JENKKIAUTONÄYTTELY FSRA STREET ROD NATIONALS CADILLAC FLEETWOOD BROUGHAM ’94 CHEVROLET BEL AIR 2D ’60 • CHEVROLET EL CAMINO ’64 CHEVROLET APACHE 20 CAMPER ’61 FORD MODEL T ’27 • FORD THUNDERBIRD ’73 HARLEY-DAVIDSON FLH CHOPPER ’60 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 6 414887 002455 2 2 8 70 02 45 -2 20 8 PAL VKO 2023-02 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 8/ 2 02 2 • 10 ,9 € NUMBER CAR PLYMOUTH BARRACUDA 2D HT ’70 BUICK SUPER KUSTOM ’40 SUPERIOR SSEEMA MA SHO SHOW W 2022 NO AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 22 NR O 80 ”A LO IN M IET TIÄ , ET TÄ JO S SE N KA RM IN OT TA ISI KU ITE NK IN KO KO NA AN PO IS JA HU OM AS IN SIT TE N, ET TÄ KA TT OL IN JA ST A TU LE E SA M AL LA PA LJO N SIR OM PI.”
Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Ennakkotilaa omasi jo tänään verkkokaupastamme supermarket.fi Viipale mediat mediat Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Myynnissä Lehtipisteissä 8.12
Kun ollaan maailman huipulla ja yleisö on kaiken nähnyttä, tarvitaan siihen jotain todella erikoista. Olihan kyseessä maailman merkittävin jälkivarustelunäyttely. Minäkin vaihdoin autoa, eikä seuraavaan tullut enää kokokromisia Twentyinchesstrongeja. Elettiin aikaa finanssikriisin kynnyksellä, ja ilmassa oli jotenkin yhtä aikaa haikea ja onnellinen fiilis. Yksi pitkästä aikaa nähdyistä tutuista oli John D’Agostino, joka on ensi keväänä tuomassa Rita-nimisen ’58 Packard kustominsa Ruotsin näyttelyyn, ja kertoi, että toisi sen mielellään Suomeenkin, mikäli aikataulut sopivat yksiin. Olen muuten huomannut sen ihan saman haikeuden tunteen monesti isojen näyttelyiden viimeisenä päivänä. Hauskaa on sekin, että siellä tulee vuosi vuodelta enemmän tuttuja vastaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt Vegasissa tai edes USA:n länsirannikolla, ja odotukset näyttelylle olivat korkealla. Lowridereitakin näyttelyssä näkyi enemmän kuin vuosikausiiin. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Taikaa ilmassa 3 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Pääkirjoitus. Siinähän koko tämän harrastuksen hienous on, että tässä ei vertailla verotietoja eikä tilin saldoa, vaan omaperäisyydellä ja itse tekemällä saattaa ohittaa ison rahan rakennelmat. Enemmänkin oli nähtävissä, että 1990-luvun ja 2000-luvun alun rakentelutrendit alkavat tulla hieman jalostuneina takaisin. Show olikin ehkä suurin koskaan, eikä autojen taso ollut laskenut mihinkään. Ainakin minulle kohokohtia ovatkin joka vuosi olleet niiden täydellisen tinkimättömien unelmarakennelmien ohessa ne laitteet, joissa on onnistuttu alkemistin lailla muuttamaan jotain arvotonta kullaksi. Tänä vuonna SEMA Show järjestettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2019 täydessä mittakaavassaan niin, että eurooppalaisetkin pääsivät sinne paikalle. Lowrideritkin tuntuivat olevan nousussa. Joka kerta vastaan on tullut joku auto, jonka kohdalla on herännyt miettimään, että tästähän saa oikeasti hienon. Kuitenkin samalla kun tuntui, että ollaan aina vaan nousukiidossa, oli läsnä tunne, että taika alkaa pikkuhiljaa raueta, ja vaunut muuttua kurpitsaksi. S iitä on nyt 15 vuotta, kun lähdin ensimmäisen kerran käymään Las Vegasin SEMA Show’ssa. Monet puhuivatkin, että ”SEMA is back”. Erikoisena piirteenä tänä vuonna ei nähty sen paremmin Chevroletin kuin Fordinkaan tehtaiden osastoja lainkaan. Samaan aikaan, kun taikaa on vielä ilmassa, sen voi huomata pikkuhiljaa raukenevan – palatakseen taas seuraavassa näyttelyssä. Ei ollut myöskään mitään sellaista tiettyä hittimallia, jonka rakentelu olisi juuri tänä vuonna se kovin juttu. Niin oli tänäkin vuonna, kun perinteisten haluttujen mallien rinnalta esille kohosivat farmari-Pintot, International Travellal sekä Rambler American. Ensi kauden näyttelyt ovatkin jo mielessä monilla, kun tallien uumenissa projektit etenevät pikkuhiljaa. Pian talouden alamäki alkoi meillä Suomessakin, ja samalla ne 2000-luvun alun blingbling-unelmat alkoivat tuntua hiukan noloilta. Toisaalta unelma SEMA:an pääsystä oli täyttynyt, olin alkuvuodesta ostanut elämäni ensimmäisen uuden amerikkalaisen auton, ja kaikkialla pyöri räppipäissään kulkevia ihmisiä, joilla oli Escaladet tai Hummerit ja 24 tuuman vanteet. SEMA Show on onnistunut kuitenkin vuodesta toiseen säväyttämään
03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi Päätoimittaja Tomi Eronen Toimittajat Kimmo Janhunen, Tuukka Erkkilä Avustajat Jussi Löppönen, Pasi Kekarainen, Janne Kutja, Olli Lehtinen, Petri Ruokamo, Fredrik Robertsson, Robert McCarter, Beto Mendoza, Masa Saloranta, Kari B. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Amerikan Rauta, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@amerikanrauta.fi myynti@amerikanrauta.fi materiaali@amerikanrauta.fi etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka PGM Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2243-4550 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mikkonen, Petteri Hautamaa, Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Sari Mantila Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 4 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Toimitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Radiot Kaiuttimet Antennit Vahvistimet Vaimennus Asennustarvikkeet
58 Chevrolet Apache 20 Camper ’61 Kai Heino löysi ystävänsä avustuksella H.A.M.B. ESITTELYSSÄ 12 Buick Super HT ’40 Loimaalaistunut Miikka Gyllenskog hankki aihiokseen aikakauden äveriäimpiin malleihin kuuluneen Buick Superin, jonka rakensi chopatuksi hardtopiksi. 52 Ford Thunderbird ’73 Ylöjärvellä asuva Juho Pehkonen palaa alkuperäiskuntoisen Thunderbirdinsä ratin takana kauas lapsuutensa kesiin. 8/2022 64 H-D FLH Chopper ’60 28 Chevrolet El Camino ’64 12 Täs s ä num e ro ss a 6 AMERIKAN RAUTA 8/2022. 46 Chevrolet Bel Air 2D ’60 Hämeenkyröläisellä Torsti Vienolalla ja hänen upeakuntoisella kaksiovitolpallaan on yhteisiä vuosia takana pian jo 25. 64 Harley-Davidson FLH Chopper ’60 Oululainen Jari Kivimäki toteutti pitkäaikaisen unelmansa rakentamalla itselleen ’60 FLH:sta old school -tyylisen näyttävän chopperin. 40 Cadillac Fleetwood Brougham ’94 Vuosikaudet komeita choppereita rakennellut maskulainen Mika Maunu hankki tuoreimmaksi rakentelukohteekseen Cadillacin, josta tuli tietysti lowrider. kannessa: Buick Super HT Kustom ’40 N ro 80. 20 Plymouth Barracuda 2d HT ’70 Hyvinkääläinen Bäkinä tunnettu Timo Bäck rakensi puutteellisesta aihiosta ripeän Cudan, jossa juuri mikään ei täsmää – mutta kaikki on kohdallaan. 28 Chevrolet El Camino ’64 Rodien ja kustomien rakentajana mainettta niittänyt Kartsa Saarela hankki tällä kertaa patinakuosisen ja hieman keskeneräisen Caminon, jota jalosti gasserien suuntaan. 34 Ford Model T ’27 Jo kahdesti autoineen Tanskan Römö Motor Festivaliin osallistunut Tommi Äikää rakensi vuoden 2021 kisaan kilpurin ’27-mallisesta T-Fordista. -myyntipalstalta hyvän projektin, jonka rakentamiseen pikkuhiljaa meni lähes 10 vuotta
80 FSRA Street Rod Nationals FSRA:n rodinatikoita vietettiin tällä kertaa Espoon Nuuksiossa. 84 Muumio Muistelee Tällä kertaa muisteluiden kohteena on kiuruveteläisen Jari Tikkasen vuonna 1989 hankkima Swinger. VAKIOT 8 Rauta-annos Sirupula vaikuttaa edelleen uutuusmallien lanseerauksiin, joten mukana uutuuksissa on jo vuoden 2024 malleja! 10 Pelit ja vehkeet Mukana niin joululahjaideoita kuin käteviä ratkaisuja tallin järjestelyynkin. Tapahtumassa valittiin jälleen myös Vuoden Rodi. 76 Jenkkiautonäyttely Lahden näyttelynä tuntemaan opittu Jenkkiautonäyttely otti uuden suunnan ja muutti Järvenpäähän. ARTIKKELIT 18 Tarinan takana: Buick Super HT ’40 Vaikka aihio oli hyvä, vaati uniikin kustomin luominen melkoisesti käsityötä ja pellintaivuttelua. 76 Jenkkiautonäyttely 68 SEMA Show 2022 52 Ford Thunderbird ’73 TAPAHTUMAT 68 SEMA Show 2022 Jättiraportti Las Vegasin meganäyttelystä – mitä uutta rakentelumaailmassa tällä kertaa. 88 Kutjan kuva Jannen käsittelyn kohteeksi päätyi ’70-mallinen ’Cuda. 7 AMERIKAN RAUTA 8/2022. 26 Tarinan takana: Plymouth Barracuda ’70 Bäkin Barracuda oli jo ostettaessa melkoinen No Number Car, sillä siinä ei ollut tekniikkaa eikä sisustaa, ja luukutkin olivat useammasta eri autosta. 82 Westcoast Motor show Vaasan jo perinteikkääksi muodostunut näyttely kokosi syyskuun alussa Botniahalliin komeaa kalustoa aina Ruotsia myöten
Yhtä lailla täytyy hämmästellä maailmanlaajuista sirupulaa, joka jarruttaa edelleen autojen tuotantoa merkittävästi. Moottoria on vahvistettu Shelby GT500-mallin kiertokangilla ja lisää tehoa on saatu uudenlaisella kaksoisläppärungolla ja ohjelmoinnilla. 2023 malliston mielenkiintoinen uutuus on SS 1LE Track Performance Package, joka sisältää Magnetic Ride Control -alustan, Brembon levyjarrut 6-mäntäisin etupuristimin, ZL-1-tyyppisen Dual-Mode-pakoputkiston sekä Recaron sporttipenkit. Camaro rataherkuilla Nykyisen Camaron viimeiset hetket lähestyvät, mutta vielä on kesiä jäljellä. Siitä kertoo omaa kieltään vuodelle 2023 tulossa oleva SS 1LE Track Performance Package. Jää nähtäväksi, millainen yllättäjä Mustangista muodostuu kisaradoilla, nimittäin luvassa on myös clubsport-henkingen Dark Horse S -versio sekä puhtaasti kisakäyttöön suunnattu Dark Horse R. Myös aerodynamiikkaa on parannettu uudella etupuskurilla, isommilla sivuhelmoilla, uudenlaisella integroidulla Gurney Flapillä varustetulla takasiivellä, ja saatavilla ovat nyt ensimmäistä kertaa myös hiilikuituiset vanteet, joita on aiemmin tarjottu vain Shelby-malleihin. Musta hevonen Fordin ase muskelimittelöön on Mustang Dark Horse 2024, jonka luvataan tulevan markkinoille keväällä 2023. Viime numeron uutispalstalla hämmästeltiin sitä, kuinka sekaisin rahdit ovat edelleen ympäri maailman. Keväällä 2023 markkinoille tuleva Mustang Dark Horse on tosiaan virallisesti 2024-mallinen, liekö syy sama, kuin Camaron viivästymisessäkin. Esimerkiksi ilman jotain tiettyä stereopakettia on saattanut haluamansa uuden auton saada merkittävästi nopeammin. Ford kertoo Dark Horsen olevan ensimmäinen Mustangin performance series -malli 21 vuoteen, ja sen 5-litraisen Coyoten teholukemiksi luvataan 500 hevosvoimaa. Vaikkei 6,2-litrainen LT1 tehoiltaan edustakaan sitä kaikkein rajuinta, mitä nyky-Camaroihin on tarjolla ollut, luvataan 455-hevosvoimaisen mallin kiihtyvän 6-vaihteisine manuaaleineen 0–60 mph 4,3 sekunnissa. Sisältä mallin erottaa perusversioista Bright Indigo Blue -tehosteväristään, jota on käytetty muun muassa mokkapintaisen ratin tikkauksissa. Vaihteistona on lähtökohtaisesti 6-vaihteinen Tremec, optiona on myös 10-vaihteinen automaatti. Valinnaisella 10-vaihteisella automaatilla kiihtyvyys paranee vielä hieman, tasan neljään sekuntiin. Tarkkuutta ajokäytökseen tuo myös uudenlainen Ford Performancen suunnittelema yläpoikkituki sekä K-tuenta. Sirupula näkyy myös uusien mallien lanseerauksissa, ja uusi 2023 vuosimallin Camarokin oli vielä lokakuun puolivälissä edelleen lanseeraamatta, vaikka yleensä seuraavan vuoden mallit on tuotu markkinoille elokuun tienoilla. Sirupula on jo pitkään näkynyt siten, että toimitusajat ovat venyneet hyvin pitkiksi paitsi monilla malleilla, myös tietyillä varusteilla. 8 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Uutispalsta Toimittanut: Tomi Eronen. Dark Horsen alusta on varustettu jäykemmin iskarein ja kallistuksenvakaajin, ja jarrut ovat edessä 13,9-tuumaiset Brembot 6-mäntäisin satuloin. Kuten otsikostakin saattaa havaita, englanninkielen Dark Horse -termillä tarkoitetaan tosiaan samaa kuin suomenkielen mustalla hevosella. Ulkoisesti RPO A1Y -paketilla varustetut autot erottaa perusversioista 20-tuumaisista mattagrafiitinharmaista vanteistaan, mattamustaksi teipatusta konepeitostaan, mustista peileistä sekä etuja takasplittereistä
Combs myös rakenteli itse autoja, mitä nähtiin Velocity-kanavan tuottamassa All Girls Garage -ohjelmassa. järjestetään Nurmijärvellä cruising, jossa juhlistetaan paikallisen rakentajagurun, Kari Saurun, 50-vuotistaiteilijajuhlaa automaalauksen ja -rakentelun parissa. järjestetyillä bileillä, joissa esiintyi ruotsalainen, The Go Getters -bändistä tuttu Peter Sandberg. Siellä 350 Amerikan nopeinta katuautoa mitteli viiden päivän aikana kaikkiaan viidellä eri radalla nopeimman tittelistä. Merkkipäivää juhlistettiin elokuussa järjestetyn viikon mittaisen 40th Anniversary Tourin päätteeksi Sappeella 12.–14.8. Valtaosa samasta jengistä on edelleen mukana, ja kerhon 30-vuotissynttäreitä juhlistettiin 27.8. Yksi vanhimmista on nykyisin Helsingin Tattarisuolla majaileva Tomahawk Town, joka rakentui aikoinaan Newhill Cruisersista ja Car Club Lopezista tutun porukan ympärille. Amerikan Rauta onnittelee! Tomahawk Town 30 vuotta Pitkään ikään ovat ehtineet jo monet kotimaiset talliporukan ympärille muodostuneet kerhotkin. juhlittiin Pistonsin vuosipäivää, mikä ei ollut ihan niin tarkalleen kenenkään tiedossa, mutta about 20 vuotta on Pistonseillakin täynnä. Sick Weekin suosio yllätti kaikki, liekö osuutensa koronakurimuksen jälkeisellä osuvalla ajankohdalla, mutta oli selvää, että tapahtuman oli saatava jatkoa. Baileyn ja Dave Schroederin autojen pudottua kisasta yllättäen jo ensimmäisenä päivänä teknisten ongelmien vuoksi koko homman vei nimiinsä lopulta ruotsalainen Stefan Gustafsson ’89 Corvetteineen. Paikalle on tarkoituksena saada mahdollisimman monta Karin rakentamaa autoa, joista hyvin tunnettuja ovat esimerkiksi Amerikan Raudassakin esitelty smurffinsininen ’37 Chrysler, Stock Car -teemaisesti ruutukattoiseksi maalattu ’59 Dodge Custom Royal, pinkki ’68 Plymouth GTX sekä ”Mad Max Wedge”, ’62 Dodge, joiden kaikkien keulalle Kari on vaihtanut 426:n. Sick Week loppuun minuuteissa Maailman nopeimman katuauton kuljettajana tunnettu Tom Bailey kehitti tälle vuodelle ihan kokonaan uuden konseptin nimeltä Sick Week. lokakuuta liian aikaisin tämän ajan jättäneestä autonaislegendasta Jessi Combsista kertovan dokumentin ”The Fastest Woman On Earth”. Pistons KK about 20 vuotta 8.10. The Fastest Woman On Earth -dokkari on nähtävissä ainakin HBO Max -maksukanavalla. Kaudelle 2023 Baileyn tiimiltä on luvassa Sick Weekin ohella useita muitakin tapahtumia, kuten Sick Wars, Sick Summer ja maailman järjettömimmäksi drag race -tapahtumaksi kuvailtu Death Week, jonka alustavaksi ajankohdaksi on kaavailtu marraskuuta 2023 SEMA Show’n jälkeen. FMOC 40 vuotta Suomen suurin automallikerho Ford Mustang Owners’ Club of Finland täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta. Kolme vuotta sitten nopeusennätysyrityksessä menehtynyt Combs oli paitsi tv-julkkis, myös todellinen autohullu, kilpa-ajaja ja stunttikuski. Nähdäänkö ensi vuonna siellä kisaamassa myös suomalaisia. Komeissa bileissa Lumo Automotiven hallilla Nurmijärvellä esiintyi peräti neljä eri yhtyettä, Black Magic Six, Flippipuisto, Messed Up Trio ja The Greasers. Tapahtuman keskuspisteenä on Nurmijärven Kirkonkylällä sijaitseva vuonna 1958 rakennettu ja upeasti vastikään remontoitu elokuvateatteri Kino Juha, jota pyörittää elokuvaohjaaja Taavi Vartia. 9 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Jessi Combs -dokumentti HBO julkaisi 20. Sick Week 2023 myytiin loppuun uskomattomassa kolmessa minuutissa. www.sickthemagazine.com Kari Saurun taiteilijajuhla Ensi toukokuussa , tarkalleen ottaen 6.5
Kuvan Lincoln-logoisen ohella varastosta löytyy useampaa erilaista Chevroletja Ford-vaihtoehtoa, ja valikoimissa ovat myös Mopar-, Pontiacja Mustang-vyöt. Jannelta löytyy teline myös vesipistooleille, harjoille ja muille vesityökaluille. Kaksipuolisessa pyyhkeessä on myös kaksi toimintoa: kuivaa maalipinta karvaisella puolella ja ikkunat sileällä. Materiaalina on laadukas rosteri. Pehmeä kuitumateriaali ei naarmuta maalipintaa ja on helppo huuhdella. Auto puhtaaksi Uuden sukupolven vaahtoava sekä pinnoittava Revìtax neutraali pinnoiteshampoo pesee ja suojaa ajoneuvon yhdellä käsittelyllä. presco.fi. Koko varastovalikoima selviää oheisesta linkistä. jannesgarage.com. Tuoteuutuudet Toimittanut: Tomi Eronen Telineet rälläköille ja pistooleille Ärsyttääkö se, että rälläkät pyörivät pöydillä, eikä nille ole oikein mitään järkevää sijoituspaikkaa. Uutuusvanteita vaikka pukinkonttiin Wheel Trade Finland on saanut valikoimiinsa erityisesti Dodge Ram 1500:aan soveltuvan 20-tuumaisena saatavan Fuel Cyclone -uutuusvanteen. Hinnat alkaen 28,00 €. Turvavyöt Hyvä idea vaikka joululahjaksi ovat Jari Mäen valikoimista löytyvät perinteisillä amerikanautojen turvavyösoljilla varustetut vyöt. Erittäin hieno mikrokuituinen kuivausliina Super Dryer on imukykyinen ja nopea työkalu, jonka hellävarainen mikrokuitumateriaali ei jätä hologrammeja tai naarmuja tummallekaan pinnalle. Kintaassa on kaksi puolta, joten helmat voi pestä pitkillä kuiduilla ja yläosat lyhyillä mikrokuiduilla. Kysy tarjousta hinnasta. Comfort on kaksipuolinen pesukinnas, jolla peset auton turvallisesti ja helposti. Kahden koneen kulmahiomakoneteline 40,00 €, vesipistooliteline 32,00 €. Revìtaxia voi laimentaa jopa 1:100–150. Revìtax -pinnoiteshampoo 500 ml 28,00 €, Comfort-mikrokuitupesusieni 15,00 € ja Super Dryer mikrokuituinen kuivauspyyhe 22,00 €. WTF:n valikoimissa on myös klassinen US-Mags Rambler, josta löytyy soveltuvuuksia lähes kaikkiin jenkkeihin halkaisijoissa 15", 17", 18", 20" ja 22". Janne’s Garagelta löytyy ratkaisu, nimittäin JG:n oma kulmahiomakoneteline. 10 AMERIKAN RAUTA 8/2022 K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c 3” VALKOSIVU K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c 3” VALKOSIVU Kontiot nyt edullisesti Vintage Motorsilta VINTAGEMOTORS.FI Kysy lukijatarjousta!. wheeltrade.fi. Pinnoitteen suojan kerrotaan kestävän jopa neljä kuukautta. Revìtax liukastaa pinnat sekä kiinnittyy pintaan tehokkaasti, mikä antaa käsitellyille pinnoille näyttävän mikropallovedenhelmeilyn. jarimaki.fi
Yhteishintaan 198,00 €, verkkokaupassa myynnissä myös erikseen. kaasutinexpertti.fi. LS9904-suodatin 55,00 €, FF822-AN6 97,17 €. K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c 3” VALKOSIVU K o n t i o W h i t e P a w C l a s s i c 3” VALKOSIVU Kontiot nyt edullisesti Vintage Motorsilta VINTAGEMOTORS.FI Kysy lukijatarjousta!. Rallilegendat-lautapeli edulliseen 25 euron hintaan Kaasutinexpertiltä. vintagemotors.fi. Uutuutena Vintage Motorsin valikoimissa ovat nimittäin flathead Ford V8:n kiinnitysrauta ja nostolevy. tradeparts.info. AN6-liitännöille on saatavilla oma suodatintyyppinsä FF822-AN6. Suodattimet LSswappeihin Trade Partsilta löytyvät nyt CPP:n polttoainesuodattimet LS-muutoksiin. Maailmanmestaruuden kunniaksi Nyt, kun Kalle Rovanperä ja hänen kartturinsa Jonne Halttunen saavuttivat rallin maailmanmestaruuden 2022, on ajankohtaista käynnistää taas kaikkien rallilegendojen välinen kilpailu myös pelilaudalla. Lättäpää pukkiin Monesti näin Joulun alla mainostetaan tuotteita pukinkonttiin, mutta Vintage Motorsilta löytyy lääkkeet kiinnittää lättäpää suoraan pukkiin. Vintage Motorsin uudella kiinnitysraudalla ja nostolevyllä saat moottorin turvallisesti ja tukevasti kiinni yleisimpiin moottoripukkeihin. Kiinnitys tapahtuu oikeaoppisesti moottorin sivusta, ja nostolevyssä on kätevät painopisteen säätöreiät. Niin sanottu Vette-mallin LS9904-suodatin sisältää paineensäätimen, eikä sovellu käytettäväksi AN-liittimien kanssa
Buick Super Hardtop ’40. Loimaalaistunut Miikka Gyllenskog muistetaan Amerikan Raudan kannesta tutusta ’36 Dodge Kustomistaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen SUPERI OR 12 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Sen myytyään mies hankki aihiokseen aikakauden äveriäimpiin malleihin kuuluneen Buick Superin, jonka rakensi chopatuksi hardtopiksi klassisen tyylipuhtaasti
SUPERI OR 13 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Totesin, että en itsekään ole hirveän lyhyt, ja niin siitä sitten tehtiinkin kaupat, hinausauto haki vain sen sitten pihasta. Nykyinen moottorihan on alkuperäisen kaltainen suora kasi, mutta vuosimallista ’47 lähtöisin oleva 248 cid. Ainoat jutut, joita tekniikalle olen tehnyt, on jäähdytyksen parantaminen, sähköjen 12-volttiseksi muuttaminen ja HEI-jakaja, jonka jouduin tilamaan nimenomaan tähän Buickiin Jenkeistä. Tehtaan jäljiltä malli tosin ei ollut yhtä kaunis. Tyylikkäät valkopohjaiset mittarit ovat Classic Instrumentsin Nostalgia-sarjaa. Pistin vielä viskipullon sinne penkin alle piiloon, mistä ostaja taisi ollakin ihan tyytyväinen”, Miikka virnistää. Jäähdytinkennot vaihtoi uusiin Jäähdytinhuolto Reima Takala Jokioisilla, ja lisäksi vaihdoin vesipumpun ja asensin termostaatin sekä virtauksen kuristimen, jotka oli poistettu. Sattumalta löytyneen vanhan radion nupit Miikka maalasi samansävyisiksi kuin kojelaudan muutkin nupit, joista osan hän joutui tekemään itse. Sikäli Buick oli mallina jopa hieman haastava kustomointikohde, että yleensä 50-luvulla oli tapana jalostaa edullisempia malleja hyödyntämällä niissä ylellisempien merkkien osia, mutta Buickin iso Super edusti jo lähtökohtana sitä valikoiman korskeampaa päätä, olihan sen korikin pitkälti sama kuin samanikäisissä Cadillaceissä. ”Mehän ajettiin sillä edellisellä Dodge-kustomilla 2014 kesällä Espanjaan, josta hankimme silloin toisen asunnon, mutta ei siellä lopulta ollut sille oikein ajoa, kun tuli sellainen fiilis, että mitä me siellä itsekseen pyöritään. Tuuletusikkunoiden muokkaaminen edelleen toimiviksi vei aikaa enemmän kuin itse katon choppaus. ”I tse asiassa homma meni niin, että Impalaa varten etsittiin nelisen vuotta sitten Sysmän kesäpaikan tilalle uutta taloa ja tallia, ja hain oikeastaan rakentelukohteeksi Tudoria, rodiaihiota. ”Tämä oli ostettaessa metallinhohtosininen, maali oli ihan ruvella, joten se oli joka tapauksessa pyyhkäistävä yli. 14 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Buick Super Hardtop ’40. 1980-luvulla Jenkeissä frame off -entisöity auto oli tuotu Suomeen 2000-luvun alussa, ja oli parilla välikädellä ennen kuin päätyi harrastajalle Nokian Siuroon. ”Ostin tämän Buickin 2018 elokuussa, ja matka tyssäsi saman tien lämpöongelmiin ja se hinattiin kuljetusautolla Loimaalle. Tämä tuli sitten Nettiautossa vastaan, ja se rodiprojekti jäi siihen”, Miikka Gyllenskog kertaa kovin harkitulta vaikuttavaa vahinko-ostostaan. Kun nykyinen Suomen-koti löytyi sitten Loimaalta, saattoi Miikka alkaa katsella uutta projektia, ja kun korona-aika sitten yllätti kaikki matkustusrajoituksineen ja lockdowneineen, oli aikaa paneutua uuteen projektiin ihan toden teolla. Kokonaisuus on niin sulavalinjainen, että sitä voisi helposti luulla tehdastekoiseksi. Lopulta laitoin sen talven tultua myyntiin HAMB:ille, ja eräs saksalainen bikeri otti yhteyttä, että mahtuuko hän ajamaan sillä. Hirohata-tyyppistä ratkaisua Miikka ei halunnut sellaisenaan kopioida, vaan päätyi täysin uniikkiin ratkaisuun. Miikka asui vaimonsa Mintun kanssa pääosin tuolla Espanjan-asunnolla puolenkymmentä vuotta, ja tuona aikana he hankkivat Suomeen loma-ajopelikseen ’60 Impalan. Perinteisellä reseptillä. Siellä tehtiin kattava koneremontti ja läpikäytiin laatikko ja perä. Muuten alusta on sammakkoiskareita myöten alkuperäinen. Veikkaan, että tuo 3-lovinen manuaali on myös ’47-mallinen”, Miikka kertoo. Tässä oli jakaja paskana, joten se oli pakko tehdä uusiksi. Se oli vielä thermoplastinen, joten mä jouduin sen hiomaan kokonaan peltipuhtaaksi. Ne ovat olennaisia juttuja jäähdytysjärjestelmän toimimiselle suorissa kaseissa.” Alustaa Miikka päätyi madaltamaan klassiseen tapaan suhteellisen miedosti Fatman Fabricationin droppispindleillä ja vaihtamalla taakse sopivat madaltavat jouset, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu VW Transporteriin
Puna-valkoista ja klassista tuck n’ rollia sen piti olla. Penkit ja ovipahvit ompeli Mellilän autoverhoilu, muutenkin Miikka on pyrkinyt hyödyntämään paikallisia tekijöitä mahdollisimman paljon. 15 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Sisustan värityksen tai tyylin suhteen Miikalla ei ollut missään vaiheessa kysymysmerkkejä. Yleensä 50-luvulla oli tapana jalostaa edullisempia malleja hyödyntämällä niissä ylellisempien merkkien osia, mutta Buickin iso Super edusti jo lähtökohtana sitä korskeampaa päätä
”Sen Piercen Buickin choppauksessa ovenkarmit oli hitsattu kattoon kiinni, minkä seurauksena tuuletusikkuna ei aukea. Moottori: ’47 Buickin 248 CID R8, Carter WCD -kaasutin, D.U.I HEI-jakaja, Painlessin 12 voltin sähköt, Vintage Auto Garagen 12 voltin startti. Stoorihan lähti siitä, että mun kaikkien aikojen suosikkikustom on se Pisano Brothersin musta ”Ogden” ’41 Buick, ja kun tämä tuli eteen, tuli mieleen, että vois duunata jotain sen henkistä kustomia. Mintun Birdyksi kutsuma miedosti kustomoitu ’60 Impala on päätymässä seuraavaksi työn alle, ja muuttuu lähitulevaisuudessa täysin erinäköiseksi. Korimuutokset: Chopattu edestä 4", takaa noin 6", muutettu hardtopiksi, takaikkunan yläpuolen kruunu tasoitettu, puskurit siirretty lähemmäs koria, lokasuojat hitsattu kiinteästi koriin, bensaluukku hitsattu kiinni, konepellin tekstit ja takaluukun kahvat sheivattu, maalattu Titian Red -tyylisellä metallinhohtopunaisella. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, alkuperäinen perä. Choppauksen yhteydessä takaikkunan päältä lähti myös se alkuperäinen kruunu, ja kaiken B-tolpasta taakse päin jouduin tekemään itse uusiksi. Jouduin myös siirtämään tuuletusikkunoita pari tuumaa eteen päin, minkä seurauksena jouduin käytännössä rakentamaan koko tuuletusikkunat uusiksi, jotta ne sai myös toimimaan suht’ koht’ kevyesti”, hän selittää. Vanteet: Alkuperäiset 15" teräsvanteet, ’49 Lincolnin kapseleista muokatut Custom-kapselit. ”Choppaus onkin sitten tarina erikseen. Tää oli alun perin semmoinen Lintsin törmäilyauton näköinen, joten vein puskureita lähemmäs koria. ”En halunnut sivuikkunalinjasta sellaista alaspäin viettävää, vaan halusin säilyttää auton enemmän sellaisena, jollaiseksi tehdas olisi sen tehnyt. Sisusta: Puna-valkoinen Tuck n’ Roll -verhoilu valkoisin terein, Classic Instrumentsin Nostalgia-mittaristo, vanha radio, jonka nupit maalattu samalla norsunluun värillä kuin ratti ja kojetaulun vetimet. Sähköt Miikka muutti 12-volttisiksi ja modernisoi sytytyspuolen Jenkeistä tilaamallaan erikoisella HEI-jakajalla. Custom Car Chroniclea pyörittävän Rik Hovingin kanssa oli jo noita linjoja mietitty, kun Rodder’s Journal -lehteen tuli esittelyyn Steve Pierce -nimisen kaverin vuoden 2019 Sacramento Autoraman Most Beautiful Kustom -voittaja ’40 Buick, joka oli chopattu juuri samalla tavalla, kuin olin suunnitellut tekeväni”, Miikka kertoo harmituksestaan, joka johti uniikkiin lopputulokseen. Maskit kromattiin myös, samoin joitain pikkuhilppeitä, puskureita sen sijaan ei tarvinnut kromata. Ne kromattiin Loimaalla. Tätä on chopattu edestä neljä tuumaa, takaa lähti varmaan se kuutisen tuumaa. Alusta: FatMan Fabricationin 2,5" droppiolka-akselit, takana jäykemmät madaltavat kierrejouset. Renkaat: Coker Classic -miljonäärivalkosivut. Uniikki hardtop-toteutus. Aloin miettiä, että jos sen karmin ottaisi kuitenkin kokonaan pois ja huomasin sitten, että kattolinjasta tulee samalla paljon sirompi, joten päätin tehdä sen näin. Jarrut: Tehostetut rummut. Takaikkuna säilyi alkuperäisissä mitoissaan, sitä vain kallistettiin eteenpäin. Tekniikkana on alkuperäisen tyyppinen ’47 Buickin suora kasi, joka on täysin remontoitu ja todella nättikäyntinen. Gyllenskogin pariskunnan ei tarvitse juuri kadehtia toisiaan, sattui työkalujen arvonnassa sitten kumpi arpa tahansa. Faktat Buick Super ’40 • Omistaja: Miikka Gyllenskog, 54 • Paikka: Loimaa. Taakse tehtiin jo seuraavassa vuosimallissa käytössä ollut Splash Pan, eli siinäkin noudatettiin sellaista tehtaan konseptiautolinjaa.” 16 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Buick Super Hardtop ’40. Se työllisti ihan hiton paljon tavallaan turhaan, mutta kun en voinut tehdä samanlaista. Kaikki lasit tehtiin uusiksi Kuttilassa, itse tein ikkunanpokat 16x16 U-profiiliraudasta
”Kyljessä tehtiin klassinen Speedboat-vauhtiraitakustomkikka, vaihdoin konepellin ja takalokareiden listojen paikat. Korin värin suhteen Miikalle oli heti selvää, että siitä tulisi punainen. ”Samaten tuo ratti oli ihan halkeillut, joten putsailin ne välit ja kittailin sen ehjäksi. Keväällä 2020 sen aloitin ja talvet oltiin välissä Espanjassa, että sekin söi rakennusaikaa. Puskurin ja perän välinen Splash Pan kuuluu Miikan kustomointeihin samoin kuin kapselit, jotka ovat yhdistelmä ’49 Lincolnia ja ’58 Buickia. Olen hyödyntänyt rakentelussa mahdollisimman paljon Loimaan seudun yrityksiä, ja työläin muutos koko hommassa oli tuuletusikkunoiden tekeminen toimiviksi, siihen meni enemmän aikaa kuin itse katon madallukseen. 17 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Nuo etulokareiden art deco -vilkut oli ihan pakko jättää paikalleen, eihän tollaisia luotijunia yksinkertaisesti voinut jättää pois. Konepellin avaus sheivattiin molemmilta puolin konepeltiä, samoin Buick Eight -logot. Kari B. Bensatankin luukun hitsasin umpeen ja tein täyttöaukon taakse, ja tuulilasin kehyksen antennin sheivailin pois myös.” Kapselit ovat lähtöisin ’49 Lincolnista, ja Miikka kairasi niihin ’58 Buickin kapselin keskiosan kokoiset reiät, joihin sovitti ne ’58 Buickin keskiosat. Tavaratilan sivut Miikka paneloi ja verhoili, ja kuskin puolelle tehtiin luukku, jonka kautta tankkaaminen onnistuu. ”Se oli ihan selkeä peli, että se tulee sisältä tuon väriseksi ja kahden tuuman Tuck n’ Rollina 40-luvun tyyliin valkoisin terein. Takapäässä siellä oli kannessa sellainen järkyttävä hässäkkä, joka oli kuin joku tutka-asetelma, jonka siivoamalla perästä tuli paljon siistimpi”, Miikka valaisee. Mä tein itse raaemmat pohjahommat, Karin puoliso Sirkku taas sellaiset viimeistelyt”, Miikka kertoo. ”Kaksi vuotta tossa meni. sen maalasi. ”Ovenkahvat jäivät paikalleen, koska ne olivat tässä Superissa hyvällä kohtaa. Alkuperäiset vilkun viikset kunnostin myös, vaikkei se ihan helpoin tie ollut.” Samalla tinkimättömällä period correct -tyylillä, kuin aiemmin ”Korkeasaaren Kustom” ’36 Dodge, valmistui Miikan käsissä myös Buickista maailmaluokan kustom, jonka työläät korimuutokset ovat vieläpä tällä kertaa kaikki miehen omaa käsialaa, mutta lopputuloksessa ei ole mitään kotikutoista. Tuossa on hyvä porukka Loimaalla nuo Mellilän autoverhoilun Perhoset, jotka verhoilivat nuo penkit ja ovipaneelit. Haasteena tässä olikin vähän se, kun tämä oli jo lähtökohtaisesti kallis malli, eikä siihen voinut käyttää jonkun kalliimman mallin osia, vaan oli jätettävä tavallista enemmän alkuperäisiä. Renkaat ovat Cokerin Classicit leveimmällä mahdollisella valkosivulla, mitä löytyy markkinoilta”, hän selittää. Aloin miettiä, että jos sen karmin ottaisi kuitenkin kokonaan pois ja huomasin sitten, että kattolinjasta tulee samalla paljon sirompi. Fender skirtit ovat peltiset Ford-reprot, jouduin vähän englanninpyöräilemään niitä Buickin linjoihin istuviksi. Itse tein kattoverhoilun, hattuhyllyn ja takakontin verhoilut sekä lattiamaton.” Mittareiksi Miikka hankki Classic Instrumentsin Nostalgia-sarjalaiset, kojelaudan nupeista osan mies joutui valamaan itse hartsista, koska ne olivat vaurioituneet joskus pienen sähköpalon seurauksena. Auton maalannut Kari B. Tyylistä tinkimättä. ”Siinä haettiin sitä Titian Redin fiilistä, kirkkaassa auringonpaisteessa se muuttuu sellaiseksi, mutta toisaalta halusin tähän semmoista kypsää kirsikkaa. Tämä on kuitenkin tietääkseni ainoa hardtopiksi muutettu tällainen koko maailmassa, joten ehkä se vaiva kannatti nähdä”, Miikka pohtii. ”Nuo ovat mielestäni toimiva vaihtoehto Sombreroille. Lokarit myös moldattiin kiinteästi koriin. tätä sävyä suositteli, koska se elää vahvasti korostaen auton muotoja
Kuvissa fender skirtit on jo sovitettu paikalleen. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Miikka Gyllenskog Vanhan liiton opein 1. 3. Tullessa Miikalle Buick oli ulkoisesti alkuperäiskuntoinen ja väriltään metallinhohtosininen. Ennen choppausta Miikka poisti ikkunankarmit, muokkasi ovien yläreunat uusiksi ja rakensi aukon takakaaren suorasta pellistä. Puskurin ja korin väliin Miikka teki splash panin, jollainen tuli Buickeihin tehtaan jäljiltä vasta vuotta myöhemmin. Takaikkuna säilyi alkuperäisissä mitoissaan, sitä vain kallistettiin reippaasti eteenpäin. 2. Linjakas choppaus syntyi oikeastaan verrattain vähäisellä leikkelyllä. 18 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Buick Super ’40 1 2 3. Vaikka aihio oli hyvä, vaati uniikin old school kustomin luominen melkoi sesti käsityötä ja pellintaivuttelua
050 523 89 51 Merry X’mas Hämeenlinnalainen jenkkiautojen asiantuntija Merten takaa matkustanut autosi saa meillä arvoistaan käsittelyä. Tässä valmistuvat ikkunankaaret old school -menetelmällä lattiajigissä. 7. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. 6. 8. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. veti sen pintaan nykyisen punaisen metallinhohtosävyn. 050 523 89 51 Puh. Valmiit ikkunankehykset samoin kuin maskit sekä puskurit saivat uuden kiiltävän pinnan Loimaan kromaamossa. 4. Epoksimaali vedettiin paljaalle pellille, sillä auton vanha maalipinta oli thermoplastista, joka keittää käytännössä 100-prosenttisen varmasti päälle maalattaessa. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. Olipa tarpeen sitten huolto tai korjaus. 4 5 6 8 7 TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. 5. 03 652 3380, 040 0813 297, 0500 813 297 Olemme valtuutettu AD-autokorjaamo. Custom-pölykapselit Miikka teki yhdistämällä ’49 Lincolnin kapselin ja ’58 Buickin kapselin keskiosan. Ota rohkeasti yhteyttä! www.americanpower.fi American Power Oy, Takumäenkuja 2B, Hämeenlinna Puh. Peltivalmis auto vietiin viimeistelykitattavaksi ja maalattavaksi Nurmijärvelle, missä Kari B. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti
Plymouth Barracuda 2D HT ’70. Monista komeista Mopareistaan, kuten nelisen vuotta sitten Amerikan Raudassa esitellystä Chrysler 300G -avosta tunnettu hyvinkääläinen Timo Bäck rakensi puutteellisesta aihiosta kliinin ja ripeän Cudan, jossa juuri mikään ei täsmää – mutta kaikki on kohdallaan. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Number Car No 20 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Number Car 21 AMERIKAN RAUTA 8/2022
”Maalauksen jälkeen siihen laitettiin tekniikka paikalleen, ja sitten se vietiin tuonne himan alakertaan, missä se sai olla aika pitkään. Keulaa on säädetty jonkin verran alkuperäistä alemmas, mikä tuo muuten alkuperäisilmeiseen kokonaisuuteen sopivasti häijyyttä. Barracuda oli alun perin ollut nykyisentyylinen vaaleanvihreä, mutta se oli maalattu välillä tummemmanvihreällä värillä. Uudelleen kromatut Goodmarkin puskurit tulivat Rockautosta, ja maksoivat silloin vain 150 euroa kappale”, Bäki selittää ihmeissään. Seuraavaksi korigrilliin kiinnitettyyn autoon vedettiin epoksia pintaan ja pohja maalattiin mustalla. Kävi jo mielessä koko auton myyminen keskeneräisenä, mutta sitten tallikaveri Miikka sai puhuttua järkeä, että ei sitä noin lähellä valmista enää myydä, joten päätin käydä Lyytikäisen Tompan juttusilla, että tekisikö Tomppa siihen sisustan ja sähköt. 22 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Plymouth Barracuda 2D HT ’70. Eemeli Stenström, jonka vihreä Cadillac esiteltiin Amerikan Raudassa syksyllä 2019, hoiti Tampereella Barracudan pintamaalauksen, sävyksi valikoitui alkuperäisen tyyppinen vihreä metallinhohtoväri. Vuodenvaihteessa 2021–22 auto vietiinkin Tompan tallille Riihimäelle. Tompan kanssa asennettiin sitten paikalleen nuo ikkunalistat. Siitä sovittiinkin kaupat ja tammikuussa 2018 se koppa tuli tallille.” Hylsy purettiin samalla innolla alkutekijöihinsä ja paljastuikin kohtuullisen hyväksi. ”Akseliksi vaihtui ’70 Challengerista 8 ³??" lukkoperä 3.23-välityksellä. ”Oli niitä muutamakin koriaihio kiikarissa, kunnes joulukuussa 2017 Kuortin Kimmo ilmoitti, että nyt olisi rullaava vuoden 1970 Barracuda-aihio tarjolla. Bäkillä on auton värisiä takaluukkuja jemmassa kaksi, kuvissa näkyvä Go Wing -siivellä varustettu ja reiätön, jos jossain vaiheessa spoileri alkaakin kyllästyttää. Siellä ollessa autoon käytiin asentamassa myös Kuttilasta tulleet tuulilasi ja takalasi. Edessä olleet rumpujarrut vaihtuivat kanssa levyihin”, Bäki jatkaa. ”S ehän lähti vuonna 2016 jo liikkeelle, kun päätettiin tehdä tuommoinen nykystandardien mukaisesti läpikäyty 383-isolohko”, lyhyesti Bäkiksi kutsuttu Timo Bäck valottaa Barracuda-projektin alkua hymyssä suin. Mustat peltivanteet pillerikapselein olivat Bäkille selvä valinta Barracudan alle. ”Se löytyi jostain tuoreen ranskalaisen värikartasta”, Bäki kertoo. Grilliä ja turnausväsymystä. Ne purettiin ihan kokonaan auki, siellä ei ole nyt ruostetta missään. Siihen löytyi sitten vanhat peltilokarit, jotka Mika kunnosteli. ”Kori puhallettiiin lasimurskalla, minkä jälkeen selvisi, että tuulilasin ja takalasin reunat oli hitsattava uusiksi. Cudan sierainkonepelti tuli auton mukana.” Aihiohan tosiaan oli lähtöjään Barracuda, eikä ’Cuda, vaikka siinä useita sen himoitumman mallin varusteita onkin. Kuitulokarithan siinä oli myös kiinni, mutta ne menivät vaihtoon. ”Sen perään tuli manuaalikoneistolla ja Hughesin 3000 stall speedin turbiinilla varustettu TF727, vaikkei ollut kopasta edes tietoa, että mihin se lyödään.” Täysin uusiksi rakennetulle paketille pitikin löytää joku arvoisensa kotelo, ja useampi vaihtoehto käytiin läpi ennen kuin jutun auto – tai mitä siitä oli jäljellä – löytyi. Talvella minulle 2020–21 tuli sitten tuo rodiprojekti, ja kesällä 2021 pääsin taas jatkamaan tämän kasailua.” Bäki tosiaan tuli eräänä iltana klikkailleeksi vähän juttuja netistä, ja lopputuloksena käsissä oli ’32 Roadster, joka oli rakentamista vailla, joten Barracuda jäi hetkeksi taka-alalle. ”Siinä neljän vuoden näpertelyn jälkeen alkoi sitten turnausväsymys iskeä
Tullessa autossa oli sisällä paikallaan oli vain takapenkki, joten Bäki päätyi hankkimaan siihen kokonaan toisen, paremman sisustan, joka on sekin lähtöisin ’70 Challengerista. Se täytyy todeta ääneen, että sitä on tähän ikään mennessä jo todennut, että kaikkea ei ehdi eikä tarvitsekaan tehdä itse.” Täysin uusiksi rakennetulle paketille pitikin löytää joku arvoisensa kotelo, ja useampi vaihtoehto käytiin läpi ennen kuin jutun auto – tai mitä siitä oli jäljellä – löytyi. ”Osissa auttoi myös Janne Kauppi, jolta löytyi hyllystä kaikenlaista, mitä tarvitsin.” Ratiksi löytyi mittariston viilukuvion kanssa yhteen sopiva kolmipuolainen Wood Grain -versio. Eteen asennettiin 235/60-kokoiset renkaat vakiolevyisille vanteille, taakse löytyi tallikaveri Miikalta pari 8-tuumaisia, joiden offset muutettiin tähän autoon sopivaksi. Kaikki kohdallaan. 23 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Mustaa tuli myös ulkokuoreen vihreän pariksi niin kylkiraitojen kuin vanteidenkin muodossa. ”Standardimittaristo vaihtui Rallye-versioon, eikä siinä mitään shifteriä ollut paikallaan, joten siihen tuli tuo Slapstick-shifteri, jonka löysin For E-Bodies Only -sivustolta. ”Kun auton värimaailmaksi tuli tuollainen vihreä-musta, niin nuo mustat peltivanteet sopivat siihen hyvin”, Bäki tuumaa. ”Nuo pillerikapselit ovat uustuotantoa, nimenomaan pillerit siihen halusin”, Bäki toteaa ja jatkaa: ”Ennen Tompalle vientiä auto kävi vielä pakoputkipajalla, Luisu teki uudet putket 2,5 tuuman rosterista. Sieltä kautta on tuntunut löytyvän hyvin muutakin tarpeellista osaa näihin”, Bäki neuvoo. Lattiamatto, kattoverhoilu ja etupenkkien päälliset hankittiin uutena, ehjät, mutta virttyneen näköiset ovipahvit maalattiin SEM:n vinyylimaalilla mustiksi
Manuaalikoneistolla varustettua TF727:aa käsketään Slap Stick -shifterillä. Näin se vaan on, vaikka meillä onkin perinteisesti arvostettu kohtuuttomastikin sitä itse tekemistä. Varustelua parannettiin puukehäisellä ratilla ja Rallye-mittaristolla, etupenkkeihin on vaihdettu uudet verhoilut ja ovipahvit on maalattu. Vaikkei siinä oikeastaan mikään täsmää, on kaikki silti kohdallaan. Ja kyllähän Bäkin Barracuda siisti on, onhan se kauttaaltaan läpikäyty ja näyttelykuntoinen. Ei sillä sitten läpikäynnin jälkeen enää voinut ajella joka paikkaan rennosti, kun piti varoa maalipintaa ja listoja”, mies pohtii ääneen. Tompan avustuksella motivaatiokapeikosta kärsinyt Barracuda-projekti olikin valmis vietäväksi rekisteröintikatsastukseen toukokuussa 2022. Ja jos auton numerot ehkä eivät täsmääkään tehtaan Build Sheetiin, niin Fender Tagiin kyllä. 24 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Plymouth Barracuda 2D HT ’70. Uutta vastaavassa kunnossa oleva sisusta näyttää siltä, että se olisi aina voinut olla tässä autossa, mutta todellisuudessa palikoita on haalittu eri puolilta. ”Siitä tykkään, että tästäkin tuli siisti, mutta ei liian hieno niin kuin oli se minulla aiemmin ollut, muutama vuosi sitten lehdessä esitelty 300G -avo. Siitä tykkään, että tästäkin tuli siisti, mutta ei liian hieno niin kuin oli se minulla aiemmin ollut, muutama vuosi sitten lehdessä esitelty 300G -avo
Kiitos: Pälli, Simo, Mika, Miikka, Kaitsu, Janne, Eemeli, Kauppi, Osku, Tomppa ja Timo Y. Koko projekti sai alkunsa läpikotaisin uusiksi rakennetusta 383-isolohkosta. Sisustus: Musta vinyylisisusta, Wood Grain -ratti, Rallyemittaristo, Slap Stick-shifteri. Faktat Plymouth Barracuda 2D HT ’70 • Omistaja: Timo Bäck, 58 • Paikka: Hyvinkää. Kori: Cudan konepeitto, korinvärisiksi maalatut Cudan peilit, Go Wing -takasiipi. Vanteet: Mustat peltivanteet, 15x7" edessä ja 15x8" takana, pillerikapselit. Renkaat: edessä 235/60R15, takana 275/60 R15. Alusta: Alkuperäiset vääntösauvat edessä, säädetty alemmas, lehtijouset takana, tehostettu ohjaus, Konin kaasuiskunvaimentimet joka kulmassa. Moottori: Fender tagin mukainen BB V8, Firecoren kärjetön jakaja, MSD 6 AL -boksi, 2,5" rosteriputket, 4-rivinen Champion-alumiinisyyläri. Jarrut: Alkuperäiset tehostetut jäähdytetyt levyt edessä, rummut takana. Voimansiirto: TF727-automaatti manuaalikoneistolla, Hughesin turbiini 3000 rpm stallilla, 8 3/4" perä 489 casella ja 3.23:1 välityksellä. Fender Tagistä selviää kaikki olennainen aina rakentajan nimikirjaimia myöten. 25 AMERIKAN RAUTA 8/2022
4. 5. Sisäpuoli maalattiin puolikiiltävällä mustalla. 3. 2. Ostettaessa Barracuda oli lähinnä kasa useampien samanlaisten osia, eikä siinä ollut tekniikkaa eikä juuri sisustaakaan. Bäkin valmiin moottorinsa asennuskohteeksi hankkima Barracuda oli jo ostettaessa melkoinen No Number Car, sillä siinä ei ollut tekniikkaa eikä sisustaa, ja luukutkin olivat useammasta eri autosta. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Timo Bäck Osakasasta autoksi 26 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Plymouth Barracuda ’70 1 2 3 4 5. 1. Grillissä pintaan vedettiin myös epoksi hitsailujen jälkeen. Homma alkoikin purkamalla koriin kasatut osat irti kunnostusta varten. Tyhjä kori kiinnitettiin griiliin ja puhallettiin lasimurskalla. Sierainkonepelti tuli sentään mukana
Tässä täysin remontoitu isolohko on jo nokalla. Kun kaikki mätähommat oli saatu tehtyä ja luukut soviteltua koriin paikalleen, oli aika vetää pintaan hiomaväri. Lattiamatto uusittiin toki myös. Tullessa auton mukana tuli vain takapenkki, joka sekin vaihtui parempaan, kun Bäki hankki koko sisustan ’70 Challengerista. 11. 6. 7. Sopiva vihreä sävy löytyi tuoreen ranskalaisen värikartasta. Seuraavaksi päästiinkin kasailemaan osia takaisin hylsyyn. Keulapäässä ja erityisesti etulokasuojissa oli melkoisesti tekemistä, jotta kaikki ruostevauriot saatiin korjattua. 10. Auton maalasi Tampereella Eemeli Stenström. Loppukasailut hoiti talvella 20212022 Lyytikäisen Tomppa Riihimäellä, ja kuluvan vuoden toukokuussa Barracudaan saatiin vihdoin kotimaiset kilvet. 8. 9. 27 AMERIKAN RAUTA 8/2022 8 9 10 11 7 6
28 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Voimaakin löytyy, patinakuosista autoa nimittäin liikuttaa 575-heppaiseksi kutiteltu LS-pata. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Kaisa Vuori 29 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Kari Saarela tunnetaan enemmänkin rodien ja kustomien rakentajana, mutta tällä kertaa mies lähti eri linjalle hankkiessaan hieman keskeneräisen El Caminon, jota jalosti gasserien suuntaan. Chevrolet El Camino ’64
Siisti kermanvärinen sisustus tuo kontrastia kolhuiseen ja patinoituneeseen ulkokuoreen. Tuo kyseinen ’60 Camino oli nätti ja varustettu ilmajousilla sekä Supreme-vanteilla, eli tyyliltään klassinen Bellflower-auto. Niitä ei komeasti patinoituneessa Teksas-autossa hirveämmin ollutkaan, mutta kurjassa kunnossa olleen sisustan kanssa olikin jo enemmän töitä. ”M inulla oli välillä semmoinen ’60 El Camino, jonka vaihdoin tähän Pönnin Jannen kanssa”, Kartsana kaikkien tuntema Kari Saarela selittää päätymistään rodien ja kustomien maailmasta hiukan toisenlaiseen ympäristöön. Fastin näyttö vihjaa pellin alta löytyvän nykytekniikkaa. Siinähän meni kuitenkin aika pitkälle kevääseen ennen kuin tämän sai sitten sieltä pikkutallista ulos.” Janne oli löytänyt auton 350 ja 350 -tekniikalla Fort Worthin Pate Swap Meetistä Teksasista jo useampia vuosia aiemmin, ja ehtinyt jo korjailla auton katsastuksen kannalta olennaiset ruostevauriot. Mähän oon aina digannut näitä Caminoita, mutta menin oikeastaan Polvisen Pekalle katsomaan yhtä Fordia sieltä Jannen paikalta, kun tuli sitten puheeksi, että voisin vaihtaa sen vanhemman tähän. Fastin ruiskun kera moottorista on dynotettu 575 hevosvoimaa, millä Camino liikkuu jo melkoisen raikkaasti. 30 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Chevrolet El Camino ’64. Autossa jo ostettaessa olleet erillispenkit verhoilutettiin kermanvaalealla keinonahalla, uuden maton ja ovipahvit Oldstuff.fi -kauppaansa pyörittävä Janne hankki suoraan Jenkeistä. Eteen vaihdettiin uudet levyjarrut ja jarrupääsylinteriksi 6-litrainen rautalohkoon koottu moottori on varustettu rectangular port -alukansilla ja Compin rullanokalla. Keskikonsoli on ’64 Impala SS:stä, ja Kartsa sovitteli siihen B&M:n shifterin. Kartsaa oli kuitenkin alkaneet houkutella myös hieman rivakammat laitteet, ja Pönnillä Hämeenlinnassa kaupan ollut ’64 alkoi vaikuttaa pikkuhiljaa aina vaan kiinnostavammalta. Erillisistuinten verhoilut uusittiin jo auton ollessa Pönnin Jannella. ”Se juttuhan meni silleen, että olin jo aiemmin katsellut, että tuo olisi myynnissä
575-heppainen LS crate. Siitä etsittiin imuvuotoja ja pakoputkiston vuotoja ennen lambdaa, mutta lopulta vika korjautui vaihtamalla itse lambda-anturi.” Myös ovipahvit sekä lattiamatto on uusittu. Lattiaan oli tehty hirveänkokoinen reikä sitä Lokaria varten, joten sen jouduin laittamaan umpeen. MSD:n LS Igntion -boksi mahdollistaa meisseliä kääntämällä sytytyksen asetusten muuttaminen. Todelliseksi puristussuhteeksi moottorin rakentanut Ross Automotive Machine kertoo 10,4:1. Mielenkiintoisin muutos tehtiin kuitenkin konepellin alla, jonne Janne päätyi asentamaan perinne350:n tilalle valmiina tilaamansa 6-litraisen LS Crate -moottorin. Comp Camsin rullanokalla, rosteriventtiileillä, Holleyn Single Plane -imusarjalla ja Fastin E-Z EFI -polttoaineenruiskutuksella sekä MSD:n LS Ignition -suorasytytyksellä varustetusta moottorista paja oli dynottanut 575 hevosvoimaa 6451 kierroksella, joten se kuulosti varsin raikkaalta paketilta Caminon keulalle. Äänekkyys ei sinällään ole mikään ihme, kun kokonaan pakosarjoista alkaen rosterinen tuplaputkisto on peräti kolmituumainen. ”Siinä oli tullessa paikallaan myös semmoinen Lokarin pitkän mallin shifteri, jonka myin pois ja hankin tilalle B&M:n, kun ei sillä Lokarilla voi ajaa kovaa, eihän siitä tiedä, minkä vaihteen siinä tyrkkää. 31 AMERIKAN RAUTA 8/2022. tuli kaksipiirinen Corvettetyylinen. Turbiinin stall speed lienee jossain 2400 kierroksen luokissa. Rosteripakosarjat ovat värjäytyneet kauniisti käytössä. Kuusilitrainen crate on rakennettu rautalohkoon ja varustettu rectangular port -alumiinikansin. Tuon B&M:n valitsin sillä ajatuksella, että se menisi tuon Impala SS:n konsolin alkuperäiseen reikään. Apulaitteet on asennettu LSX Bracket kitin avulla, mitään alun perin LS-moottoreissa olleita ilmastointilaitteitahan Caminoon ei ollut tarkoitus asentaa. Rekisteröintikatsastin myös auton Suomeen, kun eihän Janne ollut sitä vielä ehtinyt tekemään.” Camino tosiaan jäi Jannelta muiden kiireiden takia hiukan kesken, ja siinä oli vielä näperrettävää joka puolella, vaikka se periaatteessa ajokuntoinen Kartsalle tullessa olikin. Lähtökohtaisesti laitteessa on asetukset neljälle eri LS-setupille, kahdelle Truck-vaihtoehdolle ja neljä Custom-karttapaikkaa. ”Tuo oli tullessa niin kovaääninen, että purin siitä melkein ensi töikseni sisustan pois ja vaimentelin sen joka puolelta semmoisella 10 millin matolla”, Kartsa selittää. ”Sähkötkin oli uusittu Jannen aikaan kokonaan jo semmoisella mallikohtaisella sarjalla, mutta siinä oli alkuun ärsyttävä käyntiongelma, jonka takia tehtiin kaikenlaista, kun aina hiukan kovemman ajon jälkeen AFR alkoi sekoilla. Vaihteistoksi LS:n perään tuli TH350, jonka vahvisti 650 hevosvoiman kestolle Päivinen. Menin oikeastaan Polvisen Pekalle katsomaan yhtä Fordia sieltä Jannen paikalta, kun sitten tuli puheeksi, että voisin vaihtaa sen vanhemman tähän
Yritin minä tätä välillä myydäkin, kun edelleen olisi se ’49–51 Mercury kustom mielessä. ”Kiva se on ajaa, toimii hyvin, eikä kolise alustaltaan, mitä nyt vähän rämisee jotkut pellit joskus. 3,2-välitteisen lukollisen murikan siihen tilasin eBaystä. ”Alustaan oli valmiiksi vaihdettu uudet nivelet ja puslat, ja siinä on CPP:n nopeampi tehostettu simpukka. Enhän mä oikeasti halua myydä tätä, vaan ei semmoista Mercury-aihiotakaan ole koskaan rahaa ostaa, jos ei jotain myy ensin.” Mielenkiintoinen ja monelta huomaamatta jäänyt detalji ovat lokasuojiin asennetut ’65 Corvetten Fuel Injection -merkit, joita Kartsa patinoi puhaltamalla soodalla, koska ne olivat liian hyvässä kunnossa maalipinnan patinaan nähden. Taakse Kartsa halusikin paremman pidon nimissä mahdollisimman leveät renkaat, ja nykyisiä 255/60-kokoisia kumeja leveämpiä tämänikäiseen Caminoon ei yksinkertaisesti saa lokasuojia muokkaamatta mahtumaan. ”Varttimailia oli tarkoitus käydä ajamassa, mutta en ole sitä vielä ehtinyt sillä testaamaan, kun jotenkin hujahti tää kesä kaikissa muissa tapahtumissa, eikä siinä ole vielä vöitäkään”, Kartsa ihmettelee ääneen, miten nopeasti aika kuluu toisinaan. Vanteiden offset onkin nyt juuri Caminoon optimaalinen. Siinä oli kuitenkin lukoton 10-pulttinen orkkistakaakseli, joten eihän sillä pystynyt ajamaan, kun se suti niin hirveästi, eikä se olisi kestänytkään. Gassertyyliä. Laitoin sitten alle nämä samat kromatut peltivanteet, jotka mulla oli Tudorissa välillä, Pirkonen muutti takapään offsetin vain sitten El Caminon uudelle akselille sopivaksi. Näissähän on erikoisuutena boksattu runko, sellainen on vain ’64–65-mallisissa Caminoissa. ”Taakse laitoin nyt Fordin akselin myötä säädettävät tukivarret, siellä on myös uniball-nivelet nyt. Nämähän on itse asiassa Fordin vanteet joka kulmassa.” Adaptereilla kiinnitetyt etuvanteet ovatkin gassermaisesti hyvin kapeat, vain viisituumaiset, kun takana leveyttä on peräti 10 tuumaa. Kardaanille ei tarvinnut tehdä mitään, nivelet mä vaan vaihdoin siihen”, Kartsa jatkaa. 32 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Chevrolet El Camino ’64. Siellä on myös pidemmät yläpallonivelet, niin saa vähän enemmän joustovaraa.” Siinä, missä Jannen visiona oli jalostaa Caminoa moderniin tyyliin, päätyi Kartsa tosiaan korottamaan sitä gassermaiseen stanceen, ja vaihtoi myös pyörät kaksi tuumaa pienempiin ja klassisemman näköisiin. ”Ostettaessa alla oli uudet 17-tuumaiset American Racingit, mutta tuollaiset isommat pyörät ei oikein ole mun makuun. Eteen ja taakse hankin uudet jouset ja iskarit, edessä on ilmastointiversion jäykemmät jouset ja korotuspalat. Onnistuin löytämään tuohon sitten Fordin 9" akselin, se tuli ’64 Thunderbirdistä täältä Suomesta
Takarenkaat ovat niin isot kuin vakiokoteloihin saatiin millään mahtumaan. 33 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Renkaat: 185 R15 edessä, 255/60 R15 takana. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti, 2400 stall speedin turbiini, Fordin 9" perä 3.2:1 -välityksellä ja levylukolla. Alusta: A/C mallin jäykemmät jouset ja korotuspalat edessä, Gabrielin iskarit, CPP:n nopeampivälitteinen tehostettu simpukka, säädettävät putkitukivarret, uudet alkuperäistyyppiset kierrejouset ja Gabriel Hijacker -ilmaiskarit takana. Sisusta: Grantin puuratti, uusitut vaaleat keinonahkaverhoilut, ’64 Impala SS:n keskikonsoli, B&M Pro Gate -shifteri. Jarrut: Levyjarrut edessä, Fordin 11" rummut takana, 2-piirinen Corvette Style -pääsylinteri. Siinä, missä Jannen visiona oli jalostaa Caminoa moderniin tyyliin, päätyi Kartsa korottamaan sitä gassermaiseen stanceen. Faktat Chevrolet El Camino ’64 • Omistaja: Kari Saarela, 58 • Paikka: Espoo. Edessä hyvin kapeilla ja takana 10 tuumaa leveillä 15 tuuman vanteilla ja pienellä korotuksella Caminoon saatiin annos gasserhenkeä. Moottori: 6.0 LS V8, Rectangular port LS-alumiinikannet, puristussuhde 10,4:1, Comp Camsin 54-460-11 rullanokka (284/292 astetta), rosteriventtiilit, Holleyn Single Plane -imusarja, Fast E-Z EFI -polttoaineenruiskutus, Tanks Incin uusi polttoainetankki sisäisellä sähköpumpulla, MSD:n LS-koneisiin tarkoitettu 60143-suorasytytys, rosterisarjat, 3" tuplaputkisto Edelbrockin rosterivaimentimin. Vanteet: Fordin kromatut peltivanteet 5x15" edessä ja 10x15" takana. Teho: 575 hv @ 6451 rpm
Teksti: Tommi Äikää • Kuvat: Kimmo Janhunen Double T S Special pecial 34 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Ford Model T ’27. Vuonna 2020 miehen ajokkina oli ’28 Willys Knight, mutta seuraavaan, vuoden 2021 kisaan hän rakensi kilpurin vuotta vanhemmasta T-mallin Fordista. Lappeenrantalainen Tommi Äikää on osallistunut Tanskassa järjestettyyn Römö Motor Festivaliin jo kahdesti. Paras mies kirjoittamaan kisan autenttisesta tunnelmasta ja siihen valmistautumisesta on Tommi itse
35 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Sama toistuu toiselle radalle ja lippu nousee. Maaliviiva lähestyy kovaa vauhtia ja samalla muutaman kymmenen metriä ennen sitä oleva kuoppa, joka on mahdoton kiertää. Unohdin taas katsoa nopeusmittaria maalissa, vaikka se oli oikeastaan ainoa muistettava asia. Kilpaileminen yhä mielessäni päätin rakentaa sellaisen auton, jolla pääsisin mukaan varmasti. Kaivoin varastoistani lähtökohdaksi T-Fordin rungon ja aloin sovitella sitä akseleiden päälle. Kytken ykkösvaihteen erityisen huolellisesti, sillä edellisen vedon lähdin erehdyksessä kolmosella. Ajatuksena oli alusta asti tehdä kompromissiton rakennelma, Fordin lättäpäätekniikalla varustettu yksipaikkainen pre-war-kilpuri, jota ei yritettäisikään rekisteröidä kadulle. Koska minulla on jarrut vain takapyörissä, saan jarruttaa ihan tosissani. Lisäksi kuljettaja joutuisi istumaan kardaanin yläpuolella, joten autosta tulee melko korkea. Kaasu pohjaan ja menoksi! Renkaat lyövät tyhjää ja auto lähinnä kaivautuu hiekkaan. Viereeni oikealle radalle asettuu ’33 Buick Speedster. Grafiikat suunnitteli ja maalasi käsin Pekka Mannermaa. Minun on pakko irrottaa käteni vaihdekepiltä ja tarttua ohjauspyörään molemmin käsin rysäyttäessäni monttuun. Römö Motor Festivalia on järjestetty vuodesta 2016 ja itse kävin paikalla ensimmäisen kerran vuonna 2018 heti, kun kuulin tapahtumasta. Etujousen taakse nostin jäähdyttimen, Flathead V8 -moottorin ja vaihteiston. En ehdi saamaan enää vaihdetta silmään, vaan rullaan vapaalla maaliin. Buickin suoran kahdeksikon ääntä tuskin kuulee lättäpään karjuessa täysillä. Vaikka jarrutusmatkaa on periaatteessa satoja metrejä, on edessä melko lähellä lippusiima varsinaisen rata-alueen merkiksi. Siitä voitte lukea tarkemmin numerosta 8/2019. A jovuoroni lähestyy, joten on aika käynnistää moottori. Vaikka ’39 Lincoln Zephyrin laatikon vaihdevälit ovat lyhyet ja napakat verrattuna samanikäisen Fordin vastaaviin, tuo metrin mittainen keppi omat haasteensa vaihtamiseen. Toinen kerta toden sanoo. Yksipaikkaisessa autossa luonnollinen kuljettajan paikkahan olisi keskellä autoa, joka taas aiheuttaa omat ongelmansa esimerkiksi ohjauksen toteutuksessa. Halusin renkaiksi mahdollisimman isot ja kapeat, joten valinta osui 4.5–21" renkaisiin A-mallin pinnavanteilla. Laatikko on ’39 Lincoln Zephyristä ja sen vaihdevälit ovat lyhyemmät ja napakammat verrattuna samanikäisen Fordin vaihteistoon. Teimme kuitenkin mahtavan road tripin Willyksellä tapahtumaan. Lähes välittömästi vaihdan kakkoselle ja auto hyökkää eteenpäin. Muistin nähneeni jossain kuvan vanhasta kilpurista, jossa runkoa oli levitetty toispuoleisesti ja näin päätin myös itse tehdä. Lähettäjä ottaa muutaman juoksuaskeleen, hyppää ilmaan ja heilauttaa lipun alas. Hakijoita oli kuitenkin niin paljon, etten mahtunut mukaan itse kisaan. Magneettosytytys ei tarvitse akkua, joten painonsäästösyistä en laittanut autoon sitä enkä starttia, vaan käynnistys hoituu kammella. Näin muotoutui tulipellin paikka, jonka jälkeen pystyin suunnittelemaan kuskin paikkaa. Ajellessani kohti varikkoa tuhansien hurraavien katsojien editse on aikaa miettiä, miten tähän on päädytty. Pyrin vuonna 2019 kisaan ’28 Willys Knightillani, jonka rakensin kisoja silmällä pitäen. Auton rakentaminen täysin oman pään mukaan ilman rajoitteita on erittäin terapeuttista. Hivuttaudun viivalle koettaen etsiä hieman kovempaa alustaa pehmeästä hiekasta. 36 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Ford Model T ’27. Sitten kiireellä jarruttelemaan. Etuakseli on A-Fordista ja taka-akseli ’32:sta. Vaikka minulla on täysi työ pitää auto linjassa, näen silmänurkassani Buickin olevan hieman edellä, mutta eron kuroutuvan nopeasti umpeen. Siispä katkaisin kuljettajanpuoleisen runkopalkin tulipellin kohdalta ja levitin sitä kiilamaisesti taaksepäin niin, että mahduin istumaan palkin ja Double T tulee pajan englanninkielisestä nimestä Tommy Times ja viittaa myös T-Fordiin. Ahtaudun ohjaamoon ja jään odottamaan vuoroani. Vaihdan kolmoselle ja sutiminen vain jatkuu. Renkaiden sutiessa vimmatusti ohitan Buickin heittelehtien, ohjaten yhdellä kädellä ja pitäen vaihdetta päällä toisella kädellä. Tapahtuman säännöthän sanovat, että auton ulkonäön ja periaatteessa kaikkien osien on oltava vanhempia kuin 1947. Työnnän käynnistyskammen jäähdyttimen reiästä paikoilleen, pyöräytän koneen oikeaan asentoon, kytken sytytysvirran ja polkaisen jalalla koneen käyntiin. Lipputyttö nyökkää puoleeni ja heilautan hänelle peukkua merkiksi, että olen valmiina. Halusin tästä kuitenkin matalan, en ehkä sen takia, että kilpa-auton kannattaa yleensä olla matala, vaan ulkonäön vuoksi. Näin on käynyt joka kierroksella. Kaarran paluutielle päästäen Buickin edelleni peukutuksen saattelemana. Buick on jo hävinnyt näkökentästäni. Isojen pyörien kanssa maavarasta tuli turhan korkea, joten käänsin rungon alkuperäisen etupalkin ylösalaisin ja kiinnitin poikittaisen lehtijousen Aakkosen jaettuun v-tukeen siten, että itse akseli sijoittui rungon etupuolelle. Edellinen pari, kaksi A-Fordia ampaisee matkaan ja minun on aika siirtyä lähtöviivalle. Vaihde pomppaa pois päältä ja minä pompin jousittamattomalla penkilläni kuin vieteriukko. Silloin päätin lähteväni sinne seuraavana vuonna hot rodilla. Numero 18 taas on pajan valmistamien autojen järjestysnumero. Metrin mittainen vaihdekeppi tuo kilpailutilanteessa vaihtamiseen omat haasteensa
kardaanin väliin. Auto painaa noin 600 kiloa ja ’39 Mercuryn porattu sekä stroukattu lättäpää liikuttaa sitä varsin rivakasti. Takapään mekaaniset jarrut toimivat käsikahvalla, etujarrut poistin turhina. Siis perinteinen Prewar Rail Job -kilpuri. Runkoa on levitetty kuskin puolelta ja 30-lukuinen penkki asettuu runkopalkin ja kardaanin väliin. Jäähdyttimen teki mittatilaustyönä Härkösen Juhani. Pienensin jonkun 30-luvun penkinrungon sopivaksi ja kiinnitin sen runkoon niin alas kuin uskalsin. Jarrut ovat mekaaniset ja löytyvät ainoastaan takaa. Eikä painonsäästö olisi alumiinilla montaakaan kiloa. Double T tulee pajan nimestä ja viittaa myös T-Fordiin. Moottorin korkeus ja toisaalta tarvittava jalkatila määrittivät tulipellin ja cowlin korkeuden. Nymanin Anssi maalasi korin kiiltävän mustalla ja Mannermaan Pekka suunnitteli ja taiteili grafiikat. Tuulilasia ei tullut ollenkaan, vaan sen korvaa pellistä tehty tuuliohjain. Kun kaikki alkoi olla paikoillaan, boksasin ja hitsailin rungon, jonka jälkeen osat puhallettiin ja maalattiin puolikiiltävällä mustalla. Auton toispuoleisuus käy hyvin ilmi takaapäin katseltaessa. Mietin jonkinlaista veneperää tai vastaavaa, mutta päädyin kuitenkin tekemään vain pienet sivupellit ilman takaosaa. Korista nyt sattui tulemaan tuollainen lähinnä ulkonäkösyistä, ja minusta se näyttää hyvältä! Konepellin tein alumiinista ja maskin muokkasin Aakkosen maskista. Katkaisin rungon takapäästä sopivat pätkät pois niin, että akseli sijaitsee rungon takana. Kokoonpanossa on taotut Rossin männät, Edelbrockin alumiinikannet, Isky 400 -nokka-akseli, Edelbrockin Super Dual -imusarja sekä kaksi Holley 94 -kaasutinta. Taka-akselin paikka muotoutui istuimen mukaan. Takaiskunvaimentimet ovat jotkut vanhat brittituotteet, kun taas edessä on jälkituotantoiset kitkavaimentimet. Leveys muodostui rungon mukaan ja kori on samalla tavalla epäsymmetrinen kuin runkokin. Halusin nimittäin, että esimerkiksi moottorin öljypohja ottaa maahan kiinni ennen kuin oma takamus. Lyhensin umpikardaanin sopivaksi, kiinnitin akselin alkuperäisellä jaetulla v-tuella ja jousiksi laitoin mahdollisimman kevyet ja yksinkertaiset neljänneselliptiset lehdet. Päätin tehdä sen teräspellistä rakentamisen helppouden vuoksi, verrattuna alumiiniin. 37 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Seuraavaksi kasasin alustan ja rupesin suunnittelemaan koria. Vieressä on noin 10 litran vetoinen polttoainesäiliö. Ohjaussimpukka on tuntematonta alkuperää. Numero 18 taas on auton järjestysnumero pajan historiassa. Pre-war Rail Job -kilpuri
Kuljettajan vieressä on rosteriputkesta tehty noin 10 litran polttoainesäiliö, josta alkuperäinen pumppu imee bensiiniä. Käynnistys hoituu veivillä tai työntämällä. Pakokaasut poistuvat itsetehtyjä rosterisarjoja pitkin. Majoituksen olin varannut jo syksyllä, koska lähialueen paikat täyttyvät nopeasti. Imusarja on Edelbrockin Super Dual kahdella Holley 94 -kaasuttimella. Vaikka painonjakauma on lähellä optimaalista 50/50, on tehoa ainakin hiekalla liikaakin, ja renkaat sutivat joka vaihteella. Moottori on ’39 Mercurystä porattuna ja stroukattuna ’50 Mercuryn akselilla 276 cid kokoon. Vaihteistona on ’39 Lincoln Zephyrin 3-vaihteinen. 38 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Ford Model T ’27. Tietysti moottorin ja vaihteiston paketti painaa melkein 300 kiloa. Kilpurin laitoin trailerille ja vetoautoksi valitsin omistamani patinoituneen ’59 Ford Ranch Wagonin, mikä herättikin suurta kiinnostusta reissussa. Hallintalaitteet koostuvat kytkinja kaasupolkimista, käsikäyttöisistä jarruja vaihdekepeistä sekä isokokoisesta ohjauspyörästä. Laatikko kytkeytyy taka-akseliin umpikardaanilla, mikä onkin hyvä, sillä kardaani on aivan kuljettajassa kiinni. Tällä kertaa siis mahduin mukaan kisaan, joten ei muuta kuin järjestelemään reissua. Yhdessä niiden kanssa puristuksista huolehtivat Edelbrockin alumiinikannet ja kaasujen vaihdon hoitaa Isky 400 -nokka säädettävillä nostajilla ja rosteriventtiileillä. Näinkin yksinkertainen laite on kuitenkin yllättävän painava, noin 600 kg, vaikkei sitä voi enää juurikaan keventää. Kiertokanget ovat samasta koneesta kampuran kanssa ja männät taotut Rossit. Ai niin, tulipellissä konehuoneen puolella on öljynpainemittari ja jäähdyttimen korkissa Motometerlämpömittari. Sitten vaan lauttaliput Saksaan, koronarokotukset ja -todistukset, Saksan majoitus, tarvittavat varaosat ja tarvikkeet, työkalut ynnä muut. Kisapäivä Römön rantahietikolla meni nopeasti rannalla, eikä Tommi ehtinyt keskittyä juuri muuhun kuin omaan suoritukseensa. Näinkin yksinkertainen laite on kuitenkin yllättävän painava, noin 600 kg, vaikkei sitä voi enää juurikaan keventää. Sytytyksestä vastaa Vertexin magneetto, jolloin startti, laturi, akku ja kaikki muu turha on voitu jättää pois ja saada autosta kolmisenkymmentä kiloa kevyempi verrattuna akkusytytykseen. Lähtöjä hän ajoi kaikkiaan kuusi ja ajot paranivat kerta kerralta. Auto on erittäin yksinkertainen eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Siinä keppi on vaihteiston sivussa, jolloin jalkatilaa tulee leveyssuunnassa kymmenisen senttiä enemmän verrattuna normaaliin 30-luvun Toploaderiin. Reissussa toimi trailerin vetoautona ’59 Ford Ranch Wagon, joka vaati välillä omat huoltotoimenpiteensä. Ei muuta. Aloitin rakentamisen marraskuussa 2020 ja valmista oli maaliskuussa 2021, vaikka tein oikeastaan kolmea autoa samanaikaisesti ja pelkästään iltahommina. Esimerkiksi sähkölaitteet koostuvat magneetosta, yhdestä kytkimestä ja sille menevästä johdosta. Lisäksi kojetaulusta löytyvät nopeusmittari sekä magneeton tappokytkin. Unohtumaton reissu. Kauniin yksinkertaista. On se kuitenkin sen verran kevyt, että liikahtaa aika mukavasti viritetyn lättäpään väännöllä
Pre-war Rail Job -kilpurin korirakenne on äärimmäisen yksinkertainen. 39 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Tekisinkö tämän uudestaan. Ehkä en. Vanteet: A-Fordin 21" pinnavanteet. Sunnuntaina lähdimme kotiinpäin, jälleen Saksan kautta ja tiistaina olimme kotona. Perjantaina oli autojen katsastus, suuri yleisötapahtuma Skaerbakin kylän keskustassa. Nopeusmittaria en tosiaankaan ehtinyt katsoa kertaakaan, mutta epäilen vauhdin olleen jossain satasen paikkeilla. Ajoin muistaakseni kuusi lähtöä, huomattavasti enemmänkin olisi ehtinyt. Mitään tuloksia en ole nähnyt missään, mutta ne eivät olekaan pääasia näissä karkeloissa. Cowlista lähtee vain pienet sivupellit, eikä takaosaa ole pellitetty lainkaan. Tiistaina lähdimme kotoa, keskiviikkona saavuimme Travemundeen ja torstaina Römöön. Ja lajihan on nyt kovassa nosteessa, joten vastaavia tapahtumia saattaa tulla pian muitakin. Mieluummin lähden turistina hot rodilla paikalle, jolloin näkee paljon enemmän. Sisusta: Runkoa levitetty toispuoleisesti, jolloin kuskin paikka sijoittuu runkopalkin ja kardaanin väliin, muokattu 30-luvun penkki, kuskin vieressä noin 10 l polttoainesäiliö. Ajot paranivat lähtö lähdöltä, harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Tuulilasin korvaa pellistä tehty tuuliohjain. Hieno reissu, tosin ehkä turhan kireä aikataulu ja traileri rajoitti matkaamista, kun ei sen kanssa viitsinyt ihan joka paikkaan mennä. Nyt tämä on kuitenkin koettu; kilpaileminen Römö Motor Festivaleilla old school -kilpa-autolla ensimmäisenä suomalaisena. Korimuutokset: Omavalmisteinen teräspeltikori, muokattu A-Fordin maski. Voimansiirto: ’39 Lincoln Zephyrin 3-vaihteinen manuaalivaihteisto, lyhennetty umpikardaani. Faktat Ford Model T ’27 • Omistaja: Tommy Times Speed Shop • Paikka: Lappeenranta. Moottori: ’39 Mercuryn lättäpää-V8 porattuna ja stroukattuna ’50 Mercuryn akselilla 276 cid kokoon, taotut Rossin männät, Edelbrockin alumiinikannet, Isky 400 -nokka-akseli säädettävillä nostajilla ja rosteriventtiileillä, Edelbrockin Super Dual -imusarja, kaksi Holley 94 -kaasutinta, omavalmisteiset rosteripakosarjat, Vertexin magneettosytytys. Nyt on kuitenkin valmiina kilpuri, jolla osallistua esimerkiksi Pistohiekan Hayride Jamboreehen. Kokemus, jota voin suositella kaikille. Renkaat: 4.5–21". Oli se hienoa päästellä yleisellä tiellä liikenteen joukossa kilpurilla. Lauantai, itse kilpailupäivä, meni nopeasti rannalla, eikä siinä oikein ehtinyt keskittyä muuhun kuin omaan tekemiseen. Alusta: Boksattu T-Fordin runko, A-Fordin etuakseli poikittaisella lehtijousella ja jälkituotantokitkavaimentimilla sijoitettuna rungon etupuolelle, ’32 Fordin taka-akseli neljänneselliptisillä lehtijousilla ja vanhoilla brittivalmisteisilla iskunvaimentimilla. Jarrut: Takana ’32 Fordin mekaaninen jarru käsikahvalla, edessä ei jarruja
JÄTTILÄIN EN Viimeinen 40 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Manen viimeisin tuotos on viimeisiä jättiläisiä edustava maata raapiva Fleetwood. Vuosikaudet komeita choppereita rakennellut Mika Maunu on viime vuosina tullut tunnetuksi myös aktiivisena lowrider-miehenä. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen JÄTTILÄIN EN 41 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Cadillac Fleetwood Brougham ’94
Se oli kuitenkin Ruotsissa, eikä minulla ollut aikaa lähteä hakemaan sitä. ”Enhän mä ole koskaan halunnut tällaista näin uutta, mutta sitten se vain vaivasi niin paljon, että aloin katsella noita Suomesta. Dark Adriatic Blue -metallinhohtosininen auto edusti parasta Brougham-varustelutasoa, joka eroaa jo sinällään ylellisestä perusmallista ulkoisesti selvimmin vinyylikaton osalta. Kun auton pyyntihinta sitten tippui 10 000 kruunulla, niin kontaktoin sen kuitenkin, ja aloimme hieroa kauppoja siitä. Lopulta eräs ruotsalainen automyyjäkollega soitti autoa myyneelle Bosselle, ja sai vakuutettua hänet siitä, että me tuodaan autoja Suomeen koko ajan vaikka kuinka paljon, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.” Ei mikään maamoottorimalli. Cadillacillä oli ajettu 216 000 kilometriä, ja se oli tullut Ruotsiin Teksasista käytettynä. Myös tuo tehokkuus yllätti, kun tämä ei ollutkaan 42 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Cadillac Fleetwood Brougham ’94. Niissä kun käytettiin tehokkaampia 260-hevosvoimaisia toisen sukupolven LT1-pikkulohkoja, uudemman pyöreälinjaisen korimallin ensimmäisessä ’93 vuosimallissa sen sijaan oli vielä reilusti puhdittomampi vanhanmallinen TBI-moottori. Toinen kulmahan tähän on nyt se, että mulla on se Impala-projekti, joka ei etene, joten piti hankkia joku korvikeauto sen valmistumista odotellessa.” Tuolla Impalalla Mane tarkoittaa pari vuotta takaperin hankkimaansa ’61-mallista 409-Impalaa, joka on pikku hiljaa jalostumassa hänen tallissaan lowrideriksi, mutta jonka etenemistä ovat hidastaneet niin lapsiperheen arki kuin takalasin ympäristön ruostevauriotkin, joita oli korjautettava ammattilaisella. ”Siihen johti se, että Instagramissa törmäsin käyttäjään Tedscaddy1994 ja hänen tällaiseen Cadillaciinsä, ja se jäi sitten kummittelemaan”, mies jatkaa. Broughamissa on myös jostain ihmeen syystä 2,93-perävälitys, kun perusmallin Fleetwoodissa se on 2,56:1. ”Auto haettiin eräänä sunnuntaina myyjältä Norrköpingin alapuolelta Västervikistä ja se tuli suomalaisen autonkuljetusrekan kyydissä Norrköpingistä Turkuun mun työpaikan pihaan”, Mane jatkaa. Sellaisen sai kyllä lisävarusteena perusversioonkin, mutta Broughamissa se oli vakiona. Niin Mane huomasikin katselevansa aina vain kiinnostuneempana viimeisiä täysikokoisia rungollisia Cadillacejä, tarkemmin sanottuna vuosimalleja 1994–1996. ”Sitten, kun ei sopivaa Fleetwoodia löytynyt Suomesta, niin bongasin Blocketin kautta yhden aika siistin auton. ”Sit se meinas kaatua siihen, että myyjä oli kuullut, että on hankalaa myydä autoja ulkomaille. No, nehän olivat ruosteisia ja 350 000 ajettuja järjestään. Sisällä verhoilukin oli erilainen, mutta Brougham-varusteluun kuuluivat muun muassa muistilla varustetut sähkösäätöiset penkit sekä valaistut takapenkkiläisten meikkipeilit. ”Yllätyin, että se oli yksilönä niinkin hyvä. Mulla kun ei myöskään ole ollut mitään Caprice Classic -vaihetta koskaan, niin toinen yllätys oli se, miten hyvä tuo on ajaa. Sain hiukan vielä tingittyä hinnasta, ja ihan pelkkien kuvien perusteella ostin auton”, Mane selittää. ”V iime keväänä, toukokuussa 2021:hän mä ostin sen”, pitkän linjan chopper-miehenä ja sittemmin aktiivisena lowrider-hahmona tuntemaan opittu Mika Maunu kertoo
Niin, kun Caddy oli kotona, oli aika miettiä sen rakentelua mieleisemmän näköiseksi. Brougham-varustelun tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu vinyylikatto. ”Mä ajoin sillä Kalajoelle semmoista 105:en matkavauhtia, ja kympillä se meni. Supersoft Leather -nahkaverhoilu on muhkeasti topattu. Kaikesta huomaa, ettei jättimäistä Fleetwoodia suunniteltaessa ole takapenkkiläisiä unohdettu. 43 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Pinnavanteilla välitys tihenee sen verran, että kulutus nousee parilla litralla sataselle”, mies selittää. Arvokas Adriatic Blue -metallinhohtosävy saa kultaisen hohteen auringon laskiessa Aurajoen ylle. Enhän mä ole koskaan halunnut tällaista näin uutta, mutta sitten se vain vaivasi niin paljon, että aloin katsella noita Suomesta. Ilmajousituksen ohjaus hoituu Level Ride -paketin mukana tulleella Android-pohjaisella älypuhelimella. Auto oli Manelle tullessa täysin alkuperäisessä kunnossa rengastusta myöten, ja alkuperäisine 235/70 R15 -rengaskokoineen myös todella pieniruokainen. mikään laiska, niin kuin ne 307-maamoottorit.” Eikä se LT1-koneineen tosiaan laiska olekaan, tehdas lupasi viimeiselle jättiläiselle kiihtyvyydeksi nollasta 60 mailiin tunnissa 8,5 sekuntia. Etusohvassa on sähkösäätöjä vähintäänkin riittävästi. Selväähän oli, että siitä tulisi lowrider
”Vanteet tilasin Saksasta Weberwerkeltä. Ensimmäisen kesän Mane ajelikin Cadillacillä lopulta ihan vakiokunnossa. Kaverini Alkku, joka asensi ne paikalleen sanoi, että ei ne kyllä ihan bolt on olleet”, Mane toteaa naurahtaen. Tilasin ensin 7 tuumaa leveät tähän, mutta ei ne sitten mahtuneet, joten ne menivät siihen vuosi sitten lehdessä esiteltyyn S10-Blazeriin. Koska ne perus China Wheelsit olivat niin tylsän näköiset, niin niihin tilattiin Sydänmaan Joukon kanssa Zenith-tyyliset spinnerit L&L Motoringilta Chinosta, Kaliforniasta”, hän jatkaa. Eteen tulivat kuuden tuuman makkarapalkeet ja taakse 7-tuumaiset mallikohtaisin bolt on bracketein. Niinpä taas yön pimeinä tunteina lasten mentyä nukkumaan tilasin uudet, tällä kertaa eteen 7-tuumaisina ja taakse 6-tuumaisina”, Mane kertoo. ”Tilasin Airslamit-firmasta Level Ride -ohjauksen venttiiliblokkeineen ja kompuroineen kahdella 3 gallonan ilmasäiliöllä varustettuna. Mane hankki vanteisiin Cadillacin logoilla varustetut Zenith-tyyliset knock off spinnerit. Cheese ball -nimellähän nämä kokonaan kullanväriset pinnavanteet alan piireissä tunnetaan. Showtime Hydraulicsin pinnavanteet ovat takana tuumaa kapeammat kuin edessä, koska peräpäässä ei ylimääräistä tilaa ole. 44 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Cadillac Fleetwood Brougham ’94. ”Mun pinnavanneruljanssihan alkoi alun perin siitä, että tilasin Impalaan samalla systeemillä ensin yhdet, jotka ei mahtuneetkaan, vaan ne oli myytävä eteenpäin ja sitten tilattava uudet, hiukan enemmän sisälle menevät TruSpoket, ja sitä mukaa nuo sopivat ostopaikat on löytyneet. Lowrider-eleganssia. Kahden ilmasäiliön välissä lepäävä varapyörä on kuin karamelli – vai pitäisikö sanoa juustopallo
Renkaat: Suretrac 175/70 R14. Sisusta: Siniset Brougham Supersoft leather -nahkapenkit. 45 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Toisen sukupolven LT1-pikkulohko liikuttaa isoakin autoa yllättävän rivakasti. Tulee harrastettua enemmän, kun se ei ole liian työlästä ja epämukavaa. Vanteet: Showtime Hydraulicsin reverse-pinnavanteet, 14x7" edessä ja 14x6" takana, Zenith Replica spinnerit. Minua on himottanut sellainen Rolls-tyylinen Castle Grill -maski, mutta se on ostettava valmiina ja maksaa pari tonnia, sama juttu Continental Kitin kanssa. Jarrut: Levyt edessä, rummut takana. Teho: 260 hv. Piti ajella vähän vähemmän, kun bensa on niin kallista, mutta on sillä niin mukavaa ajaa, että ei malttanut”, mies tunnustaa ja jatkaa: ”Tää on vähän sellainen katalogiauto. Auton korille ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin myllyttää, penkit kävin itse pariin kertaan nahanhoitoaineilla läpi. Voimansiirto: 4L60E-automaatti, 8,5" perä 2,93:1 välityksellä. Tähän on vaikeaa tehdä itse mitään, on vain tilattava osia katalogista. Faktat Cadillac Fleetwood Brougham ’94 Omistaja: Mika Maunu, 51 Paikka: Masku. Alusta: Älypuhelimella ohjattava Level Ride -ilmajousitus, edessä 6", takana 7" makkarapalkeet, 3/8" venttiiliryhmä, Airmaxx 580 -kompressorit, 3/8 tuuman linjat, kaksi 3 gallonan säiliötä. Katalogirakentelua sekin. 260 hevosvoimaa ei kuulosta hirvittävän suurelta lukemalta, mutta täytyy muistaa, että kyse on nykyhevosista, ja Fleetwoodillekin luvattiin kiihtyvyydeksi 0–60 mailiin tunnissa vain 8,5 sekuntia. Kori: Alkuperäinen Brougham. Taas yön pimeinä tunteina lasten mentyä nukkumaan tilasin uudet, tällä kertaa eteen 7-tuumaisina ja taakse 6-tuumaisina. Moottori: 5.7 LT1 V8. Kiitos: Alkulle. ”Level Ride -paketti sisälsi myös Androidpuhelimen, jolla saa säädettyä alustan korkeutta. 6 500 kilsaa mä ajoin eka kesänä, tänä kesänä on tullut ajettua joku 5 500. Eihän tämä oikein ajossakaan tunnu harrasteautolta, kun tämä on niin hiljainen ja sivistynyt, eikä vetele mihinkään, mutta sehän siinä on samalla sen hyvä puoli.” Ja niinhän se todella on
Krookuksenvärinen kaksiovitolppa Chevrolet Bel Air 2D Sedan ’60. Muutama numero takaperin lehdessämme esiteltiin hämeenkyröläisen Torsti Vienolan talliosake, johon hän muutti lähes sellaisenaan vuosien mittaan navettaan keräämänsä kokonaisuuden. Koko talli muodostui kuitenkin Torstin Bel Airin ympärille, joten se ansaitsee oman esittelynsä. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Tuukka Erkkilä 46 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Krookuksenvärinen kaksiovitolppa 47 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Tai oli sillä jo muutama tuhat kilometriä ajettu, kun se minulle tuli, mutta käytännössä uusi auto. Yhdeksän vuotta se oli sitten sillä kaverilla.” Mieltymys amerikanautoihin juontuu Torstin kohdalla kuitenkin jo jonnekin varhaislapsuuteen, aikaan ennen suomalaisia hot rod -kerhoja ja cruisingeja. Sitten ostin sen tilalle kutoskoneisen C1500 pickupin, jolla ajoin 17 vuotta, mutta sen jälkeen oli 10 vuotta käyttöautona Toyota Avensis siinä välissä ennen tuota nykyistä Sportsideä. ”Sen jälkeen minulle on tullut myös ’90 Sportside, joka minulla on nytkin käyttöautona”, hän jatkaa. ”Kun lapsena isä ei joskus ollut ottanut minua kauppaan mukaan, olin kuulemma ruvennut vähän itkee, ja äidille tuumannut, että kunhan mä tuun isoksi, niin ostan Latukan ja ajan isästä ohitte”, Torsti selittää nauraen ja jatkaa: ”On minulla yli 40 vuotta ollut Letukoita jo, vuonna 1980 ostettiin uusi El Camino, jolla ajoin 12 vuotta. Sahalahan sen on tuonut aikoinaan Oregonista joskus 80-luvulla, olikohan 1987 tai 1988. Torsti on kerännyt Bel Airiinsa paljon lisävarusteita, kuten bumber guardsit, kynsisuojat, röökilipat ja tupla-antennit. ”Ostin tämän Bel Airin koulukaveriltani, jolla se oli kolmisen vuotta seissyt ajamattomana. 48 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Chevrolet Bel Air 2D Sedan ’60. ”V uodesta 1997 asti olen omistanut tämän Bel Airin, se on ollut minulla siis jo 25 vuotta”, Torsti Vienola kertoo. Harrasteautoina on ollut myös ’52 Styleline ja ’73 Corvette.” Olin kuulemma lapsena äidille tuumannut, että kunhan mä tuun isoksi, niin ostan Latukan ja ajan isästä ohitte
Moni kysyy, että polttaako se kumia, niin ei se kyllä siihen sovi”, Vienola naurahtaa. Tuo väri on hyvin lähellä alkuperäisvärikartan Crocus Creamiä. Se tehtiin ensin villakankaalla Hämeenkyrössä, sitten sain Sahalan kautta hankittua tuon alkuperäisen kankaan, ja joskus 2002 tai 2003 sisusta tehtiin Juvalla uusiksi. Vanhaa uustuontia. ”Tää on alun perin ollut vaaleanharmaa, ja siinä oli kaverilleni Pasille tullessa muistaakseni erivärinen toinen ovi ja takaluukku. Laatikolle ei tarvinnut tehdä mitään.” Pastellinkeltainen väri on siitä erikoinen, että se kääntyy helposti vihertävään päin. ”Kaikki siinä on suurin piirtein alkuperäistä, moottori on alkuperäinen niin kuin vaihteistokin. Pasi sen sitten maalautti tämänväriseksi Tuomisella Hämeenkyrössä. 283 siinä on, kaksikurkkuisella kaasarilla, eli 170-heppainen, joten Powerglidella ja 3,08:n perällä ei se mikään raketti ole. ”Ei se Pasi muuten ollut tuota rakennellut, verhoilut olivat aika rikki, joten silloin 1998, kun auto tuli minulle, tehtiin heti sisusta. Kojelaudan alle asennettu nenäliinakotelo kätkee sisälleen CD-soittimen. Eihän tuommoinen kaksiovitolppa ole 80-luvulla mikään arvostettu auto ollut siellä Jenkeissä, liekö ollut jo varaosaautona. Tehtaan jäljiltä Bel Airin katto on ollut samanvärinen kuin muukin kori, kaksivärimaalauksia näki äveriäämmissä Impaloissa. Sisustus on uusittu kauttaaltaan alkuperäismateriaalein, ja auto onkin myös sisältä kirjaimellisesti kuin uusi. 49 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Jos se olis ollut joku avo-Impala tai joku sellainen, niin siitä olisi varmaan parempaa huolta pidetty. Mattohan tässä on periaatteessa vääränlainen, kun näissä kuuluisi olla kumimatto avossakin, mutta kaikki uudet saatavilla olevat olivat tällaisia nukkamattoja.” Torsti onkin halunnut pitää Bel Airinsa pientä lisävarustelua lukuun ottamatta alkuperäistä vastaavassa kunnossa, eikä tekniikkaakaan ole muuteltu tai viritelty mitenkään. Alkuperäisenähän tähän Bel Airiin ei saanut valkoista kattoa, mutta jotenkin hullun näköinen tuo olisi yksivärisenä”, Torsti pohtii. ”Kone tehtiin uusiksi Hervannassa Suomen Hi-Tekissa, Rike sen siellä teki. Se on tehty itse asiassa jo kahteen kertaan. Nostajat siinä vaan naputti, mutta se porattiin ylikokoon ja remontoitiin täysin
Moottori: 283 CID V8. Alusta: Alkuperäinen, kierrejouset joka kulmassa. Enhän minä itse tätä juuri rakentele, soitan sitten aina tarvittaessa Lianalle JM-Garageen, että pitäisi tehdä sitä tai tätä.” Eikä upeakuntoinen auto nyt perushuoltoa suurempaa rakentelua kaipaakaan varmasti pitkään aikaan, kun se saa majailla lämpimässä ja kuivassa tallissa silloin, kun ei ole ajossa. Pillerikapseleitakin olen tuohon harkinnut, mutta toistaiseksi ne eivät ole paikalleen päätyneet. sellaista burnoutin tapaista sen maatilanhoidon kanssa. 50 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Chevrolet Bel Air 2D Sedan ’60. Faktat Chevrolet Bel Air 2D Sedan ’60 • Omistaja: Torsti Vienola, 61 • Paikka: Hämeenkyrö. Voimansiirto: Powerglide-automaatti, alkuperäinen perä 3,08:1 välityksellä. Jarrut: Tehostetut rummut. ”Kaikki kiiltävät osat olen kromauttanut uudelleen katon ja kylkien rosterilistoja lukuun ottamatta. 170-hevosvoimainen kaksikurkkuisella kaasuttimella ruokittu 283 on täysin remontoitu ja virittelemätön. ”Nuo viimeiset renkaat ovat olleet pari vuotta. Renkaat: Kontio WhitePaw Classic 205/75 R14. ”Välillä se rodikuume puskee aina esiin, mutta voi olla, että tällä mennään päätyyn asti”, hän kuittaa naurahtaen. Ne teki Noormarkussa Kalliokorpi. Kiitos: Ari Heinonen, Rike, JM-Garage. Olihan tämä välissä neljä vuotta ajamattakin ladossa, kun oli Ennen piti keksiä aina tekosyitä, että pääsi lähtemään jonnekin, nyt tuntuu olevan toisin päin. Siinä oli rättirenkaat pitkän aikaa, mutta nyt siinä on nuo Kontion leveillä valkosivuilla olevat vyörenkaat. ”SMV-munavaununkin hankin Bel Airin perään, mutta yhden ainoan yön siinä nukuin koko aikana, joten lopulta myin sen pois. Sisusta: Täysin uusittu alkuperäistyyppinen verhoilu. Pitkän yhteisen matkan jälkeen Torsti myöntääkin joskus harkinneensa jopa Bel Airinsa myymistä, mutta on tullut lopulta aina toisiin ajatuksiin. Sitä tässä on tullut naurettuakin, että ennen piti keksiä aina tekosyitä, että pääsi lähtemään jonnekin, nyt tuntuu olevan toisin päin. Olen nauranutkin sitä, että elämässä on asiat aika hyvin, jos suurin murhe on, että laittaisiko pillerit paikalleen vai ei”, hän jatkaa nauraen. Tulee liikaa vähän varottua, että ”emmää viitsi tolla säällä lähteä”. Aika vähän mä kuitenkin tällä olen ajanut, olisinko 20 000 mailia kaikkiaan. Takakonttia ja konehuonetta myöten auto on koko lailla pakasta vedetyn oloinen. Bumper Guardsit olen hankkinut tähän myös”, Torsti selittää. Sopivasti lisäkiiltoa. Kapselit tulivat auton mukana, mutta nuo spinnerit olen niihin hankkinut itse. Vanteet: Alkuperäiset 14" teräsvanteet, kokopeittävät kapselit. Kyllä minä kesäisin joka keskiviikko pyrin Mustalahdessa käymään, sitten Forssan Pick-Nickit ja vastaavat, ja kävin minä Malmillakin pariin otteeseen viime kesänä. Lisävarusteitahan tässä on nykyään aika paljon, röökilipat, kynsisuojat ja molemmat antennit esimerkiksi
2000. 15 900 € Ford Mustang GT 4.6 V8 Aut. 8 900 € Chevrolet El Camino vm. 1969.Tehos timet, 15" Super Sport, Lasikatto, Ilmast., Dual-Action Takaluukku, Museokatsastettu! Mittaril. vm. EDULLISET VARAOSAT USA-AUTOIHIN! • Tarvikevaraosat huoltoon ja korjaukseen • Alkuperäisvaraosat GM, Chrysler, Ford USA • Uudet ja käytetyt korin osat – suuri varasto • Ruostekorjauspellit suoraan varastosta • Suuri määrä USA-purkuautoja • Uudet peltivanteet edullisesti • Voiteluaineet ja kemikaalit • Nopeat toimitukset tilaustavaralle USA:sta HÄMEENLINNA: Uudet ja käytetyt osat + postimyynti Pietiläntie 1–3, 13130 HÄMEENLINNA Puh. 1963. 1979. 154 000 km. 4x4 vm. Mittarilukema 11 468 km. 2008, 18"alut, Nahat, Cruise, Häly, Ilmast., Sähkökatto, Mittaril. Gasoline Hot Rod, ilmast., Sähköl., Retrosound, Vetok, Mittarilukema 19 525 km. nouto Tiilitie 16, 01720 VANTAA Puh. 17 000 km. 18" alut, Alustasarja, Sähkökatto, Erikoismaalaus, Cruise, Mittarilukema 131 000 km. Mittaril. 29 900 € Ford Mustang Convertible 3,8 V6 Supercharged Aut. (03) 61 50 50, avoinna: ark. Mittaril. (03) 266 2818, avoinna: ark. vm. 19 900 € Buick Skylark Sport Wagon 400 6.5l Aut. (09) 2210 0024, avoinna: ark 8:30–17:30 PIRKKALA: Uudet osat + käyt. 100 km. 26 900 € Kai Grönqvist 045 804 0621 Ville Karhu 050 3463 306 Tuusula Hiekkamäentie 5 04300 Tuusula myynti@gtauto.fi gt-auto.fi. 25 900 € Chevrolet El Camino 383 cid V8 vm. 9–17 VANTAA: Uudet osat + käyt. Auravarustus, Korkea lavakate, Nahat, LED-Lisäpitkä, LED-majakka, Huoltokrja, Mittaril. 1987. 10–18 www.southwesttrade.fi Tervetuloa autokau pp aan! MYYNTI – OSTO – VAIHTO – RAHOITUS Chevrolet Nova 2D Coupe SE V6 Aut. 1968 6.6l 396 cid V8, T10 4-speed man. 22 900 € Chevrolet C10 4.6l vm. 14 900 € Chevrolet Chevy Van 5.7l vm. 154 900 km. Convertible vm. 1973, Tremec TK600-manuaali, Ford 9" perä, +400 hv/+550 Nm, Suomiauto, Juuri kats. G20 5.7TBi Aut. Lowrider-Style, Flake-maalaus, Ilma-alusta, Retrosound hifit, Nahat, Kylki putket, ym. isolohko, Wilwood, 12-pulttinen lukkop. nouto Purutie 47, (Partola) PIRKKALA Puh. 101 000 km
52 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Ylöjärvellä asuva Juho Pehkonen palaa Thunderbirdin ratin takana kauas lapsuutensa kesiin. Talliin oli pakko järjestää tilaa uudelle tulokkaalle. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen 53 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Kun hän löysi sattumalta tämän kauan seisoneen säilymäihmeen, oli kohtaaminen rakkautta ensi silmäyksellä. Personal Luxury Ford Thunderbird ’73
Thunderbird löysi Juhon siten, että eräs hänen tuttunsa Tampereen valokuvausseurasta, eli ihan eri piireistä, pisti viestiä, että hänen vaimonsa kuolinpesällä olisi sellainen kaupan. Kun kaikkea ryhdyttiin perumaan, olin niin totaalisen kyllästynyt, että ehdotin ystävälleni Lännenpään Mirkolle, että mitä jos lähdettäisiin cruisailemaan. Mietin hetken aikaa, kuka sellaisesta voisi olla kiinnostunut, mutta varsin pian huomasin miettiväni, mahtuisiko se meille”, Juho muistelee. ”Tämän lasken ensimmäiseksi oikeaksi jenkikseni. Myyjä oli kauppaamassa pois isänsä jäämistöä, sillä halli oli lähdössä alta, eikä kukaan sukulaisista tuntunut olevan autosta kiinnostunut. Siinä vaiheessa meitä alkoi Mirkon kanssa hiukan hirvittää! Lopulta toisessa tapahtumassa oli mukana satakunta autoa. ”Tapahtumaa mainostettiin Facebookissa ja sana lähti kiirimään niin rajusti, että kiinnostuneita oli pian melkein parituhatta. 54 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Ford Thunderbird ’73. ”Sain siitä yhden kuvan, joka oli otettu suunnilleen kahden kilometrin päästä koivun takaa. Juho tunnetaan myös toisena koronakurimuksen aikana suuren suosion saavuttaneen Pysy autossa cruisingin järjestäjistä. Lopulta ajatusmyrskystä kiteytyi Pysy autossa cruising, johon saapui ensimmäisellä kerralla kolmisenkymmentä autokuntaa. Fordit ovat kuitenkin tuntuneet löytävän minut aivan erityisesti”, mies jatkaa. Hiusrajani halkoi suunnilleen ikkunan alareunan tasoa. Sain vastaukseksi, että on se välillä ajettu Kauppakadulla, Nokialla, tallista pihalle ja laitettu lappu ikkunaan, että myytävänä. Nettiauto, Tori ja muut vastaavat myyntikanavat kun tulee katseltua aika tiuhaan läpi ihan omasta mielenkiinnosta, enkä muistanut tuollaiseen törmänneeni. ”Kysyin onko auto ollut missään myynnissä. ”Mulle on aina ollut keväisin tärkeää päästä autotapahtumiin. Silloin minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, että tällainen jenkkiauto pitää joskus saada”, Juho muistelee ensikosketustaan amerikkalaisiin autoihin. Meidän pohjimmainen ajatuksemme oli se, että kyseessä oli kaikille avoin harrasteajoneuvotapahtuma, jossa jokainen saa harrastaa omalla tavallaan.” Ensitapaaminen. Kohdemarkkinointi ei kuitenkaan ollut tällä keinolla tavoittanut oikeaa ostajakuntaa”, Juho naurahtaa. Hienosti vaaleankeltaiseen ulkokuoreen sopiva Tobacco-sävyinen nahkasisusta on täysin alkuperäinen lukuun ottamatta uusia mattoja. Alkuperäinen AM/FM-stereoradio toimii, ja on ollut uutena varsin arvokas optio. Ihan ensimmäinen autoni oli takavetoinen Alfa Romeo 75, johon säästin rahaa jo ennen kortin saamista. Ennen ukkoslintua hänellä oli ollut omistuksessaan malleja, joita mies itse kutsuu niin sanotuiksi puolijenkeiksi – Probea sekä kuutoskoneista Rangeria ja Exploreria. Tuttava ei siis tarjonnut autoa Juholle ostettavaksi, vaan ajatteli, että hän automiehenä saattaisi tuntea jonkun, joka voisi olla siitä kiinnostunut ja voisi antaa sille kodin. Auton merkki tai malli ei jäänyt tuolloin mieleeni läheskään yhtä tarkkaan, kuin punaiset plyysipenkit ja V8:n lotkotus. ”Y ksi varhaisimpia autoihin liittyviä muistojani on se, kun isäni tuttu tuli Iisalmesta valkoisella T-topkattoisella Firebirdillä mökillemme. Ennakko-odotukset eivät olleet erityisen korkealla, ja mies ehti jo päivitellä mielessään, että millainenkohan raato siellä tallin perukoilla oikein odottelee. Kun pääsin sen kyydissä mökkitiemme päästä päähän, ylsin juuri ja juuri näkemään ikkunasta ulos. Kun Juho pyysi lisätietoja, joutui tuttava nostamaan kätensä pystyyn, kun ei hän tiennyt autoista ylipäätään kovinkaan paljoa. Olen aina ollut autojen suhteen sekakäyttäjä ja tallista on löytynyt muun muassa Pösöä ja Sitikkaa. Pikkuhiljaa ryhdyimme miettimään, että mitä jos otettaisiin vähän kavereita mukaan ja vaikka joku leikkimielinen kisakin siihen kylkeen”, Juho alustaa. Sain kuitenkin myös myyjän puhelinnumeron, johon soitettuani selvisi, että kyseessä oli ’73 Thunderbird, joka oli tuotu San Diegosta Suomeen vuonna 2008 keräilyautoksi. Juuri ja juuri siitä erotti, että kuvassa on auto
Tiedustelin, millainen auto mahtaa olla ajoltaan isommissa nopeuksissa, esimerkiksi moottoritiellä, niin sain vastauksen, että ei kai tämmöisellä mihinkään moottoritielle voi lähteä.” Matkustajan penkiltä Thunderbird tuntui Juhosta kuitenkin kaikin puolin asialliselta. Kerran olimme lähdössä lähikaupalta ja annoin avaimen rouvalle, että hänkin pääsee välillä ajamaan ja sinuiksi auton kanssa. Kun hän laittoi parkin päälle ja sammutti auton, se nykäisi yllättäen eteenpäin. Se lähti käyntiin nätisti ja vastasi hyvin kaasuunkin. ”Vaihteet toimivat aluksi aivan moitteitta, eikä siirtäjä oireillut millään tavalla. Vaihteensiirtäjä oli mennyt aivan veltoksi, ja syyksi ilmeni, että rattiputken ympärillä oleva valuosa oli murtunut”, Juho selvittää. Lopuksi myyjä selvitti, että eihän tällaisella kauheasti viitsi ajella, kun se vie niin kovasti bensaakin. Sen jälkeen hän ajoi auton suoraan JM Garagelle, jossa autoon luvattiin etsiä uusi vastaava osa. ”Kun näin auton siinä pölyisenä koko pituuttaan, niin voi jestas, että se teki vaikutuksen saman tien. 55 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Sellainen löytyikin Ruotsista varsin nopeasti, mutta perille se ei saapunut koskaan. Yhteiselon alku oli kuitenkin hiukan takkuista. ”Kaiken tämän jälkeen en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kaupat. Kävin nostamassa automaatilta käsirahan ja loppukauppa tehtiin seuraavana päivänä konttorilla. Vastassa oli suoranainen säilymäihme. Sain siitä yhden kuvan, joka oli otettu suunnilleen kahden kilometrin päästä koivun takaa. Tilanne oli siis ota tai jätä -tyyppinen. Jousitus hieman pompotti, mutta toisaalta auto oli seisonut kauan. Käyttö oli myyjän isän eläessäkin ollut kuulemma sellaista, että suurimman osan ajasta Ford seisoi vain Nokialla hallissa. Joulun taikaa. Siinä oli sitä samaa fiilistä, kuin lapsena mökkitiellä”, Juho tunnelmoi. Hän sai purettua kokoonpanoa MacGyverlinkkarillaan paikan päällä sen verran, että vaihteen sai päälle ruuvimeisselillä. Suurempaa ostokrapulaa Juholla ei ilmaantunut, vaikka päätös tulikin tehtyä aika hätäisesti. Maileja rupesi kertymään mittariin alkuun ihan ongelmitta, mutta lopulta auto päätyi seisomaan melkein koko ensimmäiseksi kesäksi odottaen rattipylvääseen uutta vaihteensiirtäjää. Tuumin, että nyt pitää pysyä viileänä, mutta myyjä kertoi jonkun toisenkin olevan kiinnostunut siitä. Yksi Thunderbirdin ylväimpiä piirteitä on koko perän levyinen takavalopaneeli ylväine ukkoslintulogoineen. Kun sain avaimet käteen, niin oli vieläkin vähän jännittynyt tunnelma, kun autolla ei ollut päässyt itse ajamaan vielä lainkaan, mutta voi luoja sitä tunnetta, kun tuon laivan rattiin lopulta pääsi. Hän osasi varautua henkisesti siihen, että kun autolla ei ollut ajettu, niin seisottaminen oli saattanut aiheuttaa ongelmia. Kysyin pääsisikö sillä koeajolle, ja myyjä sanoi, että hän voi ajeluttaa vähän. Juuri ja juuri siitä erotti, että kuvassa on auto
Siinä vaiheessa Juho pisti itsekin verkkoja vesille ja kysyi, löytyisikö korvaavaa osaa eräältä porilaiselta tuttavapariskunnalta, jotka ovat pitkän linjan Ford-harrastajia. Se korjattiin ja samalla tehtiin uudet vinyylimatot, sillä nekin alkoivat jo murentua käsiin. Kyseessä on sen verran harvinainen väri, ettei Juho ole toiseen vastaavaan Suomessa törmännyt, vaikka onkin varsin aktiivinen tapahtumien kiertäjä. ”Vein auton kaasarivelho Sarangolle, joka on laittanut autojani aiemminkin. Kuinka ollakaan, heidän hyllyssään oli kolme vastaavaa palikkaa, mutta jokainen näytti hiukan erilaiselta kuin Juhon rikkinäinen. Langan toisessa päässä oli JM Garagen Janne, joka soitteli iloiseen sävyyn, että ”joulun taikaa, saimme autosi juuri valmiiksi!” Siinä oli ehtinyt mennä niin monta kivaa viikonloppua ohi, että autolla tuli sitten pärrättyä joulun aikaan vähän enemmänkin ennen kuin se lopulta laitettiin talviunille. Sisusta: Alkuperäinen Tobacco-sävyinen nahkaverhoilu, uudet irrallismatot. Lopullinen diagnoosi oli se, että alkuperäinen kaasari oli tullut tiensä päähän. Sitä jouduttiin kuitenkin odottelemaan taas pari-kolme kuukautta”, Juho kertaa ja jatkaa: ”Lopulta sain puhelun 22. 460-isolohko-optioon sisältyivät myös tuplaputkisto sekä vahvistettu voimansiirto ja Heavy Duty -alusta. Mikä olisikaan parempi sijoitus, kuin auto, jolla pääsee nautiskelemaan kuumasta kesästä ja ajelemaan huolettomana kohti auringonlaskua pirteänkeltaisen maalipinnan hehkuessa kilpaa auringon kanssa. Jarrut: Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Muutenkin auto heräsi käytökseltään ihan uudenlaiseksi sen myötä. Thunderbirdin hän laskee ensimmäiseksi oikeaksi jenkkiautokseen. ”Ei mennyt kauaa, kun tuli soitto JM Garagelta, että Jenkeissä oli tulossa purkuun tuollainen auto, ja että he olivat varanneet siitä saman tien koko rattipylvään. joulukuuta. Moottori: 460 cid isolohko-V8, Holleyn kaasutin, tuplaputkisto. Renkaat: 225/75 R15. Kävimme sillä muun muassa paikallisessa Pukki Cruisingissa.” Kaikilla varusteilla. ”Uusista matoista tehtiin tyyliin sopivat, mutta ei jäljitelty pilkuntarkasti alkuperäistä mallia. Vaaleankeltainen värisävy on Thunderbirdin alkuperäinen, mutta auto on maalattu uudelleen 90-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Juho on aktiivinen harrasteautoilija niin ratin takana kuin tapahtumanjärjestäjänkin roolissa. Lopulta auto kävi JM Garagellakin tankin, linjojen ja kaasarin putsauksessa, mutta ongelmat palasivat edelleen. Kiitos: JM Garage, Ajoneuvoverhoilu Stailaaja Ky. Voimansiirto: Tehtaalla vahvistettu 3-vaihteinen Cruise-o-Matic-automaattivaihteisto. Tobacco-sävyinen nahkasisusta on täysin alkuperäinen, mutta kattoverhoiluun oli tullut seisonnan aikana pieni palkeenkieli, joka alkoi purkaantua. Aloimme epäillä, nostaisiko se tankin pohjalle kertynyttä moskaa, ja yritimme putsata kaasaria. Seuraavalle mallivuodelle suurin osa näistä lisävarusteista tuli vakioiksi, kun varakas ostajakunta ruksasi lähtökohtaisesti ne kaikki. Syyksi paljastui se, että esimerkiksi Rancheron ja Torinon tilttiratteja oli markkinoilla samoilla varaosanumeroilla, mutta niissä oli pieniä mallikohtaisia eroja. Aiemmin omistamistaan Probesta, Rangerista ja Explorerista mies käyttää leikkisästi termiä puolijenkki. Kun seisonnan aiheuttamat komplikaatiot on nyt saatu selätettyä, on Juholla tallissaan varmatoiminen herrasmiesajokki, jonka arvo ei varmasti laske. Alkuperäinen 460-isolohko varustettiin uudella Holleyn kaasuttimella, jonka myötä käyntihäiriöt poistuivat. Lisäksi varustetasosta mainittakoon esimerkkeinä vakionopeudensäädin, kuuteen suuntaan kääntyvät sähkötoimiset penkit, lasinpyyhkijöiden jaksotustoiminto, automaattinen käsijarrunpalautin, säädettävät peilit, järeämpi 61 ampeeritunnin laturi, sähkötoimiset sävylasit ja corneringvalot. Halusin nimenomaan irrallismatot, ja sen näköiset, että sellaiset olisi voinut ostaa autoon uusina tarvikkeina.” Auton alkuperäinen AM/FM-stereoradio toimii. Thunderbirdissa on vaijerivälitteinen vaihdenäyttö, jonka vuoksi se poikkesi muista. Sen olisi ehkä saanut muokattua sopivaksi, mutta Juho päätti kuitenkin jatkaa metsästystä, jos jostain nousisi esille se aivan identtinen osa. Uudella Holleylla ongelmat kaikkosivatkin kokonaan ja samalla myös bensankulutus tippui aivan radikaalisti. Se on ollut uutena varsin arvokas optio, sillä sellaisesta on joutunut pulittamaan 311 dollaria. Jatkeenaan sillä on jo tehtaalla vahvistettu Cruise-o-Matic-automaatti. Vanteet: Alkuperäiset 15" peltivanteet alkuperäiskapselein. 56 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Ford Thunderbird ’73. Faktat Ford Thunderbird ’73 • Omistaja: Juho Pehkonen, 38 • Paikka: Ylöjärvi. Ihan kuin olisi yksi ylivaihde lisää”, Juho kuvailee. Alusta: Alkuperäinen isolohko-option Heavy Duty -alusta. Seuraavana suvena Ukkoslinnun 460-isolohko alkoi prötäämään, ja kuvioihin tulivat käyntiongelmat sekä savuttaminen. Vastaavasti vuonna 1973 uutena tullut 460-moottorioptio maksoi vain vajaat 76 dollaria, nahkaverhoilut 63 dollaria ja oopperaikkunat 82 dollaria. Hän sai sen kyllä säätöihin, mutta ne eivät pysyneet, vaan prötääminen palasi
Jokaisella autolla on tarina. Tilaa Klassikot verkossa: tilaa.viipalemediat.fi/klassikot
Leiri vankkuri – In Luxury Line 58 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Kai Heino Nummelta löysi ystävänsä avustuksella H.A.M.B. Vanhojen pickupien harrastus on ollut vahvaa iät ja ajat, mutta nämä campereilla varustetut asuntoautot tuntuvat olevan tätä nykyä kovassa nosteessa. -myyntipalstalta hyvän projektin, jonka rakentamiseen pikkuhiljaa vierähti lähes 10 vuotta. Teksti ja kuvat: Masa Saloranta 59 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Chevrolet Apache 20 Camper ’61
Oli aika haasteellista mittailla uusi kehikko juuri oikeankokoiseksi, kun ruodepuutkin olivat käsiin murenevaa, lahoa haperoa. 60 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Chevrolet Apache 20 Camper ’61. Uuden omistajan toimesta oli auto saatettu jonkunasteiseen ajokuntoon, ja muun muassa jäähdytin, vesipumppu, laturi ja muita tarvittavia osia oli vaihdettu ennen myymistä eteenpäin. Takakajuutan puuosat sitävastoin olivat pehmenneet käyttökelvottomiksi. Kai tilasi USA:sta uuden, valmiin päällisen alkuperäiseen sohvapenkkiin, mutta itse verhoilutyö uusine toppauksineen jätettiin ammattilaiselle. Suomeen. Ja vaikka runkonumeroiden perusteella alusta on vuodelta 1961, on täällä Suomessa Trafin toimesta merkitty käyttöönottovuodeksi 1962. A pachen varhaisimmista vuosista ei ole tarkempia tietoja, mutta paikallinen harrastaja oli bongannut auton Mojaven autiomaasta Kaliforniasta vanhemman pariskunnan ranchilta, jossa se oli jo ehtinyt seistä vuosikausia. Niinpä Apache laivattiin Kaliforniasta kohti Suomea, minne se saapui syksyllä 2012. Camperin, eli lavan tilalle asennetun ”kesämökin” on valmistanut kalifornialainen Tear Drop Trailer Company vuonna 1962, joten todennäköistä lienee että koppi on asennettu jo uutena Apachen runkoaisoille. Lopulta ainoastaan ulkokuoren alumiinipellit jäivät uusitun camper-rungon suojaksi. Mittariinkaan ei ollut kertynyt kuin 64 000 mailia. Kaitsun hyvä ystävä Urmas Lahdenperä, jolla itselläänkin on saman ikäinen pickup, löysi myynti-ilmoituksen selatessaan internetin sivustoja, ja sai ylipuhuttua Kain tähän projektiin. Peltiosiltaan auto oli säilynyt käytännössä ruosteettomana, ainoastaan toisessa etukulmassa oli pieni paikattava reikä
Moderni keittiö lisää leirimukavuutta. H.A.M.B:n myynti-ilmotuksessa moottoriksi oli kerrottu 327 cid, mutta tarkempi tutustuminen kertoi lohkon olevan vuoden 1970 350:nen. Kabiinissa on lepotilaa riittävästi koko perheelle. Vaihteistona Apachessa on Muncien 4-lovinen manuaali. Moottori päätettiin käydä kokonaan läpi ja koneistettiin kaikilta tarvittavilta osiltaan. Kaitsu kertoo, että oli aika haasteellista mittailla uusi kehikko juuri oikeankokoiseksi, kun ruodepuutkin olivat käsiin murenevaa, lahoa haperoa. Se tosin on lähitulevaisuuden suunnitelmissa, kun nykyisella supertiuhalla välityksellä jo 80 km/h matkavauhti alkaa olla korvia raastavaa – eikä myöskään näillä polttoainehinnoilla kovinkaan taloudellista. Kaikki puutyöt ovat Kain omaa käsityötä. Totaalisesti sisältä lahonnut camper sai uuden interiöörin. Hytin sohvapenkki verhoiltiin ajattomalla mustalla kernillä. Camperista löytyy riittävät makuutilat useammallekin reissaajalle, ja nykymukavuuksiin kuuluu luonnollisesti WC sekä keittiö. Alkuperäinen kauhtunut metallihohtovihreä/ valkoinen kaksivärimaalaus sai väistyä uuden kirkkaanpunaisen tieltä. Takaosan puutyöt ja sisustus ovat kokonaan Kain omaa käsityötä. Heino epäilee, ettei taka-akseli ole alkuperäinen, koska se on napalukoilla varustettu, mutta sen paremmin hän ei siihen ole vielä perehtynyt. Ei tule reissaajille hätä käteen, vaan kaikki tarpeet saa hoidettua siististi. 61 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Ruokinnasta huolehtii uusi Edelbrockin kaasutin. Virransaannin varmistavat tupla-akut. Myös toilettitilat ovat nykyaikaa. Alatason sänkyjen lisäksi hytin päällä on kahden hengen makuuparvi
62 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Chevrolet Apache 20 Camper ’61. Heille kuuluukin iso kiitos auton valmistumisesta. Noviisina sivusta seuranneena ja tarpeen tullen myös apulaisena on oppinut projektin edetessä paljon. Oppia ikä kaikki. ”Mutta noviisina sivusta seuranneena ja tarpeen tullen myös apulaisena on oppinut projektin edetessä paljon. Samaan aikaan, kun Kai kunnosti camperia, olivat isä Risto Heino ja jo edellä mainittu kaveri Urmas suurena apuna itse auton kunnostuksessa. Moottori: ’70-mallinen 350 cid SB V8. Vuosimallin 1970 kolmeviiskymppinen käytiin täydellisesti läpi. Vanteet: Alkuperäiset peltivanteet. Sisusta: Uusittu kauttaaltaan, matkailuvarustus modernisoitu, puutyöt tehty itse. Faktat Chevrolet Apache 20 Camper ’61 • Omistaja: Kai Heino, 52 • Paikka: Nummi. Jopa sen verran, ettei tämä projekti jääne viimeiseksi – uusia vilkuillaan jo sivusilmällä”, Kai kertoo. Alusta: Alkuperäinen vääntövarsijousitus edessä, takana kierrejouset vahvistettuna ilmapusseilla. Kiitos: Risto Heino (isä), Urmas Lahdenperä, koko muu perhe. Korimuutokset: Tear Drop Trailer Companyn Camper. Kaitsu myöntääkin olleensa ”sivusta seuraava joo-joo -mies”, eikä ollut näissä hommissa ollut juurikaan aikaisemmin. Voimansiirto: 4-vaihteinen Muncie-manuaali. Jarrut: Rummut joka nurkassa. Nyt voi nauttia huolettomista reissukilometreistä, kun tekniikka on kunnossa
??. ??. ??. . Autotransmission Pekka Nätkin Pörstiläntie 16, 28760 Pori Puh. myynti@jenkkiosat.com – 045 202 1536 – Salitunkatu 3, 24100 Salo AUTOMAATTIEN AMMATTILAINEN • Korjaukset, varaosat • Vanhat Hydramatic, Fordomatic, Torqueflite, Powerlite, Borg-Warner, Dynaflow automaatit • Mersut, Bemarit, monet Japsit ym. • Kaikki merkit ja mallit • 155-kohdan autotarkastus (kuusi sivuinen raportti, koe-ajo ja 50–100 kuvaa ei velvoita ostamaan) • Varaosat (kontissa ja nopeana lentotoimituksena) • Kontteja lähtee joka viikko! Myös: huollot, korjaukset ja maahantuontikatsastukset Hyvää Joulua vanhoille ja uusille asiakkaille ja Onnellista Uutta Vuotta 2023 TÄYDEN PALVELUN TÄYDEN PALVELUN TUONTITALO TUONTITALO www. ??. ??. . 040 506 9008, arto@usa-cars.fi AVAIMET KÄTEEN PALVELU WWW.USA-CARS.FI Arto Seppänen AUTOMAATTI VAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjaukset, sekä Electroniset vaihteistot esim. USA-CARS .fi Puh. ??. . ??. ??. . ??. ??. ??. ??. ??. (09) 302 847, 050 330 5780, Fax (09) 340 1073 jaakko.husso@pp.inet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi. . 02 648 6677 WWW.AUTOTRANSMISSION.FI ??. ??. 4L-80E HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 01280 Vantaa, Rajakylä Puh
Perinteinen kaksmetrinen 64 AMERIKAN RAUTA 8/2022
Tavoitteena oli saada perinteisellä kahden metrin akselivälillä varustetusta chopperista hyvä ajaa sekä turvallinen pysäyttää, koska miehen mielestä pyörät ovat tehty kovaa ajoa varten. Oululainen Jari Kivimäki toteutti pitkäaikaisen unelmansa rakentamalla itselleen ’60 FLH:sta old school -tyylisen näyttävän chopperin. Teksti ja kuvat: Pasi Kekarainen 65 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Perinteinen kaksmetrinen Harley-Davidson FLH ’60
Siinä oli aika paljon kittiä, kun joku oli vissiin aikanaan yrittänyt tehdä siitä jotain showpyörää. Eka oli vuoden 1984 Softail. Maalaustyön mies suoritti omassa tallissaan kynäruiskulla. Ei sillä tuohon vuodenaikaan mitään koeajoja tehdä, mutta oli se silti yllätys, ettei se edes lähtenyt käyntiin, vaikka sen piti olla käyntikuntoinen. Samalla tuli hitsattua siihen öljytankille oikeanlaiset kolmepistekiinnikkeet, tankin sekä takalokasuojan kiinnikkeet ja vielä tankin alapuolelle stressiputki jäykisteeksi. Moottori ja aski sekä keulaputket vuosivat kohtuullisen paljon öljyä, että joka ajolenkin jälkeen oli ukko ja vaatteet aika hyvin marinoitu sillä”, Jari naurahtaa. ”Noita testilenkkejä tuli tehtyä ihan tässä Oulun lähialueilla, kun ei tuolla oikein uskaltanut kauas lähteä. Piti vain sekoittaa tarpeeksi väriä valmiiksi ja laittaa ruiskuun mahdollisimman iso suutin, että sai pinnan pysymään märkänä. Lopuksi se kävi Forge Speed Shopissa, missä Pyörretin Seppo teki siihen tarkastusmittauksen laserilla ja totesi sen olevan mittojen puolesta ok.” Harrikan rungon väriksi Jari valitsi mustan, joka taittaa lievästi tummanharmaaseen. 66 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Harley-Davidson FLH ’60. Ihan hyvinhän tuo onnistui ja eipä mennyt maalia hukkaan ohiruiskutuksen takia”, hän selventää operaatiota. ”Hiekkapuhalluksen jälkeen runko oli aika hurjan näköinen. Ajokelien heikennyttyä syksyllä hän laittoikin pyörän seisontaan ja aloitti purkuhommat, joiden aikana tehtiin kartoitusta projektiin tarvittavista osista. Jouduin aukomaan siitä muutamia saumoja ja hitsaamaan ne uudelleen, että rungosta sai varmasti tukevan ja siistin näköisen. ”Ihan huvikseni päätin kokeilla, miten tuon rungon maalaus onnistuisi kynäruiskulla. Yllätyksiä löytyy. Seuraavaksi Jari halusi ehdottomasti eroon FLH:ssa olleista alkuperäistyyppisistä rumpujarruista. Mitäpä sitä siinä turhaan polkemaan, tehtiin kaupat ja nostettiin pyörä kyytiin”, muistelee Jari HD:n hakureissua ja jatkaa: ”Ei siinä ollut mitään sen ihmeempää, vaan ihan jotain pikku säätöä, että sen sai käymään. 1200-kuutioinen Panhead kunnostettiin Forge Speed Shopissa Pyörretin Sepon toimesta. ”O n niitä Harrikoita ollut useampia vuosien varrella. Alkuperäisestä moottorista mukaan kelpuutettiin mittausten jälkeen ainoastaan lohkon puolikkaat ja loput vaihtoon menneet kamat korvattiin S&S:n osilla. Ei sillä tuohon vuodenaikaan mitään koeajoja tehdä, mutta oli se silti yllätys, ettei se edes lähtenyt käyntiin, vaikka sen piti olla käyntikuntoinen. Kun pyörä oli purettu, niin ensimmäisenä työn alle otettiin runko, joka oli aikojen saatossa muutettu jäykkäperäiseksi. Nuo testiajot antoivat tarkempaa osviittaa Jarille siitä, mitä H-D:lle tarvitsisi tehdä, kun se otettaisiin työn alle syksyllä. Ja mahtuupa näihin amerikkalaisten harrastelaitteiden sekaan yksi C5-Corvettekin”, aloittaa Jari pienellä kertauksella amerikkalaisiin harrastusajoneuvoihinsa. Muutenkin siinä kevään aikana tuli pyörää tutkittua ja huollettua, koska mulla oli tarkoitus testailla sitä tulevan kesän aikana”. ”Pakulla lähettiin pyörää hakemaan heti vuoden toisena päivänä. Jutun Harley Davidson FLH vuodelta 1960 tuli myyntiin Etelä-Pohjanmaalla, mistä Jari kävi sen ostamassa vuoden 2016 alkupäivinä
Moottori uusiksi. ”Tämä Harrikka on hyvä ajaa ja se pysähtyy napakasti levyjarrujen ansiosta, joten rakentelu niiden tavoitteiden suhteen onnistui hyvin. Seppo on sen verran tarkka mies, että miehen seulan mittausten jälkeen läpäisivät lopulta vain moottorin lohkot. rotanloukulla. Ajettavaksihan nämä on mun mielestä tehty”, naurahtaa Jari. Rungon tarkistuksen yhteydessä Jari sopi Pyörretin Sepon kanssa, että FLH:n 1200 Panhead -moottori tultaisiin remontoimaan kokonaisuudessaan Sepon toimesta. Taakse jätin aluksi ihan näön vuoksi rumpujarrun, mutta ei se sovi mun ajotyylille, joten hankin taakse kanssa uuden 16-tuumaisen vanteen ja siihen tuli levy BM:n jarrupuristimella.” Uustuotantobensatankki löytyi ihan kaupan hyllystä, mutta takalokasuojan Jari muokkasi raaka-aihiosta. Samalla korvattiin ensiövedon ketju puolentoista tuuman remmillä”, toteaa Jari ja jatkaa: ”Ensimmäisenä kesänä mulla oli siinä paikoillaan Morrisin magneetto, mutta sen kanssa oli niin tarkkaa kaikkien säätöjen kanssa, että laitoin pyörään pikkuisen akun ja kärjettömän sytkän. Kytkimen toimintaa kevennetään runkoon asennetulla ns. Kovasti candypunaiselta näyttävän värin hän ruiskutti itse tankkiin ja takalokasuojaan, mutta tällä kertaa käytössä oli kuitenkin ihan pintamaalaukseen tarkoitettu ruisku. Renkaiksi Jari valitsi Shinkon Classic-mallin, joka sopii tyylillisesti hyvin perinteiseen chopperiin. Se oli alun perin 10 senttiä lyhyempi, mutta jouduin jatkamaan sitä ekan kesän jälkeen, että sain rakennettua siihen sissy barin ja tarakan rosterista retkikamojen kuljetusta varten.” Ensin Jarilla oli mielessä erilaisia visioita kuviomaalauksen suhteen, mutta mies päätyi lopulta hillittyyn Mersun kolmekerrospunaiseen. Samoin olen aina tykännyt ulkonäöllisesti näistä perinteisistä choppereista kahden metrin akselivälillä. ”Jouduin vaihtamaan 18 tuuman eturenkaan modernimpaan malliin, koska en ollut tyytyväinen Classicin jarrutuspitoon. Tilattiin kaikki moottoriremonttiin tarvittavat osat S&S:ltä, aina stroukkikampiakselia myöten. ”Penkistä tuli hyvä ja pyörällä voi ajaa huoletta koko tankillisen, eli noin 150 kilsaa, eikä takapuoli puudu” Jari toteaa. Se sai kuitenkin väistyä modernimman renkaan edestä huonon jarrutuspidon takia, koska pyörä on tehty kovaa ajoa varten. Sen verran on pyörään tulossa muutosta, että olen tekemässä siihen isompaa tankkia, niin saa tien päällä pidemmät tankkausvälit. Jousitetun penkinpohjan Jari muotoili pellistä itselleen sopivaksi ja lähetti sen Minnalle ja Kinkulle verhoiltavaksi Rovaniemelle. Samoin alkuperäinen vaihteisto kunnostetaan ja laitetaan paikoilleen”, hän kertoo lopuksi. Jarin mielestä pitkäkeula oli ulkonäöllisesti paremman näköinen, kun siinä oli myös edessä paikoillaan Shinkon Classic-rengas. ”Pyörä oli tarkoitus pitää itsellä pitkään, joten moottori haluttiin tehdä kerralla kunnolla. ”Halusin lokarin jäljittelevän mahdollisimman hyvin takarenkaan muotoja. 67 AMERIKAN RAUTA 8/2022. ”Keulan kromit olivat niin huonot, että hankin Lambergin Harrilta uuden keulan, johon sai tuplalevyt. Tavarankuljetusongelmat Jari ratkaisi hitsaamalla rosterista tarakkaja sissy bar -kombon, johon retkikamat saa tarvittaessa kiinni. Moottori on kyllä toiminut hienosti, joten kiitokset vaan Sepolle kasauksesta.” Panhead-moottorin perässä on tällä hetkellä uudempi aftermarket-vaihteisto ja uusilla osilla kasattu piikkisikakytkin, jonka toimintaa keventää rungossa kiinni oleva ”rotanloukku”. Jarin muokkaaman penkin verhoilivat Minna ja Kinkku Rovaniemellä. Sitä joutuu silloin tällöin tekemään kompromissejä ajettavuuden ja ulkonäön välillä. Samoin vaihdoin S&S:n kaasuttimen Harrikan omaan muuttuvakurkkuiseen CVmalliin
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Kansasilaisen Jeff Breaultin ’34 Chevrolet ”Lucille” valittiin aiemmin tänä vuonna America’s Most Beautiful Roadsteriksi. Väkeä olikin paljon, eikä perjantai ollut muita päiviä hiljaisempi, kun näyttelyyn myytiin viime vuonna vajeen paikkaamiseksi keksittyyn tapaan perjantaina rajoitettu määrä lippuja myös suurelle yleisölle. Viimevuotinen näyttely jäi kuitenkin lopulta hieman välivuodeksi, kun eurooppalaiset ja japanilaiset jäivät käytännössä sieltä pois. Erityispiirteenä tälle vuodelle oli Chevroletin ja Fordin osastojen puuttuminen kokonaan. Upean lopputuloksen aihiokin oli melkoisen harvinainen, numero 29 kaikkiaan 31:stä australialaisen Holdenin mallivuodelle 1934 rakentamasta Chevy Roadsterista. Vaikka SEMA Show järjestettiin viime vuonnakin, kuuli tällä kertaa monien puhuvan, että SEMA on palannut. 68 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Sal Sierran ”Trokita Loca” ’36 Ford pickup on aina vaan huikean hieno laite. SEMA Show’hun auto oli tuotu markkinoimaan pinnavanteita. SEMA Show 2022 Las Vegas, 1.–4.11
Erittäin aistikas. Tämä on Cool Hand Customsin rakentama ’78, jonka voimalinja on kokonaisuudessaan kotoisin 2014-mallisesta Mustangista. 69 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Uskomatonta kyllä, maukkaita Pintofarmareita oli SEMA:ssa kaksi eri yksilöä. OPG:n osastolla näytillä ollut ’74 El Camino oli kuin Suomi-hottentotti konsanaan. Pysähtymisestä huolehtivat Wilwoodin levyjarrut. Mobilin osastolla oli näytillä Rosieksi kutsuttu ’57 Eldorado Seville, jota liikuttaa rivakasti uusi Chevrolet Performancen 650-hevosvoimainen LT4. Compin Mutha Thumpr -rullanokalla varustettua 454-isolohkoa ruokitaan kahdella FiTechin nelikurkkuisella läppärungolla, ja kilpurihengessä auton vaihteistona on 6-vaihteinen manuaali. Voimanlähteeksi on vaihdettu Precision Turbon isommalla ahtimella piristetty 2,3-litrainen Ecoboost-nelonen ja alusta on Art Morrisonilta. Mobilin tontilla nähtiin myös Count’s Kustoms -firman teeveestä tuttu Danny ”The Count” Koker. Roadster Shopin rungolle rakennetun auton tekniikkana on uusi GM:n LT4 Bowlerin askin kera, ja alkuperäisillä kapseleilla varustetut vanteet ovat Forgelinen isommat alumiiniset. Päällisin puolin autenttista 70-luvun loppua tekstirenkaita myöten henkivä auto on rakennettu kauttaaltaan uusiksi ja modernisoitu teknisesti. CJ Pullman osallistui Battle of the Buildersiin ’77 Pinto Wagonillaan, joka vei ajatukset lapsuuden vuosiin, jolloin luettiin Autopartio 525:ttä ja ihailtiin suurta Amerikkaa. Hot Wheels -malli on tehty myös Tusken oman ’55 Chevy 210:n mukaan, ja auto näyttää itsessäänkin täysikokoiselta pikkuautolta. Vahvasti 70–80-luvun taitteen hengessä rakennetun auton tekniikkana on Blueprint Enginesin 496-isolohko jatkonaan nelivaihteinen 4L80E-automaatti. Korkean moottorin sovittamiseksi jo alkuaankin Mustang II -tyyppisellä keulalla varustettuun autoon jouduttiin asentamaan ’40 Fordiin tarkoitettu Heidtsin Mustang II -keula! Brendon Vetuskey tunnetaan Hot Wheels -pikkuautojen suunnittelijana. Moottori on 3,7-litrainen Cyclone V6, jonka mahduttamisessa Pinton keulalle oli todella paljon työtä. Yksi koko näyttelyn säväyttävimmistä rakennelmista oli Randy Wilcoxin ’68 International Travellal. Huomaamattomiin muutoksiin kuuluu muun muassa puskureiden kaventaminen ja pyöristäminen, ne kun olivat alkuaan kulmikkaat
Detwiler väittää auton olevan maailman nopein General Lee, mikä saattaa hyvin pitää paikkansa. Nick Filippidesin ’64 HT osoitti, että kyseessä on ihan oikea muskeliauto ainakin, kun keulalle asennetaan 455-kuutiotuumaiseksi stroukattu ja reippaasti viritetty Holley Terminator -ruiskun ruokkima 401 kuusivaihteisen manuaalin kera. Jäi epäselväksi, oliko kyseessä alkuperäinen Hemi-auto, niitä nimittäin on valmistettu tiettävästi vain 10 kappaletta. Hartin tiimi päivitti Buickin uudelle vuosituhannelle vaihtamalla alkuperäisen 3,8 V6:n tilalle Cadillac ATS-V:n 3,6-litraisen ahdetun V6:n, joka tuotti tehtaan jäljiltä 464 hevosvoimaa. WhistlinDieselinä tunnettu Cody Detwiler päätti rakentaa astetta härskimmän ”General Lee” Chargerin, ja asensi keulalle 1600-hevosvoimaiseksi viritetyn tuplaturbo-LS:n 3:16 Speedin avustamana. Auton konehuoneesta löytyy Bouchard Racingin 6-litrainen LS, ja alustaa on parannettu RideTechin Tru Turn -etujousituksella sekä takapään nelilinkkituennalla. Hollywood-tähti Kevin Hartin tapetunmusta ’69 Road Runner on nimetty Halloweenelokuvista tutun sarjamurhaajan mukaan ”Michael Myersiksi”. Myös korin puolella on tehty monenlaista hienovaraista customointia ja parturointia, esimerkiksi puskurit on kavennettu ja otettu lähemmäs koria, ja oviin on sovitettu Nissan GTR:n kahvat. Legendary Auto Interiorsin osastolla katseita keräsi Level One Restorationsin upeaan kuntoon entisöimä ’69 Dodge Coronet R/T Hemi Convertible. Erittäin maukas laite! Bilsteinin osastolla oli nimmareita jakamassa teksasilaiskaunotar Brittany Williams, joka tunnetaan paitsi driftaajana, myös Lite Brite -nimisen Youtube-kanavan tuottajana. Automiehenä tunnetun Kevin Hartin uusin auto on tämä ’87 Buick Grand National GNX ”The Dark Knight”. Vanteet ovat edessä 18ja takana 19-tuumaiset custom-kiekot. Rambler American kuuluu niihin kohtuuttomasti halveksittuihin malleihin. Häijy on myös auton tekniikka 940-hevosvoimaisine ahdettuine Hemeineen ja 6-vaihteisine manuaaliaskeineen. 70 AMERIKAN RAUTA 8/2022 SEMA Show 2022. Ryan’s Rod & Kustomin ”Mullet Missile” ’78 Trans Am oli esillä Ron Francis Wiringin tontilla
Viime SEMA:ssa nähtiin niistä pari ensimmäistä, tällä kertaa CF1:iä oli näytillä useita. Auton takaa löytyy RichRebuilds, joka päätti toteuttaa itseään tulvavaurioituneen ja lunastukseen päätyneen Model S:n kanssa, ja tässä on lopputulos. 71 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Tämä yksilö on Terry Kirvenin Don Hardy Racing Enginesin 440 LSX:llä varustettu ’85 IROC Z28, jonka keulasta on saatu suhteellisen pienillä muutoksilla aivan vieraan näköinen. Dodgen 2023 uutuusmalleihin lukeutuu avoChallenger, joka on puuttunut tähän asti nykyChallengerien valikoimasta. Hyvältähän se näyttää, sitä ei käy kiistäminen, oli keinotekoisilla moottoriäänillä varustetusta sähköautosta sitten mitä mieltä hyvänsä. 6,2-litraisella LSkoneella varustettu Tesla sulattanee paatuneimpienkin Tesla-vihaajien sydämet. 797-hevosvoimaiseksi ilmoitettu nykynorsu liikuttanee Chargeria varsin mukavasti. ”Project Angrier 2.0” on Mike Muston ’69 Charger Daytona -klooni, jonka tekniikkana on uusi 6,2-litrainen Hellcat Redeye Gen III Hemi. Galax-E-nimen saanut auto on teknisesti käytännössä Tesla Model S akkupakettia myöten. Korin osalta ei ole tarvinnut kuin muokata vähän takakontin lattiaa. Viimeisen polttomoottorilähdön uutuusmalleihin lukeutuu myös Charger R/T Scat Pack Swinger. Street Outlaws -sarjasta tutun Ryan Martinin LT4koneinen ’70 Chevelle oli paikalla edustamassa TMI Interiorsin sisustoja, jollainen autosta toki löytyy. Dodge toi näytille kohistun sähkömoottorisen 2024 Chargerin SRT Banshee Stage 2 -mallin. Mallin 6,2-litrainen 345 Hemi tuottaa 717 hevosvoimaa. 3Gen Camarot tekevät vielä tuloaan, mutta kyllä niitäkin joka vuosi SEMA:ssa näkyy. Street Outlaws tv-sarjasta tuttuihin kuuluu myös ”Hercules” ’72 Nova, jonka ratin takaa löytyy Anthony Smith. Erehdyttävästi ’53 Corvette C1:tä muistuttava auto ei ole Vette ensinkään, vaan Kindig-Itin hiilikuitukorinen CF1, joka ei ole mikään yksittäinen customauto, vaan firman ensimmäinen sarjatuotantomalli, jos nyt nykyistä valmistumistahtia voi sarjatuotannoksi kutsua. Roadster Shopin rungolle rakennetun auton kori painaa itsessään vain reilut 30 kiloa! Useimmat ovat olleet varustettu LS-koneella, mutta tätä yksilöä liikutti sähkömoottori. Tämäkin matala ’64 Ford Galaxie 4D liikkuu sähkömoottorin voimin
Suomalainen Kontio Tyres oli paikalla esittelemässä White Paw -valkosivurenkaitaan. Pickiksen keulalla on remmiahdettu Coyote-moottori. Gas Monkey Garagesta tuttu KC Mathieu toi Paint Shopeineen näytille ”Bad Intentions” ’48 Ford F1 pickupin. Driven Speed Shopin ’48 Chevy 3100 Pickup on hyvin tyylikäs kokonaisuus hillittyine kullanruskeine värityksineen ja 20" peltivanteineen. Todella hieno oli myös floridalaisen Roosterz Rod Shopin rakentama ”Twelve Pack” ’31 Mercury Roadster Truck. PR-kaunotar oli amerikkalainen, kertoi olevansa syntynyt ja kasvanut Vegasissa. Tekniikkana on kuuden kaasuttimen ruokkima Mercuryn 312 cid Y-Block viisivaihteisen Tremecin ja Quickchange-perän kera. Goolsby Customsin ’69 Dodge A108 Van on todella herkullisen näköinen laite, ja herkullinen se on myös pinnan alta. ”La Pachuca” Chevy Thriftmaster Bombin väriyhdistelmä oli aivan upea, hempeä roosa toimii perusharmaan kanssa yhteen täydellisesti. Auton nimi tarkoittaa naispuolista choloa. Roadster Shopin Fast Track -rungolle rakennetun auton voimanlähteenä on nimittäin 392-kuutiotuumainen nyky-Hemi. Kliinin pinnan alta löytyy LS3-moottori, 6L80Evaihteisto ja Roadster Shopin runko. 72 AMERIKAN RAUTA 8/2022 SEMA Show 2022
Klassinen candynhohtoinen showrodikuosi kätki nimittäin alleen Shafiroff W-Series 509-isolohkon ruuditettuna kahdella Nelsonin 72 mm turbolla! Ahtimien sijoitus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Vanhalta Hemiltä äkkiseltään näyttävä moottori onkin itse asiassa moderni 5.0 Coyote, jolle ylipainetta tuottavat ajovalojen koppiin kätketyt T66-turboahtimet – todella hieno yksityiskohta! Auton värisävy oli muuten kuulemma nimeltään ”Blown Head Gasket Gray”… Kenny’s Rod Shopin rakentama Hudson Wasp ’51 edustaa tyyliltään jotain aivan muuta kuin Hudsonilta odottaisi. Enyon alusta on myös täyttä racea Öhlinsin coilovereineen ja kuusimäntäisine Brembo-jarruineen. Runkoaisojen välissä makaa lättiksen sijaan Cascadia IM225-DZ -sähkömoottori, jonka huipputeho on 225 kilowattia ja maksimivääntö 500 newtonmetriä. Näyttävä oli tämäkin GMC-kuorkin ja Tudorin yhdistelmä. SEMA Battle of the Buildersin voitti Ringbrothers ’48 Chevyineen. Auto yhdisteli onnistuneesti nostalgiaa ja nykypäivää hillittyine väreineen ja monokromaattisine yksityiskohtineen. Perinteisempää kustomointia autossa edustaa ajovalojen seudun uudelleenmuotoilu sekä puskurin kavennus ja vieminen lähemmäs koria. Cokerin osastolla esillä ollut Justin I. LegacyEV toi näytille tämän nätin A-Tudorin, jonka yllätys piili sen konehuoneessa. Formulaa muistuttava lavarodi kantaa nimeä Enyo 1948 Chevy Super Truck, ja runsaalla hiilikuidulla kuorrutettua laitetta liikuttelee Goodwin Racing Enginesin 510-kuutiotuumainen LS, jonka kerrotaan tuottavan kisabensalla 1000 hevosvoimaa. Las Vegasissa toimiva Steve Darnellin WelderUp-paja on hyvin tunnettu erottuvista rottahenkisistä laitteistaan. Philadelphialaisten Rick ja Patty Birdin Chevy ’31 ”ShoBird” saattoi olla koko tapahtuman villein rodi. Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen rakentaa sämpylää kliinin moderniin tyyliin, ja vielä vähemmän varustaa sitä Viperin 8,3-litraisella V10-tekniikalla. 73 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Nicholsin ’32 Ford Roadster Pickup oli yksinkertaisesti jäätävän upea
Ricky Hollyn C10 ”Lolita” oli varmasti koko näyttelyn hienoin squarebody. Cato Custom Upholsteryn Chevy C10 ”Boogie Nights” oli esillä New Vintage USA:n osastolla. Väritykset mukailevat ’70 Chevellen alkuperäissävyjä. Hyvä idea oli myös lavan pohjan alumiinipaneelien maalaaminen puumaisiksi. Valkoiset vanteet ovat Black Rhinon mallistosta. Hugo Santanan ’74 Chevy C10 ”Cannonball” on varustettu hiilikuituisilla etulokasuojilla ja scoopeilla. Overlanding on selvästi muodissa Jenkeissä, ja on tehnyt kovaa vauhtia tuloaan meillekin. Hodson Motorsin ”Widetrack Waggy” Jeep oli tuotu promoamaan Milestarin renkaita. Tämä ”Marilyn” Jeep edusti seikkailuautojen vanhempaa päätä. Tämä ’70 Chevelle SS olikin oikeastaan Trans Am Worldwiden Chevellen näköiseksi backdeittaama uusi Camaro, joka kantaa nimeä 70/SS. Trendikästä forged carbon -pintaa oli jätetty näkyviin lokasuojien alaosiin raitojen alapuolelle. 6,2-litraisella LT-moottorilla ja 8-vaihteisella automaatilla varustetun auton Mag7-väriset Halibrand C10 Sprint -vanteet sopivat nostalgiseen 70ja 80-luvun taitteen henkeä huokuvaan maalaukseen täydellisesti, ja kokonaisuus on todella maukas. Ringbrothersin ’72 Blazer K5:n verhoiluratkaisu on todella erikoinen. Valojen edessä olevat ritilät liukuvat keskelle pois lamppujen edestä. Autossa oli valtava määrä hienoja yksityiskohtia, joista näkyvin erikoisuus oli varmasti Hot Rod Innovationsin tekemä sokkomaski. Sisustus on jalopuun näköisine listoineen ja ruskeine nahkaverhoiluineen kuin loistoautosta. Sen alla olleita 35x12,5 R20 Patagonia AT Pro -mallia ei ole vielä virallisesti edes saatavilla. 74 AMERIKAN RAUTA 8/2022 SEMA Show 2022. Vaan erikoinen on auto muutenkin, vai miltä kuulostaa maasturin Wegner Motorsportsin 1200-hevosvoimaiseksi virittämä 6,8-litrainen LS3-moottori
75 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Tekniikkana on Holleyn Sniper-ruiskulla ruokittu 360 cid kasi Tremecin 5-vaihteisen TKX-manuaalin ja 9-tuumaisen perän kera. OBS Builder’s Guide -lehden nokkamies Mark Oja toi 2019 SEMA:an näytille 90-luvun Belltechin mainoksista tutun Splash Truckin tribuutin. Grundy pelasti auton yli 25 vuoden seisomisen jälkeen romulaanilta Kaliforniasta. Hoppo’s Hydraulicshan on kaikille lowrider-ihmisille tunnettu nimi vuosien varrelta, mutta SEMA:ssa olivat näkyvästi esillä myös ilmajousitoteutukset. Dalton O’Neal osallistui ’71 AMC Javelin SST:llään SEMA Battle of the Builders Young Guns -kilpailuun, joka on tarkoitettu korkeintaan 29-vuotiaille rakentajille. US Magsin billetvanteet ovat kuin 454 SS:n alkuperäiset, mutta isommat, ja kaikki auton logot ja raidat on maalattu, ei teipattu. Javelin on 25-vuotiaan utahilaisen ensimmäinen täysprojekti, joka kunnioittaa muinaisia Trans Am Javelinejä. Tämän Klique CC:tä edustavan ’66 Impalan aistikas maalaus on Efrain ”El Bugs” Gonzalesin käsialaa. Tällä kertaa ainakin allekirjoittanutta säväytti kovasti ”Brik Yrd”, OBS Headquarters Official Indy Pace Truck ’99 Suburban, joka on yksi nollasta valmistetusta. Jäätävän upea toteutus aiheesta OBS-Suburban. Zack Felixin huikean hieno ”Satisfy My Soul” ’63 Impala on omistajan itsensä maalaama. Tämä karamellinkaunis ’57 Bel Air lowrider oli tuotu kääntämään katseita Alphasonikin autohifiosastolle. Hyron ’60 Impala *The Gonzo” oli esillä Hoppo’s Custom Suspensionsin osastolla. Värien harmoniaa katsellessa sielu lepää. Mopareihin tykästynyt hot rod -taiteilija Max Grundy toi tällä kertaa näytille mukavasti lähemmäs maanpintaa tuodun Cloud White/ Stardust Blue -alkuperäismaalissa olevan ’56 Chryslerinsa
Alun perin Helsingin Messukeskukselta syksyllä 2012 startannut Jenkkiautonäyttely, joka opittiin vuosia tuntemaan Lahden Jenkkiautonäyttelynä järjestettiinkin tänä vuonna uudessa paikassa, Järvenpään Aino Areenalla. Järvenpääläisellä Joni Huovisella on ollut sama ’75 Corvette jo kauan, ja auto on muuttunut miehen käsissä aina vaan nopeammaksi. Muscle Car -luokan kolmonen. Paikka oli selvästi entistä pienempi, mutta mukava otos huippukalustoa niin Suomesta kuin naapurimaistakin oli saatu näyttelyyn kerättyä, kun toisaalta mukana ei tällä kertaa ollut X-Treme Car Show -puolta tuningautoineen. 76 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Kori on saanut lisää muskelia ZL1-levikkeillä, ja näyttelyn Performanceluokan voittanut auto ihan oikeasti kulkee kovaa! Järvenpää, 1.–2.10. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Jenkkiautonäyttely Heti päähallin ovensuussa tulijoita tervehti tortinmäkeläisen Juhani Valtosen komea ’67 Fairlane GTA, joka herätti huomion epätavallisella värityksellään, nämä kun tuppaavat olemaan mustia, valkoisia, punaisia tai tummanvihreitä. Nykyinen voimalinja muodostuu 565-kuutiotuumaisesta Dart Big M -lohkoon rakennetusta ja saman firman Pro 1 Customkansilla varustetusta flexfuel-tuplaturboisolohkosta, Rossler Terminator 6 Powerglidestä ja Moserin M9perästä 9,5" Fordin välityksellä
77 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Allekirjoittaneen silmään hallin komein kustom oli åkersbergalaisen Robert Cserhalmin ’48 Chevy Fleetmaster Sport Coupe, jossa on toteutettu kaikki ne klassiset kustomkikat juuri oikein, ja samaa mieltä olivat myös näyttelyn tuomarit. Paljon on vielä tehtävää, mutta stance Corvette C6:n alustalla ja ilmajousituksella varustetussa autossa on hieno isoine RMX-vanteineen, joiden malli on muuten RX-Nova… Syksyn kovin rodiuutuus maassamme on varmasti Risto Vuorelan melkoisesta raadosta rakennettu ’37 Ford Tudor Slantback. Karlskogalaisen Anders Hammarbäckin ’69 Road Runnerin olemuksessa on jotain todella maukasta kullanhohtoisine väreineen ja mustine Nascar-vanteineen. Leveät valkosivut, Radir-vanteet ja sopiva madallus tuovat Janne Salosen ’60 Impala Sport Coupeen mukavasti Bellflower-henkeä. Yksi niistä oli täbyläisen Peder Karlssonin tinkimättömään pro touring -tyyliin rakennettu ’72 Camaro ”The Game Changer”, jonka keulalta löytyy raikkaasti kiertävä Mast Motorsportsin kansilla varustettu LS-pata. Herkullisenruskealla nahkasisustalla varustetun auton viimeistely on kautta linjan maailmanluokkaa. Parhaana projektina palkittiin Janne’s Garagen ’67 Nova STW ”The Pure”. Tuttuun tapaan länsinaapurin kalusto oli runsaslukuisesti edustettuna, ja komeita laitteita sieltä oli tuotukin. Näyttelyn järjestäjä Mikael Forsman oli saanut ’69 Cougar -konseptiautoprojektinsa vihdoin valmiiksi. Upea kokonaisuus, nättilinjainen kori ei näytä yhtään omatekoiselta. Projektihan alkoi jo kauan ennen koronasulkuja, kun Mikael keksi rakentaa samanikäisestä Torinosta roadsterin ja hyödyntää sen viistoperäkattoa Cougarissa ihan kuten tehdas olisi saattanut tehdä vuonna 1969. Performance-luokan kolmonen. Huomaamatta jää äkkiä, että auton maski onkin muokattu ’46-mallinen, ja lokareihin siististi sovitetut lampunkehykset ovat ’52 Cadillacistä. Race-henkiseen kokonaisuuteen tuovat pisteen i:n päälle Weberin 48 IDF -kaasarit korkeine imutorvineen. Auton penkit ovat lähtöisin ’64 Thunderbirdistä
Styling 1 -palkinto meni ansaitusti Björkille. Tonyn DeSoto sai sekä Top 10 (Builders) että Van 1 ja People’s Choice -palkinnot. John Löfbackan ’67 Pontiac Bonnevillessa on korostettu onnistuneesti mallin avaruuslaivamaista olemusta. 78 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Jenkkiautonäyttely. Kahden maailman rajoilla liikkuu ruotsalaisen Jim Björkin ’91 Corvette, joka yhdistelee varsin onnistuneesti ysärin alun amerikantyyliä ja japsituningia. Autolle meni Customluokan kakkospalkinto. Kotiin vietäväksi lähtikin Mild Custom 1 -palkinto. Ruotsalaisen Dan Johanssonin ovaali-Kuplassa oli väkevä 1960ja 1970-lukujen taitteen showhenki. Auto saikin ainakin kirjoittajalle mysteeriksi jääneen WTF-palkinnon. Komean liekkimaalauksen on toteuttanut kotimaisten erikoismaalareiden ehdotonta kärkikastia edustava Raimo Lyttinen. Borlängeläisen Lars Nielsenin ”Merlin” ’39 Fordin HT-muutos perustui kuulemma Mannermaan Peksun vanhaan piirrokseen. Yksi näyttelyn kovimpia kotimaisia uutuuksia oli lahtelaisen Tony Arevan ’65 DeSoto Town Panel. Henrik Hallbergin LS2-tekniikalla liikkuva ’69 Chevy C10 mainosti heinäkasasomistuksineen ensi kesän Pistohiekan Hayride Jamboreeta. 383-isolohkon voimin liikkuva ilmajousitettu paksukuono on ollut Tonyllä jo 80-luvun lopulta saakka, ja on seistyään pitkään läpikäyty parin viime vuoden mittaan täydellisesti showkuosiin
Top 10 sekä Patina 1 -palkinnot menivät Järuddsille. 79 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Jati Jätyrin ’51 Nash Airflyte Ambassador on mielenkiintoisen näköinen sämpylä, joka etenkin näin maata vasten laskettuna kääntää katseet takuuvarmasti. Rekisteritunnus kiteyttää olennaisen. Sampo Ahonen pokkasi vielä keskeneräisine ’39 Ford Pickupeineen Top 10 (Builders) -pokaalin. Tässä parkkiruutua etsii Patu Amerikan Raudassa vuonna 2014 esiteltyine kiukkuisine ’64 Le Manseineen. Yksi niistä oli Jarmo Vilenillä jo vuodesta 1979 ollut ’67 Mustang perässään Psycopaatti-nimen saanut Marino Mustang -vene, jolla Seppo Muraja ja Arto Kulmala ylittivät Atlantin ilman saattovenettä kesällä 1970! Vaikka syyssää olikin melko kolea, saapui harrasteparkkiin kalustoa reiluksi jonoksi asti. Steve Järuddsin komeasti patinoitunut ’59 Olds 98 on oikeastaan sekä teknisesti että sisustaltaan nelivetoinen ’17-mallinen BMW 740d, vain kori on vanhaa amerikanpeltiä. Yksi harrasteparkin näyttävimmistä laitteista oli Tomi Ollin ’62 Buick LeSabre, jota 20-tuumaiset US Wheelin peltivanteet pukivat komeasti. Tero’s Garage toi näytille viime numerosta tutun ’71 Cutlassin lisäksi Marko Kurvisen ’70 Challengerin, jonka viimeistelty konehuone nyky-Hemeineen oli näyttävästi valaistu. Toisena hallina oli vielä torstai-iltana hevosmaneesikäytössä ollut hiekkapohjainen halli, jonne olikin tiensä löytänyt lauma villihevosia
Perjantain rodiriviä, etummaisena Pasi Yli-Juonin Ford ’34 3W Coupe. Jos perjantaina oli etkot, niin lauantaina jaksettiin vielä jatkot. Elokuussa 2023 tavataan länsirannikolla näissä mukavissa merkeissä! Siurosta Espooseen saapui Pasi Savia ’35 Fordeineen. Sunnuntaina aamupäivästä väki alkoi suunnistaa kotia kohti mukavassa säässä ja tästä starttasikin jo seuraavien rodinatikoitten suunnittelu. Rod Run kierteli Lohjan maisemissa ja matkan varrella suoritettiin muutamat rastitehtävät. P erjantaina iltapäivästä alkaen toinen toistaan hienompia rodeja alkoi valua Hotelli Nuuksion alueelle, myöhäisemmät saapujat koukkasivat ensin Malmin Pre-Cruisen kautta. Nuuksioon palattuamme viimeisenä rastitehtävänä odotti rannassa suppilautakierros, minkä jälkeen hotellin terassilla Stadium Partureiden Rachid leikkasi miesten hiukset ja parrat tiptop-kuntoon iltaa varten ja karikatyyritaiteilija Sir Henrik piirsi hienoja karikatyyreja monille kuvauksellisille malleille. Roddareita kokoontui tapahtumaan Oulusta asti. Tämän vuoden rodiksi valittiin Timo Kuosmasen rouhea Ford ’32 3W Coupe. Tietenkin, kun Rod Runille oli tarkoitus startata aamukympiltä, vaan tätä vaihetta rodinatikoissa sade on koetellut ennenkin. Vuoden Rodi -pokaali on kiertopalkinto, joka jaetaan vuosittain suljetun lippuäänestyksen perusteella. Lauantai-illan ohjelmassa oli ensin juhlaillallinen, mitä seurasivat perinteiset seremoniat, eli palkittiin eri tehtävärastien parhaat, koko Rod Runin paras autokunta, vuoden Hot Rod Mama, Vihreä Siirtymä -palkintokin jaettiin ja sokerina pohjalla vuoden 2022 rodin valinta. Jokusia päiväkävijöitä jäikin saapumatta sateisen aamun vuoksi. Muodollisuuksien jälkeen oli vuorossa illan (äly)vapaa osuus, Texas Oil takasi niin tanakat tahdit, että tanssilattia oli tupaten täynnä koko soitannan ajan. Startattiin sillä mentaliteetilla, ettei ole väärää säätä, vaan enintään vääriä varusteita. Ilta oli hieno ja lämmin, joten porukka viihtyi rennosti ulkona renkaita potkien ja kuulumisia vaihdellen. Etualalla Kimmo Tyyskän ’32 Ford Roadster. Samalla rodit olivat muiden kävijöiden ihailtavina. 80 AMERIKAN RAUTA 8/2022. FSRA:n, siis tuttavallisemmin rodikerhon ajokauden päätapahtuma Street Rod Nationals eli rodinatikat järjestettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Espoon Nuuksiossa. Teksti ja kuvat: Virve Salonen FSRA Street Rod Nationals Perjantaina autoja ilmaantui Nuuksioon viitisenkymmentä. Lauantaiaamu valkeni sitten sään puolesta aivan toisenlaisena, oli harmaata ja sateista, ja sadekuuroa sadekuuron perään. Nuuksio, 5.–7.8. Sadekin lakkasi ja aurinko hemmotteli loppureissua, kun pysähdyimme Hiidenpirtille ruokailemaan ja pitämään parin tunnin siestaa
Korhosen Jorkki toi ensimmäistä kertaa näytille uusimman rakennelmansa. Vuoden Rodiksi 2022 valittiin suljetulla lippuäänestyksellä tapahtumaan osallistuneiden kesken kuopiolaisen Timo Kuosmasen Ford ’32 3W Coupe. Tässä letka starttaamassa Rod Runille. Hiidenpirtin siestalla aurinko paistoikin jo komeasti. Katottomat roddailijat olivat varustautuneet hyvin sadeaamun starttiin. Taiteilija Sir Henrik työssään. Vexi Lehtosen autokunta oli liikkeellä ’32 Chevyllä. Parturi Rachid loihti roddareista entistä komeampia. Ajettavaksi ne autot on tehty. Putte Punkarin ’35 Hudson oli katsastettu edellisen kerran vuonna 1962. Konepeiton Sorry Mr. Aki Kuivalaisen ’32 oli kokenut edellisen talven aikana mittavat muutokset ja vaihtanut myös väriä. Ode Oksasen ’37 Ford valmistui heinäkuussa ja onnistunut koeajo suoritettiin peräti Tanskan Euronatikoihin asti! 81 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Ford -teksti antaa vinkkiä tekniikasta
Vaasa, 3.–4.9. Anna Lindbergin korean ’57 Buick Century Rivieran vieressä komeili Sami Koskelan LS1-koneinen ’62 Impala -avo. Sieltä oli myös Sanna Salmonssonin erittäin tyylikäs ’54 Mercury Monterey Kustom. Jaakkolan Hannu toi Virroilta näytille vasta valmistuneen ’50 Studebaker Commander Coupensa. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kari Mattila Westcoast Motor Show Korsnäsläisen Anders Åkermanin ’59 ei olekaan mikään perus-Fairlane, vaan Kanadan markkinoille valmistettu Meteor Niagara 300. Keijo Kiurun ’53 Kaiser Manhattan on vanha Suomiauto, jonka kerrottiin maksaneen silloisessa rahassa huikeat 2 180 000 markkaa! 82 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Ilmajousineen aivan maanpinnassa makaavan ja komeasti patinoituneen auton tekniikka on lähtöisin ’74 Camarosta. Vaasan Botniahallissa järjestettiin syyskuun alussa jo perinteeksi muodostunut show, joka ei nimensä mukaisesti ole pelkkä amerikanautonäyttely, mutta jonne oli saatu kerätty komeaa jenkki kalustoa aina Ruotsia myöten. Auton kerrotaan tulleen Suomeen jo vuonna 1963, mutta seisseen tullissa aina vuoteen 1977 saakka! Näyttelyyn oli tuotu melkoisen paljon autoja myös Ruotsista, ja tasokasta kalustoa olivatkin
83 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Monet muistanevat Ari Nikon aiemman lowriderin, lilanvärisen ’68 Buick-avon. Paikallista kalustoa edusti komeasti Alexander Knipin ’61 Impala, joka on kuulemma Strömbergin entinen edustusauto. Aidosti erilainen kokonaisuus! Johnny Wikin ’63 Thunderbird on punaisessa värityksessään melkoinen karamelli. Auto olisi muuten ollut myös myytävänä. Kaappariovilla varustetun auton patinakuosi kätkee alleen hohtavanvalkoista ja herkullisen turkoosia yhdistelevän sisustan ja viimeistellyn konehuoneen. Upina hyvin tunnetun Hannu Haapamäen scrambleriä ei ihan äkkiä ’92 Sportsteriksi tunnistaisi. Sellainen se on kuitenkin alkuaan ollut. Nailheads-kerhoon kuuluvan Mikael Lundin Olds Super 88 ’61 on kustomoitu miedosti 60-luvun alun Bellflower-tyyliin. Nikko Ranchin tuorein luomus ’49 Olds Futuramic 98 Deluxe on ”Lakeuksien Lowrider part 2”. Esko Kuokkasen ’50 H-D Panshovelin rakkauden kesä ’67 -teema ei jääne kenellekään epäselväksi. Peter Törnroosin ’29 Tudor oli saanut ympärilleen huoltoasemateemaisen somistuksen. Omistajan itse taiteilema candyliekkimaalaus on todella upea! Teemu Puiston ’48-mallinen BMW 321 on täysiverinen hot rod Chevyn tekniikoineen ja Mustang II -tyyppisine etuakselistoineen
Kyseistä lehteä lukiessa meinasi Jarilla mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun mies näki ilmoituksen yksityisellä myynnissä olleesta Dodge Dart Swingeristä vuodelta 1970. Kuumeisesti Jari luki V8-Magazinen myyntipalstaa, Keltaista Pörssiä sekä Helsingin Sanomien sunnuntainumeroa, jossa oli monesti jos jonkinmoista vanhaa jenkkiautoherkkua myynnissä. Ei muuta kuin samoin tein luuri käteen ja lankapuhelimen kiekkoa edestakaisin pyöräyttelemään. Tuo GM-tahra miehen Mopar CV:ssä oli kuutosmoottorinen ’72 Chevrolet El Camino, josta kirjoitin tälle samaiselle palstalle tasan kolme vuotta sitten. Siinä ei Jarilla auttanut muuta kuin laittaa parempaa Seppälää päälle ja marssia Kiuruveden Kansallispankin pankinjohtajan puheille. Pienen koeajolenkin jälkeen Jari löikin kättä Teksti: Pasi Kekarainen • Kuvat: Jari Tikkasen arkistot 84 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Muumio muistelee Hulluuden ensiaskeleet – Dodge Swinger ’70. Pankista poistui tyytyväinen mies taskussaan lainapaperit, joissa oli oman nimen lisäksi onneksi myös pankinjohtajan nimi ja summana 60 000 markkaa. Mopar Madness – Se iski hullun lailla kiuruveteläiseen Jari Tikkaseen ihan 80-luvun lopulla, kun mies osti Pöljän kylästä Dodge Dart Swingerin, joka oli tullut Suomeen uutena maahantuojan kautta vuonna 1970. Moottorina oli 340-kuutiotuumainen pikkulohko, jonka jatkeena oli TF727automaattivaihteisto. Tuohon tilanteeseen voivat Jarin kanssa kaikki pahasta autokuumeesta kärsineet samaistua, kun velatkin tuntuvat saatavilta ja päässä soi Matin ja Tepon ”Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy…”, joka muuten on julkaistu juuri 1989, joten kyllä siinä saattaa jonkin sortin vauhtisokeus iskeä. Vajaan parin vuoden rakentelu Caminon kanssa tuntui riittävän Jarille, ja auto päätyikin myytäväksi Keltaiseen Pörssiin, joka oli tuolloin melkein sama asia, kuin Nettiauto on nykyisin, mutta paperiversiona. Puhelun aikana selvisi, että auto oli myynnissä Siilinjärven lähellä Pöljän kylässä, jonne matkaa Kiuruvedeltä oli vain 90 kilometriä. Lieneekö käynyt pöljän tuuri vai mikä lie, että sopiva jenkkiauto näytti löytyvän niin läheltä, joten sitähän oli lähdettävä katsomaan heti. No se siitä ja takaisin iloisimpiin asioihin. Sinänsä Jarin ei tarvinnut silloin vuonna 1989 ihmetellä lainansaannin helppoutta, kun pankit jakoivat tuolloin rahaa melkeinpä mihin vain ja kenelle vain. Jonkin aikaa Jari kärvisteli ilman jenkkiautoa, mutta autokuume kasvoi sellaisiin lukemiin, että asialle oli tehtävä jotain ja mieluusti pian. Caminosta saatu pieni summa rahaa oli huvennut normaaliin elämiseen siinä määrin, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pankkilainan ottaminen harrasteautoa varten. Vaikka yhteiselo 340:llä varustetun Swingerin kanssa ei todellakaan ollut aina ruusuilla tanssimista, sai se kuitenkin johdatettua miehen lähtemättömästi Mopar-ihmeiden maailmaan. Kun nuorella miehellä on rahaa pankkitilillä ja järjetön jenkkiautokuume, niin siitähän ei voi seurata kuin hyviä asioita. Noista edellä mainituista lehdistä ei sopivaa autoa löytynyt, mutta lopulta sellainen löytyi Savon alueen suurimmasta lehdestä eli Savon Sanomista. Myyjän luo saavuttuaan Jari näki ensimmäisenä pihassa vihaisen näköisellä maskilla ja tuplascoopeilla varustetun valkoisen muskeli-Moparin mustine vinyylikattoineen. Yllätykseksi ostaja Caminolle löytyi näppärästi omalta kylältä, joten sen myynnistä ei sen kummempaa ongelmaa muodostunut. Dodgen sisäverhoilu oli musta ja siihen kuului erilliset etupenkit sekä keskikonsoli unohtamatta kojetaulussa ollutta alkuperäistä kierroslukumittaria… Mutta hetkinen, painetaanpa vähän jarrua! Todellisuudessa Jarilla ei ollut tuolla hetkellä tietoa puolistakaan noista edellä mainituista asioista, mitä Swingerissä oli, vaan päässä pyöri ainoastaan ajatus, että tämä on saatava ostettua, oli se missä kunnossa tahansa. Ajoitus oli Jarilla hyvä, nimittäin reilun vuoden päästä tilanne olisi ollut täysin toinen, kun Suomessa alkoi pankkikriisi ja talous alkoi kärvistellä suuren laman kourissa. Autosta löytyi ohjausja jarrutehostimet, ja Swingeriin kuuluva heavy duty -jousitus ja kasikolmevarttinen lukkoperä. P akko tähän tarinan alkuun on kuitenkin mainita, että Jarin jenkkiautoharrastus lähti käyntiin GM-tuotteella vuonna 1987. Dodge Dart Swinger oli niin sanottu Suomiauto, eli tullut maahan vuonna 1970 virallisen maahantuojan toimesta ja vieläpä varsin hyvin varusteltuna. Sokeus iskee
Sylintereitä ihmetellessä todettiin, että ne olisivat jopa porauskunnossa, mutta ne päätettiin vain hoonata ihan budjettisyistä. 85 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Tämän Jari sai huomata seuraavana kesänä, kun Swingerillä lähdettiin etelästä viikonlopun viettoon PohjoisSavoon. Harmitusta ei myöskään aiheuttanut se, että Swingerissä ollut vinyylikatto oli lähemmin tarkasteltuna suoraan VHT:n spraypurkista, eikä oikeaa asiaan tarkoitettua vinyyliä tehtaan kangaspakasta. Dodgessa ilmenneet pienet ja vähän suuremmatkin viat eivät menoa hidastaneet. Oikein kootulla jakopäällä uudelleen remontoitu 340-pikkulohko toimi varsin mallikkaasti ja Jari pääsikin nauttimaan Swingeristä melko huoletta loppukesän ajan. Pikkulohko saatiin pitkien pähkäilyjen jälkeen kasaan ja pultit vedettiin kiinni kaverin momenttiavaimella, jonka piti olla kunnossa, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Syksyn cruisailun lomassa alkoi tuntua siltä, että osa tehtaalla moottoriin tungetuista hevosista oli jo siirtynyt toisille laitumille. Talven aikana uusi koneremontti sujui Jarilta jo rutiinilla. No nyt kuitenkin oltiin tammikuun paukkupakkasissa Kiuruvedellä pilkkihaalarit päällä tallissa, jossa lämpötila oli hädin tuskin plussan puolella. Kun asiaa alettiin tutkimaan, niin syyksi paljastui täysin väärin ajoitettu jakopää, missä hammasrattaiden pisteet olivat Jarin sanoin päin persettä, eikä tosiaankaan vastakkain, niin kuin olisi kuulunut. Syy todennäköisesti oli viallisessa momenttiavaimessa, jolla moottoria oli koottu. Momentit ja merkit päin… Talvella ’89–90 Jari pääsi todellakin tarkemmin perehtymään 340:sen sielunelämään, kun mies purki Swingerin moottorin pitkin autotallin lattiaa. Tuosta selvittiin muutamalla mutkalle menneellä venttiilillä, jotka vaihdatettiin kansiin paikallisella koneistamolla. Keväällä ’91 fiilikset olivat korkealla, kun Jari alkoi kavereidensa kanssa starttailemaan Swingeriä tulille tuoreen koneremontin jälkeen. Niissä usein kaksi kaverusta laskee moottorinostimella uutuuttaan kiiltävää isolohkoa takaisin paikoilleen auton konehuoneeseen kalifornialaisen omakotitalon pihatiellä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Elokuussa 1989 oli Jarilla edessä muutto töiden perässä pääkaupunkiseudulle, jonne Swinger tietenkin otettiin mukaan. Siinä ensin sahattiin auton oma akku loppuun ja lopulta parit kavereiden autojen akutkin, mutta Swinger vain vähän lupaili, vaan ei käynnistynyt. Ei näkynyt tallilla naapurin Pirjoa bikineissä tai edes toppavaateissa, mutta kaveri Jarille oli onneksi löytynyt moottorin kasaushommiin avuksi. Puretusta moottorista ensimmäisenä silmään pistivät reilusti kuluneet jakopään rattaat sekä pahasti venynyt ketju. päälle myyjän kanssa kaupan merkiksi ja Swingeri vaihtoi omistajaa 55 000 markan pyyntihintaan. Jari kyllä yritti tingata hinnasta, mutta myyjä näki miehen olevan niin mahdottoman innoissaan, että varmaan harmitteli, miksi ei pyytänyt autosta enempää. Varsinkin monesti noissa vanhemmissa amerikkalaisien lehtien kansikuvissa annettiin varsin auvoinen kuva moottorin remontoinnista ja sen paikoilleen asentamisesta. No, tässä voikin hyvin todeta, että loppumatkasta kierroksia normaalia enemmän otti pikkulohkon lisäksi myös kuski. Tietenkään mitään Moparin moottoria käsittelevää opusta ei mies kavereiden kehotuksista huolimatta hankkinut, vaan tieto kaivettiin tuon ajan Hot Rod -lehdistä. Talven mittaan tilattujen uusien osien määrä kasvoi sitä tahtia koneistamosta tulleiden moottorinosien vierellä, että Jari pystyi vihdoinkin aloittamaan moottorin kasauksen. Puolessavälissä matkaa auton mittaristossa alkoi vilkahdella öljynpaineen merkkivalo siihen malliin, että kaikki ei moottorissa olisi kunnossa. Alla Jarin Swinger näytillä Myyrmäkihallissa järjestetyssä Happy Days Car Show’ssa vuonna 1992. Myös kampiakseli tarvitsi osakseen huomiota, joten osatilauslistalle kirjattiin tietenkin uudet alakerran laakerit. Oikealla tutkinnan alla viallisen momenttiavaimen aiheuttamat tuhot, jotka 340-moottoriin tulivat Savoon suuntautuneella viikonloppureissulla. Kansikuvassa olevan auton takana on tietenkin autotalli, jonka avoimesta ovesta paljastuu tiptop-kunnossa oleva tallin sisustus, jossa kaikki työkalut ovat oikeilla paikoillaan. Autossa paikoillaan ollut 340-moottori kävi epätasaisesti ja tuplaputkista pöllähteli aina välillä kevyttä yläpilveä. Swingeri oli tarkoitus viedä talvisäilytykseen kotipuoleen Kiuruvedelle, missä olisi hyvä tutkiskella 340:iä tarkemmin. Tuossa vaiheessa ei Jarilla vielä ollut oikeastaan ollenkaan kokemusta moisista moottoreista, mutta intoa sitäkin enemmän, mikä on tunnetusti aina hyvä yhdistelmä. Swingeri jäi siltä reissulta odottamaan tarkempia tutkimuksia, joissa seuraavana talvena paljastui se, että kaikki kansipultit ja runkopukkien pultit sekä kiertokankien mutterit olivat löysällä. Ainakin melkein. Eihän Swingeriä voinut tienlaitaan jättää, joten Jari järkeili, että ajetaan kakkosvaihteella, jotta öljy kiertäisi paremmin moottorissa. Alla kuitenkin oli nyt veekasikoneella varustettu kaksiovinen hardtop-jenkkiauto, joka oli pyörinyt nuoren miehen haaveissa jo useamman vuoden ajan. Ja kuinka ollakaan, niin kaiken muun hyvän lisäksi kuvaan on vielä saattanut eksynyt isoilla silikonirinnoilla varustettu naapurin Pirjo, joka tarjoilee pojille jääkylmää Budweiseria pikku pikku bikineissä… Nyt kuitenkin oltiin tammikuun paukkupakkasissa Kiuruvedellä pilkkihaalarit päällä tallissa, jossa lämpötila oli hädin tuskin plussan puolella ja työkalutkin näyttivät olevan missä sattuu
Autoon valikoitunut turkoosi värisävy ei tullut mistään Moparin värikartasta, vaan sen mies keksi ihan omasta päästään. Lienee ollut makoisat unet, koska seuraavana aamuna miehellä oli mielessä täysin kirkkaana ajatus seuraavasta harrasteautosta. Muutamalla sammuttimen tuhautuksella tilanne oli ohi ja Swingerin keula valkoisen jauheen peitossa kuin nenät jauhojengillä konsanaan. Keväällä ’93 vasta valmistunutta autoa pyydettiin Mopar-kerhon osastolle Helsingin American Car Show’hun, mihin Jari suostuikin ja lähetti FHRA:lle tiedot autosta kuvien kera. Hulluus iskee… lopullisesti. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun mies päätti käyttää matkabudjetin ja sen lisäksi vielä osan säästöistä Swingerin rakenteluun. Kesällä 1994 tuli idea siitä, että voimaa olisi hyvä saada konehuoneeseen lisää. Jarilla oli monesti käynyt mielessä käydä testaamassa Swingerin vauhtivaroja varttimaililla, mutta auton varsin oikukas luonne oli vesittänyt aikeet useammin kuin kerran. Edellistalvena remontoidulle 340:lle riitti tuolloin vain ulkoinen ehostus. Kuvassa auton alla kaverilta lainassa olleet näyttelypäällikkö Luppeakin tyydyttäneet kromivanteet. Muiden näyttelyvieraiden kiiltäviä autoja katsellessa Jari päätti aloittaa oman autonsa kunnostusprojektin heti seuraavana talvena. Vielä kun katossa ollut kilikilipullosta tullut vinyyli korvattiin oikealla materiaalilla, niin uudestisyntynyt Swingeri alkoi olla valmis. Loppuvuodesta ’92 Jari oli suunnitellut reissua Kaliforniaan, missä oli tarkoitus käydä katsomassa NHRA:n finaalikisaa Pomonassa. Kesän aikana Swingerin moottoria yritettiin säädellä ja siinä kokeiltiin useampaakin eri kaasutinta, mutta täydelliseen iskuun sitä ei oikein koskaan saatu. Koputus oveen ja nopea tilanneraportti juuri heränneelle rekkakuskille, joka saman tien tempaisi hytistä jauhesammuttimen ja löi sen Jarille kouraan. Oikeassahan mies oli, kun Jenkeistä tilatut ”uudet” käytetyt lokarit saapuivat ja niitä pääsi vertaamaan vanhoihin. Onneksi Jari sai kaveriltaan lainaan sellaiset, niin Swinger saatiin myös Luosoa tyydyttävässä kuosissa näytille kerhon osastolle. Jari oli ehtinyt jo vääntämään kauppaa Moparin race-lohkosta, johon oli tarkoitus rakentaa täysin uusi moottori Swingerin keulalle. Peltihommia autossa oli suhteellisen vähän, mutta uudet etulokasuojat oli kuitenkin hankittava Jenkeistä, koska niitä vanhoja oli joku kyläseppä muokannut aikoinaan. Tämän superidean Jari sai syksyllä järjestetyssä Happy Days Car Show’ssa, jossa miehen Swinger oli näytillä hieman kulahtaneessa valkoisessa värissä. Ensimmäisestä mahdollisesta rampista pois ja pysähdys P-paikalle ihmettelemään, mikä Swingerille nyt oli tullut. Swinger oli esillä Mopar-kerhon osastolla Helsingin American Car Show’ssa keväällä 1993. No, oikea etupyöränlaakeri oli päättänyt hirttää itsensä sen verran äkäisesti, että pyöränkotelossa näkyi savun seassa myös liekkejä. Keväällä 1993 valmistunut Swinger kuvattuna Heurekan parkkipaikalla samana vuonna. Maalaus onnistui Jarin mielestä kohtuullisesti, pois lukien lievä appelsiinipinta maalissa sekä hinnan pompsahtaminen parilla tuhannella markalla sovitusta. Auton toimivuus oli välillä ihan mitä sattuu, mutta silloin, kun se sattui toimimaan, takarenkaat tuntuivat häipyvän innokkaan kuskin käsissä savuna ilmaan. Sieltä näyttelypäällikkö Lupelta tuli yllättävä vastaus: Auton voi tuoda kerho-osastolle, jos siihen vaihtaa kiillotettujen Slot-vanteiden tilalle kromivanteet. Tarinan mukaan joskus 70-luvulla autoon oli laitettu alle liian isolla halkaisijalla olevat nastarenkaat, minkä johdosta lokasuojien kaaria oli jouduttu muokkaamaan, että renkaat olivat mahtuneet kääntymään. Seuraavana oli edessä auton maalaus, mikä päätettiin teettää ihan alan ammattilaisella. Siinä illalla sängyssä makoillessa hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että eiköhän sitä ole tuohon autoon laitettu jo ihan tarpeeksi markkoja kiinni, joten unohdetaan moottorin viritykset ja laitetaan Swinger myyntiin. Talven aikana tehty maalaus ei koskenut vain ulkokuorta, vaan myös konehuone sai uuden turkoosin värin. Kerran moottoritiellä ajaessa tätä savua alkoi tulla ohjaamoon asti ja vielä edestä, joten kyseessä ei voinut olla kuskin paikalla istuneen Jarin mielestä kovinkaan hyvä juttu. Heti, kun Swinger on myyty, seuraava hankinta olisi Challenger tai Cuda, joten alkoi vahvasti näyttää siltä, että mies oli lopullisesti menetetty Mopar Madnessin pauloihin… 86 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Muumio muistelee. Pyöränkaaret näyttivät tavallaan alkuperäisiltä, mutta jotain outoa niissä Jarinkin silmiin kuitenkin oli. Sammutinta ei Jarilla tietenkään autossa ollut mukana, mutta onneksi samalla levähdyspaikalla oli rekka, jonka hytissä kuski onnellisesti veteli sikeitä ajotauon aikana. Sykkeen tasaannuttua Jari pääsi nilkuttamaan laakerivikaisella autolla syrjäteitä pitkin kerrostalon kotipihaan, missä muutaman päivän päästä tehtiinkin taas parkkipaikalla remonttia taivasalla suomalais-ugrilaiseen tyylin
Automiehen verkkokauppa! Verkkokauppa Amerikan Rauta -lehden ystäville: www.supermarket.fi 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit 29 90 Koot S–3XL Amerikan Rauta T-paita 14 90 Amerikan Rauta -avaimenperä 8 90 Amerikan Rauta -parkkikiekko Varastossa lähes kaikki vanhat numerot! 8 90 Edelliset numerot
Teksti: Tomi Eronen • Kuva: Janne Kutja 88 AMERIKAN RAUTA 8/2022 Kutjan kuva. Purple Fish! Suorituskykyä henkivän pyhän petokalan eli Cudan matalaa olemusta korostettiin entisestään madaltamalla kattoa
Nimi tulee siitä, että näitä on alun perin käytetty Sprint Car -kilpureissa. Etuvanteet ovat kapeat 15-tuumaiset takavanteiden ollessa pari tuumaa suuremmat halkaisijaltaan ja leveyttäkin niissä on reilusti paksuja ja leveitä renkaita varten. Takakyljen Hockey Stick eli lätkämailagraafiikasta tehtiin pelkistetympi versio ilman moottorin kokoa tai mallia. Tällä kertaa katto on päällystetty mustalla vinyylillä, mutta kokonaisuus toimisi hyvin myös maalatulla korin värisellä katolla. Vanteet ovat Halibrandin Sprint-mallia, joka on hyvin perinteinen hot rod -vanne. Täyttä varmuutta tällaisten vanteiden saatavuudesta ei ole, mutta nykypäivänä on onneksi mahdollisuus myös teettää sopivat vanteet, mikäli katalogeista ei löydy halutunlaisia. Madallus on tehty takatolpan suuntaisesti ja näin ollen tuulilasia on kallistettu lievästi taaksepäin, sillä kattoa ei ole jatkettu. Väriksi valikoitui hieman alkuperäiseen Plum Crazy -sävyyn viittaava violetti. Kattoa on madallettu arviolta puolitoista tuumaa. E -body Mopareita näkee hyvin, hyvin harvoin chopattuna, mutta sellastakin täytyi kokeilla, kohtuuden rajoissa kuitenkin. Lopullinen silaus stanceen saavutetaan ilmajousituksen turvin. Alustaa on madallettu tuntuvasti ja tällaisessa tapauksessa päivitys olisi varmaankin hyvin perusteellinen, eikä jäisi pelkkään madallukseen. 89 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Edestä ja takaa on otettu sama määrä, sillä ei ollut tarkoitus luoda kiilamaista vaikutelmaa
Todellisen yksisarvisen siitä tekee kuitenkin se, ettei vuosimallia valmistettu virallisesti ollenkaan neliovisena hardtopina, mutta auto vaikuttaa tehdastekoiselta! Bertta 90 AMERIKAN RAUTA 8/2022. Imatralaisen Kalle Luostarisen karamellinvihreä avo kätkee konehuoneeseensa jonkinasteisen yllätyksen – miedosti kustomoidun auton pellin alta löytyy jotain muuta, kuin mitä matalalla lipuvalta autolta odottaisi, nimittäin remmiahdettu vanhan liiton Hemi. Old Car City Pontiac Firebird 6.7 Turbo ’75. Puumalaisten perheessä tuntuu olevan veekasivoima verissä. Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 12.1.2023 se u raa va ss a nume ro s s a Yksisarvinen Paksu Dodge Coronet Convertible ’50. Chevrolet Bel Air Sport Sedan ’55. Polvijärveläisen Jarmo Sulka-Ahon viisvitonen olisi mielenkiintoinen jo sikäli, että auto on nätti ja varustettu modernilla kolmannen sukupolven Vortec-monipisteruiskutekniikalla. Nascar-henkeä Vierailimme Yhdysvaltain Georgiassa Whiten kaupungissa sijaitsevassa Old Car Cityssä, jossa 13 hehtaarin alueelle on 90 vuoden mittaan kertynyt yli 4000 auton kokoelma, maailman suurin klassikkoromulaani. Jukan rakentelukohteena on ollut ’75 Firebird, joka on saanut miehen käsissä vanhemman keulan sekä voimanlähteekseen Butlerin LS-rautalohkoon rakennetun 6,7-litraisen stroker-koneen, jota on terästetty vielä Prochargerin D1X-ahtimella sekä ilokaasuilla. Samilla on työn alla komea LS-tekniikkainen ’62 Cadillac, Pasilta taas löytyy rajulla perinnepikkulohkolla varustettu ’65 Bel Air
Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Ennakkotilaa omasi jo tänään verkkokaupastamme supermarket.fi Viipale mediat mediat Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Myynnissä Lehtipisteissä 8.12
JENKKIAUTONÄYTTELY FSRA STREET ROD NATIONALS CADILLAC FLEETWOOD BROUGHAM ’94 CHEVROLET BEL AIR 2D ’60 • CHEVROLET EL CAMINO ’64 CHEVROLET APACHE 20 CAMPER ’61 FORD MODEL T ’27 • FORD THUNDERBIRD ’73 HARLEY-DAVIDSON FLH CHOPPER ’60 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 6 414887 002455 2 2 8 70 02 45 -2 20 8 PAL VKO 2023-02 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi R a kkaud e sta Ra utaan • 8/ 2 02 2 • 10 ,9 € NUMBER CAR PLYMOUTH BARRACUDA 2D HT ’70 BUICK SUPER KUSTOM ’40 SUPERIOR SSEEMA MA SHO SHOW W 2022 NO AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 22 NR O 80 ”A LO IN M IET TIÄ , ET TÄ JO S SE N KA RM IN OT TA ISI KU ITE NK IN KO KO NA AN PO IS JA HU OM AS IN SIT TE N, ET TÄ KA TT OL IN JA ST A TU LE E SA M AL LA PA LJO N SIR OM PI.”