Voimansiirto: Quicktime SFI -kytkinkoppa, Tremec T56 6-vaihteinen manuaali (Camaro LS1 ’00) Stage 2 kitillä, Billet keysit synkronoinnissa, pronssiset siirtäjien liukupalat, hiiikuituiset synkkien blocking ringsit. Chargerin oma 1” pääsylinteri, Dantespartsilta tulleet rosteriset käsijarruvaijerit. Tatech T38 -moottorinohjaus, Bosch 044 -polttoainepumppu tankin ulkoisena, 3/8” rosteribensalinjat, Corvette C5:n regulaattori/ suodatinkombo, isompi syyläri. ”Se toinenkin tuli läpikäytyä, mutta vähän miedommalla tarkkuusasteella, ja valmistui mattamustan sijaan kiiltävänoranssina. Sisusta: BMW E46 M3 etupenkit orggistyyliin verhoiluna, Legendary Auto Interiorsin uusi takapenkin verhoilu ja ovipahvit. Siihen pääsyy oli, että alkoi tehdä mieli GM:ää aihioksi ahdetulle LStekniikalle.” 27 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Kiitos: Heinimaan automaalaamo/ Harri ja Henry Heinimaa, apukädet projektissa Timo Viitala, Tapio Ketonen, Vesa Ritala, Teemu Koivuniemi, Pasi Nieminen, Jussi Virtanen. Korin maalaus ja pintapuoliset peltityöt, korin osien passailut ja oikean muotoisiksi muotoilut Heinimaan automaalaamo Kauvatsa. Siinä oli sellainen viisi viikkoa, jolloin tämän parissa tuli painettua 100 tuntia viikossa hommia, ja driftingtiimin kaveritkin aktivoituivat jeesailemaan tallille projektin loppuvaiheessa.” Lukija saattaa ynnäillä, että nyt Mikolla on viimein ajossa kaksi Chargeriaan – vaan ei ole. Chargeri kaipaa mielestäni täytettä pyöränkoteloihin, eikä noiden nykyisten 360 millin etujarrujen kanssa alle 18” vanteita voi käyttää, edes kaikki sen kokoiset eivät mahdu paikalleen”, Mikko valottaa. Jarrut: Edessä Chrysler 300C SRT8:n 360 mm jäähdytetyt levyt ja 4-mäntäiset Brembo-satulat, Takana 300C:n 320 mm levyt ja VW Transporter T5 2.5TDI:n takasatulat. Se ehti olla ajossa pari kesää, kun tuli ajatus, etten ehkä tarvitse kahta samanlaista Chargeria, kun tämän valmistuminen läheni. Moottorinohjauksen kanssa auttaminen Samuli Saarimaa ja Tatu Tikanmäki. Maaliskuussa aloin painaa projektia tosissaan nippuun ja kuun lopussa tuli joku usko omaan tekemiseen, joten ilmoitin laitteen Hot Rod & Rock show’hun. Toihan on hiukan ylikoko rengastus ja hienoisella etukeno-stancella. Hallitilaa kyllä on, mutta niissä touhuan koko ajan kaikkea muuta, eli myyntiautoja ja asiakastöitä. Vanteet: Work VS-KF 3-osaiset, 8,5x18” edessä ja 9,5x18” takana. Mopar 8 3/4” perä 3.7:1 välityksellä, Auburnin kitkalukko. Faktat Dodge Charger 500 ’70 • Omistaja: Mikko Viitala, 37 • Paikka: Kiikoinen. Moottori: Mopar Gen3 6.1 Hemi V8 (Jeep Grand Cherokee SRT8, avaamaton vakio), Milodon Hemi swap -öljypohja. Tämä jo maalattu projekti taas oli pinnoiltaan sen verran arka, etten voinut pitää sitä samassa tilassa, jossa tehdään metallitöitä tai maalauksia, jolloin jäi jäljelle fiksauspuolen nurkka kotona. Kardaani by Laitilan Säle, Strangen päillä. Tänä keväänä sitten tuli joku ahaa-elämys, että pitäisköhän tällä päästä ajamaankin joskus. Konin säädettävät iskarit edessä ja takana, Adcon etuja takavakaajat. 18-tuumaiset vanteet, jotka ovat japanilaiset koottavat Workit, eivät painavat bling-bling-kromivanteet. Kori: Saumat vahvistehitsattu, subframe connectorit (DIY, muotoiltu pohjan mukaan ja hitsattu pohjaan kiinni, ei siis tuotu lattiasta läpi), kardaanitunneli muokattu T56-askille riittäväksi. ”Tämän projektin etenemistä kiusasi käsistä karanneen budjetin lisäksi hiukan myös rakentelupaikan puute. Borgesonin konversiosimpukka, TAA:n pitkät ohjausvarret, ohjaus nopea 2,5 kierrosta tapista tappiin. Tekninen tuki Teemu Rekikoski. Siinä ei ole nosturitilaa, joten välillä oli kuskattava auto varsinaiselle verstaalle nosturille ja laitettava päivätyöt sivuun jokuseksi päiväksi tai viikoksi. Ja vaimo Kirsi Viitalalle jaksamisesta etenkin tämän kevään hektisenä rakenteluaikana. Sisältä vuorattu Dynamatilla. RAM Clutchin 9,5” tuplalevyinen paketti alumiinivauhtipyörällä, Ladan kytkintyösylinteri. Alusta: Energy Suspensionin PU-puslat ympäriinsä, edessä Hemin 0,96” vääntösauvat, takana uudet Mopar Performancen HD -lehtijouset (40 mm madalluspalikat). Kattoverhous ja lattiamatto Dantespartsilta, mittaristossa Autometeriä omavalmisteena. ”Ne minä hankin vuonna 2007 alun perin R33 GTS-T 4d Skylineen, ja ne kävivät nyt ennen Chargeriin laittamista RimFixillä kiillotettavana. Renkaat: Kumho Ecsta 235/45 ja 275/45 R18. Oranssi vaihtui avo-Pontiaciin. Reilusti muokatut Doug’s Headersin 1 ¾” longtube -pakosarjat, Marteliuksen 2,5” rosterinen tuplaputkisto
Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Mikko Viitala Mikon kymmenvuotisessa projektissa tähän isolohkoautoon yhdistyivät kahden Chargerin parhaat osat, mutta paljon autoon tuli ihan uuttakin. Sisäpuolen peltipinnat Mikko maalasi itse teollisuusepoksilla. Kaikkiaan se olikin varsin hyvässä kunnossa. 6,1-litrainen kolmannen sukupolven SRT-Hemi löytyi kolaroidusta Jeep Grand Cherokeesta, 6-vaihteinen T-56-manuaali taas on kotoisin ’99 Camarosta. Kori puhdistettiin korkeapainevesipesulla vanhoista maaleista ja kiteistä. 1. Työtunteja kertyikin useita satoja, kun kaikki luukkujen saumat soviteltiin yhteen uusien saksalaisautojen tapaan. Mikko hankki niiden väliin Quicktimen kytkinkopan. 4. Paljon siinä oli ihan perinteistä itse tekemistäkin. 6. 2. Verrattain vähäisten ruostevaurioiden korjailun yhteydessä korin saumat vahvistehitsailtiin kilpa-autojen tyyliin. 5. Kardaanitunnelin etupää jouduttiin tekemään kokonaan uusiksi vaihteiston mahduttamiseksi paikalleen. 3. Tarinan takana 1 2 3 4 5 Kahden parhaista osista 6 28 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Korin maalauksesta ja lopullisista pohjatöistä vastuun sai Heinimaan automaalaamo, joka saikin aikaan upean pianomustan pinnan
Kytkintyösylinteri lainattiin Ladasta. 18. Ajokunnossa se ei anturointiongelmien vuoksi vielä siinä vaiheessa ollut. Sisustan kasaamisessa helpotti paljon uuden sisäruuvisarjan tilaaminen, ruuvit kun toimitetaan valmiiksi käyttökohteen mukaan numeroiduissa pusseissa. Myös takapenkki kunnostettiin runkoa myöten. Niin vain 2017 keväällä 10-vuotinen projekti saatiin siihen vaiheeseen, että Charger ehti näytille Tampereen Hot Rod & Rock Show’hun. Mittariston kehyksen Mikko teki itse ja päällysti hiilikuituteipillä. 14. 12. 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 7. 9. Tämän vuoden keväällä päästiin viimein siihen vaiheeseen, että oli pikku näpertelyjen vuoro. Nykyiset etupenkithän ovat kotoisin BMW M3:sta. 29 AMERIKAN RAUTA 8/2017. 11. Moottorinkannakkeet Mikko teki itse valmiita tukityynyjä hyödyntäen. Doug’s Headersin pakosarjojen piti sopia suoraan paikalleen, vaan eihän se lopulta niin mennytkään, vaan muotoilua tarvittiin aika paljon. Ohjaamo äänieristettiin kattoa myöten Dynamatilla. 16. Kytkimeksi tuli RAM Clutchin 9,5” tuplalevyinen alumiinivauhtipyörällä. 15. Verhoilut uusittiin ihan kauttaaltaan. Hemi-koneen omasta johtosarjasta rakenneltiin Tatechin moottorinohjausyksikölle erillinen johtosarja, joka yhdistyy yhdellä ainoalla liittimellä auton omaan johtosarjaan. 10. Sport Comp -sarja sopi Mikon silmään. 8. Näin moottorinohjauksen vaihtaminen tarvittaessa toisenlaiseen käy tulevaisuudessa helpommin. Tässä on käynnissä uusien lattiamattojen asennus. Jarruiksi tulivat eteen SRT-8-mallin 300C:n Brembot, taakse tavallisen 300C:n levyt. 13. 17. Vanhojen ruuvien oikeiden paikkojen löytäminen on jo työ sinänsä, ja vielä työläämpää on metsästää yksitellen jokaista erikokoista ruuvia. Mittarit tulivat kaikki Auto Meteriltä
Edellinen omistaja oli ryhtynyt rakentamaan autoa surffiteemaan ja Jari päätti pitäytyä samoilla linjoilla jalostaessaan autoa pitemmälle. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen FORD GALAXIE COUNTRY SEDAN ’64. Pieksämäellä asuva Jari Räsänen hankki kesällä 2015 farmarin, jonka silmiinpistävin piirre ovat sen korinväriset puukyljet. Surffifarmari 30 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Surffifarmari 31 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Ford Galaxie Country Sedan ’64 Sisustan nykyasun on tikkaillut auton edellinen omistaja vuonna 2010. Välissä ehti kulua jokunen vuosi ilman minkäänlaisia harrastepelejä, kunnes vuonna 2006 kaverini tarjosi minulle ostettavaksi itselleen ylimääräistä ´81 Buick Electra -farkkua, lankkupenkillä tietenkin. Äimisteltyään auton kuvia aikansa hän päätti ottaa myyjään yhteyttä, vaikka tämä halusikin autostaan ensisijaisesti rahaa. Viimeisimmät kolme harrastepeliä ovat olleet ’60-lukuisia FoMoCon tuotteita. Sitä Kuplaa tuli rassattua ja fiksailtua ajojen ohessa, jotta se saatiin pidettyä liikenteessä. Niiden lisäksi joukkoon mahtui myös muutama Kupla ja Dartti, joiden myötä kotimaisen autoharrastamisen portaat tulivatkin kuljettua melko kattavasti. Pinstraippaukset ovat TiNin käsialaa. Ennen jutussamme esiteltävää Country Sedania Jarilla oli ´62 Mercury Monterey, jota puolestaan edelsi ’66 Galaxie. Juhannuksena 2015 mies sitten istuskeli mökillä kiikussa ja selaili puhelimellaan Nettiautoa, kun vastaan tuli farmari-Galaxien myynti-ilmoitus. Vaihto ei kuitenkaan ollut täysin poissuljettu vaihtoehto, joten Jari tarjosi vaihdossa Mercuryaan. Jotain puuttuu. Rakensin sitä ihan sillä ajatuksella, että se jää taloon pysyvästi. Siihen tehtiin muun muassa uusi FE390-moottori ja sen C6-laatikko remontoitiin. Aiempien omistajien kittikorjaukset korvattiin metallisilla vastaavilla ja puuttuvia pisteosia etsittiin eBaysta sun muista myyntikanavista rapakon takaa. Perinteinen kolmipuolaratti on saanut uuden ilmeen juuttinarun avulla. Lopulta auto alkoi olla niin valmis, kuin tuollainen käytössä oleva harrasteauto voi koskaan olla, mutta jokin siinä ei kuitenkaan tuntunut omalta”, Jari pohtii. ”Tätä autoa ennen minulla oli harrasteautona jo edellä mainittu ’62 Mercury Monterey kaksiovisena hardtopina. Sieltä se laskeutui Jarille kesällä 2015. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2017. ”S ain ajokortin vuonna 1997 ja ajelin pari ensimmäistä kesää silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni, isosiskon Kuplalla. Kuinka ollakaan, myyjä innostui, ja vaihtokaupat lyötiin lukkoon heinäkuun lopulla. Country Sedan tuotiin Suomeen Jenkeistä vuonna 2010, ja se kiersi ensin etelässä muutamilla eri omistajilla ennen päätymistään pohjoiseen, Haukiputaalle. Käyttövarmuus ja helppous tulevat itselleni ykkösenä. Siitä tämä jenkkeihin ja muihin harrastepeleihin hurahtaminen sai alkunsa”, USA Car Club Pieksämäki ry:n puheenjohtajana nykyään toimiva Jari aloittaa. ”Olisihan ne tehty jo aiemminkin, mutta Foortista halvaantui startti matkalla Haukiputaalta Pieksämäelle, kun auton myyjä lähti sitä Rajummat viritykset ja muokkaukset jätän suosiolla muiden iloksi. Electraa seurasi puolenkymmentä Geeämmän farkkua ja sedania, niin kanttikylkisinä kuin pullakorisinakin
Sisusta autoon on tehty vuonna 2010, jolloin silloinen omistaja tikkasi sen itse. ensimmäisen kerran Pieksämäelle tuomaan. Alustaa on madallettu hieman vaihtamalla jouset. ”Itse olen jatkojalostanut teemaa kattotelineellä, muutamalla surffilaudalla sekä muilla aiheeseen sopivilla lisämausteilla.” Kontti kuntoon. Moottorina Country Sedanissa on vakio FE352 ja laatikkona Cruise-O-Matic. Sitten kerhomme sihteeri ja Big Wheels -tapahtuman isä Heikki Skyttä kysäisi minulta, joutaisiko Galaxie esille Big Wheelsin osastolle Hot Rod & Rock Show’hun Tampereelle huhtikuun lopussa. Nykyään alla ovat 15-tuumaiset alkuperäiset peltivanteet kromirinkuloilla ja pari vuotta uudemman Galaxien pillerikapseleilla. Ne on tehnyt hyvinkääläinen Mainossulka Oy vuonna 2010 silloisen omistajan visioiden mukaisesti. Erilaisia renkaiden ja vanteiden yhdistelmiä auton alla on pyöritelty puolenkymmentä. Tämän yhdistelmän Jari on todennut parhaiten omaan silmäänsä istuvaksi. Kaikki kontin Kattoteline on maalattu samaan sävyyn kylkipaneeleiden kellertävän beigen sävyisten reunojen kanssa. Siinä kesän mittaan oivalsin pikkuhiljaa myös sen, mikä siitä Mercurystä puuttui. Käyttövarmuus ja helppous tulevat itselleni ykkösenä”, Jari perustelee. ”Peräkontti oli kauhtuneessa orkkiskuosissa vielä kevättalvella 2017. No joutihan se, tosin sitä ennen piti laittaa kontti edustavampaan kuntoon.” Kontin sisäpinnat ja luukkujen reunat olivat edelleen auton sinisessä alkuperäisvärissä, mikä ei käynyt päinsä. Myös omalaatuiset korinväriset puukylkiteippaukset olivat autossa jo valmiina. Auton tyylisuunnaksi oli otettu surffiteema, jota esiintyi muun muassa TiNin toteuttamissa straippauksissa. ”Rajummat viritykset ja muokkaukset jätän suosiolla muiden iloksi. Se ei vaan ollut farkku! Omista harrastepeleistäni puolet olivat olleet farkkuja, ja kun niistä useimmilla oli tullut ajettua kaikki päivittäiset ajot huhtikuulta syyskuulle, niin oli ruvennut arvostamaan kyseisen korimallin monikäyttöisyyttä ja tilaa.” Farmari oli Jarille tullessaan kuluneessa käyttökunnossa, mutta esimerkiksi korin kolhuja ja ruosteita oli jo paikkailtu kuntoon. Katolla kulkee luonnollisesti pari kappaletta surffilautoja, joiden lisäksi mukaan mahtuu vielä paljon muutakin. 33 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Samalla vaihdettiin uusi lattiamatto ja hankittiin kojelaudan päälle uusi tummansininen kuori. Tehtaan linjastolta auto oli lähtenyt Guardsman Blue -sävyisenä metallinhohtosinisenä, mutta se oli saanut uuden maalipinnan vielä Jenkeissä ollessaan. Vuoden ´64 Fordin värikartasta löytyvä Pagoda Green -sävy käykin loistavasti surffiteeman pohjaksi
Soittovehkeet piilotettiin kontin verhoilujen alle, ja kun kaiuttimia ei saanut piilotettua, päätettiin niitä korostaa maalaamalla ritilät korinvärisiksi. Alusta: Matalammat jouset. Elokuussa tiet sitten erosivat. Kontti siistittiin ja rakennettiin uusiksi tämän vuoden Hot Rod & Rock Show’hun, jossa auto oli edustustehtävissä Big Wheelsin osastolla. Lisäksi metsästettiin ja kiinniteltiin puuttuvia listoja ynnä muita pikkujuttuja. Soittovehkeet piilotettiin kontin verhoilujen alle, ja kun kaiuttimia ei saanut piilotettua, päätettiin niitä korostaa maalamalla ritilät niin ikään korinvärisiksi. Korimuutokset: Korinväriset puukylkiteippaukset. Sisusta: Uusittu alkuperisenkaltaisesti. Kiitos: Kaikille niin tämän kuin muidenkin harrastepelien kanssa touhuissa mukana olleille, mm. Esimerkiksi ovien ja helmojen ruosteet korjattiin ja auto maalattiin teippien alapuolelta uusiksi. Moottori: FE352. Hyvinhän meillä siellä Tampereella menikin, sillä USA Car Clubin ja Big Wheelsin yhteisosasto voitti kerhojen ykköspystin rantateemaisella somistuksella”, Jari kehuu onnistunutta yhteishanketta. Renkaat: Edessä 215/70 R15, takana 225/70 R15. Oishan tää touhu yksin niin hiton paljon hankalampaa ja tylsempää. Vanteet: 15” peltivanteet kromirinkuloilla ja pillerikapseleilla. ”Ja kyllähän autoon tehtiin paljon kaikkea muutakin sipistelyä ennen Tampereelle vientiä. Kyseinen ’71 Ford Torino GT onkin seitsemän vuoden sisään jo neljäs peräkkäinen Ford Motor Companyn valmistama laite meillä, eli kaiketi tässä voi pikkuhiljaa alkaa mieltää itseään Ford Freakiksi”, Jari päättää. Faktat Ford Galaxie Country Sedan ’64 • Omistaja: Matti Patronen • Paikka: Orivesi. 34 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Ford Galaxie Country Sedan ’64 metallipinnat maalattiin auton ulkovärillä ja samalla uusittiin verhoilut. Kesän päätteeksi mies laittoi hetken mielihäiriössä Galaxien Nettiautoon myyntiin, ja vietti siitä hetkestä seuraavat kaksi tuntia puhelimessa kuuden eri ostajaehdokkaan kanssa. Voimansiirto: Cruise-O-Matic-automaattivaihteisto, 8” perä. Toisin kävi. Jarrut: Rumpujarrut. Kuhmoset, Skytät, Peppa, Artsi, Ontronen, Jape, Tomppa, Tero, Timppa, Sami, JP, Aksu, UCC:n talliväki ja Ford Freak Club of Finlandin jäsenet. ”Olin ajatellut kolmisen vuotta, että tällaista olen aina halunnut, ja kun olin sellaisen saanut, niin en sitä koskaan myy. Luopuminen mahdollisti kuitenkin uuden haaveen toteuttamisen, kun toinen ”joskus kun tuollaisen vielä omistaisin”automalli löysi uuden kotinsa meiltä
www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Tervetuloa tutustumaan! WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Kestotilaus 66,90 8 numeroa Rakkaudesta Rautaan. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Meidät ja amerikkalaisten autojen osat ja palvelut löydät nyt uudesta osoitteestamme Riihimäellä: PAJAKATU 2 A 1. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
Hudson Hauler 36 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Näin on kuitenkin Helsingin Jätkäsaaressa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen • Malli: TurrrboCherry HUDSON PICK-UP ’46. Se, että kyseinen ajokki on Hudson Motor Car Companyn tuote ja vieläpä avolavamallisena, on suorastaan ennenkuulumatonta. Nykypäivänä ei ole kovinkaan tavallista, että yrityksen kuljetuskalustona toimii 40-lukuinen ajokki. 37 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Lisäksi miehellä on käsittämätön määrä varaosia, niin uusia kuin käytettyjäkin”, Tomppa kuvailee. Sama pätee mielestäni musiikkiin, kuvataiteisiin ja arkkitehtuuriin. Se, miksi kaupan kuljetusautona toimii 70-vuotias autovanhus, kuvastaa miehen yleistä tavaraideologiaa. Jutussamme esiintyvän Hudsonin Tomppa osti kuutisen vuotta sitten Kalifornian Fontanasta. ”Sarjassa mennään muutenkin tavarat edellä, ei niinkään ihmiset. Tompan ensimmäinen oma Hudson oli alkuperäinen Suomi-auto vuosimallia ’46. Nyt kun olemme tehneet yhden tuotantokauden, eli kymmenen jaksoa, niin tuntuu, että olemme päässeet raapaisemaan kotimaisen vintage-harrastuksen eri genrejä vasta hyvin kevyesti ja ihan pinnasta”, Tomppa kuvailee uutuustuotantoa. Siinä piilee syy siihen, miksi vanhan tavaran keräily tuntuu olevan nosteessa ja myös siihen, miksi tällaiselle ohjelmalle on tilausta”, Tomppa perustelee. ”Me haluamme pyrkiä siihen, että vanhat tavarat kuljetetaan harrastekalustolla, eikä vaikkapa uudella Hiacella, koska se ei ole näiden tavaroiden arvoista. Ruutuihin ilmestyy näet pian viime kesänä kuvattu Vintage-valtakuntaniminen viihteellinen lifestyle-ohjelma, joka valottaa suomalaisten keräilijöiden sielunmaisemaa äärilaidasta toiseen. Ennen vanhaan kodin perusesineetkin oli suunniteltu visuaalisesti mielenkiintoisen näköisiksi, mutta nykyään mennään pelkkä käytännöllisyys edellä. Itse hän on harrastanut Hudsoneita 80-luvulta lähtien, ja siitä saakka myös asioinut Jasonin kanssa. Sadepäivien varalle, kun tavaran kuljettaminen avoimella lavalla ei ole mielekästä, meillä on suunnitteilla 1940-70-lukuisen Cadillac Hearsen valjastaminen firman pakettiautoksi, kunhan vain kohdalle osuisi riittävän hyväkuntoinen yksilö.” Puhuttelevan omituista. ”Tunnen sieltä paikallisen kaverin, Jasonin, jolla on Amerikan ainoa edelleen toiminnassa oleva Hudson-korjaamo. Se kuvaa todellista elämää olematta kuitenkaan tositeeveetä. Alkuperäisen sohvapenkin runko puhdistettiin, minkä jälkeen se topattiin ja verhoiltiin uudelleen ruosteeseen vivahtavalla ruskealla sävyllä. 38 AMERIKAN RAUTA 8/2017. P aitsi, että Kekäläisen Tompan Hudson toimii aktiivisesti Weird Antiques -putiikin työjuhtana, on se kohta myös teeveetähti. Hän pitää sitä jo toisessa polvessa ja hänen tontiltaan löytyy tälläkin hetkellä noin 80 eri kunnossa olevaa Hudsonia; osa raatoja, osa entisöityjä ja loput siltä väliltä. Hudsonilla on siinä varsin merkittävä rooli, ja Tomppa kertookin jääneensä yhdessä kauppiaskollegansa Mike Kaireniuksen kanssa lähinnä sivurooliin sympaattisen ajokin varastaessa ihmisten sydämet. Kyseessä ei ole kopio ulkomaalaisesta sarjasta, vaan aivan omanlaisensa tuotos, jota on hyvin vaikea lokeroida. ”Tämän päivän tavarat ja design ovat totaalisen tylsiä. Hudson Pick-Up ’46 Aavistuksen lentokonemaisessa ohjaamossa on vahva art decotunnelma
Me haluamme pyrkiä siihen, että vanhat tavarat kuljetetaan harrastekalustolla eikä vaikkapa uudella Hiacella, koska se ei ole näiden tavaroiden arvoista. 39 AMERIKAN RAUTA 8/2017
”En pidä itseäni minään Hudson-fanaatikkona, mutta jotenkin ne ovat aina puhutelleet minua. Sisusta: Uudelleenverhoiltu alkuperäisillä kaavoilla. ”Ajoin sillä sen valmistuttua vain pari kuukautta ja totesin, että se oli liian traktorimainen minulle. Korin maalasi uudelleen Mike. Se tuntui auttamattomasti liian vanhalta tekniikalta nykykäyttöön. Voimansiirto: TH350-automaatti. Kahvia ja toffeeta. Valitsin neutraalin yhdistelmän, joka ei ole hot rod -tyyppinen, muttei myöskään liian mobilistimainen. Alusta: Vakio. Kiitos: Ike Kekäläinen, Mike Kairenius ja Mika Turunen. Haapsaluun mennessämme meillä oli mukana viikonlopun matkatavaroiden lisäksi kaksi fillaria, ja poimimme matkalta kyytiin vielä yhden frendin chopperiHarrikkansa kanssa, kun siltä oli kyykännyt kone hiukan Tallinnan ulkopuolelle.” Fiiliksessä 40-lukulainen päihittää nykyautot mennen tullen. Auto on hyvässä kunnossa ja tarkoitus ottaa ensi kesänä ajoon kuuden vuoden levolta, jolle se jäi olosuhteiden pakosta, kun aika ei riittänyt kaikkiin projekteihin. Lisäksi auto on sen verran matala, että sen kyytiin on helppo lastata tavaraa. En ole oikein koskaan tykännyt mennä harrasteautoilussa valtavirtaa, vaan diggaillut enemmän omituisuuksia, joita muut eivät tykkää harrastaa. Sisusta jouduttiin tekemään kokonaan uusiksi, sillä alkuperäisestä penkistä painoi vieteri ahteriin. 50-luvulla Hudson jäi vähän muiden autovalmistajien jalkoihin, mutta siihen saakka ne olivat monissa asioissa edelläkävijöitä”, Tomppa taustoittaa. Värit ruiskutti pintaan kauppiaskollega Mike ja väreiksi valittiin makean neutraali yhdistelmä, joka voisi hyvin olla alkuperäinen. Seuraavaksi auto on tarkoitus museoleimata. Kabiinissa istuessa pitkä keula ja tuulilasin raju kulma aikaansaavat fiiliksen, että on lentokoneen puikoissa”, Tomppa päättää fiilistellen. Rungot putsattiin ja käytettiin uudelleen, minkä jälkeen penkki verhoiltiin alkuperäiskaavojen mukaisesti uudelleen. Siinähän on edessä kierrejouset ja kaikki. Hudson Pick-Up ’46 Neliovinen henkilömalli ei ole hänellä enää, mutta elää ja voi hyvin chopattuna Iisalmen seudulla. Moottori: 350 cid V8. Paikallaan ollut kuutostekniikka oli ajokuntoinen, mutta siinä ilmeni laakerivikaa. Faktat Hudson Pick-Up ’46 • Omistaja: Tomppa Kekäläinen • Paikka: Sipoo. En ole oikein koskaan tykännyt mennä harrasteautoilussa valtavirtaa, vaan diggaillut enemmän omituisuuksia, joita muut eivät tykkää harrastaa. Toisaalta mä näen siinä myös yhtymäkohtia DC3:een. ”Siinä kohtaa joustin periaatteistani ja päätin laittaa autoon tutun ja turvallisen Chevyn 350+350-tekniikan. Minä kun en halua päivittää autoja alustoiltaan modernimmiksi, mutta ajan niillä kuitenkin verrattain paljon. Kun sitä ryhdyttiin kunnostamaan, kävi ilmi, ettei kone ollutkaan alkuperäinen, vaan peräisin ’52 Hornetista. Niinpä siitä tuli tuollainen kahvinruskean ja toffeekarkin yhdistelmä”, Tomppa kuvailee. Ikänsä Kalifornian auringon alla majaillut auto ei tarvinnut ensimmäistäkään ruostepaikkaa. Renkaat: Leveät valkosivurenkaat. Intoa oli silloin todellakin enemmän kuin taitoa ja se näkyi lopputuloksessa, mutta auto oli oman aikakautensa tuotos.” Vuonna 1988 hän hankki Kaliforniasta kaksiovisen ’50 Pacemakerin, joka on hänellä vielä tälläkin hetkellä. ”Mä olen aina tykännyt 30-lukulaisesta art deco -tyylisuunnasta, ja vaikka tuo auto on vähän tuoreempi, niin mä löydän sen muotoilusta monia yhtäläisyyksiä. Kuljetuskapasiteetissa auto pärjää tämänkin päivän pick-upeille, sillä lava on yllättävän kookas. Sävyt eivät ole alkuperäisvärejä, mutta voisivat hyvin olla. Korimuutokset: Toffeenruskealla ja kahvinruskealla toteutettu kaksivärimaalaus. En voisi kuvitella itseäni ’32 Fordin tai Classic Chevyn ratin taakse, vaikka ne hienoja autoja ovatkin”, Tomppa avaa ideologiaansa. Jarrut: Vakiot. 40-lukulainen on alustaltaan jo huomattavasti kehittyneempi, erityisesti Hudsonin tapauksessa. 40-lukulaisen pick-upin hankkiminen oli ollut Tompan suunnitelmissa jo kauan ennen jutun Hudsonin hankintaa. Kun kone ei kerran ollut alkuperäinen, niin en nähnyt sen kunnostamisessa enää ideaa”. Vanteet: Alkuperäiset peltivanteet pillerikapseleilla ja trimmirenkailla. ”Auto, jossa on noin erinevät lokasuojat, suorastaan huusi kaksivärimaalausta, joten sellainen siihen ruiskutettiin. Ostohetkellä Hudson oli varsin hyvässä kunnossa. 40 AMERIKAN RAUTA 8/2017. ”Se oli läpeensä mätä aihio, jonka virkkasin kasaan nuorena kundina huonolla tietotaidolla. ”Sillä on kuljetettu asiakkaille muun muassa jukebokseja ja skoottereita. Vahvasti korista erinevillä lokasuojilla varustettu auto suorastaan huusi Tompan mielestä kaksivärimaalausta. Sitä edelsi kokeilu ’36-mallisella Fordilla
”Yhdistävä tekijä on se, että kaikilla on lähtenyt homma vähän lapasesta. Niin ne hienot kokoelmat syntyvät”, Tomppa kiteyttää. Meiltä löytyy huikeita ja yllättäviäkin kokoelmia – vastaavia, joita näkee esimerkiksi suositussa amerikkalaisessa American Pickers -ohjelmassa. Keräilystä on tullut jossain määrin valtavirtaa ja vanhaa tavaraa hankitaan yhä enemmän. 41 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Erikoisempaa päätä edustavat vaikkapa vanhojen sairaalainstrumenttien tai täytettyjen eläinten ja luurankojen keräily. Perinteisempää päätä edustavat esimerkiksi vanhojen soitinten harrastajat sekä autokeräilijät, jotka haalivat oheisrekvisiittaa, kuten vanhoja bensaasemien mainoskylttejä tai öljypurkkeja. Kovatasoista keräilyä Weird Antiquesin kauppiaiden mukaan suomalainen keräily elää ja voi hyvin jopa kansainvälisellä mittapuulla
Princess Cadillac 42 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Princess Cadillac 43 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CADILLAC 4D SEDAN DEVILLE ’59. Miehen Cadillac onkin varustettu tuoreemmalla tekniikalla, muttei suinkaan oletetulla saman konsernin LS:llä, vaan ennakkoluulottomasti AMG-Mersun V8:lla. Helsinkiläinen Pasi Hämäläinen tykkää ajaa valtaosan niin arkikuin työajoistaankin harrastekalustolla. Kun kilometrejä kertyy paljon, ei yli 60 vuotiaan auton alkuperäistekniikka tahdo pysyä vauhdissa mukana
Halusin viisysin ja neliovinen sopi hyvin, kun mulla on aina porukkaa ympärillä. Hän kyllästyi totaalisesti siinä vaiheessa, kun alkuperäisen 390-kuutiotuumaisen koneen alakerta oli remontoitu kolmeen kertaan ja lisäksi koko kone oli tehty kertaalleen uusiksi. Sisustan valkoista ja hopeaa yhdistelevän tuck’n’roll-tyyppisen verhoilun toteutti Verhoomo Priman Lasse Vänttinen. ”Asuin silloin maaseudulla ja mulla oli aika huoleton ajotyyli. Lupasin siis maksaa heille sen toisenkin viikon. Paikalle saapuivat sekä poliisit että ambulanssi, mutta miehellä tuntui olevan kaikki ok. Sen oli joku suomalainen tuonut Jenkeistä ja maalannut sävyllä, joka näytti mun silmään lähinnä Ladan siniseltä. He nauroivat minulle vastaten, ettei moinen ollut tarpeen, mutta raha kelpasi kuitenkin molemmilta viikoilta. Kysyin tyttäreltäni, millaisen hän haluaisi autosta, ja vastaus kuului, että kimaltelevan prinsessa-Cadillacin. Prinsessa-auto. Hänen suurin murheensa oli se, että hän myöhästyisi pian Cadillac 4D Sedan DeVille ’59 44 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Saksalainen sydän. Cadillacin Pasi osti kaveriltaan, jolla se oli seissyt tallissa pari vuotta. En tajunnut sitä silloin nuorena miehenä, mutta jälkeenpäin oivalsin, että öljypohjassa olisi pitänyt olla loiskelevyt hillitsemässä öljyn liikkuvuutta jatkuvissa mutkissa, kiihdytyksissä ja jarrutuksissa”, Pasi pohtii jälkiviisaasti. Kun varallisuus ja harrastesilmä ovat matkan varrella karttuneet, on mies hankkinut talliinsa eksoottisia ja harvinaisempiakin autoja, kuten ’69 Rolls-Royce Parkward Coupen ja hiljattain lehdessämmekin esitellyn, niin ikään modernimmalla tekniikalla varustetun ’37 Cord 812 S/C Custom Beverlyn. Kun sitten lopulta muutin Helsinkiin, niin minäkin ostin itselleni ’59 Cadillacin, tämän saman auton, joka minulla on edelleen”, Pasi aloittaa. Niinpä hän alkoi jutella kavereilleen, että autoon pitäisi löytää joku sopiva tuoreempi V8-tekniikka. Mukaan lähti FAW Designin Jeppe ja pari muuta kaveria. Asuin silloin Salon seudulla ja mun kavereilla oli muun muassa eri-ikäisiä Fairlaneja, joita mä pääsin kuskaamaan heidän dokatessa. He olivat maalanneet punaisen Mazda 626:n, jonka punainen maalipinta oli nyt täynnä kultaista fleikkiä”, Pasi nauraa. Myöhemmin kaverit soittivat minulle myöntäen, että olin oikeassa. Pasin ajeltua Caddyllä jonkin aikaa, siinä alkoi ilmetä teknisiä murheita. Pasi puhuu itse sujuvaa etelähelsinkiä, ja kun Suomenlahden takana oli tarvittavat suhteetkin kunnossa, päätti hän vuokrata Tallinnan lähistöllä sijaitsevan maalaamon kokonaan itselleen kahdeksi viikoksi. Autolle ei löytynyt siihen hätään Suomesta maalaria, joten se ajettiin lauttaan ja vietiin Viroon maalattavaksi. Vastasin, että meillä menee viikko maalaamiseen, mutta te tarvitsette sen jälkeen viikon aikaa, jotta saatte putsattua salinne ja kaikki filtterinne kultahileestä. ”Paikalliset yrittäjät ihmettelivät, miten urakkaan voi saada kulumaan kaksi viikkoa. Ajelin paljon mutkaisia hiekkateitä ja koneesta tuntui menevän alapään laakerit vähän väliä. Matkan varrella miehellä on ollut Cadillacin rinnalla monenlaisia harrasteautoja. Eikä sisustan plyysiverhoilut edustaneet yhtään sen länsimaisempaa näkemystä. Yhdessä vaiheessa tuli sitten jonkinlainen ’59 Cadillacien kulta-aika, ja tuntui, että jokainen maajussin kakara hankki itselleen sellaisen. ”A loitin autojen harrastamisen kahdeksantoista vanhana. Niinpä päätimme yhteistuumin, että siitä tehdään kultainen bling bling -laite”, mies perustelee ulkoasua, joka ei sovellu ujoille eikä hillityille. ”En miettinyt asiaa sen enempää. Lopulta sellainen jäi käsiin varsin erikoisen tapahtumaketjun päätteeksi: ”Vapaapalokunnassa toimiva kaverini sattui paikalle, kun muuan venäläinen uusrikas vetäisi ’97-vuosimallisen AMG-Mersunsa puuhun Lahnajärvellä matkalla Turun lautalle. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun kyllästyin väriin ja auton kulahtaneeseen olemukseen ylipäätään
Kysyin tyttäreltäni, millaisen hän haluaisi autosta ja vastaus kuului, että kimaltelevan prinsessa-Cadillacin. Reilut kymmenen vuotta sitten tikattu valkoista ja hopeaa yhdistelevä sisusta on Verhoomo Priman Lasse Vänttisen käsialaa. 45 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Vaikka auton tekniikka on toiminut ongelmitta, niin matkan varrelle on mahtunut muunlaista murhetta. Elintenluovuttajasta hyödynnettiin myös sen viisilovinen automaattivaihteisto sekä puolet kardaanista. Alusta: Edessä alkuperäinen, takana ilmajousitus. Varsinainen moottoriswappi suoritettiin seuraavan talven aikana. Cadillac 4D Sedan DeVille ’59 Faktat Cadillac 4D Sedan DeVille ’59 • Omistaja: Pasi Hämäläinen, 52 • Paikka: Helsinki. Minulla on Pietarissa paljon tuttuja, niin jätän siellä Cadillacin talliin ja ajelen paikasta toiseen prätkällä. Varkaille vesiperä. Vastasin, että otetaan vaan, jos se kerran noin halpa on”, Pasi muistelee noin kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Pidemmille reissuille startatessa perään kiinnitetään monesti vielä kärry, minkä vuoksi auton alkuperäistä alustaa on päivitetty takana ilmapalkeilla. Ostin sen Kanadasta ja sekin on aika erikoinen tapaus, ei varmaan löydy maailmasta toista samanlaista. Vanteet: 17” viisipuolavanteet. Juttu jäi sillä erää siihen, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin Ilmo lähetti minulle kuvan pyörästä ja viestin, että tämä lähti just tulemaan sulle Kanadasta”, Pasi päättää tarinointinsa alleviivaten faktaa, että hänen sydäntään lähinnä ovat nimenomaan modernisoidulla tekniikalla varustetut klassikot. Kertaakaan en ole moottoripäivitystä katunut tässä reilun kymmenen vuoden aikana”, Pasi kiittelee saksalaisen insinööritaidonnäytteen toimintaa. Auto laitettiin takaisin iskuun Lievestuoreella sijaitsevassa IS Automotivessa, joka on auttanut Pasia useamman autohankinnan ja niiden vaatimien muutostöiden kanssa. lautan kyydistä. Tarinamme alkoi sillä, että kerroimme Pasin ajelevan harrastekalustollaan niin arkikuin työajojakin. Mersun koneessa on noin 345 heppaa ja se meni tehoiltaan suunnilleen samoihin lukemiin Caddyn orkkiskoneen kanssa, joten muutoskatsastuskin oli ihan läpihuutojuttu. Niinpä säikähdyksellä selvinnyt mies tiedusteli paikalla olleilta, haluaisiko joku ostaa hänen Mersunsa 500 eurolla, jotta hän voisi jatkaa matkaansa taksilla. Heitin näet joskus IS Automotiven Ilmo Saarelalle, että jos löydät jostain satavuotiaan prätkän nykytekniikalla, niin mä otan sen. Pellin alla alkujaan ollut 390-moottori on päästetty viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Sisusta: Verhoomo Priman tekemä tuck’n’roll-verhoilu. Jarrut: Vakiot. ”Nuorena miehenä tuli laitettua kaiuttimet, vahvistimet ja isot bassot, mutta nykyään mulla on joka autossa vain Bluetooth-kaiutin. 46 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Mainitsematta jäi se, että niillä tehdään myös lomamatkoja. Pasin tyttären ideoima prinsessateema ei jää epäselväksi, katselisipa auton detaljointia miltä kantilta tahansa. Viime keväänä se kiinnosti varkaita, jotka yrittivät mennä ensiksi sisään peräkontin kautta takapenkin selkänojan läpi. Cadillacin eturunkoa piti muokata hiukan uusiksi, minkä lisäksi kone vaati luonnollisesti runkopalkkeihin uudet kannakkeet. Kiitos: Allan Saks, Rami Sundell ja Antti Röyhkiö. Autoa he eivät kuitenkaan saaneet käyntiin, kiitos AMG-Mersusta adoptoidun varkaudenestojärjestelmän. Nykyään sen pestiä hoitaa suunnilleen vastaavalla tehoreservillä varustettu, ’97-vuosimallin AMG-Mersusta peräisin oleva 5,5-litrainen V8. Öljypohja piti muotoilla uuteen toimintaympäristöönsä sopivaksi, minkä lisäksi sähköt ja bensalinjat pumppuineen vedettiin kokonaisuudessaan uusiksi. Kovaonniset vorot repivät pistehitsellä kiinni olleen ristikkoraudan pois todetakseen vain, että sen takaa paljastui helvetillisen kokoinen bassokotelo. Moottori: ’97 Mercedes-Benz AMG:n 5,5-litrainen V8. Kertaakaan en ole moottoripäivitystä katunut tässä reilun kymmenen vuoden aikana. Niinpä saalis jäi varsin laihaksi vorojen kalppiessaan tiehensä kontista mukaan saamiensa työkalujen ja muiden pienten irtotavaroiden kanssa. Kaveri soitti mulle, että täällä olisi käyntikuntoinen AMG-Mersun V8, että kävisikös tämä siihen sun Cadillaciin. Voimansiirto: ’97 Mercedes-Benz AMG:n 5-vaihteinen automaattivaihteisto. Renkaat: 225/15 R17. ”Käyn esimerkiksi Venäjällä reissussa siten, että mulla on peräkärryssä mukana vuoden ’17 Harrikka. ”Se oli sen verran vanha, ettei tarvinnut ABSjärjestelmiin sun muihin sekaantua. Sellaisen kun iskee penkille tai lattialle, niin se huutaa siellä ihan tarpeeksi.” Todettuaan ensimmäisen reittivalinnan epäonniseksi turhautuneet varkaat olivat repineet takaa irti kromilistan ja takoneet oven lukkoa sillä seurauksella, että se putosi ovipeltien sisään
www.neonkauppa.?. NYT MYÖS • VÄRIMYYNTI JA TARVIKKEET • AUTOHUOLTO • ILMASTOINNIT JA PAKOKAASUTESTIT • NELIPYÖRÄSUUNTAUS 3D-LAITTEILLA Vasaratie 7 Hammarvägen, Vaasa – Vasa 010 3210100 www.repaint.
Eski Haajasen coupea ei ole rakennettu virheettömäksi näyttelykarkiksi, vaan ennen kaikkea kovaa ajoa varten. RIPEÄ AAKKONEN 48 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Katja Karhu FORD A COUPE ’31. Kilikalimaalilla kuparinhohtoiseksi maalattu auto myös kulkee, varttimaili sillä on ajettu parhaimmillaan 12 sekunnin puolelle
49 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Jarrut muutin myös kaksipiirisiksi jonkunlaisen itsesuojeluvaiston omaavana. Ainakin teoriassa”, hän naurahtaa. Katselin silloin sieltä jotain Camaroa, mutta eihän siihen rahkeet riittäneet. Myös syyläriä muokattiin Turengissa lisäämällä rivejä, joten sekin on nykyisin tehokkaampi.” Halusin sen ’41:n jälkeen jotain todella karua ja askeettista, jotain sellaista, mitä ei tarvitse varoa. Coupe oli siis jo Eskille tullessaan Suomen kilvissä, ja periaatteessa ihan ajopeli. Vanteet olivat tuolloin 15-tuumaiset, mutta vaihtuivat 16-tuumaisiin paremman stancen nimissä. ”Mun eka jenkki oli kermanvaalea ’81 Dodge D150, joka tuli Bre-Vir Autosta vuonna 1985. Syy tuollaisen hankintaan oli se, että alas lasketun maskin kanssa autolla oli alkuun hirveästi lämpöongelmia. Runkoa ei sen sijaan ollut sweepattu edestä yhtään, vain takapäätä oli kiksattu jonkin verran. Peräpäästä löytyvät perinteiset Pontiacin pyöreät valot. Ensimmäisen kesän ajettuaan Eski pisti auton kuitenkin pilkkeiksi ja kävi sen kokonaan läpi. ”Täähän oli Salosen Mikolla Järvenpäässä aiemmin. ”Comp Camsin Thumpr-nokassa on aika paljon pakonostoa, 297 astetta, mikä tekee hauskan ränttätänttä-äänen. Racers Placen Laakkonen taas tasapainotti pyörivät, jotta saatiin aikaan varmatoiminen ja herkästi pyörivä motti”, Eski jatkaa tarinointia visioistaan moottorin suhteen. ”Alakerrassa oli jo tullessa Eaglen takokampura, joka särötarkastettiin. ”Vuonna ’77 liityin FHRA:n jäseneksi, ja ItäHelsingissä nuorena pyöriessä tuli ihmeteltyä Parnilan Ekin ja muiden vanhempien starojen laitteita”, Eski selittää. ”Mulla oli ennen tätä coupea ’41 Ford, jonka ostin Vaiston Pekalta, ja jonka myin sittemmin Pekan veljelle Heikille tehtyäni sen tekniikan uusiksi. Myös runkolinjan koneistukset ynnä muut asiaankuuluvat koneistustyöt tehtiin siellä. Ford A Coupe ’31 Hienosti salamavaloissa hohtava sävy on oikeasti tarkoitettu moottorimaaliksi, ja Eski veti sen tallin pihalla kilikalipurkeista. Tekniikan eksoottisin osa on tuo Craig Daviesin sähköinen vesipumppu, jonka asensin alavesiletkun väliin mahdollisimman alas ohjeiden mukaan. ”Tekniikkana oli jo tullessa Letukan 350 ja TH350. E sa Haajanen kuuluu niihin harrastajiin, jotka ovat ehtineet nähdä kotimaisen jenkkiautoharrastuksen kehittymisen lähestulkoon kokonaisuudessaan. Ohjaus oli toteutettu junakeula-Volkkarin simpukalla ja etujarruiksi oli vaihdettu ’58 Buickin näyttävän näköiset jäähdytetyt klassikkorummut. ”Sähköt olivat aika hurjat, joten korvasin ne kokonaan uudella Rebelwiren sarjalla, jonka hankin Hersti Autoshopilta. ”Mun ymmärtääkseni toi on tullut maahan yhdellä nelireikäisellä, mutta nyt siinä on kolme kaksikurkkuista Rokkiorkesteria, joihin on vaihdettu Holleyn suuttimet, jotta niitä olisi helpompi säätää. Sitten ihan vaan rupesin tarkistelemaan konetta, ja kävi ilmi, että seiskapytyn imunokka oli kulunut pahasti”, hän selittää. Ajovaloina on ollut milloin mitäkin vanhoja lyhtyjä, nykyisin tietä valaisevat 40-luvun alun Ford kuorma-auton lamput. Runko oli boksattu ja eteen asennettu neljä tuumaa droppaava akseli, taakse taas tuoreemman Fordin 8-tuumainen akseli nelipistetuennalla ja alkuperäisen kaltaisella poikittaisella lehtijousella. 50 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Tuota stepparia seurasi Bullit-klooniksi rakennettu ’67 Mustang Fastback, ja sen jälkeen Eskillä oli Mercury Cyclone, jonka myytyään mies päätyi rodien pariin. Se oli tullut 2007 Mikkeliin valmiiksi muutettuna koriltaan, ja Mikko oli pikkuhiljaa parannellut sitä muuten”, Eski jatkaa. En enää tarvinnut nelipaikkaista, joten aloin katsella sopivaa Aakkosta Jenkeistä. Sarjaan kuuluu ohjainboksi, joka pyrkii pitämään halutun lämpötilan eri olosuhteissa. Rakensin sitä Dodgea nuoruuden innolla Puotilassa kerrostalon kellarissa. Alumiiniverhoiluista osa oli paikallaan, samoin orkkiskojelauta.”, Eski kertoo. ”Sain ostettua Martikaisen Masalta sopivasti käytetyt alukannet, ja päädyin rakentamaan moottorin mahdollisimman huolellisesti ilman sen eksoottisempia osia.” Tarkkuudella, ei mahdollisimman erikoisilla osilla. Amerikassa pilkottu. Halusin sen ’41:n jälkeen jotain todella karua ja askeettista, jotain sellaista, mitä ei tarvitse varoa, eikä katsoa perään aina parkkipaikoilla.” Tällä kertaa ei ollutkaan tarvetta lähteä merta edemmäs kalaan, kun mattamusta ’31 tuli keväällä 2013 vastaan Suomessa. Työkaverini Tammisen Rami, jolla on pitkä kokemus muun muassa Pro Stock -moottoreiden kansivelhona, kokosi kannet uusin venttiilein, katsoi venttiilijousipaineet kohdalleen ja siisti vähän kanavia.” Imusarjaksi Eski kelpuutti edelleen saman Edelbrockin sixpack-version, joka koneen päällä oli jo auton tullessa hänelle. No, siitähän se ajatus sitten lähti, ja moottori purettiin osiin täydellistä remonttia varten. Kannat jäävät nimittäin käytännössä sen verran hankalaan kulmaan, että helppous on ehkä lopultakin väärä sanavalinta. Rodin kattoa oli chopattu 5 tuumaa ja koria channeloitu 6 tuumaa jo auton ollessa uudella mantereella. Nyt sen olen säätänyt 85 asteeseen ja hyvin toimii. Männiksi tulivat Racers Placen hyllystä löytyneet Wisecon tasapäämännät viilarenkain. Ostin muuten siihen vuonna 1987 US-Partsin ensimmäisen uuden 360 Police Special -moottorin”, hän jatkaa tarinaa. Jäähdytysnesteen tunnistin on asennettu ylävesiletkun väliin, eikä termostaattia enää tarvita. ”Vantaan Moottorikoneistamon Esko Aapio stressiporasi sylinterit 0.30” ylikokoon ja ne hoonattiin molyrenkaille
51 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Katon katkaisinpaneeli onkin oikeasti lähtöisin lentokoneesta, se on ollut alkuaan asennettuna B-17 Flying Fortressiin. Sisustuksessa on vanhojen lentokoneiden henkeä bomber-penkkeineen ja alumiinisine ovipahveineen
Moottorissa ei ole varsinaisesti mitään ihmeellistä, mutta huolellisesti koottuna ja tasapainotettuna siitä on saatu pirteä ja herkästi toimiva. Ford A Coupe ’31 Kun kerran vaimokekin pystyy ajamaan sillä stripillä ja mutkateillä, niin ei se ihan mahdoton ajettava voi olla. Polttoainemittaria autossa ei ole, mutta Eskillä on liemen määrän tarkistamiseen hyvä väline. Vesipumppu on Craig Daviesin täysin sähköinen. 52 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Muutenkin auto on rakennettu turhaan hienostelematta
Alusta: Runko boksattu ja takapäätä kiksattu, 4” droppiakseli ja Pete’s & Jake’sin putki-iskarit, split wishbone -tukivarret, takana 4-link ja Pete’s & Jake’sin putki-iskarit, junakeula-Volkkarin ohjaussimpukka. Kiitos: Wartsika Gassers -kerhotallin koko kööri ja motin osalta jo mainittu Tammisen Rami ja moottorin suunnittelussa apuna ollut Millasnooren Ana. Moottorimaalia pintaan. Putket niiltä taakse asti teki maineikas pakoputkiseppä Bruno. Nehän olivat alkuun semmoisessa ikävässä 90 asteen kulmassa.” Sisusta kelpasi alumiinisine ovipaneeleineen muuten Eskille siistimisellä, mutta lisäkatkaisijoille hän keksi tyylikkään ratkaisun. ”Koska tuo auto on niin matala, niin choppasin nuo penkit ja siirsin kiskot penkkien sivuille, jotta istuimet sai alemmas. Uusine ilmeineen ja tehokkaampine koneineen rodi oli ensimmäistä kertaa näytillä 2015 kevättalven Kustom Kulture Show’ssa, vierellään pari spraypurkkia viestimässä siitä, millä asenteella auto on tehty. Pitoa onkin riittänyt kohtuullisesti pompottavasta lehtijousiperästä huolimatta. Tulin sitten kokeilleeksi hyllyyn jäänyttä purkkia tuohon mustaan, tyhjäksi purettuun koppaan, ja sehän kävi hyvin. Perän välitys on 3.55, ja Mikko osti siihen uuden lukon juuri ennen auton minulle tuloa”, Eski selittää. ”Tässä on keskitytty enemmän tekniseen toimivuuteen kuin ulkonäköön. Kori: Alas laskettu ’32 mallin maski, ’40-luvun alun Fordin Truck-ajovalot, koria channeloitu 6” ja chopattu 5”, katon reikä tukittu alumiinilevyllä, lokarit poistettu, ’50 Pontiacin takavalot. Tyhjensinkin sitten Luukan Ripan ja US-Partsin hyllyt siitä väristä, kun maali poistui Suomen markkinoilta. ”Aski on kuulemma vahvistettu, ja pitäisi kestää reilusti tehoa. Nykyiset pakosarjat tulivat auton mukana kaupassa, vaikkeivät olleetkaan siinä paikallaan. On se tähän saakka kestänytkin. Voimansiirto: TH350-automaatti, Fordin 8” perä 3,55:1 -välityksellä ja lukolla. 53 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Takapyörät ovat Firestonen DOT-hyväksytyt 16 tuuman katusliksit. Turbiini on tosin jollain reilun 2000 stall speedillä, joten se tarttuu hiukan turhan alhaalla tälle koneelle. Kyllä äijät taisivat katsoa vähän hulluksi, kun suihkin tallin pihalla maalia koppaan ja perässä lämmittelin sitä kuumailmapuhaltimella, kun tuo moottorimaalihan ei ilman riittävää lämpöä kuivu lainkaan”, Eski kertoo nauraen. Eräällä kerralla Kehä 3:lla se nimittäin meinasi jo jäädä käteen. Ne nimittäin tulivat kattopaneelin, joka on lähtöisin B-17 Flying Fortress -pommikoneesta, ja tuo ohjaamoon entistä enemmän hävittäjäfiilistä. Grantin valkoinen kumiratti juniksen rattiputkineen sai jäädä paikalleen, kunhan Eski oli varmistanut sen tosiaan pysyvän siinä. Sisusta: Grantin ratti, VW Type 2:n rattiputki, bomber-penkit, Auto Meterin Classic-sarjan lisämittarit, B-17-pommikoneen katkaisinpaneeli. Jarrut: ’58 Buickin rummut edessä, Mustangin rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri. Moottori: Chevy 350 cid SB V8, Eaglen takokampiakseli, Wisecon tasapäämännät, alakerta tasapainotettu ja aarporattu, Comp Camsin Thumpr-nokka, Edelbrockin alumiinikannet, Edelbrockin Sixpack-imusarja, Rochester 2-Jet -kaasarit, kärjettömäksi muutettu jakaja, peltipakosarjat, Brunon tekemä tuplaputkisto, Craig Daviesin sähköinen vesipumppu. ”Tuon värin idea tuli siitä, kun VHT:ltä tuli markkinoille poltetun kuparin värinen moottorimaali, jota käytin sen ’41:n koneeseen. Renkaat: Firestone 6.00-16 miljonäärivalkosivut edessä, Firestonen DOT-hyväksytyt 8.20-16 cheater -katusliksit takana. Pääasia on ollut, että sillä on hauska ajaa – mukavahan se ei varmasti ole – ja kun kerran vaimokekin pystyy ajamaan sillä stripillä ja mutkateillä, niin ei se ihan mahdoton ajettava voi olla.” Eikä Eskin Coupe ole myöskään hidas – se nimittäin on mennyt pompottavasta lehtijousiperästä huolimatta varttimailin aikaan 12,94 sekuntia loppunopeudella 174 km/h. Vanteet: 16” peltivanteet pillerikapselein ja kromirenkain. Faktat Ford A Coupe ’31 • Omistaja: Esa Haajanen, 54 Paikka: Helsinki
MADE IN JAPAN 54 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Hannu Lahden Greenwood-korisarjalla varustettu neljännen sukupolven Vette on rakennettu nykyasuunsa Japanissa. 55 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen CHEVROLET CORVETTE ’96. Ja ehkä vähän enemmänkin. Hanskissa tämä ikänsä hellällä huolenpidolla ollut auto kohtasi ohjastajan, joka uskaltaa ottaa siitä irti kaiken mitä on tarjolla
Toista yritystä seurasi sama reaktio, vaikka pinnan käsitteli miten. Auto oli päällisin puolin hienossa kunnossa, ja niin sen piti olla tekniikaltaankin, mutta en päässyt sillä Hämeenlinnaa pitemmälle, kun siitä räjähti kaikki öljyt pihalle. Ajelin sillä kahdesta kolmeen vuotta, kunnes vaihdoin sen ’85 Corvetteen. Sitten näin eräässä Toyota-liikkeessä lievän palovaurion kärsineen yksilön, jonka hinta oli vain 69 000. Valkoinen Greenwood-korisarjalla varustettu yksilö löytyi Nettiauton kautta Kangasalta ja oli ollut edellisellä omistajallaan lähes 10 vuotta. ”Kuolasin autoa kaksi talvea. Lopulta se aiheutti suoranaisen pakkomielteen, että C4 oli taas pakko saada. Toinen kerta toden sanoo. Lopulta maalarilla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hioa koko kori puhtaalle peltipinnalle, eikä Hanskin auttanut kuin kaivaa taskujaan hiukan syvemmältä. Se oli aivan valmis auto, eikä vaatinut muuta kuin ajoa. Korisarjan lisäksi siinä pistivät erilaisuudellaan silmään japanilaiset Workin kolmiosaiset koottavat vanteet. Ponin konepellin alla tuntui olevan voimaa ja sen kori oli ylimaalattu vihreällä kolmikerroshelmiäisellä. Se pätki eikä kulkenut mihinkään.” Huono kokemus vei mielenkiinnon taas hetkeksi pois jenkeistä, minkä seurauksena höyryjä päästeltiin tiuhaan vaihtuneella eurokalustolla. Niinpä Mitsubishi Galant vaihtui Trans Amiin”, mies jatkaa. Auto sai neljä vuotta kovaa sapiskaa, joten hyvällä omalla tunnolla voinemme todeta sen koneen olleen verrattain hyvin tehty ja vaihdelaatikon vahvistettu. Vuonna 2013 kuvioihin astui kuitenkin Englannista Suomeen uitettu ’94 GT Mustang. ”Kyseessä oli Tuuloksessa myynnissä ollut punainen yksilö levikkeillä, sivuputkilla ja manuaalilaatikolla. Penkit ovat ZR1-malliset. ”Omistettuani auton kolme vuotta myin sen pois ja hankin tilalle ’89 Camaron. Olin ensimmäiseen jenkkiini niin tykästynyt, että halusin sellaisen uudestaan. Se taas oli virhe, sillä auto osoittautui täydeksi sudeksi. Ainakin siihen oli päivitetty peltisarjat ja jyrkempi nokka-akseli, mutta muu jäi hämärän peittoon”, Hanski arvuuttelee. Miehelle pääsi puhkeamaan pieni Vette-kuume, ja vahvimmin taudille tuntui altistavan tumma metallinhohtovihreä neljännen sukupolven edustaja. Tapaus osoittautui kuitenkin oletettua hankalammaksi ja uudesta maalipinnasta tuli suunniteltua kalliimpi. ”Tuolloin elettiin markka-aikaa ja normaalisti sellaisista pyydettiin 130 000 markkaa. 56 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Sehän saattaa olla lyhyydessään jopa Suomen ennätys”, mies innostuu. Halvan hankintahinnan ansiosta Hanskille jäi rahaa maalauttaa auto uudelleen, joten se toimitettiin Kinasen Jannelle Keravalle uudelleenruiskutettavaksi. Myyjä suostui kuitenkin ottamaan auton takaisin ja revimme paperit”, mies täsmentää ensimmäistä yritystä. Chevrolet Corvette ’96 Sisusta on ollut tehtaan jäljiltä punainen samoin kuin korikin, mutta päivitetty hillitymmäksi ulkopinnan maalauksen myötä. Siinä oli joku piilevä sähkövika, jonka aiheuttajaa kukaan ei löytänyt. Se oli korjattu muilta osin, mutta maalipinta oli vielä uusimatta. Mustang seisoi kaksi talvea Karkkilassa Hanskin kaverin, Vihannon Petrin tallissa, jossa sattui olemaan samaan aikaan säilössä kolme Corvettea. Välissä ehdin hankkia jo yhden avo-C4:n, mutta sen omistaminen jäi noin 30 minuutin mittaiseksi. ”Sen moottori oli rakennettu Englannissa, eikä kukaan tuntunut tietävän siitä mitään varmaa. Alustaa Hanski päivitti Eibachin jousilla sekä Bilsteinin jämäkämmillä iskareilla. ”S e oli vahinko”, aloittaa Hanski tarinoinnin siitä, kuinka hän tuli viime vuosituhannen puolella ostaneeksi ensimmäisen jenkkiautonsa, ’87 Pontiac Firebird Trans Am GTA:n. Sen hävittämisen jälkeen tuli euroautokausi, mutta vuonna 2005 palasin Trans Amin rattiin viininpunaisen GTA:n myötä. Maalattuaan auton ensimmäisen kerran Janne näet totesi alle jääneen maalikerroksen kiehuvan. Tekniikan kanssa ei näet ilmaantunut missään vaiheessa mainittavia murheita
Firman takaa löytyvät veljekset John ja Burt Greenwood, jotka saivat vauhdinnälän ja kiinnostuksen aerodynamiikkaan verenperintönä. John Greenwood menehtyi vuonna 2015 ollessaan 70-vuotias. Aktiiviuransa jälkeen mies perusti veljensä kanssa yrityksen, jonka myötä hän ryhtyi jakamaan kartuttamaansa kokemustaan asiakkaille moottoreiden virittämisen, alustaparannusten sekä korisarjojen kautta. Greenwood Corvettes Greenwoodin tuotteet tunnetaan Corvettemaailmassa kenties kaikkein härskeimmistä korisarjoista, levikkeistä ja spoilereista. Vähitellen kisaaminen muuttui itse opitun tietotaidon kautta vakavammaksi ja loppujen lopuksi miehen nimi kirjattiin autourheiluhistoriaan muun muassa Le Mansin ja Daytonan 24 tunnin kisoissa saavutetun menestyksen myötä. John valitsi Corvetten aseekseen jo 60-luvun puolella, jolloin kilvoittelu keskittyi lähinnä nuorison katukahinoihin. Kuva: Mecum Auctions 57 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Greenwood rakensi Corvetteja sekä kadulle että radoille erottuen massasta luomuksilla, jotka olivat parhaimmillaan todella villin näköisiä. Heidän isänsä näet toimi toisessa maailmansodassa hävittäjälentäjänä ja ansaitsi sen jälkeen elantonsa General Motorsin Tech Centerissä. Auto oli päällisin puolin hienossa kunnossa, ja niin sen piti olla tekniikaltaankin, mutta en päässyt sillä Hämeenlinnaa pitemmälle, kun siitä räjähti kaikki öljyt pihalle
Kun kaupantekopäivä viimein koitti, hän kuitenkin ilmoitti, ettei hänellä ollut tarpeeksi rahaa”, Hanski kertoo myyjän päivitelleen. Uutena Teksasiin myytyyn autoon oli asennettu täysi Motorsports Kit -korisarja Greenwoodin pajalla. Se on toiminut kuin kello”, mies kiittelee. Jarrut: Vakiot. Voimansiirto: 4-vaihteinen 4L60E-automaattilaatikko. Jos saisin kuitenkin kaupattua ne eteenpäin, niin olen kaavaillut alle C6-Corvetten 19-tuumaisia alkuperäisvanteita antrasiitin värisinä”, Hanski visioi. 5,7-litraisesta LT1-pikkulohkosta on kaivettu esiin lisähevosia Borlan paremmin hengittävällä putkistolla, johon on istutettu race-malliset katalysaattorit. Siellä auto purettiin uuden omistajansa toiveesta atomeiksi ja maalattiin kauttaaltaan valkoiseksi. Suuria muutoksia hän ei ole autolleen suunnitellut, mutta vanteiden kohtalo on vielä hiukan avoin. Chevrolet Corvette ’96 Kun soitin autosta sen omistajalle, hän kuulosti hiukan kypsältä, mutta lopulta selvisi, että hänellä oli siihen hyvä syy. Rengaskoko on edessä 245/40 ja takana 295/35. Corvetten historiasta selvisi, että se on ollut alkuaan punainen aina sisustaa myöten. Penkeiksi päivitettiin ZR1:n jakkarat ja lattiamatto vaihdettiin punaisesta rusehtavan harmaaseen. ”Niin kovaa se kulkee kuin uskaltaa vain antaa mennä. Iskarit ovat Konin tuotteet ja jarrutustehosta vastaavat alkuperäiset levyjarrut alumiinisatuloin. ”Kun soitin autosta sen omistajalle, hän kuulosti hiukan kypsältä, mutta lopulta selvisi, että hänellä oli siihen hyvä syy. Itse olen päässyt ajamaan sillä auton oman mittarin mukaan 250 kilometriä tunnissa, mutta siinä vaiheessa vakioalustan ominaisuudet alkavat tulla vastaan ja tunne omasta kuolevaisuudesta olla niin vahvasti läsnä, että on parasta hellittää kaasujalkaa”, Hanski päättää kuvaillen kuitupulkkansa suorituskykyä pilke silmäkulmassaan. Vanteet: Work Equip, edessä 9x18”, takana 11x18”. Nousevan auringon tatsi. Nämä ovat kuitenkin hiukan hankalat laittaa kiertoon, kun offsettiä on edessä 48 ja takana 52, vaikka ne pulttijaoltaan sopisivatkin esimerkiksi Bemariin. Moottorin perässä on 4-vaihteinen 4L60E-automaattilaatikko, jonka vaihtokäyrää on ohjelmoitu alkuperäistä optimaalisemmaksi napakkaan katukäyttöön. Alusta: Konin iskunvaimentimet. Mies ajoi Corvetellaan ensimmäisten kolmen kuukauden aikana enemmän kuin edellinen omistaja oli ajanut koko kymmenvuotisena omistusaikanaan. Hanski on tunnettu siitä, ettei hän sääli autojaan. Samalla pajalla alle sovitettiin myös kromatut, kullanvärisin kehäpultein varustetut Work Equip -vanteet, jotka ovat edessä 9x18ja takana 11x18tuumaiset. 58 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Kun autolla oli ajettu vain 15 000 mailia, se myytiin Japaniin, jossa se päätyi pajalle nimeltään RK Design. Myös sisusta vaihdettiin hillitymmän väriseksi, jotta se soveltui yhteen uuden valkoisen ulkokuoren kanssa. Moottori: 350 cid LT1 V8, Borlan putkisto kisakatein. Sisusta: ZR1:n penkit. Kun kaupat oli jo sovittu, hän keksi vielä luetuttaa vikakoodit ja vaihdattaa niiden perusteella MAPanturin sekä kaasupolkimen asentotunnistimen. Molemmilla oli siis alla yksi epäonninen kaupantekoyritys, mutta toisella kerralla asiassa päästiin maaliin saakka. ”En ole henkilökohtaisesti mikään suuri Workin vanteiden fani, vaikka ne joillekin ovatkin haluttuja. Edellinen ostajaehdokas oli ajatuttanut autoa lähes 400 kilometriä ja käytättänyt sitä autotohtorilla teettäen lukemattomia erinäisiä testejä. Renkaat: Edessä 245/40 R18, takana 295/35 R18. Faktat Chevrolet Corvette ’96 • Omistaja: Hannu Lahti • Paikka: Klaukkala. Tämä osoitti tarinan todeksi ja samalla sen, että korisarjan osat ovat olleet maalauksen ajan irrallaan”, Hanski järkeilee ja jatkaa: ”Auto tuli tämän vuoden toukokuussa ja ehdin ajaa sillä kolmessa kuukaudessa enemmän kuin edellinen omistaja oli ajanut koko omistusaikanaan. ”Ensimmäisenä päivänä, kun sain auton omistukseeni, niin eräs Skoda tuuppasi sen kylkeen sillä seurauksella, että helmalevike irtosi kiinnikkeistään ja valkoisen maalipinnan lohjettua sen alta paljastui punaista. Autossa ei ole ilmennyt minkäänlaista vikaa, vaikka se on saanut ajoittain kovaakin käskytystä. Korimuutokset: Greenwood Motorsports Kit -korisarja
ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 010 401 3310 vianor.fi Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. Amerikkalaisten käyttöja harrasteautojen huollot, renkaat ja varaosamyynti WWW. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. KAUHARACING .FI M HANTUONTIA USA:STA LENTOJA KON IRAHTINA AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät autot! u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. + 0,06 e/min (alv. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0835 e/puh. + 0,1717 e/min (alv. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI • Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 Jenkki autoja www.backfalt.. 24 %). Kovat paketit pukinkonttiin helposti yhdestä osoitteesta!. 24 %). 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. HANKINTAMATKA AMERIKKAAN 8.1.2018 ALKAEN! TUTUSTU MYÖS VERKKOKAUPPAAMME! Vianor Jyväskylä Kuormaajantie 3 Puh
60 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Lauri Kaitanen on luokiteltavissa hyvällä syyllä todelliseksi Mustang-mieheksi, hallusta kun löytyy vauhtiperiä kaksin kappalein. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen FORD MUSTANG GTA ’67. Niistä uudempi on tehtaalta Bullitt-leffan legendaarisen Fastbackin mukaisessa Highland Green -värissä tehtaalta rullannut GTA. Bullitin hengessä 61 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Leffan takaa-ajokohtaus on edelleen sykähdyttävää katsottavaa vuosikymmenten jälkeenkin, eikä autoa oikeasti ajava ja pääosaa esittävä Steve McQueen ole kohdannut voittajaansa missaan genressä. Jutun Fastback tuli Laurille muutaman mutkan kautta Kaliforniasta ja mukaan tuli pari mustapohjaisia kilpiä, joka asiaan perehtyneelle kertoo, että auto on rekisteröity kyseiseen osavaltioon vuosien ’63-69 välissä. Elokuva-autoa oli ennen kuvausta customoitu poistamalla listoja ja merkkejä ja maalaamalla kiiltäviä osia auton värisiksi tai mustiksi. McQueenin toivomuksesta ratti oli vaihdettu Cobraan. GTmallin bensatankinkorkissa ei laukkaa hevonen, kuten perusmalleissa. Hänen isänsä Jarse sen sijaan on, ja voipa olla, että olimme samassa näytöksessä hänen kanssaan. Ford Mustang GTA ’67 Heti esittelynsä jälkeen kaikki myyntiennätykset lyönyt poniauto sai ensimmäisen päivityksensä vuosimalliin 1967. Autoa sai tietenkin Highland Greeninä sekä mustana, ja niitä myytiin rajoitettu noin 5 000 kappaleen erä, joista mustia oli reilu tuhat. “Original CA black plate car” on usein myyntipuheena käytetty todiste auton historiasta, joka ei ainakaan vähennä sen arvoa. Tuotantomallin konetta kutitettiin hieman lisää, alustaa parannettiin, listoja ja merkkejä karsittiin ja vanteiksi tulivat esikuvan mukaiset 18-tuumaiset. Leffan maine ei ole jäänyt myöskään hyödyntämättä Ford Motor Companylla, vaan ’08 tuotiin markkinoille Bullitt Edition Mustang, joka rakennettiin leffan osviitan mukaan. ’67 ja ’68 vuosimallit erottaa toisistaan ulkopuolelta vain marker-valoista, jotka tulivat pakolliseksi vuonna 1968. Kovera takapaneeli upotetuilla valoilla oli tunnistettavimpia uudistuksia ja monen mielestä parempi kuin vanha versio. Kaliforniasta Mustang kulkeutui Hollantiin Geevers Classic -liikkeeseen, josta uusikaupunkilainen Kari Saalinki sen bongasi. Bullitt Mustang. Vanteina olivat American Racingin Torq Thrustit, jotka ovat todennäköisesti olleet nykyisin harvinaiset magnesiumversiot. Ratin keskiöstä ja takapaneelista löytyivät Bullitt-logot. Korkealla hänenkin listallaan ovat vauhtiperäiset Mustangit, joita kuvien auton lisaksi hänellä on toinenkin, ’65 Fastback. Onpa netissä sivustoja, joissa annetaan tarkat ohjeet, mitä muutoksia autoon tulee tehdä, jos haluaa rakentaa autenttisen replikan. Syynä tämän, kuten monen muunkin auton kohdalla on elokuva – tässä tapauksessa nimeltään Bullitt, eikä juuri sellaista autohullua ole, jota se ei puhuttelisi. I hailluimpien ja halutuimpien 60-luvun muskeliautojen terävimpään kärkeen on aina kuulunut toisen sukupolven Mustang Fastback. McQueenin elokuva-auto on oikeasti Laurin yksilöä vuotta uudempi, eli 1968, ja se on tehtaalta lähtenyt GT-paketilla, 390 cid koneella ja 4-vaihteisella manuaalilla sekä mustalla sisustuksella ja Highland Green -värillä. Kari on ollut tekemisissä Mustangien kanssa 80-luvulta lähtien ja hänellä on ollut niitä useampia. Hänet tunnetaan myös asiaan Jutun Fastback tuli Laurille muutaman mutkan kautta Kaliforniasta ja mukaan tuli pari mustapohjaisia kilpiä. Lauri on perinyt isältään innostuksen kaikkeen pörisevään, eikä pahastu jos häntä luonnehtii sekakäyttäjäksi autojen suhteen. Lauri Kaitanen Uudestakaupungista ei ole kuitenkaan sen ikäluokan kasvatteja, jotka olisivat Bullitin nähneet tuoreeltaan Kuvalassa. Autosta on vuosien saatosta tehty monia replikoita, eikä USA:ssa voi käydä suuremmassa autotapahtumassa törmäämättä ainakin yhteen sellaiseen. Mustakilpinen Kalifornia-auto. Sisustan silmiinpistävin ero on ’67-mallin turvakeskiöratti, joka vuonna 1968 vaihtui kokoonpainuvan ohjausakselin myötä. 62 AMERIKAN RAUTA 8/2017
63 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Muita GT-varusteita ovat sumuvalot, pakoputken päät, bensatankin korkki ja mittaripaketti, valkoiset teippaukset taas ovat erillinen optio. Yleensä moiset paperit on ajan saatossa silputtu, mutta näiden säilymisestä on kiittäminen naishenkilöä, joka oli aikoinaan Fordilla töissä, ja kun paperit piti hävittää, hän sai luvan korjata ne talteen. Näillä eväillä Laurin oli helppo ryhtyä Fastbackistä kaupoille, kun Karin asiantuntijahyväksyntä kertoi, että oltiin tekemisissä valioyksilön kanssa. Melkoinen harrastajan aarreaitta, jollaisia muilla merkeillä ei tässä laajuudessa ole saatavilla. Ford-harrastajille Kevin Marti on tuttu nimi, joka kertoo kaiken. Arkisto pitää sisällään myös alkuperäisiä dealer invoiceja (tilauslista) joihinkin 60-luvun autoihin. Koneena on 4-porttinen 289 A-koodilla, joka tarkoittaa korkeampaa puristusta C-koodiin verrattuna. paneutumisestaan ja tarkkuudestaan. GTA:ssa A tarkoittaa automaattivaihteistoa ja sen virkaa hoitaa C4-laatikko. Saalinki hankki Fastbackiin 15-tuumaiset Torq Thrust -tyyppiset vanteet ja fiksaili ja detaljoi autoa, vaikka se jo Hollannissa oli suurin piirtein tässä kunnossa. Haluttu leffaväri. Autoa seurasi Marti-raportti, josta ilmeni millaisilla varusteilla, väreillä ynnä muilla auto lähti tehtaalta. Hänen firmallaan on nimittäin hallussa Fordin tuotantoarkistot vuodesta 1966 eteenpäin
Vanhat muskeliautothan ovat hyviä sijoituskohteita, vaikkei Laurilla kyllä ole pienintäkään aikomusta autoaan myydä. Teho: 225 hv. Jarrut: Alkuperäiset rummut. Ford Mustang GTA ’67 Marti-raportti todentaa myös Kalifornia-taustan: auto on valmistettu San Josessa lähellä San Franciscoa vuoden 1966 puolella ja toimitettu dealerille Jacksoniin vain parinsadan kilometrin päähän. 64 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Auton värikoodi on juuri se oikea ja varmasti halutuin Fastbackissa, juuri elokuvan ansiosta, mikä myös heijastuu hintaan. Bullitt-leffan kaksi autoa sen sijaan katosivat kuvausten jälkeen ja niistä on vuosikymmenten aikana liikkunut vain huhuja. Jutun ’67 hankittiin 2015, ja auto oli valmiiksi niin hyvä, ettei juuri muuta ole jäänyt tehtäväksi, kuin ajella ja nauttia siitä kauniina kesäpäivinä. Voimansiirto: C4-automaatti, 8” perä. Vanteet: American Racing Torq Thrust II 15”. ’65 Mustang Laurilla on ollut vuodesta 2012, ja se oli hieman isompi urakka, joka toteutettiin isä-poika-projektina. Sen verran on kuitenkin verhoilua purettu ja fiksailtu, että on päästy toteamaan, että kyseessä on tosiaan valioyksilö. Sisusta: Puuratti, vaalea keinonahkaverhoilu. Moottori: 289 cid A-code V8, nelikurkkuinen kaasutin. Sen verran on kuitenkin verhoilua purettu ja fiksailtu, että on päästy toteamaan, että kyseessä on tosiaan valioyksilö, joka ei koskaan ole päässyt ruosteen raiskaamaksi. Koneen kiiltäviä koristeosia sai tehtaan optiona sekä aftermarket-versioina, ja monet hankkivatkin niitä Mustangeihin heti uutena. Renkaat: BF Goodrich Radial T/A. Faktat Ford Mustang GTA ’67 • Omistaja: Lauri Kaitanen • Paikka: Vantaa. Hän on nyttemmin muuttanut Vantaalle työn perässä, mutta auto pitää edelleen majaansa lounaisrannikolla. Koko auto oli purettuna muttereiksi ja tunteja tallissa kertyi rutkasti ja samalla siirtyi arvokasta osaamista sukupolvelta toiselle. Toinen kovempaa kättä kuvauksissa saanut auto löytyi joitakin vuosia sitten romuttamolta Meksikosta ja Martin arkistojen ansiosta pystyttiin yksilöimään aidoksi kuvauksissa käytetyksi poniksi. Fordin pikkulohkot olivat vuoteen 1965 asti väriltään mustia ja sen jälkeen sinisiä. Toinen on ilmeisesti samalla omistajalla, joka osti sen kuvausryhmältä, mutta sitä ei ole näkynyt julkisuudessa. Alusta: Vakio
03-2251 948 JOULU TULOSSA!. Jokaisella autolla on tarina. Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Klassikot lahjaksi! www.klassikot.fi tai puh
66 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Raiza Raition Evillusion on muuttanut muotoaan lähes vuosittain sen jälkeen, kun mies hankki sen omakseen kahdeksan vuotta sitten. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen HARLEY-DAVIDSON FATBOY ’93. Aluksi Fatboysta tuli bobberi, minkä jälkeen se alkoi muovautua pikkuhiljaa kohti nykyasuaan. Evillusion 67 AMERIKAN RAUTA 8/2017
”Mulla oli töissä kovasti kiirettä, kun olin juuri tullut taloon, joten pyöräkin valmistui vasta heinäkuun puolivälissä. Samoihin aikoihin Raiza aloitti työt nykyisessä työpaikassaan Bike Fellowsissa. Silloin se oli taas villi ajettava ja luonne muuttui kokonaan.” Seuraavaksi pyörään tuli patinoitu ruosteiHarley-Davidson Fatboy ’93 Väritys sai ideansa Jawan punaisesta työkalulaatikosta. Norsunkorva sai lähteä ja uusi pienempi satula asettui pyörän historian matalimpaan 49 sentin istuinkorkeuteen. Kyseinen kikka on kulkenut minulla mukana aina siitä lähtien”, Raiza kertoo tunnustaen rakkauttaan patinoituneeseen messinkiin. Raikkaan punaiseksi maalattu pyörä sai myös risukeulan. Uusi kesä, uusi kuosi. Ensimmäisen kesän pyörässä oli vanhanmallinen 10-tuumainen apehanger-tyyppinen tanko, joka vaihtui syksyn tullen kunnolliseksi 16-tuumaiseksi apeksi. ”E villusionhan on alkujaan ’93 Fatboy, jonka ostin orkkiksena vuonna 2009. Runko muokattiin deep seat -malliseksi ja satulaksi vaihdettiin norsunkorva. Seuraavaksi kesäksi siitä sukeutui bobberi ilman minkäänlaisia runkomuutoksia. Kun kesä 2010 tuli päätökseensä, meni pyörä taas palasiksi. ”Kun keltainen pulverilakka reagoi metallin kanssa, niin lopputuloksesta tuli aavistuksen vihertävä. Tuolloin se ei kuitenkaan ollut vielä Evillusion, vaan kulki nimellä Evilbobber. Kolmas versio Evillusionista eli hiljalleen monta vuotta, ja joka vuosi siihen tehtiin pieniä muutoksia. Tässä vaiheessa mukaan tuli myös messinki, jota sovellettiin muun muassa vanteisiin ja pakoputkien lämpösuojiksi. ”Ajoasento oli hulvaton, mutta mä tykkäsin siitä”, Raiza hihkuu. Tämä saatiin aikaan siten, että metallipinnat putsattiin paljaiksi jättäen hiontajäljet näkyviin suunnitelmallisesti, mutta sattumanvaraisesti, ja lopuksi päälle vedettiin keltainen pulverilakka. Ainoastaan loksu siirrettiin swingiin kiinni, mistä on muodostunut eräänlainen miehen oma tavaramerkki. Tykkään yleisesti pyörissä matalasta linjasta, enkä ole vielä toistaiseksi tarvinnut astinlautoja päästäkseni kyytiin”, Raiza aloittaa iloiten samalla siitä, kuinka hauskaa liikenteessä on sukkuloida autojen ikkunalinjan alapuolella siten, että kanssaliikkujille näkyy vain ohivilahteleva kypärä. Sitä ei kuitenkaan vedetty perinteiseen tapaan eteen siten, että siinä olisi joutunut oikeasti roikkumaan, vaan se laitettiin linjaan keulaputkien kanssa. Perä puolestaan levitettiin 250 millin levyiselle takarenkaalle. 68 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Vahva messinkimeininki siis! Sitten annoin kaikkien oikeiden messinkiosien patinoitua. Raiza ajeli pyörällä ensimmäisen kesän sellaisenaan, mutta heti ajokauden päätyttyä se päätyi työn alle. Sen muotokieli osoittautui juuri oikeanlaiseksi Evillusioniin. ”Yhdessä vaiheessa pyörässä oli äärettömän kapea tanko, jonka mä tein itse. Ne eivät ole koskaan olleet mun juttuni. Se ehti olla mun omistuksessa noin viisi minuuttia, kun nappasin siitä astinlaudat pois. Ketjusuoja oli paikallaan Raizan toisessa pyörässä, Evillogicissa, kun hän hankki sen. Öljytankki sijoitettiin erikseen eteen bernhardilaiskoirameiningillä. Myös disc brake cover on Evillogicin peruja. Myös keula päivitettiin ja keulakulmaa kasvatettiin niin paljon, että akseliväliksi saatiin 190 cm. Ajelin sillä loppukesän ja seuraavana talvena se otettiin jälleen työn alle.” Seuraavassa versiossa koko pyörän värimaailma vaihtui messinkimäiseksi. Raiza löysi sille kaveriksi luonnonvalkoisen ja punaisella flakella maustetun mustan
Niitä odotellessa. ”Hänen oli vaikea niellä sitä, ettei satulan kuviosta tullut symmetristä. ”Tankkimestarini Pasi Tähtinen kuunteli taas hulluja ideoitani ja molemmista leikattiin kyljet auki. ”Myin vielä ennen ajokauden päättymistä koko leveän paketin pois laatikkoineen päivineen ja rupesin metsästämään vakioswingiä. Ne kun eivät enää sopineet siihen. Sitten koko komeuden päälle vedettiin punainen flakelakka”, visionääri kertoo, kuinka monet kikat ovat syntyneet joko vahingossa tai hetken mielijohteina. Ensin tarkoituksena oli käyttää ne irti leikatut palaset toisinpäin käännettyinä, mutta se ei toiminut. Sopiva springer-keula tipahti käsiin eräästä asiakasprojektista. ”Punainen sävy oli jotenkin pigmentiltään niin vahva, että se sai mustan maalin murtumaan ja pintaan tuli halkeamia. Straipit ovat syntyneet osittain Platun ja osittain Raizan itsensä tekeminä. 69 AMERIKAN RAUTA 8/2017. ”Mun mielestä kesä pitää rauhoittaa yhdelle pyörälle kerrallaan”, Raiza priorisoi. ”Villeimmissä visioissani ajattelin tehdä tästä jopa sellaisen, kuin tämä olisi tehty vuoden 1936 Chicagon maailmannäyttelyyn H-D:n prototyypiksi”, Raiza maalailee, mutta radikaaleimmat ratkaisut jäivät vielä odottamaan toteutumistaan. Lopuksi värit hiottiin vielä monin paikoin puhki, millä saatiin vanhaa patinameininkiä. Tankki tehtiin kahdesta alkuperäismallisesta 3,5 gallonan tankista. Päätin, että nyt mennään tosi kapeaan suuntaan.” Renkaiksi valittiin 19-tuumaiset sekä eteen että taakse. Kahvat ovat Riverside Customin uniikkikappaleet ja tarkoituksella epäsymmetriseksi kuvioitu satula Jarkko Simolan tikkaama. Tanko on vanha buckhorn, joka muokattiin sopivaksi. Satulan pohja väännettiin itse ja Jarkko Simola teki siihen verhoilun. Se näytti minusta hyvältä, joten tein sitä tarkoituksella lisää. Loppukesästä 2016 Raiza alkoi tuumia, että olisi aika tehdä Evillusion kokonaan uusiksi. Raiza löysi sopivan maroon-sävyn, sille kaveriksi luonnonvalkoisen ja keksi lopulta yhdistää soppaan vielä punaisella flakella maustetun mustan. Uusi väritys sai ideansa varsin varhaisessa vaiheessa löytyneistä Jawan punaisista työkalulaatikoista. ”Siinä oli suurena apuna täällä myös työskentelevä Hörkön Jouni, mun tekniikkavelhoni”, Raiza kiittelee. Se johtui siitä, että samaan aikaan valmistui Evillogic kesäksi 2016 ja miehen kiinnostus kohdistui arvatenkin hänen viimeisimpään luomukseensa. Sehän näyttää vähän siltä, että aina kun on noustu satulaan, jalka on osunut siihen ja työntänyt raitoja vähän toiselle sivulle päin”, Raiza kuvailee vinksahtanutta ideologiaansa. senkeltainen ulkoasu, jollaisena Raiza ei ehtinyt ulkoiluttaa sitä koskaan. Tankkien molemmat alkuperäiset täyttöaukot pistettiin umpeen ja keskelle hitsattiin uusi”, Raiza kuvailee muutoksen laajuutta. Kokonaan uusiksi. Niinpä Pasi naputti sisäänmenevät osat itse suorasta pellistä ja hitsasi ne kasaan tehden koko paketista yhden tankin. Samsonin putket puolestaan tulivat siitä pyörästä, johon Raiza myi oman leveän pakettinsa. Alkuperäinen swingi ei enää istunut paikalleen aiempien runkomuutosten jäljiltä, joten runkoa jouduttiin muokkaamaan takaisin alkuperäisempään suuntaan
Runko muutettiin deep seat -malliseksi ja swingi sopivaksi 250-milliselle takarenkaalle. Teksti: Kimmo Janhunen, kuvat: Raizan arkistot Raizan Evillusionin ulkoasu on muuttunut lähes vuosittain, mihin miehellä on hyvin yksinkertainen ja ymmärrettävä selitys: Rahaa on rajoitetusti, mutta pää pullollaan visioita. Niinpä ne on toteutettu vuosi toisensa jälkeen samaan pyörään. Värimaailma vaihtui kauttaaltaan messinkimäiseksi, mikä saatiin aikaan putsaamalla metallipinnat paljaiksi jättäen hiontajäljet sattumanvaraisesti näkyviin. Viimeisimmässä versiossa ennen nykyasua pyörän värimaailma vaihdettiin patinaiseksi kellertävän oranssiksi. Seuraavaksi kesäksi pyörä muuttui rajummin. Evillusion oli alkujaan ’93 Fatboy, jonka Raiza osti alkuperäiskuntoisena 2009 kesän puolivälissä. 6. Lopuksi päälle vedettiin keltainen pulverilakka. Keulakulma loiveni ja akseliväli kasvoi 190 senttiin. Stonga vaihtui hillitymmäksi ja tankki poimittiin Jawasta. Tarinan takana 1 2 Saman pyörän monet kasvot 1. 3 4 5 6 70 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Runko säilyi edelleen alkuperäismitoissaan. 5. 4. Kesäksi 2010 pyörä sai punaisen värin ja lyhyen risukeulan. Astinlaudat saivat lähteä heti, mutta muuten pyörällä ajettiin loppukesä sellaisenaan. Stongaksi vaihdettiin 16” ape hanger, joka asennettiin epätyypillisesti linjaan keulaputkien kanssa. Tuolloin pyörä kulki nimellä Evilbobber. Pyörän ulkoasu säilyi pääpiirteissään samanlaisena muutaman vuoden kokien kuitenkin jatkuvasti pieniä muutoksia. Vuoden 2012 American Car Show’ssa Evillusion näytti tältä. Seuraavana talvena se rakennettiin jutussamme esiteltyyn asuun. Tässä vaiheessa mukaan tulivat ensimmäiset messinkiosat. 3. Tähän kuosiin pyörä rakennettiin vuonna 2015, mutta Raiza ei ehtinyt ulkoiluttaa sitä lainkaan. Messinkimäinen maalipinta sai rinnalleen vaaleaa beigeä ja kuparimaisia somisteita. 2. Kuvassa se on esillä Vaasassa Thunder Machine Bike Show’ssa, jossa sille myönnettiin ensimmäinen ykköspytty
Jenkkiautonäyttely Amerikan Raudan osastolla esillä ollut Marko Stjerbakoffin uudella Vortec-tekniikalla varustettu ’42 Chevrolet Divco on muuten oikeasti hauska peli ajaa. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2017 Tämä aikoinaan näyttelyissä ja alan lehdissä esiintynyt ’23 T-Hot edusti latolöytöosastoa. Kari ja Nina saivat kotiin vietäväksi Mild Kustom -luokan ykköspalkinnon. Auto palkittiin patinaluokan ykkösenä. Lehtemme osastolla esillä ollut Kari Kylmäniemen uutuusrakennelma, ’59 Buick Invicta, on oikeasti kansainvälisen tason kustom, joka kestää lähemmänkin tarkastelun joka puolelta. Kuvista ei välttämättä saa niin selkeää kuvaa siitä, kuinka lukuisat kromatut osat olivat hapettuneet ja ruostuneet vuosien mittaan, mutta koko lailla rapistuneen oloinen auto oli, vaikka sinällään nipussa olikin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Lahden Jenkkiautonäyttely ansaitsi viime syksynä ehdottomasti Suomen parhaimman hot rod -näyttelyn tittelin, eikä tämä vuosi tarjonnut syytä olla sanomatta samoin. Paikalla oli kuitenkin vielä paljon ansioituneempi tähtivieras, amerikkalainen kustomlegenda Gene Winfield, mutta suuriin massoihin jo 90-vuotias herra ei tuntunut samalla tavalla vetoavan. Katon huikea lowrider-maalaus on TiNin käsialaa. Se herättikin kysymyksiä, että onko 80-luvun lopulla valmistunut ja ilmeisen hyvin silloin rakennettu auto oikeastaan päästetty relikoitumaan ennen aikojaan?. Tällä kertaa tosin viimevuotinen tungos jäi kokematta, liekö syynä se, ettei Richard Rawlingsin kaltaisia koko kansan vetonauloja paikalla nähty
72 AMERIKAN RAUTA 8/2017. 1982 oli viimeinen vuosimalli C3-Vettelle, seuraavana mallivuonnahan koko Corvette ei ollut tuotannossa. Ruotsalainen Gasoline-lehti on tullut tunnetuksi lukuisista vaneistaan. Monet näkivät sosiaalisesta mediasta, kuinka Esa Salon vanha avo-DeSoto poltettiin ilkivaltaisesti Ruotsissa, ja jotkut ehtivät jo pelätä auton tuhoutuneen lopullisesti. Tällä kertaa Lahteen näytille oli tuotu tämä ’61 Dodge A100. Atmosphere Destroyers Car Clubin lippua piti korkealla tamperelaisten ”Johtajien” ’63 Bel Air, jossa perisuomalainen rakentelukulttuuri oli saanut meksikolaisen vivahteen. Lahtelaisen Heikki Tammiston yksilö on hienossa alkuperäiskunnossa. Hienokuntoinen matkailuautojättiläinen valittiin näyttelyn Top 10:een. Nykyisin tukholmalaisen Kjell Östenssonin omistama auto on kuitenkin pikkuhiljaa palautumassa vanhaan loistoonsa, tai itse asiassa vanteista päätellen astetta originaalimpaan kuosiin. Jenkkiautonäyttely Mikko Heimon ’75 GMC Motorhomen kaltaista ei taida toista Suomesta löytyä. Viimeisen C3-vuosikerran Collectors Edition -mallien metallinhohtoinen sisustus oli huikea, ja koko malli näyttää vuosi vuodelta aina vaan komeammalta. Yksi näyttelyn somistusteemoista oli Hurriganes, jota edustamassa oli Cisse Häkkisen vanhan AN-160:n lisäksi myös yhtyeen promokäyttöön valjastettu Esa Salon vanha ’60 DeSoto
Platulla vuosikausia ollut ’63 Riviera esiteltiin uudessa värityksessään pari vuotta takaperin, mutta tuntui jäävän miehen muiden kiireiden vuoksi aina vaan kesken. Legendan mukaanhan Luntamon Jussin tiimeineen omistama kustomoitu ’46 Cadillac Hearse olisi oikeasti palvellut hautausautona juuri samaisessa pienehkössä pitäjässä onnettomuuden aikaan, joten mistä sen tietää, vaikka sillä olisi todella kuljetettu Charles Hardin Holleyn maallisia jäänteitä. Irina ja Sini paitsi paljastivat näyttelyssä ensiesiteltyjä autoja, myös keräsivät katseita autopesuhommissa Sonaxin osastolla. Falunista Lahteen tuli Teijo Valkola maukkaassa patinakilpurilookissa olevine ’66 Chargereineen. Lopulta hän päätyikin vaihtamaan autoa Herstin Timpan kanssa, ja jäi Timpan hommaksi näperrellä upea auto loppuun. Paikalla nähtiin taiteilemassa myös amerikkalainen straippari Von Hot Rod. Ehdottomasti huikein kerhosomistus nähtiin jälleen kerran Cadillac Clubilta, joka oli lavastanut Buddy Hollyn muistoksi paikalle päivän, jolloin musiikki kuoli jäätyneine maissipeltoineen ja lentokoneen hylkyineen. Tero Niemeläinen, jonka autoja on nähty Amerikan Raudassa useampaan otteeseen, toi tällä kertaa näyttelyyn vaimolleen Sannalle rakennettavan pickisprojektin, jonka alusta oli jo modernisoitu ja keulalle sovitettu B&M:n 6-71-ahtimella varustettu pikkulohko. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Kyse ei ole näköharhasta, vaan tämä ’69 Charger on todella 1/2 mittakaavassa. 74 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Sami Taskisen Mercury oli osana ”Suomi 100” -teemaa. Kari Laukkasen ’67 Dart GT:n yli 500-kuutiotuumainen isolohko puhuu lähemmäs 1000 hevosen voimin. Tekniikkakaan ei aidolle Shelbylle häpeä, keulalta löytyy 370-heppainen GT40 302 cid yhdistettynä 5-vaihteiseen T-5-manuaaliin. Uskomaton laite on tehty kokonaan käsityönä pellistä, ja sen takaa löytyy US-Partsilta tuttu Christian Strömberg poikansa Sebastianin kanssa. Shelby GT 350 H -mallin näköiseksi rakennettu auto oli nimittäin Teemu Selänteellä 11 vuoden ajan. Puree se ruoste edustusautoonkin. Jenkkiautonäyttely Paimelan Paroni lahjoitti tämän komeakuntoisen ’84 Camaron hyväntekeväisyyshuutokauppaan, jossa kerättiin rahaa Päijät-Hämeen Keskussairaalan lastenosastojen syöpätoiminnan tukemiseen. Yksi kirjoittajan ehdottomista suosikeista koko näyttelyssä oli moldelaisen Ronny Brekkin huikea ’61 Corvair, jossa vain on kaikki kohdallaan. Tässä jälleen kerran esimerkki siitä, miten vankalla näkemyksellä saa tylsästäkin mallista todella komean. Miikka Lammetvuoren ’70 Fleetwood Sixty Specialin patinassa oli jotain koskettavaa. Onko kuvassa jotain outoa. Paras aika varttimaililla kuluneena kesänä oli 9,084 loppunopeudella 240,33 km/h. Kaikkiaan pottiin tuli 6 340 euroa, josta Camaron osuus oli 5 200. Kaikkihan tietävät, millä joulupukki liikkuu – reellä tietysti! Esa ja Minna Liikasen ’66 Fastbackin jääkiekkoaiheinen somistus viesti auton edellisestä omistajasta
Mallia valmistettiin Nascar-luokittelua varten vain 351 kappaletta, ja niistä on jäljellä tiettävästi 40, joista Harrin yksilö on ainoa Euroopassa. Tämä sama ’67 Mustang on ollut porilaisella Jarmo Vilenillä jo lähes 40 vuoden ajan. Minttu kertoi olevansa tontilla melkein kuin kotona, koska hänen isänsä on harrastanut pitkään Moppeja. Miehen jo ennen ajokortin saamista hankkima auto on hyvinkin näyttelykelpoisessa kunnossa, vaikka sillä on myös ajettu. Harri Sorviston ’69 Mercury Cyclone Spoiler 2 palkittiin ansaitusti Muscle Car -luokan parhaana. Amerikan Raudan tytöt, Jonna ja Cemile. Autoa ei ole kuitenkaan entisöity, vaan tekniikkana on Robert Pond Racingin täysalumiininen 482 cid sekä Tremec TKO600 -manuaali, ja tehoakin irtoaa 635 hevosvoimaa. Petri Terhon ’47 Buick Sedanette kustom ei jättänyt kylmäksi Lahdessakaan. 75 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Ei ihme, että FMA:n puheenjohtajan pestiä hoitavaa Olli Mannista naurattaa, kun Car Babe Minttu on tiskillä. Ei ole tiedossa, kuuluuko ”tässä kaupungissa on vain yksi sheriffi, ja se oon mä” -lausahdus karkkilalaisen Pertti Toikan suosikkisloganeihin, mutta miehen poliisiautoksi rakennettu ’58 Edsel Ranger on komea
Heath Garage toi näytille vasta valmistuneen, jo keskeneräisenä Amerikan Raudan sivuilla vilahtaneen nostalgiakilpurinsa, joka kantaa nimeä ”Suicide Comet”. Jenkkiautonäyttely 76 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Täysin läpikäydyn auton erikoiset peltivanteet ovat Detroit Steel Wheelin 18-tuumaiset Artilleryt. Tämänkertaisena live-projektina oli ’50 Mercuryn choppaus, jonka toteutti Heath Garage yhdessä näyttelyn tähtivieras Gene Winfieldin kanssa. Janne’s Garage toi näytille Katja Kuusiston ja Marco Humbergin omistaman ’57 Chevy pickis-projektin, joka alkoi olla jo varsin pitkällä. Harrasteparkista löytyi tämäkin patinakuosinen ’56 Monterey. Parkkipaikalta starttasi myös tuttuun tapaan illan cruising, jonka tunnelmat tosin olivat tällä kertaa harmillisen kosteat – juomista riippumatta. Harrasteparkille oli varattu tänä vuonna entistäkin enemmän tilaa, mutta siitä huolimatta sitä ei riittänyt lähellekään kaikille sinne pyrkineille. Autossa yhdistyvät hauskasti Tomille ja Anna-Stinalle tunnusomaiset värit, vihreä ja oranssi
Kovin mitattu nopeus yli 700-hevosvoimaisella turboahdetulla pikkulohkolla varustetulle autolle on ollut tähän mennessä 288 km/h. Voi sen hiekkalaatikon toteuttaa näinkin. Gene Winfieldin oli tarkoituksena maalata kori samalla reissulla, mutta pohjatyöt olivat vielä sen verran kesken, että 90-vuotias kustomlegenda lupasi tulla vetämään auton maaliin sitten ensi vuonna. Konehuoneesta löytyy Chevyn pikkulohko Hillborn-ruiskun kera. Näyttelyn järjestäjä Mikael Forsmanin ja Timo Herstin yhteisprojekti oli esillä runkovalmiina. Virpi Varjoksen ’67 Dart GT on ollut Lahdessa ja omistajansa perheessä uudesta asti. Henrik ja Anna Larssonin ’50 Mercury oli esillä projektina, jonka katon saumoista näki selvästi, mitä kaikkea sille on tehty. 77 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Ei ollut tämä ”real Henry steeliä”, vaan pitkälti uritettua 28x120:ä. IRX-1-kilpikin on se alkuperäinen. Jani Immosen himmeäpintainen Cuda kuuluu maan harvoihin seisovan mailin loppunopeudesta kisaileviin jenkkeihin
Ajoreitti kulki Paippisten, Nikkilän ja Söderkullan kautta Tomahawk Townin uudelle tallille Helsingin Tattarisuolle. Tällä kertaa ajeltiin Järvenpäästä Helsingin Tattarisuolle, Tapanilasta sinne muuttaneen Tomahawk Townin uudelle tallille. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Liike osoittautui oikeaksi ja keli oli aika lailla täydellinen aurinkoinen syyssää. Talli olikin saatu useiden kuukausien muuttamisen ja remontoinnin jälkeen erittäin hienoksi. FSRA Harvest Run Saapuminen Tattarisuolla sijaitsevalle Tomahawk Townin tallille. T ämänvuotista Harvest Rod Runia siirrettiin alkuperäisestä päivämäärästä reilulla viikolla sankkojen sateiden vuoksi. Samuli Kaivola ohjasti tätä vällillä koviakin kokenutta Roadster Pick-upia. Teksti ja kuvat: Janne Kutja Finnish Street Rod Associationin perinteinen sadonkorjuuajo sujui aurinkoisissa merkeissä. Lähtöpaikkana toimi Järvenpään vanhan valtion katsastuskonttorin varsin laaja piha-alue. Ulkona nautittiin kaffet ja pullat kera makeisten ja turinoitiin mukavia ennen kuin oli aika itse kunkin lähteä omille tahoilleen. Tapahtumapäivämäärä ilmoitettiin vasta perjantaina, kun ajelu starttasi jo saman viikon sunnuntaina, mikä luonnollisesti vaikutti myös osanottajamäärään. Kimmo Aalto oli liikenteessa poikansa Chevy pick-upilla, jossa on myös varapyörässä iso pinnavanne, Renqvistin Tapsa taas puolestaan hyvin paljon alkuperäisemmällä Gulfin väreissä olevalla Internationalilla
Unun mittavat kustomoinnit läpikäynyttä ’53 Suomi-Oldsia on odotettu pitkään radalle, ehkäpä lähitulevaisuudessa... 79 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Kimmo Tyyskä poistumassa ’32 Roadsterillaan Kirveskylän tallilta. Track nose -keulainen kilpuri on Tomahawk Town -tallin kimppaprojekti. Kuitukorisen auton keula on valmistettu pellistä. Jukosen Masin ’41 Ford Deluxe Business Coupe näyttää lähes alkuperäiseltä, mutta on sitä kuitenkin madallettu, fender skirtsit lisätty sekä puskureita otettu varsin reilusti lähemmäs koria. Viimeiset Roadster-kelit alkavat olla käsillä, ensi kesänä taas näissä merkeissä! Eri aikakausien rakentelutyylit hyvin edustettuina rivistössä. Vielä maalamattomat fender skirtsit ovat uutta tälle kaudelle. Period correct -meiningillä rakennettavan auton aikakaudeksi on valittu vuosi 1956, ennen kuin tuplavalot ja siivet tulivat kuvioihin vahvemmin mukaan. Choppauksen lisäksi autoon on vaihdettu Cadillacin puskurit ja takalokasuojat. Lähdeniemen Jaken ’54 Chevyyn on vaihdettu ’56 Chevyn takapuskuri jo aikasemmin laitettujen ’56 Packardin takavalojen seuraksi. Myös yksi Indian osallistui ajoihin. Ensijainen tarkoitus on päästä ulkoiluttamaan autoa radalla erilaisissa harrastetapahtumissa
Useimpien siellä kävijöiden kohdalla se ei toki liene tarpeellistakaan, sillä kyseessä on kuitenkin messutapahtuma, jonka tavoitteena on markkinoida uusia tuotteita, joita ostajat kautta maailman ovat siellä etsimässä. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Autohan ei ole yksi niistä 51:stä aikoinaan valmistuneesta, vaan 3D-skannauksen pohjalta tehty kokonaan uusi auto. Konehuoneesta – siis peräpäästä – löytyy nimittäin Cadillacin 32-venttiilinen Northstarmoottori, jota on terästetty kahdella turbolla. Rob Ida Conceptsin Tucker oli varmasti koko näyttelyn säväyttävin kokonaisuus. Projektissa ovat olleet mukana myös Preston Tuckerin pojanpojanpojat Sean ja Mike. Tietämättä paremmin väittäisin vanteiden olevan Wheel Vintiques Artilleryt Bullet Capeillä varustettuna. Nimi on tietysti DELS3. SEMA Show 2017 Klassista rakentelua edusti Trevor Cookin hemi-koneinen ’28 A Tudor. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Las Vegasin SEMA Show on vähitellen kasvanut niin järjettömän suureksi kokonaisuudeksi, ettei neljä päivää tahdo enää riittää sen kiertämiseen. Tänä vuonna eksklusiivisuutta oli haluttu alleviivata teettämällä myyntiin tapahtumahuppareita, joiden selässä luki ”Credentials required”, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa sitä, ettei ilman todisteita siitä, että olet alan ammattilainen, ole näyttelyyn asiaa. Delmo’s Speed Shop kauppaa tehdasuusia LS3-moottoreita varsin järkevään hintaan valmiiksi perinteisen pikkulohkon näköisiksi vanhennettuina. Lopputulosta ei aidosta juuri erota, paitsi tekniikaltaan
Stoner’s Speed Shopin ”Slameo” oli yksinkertaisesti ihana. Tämä DeLuxe tuhoutui kuitenkin ollessaan hinauksessa highwayllä vuonna 1965, ja Schwartz jatkoi kisailua samanikäisellä punaisella sedanilla. Sinisteriksi nimetyn irrotettavakattoisen auton muodot ovat nimittäin pitkälti omistajiensa Bob ja Connie Lopezin omaa käsialaa. Lähtökohtana on ollut ’36 vuosimallin Ford. Patinakuosisen laitteen hienosti paneloidusta ja straipein koristellusta konehuoneesta löytyi uusi 6,2-litrainen ja 650-heppainen LT4moottori. Puskuritkin olivat hiilikuitua. Tämä aidosti patinoitunut C10 Silverado on kerran ollut metallinhohtoinen sininen. Tässä Optima Street Car Challenge Corvetessa oli melko mielenkiintoinen ajovaloratkaisu. Oliko se parempi kuin alkuperäinen, on hyvä kysymys, mutta tähän kauttaaltaan modernisoituun kokonaisuuteen se sopi hienosti. Kuvassa oikealla näkyvä bluesbasistinakin mainetta niittänyt Gene Schwartz piti hallussaan NHRA:n E/Gas -ennätystä ’52 Chevyineen vuodesta 1964 vuoteen 1967. Tässä huikea esimerkki siitä, miten tyylikkäästi modernisoinnin voi toteuttaa. Jos ei tämä pick-up-malli näytä tutulta, niin se ei ole oikeastaan mikään ihme. Squarebodyt ovat nyt todella kovassa huudossa, ja niiden ympärille on muodostunut kokonaan oma aktiivinen harrastajaporukkansa. Yli 30 vuotta myöhemmin musta DeLuxe entisöitiin vanhaan kisa-asuunsa, ja Gene ajaa sillä nostalgiatapahtumissa. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Diamondbackin punaraitarenkaat kruunasivat kokonaisuuden. Vain viikossa ennen SEMA Show’ta valmistuneen auton tyylikkään retrohenkiset isot vanteet ovat Racelinen Manhattanit. Teknisesti täysin uudistettujen patinapickisten verhoilut ovat luku sinänsä
Moottorina mikäpä muu kuin ahdettu LS3. SEMA Show 2017 Niin, onhan näitä Novia nähty Suomessakin, mutta koska viimeksi nelivetoisena. Koria on levennetty ja channeloitu, ja runko on Jamisonin tuplaputkiversio. Takavalot ovat sekventiaaliset ja niin konepeitto kuin ovetkin aukeavat sähköllä. Ted ja Colleen Hubbardin ’30 A Coupe on huikean hieno laite. Jousitus taas on lainattu Corvette C4:stä. Syvänpunainen väri on nimeltään Soul Red. Larry Griffeyn ’54 Corvette on suorastaan jäätävän hieno. Kuusi tuumaa chopatun auton tekniikkana on ahdettu Ardun-kantinen lättäpää ja Halibrand-tyyppiset vanteet ovat EVOD-firman custom-tavaraa. 82 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Tämä upean kullanhohtoinen yksilö oli tuotu esittelemään Hifonicsin autohifilaitteita. 60-luvun alun Cadillacit ovat turhaan jääneet rakentelukohteina vähemmälle huomiolle. Käytävällä oli esillä Gene Winfieldin alumiinikorinen ja etuvetoinen ’64 Reactor. Brian ja Deanna Hendersonin ’63 Caddy oli näytillä Airlift-ilmajousifirman osastolla. Huomaa kelta-valkoraitaiset renkaat, jotka sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. Rick Dore on jo pitkältä aikaa tunnettu huikeista metalliveistoksistaan, ja tällä kertaa mies toi näytille tuoreimman luomuksensa, ”The Illusionin”, joka oli metallpinnoiltaan valmiin näköinen, mutta muuten vielä kesken. Rotiformin vantein varustetun auton keulalla on LS3, ja upean purppurainen väri on House of Kolorin Voodoo Violette
Retrosound esitteli kolme mielenkiintoista Bluetoothradiouutuutta. Auto kuului aiemmin Chrisin hyvälle ystävälle Tyler ”Flip” Priddylle, joka menehtyi vain 31-vuotiaana 2013. Ilokaasuilla terästetyllä isoisolohkolla varustettua ”The ElCoa” sarjassa kuskaa Kamikaze Chris. Vanteet ovat MHT Wheelsin US Mags -mallistoa. Street Outlaws -sarjasta tuttuja autoja oli esillä useita. Vihdoinkin tarjolle tuli myös 50-60-luvun taitteen Fordeihin ja Mercuryihin alkuperäispaikalle sopiva Monterey. Ehdin jo sanoa ääneen, että patinapinnan kiiltolakkaus sopii vähän huonosti minun silmääni, mutta sitten kävi ilmi, ettei CTP Conceptsin Pacific Coast Locatorsille rakentaman ”Ol Blueyn” pinnassa ole lakkaa, vaan kaikki kiilto on saatu aikaan myllyttämällä! Matthew Gordonin Brookvillekorinen ’32 RPU on erittäin tyylikäs kokonaisuus. C3-Vettejä näkyi tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, tyylisuunta useimmissa jokseenkin sama. Tekniikkana on klassinen Oldsin Rocket 88 viisipykäläisen Bowler TKO -manuaalin kera, ja aistikkaan sininen väri kantaa nimeä Starfire Blue. Eipä sillä, hyvin tällainen vähäeleinen pro touring -tyyli cokispullokoriin sopii. Vini Madrigalin ’72 avoa liikuttaa LS3 jatkonaan 6-lovinen T-56-manuaali. Plowboy Dieselin ’70 Dodge Sweptlinen konehuoneesta löytyi dieselvoimaa kaksin verroin, konehuoneessa nimittäin oli todella kaksi 5,9-litraista compound turbo -ahdettua Cumminsia rinnakkain! 83 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Classic Car Studio Speed Shopin patinakuosisen ’62 Chrysler 300:n konehuoneesta löytyy Viperin 8-litrainen V10! Kokonaan uusiksi tehty sisusta yhdisteli modernia pro touringia ja klassista hävittäjätyyliä
Jos Javelinin muodot sopivat tavallistakin paremmin omaa silmään, se saattaa johtua äkkiseltään huomaamattomista, mutta rajuista korimuutoksista, joihin lukeutuu etuakselin siirtäminen eteenpäin, jolloin etuylitys on lyhentynyt. Yksi koko näyttelyn rajuimpia kokonaisuuksia oli Ringbrothersin rakentama ’72 AMC Javelin AMX, jonka keulalta löytyy Moparin uusi 1100-heppaiseksi kutiteltu 6,2-litrainen Hellcat. Glasurit-maalifirman osastolla nähtiin nimikirjoituksia jakamassa Nascar-legenda Richard Petty, jonka Petty’s Garage -firmalla oli näyttelyssä myös oma osasto. 84 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Wheel tuo markkinoille 20-tuumaisen Rat Rod -vanteen. Kustomeita ei hirveämmin hifiesittelyautona näe. Nyt esillä oli komea Tri-Five-kolmikko, joiden verhoilut olivat uskomattoman hienoja. Detroit Steel Wheel näyttäisi saavan vihdoin kilpailijan, kun U.S. Wyotech-koulun osastolla oli esillä Mikey Brownin ’53 Ford F100, joka on rakennettu kauttaaltaan 50-60-lukujen taitteen tyyliin. Myös Wheel Vintiques kertoi olevansa lanseeraamassa lähiaikoina 18-tuumaisen teräsvanteen. SEMA Show 2017 TMI Interiors ei pettänyt tälläkään kertaa. Auton upeat verhoilut olivat Wyotechissa alaa opiskelevan Mikeyn oma taidonnäyte. Liekö siitä tämän SounDigitalin äänentoistolaitteilla varustetun Customlinen ”Identity Crisis” -nimi lähtöisin
70-luvun puolivälin Monte Carlot eivät kuulu niihin suosituimpiin rakentelukohteisiin, paitsi lowridereina. Mike Jensonin ’76 osoittaa, että Montesta saa myös komean pro touring -laitteen! Magnusonin remmiahtimia esittelemään oli valjastettu tämä Hemi-koneinen avoDart. Goolsby Customsin rakentaman helmiäiskeltaisen ’79:n lokasuojia oli levitetty, ja sen keulalle oli nostettu Ford Performancen 500-heppainen Aluminator XS -pikkulohko 6-vaihteisen Tremecmanuaalin kera. Goodguysin osastolla oli näytillä ehdottomasti hienoin Fox-Mustang, jonka olen koskaan nähnyt. Runko on kokonaan Roadster Shopin käsialaa. Max Grundyn ’60 Chrysler-farmari oli sijoitettu vähän kummalliseen paikkaan keskimmäisen hallin takapihalle. ’32:n rungolla varustetun auton moottorina on Chevyn 377 cid ruiskupikkulohko. Murhatun oloiseen kokonaisuuteen toivat pienen piristyksen vanteiden ja perän punaiset raidat. Auto oli selkeästi vielä kesken, mutta onpahan nätti korimalli ja väri! ”Hill Country Hustler” on Roadster Shopin Jesse Jamesille rakentama ’64 Polara. Forgelinen vanteet olivat edessä 18ja takana 19-tuumaiset. Alkuperäisen oloiset vanteet ovat todellisuudessa pillerikapselein varustetut 19-tuumaiset Forgelinen alut. Todella aistikas kokonaisuus! Rad Rides by Troyn Marianin veljeksille Dennisille ja Markille rakentama ’29 A-malli oli myös esillä valmiina, autohan on nähty jo kokonaisena mutta peltipuhtaana aiemmin. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Honeywell Garrettin osastolla näytillä ollutta vehjettä liikuttaa Wegner Motorsportsin 426 cid Hemi kahdella GTX3582R-turbolla ylipaineistettuna
SEMA Show 2017 Bruce Wantan ’36 Packard ”Mulholland Speedster” valittiin tänä vuonna America’s Most Beautiful Roadsteriksi. Jon Wrightin pianomusta ’36 Ford Roadster kuuluu America’s Most Beautiful Roadster -kisailijoihin. Siihen malliin niitä nyt näkyy niin näyttelyissä kuin valkokankaallakin. Johnson’s Hot Rod Shopin ’32 Tudorin tekniikka ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Yksi Ringbrothersin käsistä tulleista komeista uutuuksista oli tämä ’69 Charger ”Defector”. Gas Monkey Garagen ’34 ”Monkey Pecker” on varustettu vanhan liiton 331 Hemillä ja Weiandin Blowerilla. En ole ennustaja, mutta veikkaan kaappariovisten Continentalien olevan seuraava arvoltaan uusiin lukemiin pomppaava malli. Vai miltä kuulostaa 339 cid ruisku-Y-Block ja Bowlerin 5-vaihteinen TKO 600 -manuaali. Takavanteilla on leveyttä hurjat 13 tuumaa! 86 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Valtaosa auton koripinnoista valoja ja koristelistoja myöten on muotoiltu uusiksi, ja autossa on myös retractable-tyyppinen kovakatto. Tämä tyylikäs C10 oli näytillä CPP:n tontilla. Autolla haluttiin tehdä kunniaa 60-luvun kiihdytysautoille, ja lopputulos onkin komea. Pat ja Melissa Reisingerin ’31 Ford VDoce on varustettu ’47 Lincolnin V-12-lättäpäällä. Wegner Motorsportsin 6,4-litraisella Hemillä varustetun auton klassisen näköiset vanteet ovat 19-tuumaiset HRE:t Ringbrothersin valmistamin pillerikapselein. Squeeg Jergerin rakentaman auton teemana oli ajatus kustomista, jollainen olisi tehty 40-luvun lopulla tilauksesta filmitähdelle
Petty’s Garagen osastolla oli näytillä tämä moderneilla mausteilla höystetty ’70 Superbird. Kyseessähän on alkuperäisten Shelbyn työntekijöiden Fordin ja Shelbyn lisensseillä toteutettava projekti, jolla tuplataan vuonna 1965 valmistuneiden R-versioiden määrä. SEMA-presidentti Wade Kawasakin perinteisen näköinen ’32 roadster on varustettu LS-koneella ja Wheel Vintiquesin 16” Jumbo-uutuusvanteilla. Jumbo oli yksi ensimmäisistä aftermarket-vanteista tullessaan markkinoille 30-luvulla ja nyt Wheel Vintiques tuo sen takaisin. John D’ Agostinon viimeisin rakennelma, ’68 Riviera ”The Pantheon”, oli esillä Sonaxin osastolla. ”Kryptonite”-nimen saanut Challenger on hyvin klassinen kokonaisuus, joka kätkee konehuoneeseensa Whipple-ahdetun 427-kuutiotuumaisen Gen III -alumiinihemin. Todella rajusti levitetyn ’63 Rambler American 440 Wagonin sisusta on omistajansa Suzy Bauterin käsialaa. Fordin osastolla oli näytillä yksi 36:sta valmistettavasta The Original Venice Crew ’65 GT350R:stä. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Tekniikkapuolelta löytyy muun muassa 1GenCamaron apurunko, Chevyn 5,3-litrainen LM7 ja 5Gen-Camaron taka-akseli. OVC-Shelbyn hinnaksi on kerrottu 250 000 dollaria. Fast ’n Loud -sarjasta tutun KC’s Paint Shopin ’67 F100 shop truck oli ulkoalueella esittelemässä American Racingin vanteita
Alkuperäishenkiset 20” vanteet sopivat maalattujen puskureiden kanssa yhteen hienosti. T-paitoja, tarroja ja seinäkylttejä kauppaavan Laid-Backin Cumminsin turbodieselillä varustettu GMC-ambulanssi ei jätä varmasti kylmäksi. Toisaalta Lifestyle-kerhon väreissä ei ole kai koskaan nähtykään kuin koko lailla virheettömiä laitteita. Tämä IROC-Z pisti miettimään, joko on 3Gen-Camaroiden vuoro palata suosioon rakentelukohteina. Kindig Designin kovin uutuus oli tämä ’58 Lincoln Continental ”Maybellene”. Monelta taisi jäädä auton muiden upeiden yksityiskohtien ansiosta huomaamatta, että keulalla on Falconerin mekaanisesti ahdettu 600-kuutiotuumainen V12 LS! Pro Touring -laitteistaan tunnetumpi Chris Holmstrom Concepts toi tällä kertaa näytille myös perinteisemmän tyylisen pick-upin. Tämä Chevelle osoitti kuitenkin, että kyllä sellaisenkin voi tehdä onnistuneesti. Ed Rudyn ’71 Firebird Formula Butlerin 461 cid strokerilla on rakennettu Jim ”Oz” Osbornin muistoksi. SEMA Show 2017 Luis Lemusin käsissä on valmistunut lukemattomia upeita lowridereita, eikä ”Danny D” Galvezin maalaama ’64 Impala tehnyt poikkeusta sääntöön. Autossa on Ridetechin ilmajousitus ja Fastin EZ-Efi-ruisku. Pro Touring -farmareita ei halleissa montaa nähty. 88 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Tyylikkään kokonaisuuden pellin alta löytyi tietysti LS
Ja todella upeasta konehuoneesta löytyy Gen III 426 Hemi. Konepeitto ja puskurit ovat alumiiniä, akseliväliä on jatkettu ja ovipellitkin on muotoiltu uusiksi, mutta silti se näyttää edelleen Chargerilta. B1GFISH-kilpi viittaa auton omistavan Todd Carpenterin Big Fish Garageen. Tämänkin stepparin viimeistely oli pinnan alta aivan moitteetonta. Patinalaitteita ei näkynyt tänä vuonna ehkä aivan yhtä paljon kuin parina aiempana, mutta olisi vahvasti liioiteltua väittää trendin menneen ohi. ’79 GMC Jimmy ei kuulu niihin malleihin, joilla ihan ensimmäisenä uskoisi osallistuttavan Optima Ultimate Street Car Invitationaliin, johon kuuluu niin maantiekisailua kuin autocrossiakin. Näyttelyn hienoin Charger oli ainakin kirjoittajan mielestä Vic Buraglion ’69, jossa oli juuri sopivasti alkuperäistä ja modernia tyyliä. En tiedä, millaista lääkitystä vaaditaan, että keksii aloittaa neliovisen Barracudan rakentamisen, mutta lopputulos oli shokeeraava! 89 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Moparin osastolla Tommy Pike Customsin rakentama ’37 Dodge Pickup on varustettu tehdasuudella 383-heppaisella 345 cid crate Hemillä
Heti kun ikää oli 18 vuotta ja taskusta löytyi ajokortti, Mano osti ensimmäisen auton, joka oli kuutosmoottorinen Ford Zephyr vuosimallia Muumio muistelee Mano maailmalla Mano kovia kokeneeen siipiautonsa, Ford Zephyrin, edessä kotimökin pihalla kesällä 1972. M eitä ajoneuvoharrastajia on moneen junaan, niin kuin ihmisiä yleensäkin. Juurikin tähän joukkoon kuuluu Martikaisen Alpo, joka tunnetaan paremminkin nimellä Mano. Jenkki sen olla pitää. Työttömiä oli ennätysmäärä ja sen seurauksena Suomesta muutti suuri joukko ihmisiä paremman elämän toivossa Ruotsiin. Näin teki myös oululainen Alpo ”Mano” Martikainen vuonna 1976, ja samalla siinä tarjoitui myös mahdollisuus ostaa itselle se unelmien jenkkiauto. 90 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Auto oli poliisien tarkkailussa entisen omistajan rikoksien takia ja virkavallan edustajat suosittelivatkin auton rekisteritunnuksen vaihtamista toiseksi, mutta Mano piti kuitenkin OP-440 -kyltit autossa. Kunnostuksen yhteydessä Fordin ulkonäköä paranneltiin mustalla ”vinyylikatolla”, joka toteutettiin rypylähelmamassalla. Joillekin harrastus on hetken ”muotijuttu”, joka menee ohi yhtä nopeasti kun se alkoikin. Manolla kiinnostus moottoreilla varustettuihin kulkupeleihin alkoi jo nuorena. Sitten on myös niitä harrastajia, joilla mielenkiinto kyseisiä menopelejä kohtaan alkaa jo nuorena ja säilyy aina hamaan loppuun saakka. Näille tyypeille se ei oikeastaan enää ole harrastus, vaan enemmänkin elämäntapa. Kylillä parkissa talvella 1973. Manolla pyöri mielessä kuitenkin ajatus kaksiovisesta jenkkiautosta, jollaisen löytäminen ei ollut todellakaan itsestäänselvyys. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 70-luvun alun öljykriisi hidasti talouskasvua ympäri maailman ja laukaisi taloustaantuman, jonka vaikutukset näkyivät myös sen ajan Suomessa. Oikea etulokasuoja on saatu oikaistua ja auto on valmis maalaukseen. Osa innostuu amerikkalaisista autoista tai moottoripyöristä jo nuorena, mutta into saattaa hiipua tai lopahtaa kokonaan, kun ikää karttuu lisää. Oli mopoja, joita piti tietenkin viritellä, mutta autot ja varsinkin ne amerikkalaiset olivat jo siinä vaiheessa mielessä
Ei muuta kuin konenepelti pystyyn ja ihmettelemään, miksi Dodgesta oli virta loppunut. Sellainen kuitenkin löytyi helsinkiläisestä autoliikkestä – vieläpä oikein HT-mallinen Dodge Dart Swinger. Kyseinen Mr. Auton viat korjattiin ja se käytiin katsastamassa, että sillä päästäisiin kavereiden kanssa cruisailemaan kylille. Hän oli työkomennuksella Kolarin kaivoksella ja siellä oli yksi vanhempi työntekijä naljaillut koko ajan Dodgesta, että noilla amerikanautoilla ei sitten tee yhtään mitään, toisin kuin hänen 60-luvun Opel Kadettillaan. Aluksi Manon piti kaivaa lapiolla jonkun aikaa, että sai kuskin oven auki ja pääsi istumaan varsin kohmeiselle sohvapenkille. Metallipuoli ammattikoulussa oli suoritettu ja Oulussa ei pidätellyt mikään, joten Mano päätti lähteä heinäkuussa Ruotsiin, jossa tiedossa oli töitä ja mahdollisuus hankkia joku erikoinen jenkkiauto. Ruotsintai englanninkieli ei siihen aikaan sujunut Manolta oikeastaan ollenkaan, joten Ullan vähäisistä englannintaidoista oli nyt paljon hyötyä. 1963. Auton ulkopuolelta kuului ”voihan vittu” ja Kadetti-miehestä ei näkyny kuin haalarien loittoneva selkäpuoli. Kesällä 1976 työtilanne Suomessa ei näyttänyt oikein hyvältä, mikä saikin Manon miettimään muita vaihtoehtoja. Manolla oli kesällä 1973 hetken aikaa alla ’61 Plymouth Valiant, jonka hän osti veljeltään. Onkohan NM-782-rekkareilla varustettu Dodge vielä voimissaan. Kun poliisit pikkuhiljaa tajusivat, että auton omistaja on vaihtunut, niin Manokin sai cruisailla kavereiden kanssa rauhassa. Autolle palattuaan kaksikko jutteli, että mitenköhän tässä oikein mahtaa käydä. Ongelmia. Auton menopuolesta vastasi luotettava Slant Six -kutonen, joka olikin hyvä vaihtoehto, koska Swinger toimi ympärivuotisena käyttöautona. Manolla pyöri mielessä kuitenkin ajatus kaksiovisesta jenkkiautosta, jollaisen löytäminen silloin ei ollut todellakaan itsestäänselvyys. Siellä on metallipuolen hommia enemmän kun keretään tehä”. Kadett piti kuitenkin sanansa ja toimitti myöhemmin kossupullon Manolle. Katsastamattoman ja muutenkin huonolla pidolla olleen siipiauton nuori mies osti 300 markalla Karjasillan alueen raggareilta. Siivillä varustettu brittiauto meni sittemmin myyntiin ja tilalle tuli joksikin aikaa velipojalta ostettu neliovinen ’61 Plymouth Valiant. Alkumatka sujui varsin leppoisasti, kunnes Dartin meno hyytyi Sundsvallissa erään huoltoaseman kohdalla, jonka pihassa sitten piti alkaa tutkimaan, mikä autoon oikein tuli. Eräänä tammikuisena pakkaspäivänä pienen vedonlyönnin seurauksena Mano joutuikin todistamaan, minkälaisia laitteita nämä amerikanihmeet oikein olivat. Mukaan reissuun lähti Oulusta myös Krögerin Ulla, niin ikään parempien työmahdollisuuksien perässä. Siinä vähän aikaa päätä raavittuaan Mano totesi laturin olevan sökö. Ruokalassa Kadetti-mies oli ehdottanut vetoa kossupullosta, että lähteekö Dodge lumikinoksen alta käymään ja sehän sopi Manolle vallan mainiosti. 91 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Ainoa, mikä haittasi ajelua alussa oli poliisi, joka saattoi pysäyttää auton useamman kerran illan aikana. Myös kynä ja paperi olivat kovasti käytössä, kun eri liikkeissä yritettiin ongelmaa selvitellä. Eihän siinä auttanut muuta kuin ottaa laturinosia mukaan ja lähteä kiertelemään paikallisia autoja varaosaliikkeitä. Dodge Dart Swingerissä on vasta saadut valkopohjaiset N-kirjaimella alkavat lyhyet rekisterikilvet, joita Suomessa alettiin antamaan amerikkalaisiin autoihin vuonna 1973. Avain virtalukkoon, muutama lipsautus kaasupolkimesta ja niin oli Dodge käynnissä. Yhden autoliikkeen varaosatiskillä viimein sanottiin, että menkää sinne huoltoasemalle, missä teidän auto on, niin sinne tulee illalla mies Saabilla ja tuo teille toimivan laturin. Oulusta Välivainion kaupunginosasta oli jo vuotta aikaisemmin lähtenyt tuttuja kavereita Ruotsiin töihin. Sen verran tietenkin oli työkaluja mukana, että laturi saatiin irti ja purettua. Viikon aikana oli tuiskuttanut lunta niin paljon, että Dodgesta ei näkynyt parkkipaikalla muuta kuin vähän laseja ja katto. Syyksi paljastui Zephyrin entinen omistaja, joka oli ollut enemmän kuin useasti tekemisissä virkavallan kanssa. Porukalla lähdettiin ulos ihmettelemään, miten vedossa tulisi käymään. Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun illalla Dartin viereen tosiaan kurvasi mies sillä luvatulla Saabilla mukanaan toimiva laturi, ja Mano maailmalla Uuden hankinnan perusteellinen pesu ja vahaus käynnissä kesällä 1974. Kotikonnuillaan kesälomalla vieraillut Ervastin Seppo antoi Manolle puhelinnumeronsa saatesanojen kera: ”Lähe Tukholmaan töihin
92 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Valikoimaa tulisi olemaan runsaasti, mutta löytyykö mieleistä autoa, niin se selviää seuraavassa numerossa... Laivalla muutaman oluen jälkeen alkoi vitutus pikku hiljaa laskemaan ja mielessä pyörimään ajatus ”uudesta” jenkkiautosta, jonka ostamiseen tarvittava käsiraha oli nyt Manolla taskussa. Siinä aseman pihassa ehti ottamaan aamuyöstä muutaman tunnin unet ennen kuin Mano alkoi pähkäilemään, että miten siitä selvittäisiin eteenpäin. se asennettiinkin saman tien paikalleen. Kardaanin asenuksessa ei ilmennyt mitään ongelmia, joten matkaa pystyttiin jatkamaan kohti lopullista määränpäätä eli Fisksätran kaupunginosaa Tukholmassa. Siinä sitten englanniksi sormia apuna käyttäen selvitettiin laturin hintaa ja sen maksettuaan kaksikko pääsi jatkamaan matkaa. Junakeula-VW:n omistajista monet olivat töissä merillä ja näin ollen meno oli sen mukaista, kun oltiin maissa lomilla. Tiedossa oli, että Tukholman alueella oli usempi autoliike, joka toi autoja Amerikasta jälleenmyyntitarkoituksessa. Yksi poliisien kommenteista on jäänyt Manolle hyvin mieleen: ”Eikö teiltä jätkiltä lopu tuo viina koskaan?” Ei kuulemma loppunut ja hauskaa oli... Autot olivat vieläpä samanlaisella tekniikalla varustettuja, joten osan paikalleen sopivuus oli hyvinkin todennäköistä. Kukat kylkeen taiteili Manon sisko Annu. Kolmen kuukauden Ruotsissa oleskelun jälkeen Dodgen ikkunaan oli ilmestynyt lappu, jossa kehotettiin tulemaan poliisilaitokselle selvittämään, miksi kyseinen auto oli edelleen Ruotsissa. Parhaimmillaan 75 neliön asunnossa asui kymmenen miestä, mutta se ei menoa liiemmin haitannut. Kävipä siinä taksilla takaisin satamaan ajellessa miehen mielessä sekin, että olisiko Dartti kannattanut tullata ja rekisteröidä Ruotsiin, niin halvalla auto jäi Turkuun. ”Siinä huoltoasemalla tuli rampattua ostamassa kahvia, tupakkaa, jäätelöä ja yhdellä kerralla hämmästys oli suuri, kun kassalla huoltamon omistaja kysyi selvällä suomenkielellä, että mikä teillä on hukassa, kun tässä koko ajan pyöritte”, Mano muistelee. Ainoa ongelma oli se, mitä tehdä suomenkilpiselle Dodge Dartille. Ruotsinkielentaito tai paremminkin sen puute oli taas hidasteena asioiden hoitamiselle. Loppusyksystä siihen yllättäen tarjosi ratkaisun paikallinen poliisi. Ystävällinen mies antoi vielä kaapeleilla lisävirtaa, jotta suora kuutonen saataisiin taas tulille. Tuohon aikaan Tukholmassa oli asuntopula ja jos sieltä joku sai vuokraasunnon, niin sinne muutti heti useampi henkilö asumaan. Siinä renkaita ravisteltuaan ja auton alla kontattuaan Mano pystyikin toteamaan kardaaninristikon hajonneen. Lisää ongelmia. Kuvassa ollaan tulossa Hailuodosta juhannuksen vietosta. Huoltamon hallissa saisi korjata autoa, jos vain jostain löytyisi osat.” Mano muisti sotilaspassinsa välissä olleen lapun, johon Ervastin Sepe oli kirjoittanut puhelinnumeron Tukholman asuntoonsa. Oviaukossa Krögerin Ulla naureskelee Hepolle, jolla ei meinaa hyvät viinat pysyä sisällä. Ei lähtenyt Mano poliisilaitokselle, vaan otti suunnaksi Tukholman laivaterminaalin ja matkusti Turkuun tarkoituksena myydä auto siellä jollekin jobbarille. Ainoa asia, joka vähän pisti huolestuttamaan oli tasainen jurina, joka oli vielä voimistunut matkan edetessä. Ennen Gävleä jurina muuttui meteliksi, joten ei muuta, kuin auto parkkiin tien laitaan ja ihmettelemään, mikä tällä kertaa hajosi. Turkulaisissa autoliikkeissä ei oltu kovinkaan innokkaita ostamaan tuollaista amerikanihmettä, mutta lopulta yksi jobbari teki siitä tarjouksen, jonka Mano pitkin hampain hyväksyi. Sen aikainen bilebussi, jonka pojat ostivat kimpassa ja maalasivat telalla vihreä-keltaiseksi. Taas tarvittiin ruotsalaisten apua, että päästiin hinauksessa lähimmälle huoltoasemalle. Näihin liikkeisiin Manolla oli tarkoitus suunnata ensi töikseen etsimään sitä unelmien jenkkiautoa. Töitä riitti ja vaihtuipa siinä alussa työpaikkakin parempaan, joten reissun alusta asti mielessä ollut jenkkiauton hankinta sai uutta virtaa. Alun pitäen päivän reissuksi suunniteltuun matkaan kuluikin melkein pari vuorokautta. Soitto Sepelle, jonka kanssa sitten pähkäiltiin eri vaihtoehtoja, miten ongelma saataisiin ratkaistua. Huvittavinta tässä oli se, että Mano oli ajanut Dartilla melkein 80 000 kilometriä ilman minkäänlaisia ongelmia ja nyt se oli hajonnut jo kahdesti samalla reissulla. Eroon Dartista. Siinä sai vielä odotella muutaman tunnin, että Sepe olisi ehtinyt töistä kotiin lankapuhelimen ääreen. Ei siinä auttanut muuta kuin odotella useampi tunti, että Sepe toisi kardaanin ja se päästäisiin asentamaan huoltamon montulla paikoilleen. Matka jatkui yötä myöten kohti Tukholmaa. Onneksi yhdellä Sepen tutulla oli samanlainen Dodge Dart, josta saataisiin koko kardaani lainaksi. ”Siitä eteen päin tutulla kielellä asioiden selvittely hoitui huomattavasti helpommin
Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. 03-2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Vastaukset esitetään mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi • Puhelimitse: puh. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille
Janne’s Garagella ensimmäinen työvaihe oli nostaa koko lava pois tieltä. 60-luvulla autoon päivitetty 327 palaa takaisin täydellisen läpikäynnin päätteeksi. Huonoina ovat perinteiset paikat, eli hytin takakulmat sekä etulokasuojien takaosat ja ovien alimmat saranat. Molemmat autot vaativat kuitenkin toimenpiteitä osakseen ja visioni eivät olleet ihan kevyimmänpuoleisia. Apache lastattiin trailerille lokakuun alussa, samalla viikolla, kun toinen traileri poimi Boattailin lauttamatkalle Saksaan. Seuraavaksi purettiin keulan pellit pois tieltä. Lavalaudat ja niiden poikittaistuet olin purkanut pois jo aiemmin. Puuhanurkka Kimmo Viimeinen kuva Apachesta alkuperäisessä korkeudessaan. Runkomuutosten jälkeen on aloitettu haperoituneiden peltiosien korjaaminen. Kuva on otettu lokakuun alussa, jolloin auto siirrettiin Janne’s Garagelle Sipooseen. Se ei ollut ajokuntoinen, eikä sitä myöskään rakennettu millään muotoa. Takarunko oli vahvassa pintaruosteessa, mutta veden kanssa suoritetun hiekkapuhalluksen jälkeen sen alta paljastuivat kauttaaltaan virheettömässä kunnossa olevat rakenteet. Avolava pudotettiin kyydistä Sipoossa Janne’s Garagen pihalla, jossa siitä purettiin ensimmäiseksi pois lava ja keulan pellit sekä tekniikka, jotta päästiin käsiksi runkoon ja sen vaatimiin muutostöihin. Rungon kuivuttua puhalluksen jäljiltä siihen ruiskutettiin saman tien musta kaksikomponenttiepoksi. 94 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Erikoiselle Ford-vanhukselle löytyi ostaja saksanmaalta, missä cowliin kirjailtu suomalaiskuljettaja Aimo Kaarteen nimi aiheuttaa arvatenkin pelonsekaista hämmennystä. Huomioni oli enemmän alkuvuodesta hankkimassani ’29 Ford Boattailissa ja vähäisiksi jääneet harrasteajelut suoritettiin sillä. Chevrolet Apache 3200 ’59 Viime kesä meni Apachen osalta ohi hiukan huomaamatta. Ilmajousia autoon ei asenneta, mutta ajokorkeuteen ja -ominaisuuksiin on kuitenkin tekeillä suurehkojakin muutoksia. Niinpä päätin lopulta pitkin hampain luopua Boattailista ja rahoittaa Apachen rakentelua siitä vapautuneilla varoilla. Loppukesästä tulin siihen tulokseen, että kahden harrasteauton rakentaminen ison 40-lukulaisen talon remontoimisen yhteydessä on mahdoton yhtälö sekä ajallisesti että taloudellisesti
Hyttien takakulmiin samoin kuin lähes kaikkiin muihinkin perinteisiin ongelmakohtiin, on markkinoilla valmiita prässättyjä korjauspeltejä, jotka ovat niin halpoja, ettei niitä kannata ryhtyä tekemään itse. Alkuperäinen etuakselin kannatinpalkki irrotettuna ja runkoaisat boksattuna Heidtsin Mustang II -eturunkoa varten. Takakulmiin vaihdetaan niin sisemmät kuin uloimmatkin pellit. Kuvassa Janne deletoi Camaron alkuperäisiä kiinnitysbrackettejä. Taka-akseli flipattiin lehtijousien yläpuolelle ja runkopalkkeihin tehtiin c-notchaukset, jotka vahvistettiin boksaamalla. Tähän Janne taivutteli korjauspalan suorasta pellistä. Taka-akseliksi vaihdettiin ’89 Camaron luovuttama, 3,23-välitteisellä lukkoperällä varustettu akseli rumpujarruineen. Tankki siirtyy ohjaamosta penkin selkänojan takaa perään runkoaisojen väliin, millä saadaan paitsi parempi painonjakauma, myös eliminoitua bensankäryt kabiinista. 95 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Peltityöurakka on aloiteltu leikkelemällä huonoksi päässeet kohdat pois. Esimerkki siitä, kuinka pienikin korjauspala voi olla työläs valmistaa. Sen myötä autoon tulee hammastanko-ohjaus ja levyjarrut eteen. Astinlaudan vieressä olleen reiän paikaksi taivuteltuun pellinpalaan piti vääntää muotoja moneen eri suuntaan, sillä porrastus kapenee alaspäin. Kimmo Heidtsin eturunko paikallaan
Vaikutteita otettiin Trans Am -kilpureista, mutta silti haluten pitää selkeä katuautolinja. Teksti ja piirros: Janne Kutja Tällä kertaa kohteeksi valitiin rakentajien suosima toisen sukupolven Charger vuosimallia 1969. The Clean Machine Kutjan kuva 96 AMERIKAN RAUTA 8/2017
Tekniikkaa voi itse kukin ajatella mieleisekseen, oli se sitten isolohko manuaalilla tai vaikkapa uudempi ruisku-Hemi... 97 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Auton värinä on syvä tummansininen, joka toimii hyvin yhteen mattapintaisten kullanhohtoisten vanteiden kanssa. Leveyttä ja huulta Chargerin vanteissa on kuitenkin reilusti enemmän. Eteen on lisätty spoileri ja ehkä takanakin sellainen voisi olla, vaikkei se tästä kulmasta näykään. Samalla teemalla voisi toki jatkaa pidemmällekin vaikkapa vanhantyylisten kuppipenkkien ja turvakaarien muodossa. E räs huomiota herättävimmistä piirteistä ovat vanteet, jotka imitoivat pienillä eroilla hyvin vahvasti 1966 ensiesittelynsä saaneen Lamborghini Miuran vannemallia. Tämä sen takia, jotta isoihin pyöriin yhdistetty reilu madallus saadaan paremmin istumaan kokonaisuuteen. Vanteille on laitettu korkeaprofiiliset ja leveät renkaat, jotka täyttävät pyöränaukot jopa niin hyvin, että niitä suurennettiin maltillisesti sekä edessä että takana. Vanteissa on paljon samaa fiilistä kuin vanhoissa Halibrandeissa ja ne sopivat hyvin 60-luvun kilpurihenkeen
Mooneyes Show Rainmaker Goofy Mercury Monterey ’56 Tarina siitä, kuinka kaupan ollut auto voi muuttua kuulopuheiden kiiriessä, ja kuinka jo ainakin 90-luvun alusta kilvettömänä seisseestä ja ympäriinsä kolhitusta laitteesta tuli Bellflower-henkinen mieto kustom. American Car Show’n kärkikymmenikköönkin valitun auton ulkoasu mukailee nostalgista Penske Racingin kisakuosia. Chevrolet Camaro ’67. Ville Ruuthin yksilö on aidosti patinoitunut, vuosikausia maannut reliikki, jonka voimanlähteenä on kuitenkin reilusti uudempi Letukan veekasitekniikka. Willys Station Wagon ’55 Jos jollekin autolle sopii Hessu Hopon nimi, niin ehdottomasti 50-lukuiselle Willysfarmarille. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 18.01.2018 Vuosittainen katsaus innovatiivisen japanilaisen hot rod ja kustomkentän uusimpiin tuuliin. 396-isolohkon perässä on Muncie M22 Rock Crusher ja 12-pulttinen lukkoperä teräsvetareilla. Sunoco Camaro 98 AMERIKAN RAUTA 8/2017. Camaro Club Finlandin taustahahmoihin kuuluvan Tapio Tarasoffin vanhan liiton ratakilpuriklooni on rakennettu FIA Historic G -ikäkausiluokituksen mukaisesti kyseisen aikakauden osilla
Ne löytyvät osoitteesta:. Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469B Huipp unope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinte rit L-4 Moott orin tilavuu s 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supra A A Huippu nopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin. KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .
Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Ykköslähdön lahjaidea! Moonclone SRT-8. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. SEMA SHOW LAS VEGAS JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’53 DODGE CHARGER 6.1 HEMI ’70 Ford ’A Coupe ’31 • Hudson pickup ’46 • Chevrolet Corvette ’96 Ford Mustang GTA Fastback ’67 • Harley-Davidson Fatboy ’93 Ford Country Sedan ’64 • Cadillac Sedan DeVille AMG ’59 LISÄKSI ESITTELYSSÄ R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 7 • 8,9 € 6 414887 002455 1 7 8 70 02 45 -1 70 8 PAL VKO 2018-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 08 /2 01 7 NR O 40 ”R U O ST ET TA KIN O LI TO D EL LA PA LJ O N , KÄ YT ÄN N Ö SS Ä U U SIM IS TA VA AT I KA IK KI KY LJ EN PU O LIV ÄL IS TÄ AL AS PÄ IN PU SK U RE ITA LU KU U N OT TA M AT TA .” VUODENVAIHTEEN TUPLAJUHLANUMERO Suuri Valmet-traktorikirja Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Joulu lähestyy! Osta kova lahja! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa vuoden uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.