DODGE CHARGER SE BROUGHAM 507 ’73 CHEVROLET 3200 PICKUP TWIN TURBO ’55 BUICK ROADMASTER SLEDANETTE ’49 • CHEVROLET CORVETTE STINGRAY ’71 MERCURY COMET CYCLONE COUPE '64 • FORD T-HOT ’23 OCTOBER SWAP MEET TOMAHAWK TOWN SWAP FHRA MEGA SWAP · VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE SEMA SHOW CHEVROLET SEDAN DELIVERY ’60 • CADILLAC COUPE DEVILLE ’60 PLYMOUTH FURY III 4D ’65 • HARLEY-DAVIDSON FATBOY ’03 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 8 70 02 45 -2 10 8 PAL VKO 2022-03 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 21 NR O 72 ”V AIK KA JU SS IN AU TO O N TO TE U TU KS EN A EH D OT TO M A ST I SE M A-T A SO A, EI SE N BU DJ ET TI O LE O LL U T M ILJ O N Ä Ä RIL U O KK A A.” LISÄKSI ESITTELYSSÄ MAAILMANLUOKKAA Muoto valio
85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Maks. Maks. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Vaihdettava neliskanttinen terä. Paino: 4,3 kg. 2,5mm teräspelti. teräspelti: 1,0mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Maks. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Odotettu erikoisjulkaisu Tilaa ennakkoon verkkokaupastamme supermarket.. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Työsyvyys: 120mm. Moottori: 400V / 0,75kW. Maks. Kitasyvyys: 700mm. 199€ tuotenro 511068. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Lehtipisteissä myynnissä 9.12. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Työkorkeus: 1200mm. Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Teho 500W. pellin paksuus 2mm. 37 90 212 sivua! Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Moottori: 230V / 370W. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. kanttausta ja kutistusta varten. Oskillointi: 5 mm. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. teräspelti: 1,6mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Sisältää 6 rullaparia mm. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Maks. Paino: 1kg. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. alkaen Viipale mediat mediat Kiiruhda tilaamaan omasi! Tilaa ennakkoon! Tilaa kirja osoitteesta supermarket.. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm
Kotimaiset maahantuojat ovat kyllä pyrkineet varautumaan tilanteeseen tilaamalla tavaraa varastoon paljon normaalia aiemmin, mutta sekään ei auta, ellei valmistajalla yksinkertaisesti ole, mitä toimittaa. Tuo saatavuusongelma on hyvä ottaa huomioon tässä vaiheessa vuotta, vaikka ensi kesään onkin vielä aikaa. Ja välillisesti sirupula vaikuttaa jopa autovuokraukseen, kun autokanta on ajettu mahdollisimman alas pandemian takia, eikä nyt, kysynnän kasvaessa uutta kalustoa saadakaan odotettua vauhtia tilalle. Näyttelyhän päättyi jo 5. SEMA:ssa tuli ensimmäistä kertaa suomalaismenestystäkin, nimittäin Kaliforniassa asuvan Simo Veharannan SV Automotiven rakentama Porsche 911 pääsi SEMA Battle of the Buildersin Top 12:een. Amerikassa tapahtumat pyörivät jo ihan entiseen malliin, joten nyt alkaa uskaltaa elätellä toiveita, että ensi keväänä järjestetään totuttuun tapaan taas suuria hallinäyttelyitä Suomessakin. Sitten viime käynninhän sinne on rakennettu uusi, aiempia suurempi West Hall, joka tekee messukeskuksesta niin suuren, että sen alle on rakennettu väriä vaihtavalla neonvalaistuksella varustettu pyöreä tunneli, jota pitkin Teslat kuljettavat messuvieraita eteläisen hallin pihalta läntisen hallin eteen. Näyttelykauden avaa kotimaassa Kaapelitehtaan Kustom Kulture Show, jonne on kuulemma luvassa monta ennennäkemätöntä laitetta. Paitsi, että elektroniikan saatavuuteen vaikuttaa maailmanlaajuinen sirupula, on saatavuusongelmia myös monissa perinteisemmissä osissa, joihin ei mikrosiruja tarvita. Las Vegasin SEMA Show järjestettiin välivuoden jälkeen, ja oli ensimmäinen täyden mittakaavan näyttely Vegasin uudistuneessa messukeskuksessa. Autossa on valtava määrä myös Jussin itse toteuttamia äkkiseltään huomaamattomia yksityiskohtia, kuten konepellin etureunan ritilät tai Mazdan ledejä hyödyntäen syntyneet takavalot – siinä on sitä alkuperäisen hot roddingin henkeä. Ehkä odotukset eivät olleetkaan ihan normaalitasolla, sillä vaikka viimevuotisen näyttelyn väliinjääminen antoi luvan odottaa entistä enemmän komeita uutuuslaitteita, jätti moni vielä tapahtuman väliin pandemian vuoksi – vaan ei sittenkään niin moni, kuin aluksi pelättiin. Ne ovat perinteisesti tarjonneet hyvän deadlinen projektin valmistumista ajatellen, ja tiedossa on monta hienoa autoa, jotka jäivät tältä kesältä ihan sille hilkulle. Yksi kuluvan vuoden ehdottomasti kovimmista kotimaisista uutuuksista on ollut tämän numeron kantta koristava Jussi Rötkön modernilla tuplaturbotekniikalla varustettu SEMAtason ’55 Chevy -pickis, jota ei ole rakennettu SEMA-luokan budjetilla, vaan omassa tallissa, luovasti sopivasti löytyneitä osia käyttäen. Tänä vuonna niin minä kuin monet muutkin suomalaiset autoihmiset jännitimme loppuun asti, ehtiikö koko Schengen-alueen kattava maahantulokielto päättyä ennen SEMA Show’ta, ja monilla tutuilla oli lentoliputkin jo ostettuna. Hämmästyttävän monesta asiasta on nimittäin yksinkertaisesti pulaa tuotantohäiriöiden jäljiltä. Niin vain lopulta kävi, että Yhdysvaltain rajat avattiin eurooppalaisille vasta 8.11. Apu löytyi kuitenkin vanhoista tutuista, ja moninkertainen Suomen-kävijä, kustomguru John D’Agostino lupautui toimittamaan meille kuvia näyttelystä, josta tulikin jopa odotettua komeampi. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Takaisin halleihin 3 Pääkirjoitus AMERIKAN RAUTA 8/2021. Teoreettisena vaihtoehtona olisi ollut viettää ensin pari viikkoa Schengen-alueen ulkopuolella ja sen jälkeen matkustaa USA:han suoraan sieltä, mutta harvalla moiseen järjestelyyn olisi ollut mahdollisuuksia. H etken näytti siltä, ettei paluuta vanhaan maailmaan enää olekaan, mutta viime viikot ovat väläytelleet mahdollisuuksia siihen vanhaan normaaliin palaamisesta ainakin joltain osin. päivä, joten käytännössä mahdollisuutta sinne matkustamiseen ei ollut. Vaikka monin tavoin näyttää siltä, että maailma on elpymässä, koronan tuomat uudenlaiset haasteet näkyvät kuitenkin paitsi huomattavasti kasvaneissa rahtihinnoissa, myös monin paikoin arvaamattomissa toimitusajoissa, jotka eivät aina liity kuljetuksiin. Kyllä, en vitsaile
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Toimitus. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Olli Lehtinen, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jan-Erik Laine, Jussi Löppönen, Janne Kutja, John D’Agostino, Fredrik Robertsson, Pasi Kekarainen, Robert McCarter, Kari B. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/ tai Viipalemediat Oy:lle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tilaajapalvelu Puh
32 Buick Roadmaster Sledanette ’49 Marko Wahlroosin omistamaa Sledanetteä voisi nimittää Suomen Hirohataksi – onhan kyseessä yksi maamme tunnetuimmista kustomeista kautta aikain. 8/2021 68 HarleyDavidson Fatboy ’03 20 Dodge Charger SE Brougham ’73 12 Täs s ä num e ro ss a ESITTELYSSÄ 12 Chevrolet 3200 Pickup ’55 Voikkaalaisen Jussi Rötkön omassa tallissaan läpikotaisin rakentamaa tuplaturbopickupia katsellessa ei uskoisi, että se on tehty varsin pienellä budjetilla. 44 Plymouth Fury III ’65 Vaasalaisen Jaakko Vallin Fury ei noudattele perinteisimpiä C-Body Moparien rakentelusuuntauksia, mutta on mieleenpainuva suoritus omassa tyylilajissaan. 62 Mercury Comet Cyclone Coupe ’64 Heath Garagen Tomi Kankaalla on aina ollut läheinen suhde Ford Falconiin sekä sen sisarmalliin Mercury Cometiin. 38 Chevrolet Sedan Delivery ’60 Juha-Pekka Lehtinen päivitti 80-luvulla Pohjois-Carolinassa rakennetun pitkäkaton mieleisekseen Hamptonin remmiahtimella varustettuine isolohkoineen. 50 Cadillac Coupe de Ville ’60 Juha Ollikaisen Caddy vietti ensimmäiset 28 vuottaan Kalifornian lämmössä, josta se laivattiin lukuisten kaltaistensa tavoin Suomeen uustuonnin kultavuosina. 26 Ford T-Hot ’23 Mikkeliläisen Janne Hyvärisen rodi on rakennettu nykyiseen kuosiinsa yli 60 vuotta sitten Pohjois-Kaliforniassa. 56 Chevrolet Corvette Stingray ’71 Ilmajoella asuvan Juhana Lähdesmäen C3-Corvette nostaa hattuaan 70-luvun legendaarisille ratakilpureille. 20 Dodge Charger SE Brougham ’73 Pornaisissa asuvan Juha Luumeen Charger on 20-tuumaisilla Rally Wheelseillä ja yli 500-heppaisella stroukki-isolohkolla todellinen muotovalio. kannessa: Chevrolet 3200 Pickup ’55 Nro 72. 68 Harley-Davidson Fatboy ’03 Ylöjärveläinen Juha Isoketo rakensi Fatboynsa chicano-henkeen kromiosien kaiverruksia ja tankin kuva-aiheita myöten. 6 AMERIKAN RAUTA 8/2021
82 October Swap Meet Teivon raviradalla, Tampereella järjestettiin rompetori jo 65. ARTIKKELIT 18 Tarinan takana: Chevrolet 3200 Pickup ’55 Jussi Rötkö rakenteli pickupinsa pitkälti kotitallissaan, mutta kokonaisuudessa ei ole häivääkään kotikutoisuutta. 80 Tomahawk Town Swap Pitkästä aikaa järjestetty Kirveskylän swap sai kansan liikkeelle ruuhkaksi asti. 7 AMERIKAN RAUTA 8/2021. 84 Verstas Goes Kustom Kulture Kustomkulttuuritaiteilijat kokoontuivat jälleen Nakkilan Pyssykankaalla. VAKIOT 8 Rauta-annos Cruisailemme Hurriganesin huudeilla ja juhlimme 100-vuotiasta Felix Chevroletia. 84 Muumio muistelee Jan-Erik Laine puhkaisee nostalgiakuplan, johon vaipui tämän lehden Cadillac-artikkelia kirjoittaessaan. 10 Pelit ja vehkeet Tehokukkulalla on uusi kiistaton kuningas. 82 October Swap Meet 72 SEMA Show 26 Ford T-Hot ’23 TAPAHTUMAT 72 SEMA Show 2021 Las Vegasin jättinäyttely teki vuoden tauon jälkeen paluun, ja näytti olevan enemmän kuin voimissaan. kerran. 88 Kutjan kuva Janne otti ’50 Fordiin vaikutteita konsernin lippulaivamallista, Lincoln Cosmopolitanista. 78 FHRA Mega Swap FHRA:n tapahtumakauden päätti Malmin lentokentällä järjestetty rompetori
Hurriganes Cruising, josta ajettiin lopuksi Remun keikalle Hyvinkääsalille kierrellen vanhojen Ganes-mestojen kautta. Aiemmin yritys toimi Tomahawk Town -autokerhon tiloissa, josta se irtaantui avarampiin tiloihin vain kivenheiton päähän vanhasta paikasta sijaiten edelleen Helsingin Tattarisuolla, osoitteessa Jäähdytintie 28. Tästä jatkettiin Tolarintielle, jossa Cisse asui talossa nro 8 ja nähtiin myös PH:n yhteiskoulu, jossa järjestettiin bändin ensimmäinen keikka. Avoinna paikka on edelleen sopimuksen mukaan. Letka lipui Hurriganesin vanhan kantapaikan Hokin (nykyisin Mr. Päällikkö kävi itse moikkaamassa paikalle saapuneita ja ihailemassa kalustoa ennen konsertin alkua. Remu kävi tervehtimässä cruisingväkeä Hyvinkääsalin edustalla ja poseerasi hyväntuulisena kameroille. Hurriganes-faneille suunnattu ajelu starttasi klo 14:30 Etelä-Haagan Shelliltä, josta järjestäydyttiin jonoon vanhan Vihdintien varteen. Lopuksi suunnattiin Tuusulan Burger Kingin kautta Hyvinkäälle, jossa raudat parkkeerattiin Hyvinkääsalin edustalle. Uusissa tiloissa on esillä enemmän osia ja paremmin tilaa huoltoon tuleville autoille. Auto ohjautui kuin itsestään Ganesin vanhan kamatallin edustalle. Osakaupan lisäksi Vintage Motors tarjoaa asiakkailleen myös klassikkoautojen moottorien ja vaihteistojen kunnostukset sekä muut huollot avaimet käteen -periaatteella. Mukana oli myös Roadrunner-levyn kannesta tuttu AN-160-kilpinen ’54 Cadillac, jonka toi paikalle sen nykyomistaja Kari Manninen. Seuraavaksi reitin varrelle osuivat Laajasuon kenttä, jossa Cisse hoiti futisjuttuja sekä miehen muistoplakaatti. Vintage Motors uusiin toimitiloihin Vintage Motors sai alkusyksystä käyttöönsä uudet 250-neliöiset tilat. Rock’n’roll McDonaldsin kohdalta kurvattiin kohti Kalliota, missä Remu asui 70-luvulla Porvoonkadulla, ja jatkettiin ohi Ile Kallion nuoruusmaisemien. Lau) sekä paloaseman taakse jäävän Albertin kotitalon kautta Kauppalantielle, jossa sijaitsi Ganesin kamatalli sekä Hande Mertasen hima. 8 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Uutispalsta Toimittanut: Kimmo Janhunen. Kuvat: Satu Zi, Johanna Pekonen Kuvat: Tomi Eronen Cruisailua Hurriganesin hengessä Helsingissä järjestettiin 2.10
Kerran meillä järjestettiin pieni muutaman auton drive-in-elokuvanäytöskin”, Hurmerinta listaa. Piirroshahmon luoja ja hänen luomansa hahmon kanssa nimen jakanut autokauppias ystävystyivät ja päättivät ryhtyä tekemään yhteistyötä, minkä myötä autokauppa puffasi Felix-kissaa ja kissa puolestaan Chevroleteja. Felix-piirroshahmon loi Pat Sullivan vuonna 1919 ja Felix-autokaupan puolestaan perusti Winslow B. Felix vuonna 1921. Big Wheels Events ja USA Car Club Pieksämäki ry osallistuivat kampanjaan valaisemalla vihreäksi Pieksämäen keskustan rantapuistoon sijoitetun ’59 Ford Galaxie Skylinerin. Paikka on tunnettu paitsi legendaarisesta Felix the Cat -maskotistaan, myös 110 Freewaylle avautuvasta kookkaasta neonvalomainoksestaan, joka on ollut pystyssä vuodesta 1957 saakka. Tila on kooltaan noin 200 neliötä ja sen toinen pääty on korotettu esiintymislavaksi. Tietotaitoa löytyy myös valoja äänitekniikan puolelta, minkä lisäksi tunnelmaa luodaan monenlaisiin teemoihin sopivilla somisteilla ja rekvisiitalla, jota löytyy tammitynnyribaarista flipperiin ja vanhoista postivaunuista ’59 Corvetteen. Niinpä sain heti vision, että sen voisi valjastaa muuntautuvaksi juhlatilaksi”, paikan puuhamies Jani Hurmerinta aloittaa. vietettiin Maailman Mielenterveyspäivää, jonka merkiksi monia tunnettuja rakennuksia ja monumentteja valaistiin vihreiksi. Tempauksella toimijat halusivat muistuttaa, että ajoneuvoharrastus ja tapahtumat ovat hyväksi mielenterveydelle. Vihreää valoa Sunnuntaina 10.10. Miehellä itsellään oli valmiiksi kokemusta viihdealalta ja erilaisten tapahtumien järjestämisestä, joten kynnys aloittamiseen ei ollut korkea. Felix Chevrolet 100 vuotta Maailman kenties tunnetuin Chevrolet-jälleenmyyjä, Los Angelesissa toimiva Felix Chevrolet, vietti 100-vuotisjuhliaan 17.10. ”Ostimme tämän kartanon yhdessä tuttavaperheen kanssa kymmenisen vuotta sitten. Navetan ylisten juhlatila tarjoaa puitteet palata ajassa 100 vuotta taaksepäin, kun alakerran kabinetti taas soveltuu kokousten ruokailutilaksi ja juhlien baariksi. ”Olemme tehneet useita erilaisia kokonaisuuksia, jotka kaikki sopivat tällaiseen vanhaan ympäristöön. Jenkkihenkinen juhlatila Villa Smeds on Vantaalla sijaitseva 150 vuotta vanha hevostila, jonka tapahtumatuotanto on keskittynyt visuaalisiin vanhoihin teemajuhliin rokkikemuista villiin länteen ja salakapakasta Suomi-filmiin. Menestystarina jatkuu edelleen, ja nykyään Felix Chevrolet on Los Angelesin vanhin autojen jälleenmyyjäliike. Kuluneen kesän aikana kartanon mailla päästiin ensimmäisen kerran jenkkiautotapahtuman järjestämisen makuun, kun Yhdysvaltain itsenäisyyspäivälle ajoittunut Freedom Cruise starttasi Villa Smedsiltä kohti Hangon Casinoa. Ku va t: Fe lix Ch ev ro let 9 AMERIKAN RAUTA 8/2021. keräten paikalle komean kattauksen vanhaa GM-kalustoa. Kyseessä on sama paikka, jossa myös Big Wheels perinteisesti järjestetään. Pihapiirissä on yhteensä seitsemän rakennusta, mutta vuonna 1920 rakennettu navetta on niistä ainoa, jota ei ole suojeltu
Esimerkkinä ’68– 70 Chargerin takalasin 6-osainen sisälistasarja 99,00 € tradeparts.info Kukkulan kuningas Ilmassa on vanhan kunnon, öljykriisiä edeltävän ajan voimasodan tuntua, sillä GM on tuonut markkinoille kaikkien aikojen suurimman crate-moottorinsa – 632-kuutiotuumaisen, 1004 hevosvoimaa tehoa ja 1188 Nm vääntöä vapaastihengittävänä pumppubensalla tuottavan HP ZZ632-isolohkon. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Tervaa tuulilasille Kyllästyttääkö lasinpesunesteiden imelän hedelmäiset tuoksut. chevrolet.com Nykyaikaista jäähdytystä ’32 Fordiin Uusiin, entistä suurempiin toimitiloihin muuttanut Vintage Motors on kasvattanut valikoimaansa ’32 Fordin 3-rivisillä alumiinijäähdyttimillä. Hinta 44,50 €/gallona (3,78 l). Hinta 339,00 €. lasol.fi Listoja Mopareihin Trade Partsilta l öytyvät suoraan varastosta Classic Industriesin valmistamat listat useisiin Mopareihin. Hinta 8,99 €/4 l. Suomalaiseen mielenmaisemaan soveltuva tervantuoksuinen lasinpesuneste on etanolipohjainen ja sen pakkaskesto on -22°. vintagemotors.fi Kotimaisia korjauspeltejä ’59 Cadillaciin Tuusniemellä toimiva JK Kustoms valmistaa korjauspeltejä ’59 Cadillaciin. Nyt niille on vaihtoehto – Lasol Terva. Hintaesimerkkinä kaksiovisen mallin koko takakyljen alaosa ovesta taaksepäin kolmiosaisena settinä 1250,00 €. jenkkiosat.com 10 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Moottori debytoi tämän vuoden SEMA Show’ssa, jossa se nähtiin Hooniganin rakentaman kolmannen sukupolven Camaron keulalla. Tuotetta myydään Motonet-liikkeissä. facebook.com/JK-Kustoms Dexcooljäähdytinneste Jenkkiosat.com on ottanut kuluttajien toiveesta valikoimaansa GM:n ACDelco Dexcool -jäähdytinnesteen, joka tunnetaan oranssista väristään. Myöhemmin saataville on tulossa kylkipalojen lisäksi myös kontin pohjaa ja lattiapeltejä. Tämän 10,4-litraisen moottorin lanseeraus oli vastaisku Moparin 6,9-litraiselle Hellephantille sekä Fordin 7,3-litraiselle Godzillalle, jotka niin ikään ylittävät 1000 hevosvoiman maagisen rajan. Moottorin toimitusten on kerrottu alkavan ensi vuoden alussa ja hinnan asettuvan 30 000 taalan tuntumaan. Pajalla tehtiin ’59 Cadillacin mittavien peltitöiden yhteydessä sapluunat ja rakennettiin jigit, joiden avulla vastaavien osien muodot ja mitat saadaan toisinnettua jatkossakin
Farmariautoille löytyy oma 570 cm versio. Comfort Mat on autojen vaimennukseen käytettävien materiaalien valmistajien tämän hetken kärkinimiä. Kyseessä on siis vyönsolki, joka avautuu pieneksi aputasoksi, jonka päälle voit laskea – minkäpäs muunkaan – kuin oluttölkkisi. Peitteitä on varastossa kokoluokissa 480– 620 cm. jarimaki.fi Comfort Mat -vaimennustuotteet Espoossa toimiva autohifiliike SKAutosound on saanut Comfort Matin vaimennustuotteiden edustuksen. 13 and a Halfin valmistama neule on 100 % puuvillaa ja mukavan kevyt päällä. Talvea vasten nostettakoon valikoimasta kaikille vannetyypeille ja maalipinnoille sopiva Wheel Cleaner (7,95 €/500 ml), helppoja nopeakäyttöinen ulkopintojen pikavaha (9,95 €/500 ml) sekä alkuperäisen värin palauttava suoja-aine muovija kumiosille (12,95 €/500 ml). Telineeseen mahtuu kerrallaan neljä maksimissaan 125-millisella laikalla varustettua konetta. autodude.fi 11 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Hinta 35,00 €. MVE-Online.com Kädet vapaiksi The Beer Buckle on niin periamerikkalainen tuote, ettei toista vastaavaa tule äkkiseltään mieleen. Malleja on useita erilaisia. Kookas ja hengittävä kokopeite Coverite Softbond on sekä sisäettä ulkokäyttöön soveltuva kokopeite, jonka erittäin kevyt materiaali on ulospäin hengittävä, eli se ehkäisee kosteuden tiivistymisen maalin pintaan, mutta sallii kuitenkin vesihöyryn haihtumisen kankaan läpi. Valikoimasta löytyy yli 30 erilaisia tuotetta. Mukana tulee myös säilytyspussi. Hinta 50,00 €. Hinta alkaen 159,00 €. jannesgarage.com Outlawraitapaita Entisajan moottoripyöräkerhojen henkeä huokuva raidallinen neulepaita on kuin Marlon Brandolla Wild One -elokuvassa. sk-autosound.fi Rälläkät ojennukseen Janne’s Garage on kehittänyt kätevän telineen, jossa kulmahiomakoneet pysyvät siististi seinällä. Kuminauha edessä ja takana pitävät peitteen paikallaan. Juomamukitelineillä ja pitkillä imuletkuilla varustetut lippalakit painivat samassa sarjassa, mutteivat kuitenkaan yllä ihan samalle tasolle. Näin ollen tämä klassikko kuuluukin miltei jokaisen vanhoja ajoneuvoja harrastavan vaatekaappiin. tonupstore.com CAR5tuotesarja CAR5 on uusi autonhoitotuotesarja, josta löytyy hyvällä hintalaatusuhteella varustetut tuotteet lähes kaikille pinnoille. Hinta 59,90 €
Voikkaalaisen Jussi Rötkön omassa tallissaan läpikotaisin rakentamaa pickupia katsellessa ei heti uskoisi, että se on tehty oikeasti varsin pienellä budjetilla. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 12 AMERIKAN RAUTA 8/2021. MAAILMAN LUOKKAA Chevrolet 3200 Twin Turbo Pickup ’55
MAAILMAN LUOKKAA 13 AMERIKAN RAUTA 8/2021
”Lavan lankkujen välilistat tein siihen harjatusta rosterista itse. Edessä on 310 millin levyt Corvetten 2-mäntäisillä satuloilla”, Jussi kertoo. Autohan oli ostettaessa valkoinen. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet 3200 Twin Turbo Pickup ’55. Tein minä lopulta etujalkatilan pellitkin uusiksi, kun niissä oli sellaista pistemäistä syöpymää. Monet Amerikan Raudan lukijat muistavat Jussin autoista varmasti sahraminkullanvärisen ’36 Plymouthin, joka esiteltiin Amerikan Raudassa 6/19. Sieltä tuli kuitenkin myös tuo tuoreempi Chevroletin 4,8-litrainen pikkulohko, ja sen perään hankin Bemarin 6-vaihteisen 37 ZF:n Lensun muokkaamalla kytkinkopalla.” Tuplaturbo ja manuaali. ”Oikeastaan hain alun perin ’59-aihiota, muttei sopivaa ja sopivan hintaista silloin tullut vastaan. Steppari on tosiaan nykyään lyhyen 3100-mallin mitoissa, ja näyttää kyllä sopusuhtaisemmalta sellaisena. Akkukotelon tein runkoon hytin alle rosterista, mistä tein hirveän määrän muitakin koristelistoja.” Ajettavuutta modernisoitiin tosiaan C4-akselistolla hammastankoineen, ja joka nurkkaan asennettiiin korkeussäädettävät coilover-kynätolpat. Ei tuossa korissakaan kauheasti tekemistä ollut, enemmänkin aikaa meni noihin muokkauksiin, kun joutui tekemään kardaanitunnelin uusiksi ja takarenkaille lisätilaa lavan puolelle. Siinä oli joku Pontiacin veekasi, annoin koko tekniikan perineen ja laatikkoineen Terpalle.” Jussilla oli tosiaan suunnitelmat selvillä uuden tekniikan suhteen, eikä niihin kuulunut tuntemattomaksi jääneen vanhan moottorin elvyttäminen. Lavan pohjaa nostin myös, se on tehty alumiiniprofiiliputkesta. Siinä oli joku Pontiacin veekasi, annoin koko tekniikan Terpalle.” Enkelinsilmäumpiot ovat ikään kuin klassisen kokonaisuuden rikkova yksityiskohta, joka vihjaa siitä, että myös tekniikkana voi olla jotain muuta kuin mihin on totuttu. Vuokrasimme sieltä Buena Parkista talon, jossa oli kahden auton talli. Autohan oli ostettaessa valkoinen. Kardaanin mie tein Bemarin sovitteesta ja mukana tulleesta pätkästä itse. ”Tilasin siihen erikseen Detroit Locker -lukkomurikan 3,5-välityksellä. Olimme siellä vajaat kolme viikkoa silloin, ja ostimme kolme autoa ja neljä moottoria”, Jussi jatkaa. ”O ltiin syksyllä 2017 Amerikassa, ja jo saman vuoden joulukuussa tuo tuli Suomeen. ”Runkoon tein taakse c-notchit ja se boksattiin kauttaaltaan, ja tuo C4-etuakselisto hitsattiin paikalleen, se ei ole siellä pulttaamalla. Hänen kohdallaan autojen rakentelu alkoi jo 1980-luvulla ilmajäähdytteisistä Volkkareista, joilla hän kiihdyttelikin kilpaa. ”Siinähän oli Hydroboosti, mut jouduin ottamaan sen pois, kun moottorinohjain ei ilman tyhjäkäyntimoottoria oikein pelittänyt. Hytti oli kiinni grillissä, jossa se puhallettiin lasimurskeella ja maalattiinkin”, hän selittää. Se oli seissyt pitkään, eikä ollut edes ajokunnossa. Runko itsessään oli terve, ja se puhallettiin ja maalattiin mustalla muutosten jälkeen. Meillä oli etukäteen iso liuta tämän ikäluokan vaihtoehtoja listalla, mutta tämä yksilö löytyi lopulta vasta siellä perillä ollessa Piru-nimisestä paikasta, hieman Los Angelesista luoteeseen. Takanakin on levyjarrut ja rakensin sinne sähköisen käsijarrun vaijerivälityksellä ja lineaarimoottoreilla. ”Työkaverini Terppa on se, joka on junaillut aina nämä meidän reissut ja hankkinut kaikkia osia Jenkeistä. ”Aiempi omistaja Billy oli suunnitellut tämän joskus kunnostavansa ajoon, muttei ollut saanut koskaan aikaan. Nyt tuossa on tuommoinen Summitin 7" pytty ja pääsylinteri, mutta mulla on siihen Volvo V70:n 10" pytty jemmassa. Sen valmistuttua Jussi alkoi himoita itselleen pickup-aihiota, jota päätyi lähtemään itse ison veden takaa hankkimaan. Pitäs kestää, se on helvetin paksuilla vetareilla. ”Toihan on ollut sellanen 3200, eli pitkälava, mutta oon lyhentänyt sitä 30 senttiä”, Jussi jatkaa. Yllättävän äkkiä, kun sen Terpan, joka oli meidän pääpukari, auto tuli vasta kesällä”, Jussi Rötkö aloittaa viimeisimmän rakentamansa auton tarinan. Täytyy vielä testata sitä tyhjäkäyntimoottorin kanssa.” Korin Marakesh Brown -ruskea väri löytyi sattumalta BMW:n värikartasta. Konepellin etureunan ritilät Jussi on tehnyt itse. Nelilinkein runkoon tuettu Fordin 9-tuumainen perä on Jaffu Holmin mittatilauksena Suomessa tekemä. ”Sieltä Jenkeistä hankittiin valmiiksi niin paljon osia kuin mahdollista, mutta enemmänkin olisi voinut hankkia. Se oli seissyt pitkään, eikä ollut edes ajokunnossa
Ne, samoin kuin hytin takaseinä on tehty alumiinista, josta tein myös keskikonsolin itse. ”Heti alkuun oli ideana tehdä tästä race-henkinen, BMW-osien ja värin käyttö oli pelkkää sattumaa. ”Puskurit ja maskin toin jo silloin samalla sieltä Amerikasta, peilit ja kahvat ovat myös uusia. Ei siitä mitään dragsteria ollut tarkoituksenakaan tulla, ei siinä ole kuin puoli baria ahtoja”. ”Vanteiden väri on oma sekoitus. Tuuletusikkunat on poistettu ja kaikki lasit on uusittu. Miehän tein kyllä mallin ensin uretaanista, että sai hahmoteltua, miltä se näyttää valmiina.” Vanteet ovat kermankeltaisiksi maalatut 18-tuumaiset Mobsteelit, joita on takana levitetty 10 sentin verran. Takavalot tein itse rosterista jonkun Mazdan ledielementtejä hyödyntäen, ajovaloina on 7" tarvikeumpiot. Omatekoisten ovipahvien uritus jatkuu myös poistetun hansikaslokaron paikalle. Tume maalasi korin pinnat, itse tein pohjat ja maalasin enemmän piiloon jäävät osat. Kolmannen sukupolven pikkulohko avattiin ja laakeroitiin, mutta nokkaa lukuun ottamatta sisuskalut ovat tehtaan vakiotavaraa. Niistäkin on kyllä lähdöt käännetty ylöspäin, alun perin ne olivat alas. Omatekoisen keskikonsolin lokeroiden kannet on rakennettu työpöydissä käytetyistä rulo-ovista. Pakoputket on tehty 3-tuumaisesta itse, ja niissä on sähköiset cut-outit. 15 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Alkuun mietin laittavani tuohon sitä konehuoneessa käytettyä punaista kidettäkin, mutta Tume sai puhuttua ympäri, että ei varmaan laiteta.” Lavan sisäpuolelle Jussi veti Raptor-pinnoitteen, mutta kun sen väri ei sävytyksestä huolimatta osunut kohdalleen, hän veti sen päälle normaalin pintamaalin. ”Periaatteessa siskonpoikani Tume sai minut ylipuhuttua tohon Bemarin kartasta löytyneeseen Marakeshbraun-sävyyn. Holsetin HX35-turboahtimet Jussi hankki uutena Suomesta, Porschen valettu välijäähdytin löytyi ihan sattumalta Jenkeistä. Ulkovärin ja 6-lovisen manuaalivaihteiston lisäksi myös punaisella nahalla verhoillut sporttipenkit ovat BMW:stä, mutta mitään suurempaa rakkautta merkkiä kohtaan Jussi ei tunnusta. Kyl mie kuule maalailin eräänkin osan ja mallailin noita värejä”, Jussi toteaa naurahtaen. Kaikki muu on tehty itse, mutta turbopakosarjat ostin valmiina. Kaikilla on niitä helvetin kromivanteita, niin se ei mulle käynyt, vaan halusin maalatut, ja tuo nyt näytti hyvältä sävyltä.” Omaperäiset ratkaisut jatkuvat myös Chevyn hytin sisäpuolella, ja niitä on niin paljon, ettei kaikkia ihan helposti edes huomaa. Vanteet tilasin Mobsteeliltä, edessä on 8x18" ja takana nyt 11 tuumaa leveät, kun leikkasin ne takaset auki ja laitoin 10 senttiä lisää”, hän selittää. 104-millinen kaasuläppä on mekaanisesti toimiva”, Jussi selittää ja jatkaa: ”Kytkimenä on Bemarin 240-millinen jousittamattomalla 6-lapaisella sintterillä, jonka aion vaihtaa jousitettuun levyyn jossain vaiheessa.” Tonnin show-maalaus. ”Ostin tuohon kiinanpojan tekemän alumiini-imusarjan, sen löysin käytettynä. Edessä on renkaina 225/45 R18 Nankangit, taakse tuli 345:t Mickey Thompsonin katusliksit. ”Joutuihan sieltä päittäisvälykset männänrenkaista muuttamaan reilummiksi tähän ahtokäyttöön”, Jussi muistaa. Keskikonsolissa on tabletti, jolta voi soittaa musiikkia ja katsoa elokuvia. ”Kansiakin on vähän siivottu. ”Kojelaudan muutin siten, että poistin hanskalokeron ja kaikki katkaisijat sekä tein siihen samanlaisen urituksen kuin ovipahveihinkin. Osia vain sattui saamaan sopivasti
”Bemarin punaiset nahkapenkit löytyivät Latviasta, ja se koko sisusta oli niin halpa, että tuli halvemmaksi ostaa se kuin verhoiluttaa pelkät etupenkit. Pickis valmistui kuluvan vuoden heinäkuussa ja oli ensimmäistä kertaa näytillä julkisesti Kouvolan Swap & Meetissä, josta pokkasikin täysin ansaitusti useamman palkinnon. Muokatun lattian takiahan hyttiin eivät olisi mitkään valmiit matot käyneetkään, vaikka niitäkin on kyllä monissa väreissä saatavilla. Budjettisyistä myös sisustuksen suhteen oli käytettävä mielikuvitusta. Vaikka Jussin auto on toteutuksena ehdottomasti SEMA-tasoa, ei sen budjetti ole ollut miljonääriluokkaa. Ensi kesäksi hänellä on valmisteilla myös hiukan ekstraa kokonaisuuteen, nimittäin lavalle on valmistumassa auton henkinen vanha skootteri, jonka muodot Jussi on veistellyt koko lailla itse uusiksi. Salmi teki auton sähkötyöt, Jussi on hyvä ystäväni”, Rötkö kiittelee. Niitä kauttaaltaan amerikkalaisten huippunäyttelyautojen tasoa edustava auto kerää varmasti vielä lisää, jahka Jussi ehtii sitä useammissa näyttelyissä kierrättää. Lavan pohjan lankut on tehty 30-millisestä tammesta. ”Dakota Digitalin mittaristo on mallikohtainen ja oli täysin opetettavissa, se saa signaalinsa etupyörästä. Vaikka Jussin auto on toteutuksena ehdottomasti SEMA-tasoa, ei sen budjetti ole ollut miljonääriluokkaa, vaan esimerkiksi hienon maalauksen kokonaiskustannukset olivat reilun tonnin verran. Ne ovat aitoa nahkaa, ja takapenkin purkamalla sain verhoilumateriaalit myös keskikonsoliin. Autosähkö J. Jussi päätyi tekemään lavan reunoille modernia tyyliä huokuvat harjatut alumiinilevyt, koska totesi, että peilikiiltävä naarmuuntuisi siinä paikassa kuitenkin. Riihiluoman Maukka teki nuo verhoiluhommat ja myös matot metritavarasta”, Jussi selittää. 16 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet 3200 Twin Turbo Pickup ’55
17 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Salmi, Tume ja Kouvolan automaalaamo, Verhoomo M. Vanteet: Mobsteel 8x18" edessä, 11x18" takana, maalattu vaaleankeltaisella, pillerikapselit. Faktat Chevrolet 3200 Pickup ’55 Omistaja: Jussi Rötkö, 58 • Paikka: Voikkaa. Riihiluoma, Henkalle säätämisestä, kaikille mukana tavalla tai toisella olleille ja tietysti vaimolle. Jarrut: C4-Corvetten 310 mm levyjarrut edessä, levyt takana, 7" tehostin ja 2-piirinen pääsylinteri, Wilwoodin säädin, sähköinen käsijarru. Voimansiirto: BMW:n 6-vaihteinen ZF GS6-37DZ -manuaali Lensu Power Shopin kytkinkopalla, BMW:n jousittamaton 240 mm 6-lapainen sintterikytkin, Fordin 9" perä paksuilla vetareilla, Detroit Locker -lukolla ja 3,5:1 välityksellä. Itse moottoria ei paljoa näy, sillä konehuone on nykytyyliin vahvasti koteloitu. Kiitos: Terppa (Tero Saarinen), Autosähkö J. Sisusta: Punaisella nahalla verhoiltu billet-ratti, yleismallin uusi rattipylväs, BMW:n punaisella nahalla verhoillut sporttipenkit, omatekoinen keskikonsoli ja alumiiniset ovipahvit, Maukka Riihiluoman tekemät punaiset nahkaverhoilut ja ruskea lattiamatto, Dakota Digitalin mittaristo, tabletti, diskantit kojelaudassa, 6x9" kaiuttimet takakulmissa. Kori: Uudet kromipuskurit, Angel Eye -ajovalot, kori maalattu BMW:n Marakeshbraun-helmiäisvärillä, omatekoiset ilmanottoaukot konepellissä, yksiosaiset sivulasit, lavan pohjaa nostettu, lankut tehty 30 mm tammesta, lavalla tamminen tavaralaatikko, omatekoiset leditakavalot. Alusta: C4-etuakselisto, GAZ-coiloverit joka nurkassa, tehostettu hammastankoohjaus, runko boksattu ja notchattu, taka-akselilla 4-link-tuenta. Moottori: Chevrolet Gen 3 4.8 V8, jyrkempi nokka, kannet siistitty, alumiini-imusarja, 104 mm kaasuläppä, Holset HX 35 -turboahtimet, 45 mm hukkaportit, Porschen välijäähdytin, Prospark-moottorinohjaus, 90 litran alumiininen pa-tankki, Bosch 044 -tuplabensapumput, rosteripakosarjat, 3" tuplaputkisto sähköisin cut-outein. Konepellin alla katseen vangitsevat näyttävästi esiin kääntyvät K&N:n kartiosuodattimet sekä Holsetin turboahtimet. Renkaat: Nankang 225/45 R18 edessä, Mickey Thompson E/T Street Radial 345/35 R18 katusliksit takana. Peitepaneelit on maalattu korin helmiäisruskealla, johon on lisätty hiukan punaista kidettä. Leditakavalot Jussi teki itse rosterista jonkin Mazdan valoelementtejä hyödyntäen. Keskellä oleva pitkä ledi toimii myös valkoisena peruutusvalona
5. 2. 6. 4. Kaliforniasta löydettäessä steppari oli kokonainen ja pelleiltään hyvä, mutta ei se ajokunnossa ollut. Hytin Jussi purki kaikesta irtoavasta ja kiinnitti vartaaseen, jossa sitä oli helppoa siirrellä ja käännellä. 18 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet 3200 Pickup ’55 1 2 3 4 5 6 7. Runko puhallettiin ja siihen tehtiin melko korkea notchaus, jotta taka-akseli ei pääsisi hakkaamaan rungolle missään vaiheessa. Chevyyn oli jossain vaiheessa asennettu joku Jussille tuntemattomaksi jäänyt Pontiacin V8, jonka hän antoi kaverilleen, kun sille ei tässä suunnitelmassa ollut sijaa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Jussi Rötkö 1. Heti talven sydämellä hytti ja lava nostettiin pois rungolta, jotta muutoksia päästiin tekemään helpommin. C4-etupää kiinnitettiin hitsaamalla. Etupäähän tuli säädettävät coiloverit sekä Corvetten 310-milliset levyjarrut. Tässä runko on jo lopullisessa kiiltävänmustassa maalissaan. Omassa tallissa tehty Jussi Rötkö rakenteli pickupinsa harvinaisen pitkälti omassa kotitallissaan, mutta kokonaisuudessa ei ole kotikutoisuuden häivää. 7. 3
Kardaanitunneli oli tehtävä uusiksi, kun vaihteistoksi oli tulossa ZF:n 6-vaihteinen lattiamanuaali. Matkustamon lattia vaimennettiin matolla ja kaikki sähköt tehtiin uusiksi. Taakse Jussi hankki niin ikään coiloverit, Fordin 9-tuumaisen perän hänelle rakensi Jaffu Holm. 12. Porscheen tarkoitettu välijäähdytin asettui siististi maskin aukon kohdalle. Lavan pohjan nostettu runko tehtiin alumiiniprofiilista. Lavan sisäsivut ja uudet pyöränkotelot valmiina. 9. 10. Takapyöränkoteloitakin levennettiin, jotta nykyisen kokoiset pyörät saatiin mahtumaan paikalleen. Kuvassa näkyy myös uusi ohjauspylväs. 13. 19 AMERIKAN RAUTA 8/2021 8 9 10 11 12 13 14. Rungon notchaus edellytti myös lavan pohjan nostamista. 11. Pitkästä keskikonsolista Jussi leipoi ensin uretaanisen mallin, jonka pohjalta valmistui lopullinen alumiinista. 14. 8
Muotovalio Dodge Charger SE Brougham ’73. Sopivine madalluksineen ja 20-tuumaisine Rally Wheelseineen yli 500-heppaisella 507 cid stroker-isolohkolla varustettu auto on todellinen muotovalio, johon olisi vaikeaa keksiä mitään muutettavaa. Kolmannen polven Chargerit ovat jääneet suosiossa kulmikkaamman toisen sukupolven varjoon, mutta Juha Luumeen yksilöä katsellessa ihmettelee, miksi. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Suvi Roivainen 20 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Muotovalio 21 AMERIKAN RAUTA 8/2021
”P erheessäni ei ole ollut varsinaisesti mitään autotai moottoripyörätaustaa, tosin silti sain veljeni kanssa mökille crossimopon, kun olin viisivuotias. Päätin vaihtaa koko auton johonkin toiseen, jotta pääsisin harrastamaan muutakin kuin ajelua”, Juha avaa kolmen vuoden takaisia mietteitään. Pitkään mietittyäni muistin jonkun sanoneen, että hyvää ei kannata purkaa. Niin keväällä 2018 hyvin palvellut Pontiac vaihtuikin jutun ’73 Chargeriin. ”Vanhempi poika on 12 vuotta, joten Kuplan valmistumiseen on vielä aikaa kuusi vuotta. Juhalla oli alkuun tarkoitus tehdä 20-tuumaisista Visionin Rally 55 -vanteista poliisimallisen näköiset ja maalata ne pillereitä lukuun ottamatta mustalla, mutta hyvin ne toimivat kokonaisuudessa näinkin. Se oli erikoinen ja hauska 12,61 varttimailin kulkenut laite”, Juha jatkaa tarinaa. 2015 tuli järjestyksessä kolmas jenkki, ja se olikin sitten ”harrasteauto”, Pontiac Firebird ’95. Auto meni heti kaupaksi ja sitten alkoi kova uuden etsiminen. Varsinainen jenkkiautokuumeilukin alkoi jo nuorena. Ensimmäisiä jenkkiautolehtiä tulikin luettua tosi tarkkaan jo varmaan 11-vuotiaana”, hän jatkaa. Nakkilasta löytyikin Novan sisarmalli Pontiac Ventura ’73 stroker-pikkulohkolla. Kriteereinä oli siis maksimissaan 70-lukuinen ja kaksi ovea. Saattaa silti tulla kiire”, mies toteaa naurahtaen. Tuli käytyä katsomassa paria 70-luvun Camaroa, Swingeriä sekä GT-Dartia. ”Toinen noista isän kavereista ajoi off roadia Dodge Ramchargerilla ja toisella oli vania ja puukylkifarkkua sekä ’69 avo-Camaro projekti. ”Kolmen vuoden ja noin 10 000 kilsan huolettomien ajeluiden jälkeen rupesi kiinnostamaan Venturan jatkojalostus. Sitten tuli armeija, opiskelut, talon rakentaminen, avioliitto, kaksi poikaa ja niin vain Kupla jäi keskeneräisenä huilaamaan vanhempien talliin.” Niinhän siinä kävi, että tuo kyseinen Kupla on yhä edelleen kesken, mutta vieläkin Juhan omistuksessa ja nyt ihan omassa tallissa. Eka harrasteauto ei kuitenkaan ollut jenkki, vaan budjetille sopivampi ’64 Kupla. Tuon talonrakennusprojektin myötä Juhalle tarjoutuikin hyvä syy ostaa ensimmäinen oma jenkki, Chevy Van G30, kun raksahommissa pakulle oli tarvetta. Silloin malttia oli jo vähän enemmän. 22 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Dodge Charger SE Brougham ’73. Eka bensa-V8 tuntui hienolta ja kevään ja alkukesän aikana kierrettiin joka ikinen tapahtuma 100 kilsan säteeltä, mutta oli se Firdebird kuitenkin liian muovinen ja mieli alkoi tehdä vanhempaa. ”Ennen ajokortti-ikää aloimme käydä kavereiden kanssa Stadin cruisingeissa, jos vain saatiin kyyti jostain. ”Se vaihtui myöhemmin Chevy Fleetsideen. Lisää kuutiotuumia. Isän kahdella kaverilla on jenkkejä, ja ne iskivät todella kovaa nuoreen mieheen”, Juha Luume kertaa päätymistään amerikkalaisten haaramoottorilaitteiden pariin. Super Bee -tyyppinen raidoitus Chargerissa oli jo sen tullessa Juhalle, nykyinen maanläheisyys sen sijaan on Juhan ansiota. Sitä alettiin kauhealla innolla rakentamaan ja opettelemaan auton korjaamista
”Hyvä kori ja uudehko siisti maalaus olivatkin ne jutut, jotka herättivät autossa huomion. ”Iso auto tarvii ison moottorin, joten hankin koneeseen Eaglen stroker-sarjan. ”Dodge löytyi Lahden suunnalta, ja sen korin siisteys ja saumojen istuminen vakuutti, vaikka tekniikka tuntui heti koeajolla olevan tiensä päässä”, Juha selittää. Olisi pitänyt mittailla siinä vaiheessa, koska kun vein lohkon ja uuden männän Hämeen Dieseliin koneistettavaksi, sieltä soitettiin pian perään, että eipä onnistu, koska lohko on porattu jo .020-ylikokoon. Super Bee -tyyppinen etuspoileri tuo keulalle kummasti näköä. Niinpä tilasin uudet .040-kokoiset Iconin männät, joiden kera Lensu Power Shop puntitti sen stroker-sarjan. Ekana talvena pääsi siis opettelemaan jo vähän moottorijuttuja. ”Tuolla Comp Camsin HL285-nokalla ja Holleyn 770-kaasarilla saisi tehoa enemmänkin, mutta halvimmat Edelbrockin alumiinikannet ja moottorissa jo ostettaessa ollut kehno imusarja ovat nyt pullonkauloina. Öljypohja on Hemi-mallinen myöskin”. Olisi pitänyt mittailla siinä vaiheessa.” Alun perin 170-nettohevosvoimaisella 400-isolohkolla varustettu SE-malli oli jossain vaiheessa saanut nokalleen ’77-mallisen matalapuristeisen 440:n, joka ei ehjänäkään olisi tehnyt Chargerista rakettia, saati sitten jo väsyneenä versiona yhdessä pitkän 2,71-välityksen kanssa. Sitä, kuka ne on tehnyt, ei ole Juhalla tiedossa, sillä auton hänelle myynyt henkilö ei ollut noita teettänyt. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Sitä sanotaan, ettei kuutiotuumia voi korvata millään, joten Juha päätyikin remontin yhteydessä kasvattamaan kuutiotilavuutta reilusti. Kaverini Tero Savolainen teki koneen kokonaan uusiksi ja yritin olla niskapokana ja opetella asioita mahdollisimman paljon.” Iso auto tarvii ison moottorin, joten hankin koneeseen Eaglen stroker-sarjan. Vuonna 2015 Teksasista maahantuotu Charger oli maalattu nykyisellä Petty Blueta muistuttavalla kirkkaansinisellä Suomeen tulon jälkeen, ja täällä siihen oli tehty myös peltityöt ilmeisen hyvin. Alakerta rakennettiin niin, että ei tingitty, mutta yläkerrassa pitikin sitten jo säästää”, Juha tuumaa. Silti Tero onnistui tekemään ihan mörkömoottorin, 503 hv ja 824 Nm tuli penkkituloksiksi. Aukion Jykä teki lohkoon öljykanavien parannukset, ja öljysihti on nykyään Hemi-mitoituksella. Niillä uudeksi tilavuudeksi tuli noin 507 kuutiotuumaa. Eka kesä menikin hymyssä suin cruisaillen, väsynyt 440 liikutti raskasta autoa hädin tuskin, mutta kuitenkin koko ajokauden
”Eka kesä ajettiin moottoria sisään laatikkoon koskematta ja lukottomalla perällä. 24 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Dodge Charger SE Brougham ’73. Liekö siinä kyse siitä, että auto on muuten säädöissään ja toimii kunnolla”, mies pohtii ääneen. Ostettaessa alla olleet 15-tuumaiset Keystonen Klassicit olivat nimittäin leveine ja korkeine renkaineen nostalgisen näköiset, mutta ottivat kiinni takapyöränkaariin aina jos joku meni takapenkille, vaikka peräpään ilmaiskarit olisivat olleet täynnä. Myös Slap Stik -shifteri kuuluu alkuperäisvarusteisiin, vaihtovalolla varustettu Autometerin Monster -rundari sen sijaan on Juhan lisäämä. Penkit on verhoiltu uudelleen ilmeisesti jo Jenkeissä. ”Siihen piti hankkia jotkut toiset vanteet, että sillä pystyi ajamaan, ja päädyin siihen hätään 17-tuumaisiin Torq Thrusteihin, vaikkei malli sinällään ollutkaan mieleinen. ”Nuo alumiiniset Rally Wheelsit löysin ihan netin kautta, ja ne tulivat maahan sitten kavereiden välityksellä. Niille 17-tuumaisillekaan ei kyllä löytynyt sopivaa rengaskokoa oman firman valikoimasta”, Nokian Renkaiden myyntipäällikkönä työskentelevä Juha kertoo harmitellen. ”Super Bee -mallin etuspoilerin hankin eBaystä Jenkeistä, kun se keula oli niin orvon näköinen ilman sitä. Juhan lippiksen auto on tosiaan Charger, vaikka sitä voisi luulla 1Gen-Firebirdiksikin. Turbiini vaihtui B&M 2400 rpm stallilla olevaan ja 8 ¼ lukollinen perä tuli alle, vaikka kaikki sanoi, että ei se kestä. 2,71-välityskin toimii kivasti ison väännön kanssa. Kyllä muuten kestää, vaikka ei aina ihan nätisti ajaisikaan. Tämä ’73 Charger ei Charger edustaa äveriäintä Broughamvarustetasoa, ja on ollut jo tehtaalta varustettu erillispenkeillä, pitkällä konsolilla ja Rallye-mittaristolla. Tämä tässä harrastamisessa on parasta, että kaveriporukan kautta löytyy mitä ihmeellisempiä yhteyksiä”, Juha kehuu ja joutuu myöntämään perään, mikä itse suoraan ison veden takaa ostamisessa on riskinä. Sytkävehkeet jouduin vaihtamaan uusiin, kun se vanha jakaja, joka toimi vielä moottoridynossa jättikin ennakon päälle. Autoa on testattu vartilla ikivanhoilla lainakatuslikseillä ja aika oli mielestäni hyvä 12,63 sekuntia 178 km/h loppunopeudella.” Heti alkuun Juha joutui muokkaamaan Chargerinsa ulkonäköä ihan käytännön syistä. Sopivasti klassisen näköisten ja kuitenkin modernin kokoisten pyörien ansiosta Chargerista tulikin sen näköinen, ettei se häpeä pätkääkään sen suositumman edellisen korimallipolven rinnalla – oikeastaan päin vastoin. ”En ole mitenkään merkkiuskollinen ja on aika monta lemppariautoa. Se, mitä porukka hämmästelee, on se, että Chargerissa on edelleen ihan orkkissyyläri ja orkkisflekti, eikä ole mitään ongelmia lämpöjen kanssa ollut. Eikä muuten ole huono ajaa, vaikka matalaprofiiliset ovatkin, kun alustassa ei ole väljää ja pyöränkulmat ovat kohdallaan. Seuraavana talvena laatikko rempattiin ja siihen tuli shift kit. Nyt tuossa on MSD:n billet-jakaja ja 6 AL -boksi, joiden kera auto säädettiin Ojalan rullilla. Viime kesälle Chargerin ulkonäkö sai sen kaivatun viime silauksen, kun Juha pudotti sitä lähemmäs maata ja hankki alle suuret pyöränaukot tyylikkäästi täyttävät 20-tuumaiset vanteet. Sopivasti modernia lookia. Vahvistuksia olikin jo ennestään tehty. ”Eka vannesetti tuli jostain syystä väärällä Chevyn pulttijaolla, ja kun ne oli itse rahdattu, niin ei auttanut kuin etsiä niille ostaja Suomesta ja tilata itselle toiset”. Isoja peltisiä ensin katselin, mutta nuo sitten löytyi, ja niille sai viimein uudet Nokian-renkaat
mallina pääse edes top kymppiin, vaikka hieno auto onkin. Vieläkään ei taidot riitä lähellekään kaikkeen auton rakennukseen itsellä, mutta ympärille on kertynyt iso joukko kavereita harrastuksen tiimoilta, joten apu on ollut aina lähellä. Tästä syystä Charger etsii uutta hyvää kotia ja Challenger valmistuu ajoon jossain vaiheessa. Kiitokset: Sanna, Atte ja Oskari, eli perhe ansaitsee tietysti isoimmat kiitokset. 25 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Moottori: 507 cid BB V8, Eaglen Stroker-sarja Icon-männillä (lohko porattu .040 ylikokoon), tasapainoitettu Suomessa, Hemi-öljypohja, öljykanavia paranneltu, Hi-Vol-ljypumppu, isompi pickup, ARP-pultit, Edelbrock E-Street -alukannet, Comp Cams Xtreme Energy Hi-lift 285 -nokka, Edelbrock Performer RPM -imusarja, Holley 770 Street Avenger -kaasutin, MSD:n billet-jakaja ja 6AL -sytkäboksi, Hedman Heddersin peltisarjat, tuplaputkisto. Stroukkauksen myötä .40 ylikokoon poratun isolohkon kuutiotilavuudeksi tuli 507 kuutiotuumaa. Sisusta: Grantin ratti, uudelleen verhoillut SE-penkit, alkuperäinen Slap Stik -shifteri, Rallye-mittaristo, Auto Meterin Monster-rundari vaihtovalolla. Vanteet: Vision Rally 55 8,5x20". Kyllä te tunnistatte itsenne”. Teho: 503 hv/824 Nm. Voimansiirto: Vahvistettu ja shift kitillä varustettu TF727-automaatti, B&M Holeshot 2400 rpm turbiini, 8 1/4" perä lukolla ja 2,71:1 välityksellä. Kori: Super Bee -mallin etuspoileri, väri vaihdettu kirkkaansiniseen Super Bee -tyylisin raidoin. Hedmanin pakosarjat olivat jo paikallaan koneessa, samoin imusarja. Vanhaa ei lohkon ja niiden lisäksi käytettykään juuri muuta kuin vesipumppu. Vaikka Juha tyytyväinen Chargeriinsa onkin, on hän nyt luopumassa siitä, sillä sattui löytämään projektikseen pitkäaikaisen haaveensa, Plum Crazy -värisen ’70 Challengerin. Auto oli lievä projekti, mutta se oli vain pakko saada. Iso kiitos kaikille, jotka ovat tämänkin auton kanssa sormensa lianneet, lista on liian pitkä lueteltavaksi. Renkaat: Nokian Hakka Black 2, edessä 245/35R20 ja takana 275/35R20. Alusta: Madallettu edestä vääntösauvoja kääntämällä sopivasti, takana 50 mm madalluspalat lehtijousien välissä, takapäässä ilmaiskarit. Jarrut: Edessä levyt, takana rummut, tehostin. Viime talvena tuli sitten kaverin kautta tieto yhdestä myynnissä olevasta suosikkimallista, ’70 Challengerista R/T-kloonina ja vieläpä ”hullu luumu” värillä. Faktat Dodge Charger SE Brougham ’73 • Omistaja: Juha Luume, 40 • Paikka: Pornainen
26 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Hot Rod Hot Rod 27 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Vanha patinoitunut kullanväri paljastui hätäisesti vedetyn mattamustan pinnan alta, eikä autoa ole muutenkaan mitenkään entisöity, vaan se on juuri sellainen reliikki kuin se aidosti on. AITO Ford T-Hot ’23. Mikkeliläisen Janne Hyvärisen T-bucket on oikeasti rakennettu tähän kuosiin jo yli 60 vuotta takaperin Pohjois-Kaliforniassa
Aavikolta löytyi tarkoitukseen sopiva tuolloin reilut 35 vuotta vanhan T-Fordin kori, johon yhdistettiin ’29-mallisen A-Fordin lava. ”Bongasin sen Los Angelesin Craigslistiltä, sen omisti joku wannabe-rokkari, joka asui ihan kanaalin varrella Marina Del Reyssä. Kotiin palattua sanoin myöhäistä kotiintuloaikaa ihmetelleelle vaimolle, että käytiin hakemassa uusi kesäauto meille, ja vaimo vilkaisi vain huokaisten varovasti kaihtimien raosta pihalle.” Teknisesti T-Hot oli kuitenkin hämmästyttävän hyvässä kunnossa, eikä sille tarvinnut tehdä mitään muuta kuin vaihtaa se takapyöränlaakeri sekä asentaa se irti ollut etuakseli paikalleen. ’23 vuosimallin T-mallin kori oli saanut jatkokseen ’29 A-mallin pickupin lavan. Siksi oli kaikki kamat messissä, kun olin vaihtamassa hotellia, eli kaikki mukana.” Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi, ja Mike sai myös jutun T-Hotin koti-Suomeen. Tää rokkari oli maalannut auton mattamustalla kilikalilla etuakselistoa ja ilmanpuhdistintötteröitä myöten. Oli aika savotta hoitaa taas uudet tilalle”, Mike muistelee ja jatkaa: ”Siellä Redlandsissa se oli aika yleistä siihen aikaan. 28 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Ford T-Hot ’23. Siellä meni kolmen kuukauden reissulta hoidetut kamat, viiden auton titlet, rahat ja paljon muuta. Lyhennetystä ohjaamosta löytyy omatekoinen kojelauta Stewart Warnerin mittarein, käännettymallinen ratti sen sijaan on Tää rokkari oli maalannut auton mattamustalla kilikalilla etuakselistoa ja ilmanpuhdistintötteröitä myöten.” Ford rakennettiin tähän kuosiin keskisessä Kaliforniassa jo yli 60 vuotta sitten. Droppietuakseli samoin kuin taka-akselikin oli tuettu niin ikään aikakaudelle tavallisin pitkittäisin radius arm -tukivarsin. ”Siinä sitä 10 asteen pakkasessa lähdettiin pojan kanssa sieltä Joutsasta Lävin ranchilta hakemaan, ja siinä olikin vähän jumppaa, kun autosta oli molemmat akselit irti. Olin just ostanut pokalle jonkun biilin, joka tarvitsi pientä remppaa, menin pesemään käsiä Walmartiin, ja sillä välin auto tyhjeni. Aikakaudelle tyypillisen pelkistettyyn tyyliin rakennettuun aavikolta löytyneeseen T-Fordiin oli asennettu tuolloin 1959–60 korjauskelvottomaksi kolaroidun, vasta muutaman vuoden vanhan Buickin täydellinen tekniikka Nailheadkoneineen ja putkikardaaniperineen. ”Mulla oli paljon dokumentteja, valokuvia rakennusvaiheista ja jokunen eri julkaisu, joissa oli juttua tästä autosta, mutta kaikki katosi, kun joku nilkki putsasi mun auton viimeistä roskaa myöten. ”Sen oikaisi täällä Mikkelissä tuttavani, joka on sellainen kaveri, joka tekee metallista mitä haluaa, kun muut tekee, mitä osaa.” Marina Del Reyn mattamusta. Tää tapahtui Walmartin pihalla, illalla. Sille ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin laittaa bensaa tankkiin, mä ajelin sillä siellä ihan sellaisenaan.” Mukana tulleista lehdistä ja dokumenteistä selvisi, että kyseessä oli jo vuosina 1959–60 keskisessä Kaliforniassa rakennettu aito vanha hot rod, jonka kuosi ei poikennut senaikaisesta kuin mustan maalipinnan osalta. T-Hotin toi maahan vuonna 2009 Vintage-valtakunta tvohjelmasta suurelle yleisölle tutuksi tullut pitkän linjan erikois(auto)mies Kaireniuksen Mike. Vanhanaikaisista alustaratkaisuista huolimatta Janne kertoo, että T-Hot on hämmästyttävän hyvä ajaa moottoritienopeuksillakin. ”S e taisi olla 2016, kun minä huomasin tuon Facebookissa myynnissä, eikä siinä kauaa mennyt, kun otin yhteyttä autoa kaupanneeseen Läviin”, Janne Hyvärinen kertoo. Etuakseli oli jossain vähän vääntynyt, joten se oli viety oikaistavaksi Tampereelle, taka-akseli taas oli irti laakerin vaihtoa varten.” ”Se taka-akseli saatiin kuitenkin laitettua kiinni siinä pakkasessa ja keulaa nostettua sen verran, että saatiin auto kyytiin
Mike keksikin Fordin Suomeen saatuaan kokeilla, saisiko ruman mattamustan jynssättyä pois vanhan kullanvärin päältä. Alta paljastuikin vanha kullansävy orgisstraippeineen. Paluu Santa Cruziin. Mike oli kuitenkin alun perinkin ostanut auton myyntimielessä, ja hän kauppasikin sen edelleen Joutsaan vanhalle tuttavalleen, siellä Chopper Show’ta järjestävälle Tomi ”Lävi” Avikaiselle, jolla se ehti olla puolenkymmentä vuotta ennen kuin Janne kävi hakemassa sen Mikkeliin. Edellinen omistaja oli vetänyt aika tanakasti sitä mattamustaa pintaan, tinneriä taisi 10 litran kannu mennä sitä pestessä”, Mike kertoo nauraen. ”Vanhoista kuvista katselin, et se oli ollut hyvännäköinen kullan sävyisenä. Myös ’55 Chevyjä miehellä on tainnut olla niin monta, ettei niitä kannata tässä käydä luettelemaan. Vanha, jo 50ja 60-lukujen taitteessa T-Hotin pintaan ruiskutettu kullanväri paljastui tuoreen mattamustan kilikalipinnan alta. ehtaa T-Fordia, ja penkin takana ovat luottamusta herättävästi vierekkäin bensatankki ja akku – klassinen high school hot rod siis. Siispä tinneriä painesuihkepulloon, siitä ruiskin pintaan ja pensselillä pesin kaiken pois kokeiltuani ensin, että 60 vuotta vanha väri ei liuennut tinneriin. Eihän T-Hotista Jannen ensimmäinen rodi tullut, miehen tallista löytyy edelleen hänen rakentamansa takavuosina Amerikan Raudan sivuillakin esitelty ’29 Roadster Pickup, ja hänen ensimmäinen rodinsa oli lasikuitukorinen, alkuaan Äikään Tommin rakentama ”Bonneville Bomber”. Jannella ei olekaan tarkoituksena tehdä auton ulkoasulle yhtään mitään, se on ollut hänen mukaansa valmis jo vuodesta 1960. 29 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Jarrut: ’39–41 Fordin rummut edessä, Buickin rummut takana. ’56-mallinen Buickin Nailhead on asennettu rodin nokalle vain muutaman vuoden ikäisenä. Voimansiirto: ’56 Buickin Dynaflow-automaatti, ’56 Buickin putkikardaaniperä. Rodinatikoihin Espooseen tällä ajettiin Mikkelistä kaksi tuntia ja 20 minuuttia, ja tällä voi ajaa ihan huoletta moottoritiellä 130 km/h. Renkaat: 5.00/5.25-15 edessä, L78-15 valkosivut takana. ”Rich kertoi, että hänen pappansa Sergio Orsolini oli ollut mukana rakentamassa T-Hotia kaverilleen Joe Silvalle silloin 50-luvulla”, Janne selittää. Pitihän Silveiran lähteä tuota laitetta katsomaan, kun se kerran oli lähellä, ja seuraavana päivänä tuo ’23 T-Hot jo muuttikin Silveiran talliin. Ensi kesäksi on valmistumassa kaksi kappaletta ’55 Chevyjä, vihreä kaksiovinen farmari sekä oranssivalkoinen kaksiovitolppa, mutta niistä lisää aikanaan omassa jutussaan… Faktat Ford T ’23 Omistaja: Janne Hyvärinen, 52 Paikka: Mikkeli. Vasta jälkikäteen Richille kävi ilmi, että hänen isoisänsä oli todella ollut mukana rakentamassa tuota autoa lähes 60 vuotta aiemmin. Auto päätyi takaisin Silveiran perheeseen ihmeellisen sattuman kautta. Vanteet: 15" kullanväriset peltivanteet trim ringsein. 30 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Ford T-Hot ’23. Sisusta: Alkuperäinen T-mallin ratti, mustalla nahalla verhoiltu penkki, omatekoinen kojelauta Stewart Warnerin mittarein, tankki ja akku penkin takana. Alusta: Pitkittäisin tukivarsin tuettu droppietuakseli, putki-iskarit, takana pitkittäiset tukivarret ja poikittainen lehtijousi. Kori: ’23-mallin Touringin kori, ’29 A-mallin Pickupin lava, pienemmät tarvikevalot, maalattu kullanvärillä vuonna 1959. Ja vaikkei jutun rodissa tekemistä olekaan tiedossa, niin on Jannella muiden projektien kanssa kädet täynnä töitä. Vasta jälkikäteen Richille kävi ilmi, että hänen isoisänsä oli todella ollut mukana rakentamassa tuota autoa lähes 60 vuotta aiemmin. Tekniikalla ei lienekään ajettu hirveitä mailimääriä, sillä se potkii edelleen rivakasti kevyttä T-Hotia. Keskisessä Kaliforniassa toimivaan Moonlighters-kerhoon kuuluva Rich Silveira tuli nimittäin sattumalta puhuneeksi tutun vanhemman rodimiehen kanssa, että vanhalla herralla olisi tallissaan yksi Fordinromu, joka joutaisi myydä pois. Alkuvuodesta 2020, kun Janne oli yhdessä Herstin Timpan ja Stjerbakoffin Markon kanssa vaimoineen käymässä Pomonan Grand National Roadster Show’ssa Kaliforniassa, seurue päätti ajella myös Santa Cruziin tapaamaan THotin ennen sen mattamustaksi suihkutellutta wannabe-rokkaria omistanutta Rich Silveiraa. Moottori: ’56 Buickin 322 cid Nailhead V8, kolme 2-kurkkuista kaasutinta, omatekoiset peltisarjat, 12 voltin sähköt. Siitä tämä on ihmeellinen vehje, miten toimiva ja hyvä tämä on ajaa. ”Tälle autolle minulla ei ole tarkoituksena tehdä yhtään mitään, tämähän on ollut valmis jo vuodesta 1960. Mitään remonttejakaan ei ole katkojan kärkien säätöä lukuun ottamatta tarvinnut tehdä, vaikka olen ajanut tällä jo viitisen tuhatta kilometriä”, Janne kehuu vähän hämmästyneenä
(09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. (03) 61 50 50, avoinna: ark. (03) 318 5426 • (03) 318 5440 Kauhakorvenkatu 24 • 33720 Tampere Kun omat tai naapurin neuvot eivät riitä, meille tullaan pitkänkin matkan takaa. kokemus amerikkalaisista autoista Michael’s Garage Oy – Myntinsyrjä 3 A 1, Espoo Puh. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. Perheyritys, toisellakin polvella yli 10 v. 050 532 3220, michael.harry@michaelsgarage.fi WWW.MICHAELSGARAGE.FI • avaimet • ohjelmointityöt • päivitykset. Virallinen GM-edustus, vanhat ja upouudet Cadillacit esim. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. Toimitamme koko maahan! Meidät löydät Riihimäeltä osoitteesta PAJAKATU 2 A 1. AVOINNA MA-PE 9-16.30 | LA 10-14 JO 41 TOIMINTAVUOSI MENOSSA! PUH. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. Lisätietoja tuotteista: WWW.KENDALL.FI JENKKIPROJEKTEIHIN OSAT JA PALVELUT KANNATTAA TILATA NYT. Tervetuloa! WWW.SOINICARPARTS.NET USAOSAT@SOINICARPARTS.NET USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. 10–18 www.southwesttrade.fi WWW.TUUMACID.FI INFO@TUUMACID.FI Laadukkaat Kendall –voiteluaineet! Moottori-, vaihteisto– ja peräöljyt jenkkiautoihin suoraan varastosta. (03) 266 2818, avoinna: ark
Sledanette Sledanette Sledanette Sledanette 32 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Nurmijärveläisen Marko Wahlroosin nykyisin omistamaa Sledanetteä voisi hyvällä syyllä nimittää Suomen Hirohataksi, kyseessä on nimittäin paitsi varmasti yksi maan tunnetuimmista kustomeista kautta aikain, myös yksi ehdottomasti onnistuneimmista. Sledanette Sledanette Sledanette Sledanette Buick Roadmaster Sedanette ’49. Niin, ja onhan siinä samanlaiset karmittomat lasit kuin Barrisin aikoinaan rakentamassa Bob Hirohatan Mercuryssa. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen 33 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Maskin aukko muotoiltiin myös kokonaisuudessaan uusiksi. ”Kyllä mä sen heti silloin choppasin. Kattoa chopattiin etupäästä parin tuuman verran, takaa neljän-viiden tuuman luokkaa, ja samalla takaluukusta hävitettiin Sedanettessa tehtaan jäljiltä ollut erikoisennäköinen pahka. Takavalot auton rakentanut Kartsa teki itse painevalumenetelmällä. ”Mähän yritin etsiä silloin ’50 Buickia, mutta sellaista ei löytynyt, joten jouduin tyytymään ’49:iin, mikä olikin jälkikäteen hyvä juttu. Kartsalta homma kävi jo rutiinilla, onhan mies pilkkonut varmasti eniten kattoja koko maassa. Siihen tein semmoiset tukevat palkit, joten kori on tavallaan osittain itsekantava. 34 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Buick Roadmaster Sedanette ’49. ”S e oli 2001 muistaakseni, kun tämän Buickin Seattlesta kolmen valokuvan perusteella ostin”, Sedanetten kustomoinnin jo parikymmentä vuotta takaperin aloittanut Kari ”Kartsa” Saarela kaivelee muistiaan. Siihen tuli ’49 Cadillacin saranat, kun sehän on sama koppa periaatteessa”, hän selittää. Vesipumppu siinä näet vuosi tullessa.” Noihin aikoihin Kartsa oli juuri myynyt läpikotaisin kustomoimansa ”Golden Pakara” Packardin Ruotsiin, ja vieläkin perinteisemmän Barris-tyylisen kustomin rakentelu kutkutti mieltä. Runko boksattiin ja koko lattia tehtiin uusiksi. Sittemmin kun noita ’50:ejä rakenteli niin moni, tuli Devilseiltä pari vihreää ja nyt on meidän tallin Kossullakin yksi kustomoitu”, hän jatkaa. Yleensä jäyhänä miehenä tunnettu Virran Jukka sen nähdessään totesi ääneen, että jos tommosen siitä teet, niin tulee kyllä ihan vitun hieno. Koneeksi tuli Letukan 350 ja TH350, perä on Oldsin 10-pulttinen omilla tuennoillaan.” Hirohataa, Cadillacia ja vähän Mersuakin. Periaattessa auto oli ihan ajokuntoinenkin, ajoin mä sillä yhden kesän orkkistekniikalla. Niin, Buickissa tosiaan ulottui konepelti alkuaan maskiin saakka, mutta Kartsa pyöristi sen etukulmat ja muokkasi pellin loppumaan jo ylemmäs – ihan kuten Mercuryissä. Jos meni Buickin tekniikka uusiksi, niin paljon muutoksia tehtiin myös korille. Vänttisen tekemä huikea verhoilu ulottuu hattuhyllylle saakka. Sinne tehdyn ritilän alle on piilotettu kaiuttimet. Kehykset ovat ’41 Studebakerista. ”Siinä koria tehdessä menikin varmaan parisen vuotta, ja samalla muutettiin myös keula Mercury-tyyliseksi ja konepelti aukeamaan niin kuin autoissa aukeaa, eli ei sivulle, kuten alun perin. ”Se oli suunniteltu kyllä jo valmiiksi noita Hirohata-laseja myöten, piirsin siitä semmoisen kuvankin. Buickhan oli musta siinä vaiheessa, siitä vain paikkamaalattiin ne hitsatut kohdat”, Kartsa muistelee. Sittenhän tuo pantiin ihan palasiksi, ja siihen tuli ’79 Cutlassin akselistot tehostettuine ohjauksineen ja jarruineen. Etupuskuriksi tuli ’49 Cadillacin malli ja maskin mies rakensi ’57 Cadillacin keskiosasta ’49 Cadillacin puskurin päädyistä. Se oli aika hyvä aihio, ei ollut ruostetta paljon. Ajovalot hän frenchasi käyttämällä ’52–54 Mercuryn kehyksiä. ”Tanskasen Timo jeesasi silloin sen tuonnissa. Ulkoväriksi piti tulla sisustan Titian Red -metallinhohtopunainen, mutta toistaiseksi puolikiiltävä punaruskea sävy on saanut jäädä pintaan. Mannermaan Peksu taiteili takaluukun straipit aikoinaan Barkarbyssä Tukholman Wheels Natseissä mainosmielessä, kun oli hetki, jolloin oli sopivasti pulaa maksavista asiakkaista
Tuohan lähtee käyntiinkin niistä radion napeista, kun nämä on alun perin lattiastartilla.” Matkustamon peltiosat saivat pintaansa vastaavan metallinhohtoisen syvänpunaisen ja lämpimän kullankeltaisen yhdistelmän kuin penkeissäkin, sillä myös ulkokuoresta piti tulla kiiltävä metallinhohtopunainen, mutta toisin kävi. No, parin tunnin päästä olin jo rautajousien kanssa takaisin konttorilla, kun ne takapalkeet on asennettu ihan vakiopaikoille”, Kartsa kertoo episodille naurahtaen. Hakuvalot ovat ihan oikeat vanhat Appletonin 112:t, jotka on kromautettu Ruotsissa. Kustomissa pitää olla myös kustom-sisusta, ja uusiksi kokonaisuus oli Sledanetten kohdalla tehtävä siksikin, että uusitun lattian kardaanitunneli oli niin korkea, ettei autoon voinut enää alkuperäistä sohvaa laittaa. Ratkaisu on upeannäköinen, ja istuu myös Sledanetten uusiksi muokattuihin katon linjoihin täydellisesti. 35 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Metallinhohtoinen matkustamo. ”Vänttisen Lasse teki verhoilut, ja hattuhyllylle tein ritilän, jonka alle asensin kaiuttimet. ”Auton ilmajousien ohjaus tuli myöhemmin radion nappeihin. Ratti on Buickin oma, mutta tein siihen hydrauliputkesta pari tuumaa pienemmän kehän”, hän jatkaa erikoisten ratkaisujen luettelua. Sombrero-kapselit kuuluvat Markon tekemiin muutoksiin, ja sopivatkin kokonaisuuteen erinomaisesti. Koska malli edusti äveriäintä ja pisintä Roadmaster-mallisarjaa, oli sen lokasuojassa siitä viestimässä alun perin neljä portholea, jotka Kartsa päätyi poistamaan. ”Takapäähän asensin ilmajouset, jotka eivät kelvanneet Sulalla rekisteröintikatsastuksessa, vaan jouduin ensimmäisellä kerralla käymään vaihtamassa ilmapalkeet kierrejousiin. ”Etulokarinkaariin hitsasin sellaisen Bobby Ewing -mallin Mersun takalokarin korjauspalat, ja etuvilkkuina ovat nyt auton omat peruutusvalot.” Yksi näyttävimmistä ja varmasti myös haastavimmista muutoksia oli hardtop-ikkunoiden toteuttaminen tyhjästä. Visuaalista mallia toteutukseen otettiin Barrisin jo tuoreeltaan 50-luvun alussa Bob Hirohatalle rakentamasta legendaarisen maineen saavuttaneesta vihreästä ’51 Mercurystä, jonka katon keskitolpat oli poistettu ja johon oli valmistettu kaarevalinjaisilla rosterikehyksillä varustetut HT-lasit. ”Takavalot ovat ’41 Studebakerista ja niiden linssit tein kokonaan itse. Kartsahan tosiaan kustomoi myös auton mallinimen. Muistaakseni ainakin tuo halutun värinen kullanvärinen nahka tehtiin ihan maalaamalla. Mähän tein niitä silloin painevalumenetelmällä omatekoisessa muotissa useampiakin”, Kartsa selittää. ”Etupenkit tulivat jostain 60-luvun alun GM:stä, takapenkki saattoi olla lähtöisin jostain japsista”, Kartsa muistelee
Sisustan peltiosat on maalattu kullankeltaisella ja metallinhohtopunaisella, joiden mukaan värjättiin myös penkkien nahat. ”Sehän oli silleen, että me mentiin Niskasen Peten kanssa Turku Kustom Show’hun, missä heitin vähän puolileikillään, että vaihdetaanko autoja”, Marko Wahlroos kertaa päätymistään Sledanetten omistajaksi. Sledanette puolestaan jatkoi matkaansa onnellisen sattuman kautta toiselle kotimaiselle harrastajalle Nurmijärvelle. Alkuaan lattiastartilla varustettu auto lähtee nykyisin käyntiin radion napeista. Alkuperäinen sohva oli vaihdettava matalampirakenteisiin erillispenkkeihin, koska lattia tehtiin kokonaan uusiksi modernimman tekniikan ja alustan myötä. Vaihtoehto museoautolle. Ne Kartsa kromautti Ruotsissa, ja ehti hankkia Buickia varten kiiltävät maalitkin, muttei niitä koskaan vedetty sen pintaan. Mähän vaihtelin sen lopulta Didolle”, Kartsa selittää sitä, miten tekijämiehelläkin joskus jää joku ikuisuusprojektiksi. Komea ratti on Roadmasterin alkuperäinen, mutta Kartsa teki siihen kaksi tuumaa alkuperäistä pienempihalkaisijaisen kehän. 36 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Buick Roadmaster Sedanette ’49. Amerikan Raudan sivuillakin on esitelty Kartsan miedosti kustomoima ’57 Fairlane sekä lehden kantta koristanut upea ’30 Tudor, joiden lisäksi mies on ehtinyt rakentaa lukemattomia tuttavien autoja sekä yhden hienon rantakirpun. ”Sehän oli tarkoituksena maalata ’53–54 Buickin Titian Red -värillä, mutta siihen jäi toistaiseksi tuo puolikiiltävä Temadur-punaruskea.” Sledanette valmistui pääpiirteissään nykyiseen kuosiinsa toukokuussa 2005, tosin silloin puskurit olivat vielä kromaamatta. ”Olisko se ollut 2012, kun hankin projektiksi ’41 avo-Fordin, joka ei muuten vieläkään ole valmis. Niillä säädetään myös ilmajousitusta. Se, että tuo ’41 jäi kesken, oli seurausta siitä, että sen edelle menneitä väliprojekteja tuli yksi toisensa jälkeen. Myös takapenkki on muokattu jostain tuntemattomasta pienemmän auton penkistä
Lokasuojien Sledanette-tekstit Kartsa leikkautti laserilla Hyvinkäällä. Hirohata-tyyppiset rosterilasinkehykset ovat Kartsan omaa käsialaa. ”Laatikko oli ainoa juttu, jota Kartsa ei ollut tuosta remontoinut, ja se alkoikin luistaa melko pian auton hankinnan jälkeen, joten se rempattiin silloin. Aina nuo perinteiset Barris-tyyliset kustomit ovat olleet minulle mieleen.” Marko onkin ollut Sledanetteen varsin tyytyväinen sellaisenaan. Faktat Buick Roadmaster Sedanette ’49 • Omistaja: Marko Wahlroos, 54 • Paikka: Nurmijärvi. 37 AMERIKAN RAUTA 8/2021. ”Jos Sledanette pysyy minulla, niin jossain vaiheessa siihen tulee kiiltävä väri, mutta tuleeko siitä tuo Titian Red, jota on sisällä, vai jotain muuta, jää nähtäväksi”, hän kuittaa. Kori: Kattoa chopattu 50 mm edestä ja reilut 4" takaa, etulamput frenchattu ’52– 54 Mercuryn kehyksillä, keula muutettu Mercury-tyyliseksi ja konepelti muutettu aukeamaan etureunasta, ’49 Cadillacin etupuskuri, maski tehty ’57 Cadillacin keskiosasta ja ’49 Cadillacin päädyistä, etulokasuojien portholet poistettu, alkuperäiset peruutusvalot siirretty etuvilkuiksi, etukaaret levitetty M-B SL:n takakaarien korjauspaloilla, Hirohata Merc -tyyliset HT-ikkunat, takalokareiden kiveniskukoristeet poistettu, takaluukun pahka poistettu, takavalot tehty itse ’41 Studebakerin kehyksiin, maalattu puolikiiltävällä punaisella. Choppauksen myötä peräpäästä katosi siinä tehtaalla ollut erikoinen pahka. Ei tämä sikäli mikään heräteostos ollut, että olin minä jo silloin, kun Sledanette oli Kartsalla vielä keskeneräisenä, kiinnittänyt huomiota siihen ja todennut ääneen, että toi olis sellanen auto, joka voisi olla minulla. Lopulta uudemman Cadillacin kapseleista otettiin kiinnityspantaosat irti, ja ne asennettiin korikitillä Sombreroihin.” Tekniikkakin on tuntunut olevan toimiva paketti sellaisenaan, ja myös ajettavuus on kunnossa modernisoidun alustan myötä. Etuvanteet jouduin vaihtamaan myös syvempiin kapseleiden asennusta varten. Niin vain sattumien summana se leikki muuttui todeksi. Marko on vaihtanut ilmanputsarin perinteiseen Cadillac-malliin, joka sopi hänen mielestään paremmin auton tyyliin kuin siinä aiemmin ollut rivoitettu alumiininen. Samanlainen isompi logo koristaa nykyisin Markon autotallin seinää. Aika vähänhän mä olen tolla ajanut varsinkin sen jälkeen, kun sain sen ’32 Roadsterin valmiiksi. ”Tuo on nyt kuitenkin sellaisessa kuosissa, että sillä voi ajella normaalisti ja sen voi jättää huoletta parkkiin. Sisusta: 60-luvun alun GM:n erillispenkit edessä, Lasse Vänttisen tekemät metallinhohtoväriset verhoilut, 2" pienempi custom-ratti, Lokarin shifteri. Moottori: Chevrolet 350 cid SB V8, Edelbrockin 650 cfm kaasutin, jyrkempi nokka, pukinsarvipakosarjat, 2,5" tuplaputkisto Smithy’sin vaimentimin. Jos siihen vetäisi sen lopullisen värin, niin sitten sen kanssa pitäisi olla varovaisempi”, hän toteaa ja jatkaa: ”Silloin minulle tullessa tuossa oli sellaiset Naked Lady -kapselit. Renkaat: 7.10-15 miljonäärivalkosivut. Viime kesänäkin Buick oli ajossa kuukauden”, Marko pohtii ääneen viitaten huikean komeaan mustaan kolmekakkoseensa, josta on luvassa oma tarinansa ihan lähiaikoina. Hankin tuohon uudet rosteriset Somb rerot, joille piti rakentaa kiinnityssysteemi vanteisiin. Tekniikkana on toimintavarma Chevyn 350-pikkulohko TH350-automaatin kera. Ulkonäköä mies on ehostanut vaihtamalla kapselit Sombrerotyyppisiin, ja se kiiltävä maalipinta on pyörinyt tasaisin väliajoin mielessä, mutta kun väriä ei ole saanut päätettyä, on Sledanette saanut pitää himmeänpunaisen pintansa. Voimansiirto: TH350-automaatti, GM 10-bolt perä 3,23:1 välityksellä. Jarrut: Tehostetut levyjarrut edessä, rumpujarrut takana. ”Buickille olisi ollut ostaja Ruotsissa valmiina, mutta näin se jäi kuitenkin Suomeen, ja lopulta se Nomad meni Kartsalle ja häneltä Ruotsiin. Välillä Kartsalla paikallaan olleet Starburstit, kuten kaikki muukin autoon liittyvä rekvisiitta tuli minulle kaupassa mukana. Alusta: ’79 A-Bodyn etuakselisto ja tehostettu ohjaus, 4-link-tuettu tuoreempi GM-akseli takana, makkarapalkeet takapäässä, manuaaliventtiilit, 5 gallonan painesäiliö, kompressori. Vanteet: 15x5" peltivanteet, Cadillacin Sombrerokapselit. ”Aina on ollut kuitenkin kiinnostus noihin rakenneltuihin autoihin, ja sen museo-Nomadin kanssa tuntui vähän siltä, että kädet olivat sidottuna, kun sitä ei voinut oikein muokata mieleisekseen”, Marko selittää tarkoittaen viime lehdessä mainittua, Salmen Ollin 80-luvulla hienoksi entisöimää ’55 Nomadia, joka hänellä ehti olla vuosikaudet
Chevrolet Delivery ’60. J-P:n päivittämässä versiossa pitkäkattoa liikuttaa remmiahdettu 489-isolohko ja sen kylkiä koristavat auton alun perin rakentaneen vauhtipajan, Gibbons Race Carsin, nostalgiset logot. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Pikakuljet us Pikakuljet us Pikakuljet us Pikakuljet us 38 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Juha-Pekka Lehtisen Delivery on rakennettu ensimmäisen kerran pro street -asuun jo 80-luvulla Pohjois-Carolinassa
Pikakuljet us Pikakuljet us Pikakuljet us Pikakuljet us 39 AMERIKAN RAUTA 8/2021
”Matkan varrella on ollut kaikenlaista. Nimi on kuitenkin maalattu kylkeen vasta Suomessa konehuoneeseen kiinnitetyn valmistekilven logon perusteella. Kaikenlaisella hän viittaa puoliaktiiviseen harrastuspohjaiseen tuontitoimintaansa, minkä myötä autoja on tullut uitettua rapakon takaa niin itselle kuin muillekin. Sisusta on turvakaarineen ja kuppipenkkeineen edelleen siinä asussa, johon se on rakennettu jo 80-luvulla. ”Hankin sen vuonna 2015 tamperelaiselta pitkän linjan Chevrolet-harrastajalta, Kalle Salmiselta, yhdessä ’61-vuosimallisen bubble Deliveryn on rakentanut pro street -henkeen Gibbons Race Cars -niminen paja Yhdysvalloissa jo 80-luvulla. Takapyöränaukkojen roima levitys käy parhaiten ilmi sisäpuolelta. Yhdessä välissä minulla oli paljon Buickeja, mutta viime aikoina talliin on kerääntynyt enimmäkseen X-runkoisia Letukoita”, J-P aloittaa. K angasalla asuva J-P on metallija autoalan yrittäjä, joka on profiloitunut GM-harrastajaksi, vaikka kieltääkin olevansa millään muotoa merkkiuskollinen. Tavaratila on viimeistelty aina verhoilukankaisiin brodeerattuja logoja myöden. Monilla kavereillani ei Lontoon kieli oikein taivu, niin olen jeesaillut ja pitänyt yhteyksiä Jenkkilän päähän heidän puolestaan. Hänen ensimmäinen, jo 17-vuotiaana hankkimansa auto oli kuitenkin Chevrolet Malibu, ja valitsemallaan tiellä mies on vahvasti edelleen. Kokonaisuudessaan tuomieni autojen määrä on useita kymmeniä”, mies ynnää. Taiteilijana toimi Eero Kumanto. Yksi auto, josta ainakin X-runkoisten harrastajat J-P:n muistavat, on valkoinen SS-409-kilpinen ’63 Impala – aito ensimmäisen sukupolven 409-isolohkolla varustettu SS-malli, jollainen innoitti aikoinaan Beach Boy sinkin kirjoittamaan auton nimeä kantavan kappaleen. 40 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet Delivery ’60. ”Ennen korona-aikaa tuli rampattua Jenkeissä parikin kertaa vuodessa, ja aina sieltä jotain tarttui mukaan
Auto purettiin ja kunnostettiin kokonaisuudessaan. Korkeimmat tarjoukset nousivatkin reippaasti päälle 20 000 taalan, joka tuntui kovalta rahalta ainakin siihen aikaan. Hieman tämän jälkeen J-P kävi tuttuun tapaansa läpi eBayta ja muita kauppapaikkoja, kun vastaan tuli Pohjois-Carolinassa huutokaupattavana ollut pro street -henkinen ’60 Delivery. Huusin uudelleen ja tein korkeimman tarjouksen, mutta sillä kertaa myyjän asettama hintavaraus ei ylittynyt. Ei ensimmäinen Delivery. ”Minnan Delivery hankittiin loppuvuodesta 2009 ja Suomeen se tuli seuraavan vuoden alussa. topin kanssa. Täysin pussihousut jalassa projektia ei kuitenkaan läpiviety, sillä tekniikka päivitettiin entistä tehokkaammaksi ja vääntävämmäksi kasvattamalla moottorin iskutilavuus 479 kuutiotuumaan sekä päivittämällä sitä valituilla vauhtiosilla. Kalle oli ikään kuin lopettelemassa harrastustaan, ja ostin häneltä lopulta noiden kahden auton lisäksi myös kontillisen tekniikkaa sun muita osia. Laitoin kuitenkin myyjälle viestiä ja tiedustelin, millä hinnalla hän olisi valmis myymään autonsa. Tarvikemittarit on istutettu siististi kojelaudan alkuperäisiin mittaripaikkoihin. 41 AMERIKAN RAUTA 8/2021. ”Huutelin sitä aluksi ihan huvikseni ja kuvittelin sen nousevan ihan himmeisiin hintoihin, sillä auto vaikutti asiallisesti rakennetulta. Huutelin sitä aluksi ihan huvikseni ja kuvittelin sen nousevan ihan himmeisiin hintoihin, sillä auto vaikutti asiallisesti rakennetulta. Lopulta sain ostettua sen varsin järkevään rahaan”, J-P kertaa jutun Deliveryn omistajaksi päätymistään. Punainen Delivery ei suinkaan ole perheen ensimmäinen lajiaan, sillä J-P:n puoliso Minna ihastui vuoden 1960 pitkäkattoihin jo paljon J-P:tä aikaisemmin. Hän ihastui malliin joissain kuvissa, joten aloimme etsiskellä hänelle sellaista. ’63 oli seissyt varmaan 20 vuotta, välillä pihalla ja välillä sisällä, ja sen kunto oli sen mukainen. Siihen tehtiin tekniikka ja alusta, vähän hitsattiin ja maalattiinkin”, J-P kiteyttää. Ruostehommia oli lopulta varsin vähän ja sisustuskin oli säilytetty erillään kuivassa paikassa. Lopulta rullaava, mattamustassa pohjavärissä ollut yksilö löytyi Minnesotasta, ja uitimme sen Suomeen. Vaihteita hämmennetään B&M:n Pro Ratchet -shifterillä. Oletin auton menneen kaupankäynnin voittaneelle, mutta jonkun ajan päästä se tuli uudestaan myyntiin
Auton kylkiä koristivat liekkiteipit”, J-P muistelee ja jatkaa tarinaa siitä, kuinka hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin ostaa auto takaisin: ”Tyttäremme oli ihastunut tähän autoon ja hän harmistui kovasti, kun se silloin aikoinaan myytiin. Kiertolaiseksi. J-P ajeli Deliveryllä hetken aikaa sellaisenaan, mutta päätyi lopulta laittamaan sen kiertoon. Auton oli rakentanut hänelle Gibbons Race Cars -niminen firma, ja kyseessä oli mitä ilmeisimmin toinen heidän rakentamansa auto, sillä tulipeltiin oli niitattu heidän peltilätkänsä kyseisellä valmistenumerolla. ”Kävimme yhdellä Jenkkireissulla Don Hamptonin luona. ”Olimme tulossa Ruotsista Västeråsista vuonna 2015, kun selailin lauttajonossa puhelimestani Nettiautoa, ja huomasin Deliveryn tulleen taas myyntiin. Omistajana oli tuolloin Vennu Tukiainen, joka oli saatellut koneen takaisin toimintakuntoon. J-P vieraili eräällä Amerikan reissullaan Don Hamptonin, 50 vuotta alalla vaikuttaneen ahdinspesialistin luona, ja hankki häneltä tuliaisiksi 6/71-remmiahtimen kaikkine tarvittavine apulaitteineen. Topakkana tyttönä hän käveli viereeni, kuiskasi korvaani, että sä muuten ostat tän, ja käveli yhtä päättäväisenä takaisin autolle. Tekniikkana oli pirteä 454-kuutiotuumainen 80-luvun crate-LS6-moottori ja takarunko oli varustettu nelilinkein sekä kavennettu isoille palloille. Lisäksi kokoonpanoon valittiin Comp Camsin mekaaninen rullanokka ja teräsrullavipat sekä Wisecon männät 10,0 rutulla. Sitten ei auttanut muu kuin ryhtyä katselemaan toista aihiota.” Lohkoksi tuli 489-kuutiotuumainen 4-pulttinen portatuilla ja tukisilloin varustetuilla AFR:n 315cc kansilla. Auto siirtyi Kari Kolille, jonka Parts Garage -firman logoilla varustettuna se esiintyi Helsingin näyttelyssäkin. Siinä ei jäänyt paljoa vaihtoehtoja.” Tekniikka täysin uusiksi. Auto oli Pirkkahallissa näyttelyssäkin hänen nimellään, ja siitäkös tyttö katkeroitui, kun iskä myi hänen autonsa pois. Matkan Turusta Helsinkiin tyttö nukkui, mutta heräsi perillä juuri kun olimme katsomassa autoa. Nälkäiselle mekaanisesti ahdetulle moottorille ruokkivat E85:sta Holleyn 950 cfm virtaavat kaasuttimet. Kun tekniikka tuli tiensä päähän, vaihtoi Kari auton eteenpäin, ja lopulta se kiersi parilla, kolmellakin eri omistajalla ennen kohtalon puuttumista peliin. ”Uusi moottori oli jo puolivalmiina menossa keulalle, kun se ostettiin minulta väkisin pois, mikä hieman viivästytti auton valmistumista. Ostin häneltä 6/71-ahtimen kaikkine hilppeineen koneen speksien mukaan.” Ahdetulle moottorille E85:sta ruokkimaan Konehuoneesta löytyy 489-kuutiotuumainen isolohko portatuilla ja tukisilloin varustetuilla AFR:n 315cc kansilla. Myyjä oli vanhempi mies, jolla oli pro street -henkeen rakennettua kalustoa halli täynnä. Autossa oli jo ostohetkellä siinä edelleen paikoillaan oleva sisusta turvakaarineen. 42 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet Delivery ’60. Yhden kesän J-P malttoi ajella autolla taas sellaisenaan, kunnes hän myi sen moottorin ja vaihdelaatikon eteenpäin tarkoituksenaan varustaa Chevy virkeämmällä ahdintekniikalla. Täräytimme siltä istumalta suoraan Turun satamasta Helsinkiin autoa katsomaan. Kun Delivery tuli Suomeen, oli se juuri sellainen kuin luvattu. Hän on liki 80-vuotias herra, joka on touhunnut ahdinhommia 50 vuotta
Moottori: 489 cid BBC Mark 4, 4-pulttinen lohko, AFR:n 315cc kannet portattuina ja tukisilloin varustettuina, Comp Camsin mekaaninen rullanokka, Comp Camsin teräsrullakeinuvivut, Wisecon männät 10,0 puristuksilla, Hamptonin 6/71-remmiahdin, 2 x Holleyn 950 cfm kaasutin, E85-konversio, Hookerin Super Comp -pakosarjat. Laatikoksi valikoitui TH400 manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla. ”Testasin autoa hiukan kotitiellä, niin heikoin lenkki löytyi, kun yksi perän linkkilappu murtui irti. Tositoimiin. Kiitos: Rike, Antti, Rane, Hannu, Kari, Minna, Jusu ja Rami. Ennalleen autosta jäi käytännössä vain sisusta ja kori, tosin jälkimmäistäkin uudistettiin kylkien mainostekstein, jotka taiteili Eero Kumanto. Vanteet: Weld Draglite, edessä 6x15", takana 15x15". Vuonna 2015 se piti hankkia takaisin, koska heidän tyttärensä oli jäänyt kaipaamaan autoa niin kovasti. Parhaimmalla vedolla päästiin 1/8-maililla 168 km/h nopeuteen kellon pysähtyessä maaliviivalla aikaan 6,843 sekuntia”, J-P selvittää. Myös peräpään nelilinkit uusittiin kokonaisuudessaan. Uudelleenilmoittautumisen osalta suunnitelmat ovat vielä avoinna, mutta erään toisen suunnitelman J-P on päättänyt toteuttaa varmasti: ”Olen googlannut netistä Gibbons Race Caria, joka auton on alun perin 80-luvulla valmistanut. Eturipustukset tehtiin uusiksi putkitukivarsineen ja coilovereineen. Korimuutokset: Takalokasuojat muokattu kavennetulle akselille ja leveille slicseille. Voimansiirto: TH400-automaatti manuaalikoneistolla ja käännetyllä kaaviolla, CroMo-kardaani 1350-päillä, kavennettu Fordin 9" Moserin perämurikalla, 31-rihlaisilla vetoakseleilla ja Detroit Lockerilla. Delivery valmistui ajoon kesäksi 2020, jolloin sillä käytiin ensimmäisen kerran varttimailillakin. CroMo-kardaani teetettiin mittojen mukaan ja rajusti kavennettu Fordin 9-tuumainen perä varustettiin Moserin murikalla ja 31-rihlaisilla vetareilla sekä Detroit Lockerilla. Se oli hieman haasteellista, kun noin painavassa autossa on paljon tehoa ja vääntöä, niin miltään valmistajalta ei löytynyt suoraan toimivaa turbiinia. Ensimmäisenä kesänä meillä oli vähän turbiiniongelmia, mutta muuten auto toimi hienosti. Hellmanin Hannu hitsasi ne uusiksi. Sisusta: Turvakaaret, kuppipenkit 4-pistevöillä, B&M:n Pro Ratchet -shifteri. Kesällä 2020 Deliveryllä oli tarkoitus osallistua Ruotsin Street Weekille. Seuraavan kerran kun olen sillä suunnalla, käyn ehdottomasti koputtelemassa ovelle, jos sieltä vaikka löytyisi joku, joka osaisi avata auton historiaa minulle tarkemmin. Viime talvena Kivinummen Antti hoiti minulle uuden turbiinin A1:ltä. Kun saimme paketin nippuun, kävimme sen kanssa Kivinummen Antin dynossa ja pääsimme nelinumeroisille teholukemille. Ja saattaisivathan he yllättyä siitä, että ”firman kuljetusauto” löytyy nykyään Suomesta”, J-P toteaa. Antti hoiti homman kuitenkin ihan nappiin ja tänä kesänä kokoonpano toimi hienosti. Ilmeisesti se ei ole enää toiminnassa, mutta netistä löytyy vielä joitakin tietoja, kuten osoite ja kuva rakennuksesta, jossa se on sijainnut. Alusta: Edessä putkitukivarret, takana nelilinkkituenta, coiloverit. Faktat Chevrolet Delivery ’60 • Omistaja: Juha-Pekka Lehtinen, 43 • Paikka: Kangasala. 43 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Renkaat: 205/70 R15 takana 31 x 18.00–15. J-P hankki omansa hieman tämän jälkeen, mutta päätyi laittamaan sen lyhyen omistusajan jälkeen kiertoon. ”Kun saimme paketin nippuun, kävimme sen kanssa Kivinummen Antin dynossa ja pääsimme nelinumeroisille teholukemille”, J-P kertoo. J-P:n puolisolla Minnalla on oma ’60 Delivery, joka on hankittu perheeseen jo vuonna 2009. Häneltä löytyi jigit siihen valmiina, joten homma onnistui hienosti”, J-P kertaa lastentautien pois kitkemistä. ”Se sai oikeastaan alkunsa, kun Aukion Jykä alkoi kirjoitella ja suunnitella remmiahdinautoille omaa sarjaa. hankittiin kaksi kappaletta Holleyn 950 cfm virtaavia kaasareita ja pakokaasujen poistumiskanaviksi Hookerin Super Comp -pakosarjat. Auto oli hyväksytty mukaan ja kaiken piti olla kunnossa, kunnes korona sotki kaiken. Jarrut: Levyjarrut edessä ja takana
Omalla reseptillä 44 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Vaasalaisen Jaakko Vallin Fury ei noudattele niitä perinteisimpiä C-Body Moparien rakentelusuuntauksia, mutta on mieleenpainuva suoritus omassa tyylilajissaan. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 45 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Oma linja on pidetty rohkeasti värikarttaa muistuttavasta maalipinnasta karuun sisustaan sekä kookkaista kaarilevikkeistä pyöränketjulla viimeisteltyyn takaspoileriin saakka. Plymouth Fury III ’65
Hän vakuutteli, että kyllä tuo.” Paikan päällä Jaakko totesi auton olevan, mitä sanottu, eli ihan toimiva. Samalla toin takarenkaan taakse jäävää peltiosuutta viitisen senttiä alemmaksi ja muotoilin kyljen paremmin istuvaksi takapuskurin kanssa. Se täytti tärkeimmät kriteerit – V8-tekniikka, isokokoinen neliovinen kori ja katsastettu”, Jaakko listaa ja jatkaa: ”Soitin myyjälle ja kysyin, että jos lähden hakemaan autoa, niin tuoko se minut kotiin saakka, kun matkaa oli 300 kilometriä, eikä minua lähtökohtaisesti huvittanut lähteä kuluttamaan aikaani tien poskeen. Suomineito. Ensimmäinen talvi menikin uusiessa takakylkipellit listaan asti. ”Niitä ehdin kokeilla muutamankin yksilön, kunnes kaipuu nelioviseen vei taas voiton. Siinä oli kuitenkin sormenpään kokoinen maalilohkeama, ja kun veljeni Toni kysyi, mitäs tuolle tehdään, niin tuumasin, että rapsutellaan irti niin paljon kuin lähtee ja hiotaan sekin tasaiseksi. Samalla taka-akselille asennettiin kahden tuuman droppipalat ja vanteet päivitettiin Cragareihin. Niiden jälkeen oli aika toteuttaa lapsuuden haave Mersun W126-sarjan mahtipontisella lippulaivamallilla, 500 SEL:llä. Irvaili sen jättävän maalipalavanan, jotta osaa takaisin kotiin. Pyysin Tonia piirtämään peltiin Suomineidon ja rupesin kaivertamaan kuvaa piirrettyjen viivojen mukaisesti. Kiikaroin yhtä SEL-Mersua, mutta kun se myytiin nenän edestä, niin ehdotin tyttärelleni, jos katsottaisiin joku neliovinen jenkki. Suunnittelin kotimatkalla jo uutta väriäkin. Operaation myötä pohjamaalin alta rupesi paljastumaan värikerroksia kuin vuosirenkaita ikään. Se täytti harrastustarpeet useammaksi vuodeksi, kunnes tilalle tuli kolmannen sukupolven Camaro. Sisusta oli suorastaan tosi hyvä. Ensimmäinen kesä ei mennyt täysin huoletta, sillä jarrujen kanssa tuli ongelmia. 46 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Plymouth Fury III ’65. Samalla tuumasin, että on aika karuntaa myös sisustaa ja myin ovipahvit sekä kojelaudan päällisen pois.” Rälläkkä käteen. Penkit olivat ryhdissään ja ovipahvit, kojelaudan päällinen sekä kattoverhoilu ehjät. Tehtaalla asennettu kuutonen oli vaihdettu jo 80-luvulla 318 LA -moottoriin ja 727-automaattiin. Olin päähänpistooni niin tyytyväinen, että lisäsin ääriviivojen lisäksi myös jokia ja pisteeksi i:n päälle täpin asuinpaikkakunnasta, niin ei unohda, mistä on matkaan lähtenyt”, Jaakko tarinoi. Suunnittelin kotimatkalla jo uutta väriäkin. Repaleinen kirkas metallinhohtopunainen maali oli irtoillut paikka paikoin niin, että esiin oli tullut valkoista pohjamaalia. Kuittailusta tympiintyneenä Jaakko otti hiomakoneen käteensä ja ryhtyi siloittelemaan reunoja pyrkien estämään maalin uudelleenlohkeilun. Maalipinta ei haitannut minua, sillä tarkoituksena oli ehostaa auto kaikin puolin kliiniksi ja kiiltäväksi. Tehtaalta lähtiessään auto on ollut valkoinen. Ainoa asia, mikä jännitti, oli toimimaton bensamittari, mutta auto toi kotiin moitteitta”, Jaakko kertoo. Tuolloin elettiin toukokuuta 2017. Hyödynsin W126-Mersun takakylkien pintoja ja kaarevia muotoja, joista muokkasin tähän sopivat. Vaihtolistalle joutuivat kaikki jarrusylinterit pääsylinteriä myöten ja myös kaikki jarrurumpujen osat letkuineen. Nettiautosta ei oikein löytynyt mitään sellaista, mitä hain, mutta lopulta iskin autokuumeen poltellessa silmäni tähän Plymouth Furyyn. J aakon matka autoharrastamisen maailmaan alkoi 900-sarjalaisilla Saabeilla, joista hän siirtyi 700-sarjan turbo-Volvoihin. ”Sovittaessani uutta rengastusta paikoilleen huomasin, että takakyljissä oli 15–20 millin kerros pakkelia, jonka alta pelti oli kadonnut olemattomiin, mikäli sitä nyt oli ollut jäljellä enää kitin levitysvaiheessakaan. Takakylkien maalauksen toteutin noudattamalla auton omaa värikartastoa ja maalaamalla samat värit samassa järjestyksessä noihin vaihdettuihin takakylkiin”, Jaakko kuvailee. ”Ihastuin tähän Tikkurilan värikartta -lookiin, hylkäsin uudelleenmaalausidean ja lakkasin tuon kyseisen värityksen. Vuosirenkaita tarkkailemalla pystyi toteamaan, että pinnassa on ollut ainakin kahta erisävyistä sinistä ja samoin kahta eri punaista. Pari asennusjuomaa ottaneena tuumasin, että tehdään nyt jotain huvittavaa tähän väliin. ”Konepelti näytti aluksi lupaavalta ja mietin jo, että täytyykö sille tehdä mitään. Lopulta pintaväri lähti levyinä irti koko konepellistä. Auton värimaailma alkoi olla aika erikoinen. ”Maalipinta ei haitannut minua, sillä tarkoituksena oli ehostaa auto kaikin puolin kliiniksi ja kiiltäväksi. Kun Fury oli saatu kotiin, naureskeli eräskin kaveri, että tuohan rapisee maalinsa kuin kuivettunut joulukuusi
Alareunaan lisäsin kymmenen senttiä peltiä ja alkuperäiset parkkien sekä vilkkujen paikat hitsasin umpeen. ”Lattiapelleistä tuli uusittua veljeni Tonin kanssa noin 85 prosenttia. Ruostekorjausten ohella tein taka-akselille uudet kiinnikkeet, jotka nostivat sitä 30 milliä ylemmäs niiden kahden tuuman droppipalojen lisäksi. ”Lattiaremontin jälkeen en laittanut enää verhoiluja takaisin, vaan tein sellaisen ratkaisun, että hitsasin reikiä, koloja ja monttuja umpeen saadakseni ovien sisäpintoihin halutun näön. Asia päätettiin selvittää juurta jaksaen, kunnes näky alkoi olla vanhojen massojen ja maalien poiston jälkeen aika lohduton. Alkuperäisiä vastaavat jäykisteurat naputeltiin ruuvipenkin ja pitkien 13 mm hylsyjen kanssa. Kojelaudalle eksyi muun muassa kuppipidikettä ja se viimeisteltiin samaan värimaailmaan kuin ovetkin.” Talven aikana kattopellistä toteutettu etuspoileri meni sen verran solmuun, että asialle piti keksiä jotain. Spoileria ja diffuusoria. Niiden tilalle etsin mieluisammat tuikut, joille tein puskuriin uudet upotukset samoin kuin hankkimilleni lisäpitkille. Takaspoileri ja diffuusorit ovat omavalmisteita, ja syntyneet 8-millisestä rautatangosta sekä millisestä pellistä. Moni erehtyy luulemaan Furyn olevan ilmajousitettu, mutta se rullaa old school -tyyliin rautajousilla. Tämän jälkeen työt auton alla jatkuivat pakoputkiston merkeissä. Korjauspellit sisätiloihin ja peräluukkuun tehtiin sitkeästi itse 0,75-millisestä pellistä. Ruosteisen ja vuotavan tankin tilalle hän osti uuden ’68 Chargerin tankin, josta piti muokata täyttöputken paikkaa. Edelliseen harrasteautoon Jaakko oli tullut hankkineeksi pussillisen lisämittareita, kuten pakokaasun lämpö-, seosja öljynlämpösekä öljynpainemittarit, jotka hän sovitteli Furyn kojelautaan. Samalla löystytin vääntösauvoja edestä sopivan mataluuden aikaansaamiseksi”, Jaakko selvittää. Vetokahvat toteutin vanhasta Volvon jakopään remmistä. ”Kaiken tämän hässäkän keskellä kävin vielä ranneleikkauksessa, mikä hidasti edistymistä hiukan. Onnekseni veljeni Toni auttoi sillä välin, ja oli siinä sellainenkin hetki, että sidoimme rälläkän kiinni tuohon leikattuun käteen, jotta pystyin tekemään jotain itsekin”, mies nauraa. Samalla hän hankki myös sen tarpeellisimman, eli toimivan polttoainemittarin, ja istutti sen oluttölkkiin. Hieman pakosarjojen jälkeen Jaakko lisäsi sähköiset läpät, joilla voi ohittaa putkiston halutessaan. Kun leimausaika koitti, löytyi pohjasta pari pientä ruostereikää. Seuraavaksi Jaakko päätti tehdä sisustalle enemmän omaa juttuaan. Edessä on madallettu vääntösauvajousitus ja taka-akselia on nostettu kolme tuumaa alkuperäistä ylemmäksi, minkä lisäksi lehtijouset on varustettu kahden tuuman droppipaloilla. Dodge Ramin peltipakosarjat muokattiin sopiviksi 318-moottoriin, ja niiden jatkeeksi syntyi omavalmisteinen putkisto yksillä vaimentimilla. Asensin kaksi kaiutinta jokaiseen oveen ja sen jälkeen vedin väriä pintaan. Takapuskuria on kavennettu kymmenen senttiä ja sen päädyt on muotoiltu uusiksi. ”Lähdin liikkeelle kaventamalla etupuskuria viisi senttiä, leventämällä kilvenpaikkaa 15 senttiä ja tekemällä uudet kiinnikkeet, joilla vein puskuria nelisen senttiä syvemmälle koriin. Peltien lisäksi sai korjata melko laajasti myös runkopalkkeja. Puskurimuutoksen myötä myös etulokasuojia piti muokata uusiin mittoihin sopiviksi.” 47 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Samalla tuli tehtyä kokonaan uusi täyttöputki ja tankin kiinnitys sekä hankittua uusi bensalinjasto ja -pumppu. Lopuksi PulverFix maalasi puskurin ja maskin kromipulverimaalilla. Penkit värjättiin tummempaan asuun ja kattoverhoilun väri vaihdettiin mustaksi vinyylimaalin avulla. Molemmat on koristeltu pyöränketjulla
Testiajo ajettiin pelkkien tankojen kanssa, millä varmistettiin renkaiden pyörivyys. Sisusta: Uudelleenvärjätyt alkuperäisverhoilut, oviverhoilut poistettu ja sisäpinnat muokattu pellillä mieleisiksi, Kenwoodin Bluetooth-soitin, Sound Digitalin vahvistimet, 12 kpl SoundQubed 6,5" midwooferkaiuttimia, 4 kpl SoundQubed luotidiskantteja, 4 kpl DD Audion 8" bassoja. Kun lopputuloksesta tuntui vielä puuttuvan jotain, teki Jaakko puskurin alle diffuusorit, jotka toteutettiin samalla kaavalla kuin takaspoileri. Vanteet: Cragar Super Spoke, edessä 9,5x15", takana 13x15". Alusta: Edessä madallettu vääntösauvajousitus, takana lehtijouset 2" droppipaloilla, taka-akselia nostettu 3" ylemmäksi. Konepeltiin on kaiverrettu rälläkällä Suomineito, johon on merkattu Jaakon kotikaupunki Vaasa ihan vain siltä varalta, että sattuu unohtamaan, mistä on lähtenyt liikkeelle. Konepellin alta löytyy 318 LA-moottori Edelbrockin imusarjalla ja Carterin 650 cfm kaasarilla. Perän shimmaus ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, joten valmistuminen ylittyi muutamalla päivällä. Peräremontin onnistuneisuutta testattiin lopulta ex tempore -reissulla kavereiden kanssa ajamalla Turkuun jokilaivoille yhdelle huurteiselle ja takaisin. Kun vuoden 2021 vappu alkoi jo kolkutella ovella, tuli Jaakolle mieleen perän edellisvuotinen ääntäminen. Jarrut: Rumpujarrut. Se vie ja tuo, jos vaan tankissa on bensaa”, mies kuittaa. ”Perushuollot kun tekee säännöllisesti, niin kyllä se toimii – vie vaikka Norjaan ja takaisin. Tämän jälkeen tein tankojen väliin yksiosaiset pellit ja hitsasin auton takaisin kasaan. 48 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Plymouth Fury III ’65. Kesän 2020 ajojen ohessa Jaakon mietintämyssystä pulpahti idea takaspoilerista, jonka toteuttamiseen tarvittiin 8-millistä suoraa rautatankoa, millistä peltiä, pyöränketjua sekä Asaranat. Fury vie ja Fury tuo. Kiitos: Tonille, tyttärelleni ja avopuolisolleni, PulverFixille, Vaasan Rengaspajalle, Low and Loudille sekä kaikille niille, jotka ovat tukeneet ja auttaneet tavalla tai toisella. ”Ihmettelimme taas Tonin kanssa hetken aikaa reikiä auton kyljissä, kunnes päädyimme siihen, että vääntelin kuusimillisestä tangosta kaarien äärimitat ja muodot. Korimuutokset: Lokasuojat levitetty, etupuskuria kavennettu, jatkettu alareunasta ja tuotu lähemmäksi koria, takapuskuria kavennettu ja tuotu lähemmäksi koria, omavalmisteiset takaspoileri ja diffuusorit. Etukaaresta vähän osviittaa vaan muodolle ja ei kun polven päällä tankoa vääntelemään. Siitä itse asiassa tykkäänkin tämän auton kanssa ihan erityisesti, kun ei oikein koskaan tiedä etukäteen, mistä sen kanssa itsensä löytää. Viime talvena muokkauksen kohteeksi joutui takapuskuri, joka kaventui kymmenen senttiä ja sai samalla päätyihinsä uudet muodot. Sitäkin otettiin uusien kiinnikkeiden avulla lähemmäksi koria. Voimansiirto: TF727-automaatti, 8 ¾ perä. ”Kun kaikki osat oli saatu talliin, harrastimme yhdessä tyttäreni kanssa peräremonttia yrittäen sitkeästi saada auton seuraavaksi päiväksi vappuajoon. Maalauksessa käytin samaa taktiikkaa kuin kylkiä vaihtaessa, etteivät uudet pellitykset erottuisi ”alkuperäisestä” väristään, Jaakko kertaa. Se ei kuitenkaan haitannut, kun seura oli mitä parhainta tuohon remonttiin”, Jaakko kiittelee. Uusi tasauspyörästö sekä pidempi välitys löytyivät harrastajilta ja uudet laakerit tilattiin Skinnarsilta. Tien päällä epäuskoiset tulevat kuulemma monesti kysymään, onko auto ihan toimiva. Haluamani kaarenmuoto onnistui oikeastaan ihan vihellellen ja varsin nopeasti. Faktat Plymouth Fury III ’65 Omistaja: Jaakko Valli, 37 Paikka: Vaasa. Renkaat: Nangkang, edessä 225/50 R15, takana 295/50 R15. Kuluvan vuoden kesäkuussa oli aika sovittaa nykyistä, aiempaa leveämpää vannepakettia alle. Moottori: 318 cid LA V8, Edelbrockin imusarja, Carterin 650 cfm kaasutin, peltipakosarjat, 2,5" putkisto. Niinpä renkaiden ympäriltä piti poistaa peltiä ja pienet palat ovistakin lisätilan järjestämiseksi. Syypääksi paljastui tasauspyörästön tapin pettäminen, ja kesän rallatusten jäljiltä tuhoakin oli ehtinyt syntyä. Edessä ei ollut ongelmaa, mutta takavanteiden leveys ja ET olivat sitä luokkaa, etteivät ne mahtuneetkaan enää pyörimään
4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo u uu a , ker o myös meill Tilaajapalvelu: puh. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. www.b ackfa lt.fi • Purkaamo 040 7332 493 • Korjaamo 040 5107 493 • Automyynti 040 8234 100 68410 ALAVETELI, WWW.BACKFALT.FI Tsekkaa nettisivuillamme MYYTÄVÄT JENKKIAUTOT TUHANSIA PURKUAUTOJA Varaosat ovat saatavilla useimmille automerkeille laajasta varastostamme Hyvää Joulua! Hyvää Joulua! AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. 03 2251948, ma-pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi Merry X’mas Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä
C adillac C adillac C adillac C adillac Unelmien Unelmien 50 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Juha Ollikaisen auringonpaisteessa kiiltelevä Cadillac on upea auto. Tämän artikkelin kirjoittajalle auto on poikkeuksellinen – se oli toteutunut unelma, johon kiteytyy henkilökohtainen aikuistumistarina. Runsaasti varusteltu yksilö vietti ensimmäiset 28 vuottaan Kalifornian lämmössä, josta se lukuisten kaltaistensa tavoin laivattiin uustuonnin kultavuosina Suomeen. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 51 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Cadillac Coupe de Ville ’60
Nokittamisvietin seurauksena koin, että oli ainakin pyrittävä ylittämään eilinen tulos ja tämän seurauksena työpäivät venyivät parhaimmillaan toiselle kellonkierrokselle. Lukemattomien katselukertojen seurauksena elokuvan autot, biisit, vuorosanat ja kohtaukset tuli opittua ulkoa ja mieleen on jäänyt kohta, jossa ’60 Cadillac sai kermavaahtokuorrutuksen. Myöhemmin tuli kuljettua linjaautolla Turkuun, jonka divaritarjonnasta löytyi jo ulkomaisiakin autolehtiä. Olisinko ollut kahdentoistakolmentoista ikäinen nähdessäni automallin Uudenkaupungin Alisenkadun Raijan kioskilla, tai oikeastaan tuo kullanruskea yksilö oli parkkeerattu pääkadun toiselle puolen. Jenkkiautoharrastajille tutussa Rajaseudun Koneaitassa oli musta yksilö muistaakseni 35 000 markalla, mutta matka Itä-Suomeen osoittautui turhaksi, se auto oli silmissäni surkea näky. Muistan 10-vuotiaana, kun viisi vuotta vanhemmalle siskolleni tehtiin selväksi, kuinka tossumoposta ja kevarista haaveilu oli kotitaloudessamme turhaa. 52 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Cadillac Coupe de Ville ’60. Keveitä eivät peltohommat olleet, mutta mikä lie vinouma luonteessani, ja toisin kuin moni ikäiseni muistan jopa pitäneeni kesätöistäni. Saatuani keväällä 1992 ajokortin, olin varsin perillä maamme sen hetkisestä ’60 Cadillac -tarjonnasta. Paras kaikista. Tuolloin silmissäni aikuisilta näyttäneet 17-kesäiset teinit cruisailivat upeilla autoillaan suoranaisessa haavemaailmassa. Lokalahden baariin päättynyt koeajo kuitenkin kannatti, sillä jäin selaamaan pöydällä lojunutta Kauppalehteä. Siitä silmiini osui pieni rivi-ilmoitus: ”Cadillac Coupe de Ville ’60. Myöhemmin julkaisun kestotilauksesta tuli jokavuotinen joululahjani. Noihin aikoihin koulukavereilta saadut Veekasit johtivat kohdallani siihen, että divareista pieteetillä keräämäni Aku Ankan taskukirjat sekä muukin Disney-tuotanto kulkivat fillarin tarakalla takaisin divareihin vaihtuen harrasteautolehtiin. Cadillac selkeänä tavoitteena motivoi, ja mistä muualta teinipoika olisi voinut repiä parhaimmillaan 500 markan ylittävät päiväliksat. Unelma-auton hankkiminen ei yksinhuoltajaperheessä ollut ihan mutkatonta, mutta oppi kesätöihin ja säästämiseen tuli kotoa. Muistelisin kontanneeni 12-vuotiaana ensikertaa Palkkisten kartanon pelloilla, nuorempia kun ei herneiden poimintaan kelpuutettu. Elokuusta 1992 Cadillac on taittanut taivaltaan museokilvissä. Minua oli toisesta etunimestäni (Wilhelm) johtuen koko lapsuuteni kutsuttu Villeksi ja tässä kerrassaan upeassa Coupessa luki nimeni vielä hyvin samalla tavalla kuin tapasin sen kirjoittaa. En välttämättä tuolloin vielä tajunnut mahtavan auton olevan Cadillac, mutta kun lähempää menin sitä ihailemaan, takalokarin pieni ”Coupe-de-Ville” merkki puhutteli pikkupoikaa. Erittäin hieno ja hyväkuntoinen, ei Suomessa entisöity.” Kauppalehti oli myyntikanavana jäänyt minulta täysin huomioimatta, mutta revin ilmoituksen mukaani ja varsin pian olin jo matkalla Huittisiin yksilöä ihailemaan. Upean auton ihailu jäi visuaalisena kokemuksena kuitenkin vahvasti mieleen ja muistan, kuinka aika varhaisessa vaiheessa siitä muodostui järkähtämätön päätös: kun joskus saan ajokortin, mikään muu automalli ei kohdallani tulisi kysymykseen. Olin yksi niistä, joille syksyllä 1988 televisiossa esitetty, isosiskon neuvosta VHS-nauhalle tallennettu American Graffiti muodostui paljon elokuvaa suuremmaksi. Jos siskoni olisi jostain mopon hankkinut, seuraavana olisikin saanut pakata sen tarakalle, mitä ajatteli kotoa pois muuttaessaan mukaansa ottaa. Konttasin samoja peltoja jo ainakin kolmannessa sukupolvessa ja läheisen mansikkatilan pellot tulivat nekin kesäisin tutuiksi. Soittelin viittä tai kuutta yksilöä, joista yksi koeajamani auto oli pitkään Ukissa pyörinyt punainen ’59 Coupe de Ville. Paikallisia Cadillac tuskin oli, sillä toista kertaa en muista sitä nähneeni, eikä ihastumiseen toista kertaa tarvittu. Minun kohdallani mopokeskustelua ei tarvinnut kerrata, autojen myynti-ilmoitukset kiinnostivat mopoja enemmän. Ensimmäiset muistikuvat mallista piirtyvät uustuonnin alkumetreille 80-luvun jälkimmäiselle puoliskolle. Tiesin, etten viisysiin päätyisi, sen siivet kun eivät vain puhutelleet minua. Kun joka päivä sai tietää edellisen päivän kilomäärät, saattoi laskea päiväpalkan. M ikään hetken mielijohde ei ’60 Coupe de Villen hankkiminen kohdallani todellakaan ollut, vaan autosta oli ennättänyt muodostua selkeä tavoite, tai positiivisella tavalla jopa pakkomielle. Tampereella ollut valkoinen 62-series Coupe oli sekin väsynyt ilmestys, joskin varsin edullinen. Vanhoja Mobilisti-lehtiä alkoi niitäkin karttua kokoelmaani ja uusin numero tuli aina luettua hartaudella kirjastossa. Pellolta poimittu
Auton omistanut Raimo Tuomola pyöritti Huittisten Taideja Antiikkikeskusta, jonka paikalle liikemies rakennutti myöhemmin Härkäpakari-liikenneaseman. Avasin hitsauksen ja sisältä kadonneen kierreakselin tilalle sahasin ruuvipuristimesta akselin, jonka sovitin viilaamalla nostokoneistoon. Viimeinen verotarra kilvessä ajoittuu kesään ’88, jolloin Cadillac laivattiin Kaliforniasta Suomeen. Tosin näistä varusteista mikään ei ostohetkellä toiminut, mutta ajattelin laittavani ne kyllä kuntoon, kuten myöhemmin teinkin. Kotimatka kauniissa kesäillassa oli ikimuistoinen, olihan alla ensimmäinen ikioma auto, maailman hienoimpana pitämäni Cadillac, josta olin vuosia jo unelmoinut. Muutaman tonnin sai hinnasta tingittyä, muutaman lainattua ja autosta käteltiin kaupat kesäkuun lopussa 1992. Hän oli rekisteröinyt heinäkuussa 1988 kyseisen ’60 Cadillacin NNM-97-tunnuksiin ja ymmärtääkseni auto oli tullut hankittua tyttären 30-vuotislahjaksi. Ihan niin äänetön se ei ollut kuin alkuperäinen, jollaiseen nostinta myöhemmin vertasin. Itse tapahtuma kuvaa sekin hyvin uustuonnin alkamisen jälkeistä aikakautta. Sukupolvien kuilu. Pienehkö amerikanautoihin perehtynyt korjaamo, jonka omistaja tapasi itsekin kauniina päivinä ajella Raijan kioskille marjapuuronpunaisella ’58 Sedan de Villellä, otti asian hoitaakseen. Meni kuulemma koko mobiilitouhu pilalle juuri tämän nuorison takia. Ilmeisesti lahja ei ollut mieleinen, sillä auto oli jäänyt vähällä käytölle. Lehtiä ja kirjoja olin ennättänyt aiheesta lukemaan paljon, mutta autonkorjauskokemusta ei minulla ennen Cadillacin ostoa ollut minuuttiakaan. Kotikutoisuudestaan huolimatta korjauksestani tuli toimiva ja onnistumisen ilo oli tavaton. Ajattelin, että mitä helvettiä setä hourii, ja kun kysyin, että katsotaankos sitä autoa, niin sain vastaukseksi, että kyllä hän kuule näki kauempaakin, ettei autossa vikaa ole. Cadillacin osat olivat maltillisesti hinnoiteltuja ja autolehdissä ilmoitteli useampi Amerikasta purkuosia välittänyt yrittäjä, kuten Petteri Pellossaari ja DD-Auto. Kaiken onnellisuuteni keskellä tajusin jo tuolloin, että kokemukseni tulisi jäämään ainutkertaiseksi. Onnekseni löysin pultin konehuoneesta, seuraavana oli ryhdyttävä etsimään korjaajaa. Saavuin kasikympin lätkä takalasissa paikalle ja sain kyllä sellaisen puhuttelun, kuinka nuoret tulevat nykyisin siipijenkkeinensä museokilpiä ruinaamaan. Takaluukun sähköinen nosturi oli autostani hitsattu kiinni. Purin autoa opiskelumielessä niiltä osin, mihin uskoin kasaamistaitoni kulloinkin riittävän. Ryhdikkäästi ilmassa. Sen verran ristikudosrenkaiden huojunta oli kuitenkin vaivannut, että alle oli vaihdatettu jämäkät Uniroyalit. Löysin varapyörän päälle kuuluvan pellin ja tunkkiin puskurikoukun, tavaratilan reunoja kiertävät uudet pahviverhoilut sen sijaan taiteilin itse. Cadillac oli siinä suhteessa nappiin mennyt valinta, sillä siitä oli kadonnut juuri sopivasti 53 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Matkantekoon tai käyntiääneen ei kolahdus vaikuttanut, enkä löytänyt sen aiheuttajaa ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Kaikki sähköikkunoiden ja etusohvan moottorit tuli nekin puhdisteltua ja mekanismit voideltua. Suhtautuminen oli sekin ymmärrettävää, näyttihän tuolloin vasta viisi viikkoa kestänyt harrastukseni suorastaan liikuttavan vaivattomalta. Standardimitoissaan ollutta kampiakselia ei ollut tuolloin tarvetta laakeroida, mikä tuki käsitystä auton vähäisistä maileista. Lisävarusteisiin kuulunut takaluukun sähköinen nosturi korjaantui kotikonstein. Sitten niillä museoautoilla pyöritään viikonloput kaupungilla ikkunat alhaalla rokkia soittaen. Minulle tapa harrastaa oli ja on edelleen alkuperäisyyden tavoittelu. Havaitsin kampiakselin hihnapyörän olevan löysällä ja sen päästä lentänyt pultti oli paukahtanut johonkin. Sen verran oli kuitenkin autolehtien entisöintitarinoista mieleeni jäänyt, että paras tulisi aikaa myöten useimmiten halvimmaksi. Ei ollut liioin veljiä eikä isää, joiden neuvoihin olisin voinut tukeutua, mutta ajattelin, että jotenkin sekin on mielessä käännettävä edukseni. Todistus kuitenkin tuli lausunnolla: ”Osittain entisöity, osittain säilynyt alkuperäiskunto.” Jälkeenpäin olen miettinyt, ettei ollut ihme, kuinka touhussa tuntui noihin aikoihin olevan melkoinen sukupolvien välinen kuilu. Kerran muistan aamuyöllä ajelleeni Cadillacilla Lokalahdelle, kun jotain kolahti konepellin alla. Elokuun alussa 1992 koin siirtyneeni harrastuksessani seuraavalle tasolle, kun Cadillac läpäisi museoajoneuvotarkastuksen. Vakuutuin 63 000 mailin matkamittarissa vastaavan totuutta – auto oli tarjonnasta ylivoimaisesti paras, joskin myös kallein. Upeassa yksilössä minut hurmasi Persian Sand -väri, virheetön uusi sisustus, sekä harvinaiset Eldorado-varusteet, kuten sähköllä toimivat tuuletusikkunat, takaluukun nosturi sekä alipainetoiminen keskuslukitus. Olin sopinut museotarkastuksen Nousiaisiin nyt jo edesmenneen Cadillac-asiantuntija Reino Krouvilan autohajottamolle, ja kieltämättä vähän jännitti, mitä vanhempi auktoriteetti autostani tuumisi. kaikkea pientä. Kone nostettiin nokalta ja kampiakseliin jyrsittiin uusi kiilaura, jotta hihnapyörän sai jälleen jämptisti kohdilleen. Krouvila itse kun oli entisöinyt useamman terminaalivaiheen Suomi-Cadillacin loistokuntoon Kekkosen valtakaudella, jolloin tietoa, varaosia saati yhteyksiä Amerikan osatoimittajiin ei käytännössä ollut
Kaupungin sikalinttaskenen kasvukipuilevat kovikset tavoittelivat huomiota, vähän kuin elokuvan Pharaoh’s-jengi, joskin poliisiautossa pysyivät taka-akselit visusti paikoillaan. Pakkasin lähes kaiken omaisuuteni kyytiin ja aamun sarastuksessa kymppitietä Cadillacilla ajellessa muistan ajatelleeni, kuinka kohdallani oli jälleen yksi sivu kääntymässä. Olin siinä uskossa, että renkaat pysyisivät hyvinä ja alusta säilyttäisi ryhdikkyytensä auton viettäessä talvet ilmassa. Cruisailu oli harmitonta ja yksikin poliisiauto pystyi läsnäolollaan pitämään pienen keskusta-alueen korttelirallin aisoissa. Olin hankkinut alkuperäisen DuPontin värikartan, mutta paikallinen maalimerkin edustus ei kyennyt tekemään Persian Sand -metallisävyä oikealla hileellä. Harrastajakavereita kyllä sain – hyviä sellaisia, useita. Maalarikaverini osasi kuitenkin neuvoa, että Helsingissä DuPontin edustus pystyisi toiveideni maalin toteuttamaan ja näin myös tapahtui. Vaikka Lahti olikin monin verroin Ukia suurempi, oli kaupungin cruisingkulttuuri tuolloin perin vaatimatonta, lähinnä Hennalan Shellin tai Citymarketin pihalla seisoskelua. Taisi olla 1998, kun uusin Cadillacin pakoputkiston kauttaaltaan. Automaalariksi juuri valmistunut ja oman ’57 Cadillacinsa maalannut kaveri myi minulle huippulaatuisen Aerometal Victoria -maaliruiskunsa. American Graffiti oli kohdaltani auttamatta ohi. Toisaalta, eipä Enempää ei nappuloita ’60 Cadillacin oveen lisävarusteluettelosta saanut. Olin 25-vuotias ja tunsin olevani aivan liian vanha mies pyörimään Cadillacilla kaupungilla. Itse en muista kuin ehkä kerran tulleeni pysäytetyksi, saaden silloinkin lähinnä isällisen huomautuksen pelkillä parkkivaloilla ajelusta. Mitään säilytyspaikkaa ei autolleni ollut, joten aina oli jostain keksittävä vuokratila talveksi. Viimeistelyn vaiheet. Päätin tuolloin fiksata myös auton kosmeettiset viat, siistiä konehuoneen ja hitsata muutamat pienet ruostekuplat sen helmoista sekä etulokareiden kulmista. Seuraavana vuonna opiskeluni olivat loppusuoralla, harjoittelin yrittäjyyttä ja lisäksi tekeillä oli vanhan omakotitalon remontti. Toinen opetti autopeltitöiden ja tinaamisen niksejä, kolmas puolestaan maalaamaan. Opiskelin tuolloin puuartesaaniksi ja nikkaroin paksusta lankusta pukit, joiden päälle tunkkasin Cadillacin aina talvisäilytysten ajaksi. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Cadillac Coupe de Ville ’60. Kun armeija-aika tuli pyöriteltyä Ladoja postikuskina Turussa, vei syksy 1995 jatko-opiskelemaan Lahden Muotoiluinstituuttiin. Eihän niitä kaikkia yhtä aikaa näkynyt, mutta kun päälle lasketaan kaupungin muutkin runsaslukuiset jenkit, hetkittäin taisi valloillaan olla kollektiivinen American Graffitin haavemaailmoiden tavoittelu. Maalasin auton kolmessa osassa kotitallissani ja lakkaa ruiskutin pintaan reilusti. Muistelisin ’58 Coupella kurvailleen kaverin kanssa laskeneeni, kuinka pikkukaupungin katukuvaa kaunistamasta tavattiin 14 pelkästään siivekkäiden vuosien Cadillac-yksilöä. Olin onnekas ja edelleen kiitollinen, että kaupungista löytyi tilava, hyvin varusteltu autotalli, jonne saatoin autoineni kotiutua. 90-luvun alun Uudessakaupungissa jenkkiautoharrastus oli voimissaan ja sen keskustaa kiertämään kertyi viikonloppuiltaisin toinen toistaan upeampia autoja. Yksi kiikutti heti talliini Kempin mig-hitsin ja sen laina-aikaa kestikin yli 15 vuotta. Hintaan sisältyi perehdytys ruiskun säätöihin sekä automaalaukseen. olisi tullut mieleenikään poimia upean autoni kyytiin juopottelevia huutelijoita. Kun omaan talliin alkoi kertyä muita autoprojekteja, oli Cadillacille vuokrattava pian toinen säilytystila. 6-way-sohvan siirtelyn lisäksi napeista pyöritellään tuuletusikkunoita sekä ohjataan alipainetoimista keskuslukkoa. Tai ainakin sellaisena itse cruisailun tahdoin nähdä
Annoin pullon matkaan ja sen kerrottiin kulkeutuvan auton kyydissä Espanjaan viinikellariin. Ostaja ei halunnut ajaa autolla metriäkään, vaan kertoi vain nauttivansa sen kyydistä vierelläni. Cadillac on viihtynyt Juha Ollikaisen kokoelmassa viimeiset seitsemän vuotta. Nyt oli tarve hankkia upea Cadillac Espanjasta hankitun talon pihakoristeeksi. Ehdotin kuljettajan vaihdosta, joka ei ostajan mielestä ollut mitenkään tarpeellista, hän halusi autoni ilman koeajoakin. Syyskuun lopulla 1999 myydessäni autoa erikoiskilvitetyllä Mersulla paikalle saapunut vanhempi liikemies kertoi ostaneensa kymmeniä autoja, mutta ei koskaan käytettyä. Irrotin otteeni ohjauspyörästä ja polkaisin jarrua lukkojarrutuksen rajamaille ja auto pysähtyi aivan viivasuoraan. Kaupanteon jälkeen peruutin Cadillacin pihalta liikennevaloihin, heitin vaihteen parkille, hyppäsin kyydistä ja löin kuskin oven kiinni. Noina aikoina ’59 ja ’60 vuosimallien Cadillacejä virtasi runsaasti rajojen yli ulkomaille, olivathan ne arvatenkin Suomessa maailman halvimpia. Renkaat: 15" valkosivurenkaat. Totesin tyynesti, että jarrutkin vaikuttaisivat olevan kunnossa, oltiinhan vieläkin omalla kaistalla. Moottori: 390 cid V8. Vanteet: Alkuperäiset 15" teräsvanteet. Olin vuosia aiemmin voittanut Cadillac Clubin kolikonheittokilpailusta kerhon viimeisen pullon ranskalaista Cadillac-viiniä. Ajelimme takaisin Lahteen, sain rahat kouraan ja Cadillac lähti matkaan avoimella luovarilla, pitihän sen suunnata suoraan Espanjaan. Voimaa 390 kuutiotuumasta puristuu riittävästi ja lähes äänettä. Alusta: Päällekkäiset kolmiotukivarret ja kierrejouset edessä, jäykkä taka-akseli ja kierrejouset takana. Vauhdilla myyty. 55 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut rumpujarrut. Ensirakkauteni piti katoaman iäksi silmistäni. Paljon ehti aikaa kulua, kun käsiini osui sattumalta lehti, jossa sama Cadillac haki jälleen uutta omistajaa. Suuntasin 12-tietä Lahdesta itään ja liikenteeltä hiljaisella, mutta hyväpintaisella leveäkaistatiellä polkaisin kaasun pohjaan ja annoin Cadillacin kelata vauhtia suunnilleen sen, mitä näille siivekkäille huippunopeudeksi luvataan. Koukkasin Villähteen grillikioskin kohdalle, jossa sain kuulla auton maalauksen olleen varmasti kallis teettää. Hankintaperusteet olivat aikanaan selvät: Cadillacin tyylikkäin malli, yksilön väri sekä upea kunto ratkaisivat. Faktat Cadillac Coupe de Ville ’60 • Omistaja: Juha Ollikainen, 53 • Paikka: Klaukkala. Kuvallisen ilmoituksen näkeminen tutusta autosta hymyilytti, olihan siitä selvästi pidetty hyvää huolta. Tiesin asian toki etukäteen, sillä olin herkistellyt jarrut hetkeä aiemmin ja kokeillut saman tempun jo ennen ostajan saapumista. Teho: 325 hv. Näytin vielä kädestä pitäen, mistä kohdin Hydramaticista löytyy isompi D, kehotin nostamaan jalkaa jarrulta ja toivotin hyvää matkaa. Voimansiirto: Hydramatic-automaatti. Hydramatic-automaatti huolehtii eleettömästä etenemisestä. Moitteetta toimineen loistoauton kyydistä on tullut nautittua muutamia tuhansia maileja joka kesä. Maalarista en mitään puhunut, vaan lisäsin värinkin olleen mittatilaustyötä ja lakkauksen valumista vapaa. Sanoin, että nyt kannattaisi nopeasti siirtyä kuskin paikalle ja opetella ajelemaan ostoksella, sillä valot vaihtuisivat kohta vihreäksi. Kehuin täydessä vauhdissa auton hiljaisuutta, olinhan juuri uusinut kaikki ikkunatiivisteet. Sitä ilmoitusta en matkaani enää repinyt, oli jonkun muun vuoro toteuttaa unelmansa. Koskaan en selvitellyt, kävikö Cadillac koskaan Espanjassa, ehkä ei
Race Race Edition Edition 56 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Ilmajoella asuvan Juhana Lähdesmäen C3-Corvette nostaa hattuaan 70-luvun legendaarisille ratakilpureille, joiden henkeä on haettu viimeisteltyyn katuautoon muun muassa leveillä lokasuojilla, Le Mans -ajovaloilla, etuspoilerilla ja takadiffuusorilla. Kulkupuolesta vastaa mittatilauksena valmistettu Skip White Performancen 427. Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 57 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’71
Olin seurannut auton edellisen omistajan projektikertomusta Finnshark-foorumilla ja päättelin sen olevan hyväkuntoinen. Uuteen ratalookiin. Vanteina oli ostohetkellä Lexuksen viisipuolaiset alut jaonmuutosadaptereilla ja matalaprofiilirenkailla. ”Tämän C3:n hain marraskuussa 2012 pääkaupunkiseudulta, ja sen oli alun perin tarkoitus tulla isälleni. Aftermarket-sporttipenkit olivat järkyttävän huonot istua, eivät sopineet minun selälleni ollenkaan”, Juhana kuvailee. Korin tarkempi tutkiskelu paljasti, että lokasuojat olisivat vaatineet todella paljon töitä. Itselläni ei ollut rahaa sen lunastamiseen, mutta teimme diilin, että teen hänen ’60-vuosimalliseen C1-Corvetteensa sisustan kunnostuksen ja maksan osan auton hinnasta rahana”, Juhana muistelee C3:n omistajaksi päätymistään. Nuori mies oli usein mukana kisareissuilla ja korjaamolla, jossa autoja laiteltiin. Niinpä ostimme sen näkemättä samana päivänä, kun se tuli myyntiin. Lokasuojien reunat olivat monin paikoin murtumilla. Automaattivaihteisto oli vaihdettu nelivaihteiseen BorgWarner Super T-10 manuaaliin. Vaimentimet olivatkin ensimmäinen rakentelukohde, kun eräs harrastaja vinkkasi spiraalivaimentimissa olevan miellyttävämpi äänimaailma. J uhana sai harrasteautopistoksen jo pikkupoikana 70-luvulla, kun hänen isällään oli ralliautoja, jokkisautoja ja jenkkejä. Aloitimme yhdessä myös saumojen laminoinnin, jonka jatkoin omin päin loppuun korin muiden vaurioiden korjausten ohella Peten ohjeiden mukaisesti.” 58 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’71. Race-henkisyyttä oli haettu teippaamalla mattamustalla ja valkoisella teipillä kuvioita ympäri koria. ”Halkaisijaltaan nelituumaisissa Hookerin sivuputkissa oli glasspack-vaimentimet, joten korvatulpat olivat tarpeen vähänkin pidemmillä siirtymillä. Ensimmäisen oman jenkkinsä mies osti Las Vegasista vuonna 2009 ihastuttuaan Corvetten C5-malliin ja todettuaan sen budjettiinsa sopivaksi taalan kurssin oltua tuohon aikaan suotuisa. Keskikonsolin shifter plate oli korvattu hiilikuituteipatulla pleksillä, lähes kaikki katkaisijat puuttuivat ja keskimittaripaneelia oli modifioitu pellinpalasella. Ne olisivat kuitenkin tulleet kohtuuttoman kalliiksi tilata Jenkeistä rahtina, joten tein kolme versiota itse ja sain lopulta aikaiseksi mukavat höpinät”, Juhana kertaa rakentelun alkumetrejä. Autossa oli lievästi viritetty 350-pikkulohko mikkikansilla, ränttätänttänokalla ja äänekkäällä ratasjakopäällä. Kääntyvät luukkulamput on korvattu kiinteästi asennetuilla valoilla, joiden päällä on arizonalaisen Vintage Exoticsin valmistamat, FIA-hyväksytyt Le Mans -valokuvut. Le Mans -sinisessä maalipinnassa oli paljon halkeamia ja hämähäkinseittiä. Autossa oli kuitenkin odottamattoman paljon osapuutteita ja se osoittautui lopulta niin paljon työläämmäksi kuin olimme kuvitelleet, että isäni halusi luopua siitä. Kaksi pitkää päivää meillä kului, kun rälläköimme vanhat lokasuojat yläreunojen liimaustukien kohdalta irti ja sovitimme uudet paikoilleen poraruuveja apuna käyttäen. Kun kaverit vinkkasivat samanaikaisesti laadukkaista leveistä lokasuojista, syntyi päätös siitä, että auto rakennettaisiin kauttaaltaan 70-luvun ratakilpureiden parhaita puolia yhdistellen. Itselleni lasikuituhommat eivät olleet tuolloin vielä ollenkaan tuttuja, joten pyysin kaverikseni Pete Poskelan Jämsästä. Ensimmäiseksi omaksi autokseen hän hankki ’86 Celican ja armeijassa ollessaan F-ryhmän Mantan. Tiesin kyllä ostaessa, että lokasuojien reunat vaativat lasikuitutöitä ja maalipinta uusimista. ”Sisustassa oli oikeastaan kaikki verhoilut ja kojelauta jossain määrin vialla. ”Lokasuojat tulivat Etelä-Dakotasta Custom Image Corvettes -pajalta, jossa Josh Powers oli tehnyt todella hyvää työtä
”Kun saimme asennettua lokasuojat paikoilleen, tilasin soodapuhaltajan poistamaan maalit auton korista, jotta selviäisi, onko korille tehty epämääräisiä kanaverkkokorjauksia tai löytyisikö lasikuidusta halkeamia, jotka eläessään rikkoisivat uuden maalipinnan. Kojelautaa on päivitetty Auto Meterin Sport Comp -sarjan mittareilla. Perä on Corvetten vakioperä 3,36-välityksellä ja vakiolukolla. Soodakatastrofi. Seuraava talvi kuluikin paljastuneita pakkelikorjauksia ja halkeamia korjatessa sekä korin muhkuraisuutta lasikuidulla tasoitellessa ja hioessa. Takadiffuusori on valmistettu muotin avulla lasikuidusta ja viimeistelty muovilevystä leikatuin evin. Niinpä hän lainasi kaveriltaan Pekka Yli-Rahnastolta nostokoukut ja nosti korin pois rungolta 2-pilarinosturin käpäliin riippumaan. Kun palasin illalla töistä, ei itku ollut kaukana, sillä kuitukori oli puhallettu täysin kynnöspeltoa vastaavaksi. Auton ollessa maalarilla projekti karkasi viimeistään kokonaan hallinnasta: ”Vatasen Petteri ehdotti, että tehdään Vetteen ulkomuotoon sopiva moottori. Soodapuhallus olikin todellinen katastrofi. Seuraavana kesänä vein auton maalarikaverilleni Mika Ikolalle pohjientekoa ja pohjamaalausta varten. Rullaava runko puolestaan kävi kuumavesipesussa, jonka jäljiltä se paljastui pintaruosteiseksi, mutta täysin ehjäksi. Talven aikana pohjatöitä päätettiin vielä viimeistellä ja koriin ruiskutettiin testiksi kiiltävä musta pinta, jonka jälkeen pohjia vielä paranneltiin. Vähän aikaa laskeskeltuaan hän totesi, että järkevin vaihtoehto olisi myydä olemassa oleva moottori pois ja tilata valmis TurnKey-moottori Jenkeistä. Runko hiekkapuhallettiin omassa pihassa ja siihen ruiskutettiin niin ikään kaksikomponenttinen epoksi. Samaan aikaan eräs Finnhark-foorumilta tutuksi tullut kaveri vihjaisi, että hänellä olisi ylimääräisenä uusi Tremec T56 Magnum -manuaalivaihteisto, josta myös tehtiin kaupat pikaisesti. Koska Mikalla oli kädet täynnä töitä pitkälle tulevaisuuteen, vein auton syksyllä toiselle maalarille, Pasi Mattilalle, joka työsti pinnat lopulta sileiksi”, Juhana listaa työlääksi käyneen maalausurakan vaiheita. Kesken kaiken oli alkanut sataa räntää, mutta hän oli jatkanut puhaltamista siitä huolimatta. Corbeaun sporttipenkit mahtuivat Corvetteen juuri ja juuri, kun niiden mekanismeista poisti muovisuojukset ja asensi oikean puolen penkin vasemmalle ja päinvastoin. Kardaania lyhennettiin Suomen Hiomopalvelussa Lapualla ja samalla siihen asennettiin uudet HD-nivelet. Kun auto oli koottu, se lähti takaisin Mika Ikolalle pintamaalaukseen. Vauhtipyörä on billet-alumiinista ja teräksisellä kitkapinnalla. ”Kun pintamaali oli vuotta myöhemmin pinnassa ja lakkakin päällä, totesin pohjissa näkyvän edelleen soodapuhalluksessa tullutta aaltoilua. Petteri ehdotti Dartin lohkoon tehtyä 427-kuutiotuumaista stroukkipikkulohkoa, joka löytyi Skip White Performancelta, ja jonka aika nopeasti sieltä tilasinkin. Korin siinä killuessa oli kätevää pestä pohja moneen kertaan liuottimella ja ruiskuttaa siihen lopuksi puolikiiltävä musta kaksikomponenttinen epoksimaali. Jouduin kuitenkin lähtemään töihin, jolloin puhaltaja jäi jatkamaan työtään yksin. Kun olin itse tuona kyseisenä aurinkoisena joulukuun aamuna paikalla puhallusta aloiteltaessa, oli jälki siistiä ja sileää. Kun auto saapui aikanaan pohjavärissä omaan talliin koottavaksi, hän totesi, ettei runkoakaan voi jättää puhdistamatta ja tutkimatta, kun kori, moottori, vaihteisto ja sisusta ovat menossa täysin uusiksi. Hänen muitten kiireittensä ja auton haasteellisen muhkuraisuuden vuoksi tuo vaihe venähti parin vuoden mittaiseksi”, Juhana kertaa projektin tahmeaa etenemistä. Omavalmisteinen etuspoileri on auton edellisen omistajan käsialaa. Kytkinkopaksi tuli Lakewoodin teräksinen ja kytkimeksi McLeodin 2-levyinen. 59 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Vetoakselit ovat vakiot, mutta päivitetty HD-nivelin nekin”, Juhana listaa. Kokosin auton kuitenkin sellaisenaan valmiiksi ja ajoin loppukesän
”Päädyin käyttämään kokoonpanosta pelkät lasikuitukaukalot, tosin nekin pienten korjausten jälkeen. Autossa oli jo tullessa tehostettu Steeroidsin hammastanko-ohjaus, joka tosin oli hiukan epätarkka, koska rattiputken alapään laakeri ja double-D-tanko olivat väljät suhteessa kannatinlaakerina toimivaan isoon uniball-niveleen. Juhana viimeisteli istuvuuden korin pintoja myötäileviksi kuumailmapuhaltimella ja asensi pleksit paikoilleen moottoripyörien katteenlasien kiinnitykseen tarkoitetuilla, kumipropun sisältävillä alumiinipulteilla. Mäkelällä. Kaupantekijäisiksi Juhana sai minulta vinkit pleksin oikeaoppiseen poraamiseen, leikkaamiseen ja hiomiseen. Valojen päälle asennetut Le Mans -kilpureista tutut pleksisuojat löytyivät tuolloin allekirjoittaneelta. ”Sain eräältä Corvette-harrastajalta mittakuvat 6-linkkituennoille, joihin vesileikkautin levyosat rosterista paikallisella Hitsaustyö J. Edessä on Wilwoodin 6-mäntäiset alumiinisatulat saman valmistajan levyillä, ja takana vastaavat 4-mäntäiset. Vaihteistona on Tremecin T56 Magnum -manuaali. Konepeiton alla majailee Dartin lohkoon tehty 427-kuutiotuumainen stroukkipikkulohko, joka tilattiin valmiina pakettina Skip White Performancelta Jenkeistä. Olinhan varustanut oman ”Stingrace” Corvetteni vastaavanlaisilla ja tullut hankkineeksi pleksejä Arizonassa toimivalta Vintage Exotics -firmalta useamman sarjan. Kokonaisuus kruunattiin Etrasta hankitusta muovilevystä valmistetuilla evillä. Jarrujen pitkät linjat ovat alkuperäiset, mutta satuloille menevät letkut teräspunoksellista. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’71. Etuspoilerin ja takadiffuusorin oli tehnyt auton edellinen omistaja Johnny, ja ne näyttivät Juhanan silmissä valittuun tyyliin sopivilta. Kiinnitys oli tehty peltiruuveilla, lisätukea oli haettu sähkötöistä tutuilla reikänauhoilla ja umpioiksi oli istutettu BMW:n angel eyesit. Vettessä oli tullessa neliötuplavalojen lasikuitupohjista muokatut valot, joilla oli korvattu alkuperäiset luukkulamput. Vanhoissa autoissahan lähivalot saa kahdentaa, jolloin lyhyilläkin valoilla näkee melko hyvin kaikkien neljän ollessa käytössä”, Juhana ohjeistaa. Samassa kaupassa tulivat myös kaksisäätöiset QA1 coiloverit jousineen eteen ja iskunvaimentimet taakse. Näiden vaihdon jälkeen auton ohjattavuus parani jo hyvälle tasolle.” Jarruille Juhana rakensi itse hydroboost-tehostimen, joka ottaa käyttövoimansa ohjaustehostimelta. Uniball-tukivarret tilasin mittojen mukaan siilinjärveläiseltä Uniball.fi-firmalta. Nykyisellään umpiot on varustettu H4-polttimoin. Samaan aikaan tilasin myös uniball-nivelillä varustetun poikittaistukitangon eturipustusten väliin”, Juhana kertoo alustaratkaisuista ja jatkaa: ”Takapään alkuperäinen poikittainen teräslehtijousi osoittautui 6-linkin asennuksen jälkeen liian pehmeäksi, joten korvasin sen komposiitista valmistetulla 330 lbs monojousella. Teetin Le Mans -valojen pohjat alumiinilevystä Riku Riihimaalla, joka pyörittää Kurikassa Peltiverstas-firmaansa. Ajettavuus säilyi mukavana ja pohjaamisongelma poistui. Pääsylinteriksi vaihtui Wilwoodin alumiininen, jonka seuraksi tuli paineensäätöventtiili. Etuspoileri kelpasi sellaisenaan, mutta takadiffuusori oli tehty paksusta pellistä, ja sen evät Sovella-hyllynkannattimista, joten painoa oli paljon. Ajettavuutta Juhana toi rata-automaisemmaksi vaihtamalla eteen uudet SPC Performancen putkimalliset yläja alatukivarret, jotka löytyivät sattumalta toiselta harrastajalta. Pete Poskela teki diffuusorin rungosta muotin ja valmisti sen avulla vastaavan lasikuidusta. Ajettavuutta ja aerodynamiikkaa. Kokoonpanohitsauksen teki Jaakko Teemu ja kokoonpanossa sain taas apua Pekka Yli-Rahnastolta. Olen tarkoituksella pyrkinyt kaikissa projekteissani maksimoimaan oman työn osuuden ihan oppimisen ja itsensä haastamisen vuoksi
Kiitos: Vaimolleni Ninalle kärsivällisyydestä, Petteri Vataselle konsultaatiosta moottorin hankinnassa ja säädöistä, Pekka Yli-Rahnastolle neuvoista ja apukäsistä monessa vaiheessa, Pete Poskelalle avusta lokasuojien vaihdossa ja neuvoista lasikuitutöissä, Mika Ikolalle korin pohjatöistä ja maalauksesta, Pasi Mattilalle korin viimeistelystä ja maalauksesta, Juhani Mäkelälle alumiinija rosteriosista, Lassi Mäkelälle CAD-suunnitelmista, Jaakko Teemulle kokoonpanohitsauksesta sekä harrastaja-kollegoille Finnshark-foorumilla sadoista neuvoista ja mielipiteistä. Keskimittaripaneelin ostin rikkinäisenä ja korjasin itse, shifter panelin puolestaan löysin valmiiksi kunnostettuna eBaystä. Teho ja vääntö: 530 hv @ 5800 rpm ja 721 Nm @ 4250 rpm. Nopeusmittari saa nykyisellään nopeustiedon GPS-signaalilla alkuperäisen vaijerin sijaan. Koska kojelaudan merkkivalot ja katkaisijat puuttuivat autosta kokonaan, päädyin tekemään merkkivalot pienistä värillisistä ledeistä, jotka sijoitin huomaamattomasti nopeusja kierroslukumittareiden yläpuolelle. Nopeusmittarin ja polttoainemittarin virkaa toimitti ATV-käyttöön tarkoitettu digitaalinäyttö. Sisusta: Corbeaun penkit omavalmisteisilla kiinteillä jalustoilla, Auto Meterin Sport Comp Silver -mittarit, Dr. Tämä siis mahdollistaa sen, että auto käynnistyy nopeammin, kun ei tarvitse odottaa, että turvakytkin tunnistaa startatessa nousevan öljynpaineen ja käynnistää bensapumpun”, Juhana selittää. Renkaat: Vredestein, koko edessä 275/40 R17, takana 315/35 R1. Rebuildilta vielä uuden sähkösarjan ja modifioi uudet johtosarjat sopiviksi mittaristolle ja uusille virtaa tarvitseville laitteille sopiviksi. Vanteet: Vintage Wheel Worksin V48-vanteet, koko edessä 17x9,5" (4" backspace), takana 17x11" (3,75" backspace). Sisusta oli karussa kunnossa ja Juhana joutui tekemään verhoiluihin paljon korjauksia. Merkonomipohjalta ei ole aina helppoa keksiä oikeita työtapoja, mutta korvaamattomana apuna tässäkin projektissa ovat toimineet Finnsharkfoorumin harrastajat ja kaverit, joilta olen saanut neuvoja, kun oma ymmärrys on loppunut. Sisusta ja sähköt. Alusta: Edessä SPC Performancen putkitukivarret ja kaksisäätöiset QA1:n coiloverit, takana omavalmisteinen 6-linkkituenta, mittatilauksena toteutetut uniball-tukivarret, kaksisäätöiset iskunvaimentimet ja komposiitista valmistettu poikittainen 330 lbs monojousi, Steeroidsin hammastanko-ohjaus. Turvavöiden merkkivalon kuittausnapin alle sijoitin mikrokytkimen, joka kytkee virran sähköiselle bensapumpulle, eli kuittausnappia painamalla saa pidemmän seisonnan jälkeen täytettyä polttoainelinjan. Sähkötaulu releineen löysi paikkansa piilosta karttataskupaneelin takaa. Faktat Chevrolet Corvette Stingray Coupe ’71 Omistaja: Juhana Lähdesmäki, 50 Paikka: Ilmajoki. Jarrut: Wilwoodin levyjarrut, edessä 6-mäntäiset ja takana 4-mäntäiset alumiinisatulat, Hydroboost-tehostus. Corbeaun sporttipenkit löytyivät yllättäen Motonetin valikoimasta ja mahtuivat juuri ja juuri sisään, kun niiden mekanismeista poisti muovisuojukset ja asensi oikean puolen penkin vasemmalle ja päinvastoin. ”Hankin puuttuvia osia käytettyinä ja fiksailin ne itse. Korimuutokset: Custom Image Corvettesin leveät lokasuojat, Le Mans -tyyppiset ajovalot, omavalmisteinen etuspoileri ja takadiffuusori. Aihioksi olisi kannattanut hankkia koriltaan parempi yksilö, mutta toisaalta sellaista ei ehkä olisi malttanut kustomoida näin paljoa”, Juhana kiteyttää projektinsa pähkinänkuoreen. Alkuperäiset nopeusja kierroslukumittarin putkimaiset kevytmetallikehykset oli leikelty rikki liian suurten kojelautakaiuttimien tieltä. 61 AMERIKAN RAUTA 8/2021. ”Käytin niihin pääasiassa nahkakittiä sekä Corvette Americalta tilaamaani vinyylimaalia. Moottori: Skip White Performancen kokoama Dartin lohkoon tehty 427 cid stroukkipikkulohko, AFR:n alukannet, Howard Camsin rullanokka, Scorpion-rullakeinuvivut, Wisecon takomännät, Scatin takokampiakseli ja H-profiiliset kiertokanget, Hookerin 4" kylkiputket omavalmisteisin spiraalivaimentimin. Rebuildin sähkösarja. Lattiamatoista tuli suhteellisen hyvät, kun pesin ne useampaan kertaan painehuuhtelulaitteella”, Juhana kertoo. Voimansiirto: 6-vaihteinen Tremecin T56 Magnum -manuaalivaihteisto, Lakewoodin teräksinen kytkinkoppa, McLeodin 2-levyinen kytkin, billet-alumiininen vauhtipyörä teräksisellä kitkapinnalla, vakioperä 3,36-välityksellä ja vakiolukolla, lyhennetty vakio kardaani ja vetoakselit HD-nivelillä. Alumiiniset kiinteät jalustat Juhana piirsi itse ja vesileikkautti jälleen Lassi Mäkelällä. Mittareiksi valitsin klassiset Auto Meterin Sport Comp Silver -sarjan mittarit, jotka mahtuivat alkuperäisille paikoille. Kun projekti oli lopulta paisunut siihen pisteeseen, että että kaikki muu oli läpikäyty, alkoi häntä mietityttää vanhat parsitut sähköt. Mittaristo puuttui lähes kokonaan. Kojelauta tuli kokonaan uusi, samoin A-pilarien verhoukset. Tämä projekti oli näin jälkeenpäin katsoen monin tavoin täysin järjetön niin rahankäytön kuin työmääränkin suhteen. Niinpä Juhana tilasi Dr. Door Ajar -merkkivalo toimii alkuperäisessä tarkoituksessaan, mutta turvavöiden merkkivalo hoitaa nykyään öljynpaineen merkkivalon tehtävää. ”Olen tarkoituksella pyrkinyt kaikissa projekteissani maksimoimaan oman työn osuuden ihan oppimisen ja itsensä haastamisen vuoksi. Keskikonsolissa oli kolme Autogage-mittaria ja rattiputken päällä oli Sunpron kierroslukumittari vaihtovalolla
KÄYTTÖ KÄYTTÖ-KOMEETTA KOMEETTA 62 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Heath Garagen Tomi Kankaalla on aina ollut aivan erityinen suhde Ford Falconiin sekä sen sisarmalliin Mercury Cometiin. Kaikkiaan näitä FoMoCon kompaktiautoja löytyy perheestä tällä hetkellä kolme kappaletta, joista yksi toimii perheen huolettomana käyttöautona. KÄYTTÖ KÄYTTÖ-KOMEETTA KOMEETTA Mercury Comet Cyclone Coupe ’64. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 63 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Ford ilmoitti merkin alasajosta marraskuussa 1959 ja viimeiset Edselit valmistuivat vuonna 1960. Cometin tuotanto aloitettiin siis vuonna 1960, ja Ford Falconiin perustuneena kompaktiluokan mallina sitä valmistettiin vuoteen 1965 saakka. Cometia ei kuitenkaan hylätty mallinimenä, sillä se sai uuden suunnan Lincoln-Mercury-osastolta. Konepellin alta löytyi ensimmäisenä vuonna 210 hevosvoimaa tuottanut 289-kuutiotuumainen V8 ja sporttista olemusta oli korostettu muun muassa kuppimaisin erillispenkein. Kaikkiaan Cometin elinkaareen mahtui seitsemän eri sukupolvea, kunnes sen tuotanto lopetettiin vuonna 1977. Vuonna 1966 malli uudistui rajusti kasvaen keskikokoluokan malliksi ja perustuen Ford Fairlaneen. Samoihin aikoihin sain seurata vierestä, kuinka setäni Risto rakensi itselleen ’65 Cometia, jolla hän ajoi kiihdytyskisoja 80-luvulla”, Tomi kertoo vaikuttimistaan. Fakta, jota monikaan ei tiedä, on se, että Cometista piti tulla alun perin Edselin mallinimi. Comet pudotettiin mallinimestä pois vuonna 1968, minkä jälkeen muskelimallit jatkoivat kulkuaan pelkällä Mercury Cyclone -nimellä. Cyclone oli Cometin tehomalli, joka tuotiin markkinoille optiona vuonna 1964. Lopulta Edsel tuli kuitenkin merkkinä tiensä päähän ennen kuin tämä ehti käydä toteen. Sain seurata vierestä, kuinka setäni Risto rakensi itselleen '65 Cometia, jolla hän ajoi kiihdytyskisoja 80-luvulla. Näin jatkettiin vuoteen 1969, minkä jälkeen Comet uudistui jälleen totaalisesti palaten kompaktiautoksi ja ollen yhtäläinen Ford Maverickin kanssa. Kankaiden Comet on sikäli erikoinen selviytyjä, ettei sen peltejä ole tarvinnut hitsata koskaan, eikä niissä ole edelleenkään yhtä ainoaa ruostereikää. Anna-Stina koristeli patinoituneen alkuperäisen maalipinnan nostalgisin diileritekstein. T omin mieltymys Falconeihin ja sitä kautta myös Cometeihin sai alkunsa hänen ensimmäisestä autostaan, joka oli ’60 Falcon. 64 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Mercury Comet Cyclone Coupe ’64. Tuo kyseinen auto on perheessä edelleen ja tunnetaan nykyään Speedy Gonzales -nimisenä Gasserina, joka on tullut vuosien varrella tutuksi niin kotimaiselle näyttely-yleisölle kuin nostalgiakiihdytysfaneillekin. ”Ostin sen ollessani 13-vuotias. Ensimmäiset kaksi vuotta mallia myytiin pelkällä Comet-nimellä, kunnes se vuonna 1962 yhdistettiin Mercuryn mallistoon
Sisusta on alkuperäinen aina verhoiluja ja keskikonsolia sekä alkuperäistä radiota ja kierroslukumittaria myöten. Houkuttelevinta aihiossa oli se, ettei siinä ollut kuluneesta olemuksestaan huolimatta ainuttakaan ruostereikää. Ei hitsattavaa. Tomi muotoili konepeltiin pahkan, joka jäikin tämän auton kohdalla ainoaksi pellinmuokkaustyöksi. Sen historia ei ole kovinkaan tarkasti selvillä, mutta Suomeen auto on uitettu 2000-luvun alussa. Vanteiksi pyöräytettiin tyyliin sopivat vanhat Slotit, jotka ovat edessä 6x14ja takana 7x14-tuumaiset. Kolmipuolaratti kuului Cyclone-optioon samoin kuin kuppimaiset erillispenkitkin. Nostalginen kisakuosi. Ainoa muokattu kohta sisustassa on ratin kehä, jonka joku aiemmista omistajista on maalannut flake-vihreäksi. Lopuksi se maalattiin ja patinoitiin saman näköiseksi kuin auton alkuperäinen kulunut maalipinta. Vakiorumpujarrujen katsottiin tarjoavan riittävän pysäytystehon, joten niitäkään ei lähdetty vaihtamaan pelkästä vaihtamisen ilosta. Etukenoinen asento saavutettiin vaihtamalla eteen lyhyemmät kierrejouset ja säilyttämällä takana alkuperäiset lehdet. Moottori sai jatkeekseen C6-automaattilaatikon ja perän virkaa jäi hoitamaan auton oma kasituumainen. 65 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Autolle päätettiin antaa ilmettä lisäämällä siihen hyppysellinen takavuosien kiihdytyslookia. Ulkokuori oli maalipintaa myöten täysin alkuperäinen. Projektista selvittiin siis täysin ilman mätähommia, mikä ei Kankaan perheen projekteissa ole kovinkaan tavallista. Tomi ja Anna-Stina olivat etsineet ’64-vuosimallista Cometia jo jonkin aikaa, kun jutussamme esiintyvä yksilö löytyi nelisen vuotta sitten rullaavana Vähäkyröstä Vesa Krookilta. Tomi hankki voimanlähteeksi 351 Windsorin, josta löytyy lähes vakiokuntoisenakin ihan riittävät menohalut. Kun moottori ja vaihdelaatikko loistivat poissaolollaan, tarjoutui tekniikan osalta mahdollisuus lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä
Voimansiirto: C6-automaattivaihteisto, 8" perä. Auto on ollut valmistumisestaan saakka jokapäiväisessä käytössä jo useamman kesän. Lopputuloksesta muodostui oma uniikki kokonaisuutensa kuvitteellisine diileriteksteineen. Niille ei valittu valmista esikuvaa, vaan inspiraatiota haettiin useammista eri kohteista. Tykätty laite se on ollut ajella meille molemmille, ja lapset viihtyvät Cometin takapenkillä aivan erityisen hyvin. Kiitos: Ristolle, kun et ostanut sitä, joten se päätyi meille, Marttalalle vinkistä ja Krookille, kun myit sen meille. Sisustassa kaikki on alkuperäistä aina konsolia ja kierroslukumittaria myöten. Tehtaalla '64 Comet Cyclonet varustettiin 210-hevosvoimaisilla 289-moottoreilla, mutta Kankaiden yksilön tekniikka loisti ostohetkellä poissaolollaan. Sillä on aina kiva lähteä matkaan”, Anna-Stina kuvailee. Vanteet: Slottivanteet, edessä 6x14", takana 7x14". Se, että kyseessä on alkuperäinen teho-optiomalli, ei myöskään jää enää huomaamatta keneltäkään, kiitos takakylkien kookkaiden Cyclone-tekstausten. Jarrut: Alkuperäiset rumpujarrut. Korimuutokset: Omavalmisteinen konepellin pahka. Sisusta: Alkuperäinen Cycloneoptiosisusta kuppimaisine etupenkkeineen, kolmipuolaratteineen ja kierroslukumittareineen. Lopuksi alkuperäinen patinapinta teksteineen suojattiin mattalakalla. Moottori: 351 cid Windsor V8. Renkaat: Edessä 165/80 R14, takana F78-14. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Mercury Comet Cyclone Coupe ’64. Rullaavana hankittuun autoon asennettiin 351 Windsor, joka sai jatkeekseen C6-automaatin. Anna-Stina pääsi tuttuun tapaansa loistamaan koriin taiteiltujen koristemaalausten kohdalla. Alusta: Alkuperäiset akselistot, edessä kierrejouset, takana lehtijouset. Faktat Mercury Comet Cyclone Coupe ’64 • Omistaja: Heath Garage • Paikka: Lapua. Jopa kolmipuolainen ratti on alkuperäinen ja kuului osana Cyclone-optioon. Jossain elämänkaarensa varrella joku on maalannut ratin kehän vihreällä flakella, mikä on varsin osuva yksityiskohta Kankaan perheen autoon, ovathan he tunnettuja mieltymyksestään vihreän eri sävyihin. Comet sopeutui Kankaan perheeseen hienosti, sillä saihan se tallikavereikseen heti pari lajitoveria – edellä mainitun ’60 Falcon Gasserin sekä niin ikään nostalgiakilparadoille valjastetun, rankalla kädellä muokatun ’61 Mercury Cometin nimeltään "Suicide Comet". ”Ei me olla laskettu kilsoja sen kummemmin, mutta ehkä niitä on kertynyt muutama tuhat kesässä
Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo. ??. . ??. . ??. . ??. ??. ??. ??. Tuomme autoja, myös Ruotsista!. ??. ??. Katso lisää: sk-autosound.fi/retrosound Avoinna ark. • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset Hyvää Joulua vanhoille ja uusille asiakkaille ja Onnellista Uutta Vuotta 2022! TÄYDEN PALVELUN TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO TUONTITALO www. ??. Joulun Joulun lahjaidea! lahjaidea! AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. . 9-17. ??. 040 506 9008, arto@usa-cars.fi AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen . 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot ??. ??. . Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. P.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Modern sound for classic car Ford Mustang –64-66 Chevrolet Chevelle -69-73 Ford/Mercury -50-60 GM -49-60 ?. USA-CARS .fi Puh. ??. ??
Ylöjärveläinen Juha Isoketo rakensi chopperiin vaihdossa saamansa Fatboyn chicano-henkeen aina kromiosien kaiverruksia ja tankin kuva-aiheita myöten. Harley-Davidson Fatboy ’03. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Chicanohenkeä 68 AMERIKAN RAUTA 8/2021
69 AMERIKAN RAUTA 8/2021
”Maalaukset teki Satu Art from the Underground -firmasta. S e lähti oikeastaan siitä, kun olen noita choppereita rakennellut, ja tein semmoisen nahkapintaisen näyttely-chopperin. Olin minä muutenkin tykästynyt tuohon chicanomeininkiin, kun on vaimon kanssa monesti Jenkeissä käyty. Takavalo on tuommoinen tarvike-tombstone, jonka laskin aika alas niin, että kilpi vielä mahtuu sen alle”, Juha valaisee. Vasemman astinlaudan etupuolella on Juhan itse alumiinista tekemä tulppateline, jossa on varatulpat samassa kulmassa kuin pytyt. Melko nopeasti tuli siis selväksi, ettei Fatboykaan säilyisi kauaa vakiokuntoisena, vaan siitä pitäisi tehdä oman näköinen. Edessä on nyt 21ja takana 18-tuumainen, alun perinhän näissä on molemmissa päissä 16-tuumaiset paksumpiprofiilisilla renkailla. Ei nuo vakiopyörät oikein minun juttu ole. Johtojen päälle laitoin myös teräspunoksen. ”Vedin orkkistakarapakaaren poikki ja jatkoin sitä parikymmentä senttiä. ”Totesin sitten, että ei tällaisesta oikein voi kuin chicano-tyylisen tehdä. Oikealla puolella lohkon keskellä oleva tähti on tehty vyönsoljesta. Tupet tulivat Ebaystä, ja niille piti tehdä supistukset, kun yleensä tangot ovat tuumaista putkea. Heinisen Pasi Kylmäkoskelta taiteili niihin noita kaiverruksia, ja Loimaan kromauksessa kromasivat sitten tangot. Ostin 1995 ensimmäisen pyörän, ja siitä lähtien noita on tullut rakenneltua. Pasi kaiversi kuviot myös astinlautoihin, jotka tein itse kiillotetusta kymppimillin alumiinista. Mulla oli ideana Smile Now, Cry Later -teema, mutta se kirjailtiin astinlautoihin espanjankielellä. Samalla takalokarin päältä jätettin pois alkuperäinen takapenkki, etummainen kelpasi tyyliin sopivine koristeluineen siinä vaiheessa sellaisenaan. ”Kävin ihan paikallisesta rautakaupasta Rautasoinilta hakemassa 38-millistä suoraa putkea, jotka taivuttelin tangoiksi. Cartoonista kertovan Chicanokulttuurin lähettiläät -leffan Netflixistä.” Satu sekoittikin Kalifornian auringonlasku mielessään itse oranssin perussävyn, jonka päälle taiteili Iridescent-kynäruiskumaalilla paneelit, jotka muuttavat väriä heijastuksen mukaan. ”Tämä oli ihan orkkiskuntoinen, kuin pakasta vedetty sini-harmaa Fatboy, ja ajoin tällä sellaisena yhden syksyn. Renkaiksi tuli matalat valkosivut, edessä on 120/70 ja takana 150/70-kokoinen.” Vakiokuntoiselle 88-kuutiotuumaiselle Twin Cam -koneelle Juha ei kokenut aiheelliseksi tehdä mitään, eihän koko pyörällä ollut ajettu kuin vasta 36 000 kilometriä. Eikä hänen tapauksessaan puhuta tosiaan yhdestä näyttelykuntoisesta pyörästä, vaan palkintoja niittäneitä pyöriä on miehen käsissä valmistunut jo aika monta. On niillä siellä aika rento tunnelma.” Talven tultua Juha alkoikin toteuttaa pyörään visiotaan latinohengessä rakennetusta Fatboysta. Tämä tuli sitten siihen vaihdossa”, Juha Isoketo selittää. Niihin tehtiin myös nuo pellenkuvat, joista toinen on tietysti surullinen ja toinen iloinen.” Auringonlaskun sävyjä. ”Jousitusta laskin edestä ja takaa kaksi tuumaa ja vanteiksi tuli DNA:n Diamond Shape -versiot. Olin näitä chicano-tyylin kuvia ja tatuointeja katsellut, ja sitten lopulta tulostin Sadulle nipun papereita ja käskin hänen katsoa latinovalokuvaaja Estevan Oriolista ja tatuoija Mr. ”Hain sellaista auringonlaskutunnelmaa ja annoin värin suhteen maalarille vapaat kädet, ja kyllä hän onnistuikin todella hyvin”, Juha kiittelee. Hitsailin siitä myös kaikki ylimääräiset reiät umpeen. 70 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Harley-Davidson Fatboy ’03. ”Ilmanputsarin vaihdoin tuommoiseen pyöreään, ja letkut vaihdoin kaikki teräspunostyyppisiin. Choppereita ja vanhan liiton pyöriä enimmäkseen”, hän jatkaa. Latinohenkisiä kaiverruksia. ”Noista eri dokumenteistä olen hakenut fontteja, ja tankin vasemmalle puolelle pyysin Satua tekemään itse paikan päällä Kaliforniassa ottamani valokuvan perusteella tuon Whittier Boulevardin portin.” Omatekoisiin astinlautoihin on kaiverrettu espanjaksi ”hymyile nyt, itke myöhemmin”. Jätin niistä mukana tulleet äänenvaimentimet pois, nyt on ihan sopivat äänet.” Chicano-henkeen sopivat paksut ja puolikorkeat, teräväkulmaiset tangot Juha teki itse. Putket mä tilasin Ebaystä, ne ovat Samson-merkkiset ja 36-tuumaiset
Juha kertoo, että Kaliforniassa ne on kielletty kokonaan, koska ne luokitellaan aseeksi. Etupäähän laitettiin myös jäykemmät 20-viskositeetin öljyt, ja Juha kertoo pyörän olevan nyt tosi jämäkkä ajaa. Meitä on neljässä paikkaa – Kemissa, Seinäjoella, Tuusulassa ja Liedossa, ja kaikkiaan 30 jäsentä. ”Kerho on saanut alkunsa 50 vuotta sitten Tanskasta ja kaikkiaan chaptereitä on viidessä maassa eli Tanskassa, Saksassa, Ruotsissa, Puolassa ja Suomessa. Äänimerkkiin ruuvasin tuollaiset äänitorvet, ja laitoin sinne sisälle pienen veivattavan soittorasian, joka soittaa meksikolaista kansanlaulua La Cucarachaa. Tangon päähän kiinnitetty pieni koristeen näköinen ruoska on nimeltään Getback Whip. Sieltä Los Angelesin seudulta Juha onkin löytänyt paitsi ideoita, myös pieniä osadetaljeita Fatboyhinsa. Se oli monta vuotta tallin seinällä koristeena, kunnes löysi tästä paikan. Kullanvärisen merkin äänimerkin päälle tilasin jostain kiinalaisesta nettikaupasta.” Jos tuli chicano-Fatboysta piristävä poikkeus koptereiden väliin Juhalle itselleen, näyttää se olleen sitä monelle muullekin, ainakin näyttelymenestyksen perusteella. Laitoin sinne sisälle pienen veivattavan soittorasian, joka soittaa meksikolaista kansanlaulua La Cucarachaa.” Takapäässä on säätöruuvit, joilla jousitusta sai madallettua, etupäässä Juha yksinkertaisesti lyhensi vain jousia sopivasti. Sorvasin sille telineen, jolla sen sai vaihdelaatikon ruuviin kiinni. ”Öljytankin alapuolella oikealla oleva tähti tuli kerran vastaan Pasadenassa järjestetyllä kirpputorilla. Pohjanmaalla, Lappajärvellä, minäkin asuin, kun kerho perustettiin, ja Seinäjoen chapteriin kuulun, vaikka Ylöjärvellä olen jo vuosia asunutkin”, Juha valaisee. Ruoskassa on pikakiinnitys tangon päähän, ja joillain on sen jatkona biljardipallo, jolla voi vaikka kopauttaa törttöilleestä autosta lasin rikki. Täällä se on ollut jo yli 15 vuotta. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2021. ”Norrtäljen Custom Bike Show’sta tuli ykköspalkinto, ja Hangossa Deep South MC järjesti kesällä näyttelyn, josta tuli Ladies Choicen ensimmäinen palkinto ja koko tapahtuman kakkospalkinto”, Juha kertoo ja avaa sitten jatkosuunnitelmiaan: ”Satula olisi tarkoitus nyt talven aikana verhoilla uudelleen, se on edelleen vakiokuosissa.” Juha itse toimi myös pitkään No Name MC:n varapresidenttinä, ja kuuluu sen kotimaisiin perustajajäseniin
Maailman suurin jälkivarustelunäyttely pidettiin kuin pidettiinkin jälleen yhden välivuoden jälkeen, ja vaikkei eurooppalaisilla ollutkaan sinne vielä asiaa, oli kävijöitä enemmän kuin olisi uskaltanut edes odottaa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: John D’Agostino Uusi West Hall on valtavankokoinen kompleksi, jolla joku kertoi olevan mittaa yli kilometrin verran! Vaikeaa arvioida, pitääkö se paikkansa, mutta jotain kertoo se, että messuhallien ali kuljetetaan väkeä Tesloilla tunnelissa. Tässä Webb Motorworksin ja Canadian Electric Vehiclesin toteutus ’32 Fordiin perinteiseltä veekoneelta näyttävine E-Crate-sähkömoottoreineen. Tilaakin näyttelylle oli käytössä enemmän kuin koskaan aiemmin, kun edellisen, vuoden 2019 näyttelyn jälkeen Vegasin messukeskukseen on valmistunut kokonaan uusi West Hall, joka on suurin kaikista näyttelyhalleista. Hinnaksi voimalinjalle kerrottiin 50–70 000 dollaria. 72 AMERIKAN RAUTA 8/2021. SEMA Show 2021 2021 Erilaiset sähköautokonversiot tekevät tuloaan kovaa vauhtia, ja SEMA:ssa olikin esillä niitä varmaankin toistakymmentä ihan kokonaan omista konsepteista Teslatekniikkaan perustuviin. Las Vegas 2.–5.11
Netflixin Mestarimekaanikotsarjasta tuttu Constance Nunes on upea myös ruudun ulkopuolella. Klassisella Carson Topilla varustetun auton kapseleilta näyttävät aluvanteet ovat ylikokoiset ja niille on hauskana yksityiskohtana väännetty keltaraitarenkaat! Tämä uusi Mustang EcoBoost HPP edustaa Tjin Edition -tiimin Gene Tjinin näkemystä aiheesta. High Performance Package nostaa 2,3-litraisen turbonelosen tehot 330 hevosvoimaan, ja tästä yksilöstä on haettu lisää tehoa COBB Tuningin isommalla välijäähdyttimellä ja Cold Air Intakella. Nanook on jo vuonna 1965 rakennettu AA/Fuel Altered -kilpuri, jolla on voitettu mestaruuksia useammalla vuosikymmenellä. 2021 2021 Mark Giambalvon Creative Rod & Kustom -pajoineen rakentama ’30 Model A Tudor kantaa nimeä ”Rebel”. Väkeä taisi olla enemmän, kuin osattiin koronasulkujen jäljiltä odottaa. Erikoisen näköiset vanteet ovat Vossenin LC2A1:t. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Näyttelyssä oli edelleen maskipakko, jota ei kuitenkaan valvottu aivan niin tarkasti kuin aiemmin syksyllä. Tjinin veljesten autot saivat Fordin Best of Show -palkinnon. Erittäin tyylikäs laite British Racing Green -tyyppisine väreineen ja aistikkaanruskeine nahkaverhoiluineen. Mike Fillionin ’56 Olds 98 yhdistelee onnistuneesti perinteitä ja nykypäivää. Auton omistaa edelleen sen alkuperäinen kuljettaja Dave Hough, mutta nykyisin sitä ohjastaa hänen lapsenlapsensa Kyle Hough
Art Morrisonin rungolle rakennettu auto on muun muassa muutettu neliovisesta kaksioviseksi ja sen keulalta löytyy 509-isolohko. Putkimaski on tehty neonputkista, jotka hehkuvat hämärässä auton sävyyn sopivan pinkkeinä! Superformance Corvette Grand Sport ei oikeastaan ole Corvette ensinkään, vaan Superformance-firman tekemä kit car ihan samaan tapaan kuin yrityksen valmistamat Cobrat, GT40:t ja Daytonat. Tekniikkana on LS3 ja Billet Specialtiesin vanteet ovat edessä 20ja takana 22-tuumaiset. 74 AMERIKAN RAUTA 8/2021 SEMA Show. LS1:llä ja 6-vaihteisella manuaalilla varustetusta autosta on tehty myös pienoismalliversio. Brady Ranweilerin ’63 Chevy 2D Wagon jäi historiaan vuoden 2020 SEMA Battle of the Builders -voittajana – kyllä, kisa käytiin viime vuonnakin, vaikka itse näyttely jäi väliin. Koska näit samanlaisen. Jeff Jonesin rakentama Marilyn Monroen innoittaman Shocking Pink -heleänroosa ’53 Ford Customline oli ehkä koko tämänvuotisen näyttelyn vaikuttavin kustom kirkkaine Sun Valley -tyyppisine lasikattoineen ja upeine verhoiluineen. Richardilla oli mukana Vegasissa myös hänen kaunis vaimonsa Katrina. Joe Stuporin Brookwoodin kyljen listoitus on kotoisin ’56 Nomadista, jollaisen tyyliin on toteutettu myös kaksivärimaalaus. Erilliset etupenkit ovat ’66 Thunderbirdistä. Kokonaan uuden auton moottorivaihtoehdot ulottuvat 350 hevosvoiman rautalohkoisesta ZZ4 crate-koneesta alumiinilohkoiseen ja ahdettuun LS9:ään. Autoa on chopattu viisi tuumaa ja sektioitu kolmen tuuman verran, ja sen v-kulmaan asennetut ajovalot ovat kotoisin ’59 Chevystä. Gas Monkey Garagen Richard Rawlings jätti Discovery Channelin taakseen 2019 SEMA:n jälkimainingeissa ja tekee autokaupan ohessa nykyään sisältöä GMG:n Youtube-kanavalle. Kindigin hiilikuidusta valmistetun C1-Corvetten konehuone on huikeaa katseltavaa klassisen näköisine Lingenfelter-LS7:ineen. Kauttaaltaan muutellun farkun vanteet ovat EVOD Industriesin erikoistilauksesta valmistamat uniikkikappaleet ja kojelautakin on vaihdettu ’59 Chevyn malliin. Hot Wheelsillä ei tänä vuonna ollut SEMA:ssa omaa osastoa, mutta sen suunnittelija Brandon Vetuskeyn ”BVbird” ’67 Firebird oli esillä käytävällä. Et varmaan koskaan, sillä tällaista korkeamman varustetason kaksiovista farmaria ei Chevrolet vuonna 1959 valmistanut lainkaan
Valitettavasti Ernie itse ei ehtinyt seitsenvuotisen projektin lopputuloksesta juuri nauttia, mutta Maciasin perhe toi auton näytille SEMA Show’hun aivan, kuten Ernie itse olisi haaveillut. Don Bennettin ’47 Ford COE on ihan oikeasti liikkuva pizzabaari! Chevyn FAST-ruiskulla ruokitun 454:n voimin kulkevan auton piti olla oikeastaan ensiesittelyssä jo 2019 SEMA Show’ssa, mutta koeajolla yksi ilmapalkeista räjähti, ja SEMA-esittely siirtyi – sattuneesta syystä – kahdella vuodella. 75 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Big Oak Garagen tontilla oli näytillä Brenda Watersin ’66 Cadillac ”MerLow”. Upea streamliner ei ole mikään 40-luvun alkuperäiskonsepti, vaan rakennettiin tyhjästä seitsemän vuoden aikana tavallisen lava-COE:n päälle. Uusimman polven LT4-tekniikalla ja 10-vaihteisella 10L90E-automaatilla varustetun Caddyn nimi lienee seurausta auton viininpunaisesta värisävystä. Ehkä koko näyttelyn upein esillepano oli Fordin omalla osastolla esillä olleella ”Pegasus Project” ’68 Mustang Fastbackillä. Norsumoottorinimitykselle on tällä kertaa todella katetta, nimittäin 100 kappaleen rajoitettuna sarjana valmistettu crate Hemi tuottaa 1000 hevosvoimaa suoraan tehtaan laatikosta otettuna. Modernin moottorin jatkona on niin ikään moderni Tremecin kuusilovinen T-56 Magnum sekä 4.10-välityksellä varustettu järeä Dana 60 -perä. Erittäin onnistuneet muodot ovat Chris Chapmanin käsialaa. Impalan huikea maalaus on Benny Floresin käsialaa, ja auto rakennettiin hylätystä raadosta ensin valkoiseksi ja valmistui tälle kesälle pinkiksi täysiveriseksi showlowksi. Aivan toisella puolella USA:ta, Floridan Deerfield Beachilla Miranda Built -pajaansa pyörittävä Jeremy Miranda osallistui tiimeineen ’59 Apachella SEMA Battle of the Buildersiin. Tyylikkään maalauksen takaa löytyy Efrain ”Bugs” Gonzales, joka taitaa olla lowrider-maalauksien kovin nimi maailmassa covidin vietyä maalareiden ehdotonta kärkeä edustaneen ”Danny D” Galvezin vain 56-vuotiaana. David Stappin ’68 Charger ”Dumbo” on saanut nimensä kenties myös harmaasta väristään, mutta erityisesti ahdetusta 426 ”Hellephant” -moottoristaan. Tämä ’64 Impala kuului elokuussa edesmenneelle Ernie Maciasille. Ehkä maailman kovatasoisinta lowrider-kerhoa, Lifestyle CC:tä, edustaa Samson Fernandezin ’66 Impala ”Ice Breaker”. Yli 500-heppaisella Ford Racingin ruisku427:lla ja Tremecin TKO600-manuaalilla varustettu auto tullaan myymään Scottsdalen Barrett-Jacksonin huutokaupassa tammikuussa, ja koko tuotto tullaan lahjoittamaan Saskatchewanin STARS ilma-ambulanssitoiminnan tukemiseen
Liberty Walk -tyylinen korisarja ei tee mallista yhtään vähempää Ferrarin näköistä. Auton tekniikkana on Whipple-ahdettu ’18-mallinen 5.0 Coyote 6R80E-automaatin kera, ja alustasta löytyy Airliftin 3H-ohjauksella varustettu ilmajousitus. 76 AMERIKAN RAUTA 8/2021 SEMA Show. Auto myös liikahtaa, moottorista nimittäin on dynotettu nykykokoonpanossaan 775 hevosvoimaa. GT-mallin luvataan kiihtyvän 0–100 km/h 3,7 sekunnissa 487-hevosvoimaisen ja 860 newtonmetrin väännön tuottavien sähkömoottoriensa turvin. Ahdetulla LSA-moottorilla ja Art Morrisonin rungolla varustetun auton rakentelun kerrotaan maksaneen 715 000 dollaria ja vieneen hurjat 13 000 työtuntia! Lon ja Mary Clousen ’41 Willys on melkoisen rankka laite. Aiemmin street outlaw -meininkiä edustaneen auton uusi stance on hyvin klassinen, ja sen 598 cid rullanokkaisolohko on varustettu nostalgisella Hillborn-ruiskulla. Oranssi, ilmajousilla ja Vossen-vanteilla varustettu California Route One -malli edustaa vanhan tuttumme Neil Tjinin näkemystä aiheesta, valkoinen hiilikuidulla koristeltu Mach-E GT taas on syöpää vastaan taistelevia perheitä tukevan Austin Hatcher Foundationin rakentama. Ford Outfront oli rakennettu tuttuun tapaan hallien väliselle ulkoalueelle, ja siellä yleisöä viihdytti muiden muassa DC Shoes -katukenkämerkin perustajana ja rallikuljettajana tunnettu Ken Block, jolla nähtiin autona avomallinen Fox-Mustang! Uusi C8-Vette kuului 2021 SEMA Show’n rakennetuimpiin malleihin. Perinteisen, harvemmin roddatuissa Willyksissä nähdyn värisävyn pintaansa saaneen auton konehuoneesta löytyy nykytyylin satiinisen tummanharmaalla maalattu ahdettu ruiskupikkulohko, ja nykyaikaa henkivät myös Rocketin vanteet, jotka ovat edessä 18ja takana 20-tuumaiset. Muokattu runko on kokonaan boksattu ja etupää on vaihdettu Heidtsin Mustang II -tyyppiseen. Barrett-Jacksonin osastolla oli esillä Scottsdalen huutokauppaan tuleva Kindig-itin Bitchin’ Rides tv-sarjassaan rakentama ’59 Buick Invicta ”Blue Suede Shoes”. Jos Intro-merkin Vista-vanteet näyttävät isoilta, niin ei ihme, nimittäin edessä niillä on kokoa 22x9" ja takana hurjat 24x15"! Koska sähköautoilu on päivän trendi, oli Fordin osastolla esillä myös useampi rakenneltu Mustang Mach-E. Nimikirjoituksia oli jakamassa myös Miss Hurstina muistettu Linda Vaughn. Fred Bishopin superkliini ’71 Ford F-100 on saanut nimekseen ”El Diablo”. Kalifornian Oceansidessa toimivan Allen Verschaven AVS Fabricationin ’66 Nova oli esillä uuteen Gasser-kuosiin rakennettuna
Auton ulkoisista muutoksista tärkeimpiin lukeutuu etulokasuojien siirtäminen eteenpäin samalla, kun astinlautoja on jatkettu. Foosehan oli Coddingtonilla töissä vuodesta 1989 vuoteen 1996. ”Phantom” ’36 Auburn Speedster on ruotsalaisen Anders Jacobssonin rakentama kustom. Huomionarvoista on myös se, että Eldorod rakennettiin kustomlegendan omaksi autoksi. Ajattomasti rakennetun auton nokalta löytyy 427-kuutiotuumainen LS2-moottori. Chip Foosen tuotoksia vuosien varrelta oli koottu yhteen halliin huikea määrä, mikä muistutti miehen merkityksestä harrastukselle. Wes Rydellille kuuluu myös arvostetun America’s Most Beautiful Roadster -palkinnon vuoden 2014 Grand National Roadster Show’ssa pokannut ’35 Chevrolet Phaeton ”The Black Bow Tie”. Bel Air jakaa varmasti mielipiteitä, mutta kyllä sen tyyli oli ehdottomasti aikaansa edellä auton valmistuessa neljännesvuosisata takaperin. Väri oli siinä versiossa tumma punainen ja renkaat Boydin tyyliin mustakylkiset. John D’Agostino Award of Excellence -palkinnon sai pitkän pohdiskelun jälkeen Foose vuonna 2012 nykyiseen kuosiinsa valmistuneella ’48 Cadillac Eldorodilla. Foosen Mike Malonelle rakentama LS3-tekniikkainen ’57 Bel Air -avo valmistui 2018 SEMA Show’hun vain kaksi päivää ennen näyttelyä. Ei ole tiedossa, oliko muut kuvan mallit tuotu Ruotsista. Wes Rydellin ’54 Bel Air valittiin valmistuttuaan vuonna 2007 Goodguysin vuoden Custom Rodiksi. Auto on saanut sitten AMBR-voittonsa valkosivurenkaat, jotka tuovat klassista ilmettä kokonaisuuteen. Coddington itsehän menehtyi 2008. Chip Foose Experience Chip Foose Experience 77 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Foosen Brookville-korinen P-32 ”Street Fighter” tähditti 2006 SEMA Show’ta. Auton vasarahinta elokuisessa RM Sothebyn huutokaupassa oli peräti 802 500 dollaria. Teksasilaisen keräilijän kokoelmiin nykyisin kuuluva auto jäi viimeiseksi, jonka Boydin paja rakensi ennen 90-luvun lopun konkurssia. Edesmenneen Boyd Coddingtonin ’57 Chevy -avo tunnetaan nimellä Boyd Air, ja se edustaa aikaa, kun Chip Foose työskenteli vielä Boydin pajalla
FHRA:n tapahtumakauden päätti komeasti Malmin lentokentällä järjestetty rompetori, joka kokosi hangaarin täyteen myyjiä. Harrasteparkkikin täyttyi vielä mukavasti, vaikka syksy kolkutteli jo ovella. FHRA Helsinki 25.9. Mega Swap Mega Swap 78 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Tämä harrasteparkkiin tiensä löytänyt ’82-vuosimallinen yksilö kuuluu Ari Saariolle. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Dodge Mirada ei ole niitä tavallisimpia amerikanautoja. Luonteikkaalla ’64 Bel Airilla saapui paikalle Henry Hirsikangas. Patinapinta pukee X-runkoistakin. Museoitu avomallinen GT Dart vuodelta ’64 olisi ollut myös ostettavissa. Tämä Revell/Monogramin ’55 Chevy Street Machine 1:24 pienoismalli herätti nostalgisia tunteita – olihan se allekirjoittaneen ensimmäisiä askeleita jenkkiautoilun maailmaan
Sumuvaloja sun muita erikoisempia tuikkuja oli niitäkin kaupan kiitettävän runsaasti. Kannisen Mikko oli lastannut ’55 Ford F-100:nsa lavan täyteen swappikamaa ja kurvannut paikalle Hämeenlinnasta. Joni Hytin pöydältä saattoi löytää projektiinsa vaikka Corvettesta peräisin olevan LS1-tekniikan. Puisia vaihdekepinnuppeja oli tarjolla merkkikohtaisina ja useammassa eri koossa. Bensiskerääjillekin oli bongattavaa. Silmänkantamattomiin juuri niitä pikkunippeleitä, joita ei koskaan löydä silloin, kun tarvitsisi. Zayre on floridalaisen Sovereign Oil Companyn tuote. Yksi erikoisimmista oli tämä Russelliten valmistama rekisterikilven valo. Varaosaluetteloita ja korjausmanuaaleja oli tarjolla harvinaisempiinkin merkkeihin, kuten Kaiseriin, Hudsoniin, Zephyriin ja Nashiin. Suomalaisin tekstein varustettu jäänestoainekanisterikaan ei ole niitä yleisimpiä. 79 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Patinaosastoa edustivat komeasti tien varressa Vermilän Tonyn ’60 Cadillac ja Atte Matinmäen ’29 Essex. Helsinki 2.10. Tomahawk Townilla Helsingin Tattarisuolla pystyttiin pitkästä aikaa järjestämään perinteikäs swäppi. Tavaraa ja väkeä oli paikalla mukavasti. Etummaisena Jati Jätyrin ’32 Coupe, taaempana Tomahawk Townin väkeen kuuluvan Saarelan Kartsan ’29 Tudor. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Swap Tomahawk Town Tomahawk Town Hallin kupeeseen oli ajettu riviin järjestävän kerhon omia laitteita. Hallihan jouduttiin tyhjentämään autoista, jotta myyntipöydät saatiin mahtumaan sisätiloihin. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Rodit peräkkäin. Janakkalalaisen Kari Saarisenkin oli pysähdyttävä vielä lähtiessä nappaamaan kuva Hälikän Mercurysta. Myytävänä olikin poikkeuksellisen paljon mielenkiintoista tavaraa, ja aamusta väenpaljous meinasi yllättää järjestäjät. Mielenkiintoinen on Saarisen oma autokin, se on nimittäin neliovisesta sedanista kaksioviseksi HT-coupeksi muutettu ja chopattu ’60 DeSoto Diplomat. Aamupäivällä oli meinannut muodostua jopa pientä tungosta, mutta iltapäivän puolella mahtui jo liikkumaan väljemmin. Tien varresta löytyi parkista Henri Hälikän todella komea ’50 Mercury, jonka sinisävyiset liekit ovat avustajamme Jussi Löppösen käsialaa
Vanhemmasta päästä osui silmiin tämä siistikuntoinen Lincolnin ratti. Moparin tuplasnorkkeliputsarista pyydettiin 400 euroa, siistikuntoisesta 340-tarroilla varustetusta oranssista putsarista puolet vähemmän. Siihen nähden 1500 euron pyyntö vaikutti ihan kohtuulliselta. Swappien vakiomyyjiin kuuluvalla Hyökin Pasilla olisi ollut myytävänä muun muassa nämä uuden näköiset ’58 Fordin kapselit. Jos tämä ruiskuimusarja näyttää vieraalta, niin ei ihme – niitä kerrottiin valmistetun 60-luvulla alle 10 kappaletta. 81 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Old Stuff -kauppaa pyörittävällä Janne Pönnillä oli kaupan sekä uutta että vanhaa osaa. Hintapyyntö oli 600 euroa. Tarjolla olisi ollut myös pari näyttävää vanhaa rotsia 50 euron kappalehintaan. Mikkonen oli tuonut myyntiin ison kasan erilaisia listoja, valonkehyksiä ja merkkejä muun muassa ’59 Fordeihin. Tommi oli ottanut elokuun lehden pääkirjoituksesta opikseen, eikä myynytkään ’58 Edseliään, vaan päinvastoin oli hankkinut niitä yhden lisää! Tommin Mercury-projektiin tulee tekniikaksi Buickin naulapää, johon tuli loppujen lopuksi uritetut alumiiniset venttiilikopat, joten nämä kromatut Fireball-kopat olivat kaupan ylimääräisinä. Kari B. Olli Rainestolla oli kaupan kaikenlaista pikkuosaa vilkkuviiksistä lasinpyyhkijöihin. Ehkä koko swapin mielenkiintoisimmat herkut löytyivät tällä kertaa tamperelaisten pöydiltä heti ovensuusta. Toimittajamme Kimmokin löysi pöydältä mieleiset lisävalot Apacheensa. Oskilla oli kaupan omasta projektistaan jouten jäänyt ’36 Ford Phaetonin puukuvioinen kojelauta mittareineen päivineen. Ihan joka torilla ei tule vastaan myöskään tällaista pakettia DeSoton 276-kuutiotuumaiseen Hemiin. Kerma CC:tä edustivat Oski ja Tommi
Pohjoismaiden suurimmaksikin mainostetussa swapissa oli myyntitilaa niin sisällä kuin ulkonakin. Kävijöitä se keräsi noin 2500 henkeä. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Tarmo Hakalan kustomoitu ’47 Plymouth Club Coupe oli ulkoalueen myyntiosastolla. kerran. Ovien tekstit viittaavat vanhaan kotimaiseen osakauppaan. Swap Meet Autotallisisustajille löytyi muun muassa vanhempaa liikennevaloa. 82 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Chevrolet Apache taipuu ketterästi vaikka swappikojuksi, kuten Kai Honkanen tässä havainnollistaa. October Tampere 9.10. Teivon raviradalla järjestettiin rompetori jo 65. Streetroddatulla ’34 Chevrolet 2D Sedanilla saapui paikalle porilainen Keijo ”Kepa” Leppälä
Tässä lyhytlavaisessa ’63 F-100:ssa oli muun hyvän lisäksi mainio väritys sopivalla patinalla. Takavaloja tarjolla useammalta vuosikymmeneltä. Teivolla oli sellainen tarjolla poikkeuksellisen suurikokoisena. Hamagin valmistamat 2-tahtipumput olivat aikoinaan yleisiä joka huoltoasemalla, mutta nykyään haluttuja keräilyesineitä. Unibody-koriset Fordin lavamallit ovat aina viehättäneet allekirjoittanutta. Tämän hyväkuntoisen, alkuperäisissä Unionin väreissä olevan pumpun 590 euron pyynti oli hillitty huomioiden, että siisteistä ja toimivista yksilöistä pyydetään jo nelinumeroisia summia. Janne Hatanpää on huomannut kasarijenkin potentiaalin muunkinlaiseen toteutukseen. Ehjän oloinen ’68 Ford Econoline olisi vaihtanut omistajaa 8700 eurolla. Tämä vauhdikas esimerkki on Hot Wheelsin tuotantoa. Tämä auringonpaahtama ’60-vuosimallinen yksilö kuuluu Jarmo Lönnqvistille. Capricet tuntuvat useimmiten päätyvän kuluttavaan käyttöön ja jalostuvan lähinnä lintoiksi. Parkkialueelle kerääntyneen kaluston ylväintä päätä edusti tämä kaksiovinen ’58 Cadillac Coupe De Ville. 83 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Farmarimallista siipi-Belvedereä ei turhan usein näe. Raviradan reunustalla nähtiin pitkät rivit komeaa kalustoa. Peltileluilla ja die cast -autoilla on ollut jo kauan omat harrastajakuntansa, mutta myös tuoreemmat muovilelut tekevät tuloaan keräilymarkkinoille. Pointsit siitä! Kaikki harrasteautot eivät suinkaan olleet vielä lokakuussa talviteloilla. Alumiinista valetut SF-maatunnukset ovat harrasteautoilijoiden haluamia lisävarusteita
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Verstas Goes Kustom Kulture 84 AMERIKAN RAUTA 8/2021. pinstraippausten sekä takapuskurin korvanneen rollpanin myötä. Porilaisen Janne Leppälän ’46 Pontiac Streamliner Coupen alustaa on päivitetty nelilinkein ja ilmapussein. Vahvaa omistamisenhalua herättävä laite. Kustomkulttuuritaiteilijat ja -esiintyjät kokoontuivat jälleen Nakkilan Pyssykankaalla sijaitsevalla Verstas Moottorikahvilalla. Takana Riikka Anderssonin ’59 Impala. Marko Stjerbakoff ulkoilutti pitkästä aikaa myös ’42 Divcoaan, jonka matka Nakkilaan taittui samalle päivälle ajoittuneen Tampereen October Swap Meetin kautta. Toni Vuotari saapui paikalle nätillä ’66 C10 Stepparilla, joka on kokenut mietoa kustomointia mm. Nakkila 9.10. Ol’ Bootleggerinäkin tunnettu ’38 Chevrolet Master Touring on nykyään Recyclers-kerhon riveissä, ja sen omistaa Pasi Romppanen
Patinakyltti on Pylkönmäellä vaikuttavan Pasi Tuomisen käsinmaalaama. Rouhean industriaalinen Verstas Moottorikahvila tarjoaa kustomkulttuuritapahtumalle tunnelmalliset puitteet. Etualalla jokelalainen Ari Aho, joka tunnetaan myös nimellä Aade’s Designs. Eero Kumannon myyntipöydältä saattoi napata mukaansa vaikka Hawaii-henkisen matkalaukun kesäjenkin takapaksiin tai kattotelineelle. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Jari Kedonperän käsialaa oli myös tämä aistikas ”Cool Cat Cafe” -kyltti. Taiteilijakattaukseen kuulunut Jari Kedonperä oli rauhan asialla tynnyrinkanteen toteuttamallaan teoksella. Saatavilla oli myös miehen kokoamaa tuoretta inspiraatiokirjaa, josta ammentaa ideoita kylttimaalauksiin sekä kustomkulttuurikuvituksiin. Kaksipyöräiset alkoivat olla lokakuun alussa jo aika harvinainen näky, mutta poikkeuksiakin löytyi. Jussi Alasalmen taiteilema muotokuva ’53 Chevystä. Funoil oli Sulo Vilénin huoltoasema legendaarisessa Tankki täyteen -televisiosarjassa. Pekka Mannermaan päivän hittituotteita olivat ”Too busy to get stressed” sekä ”No time to hurry” -kyltit
Cadillac Clubin Summer Meetit Karjaalla sekä Jämsässä ajoittuvat 90-luvun puoliväliin. Elokuvan 17-kesäiset nuoret näyttivät 14-vuotiaan silmissä melkein aikuisilta, mikä nyt aika paljon myöhemmin hiukan hymyilyttää. Haikailu menneisiin aikoihin oli yksilöllinen, mutta yhtä aikaa myös suurta amerikkalaisyleisöä yhdistävä kokemus. Onnistui elokuva saavuttamaan suosion sielläkin, missä yleisö ei todellakaan ollut viettänyt nuoruuttaan upeilla autoilla huolettomana kaupungin katuja lipuen. Eipä 14-vuotias kaipaillut huolettomia aikoja menneisyydestä, mutta nostalginen, tarkoin rakennettu kokonaisuus vetosi siitä huolimatta. George Lucas nostalgisoi mennyttä aikaa vuonna 1973 valmistuneessa American Graffiti -elokuvassaan, jossa vuoteen ’62 ajoittuvan pikkukaupungin nuoriso cruisaili yhden illan upeilla autoillaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine S elväähän se, että ennen oli paremmin. Elokuva ajoittui siis vain 11 vuoden takaiseen kuvitteelliseen nuorisotarinaan. 86 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Muumio muistelee Nostalgian kupla jonka voi lavastaa mieleisekseen – mukavuusalue,. Nostalgisista elementeistä lavastettiin jäljitelmiä, itselle sopivia mukavuusalueita. Suomessa 70-luvun nuorisosta se osa, jonka kasettinauhurissa pyöri rockabilly ja Gene Vincent, kuunteli lempimusiikkiaan mieluiten vanhan jenkkiraudan kyydissä, jos sellaisen aarteen omistaja vain kaveripiiristä löytyi. Elokuvan maailma oli autoista ja musiikista johtuen satumainen, mutta kohdallani myös kaksijakoinen. Yhtä aikaa näin elokuvassa myös haaveiltavaa tulevaisuutta, maailmaa, jossa minäkin halusin ajella, kunhan kasvan aikuiseksi, saan ajokortin ja hankin unelmieni auton. Itse autointoilevana varhaisteininä näin elokuvan, kun se syksyllä 1988 esitettiin televisioissa. Siivekästä kesäiltaa Uudenkaupungin torilla, ehkäpä ’93. Ja jos ei ollut, niin muistellaanko yhdessä, että oli. Vanhojen jenkkiautojen hienous oli auennut minulle hiukan tuota ennen, joten maaperä oli edelleen hedelmällistä Lucasin kylvettäväksi. Ohjaajan idean ei uskottu olevan yleisöä kiinnostava, mutta mitä vielä, Lucas tiesi mistä narusta vetää ja elokuvasta tuli jättimenestys. Allekirjoittanut kesällä ’92, kun unelmasta tuli totta
Niistä ajoista itse rakennetuilla, paljon aurinkoisemmilla ja nostalgian värittämillä muistoilla mielensä huvittaminen on paljon mukavampaa. Uuteenkaupunkiin, johon 90-luvun lama löi pahimmin. Kannustus joukkuejäseniltä oli raivokasta. Ihan pirun paljon putkiradiota paremmin American Graffitin musiikki soi kyydissäni olleesta, modernista CD-soittimesta. Kirjoitin tässä lehdessä esiteltävän Cadillacin tarinan nostalgisissa tunnelmissa. Havahduin siis nostalgisoivani 30 vuoden takaisia aikoja. Nostalgia-lehden aikana, jolloin ulkomailta tilatut lehdet oli mentävä maksamaan Yhdyspankin ulkomaanmaksut-tiskille. Mitään muistikuvaa ei ole jäänyt, miten kimppapussihyppely saatiin sekin kytkettyä automerkkiin. Niiden silmissä, joita nostalgiset elementit eivät liiemmin puhuttele, näyttäytyy toisten nostalgiassa ”vellominen” jo paikoin eskapismina, pakona todellisuudesta. Kun nostalgiasta alkaa rakentua kokonaisvaltainen lifestyle, alkaa lopputulos muistuttaa paikoin värikästä teatteriharrastusta. Ei tarvitse itseltään kysyä, haluaisinko palata 30 vuoden takaiseen todellisuuteen. Ei tarvitse itseltään kysyä, haluaisinko palata 30 vuoden takaiseen todellisuuteen. Kuva 25 vuoden takaa on Lahden Lanupuiston mäeltä, jonne Cadillac kiipesi kesärenkailla vaivatta. Nostalgiassa tavoitellaan usein turvalliseksi koetun kauneuden tuottamaa mielihyvää. Koska Cadillac valmisti sodan aikana panssarivaunun moottoreita, yhtenä kilpalajina oli joukkuekonttaaminen pahvilaatikkopanssarivaunulla. Katseen kääntäminen menneisyyteen käy mainiosti hetken irtiottona usein vaikeaselkoisesta nykyisyydestä. Niistä kiiltävistä muovilevyistä, jos muistatte. Uuteenkaupunkiin, johon 90-luvun alun lama autotehtaan pysähtymisen johdosta löi pahimmin. Maamme historian synkin aluetyöttömyys, ilmapiirin romahdus ja näköalattomuus johtivat yksilötason tragedioihin. Nuoruutta, jolloin ajelin 30-vuotiaalla autolla soittaen 30 vuotta vanhaa musiikkia, kuin nostalgisoiden 50–60-lukujen taitetta, jota en ollut koskaan elänyt. Itseeni nostalgia on vedonnut monin tavoin. Nostalgista kai sekin, kun tilasin Lahtelaista cruisinkia 90-luvulta. Yhtä vähän minä 90-luvun alussa, juuri ajokortin saaneena olisin oikeasti halunnut Cadillacilla siirtyä 60-luvun alkuvuosien todellisuuteen. Reipashenkinen kilvoittelu raittiissa ulkoilmassa lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pakkasta oli 22 astetta, joten lähdimme opiskelukaverini, Mobilisti-lehden toimittajaksi päätyneen Janne Halmkronan kanssa ajelulle. 87 AMERIKAN RAUTA 8/2021
Teksti ja piirros: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 8/2021 Kutjan kuva. Cosmopolitan Ford ’50 Fordiin otettiin vaikutteita konsernin lippulaivamalli Lincoln Cosmopolitanista, sopivasti kustomoituna
Toinen vaihtoehto on tietysti valmistaa karmit käsityönä metritavarasta. Kokonaisuus on maalattu tummalla emerald green -metallinhohtosävyllä. Avon ja ht-mallisen Victorian ikkunalistat ovat myös huomattavasti ohuemmat, mutta idea sinällään olisi hyödynnettävissä. Katon ohella myös karmeja joutuu oletettavasti muokkaamaan paljonkin ennen kuin ne sopivat muotoihin asiaankuuluvasti. Pyöränkaariin edessä ja takana on muotoiltu huullokset käyttäen apuna ’52–54 Fordien etupyöränkaaria. Ovenkarmit on otettu isompikorisesta Lincoln Cosmopolitanista, joka on siis kokonaan oma korinsa, jota ei pidä sekoittaa Mercuryn kanssa saman korin jakaneeseen ”Baby Lincolniin”. Tietysti tätä samaa ideaa voisi hyödyntää alussa mainitussa avomallin irrotettavassa katossakin ottaen huomioon korimallista johtuvat erot, kuten a-pilarin yläreunan liitoskohdan. Sivuikkunoiden alareunassa kiertävä lista on yhdistelmä ’49–51 Mercurya (sivut) ja ’51 Ford Victoriaa (takaosa). Kyseessä eivät siis ole ht-ikkunat, vaan kromatut ja selkeästi paksummat karmit, jotka ovat kiinteästi paikoillaan aivan kuten Lincolnissakin. Kallistusta ei tarvitse tehdä paljon, mutta ero on kuitenkin huomattava. Kattomuutoksen yhteydessä myös takaluukku reunoineen on kallistettu eteenpäin, jotta siitä kohoava linja jää riittävän matalaksi. A luksi oli ajatuksena tehdä irrotettava kovakatto avomalliin, mutta päädyinkin tekemään sedan-mallin hyödyntäen Lincolnin ovenkarmeja, joista tulee nopeasti katsottuna ehkä hieman samantapainen vaikutelma. Kattoa on laskettu noin neljä tuumaa ja samalla myös katon takareuna on siirtynyt eteenpäin, jolloin takaluukun etupuolelle jää enemmän tasaista aluetta. Renkaina ovat Good Yearin viistoistatuumaiset 7.10-valkosivut ja pölykapseleina teemaan sopivasti ’49–50 Lincolnin mallit. 89 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Katon reunaa on muokattu sivuikkunoiden kohdalta niin, että uudet karmit sopivat linjoihin
Vierailimme Ruotsissa Nackan perinteisessä talviswapissä. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 13.1.2022 Kuin kaksi marjaa se u raa va ss a nume ro s s a Hullu hevonen Oldsmobile 88 Holiday 2D HT ’58. Lahtelaisten Tiia ja Mika Sipilän ovat kuin kaksi marjaa – mustikka ja mansikka. Pariskunnan autoilla on paljon yhteistä, ne ovat upeasti läpikäytyjä ja museorekisteröityjä, mutta siinä, missä Mikan punainen kaksiovinen on varustettu isolohkolla ja hohtavanvalkoisilla erillispenkeillä, edustaa Tiian neliovitolppa sitä mallisarjan vaatimattomampaa päätä kutoskoneineen ja mustine sohvineen. Jukka Miinalaisen patinapintainen Olds on saanut nimekseen Crazy Horse tribuuttina Neil Youngille sekä hänen samannimiselle taustabändilleen, joita mies on diggaillut jo kolmisenkymmentä vuotta. Aiheeseen viittaa muun muassa omavalmisteisen varapyöräkotelon luurankohevonen. Tässä numerossa esiteltiin nurmijärveläisen Marko Wahlroosin Sledanette. Ford Roadster ’32. Plymouth Satellite 4D ’69 & Plymouth Sport Satellite 2D HT ’68. Ekens Gassers ROADSTER Wahlroos Swap 90 AMERIKAN RAUTA 8/2021. Seuraavassa numerossa on vuorossa miehen klassiseen tyyliin rakentama DuVall-lasinen ’32 Roadster, joka on ehdottomasti yksi komeimmista kotimaassa koskaan rakennetuista rodeista
U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Sisältää 6 rullaparia mm. Vaihdettava neliskanttinen terä. teräspelti: 1,0mm. Lehtipisteissä myynnissä 9.12. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Maks. Moottori: 230V / 370W. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Maks. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Paino: 1kg. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Oskillointi: 5 mm. Maks. Hiomapaperin mitta: 150 mm. pellin paksuus 2mm. Työsyvyys: 120mm. 199€ tuotenro 511068. alkaen Viipale mediat mediat Kiiruhda tilaamaan omasi! Tilaa ennakkoon! Tilaa kirja osoitteesta supermarket.. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. 2,5mm teräspelti. Maks. 37 90 212 sivua! Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.. Moottori: 400V / 0,75kW. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. teräspelti: 1,6mm. kanttausta ja kutistusta varten. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Kitasyvyys: 700mm. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Teho 500W. Odotettu erikoisjulkaisu Tilaa ennakkoon verkkokaupastamme supermarket.. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Työkorkeus: 1200mm. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Paino: 4,3 kg. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Maks. Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Terännopeus: 40 tai 80m/min
DODGE CHARGER SE BROUGHAM 507 ’73 CHEVROLET 3200 PICKUP TWIN TURBO ’55 BUICK ROADMASTER SLEDANETTE ’49 • CHEVROLET CORVETTE STINGRAY ’71 MERCURY COMET CYCLONE COUPE '64 • FORD T-HOT ’23 OCTOBER SWAP MEET TOMAHAWK TOWN SWAP FHRA MEGA SWAP · VERSTAS GOES KUSTOM KULTURE SEMA SHOW CHEVROLET SEDAN DELIVERY ’60 • CADILLAC COUPE DEVILLE ’60 PLYMOUTH FURY III 4D ’65 • HARLEY-DAVIDSON FATBOY ’03 R ak kaud e st a Ra ut aa n • 8/ 20 2 1 • 9,9 € 6 414887 002455 2 1 8 70 02 45 -2 10 8 PAL VKO 2022-03 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 21 NR O 72 ”V AIK KA JU SS IN AU TO O N TO TE U TU KS EN A EH D OT TO M A ST I SE M A-T A SO A, EI SE N BU DJ ET TI O LE O LL U T M ILJ O N Ä Ä RIL U O KK A A.” LISÄKSI ESITTELYSSÄ MAAILMANLUOKKAA Muoto valio