SEMA SHOW 2018 OSLO MOTOR SHOW • KUSTOMFEST INDONESIA PONTIAC LE MANS LS3 ’67 FORD A ROADSTER ’30 LISÄKSI ESITTELYSSÄ AMC Javelin ’74 • Chevy Van ”Nomad” ’90 • DeSoto Diplomat Kustom ’55 Lincoln Capri 2d HT ’57 • Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’63 Mercury Colony Park ’63 • Harley-Davidson Sportster FX1000 ’75 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 8 70 02 45 -1 80 8 PAL VKO 2019-02 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 18 NR O 48 ”T OT ES IN SIT TE N , ET TÄ KU N TÄ M Ä AU TO O LI KE RR A N SIN IN EN , N IIN SII H EN H Ä N PIT Ä IS I TE H D Ä TU O LL A IN EN LO GO .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Karin Roadster No Trailer Queen
Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. 228 sivua! 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 9 90 Avaimenperän arvo: Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: www.supermarket.?. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia
Tuo tosiasia on hyvä ottaa huomioon myös ihmetellessä autojen kasvaneita hintapyyntöjä Suomessa. Vaikka edellinen näyttelykausi on vasta juuri saatu päätökseen, uusi lähestyy jo, ja kevään näyttelyt ottavat jo ilmoittautumisia vastaan. Meillä vielä toistaiseksi vahvaa käyttöauton statusta nauttivat 90-luvun alun pickupitkin ovat Amerikan raitilla jo pitkälti harrastekäytössä. ”W e’re from Europe, so we compare the prices”, kuului yhtäkkiä hyllyn takaa Autozonessa Nevadan Boulder Cityssä. Tästä ollaan pikkuhiljaa pääsemässä pois, mutta sitä esiintyy edelleen. Meillä Suomessa taas tuntuu perushinta vanhemmalle olevan 10 000, olipa sitten oikeasti kyse muutaman tonnin projektista tai ajokuntoisesta, perusehjästä laitteesta ja toisaalta uudemmat ovat liioitellun halpoja – monesti jopa halvempia kuin kotimaassaan. Ideoita ja kehitysehdotuksia saa lähettää suoraan allekirjoittaneelle. Ei, siitä ei tule mustaa… Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Mitä maksaa. Omasta kalustosta violetti Cutlass lowrider palannee ensi kaudella taas näyttelyihin, mutta niistä suunnitelmista lisää myöhemmin. Viime numeron pääkirjoituksissa sohaisin tietoisesti muurahaispesää, ja todella moni näytti olevan asiasta samaa mieltä. Liian suppeasta hintahaarukasta taas seuraa se, että monet huippuhienosti rakennetut tai harvinaiset yksilöt päätyvät ulkomaille, missä niistä saa paremmin kansainvälisen markkinahinnan. Tänäkin vuonna monet suuret osavalmistajat ovat nostaneet jälleenmyyjähintojaan useaan otteeseen, ja melkoisen korotuksen on tuonut myös dollarin vahva kurssi suhteessa euroon. Sama erikoisuus, joka tietysti on seurausta markkinan pienuudesta, koskee sitä, että huippuyksilöiden hintataso tuntuu olevan kohtuuttoman lähellä peruskuntoisten hintatasoa. Ehkä meillä on autojen suhteen samaa vikaa. Siinä, missä amerikkalaisissa huutokaupoissa autoista saadaan jättihintoja siksi, että ne on rakentanut komeaan kuntoon joku tunnettu paja, tuntuu meillä nimekkään rakentajan mainostaminen olevan lähinnä hävettävä asia. Ebayssäkin on yhä useammin se tilanne, että tavaran lähetyskulut veroineen ovat reilusti enemmän kuin itse tuotteen hinta – paitsi kiinalaisissa tavaroissa, koska sikäläisten postitusten suhteen maailmassa on virhe. Siellä ei tunnu olevan vastaavaa ikäsidonnaista vanhempien autojen hintakuplaa kuin meillä, vaan niin 50-, 60kuin 70-lukuisetkin aihiot saattavat olla suunnilleen samanhintaisia, kun puhutaan vähemmän halutuista versioista. Toinen juttu on se, että yhä uudemmista autoista on tulossa vanhoja, eikä niiden suhteen ole kotimarkkinoillaan samanlaista erikoista lähihistoriaan liittyvää kulttuuritaustaa kuin meillä Suomessa. Se oli suomalaiseen seurueeseemme kuulunut Niko, joka ilmeisesti vastasi myyjän kyselyyn siitä, että oliko haussa jotakin erityistä. Samaa hinnoittelumallia soveltavat lunastustapauksissa vakuutusyhtiöt, jotka pyrkivät hinnoittelemaan autot Nettiauton halvimman vastaavan mukaan – siis lähtökohtaisesti aivan pieleen. Amerikan Raudan ensi vuoden näyttelyosastollekin pitäisi keksiä uusi teema. Joka tapauksessa hinnat ovat nousseet viime vuosina paljon, puhuttiin sitten hinnasta täällä Suomessa kaikkine kuluineen tai hinnasta Yhdysvalloissa. Kyllä, 80ja 90-lukuiset autot olivat sielläkin halpoja arkisia käyttöautoja vielä vähän aikaa sitten, mutta nyt ne alkavat olla vanhaautoiässä, eivätkä niiden hinnat näyttäisi olevan laskemaan päin. Kiitokset kaikille positiivisista palautteista. 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 8/2018. Kieltämättä on tuotteita, joiden amerikkalaista hyllyhintaa katsoessa alkaa suorastaa surettaa, kun rahti, verot ja niiden lisäksi vielä mahdolliset polkuhintatullit nostavat meikäläisen hinnan joksikin ihan toiseksi. Alkuun kommentti nauratti, mutta ainahan hintoja vertaillaan. Tällä hetkellä suurin huomio on vielä kesästä asti työn alla olleessa Kaliforniasta tuodussa ’68 Firebirdissä, joka sai vastikään kotimaiset kilvet, ja odottaa paraikaa pintamaalia. Eräs tuttu moottoripyörämies harmitteli minulle joskus sitä, miten vaikeaa on myydä järkevään hintaan hienoksi rakennettu pyörä, kun yksilöllisen näköisenä se tunnetaan aina jonkun entiseksi
Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mikkonen, Otto Mattila, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Eero Kumanto, Markku Pahkajärvi, Jim Maxwell Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Tero Björklund, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen Robert McCarter, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Toimitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06 2810 170, Fax 06 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. Rakkaud ta Rautaan! Tilaajalahja ksi hieno metallinen avaimenp ä, arvo 14,90 € 66 90 KESTOTILAUS 8 NUMEROA
56 Lincoln Capri 2d HT ’57 Turkulainen Pasi Martineero korjaa ja huoltaa autoja työkseen, mutta jaksaa vielä vapaaajallaankin harrastaa vanhoja jenkkejä. 50 Chevrolet Chevy Van G20 ’90 Oululaisen Sakari ”Sakke” Leinosen Vani on vanhennettu niin ulkokuoreltaan kuin sisustaltaankin nostalgisen 70-lukuiseksi. 44 AMC Javelin ’74 Parikkalalaisen Kari Valkeapään Javelinin autenttinen kasari-ilme on saanut alkunsa jo 80-luvulla. Kannessa: Ford A Roadster ’30 Nro 48. 24 DeSoto Diplomat ’55 Nurmijärvellä asuvan Kim Hakasalon vanha suomikustom on jalostunut nykyasuunsa kolmen eri rakentajan käsissä. 8/2018 50 Chevrolet Chevy Van G20 ’90 30 Mercury Colony Park ’63 12 6 AMERIKAN RAUTA 8/2018. 38 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’63 Amerikassa kertaalleen purettu ja hylätty avo palautui kerimäkeläisen Toimi Kortelaisen käsissä alkuperäiskuntoiseksi helmeksi. ESITTELYSSÄ 12 Ford A Roadster ’30 Kari Kylmäniemen härski tunnel ram -pikkulohkolla varustettu Roadster edustaa tyylillisesti toista ääripäätä kuin hänen aiemmat kimaltelevat siipiautonsa. 30 Mercury Colony Park ’63 Isä ja poika, Kai ja Rolf Rehtonen, kunnostivat raggarikäyttöä nähneen Tampellan vanhan edustusauton uuteen loistoon. 18 Pontiac LeMans ’67 Muuramelainen Timo Ritvanen rakensi LeMansinsa seitsemässä vuodessa viimeisteltyyn pro touring -henkeen moderneine LS-koneineen. 62 Harley-Davidson Sportster ’75 Mikko Lappalainen on ehtinyt muokkaamaan rautapää-Sporansa ulkomuotoa muutamassa vuodessa useampaan kertaan
79 Kustomfest Indonesia 66 SEMA Show 24 DeSoto Diplomat ’55 Tapahtumat 66 SEMA Show 2018 Vegasin jättiläinen oli jälleen kerran suurempi kuin koskaan. 76 Niitä hyviä reissuja Tomin tämänvuotinen SEMA-reissu kuului niihin, joista jäi jälkipolville kerrottavaa. Artikkelit 36 Tarinan takana: Mercury Colony Park ’63 Rehtosten Mercury kuului niihin projekteihin, joista paljastui aina uutta tehtävää sitä mukaa, kun kunnostus eteni. 84 Toisenlainen talli: Vaahtiliiteri Kuopiossa on vanhan koulukunnan vauhtitalli, josta löytyy nostalgiakiihdyttimien lisäksi hyvä valikoima paksukuonopikkiksiä. 96 Kutjan kuva 40-luvun alun Willykset on totuttu näkemään gassereina, vaan Jannepa kuvitti sellaisen avokustomiksi. 92 Muumio muistelee Pekka Lähde muistelee 18 vuoden takaista tapausta, jossa neljä 50-luvun alun FoMoCo-tuotetta ostettiin Amerikan keskilännestä Pohjolaan. 84 Toisenlainen talli 7 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Näkemättä. 90 Puuhanurkka: Chevrolet Apache 3200 ’59 Kimmon apassin alustan muutostyöt ovat loppusuoralla. 82 Oslo Motor Show Otto Mattila raportoi reissustaan norjalaisten ajokauden päätösnäyttelyyn. VAKIOT 8 Rauta-annos Kovan onnen kustomlegendan seikkailu Suomessa venähti yli kuukauden mittaiseksi. 10 Pelit ja vehkeet Miten olisi Boss-lohkoon laatuosista koottu Ford Performancen uusi 302-kone. Niinpä venytimme raporttimmekin 10-sivuiseksi. Tsekkaa tämä ja muut kovat paketit. 79 Kustomfest Indonesia Eero Kumanto kutsuttiin osallistumaan Indonesiassa vuodesta 2012 järjestettyyn Kustomfest-tapahtumaan
Vierailijoita houkuteltiin Ruotsista uitetuilla näyttelyautoilla, joiden joukossa oli myös Richard Pettyn aito STP-asuinen Nascar Charger. Amerikan Rauta pääsi tapaamaan Geneä hänen vieraillessaan Tuusulan Weird Antiquesilla, jossa virkeä ja silminnähden hyväntuulinen vanhus jätti pyörätuolinsa ja kierteli kaupan tarjonnan pelkästään keppiinsä tukeutuen. Nostalginen mustavalkokuva on otettu Picko Trobergin järjestämässä Vauhtinäyttelyssä, joka järjestettiin 1970-luvulla Helsingin Jäähallissa. ja operaatio sujui hyvin. Tiedusteluun siitä, yrittikö hän loukkaantumisestaan huolimatta vierailla lähestyvässä Vegasin SEMA Show’ssa, mies vastasi, että ilman muuta! Pian tämän jälkeen Gene pääsi pois kuntoutussairaalasta ja sai lääkäreiltä lentoluvan. Toimittanut: Kimmo Janhunen Kuva: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Esimerkkinä Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistosta pompsahtanut kuva Disco-palvelua mainostaneesta T-Hotista. Leikkaus tehtiin maanantaina 1.10. Kotimatka sujui ongelmitta ja ennakkoon suunnitellusti, minkä jälkeen miehellä on edessään vielä pitkä kuntouttaminen. Toivomme Genelle pikaista paranemista ja pitkää ikää! Aarre arkistosta Arkistojen tutkiminen on muuttunut digitalisoitumisen myötä suorastaan mukavaksi ajanvietteeksi. Pian leikkauksen jälkeen Genelle nousi vielä keuhkokuume, jota hoidettiin sairaalassa antibioottikuurilla. Vanha näyttelykuva on osa Konelan arkistoa, joka sisältää runsaasti autojen myyntija markkinointiaineistoa, kuten esitteitä, valokuvia, filmejä ja videoita menneiltä vuosilta. 8 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Uutispalsta Kovan onnen kustomlegenda 91-vuotiaan kustomkulttuurin teräsvaarin ja elävän legendan, Gene Winfieldin, visiitti Lahden Jenkkiautonäyttelyyn venähti lopulta kuukauden mittaiseksi. Talleja kiertäessään Gene tapasi muun muassa konseptiautomaisen linjakkaista kustomeistaan tunnetun Petri Terhon sekä jo 1970-luvulla mieleenpainuneita custom-autoja ja -pyöriä rakentaneen Esa Salon heidän omilla talleillaan. Yhteinen intohimo ja positiivinen asenne autojenrakentelua kohtaan oli tekijämiesten välillä suorastaan käsin kosketeltavaa. Miestä viihdytettiin muun muassa vierailuilla suurlähetystöön sekä eri harrasteautotalleille. Lahden näyttelyssä koko lauantain ahkerasti autoa chopannut Gene Winfield kaatui epäonnisesti saman päivän iltana, minkä seurauksena hänet toimitettiin sairaalahoitoon, jossa hänellä todettiin leikkausta vaativa lonkkamurtuma. Ei voi kuin ihmetellä, mistä tuo mies saa kaiken energiansa. Hyvästä toipumisestaan huolimatta hän tarvitsi pitkälle kotimatkalleen lääkärilennon, josta vastasi suomalaisten lääkäreiden perustama EMA Finland. Putiikin tarjonnasta mies kiinnostui erityisesti vanhoista autokoulun teknisistä havaintovälineistä poimien niistä valitun yksilön matkamuistokseen. Hänen toipumisensa viivästyi, eikä miestä voinut lennättää kotiin Kaliforniaan normaalilla reittikoneella, vaan siirtoon tarvittiin varsin kallis lääkärilento. Näyttelyn järjestäjät seurasivat aktiivisesti miehen vointia ja saivat kunnon kohetessa luvan järjestää hänelle erilaisia aktiviteetteja niin kauan, kunnes lääkärit antoivat hänelle luvan kotiinpaluuseen. Mies poseerasi kameroille ja jutteli niin tutuille kuin tuntemattomillekin tuttuun tapaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sen rahoittamiseksi hänen ystävänsä järjestivät GoFundMe-rahankeräyksen, jolla lentoon tarvittavat 150 000 dollaria saatiin kokoon varsin nopeasti miehen tukijoiden ja fanien lahjoittaessa yksi toisensa jälkeen rahaa hyvään tarkoitukseen. Gene nähtiin todistetusti Vegasin jättinäyttelyssä, eikä mies malttanut jättää väliin myöskään Count’s Kustomsin samaan aikaan järjestämiä VIP-bileitä. Vapauduttuaan sairaalasta Gene siirrettiin kuntoutussairaalaan
Sarjassa seurataan suomalaisporukkaa, joka päättää varustaa kotimaisilla varttimailiradoilla kunnostautuneen ’67 VIP Plymouthin Jenkkilän Drag Week -kisoihin. lokakuuta ”Amerikan unelmia” -kokonaisuuden, joka sijaitsee Autoglym Galleryn Mobilian Klassikot-näyttelyssä. Tämän vuoden syyskuussa paikalla oli nelisentuhatta osallistujaa mitä erikoisimmilla post-apokalyptisilla ajoneuvoilla ja saman tyylin asusteisiin sonnustautuneina. Näyttelyssä pääsee tutustumaan muun muassa V12-moottoriseen ’42 Lincoln Zephyriin, noin 1 000 kappaletta valmistettuun ’61 Imperial Le Baroniin, maailman ainoaan tiedossa olevaan entisöityyn Checker A2 -taksiin, ’67 Shelby GT500:een sekä uutena Suomeen myytyyn 2-paikkaiseen ’71 Javelin AMX:ään. www.wastelandweekend.com Flying Finns televisiossa Suomalaisen Flying Finns -kiihdytystiimin taannoisista seikkailuista Amerikan mantereella on koottu TV-sarja ”Flying Finns – Amerikan valloitus”, joka alkaa AlfaTV:llä marraskuun lopulla 2018. Tarinassa edetään härmäläisestä autotallista kohti Amerikan Yhdysvaltoja, jossa vastoinkäymisiltä ei vältytä. www.mobilia.fi Wasteland Weekend Yhdysvalloista löytyy tunnetusti tapahtumia joka lähtöön, mutta yksi erikoisimmista autoharrastamiseen liittyvistä kokoontumisista on varmasti Kaliforniassa, Mojaven autiomaassa järjestettävä Wasteland Weekend. Vuosittain pidettävä Mad Max -henkinen tapahtuma sai alkunsa vuonna 2010 ja on sittemmin kasvanut viisipäiväiseksi festivaaliksi tunnettuine esiintyjineen ja oheisohjelmineen. Kattaus esittelee nimensä veroisesti monien haaveilemia jenkki-ikoneja aina 1940-luvun edustusautoista 50-luvun lopun siipiautoihin ja 60-luvun lopun poniautoihin. Näyttely on auki syyskuuhun 2019 asti. Matka on kuitenkin uskomaton seikkailu, jossa tarvitaan niin tuuria kuin suomalaista sisuakin. 9 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Kannattaa käydä: Amerikan unelmia Mobiliassa Mobilia avasi 12. Kuvat: Tod Seelie
www.meguiars.fi Parempaa virtausta Vuonna 1992 patentoitu Hiclone on edelleen keskustelua herättävä tuote, joka asennetaan moottorin imujärjestelmään parantamaan ilman virtausta moottoriin. Pari vuotta sitten Meguiar’s toi markkinoille vaativalle autoharrastajalle suunnatun tuotesarjan, joka on nyt rantautunut myös Suomen markkinoille. Hinta 50,00 € 30 päivän tyytyväisyystakuulla. Kun parantunutta vääntömomenttia käytetään hyödyksi, on mahdollista säästää polttonestettä. Moottori on koottu laatuosista: X2-alumiinikannet, ”E”-nokka-akseli, 4-pulttinen Boss-lohko, takokampiakseli, -kiertokanget ja -männät ym. www.uspartsperformance.fi Rumble59:n partatuotteet Stuntmanin valikoimasta löytyy Rumble59:n parranhoitotuotteet, joilla pääsee nostalgiselle matkalle aikaan, jolloin kunnon parturiliike löytyi joka korttelista. Lähes kaikki testit ovat osoittaneet, että Hiclone auttaa parantamaan moottorin vääntömomenttia ja tehoa, sillä sen muodostama tehokas pyörre parantaa sylinterintäytöstä. Hinta 8649,00 €. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Perinteitä kunnioittava autonhoitotuotesarja Vuonna 1901 perustettu Meguiar’s on autoharrastajien tuntema ja arvostama tuotemerkki, jonka valikoima kattaa harrastajille sekä ammattilaisille suunnatut autonhoitotuotteet. www.kaasutinexpertti.fi Ford Performance 302 cid Boss Uusi Ford Performancen 340-hevosvoimainen 302-kuutiotuumainen moottori on nyt esillä US-Partsin myymälässä. Salkusta löytyvät kemikaalipakkaukset ovat muovia, mutta jäljittelevät muodoltaan yli satavuotiaita lasipulloja. www.stuntman.fi Rocket Racing Wheels Vintage Motorsin tuotevalikoimaan ovat tulleet uutuutena Rocket Racing Wheelsin vanteet. www.vintagemotors.fi 10 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Lisätiedot myynnistä ja US-Partsin nettisivuilta. Tämä yhdessä hillityn mustavalkoisen värityksen kanssa tekee perinteitä kunnioittavan vaikutelman, mikä sopii mainiosti harrasteauton omistajalle. Hiclone-malleja on saatavana sekä kaasutinmoottoreihin että ruiskumoottoreihin. Klassisen tyylin mallistosta löytyy vanteet jokaiseen cruiseriin, kustomiin tai rodiin. Näiden Saksassa valmistettujen partatuotteiden avulla tuota menneiden aikojen fiilistä pääsee askeleen lähemmäksi. Hinnat alkaen 15,90 €. Kysy saatavuutta ja hintaa. Tyylikäs setti sisältää kaksi erilaista vahaa, reilunkokoisen pesuainepullon, vannepesun, nahanhoitoaineen ja kaksi viimeistelyehostetta
Perinteisimpien mallien lisäksi joukosta löytyy yllättäviä ja harvinaisempiakin autoja pienoiskoossa. Mitoiltaan kyseinen pumppu on vastaava kuin Walbro 460. Hinta 85,90 €. Lisäksi Raptoreissa on käden liikkeitä mukaileva kelluva rystyssuoja. www.jarimaki.fi Spoilereita tulilintuihin Trade Partsilta löytyy varastotuotteena OER Partsin spoilerit 1970–81 Firebirdeihin joko kokonaisina sarjoina tai osa kerrallaan. Hanskojen kämmenselän puoli on 100 % silkkiä ja kämmenpuoli vuoraamatonta nahkaa. www.tradeparts.info Markkinoiden tehokkaimpia pumppuja Aeroflow 450 LPH -bensapumppu on yksi markkinoiden tehokkaimmista, ja se virtaa 450 litraa tunnissa 29 psi:n paineella. www.roadmachine.fi 11 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Värivalikoimaa on hiekan ruskea ja musta. Nahkaiset hanskat ovat tuttuun tyyliin retrohenkiset ja tiiviillä tuntumalla istuvat. Yhden pumpun tuotto riittää yli 750 hevosvoiman tehoille E85:lla. www.uspartsperformance.fi Silkkivuorelliset retroajohanskat Goldtop England on tehnyt nahkaisia ajovarusteita moottoripyöräilijöille jo vuodesta 1951. Valikoimaan voi tutustua verkkokaupassa, josta löytyy maan laajimman amerikkalaisten autojen viritysja varaosavalikoiman lisäksi myös kirjat, baarijakkarat, seinäkellot, metallikyltit ja juomalasit vaikkapa pukinkonttiin. Esimerkkeinä 1970–73 Trans Amin etuspoilerin keskiosa 225,00 € ja 1979–81 Trans Amin etuspoileri 420,00 €. www.tonupstore.com Kovia paketteja Jari Mäeltä löytyy kattava valikoima Maiston ja Motormaxin valmistamia pienoismalleja jenkkiautoista. Hinnat 29,50 €/kpl. Grandprix Originals Grandprix Originals 2018 -vaatemallit ovat saapuneet US-Partsiin. Hinta 169,97 €. Se soveltuu kaikille polttoaineille mukaan lukien pumppubensat, kisabensat ja E85:n. Syksyn uutuutena heiltä on tullut uudenlaisella hybridisisäpuolella oleva Raptor-ajohanska
Karin Roadster 12 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Hienoja ja omaperäisiä yksityiskohtia siitäkin löytyy silti joka puolelta! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 13 AMERIKAN RAUTA 8/2018. FORD A ROADSTER ’30. Kari Kylmäniemi on jo pidemmän aikaa kuulunut maan ehtivimpiin rakentelijoihin. Stardust-Fairlanen ja viime syksynä valmistuneen huikean upean Invictan jälkeen mies on jo ehtinyt rakentaa härskin tunnel ram -pikkulohkolla varustetun rodin, jonka tyyli edustaa aika lailla toista ääripäätä kuin aiemmissa kimaltelevissa siipiautoissa
14 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Ford A Roadster ’30. Totesin sitten, että kun tämä auto oli kerran sininen, niin siihenhän pitäisi tehdä tuollainen logo. ”Sehän on tullut jo useampia vuosia sitten Kaliforniasta Kalajoelle, ja sieltä se oli kulkeutunut Hämeenlinnaan ja sieltä Lohjalle Seppälän Tatulle, joka oli viimein rekisteröinyt auton kotimaisiin kilpiin. Sellaisena Kari pääsikin ulkoiluttamaan Roadsteriaan muutamat kerrat sateisena kesänä 2017, vaan mieli teki jo tehdä autosta enemmän oman näköinen. Kaarevalla lasilla. J o useamman vuoden ajalta Kari Kylmäniemi on tunnettu näyttelypalkittujen siipi-kustomien rakentajana, mutta miehen juuret ovat nimenomaan 60-lukuisissa Fordeissa. ”Ei se ollut edes mielestäni älyttömän hintainen. Se yksi ja sama ’64-mallinen Custom 500 oli Karilla melkein 30 vuotta tultuaan hänelle ensin neliovisena tolppana, joka muuttui matkan varrella tapahtumista hyvin tunnetuksi keltaiseksi kaksioviseksi avoksi. Kun myin sen paikallaan olleen Hallock-lasin, sain siihen vaihdossa nämä nykyiset ’32:n valot, kun nuo isommat on minun mielestä paremman näköiset tuossa”, hän selittää. ”Hommahan lähti siitä, että Amerikan Kovimmat Keräilijät -sarjassa Mike Wolfella oli joskus niin siisti sininen takki, että himoitsin sellaista itsellenikin, muttei niitä ollut mistään saatavilla. California Dreamin’ – Kalajoen hiekat. Vaihdoin paikallaan olleen Hallock-tuulilasin siihen omatekoisella alumiinikarmilla varustettuun suoraan pleksilasiin, ja vaimoni Nina ompeli kattokehikkoon uuden rätin. Ennen jutun Roadsteria Karilla ei ollut kuitenkaan koskaan ollut yhtään omaa rodia, ei edes sellaisen aihiota. Kun tytär Noora sattui opiskelemaan graafista suunnittelua, pyysin häntä kopioimaan logot, jotta niistä saisi tehtyä sapluunat. ”Ensimmäisenä päätin tehdä tuohon uuden katon, ja tilasin sitä varten Ruotsista uuden Jocarin kehikon aihioksi. Ensimmäiset versiot suihkin ihan valkoisella sprayllä.” Heti kättelyssä saivat lähteä myös perän rikkonaiset teardrop-valot, jotka Kari korvasi pyöreillä ’53 Pontiac -versioilla. ’63-64 Fordeja miehellä onkin ollut kaikkiaan seitsemän, joista parhaimmillaan neljä yhtä aikaa. Äikään Tommilta tilasin sitten uuden takaluukun kannen, joka maalattiin korin värillä ja oviin maalattiin nuo logot”, mies jatkaa heti kättelyssä tekemiensä muutosten listaa. Katselin rodiaihioita alkuun Ruotsin puolelta ja siellä oli muutamia hyviäkin tarjokkaita, mutta sitten päädyin vielä kuitenkin etsimään valmiiksi kotimaisissa kilvissä olevaa aihiota.” Ei Karin hirveän kauaa tarvinnut odotella, kun nettiin tuli myyntiin sininen, jo Jenkeissä perinteiseksi hot rodiksi rakennettu ja pikkulohkotekniikalla varustettu ’30 Roadster. Siinähän oli myös semmoiset Guide-ajovalot silloin, kun se tuli mulle. Mäkelän Harri tekikin siltä pohjalta minulle teipistä sellaiset. ”Mustine 16-tuumaisine pinnavanteineen se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä oma silmä halusi nähdä, Kari toteaa. Tatu asensi eteen lupien vaatimat Wilwoodin levyjarrut nelimäntäisin satuloin, nelilinkki oli taka-akselilla ollut jo Jenkeistä”, Kari valottaa aihion taustaa. ”Syksyllä ei sitten ollut enää Buickin valmistuttua mitään tekemistä, niin pakkohan se oli ottaa tämä työn alle”, mies naurahtaa. Tein myös alumiinista uudet lattiat, kun tässä ei ollut ostettaessa kunnollisia lattioita ollenkaan. ”Kun se ’58 Fairlane sitten lähti, oli vähän täpäkkää ostaa taas jotain. ”Ihan heti alkuun muutin myös takaripustusta sen verran, että sain perän alemmas. ”Kun siellä Ruotsissa Power Meeteissä sun muissa on pyörinyt 90-luvun alusta asti, niin kyllähän se rodikuume on ollut jo pitkään. Viime vuoden toukokuussa teinkin siitä sitten kaupat”, mies jatkaa. Alkuun se vaan tuntui, ettei täällä saa kuitenkaan mieleistä rekisteröityä, mutta vuosien mittaan pykälät helpottuivat, ja oma rodi alkoi tuntuakin mahdolliselta”, Kari selittää
”Mähän ostin taakse Halibrand-tyyppiset vanteet, muttei niitä ole tähän mennessä tullut, joten piti hankkia ikään kuin hätäratkaisuna nuo Wolfracet. En minä noita painavampaan autoon olisi uskaltanut laittaakaan. ”Se koko kattohommahan lähti kaarevasta tuulilasista, jollaisen päätin tehdä tähän, kun Luntamon Jussi jossain yhteydessä ehti kehumaan, että tekee sellaisen omaansa, niin tunnistaa sen varmasti parkkipaikalla. Niin ovat kyllä nuo uudet/ vanhat eturenkaatkin, ne olivat niin kovettuneet, että rengasliike joutui venyttämään niitä viikon verran sisärenkaan kanssa, jotta ne saatiin asennettua. Kaarevan lasin valmisti Karin tekemän muotin pohjalta Kuttilan Autolasi. Tuulilasin karmi on tolppia myöten Karin itse tekemä. 15 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Ovien alareunat tuli myös tehtyä, kun ne oli vähän huonot. Omatekoisessa kilvenkehyksessä on päällekkäin musta Suomen kilpi sekä vanha Oklahoman kilpi. Noita reikiä stanssasin Bilteman työkalulla vähän joka puolelle sisustaa. Katosta olisi saanut vieläkin linjakkaamman, jos kori olisi ’32:n, mutta A-mallissa istutaan niin korkealla, ettei meikäläisen pituinen Poikkeuksellisen linjakas rättikatto syntyi Karin ja Ninan yhteistyönä. Karin omaa tekoa ovat myös takakontin tyylikkäät paneloinnit. ”Muutin katon kehikkoa siten, että takalasi kallistui enemmän eteenpäin, ja uusi rätti muutti myös sivuikkunan kulmaa paremmaksi. Takakilven kehyksen veistelin itse alumiinista samoi kuin takaikkunan kehyksenkin. Takaluukun kanteen tein uuden putkirungon, ja luukkuun tuli Ford Granadan saranat. Mankeloin karmin itse putkesta, ja siihen leikkasin lasille u:n muotoisen kolon. Sitten käytin karmin Loimaalla kromauksessa, ja Kuttila teki siihen lasin itse tehdyn muotin mukaan. Etuvanteet tilasin paljaina, as cast -pinnalla, mutta maalasin ne samalla tavalla tummanharmaiksi kuin takavanteetkin, jotka ovat oikeasti vanhat. Totesin sitten, että kun tämä auto oli kerran sininen, niin siihenhän pitäisi tehdä tuollainen logo. Tuo Oklahoma-kilpi oli meillä keittiön seinässä ja katselin sitten, että se mustana kävisi hyvin tuohon Suomi-kilven pohjaksi.” Karin tavoittelemaan raakaan tyyliin sopivat mainiosti nostalgiset himmeäpintaiset vanteet, jollaiset hän autoon tilasikin jo hyvissä ajoin, mutta eipä tällä kertaa sekään riittänyt. Taakse tulivat uudet Firestonet 2,25" valkosivuilla.” ”Mua häiritsi se A-mallin ovien irvistäminen niin paljon, että katkaisin koko korin ja pidensin sitä ovien kohdalta sillä lailla, ettei se ovi mene enää rumasti siihen kyljen päälle. pystyisi sitä ajamaan”, Kari selittää. Kokonaisuus on tummine nostalgiavanteineen ja himmeine maalipintoineen jotenkin leikkikalumainen, ja hauska leluhan Roadster onkin. Takapaksi sai myös alumiinivuorauksen.” Silmää ei oikein miellyttänyt myöskään se kesällä kiireessä tehty katto
”Sittemmin mieli on muuttunut, josko laittaisi hiljaisemman ketjuversion takaisin. ”Silloin, kun mä rupesin värjäämään sitä etupäätä, huomasin raidetankojen olevan Tunnel Ram -imusarjalla ja Lunatin ränttätänttänokalla varustettu korkeapuristeinen pikkulohko liikuttelee kevyttä Roadsteria iloisesti. Vaihdekepin nuppikin on tehty itse palloventtiilistä ja bulleteista! 16 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Ford A Roadster ’30. Se näyttikin hyväkuntoiselta, mutta vaihdoin siihen paikalleen tuon Lunatin Voodoo-nokan. Äänien takia. Siinähän oli tullessa kolmen kaksikurkkuista kaasaria, mutta vaihdoin siihen tuon Tunnel Ramin ja kaksi nelikurkkuista mekaanista Holleytä.” Jo Amerikassa asennetun TH350:n ja S10pickupista lähtöisin olevan perän Kari kelpuutti kokoonpanoon edelleen sellaisinaan, vaikka myöntääkin kaivanneensa sittemmin perään lukkoa. ”Sittenhän se piti maalata, enkä yrittänytkään tehdä pohjatöitä ihan viimeisen päälle, tuo kun saakin olla vähän vanhan ja raa’an näköinen. Kallionpään Jenni penslasi samat logot oviin kuin aikaisemminkin. Sama väri tuli runkoonkin, joka oli niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvinnut puhaltaa ollenkaan. Laitoin sinne myös ohkaisemmat peltiset kansipahvit ja ratasjakopään, lähinnä sen remmiahdinta muistuttavan äänen takia”, Kari selittää. Ja ratasjakopäineen sekä Lakester-putkineen se on todella räyhän kuuloinen! ’40 Fordin kojelauta autoon oli asennettu jo Jenkeissä, Karin näkemystä edustaa oikeastaan kaikki muu ohjaamossa, kuten stanssatut alumiinipellit, patinoitu sohva ja nelipuolainen ratti. ”Avasin tuon joskus tehdaskorjatun moottorin viime talvena ihan vain katsoakseni, mitä se on syönyt. Aiemmin valkoisen tulipellin vedin kellertävällä maitokahvin sävyllä”, hän jatkaa. Väriksi tuli tuommoinen ferreksinpunainen epoksi, jonka vedin itse pintaan
Sikäli tekisi mieli rakentaa joku coupe, mutta ihan ensimmäisenä pitää saada tuo muutto alta ja talli kuntoon. Faktat Ford A Roadster ’30 • Omistaja: Kari Kylmäniemi, 47 • Paikka: Tampere. ”Tuo ’40 Fordin kojetaulu oli myös asennettu autoon jo Amerikassa, maalasin sen vain lattioiden ja ovien sävyyn sopivalla hopeanharmaalla. Samalla nostin simpukan kiinnitystä hieman ylemmäs, näin matalammilla renkailla jäi riittävästi maavaraa.” Sinällään paketti oli jo Kaliforniasta tullessaan ollut ihan asiallinen Vegan simpukoineen, ja auto onkin aikalaisekseen oikein hyvä ajaa. ”Joo, ei tule museoautoa siitäkään”, Kari kuittaa naurahtaen. Sisusta: Speedway Motorsin nelipuolainen ratti, tarvikerattiputki, ’40 Fordin kojelauta, omatekoinen vaihdekeppi, patinapintaiseksi maalattu sohvapenkki. Kiitos: Nina, Noora, Marianne Majavesi, Jenni Kallionpää, Harri Mäkelä, Timo Valmio, Jukka Seppälä. 17 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Alusta: ’32-mallinen runko, boksattu ja varustettu K-palkilla, 4" droppiakseli ja So-Calin putki-iskarit, 4-link ja coiloverit takana, Vegan ohjaussimpukka. Renkaat: Dunlop 6.70-15 edessä, Firestonen DOThyväksytyt 8.20-15 cheater -katusliksit takana. lyhennetty ja hitsattu yhteen, joten uusin ne varmuuden vuoksi nähtyäni muuallakin sen saman Amerikan-Joen hitsauksia. Jarrut: Wilwoodin levyt edessä, S10:n rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri. Voimansiirto: TH350-automaatti, Chevy S10:n taka-akseli. Sittenhän se piti maalata, enkä yrittänytkään tehdä pohjatöitä ihan viimeisen päälle, tuo kun saakin olla vähän vanhan ja raa’an näköinen. Sehän meni vähän pieleen, joten aloin pyyhkiä sitä tinnerillä, ja siihen pintaan tulikin tuommoinen aika kiva patina vahingossa. Myös penkki oli ihan asiallinen, mutta ruskea väri ei sopinut suunnitelmiin, joten maalasin sen mustaksi. Kori: ’32:n maski, ’32:n ajovalot, alumiiniset lattiat, teetetty kaareva tuulilasi omatekoisella karmilla, lokarit poistettu, ovet sovitettu istumaan koriin kuten ’32:ssa, chopattu rättikatto, louverseilla varustettu takaluukun kansi, ’53 Pontiacin takavalot. ”Nyt siellä on paikallaan ’64 Galaxie XL -avon mustat takapenkin verhoilut omatekoisissa penkkien rungoissa.” Kun kysyn, mitä suunnitelmia Karilla komean Roadsterinsa varalle on tulevaisuudessa, vastauksena on moniselitteinen hymähdys: ”Mäkin oon vähän tämmönen vilukissa, että se sivuikkunoiden puute vähän rassaa, vaikka tämä on muuten mieleinen. Moottori: Chevy SB V8, Lunati Voodoo -nokka, Mikki-kannet, ohuet metallikansitiivisteet, Edelbrockin Tunnel Ram -imusarja, Holleyn 450 cfm kaasarit, kärjetön jakaja, ratasjakopää, Lakester-peltipakosarjat. Siksi en ole aloittanut vielä purkamaan Cadillaciäkään.” Niin, mies on tosiaan jatkamassa komeiden siipiautojensa sarjaa Luxemburgiin myymänsä ’59 Invictan tilalle hankkimallaan samanikäisellä Coupe DeVillellä. Vanteet: Rocket Racing Launcher 4,5x15"aluvanteet edessä, Wolfracen 7x15" Slot-vanteet takana. Tilasin myös tuon nelipuolaisen ratin Speedwayltä aiemmin paikallaan olleen Grantin pikkuratin tilalle”, Kari luettelee matkustamon puolelle tekemiään muutoksia, joita on jatkanut vielä kuvausten jälkeenkin
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 18 AMERIKAN RAUTA 8/2018. No trailer queen PONTIAC LEMANS ’67. Muuramelaisella Timo Ritvasella meni seitsemän vuotta LeMansinsa nykyiseen kuntoon saattamisessa. Lopputulosta katsellessa se ei ihmetytä yhtään, niin hieno nykytyyliin LS-tekniikalla varustettu auto on
No trailer queen 19 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Pontiacin oli toiveissa tulla maahan jo kesäksi, mutta ei se päässytkään ajoissa laivaan, joten Timo pääsi ajelemaan tuoreella hankinnallaan vasta loppukesästä. ”S ehän tuli mulle 2011 syyskuussa. ”Ei minulla ollut harrastejenkkejä ollut ennen tätä, oli kyllä joku Tahoe käyttöautona aiemmin, mutta ei näitä vanhempia. Lattiapalat ja kontin pohja vaihdettiin uusiin, ja takahelmat oli tehtävä uudelleen. ”Tuota oli kuitenkin jo rakenneltu, muokattu GTO:n näköiseksi ja tekniikka vaihdettu, niin ei sitä tarvinnut alkaa entisöimään. ”Tehtaalta lähtiessä tuo oli ollut kutosella ja manuaalilla varustettu. Herkullinen Subarun vanneväreistä poimittu kullansävy valikoitui pintaan pitkälti siitä syystä, että kullanvärinen sisustus oli siistissä kunnossa jo auton tullessa Timolle. Se GTO:n takavalopaneeli oli oikeastaan se tärkein syy, miksi en autoa ajatellutkaan enää muokkaavani ainakaan alkuperäiseksi. Siihen oli vaihdettu tuoreempi ’73-mallinen 400-tekniikka, sellainen tehoton, joten rupesin etsimään siihen uutta moottoria. Sehän tuossa on ollutkin työlästä. ”Sen loppukauden sillä ajelin ja talvella rupesin sitä purkamaan, että rakennetaan se sitten kunnolla saman tien. Automaalarina työskentelevä Mikko teki vuoden verran pohjatöitä omassa tallissaan, varsinainen maalaus tehtiin hänen työpaikallaan.” Tekniikka uudesta Camarosta. Tsekkasin minä sen alakerran samalla kun irrotin öljypohjan, mutta kyllä siellä oli kaikki kirkasta ja tuoreen näköistä”, Timo selittää. Tuohan oli sikäli riskitön ostos tuo tekniikka, että sillä ei ollut ajettu kuin 2500 mailia, ja se tuli ihan virallisesta purkamosta, joten hommalla oli takuu. Kori rungolta. Pintapellit hiottiin puhtaiksi, pohja ja runko hiekkapuhallettiin. Tuo keskikonsolihan on itse asiassa vuotta vanhempaa mallia. Yllätykseksi pelti oikesikin itsestään heti, kun sen rungon irrotti pintapellistä”, Timo kertoo. Sitten tuli vastaan tuo 2011-mallisen Camaron tekniikkapaketti, ja päädyin ostamaan sen. Sisustus oli jo vaihdettu GTO-tyyppiseen, samoin maski oli GTO:n versio ja Le Mansissa olleet kylkien reiät oli tukittu”, Timo selittää. Jo tullessa auto oli tuollainen kullanvärinen, mutta siinä oli enemmän punertavaa, ja katto oli enemmän kermaan päin kääntyvä. Aloin jo silloin alkuvuodesta etsiä GTO:ta, muttei niitä ollut hirveästi omalle lompakolle sopivalla budjetilla tarjolla”, Timo Ritvanen muistelee. ”Kaikki saumat ja linjat on pyritty saamaan istumaan toisiinsa mahdollisimman hyvin tarkasti mittailemalla. Se tulikin vetästyä sitten ihan osiin siinä talven aikana”, Timo jatkaa. ”Se sisusta onkin ainoa asia, joka on säästynyt suunnilleen sellaisenaan. Löytynyt moottori oli 6,2-litrainen LS3:n automaattivaihteinen versio, jota tehdas kutsuu nimellä L99. Käytännössä kyse on muuttuvaa venttiilinajoitusta ja AFM-sylinterienpudotustoimintoa lukuun ottamatta aivan samasta moottorista, mutta siinä, missä yleensä manuaalivaihteiston kanssa toimitettua ja Se GTO:n takavalopaneeli oli oikeastaan se tärkein syy, miksi en autoa ajatellutkaan enää muokkaavani ainakaan alkuperäiseksi. Ei sekään väri mikään alkuperäinen ollut”. ”Päältä päinhän se näytti hyvältä jo tullessaan Suomeen, mutta kyllähän siitä paljastui aika paljon kaikenlaista, kun sitä alettiin hioa. 20 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Pontiac LeMans ’67. Olen etsiskellyt kyllä sitä ’67 konsoliakin, mutta ovat olleet niin hinnakkaita, että on jäänyt toistaiseksi hankkimatta. Ulkoisesti Pontiac on koko lailla täydellinen GTO-klooni. Kaveripiirissä oli jenkkejä, mutta itsellä ei, vaan se Tahoe oli ensimmäinen amerikkalainen minulle.” Uuden ostoksen kohdallakaan kyseessä ei oikeastaan ollut GTO, vaan tavallisesta Le Mansista tehty klooni. ”Uusi konepelti olikin sen verran mutkalla, että pohjatyöt tehnyt Mikko totesi, ettei sitä kannattaisi suoristella kitillä, vaan se olisi oikaistava kunnolla. Keulan osat soodapuhallettiin, mutta niissä oli niin paljon syöpymää, että päädyin hankkimaan siihen konepellin ja etulokasuojat uustuotanto-osina.” Vaan niiden vaihto ei ollutkaan sitten ihan niin helppo bolt on -operaatio, kuin olisi voinut haaveilla
”Sinällään oli helppoa sovitella moottoria paikalleen, kun olin silloin vielä konepajayrittäjä. 422-hevosvoimaiseksi ilmoitettua moottoria kutsuttiin nimellä LS3, oli sen 400-hevosvoimainen versio nimeltään L99, vaikka puheessa molemmat tunnetaan LS3:sina. ”Silloin 2011, kun sen moottorin ostin eBaystä ja 2012 rupesin sitä paikalleen asentamaan, ei noita LS3-swappejä kovin moni ollut Jenkeissäkään tehnyt. Olin jonkun verran ottanut etukäteen mittoja, mutta olihan se melkoisen hankalaa mitoittaa moottorille sopivaa kohtaa rullamitan kanssa pelkän rungon päälle, kun kori oli nostettu pois. 21 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Billet-ratin juuresta löytyvät myös 6L80-automaatin vaihteenvalitsinläpät. Olihan se ensimmäinen käynnistyskin aika jännittävä, eikä se ensimmäisellä käyntiin lähtenytkään. Kaikki on releytetty ja halusin siihen etäkäynnistyksen siihen soveltuvan hälyttimen avulla. Lopulta kuitenkin vain yksi johto oli väärin kytketty”, Timo selittää. Ajattelin aluksi käyttää moottorin alkuperäisiä pakosarjoja, mutta ne ottivatkin kiinni palkkiin. Kun ne sitten vaihdettiin, menivät tulpanjohdotkin uusiksi, ja lopulta rattiakselikaan ei mahtunut enää paikalleen.” Seuraavat ongelmat tulivat eteen, kun oli aika nostaa valmis kori takaisin rungon päälle. ”Eihän se siihen mahtunut, vaan oli vielä modattava kardaanitunnelia. Sisutuksessa kullanväristä on jopa lattiamatto, ja puuosat tekevät siitä entistäkin arvokkaamman näköisen. Öljypohjaksi tuli takasumpullinen versio, jota jouduin lopulta muokkaamaan kuitenkin siinä vaiheessa, kun ohjauksen hilut eivät mahtuneetkaan paikalleen. Lopulta päädyin piirtämään siihen ensin kytkentäkaaviot valmiiksi tietokoneella ja tein sitten sähköt niiden mukaan. Kaikki on tehty ihan kunnon pikaliittimillä, ei ole mitään Abikoja käytetty”. Tuntui se pirun hitaalta, kun samalla merkkailin kaikkea ylös perässä. Siinä samassa hallissa kun oli työstökoneet vieressä, niin oli helppoa tehdä kaikki moottorinkannakkeet ja vastaavat sovitteet. ”Sähköthän tein ihan alusta loppuun uusiksi sulakerasiaa myöten. Se oli vähän semmoista yksi askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin”, hän naurahtaa
”Tuo sisustus oli tuollainen ja siistissä kunnossa jo tullessa, joten se määräsi vähän tuota väriäkin. Olisikohan tuo ollut viides sävy, jota testattiin. ”Siinähän menikin sitten 2017 kevääseen ennen kuin pääsin sitä käyttämään leimalla. Etupäähän Timo hankki uudet putkitukivarret, ja joka nurkkaan asennettiin QA1:n coiloverit. Esimerkiksi vaihteisto on säädetty niin, että D-asennossa se toimii ihan normaalisti, Sportasennolla rivakammin, ja siinä pystyy myös vaihtamaan vaihteita niistä ratin läpsyköistä”, Viime vuonna minulla oli tuossa alla Torq-Thrustit, jotka olivat vähän liian kapeat, joten ostin nuo 19-tuumaiset kaverin myymän Mustangin alta. Ajettavuutta on parannettu uretaanipuslin varustettujen tukivarsien lisäksi QA1:n coilovereilla ja nopeammalla ohjauksella. Sen sääteli alun perin Juha, joka neuvoi sen säädön minullekin, joten hankin itsellenikin sen Tunerin, jolla olen tuota nyt hienosäädellyt. 22 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Pontiac LeMans ’67. Siksi etuyläpallotkin vaihdettiin korkeampiin versioihin, jotta pyörät saatiin madalluksesta huolimatta oikeaan kulmaan,” Ritvanen valottaa. ”Kaikki, mikä vaikuttaa ajettavuuteen, on pyritty rakentamaan huolella. Katon kellertävä vinyyli oli ehjä, mutta se värjättiin puhtaamman valkoiseksi”, hän jatkaa. Tullessahan tässä oli 15-tuumaiset GTO-peltivanteet”, hän selittää ja kuittaa: ”Enhän minä missään vaiheessa rakentanut tuota miksikään näyttelyvehkeeksi, vaan ihan käyttöautoksi. Viime vuoden aikana se saatiin kuitenkin katsastettua ja siihen kuntoon, että kaikki toimii ja sillä pystyy ajelemaan ihan huoletta. ”Viime vuonna minulla oli tuossa Torq-Thrustit, jotka olivat vähän liian kapeat, joten ostin tälle kesälle nuo 19-tuumaiset kaverin myymän Mustangin alta. Tuo sävy löytyi lopulta Subarun värikartasta, se oli muistaakseni vanneväri. Timo selittää. ”Tankki tehtiin rosterista. Ihan vappucruisingiin sillä ei silloin ehditty, kun oli vielä vähän paperihommia tuon tekniikanvaihdon takia. ”Taka-akseli on sama, joka oli tullessa, mutta asensin siihen lukkoyksikön. Auton alle vilkaisu paljastaa, että LeMans on läpikäyty alustaa myöten. Nyt viime kesästä lähtien sillä onkin ajettu jo 10 000 kilometriä, että se ei ole majaillut missään tallissa”. Puukehäinen billet-ratti putkineen ja moderneine vaihteenvalitsimineen onkin Speedhutin mittarien ohella ainoa sisustassa läpikäynnin yhteydessä muuttunut asia. Ajettavaksi rakennettu. Siinähän on ihan orkkismoottorinohjaus, joka on HP Tunerilla säädetty pelittämään kunnolla. Eiväthän nämä ikinä valmiita ole, aina näissä jotain tekemistä on.” Ulkoinen ilme kokikin muutoksia jo viime kesän jälkeen, kun Timo päätyi vaihtamaan vanteet isompiin ja modernimman näköisiin. Ohjaussimpukankin mies vaihtoi nopeampivälitteiseen Saginaw 600:een. Siinä on joka puolella teräspunosletkut, ja tankin päässä ensin suodatin, sitten paikallisesta ralliosakaupasta löytynyt siirtopumppu ja konehuoneessa on kolmen litran keruusäiliö, josta Boschin 044-painepumpulla menee ruoka koneelle. Ensin kokeiltiin eri kullansävyjä Pontiacin värikartasta, mutta ne eivät vaan jotenkin näyttäneet oikeilta. Välitys säilyi samana 3,55:1, mutta sellaisen vahvistetun kopan hankin tuohon, joka tukee laakeripesää.” Takapään tuentaa parannettiin vahvistetuilla tukivarsilla, jotka on varustettu uretaanipuslin
Renkaat: Edessä 245/40 R19, takana 275/35 R19. Kori: GTO:n maski, GTO:n takapuskuri, GTO:n takavalopaneeli, kardaanitunnelia korotettu noin 8 cm. 2011-mallinen L99-kone istuu Pontiacin nokalle siististi, mutta liikaa tilaa millekään puolelle ei jää. Kiitos: Korityöt ja maalaus/ Mikko Kulve. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Sisusta: Muutettu GTO:n näköiseksi, puukehäinen Billet-ratti ja rattiputki, ratissa läppävaihteet, Speedhutin mittarit. Moottori: 2011 Camaro SS:n 6,2l L99 (LS3) V8, K&N:n vapaavirtaussuodatin, muokatut lyhyet rosteriset peltisarjat. Jarrut: Summitin levyjarrusarja edessä ja takana. Läpinäkyvä kotelo hillitsee lämpimän ilman pääsyä kartiosuodattimen läpi moottoriin. Voimansiirto: 2011 Camaro SS:n 6-vaihteinen 6L80-automaatti, ’66 GTO:n kartiolukkoperä 3,55:1 välityksellä. Alusta: Joka nurkassa QA1:n säädettävät coil overit, edessä heavy duty -putkitukivarret, takana PMT Fabricationin vahvistetut tukivarret, Saginaw 600 -ohjaussimpukka, edessä kovat puslat, takana uretaanipuslat. Teho: Vakiona 405 hv. Faktat Pontiac LeMans ’67 • Omistaja: Timo Ritvanen, 34 • Paikka: Muurame. Vanteet: TSW 19"
Kolmen k u s tomoima 24 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Kim Hakasalon DeSoto on jalostunut nykyasuunsa kolmen eri rakentajan käsissä. Matkan varrella kokonaisuus päivittyi muun muassa Packardin takavaloilla, kunnes nykyomistaja freesasi ulkoasun straippiliekeillä ja kynäruiskumaalauksella. Ensimmäinen omistaja puolitti neliovitolppamallin ovien määrän ja muotoili linjat uusiksi jo 2000-luvun alussa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 25 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Kolmen k u s tomoima DESOTO DIPLOMAT ’55
Kunnoltaan se oli kuitenkin lohduton. Niin kori kuin runkokin olivat vahvassa ruosteessa ja pelleistä puhuttaessa jäljellä oli paikoitellen vain harsoa, jos sitäkään. ”Eihän se ollut mulle tullessaan kuin tyhjä lattiaton hylsy, jonka aiemmasta historiasta kenelläkään ei ollut mitään käsitystä”, muistelee porilainen Jari Tuuha 2000-luvun alussa kustomprojektiksi hankkimaansa DeSotoa. Tällöin autossa oli paikallaan kookkaat cruise skirtsit ja pellin alla vahvasti sen identiteettiin kuulunut 291 Early Hemi. Auton ilmettä on tuotu pienillä jipoilla nykypäivään, mikä ei kuitenkaan sodi alkuperäisen rakentajan ideologiaa vastaan. Usko omaan tekemiseen oli kuitenkin vahva, eikä aihion luotaantyöntävä kunto saanut Jaria lannistumaan Kuvat: Mika Kari 26 AMERIKAN RAUTA 8/2018 DeSoto Diplomat ’55. Kaikki ne ovat kuitenkin vieneet kotimaista kustomrakentelua omalta osaltaan eteenpäin siihen hyvinvoivaan pisteeseen, jossa se tällä hetkellä on. Jotkut vanhoista Suomi-kustomeista ovat kestäneet aikaa niin tyyliltään kuin teknisiltä toteutuksiltaankin, ja näyttävät hyvältä edelleen, kun toiset taas eivät. Vaikka Kim Hakasalon nykyään omistama ’55 DeSoto on kustomoitu ensimmäisen kerran uuden vuosituhannen puolella, täyttää se ainakin allekirjoittaneen silmissä Suomikustomin kriteerit pitäen niiden lippua vieläpä varsin korkealla. Lattiaton hylsy. Aihio oli aito Suomi-auto, neliovitolppamalli, joka oli varustettu V8-tekniikalla jo tehtaalla. Jari Tuuha teki DeSoton merkittävimmät muutokset 2000-luvun alussa ja sen ensimmäinen versio oli väritykseltään satiinimusta valkoisella katolla. Ja mikä tässä tapauksessa parasta, autoa ei ole poljettu linttaan ja maalattu mattamustaksi. T ermi ”Suomi-kustom” on muovautunut vuosien varrella niin monen amerikanautoharrastajan suuhun sopivaksi, että nykyään sitä voitaneen pitää jo jonkinlaisena kotimaisen jenkkiautoharrastuksen alalajina. Tekemisen taso ja työkalutkaan eivät välttämättä olleet ihan nykyisellä tasolla, mutta asioista suoriuduttiin järkeilyllä ja työtä pelkäämättömällä asenteella, vaikka aihiot olivat monesti sanalla sanoen kelvottomia. Useimmiten kyse on sen ikäisistä projekteista, ettei niiden rakentamisen aikaan saanut nykyiseen tapaan uustuotanto-osia, tai ainakaan niitä ei voinut tilata kätevästi netistä kotiovelle. Mies kiersi autollaan ahkerasti kotimaan tapahtumia ja se tuli tutuksi monelle alan harrastajalle. Valiantin rakentelun myötä kartutetuin taidoin Jari uskalsi lähteä toteuttamaan vielä kunnianhimoisempaa projektia nostalgisella tyylillä ja perinteisillä kustomkikoilla. Vaikka auto on kiertänyt vuosien varrella harrastajalta toiselle, ovat siihen tehdyt laajat muutokset kestäneet aikaa. Suomi-kustomeina pidettäviä autoja yhdistävät monesti tietyt lainalaisuudet, vaikkei niiden rakentelulle liian tarkkoja genrelinjauksia vedettäisikään. Ennen tätä Jari oli kustomoinut Plymouth Valiantistaan ”minikokoisen Imperialin”, jonka muutokset olivat varsin radikaaleja. Mallia katsottiin maailmalla rakennetuista esikuvista, mutta referenssikuvat olivat yleensä suttuisia lehtikuvia ja näin ollen varsin rajallisesti hyödynnettävissä. Keulaa koristavat pinstripet enteilivät tulevasta värityksestä
Keulan ilme muuttui melkoisesti, kun alkuperäinen maski poistettiin ja sen aukko muotoiltiin uusiksi omavalmisteiselle putkimaskille sekä ’59 Cadillacin albiinotakavaloille, jotka pääsivät toimittamaan parkkien ja vilkkujen virkaa. Lattiat pellitettiin kokonaan uusiksi, mikä tarjosi samalla oivan mahdollisuuden korin pudottamiseen rungolla. Tekniikkapuolelle Jari hankki nostalgiatyyliin mainiosti sopivan 291-kuutiotuumaisen Hemin. 27 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Katto chopattiin ja b-pilarit kallistettiin eteenpäin. Vasen kylki oli niin ruosteen raiskaama, että se pellitettiin koko matkalta uusiksi puoli metriä helmasta ylöspäin, eikä oikea puoli osoittautunut paljoakaan paremmaksi. sen enempää kuin sekään fakta, ettei vuonna 1961 tuotantonsa lopettaneen merkin osia ollut kovin kehuttavasti saatavilla. Aluksi koriin ruiskutettiin musta pinta, jonka kontrastina toimivat valkoinen katto ja peltikapseleille pyöräytetyt leveät valkosivu-Remingtonit. Alkuperäistä huomattavasti kookkaampi kone saatiin mahtumaan konehuoneeseen suhteellisen vaivattomasti ja se sai peräänsä läpikäydyn Powerflite-automaatin sekä Soton orkkisperän. DeSoto tuli jo sen rakentamisen aikaan tutuksi tuolloin Raumalla asuneelle Mika Karille, joka kävi kerran jos toisenkin seuraamassa kustomin edistymistä Jarin tallilla Porissa. Huomaamattomampi muutos on se, että konepellin reunat muotoiltiin alkuperäistä pyöreämmiksi. Jo tuolloin keulaa koristivat kookkaat lilan sävyiset straippaukset, jotka antoivat vihiä auton tulevasta värivalinnasta. Aikansa Sotosta nautittuaan Jari myi sen Mikkeliin Ville Kainulaiselle, jonka kautta tuttu peli päätyi lopulta vaihtokauppojen Eihän se ollut mulle tullessaan kuin tyhjä lattiaton hylsy, jonka aiemmasta historiasta kenelläkään ei ollut mitään käsitystä. Early-Hemi pellin alle. Linssien viilausta. Valmistuttuaan auto oli paikallisesti tuttu näky ja tulipa se toimineeksi Mikan siskon hääautonakin. Peräkontin luukun takareunaa nostettiin ylemmäksi ja takahelma muokattiin sopivaksi Firefliten 20 senttiä kavennetulle puskurille. Kun runko saatiin parsittua kelvolliseksi, oli edessä melkoinen peltisavotta. Kun Soto lopulta sai ylleen tumman luumunvärisen pinnan helmiäisvalkoisine kattoineen, viimeisteltiin myös sisusta sävy sävyyn. Sotoon tehtyjen korimuutosten lista on pitkä. Kaikki peltimuutosten saumat tinattiin, minkä voi nyt 15 vuotta myöhemmin sanoa maksaneen vaivan. Kun niin sanotut pakolliset peltikorjaukset oli tehty, pääsi Jari muokkaamaan autoa omien mieltymystensä mukaiseksi. Takasiipien kärjet muotoiltiin teräviksi ja niin etukuin takavalotkin upotettiin syvälle. Koria on laskettu rungolla, neliovitolppamalli on muutettu 2-oviseksi, katto on madallettu, keula on muokattu uusiksi omavalmisteista putkimaskia varten, ajovalot on upotettu, takasiipien kärkiä on jatkettu sekä listat, merkit ja kahvat on poistettu... Kitatut saumat tahtovat monesti rapsahdella ajan saatossa auki korin eläessä, mutta tässä tapauksessa ne ovat kestäneet aikaa, vaikkei autoa ole aina käsiteltykään silkkihansikkain. Kylkien operoinnin yhteydessä ovien määrä puolitettiin ja etuovia jatkettiin. ”Kun se tuli myyntiin, oli pakko laittaa jonoon niin omat kuin lainatutkin rahat”, Jari muistelee. Samalla listojen reiät hitsattiin umpeen. Maalauksen yhteydessä Jari tuli poistaneeksi skirtsien kiinnikkeet, eikä niitä ole sen koommin nähty paikoillaan, vaikka nekin tuli ruiskutettua aikoinaan uuteen väriin. Takarenkaiden peitoksi Jari taivutteli linjakkaat cruiser skirtsit, joiden takakärjet ulottuivat takapuskuriin saakka
DeSoton komea kojelauta on säilytetty alkuperäisenä, sillä kaikkea ei ole haluttu muuttaa vain muuttamisen ilosta. Vuonna 2015 auto esiintyi edustavaan kuntoon palautettuna helmikuun Kustom Kulture Show’ssa sekä pääsiäisen American Car Show’ssa. Myös leimakuntoon saattaminen vaati monenlaista pientä ja päälle päin näkymätöntä askaretta. Näkyvin Mikan omistusaikana tehty muutostyö oli ’56 Packardin takavalojen sovittaminen jatkettujen takasiipien kärkiin. 28 AMERIKAN RAUTA 8/2018 DeSoto Diplomat ’55. Saarelan Kartsa ne lopulta istutti paikoilleen. ”Siinä kävi hassu tuuri. Se oli kaikille yllätys, kuinka suoraan niiden muodot vastasivat toisiaan. Pian tämän jälkeen Uudessakaupungissa tuli kuitenkin myyntiin Pasi Salon rakentama miedosti streetroddattu ’48 Letukka, vanha Suomi-kustom sekin, johon Mika iski silmänsä. Auton kunto oli päässyt rapistumaan ja muun muassa useampi ikkunaruutu oli rikki, mutta pääkaupunkiseutulaistunut Mika otti tehtäväkseen palauttaa sen ulkoasun entiseen ryhtiinsä. Tuuhan tekemät muodothan olivat itse asiassa varsin lähellä kyseisten Packardin linssien muotoja, mutta alun perin autossa oli kuitenkin sen alkuperäiset takavalot, jotka olivat syvällä upoksissa terävien siivenkärkien sisällä. Hänen aikanaan tehtyihin ulkoisiin päivityksiin kuuluvat myös nostalgista kustomotetta lisäävät dummy-hakuvalot. Sittemmin Soto teki mutkan Tuusulassa ja päätyi lopulta Kotkalaisen autoliikkeen vaihtoautorivistöön. Peltitöitä ei tarvinnut tehdä lainkaan, sillä linssejä saatiin viilattua sen verran, että ne istuivat paikoilleen saumattomasti”, Mika muistelee. Niinpä miehet päätyivät vaihtokauppoihin. seurauksena Mikalle itselleen 2010-luvun alkupuolella. Verhoilumateriaali oli alkujaan sävyltään violetimpi, mutta vuosien varrella auringonvalo on haalistanut niitä sinisen suuntaan. Kerran Herstin pajalla käydessäni näin sattumalta Packardin linssit irrallaan pöydällä ja hypisteltyäni niitä hetken käsissäni mallasin niitä siipien kärkiin. Kerran Herstin pajalla käydessäni näin sattumalta Packardin linssit irrallaan pöydällä ja hypisteltyäni niitä hetken käsissäni mallasin niitä siipien kärkiin. Tuolloin alla olivat uutuuttaan hohtaneet leveät valkosivurenkaat, jotka oli pyöräytetty kromikapselein varustetuille punaisille peltivanteille. Verhoilut on tikkailtu 2000-luvun alussa, jolloin auto valmistui Jari Tuuhan käsittelystä
Kokemukseen nähden vahva suoritus! Tyylikkään hillityt, katon valkoista väriä toistavat scallop-liekit on straipannut Risto Pajunoja. Kuten nyt tiedämme, Soto päätyi Villeltä Mika Karille, mutta Kim sai kuitenkin toisen mahdollisuutensa nähtyään auton kotkalaisessa autoliikkeessä muutamaa vuotta myöhemmin. Annoin koneen jäähtyä ja sain ajettua auton varovaisesti kotitallille, mutta myöhemmin sama oire palasi aina, kun matkavauhdin nosti yli kahdeksaankymppiin”, Kim harmittelee. Jarrut: Rumpujarrut. Alusta: Etujouset lyhennetty, takana lehtijousissa droppipalat. Toinen mahdollisuus. Ne sain itselleni, kun kävin vaan hakemassa, vaikka autoon niitä ei vielä olekaan tullut laitettua”, Kim kiittelee. Sen suurempia suunnitelmia Soton varalle ei toistaiseksi ole, mutta mikäli auto vakuuttaa asemansa pitopelinä, tulee Kim palauttamaan sen 291 Hemin takaisin iskuun, minkä lisäksi maalipinta ja sisusta saanevat myös osansa tulevista huolenpitotoimista. Aiemmin auton alla on nähty punaiset peltivanteet kromikapseleilla, muttei mustat vanteet Spider Cap -keskiöilläkään ole lainkaan hullumpi valinta. Auton nykyinen omistaja, Kim Hakasalo, taiteili katon meksikolaisten kuolleiden päivään viittaavan kattomotiivin yhdessä työkaverinsa Diman kanssa. Auto ei ollut ehtinyt olla Kimillä kuukauttakaan ja ajohalut olivat kovat. Kiitos: Grasslaken tallihörhöt, mm. Olimme sopineet tapaamisen, jossa olisimme läpikäyneet toistemme vaihdokit puolin ja toisin, mutta omasta ’67-vuosimallin SS-Impalastani porsi laatikko juuri ennen reissulle lähtöä ja homma meni pieleen”, Kim kertaa ensimmäistä ostoyritystään. Kynäruiskukokeilu oli molemmille ensimmäinen. Niinpä se siirrettiin syrjään odottelemaan parempia aikoja, ja autoa liikuttamaan asennettiin omalta tallilta löytynyt 360-kuutiotuumainen moottori TF727-vaihteiston kera. Korimuutokset: Koria pudotettu rungolla, etuovia jatkettu, kori muutettu 4-ovisesta 2-oviseksi, katto madallettu, b-pilarit kallistettu eteenpäin, takaluukun takareuna nostettu ylemmäksi, takahelma muokattu Firefliten kavennetulle puskurille, takasiipien kärjet muotoiltu teräviksi, takavaloiksi sovitettu ’56 Packardin linssit, upotetut etuvalot, maskin aukko muotoiltu uusiksi omavalmisteiselle putkimaskille, konepellin reunat muotoiltu alkuperäistä pyöreämmiksi. Voimansiirto: TF727-automaattivaihteisto. ”Hieroin siitä itse asiassa vaihtokauppoja Villen kanssa jo silloin. Faktat DeSoto Diplomat ’55 • Omistaja: Kim Hakasalo, 37 • Paikka: Nurmijärvi. ”Matkalla kaupantekopaikkana toimineelta Kuninkaantien ABC:ltä kotiin Sotossa vielä tuolloin ollut 291 Hemi alkoi oikutella, vaikka se testiajolla tuntui toimivan moitteitta. Sieltä mies vaihtoi sen itselleen ’51 Cadillacilla. Porvoon moottoritiellä konepellin raosta alkoi roiskua tuulilasille ruskeaa litkua koneen keitettyä ja painettua ruosteiset jäähdytysnesteet paisuntasäiliön kautta pihalle. ”Oli muuten hauska yhteensattuma, kun auton aiempi lyhytaikainen tuusulalaisomistaja otti minuun yhteyttä kuultuaan, että olin hankkinut Soton itselleni, ja kertoi sen cruise skirtsien olevan edelleen heidän tallinsa seinällä. Vanteet: Mustat 15" peltivanteet Spider Caps -keskiöillä. Vian aiheuttajaa ei löytynyt, vaikka kannet käytettiin koneistettavana ja venttiilit uusittiin. Moottori: 360 cid V8. Kun Soto oli 2010-luvun alussa myynnissä mikkeliläisellä Ville Kainulaisella, katseli sitä sillä silmällä myös Nurmijärvellä asuva Kim Hakasalo. 29 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Lopulta lohkon kyljestä sattui silmään halkeama, joka selitti ontuvan käytöksen. Pirkanmaan Kylttimaalareihin kuuluva Risto Pajunoja kävi näyttelyä edeltävällä viikolla taiteilemassa kylkiin, konepeltiin ja takaluukkuun valkoisin straipein toteutetut scallop-liekit, joiden lisäksi Kim toteutti yhdessä työkaverinsa Diman kanssa kattoon Meksiko-henkisen kynäruiskumaalauksen kalloineen ja kuolleiden päivän teemoineen. Vanhan Early Hemin lohkon hitsaajia ei kuitenkaan löydy ihan joka oksalta, eikä kyseinen moottori muutenkaan kuulu niihin edullisimpiin kunnostettaviin. Sisusta: Lilalla ja valkoisella toteutettu kustomverhoilu. Tero ja Make, Dmitri Sirokov, Isin apinalauma Laura, Sara ja Lotta, Mikan vahauspalvelu, Satulle kiitokset kärsivällisyydestä kaikkien päähän juolahtanaiden ideoiden kanssa. Kun Sotoa pyydettiin tämän vuoden American Car Show’hun VanHan osastolle, alkoi Kim miettiä sille jonkinlaista freesausta, kun auton edellisestä näyttelyesiintymisestä ei ollut kuin muutamia vuosia. Myös alkuperäinen perä vaihdettiin uuteen kasikolmevarttiseen. Renkaat: 205/70 R15-kokoiset vyörenkaat valkosivuilla
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 30 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Suomi-auton polku MERCURY COLONY PARK ’63. Isä ja poika, Kai ja Rolf Rehtonen, kunnostivat jo melko pahaan kuntoon rapistuneen ja vuosia raggarikäyttöä nähneen Tampellan vanhan edustusauton uuteen loistoon. Kivinen on usein vanhan Suomiauton polku, ja niin se on ollut myös jutun Mercuryn kohdalla
Suomi-auton polku 31 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Kaitsu ei halunnut Mercuryyn puukylkiä, vaan alkuaan puunväriset listojen keskelle jäävät osuudet jätettiin korin valkoisiksi. Kuten edullisesta hinnastakin voi päätellä, Colony Park ei ollut mitenkään ihastusta herättävässä kunnossa, vaan jo osittain laatikoihin purettu projekti. ”S iitä on joku 6-7 vuotta, kun Jenkeissä alkoi näkyä noita rakennettuja farkkuja. ”Tampellalta se on mennyt vuonna 1969 Husqvarnalle, että se on palvellut aika pitkään yrityskäytössä.” Mercuryn seuraava omistaja oli tamperelainen Timo Pirinen, joka rekisteröi auton 1979. Imusarja on Offenhauserin Dual Port 360, ja hotrodmaista soundia luovat Sandersonin peltipakosarjat. Tarina kertoo, että tämä olisi hankittu Tampella Oy:n johtajan kesämökkireissuille, koska hänen Lincolninsa pohja otti mökkitiellä maahan”, Rofa selittää. Se lähti siitä sitten puolittain vitsillä, että seuraava T-birdin jälkeen voisi olla farmari”, Rofana tuttavien kesken tunnettu Rolf Rehtonen muistelee. ”Kuortista se käytiin Tahvanaisen Annen vanilla ja trailerilla hakemassa”, Kaitsu jatkaa. ”Tuo on ainoa ’63 Colony Park, joka on tullut uutena Suomeen”, Kaitsu jatkaa. Kai oli kuullut kauan seisseestä ’63 Colony Parkista keravalaiselta pitkän linjan Ford-harrastajalta Leif Stenbackalta, jolla osin purettu ja pahasti ruostunut, mutta teknisesti edelleen ajokuntoinen auto oli maalla odottamassa vuoroaan. Stenbackalla kun oli myös toinen samanlainen, pelleiltään parempi tuontiauto, jonka kunnostukseen hänen aikansa tuntui menevän. Sen historia oli kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen. ”Tampella Oy:lle se on tullut vuonna 1963. ”Alkuperäinen kuljettaja oli kuulemma halunnut tilata auton muuten hyvillä varusteilla, kuten 390 FE-koneella ja sähköpenkillä, mutta kolmivaihteisella rattimanuaalilla ilman tehostimia. Selitys outoon ratkaisuun oli kuulemma se, että sillä on saatu parempi ajotuntuma”, hän kertoo nauraen. ”Sittenhän sä soitit, että tuossa olisi yksi aihio myytävänä sopuhintaan, ja pari viikkoa siitä se olikin meillä kotona”, hän toteaa isälleen Kaitsulle. Tampellalta raggarikäyttöön. ”Mun käsityksen mukaan vuosikausia runkopalkkejaan myöten maahan uponneena männyn alla seissyt Mercury on kertaalleen Laakson aikoina hitsailtu kasaan jossain Mikkelin suunnilla, missä siihen on tehty uusiksi Kuten edullisesta hinnastakin voi päätellä, Colony Park ei ollut mitenkään ihastusta herättävässä kunnossa, vaan jo osittain laatikoihin purettu projekti. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Mercury Colony Park ’63. 352 FE -moottori on tyylikkään näköinen rivoitettuine venttiilikoppineen ja ilmanputsareineen. Listat ootrasi Kari B. Mikkonen, konepellin ja takaluukun straipit ovat Pete Tuovisen siveltimestä lähtöisin. Gunilla Petterssonin kautta auto kulkeutui Helsinkiin Södiksenä tunnetulle jo edesmenneelle Jan Söderströmille vuonna 1982 ja häneltä edelleen vuonna 1990 Uuteenkaupunkiin niin ikään jo maallisen vaelluksensa päättäneelle Laakson Kimmolle, jonka toinen vanha auto, AYL-60 Custom 500 kuuluu varmasti maamme tunnetuimpiin Fordeihin. ”Meillä oli aiemmin sellainen punainen ’62 Thunderbird, ilmajousilla ja isoilla kromivanteilla”, Kaitsu täsmentää
”Minä tein itse tuon katon vanhojen pahvien tilalle. Kirkkaamman sävyinen sisustus. takakyljet”, Kaitsu selittää. Hommassa olivat apuna myös peltiseppinä kokeneemmat tuttavat Arto Rantanen ja Matti Rauhala. Mikkosen vuoro käydä töihin sen parissa. ”Se oli joulukuuta 2013, kun auto vietiin Karille maalattavaksi. Sisäväriksi tuli astetta alkuperäistä kirkkaampi punainen ovia, kattoa ja uutta lattiamattoa myöten. ”Sillä aikaa, kun kori oli Karilla, me käytiin kone läpi. Tuo nykyinen etupuskuri samoin kuin alkuperäistä parempi takapuskurikin löytyi myös Lefan varastoista, tai ne oikeastaan tulivat autokaupassa mukana.” Reissupeli. Siellä Karin maalaamolla se oli varmaan kuukauden päivät”, Kaitsu kaivelee muistiaan. Se oli kai jäänyt juuri sen takia Lefalta kesken, kun toinen kylki oli hitsattu niin paljon toista sisemmälle, että auto oli takaapäin katsoen aivan epäsymmetrinen.” ”Kaasupoljinkin meni lattiasta läpi, mutta kyllä se vietiin ajamalla talliin”, Rofa naurahtaa. Karin vastuulle jäi lopullisten pohjatöiden teko ja värin vaihto. Se tilaus menikin uusiksi, ja nyt paikallaan ovat Sandersonin lyhyet sarjat. ”Me ollaan auton kuudensia omistajia”, Kaitsu ynnäilee ja jatkaa: ”Siitähän se sitten otettiin heti työn alle. Pohjatöitä riittikin, sillä autoa oli aikoinaan pakkeloitu pahimmista kohdista sentti-kaksi. ”Alustaan laitettiin kaikki uutta, mikä vaan pystyttiin. Se oli Lefalla jemmassa, ja se olikin melkoinen savotta saada se kaikkine erilaisine paneeleineen ostettua. 33 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Siinä oli jotkut Broncon etujouset, joiden tilalle hankittiin uudet alkuperäiset. Ensimmäinen talvi Rehtosilla menikin autoa hitsaillessa. ”Laatikko alkoi sitten vuotaa solkenaan öljyä ihan ensimmäisissä starteissa, joten se toimitettiin Husson Jaskalle remontoitavaksi. Luukku maksoi 150 dollaria kaikkine hiluineen, että se ei ollut kovin kallis, mutta olihan siinäkin tekemistä”, hän jatkaa. ”Takaikkunan kaaret ”Rantsu” hitsasi uusiksi, oviakin jouduttiin hitsailemaan ja takalattia tehtiin kokonaan”, Kaitsu selittää. ”Takaluukku siinä oli oikeastaan ruosteen suhteen kaikkein pahin. Se avattiin, tarkastettiin ja siihen uusittiin tiivisteet. ”Tämähän oli alkuaan ollut rattimanuaalilla ja loikkarilla, mutta tähän oli joskus aikoinaan vaihdettu tuo Cruise-OMatic-automaatti”, Kaitsu jatkaa. Siinähän oli tullessa semmoinen 25 kiloa pohjapanssaria, minkä päältä koko moottorin alapuoli oli vuorattu kumilla, että siitä voit kuvitella, kuinka paljon paskaa siellä oli. Sisälle tilattiin uudet alkuperäistyyppiset verhoilut EZ Boyltä Jenkeistä, ja ne asennettiin paikalleen Tapiolan Autoverhoomossa. ”Faija päätti ostaa sitten tuohon XXL-peltisatsit, jotka eivät ihan mahtuneet sellaisenaan paikalleen”, Rofa nauraa. Alkuperäisen Sultan Whiten sijaan kun auto maalattiin tällä kertaa kirkkaammalla Audin Ibis Whitella. ”Tuo tilttiratti on asennettu myös autoon jälkeenpäin. Kun auto sitten saatiin takaisin maalaamolta, oli kokoamisen aika, ja kuume päästä ajelemaan oli kova. Uudestakaupungista Mercury kulkeutui sitten vuonna 1995 edelleen pääkaupunkiseudulle Leif Stenbackalle, jolta Rehtoset sen ostivat yli 15 vuotta myöhemmin. Mä löysin sitten Kentuckysta eBayn kautta syvältä metsästä paremman luukun, jonka Cambria Enterprisesin Panu hankki sieltä tänne. H-putkella varustetun tuplaputkiston Rofa teki itse. ”Rauhalan Matti hitsasi takapilarit ja tinasi katon reunat. Se kattoverhoilukangaskin oli mukamas tehty tähän autoon, mutta ei siinä osunut saumat alkuunkaan kohdalleen”, Kaitsu kummastelee. Aika paljon siellä oli pohjan puolella hitsattavaa takahelmoissakin”, Rofa listaa. Perimätiedon mukaan moottori olisi joskus remontoitu, ja se vaikuttikin hyväkuntoiselta, eikä se vie öljyäkään. ”Se liian sisällä ollut takakylki otettiin pitkittäin halki ja kylkeä vedettiin ulospäin.” Vanhat maalit poistettiin korista soodapuhaltamalla, minkä jälkeen oli Kari B. Ei siellä sinällään oikeastaan muuta erikoista ole kuin tuo vanha Offenhauserin imusarja ja venttiilikopat”, Kaitsu miettii. Niistä katkaistiin kierros pois, jotta autoa saatiin vähän alaspäin”, hän selittää. Reiät umpeen ja kyljet suoriksi. Samalla penkkien pehmusteet uusittiin ja jousitus kunnostettiin
34 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Mercury Colony Park ’63. Istuinverhoilujen ohella niin katto kuin lattiamattokin on kauttaaltaan uusittu. Takapenkki on mielenkiintoisen kaksiosainen istuinosaa myöten. Sivulle kääntyvä ratti on Rehtosten autoonsa jälkikäteen hankkima harvinainen alkuperäisoptio. Tavaratilan tasaisen lattian alta kääntyy esiin kolmas penkkirivi. Kirkkaanpunainen sisustus toimii herkullisesti yhteen hohtavanvalkoisen ulkokuoren kera. Rofan ja Kaitsun Mercuryn 18-tuumaiset Boss-vanteet tuovat kokonaisuuteen modernin vivahteen ja saavat auton näyttämään museopelin sijaan nykyaikaiselta surffiunelmalta. Etusohvan keskellä on samalla materiaalilla verhoiltu aftermarket-kyynärnoja. Myös takaluukun sisäpinta on pehmustettu ja verhoiltu toisin kuin tavallisesti
”No, eihän sillä mitään ilmaa sinne saatu. Sinne tulikin kaikki uutta.” Vaan ei se jatkokaan ihan ongelmatonta ollut. Kori: Maalattu Audin Ibis Whitella, Kari B. Rannasta kaljat kyytiin, ja jo ensimmäisellä taipaleella alkoi hirveä käry tulla sisään”, Rofa muistelee vuorostaan. Mikkosen pinstripet. Kiitos: Suurkiitokset Arto ”Rantsu” Rantanen, Matti Rauhala, Simo Nevanpää sekä Tikkurilan Autotarvikkeen Ted Lökström vuosia kestäneestä yhteistyöstä. Mikkosen ootraamat listat, Pete Tuovisen pinstripet. Sisusta: Uudelleen verhoillut alkuperäispenkit, kääntyvä ratti. Moottori: 352 CID FE V8, Holley 650 cfm 4-kurkkuinen kaasutin, Offenhauserin Dual Port 360 alumiini-imusarja, Sanderson Headersin lyhyet peltisarjat, 2” tuplaputkisto H-putkella ja laipoilla, Hi-flowalumiinivesipumppu, sähköflekti ja vaihteistoöljynjäähdytin. Alusta: Uudet kierroksen verran lyhennetyt kierrejouset edessä, Punkalla taotetut lehtijouset, ilmaiskarit takana. Renkaat: Yokohama Advan Sport 245/40 R18 ja 275/40 R18 takana. 35 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Teho: hv. ”Auton neitsytmatka ajettiin Pärnuun Tötsälä Racingin poikien kanssa. Ei kun kaljat ja muut arvotavarat Pahiksen ’38 Cordiin ja Kallen avo-Mersuun, ja lisää painetta takaiskareihin, mutta siellähän oli jo valmiiksi täydet kahdeksan baria, minkä ne iskarit lupauksen mukaan kestivät. Toivoa sopiikin, että värikkään taipaleen kotimaisilla teillä kulkenut auto pysyisi Suomessa myös jatkossa. Sen jälkeen, kun se 2015 saatiin ensimmäistä kertaa leimaan, sillä on ajeltu pikkuvikoja karsien. Jarrut: Tehostetut rummut. ”Kävi ilmi, että perä oli niin alhaalla, että leveät 18-tuumaiset renkaat hankasivat pyöränkoteloihin. ”Erityiskiitoksen ansaitsee Rantsu, jota ilman moni asia olisi jäänyt tekemättä.” Eikä Rehtosilla kaikki vapaa-aika Mercuryn rakenteluun edes kulunut, vaan samaan aikaan isä ja poika ovat rakennelleet ilmajousilla ja 20" vanteilla varustettua moderniin tyyliin ehostettua ’75 avo-Buickia, joka on ihan oman juttunsa arvoinen. ”Mä luulin, että mun olisi hirveän vaikea luopua tästä Mercurystä, kun siihen on työtunteja ja rahaa upotettu niin paljon, mutta kyllä se ’56 Chevy -kuume on niin kovaksi nyt yltynyt, että tämä tulee luultavasti keväällä myyntiin”, Kaitsu tunnustaa. Sitten saatiin jostain tupakansytytinkäyttöinen kompura, jolla autoa takapuskurista miesvoimin heijaamalla saatiin aina menemään sen verran lisää ilmaa taakse, että taas pystyi ajamaan 20–30 kilsaa kerrallaan, ja kotiin päästiin kuin päästiinkin ajamalla.” Suomeen päästyä olikin aika ottaa käsittelyyn takajouset, jotka taotettiin Punkalla uusiksi, ja taakse lisättiin samalla yhdet lehdet. Voimansiirto: Cruise-O-Matic-automaatti, 9" perä. Länsinaapurissa kun tämäntyyppiset farmarit alkavat olla aika himoittuja… Tuo nykyinen etupuskuri samoin kuin alkuperäistä parempi takapuskurikin löytyi myös Lefan varastoista. Ja uusiakin suunnitelmia pyörii jo mielessä, tai oikeastaan kyse on enemmänkin pitkään mieltä vaivanneesta laitteesta, jollaisen hankkiminen on alkanut vähitellen tuntua väistämättömältä. Faktat Mercury Colony Park ’63 • Omistaja: Kai ja Rolf Rehtonen • Paikka: Vantaa. ”Pari-kolme vuotta sitä tehtiin ennen kuin se saatiin tuohon kuntoon. Ei sellainen paine siellä kauaa enää pysynyt, vaan heti kohta alkoi taas kärytä.” Pian paikalle saapuikin ensimmäinen avulias, jolta löytyi käsikäyttöinen pyöränpumppu. Vanteet: Boss 308 8,5 ja 9,5x18", keskiosat maalattu Ibis Whitella, Kari B. Sinne on uusittu kaikenlaista, kuten tehostarttia ja ohjaustehostimen pumppua, ja nyt se toimii ihan moitteettomasti”, Kaitsu toteaa ja antaa samalla kiitokset kaikille projektissa auttaneille
Reilun kahden vuoden työn tuloksena jo varsin heikkoon kuntoon päässyt puukylkifarmari palasi kuitenkin elävien kirjoihin. Mätää oli kauniisti sanottuna riittävästi, jopa kaasupoljin sujahti ensimmäisissä siirroissa puhkiruostuneesta pohjasta läpi. 4. Kokeneempien peltiseppien Arto ”Rantsu” Rantasen ja Matti Rauhalan avulla kokonaisuus alkoi näyttää pikkuhiljaa paremmalta. Eihän siinä auttanut kuin purkaa auto kokonaan osiin ja alkaa käydä ruostevaurioita kohta kohdalta läpi. Ostettaessa Mercury oli osiltaan täydellinen ja periaatteessa ajokuntoinen, mutta kaikkea muuta kuin ehjä auto. Koska vanhoja maalikerroksiakin oli x-määrä, päädyttiin auto soodapuhaltamaan niistä puhtaaksi. 36 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Mercury Colony Park ’63 1 2 3 4. Elävien kirjoihin Rehtosten Mercury kuuluu niihin aihioihin, joista paljastuu aina vain uutta tehtävää sitä mukaa, kun kunnostus etenee. 2. 3. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Rehtosten albumit 1
Kori valmiina maalaamon pihalla Audin värikartasta poimittu Ibis White pinnassaan. Varsinaisista pohjatöistä vastasi Kari B. Auton neitsytmatka ajettiin Pärnuun, ja väsyneiden vanhojen takalehtien vuoksi alla jouduttiin könyämään useampaankin otteeseen, kun leveät 18-tuumaiset tuppasivat olemaan vähän liian ahtaalla takapyöränkoteloissa. Mikkonen, joka myös ruiskutti pintavärin. Samalla moottori maalattiin mustalla. 5. 8. 5 6 7 8 9 37 AMERIKAN RAUTA 8/2018. 7. Korjattu lattia maalattiin kirkkaanpunaisella ja sen kriittisiin paikkoihin laitettiin vaimennusmattoa. Kotiin palattua olikin aika ottaa takajousitus työn alle. 6. Mitään isompaa se ei vaatinutkaan, vaan sen osalle riitti laakereiden ja tiivisteiden uusiminen. Sillä aikaa kun muu auto oli maalarilla, oli hyvää aikaa peruskorjata moottori. 9
Kerralla paras 38 AMERIKAN RAUTA 8/2018
OLDSMOBILE DYNAMIC 88 CONVERTIBLE ’63. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen 39 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Amerikassa kerran purettu ja hylätty, vain neljällä omistajalla koskaan ollut avomalli on jalostunut kerimäkeläisen Toimi Kortelaisen käsissä alkuperäistekniikalla liikkuvaksi helmeksi
Ruosteeton Kaliforniaauto kuului ensimmäiset 22 vuotta iäkkäälle rouvalle nimeltä Evelyn Woolf. Jälkipolven aikomuksena oli entisöidä Oldsmobile, mutta homma jäi kuitenkin pahasti kesken. Oldsmobile oli säilössä Mikan mökillä, kylmässä tallissa. ”Siinä myö lämmiteltiin rättikaton muoviikkunaa kuumailmapuhaltimella, että saatiin katto alas. Elettiin vuotta ’92 – siis aikana ennen internetiä ja Whatsappia, jolloin homma hoitui painettujen ilmoitusten turvin. M etallialalla työuransa tehnyt Toimi Kortelainen tuli kotikonnuillaan tunnetuksi näyttävistä euro-Fordeista. Kookas avoauto sopi Toimin suunnitelmiin ja hyvänä lisänä Karvisen Mikalle kelpasi aikaisemmin rakennettu Granada vaihdossa, joten kaupat syntyivät ja Toimista tuli avon neljäs omistaja. Koeajo karvalakissa. Ku va : To m i Er on en 40 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’63 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Ison avoauton historia oli Mikalla melko tarkkaan tiedossa. Tallissa jalostui custom-Taunus, joka aikakauden tyyliin oli maalattu punaisella helmiäisellä, tuplatakavaloin ja plyyshisisustalla varustettuna. Alkuperäiset peltivanteet on päällystetty Hankookin H714 -kumeilla, koon ollessa 215/75R14. Tekniikka oli käytännössä romu, samoin sisusta. Karvisen Mikan toimesta Oldsmobile oli saanut uuden elämän, ja oli päällisin puolin siistissä kunnossa tuoreine kullanruskeine maalipintoineen. Hänen siirryttyään täältä ikuisuuteen auto jäi perikunnan haltuun. Toiminnan miehenä Toimi ei vitkutellut, vaan singahti katsomaan kohdetta, vaikka oli sydäntalvi. Jälkipolven aikomuksena oli entisöidä Oldsmobile, mutta homma jäi kuitenkin pahasti kesken. Tehdasasenteiset, tehostetut rumpujarrut on uutta pääsylinteriä ja tehostinta myöten. Helmiäissinisen Granadan voimavaroja testattiin jopa varttimaililla ajan ollessa korkean 16 sekunnin tienoilla. Kuva Joensuun näyttelystä. Alkujaan dieseltekniikkaisen Fordin keulalta löytyi piristetty 2,8-litrainen ruisku V6. Myyjänä toimi pitkään jenkkiautokuvioissa vaikuttanut Karvisen Mika. Karvalakit päähän ja koeajolle”, Toimi nauraa. Sitä seurasi suurikoppainen 4-ovinen Granada vuodelta ’78. Tältä auto näytti 90-luvun alussa Karvisella ollessaan. Kerimäkeläisen silmiin osui Joensuun kupeessa kaupan ollut juttumme Oldsmobile. Kuten niin monelle, myös Toimille koitti aika siirtyä amerikanautoihin. Suomeen tullessaan vuonna 1990 auto oli osin purettu ja seisonut useita vuosia luonnon armoilla. Haussa ei ollut mitään tiettyä merkkiä tai mallia, mutta avo sen olla piti
Peruskunnoltaan siistissä Oldsissa oli kunnostettu kattomekanismi uudella rätillä sekä kauttaaltaan tuore maali, joka oli suihkutettu Mikan tekemille pohjille Autoväri Hirvonen Oy:ssä. Mukana seurasi myös auton alkuperäinen 394-tekniikka, joka oli kipeästi kunnostuksen tarpeessa. Lisää huoliteltua ilmettä Oldsmobileen tuli Toimin vaihdettua kaikki luukkujen ja katon tiivisteet. Itse tehty lattiamatto väistyi uuden merkkikohtaisen maton tieltä ja Mustangista peräisin ollut lattiashifteri keskikonsoleineen korvattiin alkuperäisellä rattivaihdevivustolla. Oldsmobilen alustan jokainen kotelo on pesty putipuhtaaksi, tarkastettu ja kotelosuojattu huolellisesti. Samalla tuli muuta rahanmenoa ja lapsia alkoi kertyä, niin jäi osahankinnat vähiin palkkarahoilla”, Toimi muistelee. Ulkoasultaan nätin Oldsin alla olleet 15 tuuman kromi-Mangelsit saivat nekin antaa tietä alkuperäisille peltivanteille. Ensimmäiset harrastevuodet Toimi keskittyikin auton yksityiskohtiin, ja muun muassa vaihtoi etupenkkeinä olleet ’67 Monacon erillisjakkarat takaisin uudelleen verhoiltuun alkuperäissohvaan. Kallista remonttia. Samalla lukkopatruunat sarjoitettiin uudestaan, ja yksi avain sopii nykyään kaikkiin luukkuihin. Tallin nurkassa nököttänyt alkuperäinen 394 cid Rocket-moottori yhdessä 3-vaihteisen Roto-Hydramaticvaihteiston kanssa kaiveli Toimin mieltä useamman vuoden. Alkuperäiset istuimet, aurinkolipat ja kojelaudan yläosa on verhoiltu uudelleen. Sisustasta löytyy runsaasti uutta aina lattiaverhoilusta turvavöihin. ”Olin luvannut, että auto on taas liikenteessä viimeistään, kun jään eläkkeelle”. Pikkuhiljaa. GM:n isolla jaolla olevat 14-tuumaiset teräskiekot hiekkapuhallettiin ja maalattiin ennen valkosivukumien kietomista niiden päälle. Lopulta Chevyn tekniikka kaivettiin ulos pesästään ja siitä saadut rahat Toimi sijoitti alkuperäisen moottorin kunnostukseen. Alkuperäinen perä on harvalla aavikkovälityksellä 2,56:1:. Kerimäelle saapuessa Oldsmobilea liikutti Chevyn 350 cid + TH350 -paketti, jonka Mika oli siihen asentanut. Projekti seisoikin useamman vuoden, kunnes vanha lupaus tuli vaatimaan lunastusta. ”Olihan se yllätys, että niillä rahoilla en saanut kuin tiivistesarjan, männät ja joitain pikkuosia. 41 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Kadoksissa ollut pölykapseli löytyi Jenkeistä parina yhden varalle jääneen kanssa
Todellisuudessa Oldsmobilestä ei löydykään kohtaa, jota Toimi ei olisi läpi käynyt. Työtapaturman vauhdittaessa eläköitymistä oli pakko ottaa härkää sarvista. Ihan toimettomana ei harrastajamme ole sinäkään aikana ollut, vaan auton pieniä yksityiskohtia on paranneltu kaiken aikaa. Viimeistelty. Faktat Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’63 Omistaja: Toimi Kortelainen, 51 Paikka: Kerimäki. Hutaisemalla koottu moottori vuosi ulos kaikkea, mitä vaan saattoi, muiden pienempien murheiden ohella. Jarrut: Tehostetut rumpujarrut. Kone kiikutettiin eräälle puolitutulle, jonka tekemänä se ei ilon hetkiä näyttänyt. Renkaat: Hankook H714 215/75R14 -valkosivut. Hienosti viimeistelty 394 cid Rocket -moottori on auton alkuperäinen. 42 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’63. Kone kiikutettiin eräälle puolitutulle, jonka tekemänä se ei ilon hetkiä näyttänyt. Tässäkin kohtaa hyvä oli lievä ylistys, ja muutaman mutkan kautta vaihteisto syntyi yhdistelemällä alkuperäistä ja tätä ”hyvää” kunnostettua. Mielenkiintoisimpia rekvisiittaesineitä ovat alkuperäiset rekisteriotteet, käyttöohjekirja, katon manuaali ja korjaamokäsikirja sekä alkuperäinen osakatalogi. Alusta: Päällekkäiset kolmiotukivarret ja kierrejouset edessä, kierrejouset takana. Vanteet: 14" teräsvanteet alkuperäisin kapselein. ”Ostin kerralla kaksi amerikanautoa, ensimmäisen ja parhaan”, kerimäkeläinen tuumaa. Pitkittyneen laatikkoremontin takia tilalle hankittiin ”hyvä” kunnostettu vaihteisto. Rempatun moottorin teho nelikurkkuisella kaasuttimella on 330 hv, mikä oli aikanaan varsin suorituskykyinen luku. Moottori: 394 cid ”Sky-Rocket” V8. Voimansiirto: Roto-Hydramatic-automaatti, alkuperäinen 2,56:1-välityksinen perä. Oldsmobile valmistui Toimin eläkepäiville luvatusti ja on ollut museokatsastettuna nyt seitsemän vuotta. Asiasta suivaantuneena Toimi rakensi 394:n itse uudelleen. Tomin selvitysten mukaan vastaavia Oldsmobileja on Suomessa vain kaksi. Nykyisessä asussaan, nelireikäisellä kaasuttimella korkeapuristeisen ”Ultra High Compression” -moottorin teho on 330 hevosvoimaa, kaksikurkkuiselle versiolle luvattiin peräti 50 heppaa vähemmän. Sisusta: Kunnostettu alkuperäistä vastaavaksi. Tyytyväisyyttä autoon kuvasta sekin, ettei se auto ole myytävänä, vaan se jää pojalle sitten, kun Toimin kilometrit on ajettu. Teho: 330 hv
Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvokuorma-autojen vuonna 1928 alkanutta historiaa nykypäivään saakka. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 228 sivua laatuluettavaa! 37 90 Oiva joululahjavinkki!. Volvo-uutuuskirja! Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuorma-autoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne
Kasarikeihäs 44 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Tuolloin asennetut sivuputket on säilytetty autossa näihin päiviin saakka ja autenttista hottentotti-ilmettä on korostettu kylkiraitojen kanssa sävy sävyyn maalatuilla 60-luvun lopun vanteilla. Kasarikeihäs AMC JAVELIN ’74. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 45 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Kari Valkeapään Javelin on jämähtänyt juuri sopivasti 80-luvulle
46 AMERIKAN RAUTA 8/2018 AMC Javelin ’74. Vuoteen 1974 mennessä maailma oli kuitenkin muuttunut, eikä öljykriisin runtelemassa Amerikassa ollut enää sijaa suorituskykyisten autojen tehosodalle. Hän näet näki lopputuloksen kurvit uhkean aistikkaina, mutta ylimääräistä rasvaa niissä ei ollut hiventäkään. Javelinista tehtiin vain yksi korimalli, jota Teague kuvaili kattolinjojen muotoilunsa mukaisesti semifastbackiksi. Firman suunnittelukassassa ei ollut ylitsevuotavasti varoja, ja kun avomallien myynti oli yleisesti laskussa, päätettiin katottoman mallin kehittely unohtaa kokonaan. Epäkiitollisia suunnittelulähtökohtia ei helpottanut se tosiasia, ettei johdossa haluttu päästää irti edullisuudesta ja järkevästä käytettävyydestä poniautonkaan kohdalla. Saman miehen kynästä ovat muuten peräisin myös mielipiteitä jakavat Pacer, Gremlin ja Hornet. Muotoiluosastolla siitä käytettiin termiä ”The 1980-looking Javelin”. Pienemmistä lähtöasetelmista ponnistaneella valmistajalla oli maine taloudellisten ja järkevien autojen tuottajana, mikä ei ollut kovin ihanteellinen lähtökohta nuorekkaille, teho-orientoituneille markkinoille hyppäämiseen. Toinen sukupolvi tuli markkinoille vuodeksi 1971, ja se suunniteltiin tietoisesti yksilöllisemmän ja massasta erottuvamman näköiseksi silläkin uhalla, että tämä karkottaisi osan asiakkaista. Suuret valmistajat jättivät suosiolla kyseiset markkinat, eikä AMC:nkään auttanut taistella tuulimyllyjä vastaan. Kari Valkeapään ’74 Javelin on tuotu Tampereelle muuttoautona Winnipegistä jo 70-luvulla. Javelinin tuotanto aloitettiin vuonna 1967 ja sen ensimmäistä sukupolvea myytiin vuoteen 1970 saakka. Vuonna 1979 auton taru oli loppua lyhyeen, kun se sukelsi risteyksessä eteen tulleen Ladan kylkeen, mutta rajuhkosta keulavauriosta huolimatta se päätettiin Kylkiraidoitus oli aikoinaan suosittu tapa korostaa auton linjoja. Uudesta Javelinista tuli pidempi, matalampi, leveämpi ja painavampi, kuin edeltäjästään. Yllätys talokaupoilla. Haasteellisen suunnittelutehtävän sai kontolleen Dick Teague, joka oli ennen AMC:lle siirtymistään toiminut muun muassa General Motorsilla, Packardilla ja Chryslerilla. Tarrojen sijaan Kari halusi maalatut raidat, joiden sävyksi valittiin kulta. Mies itse kuvaili AMC:n junior-pohjalle suunnittelemaa muotoilututkielmaansa termillä ”Wet T-Shirt Look”. A merican Motors Corporationin päätös lähteä tavoittelemaan siivua poniautojen myyntituloista ei ollut yhtä luonteva kuin sen suurempien kilpailijoiden. Asetelmiin nähden Teaguen voitaneen katsoa onnistuneen ihan kohtuullisesti. Vaikka asiakkaille tarjottaisiin tehokkaitakin malleja, piti autosta löytyä tilaa niin takapenkiltä kuin peräkontistakin. Javelinin tuotanto lopetettiin lokamarraskuun vaihteessa 1974 yhden aikakauden tultua päätökseensä. Trans-Am-kisoissa uuden sukupolven Javelin niitti ajoittaista menestystä ja monet muistavat ainakin Penske Racingin ja Mark Donohuen legendaariset kilpurit
”Auto oli kuulemma myynnissä ja pohdimme aluksi, että hankkisimme sen veljeni kanssa puoliksi. Sittemmin sen ulkoasua muodistettiin ajan hengen mukaisesti peränkorotuksella ja kylkiputkilla. Niiden puolat on maalattu samaan kyllansävyyn Mid Body Side Stripe -raidoituksen kanssa. Ylipäätään auton kunto kieli siitä, ettei se ollut viime vuosina saanut osakseen ihan niin paljon huomiota, kuin olisi kaivannut. Lisäksi kannet on portattu paremmin virtaaviksi. Autoa ei leimattu heti, vaan se jätettiin seisomaan. Auto lastattiin kuitenkin kyytiin ja myyjä antoi kaupantekijäisiksi siihen haalimansa varaosat mukaan lukien toisen vaihdelaatikon. Javelin oli ollut tummanvihreä jo tehtaalta lähtiessään, mutta jossain vaiheessa se oli maalattu uudelleen aavistuksen tummemmalla Hondan värisävyllä. Lopulta osto jäi kuitenkin kokonaan minun harteilleni. Näin siitä ennen kaupantekoa vain paperikuvia, mutta ne vakuuttivat siinä määrin, että katsomaan lähdettiin kuorma-auton kanssa”, Kari aloittaa. purkamisen tai paalaamisen sijaan pelastaa. Talon pihassa oli talli, jossa puolestaan seisoi Javelin. Saatuaan Javelinin omaan talliinsa, Kari ei käynyt sen kimppuun saman tien, vaan otti pienen tuumaustauon. Laatikkona on 727-automaatti ja peränä Fordin lukollinen ysituumainen. Moottori sahattiin ostohetkellä käymään, mutta siitä antautui virranjakaja melkein saman tien. Auton elinkaaren varrelle mahtuu useampi meille pimentoon jäänyt vuosikymmen, mutta 2010-luvun koittaessa sen tiet yhtyivät Karin kanssa, kun hänen velimiehensä entinen työkaveri oli ostamassa taloa Janakkala-Turenki-akselilta. Tästä oli kuitenkin aikaa, sillä peltipinnoissa alkoi olla orastavaa ruostevikaa. Auton alkuperäinen 304-moottori on päivitetty konerikon myötä 360:ksi, jota on piristetty virinokalla, -männillä ja -veiveillä. American Racingin 14-tuumaiset Daisyt ovat 60-luvun lopulla markkinoille tulleen mallin varhaista tuotantoa, ja löytyivät Pekka Leinolta. 47 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Varsinaisia paikkoja koriin ei tarvinnut hitsata kuin yksi pohjaan. Saatuani auton kotiin aloin tuumia, että olisi kiva saada se näytille kevään American Car Show’hun. Yllätys yllätys, totesin jossain vaiheessa, että koneessa on liian vähän tehoa, joten se piti nostaa pois ja toimittaa asiantunteville yksilöille piristettäväksi. Siinä saikin sitten ruveta pistämään osia kasaan päin ihan vauhdilla. ”Kun kaverini kiillotteli vanhoja vanteita uuteen uskoon, sain ajatuksen maalata niiden puolat kyljen raidan kanssa samaan kullansävyyn.” Tuhdimpi tekniikka. ”Yllätys yllätys, totesin jossain vaiheessa, että koneessa on liian vähän tehoa, joten se piti nostaa pois ja toimittaa asiantunteville yksilöille piristettäväksi. Näin ollen se vaihdettiin Fordin ysituumaiseen. Sävyksi valittiin Javelinin tummanvihreä, joka sekoitettiin alkuperäisen värikoodin mukaan. Vuonna 2011 Kari otti Javelinin liikenteeseen ja melkein heti sen tehtyään hän alkoi miettiä auton maalauttamista. Moottorina autossa on ollut alun perin 304, mutta se oli päivitetty moottorivaurion myötä 360:ksi jo ennen Karin omistusaikaa. Kylkiraidoitus oli aikoinaan suosittu tapa korostaa auton linjoja, ja Javelinin Mid body Side Stripe -kittejä on saatavilla entisöijille uustuotantonakin. Uba Wallius vaihtoi siihen nokan, männät ja veivit, minkä lisäksi Sami Toppari porttasi kannet paremmin virtaaviksi”, Kari kertaa. American Racingin 14-tuumaiset Daisyt löytyivät Pekka Leinolta ja ovat 60-luvun lopulla markkinoille tulleiden vanteiden varhaista tuotantoa. Lopulta kokoonpano meni niin tarkalle, että kerkesin nukkua puolitoista tuntia edellisenä yönä ennen kuin autoa piti lähteä viemään Helsinkiin”, Kari muistelee tiukaksi käynyttä aikataulua. Vuodesta 2012 Javelin on ollut Karilla ajossa joka kesä ja parhaimmillaan sen mittariin on kertynyt 5 000 kilometriä vuodessa. ”Vein auton maalaamolle vuodenvaihteessa ja se vietti sillä reissulla noin kuukauden. Tarrojen sijaan Kari halusi kuitenkin maalatut raidat, joiden sävyksi valittiin kulta. Kullalla koristeltu. 48 AMERIKAN RAUTA 8/2018 AMC Javelin ’74. AMC:n oma perä oli lukoton, mutta Kari halusi sen tilalle tasapuolisesti renkaita kuluttavan version. Alustaltaan auto on vakio, mutta ajo-ominaisuuksista on huolehdittu uusilla iskareilla, polyuretaanipuslilla sekä nelipyöräsuuntauksella, joka korjasi Karin mukaan ajettavuutta suorastaan hämmästyttävän paljon. ”Javelin otettiin työn alle ja sitä purettiin, kunnes se oltiin siinä pisteessä, että siinä oli enää pyörät alla ja sitä pystyi ohjailemaan”, Kari kuvailee. Jotain pitää aina touhuta, sillä muutenhan siitä häviää harrasteauton status kokonaan, ellei ole koko ajan roplaamassa jotain”, mies toteaa. Talvikaudet hän on hyödyntänyt parannellen kesäisin havaitsemiaan epäkohtia. Laatikkona autossa on tällä hetkellä 727, joka tuli auton mukana. ”Tälläkin hetkellä siitä on kylkiputket Tampereella remontissa, kun niiden sisällä olevat äänenvaimentimet ovat päässeet irtoamaan ja alkaneet pitää tietyillä kierroksilla häiritsevää kalkattavaa ääntä. Näyttelyä edeltäneen kokoamisrupeaman yhteydessä hän hankki autoon vielä sen tyyliin hienosti sopivat nostalgiset vanteet. Tämän lisäksi tyhjästä hylsystä korjattiin ruostekukkaset, minkä jälkeen se toimitettiin Lappeenrantaan Tomi Turuselle pohjatöiden tekoon ja pintavärin ruiskutukseen
49 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Kasarilookkiin ne sopivat joka tapauksessa mainiosti. Kiitos: Moottoripuolen töistä Yrjö ”Uba” Walliukselle, kansista Sami Topparille, maalauksesta Tomi Turuselle, sähkötöistä Sami Klapurille ja osienhankinta-avusta Kosti Turkille sekä Teemu Levonmaalle. Alkuperäiseen kojelautaan on lisätty käytännön syistä muutama uudempi mittari. Karille on jäänyt epäselväksi, ovatko penkkien verhoilut olleet punaiset jo tehtaan jäljiltä. Renkaat: Edessä 235/60 R14, takana 265/50 R14. Voimansiirto: TF727-automaatti, Fordin 9" lukkoperä. Alusta: Alkuperäinen päivitettynä uusilla iskunvaimentimilla ja polyuretaanipuslilla, tehostettu ohjaus. Kori: Alkuperäinen tummanvihreä väri maalatuilla kultaisilla raidoilla. Sisusta: Punamustaksi verhoiltu alkuperäissisusta. Vanteet: 60-luvun lopun 14" American Racingin Daisy -vanteet kullanvärisillä puolilla. Jarrut: Edessä tehostamattomat levyjarrut, takana rummut. Faktat AMC Javelin ’74 Omistaja: Kari Valkeapää, 52 Paikka: Parikkala. Moottori: 360 cid V8, virinokka-akseli, -männät ja -veivit, portatut kannet, kylkiputket
Tästä hyvänä esimerkkinä on oululaisen Sakari ”Sakke” Leinosen alkuperäistyyliin vanhennettu Vani. Faceliftiä käytetään paljon maailmalla varsinkin uudemmissa automalleissa, mutta sen voi myös tehdä tarvittaessa toisinkin päin. Vanhennettu VANI CHEVROLET ”NOMAD” VAN ’90. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 50 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Oli tarkoitus tehdä tuo tallilla oleva remmiahdinkone valmiiksi ja laittaa se ’62 Chevrolet Impalan keulille, mutta se kasaaminen siirtyi myöhemmäksi osatoimitusten myöhästyttyä”, toteaa Sakke ja jatkaa: ”Niin, ja onhan tuossa vielä tuo ’56 Bel Air, joka tuli hankittua Paraisten suunnalta. Se taas on sellainen pidempiaikainen projekti, nimittäin sen verran hyvin se on vuosien saatossa hapertunut Floridan kosteassa ilmastossa”. Loppukesän aikana auton mittariin kertyikin kilometrejä jonkin verran ja siinä samalla tuli todettua sen tekniikan olevan varsin hyvässä kunnossa.” Monelle Vani olisi varmaan kelvannut ihan sellaisenaan, sillä sen pintaa koristi suhteellisen tuore punaruskea metallihohtoväri ja alla pyöri leveät renkaat American Racing Outlaw 1 -vanteilla, mutta Sakella oli jo mielessä pakun ilmeen uudistaminen – tai paremminkin vanhentaminen. 51 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Sopivan hintainen katsastamaton yksilö löytyikin Outokummusta heinäkuun lopulla 2017. Se voisi toimia kunnostettuna kesällä harrasteja työautona, koska miehen työ vaatii autolta jonkin verran kuljetuskapasiteettiä. ”Ensimmäisenä heivasin mäkeen keulilla olleen karjarauta-lisävalohässäkän, joka oli toteutettu vesijohtoputken pätkistä. Sakke oli jo jonkin aikaa miettinyt Vanin ostoa sen monikäyttöisyyden vuoksi. Nettiautosta löytyikin bensaVaneja runsaasti, joten valinnan varaa oli. ”T ämä Vani oli sellainen väliprojekti, jonka sai helposti tehtyä talven aikana. Hitsasin alustaan pari paikkaa ja vähän jarruja herkistin, niin läpihän se katsastuksesta meni
Ostettaessa Vanin keula viisti melkein maata, joten Sakke vaihtoi etujouset Heavy Duty -versioihin, jotta autolle saataisiin mahdollisimman originaali stance. Lisää ruostetta löytyi kaikkien ovien alaosista sekä vielä muutamasta kohdasta alustasta. Eturipustus purettiin kokonaan ja irto-osat hiekkapuhalletiin sekä maalattiin akryylivärillä mustaksi. ”Keulaan tuli kasausvaiheessa laitettua uudet nivelet ja puslat. Lopuksi tehtiin vielä koko pakoputkisto uusiksi ja se toteutettiin kolmen tuuman putkella ja yhdellä isolla äänenvaimentimella. Jos vaan vähän... ”Siinä irroittelin pyöränkaarien levitykset ja astinlaudat, niin sieltähän paljastui kunnon ruostevauriot. Sakken silmää miellyttivät enemmän autossa paikoillaan olleet sivupeilit, vaikka 70-luvun tyyliin niiden kuuluisi olla kolmijalkaista mallia. Onneksi yhtenä päivänä työkaverin kanssa jutellessa tuli osien metsästys puheeksi, niin hän antoi vinkin yhden hallin pihassa seisovasta Vanista. Ehdin jo ostaa yhdet, mutta ne olivat niin huonokuntoiset, että ne olisi pitänyt maalata korinvärisiksi ennen paikoilleen laittoa. 52 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Chevrolet ”Nomad” Van ’90. Osien metsästystä. Vielä oli edessä jarrujen läpikäynti, josta selvittiinkin pelkillä jarrupalojen sekä -kenkien vaihdoilla. Eihän siinä muu auttanut, kuin alkaa naputtelemaan uutta peltiä ja laittaa hitsauskone laulamaan”, kertoo mies projektin alkuvaiheista. Peltitöiden valmistuttua seuraavaksi kohteeksi otettiin alustan kunnostus. Aluksi mielessä oli ainoastaan hankkia vanhan mallin kiiltävä maski ja kromipuskurit, mutta toisin kävi. Kasausvaiheessa laitoin myös uudet liukupalat norrien väliin sekä tietenkin vaihdoin puslat”, Sakke kertaa alustaremonttia. ”Siinä peltihommia tehdessä huomasin kuvista, että noissa vanhemmissa takapuskureissa ei ole rekisterikilven paikkaa ollenkaan, joten tein siinä samalla sellaisen alkuperäistyylisen upotuksen kuskinpuolen takaoveen”. Halusin auton stancesta suoran, joten paikoillaan olleet, varmaankin lyhennetyt etujouset vaihtuivat uusiin Heavy Duty -versioihin. Siinä vaiheessa ei ollut tietoa sen merkistä, mutta kiiltävät puskurit siinä kuitenkin piti olla paikoillaan”. Aluksi mielessä oli ainoastaan hankkia vanhan mallin kiiltävä maski ja kromipuskurit, mutta toisin kävi. Vanissa ostohetkellä paikoillaan olleet täysin ehyet säädettävät Konin iskunvaimentimet asennettiin takaisin paikoilleen uudelleen maalattuina. Syksyllä Sakke päätti laittaa Vanin seisontaan ja siinä talven aikana suorittaa sille pientä ulkoista ehostusta. Takalehtijousetkin tuli purettua ja hiottua puhtaiksi ennen maalausta. Vanien vanhentaminen on aika suosittu tyylisuuntaus tällä hetkellä ja sen sai myös Sakke huomata etsiessään osia projektia varten. ”Ei meinannut millään löytyä hyväkuntoista peltimaskia ja kromipuskureita
Seuraavana edessä oli auton maalaus, jonka Sakke päätti hoitaa itse omassa tallissaan. Kaveri ei aluksi ollut kovin innokas myymään osia, mutta loppujen lopuksi päästiin niistä kuitenkin kauppoihin. Verhoilutyön suoritti Saken puoliso Hanna. Vielä samalle illalle Sakke päätti lähteä tarkastamaan kyseisen yksilön ja paikalle saavuttuaan näki pihassa tummansinisen ränsistyneen Chevy Vanin, jossa onneksi oli paikoillaan loistokuntoiset pisteosat. Sisustasta uusittiin penkkien ja ovipaneeleiden verhoilut. Aikansa pohdittuaan hän kuitenkin tuli siihen lopputulokseen, että niissä on sopivasti ajan patinaa, joten ne ruuvattiin paikoillen sellaisenaan. Nomad-merkit Sakke sai hankittua eräältä Vani-harrastajalta Amerikasta, joka oli kysellyt foorumilla mahdollisia merkin tarvitsijoita. Väriä ja verhoilua. Jouduin nimittäin ruiskuttamaan kyljen kerrallaan ja sen jälkeen piti siirtää autoa, että mahtui ruiskuttamaan toisenkin kyljen. 53 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Muita ulkoisia pisteosia, joita Vaniin hankittiin, olivat vanhan mallin takavalot, jotka ovat huomattavasti matalammat ja sirommat kuin uudemmanmalliset. Sakke mietti, pitäisikö sisustan puuosat hioa ja lakata uudelleen. Eihän nämä kaikki muutokset olekaan tarkoitettu jollekin määrätylle vuodelle, vaan vanhentaminen on tehty oman maun mukaan”, Sakke kertoo rakentelusta. Nykyiset peltivanteet levittävät enemmän ulospäin kuin alkuperäiset. Sakke korvasi sillä auton alkuperäisen Chevy Van 20 -logon. Leikkasin myös uuden mustan lattiamaton ja Hanna ompeli siihen vielä kanttinauhat, joten matoistakin tuli siistit ja viimeistellyn näköiset”. Kattoa ei mahtunut sisällä maalaamaan ollenkaan, vaan siihen saatiin vedettyä väri päälle vasta ulkona, kun kevätaurinko alkoi lämmittää oikein kunnolla”, mies selittää. Värit ruiskutettiin pintaan järjestyksessä valkoinen, metallivaaleansininen ja lakka, ja lopulta koko komeus välihiottiin ennen viimeistä lakkakerrosta. Siinä kun juttelimme, ja tuli puheeksi, mitä kautta loppujen lopuksi yhteystiedot sain, niin kaveri tuumasi, että olisit katsonut vähän tarkemmin tuota hallin ovea, nimittäin siinä on minun puhelinnumero tussilla kirjotettuna”, Sakke selittää hymyssä suin näin jälkikäteen. Ongelmaksi muodostuivat omistajan yhtystiedot, joista ei ollut mitään tietoa ja hallikin näytti siltä, ettei sillä kovin ahkerasti käydä harrastelemassa. ”Tuossa maalauksessa oli kyllä haasteita, kun tuo minun tallini on niin pieni. Samantyylistä kangasta on käytetty 70-luvulla näissä Vaneissa, joten se sopi tähän projektiin enemmän kuin hyvin. Ensimmäisenä maalattiin kaikki ovet ja luukut irrallaan sekä niiden välit, minkä jälkeen ne asennettiin paikoilleen. ”Mustalle nahalle löysin kaveriksi verhoomon mallikappaleista tuollaiseen tyyliin sopivan ruutukuosin. Samoin renkaat on tuuman korkeammat ja sentin leveämmät kuin tehtaalta lähtiessä. ”Kysyin maanmittauslaitokselta hallin omistajan tiedot ja niillä sain kaivettua puhelinnumeron Vanin omistajalle. ”Tuo Nomad-mallinimi palasi hetkeksi tuotantoon 70-luvun lopulla, niin ajattelin, että se sopisi hyvin tähän vanhennusprosessiin. Classic Chevyistä paremminkin tunnettu Nomad-teksti palasi joksikin aikaa Vaneihin 70-luvun loppupuolella. Kesän kynnyksellä Sakke vielä mattasi lakkapinnan ja myllytti sen kirkkaaksi, jolloin siitä poistui pienet tallimaalauksessa tulleet roskat. Ideana oli saada sisustukseen ulkokuorta vastaavaa retrohenkeä. Väriksi automaaliliikkeen kartastoista valikoitui metallivaaleansininen sekä luonnonvalkoinen
Reitti kulki Oulusta Helsinkiin, josta lautalla mentiin yli Tallinnaan ja sieltä Baltian maiden kautta päätyen Tsekkeihin. Penkit olivat niin huonokuntoiset, että niihin jouduttiin uusimaan verhoilujen lisäksi myös pehmusteet. ”Kyllähän tästä Vanista suurin piirtein sellainen tuli, kuin olin suunnitellutkin. Alusta: Tukivarret hiekkapuhallettu ja maalattu, uudet puslat ja nivelet. Puuosiin jätettiin näkyviin ajan patina, eikä niitä lähdetty lakkaamaan uudelleen. Oli syytäkin olla, koska Sakke ja Hanna olivat jo talvella päättäneet tehdä sillä kesällä pienen road tripin Eurooppaan. Korimuutokset: Muokattu oman maun mukaan pisteosilla näyttämään 70-luvun Vanilta, kaksivärimaalaus, vanhan mallin maskia varten tehty muutoksia lukkopeltiin, ja tehty rekisterikilven upotus takaoveen. Retkivarustukseen kuului kaasugrilli, -jääkaappi ja polkupyörät sekä etupenkkien taakse väliaikaisesti rakennettu sänky. Jarrut: Kunnostetut alkuperäiset, edessä levyt ja takana rummut. Renkaat: Achilles Desert Hawk 30x9,5" R15. Vanteet: 8x15" peltivanteet, jotka levittävät tuuman verran enemmän ulospäin kuin alkuperäiset, Chevroletin pillerikapselit. Ainoastaan reissulla mukana olleen sängyn tilalle tulee jollakin aikavälillä verhoillut lisäistuimet. Vielä kun valkoisille pillerikapseleilla varustetuille peltivanteille asennetiin uudet vähän alkuperäistä isommat renkaat, niin auto alkoi olla kunnossa kesän koitoksia varten. Konin säädettävät iskunvaimentimet. Faktat Chevy Van ’90 • Omistaja: Sakke Leinonen, 36 • Paikka: Oulu. Kiitos: Hanna, Kimmo Savela, AVäri/ Atte Perälä. Sisusta: Verhoiltu mustalla nahalla ja 70-luvun tyylisellä ruutukankaalla, lattiamatto tehty uusiksi metritavarasta. Moottori: 350 cid V8, Edelbrockin imusarja ja Multi-Point EFI ruisku. Vanin tekniikkahan oli todettu toimivaksi jo edellisen vuoden testiajoissa, joten 350 TBI -moottorille ja TH700R4automaattivaihteistolle riitti perusteellinen huolto. Tämä on sellainen vähän niin kuin ei minkään näköinen rakennelma, mutta sehän tässä tavallaan oli tarkoituskin. Vani alkaa nyt olla juuri sellainen, millaiseksi Sakke sen alun perin suunnittelikin. Road Trip. Takaisin tultiin Saksan kautta Ruotsiin ja sieltä kotiin Ouluun. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Chevrolet ”Nomad” Van ’90. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, 10-pulttinen lukkoperä. ”Reissu meni aivan loistavasti ja auto toimi ilman mitään ongelmia. Loppuun voisi vielä heittää, kun moni on kysynyt, miksi moisen kulkineen rakensin, niin olen vastannut, että en ole ikinä päässyt 70-luvulle, mutta ajattelin tällä sinne yrittää”, kuittaa Sakke nauraen. Tulipahan kerralla heitettyä kunnon koeajolenkki, kun mittariin kertyi noin 5 000 kilometriä”, muistelee mies kesän reissua
1. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.. Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Katso lisää ja tilaa verkkokaupasta: www.sk-autosound.. 9-17 • Nuolikuja 15, 01740 Vantaa Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa! ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-510 7493 • Automyynti: 040 8234 100 68410 ALAVETELI • WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .. Valitse nupit Avoinna ark. AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.. AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 8 90. Valitse soitin 2. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! Rakkaudesta Rautaan Supermarket.. Valitse etupaneli 3
Ei vain työt. 56 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Näin ei ole kuitenkaan käynyt turkulaiselle Pasi Martineerolle. LINCOLN CAPRI ’57. Moni on onnistunut pilaamaan hyvän harrastuksen tekemällä siitä ammatin itselleen. Vaikka mies päivittäin työkseen korjaa ja huoltaa autoja autoja Turun Orikedolla, hän jaksaa vielä vapaa-ajallaankin harrastaa vanhoja jenkkejä. Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen 57 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Suomi oli ainoa maa, jossa huonon maineen saaneilla dieseleillä oikeasti ajettiin, eikä missään muualla maailmassa ole sellaista tietotaitoa kyseisestä moottorista kuin meillä. Pasi osti ne itselleen, ja yksi niistä oli jutun Lincoln. Aluksi se toimi kodin autotallissa ja hänen isänsä Ilkka oli toiminnassa mukana. Ilkka-isä jäi pikkuhiljaa pois kuviosta vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Kauan seissyt. Pasi lupasikin kunnostaa Caprin tuohon seuraavaan tasavuosipäivään mennessä. Niitä asennettiin moniin tankkeihin ja lentokoneisiin, ja siviilipuolella niitä käytettiin myös 20-luvun kilpaveneisiin. 58 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Lincoln Capri ’57. P asi laittoi firmansa pystyyn heti peruskoulun jälkeen 80-luvun puolivälissä. Isällä, kuten pojallakin on sama harrastus, isän kiinnostuksen kohteet vain ovat hieman erilaisia, vaikka valmistusmaa on sama. Pasi osti auton kolmekymmentavuotispäivälahjaksi vaimolleen Riitalle, vaikka kyseiseen merkkipäivään olikin vielä aikaa. Lincoln joutui jo 20-luvun alussa taloudellisiin vaikeuksiin ja Henry Ford teki ainoan tarjouksen koko yhtiöstä. Caprin tullessa Pasille siinä oli monenlaista seisontavaivaa, kuten kolme kappaletta jumittuneita venttiileitä. Korjaamotoiminnan alkaessa Suomi oli puolillaan Chevyn 80-luvun lava-autoja, joissa suuressa osassa oli Oldsmobilen 5.7 diesel, ja niitä Pasi laittelikin niin kauan kuin sellaisia ylipäätään käytössä oli. Tällaiset tavoitteet yleensä lipsuvat vuosia tai vuosikymmeniä, mutta Pasi on pystynyt suurin piirtein pitämään lupaamansa. Samoihin aikoihin, kun firma siirtyi kokonaan Pasille, tuli Paraisilla myyntiin kolme autoa, joista omistaja luopui korkean ikänsä takia. Siitä Lelandilla olikin jo kokemusta, olihan hän aikaisemmin perustanut Cadillacin, jonka GM häneltä osti. Lincolnin juuret merkkinä ulottuvat ensimmäiseen maailmansotaan asti, jolloin Henry M Leland perusti sen valmistamaan Liberty-merkkisiä V12-moottoreita osana sotaponnistusta. Melkoinen perintö kuitenkin Henry M Lelandilta, että hänen jäljiltään jäi elämään kaksi vieläkin voimissaan olevaa luksusmerkkiä. Sodan jälkeen resurssit suunnattiin luksusautomerkin luomiseen. Hänellä on muun muassa GMC-sotakuormuri ynnä muuta raskasta museokalustoa. Korjattavat autot olivat alkuun kaikenmerkkisiä, mutta ajan myötä Pasi on erikoistunut vain suuren veden takana valmistettuihin merkkeihin. Työkseenkin hän on ajanut useita vuosia Cadillacia ja Capricea taksissa. Ilmassa oli varmaan revanssin makua, olihan Lelandin johtama rahoittajaryhmä vuosisadan alussa pakottanut hanet ulos perustamastaan Henry Ford Companysta
Lieko syynä ollut se, että merkin ostajakunnalla ei ollut pulaa pelimerkeistä ja se haluttiin myös näyttää. Näytepalat ja toimitetut kankaat eivät olleet aivan synkassa keskenään, pitkäksi venähtäneillä toimitusajoilla asia saatiin kuitenkin hoidettua ja lopputulosta katsellessa pienet vaikeudet unohtuvat. Toisin kuin halvemmissa merkeissä, arvokkaampaa sarjaa myytiin enemmän kuin halvempaa. 59 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Vuonna ’57 Lincoln tarjosi kaksi mallisarjaa: halvemman Caprin ja kalliimman Premieren. Vanhoihin sisustuskankaisiin erikoistunut firma ei saanut hommaa menemään aivan putkeen. Sisusta on niin ylellinen kuin vain 50-luvun autossa voi olla ja se jouduttiin tekemään uusiksi
Uuden Caprin omistajaksi pääsi 4 500 taalan pintaan, kun Premieresta joutui pulittamaan alkaen 5 100 dollaria. Ensimmäisenä vuonna Y-Block oli kooltaan 317 cid, mutta muiden merkkien kova kilpailu pakotti kasvattamaan konetta vuosi vuodelta. Vuonna 1957 Lincolnilla oli tarjolla kaksi mallisarjaa: halvempi Capri ja kalliimpi Premiere. Jarrut: Tehostetut rummut. Tämän ikäisessä Lincolnissahan on vielä purettava turbiini, joka tiivistetään valtavalla O-renkaalla. Vaikkei kaikkia mahdollisia optioita ollut autoon uutena tilattu, oli jo sähköpenkissä ja ikkunoissa melkoisesti näperreltävää. Caprin tullessa Pasille siinä oli monenlaista seisontavaivaa, kuten kolme kappaletta jumittuneita venttiileitä, jotka käynnistysyrityksen tuloksena vääntyivat. Useimmiten niin isän kuin pojankin tavoittaa Orikedon korjaamolta, mutta kun kesäloma koittaa ja korjaamon ovet lyödään säppiin koko heinäkuuksi, niin perhe vaihtaa maisemaa ja veneilee koko kuukauden saaristomerellä. Sisustus tehtiin kokonaan uusiksi alkuperäismateriaaleilla, joita tilailtiin ison veden takaa. Lopulta kuitenkin saatiin oikeat materiaalit. Muita kuunostustoimenpiteitä ei tekniikalle ole tarvinnut tehdä. Hevosvoimia luvataan 300, melkoinen lukema, kun otetaan huomioon, että varsinaiset muskelivuodet olivat edessäpäin. Vaihteistona käytettiin kolmivaihteista FordO-Maticia. Moottori on kooltaan 368 cid ja kuuluu Fordin Y-lohko-perheeseen, joka esiteltiin ’52 nimenomaan Lincolnissa vuotta ennen kuin Fordit saivat kansiventtiilikoneet nokalleen. Homma ei niiden kohdalla mennyt kuitenkaan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, vaan aikaa kului reippaasti, eivätkä näytepalat stemmanneet lähetettyyn tuotteeseen. Toisin kuin viisikymmenluvun alun Lincolnin kone on kooltaan 368 cid ja on Fordin Y-lohkon sukua, vaikka juuri mikään osa ei ole suoraan vaihtokelpoinen. Luksusautot olivatkin edelläkävijöitä tulevassa tehokisassa, tarvitsihan painavaksi varusteltu auto tehoa vaivattoman tuntuiseen liikkumiseen. Muutama kesä autolla ajettiin sellaisenaan, kunnes se otettiin suuremman entisöinnin alaiseksi. 6-volttisissa jenkeissä, eivät edellämainitut toiminnot enää näissä ole hydraulisia. Nuorelta mieheltä löytyykin jo Chevyn lavaauto sekä vähän uudempi, ’64 Lincoln. Entisöinnin aikana ehti pariskunnan poika Miikkakin venähtää miehen mittaan ja kuinka ollakaan, ovat mielenkiinnon kohteet pysyneet samana kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Moottori: 368 cid Y-Block V8. Hitsaushommia ei liiemmälti ollut auton kuivan kotiosavaltion ansiosta. Kaikki jarruosat tietenkin uusittiin, ja sähköjen, mittarien ja katkaisijoiden kanssa riittikin puuhaa. Tuonnin jälkeen auto vietti toistakymmentä vuotta lampimässä tallissa ilman, että sitä katsastettiin Suomen kilpiin. Pasin Lincolnissa on merkin TurboDriveksi kutsuma medium case -versio, joka tunnetaan myos MX:nä. Ford käytti tätä nimitystä kaikista tämän aikakauden 3-vaihteisista automaateistaan, vaikka oikeasti olemassa oli kolme eri laatikkoa: small, medium ja large case. Paljon näpertämistä. Pasi korjasi kannet, laatikko rempattiin ja vuotava turbiini saatiin tilkittyä. Vastoin ennakko-olettamaa, kalliimpaa mallia myytiin viitisentoistatuhatta kappaletta ja Capria vajaat 4 000. Voimansiirto: Turbo-Drive-automaatti. Ettei asia olisi turhan yksinkertainen, samaa laatikkoa myytiin myos Merc-O-Matic, CruiseO-Matic ja Turbo-Drive -nimillä automerkista riipuen. Faktat Lincoln Capri ’57 • Omistaja: Pasi Martineero • Paikka: Turku. Teho: 300 hv. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Lincoln Capri ’57. Jutun Capri tuli maahan Kaliforniasta 80-luvun suuren tuontiaallon mukana, ja Paraisilla kun oltiin, niin Nyström Racingillä oli sormensa pelissä. Capri on alun perin ollut kokosininen, mutta Pasi päätyi kuitenkin kaksiväriratkaisuun, jollaista tehdaskin on tarjonnut
Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Kaupan päälle avaimenperä. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. ow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. Rasvanäppien olohuoneet – Unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! 212 sivua. American Power Oy Takumäenkuja 2B 13130 Hämeenlinna Puh. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. 040 0813 297 Puh. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. Korjaamme ja huollamme amerikkalaiset pick upit merkistä ja mallista riippumatta. 37 90 8 90 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Amerikan Rauta avaimenperä. Merry X’mas www.americanpower.. Huolto Huollamme rautaisella kokemuksella Cadillacit, Chevroletit, Chryslerit Dodget, Fordit ja Pontiacit. Ota rohkeasti yhteyttä! Tiedustele lisää ja varaa aikasi huoltoon. Viipale mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! www.supermarket.fi Amerikan Rauta parkkikiekko Candy skull time. Pick upit Yrityksemme on erikoistunut jenkkiautoihin, siis myös jenkkiläisiin lava-autoihin. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torque. Supermarket.fi 4 90 14 90 Amerikan Rauta tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla. Määräaikaishuolto Olipa menopelisi sitten jenkki, japsi tai joku muu, American Powerilla onnistuu auton kuin auton määräaikaishuolto. ite, Powerlite, Borg-Warner, Dyna. 03 652 3380 Puh
Riisuttu Rautap ä ä 62 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 63 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Kavereille tehdyn lupauksen perusteella Mikko Lappalaisen ei koskaan edes pitänyt omistaa Harley-Davidsonia, mutta sattumalta eteen tullut vaihtokauppamahdollisuus muutti oululaismiehen suunnitelmat totaalisesti. HARLEY-DAVIDSON SPORTSTER FX1000 ’75. Nyt Mikko onkin tyytyväinen rautapää-Sportsterin omistaja, ja on muuttanut pyöränsä ulkomuotoa muutamassa vuodessa jo useampaan kertaan
Kupla tuli hitsailtua nippuun ja samalla choppattua sekä levitettyä. 64 AMERIKAN RAUTA 8/2018 H-D Sportster FX1000 ’75. Ensimmäisen kesän ajelin Sportsterin alkuperäisellä keulalla, mutta seuraavalle kesälle laitoin leveillä säädettävillä T-paloilla olevan pitkän keulan paikoilleen. ”Tankin sekä rungon vein hiekkapuhallettavaksi AJO-Motoriin ja siinä samalla paljastuikin tankin oikeasta kyljestä todella iso terävä painauma, joka oli korjattu kitillä. ”Päätin tilata uuden tarviketankin ja totesin, että nyt sen pintaa ei maalattaisi, vaan halusin siihen näkyviin ajan patinaa. Japsipyöriä ehti myös olla useampia ja osa niistä tuli myös rakennettua Streetfighter-tyyliin”, Mikko aloittaa. Etuvanne oli halkaisijaltaan 21 tuumaa ja takavanne puolestaan 16 tuumaa. Se ei ollut yhtään mun juttu, joten piti keksiä jotain muuta seuraavalle vuodelle”, selventää Mikko rakentelun vaiheita. Viime talvena Mikko päätti vielä kerran muokata Sportsterin ulkoasua, jotta alunperin mielessä ollut ”karu look” saavutettaisiin. ”Siinä tallilla tutkaillessa purettua pyörää alkoi itselläkin into rakenteluun kasvaa ja syy siihen oli se, että Sportsteria oli mahdollista muokata huomattavasti enemmän kuin aiemmin harrastamiani japsipyöriä. Muttereiksi. Ensimmäisenä Mikko otti työn alle moottorin, johon pyttyjen porauksen jälkeen asennettiin uudet männät renkaineen sekä uusittiin kaikki laakerit. Kansien kanavista siistittiin vain valupurseet pois ja sen jälkeen hiottiin venttiilit. Mikko oli päättänyt muuttaa Sportsterin jäykkäperäiseksi ja samalla asentaa taakse mahdollisimman leveän renkaan. No näin jälkikäteen onkin helppo sanoa, että olisi silloin(kin) kannattanut pitää turpansa kiinni” nauraa mies nyt koko asialle. Syövyttämällä särmää. Jenkeistä tilattiin jäykän takaswingin raaka-aihio, jonka Mikko sitten muokkasi sopivaksi 260:lle renkaalle. Amerikkalaisia kulkupelejä on ollut useampiakin, mutta ne ovat yleensä olleet ihan käyttöautoja niin kuin tämä nykyinen vuoden 2004 5,7 Hemillä varustettu Dodge Ramikin. ”Siihen tuli vastattua heti napakasti, että en tuu koskaan rakentamaan Harrikkaa, koska en halua aina tehdä remonttia tienpäällä. Auto oli hyvää vauhtia maatumassa paikallisessa metsässä. Vaihteisto toimi ennen purkua suoritetulla koeajolla niin hyvin, että sille ei tarvinnut tehdä mitään korjaustoimenpiteitä, mutta luistavaan kytkimeen uusittiin kytkinlevyt ja jouset. Selkä sotkussa kurakeleillä, mutta se Mikon mukaan kuulemma menoa haittaa. Juuri hankitulla Sportsterilla Mikko ajoi vain muutaman testilenkin ennen kuin päätti purkaa sen kokonaan osiksi. Kunnostettuun moottoriin ei tarvinnut sen kummemmin kajota, vaan sille riitti ihan perushuolto. Tekniikaksi rakensin 1,8 litran turbomoottorin. Massiivinen 260:nen takarengas on asennettu 8,5 tuuman pinnavanteelle. Samalla tilauksella tuli myös ostettua pyörään uudet 60-pinnaiset vanteet. ”Se kaveri oli kanssa Oulusta, joten sovimme treffit Haapalehdon Shellille, missä voitiin tutkailla toistemme ajopelejä. Kauan siinä ei kuitenkaan mennyt, vaan heti kotiin päästyä Mikon puhelin soi ja Sportsterin omistaja oli valmis vaihtokauppoihin. Kävin ajamassa Sportsterilla pikkulenkin ja takaisin tullessa totesin heti, että en ainakaan maksa välejä, mutta päikseen voisin vaikka vaihtaakin” Mikon ehdotus ei aluksi miellyttänyt Harrikan omistajaa, joka aikoi miettiä jonkun aikaa pyörien vaihtoa päikseen. Laitoin tankin helmikuun lopulla takapihan terassille ja suihkutin siihen pumppupullolla pari kertaa viikossa etikka-merisuolaliuosta ja laitoin Melkein metrin levyinen tanko ja hallintalaitteet on peräisin Hot Biken luettelosta. Heti mielessä oli tehdä sellainen karun pelkistetty H-D, josta olisi riisuttu kaikki turha pois”, muistelee mies projektin alkuvaiheita. ”Maalasin itse rungon ja tankin BMW:n värikartasta löytyneellä grafiitinharmaalla. Harrastetallin kahvihuoneessa tulikin kerran puheeksi se, että kiinnostaisiko Mikkoa, joka työnsä puolesta on taitava hitsaussekä metallihommissa, rakentaa joskus Harley-Davidsonista sopiva menopeli itselleen. Näin Mikosta tuli Harley-Davidsonin onnellinen omistaja... Tankkiin tein vielä vasemmalle puolelle muutaman sentin levyisen oranssin raidan. Siinä pääsi paljon helpommalla, kun hankki uuden samanlaisen tankin”. Tilanteeseen oli kuitenkin tulossa yllättävä muutos, kun Mikko laittoi senhetkisen japsipyöränsä myyntiin ja vaihdossa tarjottiin tämän jutun H-D Sportsteria. tai siis ainakin omistaja. ”K yllä voi sanoa, että tämä harrastushomma lähti käyntiin vuosituhannen vaihteessa, kun ostin 300 markalla Kupla-Volkkarin raadon Oulunsalosta
Harley-Davidson-teksti on tarra ja sitä on vanhennettu hiomalla ennen tankin mattalakkausta. S&S:n kaasuttimen päällä on digitaalinen nopeusmittari sekä öljynpainemittari. ”Heti, kun olin laittanut sen paikoileen, niin huomasin sen oikeaksi valinnaksi. Siinä kun se muhi semmoiset pari kuukautta, niin pinta alkoi näyttämään omaan silmään sopivalta. 1000-kuutioiselle rautapäälle tehtiin heti projektin alussa perusremontti ja se onkin toiminut sen jälkeen moitteettomasti. 65 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Hetken mietittyään Mikko päätyi satiininmustaan vakiomittaiseen custom springer -keulaan. Loppuun voikin sanoa, että tämä oli ensimmäinen Harley-Davidson, mutta ei viimeinen jonka rakennan”, Mikko lupaa. Lopuksi vetäisin pintaan muutaman kerroksen mattalakkaa”, mies selventää työvaiheita. Laitoin tankin helmikuun lopulla takapihan terassille ja suihkutin siihen pumppupullolla pari kertaa viikossa etikka-merisuolaliuosta. aina välillä pyyhkeen sen päälle, ettei kosteus pääsisi haihtumaan. Pääkallo kuvioitu penkki on ainoa pisteosa, joka hyödynnettiin sellaisenaan ostohetken Sportsterista. Seuraavaksi piti vaihtaa pois pyörässä edellisenä kesänä paikoillaan ollut pitkä etuhaarukka. ”Kerran se heti alussa jätti välille, mutta ei silloinkaan kyse ollut mistään vakavasta. Liimasin siihen vielä tuon Harley Davidson -tarran, jota vähän hioin, että sekin näyttäisi kuluneelta ja vanhalta. Piti laittaa tuo swingilaukku, että saa työmatkoilla eväät kulkemaan mukana ja mahtuuhan siihen tarvittaessa just sopivasti myös sixpack olutta”, naurahtaa mies ja jatkaa: ”Kyllähän tämä on ollut hauska projekti ja tässä on päässyt toteuttaan omia visioita aivan erilailla kuin noissa japsipyörissä. Mikko teki kahden tuuman rosteriputkesta uudet pakoputket, joiden sisään tuli seitsemän sentin noise killer -äänenvaimentajat. Se vanhensi pyörän ulkonäköä patinoituneen tankin kanssa juuri sopivasti. Tankin hieno patinoitunut pinta saatiin aikaan etikkamerisuolaliuoksella. Itse levitetty takaswingi vaati eteen offset-hammasrattaan. Piti vielä sorvata risereista viis ja puoli senttiä pois, että sai juuri sopivan ajoasennon itselle.” Huoli Harley-Davidsonin toimivuudesta ja siitä, että joka reissun jälkeen olisi kädet remontista likaisena on osoittautunut turhaksi. Sitten vaan huolellinen pesu, että sai sen prosessin pysähtymään, jotta pysyisi vielä bensatkin sisällä. Osia voi hyödyntää monista eri kamppeista ja pyörästä pystyy muokkaamaan juuri omaa silmää miellyttävän. Mukava tällä on ollut ajella, kun välitys on sopivan harva, että satasen vauhdissa se vaan mennä lupsuttaa. Latausongelmia siinä kanssa oli, mutta niistäkin pääsi eroon, kun laittoi uuden DVG 5000 -laturin
Sema Show 2018 LAS VEGAS, 30.10.–2.11. Hienoa oli kuitenkin nähdä se, kuinka monella tavalla LS:t ja LT:t voi naamioida lähes täysin tunnistamattomiksi, jolloin ratkaisu ei olekaan lainkaan tylsä! Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Fordin osastolla oli esillä tämä ’67 Mustang Shelby GT500CR. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Chevyn perinteinen pikkulohko oli nimittäin Las Vegas Convention Centerin alueella harvinaisuus. Tekniikkana on Ford Performancen ahtimella ruuditettu 5.0 Coyote jatkonaan 6-vaihteinen Tremec T56-manuaali. Valovalmistaja Spyderin osastolla on totuttu näkemään eurooppalaista ja japanilaista kalustoa, mutta tällä kertaa firma pyrki kiinnittämään yleisön huomion näyttävien työntekijöidensä ohella moderniin tyyliin rakennetulla fastback-Mustangilla. 18-tuumaiset vanteet ovat American Racingin 427:t takana peräti 11 tuumaa leveinä. Auto kuuluu Classic Recreationsin virallisilla lisensseillä rakentamaan Shelby-jatkosarjaan, ja on siis täysin uusi koriaan myöten. Tänä vuonna Sema Show oli varmasti suurempi kuin koskaan aiemmin, ja meininkiä voi lyhyesti kuvailla sanoilla ”all LS everything”
Hotchkisin uutuuksiin lukeutui ’70–81 Camaroihin tarkoitettu perän 3-link-tuenta. Steve Keeferin ’70 avo-Chevelle edustaa suosittua huippumodernia tyyliä paneloituine konehuoneineen. Continentalissa kiiltäviä ja himmeitä pintoja oli käytetty tehokeinona juuri toisin päin kuin Bel Airissa, jossa kromiosat olivat kiiltävät ja maalipinta matta. Juuri kun sitä luuli, että 2000 hevosvoimaa on paljon jopa SEMA Show’ssa, tämän huipputehoksi kerrottiin noin 3000 hevosvoimaa! Häijy oli myös samalta tontilta löytynyt Lincoln, jonka nokalta löytyi Roushin kutittelema Ford-pata. Challenger Hellcatit ja Demonit olivat tällä kertaa suosittuja aihioita. Vanteet ovat Racelinen mallistosta. Dylan Goacher osallistui ’68 Nova -kilpureineen SEMA:n Battle of the Buildersiin. All black everything kuvastaa hyvin tätä ”Night Shade” -nimen saanut autoa, joka on varustettu 525-heppaisella LS3:lla ja Tiptronic-vaihteistolla. 67 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Ahdetulla 632 cid isolohkolla varustettu auto onkin kilpuriksi todella tyylikäs. Count’s Kustomsin upea ’55 Chevy Gasser oli tuotu esittelemään Sherwin-Williamsin maaleja. Restomod Airin ilmastointilaitteita esittelemään oli valjastettu Long Beachillä toimivan RMD Garagen rakentama murhattu ’56 Bel Air. Keskikonsolista löytyi teslamaiseen tyyliin isokokoinen kosketusnäyttö. Tämä aFePowerin osastolla esillä ollut Hellcabiksi nimetty yksilö oli saanut hauskan veriroiskeisen taksiteemansa RDBLA:n käsittelyssä
Tämän Gemsun patina taisi olla ihan sitä itseään, eli täyttä feikkiä. Hyvännäköinen laite, yhtä kaikki. Upean kustomin keulalta löytyy moderni tekniikka, Ford Racingin 32-venttiilinen 5.0 Coyote. Myös kaikki auton kiiltävät osat on tehty kokonaan käsityönä. Jason Graham Hot Rodsin ’34 pickup on upea kokonaisuus uniikkeine vanteineen ja kahdeksalla imutorvella varustettuine 347 cid stroker-ruiskupikkulohkoineen. Chris Ryanin ’57 Continental Mark II ei jätä kylmäksi. Eric Morrin ”Reisinger Custom” ’32 Roadster Buickin Nailheadilla ja TKO600-manuaalilla oli näytillä ulkoalueella. 68 AMERIKAN RAUTA 8/2018 SEMA Show. Se ei siis ollut sitä ”real Henry steeliä”. Ilmajousituskomponentteja valmistava Accuair oli tuonut näytille tämän superkliinin ’60 Caddyn. Patinaa näkyi tänä vuonna aiempaa vähemmän, jos genreen ei lasketa rottarodeja. Rick Doren viimeisin tuotos, ’36 Cadillac ”Shangri-La” löytyi Cokerin osastolta. Unisteer esitteli tämän vuoden Semassa sähköisen ohjaustehostimen ’67–69 Camaroihin. SEMA Show’ssa saattaa bongata kaikkialta TV:stä tuttuja hahmoja. Korin on oikeastaan tehnyt Doren luottomies Marcel DeLay Art Morrisonin alustalle kokonaan käsityönä alumiinista, mutta sen muotojen juurien kerrotaan olevan juuri kyseisen vuosimallin Cadillacissä. Tämä näyttelyn tyylikkäimpiin rodeihin lukeutunut ’32 Roadster löytyi Brookvillen osastolta. Kuvassa Velocityn Iron Resurrection -sarjasta tuttu Martinin pariskunta
Tänä vuonna SEMA:ssa näkyikin poikkeuksellisen paljon manuaalivaihteisia autoja. Tämäkin oli keppivaihteinen! 69 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Richard ja Mary Ann Wilkin hyvin klassiseen tyyliin rakennetun ’56 Ford F100:n keulalta löytyy 420-heppainen 460-isolohko jatkonaan sähköisesti ohjattu E4OD-automaatti. Ulkonäkö noudattelee klassista Stock Car -tyyliä modernein maustein, kuten 18-tuumaisin vantein, ja punatekstirenkaat sopivat kokonaisuuteen hienosti. 20-tuumaiset Vector-vanteet ovat huikean näköiset ja samalla tavalla klassisen moderni on konehuone kullanvärisine Syndicate-venttiilikoppineen. Chevroletin omalla osastolla esillä ollut ’73 Laguna Concept osoitti, kuinka toimivan kokonaisuuden vähän oudommastakin lähtökohdasta saa. LS-pata, tai tarkemmin 650-heppainen 6.2 LSX löytyy myös Jeffrey Theisenin ’79 Trans Amin pellin alta. Ainakin allekirjoittaneen silmissä odotetuimpiin uutuusrakennelmiin kuului Squarebody Syndicaten Joe Yezzin ”Syndicate Series 02” ’76 GMC. 20-tuumaiset American Racingin Snow Flake -vanteet on teetetty erikoistilauksena. Tekniikkana on uuden Challenger Demonin 6,2-litrainen Hemi, jonka kerrotaan tuottavan 966 hevosvoimaa takapyörille. Moottorina autossa on viidennen sukupolven pikkulohkoja edustava 6,2-litrainen ja 755-hevosvoimainen LT5 crate kuusivaihteisen Tremec-manuaalin kera. Speedkoren ”Evolution” Chargerin kerrotaan painavan vain 1450 kiloa, sillä kaikkialta autosta löytyy hiilikuitua ja alumiinia. Väritys kunnioittaa vuoden 1975 GM:n lanseeraamaa Indy 500 -grafiikkaa. Moottorihan on perinteisestä ilmeestään huolimatta Magnusonin ahtimella 700-heppaiseksi terästetty LS3
Factory Fiven ’32 Deluxe -keulalla varustetun ’33 Roadster -rakennussarjan olisi saanut 19 990 dollarilla. Yksi koko näyttelyn hienoimmista laitteista oli Chris Carlsonin rakentama ”Wickcad” ’49 Sedanette. Autoa liikuttaa nimittäin ’58 Chryslerin 392 cid Fire-Power Hemi Hilborn-ruiskulla varustettuna. Dana ja Marge Elrodin huikean ’36 Roadsterin ulkokuoressa näkyy nykypäivä, mutta sen tekniikka kunnioittaa perinteitä. Ensinnäkin protouring-stuukki Gen V -pikkulohkoineen toimi siinä hienosti, mutta lisäksi auton maalipinta ei ollut mikään näyttelykuntoinen, vaan survivor-tyyliin patinoitunut! Coker-rengasfirmaa vetävän SEMA Chairman of Board Wade Kawasakin ’32 Roadster liikkuu todella ripeästi 427-kuutiotuumaisen LS-moottorinsa turvin. Punaraitarenkain varustetut vanteet olivat Detroit Steel Wheelsin Artilleryt. Pro Vintage ’56 Victorian ilme on hyvin klassinen, mutta kaikki on tehty uusiksi runkoa myöten. Moottorina tässäkin on 525-hevosvoimainen LS3, hienosti viimeisteltynä! 70 SEMA Show AMERIKAN RAUTA 8/2018. Todellinen erikoisuus on kuitenkin auton moottori, joka on 306-kuutiotuumaiseksi kasvatettu Y-Block Wisecon männillä, Holleyn Sniperruiskulla ja kahdella Vintage Torqstorm -remmiahtimella! Holleyn osastolla esillä ollut Riviera oli hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. Bruce ja Cheryl Conwellin omistama auto voittikin aiemmin tänä vuonna Goodguysin Custom of the Year -palkinnon. Vahinko, ettei näitä oikein saa Suomessa kilpiin. Uusi keulailme on yhdistelmä ’56 Oldsin valoja, ’46 Caddyn maskin ylälistaa ja ’55 Cadillacin puskuria
Myös arizonalaisen Premier Street Rodsin Ross Logsdonin ’56 Pickupin pellin alta löytyi LS3. Steve Cookin Meguiarsin vahaosastolla esillä olleen ’63 1/2 Galaxien pinta oli odotetusti virheetön. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Tämä härskin matala avoChallenger oli esittelemässä Quietride Solutionsin autonvaimennustuotteita. Foosen tämänkertaiset SEMAautot olivat allekirjoittaneen mielestä tyylikkäimpiä vuosiin. Jos joku nimi tuntui tänä vuonna olevan LS:n ohella ylitse muiden, niin se oli Roadster Shop, jonka runkoja näkyi joka puolella. Uniikilla wide-body kitillä varustetun auton keulalta löytyy 750-heppainen LSX 454. Sellainen löytyi myös Fermin Adamesin ’71 GTO Judgesta. Icon Derelict -autot ovat olleet jo vuosia näyttelyn vaikuttavimmasta päästä, eikä tämänvuotinen Mercury ’49 tehnyt poikkeusta. Jeremy Gerberin ’71 Camaro ”Road Rage” on kokonaan Roadster Shopin rakentama, joten arvata saattaa, että myös alusta edustaa firman omaa tuotantoa. QA1 esitteli SEMA:ssa uuden bolt on IRS -etuakseliston Fordin F100 pickupeihin. Yksi niistä oli Mike Malonen LS3-tekniikkainen ’57 Bel Air, jota Tropical Turquoise Pearl -väri puki upeasti. Todella tyylikkään kokonaisuuden kruunaa Edelbrockin klassisella 6x2-imusarjalla varustettu Craft Racingin 498 cid FE -tekniikka. Jopa maalipinnaltaan alkuperäisenä säilynyt yhden omistajan Kalifornia-auto oli nimittäin varustettu yhteensä 400 hevosvoiman tehon tuottavilla sähkömoottoreilla ja Teslan 85 kWh akuilla! Myös ajettavuus on modernisoitu sähköisesti tehostetulla hammastangolla ja Brembo-jarruilla. Puskureiden kuparoitu pinta oli harjattu
Tämä RMD Garagen rakentama ’64 oli Seman hienoin 5-litraisine Coyote-koneineen ja aitoa italialaista nahkaa olevine verhoiluineen. Auton lyöntimetallikuviot ja pinstripet ovat maineikkaan straipparin Pete ”Hot Dog” Finlanin käsialaa. Raceline-vannefirman osastolla esillä olleen auton alla olivat merkin omat 22-tuumaiset Classico-vanteet. Nelson Racingin 406 cid tuplaturbotekniikka tuottaa 1540 hevosvoimaa, joten auto todella liikahtaa tarvittaessa! Matt Saxtonin ’70 Chevellen 18ja 19-tuumaiset ”Polyglas” -renkaat olivat todella tyylikäs ratkaisu. Mallisarja kantaa nimeä Rat Rod. Jordan Henken Coyote-tekniikkaisen ’66 Mustangin kylkiä on levitetty varsin tyylikkäästi koko matkalta. Näitä umpinaisia isoja vanteita löytyy myös U.S. 72 AMERIKAN RAUTA 8/2018 SEMA Show. Auton ripeästä liikkumisesta vastaa Chevrolet Performancen 585-kuutiotuumaiseksi kasvatettu isolohko. Kaapparioviset Lincoln Continentalit tuntuvat tulevan koko ajan suositummiksi rakentelukohteiksi. Daniel Nelsonin ’52 Henry J ”Henry Jaded” oli esittelemässä House of Kolorin maaleja. Nickells Customsin ’35 Chevy ”Metal Madness” ei ehkä ole kaunis, mutta jää varmasti mieleen. Wheeliltä. Detaljointi on viety todella pitkälle. Holleyn osastolla oli näytillä myös Hot Rod Magazinen päätoimittajana tunnetun David Freiburgerin vuoden 2006 Sema Show’hun valmistunut F-bomb ’73 Camaro. Kokonaisuus on modernin protouring-henkinen olematta silti liioiteltu. Tämä ’64 C10 oli upea kokonaisuus Hilborn-ruiskulla varustettuine pikkulohkoineen ja Budnikvanteineen. Fast ’n Loud tv-sarjasta tutuksi tullut ja nyttemmin omaa Shifting gears with Aaron Kaufman -sarjaansa tekevä Aaron nähtiin myös SEMA:ssa jakamassa nimikirjoituksia ja tervehtimässä fanejaan
Kindig-itin laitteet ovat jo vuosia kuuluneet SEMA Show’n odotetuimpiin uutuuksiin, eikä tämänvuotinen SL-Mersu varsinaisesti pettänyt odotuksia. Jakaa varmasti mielipiteet, mutta työn laatua ei päässyt juuri moittimaan. Billy Bibbin ’73 International Scout pistää Broncot ahtaalle. Aihio ei ole mitenkään erityisen haluttu, mutta lopputulos on 376-kuutiotuumaisine ja 556-hevosvoimaisine LSA-tekniikkoineen ja 18-tuumaisine Fuel Beast -vanteineen todella härski. Erilaista lowriderrakentelua edusti Chris Millsin raju ’64 Impala lowrider ”Battleship”, jonka konepeitosta pilkistää lowridereille epätyypilliseen tapaan Roots-ahdin. Yksi jo etukäteen paljon keskustelua herättäneistä Semauutuuksista oli ”Corruptt”, 700-heppaisella Ferrari F430:n tuplaturbomoottorilla varustettu ja 2,5 tuuman verran chopattu Mustang. Jeep XJ:tä näkyi tällä kertaa SEMA:ssa useampiakin tähän samaan tyyliin rakennettuna. Jos ei Shelby Super Snake ole muuten tarpeeksi vaikuttava, niin Wide Body -versiona muskelia lienee tarpeeksi vaativammallekin. Kovimman version luvataan kiihtyvän 800 hevosvoimallaan 0–60 mph 3,5 sekunnissa. Tarkempi tutkiskelu paljasti, että vanhan naulapään näköinen R/S Fireball -moottori olikin hienosti maskeerattu 480-heppainen Chevrolet Performancen LS3 ja koko auton runko oli Roadster Shopin ”Fast Track” -versio modernisoituine jousituksineen. Hellcattekniikalla varustetun auton akseliväliäkin oli muutettu siirtämällä etuakselistoa kolme tuumaa eteenpäin ja taka-akselia kaksi taaksepäin. Beth Hazelwoodin upea ’74 Duster ”Kasper” on Goolsby Customsin käsialaa. Tämä ’50 Buick Sedanette näytti ensi vilkaisulla hyvin tavalliselta patinalaitteelta, joka ei ehkä olisi edes Semaan kuulunut. Vanteet eivät ole peltiset, vaan Roadster Shopin 18" OE1-alut. Tämä patinakuosinen pickup ei ollutkaan ihan perus C10, vaan harvinainen Cheyenne Super 10, eli isolohkolla jo tehtaalta varustettu kevytsarjan avolava. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Myös sen keulalta löytyi LS-pata, joskin hienosti Mersun koneen näköiseksi feikattuna pitkine imuputkineen
Beverly ja Terry Bryant lukeutuvat todellisiin sinisen ovaalin faneihin, ja sen kyllä huomaa myös Beverlyn Dreamlineriksi nimetystä ’60 Starlinerista. Yritin kysellä, millaista filleriä alla on käytetty, mutta taisin törmätä kielimuuriin. Japanilaisen Kuhl Racingin ’58 Impala kuuluu niihin laitteisiin, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. ”Steel to heal” on Vegas Rat Rods tv-sarjassakin esitelty todella raju Welderup-tiimin rottatoteutus ’30 Fordista. RHD-ohjaus oli myös Candace Wheelerin nätissä ’63 C10:ssä. Camaro-osia tai camaromaisia ratkaisuja onkin käytetty joka puolella, ja hauskimpana juttuna kokonaisuudessa oli lasiin kiinnitetty build sheet, joka kertoi kuvitteellisen C-28-mallin ”tehdasvarustelun”. Kaiverrettujen koristelujen kerrotaan todella olevan maalipinnassa, mutta epäselväksi jäi, kuinka maali voisi olla noin paksu. Oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuja C10-pickiksiä näkyi SEMA:ssa kaksi kappalein. Hurja laite! Foosen ’67 C-28 on rakennettu, kuten tehdas olisi kenties rakentanut Z-28-tyyppisen version C-10 pickupista. 74 SEMA Show AMERIKAN RAUTA 8/2018. Maistuisi minullekin! Shellin suurelta ulko-osastolta löytyi myös Lowrider Magazinen päätoimittaja Joe Rayn Helldoradoksi nimeämä ’68 Eldo, joka on huikea laite, katsoi sitä päältä tai sisältä. Keula on kietoutunut rautaruusuihin, kyljet ovat kuin ruusunpiikkien puhkomat, ja perä kuin näyttelyautosta kullanvärisine maalipintoineen. Nätti kori on nostettu Roadster Shopin rungolle, ja voimanlähteenä on Ford Performancen 5.0 Coyote crate
Tässä Squarebodyssä huomio kiinnittyy raikkaanvärisiin vanteisiin, mutta auton varsinainen kummallisuus on oikeanpuoleinen ohjaus! 75 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Nyt auto on rakennettu täysin uuteen uskoon. Rengaskoko oli 37x13,5 R22. Tällaisia paloautokoreja on tehty tiettävästi vain tämä yksi, ja Cobblestone Customs on varustanut kuorkin tuoreella LB7-Duramaxilla. Belgialaisen Cobblestone Customsin ’55 Chevy COE oli varmasti koko show’n komein patinalaite. Roushin osastolla saattoi päästä itsekin kuviin. Voimanlähteenä on 6,7-litrainen Cumminsin turbodiesel, ja koko alusta on lähtöisin ’11-mallisesta Ram 3500 pickupista. Tämän Broncon valkoiset truckvanteet olivat 22-tuumaiset Detroit Steel Wheelin versiot. Keskialueen Ford Outfrontilla oli halukkailla mahdollisuus päästä kokemaan uusien Fordin tehoversioiden kyyti. Aivan kenttään ilmajousilla putoavan auton billet-vanteet ovat peräti 24-tuumaiset. Ei, näitä ei sittenkään tuotu kaikkia Suomeen. Randy Roeberin ’38 Dodge-matkailuauto oli jo kerran hylätty metsään niin, että siihen kiinni kasvaneiden puiden kaatamiseen kului yksi kokonainen päivä. Tämän ’89 Pontiac -farmarin erikoisuuksiin kuuluu Mast Motorsportin nokalla ja M90 ECU:lla varustetun LS3-koneen päällä heiluvan shaker scoopin ohella se, että se on varustettu 6-lovisella lattiamanuaalilla! Cliff Mattisin ”Dillinger”, Buick Sedanette ’41, sai tämän vuoden Sacramento Autoramassa World’s Most Beautiful Custom ja Custom D’Elegance -palkinnot, eikä syyttä
Niko ja Ellu lähtivät matkalle jo pari viikkoa etukäteen ja sovimme, että he kävisivät hakemassa valmiiksi vuokra-auton, jolla noutaisivat meidät LAX-kentältä perjantaina 26.10. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, ovat keskeisimmät hotellit melko täyteen buukattu SEMA Show’n aikaan, vaikka Las Vegasissa on enemmän hotellihuoneita kuin missään muussa kaupungissa maailmassa. Vasemmalta Niko, Elena, Janne, Heikki ja minä. Sema Show -reissu kuuluu jo perinteisesti niihin autoharrastusvuoden kohokohtiin, eikä tämänvuotisesta matkasta voi oikeastaan sanoa niin, ettei siitä olisi jäänyt jälkipolvillekin kerrottavaa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen S EMA-matka kuuluu niihin juttuihin, joita ehtii odottaa joka vuosi koko lailla vuoden päivät – siitä hetkestä, kun paluumatkalla näkee ensimmäistä kertaa Helsinki-Vantaan alkutalven pimeyden. Lensimme Los Angelesiin Lontoon Heathrow’n kautta, ja lento olikin ajoissa perillä. Meille tullessa se oli 7 mailia ajettu, meiltä lähtiessä melko lailla loppuunajettu. On ehkä hyvä avata hieman reissua myös itse näyttelyn ulkopuolelta. Kokemus on osoittanut, että lennot kannattaa varata jo keväällä, samoin hotelli. Minut ohjattiin Los Angelesin tullissa eri jonoon kuin Janne ja Heikki, ja niinhän siinä Perjantai-iltana Kaliforniaan saavuttuamme jaksoimme vielä lähteä cruisailemaan Mulholland Drivelle, josta avautuu huikeat näkymät Hollywood Hillseiltä yli kaupungin. Länsirannikolla jo pari viikkoa ennen meitä loppukolmikkoa kierrelleet Niko ja Ellu tulivat hakemaan minua, Jannea ja Heikkiä Los Angelesin lentokentältä vuokraamallamme uudella Escaladella. ja että ajelisimme sitten Los Angelesistä Las Vegasiin maanantaina, SEMA Show’han on avoinna tiistaista perjantaihin. Niitä hyviä reissuja 76 AMERIKAN RAUTA 8/2018. HEL-LAX. Tällä kertaa reissudelegaatio jäsentyi Helsingin American Car Show’n aikaan, kun päädyimme sattuman kauppana samaan pöytään Helsingin yössä. Termospullossa pilvien yläpuolella sai silti istuskella jälleen ihan riittämiin, kun Helsinki-Lontoo ottaa kolmisen tuntia ja siitä perille lennetään vielä noin 11 tuntia. Alkuun mahdollisia samaan porukkaan lähtijöitä taisi olla useampikin, mutta lopulta yhteistä majoitusta oli varaamassa minun lisäkseni Janne’s Garagea pyörittävä Mäkisen Janne, Sapoma-purkamoa pitävä Heikki Aahe, sekä driftingiä aktiivisesti harrastava pariskunta Niko Peltola ja Elena Helme, joista Niko tunnetaan myös Turun Autosaloon -näyttelyn järjestäjänä. Seurue. Lippujahan SEMA Show’hun ei saa suuri yleisö ostaa, vaan ammat ti laistapahtumana ensin on pystyttävä osoittamaan SEMAorganisaatiolle, että todella työskentelee alan yrityksessä tai mediassa
kävi, että jouduin odottelemaan kundeja puolisen tuntia pihalla päästyäni jostain syystä tulliselvityksestä läpi huomattavasti nopeammin. Yksi tila oli täynnä komeita polkuautoja, mikroautoja ja Midgetejä. Valmistuessaan 1955 se oli myös muotoilultaan aikaansa edellä. Varmasti maailman komeimpiin kuuluvan vuonna 1994 ensimmäistä kertaa yleisölle avatun museon taustalta löytyy muun muassa Hot Rod Magazinen ja Rod & Customin kustantajana tunnettu Petersen Publishing Company, joten hot rod -historia on paikalla vahvasti läsnä, vaikka tuorein näyttely onkin enemmän eurooppalaiseen eksotiikkaan painottunut kuin remonttia edeltäneet kokoonpanot. ”Ei sellasesta ollut mitään puhetta!” Lauantaina suuntasimme ensimmäisenä Los Angelesin perinteikkäälle Farmer’s Marketille, joka on toiminut 3rd Streetin ja Fairfax Avenuen kulmassa jo vuodesta 1934. Sen nähtävyyksiin lukeutui myös tämä Halloween-somistettu Ford-pickis. Illan kuskiksi valikoitui jo valmiiksi ratin takana istunut Niko, ja kävimmekin illan pimennyttyä cruisailemassa Mulholland Driven tunnetuilla näköalapaikoilla, jotka tunnetaan paikalliskielellä nimellä Scenic Overlook. Nukuttuamme pahimmat lennolta jääneet univelat, suuntasimme lauantaina Los Angelesin Farmer’s Marketille. Perinteisten rodien ja kustomien sekä eurooppalaisten erikoisuuksien ja konseptiautojen ohella museosta löytyy myös kustomgurujen vähemmän tunnettuja teoksia, kuten George Barrisin 60-luvun lopulla kustomoima ja Frank Sinatran valkokankaalla ajama ”Zebra” Mustang. Farmer’s Marketilta jatkoimme etelään saman kadun varrella sijaitsevalle Petersenin automuseolle. Alkuun majoituimme Hollywoodissa sijaitsevaan Highland Gardens -hotelliin, jossa on tullut asuttua monet kerrat aiemminkin. 77 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Escalade on kyllä komea, mutta ei aivan omimmillaan ahtaissa parkkihalleissa. Puskurit ovat tosiaan aina olleet maalatut, eivät kromipintaiset. Tämä Mercury D-528-konsepti rakennettiin aikoinaan uudenlaisen runkorakenteen ja sen turvallisuuden testaamista varten. Sen nykyisen kaluston vaikuttavinta päätä minulle henkilökohtaisesti edustaa ehdottomasti jo paremmille autoilumaille siirtyneen Jesse Valadezin ”Gypsy Rose” ’64 Impala, joka on jo kansallisen kulttuuriesineen asemaan nostettu varmasti maailman kuuluisin Lowrider. Löysimmekin ilman nykyteknisiä apuvälineitä Hollywoodissa sijaitsevalle hotellillemme – sille samalle, jonne Janis Joplinkin aikoinaan päätti päivänsä. Odottelua loivensi kyllä mukavasti se, että Niko ja Ellu olivat varanneet Escaladen kyytiin jääpalasankoon pullon kalifornialaista samppanjaa, eli meikäläisittäin amerikkalaista kuohuviiniä – hyvää sellaista. Olin luvannut toimia navigaattorina, minulle kun meistä Los Angeles oli jo jollakin lailla entuudestaan tuttu. Siellä lounastettuamme jatkoimme matkaa muutaman korttelin päässä sijaitsevalle Petersenin automuseolle, joka uudistui pari vuotta takaperin täydellisesti, enkä ollut itsekään siellä suuren remontin jälkeen käynyt. Kyseinen hotelli tunnettiin aiemmin nimellä Landmark, ja jäi historian kirjoihin pysyvästi siitä, että sen huoneessa 105 päättyivät juuri suurmenestykseen nousseen nuoren laulajan Janis Joplinin päivät
Kun naurahdin, että tästähän olisi ollut vielä peräti pari korttelia matkaa, kun ajettu on kuitenkin jo kolme varttia, niin Janne tokaisi yllättäen, että ”ei sellasesta ghettoon menosta ollut mitään puhetta”, ei hän ainakaan ollut sinne menossa. Vaikka paikka oli periaatteessa suljettu, olihan lauantai-ilta jo pitkällä, olivat portit auki ja paikalla hengaillut kolmikko otti meidät ilomielin vastaan. Vielä vähän keskeneräisiin projekteihin lukeutui tämä upeasti säilynyt, entisöimätön ’51 Woody. Paluumatkalla hotellille La Brean varrella huomasimme mielenkiintoisen pihan, jonka portitkin olivat auki. Jannen esiteltyä peltitöitään pajan ykköspeltiseppä ja omistaja John saatiin ainakin niin vakuuttuneeksi suomalaisesta TIG-hitsaustaidosta, että mies halusi saman tien seurata Jannea Instagramissa. Tai oikeastaan yksi – toinen lähinnä katseli vieressä ja kolmas, paikan omistajaksi esittäytynyt, istui retkituolissa jo vahvasti lauantai-illasta liikuttuneessa tilassa. Museon parkkihallissa Escaladen ratin taakse hyppäsi Janne, joka ehdotti saman tien, että käydäänkö nyt katsomassa ghettoa. Westside Hotrodsilta jatkoimme La Breaa pohjoiseen kohti hotelliamme ja sieltä edelleen Hollywood Boulevardille, missä oli muun Halloweenhulinan ohessa iltaseitsemästä eteen päin High Class Car Club -lowriderkerhon The End of The Summer Cruise Night. Itse en tainnut edes mainita, mitä teen työkseni, kun ei ole oikein syystä tai toisesta tapana sitä mainostaa sen kummemmin, ellei sitä erikseen kysytä. Petersenin museolta otimme suunnan kohti South Centralia, jonne ei oikeastaan tällä kertaa kuitenkaan päästy. Muu porukka totesi yhteen ääneen, että mennään vaan, ja minä neuvoin, mihin suuntaan lähdetään. Kävimme myös Count’s Kustomsilla, Hooverin padolla, pari meistä melkein pidätettiin, jouduimme kolariin ja kaikenlaista pienempää, mutta niistä lisää seuraavassa numerossa… Nosturilla lepäili Johnin oma komea Ford ’36 3w Coupe, joka edustaa pajan varhaisempaa työtä. Mehän halusimme ajaa kaupungissa siksi, ettei kehäteiden ruuhkissa näe kuin edellä menevät autot ja betoniset kaiteet. No, tästähän me saimme lentävän lauseen, joka toistui naurunremakan säestämänä koko loppureissun ajan milloin missäkin yhteydessä – ”ei sellasesta ollut mitään puhetta!” Yllätysvierailu pajalle. Mainittu Truck Hunters -jakso tuli ulos ensimmäistä kertaa 10. Ympäri käännyttyämme huomasimme kuitenkin aivan sattumalta eteläisen La Brean varrella mielenkiintoisen näköisen pihan, joka osoittautui tv:stäkin tutuksi Westside Hotrodsiksi. Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Santa Monicaa ja El Segundoa, ja sieltä edelleen maanantaina kohti Nevadaa. 12 miljoonan asukkaan Los Angeles on suuri, kuin loputon Tuusula, jossa maisemat vaihtuvat lopulta kovin hitaasti. Viimein saavuimme Exposition Boulevardin korkeudelle niille tienoille, mistä pahamaineinen South Los Angeles vasta alkaa, kun yhtäkkiä Janne käänsi auton kohti länttä ja totesi, että ei jaksa enää ajaa syvemmälle ghettoon. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2018 SEMA-reissu 2018. Tarkemmin katsoessa tunnistin paikan Garage Rehab tv-sarjasta tutuksi Westside Hotrodsiksi, ja päädyimmekin ajamaan korttelin ympäri ja menemään katsomaan, pääsisikö pajaa vilkaisemaan tarkemmin. marraskuuta, joten se löytynee tätä kirjoitettaessa jo jostain netistä. Janne jutteli paikka pyörittävän John Soleyn kanssa pitkän tovin hitsaamisesta ja sai selvästi miehen vakuuttuneeksi suomalaisesta käsityötaidosta. Saman näköisessä lähiössä lipuessa saattaa vierähtää helposti tuntikin. Meille esiteltiin myös juuri valmistunutta, keskeltä pitkittäissuuntaan halkaistua ja reilusti levitettyä F100 Pickupia, josta ei kuitenkaan saanut ottaa vielä kuvia, koska se oli kuvattu tv-ohjelmaan, eikä autoa saanut julkaista missään ennen sitä. Miehet olivat rakentaneet kovalla kiireellä keskeltä autoa levitettyä Ford pickupia SEMA Show’hun ja History Channelin Truck Hunters -ohjelmaa varten, mutta lopulta auto ei sitten mennytkään Semaan, vaikka se saatiinkin ajoissa valmiiksi. Saimmepa vielä henkilökohtaisen esittelykierroksenkin yrityksen tiloissa. Kun kerroimme olevamme Suomesta, Ernieksi esittäytynyt ja pajan takapihaltaan (oikeasti!) kolme vuotta takaperin töihin palkkaama ex-koditon tarjoutui esittelemään meille pajaa tarkemmin pahoitellen kovasti, että heillä oli niin sotkuista. Hallin ovet olivat auki, ja pihalla touhuili kolme tyyppiä
Tapahtumaan oli kutsuttu VIP-vieraiksi skeittilegenda Steve Caballero sekä muutamia prätkärakentajia Jenkeistä ja Japanista, muiden muassa Christian Sosa sekä Yaniv Evans. Kustom Kulture on kasvanut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. 79 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Totaalisesti erilaisen kulttuurin lisäksi oli odotettavissa myös melko erilainen ilmasto. Vaikka ilmiön peruspiirteet säilyvät samoina, lisää maailmankolkan oma kulttuuri vielä oman vivahteen tähän soppaan. YOGYAKARTA, 6.–7.10. Allekirjoittanut kantoi sitten koko Euroopan lippua pienoismalleineni, jotka siis erityisesti oli haluttu nähtäville tapahtumaan. Lähtökohtana oli Hondan GL100, mutta jotain pieniä muutoksia oli tehty. Kustomfest järjestetään Indonesian pääsaarella Jaavalla, Yogyakartan kaupungissa. Kotiovelta hotellille matkustusaikaa kertyikin kaikkine välilaskuineen noin 30 tuntia. Kustomfest 2018 on kaksipäiväinen tapahtuma ja sen kävijämäärä on noin 30 000. Indonesian Style Yamahan rakentelujälki on erittäin korkeatasoista. Ovet ovat avoinna auki iltakymmeneen ja tupa onkin sitten ihan täynnä viimeiselle minuutille asti molempina päivinä. Vielä kun tähän lisätään runsas määrä myyntikojuja, yritysosastoja, taiteilijoita, tatuointiosasto ja suuri esiintymislava ulkona, niin nähtävää kyllä riittää hyvin. Japanista paikalla oli myös Mooneyesin edustus ja lisäksi Australiasta ja Thaimaasta oli kutsuvieraita paikalla. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto E nnakkokäsitykset koko matkasta olivat alkuun kieltämättä hivenen ristiriitaiset. Jaavan saari sijaitsee käytännössä toisella puolella maapalloa päiväntasaajan tuntumassa ja väestö on muslimivoittoinen. Jo ensimmäinen silmäys näyttelyhalliin hämmentää, autotarjonta tosiaan on erittäin suppea. Rivissä on muutama Volkkari, jotka ovat ainakin suomalaisin silmin ihan mielenkiintoisia valintoja: Brasilian Karmann Ghia TC, pari erittäin siistiä ykköskorista Karmann Ghiaa ja huolella tehty Kupla Van. Ehkä näyttelyn pysäyttävin rakennelma. Laaja kattaus vieraita. Autoja tapahtumassa on ehkä pienoisena yllätyksenä alle 30 kappaletta, mutta tätä sitten kompensoi prätkätarjonta, kaksipyöräisiä on kohtuullisen isossa hallissa arviolta ainakin 150. Artikkelin kirjoittaja sai kutsun osallistua Indonesiassa vuodesta 2012 järjestettyyn Kustomfest-tapahtumaan
Ensimmäisenä tietenkin kiinnittyy huomio ihan kirjaimellisesti kaluston rakentelutyyliin. Indonesiassa sen sijaan siinä aletaan liikkua mahdottoman rajoilla. Custom-pyörien rakentelu on myös kovassa huudossa, ainakin määrän perusteella. VIP-vieraat yhteiskuvassa. Esimerkiksi meillä Suomessa traditionaalisen hot rodin tai kustomin rakentaminen on mahdollista, vaikkei välttämättä kaikkein helpointa. Ja se tyyli on toimiva! Toinen havainto on sitten juuri se kaluston jakautuminen: autoja on tapahtumassa vain kourallinen. Rakentelupäivänä bongattu Kawasaki, täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Hektisen näyttelyviikonlopun aikana tein havainnon, että lausahdus voi tarkoittaa ainakin neljää eri asiaa. Asiaa pitää siis katsoa hiukan eri kulmasta: indonesialaiset ovat omaksuneet kustom kulturen jalon aatteen ja imevät vaikutteita maailmalta, rakentelukohteet ovat sitten meidän silmin hiukan erikoisempia pienine moottoreineen. Tällaisella hätähousulla oli omissa vasteajoissa tarkistuksen paikka. Kaikki pyydetty tuli aina, sitten lopulta. Australialaisperäiset Holdenit ovat valtaosassa. Erittäin pitkälle jalostuneet käsityötaidot korostuvat ja tyypillisesti lähtökohtana on suhteellisen pienellä koneella varustettu japanilainen tuote. Niinpä asiaa on lähestytty niistä lähtökohdista, mitä heillä jo valmiiksi on olemassa. Jenkkiautot ovat ihan vähemmistönä, rodeja on nolla ja kustomeiksi laskettavia ehkä nipin napin kaksi. Vippivieras kaukaa Suomesta. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Kustomfest Indonesia. Kustom kulture on maailmanlaajuinen ilmiö, mutta viimeistään vierailu Indonesiassa osoitti sen, että maan oma kulttuuri voi vaikuttaa ilmiöön paikallisesti paljonkin. Näyttelyhallin ulkopuolella oli valtava ruokatori, jonka antimet olivat vähintään spesiaaleja. Ulkomaanvieraille oli kullekin nimetty henkilökohtaiset avustajat, jotka pitivät huolen siitä, että vieraat ovat aina oikeassa paikassa. Asiat kyllä järjestyvät, mutta useimmin vasta viime minuutilla tai vartti sen jälkeen. Kustom kulture Indonesiassa. Kolmas havainto liittyy siihen, että kaikki toiminta on ihan mielettömän vieraanvaraista. Tätä seikkaa selittänee se, ettei maahantuonti ole ilmeisesti ollut kovinkaan vilkasta tai helppoa. Ja tämä on sitten se neljäs havainto. Myös kaikki valmistelut oli tehty erittäin esimerkillisesti, eikä voi sanoa, että mitään olisi puuttunut. Mooneyesin Wildman on tuttu näky siveltimen varressa, mies ei juuri juttele. Indonesialaiseen tapaan prätkät ovat erittäin siroja. Vaikutteita on selkeästi imetty maailmalta, mutta silti tyyli jollakin tavalla on ihan omanlaisensa, joka ehkä jotenkin selittyy pienillä moottoreilla ja muutenkin erittäin siroilla linjoilla. Prätkätarjonta onkin sitten ihan päinvastainen kokemus: kalustoa on paljon ja rakennelmista löytyy toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja oivalluksia. Otsikon mukaisen lausahduksen kuulin varsin monta kertaa matkani aikana. Ehkä tätä kaikkea alleviivaa vuoden 2018 tapahtuman iskulause ja ajattelumaailma: Color of difference. Indonesian style. Luonnollinen selitys kuitenkin on juuri se, että koko maan liikenne on pääasiassa kahden renkaan päällä
Mitsubishi näyttää mallia. Hot rod art on sekin maailmanlaajuinen ilmiö. Indonesiassa on suosittua rakennella diecast-autoja, eli niitä pieniä Hot Wheelseja ja Matchboxeja. Tässä taitaa olla näyttelyn toinen kustomiksi laskettava nelipyöräinen. Amerikan rautojen rintamaa ylläpitivät muun muassa nämä muutamat pikkikset. Varsin tyylipuhtaasti yhdistettynä vuosimallien ’65 Kupla ja ’69 junakeula. Autot, ja erityisesti USA-valmisteiset ovat vähemmistössä ja sijoiteltuna nurkkaan. Mooneyesin omistaja Shige odottelemassa vuoroaan palkintojenjaossa. Ei ole tiesuola syönyt tätä tyylipuhdasta KE30-Corollaa. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Aasialaiset automallit on kovin erilaisia kuin eurooppalaiset. Myös allekirjoittanut sai valita oman suosikin näyttelyn tarjonnasta ja se palkittiin asianmukaisin elkein. Palkintoja kahminut Karmann Ghia, jossa oli koneen lisäksi paljon muitakin 356 Porschen osia
Pihassa pujoteltiin kahva edellä driftingiä ja kiihdyteltiin lyhyitä repäisyjä ihan kisakalustolla – jälkimmäisen toki jäädessä kovin pienimuotoiseksi käytettävissä olleen tilan vuoksi. Tähän sisänäyttelyyn on kerätty monenlaista, monen ikäistä, ja usean tyylistä ajoneuvoa. Oslon laitamilla Lilleströmissä jo kohta kymmenen vuotta järjestetty Motor Show päättää norjalaisten harrastajien ajokauden. Rakennettuja moottoripyöriä oli mukava havaita muiltakin, kuin siltä tutuimmalta amerikkalaiselta, vanhojen brittipyörien ollessa määrällisenä enemmistönä! Vaikka perinteisemmän tyylin rodit ja kustomit olivat vähemmistönä, osalle niistä oli kuitenkin rakennettu näyttävä esillepano. Pellin työstöön tarkoitettuja työkaluja olisi saanut monen värisenä ja merkkisenä, vaikka ne keskenään niitä ihan samoja työkaluja olivatkin. Etualalla Barrisin veljesten pajalla jo uutena kustomoitu ’55 Ford pickis. Kyllä pannarillakin voi ajaa kilpaa! 82 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Auton rakentanut ryhmä on osa John D’Agostinon Celebrity Kustoms -ketjua. Monikohan ohi kulkenut tiesi tai huomasi, että autossa on yhä Von Dutchin ja Dean Jeffriesin maalaukset vuodelta ’56. Suomesta Norjaan muuttanut roadster on pitänyt saman kuosin ja tekniikan, lättäpään hengittämistä auttaa Italmeccanican pumppu. Vahvasti Boyd Coddigtonin jalanjäljissä kulkeva Ghost7 on juuri valmistunut ja oli ensimmäistä kertaa esillä tässä näyttelyssä. OSLO, 26.–28.10. Oslo Motor Show Teksti ja kuvat: Otto Mattila Sodan nähnyt Triumph Speed Twin on saanut jatketun rungon ja vielä alkuperäistäkin isommat lokasuojat. Siinä, missä kotimaiset vastaavat näyttelyt ovat pääasiassa harrastelaitteille, oli täällä edustamassa myös moottoripyöräja autonvalmistajia myös raskaalla kalustolla. Pyörän nimi ”Edward” tullee Triumphin moottorin suunnitelleesta Edward Turnerista. T yökaluvaunuja kauppaavia toimijoita riittikin joka halliin ja käytäväänkin
Kuvan pyörille oli aidattu alueensa, mutta osa näyttelypyöristä ei ollut saanut rajausta ympärilleen. Harmi sinällään, koska näin jäi pois mahdollisuus tutustua laitteeseen lähempää. Jarruissa luulisi olevan pitoa, siis tekniikkaan nähden. Ilmeisen hyvästä aihiosta ja hyvistä osista rakennettu pikkis oli tuotu tapahtumaan Tanskasta. Pyörässä on pieniä detaljeja ihmeteltäväksi ja tarkkaa työnjälkeä katseltavaksi. Jo 15 vuotta sitten Los Angelesissa tähän kuosiin maalattu ”Thug Passion” lowrider saapui näyttelyyn Ruotsista. Tämä siis kuluvan vuoden helmikuussa, lumella... On ’57 Dodge Lancerissa muutakin hienoa kuin ne himoitut pölykapselit. Deathtrap Customs -pajaansa pyörittävä Kenneth Laurendz vei ansaitusti kotiin parhaan custom-pyörän pokaalin shovelillaan. Vaikkei vanhoille laitteille varattu halli mitenkään rajattoman suuri ollutkaan, mahtui sinne silti kaksi 2d ht Impalaa, molemmat W-moottorilla. Jotkut näytteillä olleista moottoripyöristä oli aseteltu muodostamaan käytävä siten, että konepyöriä pääsi ihmettelemään myös sieltä takavalon puolelta. Hienoa, että rengasvalintaankin on keskitytty, ei varmaankaan ole löytyneet ensimmäisestä kumikaupasta nämä pieksut. 83 AMERIKAN RAUTA 8/2018. 20-lukuinen Harley 50-lukuisen Triumphin vaihteistolla. Vanhan Indianin henkeen vanhennettu, vain muutaman vuoden ikäinen Indian. Tästä seuraa laitteisiin nojailevaa yleisöä, koska kaikki eivät ilmeisesti ymmärrä harrasteajoneuvojen ja tivolilaitteiden eroa. Tämän ruotsalaisyksilön penkeille ei ole vielä ehtinyt edes pöly laskeutua. Satulan sisässä olevaan taskuun mahtuu muutama sytytystulppa mukaan, jos vaihtamisen tarve osuu matkan varrelle. Mutka putkessa ja itse tehdyllä keulalla. Erittäin taidokasta alumiinintyöstöä ja 30-lukulaisia Ford-osia hyödyntävä käsityötaidonnäyte oli sijoitettu puoliksi jenkkirekan sisään, parin metrin korkeuteen. Suorastaan sympaattisen näköisellä kisa-Jawalla on paahdettu 147 km/h huippunopeutta
Kuopiosta löytyy varsin poikkeuksellinen vanhan koulukunnan vauhtitalli, jossa nostalgiakiihdyttelyyn suhtaudutaan ”savolaesella lupsakkuuvvella ja poekamaisella pilikkeellä silimäkulumassa”. Lopulta kaikki kulminoitui etumoottoridragsteriin, jonka Timppa löysi Hemmingsin myyntipalstalta vuonna 2010. Matkamiehet toivotetaan tervetulleiksi ja yösijaa tarjotaan tarvittaessa niin kuskeille kuin kulkineillekin. Vaahtiliiteri K uosmasen Timpan ja Jauhiaisen Mikon Vaahtiliiteriksi nimettyyn talliin astuessa näky on monessa mielessä sellainen, johon ei meidän leveyspiireillä ole päässyt tottumaan. Ei, vaikka olisi nähnyt enemmänkin. Toisekseen kalusto on poikkeuksellisen harvinaislaatuista ja autenttista. Kiihdyttimien lisäksi tästä 400-neliöisestä kahden miehen tallista löytyy muun muassa hyvä valikoima ilmeikkäitä paksukuonopikkiksiä. Yhdysvaltain itärannikolla asunut myyjä arveli auton olevan 60-luvun alusta ja vahvistamattoman perimätiedon mukaan sen olisi rakentanut Woody Gilmore. Ei kuitenkaan liian vakavasti ja hammasta purren, vaan fiilistellen ja vanhoja hyviä aikoja muistellen. Ensinnäkin kalustoa on paljon, ottaen huomioon, että se kaikki kuuluu näille kahdelle tallikaverukselle. Molempien nostalgiakilpurit ovat vanhoine viriosineen aitoa 60-luvun tuotantoa ja takavuosien vauhtiputkatavaraa haluttuine osineen ja kokonaisine moottoreineen riittää niin, että heikompia alkaa hirvittää. Hänen kiinnostuksensa hot rodeihin syttyi jo 80-luvun lopulla ja 2000-luvun lopulla nostalgialaitteet alkoivat kiinnostaa kilpailumielessä. Kaksikosta Timppa oli se, joka innostui nostalgiakiihdyttelystä ensimmäisenä. Kun kori lopulta siistittiin ja maalattiin uusiksi, niin päätin, että annetaan autolle nimeksi Elephant Hunter II. ”Minulle tullessa auton kori oli kauhtuneen musta ja joku oli raapustanut siihen tekstin Elephant Hunter. Eikä vastaavaan taida törmätä turhan usein missään päin maailmaa. Mikko Jauhiaisen Fiat Topolino on 60-luvulla Yhdysvalloissa rakennettu Altered-kilpuri, jonka voimanlähteenä on näyttävä 392-kuutiotuumainen Early Hemi 8-71-ahtimella ja high rise -imusarjalla. Mies varusti kilpurin lättäpäätekniikalla, joka sai Jenkkilän reissulta tuliaisiksi Hilbornin ruiskun. Autossa oli ollut ahdettu Early Hemi -moottori, mutta Timpalle se tuli rullaavana. Varsinaista ykköstä ei siis koskaan ole ollut olemassa, mutta tästä tuli tuon jonkun joskus alulle paneman idean toinen versio”, Timppa avartaa norsunkaatajan syntytarinaa. Vanhaa vauhtia. Kolmanneksi täytyy mainita savolainen vieraanvaraisuus, joka tässä kompleksissa on vahvasti läsnä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 84 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Toisenlainen talli
Aluksi pyörittelin kaikkia tyylikkäitä englanninkielisiä nimiä, mutta lopulta totesin, että hitot me ruveta mitään hienostelemaan. Timpalla on työn alla myös Ruotsista uitettu pitkäkattoinen ’32 Ford, jonka lopullista ulkoasua hän ei vielä ole osannut päättää. Mikko edustaa Timppaa nuorempaa sukupolvea, mutta ei ole jäänyt saavutuksissaan yhtään jälkeen, mikäli autoharrastusta ja sen hedelmiä voidaan jonkinlaisina saavutuksina pitää. Mies oli ihan samoilla linjoilla, kuin minäkin”, Timppa muistelee. Timpan jatkohytillinen ’60 Ford F250 on saanut lavalleen todella hienossa alkuperäiskunnossa säilyneen Sport King Camperin, jota mies on käyttänyt paremman puoliskonsa kanssa ahkerasti kesän tapahtumareissuilla. Hänen kiinnostuksensa hot rodeihin syttyi jo 80-luvun lopulla. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Hän on ollut pitkään mukana prätkäkuvioissa, joissa hän on alkujaan Timpankin tavannut, ja kunnostautunut sen jälkeen muun muassa rodien parissa. Timppa oli se, joka innostui nostalgiakiihdyttelystä ensimmäisenä. Lopulta Mikolle löytyi Ruotsista Fiat Topolino -korinen Altered-kilpuri, joka on niin ikään rakennettu rapakon takana jo 60-luvulla. Timo Kuosmasen FED (front engine dragster) on niin ikään Jenkkilässä alkujaan rakennettu aito 60-luvun varttimaileri. Timppa luottaa voimantuotannossa 4-71 Roots-ahtimella ja Hilbornin mekaanisella ruiskulla doupattuun lättäpäähän. Aluksi Mikko seuraili Timpan kisatouhuja vain sivusta, mutta lopulta kuume pääsi nousemaan hänelläkin, altistuihan hän aiheelle jatkuvasti. Kun mieleen juolahti Vaahtiliiteri, niin soitin saman tien Mikolle ja kysyin hänen mielipidettään. ”Siinä kohtaa me aloimme miettiä, että harrastetallilla pitää olla joku nimi. Varttimailivanhuksen voimanlähteenä on 392-kuutiotuumainen Early Hemi 8-71-ahtimella. Harrastehynttyyt Timppa ja Mikko löivät yhteen kuutisen vuotta sitten, jolloin he hankkivat lattiapinta-alaltaan noin 400-neliöisen, aiemmin tuotantokäytössä palvelleen hallin. Hienostelut sikseen
Hallin tilat eivät vaatineet suuria muutostöitä, mutta sopivalla jäsentelyllä niistä saatiin toimivat ja monipuoliset rakenteluja säilytystilat. Auto on vuosimallia ’60 ja löytyi Teksasissa järjestetystä Pate Swap Meetistä. Kuvaushetkellä sen kyydissä oli lasikuitukorinen kolmekakkosprojekti. Vanhasta raudasta nautiskellaan äänineen, hajuineen ja makuineen tyyli edellä. Tyyli ennen tarkoitusta. ”Meillä on ammattimaalari ihan tuossa naapurissa, joten kauaksi ei tarvitse maalattavia projektejakaan kuskata. Sen keulan pellit ovat vaihtuneet jossain vaiheessa ainakin väriltään, mutta kylkien nostalgiset tekstit ovat säilyneet kielien auton toimineen aikanaan jonkin remonttireiskan keikkapakuna. ”Bertha”-nimen keulaansa saanut ’55 Chevy Panel Truck kuuluu myös Mikon autokatraaseen. Suoraan sanottuna me ei edes haluta maalata eikä tehdä pohjia täällä, koska hiontaja maalauspöly leviää joka paikkaan aiheuttaen kauhean siivon”, Timppa järkeilee. Korkean hallin hyvin hyödynnettyjen tilojen toisesta kerroksesta löytyvät keittiöja ruokailutilat, makuutilat vierailijoita varten, oleskelutilat sekä jälkeenpäin rakennetut saunatilat. Kuten jo edellä tuli mainittua, ei kumpikaan vaahtiliiteriläinen ota kisatouhuja liian vakavasti, vaan pikemminkin hauskanpidon kannalta. Timpan FED-kilpurin kuljettimeksi on valmistumassa Fordin 50-luvun alun paksukuono, joka on sovitettu uudemmalle turbodiesel-alustalle. Hytin taakse on sovitettu Peterbiltin kavennettu jatkohytti, jonka 86 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Toisenlainen talli. Tämä harvinaisen karismaattisella patinalla varustettu Ford Panel Truck on Mikon viimeisimpiä löytöjä Amerikan mantereelta. Tästä kielivät myös molempien kilpureilleen kuljetusautoiksi hankkimat COE-kuormurit, jotka ovat vielä toistaiseksi työn alla. Hänen käsialaansa on muuten myös Timpan etumoottoridragsterin maalaus teksteineen. Mikon ’41 Ford COE-kuormurista valmistuu jonain päivä kuljetusauto Topolinolle. Komean logon teksteineen suunnitteli muun muassa kynäruiskumaalarina, teollisena muotoilijana sekä moottoripyöräsuunnittelijana kunnostautunut iisalmelainen Pasi Paananen. Työkalujen ja rakentelumahdollisuuksien suhteen Vaahtiliiterissä ollaan varsin omavaraisia ja oman katon alta löytyy käytännössä kaikki tarvittava maalaamoa lukuun ottamatta
Kun miehet ajoivat viime kesän DDayssa nostalgiakilpureillaan, osallistui Satu BSA:llaan samoissa karkeloissa järjestettyyn TonUp Challengeen. Timppa on rakentamassa FED-kilpurinsa kuljettimeksi Fordin 50-luvun alun COE-paksukuonoa, joka on sovitettu uudemmalle turbodieselalustalle. Ilmanottoscoopeilla varustetut jarrukilvet rei’itettyine kilpineen vievät niin ikään ajatukset takavuosien vauhtikauppojen tarjontaan. Mikon asenteikkaan ruostepinnan omaava rodipikkis on tuotu, yllätys yllätys, Amerikasta. ’69 BSA Lightning kuuluu Timpan puolisolle, Satu Grundströmille. Vanhasta raudasta nautiskellaan äänineen, hajuineen ja makuineen, tyyli edellä. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Sen oman ohjaamon taakse on sovitettu Peterbiltin kavennettu jatkohytti, jonka taakse puolestaan on tekeillä omavalmisteinen lavarakenne. Maukkailla teho-osilla ruuditetusta lättäpäästä löytyy muun muassa Navarron kannet ja tuplakaasarit
Siinä vaiheessa, kun kaikki tökkii, voi keittää vaikka kahvit ja poimia kirjahyllystä yhden lukuisista hot roddingia ja nostalgia drag racingia koskevista opuksista. Pitkään omistamansa liekitetyn, remmiahdetulla lättäpäällä varustetun ’32 Roadsterin Timppa myi viime kesänä Saksaan. Rodejakin tallilta löytyy useampaan lähtöön. 88 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Toisenlainen talli. Early Hemi -moottoreitakin oli kolme, puhumattakaan hyllyillä notkuneista hot rod-osaherkuista. taakse puolestaan on tekeillä omavalmisteinen lavarakenne. Oman katon alta puuttuu käytännössä vain maalaamo, mutta sekin löytyy naapurista. Mitä muuta ihminen tarvitsee. Työtilat ja -välineet Vaahtiliiteristä löytyy lähes joka lähtöön. Timppa laski kuvaushetkellä, että lättäpääkoneita löytyi tallilta kaikkiaan 15 kappaletta. Lisäksi tallin autoista voidaan mainita parikin maukasta panel truckia, jotka kumpikin kuuluvat Mikon kalustokattaukseen. Kun silmä alkaa lupottaa, voi heittäytyä päiväunille ja päivän päätteeksi huuhdella rakentelun tomut kropasta saunan lauteilla kylmää huurteista nautiskellen. Varaosien ja -moottoreiden suhteen Vaahtiliiteri alkaa olla melko omavarainen. Niinpä se odottelee kaikessa rauhassa kuningasajatuksen tupsahtamista pääkoppaan. Turkoosissa Fordissa on poikkeuksellisen karismaattinen patina ja Chevyssä puolestaan 50-lukua henkivät mainosmaalaukset, jotka kielivät sen toimineen aikanaan kotitalouksien kunnostustöitä suorittaneen remonttireiskan työjuhtana. Ja lepäileepä hänen ’41 COE:nsä lavalla yksi lasikuitukorinenkin kolmekakkonenkin odottamassa vuoroaan. Mikon kilpurin siirtelyyn on valjastumassa kymmenisen vuotta vanhempi Cab Over Engine, joka löytyi Kanadasta. Ei tällä tallilla luulisi ajan käyvän pitkäksi, sillä jos yksi projekti alkaa tökkiä, voi siirtyä toisen pariin. Mikolla on puolestaan ajossa ruostepintainen rodipikkis Navarron kansilla ja tuplakaasarilla ruuditetulla lättäpäällä. Timpalla on työn alla Ruotsista ostettu pitkäkattoinen ’32 Ford, jonka lopullista ulkoasua hän ei vielä ole osannut päättää. Näkymää tallin metallintyöstöpajalta
Keittiöja ruokailutilassa oleva vitriinikaappi on täyttynyt tapahtumista ja kisoista mukana kantautuneilla pokaaleilla. Oleskelutiloista löytyy paitsi hotroddaukseen ja nostalgiakisailuun liittyvää kirjallisuutta, myös rekvisiittaa pienoismalleista vanhoihin valokuviin, mainoksiin ja lehtileikkeisiin. Olohuoneen yhteydessä on saunatilat, joiden lisäksi kompleksista löytyy myös majoitustilat vieraiden varalle. Kun päivä kääntyy iltaan ja tuntuu siltä, että pitää nostaa jalat pöydälle, on sillekin paikkansa. 89 AMERIKAN RAUTA 8/2018
Runko ja takaakseli lähdössä hiekkapuhallettaviksi. Heidtsin etuakseli on löytänyt paikkansa hammastanko-ohjauksineen, kierrejousineen, putkitukivarsineen ja levyjarruineen. Aluksi suunnitelmissa oli kunnostaa auton mukana tullut 327-kuutiotuumainen pikkulohko, mutta lopulta sen totaalinen läpikäyminen alkoi tuntua suhteettoman kalliilta. Moottori puhdistettiin lasikuulapuhaltamalla. Tehtyjen muutosten jälkeen runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin ensin epoksilla ja lopuksi mustalla pintavärillä. Pakosarjoiksi valittiin Hookerin Ram Hornit. Takaiskunvaimentimien poikkituki ja alakiinnikkeet syntyivät Janne’s Garagen omana tuotantona, samoin kuin taakse runkopalkkien väliin sijoitettu bensatankki. Luovuttaja-autona toimi sama Camaro, josta poimittiin jo aiemmin 5-pulttisilla pyörännavoilla ja 3,23-välitteisellä kymppipulttisella perällä varustettu taka-akseli rumpujarruineen. Rungon etummainen poikittaispalkki poistettiin ja uusi hitsattiin tarkasti sille määritetylle kohdalle. Nyt, vuotta myöhemmin alustan ja tekniikan päivitykset alkavat olla loppusuoralla. Takana runkoa notchattiin 10 senttiä ja taka-akseli nostettiin lehtijousipakkojen yläpuolelle. Runkoon pultatut moottorin kannakekorvakkeet ovat Janne’s Garagen omaa tuotantoa. Etupäähän päivitettiin Heidtsin Mustang II -tyyppinen eturunko, jonka mukana tulivat putkitukivarret, kierrejouset, 10-tuumaisilla levyillä varustetut levyjarrut sekä tehostettu hammastanko-ohjaus. Voimanlähteeksi valittiin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen ’86 Camaron 305-pikkulohko. Vaihdelaatikoksi valikoitui TH200R4-ylivaihdelaatikko, joka läpikäytiin ja varustettiin shift kitillä sekä 2200 rpm stall speed turbiinilla. Chevrolet Apache 3200 ’59 Apassin alustamuutokset nytkäytettiin käyntiin viime syksynä, jolloin projektin alkumetrejä käsiteltiin numerossa 8/2017. Heidtsin pakettiin kuuluneet etujarrulevyt ovat halkaisijaltaan 10-tuumaiset. Budjettiin paremmin sopivaksi ratkaisuksi osoittautui toimivana käytöstä poistettu ’86 Camaron 305-kuutiotuumainen LG4-pikkulohko. K imm o Tältä keula näytti tekniikan riisumisen jälkeen. Tulipelti siloteltiin ylimääräisistä rei’istä ja maalattiin valkoiseksi, jolla tullaan maalaamaan myös sisälokasuojat. Ohjausakselin välikiinnike on Janne’s Garagen käsialaa ja pultattu alkuperäisen simpukan paikalle. 90 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Puuhanurkka
Niin tankki kuin sen pohjakin valmistettiin mittojen mukaan. Vaihdelaatikon takatuki valmistettiin Janne’s Garagella. Camaron rumpujarrut ovat täysin läpikäydyt. Tehostettujen jarrujen uudelle jarrupääsylinterille puhkaistiin reikä kuskinpuolen lattiaan huoltotoimenpiteitä varten. Käsijarru toteutetaan alkuperäisellä käsijarrukahvalla ja Lokarin käsijarruvaijerilla. Takaiskunvaimentimille runkoaisojen väliin pultattu poikittaistuki ja alakiinnikkeet lähikuvassa. Alumiininen bensatankki on vetoisuudeltaan 57,6 litraa. Pintaan vedettiin ensin happomaali ja lopuksi punainen pintaväri. Takarunkoa notchattiin 10 senttiä ja notchaukset boksattiin riittävän lujuuden varmistamiseksi. Hytin pohja puhdistettiin vanhoista maaleista ja massoista, minkä jälkeen se sai pintaansa happopohjamaalin sekä saman valkoisen pintamaalin, joka valittiin konehuoneen pelteihin. 91 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Takarunkoaisojen väliin tehtiin paikka uudelle bensatankille. Projektikuntoisena hankittu TH200R4 -ylivaihdelaatikko läpikäytiin ja varustettiin shift kitillä sekä 2200 rpm stall speedin turbiinilla
Tuolloin ostimme netistä neljä vanhaa amerikanrautaa näkemättä ja tutkimatta, ja vieläpä aivan älyttömän kaukaa, Amerikan keskilännestä. Satoi räntää, isoja rättejä. Mercuryt olivat kehityskelpoisia, mitä nyt yhdessä oli useita kymmeniä luodinreikiä. Lopulta täsmensin hakukriteerini ’51–52 hammasmaskilla oleviin autoihin. Autot olivat koreiltaan kohtalaisen hyvässä kunnossa, paitsi allekirjoittaneen ’51 Ford F1 pick-up. Saimme ystävällisesti lainata läheisen teollisuusyrityksen lastauslaituria konttien purkuun. Satoi edelleen todella isoja rättejä. Miten tähän oli tultu. Yksikään helmistä ei tietenkään ollut ajokuntoinen, missään niistä ei ollut jarruja ja renkaatkin olivat mitä olivat, joten trukillahan ne oli raavittava ulos konteista. Itäsuomalaisen pikkukaupungin karaistunut tullimieskin kavahti säätilaa, mutta kontit oli kuitenkin katsottava läpi tuulessa ja tuiskussa. Joulukuinen päivä paljasti viimein totuuden. Itse olin aina ollut mieltynyt Fordin lava-autoihin ja erityisesti pulleisiin ’48–52-malleihin. Kuka selväjärkinen toisi ruosteisia romuja toiselta puolelta maapalloa ja vielä neljä kappaletta… ei kukaan… slam! Kontin ovet kiinni, ja siitä vaan tullaamaan ja purkamaan. Teksti: Pekka Lähde • Kuvat: Pekan arkistot E lettiin vuoden viimeisiä päiviä 2003, tarkalleen ottaen oli 29.12.2003. Pick-up piti saada. Itse asiassa se oli sitä jo vuonna 2003, muutenhan tätä nimenomaista tarinaa ei olisi olemassakaan. Virkamies teki tehtävänsä, mutta ei siihen todellakaan jääty harrastamaan small talkia. Klik klik, on se niin helppoa – nimittäin netistä ostaminen, oli kohde sitten suuri tai pieni. Kesällä 2003, varmaan juhannuksen aikoja, selailin innoissani 92 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Muumio muistelee Kahden kontin komedia
Hetkinen, autoja oli nyt kolme, mutta jos nämä tuodaan konteissa, niin vielä yksi mahtuisi. Matkassa oli ollut hullun tuuria, kun koko setti oli saatu turvallisesti kotiin. Siellä heinikossa makasi ’50 Sport Sedan, eli ei kun kaupoille. 93 AMERIKAN RAUTA 8/2018. nettiä, ja kas kummaa, Utahissa sijainneelta suljettavalta romikselta löytyi upea vaaleansininen yksilö. Utahista Suomeen rahdatun ’51 Mercuryn koria koristivat luodinreiät. Karavaani lähti Nebraskasta kohti Chicagoa, jossa autot lastattiin kahteen konttiin. Lopulta se meni näin: Utahin autot roudattiin Nebraskaan, josta kyytiin napattiin kaksi Mercuryä lisää. Löytyisiköhän sellainen jostain. Näin jälkeenpäin ajateltuna myyjä oli yllättävän rehellinen. Laiva suuntasi kohti Hampuria, jossa kontti nostettiin toiseen laivaan, joka jatkoi matkaansa Kotkaan. Eikä ollut kallis! (Nyt tiedän miksi.) Siitä sitten kyselemään lisätietoja. Auto on edelleen lähes samassa kunnossa kuin Suomeen tullessaan ja odottelee rakenteluinspiraatiota. Monien sattumuksien kautta sain yhteyden nebraskalaiseen kaveriin, jolla oli myös romuttamo. Se on ehtinyt vaihtaa omistajaakin jo pariin otteeseen. Mutta hetkinen, siinähän oli vieressä myös ’51 Mercury, neliovinen sekin. Nyt oli ensimmäinen ostettu. Tutun tuttu lounaisesta Suomesta oli myös Mercuryiden perään, joten yksi piti vielä löytää. Tällä hetkellä auto istuu mattaharmaaksi maalattuna itäsuomalaisessa ladossa. Näin jälkeenpäin ajateltuna myyjä oli yllättävän rehellinen. Ja yhtäkkiä seisoimme räntäsateessa purkamassa kontteja lastauslaiturilla. Itse ei vaan autokuumeessa osannut tulkita vaaran merkkejä. Itse ei vaan autokuumeessa osannut tulkita vaaran merkkejä. Pieni kyselykierros tutuille autoharrastajille tuotti tuloksen, ”minä otan sen viisykkösen”, tokaisi rutinoitunut automies puhelun päätteeksi. Kontit roudattiin Montrealiin ja nostettiin laivaan. Kelpaisikohan se kenellekään. Ja löytyihän se, Utahista. Muistin, että kaverini oli etsinyt pitkään ’50 Mercuryä, nimenomaan neliovista. Nyt oli setti kasassa, ja piti ryhtyä miettimään, miten nämä saadaan samaan paikkaan ja kontteihin. Nebraskan heinikosta pelastettu ’51 Mercury odottelee edelleen vuoroaan tärkeämpien asioiden ajettua ohi. ’50 Mercury Sport Sedan näytti vuonna 2003 otetuissa myyntikuvissa houkuttelevan hyvältä. Miten se saadaan Suomeen
Tuli muita suunnitelmia, perhe, kesämökki, kenties muita autoprojekteja. Tällä hetkellä Sport Sedan sulautuu mattaharmaaksi maalattuna itäsuomalaiseen maalaismaisemaan kurkistaessaan ulos sään piiskaamasta ladosta. Luodinreiät koristavat muuten nätisti patinoitunutta koria. Sopivasti ylivalottuneet valokuvat korostivat raikasta tunnelmaa. Itselleni hankkimani ’51 Ford F1 pick-up oli saanut todellakin osansa huonosta kohtelusta. Hyvä konepelti löytyi kalifornialaiselta romikselta, samoin uusi tankki. Tätä kirjoittaessa auto odottaa ensimmäistä käynnistystä ja koneen sisäänajoa. Auto ehti vaihtaa omistajaa jo melko lailla tarinan alussa, ellei peräti jo kotimatkalla silloin vuoden viimeisinä päivinä 2003. Auton alkuperäinen tuoja vaihtoi eturungon modernimpaan, mutta sen jälkeen suunnitelmat muuttuivat ja uusi omistaja löytyi Itä-Suomesta. Alkuperäisen lättäpään perässä on T-5-manuaali ja taka-akselina Fordin 9". No, totta tai tarua, kyllä tätä autoa on jonkun verran jouduttu ehostamaan. Vielä yhden omistajanvaihdoksen jälkeen auto löysi paikkansa samoilta seuduilta ja on viettänyt hiljaiseloa lämpimässä tallissa. Pikkikseen on projektin aikana uusittu koko lava ja astinlaudat. Mittavien peltitöiden jälkeen se on maalattu punamustaksi, alustaa on madallettu ja sähköt sekä jarrut modernisoitu. Intoa oli ja osaamistakin. Auton alkuperäinen 255-lättäpää ja mahdollisesti T-5-manuaali ovat ajatuksissa tekniikan osalta. Näiden vuosimallien helmat kun ovat vielä joka suuntaan kaarevia, niin ne ovat todella teettäneet työtä. Samaiselta Nebraskan laanilta tulivat Suomeen myös nämä kaunokaiset. 94 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Muumio muistelee. Auto on tänä päivänä, 15 vuotta myöhemmin, jo aika hyvässä mallissa ja etenee varmoin askelin. Astinlaudat oli ajettu aivan mutkalle. Komediallisen tästä tarinasta tekee se että autojen tuonnista on tosiaan jo melkein 15 vuotta, eikä yksikään näistä neljästä ole vielä liikkunut omin voimin. Mitähän näille tänä päivänä kuuluu. Jotenkin olen kuitenkin aistivinani, että täältä noustaan vielä! Lohduttomimmassa kunnossa hankintahetkellä ollut ’51 Ford F1 pick-up on yllättäen edistynyt nelikosta eniten. Sinänsä ihan kohtalaisen hyväkuntoinen kori oli saanut osakseen ammuntaharjoittelua. Varmaan niin kuin monesti muulloinkin – elämä tapahtui. Auto on osaavissa käsissä, mutta odottelee inspiraatiota. Choppaus ei kuitenkaan kuulu omistajan mukaan suunnitelmiin. Lavasta puuttui takaluukku ja sen reunat olivat täysin kierot ja ruosteiset. Myyjän tarinan mukaan auto oli ollut uudesta asti hänen äidillään ja jäänyt sitten seisomaan. Lopputuloksesta voitaneen odotella hieman piristävämpää toteutusta. Takakontin pohja oli kadoksissa, lommoja oli siellä täällä ja ’49–51 Mercuryiden helmasynti, eli puhkiruostuneet helmat löytyivät tästäkin yksilöstä. Ja kuinkas sitten kävikään. Nebraskan heinikosta Suomeen rantautunut ’51 on ehtinyt vaihtaa omistajuutta jo kaksi kertaa. Mitä tapahtui. Lievä projekti, vähän laittamista, sanottiin. Alkuperäisen lättäpään perässä on T-5-manuaali ja taka-akselina Fordin 9". Miksi näin. Utahin helmi, ’51 Mercury, oli ehkä tämän nelikon toiseksi karuin yksilö. Lokasuojat olivat repeilleet kuin paperi. Vaalea ’50 Mercury Sport Sedan näytti todella houkuttelevalta myyntikuvissa. Ei, tämäkään auto ei ole koskaan liikkunut omin voimin Suomessa. Hyväkuntoinen kori ei paljon muuta huomiota vaadi. Suunnitelmissa ei tämänkään kohdalla ole choppaus, mutta patinakuosi kuulemma säilyy. Alustaa on hieman madallettu, sähköt ja jarrut on modernisoitu. Mittavien peltitöiden jälkeen se maalattiin punamustaksi ja stripe-mestari TiNi siveli oviin vanhan viipurilaisen rengasfirman logot. Autojen valmistumista joudutaan vielä tovi odottelemaan. Konepelti oli joskus mennyt niin sanotusti yli, kun tuulihaka oli pettänyt
Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. • Puhelimitse: puh. Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. 03 2251 948. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Oiva joululahjav inkki! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Lue myös digitaalisena missä ja milloin tahansa. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia
Teksti: Tomi Eronen • Kuva: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 8/2018 Kutjan kuva. Stunning in Style 40-luvun alun Willykset on totuttu näkemään suorituskykyhenkisesti rakennettuina pro street -tyylin tehtyinä tai gassereina. Kustomeina niitä ei juurikaan ole nähty, vielä vähemmän avona, jollaista tuotantolinjalta ei edes tullut
Kun ottaa huomioon vielä avomallin sivuikkunoiden vaatimat muutokset, lienee paras valmistaa koko karmi pellistä, sen verran siinä työtä kuitenkin on. 97 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Renkaina on miljonäärivalkosivut pölykapseleilla, jotka ovat jo alun perinkin Lyon Incorporated-tarvikevalmistajan tuotteita. Katon kaarevat muodot lähtevät nousemaan alun perin jo heti takaluukun kohdalta, joten koko takaluukun ja ovien välinen osa pitää muokata uusiksi. S euraavilla eväillä Willyksestä on saatu 40-luvun lopun tyylin taildragger. Tärkeää on löytää ensin tietysti sopiva aihio. Vanhaan tyyliin kuuluvat fender skirtsit ovat flush mount, eli samassa tasossa korin kanssa. Madalletut puskurin kävyt on 1942–46 Fordista ja niihin on myös rakennettu takavalot. Puskureina käytettiin 1946–48 Chevroletin puskureita, joita on pienennetty joka suunnassa, sillä Willys on kooltaan huomattavan pieni auto. Kattoa (tai tuulilasikarmia) on madallettu reilusti ja sen yläosaa on suoristettu, yhtenä syynä ulkonäön lisäksi se, että se sopisi paremmin mahdollisen katon kanssa yhteen. Peltisiä coupeaihioita on tarjolla hyvin niukalti ja hinnatkin ovat sangen korkeita, joten aihioksi sopisi vallan hyvin lasikuituinen coupe-kori, joita on valmistanut useampikin valmistaja aikojen saatossa. Oven yläreunat vaativat myös siistimistä, kun paksut coupe-ovenkarmit poistetaan. Korin väriin tehdyt astinlaudat ovat myös erikoisvalmisteiset, sellaisia ei alkuaan ollut ollenkaan. Rättikaton tai oletetun sellaisen suojaksi on tehty hyvin muotoon istuva kovasta materiaalista valmistettu suoja, joka on maalattu korin värillä. Karmia on choppauksen yhteidessä myös kallistettu taaksepäin
CHEVROLET CAMEO ’55. Chevrolet Camaro RS ’68. Lahtelaisen Marko Talvitien vain reilut 400 kappaletta valmistetun 8 hengen siipifarmarin konehuoneesta löytyy nimittäin yli 500-heppainen 452 cid stroker-isolohko tunnel ram -imusarjan kera. Pirteällä pikkulohkotekniikalla varustettu auto onkin kautta linjan uutta vastaavassa kunnossa, mutta erittäin aistikkaasti aikakauden henkeen muokkailtuna. Jamppa Nevalaisen huikean upea Cameo on rakennettu 50–60-lukujen taitteen Bellflowerissa tuoreeltaan rakenneltuja kustom-pickupeja kunnioittaen. Vesa Parviaisen SB454-ruiskumoottorilla varustettu Camaro oli tänä vuonna Kiikalassa järjestetyissä Burnout Partyissa Streetman-luokan nopein ajalla 11,7 sekuntia ja loppunopeudella 202 kilometriä tunnissa. Huomionarvoista Vesan suorituksessa on se, ettei mies vetele autoaan kisapaikalle trailerilla, vaan ajaa matkat edestakaisin, kuten oikealla katuautolla kuuluukin. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 10.1.2019 Jo perinteiseksi muodostunut raportti Japanista, Yokohaman Mooneyes Custom Show’sta. Mooneyes Show BAD-58 Kii k a l an katukunkku Chrysler New Yorker Town & Country ’58. 98 AMERIKAN RAUTA 8/2018. Jo 90-luvun alkupuolella nykyiseen kuosiinsa rakennettu Suomi-legenda elää ja vahvasti
Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Tilaa uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. 228 sivua! 212 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 9 90 Avaimenperän arvo: Nautinnolliset lukuhetket! Tilaa kirjat osoitteesta: www.supermarket.?. Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Rasvanäppien olohuoneet Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen historiaa vuodesta 1928 nykypäivään saakka. 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuormaautoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta
SEMA SHOW 2018 OSLO MOTOR SHOW • KUSTOMFEST INDONESIA PONTIAC LE MANS LS3 ’67 FORD A ROADSTER ’30 LISÄKSI ESITTELYSSÄ AMC Javelin ’74 • Chevy Van ”Nomad” ’90 • DeSoto Diplomat Kustom ’55 Lincoln Capri 2d HT ’57 • Oldsmobile Dynamic 88 Convertible ’63 Mercury Colony Park ’63 • Harley-Davidson Sportster FX1000 ’75 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 8 • 8,9 € 6 414887 002455 1 8 8 70 02 45 -1 80 8 PAL VKO 2019-02 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 18 NR O 48 ”T OT ES IN SIT TE N , ET TÄ KU N TÄ M Ä AU TO O LI KE RR A N SIN IN EN , N IIN SII H EN H Ä N PIT Ä IS I TE H D Ä TU O LL A IN EN LO GO .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Karin Roadster No Trailer Queen