Sähköliitäntä: 230V. Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Työkaluvaunu 143-os. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Mitat: 1740x1212x2510mm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Paino: 153 kg. LISÄKSI ESITTELYSSÄ FHRA MEGA SWAP VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE Ford Gran Torino Squire Wagon ’72 • Dodge D100 Town Panel ’66 Rambler Classic 770 Cross Country ’66 • Ford Model T ’27 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’55 • Chevrolet Impala Convertible ’64 Chrysler New Yorker ’63 • Harley-Davidson FL 1200 ’75 R akk aud e s ta R au t aan • 8 / 2 02 • 9, 90 € 6 414887 002455 2 8 70 02 45 -2 00 8 PAL VKO 2021-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 20 NR O 64 ”C AD ILL AC IS TÄ LE IK AT TIIN EN SIN TA KA LA SIN KE H YS IR TI, JA SE N JÄ LK EE N CH O PA TT IIN KA TT O JA KA LL IS TE TT IIN LA SIA , JO TT EI SE N KO KO M U U TT U N U T.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI 840 hv DODGE CHARGER R/T SE HEMI ’69 Silvarello Customs Harrastuksesta työksi: CADILLAC SERIES 62 2D HT ’60 Jotain vanhaa Jotain vanhaa ja jotain lainattua Jotain vanhaa Jotain vanhaa 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. 599€ tuotenro 511083 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. (tuumamitat) Työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Koko: 1285x740x890mm. Ilmankulutus: 170l/min. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S!. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Paino: 14,5kg. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Pyörintänopeus: 9000rpm. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Nostokyky: 1350kg/pari. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Nostokyky: 2500kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Paino: 88kg. U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 Kaikki hinnat sis. Paino: 650g. Nostokorkeus: 1,8m. Ramppien mitat: 590x340mm. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Pituus (ilman terää): 240mm. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Käyttöpaine: 6,3bar. Maks
Tilaa heti osoitteesta: supermarket.fi Teemanumero Lehtipisteessä 15.12.
Kaikkea sitä kiirettä, joka liittyy valmisteluihin ja sitä, kun viime hetkellä kerätään kasaan niitä unohtuneita juttuja. Ja kun kerran Malmin lentokentästä on tullut se Stadin cruisailun kiinnekohta numero yksi, ehdotin, että mitäs jos tapahtuma-aikaa Malmilla jatkettaisiin vaikkapa iltakymmeneen saakka, niin siellä portilla ei tarvitsisi olla jonottamassa vielä perjantaina neljän aikoihin, kun muutenkin on liikenteessä ruuhkaa. Toki noin monen merkittävän tapahtuman poisjäänti on vaikuttanut monella tavalla myös lehdentekoon. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Niin kauan, kuin se on mahdollista 3 AMERIKAN RAUTA 8/2020. FHRA:n kalenterissa on ensi vuodelle myös peräti viisi kadunmiehen kiihdytyspäivää, ja on puhetta ollut Nitro Nationalsin yhteyteen rakennettavasta useampipäiväisestä Power Meetistäkin. Ja sitä, kun oma osasto on viimein valmis, ja on aikaa hetki hengähtää ja katsella ympärille, kuinka muiden autot alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Syksyn Malmin Show & Go Festivalkin sai niin positiivisen vastaanoton, että tapahtuma tullaan näkemään myös ensi vuonna, mahdollisesti jopa kahteen kertaan. En tosin villeimmissä spekulaatioissanikaan olisi ajatellut, että sen aiheuttaa maailman sekoittava pandemia, arvelin päästörajoitustoimenpiteiden osuvan ennen pitkää mannertenvälisiin lentoihin sillä seurauksella, että niistä tulee niin kalliita, ettei ison meren toiselle puolelle lähdetäkään enää ihan niin vain. Näyttelyillä kun on se hyvä puoli, että ne toimivat deadlinenä projektien valmistumiselle. Silti täytyy myöntää, että sitä näyttelytunnelmaakin kaipaa. Paitsi, että tietysti nuo kaikki ovat jättäneet aukkonsa lehden sisältöön ihan suoranaisesti juttuinaan, on mahdollista, että monta uutuutta on jäänyt tänä vuonna näkemättä, kun ei olekaan ollut kiirettä saada niitä enää tälle kaudelle valmiiksi. Enkä todellakaan olisi tuon tammikuussa ääneen todetessani uskonut sen tapahtuvan tänä vuonna. Vuoden viimeistä numeroa selaillessa on hyvä kerätä inspiraatiota talven rakenteluhommiin – kevät tulee tuttuun tapaan yllättävän nopeasti. Toivottavasti se koetaan taas ensi vuonna. Kauden suurimman tapahtuman, American Car Show’n, poisjäännin myötä taloudellisesti ahtaalle joutunut FHRA teki kuitenkin tänä vuonna sen, mitä on mahdollista, ja panosti pienempiin katutapahtumiin, joista tulikin yllättävän suuria. Niin siinä vaan kävi, että tänä vuonna ei järjestetty Helsingin American Car Show’ta, ei Tampereen Hot Rod & Rock Show’ta, ei Forssan Pick-Nickiä eikä Lahden Jenkkiautonäyttelyä. Elokuussa tuli sitten tieto, että myös Las Vegasin monikymmenvuotiset perinteet omaava SEMA Show joudutaan perumaan tältä vuodelta, ja niin kävi lopulta Yokohaman Mooneyes Show’llekin. Ainakin Helsingin American Car Show’ta järjestellään jo, ja isoimpien ulkomaantapahtumien päivämäärät on julkistettu. Tämä vuosi oli ehdottomasti cruisingien vuosi, ja niistä riittikin tarinaa paikkaamaan näyttelyiden jättämän aukon lehdessä. E n tiedä, minkä tason pessimismistä se kielii, mutta olen vuosikaudet sanonut, että käyn Amerikassa niin kauan, kuin se on mahdollista, koska tulee vielä se päivä, kun se ei ole. Taisi olla viime vuonna jossain näyttelyssä, kun joku tuttu totesi, että se näyttelyn avautumista edeltävä ilta on rakentajalle se paras. Saa lopultakin ottaa iisisti ja katsella töiden tuloksia. Joku vielä vahaa autoa, joku imuroi, joku vaihtaa alle näyttelyvanteet
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Thomas Backman, Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Janne Kutja, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Juha-Matti Rantapää, Kari B. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Toimitus. Tilaajapalvelu Puh
Tervetuloa! EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto Ruostekorjauspellit suoraan varastosta Purkuosat, koneet, vaihteistot, jne. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA puh: (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA puh: (03) 266 2818, avoinna: ark 10–18 Suuri määrä USA-purkuautoja Uudet peltivanteet edullisesti Voiteluaineet ja kemikaalit Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot • Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu • Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI P. Toimitamme osia koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. 040-5606 254 PROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. 4L-80E. www.southwesttrade.fi HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HML puh: (03) 61 50 50, avoinna: ark 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt
40 Ford Model T ’27 Timo Paavolan T-mallin Fordissa on varsin vähän yhtäläisyyksiä alkuperäiseen ottaen huomioon, että auto on lähtenyt tehtaalta pick-upina. 52 Chrysler New Yorker ’63 Kemiläinen Olavi Juntikka erehtyi myymään kertaalleen läpikäymänsä edustusauton pois vuonna 1983, mutta sai sen vielä takaisin. Esittelyssä 12 Cadillac Series 62 2d HT ’60 Hollolassa asuvan Jouni Kylmäniemen todella matalassa patina-Caddyssä on jotain uutta, jotain sinistä, paljon vanhaa ja paljon lainattua. 46 Rambler Classic 770 Cross Country ’66 Kari B. 18 Dodge Charger R/T ’69 Jyväskyläläisen Juha Pykälisen Chargerin konehuoneesta löytyy vastinetta isommillekin puheille 572-kuutiotuumaisen alumiini-Hemin muodossa. Kannessa: Cadillac Series 62 2d HT ’60 Nro 64. 58 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’55 Sari Jalas on tottunut ratinpyörittäjä, joka lääkitsee harrasteautokuumettaan nostalgisella gasser-henkeen rakennetulla ’55 Chevyllä. 64 Ford Gran Torino Squire Wagon ’72 Mikkeliläisen Ville Kainulaisen Torino on osoitus siitä, kuinka paljon auton olemus voi muuttua suhteellisen vähäisillä muutoksilla. 8/2020 24 Chevrolet Impala Convertible ’64 12 6 AMERIKAN RAUTA 8/2020. 70 Harley-Davidson FL 1200 ’75 Sanna Poudan tuorein pyörä kantaa osuvaa nimeä ”Race Girl”. Mikkosen Rambler-farmari on ultimaattinen raggariauton ja gasserin yhdistelmä. 32 Dodge D100 Town Panel ’66 Jussi Räkköläinen modernisoi vanhan suomalaisen poliisipakun omaan makuunsa sopivalla annoksella pilkettä silmäkulmassa. 24 Chevrolet Impala Convertible ’64 Tomahawk Townin nuorisojaosta edustavan Ode Vinhavan lowrider nielee tietä aktiivisesti ja on tuttu näky pääkaupunkiseudun harrastetapaamisissa
Vakiot 8 Rauta-annos Suomen vintage drag racing -harrastajat ovat järjestäytyneet ja perustaneet yhdistyksen ajamaan asiaansa. 10 Pelit ja vehkeet Viimeisimmät tuoteuutuudet vintagesta moderniin. 70 H-D FL 1200 ’75 7 AMERIKAN RAUTA 8/2020. 82 Uusi Buick-projekti alkaa ’59 Buick LeSabre Estate Wagon muuttuu talven mittaan niin tekniikaltaan kuin ajettavuudeltaankin moderniksi reliikiksi. 80 Harrastuksesta työksi: Silvarello Customs Savonlinnalainen Mikko Silvennoinen teki autoharrastuksestaan työn jo lähes 15 vuotta sitten. 87 Puuhanurkka Tomin Vani sai keulalleen vanhan koulukunnan liekkimaalauksen. 84 Muumio muistelee Tällä kertaa ollaan Perälän Tanen matkassa autokaupoilla isolla kirkolla 80-luvulla. 88 Kutjan kuva Janne otti käsittelyynsä 90-lukuisen sämpylämallisen Chevrolet Capricen. 38 Tarinan takana: Dodge D100 Town Panel ’66 Vaikka Jussin paksukuonoon on sovellettu osia monista eri autoista, on lopputulos hallittu. 77 FHRA Mega Swap 74 Verstas Goes Kustom Kulture 40 Ford Model T ’27 Tapahtumat 74 Verstas Goes Kustom Kulture Nakkilassa sijaitsevalla moottorikahvilalla järjestettiin lokakuussa jo toista kertaa Verstas Goes Kustom Kulture -tapahtuma. 77 FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokentällä järjestettiin syyskuun viimeisenä viikonloppuna rompetori, joka keräsi mukavasti myyjiä. Artikkelit 30 Tarinan takana: Chevrolet Impala Convertible ’64 Oden kohdalla harrastus on siirtynyt isältä pojalle, sillä hänen isällään Unulla oli avo-Impala jo 80-luvun alkupuolella
Pian Yhdysvalloissa markkinoille tulevan uuden Ram 1500 TRX:n on hehkutettu olevan maailman nopein ja tehokkain massatuotettu pick-up, mikä näyttää julkaistujen speksien valossa pitävän kutinsa. Sen sijaan tämä Serial 1 -nimen saanut sähköpolkupyörä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta tuotteelta. Voimanlähteenä monsteriavolavassa on ahdettu 6,2-litrainen SRT Hemi V8, jonka jatkeena ovat 8-vaihteinen 8HO95 Torqueflite -automaatti sekä Dana 60 -perä 3,55-välityksellä ja sähköisellä lukolla. Teknisiä tietoja pyörästä ei vielä paljastettu, mutta näillä näkymin sen on määrä tulla markkinoille jo ensi vuoden maaliskuussa. Shelby Raptorissa kerrotaan olevan tehoa 525+ hevosvoimaa ja vääntöä 827+ newtonmetriä. Mitä nuo pienet plussat lukemien perässä ikinä tarkoittavatkaan, niin Shelby tuskin yltää Ram 1500 TRX:n vastaaviin lukemiin, joiden kerrotaan olevan yksiselitteisesti 702 hevosvoimaa ja 881 newtonmetriä. Kuva: Harley-Davidson 8 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Niiden avulla tämä lähes kuusimetrinen, reilut 3500 kiloa painava järkäle suoriutuu varttimailista 12,9 sekunnissa. Sen hinnat alkavat Yhdysvalloissa 71 790 taalasta, kun Shelby Raptorin hinnat alkaen -malli kustantaa 120 540 taalaa. Lokakuussa oli jälleen yllättävien uutisten aika, kun HarleyDavidson esitteli ensimmäisen sähköpolkupyöränsä. Nimensä, samoin kuin joitain muotoilullisia vaikutteitakin, se on saanut Harley-Davidsonin historian ensimmäisestä moottoripyörästä, vuonna 1903 esitellystä Serial Number Onesta. Myös hinnaltaan ’21 Ram 1500 TRX kuulostaa varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ku va t: FC A Kukkulan uusi kuningas Shelby Americanin preppaamaa Ford Raptoria on kauan pidetty avolavamaastureiden kukkulan kuninkaana, mutta ensi vuonna se joutunee luovuttamaan kruununsa uudelle haastajalle – ’21 Ram 1500 TRX:lle. Sitä ei ainakaan voida sättiä äänimaailman tai sen puuttumisen vuoksi. Harrikkafillari Kun Harley-Davidson esitteli taannoin LiveWire-sähkömoottoripyöränsä, niin keksintöä parjattiin, koska siitä puuttuu Harrikalle ominainen äänimaailma
Tarkoituksena on, että FVDA:n puitteissa päästäisiin ajamaan kilpaa jo kesällä 2021. Lyhyemmän matkan ansiosta kustannukset ja vaurioriskit pysyvät pienempinä sekä kynnys osallistumiseen matalampana. Seuraavista askelmerkeistä sekä ensi kesän tavoitteista ja toimista on tarkoitus päättää tammikuussa 2021. Useimmille tällaisten autojen omistajille ainoa mahdollisuus ajaa radalla toista autoa tai kelloa vastaan ovat niin sanotut kadunmiehen kiihdytyspäivät. Tapaamisessa todettiin, että vintage drag race -tyylisen toiminnan järjestäytymiselle olisi tarvetta ja kysyntää, sillä talleissa on paljon autoja, joille ei ole nykyisen kaltaisissa drag race -kisoissa sopivia luokkia. Mikäli olet kiinnostunut liittymään yhdistyksen jäseneksi, lähetä omat sekä mahdollisen ajoneuvosi tiedot osoitteeseen fvda2020@gmail. Koska yhdistyksen painopiste ovat niin sanotut vanhan liiton vehkeet, niin vintage racereiksi ovat tervetulleita mm. Näin ollen Finnish Vintage Drag Racing Association ry:n perustamisen ensiaskeleet on nyt otettu, yhdistyksen perustamiskokous pidetty, hallitus valittu ja luokkasäännöt otettu tekeille. Joukko suomalaisia vintage racereita kokoontui syksyllä lyömään viisaat päänsä yhteen. Ennen valitettavaa onnettomuutta Jessille ehdittiin kellottaa uudeksi nopeusennätykseksi reilut 841 km/h. FVDA toivoo, että yhdistyksen jäseniksi liittyisi mahdollisimman suuri joukko asiasta kiinnostuneita alan harrastajia, jotta touhuun saataisiin mukaan asiantuntemusta, tekijöitä ja erikoista kalustoa. com, niin pääset yhdistyksen postituslistalle ja mukaan kehittämään toimintaa. Virallisesti maailman nopein Jessi Combs menehtyi viime vuonna yrittäessään parantaa naisten maanpäällistä nopeusennätystä Oregonissa, Alvordin autiomaassa suihkumoottoriautollaan American Eaglella. Vintageluokassa vanhuus ja vanhan koulukunnan meininki ovat valttia, eli turbot, sähköiset ruiskut tai muut elektroniset viritelmät eivät tule olemaan sallittujen apuvälineiden listalla. Ku va t: Je ss i Co m bs /F ac eb oo k Ku va t: FV DA ry Finnish Vintage Drag Racing Association (FVDA) Suomen vintage drag racing -harrastajat ovat järjestäytyneet ja perustaneet yhdistyksen ajamaan asiaansa sekä kehittämään vanhan liiton laitteiden kilpatoimintaa. Autot edustavat usein varsin sekalaista kalustoa, ja koska turvallisuus on tärkeintä, niin ainakin alkuun ajettaisiin 1/8 mailin matkaa. Edellinen ennätys oli 44 vuoden takaa, vuodelta 1976, jolloin yhdysvaltalainen stunt-nainen Kitty O’Neil kiidätti kolmipyöräisen suihkumoottoriajokkinsa hieman yli 825 km/h nopeuteen samassa paikassa, jossa Jessi teki oman suorituksensa. gasserit, alteredit, etumoottoriset dragsterit, hot rodit jne. Nyt hänen saavutuksensa on kirjattu virallisesti maailmanennätykseksi. 9 AMERIKAN RAUTA 8/2020
www.vintagemotors.fi Hyvästit pyyhkimille Soft99 Ultra Glaco on hydrofobinen ikkunan pinnoite, jonka ansiosta vesi juoksee lasilta pois jo 45 km/h nopeudessa, eikä pyyhkimiä tarvita välttämättä lainkaan. Kitti sisältää 7,5 metriä 7 mm kangaspäällysteistä tulpanjohtoa, jonka pinta on suojattu lakkaamalla. Hinta 379,99 €. Koska kuitu on kankaassa itsessään, farkut ovat yksikerroksiset eikä niissä tarvita erillisiä vahvikekerroksia sisäpuolella. www.tonupstore.com Vintage-tulpanjohtosarjat Nostalgisen moottorikokoonpanon kruunaavia kankaisia tulpanjohtosarjoja on saatavilla nyt useissa eri väreissä. www.jarimaki.fi Hajoamattomat farkut SA1NT Unbreakable -housuissa käytetyn materiaalin kerrotaan olevan planeetan edistyksellisin farkkukangas. Samaa kuitua käytetään esimerkiksi avaruusteknologiassa, luotiliiveissä ja taisteluhelikopterien panssaroinneissa. www.autodude.fi 10 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Helppokäyttöinen aine muodostaa huomaamattoman, kirkkaan kalvon, joka hylkii vettä tehokkaasti. Laite on helppo asentaa auton OBDIIporttiin. Tuotetta voidaan käyttää myös öljyn, rasvan, silikonien, vahan ja liimasekä polttoainejäämien poistamiseen. Hinta 940,00 €. www.autodude.fi Pihkan ja mahlan poistoon Puista putoilee paitsi lehtiä, myös ei-toivotumpia pihkaa ja mahlaa, jotka ovat hankalia saada irti ikkunoista sekä etenkin maalipinnoilta. Hintaesimerkkinä lättäpää-V8:n johtosarjan hinta 103,00 €. Kankaaseen sisäänkudottu Dyneema on 15 kertaa terästä vahvempaa. Sarja sisältää myös tulpanhatut sekä tarvittavat liittimet 8-sylinteriseen moottoriin. Kun näihin ominaisuuksiin lisätään vielä elastisuus, ovat ne erinomaiset ajofarkut vaikkapa moottoripyöräilyyn. Pakettiin kuuluvassa värinäytössä on erikseen päiväja yöasetus. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Tehoa ja vääntöä Ramiin Bully Dog GT 40420 on Dodge Ram 5,9/6,7TD-malleihin tarkoitettu viritysja ohjainlaite, jolla saavutetaan lisää tehoa ja vääntöä sekä pienempi polttoaineen kulutus. Teho-/vääntöalueiden muutos onnistuu ajossa. Yksi toimivaksi todettu tuote on ValetPRO Citrus Tar and Glue remover, joka liuottaa edellä mainittujen lisäksi tehokkaasti irti myös pikija tervatahrat sekä hyönteiset. Hinta 24,90 €. Hinta 12,95 €/500 ml
Kyseessä ei siis ole Hurriganes-historiikki, vaan kirja kertoo bändin albumeista vuosilta 1973–1988 sekä yhtyeen soittajien soololevyistä. Cruisin’ Extra ilmestyy joulukuun puolivälissä, mutta ennakkotilaamalla saat sen kotiisi muita aiemmin. www.kaasutinexpertti.fi Kiiltoa ja suojaa kovavahalla Harrasteauto kannattaa suojata talvikautta varten kunnon vahalla. Hinta 49,00 €. www.supermarket.fi 11 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Presco Ghost Hider Pro Carnauba Paste Wax on kovavaha, joka antaa suojan lisäksi syvän kiillon ja vedenhelmeilyn tummillekin maalipinnoille. Vesa Kontiaisen uutuusteos ”Hurriganes – Albumit 1973–1988” tarjoaa niin tuoretta kuin arkistojen kätköistä kaivettua haastattelumateriaalia sekä triviatietoa Hurriganesien levyistä. www.presco-shop.fi Alkuperäismalliset pulttisarjat Chevroletin alkuperäismalliset pultit esimerkiksi koriin tai konehuoneeseen, oikealla tavalla pintakäsiteltyinä ja omiin numeroituihin pusseihinsa lajiteltuina ovat nyt saatavilla Trade Partsilla varastotavarana. Hinta 11,90 €. Luvassa on mm. Hinta 27,90 €. muisteluita Suomi-cruisingin vuosikymmenistä, autenttista ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sekä läpileikkaus tämän hetken cruisingskenestä. Viimeisin teknokemiallinen ratkaisu on kolmivaiheinen Resurs-karstanpoistokäsittely, jossa puhdistetaan ensin moottorin imuputkisto ja sylinterinkansi, sitten kampija venttiilikoneisto sekä mäntien öljyrenkaat. www.bazarkustannus.fi Cruisin’ Extra Loppuvuoden odotetuin painotuote on Cruisin’ Extra – Amerikan Raudan tekijöiden kokoama 84-sivuinen teemalehti, jossa fiilistellään cruisailun parissa kannesta kanteen. www.tradeparts.info Hurriganes-tietopaketti Hurriganes on monen mielestä ensimmäinen merkittävä suomalainen rock’n’roll -yhtye. Hinta alkaen 59,70 €. Lopuksi puhtaaseen moottorin laitettavaan öljyyn lisätään osien kulumiselta ja likaantumiselta suojaava metallinpinnoitusaine. Esimerkiksi Chevroletin 1973-1979 pick-upien kaikenkattava korin pulttisarja 219,00 €. Karstalle kyytiä Polttomoottorien tyypillinen ongelma on moottorin eri osien karstoittuminen
Jotain vanhaa Jotain vanhaa ja jotain lainattua Jotain vanhaa Jotain vanhaa 12 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Sen moottori on nimittäin Chevyn maasturista, vaihteisto diesel-Bemarista ja penkit Thunderbirdistä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jotain vanhaa Jotain vanhaa Jotain vanhaa Jotain vanhaa 13 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Ei, kyse ei ole morsiuspuvusta, vaan myös Jouni Kylmäniemen erittäin matalassa patina-Caddyssä on jotain uutta, jotain sinistä, paljon vanhaa ja paljon lainattua. CADILLAC SERIES 62 2D HT ’60
”Moottoriin tehtiin perusremontti, laitettiin männänrenkaat ja laakerit ja nostajat. Mietin sitten sitä, että mahtuuko se alkuperäinen truck-imusarja tuonne Cadillacin konehuoneeseen, joten tilasin Saudi-Arabiasta moottoriin LS6-mallin matalamman imusarjan. Yllättäen kuukauden kuluttua se olikin taas saatavilla, ja siitä tehtiin kaupat”, mies jatkaa. ”Se oli loka-marraskuuta 2017, kun auto oli täällä. Eikä se Jounin ensimmäinen oma choppaus ollut, vaan jo aiemmin oli tullut viipaloitua ’59 Dodge Kingswayn pilarit. Sitten tutustuin kotkalaisen Gen3 Performancen Tuomakseen netissä ja sitä kautta olen saanut moottoriin hyvin kaikennäköistä osaa. Siinähän menikin sitten yksi kesä ilman autoa, kaverin kyydillä käytiin katsomassa kaikki tapahtumat Caddyä odotellessa.” Rullaava muttei ruostunut. Tuomas se oli, joka suositteli, että sinne kannattaisi laittaa LS1:n nokka. Olisi se vakiokin varmaan sinne mahtunut, mutta on tuo ainakin nätimmän näköinen tuon imusarjan kanssa.” Samainen Mussalon Tuomas moottorin myös aikanaan ohjelmoi ja poisti takimmaiset lambdat ja ajoneston, jotta nykytekniikka saatiin toimimaan vanhassa korissa. ”Kyselin autoja Jenkeistä toimittavilta suomalaisilta, olisiko kellään sopivaa aihiota tiedossa, ja tämä toukokuussa 2017 Craigslistiltä löytynyt yksilö oli ensimmäinen, joka täytti kriteerit. Olihan siinä aika paljon opiskelemista noiden LS:n sähköjenkin kanssa”, Jouni selittää. Vaihteisto oli nelivetoautosta, joten siihen joutui vaihtamaan kaksivetoisen hännän. Tiesin, että se oli ilman konetta, joten kävin valmiiksi hakemassa Niemeläisen Terolta Joensuusta ’03 Suburbanin 5,3-litraisen koneen ja 4L60Elaatikon. Kyllä mä melkein heti päätin, että ’60 Cadillac sen pitäisi olla, mutta tuli siinä muskeli-Mopareita ja monenlaisia muitakin selailtua”, hän muistelee. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Cadillac Series 62 2d HT ’60. ”Autojen toimittajat kauhistelivat alkuun sitä, kun tämä oli Idahossa, että siitä tulee hirveät sisämaanrahdit, mutta ei niistä ainakaan tämän kohdalla tullut kuin muutamia satasia. Kattoa on chopattu juuri sopivasti, ettei se näytä suhteettoman matalalta isojen siipien rinnalla. Tiesin, että se oli ilman konetta, joten kävin valmiiksi hakemassa Niemeläisen Terolta Joensuusta ’03 Suburbanin 5,3-litraisen koneen ja 4L60E-laatikon. I han alkuun on syytä kertoa, että ennen tätä Cadillaciä Jouni Kylmäniemellä oli ’63 Riviera, jonka mies choppasi jo toisen talven aikana. ”Mä silloin 2016 myin sen Buickin pois ja siinä kartoittelin sopivia projekteja. Otin yhteyttä, mutta muutaman päivän päästä myyjä kuitenkin ilmoitti, että auto onkin myyty. Korin valkoisen pinnan runsas patina on suorastaan kaunis. Tuo vaaleansininen Riviera saattaa olla tuttu vaikkapa Lahden Jenkkiautonäyttelystä, missä se ehti olla näytillä. Ensin se sisämaanrahti ei tosin meinannut järjestyä, siinä meni varmaan kuukausi kaupanteosta ennen kuin joku rekka otti sen sieltä kyytiin
15 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Sirot, ikään kuin leijuvan näköiset etupenkit ovat kotoisin ’65 Thunderbirdistä, takapenkki taas vuotta uudemmasta Ukkoslinnusta. Takaistuin sopii mitoiltaan paljon suurempaan Cadillaciin yllättävän hyvin. Akryylimuovisiin tuuletusikkunoihin Jouni toteutti luovuuttaan laserilla kerran koululla ollessaan
Siinä vaiheessa tuli kuitenkin kokeiltua myös nahan maalausta kojelaudan värisellä sinisellä nahkamaalilla. Se oli mukava yllätys, ettei ruostetta ollut paljoa, lähinnä lattiassa ja kuskin puolen lokkarissa. Netistä löytyi kuitenkin hyviä kuvia, joista pystyi katselemaan, kuinka tuo kannattaisi tehdä. Ne Bemarin penkit herättivätkin paljon keskustelua tapahtumissa.” Eikä se kolmannen polven tekniikkakaan ihan niin vain paikalleen tipahtanut. Tulipahan sellaisetkin pilattua ja hyvät ne olivat istua, mutta eivät ne oikein tuohon kokonaisuuteen sopineet. ”Konetta ja vaihdelaatikkoa sai nostella monta kertaa paikalleen ennen kuin se löysi sopivan paikkansa. ”Syksyllä, kun auto saapui, oli aika ruveta inventoimaan laatikoihin purettua projektia, ja kyllä sieltä lopulta kutakuinkin kaikki tarpeellinen löytyi. ”Kedonperän Jari, joka on luokkakaverini peruskoulusta, maalasi sen. Cadillacistä leikattiin ensin takalasin kehys irti, ja sen jälkeen chopattiin katto ja kallistettiin lasia, jottei sen koko muuttunut. Se menikin aika helposti paikalleen, niin samankaltaiset korien muodot siltä osin kuitenkin ovat. Mietin siihen jotain lowriderhenkistä paneelia, ja Jari sai luottomiehenä vapaat kädet. Runkoa en ole kuitenkaan toistaiseksi notchannut.” Ensimmäinen kesä Jounilla menikin patinakuosisella autolla ajellessa matalan alustan ja vakiokorkuisen katon kera. Meni kuitenkin tosiharrastajalle, ja sain siinä vaihtokaupassa kardaanin, jonka olin katsellut jo myyjän toimittamista kuvista olleen ihan solmussa. Sisälle löysin halvalla uuden 6-sarjan Bemarin penkit, joiden selkänojia jouduin choppaamaan. ”Sitten, kun se taas syksyllä jäi seisomaan, leikkasin katon pois. Ei tuo vieläkään oikein riittävän alas takaa mene, vaikka on tuossa jo kardaanitunnelia muokattu. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman äkkiä ajamaan, joten purin etupään pellit pois, vein osia pulverimaalaukseen ja kaikki irrotetut pultit kuskasin sinkittäväksi. Truck-mallin koneen öljypohja oli tosi syvä, joten piti vähän chopata sitäkin”, Jouni selittää. Kyllä, vaihteisto on tosiaan 6-vaihteinen manuaali, ja lähtöisin diesel-Bemarista! Äkkinäinen ei kiinnitä kojelautaan mitään ihmeempää huomiota, mutta se on tosiaan lähtöisin ’59-mallisesta El Caminosta ja aivan erilainen kuin Cadillacissä alun perin. Sisusta oli aika räjähtänyt ovipahveja lukuun ottamatta, joten pistin penkit saman tien myyntiin. Etulokaria piti vielä vähän oikoa, kun sitä oli pikkuisen rutattu siitä kulmasta, mutta se oli siinä vaiheessa suurin korimuutos”, Jouni toteaa nauraen ja jatkaa: ”Ilmajouset laitoin tuohon jo silloin ensimmäisenä talvena. Siivuja katosta ja loota Bemarista. Kuttilassa teetin tuon lasin ja joulukuussa se oli jo ikkunalistojen ja muiden pikkujuttujen sovittelemista vailla.” Ensimmäisen kesän ajelut olivat paljastaneet parannettavaa myös tekniikasta. Suunnittelin siinä samantien sitten tuota kojetauluhommaa, kun se alkuperäisen kojetaulun päällinen oli niin kovettunut ja huono. Kyllä auton pitää olla matala. Kustomihan tästä oli alun perinkin tulossa, joten aloin katsella jonkun toisen auton kojelautaa, ja löysin Craigslistiltä tuon ’59 El Caminon kojetaulun. ”Ensin mietin, että pitäisikö nostaa kori rungolta, mutta se oli pelleiltään niin hyvä, ettei sille ollut oikein mitään tarvetta. Lisää Chevroletia. 16 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Cadillac Series 62 2d HT ’60. Kojetaulu löytyi vieläpä läheltä yhtä kotimaista osatoimittajaa”, Jouni kiittelee. Olisiko sitä hinattu joskus niin, että kardaani on päässyt ottamaan maahan”, Jouni pähkäilee. Taisivat mennä halvalla, kun en tiennyt, että Cadillacin sisustan osissakin on Cadillacin hinnat. Ne peltihommat takaikkunan ympäristössä olivatkin isot. Olihan tossa eri lailla tekemistä kuin aiemmin choppaamissani Buickissa ja ’59 Dodgessa. Bensatankissa oli myös aikamoinen putsaaminen. Niin kierrettyvarsinen vaihdekeppi kuin sen kaksivärinen puunuppikin edustavat Jounin omaa kätten työtä. Cadillacistä leikattiin ensin takalasin kehys irti, ja sen jälkeen chopattiin katto ja kallistettiin lasia, jottei sen koko muuttunut. Keskimmäisen mittarin keskelle on istutettu GPS-nopeusmittari. Kun sen takalasin sain soviteltua, niin sitten alettiin sen tuulilasin kanssa askartelemaan. ”Oli se heti alkuun mielessä, että tuo chopataan, mutta piti kuitenkin päästä kesällä 2018 ajelemaan, joten se jäi siinä vaiheessa tekemättä”, mies jatkaa
Luotettavakin tuo on ollut, ei ole ikinä tielle jääty teknisten vikojen takia, ja lapsetkin tykkää leppoisasta kyydistä.” Pienen pojan muistoihin Jouni epäilee juontavan juurensa myös sen, että kaikki pitää kustomoida mahdollisimman matalan ja leveän näköisiksi. ”Johtuneeko se jostain lapsuudesta, että tykkään vähän tollasista karikatyyrimäisistä liioitelluista mittasuhteista. Ne olivat semmoista koivun ja mahongin yhdistelmää, ja siitä sain sitten idean tehdä nuo häikäisysuojat samaan tapaan. Kun aina on tullut mietittyä, että miltä se manuaali tuommoisen veekasin perässä tuntuisi, niin jossain vaiheessa nettiä selaillessa törmäsin Lensu Power Shopiin, joka voisi sovittaa Chevyn kytkinkopan tuohon Bemarin laatikkoon. Löysin nimittäin sopivasti Englannista pari noita 6-vaihteisia laatikoita, ja pääsimme Lensun kanssa sellaiseen diiliin, että se toinen laatikko meni heille ja he taas tekivät minulle askiin muutostyöt.” Vaihdekepin Jouni askarteli kierretystä rautatangosta itse, ja hollolalaista käsityötä edustavat myös erikoisennäköiset häikäisysuojat. Kiitos: Kotiväelle, Sampolle, Tuomakselle ja muille projektissa apua antaneille. Peltisarjoissa oli melkoisesti tekemistä, ja Jouni tilasi niitä soviteltavaksi useammat. Pistons Rumblessa käydessä sitten käytiin hakemassa tähän siitä läheltä ’65 Thunderbirdin etupenkit, vähän uudempi takapenkki löytyi Ruotsista. Nyt kuskin puoli on tehty henkilömallin sarjasta, apukuskin puolella on truck-mallin pakosarja. ”Sampollahan on T-Birdin penkit siinä kustom-Packardissaan, ja siinä niitä tuli ihailtua. Vanteet: 15” peltivanteet, Lancer-kapselit. Voimansiirto: Lensun modaama BMW 123d:n 6-vaihteinen iso ZF-manuaali, BMW:n kytkin, Lensun vauhtipyörä, alkuperäinen perä. Alusta: Airmaxxin ilmajousitus D2600-makkarapalkein, tuplakompura. Ei tarvitse ainakaan kukkaroon katsoa tapahtumiin lähtiessä, että raaskiiko mennä. ”Se Suburbanin vaihteisto ei koskaan vaihtanut nätisti kakkoselle, vaan paukautti, joten totesin, että jotain sillekin pitää tehdä. Sitä aina yrittää välttää sitä, ettei haukkaisi liian isoa palaa, vaan jaksaisi väsätä auton taas nippuun. Sisusta: ’59 Chevroletin kojetaulu, ’65 Thunderbirdin etupenkit, ’66 Thunderbirdin takapenkki, omatekoinen shifteri. Kevyesti piristetyn LM7:n ulkonäkö on muuttunut LS6-mallin imusarjan ja adapterien avulla asennettujen vanhan mallin venttiilikoppien myötä melkoisesti edukseen. Renkaat: Cokerin 8.00-15 valkosivurenkaat. Etupenkit sovittelin siihen heti kohta, takapenkin joskus viime talvena. Faktat Cadillac Series 62 2d HT ’60 • Omistaja: Jouni Kylmäniemi, 50 • Paikka: Hollola. ”Kaverillani Sampolla oli vanhat Järvisen sukset, joista piti tehdä alkuun keskikonsoli. Aika kivasti ne sinne upposi, takapenkin sivuun piti tehdä vähän lisäpaneeleita, että sen sai näyttämään edes vähän siltä, että se olis Cadillacistä kotoisin”, hän naurahtaa ja jatkaa: ”Eiväthän nämä kustomit ole koskaan valmiita. Ei nyt ihan heti tule sellaista mallia mieleen, josta ei vois chopata kattoa”, hän kuittaa kenties jo seuraava pilkkomisen kohde mielessään. Hattuhyllyn tein myös sellaisesta, mutta se oli niin paha paikka puulle, että se meni aika kiharaksi nopeasti siinä. Jarrut: Rummut edessä ja takana, tehostin. Sen paloista tein nuo häikäisysuojat, ja vääntelin sinne vähän rautaa taakse, tuollainen kaikenlainen metallinkäsittely on lähellä sydäntä”, mies selittää. Tällä on ollut kyllä mukava kierrellä tapahtumia, kun tämä vie niin vähän polttoainetta Buickiin verrattuna. 17 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Moottori: ’03-mallin 5.3 Chevrolet LM7 V8, LS1-mallin nokka, LS6:n imusarja, peltisarjat, ’62-64 Impalan alumiinisyylari tuplaflektein. Kori: Chopattu 2”
Vaihtelua museoautoille 18 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Vaihtelua museoautoille DODGE CHARGER R/T SE ’69. Jyväskyläläisen Juha Pykälisen Chargerin pinnasta ei löydy sen paremmin häijyn mustaa kuin räiskyvän oranssia tehosteväriäkään, mutta sen konehuoneesta löytyy vastinetta isommillekin puheille. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 19 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Autoa nimittäin liikuttaa vapaastihengittävä 572-kuutiotuumainen Keith Blackin alumiini-Hemi, josta on mitattu 840 hevosvoiman tehot
Kyseessä oli aito Kalifornia-auto, jonka viimeinen amerikkalainen omistaja oli Wallace Sheldon Santa Monicasta, joka oli omistanut Chargerin jo vuodesta 1982. Myydessä siitä puuttui bensalinja, 20 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Dodge Charger R/T SE Hemi ’69. Kyseessähän oli 440 Magnumilla, TF727:lla ja 8 ¾ perällä tehtaalta varustettu aito R/T SE. Tässä tapauksessa auto on tullut tehtaalta myös SE-varustepaketilla sekä 440-isolohkolla. J utun Chargerin Suomi-juuret ulottuvat vuoteen 1996, jolloin A-M Autiorinne toi sen maahan. Tavoitteena oli saavuttaa 800 hevosvoimaa ja 1000 newtonmetriä, jotka kumpikin ylitettiin kirkkaasti. Huipputehoksi 572 Hemille mitattiin 840 hevosvoimaa ja maksimiväännöksi 1034 newtonmetriä. Se seisoi oikeastaan vuosia viittä vaille valmiina mulla tallissa pukeilla. Vihreä vinyylikatto on ylimaalauksen yhteydessä korvattu mustalla. ”Sehän tuli sieltä Turun jätkiltä sekarengastuksella, joten tilasin siihen ensimmäisenä 15-tuumaiset poliisimallin vanteet noilla Cooper Cobrilla. Sinä aikana tilasin myös uuden Tremecin T56 Magnumin, McLeodin hydraulisen tuplalevykytkimen ja Currien uuden Dana 60 -perän.” Keith Blackin alumiinilohko sai sisälleen Scatin kampiakselin ja kiertokanget, Rossin männät, Mantonin työntötangot ja Schneiderin custom-rullanokan todella rajuilla nostoilla. Poliisimallin pillerit löytyivät valmiiksi hyllystä, olen sellaisia käyttänyt vaikka kuinka monissa autoissa”, Tomppa jatkaa. Elvyttelin sitä pikkuhiljaa, asentelin lämppärin kennoa sun muuta, ja joskus 2011 maalautin sen uudelleen. Auto oli edelleen jenkkipapereilla, eikä siinä ollut esimerkiksi pakoputkia ollenkaan. Tuo 3-tuumainen TTI:n putkisto tuli jo silloin siihen 440-versioon, koska heti oli tiedossa, että tuohon tulisi 572 Hemi nokalle.” Kuusivaihteiseksi manuaaliksi. ”Jo ennen katsastusta oli tilattu Tuumacidin kautta tuo Keith Blackin uusi alumiinilohko, ja sain auton katsastettua suoraan 426:ksi. Kaikki palikat täydellistä kokonaisuutta varten olivat siis koossa, mutta Tompalla tuntui olevan koko ajan liikaa muuta tekemistä, että auto olisi valmistunut tien päälle. Minulle se tuli vaihdossa siihen mulla silloin olleeseen ’55 Windsoriin, tai annoinhan mä vähän väliä siihen”, mies jatkaa. Kilviksi tilattiin jo tuolloin auton nykyisen RT-69-ostokilvet. Kansiksi tulivat alumiiniset Stage V:t, imusarja on Ray Bartonilta ja polttoainetta syöttää Holleyn peräti 1150 kuutiojalan Dominator. Silloin Riksussa omaa automaalaamoaan pyörittänyt Lehtisen Kari sen sävyn itse sekoitti.” Lopulta Tomppa katsasti ja rekisteröi Chargerin matching numbers -tekniikallaan Suomeen 2012. ”Yhden kesän sillä ajelin sellaisenaan, ja tuohon Hemiin kerättiin osia kaikkiaan kuusi vuotta. Moottorin Tomppa rakensi yhdessä paikallisen tekniikkavelhon, Tuumacidin Inkisen Tepon kanssa, ja se dynotettiin irrallaan Santalan moottorijarrussa. ”Mulla oli niin monta muuta projektia, että se eteni tosi hitaasti. Rekisteritunnus vihjaa, että kyseessä on aito ’69 R/T. Autiorinteeltä auto kulkeutui Mika Hellmanille Raisioon, jolta riihimäkeläinen BAD-58 ja BAD-59 -siipimuskeleiden omistajanakin tunnetuksi tullut Tommi Lyytikäinen hankki sen kilvettömänä ja keskeneräisenä projektina vuonna 2008. Se oli edellisen kerran maalattu sillä alkuperäisellä F8 Dark Green Metallic -värillä, mutta tällä kertaa se tehtiin nykyaikaisena värinä, jossa on enemmän metallihohtoa joukossa. ”Sehän on ollut alun perin triplavihreä auto, ja tuli Autiorinteelle projektina”, Tomppa selittää. ”Se oli hitsaamaton koppa, johon edellinen omistaja oli laittanut uuden verhoilun ja vinyylin sekä maalauttanut auton, mutta sen jälkeen se oli jäänyt vasta maalattuna seisomaan pihalle. ”Charger oli seissyt lumien alla, joten siitä oli maalit jo halkeilleet
Alkuaanhan tämä yksilö oli varustettu myös vihreällä sisustuksella. Pellistä tehdyn scoopin takapäästä löytyvät tarpeelliset lisämittarit. 21 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Kuusivaihteisen Tremecin käskemiseen oli Tomppa hankkinut alun perin pidemmän Pistol Grip -kepin, jonka tilalle Juha hankki lyhyemmän E-Bodyn alkuperäisen Pistol Grip -shifterin. ”Minulla oli jo siihen hankittuna tehdasuusi Bill Mitchellin rakentama 528 alumiini-Hemi short block, mutta paljon osia puuttui. Sitten bongasin Facebookista Tompan ilmoituksen Keith Black Hemi -koneesta ja otin yhteyttä häneen. Ei Tomppa silti ollut aikeissa komeaa ja melkein valmista Chargeriaan myydä, kunnes sattuma puuttui peliin loppuvuodesta 2016. apusimpukka ja jotain muuta pientä”, mies selittää. Jyväskyläläinen Juha Pykälinen oli nimittäin etsimässä Hemitekniikkaa juuri hankkimaansa ’71 avo-Barracudaan, josta hänellä oli tarkoitus rakentaa Hemicuda-klooni. Tavoitteena oli saavuttaa 800 hevos voimaa ja 1000 newtonmetriä, jotka kumpikin ylitettiin kirkkaasti. Verhoilut on uusittu alkuperäistyyppisiksi, mutta väri on vaihtunut mustaksi. Samalla Tomppa sanoi, että siihen voisi löytyä myös hyvä Chargerin koppa voimansiirtoineen”, Juha muistelee. ”Olisin halunnut ostaa auton suoraan, mutta Tomppa halusi vaihdossa minulla olleen ’71 Challengerin, joten se sai mennä.” Tremec-manuaalin vuoksi myös konsolia piti siirtää kymmenkunta senttiä alkuperäistä taaemmas
Oli mulla tässä taannoin yksi Mach 1 Mustangikin, ja silloin 90-luvulla oli myös fastback-Mustang, avo-Firebird, Camaro sekä Camino. Teemu asensi autoon myös American Car Toolin Stiffening Kitin sekä muutti iskareiden kiinnikkeitä. Siinä Corvetessa on auton alkuperäisestä numbers matching -koneesta tehty 500 cid stroker ja täysin vahvistettu TH700”, mies valaisee ja myöntää: ”Autoja on sitten myöhemmin kertynyt vielä lisää.” Koska Juhalla oli tosiaan muitakin autoja, mitään kiirettä projektin suhteen ei pidetty, vaan pikkuhiljaa Charger edistyi Teemun pajalla Moilasen Henkan avustuksella. Sutiikin liukkaalla. Kaikki tämä teho ja vääntö saavutettiin kuitenkin varsin miedoilla osilla, joten ei voi kuin todeta, että kone on tehty todella ammattitaitoisesti”, Juha kiittelee ja jatkaa: ”Bensaakaan auto ei vie kuin nimeksi, maantiellä alle 19 litraa sataselle, koska Tremecin kaksi isointa vaihdetta on ylivaihteita. No, öljypohja saatiin korjattua kunnon TIGhitsaajan avustuksella paikoillaan ollessa, mutta oma hommansa oli siinäkin.” Charger on ollut nyt kaksi kesää valmiina ajossa ja on toiminut tekniikaltaan hyvin. Silloin alkoi jo hieman enemmän kuin vain harmittaa. Harri teki myös Tremecin vaatimat lattian korotukset sekä ilmanputsarin specialpohjan, joka nuolee korkean imusarjan päällä olevaa Dominatoria.” Purasen käsialaa ovat myös jäähdyttimen flektien tunnelit. Alustaan täytyy vielä tehdä hieman parannuksia, lähinnä jäykistää etupään jousitusta ja iskunvaimennusta. imusarjan kanssa paikalleen. Teoreettinen huippunopeus onkin pitkälle yli 300 km/h. Isokokoinen alumiinijäähdytin on varustettu kahdella sähköflektillä, joille teki tunnelit myös konepellin scoopin tehnyt Kustom Cars Finlandin Harri Puranen. 2018 auto alkoi olla käytännössä valmis katsastettavaksi, mutta aikaa ei oikein tuntunut löytyvän siihen ihan lopulliseen viimeistelyyn, joten katsastus ja liikenteeseenotto siirtyi sitten aina vuoden 2019 toukokuuhun”, Juha jatkaa. Kardaanin teki mittatilaustyönä Jaffu Holm. ”Nyt viime aikoina on ollut näitä muskeli-Mopareita, mutta onhan mulla kaikenlaisia jenkkejä ollut siitä 18-vuotiaasta asti. ”Kaikenlaista pientä ja välillä suurempaakin sovittelua jouduttiin tekemään koneen asennon, kytkimen ja voimansiirron, putkien ja jarrujenkin kanssa. Keski-Suomessa loppuun. Chargeria on yritetty useasti ostaakin, mutta en halua luopua tästä – se on mukavana lisä museoautojen joukossa.” 22 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Dodge Charger R/T SE Hemi ’69. Sitten sen tilalle tuli minulla edelleen oleva ’70 avo-Corvette, sitten tuli se Tompalle vaihdossa mennyt Challenger ja viikon päästä siitä ’73 Cuda, joka vaihtui ’70 Challengeriin. ”Hydraulinen kytkin ja uusi Tremec ovat mukavia käytössä, vääntävä kone jaksaa kuskata jopa viikonlopun saunaoluet kaupasta kotiin. ”Kaupat tehtiin joulukuussa 2016 ja auto osineen siirtyi sitten Muurameen Hännisen Teemun pajalle, jossa minulla oli jo muutama muukin auto säilytyksessä. ”Projekti meinasi venähtää hieman minullakin, kun autoja tuli ja meni ja muutenkin reissuhommat veivät lähes kaiken ajan. Auto oli siis edelleen keskeneräinen rullaava projekti, johon Tomppa oli nostanut koneen sovitukseen, mutta laatikon ja kytkimen asennus ja muutama muu homma oli vielä tekemättä. Voimaakin on niin, että takapyörät jopa sutaisevat, jos oikein yrittää ja tien pinta on liukas. ”Samana päivänä, kun auto oli katsastettu, syvä alumiiniöljypohja hipaisi hieman maata, repesi saumasta ja alkoi vuotaa. ”Pitihän siinä vielä laatikkoa kiinnitellä, polkimia asennella, valoja etsiä ja lämmityslaitetta viritellä, sellaisia pikkujuttuja.” Juha on tullutkin viime vuosina tunnetuksi nimenomaan muskeli-Mopareiden harrastajana, mutta täysiveriseksi Pentastar-mieheksi hän ei sentään tunnustaudu. Turvavyöt voisi varmaankin lisätä ja hankkia katuslicksit, niin perhekin uskaltautuisi kyytiin ja pääsisi paremmin liikkeelle. 1990-luvun lopulla tuli 10 vuoden tauko, sitten hankin harrasteautoksi E-Type avo-Jaguarin, mutta ei se sitten pidemmän päälle sytyttänyt. Lattia oli leikattu valmiiksi sille Tremecille, muttei sitä ollut hitsattu vielä valmiiksi, vaan laatikko oli vain roikotuksessa siinä”, Juha selittää. Kustom Cars Finlandin Purasen Harri teki autoon toiveideni mukaisen konepellin suorasta pellistä, vakio kun ei mahtunut korkean Täysin alumiininen Tuumacidin Teppo Inkisen sekä Lyytikäisen Tompan käsialaa oleva 572 cid Hemi on myös ulkomitoiltaan iso, eikä mahtuisi korkeahkon Ray Bartonin imusarjan kanssa nykyisenkään pellin alle ilman erikoisvalmisteista ilmanputsarin alapeltiä
Jarrupääsylinteri on Wilwood, tehostin on Rightstuffilta. Jarrut: SSBC:n levyt edessä, Fordin levyt takana, Wilwoodin pääsylinteri ja Rightstuffin tehostin erillisellä CVR:n alipainepumpulla. Hydraulinen kytkin ja uusi Tremec ovat mukavia käytössä, vääntävä kone jaksaa kuskata jopa viikonlopun saunaoluet kaupasta kotiin. Auton aiemmin omistanut Lyytikäisen Tomppa vaihtoi ensi töikseen alle poliisimallin peltivanteet niin ikään poliisiversion reiällisin pillerikapselein. Faktat Dodge Charger R/T SE ’69 Omistaja: Juha Pykälinen, 55 Paikka: Jyväskylä. Alusta: American Car Toolin Stiffening Kit (subframe connectorit ja torque boxit). Sisusta: Hurstin Pistol Grip -shifteri, Auto Meterin Sport Comp -lisämittarit konepellin scoopissa. Voimansiirto: Tremec T56M 6-vaihteinen manuaali, McLeod RXT hydraulinen tuplalevykytkin, Jaffu Holmin tekemä mittatilauskardaani, Currien custom Dana 60 -perä 35 spline vetareilla, Detroit Locker -lukolla ja 3,54:1 välityksellä. Kiitos: Special thx to Tommi Lyytikäinen, Tuumacid/Teppo, Teemu Hänninen, Henkka Moilanen, Harri Puranen. Vanteet: Mustat Policepeltivanteet, 7x15" edessä, 8x15" takana, poliisimallin pillerikapselit. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2020. CVR:n alipainepumppu tuottaa käyttövoiman myös lampunluukuille. @ .050, .665/.646" nosto, 110 lobe sep), Comp Camsin nostimet, Ray Bartonin imusarja, Holley Dominator 1150 cfm -kaasutin, PerTronix Flame-Thrower III -jakaja, Milodonin öljypumppu ja iso öljypohja, TTI:n pakosarjat, 3" tuplaputkisto Magnaflow’n vaimentimilla. Kori: Kustom Cars Finlandin tekemä scoopillinen konepelti. Renkaat: Cooper Cobra Radial G/T, 245/60 R15 edessä, 275/60 R15 takana. Moottori: 572 cid Hemi V8, Keith Blackin alumiinilohko, Scatin kampiakseli ja kiertokanget, Rossin 10.55:1 -puristussuhteen männät Total Seal -renkailla, Stage V -alukannet ja rullavipat, Mantonin työntötangot, Schneiderin custom-hiottu mekaaninen rullanokka (260?/260
velvoittamana Perinteen 24 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Peppiina Kajanne 25 AMERIKAN RAUTA 8/2020. CHEVROLET IMPALA CONVERTIBLE ’64. Ode Vinhavan isä Unu kuului 80-luvulla ”suomalaismeksikolaiseen” Lopez Car Clubiin mataloine ’64 avo-Impaloineen. Ode jatkaa komeasti perinnettä aktiivisesti tietä nielevine lowridereineen
Lopputulos olikin sen verran komea, että auto päätyi koristamaan amerikkalaisen Streetlow Magazine -lehden kantta vuonna 2007. O de Vinhava on Amerikan Raudan lukijoille tuttu jo useamman vuoden takaa, kun lehdessä esiteltiin Oden ensimmäinen oma jenkki, oranssi ’70 Duster. Taidokkaat hiekkapuhallukset laseissa muistuttavat ajasta Kaliforniassa. Tuolloin Unu kuului ”suomalaismeksikolaiseen” Lopez Car Clubiin, joka oli varmasti Suomen ensimmäinen – ja kukaties edelleen toistaiseksi ainoa – lowriderkerho. Niin ikään Tomahawk Townin pitkän linjan kirvesmiehiin kuuluvan Mikkosen Esan piti mennä keväällä 2017 ostamaan Ruotsista ’60 avo-Buickia, joka olikin yllättäen miesten saapuessa perille myyty, joten Esa rivakan toiminnan miehenä vaihtoikin ’66 Chargerinsa liikkeestä löytyneeseen ’64 avo-Impalaan. Jo siinä jutussa mainittiin Tomahawk Town -talliyhteisön alkuperäiskaartiin kuuluvan Oden isä Unun ’64 Impala, joka hänellä oli jo ennen kirveskylänä tunnettua Tapanilan tallia. Keskiosan keinonahka muistuttaa martioltaan norsunnahkaa. Tuo ’64 Impala -avo muuttui pikkuhiljaa Unun käsissä matalammaksi, vaaleansiniseksi ja punaisella sisustalla varustetuksi, mutta päätyi sitten aikoinaan autoliikkeeseen ja sieltä Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. 26 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chevrolet Impala Convertible ’64. Kirvesmieheltä toiselle. Olin lapsesta asti selaillut lukemattomat kerrat kotona Impalan kuvista koottua valokuvaalbumia ja tykästynyt malliin jo silloin”, Ode selittää virnistäen. Penkkien uusi verhoilu on Vepi Saarisen käsialaa. ”Etsin silloin muutama vuosi takaperin sitä autoa aika paljonkin, mutten sitä löytänyt. Tuuletusikkunaa koristaa kuva Golden Gate -sillasta. Jutun avo päätyi kuitenkin Suomeen ja Odelle melkoisten sattumien summana
Vaihdoin ensimmäisen talven aikana keskimmäiset valot punaisiin ja lisäsin niihin bulletit. Ruotsissa Impalan luukkuja koristamaan maalattiin tummemmanvihreät pitsikuviot. Tuolloin Impala sai pintaansa nykyisen Candy Apple Green -värin Angelo J. Auto oli rakennettu alun perin 2003-2005 välillä Los Angelesissä lowrider-piireissä paljon mainetta niittäneellä Bowtie Connectionilla Mike Valdezille. Ne 185/70 -kokoiset renkaat ottivat kuitenkin takana 27 AMERIKAN RAUTA 8/2020. ”Se tuli Ruotsiin Lowrider Coloring Book -sivua Instagramissa pitävälle Oscar Nilssonille”, Ode selittää. ”Sisälle tuli hankittua kaikenlaista katkaisijaa ja pisteosaa, kun niitä puuttui tai oli rikki. Kun keulan nostaa yläasentoon, paljastuvat etuakseliston kromatut osat. ”Esa myi silloin ne auton väriin maalatut 13-tuumaiset eteen päin ja hankki tilalle 15-tuumaiset pinnavanteet”, Ode jatkaa. ”Ensimmäisenä ostin tuohon taas nuo 13-tuumaiset vanteet, jotka löytyivät jostain Oulun suunnalta. Esa rekisteröikin auton oitis Suomeen hydrauleineen, mutta niiden vuodettua kertaalleen öljyt hänen pihaansa mies päätyikin rakentamaan siihen ilmajousituksen. Tekniikkana Impalassa oli maahantullessa kenties auton alkuperäiset 283 ja Powerglide. Suomeen tullessa alla olivat osittain auton väriset 13” pinnavanteet, jotka auton maahantuonut Mikkosen Esa vaihtoi kuitenkin pari tuumaa suurempiin. Nyt kaikki valot palavatkin punaisina, kun alun perin keskimmäiset valot ovat kirkkaat. Maisanon taiteilemat straippaukset. Loppukesällä Do-Dadseissä Esa rupesi tuota minulle kaupittelemaan, ja sitten Dusterin mentyä kaupaksi ostin sen pois.” Pirteämpi old school -tekniikka. Maisanon taiteilemine straippauksineen. Hersti Autoshop purki oikutelleet hydraulit pois ja asensi Impalaan Airmaxxin setin samanlaisin makkarapalkein joka kulmassa. Myös ylimääräisiä kromikoristeita löytyy joka puolelta valolipoista kynsipelteihin. Lehtikuvissa autossa paikallaan ollut Continental Kit jäi ilmeisesti jo Jenkkeihin, mutta muuten auto tuli pohjolaan siinä kuosissaan osittain korin vihreällä maalattuja 13” pinnavanteita myöten. ”Ei se Esa ajellut sillä juuri ollenkaan, pari kertaa sinä kesänä. Jo seuraavana vuonna auto sai kuitenkin uuden omistajan Ruotsista, missä se kierteli useilla eri omistajilla, eikä siitä pidetty erityisen hyvää huolta. Niissä oli jotkut leveämmät renkaatkin päällä, en niillä ehtinyt kyllä paljoa ajaa. Ode tavallaan entisöikin autoa ensi töikseen hankkimalla alle taas 13” pinnat. Talven aikana aloin korjailemaan kaikkia pikkuvikoja, autossahan ei toiminut oikein yhtään mikään”, Ode selostaa. Alustasta kromattiin niin tukivarret kuin taka-akselikin ja autoon asennettiin perinteiseen lowrider-tapaan hydraulit. Mallailin noita skirtejäkin paikalleen, kun nehän eivät olleet autossa tullessa. Candyvihreä väri on saanut jo Amerikan mantereella tehosteekseen Angelo J. Lopputulos olikin sen verran komea, että auto päätyi koristamaan amerikkalaisen Streetlow Magazine -lehden kantta vuonna 2007
Siinä on jotain 10-11 väliin puristukset, koska tuossa on pienipalotilaiset mikkikannet”, Ode kertoo. Kone oli porattu .030 ylikokoon. ”Ne ovatkin ihan huomattavasti tehokkaammat”, Ode kertoo. Tänä kesänä olen vaihtanut startin ja vetolevyn, ja kardaani kävi tasapainotuksessa”, hän jatkaa. ”Harkitsin alkuun vanhan remontoimista, uutta cratea ja LS-konettakin, mutta lopulta päädyin tuohon old school -vaihtoehtoon. Odella on käynyt kyllä mielessä auton palauttaminen takaisin hydrauleille... Yhden kesän ajoin niillä renkailla, kunnes hankin 155/80 -kumit, joita onkin mennyt jo kolme sarjaa, nyt alla on neljäs.” Syksyllä 2018 Ruotsin Ekens Gassers Swap -reissulla kone alkoi savuttaa pahasti, joten sille oli tehtävä jotain. ”Aamulla lähdimme siitä samantien Viroon, ja siitä tulikin viiden päivän ja tuhannen kilsan koeajo. Mun piti alkuun vaihtaa se, mutta en sitten tietokoneen ruudulta osannut päättää varmasti oikeaa väriä, joten totesin vanhan riittävän hyväksi. 28 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chevrolet Impala Convertible ’64. Siitä oli katkennut nokka 500 kilsaa ajettuna, kun se oli jäänyt sisäänajamatta, muttei siitä tarvinnut koneistaa kuin nokka-akselin kaulat. Lopezien perintö. Tuo penkkien keskiosan materiaali oli joku elefantti kupari”, Ode selittää nauraen. Toi ’68-mallin 327 tuli Tuusulasta täysin remontoituna mutta osina. pyöränkaariin kiinni, eivätkä ne skirtitkään mahtuneet menemään paikalleen. Edelbrockin Performer RPM -imusarja ja 650 kaasari tulivat vanhasta koneesta myös, kun ne sopivat uuteen hyvin. ”Teknisesti olen käynyt auton nyt aika lailla läpi. Hydraulijousitus vaihtui ilmatoimiseen Suomessa, kun auton omistanut Esa kyllästyi öljyä vuotaneeseen järjestelmään. Auton mukana tuli uudet penkkien verhoilut, jotka olivat kuitenkin väärän väriset, joten hankin Seppälän Jonin kautta tuohon kojelaudan ja ovien sävyihin sopivat uudet verhoilumateriaalit. Mitään muita ongelmia ei ollut kuin se, että ylävesiletku räjähti, joten remontti oli sinällään onnistunut hyvin.” Pian hajosivat myös ilmajousituksen halpiskompurat, jotka Ode vaihtoi Viairin 444C:ihin. Tullessa siinä ei ollut muita poppivehkeitä kuin etukaiuttimet kickpaneeleissa, joten niitä on lisäilty pikkuhiljaa.” Kun Ode sai uuden moottorin nippuun, oli jo kesä, ja Ode ajoi illalla tallilta katsastuskonttorille ja sieltä suoraan tyttöystävänsä luokse. Viime talvena asensin näet tuohon nuo ’62-malliset tupla-antennit ja valolipat, muut koristepellit olivat paikallaan jo tullessa. Siinä ei ole HEI-jakajaa, koska se ei mahtunut tuohon paikalleen, vaan siihen tuli vanhempi MSD:n kärkijakaja, joka tuli Jämsenin Timpalta samoin kuin uudet venakopat ja ilmanputsarikin.” Vaihteistolle Ode teki samalla perushuollon uusine stefoineen, se ei suurempaa remonttia kaivannut. Siinä on Speed Pron männät, ja hankin siihen ratasjakopään ja Compin XE268-nokan, että siihen saatiin vähän ränttätänttää. ”Vepi ompeli sitten tuohon uudet istuinverhoilut, lattiamaton lopulta vain putsasin kunnolla. ”Siihen tuli nuo vanhassa koneessa kiinni olleet peltisarjat
Maisanon pinstripet, fender skirtit, valolipat, kynsipellit, ’62 mallin tupla-antennit. Kiitos: Frendeille ja tallikavereille, jotka ovat jeesanneet laittamisessa sekä tyttöystävälle, joka on jaksanut katsella tätä touhua. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, alkuperäinen perä. Renkaat: Maxxis 155/80 R13 ohuilla valkosivuilla. Siinä on Speed Pron männät, ja hankin siihen ratasjakopään ja Compin XE268-nokan, että siihen saatiin vähän ränttätänttää”, Ode kertoo. Teho: noin 360 hv. 29 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Faktat Chevrolet Impala Convertible ’64 • Omistaja: Oskari Vinhava, 24 • Paikka: Helsinki. ”Tämän oston jälkeen se faijan vanha Impalakin ilmestyi myyntiin Ruotsissa – se oli vaan maalattu tummansiniseksi ja varustettu tosi isoilla vanteilla, että ei se enää näyttänyt samalta, mutta haalistuneen punaisista penkeistä ja valkoiseksi maalatusta alustasta sen vielä tunnisti samaksi.” Mutta vaikkei sitä samaa yksilöä enää perheeseen saatukaan, ei voi väittää, etteikö Ode olisi perheen Lopez-perinnön vaalimisen eteen oman osansa tehnyt. Moottori: ’68-mallin 327 cid SB V8, Speed Pron männät, mikkikannet, Comp Camsin XE268H-nokka, ratasjakopää, Edelbrockin 650 cfm kaasutin, Edelbrock Performer RPM -imusarja, peltisarjat, rosteriputkisto. Jarrut: Levyt edessä ja rummut takana, tehostin. Alusta: Kromatut pitkät ylätukivarret, kromatut alatukivarret ja raidetangot, kromattu taka-akseli y-bone-tuella, Airmaxxin ilmajousitus D2600-makkarapalkein, Viairin 444c -kompressorit. ”Joku 5000 kilsaa on tullut ajettua tänä kesänä, ekana tuli yli 10000, joten varmaan joku 25000 on kilsoja kertynyt yhteensä.” Eikä kilometrejä ole syytä epäillä, Oden lowrideriin on ollut mahdotonta olla törmäämättä parina viime kesänä, jos on Etelä-Suomen tapahtumissa pyörinyt. Sisusta: Vepi Saarisen uudelleen verhoilemat penkit. Vanteet: 13” 100-spoke-pinnavanteet. Kori: Maalattu Candy Apple Greenillä, pitsimaalaukset ja Angelo J
3. 4. Isältä pojalle Oden isä Unulla oli tosiaan avo-Impala jo 80-luvun alkupuolella. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Unu Vinhavan albumi 1. Tuolloin auto oli väriltään tummansininen, mutta sisustus oli punainen. Kesäksi 1986 Impala sai vaaleammansinisen värin ja jousitus alkoi madaltua vaiheittain. Kuvassa Unun avo ensimmäisellä pesulla alkukesällä 1985. Syksyllä 1985 otetussa kuvassa asento on hyvinkin lowridermainen, mutta se johtuu siitä, että kone on nostettu keulalta. Hydrauleja Unulla ei sentään ollut, eikä ilmajousia ollut henkilöautoissa vielä kellään. Mataluuden nimiin vannoivat myös muut Lopezkerholaiset. Esahan kuuluu Unun lailla Tomahawk Town -kerhon kantaviin voimiin. 30 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chevrolet Impala Convertible ’64 1 2 3 4 5. 5. Leirinaapurina kerhokaveri Esa Mikkosen ’60 Nomad. 2. Tässä Unu liikenteessä Lopez Car Clubin kanssa perässään Manon Chevelle ja Kari B.:n ”Cruisin’ 54” Chevy. Viimeinen versio oli jo hyvin matala, ja taakse olivat ilmestyneet fender skirtit. Se jalostui Unun käsissä vaaleansiniseksi aitoon lowrider-henkeen tehdyksi laitteeksi
??. ??. 040 506 9008 arto@usa-cars.fi • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. ??. ??. . ??. ??. ??. TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO www. . USA-CARS .fi Puh. ??. . . ??. Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 ??. ??. 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI www .bac kfalt .fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme. ??. Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh
PAKSU pörriäinen 32 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Vanhan suomalaisen poliisiauton matka nykyasuunsa on ollut pitkä ja vaiherikas. Auto rakennettiin uusiksi ensimmäisen kerran jo 70-luvun lopulla ja on ehtinyt seistäkin reilut 30 vuotta. Nykyinen omistaja, Jussi Räkköläinen, modernisoi paksukuonon omaan makuunsa sopivalla annoksella pilkettä silmäkulmassa. DODGE D100 TOWN PANEL ’66. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 33 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Siellä meiltä tiedusteltiin, haluaisimmeko poiketa myös saman rakennuksen toisessa päässä sijainneella Tapanilan tallilla, johon luonnollisesti vastasimme myöntävästi. Niinpä Super Bee vääntyi huomattavasti sympaattisempaan muotoon Fat Bee! 4,8-litrainen Vortec V8 on peräisin ’06 Chevrolet Silveradosta. Dodgen hylsy oli seissyt ainakin 30 vuotta, mutta onneksi kuivassa ja lämpimässä tallissa. ”Kävimme jokunen vuosi sitten ajelemassa syksyisellä tallikierroksella ja päädyimme tuolloin vielä Helsingin Tapanilassa radan varren vanhassa tapettitehtaassa sijainneelle Tomahawk Townille. Hän kyseli varovaisesti, kenen auto mahtoi olla, mutta sai vain epämääräisen vastauksen, ettei omistaja myy autoa. 34 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Dodge D100 Town Panel ’66. Ilmeisesti onnistuin soittamaan juuri oikeaan saumaan”, Jussi tuumii. K un Jussi kohtasi paksukuononsa ensimmäisen kerran, se oli ehtinyt seistä kolmen vuosikymmenen ajan. Kuuleman mukaan sitä oli yrittänyt ostaa moni muukin, mutta turhaan. Kesällä auto ei näet ollut myynnissä vielä missään tapauksessa. ”Sain kuitenkin selville omistajan nimen ja numeronkin, joten ajattelin huvikseni soittaa ja kysyä itse. Huolitellun pelkistetty. Auto oli näet rakennettu ensimmäisen kerran jo 70-luvun lopulla, jolloin sen sivuikkunat oli vaihdettu erimallisiin ja taakse tehty levitykset. Näin ollen siinä ei ollut juurikaan ruostevikoja, mutta vanhat muutostyöt aiheuttivat jonkin verran työnsarkaa. Aluksi hän vastasikin, että ei, mutta hetken aikaa keskusteltuamme mies alkoi lämmetä ajatukselle autosta luopumisesta. Etulokasuojien yläkulmat ovat paksukuonojen Tiettävästi autolla ei ollut ajettu kilpaa, mutta huoltoautona se oli ollut tuttu näky varttimailivarikoilla. Kun myöhemmin syksyllä kävin hakemassa projektin omalle tallille, niin kaverit ihmettelivät tapahtunutta suuresti. Eteen oli vaihdettu flippikeula, joka kätki alleen 440 Police Specialin. Koneen päälle asennettuun, Jussin itse valmistamaan suojaan teipattiin paitsi auton nimi, myös Vortecista ja Moparista muodostunut sanaleikki Vopar. ”Minulle tullessa takaovet oli jälleen avattu ja levityksetkin riisuttu pois, mutta sovittelin kaikki pellit uudelleen, jotta sain luukut istumaan nätisti. Flippikeulaa autossa ei enää ollut ja uudet, korvaavat keulan pellitkin tulivat hylsyn mukana”, Jussi listaa. Tapanilan tallilla auto oli ihan hylsynä, mutta lähes kaikki puuttuvat osat löytyivät häneltä kotoa. Lisäksi siitä oli tehty umpikaappi juottamalla takaovet messingillä kokonaan umpeen. Tiettävästi autolla ei ollut ajettu kilpaa, mutta huoltoautona se oli ollut tuttu näky varttimailivarikoilla. Päästyämme sinne iskin silmäni tähän aivan tallin toiseen takakulmaan, pimeään nurkkaan unohdettuun paksukuonoon”, Jussi muistelee ensitapaamista. Niiltä ajoilta tuulilasin kulmassa on edelleen ”FHRA Drag Race Approved” -tarra vuodelta 1981. Oranssi värivalinta synnytti leikkisän idean muskeli-Mopar-teemasta, mutta suhteutettuna paksukuonon pullukkaan olemukseen
”Olisin saanut mukaan 383-koneen, mutta olin päättänyt jo siinä vaiheessa, että laitan jotain vähän erikoisempaa. Astinlaudat ja lokasuojien sisäpuolet suojattiin ruiskuttamalla niihin Raptor-pinnoite. Valmistuksessa käytettiin itse tehtyä prässityökalua. Karmien valmistamista varten hän teki ensin oman prässityökalun, joiden ansiosta lasin tiiviste ei jäänyt pintaan, vaan painui hiukan syvemmälle. Tuumasin, että on aika tehdä ne uudelleen, sillä halusin siistit umpisaumat.” Kertaalleen vaihdetut sivuikkunatkaan eivät Jussia miellyttäneet. Alun perin suunnittelin Chrysler 300C:n 3,5-litraista kuutoskonetta. Matot syntyivät metritavarasta, kuten myös takatilan seinien ja katon verhoilu. Puskureita hylsyn mukana ei tullut lainkaan, joten niidenkin kohdalla Jussi pääsi toteuttamaan itseään. Maalauksen pohjatyöt hän teki niin ikään itse, mutta pintavärin ruiskutti eräs harrastajakaveri, jolla oli urakkaan paremmat tilat. ”Tavoittelin alkuperäistä kliinimpää linjaa ja halusin sirommat puskurit, jotka istuvat mahdollisimman lähellä koria. Niiden korkeus ja kulmien pyöreys noudattelevat etusivuikkunoiden muotoja. Puskurit ja maski olivat jo alkujaan maalatut eikä kromatut. Kyljissä olevat tuplaikkunat ovat Jussin omaa käsialaa. Hän suunnitteli uudet siten, että niihin tuli sama kulma ja korkeus, joka on etuovien laseissa. 35 AMERIKAN RAUTA 8/2020. ”Tässä ne oli parsittu jo kertaalleen, mutta korjauspalat oli hitsattu vain pisteillä kiinni ja tinattu yli. Limusiinia ja avolavaa. ongelmakohta, sillä rengas heittää pyöriessään rapaa ajovalojen yläpuolelle jääviin avoimiin kulmiin, joihin kosteus jää muhimaan aiheuttaen lopulta ruostevaurion. Tekniikkaa autossa ei ollut Jussille tullessaan lainkaan. Nykyiset tein Volvo Amazonin puskureista, ja peilit tein myös itse samalla idealla. Niihin Jussilla oli vain yksi vaihtoehto – hillitty satiininmusta, joka jatkaa pelkistettyä linjaa mustien vanteiden, peilien ja ikkunalistojen sekä maltillisesti tummennettujen lasien kanssa. Astinlautoihin, samoin kuin lokasuojien sisäpintoihinkin on ruiskutettu suojaksi Raptor-pinnoite. Väri on lähellä perinteistä Mopar-oranssia oleva RAL-sävy. Ovipahvit taiteili Verhoomo Salo. Sähkösäätöiset nahkapenkit ovat peräisin Chrysler 300M:stä ja mittarit Speedhutilta. Ne ovat huomattavasti alkuperäisiä sirommat ja sopivat nyt korin linjojen sisäpuolelle, mutta ovat silti riittävän isot, jotta niistä näkee hyvin taakse”, mies perustelee
Nykyinen rekisteritunnus on tiettävästi sama, joka autossa on ollut Suomeen ensirekisteröitäessä. Kilvelle puolestaan on muotoiltu kolo alkuperäistä sirompiin, koria lähelle asettuviin puskureihin, jotka on valmistettu Volvo Amazonin puskimista. 36 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Dodge D100 Town Panel ’66. Tankinkorkki löytyy saranoidun takarekisterikilven takaa
”Jouset olivat niin paksut, että epäilen luovuttajan olleen limusiini, ja näin ollen todennäköisemmin Lincoln Town Car. Takatila sen sijaan oli ostohetkellä tyhjä hylsy. Omavalmisteiset sivupeilit noudattelevat auton pelkistetyn kliiniä linjaa. Kiitos: Vaimolle, Nikelle, Hannulle, Mikikselle ja monelle muulle, ketkä auttoivat projektissa. Faktat Dodge D100 Town Panel ’66 • Omistaja: Jussi Räkköläinen • Paikka: Vantaa. Sitten löysin sopivasti nykyisen Vortec-tekniikan kaverini tallilta, enkä ole katunut hetkeäkään. Tein siitä Trafia varten rakenneselvitykset ja kaikki toteutettiin sääntöjen puitteissa. Näin ollen merkkifanatismi on tyystin unohdettu, eivätkä hänen autoihinsa asennettavat osat ole läheskään aina lähtöisin samalta tehtaalta, valmistajalta tai edes samasta valmistusmaasta. Sen jälkeen hänelläkin oli ihan uutta virtaa saada homma maaliin uudella akselistolla. Se purettiin ja katsottiin läpi, minkä jälkeen sen todettiin olevan ihan kunnossa. Ripustuksiltaan takapää on alkuperäinen lehtijousineen. Kuinkas muutenkaan! Jussin rakentelufilosofian mukaan koko homman suola on siinä, että toteuttaa itseään ja soveltaa. Korin väri on lähellä perinteistä Mopar-oranssia oleva RALsävy, jota korostavat satiininmustaksi maalatut pisteosat sekä tummennetut ikkunat. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Ollaanhan sillä nyt liikenneturvallisuudenkin suhteen jo ihan eri vuosituhannella”, Jussi naureskelee. Nykyiset tummanharmaat sähkösäätöiset nahkapenkit ovat peräisin Chrysler 300M:stä ja mittarit Speedhutilta. Tämä kun synnyttää parhaillaan jotain uutta ja erilaista. Moottori: ’06 Chevrolet Silveradon 4,8-litrainen Vortec V8. Seuraavaksi kesäksi Jussi ideoi ulkoasuun piristystä teippauksien muodossa. Niinpä Super Bee vääntyi paksukuonon luonteelle sopivampaan muotoon Fat Bee. Rengaskoko: 235/60 R16. Matot ja takatilan verhoilut valmistuivat omin voimin, mutta ovien verhoilun otti hoitaakseen Verhoomo Salon Timppa. Tämä kun synnyttää parhaimmillaan jotain uutta ja erilaista – wow-elämyksiä, kuten hän asian osuvasti itse muotoilee. Tätä ideologiaa puoltavat jo edellä mainittujen osienluovuttajien lisäksi Bemarin tummaoptiikkaiset ajovalot sekä Jeepin mallistosta poimitut vanteet. Ainoa päivitys ovat ilmaiskarit. Lupien hakemisessa oli siitä huolimatta sen verran puuhaa, että siinä meinasi ilmaantua aika ajoin hieman taisteluväsymystä. Yllätykseksemme kaikki näytti edelleen liki uudenveroiselta.” Wow-elämyksiä. Sisusta: Chrysler 300M:n nahkasisusta, Speedhutin mittarit, Verhoomo Salon valmistamat oviverhoilut. Alusta: Edessä ’05 Ford Crown Victorian eturunko, hammastanko-ohjaus. ”Olin hankkinut valmiiksi slottivanteet, mutta Crown Victorian etuakseliston kanssa piti olla vähintään 16-tuumaiset kiekot, jotta levyjarrut saatiin mahtumaan. 37 AMERIKAN RAUTA 8/2020. ”Autoon oli tehty jarruremontti silloin joskus ennen 30-vuotista seisotusta ja päätimme ottaa rummut auki ihan vaan nähdäksemme, mitä siellä on. Voimansiirto: 4L60E-vaihteisto, Moparin 8 ¾ lukkoperä. Kun homma ei edennyt toivomaani tahtiin ja kevät alkoi olla jo korvilla, niin totesin, että voin toki laittaa takaisin sen jäykän etuakselin ja isolohkonkin, jotka siinä on aiemmin ollut kiinni. Takapäässä voimansiirrosta huolehtii Moparin 8 ¾ lukkoperä, joka oli paikoillaan jo tullessa. Eturunko oli pultattavana helppo sovittaa paikoilleen. Ne sopivat korin linjojen sisäpuolelle, mutta peilipinta-alaa on silti runsaasti. Etuakseli hammastanko-ohjauksineen ja levyjarruineen on tiettävästi peräisin ’05 Ford Crown Victoriasta. Sen hylättyäni suunnittelin kasipisteruiskulla varustettua Moparin 360-konetta ylivaihdelaatikolla, mutta sen kaupat menivät puihin. ”Mietimme ensin oranssia sisustan verhoilua, mutta lopulta totesimme yhteen ääneen, että se olisi vähän liikaa”. Ajossa se oli ensimmäistä kertaa kesällä 2019, hieman juhannuksen jälkeen. Korimuutokset: Omavalmisteiset sivuikkunat, Volvo Amazonin puskureista valmistetut lähemmäksi koria viedyt puskurit, BMW:n tummaoptiikkaiset ajovalot, omavalmisteiset sivupeilit. Kyseessä on siis ’06 Silveradossa palvellut 4,8-litrainen kone, jonka mukana tuli myös 4L60E-laatikko”, Jussi tarinoi. Siinä vaiheessa katsastusinsinööri alkoi ihmetellä epäuskoisena, ettei autoon ole voitu myöntää sellaisella rakenteella lupia isolohkolle, mutta joutui myöntymään tarkistettuaan asian rekisteriotteesta. Sama sanailu jatkuu konehuoneessa, jonne Jussin itse valmistamaan suojaan taiteiltiin Vortecin ja Moparin yhdistelmä Vopar. Kabiinin osia tuli mukana jonkin verran, mutta Jussi päätti jättää ne käyttämättä. Jussin rakentelufilosofian mukaan koko homman suola on siinä, että saa toteuttaa itseään ja soveltaa. Niinpä kävin 4x4 Partsissa vannekaupoilla hankkimassa isommat teräsvanteet.” Auto laitettiin nippuun suhteellisen ripeällä aikataululla reilussa vuodessa, mutta välillä päivät venyivät todella pitkiksi. Valmiissa lopputuloksessa on osia varsin monista automalleista. Crown Victoriana se minulle kuitenkin myytiin, ja samanlaisethan ne käytännössä ovat. Vanteet: 16” teräsvanteet. Oranssi väri synnytti vision teemasta, joka on mukailtu muskeli-Mopareista, mutta auton leppoisampaan olemukseen suhteutettuna
Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Jussi Räkköläinen vuosituhannelle 38 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Dodge D100 Town Panel ’66 1 2 3 4 6 7 8 5. 8. Uusien sivuikkunoiden valmistamista varten Jussi teki ensin sopivan muotin, jolla prässätä ikkunan syvennys. Uusien ikkunoiden karmit paikoillaan. Hylsyn mukana tuli paljon pisteosia laatikoihin pakattuna. Kun mukana tulleet keulan pellit soviteltiin paikoilleen, alkoi projekti näyttää taas autolta. Kokonaisuuteen on sovellettu osia monista eri autoista, mutta lopputulos on hallitun kliini. 3. Jussi korvasi lokarin kärjen uudella pellillä tehtyään ensin muutaman harjoituskappaleen. Uusi ja vanha sivuikkuna vierekkäin. Uusi versio tuli linjaan etuovien ikkunalinjan kanssa. Vuosikymmenten pölyjen putsaamisen jälkeen alta paljastui ryhdikäs ja peltiosiltaan todella hyväkuntoinen projekti. 4. 6. 7. 5. 2. 1. Tähän näkyyn Jussi ihastui vieraillessaan Tapanilan tallilla sillä seurauksella, että hänen oli saatava auto itselleen. Etulokasuojien yläkulmiin oli jäänyt muhimaan renkaiden sinne heittämää rapaa, joka oli lopulta aiheuttanut ruostevaurion. Kulmien muoto ja ikkunoiden korkeus kopioitiin alkuperäisistä sivuikkunoista. Herätys uudelle Jussi iski silmänsä vuosikymmeniä seisoneeseen paksukuonoon ja herätteli sen henkiin modernilla tekniikalla. Tässä Jussi inventoi niitä jo oman tallinsa lattialla
17. 16. Seiniin tehtiin vanerivuoraus, joka lopuksi verhoiltiin. 15. 10. Ero alkuperäiseen jäykkään etuakseliin on melkoinen. Tässä on käynnissä raideleveyden mittaaminen Trafille tehtyä selvitystä varten. 4,8-litrainen Vortec on peräisin ’06 Chevrolet Silveradosta. 39 AMERIKAN RAUTA 8/2020 9 10 12 13 15 11 14 16 18 17. Lakisääteisiä selvityksiä varten Jussi valmisti myös pahvimallit siitä, kuinka muokata ja vahvistaa eturunkoa Crown Victorian akselia varten. Kuvassa näkyy myös pohjaan ja tulipeltiin laitettu äänieristematto. Maalauksen pohjatyöt Jussi teki itse. Jussi valmisti sirot ja lähelle koria asettuvat puskurit Volvo Amazonin etupuskureista. Pakoputket Jussi teki itse. 14. Tässä auto on pohjavärissä valmiina maalarille. 13. Etuakseli hammastanko-ohjauksineen ja levyjarruineen on peräisin ’05 Ford Crown Victoriasta. Ensimmäisillä vaimentimilla äänimaailma jäi liian rääkyväksi, mutta toisilla saavutettiin halutun hillitty soundi. Väriksi valikoitui lähellä perinteistä Moparoranssia oleva RAL-sävy. Tässä kolmesta osasta koottu puskuri alkaa olla jo oikeissa muodoissa ja mitoissa. 9. Lokasuojien sisäpuolet ja astinlaudat Jussi ruiskutti mustalla kaksikomponenttisella Raptor-pinnoitteella. Auton tullessa Jussille takatila oli peltipinnalla. 18. 12. 11
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tee Re40 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Timo Paavola tunnetaan Vintage Rusty Cafen isäntänä, mutta aika ajoin hänen talliltaan putkahtelee ulos myös luonteikkaita ajoneuvoja. FORD MODEL T ROADSTER ’27. Viimeisin näistä on T-mallin Ford, jossa on enää varsin vähän yhtäläisyyksiä alkuperäiseen varsinkin, kun ottaa huomioon, että auto oli tehtaalta lähtiessään pick-up
41 AMERIKAN RAUTA 8/2020
”Me avattiin tämä puolisoni Anun kanssa vuonna 2017 ja aluksi oli tarkoitus pystyttää vain omaa intohimoamme kuvastava vanhan tavaran myymälä, jonka kylkeen tulisi ehkä pieni kahvila. Arvelimme varovaisesti, että ehkä kahvilan voisi avata pikkuisen isomminkin, jos se vaikka työllistäisi hänet siinä sivussa. 42 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Ford Model T Roadster ’27. Amerikkalaisten laitteiden parissa harrastaminen on osoittautunut huomattavasti rennommaksi. Anu oli ollut edellisessä työssään jo 20 vuotta, ja homma oli ruvennut leipäännyttämään häntä oikein syvältä. Edellisessä elämässään Timo harrasti ja rakenteli vanhempia Mersuja, mutta lopulta häntä alkoi tympäännyttää merkkiin liittynyt sisäpiirimeininki. Oman tiensä kulkija. Jotkut saattavat muistaa Timon viime vuoden Lahden Jenkkiautonäyttelyssäkin esiintyneestä rujon uhmakkaasta patinapintaisesta Auto on niin matala, ettei kyytiin noustakseen tarvitse kovin paljoa polvea koukistaa. Jalkatila on kuitenkin suorastaan urheiluautomaisen ahdas, ja kookkaan ratin vuoksi joutuu hieman miettimään, missä asennossa jalat saa taipumaan paikoilleen. No, lopulta asiat kääntyivät päälaelleen ja kahvilasta on nyt tullut se pääasiallinen kohde, jonka rinnalla tapahtuu kaikki muu oheistoiminta”, Timo naureskelee. Komeat verhoilut ovat Mika Volasen käsialaa. Lisäksi mies on kunnostautunut vanhojen 1930-40-lukujen puuveneiden parissa, joita tontilta löytyy edelleen pari kappaletta, vaikka hän onkin yrittänyt viime aikoina vähentää. Paikka on sellainen ei-liian-siisti, vaan pikemminkin varastonomainen, jossa asiakas voi oikeasti kokea löytävänsä esineitä, joita muut eivät ole vielä hoksanneet. A sikkalassa sijaitseva Vintage Rusty Cafe on kekseliäästi vanhalla tavaralla sisustettu kahvila, jonka taustalta paljastuu mitä erikoisempia esineitä sisältävä myymälätila
Lähtökohta oli kuitenkin ollut niin pitsiä, ettei siitä ollut lopulta jäänyt jäljelle paljoakaan. Sen myymällä pääsin käsiksi seuraavaan projektiin”, Timo järkeilee. Ajotuntuma on suorastaan mikroautomainen, sillä renkaat sijaitsevat aivan auton kulmissa. Nyt tuntuu, että mitä enemmän sitä käyttää, niin sitä paremmin se alkaa käydä, eikä se tunnu pahemmin vuotavankaan. Kranaatti keulalla. Minä ostin sen kaverilta, joka oli hankkinut auton itselleen Eskon laanilta vuonna 1991. On minulla siihen kannentiivisteet tuolla valmiina, mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta avaamiselle. Sanoin, että älä sinne työnnä, vaan myy se minulle, muttei tekele kuulemma ollut myytävänä. ’27-vuosimallinen T-mallin Ford-projekti tuli Timolle keskeneräisenä projektina, jonka oli laittanut alulle Jari Matikainen. ”Elektronisen sytytyksen minä siihen laitoin ja päivitin sähköt 12-volttisiksi. Timon mukaan se on kuitenkin niin pienikokoinen, että liikenteessä saa olla valppaana. ’37 Fordin lättäpää kolmivaihteisine laatikoineen oli tullut hankittua taannoin Herstin Timolta. Lähtökohta oli kuitenkin ollut niin pitsiä, ettei siitä ollut lopulta jäänyt jäljelle paljoakaan. Sitten hän oli kyllästynyt projektiin, ja oli jo työntämässä sitä puskaan odottelemaan motivaatiota. Korkeampi kaasari löytyi velipojalta, se on ihan uusi. ”Se oli niin mätä, ettei siitä voinut järkevästi tehdä mitään muuta kuin rotta-auton. Esimerkiksi lavan reunojen kannakkeet syntyivät Scanian kiertokangista. ’41 Ford pick-upista. Hän teki kaupat kuvien perusteella ja oletti patinapintaisen työjuhdan olleen parempi, mutta lopulta aihiossa ei ollut aineksia kuin rottarodi-tyyppiseen lopputulokseen. Pikkis oli näytillä viime vuoden Jenkkiautonäyttelyssä Lahdessa ja vaihtoi sen jälkeen omistajaa suuremmin kauppaamatta. ”Sille olisi ollut monta ottajaa, mutta se päätyi lopulta naapurin maanviljelijälle. ”Jari oli ehtinyt jo hitsailla rungon ja muokata korinkin kutakuinkin nykyiseen asuunsa. Lopulta lupasin hänelle niin paljon tavaraa vaihdossa, että hän suostui.” Aihio kiinnosti Timoa aivan erityisesti siitä syystä, että hänellä oli siihen tekniikka valmiina. Niin hyvin ne pelittää nuo vanhat!” Timo iloitsee. ”Kone oli hankintahetkellä jumissa ja pyöri vain puoli kierrosta, mutta lopulta sain sen kuitenkin käymään avaamatta sitä. ”Sen oli Rahkosen Esko tuonut Jenkeistä vuonna 1985. Jäähdyttimen korkiksi laitoin vanhan Äkkiseltään ei arvaisi, että auto on ollut alkujaan pick-up. Aina kun sain jonkun idean, niin piti mennä nettiin tutkimaan, etteivät vaan jenkkipojat olisi jo toteuttaneet sitä”, Timo myhäilee. 43 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Äkkiseltään ei arvaisi, että auto on ollut alkujaan pick-up. Siitä lähtien se oli myös ollut ulkosäilytyksessä säiden armoilla navetan takana”, Timo kertaa. Auto kun tahtoo mataluutensa vuoksi jäädä muilta tienkäyttäjiltä huomaamatta. Pyrin aina luomaan jotain uutta, mitä kukaan ei olisi vielä tehnyt. Siihen tuli sitten liimailtua hitsipillillä kaikenlaista kettinkiä sun muuta
Timo itse sanoo auton tuntuvan sitä paremmalta, mitä kovempaa sillä ajaa, mutta en tohdi kokeilla, pitääkö väittämä paikkansa. Taka-akseli on peräisin 100-sarjalaisesta Volvosta ja samasta elintenluovuttajasta on hyödynnetty myös levyjarrut niin taakse kuin eteenkin. Keskellä olevasta nuolivalosta vilkkuu sen puolen pää, jolle ollaan kääntymässä. Etuakselisto on '37 Fordista. Hauska takavalo on jäänyt valmistajaltaan tuntemattomaksi, mutta Timon arvion mukaan se saattaisi olla peräisin jostain vanhasta kuorma-autosta. 44 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Ford Model T Roadster ’27
Vaihdelaatikon päähän jouduin sorvaamaan sovitteet. Korimuutokset: Pick-upista muokattu roadster. Jarrut: Levyjarrut. 45 AMERIKAN RAUTA 8/2020. ”Kardaani on niin ikään Volvosta, mutta lyhennetty sopivaksi. Ostohetkellä autossa ei ollut minkäänlaista sisustaa. Taka-akseli on 100-sarjalaisesta Volvosta ja sen mukana tulivat myös levyjarrut. Konjakinruskea puukehäinen ratti on vanha venetarvike. Moottori: ’37 Fordin lättäpää-V8. Voimansiirto: ’37 Fordin 3-vaihteinen manuaalivaihteisto. Takavalo on rompetorilöytö, jonka Timo arvelee olevan peräisin jostain vanhasta kuorma-autosta. Alusta: ’37 Fordin etuakseli, 100-sarjan Volvon taka-akseli. Pillerikapselit Timo on tehnyt itse '37 Fordin pölykapseleista. Ajovalot ovat T-mallin alkuperäiset, mutta parkkina toimii vanha polkupyörän valo, jossa sattui olemaan kuvioltaan samannäköinen lasi kuin alkuperäisissä. Se on siis käytännössä alkuperäisellä paikallaan. Kiitos: Jari Matikainen, Mika Volanen, Mika Kauko ja Anu Laakso. Sisusta: Viininpunaiset verhoilut valkoisin terveisin, vanha puukehäinen veneratti, Smithsin mittarit. Tai oikeastaan tarkoitus oli vain huvikseen kokeilla sitä ja siihen se sitten jäi”, idearikas rakentaja tarinoi. kranaatin, kun siinä sattui olemaan sopiva kierre. Ohjaus tuntuu mikroautomaisen tarkalta, kun renkaat sijaitsevat ihan auton kulmissa. Hauska! Valkosivuiset vyörenkaat on pyöräytetty 60-lukuisille Studebakerin tarvikevanteille. Faktat Ford Model T ’27 • Omistaja: Timo Paavola, 57 • Paikka: Asikkala. Silti pystyn kiteyttämään ajokokemukseni yhteen sanaan. Suklaata ja konjakkia. Etuakselisto on peräisin ’37 Fordista. Niille Jari oli ehtinyt rakentaa paikat valmiiksi jo ennen kuin auto siirtyi Timolle. Timo itse sanoo auton tuntuvan sitä paremmalta, mitä kovempaa sillä ajaa, mutta en tohdi kokeilla, pitääkö väittämä paikkansa. Samalla Timo asensi Volvon levyjarrut eteenkin. Pillerikapselit Timo rälläköi ’37 Fordin pölykapseleista. Valkosivuiset vyörenkaat ovat takana kokoa 225/75 R15 ja edessä 185/70 R15. Tankkia hän ei halunnut sijoittaa penkin taakse kopan ulkopuolelle, kuten monesti näkee tehtävän, vaan se sovitettiin cowlin sisälle. Lättäpäämoottori ja sen jatkeena oleva 3-vaihteinen manuaalilaatikko ovat peräisin '37 Fordista. Penkin rungon Timo teki itse ja verhoilun siihen tikkaili Mika Volanen. Suklaanruskean värin Timo ruiskutti omissa tiloissaan. Akku ja jarrutehostin puolestaan ovat katseilta piilossa penkin selkänojan takana. Juttutuokiomme päätteeksi käymme pienellä koeajolla, jolla saan todeta auton olevan yllättävän pehmeä ajaa. Siinä oli ennen umpikardaani ja nyt avomallinen”, Timo selvittää. Pinnavanteet löytyivät Mike Kaireniukselta ja ovat tiettävästi Studebakerin tarvikevanteet 60-luvulta. Renkaat: Valkosivuiset vyörenkaat, edessä 185/70 R15 ja takana 225/75 R15. Ruostehommia Timolle ei siis jäänyt, mutta koppa vaati jonkin verran muokkailua, jotta eri toiminnot asettuivat omille paikoilleen. Vanteet: Studebakerin tarvikevanteet 60-luvulta ’37 Fordin pölykapseleista muokatuin pillerikapselein
Hottentotti 46 AMERIKAN RAUTA 8/2020
RAMBLER CLASSIC 770 CROSS COUNTRY ’66. Mikkosen 80-luvulla omistama Papa Lopezin lepakontorjuntafarmari on harrastepiireissä laajalti edelleen muistettu auto, ja vaikka Karilla on ollut monenmonta muunmerkkistä laitetta, on Ramblerin isompiin farmareihin syntynyt omanlaisensa suhde. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 2.0 Hottentotti 47 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Kari B. Lähes 40 vuoden suunnittelun tuloksena syntyi viimein se ultimaattinen raggariauton ja gasserin yhdistelmä, hottentotti 2.0
’58-59 Ramblereita ei siihen hätään löytynyt, mutta varsin hyvin säilynyt ’66 Classic Cross Country 770 löytyi.” Kyseinen yksilö oli myyty uutena Oy Voimavaunu Ab:lta Lauttasaaresta 21.7.1966 paljon koulukyytejä ajaneelle autoilija Pentti Niemiselle Kuurilan kylään, mistä se siirtyi neljä vuotta vanhana Ylitornioon liikkeenharjoittaja Leo Mattilalle. Ambassadoreja mulla ei ole ollut yhtään, ja Americaneja on ollut lähinnä varaosa-autoina”, Kari jatkaa. '68 Rebelin ratti on maalattu AMC:n vanhoihin kisaväreihin. Sittemmin on ollut kuusi noita ’64-67 Rambler-farmareita, Classiceja ja Rebelejä. Taka-akselisto ja iskarit muutettiin arkkukiskojen takia ja 48 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Rambler Classic 770 Cross Country ’66. Klassisen taksityylin verhoilun toteutti Timo Salo Karin toiveiden mukaisesti. ”Farmariin tehtiin tuolloin varsin isot muutokset hautausautokäyttöön. ”Ai niin, ihan ensimmäinen oli tummansininen ’67 Rebel, jonka hankin kai 1978, en muistanutkaan enää. Mä en saanut viimeisteltyä sitä koskaan, ja myin sen Mäkelän Sepille, joka laittoi sen leimakuntoon. Takapenkit olivat säilyneet niin siistissä kunnossa, ettei Kari raaskinut niitä lopulta verhoiluttaa ollenkaan. H arvalla on Suomessa ollut niin monta Rambler-farmaria kuin todellisiin pitkän linjan rakentajiin kuuluvalla Kari B. ”Ostin ’59 Letukan jälkeen vuonna 1980 ’65 Classic Cross Countryn, joka päätyi lopulta Koskimiehen Tapsalle ja josta tuli se turhaan romutettu auto”, Kari kertoo. Mikkosella, joka tykästyi niihin jo useampi vuosikymmen takaperin. ”Tähän projektiin etsin joko ’58-59 tai ’66 Rambler-farmia. Sillä Kari tarkoittaa sitä, että tuo kyseinen yksilö jostain syystä päätyi 80-luvun lopulla hyvin nopeasti autoliikkeeseen kulkeuduttuaan romuttamolle
Sitä oli siellä, missä sitä on näissä ’63-66 Classiceissa normisti, eli paloseinässä, raitisilmakanavissa ja pohjassa. Näitä korjattiin vuoden 49 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Tämän jälkeen en jättänyt enää asiaa sattuman varaan, vaan kaupat farkusta hierottiin loppuun ja se siirtyi meille vuonna 2014 odottamaan jatkotoimenpiteitä.” Versio 1. Tästä ajanjaksosta vuoteen 1983 ei ole tarkempaa tietoa, mutta silloin auto oli myynnissä V8-Magazinen market-palstalla.” Paria vuotta myöhemmin Classic poistui rekisteristä ja sen taltioi pohjois-suomalainen harrastaja tallinsa perimmäiseen nurkkaan yli 20 vuodeksi, kunnes 2010-luvun puolella Pasi Lohvansuu osti sen itselleen ja toi auton mukanaan muuttaessaan Etelä-Suomeen. Ilmeisesti jo neljä vuotta vanhan auton käyttö johtui verovapaudesta ja uusien jenkkien korkeasta hinnasta, ja toisaalta autolla oli ajettu siihen mennessä vasta alle 100 000 kilometriä”, Kari selittää. ”Tässä kohdin sain itse ensituntuman farkkuun sen seisoessa Tuusulassa. Tämän jälkeen en jättänyt enää asiaa sattuman varaan, vaan kaupat farkusta hierottiin loppuun ja se siirtyi meille vuonna 2014 odottamaan jatkotoimenpiteitä." Todella erikoisen näköinen lattiashifteri on Karin oma miksaus '83 Camaroa ja vanhan Jawa-mopon bensatankkia. Takaluukku oli jokseenkin tasaisen rapea, ulkopuolelta uusittiin kolmasosa ja sisäpinnoista puolet”, Kari muistelee. Jossain kohtaa 70-luvulla Raimo joutui kuitenkin harrasteautoksi ja roddaus alkoi. Kävin jonkun kerran sitä katsomassa, mutten tavannut omistajaa suureksi harmikseni. ”Ensivaikutelman jälkeen löytyi, mitä osasinkin odottaa, eli ruostetta. Yllättäen se sitten katosi löytyäkseen uudestaan Kaasisen Jonen pihalta. ”Etusisälokarien yläpalkki oli jäänyt matkalle sun muuta kivaa. ”Sitä, kuinka pitkään toinen työrupeama kesti, ei ole tarkemmin tiedossa. Hot Wheels -logo on lähtöisin ihan oikeasta automallista, '18-mallisesta Camaro Hot Wheels Editionista! etulokareihin kiinnitettiin lipputangot
"Korin peltihommat oli pääosin tehty ja farkku odotti rullaavana uusia tuulia. Aidon vanhan AMC-renkaantäyttöpullon toimivuudesta ei ole kyllä enää mitään tietoa, mutta näyttävä varuste se on. ”Onneksi Itä-Suomen suunnalta löytyi ’69 Americanin synkattu 3-vaihteinen laatikko ja tykötarpeet. GM:n 8,5” perä rakennettiin ja kavennettiin Classiciin sopivaksi, sillä Rebel oli sitä leveämpi.” Tekniikaksi Kari oli suunnitellut edelleen autossa tullessa paikallaan ollutta 232:sta ja loikkarimanuaalia, ja moottori olikin hyvässä kunnossa, mutta laatikon sisältä löytyi rattaanpalasia ja romua. Harmikseni sain kuitenkin todeta, ettei AMC:n 232:een enää saanut mitään kivaa hottentottirojua”, Kari selittää. Homma tuntui sujuvan, tekniikkaa kokoiltiin ja ison kytkimen rojut löytyivät omista nurkista. Takavanteet olivat kuvissa tuumaa pienemmät kuin edessä, mutta Karilla on myös 15-tuumaiset Chrome Reverset Road Hugger -renkain taakse. tehostin sen sijaan tuotti päänvaivaa, sillä tilaa sille oli kovin vähän. USA:sta nämä neljä tarvittua osaa olisivat löytyneet kukin omalta toimittajaltaan, ja paketin hintalappu oli järisyttävä. Päätös GM:n pikkulohkoon siirtymisestä oli tehty, joten sopivaa moottoria ja TH700R4-lodjua lähdettiin etsimään. 232-koneelle ja manuaalille löytyi kerhosta tarvitsija, joten otettiin työn alle plan B + C. ”Palapeliä alettiin kokoamaan ostetuista romuista, ja Mustin etuakseli menikin keulille helposti, sillä apurungon mitat osuivat viiden millin sisällä toisiinsa. Siinä samalla korjattiin bensatankki, joka sijaitsee oikeassa takakyljessä.” Karille tullessa farmari oli madallettu suorastaan kelvottoman matalaksi jouset katkaisemalla, joten ryhdillekin oli pakko tehdä ajon kannalta jotain. ”Yllätyksekseni hämeenlinnalainen harrastaja, joka oli sovittanut ’93 Chevy Corsican tehostimen ’66 Classiciin, suostui luopumaan siitä. ”Taka-akselin four linkit löytyivät ’67 Rebelistä pihan perältä ja perä samasta autosta. Joskus käy tuuri.” Viimein farkku liikkui omin voimin ja oli esillä AMC Club of Finlandin osastolla FHRA:n 40-vuotisjuhlanäyttelyssä. Ruotsin reissulta ostettiin Chevyn 327 ja TH700. ”Tapahtuman jälkeen tehtiin säätöajoja, jolloin kytkin räjähti totaalisesti pysäyttäen projektin. Kyljessä on todella Karin löytämä 287-merkki, joka viittaa AMC:n omaan 4,7-litraiseen veekasiin. Ei se mitään, ei ole moni muukaan. Kaikki vanteetkin ovat vuosilta 1978-80. Jos joku luulee, että Raimoon löytyy uudet kytkinosat Suomen kauppiailta tänä päivänä, niin näin ei ole. Ajatuksissa oli ollut vielä korottaa keulaa lisää, joten hankintalistalle lisättiin Fox-Mustin koko etuakselisto. V8-malleissa käytetyt 10 tuuman rumpujarrut Kari sai hankittua Ramilta Hyvinkäältä, Ajatuksissa oli ollut vielä korottaa keulaa lisää, joten hankintalistalle lisättiin Fox-Mustin koko etuakselisto. Kolmas kerta toden sanoo. verran. Auton detaljointi edustaa viimeisintä piirtoa myöten 70-80-lukujen taitteen Suomi-nostalgiaa. Oli siis mietittävä juttu uudestaan. Oletko nähnyt ennen tällaista purkkia. Sopiva löytyikin seuraavalla Ruotsin kiertueella 2000-mallin Mustin keulilta”, Kari jatkaa. Eturungon kiinnityskohdat vahvistettiin ja takatuennalle tehtiin kiinnikkeet, minkä jälkeen farmi oli taas 50 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Rambler Classic 770 Cross Country ’66
Otin käyttöön toisen suunnitelman ja etsin ’58-61-mallisen 283 cid moottorin, jonka löysinkin ’58 Chevy -farmarista Ruotsista. Sisustan detaljeista näkyy eletty aika ja käyttö 54 vuoden ajalta. Poistopuolelle tuli peltisarjat modifioituna ja kahden tuuman röörit, koska ajatus oli tehdä cruisingpeli ainakin toistaiseksi. Tämä paketti on osoittautunut varsin toimivaksi nelivaihteisen automaatin ja GM:n 8,5” perän kanssa, ehkäpä 2,37:1 ruuvi voi vaihtua johonkin kolmosella alkavaan jatkossa.” Sisustaan Kari haki ehtaa 70-luvun tyyliä verhoiluttamalla etusohvan aidolla tekoeläimellä ja metallinhohtosinisellä keinonahalla. Sisusta: ’68 Rebel SST:n rattipylväs ja ratti, etusohva verhoiltu uudelleen 70-luvun tyyliin, ’83 Camaron shifteristä ja Jawa-mopon tankista tehty lattiashifteri, 60-lukuisen Oldsin kierroslukumittari, lisämittaripaneeli kojetaulun alla. Alusta: Fox-Mustangin etuakselisto, takana ’67 Rebelin 4-pistetuenta ja kierrejouset. Tätä on suunniteltu miltei 40 vuotta, joten nyt se oli tehtävä. Kolmas kerta toden sanoo ei siis ole täysin tyhjäpäinen sanonta, tämähän on meillä kolmas ’65-66 kahdeksan hengen pitkäkattoinen Classic ja parannettu versio ’67 lepakko-Rebelistä. Moottori: Chevy 283 CID V8, Weiand Street Warrior -imusarja, Edelbrockin 600 cfm kaasutin, jyrkempi nokka, peltipakosarjat, 2” tuplaputkisto Red Hots -vaimentimin. Tämä valomalli on sama, jota Ruotsin poliisi käytti 50-luvulta asti”, Kari valaisee ja jatkaa: ”Farmin tuuki on pitkälti 70-luvun hottentotin ja gasserin sekoitus amerikanlipputeemaa unohtamatta. Eri puolilta autoa löytyy valtava määrä harvinaisia vanhoja tarroja. pyörillään.” Moottorin suhteen tuli kuitenkin takapakkia, kun sitä purettaessa havaittiin vaurioita kampiakselilla, kansissa ja nokassa. Ensimmäisen lähdön Primerin tai Newhill Cruisersin tarrojakaan ei ole monella. Vanteet: Edessä Chrome Reverse 7x15”, takana Cragar S/S 7x14”. Chevyn 283-kuutiotuumainen pikkulohko istuu nätisti Ramblerin konehuoneeseen. Kromattu pieni laturi löytyi suoraan Bilteman hyllystä! 51 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Takapenkki ja sikaosasto ovat tehtaan jäljiltä. Mikkonen, 59 • Paikka: Jokela. Konetta oli viritetty maltilla snadisti tiukemmalla nokalla ja Weiandin Street Warrior -imusarjalla Edelbrockin kuussatasen kera. Voimansiirto: TH700R4-automaatti, GM:n 8,5” perä 2,37:1 välityksellä. Tämmöinen tästä nyt tuli.” Faktat Rambler Classic 770 Cross Country ’66 • Omistaja: Kari B. Rattipylväs ja ratti ovat ’68 Rebel SST:stä, ratin väri on tehtaan ”kisaväritys”. ”Näin ollen taksijakkara oli valmis. Korimuutokset: Sisältä säädettävä kattovalo. 700:n lattiashifteri on tehty yhdistämällä 50-lukuisen Jawa-mopon tankki ja ’83 Camaron shifteri, jonka nuppiin rakastuin.” Kierroslukumittari on lähtöisin 60-lukuisen Oldsin keskikonsolista, ja kojelaudan alle on asennettu vanhan liiton punaiset kutuvalot. Renkaat: Nankang 205/75 R15” edessä, Cooper Cobra Radial G/T 225/70 R14 takana. Jarrut: Edessä Mustangin levyt, takana GM:n rummut, tehostin. Moottoria on piristetty sopivasti, jotta se myös kuulostaa siltä, miltä näyttää RWBvärityksineen ja Karin tähtilipputeemalla koristelemine venttiilikoppineen. Kiitos: Luottopeltiseppä Popolle, vaimolleni, joka on ollut aika sitkeä, ja US-Partsin Terolle, joka on ollut pitkäpinnainen osien etsimisessä, Osbyn romuttamolle ja kaikille muille, jotka ovat jotenkin sekaantuneet tuohon projektiin. ”Katossa törröttävä kahva kuuluu kattovalolle, joka on ollut pakollinen varuste autoissamme aina 80-luvulta saakka. ”Purettu 327 jätettiin varastoon odottamaan kunnostusta
KOTIIN Takaisin 52 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Kemiläinen Olavi Juntikka erehtyi myymään kertaalleen täysin läpikäymänsä Fazerin vanhan edustusauton pois vuonna 1983, mutta sai saman yksilön vuosien etsinnän tuloksena pojaltaan lahjaksi 60-vuotissyntymäpäivänään. Kunto oli jo ehtinyt rapistua, joten Olavi rakensi auton vielä kertaalleen uusiksi. CHRYSLER NEW YORKER 4D HT ’63. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Jan-Erik Laine 53 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Maksoin summan saman tien tilille, ja seuraavana päivänä sain taas hämmästelevän puhelun, että rahat olivat tulleet, meinaatko sinä oikeasti ostaa sen?” 60-vuotisyllätys. Pian mies soitti hämmästyneenä takaisin Petrille, että kyllä se muuten omatekoinen on, vaikkei siltä näytä, ja Petri tarjoutui ostamaan isän vanhan auton takaisin kotiin. Hän lupasi varmistaa, että se saa olla paikallaan odottamassa Olavin konetta. Petri otti kiireellä puhelimen käteen ja soitti lentoaseman pysäköinnistä vastaavalle henkilölle ja selitti tilanteen. Kerroin, että sen voi varmistaa helposti menemällä kurkistamaan auton alle. Sisustus verhoilutettiin toisella kertaa kaksiväriruskeaksi verhoomossa Keminmaalla. Kun hänelle selvisi, että kyse oli juuri samasta herrasta, jolle autoa oltiin nyt luovuttamassa takaisin, mies vastasi, että ”sitä autoa ei hinata sieltä mihinkään”. ”Soitin sen omistajalle ja kysyin, että mahtaako kyseessä olla isän aikoinaan läpikäymä auto. Tunnukset olivat aikoinaan menneet sekaisin erään romutetun Taunuksen tunnusten kanssa, ja niin vain pääkaupunkiseudulta löytyi sillä uudella tunnuksella ’63-mallinen New Yorker. ”Hän lupasi harkita asiaa ja kun hän sitten seuraavana päivänä ilmoitti autolle hinnan, sanoin, että otan sen, ja koska auto ei ollut katsastettu, lupasin maksaa sen hoitamisesta vähän ekstraa. Sen tienoille oli sovittu suvun reissu Kotkaan Olavin siskon 50-vuotissyntymäpäiville, mutta Petri ei itse päässyt millään sinne mukaan. Trafin omistajatietokysely kertoi, että autoa ei ollut enää todennäköisesti olemassa, ainakin se oli poistettu rekisteristä lopullisesti vuosia aiemmin”, Petri Juntikka muistelee. ”Olin alun perin etsinyt sitä jo isän 50-vuotislahjaksi, mutta autoa ei vain mistään löytynyt. No, Petri oli tosissaan ja isän 60-vuotispäivä lähestyi. E lettiin aikaa toistakymmentä vuotta takaperin, kun kemiläisen Olavi Juntikan 60-vuotispäivä lähestyi, ja Olavin poika Petri oli päättänyt etsiä käsiinsä isän aikoinaan rakentaman ’63 New Yorkerin. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chrysler New Yorker 4D HT ’63. Ei se auto silti unohtunut, mutta johtolangat olivat vähissä, kunnes eräs Petrin tuttava tiesi vihjata, että Petrin hakuun käyttämä rekisteritunnus on väärä. Siinä kohtaa kävi käsittämätön tuuri, kyseinen henkilö oli nimittäin itse omistanut aikoinaan juuri saman New Yorkerin ja muisti, että se oli hyvin tehty, sen oli tehnyt pohjoisessa joku Juntikka. Jos etupuskuri on taustaltaan punainen ja sen keskeltä löytyy hitsisauma, se on isän itse tekemä ja silloin kyseessä on juuri se sama auto.” Luurin toisessa päässä ollut kaveri alkuun epäröi ja totesi, että ei tuossa autossa kyllä mitään omatekoista puskuria, ole, mutta suostui lopulta lähtemään katsomaan sitä tarkemmin. Sattuma kuitenkin puuttui peliin, ja kone oli puolitoista tuntia myöhässä ja tieto siitä tuli niin myöhään, että auton toimittanut kaveri oli ehtinyt jo jättää sen ovien eteen sellaiselle paikalle, josta väärin pysäköidyt autot hinataan pois. Hän keksi kuitenkin, että sen yhteydessä olisi hyvä yllättää isä, ja järjesteli niin, että tuttava veisi vasta hankitun Chryslerin Helsinki-Vantaan lentokentälle isää vastaan. Kerroin, että sen voi varmistaa helposti menemällä kurkistamaan auton alle. Jos etupuskuri on taustaltaan punainen ja keskeltä löytyy hitsisauma, se on isän tekemä
Kuvassa auto sellaisena, kuin se oli Olavin ensimmäisen läpikäynnin jäljiltä 80-luvun alussa. Olavilta lähtiessä pintaväri oli valkoinen ja peltivanteissa oli paikallaan kokopeittävät kapselit. 55 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Vaikka auton moottori ja vaihteisto ovat vaihtuneet, on automaatti edelleen nappitoiminen. Toisella läpikäyntikerralla Chrysler sai pintaansa sahraminkullansävyn. Sillä Olavi maalasi myös Cragarin vanteiden kehät. Auto maalattiin uudelleen alustaa myöten, kuvassa näkyy selvästi oranssinpunainen taka-akseli
”Ajoin sen sitten Helsingistä kotiin Kemiin, ja totesin, että auto oli aika huonossa kunnossa, vaikka se olikin vasta katsastettu ja ihan toimiva. Mie siitä kaverilta kuulin ja kävin sitä pariin kertaan tinkaamassa, niin se suostui myymään sen”, Olavi jatkaa. ”Oon aina ollut kiinnostunut nuista isoista amerikkalaisista autoista ja niiden rakentelusta, ja mie nuorena satuin löytämään tämän yhden maatalon takapihalta vuonna 1980. ”Kotona sitä aikani kattelin ja purin sen sitten yksiin osiin koko auton. Sitä kävi monta asiantuntijaa katsomassa, ettei tuommoisesta kannata enää tehdä, mutta kun pienestä pojasta olin ollut peltiseppänä, niin totesin, että minähän teen sen.” Sven Fazerin Karl Fazer Oy:lle uutena hankkima ja Helsingin BBL-4-rekisteritunnukset saanut New Yorker oli edelleen alkuperäisen musta, ja tosiaan vain 17-vuotiaaksi aika lohduttomassa kunnossa. Petri oli järjestänyt huijauksen niin, että Olavi oli neuvottu hakemaan hänen piikkiinsä vuokra-auto Hertziltä, mutta isälle annettaisiinkin tiskillä sellaisen sijaan Chryslerin avaimet. Isä soitti minulle vielä sieltä ja kysyi, että koska auto pitää palauttaa, ja totesin, että ei sitä mihinkään palauteta, se on sinun.” Uusi läpikäynti. ”Etuvalojen kehykset olivat myös hävinneet, joten nekin jouduin tekemään itse. Täällä on ihan samanlainen auto kuin hänellä aikoinaan, mitä hän tälle tekee. Paljon listoja ja kirjaimia jouduin tekemään myös itse, rosterista leikkelin, viilailin ja kiillotin. Chryslerissäkin hänen itse tekemiään osia ovat niin etupuskuri kuin lampunkehyksetkin. Siinä Olavi Juntikkaa voi luonnehtia todelliseksi tekijämieheksi. Myös etulokasuojat rakennettiin aikoinaan uusiksi pelkän kuvan pohjalta. Minä maalasin auton silloin valkoiseksi ja sisusta verhoiltiin punaisella ja valkoisella. Annetaan Olavin itse jatkaa tarinaa siitä eteen päin. Kyllä minä päätin, että minä siitä vielä auton teen, mutta oli se aikamoinen operaatio. Alustan maalasin mustalla ja punaisella. Koska Petri ei itse päässyt tilanteeseen paikalle, hän oli järjestänyt paikalle kaksi videokuvaajaa, jotka salaa tallensivat isän ensireaktion auton saadessaan. ”Se oli talven aikaa, kun se lumikinoksesta pengottiin esille, mutta sehän oli paljon huonompi kuin olin kuvitellut. ”Isähän oli siitä alkuun niin järkyttynyt, ettei hän pystynyt itse ajamaan edes autoa, vaan joutui istumaan matkan Valkealaan kyydissä. ”Isä sitten soitti ulkoa aivan ihmeissään, että mitä tämä tarkoittaa. Peltityöt olivat aika mittavat, etulokasuojat olivat lahonneet etupäästään melkein kokonaan pois, eikä parempia löytynyt mistään. Se oli kulkeutunut Helsingistä ensin Kittilään ja sieltä sitten Tornioon, missä siihen tullut joku vika, jonka jälkeen se on vaihdettu liikkeessä toiseen. ”Sitten kun tuli se kasausvaihe, niin siitähän puuttui vielä paljon pisteosia. Päätin sitten, että kyllä minä tämän auton pidän, ja rakennan sen kerran vielä uudestaan”, hän kertoo. Muun muassa nuo lokasuojan evät tein itse”, hän selittää. Sanoin, että se on sinun autosi, hyppää kyytiin ja aja se pois sieltä sakkopaikalta”, Petri kertoo nauraen. Sain sitten Helsingistä eräältä kaverilta kuvan samanlaisen auton lokasuojista, ja kuvan pohjalta rakensin ehjät tähän.” Etupuskurikin puuttui, mutta Olavi totesi sen olevan muodoiltaan samanlainen kuin takanakin, joten sen mallin mukaan hän teki kahden millin rosterista itse uuden, jonka kiillotti peilipinnalle. Minua edeltävä omistaja oli ostanut auton projektiksi, muttei ollut sitä lopulta koskaan laittanut ollenkaan. Paljon listoja ja kirjaimia jouduin tekemään myös itse, rosterista leikkelin, viilailin ja kiillotin.” 56 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chrysler New Yorker 4D HT ’63
Sisusta verhoiltiin kaksiväriseksi ruskeaksi Keminmaalla ammattiverhoomossa.” Projekti alkoi 2017 ja valmistui parahiksi 2019 kevään Kemissä järjestettyyn Bensaa Suonissa -näyttelyyn. Konehuoneesta löytyy sama 440-isolohko, jonka Olavi autoon vaihtoi silloin ensimmäisen läpikäynnin jälkeen. Alusta: vääntösauvajouset edessä, lehtijouset takana. Olavi joutui ensimmäisen läpikäynnin yhteydessä tekemään jopa keulan kirjaimia itse, kun ei niitä siihen aikaan mistään saanut. sisustushommassa annoin sen verran periksi, että penkkien ja ovien verhouksessa käytin ammattiapua, mutta kattoverhouksen tein itse, kun ei se verhoilija kerennyt sitä silloin tehdä.” Remonttia piti tehdä myös tekniikalle, joka vaihtuikin lopulta jo tuolloin nykyiseen 80-lukuiseen 440:een. New Yorker -logo on jo tehtaan jäljiltä juhlavan kullanvärinen. Se kuitenkin vähän huonosti onnistui se korjaus, että se kone kesti vain pari kesää, ja vaihdoin siihen tilalle tuon 440:n, joka siinä on edelleen. Se oli edelleen sama, millainen se oli minulta lähtiessä”, Olavi jatkaa. Renkaat: 225/75 R15. ”Pari vuotta siinä meni, kun kävin auton ihan kokonaan läpi alustaa myöten. Hän sitten yhtenä kesänä täällä käydessään vetäisi tuon värin pintaan, kaikki kunnioitus siitä pikkuveli Jarille, joka teki tuossa hienoa työtä. Petrikin on siinä sivussa kiinnostunut enemmän näistä jenkkiautoista myös, vaikka on tähän asti enemmän rakennellut noita Harrikoita”, kokenut rakentaja jatkaa. Voimansiirto: uudempi TF727-automaatti, 8 3/4” -perä. Toisella kertaa riitti siistiminen ja kaasuttimen sekä virranjakajan uusiminen. Mie en oo mikkään merkkifani, minua kiinnostaa vaan tuommoiset isot autot.” Kylkien koriste-evät kuuluvat myös Olavin itse tekemiin rosteriosiin. Se on kanssa yksiin osiin purettu ’61 avo-Cadillac. ”Parina kesänä siihen on nyt kertynyt pari tuhatta kilometriä, paikallisissa tapahtumissa olen käynyt ja sitten Haaparannassa ja Övertorneålla isommassa tapahtumassa. ”Vaihdoin sen sitten yhden kaverin kanssa vuonna 1983 tuoreempaan Dodge Dart SE -projektiin, jonka kävin myös läpi, ja oli pojan kanssa monesti puhetta, että harmittaa, kun tuli hävitettyä se auto”, Olavi selittää. Silloin siihen laitettiin kaikki sisuskalut uutta, hiottiin kampiakseli ja niin edespäin.” Kaksivuotinen projekti. ”Siinähän oli 413-kone, joka oli huonokuntoinen, mutta kunnostin senkin alkuun. ”Tein itse peltityöt ja pohjatyöt valmiiksi, ja mulla asuu Tukholmassa pikkuveli, joka on automaalari. Moottori: 80-luvun puolivälin 440 cid BB V8, Holleyn 650 cfm nelikurkkuinen kaasutin, MSD:n kärjetön jakaja, itse tehty rosterinen tuplaputkisto. 57 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Vanteet: Cragar S/S 15”, maalattu osittain korin värillä. Tekniikkaa kävin läpi vain sen verran, että vilkaisin öljypohjaa ja putsailin sekä maalailin. Sisusta: Verhoiltu kaksiväriruskeaksi. ”Se lähti minulta peltivanteilla ja kapseleilla, mutta nuo vanteet olivat siinä minulle takaisin tullessa, joten maalasin ne nyt auton sävyihin sopiviksi. Päätin, että kun se kerran on lahjaksi tullut, niin se ei lähde enää mihinkään, vaan poika sen joskus perii, kun on rakentelussakin sponsoroinut. Neljä vuotta takaperin oltiin sitten siinä tilanteessa, että oli aika tehdä tuo kauan takaisin kaivattu ja lahjana saatu auto uusiksi toiseen kertaan. Faktat Chrysler New Yorker ’63 • Omistaja: Olavi Juntikka, 74 • Paikka: Kemi. Semmoinen tarkoitus alun perinkin oli, ettei siitä rakenneta mitään museoautoa, vaan tehdään siitä alkuperäisen oloinen, mutta oman näköinen”, Olavi toteaa. Jarrut: Rumpujarrut edessä ja takana, jarrutehostin. Ihan ensiksi hän remontoi vanhan 413:n, joka ei kuitenkaan kestänyt paria kesää kauemmin. ”Mullakin on seuraava projekti jo tuossa työn alla
58 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Sari Jalas on tottunut ratinpyörittäjä, jolla on kisakokemustakin niin mikroautojen kuin Super Saloon Sierrankin ratin takaa, mutta harrasteautoja hänellä ei ollut ennen kuin kuume yltyi, ja lääkkeeksi löytyi nostalgiseen gasser-henkeen rakennettu ’55. CHEVROLET BEL AIR SPORT COUPE ’55. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 59 AMERIKAN RAUTA 8/2020
”M itäköhän mä oon ollut, joku 10-11 kun aloin ajamaan mikroautolla, ja ajoinkin niillä kilpaa sinne 20 vuoden tienoille”, Sari Jalas taustoittaa gasser-henkisen Bel Airinsa ostoa. Myyjä sitten ilmoittikin tekstiviestillä, että sille on jo ostaja”, Eski selittää harmitellen. Aiempia autoja olen itse aina enemmän ja vähemmän rakennellut, mutta tällä kertaa Takaikkunan keskellä komeileva kromattu pääkallo on lisäjarruvalo, jonka silmät hehkuvat punaisina jarrutettaessa. ”Seuraava Anders oli pohjoisempana Ruotsissa, ja hänellä oli myynnissä keltainen kaksiovitolppa, joka ei sitten kuitenkaan puhutellut. ”Pikkuhiljaa se haku kohdistui trifive-Chevyihin. ”Sitten hankittiin Super Saloon -luokan Sierra Cosworth, mutta iskä alkoi sitä suremaan, että sillä ajaminen tulee niin kalliiksi, joten se myytiin pois. ”Ensimmäinen mielenkiintoinen punainen ’55 tolppa oli Ruotsissa eräällä Anders-nimisellä Tre Kronor -veteraanikiekkoilijalla, ja sen kanssa päästiinkin niin pitkälle, että Nurmijärvellä rodinatikoissa ollessamme laitoimme viestin, että mentäisiin ostamaan se. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’55. Ihastuin siihen MAD-55-kilpiseen Nomadiin, josta todettiin kuitenkin, että se olisi niin kallis, että on turhaa edes kysyä, olisiko se myytävänä.” ”Hämeenlinnassa käytiin katsomassa yhtä ’55 Handymaniä, joka oli kuitenkin kunnoltaan liian huono, eikä jotenkin oikein puhutellut meitä kumpaakaan”, Eski täydentää väliin ja jatkaa: ”Aika äkkiä huomattiin, että ei sellaista mieleistä löytyisi Suomesta.” Anderseja Andersien perään. Rodillahan oli pakko ajella vain kahdestaan”, Sari selittää. Ajoin myös Fiat Uno Turbo Trophyä, mutta sitten se pikkuhiljaa kuivui kasaan, kun duunit ja opiskelut painoivat päälle.” Moottoriharrastus jäikin vuosiksi taka-alalle, kunnes Sarille ja hänen puolisolleen Eskille alkoi tulla tarvetta hankkia isompi harrasteauto Eskillä olleen ja Amerikan Raudassakin esitellyn rivakan A-Coupen rinnalle. ”Ruvettiin kattomaan mulle omaa autoa, johon mahtuisi ehkä useampi ihminenkin ja jossa matkatavaroiden kanssa ei olisi niin ahdasta. Tarkempaa mallikriteeriä pariskunnalla ei oikeastaan ollut, kunhan se oli ’55
Viimein Huddingsvallin läheltä löytyi kiinnostava ’55 Bel Air, joka oli vieläpä kaksiovinen hardtop, mutta samalla hintakin ylitti kaavaillun budjetin. Kojelaudan alta löytyy pari klassisen näköisiä Stewart Warnerin lisämittareita. ”Selvää oli se, että manuaalivaihteisuus olisi etu, joten tämä vaikutti sopivalta”, Sari jatkaa. Ensimmäinen, puihin mennyt oli nimeltään Anders Byhlin, tämän kullanvärisen myyjä oli nimeltään Anders Bylén”, Eski kertoo nauraen. Myös ulkokuorta on ”köyhennetty” jättämällä pois etulokasuojien Bel Airiin kuuluneet listat. Kytkimenä on vahva Centerforce. ”Käytiinhän me näet katsomassa myös sitä Salmen Ollin vanhaa ”Nervous Breakdown” ’55 Sedaniakin, mutta se oli rakennettu ulkoisesti vähän turhan moderniin tyyliin, eikä siinä ollut tekniikkaa paikallaan, joten sekin hylättiin. 61 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Hän oli ollut ottamassa sitä jo pois myynnistä, kun ehdimme ottaa yhteyttä.” Kultakuumetta ilmassa. ”Sitten kun päästiin tämän Andersin kanssa jutuille, niin hän kuulosti jo puhelimessa tosi sydämelliseltä kaverilta, vaikka auto olikin aika hinnakas. Hansikaslokeroon on piilotettu nykyaikainen soitin sekä seossuhdemittari. ”Myyjä oli muuten jälleen Anders. Elettiin 2019 elokuuta, kun Bel Air löytyi, ja syyskuun Niin ratti kuin kaikki penkitkin ovat lähtöisin ’63 Nova SS:stä. Ovipahvit ovat verhoiluiltaan gasser-henkeen sopivasti karumman näköiset kuin äveriäimmässä Bel Air -mallissa alun perin. haluttiin oikeasti valmis auto, jotta voitaisiin rakentelussa keskittyä rodiin.” Tarkempaa mallikriteeriä pariskunnalla ei oikeastaan ollut, kunhan se oli ’55. Gasser-tyyliin sopii hyvin nelivaihteinen lattiamanuaali, joka on Muncien M20
Kori olikin koskemattoman oloinen, ja Anders nosti sen rungolta käydäkseen auton huolella läpi. Anders ei lonkkavaivansa takia pystynyt oikein enää ajamaan manuaalilla, eikä hän halunnut muuttaa sitä automaatiksikaan, koska auton luonne olisi muuttunut niin radikaalisti. Chevellen keulalta lähtöisin olevaa 350:iä on kutiteltu Blueprint Enginesin alukansilla, Edelbrockin imusarjalla ja kaasarilla sekä melkoisen rajulla Lunatin Voodoo-nokkakepillä. Penkkeinä oli vain ’65 Impalan takapenkki. Perä on 10-pulttinen ja 8,5-tuumainen, ja varustettu levylukolla, eihän nyt kilpurin näköinen auto saa sutia yhdellä pyörällä. Lisää rähinähenkeä käyntiin tuo uliseva ratasjakopää. Raaserihengessä vaihteistoksi tuli manuaali, nelilovinen Muncie M20 Centerforcen kytkimen kera. ”Nyt on sitten sovittu, että kun Eski saa ensi kesäksi oman kilpurin, niin mäkin saan mikroauton”, Sari kuittaa nauraen lopuksi. Hänellä oli tavoitteena muokata autosta 60-luvun lopun kilpurin oloinen kuitenkin säilyttämällä sen hyvänä ajaa. Perän tuentaa parannettiin lisäämällä sinne Caltracks-tangot. Lattiassa olleista lukuisista vanhojen penkkien jäljistä päätellen autolla oli ajettu aikoinaan kilpaa, ikään kuin useammat eri kuljettajat olisivat vaihtaneet vuorollaan siihen mieleisensä kuskin penkin. Ratasjakopään ulina pistää sivusta kuuntelijan miettimään, löytyykö pellin alta remmiahdinkin. Niinpä siihen ei asennettu jäykkää etuakselia, vaan keulan korotus hoidettiin QA1:n korkeussäädettävillä coilovereilla sekä lisäämällä yläpallonivelen ja tukivarren väliin 5-senttiset billet-korotuspalikat. Kun esittelin Amerikan Raudassa olleen rodijutun, mies selvästi vakuuttui, että auto menee hyvään kotiin, ja hän jopa luotti, että internetissä tehty maksu on tosiaan Muiden nostalgisten race-tarrojen joukosta löytyy tietysti myös oman Wartsika Gassers -kerhon tarra. ”Siinä oli selvästi aistittavissa, että Andersille oli melko tuskaista luopua tästä, ja hänen tallissaan nosturilla alustaa tutkiessa huomasimme, että autohan on vielä hienompi kuin oli odotettu. ”Nyt olisi tarkoituksena vaihtaa moottoriin joku vääntönokka, jos sillä meinaa vetää jossain vaiheessa showmielessä kärryäkin.” Niin, Eski kun tosiaan tuli myyneeksi sen ’31 Fordinsa, ja hankki sen tilalle ihan oikean vanhan Fiat Topolino -korisen nostalgiakilpurin, jolla pitäisi saada rikottua kirkkaasti se Fordin paras 11,95 sekunnin varttimailiaika. Etupuskuri jätettiin kilpurilookin nimissä pois, samoin etulokareiden Bel Air -mallin listat. ”Kun kurvailimme pikkutietä Andersin pihaan ja sieltä aukinaisista tallinovista loisti kullanvärinen perä, olimme saman tien myytyjä”, Eski myöntää. Rekisteröintikatsastuksessa ei tullut eteen muuta tekemistä kuin vaihtaa yksi väljä alapallo. Sisälle Bylén hankki ’63 Nova SS:n penkit, ja myös ratti tuli Novasta. ”Tulimme silloin viime syksynä perjantaiaamuna lautalla Ruotsista, kun illalla oli vuoden viimeinen Stadin cruising. Ovipahvit päällystettiin itse ja lattiamatto sekä kattoverhoilu uusittiin myös. Auton tullessa Anders Bylénille vuonna 2005 siitä puuttui edelleen moottori ja vaihteisto, ja laseistakin viisi oli rikki. Pintaväriksi tuli Sikkensin hieman vihertävän kullansävyinen, sopivasti vanhan oloinen Gold Rush ja ulkoinen race-olemus viimeisteltiin Rocketin vanteilla, jotka ovat edessä kapeat Launcherit, takana reilusti leveämmät Injectorit. Ensimmäinen versio Bel Airista oli mattamusta, jollaisena Bylén ajeli sillä viitisen vuotta. Kardaanitunnelissakin oli isompi reikä ja autossa oli ollut myös ladder barsit. tapahtunut, vaikka eihän raha tietenkään näkynyt hänen tilillään heti.” Bel Air oli tullut Ruotsiin vuonna 2001 seistyään Kaliforniassa vuodesta 1978. Moottoriksi tuli 70-lukuisen Chevellen nelipulttinen korkeapuristeinen 350, jota piristettiin Blueprint Enginesin alukansilla, Edelbrockin aluimusarjalla ja rajulla, yli puolen tuuman nostoisella Lunatin Voodoo-nokalla, jonka ansiosta moottori alkaa käymään nätisti vasta 1500 kierroksen yläpuolella. taitteessa Sari ja Eski sitten matkustivat Ruotsiin sitä hakemaan. Mittarit eivät toimineet myöskään kunnolla, joten ne laitettiin kuntoon heti kättelyssä”, Eski muistelee. Sitä joutuu jo sitten vetämään kisapaikoille kärryllä. Kauan seisseen auton maali oli kauhtunut, mutta ruostetta ei ollut juurikaan, ainoastaan takapuskurin takaa löytyi vähän korjattavaa. Veri vetää radoille. 62 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’55
Renkaat: Hankook 185 R15 edessä, Cooper Cobra 255/70 R15 takana. Sisusta: ’63 Novan ratti, ’63 Nova SS:n penkit, Hurstin Competition -shifteri, Stewart Warnerin lisämittarit. Chevy on parasta aikaa tallissa kokemassa teknisiä pikku päivityksiä. 63 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Alusta: Etujouset korvattu QA1:n coilovereilla, yläpallonivelen ja tukivarren väliin jyrsitty 5 sentin billet-korotuspalikat, Caltracksit ja lehtijouset takana. Kori: Etupuskuri ja etulokasuojien listat poistettu, maalattu Sikkensin Gold Rush -sävyllä. Faktat Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’55 Omistaja: Sari Jalas, 25 + alv • Paikka: Helsinki. Jarrut: Levyjarrusarja edessä, rummut takana, 2-piirinen pääsylinteri. Nyt on sitten sovittu, että kun Eski saa kesäksi oman Topolino-kilpurin, niin mäkin saan mikroauton”, Sari kuittaa. Ainakin nokka vaihtuu miedompaan, sillä tarkoituksena olisi vetää autolla jossain vaiheessa Eskin hankkimaa kilpuria kärryssä. Moottori: 70-lukuisen Chevellen 350 cid SB V8, Blueprint Enginesin alumiinikannet, Lunati Voodoo -nokka .510” nostolla, ratasjakopää, Edelbrock Performer -imusarja, Edelbrockin 750 cfm kaasutin, MSD:n HEI-jakaja, peltipakosarjat, tuplaputkisto. Vanteet: Rocketin 15” aluvanteet, edessä Launcher, takana Injector. Voimansiirto: Nelivaihteinen Muncie M20-manuaali, Centerforce-kytkin, 10-bolt-perä 3,43:1 -välityksellä, Moserin vetoakseleilla ja levylukolla
Groovy Woody 64 AMERIKAN RAUTA 8/2020
FORD GRAN TORINO SQUIRE WAGON ’72. Ilmajousittaminen korostaa auton coca-colapullomaista olemusta päivittäen 70-lukuisen pappafarmarin kertaheitolla nykypäivään. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 65 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Mikkeliläisen Ville Kainulaisen Torino on hieno osoitus siitä, kuinka paljon auton olemus voi muuttua suhteellisen pienillä muutoksilla
Viides ja viimeinen sukupolvi, eli vuosimallit 1974-76 tunnetaan parhaiten Starsky & Hutch -televisiosarjan autosta. Niiden konjakinruskea värisävy luo keltaisen rinnalla täyteläisen 70-lukuisen kokonaisuuden. Herran siirryttyä ajasta ikuisuuteen perikunta oli laittanut farmarin myyntiin. Kotiin ja katuun. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Ford Gran Torino Squire Wagon ’72. Heti kaupanteon jälkeen hän ajoi Torinon takaisin kotiin. John ei kuitenkaan suuremmin arvostanut Farmarimalleistaan Torinoa ei erityisemmin muisteta, vaikka muotoilu olikin omaleimaista ja tilaratkaisut eri tarkoituksiin mukautuvia. Auto suunniteltiin täysin uusiksi myös rakenteellisesti, sillä itsekantavasta korirakenteesta siirryttiin rungolliseen. Sisustan alkuperäiset vinyyliverhoilut ovat edelleen edustavassa kunnossa. Kaupanteko kävi nopeasti ja vaivattomasti. Jostain syystä nuo merkittävät uudistukset eivät kuitenkaan kantaneet vuotta pidempään, sillä jo vuodeksi 1973 julkistettiin Torinon neljäs sukupolvi, joka oli huomattavasti aiempaa kulmikkaampi. Peräkontista löytyy kolmas penkkirivi, jonka saa nostettua esiin tarvittaessa. Ne ovat osoittautuneet vaarallisiksi. Farmarimalleistaan Torinoa ei erityisemmin muisteta, vaikka muotoilu olikin omaleimaista ja tilaratkaisut eri tarkoituksiin mukautuvia. John hankki lipun Ruotsin puolelle, jonne myyjä tuli häntä vastaan. Paljon halvemmalla selviäisi, kun ei käyttäisi koko Facebookia”, John toteaa heräteostoksestaan. ”Löysin auton erään Facebookin myyntiryhmän välityksellä. Auto oli toimittanut vanhemman herran käyttöajokin virkaa ja saanut säilyä pääpiirteiltään alkuperäisenä. Edeltäjiinsä nähden mallia kehuttiin paitsi suuremmaksi myös turvallisemmaksi. Kuten monesti käy, oli tässäkin tapauksessa etupenkki päässyt kulumaan puhki. Ensimmäistä sukupolvea edustivat vuosien 1968 ja 1969 mallit, jotka olivat varsin lähellä Ford Fairlanea. V uosi 1972 on Ford Torinon elinkaarella sikäli erikoinen, että se on samalla myös mallisarjan kolmas sukupolvi. Vuodeksi 1972 Torino uudistettiin muotoilullisesti kokonaan ja silmiinpistävimmäksi piirteeksi nousi keulan kalansuumaski. Syksyllä 2019 hän bongasi Ruotsin puolella myynnissä olleen ’72 Ford Gran Torino Squire Wagonin, eikä aikaakaan, kun reissu länsinaapuriin oli suunnitteilla. Toisen sukupolven, eli vuosien 1970 ja 1971 mallit taas tulivat tunnetuiksi lähinnä suorituskyvystään. Lähinnä ne olivat niitä 70-luvun tila-autoja, joilla toimitettiin perheiden arkitarpeita ja kuskattiin lapsia harrastusten pariin. Siihen tikkailtiin uudet verhoilu alkuperäistä vinyyliä mukavammantuntuisella alcantaralla. Pietarsaaressa vaikuttava John Löfbacka tunnetaan ennakkoluulottomana ja osaavana kustomrakentajana, jolla on silmää löytää erikoisemmistakin automalleista niissä piilevä potentiaali
Tarvittavat komponentitkin palkeineen, kompuroineen, säiliöineen ja linjoineen löytyivät tallilta valmiina. auton alkuperäisyyttä, vaan näki siinä mahdollisuuden paljon vaikuttavampaan toteutukseen. Mallikohtaista ilmajousisettiä Torinoon ei ole tiettävästi saatavilla, mutta Johnin tallilla ilma-alustoja on asennettu siinä määrin, että rutiinia soveltamiseen löytyi. Kojelaudan muotokieli ei välttämättä ole sitä kaikkein esteettisintä, mutta tässä kokonaisuudessa mittareita ympäröivä puujäljitelmäkin tuntuu olevan kotonaan. Vetokoukku ja Webasto. Visiot olivat syntyneet jo sillä hetkellä, kun hän teki ostopäätöksensä. Purin alkuperäiset jouset pois käytännössä heti kotiin päästyäni ennen kun maltoin edes vaihtaa työhousuja jalkaan”, John nauraa. ”Siinä oli lopulta aika paljon töitä, kun halusin siitä ihan ekstramatalan. ”Siihen vaihdettiin ilmajouset samana viikonloppuna, kun hain auton kotiin. Tukivarret olivat hieman hankalat”, John kiteyttää. Uuden stancen myötä Torinoon vaihdettiin luonnollisesti 67 AMERIKAN RAUTA 8/2020
17-tuumaiset American Racingin kiillotetut Torq Thrust II -viisipuolavanteet saivat ylleen alkuperäistä matalammalla profiililla varustetut kumit. Kun autoon vielä asennettiin modernit stereot, oli se valmis aloittamaan pestinsä Johnin käyttöautona. ”Minulla oli edellisenä kesänä ’71 GT Torino vähän rakennellummalla koneella, ja siinä tuntui olevan voimaa välillä turhankin paljon. Tai ei ihan. Johnin arkikäytön jäljiltä Torinossa oli paljon siistittävää ja viimeisteltävää, jotka Ville hoiti kuntoon ensi töikseen. ”Laitoin Johnille viestiä ja kyselin autosta paljon, mutta paikan päällä en käynyt sitä katsomassa, kun tuota välimatkaa on Pietarsaaren ja Mikkelin välillä sen verran paljon. Faktat Ford Gran Torino Squire Wagon ’72 • Omistaja: Ville Kainulainen, 36 • Paikka: Mikkeli. Vanteet: 17” American Racing Torq Thrust II. Luonnetta lisäävä kattoteline kuuluu alkuperäisiin varusteisiin. Sisusta: Penkit verhoiltu uudelleen alcantaralla. Paikoitellen se alkoi tuntua jo vähän vaaralliselta. Kiitos: Perheelle, että jaksavat näitä minun hullutuksia. Jarrut: Alkuperäiset. Niinpä Torino meni myyntiin”, John päättää heidän yhteisen tarinansa. Lopulta järjestin sille kyydin kuljetusliikkeeltä, joka toikin auton näppärästi kotipihaan”, Ville aloittaa. myös uudet renkaat ja vanteet. Uusien metsästäminen otti aikansa, mutta nyt auto on taas niiltä osin täydellinen. Reiluna parikymppisenä harrasteautojen kanssa touhuamisen aloittaneelle miehelle on ehtinyt kertyä kokemusta vanhemmista amerikkalaisista jo varsin kunnioitettavasti. Vinyyliä penkkeihin ei kuitenkaan enää tikattu, vaan mukavamman tuntuista, joskin sävy sävyyn valittua alcantaraa. Johnin heittämään täkyyn tarttui mikkeliläinen Ville Kainulainen, joka näki ilmoituksen niin ikään Facebookissa, tällä kertaa Ford Freakien sivuilla. Kori: Medium Yellow Gold -värisävy puukylkijäljitelmillä, alkuperäinen kattoteline. Alusta: Ilmajousitus. Ensimmäiseksi autoksi hankitun ’70 Fairlanen jälkeen tallissa on käynyt kuhina, kun harrastelaitteet ovat vaihtuneet tiuhaan toinen toistaan mielenkiintoisempiin; ’59 Mercury, ’67 Impala SS, ’55 DeSoto, ’50 Oldsmobile, ’58 Edsel, ’39 Plymouth, ’55 Ford F100... Torino on puunattu ja viimeistelty komeaan kuosiin. Pohjanmaalta Etelä-Savoon. Korin kromitekstit olivat kadonneet vuosien varrella yhtä lukuun ottamatta. Renkaat: 225/45 R17. Korin kromitekstit puuttuivat yhtä lukuun ottamatta ja niiden kalasteleminen eBaysta otti myös oman aikansa. Moottori: 351 Cleveland V8. Penkkien vinyyliverhoilut olivat päässeet kulahtamaan vuosien saatossa puhki, joten John verhoilutti ne paikallisessa verhoomossa uudelleen. Tämän kanssa on saanut nautiskella leppoisammista kyydeistä”, Ville kuittaa. ”Minulle iski ylitsepääsemätön himo vanhempaan Fordin pick-upiin, joten jouduin hävittämään pari autoa saadakseni sellaisen. Konepellin alla palveleva 351 Cleveland ja sen jatkeena oleva C6-laatikko puolestaan tuntuivat toimivan moitteitta, joten niille riitti perushuolto. Voimansiirto: C6-automaatti. Kärryn vetämistä varten John asensi Torinon perään vielä vetokoukun sekä kylmiä talvikelejä silmällä pitäen Webaston! Auto päätyi kuitenkin myyntiin varsin lyhyeksi jääneen palvelusajan päätteeksi. Helmassa olleet ruostereiät paikattiin ja helmat maalattiin uudelleen alkuperäisellä Medium Yellow Gold -sävyllä, minkä jälkeen koko maalipinta kiillotettiin koneellisesti. 68 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Ford Gran Torino Squire Wagon ’72
Poudan perheessä jenkkiharrastus on koko perheen juttu, jopa niin pitkälle, että tytärten ollessa pienempiä he kulkivat mukana reissussa Heritage Softailin sivuvaunussa. Sannan tuorein pyörä kantaa nimeä Race Girl, eikä nimi voisi osua paremmin paikalleen. Race Girl HARLEY-DAVIDSON FL 1200 ’75. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 71 AMERIKAN RAUTA 8/2020
Rodi alkoi tuntua kuitenkin liian persoonattomalta ja kaipasimme tilalle vanhan liiton kulkupeliä, mieluiten chopperia, kun sitten vastaan tuli eräs helmiäiskeltainen Shovel.” Pitkälle kuskille tehty. Keulaputkia jatkettiin neljän tuuman verran ja suhteellisen pitkän pyörän siroa ilmettä korostettiin Borranin isohkoilla alumiinivanteilla sekä kapeilla renkailla. Pyörä oli rakennettu helsinkiläiselle Heikki Häkkiselle tilauksesta. Sivuvaunu rakennettiin kahden tyttären kuskaamista varten, ja he matkustivatkin mukana niin pitkään, kuin mahtuivat kahdestaan vaunuun. ’75-mallisessa FL1200-aihiossa oli positiivisena yllätyksenä jo Jenkeistä tuotaessa 93-kuutiotuumainen S&S:n osilla rakennettu kone, joten Moorena tunnetun Mika Niemisen ei tarvinnutkaan rakentaa tekniikkapuolta uusiksi. Pasilla oli jäänyt mieleen nätti, keltainen pyörä, jota päätettiin käydä katsomassa saman tien. Runkoon soviteltiin Sportsterin tankki, jota sitäkin jatkettiin sopimaan uusiin mittasuhteisiin paremmin, ja siro takalokari tehtiin perän levityksessä ylijääneistä pellinsiivuista. Mr Mooren puotia luvattiin pitää auki hieman pidempään, jotta ehtisimme samalla reissulla käymään siellä – Joensuusta kun tuppaa olemaan pitkä matka joka paikkaan”, Sanna jatkaa. Se edeltävä pyörä oli tehdaskuntoinen Night Rod, mutta sitä ennen Sannalla oli jo ollut rakennettuja pyöriä. Kävimme syksyisenä perjantaina koeajamassa yhtä kiinnostavaa chopperia, mutta se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä haettiin. Seuraavana kotona kävi kääntymässä nätti ja näppärä jäykkäperä Panhead-chopperi, jonka kicksin käyttö oli oikukkaan selkäni vuoksi kuitenkin liian hankalaa. Matalanlinjakkaaseen kokonaisuuteen sopii mainiosti myös LSL:n clip on -tanko, ja kokonaisuuden viimeisteli helmiäiskeltaisella maalauksella Häkkisen tuttavapiiriin kuulunut Nestori Leppänen. Penkki on Satula-Ilkan verhoilema, helmiäiskeltainen maalaus taas alun perin Nestori Leppäsen käsialaa. Pasin suorittaman koeajon perusteella tekniikka tuntui varsin toimivalta ja koko paketti ammattilaisten laadukkaasti tekemältä, ja pääsimme hieromaan kauppoja. Pyörän edellinen omistaja pääsi tulemaan itsekin paikalle ja hintaneuvottelut saatiin Pientä haastetta koeajon suhteen tosin tuotti se, että en yltänyt tankoon, koska pyörä oli tehty 30 senttiä pidemmälle miehelle.” Niin runkoa kuin Sportsterista lähtöisin olevaan tankkiakin on venytetty reilusti. ”Heritagesta päädyttiin sittemmin luopumaan 2014 ja vaihdossa tuli tilalle Night Rod, jolla ajelin pari kesää. Heritagella kävin muun muassa Liettuan Super Rallyssa”, Sanna selittää koko perheen yhteistä harrastusta. ”P yörä hankittiin elokuussa 2016, se oli Mr Moorella myytävänä edellisen omistajan piikkiin”, Sanna Pouta selittää. 72 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Harley-Davidson FL 1200 ’75. Pientä haastetta koeajon suhteen tosin tuotti se, että en yltänyt tankoon, koska pyörä oli tehty 30 senttiä pidemmälle miehelle, mutta se oli kuitenkin sivuseikka. ”Olimme juuri saaneet myytyä edellisen pyöräni ja uudelle oli tarve. Seuraavaksi ajelin useamman kesän Pasin Heritagesta rakentamalla isolla ja painavalla äijäpyörällä, välillä myös sivuvaunun kanssa. Ja niin kuin tavataan sanoa, loppu on historiaa. ”Ensimmäinen pyöräni oli 2010 uutena hankittu Buell Lightning XB 12S. Juuri muita osia ei sellaisenaan pakettiin kelpuutettukaan, vaan runkoa venytettiin reilusti, sillä pyörän tilannut Heikki oli yli kaksimetrinen kaveri. ”Pyörä oli juuri niin nätti, mitä kuvan perusteella oltiin odotettu
Point coverin kansi on tehty Pasin kiinnileikanneen Panshovelin moottorin männästä. Jälkeenpäin tuli mieleen, että numeron olisi voinut vaihtaa syntymävuoteni mukaiseksi, koska se ei ole pyörän vuosimalli, mutta ehtiihän sen vielä tehdä jonkin talven aikana”, Sanna pohtii. Samalla ne käännettiin toisinpäin, ristiin ja kapeammalle, jotta ne saatiin mahdollisimman lähelle. Jarrut ovat todella hyvät, tunnokkaat ja tehokkaat. Pasi sorvasi oman sorvin saatuaan kieli poskessa erään Panshovelin kiinni leikanneesta männästä point coverin, joka näyttää siltä, että mäntä on tullut lohkon kyljestä”, Sanna selittää. hiottua molempia osapuolia tyydyttäväksi”, Sanna muistelee. Mestariseppä Ake hitsaili tigillä rosterista toiveiden mukaisen kevyen, mutta tukevan tarakan. Tankoon ulottumisongelma ratkaistiin siten, että etupään putkia liu’utettiin ylöspäin viitisen senttiä, jotta clipon -tangot saatiin kiinnitettyä yläkolmion yläpuolelle. Etuvalaisimen Poudat vaihtoivat kookkaampaan, V-Rod-tyyliseen tarvikelamppuun, joka näyttää hieman tuuliohjaimelta. Pyörällä oli tarkoitus entiseen tapaan tehdä pidempiäkin reissuja, joten tarakka oli tarpeellinen. Se toinen koeajettu chopperikin päätyi sittemmin hyvään kotiin tutun miehen talliin lähiseudulle.” Omaa ilmettä. ”Vaijerit ja nestekytkimen letku ylsivät juuri sopivasti, eikä niitä tarvinnut uusia. Tässä vaiheessa pohdimme myös tangon vaihtamista crossitankoon, mutta ajatus hylättiin”, Poudat kertaavat toteuttamiaan muutoksia. 93-kuutiotuumainen kone on rakennettu S&S:n osilla, ja on toiminut Sannalla moitteetta. ”Pasi työsti hieman teknisiä parannuksia ensiovetoon, koska ketju raapi ikävästi koteloon. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Pyörä on osoittautunut todella luotettavaksi, se muun muassa pelasti Pasin Euroopan turneen, kun alkuperäiseksi matkapyöräksi suunnitellun Panshovelin kone laukesi näyttävästi melkeinpä alkumatkasta. Kukkakuviot 74-numeroihin taiteili Tini. Sama mies sorvasi myös kytkimen suojakuoreen tyylikkään urituksen tuomaan lisäilmettä.” Pakoputkien päissä olleet mutkat sahattiin pois ja tilalle laitettiin alumiinista valetut holkit. Maalauksen toteutti taidolla Tini. ”Suurille muutoksille ei ollut tarvetta, koska pyörä on nätti ja näppärä ja kulkee vähintäänkin riittävästi. Takalamppu vaihtui myös toisenlaiseen ja siirrettiin kilven päälle, ja samalla kilpi vaihtui pitkään mustavalkoiseen. ”Tarpeellisiksi koristeiksi lisättiin vielä kalansuomukuvioiset valualumiiniset lämpösuojat. ”Tankki oli vuotanut alayhdysletkun juuresta ja maali kuoriutunut noin kämmenen kokoiselta alueelta, jonka takia tankki jouduttiin maalaamaan uudestaan. Tästä Panshovelista jäi juuri se kiinnileikannut mäntä aihioksi Shovelin point coveriin.” Etulampun Poudat vaihtoivat V-Rodtyyppiseen kaltevaan ja moderniin versioon, joka tuo kokonaisuuteen virtaviivaisuutta. Koska jokainen taputtelee kakun mieleisekseen, samassa yhteydessä tankin numeroihin lisättiin hieman kukkaisteemaa. Bakerin 6-pykäläisessä vaihteistossa kaavio on kaikki ylös ja vaihteiden tarkkuus on todella täsmällinen. ”Pyörä pakattiin siis kyytiin ja päästiin kotimatkalle
Verstaalle kokoontui joukko Suomen parhaita kustomkulttuuritaiteilijoita, tatuoijia, partureita ja muita kädentaitajia. Nakkilan Pyssykankaalla sijaitsevalla Verstas Moottorikahvilalla järjestettiin Verstas Goes Kustom Kulture -tapahtuma ensimmäisen kerran lokakuussa 2019. Naiskauneutta puolestaan tarjoilivat Miss Pintage -finalistit sekä burleskiesiintyjä Poppy Red. Tänä vuonna Verstas Goes Kustom Kulture pidettiin aurinkoisena lauantaina 10. 10.10. Paikalla aloitettiin saman tien viikoittaisten harrasteajoneuvokokoontumisten järjestäminen, joiden lisäksi nostalgisen industriaalinen tila valjastettiin mitä erilaisimpien tapahtumien pitopaikaksi. Komeasti katto alhaalla saavuttiin paikalle muun muassa tällä ’63 Chevrolet Impalalla. lokakuuta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen V erstas Moottorikahvila avasi ovensa motoristeille ja autoharrastajille viime kesänä, tarkemmin sanottuna 1.6.2019. Kun tapahtuma onnistui yli odotusten, päätettiin siitä tehdä jokavuotinen perinne. Illalla Verstaan lavan valtasivat bändit Pekka Tiilikainen & Beatmakers sekä Rosebud. 74 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Kustom Kulture Verstas Goes Avoja näkyi liikenteessä vielä useampia. Yksi niistä oli Verstas Goes Kustom Kulture, onhan isäntäpariskunta Marjo ja Harri Höglund tunnustautunut lowbrow-taiteen vakaiksi kannattajiksi
Tämä alkujaan lappeenrantalaisen Tommi Äikään pajalta lähtöisin oleva ’49 Baby-Lincoln esiteltiin kaikkien aikojen toisessa Amerikan Raudan numerossa vuonna 2012. Aika näyttää kohdelleen sitä hyvin. Etualalla olevaan Suburban-projektiin on hankittuna Scotts Hotrodsin tehdasuusi C10-runko kaikilla herkuilla hammastanko-ohjauksineen ja Wilwoodin jarruineen. Taka-alalla näkyvä Whatever Worksin entinen shop truck on myös käynyt hiljattain läpi tekniikkaswapin. Höglundin Harri on mieltynyt 60-lukuisiin Chevyn C10-malleihin. Carola Koskisen näkemys Hyvät, pahat ja rumat -teemasta toteutettuna akustisen kitaran koppaan. Thomas Westerlundin ilmeikkäät kummajaiset tuovat mieleen Ed Rothin hahmot vuosien takaa. Lauri Lehtosen toteuttama autenttiseksi patinoitu Shelby Company Limited -kyltti vei ajatukset Peaky Blinders -televisiosarjan brutaaliin 1900-luvun alun Birminghamiin. Moottorikahvilan logon suunnittelu ja toteutus ovat monitaituri Eero Kumannon käsialaa. Jussi Alasalmen taidokkaita ’32 Fordin minikokoisia maskeja oli tarjolla sekä kellolla että ilman hintaan 250 €. 75 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Inspiraatio lienee löytynyt ihan omasta tallista. Myös upea Shoebox Garage -kyltti on Alasalmen Jussin käsialaa
76 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Verstas Goes Kustom Kulture. Yksi illan ohjelmanumeroista oli Miss Pintage -kisan tämän vuoden finaali. Pastellivärejä punatiilisen tehdasrakennuksen varjossa. Heidi Suomisen ’65 Mercury Meteor Montcalm Convertible oli paikalla esittelemässä Verhoomo Carnivalin tikkailemaa komeaa sisustaa. Esiintymislavalla kävi pyörähtämässä myös Turhapuron Uuno, jonka jutuista koittaa tässä saada selkoa juontajana toiminut Liquorice La Marr, Miss Pintage -kilpailun voittaja vuodelta 2019. Markus Kaarlelan ’59 Cadillac Fleetwood sekä Jukka Lohivuon ’50 Oldsmobile 98 Futuramic, molemmat näppärinä neliovisina. Ilokseni huomasin Verstaan ikkunalla myös tämän vanhan bensapumpun osista kootun pöytälampun, joka on valmistunut omalla pajallani. Kirkkaimman kruunun samoin kuin Verstas Garage Girl -tittelinkin nappasi Marie SoSweet -taiteilijanimellä kilpaillut ulvilalainen Mari Paattimäki (vas.). Tämä naispatsas oli Höglundin Harrin löytö, jolle Satu Tuominen loihti uuden katu-uskottavamman lookin värikkäine tatuointeineen sekä tikikoruineen. Jos Verstaalla olisi jaettu palkinto pisimmältä tulleelle harrasteautolle, olisi sen todennäköisesti saanut noin 500 kilometrin edestakaisen lenkin ’65 Pontiac Catalinallaan heittänyt sipoolainen Reijo Pyhäranta
Tämä ’57 Willys CJ-3B kuuluu Juha Turuselle. Vain yhtenä vuonna tuotettu auto on seurausta Chrysler-yhtymän ja Carroll Shelbyn 80-luvulla tekemästä yhteistyöstä. Harrasteparkin reunalla myynnissä ollut 40-luvun lopun Ford Sedan Delivery vaikutti pelleiltään varsin hyvältä aihiolta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen ’89 Dodge Shelby Dakota on harvinaislaatuinen avolavatapaus. Niinpä onkin suorastaan piristävää nähdä siviiliversio jonkin muun värisellä maalipinnalla. Poikkeuksellisen aurinkoisen sään ansiosta myös harrasteparkissa nähtiin runsaasti kalustoa. 40ja 50-lukuiset Willykset näkee useimmiten entisöitynä sotaväreihin. 5,2-litraisella V8:lla varustettua autoa valmistettiin vain 1500 kappaletta. 77 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Löytöjä saattoi tehdä myös harrasteparkissa vaikkapa tämän ’71 Plymouth Road Runnerin peräkontista. FHRA järjesti syyskuun viimeisenä viikonloppuna HelsinkiMalmin lentokentällä rompetorin, joka keräsi mukavasti myyjiä. Myös tämä erikoisuus oli Malmilla kaupan. FHRA Mega Swap 26.9
’76-vuosimallista yksilöä on kustomoitu jossain elinkaarensa vaiheessa mm. Frans Wasströmin komea 340-koneinen Dodge Dart GTS on tuttu näky varttimailikahinoista. Rompetorihallin yleisin auto oli tällä kertaa pätkä-Vani. Uusi maalipinta scallopeineen on Kari B. Sittemmin raggarikuosinen auto on siistitty ja sen nykysijoituspaikka löytyy Helsingin Tattarisuolla vaikuttavalta Kerma CC:ltä, tarkemmin sanottuna Tommi Tikanojalta. aurinkolipalla, lokasuojalevikkeillä, spoilereilla sekä varsin pornahtavalla sisustalla. Ensimmäinen tuli vastaan heti ensimmäisessä kaarteessa Joni Seppälän kojulla. Mikkosen käsialaa. Hintaa Vanilla oli 10 900 €. Tehoja pellin alla piisaa huhujen mukaan 550 hevosen verran. Raine Nymanin liukkaan näköinen luiskaperä – ’47 Buick Special Sedanette. Kerrassaan komea ’55 Buick Century Station Wagon, eikä ihan yleisimmästä päästä sekään. Kyseistä mallia on valmistettu noin 2400 kappaletta, joista tämä yksilö on tiettävästi ainoa Suomessa. Niklas Viitasen ’62 Plymouthissa on kyllä kaikki Suomi-kliseet ihan kuten pitää: kookasta flakehilettä maalin seassa, korotettu perä, punaiseksi maalatut lehtijouset, Back Off -roiskeläpät, sivuputket ja neljä ovea. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2020 FHRA Mega Swap. Tämä ’58 Edsel Pacer Convertible on sama auto, jonka esittelimme numerossa 6/2015 sen ollessa Tommi Lyytikäisellä. Hottentotten, sanoisi ruotsalainen
Pätkä-Vani löytyi myös Rautauoman Olalta, mutta sepä ei ollutkaan myynnissä. Ollilla oli käynnissä nuoremman sukupolven kouluttaminen rompetorikauppiaaksi. Ari Remahl on tuttu varttimaileilta ripeän ’87 Buick Grand National Turbon puikoista. Syrjempää siviiliautojen parkkialueelta löytyi Kristian Pollarin ryhdikkään alkuperäisen oloinen metsänvihreä ’70 AMC AMX Coupe. konepellin listan poistamisen muodossa. Sellainen on Hans Kaarion ’65 Rambler Marlin. Jo kymmenisen vuotta miehellä ollut paku toimittaa peräkärryn korvikkeen virkaa, ja sillä kuskataan milloin mitäkin. Rapsakan rustiikkinen Coca Cola -cooleriprojekti olisi vaihtanut omistajaa 500 eurolla. 79 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Tapahtuman tyylikkäin blondi oli nelijalkainen. Kari Nenosen ’58 Chevrolet Apache Fleetside on kokenut miedon kustomoinnin mm. Tilalleen se on saanut pinstripet. Perheen pienimpien hot rod -asiat olisi saanut hoidettua kuntoon tällä lasikuitukorisella kolmekakkosella, jolla oli hintaa 1300 euroa. Saisiko herralle olla piriä. Niin laatikkomainen, mutta silti niin linjakas. Swapissa hänellä oli mukanaan hillitympi siviiliversio. Ja stumppi-Vanihan se löytyi muutamine ylimääräisine peltimaskeineen myös Lehtisen Ollin kojun taustalta
Siihen saakka hän toimi peltiseppänä Savonlinnan paikallisella Volvo-jälleenmyyjällä. Silvarello Customsin ensimmäinen toimitila sijaitsi Makkolassa pienessä vanhassa navetassa, joka oli Silvennoisten omassa pihapiirissä. Kämppäkin kuin Alibi-lehdestä, ja kylmäkin se oli.” Jokin siinä kuitenkin houkutti, sillä Mikko päätti kokeilla perheen silloisen paikan myyntiä paikallislehdessä, ja kuinka ollakaan, se meni saman tien kaupaksi. Nelihenkinen perhe asuu 80 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Harrastuksesta työksi. Oman pihapiirin navetassa sijainneesta harrastetallista alkanut toiminta on sittemmin siirtynyt väljempiin tiloihin, joihin muutti lopulta koko perhe. Jossain vaiheessa piti sitten tehdä valinta, ja kun se entinen oli jo nähty, niin päätin kokeilla tätä”, Mikko muistelee. Kiinteistössä oli näet samassa asunto, johon voisimme muuttaa. Paluuta ei enää ollut. Käytyäni katsomassa sitä ensivaikutelma oli, että ihan kauhea kummituslinna. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Kimmo Janhunen & Mikko Silvennoinen M ikko pisti autopeltitöihin keskitty vän pajansa pystyyn vuonna 2006. Mikko oli rakentanut sen alun alkaen omaksi harrastetallikseen, mutta lopulta asiat kääntyivät sikäli päälaelleen, että hänen omat autonsa joutuivat seisomaan pihalla, kun asiakkaiden autot piti saada sisälle. Tällä hetkellä Silvarello Customsilla on korjaamotilaa noin 100 neliötä ja lisäksi saman verran kylmää varastotilaa. Ensireaktioni oli, että millähän rahalla, mutta hänellä oli siihen ratkaisu valmiina. ”Viimeiset pari vuotta siellä oli sellaista, että minulla oli kiire töistä kotiin tekemään töitä. ”Kerran tilahaasteet tulivat puheeksi tuttavani Inkeroisen Jussin kanssa ja hän tarjosi minulle tätä nykyistä tilaa. Niinpä perheellä oli edessä muutto ja Mikolla valmiina pesämuna suurempiin omiin tiloihin. Työpaikka kotona. Silvarello Customs Savonlinnalainen Mikko Silvennoinen teki harrastuksestaan työn jo lähes 15 vuotta sitten. Tein siis silloin oman työni ohella jo tuttaville ja kavereille näitä hommia harrastuspohjalta
kiinteistöön kuuluvassa noin sadan neliön asunnossa. Avauskuvassa näkyvän ’50 Shoebox Fordin lattia oli niin paikattu, että poikkileikkaus toi mieleen lehtitaikinan. Ainoastaan sähkötöistä Silvarello Customsilla kieltäydytään kokonaan. Silvarello itse! Mikko on pyörittänyt omaa pajaansa Savonlinnassa vuodesta 2006 saakka. Loput ovat kaikkea sekalaista autojen ylläpitoon liittyvää. Tällä hetkellä hänen töistään noin 80 prosenttia koostuu autopeltitöistä sekä niihin liittyvistä maalauksista. ”Varoitan asiakasta kuitenkin aina etukäteen, että jos joudun maalaamaan, niin ruiskutan huonon pinnan ja väärällä värillä”, mies virnistää. Tällä hetkellä pajalla on hieman ahdasta, mutta Mikko on päättänyt pärjätä nykyisillä tiloilla. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Tyyne on kulkenut Mikon matkassa jo vuodesta 2006. ’42 Chevrolet Fleetline nimeltään ”Tyyne” on Mikon luottopeli, johon voi laittaa vaunun perään ja lähteä vaikka Lappiin. Nyt ne kestävät hänen mukaansa niin kauan, kuin bensaa vielä myydään. Hän ei varsinaisesti mainosta automaalauspalveluja, koska sanoo olevansa ensisijaisesti autopeltiseppä, mutta vuosien varrella miehestä on kuitenkin tullut myös itseoppinut maalari. Niinpä lokarit oiottiin ja paikattiin huolellisesti. ’58 Lincolnin kattoon maalattiin peltija maalaustöiden päätteeksi hieman somistetta. Se ei ole oma, mutta siitä on niin paljon vaivattomampaa vaihtaa suurempaan tilaan työtilanteen sitä vaatiessa, tai vastaavasti pienempään toimintojen mahdollisten supistamisten myötä. Tekniikaksi autoon on päivitetty Chevy Vanin 350 TBI ja TH700-automaatti. Mustalle pohjalle ruiskutettiin pitsiliinan läpi metallinhohtopunaista ja lopuksi päälle mattalakka. Aloittavia yrittäjiä hän kuitenkin neuvoo seuraavasti: ”Menkää ihmeessä vuokrahalliin. Silvarello Customsilla siihen tehtiin pieniä korikorjauksia, jonka jälkeen paikatut kohdat maalattiin uudelleen. ’65 Chrysler Newport STW:lle Mikko valmisti kylkiproteesit 1,5 mm kylmävalssatusta teräksestä. Kun omaa tilaa pitäisi laajentaa, niin se tulee aina kalliiksi”, mies järkeilee. A-mallin Fordin sodan nähneet lokasuojat olivat täynnä reikiä ja väsymismurtumia, mutta asiakas halusi säästää mahdollisimman paljon Suomi-historiaa, eivätkä korvaavat osat näin ollen käyneet. ”Jos lämmintä tilaa olisi korjaamon puolella vähän enemmän, niin olisin laittanut tänne jo oman värilinjan ja maalauskammion. ’63 Fairlane tuli joitakin vuosia sitten Jenkeistä ja sen pinnassa oli niin sanottu myyntimaalaus. Toistaiseksi ruiskutukset on tehty korjaamotilassa, mutta on tässä siitä huolimatta tullut tehtyä jokunen ylimaalauskin”, Mikko toteaa. Tämän Camaro-projektin piti olla ”ihan hyväkuntoinen”, mutta lopulta siihen vaihdettiin koko pohja, helmat, sisälokasuojat, takalokasuojat, kojelauta, katon reunat ja puolet ovista. Mikko teki koko lattian uudelleen suorasta pellistä. Kuvaushetkellä se odotteli vielä uusia kattopalojen tiivisteitä. Camaro kävi Silvarello Customsilla katon T-topin sekä tuulilasin reunojen korjauksessa
Jousiksi tulevat tietysti ilmapalkeet säädettävin iskarein, jotta paitsi ajettavuudesta todella saadaan hyvä, voidaan auto pudottaa oikeasti tonttiin julkisia esiintymisiä varten. Mitat tarkistettiin etukäteen 3D-skannaamalla, jotta autoon tulevan Scotts Hot Rodsin Superslam -etupään asennus uusine moottoreineen päivineen sujuisi varmasti täydellisellä tarkkuudella. Hitsattavaa korista saati rungosta ei juurikaan löytynyt, ainoastaan takalattiat vaativat vaihtamista uuteen peltiin. Ehkäpä sitä patinapintaakin suojaamaan ruiskutetaan lopuksi vielä lakkakerros. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Juha-Matti Rantapää A ihioksi sattuman kaupalla päätynyt ’59 Buick LeSabre Estate Wagon saapui Suomeen Kaliforniasta 2014 helmikuussa ja oli korin hyvästä kunnosta päätellen aito mustakilpinen Kalifornia-auto. Taka-akseliksi valikoitui Currien Fordin 9-tuumainen, joka tuetaan runkoon nelilinkein. Viime talven aikana, pitkälti viime tammikuun lopun Grand National Roadster Show -reissulla kiteytyi idea Buickin tulevasta rakentelusta. Ensimmäisenä nostettiin kori rungolta, jotta tekniikan päivittäminen ja rungon muokkaaminen onnistuisi järkevämmin. Tämän päivän henkeä BUICK LESABRE ESTATE WAGON ’59. Korin nostaminen rungolta kävi helposti auton omistavan Juhiksen Rantek-yrityksen tiloissa, joista löytyy vähän järeämpäänkin tarkoitukseen sopivat nostolaitteet. Kori säilytettäisiin käytännössä ennallaan komeine patinoineen, mutta teknisesti auto modernisoitaisiin täysin. Osia autoon on toimittanut Old Motor Shop Oulu ja teknisistä muutoksista vastaa niin ikään oululainen Planet Garage. Uusi Buick-projekti alkaa! Talven mittaan patinoitunut siipifarmari muuttuu niin tekniikaltaan kuin ajettavuudeltaankin moderniksi reliikiksi, jolla olisi tarkoituksena päästä ajamaan ensi kesänä paljon. Seuraavissa numeroissa seuraamme, kuinka projekti etenee. Pinta on ruosteeton ja hienosti patinoitunut, joten tällä kertaa patinaa tullaan vaalimaan. 82 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Tallilla – Projekti. Voimalinjaksi Buickiin tulee nykymuodin mukaan LS ja vaihteistoksi 4L80E, sillä tehoa ja painoa tulee sen verran, että pienemmät automaatit saattaisivat olla lujilta. Scotts Hot Rodsin keulaan sai valita useamman eri tason jarrut, joista tähän projektiin valittiin Wilwoodin 12” levyt
Scotts Hot Rodsin Superslam-etupäästä löytyy säädettävät tukivarret, makkarapalkeet ja Ridetechin säädettävät iskarit. Projektissa mukana: Old Motor Shop Oulu Planet Garage 83 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Runko taas jatkoi matkaansa Planet Garagelle tekniikan ja etuakseliston vaihtoa odottamaan. Joka nurkkaan tulevat Wilwoodin levyjarrut, jotta auto myös pysähtyy uuden tekniikan edellyttämällä tavalla. Kori kiinnitettiin vartaaseen ja vietiin kotitalliin, jossa ruostuneet takalattiat tehdään uusiksi. 3D-skannauksen avulla saadaan sovitettua tekniikkaa alustaan ja koriin jo ruudulla, ja saadaan varmasti mitat kaikilta osin kohdalleen
Tane oli vielä ennen junaan astumistaan varmistanut puhelinsoitolla, ettei Camaroa olisi viikon aikana myyty ja vastauksen saatuaan reissuun pystyikin lähtemään hyvillä mielin. Vaihdossa sinne oli tullut vihreä ´72 Chevrolet El Camino, joka sopi täydellisesti Tanen ensijenkiksi. Heti seuraavana keväänä sellainen löytyikin Oulun läheltä Raahesta, missä Tanen velipoika Markku piti silloin autokauppaa. ”Siinä Camaron kyydissä istuessa mietiskelin, että tällainen pitää jossain vaiheessa laittaa itsellekin. ”Tuli siinä keväällä ’84 myytyä samaan aikaan sen hetkinen kerrostaloasunto sekä Camino ja niistä jäi velkojen jälkeen sen verran markkoja taskunpohjalle, että uuden harrasteauton ostaminen oli mahdollista. Camino oli todella hyväkuntoinen, sillä olihan se vain kahdeksan vuotta vanha. Kyllä ne tuolloinkin oli Oulussa luettavissa ilmestymispäivänä eikä päivän myöhässä, niin kuin etelässä osa luuli”, kertoo Tane naurahtaen. Soitto Camaroa kauppaavalle miehelle vain vahvisti Tanen tunnetta siitä, että tässä olisi juuri oikea yksilö miehen seuraavaksi harrasteautoksi. Veekasista tuli selailtua myyntipalstoja, mutta parempi vaihtoehto oli oikeastaan viikonlopun Hesarit. Perälän Tane on kulkenut monille oululaisille tuttua polkua harrasteajoneuvojen kiehtovaan maailmaan. ”Se vihreä väri ei oikein sopinut mun silmään, joten se maalattiin metallimustaksi ja päälle vedettiin vielä kunnon lakkakerros. 84 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Muumio muistelee Kuinka Camaro muuttui Dartiksi. No siinä hetkessä ei ollut varaa Camaroon, mutta oma jenkkiauto oli ehdottomasti saatava alle”, aloittaa Tane. Vanteiksi hommasin Mangelsin valepinnavanteet sekä tietenkin leveämmät renkaat”. Kovin montaa viikkoa ei lehtiä tarvinnut selailla, kun Helsingin Sanomista silmiin osui ilmoitus, jossa myytiin V8-moottorilla varustettua ´68 Chevrolet Camaroa, joka oli vieläpä oikein SS-malli. 70-luvun alkupuolella aloiteltiin harrastusta moottoripyörillä, josta seuraava askel olikin lähteä mukaan vuonna 1979 juuri perustettuun Oulun American Car Clubiin. Tässä nyt oli sellainen auto, jota voitiin noihin aikoihin pitää jopa jonkin sortin Graalin maljana, nimittäin tuolloin sellaisen löytäminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Kaverusten matka kohti pääkaupungin kirkkaita valoja sujui ravintolavaunussa sopivan kosteissa tunnelmissa, joten tässä vaiheessa kaikki näytti enemmän kuin hyvältä, mutta niin kuin tiedetään, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan… Tane poseeraa ylpeänä vasta hankitun Dodge Dartin vierellä Oulun American Car Show’ssa vuonna 1984, jossa mies toimi myös juontajana. Jenkkiautoharrastus lähti käyntiin kuutosmoottorisella ’72 Chevrolet El Caminolla, jonka myynnin jälkeen tarkoitus oli hankkia alle Helsingissä myynnissä ollut SS-Camaro, mutta toisin kuitenkin kävi. Pieniruokainen kuutosmoottorinen Camino palveli useamman vuoden moitteetta käyttösekä harrasteautona, mutta kuitenkin aina välillä mielen syövereistä esiin puski ajatus ensimmäisen sukupolven Camarosta. Tämä kaveri oli Ikosen Keke, joka oli reilu vuosi aiemmin ostanut itselleen sinisen vuoden 1967 Chevrolet Camaron. Tanen piti ottaa lankapuhelimen kierrejohdon päässä oleva luuri kouraan ja pyörittää LM Ericssonin kiekkopuhelimen etulevystä oikea numero ja toivoa, ettei autoa vielä olisi myyty. Myyjän kanssa sovittiinkin puhelimessa, että autoa tultaisiin katsomaan seuraavana viikonloppuna paikan päälle. Tane osti junalipun itselleen ja Kekelle perjantai-iltana Oulusta lähtevään yöjunaan, joten Helsingissä oltaisiin sovitusti lauantaiaamuna. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen ja Tane S yksyllä 1979 pidettiin Oulun American Car Clubin perustamiskokous satamaravintola Seelarissa, jonne Tane saapui kaverin jenkkiauton kyydissä. Hyvin toiminut flake-maalattu Dart toimi Tanella käyttösekä harrasteautona varhaisesta keväästä aina loppusyksyyn asti
Helsinkiin saavuttuaan kaverukset suuntasivat ensi töikseen taksilla myyjän antamaan osoitteeseen omakotitaloalueelle, joka sijaitsi Helsingin kaupungin laidalla. Se ostotilanne oli aika hätäinen, kun kävin vain pikkuisella koeajolla sen kummemmin autoa tutkimatta. Välillä juonitellut kaasutin tuli kuntoon ja säädettyä Panuman Jarin toimesta. Melkeinpä vakiomoottoria oli piristetty alumiinisella imusarjalla sekä Holleyn nelikurkkuisella kaasuttimella sekä voisiko sano tuolloin jopa pakollisilla vähän sipsuttavilla peltisarjoilla. Auton nouto sovittiin myöhemmäksi, koska Tane oli lähdössä seuraavana päivänä kahden viikon lomalle Mallorcalle. Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi Tane maksoi Dartin kokonaisuudessaan ostohetkellä pois, koska kahden viikon lievästi sanottuna kostean ja vauhdikkaan reissun jälkeen tällä Mr. Tässä näkyy hyvin Brasiliassa kootun Dartin kummallisuus. Parhaiten tutuiksi tulivat Oulun lähellä olleet kokoontumiset, kuten Emolahti Meeting sekä vastaavat tapahtumat, joita järjestettiin Kalajoella. Lienee edellinen omistaja ”lievästi” yliarvioinut Dartin moottorinviritysasteen, koska hän oli asentanut paksun kettingin kannesta auton runkoon ja varalta vielä molemmin puolin. ”Se autonhaku oli hyvä ajoittaa tuolle viikonlopulle, niin siinä pystyi samalla käymään kattoon tuon näyttelyn, joka kylläkin tuli kierrettyä aika nopeasti, että päästiin lähtemään kotimatkalle. Yksi asia, joka miehille tuli mieleen oli se, että ollaanko muuten edes oikean omakotitalon pihassa ja ovatko talon asukkaat mahdollisesti jo soittaneet poliisit näiden ”aggressiivisesti” käyttäytyvien häiriköiden takia. ”Siinä oli pari Dart GT:tä, joista tämä uudempi kiinnosti heti enemmän. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Siinä kun me pihalla Keken kanssa pyörittiin, niin nähtiin muutaman kerran verhojen vähän liikkuvan, joten kyllä siellä kotona oltiin. Kuvassa Tane kiristelee löystyneitä peltisarjojen pultteja. Olisko sitten ollut tuo kullanvärinen isokiteinen flake-maalaus, mihin ihastuin autossa, ja muutenkin se oli siistissä kunnossa. Juurikin tuolla jälkimmäisellä paikkakunnalla olleen erään tapahtuman jälkimainingeissa Tane joutui Dartilla hinausauton hommiin, koska Honkalan Risto oli edellisenä iltana päättänyt esitellä ´60 Chevrolet Bel Airinsa voimavaroja pienen burnisshow’n merkeissä. ”Sen verran alkoi itteäkin mietityttämään, onko paikka oikea, että päätettiin mennä pihalla olevan tallin ikkunasta katsomaan, näkyisikö siellä myynnissä olevaa Camaroa. Tekniikkana oli juurikin se yhdistelmä, mikä Brasilian autoihin linjastolla tehdasasennuksena laitettiin. Siinä jonkin aikaa tingittiin Virtasen Ahdin kanssa ja lopulta lyötiin kättä päälle kaupan varmistuttua. Luotettava – ainakin melkein. Suunnaksi päätettiin ottaa Keimolan suunnalla sijainnut Bre-Vir Auto Ky, jossa tiedettiin lehti-ilmoitusten perusteella olevan myynnissä reilut 50 kappaletta jenkkiautoja. Hinnaksi jäi muistaakseni 35 000 markkaa”, muistelee Tane. Sisusta Dartissa oli varsin hyväkuntoinen ja sille riittikin huolellinen puhdistus, ainoastaan kojetaulun päällinen oli verhoiltu lapsenpaskan värisellä keinonahalla, jonka Tane ensi töikseen poisti. Oliko Camaro luvattu myydä jollekin toiselle, vai oliko myyjä tullut vaan katumapäälle, eikä halunnutkaan luopua autosta. Se jäi ikuiseksi mysteeriksi”, muistelee Tane hetkeä, jolloin on ollut lähimpänä ykkösgen-Camaron omistamista. Hyvin tuntui tuolloin Dartti toimivan ja Ouluun päästiin ilman ongelmia. Tuloksena oli ainoastaan välityksen Tanen omistusaikana Darttiin ei paljon isompia remontteja pitänyt tehdä. Tätä kyseistä hommaa Tane hoitikin hyvällä menestyksellä useamman vuoden 80-luvulla Oulussa. Dartti toimi Tanella useamman vuoden kesäisenä käyttöautona, jolla tuli hoidettu myös iltacruisailut kaupungilla sekä käytyä erilaisissa harrasteautotapahtumissa. Siitäkin huolimatta, että myyjä tiesi ostajien olevan tulossa heti aamusta katsomaan autoa, ei omakotitalon ovi avautunut, vaikka olisi rinkuttanut ovikellon rikki. Moottorina Dartissa oli 318-kuutiotuumainen pikkulohko, jonka jatkeena oli kolmevaihteinen manuaali lattiakepillä. Hyvänä jutunkertojana tunnetulle Tanelle oli myös kokopäiväinen rooli tarjolla näyttelyn ajaksi, hän nimittäin toimi tapahtumassa mikin varressa juontajana. Ensimmäisenä miehen mieltä kummastutti se, että kun autoa katsoi keulasta, niin se näytti ´73-74 mallilta ja puolestaan takaapäin ´68-69-malliselta. Siellähän se auto oli, mutta myyjästä ei ollut mitään havaintoa. Tanen poistaessa kettingit ainoa muutos oli se, että autosta hävisi paljon erilaisia turhia resonanssiääniä. Etupäästä auto näyttää ’ 73-74 mallilta, kun taas takapaneeli on ´68-69-mallinen. Tuon myyjän tekemän ”vähintäänkin reilun tempun” jälkeen miehet suuntasivat Helsingissä työn vuoksi asuneen muhoslaisen Veli ”Veltto” Kuusamon luo, jossa mietittiin porukalla seuraavaa siirtoa. Tane yritti soittaa myyjän puhelinnumeroon läheiseltä puhelinkopilta sekä linja-autoreissun jälkeen keskustasta, mutta kukaan ei numeroon vastannut. Kullanvärisessä flake-asussa kimallellut Dodge Dart kuului itseoikeutetusti uutena paikkakuntalaisena autona esillä olleen kaluston joukkoon. Niin kuin edellä mainittiin, ei Tane ostohetkellä Dartia sen enempää tutkinut, joten nyt siihen oli syytä perehtyä tarkemmin. Juuri tuolloin kyseisessä liikkeessä ei ollut myynnissä vastaavanlaista Camaroa, mitä Tane oli tullut ostamaan, mutta hallin sisällä myytäviä autoja silmäillessä miehen huomion kiinnitti sopivassa etukenossa ollut kullanvärinen vuoden 1974 Dodge Dart. Mielessä kävi jo ajatus, että mikä sekasikiö kolariauto nyt on tullut ostettua, mutta tarkemmassa tutkinnassa auto paljastui Etelä-Amerikassa Brasiliassa valmistetuksi ja siitä löytyikin selitys ulkonäköeroihin Amerikan sisaruksiin verrattuna. Mallorcalla oli Helsingin lentokentälle saavuttaessa taskussa ainoastaan 20 penniä… Tane ja etelän hetelmä. Sopivasti pari viikkoa autonhakureissun jälkeen Oulun jäähallissa oli äitienpäivänä jo viides jenkkiautonäyttely, jonka järjestelyissä Tane oli tietenkin Oulun American Car Clubin jäsenenä mukana. Uuteen nousuun. Muistan, kun piti heti suoraan reissusta vielä illalla ajaa esittelemään uutta ostosta Rasimuksen Ramin luo, missä oli muitakin jenkkiautoharrastajia illalla käymässä”, Tane kertaa tapahtumia miltei 40 vuoden takaa. Reissua seuraavana viikonloppuna Tane suuntasi parin kaverin kanssa jälleen valtionrautateitä pitkin kohti Helsinkiä tarkoituksena noutaa Dartti Bre-Vir Autosta ja sen jälkeen cruisailla tuoreella ostoksella FHRA:n American Car Show’hun Nordiksen jäähallille
Panuman Jarin suosituksesta 318:ssa ostohetkellä paikoillaan ollut yksitasoinen alumiini-imusarja vaihtui kaksitasoiseen vastaavaan, jolloin moottori alkoi toimia vieläkin paremmin normaalissa ajossa. Rikkoutuneiden osien määrä Tanen omistusaikana oli vähäinen ja niihin voidaan oikeastaan laskea vain virranjakaja, joka korvattiin uudella. Nuo Leifin lausahdukset pitäisi varmaankin olla stadin slangilla, mutta allekirjoittanut kuuluu Tanen kanssa samaan oulunjunttikategoriaan, joten menkööt nyt näin. Ei tullut onneksi kolaria tuolloin”. Leif kuitenkin pyörähti ympäri ja koputti uudelleen ikkunaan sanoen: ”Tulkaapa juntit takas tuonne sisälle”. Niin kuin useasti käy, vuosien varrella ihmisillä elämäntilanteet muuttuvat ja monesti joudutaan luopumaan vaikkapa juurikin harrasteautosta muiden asioiden edessä. Tanella oli myyntikierroksella mukana pari kaveria Rajamäen kurssikeskukselta, missä miehet olivat kaikki suorittamassa automyyjän tutkintoa. Tuon kolhun hoiti kuntoon Lehtosen Otto, joka toimi tuohon aikaan jenkkiautoilijoiden hovimaalarina. Liikkeessä ollut naishenkilö teki kauppaan liittyvät paperihommat sekä kirjoitti Leifin pyynnöstä Oulun juntille maksuksi pankkishekin oikealle summalle. Kauppias pyysi Tanen ulos autosta ja alkoi samoin tein latoa seteleitä konepellille 36 000 markan edestä. Tässä vaiheessa Tane huomasi olevansa ”voiman oikealla puolella”, koska kauppias oli ehtinyt ensimmäisen lähtöyrityksen aikana kaupata puhelinsoitolla Dartia jo eteenpäin. Joitakin teknisiä ongelmia koettiin cruisailujen lomassa, joista tässä voidaankin mainita muutama: ”Kävin nakkaamassa muutaman kaverin tuolloin Alppilassa sijainneeseen Pohjan-Kaleva -baariin ja sieltä pois lähtiessä ei virta-avainta kääntäessä tapahtunut mitään, joten ei siinä muu auttanut kuin nostaa pelti ylös ja alkaa tutkimaan asiaa. Hyvin jaksoi Dart toimia hinurina 140 kilometrin matkan ja tuohon suoritukseen jännitystä toivat vain tuskallisen lyhyt hinausköysi sekä silmissä laskeva polttoainemittari. Hetken päästä tämä maksutapa ei enää kelvannutkaan Leifille, vaan hän tempaisi shekin Tanen kädestä huudahtaen: ”Vittu täällä ei millään paperilapuilla maksella!” Taas kauppias kaivoi taskusta sen jumalattoman paksun setelinipun ja latoi oikean summan markkoja toimiston pöydälle. Tästä seurauksena oli taas sama tilanne, Tane hyppäsi autoon ja laittoi ykkösen silmään. Lopputuoppi meni yhdellä siemauksella kurkusta alas, jonka jälkeen Tane totesi kavereilleen: ”Nyt muuten lähetään viemään nämä hemmetin rahat pankkiin ja äkkiä”. Juuri kun Tane ehti käynnistää Dartin ja laittaa ykkösen silmään tuli Leif ulos ja koputti ikkunaan setelitukko kädessään. Lähtiessä vielä ostaja ja myyjä kättelivät, jonka aikana Leif tiukensi puristustaan ja veti Tanea lähemmäs lausuen: ”Ja muistakaa jätkät, te ootte niin juntin näköisiä, että älkää menkö noiden rahojen kanssa näihin Kallion baareihin, koska teidät putsataan siellä heti”. Tane pari numero liian pieni stetsoni päässä autonesittely letkassa Ranuan hillamarkkinoilla. Junteilla massia. Ensimmäinen tarjous jäi viisituhatta markkaa Tanen haluamasta summasta ja eikä se siitä enää tuntunut nousevan. Näin kävi myös Tanelle ja hän päättikin käydä etelään suuntautuneen opiskelureissun lomassa kaupittelemassa Dartia helsinkiläisissä autoliikkeissä. Tanen Dartin takana Honkalan Riston Chevrolet Bel Air, joka pääsi onneksi tältä reissulta kotiin ilman Dartin hinausapua. Siinä oluttuopin siemailun lomassa Tane päätti lähteä käymään vessassa, jonka oven aukaistuaan häntä tuijotti kolme vähemmän ystävällisen näköistä kaveria sen verran tuimasti, että hän päätti palata takaisin pöytään Leifin viimeiset sanat päässä pyörien. Pienen vääntämisen jälkeen Tane sai autostaan haluamansa summan ja kaupan varmistumisen merkiksi Leif otti pöytälaatikosta korkkaamattoman kossupullon, josta otettiin koko porukalla ryypyt onnistuneen diilin kunniaksi. Leifin kiinnostus Dartia kohtaan selvisi siinä vaiheessa, kun myymälään tuli mies, joka kysyi ”Onko tuo se Dartti, josta soitit”, johon Leif vastasi pöydän takaa räväkästi ylös nousten: ”Mene sinä nyt helvettiin siitä!” kehotusta vielä käden liikkeellä tehostaen. Tuota ei Tane kuitenkaan heti uskonut, vaan päätti tarjota mukana olleille kavereille isot tuopit eräässä kalliolaisessa kuppilassa. Mitähän lienee valkoinen lakki päässä Dartin perän kohdalla seisova tapahtuman kuuluttaja kertonut autosta… Oulun ACC:n jäsenet paluumatkalla Ranuan hillamarkkinoilta, jonne kerho oli kutsuttu esittelemään autojaan markkinavieraille. Myöhemmin Dart oli kuitenkin osallisena pienessä kolarissa, jossa eräs naisautoilija kolhaisi sen takalokasuojaa. sileäksi menneet hammasrattaat Bel Airn takaakselissa ja hinauskeikka Tanelle, että Letukka saatiin muun ryhmän mukana takaisin Ouluun. Tuuria oli tapahtumassa sen verran, että ainoastaan lakkapinta naarmuuntui ja itse flake-pinta pysyi ehyenä. Lieneekö jo automyyjäkursseilta opittua, kun Tane heitti valkoisen valheen, että eräs liike on luvannut siitä jo 40 000 markkaa. Lieneekö poliiseilla ollut kova jenkkiautokuume, vai olivatko he liikenteessä virkatehtävissä, se jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Kaupankäynti tuntui tyrehtyvän siihen ja kolmikko päätti lähteä jatkamaan matkaa, mutta ennen kuin miehet poistuivat liikkeen edestä, he istuivat Dartissa suunnitellen seuraavaa siirtoa. No tietenkin siinä alkoi perä pomputtaa sen verran, että jotain irtosi kytkinvivustosta ja poljin painui pohjaan. Kyllä siinä ehti vauhtiakin jo jonkin verran tulla, eikä siinä muuten mitään hätää olis ollut, mutta edessä häämötti risteys, jossa meidän suunnalta oli väistämisvelvollisuus. Siinä kun Tane kavereiden kanssa odotteli itse kauppiasta saapuvaksi paikalle, niin firman ovesta sisään astui kaksi poliisia, jotka kiersivät liikkeen läpi aina konttoria myöten. 86 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Muumio muistelee. Seuraavana oli vuorossa Kallion kaupunginosassa sijainnut Auto Dallas, jota pyöritti Hurriganes rock-yhtyeestä tutun Remun velipoika Leif. Startin päästä siinä oli vain liitos löystynyt, jonka sain kiristettyä ja poistuin paikalta hermot riekaleina oikea takarengas reilusti sutien”, kertaa Tane tapahtunutta hymyssä suin näin jälkikäteen ja jatkaa: ”Paljon ei tullut Dartilla yleensä revitettyä, mutta kerran siinä Oulun keskustassa olevan Kinonkopin grillin edessä tuli annettua kierroksia sen verran, että lähti kumi palamaan oikein kunnolla. Siinä piti kytätä sopiva väli ja polkasta kaasu pohjaan, että pystyi singahtamaan autojen välistä elokuvatyyliin Isonkadun yli. Pellin aukaisu oli kuin taikasauvan heilautus, nimittäin samoin tein olivat kaikki baarin kanta-asiakkaat Dartin ympärillä vittuilemassa, kertomassa mielipiteensä jenkkiautoista ja antamassa omasta mielestään huippuhyviä neuvoja korjaukseen. Pihalla vähän aikaa koko joukolla Dartia tutkittiin, jonka jälkeen siirryttiin sisälle neuvottelemaan hinnasta. Miehet kävivät Auto Palatsissa sekä Auto Magnumilla, mutta niistä kumpikaan ei tehnyt asiallista tarjousta Dartista. Vähän ajan päästä liikkeen eteen tuli Jaguar XJ12 kuljettajan ohjastamana ja sen kyydistä nousi itse kauppias Leif Aaltonen. Ps
Sitten oli aika suihkuttaa keltainen väri. Onnellisen sattuman kautta löysin juuri sopivilla spekseillä olleet 70-lukuiset E-T Wheelsin turbiinit ihan lähiseudulta Nurmijärveltä, ja niistä kahden päällä oli valmiiksi 275/60-kokoiset renkaat. Olin jo pian auton hankkimisen jälkeen päättänyt, että siihen maalattaisiin perinteinen kolmevärinen liekkimaalaus, ja vaikken ollut sellaista koskaan toteuttanut, arvelin sen kyllä onnistuvan itse. Seuraavaksi oli teipattava välit umpeen maalarinteipillä. Onko vapaalla kädellä tehty liekkimaalaus sitä koskaan, ja tarvitseeko ollakaan, on sitten toinen juttu. Lopputulos ylitti ensikertalaisen odotukset, vaikkei se nyt tosiaan virheetön ole omaankaan silmään. Ensin pohjalle vedettiin valkoinen väri, jonka jälkeen kävin peitetyn alueen sisäreunat läpi 3 millin rajausteipillä. Jotta rajat eivät jäisi niin terävinä esille, päätettiin maalaus viimeistellä kirkaslakalla, eikä käyttää tällä kertaa suorakiiltovärejä. Loppuauton suojaukseen käytettiin Mirkan kätevää rullamuovia, joka ulottuu täyteen leveyteensä avattuna jopa koko Vanin yli. Keltaisen sävyn kuivuttua riittävästi käytiin varovasti liekkien reuna-alueet läpi punaisella. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Siitähän tuli aika mieleisen näköinen. To mi Kun viimein päästiin poistamaan suojaukset, näytti lopputulos oikeastaan aika hyvältä. Aikani mietittyäni muistin, että jossain varastossa olivat ’65 C10:n alla olleet renkaat, jotka yllättäen osoittautuivatkin juuri sopivan kokoisiksi, käyttämällä 225/60-kokoa edessä saatiin nimittäin korostettua entisestään Vanin California rakea. Tämäntyyppisissä töissä paperiteippi ei toimi, vaan on käytettävä venyvää muoviteippiä. Käytännön vinkkinä kannattaa käydä juuri ennen maalausta tiukat mutkat ja liitoskohdat läpi varovasti kuumailmapuhaltimella ja varmistaa, ettei teippi ole niistä noussut, koska se johtaa vuotamiseen. Liekit hahmottelin ihan vapaalla kädellä 6 millin teipillä. Tämän Vanin kohdalla päätin jo varhain myös sen, ettei siihen tulisi Slot Magejä, Torq-Thrusteja tai Cragarin S/S:iä, vaan halusin siihen ehdottomasti turbiinivanteet. Lopulta annoin Petterin hoitaa ruiskutuksen, kun ruisku oli hänen ja siten jo tuttu, vaikka kovasti Petteri yrittikin saada minua tekemään koko homman. Näin saatiin aikaan valkoinen pinstripe liekkien reunaan. Kuuden millin rajausteipillä kuviot lähtivät pikkuhiljaa hahmottumaan, ja hieman erikoista kyllä, tällä kertaa kuvion kopioiminen pääpiirteissään auton oikealle kyljelle sujui huomattavasti vasemman kyljen teippaamista nopeammin. Liekit hahmottelin ihan freehandinä, ilman valokuvamallia, rasvaliituhahmotelmia tai piirtoheitinheijastuksia. Väreiksi halusin peruspunaisen, keltaisen ja puhtaan valkoisen, ja sopivat sävyt minulle valitsi lähettämäni kuvan pohjalta Stirwell Automaalikaupan Jake Väätänen. Puuhanurkka Chevy Van ’85 Viime numerossa kerroin Vanin keulan vanhentamisesta, ja keulan sovittelun jälkeen päästiin varsinaisiin viimeistelypuuhiin. E-T Wheelsit alla ja lakattuna
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 8/2020 Kutjan kuva. Fiilistä kuitenkin haettiin autolla, joka olisi saattanut olla Impala SS -vanteineen vetonaula vaikka GM:n osastolla syksyllä 1993, vähän ennen kuin SS-mallien tuotanto alkoi. Paluu 90-luvulle SEMA Show -juttu jäi pois tämän vuoden viimeisestä numerosta tunnetusta tilanteesta johtuen
89 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Takapuskuri on muokattu kokonaan uusiksi ollen nyt huomattavasti lähempänä koria. Tällä kertaaa etuovia on jatkettu noin kymmenen senttiä, suurin piirtein niin sanottuihin kaksiovisen mittoihin (vaikkei sellaisia ole koskaan tehtaalta rullannutkaan). Varsinkin vuosina 1994-96 tuotannossa ollut Impala SS tuntui kiehtovalta mallilta uutena ja miksei nykyäänkin. Ovenkahvat on korvattu Kindig-tyyppisillä pintaan uppoavilla kahvoilla. Olihan muutos toki suuri aikaisempaan jo 1977 vuonna tulleeseen laatikkomalliin hyvin suuri, ulkonäöllisesti. A ihioksi otettiin 1990 syksyllä esitelty neljännen sukupolven sämpylämallinen Chevrolet Caprice. Kaksiovista farmarimallia on toki valmistettu suuriakin määrinä, Revellin pienoismallina tosin. Teknisesti auto edusti vanhoja perinteitä hyvinkin vahvasti. Mallin takaosaa oli muokattu varsin reilusti lisäämällä siihen ’57 Chevyn siivet ja takapuskuri. Muodostaan johtuen auto sai aikoinaan myös erinäisiä ei niin imartelevia lempinimiä, kuten rannalle ajautunut valas ja väärin päin oleva kylpyamme. Alustaa on madallettu reilusti ja vanteina ovat SS-Impalan viisipuolaiset mallit. Totesin kuitenkin farmarissa toimivammaksi ratkaisuksi hieman sitä matalamman version. Ovimuutoksen lisäksi muita muutoksia ovat takapyöränaukot, joita on suurennettu ylöspäin hieman kuten uudemmissa sedan-malleissa. B-pilari säilytettiin sellaisenaan, eikä sitä ruvettu kallistamaan tai muuten muuttamaan. Itse olen kyllä aina tykännyt mallista ja nähnyt siinä potentiaalia. Maski kehyksineen on muokattu hieman Impala SS -tyyliin, säleikkönä on tosin siitä poiketen tiheä ritilä. Tälläinen ovimuutos voisi olla siis oikeastikin kohtuullisella vaivalla toteutettavissa. Mallin nimi on Alternomad Caprice, designed by Thom Taylor, eli kyseessä on tunnetun hot rod -suunnittelijan/ muotoilijan ”oma” mallisarja
Kesäyön unelma modernisoitu Aistikkaasti 90 AMERIKAN RAUTA 8/2020. Tohmajärvellä asuva Harri Pippuri on tunnettu tummanpuhuvista harrasteautoistaan, eikä viimeisin toteutus tee poikkeusta. Jatkohytillinen Silverado on paitsi korotettu, varustettu myös lukuisilla omavalmisteosille etupuskurista valorautoihin ja lavan rollbariin. Kimmo Kuortti kuuluu niihin täysiverisiin Mopar-muskelimiehiin, joiden käsistä ei epämääräisiä viritelmiä lähde. Huikean hieno on myös Kimmon helmiäisoranssi Challenger nyky-Hemeineen ja 6-vaihteisine manuaaleineen. Chevrolet Silverado ’01. Esittelemme muutamia mielenkiintoisimpia toteutuksia. BUICK ROADMASTER 2D HT ’55. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 14.1.2021 On monta erilaista unelmaa, ja yhtä monta erilaista tallia. Unelmien tallit MUSTAPIPPURIA Dodge Challenger Hemi Convertible ’70. Tarina siitä, miten Jussi Herrasen Buickista tuli ensin väritykseltään yksisarvista muistuttava ja vahvasti mielipiteet jakava reissureki ja sitten upea, LS-tekniikkainen täysiverinen California Custom, joka herättää pelkästään ihastusta, missä ikinä liikkuukin
Tilaa heti osoitteesta: supermarket.fi Teemanumero Lehtipisteessä 15.12.
Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Paino: 650g. Työkaluvaunu 143-os. Pituus: 360mm Paino: 1153g Hiomanauhan koko: 20x520mm Pyörintänopeus: 16000rpm Ilmankulutus: 113l/min Työpaine: 6,3bar Paineilmaliitäntä: 1/4” Sopiva letkun koko: 3,8” 259€ tuotenro 513137 Pistehitsauspihdit 230V Käsikäyttöinen/kannettava pistehitsauslaite. Nostokyky: 1350kg/pari. 599€ tuotenro 511083 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Paino: 14,5kg. Sähköliitäntä: 1-vaihe 230V 16A. Ilmankulutus: 170l/min. (tuumamitat) Työkaluvaunu 143-osaisella tuumamittaisella työkalulajitelmalla. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 895€ tuotenro 512775 U U TU U S!. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Työkaluvaunu puisella työtasolla Siirrettävä työasema joka on valmistettu mustasta & harmaasta jauhemaalatusta teräslevystä sekä puupäällisestä, joka toimii työpöytänä. Mitat: 1740x1212x2510mm. U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Pituus (ilman terää): 240mm. LISÄKSI ESITTELYSSÄ FHRA MEGA SWAP VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE Ford Gran Torino Squire Wagon ’72 • Dodge D100 Town Panel ’66 Rambler Classic 770 Cross Country ’66 • Ford Model T ’27 Chevrolet Bel Air Sport Coupe ’55 • Chevrolet Impala Convertible ’64 Chrysler New Yorker ’63 • Harley-Davidson FL 1200 ’75 R akk aud e s ta R au t aan • 8 / 2 02 • 9, 90 € 6 414887 002455 2 8 70 02 45 -2 00 8 PAL VKO 2021-03 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 20 NR O 64 ”C AD ILL AC IS TÄ LE IK AT TIIN EN SIN TA KA LA SIN KE H YS IR TI, JA SE N JÄ LK EE N CH O PA TT IIN KA TT O JA KA LL IS TE TT IIN LA SIA , JO TT EI SE N KO KO M U U TT U N U T.” KOKO SUOMEN JENKKIAUTOLEHTI 840 hv DODGE CHARGER R/T SE HEMI ’69 Silvarello Customs Harrastuksesta työksi: CADILLAC SERIES 62 2D HT ’60 Jotain vanhaa Jotain vanhaa ja jotain lainattua Jotain vanhaa Jotain vanhaa 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Sähköliitäntä: 230V. Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 Kaikki hinnat sis. Vaunussa on yhteensä 10 kuulalaakeroitua lukittavaa säilytyslaatikkoa sekä lukittava säilytyskaappi, jossa on 2 säädettävää hyllyä. Nostokorkeus: 1,8m. Autotallin sisustus (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Maks. Lisäksi siinä on 2 työkalulevyä sekä asiakirjateline. Vaunussa on 4 pyörää, joista 2 on lukittavissa. Koko: 1285x740x890mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. hitsauspaksuus: 1,5mm+1,5mm Leukojen syvyys: 140mm Koko: 480x100x200mm. Nostokyky: 2500kg. Pyörintänopeus: 9000rpm. Ramppien mitat: 590x340mm. Käyttöpaine: 6,3bar. Paino: 153 kg. Paino: 88kg