SEMA SHOW LAS VEGAS JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI FORD ’32 ROADSTER LISÄKSI ESITTELYSSÄ Buick Super Riviera ’58 • Chevrolet Bel Air ’54 • Chrysler Windsor 2d HT ’56 Chevrolet "Hell Air" ’64 • Willys Knight ’28 • Dodge Challenger R/T SE ’70 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ’81 • h-d Heritage Softail ’95 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 9 • 9,9 € 6 414887 002455 1 9 8 70 02 45 -1 90 8 PAL VKO 2020-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 19 NR O 56 ”S AN O IS IN , ET TÄ PU O LE N VU O D EN TY ÖT SII N Ä O LI", M IK A LA SK ES KE LE E RA KE N TE LU U N KU LU N U TT A A IK A A.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA HOT Camperpatinaa johtosarja autoon Uusi Oikeesti DODGE D100 ADVENTURER ’71
1499€ tuotenro 497976 Kaikki hinnat sis. Sis. Nostokyky: 4000kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Sähköliitäntä: 230V.. Nostokyky: 1350kg KY SY M YÖ S M U IT A M AL LE JA ! 1950€ tuotenro 510425 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. 1450€ tuotenro 32836 Autotallin sisustus Työtason korkeus: 946mm. Työtilan mitat: 890x670x550mm 795€ tuotenro 75506 499€ tuotenro 494628 U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 430mm. Myös muita malleja! Hiekkapuhalluskaappi imurilla 2kpl puhalluspistooleja (käsi& jalkaohjattu), 2 ovea, valaistus, suojakäsineet ja imuri. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Rengaskone U-2011 Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi & apuvarsi. lattiamallinen työkalukaappi, yläkaapit 3kpl, alakaapit 3kpl (1 x laatikot, 1 x kaappi, 1 x siirrettävä työkaluvaunu), työkalutaulu, ruostumaton pöytätaso. Nostokorkeus: 1930mm. Sähköliitäntä: 230V. Ilmantarve: 400-600l/min. 295€ tuotenro 510903 Parkkipaikkanostin 3200kg Nostokorkeus: 1,86m. Mitat: (PxLxK) 5255x2596x2081mm Levys pilarien välillä: 2350mm 2550€ tuotenro 85268 U U TU U S! Kiillotussarja epäkeskokiillotuskoneella Sisältää: 1kpl epäkeskokiillotuskone (tuotenro 510903, 500W / 2000-4500rpm), 4kpl kiillotussieniä, 1kpl Prats 3-vaiheinen kiillotusainesarja, 1kpl Prats Laquer Sealer, 6kpl mikrokuituliinoja sekä säilytyslaukun
Ja mikä hämmentävintä, se hittimoottori ei tänä vuonna ollutkaan LS, vaikka niitäkin joka toisessa autossa on, vaan Cumminsin diesel! Erilaisia dieselkonversioita näki vaikka minkälaisissa autoissa, oli nelipyttyistä, oli kuusipyttyistä ja taisi olla joku Duramax-kasikin. Kyllä SEMA Show’ssakin törmäsi jälleen kerran myös niihin laitteisiin, joille oli tehty muutoksia vain muutosten tähden sen sijaan, että olisi tehty niitä oikeita asioita. Ja siinä piilee juuri se kustomoinnin hienous – kaikki voivat kopioida, kaikki voivat tehdä omannäköistä, mutta vain harva tekee aidosti omannäköistä niin, että se näyttää muistakin todella hyvältä. Kerron teille merkittävän sisäpiiritiedon. Täysin erilaisia laitteita, mutta kaikki omalla tavallaan vahvasti ”outside the box”. Tai on, mutta sisällöllisesti se on ollut tylysti se, mikä päätoimittajasta on kiinnostavaa. Silti joku onnistuu aina vaan keksimään jotain uuden ja raikkaan oloista niilläkin kolmella loppuun soitetulla soinnulla. Jos lisää siihen vielä sen yhden mollisoinnun, niin mahdollisuudet ovat sittenkin rajattomat. Ilmeisesti siellä nähdään diesel edelleen tulevaisuuden moottorina toisin kuin meillä Suomessa, missä välillä tuntuu, ettei tulevaisuuden näkymiä ole enää ollenkaan, vaan pelkkää pessimismiä ja mielen pahoittamista. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Uutta auringon alla 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 8/2019. Monet ovat huudelleet, että patinarakennelmien aika on ohi, ja ovat siinä ainakin Las Vegasissa nähdyn perusteella väärässä. Demokratialla ei ole mitään tekemistä luovan työn kanssa. Se oli ja on aina ollut, ettei sitä ole. Haaste muodostuu siitä, että sittenkin niitä useimpien silmään tai korvaan sopivia yhdistelmiä on rajallinen määrä, eikä niiden soveltamistaitoa voi ostaa rahalla. Etenkin Amerikan Raudan alkuaikoina monet kyselivät, mikä on lehden linja. Ja ainakin jos SEMA Show’n tarjontaa katsoo, niin on taas jotain uutta auringon alla, vaikka toisin sanovatkin. Lehteen on pyritty valitsemaan autoja, joissa on jotain aidosti persoonallista tai sitten alkuperäiskuntoisia autoja, joilla on erityisen hyvä tarina. Tällä kertaa täytyy tunnustaa omaksi suosikiksi Michael Lawsonin ’55 Mercury -farmari, joka yhdisteli todella onnistuneesti klassista kustomia ja nykyaikaa rengastustaan myöten. SEMA Show on siitä huikea tapahtuma, että siellä paitsi näkee kaikki seuraavan kauden uutuustuotteet, sieltä saa myös ideoita maailman parhailta rakentajilta ja visionääreiltä. Ja vaikka paikalla ovat vuodesta toiseen isot maailmannimet, kuten Foose, Kindig-It ja Ringbrothers, löytyvät ne allekirjoittaneen silmään kaikkein kiinnostavimmat laitteet muilta osastoilta – usein ennen kuulemattomilta nimiltä. A utorakenteluun pätee sama haaste kuin musiikin tekemiseen, sointuja ei tule enää lisää, ja kaikki mahdolliset sointukulut lienee jo kertaalleen kokeiltu. Entistäkin rajumpia rottarakennelmia siellä sen sijaan riitti vaikka kuinka. Toinen todella kova oli Moparin näytille tuoma 1000-hevosvoimainen ”Christine”, ja mieleen jäivät vahvasti myös River City Rodsin ”Brown Sugar” C10 Camper sekä Gas Monkey Garagen Riviera, joka oli tosin näytillä vielä keskeneräisenä. Vaikkei sitä ikinä tiedä, mitä poliitikot keksivät valehdella, kesä tulee ensi vuonnakin, ja vanhoilla autoilla ajetaan silloinkin
Tilaajapalvelu Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila, Thomas Backman Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Toimitus. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
1. 2. 019 32 921 • www.crcind.com Tiesitkö, että voit muutamalla suihkauksella selvittää, onko kansi tai lohko haljennut ja mistä vuoto johtuu. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot • Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu • Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. – sen kertoo CRC Crick’i CRC Industries Finland Oy • Puh. 4. Voiko sika säkissä olla rikki. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. Käytä suojakäsineitä ja puhdista epäilyksenalainen kohde Crick 110 tuotteella. Suihkuta kehite Crick 130 ja odota 10 minuuttia. 3. 4L-80E. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. Punainen väri paljastaa vikapaikat paljaalla silmällä havaittaviksi. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. 5. CRC Crick kolmen tuotteen perhe on edullinen ja helppo tapa selvittää piilevät viat ja vaaralliset hitsaussaumat. Hanki seuraavat riittoisat tuotteet Crick 110, Crick 120 ja Crick 130 omalta CRC kauppiaaltanne. Suihkuta kerros Crick 120 tunkeumanestettä ja anna sen tunkeutua 10 minuuttia. Pyyhi kaikki näkyvä tunkeumaneste Crick 110:llä kostutetulla liinalla
26 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ’81 Tarina siitä, miten kertaalleen gangsta rap -teemalla rakennettu lowrider sai astetta synkempiä sävyjä. 20 Dodge D100 Adventurer ’71 Vihtiläisen Tona Räsäsen viimeisin projekti on erittäin matalalle pudotettu ja camperilla varustettu Mopar-pikkis. ESITTELYSSÄ 12 Ford Roadster ’32 Ylämyllyllä, Joensuun kupeessa asuvan Mika Karvisen ’32 Roadster liikkuu rivakasti Morgan’s Racing Enginesin rakentaman pikkulohkon voimin. 8/2019 32 Dodge Challenger R/T SE ’70 26 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ’81 12 6 AMERIKAN RAUTA 8/2019. 38 Chrysler Windsor 2d HT ’56 Lahtelainen Pekka Lindgren haaveili vuosikaudet Mustangista, mutta päätyikin 50-lukuiseen Chrysleriin. 62 Chevrolet ”Hell Air” ’64 Vanha Suomi-taksi päätyi jo 80-luvulla ankaraan laulukäyttöön, mikä todella näkyy sen nykyolemuksessa. 68 H-D Heritage Softail ’95 Matti Penttilän veistosmainen Softail kuvastaa täydellisesti metallimiehen sielunmaisemaa. 50 Chevrolet Bel Air ’54 Joutsenolainen Eveliina Veikkanen luopui Ford Excursionistaan ja päätti käyttää rahansa kunnon harrasteautoon. 32 Dodge Challenger R/T SE ’70 Kun Esa ja Minna Liikanen alkoivat etsiä sitä oikeaa E-Bodya kolmen aiemmin omistamansa yksilön jälkeen, ei tavallinen enää riittänyt. Kannessa: Ford Roadster ’32 Nro 56. 44 Willys Knight ’28 Lappeenrantalainen Tommi Äikää vaikuttui tanskan Rømø Motor Festivalista niin paljon, että rakensi sinne varta vasten oman ajokin. 56 Buick Super Riviera ’58 Oululainen Harri Honkala löysi Michiganista isokorisen coupen, jonka jalosti linjakkaaksi mild kustomiksi
10 Pelit ja vehkeet Piut paut pukinkontista. VAKIOT 8 Rauta-annos Suomi on saanut uuden kustomkulttuuritapahtuman ja moottoriurheilulähiön. 7 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Se selvisi Las Vegasin vuotuisessa jättinäyttelyssä. 19 Lukijoiden postia Pitkästä aikaa julkaisemme pari lukijoilta tullutta postia. Artikkelit 18 Tarinan takana: Ford Roadster ’32 Rodiprojekti rakentui Moparin pikku-Hemin ympärille, vaikkei sellaista lopulta autoon tullutkaan. 72 Jenkkiautonäyttely 78 SEMA Show 38 Chrysler Windsor ’56 Tapahtumat 72 Jenkkiautonäyttely Lahden näyttely tuntui tuoneen esille enemmän ruotsalaista kalustoa kuin koskaan aiemmin. 93 Tomahawk Town Rod & Kustom Swap Kirveskylän talliyhteisön perinteikäs swap kokosi kotimaisen rodija kustomkansan saman katon alle. Täältä löydät uusimmat uutuudet talliin ja rakenteluun. 90 Toisenlainen talli: Old Stuff Idyllisen vanhan maaseutumaiseman syleilystä löytyy amerikkalaishenkinen ranch härmäläisellä vivahteella. 86 Yleismallinen sähkösarja harrasteautoon Valitsimme projekti-Apacheen uuden sähkösarjan ja asensimme sen paikoilleen. 94 Muumio muistelee Kiuruveteläinen Jari Tikkanen, North Blacklist -kisojen racemaster, muistelee ensimmäisen oman jenkkiautonsa hankintaa. 96 Kutjan kuva Entäpä jos linjakas kaksiovinen Nomad-malli olisikin tullutkin tuotantoon jo vuonna 1954. 78 SEMA Show Mitkä ovat kuumimmat rakentelusuuntaukset rapakon takana juuri nyt
8 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Uutispalsta Uusi kotimainen kustomkulttuuritapahtuma Nakkilan Pyssykankaalle tänä vuonna avattu Verstas Moottorikahvila on ollut avoinna torstaisin kesäkuun alusta lokakuun loppuun ja vetänyt parhaimmillaan paikalle lähes 350 henkeä illassa. Straippareita ja kylttimaalareita oli paikalla kymmenen ja lisäksi kolme tatuoijaa sekä parturi, jonka penkki olikin hyvin varattuna miesten intouduttua leikkauttamaan hiuksiaan ja trimmauttamaan partojaan. Pariskunta tunnetaan itsekin aihepiiristä suuresti kiinnostuneena. Verstas Goes Kustom Kulture -tapahtumia tullaan järjestämään myös tulevina vuosina. Päiväsaikaan sen merellisen turkoosit sävyt sulautuvat taivaaseen ja ympäröiviin uima-altaisiin, mutta pimeän laskeuduttua rakennus hohtaa räikeissä neonvaloissa huipulta nousevien valonsäteiden imitoidessa kitarankieliä. Iltapäivällä Verstaan vieressä olevassa Konehallissa väkeä viihdytti Rockin’ Strings ja illalla stagen valloittivat Fargo, Grippin’ Breeze ja burleskitanssija Poppy Red sekä hauska burleskiryhmä ”Porilaist Purleskii”. Kahvila ja baari olivat auki koko päivän ja väki viihtyi. Ensi vuoden päiväksi on lyöty lukkoon lauantai 10.10.2020. Rakennuksen kerrotaan erottuvan komeasti Fort Lauderdalen lentäkentältä laskeutuviin ja sieltä nouseviin koneisiin. EteläFloridassa sijaitsevan The Seminole Hard Rock Hotel & Casinon uusin, 1,5 miljardia taalaa maksanut laajennus sisälsi kauan odotetun 34-kerroksisen kitaranmuotoisen hotellirakennuksen, joka on vaikuttava paitsi muodoltaan, myös kooltaan ja valaistukseltaan. Kitarahotelli Maailman ensimmäinen kitaranmuotoinen hotelli vietti avajaisiaan 24.10.2019. Tunnelma nousi kattoon illan aikana ja väki viihtyi ja piti hauskaa aina sulkemisaikaan, kello yhteen yöllä saakka. Uuden tapahtumakokelaan ajankohdaksi päätettiin 12.10.2019 ja valmisteluja tehtiin pitkin kesää ja syksyä. Heidän lisäkseen yleisö saattoi piipahtaa tapahtuman hengen mukaisen parturin tuolissa tai tatuoijan tikattavana. VGKK aukesi jo klo 12 päivällä ja kävijät saivat kierrellä Verstaan Salissa hämmästellen paikalle kokoontuneiden taiteilijoiden työskentelyä. Tästä innostuneena paikan vetäjille, Marjo ja Harri Höglundille, syntyi ajatus Verstas Goes Kustom Kulture -tapahtuman järjestämisestä. Straippareita ja kylttimaalareita oli paikalla yhteensä kymmenen. Toimittanut: Kimmo Janhunen Ku va : Ha rd Ro ck Ho te l Kuvat: Esko Pamppunen. Väki lähtikin innostuneesti mukaan ja tapahtumassa vieraili päivän aikana noin 400 ihmistä
Aukio henkii moottoristadionin tunnelmaa ruutulippukiveyksellään ja rata-auton renkaita muistuttavilla taidepenkeillään. Myyntipöytien ympärillä kävi kova kuhina heti lauantaiaamusta aktiivisimpien leikkikalukeräilijöiden yrittäessä päihittää toisensa parhaiden löytöjen teossa. Jotkut mallien rakentajista eivät koskaan lopettaneet koottavien parissa harrastamista, vaan jatkoivat sitä aikuisiälle luoden siitä oman taiteenlajinsa. Edellä mainittujen lisäksi Suuri Snadi sisälsi valtakunnalliset pienoisrautatiepäivät, nukkekotiväelle suunnatut Miniasuntomessut sekä harrasteja työnäytöksiä tuote-esittelyineen. Vinkkaa uutisaihe! Jos törmäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. Ombran avajaisia vietettiin 22. Keimolan kilpa-ajojen entinen valvontatorni on kunnostettu ”Ombra”-nimiseksi instrumentiksi, joka syttyy säveliin tornia ympäröivästä liikkeestä. Aukio on kunnianosoitus radan perustajalle, kilpa-autoilija Curt Lincolnille. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Monella meistä amerikkalaisten autojen harrastaminen alkoi jo kauan ennen ajokortti-ikää pienoismallien parissa. Moottoriurheilulähiö Vuosina 1966–78 toiminut Keimolan moottoristadion on herännyt uudestaan eloon Keimolanmäen asuinalueena Vantaalla. lokakuuta musiikin ja vanhojen kilpa-autojen ihastelun siivittämänä. Osa entisistä moottoristadionin ajoreiteistä on muutettu kaduiksi ja myös niiden nimistö heijastelee alueen historiaa. Soittimesta kuullaan suomalaisen autourheilun pioneerin Leo Kinnusen rata-auton ääniä. 9 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Isosti pieniä Espoossa Espoon Otahallissa järjestettiin 5.–6.10.2019 Suuri Snadi -niminen tapahtumakokonaisuus, joka nimensä veroisesti kokosi erilaisten pienoiskokoisten asioiden harrastajat saman katon alle varsin mittavan kokoiseksi tapahtumaksi. Asuntoja rakentuu lähivuosina yhteensä 2500 ihmiselle. Mukana näytti olevan monipuolisesti muun muassa vanhoja peltiautoja, autojen keräilymalleja, mekaanisia leikkikaluja sekä erilaisia nostalgiaesineitä laidasta laitaan. Toinen runsaasti väkeä paikalle houkutellut alatapahtuma oli Old Toy Swap -leikkikalumarkkinat, yli 20-vuotias vanhoihin leikkikaluihin keskittynyt tapahtuma. Kunnostetun tornin juurelle on tehty Lincolninaukioksi nimetty kohtaamispaikka. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@amerikanrauta.fi Ku va t: Kim m o Ja nh un en Kuvat: Kimmo Janhunen. Maamme parhaimmiston työnäytteitä oli Espoossa esillä varsin laajasti Nordic Challenge -pienoismallitapahtuman merkeissä ja rakentelutyylien kirjo osoittautui vähintään yhtä monipuoliseksi kuin täysikokoistenkin parissa
Pieni koko, magneettilataus ja 250 lm valoteho tekevät siitä kätevän pikkuapulaisen. Hinta 54,90 €. Hinta 30,00 €/pari. EFI-tankkeihin saa sisäisen bensapumpun, joista tehokkain tuottaa 450 litraa tunnissa. -bensatankit Suomen Muskeliauto on ottanut valikoimaansa Tanks Inc. Myös tankkiliittimiin on tullut uusi koko 1/2" (12,7 mm) letkulle. AN uros -liittimessä on tankin sisäpuolella letkukara, johon voi liittää pumpun kumiletkulla. Hinta 15,87 €/kpl. Tällainen tankki on kätevä esimerkiksi LS-swappeihin. www.muskeliauto.fi Pimeisiin talli-iltoihin Tämän vuoden cruisailut alkavat olla auttamatta takanapäin ja rakentelukausi hyvällä alulla. Lopuksi maalipinta kuivataan normaaliin tapaan. Hämäriin tallioloihin soveltuu hyvin otsalamppu, joka jättää molemmat kädet vapaiksi. www.autoglym.fi Tanks Inc. www.jannesgarage.com 10 AMERIKAN RAUTA 8/2019. www.valostore.fi Aeroflowuutuuksia Road Machine on ottanut valikoimaansa M14jatkoliittimen 1/8" NPT-mittariportilla. Kuvassa näkyvän 1970–73 Camaron EFI-tankin hinta 375,50 €. Lumonite Pixel on monipuolinen otsavalaisin, joka on täysin vesitiivis ja rakenteeltaan iskunkestävä. Hinta 32,90 €/l. -bensatankit, joita löytyy sekä yleismallisina että merkkikohtaisina. Sen luvataan luovan suojaavan, huippukiiltävän pinnan, joka kestää jopa kuusi viikkoa. Tuote suihkutetaan puhtaan, kostean ajoneuvon päälle ja huuhdellaan, minkä jälkeen pintaan muodostuu vettä ja likaa hylkivä kalvo. Kyseisellä liittimellä saa haaroitettua 1/8" NPT -kierteellä varustetun mittarin tai anturin moottorissa olevaan metriseen lähtöön. Saatavilla on myös EFI-muutostankkeja, jotka käyvät suoraan alkuperäisen tankin paikalle. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Autoglym Polar Seal Polar Seal on nopeakäyttöinen pinnoite, joka levitetään painepesurin vaahdottimen avulla. Hinta 17,17 €/kpl www.roadmachine.fi Ilmaalustoihin Janne’s Garagen oman tuotekehityksen viimeisin tuotos ei ole hämmästynyt hymynaama, vaan ilmajousiasennuksissa käytettävien palkeiden kiinnityslätkä, halkaisijaltaan 140 mm ja paksuudeltaan 6 mm
Hinta 10,50 €/250 ml. www.vintagemotors.fi Ohjauksen päivittämispalikat Trade Partsin varastotuotteista löytyy CPP:n 400-sarjan tehostetut simpukat sekä tarvittavat osat asennukseen letkuineen, pumppuineen, hihnapyörineen, kiinnikerautoineen ja ohjausakseleineen. Resin Off irrottaa pihkan, mahlan, ja muut piintyneet orgaaniset tahrat. Uusia osia on kaiken kaikkiaan yli 30 000 nimikettä ja niitä lisätään nettikauppaan päivittäin. Esimerkiksi 1964–67 Ford Mustangin, 1968–70 Ford Falconin ja 1963–67 Chevy Novan tehostettujen simpukoiden hinta 489,00 €. www.jarimaki.fi Ruosteenpoistogeeli Evapo-Rust -ruosteenpoistoainetta saa nyt viiden litran kannuissa entisen gallonan (3,8 l) sijaan ja uutuutena perinteisen liuoksen rinnalle on tullut geeli, jonka voi sivellä pystypinnoille. Tuotteen toiminta perustuu innovatiivisiin pinta-aktiivisiin aineisiin, jotka liuottavat tahrat vahingoittamatta auton pintaa. Lisää kontteja on tulossa. USA:sta ostetusta isosta varastosta on jo kolme konttia purettu. www.roadmachine.fi Joulun viilein lahjaidea Kenties coolein lahjaidea harrasteautoilijalle on autoaiheinen cooleri, joita löytyy Vintage Motorsilta mustana, sinisenä ja punaisena. www.vintagecars.fi Liuottavat puhdistussuihkeet Deca Flash on pienja liimanpoistoon tarkoitettu suihke, joka irrottaa maalipinnasta pinttyneimmät mustat tahrat värjäämättä ja tahraamatta maalipintaa. Hinta 119,00 €. Se soveltuu myös autolle pudonneiden lehtien jättämiin tahroihin. Muilta ominaisuuksiltaan se on aivan kuten Evapo-Rust-liuos. www.presco.fi 11 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Hinnat alkaen 15,00 €. Hinta 8,70 €/250 ml. www.tradeparts.info Syksyn satoa Vintage Carsilta Konekorjaamo Marjakankaan Vintage Cars -varaosamyynti laajenee. Viiden litran kannun hinta 45,35 € ja geelin 19,90 €/236 ml. Koristusta tallin seinille Jari Mäen valikoimiin on tullut kosolti uusia peltikylttejä, jotka soveltuvat vaikkapa tallin seinien koristamiseen
Hot Oikeesti 12 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Ylämyllyllä, Joensuun kupeessa asuva Mika Karvinen on pitkän linjan rakentaja, jonka rodejakin on ehditty näkemään Amerikan Raudan sivuilla useampi. Tähän asti ehdottomasti kuumin rauta on kuitenkin tämän kevään Helsingin American Car Show’hun valmistunut ’32 Roadster, joka myös liikahtaa melkoisen rivakasti Morgan’s Racing Enginesin rakentaman pikkulohkonsa voimin. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 13 AMERIKAN RAUTA 8/2019. FORD ROADSTER ’32
Se oli päältä nätin näköinen, mutta se piti porata ja kampiakselikin oli mennyt pilalle. Alumiinirunkoisen oviverhoilun tasku on oikeasti käytännöllinen, '32:ssa kun ei hansikaslokeroa ole. Mittaripaneelin Mika teki itse rivoitetusta rosterista. Se oli hyvä koppa, jota ei tarvinnut hitsailla ollenkaan, mutta hiekkapuhalsin korin kokonaan pintaruosteen takia, samoin rungon”, Mika jatkaa. Mikahan on tuttu jo useammista Amerikan Raudan sivuillakin nähdyistä rodeistaan, ja aktiivista harrastusta on jatkunut vuosikymmeniä. ”L as Vegasista löytyi 2017 Craigslistiltä 241 Hemi, jonka piti olla suoraan ajosta. Nokkakin piti teettää, kun tuohon pikku-Hemiin ei saa virinokkiakaan mistään. 2,5 tuumaa alkuperäistä matalampi tuulilasin karmi on omatekoinen, millin rosterista muotoiltu. Nahan Mika toi itse tutusta kangaskaupasta amerikanreissultaan. Siellä koneessa oli suurin piirtein Vegasin hiekkaa sisällä”, Mika jatkaa pettymyksestä huolimatta nauraen. Tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan käynyt ihan kuin Strömsössä, jos nyt kuluneen vertauksen käyttäminen sallitaan. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Ford Roadster ’32. Hemille koppa. Banjoratti on verhoiltu samalla punaruskealla nahalla, jolla paikallinen verhoilija Maija päällysti myös istuimen ja ovipahvit. Lähetin paikallisen kaverin sitä hakemaan, ja kaverihan otti hauskan viikonlopun, kävi siellä pelaamassa ja toi Hemin lavalla Losiin”, Mika Karvinen selittää, mistä tämänkertainen rodiprojekti sai alkunsa. ”Kaliforniastahan tämä tietenkin tuli. Mies on tuonut myös melkoisen määrän autoja ja osia muille, joten ensikertalaisen virheistä ei Mikan kohdalla ole kaupanteossa pelkoa. Hemirodi mielessään Mika alkoikin etsiä sopivaa koria, ja sellainen löytyi tutulta seudulta, Amerikan länsirannikolta. ”No, ihan paskahan se Hemi oli, kaikki siihen piti tehdä uusiksi
Peltipakosarjat ovat keraamisesti pinnoitetut. Koneessa on kaikki uutta lohkoa ja alukansia myöten. Muuten alkuperäismallinen runko on jäykistetty boksaamalla ja siihen on tehty x-vahvikkeet. Saa nähdä, miten kestää, kuumasinkille ne lupaa 60 vuotta kestoaikaa. Sitä varten tehtiin kiinnikkeetkin ja hankin adapterinkin GM-laatikolle valmiiksi. 15 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Ne oli joku postimyyntispesiaali, loppuputkisto on Kuopiossa kuumasinkattu. Noihin pikkuHemeihin on todella vaikeaa löytää osia, kun oikein mikään ei käy niissä ristiin ja eri konetyyppejä on valmistettu niin vähän kutakin.” Mika joutuikin ottamaan käyttöön suunnitelman b, ja tukeutumaan tavallisempaan mutta pomminvarmaan GM:n pikkulohkotekniikkaan. Keulalle tuli myös levyjarrut, kuten oli valmiina Z51-varustellun S10:n perässäkin. ”Kone tuli suoraan Morgan’s Racing Enginesiltä Kaliforniasta, se on ihan siinä kaverin hoodeilla San Dimasissa. Sitten ihan loppusuoralla tuli osien saatavuusongelmia, toisen puolen keinuvipuakseli jäi löytämättä siihen hätään. ”Hemin ympärille tätä koria ruvettiin tosiaan tekemään. ”Nelilinkillä tuettu taka-akseli on ihan Craigslist-löytö, siellä kylillä pyöriessäni bongasin tuon ’02 S10:n perän, joka on vielä lukollinen, koska se oli Z51-paketilla varustetusta autosta.” Kylillä Mika tarkoittaa Los Angelesin seutua, ei Joensuun ympäristöä, kuten Craigslististä arvata saattaakin. ”Pakosarjat ovat tuommoiset sivulle sylkevät ja niissä on avattava laippa. ”Etulevyt on piilotettu rummun näköisten koteloiden sisään”, Mika selittää. Putket tein itse, ne on ihan vaimentamattomat ja niissä on äksä ja mulla on siihen putken sisälle laitettavat itse tehdyt vaimentimet leimaa varten.” Hemin ympärille tätä koria ruvettiin tosiaan tekemään. Sitä varten tehtiin kiinnikkeetkin ja hankin adapterinkin GM-laatikolle valmiiksi. Samalta pajalta tuli myös tuo valmiiksi vahvistettu ja remontoitu TH350-laatikko.” Etupäähän tuli neljä tuumaa droppaava akseli kromatuin putki-iskarein ja hairpinein, ohjaukseksi iskunvaimentimella varustettu Vega-tyyppinen. Kuumasinkitty tuplaputkisto kulkee aivan perälle asti, mutta on avattavissa helposti tarvittaessa. Mika päätyi käyttämään peräpäässä nykyään harvemmin rodeissa nähtyjä takavaloja, jotka ovat '32:n alkuperäistyyppiä... Niissä on keraaminen pinnoite päällä
Polttoainetta ruokkii pari Edelbrockin kuussatasia kaasareita. Vähän Volvoakin. Vanteiden väri on ihan omasta päästä viritetty, ja sillä samalla värillä tehtiin kylkiin straipit. Samalla kun tuli se Hemi, niin ostin jo nuo ruskeat nahat Amerikasta Lindsey & Hallilta, jolta saa mitä vaan autoihin, veneisiin ja ravintoloihin. Hankitaan sille Hemille sitten tulevaisuudessa joku toinen kotelo.” Etupäästä löytyvät So-Calin kromatut putki-iskarit, 4" droppiakseli ja niin ikään So-Calin mallistosta poimitut kromatut olka-akselit. ”Ruskea oli päätetty jo melkein heti Hemin oston aikaan. 16 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Ford Roadster ’32. Lokarit ovat pikakiinnitteiset kuraisen kelin varalta.” Väriksi tuli ruskea, josta yllättäen tulikin kevään kotimainen rodimuotiväri. ”Syksyn swäppiin vedinkin tuolla tavarat kärryssä”, hän toteaa. Sanoisin, että puolen vuoden työt siinä oli”, Mika laskeskelee projektiin kulunutta aikaa ja kuittaa: ”Kun ei siihen Hemiin saanut osia, niin äkkiä Chevroletia tilaamaan. Kävin Losissa suoraan kaupasta nämä, niin siinä näki kaikki vierekkäin, ja saattoi valita sen, mikä näytti parhaalta omaan silmään.” Ohjaamoon Mika hankki Suburbanin tai vastaavan SUV:n kolmosrivin penkin, johon paikallinen verhoilija Maija ompeli nahkapinnan. Konepelti on myös mankeloitu itse lattarautakehikon päälle millisestä pellistä”, Mika listaa auton kokonaan omatekoisia osia. ”Tuulilasinkehys on millisestä rosteripellistä itse pokattu, sitä on chopattu 2,5 tuumaa. Saranat tulivat jostain MG:stä, putket ja latat tein itse. Itse en käytä ovissa vaneria ollenkaan, kun se tuppaa lahoamaan”, Mika selittää. ”Vanteet on tuommoiset repro-kopsut ’40 Fordin kapseleilla ja trim-renkailla. Korin sävy on Volvon värikartasta, tuli vähän erilainen”, Mika tuumii. ”Ovipahvien pohjat tein alumiinipellistä, ja Maija verhoili myös ne. Ohjaus on perinteinen Vega-tyyppinen. Eihän kokeneella rakentajalla loppujen lopuksi kauaa nokka tuhissut upean Roadsterinsa rakentelussa, vaikka tekniikkahomma vähän vastustelikin pitkin matkaa. ”Englannista löytyi tuommoista rivoitettua ruostumatonta peltiä, josta tein kojelaudan mittaripaneelin. Tarvikerattiputkea pitelee paikallaan kiertokanki, ratti on repro-Banjo, ja siihenkin teki Maija uudet päälliset.” Koska Mikalla oli mielessä hinata rodillaan jossain vaiheessa myös SMV-munavaunuaan, asennettiin siihen myös heti kättelyssä vetokoukku. Morgan's Racing Enginesin rakentama pikkulohko on varustettu Edelbrockin alukansilla, Comp Camsin peräti 308-asteisella nokalla ja rullakeinuilla. ”Tähän tehtiin myös musta katto mail box -takaikkunalla. ”Siinä meni kaikkiaan vuoden päivät ja ison osan siitä ajasta tämä oli maalarillakin. Otin renkaaksi eteen 6.70, vaihteeksi vähän isommat
Sanoisin, että puolen vuoden työt siinä oli", Mika laskeskelee rakenteluun kulunutta aikaa. Faktat Ford Roadster ’32 • Omistaja: Mika Karvinen, 52 • Paikka: Ylämylly. Moottori: Morgan’s Racing Enginesin Chevy 350 cid SB V8, Edelbrock Performer -alukannet, Edelbrockin 2 x 4 imusarja, 2 x Edelbrock 600 cfm kaasarit, Comp Camsin 308-asteinen nokka, rullakeinut, keraamisesti pinnoitetut peltipakosarjat, tuplaputkisto x-putkella ilman vaimentimia, 12 voltin sähköt, alumiininen syyläri. Renkaat: Coker American Classic 6.70–15 edessä ja 8.20–15" takana. Sisusta: Verhoiltu ruskealla keinonahalla, ruskealla nahalla verhoiltu banjoratti, SoCalin mittarit, omatekoinen mittaripaneeli, Dolphinin mittarit, ’37 Fordin radio, jossa sisällä nykyajan USB-soitin, ’57 DeSoton käsijarrukahva ja mekanismi, Lokarin shifteri. Alusta: 4" droppiakseli, So-Calin spindlet ja hairpinit, Vegan ohjaussimpukka ohjausiskunvaimentimella, runko boksattu ja siihen tehty x, So-Calin putki-iskarit edessä, takana 4-link ja QA1:n coiloverit. Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana. Wheel Vintiquesin 15" vanteiden kermanvaalea sävy luo korin punaruskealle herkullisen kontrastin. Kiitos: Maijalle verhoilusta. Voimansiirto: Morgan’s Racing Enginesin vahvistama TH350-automaatti, 10,5" 2400 stall speedin turbiini, ’02 Chevy S10:n 10-bolt perä 3,73:1 -välityksellä ja lukolla. Vanteet: Wheel Vintiques 6 x 15" edessä, 7 x 15" takana, maalattu Defleet Masons White -kermanvalkoisella, ’40 Fordin kapselit ja trim ringsit. 17 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Kapselit ovat '40 Ford -tyyppiset. Kori: 2,5" chopattu tuulilasinkarmi ja omatekoinen katto, Guide-ajovalot, lokarit pikairrotettavat, maalattu Volvon Rich Java Metallic -sävyllä, kermanvalkoiset raidat
Taka-akseli on lähtöisin ’02-mallisesta Chevy S10 pickupista. 2. 6. Omatekoista lasinkehystä, sisustaa ja muutamaa pikku juttua vailla. Kori hiekkapuhallettiin ennen pintakäsittelyjä, mutta hitsailla sitä ei tarvinnut. Moottorista se kaikki alkoi. 3. Korin maalasi Volvon värikartasta poimitulla helmiäisruskealla Sami Laitinen. Tässä vaiheessa nokalle oli jo tiensä löytänyt keskeneräiseksi jääneen Hemin tilalle hankittu Chevyn pikkulohko. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Mika Karvinen 1. Hemin ympärille Mika Karvisen tuorein rodiprojekti rakentui Moparin pikku-Hemin ympärille, vaikkei sellaista lopulta auton keulalle sattuneesta syystä tullutkaan. 18 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Ford Roadster ’32 1 2 3 4 5 6. Etupäähän tuli 4" droppiakseli sekä So-Calin spindlet ja hairpinit. 4. Boksatun ja xpalkilla varustetun rungon Mika maalasi etuja takapäästään korin värillä, keskiosa jätettiin tällä kertaa mustaksi. Koomista kyllä, tällä kertaa koko projektin alkusysäyksenä toiminut Red Ram Hemi ei päätynytkään auton nokalle, koska se oli remontoitava aivan täydellisesti, eikä toista uutta keinuvipuakselia tuntunut löytyvän mistään. 5
Semmoinen rotta, patina, pohjamaali look. Siihen aikaan noita ei vielä ollut paljon liikenteessä, ei ainakaan aitoja SS-malleja... Pojasta voikin sanoa, että minkä merkin ja mallin nuorena hyväksi havainnut sen vanhempanakin muistaa ja haluaa pysyä samassa merkissä. Mulla itselläni oli 90-luvulla ’65 SS Impala. Jussi Juuasta Hei, Huomasin viimeisimmässä lehdessänne, kuten varmaan moni muukin, vanin kuvan, joka on otettu Hämeenlinnan Linnacruisingissa viime kesänä. Jossain on vielä valokuvakin Impalasta siinä kauhtuneessa kunnossa, kun poika 7-v. -Tomi Toimitus: Tällaisia lisätietoja on aina mukava saada ja autokalusto kuulostaa muutenkin kiinnostavalta. Meillä koko perhe on aktiivisia vaniharrastajia ja vaneja löytyy niin pitkää kuin pätkääkin 70-luvulta 90-luvulle. Ei varmaankaan sama Impala, mutta ihmeellinen sattuma kuitenkin. Eipä mulla muuta, ajattelin vaan sanoa moi ja kiittää loistavasta lehdestänne ja jutuistanne. Viimeisimpänä Eaglen lisäksi juuri valmistumaisillaan oleva VTCF:n kahden ensimmäisen puheenjohtajan ’75 Sportvan 454-tekniikalla. Autohan ei ole alkujaan ollut punainen, vaan kyseessä on yksi Suomen eniten palkittuja vaneja 80-luvulta, Golden Eagle. Tekijänä siis isä ja poika Norrgård. Täysin palautettuna siihen tilaan, kuin se oli vuonna 1984 VTCF:n perustamisen aikaan. Negatiiviset palautteet käsittelemme asian vaatimalla vakavuudella ja saatamme myös julkaista lukijoiden postia lehdessä, jos siltä tuntuu. Ihmeellinen sattuma, kun siinä harmiteltiin, ettei tullut aikoinaan 90-luvulla ostettua ’65 SS Impalaa. Olin usean vuoden ajan koettanut ostaa kyseistä autoa, mutta vasta viime vuonna siihen tarjoitui mahdollisuus ja Eagle päätyi meille. Toimitus: No niin, sieltähän löytyikin tuttu mies vieraan kuuloisen sähköpostiosoitteen takaa. Auto on nykyään Lahden seutuvilla. Norrgårdien jälkeen auto on muutettu nykyiseen muotoonsa noin 10 vuotta sitten ja on viettänyt hiljaiseloa käyttämättömänä lähes viisi vuotta. Minä hankin siihen aikoinaan silloin 90-luvulla luvat 454:lle. heiluttaa kättä kuskinpuolen ikkunasta. T. Vuosimalli vaan heittää muutamalla vuodella, mutta yhtä kaikki Chevyllä mennään, vaikka aikaa on kulunutkin välissä kohta 25 vuotta... Tietenkin mustilla etu8” ja 10” takapeltivanteilla. Kyseessä siis punainen ’77 Chevy Van, jonka omistan nykyään. Hyväpeltinen, haalistunut vaaleansininen, musta sisusta, mustilla peltivanteilla (mukaan ei olisi tullut 295-renkaita leveämmillä peltivanteilla), tekniikka 283/TH400. Hyväpeltinen, haalistunut vaaleansininen, musta sisusta, 283/TH400 ja mustat peltivanteet, takana leveämmät 295-renkailla. Tällä hetkellä meillä on pojan kanssa kimpassa ’69 2D HT Impala. Ja mukavaa, että harrastus jatkuu seuraavassa polvessa. Katsastimme sen ja kiersimme tapahtumia viime kesän. -Tomi toimitus@amerikanrau ta.fi 19 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Lukijoiden postia. Minua taas vastaavasti harmittaa, kun tulikin myytyä ko. Hauska kuulla, että auto on tosiaan olemassa, vaikkei sitä väristä samaksi arvaisikaan. auto (leveät vanteet ja 295-renkaat eivät kuuluneet kauppaan). Moi! Luin tuosta uusimmasta AR-lehdestä Muumio-palstaa. Kirkkaankeltainen, alla Weld Wheelsit ja tietääkseni 502-isolohkolla. Ystävällisin terveisin: Janne Kaukinen Lähetä palautetta! Erityisellä mielenkiinnolla otamme vastaan tietoja esittelykelpoisista autoista sekä Muumio muistelee -artikkeleissa esiintyvien autojen nykytilasta, mutta meille saa laittaa palautetta ihan mistä vaan
Teema jatkuu DODGE D100 ADVENTURER ’71. Viimeisin projekti oli kuitenkin erittäin matalalle pudotettu Mopar-pickis, joka campereineen tavallaan jatkaa saumattomasti Apachen trailer trash -tematiikkaa. Vihtiläinen Tona Räsänen tunnetaan enemmänkin 50–60-luvun taitteen Chevyjen rakentelijana, onhan hänellä ollut pitkään Impala ja miehen ”Green Bastard” ’59 Apache on koristanut lehtemme kanttakin. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 20 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Teema jatkuu 21 AMERIKAN RAUTA 8/2019
”Minulle se oli vain halvempi vaihdokki, mutta siitä se homma sitten lähti käsistä. Kossulle Dodge tuli Lohjalta, minne se oli tullut Jenkeistä. Ei mulla sen enempää mitään ajatuksia siitä ollut kuin laittaa se kaupassa mukana tullut tekniikka paikalleen ja myydä auto eteenpäin. Heti alkuun oli selvää, ettei riittävä madallus ilman runkomuutoksia onnistuisi, ja samalla oli helppoa vaihtaa taka-akseli pidempivälityksiseen, jonka myötä saatiin myös levyjarrut taka-akselille. ”Kossukin oli suunnitellut madaltavansa tämän, ja sitten se ajatus alkoi houkutella minuakin, joten piti alkaa miettiä, kuinka se onnistuisi järkevästi.” Maahan, vaikka mikä olisi. Auto oli varustettu kolmella tankilla, joten ilmeisesti se on ostettu uutena jonnekin Teksasin suunnille.” Tonallahan oli entuudestaankin projekteja oikeastaan ihan tarpeeksi, kun sen Amerikan Raudassa pari vuotta takaperin esitellyn ”Green Bastard” Apachen rinnalla vuoroaan odottivat niin Tiina-puolisolle rakennettava Packard kuin Tonan juuri 18 täyttäneen tyttärensä käyttöön kaavailema ’54 Letukkakin. Ei mulla sen enempää mitään ajatuksia siitä ollut kuin laittaa se kaupassa mukana tullut tekniikka paikalleen ja myydä auto eteenpäin.” 22 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Dodge D100 Adventurer ’71. ”Perä on kotoisin 2000-luvun alun Lincoln Town Carista. Penkkiin jouduttiin vetämään päälle mehicovilttiä, kun siihen paloi rakentelun viime iltoina reikä. Kun tuo 60-lukuisen korimallinsa viimeistä vuosikertaa edustava patinakuosinen Dodge sitten saapui omalle tontille, alkoi Tonan mielikuvitus kuitenkin lentää. ”M ulla oli se Puumalaisen Jussin vanha Lincolnkustomi, jonka Kossu halusi, ja tarjosi vaihdossa tätä vuoden päivät itsellään ollutta Dodgea”, Tonaksi tuttavien kesken kutsuttu Toni Räsänen muistelee. Oregonilainen Uncle Jimmy’s Jalopys myy näihin ’61–71 Dodgeihin valmista konversiosarjaa, joka muuttaa Alkuperäinen ilmastointi on täysin toimintakunnossa, mikä on tämän ikäluokan laitteissa todella harvinaista! Idea ilmeisesti Dartista kotoisin olevan ratin kullanhohtoiseen flake-pintaan tuli sisäkatossa käytetystä vinyylistä
Oli muuten vaikeaa löytää sellaisia Mopariin, Letukoissahan sellaista tyyppiä käytetään yleisesti. ”Se ajatus ratin kullanväriin tuli tuosta sisäkattoon asennetusta vinyylistä, jonka Tiina oli saanut jostain. Valusarjat ovat taaksepäin taittuvaa mallia ja lähtöisin uudemmasta Jeepistä. Mähän ostin tohon aluksi kaverilta sellaisen kiinalaisen halvan ilmajousisarjan, jossa venttiilitkään eivät kestäneet kahdeksan kilon painetta, joten sitä on joutunut pikkuhiljaa päivittelemään paremmaksi.” Tekniikan suhteen Tonalla oli sikäli vähän erikoinen, vaan ei mitenkään tavaton tilanne, että ei auttanut kuin luottaa remontoiduksi kerrotun paketin olevan kunnossa. ”Jakaja tuli siitä vanhasta limaisesta 318:sta, josta otin myös tuon tulipallon, siis laturin. Vähän isompi lastu tuohon ratin pintaan olisi tosin saanut olla, jotta sen olisi saanut ihan samaan väriin. Jouduin ne hankkimaan Rockautosta. Adventurer-mallin kylkilista korostaa kylkipokkauksen erikoista muotoa. Etupään äärivaloja etsin myös kaksi vuotta joka puolelta, ja ne olivatkin lopulta kalliit”, Tona huokailee kertoessaan virnistäen ostaneensa ne itselleen syntymäpäivälahjaksi. Se näytti hyvältä, ja luulin, että siinä oli vihreä straippaus, mutta eihän siinä ollutkaan mitään straippeja, vaan se oli paskasta likainen”, Tona kertoo nauraen. Erikoinen on myös oven yläreunan muotoilu, joka tekee luun karmilla pitämisestä erityisen luontevaa. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2019. ”Nopeusmittari oli rikki, ja ehjä NOS-osa löytyi Israelista, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Sisältä kultaa. Virinokka siinä on, ja sen piti olla ihan raikas moottori. Penkki oli ehjä orkkis, mutta ihan viimeisinä rakenteluiltoina siihen kaatui työvalo ja siihen paloi reikä, joten penkin päälle laitettiin tuo viltti.” Hytin lattian Tona vuorasi kauttaaltaan STP:n Black Gold -vaimennusmatolla. Erikoista kyllä, auton ilmastointi toimi jo sen tullessa Tonalle, mutta siihen vaihdettiin myös uusi kenno ja tehtiin uudet, sopivanmittaiset letkut. Putkiston tein itse, se on yksillä läpivirtaavilla vaimentajilla varustettu 2,5-tuumainen”, Tona jatkaa. ”Moottori on joku lahtelaisten virittelemä, sen piti olla 360, mutta numeroiltaan se on 318, eli ei voi tietää, mitä siellä on oikeasti sisällä. etupään Mustang II -tyyppiseksi ja takaripustuksen samanlaiseksi nelilinkiksi kuin noissa Lincolneissa alun perin. Se vanha limapallokone menikin tunnissa kaupaksi eteenpäin.” Dodgen sähköt Tona teki kokonaan uusiksi Rebel Wiren sarjan avulla. ”Ostin tuon ratin Mopar Crew’stä, tuolta Facebookista. ”Eteen tuli 7" palkeet ja taakse 8". Tässä tosin käytin simpukkaohjausta, eikä hammastankoa”, Tona selittää. Koska auto oli vakiokunnossa hyvin korkea, joutui lavan pohjaa nostamaan peräti parisenkymmentä senttiä samalla kun runkoa kiksattiin, ja etupyöränkoteloita oli myös nostettava kymmenkunta senttiä, jotta auto saatiin todella tonttiin. Mä en oo hankkinu siihen kuin ton FiTechin ruiskun ja yksitasoisen alumiini-imusarjan, kun kaksitasoinen imusarja ei kuulemma noiden kanssa oikein toimi
Lavan kylkien polttoaineluukkujen takaa taas löytyy nykyisin ilmajousituksen vedenerotin ja paineilman ulosotto. Jonkun korkeamman stall speedin turbiinin aion siihen myös hankkia, jos ensi kesänä eivät jäisi ajot sitten kesken.” Sisälokasuojien yläpinnat olivat tehtaan jäljiltä suorat, ja Tona joutui tekemään niihin melkoiset pahkat rajun madalluksen takia. Lavan pohjassa olevista luukuista pääsee käsiksi venttiiliryhmään ja kompressoriin, jotka sijaitsevat lavan alla. Ulkoasussa alkuperäisestä poikkeaa maataraapivan stancen lisäksi vain etupuskurin tuominen lähemmäs koria. Laatikko käydään nyt seuraavaksi läpi ja vahvistetaan. Pituus oli juuri sopiva Dodgen lavalle, muoto ei ihan täsmää, mutta ei se taida täsmätä Letukoissakaan”, hän pohtii ääneen. ”Lattialla ei ollut mattoa ollenkaan, joten siihen leikeltiin saksalaisesta vähän laadukkaammasta kamasta matto. Ulkoisesti Dodgelle ei tehty oikeastaan mitään korimuutoksia, eikä sitä tarvinnut maalaillakaan mistään. ”Camperi on ollut aiemmin pitkälavaisessa Letukassa, ja se löytyi Jäderholmin Johnilta. Muutenhan se on ollutkin, mutta se laatikko alkoi temppuilla loppukesästä, ja ilmeisesti on luistanut melkein koko sen 3000 mailin matkan, minkä ehdin tässä kesällä ajaa. Tämä uusi tekniikka tuli tuon auton mukana, ja sen piti olla hyvä. 24 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Dodge D100 Adventurer ’71. Lavan pohja nousi runkomuutosten myötä parikymmentä senttiä. Tämän talven suunnitelmatkin Tonalla ovat Dodgen suhteen jo selvillä, tekniikasta kun löytyi se heikko kohta loppukesästä. Piiloon jäävistä pelti osistahan muokkaamatta jäi vain hytin lattia. Sehän oli sitten väärä järjestys lopulta kuitenkin. ”Marssijärjestyshän noissa Letukoissa on aina ollut se, että käydään ensin tekniikka läpi kokonaan, mutta kun tuon piti olla valmiiksi hyvä, niin lyötiin vaan siihen tuo ruisku. Viimeisen silauksen trailer trash -estetiikalle antoi sopivasti haalistunut camperi, jonka Tona onnistui löytämään ihan omalta kylältä. ”Tankkiinkin vedin siihen muutaman soiron sitä, jolla sai sen kuminan häipymään”, mies selittää
Vanteet: 15" Police -mallin peltivanteet, edessä pultattavat spacerit, pillerikapselit. Voimansiirto: TF727-automaatti, Lincolnin 8.8" perä 3,08:1 välityksellä. Moottori: Mopar SB V8, jyrkempi nokka, FiTech GO EFI -ruisku, Edelbrockin alumiini-imusarja, Moparin oma kärjetön jakaja, Jeepin valupakosarjat, 2,5" tuplaputkisto Silver Streak -vaimentimilla. Valusarjat ovat taaksepäin taittuvaa mallia ja lähtöisin uudemmasta Jeepistä. Sisälokasuojien uudelleenmuotoilun takia myös konepellin saranat oli siirrettävä keskemmälle. Kiitos: Janne Björkman, Mika Lindström alias Moppe-Mika, Waltteri, Sampo ja Terho. Sisusta: Dartin ratti, maalattu kullanvärisellä flakella, Chevroletin tilttirattiputki, josta poistettu virtalukko, penkillä Meksikoviltti. Faktat Dodge D100 Adventurer ’71 • Omistaja: Toni Räsänen, 40 • Paikka: Vihti. Kori: Etupuskuria tuotu lähemmäs koria, etupyöränkotelot muotoiltu uusiksi, lavan pohjaa nostettu noin 20 cm, Camper lavalla. Piristetyn pikkulohkon polttoaineannoksesta vastaa FiTechin ruisku. Renkaat: 235/75 R15. Jarrut: Lincoln Town Carin levyt edessä ja takana, tehostin. 25 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Alusta: Mustang II -tyyppinen etuakselisto, runko kiksattu, taka-akselin tuenta muutettu 4-linkiksi, ilmajouset, Slam Specialtiesin palkeet joka kulmassa, Viair 444c -kompressori, Red Hat -magneettiventtiilit, Rancho Suspensionsin jäykkyyssäädettävät iskarit edessä, Lincolnin iskarit takana
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä • Mallit: Sarah Vartiainen ja Sofia Jalonen 26 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Tarina siitä, miten kertaalleen gangsta rap -teemalla rakennettu ja amerikkalaisessa Lowrider Magazinessakin esitelty auto sai uuden teemansa ja nimensä myötä astetta synkempiä sävyjä. OLDSMOBILE CUTLASS SUPREME BROUGHAM ´81
27 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Paikallaan jo pari kesää olleet Belltechin droppiolka-akselit saivat kelvata edelleen, samoin silloin joka kulmaan hankitut saman firman kaasuiskarit, jotka jouduttiin siirtämään etupäässä uusille paikoille ilmapalkeiden tieltä. 28 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´81 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Brougham-malliin kuuluneiden etupenkkien Cadillac-tyyppiset tyynyt sekä vastaavat kohdat istuinosasta verhoiltiin uudelleen alkuperäisellä kankaalla. Ensivaikutelma olikin totta, runkoa ei ollut koskaan hitsattu, ja veinkin auton aika pian alustansuojaukseen Stop Rustille. Vanteista se lähti. Kysymys, onko se vinovai pystykeulainen, toi hämmentyneen vastauksen: ”kai se mieluummin vino on”. Se taisi olla helmikuinen perjantaiaamupäivä, kun huomasin juuri nettiin ilmestyneen lyhyen teksti-ilmoituksen ja nappasin oitis puhelimen käteen. Hain nimittäin juuri tuota uudempikeulaista, ja vastauksen kuultuani lupasin mennä katsomaan autoa parin tunnin sisään, ja loppu on historiaa. S en piti olla valmis. Eihän se tietenkään ollut, ja lopullinen merkki siitä oli jääminen pohjasta kiinni Kauppatorin kynnykselle niin tiukasti, että takapyörät jäivät sutimaan. Rattina on jo seitsemän vuoden ajan ollut mahonkinen Nardi, ja ilmajousitusta ohjaillaan klassisella 10-switch boxilla, minkä vuoksi moni luulee autossa olevan hydraulit. Projektihan alkoi jo reilut kymmenen vuotta takaperin hankituista Daytonin osittain kullatuista pinnavanteista, joita varten piti löytää sopiva auto lowrider-aihioksi. Örrinä tunnettu Arto Karjalainen kuidutteli ovien alareunoihin siistit asennuspaneelit Rockford Fosgaten Power-sarjan pääkaiuttimille. Näin on ollut myös käytännössä, auto ei ole koskaan pudonnut vuorokaudessa tai parissakaan seistessä mihinkään. Siis jo silloin seitsemän vuotta sitten. Pitkän etsiskelyn ja epäonnistuneiden Cadillac-kauppojen jälkeen sopiva löytyikin suureksi hämmästykseksi Hyvinkäältä, Kari Pyyköltä, jolle se oli tullut juuri vaihdossa ’57 Chevy -farmariin. Tärkeää aihiossa oli se, että se olisi mahdollisimman kovapeltinen ja mahdollisimman vähän räpelletty. Magneettiventtiilien kohdalla päädyin Accuairin VU4-venttiiliryhmään, koska sen kytkeminen oli yksinkertaista ja toisaalta siinä oli potentiaalisesti vuotavia kohtia selvästi vähemmän kuin itse kootussa irtoventtiilipaketissa. Mielessä oli joko 80-lukuinen takavetoCadillac tai G-koriset Cutlass ja Regal. Rautajousien aika oli ohi, ja piti alkaa suunnitella Cutlassiin ilma-alustaa. "They see me rollin' they hatin". Eteen hankin Slam Specialtiesin sisäisillä pohjaanlyöntikumeilla varustetut 6-tuumaiset säkit ja taakse Firestonen rullapalkeet, joiden ilma-alustan osat toimittanut Tomi Olli kertoi olevan pehmeämmän tuntuiset ja makkarapalkeita mukavammat ajossa. Haalistuneen tummansinisen, kertaalleen ainakin osittain uudelleen maalatun auton oli ostanut uutena suomalaisnainen New Yorkin Long Islandille, ja tuonut sen sittemmin muuttoautona Suomeen. Tehtaalla 5,7-litraisella dieselillä varustetun auton tehottoman dieselin parhaat päivät olivat menneet tyypilliseen tapaan ohi aika nopeasti, ja melkein heti Cutlassin tultua Suomeen, oli nokivasara korvattu tuolloin vielä TH200-askin kanssa yhteen pultatulla tehdaskorjatulla ’77–80-mallisella Oldsin 350:llä, eli Rocketilla. Linjoiksi valittiin 10-milliset ja järjestelmäpaineeksi 200 psi, jotta auto nousisi suhteellisen nopeasti ylös
Auton maalauksesta sovittiin Kouvolan Aikuiskoulutuskeskuksen kanssa, minne se vietiinkin tammikuussa 2012. Ensimmäinen askel kohti uutta ilmettä oli kuitenkin niiden 14-tuumaisten Daytonien asentaminen ostettaessa alla olleiden 15 tuuman American Racing Outlaw II -aluvanteiden tilalle. Siitä kansiremontista en saanut koskaan mitään muita tietoja kuin muutaman tärähtäneen paperisen remonttikuvan, ja syy siihen selvisikin muutamaa vuotta myöhemmin… Ihan oma violetti. Myös takaluukun alanurkat tehtiin kokonaan uudesta pellistä kondensioveden tehtyä tuhojaan 30 vuoden mittaan. Vähän ennen auton siirtymistä Pyykölle siihen oli tehty jonkinlaista kansiremonttia, jonka yhteydessä imusarja oli vaihdettu alumiiniseen Edelbrockin Performer RPM:ään ja kaasutin uuteen saman firman kuussataseen. Konepeltiin ja takaluukkuun maalattiin East Side vs. Gangsta rap made me do it, vai miten ne nyt sanovatkaan. Uudeksi väriksi sekoitettiin kokonaan itse toistakymmenen koevärimallin pohjalta melko kirkas magentanvioletti, johon tuli myös kultaista Xirallic-erikoishelmiäistä. Kouvolassa puhallettiin myös metallikuonalla helmat sekä pyöränkaaret, joista ei onneksi hitsattavaa löytynyt. Mietin pitkään uutta sävyä alkuperäisen Midnight Blue -sinisen, kullankeltaisen ja lämpimän purppuranvioletin välillä, ja päädyin lopulta viimeksi mainittuun. Seuraavaksi päädyin toteuttamaan itseäni auton pilalle palaneisiin takakylkiin, joihin suihkin beiget paneelit. West Side -aiheiset motiivimaalaukset Tupac Shakurin ja Notorious B.I.G:n kuvien kera ja perään tuli myös lehtikullalla auton uusi nimi, ’G’ Thang. 29 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Sellaisena moni ei autoa ehtinyt nähdäkään, kun totesin, että oli ylimaalauksen aika, ja samalla toteutettaisiin täydellinen värinvaihto. Sellaista vain ei mistään kartasta löytynyt muuten kuin candynä, jollaista ei oikein kukaan halunnut silloin ruiskuttaa. Korjausta vaativat kuitenkin takapyöränaukkojen takapuoliset osat, jotka olivat päässeet muhimaan kiiltävien helmalistojen alla ohuiksi. Väriksi sekoitettiin kokonaan itse toistakymmenen koevärimallin pohjalta melko kirkas magentanvioletti. Auton uusi nimi, "Aftermath", sai viime kevään mittaan uuden, entistä synkemmän sävyn
Vuosien mittaan konepeltiin oli alkanut ilmestyä ilmeisesti lämmön vaikutuksesta outoja halkeamia, jotka eivät olleet pintalakassa, vaan sen alla. Jälkipuinti. Nilkutin kuitenkin moottori jo vedestä kolisten tuttavan korjaamolle, missä auto oksensi loputkin vedet oven eteen. Yllättävän suuren haasteen tuotti vanha tuttu ongelma, kattolistojen kiinnikkeet olivat aivan palasina, eikä niitä saanut uusina mistään. Viimeisimmässä on myös Bluetooth-yhteys, jonka avulla musiikin soittaminen suoraan puhelimeltakin onnistuu. Tällä kertaa c-pilarien yläreunoihin tehtiin myös saumat ehkäisemään turhia jännityksiä materiaalissa. Samassa yhteydessä oli järkevää tehdä uudelleen myös jo kertaalleen uusittu, mutta hieman naftiksi kutistunut keinonahkakatto. Vaikka vika oli hyvin selvästi ollut juuri tiivisteissä, päätin vaihtaa samassa yhteydessä myös kannet. Niiden korjaaminen motiivien keskellä oli kutakuinkin mahdotonta, joten aloin suunnitella yläosan maalaamista uudestaan, kun muutenkin minusta se maalausteema alkoi olla jo nähty. Ne asensin tuoreessa maalissa Jo ennen auton värinvaihtoa siihen oli asennettu tyyliin sopivat stereot Rockford Fosgaten vahvistimineen ja kaiuttimineen. Jossain vaiheessa Kenwoodin soitin vaihtui uudempaan pariinkin otteeseen, ensin siksi, että tarvisin käyttöautoon talveksi soittimen ja toisen kerran siksi, että siitä uudemmasta soittimesta menehtyi CD-pyöritin. Uudeksi teemaksi tuli ”Aftermath”, mikä kuvasti kaikkea projektiin liittyvää, ja sai myöhemmin odottamattoman synkkiä sävyjä. Seuraava tekninen uudistus oli TH200-askista luopuminen, se kun tuntui luistavan kovemmassa vedätyksessä ja lopulta alkoi kesällä 2017 vuotaa niin paljon takapäästään, ettei sillä kehdannut enää lähteä Jotain kokonaisuuden työläydestä kertoo se, että jo ennen TiNin taiteilemia pinstripejä uuteen maalaukseen oli kulunut 200 tuntia, kilometri rajausteippiä ja 17 litraa kirkaslakkaa. Parisen vuotta autolla ”valmiina” ajeltua selvisi sitten sen aiemman kansiremontin anatomia, kun yhtäkkiä lähikaupan pihalta lähtiessä auto alkoi puskea paksua joulupukinpartaa pakoputkesta. 30 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´81. Jotain kokonaisuuden työläydestä kertoo se, että jo ennen TiNin taiteilemia pinstripejä uuteen maalaukseen oli lehtikultaraitoineen kulunut noin 200 tuntia, kilometri rajausteippiä ja 17 litraa kirkaslakkaa. Daytonin osittain kullatut pinnavanteet ovat vuosimallia 1997, ja niistä koko lowrider-projekti alkoi vuonna 2010. Timppa verhoili myös ovipahvien yläosat uudelleen, Team Soundparkin Arto ”Örri” Karjalainen kuidutteli ovien alareunoihin uudet, aiempaa linjakkaamman näköiset kaiutinpaneelit, jotka maalattiin korin värillä. Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä, kun melkein naapurissa verhoomoaan pyörittävä Salon Timppa tarjosi tiettävästi Jenkeissä remontoitua BOP-jakoista TH350:iä hyvin sopivaan hintaan. käymään missään, missä oli asfalttitai kivipiha. Hurmerinnan Samulilta löytyivät sopivat uudemman 307:n 5A-koodin versiot, joiden pienemmillä palotiloilla ja toisaalta myös hieman pienemmillä venttiileillä hain parempaa huuhtelua ja todella pitkän perävälityksen takia parempaa reagointia keskikierrosalueelle. Kun kannet nostettiin pois paikaltaan, oli hämmästys suuri – kansitiivisteet oli tarkoitettu johonkin aivan toiseen moottoriin, jonka poraus oli niin paljon pienempi, että liekkirenkaat jäivät tässä moottorissa kokonaan palotilojen puolelle! Oli siis enemmänkin käsittämätöntä, että moottori oli toiminut niillä tiivisteillä useamman vuoden. Kotipihassa makea haju vahvisti sen, että vikaa oli joko kansissa tai tiivisteissä. Suureksi hämmästykseksi tänä keväänä huomasin, että G-Body Parts olikin juuri alkanut tekemään niitä, joten kaksi viikkoa ennen pääsiäistä ja auton ensiesittelyä näyttelyssä uudessa kuosissaan pistin sellaiset tilaukseen, ja nehän tulivat peräti viikkoa ennen pääsiäistä… Viime keväänä tilasin myös SMS Auto Fabricsilta ilmeisesti kaikki jäljellä olleet alkuperäiset verhoilukankaat, joilla Salon Timppa verhoili etusohvan istuinosat uusiksi. Perusvärin halusin säilyttää ennallaan, mutta nyt koko auton yläpinnat maalattiin candyillä ja vanhan liiton flakella, eikä maalaukseen tullut enää esittäviä kuvia
Minut tämän harrastuksen pariin aikoinaan saattanut isä nukkui pois kesken American Car Show’n, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja koko teeman ydin, ajatus karamellimäisiin kuoriin verhotusta surullisesta klovnista sai uuden, entistä synkemmän vivahteen. Sinisissä alueissa on viuhkaa ja pisaraa, pinkeissä taas pitsiä. Renkaat: Hankook 175/70 R14 ohuella valkosivulla. Sinä samana päivänä näin isäni viimeistä kertaa elossa, ja Cutlassin toisesta inkarnaatiosta tuli viimeinen projekti, jonka hän ehti nähdä valmiina. Kylkien paksummat raidat ovat 23 karaatin lehtikultaa ja niiden pyöröhionta on käsin tehty. Teho: 170 hv. Kylkien straipit ovat TiNin käsialaa. Toisaalta olisi ollut vaikeaa keksiä tällaiselle projektille parempaa nimeä – Aftermath kun tarkoittaa paitsi jonkin epämiellyttävän tapahtuman jälkiseurauksia, myös uutta viljaa, joka kasvaa heti sadonkorjuun jälkeen. Jarrut: Vakiolevyt edessä, rummut takana. Voimansiirto: TH350-automaatti, alkuperäinen 10-bolt perä. 30 litran suljetussa kotelossa. Maalauksesta löytyy vanhan liiton flaken ohella monta muutakin perinteistä erikoismaalausjujua. Alusta: Belltechin 2" droppispindlet, Slam Specialties SS5 -ilmajouset ja Belltech Street Performance -iskarit edessä, Firestone 9000 -rullapalkeet ja Belltech Nitro Drop 2 -iskarit takana, Accuair VU4-venttiiliryhmä, Viair 444C -kompressori ja 5 gallonan ilmasäiliö, 10 mm linjat. Kiitos: Kouvolan Aikuiskoulutuskeskus, Pasi Kaunonen, TiNi, Jami Fihlman, Petteri Kortelainen, Jani Mikkonen, HL Group/ Du Pont -automaalit, US-Parts/ Ilkka Ruoppa, Team Soundpark/ Arto Karjalainen ja Minna Alhonen, SK-Autosound/ Samu Kaunisto, Verhoomo Salo/ Timo Salo, Mika Volanen, One-Pro, Meguiars Suomi/ Patrik Eriksson, Marko Kestilä ja Jari Lindh. Moottori: 350 CID Rocket V8, uudemman 307-koneen pienempipalotilaiset 5A-kannet, Edelbrockin Performer RPM -imusarja ja 600 cfm kaasutin. paikalleen torstaina, juuri ennen auton viemistä näyttelyyn. Faktat Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ´81 • Omistaja: Tomi Eronen, 41 • Paikka: Nurmijärvi. 31 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Sisusta: Nardi Gara 3 -puuratti, etupenkin istuinosat verhoiltu uudelleen alkuperäisellä kankaalla, Autoverhoomo Customin tekemät kangasmatot, Kenwood CD/MP3-soitin DSPprosessorilla ja Bluetoothilla, Rockford Fosgate Prime 4-kanavainen vahvistin, Rockford Fosgate Power 6,5" koaksiaalit etuoviin tehdyissä paneeleissa, Rockford Fosgate Punch P2 12" subwoofer n. Vanteet: Dayton Wire Wheel 14x7" 100 spoke -pinnavanteet kullatuin pultein, reverse offset
Kun pariskunta alkoi etsiä sitä oikeaa E-Bodya kolmen aiemmin omistamansa yksilön jälkeen, ei ihan tavallinen enää riittänyt. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen E-KORINEN Erityisen spesiaali DODGE CHALLENGER R/T SE ’70. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Oulunsalossa asuvat Esa ja Minna Liikanen ovat pitkän linjan harrastajia ja ahkeria näyttelykävijöitä
33 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Challen kohdalla speksejä rajattiin vielä siten, että auton tuli olla R/T-malli Täydellisen omistajahistorian lisäksi auto on erikoinen myös varustelunsa osalta. Ensimmäinen oli korinvaihtoauto, varsin hyvin tehty 383-koneinen ’70 Plymouth Cuda. Tällä hetkellä tallissa on Challengerin lisäksi kaksi muuta kotimaisista näyttelyistä tutuksi tullutta laitetta, NHL-legenda Teemu Selänteen entinen ’57 Chevrolet Bel Air sekä sävy sävyyn maalatulla asuntovaunulla varustettu sympaattinen ’30 Chevrolet hot rod. Kun neljännen hankinta tuli ajankohtaiseksi olivat kriteerit jo arvatenkin aika korkealla. Uuden auton suhteen on vähän sama, kuin lapsilla leikkikalujen kanssa. Perinteisempien ilmastoinnin ja vakionopeudensäätimen lisäksi listalta löytyy muun muassa Light Group -sisävalopaketti. Neljäs E-Body. Erilaisten rakenneltujen yksilöiden jälkeen haaveissa sijoittui korkeimmalle hyvillä spekseillä varustettu isolohkoinen alkuperäisyksilö, jonka piti olla joko ’70 Challenger tai ’71 Cuda. Sisusta on ollut tehtaalta lähtiessään Burnt Orange -sävyinen, kuten korikin, mutta päivitetty myöhemmin mustaksi, mikä toimii hienosti mustan vinyylikaton kanssa. Tähän päivään mennessä Mustangeja on ollut yhteensä 17 kappaletta ja jenkkejä kaiken kaikkiaan 52”, Esa ynnää. Liikasilla on ehtinyt olla ennen jutussamme esiteltävää autoa kolme E-Bodya, mutta mikään niistä ei lopulta tuntunut kuitenkaan ihan omalta. Kolmas E-korinen tuli perheeseen, kun Esa ryhtyi etsimään itselleen 50-vuotislahjaksi hillitympää ’70 Challengeria. Kyseessä on koko perheen elämäntapa, jossa jälkikasvu on kulkenut mukana pienestä pitäen. Sellaista ei siihen hätään löytynyt, mutta korvikkeeksi uitettiin rapakon takaa pro touring -tyyppinen ’71 Challenger 426 Hemillä, ajettavaksi päivitetyllä alustalla ja isoilla jarruilla. ”Ensimmäinen jenkkini oli Chevy Van, joka toimi ehkä pikemminkin käyttöautona, mutta vuonna 2001 ostin ’64 ½ Mustangin, joka oli ensimmäinen vanha jenkkini. J os olet vieraillut autonäyttelyissä viimeisen kymmenen vuoden aikana, olet todennäköisesti törmännyt Esa ja Minna Liikasen autoihin. Se vietti perheessä vain noin vuoden, kunnes jatkoi matkaansa seuraavalle harrastajalle. Kabiinin varustelutaso on yhtä ylitsepursuava kuin koko auton. Siinä on niin paljon optioita, etteivät niiden koodit ole mahtuneet yhteen fender tagiin. Aluksi siihen pitää tutustua, ja ottaa selville kaikki mahdollinen, mutta sitten kun sen on tehnyt oman mielen mukaan ja joka paikka on laitettu kuntoon, niin sitten tahtoo kyllästyä”, Esa myöntää. ”Onhan niitä monta sellaista, joista luopuminen näin jälkikäteen harmittaa, mutta kun haluaa jotain uutta, niin jostain vanhasta täytyy silloin luopua. Jos tarkkoja ollaan, niin he ovat harrastaneet jenkkiautoja laidasta laitaan aina 90-luvun lopulta saakka ja kierrättäneet niitä näyttelyissäkin jo 16 vuoden ajan. Toinen oli ronskimmin rakennettu ’70 Challenger remmiahdetulla 440-isolohkolla ja kavennetulla taka-akselilla, mutta muskelihirmu osoittautui turhan epäkäytännölliseksi. Parhaimmillaan tallissa on ollut neljästä viiteen autoa yhtä aikaa, mutta kun autot ovat pikkuhiljaa päivittyneet kalliimmiksi, niin määrästä on samalla tingitty. Auto oli hyvin tehty ja viehätti hetken, mutta lopulta sekin osoittautui vähän liian rakennetuksi Liikasten makuun. 34 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Dodge Challenger R/T SE ’70
Täydellisen omistajahistorian lisäksi auto on erikoinen myös varustelunsa osalta. Odotettuakin spesiaalimpi. Challenger oli myyty uutena Yhdysvalloissa insinöörille, joka oli kohdellut sitä silkkihansikkain ensimmäiset käyttövuodet. Kuinka ollakaan, tämä sama unelma tuli kuitenkin myöhemmin uudelleen myyntiin ja Challenger jouti kiertoon. Siinä on näet niin paljon optioita, etteivät niiden koodit ole mahtuneet yhteen fender tagiin. Vuonna 1975 hän myi auton amerikkalaisen R/T Clubin puheenjohtajalle, joka jatkoi hellää hoivaa. Suomalaisomistajalle auto oli eräänlainen varasuunnitelma, johon hän oli päätynyt oman unelma-autonsa mentyä ohi suun. Mitä ilmeisimmin tässä tapauksessa auto on saanut runsaan varustelunsa siksi, että niitä on vielä sattunut tehtaalla olemaan ja ne on haluttu hyötykäyttää jotenkin. Kun edellä mainitusta Oldsista oli juuri tullut käteltyä kaupat, ei auton hankkimiselle ollut minkäänlaisia esteitä. Autossahan on alkuperäinen radio viidellä kaiuttimella. Vuonna 1997 Challenger siirtyi kolmannelle yhdysvaltalaisomistajalle, joka ei juurikaan käyttänyt autoa, vaan säilytteli sitä lähinnä tallissaan peiton alla. Tuotannon loppumetreillä tehdyt yksilöt eivät olleet asiakkaiden tietyillä optioilla tilaamia, vaan ne koottiin yleensä niillä varusteilla, mitä sattui olemaan jäljellä. 80-luvun lopulla käytön jäljet alkoivat siitä huolimatta näkyä auton pinnassa, ja vuosien 1988–1991 välillä hän kävi sen perusteellisesti läpi vaihtaen samalla alkuperäisen Burnt Orange -värisävyn alkuperäisiin optioväreihin kuuluneeseen Sublime Green -vihreään. Lisävarustelistalta löytyy paljon sellaistakin, jota ei osaa edes kuvitella. En muista aiemmin törmänneeni esimerkiksi kojelaudan nuppiin, jolla saadaan musiikki kuulumaan takamatkustajille. ”Me varauduimme siihen, että kriteereitämme vastaavaa autoa joutuisi etsimään kauan ja mitä todennäköisimmin Amerikan mantereelta. Niinpä oli todellinen yllätys, kun se löytyikin ihan tästä omilta kulmilta ja vieläpä yllättävän nopeasti”, Esa kertoo. SE-varusteluversiona. Jo seuraavana keväänä matka jatkui, ja auto päätyi Suomen puolelle Kemiin. 35 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Liikaset olivat käyttämässä silloista Hurst Oldsiaan Kemin näyttelyssä keväällä 2016, kun eräs paikallinen kaveri tuli sattumalta jututtamaan tarjoten heille omaa ’70 Challengeriaan, joka oli paitsi R/T myös SE, ja vieläpä matching numbers 440-isolohkolla ja TF727-automaatilla. Auton valmistusajankohdan tarkempi tutkiskelu paljasti, että se on valmistettu vuosimallin 1970 viimeisellä tuotantoviikolla heinäkuun lopussa, ja että se oli hyvin todennäköisesti viimeisiä hardtop coupe -korimallisia yksilöitä, joita linjalta valmistui. Tästä huolimatta auton 440-koneelle oli tehty hänen omistusaikanaan täysremontti, minkä yhteydessä sitä viritettiin hieman jyrkemmällä hydraulinokalla, Edelbrockin alumiini-imusarjalla, 750 cfm vakuumikaasarilla, peltipakosarjoilla sekä halkaisijaltaan kolmituumaisella pakoputkistolla H-yhdysputkineen. Tästä syystä tageja on poikkeuksellisesti kaksi vierekkäin, mikä onkin herättänyt joissakin Mopar-harrastajissa ihmetystä. Ulkoasuun lisättiin mustat R/T-raidat sekä T/Aversioissa takaluukun kannen päällä käytetty kuminen takaspoileri. Samalla niin ikään Burnt Orange -sävyinen sisusta päivitettiin mustaksi. Vuonna 2015 auto meni jälleen myyntiin ja päätyi tunnetulle ruotsalaiselle Mopar-muskeliharrastajalle, joka asennutti mittaristoon rekisteröintikatsastuksen yhteydessä Ruotsissa pakollisen kilometriasteikon
Sisusta: Alkuperäisen kaltainen musta verhoilu, ilmastointi, vakionopeudensäädin, alkuperäinen radiokasettisoitin, Light Group -valopaketti. Kyseessä on siis melkoinen selviytyjä. Vanteet: 17" Barzetta America. Teho: 450 hv. Jutun alussa tuli mainittua, että jenkkiautoja on kiertänyt Esan ja Minnan käsien kautta yli puolensataa, mutta vieläkö löytyy jokin sellainen malli, joka olisi kiva omistaa. 36 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Dodge Challenger R/T SE ’70. jämäkämpi vaihdelaatikko, perän Sure Grip -lukko, isompi syylari, ilmastointi, vakionopeudensäädin, sisätilojen ja takaluukun Light Group -valopaketti sekä radio viidellä kaiuttimella. Saatuaan auton talliinsa Liikaset rekisteröivät sen Suomen liikenteeseen, sillä se oli jäänyt edellisen omistajan lyhyeksi jääneenä omistusaikana tekemättä. Kun autoon on ruksattu kaikki optiot, on konepellin alla varsin täyttä. ”Monenlaista on pyörinyt mielessä, mutta ei tuollaista makupalaa oikein haluaisi laittaa eteenpäin. Renkaat: Edessä 235/50 R17, takana 255/45 R17. Kun pariskunta on tunnettu kalustonsa tiheästä vaihtuvuudesta, herää väkisinkin kysymys, joko Challenger on kohta tulossa myyntiin. Takaisin alkuperäissävyyn. Ehkä joku isolohkoMustang vielä myös. Siinäpä ne sitten olisi. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä erikoisuutena on mainittava myös se, että auton kaikki pellit ovat edelleen alkuperäiset, eikä niitä ole tarvinnut koskaan hitsata. ”Minusta on kiva, että autoon löytyy erilaisia vanteita, niin niitä voi vaihdella oman mielialan mukaan”, Esa perustelee. Voimansiirto: Alkuperäinen TF727-automaattivaihteisto, 8 ¾" perä, 3,23:1-välitys, Sure Grip -optiolukko. Kojelautaan asennettu moderni soitin häiritsi muuten alkuperäistä kokonaisuutta, joten se poistettiin ja tilalle etsittiin alkuperäinen kasettisoittimen ja radion yhdistelmä. Auto oli varsin edustavassa kunnossa ja sillä harrastettiin muutama vuosi miltei sellaisenaan. Ostohetkellä alla olleet Centerlinet vaihtuivat aluksi Vannetukun valikoimasta löytyneisiin, alkuperäisiä Magnum 500 -lisävarustevanteita muistuttaviin Barzettan Super Sporteihin, mutta myöhemmin Esa hankki vannevalikoimaansa vielä niin ikään Barzettan valmistamat, klassista viisipuolamallia jäljittelevät Americat, jotka olivat alla kuvaushetkellä. Alusta: Alkuperäinen. T/A-mallin takaspoileri sai lähtöpassit, koska se ei kuulunut autoon alun perin ja R/T-raidat jätettiin pois kyljistä samasta syystä. Kiitos: Special thanks Janille hienosta maalauksesta. Moottori: Matching numbers 440 cid BB V8, alkuperäistä jyrkempi hydraulinokka, Edelbrockin alumiini-imusarja ja 750 cfm vakuumikaasutin, peltipakosarjat, 3" pakoputkisto H-yhdysputkella. Lopulta Esa päätti kuitenkin palauttaa korin värin alkuperäiseksi oranssiksi. Varustelistalta löytyy kaikien R/T-varusteiden lisäksi mm. Jarrut: Alkuperäiset. Myös alkuperäinen build sheet on tallessa. Kori: Maalattu uudelleen alkuperäisellä Burnt Orange -värisävyllä. Paitsi, että olisihan joku 50-luvun siipiautokin aika kiva ja...” Faktat Dodge Challenger R/T SE ’70 Omistaja: Esa ja Minna Liikanen, ikä yhteensä 100 vuotta • Paikka: Kiiminki. Siinähän se ongelma meillä nyt onkin, kun muitakaan tällä hetkellä tallissa olevia autoja ei haluttaisi hävittää, mutta tilakapasiteetti alkaa olla käytetty”, Esa pohtii. ”No kyllähän Plymouthilta pitäisi Cuda saada ja Dodgelta Charger. 440-kuutiotuumainen matching numbers -isolohko on varustettu alkuperäistä jyrkemmällä hydraulinokalla, Edelbrockin alumiiniimusarjalla ja 750 cfm vakuumikaasuttimella
??. USA-CARS .fi Puh. ??. . . ??. . ??. ??. ??. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI AUTONOSAT EDULLISESTI MERIRAHTINA USA:sta USARAHTI.fi Jokaisella autolla on tarina. ??. ??. AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??
MOPAR -kaupungin miehiä 38 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 39 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Syntyperäisiin lahtelaisiin kuuluva Pekka Lindgren haaveili vuosikaudet Mustangista, mutta päätyikin Suomen virallisessa Mopar-kaupungissa kasvaneena lopulta hankkimaan 50-lukuisen Chryslerin, joka on jalostunut Lindgrenien käsissä Bellflowerin tyyliin. MOPAR -kaupungin miehiä CHRYSLER WINDSOR 2D HT ’56
C hrysler-mallisto uudistui täysin mallivuodelle 1955, kun legendaariseen maineeseen noussut Virgil Exner esitteli täysin uuden Forward Look -nimellä tunnetun tyylin. 2-vaihteista PowerFlite-automaattia käsketään muhkeamuotoisen kojelaudan vasemmasta reunasta löytyvillä napeilla. Mustang oli semmoinen lapsuuden haave, mutta ne ei sitten lopulta tuntuneetkaan enää omalta jutulta”, Pekka selittää. Usein unohtuu myös se tosiasia, että vuoden 1955 Chrysler C-300 oli itse asiassa ensimmäinen tunnustettu muskeliauto. Tyylikäs alkuperäishenkinen verhoilu oli tehty jo auton ollessa edellisellä suomalaisomistajalla, erikoinen ratti sen sijaan on Pekan oma venetarvikelöytö, johon on sovitettu keskiosa Chryslerin omasta ratista. 40 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Chrysler Windsor 2d HT ’56. Lahtelainen Pekka Lindgren oli pitkään kierrellyt amerikanautotapahtumissa ja seurannut väkisinkin läheltä poikansa Mikan jenkkiharrastusta, mutta omaa jenkkiä hänellä ei ollut koskaan ollut. ”Kai se oli se, kun 70-luvulla täällä liikkui niin paljon juuri noita Mopareita. Uuteen Forward Look designiin perustunut Windsorin kaksiovinen hardtop oli sekin 331-kuutiotuumaisine ja 225-hevosvoimaisine moottoreineen aikalaisekseen tehokas, vaikka jäikin tehokkaimmalle Hemi-versiolle 75 hevosvoimalla. Liekö lahtelaisen Mopar-vaikuttaja Esa Salon ansiota, että Pekka tykästyi lopulta juuri Chrysler-yhtymän tuotteisiin, vaikka takavuosina mielessä olikin ensimmäisen polven Mustangin hankinta. Tupakansytyttimen paikalla on jännitenäytöllä varustettu USB-laturi. Mika tekikin autosta Pekan valtuuttamana tarjouksen, jonka myyjä hyväksyi, ja Chrysler siirtyi Lindgrenien talliin. Pekka lähetti pojalleen Mikalle viestin, että löytyi sopivat renkaat, mutta myös kiinnostava auto, ja Mikahan meni vielä samana iltana Chrysleriä katsomaan. Oikeastaan koko Windsorin hankinta oli lopulta onnellinen sattuma, kun auto tuli yllättäen vastaan Tori.fissä Pekan katsellessa vaimonsa Raijan Audiin sieltä talvirenkaita. Sen myötä aiemmin hieman pappamaisilta vaikuttaneista Chrysler-yhtymän tuotteista tulikin linjakkaita ja näyttäviä, ja uutta ilmettä kutsuttiin nöyristelemättä myös ”sadan miljoonan dollarin lookiksi”. Takaapäinhän Windsoria ja 300-tehomallia onkin vaikeaa erottaa, ’55 ja ’56 vuosimallit sen sijaan erottaa siitä, että siinä, missä ensimmäisen vuosimallin peräpää oli pyöreä, kasvoivat siihen siiventyngät mallivuodelle 1956
Öljyvuodot kuriin ja alemmas. Ratkaisukin löytyi onneksi läheltä, nimittäin edelleen kirjoittajan Cutlassista olivat jääneet joskus tuuman paksuiset jousen isolaattorikiekot ylimääräisiksi, ja asentamalla ne Chryslerin jousien alle, tuli etupään korkeudesta juuri sopiva. Pohjasta sitä oli jo ilmeisesti Suomessa hitsattu hiukan, eikä korissa ollut mitään pahempia ruostevikoja. ”Siellä vuosi öljyä ohjaustehostimen o-rengas, ja lisäksi vaihteistosta nousi kapillaarisesti öljyä mittarinvaijeria pitkin ylöspäin. Osien saanti ei kuulu tämän ikäluokan Moparien parhaisiin puoliin, ja tähänkin autoon on jouduttu metsästämään monenlaista osaa maailman toiselta puolen. Toissa syksynä erityisesti Mikaa alkoi sitten vaivata auton huono maalipinta, joten hän päätti käydä peltitöihin ja maalata koko auton uudelleen. Viileää vaniljaa. Autoa vaivasi pitkään epämääräinen jurina tietyllä kierrosluvulla, ja sitä yritettiin korjata tasapainotuttamalla kardaani. Samalla kun niin moottori kuin konehuonekin maalattiin uudelleen, suoristettiin moottori-vaihteistolinjaa, ja kappas, jurinat hävisivät. No, seuraavana aamuna Chryslerin keula oli liian alhaalla – sen katkaistut jousethan eivät olleet enää uudet ja yliryhdikkäät. Chrysleriin haettiin mietoa Bellflower-tyyppistä kustomilmettä, ja alkuperäisin kapselein varustetut peltivanteet korvattiin uusilla 15 tuuman Supremeilla. Tuossa 331-koneessa pitää olla lyhyet toisin kuin 354:ssa, ja ne eivät olleet edes tiukasti paikallaan. Viime vuosikymmenen alkupuolella Jenkeistä tuotu auto oli varsin ehjän näköinen, mutta jo muutamasta kohtaa paikkamaalattu ja pinnoiltaan kauhtunut. Tekniikkakin tuntui toimivan, mitä nyt konehuone oli öljyinen, minkä aiempi omistaja uskoi johtuvan vuotavista venttiilikopan tiivisteistä. Ulkokuorta koristamaan löytyivät viime kesänä Järvenpäästä käyttämättömät Bellflower pipesit, jotka eivät ole Chryslerissä feikit, vaan putkistoa on muokattu niin, että pakokaasu tosiaan tulee niiden kautta. Ne oli varmaan ottaneetkin jo vähän kiinni mäntiin, koska kärkivälitkin olivat mitä sattuu.” Autoon piti myös lisätä lämmityslaitteen kenno, joka siitä puuttui ostettaessa kokonaan, ja kuten arvata saattaa, edessä oli myös katsastus. Kuultuaan Ford Aerostarin jousien toimivan hyvin 50-lukuisten Fordien ja Mercuryiden madalluksessa, Mika tilasi US-Partsilta parin niitä Chryslerin etupäähän, mutta jousien vertailu alkuperäisiin rinnakkain osoitti oitis, että Fordin lankavahvuus oli selvästi pienempi. Sen sain ratkaistua liimalla varustetulla kumisukalla”, Pekka kertoo ja jatkaa: ”Koneessa oli myös vääränlaiset pitkät tulpat. Jouset siis palautettiin, ja piti keksiä madallukseen toinen ratkaisu. Sisustan sävyt sopivat täydellisesti yhteen uuden ulkovärityksen kanssa – oikeastaan paljon paremmin kuin sen vanhan likaisemman valkoisen. Alkuperäinen ratti oli kulunut, ja Pekka löysi mieleisen näköisen veneratin netissä surffaillessaan, joten pisti sellaisen tilaukseen. Takapään madallus onnistuikin selkeämmin parin tuuman Speedway Motorsin droppisarjalla. Hitsailtavaa oli lähinnä takaluukussa, pieniä kolhuja sen sijaan löytyi koko ajan lisää sitä mukaa kun pohjatyöt etenivät. No, seuraavana aamuna Chryslerin keula oli liian alhaalla – sen jousethan eivät olleet enää uudet ja yliryhdikkäät kuten Tompan Imperialissa silloin joskus. Tarkempi tutkiminen osoitti vuodon olevan kuitenkin aivan toisessa kohtaa. Seuraava operaatio olikin linjakkaan korin pudottaminen lähemmäs maanpintaa. Lopulta keväällä 2018 oli aika valita pintamaalit, ja lopulta pääväriksi valikoitui aiempaa kirkkaampi, mutta alkuperäisen oloinen tuoreemman Chryslerin Cool Vanilla -luonnonvalkoinen, katto ja kylkien eriväriset alueet maalattiin Roverin värikartasta poimitulla Volcano Metallic -oranssilla, joka sekin oli samantyylinen kuin aiemmin pinnassa ollut vanha akryyliväri. Siihen yhdistettiin Chryslerin oma keskinappi, ja hyvin se veneen ruori Windsoriinkin sopii. Värinä vähenikin, mutta ei loppunut kokonaan ennen kuin viime talvena, kun moottori nostettiin pois paikaltaan konehuoneen siistimistä varten. Allekirjoittanut kuuli Lyytikäisen Tompalta, että Tompan ’55 Imperial oli aikoinaan tippunut sopivan alas katkaisemalla alkuperäisjousista kaksi kierrosta, ja erehdyin sanomaan sen Mikalle. Ehjemmät peruutusvalonlasit löytyivät käytettyinä eBaystä, takavalojen lasit Pekka ja Mika päätyivät vetämään yli kalvolla, jotta ne pysyisivät kasassa ja näyttäisivät siistimmiltä. Auton alla tulleet tuuman valkosivuilla varustetut renkaatkin alkoivat näyttää paljon paremmilta yhdessä Supremeiden kanssa, alkuperäisvanteet kun huusivat leveämpää valkosivua. 41 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Sisustus oli verhoiltu niin siististi jo auton ollessa edellisellä omistajalla, ettei siihen tarvinnut juuri puuttua
Vanteet: Uniq Supreme 6x15" edessä, 7x15" takana. Faktat Chrysler Windsor 2d HT ’56 • Omistaja: Pekka ja Mika Lindgren • Paikka: Lahti. Siispä kardaani jälleen Lahden Kansityölle, jonka tekemää työtä ei kuulemma voi kuin kehua. Lopulta valinta kohdistui kuitekin helmiäisoranssiin. Nyt ei jurise, eikä luulisi ainakaan sen kohdan pettävän enää. Taitavat niin isä kuin poikakin kuulua niihin ihmisiin, joille lopulta se itse näpertely on ajamista tärkeämpää. Ehkä nyt Lindgreneillä on vihdoin mahdollisuus nauttia ajamisesta, jos nyt malttavat. Alusta: Edessä lyhemmät kierrejouset, takana Speedway Motorsin 3" madalluspalat. Renkaat: 225/70 R15. Alaosan Mika maalasi vaniljanvalkoisella, jonka pariksi kaavaili alkuun beer bottle candyä. Eivätkä tämän kesän vastoinkäymiset siihen loppuneet, vaan jälleen parinkymmenen kilsan ajon jälkeen murtui kardaanin takapään lenkki. Pitkään ei jurinattomuudesta kuitenkaan ehditty tänä keväänä nauttia, kun jo parinkymmenen kilsan testiajon jälkeen hävisivät vedot, ja ongelman aiheuttajaksi paljastui palanut pakoventtiili. Ensin sitä yritettiin korjata traktoriliikkeestä mallin mukaan hankituin osin, mutta lopulta oli vain tilattava Jenkeistä melkoisen kallis peruskorjattu pumppu. Erityisesti töitä teettivät omaperäisellä tavalla toteutetut ja epäsiistin näköiset, vaikka sinällään ihan asiallisesti tehdyt sähköt. Moottori: 331 cid 2bbl V8, 12 voltin sähköt. Katossa olikin pohjatöitä aika paljon, siitä kun löytyi kymmenkunta ulospäin ollutta pattia! Ulkokuorta koristamaan löytyivät Bellflower pipesit, jotka eivät ole Chryslerissä feikit, vaan pakokaasu tosiaan tulee niiden kautta. Voimansiirto: 2-vaihteinen PowerFlite-automaatti, alkuperäinen perä. Vaan eipä taaskaan päästy montaa kymmentä kilometriä, kun petti vesipumppu. Myös konehuone on kauttaaltaan maalattu ja siistitty. Teho: 225 hv. Kiitos: USParts/ Jani Salminen, Lahden Kansityön kardaanin korjaajalle kiitokset paneutumisesta ongelmaan. Sisusta: Verhoiltu kokonaan uudelleen, veneratti, johon sovitettu Chryslerin oma keskiö. Kori: Maalattu uudemman Chryslerin Cool Vanilla -sävyllä, katto ja kylkien alueet helmiäisoranssit, Bellflower-putket. Eihän siinä auttanut kuin nostaa kannet pois, ja Pekka lomilla ollessaan purki ja kasaili venttiilikoneiston kahden uuden pakoventtiilin kera. Jarrut: Rummut joka nurkassa. 42 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Chrysler Windsor 2d HT ’56
Merry X’mas Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2012 alkaen. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. 8 90. ackfältin autohuolto & autopurkaamo • Runsaasti Volvon purkuosia • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI www.backfalt .fi Tsekkaa nettisivuillamme myytävät jenkkiautot! www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo Supermarket.. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus
Tommy Times Special 44 AMERIKAN RAUTA 8/2019
WILLYS KNIGHT ’28. Mies vaikuttui kokemastaan niin paljon, että rakensi tämän vuoden tapahtumaan oman ajokin. Lappeenrantalainen Tommi Äikää kävi viime vuonna Tanskassa järjestetyillä Rømø Motor Festivaleilla seuraamassa hiekkarannalla järjestettyjä ajoja, joissa kilpailivat autenttiset pre war -kilpurit. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 45 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Marraskuussa Tommi kävi Ollin tiluksilla ja palasi kotiin peräkärryssään jotain etäisesti autoa muistuttavaa. Hän varasi majoituksen pian edellisvuoden tapahtuman jälkeen nähtyään, että väkeä saapui paikalle valtavasti ja majoituskapasiteetti pienellä paikkakunnalla oli hyvin rajallinen. ”Kipinää antaa Malloryn tuplakärkijakaja, koska kärkimies pääsee aina kotiin. Myös hieno puukehäinen ohjauspyörä pylväineen löytyi Ollin aarreaitasta. Ja toisaalta, Fordeihin saa tarvittaessa myös uutta osaa helposti”, Tommi perustelee. Lohko on porattu 3 5/16" ja siihen on laitettu ’50 Mercuryn kampiakseli 4" iskulla, jolloin tilavuudeksi on saatu 276 kuutiotuumaa. Alkuperäiset kiertokanget saivat kavereikseen Rossin takomännät. Voimanlähde on ’39 Mercuryn 24-pulttinen, alkujaan tilavuudeltaan 239 kuutiotuumaa. Lähtökohtaisesti kriteerini eivät olleet kovin tiukat, kunhan kyseessä oli mieluiten 20-lukuinen roadster”, mies alustaa. Vaikka Willys on ollut pitkittäisillä lehtijousilla, sopivat uudet kiinnityspisteet ihmeen hyvin olemassa oleviin poikkipalkkeihin. ”Kotona aloin hahmottelemaan osia auton muotoon ja tuommoinen kaksipaikkainen Special siitä muotoutui. Rungon takapää olikin jo katkaistu aika Kipinää antaa Malloryn tuplakärkijakaja, koska kärkimies pääsee aina kotiin. ”K ävin Rømø Motor Festivaleilla viime vuonna lentämällä ja vuokra-autolla, ja silloin päätin, että seuraavana vuonna menen paikalle omalla hot rodilla. ”Laturi on Powermasterin tasavirtalaturin näköinen. Itse tapahtumahan on tarkoitettu ennen sotia valmistetuille roadstereille, coupeille ja specialeille sekä moottoripyörille, joissa kaikkien osien pitää olla vuodelta 1947 tai vanhempia. Kannet ovat Offenhauserin alumiiniset. Kärkimies pääsee aina kotiin. Heti perään hän hankki ’28 Willys Knight -aihion ajatuksenaan rakentaa siitä tapahtuman tyyliin sopiva kilpuri. Tekniikaksi valikoitui Fordiumia ihan vain siksi, että sitä minulta sattui löytymään valmiina. Se on nähty monta kertaa, kun elektroniset vehkeet jättävät tielle”, Tommi kuittaa. Se on nähty monta kertaa, kun elektroniset vehkeet jättävät tielle. Laitteet ajavat hiekkarannalla 200 metrin kiihdytysrataa tavoitteenaan mahdollisimman korkea loppunopeus”, Tommi taustoittaa. Imusarjana on tällä hetkellä vakio yhden kaasuttimen malli, koska halusin tuon ilmanpuhdistimen tulevan pellistä läpi, enkä ole huomannut normaalia rajummassakaan ajossa juurikaan eroa yhden, kahden tai kolmen kaasuttimen välillä.” Moottorin lisäksi omista varastoista löytyi projektiin sopiva ’32 Fordin vaihdelaatikko sekä akselit jarruineen. Sitten laitoin taka-akselin paikoilleen Fordin akselivälille ja umpikardaani paikoitti moottorivaihteistopaketin kohdalleen. -nokka-akseli. Rosteriventtiileitä liikuttaa säädettävien nostajien välityksellä Iskyn 400 Jr. Pakosarjat tein rosteriputkesta mahdollisimman yksinkertaisesti. ”Otin asian tiimoilta yhteyttä yhteen Itä-Suomen kovimmista romunkerääjistä, Heikuran Olliin, ja hän alkoi suunnitelmastani innostuen koota kasaan sopivaa kekoa. Kauppaan kuului ’28 Willyksen runko, maskin kehys, jäähdytin, rintapelti ja tuulilasin karmi. 46 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Willys Knight ’28. ”Ensin kiinnitin etuakselin runkoon poikittaisella lehtijousella ja V-tuella. Lisäksi mukana tulivat tuntemattomaksi jääneet ovet sekä Phaetonin takaseinän jämät
Akselit sammakkovaimentimineen ja mekaanisine jarruineen puolestaan edustavat Fordin mallistoa vuodelta 1932. Penkki on Voyagerista ja kabiinin sisäseinät nerhoiltu ruutukeinonahalla. Sähköt ovat 12-volttiset, eikä valojen lisäksi juuri muuta olekaan. Renkaiksi päätyivät A-mallin Fordin 21-tuumaiset ihan siitä syystä, että halusin mahdollisimman isot.” Ei mitään ylimääräistä. Vanhasta irrotin vain ritaria kuvaavan täyttökorkin, jonka kiinnitin maskinkehykseen. Rungon ja alustan osat Tommi maalasi itse, mutta korin hän vei luottomaalarilleen Nymanin Anssille. 2000 kilometrin neitsytmatka. sopivasti, joten lisäsin vain sinne poikkipalkin poikittaiselle takajouselle. Kaikki sattui paikoilleen todella helposti ja mittasuhteet olivat juuri niin kuin pitikin. Kun auto oli valmis, Tommi ilmoittautui kisaan, mutta valitettavasti lopulta kävi niin, että hän jäi varasijalle, koska hakijoita oli ollut odottamattoman paljon. Menomatkalla seilattiin laivalla Saksaan, Travemundeen, josta ajettiin perille Tanskaan. 21-tuumaiset renkaat pinnavanteineen ovat A-mallin Fordista. 47 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Bensatankiksi laitoin viiden gallonan alumiinipöntön, joka sijoitettiin korin taakse”, Tommi listaa. Mittarit ovat Stewart Warnerin mekaaniset. Marraskuun lopussa aloitin ja helmikuussa se oli valmis ihan sellaisella rauhallisella tahdilla”, Tommi päättää. Ovet ja maskinkehys sen sijaan olivat hyväkuntoiset. Asiaa tosin helpotti se, että pellit olivat tosi huonokuntoiset ja käytännössä kaikki piti pellittää uusiksi vyötärölinjasta alaspäin. Seuraavaksi Tommi alkoi sovitella koria paikalleen. Matkaan päätettiin lähteä siitä huolimatta. Tuulilasin karmi on aitoa ’28 Willystä. Etuvalot ovat tarvikkeet ja takana on yksi AFordin lyhty. Aluksi hän laittoi cowlin sopivaan kohtaan moottorin taakse, ja koska konepeltejä ei ollut, saattoi maskin sijoittaa vapaasti ja tehdä väliin sopivan konepellin. Puukehäinen, tuntemattomaksi jäänyt ohjauspyörä löytyi Heikuran Ollin tiluksilta. ”Sen jälkeen osat taas kasaan ja se oli siinä. ”Jäähdytin osoittautui korjauskelvottomaksi, joten jouduin ostamaan uuden. Iskareiksi laitoin ’32 Fordin akseleiden omat sammakkovaimentimet. Lattian valmistin pellistä sekä vanerista, ja tuulilasiksi laitoin alkuperäisen kaksiosaisen tuulilasin alaosan. Tommin lisäksi reissuun lähtivät Pekkasen Jari Willyksen apukuskiksi ja Kuorttisen Late huoltojoukkoihin ’38 DeSotollaan. Cowlia ja korin takaosaa piti kaventaa ja muokata muutenkin, jotta niiden muodot sai sopimaan kaareviin oviin. Paluumatka puolestaan taitettiin vaihtelun vuoksi Ruotsin kautta. Auto on niin yksinkertainen, ettei siinä ole yhtään ylimääräistä osaa ja kooltaan pieni, joten se oli helppo rakentaa. Samasta vehkeestä ovat myös mekaaniset jarrut kaikkine tankoineen ja vipuineen. Kun kaikki osat olivat löytäneet paikkansa, auto purettiin ja osat hiekkapuhallettiin sekä maalattiin. Ja ajamalla tietenkin. Ovia hän sovitteli moneen kertaan ja päätyi lopulta sijoittamaan ne väärille puolille autoa siten, että ne aukeavat kaapparimallisesti ja vyötärölinja laskee taaksepäin
Voimansiirto: ’32 Fordin vaihdelaatikko. Selvisimme kyllä hienosti, mutta tällainen auto sopisi hyvin nykynuorisolle ennakoivan ajon harjoitteluun. 48 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Willys Knight ’28. Vaikka kolariturvallisuus ei ole nykyautojen tasoa, niin ei sillä tule ajettua kolareita, koska näkyvyyttä on 360 astetta ilman näköesteitä. 20-luvun puuratti nirskui mahdotonta tehtäväänsä siihen malliin, että pelkäsin kehän jäävän käteen joka mutkassa. Mekaaniset Fordin jarrut eivät ole kovin tehokkaiden maineessa, joten pysähtymismatka maantienopeudesta saattoi olla satoja metrejä. Ihan hyvä mikroautossa, mutta 20-luvun puuratti nirskui mahdotonta tehtäväänsä siihen malliin, että pelkäsin kehän jäävän käteen joka mutkassa. Moottori: ’39 Mercuryn 24-pulttinen lättäpää, iskutilavuus 276 cid, 50’ Mercuryn kampiakseli, Rossin takomännät, alkuperäiset kiertokanget, rosteriventtiilit, säädettävät nostajat, Isky 400 Jr. Korimuutokset: Omavalmisteinen ”Tommy Times SPL” -kori, jossa ’28 Willyksen maskin kehys, rintapelti ja tuulilasin karmi, kaapparimalliset ovet sekä Phaeton-korista muokattu kahden hengen matkustamo. Koeajoista huolimatta huomasin vasta tällä reissulla, että ohjausgeometria oli pielessä siten, että ääriasennosta toiseen ohjaus vaati vajaat kaksi ratinkierrosta. Vaikka miten yritti ennakoida, lähes jokainen liikenneympyrää lähestyminen oli silkkaa kauhua. -nokka-akseli, Offenhauserin alumiinikannet, Malloryn tuplakärkijakaja, Powermasterin laturi, omavalmisteiset rosteripakosarjat, vakioimusarja yhdellä kaasuttimella. Faktat Willys Knight ’28 • Omistaja: Tommi Äikää, 50 • Paikka: Lappeenranta. Alusta: ’28 Willyksen runko, ’32 Fordin akselit, poikittaiset lehtijouset, sammakkovaimentimet. Lisäksi aktiivinen nopeusrajoitin alkaa pomputtaa etupyöriä yli sadan kilometrin vauhdissa siten, että ei tee mieli ajaa ylinopeutta”, Tommi kuvailee. Sisusta: Voyagerin penkki, Stewart Warnerin mekaaniset mittarit, puukehäinen ohjauspyörä. Renkaat: 4,50/4,75-21. ”Tanskalaiset maaseutumaisemat ja arkkitehtuuri ovat mahtavia, mutta pikkukylien läpi ajaessa matka ei edennyt kovinkaan vauhdikkaasti. Jarrut: ’32 Fordin mekaaniset jarrut. Liikenneympyröitä oli muutaman sadan metrin välein ja niissä Willys alkoi näyttää oikean luonteensa. Parhaimman käsityksen seikkailun laajuudesta saa luvuiksi kiteytettynä: noin 2000 kilometriä ajoa, kolme lauttamatkaa, kuusi hotelliyötä, 280 litraa bensaa, 5 litraa öljyä ja xxx litraa olutta, lonkeroa sekä siideriä. Vanteet: A-mallin Fordin 21" pinnavanteet. Autossahan on muitakin hienoja turvallisuusominaisuuksia. Nolla kappaletta ylitsepääsemättömiä ongelmia ja lukematon määrä niin unohtumattomia kuin unohdettujakin elämyksiä
Kolmannen matkapäivän aamuna matka starttasi Lyypekistä sakeassa tihkusateessa. Ei muuta kuin etupää ilmaan ja vanne todella osoittautui kieroksi. Pimeässä tietöiden keskellä kiihkeässä liikennerytmissä saattoi kuitenkin harhautua reitiltä, jolloin joutui turvautumaan ihan oikeaan karttaan. Toisin sanoen hän oli kirjoittanut ajo-ohjeet paperille, joka oli suojattu säältä muovilla ja kiinnitetty vasemman käden hihaan. Tommilla oli matkassa niin sanottu hihanavigaattori. Viiden gallonan tankki rajoitti pysähdysten väliset ajomatkat reiluun sataan kilometriin. Tiivisteen leikkelyn jälkeen matka jatkui taas. Korkissa oli tarra ”Vented – made in China”. Pikkuteillä maisemat olivat hienoja, mutta matka eteni verkkaisesti. Perillä Tanskassa Tommi huomasi maskin kehyksen hanganneen alareunasta uhkaavasti jäähdyttimeen, mutta ongelma saatiin korjattua ajoissa pienellä säätämisellä. Tätäkään vikaa ei ollut ilmennyt koeajoilla hiljaisissa nopeuksissa. Ensimmäisessä rekan ohituksessa kone puutui täysin bensan puutteeseen. Väittämistä toinen pitikin varmasti paikkansa. Ensimmäisten viiden kilometrin aikana paljastuneiden ongelmien jälkeen matka alkoi sujua. Matkaa ei päästy taittamaan kotoa Lappeenrannasta kuin muutaman kilometrin verran, kun apparin paikalla istunut Jallu huomasi oikean eturenkaan vipottavan reilusti. Myöhemmin samana päivänä yksi iskunvaimentimen koiranluu katkesi hiekkarannalla sudittelun yhteydessä, mutta suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Tilanne korjaantui löysäämällä laakeria muutaman naksun. Paluumatkalla jossain päin Ruotsia suoritetulla pysähdyksellä todettiin toisen etupyörän rasvojen kiehuvan. Levikkeelle pysähdyttyään Tommi tarkasti ensimmäiseksi tankin, jossa olikin hurja alipaine. Rengas käytiin vaihtamassa kotipihassa varapyörään, joka olikin suora. Puolivälissä menomatkaa suoritettiin niin moottorikuin peräöljyjenkin tarkistus. 49 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Kunnon harrasteauto 50 AMERIKAN RAUTA 8/2019
CHEVROLET BEL AIR ’54. Kun joutsenolainen Eveliina Veikkanen tuli luopuneeksi käyttöauton virkaa ajaneesta Ford Excursionistaan, päätti hän käyttää rahat omien sanojensa mukaan kunnon harrasteautoon. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Kunnon harrasteauto 51 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Valinta kohdistui patinakuosiseen, rouhealla tekniikalla varustettuun Bel Airiin
”Katselimme autoja pääsääntöisesti Nettijenkit.com-sivuston kautta, ja muutama kiinnostava auto ehti mennä meiltä ohikin”, Eveliina muistelee. ”Tai itse asiassa aika paljon”, Marko huomauttaa. Järjestelmä ohjaa myös kompressoria korjaten alustan asentoa ajon aikana esimerkiksi kuormasta riippuen. Kun lopulta näin kuvat, niin ihastuin autoon saman tien. Kyseisellä sivustolla myytävät autot ovat pääsääntöisesti yksityisten ihmisten omistamia harrastelaitteita, joita markkinoi floridalainen toisen polven autokauppias John Atkinson, vanhojen autojen harrastaja itsekin. Suurin viivästys aiheutui tullissa New Yorkissa, jonne saavuttua Chevyn paperit olivat mystisesti kadonneet. Runkopalkkeja on notchattu takaa, jotta auto on saatu istumaan alemmaksi, mutta taka-akseli on edelleen tuettu lehtijousien norrilla, joiden välissä ilmapalkeet ovat ikään kuin apujousina. Ehkä siinä tuli hankittua vähän sika säkissä, mutta onneksi sattui hyvä sika”, mies nauraa. Kun niitä ei onnistuttu paikallistamaan mistään, lähetti myyjä lopulta pumaskat perässä toistamiseen. ”V arsinaista harrasteautoa minulla ei tosiaan ole itselläni ollut ennen tämän Bel Airin hankintaa”, Eveliina aloittaa. Auto piti luonnollisesti saada seuraavaksi kesäksi liikenteeseen, ja vaikka se pääpiirteiltään olikin valmis ja toimiva, ei Markolle jäänyt liiemmälti vapaa-ajan ongelmia kevään mittaan. 52 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Chevrolet Bel Air ’54. Auto oli rakennettu aika valmiiksi siihen asuun, missä se tänäkin päivänä on. ”Ajattelin, että jos siinä on jotain yllätyksiä, niin korjataan ja tehdään siitä hyvä. Kaupat autosta tehtiin syyskuussa 2017, mistä alkoi pitkäveteinen odottelu. Amerikassa väsätty etuja takapäätä erikseen operoiva ilma-alusta ei kelvannut kotimaiselle katsastusinsinöörille sellaisenaan, joten sitä päätettiin päivittää AccuAirin älykkäällä E-level-hallintajärjestelmällä, joka sisältää korkeusanturit asetetun korkeuden tarkkailuun ja ylläpitoon. Runko on notchattu takaakselin kohdalta, mutta akseli on tuettu edelleen pitkittäisin lehtijousin, joille ilmapalkeet ovat ikään kuin apujousina. Jotta perän saisi aivan tonttiin, pitäisi kokoonpanoon päivittää nelilinkit, mikä tosin vaatisi myös ilmapussien siirtoa sekä takalokasuojien pilkkomista, ainakin nykyisellä rengastuksella. Kun lähtökohtaisesti olimme hakemassa projektia, niin toki tämä ylitti hiukan myös budjettini, mutta Marko pääsi vähän helpommalla, kun ei tarvinnut rakentaa koko autoa uusiksi”, Eveliina kertaa. Se näet saapui Suomeen vasta seuraavan vuoden tammikuussa. Rakentajan henkilöllisyys jäi kuitenkin harmillisesti tuntemattomaksi, minkä vuoksi jotkut yksityiskohdat jäivät Eveliinalta ja Markolta pimentoon. Itse asiassa hänen piti miehensä Markon kanssa hankkia projekti, josta olisi sitten rakennettu mieleinen, mutta kohtalo puuttui peliin ja se mieluisa yksilö löytyikin valmiiksi rakennettuna. ”En rehellisesti sanottuna pitänyt aiemmin patinapintaisista autoista, vaan olin hakemassa kiiltäväpintaista laitetta. Identiteetti hukassa. Suomen suuntaan hänen aisaparinaan toimii Marko Aspegren, joka bongasi indianalaisen myyjän listaaman Bel Airin ja hoksasi sen olevan juuri sitä, mitä Eveliina oli hakemassa. Tai ei aivan. Myynti-ilmoituksessa ei ollut kuin neljä kuvaa, mutta ne riittivät vakuuttamaan pariskunnan. Marko sai kuitenkin ylipuhuttua, kun tallista löytyy jo yksi kiiltävä auto – hänen LS-koneinen ’70 Camaronsa. Tiedossa on, että alustaa on päivitetty paitsi ilmajousilla, myös Mustang II -tyyppisellä eturungolla hammastankoineen ja levyjarruineen. Tekniikkana oli jo tullessa Chevroletin 350-kuutiotuumainen pikkulohko, laatikkona TH700R4 ja peränä Fordin ysituumainen
Marko tavasi tarkkaan hankkimaansa katsastajan käsikirjaa, ja totesi lopulta, ettei käsijarrua vaadita kuin vuonna 1955 valmistetuilta ja uudemmilta autoilta. Käsijarru autosta puuttui kokonaan, kuten varsin monesti amerikantuontien kohdalla, mutta yllättäen se ei vaatinutkaan tällä kertaa toimenpiteitä. Niiden valmistajasta ei kuitenkaan löytynyt mistään minkäänlaista mainintaa, ja lopulta se selvisi vasta laakerinumeroiden perusteella Markon purettua koko hoidon. Koneen sisuskaluista ei myöskään saatu mitään tietoja, mutta käyntiäänen perusteella sekaan on heitetty ihan jonkin verran ränttätänttää. Ilmajousitusta ohjaillaan AccuAirin älykkäällä E-level-hallintajärjestelmällä. Sisusta on siistitty ja verhoiltu kauttaaltaan uudelleen, mikä antaa kontrastia korin rouhealle patinapinnalle. Eveliina halusi ne piiloon, joten Marko leikkeli vanerista sopivat paneelit ja Eveliina verhoili ne itse. 53 AMERIKAN RAUTA 8/2019. ”Se oli minun ensimmäinen verhoilutyö ja siihen nähden siitä tuli tosi hyvä”, Eveliina iloitsee. Ridlerin kookkaat viisipuolaiset vanteet ovat edessä 18ja takana peräti 20-tuumaiset. Sisustan verhoilut olivat siistit, mutta peräkontti oli vain maalatulla peltipinnalla jättäen esimerkiksi ilmajousituksen komponentit näkyville. Ollaan kuitenkin todettu sen toimivan ihan hyvin, niin ei ole ryhdytty sitä purkamaankaan eikä sitä kautta selvittämään sisuskalujen sielunelämää toistaiseksi tarkemmin”, Marko kertoo. Hän oli näet huomannut, että apukuskin puoleisesta levystä puuttui pieni pala. Ennen kuin Marko tarjosi autoa rekisteröintikatsastukseen, uusittiin siihen myös etujarrulevyt. ”Onhan siinä tavallaan käsijarru, kun painaa napista pussit tyhjiksi, niin etukelkka on maassa ja siinä pysyy”, mies kuitenkin toteaa naurunremakan säestämänä. Ehkä siinä tuli hankittua vähän sika säkissä, mutta onneksi sattui hyvä sika. ”Tyhjäkäynti on aika räkäistä pienillä kierroksilla, mutta tasoittuu, kun nostaa reippaasti yli tuhanteen, eli on siinä vissiin vähän kireä nokka. Puutteiden paikkailua
”Nätisti kun ajaa, niin se on ihan hyvä, mutta jos oikein kunnolla polkaisee, niin se tahtoo pikkuisen luistaa. Silti ne on saatu sopimaan paikoilleen silpomatta lokasuojia. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Nähtäväksi jää, kokeeko tämä vihaiselta kuulostava vanha rouva jossain vaiheessa vielä nuorentavan elinsiirron. Hurjimmissa visioissa auton konepellin alle on soviteltu Markon Camaron pellin alla palvelevaa LS1-konetta. ”Kun minulla ei ollut aiempaa kokemusta 50-luvun autoista, niin odotukseni ajettavuuden suhteen eivät ehkä olleet hirveän korkealla. Alusta: Ilmajousitus AccuAir E-levelhallintajärjestelmällä, Mustang II -tyyppinen eturunko, hammastanko-ohjaus, notchattu takarunko. Siinä mielessä tämä on kyllä ylittänyt odotukseni kirkkaasti. Moottori: 350 cd V8. Eveliinan aiempi ajokki oli Ford Excursion, jonka myytyään hän päätti sijoittaa rahat ensimmäiseen oikeaan harrasteautoonsa. Kiitos: Marko Aspegrenille loistavasta löydöstä ja palvelusta sekä puolisolleni Markolle tämän kaiken mahdollistamisesta. Renkaat: Edessä 235/40 R18, takana 255/35 R20. Pitäisi pudottaa laatikko alas ja vaihtaa pakat.” ”Ja grammari pitäisi rakentaa kojelautaan tyhjän paikan täytteeksi”, Eveliina lisää työlistalle. Sisusta: Vaaleanvihreällä ja valkoisella toteutettu kaksiväriverhoilu. Kuutostietä voi lasketella satasta ihan huoletta”, Eveliina kuvailee. Ja siinä vaiheessa nykyinen rengastus vaatisi jo lokasuojienkin muokkaamista”, Marko visioi. Kun minulla ei ollut aiempaa kokemusta 50-luvun autoista, niin odotukseni ajettavuuden suhteen eivät ehkä olleet hirveän korkealla. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Chevrolet Bel Air ’54. Faktat Chevrolet Bel Air ’54 • Omistaja: Eveliina Veikkanen • Paikka: Joutseno. Vanteet: Ridler 695, edessä 18", takana 20". Kuluvan talven aikana Marko on suunnitellut korjauttavansa vaihdelaatikon, joka on alkanut osoittaa luistamisen oireita. Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto, Fordin 9" perä. ”Jos perän haluaisi vielä nykyistä alemmaksi, niin lehtijouset pitäisi korvata nelilinkeillä ja ilmapalkeet siirtää eri kohtiin. Auto saatiin kuin saatiinkin Eveliinalle kesäksi liikenteeseen ja on sillä jo jokunen tonni ehditty veivatakin. Chevyn pikkulohkon päällä koreileva Cadillacin ilmanputsarikotelo on koristeltu suorastaan ihanan tyttömäiseksi
Valitse etupaneli 3. Tervetuloa! Erikois-mittaiset kaiuttimet alkuperäisille paikoille! Uusi osoite! Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo 1. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. Valitse nupit Avoinna ark. Valitse soitin 2. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. 010 29 22 800 • info@sk-autosound.fi Rakenna oma radiosi! 111 360 eri vaihtoehtoa!. 9–17 • Kartanoherrantie 7, 02920 Espoo Puh. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT
Perheenlisäyksen vuoksi oululainen Harri Honkala alkoi suunnitella uutta, isompaa harrasteautoa aiemman kaksipaikkaisen pick-upinsa tilalle. Lyhyen etsinnän jälkeen Michiganista löytyikin sopiva isokorinen Coupe, jota Harri on maahantulon jälkeen muokannut mild kustom -tyyliin. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen Tilavampi tilalle 56 AMERIKAN RAUTA 8/2019. BUICK SUPER RIVIERA ’58
Tilavampi tilalle 57 AMERIKAN RAUTA 8/2019
58 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Buick Super Riviera ’58. Kojetaulusta löytyy myös alkuperäinen radio. Tuolla ensikäynnillä Buickin luona Minkkisellä oli mukana hänen naapurissaan asuva, eläkkeellä oleva pitkän linjan Buick-harrastaja, joka myös näytti vihreää valoa Buickin hankinnalle. ”Ensin tuli ajeltua motocrossia ja enduroa, jonka jälkeen tietenkin tuli kevari. Siinä olikin muutamasta autosta vaihtokauppa tosi lähellä, mutta ne väännöt eivät kuitenkaan menneet maaliin asti. Craigslist ja muut vastaavat Jenkkilän harrasteautojen myyntisivustot tulivat Harrille varsin nopeasti tutuiksi yömyöhään venyneiden nettisurffailujen myötä. Ainoaksi ongelmaksi alkoi kaksipaikkaisessa pick-upissa muodostua edessä ollut perheenlisäys. ”Mitään näyttelyautoa tai virheetöntä yksilöä en ollut etsimässä, koska halusin pitää hintatason maltillisena, joten ostettavasta autosta sai löytyä myös jotain pientä korjattavaa. Mies, joka tuolta alueella työkseen välitti autoja Suomeen sekä muuallekin Eurooppaan, oli nimeltään Sami Minkkinen. Heti ensimmäisen yhteydenoton jälkeen Harri sai huomata, että Sami oli asialleen vihkiytynyt kaveri, joka oli myös hyvin perillä paikallisista automarkkinoista. Nyt, kun Harrilla oli rahat pick-upista taskussa, eikä enää tarvinnut etsiä sopivaa vaihtokauppaa, niin hän saattoi laajentaa uuden harrasteauton etsintäreviiriä ison veden taakse. Tämä nykyinen pyörä on vuoden 1978 jäykkäperäinen pitkäkeulainen hippimallin chopperi Shovelhead-koneella.” Jenkkiautopuolella Harrin ensimmäinen harrastepeli oli tuolloin vasta maahan tullut vuoden ’64 Chevrolet Fleetside pick-up, jonka mies osti vantaalaiselta harrastetallilta. Pikkulohkolla varustetusta äijämallin mattamustasta lava-Chevroletista ei löytynyt jarrueikä ohjaustehostinta, mutta se toimi kuitenkin hyvin kesäisenä käyttöja harrasteautona. Buickin kaksivärinen keinonahkaverhoilu oli uusittu Amerikassa tuck & roll -tyyliin aina hattuhyllyä myöten. Autoja oli tarjolla paljon, joten nyt ei tarvinnut muuta kuin löytää se oikea auto Suomeen toimitettavaksi. Ihan ensimmäisenä mielessä pyöri ajatus ’59 Cadillacin hankkimisesta, mutta myyntisivuja illat selaillessa ihastuin ’55-58 Buickeihin sekä samanikäisiin Pontiaceihin. Harrille oli selvää se, että ostettavan auton piti olla sellaisessa kunnossa, jotta sillä pääsisi seuraavana kesänä heti cruisailemaan. Sittenkin Buick. Harrin miettiessä, miten kaupat isonveden takana voisi toteuttaa sopivan auton löytyessä, hän sai vinkin kaveriltaan Mikolta välittäjästä, jonka kautta kaverille oli tullut muutama moottoripyörä Michiganin alueelta. ”Aloin miettiä, että pick-upin voisi vaihtaa 50-luvun full size -jenkkiin, niin mahtuisi koko perhe koiria myöten kyytiin. O ululaisen Harri Honkalan kiinnostus moottoreilla liikkuviin laitteisiin juontaa nuoruusvuosiin, kun isä hankki perheeseen pienen motocross-pyörän 80-luvun puolivälissä, Harrin ollessa viisivuotias. Aika äkkiä huomasin, että tuo jalat taaksepäin ajaminen ei ole mun juttu, vaan mieluummin ne jalat sais olla eteenpäin”, taustoittaa Harri harrastuksen alkua ja jatkaa: ”Ensimmäisenä ostin uuden Night Rod Specialin, jota tuli jonkin verran muuteltua ja siitä sitten onkin Harrikoiden vuosimallit tasaisesti vanhentuneet sekä niiden omavalmisteaste kasvanut. Sami kävi tutustumassa autoon paikan päällä ja lähetti mulle siitä reilut sata valokuvaa sekä raportin auton kunnosta, jossa suositteli sen ostoa”, muistelee Harri auton etsintää näin jälkeenpäin. Päätin kokeilla, josko lava-Chevy menisi suoraan kaupaksi ja eihän se ehtinyt olla Nettiautossa kuin vajaan viikon, kun sille löytyi uusi omistaja Kokkolasta”, muistelee mies lava-autosta luopumista. Siinä ehti Sami käydä katsomassa neljää autoa ennen kuin bongatiin tämä 1958 Buick Super Riviera South Bendista Indianan osavaltion puolelta, läheltä Michiganin rajaa. Se vaihtui kuussataseen CBR-Hondaan. Kojetaulun alle on sijoitettu kierroslukumittari, josta voi seurata Nailheadkasin kehräämistä
Sami sai vielä tingattua hintaa jonkin verran alaspäin, joten en voinut olla kuin tyytyväinen mieheltä saatuun palveluun”, kiittelee Harri vielä näin jälkikäteenkin. Suomeen auto rantautui huhtikuussa 2018 ja heti ensimmäisen mahdollisuuden tultua Harri lähti hakemaan uutta ostosta Helsingistä kotiin Ouluun. ”Menin lentokoneella Helsinkiin ja tarkoitus oli ajaa Buick kotiin Ouluun, joten siinä samalla tulisi suoritettua kunnon koeajolenkki. Päivähän siinä meni osia varovasti irrottaessa, mutta kyllä sieltä kaikki tarvittavat palikat käytettynä löytyi ja uudet vaijerit vielä suoraan hyllystä”, kiittelee Harri. Kotiin päästyään Harri alkoi perehtyä jo valmiiksi tiedossa olleiden puutteiden korjauksiin miettien samalla, miten autoa voisi muokata omaa silmää miellyttävään Mild Kustom -tyyliin. Soitin sinne, ja siellähän olikin ’58 Buick varaosa-auto, josta sai käydä purkamassa tarvittavat osat pois. ”Buickista oli purettu koko lämmityslaitteisto pois ja sieltä puuttuivat jopa linjastot, joita pitkin ilma kulkeutuu ikkunoille ja jalkatilaan. Kotimatkalla Ouluun Harri päätti käydä moikkaamassa tuttuja Turussa sekä Porissa, joten lopulta koeajolenkille tuli mittaa kunnioitettavat 800 kilometriä. Reissun aikana Buickin ulkonäkö sekä ajo-ominaisuudet paranivat huomattavasti, kun Porissa vaihdettiin vanhojen mustakylkisten rättirenkaiden tilalle uudet, leveillä valkosivuilla varustetut vyörenkaat. Ennen Buickin laivaamista Suomen Sami hankki vielä takaluukkuun mukaan uudet Cokerin radiaalirenkaat leveillä valkosivuilla. Silmään sopivaksi. Yksi Suomen suvessa välillä varsin tarpeellinen varuste puuttui kokonaan, nimittäin lämmityslaite puhaltimineen. Sami kävi tutustumassa autoon paikan päällä ja lähetti mulle siitä reilut sata valokuvaa sekä raportin auton kunnosta." 59 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Ajattelin, että perhana tähänkö tämä autonhakureissu nyt heti alkuun tyssäsi, mutta onneksi huomasin lattialla pienen post-it-lapun, jossa luki: push pedal. Eihän mulla ollut mitään tietoa, että se starttaisi, kun painaa kaasupolkimen pohjaan, mutta niin vaan Buick hörähti tulille”, naurahtaa Harri muistellessaan ensikohtaamista uuden hankinnan kanssa. Harrin Buickissa oli jotain pieniä puutteita, mutta ne olivat miehen tiedossa jo autoa ostettaessa. Jostain syystä autosta oli purettu pois myös koko käsijarrusysteemit vaijereineen päivineen. Buick näytti kyllä hyvältä heti ensi silmäyksellä, mutta se ei suostunut lähtemään käyntiin, vaikka kuinka virta-avaimesta käänteli. Onneksi sain yhdeltä kaverilta vinkin, että nuo osat voisivat löytyä Autoja Konekorjaamo Marjakankaalta Alavieskasta. ”Kyllä se oli oikeastaan helppo päätös noilla tiedoilla ilmoittaa Samille, että käyhän ostamassa Buick pois kuleksimasta, ettei joku muu ehdi ensin
”Kyllä se nyt alkaa juuri siltä näyttää, millaiselta olin sen omassa mielessä alun perin kuvitellutkin näyttävän. Takalasista löytyy Seadogs Motorcycle Clubin tarra. Kerhon jäsenistö koostuu entisistä tai nykyisistä merimiehistä. Buick tarvitsi nyt lisää mild kustom -tyyliä ja sitähän löytyi helpoiten Mooneyesin katalogista. ”Aluksi kävi mielessä ilmapussien asennus joka kulmaan, mutta päädyin kuitenkin pelkästään muokkaamaan kierrejousia. No, sehän ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen”, tuumaa Harri päätään pyöritellen ja jatkaa: ”Kun neljä kuukautta oli kulunut, niin laitoin sähköpostia firmaan tiedustellen, ovatko fenderit jo valmiit ja matkalla kohti Suomea. Onneksi yhdeltä Jenkkien keskustelupalstalta löysin vinkin, miten takapään saa laskemaan juuri sopivan verran eli reilu pari tuumaa. Alkuperäisistä etujousista otin pois puolitoistakierrosta rälläkällä, se näköjään oli juuri sopiva määrä”, naurahtaa Harri kertoessaan madallusoperaatiosta. Katsastuksen jälkeen Harri alkoi suunnitella Buickin ajokorkeuden muutosta, jonka hän toteutti loppujen lopuksi old school -menetelmällä. Harri tilasi autoon 80 tuumaa pitkät Single End Lake Pipes -sivuputket sekä dummy spotlight -hakuvalot ja näillä muutoksilla saatiin auton ulkonäköä vietyä haluttuun suuntaan. Harri on yksi perustajajäsenistä ja toimii myös kerhon presidenttinä. Siellä suositeltiin, että taakse laitetaan ’78 Chevrolet El Caminon jouset, joiden pitäisi sopia paikoilleen sellaisenaan ja sopivathan ne. Vielä, kun keväällä Oulun 40-vuotisjuhlanäyttelyssä R.P. Tänä talvena pitää kuitenkin tutkia ja korjata moottorin takapäässä kesällä alkanut pieni öljyvuoto. Maksetut rahat palautuivat luvatusti ja Harri laittoi tilauksen toiseen firmaan, joka toimittikin ne suhteellisen nopealla aikataululla. ”Heti, kun olin ostanut Buickin, niin päätin, että siihen pitää hankkia fender skirtit takapyöränaukkojen peitoksi. Harri sai kuitenkin sen muotoiltua lämmittämällä pyöränaukkoon sopivaksi, jonka jälkeen Automaalaamo Oulussa Steniuksen Jani ruiskutti niihin oikean värisävyn. Kyselin niitä Jenkeistä useammastakin paikasta ja lopulta yhdestä firmasta vastattiin, että kyllä onnistuu ja toimitusaika on kolme kuukautta. Ensin kyselin Amerikasta uusia, matalampia jousia, mutta ne oli kyllä melko suolaisen hintaisia, joten ne sai unohtaa heti kättelyssä. Tulevaisuudensuunnitelmana Buickin suhteen on lähinnä nauttia sen tasaisista kyydeistä kesäisin. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Buick Super Riviera ’58. Niin, ja ettei talvella ihan noin helpolla pääsisi, niin onhan mulla tuossa taas työn alla vanhan liiton täysverinen chopperi springer-keulalla, joten hommia tallissa kyllä riittää”, päättää Harri juttutuokion. Toinen lasikuituisista fendereistä oli vääntynyt kuljetuksen aikana tai sitten sen muotti ei alun perinkään ole ollut oikean muotoinen. Buickin maalipinnassa olevat tyylikkäät pinstraippaukset ovat R.P. Signsin Risto Pajunoja maalasi Buickiin kaksiväriset pinstraippaukset, niin auto alkoi olla ulkoisesti Harria miellyttävässä kunnossa. Signsin Risto Pajunojan käsialaa. Edellä mainittujen osapuutosten lisäksi Buick tarvitsi vielä uuden tuulilasin pesimen moottorin ja perusteellisen huollon moottorille sekä vaihteistolle ennen auton rekisteröintiä Suomen kilpiin. Vastausviestissä todettiin pahoitellen fendereitä valmistavan kaverin alkaneen ryyppäämään, eikä miestä ole näkynyt työpaikalla yli kolmeen kuukauteen, joten palautamme rahat tilauksesta”, selittää Harri naurahtaen tapahtunutta sekoilua
Kiitos: Jorkke, Jenny, Sami Minkkinen, Autoja Konekorjaamo Marjakangas, ACC Oulu ja Seadogs MC. Nelikurkkuisella kaasuttimella varustetussa 346 Nailhead V8:ssa on tehoa 300 hevosvoimaa ja vääntöä löytyy puolestaan 542 newtonmetriä. Teho: 300 hv, vääntö 542 Nm. Signs/Risto Pajunojan pinstraippaukset. Voimansiirto: 2-vaihteinen Dynaflow-automaatti. Renkaat: Coker Classic 225/75 R15 3" valkosivuilla. Vanteet: Chrome Smoothie 6,5x15", Baby Moon -kapselit. Sisusta: Kaksivärinen tuck & roll -verhoilu, uusittu Amerikassa keinonahalla. Korimuutokset: Lasikuituiset fender skirtit, Mooneyesin Single end Lake Pipes -sivuputket ja Dummy Spotlight -hakuvalot. Kylkiä koristavat 80 tuumaa pitkät Mooneyesin Single End Lake Pipes -sivuputket. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut edessä ja takana, jarrutehostin. R.P. Alusta: Edessä alkuperäiset jouset, joista poistettu 1,5 kierrosta, takana ’78 Chevrolet El Caminon kierrejouset. Faktat Buick Super Riviera ’58 Omistaja: Harri Honkala, 37 Paikka: Oulu. Moottori: 364 cid 4bbl Nailhead. 61 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Kun neljä kuukautta oli kulunut, niin laitoin sähköpostia firmaan tiedustellen, ovatko fenderit jo valmiit ja matkalla kohti Suomea." Harrin Buickissa on perussiistissä käyttökunnossa oleva konehuone
Greetings from Jack’s Junkyard CHEVROLET BEL AIR ’64. Tämä on tarina vanhasta Suomitaksista, joka päätyi aktiiviuransa jälkeen palvelemaan erilaisia asiakkaita. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 62 AMERIKAN RAUTA 8/2019. 80-luvulta saakka se on toiminut ankarassa laulukäytössä, mikä todella näkyy sen olemuksessa
Greetings from Jack’s Junkyard 63 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Välillä se on lipunut verkkaisesti kuutoskoneen turvin, välillä taas intoutunut kirmaamaan rajummin stroukatun 383:n voimin. Varttimailistakin se on suoriutunut parhaimmillaan hieman reiluun 14 sekuntiin. ”Autolla oli heitetty jo useampi Venäjän reissu, mutta kerran, kun olimme matkalla Pietarissa järjestettyyn autonäyttelyyn, sattui tullissa olemaan isompi herra paikan päällä. Meidän rytmiryhmä ohjattiin sivuun, eikä automme kuulemma päässyt rajan yli ennen kuin sen rujo ulkokuori ruosteineen ja reikineen olisi korjattu sekä maalattu. Tekniikkana oli aluksi 250-kuutiotuumainen kuutonen perässään Powerglide. Ilmeisesti takalasin virkaa ajanut vettynyt pahvikin herätti kielteisiä tunteita. Kaupat sovittiin näkemättä ja tuttu kaveri lähti hakemaan autoa vaihdokin kera länsirannikon suunnalta. Ihmettelyä ja epäuskoa. Hiljalleen luotto tähänkin keksintöön kuitenkin syntyi vikoja korjaillen. Ensimmäisen vuoden aikana mittariin kilahti reilut 30 000 kilometriä. Huomasin sen ilmaantuneen myyntiin ja se oli yksinkertaisesti pakko saada! Auto oli suoraan sanottuna niin saatanan ruma, että se oli jo melkein liian hieno”, kiteyttää lappeenrantalainen Jani Hämäläinen. Ajoittain autolla uskaltauduttiin maamme rajojen ulkopuolellekin, Venäjälle, Viroon ja Ruotsiin. H ell Air on tullut monille harrastajille tutuksi herättäessään pahennusta alan tapahtumissa. ”Siinä sitä ihmeteltiin pitkä tovi ja tutkailtiin, mitä oli tullut hommattua. Ensimmäisen vuoden aikana mittariin kilahti reilut 30 000 kilometriä”, Jani muistelee. Velipoikani onneksi taitaa venäjänkieltä sen verran, että hän sai puhuttua meidät vielä sillä kertaa rajan yli. Käyttö oli kovaa ja päivittäistä. ”Eräällä Pärnun reissulla päätimme jatkaa matkaa Tartossa järjestettyyn Hiljalleen luotto tähänkin keksintöön syntyi vikoja korjaillen. 64 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Chevrolet Bel Air ’64. ”Minulle se tuli vuonna 2015. Seuraavalle reissulle maalasimme auton armeijan kalkkimaalilla valkoiseksi ja pesimme värin sitten myöhemmin pois painepesurilla.” Ikimuistoisia reissuja heitettiin useita, eikä auto jättänyt koskaan tielle, vaikka se herättikin kanssaihmisissä kauhunsekaista ihmettelyä. Piinallinen odotus päättyi, kun Jani näki auton kaartavan ensimmäistä kertaa omaan pihaansa
Lopulta auto alkoi kuitenkin olla hieman turhankin väsynyt, mikä herätti Janin päässä idean kevyestä hitsaushommasta. C-pilariin reilu kallistus ja pussit joka kulmaan”, Jani kuvailee projektia pähkinänkuoressa. Lattiat leikattiin kokonaan pois helmoineen. Parhaimmillaan Sisustaa ei ole suotta kiilloteltu ja hipistelty. Vanhaa peltiä jäi akselin kohdalle vajaat puoli neliötä. Auto toi rytmiryhmän kotiin siltäkin reissulta. Kehotin heitä käymään kokeilemassa, mutta kieltäytyivät hyvin nopeasti. Mies pisti laikan laulamaan todeten, että sääli on sairautta. Ilmajousituksen kohdalla päädyttiin uusiin komponentteihin. Uudet lattiapellit hankittiin ison veden takaa ja helmat kantattiin uusiksi millisestä pellistä. Väki rynni uusien urheiluautojen sijaan kuvaamaan Hell Airia ihmetellen samalla, millä se oli oikein tuotu paikalle. Pintapellit sen sijaan jätettiin ruostumaan tarkoituksella, eikä hitsaussaumoja peitelty saati hiottu. Arvatenkin myös virkavalta on ollut autosta kiinnostunutta. jotka hankittiin Lowtoysilta. ”Taas laikka lauloi ja katto pois. Ei auto ainakaan paljoa huonommaksi voinut enää mennä. Olihan se kieltämättä aika lohduton näky”, Jani kuvailee. ”Kori nostettiin pois rungolta ja vietiin puhallukseen sillä ajatuksella, että katsotaan, mitä siitä jää jäljelle. Ihme touhua, kun vehkeet ovat kunnossa!” Eräällä Power Big Meet -reissulla X-runkoisen takarunko meni poikki ja perä nitkahti tonttiin ihmismeren alla. ”Kerättiin siihen osia monesta muustakin autosta ja jopa romulavoilta. Eteen asennettiin tehostettu levyjarrusetti ja nivelet, laakerit ynnä muut alustan kuluvat osat uusittiin. 65 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Pysäyttelisivät kuulemma useamminkin, jos olisi resursseja. Motor Show’hun ja livahdimme niin sanotusti takaportista esittelyalueelle, jolla oli pääasiassa jotain Ferrareita ja Porscheja. Laajoiksi venähtäneet peltihommat ottivat oman aikansa ja niiden aikana syntyi idea choppauksesta sekä ilmajousittamisesta. Uuden elämän alku. Tilanteesta selvittiin tekemällä kontin pohjaan kirveellä reikä ja vetämällä kori ja runko kuormaliinoilla takaisin kasaan. Puhaltaja soitti seuraavana päivänä, että sen voi noutaa pois ja ihmetteli samalla, olinko tosissani auton kanssa. Pistimme auton parkkiin ja vetäydyimme kaljateltalle seuraamaan tilannetta. Vanhoissa helmoissa olikin parhaimmillaan jo viisi peltiä päällekkäin. Projekti lähti kuitenkin lapasesta, kuten niille on monesti tapana käydä. Radio ja muut soittovehkeet on pelastettu romikselta. Tällä välin autolle löytyi myös hyvä tekniikanluovuttaja, G20 Chevy Van, josta napattiin 5,7-litrainen TBI-ruiskupata ja TH700-laatikko. Etusohva on korvattu tuntemattomaksi jääneen Moparin erillispenkeillä. Myös Viron, Venäjän ja Ruotsin lainvalvojat ovat olleet autosta tasapuolisen kiinnostuneita. ”Suomessa poliisi tuli kerran kyselemään, että millainen tämä on ajaa. Kaikki ruosteet puhallettiin pois, hitsattiin ja maalattiin
Talven rakentelukausi alkoi olla jo pikkuhiljaa lopuillaan, kun auto oli edelleen osina. Faktat Chevrolet Bel Air ’64 • Rakentaja: Jani Hämäläinen • Paikka: Lemi. Koeajo suoritettiin Tampereelle ja sehän toimi kuten aina, tosin nyt oli kulkuakin ihan riittävästi. ”Velipojan kanssa meillä iti pitkään idea ajaa Hell Airilla Espanjaan ja takaisin. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Chevrolet Bel Air ’64. Kasasimme auton kahteen viikkoon töiden jälkeen iltaisin uudella tekniikalla ilma-alustoineen. Moottori: Chevy Vanin 350 cid TBI V8. Voimanlähteenä palvelee Chevy Vanista adoptoitu 350-kuutiotuumainen TBI-moottori, jonka jatkeena on TH700-automaatti. Ei ehkä uskoisi, mutta Hell Airiin on tehty mittavat peltityöt. Jäärataa, peltoralleja, cruisingeja ja tapahtumia sillä ehdittiin kuitenkin kiertää arkiajojen ohella lukemattomia, ja ehtihän se toimia erään Kotiteollisuusyhtyeen jäsenen hääautonakin”, Jani kertaa. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut. Voimansiirto: TH700R4-automaattivaihteisto . Niinpä kasasimme auton kahteen viikkoon töiden jälkeen iltaisin uudella tekniikalla ilma-alustoineen. Sisusta: Radio ja humppavehkeet romikselta, Moparin etupenkit. Renkaat: Itse maalatut valkosivurenkaat. Uusittujen pintapeltien annettiin kuitenkin ruostua tarkoituksella. Pimeässä kipinät lentelivät komeasti, kun laski pussit tyhjiksi ja perän tonttiin.” Konttiin upotettiin Vanin tankki ruiskupumppuineen, jonka turvin pärjäsi hienosti jopa 1000 kilometrin reissut. taisi olla tankinluukun korkeudella kylkipellin sauma, mitä uusittiin”, mies muistelee. Lattiat on korvattu kauttaaltaan uudella pellillä, samoin suurin osa helmoista. Seuraavana projektina hänellä odottaa tallissaan ’60 Chevrolet Biscayne, joka tuskin säästyy pilkkomiselta sekään, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Kiitos: Kaikille tämän kanssa nujunneille. ”Kuinka ollakaan, suunnitelmat kuitenkin muuttuivat eräänä iltana kaverin kanssa iltaa istuessa. Korimuutokset: Katto chopattu, takalasi erään baarin terassipleksistä. Vanteet: American Racing Torq Thrust -viisipuolavanteet. Tuumasimme, että eiköhän mennä sillä kuitenkin jo kevään Tampereen näyttelyyn. Alusta: Ilmajouset. Alkuperäiseksi tavoitteeksi oli asetettu, että sillä pitäisi päästä taas heinäkuussa Ruotsiin Poweriin. Pikantteja yksityiskohtia löytyy joka puolelta autoa. Se tosin jäi tekemättä, kun auto ehti vaihtaa omistajaa vaikuttaen nykyään Hyvinkään seudulla
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot Tyyliä itselle tai lahjaksi!
68 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Tällä kertaa esittelemme poikkeuksellisesti pyörän, joka ei ole vielä valmis. Tai ehkä nykyasun voi nähdä pikemminkin sen ensimmäisenä versiona. HARLEY-DAVIDSON HERITAGE SOFTAIL ’95. Joka tapauksessa Matti Penttilän veistosmainen Softail kuvastaa kirkaspintaisena ja aavistuksen karkeana aivan täydellisesti metallimiehen sielunmaisemaa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 69 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Kun perän ilmapalje päästetään tyhjäksi, laskeutuu runko maahan saakka. CNC-tekniikalle ja moderneille laitteille ei ollut tässä proggiksessa tilaa. ”Käytin hyödyksi Softailin omaa runkomekaniikkaa, mutta runkolinjan alaosassa sijainneet, käänteisesti toimineet iskari/jousiparit saivat lähteä. Lähtökohdassa, josta aloitin ei ollut muuta kuin laatikko ja kone paikoillaan, ja niiden ympärille aloin taivutella uusia linjoja”, rautarakenteiden parissa leipänsä hankkiva Masa alustaa painottaen projektin olleen lopulta varsin ongelmaton ja suoraviivainen. Koneen etupuolelle taivutettu maskiritilä jatkaa muotokieltä ilman, että linjat päättyisivät kesken. L appeenrantalaisen Matti ”Masa” Penttilän uusimman rakennelman idea sai alkunsa, kun joku tuli tokaisseeksi hänen kuullensa, ettei Softail-runkoisesta pyörästä voi saada hyvännäköistä. ”Lampun paikkaakin tuijottelin monta viikonloppua ja mallailin sitä eri kohtiin. Kaikkihan on tehty käytännössä suorasta pellistä ja putkesta. Kantavana ajatuksenani oli saada ulkoasuun jäykkäperän fiilistä ja äkkivilkaisulla joku saattaakin erehtyä luulemaan kokoonpanoa ehjine runkolinjoineen jäykäksi. Jo heti alkumetreillä Masa päätti kuunnella suunnitelmiensa tueksi myös katsastuskonttorin väkeä ja saikin hyviä neuvoja sen suhteen, mitä lain puitteissa saa ja ei saa tehdä. Edessä on toinen ilmasäiliö ja sen takana pieni lisäöljysäiliö”, Masa selvittää. Putkesta ja pellistä. Seuraavaksi ideat konkretisoituivat paperille tehtyihin hahmotelmiin ja lopuksi ne muuttuivat todeksi old school -tyyliin käsityönä vanhoilla metallintyöstötekniikoilla. tyhjenemään vauhdissa. Myös springerikeulaa tuli modattua aika rajusti. Toisen alkuperäisen iskarin ja jousen yhdistelmän paikalle tuli kompura ja toisen paikalle laitoin ihan normaalin iskarin, kun palje toimii nyt ikään kuin jousena siinä yläpuolella. Asia jäi hautumaan takaraivoon hetkeksi aikaa, kunnes miehelle syntyi ajatus aivan uudenlaisesta takapyörän linkusta, jonka ympärille kokonaisuus rakentuisi alkuperäistä kaunislinjaisemmaksi. Runsaassa detaljoinnissa on haettu käytännön toimivuuden rinnalle pieniä, silmää ilahduttavan pikkutarkasti viimeisteltyjä kikkoja. Suhde on silti edelleen balanssissa. Ilma-alustalla varustettuja vehkeitä mies oli nähnyt ennenkin, mutta tähän tyyliin toteutettuja ei hänellekään ollut tullut vastaan. ”Käytin sen mankelin kautta ja istutin siihen ilmaiskarit. Flow menee läpi koko pyörän. 70 AMERIKAN RAUTA 8/2019 H-D Heritage Softail ’95. Kun linkku nostetaan ajokorkeuteen, niin se lukittuu mekaanisesti ja on vapautettava vivusta ennen kuin perän voi jälleen laskea alas. Öljysäiliö on kaksijakoinen siten, että sen toinen puoli on ilmalle ja toinen öljylle. Rengastuksessa käytettiin hyväksi vanhaa klassista kombinaatiota – 16-tuumainen takana ja 21-tuumainen edessä. Päivitetyssä kokoonpanossa sijoitin taittopisteen yläpuolelle ilmapalkeen. Se ei sattunut kohdalleen ihan ensimmäisellä yrittämällä”, Masa muistelee, kuinka luova prosessi oli välillä hidasta. Tein käytännössä sekä koko etuhaarukan linkkuineen uusiksi, jotta sain geometrian toimimaan oikein haluamani jätön kanssa.” Et kai sä vaan maalaa sitä. Kokoonpanoon tehtiin terveydellisistä syistä lukitusmekanismi, joka takaa sen, ettei käy hassusti, mikäli palje sattuisi syystä tai toisesta Rengastuksessa on käytetty hyväksi klassista 16" takana/21" edessä -kombinaatiota, mutta härskimmän lopputuloksen nimissä molempiin päihin on sovitettu kaksi tuumaa suuremmat pyörät. ”Kantavana ajatuksenani oli saada ulkoasuun jäykkäperän fiilistä ja äkkivilkaisulla joku saattaakin erehtyä luulemaan kokoonpanoa ehjine runkolinjoineen jäykäksi. Saadakseen lopputuloksesta hiukan härskimmän, Masa valitsi kuitenkin molempiin päihin kaksi tuumaa suuremmat pyörät
Masa ei halua paljastaa niitä koko komeudessaan lukijoille vielä, mutta sen verran voinemme raottaa salaisuuden verhoa, että yhdessä visiossa on 50-luvun tapaan toteutettua karamellimaisuutta runsaine kiiltävine metalliosineen sekä tuck’n’roll-verhoiluineen. Sen alla oleva säiliö on ilmajousitusta varten. Ohjaustanko ja jalkahallintalaitteet ovat omaa suunnittelua ja toteutusta, kuten käytännössä koko pyörä. Niin, se lopullinen versio. Kone ja laatikko pelasivat niin hienosti, ettei niille kannattanut tehdä mitään, mutta toki nekin saivat oman osansa koristelusta. ”Lopullisessa versiossa kaikki piuhat tulevat olemaan poissa näkyvistä, etteivät ne riko kliiniä fiilistä”, mies tokaisee luoden katseensa tulevaan. Jalkahallintalaitteet ja ohjaustanko ovat niin ikään tehty kokonaan itse ja kaikki vaijerit on pujoteltu kulkemaan putkien sisällä. Lopullisessa versiossa kaikki piuhat ja vaijerit tulevat kulkemaan katseilta piilossa. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Pakko myöntää, että tulin monien muiden tapaan tokaisseeksi Masalle, että et kai sä vaan meinaa maalata tuota, kun näin hänen Softailinsa ensimmäisen kerran nykyasussaan. ”Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä jäisi tällaiseksikin”, mies kuitenkin päättää salamyhkäisesti jättäen vaihtoehtojen kirjon itselleen vapaammaksi. Tankki on omaa suunnittelua ja sen muotoilussa on mietitty jopa sitä, kuinka valo taittuu siihen osuessaan. Kokonaisuus on täynnä pieniä omavalmisteisia kikkoja ja yksityiskohtia. Yksi niistä on koneen etupuolelle taivuteltu maskiritilä, joka ikään kuin jatkaa pyörän muotokieltä. Pyörä on upea sellaisena kuin se nyt on paljastaen kaiken sen uskomattoman määrän käsityötä, minkä hän on osaavana metallintaitajana sen eteen tehnyt, mutta hyvältä kuulostavat myös tulevaisuudensuunnitelmat
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Boråslaisen Jan Nilssonin Shelby Daytona Cobra ’65 tarjoili harvinaista herkkua amerikkalaisten kilpuriklassikoiden ystäville. Lapualle vietäväksi tuli myös ansaittu Autorama I sekä Show car -luokan kirkkain sija. Edsel-maskilla varustetun Tudorin ajovalot ovat yhdistelmä lapualaista käsityötä ja ’37 Fordia, tekniikkana taas on kahdella turbolla terästetty Cadillacin veekasi! Ruotsi Suomessa 72 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Hienoja autoja sieltä olikin tuotu, mutta täytyy myöntää, että ehkä suomalaiselta näyttelyltä odottaisi suurempaa suomalaisedustusta. LAHTI, 28.–29.9. Tämänkertainen Lahden Jenkkiautonäyttely toi esille ainakin fiilispohjalta tarkastellen enemmän ruotsalaista kalustoa kuin koskaan, vaikka sen määrä on ennenkin ollut merkittävä näyttelyssä. Norjalaisen Preben Nielsenin maukkaannäköinen rottarodi oli valjastettu markkinoimaan Oslo Motor Show’ta. Ulkomaisia tähtivieraita ei ollut tällä kertaa kuin yksi, mutta vain kertaalleen aiemmin Pohjoismaissa nähty Dave Kindig täytti kyllä siinä tehtävänsä paremmin kuin hyvin. Kindig luonnehti steampunk-henkeen tinkimättömästi rakennettua laitetta hienosti viimeistellyksi rat rodiksi, mikä onkin oiva määritelmä. Tapahtuman kovin kotimainen uutuus oli ehdottomasti Heath Garagen ”Mystery Train” ’32 Tudor, jonka myös tapahtuman ulkomainen tähti Dave Kindig valitsi suosikikseen
Steven Järuddin ’63 1/2 Galaxie valittiin Jenkkiautonäyttelyn Top 10:een ja sai myös Muscle Car -luokan II-palkinnon. Runko on TCI Engineeringin versio. Korhosen Jorkin niin ikään Modular-tekniikalla varustettu ’56 Vic noteerattiin tällä kertaa Retro-luokan kolmoseksi. Moottorina on ahdettu GT 500 -mallin 5,4-litrainen, ja sen jatkona on Tremecin 6-lovinen 6060-manuaali sekä Fordin 9" perä. Palle Johansenin huikea ’47 Cadillac palkittiin Customien ykkösenä. Moottorina on ’96-mallinen 32-venttiilinen 4,6 litran Modular erittäin tyylikkäästi viimeisteltynä. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Tämä upea näyttelyn Top 10:een valittu ’36 Ford 3w Coupe kuuluu Tukholmassa asuvalle Kent Ekströmille. John Lienin tuore omavalmiste ”Ghost of 7” pääsi odotetusti palkinnoille Lahdessakin. Hällevadsholmlaisen Johan Lundgrenin ’59 Bel Air osoittaa, ettei sen aina tarvitse olla Sport Coupe ollakseen todellinen näyttelykarkki. Korin vaaleansininen väri on Ferrarin värikartasta. Kent Ekströmin ’64 Fairlane Sport Coupen ulkoasu on varsin klassinen, mutta tekniikka on täyttä pro touringia. Kajaanilaisen Panu Kilpeläisen linjakkaasti chopattu neliovinen ’56 Fairlane voitti Retro-luokan. Nuori mies hankki edelleen aidossa patinapinnassa olevan aihion Teksasista vuonna 2014 ja rakensi sen kauttaaltaan upeaan näyttelykuntoon, missä se esiteltiin ensimmäistä kertaa Elmiassa 2016. Top 10 -palkittuja tämäkin. Norjaan lähti Street rod -luokan ykköspytty ja Show cars -luokan kakkospalkinto
Mika Kaukon ’65 Austin jatkaa samaa ennakkoluulotonta linjaa, mitä Ämmälästä on totuttu näkemään aina Flash Gordon Cadillacistä saakka. Pickupien ykköspalkinnon sai ansaitusti liperiläisen Sanna Niemeläisen ”Unelma” ’56 Chevy Stepside. Korokkeelle nostetun auton alle sijoitetuista peileistä saattoi nähdä, että myös alusta on esittelykelpoisessa kunnossa. Somistusteema oli paikka auringossa, ja sellainen on epäilemättä ollut ja kauan myös Ruotsissa asuvan Heikki Niittymäen ’60 Bonnevillellä. Koko näyttelyn huomiotaherättävin projekti oli varmasti luokkansa kolmospytyn saanut Marko Stjerbakoffin vielä reilusti kesken oleva, aivan maata raapivaksi muutettu Jeep Cherokee Chief. Eslövläisen Michael Mårtenssonin patinaluokan ykkösenä palkittu ’28 A Coupe olisi ollut myynnissä. Näyttelyn ulkomaisena tähtivieraana oli tänä vuonna Bitchin’ Rides tv-sarjasta tuttu Dave Kindig, joka osoittautui myös livenä mukavaksi supliikkimieheksi. 74 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Jenkkiautonäyttely. Patinakuorkkia siirtävä jenkkikasi löytyy erikoisesta paikasta, hytin takapuolelta. Auton nokalta löytyy sen varsinainen yllätys, nimittäin Mersun dieselmoottori! Parhaan somistuksen palkinnon saaneen Vintage Cafen mainosautonakin toimii vääksyläisen Timo Paavolan rankka ’41 Ford Pick-up. Umpio, Timo Maijalan ’55 Ford Panel Van palkittiin patinaluokan kolmosena
Helsinkiläisen Marcus Storbjörkin Mad-55 on huikea laite, mutta palkittiin jokseenkin oudossa luokassa. Auto voitti koko 50-lukuisten luokan. Näyttelyn järjestäjä Mikael Forsman otti vastaan Kindigin haasteen rakentaa hänen skissinsä pohjalta ’69 Torinosta Speedster näyttelyyn. Sen lisäksi, että autosta poistettiin katto, siihen tehtiin monta muuta pienempää korimuutosta, kuten takakylkien levittäminen, ja moottoriksikin on asennettu tuoreempi 4,6 litran Modular. 75 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Näyttelyn kiinnostavin Corvette löytyi Sonaxin osastolta. Auto saapui kuitenkin maahan sen verran myöhään, ettei sitä saatu aivan valmiiksi, mutta lähelle kuitenkin. Upea ’59-osasto oli rakennettu ruotsalaisen Henrik Björklundin ’59 DeSoto Firefliten ympärille. Toni Rikströmin Econoline on yksi monista viime aikoina maahan tulleista vanhan liiton vaneista, ja nätti onkin. Kirjoittajan Cutlass palkittiin näyttelyssä parhaasta maalauksesta, mikä tuli kovassa seurassa niin yllätyksenä, että en tajunnut olla edes hakemassa palkintoa lavalta. Kajaanilaisen Timo Kärkkäisen LS-moottorinen ’73 Camaro valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Vai liekö se kiinnostava kohde sittenkin ollut joku muu... Moderniin henkeen rakenneltu Nomad sai nimittäin Classic-luokan ykköspalkinnon! Jönköpingistä tuli näyttelyn toinen lowrider, Bo Karlbergin Lincoln MK V Diamond Edition Jubilee ’78, joka pokkasi Show cars -luokan kolmospystin
315-heppaisella 390 cid moottorilla ja Borg Warnerin nelivaihteisella T-10-manuaalilla varustettua muskeli-Americania valmistettiin oikeastaan yllättävänkin paljon, 1512 kappaletta, mutta niitä näkee aika lailla yhtä usein kuin kanalla hampaita. Esa Liikasen ’70 Challenger R/T SE on uudesta asti alle 100 000 mailia ajettu. ”The Mod Top Sleeper”, Anders Bengtssonin ’69 Plymouth Sport Fury kätkee konehuoneeseensa 489-kuutiotuumaisen, Trick Flow -alukansilla varustetun stroker-isolohkon, joka tuottaa 625 hevosvoimaa. Juha Pykälisen ’69 Charger R/T SE:n nokalta löytyy kokonaan Suomessa rakennettu 572 cid Hemi. Raahelaisen Tapio Takalon ’68 Chargerin konehuoneessa majailee kahdella turbolla terästetty 340. Auto saikin Paras konehuone -palkinnon. 70-lukulaisten kolmosena palkittiin lappeenrantalaisen Marko Ruokosen ’78 Cutlass, jonka konehuoneesta löytyy melkoisen kiukkuinen Lunatin rullanokalla, Eaglen H-profiiliveiveillä ja Edelbrockin portatuilla alukansilla varustettu 355 cid ruiskupata. Lähes 400-kuutiotuumaiseksi stroukatun 351:n voimavaroja on kasvatettu muun muassa Paxtonin ahtimella ja FiTechin ruiskulla. Moottorista on dynotettu pyöreästi 840 heppaa ja yli 1000 newtonmetrin vääntö. Ei ihme, että auto valittiin myös näyttelyn Top 10:een. Maria ja Samu Ketosen AMC Hurst SC/Rambler ’69 on tiettävästi ainoa laatuaan koko Pohjoismaissa. Ja ei, SC/Ramblerit eivät ole halpoja, vaan puhutaan samasta hintaluokasta kuin samanikäisellä sixpack-Chargerilla. Alusta on QA1 ja jarrut Wilwoodia. Ford Freakien osastolla oli esillä myös kirkkonummelaisen Jouni Kannisen samanikäinen Galaxie 500 XL Convertible, jonka tekniikka on erityisen mielenkiintoinen. 76 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Jenkkiautonäyttely. Auto on nähty Jenkkiautonäyttelyssä aiemminkin, tuolloin limenvihreänä, mutta Esa palautti harvinaisen 440-isolohkolla varustetun yksilön vastikään komeaan alkuperäissävyynsä. Auton pintapellit ja lattiat on uusittu tulipellistä takapuskuriin asti. Ilkka Karangon Torino GT Convertible ’70 valittiin 70-lukuisten parhaaksi
’69 Vista Cruiserin on maalannut hot rod -paloautoteemaan aikoinaan Kelly & Sons Los Angelesin Bellflowerissa, ja Tom Kellyn käsialaa edustavat myös auton pintaa koristavat kultaukset. LS-koneet ovat muodissa, sen huomasi Ace Cornerillakin selvästi. Kepu Hokkasen ”Red Hot Olds” on hyvin pikkuautomainen kokonaisuus, joka varmasti olikin perheen pienimpien mieleen. Linttakulttuuri on Lahdessa voimissaan. …tämä taas viereisen, samalla tavalla patinoituneen, mutta korkeampikattoisen ’60 Caddyn pellin alla. Harrasteparkki oli täysi koko lauantain. Mats Berghin maukkaan patinakuosinen Roadrunner ’69 ”Perpetual Motion” näytti kovasti aidolta vanhalta kilpurilta, mutta jäi epäselväksi, oliko todella niin. Kuminpoltto on aina kuulunut lahtelaiseen cruisingkulttuuriin, ja kyllä sitä harrastettiin Ace Cornerilla tälläkin kertaa. Robert Rejholtin ’69 Camarolta näyttävä lasikuitukori kätkee alleen tuoreen Corvetten alustan ja tekniikan. Yksi niistä oli Jimmy Forsmanin härski Pontiac T 1000 ’86. Tämä oli Jarkko Kylmäniemen ’60 Cadillacin konehuoneessa… ”Masa” Martikaisen ”Hateful Eight” ’55 T-Bird jäi jostain syystä tällä kertaa palkinnoitta, vaikka kuului ehdottomasti näyttelyn komeimpiin laitteisiin. Lauantai-ilta oli viileä mutta poutainen, ja väkeä oli cruisingissa hyvin. Farkku on toiminut aikoinaan palopäällikkö Simonsin käyttöautona, mistä vanha maalausteemakin juontaa juurensa. 77 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Palkintoja jaettiin tällä kertaa erikoisesti ristiin, ja monet Jenkkiautonäyttelyn puolella olleet autot saivat X-Treme Car Show’sta palkinnon. Ulkoalueella ei voinut jäädä huomaamatta virolaisen Jarmo Nuutren lowrider-henkeen maalattu Aspen
Nykyään näyttelystä on tullut niin iso, ettei mihinkään ylimääräiseen jää aikaa, jos mielii nähdä edes suurin piirtein kaiken kiinnostavan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen C2-Vettejä näkee harvemmin tähän tyyliin rakennettuna. Auto on tulossa myyntiin 2020 Scottsdalen Barrett-Jacksonin huutokauppaan. Jeff Hayes Customsin pajalta kuluvan vuoden syyskuussa valmistunut ’67 on varustettu Art Morrisonin rungolla ja uudella 540-heppaisella LS3 Hot Cam -moottorilla. Kun vuonna 2007 kävin SEMA Show’ssa ensimmäisen kerran, ehti neljässä päivässä tutustua messukeskuksen näyttelyn lisäksi myös Venetian-hotellin Sands Expossa järjestettävään AAPEX:iin, joka keskittyy enemmänkin työkaluihin ja varaosiin, lounastaa normaaleissa messuravintoloissa jonotuksineen ja ehtipä siinä nauttia kesken päivien jonkun virvokkeenkin, SEMA:ssa kun on ihan sallittua ellei jopa suotavaa kulkea Bud Lite -pullo kourassa. LAS VEGAS, 5.–8.11. Jarrut ovat joka nurkassa Wilwoodia, edessä peräti 6-mäntäisin puristimin varustettuna. Schottin custom-vanteet ovat edessä 18ja takana 20-tuumaiset. SEMA Show 2019 Danny, Sandy ja Cody Jadreskon raikkaan värinen ’64 Acadian edustaa Ridler Award -kilpailijoista tuttua modernia tyyliä, joka jakaa varmasti mielipiteet, mutta sen 2510-heppainen Nelson Racingin 632 cid -tuplaturbomoottori ei jätä varmasti ketään kylmäksi. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2019
Detroit Speedin DSE-Z-nimeä kantava ’87 IrocZ liikahtaa varmasti reippaasti Mast Motorsportin 735-heppaiseksi kutittelemine LS7:ineen ja 6-vaihteisine Tremec T56-manuaaleineen. Fordin osaston vetonauloihin lukeutui Jay Lenon ’68 Bronco, joka näyttää museoautolta, mutta sen alusta on Kincer Chassisin muokkaama Fox-iskareineen ja Wilwoodin levyjarruineen, sisältä löytyy Sonyn moderni äänentoistolaitteisto, penkit on verhoiltu aidolla nahalla ja tekniikkana on 5,2-litrainen ja peräti 760-hevosvoimainen Shelby GT500:n ahdettu V8. Paja toi myös näytille parikin projektiaan. Mark DeAtleyn ’66 Nova on Kindig-Itin pajan käsialaa, ja sen huikean upeasti viimeistellystä konehuoneesta löytyy Nelson Racing Enginesin 638-kuutiotuumainen alumiini-isolohko, joka tuottaa kaksine 96 mm turboahtimineen lähemmäs 2000 hevosvoimaa. Spyderin tyttöjä kiinnosti tietää, miten sanotaan ”I love you” suomeksi, ja ”minä rakastan sinua” tulikin tyttöjen suusta hämmästyttävän oikeaoppisella aksentilla! ”Deadsled” oli vielä kolme viikkoa ennen näyttelyä pohjamaalissa, ilman ikkunoita ja viimeistelemättömänä. Näin koreaa momentinmuunninta on sääli piilottaa vaihteiston ja moottorin väliin. Auto vaihtoi omistajaa aiemmin kuluvana vuonna Barrett-Jacksonin huutokaupassa nimellisellä 286 000 dollarin hinnalla… Gas Monkey Garagen Richard Rawlings kuului tänäkin vuonna SEMA Show’n jonotetuimpiin tähtivieraisiin. Traxxas on maailman suurin RCautojen valmistaja, jonka osastolla oli näytillä myös tämän komean vitriinissä olleen ’69 Blazer K5:n täysikokoinen esikuva. Ja näyttääkin muuten matalana ja leveillä 18 tuuman vanteilla todella hyvältä. Squarebodyt ovat olleet parina viime vuonna SE juttu, mutta tällä kertaa niitä näkyi huomattavasti vähemmän. Kiire tuo joskus lisää tehoa työhön! 79 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Florida Torque Convertersin turbiinivalikoima oli aika herkullisen näköinen. Toisen sukupolven Camarot ovat jo jonkin aikaa nostaneet hintojaan, joko nyt on kolmoskorin vuoro. Tämä Racelinen Hooligan-vanteilla varustettu yksilö oli tuotu mainostamaan McGaughysin alustaosia
Tekniikkana on 890-heppainen Whipplen 2,9 litran ahtimella ruuditettu 416 cid LS3 Bowlerin 6-vaihteisen Tremec-manuaalin kera. Nykyisin tekniikkana on 480-heppainen LS3 5-lovisen manuaalin kera. Tässä on Foosen näkemys ’74 Jaguar E-Typestä. Fast N’ Loud -sarjasta on tuttu myös KC Mathieu, jonka ”Frankenstein” ’68 F100 oli esillä maalivalmistaja Basfin osastolla. Speed Dawgin nuppivalikoimasta luulisi löytyvän mieleinen useimmille. Jos minulla olisi joskus C2-Corvette, sen pitäisi olla juuri tällainen. Upea väri jäi valitettavasti epäselväksi, sen kerrottiin vain olevan Glasuritin linjasta sekoitettu Foosen oma sävy. Konehuone oli hauskasti samanvärinen, mutta satiinilakalla viimeistelty. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2019 SEMA Show 2019. Äkkiä jää huomaamatta, että kori on myös channeloitu ja puskurit on viety alkuperäistä lähemmäs koria. CFR Performancen osastolla näytillä ollut kaappariovinen ’63 Biscayne kantoi nimeä ”Black Pearl”, mutta sen mitä ilmeisimmin yliteipattu pinta oli kaikella kunnioituksella niin appelsiininen, ettei kokonaisuudesta oikein tullut helmi mieleen. Cruzer’s Customsin ”Vanquish” ’64 Rivieran maski on pikkuisine valoineen melko mielenkiintoinen ratkaisu. Cumminsin osastolla oli näytillä Seyfer Specialtiesin rakentama ’62 Ford F100, jonka nokalta löytyy – todella – Cumminsin tehdasuusi 2,8-litrainen turbodieselnelonen! Ringbrothers esitteli tällä kertaa Valkyrjaksi nimeämänsä ’69 Camaron, jonka kori on valmistettu alkuperäiskorista skannatun ja digitaalisesti mallinnetun muotin pohjalta kokonaan hiilikuidusta. Roadster Shopin rungolle rakennetun pickiksen nokalta löytyy 1000-heppaiseksi kutiteltu Whipple-ahtimella varustettu Ford Performancen Coyote, jonka jatkona on 6-vaihteinen Tremecin T56-manuaali. Koria on samalla levitetty takaa viisi ja edestä kolme tuumaa, kattoa on laskettu ja etupyöriä on siirretty 1,5 tuumaa eteenpäin. HRE:n custom-vanteilla on kokoa edessä 11x19", takana hurjat 12,5x20". Jeff Montgomery on omistanut ’63-mallisensa jo vuodesta 1970 ja ajanut sillä yli 300 000 mailia
Tekniikkana on 60-lukuinen 390 FE perinteisen 4-lovisen Toploaderin kera. Maukas kokonaisuus oli tämäkin ’71 C-10 -paloauto, jonka renkaiden raidat olivat tosiaan korinväriset. Ehkä niin, mutta tyylinä se näyttää säilyvän vahvasti, ja elämän jäljet häpeilemättä paljastava kuosi puki kyllä tätäkin Fleetsideä. Tämä ’39 Dodge Hearse ei kuitenkaan ollut paikallisia rakennelmia, vaan australialaisen Double Jacks Garagen käsialaa! Hurjan näköistä laitetta liikuttaa Scatin hiluilla stroukattu 383 cid ruisku-Vortec, jolle ylipainetta tuottaa pari Nelson Racingin custom-turboahtimia. Tämänkin keulalta löytyi kahdella Garretin turbolla ylipaineistettua nykytekniikkaa. Tuplaturbo-LS:n päälle tehty Oldsmobilen merkin muotoinen suojakansi on loistava oivallus. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Putkirunkoisen auton voimanlähteenä on Whipple-ahtimella ruuditettu Gen 3 5.0 Coyote, ja myös auton ohjaus on muutettu oikealle puolelle – ihan vaan haasteen takia. Ulkoalueella Summit Racingin teltalla oli näytillä tämä samaan perheeseen jo vuonna 1961 tullut ’59 Thunderbird, jonka tekniikka on modernisoitu täysin. Battle of the Builders -mittelöön osallistui ’64 Olds 442:llaan Wicked Performancen Craig Wick. Iowalaisen Classic Cars by Lloydin ’57 Custom 300 Gasser on rakennettu vain 63 000 mailia ajetusta latolöydöstä, ja sen maalipinta on pääosin alkuperäinen. F100:aa on vaikeaa enää alemmas saada, kun renkaat alkavat hipoa jo konepeltiä. Sisusta on bomber-penkkeineen raju, mutta ei varsinaisesti houkuttele pidemmälle matkalle. Wilwoodin levyjarruin sekä coiloverein varustettua autoa liikuttaa Ford Performancen 5,0-litrainen Coyote, jonka perästä löytyy 6-vaihteinen automaatti. Jotkut ovat ehtineet jo hehkuttaa, että patina on mennyt pois muodista. Vegasia voisi hyvällä syyllä nimittää maailman rottarodipääkaupungiksi, sikäli tunnettuja ovat paikalliset rottakummajaiset. DeBerti Designin näkemys ’61 Econolinestä on melkoisen villi
PPG:n maaliosastolla oli näytillä kolme kappaletta lowridereita. Friikkiosastoon meni myös tämä 800-heppainen Hulk-Camino, joka on siis tosiaan joskus ollut ’59 El Camino. 480-heppaisella LS3:lla ja Art Morrisonin rungolla varustettu auto olisi muuten myynnissä, hintapyyntö ”vain” 385 900 dollaria. 82 AMERIKAN RAUTA 8/2019 SEMA Show 2019. Työtunteja projektiin kerrottiin menneen noin 5000. ’61 Coupe DeVille oli saanut maukkaan lowrider-henkisen maalauksen. Paljon on työtä tehty, onko se mennyt hukkaan, on katsojan silmässä, mutta lääkitys näyttää ainakin olleen kohdallaan. Rick Doren uniikki alumiinikorinen ”Illusion” valmistui vihdoin tämän kevään Grand National Roadster Show’hun oltuaan esillä jo useaan otteeseen maalaamattomana. Komean ’73:n konepellissä luki muuten Dodgen paikalla Schwab, mikä viittaa siihen, että auto on tilattu PGA Tourin Charles Schwab Challengen palkinnoksi. Steve Strope Pure Vision -tiimeineen osoittaa, että näitä facelift-mallin Challengereita on väheksytty aivan turhaan. Punaraitarenkaat täydentävät kokonaisuuden. Mitä olisi SEMA ilman kummajaisia, kuten tämä wrestling-tähti Trevor ”Ricochet” Mannin ’69 lookiin vanhennettu ’10 Mustang GT. ”Tinmama” ’40 Chevy on tyylikkään erilainen kokonaisuus, jonka jokaista koripaneelia on muutettu. Doyle ja Karen Thomasin ’66 Charger on erittäin maukas laite alkuperäisine linjoineen ja isoine alkuperäiskapselilta näyttävine vanteineen. Maalivalmistaja Sherwin-Williamsin osastolla nähtiin jo totuttuun tapaan paikallisen Count’s Kustomsin jälkeä. Lowrider-kerhoista varmasti maineikkainta, Lifestyle C.C.:tä, edusti tämä putkimaskilla varustettu ’63 Impala. Vanteet olivat, hämmästyttävää kyllä, uniikit peltiset, eivät alumiinia. Vaaleansininen väri on Aston Martinin värikartasta ja kantaa nimeä Glacier Blue
Koriltaan entisöidyn numbers matching 428 cid auton tekniikkaa on päivitetty Holleyn Terminator-ruiskulla, Wilwoodin jarruilla, Ridetech-alustalla ja uudella Tremecin manuaalilla. 83 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Auto on 401 Nailhead -tekniikkaansa myöten esikuvan mukainen. Irvokasta kyllä, samaan aikaan kun dieseliä parjataan Euroopassa koko ajan enemmän, niitä näki Sema Show’ssa joka puolella. Mercury ei valmistanut vuonna 1955 kaksiovista farmaria. Hot Wheels -pikkuautovalmistajalla oli tänä vuonna valtava ulko-osasto, jossa oli esillä firman leikkiautojen täysikokoisia esikuvia laidasta laitaan. Malcon osastolle oli tuotu näytille ”Ohio” George Montgomeryn vanha ’71 Boss Turbo Mustang, joka saattaa olla joillekin tuttu Petersenin automuseosta. Classic Design Conceptsin ”Respec” ’69 Shelby GT500 on tullut jo tehtaalta erikoisessa Gulfstream Aqua -värissä. Myös Brookvillen ’32 Coupen keulalta löytyi Cumminsin 4BT turbodiesel. Renkaatkin ovat oikeasti isommat modernit vyörenkaat, joihin on liimattu vanhantyyppiset irtotekstit. Kyllä, olet oikeassa. Yksi niistä oli tämä Cumminsin 4BTtuplaturbodieselillä ja etuparipyörillä varustettu ’47 Willys Jeep, joka on rakennettu tarkoituksella ikään kuin aikuisten hot wheel -leluksi. Dominic Capen ’54 Buickin kaltaisia farmareita valmistui aikoinaan vain noin 1500 kappaletta, joten liian usein niitä ei tule vastaan vakiokunnossakaan. Uncertain T on uusiseelantilaisten Martin & Marion Bennettin tribuutti alkuperäiselle Steve Scottin vuonna 1965 rakentamalle rodille. Vanteet ovat Detroit Steel Wheelin mallistosta. Colorado Customsin vanteilla ja ilmajousilla varustettu auto myös liikahtaa ripeästi 6,2-litraisen Whipple-ahtimella ruuditetun modernin tekniikkansa ansiosta. Yksi koko näyttelyn vaikuttavimpia kokonaisuuksia oli takapihalta löytynyt Michael Lawsonin ’55 Mercury WagonMaster. Tämän nähdessään miettii, että miksi ihmeessä ei. Surffihenkinen patinapinta kätkee alleen Art Morrisonin rungon ja 533-hevosvoimaisen LS3:n
Erittäin mielenkiintoinen auto oli kuitenkin paikalla esittelemässä C.A. Yksi varmasti odotetuimmista laitteista oli Gas Monkey Garagen Riviera, joka ei valitettavasti ehtinyt valmiiksi näyttelyyn. 84 AMERIKAN RAUTA 8/2019 SEMA Show 2019. Yksi jo etukäteen odotetuista SEMA-uutuuksista oli iowalaisen River City Rodsin rakentama ”Brown Sugar”, joka muotoutui vahingossa käsiin jääneestä ’83 C10 Coachman Motorhomesta. Oliko kyseessä tosiaan sama auto, vai tribuutti, se jäi epäselväksi, mutta maalaus vaikutti ainakin olevan aivan samanlainen. Pellin alta löytyy, mitäpä muutakaan, kuin LS. Ennustimme taannoin, että 90-luvun tyyliset Sport Truckit tekevät paluun. Ulkokuori on maalaukseltaan alkuperäishenkinen, mutta kaikki ylimääräinen on parturoitu, ja vanteet ovat edessä 18ja takana 20-tuumaiset REVO Forgedit. Se oli jo vahvasti aistittavissa, ja siitä viesti myös vuoden 1990 SEMA Show’ssa yleisöä kohahduttaneen Belltechin promopickupin esiintyminen jälleen näyttelyssä. Pellin alta löytyi nimittäin mekaanisesti ahdettu 426 cid Hellephant-moottori, joka tuottaa peräti 1000 hevosvoimaa! Tiesitkö muuten, että ’58 Furya ei elokuvan Golden Commando -versiona koskaan valmistettu kirkkaanpunaisena vaan ainoastaan Sand Dune White -valkoisena, ja alkuperäisiä 350 Golden Commando -autoja on tiettävästi jäljellä vain 41 kappaletta. Rengaskoko oli melkoisen järeä, 40x15,50 R24. Toinen Gas Monkey Garagen tuoreista projekteista oli ”Hellscout”, eli ’79 International Harvester Scout II varustettuna yli 700-heppaisella Moparin 2017-mallisella Hellcrate-moottorilla sekä 8-vaihteisella askilla. 70’s goes 2020 -henkisen auton lukemattomia haastavia muutoksia on vaikeaa tajuta, mutta alun perin matkailuautossa ei ollut lavaa ollenkaan, vaan River City Rods asensi siihen sellaisen sopivasti jatkettuna ja levitettynä, ja myös nykyinen Camper on firman omaa tekoa. Moparin osastolla ollut ”Christine” -tribuutti ’58 Fury oli todella jäätävä laite. Chassisworksin valmistamaa runkoa. Pikkuinen ’84 Dodge Rampage ei ehkä vakiokunnossa herättäisi suurempia intohimoja, mutta lavan paikalle sijoitetulla 392 cid Hemillä varustettuna tilanne on aivan toinen. Todella härski laite! Tämä jyhkeä yhdistelmä latinohenkeen kuvioituine American Force -vanteineen löytyi Wet Sounds -hifimerkin osastolta
Lokar tarjoaa tarvittavia osia aina vanhan mallisista venttiilikopista kokonaiseen moottoriin asti. Rakentamisesta sai vastuun Hollywood Hot Rods, ja auto uusittiin teknisesti täysin Roadster Shopin runkoa sekä uutta Gen 3 Coyote -moottoria myöten. Ei olisi tätäkään Econolineä uskonut ihan heti hifiautoksi, mutta todella hyvin tuntui soivan! Kindig-Itin tämänvuotisista uutuuksista kovin lienee ollut tämä ’67 Coronet R/T. British Racing Green -tyyppinen värivalintakin on osunut nappiin ainakin allekirjoittaneen mielestä! Ehkä koko näyttelyn härskein Mustang oli tämä Porschen oliivinvihreällä maalattu ja isoilla levikkeillä varustettu ’70 Fastback. Tekniikka on tätä päivää, kuusivaihteisen manuaalin ja Fordin 9” perän kautta tehot tiehen välittävä 6,2-litrainen Hellcat, joka tuottaa Whipple X -ahtimella terästettynä 710 hevosvoimaa. Ruffianiksi kutsutun auton moderni voimanlähde on hieman yllättäen Chevyn 625-heppainen LS3. Huikea laite on myös Barry Blomqvistin ’65 Pontiac Catalina 2+2, jossa mikään ei ole ihan sitä, miltä näyttää. Talbert Goldmanin ’65 Chevellen konehuone kestää lähemmänkin tarkastelun. Early 2Gen Firebirdistä saa pienellä siloittelulla todella kliinin näköisen. Lokarin kiinnostava uutuus olivat LSretropaketit, joilla LS-moottorista saa perinteisen näköisen. Aina se ei mene niin kuin elokuvissa Amerikassakaan. Tämä Ford Customline ’55 rakennettiin Street Rodderin 2019 Road Tourille. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Pontiac-tyylisellä turkoosilla maalattu moottori on Mercury Marinen nelinokkainen ja 750-hevosvoimainen, runko Roadster Shopilta ja alkuperäisilmeiset vanteetkin paljon suuremmat custom-alut. Wheel Vintiques esitteli monta mielenkiintoista vanneuutuutta, joista löytyi kiinnostavia vaihtoehtoja niin rodeihin kuin muskeleihinkin. Tämä Prochargerilla varustettu 700-heppainen Challenger varastettiin ennen Semaa, ja tuli suoraan poliisin varastosta näyttelyyn sellaisena, joksi varkaat sen saivat. Art Morrisonin rungolle rakennetun auton kattoa on chopattu 1,5 tuumaa ja korin lukuisiin muutoksiin lukeutuu custom-sokkomaski. Klassisesta lookista huolimatta Wheel Vintiquesin Gennie-vanteet ovat 17-tuumaiset, ja niillä on Cokerin American Classic Goldline -renkaat
Autosähköt eivät varsinaisesti kuulu omaan osaamisrepertuaariini, joten Apachen sähköistämisprojekti suoritettiin yhteistyössä Helsingin Tattarisuolla putiikkiaan pitävän Vintage Motors Hot Rod Shopin sekä Sipoossa toimivan Janne’s Garage -pajan kanssa. Joku saattaisi todeta, ettei toimivaa kannata ryhtyä korjaamaan, mutta tässä vaiheessa, kun auto on rakennettu lähes kauttaaltaan uusiksi, katsoimme järkeväksi myös sähköjen kokonaisvaltaisen uudistamisen. 86 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Tallilla – Uudet sähköt harrasteautoon. Valitsimme kohteeseemme E-Z Wiringin valmistaman yleismallisen johtosarjan, jonka pääasiallisiksi eduiksi halvempaan nähden katsottiin johtojen parempi laatu sekä riittävä pituus. Hyvät asennusohjeet helpottavat työtä merkittävästi, varsinkin jos autosähköasennukset eivät ole ennalta tuttuja. Vintage Motorsilla oli tarjota projektiimme kaksi perinteistä vaihtoehtoa; yhdysvaltalaisen, Floridassa majaansa pitävän E-Z Wiringin 12-linjainen Standard Kit, jonka hinta on 240 € sekä edullisempi, niin ikään 12-linjainen Economy-sarja, jonka hinta on 95 € . Toimihan tämä eräänlaisena ajonestolaitteena, sillä kuinka moni olisi arvannut, missä järjestyksessä näitä merkitsemättömiä vipstaakeja ja nappuloita piti käännellä ja painella saadakseen auton käyntiin, mutta voihan asian tehdä myös aika paljon yksinkertaisemmin. Noista edellä mainituista epämääräisyyksistä mainittakoon muun muassa auton käynnistäminen. Molemmat sisältävät sulakerasian ja jälkimmäinen edullisesta hinnastaan huolimatta jopa virtalukon sekä pitkien valojen lattiakytkimen. Lue, millaisiin seikkoihin törmäsimme projektikohteeseemme, ’59 Chevrolet Apacheen, uutta yleismallista sähkösarjaa valitessa ja asentaessa. Ensimmäiseksi laitettiin päälle kojelaudan sähköt, josta syttyi merkiksi vihreä valo. Vintage Motorsin Timppa tarjosi käyttöömme valikoimastaan löytyvät yleismalliset sähkösarjavaihtoehdot ja Janne puolestaan osaamisensa sarjojen muokkaamisen ja asentamisen tiimoilta. Sarjan valinta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen A pachen sähköt olivat periaatteessa toimivat, mutta niissä oli kuitenkin joitain selittämättömiksi jääneitä epämääräisyyksiä. Moottori lähti käyntiin aina suhteellisen varmasti, mutta sitä edelsi seuraavanlainen proseduuri. Kalliimman sarjan mukana tuli asialliset ohjeet erillisine kaavioineen GM-, Moparja Ford-tuotteille, mutta halvemman sarjan mukana ei tule asennusohjeita. Meidän tapauksessamme niin ei onneksi tarvinnut tehdä. Tämän jälkeen käännettiin avaimella virta virtalukkoon, minkä jälkeen olimme valmiit kolmanteen vaiheeseen, painamaan erillistä starttinappulaa. Sähköä ilmassa ”Savun hälvettyä tarkistetaan liitokset”, kuuluu vanha sähköasennuksiin liittyvä sanonta
Vaikka kimpun pujottaminen umpinaiseen putkeen on hieman hankalampaa, päädyimme siihen halkaistun sijaan, koska halkaistun putken sisälle pääsee jossain vaiheessa aina likaa ja kosteutta. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Rasialta lähtevät erilliset niput auton eteen ja taakse sekä moottorille. Aluksi tutustuimme sarjan johtokimppuihin ja totesimme, että meidän tapauksessamme muutamia johtoja täytyi reitittää uudelleen. Kokoonpanossamme esimerkiksi jarruvalokytkin on paineella toimiva ja sijaitsee auton alla, eikä kojelaudan alla, kuten sarjassa on oletettu. Ainakin taakse meneviä johtoja olisi joutunut jatkamaan, mikä ei lähtökohtaisesti tuntunut mielekkäältä. Alkuasetelma on melkoinen johtokaaos ennen kuin piuhat alkavat yksi toisensa jälkeen löytää oikeat paikkansa. Sarja oli tarkoitettu lähtökohtaisesti GM:n omalle rattipylväälle, mutta autossa oli Speedway Motorsin valmistama aftermarket-pylväs. Vertailun vuoksi samassa kuvassa kahden eri sähkösarjan sulakerasiat (vasemmalla Economy, oikealla E-Z Wiring) sekä uudenlaisen, sulakkeettoman m.unit-järjestelmän ohjausyksikkö (alhaalla). Sarjan oletuksena kyseiset valot sijaitsevat mittaristossa, minkä vuoksi yksi johto oli reititettävä uudelleen. Hintaa yksiköllä on perusversiona 269 € . Johtojen asentaminen autoon aloitettiin kojelaudan alta, jonne sijoitettiin sulakerasia. Lopulta päädyimme kuitenkin käyttämään perinteistä E-Z Wiring -sarjaa, sillä siihen oli helppo lisätä tarvitsemamme lisäpiirit. Kun johtokimput oli valmiiksi reititetyt, pujotettiin kukin nippu haitarimaiseen suojaputkeen. Valitsemassamme mallissa vilkkuva indikaattorivalo sijaitsee vilkun päässä olevassa nupissa. Käyttämäämme umpiputkeen oli merkattu kohta, josta se oli helppo halkaista paikoitellen tarpeen vaatiessa. Kyseistä yksikköä on saatavana myös Bluetooth-versiona, jonka ominaisuuksista mainittakoon vaikkapa avaimeton käynnistys, reittiloki ja varashälytin. Se ei riittänyt, sillä tarvitsimme ulostulot ainakin sähköflektille, lämmityslaitteelle ja tuulilasinpyyhkijöille. Sen virtapiirien suojaus on hoidettu ohjainlaitteeseen sijoitetulla ylikuormitussuojalla, joka katkaisee virtapiirin, jos se havaitsee vikaa. Jäljelle jäi siis E-Z Wiring -sarja sekä edullisempi Economy-sarja, joista päädyimme ensiksi mainittuun. Aluksi innostuinkin m.unitista, edustaahan se teknisesti tätä vuosituhatta, eikä sisällä lainkaan isoja sulaketai relerasioita, jotka ovat toisinaan hankalia asentaa huomaamattomiksi. Siitä huolimatta se voi olla erinomainen valinta johonkin kevyempään kokoonpanoon, esimerkiksi rodiin, jossa lisälaitteita ei tarvita niin monia. Selkein syy valintaamme oli se, että edullisen sarjan johdoissa ei riittänyt pituus pitkälavaiseen pick-upiimme. m.unit on elektroninen ohjainyksikkö, jossa ei ole lainkaan irrotettavia sulakkeita tai releitä, ja kokoakin sillä on vain 90 x 53 x 30 mm. Toisin sanoen tämä sulakkeeton järjestelmä olisi vaatinut meidän tapauksessamme rinnalleen muutamia sulakkeita toimiakseen haluamallamme tavalla, minkä myötä koko laitteen hienous olisi ikään kuin kadonnut. Näin ollen jouduimme hankkimaan sen rinnalle erillisen vilkunviiksen johtoineen. Vintage Motorsilta on saatavilla myös uudenlainen sähköjärjestelmä, alun perin moottoripyöriin suunniteltu, saksalaisen Moto Gadgetin valmistama m.unit basic. Johtojen suojaus takaa paitsi siistimmän asennuksen, myös pidemmän käyttöiän. Moto Gadgetin m.unitissa on kahdeksan virtapiirin lisäksi vain kaksi AUXulostuloa lisälaitteita varten. Sisällä, kojelaudan alla johdot jakautuvat lämmityslaitteelle, pyyhkijöille, mittaristolle, rattipylväälle ja virtalukolle. Valokytkimet sijaitsivat tässä tapauksessa niin lähellä mittaristoa, että ne vedettiin samassa nipussa. Myös laitteen vedenja tärinänkestävyys kuulosti hyvältä
Eteen tulevan johtokimpun reikä porattiin tulipeltiin siten, että se jää kulkemaan sisälokasuojan alla. E-Z Wiring -sarjassa kuhunkin johtoon oli painettu edellä mainittu tieto viiden tuuman välein. Takavaloille lähtevän johtokimpun reikä porattiin kuljettajan jalkatilan kulmaan, jossa tulipelti kääntyy lattiaksi. Kussakin sarjassa oli siis omat hyvät puolensa, ja soveltuvuus riippuu pitkälti paitsi kohteesta myös asentajan harrastuneisuudesta. Peltilevy kiinnitettiin kuljettajan puolelle tulipellin yläreunaan kojelaudan alle hyödyntäen konepellin saranoiden pultteja. Eikä sen puoleen, Economysarjassakin oli ihan asialliset merkinnät, mutta pakkauksen mukana ei tule lainkaan kytkentäohjeita, mikä voi aiheuttaa monelle harmaita hiuksia, ellei aihepiiri ole ennalta tuttu. Näin saat varmimmin oikean tuotteen juuri omaan kohteeseesi. Kun johdosta voi lukea, mihin sen on tarkoitus mennä, ei tarvitse arpoa. Moottorin johdot vietiin konehuoneen puolelle tulipellin keskeltä vaihdelaatikon yläpuolelta. Kun johdot on reititetty paikoilleen ja niputettu asiallisesti, on lopputulos suhteellisen selkeä. Suoraan ylöspäin lähtevät johdot menevät päävirtakatkaisimelle, joka sijoitettiin kojelaudan alle keskelle. Niille tehdään sisustan asennusvaiheessa vielä suojasukka. Kun olet valitsemassa uutta sähkösarjaa, kysy myyjältä, mihin mikäkin tuote on tarkoitettu ja kuinka se suositellaan asennettavaksi. Eteen ja taakse menevien johtojen veto aloitettiin poraamalla niille hyttiin reiät. E-Z Wiring -sarjan mukana olleesta ohjeesta löytyivät erikseen kaaviot GM-, Moparja Ford-tuotteille. 88 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Tallilla – Uudet sähköt harrasteautoon. Siitä johdot ohjattiin runkopalkin sisäpuolelle. Tässä tapauksessa sellaista ei ollut, mutta Janne valmisti sopivan käden käänteessä. Koritöiden yhteydessä tulipellin kaikki aiemmat reiät oli laitettu umpeen, jotta uudet viennit voitiin tehdä juuri sopiville kohdille mahdollisimman näkymättömiä asennuksia ajatellen. Kokonaisvaltaista kaiken kattavaa asennusohjeistusta emme pysty tämän mittakaavan artikkelissa antamaan, mutta yksittäisiä vinkkejä ja ideoita kuitenkin, joita jokainen voi soveltaa omiin projekteihinsa. E-Z Wiring -sarjoissa käytetään valmistajan mukaan laadukkaita ristisilloitettuja, polyeteenikuorilla suojattuja johtoja, joiden tiedetään kestävän kuumuutta, öljyjä ja kosteutta. Käsin kosketeltuina ja silmin nähden sarjan johdot olivat hiukan ohuemmat kuin E-Z Wiring -sarjan. Joidenkin sähkösarjojen mukana tulee valmis asennuslevy sulakerasialle. Vaihteenvalitsimelle meneville johdoille tehdään suojakanteen pieni lovi, jolloin ne kulkevat huomaamattomina lattiamaton alla. Näin saattaa olla myös edullisen sarjan kohdalla, mutta kun valmistajaa ei suoranaisesti tiedetä, ei asiaa voida myöskään tarkistaa. Johdot kulkevat siististi runkopalkin sisälle kiinnitetyssä suojaputkessa. Asennuksen helppouteen vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka hyvin johdot on merkattu
Akun sijoitimme rungon kylkeen lavan alle takarenkaan etupuolelle. Tähän löytyy laskureita kaapeleiden valmistajien ja maahantuojien nettisivuilta. Jatkoholkissa on liimallinen kutistemuovi, joka tiivistää liitoksen tehden siitä kestävän ja pitkäikäisen. Mittaristolle tuleville johdoille tehtiin pikaliittimet, mikä ei ole välttämätöntä, mutta helpottaa mahdollisesti jatkossa tehtäviä huoltotöitä. Joissakin kojelaudan alle tulleissa johdoissa pituus ei aivan riittänyt. Akkukaapelin paksuus määrittyy sen mukaan, kuinka pitkä matka sitä tarvitsee vetää. Näin saimme vedettyä uudet johdot hankalaan paikkaan teippaamalla ne tiukasti kiinni vanhoihin johtoihin ja vetämällä ne varovaisesti läpi katon sisällä a-pilarin kautta kojelaudan alle. Tällä kertaa oli onni, että vanhat johdot olivat edelleen paikallaan. Sijoitus saattaa kuulostaa hankalalta huoltotoimenpiteiden kannalta, mutta käytimme Janne’s Garagen omaa suunnittelua edustavaa telinettä, joka mahdollistaa akun vaihtamisen alakautta. Polttimo korvattiin tässä tapauksessa huomattavasti alkuperäistä kirkkaammalla ledillä. Kumpikin tapa on periaatteessa ihan yhtä oikein, mutta päädyimme jälkimmäiseen siistimmän lopputuloksen nimissä. Käyttämämme kutistesukan kutistuvuus on 3:1, ja sen sisällä on liima, joka suojaa sisälle tunkeutuvalta kosteudelta. Johtoja jatkettiin puristettavien kutistejatkojen avulla. Myös hytin takaseinässä sijaitsevalle sisävalolle menevä johdotus uusittiin. Ampeerimittari jätettiin ottamatta käyttöön, kuten jotkut johtosarjavalmistajat, kuten American Autowire kehottavat. Pakosarjojen läheisyydessä kulkevat johdot eristettiin lämpösuojasukalla. Syynä tähän on se, että uusi, suuritehoisempi laturi voi kasvattaa ampeerimittarin läpi kulkevaa virtaa, mitä mittari ei välttämättä kestä. Y ht ei st yö ss ä: Ja nn e’ s Ga ra ge , Vi nt ag e M ot or s Ho t Ro d Sh op Etuvaloille kulkevaan suojaputkeen jäi tilaa, joten piilotimme pissapojan säiliön letkun kulkemaan piilossa samassa putkessa. Ohjaamoon hankittiin erikseen uusi virtalukko, valokatkaisin, jalalla operoitava pitkien valojen vaihdin, tuulilasin pyyhkijöiden katkaisija sekä sisävalojen ovitunnistimet. Aiempi asennus oli tehty käyttämällä perusmallisia Abiko-puristusliittimiä, mutta uuden virtalukon kohdalla päätimme käyttää eristämättömiä liittimiä ja niiden päällä kutistesukkaa. Vanha virtalukon pohja vasemmalla ja uusi oikealla. 89 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Se taas aiheuttaa tulipaloriskin. Konehuoneessa johdot haaroittuvat virranjakajalle, öljynpaineanturille, lämpömittarille, laturille ja startille
Et näet tiedä lainkaan, mitä seuraavan kulman tai oven takaa löytyy. Vaikka omalla tontillakin on tilaa, tuli lisätilantarve jossain vaiheessa tarpeelliseksi aluksi rakennusfirman työkalujen ja materiaalien säilyttämistä ajatellen, mutta lopulta myös siksi, että harrastekalusto piti saada suojaan. Jenkkiautoja, latoja, heinäseipäitä, järeä smoker-grilli ja vanha Chevyn pikkiksen raato, jonka konehuoneesta kasvaa pensas. Tavarapaljouden seassa kun saattaa olla sulassa sovussa niin vanha pokasaha kuin Nascar-auton ovikin, Irwin Goodmanin c-kaseteista puhumattakaan. Kokeneen amerikankävijän nurkat ovatkin pullollaan mitä mielenkiintoisinta kulkinetta sekä americanaa aina bensapumpuista mainoskyltteihin ja Coca-Colasta Hot Wheelseihin. Niinpä hän kuulosteli otollista hetkeä, ja kun sellainen koitti, lunasti naapuriltaan vastapäiset rakennukset itselleen. Kun ne sijoitti sopivan välimatkan päähän toisistaan ja rakensi päälle katoksen, mahtui sateelta suojaan taas muutama auto, ja kokoelma pääsi rönsyilemään vielä hiukan lisää. Viime aikoina Janne on pyhittänyt kahdesta erillisestä rakennuksesta koostuvaa ranchiaan yhä vahvemmin harrastuskeskeiseksi ja siirtänyt rakennusfirman toimintoja toisaalle. Vanhan tavaran vaalija Hattulasta, idyllisen vanhan maaseutumaiseman syleilystä löytyy amerikkalaishenkinen ranch, jota isännöi Old Stuff -yritystään pyörittävä pitkän linjan jenkkiautomies ja kokenut rapakon takana vierailija, Janne Pönni. Tilaa ei tunnetusti ole koskaan tarpeeksi, minkä vuoksi säilytyskapasiteettia on pitänyt laajentaa parilla merikontilla. Janne ei varsinaisesti asu itse ranchillaan, vaan sen vastapäätä sijaitsevassa omakotitalossa. Miehellä on selvästi silmää paitsi autojen, myös rakentamisen, maisemoinnin sekä erilaisen rekvisiitan sommittelun suhteen. ’58 Chevrolet Panelin kylkiä koristavat Jannen Old Stuff -firman mainokset, jotka ovat straipparivirtuoosi TiNin käsialaa. Syyt ja yhteydet asioiden välillä avautuvat varsin pian. Nämä rönsyt ovatkin juuri se, mikä tekee paikasta erityisen mielenkiintoisen. 90 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Toisenlainen talli – Old Stuff. Paitsi, että Janne pyörittää Hattulan Remonttipalvelut -nimistä firmaa, on hänellä myös Old Stuff -harrastefirma, jonka tiimoilta hän tuo Yhdysvalloista Suomeen autoja ja moottoripyöriä, niiden osia sekä erilaista vintage-henkistä tavaraa. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen K un Jannen pihaan kaartaa kapeaa ja mutkittelevaa soratietä pitkin, avautuu eteen idyllinen maalaismaisema härmäläisin vivahtein
Taka-alan kustomoidun ’60 El Caminon toi Suomeen Virve Salonen kymmenisen vuotta sitten. General Quick Aid Fire Guard, komea messinkinen sammutin viime vuosituhannen alkupuoliskolta. Auto on tuotu 80-luvulla Ruotsin kautta Suomeen ja Jannen ranchille se päätyi vaihdossa Thunderbirdiin. Cudan takana piileskeli parikin allekirjoittaneelle takavuosilta tuttua autoa. Tästä Plymouthin perästä on tekeillä toisenlainen pihasohva. Etualan ’50 Chevrolet Speedster on alkujaan Tommi Äikään rakentama, ja esiintyi mattapunaisessa asussaan lehtemme numerossa 1/2018. 91 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Kaikki ei ole pelkkää Amerikkaa. Yksi niistä ajoi jopa ulkohuussin virkaa. Sittemmin siitä on tullut pihapenkki. Vanha Chevyn koppa toimii komeana pihaelementtinä konehuoneesta kasvavine riippahernepensaineen. Janne pelasti auton taannoin laanilta, jossa vastaavia suomiraatoja oli useita. Ladon yhdeltä sisäseinältä löytyy komea kokoelma kotimaisia rekisterikilpiä vuodelta 1934. Se ehti jatkaa matkaansa Jannen ranchilta Masi Isohannille jo ennen tämän lehden ilmestymistä. Tämän vanhan suomiauton tie on päättynyt tähän, Idaho Avenuen nurkalle. Nykyisen maalausteeman on viimeistellyt TiNi. Joskus on ollut niin kovat ajat, että tähän vankkurin akseliin on pitänyt tehdä puinen rengas. Kunnon ranchilla pitää olla myös kunnon grilli, tässä tapauksessa Old Country BBQ Pitsin savustimella varustettu grillikärry. Takaluukun alta paljastuu pehmustettu istuin, jonka ympärille Janne on sovitellut jo soittovehkeitäkin. Ensimmäisen ladon oven takana meitä tervehti Mopar-oranssi Hemi Cuda varsin osuvalla rekisterikilvellä
Jannen kenties yllättävin keräilykohde – teline täynnä Irwinin c-kasetteja. Coca-Cola lienee yksi maailman keräillyimpiä tuotemerkkejä. Tonkan valmistamista metallikuormureista on tullut haluttuja keräilykohteita. Tämän omistaminen lapsena olisi taannut pikkuautomiesten keskuudessa niin ihailua kuin kateuttakin. Kyseessä on Hot Wheelsin autoille tarkoitettu säilytyslaukku, joka näyttää päälle päin remmiahdetulta V8-moottorilta. Työtilan toiseen päätyyn on rakennettu parvi, jolle on taltioitu tavaraa aina BSA Victor 500 -moottoripyörästä itäskootteriin ja peltikoriseen jenkkipolkuautoon. Toisaalta, onhan kyseessä oman kylän mies. Firma on perustettu Minnesotassa jo vuonna 1946. www.oldstuff.fi 92 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Toisenlainen talli – Old Stuff. Katosta roikkuvan sikarisuisen pommittajan aluksena on tuntemattomaksi jäänyt, varsin kookas moottoripyörän sivuvaunu. Toisen hallin puolella Jannella oli työn alla komean patinapinnan omaava ’64 Chevrolet El Camino, joka oli juuri kokenut elinsiirron 6,0-litraisen, LStyyppisen moottorin muodossa. Jannelta löytyi pari todellista aarretta – valoilla varustettu ja toimiva 50-luvun seinäkello sekä klassisesti muotoiltu lasikannu
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kirveskylän swap Tarjolla oli myös uskomaton kattaus vanhaa korjaamokirjallisuutta. Usein kuulee harmiteltavan, kun autoaiheisetkin romutorit ovat täynnä niitä vanhoja monoja ja posliiniesineitä. Tomahawk Townin tiloissa toimii myös Vintage Motors, joka sai taannoin käyttöönsä puolet lisää tilaa. Koska viimeksi näit ’51 Kaiserin Chassis and Body Parts List -kirjan. 93 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Näitä ei tehdä uustuotantona. Itse swap suljettiin iltapäiväkahden nurkilla, mutta tapahtuma jatkui iltabileillä. Hintalapussa luki 11 800 euroa. Moppekin taisi löytää itselleen sopivan. Väkeä oli sateisena lauantaipäivänä liikenteessä todella hyvin, ja lähialueen kadunvarret olivat pullollaan kävijöiden autoista. Pihalla olisi ollut kaupan tämä mukavasti patinoitunut 383-koneinen Dodge-pickis. TATTARISUO, 26.10. Oski oli paikalla edustamassa Kerma C.C:tä, ja pöytä tulvi kaikkea mielenkiintoista. Myös Kutjan Janne oli paikalla myymässä paitoja. Onneksi ei ollut itsellä nyt kustomaihiota, olisi saattanut tulla lompakon pohja vastaan. Harvemmin näkee moista tukivarsija akselihyllyllistä rodiosaa Suomessa. Täältä niitä oli turhaa hakea, kaikenlaista asiaankuuluvaa herkkua sen sijaan oli tarjolla laidasta laitaan. Oskin pöydältä löytyi myös tämä harvinainen Almquistin lättäpään imusarja 50-luvun alusta. Tomahawk Town -talliyhteisön perinteikäs swap kokosi kotimaisen rodija kustomkansan saman katon alle sikäli hyvin, että siellä olisi ollut helppo koostaa genren ”Kuka on kukin” -teos
Siellä pojat istuivat kiltisti mummojen ja pappojen seassa pienimuotoinen ”jorma otsassa” menetetystä vapaa-ajasta, kun koko päivän reissulle kuitenkin kertyi matkaa yli 600 kilometriä. Rajalla olleen tullipisteen jälkeen poikien ilme kirkastui kummasti, kun linja-auto pysähtyi Haaparannan puolella olleelle Shell-huoltoasemalle. Perä kohti taivasta olleesta sulavalinjaisesta jenkkiautosta löytyivät kaikki tuolle ajalle pakolliset asiat. Matkailu avartaa. Jari oli viemässä El Caminoa appivanhempiensa talliin, jossa hän voisi jatkaa auton ruostekorjauksia. 94 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Muumio muistelee Siitä se alkoi. Selvyyden vuoksi varsinkin nuoremmille lukijoille kerrottakoon, että tuohon aikaan oli tuontirajoitukset muun muassa voille (2,5 kg), margariinille (2,5 kg) sekä sokerille (10 kg), minkä määrän yksi henkilö sai tuoda kerralla Suomeen. Kromattujen sivuputkien lisäksi Challengerissa oli alla viisipuolavanteet, joille oli asennettu niin leveät renkaat, että ne tulivat takana pyöränkaarien ulkopuolelle. Mitä enemmän henkilöitä oli rasvareissulla mukana, niin sitä suurempi määrä Smöriä, Våria sekä Bregottia voitiin laillisesti lastata linja-auton tavaratiloihin, joten Arto ja Jari pääsivät (lue joutuivat) ensimmäiselle reissulle mukaan. Jari muistelee tuolloin kylillä pyörineen sinisen ’67 Dodge Coronetin sekä paskanruskean ’65 Chevrolet Bel Airin, jotka tietenkin olivat neliovisia tolppamalleja. Kolmen Dodgen loukussa tänä päivänä olevan miehen kiinnostus jenkkiautoihin alkoi yläasteikäisenä ja ajokortti-iän saavutettua oli vuorossa ensimmäisen oman jenkkiauton hankinta. Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Jari Tikkasen albumi, Pasi Kekarainen P ohjois-Savon maakunnan luoteisosassa sijaitsevassa Kiuruveden kunnassa ei 70-luvun loppupuolella ollut aivan tungokseen asti jenkkiautoja liikenteessä. Siinä autoa ihastellessa eniten poikia ihmetytti Dodgen monivärinen maalaus, josta löytyi kuvioiden ja takalokasuojan ison Challenger-tekstin lisäksi vielä motiivimaalaus kummastakin kyljestä. Autoa ihmettelemässä oli myös Jarin luokkakaveri Nevalaisen Arto, jolla oli myös samanlainen kiinnostus jenkkiautoja kohtaan. Siellä oli parkissa useampikin jenkkiauto, joista parhaiten Jarin mieleen on jäänyt 70-luvun alun Pontiac Firebird, jonka scoopissa komeili numero 400. Sen koommin ei Challengeria Kiuruveden kylillä näkynyt, joten kyseessä mahtoi olla joku läpikulkumatkalla ollut, Ruotsissa autonhankintatarkoituksessa työskennellyt suomalainen jenkkiautoharrastaja. Ovimäärästä viis, sillä nuo autot kiinnostivat nuorta miestä siinä määrin, että aina, kun ne oli jossain parkissa, piti niitä jäädä tutkailemaan pidemmäksi aikaa. Kylällä saattoi hyvällä tuurilla nähdä muutaman enemmän tai vähemmän raggarikäytössä olevan neliovisen jenkin. Tuohon aikaan ei nuorilla miehillä ollut oikein kuutiotuumat vielä hallussa, joten mestarit yhdessä tuumin tulivat siihen Tämä kuva on otettu alkutalvesta 1987. Tämäkään reissu ei sujunut ongelmitta, nimittäin matkalla katkesi puhkiruostunut jarruputki. Mopareiden nimeen vannovan Jarin tallista löytyy niin ikään ’09 Dodge Challenger SRT-8 ja käyttöauton virkaa hoitaa Cumminsin dieselillä liikkuva Dodge Ram pick-up. Poikien kiinnostus näitä Amerikan ihmeitä kohtaan sen kuin vain jatkoi kasvamistaan ja lisäpontta siihen antoivat Arton äidin järjestämät rasvaretket Kiuruvedeltä Ruotsin puolelle Haaparantaan. Se ei suinkaan ollut Mopar-konsernin tuote, vaan jotain ihan muuta. Yksi nuoruuden kohokohdista autorintamalla oli Ruotsin rekisterikilvillä varustettu vuoden 1970 Dodge Challenger, joka kimalteli eräänä heinäkuisena lauantaina kilpaa auringon kanssa Kiuruveden torin laidalla. Kiuruveteläinen Jari Tikkanen on monille harrastajille tuttu North Blacklist -kisojen racemasterina ja siinä samalla hän myös kisailee kyseisessä sarjassa Tarra-Dartillaan. 30 kilometrin matkan loppuosa taittui kesärenkailla käsijarrun turvin
Ei muuta ku kierroksia kunnolla ja kytkin ylös, niin sit mennään. 95 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Forssassa myynnissä olleen auton ilmoituksen mies oli bongannut juuri markkinoille tulleesta Keltainen Pörssi -lehdestä, johon ihmiset saivat ilmaiseksi lähettää myynti-ilmoituksia. Myös Jarin rasvaretkija luokkakaveri Artokin oli päässyt jenkkiautoilun makuun ostamalla itselleen Plymouth Dusterin. Eräänä syksyisenä iltana sopivan syrjäisellä tiellä Jari päätti kokeilla, miltä tuntuu sananmukaisesti ”täyskaasulähtö” 155-hevosvoimaisella Caminolla. Kaikkien, eikä vähiten Jarin yllätykseksi, leima rekisteriotteeseen tuli ja lava-autolla päästiin nyt ajelemaan kylänraittia ristiin rastiin. Poikien rasvaretken kruunasivat lopullisesti kaupassa myynnissä olleet ruotsalaiset jenkkiautoja käsitelleet harrastelehdet, jollaisista ei osattu Kiuruveden kaupoissa ja kioskeissa edes silloin vielä haaveilla. Vielä kun Jari sai käytyä armeijan alta pois ja sen jälkeen löytyi sopivasti vakituinen työpaikkakin, niin aika oli vihdoin otollinen oman jenkkiauton ostoa varten. Murtuneet jarruletkut vaihtuivat uusiin ja alla olleet sakkorenkaat hivenen parempikuntoisiin käytetyihin. Jarin rasvaretkija luokkakaveri Nevalaisen Arton eka jenkkiauto oli Plymouth Duster, johon mies vaihtoi 318-pikkulohkokasin kuutosmoottorin tilalle. Polte jenkkiautoharrastukseen oli edelleen tallessa, joten Jari alkoi katselemaan uutta harrasteautoa, joka olisi heti lähtökohtaisesti paremmassa kunnossa kuin jutun Camino. Näillä reissuilla oltiin monesti liikenteessä Lohvan Mikan neliovisella ’66 Chevrolet Impalalla, joka liikkui 4,1-litraisen kuutosmoottorin voimin. Hämmästys oli ohjaamossa suuri, kun isommalle vaihdettaessa kone parkaisi ylikierroksille ja kuski parkaisi, kun rystyset pamahtivat kojetauluun. Amerikanautokuume sai Jarissa uutta nostetta, kun mies tuli täysiikäiseksi ja sai ajettua ajokortin. Seuraavana vuonna Jaria puraisi vauhtikärpänen Seinäjoella, kun hän kävi kavereiden kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa kiihdytyskisoja Rengonharjun lentokentällä. Tiedossa kyllä olivat myyjän ostohetkellä kertomat ”pienet” ruostevauriot, mutta niiden laajuus kuitenkin yllätti tuoreen jenkkiauton omistajan. Onneksi Jari sai bootsinkärjellä kaivettua kaasupolkimen ylös lattiasta, ettei tullut mitään isompaa vahinkoa miehelle tai autolle. Myös Jarilla teki mieli vaihtaa Caminoon kasi kuutosen tilalle, mutta lopulta mies kuitenkin päätyi myymään lava-auton eteenpäin. Mitähän ihme lietettä lienee auton lavalla kuljetettu, kun takapää oli niin pahasti ruostunut vain 15 vuotta vanhassa autossa. Nuo vääräleukojen kommentit eivät aloittelevaa roddaria lannistaneet, vaan mies laittoi haalarit päälle ja alkoi hommiin. Vaan eipä ollut Jari koskaan ennen painanut Caminosta kaasupedaalia survomalla pohjaan, joten miehellä ei ollut tietoa puhkikuluneesta lattiamatosta, johon kaasupedaali jumittui kiinni auki-asennossa. Tuohon aikaan oli varsin yleistä, että leveämmät erikoisvanteet löytyivät vain takaa ja edessä olivat alkuperäiset peltivanteet. Alun perin kuutoskoneista Pölyttäjää Arto paranteli vaihtamalla siihen 318-pikkulohkon. Talvella suoritettujen ruostekorjailuiden jälkeen Camino oli taas tuttu näky seuraavana kesänä Kiuruveden katukuvassa. Sellainen löytyikin Mopar-tuotteiden joukosta ja sillä tiellä mies on yhä edelleen. ”Se meni hyvin pitkälti näin: Hyvä tyhjä baana. Jarin hankittua auton heinäkuun lopussa 1987, intoa puhkuen mies yritti saada sen pikimmiten leimattua, koska cruisailukelejä oli vielä hyvin jäljellä. Tuo ei todellakaan jäänyt poikien viimeiseksi rasvaretkeksi, vaan mukaan uusien lehtien toivossa piti päästä uudestaankin, mutta niillä kerroilla ihan omasta tahdosta ja vapaaehtoisesti… Jenkki se olla piti. Mies oli varsin maltillinen haaveissaan, eikä tavoitellut ensi jenkikseen mitään ultraharvinaista kaksiovista muskeliautoa, vaan suuntasi katseensa lava-autoihin ja tarkemmin Chevrolet El Caminoihin. Ovien ja takaluukun alaosat saivat uutta peltiä, mutta suurimmat lahoviat olivat rungon takaosassa. Lavaauton piti ehdottomasti olla kasikoneella ja katsastettu, joten täysin luonnollista oli se, että hetken päästä Jarin pihasta löytyi vuoden 1972 Chevrolet El Camino 250:sellä kuutosella ja vieläpä katsastamattomana. Pahimmille ja näkyvimmille rungon ruostevaurioille mies näytti rälläkkää ja hitsaili migillä uutta peltiä tilalle. Jari muistelee tuolloin ostaneensa Colorod, Start & Speed sekä Power Magazine -lehdet, joita sitten Arton kanssa tuli paluumatkalla Kiuruvedelle ihmeteltyä sanan mukaisesti huuli pyöreänä. Kaiken lisäksi vielä sukulaiset ja kyläntietäjät kävivät tontilla viisastelemassa, että tuota bensarosvoa ei saa kyllä enää koskaan katsastettua. Joku entinen omistaja oli poistanut käytöstä manuaalivaihteiston rattipylväässä olevan valitsimen ja tehnyt sen tilalle omasta mielestään varsin onnistuneen lattiakeppikyhäelmän, jonka ongelmana olivat pitkät liikeradat ja väljyys. Takaapäin otetussa kuvassa näkyy hyvin valkoiseksi maalattu bensatankki sekä punaiseksi maalattu taka-akseli lehtijousineen. Nyt vain hyvä ote ratista ja tuosta arvontavivusta lattialla ykkönen silmään. Hyvää oppia mies sai ensimmäisestä jenkkiautostaan, mutta samalla mielessä pyörivät sanat: ”Olis pitänyt tajuta hinnasta, että tää oli paska ostos”. Auton alustaa oli jo aiemmin korjaillut joku kyläseppä, sillä sen näköisiä lattarauta-miggiliima virityksiä siellä oli. Ensimmäinen näyttelyreissu suuntautui Oulun American Car Show’hun vuonna 1985 ja tuosta näyttelystä Jarille on jäänyt varsin elävästi mieleen hieno ruotsalainen ’57 Chevrolet sekä Martin Glantzin maahantuoma Suomen ensimmäinen nitro Funny Car. Testailua ja kunnostusta. Ensi silmäyksellä myyntimaalauksen päälleen saanut El Camino näytti varsin siistiltä ja sen tekniikka tuntui toimivalta, joten Jari teki siitä kaupat siihen aikaan varsin edukkaasti 10 000 markalla. Itse auton omistajalla oli vielä tuolloin vuosi matkaa ajokorttiikään, joten Jari ja Arto saivat toimia kuskeina, kun Letukalla oltiin liikenteessä. Talvella Jari jatkoi Caminon ruostevaurioiden korjailua, ja niitä todellakin riitti. No sehän oikein vänkärin puolella nokialainen kumi vingahti lähtiessä ja ei muuta ku isompaa silmään”, Jari selittää huvittuneena. tulokseen, että Pontiacissa täytyy olla 400 hevosvoimaa. Seinäjoen kiihdytyskisoissa vuonna 1986 otetussa kuvassa näkyy Camaron vieressä vihreässä takissa Lohvan Mika, jonka mustalla ’66 Impalalla oli koko rytmiryhmä liikenteessä
Ensimmäinen kulkuri Entäpä jos linjakas kaksiovinen Nomad-malli olisi tullutkin tuotantoon jo vuonna 1954. Teksti ja piirros: Janne Kutja 96 AMERIKAN RAUTA 8/2019 Kutjan kuva
Pölykapselit ovat alkuperäiset ja renkaina miljonäärivalkosivut, kuten siihen aikaan oli tapana. Muita korimuutoksia ei joidenkin merkkien poistamisen lisäksi tehty. Aihioksi piirroskonseptiin otettiin vuoden ’54 Bel Air hard top, josta on helpompi soveltaa muun muassa tuulilasin ja oven listoitusta. Myös Bel Air -mallille tunnusomaista kaksiväriteeman mahdollistavaa kylkistoitusta haluttiin käyttää, onhan kyse lippulaivamallista. N omad-mallit (Nomad=kulkuri) vuosilta 1955–57 ovat olleet harrastajien suosikkimalleja aina. Alustaa on madallettu reilusti, ja se on nyt erittäin sopivassa kustom-korkeudessa. Takaluukun alue vaatii luonnollisesti myös paljon työstöä, sillä sen kulmaa kallistettiin huomattavasti eteenpäin verttatuna alkuperäiseen farmaritai sedan-malliin. Fender skirtsejä jatkettiin alaspäin alalinjan ollessa nyt lähempänä helmalinjaa. Katto tuskin istuu aivan sellaisenaan, vaan vaatii pientä tai suurempaa muovaamista sovitettaessa ’54 mallin etuosaan. Vuonna 1954 Nomad-mallinimi oli jo olemassa, mutta kyse oli Corvette-konseptiautosta, eikä perushenkilöautoon pohjautuvasta mallista. 97 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Tällä kertaa katon korkeus jätettiin alkuperäiseksi. Syytä ei tarvitse etsiä kovin kaukaa, kun katsoo farmarimalliksi poikkeuksellisen linjakasta kattoa kallistettuine pilareineen tavallisten farkkumallien ollessa varustettu pystyillä tolpilla. Kattona etuosasta taaksepäin on käytetty ’55–57 Nomadien mallia
Mooneyes Savolainen Show Rod Super Cobra Jet Chevrolet Hot Rod ’35. Masi Isohanni osti ruotsalaisen show no go -henkisen näyttelyvoittaja-Novan vain rakentaakseen sen pinnan alta koko lailla uusiksi. Ford Galaxie 500 XL Fastback ’64. CHEVROLET NOVA STW ’66. Varkaudessa asuvan Mikko Tuomaisen Chevyä saattoi moni luulla sen ensiesittelyn aikaan Hot Rod Rock Show’ssa ulkomaalaiseksi show rodiksi, niin upeaa sen viimeistely on kautta linjan. All Show, All Go Cus t om Show 98 AMERIKAN RAUTA 8/2019. Tai ei se välttämättä ollut ostettaessa tarkoituksena, mutta niin vain kävi, että vanhan liiton 350-moottori vaihtui 6,2-litraiseen LSA:han, jonka päältä löytyy Kenne Bellin peräti 2,8-litrainen ahdin! Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 16.1.2020 Vuotuinen raportti Yokohamasta, Japanin ykkösnäyttelystä. Tuusulalainen Jouni ”Linu” Linjama muistetaan Amerikan Raudan kantta koristaneesta LS-koneisesta ’60 Impalastaan, mutta tällä kertaa esitellään miehen aivan toista tyylisuuntaa edustava häijyn mustanpuhuva Galaxie, jonka nokalta löytyy Suomessa jalostettu Ford Racingin yli 500-heppainen alukantinen 466 cid isolohko
Työtilan mitat: 890x670x550mm 795€ tuotenro 75506 499€ tuotenro 494628 U U TU U S! Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 430mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Myös muita malleja! Hiekkapuhalluskaappi imurilla 2kpl puhalluspistooleja (käsi& jalkaohjattu), 2 ovea, valaistus, suojakäsineet ja imuri. Nostokorkeus: 1930mm. Nostokyky: 1350kg KY SY M YÖ S M U IT A M AL LE JA ! 1950€ tuotenro 510425 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukittuvilla nostovarsilla. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Sis. Mitat: (PxLxK) 5255x2596x2081mm Levys pilarien välillä: 2350mm 2550€ tuotenro 85268 U U TU U S! Kiillotussarja epäkeskokiillotuskoneella Sisältää: 1kpl epäkeskokiillotuskone (tuotenro 510903, 500W / 2000-4500rpm), 4kpl kiillotussieniä, 1kpl Prats 3-vaiheinen kiillotusainesarja, 1kpl Prats Laquer Sealer, 6kpl mikrokuituliinoja sekä säilytyslaukun. 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. 295€ tuotenro 510903 Parkkipaikkanostin 3200kg Nostokorkeus: 1,86m. 1499€ tuotenro 497976 Kaikki hinnat sis. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Rengaskone U-2011 Puoliautomaattinen sivulle kääntyvä puomi & apuvarsi. Nostokyky: 4000kg. Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. 1450€ tuotenro 32836 Autotallin sisustus Työtason korkeus: 946mm. Sähköliitäntä: 230V. Sähköliitäntä: 230V.. Ilmantarve: 400-600l/min. lattiamallinen työkalukaappi, yläkaapit 3kpl, alakaapit 3kpl (1 x laatikot, 1 x kaappi, 1 x siirrettävä työkaluvaunu), työkalutaulu, ruostumaton pöytätaso
SEMA SHOW LAS VEGAS JENKKIAUTONÄYTTELY LAHTI FORD ’32 ROADSTER LISÄKSI ESITTELYSSÄ Buick Super Riviera ’58 • Chevrolet Bel Air ’54 • Chrysler Windsor 2d HT ’56 Chevrolet "Hell Air" ’64 • Willys Knight ’28 • Dodge Challenger R/T SE ’70 Oldsmobile Cutlass Supreme Brougham ’81 • h-d Heritage Softail ’95 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 1 9 • 9,9 € 6 414887 002455 1 9 8 70 02 45 -1 90 8 PAL VKO 2020-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 19 NR O 56 ”S AN O IS IN , ET TÄ PU O LE N VU O D EN TY ÖT SII N Ä O LI", M IK A LA SK ES KE LE E RA KE N TE LU U N KU LU N U TT A A IK A A.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI – 100 SIVUA HOT Camperpatinaa johtosarja autoon Uusi Oikeesti DODGE D100 ADVENTURER ’71