100 sivua! Amerikan Rauta 01/2014 ”Tarkoitus oli vain tehdä sisustus uusiksi ja maalata samalla ovenvälit, mutta kohta kori olikin jo purettu kokonaan.” RAAKA PELI esta Rautaan • 1/2014 • 8,90€ Rakkaud n e n la ai m o u S Dodge coronet ´69 Chevy Bel Air Beauville ´55 LISÄKSI Esittelyssä: Chrysler New Yorker ´62 •Ford Thunderbird ´94 Ford A Racer ´29 • Chevrolet Aerosedan ´42 Chevrolet Corvette ´65 • H-D Sportster ´93 Pontiac Firebird Convertible ´68 TOISENLAINEN HarrasteTALLI Teemu Selänteen uusimmat autot Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-09 Viipale mediat 6 414887 002455 14001 700245-1401 NRO 9 Pikkuisen enemmän tunnetta Mooneyes Custom Show Crenshaw Cruising
Jokaisella autolla on tarina. aUdi TT ’02 • BMW E28 TURBo ’84 • foRd CapRi CoSWoRTH ’72 • foRd MUSTang ’13 • MB 300TE ’90 • niSSan MiCRa ’90 • SCion fR-S ’13 • ToYoTa CELiCa gT ’91 • VW TRanSpoRTER T3 ’88 Alfa Romeo GTV ´81 • Ford Falcon Futura ´63 • Lada 1500S ´79 • Opel Admiral Patinapaku VW Pritschenwagen ´65 äkin T TisTpi! u n E Tun.fioknOMEAM s i d uu ning ViiMEiSTELTY MERSU Tu MerCedeS-Benz 300te-24 ´90 TinkiMäTTä Järisyttävä Ford Capri rS 2.9i 24V CoSworth ´72 VW TrAnSpOrTEr TDi ´88 TOyOTA CEliCa GT ´91 AuDi TT QuaTTro ´02 fOrD MusTanG ´13 niSSAn MiCra ´90 SciOn fr-S ´13 10 SiVUa SUoRaan LaS VEgaSiSTa! Hifiä SEMA SHOW 289 km/h mailille – BMW 520i 3.0 TurBo ´84 TUoREESEEn aUToon VUodEn kaTTaVin MESSURapoRTTi PAL VKO 2014-04 Viipale mediat 6 414888 165951 13009 816595-1309 Toyota Corolla DX ´83 9/2013 • HinTa 8,50 € nRo 61 sankareita Arkipäivän Lada 1500S ´79 & Lehtipisteissä kautta maan! Tilaa lehti kotiisi: www.tuning.fi. SUOMEN PARAS TUNINGLEHTI! HAE OMASI LEHTIPISTEESTÄ TAI TILAA KOTIIN: WWW.KLASSIKOT.FI Tuning.fi 9/2013 01/14 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 01/14 • Hinta 8,50 € 30 vuotta taltioitu työkalu jälleen liikenteessä Kilpamekaanikko Timo Saariston tarina, osa 2 368480-1401 • PAL VKO 2014-10 6 414883 684808 14001 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND agen ´65 ´67 • Peugeot 203 Berline ´58 • Toyota Corolla DX ´83 • VW Pritschenw Vauhdin takana t istnetu PoHammi metsäautokuvia Joona Tuleva klassikko Kuuma 80-luku Harrasteikään ehtinyt iso Saab GTI-autoja ja outoja erikoisuuksia Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA
Kolmas epäilyksenaihe on täydellinen valvonta, jonka gps-pohjainen seuranta mahdollistaisi. Jos iso osa autoilijoista tosiaan tekisi niin, tarkoittaisi se väistämättä sitä, että koko kovin epämääräisiltä vaikuttavin perustein kehitellystä järjestelmästä olisi luovuttava. Ei sillä, että suurimmalla osalla meistä olisi mitään salattavaa, mutta ei ajatus jatkuvasta seurannasta mitenkään miellyttävä ole. Samalla loppuu vuosi vuodelta koveneva katsastuksella rahastaminen. Pääsy oikeaan aikaan paikalle on vain tuntunut epätodennäköiseltä ja hankalalta. Eikös sen pitäisi olla sitten niin, että vanhoilla autoilla ajavien ei tarvitsisi moiseen valvontapelleilyyn mukaan lähteäkään. 1970-luvun lopussa poliisi otti latinotaustaisten lowrider-harrastajien suosiossa olleen Whittier Boulevardin haltuun niin tehokkaasti, että cruisailijat joutuivat siirtymään muualle. Ja kuten työryhmä itsekin on raportissaan maininnut, on mahdollista, että iso osa uusien autojen veroalennuksen tuomasta hintahyödystä menisikin tulonsiirtona suoraan autotehtaille, jotka ovat tähän saakka myyneet autoja Suomeen halvemmalla kuin moniin muihin matalamman verotuksen maihin. Ongelmakohtia mallissa on loputtomiin, ja yksi kiusallisimmista on se, että äkkiseltään suurimpia hyötyjiä mallissa näyttäisivät olevan valvontajärjestelmän tuottavat tahot. Toinen ikävä puoli on se, että näillä verouudistuksilla on ollut tapana olla epäreiluja vanhojen autojen omistajia kohtaan. Hollywood Boulevardilla tapaamiltamme harrastajilta saimme tiedon, että tapaamispaikka olisi kutakuinkin Rodeon ja Crenshaw´n kulmassa, ja väki tulisi sinne neljän tienoissa sunnuntaina iltapäivällä. Tietysti se on jo nyt täysin mahdollista esimerkiksi puhelimia seuraamalla, mutta nyt tehdyssä ehdotuksessa siitä tulisi normaali osa järjestelmää. On varmasti totta, että kun suuri joukko nuorehkoa väkeä kokoontuu juhlatunnelmissa yhteen paikkaan, syntyy ylilyöntejä monin tavoin. Pääkirjoitus Pukkeja ja kaalimaita S iitä lähtien, kun lowrider-kuumeeni alkoi, on ollut haaveena päästä katsomaan, millaista on cruisingtouhu Crenshaw Boulevardilla Los Angelesissä. Niin ikään jo viime vuosisadan puolivälistä cruisailijoiden suosiossa ollut Crenshaw jäi elämään, mutta helppoa sielläkään ajelu ei enää ole. Ja kun ottaa huomioon työryhmän jäsenten taustat, on vaikeaa välttää mielikuvaa pukista kaalimaan vartijana. Suuri yllätys oli kuitenkin se, kuinka nopeasti poliisi hajotti kokoontumisen. Siitä samasta tuore kotimainen esimerkki on Ollilan työryhmän laatima esitys uudesta kilometriperusteisesta autoveromallista. Tomi Eronen Päätoimittaja tomi.eronen@amerikanrauta.fi Amerikan Rauta 1/2014 3. Enää piti saada selville oikea paikka, internet kun ei tuossa asiassa hirveästi apua tarjonnut. Oli lauantai-ilta, kun muistin, että siellä lowrider-väellä on tapana kokoontua sunnuntaisin. Marraskuun alussa ollessamme käymässä Los Angelesissä ennen SEMA Show´ta se yhtäkkiä alkoikin tuntua mahdolliselta. Ja jos sattuisikin käymään niin, että mielipuoliselta vaikuttava esitys menee läpi, on olemassa se vaihtoehto, että heittää kylmän viileästi gps-purkin roskiin, ruuvaa autostaan kilvet pois ja ajelee entiseen malliin. Virittäkööt seurantalaitteet uusiin autoihinsa. Olisiko autoilijoiden aika oikeasti korottaa ääntänsä. Vaihtoehtoisesti voin toimittaa tilinumeroni liikenneministeri Kyllöselle, joka voi palauttaa minulle valtion kassasta jo omistamistani autoista epäreilusti maksamani autoverot, mikäli uuden verotusmallin myötä uusien autojen vero poistuu. Keskeisenä huolenaiheena työryhmällä on ollut nykyisen, jo polttoaineverotuksen kautta kilometriperusteisen mallin se ongelma, että uudet automallit kuluttavat entistä vähemmän ja näin verokertymä pienenee. Ensinnäkin on tullut jo selväksi, että järjestelmän toteuttamis- ja käyttökustannukset olisivat järjettömän suuret suhteessa sen tuomaan verokertymään. Vaikuttaisikin siltä , että ollaan suunnittelemassa järjestelmää järjestelmän tähden. Näin satunnaisen vierailijan silmin paikallispoliisin toiminta on kuitenkin melkoisen räikeä esimerkki käsistä karanneesta isoveljen valvonnasta. Aikoinaan eri kerhojen kohdatessa kaduilla on yhteenottojakin syntynyt, mutta ainakin tällä kertaa oli vaikeaa keksiä syytä porukan häätämiseen paikalta. Paikka löytyikin, ja kieltämättä tunnelmaa touhun juurilla on vaikeaa sanoin kuvailla. Samalla kun tuetaan uusien autojen kauppaa, rokotetaan aina vaan uudelleen ja uudelleen niitä, joiden autoista on maksettu korkeat autoverot jo aikoinaan rekisteröitäessä. Olin kyllä kuullut vuosien mittaan tarinoita siitä, kuinka virkavalta on ottanut bulevardit haltuun, mutta toiminnan ankaruus hämmästytti silti
36 Dodge Coronet ´69 4 Amerikan Rauta 1/2014 12 Chevy Bel Air STW ’55. 52 Ford A Racer ´29 Glenn Billqvistille alumiinisella Bugatti-korilla varustettu kilpuri oli pitkäaikaisen haaveen täyttymys. Nro 9. 64 Ford Thunderbird 4.6 LX ´94 Marko Niinimäen ukkoslintu on esimerkki siitä, että tuoreempi T-bird on kelpo rakentelukohde. 36 Dodge Coronet ´69 Joensuulaisen Mikko Jaatisen stroker-koneisesta rähinärotkesta tykkää nuorempikin polvi. 42 Chevrolet Corvette ´65 Kimmo Nevalaisen 316 km/h seisovalle mailille kulkeva Vette on maailman nopein lajissaan. 58 Chevrolet Fleetline ´42 Savonlinnalaisen Mikko Silvennoisen Rat Bomberin patinakuorien alla on modernia tekniikkaa. 76 H-D Sportster ´93 Mudlake Garage -tallilla vaikuttavan Leppälän Spora on kaikkea muuta kuin söpö. 20 Chrysler New Yorker ´62 Tarina siitä, kuinka Rikkihappo Oy:n vanhasta edustusautosta tuli tavallista viimeistellympi Suomi-kustom. 28 Pontiac Firebird Convertible ´68 Porvoolainen Tapio Ikävalko rakensi tulilintunsa komeaan nykykuosiin täydestä raadosta alle puolessa vuodessa. 1/2014 68 Teemu Selänteen tallilla Esittelyssä 12 Chevy Bel Air STW ’55 Matti Rauhalan piti vain teettää klassikkofarkkuunsa uusi sisusta, vaan pian koko kori oli hiottu peltipuhtaaksi
Työn alle päätyi tällä kertaa ´68-mallinen Cadillac Eldorado. 58 Chevrolet Fleetline ´42 Amerikan Rauta 1/2014 5. 91 Puuhanurkka Petteri kertoo, kuinka ´70 Chargerin kesäkuntoon saattelussa menikin koko kesä. Arkistojen aarteita Rauta-annos Mukana myös silmänruokaa naislukijoille. 75 Arkistojen aarteita Sattuman kautta tuli taas eteen se tosiasia, että pieni on maailma. Ei hätää. 10 Pelit ja vehkeet Hävisivätkö pultit, kun projekti oli purettu laatikoihin. 42 Chevrolet Corvette ´65 86 Crenshaw Cruising 75 Tapahtumat Vakiot 80 Mooneyes Show Yokohama 8 Japanin yksipäiväinen kustomnäyttely esitteli jälleen monta massasta poikkeavaa luomusta. Tarina eräästä näyttelyreissusta vuodelta 1986. 86 Crenshaw Cruising Kävimme katsomassa, miltä näyttää Los Angelesin perinteikäs lowrider cruise. 92 Toisenlainen talli Uudessa juttusarjassa esittelemme massasta poikkeavia talleja eri puolilta Suomea. ArtikkeLit 94 Muumio muistelee 68 Teemu Selänteen tallilla 96 Kutjan kuva Teemu Selänne on tunnettu paitsi lätkälegendana myös automiehenä. Esittelyssä Teemun tallin tuoretta kalustoa
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Toimitus Tilaajapalvelu Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) tilaajapalvelu@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi > Palaute Päätoimittaja Tomi Eronen Toimitus Kimmo Janhunen, Olli Lehtinen, Tuukka Erkkilä, Petteri Hautamaa Avustajat Veli Vartiala, Markku Pahkajärvi, Janne Kutja, Anders Odeholm, Dino Dalle Carbonare Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.amerikanrauta.fi > Mediakortti Kustantaja Viipalemediat Oy, PL 350, 65101 Vaasa Puh. Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06-2810 170 Fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@amerikanrauta.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa. Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN-L 2243-4550 COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman lehden kirjallista lupaa on kielletty. 6 AMERIKAN RAUTA 1/2014. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. MATERIAALI: Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
Täydellinen noutopalvelu koko USA:ssa. Maakuljetukset kaikkialta USA:sta. Los Angeles, Kalifornia Petteri Kervinen, Puhelin +1 310 291 1710 info@finn-us.com Houston, Texas Ilkka Halmari, Puhelin +1 832 279 1071 ilkka@halmari.com Supercars of California RAHTI- JA HUOLINTAPALVELUT Autot, mp:t, veneet ja muutot joka viikko Los Angelesista ja New Yorkista. Autamme eBay-ostoissa, julkisissa ja dealereiden huutokaupoissa. Toimipisteet Los Angelesissa Kaliforniassa ja Teksasissa. Impala SS Dodge Coronet Convertible Dodge Coronet R/T Dodge Monaco 2 Ht Dodge Polara Conbertible Dodge Challenger Convertible Challenger R/T Convertible Thunderbird Dodge Super Bee 71´ 72´ 73´ 73´ 75´ 76´ 79´ 79´ 02´ Plymouth Cuda Convertible Dodge Charger SE Dodge Charger 340 Magnum Dodge Charger 4 kpl. Voit myös itse tilata autot ja osat meidän toimipaikkaamme. Laivaukset joka viikko. Avustamme ajoneuvoien etsimisessä. www.finn-us.com 56´ 58´ 59´ 60´ 60´ 60´ 60´ 60´ 61´ 61´ 61´ 61´ 62´ 62´ 62´ 63´ 63´ 64´ 65´ 65´ 67´ 67´ 67´ 70´ 70´ 70´ 70´ 71´ Chrysler 4Dr Dodge P-U Plymouth Sport Fyry 2Ht Chrysler New Yorker 4 Tt Chrysler new Yorker STW 4 Ht 3 penkki rivi Dodge Pioneer Convertible Dodge Pioneer Ht Chrysler Windsor 4 Sd Chrysler Newport 2 Ht 2kpl. Ovelta ovelle -palvelu. Nyt myös nopea DHL lentorahti Autojen, moottoripyörien ja laatikkorahdin laivaukset edullisesti ja luotettavasti yli 20 vuoden kokemuksella. Chrysler New Yorker 4 Ht Chrysler New Yorker 4 Sd New Yorker STW 4 HT 3 penkki rivi Chrysler 300 2 Ht Chrysler 200 H Imperial 4 Ht Chrysler New Yorker 4Ht Chrysler 300 2 Ht Chrysler 300 Convertible Mustang V8-aut. SUPERCARS OF CALIFORNIA LLC INFO@SUPERCARSCA.COM • Puh: 044 502 8859 • USA: 1-714 608 3144 WWW.SUPERCARSCA.COM. Rekisteröi meiltä tilausosoite USA:han ja nettikauppojen mahdollisuudet avautuvat. Plymouth Fyry Custom 3 penkki rivi Ford Ranchero GT Chrysler 300 Ford Ranchero GT Chrysler Seebring Convertible Purkuautot: 61´ Chrysler Newport 4 Sd 62´ Chrysler 2 Sd 63´ Chrysler 300 4 HT 67´ Cadillac Dewille 2 Ht 72´ Dodge Charger SE 73´ Dodge Charher Brougham 68´ Lincoln 2 Ht 72´ Ford Thunderbird 73´ Plymouth Fyry 77´ Ford Ltd Stw 95´ Mustang GT Hal-Mari International Logistics Inc
Ensimmäisen myydyn Mustangin huutokauppatulot menevät hyväntekeväisyyteen diabetestutkimussäätiö JDRF:lle. Mustan kulkupelin ulkoasu on jotakin Stutzin ja elokuvalavasteen väliltä. Muun muassa Batmobilesta kuuluisa autokustomoija George Barris on aikoinaan kehitellyt edelleen vuoden 1972 Thunderbirdin pohjalta rakennettua, Stutz-loistoautoa replikoivaa Ford Titania. Varsinainen tuotanto alkaa syksyllä 2014, mutta auto julkistettiin virallisesti joulukuussa 2013. Kaikkein ensimmäinen myyntiin tarkoitettu kuudennen sukupolven Mustang-yksilö muuten huutokaupataan jo tammikuussa 2014 Barrett-Jacksonin tapahtumassa Arizonan Scottsdalessa. Näitä ´72 T-Birdiin pohjautuvia Stutz-replikoita valmistettiin aikoinaan parisenkymmentä kappaletta, joten ne ovat jo valmiiksi varsin harvinaisia: Barrisin kosketuksen on todennäköisesti saanut vain tämä yksilö. 2.3 Ecoboost on V8:n ohella toinen Eurooppaan tuotavista moottorivaihtoehdoista – kyllä, uusin poni tulee myös tänne virallisia reittejä. Myyntiliike pyytää Barris-logoa kantavasta autosta vajaata 29 000 dollaria, ja ilmoittaa kykenevänsä myymään sen minne päin maailmaa vain.. Käyttöliittymän kautta TraFi:n sivuilla kukin voi itse tehdä ajoneuvojen ensirekisteröinti- ja kantatietohakuja, ja sen käyttö on ilmaista. Perä on melkein venemäisen kallistettu, eli kyseessä on todellinen fastback. Uutispalsta Toimittanut: Antti Kautonen Uutta dataa Trafilta Ilmeisesti vähentääkseen innokkaiden autoharrastajien tietokantakyselyitä palautesähköpostissaan, TraFi on tuonut tarjolle itsepalveluperiaatteella toimivan ajoneuvotilastopalvelun. Moottorivaihtoehdot ovat kehittyneet entuudestaan, eli Coyote-V8:n tehot nousevat yli 440 hevoseen. Silmäniloa naisillekin;) Muutamat naislukijamme ovat peräänkuuluttaneet miespuolisia malleja autojen tai pyörien päälle keikistelemään. Palvelu toimii kaikilla käytössä oletettavilla selaimilla. Alempana on tutun 3,7-litraisen V6:n lisäksi 2,3-litrainen nelosturbokone, joka on siis melkein hatunnosto 1980-luvun SVO-malleille. Koska haluamme tietenkin ottaa kauniimman sukupuolen sisältövaatimukset vakavasti, tässä ensimmäinen kaivatunlainen kuva – saammeko esitellä, kuukauden postimerkkipoika Harri! Sammy Davis Jr:n Barris-Titan Illinoisin Palatinessa sijaitseva American Muscle Cars -yritys myy varsin harvinaista, ainutlaatuiseksikin kutsuttavaa ajokkia. Mittarissa ex-Sammy Davis Jr-Titanilla on vain 53 000 mailia, ja vaikka vaihteistoremppaa ounastellaan piakkoin kohdille sattuvaksi, se on silti ajokuntoinen. Katto on puoliksi vinyylipeitteinen, takakonttiin on muovattu hyvinkin pehmeämuotoinen Continental Kit, ja keulaa ja perää on jatkettu kieltämättä varsin erikoisen näköisiksi. Aikanaan auto on 8 Amerikan Rauta 1/2014 kulkeutunut viihdyttäjä Sammy Davis Jr:lle, joten Fordilla on myös julkkishistoriaa – olihan Davisilla toki Stutzejakin. Nähdyt salakuvat pitivät paikkansa, ja uusi kuudennen sukupolven Mustang on edeltävää korimallia hieman linjakkaampi ja keulasta aggressiivisempi. Nyt vain selvittelemään! http://www.trafi.fi/palvelut/tilastot/tietokannat Mustang 2015 Ford Mustang on uudistunut
New York Custom Coach -yrityksen venyttämää Futuraa sopii odotella tien päälle. Floridan suurin Corvette-dealer , Roger’s Corvetten Roger Judski laittaa kokoelmaansa myyntiin Kissimmeessä. Winter Swap Meet Teivon ravirata, Tampere Pitkä Batmobile Tiedättehän fraasin ”Batmanilla, Kissanainen puhelimessa”. Botnia Swap Meet 23.-25.1. MP 14 & Petrol Circus Custom Bike Show Messukeskus, Helsinki 15.-16.2. Tarjolla on esimerkiksi seitsemän mailia ajettu vuoden 1978 Pace Car Edition, ja kaksi vuoden 1988 Corvette Challenge -kilpa-autoa, jotka ovat siinä kunnossa kuin niillä on kilpailtu. Toistaiseksi työn jälki ainakin näyttää jännittävältä. Auto on yksi 23:sta vuonna 1990 valmistetusta kilpa-auton aihiosta ja yksi viidestä keltaisesta, ja siinä on täysi kojelauta muuten sporttihenkisesti pelkistetyn sisustuksen ohella. Barrisin Batmobileksi rakentamasta Lincoln Futurasta ei alunperin tehty kuin se yksi ainoa Ghian valmistama yksilö, mutta replikoita on kyllä ollut päällä maan. Auto & Korjaamo – Autoalan ammattimessut Messukeskus, Helsinki 31.1.-2.2. Ottaisitko käyttöön vai pitäisitkö sellaisenaan. Katse tarkentuu kuitenkin 1990-luvun alusta oleviin ZR1-Vetteihin, joita ei ole koskaan edes preppailtu myyntiä varten, vaan penkinsuojukset, tarrat ja viivakoodit ovat yhä paikallaan. Täydellinen tilaisuus matkustaa ajassa 25 vuotta taaksepäin ja ostaa uudenveroinen C4-mallin Corvette sillä parhaalla koneella. Talvi-Heikki 2014 Messu- ja Kongressikeskus, Turku 15.3. Yhden Grand Sport -avon lisäksi tarjolla on myös pari 35th ja 40th anniversary -juhlamallin C4:ää ja yksi Corvette Challengea varten tilattu keltainen R96-kilpuri, joka on sekin vielä yhä tehtaan muoveissa. FHRA Swap Vermon raviradan totohalli, Helsinki 29.3. Vasaran alle menee parin kilpa-auton lisäksi iso liuta melkein ajamattomia C3- ja C4-korimallin Vettejä, ja autot on säilytetty hienossa kunnossa. Todellinen herkku. Kustom Kulture Show Kaapelitehdas, Helsinki 2.3. Ravirata, Seinäjoki Tapahtumat Vettejä vasaran alla 18.1. Tähänhän on olemassa vain yksi ja ainoa vastaus: alkuperäisen Batmobilen limusiiniversio. No, oli heitto tuttu tai ei, voi spekuloida, millä ihmeellä Batman matkustaisi polttareihinsa, taikka kukaan sarjaan tai elokuviin hurahtanut taho. Tällä Pace Car Editionilla vuodelta 1978 on ajettu vain seitsemän mailia, ja sisusta on vielä tehtaan muoveissa ja pahveissa. Vaihteisto on kuusipykäläinen manuaali, alusta on aktiivijousitettu ja Z51-paketilla täydennetty. Amerikan Rauta 1/2014 9
www.vannetukku.fi 10 AMERIKAN RAUTA 1/2014 Kun projekti on ollut liian kauan kasaamatta ja pultit ovat joko ruostuneet tai kadonneet kokonaan, niin apuun tulevat AMK Productsin valmiit pultti- ja kiinnikesarjat. Hinta 72,50 €/5 litraa. Quick Silver -mallissa pakki- ja vapaalukitus tapahtuu kahvaa nostamalla. www.tradeparts.info Shifteriklassikkoja Camaroon US-Partsin valikoimaan on lisätty kaksi uutta B&M shifteri-mallia ’68-69 Chevrolet Camaroon. Megashifterin hinta on 229 ja Quick Silverin 199 euroa. Vaikka kaikki moottorit nauttivat nykyaikaisten voiteluaineiden ominaisuuksista, kaipaavat vanhat moottorit korkeamman sinkkipitoisuuden tuomaa suojaa esimerkiksi venttiilikoneiston kulumista vastaan. Valikoituja pultti- ja kiinnikesarjoja löytyy esimerkiksi moottoriin, alustaan, koriin ja sisustaan. Megashifter on varustettu alumiinisella T-kahvalla ja vedettävällä pakkilukolla. Molemmat mallit ovat alkuperäiseen konsoliin asennettavia ja suunniteltu käytettäväksi TH350-, TH400- ja TH700-R4-vaihteistojen kanssa. Esimerkiksi koneiden pulttisarjat alkavat 122 eurosta ja korin pulttisarjat 249 eurosta. www.uspartsperformance.fi. Vannetukun maahantuoma edullinen jenkkivanne on vahvarakenteinen ja kestää kitisemättä hiukan painavammankin auton alla. Moottoritekniikan kehityksen myötä myös voiteluaineet ovat kehittyneet valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana, minkä myötä esimerkiksi voiteluaineiden sinkkipitoisuuksia on pienennetty. Uudet tuotteet ovat Gulf Classic 30, Gulf Classic 50 ja Gulf Classic 20W50. Tuoteuutuudet Toimittanut: Kimmo Janhunen Projektin pelastaja Klassikoiden voiteluun Gulf Oil lanseeraa uuden, erityisesti klassikkoautoille suunnitellun Gulf Classic -voiteluainesarjan. Saatavilla on nyt seuraavat tuumakoot: 10 x 15”, jako: 5 x 4,75, ET: -44 8 x 15”, jako: 5 x 4,75, ET: -20 10 x 15”, jako: 5 x 127, ET: -44 8 x 15”, jako: 5 x 127, ET: -20 Hinnat alkaen 59,95 €/kpl. Gulf Classic -voiteluaineet on pakattu nostalgiseen viiden litran metalliastiaan, jota koristaa 1950-luvulta peräisin oleva Gulf-logo. Restoration hardware -kittejä saa niin Chryslerin, Fordin kuin GM:nkin tuotteisiin. www.uspartsperformance.fi Jack Wheelerin uudet tuumat Alun perin maastureihin ja pickupeihin suunnitellun Jack Wheeler Rocky AT -teräsvanteen kokovalikoima laajenee uusilla tuumajaoilla. Shifterien mukana toimitetaan vaijeri sekä käynnistyksenesto- ja peruutusvalokatkaisijat
www.tradeparts.info The Original CRC 5-56 Vuonna 1958 perustettu amerikkalainen CRC saapui Suomeen 50–60-lukujen vaihteessa ja jatkoi sen jälkeen laajenemistaan muualle Eurooppaan. Sävyjä ja kiiltoasteita voi yhdistellä, ja värijauheeseen voi sekoittaa metallikiteitä. Maaliruisku on helppo puhdistaa ja värinvaihto voidaan tehdä hetkessä. www.mve-online.com AMERIKAN RAUTA 1/2014 11. Lopputulos on sekä näyttävä että kestävä. www.crcind.com Pulverimaalausta kotona Easy Coat -pulverimaalaus on uusi, helppokäyttöinen ja monipuolinen järjestelmä, jolla saavutetaan erinomainen lopputulos myös kotikonstein. Huolto-osat yhdessä paketissa Jari Mäki on koonnut käteviä paketteja, joissa perushuolto-osat voi tilata verkkokaupasta yhtenä könttänä auton merkin, mallin, moottorin ja vuosimallin mukaan. Esimerkiksi ’96-’04 GT Mustangin vuosihuoltoa suunnitteleva voi tilata paketin, joka sisältää AC Delcon polttoainesuodattimen sekä ilman- ja öljynsuodattimet yhteishintaan 75 euroa. Tänä vuonna CRC täyttää 56 vuotta, minkä kunniaksi legendaarista huoltospraytä saa rajoitetun erän nostalgisessa 50-luvun purkissa. www.jarimaki.fi Matot vaihtoon Talvella on hyvää aikaa purkaa sisusta ja laittaa vanhat, haalistuneet ja pinttyneet lattiamatot uusiksi. Kuramattoja löytyy sekä kumisina että kankaisina brodeeratuilla logoilla tai ilman. Easy Coat -maalattua osaa kuumennetaan uunissa, kuumailmapuhaltimella tai infrapunapaneelilla 10-20 minuuttia. Maalattavan osan lämmönkesto tulee olla 150-210 °C. Vuosien varrella yhdeksi tunnetuimmista maassamme käytetyistä yleiskäyttöisistä monitoimiöljyistä on muodostunut CRC 5-56, joka paitsi irrottaa kiinniruostuneita osia ja jumittuneita mekanismeja, myös voitelee ja suojaa kosteudelta. Jauhevärillä maalattuun pintaan ei tule valumia. Trade Partsilta saa vuodesta 1977 saakka toimineen amerikkalaisen Auto Custom Carpetsin valmistamat matot useimpiin 50–70-lukujen jenkkeihin. Varastosta löytyy pääasiassa mustia mattoja, mutta tilauksesta saa erikoisempiakin värejä merkin tai mallin omalla logolla. Maalipinnan syvyyttä ja kiiltoa voidaan lisätä kirkaslakalla. Maalaus voidaan suorittaa omassa autotallissa ja osien kuumentamiseen soveltuu hyvin vaikka käytöstä poistettu leivinuuni
12 Amerikan Rauta 1/2014
Amerikan Rauta 1/2014 13. Teksti ja kuvat: Tomi Eronen • Malli: Nora Tissari Chevrolet Bel Air Beauville Wagon ´55. Matti Rauhala vaihtoi upeakuntoisen museo-Swingerin jo 80-luvulta maassa olleeseen Bel Air -farmariin, jossa työmaata olikin vähän enemmän
14 Amerikan Rauta 1/2014. Asuin itsekin elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta Tukholman kupeessa”, Matti kertoo. ”Ei se Swinger ehtinyt olla minulla kuin neljä kuukautta. Tyylikäs musta-valkoinen sisustus on TiCaBon toteuttama. ”Faijan perujahan tämä jenkkiautohulluus on. Perheellä oli ’64 Dart käyttöautona jo silloin kun minä olin vauva. ”Ehdotin vaihtokauppaa Kallelle, joka innostuikin heti ajatuksesta.” Turkoosia pintaan. ”Alkuperäinen 265 oli hajonnut auton aikoinaan ollessa Tammisaaressa, ja tilalle oli vaihdettu ’69-mallinen pikkulohko, joka numeroiden perusteella on ilmeisesti Camarossa ollut 327”, Matti kertoo. Ostin auton eBaystä kuvien perusteella, faijalla kun oli joskus 1984 Ruotsissa punainen 340 Swinger. Halusin tilavamman harrastepelin, kun kaksosetkin olivat juuri syntymässä”, Matti selittää. Myytyään läpikäymänsä ´64 Grand Prixin pois Matti oli hankkinut Jenkeistä vaaleansinisen Swingerin, jonka ehti museokatsastaa ennen kuin hän totesi kaksiovisen vähän hankalaksi pian kolmelapsiseksi kasvavan perheen käyttöön. Kirjoittajalle se varsinainen kipinän sytyttäjä oli ”Pikkis” Ylikojolan keltainen ´55 joskus 80-luvun alkupuolella. Auto oli tuotu maahan jo 80-luvun lopulla, ja sen keulalle oli vaihdettu Suomessa tuoreempi kasi. Siihen käytetty vaalea keinonahka ei ole liian puhtaan sävyistä tehdäkseen kokonaisuudesta äitelän. Itse menin 15-vuotiaana fiksariksi Hallivuoren autoon, ja siitä se sitten jäi lopullisesti päälle.” Ei Matti kauaa ehtinyt farmareita katsella, kun hän huomasi Toyotan maahantuonnissa leipänsä hankkivan Kalle Kalajan kauppaavan nuhjuisen sinistä Bel Air -farmaria. Kyseessä siis tosiaan oli 4-ovinen Bel Air -farmari, joka tunnettiin tehtaalla nimellä Beauville. Rauhalan Matti sen sijaan ei oikeastaan edes etsinyt klassikko-Chevyä, kun jutun Bel Air tuli vastaan. Se kuulostaisikin hyvin uskottavalta sikäli, että kone kiertää herkästi ja sutii yllättävän helposti, vaikka moottorin viritykset rajoittuvat tiettävästi alumiiniseen imusarjaan ja Tarkoitus oli vain tehdä sisustus uusiksi ja maalata samalla jo ovenvälit, mutta kohta kori olikin purettu kokonaan. Jollekin ne edustavat amerikkalaisuutta puhtaimmillaan, jollekin ne taas muistuttavat American Graffitista ja Bob Falfasta. Chevrolet Bel Air Beauville Wagon ´55 K lassikko-Chevyt kuuluvat autoihin, joihin suurin piirtein jokaisella on joku henkilökohtainen suhde. ”Hakusessa oli joku farmari. E lettiin syksyä 2011, kun Matista tuli Bel Airin omistaja. 2-ovinen Bel Air -farmarihan on selvästi tunnetumpi Nomad
Emäntä valitsi tuon värin Glasuritin värilätkästä. Takakulmaa jouduin oikaisemaan, se kun oli joskus kolhittu ja suoristettu kitillä. ”Väri vedettiin tallin eteisessä, joka oli niin pieni, että keula piti jättää tallin puolelle. Ei se ole minkään auton tehdas- Matilla ei ollut verhoilun suhteen muita suurempia vaatimuksia kuin että siitä piti tulla makkaratopattu. ”Hitsata koria ei tarvinnut onneksi ruosteiden takia mistään. Amerikan Rauta 1/2014 15. Turkoosinvihreä väri tekee Beauvillestä todellisen surffifarmarin. ”Ajelin farkulla pari viikkoa, kunnes vein sen talliin. Kaikki kojelaudan kiiltävät osat on uusittu, ja keskelle on istutettu vanhan näköinen mutta nykyaikainen Retrosoundin MP3-soitin. Tehtaan jäljiltä Bel Air oli ollut oranssi, mutta Matille tullessa pinnassa oli ilmeisesti sprayllä maalattu sininen väri, joka ei oikein miellyttänyt sävyltäänkään Matin silmää. Lämpö tuli rakennuspuhaltimesta ja maalaus piti hoitaa yöllä, ettei ollut muita rakentelijoita tallilla. Alustalle en tehnyt mitään, se oli vain pintaruosteessa ja sai kelvata sellaisenaan.” Ensimmäisessä vaiheessa maalattiin käytännön syistä vain auton takaosa. Autopeltiseppänä työskentelevä Matti teki itse kaikki korityöt, mutta pohjat ja maalauksen hän antoi kaverinsa Sami Puumalaisen vastuulle, kuten aiemmissakin projekteissa. Edelbrockin nelikurkkuiseen kaasariin. Tarkoitus oli tehdä vain sisustus uusiksi ja maalata samalla ovenvälit, mutta kohta kori olikin jo purettu kokonaan.” Ovet soodapuhallettiin irrallaan, sisäpinnat hiekkapuhallettiin ja ulkopellit vedettiin nylonlaikalla peltipuhtaaksi
Chevrolet Bel Air Beauville Wagon ´55 16 Amerikan Rauta 1/2014
Emäntä valitsi tuon värin Glasuritin värilätkästä, eikä se ole mikään Chevyn alkuperäissävy. Maalauksen yhteydessä kaikki sivulasit vaihdettiin sävylaseihin ja ovien ja ikkunoiden Smoothie-vanteissa ei ole erillisiä kromirinkuloita, vaan Matti maalasi alun pitäen kokonaan kromattujen vanteiden keskiosat korin värillä. Katon väristä sen sijaan kinasteltiin, että pitäisikö sen olla musta vai valkoinen.” 50-lukulaisempaa ilmettä. Verhoomo TiCaBo ompeli penkkeihin ja ovipahveihin uudet pinnat beigestä ja mustasta keinonahasta alkuperäisiä kaavoja mukaillen. väri, mutta eräästä kotona olevasta Kutjan piirtämästä kuvasta totesimme, että turkoosi sopii tuohon hyvin. Uutena tilattiin myös ovenkahvat, etulokareiden listat ja puskurit. Uusi lattiamatto tuli Jenkeistä, samoin alkuperäisratti hankittaessa paikallaan olleen sinisen flake-ratin tilalle. Amerikan Rauta 1/2014 17. Aiempi vaalea verhoilu oli tehty varmaan joskus 90-luvun alussa itse ja oli joka puolelta rispaantunut. ” Siitä sisustan uusimisestahan se lähti. Lisäksi auto haisi sisältä ummehtuneelta ja kostealta”, Matti selittää. Matti halusi istuimiin makkaratoppauksen, muuten verhoilijat saivat varsin vapaat kädet
Kiitos: Sami Puumalaiselle hienosta maalipinnasta ja vaimolle pitkästä pinnasta sekä värinvalinnasta (autollehan piti tehdä vain pieni ”pintapuhdistus” vauvan hoidon ohessa. Putsarin tarran ansiosta moottoria voisi luulla 283:ksi, mutta numeroiden perusteella se on ´69-mallinen 327. Vanteissa ei siis ole erillisiä kromikehiä. Oranssiksi maalattu imusarjakin on alumiininen. ”Läpikäyn parhaillaan ’77 R/T Aspenia, joka tuli vaihdossa käyttöautona olleeseen ’90 GMC Suburbaniin, vaikka uusi projekti ei varsinaisesti ollut haussa. Chevrolet Bel Air Beauville Wagon ´55 tiivisteet uusittiin. Alusta: Etujousia lyhennetty, takaa poistettu lehdet. Silloin kävin myös läpi kojelaudan, johon uusin kaikki kiiltävät osat.” Samalla mittaristo purettiin ja sen linssit uusittiin, ja kojelautaan hankittiin uusi Retrosoundin vanhannäköinen soitin. 18 Amerikan Rauta 1/2014. F aktat Chevrolet Bel Air Beauville Wagon ´55 Omistaja: Matti Rauhala, 34 Paikka: Tuusula. Renkaiksi tilasin uudet Cokerin American Classicit.” Bel Airia oli jossain vaiheessa pudotettu katkaisemalla etujouset ja poistamalla takajousipakoista lehdet, ja asento kelpasi sellaisenaan Matillekin. Vanteet: Cragar Smoothie 15”, maalattu korin värillä. Auton alla olleet tummakeskiöiset Torq Thrust -vanteet Matti myi pois ja hankki tilalle enemmän oman makunsa mukaiset kromipintaiset Smoothiet. Silloin se oli tosin vielä keskeneräinen, ja vasta seuraavana talvena maalasimme keulan pellit. Bel Air löysikin nopeasti uuden omistajan naapurikunnasta, ja on nykyisin Mikko Behmillä Nurmijärvellä. ”Se oli heinäkuuta 2012 kun sain auton taas liikenteeseen. Voimansiirto: Powerglide, alkuperäinen perä. Äänentoiston parantelu jäi Matilta kuitenkin kesken, kun hän päätyi laittamaan auton myyntiin. Niiden keskiosat hiottiin 180-karkeudella ja pestiin kunnolla sekä maalattiin korin väriin. Sisusta: TiCaBon tuck´n´roll -verhoilema. Se on tarkoitus entisöidä kokonaan, ja samalla väri vaihtuu nykyisestä oranssista alkuperäiseen vaaleankeltaiseen mustin raidoin.” Läpikäyn parhaillaan ’77 R/T Aspenia, vaikka uusi projekti ei varsinaisesti ollut haussa. ”Vanteet olivat jääneet ylimääräisiksi eräältä tuttavalta, jolle ne olivat tulleet 70-luvun lopun Grand LeMansin alla. Moottori: ´69 327 cid V8, alumiini-imusarja, Edelbrockin 4-kurkkuinen kaasari. Muistan nähneeni tuon Aspenin jo lapsena Hyrylässä Hallivuoren autossa myynnissä, kun kävin siellä autoja fillarilla katsomassa. Renkaat: Coker American Classic 225/70 R15
Tästä kuvasta näkyy selvästi, missä kunnossa esimerkiksi ovipahvit olivat. Vaan toisin kävi. Alla olivat jo osittain korinväriseksi maalatut Smoothiet ja miljonäärivalkosivut, mutta keulan pellit olivat vielä maalaamatta. Auto jouduttiin maalaamaan tallin eteisessä siten, että keula jäi ”maalauskammion” toiselle puolelle. 5 6 3. Tarinan takana UUTEEN LOISTOON Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Matti Rauhala Tarina siitä, kuinka pikkuputsauksesta tulikin ympärimaalaus. Loppukesällä 2012 Chevy saatiin ajoon, mutta vielä keskeneräisenä. Korin ulkopinnat hierottiin kattoa lukuun ottamatta peltipuhtaaksi, jotta uuden maalin alle ei varmasti jäänyt mitään epämääräistä. Maalipinta oli ilmeisesti vedetty sprayllä ja sisustus oli loppuunkulunut. Matin tarkoituksena olikin teettää ensimmäisenä talvena vain sisusta ja maalata ovien välit. 4. Lopputulos on olosuhteet huomioon ottaen erinomainen. 7 6. Tässä lattia on jo uudessa maalissa. 2. AMERIKAN RAUTA 1/2014 19. Kun Matti vaihtoi hienokuntoisen ´72 Swingerinsä Bel Airiin syyskuussa 2011, farkku oli ehjä, mutta hyvin nuhjuinen. 7. 1 2 4 3 1. 5. Ruostetta autossa ei onneksi ollut nimeksikään. Hiontaväri pinnassa
y ll e J ll Ro 20 Amerikan Rauta 1/2014
S anotaan, että lama näkyy kaikkialla. Nokialle kustomoitavaksi. Oikomistyö tehtiin tietysti perisuomalaiseen tyyliin puiden välissä pullotunkeilla ynnä muilla helposti löytyneillä apuvälineillä. Chrysler New Yorker ´62. Tarina kertoo, että kun veti pakkokakkosella ihan täydet ja vaihtoi kolmoselle, meno tyssäsi kuin seinään! Sitä tarina ei kerro, onko palkka noussut vai bensan hinta tullut alaspäin, Teksti ja kuvat: JVL kun keulalle on heitetty early-Hemi, tai oikeastaan edes kumpi kone on nokalla ollut ensin. Jäljet päättyvät siinä vaiheessa Liperiin, missä auton ovat omistaneet Seija ja Erkki Rautiainen. R ikkihappo Oy:n käytöstä Chrysler kulki Oulun kautta Joensuun nurkille, missä se myös poistettiin rekisteristä vuonna 1974 vain reilun 10 vuoden ikäisenä. Joka tapauksessa energiaa on kulunut ja varmasti saatu monet hyvät naurut. Menikin yli 10 vuotta ennen kuin Chrysler palasi taas tien päälle. Se sen sijaan on varmaa, että siitä ei ole voinut olla itku kaukana, kun trailerilla Chrysleriä kuljetettaessa oli koko kuorma kipannut katolleen. Kahvat pois, kylkiputket, cruiser skirtsit ja tonttiin olivat eväät, joilla nokialainen Mika Kivistö lähti Amerikan Rauta 1/2014 21. Niin ovat eri noususuhdanteet tainneet vaikuttaa omalla tavallaan tähänkin autoon, kun on kerran tullut elämässä hetki, jolloin on pitänyt kokeilla liikkuisiko kahden tonnin lahna surullisella Pösön diesel-koneella. Tämä on tarina siitä, kuinka Rikkihappo Oy:n edustusautosta muokkautui ajan saatossa näyttävä kustom
Chrysler New Yorker ´62 Takakyljen linjat on tehty pitkälti uusiksi, ja omatekoiset cruiser skirtit sopivat kokonaisuuteen loistavasti. Tehtaan jäljiltä ´62-vuosimallissa on lokasuojien päälle taittuvat takavalot, nykyiset ovat kotimaisen käsityön tulosta. 22 Amerikan Rauta 1/2014 Jousitukselle ilmaa pumppaa pari Viairin 444C-kompressoreja. Painesäiliötä koristaa auton nimi.. Monien konehuoneessa tehtäväänsä hoitaneiden voimanlähteiden jälkeen Chrysleriä on päätynyt liikuttamaan pirteä 440-isolohko
Myyntipäätöstä helpotti se asia, että ostaja oli samaa porukkaa, eikä ainakaan entisöisi sitä. Silloin koneena oli suht´ janoinen 400 cid isolohko, eivätkä tankkiin uponneet markatkaan muuttaneet ostopäätöstä, joten auton matka kohti siistinpää huomista sai alkunsa. Samalla alkoivat paljastua jäljet rajusta menneisyydestä. New Yorkerin ulkoasu jalostui vähitellen, ja kun Jesse kesällä 2012 myi sitten sen ensimmäisen amerikanautonsa pois 16 vuoden omistuksen jälkeen, sen pintaa koristivat scallopien sijaan violettisävyiset liekit. Rakentaminen alkoi luukkujen irrottamisella ja puhaltamisella, jolloin alkoivat paljastua rajun menneisyyden jäljet. Mika ajoi kaverinsa kera Harrikoilla edellä torvet suorina ja nuori mies teki kaikkensa Chryslerin puikoissa, että olisi pysynyt edes näköyhteydessä. Itse mies teki myös valojen linssit pleksistä vaneriin tehdyn reiän ja sopivan kokoisen putken avulla. Takapuskuri on alkuperäinen, mutta se on sovitettu koriin paremmin putken ja pellin avulla, ja samalla sitä on siirretty sekä alas että taaksepäin mataluuden maksimoimiseksi. Alun perin osittain taivaalle osoittaneet takavalot eivät olleet Nikon mieleen, ja niiden uudet muodot syntyivät tyhjästä hänen käsissään. Maski on tehty Suomi-kustomperinteitä kunnioittaen putkesta. Sama mies sai valittua kilven, joka viittaa auton ikään ja malliin, ja Yorker sai taas uuden siistin ulkoasun vaaleine maalipintoineen ja sinisine scallopeineen. Amerikan Rauta 1/2014 23. 80-luvun lopulla tekemään autosta raa´alla kädellä kustomia. Hakuvalot ovat dummy-versiot, eli pelkät koristeet. Nuori, juuri kortin saanut Jesse Laakso oli ostoaikeissa ja koeajo suoritettiin Nokialta Forssan Pick-Nickiin. Ratin keskelle laitettu Spirit of America -merkki kiteyttää tunnelman. Vanhat suorasta pellista ja lattaraudasta tehdyt cruiser skirtsit Niko heitti kusimäkeen, ja uudet pulleammat peitelevyt tehtiin 3/8” putkea ja englanninpyörää apuna käyttäen. O stohetkellä Chrysler oli rullaava, mutta mukaan tuli se 400-kuutiotuumainen rasvakeitin. Chryslerin ostanut Niko on itsekin rakennellut autoja puolet iästään, ja niistä jokainen on ollut enemmän tai vähemmän kustomoitu Suoraan asiaan. Elettiin vuotta 1996 kun auto vaihtoi omistajaa seuraavan kerran. Rakentaminen alkoi heti luukkujen irrottamisella ja puhaltamisella. Etuvalot kehyksineen Tyylikäs sisustus noudattelee tarkalleen ulkokuoren sävyjä
24 Amerikan Rauta 1/2014. Tässä ne olivat jo vakiovarusteena. Chrysler New Yorker ´62 Vinot tuplavalot olivat 60-luvun kustomeissa suosittu ratkaisu
Nokka vaihdettiin jyrkempään ja imusarjaksi asennettiin Edelbrockin Performer. Sisusta: Verhoiltu oranssilla ja mustalla keinonahalla, Lokarin lattiashifteri pitkällä kepillä. Satiinipintainen New Yorker ei ole Nikon ensimmäinen oranssi auto, eikä varmasti jää viimeiseksi. Koneeksi Niko osti 440-kuutiotuumaisen isolohkon, joka dekattiin ja tasapainotettiin. Vanteet: Chrome Reverse 15”, Spider-keskiöt. Korimuutokset: ´58 Chryslerin etupuskuri, etuvalojen kehyksiä kallistettu yläreunasta eteenpäin, muokattu maski, ovenkahvat ja listat poistettu, hakuvalot, kylkiputket, omatekoiset cruiser skirtsit, itse tehdyt takavalot, takakylkiä muokattu. Pysähtymistä edistämään on keulalle vaihdettu levyjarrut. Nikolla olikin täysi työ väistellä sinkoilevia renkaan viipaleita ja lenteleviä matkalaukkuja. Renkaat: American Classic 225/75 R15 valkosivut. Saas nähdä, mitä siitä Niko käsissä kehittyy. Jotta liitokorkeus olisi sopiva, on tankki tehty uusiksi ja nostettu osittain takaluukkuun, samoin lehtijousien takapäät! Koko takarunkoa on siis nostettu roimasti luukun puolelle. F aktat Chrysler New Yorker ´62 • Omistaja: Niko Auranen • Paikka: Kangasala. Hedman Headersin peltisarjojen jatkoksi Niko teki kirjaimellisesti tuplaputket, kun kerran putkimies on ammatiltaan. Voi vain kuvitella sitä huudon määrää Chryslerin kabiinissa kyseisellä reissulla. Jokainen amerikanauton omistaja tietää, että ne ekat reissut ovat muutenkin niin jänniä, ettei tarvitse kuin poksutella purkkaa takapenkillä, niin pulssi nousee. Vaihdelaatikko on TCI:n TF727 kahden tonnin stall speedin turbiinilla ja Lokarin pitkällä kepillä. Etupuskuri on ´58 Chrysleristä ja tuo omaa fiilistään pienine lisähampaineen. Hämmästystä aiheuttivat sähköt, koska ainoastaan akun navan pois ottaminen lopetti virran tulon. Moottori: 440 cid V8, rautakannet rosteriventtiilein, kireämpi nokka, Edelbrock Performer –imusarja, Hedman Headersin peltisarjat, tuplatuplaputket. Jarrut: Bolt on -levyjarrusarja edessä, uudemman MoParin rummut takana. Kansiksi tulivat uudet Ironheadit rosteriventtiilein. Amerikan Rauta 1/2014 25. Kun korimuutokset oli saatu valmiiksi, auto sai uuden punertavanoranssin mattapinnan, joka saattaa vaikka jonain päivänä vaihtua kiiltävään. Sisustus teetettiin ulkokuoren mukaisesta oranssista sekä mustasta keinonahasta tuck´n´roll –tyyliin. Kaikki oli siis tehtävä uusiksi. ovat alkuperäiset, mutta kehyksiä on kallistettu yläreunasta eteen päin. Näiden avulla autoon saatiin puuttuva parkkilukko ja käsijarru takajarruihin alkuperäisen kardaanijarrun sijasta. Autossa on siis sekä toimivat kylkiputket että tavalliset perään asti tulevat. Piristetty monimonikymppinen. Voimansiirto: TCI TF727-automaatti, 2000 stall speedin turbiini, uudemman MoParin taka-akseli lukkoperällä. Heti ensi reissulla kolmen tunnin putkeen ajamisen jälkeen edellä ajaneen ulkomaalaisen bussin rengas räjähti täydestä laukasta ja rikkoi samalla linja-auton sivuluukun. Alusta: Ilmajouset joka nurkas- sa, Viairin 444C -kompressorit, muokattu takarunko. Joka nurkassa toimivat apujousina ilmapussit, jotka on edessä asennettu tukivarsien päälle. Taka-akseli on lukollinen ja peräisin uudemmasta Moparista. Tänä talvena Niko on jättänyt pitkästä aikaa New Yorkerin rauhaan, työn alle pääsyä kun on odottanut ´66 Ford F100, joka on jo aikanaan Amerikassa chopattu ja rakennettu 90-luvun Pro Street –henkeen
Paikka on sama, mutta auto näyttää jo paljon paremmalta. On hämärän peitossa, kuka sen sinne asensi ja milloin, sillä tiedossa olevat jäljet päättyvät Liperiin vuoteen 1974. 4 3, 4 ja 5. Tarinan takana Kertaalleen kadonnut Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Niko Aurasen arkisto New Yorker oli ollut poissa rekisteristä jo 12 vuotta, kun se tuli nokialaiselle Mika Kivistölle 80-luvun puolivälissä. Mika Kivistön käsissä Yorker sai uuden, vaaleamman värin ja siniset scallopit. Kun vanha edustusauto palasi pitkän kadoksissaolonsa jälkeen takaisin kartalle vuonna 1986, oli kunto melkoisen karu. Jessellä ollessaan Chrysler sai lisää kustom touchia cruiser skirteillä ja keulaan taiteilluilla violeteilla liekeillä.. Hänen ja Jesse Laakson käsissä ulkonäkö muuttui melkoisesti ennen kuin Niko Auranen otti auton jälleen muutosten kohteeksi. Auto oli rutussa joka puolelta, mutta keulalla oli early Hemi. Jesse Laakson ostaessa Chryslerin sen keulalla oli melkoisen janoinen 400 cid pata. 2 1 1 ja 2. 3 5 7 6 26 Amerikan Rauta 1/2014 6 ja 7
kirjallisuutta Valkosivuisina ja mustina T:MI SAMI LASSILA Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varawww.samilassila.com osakirjoja, myyntiesitteitä ym. (03) 318 5426 KAUHAKORVENKATU 24 33720 TAMPERE WWW.SOINICARPARTS.NET | USAOSAT@SOINICARPARTS.NET. (03) 318 5440 PUH. 0500-848879 Autokorjaamo www.samilassila.com ja korjaamme USAautot 50-lukulaisista nykypäivän autoihin 15 vuoden kokemuksella • Kaikki tarvittavat testilaitteet löytyy • Erikois- ja klassikoautot ovat lähellä sydäntämme! Linnapellontie 22 • 24910 Halikko 0400-528 838 www.juhacars.fi Verkkokauppa e l l e s i a Jokotakin j WWW.PAIMELANPARONITAR.FI USA AUTOJEN VARAOSAT, KORJAUKSET JA HUOLLOT. Kun m?tat, ke?o myös mei?e. Tilaajapalvelu: puh. JO 33 VUOTTA PALVELUA! AVOINNA MA-PE 9-17 | LA 10-14 PUH. 0500-848879 Tilaa Amerikan Rauta kotiisi: www.amerikanrauta.fi T A S O A R A V IKKEET JA TARV EN 33 VUUOKD SELLA KOKEM Pl 19 • 66901 Uusikaarlepyy Puh 06-7221517 Email: american.parts@multi.. 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ amerikanrauta.fi Valkosivuisina ja mustina KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin. Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. www.american-parts.net JUHA 0400 528 838 • Huollamme CA R S Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. kirjallisuutta Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh
Laatua voi syntyä myös lyhyessä ajassa. Yksi, josta luopuminen harmittaa vielä 20 vuoden jälkeenkin, oli ’53 Chrysler Windsor Station Wagon.”. Vanhin puolestaan on ollut vähänajettu, mutta pitkään seisonut projektikuntoinen ’28 Nash. Sen todisti porvoolainen Tapio Ikävalko kunnostaessaan Firebirdinsä surkeasta aihiosta näyttelyvoittajaksi viidessä kuukaudessa, ja vieläpä päivätyönsä ohessa. Hän painottaa kuitenkin heti kärkeen sitä, että missään työvaiheissa ei oiottu, vaan kaikki tehtiin niin hyvin kuin suinkin pystyttiin. Nopeasti, mutt Pontiac Firebird Convertible ’68. ”Autoja olen harrastanut aina ja jenkkejä minulla on ollut muistaakseni 11 kappaletta”, Tapio taustoittaa. ”Ensimmäisen jenkin, ’66 Plymouth Fury III:n, ostin vuonna 1983. Ensimmäisen katon choppauksen Tapio teki ollessaan vasta 16-vuotias. Nykyään hän toteuttaa itseään Autoklinikan palveluksessa. Tapio vietti nuoruutensa isänsä peltikorjaamolla tehden ruoste- ja kolarikorjauksia, eikä työ suinkaan ollut väkinäistä puurtamista – hän kun oli aidosti innostunut pellin muokkaamisesta. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen T apio on melkoinen peltivelho ja myöntää itsekin, ettei olisi suoriutunut haastavasta projektista noin lyhyessä ajassa ilman vuosien varrella kehittynyttä varmuutta ja sopivia työskentelyolosuhteita. Ja siltä työnjälki rehellisesti sanottuna näyttääkin, tarkasteleepa 28 Amerikan Rauta 1/2014 sitä miltä kantilta tahansa. Lopulta mies päätti hankkia kokemuksen tuoman ammattitaidon rinnalle myös autopeltisepän koulutuksen
Amerikan Rauta 1/2014 29. Edellinen omistaja oli vaihtanut matkustamon lattiapellit, jotka olivat vain pientä hitsausta ja viimeistelyä vaille valmiit. Toteutus näytti Tapion silmissä niin laadukkaalta, että siitä oli hyvä jatkaa. Saksalaisharrastajalta homma oli jäänyt purkuasteelle. Auto oli päätynyt Suomeen vuonna 2004 saksalaiselta harrastajalta, joka puolestaan oli ostanut auton Jenkeistä vuonna 1993. Renkaanpotkintaa. tta varmasti Tällä hetkellä Tapion tallissa on Firebirdin lisäksi ’66 Dodge Charger ja ’48 Chrysler Windsor Coupe, joka on parhaillaan muovautumassa kustomiksi. Jos työ olisi ollut huonosti tehty, olisi auto todennäköisesti myynnissä edelleen. Projekti vaikutti haasteellisen oloiselta ja osapuutteitakin oli melkoisesti. Auton Tapiolle myynyt suomalaisomistaja taas oli joutunut muuttamaan tallia, minkä vuoksi kaikki olemassa olevat osat oli varastoitu eri paikkoihin. ”Myyjä kertoi, että renkaita oli käynyt potkimassa paljon porukkaa. Olisi ehkä itsekin pitänyt jättää homma potkimisen asteelle, sen verran siinä oli hommaa, mutta sillä hetkellä peli vaan tuntui kovin kiinnostavalta projektikohteelta”. F irebird ehti olla F-Body Clubin sivuilla myynnissä kolmisen vuotta, kunnes sen hinta oli niin houkutteleva, että Tapio otti myyjään yhteyttä
”Kun kerroin työkavereille maalaavani auton ruskeaksi, niin ajatus nostatti melkoisesti eriäviä mielipiteitä. Hyvät käyttöominaisuudet ajoivat edelle.” Tapio siivosi asennusvaiheessa konehuoneen piuhahässäkät ja jatkossa hän on suunnitellut jalostavansa kliiniä ilmettä vieläkin pidemmälle. Kauppaan kuului myös TH350-automaatti, joka tosin oli totaalisen loppu. US-Partsin toimittamat vanteet ovat edessä kokoa 8x18” ja takana 9,5x18”. Jarrut ovat Wilwoodit 13” levyillä. Vanteiksi Tapio valitsi American Racingin VN427 Shelby Cobrat harmaaksi maalatuilla keskiosilla. Lisäksi päivitin kaikki puslat uretaanisiksi” Takajousitus on edelleen alkuperäiskomponenttien varassa, mutta Tapio on suunnitellut sinnekin coilovereita saadakseen lisää vastetta hanuriin. Kardaanin päästä löytyy 10-pulttinen perä, johon vaihdettiin uudet laakerit ja tiivisteet. Käytettävyyden ehdoilla. Sen sijaan hän päätti korjata mahdollisimman suuren osan alkuperäisistä ja valmistaa puuttuneet tai kelvottomaan kuntoon päässeet osat itse. Peltihommiin Tapio ei lähtenyt helpoimman kautta eli hankkimalla kaiken saatavilla olevan uutena. Etupäästä löytyvät putkitukivarret, etukelkkaa on vahvistettu ja ohjaus toimii hammastangon välityksellä. Pontiac Firebird Convertible ’68 Tapio teki kaupat syyskuussa 2012 ja vei projektin työnantajansa tiloihin Autoklinikalle, missä hän otti sen työn alle. Ainoastaan takalokasuojat, takasisälokarit ja kontin luukku on vaihdettu kokonaan uusiin. ”Aikaa ei ollut jäljellä kuin muutama kuukausi, mutta tulin luvanneeksi, että auto valmistuu sinne. Sävy on lähes suoraan Opelin värikartasta ja maalauksen hoiti vanha tuttu, Mika Launiainen.” Sillä välin kun kori oli maalaamossa, Tapio kunnosti alustan ja konehuoneen komponentteja sekä sisustan osia. Autosta ei löydykään osaa, joka ei olisi joutunut jollain tavalla työn Harmaaksi maalatuilla keskiosilla varustetut 18” vanteet ovat American Racingin VN427 Shelby Cobrat, jotka sopivat GM:n poniautoon mitä mainioimmin. Saatuaan peltityöt valmiiksi olivat vuorossa epoksoinnit, saumaukset ja pintamaalaukset ennen auton varsinaista maalausoperaatiota. kattokaukalon ja tuulilasin kehyksen yläosan Tapio väänsi suorasta tavarasta. Kun F-Body Clubilla huomattiin Tapion tekemisen meiningin taso ja työvaiheiden ripeä etenemistahti, pyysivät he autoa osastolleen kevään American Car Show’hun. Sisustan parsintaa. Oma tallini kun on vasta tuloillaan. Pelti elämään. 30 Amerikan Rauta 1/2014 ei ollut sisustan osalta muuta käyttökelpoista kuin penkkien rungot. ”Tässä kohtaa haluan kiittää Patrik Puskalaa, joka suhtautui hankkeeseen myötämielisesti ja antoi mahdollisuuden auton rakentamiselle duunitiloissa. Kilpurifiilistä autossa ei voiman ja välityksen puolesta ole, mutta sitä ei haettukaan. kohteeksi. Hän pyrki löytämään puuttuvat osat kunnostuskelpoisina alkuperäisinä, mutta esimerkiksi listat, merkit ja tiivisteet hän joutui lopulta tilaamaan Classic Industriesilta. Toivottavasti saan sen valmiiksi ensi kesänä, jotta pääsen harrastamaan hiukan vakavammin”, Tapio visioi. Takapenkin runko tosin oli kovakattoisesta ja sitäkin piti kaventaa 170 milliä ennen kuin se sopi avoon. T yöt Tapio aloitti luonnollisesti peltitöistä kartoittaen samalla puuttuvien osien listaa. Penkkien ja ovien vinyylit Tapio tilasi Classic Industriesiltä ja ne tikkaili paikoilleen Autoverhoomo KhreliX Design.. Tämä nyt oli vain tällainen peruskunnostus”, Tapio toteaa vaatimattomasti. Korjauskelpoisiin lukeutuivat muun muassa etulokasuojat, konepelti, ovet ja hiekkapellit. ”Ylä- ja alapallot vaihdoin heti Moogeihin, kun ei noiden tarvikkeiden laadusta ole aina takeita. Miehen ajatuksissa on pyörinyt moottorin osittainen piilottaminen sopivalla pellistä valmistetulla katteella eli toteutus, joita amerikkalaisissa pro touring -laitteissa on viime vuosina nähty lisääntyvissä määrin. ”Tekniikka pelittää kruisinkipeliin sopivasti. Iskunvaimennuksesta vastaavat QA1-coiloverit. Kun Kivinummen Antilta löytyi sopuhintaan hänen preppaamansa vastaava, ei Tapion tarvinnut kauaa sen hankintaa pohtia. Tavaratilan pohjan, takarunkokotelot, takapeltien pinnat, kynnyskotelot, A- ja B-pilareiden alaosat, puolet rintapellistä, Aikaa ei ollut jäljellä kuin muutama kuukausi, mutta tulin luvanneeksi, että auto valmistuu kevään näyttelyyn. Firebirdissä oli ostohetkellä 400-kuutiotuumainen peruskorjattu vakiokone. O stohetkellä autossa Listat ja merkit ovat Classic Industriesiltä hankittuja uustuotanto-osia. Enkä minä mitään näyttelyautoa ollut edes tekemässä
31. Moottori on vakiokuntoinen, ulkoasultaan siistitty 400 cid V8, joka liikuttaa cruisingkäyttöön rakennettua laitetta riittävän ripeästi. Keulan kirkastunut ilme on tulosta BMW E39:stä adoptoiduista etuvaloista ja Tapion omavalmisteisesta, racehenkeen rei’itetystä alumiinispoilerista. Tapio on suunnitellut siistivänsä konehuoneen entistä kliinimmäksi tekemällä siihen peltisen katteen
Ei siinä auttanut muu kuin ryhtyä restauroimaan vanhoja sylintereitä ja pumppua sekä teettämään uusia letkuja. Kiinalaiset uustuotanto-osat jousivat suoraan roskiin. ”Sähköt uusittiin niin ikään kauttaaltaan. Keskikonsoli kuului alun perin ’68 Camaroon, mutta Tapio muokkasi sen Firebirdiin sopivaksi. Tapio korjasi siitä ruostevauriot, täytti vanhat holkkien reiät ja jyrsi uudet sekä uusi kaikki lukot ja helat. Hän tilasi Classicilta uudet sylinterit, letkut ja hydraulipumpun, mutta totesi ne saatuaan olleensa pahemman kerran väärässä. Konsoli on peräisin ’68 Camarosta, mutta Tapion näppärissä käsissä se muokkautui Firebirdiin käypäiseksi alta aikayksikön. Lopulta päälle päästiin asentamaan uudet padit ja beige vinyylirätti lasisella takaikkunalla. Rättikaton komponenttien kohdalla Tapio ajatteli, ettei kaikkea ehkä tarvitsisi korjata, kun uusiakin osia oli saatavilla. Rättikaton komponenttien kohdalla Tapio ajatteli, ettei kaikkea tarvitsisi korjata, mutta totesi ne saatuaan olleensa pahemman kerran väärässä.. Pontiac Firebird Convertible ’68 Keskikonsolin shiftereineen Tapio löysi OD:n myyntipalstan kautta Pohjanmaalta. Vaihteenvalitsimen etupuolelle istutettu Pontiac-logo on tehty vyönsoljesta. Kiitokset Pekka Nordblomille, joka kävi sormella osoittamassa, mihin mikäkin piuha tuli laittaa.” 32 Amerikan Rauta 1/2014 Sisusta on uusittu alkuperäistyyppisesti. Niitä en kehdannut antaa kenellekään edes ilmaiseksi.” Myös rättikaton rungon kunnostaminen otti aikansa. ”Kierteet eivät pitäneet, sylinterit vuosivat männän varresta ja pumppu oli uutuuttaan niin väljä, että lutkutti tyhjää
”Löysin roskalavalta kolmen millin alumiinista tehdyn mainoskyltin ja taivuttelin siitä yhdessä illassa racelookkimaisen rei’itetyn etuspoilerin. ”Rehellisesti sanottuna en suosittele näin tiukkaa aikataulua kenellekään. Kiitos: Isot kiitokset perheelleni; vaimolleni Jennille ja tyttärilleni Nealle ja Oonalle, että jaksoivat olla projektissa mukana. Renkaat: 265/40 R18 ja 245/45 R18. Voimansiirto: Vahvistettu TH350-automaatti, 10-pulttinen perä. ”Kokeilin eri versioita hiotulla ja mustalla pinnalla, mutta tämä näytti minusta parhaimmalta.” Tapio teki lyhyet paneelit myös takapyö- ränaukkojen taakse, mutta niitä hän aikoo vielä päivittää koriin jouhevammin istuviksi. Muuten pinta on hiottu. Helmojen reikäpaneelit on leikattu vesileikkurilla 8 mm alumiinilevystä. Jarrut: Wilwoodit 13” levyillä. Sisusta: Alkuperäistyylinen uudelleenverhoiltuna, beige vinyylikatto lasisella takaikkunalla. Levyyn on tigattu putket, jotka on kiillotettu. Kun vastasin, että viisi kuukautta, niin hän kertoi kaverinsa rakentaneen Chargeria neljä vuotta ja korosti, että sepä tehdäänkin hyvin. Korimuutokset: Alumiininen etuspoileri ja kylkien helmapaneelit, BMW E39:n etuvalot. Reunat on hiottu ja pinnat maalattu korinvärisiksi. Viimeiset silaukset. Sitä on ihmetelty ja tutkailtu niin paljon, että täytyy tehdä vielä hiukan huolitellumpi versio.” Helmojen reikäpaneeleista Tapio teki ensin pahvimallit, minkä jälkeen Weldmec leikkasi ne vesileikkurilla 8 millin alumiinista. Tapion työtahti on herättänyt kunnioitusta, mutta myös epäuskoa. Käsittelyn hoiti Loimaan Kromaus, josta puskurit valmistuivat parissa päivässä. ”Yksi heppu kysyi taannoin, että kauanko olen rakentanut autoa. Laatu ei vaan aina ole verrannollinen työhön käytettyyn aikaan. Moottori: 400 cid V8. Puskurit Tapio lähetti krominpoistoon, minkä jälkeen hän oikoi ne ja hitsasi reiät umpeen. Paneeleiden kiinnikkeet on tehty alapuolelle, joten ne saa tarvittaessa pois jättämättä jälkiä näkyviin osiin. Amerikan Rauta 1/2014 33. Vanteet: American Racing VN427 Shelby Cobra, edessä 8x18” ja takana 9,5x18”. Lopuksi hän teki puskureihin sisäpuoliset kiinnikkeet sekä hioi ja kiillotti ne kromausta varten valmiiksi. V iimeistelyvaiheessa Tapio päätti lisätä tulilinnun ulkoasuun hiukan omaa tatsia. Hymyilimme vieressä hyvän duunikaverini kanssa, jonka kanssa olemme tehneet autopeltitöitä kimpassa 23 vuotta. F aktat Pontiac Firebird Convertible ’68 Omistaja: Tapio Ikävalko, 47 Paikka: Porvoo. Alusta: Etupäässä putkitukivarret, etukelkka vahvistettu, hammastanko-ohjaus, QA1-coiloverit, vakiot kallistuksenvakaajat, Moogin ylä- ja alapallonivelet, uretaanipuslat. Takapuskuria hän kavensi molemmista päistä 15 mm, jotta se asettuu lähemmäksi koria. Kun harrastepeliä rakentaa tauotta viisi kuukautta työpäivien päätteeksi kahta jouluna pidettyä vapaapäivää lukuun ottamatta, niin kyllä siinä alkaa jo pitää itseään hulluna itsekin, eikä pelkästään kaverit”. Reunat on hiottu ja pinnat maalattu korinvärisiksi. Ja jos tarkkoja ollaan, niin olihan Firebirdkin työn alla vuodesta 1993 saakka”, Tapio nauraa
Kuskin oven alareuna oli näin hapan ennen korjausta. Aivan itsestään se ei kuitenkaan reinkarnaatiosta selvinnyt – siihen tarvittiin Tapion viisikuukautinen luomistyö. 23.10.2012 auto näytti vielä tältä. Kojelaudan pinnan alta paljastui rapeaa peltiä. Uudet takalokasuojat tulivat auton mukana. Takalokasuoja hitsattuna kiinni yläosastaan. 6. 2. 4. Tarinan takana Feeniksin Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Tapio Ikävalko Egyptin mytologiassa myyttinen tulilintu nousi tuhkasta kerta toisensa jälkeen. 10. Myös juttumme Firebird koki jälleensyntymisen ja palasi kadulle ehompana kuin koskaan ennen. Takalokasuojan sisäosa valmiina. Korjattu etulokasuoja peltivalmiina. 8 34 8. 6 7 10 9 9. Kynnystä ja ovenkarmia uusiksi muokattuna B-pilarin kohdalta. Tapio veti happovärin niihin paikkoihin, joihin ei pääse enää valmiina käsiksi. 5 3 3. Tapio hioi mustan varastomaalin pois ennen ruosteen estomaalausta. 4 5. Kynnyksen ja oven alareunan teko meneillään. Tässä on meneillään takasisälokasuojan hitsaaminen paikalleen. Ostokunnossa tulilintu oli melkoinen raato. Edessä vielä hionta ja tinaus. Amerikan Rauta 1/2014. 1 2 1. 7. Etulokasuojasta löytyi useampi vanha paikkaus
Kojelauta ja tuulilasin kehys valmiina. 16. 14 13. Kattomekanismi oli ostohetkellä melko luotaantyöntävässä kunnossa. 15. Omavalmisteinen etuspoileri paikallaan. 19 20 20. Rintapellin muutoksia lämppäriä varten. Pellin etureuna korjattuna. Kori juuri maalaamosta saapuneena. Uusi rättikaton riepu odottamassa asennusta. Hammastangon sovittamista. 19. Amerikan Rauta 1/2014 35. Jäähdyttimen kehikko valmistumassa. Myös konepellin etureunassa oli American Joen ansiokkaasti suorittamia korjauksia. 23 26 25 24 24. Tapio sovitti alkuperäislamppujen paikalle BMW E39:n valot. Tapio kavensi takapuskuria, oikoi lommot ja hitsasi pulttien reiät umpeen. Tapio teki mallikappaleet jarrusatuloiden kiinnitysadaptereiden cnctyöstöä varten. 11 12 11. Lattian sisäosien saumaus käynnissä. Auto oli peltivalmis 14.11.2012. 13 18 16 17 17. 26. Tässä puskuri odottaa viimeistelyhiontaa ja kiillotusta ennen kromausta. 21. Kori epoksi värissä. 25. Takapenkin runko muutosvaiheessa. 18. 12. 21 22 23. 22. 15 14
i t s a ’ Raa ettu nn e k a r 36 Amerikan Rauta 1/2014
Amerikan Rauta 1/2014 37. Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat Tuukka Erkkilä Mikko Jaatisen Moparit ovat elävöittäneet Joensuun katukuvaa jo kymmenisen vuotta. Muutaman neliovisen kautta hän on päätynyt 2d HT -malliin, jonka takanakkeja sulattaa pellin alla ähisevä nelinollakasi viriveekasi
Dodge Coronet ’69 M ikon Coronet-kiinnostus juontaa juurensa enon perintöön – tarkemmin sanottuna ’73 Coronet Customiin, jota hänen enonsa käytti kesäautonaan vielä 2000-luvun alussa. Mikko malttoi ajella ensimmäisellä omalla jenkillään pari kesää sellaisenaan, kunnes 2005 keväällä hän hankki Dyerin 6V-71 -mallisen remmiahtimen ja pulttasi sen Coronetin keulille. Mikko oli puuhannut mopojen ja autonromujen kanssa yläasteajoista saakka ja siinä vaiheessa, kun nuori mies veti jalkaansa armeijan harmaita, oli hän menettänyt sydämensä jenkkiautoille peruuttamattomasti. ”Vakiokuntoista moottoria ei ahtimen asennuksen yhteydessä sen enempää availtu eikä osia vaihdeltu”, Mikko muistelee moottorivirittelyjensä alkutaivalta. ”Mentaliteetti oli, että särkyköön, jos on särkyäkseen.” Äijät alkoivat kylillä kehua tuota kauhtunutta mattamustaa väriä, niin lopullinen maalaus on edelleen tekemättä.” 408-kuutiotuumaisessa stroukkikoneessa on betonoitu lohko, teräksiset runkolaakeripukit, Mopar Performancen takoteräksinen kampiakseli ja valurautaiset Magnumkannet. 38 Amerikan Rauta 1/2014. Veivit ovat Eaglen H-profiiliset ja männät Diamondin takotavaraa. Lopulta vuonna 2003 hän lunasti enonsa vakiokuntoisen neliovisen 318 cid pikkulohkolla ja 904-laatikolla varustetun Customin itselleen
Nokka on vielä toistaiseksi laahurimallinen Kuppipenkit, Hurstin Pistol Grip -shifteri ja lisämittarit vipstaakeineen tuovat alkuperäiseen sisustaan reipasta race-fiilistä. Kampiakselina on 4” iskulla oleva Mopar Performancen takoteräsakseli, veiveinä Eaglen H-profiiliset sekä päällimmäisenä Diamondin takomännät. Kävin katsomassa sitä ja löin samalla reissulla kaupat lukkoon. Timon suorittamien toimenpiteiden jälkeen kansista tuli kuitenkin hyvät ja tiiviit. Näillä rojuilla iskutilavuudeksi on saatu 408 kuutiotuumaa. Sellaisenaan auto jäikin sitten jököttämään talliin vuodeksi, kun hitsausinto haihtui hiekkapuhalluspölyn myötä taivaan tuuliin.” 2008 keväällä Mikko osti neliovisen ’73 Dartin, jonka myötä kiinnostus Coronetiinkin palasi. Auton muodot miellyttivät silmää niin kovasti, että hän myi syksyn aikana ’73 Coronetin Kotkaan ja alkoi vakavissaan etsiä vuosien ’68-69 Coronetia tilalle. Ähinää pellin alla. Kansitasoja on höylätty reilusti ja kanavia korotettu sekä muokattu hitsaamalla valurautapuikolla. Kannet plaanasi ja tasot oikoi tohmajärveläinen Turtiaisen Timo, jolla on melkoisen hyvä kokemus koneistushommista. C oronetin nykyinen stroukkimoottori on jo toinen versio. Amerikan Rauta 1/2014 39. Lattiapellit oli vaihdettu jo Amerikan aikoina ja niin pohja kuin runkokin olivat hyvässä kunnossa. Myös palotiloja on muokattu pienemmiksi täytehitsaamalla, jotta niistä saatiin paremman malliset. Tutustuttuani tarkemmin auton pohjaan paljastui yllättävät määrät ruostevaurioita. Kauniisti kauhtunut. Kuopiolaisharrastaja oli ostanut auton itselleen tarkoituksenaan kunnostaa se, mutta päätyikin myymään sen pois huomattuaan Mikon ostoilmoituksen netissä. Kannet ovat uudemman malliset valurautaiset Magnum-kannet 1,7-vipusuhteella olevilla rullakeinuilla. Väri on vielä toistaiseksi arvoitus hänelle itselleenkin. Höyläämällä kun ei saatu riittävästi puristuksia. ”Muutama pieni paikka tuli hitsattua takaluukun reunoihin, takavalojen ympäristöön ja takahelmoihin. Seuraavana päivänä olimmekin jo kaverin ja trailerin kanssa sitä hakemassa.” Coronetin oli tuonut Amerikoista Suomeen 2000-luvun puolivälissä tuntemattomaksi jäänyt autofirma. Mahdottomia tehoja moottorista ei ollut tarkoituskaan ottaa. ”Kannet vetelivät hitsausten takia melko paljon, vaikka teinkin ne pienet palot kerrallaan ja välijäähdytysten kanssa. Kokoonpano on rakennettu Moparin 360-kuutiotuumaisesta ’71-vuosimallin lohkosta, joka on porattu ja hoonattu. Tinasin ne koritinalla ruostumisen estämiseksi. Pakkeloinnit, pohjatyöt ja suojaväriepoksin maalaamisen kerkesin tehdä keväällä 2010. K esällä 2009 Mikko näki sitten Nettiautossa myynti-ilmoituksen ’69 2d HT Coronetista. Homma karkasi perinteisesti lapasesta ja parin viikon kuluttua korista irrotettu runko oli jo hiekkapuhallettu. Lohkon runkolaakerilinjat on oikaistu ja siihen on sovitettu teräksiset runkolaakeripukit sekä niitä tukeva girdlelevy. Moottorin ja vaihteiston puuttuminen ei Mikkoa suuremmin haitannut, sillä hänen tallissaan odotteli tehdaskunnostettu 408-kuutiotuumainen Moparin stroukkikone, jonka hän oli ehtinyt hankkia edellistä Coronetiaan varten. Niiden nykyinen puristussuhde on 11,4:1 ja kone pelaa mainiosti 98-oktaanisella. Lohko on betonoitu vesiproppuihin asti. Kokoonpanossa oli ahtopaineita vain noin 0,4 baria ja sillä Mikko päästeli vaihtelevalla menestyksellä pari kesää. Konepeltiin pultattu six pack -scooppi saanee jäädä edelleen paikalleen, mutta Mikko on suunnitellut madaltavansa sitä hiukan. Kansia mittaillessaan hän ihmetteli, että millä helvetin opeilla nämä on saatu näin kieroiksi”, Mikko nauraa. No, itse kun tekee, niin saa juuri sellaiset kuin sattuu tulemaan. Rullaavan aihion sisusta ja ovet sekä luukut oli irrotettu ja purettu palasiksi kunnostusta varten. Kuinka ollakaan, äijät alkoivat kylillä kehua tuota kauhtunutta mattamustaa väriä, ja niin lopullinen maalaus on edelleenkin tekemättä.” Coronet on ollut jo kolme kesää liikenteessä nykyisessä värityksessään, mutta ensi talven aikana Mikko aikoo hoitaa lopullisen ylimaalauksen. ”Rapakon takaa tuli vastaan muutamia hyviä ehdokkeja, mutta lopulta sopiva aihio löytyi sattumalta Kuopiosta maaliskuussa 2010. Lisäksi kanavat on portattu mahdollisimman virtaaviksi. Auto piti saada kiireellä nippuun ja kesäksi ajoon, joten pintavärin vetäminen jäi odottamaan seuraavaa talvea. Seuraavan talven aikana auto sai uuden maalin niin runkoon kuin koriinsakin palaten liikenteeseen kesäksi 2009. ”2007 syksyllä laitoin Coronetin talliin seisomaan ja tarkoituksenani oli vain siistiä konehuonetta hieman
Moottori: Porattu ja hoonattu Moparin 360 cid V8 -lohko (iskutilavuus 408 cid), betonoitu vesiproppuihin asti, teräksiset runkolaakeripukit, girdle-levy, Mopar Performancen takoteräskampiakseli, Eaglen H-profiiliset veivit, Diamondin takomännät, portatut valurautaiset Magnum-kannet, rullakeinuvivut, laahaava nokka, Holleyn 850 cfm tuplapumppukaasutin, Holleyn bensapumppu, MSD:n sytkäboksi, sähköinen vesipumppu, Griffinin alumiinisyyläri ja sähköflekti. Bensalinjat on tehty 12-millisestä hydrauliikkaputkesta kunnon liittimillä. ”Jäähdytyspuoli kaipaakin päivitystä tulevana talvena. Paikaltaan lähtiessä esiintyy ajoittain pito-ongelmia renkaiden suhteen, mutta sehän on vain plussaa. Keulalle on asennettu Griffinin alumiinisyyläri ja sähköflekti. Alustassa on uusittu kaikki etupään puslat ja nivelet. Kaasarina koneessa on uusi Holleyn 850 cfm tuplapumppu ja bensapumppuna saman firman sininen tankin etupuolella. Ostin sen noin 3000-stallisena, mutta nykymotilla sen stalli antaa moottorin rääkäistä yli 4500 kiekan ennen kiinni tarttumistaan. Kallistuksenvakaajat löytyvät niin edestä kuin takaakin. Sen Mikko on kuitenkin suunnitellut vaihtavansa vahvempaan kasikolmevarttiseen. Penkitetty konetta ei vielä ole, mutta perstuntuman ja epävirallisten yökatuajanottojen perusteella tehot lienevät nyt siellä 500 hevosen paremmalla puolen”. Laatikko on vahvistettu ja varustettu isolla öljynjäähdyttimellä, syvemmällä öljypohjalla ja lisäkitkalevyillä. Kiitos: Rakkaalle aviovaimolle ymmärryksestä ja pitkäpinnaisuudesta sekä välillä hinausavun annosta projektien tiimoilta. Alustaan on hitsattu myös torqueboxit niin Lähdetään iskä jenkillä kylälle kattelemaan pimuja.” F aktat Dodge Coronet ’69 • Omistaja: Mikko Jaatinen, 33 • Paikka: Joensuu. Voimansiirto: Vahvistettu TF 727 -automaatti isolla öljynjäähdyttimellä, syvemmällä öljypohjalla ja lisäkitkalevyillä, vahvistettu ja tuettu 8 1/4” lukkoperä. Dodge Coronet ’69 ja asteita siinä on lähes kolmesataa. K oneen tuottamien hevosten potkut välittyvät takarenkaille TF 727 -laatikon ja 8 1/4 -lukkoperän avulla. Isäukolle kannustuslauseista, kuten ”tuleekohan tuosta enää ikinä autoa”. Auto kun on tullut rakennettua lähinnä leikkikaluksi, ja renkaitakin saattaa mennä parit-kolmet kesän aikana. Kasivarttinen perä on varustettu pienillä vahvistuksilla sekä lisätuennoilla. Renkaat: Edessä 235/60 R15, takana 295/50 R15. Etu-ja takarungot on yhdistetty hitsaamalla vahvoilla neliöputkilla. Aikeissa on myös vahvemman kardaaniakselin teko. ”Turbiini on joku kisamallinen. ”Lämmöt pysyvät normiajossa vielä ihan ok-tasolla, mutta kuumemmalla kelillä meinaa esiintyä keittämistä”, Mikko myöntää. Cruisailuajossa kierrokset pysyvät jossain 2000 paikkeilla, joten se saa nyt vielä toistaiseksi olla paikoillaan. Kumit katuun. Jossain vaiheessa Mikolla on tarkoituksena päivittää kokoonpanoon rullanokka ja alumiinikannet. Kerran yksi vanha ukko näki minut kylillä mielipuuhassani, ja totesi sen jälkeen osuvasti, että onpa äkäisen näköinen kottero”. Lootalla ja turbiinilla olen päästellyt jo kolme kesää ilman ongelmia. Alusta: Etu-ja takarungot yhdistetty, torque bo- 40 Amerikan Rauta 1/2014 xit edessä ja takana. Sisusta: Kuppipenkit, Hurstin Pistol Grip -shifteri, nappistartti, lisämittareina moottorin lämpötila, öljynpaine ja vaihteistoöljynlämpötila. Vanteet: Mattamustaksi maalatut 15” peltivanteet. Kaikki sytkärojut ovat MSD:n valmistetta ja vesipumppuna pyörii sähköinen pumppu. Kiitokset myös Heikuran Ollille sekä Turtiaisen Timolle, joiden kanssa olemme pitäneet yllä autoharrastuksen YYA-sopimusta.. Jarrut: Tehostetut vakiolevyjarrut
Kaverin kanssa seurasimme sivusta hymyissä suin, kun lyhythameinen nainen kiemurteli auton päällä. Aikansa siitä kyseltyään mies halusi välttämättä saada kuvan emännästään makaamassa auton konepellillä, enkä voinut muuta kuin antaa huuli pyöreänä luvan kuvaussessiolle. ”Auto on nyt melko vakaa ajaa, eikä se kallistele mutkissa kovinkaan paljoa. Moottorin öljynpaineelle on myös oma kirkkaanpunainen varoitusvalo. Perän vaihdon yhteydessä mukaan kuvioihin tulevat myös nelilinkkituenta ja coiloverit. Kunnon sivuttaistuen antavat penkit sopivatkin mainiosti raa’an road race -tyyppisesti toteutettuun sisustaan, josta löytyy jo nyt Hurstin Pistol Grip -shifteri sekä lisämittaripatteristo moottorin lämmölle ja öljynpaineelle sekä vaihteiston öljynlämmölle. ”Viisivuotias poikani pyyteli viime kesänä muutaman kerran, että lähdetään iskä jenkillä kylälle kattelemaan pimuja. Pysäyttiminä autossa on tehostetut vakiolevyjarrut, joita pitäisi myös päivittää vähän tehokkaammiksi, Moparin alkuperäiset jarrut kun ovat aina olleet vähän himpulat.” Niin, ja ne renkaat, joita Mikko suurkuluttaa, ovat 295-levyiset. Sen piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta käytössä se on edelleen. Kun olimme lähdössä pois, niin paikalle saapui nuori pariskunta, joka oli hyvin kiinnostunut autosta. eteen kuin taaksekin. ”Lambdamittarin asensin yhtenä kesänä, kun entisen kaasarin kanssa oli ongelmia. Ehjästä kokonaisuudesta puuttuvat vielä muun muassa ovipahvit ja muutamia listoja. Eturenkaiden leveys on 235. Siihen mahtuu monta mieleen painunutta tarinaa, joista yksi on kuitenkin Mikon mielestä ylitse muiden. Perheen miehistä nuorempikin tuntuu olevan isänsä kanssa samoilla linjoilla. Ohjaussimpukka olisi tarkoitus vaihtaa parempaan tai jopa hammastanko-ohjaukseen. En tiedä, mistä lie oppinut moista.” Mikko laskeskelee, että hänen omistusaikanaan auton mittariin on kertynyt pari tuhatta kilometriä kesässä. Ei ollut sillä hetkellä mielessä konepellin lommoutuminen, mutta se jäi harmittamaan, etten älynnyt pyytää kuvista kopioita itselleni”, Mikko nauraa. Etu- ja takarunkojen yhdistämisellä sekä torque boxien tekemisellä oli yllättävän suuri merkitys korin jäykkyyteen ja ajotuntumaan. Ne ovat luonnollisesti ja tyyliin sopien mattamustaksi maalatuilla peltivanteilla. Edellä mainittujen parantelukohteiden lisäksi Mikon tarkoituksena on viimeistellä talven mittaan myös sisustaa. Ja kun virtalukko oli auton hankintahetkellä rikki, niin hankin sellaisen tuninkimallisen starttinappihärpäkkeen. ”Eräänä lämpimänä kesäyönä laitoimme kaverin kanssa cruisailun päätteeksi auton parkkiin joen rannassa olevan ravintolan eteen. Niiden lisäksi nykyiset etupenkit väistyvät parempien kuppipenkkien tieltä. Sähköpuoli pitäisi jossain vaiheessa uudistaa täysin, sillä kojetaulun alta ja konehuoneesta löytyy edelleen kyseenalaisia johtovirityksiä, vaikka suuren osan niistä jo autoa kasatessa poistinkin.” Kuten jo edellä tuli aihetta sivuttua, niin Coronet on Mikon kesälelu, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa cruisailumielihyvää. Amerikan Rauta 1/2014 41. Häkellyttäviä pyyntöjä
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Chevrolet Corvette Sting Ray ’65. Kimmo Nevalaisen Corvette on aiheuttanut hälyä aina Jenkkilää myöten. Ai miksikö. 42 Amerikan Rauta 1/2014. Se ei meinaa mahtua edes amerikkalaisen ajatusmaailmaan. No koska hän painelee tällä liki 50-vuotiaalla vanhuksellaan yli 300 kilometrin tuntinopeuksia
Amerikan Rauta 1/2014 43. Elävää kuvaa Kimmon mailin ennätysvedolta löytyy video osoitteesta www.youtube.com/v/ ojLPKVSVE8
”Koriltaan auto oli kohtalaisessa kunnossa, mutta sininen maalipinta oli aivan hirveä. Yllätys oli melkoinen, kun kone lähti käyntiin.” Jarruista oli vuotanut nesteet pihalle, joten tien päälle autolla ei ollut asiaa, vaikka se omin avuin liikkuikin. Niinpä on, mutta ei monellakaan toisen sukupolven Corvetella. Äänimaailma on brutaali, mutta kyyti eleettömän tasainen. Emme lähteneet lentoon. Edellisellä vedolla ne unohtui kytkeä ajoissa päälle, eikä tulokseksi tullut ”kuin” 311 km/h. O n lauantai 24. Eikö tuollaisen pitäisi kaiken järjen mukaan nousta ilmaan ennen 300 kilometrin tuntinopeuden saavuttamista. Ehkä ihan syystä. 44 Amerikan Rauta 1/2014 Kimmo on mutissut koko aamun 200 mailin tuntinopeuden ylittämisestä. elokuuta 2013. O tetaan askel taaksepäin ja siirrytään vuoteen 2004. Kohta mennään kovaa – pitkälti yli kolmeasataa, mikäli veto menee nappiin. Ennen sitä se oli kuitenkin ehditty muutoskatsastaa 400-kuutiotuumaiselle koneelle. ”Siirtelin paalit syrjään ja totesin, että kyllä on hurjannäköinen laitos”, Kimmo muistelee Hassuheliumia. Tällöin vältytään renkaiden pidon irtoamiselta. Suustani pääsee voimasana tai parikin. No mitäs sitä jännittämään, onhan autoilla ajettu yli kolmeasataa ennenkin. Auto oli maannut ladossa heinäpaalien alla vuodesta 1992. Ajo-ominaisuudet ja aerodynamiikka eivät kerta kaikkiaan ole tätä päivää. Lopulta lippumies heilauttaa lähtöluvan. Jenkeissä joku on ajanut suola-aavikolla comp-varustellulla C2-Vetellä 310 km/h, mutta kun Kimmon auto näyttää päällisin puolin liki museovehkeeltä. Chevrolet Corvette Sting Ray ’65 Vetteä liikuttaa elektronisella polttoaineenruiskutuksella varustettu 400-kuutiotuumainen V8, joka rakentuu World Motown II Race -lohkon ympärille. Istun Kimmo Nevalaisen Corveten apukuskin paikalla vedettyäni hetki sitten kypärän päähän ja nelipistevyöt tiukalle. Päällimmäisenä paketissa näkyy ruutitynnyriin raitista ilmaa ohjaava Spectren kerääjäkotelo. Pyyhkäisen otsaltani hikikarpalon ja kurkkaan kuskin suuntaan. Kaadoimme jerrykannusta bensaa tankkiin ja kävimme hakemassa uuden akun, minkä jälkeen aloitimme käynnistysyritykset. ensitapaamistaan auton kanssa. Kimmo tarkistaa lämpöjen, paineiden ja seosten olevan kunnossa, mitä seuraa tuskallinen tulosten odotus – paikalla kun ei ollut minkään sortin näyttötaulua. Suomeen se oli tuotu vuotta aiemmin, mutta varsin vähäisen liikennöinnin jälkeen auto oli jäänyt sattumien summan seurauksena odottamaan parempia aikoja. Jarruvarjo hidastaa vauhdin nopeasti, minkä jälkeen pysähdymme poimimaan sen takaisin kyytiin. Saatuaan Veten omalle tallilleen Kimmo teki kolmen viikon perushuollon,. Vetessä on NOS CrossHair -järjestelmä 20 lbs pullolla, joka on sijoitettu apukuskin selän taakse. Kyseessä on 2 stage -systeemi, joka ottaa lisätehon käyttöön kahdessa vaiheessa. Olen Lappeenrannan lentokentällä ja vatsanpohjassa poukkoilee pari perhosta. Pete Brockin ajattomaksi suunnittelemat linjat on jätetty ennalleen. Kimmo on kuin viilipytty. Ei se ole mikään kilpuri, vaan tieliikenteeseen rekisteröity katuauto. Jotta asia saisi jonkinlaisen perspektiivin, niin kyseessä on 49 vuotta vanha, puristemuovista laminoitu ja kivikautisella rungolla varustettu auto, jota ei ole tarkoitettu tällaisiin nopeuksiin. Ei edes maailmanlaajuisesti. Elettiin pääsiäispyhiä, kun Kimmo meni Pieksämäelle katsomaan ’65 Corvettea, jonka myynti-ilmoitus oli ilmestynyt nettiin muutamaa päivää aiemmin. Minuutit lähtöviivalla ovat pitkiä. Kimmo tuplatsekkaa, että ilokaasut ovat päällä. Rauhallinen lähtö, onnistuneet vaihdot ja kuutosvaihteella täyttä kaasua reilusti maaliviivan yli. Se tarkoittaa liki 322 kilometriä tunnissa. Paluu pahnan pohjalta
Öljyä pumppaa ratakäyttöön suunniteltu Mellingin billet-pumppu. Kone puutui, kun kierroksia oli vähänkin reippaammin.” Huoltotoimenpiteet muuttuivat vähitellen tehon kasvattamiseksi – kansia portattiin, männät vaihdettiin korkeampipuristeisiin ja nokka päivitettiin nykyaikaisemmaksi. Jarruvarjo hidastaa vauhdin nopeasti. ”Kaavailin aluksi ’67-vuosimallissa käytettyä Marlboro Maroon -sävyä, mutta nähtyäni sellaisen livenä totesin värin jotenkin tunkkaiseksi. ”Katseltuani autoa alapuolelta totesin, että melkoinen työmaa tuli hankittua. Ihme, että auto meni katsastuksesta läpi, mutta eipä niitä kohtia nähnyt päälle päin katsastusinsinöörikään.” Kimmo nosti korin pois ja toimitti rungon Virkkalaan teräsrouhepuhallukseen. Tästä oli sekin etu, että auton painopiste laski, eikä minun tarvinnut tehdä muutoksia alkuperäiseen konepeittoon.” Talvella 2007–2008 Kimmo otti moottorin ensimmäisen kerran työn alle. Konetta aiemmin ruokkinut kaasari on korvattu elektronisella ruiskutusjärjestelmällä, joka ei ole valmiina kaupan hyllyltä saatava paketti vaan pitkälti Kimmon omaa suunnittelua. Laskin myös konetta kannakkeillaan muutaman sentin kohti maata, jolloin sain ne suoraan linjaan. Lopulta päädyin vaaleampaan ’65-vuosimallissa käytetyn Milano Maroon -sävyn kaltaiseen väriin, joka vedettiin alkuperäisestä poiketen metallinhohtoisena.” Ruutitynnyri. Järjestelmää ohjaa MegaSquirt 3. Amerikan Rauta 1/2014 45. ”He olivat vakaasti siinä uskossa, että koria joutuisi nostamaan ja levittämään kardaanitunnelin osalta, mutta selvisin hommasta sillä, että asensin laatikon hiukan alemmas. Kokoonpano rakentuu sopivaksi muokatun Edelbrockin EFI-imusarjan ja kaasarimallisen BBK Power Plus -läppärungon ympärille. Suustani pääsee voimasana tai parikin. Nykykokoonpano rakentuu 400-kuutiotuumaisen, billet-pukeilla ja portatuilla AFR:n 235 cc alumiinikansilla varustetun World Motown II Race -lohkon ympärille. Comp Camsin nokka on valmistutettu omien speksien mukaan – nostoja ja asteita on kuulemma riittämiin. Rakenteiden kunnostamisen jälkeen Kimmo asetteli kuidut takaisin paikoilleen ja korjasi joukon ajan saatossa tulleita halkeamia ja vaurioita. Samassa yhteydessä hän teki koko takatuennan uusiksi ja astetta vahvemmaksi aisoineen kaikkineen. Rungon ollessa paljaana Kimmo teki myös TH350-automaatin korvaajaksi suunnittelemansa uuden kuusivaihteisen manuaalin vaatimat muutostyöt uusine kannakkeineen. 2000-luvun puolivälissä Jenkeissä alkoi suoranainen buumi, jonka seurauksena yhden jos toisenkin takavuosien muskeliauton voimansiirto päivittyi Tremecin modernilla manuaalilaatikolla. Katto piti käytännössä sahata ja osa pintakuiduista kuoria irti ennen kuin metallirakenteisiin pääsi käsiksi. Palautettuaan auton liikenteeseen hän tutustui tulokkaan ajo-ominaisuuksiin muutaman viikon ajan, minkä jälkeen se joutui mittavamman pajavasaroinnin alle. Esimerkiksi rungon taka-aisojen nousut olivat kadonneet sisäpuolelta kokonaan. Emme lähteneet lentoon. Korroosiokorjausten yhteydessä hän leipoi vahvikkeet kaikkiin paikkoihin, jotka näyttivät altistuvan rasitukselle. Kisakunnossa piilevistä voimavaroista kielivät jarruvarjo ja takadiffuusori. Runkoa oli yritetty maalailla pensselillä sieltä täältä hienommaksi ja paikoitellen löytyi todella mätiä kohtia. Polttoaineen Äänimaailma on brutaali, mutta kyyti eleettömän tasainen. Kampura ja kiertokanget ovat K1:n valikoimasta, männät Mahlelta ja akselikeinuvivusto Jeseliltä. Ja altahan paljastui läpimätä häkki, jonka Kimmo joutui tekemään kokonaan uusiksi vahvistellen samalla senkin. Korin valmistuttua siihen vedettiin Teknoksen Inerta Primer 5 -epoksipohjamaali, jonka päälle Car Painting Servicen Krisse Ketonen ruiskutteli tummanpunaisen metallihohtovärin. ”Kori hiottiin kokonaan käsin, minkä jälkeen pintakuidut purettiin pois päältä, jotta nähtiin, missä kunnossa sisällä oleva, lintuhäkiksi kutsuttu runkorakenne oli. minkä jälkeen Vette oli valmis leimalle. Kimmo oli päätynyt oman autonsa kohdalla kuusivaihteiseen T-56-askiin, mutta amerikkalaiset harrastajakollegat varoittelivat keskustelupalstoilla, ettei sellaista saa istutettua C2-Vetteen ihan noin vain. ”Pitkä seisotus oli tehnyt tehtävänsä venttiilinjousille ja ne löystyivät täysin ensimmäisen kesän ajojen jälkeen. Ulkoasultaan mailimestari poikkeaa hämmästyttävän vähän originaalikuntoisesta autosta. Tähän päivään mennessä konetta on rakennettu niin moneen otteeseen, ettei Kimmo muista enää itsekään, mikä kehitysversio on meneillään
Nykyisellään se 46 Amerikan Rauta 1/2014 tulee entistä alemmaksi. Jatkuvan suunnittelu- ja kehitystyön lisäksi hän pitää Corvettensa jatkuvasti näyttelykuntoisena ja käy heittämässä sillä niin matalia 11 sekunnin varttimailirykäisyjä kuin monen sadan kilometrin mökkimatkoja ja Euroopanreissujakin. Huonoksi meni myös kolme mäntää, joista yksi oli pytyssä poikittain. Viimeksi mainitut ovat suuntautuneet muun muassa Le Mansin, Nürburgringin ja Hockenheimin moottoriradoille. Aerodynamiikkaa. Vaikutus oli paljon tuntuvampi kuin uskoinkaan ja rauhoitti auton käyttäytymistä merkittävästi. Säädöissä pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä jos sen vetää överiksi, niin pito häviää takapyöriltä ihan täysin.” Mailin loppunopeutta Kimmo kävi kokeilemassa ensimmäisen kerran vuonna 2010. Samalla tein siihen kiinnikkeet etuosan pohjalevylle.” Pohjan ilmavirtauksia ohjailevat levyt ovatkin ihan oma lukunsa. Auto ei enää junttaa perää läheskään niin voimakkaasti alas kaasua polkaistessa. Kimmo on yksi sitkeimpiä autoharrastajia, joita olen koskaan tavannut. Lisäruutipatteristoksi kokoonpanoon on soviteltu ilokaasut. Ohjelman mukaan auto olisi noussut ilman aerodynamiikkaparannuksia ilmaan 290 kilometrin tuntinopeudessa. Tuolloin vauhti asettui 270 kilometrin tuntumaan, ja jo silloin auto osoitti joitakin leijumisen merkkejä. Takaa löytyy Dragvetten 6-linkkisysteemi, jota on muokattu hieman paremmin tarkoitusta vastaavaksi. Sytkäjärjestys on muutettu LS-koneen mukaiseksi, mikä edistää lämmönsiirtymistä ja balansoi käyntiä”, Kimmo selvittää. Kukaan ei ollut tehnyt sellaista aiemmin, joten jouduin laskemaan ja pähkäilemään kaiken itse.” Suunnittelun apuna toimi virtuaalinen tuulitunneli, johon Kimmo syötti oman autonsa sivuprofiilikuvan. Ensimmäiseksi lääkkeeksi Kimmo hankki Eckler’siltä C2-Vetteen tarkoitetun maltillisen etuspoilerin. Pakokaasujen poistoreittinä toimivat Hookerin Super Comp -pakosarjat 1 7/8” primääreillä ja 3,5” kollektoreilla. Pohjaa on kokonaisuudessaan tasoitettu merkittävästi ja lisäksi siinä on hyödynnetty kylmän ja kuuman ilman sekoittamista, jolla saadaan aikaan niin sanottuja näkymättömiä levyjä. Luin samaan syssyyn vielä yhden kirjan, jonka jälkeen aloin suunnitella saamieni oppien mukaisesti C2 Corvetteen sopivaa kittiä. jakotukit ovat Edelbrockilta, ruiskusuuttimet Siemensiltä ja jäähdytysrivoitetut LS-sarjan sytytyspuolat Accelilta. Kerrottuani aikeistani hän totesi, että älä herranjumala aja sillä yhtään kovempaa ennen aerodynaamisia päivityksiä. Niiden jatkeeksi Kimmo taivutteli tuplapaineentasauksella varustetun 3” putkiston. Sitä apuna käyttäen hän pystyi testailemaan eri asioiden vaikutuksia. Vuonna 2012 Tampereen näyttelystä kotiin palattaessa petti puolestaan laturin kiinnike, Sokka irti ennen lentoa. ”Jakajan tein itse siten, että otin yhdestä vanhasta virranjakajasta pohjan, poistin kyljet ja sorvasin alumiinikotelon päälle. Sitkeä sissi. Vaikutuksen huomaa myös mutkaradalla, erityisesti moottorijarrutusta käytettäessä. Chevrolet Corvette Sting Ray ’65 Kolme kiertokankea tuli kurkkaamaan ulkoilmaa öljypohjan läpi. Viimeisimpien muutosten jälkeen renkaat pysyivät maassa vielä 340 kilsan vauhdissakin. Nykyisellään kitti sisältää takadiffuusorin ja kääntölevyn, jotka ohjaavat ilmaa virtaamaan oikeassa suunnassa. Jo korin kunnostusvaiheessa töihin toi takapakkia maalaamopalo, joka vei mukanaan osan valmiiksi hierotuista osista. ”Testailtuani sitä yhden kesän päädyin muokkaamaan sitä hieman. Kookkaan alumiinisyylarin vierellä olevat läpiviennit ohjaavat ilmaa 4-tuumaista alumiinista tuplahormia pitkin Spectren passeliksi modailtuun kerääjäkoteloon. K immon Veten alustaa on päivitetty edessä putkitukivarsilla ja Steeroidsin hammastanko-ohjausta vastaavalla omavalmisteella. Jarrut ovat Wilwoodit. Tämän niin sanotun aerokitin suunnittelun Kimmo aloitti vuonna 2011. Sitten hän vei minut osastolleen tutkimaan formula-autoa, jonka avulla hän selitti, kuinka ilma käyttäytyy auton alla. Hommaan on omat laskentakaavat ja se vaatii auton keskipainopisteen tuntemisen. 60 jalan aika parani pelkästään tällä toimenpiteellä kaksi kymmenystä. ”Matkakulutus on katusäädöillä vain 10,7 litran luokkaa.” Kimmo ei lannistu myöskään ihan pienistä vastoinkäymisistä. Iskunvaimennus on toteutettu säädettävillä coilovereilla. Ideologia on vastaava, jota esimerkiksi amerikkalainen Doc Fox on käyttänyt 8 sekunnin C2-varttimailerissaan. Moottorin raittiin ilman saanti on myös kunnossa. ”Keskustelin asiasta ensin muutaman tutun kanssa, jotka selittivät minulle hiukan, kuinka ilma pyörii. ”Olen perehtynyt aika paljon alustan geometriaan ja muokannut takapyörien työntövoimaa suuntautumaan enemmän eteenpäin kuin alaviistoon. Mailin loppunopeusvetoja varten Kimmo hankki Simpsonin jarruvarjon, joka takaa sen, että auto ehtii pysähtyä jarrutusalueen puitteissa yli 300 kilometrin tuntinopeudesta.. Seuraavalle tasolle homma lähti autoni ollessa esillä X-treme Car Show’ssa, jossa sitä tuli ihmettelemään Mika Saloakin avustanut korkeamman luokan asiantuntija formulakuvioista
Huonoksi meni myös kolme mäntää, joista yksi oli pytyssä poikittain. Se pienensi vierintävastusta melkoisesti. ”Vaihdoin takapään rullalaakerit pois ja laitoin tilalle neljä riviä kuulalaakereita molemmille puolille. Tuplapaineentasauksella varustettu putkisto on Kimmon omaa käsialaa samoin kuin pohjan ilmavirtauksia ohjaava aerokit, josta kuvassa näkyy osa. Kannen pultit olivat venyneet noin 2,5 milliä ja yksi männänrengas löytyi imukanavasta. minkä seurauksena laturin plussanapa pääsi ottamaan kiinni venttiilikoppaan hitsaten itsensä läpi ja sytyttäen öljyn palamaan. Takana on Dragvetten 6-linkki, edessä putkitukivarret ja omavalmisteinen hammastankoohjaus. Mailinnopeusyrityksissä on sulanut pyöränlaakereita ja rikkoontunut alustan alumiinisia pohjalevyjä, mutta näissäkin Kimmo näkee vain asioiden valoisat puolet. Niitä varten kone vietiin Sämpy Santalan penkkiin, jossa sisäänajo ja säätäminen sujuivat kokeneelta dynottajalta kivuttomasti. Ja pohjalevyjen rikkoutuminen puolestaan on osoittanut, että ne todella toimivat ja vetävät autoa alaspäin.” Viime keväänä Kimmo oli juuri saanut moottorin viimeisimmän kehitysversion kokoon ja paketti oli ruiskun säätöjä vaille valmis. ”Olimme vetäneet muutamia vetoja eri kaasun asennoilla ja saaneet koneesta numerot ulos. Koko auton palolta Kimmo säästyi nopealla vaahtosammuttimen käytöllä. Sen seurauksena kolme kiertokankea tuli kurkkaamaan ulkoilmaa öljypohjan läpi. Kimmo testasi jarruvarjoa ensimmäisen kerran Lappeenrannan mittauspäivää edeltävänä iltana. Pienen tauon jälkeen päätimme kokeilla vielä kerran. Amerikan Rauta 1/2014 47. Otti koteloon sen verran, että purin melkein koko koneen vielä samana päivänä ja päätin tehdä sen kesäksi kuntoon.” Ja näin Kimmo todella teki. Kaikki meni nappiin ja samalla tuli harjoiteltua myös varjon pakkaaminen takaisin
Alempana oleva purge-nappula putsaa linjat ja punaisella napilla painetaan kaasut päälle. Kisavarusteita ovat myös kuskin näkökenttään sijoitettu vaihtovalolla varustettu kiekkamittari ja vaihdekepin varteen kiinnitetyt NOS-kytkimet. Jarrut: Wilwood, levyt edessä 13” ja takana 11”, Simpson-jarruvarjo. F aktat Chevrolet Corvette Sting Ray ’65 • Omistaja: Kimmo Nevalainen, 41 • Paikka: Helsinki. Myrskyvaroitus on annettu. Vaihdekepin takana näkyy jarruvarjon laukaisin, joka on pultattu kiinni penkin runkoon.. Sisusta: Mustaksi verhoiltu alkuperäissisusta, kuppipenkit, Sparcon nelipistevyöt, Hot Rod Air -ilmastointi. Vanteet: 17” Billet Specialties Vintec. Kun saan ne kuntoon, niin kyydissä saa olla vaikka kolmaskin matkustaja ja 200 mailia menee rikki.” Tavoiteltavaa jäi siis myös ensi kesälle. Ajaessamme paluutietä varikkoalueella näkyy hymyileviä kasvoja, joista joku hihkuu suuntaamme – 316 km/h! 200 mailin raja ei siis vielä rikkoutunut, mutta kyseisen automallin maailmanennätys on virallisesti Kimmon plakkarissa. Kiitos: US-Parts, Hi-Car, Santala Racing, Vantaan Moottorikoneistamo, Car Painting Service, Tapiolan Autoverhoomo, Riku ja V-P sekä kaikki muut mukana olleet. ”Jälkiviisaana voin todeta parikin seikkaa, joiden kohdalla jäi parantamisen varaa niin auton käsittelyn kuin kaikkien hevosten hyödyntämisessäkin. Chevrolet Corvette Sting Ray ’65 Palatkaamme tässä vaiheessa Lappeenrannan lentokentälle ja maaliviivan tuntumaan, jossa pähkäilemme edelleen mailin loppunopeuden tulosta. Ajaessamme paluutietä iä varikkoalueella näkyy hymyilev än kasvoja, joista joku hihkuu meid suuntaamme - 316 km tunnissa! 48 Normiajoissa Vette on varustettu alkuperäisillä penkeillään, mutta kisapäivinä Kimmo vaihtaa niiden tilalle kuppipenkit, jotka mahdollistavat nelipistevöiden käytön. Korimuutokset: Edessä muokattu etuspoileri, takadiffuusori. Renkaat: Toyo Proxes T1R, edessä 235/45 R17, takana 255/40 R17. Voimansiirto: 6-vaihteinen upgrade-kitillä varustettu Tremec T-56 -manuaali yli 800 jalkapaunan tehonkestolla, teetetty 3” kardaani Mark Williamsin etupään yokella ja Strangen takapään yokella, perässä levylukko ja Duntov Motor Companyn yoket, Richmondin 3,9 välitys, Eckler’sin heavy duty -vetoakselit, työkaluteräksestä valmistetut pyörien spindlet. ”Ei sillä ole ennenkään ollut merkitystä”, Kimmo toppuuttelee. Mies rentoutuu tiedosta silminnähden, mutta itseäni jää vaivaamaan se, olisiko 322 km/h ollut saavutettavissa, mikäli en itse olisi ollut kyydissä painona. Alusta: Säädettävät coiloverit, edessä Jim Meyer Racing Productsin putkitukivarret, omavalmisteinen hammastanko-ohjaus, takana Dragvetten 6-linkki, omavalmisteinen aerokit. Moottori: 400 cid V8, World Motown II Race -lohko billet-pukeilla, portatut AFR 235 cc -alumiinikannet, K1:n kampiakseli ja kiertokanget, Mahlen männät, Jeselin akselikeinuvivusto, omilla spekseillä valmistettu Comp Camsin nokka, Mellingin billet-öljypumppu, elektroninen polttoaineen ruiskutusjärjestelmä, Edelbrock EFI -imusarja, BBK Power Plus -läppärunko, MegaSquirt 3 -moottorinohjaus, Edelbrockin jakotukit, Siemensin ruiskusuuttimet, Accelin jäähdytysrivoitetut LS-sarjan puolat, LS-koneen sytytysjärjestys, NOS CrossHair -ilokaasut 20 lbs säiliöllä, alumiinijäähdytin, Hooker Super Comp -pakosarjat 1 7/8” primääreillä ja 3,5” kollektoreilla, 3” putkisto tuplapaineentasauksella
Tarinan takana Kuitua ja korroosiota Teksti: Kimmo Janhunen, Kuvat: Kimmo Nevalainen Kimmon ja kuusvitosen taipaleelle on mahtunut monenlaista. Päästäkseen käsiksi ”lintuhäkkiin” Kimmo joutui kylmän viileästi sahaamaan päällä olleet kuituosat pois tieltä. Alapuolisiin rakenteisiin kun ei ollut helpompaa tietä. Sininen maalipinta oli todella heikossa hapessa ja rungossa oli nähtävissä vahvaa pintaruostetta. Amerikan Rauta 1/2014 49. 4. Rakenteluaikoina hän uhrasi muun muassa yhden kaksiviikkoisen talvilomansa korin hiomiseen. 2. Kojelaudan alta löytynyt Z-barpoikittaistuki oli alun perin varsin heiveröinen. Kimmon puoliso Sari on vahvasti mukana autoharrastuksessa. 2 3 4 3. Tie ladon perukoilta mailimestariksi on ollut pitkä ja välillä kivinenkin. Vastassa oli varsin rapeaa metallia. Purkaminen on aloitettu nostamalla kori pois rungolta. Kimmo korvasi sen jämäkämmällä vastaavalla, jonka hän valmisti profiilipalkista. Tässä kori on Sarin hionnan jäljiltä kuitupinnalla. 1 1
6. 14 13 15 14. 15. Kehikko oli yhtä mätä kauttaaltaan. Tällöin pyörän aukkoon saadaan lisää tilaa leveämmälle vanteelle. Kimmo modasi myös alkuperäistä mittaristoa. 13. Kunnostettu runko ja kori ovat kohdanneet toisensa hiukan ennen maalaamoon siirtämistä. 11. Runko selällään korjattuna ja puhdistettuna. 50 Amerikan Rauta 1/2014. 10 11 12 12. Päällisin puolin se jäi originaalin näköiseksi, mutta kierroslukumittaria on päivitetty C3 Corveten sähköisellä kojeistolla, joka on yhdistetty C2:n mekaaniseen mittariin. Korjatessaan tapahtuman aiheuttamat vauriot Kimmo vahvisti kaikki ohjaamon pohjan saumat ja nurkat. Corvette-harrastajien yleisesti käyttämä kikka on siirtää takajarruvaijeri kulkemaan runkopalkin sivulta palkin päälle. Maestro työssään korjaamassa lintuhäkin kehikkoa. Näin tehtiin myös Kimmon tapauksessa. Kaikki korjauspalat on tehty käsityönä ”polvea vasten hakaten”. 8 9. Kimmo veti pohjamaalit koriin itse. 7 8. 7. Vastaavat korjaukset tehtynä tuulilasin yläkulmaan. 5 6 5. Kimmo teki niistä samalla entistä vahvemmat. Alkuperäinen ampeerimittari on korvattu C3:n volttimittarilla. Tremecin 6-vaihteisen manuaalilaatikon paikalleen sovitteleminen meneillään. Rungon takaosasta löytyi myös hapantuneita osia, jotka kaipasivat tervettä metallia. Tässä kori on matkalla kohti runkoa trukin avustuksella. 9 10. Erään reippaamman kaasunpolkaisun seurauksena perän etukumi antautui ja sen seurauksena ristikko päätti kurkistaa kabiinin puolelle. Tuulilasin alareuna ja kehykset korjattuna ja vahvistettuna. Tässä työn alla ovat taka-aisojen nousut
Pohjatöistä selvittiin varsin kohtuullisilla kittimäärillä. Sen myötä öljypohja jouduttiin vaihtamaan erilaiseksi. 23 22 24 25 21. Omavalmisteisen hammastankoohjauksen komponentit mittailun alla. 20. Tapiolan Autoverhoomo verhoili alkuperäiset penkit uusiksi. Kyseisellä kokoonpanolla ajettiin muun muassa yksi Le Mansin reissu ja varttimaili aikaan 12,99. Hihnapyörien linjaus ja hihnojen pituuksien mittailu käynnissä. Käsin tehty korin hionta jätti hyvän lähtökohdan maalarille. 16 17. Juomatölkki antaa mittakaavaa 3” paksuiselle kardaanille, jonka kokonaispituus on vain 64 cm. Rungon päälle kohdistamisessa useammat kädet olivat kuitenkin tarpeen. 18 18. 25. Ristikot ovat vaihtuneet kuvan oton jälkeen järeämpiin, koska ne eivät kestäneet Kimmon käyttöä 22. Kevyt lasikuitukori nousi tyhjänä helposti kahden miehen voimin. Yksi moottorin varhaisemmista kehitysvaiheista rautakansilla ja mekaanisella bensapumpulla. Tässä vaiheessa kone on saanut alumiinikannet ja korin kanssa sävy sävyyn maalatut venakopat. Maalarimestari Krisse Ketonen kiillottamassa uutta maalipintaa. 19 20 21 19. 23. Kuvassa näkyvä yoke on Mark Williamsin tuote. 24. Takapenkkien taakse jäävä tavaratila uudelleenverhoiltuna. Amerikan Rauta 1/2014 51. 17 16
i tt a g r o F 52
Sen seurauksena syntyi tämä alumiinisella Bugatti-korilla varustettu nostalginen A Racer. Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Anders Odeholm Ford A ´29. Glenn Billqvist rakensi ensimmäisen A-Fordinsa jo vuosikausia sitten. Siitä tuli klassinen lättäpääkasilla varustettu hot rod, jonka valmistumisen jälkeen Glenn vihkiytyi vanhojen kilpureiden maailmaan. 53
Vaihdoin alkuperäisen kutosen 318-kasiin ja läpikävin auton muutenkin parin vuoden mittaan. -mallin hyväkuntoinen runko löytyi Glennin A 20- ja 30-lukujen Fordeja harrastavalta tuttavalta 1500 eurolla, Bugatti-tyylinen kori taas kaverilta, joka ajaa Glennin tapaan kilpaa Prewar League -sarjassa. Hän halusi moottoriksi nimenomaan Glenn muokkasi itse maskia oman näköiseksi, koska ei halunnut Fordin näyttävän liikaa Bugattilta. Ford A ´29 ”O lin 17 kun ostin ensimmäisen oman autoni, joka oli ´61 Plymouth Belvedere. IT-bisneksessä vuodesta 1987 saakka mukana ollut Glenn ei ole vapaa-ajallaan erityisen kiinnostunut tietokonemaailmasta, vaan miehen mielenkiinto kohdistuu enemmän vanhaan rautaan ja nykyisin erityisesti vanhoihin kilpureihin. Työn alla on paraikaa ´24 Delagen alustalle vuonna 1938 rakennettu speed racer, jossa on Isotta-Frachinin 27-litrainen V12-lentokonemoottori.” A-Fordeihin Glenn tutustui myös jo vuosia sitten rakentaessaan ´30-mallisen klassisen hot rodin. Auto oli ruosteinen ja huonossa kunnossa. Heti alkuun oli selvää, että korin piti olla Bugatti-tyylinen ja A-Fordin rungolla, ja että moottoriksi piti tulla OHV-kantinen nelipyttyinen. Tuttavallani oli noita useampi varastossa, ja hän suostui myymään yhden minulle järkevällä hinnalla”, Glenn selittää. 30-litraisen rosteribensatankin korkit ovat lähtöisin Volvo-bussista. Autosta piti tulla sellainen, että sillä pystyy ajamaan radalla tai kadulla.” Isoimmat osat tuttavien varastosta. Myin Belvederen pois 1980 omistettuani sen neljä vuotta”, Glenn Billqvist kertaa pitkää historiaansa amerikanvehkeiden parissa. Kipinä tämän speedsterin rakentamiseen lähti hänen hankittuaan vuonna 2007 valmiin A-kilpurin, joka ei kuitenkaan ollut lopulta Glennin makuun riittävän pitkälle viety. Tällä hetkellä ajan historic-kisoja ´35 Riley TT Spritellä, jonka vetoautona minulla on Auburn Speedster -replika. 54 Amerikan Rauta 1/2014. Se koostuu 15 osasta ja on todella hienosti tehty. Mielessä oli 20-luvun tyylinen kilpurikori ja enemmän viritetty moottori, joten myin sen kolmekymppisen pois. ”Alumiininen kori oli tehty täysin käsityönä 80-luvulla Englannissa. 3-tuumainen pakoputki kulkee häijyn näköisesti pitkin kylkeä perään saakka. ”Halusin rakentaa sellaisen ihan alusta asti itse. ”Kiinnostuin niistä oikeastaan jo 70-luvun alussa, ja ensimmäinen vanha urheiluautoni oli ranskalainen ´26-vuosimallin Amilcar, jolla aloitin kilvanajon vuonna 2000
” Alustan kohdalla eniten työtä teetti Buickin hydraulijarruihin tarkoitettujen rumpujen sovittaminen yhteen alkuperäisten mekaanisten jarrujen kanssa. Eteen asennettiin 4” droppiakseli, takajousitus saatiin mieleiseksi käyttämällä kolmea lehteä. ”Kokeilimme ensin Strombergin ysiseiskoja, mutta niiden kanssa emme saaneet autoa käymään kunnolla. ”Ardun-kannen sain hankittua tuttavaltani Jonny Karlssonilta, joka aikoi alun perin käyttää sitä omassa A Racerissaan. Halusin kuitenkin käyttää juuri noita Buickin alumiinirumpuja, koska ne ovat hyvännäköiset ja samantyyliset, joita käytettiin myös 30-luvun kilpureissa.” Homma toteutettiin lopulta leikkaamalla irti Fordin jarrukilven keskiosa, joka hitsattiin Buickin jarrukilven keskelle. Ajovalot ovat 9-tuumaiset Marchallit. ”Halusin alle alkuperäiset 21 tuuman pinnavanteet, ja oli todella vaikeaa löytää neljää riittävän hyvää. Myös ohjaamon alumiinipanelointi on Glennin omaa käsialaa. Mekaaniset jarrut Buickin rummuissa. Työläintä kannen sovituksessa oli se, että moottorin kiinnikkeitä piti saada laskettua kymmenisen senttiä, jotta konepelti saatiin mahtumaan paikalleen korkean kannen kanssa.” Lisää tehoa haettiin myös Krister Kristerssonin tekemällä rosteripakosarjalla putkistoineen, jyrkemmällä nokalla ja säädettävällä nokkapyörällä sekä Norman Frickin alumiini-imusarjalla Gas Alley Streetrodsin Rick Sheltonin modifioimin Stromberg 81 -kaasarein. Kolmesta sarjasta saatiin lopulta kunnostettua yksi kelvollinen kierros.” Kevyen alumiinikorin ansiosta koko autolle tuli painoa vain 800 kiloa, josta 60 prosenttia on etuakselilla. Mittarit ovat sekoitus aidosti vanhaa 20- ja 30-lukujen tavaraa. Siinä on myös tasapainotettu kampiakseli. Muuten kori sopi rungolle hämmästyttävän helposti. Sisustus tehtiin myös vanhojen kilpureiden hengessä. Erikoisuutena on apukuskin käyttämäksi tarkoitettu kierroslaskuri. Kaasareitten ja magneettosytytyksen säätöön tuhraantuikin varmasti eniten tunteja koko projektissa.” Vaihteistona käytettiin A-mallin omaa 3-lovista, mutta perävälitys vaihdettiin harvempaan, jotta tuplautuneet tehot pystyttäisiin hyödyntämään jotenkin. Amerikan Rauta 1/2014 55. Mittaristo koottiin 20- ja 30-lukujen aidosta vanhasta tavarasta, ja hauskana yksityiskohtana paikalleen asennettiin 20-luvun kierroslaskuri, jota Glenn halusi säilyttää speedsterissään alkuperäiset 21-tuumaiset pinnavanteet. Runko boksattiin ja sen takapäätä kavennettiin, jotta muoto saatiin sopimaan paremmin yhteen veneperäisen korin kanssa. Iskareina käytettiin André Hartfordin versioita. Kyseisiä moottoreita valmistettiin Saksan Fordin Kölnin tehtaalla 40-luvun lopulta vuoteen 1959, ja sopiva löytyikin valmiiksi täysin kunnostettuna reilulla parilla tonnilla tanskalaiselta Harry Larsenilta. Kölnin Fordin version B-Fordin koneesta, koska se on esimerkiksi öljypumppunsa osalta amerikkalaista kehittyneempi
”Kaikkiaan auton rakentamiseen meni puolisen vuotta. Kiitos: Helen-vaimolle 36 vuoden ymmärtämisestä, isälleni Carl-Erik Billqvistille, With Smiden Rick Smidelle, peltiseppä Krister Kristenssonille ja Martin Nilssonille maalauksesta.. Hän kysyi, saisiko kaunista autoa koskettaa varovasti ja tervehtiä sitä.” Autoon mennyttä rahasummaa en uskalla mainita, ettei se päädy vaimoni korviin.” F aktat Ford A ´29 • Omistaja: Glenn Billqvist, 52 • Paikka: Hjärup, Ruotsi. Jarrut: Buickin 13” alumiinirummut edessä, A-Fordin vakiojarrut takana. Pellin louversit Glenn on tehnyt itse. Teho: Yli 100 hv. Renkaat: Lester 21x6.00 8PR. Kori: Alumiininen ´26-30 Bugatti Type 37 Replica, 9” Marchall-ajovalot, itse tehty maskin kehys ja taustapeili, itse tehdyt louversit konepellissä. ”Tein itse myös konepellin louversit ja muotoilin maskin kehystä, koska en halunnut auton näyttävän liikaa Bugattilta, mitä se ei ole”, hän selittää. Hänkin kyllä tykkää autosta, lapseni sen sijaan pitävät näitä autojani kivikautisina”, Glenn jatkaa. Siihen mennyttä rahasummaa en uskalla mainita, ettei se päädy vaimoni korviin. Penkki verhoiltiin punaisella antiikkinahalla ja Glenn teki itse lattiaan sekä kojelautaan alumiinipaneloinnit. Vanteet: ´29 Fordin omat 4,5x21” pinnavanteet. apukuski on aikoinaan kilpailuissa käyttänyt. ”Hauska sattuma oli, kun eräs vanha rouva tajusi auton olevan itsensä ikäinen. Ford A ´29 Kölnin Fordin nelipyttyistä konetta piti laskea kymmenisen senttiä alaspäin, jotta se saatiin mahtumaan Ardun-kansineen konepellin alle. Sisusta: A-Fordin ratti ja ohjausakseli Borgesonin U-jointilla, penkki verhoiltu punaisella antiikkinahalla, 30-luvun Fordin nopeusmittari, 30-luvun alun OSkierroslukumittari ja 20-luvun kierroslaskuri, 20-luvun alun Oaklandin bensamittari, 30-luvun Talbotin öljynpainemittari, alumiiniset paneelit. Alusta: Runko boksattu ja kavennettu takapäästä, 4” drop- 56 Amerikan Rauta 1/2014 piakseli edessä, 3 lehteä taka-akselilla, André Hartfordin iskarit. Moottori: Kölnin Fordin G28T R4, Norman Frickin alumiini-imusarja, Gas Alley Streetrodsin modifioimat Stromberg 81 -kaasarit, Norman Frickin Ardun OHV-alumiinikansi, Road Runner 352 Dual Pattern -nokka, säädettävä nokkapyörä, rullakeinut, 3” rosteripakosarja ja -putkisto. Voimansiirto: 3-vaihteinen manuaali, pidempi 3,54-perävälitys
WWW.CARKOIVISTO.COM CAR.KOIVISTO@GMAIL.COM OSAT PUHTAAKSI.. ERIKOISIA VANHOJA AJONEUVOJA! SEURAAVA HANKINTAMATKA MAALISKUUSSA! Amerikan Raudan löydät myös Facebookista: www.facebook.com/ amerikanrauta 1980 5,7 TPI-V8 Aut.TH700 Chevrolet K-15 Suburban Silverado 4x4 renkaat. HINNAT ALK. (06) 364 1406 www.west?x.. 20,- ..TAI VALMIIKSI PULVERIMAALAUKSELLA! Vanha Nurmijärventie 116 • 01730 Vantaa • Puh. Rekisterissä ja katsaste HUOLTO- JA KORJAUSPALVELUT. Esim. Esim. • Meiltä myös muita autonsisustustarvikkeita. | west?x@netikka.. HINNAT ALK. • Asennus kuuluu myös meidän palveluun! Korsnäs Bil- och Båtinredning Norrbyvägen 32, 66200 Korsnäs Puh. 0400-439 741 • t.kettunen@kolumbus.fi Yksilöllinen ja laadukas sisusta autoosi ja muihin ajoneuvoihin Kauttamme saat sekä pienemmät korjausverhoilut kuin sitten kokonaan uuden verhoilun lattiasta kattoon. • Auton suojapeitteet kaikkiin malleihin. leijonanmetsästysauto. Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. Entinen rakennusliikkeen Suomessa uudesta asti. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. KAIKKI MERKIT JA MALLIT, ERITYISESTI JENKKIAUTOT • 040-0130 313 WWW.LENINGRADAUTOMOBILE.COM AUTOVERHOILUT KAIKKIIN USA-AUTOIHIN! • Automatot, suojamatot brodeerauksella ja tavaratilan matot. irto-osat ja vanteet. • Vinyylikatot, rättikatot ja tarvikkeet. kaasuttimet. • Istuinten verhoilut alkuperäisestä materiaalista. • NUKKAUKSET • KORJAUSVERHOILUT • VERHOILUT • MATERIAALIMYYNTI • RATTIEN VERHOILUT MAINITSE AMERIKAN RAUT A JA MAINOKSEN SIV U, NIIN SAAT -10% ALEN NUSTA TILAUKSEN YHTE YDESSÄ. Alla melkein uudet ttu 11/2013
o l l e r a v l Si mber o B t Ra 58 Amerikan Rauta 1/2014
Myöhemmin ´48:n menetys osoittautui Mikolle onnenpotkuksi, koska ´42:t ovat Amerikan Rauta 1/2014 59. Ideoita ja intoa ammennettiin alan lehdistä aikana, jolloin internet teki vasta tuloaan. Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen M ikko Silvennoisen ennakkoluulottomuudesta autorakentelun suhteen saimme maistiaiset viime keväänä, kun esittelimme savonlinnalaisen talviharrastimen, chopatun ’74:n Chrysler New Yorkerin (AR 3/13). Samalla rapistui Mikon mielenkiinto uskollista harrastinta kohtaan. Voimanlähteenä oli suhteellisen pirteä Fordin 351 cid Windsor -pannu ja laatikkona Borg & Warnerin T5-manuaali. Tuloksena oli chopattu, kaksioviseksi muutettu, häijyillä scallopeilla ja scoopilla varustettu street machine. Muutaman mutkan kautta saatiin yhteys Jenkeissä vaikuttaneeseen Poikosen Akiin, jolla oli vinkkejä erilaisista harrasteprojekteiksi kelpaavista aihioista pitkin Amerikan aroja. Seulan läpäisi ´48 Chevy Fleetline, mutta Mikon harmiksi toinen harrastaja ehti viedä auton nenän edestä. Tuolloin miehen tallaillessa amiksen autopuolen käytäviä oli ensimmäiseksi jenkkiraudaksi hankittu V8-koneinen 4D-tolppa, Ford Fairlane vuosimallia ’65. Puhuttelevin muotokieli löytyi GM:n tuotteista, joita ihailtiin antaumuksella. Chevrolet Fleetline Aerosedan ´42. ”Fairlane jäi taka-alalle, ja pihassa pyörähti useampikin väliprojekti.” Kuin mikäkin Tyyne. Nyt vuorossa on perheen silmäterä ja unelmien täyttymys, läskilokari-Chevy. Reissulta tuliaisina oli huomattava läskilokarikuume, joka ei ottanut laantuakseen. Ruotsissa vuoden 2005 Power Big Meetissä Mikko huomasi silmäilevänsä ´40–50–lukujen läskilokareita. Fairlanen parissa harrastus jatkui toista kymmentä vuotta auton jalostuessa, mutta toisaalta myös rapistuessa ahkerassa cruisailukäytössä. ”Siihen tuli kyllästyminen”, mies tuumaa. Listalla palattiin askel taaksepäin jo kertaalleen hylättyyn ´42 Fleetlineen, jonka maski ei ollut alun perin silmää hellinyt. Mikon amerikanautoharrastus juontaa juurensa edellisen laman aikakauteen, 90-luvun alkuun. Hankintafokus keskitettiin mainitun ajankohdan paksuloksuihin, lisäkriteerinä oli 2D tai avo. Varsin pian avot karsiutuivat pois listoilta joko korkean hintansa tai tolkuttoman huonon kuntonsa johdosta. Elettiin aikaa, jolloin kuuminta hottia olivat Pro Street ja Street Machine -henkiset rakennelmat. Erilaisten yhteensattumien kautta Mikko alkoi muokata Fairlaneaan mieluisempaan asuun. Tyyneksi nimetty Aerosedan on savonlinnalaisen Mikko Silvennoisen upea luomus, joka ylittää eri tyylisuuntien rajat sulavasti turhia prameilematta
Ajokausi huipentui Saariselällä järjestettävään Rautaa Rajalle -tapahtumaan, jossa Fleetlinen ominaisuuksia testattiin myös varttimaililla. Nokalla nökötti tehdasasenteinen suora kuutonen, jonka voima välittyi tiehen kolmilovisen rattimanuaalin ja putkikardaaniperän kautta. Mikko muistelee koko episodia naureskellen – ehdittiinhän sitä kutosen voimin vuotaa öljyä useammassa tapahtumassa Suomessa ja Ruotsissa ennen vanhan rouvan uupumista. Chevy saapui pohjolaan keväällä 2006, ja oli kontista ulos rullatessaan käytännössä alkuperäiskuntoinen. Frame Off Restoration. Chevrolet Fleetline Aerosedan ´42 huomattavasti harvinaisempia. Auton hieman väsähtänyttä olemusta korkeine maavaroinen katsellessaan, Mikko tuli tokaisseeksi: ”Sehän on kuin mikäkin Tyyne. Oikee mummoauto!” Kommentti porautui ihmisten mieliin ja tuosta hetkestä lähtien Fleetline on tunnettu nimellä Tyyne pitkin Suomea. Pikaisen tienvarsianalyysin pohjalta todettiin jakopään pettäneen ja loppumatka Savonlinnaan oli taitettava hinurin lavalla. Lopulta oman läskilokarin hankinta eteni ripeästi: koko hommassa kesti vain reippaat pari viikkoa, ja auto odotti jo laivausta Suomeen. Kotimatkalla alkuperäinen voimanlähde kuitenkin uupui kaikkensa antaneena Kontiomäen Shellin rinteeseen. Nuhjuinen, alkuperäisessä asussaan ollut Tyyne lotkotteli ahkerasti tapahtumasta toiseen. skellen re u a n jo t y n a o k ik ner Mikko muistelee ko a öljyä ta o u v in im o v n se to ku – ehdittiinhän sitä tumassa. H eti alussa askelmerkit olivat Mikolle projektin suhteen selvät: pakolliset peltihommat alta pois, jarrujen herkistely ja leima paperiin. Mottiongelma ei tuotteliasta harrastajaa haitannut. Viimeksi mainittu saatiin kätevästi juhannukseksi 2006. Tyyneä ulkoa katsellessa moni hämääntyy luulemaan autoa kauttaaltaan rähjäiseksi, mutta totuus onkin tarua ihmeellisempi. ”Fleetline köijättiin talliin, kori nostettiin Vanha rouva uupuu. Tuloksena oli hilpeyttä herättänyt aika 23,84 sekuntia ja loppunopeus 94,28 km/h. h a p ta in k a ss a m m usea 60 Amerikan Rauta 1/2014
Samalla Tyynen alustaa paranneltiin mittavasti ajoominaisuuksia ja haluttua tyyliä silmällä pitäen. Pakoputken päät ovat muokkautuneet käytössä sopiviksi. ”Kaikkien teknisten muutosten summana Tyyne kellotti varttimailille uuden oman ennätyksensä kesällä 2010. Samalla tilaratkaisut on muokattu oman perheen tarpeen mukaisiksi. Kellot pysähtyivät aikaan 15,5 sekuntia loppujen ollessa 136 km/h”, Mikko kertoo tyytyväisenä. Mikko on kunnostanut Tyynen perässä vedettävän SMV 10C -vaunun lähes täydellisesti. Nyt Mikko asensi alle RideTechin valmistaman ilmajousipaketin, joka takana hyödynsi lehtijousien norraa tukivartena. Etupäässä kierrejouset korvattiin ilmapalkeilla. Ulkoasun hän halusi säilyttää alkuperäisen kaltaisena, rähjäisenä ja kulahtaneena, mutta höystettynä aikakauteen sopivilla varusteilla. Tällä reseptillä Tyyne saatiin tippumaan halutulle korkeudelle, aivan tonttiin. Nykyiseen asuunsa alusta muokkautui talvella 2009, jolloin Mikko pisti koko takajou- Kojelaudan patina on aitoa. Keulaan Mikko hankki Chassis Engineeringin valmistaman Mustang II -etuakselipaketin. Koko sisusta ja tukirakenteet on purettu, kunnostettu ja pintakäsitelty. Peräksi hankittiin lukollinen 9-pulttinen, joka löytyi Camarosta. Autorakentelun Juppi, hippi ja punkkari. pois rungolta ja aloitettiin mittava frame off restoration”, Mikko kuvaa syksyn tapahtumia. ”Haaveena on vielä löytää toinen hakuvalo ja aikakauden swamp cooler, joka oli sivuikkunaan asennettava esihistoriallinen ilmastointi. Alareunat on levitetty kipinöinä pitkin katuja. Haluttuun lookiin on päästy hankkimalla Fleetlineen aito, alkuperäinen 40-luvulla Fultonin valmistama aurinkolippa, taakse fender skirtsit ja A-pilariin ehta, toimiva Unityn hakuvalo. Kuppi kuumaa maistuu mukavasti retroradion säestyksellä, Mikko Silvennoinen kertoo. Yhden kesän ajokokemusten jälkeen alustan jalostaminen jatkui. Samalla kardaanitunnelia ja korin takalattiaa nostettiin ylöspäin. situksen uusiksi rakentamalla sinne nelilinkit ilmajousineen. Valinta kohdistui juuri tähän, koska se oli ainut saatavilla ollut muutossarja, jonka asennus tapahtui pulttaamalla. Amerikan Rauta 1/2013 61. K ulkupuolen parannusten yhteydessä ei Mikko osannut olla puuttumatta Chevyn ulkoiseen habitukseen. Renkaina pyörivät tyyliin hyvin istuvat miljonäärivalkosivut ja vanteita peittävät tyylikkäät Cross Bar -customkapselit. TH700–laatikkoa käsketään alkuperäisellä rattikarahkalla. Akseli tuettiin alustaan niin ikään Chassis Engineeringin valmistamalla lehtijousipaketilla, ja joka nurkka varustettiin tehokkailla levyjarruilla. Tyyneksi ristityn Chevyn ulkonäköä on paranneltu aikakauteen sopivilla varusteilla, kuten Fultonin alkuperäisellä lisävarustelipalla ja Unityn hakuvalolla. Mikon mielestä hitsaaminen ei olisi ollut hyvä vaihtoehto suhteellisen hentoiseen alkuperäiseen runkoon tehtäväksi. Turnajaisissa kaatunutta kutosta korvaamaan hankittiin 90-luvun Chevy Van, joka toimi elintenluovuttajan roolissa. Vanista Fleetlineen otettiin ruisku-V8 ja TH700-laatikko
Auto ja vaunu ovat helppoja ja huolettomia ylläpidettäviä. Mukavuutta parannettiin lattian uusinnan yhteydessä asentamalla sähköinen lattialämmitys. ”Mukava tällä on matkaa tehdä, Power Big Meetissäkin olimme muutaman kaverin kanssa. Rat Bomber on toiminut moitteetta ja polttoaineenkulutus on jopa pientä matka-ajossa. ”Yhdistelin vaikutteita eräänlaisesta esilowrider-tyylistä, Bombista sekä rottalookista, tuloksena oli siis Rat Bomb. Sisustan tilajärjestelyjä on muokattu paremmin perheen tarpeet täyttäviksi mukavuudesta tinkimättä. Rakentaja on syystäkin erittäin tyytyväinen luomukseensa. Hyvin mahduttiin ja mukavaa oli”, Mikko sanoo. Vanteet: 15” peltivanteet, Cross Bar -kapselit. Sisusta: Ratti marmorimaalattu.. Korimuutokset: FultoMikko Silvennoinen on erittäin tyytyväinen luomukseensa. En halua tulla kategorioiduksi johonkin tiettyyn rakentelusuuntaan, lokeroinnista saan näppylöitä”, Mikko nauraa, ja nimittää itseään autorakentelun juppihippipunkkariksi, joka kulkee omia polkujaan visionsa perässä. Voimansiirto: nelivaihteinen TH700R4-automaatti, lukollinen Camaron perä. Mikko kiertää perheineen Tyynellä ahkerasti tapahtumia Suomessa ja Ruotsissa, joten oli selvää, että perään oli hankittava munavaunu majoitusta varten. Renkaat: 15” vyörenkaat leveillä valkosivuilla. Lattialämmitys. Auton rakennustyyliä hän kuvaa itse kehittämällään termillä Rotta Bomb. Tyyne on kerännyt pokaaleita lukuisista näyttelyistä. Jarrut: Levyjarrut joka nurkassa. Chevrolet Fleetline Aerosedan ´42 Kaiken kruunaisi, kun jostakin löytyisi vielä Flyin’ Lady -keulakoriste”, Mikko lisää. Nykyasussaan Fleetline on osoittautunut erittäin toimintavarmaksi ja polttoainetaloudelliseksi, mikä sopii hyvin päivittäin käytössä olevalle kesäautolle. Vaunu oli Björkmanin Vennun aikanaan Ruotsista Suomeen tuoma, ja edelleen kunnoltaan kohtuullinen, vaikka laittoa vaatikin. Tyylitajuttomaksi ei savonlinnalaista voi haukkua. Palkintoja on tullut useampana vuonna esimerkiksi Rautaa Rajalle -tapahtumasta, viimeksi tänä vuonna, Peoples Choice #1. F aktat Chevrolet Fleetline Aerosedan ´42 • Omistaja: Mikko Silvennoinen • Paikka: Savonlinna. Moottori: Chevy SB TBI V8. ”Kaikki auton muutokset on tehty siten, että ne on helppo palauttaa alkuperäiseen asuunsa. Vaunun sisusta purettiin kauttaaltaan tukirakenteiden uusimista varten, kaikki sisustan mahonkivanerit lakattiin ja uusittiin tarpeellisilta osin. Tarkoitus on museoida auto joskus, tai sitten ei”, Mikko nauraa. Alusta: Chassis Engineeringin Mustang II -tyyppinen etuakselisto, Ridetechin ilmajousitus. Lisäksi on allas ja vesipiste sähköisellä pumpulla, makuupaikat neljälle, taulu-TV ja jääkaappi sekä virtaa säästävä LED-valaistus. 62 Amerikan Rauta 1/2014 nin lippa, Unityn hakuvalo, fender skirtit. Sopiva kohde löytyi joulun alla 2011, kun Mikon tietoon tuli SMV 10C vuosimallia ´64, jota Vaiston Pekka kaupitteli. Alkuperäinen kuutonen korvattiin Chevyn ruiskupikkulohkolla, joka adoptoitiin Chevy Vanista
Tilaa koneurakointi Kestotilaus: 44 90 6 numeroa Saat tilaajalahjaksi Koneurakointi -lippalakin! Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.koneurakointi.fi
Those were the days! Vaikka ensimmäisen sukupolven ukkoslinnut myivät hyvin, oli Fordin johtoportaassa. a s n i j La ä i s i e viim Teksti: Kimmo Janhunen • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ford Thunderbird LX ’94. Harva automalli on kokenut yhtä monta sukupolvenvaihdosta kuin Ford Thunderbird. 64 Amerikan Rauta 1/2014 K ukaan ei varmasti ole kanssani eri mieltä, jos väitän, että T-Birdien legendaarisimmat mallit valmistettiin 50- ja 60-luvuilla. Eräänlaisena vastaiskuna Corvetelle suunniteltu, vuonna 1955 esitelty kaksipaikkainen loi markkinoille tullessaan kokonaan uuden ”personal luxury car” -luokan, jossa tyyli ja korkea varustelutaso meni sellaisten toissijaisten seikkojen edelle kuin käytännöllisyys, tavaratila tai polttoainetaloudellisuus. Vaikkeivät kymmenennen polven ukkoslinnut ehkä olekaan sieltä halutuimmasta päästä, on niissäkin harrasteautopotentiaalia, joka tulee esiin jo melko maltillisilla muutoksilla
Näin ollen seuraavissa sukupolvissa aina 2000-luvulle saakka oli myös takapenkki. Ei huono! Jos kymmenennen sukupolven edustajia kuitenkin tarkkaillaan lähemmin, niin nehän olivat pohjimmiltaan ihan kelpo autoja. Alustassa oli erillisjousitus joka kulmalla – vastaavaa alustaratkaisua tarjosi tuon ajan PohjoisAmerikassa valmistetuista takavetoisista autoista vain Corvette. Tuotantoa jatkettiin silti läpi 90-luvun ja viimeisenä oljenkortena Ford Motor Company heitti markkinoille retrohenkisen, muotoilullisilta piirteiltään ensimmäisten sukupolvien malleja mukailleen yhdennentoista sukupolven vuonna 2002. Vuonna 1988 esitelty, kokonaan uusiksi suunniteltu mid size platformille poh- jautunut Thunderbird oli ulkoasultaan entistä liukkaampi, ja vaikka moottoriksi tarjottiin aluksi vain 3,8-litraista Essex-kuutosta, niin veto oli edelleen takapyörillä. 60-luvulla malleissa esiintyi edelleen kansaan vetoavaa siivekkyyttä ja avaruusrakettimaista luotimuotoilua, mutta 70-luvulla kehitys alkoi mennä luotaantyöntävämpään suuntaan. Oma lukunsa oli mahtipontisesti nimetty Super Coupe -malli, joka tunnetaan tuttavallisemmin nimellä SC. Sen kuutoskoneesta puristettiin turboahdettuna ja välijäähdytettynä 210 hevosvoimaa ja vaihteistoksi oli valittaAmerikan Rauta 1/2014 65. vaikuttanut Robert McNamara sitä mieltä, että kaksipaikkaisuus rajoitti myyntiä. Kulmikkaita 70-lukulaisia seurasivat sämpylämäisen perheautomaiset 80-luvun mallit. Tässä vaiheessa ukkoslinnut alkoivat viimeistään sulautua auttamatta massaan ja voitaneen hyvällä omallatunnolla todeta, että yksi takavuosien uljaimmista suunnannäyttäjistä oli nähnyt parhaat päivänsä
Lisäksi autosta löytyi muun muassa LSD-perä, lukkiutumattomat jarrut ja jäykempi alusta säädettävillä iskareilla. siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden kannenpultit ovat epäoptimaalisen kaukana toisistaan. Jälkimmäisenkin kerrotaan koskevan lähinnä kuutoskoneita ja johtuvan Markon T-Birdiä on päivitetty hillitysti. Pikkuvikoja, helppo korjata. Kytkimet sen sijaan saattavat olla virivehkeissä kulutustavaraa. Mikä parasta, näiden isojen ja linjakkaiden kupee-jenkkien hinnat ovat juuri nyt varsin harrastajaystävällisiä. Motor Trend valitsi Super Coupen vuoden autoksi vuonna 1989. Sisustan muutoksiin kuuluvat tehtaan tehomalli Super Coupen sporttipenkit ja modernisoidut hifisysteemit. ”No se SC-mallissa käytetty Mazdan laatikko ei ainakaan voi olla hyvä”, kuulen jo jonkun huutavan. Kun muistaa hyvän perusvarustelutason monine mukavuuksineen, niin siinä Tuon ikäiseksi autoksi sanoisin ajettavuuden olevan erittäin hyvä, ellei täydellinen. Automaatissa on kerrottu olleen enemmän kestävyysongelmia kuin Mazdan manuaalissa, jota siihen vihkiytyneet väittävät pomminvarmaksi. Siistikuntoisen kasikoneella varustetun yksilön omistajaksi voi päästä muutamalla tonnilla. Väärin. Vuonna 1994 Windsorin korvaajaksi astui iskutilavuudeltaan pienempi, mutta tehoreserviltään vielä hiukan suurempi Modular-V8. Kasikoneet ovat osoittautuneet perusluotettaviksi ja kestävät virittämistäkin. 66 Amerikan Rauta 1/2014. Kaiken kaikkiaan kymmenennen polven Thunderbirdin voi katsoa olevan ihan kelvollinen käyttöharrastin, tai miksei ihan puhdas harrasteautokin, ovathan vanhimmat niistä jo 25 vuoden ikäisiä. Ford Thunderbird LX ’94 vissa perusmallin nelivaihteisen automaatin sijaan Mazdan valmistama viisivaihteinen M5R2-manuaali. Liekö ymmärtäneet asian Fordilla ihan itse, vai vasta runsaan kuluttajapalautteen perusteella, mutta joka tapauksessa asia korjattiin 60 hevosvoimaa väkevämmällä 4,9-litraisella Windsor-V8:lla, joka lisättiin niin sanotuksi tehovaihtoehdoksi taloudellisen kuutosen rinnalle. Perusmallin 140-heppainen kone ei kuljettanut 1600-kiloista ukkoslintua erityisen rivakasti korin entistä pienemmästä ilmanvastuksesta huolimatta, kauniisti sanottuna meno oli korkeintaan rennon rempseää. Sen ei haluttu kolkuttelevan Super Coupen teholukemia, joten SC-mallit varustettiin Eatonin Rootstyyppisellä M90-ahtimella, jolla saavutettiin 230 hevosen tehot. U udemman polven ukkoslintuja aktiivisesti harrastavat automiehet kehuvat pahimpien tyyppivikojen rajoittuvan imuvuotoihin ja kansipahviongelmiin. Esimerkiksi jenkkien SCCoA -klubissa (Super Coupe Club of America) monet viritetyimmistä Super Coupeista on edelleen varustettu alkuperäisellä M5R2 -laatikolla
Vanteet: Oxxo Tyson 8,5x19”, ET 45. Sisusta: Thunderbird Super Coupen sähkösäätoiset sporttipenkit, Clarionin soitin. on autoa koko rahalla. Jarrut: Vakiot levyjarrut. Sisustassa on pidetty yhtä hillitty linja – ainoat muutokset ovat Super Coupen paremman sivuttaistuen antavat sähkösäätöiset penkit sekä Clarionin flippinäytöllinen soitin. Maalipinta näyttää äkkivilkaisulla mustalta, mutta auringonvalo saa siitä esiin hillityn vihreän helmiäisen. ”Kerrassaan letkeä ajettava ja kiihtyy käskettäessä tasaisen varmasti. Kyllä sillä marketin parkkipaikalta erottuu. Moottori: 4,6 Modular V8. Renkaat: Federal 245/40 R19. Viikkoa myöhemmin selailin Nettiautoa ja tämä tuli vastaan ihan sattumalta. Ulkonäöllisesti autoa on päivitetty kliinimpään ja maatanuolevampaan suuntaan alustan madallussarjalla, Oxxon 19” kromivanteilla, ikkunatummennuksilla ja lamppukalvoilla. Amerikan Rauta 1/2014 67. Kunto näytti erinomaiselta, ja kun Oulussa asunut myyjä vakuutteli auton todella olevan niin hyvä, miltä se kuvissa näytti, niin ei siinä auttanut muu kuin lähteä katsomaan sitä paikan päälle”, Marko kertoo päätymisestään T-Birdin omistajaksi. Sävy näyttää äkkivilkaisulla mustalta, mutta auringonvalo saa siitä esiin hillityn vihertävän helmiäisen. F aktat Ford Thunderbird LX ’94 • Omistaja: Marko Niinimäki, 33 • Paikka: Luumäki. ”Tuon ikäiseksi autoksi sanoisin ajettavuuden olevan erittäin hyvä, ellei täydellinen”, Marko kehuu. Kiitos: Mainosteippaus Niinimäki, Quartz. 19-tuumaiset, leveällä huulella varustetut viisipuolaiset kromivanteet ovat Oxxo Tysonit. Teho: 205 hv/ 380 Nm. Voimansiirto: 4R70W 4-vaihteinen automaatti. Marko ehti ajaa ukkoslinnullaan viime kesänä 5000 kilometriä ja ajot maistuivat odotetusti. Ohjaus ei ole ylitehostettu ja alusta on sopivan jämäkkä.” Sittemmin Marko ehti myydä auton eteenpäin vaimonsa veljelle, joka niin ikään ihastui tämän young timer -jenkin linjoihin ja ajettavuuteen. Tekniikkana autossa on vakiokuntoinen 205 hevosvoimaa tuottava 4,6-litrainen Modular, joka tuli markkinoille juuri kyseisen yksilön valmistusvuonna. ”Matkaa myyjän luo kertyi suuntaansa 550 kilometriä – mukava pieni road trip, jolta palasin uuden auton kera”. Luumäellä asuva Marko Niinimäki hankki oman herrasmiescoupensa kesällä 2012 ja toi sillä vaihtelua Bemareiden täyteiseen harrastehistoriaansa. Marko näki 10. ”Innostus lähti eräästä amerikanautonäyttelystä, jossa näin vastaavan. Ukkoslintu oli tuotu Suomeen länsinaapurista ja oululaisomistajallaan se oli ollut vain kesäkäytössä. Viikkoa myöhemmin hänellä oli oma samanlainen. sukupolven T-Birdin näyttelyssä ja ihastui. Nähtäväksi jää, millä Marko täyttää harrasteautotyhjiönsä seuraavaksi. Hetken mielijohde. Automaalarina leipänsä ansainnut myyjä oli maalannut auton uudelleen viitisen vuotta sitten, mikä selittää ryhdikkään ulkoasun ja virheettömän maalipinnan. Alusta: Madallussarja
Punainen avoauto oli tuttu näky niin Motoparkin kiihdytyskisoissa kuin Hesan cruisingeissakin. Selänteen tulokaskauden ennätys, uskomattomat 76 maalia, lienee edelleen rikkomatta. Lincoln ostettiin Jokereista saaduilla rahoilla ja taisi siinä vanhemmillakin olla jonkinlainen osuus, kun poika pisti kaikki säästönsä 17-vuotiaana isoon autoon. Selänne kaupattiin vuonna 1996 kesken kautta Jetseistä Kalifornian 68 Amerikan Rauta 1/2014 Anaheimiin. Seuraavaksi kauppatavara siirtyi San Josen joukkueeseen ja sieltä vielä Coloradoon ennen paluuta takaisin Ankkalinnan kupeeseen, jossa Teemu päättää uskomattoman kiekkouransa meneillään olevan kauden päätteeksi. Viisi vuotta myöhemmin saavutettu Suomen mestaruus kruunasi kotimaan kiekkoilun ennen siirtymistä Kanadaan ja Winnipeg Jetseihin. Lincoln on edelleen Teemulla täällä Suomessa puolen tusinan muun jenkin kanssa. Teemu Selän Jääkiekkolegenda Teemu Selänne tunnetaan intohimoisena automiehenä. Teemun ansiolistaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta pelaajalla menee yksi asia kuitenkin kaiken ohi ja se on NHL:n voitto. Stanley Cup -mestaruus vuonna 2007 merkitsi automiehelle jääkiekko uran kohokohtaa. Yli 20 vuotta kestäneen ammattilaisuran aikana oikea laitahyökkääjä on saanut lukuisia huomionosoituksia ja kirjoituttanut tilastoja moneen kertaan uusiksi. Ainakin jos mittarina pidetään viime syyskuussa ensi-iltansa saanutta Sel8nne-dokumenttielokuvaa, jossa autotkin saavat pienen osuuden. Ainakin vanhemmat lukijat muistavat Teemun ´61 Lincoln Continentalin jo 1980-luvun lopulta. Teemun mielestä italialaiset eivät yksinkertaisesti sopineet senhetkiseen ajatusmaailmaan. Ferrarit polttelivat mielessä, mutta nuori pelaaja ei ”kehdannut” hankkia punaista urheiluautoa, vaan muskelijenkit paikkasivat tuota puutetta. Jo ennen ajokortin saamista nuorukaisen into oli sen verran kova, että jenkkiauto piti saada. Autoharrastus alkoi jo ennen ennätyspitkäksi ja menestyksekkääksi venynyttä ammattilaisuraa Pohjois-Amerikan kaukaloissa. Huikeat katsojaluvut ovat päihittäneet lukuisat isollakin rahalle tuotetut, niin sanotusti hienot leffat. Vanhat amerikanraudat ovat kiinnostaneet Teemua pikkupojasta lähtien. Selänne aloitti Helsingin Jokereiden joukkueessa 17-vuotiaana vuonna 1987. Ison veden takana alkanut ura mahdollisti sitten autopuolella aivan uudet mittasuhteet. Yli 130 000 elokuvateatterissa käyntiä kertoo varmasti siitä, että läheskään kaikki Teemusta kiinnostuneet eivät ole pelkkää jääkiekkokansaa. Teksti ja kuvat: Veli Vartiala T eemu Selänne jos kuka on varmasti yksi Suomen pidetyimmistä urheilijoista. Niinpä esimerkiksi Dodge Viper ei tuossa tilanteessa ollut ollenkaan huono vaihtoehto.. Teemu voi pitää autojensa kanssa oman cruising-tapahtuman vaikka kotipihalla. Etelä-Kalifornian lempeä ilmasto mahdollistaa ajelun ympäri vuoden
Laitteita pitää olla, että pojillekin riittää mistä valita. Edelleenkään autojuttujen teko ei onnistu kuin alan julkaisuissa. ikuisuusprojekteja. Amerikassa kaikki on näköjään mahdollista. ´57 Lincoln Premiere Coupe on jo työn alla ja ´69 Cadillac DeVille Convertible on kohta kotona Coto de Cazassa. Ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti arkiautoja ja samalla kivoja leluja, joista on varaa nauttia. Nythän tilanne on se, että kaikki autot eivät mahdu kotitalliin. Teemu on jenkkiautomies henkeen ja vereen, vaikka niitä Ferrareita ja Mersuja onkin tullut ja mennyt. Oli kieltämättä hauska juttu, kun juuri 16 vuotta täyttänyt Eetu Selänne lähti suorittamaan ajoharjoittelua normaaliliikenteeseen kuviemme ´66 Mustangilla kuvaussession jälkeen. Teemulla on suunnitteilla tallin rakentaminen 20 autolle tontin reunalle, kunhan kiekkorumba saadaan ensin päätökseen. Mustangia lukuun ottamatta muut pelit on hankittu parin vuoden sisällä Teemun hovihankkija Simo Veharannan avustuksella huutokaupoista eri puolilta Yhdysvaltoja. Amerikan Rauta pääsi ulkoiluttamaan Kalifornian kodissa olleita autoja, joita ei ennen ole esitelty missään. nteen tallilla Teemu on aina yrittänyt pitää autoistaan matalaa profiilia, mikä on kieltämättä onnistunut niin hyvin, että lehdistä on välillä saanut lukea autoista, joita hänellä ei ole edes ollut. Allekirjoittaneella tosin kävi tuuri kolme–neljä vuotta sitten, kun sain Teemun suostuteltua esittelemään Suomen ja Amerikan kalustoaan MTV3 Maxilla esitettyyn Teemun tallista -sarjaan. Ja mikä se sellainen harrastaja on, jolla ei ole Teemu on jenkkiautomies henkeen ja vereen, vaikka niitä Ferrareita ja Mersuja onkin tullut ja mennyt. Amerikan Rauta 1/2014 69. Teemun yksi kiinnostavimmista sellaisista on vuoden 1949 Cadillac Series 62 convertible, joka on jo pidemmän aikaa odottanut pressun alla uutta tulemista. ”Se tietysti vähän harmittaa kun ei oikein ehdi ajamaan, mutta silloin kun ehtii, niin silloin myös nautitaan”, toteaa Teemu hot rodinsa ratin takaa. Autot ovat vaihtuneet vuosien aikana moneen kertaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta
Matching number 426 cid Hemi tarjoaa sitä Teemun peräänkuuluttamaa vääntöä. Hieman tietysti huvittaa sohvapenkillä varustettu muskeliauto, mutta ei se niin epänormaalia ole. Tehdas ilmoitti aikoinaan Hemin tehoksi 425 hevosvoimaa. Hemitunnus löytyy molempien ilmanottoaukkojen sivuilta.. Vähän ajettu Super Bee on kevyesti entisöity, johon on kuulunut muun muassa uudelleenmaalaus B5 Blue -sinisellä. Mallikohtainen kylkiraidoitus on omiaan luomaan mielikuvaa jostain erikoisesta. Teemu Selänteen tallilla Dodge Super Bee ´70 Aidot Hemi-autot ovat aina harvinaisia ja kun kaikki täsmää tehtaalta lähteneeseen yksilöön, silloin kaikki on kohdallaan. Super Beessä on alla tehtaan omat 15-tuumaiset Rallye Wheelsit. 70 Amerikan Rauta 1/2014 Toimivat scoopit, joiden kautta koneelle menevää ilmaa voidaan säätää sisältä. Näyttävää ilmanpuhdistinta kiertää tiiviste, joka osuu konepellin sisäpuolella olevaan ilmantuloaukkoon. Hyvin pitkälle alkuperäisenä säilynyt sisustus tarjoaa istumapaikat kuudelle ja kuskille vaihteenvalitsimen rattipylväässä
Nykyaikaisen Fordin 302 High Performance -koneesta löytyy pienen virittelyn tuloksena 370 heppaa. FORD ”SHELBY” MUSTANG ´66 Hertzin autovuokraamo tilasi vuonna 1966 Fordilta lähes tuhat uutta Shelby Mustangia, joita pystyi vuokraamaan suurimmilta lentokentiltä. Hertzin mallikoodi oli virallisesti GT-350H, jossa tuo viimeinen kirjain viittasi autovuokraamoon. Amerikan Rauta 1/2014 71. Teemun kloonissa on 16-tuumaiset Vintage Wheel Worksin alumiinivanteet ja 225/50-renkaat kaikissa kulmissa. Jatkona on Fordin AOD-automaatti ja 9 tuuman perä. Merkin perusteella voisi helposti mennä halpaan. Teemun Mustang on nykypäivän klooni noilta ajoilta varustettuna uudemmalla tekniikalla. Tuoreemmat musiikkilaitteet ja Vintagen jälkiasennusilmastointi lisäävät mukavuutta. Sisusta noudattelee hyvin pitkälti alkuperäistä Mustangia. Rent A Racer -autossa oli vähän yli 300-heppainen 289-kuutiotuumainen kone, joita jotkut ”vuokraajat” vaihtoivat tavallisiin Mustangin vinkkeleihin, joissa oli heikoimmillaan vain 200 hevosta. Kaikki Hertzin Shelbyt olivat mustia kultaisilla raidoilla
Teemu Selänteen tallilla FORD RANCHERO ´59 Vuonna 1957 esitelty Ranchero tarjosi henkilöauton mukavuudet. Sisältä käännettävien valonheittimien kääntöpuolelle on istutettu sivupeilit.. Kuljettajalla on edessään yllättävän hieno mittaristo. Rancheron sohvalla istujilla on samat matkustusmukavuudet kuin täysikokoisessa henkilöautossa. Vuoden 1959 Rancheroja valmistettiin hieman yli 14 000 kappaletta, mikä on suhteellisen vähän, kun huomioidaan Fordin koko tuotanto. Väärinpäin avautuvan konepellin alla on 352-kuutiotuumainen Interceptor Special -kahdeksikko, jonka tehoksi aikoinaan ilmoitettiin 300 hevosvoimaa. Full size -autoon mahtuu reilu lava, jolla on pituutta 7 jalkaa eli 2,1 metriä. Uutukainen oli modifioitu lava-autoksi lähinnä täysikokoista farmaria hyväksi käyttäen eli se ei varsinaisesti ollut perinteinen pick-up. Teemu on hyötyajoneuvoonsa oikein tyytyväinen, kun nyt on tyyliin sopiva vetoauto vanhalle Chris Craft -veneelle. Laatikon reunoja kiertävät kromatut kaiteet tuovat lisää hohtoa lava-autolle. 72 Amerikan Rauta 1/2014 Molemmin puolin sijaitsevat hakuvalot ovat hienot lisävarusteet
Nämä kaksioviset halppisletukat alkavat olla kysyttyjä malleja ainakin Amerikassa, jossa niistä alkaa tulla jonkinlaisia kulttiautoja. Edellisen omistajan nimen tilalle oven yläpuolelle on kirjailtu uuden kuskin nimi, Teukka Salama. Teemulle tällainen vanhan kilpurin ulkonäkö tuo muistoja omalta ralliuralta. Sisustus on oletettavasti pitkälle alkuperäinen ja ainakin alkuperäisen oloinen muovimattoineen sekä vinyyli- ja kangasverhouksin. Kytkinpoljin kertoo manuaalivaihteista. Ensimmäinen versio oli 265-kuutiotuumainen ja sen sai esimerkiksi 162-heppaisena, kuten Teemun autossa. Amerikan Rauta 1/2014 73. Tämän yksilön entisöinti aloitettiin siinä kohtaa kun mittarissa oli 56 000 mailia. Voiko paljon yksinkertaisempaa näkymää enää kuskin edessä olla. Autossa ei ole tehostimia eikä muutakaan hienostelua, siis varsinainen kansanauto. Nimi juontaa aikaan, jolloin Teemu ajoi rallia Suomessa salaa. CHEVROLET 150 2D SEDAN ´55 One-Fifty oli Chevroletin halvin malli. Stock car look mainoksineen kuului osaksi huolella tehtyä työtä. Uutta vuonna 1955 oli Chevroletin tunnetun pikkulohkon synty
Highboy on Teemun eka rodi, eikä lainkaan sieltä hassuimmasta päästä. Firestonen ristikudosrenkaat ovat kooltaan edessä 5.60-15 ja takana 8.20-15. Tekniikkapuoli koostuu Chevyn pikkulohkosta, TH350-automaatista ja 8 tuuman perästä. Ajettavuudeltaan ne eivät ole ehkä parhaat, mutta ainakin ne ovat näyttävät. Lasikuitukorissa ei ole sivuikkunoita eikä kattoa. 74 Amerikan Rauta 1/2014. Esimerkiksi 4-linkit ottivat takana runkoon kiinni. Tämän yksilön rakensi joitain vuosia sitten vanhempi harrastelija, jonka jäljiltä rodissa oli jonkun verran korjattavaa. Lokasuojattomat ja muutenkin villit viritelmät ovat hallinneet amerikkalaista autoharrastusta jo aikojen alusta. Matkustamon puolella näkymää hallitsevat Grantin ratti, Auto Meterin mittarit ja pitkä vaihdevipu. Edessä on erillisripustus ja takana perä on tuettu 4-linkeillä. Rodissa on levyjarrut ja coiloverit edessä ja takana. Teemu Selänteen tallilla FORD HIGHBOY ROADSTER ´29 A-mallin roadster on yksi niitä malleja, joista nostalgiset highboy hot rodit on tehty. Ulospäin reilusti työntyvät Lakestyle-pakosarjat ovat näyttävät
Tero itse oli Oregonissa vierailemassa serkkunsa luona samalla reissulla, jolta toi maahan Amerikan Raudan 4/2013-numerossa esitellyn ´65 Malibun, ja pitihän lähiseudulla sijainneessa klassikkoautoliikkeessä käydä katsomassa tarjonta. Arkistojen aarteet Maailma on pieni Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Tero Niemeläinen Viime kesänä tuli ensimmäisen Amerikan Raudan kansikuva-Impalan rakentaneen Niemeläisen Teron kanssa puheeksi eräs aika hieno ´58 Plymouth, jonka olin lähellä ostaa muutama vuosi takaperin. Oregonissa vuonna 1991 otetun kuvan oikeassa laidassa näkyy Plymouth, jonka melkein ostin joitakin vuosia sitten. Kyllä, tarina on tosi, ja ei, emme kerro, mistä nämä autot löytyvät, koska olemme vannoneet omistajalle olla sitä paljastamatta. Erikoisinta asiassa on se, että esimerkiksi tuota sellaisenaan näyttelykuntoista Plymouthia ei oltu koskaan kilvitetty Suomeen, eikä sillä ollut täällä edes ajettu. Kuvat on otettu The Last Great Cars -firmassa Aloha-nimisessä pikkukaupungissa. Kyllä, se on tosiaan Eldorado Brougham. Vaikka oli vaikeaa uskoa, että iso osa liikkeessä kaupan olleista autoista olisi päätynyt samalle yksityiselle omistajalle Suomeen, alkoi epäilys tuntua aina vain vakuuttavammalta, kun kävi ilmi, että mukana oli ollut myös kotimaassa näkemäni kaltainen ´58 Olds ja ´57 Lincoln. Siinä sivussa puhuin muista autoista, joita oli samassa tallissa, ja Terolle tuli tunne, että hän on nähnyt samat autot Oregonissa vuonna 1991. Kun vanhat kuvat kaivettiin esiin, ei jäänyt juuri epäilyksiä, etteikö kyse olisi samoista autoista, jotka näin muutama vuosi takaperin eräässä suomalaisessa kokoelmassa. Olipahan vain taas mielenkiintoinen osoitus siitä, kuinka pieni on maailma. Kotimaan kilpiin näistä on päässyt sen lisäksi ainakin rivin keskellä pilkistävä ´58 Olds. Etualalla näkyvä ´57 Lincoln Premiere on myös nykyisin Suomessa, ja oli muistikuvani mukaan kotimaisissa kilvissä, kun sen näin. Siitä oli tuolloin juuri sovittu kaupat. Olen melko varma, että myös kuvan vasemmassa laidassa näkyvät kaksi Cadillacia tulivat samalle omistajalle Suomeen vähän kuvien ottamisen jälkeen. Amerikan Rauta 1/2014 75. Samassa kokoelmassa oli myös puolenkymmentä 60-luvun alun Cadillacia, erikoisimpana roosanvärinen Eldorado Brougham. T arina kuulostaa tietysti hyvin epätodennäköiseltä, olihan kyse pikkukaupungista toiselta puolen maailmaa. Firman esitteessä olleesta näyttävästä siipiperärivistöstä ainakin toinen vasemmalta löytyy Suomesta
m u e l o r Pet 76 Amerikan Rauta 1/2014
t i r i Sp Teksti ja kuvat: Olli Lehtinen H-D Sportster ´93. Amerikan Rauta 1/2014 77. Sporat mielletään joskus vähän tyttömäisiksi, mutta järvenpääläisen Leppälän ”Petroleum Spirit” on kaikkea muuta kuin söpö
Konetta on muutenkin hieman kutiteltu nokka-akseleilla, Dyna S -sytytyksellä ja Keihin-kaasarilla, eli hyväksi havaitulla reseptillä. Pyörä on alun perin Mr. Alkuperäisen kapean ja ohuen hydraulisen tele- skooppikeulan tilalle on vaihdettu neljä tuumaa pidennetty DNA:n valmistama springeri, jonka takaputkiin on tehty reikiä osittain kevennyksen ja osittain ulkonäön vuoksi. Näyttävä hi tech -ratkaisu, joka sopii mitä parhaimmin kokonaisuuteen. Niinpä öljytankki on käsityötä. Sportyn originaalitankkia ei voi tämäntyyppisessä pyörässä käyttää, kun kotelointi on jätetty pois ja kaikki osat rungossa ovat näkyvillä. Alkuperäisestä tankista on liioittelemattomin modauksin tehty pyörän linjoja korostava komponentti, jota ei ensivilkaisulla huomaa muunnelluksi. Sportyä hallitsee onnistunut pitkä ja matala lookki. M yös hieman epätavalliset rengaskoot tukevat pyörän linjoja: takana on 19-tuumainen vanne ja edessä 23” kapeilla kumeilla. 78 Amerikan Rauta 1/2014. Sportyä hallitsee onnistunut pitkä ja matala lookki. Leppälä hankki sen itselleen pari vuotta sitten. Kaikki linjassa. Pyörän alkuperäisestä rakentajasta on muistona taidokkaasti kaiverrettu ilmanpuhdistimen kuori Mr. Runkoa on jatkettu molemmista päistä nelisen tuumaa, ja takapää on muutettu jäykäksi. Mooren Lempäälän-pajalla työskentelevän Jussi Lindgrenin rakentama. Pyörän lähtökohtana on ollut ’93-vuosimallin 883, joka on stroukattu tonnikaksisataiseksi. H-D Sportster ´93 J ärvenpäässä sijaitsee Mudlake Garage -niminen harrastelijatalli, jonka omistajien puuhastelun tuloksia on melko taajaan näkynyt näyttelyissä sekä alan lehdissä. Tallin jäsenistö ei ole harmaaohimoista lukulasiosastoa, vaan hieman tuoreempaa vuosikertaa, jolla on vielä nuoruuden intoa uusiin rakennelmiin. Yksi näistä kavereista on Leppälä, joka omistaa kuvien Sportyn. Pakoputket eivät ole mistään katalogista, vaan juuri tätä pyörää varten taivutetut ja keraamisesti päällystetyt, ja niidenkin vauhdikas muotoilu tukee pyörän linjoja. Autoja sieltä löytyy rodeista muskeleiden kautta kustomeihin ja pyöriä baggereistä pitkäkeuliin ja bobbereihin. Jarruina on takana 13” ISR-levy PM-puristimella ja edessä sama levy RST-puristimella. Moore -teksteineen sekä käsityönä tehdyt keraamisesti pinnoitetut pakoputket
Voiman takapyörälle välittää vakioremmi, 1993 oli ensimmäinen vuosi, kun koko Sportstermallisarja oli varustettu remmillä aikaisemman ketjun sijaan. Etuperspektiivi tuo esille kapeat linjat joita tankin hienovaraiset modifikaatiot sekä kapeat renkaat korostavat. Itse taivutetussa stongassa on Grimecan käsihallitsimet. Amerikan Rauta 1/2014 79. Pelkistetty satula on Iikan nahkapajalta. Odotamme mielenkiinnolla, millainen uusi rakennelma Järvenpäästä rullaa näkyviin. Leppälän aikana keula ja monet pikkuosat ovat käyneet mustassa pulverissa, mutta suuriin linjoihin ei ole kajottu. Kävi kuitenkin niin, että lopulta Spora vaihtoi omistajaa, koska miehen mielessä siintelee täysiverinen pitkä chopperi, eikä hienosti rakennettua Sportyä viitsitty teurastaa sellaisen rakennusaineiksi. Nälkä kasvaa syödessä ja Leppälällä oli mielessä rakentaa koko pyörä alusta lähtien uusiksi. Kone on päällisin puolin melko vakio, sitä on vain ryyditetty kaiverretulla ilmanpuhdistimella ja jättämällä vetorattaan suoja pois. Jalkahallitsimet ovat Lindgrenin valmistamat Dynan tapeilla, kytkin ja jarrupoljin noudattavat keulan race-kevennysteemaa. Koneseen ei ole onneksi lisätty yhtään valukotkaa, vaan se on lähellä tehtaan asua. Ohjaustanko on yksittäiskappale, joka on suunniteltu juuri tähän pyörään. Uutta chopperprojektia varten on hankittuna jo vanhan liiton Shovel-aihio ja huiman pitkä springer-keula. Alkuperäistä isommat jarrulevyt istuvat hyvin hieman tavanomaista isompihalkaisijaisiin vanteisiin. Onhan tämän tallin pojilla ollut tapana voittaa pyttyjä yhdessä jos toisessakin näyttelyssä. Vaihdepoljin ja tallin tarra ovat ainoita poikkeamia
Silti se veti tälläkin kertaa 15 000 kävijää ihmettelemään lähes kolmeasataa autoa ja yli kuuttasataa moottoripyörää. Mooneyes Show Yokohama Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Dino Dalle Carbonare Yokohaman Mooneyes Show on kokoluokassaan siitä erikoinen näyttely, että se on vain yksipäiväinen. 80 Amerikan Rauta 1/2014 Vintage Torque -lehden valinta osui Pumpkin Sally -nimeä kantavaan Mr. Jännä kyllä, kyljen GTS-teksti näyttää enemmän CTS:ltä. Upea samppanjankullanväri on ainakin kirjoittajan mieleen.. Kyllä Panterassa vain on sitä jotain. Segikuchin ´32 Letukkaan
Mr. Etupuskuriratkaisu on vähintäänkin mielenkiintoinen. Mr. Lowrider-Cougar osoitti ennakkoluulotonta otetta rajoja rikkovine ratkaisuineen. Oomin ´68 Pontiac Grand Prix vei Best of 60´s Custom -palkinnon. Ikedan ´69 C-10 sai Best American PickUp -palkinnon. Amerikan Rauta 1/2014 81. ´62 Pontiacin metallinhohtopinta oli mattalakattu. Starlite Rod & Kustomin Erik Hernandezin 60-luvun custom-tyyliä edustava ´60 Olds Dynamic 88 ”Electric Lemonade” kuului tapahtuman vetonauloihin. Toinen Starlite Rod & Kustomin namuista oli Jack Fieldsin ´60 Starliner ”Agent Orange”
Pikkuinen Falcon-farkku on mainio kustomaihio. Mooneyes Show ´60 Impala tuo elävästi mieleen erään 90-luvun alussa Suomessa rakennetun kuuskymppisen. Tämän ´40 Fordin olisi voinut vaikka ripustaa joulukuusen oksalle. 82 Amerikan Rauta 1/2014 Harvoin näkee näin siistiä peltipuhdasta pintaa. ´62 Dart oli 413-kuutiotuumaisella Max Wedge -koneella varustettuna nopeimpia laitteita, mitä Detroitista aikoinaan sai. Matalalla ui myös tämä Letukan steppari. Jäi arvoitukseksi, oliko ´65 Malibun krominhohtoinen pinta maalia vai teippiä.. Ei sillä, etteikö se olisi hieno ollut. Ei, kyltissä ei lukenut Hot Wheels, vaikka Camaroissa onkin jotain kovin pikkuautomaista. Falcon Sprintin nostalginen kisastuukki on vaikuttava. Mustana, punaisella sisustalla ja mustilla peltivanteilla tämä yksilö Ramcharger-scooppeineen oli todella puhutteleva
Suburbanin alla näkee harvemmin pinnavanteita. Mr. Auton väriyhdistelmä ei myöskään ollut sielä arimmasta päästä. Osakan ´63 Impala vei Best Lowrider -palkinnon. Yokoyaman ´63 Nova. Amerikan Rauta 1/2014 83. Haran ´50 Fleetline on Caddy-tyylisine keuloineen ja flakepintoineen melkoisen villi ilmestys. Flag Shipin ´58 Chevy Delray on niitä autoja, joihin on hirveän vaikeaa keksiä mitään lisättävää tai muutettavaa. Vessanpöntön kansia taiteiltiin Yokohamassa 40 straipparin voimin. Continental Kingsin Mr. Best of 60´s -palkinnon sai ansaitusti Mr
Tällaisia rakennettiin yleisesti USA:ssa 70-luvulla.. Sen siistimpää päätä edusti tämä rivikutosella varustettu Tudor. Prime Worksin ´90 Camaro Iroc-Z pistää miettimään, että nämäkin alkavat olla neljännesvuosisadan iässä ja hillitysti modernisoituna aika hyvän näköisiä. Mooneyes Show Tämä tyylikäs Monte Carlo lowrider kantoi nimeä Esmeralda. 84 Amerikan Rauta 1/2014 Mr. Sakon ´71 Camaro lowriderin mukaan lähti Best of 70´s -palkinto. Rottaosasto näkyy myös Japanissa vahvana. Rottarodin ilmanputsarin Sky Rocket viittaa siihen, että kyseessä olisi Oldsmobilen ´61–63-mallinen 394 cid moottori
Autohan on ´61 Galaxie. Su exeraessecte te consequat iusci er ili exerci tisi. Untrue-nimeä kantavan ´38 Pontiacin maski on lähtöisin ´41 Packardista. Etualan ´47 luiskaperä oli nimetty Soullineksi. Eipä ole tällaisen rakentaminen Suzuki Samuraista tullut koskaan edes mieleen. Amerikan Rauta 1/2014 85. Met vel del et, qu sim et dunt ut ametumsan ulputat. Facip enit volortion. Tähän kuvaan minun oli vaikeaa kirjoittaa mitään ilmaisematta jonkinasteista lukkarinrakkautta. Tilaa kuvatekstille. Carson Topin todella luiskasta takapäästä voi olla montaa mieltä, mutta härski se joka tapauksessa on. Pharaohs-kerhon osastolta löytyi nätti pari bomb-Letukoita
Jo 60–70-luvuilla suosituksi cruisailupaikaksi muodostunut Crenshaw nousi maailmanmaineeseen viimeistään 90-luvun alussa Boyz n The Hood -leffan ja lukuisien musiikkivideoiden ansiosta. Tehdashan ei tämänikäisiä takavetoavoja enää valmistanut. Valkoihoisia alueen asukkaista on muutama prosentti, ja sekin riippuu vähän siitä, luetaanko latinot valkoihoisiksi. Päätimme mennä jututtamaan ukkoja, ystäviähän ne väistämättä olivat, kun kerran lowridereilla ajoivat. Lowrider-väen suosima se oli kuitenkin ollut itäisemmän Whittier Boulevardin tapaan jo vuosikymmeniä. O limme lauantai-iltana viettämässä aikaa Hollywood Boulevardilla, kun näimme kadun varressa kolme valkoista Impalaa. Yksi hepuista näytti ihan MTV-videolta karanneelta, toinen oli pyörätuolissa istuva Eivät ne kaikki ole virheettömiä Kaliforniassakaan. Katu nimittäin kulkee South Centralina aiemmin tunnetun South Los Angelesin halki, ja aluehan on hyvin tunnettu lukemattomista katujengeistään, joista tunnetuimmat ovat ehdottomasti punaista väriä tunnuksenaan pitävä Bloods ja sinisestä väristä tunnettu Crips, lukuisine alaosastoineen. Miten me sinne sitten lopulta päädyimme. Kaikissa oli pinnavanteet ja takalasilla Original Ridaz -kerhon kyltti. Pitkä bulevardi, jota kutsutaan myös Los Angelesin selkärangaksi, johtaa Wilshire Boulevardilta, lähempää Hollywoodia etelään melkein Tyynenmeren rantaan. Vaikka olin käynyt Los Angelesissa jo useamman kerran, en kuitenkaan ollut koskaan sinne päätynyt silloin kun lowriderit ovat liikkeellä. Pitihän siellä käydä katsomassa, miltä meininki nykyisin näyttää. White boyz n w a h S e h T Teksti: Tomi Eronen • Kuvat: Kimmo Janhunen, Tomi Eronen Lowrider-väellä on paljon maineikkaita cruisingpaikkoja ympäri Yhdysvaltoja, mutta on vain yksi Crenshaw. K uten niin monille muille autoharrastajille ympäri maailman, myös minulle Crenshaw´lla oli cruisingpaikkana legendaarinen kaiku. Yllättävän monissa kertaalleen hienosti rakennetuissa autossa oli selviä käytön jälkiä. Crenshaw on myös pahamaineinen, ei niinkään autojensa, vaan sitä ympäröivien lähiöiden vuoksi. Westside Car Clubin ´79 Caddy on tiettävästi aito uutena tehty Le Cabriolet, jotka ovat hyvin haluttuja. 86 Amerikan Rauta 1/2014
Ei muuten pysyisi pohja kauaa Pitäähän grillissäkin toki olla pinnavanteet. Fleetwood kantoi nimeä ”Original Gangster”. Tämä yksilö oli saan . Impalat kuuluvat vuosimalliin katsomatta lowrider-skenen kulmakiviin. Kyllä 90-luvun Fleetwoo dissakin on vielä sitä jotain, ainakin mustana ja pinnavanteilla varustettuna. tuossa kunnossa Suomessa sakin. Amerikan Rauta 1/2014 87. ovat nykyään suosittuja isiin lukeutuvat 90-luvun Town Carit Viimeisiin perinteisiin isoihin takaveto sisälleen kuin alustaaneen, pääll niin värin isen kelta ut raikkaan lowrider-aihioita. Teeman mukainen maalaus olikin upea. Cadillacien kerrotaan olleen takavuosina mafiosojen suosiossa, koska niihin meni helposti 10 ukkoa – kolme eteen, kolme taakse ja neljä takakonttiin. ’64 Impalan kaksivärinen paneelimaalaus oli mielenkiintoisesti toteutettu
Vuosina ´87 ja ´88 Cutlass Supremen keula oli tämän näköinen. Uusikeulaisen Caddy Broughamin vanteiden kehät oli maalattu auton värillä. Vaan eipä tuo meitä haitannut. Toimiva ratkaisu. Olihan siellä myös Kimmo. Omistaja kertoi hankkineensa tämän ´87:n valmiiksi rakennettuna, mutta hänellä oli työn alla toinen G-body, harmaa Regal, joka odotteli paraikaa hydraulien asennusta. Vähän tuntui kyllä siltä, että erotuin joukosta, vaikken sentään ollut ainoa valkoinen paikalla. Kukaan ei tapellut eikä rikkonut pulloja, vaikka meteli isokokoisten ja rentoihin väljiin vaatteisiin pukeutuneiden äijien seuratessa autojen. Puritaanisimman näkemyksen mukaan lowriderin kuuluu olla kaksiovinen, kuten kuvan Impala ja Caddy. Näkemyksessä on kyllä sellainen huvittava puoli, että tyylikkäimmät lowrider bombat ovat hyvin usein neliovisia. Kenenkään nimiä en nyt muista, mutta räppärin näköisellä oli kattoluukullinen ´62, pyörätuolihemmolla hydrauleilla varustettu ´72 ja tavallisimman oloisella ´63, jonka hän oli rakentanut viime talvena. ex-jengiläisen stereotyyppi ja kolmas näytti ihan tavalliselta haalarihommia tekevältä kaverilta. Crenshaw Cruising Nämä kuuluivat suosituimpiin lowlow-aihioihin uutena 70-luvun puolivälissä. Liekö ollut sitä mieltä, että sinne olisi turistien viisaampi mennä. Yksi paikalla olleista hemmoista ehti kuitenkin vinkata meille lyöntime”Buku´s Nightmare” Capricen punaiset alle mukavan tallikuviot toivat mustalle maalipinn kontrastin. Suuntasimme siis seuraavana päivänä vuokra-Tahoemme keulan sinne. Kaverit kertoivat kuitenkin, että porukka kokoontuu edelleen lähellä Crenshaw´n ja Rodeo Roadin kulmaa sunnuntaisin neljän aikoihin. Tiesin, että lowlow-väki kokoontuu jossain yleensä sunnuntaisin, mutta en ollut varma, mitä Crenshaw´lle kuuluu. Tiesin, mihin suuntaan Crenshaw´ta piti ajaa, mutta ihan tarkkaan ei ollut tiedossa, missä saakka Rodeo oli. Vuosien mittaan kun oli moneen otteeseen kuulunut, että poliisi on ottanut bulevardin haltuun, eikä sinne ollut enää lowridereilla juuri asiaa. Aikamme Crenshaw´ta etelään ajettuamme vastaan tuli kuvaillun kaltainen alue, joka tosiaan oli täynnä matalaa kalustoa. Olipa yhdellä mukana kärryyn rakennettu grillikin. ”When something happens in South Central Los Angeles, nothing really happens. Picture me rollin´. It´s just another nigga dead.” Kyseinen sijainti kuuluu pahamaineiseen Crenshaw Districtiin, ja on tilastojen mukaan koko Los Angelesin vaarallisinta aluetta, jossa Grand Theft Autojen eli autokaappausten kerrotaan olevan yleisiä, ja jossa ihmisiä kuuluu ammutun vanteiden, lenkkareiden tai vääränvärisen paidan takia. Ehkä vajaan tunnin hengailun jälkeen homma loppui äkisti, kun paikalle tulleet poliisit käskivät porukkaa poistumaan paikalta välittömästi. seuraavan kokoontumispaikan, joka oli parin kilometrin päässä lähellä Lemmert Parkia. Fiilis oli kuitenkin hyvä, eikä tilanne tuntunut mitenkään uhkaavalta. Vältimme tietoisesti pukeutumasta punaiseen tai siniseen, koska mistä sen tiesi, 88 Amerikan Rauta 1/2014 minkä jengin alueelle vielä eksyisimme. Kyse ei ollut parkkipaikasta, vaan kadunpätkistä bulevardin molemmin puolin. Hienoja autoja oli paljon, ja väki söi nurmikolla eväitään niiden kupeessa. Kaveri kertoi, että saadakseen auton nousemaan kolmelle pyörälle, tulee hydrauleille 800 dollaria lisähintaa. Yritimme käyttää apuna navigaattoriakin, joka osoittautui kuitenkin yhtä turhaksi kuin aiemminkin – se yritti sitkeästi johdattaa meidät Beverly Hillsin Rodeo Drivelle
Tiedä häntä, oliko tosissaan, mutta ei kyllä maksettu. Viimeistely oli upeaa joka puolella. Kamikaze-fillaristi. Tämä Cutlass kuului Original Ridazin varapresidentille. Eräs porukka veti tämäntyyppisillä moottoroiduilla polkupyörillä niin bulevardilla kuin parkkipaikoillakin niin hurjaa vauhtia, että kauhistutti katsella vierestä. 80-luvun alun Coupe DeVillessä oli paikallaan alkuperäiset siniset laatat. Lowrider hoppin´. Strictly! Innokkaasti poseeranneen Strictly Ridin´ -kerholaisen Fleetwood kuului hienoimpiin Crenshaw´lla näkemiimme laitteisiin. Upean ´64:n omistaja oli toinen niistä, jotka pyysivät autonsa kuvaamisesta rahaa. Amerikan Rauta 1/2014 89. Kattoluukku on lowrider-piireissä kovassa huudossa. Sinisiähän jaettiin vuoteen 1987 saakka, joskin valkopohjaiset tulivat tarjolle vaihtoehtona jo vuonna 1982. Lemmert Parkin kupeessa meininki oli kuin musiikkivideoilla. How do we ride. Kullanruskea ´63 Impala kuuluu niihin kirjoittajan ehdottomiin ikisuosikkeihin. Caprice Coupea ehdittiin valmistaa hetki facelift-version yksiosaisilla lampuilla ennen kuin kaksiovinen pudotettiin valikoimasta vuodelle 1988
Kun lähdimme kävelemään pois päin pikaruokalan pihalta kuvaten samalla poliisien näyttävää toimintaa, taputti iso ja huonohampainen Majesticsin takkiin pukeutunut musta hemmo Kimmoa olalle. Crenshaw Cruising I see you hatin´. Minä ja Kimmo vastaan tuhat mustaa miestä – kuulosti hävityltä taistolta jo kättelyssä. ”Guy´s got more paint than I do”, tuumasi kuvassa näkyvä Original Ridaz -kerhon kaveri, kun näytin miehille oman Cutlassini kuvan. Neljäs kokoontumispaikka hiukan ennen kuin poliisi taas keskeytti touhun. Ehkä arvelivat, että kavereiden on oltava tosissaan kiinnostuneita autoista, jos kerran tänne ovat vapaaehtoisesti tulleet. Cutlassin haitarikatto oli mielenkiintoinen idea. ”Hei kaveri, täällä ei kannata kuvata kyttiä. Syynä ei ollut kuitenkaan autojen hyppyyttäminen, kolmella pyörällä ajaminen tai muu laittomaksi luokiteltava lowrider-touhu, vaan kolmen kovaäänisillä 90-luvun puolivälin Camaroilla paikalle saapuneen street fighterin järjetön sudittelu väkijoukon keskellä. Mitä jos joku alkaisi ihmetellä, keitä olivat nuo kaksi ison kameran kanssa porukkaa kuvailevaa lumiukkoa. Onnellinen mies ´62 Impalansa katolla. Se oli Westernin varrella sijaitsevan Home Depotin piha, jonne porukkaa alkoikin vähitellen saapua. Muutenkin meininki loppui yllättäen, kun vierekkäin ajaneet poliisiautot katkaisivat Crenshaw´n ja ajoivat taas koko porukan pois. En tiedä mistä olette, ette taida olla paikallisia?” Totesin, että olemme Suomesta. Valitettavasti nyt oli jo niin pimeää, ettei kuvaaminen käsivaralta oikein onnistunut. Mutta ei sielläkään kukaan osoittanut meihin ihmeempää kiinnostusta. Kolmas pysähtymispaikka oli Home Depot, jonka parkkipaikalla homma loppui lyhyeen parin Camarokaaharin toiminnan seurauksena. Olimme kuulleet jo kolmannen paikan , joten päätimme lähteä sinne hyvissä ajoin ennen poliisin tuloa. Tiedän, lowrider-touhu on aina kytkeytynyt joltain osin jengeihin ja kolmella pyörällä autolla ajettaessa voi homma karata käsistä, mutta kuitenkin. Mukavan oloisen kaverin puheesta oli todella vaikeaa ottaa selvää, ukko puhui kuin kokonainen omena suussa silloinkin kun ei pureskellut omenaa. Ei auttanut muu kuin lähteä taas seuraamaan letkaa, joka kierteli useita eri reittejä kohti seuraavaa etappia. ”Hyvä”, äijä vastasi. Olikohan se oikeasti tarpeellista ja omiaan helpottamaan poliisin välejä paikallisen väen kanssa. Tuo kännykässä ollut kuva kyllä varmasti helpotti porukkaan tutustumista. Tietysti porukan kanssa juttuun pääsyä helpotti se, kun pystyi näyttämään puhelimesta oman Cutlassin kuvan. Siellä lysti loppui lyhyeen, kun poliisin saapuminen sai porukan häipymään hyvin äkkiä. Ne ottavat kameranne, eivätkä anna sitä takaisin.” Oliko tosiaan niin, että kaikesta siitä porukasta meidän piti varoa eniten poliiseja?. Kun kävelimme pikaruokapaikan pihaan kadunvartta pimeässä, ja kaikkialla ympärillä oli nurtsia polttavia jengiläisen näköisiä kavereita, käväisi kyllä mielessä, olimmeko oikeassa paikassa. hyppyyttämistä yltyikin melkoiseksi ja meininki oli kuin musiikkivideoissa. Se oli Inglewoodissa Crenshaw´n ja Imperial Freewayn 90 Amerikan Rauta 1/2014 kulmassa. ”Mutta täällä ei kannata kuvata noita
Tanjan suunnitelmissa on vielä nipistää traktorimaisesta ajokorkeudesta hieman pois. Vaihto ratkaisi lukkiutumisongelmat, mutta maljankohotuksille ei ollut vieläkään aihetta. Selvisi, että jossain välissä vaihdetut levyjarrut oli napattu muusta ajokista. Puuhanurkka Petteri Talli oli tiuhassa käytössä viime kesänä. Tällä kertaa työn alla ovat uudet jarruputket. Puhinaongelmat ratkesivat uudella virtajohdolla ja lisäreleellä. Dodge Charger 500 ´70 – Päänvaivaa jarruista R/T-kloonimme kesä ei mennyt ihan alkusuunnitelmien mukaisesti. Tai lähdepä huurulasein liikkeelle kylmänä syysaamuna. Kunhan talviunien yli päästään, autosta on luvassa asiaankuuluva esittely Amerikan Rautaan. Amerikan Rauta 1/2014 91. Takajarrujen rummut avattiin useampaankin otteeseen. Muita pikkupuhteita järjestyi hengettömästä puhaltimesta. Yhden liitoksen revetessä poikki paineensäädinventtiilin juuresta, päätettiin koko kuparisykkyrästö rakentaa uusiksi metritavarasta. Nyt apukuskin puolen takajarrut tarrasivat turhan hanakasti kiinni, toisen puolen jäädessä vajaatehoiseksi. Ajelusta on rattoisuus kaukana ikkunaa nenäliinalla pyyhkiessä ja auki veivatusta sivulasista tihrustellessa. Läpihuutojuttuna pidettyä konttorikäyntiä jouduttiin lykkäämään, kun jarrujen toiminta jätti turhan paljon toivomisen varaa. Rumpujarrujen tekniikka tuli tutuksi pitkällisten herkistelyiden aikana... Kesän lämmössä toki pärjää, kunnes taivas repeää miljooniksi sadepisaroiksi. Viimein jarrudynamometrin luvut näyttivät asiallisilta omissa testeissämme, joten konttorille uskaltauduttiin loppukesästä. Letkujen ympärillä leijui mysteeri, jota ainakaan pääkaupunkiseudun putiikit eivät osanneet ratkoa. Se todettiin toimivaksi, joskaan ei alkuperäiseksi. Valitettavasti pysäytystehot eivät juuri sillä kertaa olleet riittävän balanssissa, kaupanpäällisinä etujarrujen letkut kirjattiin liian lyhyiksi. Leimaan vaadittava toiminta saatiin vasta pitkällisten herkistelyjen päätteeksi. Toimimattoman tuulilasinpuhaltimen kohdalla tajuaa, miten tarpeellisesta kapistuksesta on kyse. Tässä vaiheessa korvaamattomaksi avuksi nousi jarruputkien työstöön tarkoitettu kaksoiskartiotyökalu ja jarruputken katkaisin. Grantin klassinen kumireunainen ruori istuu mainiosti mustanpuhuvaan sisustaan. Kupariputki itsessään on helposti muotoiltavaa, malliksi rinnalle vain vanhat putket. Alkuperäisyksilö lainattiin museoleimattuun vihreään Chargeriimme. Nyt paketti saatiin kasaan ja rummutkin suostuivat jarruttamaan leimalla mittarajojen mukaisesti vielä kertaalleen tehtyjen hienosäätöjen ansiosta. Seuraavaksi katse kohdistettiin jarruputkiin, joiden kunto ei erityisesti vakuuttanut, epäilimme jopa tukosta. Jäin muiden kiireiden ja harrasteautopaljouden takia pois systerin kanssa yhteisomistuksessa hankitusta autosta projektin loppusuoralla. Chargerin lyhyeksi jääneeseen ajokauteen mahtui myös omistajanvaihdos. Tuusulan Racers´ Place otti kopin salapoliisihaasteesta ja kierteitä vertailemalla sopivat löytyivät yllättäen Oldsmobile Toronadon letkuista. Epäilemämme tukos löytyi lopulta takajarruletkusta. Putsaus ja herkistely eivät tuottaneet toivottua tulosta, joten vian etsintää jatkettiin jarrupääsylinteriin. Emme pystyneet paikantamaan mitään sormella osoitettavaa vikaa avatuista rummuista. Etulevyt pelasivat mallikkaasti, mutta takarummut jämähtivät jatkuvasti lukkoon jarrutuksen jälkeen
Teemana. Tarkemman kuntokartoituksen ja suunnittelun jälkeen tervettä takaseinää revittiin tutkailumielessä moralla auki. Yhdestä huoneesta, keittiöstä ja verannasta koostuva nostalginen pirtti oli rakennettu tontille ensimmäisenä jo 50-luvun lopulla. Tönö oli toiminut bänditreenikäytössä ja oli siellä jokuset railakkaat pirskeetkin juhlittu. Lattialautojen uhkaava notkuminen rumpupatteriston alla pakotti tutkailemaan korkeaa tuulettuvaa alapohjaa tarkemmin. 6 0-luvun omakotitalon päätyä oli jo aiemmin laajennettu hulppealla kolmen auton mentävällä tallitilalla. Asuinkäytössä se ei ole palvellut enää vuosikymmeniin. V antaalaisen pitkän linjan jenkkiharrastajan talliprojekti on erinomainen esimerkki, miten kekseliäisyydellä, käytettyjen rakennustarpeiden kyttäämisellä ja viitseliäisyydellä pystyy ratkaisemaan autotallitarpeen olemattomalla budjetilla. Projektikatraan kasvaessa nämäkään neliöt eivät riittäneet, sillä kunnostus kaikkine palikoiden levittelyineen ja peltiosien haalimisineen vaatii tunnetusti auton parkkeerausta enemmän lääniä. Esittelemme erilaisia näkemyksiä ja toteutuksia auton säilytykseen ja kunnostukseen liittyviin tallitarpeisiin, ja myös sinulla on mahdollisuus raottaa pajasi ovet lukijoille. Samaisella tontilla sijaitsi päärakennuksen ohella vanhempaa perua ollut noin 40-neliöinen puurakenteinen pytinki. Tässä vaiheessa yhtenä vaihtoehtona esiin nousi autotalliksi muuntamisen ajatus, sillä asuinkäytölle ei olisi yhtä huutavaa tarvetta. Nyt sinne oli lähinnä museoitu 60–70-luvun huonekaluja ja muuta retroesineistöä. Lopputulos ei ulkoisesti koreile ”sisustuslehtimäisellä” habituksella, vaakakupissa painaakin käytännöllisyys ja loistava kierrätysidea. Pihalle bygattiin ensi hätään avuksi 92 Amerikan Rauta 1/2014 laadukas pressutalliratkaisu. Mikäli koet pilttuusi ja sen ratkaisut esittelyn arvoiseksi, niin ota rohkeasti yhteyttä toimitukseen. Perusanturan hyvä kunto vahvisti tallimuutosvisioita. Tönöstä talliksi Teksti ja kuvat: Petteri Hautamaa Amerikan Raudassa alkaa uusi juttusarja harrastustalleista. Edessä kummitteli joka tapauksessa mittava korjausurakka. Projektin seuraavassa vaiheessa kutsuttiin tuttavapiiriä talkooapuun. Mörskän mahdollisuudet. oni muu olisi hullunrohkean idean toM teuttamisen sijaan tilannut puskutraktorin paikalle, mutta omistaja päätti toteuttaa muutoksen. Ongelmaksi nousi rakennuksen rapistunut kunto. Hullunrohkea muutosprojekti. Aukon ympärille rakennettiin kannatinpalkki ja tarvittavat koolaukset seinälaudoitukselle. Seuraavaksi pientä kutittelua kirveellä ja kun kerran vauhtiin oli päästy, niin moottorisahalla jatkettiin auton mentävä sisäänkäynti. Siellä ilmeni lahoamisen merkkejä siihen malliin, että kannut olivat roikkuneet lähestulkoon kokolattiamaton varassa..
Hetki ennen lattian valua. Mikäli lihaskivulle ja haalituille kierrätysmateriaaleille ei laiteta hintaa, niin omistaja laskeskeli muutostyön kustantaneen tuhannen euron pintaan. Pikkuhiljaa tila tallin betonivalulle hahmottui, eikä idea enää niin paukapäiseltä vaikuttanutkaan (saattoi toki johtua mallasjuomistakin). Pitkään säilytyksessä ollut muskeliprojekti siirrettiin juuri ennen tallikuvausta työn alle päätalliin. Amerikan Rauta 1/2014 93. Pitkään säilytyksen alla ollut muskeliprojekti oli sopivasti tallikuvauksen alla siirretty päätalliin työn alle, joten sivutallissa piisaa taas operointitilaa. Näin sileään pintaan oli helppo vetää kestävä epoksipinnoite. Mittava moukarointiurakka järjestyi myös rakennuksen takasta ja hormista. Työt toteutettiin parin viikon tiiviimpää alkurutistusta lukuun ottamatta iltapuhteena, tällä aikataululla projekti vei yhden kesän. PappaTunturi odottaa työn alle pääsyä. Pois kuskatun kivikasan ympäriltä huopakatosta paljastui pieni vuotokohta, joten kattoa avattiin laajemmin ennen aukon uudelleenlaudoittamista. Kunhan päätalon kattopellit menevät vaihtoon, vanhat hyödynnetään tallin katteeksi. Laatoitettu sivukatos tarjoaa hyödyllistä lisäsäilytystilaa. Haluttua 275 cm leveää käytettyä ”harrastehintaista” nosto-ovea kytättiin kokonainen talvi, kunnes sellainen löytyi 300 eurolla. Purujen tilalle tosin piti ensin kärrätä melkein tuplamäärä soraa... Katoksen kätköistä löytyy mm. Omistaja halusi toteuttaa muutoksen mahdollisimman vähäisellä kukkaron aukomisella. Sen raudoituksen sekaan vedettiin kaukaa viisaasti lattialämmitysputket. Hakemisen vaivalla saa haalittua paljon ilmaista rakennusmateriaalia, esim. Edulliset kustannukset. Tarvittaessa katokseenkin mahtuu sijoittamaan yhden ajokin suojaan. Projekti on vielä hieman kesken seuraavien viilausten osalta: muutamasta kohtaa tullaan vaihtamaan ulkolaudoitusta ja kylmillään seisovaan talliin asennetaan ilmalämpöpumppu edullisen ylläpitolämmön takaamiseksi. Sinne rakennettiin laaja osin seinillä suojattu katos. Sisäseinätkin saavat osakseen pientä viimeistelyä. Betonointia varten tilattiin suosiolla pumppuauto ja siistin hiertämisen hoiti samaan syssyyn ammattimies. Jostain syystä standardiovet on tarkoitettu koppakuoriaisen kokoisille ajoneuvoille. Juuri mitään ei ostettu uutena, vaan hyödynnettiin nurkkiin kertynyttä tai päätalon remonteista jääneitä tai kierrätettyjä rakennustarpeita. Seinästä läpi! Tallitilan seinustoja on täydennetty työkalukaapeilla. isokokoiset varastohyllyt renkaiden ynnä muiden tilasyöppötavaroiden säilytykseen. puutavaraa ei jouduttu ostamaan metriäkään. Mikäli talli haluttaisiin tulevaisuudessa palauttaa takaisin alkuperäiseen käyttöön, on betonin päälle mahdollista rakentaa koolattu lattia. Eikä aina pidä saada ehjää ja priimakuntoista: kohtuullisella vaivalla puoli-ilmaisen pikkuvikaisen tavarankin saa fiksattua käyttökelpoiseksi. Tallin kapeaan takaosaan on sijoitettu jykevät varastohyllyt ja hiekkapuhalluskaappi. Lattianpurkutalkoissa otetusta kuvasta hahmottuu jo potentiaalinen tallitila. Ostoslistan tavaroita maltettiin metsästää ajan kanssa nettimyyntipalstoilta, hyvänä esimerkkinä tallin nosto-ovi. Fullsize-kaliiberin amerikanrautoja on aivan turha sihtailla kyljet naarmuissa reilun kahden metrin kolosista sisään. Projektin kallein osuus muodostui sorapedin päälle valetusta 10-senttisestä betonilattiasta. Verannan puolen tasainen säilytystila haluttiin hyödyntää tehokkaasti. Tästä lähdettiin liikkeelle. Käyttökelpoiset käytetyt sadekourut saatiin huokealla, tuttavan vaihdettua talossaan uudet tilalle. oli lattiarakenteiden purku ja 18 kutteripurusäkillisen kuskaaminen pois bissen voimalla. Lattian korkeus mitoitettiin niin, että talliin jäi huomattavasti asuinkäyttöä hulppeampi seisomatila
Muumio muistelee Sattuma on hyvä matkanjärjestäjä Teksti ja kuvat: Markku Pahkajärvi Tarina eräästä näyttelyreissusta ´64 Mercurylla keväällä 1986. Tyttöystäväni oli käsittänyt minun tulevan kylään koko pääsiäiseksi. Eskilstunassa vietimme mainion illan kruisaillessa ja eri ravintoloita tarkistaen paikallisten oppaiden kanssa. Itse kuljin punavalkeassa huoparotsissa ja muut viihtyivät mustissa nahkarotseissa ja pipoissa. Niitä olivat Finn-Lasse ja Hämis, Suomesta kotoisin Sisäilman oikeaoppinen tuuletus on tärkeää. Olli antoi oman autonsa reissukavereittensa mukaan ja hyppäsi Merkkuriimme. Tällä kokoonpanolla matka Jönköpingin autonäyttelyyn saattoi alkaa. Matkalla etelään törmäsimme muihin Helsingin-laivalla tulleille suomalaisiin. Lensin suihkukoneella Turkuun ja tulevat matkakumppanini Loiri, Rami ja Hörtsi olivat minua vastassa lentokentällä. Uljas aikomukseni vain piipahtaa kahveella sai aikaan sen, että yhteensä kolme naista, Pia, Maage ja Aisha, nousivat mukaan jaloon ratsuumme. Tämä matka sattui sopivasti muutenkin, kun sen aikainen tyttöystäväni oli Tukholmassa töissä muutaman muun stadilaisen likan kanssa. M uutettuani alkuvuodesta 1986 Rovaniemeltä pääkaupunkiseudulle sai amerikkalaisten autojen harrastaminen lisää virtaa, ja löytyipä myös uusia mukavia tuttavuuksia. Matkamusiikkina toimi rockabilly, rock and roll, hillbilly sekä country and western. Sihijuomaa täytyi välillä kaivaa lisää takapaksista. Aikataulumme oli sen verran väljä, että pieni mutka Eskilstunaan ei meitä haitannut. Seurueemme erosikin muista pääsiäisen risteilymatkaajista. Kahdeksan henkeä mahtuu mukavasti toisiaan tukien kyytiin. Retkeilyvälineenä meillä oli Suomi-auto ´64 Mercury Montclair Marauder 4D HT, 390-isolohko ja automaatti. 94 Amerikan Rauta 1/2014. Pikapalaverin paikka. Seuraavan vuoden keväällä eräs uusi ystäväni, Varsinais-Suomesta kotoisin oleva veijari, pyysi mukaansa pääsiäisreissulle Ruotsiin
Ryhmämme Jönköpingissä. Tanssipaikan lämmin ilma ja turvallinen ilmapiiri uuvuttivat matkamiehemme unten maille. Kauhukseni huomasin ohjauksen olevan vähän raskas. juomia lennossa sen toisen auton kuskinpuoleisen takapenkkiläisen kanssa. Takaluukussa oli myös parisataa Wirkkalan muotoilemaa matkajuomapulloa, koska matkakumppanini eivät olleet luottaneet paikalliseen folkööliin. E4:sen varrella olevalla Grännan linnalla pitämämme tauko keskeytyi, kun moottoritiellä paineli hieno neliovinen tolppa- Edsel FE mukavasti lotkottaen. olevat raggarit. Aamulla matkamme jatkui kohti Jönköpingiä. Porukan heittäydyttyä ummikoiksi kieliasioissa päättivät poliisit koputella takapaksin kanteen. Minä ja Olli oltiin Merkkurin takapaksissa, koska paikalliset oppaat mahtuivat juuri ja juuri kyytiin. Ryhmämme meni kiireesti omaan autoonsa ja hurja takaa-ajo alkoi. Itse näyttely jäi lopulta näkemättä, mutta filmille tallentui muistoksi sentään näyttelyalueen parkkipaikalla ollut hieno ´55 Pontiac. Pää täynnä juomaa ja maha täynnä ruokaa pääsimme bilepaikalle. Ratsiahan siitä tuli. Tytöt jäivät Tukholman esikaupunkiin ja retkueemme rantautui Viking Linella Turkuun. Rauhaa ja rakkautta se ei ollut, vaan tuli ehdoton käsky puolittaa matkustajien määrä. Sumu oli aivan mahdoton koko keskisessä Ruotsissa. Oltiin tapahtumapaikalla 15 minuuttia ennen sulkemista. Minä en itse asiassa edelleenkään tiedä miltä Eskilstuna näyttää. Näin tervehdittyämme toisiamme kuin laivat merellä, painoi kuskimme oikean jalan suoraksi ja poistuimme nopeasti kohti etelää. Emme juuri mitään muuta kuin hyvän kaveriporukan tärkeän merkityksen niin sumussa kuin vastoinkäymisissä. Poliisien suorittaessa päänluvun laskua, huomasivat he kahden puuttuvan. Me kaksi takaluukun poikaa ihmettelimme, että mitä ulkona tapahtuu. Pelkääjän puoleinen takapenkkiläinen avasi ikkunan ja vaihtoi Ruotsalaispoliiseilta ei herunut rauhaa ja rakkautta, vaan ehdoton käsky puolittaa matkustajamäärä. Pitihän sitä koputukseen kohteliaasti vastata samalla tavalla. Kyllähän he olivat varoittaneet tilanteesta, mutta eihän me mitään kuultu. Painelimme ohituskaistaa pitkin ja saavutimme lopulta Edselin. Paluumatkalla Tukholmaa lähestyttäessä meiltä loppui bensa moottoritien varrelle. Eihän meillä ollut koko matkalla toimivaa ohjaustehostinta, oli ollut vaan todella hyvä kuski. Jossain vaiheessa he jäivät matkasta pois, koska auton naispuolisella kuskilla iski huikka ja se ei Ruotsinkaan tieliikennelakien mukaan ollut sallittua. Sumussa näki vain kaksi keskiviivan jälkeä. Mitä näistä reissuista olemme oppineet. Jönköpingin autonäyttelyynkin päästiin. No, meitä oli autossa 12 henkeä ja joku valveutunut kansalainen soitti retkueestamme poliiseille. Amerikan Rauta 1/2014 95. Eskilstunan osasto tuli toisella autolla mukaan. Katselimme yhtä hauskaa ´55 Pontiacia parin minuutin ajan ja lähdimme sitten kohti keskustaa syömään ja rokkibileisiin. Kiitos tästä kuuluu Ramille. Samassa tilaisuudessa vaihtui hyvin levännyt allekirjoittanut kuskiksi. Yllätys poliiseille. Olihan poliisien ja meidän ilmeet näkemisen arvoisia, kun katseemme kohtasivat
Teksti: Tomi Eronen • Piirros: Janne Kutja 96 Amerikan Rauta 1/2014. Onhan niistä rakennettu jonkin verran kustomeita, mutta Suomessa sellaisia ei ole vastaan tullut. Jannen piirtopöydällä Eldosta syntyi herrasmiesmuskeli. Kutjan kuva Herrasmiesmuskeli Cadillacin etuvetoiset Eldoradot kuuluvat vähän unohdettujen aihioiden ryhmään
Janne vei etupuskuria alkuperäistäkin lähemmäs koria, ja täysin mustan auton ainoaksi väripilkuksi tulivat vanteiden takaa näkyvät isojen levyjarrujen tummanpunaiset jarrusatulat. Amerikan Rauta 1/2014 97. Jättimäisen coupen lihaksikkuutta korostettiin lievällä etunojalla reilun madalluksen lisäksi. Käytännössä vastaava ilme syntyisi helposti vaikkapa Kindig-itin kahvoilla. Takarenkaat ovat etuvetoautolle poikkeuksellisesti etupyöriä leveämmät ja korkeammat ihan ulkonäkösyistä. Vanteiksi valittiin Rushforthin 20-tuumaiset Night Trainit, jotka sopivat Murdered out -tyyppiseen lookiin komeasti. M uutoskohteeksi valikoitui tällä kertaa ´68 Eldorado, joka eroaa vuotta vanhemmasta lähinnä etuparkkiensa osalta. Korin muuttelussa pysyttiin vähäeleisellä linjalla, ja suurin muutos on ovenkahvojen sektiointi, eli niitä on otettu reilusti lähemmäs koria. Kaikki jo alun perinkin vähäiset merkit poistettiin, samoin etu- ja takalokareiden valot
W T S r e p Slee 98 Amerikan Rauta 1/2014 W ´65. Pro Touring Huikea kattaus Vierailimme Los Angelesissa Petersenin automuseossa, missä on nähtävillä uskomaton määrä näyttelyvoittajia ja autokuuluisuuksia. Plymouth Duster ´71. Elävä legenda Seuraava Amerikan Rauta ilmestyy 27.2.2014 Edsel Pacer Convertible ´58. Dodge Custom 880 ST ysVesa Kuusela rakensi tä uunsa kokoiseen patinafarkk roukst en 390-kuutiotuumais si, kipadan ihan vaan sik a kun ei 318-pikkulohkost Tuo a. ho te ut kuulemma saan on ist im to to hevosmiesten tie si, äk är totuus osoittautui vä ta kun Veskun rakentamas 2 42 iin tt te koneesta dyno hevosvoimaa.. Ajettaviksihan autot on tehty. Diskreetin harmaata muskelia siirtää rullanokalla varustettu 360. Porvoolaisen Petri Niemen Dusterin modernin Pro Touring -ilmeen olennainen osa ovat Forgelinen 20-tuumaiset mittatilausvanteet, joiden takaa joka nurkasta löytyvät Wilwoodin isot jarrut. Oskin Edsel kuuluu kotimaisen amerikanautoskenen eläviin legendoihin. Auton lentokoneteemainen maalaus on cruisailijoille tuttu jo parinkymmenen vuoden ajalta ja joka puolella näkyy aito käytön jälki, mutta konehuoneesta löytyy tuoretta voimaa
aUdi TT ’02 • BMW E28 TURBo ’84 • foRd CapRi CoSWoRTH ’72 • foRd MUSTang ’13 • MB 300TE ’90 • niSSan MiCRa ’90 • SCion fR-S ’13 • ToYoTa CELiCa gT ’91 • VW TRanSpoRTER T3 ’88 Alfa Romeo GTV ´81 • Ford Falcon Futura ´63 • Lada 1500S ´79 • Opel Admiral Patinapaku VW Pritschenwagen ´65 äkin T TisTpi! u n E Tun.fioknOMEAM s i d uu ning ViiMEiSTELTY MERSU Tu MerCedeS-Benz 300te-24 ´90 TinkiMäTTä Järisyttävä Ford Capri rS 2.9i 24V CoSworth ´72 VW TrAnSpOrTEr TDi ´88 TOyOTA CEliCa GT ´91 AuDi TT QuaTTro ´02 fOrD MusTanG ´13 niSSAn MiCra ´90 SciOn fr-S ´13 10 SiVUa SUoRaan LaS VEgaSiSTa! Hifiä SEMA SHOW 289 km/h mailille – BMW 520i 3.0 TurBo ´84 TUoREESEEn aUToon VUodEn kaTTaVin MESSURapoRTTi PAL VKO 2014-04 Viipale mediat 6 414888 165951 13009 816595-1309 Toyota Corolla DX ´83 9/2013 • HinTa 8,50 € nRo 61 sankareita Arkipäivän Lada 1500S ´79 & Lehtipisteissä kautta maan! Tilaa lehti kotiisi: www.tuning.fi. Jokaisella autolla on tarina. SUOMEN PARAS TUNINGLEHTI! HAE OMASI LEHTIPISTEESTÄ TAI TILAA KOTIIN: WWW.KLASSIKOT.FI Tuning.fi 9/2013 01/14 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 01/14 • Hinta 8,50 € 30 vuotta taltioitu työkalu jälleen liikenteessä Kilpamekaanikko Timo Saariston tarina, osa 2 368480-1401 • PAL VKO 2014-10 6 414883 684808 14001 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND agen ´65 ´67 • Peugeot 203 Berline ´58 • Toyota Corolla DX ´83 • VW Pritschenw Vauhdin takana t istnetu PoHammi metsäautokuvia Joona Tuleva klassikko Kuuma 80-luku Harrasteikään ehtinyt iso Saab GTI-autoja ja outoja erikoisuuksia Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA
100 sivua! Amerikan Rauta 01/2014 ”Tarkoitus oli vain tehdä sisustus uusiksi ja maalata samalla ovenvälit, mutta kohta kori olikin jo purettu kokonaan.” RAAKA PELI esta Rautaan • 1/2014 • 8,90€ Rakkaud n e n la ai m o u S Dodge coronet ´69 Chevy Bel Air Beauville ´55 LISÄKSI Esittelyssä: Chrysler New Yorker ´62 •Ford Thunderbird ´94 Ford A Racer ´29 • Chevrolet Aerosedan ´42 Chevrolet Corvette ´65 • H-D Sportster ´93 Pontiac Firebird Convertible ´68 TOISENLAINEN HarrasteTALLI Teemu Selänteen uusimmat autot Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-09 Viipale mediat 6 414887 002455 14001 700245-1401 NRO 9 Pikkuisen enemmän tunnetta Mooneyes Custom Show Crenshaw Cruising