Amerikan Rauta 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

UUsi lehti amerikanaUtojen ystäville! esta Rautaan · 1/2012 · 8,90 Rakkaud Päätä änä ylemp ReILuStI koRotettu DoDge Ram HemI ´04 lmiina u Va tt OstIese tehty t SS LS1 Chevy Impala le ´66 Convertib illa ilmajous 0 ! 10 ua siv vInyyLIkatto uuSIkSI! mukana CH evyn pRojekt Ikuvat! l EsiCtte-uyt9: gm pICk p ´6 2 FoRD 3W Coupe ´3 ´55 paCkaRD kuStomp ´54 FoRD F-100 pICk-u Lo ´79 R CHevy monte Ca oppeR anDy´S FLyIng CH Mitä se kertoo? Suomalaista työtä · www.amerikanrauta.fi Tehodyno: Viipale mediat 6 414887 002455 700245-1201 PAL VKO 2012-46 12001 ivua tapahtumia! Yli 20 s
Esittelyt kattavat niin amerikkalaiset autot kuin moottoripyörätkin laidasta laitaan, tyylisuuntaan katsomatta. vInyyLIkatto uuSIkSI! mukana CH evyn pRojekt Ikuvat! el p ´6 EsiCttCk-uyt9: gm pI 2 FoRD 3W Coupe ´3 ´55 kuStom paCkaRD p ´54 FoRD F-100 pICk-u o ´79 CaRL CHevy monte oppeR anDy´S FLyIng CH Mitä se kertoo? Suomalaista työtä · www.amerikanrauta.fi Tehodyno: TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90 PAL VKO 2012-46 12001 Yli 20 sivua tapahtumia! TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi Viipale mediat. desta Rautaan Rakkau UUsi lehti amerikanaUtojen ystäville! esta Rautaan · 1/2012 · 8,90 Rakkaud Päätä änä ylemp ReILuStI koRotettu DoDge Ram HemI ´04 ,90 46 oa umer 6n estoi-aus K tl Viipale mediat 6 414887 002455 700245-1201 nro 1 amerikan raUta 01/2012 "Kun uraKKaan Kerran ryhdyttiin, missään ei haluttu oiKaista. JoKainen osa puhallettiin puhtaaKsi Ja KaiKKi saumat Ja Kolhut tinattiin." Valmiina u OstIesttthty t e e SS LS1 Chevy Impala ble ´66 erti Conv ilmajousilla 0 ! 10 ua siv Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia
Ei sillä, kyllähän noillekin kaukaisille unelmille paikkansa ja aikansa on, ja vitriinitasoisiksi rakennettujen museoautojen harrastaminen on omalla tavallaan hienoa hommaa. Ei tarvinne arvailla harmittaako, että se jäi ostamatta. Parikymmentä vuotta takaperin 60-luvun alun laitteet olivat 30-vuotiaita samanikäisiä kuin 80-luvun alun autot nyt. Siksi halusimme Amerikan Raudasta lehden, joka keskittyisi superkalliiden harvinaisuuksien sijaan esittelemään kalustoa, jota voi vielä hankkia ja raaskii myös innostuessaan rakentaa. Jorma Mäkisen nopea Vette teki pikkupoikaan niin kovan vaikutuksen, että haave samanlaisesta on säilynyt näihin päiviin saakka. Roadlinenkin tilasin heti, joten joku siinäkin miellytti. Eikä sillä, kyllä tähän neliovitolppiakin tulee. Vähän myöhemmin olin ylpeä, kun televisiossa alkoi Ritari Ässä -sarja siinähän oli samansukuinen auto kuin meillä. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin kotimainen harrastekenttä muuttui. Vanhat autot oli valmistettu ennen vuotta 1965 70- ja 80-lukulaisista suuria tunteita herättivät vain sporttimallit. Minäkin olisin saanut ostaa 20 000 markalla omalta parkkipaikalta ´65 SS Impalan, mutta se oli silloin iso raha. Silti yhdestä asiasta olen varma, ja uskon sen näkyvän myös lehdestä. Siinä, missä joitakin vuosia aiemmin kolmella kympillä sai ehjän Valiantin, olikin hetkessä samaan rahaan tyrkyllä SS-Impalaa ja Mustangia. Menin Amerikan Raudan ensimmäistä numeroa tehdessäni siihen lankaan, että kävin lukemassa uutta lehteä koskevia kommentteja internetistä. Hinnatkin laskivat hurjasti osin ylitarjonnan, osin yleisen laskusuhdanteen seurauksena. Ensimmäinen oma autoni oli ´66 Rambler Classic Cross Country, joka oli parasta, mitä minun rahoillani sai se maksoi vähemmän kuin sen tieltä myymäni mopo. 20 vuotta sitten himoittua ´71 Mustangia vastaa tänä päivänä iältään ´91, joka ei olekaan erityisen himoittu vaikka siitä saa helposti nopeamman ja paremman ajaa. Minun ei. Se on tehty suurella sydämellä, aidosta kiinnostuksesta juttujen kohteisiin ja amerikanmeininkiin yleensä. Kyllä minäkin hengittelin tavallista syvempään Vic Edelbrock Juniorin autokokoelmaa ihmetellessäni. Olen lukenut vuosien varrella kaikkia kotimaisia jenkkiautolehtiä, ja kaikissa on ollut jotain hyvää myös niissä, joita ei enää ole. Tarjolla oli siipijenkkiä ja kaksdeehooteeta niin, että värin sai valita. Hot Rod Special oli parhaimmillaan hauska, Suomen Wheels oli fiilikseltään lähellä katua ja Kromi & Powerin kuvissa oli oikeaa asennetta. Minulle maailman nopein ja hienoin auto oli ´69 Corvette, candypunaisena ja isolohkolla. Hyvä asia tavallaan on se, että meitä kohtaan kohdistui hurjia odotuksia, mutta oliko niihin kaikkiin mahdollista vastata keksimättä pyörää uudelleen. Ymmärrätte varmaan pointin. Ritariässämallin kyytiin pääsinkin ensimmäisen kerran vasta joskus vuoden 1988 tienoilla, kun faijan kaveri osti uuden Formula 350:n. Kustomkulttuuri on kuitenkin olennainen osa tätä harrastusta. Hyvä jos moisen oli nähnyt joskus elävänä. Raider oli silti vielä Raider, ja Lion-patukkakin tunnettiin mahtavana makupalana Big Catinä. Pääkirjoitus Lama-ajan kynnyksellä meilläkin oli kotona piilofarmari ja konversiovani, jotka olivat jo tuolloin selvästi ikääntyneitä kak- koskäyttöautoja olihan toinen kymmenen ja toinen kai kahdeksan vuotta vanha. Mitä tulee sisältöön tarkemmin ottaen, niin meidän toivottiin käsittelevän lähinnä neliovisia kutos-Darteja tai ei ainakaan neliovisia kutos-Darteja. Jokaisesta erikoisvanteilla varustetusta amerikkalaisesta autosta ei enää otettukaan kuvaa albumiin, ja yhtäkkiä neliovitolppien Kekkoslovakia olikin muuttunut Coca-Cola-kulttuurin ihmemaaksi 50-luvun tyyliin rakennettuine dinereineen. Se meidän perheauto tosin oli pari vuotta vanha El Camino eikä uusikorinen Firebird, joka vielä 1980-luvun alussa oli tavalliselle ihmiselle tavoittamaton unelma. Ei, emme mekään keksineet pyörää uudelleen. Amerikan Rauta on lehti ihmisiltä ihmisille. Oli minulla sellainenkin joskus, eikä siitä ole mitään erityisen huonoa sanottavaa, mutta päätin silti pitää lehdessä sen linjan, jolle olin alunperinkin päättänyt lähteä. P Autoja ja lehtiä äiväkodissa, 30 vuotta takaperin, poikien suuri autosuosikki oli yleensä Porsche. Hemi-koneisten Mopar E-bodyjen valmistus lopetettiin 40 vuotta sitten, eikä niitä silloinkaan tehty kuin nimeksi. Se on tehty rakkaudesta rautaan siihen amerikkalaiseen. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi AmerikAn rAutA 1/2012 3
Nro 1. 1/2012 Kannessa: Chevrolet Impala SS Convertible LS1 ´66 Valmiina ostettu, itse tehty Tero Niemeläisen 1,5 vuoden urakka ESITTELYSSÄ 12 ChevroletImpalaSS ConvertibleLS1´66 Tero Niemeläinen luuli ostaneensa kerrankin valmiin auton. Sen läpikäyntiin kului lopulta 1,5 vuotta. 22 Ford3WCoupe´32 Amerikan Raudan tekijäkaartiin kuuluva Olli Lehtinen kertoo paljon harvinaisia osia sisältävän rodinsa tarinan. 30 GMCC15Pick-up´69 Marcus Waltherin Gemsu edustaa 502-isolohkoineen ja ilmajousineen tinkimätöntä tämän päivän jenkkityyliä. 36 PackardKlipper´55 Junkyard K:tä jo pikkupoikana ihaillut Miikka palautti Suomi-legendan takaisin 80-luvun kuosiin. 42 Andy´sFlyingChopper Chopperipiireissä tunnetuksi tullut Andy rakensi viimein firmansa nimeä kantavan pyörän. 46 FordMustangGT347´91 Asseri Mikkolan stroukattu ja ahdettu pikkuponi potkii yli 800 hevosen voimilla. 52 ChevroletMonteCarlo´79 Hannu "Hank Jacob" Jaakkolan Monte on aito hydrauleilla varustettu lowrider. Ford 3W Coupe '32 57 DodgeRam2500HDHemi´04 Lowtoys-firmaa pyörittävän Tomi Ollin viimeisin rakennelma ei olekaan matala, mutta ilmajouset siitäkin löytyy. 62 FordF-100Pick-up´54 Mikko Vikman oli vannoutunut Chevy-mies, kunnes hankki tämän pick-upin, jota kylläkin liikuttaa nykyisin Letukan pikkulohko. 42 Andy's Flying Chopper 4 AMERIKAN RAUTA 1/2012
Selvitimme, mitä mikäkin dyno kertoo ja mitä ei. 84 Stadincruising Pääkaupungin perinteistä cruisingiltaa ei pystynyt täysin vesittämään rankkasadekaan. 74 Vinyylikattokuntoon Vinyylin uusiminen ei ehkä olekaan niin vaikeaa ja kallista kuin yleisesti ajatellaan. 85 JoutsaChopperShow Keski-Suomen kopterinäyttely on lunastanut paikkansa maan eturivin prätkätapahtumien joukossa. 97 Kolumni Veli Vartiala pohtii, mikä on näyttelyauto ja mikä ei. 86 Linnacruising 10-vuotisjuhliaan viettänyt Hämeenlinnan tapahtuma on hauska yhdistelmä piknikkiä ja cruisingia. VAKIOT 8 Rauta-annos+Pelitjavehkeet Uutisia ja tuoteuutuuksia harrastuksen liepeiltä. kertaa järjestetty Pick-Nick ei pettänyt tänäkään vuonna. 80 EuropeanStreetRodNationals Euroopanlaajuiset rodinatikat pidettiin tällä kertaa Suomessa, Sastamalan Ellivuoressa. 51 Merkituusiksi Onko joku auton merkeistä kulunut tai kadoksissa. Ei hätää, uuden voi teettää linssitarrana. 82 OldTimeWeekendMaarianhamina Ahvenanmaan kesäcruisingeihin kokoontui jälleen paljon kalustoa myös manner-Suomesta. 72 Tehoajatehoa Dyno on lahjomaton vai onko. Mano Pahkajärvi kertaa kotimaista harrastusta 70-luvulta tähän päivään sellaisena kuin hän sen muistaa. 88 Vantaancruising Heurekan laajan parkkialueen ansiosta Vantaan cruisingilta saattaa olla yhteen paikkaan kokoontuneiden autojen määrän suhteen pääkaupunkiseudun suurin. 94 Muumiomuistelee 96 Puuhanurkka Näin toimituksen väki harrastaa. 30 GMC C15 Pick-up '69 67 Power Big Meet Västerås 74 TAPAHTUMAT 67 PowerBigMeetVästerås Västeråsin miitin kerrotaan olevan lajissaan maailman suurin, ja kaikkine oheisohjelmineen tapahtuma on kyllä huikean laaja. Vinyylikatto kuntoon 92 Joensuuncruising Itärajan risteilyreitti lukeutui varmasti kesän pisimpiin, matkaa letkassa kertyi 125 kilometriä. ARTIKKELIT 19 Näintehtiinkansikuva-auto Projektikuvat kertovat todellisen tarinan kiiltokuvien taustalta. 76 ForssanPick-Nick Jo 30. AMERIKAN RAUTA 1/2012 5 90 Lahdencruising Perinteikkään Mopar-kaupungin cruisingtouhuihin on tullut tänä kesänä uutta virtaa Ace Cornerin ansiosta.
ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 6 AmerikAn rAutA 1/2012. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Jani Kunnari Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy PL 350, 65101 Vaasa Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan COPyRIgHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty
Laivaukset joka viikko. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. Hal-Mari International Logistics Inc. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com www.finn-us.com Ammattilaisten eniten käyttämä autonhoitosarja Suomessa ! AMMATTILAISTUOTTEITA JO VUODESTA 1953 ALKAEN NYT MYÖS HARRASTAJILLE! PRESCO.FI tel. 0400 - 17 17 27 fax. Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. 03 - 53 400 53 USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. MA-PE 9-17 | LA 10-14 AVOINNA PUH. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET
Nyt firma kuitenkin on tuonut markkinoille sarjan vanhojen speksien mukaan valmistettuja pelti-Leviksiä. http://www.hotrodhotline.com/content/barn-field-cars Suurelle osalle Chevy-miehistä tämä saitti on varmasti jo tuttu, mutta jos et ole käynyt täällä ennen, on tämä kultaakin kalliimpi lisä pysyviin linkkeihin. Seuraavan kerran kun et tunnista vaihteistoa, ota siitä kuva ja surffaa tutkimaan. Kengän omistajaa ei tämänhetkisten tietojen mukaan ole vielä tavoitettu. Neljän miljoonan dollarin arvoinen Shelby Daytona on/oli yksi viidestä Le Mansin 24 tunnin ajoissa kisanneesta autosta. Uutispalsta Toimittanut: Olli Lehtinen & Antti Kautonen Legenda Ruttuun Yksi kalleimmista klassikkojenkeistä, Shelby Daytona Coupe korinumeroltaan 2286, päätyi rengasvalliin legendaarisen Laguna Seca -radan viitoskaarteessa Rolex Monterey Motorsports Reunion -tapahtumassa Pebble Beach Concours -viikonlopun aikana. http://www.969theeagle.com 8 AmerikAn rAutA 1/2012. Laguna Secakaan ei ollut tälle Daytona Coupelle tuntematon, mutta niin tai näin: radan reuna kutsui elokuun lopulla. Joku muukin on huomannut ongelman ja laittanut pystyyn postituspalvelun. http://www.charlietranny.com Oletko koskaan yrittänyt saada rosteripunosputkea tungettua AN-liittimen si- sään. Voiton kisassa vei Justin Allgaier, ja entinen F1-kuljettaja Jacques Villeneuve korjasi kolmannen paikan. Internetin ihmemaasta Hotrodonlinestä löytyy oivallinen tutustumiskohde kaikille moottoriromantikoille, ja jos luet tätä lehteä, löytyy sinustakin varmasti sitä vikaa. Juuri kun luulit onnistuneesi, joku karva pongahtaa esille ja homma on aloitettava alusta puhumattakaan pikku-pikku rei'istä sormenpäissä. Tuovat varmasti tullessaan tuulahduksen 50-luvulta ja tietenkin "Made in" -jälkeen tulevat ne kolme maagista kirjainta. http://www.project1320.com Jerry Heasley on kirjoittanut pitkään amerikkalaisiin autolehtiin, ja välillä kertonut ladoissa uinuneista autoharvinaisuuksista sekä niiden löytymisiin johtaneista tarinoista. http://dsc.discovery.com/tv/fast-n-loud Nettiradioiden ihmeellisessä maailmassa on valinnanvaraa, tässä yksi lisää listalle. Nyt on kehitetty työkalu tarkoitusta varten. Toimitus tosin ei ole overnight-tyyppinen, mutta paketit tulevat nikottelematta Suomeen asti. http://www.koultools.com Oletko joskus tilannut nettikaupasta tai vaikka eBaysta jotain, mitä ei suostuta lähettämään Yhdysvaltojen ulkopuolelle. päivä ajettua Montrealin NASCAR Nationwide -kilpailua 20 kierroksen ajan ja rikottuaan näin oman johdossa ajettujen kierrosten ennätyksensä, Danica Patrick osui katsojan radalle heittämään lenkkariin. http://us.levi.com/product/index.jsp?productId=10948887 Keskeytys kengän vuoksi Johdettuaan elokuun 18. http://www.nastyz28.com/chevy-engine-code-stampings.php Mielenkiintoista katsottavaa: videoita, valokuvia ja haastatteluja Drag Racingin alkutaipaleelta. Tätä autoa kaavailtiin alun perin vuoden 1964 ajoihin, mutta sitä kuljettanut kuormaauto kolaroi matkalla Le Mansiin ja Daytona Coupe vaurioitui. Täältä selviää, mitä pellin alla luuraa. http://www.theworkwearstore.com Suomalaisillakin TV-kanavilla on seurattu kaikkea mahdollista panttilainaamoista antiikin ostajiin. Keulastaan kurtistunut Daytona hilattiin varikolle, ja toivoa sopii että siitä saadaan vielä suoristettua arvoisensa näköinen auto. Joka kerta kutkuttaa, kun löytää jostakin tallin perukoilta sinne hylätyn tai unohdetun aarteen ja vaikka itse ei sitä löytäisi, on muiden löydöistä melkein yhtä mukavaa lukea. http://www.myus.com/ Jos Carharttin vaatteet ovat löytäneet tiensä vaatekaappiisi, niin täältä voi hankkia lisää. Niiden valmistus tosin on karannut halpamaihin jo aikoja sitten. Hieman on tosin oiottu kurveja suoriksi, ei ole ainakaan omat projektit onnistuneet kuin Strömsössä. Neljän miljoonan dollarin arvo saattoi tosin kärsiä lievän kolauksen. Made in U.S.A Auton ratissakin pitää olla tyylikäs ja mikä paremmin sopisi ylle kuin Leviksen farkut. Soittaa 70-80-lukujen hittejä juuri sopivasti poikabändien ja mustatukkien välimaastosta. Myös netissä on aiheelle omistettu sivusto, josta voi lukea mielenkiintoisia tarinoita aiheesta sekä ostaa kirjan, johon on kerätty parhaat materiaalit. Seuraavana vuonna auto pääsi kolmannelle sijalle kilpailun aikana, mutta kytkinongelmat johtivat keskeytykseen tuolloin. Tilaat vain tavarat tähän osoitteeseen ja ne postitaan sieltä sinulle kotiin. Maaliin Danica pääsi 27. Kuitenkin mielenkiintoista katsottavaa. sijalla, mikä on pitkän johtoaseman jälkeen karmea pettymys. Radalla maannut kenkä vaurioitti Patrickin JR Motorsports -tallin Chevroletin vakaajatankoa, tärveli ohjauksen (Patrickin kommentti tiimiradioon: "Something's f*cked up!") ja tiputti hänet johtopaikalta. Nyt on samantyyppisellä formaatilla tehty auto-ohjelma: Ostetaan auto ladosta, fiksataan ja myydään voitolla. http://www.jerryheasley.com Jos vanhat ja hiukan uudemmatkin automaattivaihteistot ovat munkkilatinaa sinulle tai asiaa sivuavat faktat ovat vain päässeet unohtumaan, näillä sivuilla löytyy hyvät kuvaukset käytännöllisesti katsoen kaikista automaattivaihteistoista
Hershey on USA:n vanhimpia ja suurimpia swappeja: järjestäjä on AACA, antiikkiautoklubien kattojärjestö. Atlantaan ei ole pitkä matka, joten matka Suomesta on helppo toteuttaa. Eri teemojen mukaan sisustettuja huoneita on yli 20. Painotus on enemmänkin näyttelyillä, tosin swappitoimintaakin löytyy. Good Guys järjestää autonäyttelyitä ympäri Jenkkilää. NASCAR sai alkunsa näistä maisemista. Kun seuraavaksi matkustat Orlandoon, niin jätä Universalit ym. Aikoinaan Hersheyn pussihousut käännyttivät nuorukaiset pois liian uusien osiensa kanssa, ja niin syntyi tämä swappi joka ei koossa enää paljon häviä Hersheylle. Ekens Gassers Swap Meet Nacka, Stockholm (Aika vahvistamatta!) AmerikAn rAutA 1/2012 9. Tässä Ollin vinkit syksyn tapahtumiin rapakon tuolla puolen: Mikon '54 pickupin jutussa mainitaan Charlotten swappi, joka järjestetään kahdesti vuodessa ja on itärannikon suurimpia. Vantaa Cruising Heurekan parkki Charlotte, North Carolina, USA 22.9. Onhan Orlandoon helppo lentää ja Floridasta rahtiyhteydet pelaavat. Turkey Run Daytona Beach 23.-25.11. Vantaa Cruising 20.-21.10. Shades of the Past on Pigeon Forgessa Tennesseessä järjestettävä autokokoontuminen ja swappi. Good Guys Southeast Nationals Charlotte, North Carolina, USA 27.10. Julkaisemme oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella mielestämme parhaat. Stadi Cruising Porvoo, Näsin S-Marketin parkkipaikka Toimittajamme Olli Lehtinen tunnetaan harrastajapiireissä kokeneena jenkkinäyttelyiden ja -swappien kiertäjänä. Lentokonemuseoissa enemmänkin käyneelle: Fantasy of Flight on paikka, joka on ehdottomasti nähtävä. Rock`n`Roll Night 18 Hyvinkää, Hotelli Rantasipi Sveitsi Dawsonville, Georgia, USA 26.-27.10. Maisemacruising & Sikajuhlat 8.9. Moultrie on iso etelän swappi, johon ulkomaalaiset eivät ole vielä sankoin joukoin löytäneet. October Swap Meet Tampere, Teivon Ravirata Heurekan parkki 19.10. Jos country-musiikki ja Dolly Parton on juttusi, voit samalla käydä Dollywoodissa joka on aivan vieressä. Moonshine Festival 26.-28.10. Esillä ja myynnissä oleva kalusto ja osat ovat vanhemmasta päästä, molemmin puolin sotaa. Lahti Cruising Lahti, Ace Corner Finland / Hennalan Shell 13.10. Välimatkaakaan ei ole kuin alle tunti. Daytona Beach Dream Cruise 26.-28.10. Voit viettää yösi vaikkapa NASCAR- , vapaudenpatsas- tai Happy Days -sviitissä. Lahti Cruising USA:n swapeistä voi tehdä vaikka mitä mielenkiintoisia löytöjä miniatyyri korjaamosta rodiaihioon. Lahti, Ace Corner Finland / Hennalan Shell 14.9. Turkey Runissa kuulee montaa eri kieltä. Good Guys Autumn Get Together Pleasanton, California, USA Moultrie, Georgia, USA Florida, USA 16.-17.11. Tämän swapin kun niputat yhteen Carlislen kanssa ja matkustat paikan päälle, saat unohtumattoman parin viikon elämyksen. Viikkoa ennen Hersheytä järjestetään aina Carlislen swappi. M-Ford -harrastajien syystapaaminen Kouvola, Korian Pioneeripuisto 8.9. Lehdentekijät tavoittaa osoitteesta toimitus@ amerikanrauta.fi 24.11. SEMA Show Las Vegas, Nevada, USA Helsingin messukeskus Porvoo, Näsin S-Marketin parkkipaikka 9.-11.11. Shades Of The Past Pigeon Forge, Tennessee, USA Pori 8.9. Georgian ja Pohjois-Carolinan vuorilla ajettiin kilpaa virkavallan kanssa lastina kotipolttoista. Fall Moultrie Swap Meet 22.-25.11. Fall Auto Fair 21.9. Fall Hershey Swap Meet Hershey, Pennsylvania, USA 13.10. Japsistarat Rompetori Vantaa, Havishalli Täällä kannattaa käydä 29.9. VM Motorsport Show 10.-11.11. Espoo Cruising @ Snacky Espoo, Niittykummun Snacky 20.-22.9. Porvoon Cruising 30.10.-2.11. Jos haluaa nähdä rodeja, on Good Guys Pleasant on paikka, johon kannattaa mennä. Tapahtumat 7.9 Stadin Cruising, Helsinki 7.-8.9. White Lightningiä eli kirkasta pontikkaa muistellaan Moonshine Festivalin autonäyttelyn ja swapin ohessa. Good Guys Fall Del Mar Nationals Del Mar, California, USA Vinkkaa uutisaihe! Jos tormäät netissä tai muualla esittelemisen arvoiseen asiaan tai ilmiöön, voit vapaasti laittaa toimitukselle aiheesta sähköpostia. väliin ja suuntaa tänne. Jos country- ja roots-meininki on juttusi, Muddy Roots Music Festival on oikea äijäfestari! Leirintäfasiliteetit ovat myös roots-linjalta telttailua pellolla mutta musiikkitarjonta sitäkin kovempaa. Jos matka suuntautuu Kentuckyyn, voi yöpymisen varata Wildwood Inn -nimisestä hotellista. Täällä voi vielä törmätä syvien metsien miehiin, jotka ovat tuoneet tavaroitaan kaupan. Ei muuta kuin lento Atlantaan ja vuokra-auto alle. 5.-7.10. Täällä on skandinaaveja, saksalaisia, japanilaisia, ym. Samalla reissulla voi tutustua myös moneen kuuluisaan NASCAR-talliin, joita on lähimain useita. Fall Carlisle Swap Meet Carlisle, Pennsylvania, USA 10.-13.10. Porvoon Cruising 5.10
Tunnettu valokuvaaja Laurent Bagnard toimittaa ja kustantaa julkaisua nimeltä Cast Iron. DicE:n tekijät puolestaan ovat työstäneet lehden ohella parin vuoden ajan myös elokuvaa. Moottoripyörälehdet DicE ja Greasy Kulture ovat saaneet rinnalleen Show Class -nimisen julkaisun. Kustom Kulture Oy on keskittynyt pienkustanteiden maahantuontiin ja valikoimissa on jo kolmisenkymmentä lehteä eri puolilta maailmaa. Tutustu kulloinkin saatavilla olevaan valikoimaan osoitteessa www.kustomkulture.fi 10 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Lehti keskittyy amerikkalaisiin moottoripyöriin ja mukana on myös hieman paljasta pintaa, joten tuote ei sovi ihan perheen pienimmille. Legendaariseen Stromberg 97 -kaasuttimeen saa nyt kaikki uudet varaosat sekä tietenkin kokonaiset kaasarit Hersti Autoshopilta. Odotettu 6Over kertoo Harrikoita rakentelevista hemmoista. Tyylikäs ja paksu lehti esittelee hot rod- ja kustomkulttuuria ja myös paljon bändejä. www.herstiautoshop.com, 0400 420955 Pienkustanteita maailmalta Viime vuosina uusia pikkulehtiä on putkahdellut markkinoille tiiviiseen tahtiin. Tuoteuutuudet Toimittanut: Olli Lehtinen & Antti Kautonen Strömberit säätöihin Enää ei tarvitse yrittää löytaa swapista mahdolisimman vähän loppuunajettuja kaasareita ja yrittää vippaskonsteilla saada ne toimimaan. Myös Euroopassa tehdään kovatasoisia omakustanteita
Suomessa niitä myy Hersti Autoshop, varastossa 8-sulakkeinen malli, joka on tarkoitettu esimerkiksi hot rodeihin ja vanhoihin pick-upeihin, sekä hieman laajempi 9+3-sulakkeinen versio. Johtosarjojen hinnat alkavat 165 eurosta. Kevyt alumiinilohko pitää sisällään takokampuran ja -veivit sekä hypereuteettiset alumiinimännät. Piuhat ojennukseen Ovatko autosi johdot korventuneet, majaileeko kojelaudan alla käärmeenpesä ilman päätä tai häntää. www.crcind.com AMERIKAN RAUTA 1/2012 11. Tuplanokkaiset neliventtiilikannet ovat myös alumiinia. Nykyaikainen voimanlähde sopii hyvin myös vanhempien mallien hotroddaukseen ja Muscle Mustangs- ja Fast Ford -lehdet ovat asentamassa sellaista ´85 Mustang LX:n nokalle. Hintaa moottorilla GT 409 -rosteripakosarjoineen on 6950 euroa. www.herstiautoshop.com, 0400 420955 Helpotusta kemikaaleilla 412 hepan moderni crate-kone Ford Racing tarjoaa niin sanottuna crate-moottorina Mustangin 5-litraista ja 32-venttiilistä kasia. Asia Korjaantuu Rebel Wiren täydellisellä sähkösarjalla. Siinä tapauksessa apu saattaa löytyä CRC:n Rust Converterissa, jonka luvataan muuntavan hauraan ruosteisten pinnan lujaksi metallipinnaksi, jota ei välttämättä tarvitse käsittelyn jälkeen edes maalata. Mooneyes on tuonut uudelleen markkinoille Grantin Flake -muoviratit. www.usparts.fi, (09) 25 131 900 Meille kaikille ovat tuttuja tilanteet, joissa löytyy ruostetta jostain auton sellaisesta paikasta, jota ei oikein pysty tai esimerkiksi maalipinnan vaurioitumisen pelossa viitsi hitsata. Crate-kone sisältää myös komposiitti-imusarjan ja 80-millisen läppärungon. Saatavilla on myös valmis johtosarja swappiä varten. Suomessa niita myy Hersti Autoshop, ja varastossa on kuvan värit, tilaamalla saa muitakin värivaihtoehtoja. www.herstiautoshop.com, 0400 420955 Hilettä kehiin Klassiset flake-ratit olivat pitkään poissa tuotannosta, mutta nyt niitä taas saa
Totuus oli kuitenkin sitä tasoa, että Teron kysellessä hitsausapua naapuriltaan tämä suositteli kutsumaan valkotakkiset. Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Tuukka Erkkilä Liperiläinen Tero Niemeläinen luuli ostaneensa kerrankin valmiin auton. Puolentoista vuoden työn tuloksena keulalla on LS1, ja auto on komeampi kuin koskaan. 12 AMERIKAN RAUTA 1/2012
"Koska hääpäivä oli vasta kesäkuun 18., sai Impala seistä siihen saakka kaverin ladossa", Tero muistelee. Ei Impala mikään hetken oivalluksen tuloksena tehty heräteostos ollut, vaan Tero oli puhunut tuttaville jo pidemmän aikaa ostavansa vielä kuuskutosen avon, kunhan sopiva vastaan tulee. Tämä tarina alkaa kesäkuun alkupuolelta 2010, kun Tero hankki ikään kuin hääpäivänsä kunniaksi vaimoltaan salaa kerrankin valmiin auton. tehty Itse E i, tämä tarina ei ala siitä, paljonko ´66 Impala SS:ää on valmistettu tai millä moottorivaihtoehdoilla sitä oli saatavilla. Turussa kaupan ollut avo-Impala kuulosti AMERIKAN RAUTA 1/2012 13. "Aloitin harrasteautoilun pari viikkoa ennen ajokortin saantia hankkimallani samanikäisellä Bel Airilla vuonna ´89, joten malli oli sikäli mieleinen", Tero selittää
"Vasen takakylki putosi pois paikaltaan Hehkuvanpunainen verhoilu tuo hillitylle valkoiselle ulkokuorelle upean kontrastin. 14 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Myyjän mukaan katto oli käsikäyttöinen, koska moottori puuttui, mutta oli sieltä oikeasti letkutkin poikki, sylinterit vuosivat ja todellisuudessa sähkökatosta puuttui kaikki sähköistys. Vaikka kyllä yksissä kesähäissä morsiamen puvun selkä värjääntyi punaiseksi, kun penkeistä lähti väri. "Pakoputket olivat uudet, mutta suorilla vaimentimilla, joten myin ne heti pois ja tilasin Marteliukselta alkuperäistä vastaavat, jotta melutaso olisi siltä osin siedettävä avoautoksi." 350-kone ja TH350-laatikko toimivat kuitenkin kohtuullisesti, ja olihan siinä sentään uusi kaasutin. Huomasin kyllä auton kurjan kunnon heti, kun se tuli pihaan. Myös varapyörä sai punaisen hupun. hyvältä, se oli tuotu Jenkeistä edellisenä talvena ja maalattu sekä myyjän kertoman mukaan täydellisesti perushuollettu Suomessa. "Ei monikaan hääpari uskonut seuraavana talvena, että se sama auto oli purettuna tallissa, nähdessään miten huono se oikeasti olikaan. Olipa muuten pikkaisen hirveä ajettava montun jälkeen oli mahdotonta arvata mihin suuntaan lähdetään, eikä asiaa helpottanut ohjauksen neljänneskierroksen välys." Kaikki katon ja ovien tiivisteet puuttuivat, joten humina ja suhina oli valtaisa jo kahdeksaakymppiä ajettaessa. Terolla oli tuolloin päivätöidensä parissa niin paljon kiireitä, että hän pyysi tuttavaansa käymään katsomassa autoa ja asialliselta kuulemma vaikutti. Kori oli maalattu maaliskuussa 2010 aivan kuten etukäteen toimitetuista kuvistakin kävi ilmi, mutta ihmeellinen seikka on se, että ennen maalausta kuvien auto oli ollut punainen, vaikka tästä autosta ei lopulta löytynyt korin takaosasta punaista mistään. Kuten arvata saattaa, oli itse näkemättä ostetun auton kohdalla totuus aivan toinen. "Autohan oli IP-ostos eli Ihan Paska. Ne oli ilmeisesti maalattu muun sisäverhoilun tavoin spraymaalilla, joka suli auringossa." Uskomattomia korjauksia. "Vaikka kori näytti kuvissa hienolta, auto oli katsastettu ja tekniikka oli olevinaan huollettu myyjän toimesta sisältäen jarruhuollon, löytyi pieniä puutteita joka puolelta. Joku lukkarinrakkaus hänellä on Letukoita kohtaan aina ollut, sillä useimmista tuo tuttu bowtie-logo on löytynyt. Toinen takaiskunvaimenninkin oli pystyssä eikä vinossa kuten kuuluu, ja iskarit olivat tietenkin eri paria. Chevrolet Impala SS ´66 Takakontin reunoille Tero keksi tehdä punaisesta matosta "verhot", jotka peittävät taakseen ilmajousituksen painesäiliöt ja tekevät kontista paljon siistimmän. Mitä Impalaan tulee, koko totuus alkoi selvitä pikkuhiljaa kesän mittaan. Matkan varrella alla on ollut useampien Caminoiden ja Vanien ohella pari kaksiovista Malibua, ´65 ja ´79, joista vanhemman Tero haki itse Kaliforniasta vuonna 1990 ja myi pian eteenpäin, mutta hankki uudelleen itselleen joitakin vuosia sitten. Koko totuus paljastuu. Jarrutkin jumittivat päälle aiheuttaen sen että auto ei rullannut ollenkaan ja jarruttaessa ne tempoilivat suuntaan ja toiseen milloin mitenkin." Syykin selvisi nopeasti. "Takajarrujen automaattisäätövipu oli väännetty niin, että se ei yltänyt hammastukselle ollenkaan ja jarruissa oli molemmin puolin samanlainen säätöruuvi, jotta se ei löysäisi säätöä. Kori ei ollut rungossa kiinni taka-akselin takaa mistään, sillä korin korvakkeet oli muotoiltu alumiinipellistä ja Sikaflexistä. Pienien korjausten jälkeen se kesä päästiin kuitenkin kruisailemaan ahkerasti, ja oli auto seitsemissä häissäkin edustustehtävissä. Täytyy sanoa, että jos en olisi näiden kanssa niin kauan touhunnut, olisin lopettanut harrastuksen siihen." Tero oli onneksi jo nähnyt kaikenlaista, ja ehtinyt rakennella pariakymmentä vuosien mittaan omistamaansa jenkkiä joka puolelta, joten isompikaan työmaa ei miestä jännittänyt
lilla, Verhoilua oli paikkailtu spraymaa äänkin joka suli auringossa ja värjäsi er i. AMERIKAN RAUTA 1/2012 15. kesämorsiamen puvun punaiseks Melko siistiltä näyttänyt sisustuskin oli uusittava kokonaisuudessaan, kun kävi ilmi että takapenkin punainen väri liukenee istujien selkään. Tero kertoo, että ainoa paikka, johon autossa jäi vanhaa maalia ovat hansikaslokeron saranat
Kun kerran hommiin oltiin käyty, eihän sitä tekniikkaakaan sellaisekseen jätetty. Lattialle oli nostettu toinen lattiapelti päälle, ja se oli tyydytty heppailemaan muutamasta kohdin jalkatiloistaan kiinni. Sitten vain reilusti sikakittiä saumoihin. Aivan mädäksi osoittautui myös A-pilari, ja pian kävi ilmi, että myös tuulilasin alareunan kiinnityspinta puuttui kokonaan, eli ikkuna oli vain päistään kiinni. Korihan oli ostettaessa ruostesuojattu altapäin todella paksulti ja näytti äkkiseltään aika hyvältä." Kaikki etupään pellit olivat sentään mahdollisesti siitä ostokuvien punaisesta autosta ja ruosteettomat. Takakontin pohja oli "korjattu" periaatteessa ihan samalla menetelmällä, mutta sen etureuna oli kiinnitetty viidellä peltiruuvilla ja takareunassa oli noin kymmenen hitsauspistettä ja todella paljon sikaa saumoissa ja rei´issä, jotka oli ilmeisesti tehty kirveellä uusien takaiskunvaimentimien rungon kiinnityspisteiden tekemistä varten. Eivätkä ne korityöt siihen valitettavasti jääneet. Olipa osattu tehdä kitistä pellin näköinen osa", Tero selittää ruosteisuutta naureksien. "Epäilen, että Impala on ollut jo jossain vaiheessa purettuna ja ne hyvät osat on otettu jostain muusta korista. Chevrolet Impala SS ´66 Ilmajousien ja droppiolka-akselien ansiosta Impala putoaa todella tonttiin. Jokainen osa puhallettiin puhtaaksi ja kaikki saumat ja kolhut tinattiin. kun kopsautin sitä takaapäin vasaralla tarkoituksena irottaa siitä se noin 15 millin kerros kittiä. "Lattioiden korjaushan oli helppo juttu, kun palat tulivat mukana ne piti vain irrottaa ja poistaa niistä hitsausturat, sikakitit ja massat. Karua kieltään kertoo se, että pelkän korin hitsaukseen meni miggilankaa yli 15 kiloa ja rungon hitsaukset päälle. Modernille tekniikalle. Muualta pala oli kiinni vain Sialla ja taivuttamalla osa alareunastaan vanhan pellin päälle sekä ruuvaamalla kaaresta lokarinkaarilistan väliin." Samanlainen kittikerros löytyi toisestakin takakyljestä, joka olikin kaaresta ja alareunastaan hapan, joten eihän siinä auttanut kuin hankkia uudet lokasuojien korjauspalat ja käydä hitsailemaan peräpäätä kuntoon. Missään ei haluttu oikaista, vaan kaikki puhallettiin kunnolla puhtaaksi ruosteista ja vanhoista maaleista, ja kaikki saumat sekä kolhut tinattiin. Kylkeen oli laitettu joskus korjauspala, jota oli yritetty hitsata vain kaaren päältä kiinni, varmaan ilman suojakaasua. "Takalokareiden yläpintojen ja nurkkapalojen alla oli vain pitsiä ja koko korin takaosa oli heppailtu jonkun toisen auton osista pieninä paloina vanhan päälle miten sattuu, niitä paloja kun ei saa mistään edes uusina." Teron auton peräpäähän löytyi lopulta ehjää peltiä metsään ajetusta samanikäisestä suomi-Capricesta, jonka peräpää 16 on takaluukun etureunasta taaksepän samanlainen avon kanssa. Yli 15 kiloa miggilankaa ja 40 tankoa tinaa. Jossain vaiheessa alkuperäisten 327:n ja Powergliden tilalle AMERIKAN RAUTA 1/2012. Korin yläosastakin löytyi koteloista sellaista mönjää, että auto lienee ollut jossain tulvan alla ja olisiko sen vuoksi purettu, koska vaihteiston takakannatinpalkkikin oli polttoleikattu reiälle ilmeisesti vaihteistoa irrotettaessa." Etuna hommassa oli se, että raskaskonehuoltoa leipätyökseen pyörittävällä Terolla oli harvinaisen hyvät olosuhteet auton rakenteluun, kun hiekkapuhallukset onnistuivat kotitallissa, missä teetettiin myös soodapuhallus. Kontti oli maalattu alkuperäisen näköiseksi mustalla, jonka päälle oli jollain saatu pilkullinen kuvio, joka suli pois kostuessaan tai jos sitä pyyhki jollain muutaman kerran. "Takaluukusta puuttui alareuna, vaikka siitäkin mainittiin erikseen, että siitä näkee, onko kori hapan. Runkopalkin ja maan väliin mahtuu alaasennossa ehkä juuri ja juuri pikkusormi. Kun urakkaan kerran ryhdyttiin, missään ei haluttu oikaista
Impalan keulalle löytyikin ´98 Camarosta kotoisin oleva 5,7-litrainen LS1-pata jatkonaan 4L60E-aski. Paljon muutoksia tehtiin myös alustaan. Kaikki jousituksen pohjaanlyöntikumit puuttuivat ja takajouset oli madallettu pillien avulla lämmittämällä, jolloin toiseen jouseen oli vahingossa poltettu kolo. 320 hevosvoimaa ei vielä tee pitkävälityksisestä Impalasta rakettia, mutta kyydittää matka-autoa ihan mukavasti pienellä polttoainemäärällä. Mielessä on ollut sen toisen LS:n laittaminen ahtimen kanssa tuohon Malibuun. Tai oikeastaan ostin ensin toisen LS1:n ja askin, mutta kun Tatelle tuli sitten vähemmän ajettu moottori tarjolle, päädyinkin hankkimaan sen Impalan keulalle. "Suunnitelmissa on päivittää eteen isommat, jotta jousituksesta saa ajoasennossa pehmeämmän. Tätä kelpaa esitellä katsastuskonttorilla. AMERIKAN RAUTA 1/2012 17. "Ostin koneen Mannilan Tatelta Suonenjoelta 80 000 mailia ajettuna. "Tullessa ohjaussimpukka vuosi öljyä ja oli väljäksi kulunut, mutta sen sai kohtuulliseksi kiristämällä ja tiivisteen vaihdolla. Polttoaineensyötön Tero ratkaisi hankkimalla Rockautosta ruiskulle tarkoitetulla pumpulla varustetun uuden tankin sekä lisäämällä bensapaineensäätimen. Ajettavuus nykypäivään. Peräpäähän asennettiin 7 tuuman kolmimakkaraiset palkeet, eteen taas tuumaa kapeammat kaksimakkaraiset. Kaikki on purettu ajokuntoisista autoista Suomessa, joten niiden kunto on ollut tiedossa, ja toisaalta samalla on saanut kaiken tarpeellisen tekniikanvaihtoon." Sähköjohdotus purettiin täysin ja korjattiin huonot kohdat, minkä jälkeen ne suojattiin käärmeennahkasukalla. oli jo vaihtunut 350-pari, joiden korvaajaksi Tero valitsi reippaasti uudemman voimalinjan. Vakiotukivarsiin niitä ei kuitenkaan saa sovitettua Auto on alustaa myöten täysin läpikäyty ja maalattu. Ja nykyaikainen LS-kone on varmasti samantehoiseksi viritettyä perinteistä pikkulohkoa toimintavarmempi ja tätä nykyä myös halvempi. Hän on aiemminkin ollut hot rod -touhun perusaatteille uskollinen ja päivittänyt tekniikkaa surutta modernimmaksi, jos sopivaa tavaraa on ollut järkihintaan tarjolla. Toinen taas oli lämmennyt enemmän kuin toinen, joten auto kulki kallellaan." Vaikka Tero oli rakennettuaan Malibuunsa ilmajouset jo kertaalleen päättänyt, ettei enää tee ilma-alustoja, alkoi hän kuitenkin kerätä osia sellaiseen Impalaa varten
Tulipelti on siistitty kaikesta ylimääräisestä. Taka-akseli oli oikeastaan ainoa osa, joka lopulta oli ostettaessa kutakuinkin kunnossa. Painesäiliöitä on kaksi, ja ne ovat piilossa takakontin sivuille tehtyjen "verhojen" takana. "Kaikkiaan projektin toteuttamiseen meni noin puolitoista vuotta aikaa. Impalassa on muutenkin panostettu ajettavuuteen. Erikoista ilmajousituksessa on se, että sen ohjaus on manuaaliventtiileitä myöten täysin mekaaninen, ja etu- ja takapään tasaus hoituu raskaan kaluston tasonsäätöventtiilein. "Tällä kertaa huomasin myös sen, että palkeiden kanssa löysät iskarit tuntuivat toimivan paljon paremmin kuin jämäkämmät, yleensä hyvinä pidetyt." Ja totta mies puhuu. Sisusta uusittiin myös täysin, ja ohjaamossa uudelleen maalaa- matta jäivät vain hansikaslokeron saranat. Slam Specialtiesin 6" makkarapalkeet edessä, Firestonen 7" makkarapalkeet takana, 6 mm linjat palkeille, säiliölle 10 mm, venttiilileille 8 mm, kompressori konehuoneessa, kaksi painesäiliötä, raskaan kaluston tasonsäätöventtiilit edessä ja takana, JARRUT: isommat levyt edessä, alkuperäiset rummut takana, VANTEET: 15x8" Vintage Wheelsin Rally Wheelsit, RENKAAT: 225/65 R15 edessä, 255/65 R15 takana, SISUSTA: Täysin uusittu alkuperäinen punainen keinonahkasisusta, KIITOS: Ville-Veikko, Otto, Mika, Juha, Sami M., Eine. Kaikki alustan nivelet uusittiin ja puslat vaihdettiin uretaanisiin, joissa ei ole kiinteästi valettua keskiholkkia, joten ne pääsevät kääntyilemään vulkanoituja kumisia vapaammin eivätkä rikkoudu yhtä helposti alustan korkeutta säädeltäessä. Konehuone näyttää siltä kuin LS1 olisi ollut siellä aina, poikkeuksena tehdastyyliin osuu silmään vain aftermarket-ilmanotto. Siitähän tuli juuri sellainen kuin harrasteauto parhaimmillaan on nätti, riittävän ripeä, varmatoiminen ja oikeasti hyvä ajaa pitkiäkin matkoja. CHEVROLET IMPALA SS CONVERTIBLE ´66 · OMISTAJA: Tero Niemeläinen, 41 · PAIKKA: Liperi. MOOTTORI: 98 Camaron LS1 350 CID V8, Marteliuksen putkisto, TEHO: 320 hv, VOIMANSIIRTO: ´98 Camaron 4L60E, alkuperäinen 12-bolt perä, ALUSTA: ´70-luvun Camaroon tarkoitetut Heidtsin 2" madaltavat olka-akselit, ´98 Camaron hammastanko-ohjaus, Malibun kääntövarret, uretaanipuslat. "Toinen naapuri lupasi itse leipoa täytekakun jos tuo vielä joskus kulkee, vaan eipä ole kakkua näkynyt." Ja vakavasti ottaen kyllä Terolle taitaa kakkuja makeampaa olla valmiin Impalan kyyti. Kiitos motivaation luomisesta kuuluu naapurille, joka käski hakea apua valkotakkisilta kun kyselin häntä avuksi hitsaushommiin", Tero nauraa. Droppiolka-akselit ovat Heidtsin 70-lukuiseen Camaroon tarkoitetut, ja pidemmät kääntövarret ovat Malibusta, jotta hammastangon kanssa saatiin kääntyvyys riittäväksi. Alla olleet hirveiden spacereiden avulla asennetut isot etuveto-offsetin kromivanteetkin Tero vaihtoi perinteisiin 15-tuumaisiin Rallye Wheelseihin, joilla tässä tapauksessa parani niin ulkonäkö kuin ajettavuuskin. Chevrolet Impala SS ´66 muokkailematta reilummin." Kompressori sijoitettiin konehuoneeseen, jotta siitä kantautuisi sisälle mahdollisimman vähän ääntä. Kun peltityöt olivat valmiit, sai ylämyllyläinen automaalaamo vastuulleen uuden valkoisen pinnan vetämisen. Kiitos kotijoukoille pitkämielisyydestä ja Lowtoysin Tomille avusta sopivien palkeiden valinnassa. Faktat 18 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Impalan jousitus on mukavimman tuntuinen ajamistani lajissaan. Hauskana jippona Tero päätyi vetämään SS-raidat alkuperäisen mustan tai punaisen sijaan helmiäisvalkoisella, jolloin ne näkyvät vain tietystä kulmasta. Kulunut simpukka sai lähtöpassit, ja tilalle tuli muun tekniikan kanssa samasta Camarosta kotoisin oleva hammastanko
Kuskin penkki oli repaleinen, mutta takapenkistä oli saatu yllättävän siisti jollain punaisella värillä. Takakontin pohja oli maalattu jollain alkuperäisen näköisellä maalilla, josta pisteet liukenivat kuitenkin pyyhkäisemällä pois. 5 AMERIKAN RAUTA 1/2012 19. Tässä piti olla saman auton ennen valkoiseksi maalausta. 3 4 6 6. 3. Ostettaessa alla olivat etuveto-offsetin kromivanteet, jotka oli saatu kiinni hirveän paksuisten spacereiden avulla. 5. Takaluukun reuna näytti aika siistiltä, mutta oli leivottu kitistä. 2. Takakaaristakaan ei olisi heti arvannut, mitä alta paljastuu. Näin oli myös kannen Impalan tapauksessa. 1 2 1. Tarinan takana kansikuva-auto Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Tero Niemeläinen Näin rakennettiin Katsellessa lehtien kiiltokuvankoreita kansikuva-autoja syntyy helposti koko touhusta liioitellun ruusuinen kuva taustalla kun on yleensä paljon kovaa työtä eikä lähtökohta aina ole erityisen lupaava. 4
Lopulta hapanta peltiä leikattiin näin iso pala. Tuulilasin alareuna oli myös pahasti ruostunut molemmilta puolilta. 17 18 17. 16. Koska lattiapeltikin laikattiin kokonaan pois tukia myöten, oli kori tuettava myös sen kohdalta huolella. 19 20. 11. Turkulaista pohjanpaikkausainetta. 9 10 13 11 12 14 16 15 14. 7 Tarinan takana 8 7. Melkein irrallaan olleen korjauspellin alla kuskin jalkatila näytti tältä. Kun kontin pohjalta irrotti sikafleksillä kiinnitellyn korjauspellin, paljastui vilkuttamiseen sopiva aukko. Vanhaa maalia ja kittikerrosta poistettaessa totuus alkoi valjeta pian. Etupuskurin kävyt oli korjattu kromiteipillä, mutta äkkiseltään autoa olisi voinut luulla ihan asialliseksi. Tällaista paljastui oikeasta takanurkasta. Kori kiinnitettiin pukkiin, jossa se saatiin käännettyä kyljelleen alustan teon helpottamiseksi. Pohjasta ei ollut paljoa jäljellä. 19. 8. 13. Nostoa varten se oli tuettava kunnolla nitkahtamisen välttämiseksi. 15. 10. Hiekkapuhalluksen jälkeen kaikki aiemmat turaukset paljastuivat. Kori päädyttiin nostamaan pois rungolta ennen hiekkapuhallusta. 12. 9. 18
26. Myös kaikki pyöränkoteloiden sisäpuolet maalattiin uudelleen. 30. AMERIKAN RAUTA 1/2012 21 31 32. On aika nostaa kori päälle. 23. Kontin pohjan korjauspala hitsattiin kunnolla paikalleen, ja lopputulos ei jätä moitteen sijaa. 32. Viimein kori oli päällisin puolin peltipuhtaana valmis vietäväksi maalaamoon. Korin peräpää jouduttiin tekemään käytännössä kokonaan uusiksi. Viimein päästiin maalauspuuhiin. Tässä vaiheessa alettiin olla vahvasti voiton puolella. 4L60E-askille oli tehtävä hiukan lisätilaa vaihteistotunnelin etupäähän. 27. Runko maalattuna ja kone paikallaan. 22. Kori vihdoin ehjänä ja maali pinnassaan. 21 20. 24. Viimein LS1konetta päästiin sovittamaan runkoaisojen väliin. Auto kärryllä tulossa takaisin maalaamosta. Korjauksessa hyödynnettiin uutena löytyneiden korjauspeltien ohella erään metsään ajetun ´66 Capricen peltejä. Tässä taka-akseli uudessa maalissa. Kun normaalit tuet olivat jälleen paikallaan, pääsivät lapsetkin töihin. Ahtaan sovituksen takia konetta jouduttiin sittemmin siirtämään hieman alaspäin, jotta jarrutehostimen ja puolan väliin jäi edes pieni rako. 20 22 23 24 25 26 27 25. 31. Takaluukun reuna jouduttiin tekemään kokonaan uusiksi suorasta pellistä. 28 29 30 28. 29. 21. Kun kaikki korjaukset oli tehty, puhallettiin alusta hiekalla vielä kerran
an & kun 3 ik an tuumillä 3 sept re 22 AmerikAn rAutA 1/2012
Teksti ja kuvat: Olli Le Yli 30 vuoden harraste lun jälkeen tuli rakenne ttua laite, jonka jälkee ei ole enää tehnyt mie n li vaihtaa autoa. htinen, Malli: Mailis Pe nttilä AmerikAn rAutA 1/2012 23
Ford 3W Coupe ´32 Auton yleisilmeeseen vaikuttaa moni tekijä: jousituksen ja akselien pudotus, rengaskoot ja profiilit sekä katon choppaus: onko kattoa jatkettu, A-pilareita kallistettu ja onko edestä otettu enemmän kuin takaa. Itse olen tähän lopputulokseen tyytyväinen. 8 0-luvun alussa hain Rantasen Voiton romikselta Raisiosta Suomessa pakettiautoksi katkaistun ´34 Fordin ja tilasin Street Rodder -lehden. ´32-mallisiakin on tullut omistettua melkein saman verran sekä tietenkin monta A-mallia. hyvä, mutta kuitenkin kokonaan tekemisen tarpeessa. Projekti ei kuitenkaan kovinkaan paljon edennyt, vaikka nykyisin tehdään autoja huonommistakin aihioista. Kunnolla harkittua päätöstäni en ole ainakaan tähän mennessä katunut hetkeakään. Choppauksen teki Saarelan Kartsa, jolla on varmasti Tarkkaa suunnittelua. Tuijotin vielä tovin kyseisen autolegendan kuvia ja päädyin hieman eri spekseihin kallistetut A-pilarit ja kolme tuumaa pois joka tolpasta. Auto oli pelleiltään 24 Moottoritila on enemmän funktionaalinen kuin näyttävä. Laakson Kimmo-vainaan salakavala käännytystyö Fordin kannalle tuotti siis viimein tulosta. Originaalikorkeudessa ollut katto tuotti kuitenkin eniten ajatustyötä. Yhdistelmiä on lukemattomia. Vaihtoehtoja oli monituisia: yhtä paljon edestä ja takaa, enemmän edestä, kallistetut etutolpat ja katon jatkaminen. Kaivoin esille kaikki mahdolliset aihetta sivuavat lähteet ja aloin katsella niitä kunnes coupen kuvia vilisi unissakin. Alustassa oli jo valmiiksi ollut pikkulohko-Turbohydramatic-yhdistelmä ja 9" perä. Internetiäkään ei ollut vielä keksitty, joten projekti siirtyi mobilistin varaosa-autoksi. Silloin oli kortilla rahat, taidot ja varsinkin tietotaito. Parin viikon pähkäilyn jälkeen oli listoilla jäljella vanha, kuuluisa Kalifornia-auto: Doyle Gammel Coupe, jota oli chopattu kolme tuumaa takaa ja 3,5 edestä, ja jatketulla katolla. Tällaiset asiat vaikuttavat tietenkin vähemman asiaan perehtyneelle pilkun viilaukselta, mutta niillä on huomattava vaikutus auton lopulliseen stanceen kuten myös renkaiden koolla ja jousituksen korkeudella. Tehtäväksi jäi jykevämpien jarrujen asentaminen, yleinen siistiminen ja kaikkien kiinnikkeiden sekä niiden hitsausten saattaminen asiallisemmalle tasolle ja tietysti perän klumpin vaihto lukolliseen sekä maalaus. Tämä kaunotar löytyi USA:sta pitkällisen kyttäämisen tuloksena viitisen vuotta sitten, näita kun ei juuri vapailla markkinoilla näy kuin tähtitieteellisiin hintoihin. Hotrod-osia ovat ilmanputsari, Speedwayn pakosarjat ja vesipumpun nostosarja. Millainen choppaus. Chrome don't get you home. AmerikAn rAutA 1/2012. Harrastus jatkui kuitenkin Chevroletin erilaisten lava-autojen, 60-luvun Bel Airien ja Impaloiden sekä muiden ryhmäautojen merkeissä, kunnes vuosituhannen vaihteessa Jenkeissä asuessa olivat aiemmalla kerralla hakusessa olleet asiat korjaantuneet ja tuloksena syntyi ´32 Roadsteri, jonka toin muuttoautona kotiin. Onnistuin ostamaan omani hiukan sopivammin hyödyntäen edellisen rodin rakentamisen myötä syntyneitä kontakteja. Sen jälkeen on tullut omistettua paljon Henryn tehtaan tuotteita, muun muassa puolen tusinaa ´34 Fordia, joukossa 3- ja 5-ikkuna Suomi-Coupet. Samalla reseptillä tekee Walden Speed Shop choppaukset Brookvillen uusiin koreihin
luttiin Sisustasta ha öinen, käytetyn näk valmiiksi ytettiin verhoiluun kä joten saatua asta sohvasta vanh hkaa. kulunutta na AmerikAn rAutA 1/2012 25
Kun kori 26 ja runko olivat saaneet vihreän metallinhohtovärin, joksi olin valinnut mielessäni ´65 Mustangin hailakanvihreän alkuperäissävyn, ruvettiin koria pudottamaan valmiille rungolle. Paneeliin upotettiin Stewart Warnerin ´60-luvun lopun siniset mittarit, joita valmistettiin vain pari vuotta ja käytettiin enimmäkseen veneissä. Seppälän Joken jossain vaiheessa remppaama vaihdelaatikko jäi vaimollani käyttöautona olleesta ´78 Impala STW:stä, joka jäi lopulta varaosa-autoksi. Erikoisia yksityiskohtia. Vanteet ja renkaat voivat joko pilata tai tehdä auton. Etulamput ovat vanhat Dietzin tarvikkeet ja lamppurauta iskarin yläkiinnikkeineen on SoCal-tuotantoa. Koska halusin omaani 60-luvun henkeä valitsin ensin vanteiksi 15" Radir-kopiot, Cokerin 5.00" ja 8.25" Dirt Track -renkailla. Katselinkin ´50 Buickin, ´60 Corveten, ´58 Biscaynen, ´62 Corvairin valoja. Kone ja laatikko asennettiin mahdollisimman eteen, millä vältyttiin tulipellin modifionnilta. Kaikkiaan jarrut ovat kaliiberia, joka riittäisi täyskokoiseen tehokkaaseen henkilöautoon, enkä nähnyt syytä käyttää levyjarruja, sillä minkä ne huoltovapaudessa ja lämmönluovutuskyvyssä voittavat, sen ne ulkonäössa häviävät. Sitten piti vain löytää vanha nahkasohva elintenluovuttajaksi, onhan kierrätys nykyään valttia, eikö uudesta nahasta saa käytetyn näkoista ensimmäisiin pariin vuosikymmeneen. Rattia jouduin kyttäämaan toista vuotta eBaystä ennen kuin tarpeeksi hyvä tuli tarjolle, niiden läpinäkyvä yläosa kun oli aina murentunut. Koko auton tyyliin paljon vaikuttava yksityiskohta ovat takavalot, joten niitäkin harkittiin huolella: usein käytetyt ´39 Fordin, ´50 Pontiacin, ´48 Chevyn ja ´40 Fordin valot ovat todellisia klassikoita, mutta mielestäni aidan ylitysta liian matalalta. Myos ikkunoiden sisäkarmit chopattiin ja lähetettiin kromattavaksi, mikä oli lähes standardi 50-60-luvun rodeissa. Perusvarmaa tekniikkaa nostalgiamaustein. Pienen shimmailun jälkeen se onnistuikin vastamaalattuja osia enempää turmelematta. Puuttuvan alkuperäiskojelaudan tilalle tuli ´32 BrittiFordin kojelauta, joka eroaa amerikkalaisesta melkoisesti se on syvempi ja siinä on kaksi kannetonta hanskalokeroa. Ollaan siis pääpiirteissään pysytelty Henry Fordin hevoskärryn alustassa. Turva- vöinä ovat vanhat race-tyyppiset 5 pisteen vyöt, jotka muutettiin lantiomallisiksi. Parin ajokauden jälkeen teki jo mieli vaihtelua ja hankin tilalle tavalliset Ford pick-upin 15" peltivanteet vuoden ´56 halvimman mallin Mercury Medalistin pillerikapselein. AmerikAn rAutA 1/2012. Etujarruiksi tuli Wilson Weldingin valualumiiniset kilvet, joissa on 2,5x12" kengät ja 60-luvun Buickin alumiinirummut. Etuakseli on perinteinen 4" dropattu poikittaisella jousella, ohjaus hoituu Vegan simpukalla. Rattiputki ja ratti ovat ´64 Mercury Montclairista, muistona nuoruusvuosien huutoautosta. Hyvällä tuurilla löytyi erästä kellarikäytävää tukkinut sohva, jossa riitti materiaalia penkin lisäksi myos ovipahveihin ja potkupaneeleihin. Samalla vältyttiin sähkoflektin käytöltä, niitä kohtaan kun tunnen ehkä peruusteetontakin epäluuloa. Penkkinä on sama runko, jota käytin jo aiemmin rakentamassani ´32 Roadsterissa: Plymouth Voyagerin keskipenkki, jonka selkänojasta tein kääntyvän, jotta penkin taakse jäävän tilan voi hyödyntää. Chevroletin taattu pikkulohko ja TH350 -yhdistelmä vääntää vauhtia Fordin 9-tuumaiseen perään, jossa on sisallä 3,25-välityksinen lukollinen murikka 31-spoorisilla vetoakselelilla. Onhan Detroit käyttänyt ison osan luovasta energiastaan juuri takavalojen suunnitteluun, joten vaihtoehdoista ei pitaisi tulla pulaa. Jotkut niista osoittautuivat liian vaikeiksi hankkia jopa eBaystä. Ratkaisu toi kuitenkin koneen todella lähelle syyläriä, minkä vuoksi käytin hotrod-osaa, joka nostaa Chevyn kutosen vesipumpun kymmenkunta senttiä ylemmäksi. Lopulta päädyin ´60 Pontiaciin lamppuihin, joihin sorvattiin rosterista uudet kehykset. Yleensähän hienosti muotoiltuun alkuperäistulipeltiin tehdään ruma syvennys, mutta itse en joutunut leikkelemään peltiä kuin tulitikkuaskia pienemmältä alalta. Kun sopiva ratti vihdoin tuli kaupan, oli sen väri vieläpä autoon parhaiten sopiva turkoosi. Takana on myos poikittainen jousi ja ladderbar-tyyppiset tukivarret. Muut hotrod-kilkkeet konehuoneessa ovat valualumiininen kopio ´50 Cadillacin ilmanputsarista ja Speedway Motorsin pukinsarvipakosarjat, jotka ovat melko tiukassa paikassa alkuperäisen konepellin välissa. Vilkkujen merkkivalot ovat ´56 DeSotosta ja pitkien merkkivalo ´40 Fordista, valokatkaisin taas ´51 Dodgesta ja virtalukko ´56 Fordpaloautosta. Jarrusylinterit edessä ovat Ford Econolinesta, takajarrut ovat uudet Fordin 11" poliisimallit. SoCalin mittaripaneelin pyörohiotun pohjan maalasin mustalakalla, jota tuunarit käyttävät auton valoissa. Ford 3W Coupe ´32 eniten kokemusta Suomessa perinteisten hotrodien ja kustomien choppaamisesta. Helen Hersti hoiti verhoiluhomman kiitettävästi kotiin. Ajamista varten. Kojelaudan alla oleva paneeli on löyto Rahkosen laanilta. Pääsylinteri on ´65 Chevellen yksipiirinen, mitään jarrupaineventtileitä ei ole käytetty kun systeemi on suunniteltu oikeaan tasapainoon. Korin ollessa Kartsan hoidossa ja sen jälkeen Herstin Timpalla maalauksessa puuhastelin itse alustan kimpussa. Näitä mittareita ei valmisteta lainkaan uustuotantona ja auton nopeusmittari onkin suuri harvinaisuus. Ensimmäisen ajokauden sitä tuurasi yleisempi ´65 Mustangin ratti
Yllatyksiltä ei kuitenkaan vältytty ja toinen kojelaudan hansikaslokeroista oli tilanpuutteen vuoksi hitsattava umpeen. Yritin tehdä alustan niin valmiiksi kuin mahdollista ennen korin asennusta, jotta riski naarmuttaa uutta maalipintaa vähenisi. Tulipeltikin oli koottu lämmityslaitetta myöten. AmerikAn rAutA 1/2012 27
Onneksi sohvassa ei ollut mitään napituksia, niin ainesta riitti myös ovipahveihin. Vuosien mittaan on tullut pyörittyä monenlaisella harrasteautolla ja ne ovat vaihtuneet suhtellisen tiuhaan, mutta nyt ei kuitenkaan tule pitkänkään miettimisen jälkeen mieleen mitään, mitä oikein tekisi mieli. Autolla on jo kolmas kesä ajoa menossa ja mittariin kertynyt yli 8000 mailia. Ajo-ominaisuudet eivät ainakaan kärsineet, vaikka rättirenkaatkin olivat mainettaan paremmat ajaa. Hellesäällä etulattian raosta virtasi tulikuumaa ilmaa ja lattia tuli kestämättömän kuumaksi. Voi olla, että konepuolelle tulee uudistus, hamstrattuna nurkissa kun ovat osat pikkulohkoon, jossa olisi kaikki muskeliajan herkut LT-1-Z-28-302 -linjalta. Mittarit eivät siis ole 60-luvun lopun greenlinet, joita käytettiin muskeliautoissa ja valmistetaan uustuotantona. Ford 3W Coupe ´32 · omistAJA: Olli Lehtinen, 51 · pAikkA: Tuusula moottori: Chevy SB V8, pukinsarvipakosarjat. VoimAnsiirto: GM TH350-automaatti, Fordin 9" perä lukolla ja 3,25-välityksellä. Tilkitsin kaikki raot ja liimasin Dynamat-tyyppista eristettä lattiaan, jolla ongelma parani huomattavasti, mutta silti on välilla ikävä cowlin päällä olevaa tuuletusluukkua, joka on hotrodeissa tapana tinata umpeen. Oikeastaan ainoa isompi korjaus on ollut etulattian tiivistäminen ja eristäminen. Vanteisiin valitsemaani tummanpunaista väriä maalari piti ensin aivan hulluna, mutta totesi jälkikäteen sen olevan niihin juuri oikea. VAnteet: 15x5" edessä, 15x8" takana, ´56 Mercuryn perusmallin pölykapselit. JArrut: ´60-luvun Buickin alumiinirummut edessä, Fordin 11" poliisimallin rummut takana. sisustA: ´32 Britti-Fordin kojelauta, Stewart Warnerin ´60-luvun mittarit, ´64 Mercuryn ratti ja ohjauspylväs, vanhalla nahalla verhoiltu Voyagerin penkki, vanhat kisavyöt. Faktat 28 AmerikAn rAutA 1/2012. Ford 3W Coupe ´32 Samalla siirryttiin vyörenkaisiin, eteen Hankookit kokoa 165/80 ja taakse 285/75 BF Goodrich Silvertown radialit Cokerilta. korimuutokset: Katto chopattu 3", A-pilareita kallistettu, Dietzin ajovalot, ´60 Pontiacin takavalot. Kun sen naamioi vanhan sohvan nahalla on lopputulos kuin aito vanha urheiluauton sisustus. AlustA: 4" droppiakseli edessä, Chevy Vegan ohjaussimpukka, ladderbartyyppiset tukivarret ja poikittainen lehtijousi takana. Mittaripaneeliin on upotettu ´56 De Soton vilkun merkkivalot ja ´40 Fordin pitkien merkkivalo sinisten SW-mittarien lisäksi. Näyttääkin siltä, että coupe pysyy omistuksessa tovin. Suurena yllatyksena tuli myös pokaali Ahveniston Radalle.com -tapahtumasta. ACS 2011 toi mukanaan autolle Top 10 -pytyn ja Tukholman Wheels Natseillä sain SHRA:n Jury Choice -palkinnon, ja ainahan tällaiset tunnustukset lämmittävät mieltä, vaikka autoa onkin rakennettu enemmän ajomielessä ja omien mieltymysten mukaan. Vaikka uusia parempia crate-koneita saakin sopivasti, niin moiset nostalgiaosat kuulostavat tarunhohtoisuudessaan houkuttelevilta. Plymout Voyagerin keskipenkki on kuin tehty 30-luvun Fordeihin leveytensä puolesta. renkAAt: Hankook 165/80 R15 edessä, Coker 285/75 R15 takana
050-523 9955 WWW.FALCONT.COM CLASSIC WWW.USACLASSICPARTS.FI AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! · Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. · Asennus kuuluu myös meidän palveluun! AU TOJA A MER IK A STA WWW.USA-CARS.FI Ota yhteyttä sähköpostilla: arto@usa-cars.fi Autojentuontiliike Arto Seppänen: Puh. · Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. RAHTIJA HUOLINTAPALVELUA YKSITYISILLE JA YRITYKSILLE SEURAAVA HANKINTAMATKA USA:AAN 10-25.10 PUH. 040 506 9008 Yli Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. · Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. · Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. · Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. (06) 364 1406 www.westfix.fi | westfix@netikka.fi Myös varaos at, MP:t jne. kokemuksella! 30v. Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti! | USA CARS & TRUCKS OY | Tuusula
k-up Pic sen ärpä K sema urai P 30
"Se oli surkea, mutta sentään avolava, johon 18-vuotiaan rahat riittivät. Jutun C15 on ensimmäinen kokonaan rakennettu, mutta ensikertalaisen meininkiä siitä on turhaa hakea. e kaikki alkoi El Caminosta, jonka näin paikallisen korjaamon pihalla kun olin kymmenen tai yhdentoista ikäinen. Siellä jokaisella, jonka tarvitsee kuskata tavaroita on peräkärryn sijaan oma pick-up", hän selittää. Ensimmäisen oman jenkkinsä Marcus sai hankittua onnellisen sattuman kautta 23-vuotiaana työskennellessään rengasliikkeessä. Ensimmäisen Amerikan-reissuni tuloksena pick-up-kuume vain paheni, kun näin kuinka suosittuja ne siellä olivat. Se oli hienoin auto, jonka olin ikinä nähnyt!" Marcus Walther muistelee jäämistään koukkuun jenkkipickiksiin. Yhtenä päivänä tuo vanhempi herra sitten kertoi haluavansa jutella kanssani, 31. Ei hän silti ensimmäiseksi omaksi autokseen Caminoa hankkinut, vaan kokemusta avolava-autoilusta karttui ensi alkuun ´87-mallisen Mazda B2000:n puikoissa. "Ennen oman firman perustamista ehdin olla viitisen vuotta töissä rengasliikkeessä, jonka eräällä vakioasiakkaalla oli ´87 Camino. MARCUS Marcus Walther, 36 , Kastrup, Tanska. Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Anders Odeholm S Tanskan Kastrupissa asuva Marcus Walther ihastui El Caminoon sellaisen kymmenvuotiaana nähdessään, ja täysi-ikäistymisen jälkeen avolavoja on miehellä ollut jo melkoinen liuta
GMC C15 ´69 Tekniikkaan ei oikeastaan liity mitään suurempaa mystiikkaa. Marcus ei ole lähtenyt avaamaan GM Performancen 502-kuutiotuumaista isolohkoa, vaan uskoo sen tuottaman reilun 500 hevosvoiman siirtävän C15:ta riittävästi. Moottori 32 AMERIKAN RAUTA 1/2012
"Joitakin vuosia takaperin hankin rakentelukohteeksi ´69 GMC C10:n, jota rakentelin jonkin verran, mutta ei se ollut läheskään saman tason laite kuin tämä C15. GMC:n hytti ja lava nostettiin pois rungolta, joka boksattiin ja siivottiin kaikesta ylimääräisestä sekä viimeisteltiin mustalla maalilla. "Minulla on suunnitelmissa muuttaa putki päättymään auton sivulle, mutta sitä en ole toistaiseksi ehtinyt tehdä. Ilmajousitus säädettävine iskareineen tuli niin ikään Ridetechiltä, ja madallus viimeisteltiin CPP:n droppiolka-akselein. Kaikkiaan minulla on tähän mennessä ollut jo viisi saman sukupolven GMCpickistä. Ohjaus muutettiin Unisteerin osilla hammastankotyyppiseksi, ja peräpäähän asennettiin KRZ Customin valmistama kolmipistetuenta. alkuperäiset kolmiotukivarret korvattiin Ridetechin putkituilla. "Näin sarjan netissä, ja pääsin tutustumaan siihen tarkemmin SEMA:ssa. "Päädyin Ridetechin osiin niiden hyvän maineen ja ohjaimen kirkkaan, myös päivänvalossa kunnolla näkyvän näytön vuoksi. 502-isolohkoa ruokkii Fast EZ-EFI -ruisku. Aski on tyyppiä Super Street Fighter, mikä asettuu TCI:n asteikolla Street Fighterin ja Competitionin väliin ja on tarkoitettu 1 2 Pick-up-mies. Kaikki muut heiltä tulleet osat ovatkin olleet laadultaan erinomaisia lukuun ottamatta 3/8-tuuman liittimiä, jotka korvasin sataprosenttisen vuotamattomilla Airridefittingsin liittimillä", Marcus selvittää vinkkinä muillekin. Auto päätyi oitis työn alle. Voimansiirto koostuu TCI:n vahvistamasta TH700R4-automaatista ja Auburnin Pro 3 -sarjan 12-pulttisesta perästä. Ajattelin kuitenkin, ettei minulla olisi millään siihen tarpeeksi rahaa. 4. Kulutuspinnan voi tarkistaa nykyisin konehuoneesta käsin. Oli minulla myös ´07 Silverado, jonka ostin valmiina SEMA Show´sta 2010, mutta sen myin vuosi takaperin eteenpäin. Samalla ideoita omaan autoon kehittyi aina vaan enemmän pään sisällä. Hän sanoi, että valitse siihen sopivat vanteet, maksat niistä nettohinnan sitten kun voit", Marcus jatkaa tarinansa kertomista. "Aihio löytyi eBayn kautta Los Angelesista, ja oli ilmajousitusta lukuun ottamatta melkein alkuperäisessä kunnossa. vastaavaa, "En ollut koskaan nähnyt mitään ja bensatankin pakettiin sisältyi kaikki moottorin ja tuskatonta. Edestä löytyvät Ridetechin putkitukivarret ja Firestonen palkeet. Hyvä päivä jatkui, kun pomoni kuuli minun ostaneen Caminon. Moottorivalinnassa Marcus päätyi GM Performancen tehdasuuteen 502-isolohkoon, jonka sisuskaluihin ei koskettu. Siinä tykkäsin siitä, että sen sai laskettua ilmajousineen aivan maahan." Lopullisena innoittajana tähän projektiin toimi Truckin Magazinessa nähty punainen ´70 C10, joka sai Marcuksen tekemään päätöksen samantapaisen rakentamisesta. Muutenkin isolohko sujahti C15:n konehuoneeseen varsin helposti, moottorinkannakkeiden ohella muutoksia piti tehdä öljypohjalle, ja myös ohjausakselin kanssa meinasi tulla tiukkaa. Polttoainepuolella Marcus päätyi käyttämään Fast EZ-EFI -ruiskua. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, pakettiin sisältyi kaikki moottorin ja bensatankin väliltä ja asennus oli oikeasti helppoa ja tuskatonta", Marcus kiittelee. tä ja asennus oli oikeasti helppoa välil koska olin ollut aina niin kiinnostunut hänen autostaan. Etupalkki vaihdettiin PB:n versioon, ja 3 4 1. Tekniikkana oli tyypillinen vakiokuntoinen 350-pikkulohko TH350-askin kera", Marcus kertoo. AMERIKAN RAUTA 1/2012 33. Aikaa kului, ja oman ikkunatummennusfirman perustaneen Marcuksen taloudellinen tilanne parani. Hän tuumasi kuitenkin, että saat auton sillä. Hämmästys oli suuri, kun hän ehdotti, että ostaisin Caminon pois. Autossa on kyllä käytetty reilusti Dynamatäänieristemattoa", Marcus lisää. Jarruiksi Marcus hankki joka nurkkaan moderniin tyyliin hyvin sopivat Wilwoodin 14-tuumaiset levyt kuusimäntäisin satuloin. Putkisto oli helpointa lopettaa hytin alle, koska rungon alle ei enää tilaa putkelle jousituksen ala-asennossa jäänyt. Täydellinen modernisointi. Kerroin, että minulla oli vain 15 000 Tanskan kruunua eli euroissa reilut pari tonnia tililläni ja että tiesin auton olevan paljon arvokkaampi. "Ajatuksena oli oikeastaan vain vaihtaa tekniikka ja ajella autolla kesä ennen sen ottamista työn alle, mutta toisinhan siinä lopulta kävi", Marcus tunnustaa. 2. 3.Konepelti on muutettu flippaamaan sähköisesti eteenpäin. Hihnapyörät tulivat March Performancelta, peltisarjat taas Hedman Headersilta
Sanomattakin on selvää, että pyöränkotelot jouduttiin tekemään uusiksi, jotta 22-tuumaiset pyörät saatiin mahtumaan lokasuojien sisään myös jousituksen ollessa ala-asennossa. Kunpa vaan porukka tietäisi kuinka paljon aikaa siihen kului, sitä näperrettiin kaksi viikkoa aamusta iltaa. "Haaveenani on ´67 Nova ilmajousilla ja ahdetulla LS2:lla. Pois jäivät myös ovien pienet tuuletusikkunat, joiden tilalle asennettiin One Piece Productsin yksiosaiset lasit. Ovenkahvojen ohella parturoinnin kohteeksi joutuivat turhiksi koetut lasinpyyhkijät sekä sivuvilkut. Mittaristo koostuu Autometerin American Muscle -sarjan kromikehyksisistä mittareista, päällä olevan vaihteen kertoo Dakota Digitalin digitaalinäyttö. Lieneekin vain ajan kysymys, koska se unelma nähdään toteutuneena. Sisustus on tyylikäs yhdistelmä klassista ja modernia. Täytyy muistaa, että paku oli kuitenkin minulle ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa iso autoprojekti, jonka myötä haaveesta tuli totta." Arkiajokkinaan Marcuksella on ´07 Chrysler 300C SRT8, joten äkkiä voisi kuvitella autoissa olevan yhdelle miehelle unelmien täyttymystä tarpeeksi. "Toistaiseksi kilometrejä GMC:n ratissa on ehtinyt kertyä varsin vähän, mutta tähän saakka se on toiminut kuin sveitsiläinen kello ja olen siihen todella tyytyväinen. Marcuksen autolla voi myös ajaa varsin alhaalla toisin kuin monilla muilla ilmajousivehkeillä. Eturenkaiden kulutuspinnan tarkistus onnistuukin tätä nykyä konehuoneesta käsin, vaikkei autossa perinteistä flippikeulaa putkirunkoineen olekaan. Bensatankin erikoisen sijoituspaikan saneli se käytännön syy, että vakiopaikalle sitä ei enää voinut laittaa, eikä sille hytissäkään tilaa olisi ollut. No pain no gain!" Marcus kuittaa. Marcuksella riittää kuitenkin suunnitelmia tulevien projektien suhteen, eivätkä ne liity pelkästään avolavoihin, vaikka niillä erityinen asema tanskalaisen sydämessä onkin. Kaikki on tehty uusiksi mittareita myöten. 34 AMERIKAN RAUTA 1/2012. GMC C15 ´69 7501025-hevosvoimaisten vapaastihengittävien moottorien jatkoksi. Marcus on henkeen ja vereen avolavamies, mutta mielessä pyörivät myös suunnitelmat matalasta ´67 Novasta. Parturointia ja tilantekoa. "Eniten olen kuitenkin ylpeä konepellin sähköisestä avausmekanismistä, joka herättää aina paljon huomiota. Lavan pohjaan Marcus keksi tehdä pleksisen ikkunan, josta näkyy läpi takaakseli. Ohjaamo rakennettiin kliinin modernissa hengessä, mutta 90-lukuiset teryleenikankaat unohdettiin sentään heti kättelyssä. Ratiksi Marcus hankki Budnikin kolmipuolaisen billet-mallin, ja niin kojelauta, ovipahvit kuin penkkikin verhoiltiin ruskealla nahalla. Nyt kun se toimii, koko homma vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta toteutus oli kaikkea muuta. Ulkonäön suhteen Marcus pitäytyi kliinillä auton alkuperäismuotoilua kunnioittavalla linjalla, joskin GMC:tä vanhennettiin hiukan ´67-mallin konepellillä ja kromimaskilla. Se on melkoisen korkealla myös todennäköisten kohteiden listalla", Marcus kertoo hieman yllättäen. "Konepeltiin jouduin sovittamaan scoopin ihan tilanpuutteen vuoksi", Marcus kertoo. Mataluuden vuoksi myös puskureita jouduttiin nostamaan viitisen senttiä, jotteivät ne ottaisi ensimmäisenä maahan
12 gallonan RCI:n kisatankille on tehty mielenkiintoisesti aukko lavan etureunaan ihan siitä käytännön syystä, ettei se olisi oikein auton alle mahtunut. Firestonen palkeet joka nurkassa, 3/8" linjat, 5 gallonan painesäiliö, Ridetechin säädettävät iskarit, Ride Pro E3 -ohjainyksikkö. RENKAAT: Nitto 245/35 R22 edessä, 285/20 R22 takana. MOOTTORI: GM Performance Parts 502 CID V8, Fast EZ-EFI -polttoaineenruiskutus, March Performancen hihnapyörät, Hedman Headersin 3" pakosarjat keraamisella pinnoitteella, hytin alle päättyvä 3" putkisto Flowmaster 50-series -vaimentimella, Mezierin sähköinen vesipumppu, Be Cool -alumiinisyyläri kahdella flektillä, RCI:n 12 gallonan kisatankki, TEHO: yli 500 hv. KIITOS: Dennis Lovgreen, appiukko Kai, ja erityisesti vaimolle ja lapsille kärsivällisyydestä Faktat 35. VOIMANSIIRTO: TCI TH700R4 Super Street Fighter -automaatti, TCI 2200 -turbiini, Inland Empire Drivelinen 2-osainen kardaani, Auburn Gearin Pro 3 Series 12-bolt perä 3,43:1 -välityksellä ALUSTA: Runko boksattu, siivottu kaikesta ylimääräisestä ja maalattu mustalla, PB:n etupalkki, Ridetechin CoolRide-tukivarret ja CPP:n 2" madaltavat olka-akselit. KORIMUUTOKSET: ´67-vuosimallin maski ja konepelti, Electric-Lifen kauko-ohjattava konepellinavaus, puskureita nostettu 2 tuumaa, pyöränkaaret ja kotelot tehty uusiksi, kardaanitunnelia nostettu 20 cm, lasinpyyhkimet ja lokareiden vilkut poistettu, ovenkahvat poistettu, One Piece Productsin yksiosaiset sivulasit, lavaa nostettu 6 cm, taka-akselin päällä pleksi-ikkuna. VANTEET: Asanti F144, 8,5x22" edessä ja 10x22" takana. JARRUT: Wilwoodin 14" levyt 6-mäntäsatuloin joka nurkassa, Hydratechin pääsylinteri Wilwoodin boosterin kera. SISUSTA: Muokattu ja nahkaverhoiltu kojelauta, Budnikin nahkaverhoiltu billet-ratti, muokattu ja nahkaverhoiltu sohva, Billet Specialtiesin ovenkahvat ja ikkunaveivit, Lokarin polkimet, Autometerin American Muscle -mittarit, Dakota Digitalin vaihdenäyttö. Unisteerin hammastanko-ohjaus, taka-akselilla KRZ Customin 3-link. Kromatun perämurikan päälle tehtiin pleksilasilla varustettu ikkuna. Lava GMC C15 ´69 · OMISTAJA: Marcus Walther, 36 · PAIKKA: Kastrup, Tanska
36 AMERIKAN RAUTA 1/2012
RELIIKKI Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen "Junkyard K" Packard rakennettiin kutakuinkin nykyisen kaltaiseen kuosiin 1980-luvun alkupuolella. Välillä siitä ehdittiin tehdä jo kiiltäväpintainen ja vähän jotenkin puoliverinen, kunnes autoon jo 80-luvun puolivälissä tykästynyt Miikka hankki sen itselleen ja palautti takaisin alkuperäiseen kuosiin. AMERIKAN RAUTA 1/2012 37
Packard oli valmistunut monen vuoden totisen uurastuksen tuloksena. Paikalla mainitussa Hyvinkään näyttelyssä olivat tietysti myos paikalliset uteliaat nassikat, joista yksi oli Packardin nykyisin omistava Miikka. Naapurimaassakin se herätti valmistuttuaan huomiota suomalaisten kustomien maineen luojana. 195060-luvun vaihteessa syntyneille ei enää kelvannut sotakorvaus-Suomen ryppyotsainen pingotus, vaan haluttiin päästä länsinaapurin vetoon. Eräs Billy Laitila oli hiljattain saanut valmiiksi raa'an Packard Kustominsa ja myös häntä pyydettiin osallistumaan karkeloihin. Viimeisen silauksen auton ajokuntoon saattamiseksi teki nyt jo edesmennyt Koskivirran Pate. E Packard Klipper ´55 tajakin oli paikalla). Niin pitkälle vietyä kustomia ei ollut nuori mies vielä nähnyt. Mukana olikin näin jälkikäteen ajatellen todella monta legendaarista nimeä suomiroddauksen aamunkoitosta. Tuon vuoden 1984 jälkeen niin Packard kuin Miikkakin kokivat värikkäitä vaihei- Ei voi kuin ihailla visioita, joita näillä herroilla oli aikana, jolloin rakentelu tarkoitti perän nostoa ja jenkkilipun maalaamista bensatankkiin. 38 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Miikka ei ollut ainoa, johon auto teki lähtemättömän vaikutuksen olihan se aivan ensimmäisiä täysverisiä vanhan liiton kustomeita Suomessa ja siksi myös laajalti esillä sen ajan autolehdissä. Siellähän oli jo heti sodan jälkeen oma nuorisokulttuuri nostanut päätään raggareineen kaikkineen. Osia Junkyard K:ksi ristittyyn kustomiin haalittiin Esa Saloa ja Porin Nätkiniä myöten, jälkimmäinenhän pyöritti vielä silloin romuttamoa. Ei voi kuin ihailla visioita, joita herroilla oli aikana, jolloin rakentelu tarkoitti perän nostoa ja jenkkilipun maalaamista bensatankkiin. nsimmäinen American Car Show Tikkurilan jäähallissa oli vertaansa vailla oleva menestys, olihan harmaassa Kekkoslovakiassa päässyt syntymään melkoinen patoutunut kysyntä tämäntyyppiselle jutulle nuorison keskuudessa. Packardia oli ehditty jo hyödyntää varaosa-autona esimerkiksi katosta oli leikattu peltiä kuorkin pakoputkiaineksiksi eikä aihio ollut muutenkaan parhaasta päästä. Niinpä omatuntoa eivät soimanneet katon pois laikkaaminen ja ovimäärän vähentäminen. Ideoinnissa ja muutenkin asiantuntija-apuna olivat monessa muussakin projektissa kunnostautuneet herrat Matti Hyyppä ja Peksu Mannermaa. Hyvinkäälläkin järjestettiin pari kertaa FHRA:n toimesta autonäyttely keskustan parkkihallissa (missä kirjoit- Värikkäitä vaiheita. Lähtökohta oli Keski-Suomesta ostettu neliovinen raato, joka oli jäänyt seisomaan erään kuormaautoilijan pihalle. Ensimmäisen jenkkinäyttelyn imussa pian Suomessakin järjestettiin useilla paikkakunnilla omia autonäyttelyitä, joista monet ovat hengissä tänäkin päivänä. Juuri toisella kymmenellä olleeseen poikaan Packard kolahti "kuin olis lekalla humauttanut"
Täysi-ikäistyttyään Miikkakin innostui kustomeihin ja vuosien mittaan hänen tallissaan on viivähtänyt muutamakin ristirunko-Letukka sekä viimeisimpänä ´55 Mercury. Takapuskuriksi vaihdettiin takaisin ´59 Dodge Custom Royalin versio ja maskiksi Packard Clipperin alkuperäinen. Viimein talvella 2006 olivat tähtiradat onnellisessa asemassa ja Miikka saattoi siirtää Pakkuran omalle kotitallilleen ja alkaa suunnitella sen kunnostusta. ´58 Plymouthin ratti ja hanskalokerossa oleva Torquefliten nappivalitsin ovat olleet autossa sen koko kustomelämän. Kuten Miikkaa, myös Junkyard K:tä yritettiin jossain vaiheessa sivistää. Tarkoituksena Miikalla oli palauttaa Packard suurin piirtein tuohon vuoden 1984 kuosiin. Packardin kohdalla se tarkoitti maalaamista kiiltävillä väreillä, asentamalla rättikattomekanismi, vaihtamalla puskureita, tekemällä sisustus uusiksi ynnä muuta koristeluhenkistä puuhastelua. Käyttökustomin konehuone ei kimalla, mutta on asiallisen siisti. Räväkänpunainen verhoilu toimii hyvin hyvin yhteen tummanpuhuvan ulkokuoren kanssa. Katon kaaret poistettiin ja rättikaukalon reikä entisöitiin umpeen. Mittaristo sen sijaan on auton alkuperäinen. Paluu juurille. Sisustan Miikka kertoo kuitenkin olevan vielä vaiheessa. AMERIKAN RAUTA 1/2012 39. Koko ajan hänellä oli kuitenkin se Billyn vanha Packard mielessä, ja kävipä hän siitä jo kerran aikaisemmin hieromassa kauppojakin, mutta silloin auto ei vaihtanut omistajaa. Jo auton ensimmäisestä valmistumisesta Ei ihme, että Miikkaa hymyilyttää, kun alla on auto, jota hän pikkupoikana ihaili näyttelyssä. Moparin isolohko on myös liikuttanut Packardia jo 80-luvulta sen ensimmäisestä valmistumisesta saakka. ta
Miikka maalasi auton mattaruskeaksi, ehkä kuitenkin hieman tummemmalla sävyllä kuin silloin 80-luvulla. RENKAAT: 15" valkosivut, ´59 Custom Royalin kapselit. ALUSTA: madallettu. Muutaman kesän hän on jo saanut poikavuosien haaveellaan ajella ja Packard onkin näkynyt usein alan tapahtumissa, jossa sitä mieluusti katselevat tarkemminkin ne, jotka muistavat sen 80-luvulta tekeekö se samanlaisen vaikutuksen vielä tämän päivän pikkupoikiin, jää nähtäväksi. KORIMUUTOKSET: Katto laikattu, takaovet poistettu, tuulilasinkehys chopattu, ´59 Custom Royalin takapuskuri. Alun perin kustomin alla olleet ´59 Custom Royalin kapselit olivat hukkuneet mailman tuuliin, mutta niiden tilalle hankittiin uudet samanlaiset. JARRUT: tehostettu. Billyn aikaiset penkit olivat tiessään ja sisusta onkin vielä vaiheessa. Oikealla avustajamme Mano Pahkajärven Mercury ´56, joka oli myös tunnettu näky kotimaisissa tapahtumissa jo silloin 1980-luvulla. Suomi-avot saakka sitä kuljettanut Moparin isolohko oli vuosien varrella väsähtänyt, joten se kunnostettiin ja alusta korjattiin ajettavaksi uusimalla etupään kuluneet osat. Packard Klipper ´55 Suomi-legendat yhteiskuvassa. Maalauksia on Packardin pinnassa ollut vuosien saatossa useita erilaisia, kaikkea Billyn maalaamasta alkuperäisestä alustamassa-maalisekoituksesta lähtien aina kiiltävään kaksiväriseen. Myös jarrut korjattiin ja mukavuusmielessä niihin lisättiin tehostin. SISUSTA: sekalaisen punertava, ´58 Plymouthin ratti KIITOS: erityisesti BuikkiTompalle teknisestä tuesta ja tallin saunalla suunnittelusta, Jorelle ja Kaitsulle "osatoimituksista" ja muille tallin rokuille sekä kaikille, jotka ovat auttaneet auton ylläpitämisessä. Faktat 40 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Muihin Miikan tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu irrotettavan kovakaton suunnittelu. On joka tapauksessa hienoa, että monumentaalinen pala suomikustomhistoriaa on saanut arvoisensa omistajan, joka palautti sen vanhaan loistoonsa tai oikeastaan himmeyteensä. PACKARD KLIPPER ´55 · OMISTAJA: Miikka, 38 · PAIKKA: Hyvinkää. MOOTTORI: Mopar 383 cid V8, Moparin Torqueflite-nappiautomaatti. ´58 Plymouthin ratti sen sijaan on säilynyt mukana alusta asti kuten napeilla ohjattu Torqueflite-automaattikin
4L-80E sekä Electroniset vaihte www.amerikanrauta.fi TER OY HELSINKI AUTOMATIC CEN Rajakylä 0 Vantaa, Jaakko Husso: Hiihtotie 7 B, 0128 o.husso@pp.inet.fi jaakk Puh. Jokaisella autolla on tarina. rtit rapo ta! kuva htumis t Reilu n tapa kesä 14000 kilometriä ajettu kuin uusi Fiat 500 ´72 STEISSÄ! 05/12 autoilun ajankuvaa e Dart Sport ´74 · Fiat 500 BMW 1600 GT ´68· Dodg · www.klassikot.fi · 05/ 12 · Hinta 8,50 Hinta 9,50 AR säästet ty Soraränneiltä u Esittelyssä museoleimatt Toyota Starlet ´81 `67 ´72 · Isuzu Impulse '85 & 117 XC '75 · Nissan Micra ours d'Elegance ´86 · Peugeot 406 Coupé Museum 2012-37 368480-1205 · PAL VKO 808 6 414883 684 MADE IN FINLAND menten tot j vie n. Sätkälän Säpinät 12005 o 1800 S ´69 · Toyota Starlet ´81 · Volv at 2CV-killan 50-vuotisjuhl i miumkl ssikot. · Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! WWW.BACKFALT.FI · Purkaamo: 040-7332 493 ackfältin autohuolto · Korjaamo: 06-8648 493 · Automyynti: 040 8234 100 & autopurkaamo Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco turbiinit kset, Erikoisalana TH-700 R4 vahvistukset ja korjau istot esim. 09-302 847, Fax 09-340 1073 |. i SUOMALAISTA TYÖTÄ : Tuleva klassikko Perinteitä kunnioittava ranskalainen Abarth-kuumeessa hen Autoharrastus vei mie maailmaan erikoisten italialaisten Harrasteauto lainassa Hae omasi 700 kilometrin roadtrip Lehtipisteestä tai vuokratulla 96-Saabilla tilaa kotiin: www.klassikot.fi Amerikan Rauta myös Facebookissa: www.facebook.com/amerikanrauta AUTOMAATTI VAIHTEISTTOT KAIKKI MERKI USA MOOTTORIT JA PERÄT JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN Yli purettua VOLVO henkilöautoa 400 www.backfalt.fi Jenkki autoja S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat 68410 ALAVETELI · Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat
dyn An g lyin r F oppe Ch 42 AMERIKAN RAUTA 1/2012
siihen tar vitaan Seuraavien vuosien aikan a tuoreelta tek nistä tietäpajalta pukkasi monta un iikkia pyörää, mystä, käden- T Andy on Flying Chop pers -prätkäpajoineen kohahdutt anut koti maist a fi llar ikentt ää rakentamillaan pyöril lä alun toistakymmentä vuotta. Vasta nyt valmis tui kuitenkin se pyörä, joka ansaitsi nimekse en Flying Chopper. AMERIKAN RAUTA 1/2012 43. Yhteistä la scallopeilniille oli kuitenkin se, ett la koristeltu Horna-pyörä ä pokaaleja erottui heti tuli sekä koti- että ulkom joukosta kuin talebani Pri ailla. Andy toi ia rakennelmia mi silloin maisyntyy useilta huippup nosalalla, muttei menn ajoilta. Andyllä de-paraatista. juuri kauempana toisis Paksupyöräinen, punaisil taan. Aiyt kauaakaan, van kaikilla meistä ei ole kun hän jo perusti oman pyörälafkansa edellyty ksiä teh dä Flying Choppersin. onkin hallussa seitsemä Etsin miehen käsiini ja n Custom Bike sovin kuvaukShow´n pyttyä sekä läjä sen. Teksti ja kuvat: Olli Le htinen örmasin Andy yn ja hä nen jotka eivät todellakaan tulleet samasrakentamaansa pyörään enta muotista: Jelly Roll, Ma la Suerte ja simmäist ä kertaa jo 20 01 Cloud 9 eivät tyylillisesti voineet olla Hangossa Bossen show 'ssa. Firma n logoon hän huippupyöriä, sillä piirsi käyrän springer-k eulan. Reissasin alkusyk muita niin Holsystä Turkuun lannista, Italiasta, Saksa ja hank kiuduin poikien sta, Jenkeistä Rauta-aikakuin kotimaisista karke nimiselle kerholle, jok loistakin ei a oli Piispanmikään vaatimaton saavut ristillä purkutuomiota od us alalla, jolla ottelevassa toinen toistaan hienomp omakotitalossa
Työ onkin vaikeusasteeltaan varmasti astetta hankalampaa kuin kananmunan choppaaminen. Uusia huippupyöriä syntyi kovaan tahtiin koko 2000-luvun alku, mutta vuosikymmenen vaihteen tienoilla vauhti hieman hiljeni muiden hommien tilapäisesti viedessä Andyn aikaa. Hänen pyöränsä eivät ole koskaan seuranneet trendejä, vaan ovat tuuletelleet niitä ja luoneet uusiakin ammentaen unohdettujen vuosikymmenten aarteista. Vanhan talon kunnostusprojektin käännyttyä voiton puolelle päästiin taas rakentelemaan pyöriä, ja tuloksena syntyi ehkä toistaiseksi tinkimättömin chopperi. Tässä onkin varmaan syy, miksi moista springeriä ei ole aikaisemmin toteutettu kuin paperilla. Sitten kun soppaan lisätään tyylitaju ja luovuus, alkaakin tekijämiesten määrä olla luettavissa muutamalla sormella. Keulan teko ei ole mikään yksinkertainen temppu, kun tietää, että springerin takajalan putket eivät ole vain alaspäin kapenevat vaan myös profiililtaan ovaalit. Kapeus onkin vaatinut muun muassa jarrupääsylinterin siirron, käynnistyspolkimen taivuttamisen ja pakoputkien vetämisen harvemmin nähtyä reittiä. Jakopään koppa on ruotsalaista kustomvalua historian lehdiltä, ja sen avulla on saatu alkuperäinen virranjakaja 44 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Enkä nyt tarkoita maitohappoja reisilihaksissa. Niistäkin on tosin mukavuutta lisäävät kumikeskukset poistettu. taitoa, kärsivällisyyttä ja pikkutarkkuutta ominaisuuksia, joita kaikilta ei loydy. Myös ilmanvastukseen leveydellä on vaikutuksensa. Kaikkien kustomgurujen isoisä Ed "Big Daddy" Roth viljeli jo 60-luvulla piirroksissaan tämäntyyppisiä pyöriä ja Andy kertookin niiden olleen vahvasti siivittämassä visioita tästä pyörästä. Lähtökohtana sen suunnittelulle toimi Andyn kymmenen vuotta sitten piirtämä firman logo ja sen siro, käyrä springerikeula. Flying Chopper. Toinen Flying Chopperin läpi kulkeva teema on kapeus, johon on pyritty kaikin keinoin. Muutkin pyörän yksityiskohdat ovat massasta poikkeavia ja loppuun asti mietittyjä. Voisi luulla, että kyse on vain ulkonäöstä, mutta asialla on vaikutusta myös ajo-ominaisuuksiin onhan hyrrävoimien ja fysiikan lakien mukaan leveä pyörä kapeaa kankeampi kääntää. Tähän harvojen joukkoon Andy kuitenkin kuuluu. Stonga, hoijakka ja satula toistavat samaa teemaa satulan ollessa niin kapea, että voisi kuvitella kuskin kärsivän samanlaisia vaivoja kuin Tour de Francen osanottajat. Kokonaisuuden selkein ja omintakeisin yksityiskohta on juuri kapea ja siro springer-keula, joka on johtaa taivutetun ulkomuotonsa vuoksi ajatukset menneisyyteen. Andy´s Flying Chopper Tästä kulmasta käy parhaiten ilmi pyörän kapeus. Uudemmista Harrikoista on ainoana osana hyväksytty jalkatapit. Usein tulee tiellä vastaan custom-prätkiä, joiden kuski ajaa jalkapohjat edellä ja jalat harallaan muistuttaen lennosta ammuttua varista tämän pyörän päällä ei moinen rahvaanomainen käytös edes onnistuisi
Pakoputkien vienti hoijakan ja pyörän välistä on ratkaisu, jota ei ole muualla näkynyt. Liikkeessä ollessa renkaalle riittää jäähdytystä, mutta miten käynee kovan ajon jälkeen pysähtyessä? vaihdettua Indianin jakajaan, joka toisin kuin Harrikan sytytys, antaa kipinää vain oikeassa kohtaa tahtia vähentäen sytytyksen tarvitseman virran määrää. Konetta ruokkivan klassikko-Linkert M-47:n ryyppyvipuna on ´50 Flipperin lapa. Siinä hyödynnettiin Fordin A-mallin mekaanisten jarrujen osia. n Andyn uusimma dessa ei ole kennelman sirou ra , vaan ulkonäköseikasta kyse vain rä ajaa. Melkoinen löytö, joku on nähnyt vaivaa valaa lasisen linssin häviävän pienille Suomen markkinoille. AMERIKAN RAUTA 1/2012 45. rä on myös kette siro pyö Takajarrusylinterin siirto ensiövetokopan taakse vaati melkoisen vivuston rakentamisen. Takalampun teksti sanoo "seis". Lamput, tankki ja kaikki muu jatkavat samaa kapeaa ja minimalistista linjaa. Ehjää kokonaisuutta katsellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Andy on nimennyt juuri tämän pyörän Flying Chopperiksi. Ensimmäisen vuoden pannupään sylinterinkannet sopivat Knucklesta aina Shovelin koneeseen saakka
46 AMERIKAN RAUTA 1/2012
"Autoa oli paranneltu perusvireillä, eli siihen oli vaihdettu Edelbrockin alukannet ja imusarja sekä keinut, pakosarjat, pakoputkisto ja parempi kytkin ja perävälitys. Pakosarjat vaihdettiin avarampiin ja kaikki riskikohteiksi koetut pultit vahvempiin ARP:n versioihin. AMERIKAN RAUTA 1/2012 47. Järkevään hintaan löytynyt Mustang-yksilö osoittautui silloin parhaaksi vaihtoehdoksi", hän selittää. 225-hevosvoimaisella HO-koneella varustettu manuaali-Mustang oli hankittaessa siistissä käyttökunnossa. "Haussa oli V8-koneinen aihio ahdettavaksi, ja harkinnassa olivat myös GM-tuotteet. On totta, että malli on legendaarisia muskeliajan sisariaan selvästi pienempi ja muovisemman oloinen aivan eri muotista. 1970-luvun lopun energiakriisin varjostaman ajan nelipyttyisistä bensaturboMustangeista on kuitenkin pitkä matka loppupään kasikoneisiin GT-versioihin, jotka eivät oikeasti jääneet suorituskyvyllään juurikaan muskelivuosien malleista jälkeen. "Korille ei tehty pieniä muutoksia lukuun ottamatta mitään, ja siinä vaiheessa osa auton omaa sähköjärjestelmää jätettiin vielä käyttöön. Tarkoituksenahan oli hakea tehoa reilusti aiempaa enemmän. "Oli minulla joskus 8090-luvun taitteessa ´74 Ranchero 460-koneella", Asseri muistelee. Lisäksi takaakselille oli asennettu levyjarrusarja, joka onkin lähes ainoa osakokonaisuus mitä autosta enää löytyy niiltä ajoilta." Myös koria oli jäykistetty apurunkojen yhdistinraudoilla ja leveyssuunnassa erillisillä vahviketuennoilla. Moottoriin sen sijaan tilattiin heti aluksi mittava perusparannussetti iskuja kestämään." Tuo paketti piti sisällään Eaglen pitkäiskuisemman takokampiakselin ja H-profiilikiertokanget, JE:n takomännät, mekaanisen rullanokan sekä venttiilikoneiston vahvempine jousineen, lukkoineen ja retainereineen. Huolellisen rakentelun tuloksena hänellä on nyt stroukattu ja ylipaineistettu pikkuponi, joka potkii yli 800 hevosen voimilla. ox-Mustangit eivät koskaan ole saavuttaneet himoittujen varhaisten sukulaistensa kaltaista fanikuntaa. Virittelystä kokemusta oli karttunut jo muiden muassa hänen katuleluinaan olleiden 350-heppaisen välikoppaEscortin ja yli 430-heppaisen Sierran sekä Starlet-, Ascona- ja BMW M3 -ralliautojen kimpussa. Suunnitelmat todeksi. Mustang purettiin vain muutama viikko hankinnan jälkeen. Uusiksi menivät myös venttiilit ja keinuvivut. Sen totesi myös Asseri Mikkola etsiessään itselleen uutta rakentelukohdetta viitisen vuotta takaperin. Ei myyjä valehdellut, vaan toinen dyno oli ollut hiukan Harisen dynoa optimistisempi." Vaikka Asserin rakentelukohteet olivat aiemmin olleet enimmäkseen eurooppalaisia, ei Mustang ole hänen ensimmäinen jenkkinsä. PONI, JOLLA ON 800 HEVOSEN VOIMAT Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Tuukka Erkkilä F Asseri Mikkola ei ollut päättänyt hankkia Foxia, vaan jonkun sopivan kasikoneisen aihion ahdettavaksi. Näin vanhemmiten, varsinkin kun hinnat ovat laskeneet hyvin harrastajaystävälliselle tasolle, Foxeissa on todellakin potentiaalia. "Tehoa oli 275 hevosvoimaa ja vääntöä reilut 400 newtonmetriä, vaikka myynti-ilmoituksessa puhuttiin 350 hevosvoimasta
Ford Mustang GT 347 ´91 Moottori Voimanlähde on rakennettu Ford Motorsportin uuteen Boss 302 -lohkoon. Kannet ovat Eagle Racingin porttaamat Edelbrockin alumiiniset Ferrean venttiilein, ylipainetta tuottaa Prochargerin keskipakoahdin. 48 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Se pitää sisällään Eaglen stroker-alakerran, JE:n takomännät, Lunatin rullanokan ja melkoisen määrän muuta amerikanherkkua
Toissa talvena moottori huollettiin muutenkin täydellisesti. Sen perään asennettin 3,5" alukardaani, 31-rihlaiset vetoakselit ja uusi Eatonin Torsen-tyyppinen lukko. Pomo pellin alle. Tehon ja momentin noustessa oli myös koko voimansiirtolinja pakko päivittää, vaikka vaihteisto ja perä kestivätkin loppuun saakka nipussa. Lopulta todettiin, että 3,5-tuumaista pienempi putkisto ei vain tälle tekniikalle riitä, ja Marteliuksen konsultoinnilla ja komponenteilla saatiin lopulta vastapaineet kohtuullisiksi ja äänet hyvin maltillisiksi." Polttoaineen syötöstä ja kipinästä vastaa kotimainen Hestec, joka päivitettiin pari vuotta sitten uudempaan Win-Hesteciin. 760 kuutiosentin polttoainesuuttimet vaihdettiin samalla suurempiin 1260-kuu- Takahelmojen kumisilppu kielii siitä, että autolla myös ajetaan. Vetoakselitkin olivat alkuperäiset 28-rihlaiset. Kaikki kierteet avattiin ja niihin asennettiin helicoil-kierteet, joita Asseri pitää yhtenä parhaista sijoituskohteista moottoria rakennettaessa. Ulkoasu on valkoisia teippiraitoja ja 17-tuumaisia Keskinin vanteita lukuun ottamatta tehtaan jäljiltä. Ahtimena on alusta asti ollut Prochargerin mekaaninen keskipakoahdin, jonka tuotto on riittänyt tähän päivään saakka mainiosti. Nykyisellään auto kulkee hyvin tasaisesti varttimailin 10,5 sekunnin tuntumiin, joten palikat alkavat olla harvinaisen hyvin kohdallaan. "Tietysti tarvittiin myös alakerran ryhtirauta, tiivisteet ynnä muut kasaussovitteet." Kansien porttausta tarkistettiin, ja muotoiltiin seetit sopiviksi uusille venttiileille. "Ensimmäisillä vedoilla tuloksena oli korkeaan 12 sekunnin aika, mistä on tultu koko ajan alaspäin." tettiin. Kansiakin porttautettiin lisää Eagle Racingilla ja niihin sovitettiin uudet, suuremmat Ferrean venttiilit", Asseri listaa. "Pakoputkisto tehtiin itse kahdessa vaiheessa vastapaineongelmien vuoksi. "BBK:n imusarja tuli Racers Placen kautta tehdastilauksena kolmessa viikossa, ja oli todella hyvin viimeistelty osa." Päivityksen yhteydessä tilattiin myös uusi Lunatin nokka rajummalla profiililla. Matkustamoon Asseri rakensi puolikaaret, ja alkuperäiset penkit on vaihdettu Sparcon kuppeihin. Toistaiseksi autoa ei ole myöskään kevennetty käytännössä ollenkaan, vaan se painaa kohtuullisen paljon, 1650 kiloa. Jäähdyttimet nesteelle, öljylle ja ahtoilmalle sekä polttoaineen välisäiliö teetettiin mittojen mukaan Erikoishitsaus Raatikaisella. "Kampiakselin tasapainotus tarkistettiin, samoin kiertokanget. Monsterirundari vaihtovaloineen on tässä autossa aidosti tarpeen. AMERIKAN RAUTA 1/2012 49. Männänrenkaat uusittiin, männäntapit vaihdettiin vahvempiin ja laakerivälyksiä kasva- Tehoa tarkoilla säädöillä. Tällä kokoonpanolla päästiin jo 580 hevosvoiman ja 800 newtonmetrin lukemiin. Parhaat mittausarvot ovat tällä hetkellä varttimailille 10,399 sekuntia ja 224 km/h, mutta kohti ysiä mennään koko ajan. Kabiini on kuppipenkkeineen ja puolikaarineen melkoisen race-henkinen. Kytkin vaihdettiin kaksilevyiseen MC Leodiin SFI-kytkinkopan kera, askiksi tuli Libertyn modifioima Tremec TKO 600 pakko-ohjatuilla 2-,3- ja 4-vaihteilla. "Kaksi ensimmäistä ajokautta alkuperäinen moottorinlohko kesti, kunnes murtumat ja repeämät alkoivat vuotaa öljynpaineita kampikammioon ja moottorille oli pakko antaa uusi sydän." Alkuperäisen sylinteriryhmän korvasi Ford Racingin Boss 302 -lohko, joka löytyi US-Partsin hyllystä. Autoa ei kuitenkaan ole varsinaisesti kevennetty, vaan alkuperäiset ovipahvit ynnä muut ovat edelleen tallella. Mielenkiintoisen näköisellä kepillä ohjataan Libertyn preppaamaa Tremecin TKO 600 -manuaaliaskia. Polttoaineen siirron tankilta suuttimille hoitavat Walbron sähköpumput. Voimansiirto koostui aluksi yksilevyisestä Centerforcen kytkimestä jatkonaan alkuperäinen Borg Warnerin T5-manuaali, Fordin oma lukko ja 3,73-välitys
Ja kyllä Musse tosiaan kulkee. Ford Mustang GT 347 ´91 FORD MUSTANG GT ´91 OMISTAJA: Asseri Mikkola, 41 PAIKKA: Hämeenlinna MOOTTORI: 347 cid V8, Ford Racing BOSS 302 -moottorinlohko, Eaglen pitkäiskuterästakokampiakseli, Eaglen H-profiilikiertokanget, JE-takomännät, Eagle Racingin porttaamat Edelbrockin alukannet Ferrean 2.02 imu ja 1.602 pakoventtiilein, Lunatin ahtokäyttöön tarkoitettu mekaaninen itse muokattu rullanokka + nostimet + top end, SCE:n titaani/kuparikansitiivisteet, ARP:n pultit ja mutterit, BBK Race -imusarja, Hestec .32 -moottorinohjaus, Tric Flow 1260cc pa-suuttimet, Prochargerin keskipakoahdin, PWR-välijäähdytin, BBK:n lyhyet pakosarjat suuremmilla loppupäillä, 3,5" putkisto taka-akselin eteen saakka, 3" siitä loppuun, Erikoishitsaus Raatikaisen tekemät vesi- ja öljynjäähdyttimet sekä polttoaineen välisäiliö, välijäähdyttimen muutostyöt, alumiinihitsaukset. "Yksi tärkeimpiä asioita koko laitteen toimivuuden kannalta on kunnolla tehty sähköpuoli. Loppunopeusennätys on 224 ja seisovalle mailille sain kelattua 287 km/h lukeman. "Auto on kuitenkin tehty nimenomaan omaksi iloksi katuajoon ja varttimailille. KORI: Vakio, apurunkojen yhdistäjät, taka-akselin kiinnityspisteet koriin parannettu, turvakaari. SISUSTA: Sparcon ratti ja istuimet, kuljettajalle 6-pisteturvavyö, tarpeelliset lisämittarit KIITOS: Special Tuning Harinen Oy, Racers Place, Erikoishitsaus Jäähdytinhuolto Raatikainen, Eagle Racing / Juha-Pekka Pasi, Sonic Tools Oy, Martelius Exhaust Oy, Heikki Helminen, Kai Peltonen ja oma talliporukka 50 Faktat tiosenttisiin ja bensalinjaan lisättiin kolmas Walbron siirtopumppu. Näillä tehoilla oikeat välykset ja materiaalit kasvavat aivan uuteen merkitykseen", Asseri selittää. Epämääräisten johtoliitosten kanssa joutuu tappelemaan jatkuvasti, joten halusin toteuttaa johdotukset kerralla kunnolla." Välijäähdytinkenno vaihdettiin viime talvena tehokkaampaan PWR:ään, ahtopaineen säätöportteja siirrettiin ja nokka-akselin profiiliakin kokeiltiin muuttaa. 3 x Walbron 255 lph pa-pumput, tuotto 10 l/min TEHO: 160 kW / Race-moodilla suljetulle alueelle 632 kW / 1004 Nm (mitattu). VANTEET: Keskin 17x8,5" ja 17x10" (Stripillä 15x9" Weld Racing). Käytetty polttoaine: 50% / 50% 85RE/ 98E VOIMANSIIRTO: MC Leodin 2-levykytkin, SFI-kytkinkoppa, Tremec TKO 600 -manuaali (2-, 3- ja 4-vaihteet pakko-ohjatut, 3,5" alukardaani, 8,8" vetopyörästö 3.73 Ford Racingin välityksellä, Eatonin torsen-tyyppinen lukko, 31-rihlaiset Moser-teräsvetoakselit. Myös takajousituksen kiinnityspisteet vahvisteltiin huolella, jotta ripustus ei jossain vaiheessa repeytyisi irti yli tuhannen newtonmetrin väännön kurittamana. "Venttiilivälysten selvä pienentäminen ohjearvoista näkyi heti kymmenien hevosvoimien ja kymmenien newtonmetrien tehonnousuna. "1,672 sekuntia on paras 60 jalan aika, paras varttimaili tähän mennessä 10,399. Auto olisi kyllä kulkenut jonkin verran enemmän, mutta jouduin hölläilemään välillä, kun keula tuntui nousevan irti tiestä." Asserilla onkin tarkoituksena kokeilla nopeusajoa vielä syksyn mittaan uudelleen, kunhan keulan alle saadaan rakennettua hieman downforcea tuova spoileri. RENKAAT: edessä 225/45 R17", takana 275/40 R17" ( Stripillä 26" x 10.5" 15" Mickey Thompson ET DOT Street). Sillä ajellaan kesäisin ja sitä parannellaan ja korjataan talvet ja ajoittain myös kesäisin..." Tuulilasin etupuolelle asennetut mittarit ovat varmasti kuljettajan näkökentässä. Asseri pitää oikeasti tehokkaan katuauton rakentamisessa olennaisena huolellisesti tehtyä "pohjatyötä" kunnollisine sähköineen ja riittävine polttoainelaitteistoineen. AMERIKAN RAUTA 1/2012. "Myös peruspuristussuhdetta on kokeiltu väliltä 8,79,6. Tällä hetkellä ollaan tasan yhdeksän puristussuhteessa." Koska näillä tehoilla on tarpeellista saada auto myös pysähtymään tehokkaasti, päivitettiin etujarrut 330-millisiin levyihin Wilwoodin nelimäntäisin satuloin. Alustaa parannettiin asentamalla eteen Konin coilover-tolpat säädettävin yläpäin ja taakse Edelbrockin säädettävät ylätukivarret. ALUSTA: Konin coilover-jousijalat ja Camber Caster plate -yläpäät edessä, takana Steedan jouset, Strangen säädettävät iskunvaimentimet, Edelbrockin säädettävät ylätukivarret uretaani/ teräskuulanivelillä, Maximum Motorsportin alatukivarret ja teräskuulanivelillä parannetut ja muutetut taka-akseliston kiinnityspisteet. JARRUT: Edessä: 330 mm/ 28 mm levyt 4-mäntäisillä Wilwoodin satuloilla, takana SSBC-levyjarrut 260 mm/ 22 mm levyin, 1-mäntäsatulat
Ihan odottaessa linssitarroja ei saa mukaansa: prosessi kestää aloittamisesta pari vuorokautta, sillä teipin on annettava kuivua tulostuksen jälkeen yön yli, jotteivät reunat ala kipristellä, ja hitaasti jähmettyvä geelipinta vaatii myös vuorokauden kuivattamisen. Hyvin paljon tehdasjälkeä muistuttavat tarrat sopivat käytettäväksi niin sisätiloissa kuin ulkonakin pysyväthän ne ehjänä paikallaan myös vanteissa. Miksipä sama menetelmä ei toimisi myös keulamerkkiin. Myös kromiteippi soveltuu tulostuspohjaksi. 3 4 3. Kun leikkurin rajaamat ylimääräiset teipit on poistettu, annostellaan tarran päälle käsin geeli, joka jähmettyy linssimäiseksi joustavaksi pinnaksi. Käytännössä sentti lienee kuitenkin pienin järkevä äärimitta. Osa huonokuntoisista merkeistä jätettiinkin tällä kertaa kokonaan pois, keulamerkin kohdalla se ei sen sijaan ollut mahdollista. Tallilla Merkit uusiksi Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Minna Alhonen H Meistä monet ovat törmänneet siihen ongelmaan, että joku alkuperäinen merkki on haalistunut ja rispaantunut, mutta uutta vastaavaa ei ole tiedossa. Tässä tapauksessa tarran mitat olivat 51 x 28 mm, mutta mitään erityisiä rajoituksia linssitarran koolle ei ole, kuten ei myöskään sen muodolle. Ratkaisu löytyy ihan kotimaasta oman kuvatiedoston voi tulostuttaa geelipintaiseksi linssitarraksi. arrastepelin maalauksen yhteydessä tuli eteen se tosiseikka, että kaikki muu alkaa näyttää kiiltävän maalipinnan vieressä kuluneelta ja ankealta. ´81-vuosimallin Oldsmobilen oikeankokoinen keulamerkki olisi varmasti löytynyt internetin syövereistä kohtuullisen helposti, mutta aikaa sen tilailuun ulkomailta ei juuri ollut. Kyllä, kuului onnistuvan. Ainoa vaatimus oli mahdollisimman hyvälaatuinen kuvatiedosto, mitään vektorimuotoja tai muuta erityistä ei vaadita. Lisätiedot: Team Soundpark 050 355 8562 1 2 1. Ratkaisu löytyi läheltä, kun muistin Arto "Örri" Karjalaisen Team Soundpark -firman tulostaneen linssitarroja auton vanteiden keskiöön. 4. AMERIKAN RAUTA 1/2012 51. Kuva voidaan tulostaa halutuissa väreissä joko tavalliselle tarralle tai metallinhohtoiselle pinnalle, jolloin saadaan aikaan usein hieman laadukkaamman näköinen lopputulos. Forssan Pick-Nickin rompetorikaan ei tuottanut tällä kertaa tulosta. Logot asemoituna oikeassa koossa tieto koneella. Itse poimin tulostettavaksi netistä löytyneen Oldsmobilen logon, ja Team Soundparkin Minna Alhonen muokkasi vaihtoehdoksi myös perusmuotoisen logon ilman ylimääräisiä heijastumia. Pääasia, että tulostettava kuva on riittävän iso, eikä rakeinen. Ja kyllä, paremmalta tämä näyttää. 2. Koska nopeasti poimit tu originaali olikin lopulta yllättävän rakeinen, teki Team Soundparkin Minna omaaloitteisesti siitä toisen version kullanväriselle teipille
kin Han n yti yp H Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Tuukka Erkkilä Training Day -leffasta suurelle yleisölle tutuksi tullut Monte Carlo kuuluu suositumman pään lowrider-aihioihin. Lukemattomia komeita laitteita rakentaneelle Hannu "Hank Jacob" Jaakkolalle tämä Monte on ensimmäinen hydrauleilla varustettu auto, muttei kuulemma jää viimeiseksi. 52 AmerikAn rAutA 1/2012
Hinta oli kuitenkin silloin eri paria käytettävissäni olleen budjetin kanssa, joten pihaan päätyi G-korinen Cutlass J Supreme, joka ei tainnut jäädä halvemmaksi. Mutta se on ihan toinen juttu. Sitten tuli ´72 El Camino ja ´64,5 MusAmerikAn rAutA 1/2012 53. oitakin vuosia takaperin kuulin, että hollolalaisessa autoliikkeessä olisi myytävänä lowrideriksi rakennettu Monte Carlo, jota oli tietysti pakko lähteä mahdollisimman pian katsomaan. Auto kun ei ollut kaupan erityisen isoon ääneen, eikä siitä löytynyt myyntikuvia netistä. Suurelle yleisölle ´79 Monte Carlo on tunnettu elokuvasta Training Day, jossa Denzel Washingtonin esittämä päähenkilö, paha poliisi Alonzo Harris kurvailee mustalla lowrideriksi rakennetulla yksilöllä. Hannu on harrastanut jenkkejä jo 25 vuotta, ja tutuksi ovat tulleet mallit ja merkit laidasta laitaan. Monte Carlot ovat kuuluneet suosituimman pään lowlow-aihioihin jo uudesta, mutta epäilemättä leffa toi niiden rakenteluun uutta nostetta varsinkin nuorempien harrastajien kohdalla. "Ensimmäinen oli ´64 Valiant, joka oli siihen aikaan varmaan yleisin aihio. Hank Jacobinakin tunnetun Hannu Jaakkolan Monte-hankintaan leffalla ei sen sijaan ollut osuutta
Alla olivat loistavasti kokonaisuuteen sopivat kultapulttiset Luxorin 13-tuumaiset pinnavanteet käännetyllä offsetilla, ja niiden päälle oli venytetty kapeat valkosivurenkaat. Chevrolet Monte Carlo ´79 Monte oli kaupan ensimmäisellä omistajallaan, yli 70-vuotiaalla sveitsiläispapalla lieneeköhän pappa itse rakennuttanut auton lowrideriksi? tang. Röyhkeästi muotoiltu personal luxury coupe oli uutena kalliimpi kuin esimerkiksi Camaro, mutta sitä myytiin silti Camaroon verrattuna yli tuplaten. pojista oli rakennuttanut auton lowrideriksi, sillä tuntuisihan se aika erikoiselta, että paappa itse olisi saanut moisen idean. "En minä ollut koskaan kummemmin ajatellut tällaista hankkivani, mutta nähdessäni Monte Carlon tykästyin sen linjoihin." Niin oli kyllä tykästynyt moni muukin, vaikka Monte onkin Suomessa jäänyt harvinaiseksi näyksi. Runko ja tukivarret oli vahvistettu kauttaaltaan, ja lyhyiden kierrejousien jatkoksi oli asennettu hydraulisylinterit Pro Hopperin pumpuin. Niin uskomattomalta ja kliseiseltä kuin se kuulostaakaan, Monte oli kaupan ensimmäisellä, yli 70-vuotiaalla omistajallaan, ja sen mittarissa oli vasta noin 30 000 kilometriä kyllä, uutena Eurooppaan tuodussa autossa on kilometrimittari. Paimelan Paronina tunnetun Valkaman Reiskan kaveri asui tuolloin Sveitsissä ja etsi sieltä Reiskan liikkeeseen sopivia autoja. Takakontista löytyi neljä Optiman punakantista hyytelöakkua, ja jousitusta ohjaamaan oli valjastettu perinteinen kahdeksan vivun boksi. Monte Carlokin tuli hänelle sattuman kautta, vaihdossa ´64 Chevy pick-upiin. Sen jälkeen autoja on ollutkin aika lailla paljon, niin museoautoja, rodeja kuin kustomeitakin", Hannu kertoo. Reiska kertoo auton tulleen myyntiin, koska sen edellisestä katsastuskerrasta Sveitsiläispapan hyppimään opettama. Hannun Monte Carlo kulkeutui Suomeen Sveitsistä viitisen vuotta takaperin. Reiska epäilee, että joku papan pojan- 54 AmerikAn rAutA 1/2012. Suomalaisittain kuulostaa uskomattomalta, että pelkästään vuonna 1979 Monteja myytiin yli 300 000 enemmän kuin esimerkiksi meillä paljon tavallisempia Malibuita
Aikakauden GM-tuotteille tyypillisesti roikkuneen sisäkaton Hannu korjasi parikymmensenttisellä enkelintukalla, joka saattaa herättää vanhemman polven keskuudessa inhonsekaisia nostalgisia tunteita, mutta sopii ehdottomasti tyyliin. Hannu hoiti Monten myös viimein kotimaisten kilpien väliin. Hydraulien säätö hoituu perinteisellä kahdeksan kytkimen boksilla. Tekniikkapuolelle olen joutunut vaihtamaan vain yhden hydraulipumpun magneettiventtiilin." Ulkoasu meni kuitenkin uusiksi värin vaihdon myötä. "Alustaan oli lyöty silloin Sveitsissä kaikki uutta, joten tämä oli tosi helppo projekti. AmerikAn rAutA 1/2012 55. tuli kaksi vuotta täyteen, eikä sitä saanut leimaan Sveitsissä hydrauleineen. Hydraulit hyväksyttiin autoon lisäjousina niiden lisäksihän autossa on edelleen Kontin neljä Optima-akkua antavat virtaa hydraulipumpuille. Häneltä se päätyikin vaihtokaupassa Jaakkolalle, joka otti auton heti työn alle. Koti-Suomessa Monte lojui puolisentoista vuotta Reiskan tallin nurkalla pikkupuutteiden ja muiden kiireiden vuoksi, Reiska kun onnistui heti alkuun esimerkiksi rikkomaan yhden hydraulimoottorin leikitellessään liian tyhjien akkujen kanssa. Kermaa, fleikkiä, karvaa ja ketjua. "Auto oli tosi hyväpeltinen, ja tekniikkakin oli kaikin puolin moitteettomassa kunnossa, mutta maalipinta oli haalistunut ja hilseili pahasti", Hannu selittää. Ankean näköinen vakioruori sai myös väistyä Grantin klassisen ketjuratin tieltä. Alkuperäinen metallisininen sävy vaihtui hieman muokattuun Chryslerin beigeen, ja katon Hannu maalasi yhdessä tuttavansa Hautamäen Simpan kanssa vanhan liiton Root Beer Flakella. Monte Carlo kulkeutui Paimelasta Turun seudulle Jarmo Klemetille, joka ei koskaan rekisteröinyt autoa Suomeen. Hydraulisylinterit on asennettu kierrejousien päälle "lisäjousiksi", ja taka-akselilta löytyvät edelleen normaalit iskunvaimentimet. Hannu vaihtoi tylsännäköisen alkuperäisen muoviratin Grantin klassiseen kettinkimalliin. Värien rajaus tehtiin perinteiseen lowrider-tapaan lehtikullalla, ja kokonaisuus viimeisteltiin tamperelaisen Timo Lindholmin vetämin straipein
Tuohon aikaan hydrauleista tai muuten säädettävistä alustoista ei ollut kukaan kuullutkaan, vaan autot madallettiin usein käyttämällä hiekkasäkkejä tai muuta raskasta painona. "Tämä oli minulle ensimmäinen hydraulivehje, eikä varmasti jää viimeiseksi." Ja kun miehen rakentelutahtia yhtään tietää, niitä saattaa löytyä tallista useampi jo ensi keväänä. Alun perin chicanojen barrioista liikkeelle lähtenyt lowrider-kulttuuri kiteytyi ajamiseen hiljaa ja matalalla. 1950-luvun lopulla lowlowtouhu alkoi yleistyä, ja kuvioon astuivat myös hydraulit. Hydrauleista puhutaan monenlaista puolesta ja vastaan. Ennen moisten linjausten tekemistä olisi ehkä parempi tutustua lowrider-kulttuurin historiaan tai kokeilla itse. Niitä koskaan kokeilemattomat tietävät, että hydikoilla varustetut autot ovat hirveitä ajaa, ja niihin tiukimmin vihkiytyneet eivät pidä ilmajousitettuja autoja lowridereina ollenkaan. Hannu ainakin on pompottimeensa kovasti tykästynyt. Chevrolet Monte Carlo ´79 kierrejouset. Ensimmäinen tunnettu niiden käyttäjä oli kalifornialainen Ron Aguirre, joka asensi isänsä kanssa B-52pommikoneesta otetut Pescon hydraulipumput ja Sidewinder-venttiilit X-Sonic Corvetteensa vuonna ´59. Hiljaa ja matalalla CheVrolet monte CArlo ´79 · omistAJA: Hannu Jaakkola, 43 · PAikkA: Virrat moottori: 305 CID V8, teho: 140 hv, VoimAnsiirto: TH350-automaatti, alkuperäinen 10-bolt perä, AlustA: Hydraulisylinterit, tukivarret ja runko vahvistettu kauttaaltaan, Pro Hopperin pumput, 4 x Optima Red Top, 8-katkaisijan boksi, JArrut: vakiot, VAnteet: Luxor Wire Wheels 13x7" 100 spoke -pinnavanteet, Renkaat: Cooper 155/80 R13, sisustA: 10" Grantin ketjuratti, katto verhoiltu "Angel hair" -karvalla Faktat 56
Lelu rkea e Ko S Teksti: Tomi Eronen · Kuvat: Tuukka Erkkilä Kun on rakentanut lukemattoman määrän ihan maahan pudotettuja autoja, mitä muuta voi tehdä kuin yrittää ylemmäs? AMERIKAN RAUTA 1/2012 57
Siihen mies rakensi uudemman Caddy Escaladen keulan, peräpäähän sovitettiin De Villen valot ja autoon koottiin myös nopea ilmajousitus, jonka avulla 22-tuumaisilla matalaprofiilipyörillä varustettu auto saatiin putoamaan kiinni tonttiin. "Ensimmäinen korkea autoni oli pari vuotta takaperin talviautoksi hankkittu ´90 Dodge Dakota", Tomi selittää. Valmistuttuaan Dodge päätyi kuitenkin talven ajeluiden jälkeen kiertoon, ja Tomi hankki uudeksi projektikseen takavetoisen ´88 Fleetsiden. Dodge Ram 2500 HD ´04 Lokarinkaariin asennettiin Bushwackerin levikkeet, jotta pyörät eivät tulisi holtittoman paljon ulos pyöränaukoista. Etupään tukivarret uusittiin ja jousiksi asennettiin Airliftin ilmapalkeet. Tomi kuuluu siihen ryhmään, jonka on yhden kohdan fiksauksen aloitettuaan pakko tehdä uusiksi myös kaikki muu viereltä, ja niin kävi Dakotankin kohdalla. Mustaa 454:ää seurasi parikymmenvuotias Mazda-avolava, josta hän muokkasi uudempikeulaisen Chevy S10:n näköisen alkuperäistä jenkkimaskia ja valoja myöten. Tuolloin Tomi hankki itselleen myös 454 SS Pickupin. Kahdella 5 gallonan painesäiliöllä varustetun ilmajousituksen hillitsijöiksi Tomi valitsi Ranchon perinteiset 9000-iskarit. L owtoys-firmaa pyörittävän Tomi Ollin autoharrastusura alkoi kokonaan toisen mantereen laitteista toista kymmentä vuotta takaperin. Köyhintä varustelutasoa edustava perusvalkoinen Ram löytyi viime syksynä Kotkasta, ja oli jo valmiiksi Suomen kilvissä. 58 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Kulahtaneessa kunnossa ollut puna-harmaa auto sai uuden elämän korotettuna ja kokovalkoisena 4WD-lookerina. Auton ruostevauriot korjattiin ja kori läpikäytiin täysin, minkä jälkeen se maalattiin kiiltävänmustalla. Tomin omia sanoja lainaten auto rakennettiin amerikkalaiseen rokkistaratyyliin, ja lopputulos oli kieltämättä erittäin tyylikäs. Nuori mies tuli nopeasti maanlaajuisesti tunnetuksi hyvin matalista Peugeoteistaan, ja harrastuksesta tuli hänelle myös ammatti. Tomin oli taas aika katsella itselleen uutta rakentelukohdetta. Ei olekaan ihme, että sekin meni kaupaksi heti valmistuttuaan. Autoon hankittiin myös mustat vanteet sekä 32 tuuman pyörät, ja alustaa korotettiin kuudella tuumalla lopputuloksena varmasti maan hienoin Dakota pick-up. Noihin aikoihin keskeisimmäksi toiminnaksi tuli ilmajousituskomponenttien maahantuonti, myynti ja asennus. Tomi myös alkoi maahantuoda osia korisarjoista vanteisiin, ja viime vuosikymmenen puolivälissä firman nimi vaihtui Ollituningista paremmin muuttunutta toimintaa kuvastavaksi Lowtoysiksi. Tehdasuudella Fordin tekniikalla varustettuun Mazdaan tuli tietysti myös ilmajousitus, perinteiset 100-spoke-pinnavanteet ja lukematon määrä muita muutoksia ja sekin putosi aivan tonttiin. Korkeampiin leluihin
Uutuutena olivat Crew Cab -korin tulleet normaalisti aukeavat takaovet. Rakentelutyyli oli myös heti alkuun tiedossa, mutta homma eteni pikkuhiljaa. Jenkeistä vastikään tuotu auto oli niin tekniikaltaan kuin koriltaankin lähes uutta vastaavassa kunnossa, alustassakaan ei ollut oikein edes pintaruostetta. Moottorivalikoimaan uutena tuli tarjolle uuden sukupolven Chryslerin 300C-mallistakin tuttu 5,7-litrainen Hemi, jollainen Tominkin autosta löytyy. Rajua rokkistaratyyliä. Vanhasta jäi jäljelle oikeastaan lähinnä nimi, peruslinjat ja suosittu 5,9-litrainen Cumminsin turbodiesel-moottori. Kuka tällaisella seitsemänmetrisellä vehkeellä mihinkään metsään ajelemaan lähtee?" Tomi ihmettelee ja lisää: "En halunnut myöskään sitä himoittua Cumminsin dieseliä, vaan bensakoneen." Vaikka tuo kolmannen sukupolven vuonna 2003 lanseerattu Ram muistuttikin paljon aiempaa vuonna 1994 markkinoille tullutta toista mallipolvea, oli se Ram rakennettiin samaan tyyliin, johon ovat tykästyneet amerikkalaiset rokkistarat ja muut tv-julkkikset. niin rungoltaan, tekniikaltaan kuin ulkonäöltäänkin täysin uudistettu auto. "Ei sillä ilmeisesti kovinkaan paljoa ollut ehditty täällä ajaa", Tomi toteaa. "Halusin nimenomaan takavetoisen, koska se on paljon nelivetoista parempi ajaa, ja minun on vaikeaa ymmärtää, miksi tämän painoisen auton pitäisi olla neliveto. Speksit hankinnalle olivat etukäteen tarkkaan selvillä haussa oli ´03 tai uudempi neliovinen ja mahdollisimman pitkällä lavalla varustettu Ram. "Ei oikeiden töiden teosta tallissa olisi tullut mitään, jos olisin levittänyt tämänkokoisen vehkeen sinne pidemmäksi aikaa." Ramin rakentelu alkoi jousituksen muuttamisella ilmatoimiseksi toisin kuin korotetuissa katuautoissa on yleensä ollut Suomessa tapana. "Ilmajousituksesta on tällaisessa laitteessa ajettavuuden lisäksi muitakin käytännön hyötyä. AMERIKAN RAUTA 1/2012 59
Olisi muuten jäänyt etupyörien kääntyvyys vähän turhan heikoksi", Tomi naureksii. Kasvojen kohotus. Koria nostettiin kolme tuumaa, minkä lisäksi etupäähän asennettiin CST:n 3,5 tuumaa autoa korottavat olka-akselit. E-Levelissä on myös kolme ohjelmoitavaa muistipaikkaa eri korkeusasetuksille. Laskemalla auton ala-asentoon sillä voi ajaa normaaleihin parkkihalleihin ja raskaampien tavaroiden lastaaminen lavalle on myös paljon helpompaa kuin ylhäällä ollessa", Tomi selittää. Tomi rakenteli autoa vähitellen marras- ja joulukuun mittaan jättämättä sitä pidemmäksi aikaa seisomaan. Tomi ammattimiehenä valitsi joka nurkkaan lähes 10 tuuman liikerataan pystyvät Dominator D2600-makkarapalkeet ja niille ilmaa työntämään asennettiin kaksi kompressoria. Keulalle hän päätyi toteuttamaan kasvojenkohotuksen, ja totesi helpoimmaksi tilata ison veden takaa uudemman mallin etupuskurin, -lokarit ja valot, jotka ovat uusia tarvikeosia. Facelift-mallin osat kävivät sinällään helposti paikalleen, ja uusien lamppujen sovittaminen alkuperäisiin lokareihin olisi ollut kohtuuttoman työläs projekti, kun AMERIKAN RAUTA 1/2012. 22x11" mustat Fuelin vanteet tulivat suoraan Jenkeistä MHT:ltä Tomin tutun kautta, ja samaa väylää hankittiin myös Nitton 37-tuumaiset renkaat. Iskareiksi tulivat Ranchon säädettävät ysitonniset ja ilmajousitusta ohjaamaan Accuairin e-Level kaukosää60 döllä varustettuna. Dodge Ram 2500 HD ´04 Jousituksen säätö hoituu Accuairin automaattitoimisen E-levelin kaukosäätimellä. "Harkitsin itse asiassa vieläkin leveämpiä pyöriä, mutta onneksi en ottanut niitä
Jos kohta ulkonäköön haettiin tiettyä raakuutta, sisämukavuuden parantamiseksi Heavy Duty -perusversion alkuperäinen muovimatto korvattiin kankaisella tarvikematolla. Keulalle päätynyt army-henkinen malli on Smitty Buildin M1, lokarinlevikkeet tulivat Bushwackerilta. se n Ilmajousituk ealla ansiosta kork ajaa tolla voi vielä au uisiin nor maalikork in. Pari viikkoa ennen pääsiäistä oli aika vetää pintaan uusi kirkkaanvalkoinen väri. "On nuo korkeat vehkeet kuitenkin huolettomampia vetää. Perjantaina aloitimme auton maalanneen Jauskin kanssa pohjatyöt, ja sunnuntaina vedettiin jo väri pintaan." Ram esiteltiinkin suunnitelmien mukaan valmiina American Car Show´ssa, minkä jälkeen se on palvellut Tomia niin hupiajoissa kuin päivittäisissä sekalaisissa kuljetuksissakin. "Auto oli purettu valmiiksi, ja maalaus hoitui aika vauhdikkaasti. Se on melkoinen jättiläinen. Dodgen osat eivät kuitenkaan hirvittävän kalliita olleet. Tällä on hyvä kuskata kamaa ja periaatteessa crossipyörääkin, joskin siihen se on tällä hetkellä turhan korkea", hän myöntää nauraen ja tähdentää: "Mulle on aivan sama, mistä maasta se on tai mikä se on, kunhan siitä saa hyvännäköisen." AMERIKAN RAUTA 1/2012 61. parkkihalleih DODGE RAM 2500 HD ´04 OMISTAJA: Tomi Olli, PAIKKA: Helsinki MOOTTORI: 5,7 Hemi V8, TEHO: 345 hv, VOIMANSIIRTO: automaatti, takaveto, ALUSTA: Lowtoys-ilmajousitus Accuairautomaattiohjauksella ja kaukosäädöllä, Airlift Dominator D2600-palkeet, Viair in444C -kompressorit, SMC-magneettiventtiilit, 2 x 5 gallonan painesäiliö, Rancho 9000 säädettävät iskarit, 3" body lift, CST 3,5" nostavat spindlet, JARRUT: vakiolevyt, KORIMUUTOKSET: ´08-malln etupuskuri, -lokasuojat ja -valot, Smitty Billet M1 -verkkomaski, Bushwackerin kaarilevikkeet, helmaraudat poistettu, muovinen lavakaukalo , VANTEET: Fuel Hostage 22x11", RENKAAT: Nitto 37x13,50 R22, KIITOS: Kuosmanen ja Jauski Faktat Vertailu normaaliin tai no ehkä hieman normaalia matalampaan Letukan pikappiin selventää Ramin todellisen koon ja korkeuden. Mutta mikä sai sitten mataluuteen hullaantuneen kaverin rakentelemaan hurjan korkeita laitteita. Maskiksi Tomi ei halunnut alkuperäistä, vaan verkkoversion
avaa Orast aihia alik Ova Mikko Vikman 32 vuotta Uusikaupunki 62 AMERIKAN RAUTA 1/2012
Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Letukoihin tykästynyt Mikko Vikman löysi itsestään uuden puolen hankittuaan heräteostoksena ´54 Fordin pick-upin. AMERIKAN RAUTA 1/2012 63
Maalatun alustan kimppuun käytiin aivan Uudenkaupungin keskustassa sijaitsevassa tunnelmallisessa 20-luvun tiilisessä vuokratallissa, jossa eritasoista apuvoimaa poikkesi tuhkatiheään. Maski oli kotoisin ´56-mallista ja kone kolisi. AMERIKAN RAUTA 1/2012 Kun kerran oltiin Ford countryn sydämessä, käytettiin tilaisuutta hyväksi ja käytiin ostoksilla Ford-osataivaassa Dennis Carpenter Reproductionsilla. Ford F-100 pick-up ´54 50-luvulta vuoteen 1965 Fordin pick-upeissa olleet vanteet ovat keskiöiltään samat kuin vuonna ´40 esitellyt Ford-henkilöauton vanteet. Mikon isä osallistuikin projektiin naputtelemalla niitä suoriksi. Ruostetta ei liiemmin ollut, vain hytin takanurkat jouduttiin vaihtamaan", hän selittää. "Myös Charloten Swap Meetissa käytiin ja sieltäkin tarttui mukaan yhtä ja toista Fordin osaa. Alkuperäinen Dana 44 -taka-akseli siirrettiin jousien yläpuolelle ja jarrut sekä tiivisteet 64. Muuten ne olisivat olleet liian kova kontrasti uudelle takaluukulle. Onneksi muutkaan mainitut vuosimallit eivät ole mitenkään rumia ja niiden hinnat sekä saatavuus ovat paljon paremmalla tolalla. Kotitallissa auto purettiin täysin ja osat lähetettiin hiekkapuhallukseen Mikon ystävän, Sami Rautasen maalausfirmaan. Lavan laidat olivat sen verran kiharat, että uudet pokattiin suorasta pellistä. Uusikaupunkilainen Mikko Vikman on voittopuolisesti Chevroletin miehiä ja häntä on monta vuotta kuljettanut kesät talvet 80-luvun alun Chevy Stepside. Ratkaisua varmaankin vauhditti valmiiksi auton nokalle vaihdettu Chevyn pikkulohkotekniikka sekä droppiakseli. "Ryhmätyönä Samin kanssa teimme muut pelti- ja pohjatyöt. Hollman&Moodylla oltiin muuten vaan opintomatkalla tutustumassa merkin kisaperinteisiin. Auto oli hankittaessa ajokuntoinen projekti, joka oli maalattu koulubussin keltaiseksi punaisin vantein. Ford pakattiin konttiin yhdessä ´66 El Caminon ja muiden ostosten kanssa kanssa ja laivattiin Suomeen. F-100rakentelijathan ovat siitä onnellisessa asemassa, etta ainoa osa, jota ei tähän koppaan valmisteta peltisenä repro-osana on hytti jota sitäkin saa lasikuituisena. Niihin sopivatkin kaikki henkilömallien pölykapselit vuosimalliin ´48 saakka. N iin kauan kuin pick-upeja on rakennettu, ovat korkealla listoilla olleet Fordin ensimmaisen sukupolven F-100:set, eli vuosimallit 195356. Varsinkin niistä viimeinen eli '56 on todella haluttu panoraamatuulilasinsa vuoksi, ja niiden hinnat ovat aikoja sitten karanneet ja hyväkuntoisten aihioiden löytyminen vaikeutunut. Itse pokatut laidat eivät eroa alkuperäisistä millään lailla, olihan jo Fordin tehtaalla katsottu parhaaksi jättää pois kaikki ylimääräiset yksityiskohdat ja käytössä oli sielläkin ollut ainostaan peltileikkuri ja pokkauskone. Mukaan lähti kaikkea mahdollista uusista tiivisteistä ja merkeistä aina takapuskuriin sekä lukematon määrä pikkuosaa. Mukaan hankitun varaosalavan lokareista ja autossa olleista valittiin parhaat, jotka myos oiottiin, ja Mikolle jäi ylimääräisenä nurkkiin täydellinen ´5372 stepside-lava. Näin saatiin paatuneen Letukka-miehen sydämeen istutettua epäilyksen siemen", Mikko kertaa ovaalikaihin alkuvaiheita. Lommot suoriksi. Hytti ja etupään pellit olivat muuten koh- tuullisessa kunnossa, mutta pikkukolhuja oli yltympäriinsä. Liekö johtunut huonosta matkaseurasta, kun Mikko muutama vuosi sitten haksahti Pohjois-Carolinan matkallaan ostamaan ´54 Ford F-100:n
Uudemman F-100:n simpukka huollettiin ja rattiakselin väliin asennettiin murrosnivel, jotta rattiputken kulma saatiin ergonomisemmaksi. Värikarttojen uuden tutkimisen jälkeen Sami ruiskutti pintaan AMERIKAN RAUTA 1/2012 65 Ei sittenkään mintunvihreäksi. Kone kolisi miehekkäästi kuten myyjä oli luvannutkin. Tilalle Mikko kaivoi omista arkistoistaan 327-koneen, joka sai osakseen tarkistuksen ja kokoamisen uusilla tiivisteillä. Uudet eturummut olivatkin kiven alla, ja kun niitä ei kohtuullisin ponnistuksin löytynyt, Mikko hankki Cadillacin takarummut, jotka saatiin sorvaamalla sopimaan Fordin napoihin. Ostaessa keulalla ollut 4" droppiakseli ja monoleaf-jouset saivat jäädä, vain uudet olkatapit puslineen vaihdettiin paikalleen. Hyvin toimiva TH350 joutui väistymään nelivaihteisen TH700:n tieltä, joka toi melko tiuhasta alkuperäisvälityksestä huolimatta kulutuksen inhimilliselle tasolle. Työkalumaisen pelkistetyn hytin sisustukseen kuuluu paikallisin voimin verhoiltu penkki, Lokarin lattiashifteri automaatille alkuperäisen rattivalitsimen sijaan sekä muutama mittari varoitusvalojen tueksi. reään väriin, Mikko oli jo päätynyt mintunvih net hyllyttämään viime hetken epäilykset saivat hä mutta valmiiksi sekoitetun sävyn. korjattiin perusteellisesti Carpenterin osilla. arkistoitiin siihen kuuluisaan ö-mappiin. Etujarrut olivat odotettua huonommat, eikä vanhoja rumpuja pystynyt käyttamään. Kun se avattiin, todettiin että alakerta oli sen verran kärsinyt, että se. Mikko oli jo päätynyt mintunvihreään väriin, mutta viime hetken epäilykset saivat hänet hyllyttämään valmiiksi sekoitetun sävyn. Uudet käsijarruvaijerit, jarruputket, tehostamaton pääjarrusylinteri ynnä muut tilpehöörit asennettiin paikoilleen ja oli aika keskittyä maalaukseen ja viimeistelyyn. Performer-alumiini-imusarjan päälle istutettiin AFB-kaasari, pakosarjoina saivat jatkaa Letukan pukinsarvet
Ford F-100 pick-up ´54 Siististi Chevy orangella maalatun pikkulohkon päälle on laskettu Cadillacin haluttu aito tuplasnorkkeli-ilmanputsari 50-luvulta. Kavereiden vetoomukset säilyttää koulubussin väri kaikuivat kuuroille korville se kun oli Mikon mielestä hylätyn vihreän tapaan liian yleinen rakennetuissa pick-upeissa. Ongelmia tuottivat vain etuvilkut sekä tuuletusikkunoiden tiivisteet. Mitkään johtohässakät eivät myöskään häiritse putsia vaikutelmaa, koska Mikko on laittanut ne kulkemaan katseilta piilossa. harvemmin nähdyn beigen. Alle asennettiin Gennie Wheelsin uudet vanteet ja G78x15 -miljonäärivalkosivut, jotka olivat jääneet ylimääräisiksi kaverilta. Kokoamisvaiheessa päästiin herkuttelemaan uusilla tiivisteillä ja nippeleillä, jotka sopivatkin hyvin paikalleen. Paikallisen verhoilijan tekemä penkki ja uudet verhoilupahvit sovitettiin paikalleen, shifteriksi tuli Lokar ja ratiksi ´56 Ford-henkilöauton malli. Lahjojen joukosta löytyivätkin uudet renkaat melko kammottaviksi ajoltaan osoittautuneiden käytettyjen tilalle. Katsastajakaan ei löytänyt siitä mitään huomautettavaa ja viela siirtokilvissä ollut auto sai kunnian toimia samana kesänä Mikon ja Tiinan hääautona. Pienten alkusäätöjen jälkeen on F-100 osoittautunut luotettavaksi jokapäiväiseksi kulkimeksi ja sitä näkeekin tiuhaan kesäisen Uudenkaupungin kaduilla ja parkissa varaosaliikkeen pihalla, jossa Mikko on töissä. 66 Ford on kuvien ottamisen jälkeen saanut kotimaiset kilvet, ja takana on jo parin kesän huolettomat ajot sekä jokunen pokaali paikallisista näyttelyistä. FORD F-100 PICK-UP ´54 · OMISTAJA: Mikko Vikman, 32 · PAIKKA: Uusikaupunki. MOOTTORI: 327 cid Chevy SB V8, Edelbrock Performer -imusarja, Carter AFB -kaasari, pukinsarvipakosarjat, VOIMANSIIRTO: GM TH700R4 -automaatti, Dana 44 -taka-akseli, takaveto, ALUSTA: 4" droppiakseli ja monoleaf-jouset, Cadillacin rumpujarrut edessä, KORIMUUTOKSET: ´56-mallin maski, väri vaalea beige, SISUSTA: ´56 Ford-henkilöauton ratti, Lokarin shifteri , VANTEET: Gennie Wheels 15", RENKAAT: G78x15" miljonäärivalkosivut Faktat AMERIKAN RAUTA 1/2012. Auto valmistui parin vuoden välillä melko intensiivisenkin puurtamisen jälkeen sopivasti alkukesäksi 2011
Jopa Forssan piknikki alkaa tuntua Powerin rinnalla tuppukylän perjantaicruisingilta. Kannattaa muuten varautua jonoihin ja seisomiseen, sillä liikennettä piisaa. Tie on hyvin viitoitettu ja matelevasta autoletkastakin voi ajoreittiä arvailla. Autoja saapuu loputtomana jonona pitkin päivää ja tulijat ohjataan paikoille, jotta järjestys säilyy sujuvaa poislähtöä ajatellen. Kolmipäiväiset Västeråsin kemut keräävät väkeä tätä nykyä jopa yli 40 maasta. Punaisten ja sinisten laivojen autonlastaus on kokemus sinällään, kun murisevaa jenkkirautaa ajetaan sisään autokansien täydeltä. Asiaankuuluva musiikki on järjestetty melkoisilla jytäkaapeilla, jotka killuvat ryppäänä nosturin taljassa. Tuomaristo arvioi autoja 11 eri luokassa ja julistaa voittajat lauantaina. Kolmena päivänä kentän nurmialueille levittäytyy harrasteautoja silmänkantamattomiin. Parina viime vuonna mukaan on pitänyt ilmoittautua ja vain valittu 200 auton kerma on päästetty mukaan ruuhkien rajoittamiseksi. Power Big Meet Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa V Västerås 5-7.7.2012 Nähtävää, koettavaa, hevosvoimia, hauskanpitoa niistä on Västeråsin Power Big Meet tehty! uodesta 1978 järjestetty Power Meet on paisunut maailman suurimmaksi jenkkiautoharrastustapahtumaksi. Sääli, että euron kurssi on tällä hetkellä retuperällä kruunuun verrattuna, vielä pari vuotta takaperin ostovoimaa oli huomattavasti enemmän. Perjantai- ja lauantai-iltapäivät huipentuvat kaupungin läpi kulkevaan paraatiajoon. Joka tapauksessa Västeråsin kaupungin autokanta muuttuu melkoisesti normaalista ja alueen bensakauppiaat hykertelevät tyytyväisenä. Molemmat kaupungit sijaitsevat ison Mälaren-järven rannoilla ja taipaleen voi hyvin seikkailla pikkuteitäkin huristellen. Varsinaisen kiitoradan ja huoltotien varrelta löytyy myyntikoju poikineen, ja muutakin kuin paitarihkama-metrilakukrääsää! Autonosien läpikäymiseen kannattaa varata aikaa ja kruunuja, mikäli lisänippeleille on tarvetta (ja vaikkei olisikaan). Etenkin eteläpuolelta ajan kanssa ajaessa katsottavaa riittää Mariefredin ja Strängnesin idyllisissä kaupungeissa. Monen suomalaisen vierailijan riemu alkaa jo hyvissä ajoin matkalla ruotsinlauttaan. Pari kilometriä pitkien kojukäytävien joukossa on myös paljon harrasteajoneuvoja myynnissä. Letka kulkee poliisien ohjastamana ennalta sovitun reitin, ja veturina jyrisee hieno Kenworth, jonka trailerilla bändi vastaa 67. Katsottavaa on uskomattomasti, ja alueella kannattaakin vierailla useampana päivänä. Todellista kävijämäärää on vaikea arvioida, mutta harrasteautoja arvioitiin saapuneen tänä vuonna yli 17 000 kappaletta. Juryn tarkkaa syynäämistä voi seurata isoista katsomoista juontajan säestyksellä. Taso on kovaa ja pysti näin isoista mittelöistä on taatusti jokaisen rakentajan toiveiden täyttymys. Västeråsin sijainti on ihanteellinen laivalla saapujaa ajatellen, matkaa Tukholmasta länteen kertyy vain reippaat sata kilometriä sikäläistä E18-valtaväylää kiitäessä. Luonnollisesti kolmen kruunun kalustoa on enemmistönä, mutta hienosti meikäläinenkin autoosaaminen on aina ollut esillä. Powerin tapahtuma-alue sijaitsee Johannisbergin pienlentokentällä kaupungin laitamilla
osaa silmänkantamattomiin. Västeråsin liikennevilinä täyttyy asiaankuuluvasta kalustosta. Laatikkokaupalla nos-osia vuosimalli- ja merkkikohtaisesti. Tällaisella setillä perjantain 2000 ja lauantain 4000 ensimmäistä kävijää toivotettiin tervetulleeksi. live-musiikista. Koko tienoo tulvii harrasteautoja, parkkipaikoilla ja liikenteessä eurokirput jäävät kerrankin vähemmistöön ja näky on taatusti kokemisen arvoinen! Tämä herra kauppasi alkuperäisiä käyttöoppaita ja esitteitä moniin automalleihin. AMERIKAN RAUTA 1/2012. Parkkipaikoilla oli torstai-iltana harrastekalusto enemmistönä. Siitä merkkikohtaiset pikkuhousut tyttöystävälle tuliaisiksi! Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit ametumsan ulputat. Power Big Meet Tukholman päässä matka jatkuu keskustaan, varaudu ruuhkiin. Silja Linella jenkkikalusto ohjataan omaksi ryhmäksi odottamaan laivaan ajoa. Puskuria, lampunkehystä, listaa, pölykapselia ym. Moni kauppias oli merkinnyt osat esimerkillisesti etsimisen helpottamiseksi. Livemusaa Erikslundin ostoskeskuksen edustalla. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te con Joku on taiteillut mustaa viivaa ihan antaumuksella! Hieno Elvismaalaus koristi Bel Airia. Katujen varret täyttyvät jo hyvissä ajoin autoja seuraavista ihmisjoukoista, varaa siis mukaan retkituoli ja kylmää mallasjuomaa. Kojukauppiaita, iltaohjelmaa, cruisailua ynnä muita 68 pienempiä tempauksia järjestetään pitkin Västeråsia. Esimerkiksi tänä vuonna paikallisen ostoskeskuksen parkkiksella esiintyi fiftaribändi. Varsinainen Power Big Meet ajoittuu klo 818 välille, tämän jälkeen kemut siirtyvät kaupungille
Milloin näit viimeksi '56 Buick Specialin myynnissä Ikean parkkipaikalla? Ei mitenkään pahalla, mutta punaisessa, punaisella sisustalla varustetussa siipiautossa isoin kromivantein on jotain kovin ruotsalaista. Melkoinen kaiutinrypäs nosturinnokassa vastasi äänentoistosta. Power Big Meetin viralliset paidat menivät kuumille kiville. Aito avo-hemicuda shaker skuupilla on harvinainen näky ja kerää ihastelevia katseita. Paikalla oli lukuisia näyttäviä jenkkirekkoja. Kullanväri pukee ´57 Cadillacia. Tämä Buick oli tullut länsinaapuriin Suomesta. Nyt on jokin vinossa? Mikäs siinä on tyttöjen kanssa Impalalla ajaessa! AMERIKAN RAUTA 1/2012 69
Jerrykannu, vararengas, sulakkeita ja tärkeimmät työkalut mukaan. Rento meininki ja hyvät kaverit matkaseuraksi. Vaihda eurot kruunuiksi pienempiä kojukauppiaita ajatellen, kortilla pärjää muuten pitkälle. Tarkista auton tekniikka ja nesteet ennen matkaa. Tuomariarviointien seuraaminen käy rattoisasti katsomosta käsin. Myynnissä näkyi monia autoja, tässä ruotsalaisen autoliikkeen valikoimaa. Reitti on helppo, mutta Tukholman läpi pääseminen voi teettää tottumattomalle harmaita hiuksia. Power Big Meet Varaa majoitus viimeistään nyt. Lähitienoon hotellit täyttyvät tapahtumapäiviksi jopa vuosiksi eteenpäin, paras meininki löytyy leirintäalueilta. Kyllästyttääkö tavallinen vaihteenvalitsin? Powerkävijän muistilista Varaa laivamatkat jo edellisenä talvena. Paraatiajo kerää kadunvarret täyteen katsojia. Letka saapuu bändin säestyksellä. Ruotsissa ei myydä 98-bensiiniä, mutta Shelliltä saa V-Poweria. Mummo Ankka poikkesi hot rod -pajan kautta... Autoletka matkalla tuomareiden arvioitavaksi. 70 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Tapahtuma ajoittuu ruuhkaisimpaan kesäsesonkiin, joten autopaikat myydään aina loppuun. Navigaattorista on taatusti apua. Tästä huolimatta: käyttäytykää kunnolla! www.bigmeet.com/ Suomalainen kalusto oli taaskin hyvin edustettuna. Ruuhkapaikkoja riittää ja silloin voivat lämmöt olla kovilla, joten vettä ja muita liemiä takakonttiin. Svedupoloisten ruokakaupoista saa vain laimeaa IIolutta... Kamera mukaan, todennäköisesti näet sata uutta ideaa seuraavaan projektiisi
Koko perhe mahtuu kyllä kyytiin hyvin! AMERIKAN RAUTA 1/2012 71. ´62 Impalan stuukissa oli jotain hyvin 60-lukulaista. ´65 El Camino ei tule juuri kauniimmaksi kuin tämä perinteisin liekein koristeltu yksilö. Sotakirveen voi haudata kai näinkin. Ihanasti raju Coupe De Ville. Gangsterilipan silmilleen saanut Buick hymyili dollarihymyä aidoimmillaan. Välillä on hyvä levähtää autojen välissä nauttien leppoisasta pikniktunnelmasta. Tämmöinen yhdistelmä kelpaisi kyllä meillekin! Tätä Suburbania ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen nimittää söpöksi
Todellista moottoritehoa pystytäänkin parhaiten mittaamaan nimenomaan moottorijarrulla, johon kytketään pelkkä moottori pakosarjoineen. Dynolappuihin kannattaa kuitenkin suhtautua tietyllä varauksella huomioiden mahdolliset mittausepätarkkuudet, ja ylipäätään katsoa sen huipputehon sijaan vääntökäyrän muotoa. Dynojen avulla voidaan helposti verrata moottorin muutosten tuloksia niin kauan kuin mittausolosuhteet ovat riittävän samankaltaiset. Iso merkityksensä on niilläkin, mutta kyllä merkittävämpi syy tehojen tippumiseen oli muutos niiden ilmoittamistavassa. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että autojen tehot laskivat vuoden 1972 tienoilla energiakriisin pakottamien miedonnusten, kuten puristussuhteen laskun myötä. GM:ltä onkin kerrottu, että suunniteltaessa uutta LT1-moottoria 1990-luvun alussa ajettiin jarrussa legendaarista 375-hevosvoimaiseksi aikanaan ilmoitettua LT-1 -muskelimyllyä, jotta tiedettäisiin paljonko tehoa se oikeasti tuottaa. SAE J1349 -standardin mukainen mittaus tuottaa muuten hieman pienempiä teholukemia kuin DIN 70020 -mittaus, vaikka yleensä DIN-normia pidetään SAE-normia ankarampana. Ennen kuin kannattaa verrata tehonmittaustuloksia, onkin tärkeää ymmärtää muutama perusasia erilaisista tehonmittaustavoista. Vanha tapa perustui arvioon pelkän moottorin huipputehosta ilman apulaitteita tai edes pakosarjoja, kun uusi SAE nettonormin mukainen ilmoitustapa otti huomioon myös niiden vaikutuksen. Lähes yhtä usein on kuultu, että se dyno nyt näyttää mitä sattuu. Tulos oli 295 hevosvoimaa, joten uusi Corvetten LT1 oli 300 hevosellaan sitä tehokkaampi. Suurimmillaanhan tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että 300-hevosvoimaisesta moottorista voidaan mitata 279321 hevosvoiman lukemat käyttäen dynamometriä ihan oikein. Tärkeintähän on kuitenkin lopulta se, että moottori vetää tasaisesti ja auton käytännön suorituskyky on halutunlainen. len kuullut usein väitteen, että dyno on lahjomaton. Kuitenkin puhutaan yleensä luokasta 10-20 prosenttia. Usein ajatellaan, että tehokkaimmat moottorit tehtiin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Perinteinen inertiadynamometri perustuu painaviin rulliin, joiden hitausmomentin perusteella arvioidaan niitä pyörittävän voiman suuruus. Säätämisen kannalta riittävän kauan riittävän voimakkaana pysyvä vastus on tärkeä, sillä pelkästään massansa hidastamat rullat saattavat lopulta alkaa massallaan tasoittaa vääntökäyrän piikkejä ja kuoppia. Totuus on kuitenkin yhtä usein tarua ihmeellisempi, nimittäin 72 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Näistä kumpikaan ei ota huomioon ilmankosteutta, joten esimerkiksi sen vaikutusta pyritään asiassa on aika monta muuttujaa. Näin saadaan aikaan tilanne, joka vastaa pitkää kiihdytystä loivaan ylämäkeen. Kuitenkin täytyy muistaa, että vertailukelpoisten tulosten aikaansaamiseksi kannattaa virityksen tulosten arviointiin käyttää samaa dynamometriä ennen ja jälkeen muutosten. Tämä taas tekee säätämisestä hyvin haastavaa, ja Dynoissa on saatu riittävän ajoissa selville ongelmia, jotka olisivat tien päällä johtaneet moottorivaurioon. dynamometreissä oikaisemaan korjauskertoimilla. Ei missään tapauksessa. Niissä moottoriteho arvioidaan yleensä lisäämällä dynamometrin kertomaan vetopyörätehoon realistisena pidetty voimansiirtohäviö, joka tietysti vaihtelee autosta ja mallista toiseen. Uudemmissa rulladynoissa käytetään pyörivien rullien lisäksi joko vesijarrua tai sähkömagneettista pyörrevirtajarrua lisäämään rullien pyörivää massaa. Nykyaikaiset tehonmittausohjelmistot laskevat tehon yleensä joko DIN 70020 tai SAE J1349 -standardien mukaan. Jotain eri dynojen tulosten välisestä vertailtavuudesta kertoo jo se, että dynamometrien mittatarkkuuus ilmoitetaan yleensä 27 prosenttiin. Samalla esimerkiksi erään Chevroletin 350-pikkulohkon ilmoitettu teho laski 270:stä 210 hevosvoimaan. Etenkin moottoridynossa on saatu riittävän ajoissa selville monenlaisia ongelmia, jotka olisivat tien päällä aiheuttaneet moottorin tuhoutumisen. Ensinnäkin niiden toiminta perustuu väännön mittaukseen, ja teho on sen ja nopeuden perusteella laskettava suure. Se taas tarkoittaa sitä, että sen kummemmin rolling road -tyyppinen inertiadynamometri kuin napadynokaan eivät ole vaakaan rinnastettavissa olevia mekaanisia puntareita, vaan niissä lopputuloksen saamiseen tarvitaan itse mittaustuloksen ohella aina matematiikkaa. Tallilla Dynotesti TEHOA JA TEHOA Teksti ja kuvat: Tomi Eronen O Dyno on lahjomaton vai onko sittenkään? nimenomaan säätötyökaluina dynot ovat hyödyllisiä. Onko dynotus siis ihan yhdentekevää, jos lopputulos riippuu ihan dynamometrin käyttäjästä ja kalibroinnista
Jotta autoa pystyy oikeasti säätämään dynossa, on oltava käytössä jonkinlainen jarru. Sisätiloissa ei ole ajoviimaa, mutta sen vaikutusta simuloidaan tehokkailla auton eteen asetettavilla tuulettimilla. Rulladynossa tehomittaus suoritetaan yleensä suurimmalla vaihteella. Vanhemmissa automaateissa ongelmaksi saattaakin muodostua se, ettei dyno pysty mittaamaan voimansiirtohäviötä lähellekään oikein, koska laatikon luisto vaihtelee eikä turbiini lukkiudu kokonaan missään vaiheessa. Bapron nykyaikaisessa dynossa väännön mittaa kuvassa näkyvä anturi, joka painuu enemmän kasaan momentin kasvaessa. Kuvassa manuaalivaihteitel. Kuvissa Racer´s Placen SuperFlow-moottorijarru. AMERIKAN RAUTA 1/2012 73. +358(0)400 323380 sen www.motorbit.fi :::: info@motorbit.fi LT1-koneisen Corvetten käyrät. 230 220 210 750 200 190 180 170 600 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 200 50 40 30 20 10 0 50 0 1000 1250 1500 1750 2000 2250 2500 2750 3000 3250 3500 3750 Rpm 4000 4250 4500 4750 5000 5250 5500 5750 6000 6250 6500 150 100 300 250 450 400 350 550 500 700 650 840 800 SWEEP TEST Todellisen moottoritehon mittaamiseen tarkin laite on moottoridyno, johon kiinnitetään pelkkä voimanlähde. Bapron dynamometri piirtää käyrät tehosta, väännöstä ja voimansiirtoMajavantie 10, 04320 Tuusula, Finland häviöstä. Kuvassa sähköisesti toimiva pyörrevirtajarru
2. Vaikka on nähty paljon tapauksia, joissa kattopelti näyttää sisältä katsottuna vinyylin poiston jälkeen tähtitaivaalta, niin ei kuitenkaan välttämättä ole. Näkyvimpänä ongelmana oli sen kutistuminen reunoiltaan niin paljon, että listojen alta paistoi maalipinta. Osa materiaaleista muistuttaa todella sitä vinyylilevyä, osa taas on hyvin nahkamaisia. Landau-tyyppinen puolivinyylikatto on tietysti helpompi irrottaa kuin kokovinyyli, ja Cutlassissa riitti, kun poisti ensin katon listat ja takasivulasit. Alta paljastui hämmästyttävän ehjä katto, jonka maalipintakin oli vielä hyvässä kunnossa. Hetken kävi mielessä se tavallinen vinyylin pois jättäminenkin, mutta se olisi edellyttänyt toisenlaisten takalasin kehyslistojen hankkimista, eikä sellaisia ollut tiedossa. 3 4 4. Vanha katto oli tehty yhdestä palasta, jota piti muodossaan takalasin muovinen kehyslista. Vinyyli uusiksi Teksti ja kuvat: Tomi Eronen V 1 Vinyylikaton uusiminen on asia, jota pelätään usein turhaankin. Sopiva, lähellä alkuperäistä oleva keinonahkasävy löytyi helposti Autoverhoomo Customin viuhkoista. "Tiedetään", että vinyylin alta katto on yleensä hapantunut pois kosteuden päästyä rauhassa muhimaan muovin ja pellin välissä. Se ei ehkä ole ihan niin kallista tai vaikeaa kuin urbaanilegendat väittävät. inyylikatto ja sen uusiminen ovat useimmille harrastajille jonkinasteisia mörköjä. Vinyyli irtosi katosta hämmästyttävän helposti, eikä tällä kertaa ollut syytä pitää silmiä kiinni pitkään sen irrottamisen jälkeen. "Jos tavallinen keinonahka kestää käyttöä 20 vuotta ja paljon kalliimpi ja hankalammin tehtävä kattovinyyli 30 vuotta, en näe sillä harrastajan kannalta suurta merkitystä, etenkin kun kyse on vähemmällä käytöllä olevasta harrasteautosta. Kuvasta näkyy hyvin, kuinka likainen vanha katto oli. 5 74 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Cutlassin kohdalla vanha katto muistutti kovasti nahkaa, ja se päätettiin korvata tavallisella keinonahalla. Cutlassin tapauksessa maalauksen yhteydessä tehdylle uudelle katolle tuli hintaa 300 euroa, mutta tietysti hinta riippuu käytetystä materiaalista sekä katon koosta ja muodosta. 2 1. 3. Vinyylikattoja on hyvin monenlaisia. Kova ja joustamaton kattovinyyli on hankalaa työstettävää, ja sen usein edellyttämät saumat vuotavat helposti. 5. Verhoilija Mika Volanen lahtelaisesta Autoverhoomo Customista kertoo, että tarkoitukseen sopii käytännössä myös ihan tavallinen keinonahka. Jotain voi päätellä siitäkin, kuinka ehjä vinyyli on poistettaessa. Tässä tapauksessa alkuperäinen vinyyli oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Vinyylin sisäpuolella oli toki myös ohut pehmuste liimattuna vinyyliin. Usein kuuleekin puhuttavan myös nahkakatosta, joita 70-luvun laitteissa näki myös alligaattoripinnalla. Tietysti keinonahkakin vaatii hoitoa, ja sen kestoikää voi pidentää paljon ihan tavallisilla autonhoitokemikaaleilla", Mika Volanen kertoo. Siitä huolimatta jännitti, millainen pitsipelti alta löytyisi, vinyyli kun näytti olevan etureunastaan irti katosta, ja oli hyvin mahdollista, että sen ja pellin väliin ol päässyt muhimaan vettä. On tietysti mahdollista, että kattopelti pääsee ruostumaan myös pellin ja verhoilun väliin kondensoituneen veden vuoksi, mutta näin se on muidenkin hengittämättömien materiaalien kohdalla
12. Jos katossa oltaisiin käytetty heikosti venyvää kattovinyyliä, oltaisiin jouduttu tekemään saumat, jotka ovat aina mahdollinen vuotokohta. Ahnehtiminen ei tässä hommassa kannata, nimittäin kattomateriaali jää helposti rypylle. Siinä se on, ikkunoita ja listoja vaille valmiina! AMERIKAN RAUTA 1/2012 75 12. Kuvassa näkyvät selvästi kattolistan kiinnitysnasturat, joiden etupuolelle vinyyli ei saanut tulla. Ylimääräiset leikattiin pois jo ennen ikkunan reunan liimaamista paikalleen. Kun venyttelytyö oli tehty, oli aika mitata listoilla verhoilun oikea pituus. 6 7 8 10 9 6. 10. Takaikkunoille piti myös tehdä aukot. 8. Kun lista oli kiinni, ruiskutettiin kattoon sprayliima vähitellen verhoilua paikalleen asetellen. Cutlassin tapauksessa takalasin kehyslista kiinnittyy popniiteillä C-pilareihin. Keinonahan taustalle liimattiin ohut solumuovipehmuste ja muotoon leikatun palan reuna taitettiin lasinkehyksen ympärille. 11 13 7. Verhoilija Mika Volanen päätyi tekemään uuden katon alkuperäisen tapaan yhdestä palasta, vaikka saumoilla muoto oltaisiinkin saatu helposti kohdalleen. 11. 9. Materiaaliin kannattaa kuitenkin jättää jonkin verran ylimääräistä kutistumisvaraa, sillä olihan alkuperäinenkin katto kutistunut vuosien mittaan. 13
LO-5 7 -kilpi on aito. Miska Jalon Lincoln-kempin ulkoasu on täyt tä 50-lukua, mut ta käyt tökustomin pellin alta löyt yy helposti ylläpidettävä Chev yn pikkulohko. 76 Pilkuntarkkaa alkuperäisyyttä peräänkuuluttavalle Heidi Rekikosken ´70 Challenger saattaa olla punainen vaate, mutta kyllä pantterinpinkissä avossa on jotain erittäin häijyä.. Y ick on mainittu Forssan Pick-N a, ja jos mielii kana ovat kovia lukuj päivän ai ja 30 000 kävijää saman ävellä tauotta. ssanick For k N Pic pahtumaksi yksipäiväiseksi autota rimmaksi Pohjois-Euroopan suu li 2 500 autokuntaa maineensa veroinen. ielenkiintoisen, saa k nähdä kaiken m Teksti: Tomi Eronen · Ku vat: Tomi Eronen, Olli Lehtinen Salon Passen ´57 rakennettiin tähän kuosiin jo parik ymmentä vuot ta takaperin, eikä ilme ole ikääntynyt silti päivääkään
tu 300-heppaisella Thunderbird varustet AMERIKAN RAUTA 1/2012 77. Lisäksi tapahtumassa annetaan Järjestäjien valinta -palkinto tuomarien suosikille. Info Mopar ja GM-tuote sulassa sovussa. Upeasti patinoitunut kokonaisuus! Rompetorilta olisi saanut hankittua vaikka lowrider-polkupyörän. Kaliforniankilpinen ´58 Chevy oli yksi jo ennen yhdeksää paikalle saapuneista aamuvirkuista. Nätit nelioviset, ´62 Plymouth ja ´61 Chevy muistuttivat, ettei sen aina tarvitse olla HT tai avo. Koskivirran torilla saa helposti tuhlattua pu aikoinaan kustomoima ´60 DeSoto on saanut reippaasti lisää kiiltoa ja lopputulos on edelleen upea. Pala nostalgiaa oli tarjolla 2800 euron hintaan tämän Dodge Ram Vanin muodossa. Palkintoja jaetaan luokissa Classic cars, 50luku, 60-luku ja 70-luku ajoneuvon alkuperäisyyden perusteella sekä Rock´n Roll Cars, Custom, Trucks & vans, Hot rod, Classic bike ja Custom/ chopper bike -luokissa tyylisuunnan ja rakentelun toteutuksen mukaan. Myytävänä oli myös takana näkyvä Letukan pikappi. Tämän kuuskakkosen väritys on maukkaan massasta erottuva. Päältä hiukan maalin tarpeessa ollut auto oli sisältä upeassa kunnossa, ja olisi tehnyt kieltämättä mieli lunastaa se mukaan. asti yksi aliar vosFord Galaxie Sunliner ´61 on varm yksilö on vieläpä tetuimmista siipiautoista. X-runkoinen farkku toimii aina. te kävijälle Yksipäiväisyys alkaa olla jo haas n pelkästään rompe tapahtuman laajuuden vuoksi, ku Pauli oli päivää. Tämä Special 390:llä. Vuodesta 1983 järjestetyssä Pick-Nickissä tuomariston arvosteluun osallistuminen on vapaaehtoista
Forssan Pick-Nick Todella nätin ´69 Cutl assin keul alta löyt yy tyyliin sopi va isolohkotekniikka. Parikkal alaisen Kari Valkeapään ´74 Javelinin ilme henk i Suominost algiaa. Uusi omistaja on entisöinyt Ollin vanhan 9C1-Capricen alkuperäiseen poliisiasuunsa. Laitehan on oikeasti LAPD:n vanha partioauto. Ehkä ainoa todellinen miinus Pick-Nickin järjestelyissä on se, että tietyllä arviointipisteellä tehtävään arvosteluun osallistuu hyvin pieni osa autoista, ja monet hienot laitteet jäävät pois palkinnoilta. Tässä arvosteluun menossa Jarmo Malkamäen Van & Truck -luokan kakkoseksi noteerattu ´64 Pick-up. 78 AMERIKAN RAUTA 1/2012
kan ohella tä Tätä voi kutsua todelliseksi poistomyynniksi. Kyllä, se oli tehty ruoanlaittoa varten! AMERIKAN RAUTA 1/2012 79. Takatilasta löyt yi arkun sijaan Andy n joitakin vuosia sitte n rakentama "Mala Suer te" -pyö rä. Peräkärryltä näyttävä Rambler-rakennelma kantoi nimeä American Grill. Punaiselta matolta sai osan kuin osan eurolla, ja kympillä olisi kuulemma saanut viedä niin paljon kuin jaksaa kantaa. Eikä kyse ollut mistään roskatavarasta, vaan ihan järkevistä, ehjistä osista. Huomattavan matalan C10:n suurin erikoisuus löytyi sen peräpäästä lava on nimittäin kotoisin uudempikorisesta Sportsidestä. Rompetorin puolelta löytyi myös tämä ´57 Eldorado, joka ei tosin ollut ainakaan julkisessa myynnissä. Herstin Timpan komea ´59 T-Bird tekee vahvasti kunniaa jokin aika sitten paremmille maalausmaille siirt yneelle Larr y Wat sonille. Roope Pääkkösen ´91 ensimmäisen polven sämpylä oli saanut koristuksekseen uudemman Impalan maskin ja 20-tuumaiset vanteet. Rompetorin mielenkiintoisinta päätä edusti tämä tontti, jossa olisi ollut tarjolla imusarjoja joka lähtöön. Koko Pick-Nickin raain kustom lienee ollut tämä kenkälaatikko-Ford. ikan Raut aa Isompaa Amer uun jenk kireedusti parin m mä Pe terbilt . Sämpylä-Capricet ovat olleet suosittuja rakentelukohteita Jenkeissä jo vuosia. Valmiin korin lisäksi pakettiin löytyi LS-kone, Tremecin manuaaliaski ja Strangen perä ynnä muuta palikkaa. Harvassa autossa on samanlaista kunnioitusta herättävää karisma a kuin zombiemaisen kauhtuneessa Cadillac Superior Hear sessa. Timpan auto on kylläkin sitä Wat sonin legendaarista yksilöä vuot ta uudempi ja värit ovat aivan eri. Hyvän sään ansiosta nurmikoll a oli mukava naut tia auringost a. Kaupan ollut ´69 Camaro Pro Touring -projekti vaikutti varsin mielenkiintoiselta
Uusinkaan tuotos ei ole kaikkein tavallisimmasta päästä, hienovaraisiin muutoksiin kuuluu choppaus ja kone-vaihteisto-paketin kääntö ympäri etupyörien siirtämiseksi 30 cm eteenpäin. European Street Rod Nationals Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen S Euroopanlaajuiset rodinatikat pidettiin tällä kertaa Suomessa, Sastamalan Ellivuoressa. Paikalle saapui parisensataa ennakkoilmoittautunutta autokuntaa ympäri Eurooppaa, ja lisäksi joitain kymmeniä päiväkävijöitä. Pitopaikkana toimi Ellivuoren lomakeskus Sastamalassa. Selvää onkin, että paikalla oli kotimaan kärkirakennelmien lisäksi paljon upeaa ulkomaista kalustoa. uomalaisten rodien kattojärjestö FSRA oli tänä vuonna jättiponnistuksen edessä, kun vuoro järjestää European Street Rod Nationals osui kohdalle. Kouvon Tatukin saapui Lemiltä Hallocktuulilasilla varustetulla roadsterillaan. 80 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Lauantai-illaksi oli jäljellä pokaalienjako, joka meni aika tasan kotimaisten ja ulkomaisten autojen kesken. Olli Erkkilä on ollut mukana jo muutaman vuoden, ensin rakennetulla itäpyörällä ja sen jälkeen toinen toistaan hienommilla polkupyörillä. Lauantaipäivänä ajettiin Rod run -tehtävärastilenkki, ja vajaan sadan kilometrin matka taittui upeissa maisemissa sadekuurojen ja paisteen vuorotellessa. Tapahtuma sai osanottajilta pelkkää positiivista palautetta, varsinkin Rod runin ja ruoan osalta. Kotimaisten ohella paikalla oli eniten autoja länsinaapurista, mutta myös britti-, ranskalais-, belgian-, tanskan-, norjan- ja tietysti saksalaiskilpiäkin näkyi paikalla
Lahtelaisen Kalun täksi kesäksi valmistunut A-Coupe. Aikoinaan Yhdysvalloissa rakennettu vanhan liiton Hot Rod on kulkeutunut Ruotsin vuosien jälkeen rannoillemme. Parinsadan ennakkoilmoittautuneen lisäksi oli myös joitain kymmeniä päiväkävijöitä, ja myös aiheesta kiinnostuneita uteliaita saapui paikalle. Briteistä asti saapunut Singer oli varmasti tapahtuman eksoottisin rodi, eikä pelkästään merkkinsä puolesta. Pyöräpiireistä tuttu Inksu on rakentanut itselleen synttärilahjaksi 30-luvun mahonkisen speedboatin, jonka kannen alla mouruaa hotroddattu Chevyn pikkulohko. Lappeenrannan suunnasta tulee nimimerkki Axel von Gardanin rakentama laite, jossa on voimanlähteenä Lincolnin "isolohko" lättäpää. AMERIKAN RAUTA 1/2012 81. Blowerit ja magneetot ovat kuin suoraan lättapäärakentelijoiden hall of famesta. Palkintojenjaossa heltisi kaksi pyttyä, eikä todellakaan ilman syytä. Tämän kesän uutuus Suomessa. Tekniikkapuolella poikettiin rajusti totutusta, laitetta vauhditti nimittäin GM:n dieselkasi! Tosin asia ei päällepäin paljastu kuin sytytystulppien tilalla olevista ruiskusuuttimista ja niille menevistä putkista. Ruotsin kilvissa oleva klassinen ´32 3-ikkunakuuppa tukevammalla choppauksella. Yksinkertainen on kaunista. Tämä jos jokin on vesien Hot Rod
Kun yhdistää Caddyn kapseliin Custom Royalin spinnerin ja bulletin ei voi juuri hienompaa kapselia keksiä. Männät ja kiertokanget kuuluvat autoon, tosin harvemmin takavaloon. 82 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Ohjelmaan kuuluu vapaamuotoinen "motor show" lauantaina päivällä, cruising kaupungilla illalla ja bileet kerhon tiloissa sen jälkeen. Kun Maarianhaminan kokoiseen pikkukaupunkiin pölähtää viikonlopuksi muutama sata autoa Suomesta ja Ruotsista, on tunnelma melko ainutkertainen. Jos et ole tapahtumassa aikaisemmin ollut, voi ensi kesän suunnitelmiin lisätä sen heinäkuun lopulle. Oldtime Weekend Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Maarianhaminalaisen Oldtime Cruisersin Oldtime Weekend vietettiin tänäkin vuonna turistisesongin huippuviikonloppuna Maarianhaminassa. Lautat ja hotellit kannattaa tosin varata ajoissa. Flakea, pinstraippia ja makkaratopattua verhoilua konehuoneessa! Yksityiskohta ruotsalaisesta ´60 custom-Cadillacista
AMERIKAN RAUTA 1/2012 83. 50-lukulaisista yliedustettuna olivat juuri tämänvuotiset Buickit, joita näkyi eri malleina liikenteessä kaupungilla puoli tusinaa sekä Suomen että Ruotsin kilvissä. Tänä vuonna se sai nokalleen uuden FEkoneen ja neitsytmatka suoritettiin Maarianhaminaan. Kyljessä olevat renkaanjäljet lisäävät autenttista fiilistä. Yliedustettuina olivat paikalla myös uusikaupunkilaiset. Maskulaisen Oka Laineen Charger on maalattu NASCAR-kilpuriksi, mutta ei kuitenkaan minkään tietyn auton kopioksi. Kaikki paikalla olleet ruotsalaiset eivät olleet näyttelyautoja, vaan "pilsnerbil" -osasto oli hyvin edustettuna illan cruisingissa. ´58 Edsel on ollut Oskilla jo 26 vuotta. Konepellin tekstit eivät kuulemma pidä paikkaansa vielä. Oski ja veneilyhenkinen rytmiryhmä cruisingin pyörteissä. Keskeisellä paikalla vierasvenesataman naapurissa sijaitseva Badhusparket keräsi lauantain näyttelyyn satakunta autoa Suomesta ja Ruotsista. Uusikaupunkilaisen Petri Lompin Buick custom sai tänäkin vuonna People's Choice -pokaalin. Timo Lahtosen rytmiauto Uudestakaupungista on ollut tässä kuosissa jo kohta 20 vuotta. Matalan Valiantin etupalkkiin on hitsattu pala kaivinkoneen kauhaa minimoimaan maakosketusten aiheuttamia vaurioita koneelle ja laatikolle. Harvinainen auto ja vielä harvinaisempi custom-aihio ´60 Mercury Colony Park saapui Ruotsista. Homman voi ottaa hyvinkin lungisti, kuten nämä neitokaiset näyttävät mallia. Markku Lahtisen ´58 Buick on hiljattain Suomeen saapunut hyvin vähän ajettu ja täysin alkuperäisenä säilynyt löytö
Ma vosen Roadster pysyi sen Toi saakka. sijaan parkissa loppuun Illan säväyttävimpiin laitteisiin kuului ehdottomasti Jaren ihanan notskipannunruskea Dodge-pikappi. Aikaisemmin monen harrastajan käyttöauton virkaa hoitanut American on kaunistunut vanhetessaan. Kauppatorille sai silti jonottaa tuttuun tapaan melkoisen tovin. yny t Ajoittain rankaksikin ylt otti paikalta nopeasti sade pel rkku pois useimmat rodit. Legenda elää Teksti ja kuvat: Tomi Eronen Elokuun Stadin Cruisingia eivät ne kuuluisat kesäillan auringon viime säteet hellineet, sateet sitäkin enemmän. Korimalli on todella nätti, ja Reijo Pyhärannan avon värityskin on puhutteleva. 84 AMERIKAN RAUTA 1/2012 Harri Paukun leveillä slikseillä varustettu Camino ei ole vain räyhäkän näköinen, pellin alta löytyy yli 600-heppainen 383-pikkulohko.. Osuutensa siihen on toki tähän yksilöön tehdyillä parannuksillakin. 1960-luvun puolivälin täysikokoiset Pontiacit ovat jääneet turhaan samanikäisten Chevyjen varjoon
Sama pyörä oli jo aikaisemmin kiivennyt lavalle Norrtäljen Custom Bike Show´ssa. Polkupyöräluokan voittaja. Osanottajia palkittiin useassa luokassa, uutena Bobber, ja myös hot rodeilla ja polkupyörillä oli omat sarjansa. H-D:n tehtaalla ei kuitenkaan liene edes 60-luvun lopussa ruiskutettu tuotteiden pintaan paksua fleikkimaalia. Uuden Bobber-luokan pytyn vei Samuli Kaivola Uudellemaalle. Taso oli jälleen korkea ja paikalla nähtiin laitteita, joille oli jo hellinnyt pyttyjä Helsinki Bike Show´ssa ja Custom Bike Show´ssa. Tänä vuonna paikalla oli vajaa sata näyttelypyörää sekä parisenkym- mentä hot rodia. Harrikkaan on istutettu elementtejä bomber-puolelta sekä perinteinen apehanger-tanko. AMERIKAN RAUTA 1/2012 85. Tältä mieheltä on nähty monta erikoista pyörää, joiden yhteinen nimittäjä on jokin hyvin harvinainen, yleensä brittikone. Kaikki rakennelmat eivät noudattaneet perinteisiä karsinajakoja. Yleensä custom-pyörissä nähty lähestulkoon makaava asento on vaihtunut kilpapyöränomaiseen etunojaan. Jyväskylän toisinajattelija Anssi Kantosen Imperial-koneinen taideteos. Ennakkoluulottomalle rakennelmalle jaettiin myös pysti. opper Show Joutsa Ch Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen Keski-Suomen kopterinäyttely on lunastanut paikkansa Suomen eturivin pyörätapahtumien joukossa. J oka heinäkuu Joutsaan ajelee suomalaisten pyöränrakentajien kerma eri puolilta maata. Kutsu oli kiirinyt autoista päätellen ainakin Lahteen, pk-seudulle ja Pirkanmaalle. Tuore maalausidea, meksikolaistyyppisiä motiiveja, joita on yleensä totuttu näkemään lowridereissa. Villi revontuli- ja shamaaniteemalla maalattu trike. Hieno kaikilla herkuilla lastattu aikainen Electra Glide oli yksi harvoista lähes vakiopyöristä näyttelyssä. Kiitämme taas Läviä ja kumppaneita mukavasta tavasta viettää kaunista kesäpäivää harrastuksen parissa. Järjestäjät olivat toivoneet paikalle myos rodeja
Ensi vuonna uudestaan! Siisti ´70 Challenger oli varustettu T/A:n snorkkeliskuupilla. 86 Autoletkassa Hämeenlinnan keskustassa, edessä pingviinintappaja... Tapahtumasta saattoi bongata myös rodeja kiitettävästi. AMERIKAN RAUTA 1/2012. Tiukan kuminkäryttelykisan voittajaksi kaasutteli Jukka Gratschev Chevrolet Capricellaan, hän kuittasi palkinnoksi muun muassa lahjakortin rengasliikkeeseen. Cruisailu oli harmillisesti saada ikävän päätöksen, kun yhdestä autosta putosi ikkunassa istunut naismatkustaja pientareelle. Vapaamuotoisen viihtymisen ja autojen ihailun lisäksi ohjelmasta vastasi Patajätkä-bändi sekä burnissuoran kilpailu. Tapahtuma huipentui Satulinnan iltabileisiin, jossa juhlavuoden pääesiintyjänä viihdytti Francine, lämppärinään Dog Days Revolution. Paikoin teiden varsille kerääntyi katsojia sankoin joukoin seuraamaan monipuolista kulkuetta. elokuuta klo 13 Hattulan tanssi- ja huvikeskus Satulinnassa. Alkuillasta iso siivu ajokeista jatkoi leppoisasti letkana cruisaillen Parolan, Pekolan ja Aulangon kautta keskustan halki. Cruising onkin mielenkiintoinen yhdistelmä retkeilyajoa ja biletystä. ämeen ykköscruisingtapahtuma vietti tänä kesänä 10-vuotisjuhliaan upeassa auringonpaisteessa. Harri "Hii" Savolaisen taannoin ideoima happening starttasi 11. Onneksi tilanteesta selvittiin sairaalareissulla ja toivottavasti jotain oppineena. Meininki kohdallaan Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa H Hämeenlinnan Linnacruisingille tämä vuosi tarkoitti jo kymmen vuotisjuhlia, ja juhlava oli myös väen määrä. Yleisöennätys rikkoutui 8000 kävijän voimin ja yhteensä noin 1000 harrasteautoa sekä lähes 400 motskaria levittäytyi alueen nurtseille paistattelemaan elokuista iltapäivää
Linnacruisingiin virtasi pitkin päivää kalustoa jonona. Burniskisan voiton pokkasi Jukka Gratschev Capricellaan. Juuson ´64 Chevelle on alkuperäinen Suomi-auto, jonka keulalla rähisee piristetty 427. Burniskisan ainoa kaksipyöräinen vastasi sananmukaisesti kuminpoltosta. Elokuun aurinko helli tapahtumaa tänäkin vuonna. Curlingmaajoukkueko se siellä jynssää harja savuten. Buick saapui seurueineen Riihimäeltä. Ensimmäisen korimallin Chargereita ei liikaa näy tapahtumissa. Ei, vaan palomies siistii rataa Dodge Ramin sudittelun jäljiltä. Näin hienoa ajan patinaa ei pysty jäljittelemään. Tämän kuski odotti malttamattomasti ajokortti-ikään pääsemistä... Tässä edellisvuoden voittaja Tatu Hemanin tyylinäyte Caminolla hetkeä ennen takakumien antautumista. Minipossu Manu oli tyytyväinen maukkaaseen nurmikkotarjontaan ja lukuisiin rapsuttelijoihin. Varmasti päivän komein liekkimaalaus! AMERIKAN RAUTA 1/2012 87
´60 Coupe De Villen kromivanteet jakavat varmasti mielipiteet, mutta erottavat ainakin sen takuulla täysin alkuperäisten samanlaisten massasta. Mikon kesäkäyttiksenä on räyhä ´68 Satellite Mopar Performancen herkuilla höystetyllä 440-isolohkolla. Kuminkäryä Vantaalla Teksti: Petteri Hautamaa ja Tomi Eronen · Kuvat: Petteri Hautamaa Vantaan cruisingit kutsuvat aina kuun kolmantena perjantaina. Kelien natsatessa parkkipaikka täyttyi tänä kesänä jo viimeistä ruutua myöten, eli kyseessä on kiistatta pääkaupunkiseudun isoin kuukausittainen kokoontuminen. Ylikokovanteet ovat yleistymään päin meilläkin, Ruotsissahan ne ovat olleet suosittuja etenkin 60-lukulaisissa jo vuosia. Koirankuppikapselit istuvat mattapintaiseen kokonaisuuteen nätisti. Neljännen polven Malibu on kaksiovisena hauskannäköinen laite, jonka saa kulkemaan helposti melkoisen kirpeästi. Luonnossa vihreä muuttuu yleensä aikanaan ruskeaksi. Saa nähdä, missä vaiheessa tämän Fordin hytti saa saman värin kuin maski. Death Proof -leffasta tuttua ´70 Challengeria olisi synti mennä oikomaan. Mustat vanteet ja sivuputket tuovat Vetteen mukavasti kilpurihenkeä. 88 Kyllä cruisingiin voi tulla myös kaksipyöräisellä! Joku voisi sanoa tämän Cutlassin kelta-valkoista yhdistelmää ruotsalaiseksi, mutta meidän mielestämme se on raikas! AMERIKAN RAUTA 1/2012. Pääkallonpaikalle, eli tiedekeskus Heurekan parkkialueelle alkaa lipua jenkkikalustoa puoli seiskan paikkeilla ja menoa jatkuu aina loppuillan huimiin burniksiin asti
Vaikkei linttameiningistä pitäisikään, ei tämä Impala varmasti jätä ainakaan kylmäksi. Nostalgiarodien kunniaa pitivät hienosti yllä Holstin roadster ja Haran A-Tudor. Kliini keltainen vanhakeulainen C10. Näyttävästi tämäkin Nova kävi jättämässä tossunjälkensä asfalttiin. ´70 avo-Mustang oli rakennettu 302 Bossia mukaillen. Ripa Luukan ilmajousitettu roadster pickup erottuu perustyökaluista. Burnis kiinnostaa ihmisiä aina. Alueelle on helppo ja ruuhkaton saapua kehä 3:n kautta Heurekan opasteita seuraten. Todella nätti ´57 Bel Air vastasi heinäkuun cruisingillan komeimmista kuminpoltoista. AMERIKAN RAUTA 1/2012 89. Puitteet kokoontumiselle ovat erinomaiset, niin tilan kuin sijainninkin puolesta. Siinä kahdeksan kieppeillä autoja riitti silti ihan jonoksi asti ja parkkiksen ekoilla väliköillä alkoi olla tila jo kortilla
Tässä vierekkäin aika harvinainen pari, keltainen ja punainen ´70 avo-Challenger R/T. Malliahan valmistettiin kaikkiaan 1070 kappaletta. Pontiac-laivasto oli ympäröinyt Hannu Hietamäen ´70 Satelliten, mutta suurempaa uhkaa ei ollut näköpiirissä. 90 AMERIKAN RAUTA 1/2012 ´59 Camino on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen tyylikkäimmistä avolavoista. Navigaattori ja nyrkkirauta, mitä muuta rodimies tarvitsee?. AR KAUPUNGIN MOP RUISAILUA K Teksti: Tomi Eronen · Ku vat: Pauliina Wirman Vasemmalla näky vä Mikan ´78 Scot tsdale kirvoitti ohikulkeneelta pikkupojalta spontaanin kiljahduksen kato isi, lintta! nnettu Lahti on vanhastaan tu stuspohvahvasta jenkkiharra lle homjastaan, ja tälle kaude tuonut maan uutta potkua on siosta Ace Corner, jonka an s entistä cruisingeissa on myö enemmän ohjelmaa. Lahti tunnettiin jo 1980-luvulla Mopar-kaupunkina, ja se kantaa lippua edelleen komeasti
Myöhemmin illalla porukka siirtyy Hennalan Shellille jutustelemaan ja päästämään ylimääräisiä höyryjä renkaista. Miettisen Jussin vanha ´67 rähinä-Camino on uniikki paitsi katottomuutensa vuoksi, myös siksi, että siinä on pehmeä takapenkki! Kyseinen Camino oli muuten aikoinaan ensimmäinen viritetty isolohkoauto, jota 18-vuotiaana juuri kortin saatuani pääsin ajamaan. ´70 Chevelleen on vaikeaa suhteutua viileän välinpitämättömästi, vaikkei erityisesti muskeliautomies olisikaan. Riku Roudon isännöimä Ace Corner on toiminut tämän kesän Lahden cruisingien kokoontumispaikkana, eikä kellään ole tainnut olla meiningistä huomauttamista. Heinäkuun cruisingin esiintyjänä oli amerikkalainen Sixgun Republic -bändi, ja porukkaa erittäin mukavasti. Markku Timosen ´41 Chevroletin sopivasti haalistuneessa kokonaisuudessa on jotain määrittelemättömän aitoa. Arvokkaasti patinoitunut ´54 Pontiac Star Chief olisi ollut kaupan. AMERIKAN RAUTA 1/2012 91
tärajan I rautaa rsin pitkän lenkin ti kierteli tällä kertaa va Joensuun cruisingreit Vaakanaisen n ympäristössä. Reissussa oli mukan kilometri Teksti ja kuvat: Tuukka Erk kilä Kari Matikaisen ´67 Le Mans kaipaili vielä joitakin listoja, mutta viimeistelyjälki oli upeaa niin korissa kuin konehuoneessakin. Jouni "Geissi" Räsäsen Dusterissa on Pro Street -henkeä. 92 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Harri ngi maaseututeillä kaupu kunta-ajelu lähti sien organisoima maa ja Riverside Rebel aan peräti 125 ulfilta ja oli pituudelt nG liikkeelle Honkavaara a miltei 50 autoa. ä
Kinnusen Teron Suomen rumimmaksi autoksi aikoinaan valittu Rebel on edelleen hengissä, vaikka sen takakylkeen teki aikanaan eräs toisen mantereen pikkuauto itsemurhankin. Miten olisi ´76 Corvette vajalla 17 000 eurolla? Jarmo Tanskasen Rodissa on harvinaisen pirulliset takavalot. Jarkko Silvennoisen ´65 Rivierassa on hillityn aistikasta parittajatyyliä. Ville-Veikko Rädyn ´62 Impala SS ei jätä kaipaamaan mitään lisää. AMERIKAN RAUTA 1/2012 93. Miehen ensimmäinen oma jenkki, ja toteutus sitä luokkaa, ettei tarvitse selitellä! Mattamusta ´34 cruisaili paikalle Varkauden suunnalta. Melan Americaano on kaukana loppuun lauletusta käyttölintasta
Tässä juttusarjassa Mano Pahkajärvi kertoo kotimaisesta jenkkiharrastuksesta 70-luvulta tähän päivään sellaisena kuin hän sen muistaa. anhat harrastajat jaksavat muistuttaa nuoria kohtalotovereita amerikanautoharrastuksen vaikeista alkuajoista silloin Kekkosen aikaan. Isäni toi työmatkoillaan Ruotsin puolelta kotiin tuliaisina meillä tuntemattomia autolehtiä, Colorodeja sekä Start och Speedejä. Auton saaminen isältä lainaan yli 800 kilometrin matkaan suuntaansa oli kuitenkin pois suljettu ajatus. Eihän se sveamamman kieli ottanut sujuakseen, mutta kuvat olivat hienoja. Asiaan saattoi vaikuttaa muutama pikku lommo, joita autoon oli tullut Etualan sämpylä-Mercury oli Stadin suunnalta, taustalla näkyy Kouvolan ryhmää. Muistikuvani mukaan tässä ahvenanmaalaisessa avo-Pontiacissa oli noihin aikoihin suosittu flippikeula. Kisan keskeyttäneen sateen jälkiä yritettiin kuivailla paraatiajon avulla. 94 AMERIKAN RAUTA 1/2012. Ei ollut internettiä eikä harrasteautolehtiä joka lähtöön, varsinkaan suomeksi. Olihan se minulle tuttu paikka jo kevari-ikäisestä, kun olin käynyt siellä Vespalla katsomassa purjelentokisoja. Muumio muistelee Muumio uistelee m Teksti ja kuvat: Markku Pahkajärvi V Ennen kaikki oli paremmin, tai ainakin se oli ennen. Lukion luokkakaverin kanssa näitä autolehtiä selaillessa tuli ajatus lähteä katsomaan kisoja ihan paikan päälle etelään, Räyskälään. Nimismiehet ja katsastusinsinöörit tekivät omalla tahollaan jenkkiautoilun todella haastavaksi Suomenmaassa
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ostaa junalippu välille Rovaniemi Riihimäki Rovaniemi, makuupaikalla tietenkin. Mutta kyllä me oltiin leuhkaa poikaa kotikonnuilla, kun olimme käyneet ihan oikeissa Drag Race -kisoissa. Sanalle ei me nuoret miehet uskallettu mennä, tuijoteltiin vaan kuuluisia ameriikanautoja ja niiden omistajia. Fargo-paksukuono huoltoautona ajanmukaisin varustein. Ahvenanmaan kalusto herätti tuolloin hämmästystä. Parkkiksella näkyneet autot olivat noihin aikoihin oikeastaan aika uusia, näistäkin vanhin 21-vuotias. Sanalle ei me nuoret miehet uskallettu mennä, tuijoteltiin vaan. Vaikutuksen meihin tekivät myös ahvenanmaalaiset harrastajat siihen aikaan todella hienoine ja harvinaisine avoineen ja kaksiovisine hardtopeineen. Tämä Camaro oli ehkäpä hienoin kisapeleistä. Ahvenanmaan kilvissä ollut isolohko-Caprice näytti jo ihan kilpa-autolta. ´60 DeSoton ja ´57 Dodgen takana näkyy TIA-8 -kilpinen ´63 Ford Country Squire. Ei siihen aikaan voitu haaveilla mistään nykyään niin yleisistä VIP-katsomoista tai olutteltoista, vaan eväät piti kaivaa repuista. Sitä minä en unohda ikinä. Tuumasta toimeen, ja eräänä aamuna olimme Riihimäellä asemalaiturilla 1. Matkalla sinne kohtasimme upean näyn: Kouvolan ryhmää matkasi kohti samaa asemaa letkan vetäjänä valkoinen ´57 Chrysler 300. Olimme niin innoissamme koko matkasta, että emme edes muistaneet nauttia juovutusjuomia missään vaiheessa reissua. Ei ne kyllä meitä liftareita kyytiin ottaneet, mokomia hippejä, matkalla varmaan Koijärvelle. No, liftaamallahan me sinne kisoihin lopulta silti pääsimme, muistaakseni jollain 100-amppeerisella lähelle Vojakkalantietä, ja loppumatka hienolla kaksiväriruskealla ´54 Letukan pikapilla. Edelleenkin mielestäni parkkipaikoilla on paras meno, joten nämäkin kuvat ovat melkein kaikki sieltä. Tulihan siinä nähtyä monta kuuluisaa ameriikanautoa ja niiden omistajaa. Eli vastaisi nyt ´91-mallista! ´57 DeSoto Diplomat ei ollut yleinen näky silloin, eikä ole tänäänkään. AMERIKAN RAUTA 1/2012 95. Sitten vain reppu makuupusseineen selkään ja muutama kilometri kävelyä kohti Kolmostiellä olevaa legendaarista Karavaani-huoltoasemaa. Kiitokset vaan sinne Letukan ohjaamoon, teitte nuorisoon lähte- mättömän vaikutuksen. Siinä oli Beaversin tarrat ovissa. Mantereella kun oli totuttu avojen ja hardtopien sijaan ihan neliovitolppiin. Ahvenanmaalta oli tullut myös tämä Buick 2D HT. Itse kisat keskeytyivät sateen takia ja rataa yritettiin kuivata paraatiajelun voimin. Ne olivat omaa luokkaansa. Kuvassa vasemmalla Jaakkolan Jorma, reissukaverini Rovaniemeltä. Kisavieraita Räyskälään saapui Ruotsista asti. 80-lätkän aikaan
Erillispenkkien kiskot, käsinojien muoviosat ja keskikonsolin kansi maalattiin uudestaan. Nyt auto on vihdoin maalissa, ja ehtiihän tässä vielä tänä syksynä vähän ajellakin. Edellinen omistaja laittoi sen näiltä osin kuosiin ja leimaan, kunnes myi sen uusien projektien alta meille. Päänvaivaa aiheuttaneet toimimattomat ovien lukot vaihdettiin kokonaan uusiin, ja myös niiden vivustoa jouduttiin aika lailla vääntelemään, ennen kuin kaikki pelasi mallikkaasti. Takapenkkien siisti alkuperäismaalissa ollut alue jätettiin sellaisenaan muistoksi. No, parin päivän nettiselailun jälkeen tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. eBay-tarjonta oli kuitenkin paljon huonompi kuin olisi voinut kuvitella mallien valmistusmäärien perusteella. Auto ehti olla tutustumismielessä jonkun kuukauden ajossakin ennen kuin se päätyi laajemman työstämisen kouriin. Ei Classic ikinä tielle jättänyt, mutta sillä ajellessa jännitti koko ajan, että jos jotain nyt hajoaa, osia etsitään ympäri Amerikkaa kuukausitol- kulla. Oma kalusto on yhteisomistuksessa siskolikan kanssa toimivaksi todettu halvempi tapa päästä useampaan menopeliin käsiksi. Ja kun takasohva oli sopivasti irti, yksi repeämä parsittiin ojennukseen. Vastaavaa hommaa on kyllä ennenkin tullut tehtyä, mutta jotenkin suojavaatetus jäi tällä kertaa puutteelliseksi. Kuskin jalkatila käsitti järkyn amerikanvirityksen, jossa puhkiruostuneen reiän päälle oli hitsattu uunipellin kokoinen muodoton paikka. Jos joku miettii, mihin se alussa mainitsemani Classic katosi, niin se odottaa tallissa seuraavaa inspiraatiota. Kesän kynnyksellä oli vuorossa pohjan alle ryömiminen. Tyylisuuntakin oli selvä, Daytonin pinnavanteet odottivat varastossa jo hyvän aikaa ennen auton hankintaa. Ei muuten kellään sattuisi lojumaan ylimääräistä alkuperäistä isolohkon ilmanputsaria? 96 AmerikAn rAutA 1/2012. Helpotukseksi vastaan tuli vain muutama kynänmentävä ruosteröpö. Irtonainen alustamassa rapsuteltiin pois, tuoreet pellit maalattiin ja lopuksi ruiskutettiin suojaksi tuore alustamassakuorrutus. Tytär kyselikin tuossa eräänä päivänä, että koska isi ajetaan taas sillä vaaleansinisellä autolla, jossa on siivet... Tomi Petteri Dodge Charger ´70 Harrasteautot tietävät satavarmasti jatkuvaa projektia tästä loputtomasta päähänpinttyneestä savotasta löytyy aina puuhastelua vaativaa askaretta. Puuhanurkka Cutl assista tuli maalarin sanoin aika imel än näköinen juuri sellainen kuin pitik in. Olds Cutlass Supreme '81 Pari vuotta takaperin ´61 Rambler Classicilla ajellessani tulin siihen tulokseen, että olisihan se hienoa, kun olisi sellainen harrastepeli, jolla voisi ajella huoletta joka päivä läpi kesän. Yllättäen kevättalvella sellainen tuli tarjolle Hyvinkäällä, ja kliseisesti todeten loppu on historiaa. Tököttien kuivuessa putsailtiin ja kunnostettiin irtonaisia sisustan osia. Kolmipaikkaisen avolavan sijaan sen pitäisikin olla samaan konstruktioon perustuva coupe, eli Cutlass tai Regal. Kolmen muskelin revohkasta eniten työn alla on tällä hetkellä viimekesäinen ostos: alun perin pikkulohkoinen Charger 500, josta on muovautunut aiempien omistajien käsissä isolohkoinen R/T -klooni. Viime kesänä Oldsin huono maalipinta häiritsi jo ajeluintoa, joten päätin lopultakin maalauttaa auton uudelleen ja korjata samalla vähäiset ruostevauriot. Eikä se manuaali rattikarahkalla nyt mikään erityisen miellyttävä nykypäivän ruuhkaliikenteessä ole, autossa kun ei tietenkään ole kumpaakaan tehostinta. Paljon on toki jo ehditty tehdä, mutta tässä tuoreinta puuhalistaa. Vanhat fiksaatiot leikattiin pois ja koko lattia hiottiin pellille. Jalkatilan valmista korjauspalaa piti hieman jatkaa ylöspäin ja pikkurei´ille taiteiltiin suorasta pellistä tupak- Jalkatilan korjauspalan jatkeeksi lisättiin vielä peltiä. Pellille hiottu pohja sai teollisuusmaalia pintaansa. Kyljet suojattiin huolella ennen massausprojektia. kiaskin kokoiset korjauspalat pokkauksineen. Käytyäni katsomassa paria Capriceehdokasta, päätin etsiä siihen tarkoitukseen Caminon samanlaisen kuin meillä oli kotona melkein uutena 80-luvun alussa. Ja vaikkei löytyisikään, niin jotain tulee kuitenkin tehtyä. Saumojen siistimisen jälkeen lattia sai pintaansa uudet maalit. Onneksi perhepiiristä löytyi taitava hitsari, jonka avuilla palat istuivat hienosti paikoilleen. Ja itse asiassa en sieltä juuri Regaleita katsonutkaan, koska tykkäsin Cutlass Supremen keulasta enemmän. Olisi itseltä meinaan jäänyt vielä tekemättä! No hitsitreenit on jo käynnissä käyttöajokin kanssa... Pikkuhiljaa käsivarret alkavat näkyä mustien mönjäpilkkujen alta... Joitakin vuosia takaperin Suomeen laivautunut jenkki vaati peltitöitä kylkien, ovien ja takakontin pohjan osalta. Värivaihtoehtoina mielessä oli alkuperäisen tumman metallinhohtosinisen lisäksi tumma violetti, joka kirkastui matkan varrella melkein magentanpunaiseksi, ja tuli siinä matkalla monta muutakin muuttujaa. Alumiinilohkoinen Classic kun vaikka vasta reilut 70 000 ajettu onkin ei sellainen ollut. Syksyn tullen ja muutamien osatilausten saavuttua Charger-projekti ottaa taas tuulta purjeisiinsa. Ensi töiksi nuhjuinen matto sai lähtöpassit ja tarvittavia nippeleitä laitettiin tilaukseen osakartoituksen jälkeen. Liikenevä harrastusaika meni loppukesän osilta autotapahtumissa kiertelyyn muilla ajokeilla
Hemin laulaessa iloisesti vauhdin ollessa yli kaupunkirajoituksen, yksi linssimallinen vesiproppu pamahti irti. Tällä tarkoitan niitä autoja, jotka on entisöity liian hienoksi siten, että autojen alkuperäinen käyttötarkoitus on unohdettu. Vaaleanpunainen auto tehokkaalla tekniikalla puhutteli kaikkia näyttelyvieraita, jopa vanhempiani, jotka olin saanut houkuteltua mukaan. Mielestäni kaikki autot ovat näyttelyautoja, mutta se missä ominaisuudessa ja minkätasoisessa tapahtumassa auto laitetaan esille ratkaisee. Valokuvia otin Polarasta saman verran kuin muista näyttelyautoista yhteensä. Sanomistahan siitä olisi tullut, jos moinen olisi käynyt entisöinnin maksaneelle asiakkaalle. Ja jos ei uskalleta ajaa, niin koneen tilalle voi huoletta istuttaa yksireikäisen betoniporsaan. Suomalaisia tekijöitä vaivaa monesti viimeistelyn puute. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että ajokelvottomille autoille pitää saada oma lasikaappiluokka. Joitakin vuosia sitten olin tekemässä juttua Kaliforniassa juuri entisöidystä ´55 Chrysler 300:sta. Latolöydötkin ovat hyvin perusteltuina täyttä näyttelykamaa. Lieneekö järjestäjien henkilöstön puute syynä siihen, että useissa tapahtumissa erilliset ajoneuvojen palkintoluokat on poistettu. Se, mitä me orientoituneet katsojat koemme näyttelyautoiksi, pitää näyttelyn järjestäjän tietää ja muistaa. Se oli myös ehdottomasti tilaisuus, missä määriteltiin hyvän näyttelyauton kriteerit. Itse en tietenkään 16-vuotiaana innokkaana automiehenä ymmärtänyt kaikkea mitä Pekka Leino oli ´64 Dodge Polaraansa tehnyt, mutta jostakin ihmeellisestä täytyi olla kyse. Autoa ei oltu juurikaan ehditty edes testata, mutta kuvaussession jälkeen lähdimme tekijän kanssa testiajolle, jota autolle ei oltu vielä tehty. Mikä sitten on näyttelyauto. Monissa näyttelyissä autoja tuomaroineena voin sanoa, että ei se ole mikään helppo juttu järjestää ka- lusto paremmuusjärjestykseen. Kolumni V Leinosta Tuunaseen ja jotain siltä väliltä Teksti ja kuvat: Veli Vartiala uonna 1978 Tikkurilan jäähallissa järjestetty ensimmäinen American Car Show oli todellinen lähtölaukaus suomalaiselle jenkkiautonäyttelytoiminnalle. Peltejä ei jakseta sovitella ja pohjatöissä luistetaan, mutta yksi pahimpia mokia on jättää likaiset renkaat katsojien nuoltaviksi. Erinomainen esimerkki näyttelyautosta, josta rakentajaässä Gene Winfieldkin lausui myönteisiä kommentteja kevään American Car Show´ssa. Tietysti pitää muistaa kenelle kukin autojaan rakentelee, mutta jos ollaan menossa näyttelyihin, ei ainakaan yksi käyttötarkoitus voi olla epäselvä. Jos ollaan kirkonkylällä marttojen marjamarkkinoilla, niin ei kai sillä niin väliä ole, mutta kyllä maksullisissa tapahtumissa vieraiden katsottavaksi ajetuista autoista pitää saada rahalle vastinetta. Onneksi ne himmeät kustomit ovat vähenemään päin. Kyseinen auto myytiin myöhemmin ennätykselliseen 185 000 dollarin hintaan seuraavaan lasikaappiin, mutta täysin testattuna ja toimivana. Esimerkiksi kuusankoskelainen Marko Tuunanen ei sen sijaan tee autojaan kirjahyllyn päälle, vaikka kuuluu ehdottomasti maamme eturivin rakentajiin. Hän on viimeistään tänä vuonna näyttänyt kyntensä tyylillä muuntuneella ´55 Cadillacilla, joka myös liikkuu näyttelymatkat omin voimin. Top 10 on paikallaan raviratatapahtumissa, joissa kalustoa tulee ja menee. Joku vastaava heppu olisi sanonut samaa Pekka Leinon autosta 34 vuotta sitten, jos vain olisi sattunut olemaan paikalla. AMERIKAN RAUTA 1/2012 97. Sijoituskohteita tai ei, mutta kyllä sellaisenkin auton pitää olla ainakin varmuudella toimivaksi koeajamalla todettu. Olisi se vain silti rakentajia kohtaan jotenkin reilumpaa, että olisi selkeät luokat, joista mahdollisia pystejä sopisi odottaa
onin näköiseksi muu ja Dem 98 AmerikAn rAutA 1/2012. Ilmajousitettua autoa liikuttaa tehdasuusi Chevyn pikkulohko jatkonaan nelivaihteinen automaatti, joten ajamista ei rajoita ainakaan tekniikan ylläpidon hankaluus. en tekijäkaar tiin Duster 340 ´70 Lehd Plymouth nkki aa kertoo, kuinka ha uluva Petteri Hautam ku terista 340-koneiseksi ien mittaan kutos-Dus vuos ttuneen "Demskulin". Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 29.11.2012 ZIL/ Chevrolet S10 '90 Venäläisen ZIL-kuorma-auton ja Chevyn pikkupikapin risteytys oli joensuulaiselle pitkän linjan harrastaja Jari Turuselle oikeastaan hitsausharjoitus, joka sai alkunsa romulaaneilta löytyneistä aihioista. Reissureki Duster/ Demon Kerromme, kuinka vanhempikin jenkki saadaan soimaan hyvin ilman, että siihen menee asuntolaina tai auto alkaa näyttää kaiutintelineeltä. Rokkia Kabiiniin Lincoln Sport Sedan '49 Sastamalalaisen Miska Jalon baby-Linc on todellinen reissukustomi
Malli: Sini Kytö · Kuva: Tomi Eronen
Sulattaa polttoaineen parafiinikiteet. Avaa tukkeutuneen polttoainejärjestelmän. DIESEL DRYER Dieseljärjestelmän vedenpoistoaine. Puhdistaa polttoainejärjestelmää ja palotilaa. GASOLINE ADDITIVE Bensiinin lisäaine. Puhdistaa polttoainejärjestelmää. Voitelee ja suojaa moottoria käynnistyksestä lähtien. OIL DRIP STOP Öljyvuotojen korjausaine. Nostaa polttoaineen setaanilukua. DIESEL ANTI PARAFFINE Diesel talvilisäaine. Auttaa käynnistys-ja käyntihäiriöihin. Diesel savutuksen poistoaine raskaalle kalustolle. Auttaa säilyttämään bensiiniä. INJECTOR CLEANER Suihkutusjärjestelmän Puhdistusaine. Parantaa käynnistys-ja käyntihäiriöitä. 019-383 676 · www.crcind.com. Puhdistaa öljytilan ja -kanavat ennen öljynvaihtoa. OIL ADDITIVE Öljynlisäaine. Palauttaa tukkoisen moottorin kadonneet hevosvoimat. Vähentää savutusta ja päästöjä. MOTOR FLUSH Moottorin sisäpesu. 019-32 921 · Fax. Korjaa ja ennaltaehkäisee tiivisteiden öljyvuodot. CRC Industries Finland Oy Asemanrinne 13 · 08500 LOHJA · Puh. Poistaa korrosoivan veden polttoainejärjestelmästä ja tankista. DIESEL SMOKE STOP CAR DIESEL SMOKE STOP Diesel savutuk- TRUCK sen poistoaine. Muodostaa sisäpinnalle korroosiosuojan. RADIATOR SEAL Jäähdyttimen vuotojen paikkausaine. Alentaa päästölukemia. OCTANE BOOSTER Oktaanikorotusaine. Pidentää öljynvaihtoväliä. Poistaa karstaa. FUEL STABILISER Bensiinin säilytysaine. www.crcind.com TUOTEKEHITYSTÄ Sekä rakkautemme moottoritekniikkaan takaavat, että Suomessa on ja pysyy Euroopan vanhin autokanta. PUOLI VUOSISATAA RADIATOR CLEAN Jäähdytysjärjestelmän puhdistusaine. Alentaa päästölukemia. Antaa enemmän tehoa korkeaviritteisiin moottoreihin. Muodostaa sisäpinnalle korroosiosuojan. BIO DIESEL ADDITIVE Biodieselpolttoaineen parannusaine. Parantaa kauan seissyttä bensiiniä. VALVE CLEANER Venttiilien ja palotilan puhdistaja. Poistaa nakutusta. FUEL SYSTEM CLEANER Polttoainejärjestelmän puhdistusaine. Parantaa biodieselin toimintaa varsinkin talvella. DIESEL ADDITIVE Diesel lisäaine